initial commit of ebook 13259HEADmain

2 files changed, 4252 insertions, 0 deletions

diff --git a/old/13259-8.txt b/old/13259-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..19ddfa3
--- /dev/null
+++ b/old/13259-8.txt
@@ -0,0 +1,4252 @@
+The Project Gutenberg EBook of Ylösnousemus III, by Leo Tolstoi
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Ylösnousemus III
+
+Author: Leo Tolstoi
+
+Release Date: August 23, 2004 [EBook #13259]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YLÖSNOUSEMUS III ***
+
+
+
+
+Produced by Miranda van de Heijning, Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen
+and PG Distributed Proofreaders
+
+
+
+
+
+YLÖSNOUSEMUS III
+
+Kirj.
+
+Leo Tolstoi
+
+
+Tekijän luvalla suomentanut Arvid Järnefelt
+
+
+1900.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Joukkokunta, jonka mukana Maslova matkusti, oli jo kulkenut noin viisi
+tuhatta virstaa. Permiin asti Maslova matkusti rautatietä ja
+höyrylaivalla rikoksentekijäin seurassa, ja vasta tässä kaupungissa
+Nehljudofin onnistui saada hänet siirretyksi valtiollisten joukkoon,
+kuten Bogoduhofskaja, joka matkusti samassa joukkokunnassa, oli hänelle
+neuvonut.
+
+Matka Permiin asti oli ollut sangen raskas sekä ruumiillisessa että
+henkisessä suhteessa. Oli ahdasta, likaista ja paljon syöpäläisiä, jotka
+eivät antaneet mitään rauhaa, ja henkisesti taas oli yhtä paljon haittaa
+miehistä, jotka syöpäläisten tavoin vaihtuivat jokaisessa
+majoituspaikassa, mutta olivat yhtä tungettelevaiset ja tarttuvaiset
+joka paikassa, eivätkä antaneet mitään rauhaa. Mies- ja naisvankien,
+vartijain, sotamiesten keskuudessa olivat irstaiset tavat niin
+juurtuneet, että jokaisen ja erittäinkin nuoren naisen täytyi olla
+alituisesti varuillaan, ellei hän tahtonut käyttää nais-asemaansa
+edukseen. Ja tämä alituisen pelon- ja taistelunalaisuus oli hyvin raskas
+kantaa. Maslova oli erittäinkin hyökkäysten uhrina sekä ulkonaisen
+viehättävyytensä että kaikille tunnetun entisyytensä vuoksi. Kun hän nyt
+ehdottomasti torjui jokaisen miehen ahdistelemisia, pitivät nämät sitä
+loukkauksena ja olivat hänelle suutuksissaan. Hänellä oli kuitenkin
+vähän apua siitä, että Fedosja ja Taras olivat läheisyydessä. Taras oli
+saanut tietää, että hänen vaimoansa ahdisteltiin; hän oli sentähden
+pyytänyt päästä vangituksi voidakseen puolustaa tätä, ja matkusti nyt
+Nishninovgorodista saakka vankina rikoksentekijäin joukossa.
+
+Siirtyminen valtiollisten joukkoon paransi Maslovan aseman kaikissa
+suhteissa. Puhumattakaan siitä, että valtiolliset olivat paremmin
+sijoitetut, saivat parempaa ruokaa ja vähemmän raakuutta osakseen,
+parani hänen asemansa vielä siinäkin, että noista miesten
+ahdistelemisista tuli loppu, ja hän saattoi nyt elää ilman että hänelle
+joka hetki muistutettiin sitä entisyyttä, jota hän nyt niin halusi
+unohtaa. Mutta tämän siirtymisen pääetu oli siinä, että hän tutustui
+muutamiin henkilöihin, joilla oli häneen suuri ja mitä jalostuttavin
+vaikutus.
+
+Majoituspaikoissa oli Maslovan lupa sijoittua valtiollisten kanssa,
+mutta matkustaa hänen piti rikoksentekijäin seurassa, koska hän ei ollut
+mitenkään sairas. Näin hän oli kulkenutkin aina Tomskista asti. Yhdessä
+hänen kanssaan kulki, niinikään jalkasin, kaksi valtiollista: Maria
+Pavlovna Stshetinina, tuo sama kaunis lempeä- ja pulleasilmäinen neiti,
+joka oli ihastuttanut Nehljudofia, kun tämä oli ollut Bogodubofskajaa
+tapaamassa, ja vielä eräs Jakutin piiriin lähetetty Simonson, se sama
+musta, pitkätukkainen mies, jolla oli silmät niin syvällä otsan alla ja
+jonka Nehljudof niinikään oli samassa tilaisuudessa huomannut. Maria
+Pavlovna teki matkaa jalkasin sen johdosta, että oli luovuttanut oman
+vankkuripaikkansa eräälle raskaudentilassa olevalle naisvangille;
+Simonson taas sen johdosta, että hän piti vääränä käyttää hyväkseen
+säätyoikeuksia. Erillään muista valtiollisista, jotka tulivat myöhemmin
+vankkureilla, läksivät nämä kolme liikkeelle rikollisten kanssa varhain
+aamulla. Näin tapahtui myöskin viimeisestä majoituspaikasta lähdettäessä
+ennen suurta kaupunkia. Joukkokunnan oli vastaanottanut uusi
+vartioupseeri.
+
+Oli varhainen, sateinen syyskuun aamu. Milloin tuli lunta, milloin
+tihkui räntää kylmän tuulen mukana. Kaikki joukkokunnan vangit--400
+mies- ja noin 50 naisvankia--olivat jo majoituspaikan pihalla. Toiset
+häärivät vartioaliupseerin ympärillä, joka jakeli kopin vanhimmille
+muonarahoja kahdeksi vuorokaudeksi; toiset ostelivat syötävää pihalle
+lasketuilta kauppiailta. Rahojen laskeminen, osteleminen ja myyminen
+synnytti keskeymättömän sorinan vankien joukossa.
+
+Katjusha ja Maria Pavlovna, molemmat saappaissa ja puoliturkeissa,
+huivit päässä, tulivat majoitustalosta ulos pihalle ja menivät
+ruokakauppiaiden luo, jotka toinen toisensa vieressä istuivat tuulen
+suojassa ja tarjoilivat tavaraansa: tuoretta leipäpiirakkaa, kalaa,
+makaroonia, puuroa, paistikasta, lihaa, munia, maitoa; olipa eräällä
+paistettu porsaskin.
+
+Simonson guttaperkkanutussaan ja gummikalossissaan, jotka hän oli
+nauhoilla kiinnittänyt villasukkiensa päälle (hän oli vegetariaani eikä
+käyttänyt tapettujen eläinten nahkoja), oli myöskin pihalla odottamassa
+lähtöä. Hän seisoi ovella, kirjoitellen muistikirjaansa ajatusta, joka
+oli hänessä syntynyt: »Jos bakterio», kirjoitti hän, »tarkastelisi ja
+tutkisi ihmisen kynttä, pitäisi se ihmistä elimettömänä olentona. Samoin
+pidämme mekin maapalloa, tarkastellessamme sen kuorta, elimettömänä
+olentona. Se on väärin».
+
+Ostettuaan munia, naulan rinkilöitä, kalaa ja tuoretta vehnäleipää,
+asetteli Maslova näitä säkkiin, sillaikaa kuin Maria Pavlovna maksoi
+kauppiaille. Samassa syntyi vankien keskellä liikettä. Kaikki hiljeni,
+ja ihmiset alkoivat asettua riviin. Upseeri ilmestyi ja antoi viimeisiä
+määräyksiänsä ennen lähtöä.
+
+Kaikki kävi vanhaan tapaansa: miehet lueteltiin, kahleitten eheys
+tutkittiin ja parit yhdistettiin käsiraudoilla. Mutta äkkiä kuului
+äkänen päällikön ääni, kuului läimäyksiä vasten ihmisruumista ja lapsen
+huutoa. Hetkeksi oli kaikki hiljaa, mutta sitten syntyi väkijoukossa
+tukahdettu nurina. Maslova ja Maria Pavlovna läksivät melupaikalle.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Päästyään sinne Maria Pavlovna ja Katjusha näkivät seuraavaa: upseeri,
+pönäkkä ihminen, jolla oli suuret vaaleat viikset, hieroskeli vihasena
+vasemmalla kädellään oikeata kämmentään, johonka koski siksi, että oli
+sillä lyönyt niin kovasti vangin kasvoihin, ja huusi herkeämättä
+hävyttömiä, raakoja haukkumasanoja. Hänen edessään seisoi lyhyessä
+vankitakissa ja vielä lyhyemmissä housuissa pitkä, laiha vanki, puoli
+päätä paljaaksi ajeltuna. Tämä pyyhki toisella kädellään veriin lyötyjä
+kasvojaan ja toisella huiviin käärittyä kimakasti huutavaa tyttölasta.
+
+--Kyllä minä sinut, (sopimaton haukkumasana), opetan mokisemaan (taas
+haukkumasana), vie se akoille,--kiljui upseeri.--Rautoihin!
+
+Upseeri vaati yhteisselliläisen käsirautoihin pantavaksi. Tämä oli
+kaiken matkaa kantanut sylissään tyttöä, jonka hänen Tomskissa
+lavantautiin kuollut vaimonsa oli hänen huostaansa jättänyt, kuten
+vangit kertoivat. Mies oli koettanut selittää, ettei käsiraudoissa
+voinut lasta kantaa. Mutta upseeri oli pahalla päällä, äkämystyi ja löi
+uppiniskaisen vangin veriin. [Tämä tapaus löytyy kerrottuna D.A.
+Linjofin kirjassa: »Po etapu».]
+
+Vastapäätä tuota pahoinpideltyä miestä seisoi vartiosotamies ja vahva
+mustapartainen vanki, toisessa kädessä raudat ja synkästi katsellen
+silmäkulmiensa alta milloin upseeriin milloin lyötyyn toveriinsa ja
+tämän tyttöön. Upseeri toisti vartiosotamiehelle käskynsä, että tyttö
+oli otettava pois isältä. Vankien joukossa yltyi murina yltymistään.
+
+--Tomskista saakka ei ole tarvinnut rautoja pitää,--kuului käheä ääni
+takariveistä.--Eihän se ole mikään koiran pentu, lapsihan se on.
+
+--Mihinkä hän lapsensa panisi? Onkos se nyt laitaa tuommoinen,--sanoi
+vielä joku.
+
+--Kuka uskaltaa purista?--kiljasi upseeri vimmoissaan ja hyökkäsi
+laumaan,--kyllä minä sinut opetan! Kuka se oli? Sinäkö? Sinäkö?
+
+--Kaikkihan nuo sanovat...--sanoi leveäharteinen, lyhytkasvuinen vanki.
+
+Mutta hän ei päässyt päähän. Upseeri alkoi molemmin käsin läiskiä häntä
+kasvoihin.--Vai te kapinoimaan? Kyllä minä näytän teille kuinka
+kapinoidaan. Ammutan teidät kuin koirat, enkä saa siitä muuta kuin
+kiitoksia päälliköiltäni. Ota tyttö!
+
+Väkijoukko vaikeni. Yksi sotamiehistä tempasi epätoivoisesti huutavan
+tytön isän sylistä, toinen alkoi panna vangin käsiä rautoihin. Vanki
+ojensi nöyränä kätensä.
+
+--Vie akoille,--huusi upseeri sotamiehelle selvitellen miekkansa
+kannatin-hihnoja.
+
+Tyttö yritteli vapauttamaan kätösiänsä huivin alta ja parkui kohti
+kulkkua, kasvot vertyneinä. Väkijoukosta erkani Maria Pavlovna ja
+lähestyi sotamiestä, joka vei tyttöä.
+
+--Herra upseeri, antakaa minun kantaa lasta. Sotamies pysähtyi.
+
+--Kuka sinä olet?--kysyi upseeri.
+
+--Minä olen valtiollinen.
+
+Maria Pavlovnan kauniit kasvot ja nuo erinomaiset pullistuvat silmät
+näyttivät vaikuttavan upseeriin, (hän oli jo huomannut hänet
+vastaanottaessaan joukkokuntaa). Hän katsahti Maria Pavlovnaan vaijeten,
+ikäänkuin olisi jotain punninnut.
+
+--Minulle se on yhdentekevää, kantakaa jos tahdotte. Kyllä teidän kelpaa
+sääliä, mutta kuka vastaa karkulaisista?
+
+--Kuinka hän karkuun pääsisi tyttö sylissä?--sanoi Maria Pavlovna.
+
+--Ei minulla ole aikaa teidän kanssanne lörpötellä. Siinä on, ottakaa!
+
+--Käskettekö antamaan?--kysyi sotamies.
+
+--Anna.
+
+--Tule minun syliini,--puhui Maria Pavlovna, koettaen viekotella tytön
+luokseen.
+
+Mutta tyttö yhä riuhtoi itseänsä irti sotamiehen sylistä isään päin ja
+huusi eikä tahtonut mennä Maria Pavlovnan syliin.
+
+--Odottakaas, Maria Pavlovna, kyllä se tulee minun syliini,--sanoi nyt
+Maslova hakien vesirinkilää pussista.
+
+Tyttö tunsi Maslovan ja nähtyään hänet sekä rinkilän meni hänen
+syliinsä.
+
+Kaikki hiljeni. Portit avattiin, joukkokunta purkautui ulkopuolelle ja
+järjestyi riveihin; vartioväki luetteli taas kaikki; säkit asetettiin
+sijoilleen ja sidottiin, sairaat ja heikot nostettiin paikoillensa.
+Maslova asettui tyttö sylissä naisten joukkoon Fedosjan rinnalle.
+Simonson, joka oli kaiken aikaa seurannut tapausten menoa, tuli pitkin
+askelin, päättäväisesti upseerin luo, joka oli juuri antanut viimeiset
+määräyksensä ja oli istuutumassa ajopeliinsä.
+
+--Olette menetelleet huonosti, herra upseeri,--sanoi Simonson.
+
+--Laittautukaa paikallenne, se ei kuulu teihin.
+
+--Minun asiani oli sanoa teille, ja minä sanoin, että menettelitte
+huonosti,--sanoi Simonson katsoen tuuheitten kulmakarvojensa alta
+tuikeasti upseerin silmiin.
+
+--Onko kaikki valmiina? Eteenpäin mars!--komensi upseeri huolimatta
+Simonsonista, ja nojautuen kuskisotamiehen olkapäähän kiipesi rattaille.
+Joukkokunta läksi liikkeelle ja tuli likaiselle, molemminpuolin
+ojitetulle tielle, joka kävi tiheän metsän halki.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Kuusi vuotta kestäneen irstaisen, ylellisen ja hienostuneen
+kaupunkielämän ja kaksikuukautisen rikoksentekijäin seurassa vietetyn
+vankilassaolon jälkeen tuntui Katjushasta elämä nyt valtiollisten
+seurassa, huolimatta kaikista niistä vaikeuksista, joita heidän oli
+kestäminen, hyvinkin hyvältä. Jalkasin tehty 20--30 virstan matka, hyvän
+ruuan ja päivän lepuun ohella kahden päivän kulkemisen jälkeen,
+vahvistivat häntä ruumiillisesti; ja yhteys uusien toverien kanssa avasi
+hänelle semmoisia elämänaloja, joista hänellä ei ollut ennen
+käsitystäkään. Semmoisia mainioita ihmisiä, kuten hän sanoi, kuin ne,
+joiden kanssa hän nyt teki matkaa, ei hän ollut ennen tuntenut eikä
+voinut mieleensä kuvaillakaan. »Ja minä hullu, kun itkin että minut
+tuomittiin», puhui hän. »Ikäni on minun Jumalaa kiittäminen. Olen saanut
+tietää semmoista mistä en olisi muuten ikinäni tietänyt». Hyvin helposti
+ja ilman enempiä järjenponnistuksia hän ymmärsi ne aiheet, jotka olivat
+näille ihmisille määrääviä, ja ollen kansan lapsi, hän täydellisesti
+hyväksyi ne. Hän ymmärsi, että nämät ihmiset nousivat kansan puolesta
+herrassäätyisiä vastaan; ja se seikka, että nämät ihmiset itse olivat
+herrassäätyisiä ja panivat kuitenkin alttiiksi etuoikeutensa, vapautensa
+jopa henkensäkin kansan edestä, saattoi hänet suuresti kunnioittamaan ja
+ihailemaan heitä.
+
+Kaikkia uusia tovereitaan hän ihaili, mutta ennen muita hän kuitenkin
+ihaili Maria Pavlovnaa, eikä ainoastaan ihaillut, vaan rakasti häntä
+erityisellä kunnioittavalla ja innokkaalla rakkaudella. Häntä ihmetytti,
+että tuo kaunis neiti, vaikka oli rikkaasta kenraalin talosta ja osasi
+kolmea kieltä, käyttäytyi kuin tavallinen työnainen, antoi toisille pois
+kaikki, mitä hänen rikas veljensä hänelle lähetti, pukeutui ihan
+yksinkertaisesti jopa köyhästikin, eikä pannut mitään huomiota
+kauneuteensa. Tuo piirre, ettei hän nimeksikään koettanut viehättää,
+ihmetytti erityisesti ja sentähden veti Maslovaa hänen puoleensa.
+Maslova näki, että Maria Pavlovna tiesi, jopa oli hyvilläänkin
+kauneudestaan, eikä kuitenkaan ollut milläänkään siitä vaikutuksesta,
+minkä hänen ulkomuotonsa teki miehiin, vaan päinvastoin pelkäsi sitä ja
+suorastaan kammoi rakastumisia. Hänen miespuoliset toverinsa, jotka
+tiesivät tästä, jos kiintyivätkin häneen, eivät uskaltaneet osoittaa
+sitä hänelle, ja kohtelivat häntä kuin miestoveriaan; mutta
+tuntemattomat usein kiusasivat häntä, ja näistä hän pääsi ainoastaan
+suuren ruumiillisen voimansa avulla, josta hän oli sangen ylpeä.
+
+--Kerran minä,--kertoi hän nauraen Katjushalle,--kun yksi herrasmies
+minua ahdisteli kadulla eikä meinannut päästää, ravistelin sitä niin
+että se pelästyi ja pötki tiehensä.
+
+Vallankumouksellisten joukkoon hän oli yhtynyt, kertomuksensa mukaan,
+siitä syystä, että oli lapsuudestaan asti tuntenut inhoa herrasväen
+elämään, ja oli aina rakastanut yksinkertaisten ihmisten elämää. Häntä
+oli aina nuhdeltu siitä, että hän viihtyi piikain kamarissa, kyökissä,
+tallissa, vaan ei sisähuoneissa.
+
+--Piikojen ja kuskien kanssa minun oli hauska olla, mutta meikäläisten
+herrojen ja neitien kanssa ikävä,--kertoi hän.--Sittemmin, kun aloin
+ymmärtää, huomasin, että meidän elämämme oli ihan huono, Äitiä ei
+minulla ollut, isästä en minä pitänyt, ja niinpä minä yhdeksäntoista
+vuotiaana menin toverini kanssa tehtaan työhön.
+
+Tehtaasta tultuaan hän asui maalla, sitten matkusti kaupunkiin ja tuli
+vangituksi eräässä kortteerissa, missä oli salainen kirjapaino. Hänet
+tuomittiin pakkotöihin Siperiaan. Maria Pavlovna ei ollut kertonut
+koskaan itse, mutta Katjusha oli saanut kuulla muilta, että hän oli
+pakkotöihin tuomittu sen johdosta, että oli ottanut syykseen laukauksen,
+jonka yksi vallankumouksellisista oli kotitarkastuksen aikana pimeässä
+ampunut.
+
+Siitä saakka kuin Katjusha tutustui Maria Pavlovnaan, huomasi hän, että
+tämä, olipa missä ja millaisissa olosuhteissa tahansa, ei milloinkaan
+ajatellut itseänsä, vaan aina oli huolissaan siitä, miten saisi
+palvelluksi tai autetuksi toisia joko suuressa tai vähässä. Yksi hänen
+tovereistaan, Novodrof, sanoi pilalla hänen harjoittavan
+hyväntekeväisyyttä urheiluna. Ja se oli totta. Kuten metsästäjälle pyyn
+löytäminen, oli koko viehätin hänen elämässään tilaisuuden löytäminen
+palvellakseen muita. Ja tämä urheilu muuttui tavaksi, muuttui hänen
+varsinaiseksi työkseen. Ja hän teki sitä niin luonnollisesti, että
+kaikki, jotka tunsivat hänet, eivät enää kehuneet häntä siitä, vaan
+vaativat sitä häneltä.
+
+Ensimmältä, kun Maslova tuli heidän joukkoonsa, tunsi Maria Pavlovna
+inhoa häntä kohtaan. Katjusha huomasi sen, mutta sitten myöskin huomasi,
+kuinka Maria Pavlovna pakoitti itseänsä muuttamaan käytöstään ja alkoi
+kohdella häntä hyvin hellästi ja hyvästi. Ja tämä hellyys ja hyvyys,
+jotka tulivat näin erinomaisen olennon puolelta, koski niin syvältä
+Maslovaan, että hän koko sydämmellään antautui hänelle, tietämättään
+omisti hänen mielipiteensä ja tahtomattaan kaikessa häntä matki.
+
+Tämä Katjushan altis rakkaus liikutti Maria Pavlovnaa ja hänkin kiintyi
+Katjushaan. Näitä naisia liitti toisiinsa vielä heidän yhteinen inhonsa
+sukupuolirakkauteen. Toinen inhosi tätä rakkautta sen johdosta, että oli
+kokenut sen koko hirveyden, toinen taas, kun ei ollut sitä koskaan
+kokenut ja sentähden piti sitä käsittämättömänä ja yhtaikaa myöskin
+inhoittavana ja ihmisarvoa loukkaavana.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Tämä Maria Pavlovnan vaikutus oli toinen niistä vaikutuksista, joiden
+alainen Maslova oli. Se syntyi siitä, että Maslova kiintyi Maria
+Pavlovnaan. Toinen oli Simonsonin vaikutus. Ja tämä vaikutus syntyi
+siitä, että Simonson kiintyi Maslovaan.
+
+Kaikki ihmiset elävät ja toimivat osaksi omien, osaksi vierasten
+ajatusten ohjaamina. Siinä, mikäli ihmiset elävät omien ajatustensa
+ohjaamina ja mikäli vierasten, on yksi tärkeimmistä erotuksista ihmisten
+välillä: toiset ihmiset useimmiten käyttävät omia ajatuksiaan niinkuin
+jotakin järjen leikkiä, käyttävät ymmärrystään niinkuin vauhtipyörää,
+josta on välitysremmi otettu pois, mutta teossa noudattavat vieraiden
+ihmisten ajatuksia,--yleisiä tapoja, lakia; toiset taas pitävät omia
+ajatuksiaan kaiken toimintansa päävaikuttimina, melkein aina kuuntelevat
+oman järkensä vaatimuksia ja tottelevat sitä, ainoastaan ani
+harvoin--tarkoin punnittuansa--noudattaen sitä, mitä muut ovat
+päättäneet. Semmoinen mies oli Simonson. Hän punnitsi ja päätti kaikki
+järkensä avulla, ja minkä kerran päätti, sen täyttikin.
+
+Niinpä hän jo lyseolaisena ollessaan päätti, että hänen isänsä, entisen
+makasiinivirkamiehen ansaitsema omaisuus on ansaittu epärehellisesti, ja
+sentähden hän ilmoitti isälle, että tämä omaisuus oli annettava
+kansalle. Kun isä ei ottanut häntä kuullakseen, vaan päinvastoin
+ankarasti nuhteli, läksi hän talosta eikä enää käyttänyt hyväkseen isän
+varoja. Päätettyään, että kaikki olemassa oleva paha saa alkunsa kansan
+sivistymättömyydestä, hän yliopistosta tultuaan yhtyi kansanvaltaisiin,
+rupesi opettajaksi erääseen kylään ja rohkeasti julisti sekä oppilaille
+että talonpojille kaikkea sitä, mitä piti oikeana, ja kielsi sen, mitä
+piti valheellisena.
+
+Hänet vangittiin ja haastettiin oikeuden eteen.
+
+Oikeudenkäynnin aikana hän tuli siihen päätökseen, ettei tuomarilla
+ollut oikeutta häntä tuomita ja hän lausui tämän ajatuksensa julki. Kun
+tuomarit eivät suostuneet tähän, vaan jatkoivat oikeudenkäyntiä, niin
+hän päätti parhaaksi olla vastaamatta heidän kysymyksiinsä, ja olikin
+siitä pitäen vaiti. Hän lähetettiin Arkangelin lääniin. Siellä hän
+muodosti itselleen uskonnollisen opin, joka tuli kaikkien hänen
+tekojensa määrääjäksi. Tämän uskonnollisen opin mukaan maailmassa oli
+kaikki tyyni elollista, eikä mitään kuollutta ollut olemassa, kaikki
+esineet, joita me pidämme kuolleina, elimettöminä, olivat ainoastaan
+suuren, meille käsittämättömän elimistön osia, ja sentähden ihmisen
+tehtävä, hänen ollessa suuren elimistön osana, on kannattaa tämän
+elimistön ja sen kaikkien elollisten osien elämää. Sentähden hän piti
+rikoksena hävittää sitä, mikä elää: hän ei hyväksynyt sotia, ei
+kuolemanrangaistuksia, eikä minkäänlaista ihmisten tai edes elukkainkaan
+tappamista. Avioliiton suhteen hänellä niinikään oli omat periaatteensa.
+Hän ajatteli, että ihmissuvun lisääminen on vaan alempi aste ihmisen
+toiminnasta, ylempi aste on jo olemassa olevan elämän palveleminen. Tätä
+aatetta vahvisti hänen mielestään se tosiasia, että veressä löytyy niin
+sanottuja fagosiittejä. Naimattomat ihmiset olivat hänen mielestään
+juuri noita fagosiittejä, joiden tehtävänä oh palvella elimistön
+heikkoja, sairastuneita osia. Siitä pitäen hän alkoikin elää niinkuin
+oli päättänyt, vaikka oli ennen nuorempana joskus viettänyt siveetöntä
+elämää. Hän piti itseään samoin kuin Maria Pavlovnaa maailmallisina
+fagosiitteinä.
+
+Hänen rakkautensa Katjushaan ei ollut ristiriidassa tämän aatteen
+kanssa, sillä hän rakasti platoonisesti, arvellen, ettei tämmöinen
+rakkaus häiritse, vaan päinvastoin vielä enemmän innostuttaa tuohon
+fagosiitilliseen heikkojen palvelemiseen.
+
+Mutta paitsi sitä, että hän ratkaisi omin päin siveyttä koskevat
+kysymykset, hän ratkaisi omin päin myöskin enimmät käytännölliset
+kysymykset. Kaikkiin käytännöllisiin asioihin nähden hänellä oli omat
+teoriansa. Oli sääntöjä siitä, kuinka monta tuntia oli työskenneltävä,
+mitä syötävä, miten pukeuduttava, miten lämmitettävä uunia ja miten
+valaistava huoneita.
+
+Tämän ohella Simonson oli sangen ujo toisten ihmisten parissa ja ylen
+vaatimaton. Mutta kun hän kerran jotain päätti, ei häntä enää mikään
+voinut pidättää.
+
+Ja hänelläpä nyt oli suuri vaikutus Maslovaan sen kautta että hän tätä
+rakasti. Maslova tajusi hyvin pian asianlaidan naisellisella
+vaistollaan, ja tieto, että hän oli voinut herättää rakkautta noin
+erinomaisessa ihmisessä, nosti häntä hänen omissa silmissään. Nehljudof
+tarjosi hänelle avioliittoa ylevämielisyydestä ja sen johdosta, mitä oli
+ennen tapahtunut; mutta Simonsen rakasti häntä semmoisena kuin hän oli
+nyt, ja rakasti vaan siksi että rakasti. Paitsi sitä Maslova tunsi, että
+Simonson pitää häntä harvinaisena, kaikista muista eroavana naisena,
+jolla oli erikoisia, korkeita siveellisiä ominaisuuksia. Ei Maslova
+tarkalleen tiennyt, mitä ominaisuuksia Simonson nimenomaan hänessä oli
+löytänyt, mutta varmuuden vuoksi, ettei tulisi pettäneeksi häntä, koetti
+kaikin voimin herättää itsessään parhaimpia ominaisuuksia, mitä suinkin
+taisi mieleensä kuvailla. Ja tämä seikka pani hänet koettamaan saavuttaa
+niin suurta hyvyyttä kuin suinkin mahdollista.
+
+Tämä kehitys oli saanut alkunsa jo vankilassa, kun hän ollessaan
+valtiollisten vankien yhteisessä vierashuoneessa oli huomannut
+Simonsonin erittäin itsepintaisen katseen tuolta syvältä otsan alta,
+tuuheitten kulmakarvain takaa, hyvistä, tummansinisistä silmistä. Jo
+silloin hän oli huomannut, että tuo ihminen on erinomainen ja
+erinomaisesti katsoo häntä, oli huomannut miten kummallisesti ja
+silmiinpistävästi samoihin kasvoihin oli yhtynyt sekä ankaruus, joka
+ilmausi töröttävästä tukasta ja rypistyvistä silmäkulmista, lapsellinen
+hyvänsuopuus ja ilmeen viattomuus. Sitten näki hän Simonsonin uudelleen
+Tomskissa, kun hänet oli siirretty valtiollisten joukkoon. Ja vaikkeivät
+he olleet vaihtaneet sanaakaan keskenään, oli siinä silmäyksessä, jolla
+he katsahtivat toisiinsa, tunnustus, että he muistavat toisiaan ja ovat
+toisilleen tärkeät. Mitään merkittävää keskustelua ei heidän välillään
+jälestäkään päin ollut, mutta Maslova tunsi, että Simonsonin puhe,
+silloin kun hän oli mailla, tarkoitti häntä, että Simonson puhui häntä
+varten ja koetti sitä varten lausua ajatuksensa niin selvästi kuin
+suinkin. He lähestyivät toisiansa erittäinkin siitä pitäen kuin Simonson
+alkoi kulkea jalkasin tavallisten rikoksentekijäin matkassa.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Nishninovgorodista Permiin asti ei Nehljudofin onnistunut tavata
+Katjushaa kuin vaan kaksi kertaa: ensimäisen kerran Nishninovgorodissa,
+ennenkuin vangit sijoitettiin proomuun, ja toisen kerran Permissä,
+vankilan konttorissa. Ja molemmilla kerroilla Katjusha, oli tuntunut
+suljetulta eikä suopealta. Nehljudofin kysymykseen: oliko hänen hyvä
+olla ja eikö hän jotain tarvitsisi, vastasi hän vältellen,
+ympyrjäisesti ja hänessä tuntui Nehljudofin mielestä sitä samaa
+vihollismielistä moitteenhalua, mikä oli hänessä ennenkin ilmaantunut.
+Ja tämä hänen synkkä mielialansa, joka johtui silloin vaan noista
+miesten ahdistelemisista, vaivasi Nehljudofia. Hän pelkäsi, ettei vaan
+ne raskaat ja turmelevat olot, joissa Katjusha matkan aikana oli,
+saattaisi häntä jälleen siihen sisälliseen hajaannukseen ja epätoivon
+tilaan, jossa Katjusha aina vihasi häntä ja joi ja poltti unohtaakseen
+kaikki. Mutta Nehljudof ei voinut mitenkään auttaa häntä, sillä
+alkupuolella matkaa ei Nehljudof ollut tilaisuudessa usein tavata häntä.
+Vasta sitten kuin Katjusha siirrettiin valtiollisten joukkoon, pääsi
+Nehljudof kokonaan näistä epäilyksistään ja joka tapaaman perästä alkoi
+hänessä huomata yhä varmistuvaa sisällistä mielenmuutosta, jota
+Nehljudof niin sydämmestään halusi hänessä nähdä. Ensikerran Tomskissa
+tavatessa oli hän taas samallainen kuin oli ollut ennen matkalle lähtöä.
+Hän ei mennyt nyrpeän näköiseksi eikä hämmentynyt nähtyään Nehljudofin,
+vaan päinvastoin iloisesti ja yksinkertaisesti kiitti häntä siitä, mitä
+Nehljudof oli hänen hyväkseen tehnyt, ja erittäinkin siitä, että oli
+toimittanut hänet niiden ihmisten yhteyteen, joiden seurassa hän nyt
+oli.
+
+Kaksikuukautisen matkustuksen jälkeen näkyi hänessä tapahtunut muutos jo
+hänen ulkomuodossaankin. Hän laihtui, päivettyi, vähän niinkuin vanheni;
+silmäin ja suun pielet menivät pieniin ryppyihin, hiuksiaan hän ei enää
+laskenut otsalle, vaan sitoi huivin alle, eikä hänen puvussaan yhtä
+vähän kuin muussakaan käytöksessään ollut entisiä keikailemisen merkkiä.
+Ja tämä hänessä tapahtunut ja yhä jatkuva muutos tuotti Nehljudofille
+lakkaamatta suurta iloa.
+
+Hänen nykyisessä tunteessaan Maslovaa kohtaan oli jotain semmoista, mitä
+hän ei koskaan ennen ollut kokenut. Siinä ei ollut mitään jäljellä
+entisestä runollisesta viehätyksestä, ja vielä vähemmän siinä oli tuota
+aistillista rakastumista, jota hän oli sitten kokenut, ei edes sitä
+täytetyn velvollisuuden tuntoa ja siitä johtuvaa oman itsensä
+ihailemista, jonka nimessä hän oli oikeudenkäynnin jälkeen päättänyt
+mennä hänen kanssaan naimisiin. Nykyinen tunne ei ollut muuta kuin se
+sama säälin ja hellyyden tunne, jota Nehljudof oli tuntenut tavatessaan
+Katjushaa ensi kerran vankilassa, ja joka oli kasvanut hänen käytyään
+lasaretissa, jolloin hän voitti inhonsa ja antoi Katjushalle anteeksi
+tuon jutun välskärin kanssa, joka juttu sittemmin kuitenkin oli
+osoittautunut vääräksi; tunne oli sama, mutta siinä oli kuitenkin se
+eroitus, että silloin se oli hetkellistä laatua, jota vastoin se nyt oli
+tullut pysyväiseksi. Mitä ikinä Nehljudof nyt ajattelikin, mitä ikinä
+hän teki, hänen yleinen mielialansa oli tuo säälin ja hellyyden tunne
+Katjushaa kohtaan, eikä ainoastaan Katjushaa, vaan kaikkia ihmisiä
+kohtaan.
+
+Tämä tunne ikäänkuin avasi Nehljudofin sielussa sen rakkauden sulut,
+joka ei ennen ollut löytänyt ulospääsyä, mutta nyt suuntautui kaikkiin
+ihmisiin, joita hän tapasi.
+
+Koko matkan aikana Nehljudof tunsi olevansa siinä ylevässä
+mielentilassa, joka teki hänet ehdottomastikin huomaavaiseksi ja
+osanottavaksi kaikkia ihmisiä kohtaan, alkaen kyytimiehestä ja
+vartiosotamiehestä vankilapäällikköön ja kuvernööriin saakka, joille
+hänellä oli asiaa.
+
+Tähän aikaan, Maslovan siirtymisen vuoksi valtiollisten joukkoon,
+Nehljudof tutustui monien valtiollisten kanssa, ensin Jekaterinburgissa,
+missä heillä oli hyvin suuri vapaus, niin että he saivat olla kaikki
+yhdessä, suuressa huoneessa, ja sitten matkalla niiden viiden miehen ja
+neljän naisen kanssa, joiden joukkoon Maslova oli joutunut. Tultuaan
+tekemisiin Siperiaan tuomittujen valtiollisten kanssa muuttui
+Nehljudofin käsitys heistä kokonaan.
+
+Heitä kohdeltiin niinkuin sodassa kohdellaan vihollisia, ja he
+luonnollisesti käyttivät samoja keinoja kuin mitä heitä vastaan
+käytettiin. Ja niinkuin sotilashenkilöt elävät aina yleisen mielipiteen
+ilmakehässä, joka peittää heidän tekojensa rikoksellisuuden jopa
+julistaa ne päinvastoin urotöiksi,--niin vallankumouksellisiakin
+ympäröitsi aina heidän toveripiirinsä yleinen mielipide, jonka valossa
+heidän vapauden ja hengen kadottamisen uhalla tekemänsä julmat teot
+eivät näyttäneet heistä pahoilta, vaan jalomielisiltä. Näin selitti
+Nehljudof itselleen sen oudon ilmiön, että mitä hyväluontoisimmat
+henkilöt, jotka eivät olisi voineet tuottaa tai edes nähdä tuotettavan
+kärsimyksiä eläville olennoille, aivan rauhallisesti valmistuivat
+tappamaan ihmisiä ja melkein kaikki pitivät tappoa, kun se tuli
+kysymykseen itsepuolustuksena, tai oli tarpeen korkeimman yhteishyvän
+saavuttamiseksi, laillisena ja oikeutettuna. Suuret ajatukset, jotka
+heillä oli omasta asiastaan ja siis myöskin itsestään, syntyivät
+luonnostaan siitä merkityksestä, minkä hallitus heille antoi, ja siitä
+rangaistusten ankaruudesta, minkä alaisiksi se heidät teki. Heillä piti
+olla korkeat ajatukset itsestään, että he olisivat voineet kestää
+kaikkea sitä mitä heidän oli kestäminen.
+
+Tutustuttuaan heihin lähemmin huomasi Nehljudof, etteivät he olleet
+järjestään kaikki konnia, joina toiset heitä pitivät, eivätkä järjestään
+sankareja, kuten toisten mielestä, vaan tavallisia ihmisiä, joissa,
+kuten joka paikassa, oli sekä hyviä, pahoja että keskinkertaisia
+ihmisiä. Muutamat heistä olivat saattaneet tulla vallankumouksellisiksi
+sentähden, että rehellisesti luulivat olevansa velvolliset taistelemaan
+olemassaolevaa pahaa vastaan; mutta oli semmoisiakin, jotka olivat
+valinneet tämän toiminnan itsekkäistä, kunnianhimoisista vaikuttimista;
+enimmät olivat kuitenkin antautuneet vallankumousliikkeeseen
+Nehljudofille hänen omilta sotilasajoiltaan tutusta halusta hakea
+vaaroja, sitä nautintoa, jonka tuotti leikki oman elämän kanssa,--eli
+siis tunteista, jotka olivat ominaiset kaikkein tavallisimmalle,
+toimintahaluiselle nuorisolle. Se mikä erotti heitä heidän eduksensa
+muista ihmisistä, oli se seikka, että siveellisyyden vaatimukset olivat
+heidän joukossaan ylempänä, kuin muiden tavallisten ihmisten
+keskuudessa. Heidän piireissään pidettiin välttämättömänä
+kieltäytyminen, köyhyys elämässä, rehellisyys, anteliaisuus ja myöskin
+alttius uhraamaan kaikki, jopa oma henkikin. Ja sen vuoksi ne heistä,
+jotka olivat ylempänä keskinkertaisuutta, olivat hyvin paljon sitä
+ylempänä, ja olivat pidettävät esimerkkeinä harvinaisen korkeasta
+siveellisestä kehityskannasta; ne taas, jotka olivat keskinkertaisuutta
+alempana, olivat paljon alempana sitä, ja olivat usein pidettävät
+epärehellisinä, teeskentelevinä ja samalla itseensäluottavina ja
+ylpeinä. Niin että muutamia uusista tutuistaan Nehljudof sekä kunnioitti
+että koko sydämmestään rakasti; mutta toisia kohtaan hän tunsi enemmän
+kuin välinpitämättömyyttä.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Erittäinkin kiintyi Nehljudof erääseen keuhkotautiseen Kryiltsof
+nimiseen nuoreen mieheen. Tämä kuului samaan joukkokuntaan, johon
+Katjushakin, ja oli tuomittu Siperiaan pakkotöihin. Nehljudof tutustui
+häneen jo Jekaterinburgissa ja sitten matkan aikana usean kerran tapasi
+häntä ja seurusteli hänen kanssaan. Kerran kesällä, majoituspaikassa
+levättäessä, vietti Nehljudof hänen parissaan melkein koko päivän, ja
+Kryiltsof, päästyään oikein puheisiin, kertoi hänelle koko elämäkertansa
+ja miten oli tullut vallankumoukselliseksi. Hänen historiansa ennen
+vankeuteen joutumista oli hyvin lyhyt. Isä, rikas tilanomistaja
+etelälääneistä, kuoli hänen vielä lapsena ollessa. Hän oli ainoa poika,
+ja äiti kasvatti häntä. Hänen oli helppo oppia, hän kävi lyseon läpi ja
+oli sitten yliopistossa, jossa suoritti luvut ensimäisenä kandidaattina
+matemaattisessa tiedekunnassa. Hänelle tarjottiin tilaisuus tulla
+yliopistonmieheksi ja päästä ulkomaille. Mutta hän viivytteli asiaa. Oli
+eräs neiti, johon hän oli rakastunut, ja hän alkoi miettiä avioliittoa
+ja kunnallistoimia. Kaikkea hän olisi halunnut, mutta mihinkään hän ei
+uskaltanut ryhtyä. Tähän aikaan entiset yliopistotoverit pyysivät
+häneltä rahaa yhteistä asiaa varten. Hän tiesi, että tämä yhteinen asia
+oli vallankumouksellinen, josta hän ei silloin paljonkaan välittänyt,
+mutta toveruuden tunteesta ja myöskin itserakkaudesta, ettei luultaisi
+hänen pelkäävän, hän antoi rahat. Rahan saajat joutuivat kiinni;
+löydettiin paperilappu, josta kävi ilmi että Kryiltsof oli antanut
+rahat; hän vangittiin, ensin vietiin polisikonttoriin ja sieltä
+vankilaan.
+
+--Vankilassa, mihin minut vietiin,--kertoi Kryiltsof Nehljudofille, (hän
+istua kuuhotti, rinta painuneena, korkealla lavitsalla, nojaten käsiänsä
+polviin, ja vaan silloin tällöin katsahti välkkyvillä, kuumetautisilla,
+ihanilla silmillään Nehljudofiin),--siinä vankilassa ei noudatettu
+erityistä ankaruutta; me saimme vapaasti koputella toisillemme, mitä oli
+sanottavaa; saimme liikkua käytävässä, usein juttelimme toistemme
+kanssa, jaoimme eväitä, tupakkia, ja iltasin me lauloimmekin köörissä.
+Minulla oli hyvä ääni. Juu-juu. Jollei äiti olisi niin surrut
+kohtaloani, olisi minun ollut hyvä olla vankilassa, jopa mieluista ja
+hyvin opettavaa. Täällä minä muun muassa tutustuin kuuluisan Petrofin
+kanssa, joka sitten linnassa leikkasi kurkkunsa lasisirpaleella, ja
+vielä muidenkin kanssa. Mutta minä en kuulunut vallankumouksellisiin.
+Sitten minä tutustuin vielä kahden koppinaapurin kanssa. He olivat
+joutuneet kiinni samasta asiasta noiden puolalaisten julistusten kanssa
+ja heitä syytettiin yrityksestä päästä karkuun sotamiesten käsistä, kun
+heitä kuljetettiin rautatielle. Toinen oli puolalainen, Losinsky, toinen
+juutalainen, Rosofskij sukunimeltään. Juu-juu. Tämä Rosofskij oli ihan
+vielä poika. Hän sanoi olevansa seitsemäntoista, mutta näöltään ei hän
+ollut kuin noin viidentoista vuotias. Semmoinen laiha, pienehkö,
+kiiltävät mustat silmät päässä, ja vilkas ja sitten hyvin
+soitannollinen, niinkuin kaikki juutalaiset. Hän ei ollut vielä
+äänenmurroksestaan päässyt, mutta hän lauloi kuitenkin mainiosti.
+Juu-juu. Minun aikanani he molemmat vietiin tutkittaviksi. Aamulla
+vietiin. Illalla he palasivat ja kertoivat, että oli tullut
+kuolemantuomio. Ei kukaan ollut sitä odottanut. Ihan mitätön oli heidän
+juttunsa--he olivat vaan yrittäneet riuhtaantua irti sotamiehen käsistä
+eivätkä edes ketään haavoittaneet. Ja sitten: näytti niin
+luonnottomalta, että tuommoista poikaa kuin Rosofskij olisi ruvettu
+kuolemalla rankaisemaan. Ja me tulimme vankilassa kaikki siihen
+päätökseen, että oli tahdottu vaan pelottaa ja ettei tuomio tulisi
+vahvistetuksi. Kun olimme aikamme levottomina olleet, niin jo
+rauhoituimme ja elämä alkoi kulkea tavallista menoaan? Juu-juu. Mutta
+annas ollakkaan. Eräänä iltana lähestyy vartija minun oveani ja
+ilmoittaa salaperäisenä, että salvumiehet ovat tulleet hirsipuuta
+asettamaan; minä en ensi hetkessä ymmärtänyt,--mitä? mitä hirsipuuta?
+Mutta vartija, ukko, oli niin kiihoittuneena, että hänet nähtyäni minä
+ymmärsin asian tarkoittavan meidän kahta. Minä tahdoin koputtaa ja
+keskustella toverien kanssa, mutta pelkäsin, että nuo kuulisivat.
+Toverit eivät myöskään hiiskuneet mitään. Kaikki näyttivät tietävän.
+Käytävässä ja kopeissa vallitsi kaiken iltaa kuollut hiljaisuus. Me emme
+koputelleet emmekä laulaneet. Kymmenen aikaan vartija tuli jälleen minun
+luokseni ja ilmaisi, että pyöveli oli tullut Moskovasta. Sanoi ja
+poistui. Minä aloin häntä kutsua taas takaisin. Yhtäkkiä kuulen
+Rosofskijn äänen huutavan omasta kopistaan käytävän yli minulle: »Mikä
+nyt? miksi kutsutte häntä?» Minä höpersin jotain että hän oli tuonut
+minulle tupakkia, mutta hän rupesi aavistamaan ja kysyi minulta: miksi
+emme olleet laulaneet? miksi ei koputeltu? En muista mitä minä hänelle
+vastasin, ja menin vaan pois, etten tarvitsisi puhua hänen kanssaan.
+Juu-juu. Se yö oli hirveä. Koko yön kuuntelin jokaista risahdusta.
+Yhtäkkiä aamupuoleen kuulen kuinka käytävän ovea avataan ja lähestyy
+joku, monta. Minä asetuin ikkuna-aukon eteen. Käytävässä paloi lamppu.
+Ensimäisenä kulki ohitse tirehtöri. Hän oli lihava, muka itseensä
+luottavainen ja päättävä mies. Mutta nyt ei häntä olisi tuntenut: hän
+oli kalpea, pää painuksissa, ihan kuin pelästyneeenä. Hänen perässään
+tuli apulainen, synkkänä ja päättävän näköisenä; sitten vahtisotamiehet.
+Menivät minun oveni ohi ja pysähtyivät viereisen kopin ovelle. Ja minä
+kuulen kuinka tirehtörinapulainen huutaa kummallisella äänellä:
+»Losinsky, nouskaa, pankaa yllenne puhtaat vaatteet.» Niin. Sitten
+kuulen oven narahtavan, he menivät hänen koppiinsa, sitten Losinskyn
+askeleet: hän meni vastapäiselle puolelle käytävää. Minä saatoin nähdä
+vaan tirehtöriä. Seisoo kalpeana, napostelee nappia kiinni ja taas
+päästää auki ja kohauttelee olkapäitään. Niin. Yhtäkkiä hän ikäänkuin
+säikähtää jotain ja väistyy. Se oli Losinsky, joka kulki hänen ohitsensa
+ja tuli minun ovelleni. Kaunis oli nuorukainen, tiedättehän: tuota hyvää
+puolalaista tyyppiä: leveä, suora otsa, vaalea kiharainen hieno tukka ja
+ihanat siniset silmät. Semmoinen kukoistava, nuortea, terve nuorukainen.
+Hän pysähtyi minun aukkoni eteen, niin että näin koko hänen kasvonsa.
+Hirveät, laihtuneet, harmaat kasvot. »Kryiltsof, onko paperossia?» Minä
+aijoin antaa hänelle, mutta apulainen, aivan kuin olisi pelännyt
+myöhästyvänsä tempasi esille oman paperossikotelonsa ja tarjosi hänelle.
+Hän otti yhden paperossin, apulainen sytytti hänelle tulitikun. Hän
+alkoi polttaa ja näytti ikäänkuin vaipuvan ajatuksiinsa. Sitten
+ikäänkuin muistaen jotakin alkoi puhua: »se on sekä julmuutta että
+vääryyttä. Minä en ole mitään rikosta tehnyt. Minä...»--hänen
+Valkosessa nuoressa kaulassaan, jota en voinut olla katsomatta, värähti
+jotain ja hän pysähtyi. Niin. Samassa kuulen Rosofskijn käytävässä
+huutavan jotain hienolla juutalaisella äänellään. Losinsky viskasi pois
+paperossin pätkän ja väistyi ovelta. Nyt ilmestyi Rosofskij aukolle.
+Hänen mustat silmänsä olivat kosteat ja lapsekkaat kasvonsa punaset ja
+hikiset. Hänenkin yllään oli puhtaat vaatteet, ja housut olivat liian
+väljät, hän kannatteli niitä molemmin käsin ja koko hänen ruumiinsa
+vapisi. Hän toi onnettomat kasvonsa ihan minun ikkuna-aukkoni eteen:
+»Kryiltsof, onhan totta, että tohtori määräsi minulle rintateetä? Minä
+en ole terve, minä juon vielä rintateetä.» Ei kukaan vastannut mitään,
+ja hän katseli kysyvästi vuoroin minuun ja vuoroin tirehtöriin. Mitä hän
+tällä tahtoi sanoa, jäi minulle epäselväksi. Niin. Yhtäkkiä apulainen
+muutti kasvonsa ankariksi ja kummallisella käheällä äänellä huusi: »Mitä
+joutavia? Mennään.» Rosofskij ei nähtävästi jaksanut tajuta mikä häntä
+odotti, ja ikäänkuin kiirehtien, melkein juosten, meni kaikkien edellä
+käytävää pitkin. Mutta sitten hän teki tenän--minä kuulin hänen kimakkaa
+huutoansa ja itkuaan. Syntyi melua ja jalkojen tömistystä. Hän kirkui ja
+itki. Sitten eteni etenemistään,--käytävä-oven kello rämähti, ja kaikki
+hiljeni... Niin. Niin ne sen sitten hirttivät. Kuristivat nuorilla
+molemmat. Toinen vartija oli nähnyt ja kertoi minulle, että Losinsky ei
+pannut vastaan, mutta Rosofskij oli kauan riuhtonut, niin että hänet
+hilattiin lavalle ja väkisin pujotettiin pää paulaan. Niin. Tämä vartija
+oli vähän tyhmänlainen. »Minulle oli kerrottu että se pelottaa. Mutta ei
+ollenkaan. Kun ne jäivät riippumaan, niin ei kuin kaksi kertaa näin
+olkapäillä»,--hän näytti kuinka olkapäät suonenvedontapaisesti nousivat
+ja taas laskivat.--»Sitten pyöveli nykäsi nuoria, että näet paulat
+kiristyisivät, ja siinä oli kaikki: eivät hievahtaneetkaan enää. Ei
+ollenkaan pelottanut,» toisti Kryiltsof vartijan sanat ja tahtoi vetää
+suutansa hymyyn, mutta sen sijaan purskahti itkuun.
+
+Kauan hän oli tämän perästä vaiti, hengitti raskaasti ja nieli kaulaan
+nousevia nyyhkytyksiänsä.
+
+--Siitä pitäen minä yhdyinkin vallankumouksellisiin. Niin,--sanoi hän
+rauhoittuen, ja lyhykäisyydessä kertoi historiansa loppuun.
+
+Hän kuului kansanvaltaisten joukkoon jopa oli erään toimivan osaston
+päällikkönäkin, jonka osaston tehtävänä oli terroriseerata hallitusta
+eli saattaa sitä semmoiseen ahdistukseen, että se itse kieltäytyisi
+vallastaan ja kutsuisi kansankokouksen. Tässä tarkoituksessa hän
+matkusteli milloin Pietarissa, milloin ulkomailla, milloin Kievissä,
+milloin Odessassa ja jokapaikassa oli hänellä menestystä. Eräs henkilö,
+johon hän täydellisesti luotti, antoi hänet ilmi. Hänet vangittiin,
+tutkittiin, pidettiin kaksi vuotta vankilassa ja tuomittiin kuolemaan,
+joka sitten muutettiin elinkautisiin pakkotöihin.
+
+Vankilassa hän sai keuhkotaudin, ja nykyisissä oloissa ei hänellä
+näyttänyt olevan elettävänä kuin joku kuukausi. Hän tiesi sen eikä
+katunut tekojaan, vaan sanoi, että jos hänellä olisi vielä toinen elämä,
+niin hän käyttäisi sen samaan,--niiden olojen hävittämiseen, joissa oli
+mahdollista se mitä hän oli nähnyt.
+
+Tämän ihmisen historia ja lähestyminen häneen selittivät Nehljudofille
+paljon semmoista mitä hän ei ollut ennen ymmärtänyt.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Sinä päivänä, jona majoituspaikasta lähdettäissä tuo rettelö tapahtui
+vartioupseerin ja vankien välillä tuon lapsen tähden, heräsi Nehljudof.
+oltuaan yötä kestikievarissa, myöhään ja viipyi vielä kirjoittamassa
+kirjeitä, joita hän valmisti läänihallituksen kaupunkiin saapumisen
+varalle, niin että hän läksi kestikievarista tavallista myöhemmin eikä
+saavuttanut joukkokuntaa tiellä, kuten aina ennen, vaan tuli uuteen
+majoituskylään hämärän aikana. Pantuaan ylleen kuivat vaatteet
+kestikievarissa, jossa oli emäntänä vanhanpuolinen, lihava, tavattoman
+paksu ja valkeakaulainen leski, tuli Nehljudof siistiin ruokasaliin,
+joka oli monen monilla jumalankuvilla ja tauluilla koristettu, joi
+teensä ja kiirehti majoituspaikkaan, pyytääkseen upseerilta tapaamisen
+lupaa.
+
+Kuudessa edellisessä majoituspaikassa ei yksikään vartioupseereista,
+vaikka olivat välillä vaihtuneet, päästäneet Nehljudofia majoitustaloon,
+niin ettei hän ollut yli kuuteen viikkoon nähnyt Katjushaa. Tätä
+ankaruutta piti noudattaa siksi, että odotettiin ylhäisen
+vankilanpäällikön ohimatkustamista. Nyt oli tuo päällikkö jo ollut ja
+mennyt, katsahtamattakaan majoituspaikkaan, ja Nehljudof toivoi, että
+vartioupseeri, joka oli aamulla vastaanottanut joukkokunnan, sallii
+hänen tavata vankeja, niinkuin muutkin olivat sallineet.
+
+Emäntä tarjosi ajopeliä Nehljudofille matkaa varten majoituspaikkaan,
+joka oli kylän toisessa päässä, mutta Nehljudof tahtoi mieluummin
+kävellä. Nuori, leveäharteinen hyvinvoipa renki, tavattoman suurissa,
+vastavoidelluissa ja tervalta haisevissa saappaissa, otti saattaakseen
+hänet perille. Taivaalta tuli sadevitiä ja oli niin pimeä, että kun
+renki meni parikin askelta edelle niissä paikain, missä ei ollut
+ikkunoista tulevaa valoa, ei Nehljudof enää nähnyt häntä ja kuuli vaan
+hänen saappaittensa läiskinnän syvässä liejussa. Päästyään torin ja
+kirkon ohi ja kuljettuaan pitkän kadun päähän, jonka ikkunoista loisti
+kirkas valo, tuli Nehljudof saattomiehensä jälessä kylän laitaan
+pilkkopimeään. Mutta pian tässäkin pimeässä alkoi tuikkia sumussa
+säteileviä lyhtyjen valoja, joita paloi majoitustalon luona. Punertavat
+tulet yhä suurenivat ja kirkastuivat; tuli näkyviin vankila-aita ja
+vahtimiehen liikkuva hahmo, juovikas tolppa ja vahtikoju. Vahtimies
+huusi tulijoille tavallisen: »kuka siellä?» ja saatuaan tietää, ettei
+ollut omia, heittäytyi niin ankaraksi, ettei olisi sallinut odottaa
+piikkiaidan luonakaan. Mutta Nehljudofin saattomies ei ollut hätäpoikia.
+
+--Mikä sinut nyt niin on äkiyttänyt?--sanoi hän hänelle.--Hoihkaseppa
+aliupseerille, niin me tässä sillaikaa odotamme.
+
+Vahtimies ei vastannut mitään, vaan huusi jotain pikkuportin kautta ja
+pysähtyi tarkastamaan kuinka hartiakas renki puhdisti tikulla
+Nehljudofin saappaita niihin tarttuneesta liasta. Aidan takaa kuului
+mies- ja naisäänten meluavaa purinaa. Noin kolmen minutin kuluttua
+rämähtivät portin raudat, se aukeni, ja pimeydestä tuli valoon vanhempi
+aliupseeri, sinelli hartioilla, kysyen mitä oli asiaa. Nehljudof antoi
+hänelle valmistamansa kirjelapun, jossa pyysi päästä puheille
+yksityisessä asiassa, ja käski antamaan upseerille. Aliupseeri oli
+vähemmän ankara kuin vahtisotamies, mutta sen sijaan hyvin utelias. Hän
+tahtoi välttämättä tietää, mitä asiaa Nehljudofilla oli upseerille, ja
+kuka hän oli; hän nähtävästi vainusi saalista eikä tahtonut sitä
+käsistään päästää. Nehljudof sanoi vaan, että olipahan erityinen asia,
+ja että hän kyllä kiittää, ja taas pyysi viemään lappua perille.
+Aliupseeri otti lapun ja nyykäyttäen päätään meni. Jonkun ajan kuluttua
+hänen lähdettyään portti jälleen rämähti auki ja siitä alkoi tulla ulos
+naisia, kantaen koreja, leilejä, kannuja ja säkkejä: kovaäänisesti
+lavertaen erityistä siperialaista murrettaan he koikkivat portin
+kynnyslaudan yli. Kaikki he olivat puetut kaupunkilaiseen eikä
+maalaiseen malliin, palttoihin ja pikku turkkeihin; hameet olivat
+korkealle ylös nostetut ja päät huiveihin käärityt. Lyhdyn valossa he
+uteliaasti tarkastelivat Nehljudofia ja hänen opastaan. Yksi heistä
+näytti ilostuvan tavattuaan leveäharteisen rengin ja haukkui heti
+lempeästi häntä siperialaisilla haukkumasanoilla.
+
+--Sinä sen riivattu, mitä sinä täällä teet?--puhui hän.
+
+--Matkustavaista opastamassa,--vastasi renki.--Entäs sinä, mitä olit
+tänne tuomassa?
+
+--Maitoa, aamulla käskivät taas tulemaan.
+
+--Eivätkö yöksi pyytäneetkään?--kysyi mies.
+
+--Vai sinä sen,--huusi toinen nauraen,--lähde yhteen matkaan, saata
+meidät kylään.
+
+Mies sanoi hänelle vielä jotain semmoista, että paitsi naisia
+vahtisotamieskin rupesi nauramaan, ja kääntyi sitten Nehljudofin
+puoleen:
+
+--Löydätteköhän yksin takaisin? Ette kai unohda?
+
+--Kyllä, kyllä.
+
+--Kun tulette kirkon ohi, niin kaksikerroksisesta talosta se on toinen.
+Siinä on teille sauva,--sanoi hän antaen Nehljudofille sauvansa, jota
+hän oli käyttänyt ja joka oli häntä pitempi, ja lotskuttaen suurine
+saappaineen hävisi hän pimeyteen naisten kanssa.
+
+Hänen äänensä kuului vielä naisäänten joukosta sumusta, kun portti taas
+rämähti auki ja aliupseeri tuli pyytämään Nehljudofia upseerin puheille.
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Tämä majoitusvankila oli samanlaatuinen kuin kaikki muutkin Siperian
+tiellä olevat majoitusvankilat: pihassa, jota ympäröi teroitetuista
+pölkyistä tehty pystyaita, oli kolme yksikerroksista asuinhuonetta.
+Yhdessä niistä, kaikkein suurimmassa, jossa oli rautaristikoilla
+varustetut ikkunat, olivat vangit. Toisessa oli vartiokomennuskunta,
+kolmannessa upseeri ja kanslia. Kaikista kolmesta rakennuksesta loisti
+ikkunoista valot, puhuen kuten aina, ja erittäinkin täällä, jostakin
+olemattomasta sopusuhdasta ja kodikkuudesta siellä sisällä. Rakennusten
+ovien edessä paloivat lyhdyt, ja vielä noin viisi lyhtyä paloi
+seinivieressä, valaisten pihaa. Aliupseeri saattoi Nehljudofin lautaa
+myöten pienimmän rakennuksen portaille. Noustuaan kolme porrasta
+aliupseeri päästi hänet edellensä pienellä lampulla valaistuun,
+häkäiseen eteiseen. Uunin luona joku sotamies karkeassa paidassa,
+kaulalapussa ja mustissa housuissa, toisessa jalassa keltavartinen
+saapas, ja toista käyttäen palkeena sytytteli kumartuneena samovaaria.
+Nähtyään Nehljudofin sotamies jätti samovaarin, auttoi hänen yltään
+palttoon ja meni sisähuoneeseen.
+
+--Täällä on, herra upseeri.
+
+--No käske sisään,--kuului vihainen ääni.
+
+--Astukaa tuosta ovesta,--sanoi sotamies ja ryhtyi heti jälleen
+samovaaria laittamaan.
+
+Toisessa huoneessa, jota valaisi katosta riippuva lamppu, oli pöytä ja
+sillä jäännöksiä päivällisestä ynnä kaksi pulloa. Sen ääressä istui
+upseeri, kotinutussa, joka ruumiinmukaisesti peitti hänen leveän
+rintansa ja hartiansa. Hänellä oli suuret vaaleat viikset ja hyvin
+punaset kasvot. Lämpimässä ruokahuoneessa tuntui paitsi tupakinsavua
+vielä jokin hyvin väkevä, paha hajuvesi. Nähtyään Nehljudofin upseeri
+kohautti itsensä istualtaan ja aivankuin pilkallisesti ja epäilevästi
+tuijotti häneen.
+
+--Mitä suvaitsette?--hän sanoi, ja odottamatta vastausta huusi oveen:
+Bernof, eikö se samovaari vihdoinkin joudu?
+
+--Tuokiossa.
+
+--Kyllä minä näytän sinulle tuokiota,--huusi upseeri silmät välkkyvinä.
+
+--Jo tuon, jo tuon,--huusi sotamies ja hynttyytti sisälle samovaarin.
+
+Nehljudof odotti niinkauan kuin sotamies asetti samovaaria (upseeri
+saattoi häntä pienillä vihaisilla silmillään, ikäänkuin hakien paikkaa,
+mihin lyödä.) Sitten upseeri laittoi itse teen; nouti viinikellarista
+neliskulmaisen pullon ja Albertin biskviitiä, ja asetettuaan tämän
+kaiken pöydälle, kääntyi hän jälleen Nehljudofiin.
+
+--Millä siis voin olla avuksi?
+
+--Olisin pyytänyt päästä erään naisvangin puheille,--sanoi Nehljudof
+istuutumatta.
+
+--Valtiollisenko? Se on vastoin lakia,--sanoi upseeri.
+
+--Se nainen ei ole valtiollinen,--sanoi Nehljudof.
+
+--Vai niin, tehkää hyvin, istukaa,--sanoi upseeri.
+
+Nehljudof istui.
+
+--Hän ei ole valtiollinen,--toisti hän,--mutta minun pyynnöstäni on
+korkein päällystö sallinut hänen matkustaa valtiollisten kanssa...
+
+--Vai niin, kyllä tiedän, keskeytti toinen.--Pieni, musta? Miksei, kyllä
+se käy päinsä. Suvaitsetteko polttaa.
+
+Hän tarjosi Nehljudofille paperossilaatikon ja kaadettuaan säntillisesti
+teetä kahteen lasiin, asetti toisen Nehljudofin eteen.
+
+--Tehkää hyvin,--sanoi hän.
+
+--Kiitän teitä, minä olisin tahtonut tavata...
+
+--Yö on pitkä. Kyllä ehditte. Minä toimitan sen teille ulos.
+
+--Eikö kävisi laatuun, että minä pääsisin itse sinne?--sanoi Nehljudof.
+
+--Valtiollistenko luo? Vastoin lakia.
+
+--Minut on monta kertaa laskettu, Jos pelättäisiin, että minä toimitan
+heille jotain, niin voisinhan toimittaa hänen kauttansa.
+
+--Eipä niinkään, hänet syynätään,--sanoi upseeri ja naurahti
+epämiellyttävästi.
+
+--No syynätkää siis minut.
+
+--Tullaan kyllä toimeen ilman sitäkin,--sanoi upseeri tuoden avatun
+pullon Nehljudofin lasin luo.
+
+--Saako olla? No, niinkuin tahdotte. Täällä Siperiassa kun asuu niin
+eipä todella usein saa tavata sivistynyttä ihmistä. Tiedättehän itsekin
+että meidän virkamme on niitä surullisimpia. Ja kun ihminen on tottunut
+toisellaiseen, niin on todellakin raskasta. Meikäläisestähän on
+semmoinen arvelu, että kun on vartioupseeri, niin on siis raaka ihminen,
+sivistymätön, eikä kukaan ajattele, että ihminen voisi olla ihan toiseen
+aijottu.
+
+Upseerin punaset kasvot, hänen hajuvetensä, sormus ja erittäinkin
+epämiellyttävä nauru olivat hyvin vastenmieliset Nehljudofista, mutta
+hän oli nytkin, niinkuin koko matkansa aikana, siinä totisessa,
+huomaavaisessa mielialassa, jossa hän ei sallinut itsensä käyttäytyä
+kevytmielisesti ja ylenkatseellisesti ketään kohtaan, olipa se mikä
+ihminen tahansa, ja piti välttämättömänä puhua jokaisen ihmisen kanssa
+»koko sielullaan,» kuten hän itsekseen määritteli tämän suhteen.
+Kuunneltuaan upseeria ja ymmärrettyään tämän henkisen tilan, hän sanoi
+totisesti:
+
+--Minä luulen, että teidän virassanne voi löytää lohdutuksen ihmisten
+kärsimysten helpoittamisessa,--sanoi hän.
+
+--Mitä kärsimyksiä niillä on? Ne ovat semmoisia ihmisiä.
+
+--Missä suhteessa ne olisivat erilaiset kuin muut?--sanoi Nehljudof.--Ne
+ovat ihan samallaisia kuin kaikki. Ja onpa viattomiakin.
+
+--Tietysti on monenlaisia. Tietysti niitä tuleekin sääli. Toiset ovat
+hyvin ankaria heille, mutta minä teen helpotuksia missä vaan voin. Ennen
+kärsin vaikka itse, kunhan eivät ne. Toiset ovat heti valmiit lakia
+käyttämään, kun vaan on vähänkään syytä, vieläpä ammuttavatkin, mutta
+minä säälin. Saako olla? Juokaa nyt pois vaan,--sanoi hän, kaataen vielä
+teetä.
+
+--Kuka hän oikeastaan on, se, jota tahdotte tavata?--kysyi upseeri.
+
+Se on eräs onneton nainen, joka oli joutunut haureuslaitokseen, ja
+siellä häntä vääryydellä syytettiin myrkyttämisestä, mutta hän on hyvin
+hyvä nainen,--sanoi Nehljudof.
+
+Upseeri pudisteli päätään.
+
+--Semmoista tapahtuu. Kasaanissa, kuulkaapas, oli yksi semmoinen--Emma
+nimeltään. Syntyjään hän oli unkarilainen, mutta silmät ehta
+persialaiset,--jatkoi hän voimatta salata hymyään tätä muistellessaan,
+--käytös oli semmoinen, että ei kreivittärellä parempaa...
+
+Nehljudof keskeytti upseerin ja palasi entiseen puheaineeseen.--Minun
+ymmärtääkseni te voitte helpoittaa semmoisten ihmisten kohtaloa,
+niinkauan kuin ne ovat teidän vallassanne. Ja niin menetellen te ihan
+varmaan löytäisitte suuren ilon,--puhui Nehljudof, koettaen lausua
+ajatuksensa niin selvästi kuin mahdollista, niinkuin puhutaan
+ulkomaalaisten tai lapsien kanssa.
+
+Upseeri katsoi Nehljudofiin kiiltävillä silmillä ja näytti
+maltittomuudella odottavan, milloin tämä lopettaa, voidakseen sitten
+jatkaa omaa kertomustaan unkarittaresta ja hänen persialaisista
+silmistään, joka oli nähtävästi elävänä hänen mielikuvituksessaan ja
+nieli koko hänen huomionsa.
+
+--Se on niin, se on epäilemättä niin,--sanoi hän.--Minä säälinkin heitä;
+mutta minä tahdoin kertoa teille siitä Emmasta. Ajatelkaas mitä hän
+teki...
+
+--Minua ei huvita tuo asia,--sanoi Nehljudof,--ja sanon teille suoraan,
+että vaikka olen itsekin ollut ennen toinen, niin nyt minä inhoan
+semmoista suhdetta naisiin.
+
+Upseeri katsahti pelästyneenä Nehljudofiin.
+
+--Ettekö suvaitsisi vielä teetä?--sanoi hän.
+
+--Ei, kiitoksia.
+
+--Bernof!--huusi upseeri.--Saata tämä herra Bakulofin luo, sano, että
+laskevat erityiseen huoneeseen valtiollisten luo; saa olla siellä
+iltahuutoon asti.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Sotamiehen saattamana Nehljudof tuli jälleen pimeälle pihalle, jota
+punertavasti palavat lyhdyt huonosti valaisivat.
+
+--Minnekkä matka?--kysyi vastaantuleva vartiosotamies siltä, joka
+saattoi Nehljudofia.
+
+--Erityiseen koppiin n:o 5.
+
+--Ei tästä pääse, ovi on suljettu, täytyy mennä toista kautta.
+
+--Miksi on suljettu?
+
+--Aliupseeri sulki ja meni itse kylään.
+
+--Niin tulkaa sitten täältä.
+
+Sotamies vei Nehljudofin lautoja pitkin toiselle ovelle. Jo pihalle
+kuului sisältä ääniä ja liikkeitä, niinkuin hyvästäkin mehiläispesästä,
+mutta kun Nehljudof tuli lähemmäs ja ovi aukeni, yltyi pauhu ja muuttui
+huutavien, kiroilevien, nauravien äänten sekamelskaksi. Kuului kahleiden
+kalinaa ja nenään tuoksahti tuttu, raskas haju.
+
+Molemmat nämä vaikutukset: kiljunta ynnä kahleiden kalina ja tuo kauhea
+haju yhtyivät aina Nehljudofilla yhdeksi tuskalliseksi tunteeksi: siinä
+oli jokin henkinen kuvotus, joka tahtoi muuttua oikeaksi kuvotukseksi.
+Ja molemmat vaikutukset sekaantuivat ja kovensivat toisiaan.
+
+Tultuaan nyt majoitusvankilan eteiseen, missä seisoi tavattoman suuri
+haiseva korvo, näki Nehljudof ensimäiseksi vaimoihmisen, joka istui
+korvon reunalla. Häntä vastapäätä oli mies, litteä lakki kallistettuna
+ajellulle puolelle päätä. He juttelivat jotain keskenään. Miesvanki,
+nähtyään Nehljudofin, iski silmää ja, mutisi:
+
+--Ei keisarikaan saa vettä pysähtymään. Mutta nainen laski helmansa ja
+perääntyi.
+
+Eteisestä mentiin käytävään, jonne koppien ovet avautuivat. Ensimäinen
+oli perheellisten koppi, sitten suuri naimattomien miesten koppi ja
+käytävän päässä kaksi pientä, valtiollisille eroitettua koppia.
+Majoitustalossa, joka oli aijottu 150 hengelle, oli 450 henkeä; se oli
+niin täynnä, etteivät kaikki mahtuneet koppeihin vaan täyttivät
+käytävän. Muutamat istuivat tai loikoivat lattialla, toiset liikkuivat
+edestakasin tyhjien ja kiehuvalla vedellä täytettyjen teekannujen
+kanssa. Näiden joukossa oli Taras. Hän saavutti Nehljudofin ja tervehti
+ystävällisesti. Tarasin hyväntahtoiset kasvot olivat täynnänsä sinelmiä,
+nenällä ja silmien alla.
+
+--Mikäs sinulle on tullut?--kysyi Nehljudof.
+
+--Tuli vaan semmoinen riita,--sanoi Taras hymyillen.
+
+--Tappelevat alituistaan,--sanoi vartiosotamies ylenkatseellisesti.
+
+--Naisen päällisiä,--lisäsi heidän takanaan tuleva vanki.--Fetjkan
+kanssa painivat.
+
+--Entä Fedosja?--kysyi Nehljudof.
+
+--Tervennä hän on, vien tässä hänelle teevettä,--sanoi Taras ja meni
+perheellisten koppiin.
+
+Nehljudof katsahti ovesta. Koko huone oli täynnänsä naisia ja miehiä
+sekä lavitsoilla että niiden alla. Kopissa oli höyryä kuivuvista
+kosteista vaatteista ja kuului yhtämittainen naisäänten huuto. Seuraava
+ovi vei naimattomien koppiin. Tämä oli vieläkin täydempi ja
+ovensuussakin tunkeili meluava joukko, kosteissa vaatteissa; siinä
+pelattiin tai ratkaistiin jotain. Vartiosotamies selitti Nehljudofille,
+että siinä vankien vanhin antoi pelaajalle niitä ruokarahoja, joita
+vangit olivat pelissä kadottaneet, korteista tehtyjen pilettien mukaan.
+Nähtyään aliupseerin ja herrasmiehen vaikenivat lähempänä seisojat
+vihasesti silmäten ohimeneviä. Pelaavien joukossa huomasi Nehljudof
+tutun pakkotyöläisen, Fjodorofin, seurassaan ainainen surkeannäköinen
+nuorukainen, jolla oli kulmakarvat nostettuina, kasvot vaaleat,
+ikäänkuin turvonneet; ja sitten erään inhoittavan, rokonarpisen,
+nenättömän kulkurin, josta kulki semmonen huhu, että hän karkuretkellään
+muka oli tappanut toverinsa ja ravinnut itseään tämän lihalla. Kulkuri
+seisoi käytävässä, märkä mekko heitettynä toisen olan yli, ja
+pilkallisesti ja häpeemättömästi katseli Nehljudofia, väistymättä hänen
+tieltään. Nehljudof kiersi hänet.
+
+Niin tuttua kuin tämä näky Nehljudofille olikin, ja vaikka hän näinä
+kolmena kuukautena oli kylläkin usein nähnyt nuo samat 400 vankia mitä
+erilaisimmissa oloissa: kuumassa, tomupilvissä, jotka nousivat heidän
+jalkakahleistaan, matkan pysähdyspaikoissa, majoitusvankilain pihalla
+lämpimän aikaan, missä tapahtui kauhistuttavia avonaisen irstaisuuden
+kohtauksia,--hän kuitenkin, joka kerta kuin tuli heidän keskuuteensa ja
+huomasi, kuten nyt, että heidän huomionsa on häneen kääntynyt, tunsi
+tuskallista häpeää ja omaa syyllisyyttänsä heidän edessään. Mutta
+raskainta oli hänestä se, että tähän häpeän ja syyllisyyden tuntoon
+sekaantui lisäksi voittamaton inhon ja kauhun tunne. Hän tiesi, että
+siinä asemassa, mihin he olivat asetetut, ei voinut olla muuna kuin minä
+he olivat, eikä hän sittenkään voinut tukahuttaa itsessään inhoa heihin.
+
+--Kyllä noiden tuommoisten--kelpaa niiden keiletellä,--kuuli Nehljudof
+lähestyessään valtiollisten ovea jonkun käheän äänen sanovan ja lisäävän
+siihen vielä sopimattoman haukkumasanan.
+
+Ja sitten kuului pahansuopa, pilkallinen nauru.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Naimattomain osaston ohi päästyä aliupseeri sanoi Nehljudofille
+tulevansa häntä hakemaan ennen iltahuutoa ja palasi takasin. Tuskin oli
+aliupseeri poistunut, kun Nehljudofin luo tuli kiirein askelin paljain
+jaloin, jalkarautojansa kannatellen ja tuoden muassaan väkevää, hapanta
+hien hajua, vanki, ja salaperäisellä kuiskauksella sanoi:
+
+--Puhukaa hänen puolestansa, herra. Ovat ihan nutistaneet miehen.
+Olivat juovuksissa. Ja hän äskeisessä vastaanotossa jo on sanonut
+itsensä Karmanofiksi. Puhukaa hänen puolestansa, meidän ei käy laatuun,
+tappavat,--sanoi vanki, levottomasti katsellen ympärilleen ja poistui
+heti Nehljudofin luota.
+
+Asia oli se, että pakkotyöläinen Karmanof oli vietellyt erään hänen
+näköisensä miehen, joka oli siirtokuntaan tuomittu, asettumaan hänen
+sijallensa, niin että pakkotyöläinen tuli siirtokuntaan, mutta toinen
+pakkotyöhön hänen sijalleen.
+
+Nehljudof jo tiesi tästä asiasta, sillä sama vanki oli viikko sitten
+ilmoittanut hänelle tästä vaihdosta. Nehljudof nyykäytti päätä
+osoittaakseen ymmärtäneensä ja tekevänsä minkä voi, ja katsahtamatta
+taakseen meni edemmäs.
+
+Nehljudof tunsi tämän vangin Jekaterinburgista asti, missä hän oli
+pyytänyt Nehljudofia anomaan, että hänen vaimonsa sallittaisiin seurata
+häntä, ja ihmetteli tämän tekoa. Mies oli keski kokoa ja ihan tavallista
+talonpojan muotoa, noin 30 ikäinen, pakkotyöhön tuomittu ryöstön ja
+murhan yrityksestä. Hänen nimensä oli Makar Djefkin. Hänen rikoksensa
+oli hyvin kummallinen. Tämä rikos, kuten hän itse Nehljudofille kertoi,
+ei ollut hänen, Makarin, vaan _sen_, paholaisen tekoa. »Makarin isän
+luo,» kertoi hän, »oli poikennut eräs matkustavainen ja kahdesta
+ruplasta tingannut kyydin 40 virstan päässä olevaan kylään. Isä oli
+käskenyt Makarin mennä matkustavaista kyytiin. Makar valjasti hevosen,
+pukeutui ja alkoi yhdessä matkustavaisen kanssa juoda teetä.
+Matkustavainen siinä juodessa kertoi olevansa naimisretkellä ja vievänsä
+mukanaan Moskovassa ansaitsemansa 500 ruplaa. Tämän kuultuansa Makar
+meni pihalle ja pani reen pohjalle olkien alle kirveen. »En itsekään
+ymmärrä, miksi minä kirveen otin,» kertoi hän. »Otahan kirves,» sanoi
+_se_: minä otin. Istuimme rekeen ja läksimme ajamaan. Ajamme, ajamme,
+minä unohdin koko kirveen. Jo rupesimme lähenemään kylää, noin kuusi
+virstaa oli enää jäljellä. Kylätie nousi ylämäkeen. Minä nousin ja kulin
+reen perässä, mutta _se_ kuiskuttaa: »Mitäs mietit? Kun pääset mäelle,
+on siinä asuntoja ja kohta sitten alkaa kyläkin. Kyllä ne rahat menee
+menojaan, mutta jos aijot jotain tehdä, niin tee nyt.» Minä kuukistuin
+rekeen, muka olkia korjatakseni, mutta kirves tuli kuin itsestään
+käsiini. Hän katsahti minuun. »Mitäs nyt meinaat?» sanoi hän. Minä
+ojensin kirveen, aijoin iskeä, mutta hän oli sukkela ihminen, hypähti
+reestä ja tarttui käsiini. »Mitäs sinä, poika kujeilet?...» Hän kaatoi
+minut lumeen, minä en vastaan pannutkaan, vaan antauduin. Hän sitoi
+vyöllä käteni ja runttasi minut rekeen. Vei suoraan, vallesmannille.
+Minut pantiin linnaan. Käytiin käräjiä. Kunta antoi todistuksen, että
+mies olin hyvä, eikä mitään pahaa oltu koskaan huomattu. Isäntäväki,
+missä asuin, myöskin kehuivat. Mutta asianajajaa en saanut
+toimitetuksi,» puhui Makar, »ja sentähden pääsivät tuomitsemaan neljäksi
+vuodeksi pakkotöihin.»
+
+Ja tämä ihminen nyt, aikoen pelastaa maamiehensä, tietäen panevansa
+noilla sanoilla henkensä alttiiksi, kuitenkin ilmaisi Nehljudofille
+vankilasalaisuuden, josta hän, jos vaan olisi saatu tietää hänen sen
+tehneen, olisi varmaan toimitettu hengiltä.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Valtiollisten hallussa oli kaksi pientä koppia, joiden ovet antautuivat
+käytävän erotettuun osaan. Tänne erotettuun osaan tultuaan Nehljudof
+näki ensimäiseksi Simonsonin. Hänellä oli mäntyhalko kädessä ja hän
+istui kyykkysillään, lyhyessä nutussaan, hyvin syttyneen uunin edessä,
+jonka alapeltiä veto vapisutti ja imi kiinni.
+
+Nähtyään Nehljudofin hän nousematta asennostaan, katsellen alhaalta
+ylös tuuheitten kulmakarvojensa takaa, ojensi kätensä.
+
+--Olen iloinen että tulitte, minun täytyy puhua kanssanne,--sanoi hän
+merkitsevän näköisenä ja katsoen Nehljudofia suoraan silmiin.
+
+--Mitä niin?--kysyi Nehljudof.
+
+--Sitten. Nyt ei minulla ole aikaa.
+
+Ja Simonson ryhtyi jälleen uuniinsa, jota hän lämmitti oman teoriansa
+mukaan: kadottamalla mahdollisimman vähä lämpöä.
+
+Nehljudof oli jo menemäisillään ensimäisestä ovesta, kun toisesta ovesta
+tuli kumarassa asennossa, luuta kädessä ja edellään lykkien uunia kohden
+suurta roska- ja tomuläjää, Maslova. Hän oli valkoisessa röijyssä, hame
+ylös käärittynä, sukkasillaan. Pää oli pölyn tähden silmäkulmiin asti
+huiviin käärittynä. Nähtyään Nehljudofin hän oikasihe ja punakkana ja
+virkeänä asetti luudan pois, pyyhki kätensä hameeseen ja pysähtyi
+suoraan Nehljudofin eteen.
+
+--Siivootte huoneita?--sanoi Nehljudof tarjoten kättä.
+
+--Niin, sehän on minun vanha toimeni,--sanoi hän ja hymyili.--Mutta
+likaa onkin täällä niin hirveästi--niin hirveästi.
+
+--No, onko vaippa kuivunut?--kääntyi hän Simonsonin puoleen,
+
+--Melkein,--sanoi Simonson katsoen Maslovaan jonkinlaisella
+erinomaisella katseella, joka kummastutti Nehljudofia.
+
+--No sitten minä haen sen, ja tuon turkit kuivumaan. Meikäläiset ovat
+kaikki täällä,--sanoi hän Nehljudofille, mennen peremmäs ja osoittaen
+läheisempään oveen.
+
+Nehljudof avasi oven ja tuli pienenlaiseen koppiin, jota vähäinen
+matalalla lavitsalla seisova metallilamppu heikosti valaisi. Kopissa oli
+kylmä ja haisi tomulta, kosteudelta ja tupakalta. Läkkilamppu valaisi
+kirkkaasti sen vieressä olijoita, mutta lavitsat olivat pimennossa ja
+seinillä liikkui heiluvia varjoja.
+
+Tässä vähäisessä kopissa olivat kaikki, paitsi kaksi miespuolista,
+joiden asia oli taloudenhoito ja jotka olivat lähteneet kiehuvaa vettä
+ja eväitä hakemaan. Täällä oli Nehljudofin vanha tuttu, Vera Jefremovna,
+tavattoman suurine, säikähtyneine silmineen, harmaassa nutussa, paisunut
+suoni otsalla ja tukka lyhyeksi leikattuna. Hän istui sanomalehtipaperin
+edessä, minkä päällä oli hajoitettua tupakkaa, ja täytteli
+paperossihylssejä äkillisillä liikkeillään.
+
+Täällä oli myöskin yksi Nehljudofin mielestä parhaimmista valtiollisista
+naisista, Emilia Rantseva, jonka toimena oli ulkonainen talous ja joka
+osasi vaikeimmissakin tilaisuuksissa antaa sille naisellisen kodikkuuden
+ja viehättävyyden leiman. Hän istui lampun vieressä ja hihat käärittyinä
+päivettyneiden, kauniiden ja vikkeläin käsien tieltä kuivasi ja asetteli
+ruukkuja ja kuppeja lavitsalle katetun käsiliinan päälle. Rantseva oli
+rumanlainen, nuori nainen, viisas ja lempeä ilme kasvoissa, joilla oli
+se ominaisuus, että ne hänen hymyillessään yhtäkkiä muuttuivat
+iloisiksi, reippaiksi ja lumoaviksi; tämmöisellä hymyllä hän nyt
+vastaanotti Nehljudofin.
+
+--Ja me kun luulimme, että olette jo perin palanneet takasin
+Venäjälle,--sanoi hän.
+
+Täällä oli myöskin, varjossa, sinnemmäisessä nurkassa, Maria Pavlovna.
+Hän toimitteli jotain pienen, valkotukkaisen tytön kanssa, joka
+herkeämättä jotain loruili somalla lapsen-äänellään.
+
+--Sepä mainiota, että tulitte. Oletteko nähneet Katjaa?--kysyi hän
+Nehljudofilta.--Katsokaas, tämmöinen vieras meillä on.--Hän osoitti
+tyttöä.
+
+Täällä oli myöskin Kryiltsof. Kuihtuneena ja kalpeana, jalat allensa
+taivutettuina, kyyristyneenä ja tutisten hän istui lavitsain
+etäisimmässä kulmassa. Hänellä olivat kädet pistettyinä puoliturkin
+hihoihin ja kuumetautisilla silmillä hän katseli Nehljudofia. Nehljudof
+tahtoi mennä harien luokseen, mutta oven oikealla puolella, hakien
+jotain säkistä ja puhellen sievän, hymyilevän neiti Grabetsin kanssa,
+istui kihara- ja punertavatukkainen mies, silmälasit päässä,
+guttaperkkanutussa. Se oli kuuluisa vallankumouksellinen Novodvorof, ja
+Nehljudof kiiruhti häntä tervehtimään. Erittäin hän kiirehti tätä
+tekemään senvuoksi, että kaikista tämän puolueen valtiollisista
+vangeista oli vaan tämä ainoa hänelle vastenmielinen. Novodvorofin
+siniset silmät välkähtivät silmälasien yli Nehljudofia kohden ja
+otsaansa rypistäen hän antoi hänelle kaidan kätensä.
+
+--No, hyvinkö matkustus on mieleenne?--sanoi hän nähtävästi ivalla.
+
+--Kyllä, paljon on opittavaa,--vastasi Nehljudof ollen muka huomaamatta
+ivaa ja pitävinään sitä vaan ystävällisyytenä, ja tuli Kryiltsofin luo.
+
+Ulkonaisesti Nehljudof oli osoittanut välinpitämättömyyttä, mutta
+sydämmessään hän ei ollut läheskään valiäpitämätön Novodvorofia kohtaan.
+Nämä Novodvorofin sanat, hänen selvästi näkyvä halunsa sanoa ja tehdä
+jotain mieltäpahoittavaa pilasivat Nehljudofilta sen hyväntahtoisuuden
+mielialan, jossa hän oli. Hänen tuli paha ja surullinen olla.
+
+--Kuinka nyt jaksatte?--hän sanoi puristaen Kryiltsofin kylmää ja
+vapisevaa kättä.
+
+--Tuossahan menee, en vaan tahdo päästä lämpimäksi, olen
+kastunut,--sanoi Kryiltsof, kiireisesti piiloittaen kätensä
+puoliturkkinsa hihaan.--Täälläkin on kylmä kuin koirilla. Tuolla ovat
+ikkunat särjetyt.--Hän osoitti kahdessa kohden rikkilyötyjä ruutuja
+rautaristikon takana.
+
+--Entä te? miksi ette ole ennen käynyt?
+
+--Eivät päästä, päällystö on ankara. Vasta nyt sattui vähän
+inhimillisempi upseeri.
+
+--No, vai inhimillinen,--sanoi Kryiltsof.--Kysykääpäs Mashalta, miten
+hän aamulla käyttäytyi.
+
+Maria Pavlovna, nousematta paikaltaan, kertoi miten tuon tytön oli
+käynyt aamulla, majoituspaikasta lähdettäissä.
+
+--Minun mielestäni on välttämätöntä ilmaista kollektiivinen
+vastalause,--sanoi Vera Jefremovna päättävällä äänellä, yhtaikaa
+kuitenkin epävarmasti ja arasti katsahdellen milloin yhtä milloin
+toista silmiin.
+
+--Vladimir ilmaisi paheksumisensa, mutta siinä ei ole kyllin.
+
+--Mimmoinen vastalause?--murahti Kryiltsof kärsimättömästi rypistäen
+otsansa. Vera Jefremovnan teeskennelty puhetapa ja hermollisuus oli
+nähtävästi jo kauan sitten suututtanut häntä.--Te haette kai
+Katjaa?--sanoi hän sitten Nehljudofille.--Hän vaan tekee työtä ja
+siivoaa. Tämän huoneen hän on siivonnut ja meidän--miesten huoneen; nyt
+siivoaa naisten huonetta. Mutta kirppuja ei hän vaan saa häviämään,
+tahtovat ihan elävältä syödä. Mitäs Masha siellä tekee?--kysyi hän
+osoittaen päällään siihen nurkkaan päin, jossa Maria Pavlovna oli.
+
+--Kampaa ottotyttöänsä,--sanoi Rantseva.
+
+--Kunhan ei vaan syöpäläisiä meidän päällemme päästäisi?--sanoi
+Kryiltsof.
+
+--Ei, ei, kyllä minä tarkasti.--Nyt hän on puhdas,--sanoi Maria
+Pavlovna.--Ottakaa hänet nyt,--sanoi hän Rantsevalle.--Minä menen Katjaa
+auttamaan. Ja tuon Kryiltsofille vaipan.
+
+Rantseva otti tytön ja äidin hellyydellä puristaen itseänsä vasten
+lapsukaisen paljaita, pulleita käsiä, asetti sen polvelleen ja antoi
+sille sokeripalan.
+
+Maria Pavlovna poistui huoneesta, ja hänen jälkeensä tuli koppiin kaksi
+miespuolista, toisella kiehuvaa vettä, toisella eväitä.
+
+
+
+
+XII.
+
+
+Toinen heistä oli lyhyenläntä, kuivahtanut nuori mies, veralla peitetty
+puoliturkki yllä ja pitkävartiset saappaat jalassa. Hän tulla keppelehti
+kevyein ja nopein askelin, tuoden kaksi höyryävää suurta teekannua ja
+puristaen kainaloonsa liinaan käärittyä leipää.
+
+--Siinäpä on vihdoin ruhtinaammekin,--sanoi hän asettaessaan teekannua
+kuppien keskelle ja antaen leivän Maslovalle.--Mainioita ostoksia
+olemme tehneet,--sanoi hän heittäen turkkia päältään ja lähättäen sen
+toisten päiden yli lavitsain nurkkaukseen. Markel osti maitoa ja munia;
+tästä tulee kerrassa kalaassit. Ja Kirillovna se vaan yhä noudattaa
+esteettistä puhtauttaan,--sanoi hän, hymyillen katsoen Rantsevaan.--No
+ei muuta kuin ala keittää teetä,--sanoi hän hänelle.
+
+Koko tämän ihmisen ulkomuodosta: hänen liikkeistään, äänestään,
+katseestaan henki reippautta ja iloisuutta. Toinen tulijoista oli
+myöskin lyhyenläntä, luiseva ihminen. Hänen harmaiden kasvojensa
+poskiluut olivat hyvin ulkonevat, silmät olivat kaukana toisistaan ja
+niissä oli mainion kaunis, vihertävä väri, huulet olivat hienot, ilme
+kasvoissa päinvastoin synkkä ja haluton. Hänellä oli vanha pumpuli
+vuorinen palttoo ja kalossit saappaiden päällä. Asetettuaan Rantsevan
+eteen kantamuksensa, hän tervehti Nehljudofia taivuttamalla kaulaansa,
+niin että kumartaessaan koko ajan katsoi häneen. Sitten, annettuaan
+hänelle haluttomasti hikisen kätensä, hän alkoi vitkallisesti asetella
+eväitä korista.
+
+Nämä molemmat valtiolliset vangit olivat kansan lapsia: edellinen oli
+Nabatof niminen talonpoika, jälkimäinen oli tehtaan työmies Markel
+Kondratjef. Markel oli joutunut vallankumoukselliseen liikkeeseen
+iältään jo 35 vuoden vanhana; mutta Nabatof jo 18 vuotiaana. Päästyään
+kyläkoulusta suurien taipumustensa vuoksi kymnaasiin, Nabatof elätti
+itseään kaiken aikaa yksityistunneilla, mutta sai kuitenkin koulusta
+päästyään kultamitalin. Yliopistoon hän ei kuitenkaan mennyt, sillä jo
+VII:nellä luokalla ollessaan hän oli päättänyt mennä kansan joukkoon,
+josta oli tullutkin, levittääkseen sivistystä unhotettujen veljiensä
+keskuudessa. Niin hän sitten tekikin: aluksi rupesi kirjuriksi suureen
+kylään, mutta vangittiin pian sen johdosta, että oli lueskellut
+talonpojille kirjasia ja perustanut heidän keskuudessaan kulutus- ja
+tuotantoyhtiön. Ensi kerralla häntä pidettiin vankilassa kahdeksan
+kuukautta ja päästettiin sitten ehdonalaiseen vapauteen. Irtipäästyään
+hän heti matkusti toiseen lääniin, toiseen kylään, ja ruvettuaan siellä
+opettajaksi, toimi samoin kuin ennenkin. Hän joutui taas kiinni ja sai
+tällä kertaa viettää vankilassa vuoden ja kaksi kuukautta, mutta siellä
+hän vaan yhä varmistui vakaumuksissaan.
+
+Toisen vankeuskauden perästä hänet lähetettiin Permin lääniin. Sieltä
+hän karkasi. Taas saivat hänet kiinni, ja pidettyään vankilassa
+seitsemän kuukautta lähettivät Arkangelin lääniin. Sieltä hän karkasi
+toistamiseen ja joutui jälleen kiinni; nyt hänet tuomittiin
+siirtolaisvangiksi Jakutskin piiriin; niin että hän vietti puolet
+miehuudenikäänsä vankilassa ja maanpaossa. Kaikki nämä retkeilemiset
+eivät vähimmässäkään määrässä heikontaneet hänen terveyttään eikä
+tarmoaan, vaan päinvastoin virittivät hänen tarmoaan. Hän oli virkeä
+ihminen, mainio oli hänen ruuansulatuksensa, aina oli hän yhtä topakka,
+aina iloinen ja reipas. Ei koskaan hän mitään katunut, ei liioin kovin
+kauas tulevaisuuteen tähtäillyt, vaan järkensä koko voimalla,
+ketteryydellä ja käytännöllisyydellä toimi nykyisyydessä. Ollessaan
+vapaana hän työskenteli sen tarkoituksen eteen, minkä oli itselleen
+asettanut, siis kansan, erittäinkin talonpoikaisen työväen
+sivistyttämiseksi ja yhteenliittämiseksi; mutta kun vapaus oli häneltä
+riistetty, hän toimi yhtä tarmokkaasti ja käytännöllisesti yhteyttä
+varten ulkomaailman kanssa ja laittaakseen elämän niin siedettäväksi
+kuin olevissa oloissa suinkin oli mahdollista, eikä ainoastaan
+itselleen, vaan lähimmille tovereilleenkin. Hän oli ennen kaikkea
+yhteiskunnallinen ihminen. Itseänsä varten hän ei luullut mitään
+tarvitsevansa, ja hän saattoi löytää tyydytystä vaikka tyhjästä, mutta
+toverikuntaan nähden hän vaati paljon ja saattoi tehdä kaikkea työtä,
+sekä ruumiillista että henkistä, pitkät ajat herkeämättä, unetta ja
+ruuatta. Talonpoika kuin oli, hän oli työteliäs, kekseliäs, varovainen,
+sukkela töissä ja luonnollisella tavalla kieltäytyväinen ja ilman vaivaa
+kohtelias, huomaavainen sekä muiden tunteita että myöskin mielipiteitä
+kohtaan. Hänen vanha äitinsä, lukuataitamaton talonpoikainen leski,
+täynnänsä taikauskoa, oli vielä elossa, ja Nabatof auttoi häntä ja
+vapaana ollessaan kävi häntä tapaamassa. Semmoisissa tilaisuuksissa
+kotona ollessaan hän otti selvän hänen elämänsä yksityisseikoista,
+auttoi häntä töissä eikä laiminlyönyt entisiä talonpoikaisia
+tovereitansa: poltteli kotitekoista tupakkia satunnaisesta, paperista
+kääräistystä piipusta, veti käsikarttua ja koetti selittää heille,
+kuinka he kaikki olivat petetyt, ja kuinka heidän oli irtautuminen siitä
+valheesta, jossa heitä pidettiin. Kun hän kuvaili mielessään ja puhui
+siitä mitä kaikkea vallankumous oli saava aikaan kansan hyväksi, hän
+kuvaili aina eteensä juuri tämän saman kansan, jonka lapsi hän oli,
+melkein samoissa olosuhteissa, ainoastaan omistavana maata ja ilman
+herroja ja virkamiehiä. Vallankumouksen ei hänen mielestään pitäisi
+muuttaa kansan elämän perusmuotoja--siinä asiassa hän ei ollut yhtä
+mieltä Novodvorofin ja tämän seuraajan Markel Kondratjefin
+kanssa,--vallankumouksen ei ollut hänen mielestään särkeminen koko
+rakennusta, vaan sen oli ainoastaan uudella tavalla järjestäminen tämän
+ihanan, luotettavan, suunnattoman suuren ja hänen tulisesti rakastamansa
+rakennuksen sisäisiä asumuksia.
+
+Uskonnollisessakin suhteessa hän oli yhtä tyypillinen talonpoika: ei hän
+koskaan ajatellut metafyysisiä kysymyksiä, kaiken alkua, haudantakaista
+elämää. Jumala oli hänelle sitä mitä se oli Aragolle,--hypoteesi, jota
+hän ei siihen asti ollut vielä tarvinnut. Ei hänellä ollut mitään
+tekemistä sen kysymyksen kanssa, miten maailma oli alkunsa saanut:
+Mooseksenko vai Darvinin mukaan, ja Darvinin oppi, jota hänen nykyiset
+toverinsa pitivät niin tärkeänä, oli hänen mielestään samallaista
+ajatuksen leikkiä kuin luominen kuudessa päivässä.
+
+Tämä maailman luomisen kysymys ei huvittanut häntä, juuri siksi, että
+kysymys, kuinka saattaisi maailmassa parhaiten elää, oli aina hänen
+edessään. Tulevaisesta elämästä hän ei myöskään koskaan perustanut,
+sillä sisimmässä sydämmessään hänellä oli esi-isiltä peritty luja,
+rauhallinen, kaikille maanviljelijöille ominainen vakaumus, että
+niinkuin eläin- ja kasvimaailmassa ei mikään lopu, vaan alituisesti
+muuttuu yhdestä muodosta toiseen,--lanta jyväksi, jyvä kanaksi, pääkkö
+sammakoksi, mato perhoseksi, siemen tammeksi,--niin ihminenkään ei häviä,
+vaan muuttuu. Hän uskoi näin, ja sentähden hän oli katsonut reippaasti
+ja iloisestikin kuolemaa silmiin ja lujamielisesti kesti kärsimyksiä,
+jotka sinnepäin veivät, mutta hän ei rakastanut eikä osannut puhua
+tästä. Hän rakasti työtä ja puuhasi aina käytännöllisissä asioissa ja
+yllytteli näihin käytännöllisiin toimiin tovereitaankin.
+
+Toinen tähän joukkokuntaan kuuluva valtiollinen vanki, Markel
+Kondratjef, oli aivan toisenlaatuinen ihminen. Viidentoista vuotisesta
+asti hän oli joutunut tehdastyöhön, ja alkanut tupakoida ja juoda
+tukehuttaakseen hämärän loukkaantumisen siitä, että hänelle tehtiin
+vääryyttä. Loukkaantunut hän oli ensi kerran silloin kuin he pojat
+olivat jouluaattona käsketyt tehtaanisännän kotiin, jossa rouva oli
+toimittanut joulujuhlan. Hän ja hänen toverinsa olivat saaneet
+kopekanmaksavan pikku torven, omenan, kullatun pähkinän ja rypälemarjan,
+mutta tehtailijan omat lapset saivat lahjoja, jotka näyttivät todellisen
+joulupukin tuomilta ja maksoivat, kuten hän myöhemmin sai tietää, yli 50
+ruplaa. Hän oli noin kolmenkymmenen ikäinen, kun heidän tehtaaseensa
+pestautui kuuluisa vallankumousnainen, joka huomasi Kondratjefin
+luonnonlahjat ja alkoi antaa hänelle kirjoja ja lentokirjasia ja puhua
+hänen kanssaan, selitellä hänen tilaansa, syitä siihen ja keinoja sen
+parantamiseen. Kun hänelle tuli ihan selväksi että oli mahdollista
+vapauttaa itsensä ja muut siitä sorronalaisesta asemasta, jossa hän oli,
+näytti hänestä tuon aseman vääryys vielä julmemmalta ja kauheammalta
+kuin ennen, ja hän rupesi intohimoisesti toivomaan ei ainoastaan
+vapautumista vaan myöskin niiden rankaisemista, jotka olivat tähän
+vääryyteen syynä ja ylläpitivät sitä. Tuon mahdollisuuden antoivat,
+kuten hänelle selitettiin, tiedot, ja Kondratjef rupesi intohimoisesti
+tietoja hankkimaan. Tosin hänelle oli epäselvää, millä tavalla
+sosialistinen ihanne on toteutuva tietojen avulla, mutta hän uskoi, että
+koska tieto oli hänelle selvittänyt sen vääryyden, jota hän asemassaan
+kärsi, niin sama tieto oli tuon vääryyden korjaavakin. Paitsi sitä tieto
+ylensi hänet hänen omissa silmissään muita ihmisiä ylemmäksi. Ja
+sentähden, jätettyään juomisen ja tupakanpolton, hän käytti lukuihin
+kaiken vapaan aikansa, jota kyllä riitti sittenkuin hänestä tehtiin
+varastohuoneen hoitaja.
+
+Vallankumousnainen opetti häntä, ihmetellen hänessä sitä suurta kykyä,
+jolla hän koskaan kyllikseen saamatta nieli kaikenlaisia tietoja.
+Kahdessa vuodessa hän oppi algebran, mittausopin ja historian, jota hän
+erikoisesti rakasti, ja hän luki läpi myöskin kaiken esteettisen
+kirjallisuuden, mutta erittäinkin sosialistisen.
+
+Vallankumousnainen vangittiin ja yhdessä hänen kanssaan myöskin
+Kondratjef, koska tältä oli löytynyt kiellettyjä kirjoja, ja pistettiin
+aluksi linnaan, mutta sitten karkoitettiin Vologodskin lääniin. Siellä
+hän tutustui Novodvorofiin, luki lisäksi paljon vallankumouksellisia
+kirjoja, pani kaikki mieleensä ja vahvistui vielä enemmän
+sosialistisissa vakaumuksissaan. Maanpakonsa jälkeen oli hän suuren
+työlakon johtajana, joka lakko päättyi tehtaan häviöön ja tirehtörin
+tappoon. Kondratjef vangittiin ja tuomittiin oikeutensa menettäneeksi ja
+siirtolavankilaan lähetettäväksi.
+
+Uskontoon nähden hän oli yhtä kieltoperäisellä kannalla kuin oleviin
+taloudellisiinkin oloihin. Ymmärrettyään sen uskon järjettömyyden, jossa
+hän oli kasvatettu, ja suurella voimainponnistuksella, aluksi peläten
+mutta sitten innostuneena vapauduttuaan siitä, hän ikäänkuin sen
+petoksen kostamiseksi, jossa häntä ja hänen esi-isiään oli pidetty, ei
+väsynyt myrkyllisellä vihalla nauramasta pappeja ja uskonkappaleita.
+
+Hän oli tottumuksestaan askeetti, tyytyi vähimpään ja niinkuin jokainen
+lapsuudestaan työhön tottunut ihminen, jolla oli kehittyneet jäntereet,
+saattoi helposti, paljon ja sukkelasti tehdä kaikkea ruumiillista
+työtä, mutta rakasti ennen kaikkea joutoaikaa, voidakseen vankiloissa ja
+majoituspaikoissa jatkaa opintojansa. Hän tutki nyt Marxin ensimäistä
+nidosta, ja suurenmoisella huolella niinkuin kalliinta aarretta,
+säilytti tätä kirjaa säkissään. Kaikkia tovereitaan kohtaan hän
+käyttäytyi töykeästi, välinpitämättömästi, lukuunottamatta Novodvorofia,
+jolle hän oli erittäin altis ja jonka mielipiteitä kaikista aineista hän
+piti kumoamattomina totuuksina.
+
+Naisia kohtaan, joita hän piti vaan turhina häiritsijöinä kaikissa
+tärkeissä asioissa, hänellä oli voittamaton ylenkatse. Mutta Maslovaa
+hän sääli ja oli tälle ystävällinen, koska Maslova oli hänen mielestään
+esimerkkinä siitä tavasta, millä yläluokka sorti alaluokkaa. Samasta
+syystä hän sitävastoin ei rakastanut Nehljudofia, ei antautunut hänen
+kanssaan puheisiin eikä puristanut hänen kättään, vaan tarjosi
+puristettavaksi oman ojennetun kätensä, kun Nehljudof häntä tervehti.
+
+
+
+
+XIII.
+
+
+Uuni oli palanut loppuun ja lämminnyt, tee oli saatu kiehumaan ja
+kaadettiin laseihin ja ruukkuihin, ja vaalistettiin maidolla, esillä oli
+rinkilöitä, tuoretta hiiva- ja vehnäleipää, koviksi keitettyjä munia,
+voita ja vasikan pää ja jalat. Kaikki siirtyivät lavitsan ääreen, jota
+nyt käytettiin pöytänä, ja juotiin ja syötiin ja juteltiin. Rantseva
+istui laatikon päällä kaataen teetä. Hänen ympärilleen kokoontuivat
+kaikki muut paitsi Kryiltsof, joka oli ottanut kostean puoliturkkinsa
+yltään, kääriytynyt kuivaan vaippaansa ja loikoi nyt paikoillaan
+jutellen Nehljudofin kanssa.
+
+Kylmän, kosteuden, lian ja epämukavuuksien perästä, joita he olivat
+saaneet kokea, niiden vaivojen perästä, joita heillä oli ennenkuin
+saivat kaikki järjestykseen, ja syötyään ja juotuaan kuumaa
+teetä,--olivat kaikki mitä parhaimmalla ja iloisimmalla tuulella.
+
+Se seikka että seinän takaa kuului töminää, huutoa ja haukkumasanoja
+vankien keskuudesta, ikäänkuin muistuttaen heitä siitä, mikä oli heidän
+ympärillään, lisäsi vielä enemmän kodikkuuden tuntoa. Niinkuin
+pysähdysasemassa keskellä merta nämä ihmiset tunsivat hetkeksi olevansa
+vapaat siitä alennuksien ja kärsimyksien tulvasta, joka ympäröitsi
+heitä, ja senvuoksi he olivat ylentyneessä ja eloisammassa
+mielentilassa. Puhuttiin kaikesta muusta, ainoastaan ei omasta asemasta
+eikä siitä mikä heitä odotti. Paitsi sitä kuten on tavallista nuorten
+miesten ja naisten välillä, erittäinkin kun heidän on pakosta oleminen
+yhdessä, niinkuin olivat yhdessä kaikki nämä ihmiset, syntyi heidän
+välillänsä myötäisiä ja vastaisia, monella tavalla kutoutuneita suhteita
+toinen toisiinsa. He olivat melkein kaikki rakastuneita. Novodvorof oli
+rakastunut nättiin, hymyilevään neiti Grabetsiin. Tämä Grabets oli nuori
+kurssilainen, hän oli hyvin vähän ajatellut ja oli aivan väliäpitämätöin
+vallankumouskysymyksistä. Mutta hän otti vaarin ajan hengestä, teki
+jotain valtiollisesti luvatonta ja passitettiin Siperiaan. Niinkuin
+hänen päätarkoituksensa vapaudessa ollessaankin oli viehättää miehiä,
+oli juuri sama hänen vaikuttimensa sittemminkin tutkinnoissa, vankilassa
+ja maanpaossa. Nyt tämän matkan aikana hän löysi tyydytystä siinä, että
+Novodvorof oli häneen kiintynyt ja että hän itse puolestaan oli
+rakastunut Novodvorofiin. Vera Jefremovna, jolla oli suuri taipumus
+rakastumiseen, mutta ei mitään viehätysvoimaa, vaikka kyllä alituista
+vastarakkauden toivoa, oli rakastunut milloin Nabatofiin milloin
+Novodvorofiin. Jotain rakastuneen tapaista oli myöskin Kryiltsofin
+puolelta Maria Pavlovnaa kohtaan. Hän rakasti tätä niinkuin miehet
+rakastavat naisia, mutta tietäen mitä hän ajatteli rakkaudesta, peitti
+Kryiltsof tunnettansa tavalliseen ystävyyteen ja kiitollisuuteen siitä,
+että Maria Pavlovna erityisellä hellyydellä häntä hoiti. Nabatof ja
+Rantseva olivat yhdistetyt hyvin monimutkaisilla rakkaussuhteilla
+toisiinsa. Niinkuin Maria Pavlovna oli täydellisesti siveellinen neito,
+niin oli Rantseva täydellisesti siveellinen nainut nainen.
+
+Jo kuudentoista vuotiaana, vielä koulussa ollessaan hän oli rakastunut
+herra Rantseviin, pietarilaiseen ylioppilaaseen, ja 19 vuotiaana mennyt
+naimisiin tämän kanssa hänen vielä ollessa yliopistossa. Neljännellä
+kurssilla ollessaan hänen miehensä oli sekaantunut johonkin
+ylioppilaslevottomuuteen, karkoitettiin Pietarista ja muuttui
+vallankumoukselliseksi. Silloin Rantseva jätti lääketieteelliset
+opintonsa ja matkusti hänen perässään ja myöskin muuttui
+vallankumoukselliseksi. Jos hänen miehensä ei olisi hänestä ollut
+kaikkein parhain ja maailman kaikkein viisain ihminen, niin hän ei olisi
+rakastunut häneen eikä siis myöskään mennyt naimisiin hänen kanssaan.
+Mutta kun oli kerran rakastunut ja mennyt naimisiin hänen mielestänsä
+parhaimman ja maailman viisaimman miehen kanssa, niin hän luonnollisesti
+ymmärsi elämää ja sen tarkoitusta juuri samalla tavalla kuin maailman
+parhain ja viisain mies sitä ymmärsi. Tämä mies ymmärsi aluksi elämää
+niin, että täytyi oppia, ja siis Rantsevakin ymmärsi elämää niin. Kun
+toinen tuli vallankumoukselliseksi, niin tuli toinenkin siksi. Nyt
+Rantsevakin osasi varsin hyvin todistaa, että oleva järjestys oli
+mahdoton, ja että jokaisen ihmisen velvollisuus on sotia tätä
+järjestystä vastaan ja koettaa luoda sitä valtiollista ja taloudellista
+elämänmuotoa, jossa yksityinen ihminen voi vapaasti kehittyä--ja niin
+edespäin. Ja hänestä näytti, että hän todellakin ajattelee ja tuntee
+niin, mutta oikeastaan hän ajatteli ainoastaan sitä, että kaikki mitä
+hänen miehensä ajattelee on totta ja oikein, ja hän haki siis vaan yhtä
+ainoata:--täydellistä sopusointuisuutta, sulautumista miehen sieluun,
+mikä yksin antoi hänelle siveellistä tyydytystä.
+
+Ero miehestä ja lapsesta, jonka äiti oli ottanut käsiinsä, oli hänelle
+ollut hyvin raskas. Mutta hän kesti eron lujamielisesti ja
+rauhallisesti, tietäen kestävänsä sitä miehensä ja sen asian nimessä,
+jonka totuudesta ei ollut epäilemistä, koska mies kerran sitä asiaa
+palveli. Hänen ajatuksensa olivat aina miehessään, ja yhtävähän kuin hän
+ennen ei ollut rakastanut ketään, niin ei hän nytkään voinut rakastaa
+ketään muuta kuin miestänsä. Mutta Nabatofin altis ja puhdas rakkaus
+liikutti häntä ja teki hänet levottomaksi. Tämä Nabatof, siveellinen ja
+lujaluontoinen ihminen, hänen miehensä ystävä, koetti kohdella Rantsevaa
+niinkuin sisartaan, mutta heidän suhteeseensa pujahti jotakin muutakin,
+joka pelotti heitä molempia samassa kuin se kaunisti heidän nykyistä
+vaikeaa elämäänsä.
+
+Niin että tässä piirissä olivat rakastumisesta aivan vapaat ainoastaan
+Maria Pavlovna ja Kondratjef.
+
+
+
+
+XIV.
+
+
+Toivoen pääsevänsä, kuten tavallisesti, kahdenkesken Katjushan puheille,
+istui Nehljudof yhteisen teenjuonnin ja illallisen jälkeen Kryiltsofin
+vieressä, keskustellen tämän kanssa. Muun muassa hän kertoi, miten Makar
+oli kääntynyt hänen puoleensa, ja mimmoinen tämän rikos oli ollut.
+Kryiltsof kuunteli tarkkaavasti, kiiltävin silmin herkeämättä katsoen
+Nehljudofiin.
+
+--Niin,--sanoi hän äkkiä,--minua usein hämmästyttää ajatus, että tässä
+me nyt elämme heidän rinnallaan, mutta kenen »heidän»?--Juuri niiden
+samojen ihmisten, joiden edestä me elämmekin. Ja kuitenkin me emme tiedä
+heistä niin mitään, emmekä edes tahdokaan tietää. Ja he puolestaan--sen
+pahempi--vihaavat meitä ja pitävät vihollisinaan. Se on hirmuista.
+
+--Ei siinä ole mitään hirmuista,--sanoi Novodvorof kuulostellen mistä
+oli puhe.--Rahvas aina jumaloi vaan vallanpitäjiä,--sanoi hän
+rätäjävällä äänellään.--Tänään on hallituksella valta,--tänään siis
+hallitusta jumaloidaan ja meitä vihataan; huomenna on meillä valta,
+huomenna siis jumaloidaan meitä...
+
+Nyt kuului seinän takaa kirouksia, seinää vastaan rymyytettiin jotakin,
+kahleet kalisivat, kiljuttiin ja huudettiin. Jotakuta lyötiin, joku
+huusi vartijoita apuun.
+
+--Kuuletteko mitä eläimiä ne ovat! Mitä yhteyttä voi olla heidän ja
+meidän välillämme?--sanoi Novodvorof rauhallisesti.
+
+--Sinä sanot eläimiksi, mutta Nehljudof kertoi tässä juuri ikään
+seuraavan tapauksen,--sanoi Kryiltsof hermostuneesti ja kertoi nyt.
+kuinka Makar oli henkensä kaupalla tahtonut pelastaa maamiehensä.--Se ei
+ole mitään eläimellisyyttä, vaan urostyö.
+
+--Sentimenttalisuutta!--sanoi Novodvorof ivallisesti.--Meidän on vaikea
+ymmärtää noiden ihmisten sisällisiä aiheita ja heidän tekojensa
+vaikuttimia. Sinusta se oli ylevämielisyyttä, mutta ehkä siinä ei ole
+mitään muuta kuin kateutta tuota pakkotyöhön tuomittua kohtaan.
+
+--Sinäpä et vasta tahdo nähdä toisessa mitään hyvää,--sanoi Maria
+Pavlovna, yhtäkkiä kiihoittuneena (hän oli »sinä» kaikkien kanssa).
+
+--Ei voi nähdä sitä mitä ei ole.
+
+--Kuinka ei olisi, kun ihminen kerran panee henkensä alttiiksi.
+
+--Minä luulen,--sanoi Novodvorof,--että jos tahdomme toteuttaa omaa
+asiaamme, niin ensimäinen ehto siihen (Kondratjef jätti kirjan, jota
+luki lampun ääressä, ja alkoi tarkkaavasti kuunnella opettajaansa)--on,
+ettemme vajoudu unelmiin, vaan katsomme asioita niinkuin ne ovat.
+Rahvaan hyväksi on tehtävä kaikki, mutta siltä ei saa mitään odottaa.
+Rahvaan hyvä--se on meidän toimintamme esine, mutta tämä rahvas ei voi
+olla itse myötävaikuttamassa meidän asiassamme, niinkauan kuin kansa on
+voimattomuuden tilassa, kuten nyt,--alkoi hän, ikäänkuin luentoa
+pitäen.--Ja sentähden on aivan illusoorista odottaa heiltä apua, kun
+kehityksen prosessi ei ole vielä tapahtunut,--se kehityksen prosessi,
+johon me heitä valmistamme.
+
+--Mikä niin kehityksen prosessi?--rupesi Kryiltsof punehtuen
+sanomaan.--Me sanomme olevamme mielivaltaa ja despotismia vastaan, mutta
+eikö tuo ole juuri kaikkein hirmuisinta despotismia?
+
+--Siinä ei ole mitään despotismia,--vastasi Novodvorof
+rauhallisesti.--Minä sanon ainoastaan tuntevani sen tien, jota kansan
+täytyy käydä, ja voin sen tien osoittaa.
+
+--Mutta miksi olet vakuutettu, että tuo sinun osoittamasi tie on oikea?
+Eikö se juuri ole samaa despotismia, josta oli seurauksena
+inkvisitsiooni ja suuren vallankumouksen kuolemanrangaistukset? He
+myöskin tiesivät tieteen mukaan ainoan oikean tien.
+
+--Se, että silloiset ihmiset eksyivät, ei todista minun eksyvän. Ja
+sitäpaitsi on suuri eroitus ideoloogien haaveiden ja positiivisen
+taloustieteen välillä.
+
+Novodvorofin ääni täytti koko kopin. Hän yksin puhui, kaikki muut olivat
+vaiti.
+
+--Aina vaan väittelevät,--sanoi Maria Pavlovna, kun hän hetkeksi
+vaikeni.
+
+Kuinka te sitten siitä asiasta ajattelette?--kysyi Nehljudof Maria
+Pavlovnalta.
+
+--Minun mielestäni Kryiltsof on oikeassa,--ettemme saa istuttaa väkisin
+kansaan omia katsantotapojamme.
+
+--Entä te, Katjusha?--kysyi Nehljudof hymyillen, ja peläten, ettei
+Katjusha vaan sanoisi mitään asiaan-kuulumatonta, odotti hänen
+vastaustaan.
+
+--Minä luulen, että yksinkertaiselle kansalle tehdään vääryyttä,--sanoi
+hän sävähtäen tulipunaiseksi,--suurta vääryyttä tehdään yksinkertaiselle
+kansalle,
+
+--Juuri niin, Mihailovna, juuri niin,--huusi Nabatof.--Kauheaa vääryyttä
+kärsii kansa. Täytyy laittaa niin, ettei sille tehtäisi vääryyttä.
+Siinä juuri on koko meidän tehtävämme.
+
+--Merkillisiä käsityksiä vallankumouksen tarkoituksista,--sanoi
+Novodvorof ja alkoi äänettömänä ja vihaisena polttaa paperossia.
+
+--Sen kanssa on ihan mahdotonta puhua,--kuiskasi Kryiltsof ja vaikeni.
+
+--Paras onkin olla puhumatta,--sanoi Nehljudof.
+
+
+
+
+XV.
+
+
+Vaikka Novodvorofia kaikki vallankumoukselliset suuresti kunnioittivat,
+vaikka hän oli hyvin lukenut ja vaikka häntä pidettiin hyvin viisaana,
+niin Nehljudof kuitenkin luki hänet niiden vallankumouksellisten
+joukkoon, jotka olivat siveellisessä suhteessa keskinkertaista
+kehityskantaa alempana ja siis olivat sitä paljon alempana. Tämän miehen
+järjen voimat--eli hänen osoittajansa olivat kyllä suuret; mutta se
+arvo, jonka hän antoi omalle itselleen--eli hänen nimittäjänsä--oli
+mittaamattoman suuri, ja oli jo kauan sitten kasvanut hänen järkensä
+voimien yli.
+
+Hän oli henkiseen elämäänsä nähden täydellinen vastakohta Simonsonille.
+Simonson oli noita etupäässä, miespuolisien keskuudessa tavattavia
+luonteita, joiden teot ovat suoria seurauksia ajatuksen toiminnasta ja
+ovat sen määräämiä. Mutta Novodvorof taas kuului niihin etupäässä
+naispuolisien joukossa tavattaviin luonteihin, joiden ajatustoimintaa
+johtaa osaksi tunteen asettamat tarkoitusperät osaksi tarve järjen
+kannalta, puolustaa tunteen vaikuttamia tekoja.
+
+Novodvorofin koko valtiollinen toiminta, huolimatta siitä, että hän
+osasi kaunopuheliaasti pönkittää sitä hyvin vakuuttavilla selityksillä,
+näytti Nehljudofista perustuvan ainoastaan kunnianhimoon, haluun olla
+ensimäisenä muiden joukossa. Aluksi, taipumuksia kun hänellä oli
+vieraiden ajatusten omistamiseen ja niiden esittämiseen sanoilla,
+hänellä oli opintojen aikana sekä opettajien että oppivien keskuudessa,
+missä tälle taipumukselle annetaan suurta arvoa,--lyseossa,
+yliopistossa, maisterina,--ensimäinen sija, ja hän oli siis tyydytetty.
+Mutta saatuaan yliopistollisen arvotodistuksen ja päätettyään opintonsa,
+hän, kun tämä ensimäisyys ei enää ollut näkyvissä, ja päästäkseen nyt
+ensimäiseksi uusissa piireissä, yhtäkkiä kokonaan muutti entiset
+mielipiteensä, ja vähittäisvapaamielisestä rupesi punaisimmaksi
+kansanvaltaiseksi. Näin kertoi Nehljudofille Kryiltsof, joka ei sietänyt
+Novodvorofia. Kun tämän luonteesta puuttui siveellisiä ja esteettisiä
+ominaisuuksia, jotka tavallisesti synnyttävät epäilyksiä ja horjumisia,
+tuli hän vallankumouksellisessa puolueessa hyvin pian hänen
+itserakkauttaan tyydyttävään johtajan-asemaan. Kerran valittuaan
+suuntansa hän ei enää milloinkaan epäillyt eikä horjunut ja oli
+sentähden myöskin varma siitä, ettei hän milloinkaan erehtynyt. Kaikki
+tyyni näytti hänestä olevan tavattoman yksinkertaista, selvää,
+epäilemätöntä. Ja hänen kapean ja yksipuolisen näköpiirinsä ohella
+kaikki todella olikin hyvin yksinkertaista ja selvää, eikä tarvinnut
+muuta kuin, kuten hän sanoi, olla loogillinen. Hänen luottamuksensa
+omaan itseensä oli niin suuri, että se saattoi ainoastaan joko työntää
+luotansa ihmisiä taikka alistaa heitä allensa. Ja kun hänen toimintansa
+tapahtui hyvin nuorten ihmisten keskuudessa, jotka luulivat hänen
+rajatonta itseluottamustaan syvämielisyydeksi ja viisaudeksi, niin
+enimmät alistuivatkin, ja niinpä hänellä oli suuri menestys
+vallankumouksellisissa piireissä. Hänen toimintansa tarkoitti kapinan
+valmistamista, jossa hänen oli anastaminen valta ja kutsuminen
+kansankokous. Kokouksessa oli sitten pantava esille hänen sepittämänsä
+ohjelma. Ja hän oli täysin vakuutettu siitä, että tämä ohjelma käsitti
+kaikki kysymykset, ja ettei sitä voinut olla toteuttamatta.
+
+Toverit kunnioittivat häntä hänen rohkeutensa ja päättäväisyytensä
+tähden, vaan eivät rakastaneet häntä. Hän puolestaan ei rakastanut
+ketään ja piti kaikkia etevämpiä ihmisiä kilpailijoinansa: hän olisi
+näille tehnyt samaa mitä vanhat urosapinat tekevät nuorille, jos vaan
+olisi voinut. Hän olisi temmaissut toisilta ihmisiltä kaiken
+ymmärryksen, kaikki taipumukset, kunhan he vaan eivät olisi häirinneet
+hänen taipumustensa ilmaisemista. Hyvin hän kohteli ainoastaan niitä
+ihmisiä, jotka häntä ihailivat. Näin hän nyt kohteli matkalla
+hengenheimolaistansa, työmiestä Kondratjefia, Vera Jefremovnaa ja sievää
+Grabetsia, jotka molemmat olivat rakastuneet häneen. Vaikka hän
+periaatteessa kannattikin naiskysymystä, niin sisimmässä sydämmessään
+hän piti kaikkia naisia tyhminä ja mitättöminä, paitsi niitä, joihin hän
+oli usein sentimenttaalisesti rakastunut, niinkuin nyt Grabetsiin, ja
+silloin hän piti heitä harvinaisina naisina, joiden ansioita hän yksin
+osasi huomata.
+
+Sukupuolikysymys näytti hänestä, niinkuin kaikki muutkin kysymykset,
+sangen yksinkertaiselta ja selvältä, ja se oli täysin ratkaistu sillä
+että tunnusti vapaan rakkauden oikeutetuksi.
+
+Hänellä oli olemassa yksi nimellinen vaimo, toinen oikea vaimo, josta
+hän oli eronnut huomattuaan ettei heidän välillään ollut todellista
+rakkautta, ja nyt hän aikoi rakentaa uuden vapaan avioliiton Grabetsin
+kanssa.
+
+Nehljudofia hän ylenkatsoi siitä syystä, että tämä muka oli
+teeskennellyissä suhteissa Maslovaan, ja vielä erittäinkin siksi, että
+tämä uskalsi ajatella yhteiskunnallisista epäkohdista ja niiden
+korjaamisen keinoista hiukan toisella lailla, kuin hän, Novodvorof, ja
+vieläpä jollakin omalla, ruhtinaallisella, s. o. typerällä tavalla.
+Nehljudof tiesi tästä Novodvorofin suhteesta häneen, ja mielipahakseen
+tunsi, että huolimatta siitä hyvästä ja sydämmellisestä mielialasta,
+jossa hän matkan aikana oli, hän nyt maksoi samalla mitalla
+Novodvorofille eikä mitenkään voinut voittaa itsessään mitä suurinta
+vastenmielisyyttä tätä ihmistä, kohtaan.
+
+
+
+
+XVI.
+
+
+Viereisestä huoneesta kuului nyt päällikköjen ääniä. Kaikki hiljeni, ja
+sen jälkeen tuli huoneeseen vanhempi aliupseeri ja kaksi
+vartiosotamiestä. Se oli iltahuuto. Aliupseeri luki kaikki, osoittaen
+jokaista sormellaan. Kun vuoro tuli Nehljudofiin asti, hän sanoi tälle
+suopeasti ja tuttavantapaisesti:
+
+--Nyt, ruhtinas, ei enään saisi jäädä tänne iltahuudon jälkeen. Täytyy
+mennä.
+
+Nehljudof tiesi mitä tämä merkitsee, tuli hänen luokseen ja pisti hänen
+käteensä edeltäpäin, varustamansa kolme ruplaa.
+
+--No, minkäs teille teki. Istukaa sitten vielä.--Aliupseeri oli jo
+menossa, kun huoneeseen tuli toinen aliupseeri ja tämän jäljessä pitkä
+laiha vanki, jonka silmä oli sinelmissä ja harvaa partaa leuvassa.
+
+--Minä tulin sitä tyttöä hakemaan,--sanoi vanki.
+
+--Siinähän on pappakin,--kuului äkkiä kimakka lapsen ääni ja
+valkotukkainen pää kohosi Rantsevan takaa, joka yhdessä Maria Pavlovnan
+ja Katjushan kanssa ompeli tytölle uutta pukua Rantsevan uhraamasta
+hameesta.
+
+--Minä, minähän se olen,--sanoi vanki leppeästi.
+
+--Hyvä sen on täällä olla,--sanoi Maria Pavlovna osaa ottavalla
+kärsimyksellä katsoen vangin pahaksi lyötyihin kasvoihin.--Jättäkää se
+vaan tänne.
+
+--Neidit laittavat minulle uutta pukua,--sanoi tyttö osoittaen isälle
+Rantsevan työtä.--Hyvä tulee, punanen,--loruili hän.
+
+--Jäätkö meille yöksi?--sanoi Rantseva, hyväillen tyttöä.
+
+--Jään. Ja pappa myös. Rantseva puhkesi hymyynsä.
+
+--Pappa ei saa,--sanoi hän.--Jättäkää siis tyttö tänne,--sanoi hän
+kääntyen isän puoleen.
+
+--Olkoon menneeksi, jääköön,--sanoi aliupseeri, pysähtyen ovessa, ja
+meni sitten yhdessä toisen aliupseerin kanssa.
+
+Heti kun sotamiehet olivat menneet, lähestyi Nabatof vankia, ja
+koskettaen tätä olalle sanoi:
+
+--Kuules, veikkonen, onko totta että teillä Karmanof tahtoo asettaa
+toisen sijaansa?
+
+Vangin hyväntahtoiset, leppeät kasvot menivät yhtäkkiä surullisiksi ja
+hänen silmäinsä päälle vetäytyi jonkinlainen samea, hieno kalvo.
+
+--Emme ole kuulleet. Tuskinpa,--sanoi hän, ja yhä sama surun kalvo
+silmissään lisäsi:--no, sinullapa nyt on hyvät päivät tässä rouvasväen
+parissa,--ja läksi kiireimmiten.
+
+--Tietää kaikki, ja vaihto on epäilemättä tapahtunut,--sanoi
+Nabatof.--Mitäs te aijotte tehdä?
+
+--Sanon kaupungissa päällystölle. Minä tunnen heidät molemmat
+ulkonäöltä,--sanoi Nehljudof.
+
+Kaikki olivat vaiti, nähtävästi peläten että riita voisi uudistua.
+
+Simonson oli kaiken aikaa äänettömänä kädet pään alla loikonut nurkassa
+lavitsalla. Nyt hän päättäväisesti nousi ylös ja varovaisesti kiertäen
+istuvia tuli Nehljudofin luo.
+
+--Oletteko nyt tilaisuudessa kuulemaan minua?
+
+--Tietysti,--sanoi Nehljudof ja nousi mennäkseen hänen kanssaan.
+
+Katsahdettuaan Nehljudofiin ja kohdattuaan tämän silmäyksen Katjusha
+punastui ja, ikäänkuin ymmärtämättä, pudisti päätään.
+
+--Minulla on seuraava asia teille,--alkoi Simonson kun he yhdessä
+Nehljudofin kanssa tulivat käytävään. Tänne kuului sangen kovasti
+vankien meluavat huudot. Nehljudof rypisti silmiänsä; mutta Simonson ei
+näyttänyt välittävän.
+
+--Tuntien teidän suhteenne Katarina Mihailovnaan,--alkoi hän, katsellen
+tarkkaavasti ja suoraan hyvänluontoisilla silmillään Nehljudofin
+kasvoihin,--pidän itseni velvollisena...--jatkoi hän, mutta oli
+pakoitettu keskeyttämään, sillä juuri ovessa kaksi ääntä kiljui yhtä
+aikaa riidellen keskenään.
+
+--Johan olen sanonut sinulle, koira, ettei se ole minun,--ärjyi toinen.
+
+--Mene helvettiin, saatana,--kähisi toinen. Nyt tuli Maria Pavlovna ulos
+käytävään.
+
+--Mikä selvä tässä tulee,--sanoi hän,--tulkaahan tänne, täällä on vaan
+Vera. Ja hän meni edellä viereisestä ovesta, joka vei pienen pieneen,
+nähtävästi yksinäiseen koppiin, joka oli nyt annettu valtiollisten
+naisten heteille. Lavitsalla makasi Vera Jefremovna kietoutuneena
+päinensä vaippaan.
+
+--Hänellä on migreeni, hän nukkuu mistään tietämättä, ja minä menen
+tieheni,--sanoi Maria Pavlovna.
+
+--Päinvastoin, jää vaan tänne,--sanoi Simonson,--minä en salaa mitään
+keltään, saati sinulta.
+
+--Sen parempi,--sanoi Maria Pavlovna, ja lapsen tavoin keikauttaen
+ruumistansa puolelta toiselle, päästäkseen näin ylemmäksi lavitsalle,
+valmistui kuuntelemaan ja kiinnitti kauniit lampaan silmänsä kauas
+etäisyyteen.
+
+--Asiani olisi nyt se,--toisti Simonson,--että tietäen teidän suhteenne
+Katarina Mihailovnaan minä katson olevani velvollinen ilmoittamaan
+teille oman suhteeni häneen.
+
+--Se tahtoo sanoa, mitä niin?--kysyi Nehljudof ehdottomasti ihaillen
+sitä yksinkertaisuutta ja rehellisyyttä, jolla Simonson oli kääntynyt
+hänen puoleensa.
+
+--Se tahtoo sanoa, että minä tahtoisin mennä naimisiin Katarina
+Mihailovnan kanssa...
+
+--Merkillistä!--sanoi Maria Pavlovna pysähtäen katseensa Simonsoniin.
+
+--... ja olen päättänyt pyytää hänen suostumustansa siihen, siihen
+nimittäin, että hän tulisi minun vaimokseni,--jatkoi Simonson.
+
+--Mitäs minä siihen taitaisin? Se riippuu hänestä,--sanoi Nehljudof.
+
+--Niin, vaan hän ei ratkaise tätä kysymystä ilman teitä.
+
+--Miksei?
+
+--Siksi, että niinkauan kuin kysymys teidän suhteestanne häneen ei ole
+lopullisesti ratkaistu, ei hän voi tehdä mitään vaalia.
+
+--Minun puoleltani on kysymys ratkaistu lopullisesti. Minä tahdon tehdä
+sen, minkä pidän velvollisuutenani, ja paitsi sitä helpoittaa hänen
+asemaansa, vaan en missään tapauksessa tahdo rajoittaa hänen
+vapauttansa.
+
+--Niin, mutta hän ei tahdo teidän uhraustanne.
+
+--Mitään uhrausta ei ole olemassa.
+
+--Ja minä tiedän että tämä hänen päätöksensä on horjumaton.
+
+--Mitä puhuttavaa sitten on minun kanssani?--sanoi Nehljudof.
+
+--Hänelle on tarpeen, että tekin myönnätte niin olevan.
+
+--Kuinka ininä voisin myöntää, ettei minun pidä tehdä sitä, niitä pidän
+velvollisuutenani. Ainoa minkä voin sanoa, on, että minä en ole vapaa,
+mutta hän on vapaa.
+
+Simonson oli hetken aikaa vaiti miettien jotakin.
+
+--Hyvä, sen minä sitten sanonkin hänelle. Elkää te luulko, että minä
+olen häneen rakastunut,--jatkoi hän.--Minä rakastan häntä niinkuin
+hyvää, harvinaista, paljon kärsinyttä ihmistä. Minä en tarvitse häneltä
+mitään, mutta hirveästi haluttaisi auttaa häntä, helpoittaa hänen
+kohta...
+
+Nehljudofia kummastutti kuulla Simonsonin äänen vapisevan.
+
+--... helpoittaa hänen kohtaloansa,--jatkoi Simonson.--Jos hän ei tahdo
+ottaa vastaan teidän apuanne, ottakoon vastaan minun apuni. Jos hän
+suostuu, niin olisi aikomukseni pyytää päästä sinne minne hän
+lähetetään. Neljä vuotta ei ole ijankaikkisuus. Minä eläisin hänen
+rinnallaan ja ehkä voisin helpoittaa hänen kohtal...--taas hänen oli
+pysähtyminen mielenliikutuksen tähden.
+
+--Mitäpä minä voisin siihen sanoa?--sanoi Nehljudof.--Olen iloinen että
+hän on löytänyt sellaisen suojelijan kuin te...
+
+--No juuri sitä minun pitikin vaan saada tietää,--jatkoi Simonson.--Minä
+halusin tietää, kun rakastan häntä ja tahdon hänen hyväänsä, pidättekö
+tekin, että minun avioliittoni hänen kanssaan olisi hänelle hyväksi?
+
+--No, arvatenkin,--sanoi Nehljudof päättävästi.
+
+--Kaikki tarkoittaa vaan hänen parastaan, minä tahdon vaan, että tuo
+kärsinyt sielu saisi levähtää,--sanoi Simonson katsoen Nehljudofiin
+semmoisella lapsellisella hellyydellä, jommoista ei olisi mitenkään
+odottanut noin synkännäköiseltä mieheltä.
+
+Simonson nousi seisaalleen, otti Nehljudofia kädestä, lähensi kasvonsa
+häntä kohden, hymähti ujosti ja suuteli häntä.
+
+--Siis minä sanon hänelle niin,--sanoi hän ja meni huoneesta.
+
+
+
+
+XVII.
+
+
+--Onko nähty mokomata?--sanoi Maria Pavlovna.--Rakastunut, ihan
+rakastunut. Kyllä en olisi voinut aavistaa, että Vladimir Simonson
+rakastuu tuommoisella kaikkein tyhmimmällä ja poikamaisimmalla tavalla.
+Merkillistä! Ja suoraan sanoen: myöskin surkeata,--päätti hän ja
+huokasi.
+
+--Entäs Katja? Mitä luulette hänen ajattelevan asiasta?--kysyi
+Nehljudof.
+
+--Hänenkö?--Maria Pavlovna pysähtyi nähtävästi tahtoen vastata
+kysymykseen niin säntillisesti kuin suinkin.--Nähkääs, hän on,
+huolimatta entisyydestään, luonnon laadultaan mitä siveellisimpiä
+ihmisiä ... ja tuntee niin hienosti, niin hienosti... Hän rakastaa
+teitä--rakastaa syvästi, ja on onnellinen voidessaan tehdä teille vaikka
+vaan sen kieltoperäisenkin palveluksen, ettei yhdy teidän kanssanne.
+Hänelle olisi avioliitto teidän kanssanne hirveä lankeemus, pahempi kuin
+mikään entinen, ja sen vuoksi hän ei milloinkaan suostu siihen. Ja
+kuitenkin teidän läsnäolonne tekee hänet levottomaksi.
+
+--Pitäisikö minun sitten hävitä, vai kuinka?--sanoi Nehljudof.
+
+Maria Pavlovna veti suunsa suloisen lapsekkaaseen hymyyn.
+
+--Niin, osaksi.
+
+--Kuinkas voi hävitä osaksi?
+
+--Minä valehtelin, mutta hänestä tahdon teille sanoa, että luultavasti
+hän huomaa Simonsonin tyhmän innokkaan rakkauden, vaikkei tämä olekaan
+vielä hänelle mitään puhunut, ja hän on siitä sekä mielissään että
+peloissaan. Tiedättehän etten minä ole niissä kysymyksissä mikään
+asiantuntija, mutta minusta näyttää, että Simonsonin puolella ei ole
+muuta kun kaikkein tavallisin miesten tunne, vaikkakin naamioittu. Hän
+tosin sanoo, että tuo rakkaus enentää hänen tarmoansa, ja että se on
+platoonillinen. Mutta minä tiedän että jos rakkaus tarkoittaa jotakin
+erikoisesti, niin sen pohjalla on välttämättä sittenkin jotakin
+likaista... Niinkuin esimerkiksi Novodvorofin rakkaudessa Grabetsiin.
+
+Maria Pavlovna joutui näin syrjäpoluille, kun pääsi omaan
+lempiaineeseensa.
+
+--Niin, mutta mitä minun nyt on tekeminen?--kysyi Nehljudof.
+
+--Luullakseni on parasta että sanotte hänelle. Aina on hyvä että kaikki
+on selvänä. Puhukaa nyt hänen kanssaan, minä kutsun hänet tänne.
+Tahdotteko?--sanoi Maria Pavlovna.
+
+--Olkaa niin hyvä,--sanoi Nehljudof, ja Maria Pavlovna meni.
+
+Merkillinen tunne valtasi Nehljudofin, kun hän jäi yksin tähän pieneen
+koppiin kuunnellen Vera Jefremovnan hiljaista hengitystä ja uiketta, ja
+vankien melua, joka yhtä mittaa kuului kahden oven läpi.
+
+Se, minkä Simonson oli hänelle sanonut, vapautti hänet siitä
+velvollisuudesta, jonka hän oli suorittaakseen ottanut ja joka
+heikkouden hetkinä näytti hänestä raskaalta ja oudolta, ja kuitenkin
+teki hänelle jokin asia sekä pahaa että kipeätä. Tähän tunteeseen
+sekaantui muun muassa se, että Simonsonin aikomus hävitti kaiken
+erikoisuuden eli harvinaisuuden Nehljudofin teolta, vähensi hänen omissa
+ja muiden silmissä sen uhrin arvoa, johon hän oli valmistunut: jos joku
+ihminen, ja vielä niin hyvä ja aivan riippumaton kaikista entisyyden
+siteistä, oli valmis yhdistämään kohtalonsa Maslovan kanssa, niin ei
+Nehljudofin uhri siis ollutkaan mitään erikoisen merkillistä. Oli siinä
+myöskin ehkä tavallisen mustasukkaisuudenkin tunnetta: hän oli niin
+tottunut Katjushan rakkauteen häntä kohtaan, ettei voinut ajatellakaan
+Katjushan voivan rakastua toiseen. Oli siinä myöskin paha mieli kerran
+omaksumansa suunnitelman kukistumisesta, jonka mukaan hänen piti elää
+Katjushan rinnalla niin kauan kuin tämä kärsi rangaistustaan. Jos
+Katjusha meni naimisiin Simonsonin kanssa, niin ei Nehljudofin läsnäolo
+enää ollut tarpeen, ja hänen piti muodostaa itselleen uusi elämän
+suunnitelma.
+
+Ei hän vielä ehtinyt tunteissansa täysin selvitä, kuin avatusta ovesta
+remahti yltynyt vankien melu (heillä oli tällä kertaa jotakin
+erikoista), ja huoneeseen tuli Katjusha.
+
+Hän tuli nopeasti Nehljudofin luo.
+
+--Maria Pavlovna lähetti minut,--sanoi hän pysähtyen ihan Nehljudofin
+viereen.
+
+--Niin, minulla olisi vähän puhumista. Istukaahan. Vladimir Ivanovitsh
+on puhunut minun kanssani.
+
+Katjusha istahti, pani kätensä polvilleen ja näytti ihan rauhalliselta,
+mutta heti kun Nehljudof oli vaan maininnut Simonsonin nimen, hän
+sävähti tulipunaiseksi.
+
+--Mitäs hän sitten puhui teille?--kysyi Katjusha.
+
+--Hän sanoi tahtovansa mennä naimisiin teidän kanssanne.
+
+Katjushan kasvot yhtäkkiä rypistyivät ilmaisten tuskaa; hän ei sanonut
+mitään, vaan loi ainoastaan katseensa alas.
+
+--Simonson pyysi minun suostumustani tai neuvoani. Minä sanoin, että
+kaikki riippuu teistä,--että teidän on itsenne päätettävä.
+
+--Voi, mitä tuo nyt on? Mitä varten?--sanoi Katjusha ja katsahti
+Nehljudofiin tuolla omituisella vähän vinolla katseellaan, joka oli aina
+hyvin voimakkaasti vaikuttanut Nehljudofiin. Muutamia sekuntia he
+äänettöminä katsoivat toisiansa silmiin, ja tämä katse sanoi paljon sekä
+toiselle että toiselle.
+
+--Teidän täytyy päättää,--toisti Nehljudof.
+
+--Mitä minulla on päättämistä?--sanoi hän.
+
+--Kaikki on aikaa sitten päätetty.
+
+--Ei, vaan teidän täytyy päättää otatteko vastaan Simonsonin
+tarjouksen,--sanoi Nehljudof.
+
+--Eihän minusta, pakkotyöhön tuomitusta ole vaimoksi. Miksi minä
+pilaisin elämän vielä häneltäkin?--sanoi hän pahoilla mielin.
+
+--Niin, mutta jos onnistuisi niin että tulisi armahdus?--sanoi
+Nehljudof.
+
+--Voi, jättäkää minut. Ei ole enää mitään puhumista,--sanoi hän, nousi
+ja meni kopista.
+
+
+
+
+XVIII.
+
+
+Kun Nehljudof palasi Katjushan perässä miespuolisten koppiin, olivat
+siellä kaikki hyvin kiihoittuneina. Nabatof, joka aina liikkui
+kaikkialla, joka oli kaikkien kanssa tekemisissä ja otti kaikesta
+selkoa, oli tuonut kummastuttavan sanoman. Hän oli löytänyt seinän
+rakoon pistetyn paperilapun, jonka oli kirjoittanut Petlin niminen,
+pakkotyöhön tuomittu vallankumouksellinen. Kaikki olivat luulleet, että
+Petlin oli jo aikoja sitten määräpaikassa, ja nyt tuli ihan odottamatta
+ilmi, että hän oli vasta ikään kulkenut tätä samaa tietä yksin
+tavallisten rikoksentekijäin kanssa.
+
+»17 p. Elokuuta», oli loppuun kirjoitettu, »lähetettiin minut yksin
+rikoksellisten kanssa. Nevjerof oli minun mukanani ja hirttäytyi
+Kasaanissa, hulluinhuoneessa. Minä olen terve ja virkeä ja toivon
+kaikkea hyvää».
+
+Kaikki keskustelivat Petlinin asiasta ja Nevjerofin itsemurhan syystä.
+Mutta Kryiltsof oli vaiti, ja miettiväisen näköisenä, pysähtynein,
+kiiltävin silmin katsoi eteensä.
+
+--Mieheni on minulle kertonut, että Nevjerof oli nähnyt näkyjä jo
+Petropavlovskin linnassa,--sanoi Rantseva.
+
+--Niin, hän on niitä runoilijoita, fantasteja, semmoiset ihmiset eivät
+kestä yksinäisyyttä,--sanoi Novodvorof,--minä kun jouduin
+yksinäiskoppiin, en päästänyt mielikuvitusta ollenkaan valloilleen, vaan
+mitä järkiperäisimmällä tavalla järjestin aikani. Senpätähden aina
+kestinkin mainiosti.
+
+--Mitä siinä on kestämistä? Minä olin usein päinvastoin suorastaan
+iloinen, kun jouduin kiinni,--sanoi Nabatof reippaalla äänellä,
+nähtävästi haluten lieventää mielialan raskautta;--vapaana ollessa
+kaikki pelottaa: pelottaa että itse joutuu kiini, että saattaa toiset
+vaaraan, että yhteinen asia kärsii; mutta kun otetaan kiinni, niin
+loppuu kaikki edesvastaus: saa levähtää. Ei muuta kuin istuu ja
+polttelee.
+
+--Tunsitko häntä lähemmin?--kysyi Maria Pavlovna, levottomasti
+katsahdellen Kryiltsofin äkkiä muuttunutta ja jäykistynyttä muotoa.
+
+--Nevjerofko fantasti?--alkoi Kryiltsof äkkiä puhua, hengästyneenä,
+aivan kuin olisi kauan huutanut tai laulanut,--Nevjerof oli semmoinen
+ihminen, joita ei tämä matoinen maailma monta synnytäkään. Niin ... hän
+oli kokonansa kristallista, niin että hänen läpitsensä saattoi nähdä.
+Niin ... puhumattakaan valehtelemisesta,--hän ei voinut ollenkaan
+teeskennellä. Hän ei ollut ainoastaan hienonahkainen, vaan oli ihan kuin
+puhtaaksi nypitty, kaikki hermot maalla. Niin ... monipuolinen, rikas
+luonne, ei mikään tuommoinen... No, mitä siitä puhuukaan!...--Kryiltsof
+oli vähän aikaa vaiti.--Me tässä riitelemme, mikä on parempi,--sanoi hän
+vihaisen näköisenä,--ensinkö sivistää kansaa ja sitten muuttaa elämän
+muodot, vai ensinkö muuttaa elämän muodot, ja sitten--kuinka muka on
+taisteleminen: hiljaisellako opin levittämisellä, vaiko terroorilla?
+Riitelemme, niin. Mutta _nuo_ ne eivät riitele, ne tietävät asiansa,
+heille on ihan yhdentekevä, hukkuuko vaiko ei huku kymmeniä satoja
+ihmisiä, ja vielä mimmoisia ihmisiä. Päinvastoin he tahtovat, että juuri
+parhaimmat hukkuisivat. Niin, Hertzen sanoo, että kun dekabristit
+toimitettiin elävien joukosta, niin yleinen siveyden kanta aleni. Kuinka
+muuten voi ollakkaan! Sitten toimitettiin itse Hertzen pois ja hänen
+hengenheimolaisensa. Nyt Nevjerofit...
+
+--Ei ne kaikkia saa häviämään,--sanoi Nabatof reippaalla
+äänellään.--Aina niitä jää siksi että pääsevät leviämään.
+
+--Eikä jääkkään, jos me rupeemme säälimään _noita_.--sanoi Kryiltsof
+korottaen ääntänsä ja antamatta itseään keskeyttää.--Anna minulle
+paperossi.
+
+--Mutta eihän sinun pitäisi polttaa,--sanoi Maria Pavlovna,--ole nyt
+niin hyvä äläkä polta.
+
+--Anna minun olla,--sanoi hän vihaisesti ja sytytti paperossin, mutta
+kohta rupesi rykimään; häntä alkoi yököttää niinkuin oksentaessa.
+Sylettyään kyllikseen hän jatkoi:
+
+--Ihan toisin meidän olisi pitänyt menetellä, ihan toisin. Ei
+jaaritella, yhtyä vaan kaikki ... ja hävittää heidät.
+
+--Mutta ovathan hekin ihmisiä,--sanoi Nehljudof.
+
+--Eivät, ne eivät ole mitään ihmisiä, jotka voivat tehdä sitä mitä he
+tekevät... Ei, kehutaan että on keksitty pommia ja ilmapalloja. Niin,
+pitäisipä nyt nousta ilmapallossa ja sirotella alas pommeja kuin
+lutikkojen päälle, kunnes kuolevat sukupuuttoon... Niin juuri. Sen
+tähden että...--oli hän vielä alkamassa, mutta ihan punaisena rupesi
+jälleen yskimään ja veri syöksähti hänen suustaan.
+
+Nabatof juoksi hakemaan lunta. Maria Pavlovna sai esiin valerianatippoja
+ja koetti tarjota hänelle, mutta hän, silmät ummessa, torjui häntä
+luotaan valkoisella laihtuneella kädellään ja hengitti raskaasti ja
+tiheään. Kun lumi ja kylmä vesi olivat vähän rauhoittaneet häntä ja
+hänet oli saatu yölevolle, jätti Nehljudof kaikille hyvästi ja meni
+ulko-ovelle yhdessä aliupseerin kanssa, joka oli tullut häntä hakemaan
+ja jo kauan odottanut häntä.
+
+Vangit olivat nyt jo vaienneet ja enimmät nukkuivat. Vaikka kopeissa
+makasi ihmisiä sekä lavitsoilla että lavitsain alla ja välillä, eivät he
+kaikki voineet saada sijaa, vaan osa makasi käytävän permannolla,
+peitettyinä märkiin mekkoihinsa, päät säkkien päällä. Koppien ovista ja
+käytävissä kuului kuorsaamista, voivotuksia ja unissapuhumista. Joka
+paikassa näkyi ihmisröykkiöitä mekkojen alla. Ainoastaan naimattomien
+vankien kopissa valvoi muutamia miehiä, jotka istuivat nurkassa
+kynttiläpätkän ääressä, minkä he sammuttivat nähtyään sotamiehen, ja
+sitten käytävässä eräs ukko lampun alla; hän istui paljaana ja poimi
+eläviä paidastaan. Valtiollisten vankien kopissa oleva pilaantunut ilma
+tuntui puhtaalta verrattuna täällä olevaan haisevaan ja ummehtuneeseen
+ilmaan. Savuava lamppu näytti tuikkivan kuin sumun läpi, ja oli vaikea
+hengittää. Päästäkseen käytävää myöten eteenpäin, astumatta jalalle tai
+satuttamatta ketään nukkuvista, piti edeltäpäin hakea itselleen tyhjä
+paikka ja, pantuaan siihen toisen jalkansa, hakea paikka taas
+seuraavalle askeleelle. Kolme henkeä, jotka eivät nähtävästi olleet
+löytäneet sijaa käytävässä, olivat asettuneet etehiseen juuri sen
+haisevan ja liitteistään vuotavan likavesikorvon luo. Yksi näistä
+ihmisistä oli heikkomielinen äijä, jota Nehljudof oli usein matkalla
+nähnyt. Toinen oli noin kymmenvuotias poika; hän makasi kahden vangin
+välissä ja käsi päänsä alla nukkui toisen vangin jalan päällä.
+
+Tultuaan ulos portista Nehljudof pysähtyi ja hänen piti rintaansa
+levittäen vetää keuhkoihinsa kauan ja nopeasti pakkasilmaa.
+
+
+
+
+XIX.
+
+
+Ulkona oli taivas tähdessä. Palattuaan jo jäätynyttä ja vaan muutamin
+paikoin enää läpäsevää likaa myöten kestikievariinsa, Nehljudof koputti
+pimeään ikkunaan, ja leveäharteinen paljasjalkainen työmies avasi
+hänelle oven päästäen hänet eteiseen. Eteisestä oikealle kuului renkien
+tuvasta ajurien kovaa kuorsaamista; oven edestä pihan puolelta kuului
+kuinka suuri joukko hevosia narskutti kauroja. Vasemmalla oli ovi
+vierashuoneeseen. Vierashuoneessa oli käryä ja hienhajua, ja
+väliaitauksen takaa kuului tasainen kuorsaaminen vahvoista keuhkoista,
+nurkassa paloi punaisen lasin takana pieni yölamppu jumalankuvan edessä.
+Nehljudof riisuutui, levitti vaippansa vaksivaatteella vuoratun sohvan
+yli, asetti siihen nahkatyynynsä ja pani pitkäkseen, muistellen mitä
+kaikkea hän oli tänäpäivänä nähnyt ja kuullut. Kaikesta siitä, mitä
+Nehljudof oli saanut nähdä, tuntui hänestä hirveimmältä se poika, joka
+makasi korvosta vuotavan lian päällä ja oli pannut päänsä vangin
+jalalle.
+
+Vaikka Nehljudofin tämäniltainen keskustelu Simonsonin ja Katjushan
+kanssa oli niin odottamaton ja merkillinen, Nehljudof ei pysähtynyt sitä
+miettimään: hänen suhteensa siihen oli liian monimutkainen ja vielä
+epämääräinenkin, ja sentähden hän karkoitti luotaan nuo ajatukset. Mutta
+sitä elävämmin tulivat hänen eteensä nuo onnettomat pilaantuneessa
+ilmassa ja haisevassa liassa nukkuvat ihmiset, ja erittäinkin tuo
+viattoman näköinen poika, joka nukkui pakkotyöläisen jalan päällä. Se
+näky ei mennyt hänen mielestään.
+
+Toista on tietää, että jossain kaukana jotkin ihmiset kiduttavat toisia,
+saattaen heitä kaikenlaisen turmeluksen alaisiksi, toimittaen heille
+alennuksia ja kärsimyksiä, ja ihan toista on kolmen kuukauden aikana
+yhtä mittaa itse nähdä kuinka toiset ihmiset turmelevat ja kiduttavat
+toisia. Ja Nehljudof sen nyt näki. Näiden kuukausien ajalla hän oli
+enemmän kuin yhden kerran kysynyt itseltään: »olenko minä hullu, että
+näen sitä mitä eivät muut näe, vai ovatko hulluja ne, jotka saavat
+aikaan sitä mitä minä näen?» Mutta ihmiset (ja niitä oli paljon) tekivät
+sitä, mikä häntä niin kummastutti ja kauhistutti, niin rauhallisina ja
+vakuutettuina siitä, että täyttivät velvollisuuttansa ja vielä
+päälliseksi että olivat hyvin tärkeässä ja hyödyllisessä toimessa,--
+että oli vaikea pitää kaikkia näitä ihmisiä hulluina; itseänsä taas
+hän ei voinut pitää hulluna, koska hän oli tietoinen oman
+ajatuksensa selvyydestä. Ja sentähden hän oli aina kummallisessa
+ristiriitaisuudessa.
+
+Se, mitä Nehljudof oli näinä kolmena kuukautena nähnyt, esiintyi hänelle
+seuraavassa valossa: kaikista vapaudessa elävistä ihmisistä otettiin
+tuomioistuimen ja hallinnon toimesta erikseen kaikkein etevimmät,
+tulisimmat, elävimmät, lahjakkaimmat ja voimakkaimmat, semmoiset, jotka
+olivat muita vähemmän viekkaat ja varovaiset, ja nämä ihmiset, jotka
+eivät suinkaan olleet syyllisemmät tai yhteiskunnalle vaarallisemmat
+kuin ne, jotka jäivät vapauteen, teljettiin ensiksikin vankiloihin,
+majoituspaikkoihin, kuritushuoneihin, missä sitten kuukausittain ja
+vuosittain ylläpidettiin täydellisessä työttömyydessä, toimeentulonsa
+puolesta turvattuina ja erillään luonnosta, perheestä, työstä, s.o.
+ulkopuolella kaikkia luonnollisen ja siveellisen ihmiselämän
+olosuhteita. Ensiksikin se. Toiseksi, näitä, ihmisiä saatettiin
+näissä laitoksissa kaikenlaisten tarpeettomien alennusten
+alaisiksi--kahlittiin, pää ajeltiin, puetettiin häpeälliseen pukuun,
+s.o. heiltä riistettiin se päävaikutin, joka on omansa johtamaan
+heikkoja ihmisiä hyvään elämään: huolenpito toisten ihmisten
+arvostelusta, häveliäisyys, inhimillisen arvon tunto. Kolmanneksi, ollen
+alituisesti hengenvaaran alaisina,--puhumatta nyt semmoisista
+poikkeustapauksista kuin auringonpistoista, haaksirikoista,
+tulipaloista, alituisista tarttuvista vankilataudeista,
+pahoinpitelemisistä, tappeluista,--nämät ihmiset olivat aina siinä
+asemassa, jossa kaikkein parhainkin ja siveellisin ihminen,
+puolustaakseen omaa itseään, tekee ja antaa anteeksi toisten tekemiä
+mitä kauheimpia ja julmimpia tekoja. Neljänneksi, nämät ihmiset
+yhdistettiin pakollisesti elämän erikoisesti pilaamien (ja erittäin
+juuri tämän laitoksen pilaamien) irstailijain, murhaajain ja
+pahantekijäin kanssa, jotka vaikuttivat niinkuin hapatus taikinaan
+kaikkiin niihin ihmisiin, jotka eivät vielä olleet mainituilla keinoilla
+saatu täydellisesti pilatuiksi. Ja vihdoin viidenneksi, kaikenlaisilla
+epäinhimillisillä teoilla, lasten, vaimojen ja ukkojen kiduttamisella,
+lyönneillä, vitsoilla ja raipoilla, palkitsemalla niitä, jotka saivat
+elävänä tai kuolleena kiinni karkurin, eroittamalla miehiä vaimoistaan
+ja yhdistämällä yhteiselantoon vieraita vaimoja vieraiden miesten
+kanssa, ampumisilla, hirttämisillä, opetettiin näille ihmisille mitä
+vaikuttavimmin, että hallitus ei kiellä kaikkea mahdollista väkivaltaa,
+julmuutta ja eläimellisyyttä, vaan nimenomaan antaa siihen
+suostumuksensa, kun se on sille edullista, ja siis tuo kaikki oli sitä
+enemmän luvallista niille, jotka olivat vankeudessa, puutteessa ja
+kärsimyksissä.
+
+Ne olivat aivan kuin tahallaan keksittyjä laitoksia semmoisen
+äärimmilleen paksunnetun epäsiveellisyyden ja pahantekeväisyyden
+saavuttamiseksi, jota ei olisi millään muulla tavalla eikä missään
+muissa oloissa voitu aikaansaada, tarkoituksessa sitten levittää tätä
+paksunnettua pahuutta ja irstautta mitä laajimmalle koko kansan
+keskuuteen. »Aivan kuin olisi annettu tehtäväksi löytää paras ja
+luotettavin keino, millä voi turmella suurimman joukon ihmisiä»,
+ajatteli Nehljudof syventyessään siihen, mitä vankiloissa ja
+majoituspaikoissa tapahtui. Sadat tuhannet ihmiset saatettiin vuosittain
+äärimmäiseen turmelukseen, ja kun ne olivat täysin turmeltuneet,
+laskettiin vapaiksi, jotta he olisivat koko kansan keskuuteen
+levittäneet samaa vankiloissa omistamaansa turmelusta.
+
+Tjumenskin, Jekaterinburgin ja Tomskin vankiloissa sekä myöskin
+majoituspaikoissa oli Nehljudof nähnyt, kuinka tämä yhteiskunnan
+itsellensä asettama tarkoitusperä menestyksellä saavutettiin.
+Yksinkertaiset, tavalliset ihmiset, joilla oli venäläisessä
+ykteiskunnallisessa, talonpoikaisessa, kristillisessä elämässä
+tavattavat siveyskäsitteet, luopuivat näistä käsitteistään ja omistivat
+uusia vankilan siveyskäsitteitä, joiden mukaan kaikki haukkuminen,
+väkivalta ihmispersonaa vastaan, jopa sen mitättömäksi tekeminenkin, oli
+luvallista milloin oli edullista. Ihmiset, jotka olivat jonkun aikaa jo
+eläneet vankilassa, kokivat koko olennossaan, että päättäen siitä, mitä
+heille tapahtui, kaikki nuo siveelliset lait, jotka vaativat
+kunnioittamaan ja rakastamaan lähimmäistä ja joista sekä kirkolliset
+että maalliset opettajat saarnasivat, olivat todellisuudessa kumotut ja
+ettei sen vuoksi heidänkään ollut syytä niitä noudattaa. Nehljudof
+huomasi sen kaikista hänelle tutuista vangeista: Fjodorofista,
+Makarista, jopa Tarasistakin, joka, vietettyään pari kuukautta Siperian
+matkalla, hämmästytti Nehljudofia arvostelujensa epäsiveydellä. Matkalla
+Nehljudof sai kuulla, kuinka kulkurit pakenevat metsiin, viettelevät
+mukanaan jonkun toverin, tappavat sen ja syövät sen lihaa. Hän näki
+omin silmin ihmisen, jota siitä syytettiin ja joka tunnusti rikoksensa.
+Ja kauheinta oli että semmoiset tapaukset eivät olleet mitään
+harvinaisuuksia, vaan uudistuivat alituisesti.
+
+Ainoastaan erityisesti kehittämällä rikosmieltä, niinkuin tehtiin näissä
+laitoksissa, oli mahdollista saattaa venäläinen ihminen siihen tilaan,
+jossa hän oli kulkurina ja jommoisena hän oli toteuttanut Nieztschen
+uusimman opin: piti kaikkea mahdollisena eikä mitään kiellettynä, ja
+levitti tätä oppia ensin vankien ja sitten koko kansan keskuuteen.
+
+Ainoa, millä tätä kaikkea selitettiin oli se, että rangaistuksen
+tarkoitus on suojelu, peloitus, parantaminen ja lainmukainen kosto,
+niinkuin kirjoissa kirjoitettiin. Mutta todellisuudessa ei näkynyt
+jälkiäkään ensimäisestä, ei toisesta, ei kolmannesta eikä neljännestä.
+Estämisen asemesta rikokset vaan levisivät. Peloittamisen asemesta
+päinvastoin yllytettiin rikoksiin, niin että useat pahantekijöistä,
+kuten kulkurit, vartavasten pyrkivät vankiloihin. Parantamisen asemesta
+järkiperäisesti opastettiin kaikkiin paheisiin. Ja koston tarve ei
+tullut virallisten rangaistusten kautta suinkaan lievennetyksi, vaan
+päinvastoin kasvatetuksi kansassa, missä sitä ennestään ei edes
+ollutkaan.
+
+»Niin miksi he siis menettelevät noin?» kyseli Nehljudof itseltään eikä
+löytänyt vastausta.
+
+Ja enin kummastuttavaa oli, ettei tätä tehty vahingosta tai
+ymmärtämättömyydestä, tai sattumalta, vaan alituisesti, satojen vuosien
+kuluessa, ainoastaan sillä eroituksella, että ennen särjettiin nenä ja
+leikattiin korvat, mutta nyt pidettiin kahleissa ja kuljetettiin
+höyryllä hevoskyydin asemesta.
+
+Selittää asiaa niin, että se mikä häntä kauhistutti, oli muka vaan
+seuraus, kuten vankilan virkamiehet sanoivat: vankilain ja siirtolain
+puutteellisuudesta, ja että siis kaikki oli parannettavissa, kunhan vaan
+uudenaikaiset vankilarakennukset saadaan toimeen,--se ei tyydyttänyt
+Nehljudofia, koska hän tunsi, että mikä häntä kauhistutti, ei ollut
+seuraus enemmän tai vähemmän täydellisistä vankilalaitoksista. Hän oli
+lukenut parannetuista vankiloista, joissa oli pantu käytäntöön
+sähkökellot ja Tardesin suosittamat sähkömestaukset, mutta nuo
+parannetut väkivallan keinot vielä enemmän kauhistuttivat häntä.
+
+Nehljudofia kauhistutti etupäässä se, että oikeuksissa ja ministeriöissä
+istui ihmisiä, jotka nauttivat suurta, kansalta koottua palkkaa siitä,
+että he lakikirjojen mukaan, joita olivat kirjoittaneet samallaiset
+virkamiehet samoissa tarkoituksissa, sovittelivat eri pykäliin niiden
+ihmisten tekoja, jotka olivat rikkoneet heidän kirjoittamiaan lakeja
+vastaan, ja näiden pykälien mukaan lähettivät ihmisiä jonnekin
+semmoiseen paikkaan, missä heitä ei enää näkynyt ja missä nämä ihmiset
+julmien, raaistuneiden tirehtörien, vartijain, vartiosotaväen
+vallanalaisina miljoonittain kukistuivat henkisesti ja ruumiillisesti.
+
+Opittuaan lähemmin tuntemaan vankilat ja majoituspaikat Nehljudof näki,
+että kaikki ne paheet, jotka kehittyivät vankien keskuudessa, juoppous,
+pelaaminen, julmuus ja kaikki ne hirvittävät rikokset, joita vankilassa
+tehtiin, jopa itse ihmissyöminenkin--eivät olleet satunnaisuuksia tai
+perinnöllisen alentumistilan ilmiöitä, esimerkkiä rikoksellisesta
+tyypistä, raajarikkoisuudesta, kuten tylsäpäiset tiedemiehet,
+hallitusten mieliksi selittävät, vaan se on ehdoton seuraus siitä
+käsittämättömästä harhaluulosta, että ihmiset voivat rangaista toisiaan.
+Nehljudof näki, että ihmissyöminen ei alkanut metsissä, vaan
+ministeriöissä, komiteoissa ja departementeissa, mutta ainoastaan
+päättyi metsissä; että hänen lankonsa esimerkiksi ja kaikki muutkin
+laki- ja virkamiehet, alkaen oikeuden palvelijasta ministeriin asti,
+eivät vähintäkään välittäneet oikeudenmukaisuudesta taikka kansan
+edusta, mistä he puhuivat, vaan että kaikille oli tarpeen ainoastaan ne
+ruplat, joita maksettiin siitä, että he tekivät kaikkea sitä, mistä tuo
+turmelus ja nuo kärsimykset olivat seurauksina. Tämä oli päivän selvää.
+
+»Tapahtuiko nyt tämäkin kaikki ainoastaan ymmärtämättömyydestä? Kuinka
+voisi tehdä niin, että kaikille noille virkamiehille turvattaisiin
+heidän palkkansa, jopa annettaisiin palkintokin siitä, että he vaan
+olisivat tekemättä sitä, mitä he tekivät,»--ajatteli Nehljudof. Ja
+näihin ajatuksiin hän kukon toisen laulun jälkeen, huolimatta kirpuista,
+jotka hänen liikahtaessaan suihkuna pärskyilivät hänen ympärillään,
+sikeästi nukkui.
+
+
+
+
+XX.
+
+
+Kun Nehljudof heräsi, olivat ajurit jo kauan sitten lähteneet
+liikkeelle, emäntä oli juonut teetä ja pyyhkien liinalla hikistä,
+lihavaa kaulaansa tuli sanomaan, että sotamies oli tuonut kirjelapun.
+Lappu oli Maria Pavlovnalta. Tämä kirjoitti, että Kryiltsofin
+taudinkohtaus on totisempaa laatua kuin he olivat luulleet. »Me yhteen
+aikaan aijoimme pysäyttää hänet ja jäädä hänen luokseen, mutta sitä ei
+sallittu ja me nyt viemme hänet mukanamme, mutta pelkäämme pahinta.
+Koettakaa järjestää kaupungissa niin, että jos hänet jätetään, joku
+meistä jätetään hänelle toveriksi. Jos sitä varten on tarpeen, että minä
+menen hänen kanssaan naimisiin, niin minä tietysti olen valmis.»
+
+Nehljudof lähetti rengin asemalle hevosia hakemaan ja alkoi kiireimmän
+kautta koota kamssujaan. Hän ei vielä ollut juonut toista lasiaan
+loppuun kuin postihevoset kulkusia helistellen ja pyörien rämistessä
+jäätyneellä lialla ihan kuin kivi kadulla, ajoivat portaiden eteen.
+Maksettuaan lihavakaulaiselle emännälle, Nehljudof läksi kiiruisasti
+ulos ja istui vankkureihin sekä käski ajaa niin pian kun mahdollista,
+että saavuttaisi joukkokunnan. Kujatien porttien takana hän vähän
+matkan perästä todella saavuttikin säkeillä ja sairailla täytetyt
+rattaat, jotka kolisivat jäätyneellä röykkyläisellä tiellä (upseeria ei
+näkynyt, hän oli ajanut edelle). Sotamiehet olivat nähtävästi
+juovuksissa ja iloisesti haastellen kulkivat takana ja tiepuolessa.
+Rattaita oli paljon. Etummaisissa istui ahtaasti litistettyinä, kuusi
+henkeä jokaisessa, käymään kykenemättömiä vankia, takimmaisessa kolmessa
+vankkurissa ajoivat, kolme kussakin, valtiolliset. Viimeisessä istuivat
+Novodvorof, Grabets ja Kondratjef, toisessa Rantseva, Nabatof ja se
+heikko luunsärkyä sairastava nainen, jolle Maria Pavlovna oli
+luovuttanut sijansa. Kolmannessa heinien ja tyynyjen päällä makasi
+Kryiltsof. Hänen vieressään istui Maria Pavlovna. Nehljudof käski
+kyytimiehen pysäyttämään Kryiltsofin kohdalle ja meni tämän luo.
+Juopunut sotamies huitoi Nehljudofille kädellään; mutta Nehljudof ei
+välittänyt siitä, vaan meni vankkurin luo ja pidellen sen laidasta kulki
+sen rinnalla. Kryiltsofin pään ympärille oli kääritty lämmin vaippa ja
+suun eteen oli sidottu liina. Hän näytti entistä laihemmalta ja
+kalpeammalta. Hänen ihanat silmänsä näyttivät erittäin suurilta ja
+kiiltäviltä. Heikosti täristen tien epätasaisuuksien vuoksi hän
+hellittämättä katsoi Nehljudofiin, ja kun tämä kysyi hänen terveyttään,
+ainoastaan pani silmänsä kiinni ja vihasesti pudisti päätään. Hän näytti
+tarvitsevansa kaiken tarmonsa kestääkseen rattaiden tärinää. Maria
+Pavlovna istui toisella puolella rattaita. He vaihtoivat Nehljudofin
+kanssa merkitsevän katseen, jolla Maria Pavlovna ilmaisi koko
+levottomuutensa Kryiltsofin tilan johdosta, ja rupesi sitten heti
+puhumaan iloisella äänellä:
+
+--Häpesipä upseeri sentään,--sanoi hän huutamalla, että Nehljudof
+eroittaisi sanat rattaiden räminän vuoksi.--Vihdoinkin otettiin
+käsiraudat pois. Nyt hän kantaa itse tyttöä, ja heidän kanssaan kulkee
+Katja ja Simonson, ja minun sijastani Vera.
+
+Kryiltsof sanoi jotain, jota ei saattanut kuulla, osoittaen Maria
+Pavlovnaan, ja rypistäen silmiänsä, nähtävästi pidättäen yskää, pudisti
+päätänsä. Nehljudof lähensi päänsä kuullakseen. Silloin Kryiltsof
+selvitti suunsa vaatteen alta ja kuiskasi:
+
+--Nyt on paljon parempi. Kunhan ei vaan vilustuisi.
+
+Nehljudof nyykäytti myöntävästi päätänsä ja katsahti Maria Pavlovnaan.
+
+--Kuinka nyt on käynyt kolmen kappaleen probleemin?--kuiskasi vielä
+Kryiltsof ja vaivaloisesti hymyili. Ratkaisu on vaikea, tiedämmä?
+
+Nehljudof ei ymmärtänyt, mutta Maria Pavlovna selitti hänelle, että se
+oli kuuluisa matemaatillinen probleemi kolmen kappaleen keskinäisen
+suhteen määräämisestä: auringon, kuun, ja maan, ja että Kryiltsof oli
+pilalla keksinyt tämän vertauksen Nehljudofin, Katjushan ja Simonsonin
+suhteista toisiinsa. Kryiltsof nyykäytti päätään osoitukseksi, että
+Maria Pavlovna oli käsittänyt oikein hänen pilansa.
+
+--Ei ratkaisu riipu minusta,--sanoi Nehljudof.
+
+--Saitteko kirjeeni, teettekö mitä pyysin?--kysyi Maria Pavlovna.
+
+--Tietysti,--sanoi Nehljudof, ja huomattuaan, ettei Kryiltsof ollut
+tyytyväinen, meni rattaittensa luo, kapusi ylös ja pidellen molemmista
+laidoista, rattaiden täristessä epätasaisella tiellä, alkoi sivuuttaa
+virstan pituudelle hajaantunutta harmaamekkoisten, jalkarautaisten ja
+parittain kahlittujen vankien jonoa. Toisella puolella tietä Nehljudof
+tunsi Katjushan sinisen huivin, Vera Jefremovnan mustan palttoon ja
+Simonsonin takin ja kudotun lakin, valkoiset villasukat, jotka olivat
+sandaalien tavoin remmillä sidotut. Tämä kulki naisten rinnalla ja
+selitteli jotain kiivaasti.
+
+Nähtyään Nehljudofin, naiset nyökkäsivät hänelle päätään, mutta Simonson
+nosti juhlallisesti lakkia. Nehljudofilla ei ollut mitään puhumista ja
+hän ajoi pysähtymättä heidän ohitseen. Päästyään jälleen oikealle tielle
+kyytimies lisäsi vielä vauhtia, mutta hänen oli yhtämittaa syrjäytyminen
+tieltä, päästäkseen edelläajavien ja vastaan tulevien kuormien ohi.
+
+Syviin raiteihin kulunut tie kierteli tummassa havumetsässä, jossa
+siellä täällä molemmin puolin tietä helkkyi keltaiset hiekan kirjavat
+koivun lehdet, joista osa ei ollut vielä pudonnut. Puolimatkasta metsä
+loppui, ja syrjiltä avautui peltoja, loisti luostarin kultaisia ristejä
+ja kirkon kupuja. Päivä seestyi kokonaan, pilvet hajosivat, aurinko
+nousi metsää ylemmäksi, ja lätäköt, kirkkojen kuvut ja ristit välkkyivät
+kirkkaasti auringon paisteessa. Edessä oikealla, kaukaisessa
+etäisyydessä siinti vuorijono. Hevoset ajoivat esikaupungin suureen
+kylään. Kyläkatu oli täynnänsä kansaa--sekä venäläisiä että muukalaisia
+kummallisissa lakeissaan ja mekoissaan. Humalaisia ja selväpäisiä,
+miehiä ja vaimoja kiehui puotien, ravintolain, kapakkain ja kuormien
+ympärillä. Alkoi tuntua kaupungin läheisyys.
+
+Napauttaen oikeanpuolista sivuhevosta ja istuutuen pukille syrjittäin,
+niin että ohjat tulivat oikealle puolelle, kyytimies, nähtävästi mahtia
+näyttääkseen, ajoi suurta katua myöten ja vauhtia vähentämättä tuli
+virran partaalle, jonka yli oli mentävä lautalla. Lautta oli virran
+keskellä, tulossa toiselta puolelta. Tällä puolella odotteli
+parikymmentä kuormaa. Nehljudofin ei tarvinnut odottaa kauan. Päästyään
+kauas vasten virtaa lautta tuli nopean veden ajamana pian laiturin
+eteen.
+
+Pitkät, leveäharteiset, jäntehikkäät ja harvapuheiset lauttamiehet
+puoliturkeissaan ja pitkävartisissa saappaissaan heittivät sukkelasti ja
+tottuneesti köysipaulat rantapaaluihin, ja nostaen syrjälle sulkuriu'ut
+päästivät lautalta kuormat rannalle ja alkoivat täyttää lauttaa uusilla
+kuormilla, asettaen vauhkoiset hevoset vieri viereen. Kovaa vauhtia
+juoksevan leveän joen vesi tärskyi lautan reunoja vastaan pinnistäen
+köysiä. Kun lautta oli ahdettu täyteen ja Nehljudofin rattaat ja
+valjaista päästetyt hevoset pantu seisomaan tungokseen toiselle
+reunalle, asettivat lauttamiehet sulkuriu'ut jälleen paikoilleen,
+ottamatta korviinsa rannalle jääneiden pyyntöjä päästä mukaan,
+irroittivat paulat ja läksivät liikkeelle. Lautalla oli hiljaa, kuului
+ainoastaan lauttamiesten askeleita ja liikahtelevien hevosten kavioiden
+töminää.
+
+
+
+
+XXI.
+
+
+Nehljudof seisoi lautan reunalla katsellen leveää nopeaa virtaa. Hänen
+ajatuksiinsa tuli milloin vihamielisyydessä kuolevan Kryiltsofin
+rattailla tärisevä pää, milloin tuo reippaasti tien viertä kulkevan
+Katjushan kuva hänen astellessa Simonsonin kanssa. Toinen näistä
+vaikutuksista--kuolemaan valmistumaton Kryiltsof--oli raskas ja
+surullinen. Mutta toinen vaikutus--reipas Katjusha, joka oli saavuttanut
+semmoisen ihmisen kuin Simonsonin rakkauden, ja joka oli nyt tullut
+varmalle ja oikealle hyvän tielle,--sen olisi pitänyt ilahuttaa
+Nehljudofia, mutta sekin oli Nehljudofista raskas, eikä hän voinut tästä
+raskaudesta päästä.
+
+Kaupungista kuului vettä myöten suuren vaskisen kirkon kellon kumajava
+ääni. Nehljudofin vieressä seisova kyytimies ja kaikki kuorma-ajurit
+paljastivat toinen toisensa jälkeen päänsä ja tekivät ristinmerkkiä.
+Mutta lähimpänä häntä, kaidepuiden luona seisova lyhyenläntä,
+pörröpäinen äijän kanttura, jota Nehljudof ei aluksi huomannutkaan, ei
+tehnyt ristinmerkkiä, vaan nosti päänsä ja alkoi tuijottaa Nehljudofiin.
+Tämä äijä oli puettu paikattuun takkiin, sarkahousuihin ja kuluneihin,
+niinikään paikattuihin saappaisiin. Selässä hänellä oli pieni kontti,
+päässä korkea kulunut karvalakki.
+
+--Miks'et sinä äijä paha rukoile?--sanoi Nehljudofin kyytimies pantuaan
+lakin jälleen päähänsä,--vai etkö ole kristitty?
+
+--Ketä pitäisi rukoilla?--sanoi pörröpäinen ukko päättävästi ja
+varmasti.
+
+--Kaiketi jumalaa,--sanoi kyytimies ivallisesti.
+
+--Näytä sinä se minulle,--se jumala!
+
+Ukon kasvojen ilmeessä oli jotakin niin totista ja lujaa, että kyytimies
+tunsi olevansa tekemisissä voimakkaan ihmisen kanssa, ja hiukan
+hämmentyi, sitä kuitenkaan osoittamatta, ja ettei jäisi vastausta
+vaille ja siten häpäisisi itseään kuuntelevan yleisön edessä, vastata
+toksautti:
+
+--Missäkö? Taivaassa kaiketikin.
+
+--Oletko sinä siellä ollut?--
+
+--Olen tai en ole, kaikkihan tietävät, että jumalaa pitää rukoilla.
+
+--Jumalaa ei ole kukaan missään nähnyt. Ainokainen poika, joka on isän
+helmassa, hän ilmoitti,--sanoi äijä ankaran näköisenä ja yhtä nopeasti.
+
+--Sinäpä taidatkin olla pakana. Rukoilet tyhjään ilmaan,--sanoi
+kyytimies, pujottaen piiskansa vyön alle ja korjaten hevosensa länkiä.
+
+Joku naurahti.
+
+--Mitä uskoa sinä vaari kulta oletkaan?--kysyi vanhanpuolinen mies, joka
+kuormineen seisoi lautan laidalla.
+
+--Ei minulla ole mitään uskoa. Sillä minä en usko kehenkään, paitsi
+itseeni,--vastasi äijä vanhalla tavallaan.
+
+--Miten sitä itseensä uskoo?--sanoi Nehljudof ottaen osaa
+keskusteluun.--Voihan erehtyä.
+
+--Ei ikipäivinä,--sanoi ukko varmasti, pudistaen päätänsä.
+
+--Miksi sitten olisi eri uskoja?--kysyi Nehljudof.
+
+--Siksipä juuri onkin eri uskoja, että ihmisiä uskotaan, mutta itseä ei
+uskota. Minäkin uskoin ennen ihmisiä ja harhailin jumala tiesi missä;
+niin pahasti sekaannuin, etten tahtonut selville päästäkkään.
+Starovertsejä, uususkolaisia, irvinkiläisiä, hihhuleja, paptisteja,
+papittomia, molokaaneja, kuohitsijoita, ja kuka ne kaikki luettelee.
+Jokainen lahko vaan itseänsä kehuu. Siksipä ovat kaikki menneetkin
+hajalle kuin sokeat palikat. Uskoja on monta, mutta henki on yksi.
+Sinussa, ja minussa, ja hänessä. Siispä jokainen uskokoon omaa
+henkeänsä, ja niin tulevat kaikki yhdistetyiksi. Jokainen pitäköön
+kiinni omasta itsestään, ja kaikki tulevat yhdeksi.
+
+Äijä puhui kovalla äänellä ja vilkkui ympärilleen niinkuin olisi
+toivonut, että mahdollisimman suuri ihmisjoukko olisi hänet kuullut.
+
+--Jokos te olette kauan näin uskonut?--kysyi häneltä Nehljudof.
+
+--Minäkö? Jo siitä on aikaa. Jo kaksikymmentäkolme vuotta he ovat minua
+vainonneet.
+
+--Kuinka niin, vainonneet?
+
+--Niinkuin vainosivat Kristusta, niin vainoovat minuakin. Ottavat kiinni
+ja vievät milloin tuomarien, milloin pappien eteen,--milloin
+kirjanoppineiden, milloin fariseusten; kerran istuttivat
+hulluinhuoneessakin. Mutta eivät vaan voi minulle mitään, sillä minä
+olen vapaa.--»Mikäs sinun nimes on?»--Luulevat että minä omistan jonkun
+nimen. Mutta enhän minä tunnusta mitään nimeä. Minä olen kaikesta
+luopunut: ei ole minulla nimeä, ei asuinpaikkaa, ei isänmaata,--ei
+mitään. Minä olen itse vaan. »Miksi sanotaan?» Ihmiseksi.--»Kuinka
+vanha?»--Enpä ole laskenut, enkä voisikaan laskea, sillä minä olen aina
+ollut, ja aina olen oleva.--»Kuka on ollut isäsi, äitisi?»--Ei minulla
+ole isää eikä äitiä, paitsi jumalaa ja maata. Jumala on isä, maa on
+äiti.--»Tunnustatko keisaria»,--Miksen tunnustaisi? Hän on keisari
+itsekseen ja minä olen keisari itsekseni.--»No eipä sinun kanssasi
+pitkälle päästä».--Minä vastaan: en ole pyytänytkään sinua puhumaan
+kanssani. Noin he kiusaavat.
+
+--Minnekäs te nyt kuljette?--kysyi Nehljudof.
+
+--Minne jumala johtaa. Työssä olen, mutta jos työtä ei
+ole,--kerjään,--päätti ukko huomattuaan, että lautta lähestyi toista
+rantaa, ja voitonriemuisena katsahti kaikkiin, jotka olivat häntä
+kuunnelleet.
+
+Lautta tuli toiselle rannalle. Nehljudof otti kukkaronsa ja tarjosi
+ukolle rahaa. Ukko ei ottanut.
+
+En minä ota semmoista. Leipää otan,--sanoi hän ja alkoi sovitella
+selkäänsä konttia, jonka oli ottanut pois. Sillä välin oli Nehljudofin
+rattaat vedetty maalle ja hevoset valjastetut eteen.
+
+--Että viitsittekin puhua tuommoisen kanssa,--sanoi kyytimies
+Nehljudofille, kun tämä annettuaan juomarahaa mahtaville lauttamiehille
+kiipesi rattaille.--Mikä lienee hupsu vouhake.
+
+
+
+
+XXII.
+
+
+Ajettuaan ylös mäelle, kyytimies kääntyi takaperin.
+
+--Mihin hotelliin ajetaan?
+
+--Mikä on paras.
+
+--Paras on »Siperialainen». Mutta on Djukofkin hyvä.
+
+--Aja minne vaan.
+
+--Kyytimies istuutui jälleen syrjin ja enensi vauhtia. Kaupunki oli
+samanlainen kuin kaikki muutkin: samanlaiset viheriäkattoiset talot,
+samanlainen kirkko, pääkadulla puodit ja makasiinit, jopa samanlaiset
+polisitkin. Talot vaan olivat melkein kaikki puisia, ja kadut
+kivittämättömiä. Eräällä vilkasliikkeisemmällä kadulla kyytimies
+pysäytti kolmivaljakkonsa ravintolan portaiden eteen. Mutta ravintolassa
+ei ollut joutavia huoneita, niin että oli ajaminen toiseen. Tässä
+toisessa oli huone saatavana, ja Nehljudof ensikerran kahden kuukauden
+kuluttua sai nauttia tuttua puhtautta ja mukavuutta. Vaikka se huone oli
+kaikkea muuta kuin ylellisesti sisustettu, koki Nehljudof suurta
+kevennystä päästyään vieterittömistä vankkureista, kestikievareista ja
+majoituspaikoista. Ennen kaikkea piti hänen päästä puhtaaksi täistä,
+joista hän ei ollut koskaan kokonaan vapaa majoituspaikoissa käytyään.
+Järjestettyään tavaransa hän heti ajoi saunaan; ja sieltä, pantuaan
+ylleen kaupunkilaisvaatteet: tärkätyn paidan ja matkakistussa
+rutistuneet housut, verkatakin ja palttoon,--läänin päällikön luo.
+Ravintolan ovenvartijan hankkima ajuri toi hänet täyteläisellä, suurella
+kirgiisiläis-hevosella ja köykäisellä ajopelillä suuren kauniin
+rakennuksen eteen, minkä ovella seisoi vahtisotamiehiä ja pölisi. Talon
+edessä ja takana oli puutarha, jossa lehdettömäin, paljaina töröttävien
+koivun ja haavan oksain keskellä kuuset ja männyt tummina ja tiheinä
+viheriöitsivät.
+
+Kenraali ei ollut terve eikä ottanut vastaan. Nehljudof pyysi kuitenkin
+vahtimestaria jättämään hänen käyntikorttinsa ja vahtimestari palasi
+suotuisalla vastauksella:
+
+--Käskettiin pyytämään sisälle.
+
+Eteinen, lakeija, sotamies, rappuset, salin parkettipermanto,--se kaikki
+muistutti Pietaria, oli vaan likaisempaa ja komeampaa. Nehljudof
+saatettiin työhuoneeseen.
+
+Kenraali, vähän turpeakasvoinen potaattinenä, pahkurat otsassa ja
+pääkallossa, ja löksöttävä nahka silmäin alla, sangviininen ihminen,
+istui tatarilaisessa silkkimekossa, paperossi kädessä ja joi teetä
+lasista, joka oli hopeisessa alustimessa.
+
+--Hyvää päivää, hyvää päivää. Anteeksi, että otan vastaan aamunutussa;
+onhan parempi kuin ei ollenkaan ottaa vastaan,--sanoi hän peittäen mekon
+kauluksella lihavaa monipoimuista niskaansa.--Minä en ole hyvinvoipa
+enkä käy ulkona. Mikäs teidät on tuonut tänne yhdeksänteen valtakuntaan?
+
+--Minä olen seurannut vankikuntaa, jossa on minulle läheinen
+henkilö,--sanoi Nehljudof,--ja tulin nyt pyytämään teidän
+ylhäisyydeltänne muuanta asiaa, joka koskee tätä henkilöä ja sitten
+vielä erästä toista seikkaa.
+
+Kenraali harppasi teetä, sammutti paperossinsa malakiitiseen
+tuhka-astiaan ja kääntämättä kapeita, vetreitä ja kiiltäviä silmiään
+Nehljudofista kuunteli totisesti. Hän keskeytti Nehljudofia ainoastaan
+kysymällä tahtoiko tämä polttaa.
+
+Kenraali oli noita oppineiden sotilashenkilöiden tyyppejä, jotka
+pitävät mahdollisena sovittaa vapaamielisyyttä ja humaniteettia
+virkatoimensa kanssa, mutta ollen luonnostaan viisas ja hyväluontoinen
+mies, hän hyvin pian oli tuntenut tämmöisen sovittamisen mahdottomaksi
+ja ollakseen näkemättä sisällistä ristiriitaisuutta, jossa hän
+alituisesti oli, hän antautui yhä enemmän ja enemmän tuohon
+sotilashenkilöiden keskuudessa niin levinneeseen tapaan juoda paljon
+väkeviä, ja antautui siihen määrään että 35-vuotisen sotapalveluksen
+jälkeen muuttui siksi, mitä lääkärit sanovat alkoholistiksi. Hänen
+ruumiinsa oli kokonaan viinan vallassa. Kunhan oli vaan jotain juoksevaa
+hän jo tunsi humaltumista. Ja viinan juonti oli hänelle semmoinen tarve,
+jota paitsi hän ei voinut elää, ja joka päivä oli hän illaksi aivan
+valmis, vaikka hän tosin oli niin totuttanut itsensä tähän tilaan, että
+saattoi olla horjumatta ja puhumatta erityisempiä tyhmyyksiä. Mutta jos
+hän niitä puhuikin, niin hänellä oli niin ylhäinen esimiehen asema, että
+sanoipa hän kuinka suuren tyhmyyden tahansa, sitä olisi pidetty sulana
+viisautena. Ainoastaan aamulla, juuri silloin kuin Nehljudofkin tapasi
+hänet, hän oli järjellisen ihmisen näköinen ja saattoi ymmärtää mitä
+hänelle puhuttiin, sekä suuremmalla tai vähemmällä menestyksellä täyttää
+tehtävänsä. Ylimmät esimiehensä tiesivät hänet juopoksi, mutta hän oli
+sittenkin sivistyneempi kuin muut,--vaikka olikin pysähtynyt
+kehityksessään siinä kohden, missä juoppous hänet saavutti,--hän oli
+rohkea, sukkela, edustavainen, osasi päihtyneenäkin noudattaa
+sopivaisuuden vaatimuksia, ja sen vuoksi häntä yhä pidettiin siinä
+näkyvässä ja vastuunalaisessa asemassa, jossa hän oli.
+
+Nehljudof kertoi hänelle, että kysymyksen alainen henkilö oli
+nainen,--että tämä oli syyttömästi tuomittu,--että oli jätetty
+armonhakemus.
+
+--Jaha, jaha, no entä sitten?--sanoi kenraali.
+
+--Minulle on Pietarista luvattu, että tieto tämän naisen kohtalosta
+lähetetään viimeistään tämän kuukauden kuluessa ja tänne...
+
+Kääntämättä silmiään Nehljudofista kenraali ojensi lyhytkasvuisen
+kätensä pöytää kohden, soitti ja jatkoi vaieten kuuntelemista,
+tupruttaen paperossiaan ja kovaäänisesti yskien.
+
+--Niin minä nyt pyytäisin, olisiko mahdollista, että tämä nainen
+jätettäisiin tänne siksi, kunnes vastaus saapuu anomukseen.
+
+Sisään astui sotilaspukuun puettu renkilakeija.
+
+--Kysy onko Anna Vasiljevna noussut, sanoi kenraali tälle, ja tarjoo
+enemmän teetä. Onko vielä muuta--kääntyi kenraali Nehljudofin puoleen.
+
+--Toinen pyyntöni,--jatkoi Nehljudof,--koskee valtiollista vankia, joka
+seuraa tätä joukkokuntaa.
+
+--Vai niin!--sanoi kenraali merkitsevästi nyykäyttäen päätänsä.
+
+--Hän on arveluttavasti sairas--kuoleman kielissä. Ja hän arvatenkin
+jätetään tänne sairaalaan. Nyt tahtoisi yksi valtiollisista
+naisvangeista jäädä hänen toverikseen.
+
+--Onko nainen vieras?
+
+--On, mutta kyllä hän olisi valmis menemään vaikka naimisiin sairaan
+kanssa, jos hän siten vaan tulee tilaisuuteen jäädä.
+
+Kenraali katsoi tarkasti kiiltävillä silmillään ja oli vaiti
+kuunnellessaan, nähtävästi aikoen hämmästyttää toista katseellaan, ja
+koko ajan poltti.
+
+Kun Nehljudof lopetti, hän otti pöydältä kirjan ja nopeasti sormillaan
+selaillen sen lehtiä löysi luvun avioliitosta ja luki sen.
+
+--Mihin nainen on tuomittu?--kysyi hän nostaen silmänsä kirjasta.
+
+--Pakkotöihin.
+
+--Niinpä tuomitun tila ei voi hänen avioliittonsa kautta parantua.
+
+--Mutta eihän...
+
+--Malttakaahan. Jos joku vapaa menisi naimisiin tuon naisen kanssa, niin
+tämän olisi kuitenkin kärsiminen rangaistuksensa. Tässä on kysymys: kuka
+heistä on ankaramman rangaistuksen alaisena, mieskö vai nainen?
+
+--He ovat molemmat tuomitut pakkotöihin.
+
+--No sitten se on kuitti,--sanoi kenraali nauraen.--Mitä toiselle se
+toisellekin. Mies voidaan sairauden tähden jättää,--jatkoi hän,--ja
+tietysti tullaankin tekemään kaikki mikä on mahdollista hänen kohtalonsa
+keventämiseksi; mutta nainen ei voi jäädä tänne, vaikka menisikin
+naimisiin hänen kanssansa.
+
+--Kenraalinna juopi kahvia,--ilmoitti lakeija.
+
+Kenraali nyykäytti päätään ja jatkoi:
+
+--Tahdon ehkä ajatella sentään asiaa. Mikä on heidän sukunimensä?
+Kirjoittakaapas tähän.
+
+Nehljudof kirjoitti.
+
+--En voi sitäkään sallia,--vastasi kenraali Nehljudofin pyyntöön saada
+tavata sairasta.--Minä en tietysti teitä epäile,--sanoi hän,--mutta te
+pidätte hänestä ja muista, ja teillä on rahoja. Ja täällä meillä on
+kaikki ostettavissa. Minulle sanotaan: lahjomiset ovat hävitettävät.
+Mutta mitenkä sitä voisi hävittää, kun kaikki ottavat niitä? Ja mitä
+alempi virkamies on, sitä enemmän. Miten semmoista voi valvoa viiden
+tuhannen virstan päähän? Hän on siellä samanlainen pikkukuningas kuin
+minä täällä, ja hän rupesi nauramaan.--Tietysti te olette tavanneet
+valtiollisia, olette antaneet rahoja, ja teitä on päästetty?--sanoi hän
+hymyillen.--Niinhän?
+
+--Niin, kyllä se on totta.
+
+--Ymmärrän hyvin, että teidän on niin menetteleminen. Te haluatte tavata
+valtiollista ja te säälitte häntä. Mutta tirehtöri taikka vartiomies
+ottaa vastaan rahan, koska hänellä on palkkaa joku 50 kopekkaa ja perhe,
+eikä hän siis voi olla ottamatta. Ja hänen asemassaan samoin kuin
+teidänkin asemassanne minä menettelisin samoin kuin te ja hän. Mutta
+omassa asemassani minä en suostu poikkeemaan ankarimmasta lain
+puustavista juuri sen vuoksi, että olen ihminen, ja että säälin tunne
+voisi viedä minut harhaan. Mutta minä olen tarkka toimissani, minulle on
+tämä lääni uskottu erityisillä ehdoilla, ja minun täytyy osoittaa
+ansainneeni tätä luottamusta. Niinpä siis tämä kysymys on päättynyt. Ja
+nyt, alkakaapas kertoa mitä teillä siellä pääkaupungissa tehdään?--Ja
+kenraali alkoi kysellä ja itse kertoi, nähtävästi haluten yhdellä kertaa
+sekä saada tietää uutisia, että myöskin osoittaa, merkitystänsä ja
+ihmisystävyyttänsä.
+
+
+
+
+XXIII.
+
+
+--No, ja sanokaapas: missä olette kortteeria? Djukiksessako? Ja siellä
+on tietysti kamala olo. Mutta tulkaa te tänne syömään,--sanoi kenraali
+päästäen Nehljudofin,--kello viisi. Puhuttehan englannin kieltä?
+
+--Puhun kyllä.
+
+--No se on mainiota. Tänne on näettekö saapunut englantilainen
+matkustaja, joka tutkii siirtolarangaistusta ja vankiloita Siperiassa.
+Ja hän nyt tulee meille päivälliseksi, tulkaa siis tekin. Me syömme
+kello viisi, ja vaimoni vaatii säntillisyyttä. Silloin myöskin annan
+vastauksen teille mitä tuohon naiseen ja sairaaseen tulee. Ehkäpä
+voimmekin jättää jonkun hänen luokseen.
+
+Jätettyään kenraalin hyvästi, Nehljudof kiihkeänä ja toimekkaana ajoi
+postiin.
+
+Postikonttori oli matala holvattu huone; pulpetin takana istui
+postivirkamiehiä jaellen tungeskelevalle kansalle lähetyksiä. Yksi
+heistä, pää kallellaan lyödä jyskytteli vikkelästi leimasimella alle
+pistettyihin kirjekuoriin. Nehljudofin ei tarvinnut kauan odottaa ja
+nimensä sanottua hän sai jotenkin suuren postinsa. Siinä oli sekä rahoja
+että useita kirjeitä ja kirjoja ja »Vestnik Jevropyn» viimeinen numero.
+Saatuaan kirjeensä, Nehljudof meni istumaan puiselle penkille, jossa jo
+ennestään istui odottamassa sotamies pikkukirja kädessä. Nehljudof
+istui hänen viereensä tarkastellen saamiaan kirjeitä. Niiden joukossa
+oli yksi vakuutettu, suljettu mainioon kirjekuoreen kirkkaan punaisella
+lakalla, jossa näkyi selvä sinetti. Hän avasi kirjekuoren ja nähtyään
+Seleninin kirjeen yhdessä jonkinlaisen virallisen paperin kanssa, tunsi
+että veri hyökkäsi hänen kasvoihinsa ja sydän kouristui. Se oli päätös
+Katjushan asiassa. Mimmoinen päätös olikaan tullut? Olisiko mahdollista,
+että hylkäävä? Nehljudof luki hätäisesti pienellä, vaikeasti
+ymmärrettävällä, kovalla, särjetyllä käsialalla kirjoitetun kirjeen ja
+huoahti tyytyväisenä. Päätös oli suosiollinen.
+
+»Rakas ystävä!» kirjoitti Selenin, »Viimeinen keskustelumme jätti minuun
+syvän vaikutuksen. Sinä olit oikeassa Maslovan suhteen. Minä tarkastin
+huolellisesti asiakirjat ja näin, että hänen suhteensa oli tapahtunut
+sanomaton vääryys. Asiata saattoi auttaa ainoastaan anomuskomiteassa,
+mihin sinä jätitkin paperit. Minun onnistui myötävaikuttaa asian
+ratkaisuun siellä, ja tässä lähetän nyt jäljennöksen armokirjasta sillä
+osoitteella, minkä sain kreivitär Jekaterina Ivanovnalta. Alkuperäinen
+paperi on lähetetty sinne, missä häntä säilytettiin oikeudenkäynnin
+aikana, ja tulee arvatenkin heti lähetettäväksi Siperian
+päähallitukseen. Kiirehdin ilmoittamaan sinulle tätä hyvää uutista.
+Puristan ystävällisesti kättäsi. Sinun Selenin».
+
+Mainitun paperin sisällys oli seuraava: »Hänen Keisarillisen
+Majesteettinsa Kanslia Keisarilliselle Majesteetille asetettujen
+anomuksien vastaan ottamista varten. Jutun laatu. Pöytä johon juttu
+kuuluu. Päiväys. Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Keisarilliselle
+Majesteetille asetettujen anomusten kanslian ylipäällikön määräyksestä
+annetaan täten kaupunkilaisnaisen Katarina Maslovan tiedoksi, että hänen
+Keisarillinen Majesteettinsa, Hänelle tehdyn alamaisimman anomuksen
+johdosta, suvaiten ottaa huomioon Maslovan pyynnön, on Kaikkein
+Korkeimmasti käskenyt muuttaa pakkotyörangaistuksen vapaaseen
+asunto-oikeuteen Siperiassa».
+
+Tämä tieto oli iloinen ja tärkeä: oli tapahtunut se, mitä Nehljudof
+saattoi toivoakin Katjushalle, ja myöskin itsellensä. Tosin kyllä tämä
+hänen asemansa, muutos tuotti uusia mutkia suhteessa häneen. Niinkauan
+kuin Katjusha oli vielä pakkotyöläisenä, oli se avioliitto, jota
+Nehljudof hänelle tarjosi, ainoastaan nimellinen ja tarkoittikin vaan
+hänen tilansa helpoittamista. Nyt sitävastoin ei ollut mikään estämässä
+heidän yhdyselämäänsä. Mutta siihen ei Nehljudof ollut valmistunut. Entä
+sitten tuo Katjushan suhde Simonsoniin? Mitä olivat hänen eiliset
+sanansa tarkoittaneet? Ja jos Katjusha suostuisi yhtymään Simonsonin
+kanssa, olisiko se hyvä vai paha. Nehljudof ei mitenkään voinut päästä
+selvyyteen näissä ajatuksissa eikä ruvennut nyt erityisesti
+ajattelemaankaan. »Kaikki tuo selviytyy sitten itsestään», ajatteli hän,
+»nyt pitää vaan niin pian kuin mahdollista tavata häntä ja ilmoittaa
+hänelle tämä iloinen sanoma ja vapauttaa hänet.» Nehljudof kuvaili, että
+se jäljennös, joka oli hänen käsissään, oli riittävä sitä varten. Ja
+tultuaan postikonttorista hän käski issikan ajaa vankilaan.
+
+Vaikka kenraali ei ollut luvannut hänen käydä vankilassa aamulla, tiesi
+Nehljudof kuitenkin kokemuksesta, että alemmat virkamiehet usein kyllä
+helposti myöntyvät siihen, mitä ylemmät eivät millään ehdolla salli. Hän
+päätti sittenkin koettaa päästä vankilaan heti, toimittaakseen
+Katjushalle iloisen sanoman ja ehkä vapauttaakseen tämän, ja myöskin
+saadakseen tietää miten Kryiltsof voi ja ilmoittaakseen hänelle ja Maria
+Pavlovnalle mitä kenraali oli sanonut.
+
+Vankilan tirehtöri oli hyvin pitkä ja lihava jättiläinen, hänellä oli
+suupieliä kohden kääntyvät viikset ja poskiparta. Hyvin ankarasti hän
+otti vastaan Nehljudofin, ilmoittaen suoraan, että syrjäisille hän ei
+voinut ilman päällikön suostumusta sallia pääsyä vankilaan. Nehljudofin
+huomautukseen, että häntä oli kyllä pääkaupungissakin päästetty, vastasi
+tirehtöri:
+
+--Hyvin mahdollista, mutta minä en päästä.--Hänen puhuttelutapansa
+ilmaisi hänen tämän ohella ajattelevan: »te pääkaupunkilaisherrat
+luulette hämmästyttävänne meitä; mutta me täällä Siperiassakin hyvin
+tunnemme asetukset ja voimme teitä opastaa.»
+
+Ei myöskään tuo paperi Hänen Majesteettinsa omasta kansliasta
+vaikuttanut mitään tirehtöriin. Hän kieltäytyi kiven kovaan laskemasta
+Nehljudofia vankilan seinien sisäpuolelle. Nehljudofin lapsekkaaseen
+arveluun, että Maslova voisi tulla vapautetuksi tämän jäljennöksen
+nojalla, hän vaan ivallisesti hymähti, ilmoittaen että vapauttaa ei
+voinut ketään ilman määräystä hänen välittömältä päälliköltään. Kaikki,
+mitä hän lupasi, oli siinä, että hän ilmoittaa Maslovalle armoituksesta,
+eikä pidätä häntä ainoatakaan tuntia, sittenkuin on saanut esimiehensä
+määräyksen.
+
+Kryiltsofin terveydestä hän myöskin kieltäytyi antamasta minkäänlaisia
+tietoja, eikä sanonut voivansa edes ilmaista oliko sellaista vankia
+olemassakaan: Niinpä siis Nehljudof saamatta mitään aikaan istui
+issikkaansa ja ajoi ravintolaan.
+
+Tirehtörin ankaruuteen oli etupäässä syynä se seikka, että laillisen
+määrän yli kaksinkertaisesti täytetyssä vankilassa juuri tähän aikaan
+raivosi ankara lavantauti. Nehljudofia kuljettava issikka kertoi hänelle
+matkalla, että »linnassa kuolee väkeä kovasti, niihin on kumma tauti
+tullut. Kaksikymmentä henkeä kuopataan päivässä.»
+
+
+
+
+XXIV.
+
+
+Huolimatta vastoinkäymisestä vankilassa Nehljudof yhä samassa reippaassa
+toiminnan touhussa ajoi kuvernöörin kansliaan tietämään oliko siellä
+saatu Maslovan armoituskirjaa. Paperia ei ollut tullut, ja sentähden
+Nehljudof, palattuaan ravintolaan, kiiruhti heti, jättämättä
+toistaiseksi, kirjoittamaan asiasta Seleninille ja asianajajalle.
+Lopetettuaan kirjeet hän katsahti kelloonsa: oli jo aika lähteä
+päivällisille kenraalin luo.
+
+Matkalla hänen päähänsä juolahti taas ajatus miten Katjusha ottaa
+vastaan armoituksensa. Minne hän oli sijoitettava? Kuinka hän itse
+rupeaa elämään hänen kanssaan? Mitä Simonson? Mikä on Katjushan suhde
+häneen? Muisti sen muutoksen, joka oli Katjushassa tapahtunut. Muisti
+tällöin myöskin hänen entisyytensä.
+
+»Täytyy unohtaa, pyyhkiä pois muistista», ajatteli hän ja kiirehti taas
+ajamaan luotaan Katjushaa koskevia ajatuksia. »Sittepähän nähdään»,
+sanoi hän itsekseen ja alkoi miettiä mitä sanoa kenraalille.
+
+Kenraalin päivälliset, joissa esiintyi kaikki se rikkaiden ihmisten ja
+korkeiden virkamiesten elämän ylellisyys, mihin Nehljudof oli tottunut,
+oli kaiken ylellisyyden jopa välttämättömimpien mukavuuksien puutteen
+jälkeen hyvin mieluinen hänelle.
+
+Emäntä oli pietarilainen vanhanaikainen _grande dame_, entinen hovineiti
+Nikolain hovista. Hän puhui sujuvasti ranskaa ja vähemmän sujuvasti
+venättä. Hän piti itseään tavattoman suorana, ja liikuttaessaan käsiään
+oli eroittamatta kyynäspäitä vyötäryksistä. Hän osoitti rauhallista ja
+hiukan surumielistä kunnioitusta miehelleen ja oli tavattoman
+ystävällinen, vaikka kohtelikin kutakin vieraistaan heidän eri arvoonsa
+nähden hiukan eriävällä värityksellä. Nehljudofin hän otti vastaan kuin
+omaisensa, käyttäen sitä erityisen hienoa, huomaamatonta imarrusta, joka
+saattoi Nehljudofin uudestaan tuntemaan kaikki omat ansionsa ja kokemaan
+suloista tyydytystä. Hän antoi Nehljudofin huomata että hän tiesi tämän
+rehellisestä, vaikkakin hiukan omituisesta teosta, joka oli tuonut hänet
+Siperiaan, ja että hän piti Nehljudofia erikoisempana ihmisenä. Tämä
+hieno imarrus ja koko tuo komea ylellinen elämäntapa kenraalin talossa
+saivat aikaan, että Nehljudof kokonaan antautui nauttimaan ympäristön
+kauneutta, makeata ruokaa, keveätä ja mieluista seurustelua hänen
+piiriinsä kuuluvien hyvin kasvatettujen ihmisten kanssa, aivan niinkuin
+kaikki se, minkä keskellä hän oli viime aikoina elänyt, olisi ollut
+unta, josta hän nyt oli herännyt oikeaan todellisuuteen.
+
+Päivällisillä oli paitsi kotiväkeä--kenraalin tytärtä miehineen ja
+ajutanttia,--vielä: englantilainen, kullankauppias ja kaukaisesta
+Siperian kaupungista saapunut kuvernööri. Kaikki nämä ihmiset
+miellyttivät Nehljudofia.
+
+Englantilainen, terve, punaverinen mies, joka hyvin huonosti puhui
+ranskaa, mutta englantia merkillisen kaunopuheliaasti ja vaikuttavasti,
+oli hyvin paljon nähnyt matkoillansa ja oli sangen huvittava
+kertomuksineen Amerikasta, Intiasta, Jaapanista ja Siperiasta.
+
+Nuori kullankauppias, talonpojan poika, yllään Lontoossa valmistettu
+hännystakki ja briljanttinapit paidassa, suuren kirjaston
+omistaja, laajan hyväntekeväisyyden harjoittaja, mielipiteiltään
+europpalais-vapaamielinen, oli Nehljudofista hauska, koska oli ihan uusi
+ja hyvä tyyppi europpalaisen sivistyksen ymppäyksestä terveeseen
+talonpoikaiseen villipuuhun.
+
+Kaukaisen kaupungin kuvernööri oli tuo entinen departementin päällikkö,
+sama, josta niin paljon puhuttiin siihen aikaan kuin Nehljudof kävi
+Pietarissa. Tällä miehellä oli turpeat kasvot, harva kiharoituva tukka,
+silmät vienon siniset, ruumiin alapuoli hyvin paksu ja kädet vaaleat ja
+hoidetut, täynnä sormuksia, huulilla miellyttävä hymy. Talon isäntä piti
+arvossa tätä kuvernööriä sen vuoksi, että hän oli poikkeus muista siinä,
+ettei ottanut lahjoja. Emäntä taas, joka rakasti soitantoa ja soitti
+itse mainiosti piaanoa, piti häntä arvossa sen vuoksi, että hänkin oli
+hyvä soittoniekka ja soitti hänen kanssaan nelikätisesti. Nehljudof oli
+siihen määrin suopealla tuulella, ettei tämäkään ihminen ollut nyt
+hänelle vastenmielinen.
+
+Iloinen, tarmokas, sinertäväleukainen ajutanttiupseeri, joka
+oli kaikissa asioissa valmis palvelemaan, oli miellyttävä
+hyväntahtoisuutensa vuoksi.
+
+Muita vielä miellyttävämpi oli Nehljudofin mielestä kuitenkin nuori
+pariskunta, kenraalin tytär miehineen. Tämä tytär ei ollut kaunis, hän
+oli vaatimaton nuori nainen, joka oli koko olennollaan antautunut kahden
+lapsensa hoitamiseen: hänen miehensä, jonka kanssa hän pitkän taistelun
+jälkeen vanhempien kanssa oli mennyt naimisiin rakkaudesta, oli
+vapaamielinen filosofian kandidaatti Moskovan yliopistosta, hiljainen ja
+viisas, palveli virastossa ja harrasti tilastotiedettä, erittäinkin
+muukalaisrotuisia koskevaa, joita hän tutki, rakasti ja koetti pelastaa
+sukupuuttoon häviämästä.
+
+Kaikki kohtelivat Nehljudofia suopeasti ja ystävällisesti ja näyttivät
+olevansa iloiset tästä uudesta ja huvittavasta tuttavuudesta. Kenraali,
+joka ilmestyi päivällisille sotilastakissa, valkoinen risti kaulassa,
+tervehti Nehljudofia kuin vanhaa tuttua, ja käski vieraat heti
+voileipäpöydän ääreen ryyppyjä ottamaan. Kenraali kysyi Nehljudofilta,
+mitä tämä oli tehnyt tultuaan hänen luotaan, ja Nehljudof kertoi
+olleensa postissa ja saaneensa tietää sen henkilön armoittamisesta,
+josta aamulla oli ollut puhe, sekä uudelleen pyysi päästä vankilassa
+käymään.
+
+Kenraali ei näyttänyt olevan hyvillään siitä, että päivällisten aikana
+otetaan puheeksi virka-asioita, hän rypisti otsansa eikä sanonut mitään.
+
+--Saako olla paloviinaa?--kääntyi hän ranskaksi englantilaisen puoleen.
+Englantilainen otti ryypyn ja kertoi käyneensä kirkkoa ja tehdasta
+katsomassa, mutta sanoi haluavansa vielä nähdä suurta siirtovankilaa.
+
+--Se sopii hyvin,--sanoi kenraali, kääntyen Nehljudofin puoleen,--voitte
+mennä yhdessä. Antakaa heille pääsy,--sanoi hän ajutantille.
+
+--Milloin te aijotte sinne?--kysyi Nehljudof englantilaiselta.
+
+--Minä katson paraimmaksi käydä vankiloissa iltasin,--vastasi
+englantilainen:--kaikki ovat silloin saapusalla, eikä ole valmistuksia,
+vaan kaikki on niinkuin on.
+
+--Hän näette tahtoo tarkastaa sitä koko loistossaan? Tarkastakoon vaan.
+Minä olen kirjoittanut, mutta ei otettu kuuleviin korviin. Lukekoot nyt
+ulkomaalaisesta sanomalehdistöstä,--sanoi kenraali ja tuli
+päivällispöydän ääreen, missä emäntä osoitti paikat vieraille.
+
+Nehljudof istui emännän ja englantilaisen väliin. Häntä vastapäähän
+istui kenraalin tytär ja departementin entinen tirehtöri.
+
+Päivällisillä keskusteltiin katkonaisesti eri aineista, milloin
+Intiasta, josta englantilainen kertoi, milloin Tonkinin retkikunnasta,
+jota kenraali ankarasti tuomitsi, milloin siperialaisesta
+petollisuudesta ja lahjomisesta. Näistä ei mikään huvittanut
+Nehljudofia.
+
+Mutta päivällisten jälkeen syntyi vierashuoneessa kahvia juotaessa
+Gladstonista hyvin vilkas keskustelu englantilaisen ja emännän välillä,
+jossa Nehljudof mielestään tuli lausuneeksi paljon hyvää ja viisasta,
+minkä muut huomasivat.
+
+Ja Nehljudofin tuli päivällisen, viinin ja kahvin jälkeen hyvin hyvä
+olla istuessaan pehmeässä nojatuolissa suopeiden ja hyvin kasvatettujen
+ihmisten seurassa. Mutta kun emäntä englantilaisen pyynnöstä istuutui
+entisen departementin päällikön kanssa pianon ääreen ja he alkoivat
+soittaa hyvin harjoittamaansa Beethovenin 5:ttä sinfoniaa, tunsi
+Nehljudof täydellisen itseensä tyytymisen mielialan, jommoista hän ei
+ollut pitkiin aikoihin tuntenut, aivan kun hän nyt vasta olisi saanut
+tietää, kuinka hyvä ihminen hän oikeastaan oli.
+
+Piaano oli erinomainen, sinfonia suoritettiin mainiosti. Ainakin
+Nehljudofin mielestä, joka rakasti ja tunsi tätä sinfoniaa.
+Kuunnellessaan tuota ihanaa andantea, hän tunsi kutkutusta nenässään
+pelkästä liikutuksesta oman itsensä ja kaikkien hyveittensä vuoksi.
+
+Kiitettyään emäntää pitkästä aikaa taas nauttimastansa soitannosta
+Nehljudof jo tahtoi jättää hyvästi ja lähteä, kuin emännän tytär
+lähestyi päättäväisenä Nehljudofia ja sanoi punastuen hänelle.
+
+--Te kyselitte lapsistani; ehkä tahtoisitte nähdä heitä?
+
+--Hänestä näyttää että kaikkia huvittaa nähdä hänen lapsiaan,--sanoi
+äiti hymyillen tyttären suloiselle kömpelyydelle.--Ruhtinas ei ole
+ollenkaan siitä huvitettu.
+
+--Päinvastoin olen hyvin huvitettu,--sanoi Nehljudof liikutettuna tästä
+laitojen yli vuotavasta onnellisesta rakkaudesta.--Näyttäkää kaikin
+mokomin.
+
+--Meneekö se nyt näyttämään pienosiaan ruhtinaalle,--huusi kenraali
+nauraen korttipöydän luota, minkä ääressä hän istui vävynsä,
+kullankauppiaan ja ajutantin kanssa.--Täyttäkääpä nyt velvollisuutenne.
+
+Nuori nainen, nähtävästi ihan kiihoittuneena siitä, että hänen lapsiaan
+tullaan kohta arvostelemaan, kulki nopein askelin Nehljudofin edellä
+sisähuoneisiin. Kolmannessa korkeassa, valkeatapeettisessa huoneessa,
+jota valaisi pieni tummavarjostiminen lamppu, seisoi vierekkäin kaksi
+pientä sänkyä ja niiden välillä istui valkoisessa peleriinissä
+lastenhoitaja, kasvoista päättäen hyväluontoinen siperialainen. Hoitaja
+nousi ylös ja, kumarsi. Äiti kumartui ensimäiseen sänkyyn, jossa suu
+auki hiljaan nukkui kaksivuotias tyttö, pitkät kiharaiset hiukset
+sekasin tyynyllä.
+
+Tämä nyt on Katja,--sanoi äiti korjaellen sinisiin juoviin kudottua
+peitettä, jonka alta hervottomana esiintyi vaalea jalkapohja.--Eikö ole
+soma? Se on vasta kaksi vuotias.
+
+--Suloinen!
+
+--Ja tuo on Vasja, vaarin lempipoika. Ihan toinen tyyppi, siperialainen.
+Eikö totta?
+
+--Pulska poika,--sanoi Nehljudof tarkastellen mahallaan makaavaa
+pylleröä.
+
+--Niinkö?--sanoi äiti hymyillen paljon merkitsevästi.
+
+Nehljudof muisti kahleet, ajellut päät, tappelut, irstaudet, kuolevan
+Kryiltsofin, Katjushan kaikkine entisyyksineen,--ja häntä rupesi
+kadehdittamaan, ja haluttamaan osakseen samanlaista rikasta, puhdasta
+onnea, jota hän nyt oli näkevinään.
+
+Moneen kertaan kehuttuaan lapsia ja siten tyydytettyään edes johonkin
+määrin äitiä, joka ahnaasti imi sisäänsä näitä ylistyksiä, hän tuli
+hänen kanssaan takasin vierashuoneeseen, missä englantilainen jo odotti
+häntä lähteäkseen yhdessä, kuten he olivat sopineet, vankilaan.
+Nehljudof sanoi hyvästi vanhoille ja nuorille isäntäväelle ja tuli
+yhdessä englantilaisen kanssa ulos kenraalin talon portaille.
+
+Sää oli muuttunut. Tuli alas tiheä lumisade peittäen tien, puutarhan
+puut, oven eduksen, ajopelin kuomun ja hevosen selän. Englantilaisella
+oli oma hevonen, ja Nehljudof käski englantilaisen kuskin ajamaan
+vankilaan, istui yksin omaan ajopeliinsä ja raskain mielin, niinkuin
+vastenmielistä velvollisuutta suorittaessa, ajoi hänen jälessään
+pehmeästi ja vaikeasti lumen päällä pyörivillä rattailla.
+
+
+
+
+XXV.
+
+
+Vankilan synkkä rakennus portin luona olevine vahtimiehineen ja
+lyhtyineen, huolimatta tuosta puhtaasta valkoisesta vaipasta, joka nyt
+peitti, sekä ovenpäällisen katon, että seinätkin, teki vielä synkemmän
+vaikutuksen, kuin aamulla, nyt noine pitkin koko matkaa valaistuine
+ristikko-ikkunoineen.
+
+Jättiläis-tirehtöri tuli portaille ja luettuaan lyhdyn valossa
+Nehljudofille ja englantilaiselle annetun päästölipun, kohautti
+ikäänkuin ymmärtämättä tarkoitusta mahtavia olkapäitään, mutta täyttäen
+käskyn pyysi kävijöitä seuraamaan itseänsä. Hän saattoi heidät aluksi
+pihalle, ja sitten oven kautta oikealle, ja rappusia myöten konttoriin.
+Pyydettyään heitä istumaan hän kysyi miten voisi heitä palvella, ja
+saatuaan tietää Nehljudofin tahtovan tavata nyt Maslovaa, lähetti
+vartijan tätä hakemaan, sekä valmistui vastaamaaan niihin kysymyksiin,
+joita englantilainen heti alkoi Nehljudofin kautta hänelle tehdä.
+
+--Kuinka monen hengen varalle vankila on rakennettu?--kyseli
+englantilainen.--Kuinka monta on vankia? Kuinka monta miespuolista,
+kuinka monta naispuolista, lapsia? Kuinka monta pakkotyöläistä,
+siirtokuntaan tuomittua, vapaaehtoisesti seuraavaa? Kuinka monta
+sairasta?
+
+Nehljudof käänsi englantilaisen ja tirehtörin sanoja, ajattelematta
+niiden sisällystä ja oli aivan odottamattaan hämillään kohta
+tapahtuvasta tapaamisestaan. Kun hän kesken englantilaiselle
+käännettävää lausetta kuuli lähestyviä askeleita, kun konttorin ovi
+avaantui ja vartija, kuten monta kertaa ennen, astui sisälle ja
+Nehljudof näki Maslovan tämän jäljissä, huivi päässä ja
+vankipuvussa,--hänen tuli vaikea ja raskas olla.
+
+»Minä tahdon elää, haluan perhettä, lapsia, haluan inhimillistä elämää»,
+välähti hänen päässään sillä hetkellä, kuin Katjusha silmiään nostamatta
+tuli nopein askelin huoneeseen.
+
+Nehljudof nousi ja astui jonkun askeleen häntä vastaan, ja Katjushan
+kasvot näyttivät hänestä ankarilta ja epämiellyttäviltä. Ne olivat
+jälleen samanlaiset kuin Katjushan silloin nuhdellessa häntä. Katjusha
+vuoroin punehtui, vuoroin kalpeni. Hänen sormensa hypistelivät
+suonenvetoisesti nutun reunaa, ja hän milloin katsahti Nehljudofiin,
+milloin laski alas silmänsä.
+
+--Tottahan tiedätte, että on tullut armahdus?--sanoi Nehljudof.
+
+--Kyllä, vartija puhui siitä.
+
+--Niin että kun vaan paperi on saapunut, te voitte päästä pois ja
+asettua minne tahdotte... Saamme lähemmin miettiä...
+
+Katjusha keskeytti hänet kiireisesti:
+
+--Mitäpä miettimistä minun on? Minne Vladimir Ivanovitsh (Simonson),
+sinne minäkin hänen mukanaan.
+
+Mielensä kiihoittumisesta huolimatta hän nostaen silmänsä Nehljudofiin
+lausui kaiken tämän nopeasti, selvästi, aivan kuin olisi edeltäpäin
+valmistanut sen, minkä sanoo.
+
+--Vai niin!--sanoi Nehljudof.
+
+--Minkäs minä sille, Dmitri Ivanovitsh, koska hän tahtoo, että minä
+hänen kanssaan eläisin...--Katjusha pysähtyi säikähtyneenä ja oikasi
+puheensa,--että minä olisin hänen luonaan. Enhän voi parempaa
+toivoakaan. Minun täytyy pitää sitä onnena... Mitäs minusta?...
+
+»On vaan kaksi mahdollisuutta: joko Katjusha rakastaa Simonsonia eikä
+ollenkaan huoli siitä uhrauksesta, jota minä luulin hänelle tekeväni,
+taikka sitten hän yhä rakastaa minua ja juuri minun hyväkseni, hylkää
+minut ja ainaiseksi polttaa laivansa, yhtyen Simonsoniin», ajatteli
+Nehljudof ja häntä alkoi hävettää. Hän tunsi punastuvansa.
+
+--Jos te rakastatte häntä...--sanoi Nehljudof.
+
+--Mitä se rakastaminen on? Ne asiat olen jo jättänyt. Ja onhan Vladimir
+Ivanovitsh semmoinen ihan erilainen.
+
+--Niin, tietysti,--alkoi Nehljudof.--Hän on erinomainen ihminen, ja minä
+luulen...
+
+Katjusha taas keskeytti hänet ikäänkuin peläten hänen sanovan jotakin
+liikaa tai ettei itse ehtisi sanoa kaikkea.
+
+--Ei Dmitri Ivanovitsh, antakaa te minulle anteeksi, ellen tee sitä mitä
+te tahdotte,--sanoi hän katsoen Nehljudofiin vinolla salaperäisellä
+katseellaan.--Niin se nyt vaan näyttää käyvän ja täytyyhän teidänkin
+elää.
+
+Katjusha sanoi hänelle juuri saman, mitä hän oli äskettäin itse
+ajatellut. Mutta nyt ei Nehljudof enään näin ajatellut, vaan ajatteli ja
+tunsi ihan toista. Häntä ei ainoastaan hävettänyt, vaan hän kaipasi
+kaikkea sitä, mitä häneltä meni Katjushan kanssa hukkaan.
+
+--Minä en odottanut tätä,--sanoi Nehljudof.
+
+--Miksi jäisitte tänne elämään ja kärsimään. Olette jo kylliksi
+kärsinyt.
+
+--En ole kärsinyt, vaan minun on ollut hyvä olla, ja minä olisin
+tahtonut vielä palvella teitä, jos vaan voin.
+
+--Me, hän sanoi: »me»,--ja katsahti Nehljudofiin,--emme tarvitse mitään.
+Kuinka paljon olettekaan jo minun hyväkseni tehnyt. Jollei olisi
+teitä...--hän aikoi jotain sanoa, ja hänen äänensä vavahti.
+
+--No te ette nyt ainakaan saa kiittää minua,--sanoi Nehljudof.
+
+--Miksi tässä tiliä tekisimme? Meidän tilimme on Jumala laskeva,--sanoi
+Katjusha ja hänen silmänsä kiilsivät kyyneleisinä.
+
+--Kuinka hyvä te olette,--sanoi Nehljudof.
+
+--Minäkö hyvä?--sanoi Katjusha kyynelien läpi ja surullinen hymy valaisi
+hänen kasvojaan.
+
+--_Are you ready_? [Oletteko valmis?]--kysyi jo englantilainen.
+
+--_Directly_, [Paikalla,]--vastasi Nehljudof ja kysyi Katjushalta
+Kryiltsofista.
+
+Katjusha irroittihe mielenliikutuksesta ja rauhallisesti kertoi mitä
+tiesi: Kryiltsof oli heikontunut matkalla ja oli heti sijoitettu
+sairashuoneeseen. Maria Pavlovna oli ollut hyvin levoton, oli pyrkinyt
+lasarettiin sairaanhoitajaksi, mutta häntä ei päästetty.
+
+--Minun pitää ehkä lähteä?--sanoi hän huomattuaan että englantilainen
+odottaa.
+
+--En jätä vielä hyvästi teille, minä tapaan vielä teitä,--sanoi
+Nehljudof tarjoten hänelle kättä.
+
+--Antakaa anteeksi,--sanoi Katjusha tuskin kuuluvasti. Heidän katseensa
+kohtasivat toisiansa ja Katjushan omituisessa silmäyksessä ja
+surullisessa hymyssä, jolla hän hyvästin asemesta sanoi tuon »antakaa
+anteeksi», näki Nehljudof, että kahdesta mahdollisesta syystä hänen
+päätökseensä oli toinen syy oikea,--Katjusha rakasti häntä ja pelkäsi
+pilaavansa hänen elämänsä, jos sitoisi itsensä häneen, mutta lähtiessään
+Simonsonin mukaan, luuli vapauttavansa Nehljudofin, ja nyt iloitsi
+siitä, että oli päättänyt mitä tahtoi ja samassa taas kärsi erotessaan
+Nehljudofista.
+
+Katjusha puristi hänen kättään, kääntyi nopeasti ja meni.
+
+Nehljudof katsahti englantilaiseen valmiina seuraamaan tätä, mutta
+englantilainen kirjoitteli jotakin muistikirjaansa. Nehljudof
+häiritsemättä häntä istui puiselle sohvalle seinän viereen ja tunsi
+äkkiä hirveätä väsymystä. Ei hän ollut väsyksissä unettomasta yöstä, ei
+matkustuksesta eikä mielenliikutuksesta, vaan hän tunsi olevansa
+kauheasti väsynyt koko elämään. Hän nojausi sohvan selustimeen, ummisti
+silmänsä ja nukkui siinä silmänräpäyksessä raskaaseen sikeään uneen.
+
+--Suvaitsetteko nyt tarkastaa koppeja?--kysyi tirehtöri.
+
+Nehljudof havahti ja oli ihmeissään huomatessaan missä hän oli.
+Englantilainen lopetti muistiinpanonsa ja halusi tarkastaa kopit.
+Nehljudof meni hänen perässään väsyneenä ja haluttomana.
+
+
+
+
+XXVI.
+
+
+Kulettuaan eteisen ja yököttävä-hajuisen käytävän läpi, missä he
+hämmästyksekseen näkivät kahden vangin laskevan vettä suoraan
+permannolle, tulivat tirehtöri, englantilainen ja Nehljudof vartijain
+seuraamina ensimäiseen pakkotyöläiskoppiin. Lavitsat olivat keskellä
+koppia ja kaikki vangit jo makasivat. Niitä oli noin 70 henkeä, he
+makasivat vieri vieressä ja pää päässä kiinni. Vieraiden tullessa
+hypähtivät kaikki kahleita kalistellen pystyyn ja seisoivat lavitsain
+luona, vasta ajellut päänpuoliskot kumottavina. Kaksi jäi pitkäkseen.
+Toinen oli nuori mies, punanen, nähtävästi kuumeessa, toinen oli ukko,
+joka taukoomatta voivotteli.
+
+Englantilainen kysyi oliko nuori vanki jo kauan sitten sairaana.
+Tirehtöri sanoi että aamusta, mutta että äijä oli sairastanut mahatautia
+jo kauan, vaikkei häntä voitu sijoittaa lasarettiin, koska tämä oli jo
+aikoja sitten täpö täynnä. Englantilainen pudisti paheksuvasti päätään
+ja sanoi haluavansa lausua noille ihmisille pari sanaa, sekä pyysi
+Nehljudofia kääntämään sen, mitä hän aikoi sanoa. Tuli ilmi että
+englantilaisen matka tarkoitti paitsi Siperian vankilain ja siirtolain
+kirjallista kuvaamista, myöskin pelastuksen saarnaamista uskon ja
+lunastuksen kautta.
+
+Sanokaa heille, että Kristus sääli ja rakasti heitä,--sanoi hän,--ja
+kuoli heidän tähtensä. Jos he uskovat siihen, niin he pelastuvat.--Hänen
+puhuessaan kaikki vangit seisoivat ääneti lavitsain edessä, kädet ojona
+pitkin housun sivuja.--Tässä kirjassa, sanokaa heille,--päätti hän,--on
+se kaikki sanottuna. Onko lukutaitoisia?--Kävi ilmi että lukutaitoisia
+oli yli 20 henkeä.
+
+Englantilainen otti käsilaukustaan esille muutamia, nidottuja Uusia
+Testamentteja, ja jäntehikkäät kädet ynnä kovat mustat kynnet ja
+likaiset paidan hihat ojentautuivat häntä kohden, toinen toistaan
+syrjäyttäen. Hän antoi tässä kopissa kaksi Evankeliumia ja meni
+seuraavaan.
+
+Seuraavassa kopissa oli sama juttu. Sama ummehtunut ilma ja sama katku;
+ikkunain välissä perällä riippui samaten jumalan kuva, mutta vasemmalla
+ovesta seisoi likakorvo, ja samaten kaikki makasivat ahtaasti kylki
+kyljessä, ja samaten hypähtivät pystyyn ja ojentuivat kolmen hengen
+jäädessä makaamaan. Kaksi näistä ensin nousi, mutta istuutui heti
+jälleen, mutta yksi maatessaan ei edes katsahtanut tulleisiin; ne olivat
+sairaita. Englantilainen lausui saman puheensa ja samalla tavoin antoi
+kaksi Evankeliumia.
+
+Kolmannessa kopissa oli neljä sairasta. Englantilaisen kysymykseen,
+miksi sairaita ei koottu yhteen huoneeseen, vastasi tirehtöri, että he
+itse olivat sitä vastaan. Näillä sairailla ei ollut tarttuvaa tautia, ja
+välskäri pitää heitä silmällä ja antaa apuansa.
+
+--Kahteen viikkoon ei ole silmiänsä näyttänyt,--sanoi eräs ääni.
+
+Tirehtöri ei vastannut, vaan johdatti seuraavaan koppiin. Taas avattiin
+ovet, ja taas kaikki nousivat ja vaikenivat ja taas englantilainen
+jakeli Evankeliumia: sama tapahtui viidennessä ja kuudennessa, sekä
+vasemmalla että oikealla, pitkin kumpaakin puolta.
+
+Pakkotyöläisten luota mentiin siirtovankeja katsomaan. Siirtovankien
+luota yhteisselliläisten ja vapaaehtoisesti seuraavien luo. Kaikkialla
+oli samaa. Kaikkialla samat kylmettyneet, nälkäiset, työttömät, taudin
+tartuttamat, häväistyt, teljetyt ihmiset, ihan kuin villit eläimet.
+
+Englantilainen, jaettuaan määräluvun Evankeliumia ei antanut niitä
+enään, eikä puhunut edes puheitansakaan. Raskas näky ja erittäinkin tuo
+ummehtunut ilma olivat nähtävästi lamauttaneet hänenkin tarmonsa, ja hän
+kulki nyt kopeissa lausuen vaan tuon »all-right»'insä tirehtörin
+ilmoituksiin, mitä vankeja kussakin kopissa oli.
+
+Nehljudof kulki kuin unissaan jaksamatta kieltäytyä ja lähteä, ja tunsi
+yhä samaa väsymystä ja jäytävää toivottomuutta.
+
+
+
+
+XXVII.
+
+
+Eräässä kopissa Nehljudof tapasi ihmeekseen sen kummallisen äijän, jonka
+hän oli nähnyt lautalla. Tämä äijä, tukka pörröllään ja koko kasvot
+rypyissä, tuhkanharmaassa ja olkapäästä repeytyneessä paidassa ja
+samallaisissa housuissa istui paljain jaloin lattialla lavitsain
+vieressä ja vihaisen kysyvästi katsoa tuijotti sisään tulleisiin. Hänen
+nääntynyt, likasen paidan repeymistä näkyvä ruumiinsa oli surkea ja
+heikko, mutta hänen kasvojensa ilme oli vieläkin miettiväisempi,
+totisempi ja elävämpi kuin lautalla. Vangit hypähtivät niinkuin ennenkin
+kaikki pystyyn ja ojentuivat sotamiesasentoon esimiestensä tullessa;
+mutta äijä istui paikallaan. Hänen silmänsä kiiluivat ja kulmakarvat
+menivät vihaisiin ryppyihin.
+
+--Ylös,--kiljasi hänelle tirehtöri.
+
+Äijä ei liikahtanutkaan, vaan hymähti ylenkatseellisesti.
+
+--Edessäsi seisovat sinun palveliasi. Mutta minä en ole sinun
+palveliasi. Sinulla on leima...--sanoi äijä osoittaen tirehtörin otsaa.
+
+--Mitä?--sanoi tirehtöri uhkaavasti lähestyen häntä.
+
+--Minä tunnen tuon miehen,--kiirehti Nehljudof sanomaan
+tirehtörille.--Miksi hän on tänne tuotu?
+
+--Polisi on lähettänyt passittomana. Me olemme kyllä pyytäneet etteivät
+lähettäisi, mutta he vaan lähettävät,--sanoi tirehtöri vihaisesti
+vilkkuen äijään.
+
+--Taidat vaan sinäkin kuulua antikristuksen sotajoukkoon?--kysyi äijä
+Nehljudofilta.
+
+--En, minä olen vaan käymässä,--sanoi Nehljudof.
+
+--Olet kai tullut näkemään kuinka antikristus ihmisiä kiusaa? Tässä
+ollaan, katso. Katso kuinka paljon hän on ihmisiä koonnut ja pistänyt
+koko joukkonsa häkkiin. Ihmisten pitää otsansa hiessä leipää syömän,
+mutta hän on teljennyt niitä kuin sikoja, ja syöttää työttömiä, että ne
+vaan villiintyisivät.
+
+--Mitä se puhuu?--kysyi englantilainen. Nehljudof sanoi, että äijä
+moittii tirehtöriä siitä, että tämä pitää ihmisiä suljettuina.
+
+--Kysykääpäs häneltä mitä hänen mielestään pitäisi tehdä niille, jotka
+eivät lakia noudata,--sanoi englantilainen.
+
+Nehljudof käänsi kysymyksen.
+
+Äijä rupesi oudosti nauramaan paljastaen hammasrivinsä.--Lakiko,--toisti
+hän ylenkatseellisesti,--hän ryösti ensin kaikki, koko maan anasti,
+kaiken rikkauden otti ihmisiltä, vei omiin käsiinsä, löi allensa kaikki,
+jotka olivat häntä vastaan, ja sitten kirjoitti lain, ettei saa ryöstää
+eikä tappaa,--olisi edes ensin lain kirjoittanut.
+
+Nehljudof käänsi. Englantilainen naurahti.--No, kuitenkin kysykää mitä
+nyt on tehtävä varkaille ja murhaajille?
+
+Nehljudof käänsi taas kysymyksen. Äijä rypisti ankarasti silmänsä.
+
+--Sano hänelle, että hän ottaisi päältään antikristuksen leiman, niin
+hän pääsee sekä varkaistaan että murhaajistaan. Sano vaan niin.
+
+--_He is crazy_, [Hän on mielipuoli.]--sanoi englantilainen sitten kuin
+Nehljudof oli kääntänyt ukon sanat, ja olkapäitään kohauttaen meni
+kopista.
+
+--Suorittele sinä vaari omia asioitasi, eläkä seuraa noita. Jokainen
+hoitakoon itseänsä. Jumala tietää ketä pitää rangaista ja ketä armahtaa,
+emmekä me,--sanoi äijä.--Ole oma esimiehesi, niin ei sinulla ole
+esimiehiä ollenkaan. Menehän nyt,--lisäsi hän vihaisen näköisenä ja
+kiiltävin silmin katsoen kopissa viipyvään Nehljudofiin.--Vai etkö ole
+vielä kylliksesi nähnyt, kuinka antikristuksen palveliat täille
+ihmislihaa syöttävät? Alahan vaan mennä.
+
+Kun Nehljudof tuli käytävään seisoi englantilainen tirehtörin kanssa
+erään tyhjän kopin ovella ja kyseli tämän kopin tarkoitusta. Tirehtöri
+selitti, että se oli ruumishuone.
+
+--Oo,--sanoi englantilainen, kun Nehljudof oli kääntänyt, ja ilmoitti
+halunsa käydä katsomassa.
+
+Ruumishuoneena oli tavallinen pienenlainen koppi. Seinässä paloi pieni
+lamppu ja valaisi heikosti yhteen nurkkaan ladottuja säkkejä, halkoja ja
+neljää ruumista oikealla puolella lavitsoilla. Ensimäisen ruumis,
+likaisessa paidassa ja rääsyhousuissa oli pitkäkasvuisen miehen, jolla
+oli pieni parta ja pään puolisko ajeltu. Ruumis oli jo kangistunut;
+siniset kädet olivat olleet nähtävästi rinnan päällä, mutta olivat nyt
+kohonneet hajalleen, paljaat jalat olivat myöskin hajallaan ja
+jalkapohjat töröttivät ulospäin. Hänen vieressään makasi valkoisessa
+hameessa ja nutussa paljasjalkainen harvatukkainen vanha nainen, lyhyt
+saparo niskassa, pienet keltaiset kasvot rypyssä ja nenä terävänä. Eukon
+takana oli vielä miehen ruumis, yllään jotain punasinervää. Tämä väri
+muistutti Nehljudofille jotakin.
+
+Hän tuli lähemmäksi ja alkoi katsella ruumista.
+
+Pieni, terävä, ylöspäin töröttävä parta, kova kaunis nenä, valkoinen
+korkea otsa, harvat kiharahiukset. Hän tunnusteli noita tuttuja
+piirteitä, eikä uskonut silmiään. Vielä eilen oli hän nähnyt nämät
+kasvot kiihoittuneen vihaisina, kärsivinä. Nyt ne olivat rauhalliset,
+liikkumattomat ja hirvittävän kauniit. Niin, se oli Kryiltsof, tai
+ainakin se jäännös, minkä hänen aineellinen olemuksensa oli jättänyt.
+»Miksi hän oli kärsinyt? Miksi hän oli elänyt? Ymmärsikö hän sen nyt?»
+ajatteli Nehljudof, ja hänestä näytti ettei vastausta ole, ettei ole
+mitään muuta paitsi kuolemaa ja hänelle tuli paha elämä. Jättämättä
+hyvästi englantilaiselle, Nehljudof pyysi vartijaa saattamaan häntä
+ulos, ja haluten välttämättä olla yksin, voidakseen koota ajatuksissaan
+kaikki tämäniltaiset vaikutukset, hän ajoi ravintolaan.
+
+
+
+
+XXVIII.
+
+
+Panematta maata käveli Nehljudof kauan aikaa edestakaisin huoneessansa.
+Hänen asiansa Katjushan kanssa olivat lopussa. Hän ei ollut tälle
+tarpeellinen, ja se häntä sekä suretti että hävetti. Mutta häntä vaivasi
+nyt toinen asia. Ja tämä toinen asia ei ollut suinkaan lopussa, vaan
+päinvastoin voimakkaammin kuin koskaan ennen vaivasi häntä ja vaati
+hänen toimintaansa. Kaikki se hirmuinen surkeus, jota hän oli nähnyt ja
+saanut tietää tähän aikaan, ja erittäinkin nyt tässä kauheassa
+vankilassa, koko tuo surkeus, joka oli kukistanut myöskin hyväsydämisen
+Kryiltsofin, oli ylimmillään, valloillansa, eikä näkynyt mitään
+mahdollisuutta sen voittamiseen tai edes ymmärtämiseen miten se oli
+voitettava. Hänen mielikuvituksessaan uudistuivat nuo tukahduttavaan
+ilmaan suljetut sadat ja tuhannet häväistyt ihmiset, jotka siellä
+istuivat väliäpitämättömien kenraalien, yleisten syyttäjien, tirehtörien
+telkeäminä. Hän muisteli tuota outoa, esimiesten virheitä paljastavaa
+vapaata ukkoa, jota pidettiin mielipuolena, ja ruumiiden joukossa noita
+vihamielisyydessä kuolleen Kryiltsofin vahakasvoja. Ja uudella voimalla
+astui hänen eteensä vastausta vaatien tuo vanha kysymys, hänkö Nehljudof
+on hullu, vaiko nuo ihmiset ovat hulluja, jotka pitävät itseänsä
+järkevinä ja tuota kaikkea tekevät.
+
+Väsyttyään vihdoin kävelemiseen ja ajattelemiseen, hän istui sohvalle
+lampun ääreen ja ajattelematta avasi evankeliumin, jonka englantilainen
+oli hänelle muistiksi antanut, ja jonka hän tyhjentäessään taskujaan
+kaikesta mitä niissä oli, oli heittänyt pöydälle. »Sanotaan siellä
+olevan selityksen kaikkeen», ajatteli hän ja alkoi lukea evankeliumia
+siitä mistä se oli avautunut. Mattheuksen 18 luku.
+
+1. _Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka,
+siis on suurin taivaan valtakunnassa?_
+
+2. _Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskelleen._
+
+3. _Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule
+niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan._
+
+4. _Sentähden, joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin
+taivaan valtakunnassa._
+
+»Niin, niin se on», ajatteli hän muistellen, kuinka hän oli kokenut
+rauhaa ja elämän iloa ainoastaan mikäli hän oli alentanut itseään.
+
+5. _Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun._
+
+6. _Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun
+päälleni, parempi hänen olisi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen
+kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen._
+
+»Miksi siinä sanotaan: _joka holhoo_, miten holhoo? ja mitä merkitsee:
+_minun nimeeni_?»--kysyi hän itseltään tuntien että nämät sanat eivät
+merkitse hänelle mitään. »Ja miksi myllyn kivi kaulaan ja meren
+syvyyteen? Ei, siinä on jotakin vierasta: epäselvää, hämärää»,--ajatteli
+hän muistaen monta kertaa ennenkin eläessään aikoneensa evankeliumia
+lukea, mutta aina saaneensa kylläkseen tuommoisista epäselvyyksistä. Hän
+luki vielä 7:nen, 8:nen, 9:nen ja 10:nen värsyn kiusauksista, siitä että
+pahennusten täytyy tulla maailmaan, ijankaikkisen tulen rangaistuksesta,
+johon ihmiset, heitetään, ja joistakin enkeli-lapsista, jotka näkevät
+Taivaallisen Isän kasvoja. »Mikä vahinko, että tämä on niin kömpelöä»,
+ajatteli hän, »ja kuitenkin tuntuu että siinä on jotakin hyvää».
+
+11. _Sillä Ihmisen Poika tuli autuaaksi tekemään sitä kuin kadonnut
+oli._
+
+12. _Mitä te luulette? Jos jollakin ihmisellä olisi sata lammasta, ja
+yksi heistä eksyisi: eikö hän jättäisi yhdeksänkymmentä ja yhdeksän, ja
+menisi vuorille, ja, etsisi sitä eksynyttä?_
+
+13. _Ja jos niin tapahtuu, että hän löytää sen, totisesti sanon minä
+teille: hän iloitsee enemmän siitä, kuin yhdeksästäkymmenestä ja
+yhdeksästä, jotka eivät eksyneet._
+
+14. _Niin ei ole myös teidän Isänne tahto, joka on taivaissa, että joku
+näistä pienimmistä hukkuisi._
+
+»Niin, ei ollut Isän tahtoa, että he hukkuisivat, ja siinä ne kuitenkin
+hukkuvat sadottain ja tuhansittain. Eikä ole mitään keinoa pelastaa
+heitä», ajatteli hän.
+
+21. _Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein
+minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi?
+Onko seitsemässä kerrassa kyllä?_
+
+22. _Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän
+kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän._
+
+23. _Sentähden on taivaan valtakunta kuninkaahan verrattu, joka tahtoi
+lukua laskea palveliainsa kanssa._
+
+24. _Ja kuin hän rupesi laskemaan, tuli yksi hänen eteensä, joka oli
+hänelle velkaa kymmenen tuhatta leiviskää._
+
+25. _Mutta ettei hänellä ollut varaa maksaa, käski hänen herransa hänen
+myytää, ja hänen emäntänsä, ja lapsensa, ja kaikki mitä hänellä oli; ja
+maksettaa._
+
+26. _Niin se palvelia lankesi maahan ja rukoili häntä, sanoen: herra,
+ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle._
+
+27. _Niin armahti herra sitä palveliata, päästi hänen, ja antoi hänelle
+velan anteeksi._
+
+28. _Niin se palvelia meni ulos, ja löysi yhden kanssapalvelioistansa,
+joka hänelle oli velkaa sata penninkiä: ja hän tarttui häneen, ja
+kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkasi._
+
+29. _Niin hänen kanssapalveliansa lankesi maahan hänen jalkainsa
+juureen, ja rukoili häntä, sanoen: ole minun kanssani, ja minä maksan
+kaikki sinulle._
+
+30. _Mutta ei hän tahtonut: vaan meni ja heitti hänen torniin, siihen
+asti kuin hän velan maksaisi._
+
+31. _Mutta koska muut hänen kanssapalveliansa näkivät, mitä tehtiin,
+murhehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herrallensa kaiken,
+mitä tehty oli._
+
+32. _Silloin kutsui Herra hänen eteensä, ja sanoi hänelle: sinä paha
+palvelia, minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, ettäs minua
+rukoilit:_
+
+33. _Eikö myös sinun pitänyt armahtaman sinun kanssapalveliatas,
+niinkuin minäkin armahdan sinua?_
+
+»Eikö todellakaan ole mistään muusta kysymyskään?» huudahti Nehljudof
+äkkiä ääneensä, luettuaan nämä sanat. Ja koko hänen olemuksensa
+sisällinen ääni sanoi: »Ei, ei mistään muusta.»
+
+Ja Nehljudofin kävi samoin kuin usein niiden, jotka elävät henkistä
+elämää. Kävi niin, että ajatus, joka oli alussa näyttänyt hänestä
+oudolta, paradoksilta, jopa vaan pilapuheelta, yhä useammin ja useammin
+löydettyään vastinetta elämässä yhtäkkiä tuli hänen eteensä
+yksinkertaisimpana ja selvimpänä totuutena. Niin hänelle nyt selvisi
+ajatus, että ainoa varma pelastus siitä hirveästä onnettomuudesta, jota
+ihmiset kärsivät, on se, että he tunnustavat itsensä syyllisiksi Jumalan
+edessä ja sentähden kykenemättömiksi rankaisemaan tai oikaisemaan muita
+ihmisiä. Hänelle selvisi nyt, että koko se kauhea kurjuus, jota hän oli
+nähnyt vankiloissa ja kuritushuoneissa, samoin kuin tämän onnettomuuden
+aikaansaajain levollinen varmuus sai alkunsa vaan siitä, että ihmiset
+tahtoivat tehdä mahdottomuuksia: ollen itse pahoja tahtoivat oikaista
+pahoja. Rikokselliset ihmiset tahtoivat oikaista rikoksellisia ja
+luulivat voivansa tehdä sen koneellisella tavalla. Mutta kaikesta siitä
+oli vaan seurauksena, että rahaa tarvitsevat ja ahnaat ihmiset olivat
+tehneet itselleen ammatin tuosta ihmisten luullusta rankaisemisesta ja
+oikaisemisesta ja siinä äärimmäisyyteen asti sekä itse turmeltuivat että
+lakkaamatta turmelivat niitä, joita he kiduttivat. Nyt hänelle selvisi,
+mistä oli tuo hänen näkemänsä hirmu saanut alkunsa ja mitä oli tehtävä
+sen hävittämiseksi. Vastaus, jota hän ei ollut voinut löytää, oli se,
+minkä Kristus oli antanut Pietarille: pitää antaa aina anteeksi,
+kaikille, lukemattoman monta kertaa, sillä ei ole olemassa semmoisia
+ihmisiä, jotka olisivat syyttömiä ja voisivat rangaista tai oikaista.
+
+»Mutta mahdotonta on, että asia olisi näin yksinkertainen», sanoi
+Nehljudof itsekseen, mutta samassa hän kuitenkin ehdottoman selvästi
+näki, että niin oudolta kuin se oli hänestä alussa tuntunutkin, tottunut
+kuin hän oli päinvastaiseen, siinä sittenkin oli kysymyksen yhtä varma
+järkiperäinen kuin käytännöllinenkin ratkaisu. Tuo alituinen vastaväite,
+että voiko muka pahantekijöitä noin vaan jättää rankaisematta, ei saanut
+häntä enää tolalta. Tuolla vastaväitteellä olisi ollut merkitystä, jos
+olisi ollut todistettua, että rangaistus vähentää rikoksia, parantaa
+rikoksentekijöitä; mutta kun on todistettu ihan päinvastaista, ja kun on
+selvä, ettei toisten ihmisten oikaiseminen ole toisten vallassa, niin
+ainoa järjellinen teko, mihin te pystytte, on, että herkeätte tekemästä
+sitä, mikä on sekä hyödytöntä että suorastaan vahingollista ja
+sitäpaitsi sekä siveetöntä että julmaa. Te olette usean vuosisadan
+kuluessa ottaneet hengiltä ihmisiä, joita pidätte rikoksellisina. Mitäs,
+ovatko ne hävinneet? Eivät ole hävinneet, vaan niiden luku on ainoastaan
+kasvanut. Niiden lisäksi on tullut, paitsi noita rikoksentekijöitä,
+joita rangaistukset turmelevat, vielä ne rikoksentekijä-tuomarit,
+-syyttäjät, -lainvalvojat, vanginvartijat, jotka tuomitsevat ja
+rankaisevat ihmisiä. Nehljudof ymmärsi nyt, että yhteiskunta ja
+järjestys yleensä eivät ole senvuoksi olemassa, että löytyy noita lain
+määräämiä rikoksentekijöitä, jotka tuomitsevat ja rankaisevat muita,
+vaan sen vuoksi, että tästä siveellisestä sekasorrosta huolimatta
+ihmiset sittenkin säälivät ja rakastavat toisiaan.
+
+Toivoen löytää samassa evankeliumissa tukea tälle ajatukselleen
+Nehljudof alkoi lukea sitä alusta. Luettuaan vuorisaarnan, joka oli aina
+ennenkin häntä liikuttanut, hän nyt ensi kerran oivalsi tässä saarnassa
+jotakin muuta kuin pilventakaisia, kauniita ajatuksia ja enimmäkseen
+liioteltuja ja mahdottomia vaatimuksia. Nyt hän näki yksinkertaisia,
+selviä ja käytännössä toteutettavia käskyjä, jotka, jos ne täytettiin
+(mikä oli aivan mahdollista), rakensivat hämmästyttävän ja hänelle ihan
+uuden inhimillisen yhteiskuntamuodon, jonka ohella itsestään katosi koko
+se väkivalta, joka niin kauhistutti Nehljudofia, ja tuli saavutetuksi
+korkein ihmiskunnalle mahdollinen onni--Jumalan valtakunta maan päällä.
+
+Näitä käskyjä oli viisi.
+
+_Ensimäinen käsky_ (Mat. V, 21-26) oli se, että paitsi tappamisen
+kieltoa ihminen ei saanut suuttua veljelleen, ei saanut pitää ketään
+mitättömänä, »rhaka», vaan jos hän jonkun kanssa riitautuu, hänen on
+sopiminen ennenkuin menee lahjaansa uhraamaan jumalalle, s.o.
+rukoilemaan.
+
+_Toinen käsky_ (Mat. V, 27-32), oli se, että paitsi huorintekoa, ihminen
+ei saa pitää naisen kauneutta nautintonsa esineenä, ja kerran yhdyttyään
+jonkun naisen kanssa hän ei saa tätä milloinkaan hylätä.
+
+_Kolmas käsky_ (Mat. V, 33-37) oli se, ettei ihminen saa mitään valalla
+luvata.
+
+_Neljäs käsky_ (Mat. V, 38-42) oli se, että vaatimatta silmää silmästä
+ihmisen oli päinvastoin kääntäminen toinen poskensa, kun häntä oli
+toiselle lyöty, hänen oli antaminen vääryydet anteeksi ja nöyrästi
+kantaminen ne, eikä keltään kieltäminen, mitä häneltä toiset tahtoivat.
+
+_Viides käsky_ (Mat. V, 43-48) oli se, että ihminen ei saanut vihata
+vihollisiaan ja sotia niiden kanssa, vaan hänen täytyi rakastaa heitä,
+auttaa, palvella heitä.
+
+Nehljudof rupesi katsomaan palavan lampun valoon ja huumaantui.
+Muistettuaan meidän elämämme koko surkeuden, hän selvästi kuvaili
+eteensä, mimmoiseksi tämä elämä voisi muuttua jos ihmiset
+kasvatettaisiin näiden sääntöjen mukaan, ja kauan sitten sammuksissa
+ollut riemu täytti hänen sydämmensä. Aivan kuin hän olisi pitkällisen
+nääntymisen ja kärsimisen jälkeen yhtäkkiä löytänyt rauhan ja vapauden.
+
+Hän ei nukkunut koko yöhön, ja niinkuin käy lukemattomien lukijain,
+jotka ensi kerran evankeliumiin syventyvät, hän lukiessaan ymmärsi
+ajatuksen joka kohdassa, semmoisissa sanoissa, joita oli monta kertaa
+ennen lukenut vaan ei huomannut. Niinkuin pesusieni imee vettä, niin hän
+imi itseensä sitä tarpeellista, tärkeätä ja iloista, mikä hänelle tässä
+kirjassa avautui. Ja kaikki mitä hän luki, näytti hänestä tutulta,
+näytti ikäänkuin vahvistavan, tajuntaan saattavan sitä mitä hän oli jo
+kauan sitten tietänyt ennenkin, vaikkei ollut täydellisesti tajunnut
+eikä uskonut. Mutta nyt hän tajusi ja uskoi. Eikä ainoastaan sitä, ei
+ainoastaan niin, että täyttäen näitä käskyjä ihmiset saavuttavat
+korkeimman onnensa, vaan nyt hän tajusi ja uskoi, ettei kenenkään
+ihmisen ollut muuta tekeminen, kuin täyttäminen nämä käskyt,--että siinä
+on ihmiselämän ainoa, järjellinen aate,--että jokainen poikkeus siitä on
+virhe, joka heti tuopi mukanaan rangaistuksen. Tämä oli tuloksena koko
+opista ja se oli erinomaisella selvyydellä ja voimalla sanottu
+vertauksessa viinamäentyömiehistä. Viinamäentyömiehet kuvailivat, että
+viinamäki, johon he olivat lähetetyt työtä tekemään isännälle, oli
+heidän omaisuutensa, että kaikki mitä löytyi viinamäessä, oli tehty
+heitä varten ja että heidän asiansa oli vaan nauttia elämästään tällä
+mäellä, unohtaen isännän ja tappaen ne, jotka muistuttivat heitä
+isännästä ja heidän velvollisuuksistaan tätä kohtaan.
+
+»Juuri samaa mekin teemme», ajatteli Nehljudof, »eläessämme siinä
+järjettömässä vakaumuksessa, että me olemme itse oman elämämme isäntiä,
+että se on meille omaksi nautinnoksi annettu. Tämä on ihan selvästi
+järjetöntä. Sillä jos me olemme tänne lähetetyt, niin se on arvatenkin
+tapahtunut jonkun tahdosta ja jotakin tarkoitusta varten. Mutta mepä
+olemme päättäneet, että elämme vaan omaksi iloksemme, ja sentähden
+meidän onkin tietysti paha olla, niinkuin on paha olla työmiehen, joka
+ei täytä isännän tahtoa. Mutta isännän tahto on lausuttu juuri noissa
+käskyissä. Jos ihmiset vaan täyttävät nuo käskyt--niin maan päällä
+syntyy Jumalan Valtakunta, ja ihmiset saavat korkeimman onnen, mikä on
+heille mahdollinen.»
+
+_Etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja kaikki
+nämät teille annetaan._ Mutta me haemme _kaikkia näitä_ emmekä tietysti
+löydä mitä haemme.
+
+»Siinä se nyt on minun elämäni tehtävä. Juuri päättyi toinen, niin jo
+alkaa toinen».
+
+Tästä yöstä lähtien alkoi Nehljudofille aivan uusi elämä, ei ainoastaan
+siksi, että hän tuli uusiin olosuhteisiin, vaan siksi, että kaikki, mikä
+hänelle tästä lähin tapahtui, merkitsi hänelle ihan toista, kuin oli
+merkinnyt ennen.
+
+Mihin tämä hänen elämänsä uusi kausi päättyy, sen tulevaisuus osoittaa.
+
+Moskovassa, Tammikuun 12 p. 1899.
+
+
+LOPPU.
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Ylösnousemus III, by Leo Tolstoi
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YLÖSNOUSEMUS III ***
+
+***** This file should be named 13259-8.txt or 13259-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/3/2/5/13259/
+
+Produced by Miranda van de Heijning, Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen
+and PG Distributed Proofreaders
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/13259-8.zip b/old/13259-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..8c8abcf
--- /dev/null
+++ b/old/13259-8.zip