diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 13171-0.txt | 6621 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/13171-8.txt | 7009 | ||||
| -rw-r--r-- | old/13171-8.zip | bin | 0 -> 148262 bytes |
6 files changed, 13646 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/13171-0.txt b/13171-0.txt new file mode 100644 index 0000000..0ddfddd --- /dev/null +++ b/13171-0.txt @@ -0,0 +1,6621 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13171 *** + +TAPANI LÖFVINGIN SEIKKAILUT + +Isonvihan aikana + + +Hänen oman päiväkirjansa pohjalla kertoellut + +KYÖSTI WILKUNA + + +1918. + + + +ALKULAUSE. + + +Niinsanotuilla seikkailukertomuksillakin on epäilemättä oma sijansa +kunkin kansan kirjallisuudessa. Varsinkin poikavuosina ne ovat +tavallisesti halutuinta luettavaa, ja löytääpä niistä moni +kypsyneemmälläkin iällä tyydyttävää ajanvietettä. Että meilläkin on +seikkailukirjallisuudella oma eikä suinkaan harvalukuisin +lukijakuntansa, osoittaa se verraten runsas lukumäärä eriarvoisia +seikkailukertomuksia, joita vuosien kuluessa on suomennettu tai +vieraista alkulähteistä mukailtu. Kun puhtaasti omintakeinen +seikkailukirjallisuus meillä vielä toistaiseksi on melkein olematonta, +niin pyytää tämä »Tapani Löfvingin seikkailut Isonvihan aikana» tehdä +siinä suhteessa jonkinlaisen vaatimattoman aloitteen. + +Tapani Löfving on kirjavista seikkailuistaan kirjoittanut itse +lyhyen päiväkirjan. Siitä kuvasta päättäen, minkä hän noissa +päiväkirjamuistiinpanoissa itsestään antaa, hän on mitä onnistunein +sotaseikkailija, älykäs, rohkea, kylmäverinen ja aina neuvokas. +Biografisessa Nimikirjassa lausuu hänestä Yrjö Koskinen m.m.: »Löfvingin +luonteessa näkyy olleen kummallinen sekoitus jumalisuutta ja +uhkamielisyyttä. Hänen rohkeutensa ja sukkeluutensa sekä erinomainen +taito muuttaa ruumiin ja kasvojen muotoa tekivät hänestä varsin +onnistuneen sissisoturin».--Löfving on siis varsin kiitollinen +päähenkilö seikkailukertomukselle--sitäkin enemmän, kun hänen vaiheensa +sattuvat tuohon maallemme merkilliseen Isonvihan aikaan, josta moni +jännittävä tieto vielä perimätietona elää aikalaistemme muistissa. + +Läpi kirjan olen enimmiten tarkoin pysytellyt Löfvingin omien +muistiinpanojen pohjalla, tyytyen laajemmin ja seikkaperäisemmin +kertomaan vain erinäisiä jännittäviä kohtia, jotka Löfving +päiväkirjassaan useinkin sivuuttaa vain muutamalla rivillä. Jos +kertomuksessa ilmenisi joitakin vähäisempiä historiallisia +virheellisyyksiä, niin on syy niihin etsittävä Löfvingin omasta +päiväkirjasta. Mutta teoshan onkin ennen kaikkea seikkailukirja +nuorisolle, pyytämättäkään varsinaisen historiallisen tai +taidekirjallisuuden piiriin. + +Nivalassa, 14. p:nä elok. 1911. + + * * * * * + + + + +TOISEN PAINOKSEN JOHDOSTA + + +Loistavasti on kansamme nyt vapaussodassaan näyttänyt, ettei se +satavuotisen venäläisen sorron alaisena vähääkään kadottanut +sotilaskunnostaan. Vapaustaistelumme antaa mielestäni kuin uuden taustan +kaikille niille tuhansille otteluille, joita esi-isämme ovat ryssää +vastaan käyneet. Entistä kirkkaammin havaitsemme nyt, ettei ainoakaan +pisara vertamme vuotanut koskaan hukkaan näissä taisteluissa, vaan +olivat kaikki kansamme menneetkin haavat nyt saavuttamamme vapauden +hinnan ensi maksueriä. Kirkkaana piirtyköön nyt mieleemme ja sydämeemme +myös Löfvingin sisukas sissihenki. + +Nivalassa, kesäkuussa 1918. + + +KYÖSTI WILKUNA. + + * * * * * + + + + +TAPANI LÖFVINGIN SEIKKAILUT + +I + + + * * * * * + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + +_Syntymäni ja nuoruusvuoteni. Minusta yritetään tehdä kauppamiestä, +mutta eräs korvapuusti katkaisee urani._ + + +Ensi kerran näin päivänvalon--niin vakuuttaa +kastetodistukseni--jouluaattona 1689. Vanhempani asuivat silloin +Narvassa, missä isäni palveli konstaapelina sikäläisessä varusväessä. +Edelleen kertoo kastetodistukseni minun pari päivää sen jälkeen päässeen +kristillisen seurakunnan jäseneksi, ja koska kastaminen toimitettiin +pyhän Stephanin eli Tapanin päivänä, tehtiin minusta tuon ensimmäisen +marttyyrin kaima. Kun äitini, joka oli hyvin jumalaapelkääväinen vaimo, +myöhemmin teroitti mieleeni kristinopin pääkappaleita, luki hän usein +Tapani-marttyyrin suuresta uskosta ja kuolemasta kehoittaen minua +vaeltamaan elämässäni niin, että olisin kunniaksi saamalleni nimelle. +Kuinka minä monivaiheisen ja kirjavan elämäni aikana olen onnistunut +näitä äitini kehoituksia toteuttamaan, sen ratkaiskoon Jumala. + +Ensimmäiset vuoteni kuluivat leikeissä samanikäisteni kanssa Narvan +valleilla. Kun me eräänä päivänä olimme tapamme mukaan sotasilla ja minä +muutaman ovelan kujeen avulla olin houkutellut viholliseni ansaan, +taputti eräs vanha vartiosotilas, joka hymyillen oli seurannut +leikkiämme, minua olalle ja sanoi: »Mitä hyvänsä sinusta, poika, +tuleekin, niin varo vain, ettet hirsipuussa päiviäsi päätä!» Myöhemmin +johtuivat nuo vanhan sotilaan sanat usein mieleeni, kun kaulani oli +vähällä joutua nuoransilmukkaan. + +Ollessani yhdeksännellä ikävuodellani muuttivat vanhempani varsinaiseen +kotimaahamme, johon isäni olikin aina ikävöinyt. Armon vuonna 1698 +siirrettiin hänet toivomuksensa mukaan Käkisalmen varusväkeen, ja minä +luonnollisesti seurasin äitini kanssa mukana. Pari vuotta sen jälkeen +puhkesi tuo pitkäaikainen sota, jonka temmellyksiin minäkin ennätin +varttua osaa ottamaan. Inkerinmaalta alkoi tulvia pakolaisia Viipurin ja +Käkisalmen seutuville, ja minun vilkas mielikuvitukseni sai yltäkyllin +työskentelyn aihetta. Minun ja ikätoverieni leikit muuttuivat yhä +sotaisemmiksi ja jokainen meistä tahtoi näytellä nuoren Kaarlo-kuninkaan +osaa. Jos äitini kiitti Jumalaa, joka niin hyvissä ajoin oli johtanut +meidät pois ensimmäisenä sodan jalkoihin joutuneesta Narvasta, ajattelin +minä sen sijaan monesti mielikarvaudella, etten tuon Käkisalmeen +muuttomme takia saanut olla näkemässä kuuluisaa Narvan taistelua, jossa +kahdeksan tuhatta meikäläistä löi pakosalle viisi kertaa suuremman +vihollislauman. Mutta Herramme oli kyllä minunkin osalleni varannut +yltäkyllin sodan kohtaloita. + +Ennenkuin siirryn edemmäs, on minun tässä esiteltävä hiukan tarkemmin +eräs käkisalmelaisista leikkitovereistani, sillä hänen elämänpolkunsa +tuli vastaisuudessa sangen kohtalokkaasti risteilemään omani kanssa. Hän +kuului kauniimpaan sukupuoleen, ollen itseäni pari vuotta nuorempi tytön +heilakka, jota virkku ja hieman vallaton luonteensa veti meidän poikien +joukkoon. Hän oli sotilaan lapsi kuten minäkin ja nimeltään Hinriika, +jonka me pojat lyhensimme milloin Hinniksi, milloin Riikaksi. Hän oli +isänsä ainoa lapsi ja oli jo varhain kadottanut äitinsä. Sen takia hän +oli päässyt hieman villiintymään eikä näyttänyt ollenkaan viihtyvän +omaan sukupuoleensa kuuluvien kainojen ikätoveriensa parissa. Muistan +vielä elävästi, kuinka hän eräänä päivänä minun ollessani ensi aikoja +Käkisalmessa ilmestyi meidän poikasten keskelle ja suuret, ruskeat +silmät sädehtien pyysi päästä osalliseksi meidän sotaleikkiimme. Tunsin +rehellisessä poikasydämessäni heti alunpitäen kiintymystä tuota +reipasta tytönhattaraa kohtaan, ja olihan hän monessa suhteessa +sukulaisluonteeni. Ja tuo kiintymykseni muuttui yhä hellemmäksi sen +jälkeen, kun minun oli erottava Riikasta ja toisista leikkitovereistani. + +Kun neljäntoista vuotiaana olin uudistanut kasteenliittoni ja muutenkin +olin mielestäni jo täyden miehen veroinen, aloin minä vakavasti harkita +mahdollisuutta päästä sotilaaksi, huolimatta siitä, että äitini oli jo +aikoja sitten päättänyt minusta, ainoasta pojastaan, tehdä rauhanmiehen +ja saanut luonteeltaan sävyisän isänikin tähän tuumaansa yhtymään. Tällä +iälläni olin minä kasvanut jo melkein täyteen pituuteeni, eikä minusta +koskaan venynyt keskikokoista suurempaa. Mutta voimakas minä +kokoisekseni olin ja ennen kaikkea notkea ja ripeä liikkeissäni. +Hypyissä ja ruumiin taivutuksissa ei minua kyennyt kukaan voittamaan. +Näin ollen katsoin olevani kuin luotu sotilaaksi, jota paitsi minua +siihen veti kiihkeä seikkailunhaluni. + +Muutamia päiviä ripille pääsyni jälkeen päätin puhua asiasta isälleni. +Kun hän eräänä iltapäivänä palasi toimestaan pieneen asuntoomme ja +tapansa mukaan laski penkille raskaan miekkansa ja kolmikolkkahattunsa, +vedin minä miekan huotrasta ja aloin tehdä sillä kaikenlaisia oppimiani +hyökkäys- ja väistöliikkeitä, ikäänkuin tuolla sanattomalla tavalla +antaen isäni tietää, mihin minun sydämeni palavimmin halasi. Isäni +näytti arvaavan ajatukseni, sillä äitiin vilkaistuaan lausui hän: + +»On jo aika, Tapani-poikaseni, sinun heittää nuo poikasten kujeet ja +ruveta ajattelemaan vakavaa tointa.» + +Laskin miekankärjen lattiaan ja aioin pyytää isääni menemään +linnoituksen komentajan, eversti Stjernschantzin luo ehdottamaan minua +varusväkeen otettavaksi tai saadakseni häneltä suosituskirjeen Inkerissä +taistelevan Suomen maa-armeijan päällikölle. Mutta ennen kuin kerkesin +suutani avata, ehätti äitini väliin ja sanoi: + +»Minä olen tuuminut samaa asiaa jo pitemmän aikaa ja nyt luulen +löytäneeni Tapanille toimialan. Hän on saanut oppia kirjoitusta ja +luvunlaskua, ja koska kauppias Jaakkima Frees Viipurissa on meille +etäistä sukua, niin ei ole mikään sen viisaampaa kuin että minä +matkustan Tapanin kanssa sinne ja toimitan hänet palvelukseen +sukulaisemme luo.» + +»Mutta minä en halua kauppiaaksi, vaan sotilaaksi», rohkenin vihdoin +epätoivoissani sanoa. + +»Ei niistä mitään», sanoi äitini ankarasti. »Kauppiaana sinulla on +edessäsi paljon parempi ja turvallisempi tulevaisuus kuin sotilaana, ja +siihen ammattiin sinulla on sitäpaitsi suuret lahjat.» + +Kun edelleen koetin taistella hartaimman haluni puolesta, vetosi äiti +neljänteen käskyyn, ja kun lisäksi isä, kuten tavallista, mukautui äidin +neuvoihin, näin parhaaksi vaieta. Sitäpaitsi rakastin äitiäni siinä +määrin, etten pitemmällä niskoittelulla halunnut hänelle tuottaa +mieliharmia. Muuten ei joustava luonteeni tästä vanhempaini päätöksestä +ollut kovinkaan kauan masennuksissa. Olenhan Viipurissa jonkin verran +lähempänä sotatapauksia, ja kukaties joudunkin siellä yht'äkkiä keskelle +sodan telmettä ja saan tarttua miekkaan, ajattelin minä ja kuvittelin +Viipuriin menoni omille unelmilleni mitä suotuisimmaksi. + +Matkustin siis syksyllä v. 1703 Viipuriin, jossa äitini toimitti minut +kirjanpitäjän oppilaaksi mainitun Jaakkima Freesin kauppahuoneeseen. +Täällä vietin kokonaista viisi yksitoikkoista vuotta istuen ahtaassa +puotikamarissa kaikenlaisten tavarakääröjen keskellä ja merkiten +kirjoihin suola-, tupakka-ja inkiväärieriä sekä varttuen sillä välin +täydeksi mieheksi. Ajatukseni liikkuivat kuitenkin alati jokapäiväisen +toimintapiirini ulkopuolella. Ilmassa tuntui lakkaamatta ruudinkäryä ja +sotaista levottomuutta. Rajalla taisteltiin nämä vuodet melkein yhtä +menoa, ja alituiseen kulki Viipurin kautta suomalaisia joukko-osastoja +kaakkoiselle rajalle, missä Venäjän tsaari oli ruvennut rakentamaan +kaupunkia ja linnoitusta Nevajoen suulle. Ennen kaikkea antoi +mielikuvitukselleni työtä inkeriläinen sissipäällikkö Kivekäs, jonka +urotöistä ja seikkailuista kerrottiin toinen toistaan ihmeellisempiä +juttuja. + +Oltuani kolmisen vuotta Viipurissa luulin jo kerran vankeuteni +tavarakääröjen keskellä päättyneen sekä saavani vaihtaa hanhensulan +ikävöimääni miekkaan. Lokakuun alussa 1706 tuli nimittäin venäläisten +tsaari suuren sotajoukon kanssa Viipurin edustalle ja alkoi piirittää +kaupunkia, jota kenraaliluutnantti Maydell puolusti kolmentuhannen +suomalaisen kera. Sainpa nyt sangen läheltä maistaa, miltä sota tuntuu, +sillä heti piirityksen alussa viskasi vihollinen vanhan Viipurimme +muurien sisäpuolelle muutaman vuorokauden kuluessa yli tuhat pommia, +niin ettei välistä tiennyt, minne päänsä suojaan pistää. Mutta +lienevätkö meidän suomalaisten vastatervehdykset tuntuneet tsaarista ja +hänen kahdestakymmenestä tuhannesta miehestään vähän liian kuumilta, +koskapa hän muutamana tuulisena yönä vähän ennen kuukauden loppua oli +kojeinensa hävinnyt kaupunkimme edustalta. Sitten muuttui sota taas +pieniksi partio- ja ryöstöretkiksi rajaseuduilla, ja Viipurissa palasi +elämä entiseen uomaansa. Minä sain edelleen kumartua tilikirjojen yli ja +raapustella numeroita loppumattomiin. + +Mutta Viipurin piiritys ei ollut sotaista seikkailunhaluani sammuttanut. +Päinvastoin oli mielikuvitukseni pienistä sotakokemuksistani saanut +lisäyllykettä. Puolasta tuli viestejä, että peloittavan +valloittajamaineen saavuttanut kuninkaamme varusti suurta retkeä +Venäjälle perinpohjin nujertaakseen itäisen vihollisemme. Tämä ynnä +toisaalta rajasissien rohkeat kepposet, joista yhtämittaa kuuli +Viipurissa kerrottavan, olivat omiaan johtamaan ajatukseni kauas +yksitoikkoisesta työstäni. Olin jo monesti saanut isännältäni +muistutuksia hajamielisyydestäni, kunnes sitten keväällä 1708 sattui +sellainen tapaus, joka kerrassaan katkaisi kauppamiesurani. + +Istuin eräänä aamupäivänä tavallisessa työssäni ja minun piti juuri +merkitä kirjaan muutamille Jääsken talonpojille velaksi annettu +suolamäärä. Mutta ajatukseni olivat kokonaan illalla kuulemissani +jutuissa, ja huomaamattani piirustin numerosarakkeiden keskelle +parrakkaan kasakan sekä suomalaisen sissin lävistämässä häntä +miekallaan. Kun töherrykseni alkoi olla valmis, tunsin jonkun +kurkistelevan olkapääni yli. Kääntyessäni hieman sivulle huomasin +vierelläni isäntäni, Jaakkima Freesin, hallavan peruukin ja terävän +nenän. Yritin nousta paikaltani, mutta samalla sain kipenöivän +korvapuustin. + +Mitä tämän jälkeen seurasi, sen jätän mieluimmin kertomatta, sillä +puolustukseksi sille, kaunistelematta puhuen, riittävät tuskin +nuoruuteni ja pikainen luonteeni. Sanottakoon kuitenkin sen verran, että +kun olin isännälleni maksanut korvapuustin, joutui hän useammaksi +päiväksi vuoteeseen. Minut taas kuljettivat kivalterit raatihuoneen alla +olevaan kaupungin vankityrmään, jonka vartija minua seuraavana päivänä +lohdutti tiedolla, että tulisin menettämään oikean käteni. + +»Siinä nyt ollaan, Tapani-poikaseni», sanoin minä itselleni. »Sinä olet +vasta yhdeksäntoistavuotias ja harjaantunut miekkaa käyttämään, mutta +mitä hyödyttävät sinua nyt kukoistava nuoruutesi ja asetaitosi, kun +oikea kätesi hakataan sinulta häpeällisesti pois!» + +Ajatellessani vakavammin tulevaisuuttani avuttomana raajarikkona valtasi +minut yhä suurempi ahdistus. Tyrmän seinät olivat vahvat ja raudoitettu +ovi varmasti teljetty, joten vähintäkään pakenemisen mahdollisuutta ei +ollut. Kun mieleeni muistuivat vanhempani sekä Riika, jonka kuva oli +haihtumatonna mielessäni säilynyt, ei se suinkaan ollut omiaan +epätoivoani lievittämään. Mutta äidin kuva toi mieleeni hänen +opetuksensa ja neuvonsa, ja minä aloin hiljaa itsekseni toistella +Davidin psalmeja, joita jo pienenä olin saanut suuren joukon oppia +ulkoa. Kun epätoivoni seitsemännen päivän iltana oli korkeimmillaan enkä +voinut hetkeksikään silmiäni ummistaa, toistin useampaan kertaan ja +sydämeni pohjasta kuudetta psalmia. Se rauhoitti minua ihmeellisesti, ja +puolenyön tienoissa nukahdin virkistävään uneen. + +Aamulla heräsin siihen, että yksi kaupungin kivaltereista tuli hakemaan +minua ulos. Luulin jo lähdettävän suoraan teloituspaikalle, mutta ulos +tultuamme sanoi kivalteri minun olevan nyt vapaan ja käski mennä +isäntäni luo. Ihmeissäni ja vähän vastahakoisesti lähdin Freesin taloon. +Tapasin isäntäni istumassa kirjoituspulpettinsa ääressä. Minuun +katsahtamatta puhui hän: + +»Kunniallisen ja jumalisen äitisi takia en tahtonut saattaa sinua +rangaistukseen teostasi, mutta toimesi minun luonani ei luonnollisesti +myöskään voi tämän jälkeen jatkua. Kun kuitenkin ajattelemattomasta ja +äksystä luonteestasi huolimatta olet ollut toimessasi älykäs ja ripeä ja +koska lisäksi kuulut tyrmässä ollessasi katuneen tekoasi, niin en tahdo +sinua suoraapäätä syöstä tielle.» + +Hän otti pulpetilta lyhyehköllä kirjoituksella ja omalla sinetillään +varustetun paperin Ojentaessaan sen minulle jatkoi hän: + +»Tässä on sinulle todistus sekä samalla suositus palvelukseen rajamajuri +Simo Affleckin luona. Hän tiedusteli minulta jokin aika sitten +kirjanpitoon perehtynyttä kirjuria. Ja tässä on jäljellä oleva osa +palkastasi.» + +Hän ojensi minulle nahkakukkaron, jossa oli muutamia riikintaalereita +hopeassa. Liikutettuna laskin paperin ja rahakukkaron takaisin +pulpetille ja ilmoitin, etten hyvällä omallatunnolla voi niitä ottaa +vastaan, sillä enhän ollut häneltä vielä pyytänyt anteeksikaan tekoani. +Ja häpeäkseni minun täytyy tunnustaa, että vasta isäntäni +hyväntahtoisuus sai minut tuntemaan katumusta käytökseni johdosta. +Tyrmässä ollessani olivat minua liiaksi vaivanneet muut tunteet, jotta +siellä olisin rehellisesti voinut katumuksen valtaan antautua. Kun +isäntäni sanoi katumuksestani kuulleensa, niin sen hän jostakin syystä +sanoi selvästi omasta päästään. Mutta ojentaen minulle kätensä sanoi +hän: + +»No, älkäämme nyt enää sitä muistelko. Ota vain nämä hyvällä +omallatunnolla, ja Jumalan haltuun!» + +Siihen päättyi urani kauppamiehen ammatissa. Olin nyt vapaa kuin taivaan +lintu, ja, mikä parasta, voimakkaaksi varttunut oikea käteni oli yhä +edelleenkin palveluksessani. Nyt jos milloinkaan oli mielestäni aika +omistaa se miekan heiluttamiseen ja heittää hanhenkynä hitolle. Mutta +ensinnä ohjasin kuitenkin matkani Käkisalmeen tervehtiäkseni vanhempiani +sekä nähdäkseni, mimmoinen impi Riikasta oli varttunut. Lähtiessäni +ostin pienen kullatun hopeasormuksen, jonka sisälle kaiverrutin sanat: +»Muisto ystävältäsi Tapanilta». Sen aioin soveliaan tilaisuuden +sattuessa antaa Riikalle, jonka olin jo tottunut yhdistämään kaikkiin +rauhallisempiin tulevaisuuden unelmiini. + +Kotiin saavuttuani tapasin äitini sairaana. Jyrkästi vastusti hän nytkin +aikomustani lähteä taisteluita etsimään. Niin palava halu kuin minulla +siihen olikin, en kuitenkaan hennonut nytkään tehdä vastoin hänen +tahtoaan, vaan lähdin jonkin aikaa kotona vietettyäni tuon huonossa +huudossa olevan rajamajurin luo Pielisjärvelle. + +Ennen lähtöäni olin tavannut Riikan useamman kerran. Kun ensi iltana +kotiin tultuani olin entisiä leikkitanhuitani katsomassa, kohtasin +siellä Riikan käyskelemässä omissa unelmissaan. Hänestä oli kehittynyt +korkearintainen, solakka tyttö, jonka ruskeista silmistä välkehtinyttä +entistä vallattomuutta nyt vaimensi neitseellinen kainous. Ilman mitään +tunnustuksia ja hempeitä sanoja selveni meille suhteemme heti tuossa +ensi kohtauksessamme. Tunnettuani hänet punastuin nimittäin vahvasti, ja +ikäänkuin heijastuksena levisi punastus hänenkin poskilleen, ulottaen +äärensä aina siroihin, tuuhean tukan salaamiin korviin ja ihmeen +valkealle kaulalle saakka. Viime kerran tavatessamme uskalsin suudella +häntä, ja silloin annoin myöskin hänelle sormuksen, jota hän lupasi +uskollisesti kantaa, kunnes tulisin häntä vaimokseni pyytämään. + +Niin matkustin sitten kahden naisen esirukousten saattamana +Pielisjärvelle. Vaikka tuleva toimeni olikin rauhan tointa syrjäisellä +seudulla, oli mielessäni kuitenkin varma aavistus siitä, että minä ennen +pitkää olin joutuva keskelle sodan pyörteitä. Ja niin kävikin, kuten +seuraavassa olen kertova. + + * * * * * + + + + +TOINEN LUKU. + +_Sota leviää sisämaahan ja minä saan heti aloitteeksi juosta kilpaa +kasakan hevosen kanssa._ + + +Rajamajuri otti minut mielihyvin veronkantoapulaisekseen, ja sain +hoitaakseni Kiteellä olevan Suorlahden kartanon. Täällä elin vielä +parisen vuotta rauhan miehenä. Mutta idästä päin alkoi kuulua yhä +pahempaa, kunnes synkkiä aavistuksia synnyttäen levisi tieto +onnettomasta taistelusta Pultavan luona, jossa siihen saakka voittamaton +kuninkaamme oli lyöty ja josta hän joukkojensa jäännösten kanssa oli +paennut Turkinmaalle. Pian sen jälkeen tuli Venäjän tsaari suuren +armeijan kanssa uudelleen maahamme ja valloitti Viipurin kesällä 1710. +Vähän sitä ennen oli äitini Jumalan armosta päässyt viimeiseen lepoonsa. + +Kaikkialla oli ihmiset vallannut suunnaton pelko. Joka suunnalla tapasi +länttä kohti rientäviä pakolaisia, ja ne, jotka edelleenkin aikoivat +kotinurkille jäädä, kuljettivat karjansa ja omaisuutensa salojen +kätköön. Samankaltaisiin toimiin olin minäkin ryhtynyt haltuuni uskotun +omaisuuden suhteen. + +Eräänä heinäkuun aamupäivänä seisoin kujasilla ja katselin tuleentuvaa +ruisvainiota. Kunpa saataisiin vilja korjatuksi ja talteen kuljetetuksi, +ennenkuin vihollinen näille tienoin ilmestyy, ajattelin itsekseni. +Silloin kuului omituista töminää, ja kun käännyin katsomaan pitkin +tietä, joka vainion läpi kulkien hävisi viidakkoon, tuprahti sieltä +yht'äkkiä näkyviin ankara pölypilvi, minkä keskellä hulmusi hevosten +harjoja ja välähteli pitkävartisia piikkejä. + +»No nyt, Tapani, aseta kieli suoraan suussasi, sillä saat tehdä +tuttavuutta kasakkain kanssa, ennenkuin osasit odottaakaan!» sanoin minä +itselleni ja aloin rauhalliseksi tekeytyen astella pihaan päin. + +Olisin kyllä hyvin ehtinyt juosta rantaan, työntää kaikki kartanon +veneet vesille ja päästä saarten suojassa pakoon, mutta +isäntävelvollisuuteni pidätti minua alallaan. Pihalle päästyäni olivat +kasakatkin jo kintereilläni, ja siinä tuokiossa olin minä pölyisten, +parrakasten miesten ympäröimänä. Päällikkö laskeutui hevosen selästä, +astui eteeni ja kysyi, olinko minä kartanon omistaja tai hoitaja. Tulin +kutakuinkin hyvin toimeen venäjänkielessä, mutta en ollut kuitenkaan +ymmärtävinäni hänen kysymystään, vaan hyvin yksinkertaisen näköiseksi +tekeytyen pudistin päätäni. Päällikkö viittasi silloin luokseen erään +miehistään, joka hänen käskystään toisti saman kysymyksen kurjaksi +väännetyllä suomenkielellä. + +Vastasin, etten ole kumpikaan, vaan ainoastaan työvouti. + +»No missä sitten on tilanhoitaja?» tiedusteltiin minulta edelleen. + +»Kolme päivää sitten hän lähti kuljettamaan kartanon jyvävarastoa +Savonlinnaan». + +»Ah, tshort, sen sinä hirtehinen valehtelet! Eikö kartanossa sitten muka +olisi jyviä jäljellä?» + +»Enpä luule montakaan kappaa olevan, ja mitä on, ovat ne kernaasti +vierasten käytettävänä.» + +Päällikkö irvisti vastaukseksi minun kohteliaisuuteeni ja käski parin +miehistään jäädä minua vartioimaan sekä muiden seurata itseään. He +hajaantuivat penkoen ja nuuskien ympäri taloa, mutta minä tunsin suurta +tyytyväisyyttä siitä, että jo parisen viikkoa sitten olin kuljettanut +talon viljavarat muutamaan saareen, missä jyväsäkit olivat kätkettyinä +erääseen vaikeasti löydettävään luolaan. + +Hetken kuluttua palasi päällikkö luokseni, kirosi ja ärhenteli sekä +sivalsi minua korvalle, minkä minä tyynenä koetin kestää. Sitten +tiukkasi hän minulta, missä kartanon karja ja hevoset ovat. + +»Ne kuljetettiin samoihin aikoihin Savonlinnaan», vastasin minä, ja +uudelleen oli minun syytä olla mielessäni tyytyväinen, että lehmät ja +hevoset olivat turvassa, sillä aikaa ennen vihollisen tuloa oli ne +ehditty viedä etäiselle laitumelle. + +»Ah, durak!» ärjyi päällikkö lyöden minua uudelleen korvalle, ja +ikäänkuin hänen esimerkistään innostuneina alkoivat ympärillä olevat +kasakatkin minua lyödä läimiä, tyrkkiä ja potkia. + +Kun mylläkkä ympärilläni asettui ja minä sain vähän henkeäni vetää, näin +äskeisen tulkin päällikön käskystä juoksevan pirttiin ja tuovan sieltä +puolillaan olevan piimähaarikan. Pitäen sitä nenäni edessä ja takoen +vihaisesti nyrkillään sen kylkeen äyhkyi päällikkö: + +»Mitäs tämä? Itsekö, roisto, olet sitä tehnyt, kun lehmät ovat +Savonlinnassa?» + +Niin hurjasti kuin minun sisälläni kiehuikin, onnistuin minä yhä +edelleenkin pysymään näköjään rauhallisena sekä aloin selittää: + +»Mutta maistakaahan sitä piimää, niin huomaatte, että se on jo monen +viikon vanhaa. Tuolla aitassa sitä on kokonainen amme, koottu jo +juhannuksen aikana, ennenkuin karja Savonlinnaan vietiin.» + +Päällikön suusta tuli kirouksia tulvanaan, ja piimähaarikan tyhjensi hän +minun silmilleni. Ympärillä olevat kasakat räjähtivät pilkkanauruun, +samalla kuin muutamat heistä päällikön käskystä kävivät käsiksi minuun +ja sitoivat ranteeni yhteen monikertaan kiedotulla niininuoran pätkällä. +Mielessäni välähti jo, että he rupeavat minusta kiduttamalla tietoja +pusertamaan. Mutta ryöstettyään ja peuhattuaan kaikkialla talon +huoneissa sekä sälytettyään mukaansa kaikenlaista otettavaksi kelpaavaa +nousivatkin kasakat hevosten selkään ja varustausivat pois lähtemään. +Minut sijoitettiin parin villinnäköisen partaniekan väliin, joista +toinen sitoi yhteen kytketyistä ranteistani lähtevän nuoranpään +satulaansa. Sitten lähdettiin täyttä ravia liikkeelle. + +Kiinni sidottujen käsieni takia oli minun mitä tukalinta juosta, mutta +kasakan satulaan sidottu nuora ja takanani korskuvat hevoset pakottivat +minut seuraamaan mukana. Sivullani ratsastavat nauroivat ja irvistelivät +minulle pahanilkisesti, hiki virtasi pitkin ruumistani, ja hevosten +jaloista tupruava pöly oli minut tukehduttaa. Tunsin, etteivät jalkani +enää kauan jaksaisi suorittaa tehtäväänsä, vaan että vaipuisin pitkin +tietä hevosten jaloissa raahautumaan. Mutta silloin tuli onneksi Kiteen +kirkko näkyviin, ja kasakat pysähtyivät erääseen taloon, jonka +pihanurmelle minä läähättäen vaivuin pitkälleni. Epäselvästi vain +tajusin, kuinka kasakat ympärilläni elämöivät ja kuinka sisältä kuului +pelästyneen ja ahdistetun naisväen kirkunaa. + +Kun olin pahimmasta uupumuksestani hiukan toipunut, nousin istumaan +voidakseni tehdä joitakin huomioita. Päinvastaiselta suunnalta, kuin +mistä me olimme tulleet, läheni taloa toinen kasakkajoukko, kuljettaen +mukanaan muutamia vankeja, joukossa pari naistakin, sekä kaikenlaista +ryöstösaalista. Tämä oli siis nähtävästi eri tahoille ryöstelemään +hajaantuneiden vihollisjoukkojen sovittu kokoontumispaikka. Mutta kauan +en saanut siinä huomioitani tehdä, sillä samassa läheni minua muuan +rokonarpinen ja hirveän ruma kasakka, joka potkaisten vaati minua +nousemaan. Sen tehtyäni päästi hän siteet ranteitteni ympäriltä ja alkoi +sitten kiskoa vaatteita päältäni, niin että minä lopuksi seisoin siinä +ilkosen alasti virnottavan kasakkajoukon keskellä. + +»Mitähän iloa sinulle, Tapani-poikaseni, nyt aiotaan valmistaa?» kysyin +itseltäni, kun samalla huomasin kasakkain pariin kohtaan pihamaalle +puuhaavan nuotioita. Ensiksi ajattelin, että vihollinen aikoi minut ja +toiset vankinsa roviolla korventaa. Sellaisia julmuuksia oli kuultu +vihollisten Inkerissä ja Käkisalmen puolella yllin kyllin harjoittaneen. +Katselin jo ympärilleni, mistä saisin jonkinlaisen aseen käsiini +temmatuksi, puolustaakseni sillä itseäni niin kauan kuin suinkin ja +saadakseni kärsimieni kolhujen korvaukseksi lähettää manalaan edes +muutamankaan noista ympärilläni pauhaavista paholaisista. Maltoin +kuitenkin vielä mieleni ja odotin, kunnes minuun ruvettaisiin uudestaan +käymään käsiksi. + +Pian huomasin kuitenkin nuotioiden suhteen erehtyneeni. Kasakat olivat +nimittäin saaneet käsiinsä muutamia lehmiä, joita he nyt ryhtyivät +pihalla teurastamaan, ja nuotiot oli viritetty lihojen paistamista +varten. + +Äskeinen riistäjäni, joka nyt omien repaleisten housujensa sijalle oli +pukenut minulta anastamansa, lähestyi jälleen ja viskasi minulle +risaisen ja pahoin likaantuneen pellavapaidan. Se oli nähtävästi ollut +pitkät ajat hänen omilla hartioillaan, ja vaikka minulla ei suinkaan +ollut halua sellaista jätettä päälleni pujottaa, tuntui toiselta puolen +alastomuutenikin siksi nololta, että katsoin lopulta parhaaksi ottaa +antimen kiltisti vastaan. Jalomielinen lahjoittaja seisoi vieressäni, +kunnes olin saanut repaleen ylleni, minkä jälkeen hän parin toverinsa +avustamana köytti käteni jälleen yhteen. Sen jälkeen tyrkkäsivät he +minut tallin päässä olevaan pieneen ruoka-aittaan ja pönkittivät oven +ulkoa. + +Aitan seinissä ei ollut muuta aukkoa kuin ovi, mutta räystästen alta ja +oven alanurkassa olevasta kissankäytävästä pääsi sen verran valoa, että +näin hyvin ympärilleni. Kasakat olivat puhdistaneet sen ruokavaroista, +joten siellä oli vain muutamia astioita ja pari tyhjää hinkaloa. +Astellessani edestakaisin huomasin muutamien lattiapalkkien hiukan +liikkuvan ja mieleeni välähti heti paon tilaisuus. Kumarruin alas ja +tarkastelin lähemmin lattiaa. Lankut olivat irtonaisina poikkiniskojen +päällä, joten niistä verraten helposti saattoi muutamia siirtää +paikoiltaan. Eräästä suuremmasta raosta näin myöskin, että lattian alla +oli kyllin tilaa miehelle ryömiäkseen ulos. Nyt oli päästävä vain +selville siitä, kuinka tarkkaan aittaa vartioitiin, ja sitten yöllä +yritettävä, sillä kaikesta päättäen aikoivat viholliset tähän yöpyä. +Muutamista seinänraoista tirkistelemällä sain selville, ettei aitan +ympärillä liikkunut vartijaa, mutta sensijaan oli toinen nuotioista +lähellä aitan ovea, ja sen ympärillä hääräsi joukko kasakoita +syöntipuuhissa. Sen paremminhan heidän kannaltaan katsoen ei +kannattanutkaan vartioida sisään suljettua ja käsistään köytettyä +vankia. + +Aurinko oli jo laskullaan, ja hämärän tuloa odotellessani istahdin +kumollaan olevalle kalanelikolle ja aloin tarkastella käsiäni kytkevää +nuoraa. Kun olin hetken käyttänyt hampaitani, huomasin ilokseni nuoran +höltyvän. Mutta toistaiseksi minun oli viisainta jättää se paikoilleen, +sillä saattoihan joku vartijoistani milloin hyvänsä pistäytyä minua +katsomaan. + +Kesäinen hämärä laskeusi vihdoin maille. Minun oli aika ruveta +suunnitelmaani toteuttamaan. Kukaan vihollisista ei ollut vielä käynyt +aitassa minua katsomassa, mutta pelkäsin, että he sen kuitenkin +tekisivät ennen yölevolle asettumistaan. Päästäkseni siitä huolesta +päätin itse huomauttaa heitä olemassaolostani. Kumarruin kissanreiästä +tähystämään nuotiolle. He olivat nähtävästi saaneet käsiinsä viinaa, +jota he äänekkäästi hoilaten ryypiskelivät. Hyvä on, ajattelin minä, tuo +edistää vain minun tarkoituksiani. Toiset heistä, nähtävästi vartiolta +vasta palanneet, olivat vielä syöntipuuhissa, paistaen piikkiensä +kärjissä lihakappaleita. + +Ryskytin ovea ja kumarruin uudestaan katsomaan. Omalta melultaan eivät +he nähtävästi olleet sitä huomanneet. Ryskytin vielä pari kertaa +kovemmin ja kerran huutaa hoilautinkin sekä jäin sitten seurauksia +odottamaan. Vihdoin otettiin pönkkä sijaltaan, ja pari horjahtelevaa +kasakkaa ilmestyi ovelle. + +»Ruokaa, veljet, minulla on kuoleman nälkä», sanoin minä sävyisästi, ja +kun he eivät näyttäneet sanojani ymmärtävän, tein minä heille syöntiä +muistuttavilla eleillä tarkoitukseni selväksi. He räjähtivät nauramaan +ja selittivät nuotiolla mellastaville tovereilleen, kuinka tsuhna-lurjus +sanoo haluavansa ruokaa. Silloin yksi aterioivista viskasi minua kohti +puoleksi kalutun luun, jonka vaivalloisesti otin yhteen sidottujen +käsieni väliin ja lattialle kyyristyen aloin muka ahnaasti sitä kaluta. +Kasakat nauroivat makeasti, sulkivat uudelleen oven ja asettivat pönkän +paikalleen. + +Yksin jäätyäni heitin luun nopeasti kädestäni ja aloin sen sijaan kaluta +ranteissani olevaa nuoraa. Muutamissa minuuteissa olin saanut käteni +vapaiksi ja kumarruin oitis lattianlankkuja tutkimaan. Ne olivat vahvat, +halaistuista hirsistä veistetyt, eikä minun onnistunut saada kättäni +yhteenkään rakoon niin pitkälle, että olisin voinut kohottaa lankun +sijaltaan. Mutta päivällä muistin toisen hinkalon pohjalla nähneeni +pienen jauholapion. Se oli koivupuuta ja hiukan kouruksi veistetty, +mutta siitä huolimatta sain minä sen soveltumaan suurimpaan +lattianrakoon ja kohotetuksi sillä sen verran lankkua sijoiltaan, että +käteni sopi paremmin rakoon. Nyt sain yks kaks väännetyksi lankun +paikaltaan. Vieressä olevalle tein saman tempun ja sitten laskeuduin +viivyttelemättä lattian alle. + +Kivijalassa oli ympäriinsä suuria aukkoja, ja eräästä peräseinällä +olevasta ryömin ulos. Ensinnä pistin siitä vain pääni varovasti esille +ja tähystelin ympärilleni. Sillä puolella ei ainakaan lähettyvilläni +näkynyt vartijoita, ja etäämmäs en hämärän takia voinut nähdä. Muutaman +sylen päässä aitasta alkoi ruispelto, ja ensimmäinen työni oli nyt +ryömiä sinne. Kasakat hoilasivat yhä nuotioiden ääressä pihalla sekä +sisällä asuinrakennuksessa. Heidän liekaan pantuja hevosiaan oli syödä +järskyttelemässä ympäri ketoja ja pellon pientareita. + +Lähdin rohkeasti ja Jumalaan turvaten liikkeelle. Pitkälläni kosteassa +ruohossa ryömien pääsin muutamassa tuokiossa ruispeltoon. Siten +ensimmäisen suojan saavutettuani pysähdyin hetkeksi ja käännyin taakseni +silmäilemään. Muuan puolijuopunut kasakka tuli samassa aitan taakse, ja +luulin jo heidän vainuavan pakoani. Mutta hän oli nähtävästi tullut vain +hevosia katsastamaan, sillä hetkisen kuluttua palasi hän takaisin +pihalle. Kevein mielin lähdin kiireesti konttaamaan pitkin peltoa +eteenpäin. Kuljettuani siten vielä toisenkin, ohraa kasvavan pellon +halki huomasin edessäni riihirakennuksen mustine oviaukkoineen. Sen +takaa alkoi pienoinen, lyhyttä heinää kasvava luhtaniitty, joka toisella +reunallaan rajoittui vähitellen metsäksi ylenevään viidakkoon. Kun +vartijoita ei täälläkään päin ollut näkyvissä, lähdin mitä suurinta +varovaisuutta noudattaen ryömimään pitkin riihen sivua päästäkseni sen +taakse ja sitten pitäen sitä suojana itseni ja kartanon välillä +ryömiäkseni edelleen niityn poikki metsään, jolloin pakoni olisi +varmasti turvattu. + +Mutta nurkan ympäri pujahdettuani olin vähällä tulla pahki kahteen +kasakkaan, jotka maassa istuen nuokkuivat riihen seinustalla. Kummankin +pyssy ja keihäs olivat seinän nojassa. Vaikka liikuinkin melkein mitään +ääntä synnyttämättä, havahtui toinen kasakoista kumminkin heti minun +näkyviin tultuani. Silmänräpäyksessä toinnuin hämmästyksestäni, karkasin +pystyyn ja tempasin toisen keihäistä, jolla naulitsin seinään lähempänä +olevan ja puolittain jo seisaalleen ehtineen kasakan. Mutta hänen +toverinsa oli paljon ketterämpi, hän tempasi pyssyn seinustalta ja +ojensi sen minun rintaani vasten, ennenkuin minä keihäälläni kerkesin +valmistaa hänelle saman kohtalon kuin toisellekin. Kuului jo hanan +napsaus, mutta samassa hetkessä minä heitin keihään kädestäni, tartuin +pyssyn piippuun ja nostin sen suuta ylöspäin. Tulta tuiskahti +korvalliselleni kärventäen hiuksiani, ja kuula mennä vinkasi olkapääni +yli. Samassa kuin pyssy laukesi, riuhtasin minä sen kasakan kädestä ja +survasin sen perällä häntä otsaan, niin että hän ääntä päästämättä +kuukertui riihen seinustalle. + +Mutta laukaus oli pamahtanut, hälytys oli tehty, ja aikaa ei siis ollut +hukata. Heti kasakan maahan vaipuessa heitin pyssyn kädestäni ja lähdin +suinpäin karkaamaan luhtaniityn poikki metsän reunaan. Pihasta päin +kuului huutoja ja hevosten hirnuntaa, ja juuri kun olin viidakkoon +pääsemässä, pamahti takanani useita laukauksia. Kuulat vinkuivat +korvissani ja rapisivat edessäni olevain petäjäin oksissa. Mutta samassa +olin minäkin metsän suojassa ja tunsin olevani turvassa kasakoilta, +sillä hevosin he eivät nyt voineet minua seurata ja jalkapelissä minä +kyllä tulisin aina puoleni pitämään. Niin kankeat ja kipeät kuin raajani +olivatkin kuluneen päivän kolhuista ja saatuani juosta kilpaa kasakan +hevosten kanssa, porhalsin minä tuulena pensaiden, kantojen ja louhien +yli suoraan eteenpäin, umpimähkään yhä syvemmäs metsään. Eikä minun +juoksuani ainakaan puku rasittanut. Mutta haavoja ja verinaarmuja sain +jalkani täyteen, ja senpä vuoksi lähdinkin noudattamaan muuatta +sattumalta kohtaamaani metsätietä. + +Aamun valjetessa tulin laajan suon partaalle, jonka yli tie kulki +pitkospuita myöten. Niitä pitkin oli minun, paitarepaleeseen verhotun, +avojalkaisen miehen varsin mukava harpata eteenpäin. Mutta nälästä ja +uupumuksesta olin aivan nääntymäisilläni, ja kun lisäksi katsoin nyt +päivän valjettua vaaralliseksi jatkaa matkaani ihmisten käyttämiä uria +myöten, niin jätin äkkiä pitkospuut ja poikkesin suolle. + +Tultuani mielestäni tarpeeksi kauas polulta heittäydyin lopen uupuneena +selälleni laajalle rahkamättäälle, johon vaivuin kuin parhaalle +untuvapatjalle. Mättään reunoilla kasvavat suokanervat suojasivat minua +siksi hyvin, että minut saattoi keksiä vasta ihan viereen tultua. +Porraspuilta lähdettyäni olin hyppinyt pitkin rahkamättäitä, joissa +jalanjälkiä ei pitkäksi aikaa jäänyt näkyviin. Saatoin siis kutakuinkin +turvallisesti heittäytyä väsymykseni valtaan. + +Aurinko oli noussut ja hiveli tuoreella lämpimällään minun +puolialastonta, runneltua ruumistani. Jossakin lähelläni äänteli +suokurppa, ja ylhäällä ilmassa toisteli yksitoikkoista säveltään +taivaanvuohi. Pian kuitenkin tunkeutui korviini toisenlaisiakin ääniä, +sillä etäältä suonreunoilta rupesi kuulumaan takaa-ajavien kasakkain +huutoja ja ärhentelyä. Mutta kanervat ympärilläni tuoksuivat +unettavasti, ja heittäen itseni Jumalan huomaan vaivuin sikeään uneen. + +Päivä oli sivuuttanut jo puolen, kun vihdoinkin heräsin. Raajani olivat +kankeat, ja pieninkin liike tuntui tuskalliselta, jota paitsi tunsin +kiukkuista nälkää. Vihollisten äänet olivat vaienneet, ja kun makuultani +varovasti ja puolittain kohosin ympärilleni tähystelemään, en huomannut +millään suunnalla, niin kauas kuin silmä kantoi, ainuttakaan elävää +olentoa. Heinäkuun aurinko vain valoi polttavaa hellettään harmaan +suomaiseman yli. Niin tuskallista kuin se aluksi olikin, nousin +kuitenkin seisoalleni ja lähdin pyrkimään suon toista laitaa kohti. +Kuljin edelleenkin mättäältä mättäälle, sillä pitkospuille en +varovaisuuden vuoksi huolinut palata. Matkallani tapasin laajan +muurainalueenkin, ja noilla parhaimmilleen kypsyneillä mehevillä suon +antimilla tyydytin pahimman nälkäni. + +Päästyäni kuusimetsää kasvavalle maalle suuntasin kulkuni sinnepäin, +missä tiesin kohtaavani Suorlahteen vievän tien. Sikäli kuin jäseneni +ehtivät jonkin verran vertyä, sujui matkani paremmin. Aurinko alkoi +painua jo kuusien taakse, kun saavuin tielle. Ympärilläni oli kesäillan +tyyni rauha. Hetken kuunneltuani ja pantuani korvani maata vastenkin en +erottanut muita ääniä kuin lintujen liverrystä. Silloin lähdin rohkeasti +kulkemaan tietä pitkin. Siinä kävellessäni muistelin viimeisiä +kokemiani, ja minua rupesivat kovasti säälittämään toiset vangit, joita +kasakat eilen olivat mukanaan raahanneet. He saivat varmaankin, samaan +aikaan kuin minä täällä turvassa astelin, kärsiä kovinta kidutusta minun +pakoni tähden. + +Sivuutettuani erään tien mutkan pysähdyin äkkiä kuin salaman lyömänä. +Noin parinkymmenen sylen päässä ratsasti käymäjalkaa vastaani kaksi +kasakkaa. Ensiksi välähti päähäni ajatus hypätä syrjään ja paeta kuusten +suojassa. Mutta se oli myöhäistä, sillä he huomasivat minut +luonnollisesti heti ja pyssyään ojentaen komensivat minua pysymään +alallani. Rauhalliseksi tekeytyen jäinkin paikalleni, kunnes he ehtivät +luokseni. + +»Kuda tij idjosh (minnekä sinä menet)?» kysyi heistä toinen hevosensa +pysäyttäen. + +»Domoi (kotiin)», vastasin minä ja lisäsin sitten suomeksi: »Toverinne +päästivät minut vapaaksi». + +Kysymyksestään päättäen olivat he toista joukkuetta kuin ne, jotka minut +olivat Suorlahdessa vanginneet, ja se rauhoitti minua hiukan. + +He vaihtoivat keskenään muutamia sanoja, joista ymmärsin heidän aikovan +ottaa minut mukaansa. Toinen, jolla oli savuava piippu hampaissa, lähti +hiljalleen ratsastamaan eteenpäin, mutta toinen komensi minua pitämään +kiinni hänen hevostaan. Hänellä oli siis nähtävästi aikomus laskeutua +satulasta ja sitoa minun käteni. + +»Katso nyt, Tapani, eteesi ja varo toista kertaa joutumasta surman +silmukkaan», sanoin itselleni, pitäen tarkasti silmällä kasakan +liikkeitä, samalla kuin hänen käskynsä mukaisesti pidin hevosta turvan +alta. + +Kasakalla oli selkänsä takana satulassa kaikenlaista ryöstösaalista, +kuparikattiloita, pyttyjä ja nyyttejä. Sen vuoksi täytyi hänen satulasta +noustakseen ja saadakseen toisen jalkansa niiden yli kumartua syvään. +Vilkaisin hänen edelleen ratsastanutta toveriaan ja näin hänen kadonneen +saman tienmutkan taa, joka minut vasta ansaan saattoi. Tartuin silloin +salamannopeasti kasakkaa niskasta ja painoin häntä vieläkin alemmas, +niin että hän jäi tuohon luonnottomaan asentoon kiikkumaan, voimatta +minun niskasta nujertaessani edes huutaakaan. Sitten tempasin hänen +vasemmalla kupeellaan roikkuvan miekan ja upotin sen hänen ruumiiseensa, +niin että hän sätkytellen ja koristen putosi alas tielle. + +Otin nyt kiireesti arvokkaimmilta näyttävät hänen kuljettamastaan +ryöstösaaliista sekä hänen miekkansa ja pistoolinsa ja livahdin kuusten +suojaan, huolimatta suinkaan jäädä odottamaan, kunnes toinen kasakka +palaisi toveriaan etsimään. Päästyäni turvalliseen paikkaan syvemmälle +metsään ryhdyin saalistani tarkastamaan. Siinä oli ensinnäkin +villakankaasta valmistettu viheriäinen kauhtana, joka oli minulle heti +hyvään tarpeeseen alkavaa yökylmää vastaan. Eräästä sangen painavalta +tuntuvasta mytystä löysin lähemmäs tuhat taaleria rahaa ja nahkapussin, +jossa oli kultasormuksia, korvarenkaita ja solkia. + +Sormuksia silmäillessäni osui katseeni muutamaan pieneen, kullattuun +hopeasormukseen, joka sai minut ankarasti säpsähtämään ja vapisemaan +kautta ruumiini. Tempasin kiireesti sormuksen hyppysiini ja katsoin sen +sisäpuolelle. Tällöin en voinut pidättää pientä huudahdusta, sillä +sormuksen sisäpuolella seisoi kuin seisoikin kirjoitus: »Muisto +ystävältäsi Tapanilta». + + * * * * * + + + + +KOLMAS LUKU. + +_Seikkailuni Maanselän saloilla ja eroni rajamajurin palveluksesta._ + + +Jääköön lähemmin kuvailematta se synkeä mieliala, minkä minussa synnytti +tuo onneton sormuslöytöni. Jyskyttävin ohimoin tuijotin siihen kauan, +tajuamatta muuta, kuin että Riika, jota en Käkisalmesta lähtöni jälkeen +ollut tavannut, oli monen muun kansalaiseni kanssa joutunut raakojen +kasakkain uhriksi. Oliko julma kidutus päättänyt hänen nuoren elämänsä +vai oliko hänet vankina raahattu kauas Venäjälle, siihen ei mykkä sormus +voinut antaa mitään valaistusta. Kun vihdoinkin kykenin hieman selvemmin +asiaa harkitsemaan, käsitin, että Riikan oli täytynyt jossakin +Käkisalmen puolella joutua vihollisten valtaan, sillä muuten ei hänen +sormuksensa olisi voinut tulla kasakan ryöstösaaliiksi. Mutta mitä minun +oli nyt tehtävä? Harvoin olen elämäni varrella tuntenut itseäni niin +neuvottomaksi ja avuttomaksi kuin tätä kysymystä harkitessani. Jos olisi +ollut hitunenkaan toivon mahdollisuutta päästä lemmittyni jäljille, en +olisi hetkeäkään empinyt lähteä seurailemaan häntä vaikka Venäjän +toiseen ääreen ja panna oma elämäni alttiiksi pelastaakseni hänet +orjuudesta. Mutta nyt näyttivät kaikki tiet olevan tukossa, sillä koko +kaakkoisin kulma maatamme oli jo vihollisen vallassa, joten oli enemmän +kuin turhaa lähteä sieltä urkkimaan tietoja Riikan kohtalosta. Ja niin +minä en ymmärtänyt muuta kuin raskain mielin jättää lemmittyni Jumalan +huomaan, sillä että hän oli vielä elossa, siitä säilyi sydämeni pohjalla +pieni varmuuden kipinä. + +Itse ryhdyin niihin toimiin, mihin minua virkani tilanhoitajana ensi +kädessä velvoittivat. Saatuani Suorlahden väen koolle asetin eri +suunnille vartijoita, joiden tuli määrätyillä merkeillä antaa kartanoon +tieto, jos vihollisia näkyisi, sekä ryhdyin sitten kiireesti viljan +korjuuseen. Rannassa pidettiin veneitä aina lähtövalmiina, ja miehillä +oli aseet mukana työpaikallaan. Täten muistutimme niitä juutalaisia, +jotka Baabelin vankeudesta palattuaan saivat työskennellä miekka +toisessa ja muurauslasta toisessa kädessä. + +Onnellisesti saatiin vilja korjatuksi ja puiduksi. Noin +seitsemisenkymmentä tynnyriä jyviä kuljetin sitten veneillä +Savonlinnaan, jossa nyt miehistöineen isännöitsi Käkisalmen linnan +entinen päällikkö, eversti Stjernschantz, ja jossa myöskin sain +viimeisen kerran isääni tavata. Häneltä kuulin, että Riikan isä oli +vähän ennen piiritystä kuollut kulkutautiin ja että Riika kohta sen +jälkeen, yksin jääneenä, oli lähtenyt jonkin sukulaisensa luo Viipurin +tienoille. Sen enempää ei isäni hänestä tiennyt. Hänen oli siis täytynyt +joko perillä tai jo matkallaan joutua jonkin vihollisjoukon valtaan. + +Savonlinnasta palattuani lastasin jäljellä olevat jyvät veneisiin ja +lähdin niitä kuljettamaan Pielisjärvelle jättäen Suorlahden kartanon +typötyhjäksi oman onnensa nojaan. Kun huhuja levisi vihollisten tulosta +aina Pielisjärvelle saakka, poltatti majuri Affleck ne viljavarat, joita +ei voitu ottaa mukaan eikä ehditty väestölle jakaa, ja sitten lähdimme +rekikelejä hyväksemme käyttäen edelleen Nurmekseen ja sieltä Kajaaniin. +Levättyämme pari päivää Kajaanin linnassa komensi majuri minut +tiedusteluretkelle Nurmekseen. Miehistökseni sain kolme aseilla hyvin +varustettua rotevaa renkiä. + +Oli leuto päivä joulukuun alussa, kun lähdimme eväspussit ja pyssyt +selässämme suksilla painaltamaan kohti kaakkoisella taivaanrannalla +kuumottavaa Vuokattia, jonka ohi meidän oli kuljettava Nurmekseen. +Puolenpäivän jälkeen, kun olimme jo sivuuttaneet Vuokatin, muuttui ilma +suojaiseksi ja suksikeli huononi. Vaivalloisesti kävi kulku +tahkoutuneessa lumessa ylös Maanselän harjanteelle. Hiestä läpimärkinä +ja nääntyneinä osuimme iltahämärissä pieneen ja yksinäiseen talorähjään +Hiienvaaran rinteelle ja päätimme yöpyä siihen. + +Talossa oli vanhanpuoleinen mies, yhtä iäkäs emäntä ja juuri mieheksi +varttuva poika. Isäntä, joka muutenkin teki epämiellyttävän vaikutuksen, +lupasi hyvin ynseästi ja luimistellen meille yösijan. Kursailematta +ripustimme nyt enimmät vaatteemme ja jalkineemme kuivamaan sekä +asetuimme lämpimän muurin kupeelle aterioimaan. + +Saatuaan tietää, mitä miehiä me olimme ja minne matkalla, ei talon väki +osoittanut halua pitempiin puheluihin, vaan murjotti äänettömänä omissa +hommissaan. Heidän ynseä ja umpimielinen käytöksensä herätti +epäluuloani; päätin pitää silmäni auki. Niinpä syödessäni ja toverieni +kanssa jutellessani pidin koko ajan varkain silmällä talonväen hommia. +Hetken kuluttua huomasinkin vaarin salakähmää kuiskaavan jotakin +pojalle, joka veti sarkamekon päälleen ja hevosen illastamisesta +mutisten lähti ulos. + +Syötyään heittäytyivät mieheni penkille pitkälleen ja alkoivat kohta +raskaasti kuorsata. Istuin vielä muurin kupeella ja vetelin savuja +nysästäni. Muori oli kiivennyt uunille, ja vaari kutoi päreen valossa +verkkoa. + +»Minnekäs se poika jäi, kun sitä ei näykään tallista palaavaksi?» +kysäisin minä saatuani piipun poltetuksi pohjaan. + +»Liekö mennyt saunaan nukkumaan», murahti vaari minuun katsahtamatta. + +Epäluuloni kasvoi yhä, ja itsekseni päätin valvoa niin kauan kuin +väsymykseltäni jaksaisin sekä herättää sitten kaikessa hiljaisuudessa +yhden miehistä valvomaan sijastani. Mutta koetellakseni vaaria asetuin +itsekin pitkäkseni penkille ja sijoitin miekkani sekä molemmat pistoolit +vierelleni. Aloin hengittää raskaasti sekä sitten kuorsata samaan +tahtiin miesteni kanssa, pitäen kuitenkin toista silmääni sen verran +raollaan, että saatoin hyvin nähdä vaarin hommat. Hän kutoi edelleen +verkkoa ja niisti väliin pärettä, jolloin hän aina katsoa luihautti +penkkiä kohti. + +Jonkin hetken kuluttua nousi hän ylös ja siirsi jalallaan jakkaraa, niin +että se kaatui. Mutta minä kuorsasin häiriytymättä edelleen. Silloin hän +lähti varovasti liikkuen ulos. Kun häntä ei hyvään aikaan kuulunut +takaisin palaavaksi, aioin jo nousta ylös ja lähteä katsastamaan, mitä +ulkona oli tekeillä. Mutta samassa palasi vaari ja hiljaa tassutellen +läheni minua sekä rupesi ottamaan aseitani. Ennenkuin hän kuitenkaan +ehti niihin tarttua, kavahdin minä salamana seisaalleni ja sivaltaen +tyrmistynyttä vaaria korvalle niin, että hän kaatui, kiljaisin: + +»Tuosta saat, kelmi! Vai kavaltaa aiot kunniallisia partiomiehiä.» + +Säikähtyneinä hypähtivät mieheni ylös ja silmiään hieroen töllistelivät +ympärilleen. + +»Sitokaa tuo vaari, hänellä on joitakin pirun konsteja tekeillä», +komensin minä, ja tuossa tuokiossa oli kiroileva äijä sidottu käsistään +ja jaloistaan. Kiireesti vedimme senjälkeen vaatteet päälle ja saappaat +jalkoihin. + +»Meidän on viisainta lähteä heti matkaan, sillä varmaankin majailee +täällä jossakin lähistöllä karjalaisia sissejä», sanoin minä miehille. + +»Mutta mitä teemme tuolle vaarille?» kysyi yksi miehistä. + +»Jätämme siihen, kunnes hänen poikahulttionsa apureineen tulee häntä +pelastamaan. Mutta ettei hän ennen aikojaan siitä liikkeelle pääsisi, on +meidän paras sitoa hänen aviosiippansakin, joka piileskelee tuolla +uunilla.» + +Pari miehistä sieppasi muorin alas, ja tuossa tuokiossa makasi hänkin +sidottuna. + +»Ja nyt taipaleelle, niin että tuli suksista suihkaa!» huusin, ja +kiireesti työnnyimme pihalle. + +Mutta juuri kun olimme valmiina heittäytymään suksillemme, kuului reen +kitinää, ja samassa ajoi pihalle neljä hevosta. Reistä karkasi +toistakymmentä pitkillä keihäillä varustettua partaniekkaa, jotka +ympäröivät meidät kolmelta puolen. Tempasin pistoolini ja laukaisin ne +peräkkäin lähinnä seisovia kohti, sivaltaen heti sen jälkeen miekkani. +Mieheni eivät ehtineet muskettejaan laukaista, vaan alkoivat perillä +huitoa ympärilleen. Pimeä vaikeutti taistelua, me tulimme tungetuiksi +erilleen toisistamme, ja yksin jääneenä puolustin minä itseäni pirtin +nurkan luona. + +Hetken aikaa torjuttuani vihollisten uhkaavia keihäitä ja haavoitettuani +heistä hyvänlaisesti ainakin kahta, kuulin toisten huudoista, että kaksi +tovereistani oli kaatunut ja kolmas saatu vangiksi. Samassa jakaantui +minua ahdistava joukko kahtia, antaen tietä eräälle rotevalle sissille, +joka oli siepannut vahvan aisakoivun ja tavoitti sillä olkainsa takaa +minua lyödäkseen. Ketterästi syrjään hypäten väistin minä vaarallisen +iskun, mutta toista lyöntiä miekalla torjuessani meni kunnon aseeni +kappaleiksi. Samalla sain pari keihäänpistoa käsivarteeni ja minuun +käytiin joka puolelta käsiksi. Hetkistä myöhemmin makasin minä käsistä +ja jaloista niiniköydellä sidottuna ainoan henkiin jääneen, +Pekka-nimisen toverini rinnalla reslan perällä. + +Kun rosvot olivat vähän aikaa viivähtäneet sisällä ja vapauttaneet +liittolaisensa pintehistä, lähtivät he meluten ja hoilaten ajamaan +takaisin. Edellämme ajoi yksi hevoskuorma sissejä ja perässä kaksi. Oman +reslamme keulalla istui kaksi miestä, joista toinen ajoi hevosta, toinen +piti kädessään tapparaa. Matka kulki tiettömiä epätasaisia metsämaita, +arveluni mukaan eteläiseen suuntaan. + +Kun koetin päästä miesten kanssa keskusteluun ja tiedustelin, mihin he +meitä veivät, vastasi toinen hevosta nykien: »Ka, pyhä velj, kyllä siitä +ehit tiion suaha, jahka perille tullah.» Jätin heidät rauhaan ja koetin +miettiä, miten päästä tästä tukalasta pintehestä. Makasin kyljelläni +sangen epämukavassa asennossa, ja selkäni takana ähki Pekka. +Hapuillessani taakse sidotuilla käsilläni sain kouraani Pekan parran ja +mieleeni välähti heti jotakin. Lähensin ranteeni hänen suunsa eteen, ja +paikalla älysikin Pekka tarkoitukseni, alkaen kaluta käsiäni kiristävää +nuoraa. Etteivät keulalla kyyröttävät miehet olisi huomanneet puuhiamme, +ähkyin ja vaikertelin minä yhtä mittaa. + +Kun Pekka oli arviolta noin puoli tiimaa käyttänyt hampaitaan, tunsin +minä nuoran vihdoin hellittävän ja käsieni olevan vapaina. Pidin niitä +edelleenkin selkäni takana ja odotin tilaisuutta voidakseni vapauttaa +jalkanikin. Kauan ei tarvinnutkaan odottaa, ennenkuin matkueemme joutui +synkän kuusikon pimentoon, niin ettei voinut juuri käden pituutta +eteensä nähdä. Tempasin silloin nopeasti puukkoni, jota sissit eivät +olleet huomanneet minulta riistää, ja vapautin silmänräpäyksessä +jalkani. Tie kulki onneksi epätasaista vaaran rinnettä alaspäin, joten +reki kolisi ja heittelehti puolelta toiselle. Tämän ynnä pimeän takia +eivät vartijamme voineet huomata minun puuhiani. Vielä pari +silmänräpäystä ja Pekkakin oli vapaana siteistään. Minun oli mahdoton +kuiskata hänelle toimintaohjetta, eikä aikaa sitäpaitsi ollut hetkeäkään +hukata, sillä suojaava kuusikko ja louhinen rinne saattoivat milloin +hyvänsä päättyä. Niinpä heti, kun olin sivaltanut poikki Pekan jalkoja +kiristävän nuoran, karkasin pystyyn ja iskien puukkoni tapparaa +pitelevän rosvon hartioihin loikkasin reslasta kuusten keskelle. Pekka +seurasi rivakasti kintereilläni. + +Iskun saanut mies ehti karjahtaa, ja ajaja pysäytti paikalla hevosen. +Huutaen ja kiroillen pysähtyivät perässä tulevat samaan rykelmään, ja +ennenkuin ehdimme paria askelta eteenpäin harpata, kuului pari kolme +laukausta. Pekka takanani huudahti, ja minä tunsin hänen vaipuvan +maahan. Mutta minun oli mahdoton pysähtyä häntä auttamaan, ellen itsekin +tahtonut joutua saman kohtalon alaiseksi. Suinpäin ja umpimähkään +loikkailin minä eteenpäin minkä puutuneet jalkani, pimeys ja louhinen +maa suinkin sallivat. Mutta pimeydestä oli minulle enemmän hyötyä kuin +haittaa, sillä vainoojieni oli siten mahdoton seurata jälkiäni. Kuulin +kyllä hyvän aikaa heidän melunsa aivan kintereilläni, mutta muutettuani +suuntaa alkoivat heidän äänensä vähitellen loitota, ja kun olin päässyt +ulos kuusikosta sekä kykenin nopeammin juoksemaan, lakkasivat ne +kokonaan kuulumasta. + +Turvassa en kuitenkaan ollut näillä tienoin, sillä päivän valjetessa +saattaisivat he helposti seurata jälkiäni ja joko suksilla tai hevosilla +minut piankin tavoittaa, Riensin sen vuoksi yhtä menoa eteenpäin, ja +etten eksyisi samalle paikalle takaisin, koetin puiden asentoa +tarkkaamalla pitää suuntaa pohjoista kohti. Lunta oli ainoastaan +puoleensääreen, joten se ei sanottavasti kulkuani vaikeuttanut. + +Reessä ollessani olivat käsivarteen saamani haavat veren hyydyttyä +tyrehtyneet, mutta alkoivat nyt juoksusta lämmettyäni uudelleen vuotaa. +Kiskaisin sen vuoksi paidanhihastani pari kaistaletta ja hampaita apuna +käyttäen sidoin haavat parhaani mukaan. Sitten porhalsin taas viimeisiä +voimiani jännittäen puolijuoksua eteenpäin. Matkani kulki yli aavojen +soiden, kangasten ja vaarojen, öinen erämaa lepäsi ympärilläni äänetönnä +talvisessa unessaan. Joskus kuului etäältä pitkäveteinen suden ulvonta, +jota säesti ketun ilkeä parunta. Kiitin onneani, ettei susi ilmestynyt +lähettyvilleni, sillä silloin olisin ollut hukassa. + +Kun itäinen taivaanranta vihdoin alkoi vaaleta, saavuin laajan, +kulovalkean autioksi polttaman ahon reunaan, joka pohjoispuolella näytti +rajoittuvan korkeaan hongikkoon. Sieltä olin kuulevinani ikäänkuin kukon +kiekumista. Kuljettuani vielä noin puoli tuntia eteenpäin näin metsän +päällä kiemurtelevan pari savupatsasta. Kohta sen jälkeen keksivät +silmäni hongikon rinteessä kaksi taloa. + +Niin iloiseksi kuin tämä löytöni minut aluksi saattoikin, aloin +kuitenkin pian empiä taloon menemistä, sillä eihän ollut lainkaan +taattua, etteivätkö väet olleet liitossa rajantakaisten rosvojen kanssa. +Mutta väsymykseni ratkaisi asian, sillä tunsin, etten kykenisi edemmäs +kulkemaan. Niin astelin rohkeasti eteenpäin ja työnnyin ensimmäisen +talon pirttiin. + +Talonväki oli sisään astuessani aamiaisella, josta minäkin kohta +tervehdykset vaihdettuamme pääsin osalliseksi. Isännän ja hänen väkensä +huomasin pian rehellisiksi kuninkaan alamaisiksi, ja silloin uskalsin +vapaasti kertoa yölliset seikkailuni. He olivat kuulleet vienalaisten +sissien suurella joukolla liikkuneen näillä seuduin ryöstelemässä sekä +pitävän leiriä jossakin Hiienvaaran seutuvilla. Itse he kuitenkin olivat +vielä säilyneet näiden vierailulta. + +Isännän arvelun mukaan olin minä viime yönä taivaltanut kokonaista kuusi +penikulmaa. Eipä siis ihme, että jalkani tuntuivat raskailta kuin +lyijyharkot ja syötyäni kykenin tuskin itseäni liikuttamaan. Kun isäntä +oli luvannut lähettää renkinsä heti paikalla viemään sanaa majurille +Kajaaniin sekä pitää tarkoin varalla, etteivät sissit odottamatta taloon +pääsisi, kömmin minä turvallisin mielin ylös lämpimälle uunille, jossa +kohta vaivuin sikeään uneen. + +Heräsin vasta myöhään illalla. Mitään erinomaisempaa ei päivän kuluessa +ollut tapahtunut. Isäntä oli hiihtänyt pitkän matkan etelää kohti, mutta +sisseistä ei ollut näkynyt jälkeäkään. Valvoimme isännän kanssa +pärevalkean äärellä haastellen kaikenlaista tämän levottoman ajan +tapauksista ja odotellen renkiä palaavaksi. Kun oli vierähtänyt tunti +pari sivu puolen yön, palasi tämä vihdoin mukanaan kaksikymmentä +jääkäriä, kaksi majurin kirjuria sekä joukko renkejä, kaikki hyvin +asestettuina. Näiden kanssa tuli minun kaikin mokomin etsiä rosvojen +leiripaikka sekä karkoittaa heidät seudulta. + +Ensi aluksi komensin miehet levolle, jota he ankaran hiihdännän jälkeen +hyvin kaipasivatkin. Itse toimitin isännän kanssa vuorotellen vartijan +virkaa sekä nukahdin vielä pari tuntia aamuhämärässä. Seuraava päivä oli +toinen adventtisunnuntai, taivas oli selkeä ja suksikeli parasta lajia. +Haukattuamme vankan aamiaisen lähdimme viimeisten tähtien vaalenevalla +aamutaivaalla vielä pilkkiessä painaltamaan kohti eteläisellä +ilmanrannalla häämöttäviä lumisia vaaroja. Kun molemmista taloista lähti +miehiä mukaamme, oli meitä alun neljättäkymmentä henkeä käsittävä +joukkue. Ripeästi sujui matkamme, ja puolipäiväauringon kirkkaasti +paistaessa saavuimme siihen Hiienvaaran taloon, jossa meidät oli sissien +käsiin kavallettu. + +Talossa oli muori yksinään kotona ja säikähtyi pahanpäiväisesti meidän +pirttiin ilmestyessämme. Aluksi hän ei ollut ollenkaan tietävinään +rosvojen lymypaikkaa, mutta hetken häntä kovisteltuamme ilmoitti hän sen +vihdoin. Se oli puolentoista penikulman päässä yksinäisessä Lahden +talossa Hiienjärven rannalla. + +Saatuamme tämän tärkeän tiedon sekä otettuamme eväsrepuistamme hiukan +vahvistusta lähdimme oitis matkaan, kulkien muorin osoitusten mukaan +lounaista ilmansuuntaa kohti yli vaaraisen selänteen. Aurinko punoitti +vielä taivaan rannalla, kun puiden välistä näimme allamme pienen +salojärven ja sen vastakkaisella rannalla talon, josta kohosi pari +savupatsasta korkealle ilmaan. Lähemmin tarkastellessamme huomasimme +pihan avonaiset sivut suljetuiksi korkeilla hirsivarustuksilla. Keskellä +pihaa paloi suuri nuotio, jonka ääressä istuskeli joukko miehiä. Pirtin +katolla seisoi vartija turkki päällä, ja varustuksen ulkopuolella +ärhenteli joukko koiria. + +Pidimme lyhyen sotaneuvottelun. Toiset ehdottivat jakaannuttavaksi +kahtia ja kierrettäväksi metsän suojassa talon takapuolelle, josta +sitten yön tullen hyökättäisiin yht'aikaa varustuksen kimppuun. Minä +pidin kuitenkin ajan voittamiseksi parempana hyökätä suoraan järven yli. +Jos rosvot olivatkin miesluvultaan vahvemmat sekä varustetussa asemassa, +oli meillä sen sijaan parikymmentä miestä säännöllistä sotaväkeä ja +paremmat aseet, joten en ollenkaan epäillyt voittavamme. + +Heti merkin annettuani laskimme yhtenä pyrynä rinnettä alas järven +jäälle. Paikalla pani pirtin katolla oleva vartija toimeen hälytyksen ja +suljetussa pihassa syntyi liikettä ja melua. Järven puoleisella sivulla +olevalle hirsivallille kohosi parrakas pää toisensa viereen. + +»Kunhan nyt pysyisitte kiltisti siellä itse laittamassanne satimessa, +että apajani tulisi niin suureksi kuin mahdollista», ajattelin +kiitäessäni miesteni etunenässä kaikin voimin rantaa kohti. + +Rosvojen huomasin olevan varustettuja etupäässä jousilla, ainoastaan +joillakin heistä näkyi olevan tuliluikkuja. Pyssynkantaman ulkopuolella +pysäytin joukkoni. Viisitoista jääkäriä asetin rintamaan ja komensin +heidät juoksemaan sekä ampumaan hyvin tähdätyn yhteislaukauksen +hirsivallilla odottavaan rosvojoukkoon. Seuraus oli, kuten odottaa +sopikin, että joka ainoa rosvo katosi vallilta, paitsi viittä kuutta +miestä, jotka jäivät siihen kuolleina kellettämään. Jääkärit saivat +kyllä hekin vastaansa nuoli- ja kuulasateen, mutta ainoastaan pari +heistä lievästi haavoittui. + +Erotin nyt kiireesti viisi jääkäriä ja seitsemän muuta miestä, jotka +komensin toisen kirjurin johdolla kiertämään talon takapuolelle sekä +ottamaan vastaan viholliset, jos he lähtisivät varustuksestaan +peräytymään. Kohta kun he olivat kadonneet huoneiden taa ja minä juuri +järjestin kahtakymmentä jäljellä olevaa miestäni päähyökkäykseen, alkoi +talon takaa kuulua kiivas taistelun meteli. Kuten jäljestäpäin selvisi, +oli siellä näreikön keskellä suuri, pölkyistä ja havuista kyhätty +tilapäinen talli, jonne sissit olivat keränneet Pielisjärven, Nurmeksen +ja Sotkamon puolelta ryöstettyjä hevosia, kaikkiaan kuutisenkymmentä +kappaletta. Joukko sissejä oli takasolasta hyökännyt tallille +pelastamaan hevosia joutumasta meidän käsiimme. Mieheni joutuivat +parahiksi estämään heitä tässä aikeessaan. + +Komensin joukkoni seuraamaan itseäni ja hyökkäsin vitkastelematta ylös +vallille. Olin järjestänyt väkeni niin, että he kapusivat ylös samalla +hetkellä. Ylös tultuaan pistivät he määräykseni mukaan ensiksi +ainoastaan päänsä vallinharjan yli ja ampuivat nopeasti yhteislaukauksen +pihalla tiheänä joukkona seisoviin vihollisiin. Seuraavana tuokiona, kun +rosvot vielä olivat yhteislaukauksen aiheuttaman sekasorron vallassa, +heittäysin minä hurraata huutaen vallilta alas pihalle ja heti maahan +päästyäni lävistin tervetuliaisiksi muutaman rokonarpisen ja +punapartaisen roikaleen, joka ei ehtinyt edes keihästä suojakseen +ojentaa. Mieheni seurasivat heti kintereilläni, ja pistimet tanassa +hyökkäsivät jääkärit epäjärjestyksessä olevan rosvolauman kimppuun. + +Taistelu pihalla ei kestänyt kauan. Lumi alkoi pian punoittaa +kaatuneiden sissien verestä, ja sekasortoisena joukkona tunkeutuivat +toiset kummallakin takaosalla olevien hirsiröykkiöiden yli pakoon. +Miekat ja piikit ojossa seurasimme heidän kintereillään. Pölkkytallin +luona taisteli toinen joukkoni kaksi kertaa lukuisampaa sissiparvea +vastaan. Kun pihasta ulos hyökätessämme molemmat joukkomme pääsivät +yhtymään, lähti koko jäljellä oleva viisikymmenmiehinen sissilauma +hurjaan pakoon. Ajoimme heitä takaa hämärän tuloon saakka, kaataen +heistä useita sekä ottaen joukon vankeja. Omalta osalta lävistin +kymmenkunta rosvoa ja ammuin kolme. + +Pakenevien joukossa huomasin muun muassa Hiienvaaran kierosilmäisen +äijän, joka niin katalasti oli vihollisiin liittynyt. Päästyäni hänen +kintereilleen tempasin hänet kiinni pitkästä niskatukasta ja heitin +kinokseen, komentaen jäljessä tulevan miehen sitomaan hänet. Muiden +vankien mukana sai hän sitten seurata meitä Kajaanin linnaan kärsimään +hyvin ansaittua rangaistustaan. + +Paitsi mainittua kuuttakymmentä hevosta löytyi talosta kaikenlaista +ryöstösaalista, muun muassa melkoinen määrä jyviä. Vietettyämme yön +talossa sytytimme sen hirsi varustuksineen palamaan ja valtavan +tulenloimun tietämme valaistessa lähdimme saaliinemme ja vankeinemme +aamuhämärissä ajelemaan Kajaania kohti. + +Joulun vietimme sitten kaikessa rauhassa Kajaanin linnassa. Mutta koska +aika täällä sydänmaan perukoilla tuntui vähitellen käyvän pitkäksi ja +mieleni paloi Etelä-Suomeen, suurempain sotatapausten keskelle, menin +nimipäivänäni rajamajurin puheille ja pyysin häneltä eroa toimestani. +Oikullinen ja käsittämätön ihminen kun hän oli sekä lisäksi tällä kertaa +hyväisesti juovuksissa, suuttui hän pyyntööni silmittömästi, alkoi ärjyä +ja temmeltää, niin että vaahto suusta kävi, ja raahautti minut lopuksi +pimeään vankityrmään. Siellä sain virua kokonaista kolme päivää ja oli +minulla kyllin tilaisuutta miettiä ihmiselämän kummallisia käänteitä ja +oikkuja, joita kohtalo näytti erityisen runsaskätisesti minun osalleni +varanneen. + +Mutta paljon enemmän kuin syytön vankeuteni vaivasi minua yksinäisyys ja +liikkumattomuus sellaisenaan, sillä silloin takertuivat aina ajatukseni +Riikan kohtaloon ja mieleni synkkeni syttäkin mustemmaksi. Voisi kenties +näyttää siltä, kuin olisin tämän seikan ottanut hyvinkin keveästi, kun +yleensä näissä muisteluissani olen niin vähän kajonnut Riikaan ja hänen +kohtaloonsa. Mutta itse asiassa palasi hän aina mieleeni, milloin vain +levottomalta elämältäni joudin hetkeksikään pysähtymään ja antautumaan +mielikuvituksen valtaan. Niinpä oli tämä pakollinen paikallaan pysyminen +Kajaanin linnan vankityrmässä juuri sen takia minulle monin verroin +vaikeampi kestää kuin mitä se muutoin olisi ollut. + +Edellä olevan tahdoin vain sanoa puolustuksekseni, etteivät ne, +joiden silmiin mahdollisesti joskus maailman päivinä nämä +vaatimattomat muistelmani joutuvat, syyttäisi minua liian suuresta +kevytmielisyydestä--sillä kevytmielisyyttä, Herra paratkoon, on +luonteessani aina ollut runsaasti, mutta en kuitenkaan soisi, että minua +siitä paheesta syytettäisiin suhteessani lapsuuteni ystävättäreen. Jos +jonkun mielestä kaikenlaisten seikkailujen ohella näytän liian vähän +huolehtivan lemmittyni kohtalosta, niin siihen on yksinkertaisesti syynä +vain se, etten tahdo lukijoitani turhanpäiten rasittaa liian paljon +omista mielenmurheistani puhumalla. + +No niin, tiesin kyllä, ettei vankeuteni, johon minut oli ihan +aiheettomasti raastettu, voisi missään tapauksessa kovin kauan kestää, +ja neljäntenä päivänä sainkin minä jälleen astua päivänvaloon. +Esimieheni oli nyt yhtä kohtelias ja makea kuin Tapanin iltana +kiukkuinen. Hän pyysi minulta anteeksi käytöstään ja sanoi suuttuneensa +yksistään vain sen tähden, että minä pyrin pois hänen palveluksestaan. +Hän kiitteli ripeyttäni ja rohkeuttani sekä kirjoitti minulle +suosiollisen erokirjan. Saatuani sitten jäljellä olevan palkkani, +satakaksikymmentä taaleria kuparissa, lähdin vanhan vuoden viimeisenä +päivänä taivaltamaan Uudellemaalle yhdessä kapteeni Salomon Enbergin +kanssa, joka sotamarski Nierohtin lähettinä oli ollut Kajaanin linnassa. + + * * * * * + + + + +NELJÄS LUKU. + +_Saan paikan armeijassa ja poltan sillan vihollisten nenän edessä._ + + +Tammikuun lopulla saavuin Liljendaaliin, jossa Suomen pääarmeija silloin +oli leirissä. Pyrin hetimiten perille tultuani kenraalimajuri Armfeltin +puheille, esitin hänelle rajamajuri Affleckilta saamani erokirjan sekä +ilmoitin haluavani jotakin tointa armeijassa. Kenraali otti minut sangen +ystävällisesti vastaan, kyseli Kajaanin kuulumisia ja kun olin hänelle +lyhyesti ja avomielisesti, kuten tapani oli, kertonut viimeisistä +seikkailuistani, taputti hän minua olkapäälle ja sanoi minun kaltaiseni +miehen, jos kenenkään, tarvitsevan sijansa armeijassa. Tunsin itseni +tästä kenraalin kohteliaisuudesta varsin ylpeäksi ja vakuutin hänelle +alttiuttani. + +»No, no, pidän teidät kyllä muistissani, milloin vain tarvitsen sukkelaa +ja ripeätä miestä», lausui hän minua ovelle saattaessaan, »mutta pahoin +pelkään, että monen rehellisenkin alttius joutuu liian kovalle +koetukselle.» + +Näitä sanoja lausuessaan näin hänen otsallaan viivähtävän synkän pilven. +Tuo jalo sotilas aavisti varmaan jo tällöin isänmaansa ja sen viimeisen, +vaivalla kootun armeijan synkeän kohtalon, joka meiltä muilta oli vielä +tulevien vuosien kätkössä. Vasta joitakin aikoja armeijassa oltuani +alkoi minulle selvitä, kuinka huonolla kannalla sotajoukon tila oli, ja +kuinka kaikki sotatoimet Nierohtin ja Armfeltin ponnistuksista +huolimatta jäivät hajanaisiksi ja hervottomiksi. Ja yhä huonommiksi +kehittyivät asiat, kun vanha kunnon Nieroht vuotta myöhemmin, tuhansista +vastoinkäymisistä murtuneena, äkkiä sairastui ja kuoli, ollessamme +leirissä Kymijoen suulla, ja hänen sijaansa Suomen armeijan +ylipäälliköksi tuli uudestaan tuo kelvoton Lybecker. + +Mutta ehätänhän jo tapausten edelle. Seuraavana päivänä siitä, kun olin +käynyt kenraali Armfeltin puheilla, sain paikan päästen +munsterikirjuriksi Turun läänin jalkaväkirykmenttiin, majuri Fraserin +komppaniaan. Toimeeni en aluksi ollut suinkaan tyytyväinen, sillä +tulihan pääasiallisimpana aseenani taasenkin olemaan hanhenkynä, johon +jo Viipurissa palvellessani olin ehtinyt niin perin pohjin kyllästyä. +Mutta pian sain mieluisampaa ja enemmän luonnettani vastaavaa tointa. +Kenraali Armfelt piti minut lupauksensa mukaan muistissaan, ja +kevättalvella komennettiin minut pienen miesjoukon kanssa ensimmäiselle +partioretkelleni, jonka tein Viipurin seuduille. Turhaan koetin täällä +saada joitakin tietoja Riikasta ja hänen sukulaisistaan. Hänen +kohtalonsa pysyi minulle vielä toistaiseksi pimeän peitossa. + +Samanlaisia partio- ja tiedusteluretkiä sain sitten tehdä tuon +tuostakin. Koska näillä ensimmäisillä retkilläni ei mielestäni sattunut +mitään erinomaisempaa, niin en huoli ruveta lukijaa rasittamaan niistä +laveammin kertomalla, vaan siirryn kokonaista pari vuotta ajassa +eteenpäin, sillä silloin ryhtyi tsaari Pietari oikein todenteolla +maatamme valloittamaan. Mainitut vuodet olivat jonkinlaista väliaikaa, +jolloin armeija liikehti Kymijoen ja Viipurin välisillä seuduilla, +saamatta tilaisuutta mihinkään ratkaisevampaan tekoon. Vanhan marsalkka +Nierohtin tarmolla suunnittelema Viipurin takaisin valloituskin raukesi +kunnollisen tykistön ja muiden sotatarpeiden puutteessa tyhjiin, ja +tästä masentuneena tuo iäkäs ylipäällikkö sitten kuolikin, kuten jo olen +maininnut. + +Päästiin sitten aseman juuri nimeksikään muuttumatta kevääseen armon +vuonna 1713, neljä vuotta siitä kuin Kaarlo-kuningas oli tullut +Pultavassa lyödyksi ja kolme vuotta sen jälkeen, kun Viipuri oli +menetetty venäläisille. Toukokuun kymmenentenä päivänä nousi tsaari +Pietari kahdentoista tuhannen miehen kanssa maihin Helsingin +Hietalahdessa, kun kenraalimajuri Armfelt puolinetoista tuhansine +miehineen, joiden joukossa minäkin olin, oli ensinnä karkoittanut hänen +kaleerinsa kaupungin satamasta. Kun vihollinen kuitenkin pääsi maihin, +emme voineet enää paikkaamme puolustaa, vaan sytytimme kaupungin +palamaan ja peräydyimme asukasten seuraamana maalle pääarmeijan luo +Porvooseen. Kohta sen jälkeen palasi tsaari kuitenkin uuteen +pääkaupunkiinsa ja venäläinen sotavoima vetäytyi meritse Pernajanlahden +perukassa olevaan Koskensaareen, johon se asettui leiriin. Ollessani +tiedusteluretkellä sain urkituksi, että Venäjältä odotettiin +Koskensaaressa olevan vihollisvoiman vahvistukseksi kahdeksantuhatta +ratsumiestä. Tuotuani tämän tiedon pääarmeijalle pyysi Armfelt lupaa +marssia jonkin armeijaosaston kanssa oitis Kymijoelle lyödäkseen tuon +ratsujoukon takaisin. Sen jälkeen olisi ollut helppo koko voimalla käydä +Koskensaaressa majailevan vihollisarmeijan kimppuun, varsinkin kun +Helsingin edustalle oli tullut ruotsalais-suomalainen sotalaivasto, joka +olisi voinut tukkia vihollisen peräytymistien. Mutta tähän järkevään +tuumaan ei hänen pelkuruutensa Lybecker suostunut. Näin omin silmin, +kuinka kiihtyneenä Armfelt ja muut upseerit tulivat sotaneuvottelusta. +Ja kun sotaneuvottelun tuloksista tieto levisi armeijaan, valtasi +kaikkien mielet sama kiihtymys, ja äänekästä nurinaa sekä +sotamarsalkasta lausuttuja herjauksia kuului kaikkialta. Niin pääsivät +vihollisvoimat yhtymään, meikäläisten sotilasten täytyi tyytyä vain +voimattomina hampaitaan kiristämään. Kohta sen jälkeen alkoi yhtynyt +vihollisvoima pitkin rantatietä liikehtiä Porvoota kohti. + +Oli helteinen päivä heinäkuun puolivälissä. Kedoilla lainehti vehmas +nurmi, mutta niitty- ja peltomiehiä ei näkynyt työssä. Metsässä +kukahteli käki ja heinikossa siritti sirkka. Rakuunain ja tykkimiesten +hevoset, joita oli liekään pantuina ympäri ketoja, olivat ahmineet +kyllikseen mehevää apilasta ja seisoivat nyt vatsat pulleina ja päät +nuupollaan, huiskien laiskasti kärpäsiä kyljiltään. Hevoset kuuluivat +tuhatmiehiselle etujoukolle, joka kenraalimajuri Armfeltin komennossa +oli asettunut Vanhankartanon ympäristölle, noin penikulman päähän +Porvoosta jokivartta ylöspäin. Sanoin tätä etujoukoksi, vaikka oikeampi +nimitys sille olisi jälkijoukko, sillä hänen ylhäisyytensä sotamarsalkka +oli päävoiman ja kyökkinsä kanssa vetäytynyt Mäntsälään ja oli kenties +sieltäkin jo liikkeessä Hämeenlinnaa kohti. + +Olin eilisen päivän sekä viime yön ollut parin miehen kanssa +tiedusteluretkellä Pernajan puolella ottamassa selkoa vihollisten +lukumäärästä ja liikkeistä. Aamupuolella olin nukahtanut muutaman tunnin +heinissä tallinparvella, ja haukattuani senjälkeen aamiaiseksi +puolihomehtuneen leivänkannikan sillinpäiden kanssa istuin nyt päivää +paistatellen ja nysääni imeksien tallinportaalla. Päärakennuksen +pihanpuoleiset ikkunat olivat auki, ja eräässä huoneessa näin kenraali +Armfeltin käyskentelevän edestakaisin. + +Pölypilveen peittyneenä läheni silloin Porvoosta tulevaa tietä ratsumies +ajaen täyttä laukkaa höyryävällä hevosellaan. + +»Mitä kuuluu?» huutelivat hänelle sotilaat, jotka tienvarsinurmikolla +loikoen nousivat istualleen hänen ohi rientäessään. + +Mutta ehtimättä heidän uteliaisuuttaan tyydyttää karautti rakuuna +päärakennuksen porrasten eteen ja jättäen hevosensa pihanurmea järsimään +katosi sisään. Näin ikkunan läpi hänen viittoen puhuvan jotakin +kenraalille, joka hetkistä myöhemmin ilmestyi portaalle. Varjostaen +kädellä silmiään tähysteli hän ympärilleen. + +»Löfving!» huusi hän viitaten minulle, joka sillä välin olin noussut +seisomaan. + +Kunniaa tehden astuin minä hänen eteensä. + +»Kuuletteko tuota ammuntaa?» sanoi hän. »Siellä on etuvartiostomme +taistelussa vihollisen kanssa, joka on ehtinyt jo Porvoon edustalle. +Nouskaa heti ratsaille ja rientäkää sinne minkä hevosesta lähtee. Kohta +kun etuvartijamme ovat peräytyneet joen yli, sytyttäkää silta palamaan. +Jos vihollinen seuraa ihan kintereillä, on etuvartioston sitä +pidätettävä niin kauan, että te ehditte saada sillan kunnollisesti +palamaan. Ymmärrättekö?» + +»Olen täsmälleen täyttävä käskynne, herra kenraali», vastasin minä +tehden uudelleen kunniaa. + +Riensin heti lähimpäin sotilasten luo ja tyhjensin heidän ruutisarvensa +rensseliini. Tarkastettuani, olivatko tulukseni kunnossa, sieppasin +renkituvasta kirveen vyöni alle ja ottaen kedolta lähimmän hevosen +lähdin täyttä karkua ajamaan Porvoota kohti, josta silloin tällöin +jymähti tykinlaukaus. Muskettien pauketta ei raskaan ilman takia voinut +vielä tänne saakka erottaa. + +Ehdittyäni sille kukkulalle, josta Kiialan vainioiden yli näkyy Porvoo, +huomasin etuvartijaimme kulkevan juuri sillan yli, kääntyen tavan takaa +laukaisemaan muskettinsa vihollista kohti, joka oli jo ilmestynyt +Pappilanmäelle. Kannustin ja hosuin hevostani, joka aivan suorana lensi +siltaa kohti. Etuvartijajoukko oli jo ehtinyt yli ja marssi Kiialaa +kohti. Huusin heidän päällikölleen, majuri Gyllenströmille, kenraali +Armfeltin käskyn ja ratsastin edelleen. + +Ollessani noin kymmenen sylen päässä sillasta suistui hevoseni äkkiä +polvilleen, lennättäen minut hyvän joukon eteenpäin tielle. Joutamatta +sen enempää piittaamaan hevosesta, johon varmaankin oli sattunut yksi +ympärilläni vinkuvista kuulista, juoksin sillalle. Voimaini takaa +kirvestä heiluttaen irroitin tuossa tuokiossa muutamia kansilankkuja ja +työnsin ne läjään. Sen jälkeen riuhtaisin puolilahonneen kaidepuun irti +ja löin sen säpäleiksi, tukkien kuivat pirstat kansilautojen väliin. +Sitten siroitin rensselissäni olevan ruudin puiden sekaan ja otin +tulukseni esille. + +Vihollinen oli Pappilanmäeltä nähnyt minun puuhani ja laukasi yht'aikaa +ainakin parisataa muskettia minua kohti. Ympärilläni oli helvetillinen +vinkuna ja surina, sillan puista lenteli sälöjä ja maa takanani +jokiäyräällä ikäänkuin savusi. Mutta Jumalan sallimuksesta ei minuun +sattunut yksikään kuula. + +»Vaikka ampuisitte minut seulaksi, niin täytän sittenkin kenraalin +käskyn», ajattelin itsekseni ja kalkutin kipinöitä piikivestä. + +Mäeltä lähti täyttä juoksua siltaa kohti muutamia kymmeniä +viheriätakkeja, mutta meikäläinen etuvartiosto oli etsinyt suojaa +Kiialan pellonojista ja lähetti heitä vastaan tuhoisan kuulasateen. Sain +tulen taulankappaleeseen, ja ruudin kähähdellessä syttyivät rutikuivat +siltapuut vehmaasti palamaan. + +Olin polvillani tulta kiihoitellen, kun huomasin yhden venäläisen +päässeen eheänä meikäläisten kuulasateen läpi ja juosseen aina sillan +päähän saakka, josta hän ojensi pyssynsä minua kohti. Tempasin kiireesti +oman muskettini ja ehtimättä juuri tähtäämään laukaisin sen häntä kohti. +Kuula sattui viheriätakkia rintaan, ja töppösensä ilmaan heittäen +keikahti hän selälleen. Mutta samassa laukesi hänenkin pyssynsä ja kuuma +suraus sivusi vasenta ohimoani. + +Sillanpää oli kuitenkin ehtinyt jo täyteen palamisen vauhtiin, ja pitkin +maantien ojaa kumarassa juosten palasin minä meikäläisten luo. Majuri +Gyllenström tuli luokseni ja sanoi kättäni pudistaen: + +»Hyvin tehty, Löfving, mutta kuinka meidän on nyt teitä nimitettävä, +sillä vasen korvannehan on riekaleina?» + +Sivusin kädellä mainittua ruumiinosaani ja huomasin vasta nyt, että +kaulalleni vuoti verta, sillä venäläisen kuula oli rikkonut +korvalehteni, joka riippui riekaleena alas poskelle. + +»Korvani olen näemmä menettänyt», vastasin minä, »mutta onhan tuo vain +vasen korva. Moni tässä leikissä saa vielä päänsäkin menettää.» + +Sen sanottuani tempasin korvalehden riekaleen irti ja viskasin menemään. +Samalla saapui luoksemme oman komppaniani päällikkö, majuri Fraser, +tuoden avuksemme satakunta miestä. Majuri Gyllenström jätti hänelle +etuvartioston päällikkyyden ja lähti itse ratsastamaan Vanhaankartanoon. + +Tällä välin olivat venäläiset kuljettaneet tykkejä Pappilanmäelle ja +alkoivat niillä ampua meikäläisiä. Majuri Fraser nousi eräälle puolen +sylen korkuiselle kivelle ja tarkasteli vihollisen hommia. Joukossamme +oli Porvoon pappi, joka etuvartioston mukana oli seurannut kaupungista +tänne. Hän pyysi majuria astumaan alas kiveltä, sillä hän väitti +vihollisen yhdellä tykillään tähtäävän juuri häntä. Majuri tottelikin, +mutta nousi hetkisen kuluttua uudelleen kivelle ja kädellä silmiään +varjostaen tähysti joen taakse. Silloin tulla viuhahti kanuunankuula, +riuhtaisten majurin vatsan kohdalta melkein poikki sekä surmaten kaksi +kiven takana seisovaa sotamiestä. + +»Ach mein Herr Pastor, mein Pastor!» huudahti majuri saksaksi +vaipuessaan maahan aivan minun jalkoihini. + +Hänen sormensa tekivät kouristelevia liikkeitä ja hänen suunsa kävi +vielä muutaman hetken, vaikkei mitään ääntä kuulunut. Maatessaan +selällään siinä meidän jaloissamme muistutti hän omituisesti pesästään +pudonnutta linnunpoikaa. Hänet käärittiin Kiialasta haettuun +karhuntaljaan, ja neljä sotamiestä kantoi hänet pois. + +Niin paljon ja moninaisia sodankauhuja kuin seuraavina vuosina sainkin +nähdä ja kokea, painui tämä näky kuitenkin kaikista syvimmin mieleeni. +Muistellessani sitä ja ummistettuani silmäni näen ilmielävänä edessäni +majuri Fraserin, kuinka hän raadeltuna makasi jaloissamme aukoen suutaan +ja liikuttaen sormiaan. + + * * * * * + + + + +VIIDES LUKU. + +_Metsissä ja maantiellä. Tutustun vastaiseen sotatoveriini keskellä +vihollisten leiriä._ + + +Oli raikas aamu syyskuun keskipaikkeilla, kun astuin ulos nokisesta +saunasta, missä oljilla maaten olin muutamain komppaniatovereitteni +kanssa viettänyt yön. Vainioilta ja Vanajan rantaniityiltä haihtui +yöllinen sumu parast'aikaa riekaleina ilmaan, ja tuolta ja täältä kuului +kiireistä, mutta tahdikasta varstankapsetta, kun maamiehet puivat +viljojaan pois sotajoukkojen jaloista. Ympäri ketoja savusi vielä +yöllisiä leirinuotioita, joiden ympärillä näkyi toistensa nojaan +asetettuja musketteja, einehtiviä tai jalkineitaan parsivia sotamiehiä +ja joukko nälkiintyneitä rääsyläisiä, joita armeijan kintereillä oli +Uudeltamaalta kulkenut tänne Hämeeseen. Osa eri rykmenttien sotilaista +oli jo luomassa valleja Vanajan rannoille sillan kummallekin puolelle. +Kylän alla olevalla niityllä hirnahtelivat ratsuväen hevoset, ja +vallinluojain taholta kuului välistä reipas laulun hoilaus. Sellaista ei +oltu armeijassa pitkään aikaan kuultu, ja se vaikutti omituisen +elostuttavasti kaikkien mieliin. + +Armeijassa oli herännyt uutta luottamusta sen jälkeen kuin Lybecker oli +viimeinkin kutsuttu sinne, missä hänen olisi pitänyt aina pysyä, +nimittäin Tukholmaan, ja kenraalimajuri Armfelt oli toistaiseksi saanut +ylipäällikkyyden. Mutta kykenisikö parhainkaan päällikkö enää korjaamaan +hänen jälkiään? Sitä epäilivät kaikki, jotka asioita vähänkään +ymmärsivät. Olihan Lybecker Armfeltin ja muiden rukouksista huolimatta +peräyttänyt armeijan miekanlyönnittä rannikolta Hämeenlinnaan. +Vihollisen voimat olivat siten saaneet rauhassa yhtyä ja rakentaa +varustuksiaan sekä ottaa haltuunsa Helsingin ja Turun. Armfelt oli +puolustuspaikakseen valinnut Mierolan sillan lähellä Hattulan kirkkoa. +Taistelu oli ennen pitkää odotettavissa, sillä Hämeenlinnaa läheni +venäläisten ylipäällikkö, kenraali Apraksin, jolla oli käytettävänään +meikäläisiä paljon suurempi sotavoima. + +Koska munsterikirjurin toimi ei minua ollenkaan miellyttänyt, kävin +rykmenttini päällikön, eversti Yxkullin puheilla, pyytäen ylennystä +virassani. Mutta hän kohteli minua röyhkeästi, sanoen hänellä olevan +parempiakin miehiä autettavana. Pyysin silloin eroa paikastani +mennäkseni johonkin toiseen rykmenttiin, jossa olisi minua huonompiakin +miehiä. Mutta hän käski minun vain pysyä paikallani komppaniassani. +Tämän jälkeen kävin vielä kenraalimajuri Fittinghoffin luona, että hän +auttaisi minut pohjalaiseen rykmenttiinsä. Hän lupasikin minulle +kenttävääpelin paikan, mutta ero entisestä rykmentistäni oli minun +itseni hankittava. Mutta sehän minulta kiellettiin, ja sen vuoksi +päätinkin nyt kääntyä itse Armfeltin puoleen. + +Hän asui esikuntansa kanssa pappilassa, jonka pihalle minä asetuin +odottelemaan puheille pääsyn mahdollisuutta. Jutellessani siinä erään +hämäläisen kersantin kanssa kuulin tutun äänen huutavan nimeäni. +Kääntyessäni näin ikkunassa kenraali Armfeltin, joka viittoi minua +luokseen. + +Astuessani sisälle istui hän yksinään pappilan vierastuvassa. Pöydällä +hänen edessään oli kartta levällään, miekka sekä kolmikulmainen hattu +olivat tuolilla hänen vieressään. + +»Muutama päivä sitten olivat vihollisten etujoukot Nurmijärvellä», +lausui hän karttaa silmäillen, »mutta varmaankin he ovat jo liikkeessä +Hämeenlinnaa kohti. Tarvitsisin nyt pikaisesti tietoja heidän +hankkeistaan ja viimeisimmästä lukumäärästään. Oletteko valmis lähtemään +heti liikkeelle?» + +»Heti paikalla, herra kenraali, mutta uskaltaisinko sitä ennen esittää +pienen pyynnön?» vastasin minä. + +Kun hän oli suopeasti nyökäyttänyt päätään, ilmaisin haluni tulla +ylennetyksi munsterikirjurin virasta johonkin muuhun toimeen. +Suosiollisesti lupasi hän toimittaa minulle ylennyksen heti, kun +palaisin tiedusteluretkeltäni. + +Hän oli sillä välin noussut seisomaan ja kävellyt ikkunan luo. Pappilan +ohi marssi juuri komppania Hämeen läänin jalkaväkeä, joka arvatenkin oli +menossa etuvartiostoon. Heitä katsellen puhui kenraali enemmän itsekseen +kuin minulle: + +»Uusmaalaiset ovat saaneet jo jättää kotiseutunsa. Jumala yksin tietää, +saavatko hämäläisetkin tehdä samoin. Ja sitten on pohjalaisten vuoro! Ja +tämä kaikki yhden kelvottoman ihmisen laiminlyöntien takia.» + +Huomattuaan minun vielä viipyvän ovensuussa kääntyi hän puoleeni ja +sanoi: + +»Toivon teidän täyttävän hyvin tehtävänne, kuten ennenkin. Siitä +lopultakin kaikki riippuu, kuinka uskollisesti kukin täyttää +velvollisuutensa. Jumalan haltuun, Löfving!» + +»Jumalan haltuun, herra kenraali!» vastasin liikutettuna ja läksin +huoneesta. + +Tämän jälkeen en enää nähnyt kenraali Armfeltia koko pitkällisen ja +hävittävän sodan aikana. Tehtyään miehekästä vastarintaa Pälkäneellä, +Tammerkoskella ja Isossakyrössä sai hän harventuneen, ryysyisen ja +nälkäisen sotajoukkonsa kanssa peräytyä yhä kauemmas Pohjolan yöhön ja +lumiin sekä loppujen lopuksi kestää viimeisten Suomen miesten kanssa +kaikkia kuoleman kauhuja Norjan tuntureilla. Mutta minä jäin edelleenkin +vihollisten valtaamaan Etelä-Suomeen, jossa omalla tavallani koetin olla +hyödyksi isänmaalleni ja vahingoksi viholliselle. + +Lähdin siis kohta Armfeltin luota tultuani retkelle. Tovereikseni sain +vänrikki Sahlmanin sekä viisi sotamiestä. Kuljimme ensiksi meikäläisten +etuvartioston ohi Hämeenlinnaan ja sieltä edelleen Nurmijärvelle päin. +Kylät Hämeenlinnan eteläpuolella olivat enimmiten melkein tyhjinä, sillä +asukkaat olivat vihollisten pelosta piiloutuneet metsiin tai seuranneet +meikäläistä sotajoukkoa. + +Sivuutettuamme Janakkalan kirkon kuljimme metsäisten mäkien välitse +mutkittelevaa maantietä Nurmijärveä kohti. Silloin kohtasimme +äkkiarvaamatta kasakkajoukon, joka hiljalleen ratsasti meitä vastaan. +Livahdimme oitis puiden väliin ja kiipesimme lähintä rinnettä ylös. +Kasakkain näimme allamme pysähtyneen neuvottelemaan. + +»Laukaiskaamme muskettimme tyhjiksi», sanoin tovereilleni, »mutta +tähdätkää tarkoin kukin omaan mieheenne!» + +Laukaisimme seitsemän muskettiamme melkein yht'aikaa ja seitsemän +arohevosta jäi haltijattomiksi. Kasakat joutuivat hämmennyksiin, +päällikkö kirosi ja ärhenteli. Kun hän oli saanut joukkonsa hiukan +toipumaan, komensi hän kaksikymmentä miestä jalkaisin hyökkäämään +kimppuumme, jolla aikaa toiset ampuivat meitä kohti yhteislaukauksen, +niin että oksia ja kaarnanpalasia sinkoili ympärillämme. Olimme sillä +välin saaneet muskettimme uuteen latinkiin ja kun kimppuumme lähetetyt +kasakat tulivat puiden välistä näkyviin, lähetimme heille kuumat +tervetuliaiset. Ainakin viisi heistä jäi petäjäin juurelle kierimään ja +loput pakenivat suinpäin alas nähdessään pistimemme edessään +välkehtivän. + +Emme enää jääneet uutta rynnäkköä odottamaan, vaan riensimme toista +rinnettä alas, ladaten juostessamme muskettejamme. Päästyämme takana +olevan noron pohjalla kasvavaan tiheään viidakkoon ilmestyi vasta +jättämällemme kukkulalle uusi joukko kasakoita. Lähetimme heille vielä +erojaisiksi kuulatuiskun ja lähdimme sitten kiireesti viidakon suojassa +rientämään pitkin noroa eteläiseen suuntaan. + +Pääsimme sen enemmittä kasakoista eroon ja noin tunnin ajan kuljettuamme +lähenimme jälleen varovasti maantietä muutaman yksinäisen metsätalon +kohdalla. Näkyvissä ei ollut ristin sieluakaan, mutta joka tapauksessa +marssisi venäläisten päävoima tästä piakkoin sivu. Meidän oli siis +parasta asettua näille seuduin ottamaan selkoa vihollisvoiman +suuruudesta. + +Silmäillessäni typö tyhjäksi jätettyä taloa juolahti mieleeni eräs +tuuma. Metsän reunassa lähellä tietä oli riihi. Mitäpä jos asetunkin sen +ahtaaseen ullakkoon, niin voin aivan vierestä laskea ohi marssivain +vihollisten lukumäärän? Eihän ollut luultavaa, että heidän päähänsä +pälkähtäisi kiivetä nuuskimaan tyhjäksi jätetyn talon riihen ullakkoa. +Toverini piiloutuisivat sen sijaan niityn takana olevalle metsäiselle +kukkulalle ja tekisivät puolestaan sieltä käsin huomioita. Ihan tien +viereisiin metsiin oli uhkarohkeata piiloutua, sillä arvatenkin kulkisi +vihollisjoukkojen kummallakin puolen metsässä partioita vaanimassa +meikäläisten mahdollisia väijytyksiä. Mutta etäämpää tehdyt huomiot +eivät luonnollisestikaan olleet niin tarkkoja kuin ihan vierestä tehdyt. +Kahdesta eri paikasta tehdyt havaintomme voisimme sitten verrata +toisiinsa ja päästä siten kutakuinkin tarkkoihin tuloksiin. + +Toverini pitivät tuumaani viisaana, ja vitkastelematta ryhdyimme +panemaan sitä toimeen. Mutta riihen päädyssäpä ei ollutkaan aukkoa, +kuten tavallista. Sitä parempi, sanoin minä, sillä eihän olkikatto +miestä pidättäne ja sittenpähän olen kerran sinne päästyäni varmasti +säilössä. Päädyssä on arvatenkin sellaisia rakoja, että voin niistä +hyvin tielle tähystää. Kiipesin siis oitis yhden sotamiehen seuraamana +ylös katolle, jossa siirsin pari malkaa sijaltaan ja aloin penkoa +katto-olkia. Pian sainkin niihin sellaisen aukon, että mahduin siitä +ryömimään ahtaaseen ja pimeään ullakkoon. Kaiken varalta otin muskettini +ja rensselini sinne mukaan. Sotamies asetti oljet ja malat paikalleen ja +laskeutui alas, jonka jälkeen he kaikki hävisivät metsään. + +Asetuin pitkälleni välikaton multiin ja eräästä suurenpuoleisesta raosta +sopi minun mainiosti tähystää tielle ja lähimpään ympäristöön. Oli tyyni +ja ihana syyskuun päivä. Hiljaisuutta keskeyttivät ainoastaan linnut, +jotka livertelivät metsässä huolettomina kuin olisi maassa vallinnut +mitä herttaisin rauha. Omituisen kaihomielen valtaamana makasin pimeässä +piilossani ja näin edessäni hylätyt pellot ja viheriän metsän niiden +takana. + +Kun kuusten varjot alkoivat pidentyä, kuului talon eteläpuolelta +tasaista töminää ja hetken kuluttua ratsasti hiljaista ravia ajaen +lymypaikkani ohitse tuhatmiehinen kasakkajoukko. Sain heidän +lukumääränsä tarkoin lasketuksi ja summan merkitsin puukon kärjellä +seinähirteen. Kohta kasakkain mentyä kulki ohitse kuormasto, jota +seurasi rykmentti rakuunoita. Sitten kulki tykistö ja sen perässä muuan +korkea-arvoinen upseeri esikuntineen. Arvasin hänet kenraali +Apraksiniksi. Hänen lähimmän päällikkönsä, ruhtinas Galitsinin, tunsin +entisiltä tiedusteluretkiltäni. Kohta ylipäällikön jäljestä alkoi +jalkaväki marssia ohitse pitkissä ja tiheissä kolonnissa. +Tarkkaavaisuuteni sain jännittää äärimmilleen ehtiäkseni saada heidän +lukunsa selville, sillä he eivät kulkeneet säännöllisissä riveissä. +Montakaan päätä en sentään luule erehtyneeni. + +Jalkaväen mentyä pysyi tie lähes tunnin ajan tyhjänä. Iltakin alkoi jo +hämärtää ja minä mietin jo kömpiä piilopaikastani ulos, kun jälleen +alkoi eteläpuolelta kuulua töminää ja esiin ratsasti kokonainen +rakuunarykmentti. Se oli nähtävästi vihollisarmeijan jälkijoukko ja +pysähtyi talon luo, aikoen arvattavasti yöpyä tähän. Sain siis koreasti +jäädä lymypaikkaani odottamaan yötä tai pahimmassa tapauksessa +huomispäivää. Mitään hätää minulla ei kuitenkaan ollut, sillä +rensselissäni oli leipää ja palanen suolattua lihaa ja nukkua kellettää +saatoin kattomullassa vallan hyvin. + +Rakuunat laittautuivatkin aivan oikein leiriin. Hevosensa he liekasivat +kedoille ympäri taloa, virittelivät nuotioita ja alkoivat aterioida. +Muuan nuotioista oli aivan riihen lähistöllä ja minun oli mukava seurata +elämää sen ympärillä. Syötyään hakivat he riihen seinustalla olevasta +kasasta olkia, joita levittivät alleen ja alkoivat sitten toiset loikoen +tarinoida, toiset parsia vaatteitaan ja jalkineitaan. + +Ennen yöpimeän tuloa saapui maantietä myöten vielä kymmenmiehinen +rakuunajoukko ja pysähtyi riihen luona olevalle nuotiolle. He tuntuivat +olevan hyvin kiihdyksissään ja heidän keskellään huomasin vangin, +puolittain sotamieheltä, puolittain talonpojalta näyttävän nuoren, +hartiakkaan miehen, jonka kädet oli lujasti sidottu selän taakse. +Rakuunat tyrkkivät ja lyödä läimäyttelivät häntä ehtimiseen ja hänen +kasvonsa olivat hyytyneen veren tahraamat. Nähtävästi olivat rakuunat +olleet partioretkellä ja joutuneet kahakkaan meikäläisten kanssa. + +Lisättyään puita nuotioon asettuivat rakuunat makuulle. Yö verhosi +lähimmät ympäristöt vaippaansa ja riihen metsänpuoleinen laitakin jäi +kokonaan pimentoon. Ensinnä aioin viettää koko yön piilossani ja vasta +vihollisen mentyä ryömiä sieltä esiin, mutta nyt tulikin minulle +vastustamaton halu yrittää heti, kun rakuunat näyttäisivät uneen +vaipuneen, sekä koettaa samalla pelastaa vangittu maanmieheni. Yritys +oli tosin sangen uhkarohkea, mutta sellaisethan minua juuri enimmän +vetivätkin puoleensa. Ennen yölevolle asettumistaan olivat rakuunat +sitoneet lujasti myöskin vankinsa jalat, ja makasi hän nyt heidän +keskellään päin nuotioon. Rakuunat olivat itse kääriytyneet +viittoihinsa, mutta vanki virui kyljellään ilman mitään suojaa +yökylmyyttä vastaan. + +Jonkin hetken kuluttua alkoi nuotiolta kuulua kuorsauksia. Jalkeilla ei +näkynyt ketään, sillä vartijat olivat etäämpänä pimennossa. Oliko heistä +yhtään asetettu riihen ja metsän väliin, siitä oli minun ensiksi +päästävä selvyyteen. Aloin siis mitä suurinta varovaisuutta noudattaen +kaivautua katto-olkien läpi. Onneksi muutamia hevosia syödä rouskutteli +ihan riihen seinustalla, joten se hämmensi olkien kahinaa, mitä oli +mahdoton kokonaan välttää, varsinkin tunkeutuessani aukosta katolle. + +Kun vihdoinkin kyyrötin metsänpuoleisella katonpuoliskolla, kuului +talosta päin askelia. Kurkistin varovasti harjan yli ja näin nuotiolle +pysähtyneen erään upseerin, joka arvatenkin kierteli yövartioita +tarkastamassa. Ja aivan oikein, hän kiersikin riihen taakse ja lausui +jonkin sanan, mihin toinen miehen ääni antoi yhtä lyhyen vastauksen. Sen +jälkeen jatkoi upseeri matkaansa ja hänen askelensa hupenivat pimeyteen. + +Allani riihen seinustalla oli kuin olikin siis vartija. Kuinka nyt +menetellä? Tosinhan olisin voinut vartijan yli loikata maahan ja hävitä +saman tien metsään, ennenkuin ällistynyt rakuuna olisi ehtinyt edes +pyssyään laukaista. Mutta minä olin nyt kerta kaikkiaan saanut päähäni +pelastaa vangitun maanmieheni ja siksi minun oli päästävä vartijan +huomaamatta maahan sekä sitten tehtävä hänet vaarattomaksi voidakseni +ryhtyä enempiin toimenpiteisiin. + +Yksi hevosista kalusi aivan takimmaisen päätyseinän alla. Aloin +liikutella itseäni siihen päähän kattoa. Vaikka kuljettavanani oli +ainoastaan sylen pituinen matka, vei se lähes puoli tuntia, sillä joka +ainoa ja pieninkin liikkeeni oli tehtävä mitä varovaisimmin, ja +sittenkin pelkäsin joka hetki vartijan allani kuulleen olkien tai +kattomalkojen risahtelua. Mitään elonmerkkiä hän ei kuitenkaan antanut +itsestään. + +Päästyäni siis vihdoinkin katon reunalle ja kurkistettuani räystään yli +näin allani hevosen ääriviivojen häämöttävän. Tartuin nyt muskettiani +toisella kädellä perästä ja ojensin sen alaspäin, töytäten +pistimenkärjellä hevosen selkää kohti. Hevonen karkasi ensin korskahtaen +pystyyn ja laukkasi seinän luota pois. Mutta koska se oli jalastaan +köydessä, kaatui se köyden päähän tultuaan nurinniskoin ja alkoi reuhtoa +ylös päästäkseen. Vartija juoksi kohta sen luokse ja heikäläisiä +puhuttelusanoja hokien ryhtyi auttamaan sitä jaloilleen. + +Nyt en hukannut silmänräpäystäkään, vaan hivuttausin räystäälle ja +pudotin siitä itseni maahan. Hevonen teutaroi siksi tuimasti, ettei +vartija saattanut putoamistani kuulla, varsinkin kun hän itsekin oli yhä +äänessä. Pitäen käsissäni muskettia tanakasti pistoasennossa asetuin +odottamaan lähelle sitä nurkkaa, jonka takaa vartijan oli palattava +paikalleen. + +Kun hevonen oli viimeinkin rauhoittunut, kuuluivat vartijan askelet +lähestyvän ja hetkistä myöhemmin ilmestyi hänen hahmonsa riihen +nurkalle. Survaisin silloin pistimen voimaini takaa hänen rintaansa +kohti. Pistin upposi polvekettaan myöten hänen ruumiiseensa ja heikosti +korahtaen vaipui hän maahan. Aioin juuri rientää riihen toiselle, +nuotion puoleiselle nurkalle, kun mieleeni välähti jotakin. Kumarruin +heti alas ja riistin kaatuneelta vartijalta viitan, jonka kiskoin omille +hartioilleni. Sitten ripustin vyölleni hänen sapelinsa ja ottaen päähäni +hänen lakkinsa astelin varovasti nuotiolle, joka oli palanut jo +hiillokselle ja valaisi ainoastaan vaisusti lähintä ympäristöä. Ketään +ei näkynyt liikkeellä eikä askeliakaan kuulunut. Rakuunat ympärilläni +kuorsasivat viittoihinsa kääriytyneinä. Vanki yksin näytti olevan +valveilla. + +Juuri kun kumarruin käsiäni muka hiiloksessa lämmittämään, kohotti muuan +rakuunoista päätään ja murahti minulle jotakin hyvin unenpohmeloisella +äänellä. Käsitin hänen tarkoittavan, että minun oli nuotioon lisättävä +puita. »Da!» murahdin minä päätäni nostamatta ja lähdin hetken kuluttua +riihen luo, jonka seinustalla olevasta pinosta otin muutamia halkoja ja +vein ne nuotioon, asettaen ne kuitenkin niin, etteivät heti leimahtaneet +tuleen. Sitten aloin taas käsiäni lämmitellä, pitäen kuitenkin +ympäristöäni tarkoin silmällä. + +Kohta kun äskeinen rakuuna alkoi jälleen kuorsata, kumarruin vangin +puoleen, joka nähtävästi kovin ihmeissään käänsi päänsä minuun. + +»Pysykää alallanne, kunnes katkaisen siteenne», kuiskasin minä hänelle +mahdollisimman hiljaa. + +Sitten otin hetkeäkään hukkaamatta puukkoni ja viilsin hiljaa poikki +nuorat hänen käsistään ja jaloistaan. Mutta juuri kun hän oli +seisaalleen kohoamassa, työnsi lähinnä makaava rakuuna viitan silmiltään +ja vangin nähtyään kavahti istualleen. Ennenkuin hän kuitenkaan ehti +mitään virkkaa, potkaisin minä raudoitetulla saappaankorollani häntä +otsaan, niin että hän ulahtaen rojahti takaisin selälleen. + +»Joutuin toveri!» kuiskasin vangille ja harppasin riihen nurkalle, josta +sieppasin muskettini ja painuin sitten yhtä kyytiä metsään. Vanki juoksi +ihan kantapäilläni. Nuotiolla nousi ankara meteli ja muutamia +umpimähkään ammuttuja laukauksiakin kajahti. Mutta me riensimme +eteenpäin minkä säkkipimeässä metsässä suinkin saatoimme ja olimme +piankin rakuunoilta turvassa. Kuljimme sitten umpimähkään siihen +suuntaan, missä arvelin sen kukkulan olevan, jonne toverieni oli +päivällä määrä asettua. Arviolta noin pari tuntia metsässä +hiiviskeltyämme näimmekin edessämme puiden välissä vähäisen tulen. +Lähemmäs mentyämme tunsinkin sen äärellä toverini. + +»Ohoi, toverit, olkaa alallanne, täältä saapuu ystäviä», huusin +puoliääneen ja sitten astuimme nuotiolle. + +Kerroin puvustani pahasti ällistyneille tovereilleni lyhyesti +seikkailuni, minkä jälkeen vapauttamani vanki teki selkoa omista +vaiheistaan. Hän oli nimeltään Juho Ahokas, kolmenkymmenen vuotias, +leveäharteinen ja peräti tyyniluontoinen mies. Syntynyt hän +oli Loimijoella ja oli jo useita vuosia ollut Turun läänin +jalkaväkirykmenttiin kuuluvan kapteeni Möllerin palveluksessa. Hän oli +ollut isäntänsä ja kymmenkunnan sotilaan kera partioretkellä Lopen +puolella, jossa he olivat väijyneet muuatta kuormastoa, mutta joutuneet +kahakkaan erään vihollisjoukon kanssa. Ahokas oli joutunut vangiksi, +mutta toiset olivat päässeet pakoon. + +Lopetettuaan lyhyen kertomuksensa kävi Ahokas ahnaasti käsiksi +leivänkannikkaan, jonka eräs sotamies hänelle ojensi. Haukattuaan sen +muutamana suupalana kallistui hän nuotion kupeelle pitkälleen ja alkoi +kohta raskaasti kuorsata. Kun toiset lupasivat vartioimisesta pitää +huolen, noudatin hänen esimerkkiään ja vaivuin pian sikeään uneen. + + * * * * * + + + + +KUUDES LUKU. + +_Armeija hajallaan. Vaellan Turkuun ja saan olla tekemisissä +kelvottomain alamaisten kanssa._ + + +Oli sumuinen lokakuun aamu ja päivä tuskin vielä sarasti, kun me +Ahokkaan kanssa läpimärkinä samosimme suon halki luoteista ilmansuuntaa +kohti. Edellisestä oli kulunut jo kappaleen kolmatta viikkoa. Olimme +silloin heti päivän sarastaessa lähettäneet yhden sotilaista pitkin +metsäteitä viemään päämajaan kirjettä, missä vänrikki Sahlmanin kanssa +annoimme tarkat tiedot vihollisten lukumäärästä ja eri aselajeista. Itse +lähdimme toisten miesten ja Ahokkaan kanssa retkeilemään Kärkölän, +Lammin ja Tuuloksen puolelle, jossa emme kuitenkaan vihollisen kanssa +joutuneet sanottavampiin tekemisiin. + +Eilen illalla olimme saapuneet Hauhon kirkolle ja päättäneet siinä +jakaantua kahteen joukkoon. Olimme muutamilta paikkakuntalaisilta +kuulleet Armfeltin jättäneen Mierolan sillan ja vetäytyneen Pälkäneelle, +missä hän oli rakentanut varustuksia Kostianvirran pohjoisille äyräille. +Vihollinen oli myöskin näinä päivinä lähtenyt Hämeenlinnasta liikkeelle +ja leiriytynyt Ilmoilan seutuville, noin parin penikulman päähän +meikäläisten päämajasta. Ratkaiseva taistelu oli siis ihan ovella. +Armeijaan kiiruhtaessamme päätimme me vielä hankkia mahdollisimman +monipuoliset tiedot vihollisen asemasta ja hankkeista. Sitä varten tuli +Sahlmanin sotamiesten kanssa kulkea venäläisten päämajan itäpuolitse, +samalla kuin minä kiertäisin Ahokkaan kanssa länsipuolelta. + +Illalla olimme siis eronneet ja yöllä olin Ahokkaan kanssa soutanut +Hauhonselän yli ja sitten yhtä mittaa taivaltanut tiettömiä metsiä +matkalla Hämeenlinnasta Pälkäneelle johtavalle maantielle. Sitä me +luonnollisestikaan emme voisi paljon hyväksemme käyttää, vaan oli meidän +ainoastaan kuljettava sen poikki ja sitten pitkin länsipuolisia metsiä +jatkettava matkaa Pälkänettä kohti. + +Suo, jota viimeksi olimme kulkeneet, kohosi kanervaiseksi ahoksi +rajoittuen edessäpäin jyrkkään ja louhiseen kallionselänteeseen. Juuri +kun olimme sen juurelle ehtineet, alkoi kallion takaa kuulua rattaiden +räminää, kavioiden töminää ja hevosten korskuntaa. Arvasimme olevamme +ihan maantien lähellä ja kiipesimme oitis kalliolle, nähdäksemme, keitä +sen takana oli liikkeellä. Tultuamme kallionlaelle, jossa siellä ja +täällä oli mataloita, mutta tiheitä kuusinäreikköjä, huomasimme kallion +muodostavan toiselle puolelle pystysuoran seinän, jonka vieritse kulki +maantie, noin kolme tai neljä syltä suoraan alapuolellamme. Maaten +pitkänämme näreikössä tähystimme alas tielle. + +Ohitse ratsasti melkein loppumattomalta näyttävä jono kasakoita, joiden +välissä marssi aseettomia suomalaisia sotilaita, toiset verissään, +toiset repeytynein vaattein ja loan tahraamina. Siellä täällä +matkueessa, joka kulki Hämeenlinnaa kohti, oli vankkureita, joissa virui +pahemmin haavoittuneita. Nähtyäni kulkueen allani välähti heti salamana +mieleeni, että taistelu Pälkäneellä oli jo taisteltu ja meidän +armeijamme lyöty. Jouduin tästä siinä määrin mielenliikutuksen valtaan, +että hetkeksi unhotin vaarallisen asemamme ja nähdessäni vankien +joukossa kersantti Kuulan omasta komppaniastani huusin hänelle: + +»Hoi, veli Kuula, miten ovat asiamme?» + +Kuula katsahti ylös veristyneillä silmillään ja tuntiessaan minut +näreiden välissä vastasi ontolla äänellä: + +»Armeija on lyöty ja hajallaan kuin akanat tuulessa.» + +Samassa sai hän niskaansa pari kolme tyrkkäystä pyssynperistä ja meitä +kohti ojentui kymmenkunta tuliluikkua. Vetäydyimme nopeasti näreiden +suojaan, samalla kuin kuulat rapisivat oksissa ympärillämme. +Heittäydyimme kiireesti alas kalliolta ja kätkeydyimme aholle. Jonkin +hetken kuluttua ilmestyikin kallionlaelle etsiviä ja ympärilleen +tähysteleviä kasakoita, jotka kuitenkin pian hävisivät. + +Tunsimme itsemme omituisen herpaantuneiksi, aivankuin jokin meitä täällä +maailmassa pitelevä emäjuuri olisi äkkiä riuhtaistu poikki. Neuvottomina +kyyrötimme hyvän aikaa alallamme tietämättä, mihin meidän nyt oli +ryhdyttävä. Mutta lopuksi karistin väkipakolla päältäni apean ja +toivottoman mielialan, hypähdin pystyyn ja sanoin: + +»Eläähän meidän sittenkin täytyy. Siispä eteenpäin!» + +Niin lähdimme taivaltamaan karjanpolkuja myöten, tällä kertaa +Hämeenlinnaan päin. Illalla tulimme Hattulan Juutilaan ja siellä +tapasimme pari Hämeen rykmentin miestä, jotka rykmentin hajottua +Pälkäneen tappelussa olivat lähteneet kotiseudulleen. Heiltä saimme +lähemmin kuulla, kuinka kaikki oli käynyt. Armeija oli Kostianvirran +takana tehnyt urhoollista vastarintaa ja lyönyt useat vihollisen +hyökkäykset takaisin. Mutta sitten olivat venäläiset kulkien lautoilla +Mallasveden yli kiertäneet suomalaisten aseman, jolloin meikäläisten oli +täytynyt kahdelta suunnalta tunkevan ylivoiman alta vetäytyä pois, +kunnes koko armeija oli ankarasti taisteltuaan joutunut melkein +täydelliseen hajaannustilaan. Mihinkä eri joukkokunnat olivat joutuneet, +siitä ei sotamiehillä ollut tietoa. He sanoivat, etteivät itse muuta +enää ymmärtäneet kuin lähteä omia kotinurkkiaan puolustamaan ja +pelastamaan edes lähimpiä omaisiaan yleisestä tuhosta. + +Vietettyämme yön Juutilassa lähdimme Ahokkaan kanssa taivaltamaan Turkua +kohti. Siellä päin toivoin itselleni tarjoutuvan joitakin toiminnan +mahdollisuuksia ja toverini toivoi niillä seuduin tapaavansa entisen +isäntänsä, joka luultavastikaan ei ollut mukana Kostianvirralla. +Venäläiset olivat jo elokuun lopulla marssineet Turkuun, mutta jättäneet +sen jälleen ja palanneet Uudellemaalle ja Hämeeseen. Apraksin oli +levityttänyt ympäri Turun lääniä julistusta, jossa luvattiin kansalle +täysi turvallisuus. Senpä vuoksi eivät kylät täällä päin olleetkaan niin +autioina kuin Uudellamaalla ja Hämeenlinnan ympäristöillä, vaan siellä +ja täällä näki talojen piipuista savuja nousevan sekä ihmisiä +tavallisissa askareissaan. Mutta levottomina ja pelonalaisina he elivät +kotinurkissaan ehdättäen jokaiselta ohikulkijalta uutisia tiedustamaan. + +Turusta olivat enimmät asukkaat ennen venäläisten tuloa kalliimman +omaisuutensa kanssa paenneet Ahvenanmaalle tai Tukholmaan. Osa alempaa +porvaristoa oli sentään palannut entisille asuinsijoilleen. Kaupungissa +oli myöskin läänin maaherra, paroni Stjernstedt, joka vihollisen +vierailun aikana oli piilotellut saaristossa. Menin hänen puheilleen ja +kerroin hänelle viimeiset vaiheeni sekä tiedustelin, oliko minun +lähdettävä etsimään armeijan jäännöksiä Pohjanmaan puolelta vai johonkin +muuhunko ryhdyttävä. Hän määräsi minut olemaan hänen käytettävänään, +jotta hän voisi seurata vihollisen hankkeita ja toimittaa niistä tietoja +Tukholmaan. + +Ahokas tapasi kuin tapasikin Turussa isäntänsä, joka oli joukkueineen +ollut useissa pikku kahakoissa vihollisen kanssa ja kerran jo +vangiksikin joutunut, mutta livistänyt karkuun ja päässyt onnellisesti +Turkuun. Nyt hänen oli määrä viedä tänne kokoontuneet sotamiehet sekä +lähisaaristossa kätkössä olleet kaleerit ja veneet Ahvenaan. Mutta +Ahokkaan tuli jäädä minun käskyläisekseni. + +Ensi töikseni retkeilin Ahokkaan kanssa Loimijoelle, jossa kapteeni +Möllerin pyynnöstä kävin tarkastamassa hänen puustelliaan sekä +korjaamassa talteen, jos siellä vielä löytyi jotakin arvokkaampaa. +Otinkin sieltä haltuuni muutamia lampaita, kaksi hevosta satuloineen +sekä joukon kolme- ja kuusnaulaisia kranaatteja. Nämä kaikki kuljetin +Sauvossa olevaan omaan Hallela-nimiseen virkatalooni, tai paremmin +sanoen torppaan, jota en vielä ollut nähnytkään. Lepäiltyäni täällä +muutamia päiviä palasin Turkuun, jossa maaherralta sain määräyksen mennä +Huittisiin hävittämään erään siellä olevan kruunun makasiinin, ettei se +joutuisi vihollisen saaliiksi. + +Lähdin oitis Ahokkaan kanssa ratsain matkalle. Saavuttuamme Hannunkosken +kylään päätin poiketa muutamaan taloon, saadakseni tietää, oliko +paikkakunnalla kuulunut vihollisia liikkuvan. Ahokas jäi molempain +hevosten kanssa kujasille odottamaan. Kylän talot näyttivät kaikki +huonosti hoidetuilta ja rähjääntyneiltä. Kuten myöhemmin sain kuulla, +olivat hannunkoskelaiset laiskaa väkeä, kuuluen niihin ihmisiin, jotka +kituuttaen elävät päivästä toiseen ja kantavat sydämessään ainaista +tyytymättömyyttä esivaltaa ja paremmin toimeentulevia lähimmäisiään +kohtaan pitäen näitä syypäinä heidän kurjuuteensa. + +Astuin siis sisälle pirttiin, jossa istui muutamia miehiä viinaa +ryypiskellen, ja näyttivät he jo olevan hyvänlaisesti humalassa. He +kehoittivat minua istumaan seuraansa tarjoten minullekin viinakulhoa. +Mutta minä kieltäydyin sitä ottamasta. Yksi miehistä, joka nähtävästikin +oli talon isäntä, alkoi nyt tarkastella sarkakauhtanani alta näkyvää +univormunkaulusta, joka oli kapealla kultakaluunalla reunustettu. Siitä +hän arvatenkin huomasi minut herraksi ja sanoi röyhkeästi nauraen: + +»Lyödäänkö sadan riikintaalerin veto, että venäläinen tästälähin pitää +Suomen?» + +»Ei minulla ole varaa niin suuria vetoja lyödä», vastasin kartellen. + +»Huilaa sitten helvettiin toisten Suomen herrain perässä!» sanoi hän +ryyppytoveriensa hyväksyvästi nauraa röhötellessä. + +Kun hän ei tällä saanut minua vielä suututetuksi, jota hän kaikin +mokomin näytti haluavan, lisäsi hän hetken kuluttua ärsytellen: + +»Tällä pojalla on paloverorahat jo valmiina ja ryssä saa ne heti, kun +kylään tulee.» + +»Hyvä on», vastasin minä, »mutta antaisitteko minulle oman rahani edestä +vähän ruokaa?» + +Tämän sanoin vain saadakseni syytä viipyä hiukan pitempään talossa, +jossa noiden puolijuopuneiden miesten suusta saatoin siepata yhden tai +toisen pikkutärkeän tiedon. + +»Kyllähän sitä aina ruokaa on, mutta siitä saat maksaa +kestikievaritaksan mukaan kymmenen äyriä hopeassa», vastasi isäntä. + +Kaivoin rahat esille ja ojensin ne hänelle, jonka jälkeen häijyn +näköinen, huolimattomasti puettu pikisilmä-akka kantoi pöytään leipää, +voita, silakkaa ja savustetun lampaankyljen. Kun menin pöydän taakse +navetakseni aterioimaan, tuli lähelleni pöydän päähän istumaan muuan +vanha ukko. Isäntä meni ulos ja palasi hetken kuluttua takaisin +kädessään pitkässä varressa oleva, puolikuun muotoinen lehtirauta. Hän +läheni pöytää ja yritti yht'äkkiä varrastaa minut raudalla seinään +kiinni. Mutta minä olin koko ajan ollut vanoillani ja samalla kuin hän +ojensi aseensa, kumarruin minä vikkelästi pöydän alle. + +Nyt tarrasi vierelleni asettunut vaari minua niskasta, koettaen pidellä +minua kiinni. Mutta minä sieppasin penkiltä pöydän takaa muskettini, +jonne sen syömään ryhtyessäni olin selästäni laskenut, ja tyrkkäsin sen +perällä vaaria leuan alle, niin että hänen kätensä paikalla heltisivät. +Samalla viritin musketinhanan ja ärjäsin isännälle: + +»Ulos, lurjus, taikka laukaisen paikalla!» + +Hän peräytyikin edelläni ulos ja pudotti puolikuunsa, minkä jälkeen minä +miekanlappeella annoin hänelle muutamia kunnon sivalluksia. Mutta +samalla tulla lennätti pirtistä akanhäijyläinen ja rupesi sivaltelemaan +minua saavin korennolla päähän. Ennätin kuitenkin ennen ja löin häneltä +korennon käsistä, jonka jälkeen hänenkin selkäpuolensa sai hyvin +ansaitun osansa miekkani lappeesta. Kun korento putosi hänen kädestään, +yritti hän siepata lehtiraudan, joka oli maassa jalkojeni välissä, +samalla kun isäntäkin yritti uudelleen käydä minuun käsiksi. Mutta +annoin potkuja oikealle ja vasemmalle, niin että kumpikin heistä sai +hyvänpäiväiset mustelmat muistokseen. + +Kun viimein pääsin heistä erilleni, aloin juosta kujalle, jossa Ahokas +hevostani pidellen oli istunut omansa selässä ja hymyillen seurannut +minun kahakkaani. Mutta edellä mainittu vaari, joka oli hyvin kookas ja +luiseva äijä, seurasi juosten perässäni ja juuri kun olin satulaan +nousemassa, tarttui hän muskettini perään. Kun en hellittänyt asettani, +takertui hän minun korvuksiini, ja kun minä jalustimessa kiikuin +verraten epämukavassa asennossa, sai hän minut keikautetuksi alleen. +Toiset huutaa hoilasivat sill'aikaa kylänväkeä kokoon ja miehiä ja +akkoja alkoi talorähjistä rientää paikalle. Vapautin kuitenkin itseni +nopeasti vaarin alta ja annettuani hänelle muutamia oivallisia +sivalluksia hyppäsin satulaan ja ajoin toverini kanssa täyttä laukkaa +tieheni. Lakkini, kintaani ja rahakukkaroni jäivät kuitenkin taloon. + +Huittisten kirkolle tultuamme kutsuimme talonpoikia koolle ja jaoimme +heille sen vähäisen viljan, mitä makasiinissa vielä oli jäljellä, minkä +jälkeen sytytimme sen palamaan, ettei siitä viholliselle olisi +minkäänlaista hyötyä. Paluumatkalla pistäydyin uudestaan vierailulla +Hannunkoskella ja otin kapineeni, jotka minun tullessani oli täytynyt +sinne jättää. + + * * * * * + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + +_Taistelemme kaksi kuutta vastaan ja anastamme kuormallisen rahoja. +Venäläinen rakuuna saa minut elämäni suurimman hämmästyksen valtaan._ + + +Huittisista palattuani ja päivän Turussa levättyäni sain Ahokkaan kanssa +lähteä uudelleen liikkeelle. Tällä kertaa oli matkamme määränä +Loimijoki, sillä sielläpäin kerrottiin nähdyn vihollisia ja meidän oli +urkittava tietoomme, mitä heillä oli tekeillä. + +Lähdimme aikaisin aamulla Turusta ja marraskuisen päivän vaisusti +harmaista maisemaa valaistessa ajoimme hyvää vauhtia pitkin Oripäähän ja +Loimijoelle johtavaa tietä. Juho oli lähtiessämme saanut majatalomme +isännältä lahjaksi käärön venäläistä lehtitupakkaa ja tyytyväisenä +pyöritteli hän nyt mälliä poskessaan, ruiskauttaen välistä ruskean +sylkilätäkön hevosen pään yli tielle. + +»Varmaan sinä, Juho, vaihtaisit taivasosasikin tupakkapuruun, jos oikein +lujalle ottaisi», sanoin minä nähdessäni, kuinka hartaasti hän käänteli +mälliään ja siirteli sitä poskesta toiseen. + +»Kyllähän se hyvää on, mutta tokkopa tuohon sentään tulisi taivasosaansa +vaihtaneeksi», vastasi Juho yksikantaan. + +»Mutta mahtaneekohan sinusta taistelussa olla suurtakaan apua», jatkoin +leikinlaskuani, »sillä tuo mällin käänteleminenhän sinulta vie kaiken +ajan ja huomion, niin ettet sinä ehtisi oikealla ajalla ja paikalla +asettasi käyttää.» + +»Eiköpä tuota ryssän kanssa aina toimeen tultane», arveli Juho +suuttumatta. + +Niin jatkoimme matkaamme ja puolenpäivän aikaan saavuimme Loimijoen +kirkolle, jossa ensiksi ajoimme nimismiehen talolle. Kohta kun pääsimme +pihalle ja laskeuduimme hevosten selästä, ehätti nimismies luoksemme ja +sanoi: + +»Ollapa teitä nyt viisi tai kuusikaan miestä, niin saisitte suuren +joukon rahoja.» + +»Mistä niin ja millä tavoin?» kysyin minä. + +»Juuri ikään kulki tästä ohi kuusi venäläistä rakuunaa mukanaan +kokonainen kuorma meikäläistä rahaa.» + +»Minnepäin ne menivät?» + +»Ypäjälle päin ja lienevät nyt puolen penikulman päässä täältä. Kolmen +penikulman päässä, Ypäjän ja Jokioisten välillä, sanotaan olevan +vihollisten leirin.» + +»Hyvä on, antakaa meille vain tuoppi olutta mieheen», sanoin minä +nimismiehelle. + +Kun saimme oluttuopit, sanoin minä toverilleni: + +»No nyt saat, Juho, näyttää, kelpaatko sinä muuhunkin kuin tupakkapurua +jauhamaan ja rakuunahevosen kanssa kilpaa juoksemaan.» + +»Montako niitä olikaan?» kysyi Juho. + +»Kuusi, siis kolme miestä kohti. Mitäs arvelet?» + +»Niin kolmeko? Ajoinpa minä kerran talkootansseissa seitsemän +ypäjäläistä yksinäni käpälämäkeen, kun olin parhaillaan nousuhumalassa.» + +»Mutta tämä onkin hieman toista kuin talkootanssit», huomautin minä. + +»Vaan eiköhän seitsemän ypäjäläistä, vaikka ne ovatkin aina olleet +hiukan jänishousuja, paina sentään koko joukon enemmän kuin kolme +moskovalaista», arveli Juho totisena. + +»No pianpahan saamme nähdä», vastasin minä tyhjentäen oluttuoppini sekä +nousten satulaan. + +Juho seurasi esimerkkiäni ja työntäen uuden lehtikäärön poskeensa sanoi: + +»Perässä tullaan, antakaa vain nelijalkaisen pyyhkäistä.» + +Painoimme siis kannukset ratsujemme kylkiin ja aloimme täyttä neliä +pyyhältää Ypäjälle johtavaa tietä. Ratsastettuamme alun toista +penikulmaa ja sivuutettuamme juuri Kauhanojan talot, kuulimme edessämme +olevan tien mutkan takaa ratasten kolinaa. Pysäytin heti huohottavan +ratsuni ja sanoin Juholle: + +»Nyt he ovat varmasti ihan edessämme. On parasta, että me täältä +takaapäin hyökkäämme täyttä neliä ajaen heidän niskaansa. Ensin +laukaisemme muskettimme ja sitten käymme miekka kädessä heidän +kimppuunsa, ennenkuin he ennättävät ampuma-aseitaan käyttää.» + +Tarkastimme nopeasti, olivatko muskettimme reilassa, ja kopistimme +ruutia sankkipannuun. Kummallakin meillä oli musketti ja minulla sitä +paitsi pari pistoolia vyössäni. + +»Pidä nyt, Juho, kieli suorana suussasi!» sanoin minä ja painoin +kannukset hevoseni kylkeen. + +Sivuutettuamme tien mutkan tuli näkyviimme kuusi venäläistä rakuunaa, +jotka hiljalleen ajoivat eteenpäin, kolme kummallakin tien reunalla. +Keskellä olivat rattaat, joiden keulalla ajurina istui meikäläinen +talonpoika. + +»Pidä huoli sillä puolen olevista», kuiskasin Juholle, viitaten hänelle +tien oikealla syrjällä ratsastavia rakuunoita, »minä kyllä hoidan +tämänpuoliset.» + +Kulkueesta ei kukaan katsonut taakseen, ja rattaat kolisivat siksi +äänekkäästi, että nelistävien hevostemme synnyttämä töminä saattoi vasta +aivan lähellä tulla huomatuksi. Olimme noin kahdeksan sylen päässä +rakuunoista, kun ojensin muskettini jälkimmäisenä ratsastavaa kohti. +Juho seurasi esimerkkiäni ja peräkkäin pamahtivat laukauksemme. + +Molemmat jälinnä ratsastavat rakuunat kierähtivät maahan, ja toisten +hevoset kavahtivat laukaukset kuullessaan kahdelle jalalle. Pudotimme +muskettimme tiepuoleen, ettei niistä taistelussa olisi haittaa, ja +sivaltaen miekat esille karautimme eteenpäin. Taakseen vilkaistuaan +lähtivät jäljellä olevat rakuunat ajamaan täyttä karkua eteenpäin. +Kuormahevonen laukkasi häntä pystyssä heidän keskellään, niin että ajaja +sai töin tuskin keulalla pysyneeksi. Laukaisin molemmat pistoolini sitä +kohti sen pysähtymättä tai heikentämättä vauhtiaan. + +Juhon hevonen oli koko joukon vahvempi minun hevostani. Hän pääsi tuossa +huimassa kilpa-ajossa minusta hiukan edelle ja kannustaen ratsunsa +voimat äärimmilleen ajoi hän syrjittäin kuormahevosen päälle. +Viimeksimainittu suistui pitkin pituuttaan tielle, niin että toinen aisa +rusahti poikki. Juhon hevonen kaatui myöskin ja sivu karahuttaessani +näin Juhon itsensäkin kuppelehtivan samassa mylläkässä. + +»Hyvä on», ajattelin, »kyllä Juho pitää kuormasta huolen sillä aikaa, +kun minä toimitan niin, ettei rakuunoista ole meille enää vastusta.» + +Maantiestä erkani vasemmalle kapeahko ja vähän ajettu tie, joka varmaan +vei joihinkin metsätaloihin. Ensimmäinen vasenta tiensyrjää ajavista +rakuunoista käänsi kohdalle tultuaan yht'äkkiä hevosensa sinne. Toinen, +joka näytti olevan joukon päällikkö, huusi hänelle jotakin, jota minä +kuitenkaan en voinut ymmärtää, ja käänsi sitten hevosensa hänen +peräänsä. Toiset kaksi rakuunaa jatkoivat täyttä neliä maantietä +eteenpäin. + +Arvelematta seurasin edellisiä syrjätielle, sillä mieleeni välähti, että +he koettavat tämän kautta kiertää takaisin kuorman luo, sillä aikaa kuin +toiset kaksi ahdistaisivat minua tuonnempana maantiellä. Kun olin jo +niin lähellä upseeria, että miekkani kärki saattoi ulottua hänen +hevosensa lautasille, kääntyi hän äkkiä taakseen ja ojensi karpiininsa +hevoseni otsaa kohti. Pamaus vain, ja kunnon ratsuni suistui polvilleen. + +Paikalla kun laukaus oli pamahtanut, käänsi edellä ratsastava rakuuna +hevosensa vasemmalle, niin että se pystyyn kavahtaen pysähtyi kahden +oksistaan yhteen punoutuneen kuusen eteen. Upseeri pysäytti myös +hevosensa ja vetäen vyöstään toisen pistoolin sekä ojentaen sen rakuunan +rintaa kohti huusi vihasta kähisevällä äänellä: + +»Aja eteenpäin tai minä ammun!» + +Mutta mitään vastaamatta pudottausi rakuuna salamannopeasti hevosensa +toiselle puolelle. Samassa pamahti laukauskin ja rakuunan hevonen +hypähti syrjään, samalla kuin hänen isäntänsä kierähti kuusen juurelle. + +Olin sillävälin selviytynyt kaatuneen hevoseni satulasta ja ehättänyt +paikalle. Sen nähdessään tempasi upseeri miekkansa, mutta minun aseeni +oli kerkeämpi ja parin silmänräpäyksen kuluttua laukkasi hänen hevosensa +isännätönnä pitkin metsätietä. Käännyin tämän jälkeen nopeasti +katsomaan, kuinka kuusen juurelle sortuneen rakuunan laita oli. Mutta +hän kavahti samassa seisoalleen ja huudahti selvällä suomenkielellä: + +»Tapani, etkö sinä ole Tapani Löfving?» + +Jos pilvistä olisi pudonnut eteeni hampaisiin saakka asestettu +ratsumies, en varmaankaan olisi siitä yhtään enempää hämmästynyt kuin +tästä. Tuijotin sanatonna häneen ja hän olisi voinut miekallaan minut +huoleti lävistää, minun kykenemättä sormeanikaan puolustuksekseni +liikauttamaan. + +Rakuuna tuijotti minuun näköjään yhtä hämmästyksissään. Hänen ruskeissa +silmissään oli omituinen palo, huulet värähtelivät ja kasvoille, jotka +olivat parrattomat ja nuorekkaat, levisi heleä puna. Yht'äkkiä peitti +hän käsillä silmänsä ja purskahti itkuun, änkyttäen katkonaisesti: + +»Riikahan minä olen ... mutta kuinkapa sinä voisit minut tuntea ... +tällaisena.» + + * * * * * + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + +_Selviän vähitellen hämmästyksestäni ja meille tulee tulinen kiire +päästä saaliinemme viholliselta suojaan._ + + +Jos yleensä sopii puhua hämmästyksen huipusta, niin olin minä nyt +joutunut sille korkeudelle. Tavallinen älyni ja käsityskykyni tuntui +minut kerrassaan jättäneen ja tajuamatta, missä olin ja mitä oli +tapahtunut, seisoin alallani, tuijottaen itkevään rakuunaan. Kun +vihdoinkin alkoi päässäni tuntua joitakin elonmerkkejä, sain minä +huuliani hyvän aikaa liikutettuani sanotuksi: + +»Mutta, Jumalan nimessä, mitä tämä oikein merkitsee?» + +Rakuuna otti kädet kasvoiltaan ja katsoen minua suoraan silmiin kysyi: + +»Etkö minua todellakaan tunne, Tapani?» + +Uudelleen punastuen loi hän silmänsä alas. Kun hän seisoi siinä edessäni +ujona ja avutonna, kyynelten jäljet vielä poskilla, alkoi minulle piirre +piirteeltä selvitä Riikan kuva. Viheriä ja repaleinen rakuunanviitta +sekä kupeella riippuva pitkä miekka ikäänkuin haihtuivat silmissäni +näkymättömiin noiden rakkaiden piirteiden edestä. + +»Mutta ... kuinka tämä kaikki on mahdollista?» sammalsin minä +liikutettuna. + +»Kuulit kai Kiteellä, että isäni kuoli Käkisalmessa neljä vuotta +sitten», kertoi Riika. »Heti sen jälkeen lähdin enoni luo, joka asui +Näykin kylässä Viipurista etelään. Olin muutamia kuukausia ollut siellä +ja me olimme jo aikeissa venäläisten pelosta muuttaa Turun puolelle, kun +vihollinen äkkiarvaamatta ilmestyi Viipurin tienoille. Kyläämme tuli +muuan kasakkajoukko alkaen ryöstää ja hävittää mitä käsiinsä saivat. Kun +miehet yrittivät vastarintaa, saivat he joka ainoa surmansa, enoni +niiden joukossa. Meidät naiset ja lapset raahasivat he mukaansa. Lopulta +jouduimme Pietariin, jossa saimme olla toista vuotta vankeudessa ja +tehdä aamusta iltaan raskasta työtä. Sitten meidät kastettiin väkisin +venäjän uskoon ja minulle annettiin nimeksi Tatjana. Voimakkaimmat +meistä vietiin sen jälkeen ratsuväen kasarmiin ja rakuunan pukuun +puettuina pakotettiin meidät ottamaan osaa sotaharjoituksiin.[1] Kun +sitä oli kestänyt muutamia kuukausia, täytyi meidän muun sotaväen mukana +seurata Suomeen ja taistella omia maanmiehiämme vastaan. Mutta usko +minua, Tapani, yksikään suomalainen ei minun kauttani ole surmaansa +saanut. Meitä on alati pidetty ankarasti silmällä, ettemme olisi +päässeet karkuun, ja yksi onnettomuustovereistani, joka sitä Porvoon +luona yritti, ammuttiin kuoliaaksi. Siitä huolimatta olen lakkaamatta +hautonut karkaamista ja nyt, kun te niin odottamatta hyökkäsitte +kimppuumme, päätin minä panna sen toimeen ja käännyin siinä aikomuksessa +tälle syrjätielle.» + +»Mitä kaikkea sinun onkaan täytynyt kärsiä!» puhkesin minä liikutettuna +sanomaan likistäen hänen molempia käsiään. + +»Tuota tuossa on minun kiittäminen siitä, ettei minulle sentään pahinta +ole tapahtunut, kuten monelle onnettomuustoverilleni», sanoi Riika +viitaten tien kupeessa makaavaan upseeriin. + +»Kuinka niin?» kysyin minä kummastuneena, »olihan hän äsken vähällä +ampua sinut kuoliaaksi.» + +»Hän on siitä pitäen, kun minä tulin rakuunain joukkoon, kiusannut minua +rakkauden tunnustuksillaan. Mutta siitä on ollut se hyvä, että hän on +mustasukkaisen valppaasti vartioinut minua ja torjunut ankarasti toisten +sotilasten lähentelyt. Ja muutenkin on hän minua kaikella tavoin +koettanut suojata.» + +Tunsin kiitollisuuden sekaista myötätuntoa nuorta vihollisupseeria +kohtaan, jolle minun miekkani oli hankkinut nimettömän haudan täällä +vieraan maan salolla. + +Mutta samassa pamahti maantiellä kaksi laukausta muistuttaen meille +vaarallista asemaamme vihollisleirin läheisyydessä. Lähdimme varovasti +puiden välitse hiiviskelemään sinnepäin, samalla kun minä kiireesti +latasin pistoolini. + +Tien lähelle tultuamme näimme ainoastaan Juhon, joka kaatuneen hevosensa +äärellä nelinkontin riuhtoi jotakin. Juoksin hänen luokseen ja näin +vasta nyt, että hänen allaan makasi vahvaruumiinen venäläinen rakuuna, +joka vääntelehti ja reutoi päästäkseen tukalasta tilastaan. Juho piteli +häntä kiinni, mukiloi välistä nyrkillään ja hoki: + +Ȁhää, junkkari, vai et aio pysyä siinä! Kyllä, kyllä, kyllä minä opetan +sinut alallasi olemaan.» + +Heidän temmellyksensä ja Juhon aina hätäilemätön käytös näyttivät +melkein hullunkuriselta, mutta aika alkoi olla jo liian täpärällä, jotta +minä olisin voinut jäädä joutilaaksi syrjästä katsojaksi. Autoin siis +Juhoa sitomaan vangin kädet. Tämän jälkeen kertoi Juho kuorman luota +selvittyään ladanneensa kiireesti muskettinsa ja lähteneensä katsomaan, +kuinka minun asiani olivat. Hän ei ollut nähnyt eikä kuullut minusta +jälkeäkään ja niin oli hän juossut tietä eteenpäin. Mutta silloin oli +häntä vastaan ratsastanut »tuo rakuunanheittiö». Se oli toinen niistä +edelleen ratsastaneista ja hän oli arvatenkin palannut päällikkönsä +kohtaloa urkkimaan. Nähdessään Juhon yksinään maantiellä oli hän ajanut +päin, mutta silloin oli Juho ampunut hevosen hänen altaan. Rakuuna oli +laukaissut pistoolinsa Juhoa kohti ja sitten he olivat käyneet +käsirysyyn, jonka loppusuoritukseen minä ehdin Riikan kanssa. + +Lopetettuaan selontekonsa katsoi Juho pitkään Riikaa, joka seisoi +maantien syrjällä, ja sanoi: + +»Totta kai se tuokin sidotaan?» + +Riika naurahti ja vastasi: + +»Ei tarvitse, seuraan teitä vapaaehtoisesti.» + +Suu auki tuijotti Juho häneen kuin kummitukseen, ja jos hänellä olisi +ollut mälli suussa, hän olisi sen varmaankin pudottanut. Mutta +arvatenkin oli hän rakkaan purunsa kadottanut jo taistelun tuoksinassa. + +Tein nyt Juholle muutamalla sanalla selväksi Riikan kohtalon, minkä +johdosta hän virkkoi: + +»No jopa nyt jotakin!» katsellen samalla säälivästi Riikaa. + +Mutta meidän oli jo aika rientää, sillä pakoaan jatkanut rakuuna oli +varmaankin ehtinyt jo venäläisten leiriin, josta epäilemättä heti +lähetettäisiin vereksiä rakuunoita tai kasakoita paikalle. Palasimme +siis miehissä kuorman luo, Juhon kiskoessa vankia perässään. Talonpoika +oli heti ensi rymäkästä selvittyään pötkinyt metsään ja jäänyt sille +tielleen. Rattaat olivat vioittuneet ja hevonen loukkaantunut siksi +pahoin, ettei sitä voinut enää käyttää. + +Tutkin kiireesti kuorman sisällön ja löytyi sieltä useita suuria +nahkapusseja, joissa kaikissa oli rahoja, sekä melkoinen kasa +paljaaltaan olevia kupariplootuja. Mutta kuinka oli meidän kuljetettava +ne pois? Riikan hevonen oli seuraillut yhdessä upseerin hevosen kanssa +isäntäänsä ja Juhon hevonen oli eheänä, järsien kulottunutta ruohoa +maantien syrjältä. Kullakin meillä oli siis ratsut, vankia +lukuunottamatta. Ensimmäisinä surmansa saaneiden rakuunain hevoset +olivat laukanneet tiehensä. + +Sidoimme nyt kiireesti rahapussit parittain yhteen ja sijotimme ne +parhaamme mukaan kaikkien kolmen hevosen selkään. Mitä emme voineet +mukaamme ottaa, kannoimme kiireesti metsään. + +»Kuinkas me vankia kuljetamme?» kysyin minä auttaessani Riikaa satulaan. + +»Joutaapa jaloitella», sanoi Juho, »sainpa tuota minäkin siellä +Janakkalassa kinttusuoniani jännittää.» + +Hän sitoi vangin hevosen perään, työnsi vereksen lehtikäärön poskeensa +ja kömpi satulaan niin rauhallisesti kuin olisi ollut kysymys +rippikirkkoon lähdöstä. En huolinut estää Juhoa hänen puuhissaan, sillä +muuta keinoa ei meillä ollut vangin kuljettamiseksi, jotapaitsi +itsellänikin oli, totta puhuakseni, vielä hyvässä muistissa +kilpajuoksuni Kiteellä. Mutta ennenkuin nousin satulaan, käskin toisia +olemaan hiljaa alallaan, laskeuduin itse pitkälleni maantielle ja panin +korvani maata vasten. Kuului kaukaista jyminää aivankuin maan alla olisi +ollut joitakin voimia työssä. + +»Nyt kiireesti taipaleelle, sillä vihollinen lähenee täyttä neliä», +sanoin minä ylös hypähtäen. + +Sen jälkeen lopetin pistoolin laukauksella loukkaantuneen hevosen, +hyppäsin satulaani ja niin lähdimme täyttä karkua eteenpäin. Tultuamme +Hattulan talojen kohdalle kertoi Juho niillä tienoin lähtevän +eteläiselle suunnalle jonkinlaisen kylätien, jota myöten takamaiden +kautta pääsisi Euran kappeliin. Päätin kääntyä sinne, koska oli +pelättävissä, että vihollinen piankin tavoittaisi meidät valtatiellä. + +Löysimmekin mainitun tien ja hävisimme pian metsien suojaan. Ratsastin +Riikan kanssa rinnatusten edellä ja Juho seurasi vankineen perässä. +Ojensin tällöin Riikalle hänen sormuksensa, jonka olin löytänyt kasakan +ryöstösaaliin joukosta ja jota siitä lähtien olin kantanut vasemman +käteni pikkusormessa. Riika hämmästyi tästä aluksi aivan sanattomaksi ja +kun olin kertonut, kuinka sormus oli huostaani joutunut tuoden minulle +mykät terveisensä omistajattareltaan, ilmoitti Riika yhden kasakoista +ryöstäneen sen häneltä silloin, kun hän vangiksi joutui. Sen jälkeen +jutteli Riika hänellä aamulla olleen epämääräisen aavistuksen siitä, +että hän tämän päivän kuluessa saisi nähdä minut. Hän oli yöllä nähnyt +unissaan, että minä olin tullut hänen makuutilansa äärelle, kumartunut +hänen puoleensa ja sormeani kohottaen ruvennut kuiskaamaan hänelle +jotakin. Hän oli samalla herännyt ehtimättä saada selvää sanoistani, +mutta uni oli ollut niin elävää, että hän oli hyvän aikaa vielä +valveillakin ollut näkevinään minut edessään. + +Kun me sitten päivällä hyökkäsimme heidän kimppuunsa, oli uni paikalla +muistunut hänen mieleensä. Taakseen vilkaistessaan hän ei tosin ollut +heti ruudinsavun läpi voinut minua tuntea, mutta joku kummallinen vaisto +tai aavistus oli kehoittanut häntä nyt jos koskaan yrittämään vapautua +luonnottomasta asemastaan. Niin oli hän sitten yht'äkkiä kääntynyt +metsätielle, mutta huutaa ei hän meille toisten rakuunain takia ollut +uskaltanut. + +»Oli sentään Jumalan onni, ettei yksikään kuulistamme sattunut sinuun», +sanoin kauhistuneena ajatellen sitä mahdollisuutta, että Riika olisi +minun kädestäni saanut surmansa. + +»Silloin olisin jäänyt tässä vihollispuvussani sinne metsään makaamaan, +etkä sinä olisi koskaan saanut tietää minun kohtalostani», sanoi Riika +surumielisesti hymyillen. + +Ilta oli sillä välin alkanut hämärtyä meidän ajaessamme hiljaista +juoksua äänettömän metsän halki. Kun Juho oli jäänyt näkyvistämme, +pysähdyimme me eräälle kankaan nyppylälle häntä odottamaan. Jonkin +hetken kuluttua ilmestyikin hän näkyviimme, mutta yksinään. + +»No mihinkäs sinä olet vankisi pannut?» kysyin minä, kun hän oli +luoksemme ehtinyt. + +»Mitäpäs, haittanahan se olisi näillä metsäpoluilla ollut», vastasi Juho +vältellen. + +»Niinpä niin, mutta mitä sinä hänelle teit?» tivasin minä katsoen häneen +tuimasti. + +»Tuota, sattuuhan sitä sodassa jos jotakin», mutisi Juho vastaukseksi +pyöritellen mälliään ja syljeksien hieman rauhattomasti. + +Aika ei sallinut ruveta häntä sen ankarammin tilille vaatimaan, jos +siitä muuten olisi mitään hyötyä ollutkaan, ja niin lähdimme +ratsastamaan edelleen. Taivas oli jo kauttaaltaan tähdissä, kun +saavuimme erääseen pieneen metsätaloon Niinijoen latvoilla. Siinä +päätimme viettää yösydämen ja lepuuttaa lopen väsyneitä hevosiamme, +joille talosta saimme ostetuksi kunnolliset kaura-annokset. Minä ja Juho +vartioimme vuorotellen taloa Riikan nukkuessa lämpimässä saunassa. + +Heti aamun sarastaessa läksimme liikkeelle ja saavuimme ennen puolta +päivää Euran lähistölle. Jätin Juhon ja Riikan hevosten kanssa metsään +ja lähdin yksin, aseet vaatteiden alle piilotettuna, kylään +tiedustelemaan. En ollut kauan kulkenutkaan, kun kylän laiteella +tiheässä viidakossa tapasin naisia ja lapsia suuren pelon vallassa. +Heiltä sain kuulla, että kylään oli aamulla Marttilasta päin tullen +ilmestynyt joukko venäläisiä, jotka olivat sangen kiukkuisesti +tiedustelleet rahakuorman ryöstäjiä ja harjoittaneet taloissa +kaikenlaista vallattomuutta. + +Vietimme sitten sen päivän metsässä piileksien ja kärsien nälkää, sillä +leipä oli rensseleistämme jo loppunut, emmekä yöpaikasta olleet +varhaisen lähtömme takia tulleet lisää hankkineeksi. Vasta pimeän tullen +lähdimme liikkeelle ja menimme kylän yläpuolelta, muutaman kosken +kohdalta Paimionjoen poikki kulkien jalkaisin ja hevosiamme taluttaen +kaikenlaisia metsäpolkuja myöten Paimiota kohti, jonne saavuimme +seuraavana aamuna. + +Täällä ei ollut yhtään vihollista, mutta sen sijaan oli kirkolla joukko +talonpoikia, jotka olivat hyvin kiihdyksissään niistä väkivallan töistä, +joita venäläiset olivat kaikkialla harjoittaneet kostoksi +partioretkeläisille. He uhkasivat vangita meidät ja jättää venäläisten +haltuun, jottei syyttömän rahvaan tarvitsisi muka syyllisten takia +kärsiä. Tästä sain heidät kuitenkin lujalla käytökselläni luopumaan, +jopa he häpesivätkin uhkauksiaan, kun olin puhunut heille muutamia kovia +sanoja. + +Saatuamme muutamasta talosta melkein puolipakolla ostetuksi hiukan +ruokaa, jatkoimme oitis matkaamme ja saavuimme iltapäivällä Sauvoon, +jossa päätimme minun puustellissani levätä päivän tai pari. + + * * * * * + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + +_Ajamme yksiöistä jäätä Korpooseen ja retkeilemme sitten ympäri Ahvenan +saaristoa._ + + +Puustellini maat olivat vuokralla ja huoneista piti huolta muuan vanha +vaimo, joka jo edeltäjäni aikana oli asunut talossa. Hän hankki kylältä +naisen vaatteet Riikalle, joka halusi mitä pikimmin päästä venäläisen +rakuunan puvusta. Ja täytyypä tunnustaa, ettei muutos minustakaan +tuntunut vastenmieliseltä, kun Riika naisen asussa ilmestyi keskellemme. + +Oleskelumme Hallelassa oli vaaranalaista, sillä jo seuraavana päivänä +saimme kuulla erään vihollisjoukon olevan matkalla Sauvoonkin. Lähdimme +siis heti liikkeelle ja ratsastimme Karunaan, jossa vietimme yön eräässä +Krokelankylän talossa. Mutta kuten seuraavana päivänä saimme kuulla, oli +venäläisten ylipäällikkö lähettänyt ympäri lääniä ja muun muassa +tännekin kiertokapulan, jossa kansalle julistettiin, että kaikilta, +jotka vain suojelevat ja ruokavaroilla auttavat suomalaisia sotilaita ja +partiomiehiä, poltetaan armotta talot sekä viedään vaimot ja lapset +Siperiaan. Täällä saimme myöskin kuulla, että vihollinen oli uudelleen +asettunut Turkuun, jossa kerrottiin majailevan joukon kolmattakymmentä +tuhatta venäläistä. + +Kun kylän asukkaat näyttivät meidän vuoksemme olevan hyvin levottomia, +päätimme pitempään viipymättä jättää tämänkin paikan. Paimionselkä oli +vasta edellisenä yönä jäätynyt ja kaikki pitivät vaarallisena kulkea +siitä yli, varsinkin hevosilla. Kun matkamme määränä oli Ahvenanmaa, +jonne maaherra Stjernstedtkin oli paennut ja kun sillä taipalella emme +hevosia voineet kuljettaa, luovutimme me niistä kaksi talonisännälle. +Mutta kolmannella oli meidän yritettävä kuljettaa rahoja tuonnemmaksi +saaristoon. Talosta saimme hevosten hinnaksi reen, johon sälytimme +rahakääröt. Ja niin lähdimme sitten illan tullen uhkarohkealle retkelle +parin virstan levyisen selän yli Paraisiin. + +Kaikki kolme kuljimme jalkaisin edellä, noin parin sylen päässä +toisistamme kantaen olallamme pitkiä seipäitä. Juho talutti hevosta, +kulkien niin kaukana edellä kuin ohjakset suinkin yltivät. Jää allamme +notkui, ritisi ja paukkui meidän juostessamme vastaista rantaa kohti. +Keskellä selkää osoittautui jää vieläkin ohuemmaksi ja yht'äkkiä kuului +takanamme tavallista kovempi rasahdus. Hevosen alla oli jää pettänyt ja +se oli rekineen vaipunut veteen. Meidän seipäillä auttaessamme koetti se +pyrkiä uudelleen jäälle, mutta se lohkesi aina sen alla. Kun itsekin +olimme joka hetki vaarassa, täytyi meidän luopua nääntyneestä hevosesta, +joka kallisarvoisine kuormineen pian vaipui syvyyteen. + +Jatkoimme taas juoksuamme ja pääsimme kovan jännityksen jälkeen +kunnialla rantaan. Paraisista jatkoimme yhtä mittaa matkaamme Korpoon +Kalaisiin, jossa yövyimme luotsitaloon. Täältä lupasi eräs luotsilaivuri +viedä meidät veneellä Ahvenanmaalle. Pidin häntä sen vuoksi koko yön +ajan hyvänä tarjoillen hänelle mitä hyvää suinkin oli saatavana. Mutta +aamulla, kun olisi tullut lähteä matkalle, olikin hän kadonnut +jäljettömiin. Sellainen heittiömäinen epäluotettavuus sai minut vihan +vimmoihin, ja temmaten molemmat pistoolini menin minä toisten +luotsimiesten luo ja ärjäisin: + +»Sillä tavallako te kohtelette kuninkaallisen majesteetin palvelijoita, +jotka panevat henkensä alttiiksi isänmaansa puolesta? Jollette paikalla +laittaudu kuljettamaan meitä eteenpäin, niin saatte tekemistä kanssani!» + +Luotsit säikähtyivät pahanpäiväisesti ja kaksi miestä lähti kohta +viemään meitä eteenpäin saaristoon. Meidän oli lykättävä venettä +edellämme, kunnes pääsimme avoveteen. + +Tultuamme Korpoon virralle huomasin siellä kiinni jäätyneen aluksen. +Tiedustellessani, kenen se oli, ilmoittivat luotsit sen kuuluvan +maaherra Stjernstedtille ja olevan lastattuna viljalla sekä muilla +ruokatavaroilla. Hetkisen tuumittuani päätin kuljetuttaa sen, maksoi +mitä maksoi, avovedelle, joka alkoi noin virstan päässä, sekä purjehtia +sillä Ahvenaan. Sillä täällähän se saattoi milloin hyvänsä joutua +vihollisen saaliiksi. + +Komensin siis toisen luotseista hakemaan kylästä lisää miehiä sekä +tarpeellisia työkaluja. Tunnin verran odoteltuamme saapuikin kolme +miestä varustettuina kirveillä ja tuurilla. Irroitimme nyt jaalan jäistä +ja toisten murtaessa sille uraa kiskoivat toiset sitä köydestä +eteenpäin. Viisi tuntia hiki hatussa työskenneltyämme pääsimme vihdoin +avoveteen. Komensin nyt miehet hankkimaan alukselle tarpeellisen +taklauksen, ja kun kaikki oli kunnossa, lähdimme purjehtimaan ja +annoimme tuulen määrätä suuntamme Köökariin, jonne saavuimme seuraavana +päivänä. + +Jätin aluksen tänne talvehtimaan muutamaan turvalliseen poukamaan ja +itse jatkoimme kalastajaveneellä matkaa Föglööhön, jossa kuulin kapteeni +Möllerin miehineen majailevan Stentorpan kartanossa. Siellä tapasin +ihmeekseni vänrikki Sahlmaninkin, joka oli, samoinkuin minäkin Ahokkaan +kanssa, kulkenut monia seikkailuja kokien Turkuun ja sieltä tänne +Ahvenanmaalle, missä hän nyt oli Möllerin joukkokunnassa. + +Viimemainittu mukanamme purjehdimme Föglööstä Ahvenan manterelle +Saltviikin pitäjään, jossa maaherra Stjernstedt majaili Hagan +kartanossa. Annoin täällä maaherralle tarkan raportin kaikista +viimeaikaisista toimistani ja retkistäni sekä mitä olin saanut tietooni +vihollisen hankkeista. Sen päästin Korpoosta ottamani miehistön +kotimatkalle ja pyysin itselleni parin viikon virkalomaa voidakseni +saattaa Riikan Tukholmaan. Maaherra myönsikin virkaloman ja kolmisin +lähdimme Ekkerööhön pyrkiäksemme sieltä meren yli. Riika olisi muuten +kaikin mokomin tahtonut jäädä tänne jakaakseen minun kanssani kaikki +seikkailut ja vaarat, mutta siihen en voinut mitenkään suostua. + +Ekkeröössä tapasimme eversti Jakob Grundellin, joka palasi Tukholmasta. +Hän tiedusteli minulta Suomen kuulumisia ja vaati minua sitten kanssansa +takaisin maaherran luokse. Kun ylipääsykin näytti toistaiseksi +vaikealta, päätin seurata häntä takaisin itään päin. Otettuani hellät +jäähyväiset Riikalta, jonka jätin erääseen taloon siksi, kun jälleen +saisin tilaisuuden tänne palata ja saattaa hänet Tukholmaan, lähdin +herra everstin ja Juhon kanssa matkalle. + +Hagaan tultuamme oli maaherra lähdössä Kumlingeen. Liityimme samaan +matkaan ja tulimme seuraavana päivänä mainitulle saarelle. Täältä +komennettiin minut Turun saaristoon tiedusteluretkelle, mutta kelirikon +takia täytyi minun lähes kuukauden päivät makailla joutilaana Kumlingen +nimismiehen talossa. + +Vasta tammikuun 12:ntena päivänä pääsin lähtemään liikkeelle ja kuljin +Juhon sekä majoitusmestari Kustaa Gisselkorssin kanssa Houtskariin. Oli +sunnuntaipäivä ja jumalanpalveluksen aika, kun tulimme Houtskarin +kirkolle, jonka vuoksi menimme kuulemaan pastori Muntinin saarnaa. +Kirkosta tultuamme ympäröi meidät joukko Hönsnäsin kylän talonpoikia, +jotka alkoivat meitä haukkua ja panetella ärsyttäen lopuksi muutkin +seurakuntalaiset meidän kimppuumme. Kun sanat eivät heitä vastaan +auttaneet, sieppasin minä kiukuissani yhden mukanamme olevista +kranaateista ja iskin sen kirkkomäkeen. Se räjähti ja suinpäin pakenivat +talonpojat yksi sinne, toinen tänne. Mutta me lähdimme rauhassa +tiehemme. Vierailtuamme papin luona ajoimme illalla hänen hevosellaan +Saverkeitin saarelle, missä menimme erääseen taloon pyytämään yösijaa. +Isäntä vastasi röyhkeästi, ettei hän uskalla kaikenlaisia maankiertäjiä +taloonsa ottaa. Ajoin silloin isännän ja kaiken hänen väkensä paljain +jaloin ulos pihalle. Yöksi emme taloon kuitenkaan jääneet, vaan ajelimme +sinä yönä läpi puolen pitäjää ja palasimme sitten pappilaan. + +Seuraavana päivänä sain kuulla, että pitäjäläiset olivat koonneet +paloveroksi venäläisille 363 kupariplootua, joita säilytettiin kirkossa, +kunnes he veisivät ne Turkuun. Lähetin nyt kiertokapuloita liikkeelle ja +kutsuin pitäjäläiset koolle. Kun heitä seuraavana päivänä saapui +miehissä kirkolle, pidin heille puheen ja osoitin, mikä kavala sotajuoni +tuossa vihollisen paloverojutussa piili. Sillä maksettuaan venäläisille +veroa joutuisivat he tavallaan alamaisen suhteeseen, jolloin vihollinen +kyllä osaisi heidän niskoilleen sälyttää toisen toistaan raskaamman +rasituksen. Puhuessani käytin vertauksena viiniä, joka kyllä aluksi on +makeata ja suloista, mutta huomaamatta viekin nauttijaltaan järjen +päästä ja jalat alta. Muistutin heille myöskin sitä uskollisuudenvalaa, +jonka he olivat kuninkaalleen vannoneet ja mihinkä se heitä velvoitti. + +Tämän jälkeen tein heille seuraavan ehdotuksen. Kirjoittaisin heidän +puolestaan Turkuun ruhtinas Galitzinille ja pyytäisin häntä lähettämään +pienen saattojoukon hakemaan rahoja, koska he (seurakuntalaiset) eivät +suomalaisten sissien takia muka itse uskaltaisi niitä tuoda. Lupasin +lyödä saattojoukon ja ottaa rahat sekä antaa niistä puolet takaisin +pitäjäläisille itselleen ja toisen puolen pitää itse tovereineni. +Talonpojat suostuivatkin tähän ehdotukseen. + +Mutta jo seuraavana päivänä, juuri kun minun piti laittaa matkaan +Galitzinille menevä kirje, kokoontuivat talonpojat jälleen kirkolle, +ottivat rahansa kirkosta ja käskivät meidän paikalla korjata luumme +pitäjästä tai muuten kutsuisivat he venäläiset meidän niskaamme. +Suurinta suuta piti eräs Jakob Erson Houtskarin Koivusaaresta +rehennellen muun muassa näin: + +»Yksistään meidänkin kyläläisissä on miehiä lyömään käpälämäkeen vaikka +viisikymmentä suomalaista sotamiestä, ja sinä tulet tänne muutaman +miehesi kanssa meitä komentelemaan!» + +Heti, kun hän oli päästänyt suustaan nämä sanat, viritin minä muskettini +hanan ja karjaisin hänelle: + +»Paikalla polvillesi ja lue isämeitä, sillä sinä olet kuoleman oma!» + +Jollei hän vitkastelematta olisi tehnyt niinkuin käskin, olisin varmasti +ampunut. Mutta nyt annoin minä sen sijaan hänelle musketin perällä +muutamia iskuja. Sen jälkeen otin heidän rahansa ja vein ne takaisin +kirkkoon. Pelästyksissään lupasivat silloin pitäjäläiset olla minulle +uskollisia. Sitä vastoin pyysivät he, etten heidän pitäjässään kävisi +venäläisten kimppuun luvaten puolestaan toimittaa minulle heti tiedon, +milloin venäläisiä minun täällä ollessani ilmestyisi paikkakunnalle, +että minä ajoissa tietäisin laittautua tieheni. + +Tämä sopimuksemme ei kuitenkaan kestänyt kuin pari päivää. Sillä kun +Nauvossa käytyäni olin paluumatkalla ja tulin Houtskarin pitäjän +Kivimaan saarelle, kuulin muuatta taloa lähestyessämme kyytipojalta, +että taloon oli kokoontunut kokonainen joukkue miehiä, jotka aikoivat +ottaa minut kiinni ja jättää venäläisten käsiin. Pysäytin hevosen tielle +lähelle taloa, ja kun pihalla näin muutamia miehiä, huusin heille, että +tässä minä olen, pankaa nyt päätöksenne toimeen. Silloin lähti joka +sorkka yksitellen tai pienissä ryhmissä tiehensä. Mutta minä menin +sisälle ja pidin isännälle ankaran rippisaarnan käskien hänen ilmoittaa +pitäjäläisilleen, että jos he laittavat esteitä tai koettavat +vahingoittaa meitä, joiden tulee välittää tietoja Ahvenanmaalle ja +Tukholmaan, niin olen mies hävittämään heidän kotinsa ja kontunsa maan +tasalle. + +Tämän jälkeen ei kukaan uskaltanut asettua enää minua vastaan. Oleskelin +sitten edelleenkin koko talvisydämen täällä Turun saaristossa, kävin eri +suunnilla tiedusteluretkillä, uskaltautuen joskus manterellekin aivan +Turun lähistöön, ja lähettäen ahkeraan raportteja Ahvenanmaalle. +Kyyti- ja ruokarahoiksemme saimme Ahokkaan kanssa tältä talvikaudelta +ainoastaan 30 karoliinia kuparissa. + + * * * * * + + + + +KYMMENES LUKU. + +_Jatkuvia risteilyjä ja seikkailuja saaristossa._ + + +Maaliskuun alkupäivinä päätin Ahokkaan kanssa eräänä sunnuntaiaamuna +käyttää mainiota keliä hyväksemme ja pistäytyä Iniön saareen +nähdäksemme, oliko sillä suunnalla vihollisia. Parissa tunnissa ajoimme +tuon kolmattapenikulmaisen taipaleen Houtskarista Iniöön ja olimme +perillä kirkonkylässä juuri kun kansaa alkoi kokoontua Herran +huoneeseen. Pysähdyimme kirkon luo ja rupesimme puhuttelemaan muutamia +miehiä, jotka hyvin ynseästi ja karsastellen antautuivat kanssamme +jutteluun. Mutta silloin ajaa karautti kirkkomäelle muuan mies +Kolkalankylästä, joka on samannimisellä saarella vastapäätä kirkkoa, +noin kolmen tai neljän virstan päässä siitä. Hän kertoi kylään eilen +illalla Taivassalosta päin tulleen erään venäläisen vänrikin +kahdentoista sotamiehen kanssa, jotka olivat ryöstelleet taloissa ja +harjoittaneet kaikenlaista väkivaltaa. + +»Lähdemme paikalla sinne», sanoin minä Juholle, »ja teemme selvän +rosvoista. Vai onko sinussa, Juho, miestä yrittämään peliä kaksi +kolmeatoista vastaan?» + +»Tuota, sopiihan sitä ainakin yrittää», vastasi Juho ja ryhtyi +hevostamme irroittamaan. + +Mutta silloin huusi joku väkijoukosta: + +»Tuolla ne tulevat!» ja viittasi Kolkansaarta kohti. + +Siellä näkyi todellakin kahden karin välissä kahdeksan hevosta liikkuvan +kirkolle päin. Kussakin reessä istui mies tai pari ja auringonvalossa +välähtelevistä aseista päättäen olivat he juuri Kolkalla mellastaneita +venäläisiä. + +»He näkyvätkin olevan siksi kohteliaita, että tulevat itse meidän +luoksemme», sanoin minä Juholle; »sitä parempi, että saamme täällä +noiden ynseiden saarelaisten nähden suorittaa tilimme heidän kanssaan.» + +Kirkon alapuolella rannassa oli aittoja ja venevajoja, joiden välitse +Kolkasta tuleva talvitie nousi kirkkomäelle. Laskeuduimme Juhon kanssa +sinne ja asetuimme väijyksiin erään aitan suojaan. Määräsin Juhon +ottamaan kirveen käteensä ja heti, kun ensimmäinen hevonen tulisi +näkyviin, lyömään siltä luokan poikki. Kuorma jäisi siten paikalleen ja +tukkisi tien, jolloin me kursailematta kävisimme vihollisten kimppuun +solassa. + +Jäältä kuului jo reenratinaa ja sotamiesten pulitusta. Kansanjoukko oli +levottomana ryhmittynyt ylös kirkon juurelle. Ensimmäinen kuorma tuli +esiin solasta ja paikalla hyökkäsi Juho hevosen luo ja rusahutti +voimakkaalla lyönnillä luokan poikki, niin että aisat solahtivat maahan. +Melkein samaan aikaan teki minun miekkani lopun vänrikistä ja yhdestä +sotilaasta, jotka istuivat ensimmäisen kuorman päällä. Tuskin kerkesivät +jäljessä tulevat vielä käsittää, mitä oli tekeillä, ennenkuin minä +siirsin miekkani vasempaan käteen ja tempasin oikealla vuorotellen +kummatkin pistoolini ja ammuin seuraavalla kuormalla olevat sotilaat. +Jälkimmäisten kesken syntyi ankara hämminki, he luulivat varmaan +suuremmankin voiman hyökänneen kimppuunsa ja peräyttivät kiireesti kolme +viimeistä kuormaa jäälle sekä lähtivät suin päin pakoon. + +Tyhjensimme nyt kumoon töyttäämällä nopeasti yhden kuormista, peräytimme +hevosen jäälle ja rekeen hypäten lähdimme täyttä karkua ajamaan heitä +takaa. Meillä olivat muskettimme vielä ladattuina ja päästyämme +lähemmäksi laukaisimme ne jälkimmäisellä kuormalla kyyröttäviä +venäläisiä kohti. Ainakin yksi heistä kierähti sätkytellen tien viereen. +Sillä aikaa kun uudelleen latasimme musketteja, syytivät venäläiset +kiireellä kuormainsa sisällön jäälle, jonka jälkeen he kykenivät +kaksinkertaisella vauhdilla pakoaan jatkamaan. Kun he lisäksi olivat nyt +jo sen verran typerryksestään tointuneet, että alkoivat ammuskella meitä +kohti, näimme parhaaksi keskeyttää takaa-ajomme ja ryhtyä saalista +korjaamaan. + +Saimme kaikkiaan viisi hevosta rekineen sekä kahdeksan kuormallista +tavaraa, jotka oli ryöstetty ympäri kyliä ja jotka jaoimme takaisin +omistajilleen. Mutta hevoset pidimme itse. Saarelaisissa syntyi tämän +jälkeen meitä kohtaan siksi suuri pelko ja kunnioitus, etteivät he +yhdessäkään kylässä osoittaneet ynseyttä meitä kohtaan. + +Jo seuraavana päivänä palasimme Iniöstä Houtskariin, jossa lahjoitin +kaksi anastamistamme hevosista pastori Muntinille, niin että hän niiden +avulla pääsi perheineen pakenemaan Ahvenanmaalle. Oleskelu Houtskarissa +kävikin päivä päivältä vaarallisemmaksi, sillä yhä enemmän vihollisia +alkoi ilmestyä saarille. Sen vuoksi päätin minäkin vetäytyä toistaiseksi +Kumlingeen. + +Kun eräänä kuutamoisena iltana Juhon kanssa ajelimme Kihdin yli +mainittua saarta kohti ja minä reen perässä loikoillen hyräilin muuatta +virrenvärssyä sekä kaihomielin muistelin Riikaa, kiintyi katseeni +korkeimmalla taivaanlaella näkyvään, harvinaisen kirkkaaseen +tähtisikermään, joka muodosti selvästi kaksinkertaisen C:n. Päätin +mielessäni sen olevan ennustuksen siitä, että minä saisin kerran vielä +armon suullisesti puhella hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa kanssa, +joka vielä tätä nykyä oleskeli Benderissä Turkinmaalla[2]. Tämä +toteutuikin sitten kolmen vuoden päästä, jolloin minulla oli onni +keskustella Hänen Majesteettinsa kanssa Lundissa. + +Pitkiä lepoja en ole koskaan elämässäni saanut nauttia, enkä oikeastaan +ole kauan viihtynytkään yhdessä kohti, varsinkaan toimettomana pysyen. +Kumlingessa olin ollut ainoastaan pari päivää, kun eversti Böckler, joka +nyt oli lähimpänä esimiehenäni, komensi minut tiedusteluretkelle +Brändöön ja Ã…fvan saarille, jotka ovat noin puolitaipalessa Kumlingen ja +Kustavin eli Kivimaan välillä. Lähdin tällä kertaa yksinäni matkaan ja +lähetin Ahokkaan Ekkerööhön viemään Riikalle kirjettä sekä vähän rahoja, +jotta hän voisi taloon maksaa ylöspitonsa. + +Brändöössä ja Ã…fvassa ei ollut vielä sinne tullessani vihollisia, mutta +joka hetki saarelaiset heitä odottivat Houtskarista tai Iniöstä käsin. +Ã…fvalaiset olivat kylänsä lähellä olevalle korkealle kalliolle +rakentaneet suuren rovion, jonka luona oli yötä päivää vartija. Heti kun +vihollinen tulisi näkyviin, oli rovio sytytettävä palamaan, että kaikki +saaren asukkaat tietäisivät pitää varansa. Olin vasta muutaman tunnin +oleskellut mainitulla saarella ja ryhdyin erään talon pirtin pöydällä +laatimaan kirjettä eversti Böcklerille täkäläisistä kuulumisista, kun +talon palvelustyttö hyökkäsi sisälle ja huusi: »Viholliset!» + +Silmäsin ikkunasta ulos ja näin noin pyssyn kantaman päässä parisataisen +joukon kasakoita ja rakuunoita lähenevän kylää. Ehtimättä korjata edes +mustepulloani ja päällystakkiani syöksyin ulos ja juoksin talojen +suojassa ylös vartijavuorelle. Kaksi vartijana olevaa saarelaista istui +täällä kaikessa rauhassa päivälekolla viimeistellen tekemiään lusikoita, +kauhoja ja ämpäreitä. Iskin viivyttelemättä tulta ja sytytin rovion +palamaan. + +Mutta viholliset olivat kohta huomanneet savun ja arvanneet, mitä sillä +tarkoitettiin. Kun olin tervakset saanut kunnollisesti syttymään ja +nousin seisoalleni, näin joukon kasakoita kapuavan kiireesti ylös +kalliolle. Ensimmäisen heistä, joka juuri hyppäsi kalliolle, lävistin +miekallani ja syöksyin sen jälkeen toista rinnettä alas jäälle, jonne +päästyäni lähdin kuulain korvieni ympärillä vinkuessa juoksemaan minkä +jaloistani pääsin. Taakse vilkaistessani näin kasakkain repivän puita +alas roviosta ja sammuttavan, mitä minä olin saanut syttymään. + +Juoksin sitten yhtä menoa noin kolmisen penikulmaa ja pääsin +onnellisesti Enklingen saarelle. Siellä oleilin pari päivää ja päätin +uudelleen lähteä kurkistamaan, kuinka asiat olivat Brändöön puolella +kehittyneet. Mutta noin puolitaipalessa näin erään karin takaa +neljättäsadan miehen suuruisen venäläisjoukon marssivan vastaani +arvatenkin matkalla Ahvenanmaalle. Tein siis oitis kokokäännöksen ja +lähdin juoksemaan. Ohjasin tällä kertaa suuntani Kumlingeen, josta +toimitin kiireesti kirjeen eversti Böcklerille Wargataan, missä hän oli +leirissä sotamiesten ja ahvenalaisten talonpoikain kanssa. Mutta jo +seuraavana päivänä ilmestyi vihollisia Kumlingeenkin ja minun täytyi +yhdessä kenttävääpeli Matti Jöökin komennossa olevain etuvartijain +kanssa peräytyä Ahvenanmaalle. + +Minulle ei jäänyt aikaa käydä Riikaa tervehtimässä, sillä kohta +Wargataan tultuani komennettiin minut tiedustelulle takaisin Kumlingeen, +minne arvatenkin oli vetäytynyt sekin joukkokunta, joka oli tullut minua +vastaan merenjäällä. Saatuani hevosen, joita silloin muuten oli hyvin +vaikea Ahvenanmaalta tavata, lähdin siis ratsastamaan Teilin selän yli. + +Tultuani Kumlingen saaren läheisyyteen huomasin, että viholliset olivat +pitkin rantaa asettaneet etuvartijoitaan. Ei siis ollut maalle +yrittämistäkään. Sen sijaan ratsastin pitkin rannikkoa pohjoiseen päin, +pysytellen koko matkan noin neljännespenikulman päässä rannasta. Saaren +pohjoiskärkeen tultuani jatkoin ratsastustani Enklingeen, jonne saavuin +myöhään illalla. + +Maalle tultuani sidoin hevosen metsään ja lähdin jalan hiipien kylään +nähdäkseni, oliko siellä vihollisia. Mutta kylä tuntui olevan aivan +autio. Palasin silloin noutamaan hevostani, jonka vein muutaman talon +tyhjään talliin ja koperoin parven nurkista heinänjätteitä sen eteen. +Menin sen jälkeen tupaan, joka sekin oli asukkaista tyhjä, mutta jossa +vielä tuntui hiukan lämmintä. Huolimatta edes tulta virittää riisuin +viittani ja heittäydyin penkille pitkäkseni, sillä olin tuiki +väsyksissä. + +Kun muutamia tunteja nukuttuani nousin aamun sarastaessa, huomasin +muurin vieressä verisen miehen ruumiin ja toisen pöydän jaloissa tuvan +perällä. Täällä oli siis vihollinen elämöinyt edellisenä päivänä ja minä +olin tietämättäni viettänyt yöni heidän uhriensa seurassa. + +Löytämättä juuri mitään syötäväkseni lähdin oitis ratsastamaan takaisin +Kumlingea kohti. Tällä kertaa ei vihollisen vartijoita näkynyt ainakaan +pohjoisrannalla, joten minä pääsin onnellisesti maalle. Hevoseni sidoin +tiheään viidakkoon ja lähdin itse nelinkontin ryömimään kylää kohti. +Neljännespenikulman sillä tavoin kuljettuani kohtasin pensaikossa +toisenkin nelinkontin kulkijan. Se oli muuan vanhanpuoleinen mummo, joka +ennen vihollisten tuloa oli sullonut kalleimman omaisuutensa kirstuun ja +piiloittanut sen tänne viidakkoon. Ryömimme yhdessä mummon +piilopaikalle, mutta vihollinen oli löytänyt tiensä sinnekin ja vienyt +aarteet muassaan. + +Saatuani samalta vaimolta kuulla, että viholliset varustautuivat parasta +aikaa lähtemään pois kylästä, konttasin sen jälkeen kylän yläpuolella +olevalle vuorelle. Sieltä tarkastelin sitten kaikessa rauhassa pois +marssivaa vihollista. Kun kylä oli tyhjentynyt kutsumattomista +vieraistaan, laskeuduin alas ja menin postimiehen talolle, jossa olin +asunut. Ennen lähtöäni olin täällä kätkenyt tallitunkioon puolentuopin +tinapullon, jossa oli hiukan rahoja. Sen kaivoin nyt esiin lantakasasta. +Samaan tunkioon oli muuan talossa asuva kalastaja kätkenyt myöskin +rahansa, kaikkiaan viisikymmentä plootua kuuden taalerin kappaleissa. +Mutta venäläiset olivat penkoneet tunkiota ja vieneet joka ainoan hänen +rahoistaan vaikka eivät minun tinatuoppiani olleetkaan löytäneet. + +Tämän jälkeen ratsastin takaisin eversti Böcklerin luo, joka juuri oli +vetäytymässä Wargatasta Kastelholmaan, mutta pysähtyi minun tultuani +entiseen asemaan. Vaivojeni ja kokemaini vaarain palkkioksi antoi +eversti minulle kaksi dikatoonia. Sen jälkeen sain matkustaa Riikan +luokse Ekkerööhön. Tapasin hänet terveenä, mutta muuten hyvin +ikävissään. Oleskelin sitten hänen luonaan aina huhtikuun puoliväliin +saakka, jolloin minun oli uudelleen lähdettävä vaarallisille retkilleni. + + * * * * * + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + +_Jälleen Suomen manterella, jossa me Ahokkaan kanssa hiivimme +vihollisten päämajaan._ + + +Oli mitä ihanin päivä toukokuun lopulla. Kevät oli tänä vuonna tullut +verraten varhain ja kauniita ilmoja oli kestänyt vapunpäivästä asti. +Tuomet ja pihlajat olivat täydessä kukassa ja päivänpaisteessa +uiskenteleva metsä oli täynnä lintujen laulua. + +Tänä ihanana päivänä nähtiin Uudeltamaalta Turkuun johtavaa tietä pitkin +laahustelevan kaksi kurjaa olentoa. Edellä lynkkäisevä mies oli +silmäpuoli ja kyssäselkä, jonka läjään painuneet hartiat olivat lisäksi +vinot, niin että toinen olkapää oli toista tuntuvasti ylempänä. Hän +talutti kepillä jäljessään umpisokeata miestä, joka kulki epävarmoin ja +horjahtelevin askelin. Aina kun edestä- tai takaapäin kuului ratasten +räminää, vetäytyi hän kauas tiepuoleen ja tuijotti sokeilla silmillään +suu auki sekä hyvin pelästyneen näköisenä ohi ajaviin. Kumpikin oli +puettu risaisiin vaatteisiin ja sokealla oli selässään säkkikulu. + +Mutta jos näitä kurjia otuksia olisi lähemmin tutkittu, olisi kummankin +housuista löytynyt pari vaarallista tukulaa, joita ruotsalainen sanoo +nimeltä fyrboll. Päästessään huomaamatta jonkin vihollisten +varastohuoneen luo saattoi sokea avata äkkiä silmänsä ja kyssäselkä +oikaista hartiansa, jolloin he nopeasti iskivät tulen palloihinsa ja +viskasivat ne rutikuivalle katolle tai työnsivät kivijalan aukosta +lattian alle, jatkaakseen sitten yhtä kurjina rampoina vaivalloista +matkaansa. Sillä sauvalla talutettava sokea ei ollut kukaan muu kuin +minä, venäläisten kaikkialla etsiskelemä kenttävääpeli Tapani Löfving. +Ja minua taluttava silmäpuoli kyssäselkä olisi lähemmin tarkastettaessa +piankin tunnettu minun totiseksi ja mälliä pureskelevaksi toverikseni +Juho Ahokkaaksi. + +Kuten sanottu, lepäilin morsiameni luona Ekkeröössä aina huhtikuun +puoliväliin, jolloin päällystöltäni sain käskyn lähteä Suomen manterelle +vakoilemaan. Kuljimme yhdessä Ahokkaan ja vänrikki Sahlmanin kanssa +saariston halki Kemiöön ja sieltä Vänön saarelle, jossa sairastuin +vilutautiin. Makasin sitten horkan kourissa aina toukokuun puoliväliin +saakka, jolla aikaa Juho piti minusta uskollista huolta. Toivuttuani +sousimme sitten veneellä Tenholaan, josta kuljimme Kosken tehtaalle. +Siellä tapasin entisen rykmenttitoverini, kersantti Gutzeuksen, joka +liittyi meidän seuraamme. Kuljimme sitten edelleen Perniöön päin, +tapasimme tiellä kolme vihollisen rakuunaa, joista yksi jäi henkeään +vaille ja toiset lähtivät käpälämäkeen jätettyään ensin meille +kuljetettavanaan olevat rahat. Niistä tuli meille mieheen viisikymmentä +taaleria venäjän rahassa. Sen jälkeen päätin Ahokkaan kanssa pistäytyä +Turussa ottamassa selkoa oloista vihollisen päämajassa. Hankimme +Perniössä päällemme nämä vaaterisat, Juhon hartioihin tehtiin +vaatekääröstä kyssa, minä ummistin silmäni, Juho toisensa ja niin +lähdimme matkaan. + +Olimme jo toista päivää olleet taipalella ja kohdanneet useita +vihollisjoukkoja. Kaikki olivat päästäneet meidät kunnialla ohitseen, +vieläpä viskelleet kopeekan rahoja Juhon hattureuhkaan. Minun säkkiini +oli niinikään karttunut useita limpunkimpaleita. + +Illalla saavuimme Turkuun. Itse en uskaltanut juuri nimeksikään tehdä +havaintoja, mutta sen sijaan kuiskaili Juho minulle yhtä ja toista, +milloin vain sattui hyvä tilaisuus. Kiertelimme aluksi kerjäillen ympäri +kaupunkia. Melkoinen osa kaupunkilaisia, etupäässä alempaa porvaristoa, +oli palannut asumasijoilleen ja maalaisiakin näkyi rattaineen torilla. +Enin oli kaupungissa kuitenkin venäläisiä sotilaita, joita oli +sijoitettu melkein joka taloon. Siivo tai paremmin sanoen siivottomuus +oli tietysti sen mukaista. Hevosen lantaa, jätteitä ja monenmoista +törkyä kaikkialla. Viinaa näyttiin viljeltävän runsaasti ja kaupunkiin +oli ympäri maata kerääntynyt joukko kevytmielisiä ja kunniattomia +naisia, jotka pitivät täällä yhteyttä maansa vihollisten kanssa. +Ruhtinas Galitzin, joka esikuntineen ja hallintovirkamiehineen asusti +linnassa, koki sentään pitää yllä jonkinlaista järjestystä ja suojella +aseetonta kansaa pahimmalta väkivallalta, joten sodan kauhut eivät +koskaan Turun seuduilla muuttuneet niin kamaliksi kuin kauempana +sisämaassa. + +Illalla menimme Ahokkaan kanssa kauppias Kustaa Vithfootin avaraan +pirttiin ja pyysimme yösijaa. Pirtissä majaili kymmenkunta vihollisen +sotamiestä ja me saimme sijamme ovensuunurkassa. Kaivoimme säkistäni +leivänkannikoita ja aloimme syödä kalsuta, jolla aikaa minä pidin +korvani tarkasti auki kuullakseni sotamiesten keskustelua. He jutella +pulittivat kaikenlaista retkistään ja ryöstöistään, mainiten pari kertaa +minunkin nimeni, arvellen »Leving-hirtehisen» saaneen jo surmansa. +Kehuipa yksi heistä kerran haavoittaneensakin minua sääreen. Myöskin +sain kuulla, että tsaaria odotettiin piakkoin kaupunkiin saapuvaksi ja +että häntä varten oli saman talon kellariin varattu suuri joukko +ulkomaan viinejä. Muuan vanha sotamies, hiukan suomea mongertava sävyisä +partaniekka, tuli meitäkin puhuttelemaan kysellen, mistä kaukaa me +olimme ynnä muuta. Vastasimme olevamme Perniöstä ja saimme häneltä palan +painoksi kimpaleen keitettyä lihaa. + +Syötyäni asetuin pitkäkseni penkille ja aloin hetkisen kuluttua +valitella vatsaani, keppuroiden ja vääntelehtien penkillä. Yksi +sotamiehistä toi minulle silloin viinaryypyn. Hetkistä myöhemmin +hypähdin pystyyn, hapuilin kepin käteeni ja lähdin sotamiesten nauraa +hoilatessa kiireesti kämppimään ulos. Oli jo siksi pimeätä, että pihalle +tultuani uskalsin huoleti avata silmäni. Menin pihan perälle ja löysin +sieltä makasiinirakennuksen päästä suuren kivikellarin. Mutta sen ovi +oli lukittu raskaalla rautamäärlyllä ja suurella lukolla. Mieleni teki +kuitenkin kovin päästä sinne tutkimaan hänen tsaarillisen korkeutensa +viinivaroja. + +Kellarissa oli laudoista tehty vesikatto, ja koetellessani lautoja +huomasin niistä muutamain olevan varsin löyhässä. Irroitin niistä siis +varovasti kolme kappaletta paikoiltaan ja tunkeusin aukosta välikatolle, +jonka ilokseni huomasin olevan tavallisen eikä holvatun. Työnsin nyt +kaksin käsin multaa ja sammalia syrjään ja kiskoin sen jälkeen muutamia +aluslankkuja sijaltaan. Sen jälkeen pudottausin varovasti alas ja +huomasin joutuneeni todelliseen tynnyrien valtakuntaan. Iskin nopeasti +tulta ja sytytin taskussani olevan, taliin tahratun rihmanpalasen. +Laskin kellarissa olevan kaikkiaan kuusikymmentä tynnyriä, jotka +merkeistään päättäen sisälsivät mitä parhaimpia viinejä. Aloin nyt +vitkastelematta työni potkien tynnyreistä pohjat pois, niin että +tuoksuva sisällys tulvehti solisten lattialle. + +Olin jo särkenyt viisikymmentä tynnyriä ja ojensin juuri jalkani +potkaistakseni ensimmäistäkuudetta, kun kattoaukolta samassa kuului +äkäinen ja samalla kummasteleva kysymys: + +»Kakoi tshort tam v'lednike navodet--kuka paholainen siellä kellarissa +mellastaa?» + +Tuntui kuin sydämeni olisi pysähtynyt toiminnassaan. Mutta sitä kesti +vain silmänräpäyksen. Tiesin olevani auttamattomasti satimessa, jollen +ponnistaisi kaikkea kykyäni pälkähästä päästäkseni. Salamana välähtikin +pelastuksen tuuma päähäni ja minä annoin potkuun koukistuneen jalkani +kohdata tynnyrinpohjaa, jatkaen sitten umpimähkään potkimista ympäri +kellaria, äheltäen samalla venäläisiä lauseita: + +»Vain niin, lurjus, koreasti alallasi siinä! Kas siinä, roisto, ja siinä +ja siinä!» toistelin minä hakata mäikyttäen samalla itseäni nyrkillä +olkapäihin ja reisiin sekä päästellen aina sekaan kokonaan toisella +äänellä suomalaisia kirosanoja. + +»Mitä siellä on tekeillä?» kuului nyt äänekkäämpi kysymys aukolta. + +»Ach, prijatelj!» huudahdin minä venäjäksi ikäänkuin vasta nyt olisin +kuullut kysymyksen, »tule kiireesti avukseni, tsuhna hirtehinen täällä +varastamassa enkä minä yksin voi hänelle mitään. Joudu, ystävä, +valkeakin juuri sammuu!» + +Samalla painoin heikosti riutuvan rihmanpalan sammuksiin, jatkaen yhä +samaa rynnistelyä ja ähellystä. Ylhäällä oleva venäläinen tuntui +todellakin rupeavan laskeutumaan alas, kaiketi yhtä paljon viinin +tuoksun kuin seikkailunhalunkin houkuttelemana. Kohta, kun tunsin hänen +jalkainsa sattuneen tynnyreihin, karkasin hänen kimppuunsa ja kuristin +häntä kaksin käsin kurkusta, kunnes hän kellahti tynnyrien väliin. +Mursin nyt pimeässä hapuillen pohjat viimeisistäkin tynnyreistä, ettei +työni vain olisi keskeneräiseksi jäänyt, ja loikkasin sitten kiireesti +aukosta ulos. Pihalla ei näkynyt ketään ja nopeasti tukin kumpaankin +kattoon murtamani aukot. Otin sitten kepin käteeni ja vatsaani pidellen +sekä valitellen palasin takaisin pirttiin, ummistaen sitä ennen tietysti +tarkoin silmäni. + +Penkille asetuttuani keppuroin ja valittelin yhä äänekkäästi. +Sotamiehet, jotka olivat jo asettuneet makuulle, alkoivat kiroilla ja +haukuskella. Jatkoin vain ujellustani, kunnes eräs heistä tuli ja +tyrkkäsi minua kylkeen sanoen: + +»Mene matkaasi, senkin hirtehinen, eihän tässä saa untakaan silmiinsä!» + +Juhokin auttoi minua hätäillen jalkeilleni ja alkoi taluttaa ulos. Tätä +juuri olin odottanutkin ja pihalle päästyämme työnsin minä Juhoa sauvan +päällä mahdollisimman nopeasti porttia kohti, sillä olihan sotamies +kellarissa saattanut mennä ainoastaan tainnoksiin ja näin ollen nostaisi +hän piankin metelin. Ja vaikkei hän minua suinkaan ollut pilkkosen +pimeässä tuntenut siksi vatsaansa valittavaksi umpisokeaksi ukoksi, joka +vähän ennen oli ulos lähtenyt, oli meidän kuitenkin viisainta kaiken +varalta laittautua mahdollisimman kauas talosta. + +Kadulle tultuamme kuljimme kevätyön hämärässä eteenpäin Juhon kiskoessa +minua sauvallaan perässä ja minun vatsaani pidellessä, valitellessa ja +tuon tuostakin kompastuessa. Pari kertaa pysähdyttivät vartijat meidät, +mutta kun me kummallakin kertaa laskimme suustamme kokonaisen valitusten +tulvan siitä, kuinka meidät oli yökortteeristamme karkoitettu, käskivät +he meidän kiireimmiten painaltaa sinne, missä pippuri kasvaa. Sitäpä me +juuri hartaasti halusimmekin. + +Päivällä kaupunkiin tullessamme oli Juho tullin ulkopuolella nähnyt +kolme makasiineiksi muurattua rakennusta, joiden luona oli lastattu +jauhokuormia ja jotka olivat näyttäneet olevan täynnä kuleja. Tultuamme +niiden luokse emme ihmeeksemme keksineet vartijoita läheisyydessä +missään päin. Otimme nyt sytytyspallot nopeasti housuistamme, iskimme +niihin tulta ja pistimme yhden pallon jokaisen makasiinin nurkan alle. +Ryömimme sen jälkeen nelinkontin pitkin peltoja ojia myöten eteenpäin ja +pääsimme kunnialla Vähä-Heikkilän taakse metsään. Kiipesimme siellä +muutamalle kukkulalle ja näimme makasiinien olevan ilmitulessa. +Ympärillä vilisi sotamiehiä mustanaan, mutta heidän pelastusyrityksensä +ei vedettömällä paikalla voinut mitään merkitä. + +Tyytyväisinä lähdimme jatkamaan sen jälkeen matkaa ja saavuimme parin +päivän perästä onnellisesti takaisin Perniöön, josta lähetin ilmoituksen +päällystölleni Ahvenanmaalle. + + * * * * * + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + +_Muutamien seikkailujen jälkeen palaan Ahvenanmaalle, jossa teen +epätoivoisen ratsastusretken pelastaakseni morsiameni._ + + +Palattuamme siis edellisessä kerrotulta retkeltämme Perniöön yhtyi +meihin taas vänrikki Sahlman sekä muutamia muita kotiseudulleen +hajaantuneita entisiä sotilaita, joten meitä lopulta oli seitsenmiehinen +joukko. Retkeilimme sitten pohjoiseen päin ja saavuimme Tammelan +pitäjään. Täältä kaappasimme kenraali Robert Brucen lähettämän postin, +jota kaksi rakuunaa oli viemässä päämajaan. Sen jälkeen jouduimme +samassa pitäjässä taisteluun kuusikymmenmiehisen venäläisjoukon kanssa. +Siinä oli eräs välskäri rykmentin kirstun kanssa ja hänellä +saattojoukkona kahdeksankuudetta miestä erään luutnantin komennossa. He +olivat matkalla Hämeenlinnasta Turkuun päin. Saimme heidän tulostaan +kuulla pitäjän kappalaiselta Oxeniukselta, ja päätimme hyökätä tuon +lähes kymmenkertaisen vihollisjoukon kimppuun. + +»Kuinka monta niitä ypäjäläisiä olikaan, jotka sinä kerran +heinätalkoissa löit käpälämäkeen?» kysyin Juholta odotellessamme +vihollista erään avaran niityn laidassa Haaviston kylän alla. + +»Seitsemän», vastasi Juho vakavasti, lisäten heti perään +vaatimattomasti: »mutta minä olinkin silloin juuri parhaillaan +nousuhumalassa.» + +»Sepä se», sanoin, »nyt sinulla ei ole edes nousuhumalaa ja meidän olisi +yritettävä seitsemän kuuttakymmentä vastaan. Siinähän tulee vähän päälle +kahdeksan miestä yhtä vastaan. Mitäs arvelet?» + +»No, sittenpähän nähdään, jahka on yritetty», vastasi Juho +rauhallisesti. + +Kohta tämän sananvaihtomme jälkeen tuli vihollinen näkyviin. Annoimme +heidän marssia kohdallemme ja hyökkäsimme sitten hurraata huutaen +pitkässä rivissä päin vihollisen kylkeä. Ensi hämmästyksestä +toinnuttuaan ja nähtyään meidän harvalukuisuutemme, muodostivat +viholliset nopeasti rintaman meitä kohti ja ampuivat kolme +yhteislaukausta peräkkäin, niin että kaksikymmentä heistä laukasi +pyssynsä aina kerralla. Me heittäysimme pitkäksemme eikä meistä kukaan +edes haavoittunutkaan, paitsi että yksi kuulista hipaisi kersantti +Holmgrenin saappaanvartta. Karkasimme heti laukausten vaiettua pystyyn +ja hyökkäsimme eteenpäin. Vasta aivan lähellä pysähdyimme ja ammuimme +mekin vuorostamme yhteislaukauksen. Meidän muskettimme olivat ladatut +kolmella kuulalla ja vaikutus oli viholliselle sangen tuhoisa. +Toistakymmentä heistä kaatui ja jäljellä olevat joutuivat mitä suurimman +sekasorron valtaan. Mutta me hyökkäsimme miekoin ja pistimin +vitkastelematta heidän kimppuunsa. + +»Kyllä kelpaa!» huusin Juholle, nähdessäni hänen hartiavoimin huhtovan +ympärilleen kuin kaskenkaatajan. + +Taistelu oli pian päättynyt. Luutnantti, yksi aliupseeri ja +viisikymmentä sotamiestä jäi tielle virumaan. Ainoastaan välskäri pääsi +kahdeksan miehen kanssa pakoon meidän huolimatta heitä liioin ajaa +takaa. Saaliiksemme jäi rykmentin kirstu, kaikki heidän rensselinsä ja +viittansa sekä muutamia hevoskuormia sekalaista tavaraa. + +Taistelupaikalta poistuessamme tapasimme pastori Oxeniuksen, joka kysyi +minulta, montako miestä olin taistelussa menettänyt. Vastasin, etten +yhtään ainutta. Silloin lupasi hän ensi sunnuntain jumalanpalveluksessa +urkkijain huomaamatta kiittää Jumalaa, joka niin harvalukuiselle +joukolle oli antanut sellaisen voiton. + +Tämän jälkeen tuhosimme pienempiä rakuunajoukkoja Somerolla, Vihdissä ja +Lohjalla. Kuljimme sitten Tenholaan ja Hankoniemeen, jossa Ruotsin +saarilaivasto silloin oleskeli amiraali Vattrangin komennossa. Täältä +menin amiraalin määräyksen mukaan uudestaan tiedustelulle Turkuun. +Musketit ja kranaatit käsissä kävin tovereineni yösydännä Turussa, jossa +silloin majaili m.m. kaksituhatta kasakkaa. Aamulla saimme Naantalista +veneen, jolla saaristossa risteillen ja vihollisten kaleereja vakoillen +kuljimme Rymättylän, Nauvon ja Kemiön kautta takaisin Hankoniemeen, +josta laivasto sillä välin oli lähtenyt tiehensä minun ehtimättä antaa +amiraalille ilmoitusta. + +Täältä menin sitten Ahokkaan kanssa Perniönlahden perukkaan, josta +otimme Kosken tehtaan rautaproomun ja kuljimme sillä Vänön saarelle. +Sinne olimme keväällä jättäneet neljä hevosta. Sijoitimme ne nyt +proomuun, hankimme purjeet ja lähdimme viilettämään Ahvenanmeren yli +Tukholmaan, jonne saavuimme onnellisesti elokuun 10:ntenä päivänä. + +Täällä sain nyt kuulla, että se pieni joukko meikäläisiä, joka oli ollut +Ahvenanmaalla, oli vetäytynyt kokonaan Ruotsin puolelle ja että +vihollisia oli ilmestynyt Ahvenan manterellekin. Olin nyt kuin tulisilla +hiilillä ja tahdoin mitä pikimmin päästä sinne. Kärsimättömyydessäni +menin kreivi Tauben puheille, hän kun nykyjään oli Suomen asiain ylin +johtomies, ja hän komensikin minut Ahokkaan ja kahden sotamiehen kanssa +Ahvenanmaalle. + +Oli kuulas elokuun päivä, kun saavuimme Ekkeröön rantaan. Hyppäsin heti +maalle päästyäni hevosen selkään ja ajoin täyttä neliä siihen taloon, +jossa Riika asui. Portailla tuli talon emäntä minua vastaan ja Riikaa +kysyessäni purskahti hän itkuun. Aavistin heti mitä pahinta ja uudistin +kiivaasti kysymykseni. Minkä vaikeroinniltaan saattoi, selitti nyt +emäntä, että toissa päivänä oli tänne tullut yht'äkkiä pienoinen joukko +vihollisia, jotka olivat ryöstelleet taloissa ja vieneet Riikan vankina +mennessään. Muita vankeja eivät olleet ottaneet. Olivatko viholliset +rakuunoita vai jalkamiehiä ja kuinka paljon heitä oli, tiedustelin +edelleen. Heitä oli ollut vain kymmenisen miestä ja ainoastaan päällikkö +oli kulkenut ratsain. Viholliset olivat tulleet niin odottamatta taloon, +ettei Riika ollut ehtinyt mennä piiloon. Päällikkö oli katsonut häntä +pitkään ja alkanut sitten puhua venäjäänsä, johon Riika ei ollut +kuitenkaan mitään vastannut. Sitten oli päällikkö huonolla ruotsin +kielellä kysynyt emännältä, oliko Riika hänen tyttärensä, johon emäntä +oli myöntäen vastannut. Vai teidän tyttärenne, kyllä varmaankin, oli +päällikkö vastannut ilkeästi nauraen ja käskenyt sitoa Riikan kädet. +Ryöstettyään sitten mitä käsiinsä saivat ja murrettuaan kirstut ja +kaapit auki olivat he lähteneet tiehensä, kuljettaen keskellään Riikaa. + +»Sanokaa Löfvingille terveiseni ja että kuolen häntä muistellen ja hänen +puolestaan rukoillen», oli Riika pois vietäessä huutanut itkien +emännälle, joka omalta itkultaan ei ollut kyennyt mitään jäähyväisiksi +sanomaan. + +Saatuani nämä lamauttavat tiedot vaikertelevalta emännältä hyppäsin +uudelleen ratsulleni ja lähdin ajamaan itärannalle. Täällä kuulin +vihollisten myöhään toissa iltana kulkeneen salmen yli Hammarlandin +puolelle. Menimme vitkastelematta lautalla yli ja jatkoimme +tiedusteluja. Kaikkialla täälläkin oli tuo samainen joukko ryöstellyt ja +useat kertoivat heidän muassaan nähneensä vangitun nuoren naisen. He +olivat viettäneet yönsä Hammarlandin Näfsbyssä ja varhain eilen aamulla +jatkaneet matkaansa itään päin. Olivatko he menneet Jomalaan vai +Finströmiin päin, siitä emme saaneet tarkkoja tietoja. Käskin sen vuoksi +toverieni kulkea Jomalaan ja itse lähdin ratsastamaan Finströmiin. +Sundin kirkolla sitten yhtyisimme. + +Alkoi olla jo ilta ja hevoseni oli hyvin uuvuksissa. Mutta pakotin sen +nelistämään yhä eteenpäin. Iltapimeässä saavuin Finströmin kirkolle ja +kuulin tuon samaisen vihollisjoukon vankineen kulkeneen tätä tietä ja +jatkaneen matkaansa Saltviikiin. Mutta minun oli pakko ensin lepuuttaa +hevostani, ennenkuin kykenin takaa-ajoa jatkamaan. Saatuani sen talliin +ja hankittuani sille syötävää heittäydyin itse tuvanpenkille pitkäkseni. +Mutta unta en saanut koko yönä, vaan vääntelehdin kuin piinapenkissä. +Kenties saa Riika tälläkin hetkellä taistella kunniansa puolesta ja mitä +voi hän, siteissä oleva nainen, raakoja miehiä vastaan. Kuin painajainen +ahdistivat minua hänen terveisensä, että hän kuollessaan muistelee +minua. Miksi hän ajatteli kuolemaa? Aikoiko hän omin käsin riistää +elämän itseltään, jollei muutoin voisi kunniaansa säilyttää, vai tiesikö +hän karanneena sotilaana tulevansa ammutuksi? Emännän kertomuksesta +päättäen oli upseeri tuntenut Riikan, kenties hän oli juuri samasta +rykmentistäkin, jossa Riikankin oli täytynyt isänmaataan vastaan miekkaa +kantaa. Siinä tapauksessa, että hänet olisi tunnettu, oli hänellä +kaikista vähimmin odotettavana mitään hyvää viholliselta. + +Tällaiset ajatukset risteilivät koko yön polttavina päässäni ja tuskin +alkoi aamu hämärtää, kun nousin satulaan ja lähdin yli peltojen ja läpi +metsien kiidättämään suorinta tietä Saltviikiin. Täällä sain kuulla +vihollisen olleen eilen iltapäivällä ja lähteneen sitten Sundiin päin. +Kaikkialla valitettiin heidän ryöstelleen ja varsinkin päällikön +käyttäytyneen vallattomasti. + +Kun hevoseni oli hetkisen puhaltanut, lähdin samaa vauhtia jatkamaan +Sundin kirkolle, jossa olin jo tunnin päästä. Täällä oli jo +vihollisjoukko viettänyt yönsä ja lähtenyt aamulla itärannikolle päin. +Käskin kyläläisten ilmoittaa tovereilleni, jotka eivät vielä olleet +ehtineet Sundiin, että he tulisivat perässäni Sundskärin saarelle. + +Painoin sitten taas kannukset ratsun kylkeen ja olin vajaan tunnin +päästä Hultassa. Täältä olivat viholliset noin tunti sitten kulkeneet +Sundskäriin pakotettuaan erään talollisen viemään heidät jaalallaan yli. +Kun lahdella kylän alla näin keinuvan vielä kaksi jaalaa ja sain kuulla +toisen jaalan omistajan olevan kotona, menin oitis hänen luokseen ja +pyysin häntä viemään minut heti Sundskärin puolelle. Hän epäröi ja +asetti kaikenlaisia esteitä, mutta kun minä kärsimättömyydessäni panin +hänet lujalle, suostui hän vihdoin. + +Etelästä puhalsi navakka tuuli eikä kestänytkään kauan, ennenkuin minä +hevosineni nousin Sundskärin rannalle. Viskattuani jaalanomistajalle +kaikki mukanani olevat rahat painoin taas kannukset hevosen kylkeen ja +lennätin täyttä karkua Löföön taloja kohti. Tultuani ensimmäisen +portille näin pihalla kolme kantamuksilla varustettua venäläistä +sotamiestä sekä upseerin, joka juuri oli nousemassa hevosen selkään. +Tempasin paikalla toisen pistooleistani ja laukaisin sen lähimpään +sotamieheen, samalla kun hevosellani ajoin toisen nurin. Ennenkuin +kuitenkaan ehdin käydä upseerin kimppuun, painoi hän kannukset hevosensa +kylkeen ja lensi täyttä karkua toisesta solasta pakoon. Kolmas sotamies +viskasi aseet luotaan ja pyysi armoa. Hyppäsin satulasta ja ajoin hänet +hevoseni jalkoihin suistuneen toverinsa kanssa talliin, jonka oven +telkesin ulkopuolelta. Hyökkäsin sitten miekka ja pistooli kädessä +sisälle. Siellä oli vain pari kuolemaisilleen pelästynyttä naisihmistä, +jotka sanoivat kylässä olleen vain nämä neljä venäläistä. Vangitusta +naisihmisestä eivät he tienneet mitään. + +Palasin kiireesti pihalle, hyppäsin uudelleen satulaan ja lähdin ajamaan +upseerin jälkeen. Saavutin hänet lähellä Wargataa ja huusin hänelle +venäjäksi, että hän antautuisi. Hän vilkasi taakseen, pysäytti ratsunsa +ja huusi vastaan: + +»Katsotaanhan, kuka tässä antautuu!» + +Samalla ajoi hän täyttä neliä päin, heiluttaen miekkaansa. Laukaisin +pistoolini ja haavoitin hänen vasenta kättänsä. Mutta pistooliin olin +äsken kiireessä ladatessani pannut liian paljon ruutia, joten se +lauetessaan lensi ilmaan. Ennenkuin toista pistooliani ehdin ojentaa +vastustajaani kohti, kompastui ylen uupunut hevoseni ja kaatui +nurinniskoin, jolloin minun toinen jalkani jäi sen alle. Siinä asennossa +laukaisin nyt jäljellä olevan pistoolini aivan edessäni olevan +vihollisratsun rintaan, niin että se suistui polvilleen. Vastustajani +oli kuitenkin nopeammin jaloillaan ja oli vähällä ehtiä lävistää minut +miekallaan. Mutta viime hetkessä sain riuhtaistuksi jalkani irti, +kavahdin pystyyn ja miekkani sivaltaen torjuin uhkaavan piston. + +Säilämme halkoivat nyt ilmaa ja kalskahtelivat toisiaan vasten ainakin +neljännestunnin. Mutta lopulta alkoi vastustajani askel askelelta +peräytyä, heitti sitten yht'äkkiä miekkansa jalkoihini ja hoki takaperin +hyppien: »Pardon, pardon!» samalla kun hän viskasi eteeni suuren ja +täysinäisen rahakukkaron. Pistin miekkani tuppeen, menin hänen luokseen +ja ravistaen rinnuksista tiukkasin, missä vangittu nainen ja toiset +sotilaat olivat. Peloissaan kertoi hän vangin olevan jo matkalla +Kumlingeen. Noustuaan itse kolmen sotamiehen kanssa Sundskärin rannalle +oli hän pakottanut jaalamiehen vangin ja toisten sotamiesten kera +purjehtimaan yhtä painoa saaren pohjoispään ympäri Kumlingea kohti. Itse +hän oli tahtonut käydä vielä Sundskärin kylissä, mutta rahvasta peläten +oli pitänyt viisaampana lähettää vangin edellään Turkua kohti. +Kysymykseeni, mitä varten he olivat vanginneet turvattoman naisen, +vastasi upseeri varmasti tunteneensa hänet samaksi tytöksi, joka oli +ollut rakuunana hänen omassa rykmentissään, mutta sitten suomalaisten +sissien avulla päässyt karkuun. Jaalassa sanoi hän olevan viisi +sotamiestä ja yhden aliupseerin. + +Nämä tiedot saatuani nousin heti satulaan ja komentaen upseerin +juoksemaan sivullani lähdin ajamaan takaisin Löföön kylään. Tänne +tultuani telkesin upseerin saman talon saunaan, jossa hänen kaksi +sotamiestäänkin olivat vankeina. Kyläläisten käskin kaiken uhalla pitää +heistä vaarin siksi, kun toverini ehtivät tänne. Sen jälkeen tiedustelin +miestä, joka lähtisi kanssani purjehtimaan Kumlingeen. Kaikki pitivät +yritystä liian uskaliaana, sillä eteläinen oli kiihtynyt oikeaksi +myrskyksi ja meri kuohui valkeassa vaahdossa. Tiedustelin edes venettä, +että lähtisin sillä yksin matkalle, sillä alallani oli minun mahdoton +pysyä. Kukaan ei tahtonut venettänsäkään minulle luovuttaa. + +»Senkin naudat!» karjaisin minä vimmastuneena, »elätte meren keskellä, +ettekä tuon vertaa uskalla, kun omat silakkaverkkonne eivät ole +kysymyksessä. Mutta nyt minä menen rantaan ja valitsen sieltä parhaan +veneen itselleni. Jonka oma se on, saa korvauksen tuosta sekä veneensä +takaisin, jos Jumala suo matkani onnistua.» + +Niin sanoen viskasin upseerin rahakukkaron pihalle miesten jalkoihin, +huutaen vielä rantaan mennessäni: + +»Mutta älköön huoliko kukaan tulla minua estämään, jos mielii nahkansa +eheänä säilyttää!» + +Valitsin rannasta sen veneen, joka minusta näytti nopeakulkuisimmalta, +vyörytin siihen painolastiksi muutamia kiviä, asetin maston paikoilleen +ja parilla potkulla murrettuani oven eräästä ranta-aitasta etsin sieltä +purjeet ja tarpeelliset nuorat. Kun kaikki oli reilassa, työnsin veneen +vesille, vedin purjeen ylös ja peräsimen ääreen istuen lähdin Jumalan +nimeen tuolle vaaralliselle matkalle. + +Vene kiiti kuin valkosiipinen lokki aallon harjalta toiselle. Aurinko +oli laskullaan ja haikeamielisesti punersivat petäjät kuohujen keskeltä +kohoavilla kareilla. Löföönlahden suulle tultuani näin kaukana edessäni +vilahduksen purjeesta, joka kuitenkin pian häipyi karien suojaan. Vasta +lahdensuun sivuutettuani huomasin, kuinka ankara merenkäynti nyt +todellakin oli. Purteni vaipui välistä kuin syvään laaksoon tai hautaan, +jota joka puolella ympäröivät vesijyrkänteet, sinkoutuakseen jo +seuraavassa tuokiossa huimaa vauhtia ylös aallon harjalle. Silloin +painoi aina tuuli purjeen melkein veteen ja joka hetki oli vene vaarassa +täyttyä vedellä tai paiskautua kumoon. Oli Jumalan ihme, ettei sellaista +kuitenkaan tapahtunut, vaan uskomattoman nopeasti kiiti pursi +vahingoittumattomana eteenpäin. Läpimärkänä vaahdon pärskeestä istuin +teljolla hoitaen peräsintä ja purjenuoraa. Myrskyn pauhu ja vaahtopäiden +loputon vyöryntä taivaanrantaa kohti huumasivat omituisesti aistejani. +Keuhkoni täyttyivät voimakkaasta suolantuoksuisesta ilmasta, ja jos +Riikaa kuljettava jaala olisi nyt ilmestynyt eteeni, olisin ohjannut +veneen suoraan sitä kohti, syöksynyt miekka kädessä kannelle ja alkanut +keskellä tätä elementtien raivoa taistelun elämästä ja kuolemasta. + +Mutta aurinko oli jo laskenut ja meri alkoi uhkaavasti tummeta. Kaukana +en enää ollut Kumlingesta, mutta pimeässä minun olisi mahdoton ohjata +venettäni pääsaarta ympäröivien lukuisten karien välitse. Minun oli siis +viisainta ennen pilkkopimeän tuloa ohjata veneeni jonkin suuremman karin +rannalle ja jäädä sinne huomista odottamaan. Ihan edessäni olikin +suurenpuoleinen, kallioinen ja metsää kasvava kari. Mutta maalle +laskeminen oli tuiki vaarallista. Ohjasin veneen saaren pohjoispäähän +löytääkseni sieltä mahdollisesti tuulensuojaisen maallenousupaikan. Ja +aivan oikein, siellä olikin, mikäli yhä lisääntyvässä hämärässä saatoin +nähdä, varsin suojainen poukama muutaman kallionenäkkeen kainalossa. +Käänsin nopeasti veneen sinne, laskin purjeen alas ja seuraavassa +tuokiossa karahti jo veneen pohja rantahiekkaan. + +Kiskoin venettä sen verran maalle, etteivät sitä aallot veisi +mennessään, tyhjensin sen vedestä ja laitoin keulaan jonkinlaisen +suojuksen purjeesta. Sen alle kämpien kääriydyin päällyskauhtanaani ja +kuuntelin turvallisin mielin, kuinka myrsky pimeällä ulapalla vihaisesti +ulvoi tai päästeli haikeita vihellyksiä kallionhalkeamissa. Pian vaivuin +kuitenkin uneen, sillä kahden päivän jännittävä ajo ja yhden yön +valvonta olivat minut lopen uuvuttaneet. Viisainta olikin nyt antaa +luonnolle osansa, sillä huomenna kyllä tarvitsin niin sielun kuin +ruumiinkin voimia. + +Mutta tuskin olin puolta tuntia ollut unessa, kun eteeni ilmestyi Riika, +tyrkkäsi minua kylkeen ja sanoi: »Joudu, Tapani!» minkä jälkeen hän +kiiruhti pois. Heräsin heti ja mieleni täytti omituinen ahdistus. Mutta +käsitettyäni sen uneksi, oman ylen suuressa jännityksessä olleen +mielikuvitukseni tuotteeksi, ummistin jälleen silmäni ja aaltojen laulu +tuuditti minut pian uneen. Mutta paikalla ilmestyi taas Riika eteeni, +tyrkkäsi minua ja lausui äskeiset sanat, jotapaitsi hänen kasvoillaan +oli tällä kertaa paljon hätääntyneempi ilme. + +Kavahdin nyt viivyttelemättä jalkeille, työnsin pistoolit vyöhöni ja +miekan kupeelleni sekä lähdin pimeässä hapuillen kiipeämään edessäni +olevaa kalliota ylös. Päästyäni sen laelle olin tuulen huokausten mukana +kuulevinani pimeydestä naisen äänen, joka pari kertaa kirkaisi +vihlaisevasti. Riika! jysähti mielessäni ja sydämeni puristui kokoon. +Aloin kompastella ja rotkoihin putoillen juosta umpimähkään eteenpäin. +Edestäni kuului taas meren pauhu ja arvasin olevani lähellä toista +rantaa. Mutta samalla pilkahti alhaalta tulenvalo silmiini. Kurottauduin +kallion reunan yli katsomaan ja näin rannalla suojaisessa rotkossa +palavan nuotion, jonka ääressä istui ja makaili viisi venäläistä +sotamiestä sekä heidän keskellään yksi meikäläinen talonpoika. Lähellä +nuotiota oli pieni turvekattoinen huone, nähtävästi tilapäinen +kalastajanmaja. + +Mutta juuri minun havaintoja tehdessäni kuului majasta laukaus ja kohta +sen jälkeen syöksyi sieltä ulos Riika hajalla hapsin ja repeytynein +vaattein, kädessään savuava pistooli. Hän viivähti majan edessä +ainoastaan silmänräpäyksen ja lähti sitten juoksemaan rannalle päin +kadoten pimeyteen. Mutta heti laukauksen pamahtaessa olivat sotamiehet +nuotiolla kavahtaneet pystyyn ja siepanneet aseensa. Kaksi heistä +laukaisi pyssynsä Riikan jälkeen, samalla kun minä syöksyin alas +kalliolta ja huusin Riikaa nimeltä. + +Sotamiehet, jotka olivat yrittäneet Riikan jälkeen, pysähtyivät +hölmistyneinä kuullessaan minun huutoni. Olin jo ehtinyt nuotion +valaisemalle alueelle, ja nähdessään minut, yksinäisen miehen, +karkasivat kaikki viisi sotamiestä huutaen kimppuuni. Kaksi etumaista +kaasin pistooleillani ja kolmannelle heistä valmisti miekkani saman +kohtalon. Kaksi jäljellä olevaa lähti pakoon, mutta ennenkuin he ehtivät +sukeltaa pimeän suojaan, saivat hekin tehdä seuraa tovereilleen. + +Jäljestäpäin muistellessani tuntui koko kohtaus unennäöltä. Taistelu +kesti tuskin paria minuuttia, siksi haltioituneella vimmalla käytin minä +aseitani. Heti kun viimeinen sotamies sortui miekkani edestä maahan, +juoksin rannalle majan taakse ja aloin huudella Riikaa. Mutta tuuli ja +meren ulvonta nielivät ääneni enkä kuullut mitään vastausta. + +Riensin takaisin nuotiolle. Siellä seisoi ymmällään ja neuvotonna +kalastaja, joka aluksellaan oli venäläiset tuonut Sundskäristä tänne. +Hän kertoi heidän hämärissä joutuneen haaksirikkoon lähellä rantaa. +Kaikki he olivat kuitenkin pelastuneet maalle ja leiriytyneet tähän +kallioiden suojaan. Joukon johtaja, aliupseeri, oli pakottanut Riikan +menemään majaan sekä seurannut itse perässä. Kohta oli sieltä alkanut +kuulua rynnistelyä ja Riikan avunhuutoja sekä sitten laukaus. + +Menimme yhdessä kalastajan kanssa majaan ja näimme siellä aliupseerin +makaavan kuolleena lattialla. Riikka oli itseään puolustaessaan saanut +nähtävästi temmatuksi hänen pistoolinsa sekä sillä tehnyt lopun +kiusanhengestään. Mutta minne hän oli itse hävinnyt? Sytytimme nuotiosta +tervasroihut käsiimme ja etsimme pitkin rantaa. Jos hänen jälkeensä +ammutut laukaukset olisivat sattuneet, niin ainakin löytäisimme hänen +ruumiinsa. Mutta emme edes veritäplää keksineet hietikolla. Kuljin +kahtaalle päin pitkin rantaa, ryömin rotkoihin ja kiipeilin kallioilla +sekä huutelin ääneni käheäksi, mutta kaikki turhaan. Meri vain ulvoi ja +möyrysi väsähtämättä, ja kun tuuli vihdoin sammutti soihtuni, palasin +uupuneena ja masennuksissa takaisin nuotiolle, jossa kyyrötin lopun yötä +synkissä mietteissä. + +Heti päivän valjettua olin jälleen kallioilla kiipeilemässä. Yhtä +tuloksetonta oli etsintäni tälläkin kertaa. Mutta sen sijaan huomasin +nyt, että tämä kovanonnen paikka ei ollutkaan varsinainen kari, vaan +kapean kannaksen kautta yhteydessä pääsaaren kanssa. Keksintöni johdosta +tunsin mielessäni jonkinlaisen ilon välähdyksen. Entäpä jos Riika onkin +sitä tietä pelastunut Kumlingeen? Heikkoa toivoani hämmensi kuitenkin +tieto vihollisten oleskelusta saarella. Jos Riika olisikin pimeässä +osunut kannaksen kautta Kumlingen manterelle, niin oliko hän siellä +voinut välttyä joutumasta vihollisen käsiin? Joka tapauksessa oli minun +kuitenkin hetimiten päästävä asiasta selville. + +Ilmoitin kalastajalle lähteväni pääsaarelle Riikaa etsimään, ja kun +hänellä ei ollut tilaisuutta takaisin paluuseen muutoin kuin minun +veneelläni, lähti hänkin mukaani. Risteilimme sitten koko päivän +Kumlingen metsissä, missä tapasimme useita piilottelevia kyläläisiä. +Heiltä saimme ruokaa sekä tietoja vihollisten hommista, mutta Riikasta +ei yksikään tiennyt mitään. Yöllä hiiviskelin vihollisen vartijoiden +välitse kyliin ja taloihin, kuunnellen ja kurkistellen ikkunain takana, +mutta aina yhtä turhaan. + +Nyt alkoi minussa varmistua se, mikä jo tulisoihtujen valossa Riikaa +etsiessämme oli mieleeni välähtänyt, että hän nimittäin oli +epätoivoissaan syöksynyt mereen. Kun enempi viipyminen Kumlingessa +näytti turhalta, palasimme kalastajan kanssa seuraavana päivänä tuolle +kovan onnen niemelle. Täällä kuljin vielä pitkin rantoja, kahlasin +veteen ja kurkistelin kivien väliin, löytääkseni edes hänen ruumiinsa ja +kuljettaakseni sen lepoon siunattuun maahan. Mutta hän oli hävinnyt +minulta pienintäkään jälkeä jättämättä. + +Istuin pitkän aikaa rantakivellä ja tuijotin raskain sydämin tyyntyvälle +merelle, joka kenties kätki syliinsä onnettoman rakastettuni. Vihdoin +muistutti kalastaja minua paluumatkasta. Koneellisesti seurasin häntä +veneeni luo, jonka työnsimme vesille ja lähdimme auringon länteen +painuessa purjehtimaan takaisin Sundskäriin. + + * * * * * + + + + +TAPANI LÖFVINGIN SEIKKAILUT + +II + + + * * * * * + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + +_Uusia seikkailuja Ahvenanmaalla._ + + +Tultuani tuolta onnettomalta Kumlingen-matkalta takaisin Sundskäriin, +jossa tapasin toverini, palasin heidän ja vankien kanssa Ruotsiin. +Siellä vietin sitten Häfren pitäjässä aikaani alakuloisessa ja +lamautuneessa mielentilassa aina seuraavan vuoden helmikuuhun saakka. +Turvattomia ja nälistyneitä pakolaisia saapui yhtämittaa Ahvenanmaalta +ja Suomesta, jossa vihollisjoukkoja vilisi kaikkialla. Kuningas viipyi +yhä vielä Turkinmaalla ja Armfelt Suomen armeijan jäännösten kanssa +vetäytyi juuri näihin aikoihin Tornionjoen yli Länsipohjaan. Puolan ja +Venäjän lisäksi olivat Tanska ja Hannover liittyneet valtakunnan +vihollisiin, kaikkialla vallitsi sekasorto ja hämminki ja liikkeessä oli +mitä kirjavimpia huhuja sekä synkeitä ennustuksia pian tapahtuvasta +perikadosta. + +Valtakunnan eteläisille rajoille koottiin uusia sotavoimia, mutta +Suomesta ei huolehtinut kukaan. Huolimatta siitä, että siellä +vallitsivat kaikkialla viholliset, rupesi minua päiväin pidentyessä +sydämeni yhä enemmän vetämään sinne. Siihen vaikutti yhtä paljon huoli +isänmaani kuin Riikankin kohtalosta, sillä itsepintaisena eli minussa +tunto siitä, että Riika on elävien ilmoilla ja että minun on suotu hänet +vielä kohdata. Ja niinpä minä eräänä kirkkaana helmikuun aamuna nousin +vuoteeltani lujin päätöksin lähteä jälleen kurkistamaan, kuinka asiat +olivat Suomen puolella kehittyneet. + +Lähdin oitis Grisslehamniin, josta oli suorin pääsy Ahvenanmaalle. +Siellä tapasin kreivi Tauben sekä hänen korkeutensa Hessenin +perintöprinssin Fredrikin, joka tähän aikaan oleskeli sotatoimissa +Ruotsissa ja jonka sanottiin kosiskelevan prinsessa Ulriika Eleonooraa. +Nuo molemmat korkeat herrat halusivat juuri miestä tiedustelulle +Ahvenaan ja Suomeen ja minä sain kohta määräyksen lähteä matkalle +yhdessä Ahokkaan kanssa. Hänen korkeutensa prinssi Fredrik antoi minulle +matkarahoiksi joitakin dukaatteja sekä komensi muutamia paikkakunnan +talonpoikia saattamaan meitä yli. + +Niin lähdimme Herran nimeen vaaralliselle retkellemme. Saattamassa oli +kolme talonpoikaa kahdella hevosella. Jää oli sangen epätasaista ja tuon +tuostakin täytyi meidän tehdä pitkiä kierroksia sivuuttaaksemme +jäänhalkeamia. Muutaman tunnin ajettuamme alkoi puhaltaa ankara tuuli, +jää paukkui, vonkui ja halkeili ja syvyys allamme saattoi minä hetkenä +hyvänsä avata meille kitansa. Edessämme taivaanrannalla häämöittivät +Signilskärin luodot. Kun olimme niistä noin kahden virstan päässä, +aukeni takanamme ryskyen ja paukkuen jäälakeus ja kahleistaan +vapautuneet aallot alkoivat pärskiä vaahtoaan ilmaan, samalla kun +jäälohkareet hirveällä ryskeellä hyökkäilivät toisiaan vastaan. Ruoskain +pakottamina laukkasivat hevoset virmapäinä eteenpäin, niiden kavioista +sinkoilevat jäänkimpaleet viuhuivat korvissamme ja reet lensivät kohona +keikkuen röykkiöiden yli. Yhä uusia aloja lohkesi jäälakeudesta ja +raivoonsa saatettu meri seurasi kintereillämme. + +Kun pääsimme saarelle ja kuljetimme hevosemme ylös kallioiden välitse, +pärskyivät hetkistä myöhemmin jo aallotkin rantoja vasten. Olimme siis +vankeina ja saimme kiltisti tyytyä alallamme pysymään. Vasta seuraavana +päivänä asettui myrsky, ilma seestyi ja yöksi tuli kova pakkanen. +Aamulla oli meri uudelleen siksi vahvassa jäässä, että me uskalsimme +lähteä jatkamaan matkaa Ekkerööhön. + +Lähestyessämme päivän laskiessa Ekkeröön rantaa huomasimme maalta juuri +jäätikölle laskeutumassa joukon pakolaisia hevosineen ja rekineen. +Kohdalle tultuamme pysähdyimme ja aloimme molemmin puolin udella +kuulumisia. Pakolaisia oli nelisenkymmentä henkeä kymmenkunnalla +hevosella, osaksi säätyläis-, osaksi talonpoikaisperheitä. Muutamia oli +Suomen manterelta saakka, mutta suurin osa Ahvenanmaalta, missä he +kertoivat vihollisia vilisevän kaikkialla ja harjoittavan mitä ilkeintä +väkivaltaa. Meitäkin kehoittivat pakolaiset kääntymään ja palaamaan +takaisin Ruotsiin, sillä idässä päin uhkasi meitä varma perikato. Mutta +minä pysyin järkähtämättömänä päätöksessäni kulkea eteenpäin itää kohti, +missä illanhämärään peittyneenä uinui onneton isänmaani. Ruotsalaiset +kyyditsijämme sen sijaan joutuivat pakolaisten kertomuksista sellaisen +pelon valtaan, että tahtoivat kivenkovaan palata heidän kanssaan +takaisin ja jättää minut Ahokkaan kanssa siihen. Koska jo kykenimme +ilman heitäkin matkaamme jatkamaan, niin annoin heidän noudattaa +tahtoaan. + +Kun pakolaisten joukossa oli pari pappiakin ja heillä rippineuvot +mukanaan, pyysin ehtoollista, ennenkuin eroaisimme ja minä Ahokkaan +kanssa lähtisin jatkamaan vaarallista matkaamme. Oli liikuttava ja +samalla mieltä ylentävä hetki, kun toverini kanssa polvistuin jäälle +pakolaisjoukon keskelle ja pastori Gabriel Gronovius jakoi meille Herran +pyhän ehtoollisen. Toimituksen päätyttyä annoin pastori Gronoviukselle +matkapassini vietäväksi takaisin Ruotsiin ja sitten sanoimme pikaiset +jäähyväiset toisillemme. He lähtivät kimmeltävän jäälakeuden yli +laskevaa ehtooaurinkoa kohti, minä Ahokkaan kanssa taas päinvastaiselle +suunnalle, kohti vaaroja ja tuntemattomia seikkailuja. + +Jalkapatikassa marssien saavuimme vihollisia kohtaamatta seuraavana +päivänä Saltviikin kirkolle, jossa poikkesimme nimismiehen taloon. +Nimismies lähti vielä saman päivän iltana hevosellaan kyyditsemään meitä +Sundin pitäjän Hultan kylään. Sieltä oli aikomuksemme jatkaa yhtä menoa +matkaa Teilin selän yli, mutta kylän miehet olivat hevosineen ajaneet +eteläisille pikkuluodoille, piilottaakseen sinne kalleinta omaisuuttaan. +Meidän täytyi siis odottaa heidän paluutaan ja yövyimme kylän laidassa +erään kalastajan tupaan. + +Minulle ja Ahokkaalle laittoi kalastajan muori vuoteen tuvan +peränurkassa olevaan sänkyyn. Luettuani tavallisen ehtoorukoukseni +paneuduin levolle ja vaivuin kohta sikeään uneen. Aamuyöstä näin hyvin +selkeätä unta. Olin olevinani kotona Käkisalmessa, äiti kehräsi villoja +ja minä, vallaton poikanaskali, loikoilin selälläni penkillä. Äiti alkoi +kuulustella minulta katekismusta ja kovalla äänellä luin minä kymmenet +käskyt, uskontunnustuksen ja isämeidän sekä kasteen- ja +alttarinsakramentin. Kun olin päässyt alttarinsakramentin viimeisiin +sanoihin, ilmestyi jostakin penkin viereen vanha, harmaatukkainen ukko, +joka kysyi, uskonko, että kaikki on häviävä, ennenkuin ainoakaan sana +siitä, mitä luin, häviää. Vastasin uskovani. Hän toisti jälleen saman +kysymyksen ja minä vastasin jälleen myöntävästi. Silloin tyrkkäsi hän +minua kahdesti nyrkillä olkapäähän ja sanoi: nouse ylös! Havahduin +paikalla ja samalla kertaa olin kuulevinani laukauksen. + +Hieraisin oitis unen silmistäni ja kavahdin sukkasillani lattialle. +Uuninkyljessä paloi päre ja sen valossa näin avonaisella ovella kaksi +venäläistä, jotka juuri ojensivat muskettinsa minua kohti. Kuului jo +kaksi hananvirityksestä johtuvaa napsausta. Mutta alas kyyristyen +loikkasin salaman nopeudella miehiä kohti ja ennätin silmänräpäystä +ennen kuin musketit laukesivat tyrkätä niiden piiput ylöspäin. Kuulat +menivät laipioon ja minä sain ainoastaan palavia ruudinjyväsiä +silmilleni, mistä kasvoillani näkyy merkit kuolemaani saakka. + +Heti kun laukaukset olivat pamahtaneet, hyppäsin taaksepäin ja tempasin +penkiltä molemmat pistoolini. Mutta ennenkuin ehdin niitä käyttää, +olivat molemmat venäläiset hävinneet ovelta. Hyökkäsin nyt ulos pihalle, +missä näin noin parikymmenmiehisen vihollisjoukon. Laukaisin molemmat +pistoolini heitä kohti ja sieppasin sen jälkeen tuvan seinustalta vankan +koivuisen vesikorennon, jolla aloin huimia ympärilleni, kunnes joka +sorkka oli kadonnut pihalta, paitsi puoltakymmentä kaatunutta ja +haavoittunutta. + +Palasin nyt kiireesti tupaan, jossa kalastajaukon näin tarkastelevan +reidessään olevaa haavaa. Hän oli ollut portailla vettään heittämässä, +kun viholliset olivat ilmestyneet pihalle ja ampuneet laukauksen häntä +kohti. Se oli sama laukaus, jonka minä juuri unesta havahtuessani olin +kuullut. Vedin nyt kiireesti saappaat jalkaani sekä takin päälleni ja +komensin Ahokkaan tekemään samoin. Hän ei unenpökerryksissään ollut +vielä mistään selvillä, vaan kyhjötti päätään kynsien sängyssä. Hänen +suoriessaan vaatteita päälleen latasin pistoolini. Sitten otimme +musketit kainaloomme ja syöksyimme kiireesti ulos. + +Oli vielä niin pimeä kuin tähtikirkkaana helmikuun yönä yleensä saattaa +olla. Itäisellä taivaanrannalla näkyi vasta ohut kajastus, jonka +yläpuolella vilkutteli kirkas kointähti. Kun olimme päässeet noin +viidenkymmenen askelen päähän tuvasta, eräälle pensaita kasvavalle +kallionnyppylälle, näimme kokonaisen komppanian venäläisiä rientävän +toiselta suunnalta paikalle ja ympäröivän tuvan. He luulivat nähtävästi +minun olevan vielä tuvassa, koska eivät uskaltaneet tunkeutua sisälle, +vaan osa heistä asettui ikkunan alle ja osa kiipesi katolle, jossa oli +kyynärää vahvalti lunta. He rupesivat repimään kattoa alas, vaikka muori +ja vaari huutelivat sisästä, ettei täällä ole ketään. Mutta nähtävästi +he eivät ymmärtäneet heidän sanojaan. + +Mutta kajastus idässä laajeni ja aikaa turhiin tarkasteluihin +hukkaamatta lähdimme lumessa kahlaten marssimaan eteenpäin. Yli +kallioiden ja läpi viidakoitten samoiltuamme tulimme merenrantaan. Kun +olimme jäätikköä pitkin kulkeneet satakunta askelta, tuli aurinko +näkyviin. Samalla asettui meidän ja rannan väliin niin sakea sumukerros, +ettemme voineet nähdä kolmea askelta pitemmälle taaksepäin. Mutta edessä +oli niin kirkas päivänpaiste kuin kauneimpana suviaamuna. Kiittäen +Jumalaa tästä odottamattomasta suojasta riensimme turvallisin mielin +eteenpäin pitkin hohtavaa jäälakeutta, samalla kuin usvaseinä takana +tuntui seuraavan ihan kintereillämme. + +Kuljimme luoteiseen suuntaan ja puolenpäivän tienoissa saavuimme Boksöön +saarelle. Silloin haihtui kaikki sumu ja näimme takanamme +viitisenkymmentä venäläistä rakuunaa ja kasakkaa, jotka olivat +seurailleet meidän jälkiämme. Kymmenkunta heistä seisoi lähellä rantaa +odotellen taaempana seuraavia tovereitaan. Käskin Ahokkaan pysähtyä +muutaman kallion suojaan pitämään heitä silmällä ja lähdin itse +juoksujalkaa lähimpään taloon saadakseni sieltä jotakin syötävää. +Talossa oli joukko lähisaarten talonpoikia, jotka olivat paenneet tänne +suojaan viholliselta. Ilmoitin heille vihollisten olevan tuossa +tuokiossa saarella ja kehoitin heitä laittautumaan siekailematta +pakosalle. Emännältä sain kiireessä leivän ja vasta paistetun juuston, +jotka sulloin poveeni ja palasin Ahokkaan luo. + +Jäljessä tuleva vihollisjoukko oli jo yhtynyt etumaisiin ja he kaikki +lähenivät saaren rantaa. Emme jääneet siihen heitä odottamaan, vaan +jatkoimme kiireesti matkaa saaren sisäosiin. Eräälle kalliolle +kiivetessämme näimme kasakkain lyöden ja hutkien hyökkäävän pakenevain +saarelaisten kimppuun. »Ollapa meillä kymmenenkään muskettia!» kuulin +Juhon hammastensa lomitse murisevan. Mutta voimattomina täytyi meidän +tyytyä kouristelemaan syyhyviä kämmeniämme ja ajatella vain omaa +pelastustamme. + +Koko jäljellä olevan päivän kiertelimme nyt Boksöön metsissä ja +kallioilla kuullen tuolta ja täältä vihollisten ääniä ja hevosten +hirnuntaa. Pimeän tullen laskeuduimme rannalle ja aioimme taas +jäätikölle. Mutta jotteivät askeltemme jäljet taas seuraavana päivänä +opastaisi vihollisia kintereillemme, riisuin saappaat jaloistani ja +sovitin ne uudelleen paikalleen sillä tavoin, että oikean jalan saapas +tuli vasempaan jalkaan terä taaksepäin sekä vasemman jalan saapas +samalla tavoin oikeaan jalkaan. Kulkeminen oli sillä tavoin tosin +verraten hankalaa, mutta sittenpä näyttivätkin askelemme tulevan sieltä +päin, jonne juuri olimme menossa. Juho teki kehoituksestani saappailleen +saman tempun ja sitten painalsimme musketteihimme nojaten yön pimeässä +eteenpäin, kohti tuntemattomia kohtaloita. + +Kun idässä jälleen näkyi kaita aamunkajastus, kohosi hämärästä eteemme +autio luoto. Muutimme nyt kengät oikeinpäin ja kiipesimme maalle. +Löydettyämme kallioiden välistä suojaisen paikan, kokoilimme risuja ja +viritimme tulen. Lepuuttaen nuotion loimussa lopen väsyneitä raajojamme +ahmimme nyt Boksööstä saamani leivän ja juuston. Kun aurinko tuli +näkyviin, kiipesin lähimmälle kallionlaelle heittääkseni silmäyksen +ympäristöön. Hämmästykseni ei ollut vähäinen, kun huomasin luotoa +lähenevän kokonaisen kasakkajoukon. He tulivat jälkiämme myöten ja +olivat kai arvelleet niitä noudattaen osuvansa johonkin taloon tai +tavarain kätköpaikalle. + +Mitä meidän nyt tuli tehdä? Pienellä luodolla oli meidän mahdoton +piiloutua niin, ettei vihollinen jälkiämme noudattaen löytäisi meitä. +Yhtä mahdotonta oli myöskin ajatella pakoa toisiin saariin, sillä +jäätiköllä saavuttaisi vihollinen hevosillaan meidät piankin. Ei siis +muuta kuin pysyä alallaan ja antautua epätasaiseen taisteluun. »Jos +täytyy tapella, niin eihän tuota ensi kertaa tapella paria-, +kolmeakymmentä ryssää vastaan», sanoi Juho äkäisesti, kun nuotiolle +palaten ilmoitin, mikä meillä oli edessämme. + +Mutta pelastus tuli meille odottamatta, tarvitsemattamme ryhtyä +taisteluun ylivoimaisen vihollisen kanssa. Juuri kun olimme sammuttaneet +nuotion ja tarkastaneet aseemme, tuli koillisesta ankara myrskyn puuska, +joka silmänräpäyksessä sai aikaan sellaisen lumituprakan, ettei käden +pituutta eteensä nähnyt. Lähdimme heti liikkeelle ja tulimme +päinvastaiselle rannalle kuin mistä olimme maalle nousseet. Saaresta +lähteminen oli kuitenkin uhkarohkeata, sillä myrsky saattoi yhtä äkkiä +asettua kuin oli noussutkin, jolloin vihollinen helposti keksisi meidät +jäätiköllä. Kyyristyimme siis rannalle suuren kiven suojaan ja tuossa +tuokiossa olimme puolitiestä lumeen peittyneet. Jonkin hetken kuluttua +oli pahin myrskyn puuska jo ohi, mutta meidän jälkemme se oli ehtinyt +lakaista tyystin umpeen. Kyyrötimme hievahtamatta alallamme ja pian +alkoi kuulua luodolla kiertelevien venäläisten pulitusta. Muuan +viisimiehinen joukkue kulki ohitsemme noin kymmenen syltä kivestä, mutta +meitä he eivät huomanneet. + +Kun vihollisen ääniä ei ollut enää hyvään aikaan kuulunut, +uskaltauduimme kiven takaa liikkeelle, kiiveten lähimmälle kalliolle +tähyilemään. Sieltä huomasimme kasakkain olevan jo luodosta melkoisen +matkan päässä, ratsastaen takaisin samoja jälkiä kuin olivat tulleetkin. +Iloisina laskeuduimme nyt kalliolta alas ja lähdimme luodon suojassa +marssimaan päinvastaiseen suuntaan toivoen illaksi pääsevämme Skagöön +saarelle. + + * * * * * + + + + +TOINEN LUKU. + +_Uskollinen toverini kaatuu rinnalleni, jonka jälkeen minä saan kestää +elämäni vaikeimmat seikkailut._ + + +Marssittuamme jonkin aikaa jäätikköä pitkin selkeni ilma kokonaan ja +aurinko tuli jälleen näkyviin. Juho kulki rinnallani laahustavin askelin +ja yht'äkkiä hän pysähtyi sekä pyysi saada hiukan levähtää jäällä, sillä +etemmäs hän ei sanonut muuten jaksavansa kulkea. Noudatin hänen tahtoaan +ja hän paneutui jäälle pitkälleen, musketinperä pään alla sekä vaipui +heti uneen. Käyskelin hänen vierellään edestakaisin ja istuin sitten +hetkiseksi jalkojani lepuuttamaan. Vihertävän valkoisena kimmeltävä +jäälakeus levisi autiona joka suunnalle. Liikkeellä ei näkynyt +minkäänlaista elävää ja hiljaisuus oli niin suuri, että saattoi kuulla +oman sydämensä lyönnit. + +Hetken kuluttua havahtui Juho unenhorroksestaan ja kömpi seisaalleen. + +»Taitaa olla viimeinen päiväni tämä», lausui hän liikkeelle +lähtiessämme. + +»Kuinka niin, niistä sinä sellaista päätät?» kysyin minä tuntien +rinnassani omituista apeamielisyyttä, jonka aiheutti yhtä paljon +laskevan auringon kaihoisa punerrus autiolla jäätiköllä kuin Juhon +sanatkin. + +»Niin vain minusta tuntuu», vastasi Juho, ja sitten jatkoimme +äänettöminä matkaamme. + +Mutta tuskin olimme kulkeneet paria sataa askelta, kun Juho uudelleen +pysähtyi ja valitti, ettei hän jaksanut pitää silmiään auki. Täytyi siis +pysähtyä ja Juho paneutui taas pitkälleen jäälle. Mutta pakkanen kiihtyi +yhtä mittaa ja minun täytyi herättää toverini. Vaikka omia raajojanikin +painoi tavaton väsymys, otin minä Juhoa käsipuolesta ja raahasin häntä +eteenpäin, sillä jäätikölle yöpyminen merkitsi meille samaa kuin varma +kuolema. + +Juuri kun aurinko katosi näkyvistä ja hämärä lankesi lumiaavikolle, +saavuimme Skagöön saaren pohjoisnokalle. Nousimme maalle ja lähdimme +kulkemaan taloja kohti, joita tiesimme olevan sisempänä saarella. Mutta +kun olimme juuri kiertäneet erään kallion, ilmestyi eteemme kuin maasta +kohoten joukko vihollisen jalkamiehiä, jotka kulkivat sisäsaarelta +rannalle päin. Pysähdyimme kuin salaman lyöminä. Minä toinnuin kuitenkin +silmänräpäyksessä ja ojensin muskettini. Mutta ennenkuin ehdin sitä +laukaista, oli etumainen venäläisistä hyökännyt muutaman askelen +eteenpäin ja lävistänyt pistimellään Juhon, joka seisoi minusta muutaman +askelen päässä vihollista lähempänä. Melkein samassa silmänräpäyksessä +pamahti muskettini ja poikittain Juhon ruumiille kaatui hänen +surmaajansakin. Laukaisin heti perään molemmat pistoolini +vihollisjoukkoa kohti ja karkasin sitten ylös kalliolle. Takanani +pamahti laukauksia, kuulat vinkuivat ympärilläni ja kymmenkunta +venäläistä lähti kapuamaan perässäni vuorelle. + +Vuorenlaki jatkui verraten tasaisena niemekkeen rantaan saakka, missä se +äkkijyrkästi laskeutui mereen. Reunalle tultuani huomasin meren allani +olevan pitkin niemen rantaa noin sata askelta laajalti sulana. +Takaa-ajajani olivat jo ehtineet vuorenlaelle ja karkasivat huutaen +minua kohti. + +»Ennen vaikka jäiseen mereen kuin vihollisen valtaan!» päätin minä +mielessäni ja syöksyin jyrkänteeltä alas. + +Suolainen jääkylmä vesi kerran vain huljahti korvissani, kun sukkulana +painuin syvyyteen. Pari silmänräpäystä vielä ja minä olin jälleen +pinnalla. Pärskäytettyäni veden silmiltäni huomasin vuoren seinässä +leivinuunin muotoisen ja miehen korkuisen onkalon, jonka pohja oli +ainoastaan pari korttelia vedenpintaa ylempänä. Parilla vetäisyllä olin +onkalon suulla ja vettä valuen kapusin sinne sisään. + +Vainoojiltani olin nyt toistaiseksi varmasti turvassa, sillä jäljessäni +eivät he voineet tulla yhtä vähän kuin ampumallakaan minuun ulottua. +Mutta pakkanen oli nyt sen sijaan sitä vaarallisempi viholliseni. Oitis +onkaloon päästyäni väänsinkin vaatteeni ja sukkani niin kuiviksi kuin +suinkin jaksoin. Jalkojani paleli armottomasti ja niitä täytyi hieroa +yhtä mittaa. Saappaani jäätyivät tuossa tuokiossa koviksi kurikoiksi. +Kouristelemalla ja puhaltelemalla sain ne sen verran sujumaan, että +kykenin jotenkuten kiskomaan ne jalkaani. Ollapa että onkalossa olisi +ollut muutamakaan puunkapula, joihin olisi voinut tulen virittää, mutta +ympärilläni oli vain kaljut, pakkasesta kiiltelevät kallioseinät. Sulana +pysyäkseni täytyi minun yhtä mittaa hypellä ja hakata käsiäni ristiin +rinnan yli. Muskettini ja pistoolini kuivasin parhaani mukaan ja laitoin +ne uudestaan latinkiin. Onneksi oli ruutisarveni siksi tiivis, ettei +vesi ollut päässyt sinne tunkemaan. + +Taivaalle oli kohonnut täysikuu, ja minä kuulin venäläisten huutelevan +yläpuolellani vuorenlaella. Silmätessäni ulos selälle huomasin joukon +kasakoita lähenevän pitkin jäätikköä samalta suunnalta, mistä minä Juhon +kanssa olin muutamia tuntia aikaisemmin tullut. Lähemmäs tultuaan +huomasivat he minut, pysähtyivät railon reunalle, laskeutuivat +hevosiltaan ja alkoivat ammuskella minua kohti kuin maalitauluun. Kuulat +lumpsahtivat milloin veteen, milloin litkahtivat vuoren kylkeen, mutta +minä makasin turvassa onkalon pohjalla ajatellen psalmistan sanoja: +»Päivällä suojaa Hän minua oikealla kädellään ja yöllä lepään minä Hänen +siipiensä varjossa.» + +Kasakat näkivät turhan turhaksi, nousivat jälleen hevosilleen ja +katosivat näkyvistäni. Vuorelta olivat viholliset nähtävästi myöskin +poistuneet, sillä kaikkialla oli hiljaista kuin haudassa. Kun kuukin +peittyi jonkinlaiseen pilviharsoon ja tuli pimeämpi, päätin koettaa +jotenkuten päästä kylmästä olinpaikastani. Vesirajassa pitkin vuoren +seinämää olin huomannut kapean jääkaistaleen, joka nähtävästikin oli +jäänyt siihen viime myrskyn jäljeltä. Sitä myöten lähdin yrittelemään +pois turvapaikastani, sillä mahdotonta minun oli odottaa niin kauan kuin +railo olisi miehenkantavaksi jäätynyt. Toisin paikoin oli jääkaistale +vain parin vaaksan levyinen, ja ainoastaan suurinta varovaisuutta +noudattaen pääsin sitä myöten eteenpäin, nojaten kylkeäni kallioseinään +ja tukien joka askelella miekkani kärjellä jäähän. + +Oltuani tunnin mitä ankarimmassa jännityksessä pääsin onnellisesti +kohtaan, jossa vuorenseinä painui siksi loivaksi, että pääsin huoleti +kapuamaan ylös. Jalkani olivat tuossa hitaassa kulussa kylmettyneet +melkein tunnottomiksi, jonka vuoksi lähdin nyt juosten kulkemaan taloja +kohti. Mutta tultuani niitä lähelle kuulin sieltä venäläisten +mellastelua, yksinpä tuulimyllystäkin kuului heidän pulitustaan. Olivat +kai sieltä jauhoja etsimässä. Ei siis auttanut muu kuin väsymyksestä, +nälästä ja vilusta huolimatta painua takaisin metsään. + +Rannalle tultuani lähdin jäätikön yli kulkemaan muuatta etempänä +häämöttävää luotoa kohti. Yhtämittaisesta juoksusta oli kurkkuni käynyt +kuivaksi, ja kun lähellä saarta kohtasin vähäisen railon, survoin +musketin perällä sen ohueen jäähän reiän sekä laskeusin pitkälleni +sammuttaakseni edes pahimman janoni. Kun suutani tarpeeksi kostutettuani +nostin pääni, huomasin lähellä edessäni kolme kasakkaa, joista etumainen +huusi: + +»Shto durak!» + +Kiukustuneena karkasin pystyyn ja laukaisin muskettini heitä kohti. Kuin +paholaisen siivillä hävisivät he heti takaisin saarelle. Sielläkin oli +siis vihollisia ja nämä olivat arvatenkin etuvartijoita. Suo siellä, +vetelä täällä! Mutta täytyihän jonnekin yrittää. Juoksin siis syrjään +kaartaen samalle saarelle, jonne kasakat olivat hävinneet. Kiipesin +siellä muutamalle vuorelle, jossa taittelin kasan kuusen havuja, +levittäen niistä osan alleni ja toisen osan päälleni. Niin kyyrötin +puolet yöstä ja palelin niin, että sielu ja ruumis vapisivat, vaatteeni +olivat puolittain jäässä, jalkani melkein tunnottomat eikä unesta +luonnollisesti ollut puhettakaan, jonkinlaisessa horrostilassa vain +värisin havuvuoteellani tähtien kiiluessa hataran peitteeni läpi. + +Ennen päivänkoittoa kavahdin jalkeilleni, sillä oloni kävi yhä +sietämättömämmäksi. Mutta liikkeelle en kyennyt lähtemään, sillä +saappaani olivat kokonaan jäätyneet ja pusersivat armottomasti +jalkojani. Sain ne jotenkuten kiskotuksi pois, jonka jälkeen hieromalla +ja puristelemalla sain jalkateriini hiukan tuntoa. Sitten pistin +saappaat kainalooni ja lähdin sukkasillani marssimaan takaisin jäälle, +jossa kulkuni suuntasin luonaaseen, Getan saarta kohti. + +Jää oli kauttaaltaan epätasaista ja rousteista. Lankeilin alinomaa ja +sain haavoja käsiini ja jalkoihini, niin että lähes joka askel sillä +kahden penikulman taipalella, jonka sukkasillani suoritin, oli verellä +merkitty. + +Kun aurinko vihdoinkin tämän pitkän ja elämäni vaikeimman yön jälkeen +kohosi taivaanrannalle, saavuin Getan saarelle, jonka ainoastaan +kapeahko salmi erottaa Ahvenan manteresta. Taloihin en uskaltanut +kuitenkaan suoraan mennä, vaan nousin muutamalle lakealle ja metsäiselle +vuorelle. Siellä istahdin lopen nääntyneenä puunrungolle osaamatta enää +ajatella muuta kuin kuolemaa. + +Mitä varten enää kannatti elää? Oliko minulla itselläni paremmin kuin +isänmaallanikaan enää mitään tulevaisuuden mahdollisuutta? Kylmällä +punerruksella valaisi helmikuun aurinko viluisia maisemia ja ympärilläni +oli eloton haudan hiljaisuus. Kuin hyypiö hävitetyssä kaupungissa +värjötin minä, marssien, haavojen, nälän ja vilun masentama mies, siinä +kaatuneen hongan rungolla. Toisella saarella makasi kelmeänä ja +kangistuneena vihollisen lävistämä uskollinen sotatoverini ja itse olin +kuin vainottu metsänpeto, jota kiukkuiset viholliset saarsivat joka +puolelta. Ja saman kohtalon alaisiahan olivat melkein kaikki muutkin +suomalaiset. Nousisiko taivaallemme enää uusi kointähti? Entä +morsiameni? Ah!-- + +Sietämätön vilun ja nälän tunne ajoi minut kuitenkin pian tylsästä +kuoleman horroksesta ja pakotti toimintaan. Isänmaatani ja morsiantani +en nyt kuitenkaan voinut ajatella, vaan päämääränäni oli ainoastaan oman +kurjan henkeni säilyttäminen. Umpimähkään lähdin liikkeelle ja kiertelin +metsässä kuin nälistynyt lintukoira. Tuon tuostakin tapasin ihmisten +jälkiä, joita risteili metsässä. Niitä olivat arvatenkin vihollisia +paenneet saarelaiset tallanneet. Muutamia jälkiä umpimähkään +seuraillessani osuin risuista kyhätylle majalle, jonka edessä yhtyi +joukko muitakin jälkiä. Tänne olivat saarelaiset nähtävästikin kätkeneet +tavaroitaan, mutta vihollinen oli osunut paikalle ja tyhjentänyt majan. +Oven edustalla oli kasa heiniä, jotka vihollinen oli majasta syytänyt. +Laskeusin hetkiseksi heinäkasaan istumaan ja pöyhiessäni heiniä +jalkojeni ympärille sain käsiini tyhjän, karkean säkin. Sen käärin +ensiksi sukkien päälle jalkojeni ympärille, ja kun edelleen pengoin +heinissä, tuli sieltä käsiini ensiksi kokonainen leipä ja kohta sen +jälkeen pienoinen rasia, joka oli puolillaan voita. Liikutuksesta +kostuivat silmäni ja paikalla tulivat mieleeni Danielin sanat +jalopeurain luolassa, kun Habakuk Herran käskystä toi hänelle ruokaa: +»Herra, vieläkös muistat minua?» + +Tuskin koskaan olen sellaisella halulla käynyt leipään käsiksi kuin nyt +ja tuskin koskaan on leipä siinä määrin kohentanut masentunutta miestä +kuin nyt. Muutaman hetken kuluttua oli löydöstäni jäljellä ainoastaan +tyhjä rasia, mutta samalla tunsin minä myöskin jäsenissäni uutta tarmoa +ja tarkoitusperäistä toiminnanhalua. Ensiksi täytyi minun saada +kunnollisesti lämmitellä sekä jäätyneet saappaani jälleen +käyttökelpoisiksi. Kokoilin metsästä puita ja viritin tulen muutamaan +suojaiseen paikkaan noin viisikymmentä askelta majasta. Nuotion loimossa +lämmittelin sitten perusteellisesti ja sulattelin saappaitani. + +Mutta juuri kun olin saanut saappaat jalkaani vedetyksi, alkoi majan +luota kuulua ääniä ja venäläisiä sanoja. Viholliset olivat siis taas +ihan nenäni edessä! Syysin nopeasti lunta nuotioon niin, että se sammui, +ja lähdin takaperin astellen kulkemaan rantaa kohti. Vihollisten +huomaamatta pääsin loittonemaan jyrkän rantakallion taakse ja askelteni +jäljet näyttivät kuin joku olisi sieltä käsin kulkenut nuotiolle. +Vuorenseinämän alle oli meri viimeisen myrskyn aikana muodostanut +suojaisen jääkammion. Ryömin sinne sisälle ja päätin siellä odottaa +vihollisten poistumista. Mutta entäpä jos viholliset jälkiäni myöten, +huolimatta niiden suunnasta, tulisivatkin tänne? Silloin voisivat he +vähillä voimin vangita minut tässä komerossa. Ryömin siis kohta jälleen +ulos, tarkastin ampuma-aseeni ja aloin sitten astella edestakaisin +jäätiköllä vuoren alla. Jalkojani kirveli ankarasti ja minä vedin kengät +sekä sukat pois. Silloin huomasin jalkojeni aina polviin saakka olevan +valkoiset kuin paleltunut nauris. Aloin kiireesti hieroa niitä lumella +ja tein sitä siksi, kunnes vihavoiminen lakkasi ja minun tuli lämmin ja +väsyin. Sitten vedin taas sukkakulut ja kengät jalkaan sekä jatkoin +edestakaisin kävelyäni. Mutta tuon tuostakin täytyi minun uudelleen +paljastaa jalkani sekä hieroa niitä lumella. Vihollisilta, Jumalan +kiitos, sain täällä vuoren alla olla sentään rauhassa. + +Illan hämärtäessä näin edempänä jäätiköllä liikkuvan yksinäisen +mieshenkilön. Menin hänen luokseen ja huomasin hänet keski-ikäiseksi +kalastajaksi, joka kantoi sylissään noin kymmenvuotiasta tyttöään. Hän +kertoi olleensa vihollisia paossa eräällä autiolla luodolla, mutta kylmä +ja nälkä olivat ajaneet hänet liikkeelle. Tyttärensä sanoi hän olevan +vilusta melkein tunnottoman ja nyt sanoi hän menevänsä kylään, vaikka se +olisi vihollisia täynnä. + +Kalastajasta erottuani nousin jälleen maalle, mutta toisesta kohdasta +kuin mistä olin jäälle tullut. Harhailin taas metsässä ja eräitä jälkiä +seurattuani osuin muutamaan vuorenonkaloon, johon huomasin joitakin +tavarasäkkejä ja tynnyreitä kätketyksi. Aloin tutkia ja kopeloida niitä +ja iloni ei ole suinkaan vähäksi arvattava, kun luolasta löysin kaksi +tynnyriä savustettua lehmänlihaa sekä tynnyrillisen kuivattuja leipiä. +Edelleen oli luolassa melkoinen kasa villoja käärittynä vanhaan +nuottakuluun. Ensiksi käytin hyväkseni osan villoista suoltamalla niitä +jalkojeni suojaksi niin paljon kuin saappaisiini mahtui. Sitten otin +kymmenen leipää ja kaksi suurta lihapalaa, jotka sälytin aamulla +risumajalla löytämääni tyhjään säkkiin, ja niin varustettuna lähdin +kiitollisin mielin marssimaan eteenpäin. + +Löydettyäni kauempaa länsirannalta mielestäni turvallisen paikan kyhäsin +siihen pienen havumajan, jonka eteen viritin hitaasti, mutta kestävästi +palavan rakovalkean. Siinä kyyrötin sitten kokonaista kolme vuorokautta, +tuntien oloni edellisiin päiviin verraten kerrassaan ruhtinaalliseksi, +sillä olihan minulla ruokaa ja lämmintä. Juomaa sain siten, että +tyhjensin pari mukana kuljettamaani käsikranaattia, kuumensin ne +nuotiossa ja kannoin jäälle, johon ne sulattivat aina kerrakseen +muutaman lusikallisen vettä. + +Kun vihollisia ei kuulunut eikä näkynyt, arvelin heidän viimeinkin +jättäneen nämä seudut ja lähdin liikkeelle, kun ruokavaranikin alkoivat +olla jo lopussa. Ensiksi ohjasin kulkuni Dyngööhön, jossa muutamien +talojen asukkaat olivat jo palanneet pakosalta. Tuntuipa tavattoman +suloiselta saada taas lämpimässä tuvassa oikaista lopen väsyneet +raajansa levolle. Mutta kun olin muutamia tunteja uinaillut ja aioin +nousta jalkeilleni, en tuntenutkaan kykeneväni liikkeelle. Jalkani +olivat käyneet aivan tarmottomiksi kuin halvatulla. + +»Täytyy kai minun jotenkin päästä eteenpäin, sillä enhän minä tännekään +voi jäädä elävältä mätänemään!» päättelin mielessäni koettaen turhaan +pakottaa jalkojani ottamaan askelia. Vihdoin suostui kaksi miestä +taluttamaan minua. Heidän välissään kompuroiden pääsin toiseen kylään, +josta sain taas kaksi taluttajaa eteenpäin. Sillä tavoin pääsin kylä +kylältä kulkien vihdoin Finströmin pitäjään. Siellä sain aluksi hoivaa +muutaman yksinäisen ja iäkkään leskivaimon luona. Olin nyt todellakin +kuin Elia Zarpathin lesken luona, sillä kaikkialla ympäristössä vallitsi +suuri hätä ja puute vihollisen ryöstöjen ja väkivallan jäljiltä. Myöskin +mummo oli menettänyt suurimman osan vähäisestä omaisuudestaan. + +Ennen pakoon lähtöään oli mummo kätkenyt navetan lakkaan heinien alle +tynnyrillisen kuivia leipiä, lumikinokseen säkillisen jauhoja sekä +navetan lakkaan toisen säkillisen herneitä. Kuin ihmeen kautta olivat ne +säilyneet vihollisen nuuskinnalta samoinkuin ladon alla olleet voipytty +ja pari leiviskää juustoa. Ja kerrassaan Jumalan ihmeeltä tuntui se, +mitä tapahtui seuraavana päivänä siitä, kun olin mummon luokse tullut. +Viholliset olivat vieneet hänen ainoan lehmänsä, mutta se palasikin nyt +odottamatta kotiin nuora sarvissa ja iloisesti ammuen. Kyyneleitä +vuodattaen ja ääneensä Jumalaa kiittäen talutti mummo lehmänsä navettaan +ja haki sille heiniä eteen. Eikä todella sellaisen ihmeen arvoa voi +käsittää muut kuin ihmiset, jotka ovat olleet niin suuressa hädässä kuin +minä ja useimmat kansalaiseni tänä kovana aikana. + +Mummo ryhtyi heti ensi päivänä hoitamaan paleltuneita jalkojani. Hän +laittoi heinänsiemenistä ja jäätyneestä hevosen lannasta puuromaisen +keitoksen, jota hän kääreiden sisässä asetti jaloilleni niin kuumana +kuin ihoni suinkin sieti. Minä liikuin nelinkontin ryömimällä, hakkasin +halkoja, korjasin tuvan oven, ikkunan ja lattian, jotka vihollinen oli +rikkonut, sekä muurailin ränstynyttä uunia. + +Koko maaliskuun ajan vietin mummon luona, jonne tulin mainitun kuun +kolmantena päivänä. Kuun lopulla olivat jalkani mummon huolellisessa +hoidossa jo siksi parantuneet, että minä kykenin huoleti kävelemään. +Ilmatkin olivat jo lauhtuneet, ja ensimmäisten kevään oireiden mukana +heräsi minussa vanha levottomuus, joka ajoi uusiin seikkailuihin. + + * * * * * + + + + +KOLMAS LUKU. + +_Kaikenlaisten vaiheiden ja pikku seikkailujen jälkeen joudun jälleen +Turkuun, jossa ruhtinas Galitzinin keittiöstä vien ylikokin vankina +muassani._ + + +Huhtikuun kolmantena päivänä tapasin Finströmin kirkolla turkulaisen +ylioppilaan Sakarias Wegerin, joka oli matkalla Ruotsiin. Mutta kun +tähän aikaan ei Ahvenanmaalta ollut sille suunnalle ketään menijöitä, +sain hänet houkutelluksi palaamaan takaisin Suomeen. Siten liityimme +kumppanuksiksi, sanoin lämpimät jäähyväiset hoitajamummolleni sekä +maksoin hänelle mukanani säilyneistä rahoista karoliinin viikkoa kohti, +ja niin lähdimme jalkaisin marssimaan Hultan kylään. + +Mainitusta kylästä oli aikomuksemme lähteä suorinta tietä marssimaan +Kumlingea kohti. Mutta kun rannikolle oli kasaantunut jääsohjoa melkein +silmän kantaman matka, täytyi meidän kulkea pohjoiseen suuntaan niin +pitkälle, että tapasimme kovaa jäätä, jonka jälkeen vasta suuntasimme +kulkumme itää kohti. Seuraavana päivänä lauhtui ilma ja alkoi +tuuleskella. Jäätikköön ilmestyi yhä useampia halkeamia. Väsymyksestämme +huolimatta täytyi meidän jouduttaa askeleitamme ja puolenpäivän jälkeen +saavuimme eräälle autiolle kallioluodolle keskellä Teilinselkää. Kun +istahdimme hiukan jalkojamme lepuuttamaan sekä nauttimaan niukoista +eväsvaroistamme, alkoi jäälakeus ryskyen liikahdella ja särkyä. +Levottomana nousin syöntini keskeyttäen ja kiipesin idänpuoleiselle +rantakalliolle nähdäkseni, saatoimmeko jatkaa matkaa Enklingeen. Mutta +kuka voikaan kuvata mieltä masentavan hämmästykseni, kun luodon ja +etäämpänä idässä näkyvän Enklingen välillä aaltoili meri vapaana! + +Olimme siis joutuneet samanlaiseen asemaan kuin minä Juho-vainajan ja +ruotsalaisten kyyditsijäin kanssa pari kuukautta sitten Signilskärillä. +Mutta itse asiassa oli meidän nykyinen asemamme monin verroin +peloittavampi. Silloin meillä oli riittävästi suojaa, polttopuita ja +ruokaa, mutta tällä autiolla karilla ei näkynyt missään päin puuta eikä +pensasta, jotapaitsi eväistämme riittäisi enää tuskin kahdesti syödä. +Jos siis tätä vankeutta kestäisi muutamiakaan päiviä, olisi meillä +edessämme mitä surkein kuolema. + +Palasin toverini luo ja kerroin hänelle havaintoni. Pyysin häntä sen +jälkeen nyhtämään sammalta ja turvetta kallioiden kyljistä laittaaksemme +niistä jonkinlaisen katoksen yökylmää vastaan. Itse lähdin vielä +kiertelemään karin ympäri löytääkseni jos mahdollista jotakin +poltettavaksi kelpaavaa. Etsintäni oli kuitenkin aivan tulokseton. Lopen +masentuneena istahdin silloin eräälle paadelle ja purin apeat huoleni +Jumalalle, minkä jälkeen hiljaa veisasin värssyn: + + + Meill' avun vahvan Herra taivaan tuo, + Turva hädäss' on Hän suurin. + Ei hukkaan joutua Hän meidän suo, + Vaikk' kukistuis maailma juuri, + Vaikk' aallot kuohuis, meri pauhais + Ja vuoret vaipuis syvyyteen. + + +Rohkaistuneena palasin toverini luo ja ryhdyin häntä auttamaan majan +rakentamisessa. Kykenimme kurjista rakennusaineistamme kyhäämään +ainoastaan kyynärää korkean katottoman suojuksen, johon juuri sopi kaksi +miestä pitkälleen. Mutta tarjosihan se edes suojaa mereltä puhaltavaa, +luihin ja ytimiin tunkevaa tuulta vastaan. Siihen asetuimme niin liki +toisiamme kuin suinkin mahdollista, toisen päällystakki alustana ja +toisen peitteenä ja niin kyhjötimme siinä sitten väristen ja koettaen +juttelulla lyhentää pitkiä yön hetkiä. Aamuyöstä vaivuin jonkinlaiseen +unenhorrokseen, ja kun heräsin, huomasin toverinikin nukkuvan. Aamu jo +hämärsi, vaikk'ei päivä vielä ollut noussut. Toveriani herättämättä +nousin hiljaa ylös ja kiipesin itäiselle rantakalliolle. Ja iloni sen +johdosta, mitä nyt näin, oli yhtä suuri kuin eilen hämmästykseni samalla +kalliolla. Vankiluotomme ja Enklingen välinen penikulman levyinen selkä +oli ahtautunut ajojäitä täyteen! Kiitos Jumalan, joka levätessämme oli +rakentanut sillan meidän ja ihmisten asuman saaren välille! + +Palasin suin päin majalle, herätin toverini ja ilmoitin hänelle tämän +iloisen uutisen. Kiireesti viskasimme nyt rensselit ja musketit +selkäämme sekä lähdimme pitempiä siekailematta tuulena taipalelle. Ja +totisesti nyt hävisi ruumiistamme öinen kylmyys, kun me kaikki +jänteremme jännittäen riensimme epävakaisten jääröykkiöiden yli hyppien +toiselta keikkuvalta jääteliltä toiselle. Uskomattoman pian ja +onnellisesti suoriuduimme tuosta penikulmaisesta taipalesta. Kun +pääsimme Enklingen rantaan, nousi aurinko ja samalla alkoivat +jääröykkiöt liikehtiä etelää kohti. Muutamaa hetkeä myöhemmin +loiskahteli meri taas vapaana takanamme. + +Enklingessäkin olivat useimmat surmalta säästyneet asukkaat palanneet +koteihinsa ja heidän luonaan saimme nyt tervetullutta hoivaa vaivojemme +jälkeen. Viivyimme sitten saarella kokonaista kaksi viikkoa, sillä +yhtämittaisten myrskyjen ja ajojäiden takia oli meidän mahdotonta +ennemmin jatkaa matkaamme. Mutta hätäkös meidän oli täällä ihmisten +ilmoilla oleskella, kun ei lisäksi vihollisestakaan tänä kelirikon +aikana ollut pelkoa. + +Vasta kuukauden lopulla lähdin Enklingestä liikkeeseen toverini +palatessa takaisin Ahvenaan. Risteilin sitten siellä ja täällä +saaristossa, missä pääasiallisesti koetin kuulustella Riikaa. Björköön +saarella kertoi muuan vanha kalastajapari, että heidän luonaan oli +syksyllä majaillut eräs vihollisten käsistä päässyt suomalainen tyttö. +Sydämeni rupesi rajusti lyömään tämän kuullessani ja kiireesti aloin +udella heiltä lisää. Tyttö ei ollut paljon puhunut vaiheistaan, mutta +heidän kuvailemansa tytön ulkomuoto sopi täydellisesti Riikaan. +Sitäpaitsi hän oli saapunut heidän luokseen Kumlingesta tullen muutamana +kolkkona syysyönä pienellä venepahasella. Aika sitäpaitsi sopi myös +täydellisesti yhteen sen kanssa, jolloin Riika oli minulta hävinnyt. +Minne hän sitten oli joutunut, siitä ei vanhuksilla ollut minkäänlaista +tietoa. Kun vihollisia oli ilmestynyt Björkööhön, oli tyttö lähtenyt +kiireesti pakosalle. Minnepäin hän oli kulkunsa suunnannut, sitä he +eivät voineet sanoa. Mutta minulle olikin tällä hetkellä tärkeintä ja +rohkaisevinta varma tieto siitä, että Riika oli vielä elossa. Nyt en +enää ollenkaan epäillyt tapaavani hänet vielä joskus. + +Saaristosta ohjasin kulkuni Taivassaloon, jossa sain vaihdetuksi +päälleni talonpoikaisvaatteet. Muskettini ja miekkani piilotin myöskin +tänne ja mukaani otin ainoastaan pistoolit, jotka säilytin sarkatakkini +poveen. Lisäksi vielä ryhmysauva käteen ja vasen jalka hiukan ontuvaksi, +ja niin olin valmis liikkumaan manterella vakoilijatoimissa. +Taivassalosta kuljin sitten viattomana kerjäläisukkona Uuteenkaupunkiin, +jonka edustalla majaili venäläinen kaleerilaivasto, minkä lukumäärästä +ja taistelukuntoisuudesta minun onnistui urkkia tarkka selko. Niinikään +liikuin kaupungin ympäristöön majoitetun vihollisen jalkaväen +keskuudessa kerjäillen ja ilvehtien sotamiesten kanssa. He tarjoilivat +minulle viinaa ja minä olin muutamasta ryypystä tulevinani täyteen +humalaan, laulaa renkuttelin ja puhuin puuta heinää. Sanani sovitin +kuitenkin koko ajan niin, että heidän vastauksistaan sain poimituksi +useita tärkeitä tietoja. + +Lokalahteen palattuani kirjoitin saamistani tiedoista tarkan raportin, +jonka lähetin kreivi Taubelle erään Ruotsiin lähtevän lokalahtelaisen +laivurin mukana. Sitten kuljin Turun lähistölle, jossa vakoiluliikkeeni +tukikohdaksi otin Raision. Mainitun pitäjän nimismies Silvan sekä hänen +poikansa ylioppilas Antti Silvan olivat luotettavia suomalaisia sekä +isänmaan asialle uskollisia. He valmistivat minulle tallinsa luhdissa +mukavan oleskelupaikan, jossa päivisin loikoilin pannen kokoon +raporttejani yöllisiltä vakoiluretkiltä palattuani. Talossa pistäytyi +usein vihollisten kuriireja tai pienempiä joukkokuntia, jotka olivat +matkalla Turusta pohjoiseen tai päin vastoin. Mutta minä olin luhdissa +täydessä turvassa tarkastellen luukun kulmauksesta, mitä pihalla +tapahtui. Ruokaa toimitti nimismies poikineen minulle riittävästi. +Täällä oleskelin sitten lähes toukokuun loppuun ja toimitin tällä ajalla +useita raportteja kaikesta, mitä vihollisarmeijassa tapahtui. Raportit +välitti ylioppilas Silvan Rymättylään, josta sikäläiset kalastajat +kuljettivat ne Ruotsiin. + +Raisiolaisen päämajan jätettyäni kuljeskelin taasen pohjoista kohti. +Lemulla ollessani loppui minulta paperi ja lakkani oli myös vähissä. Kun +pitäjässä silloin oleskeli yksi ainoa herrasmies, papin tehtäviä +toimittava maisteri Turonius, päätin kääntyä hänen puoleensa paperia +pyytääkseni. Mutta kun en ollenkaan tuntenut hänen mielialaansa ja kun +kirkonkylällä majaili joukko venäläisiä, en uskaltanut omana itsenäni +mennä tuota paperiasiaa toimittamaan. Kirjoitin siis pienelle +paperipalalle, joka minulla vielä oli jäljellä, seuraavat sanat: +»Korkeasti oppinut Herra Maisteri! Pyydän nöyrimmästi, että möisitte +rengilleni, joka teille tämän kirjelapun tuo, hiukan paperia ja lakkaa, +joiden puutteessa nykyjään olen. Kunnioituksella: Tapani Löfving». + +Kirjelapun pistin taskuuni ja ottaen metsästä näön vuoksi havutaakan +selkääni, sillä oli lauantaipäivä, lähdin pappilaan. Annettuani kirjeen +maisterille kysyi hän sen luettuaan: + +»Missäs sinun isäntäsi on?» + +»Hän piilottelee tuolla kylän laidassa metsässä», vastasin minä. + +»Mene nyt kiireesti ja sano hänelle, että tänne pappilaan saapuu +koht'sillään majailemaan kenraalimajuri Golovin, jonka vuoksi sinun +isäntäsi on parasta olla varuillaan.» + +Hän haki kiireesti paperia ja lakkaa sekä toi vielä lisäksi leivän ja +kimpaleen lihaa, mitkä hän käski viedä Löfvingille. Maksua hän ei +ottanut, vaan käski minun kiirehtiä isäntäni luo. Minä en kuitenkaan +pitänyt kovinkaan suurta kiirettä, vaan kuhnailin pihalla pappilan +renkiä puhutellen, kunnes näin kenraalin lähenevän taloa. Saattueena +hänellä oli kersantti ja kuusi rakuunaa. Avasin heille portin ja +nöyrästi lakkiani nostaen ajattelin: + +»Aijai, Tapani, ollapa sinulla nyt parikaan vantteraa toveria, niin +sieppaisitpa tästä sievoisen saaliin, sillä eipä kiertelevän sissin ole +sallittu joka päivä vihollisen kenraaleja vankinaan kuljettaa.» + +Mutta sain tyytyä vain painamaan portin kiinni, jonka jälkeen lähdin +maisterilta saamaani leipää syödä jytystellen astelemaan poispäin. + +Kiertelin tämän jälkeen jalkaisin tai kalastajain veneissä siellä ja +täällä Turun saaristossa. Rymättylässä sain kesäkuun 10:ntenä kreivi +Taubelta tulleen kirjeen, jossa minua kehoitettiin edelleenkin +hankkimaan tietoja vihollisten puuhista. Kreivi kertoi Hänen +Ylhäisyytensä prinssi Fredrikin luvanneen minulle yliupseerin arvon, jos +toimeni hyvin onnistuvat. »Hyvä on», ajattelin minä, »he eivät tule +odotuksessaan pettymään.» + +Päätin nyt jälleen kurkistaa itse vihollisen päämajaan ja pistäytyä siis +Turussa. Kerjäläisasuani lisäsin tällä kertaa vielä siten, että suljin +vasemman silmäni, pidin suutani hiukan vinossa sekä ryiskelin yhtämittaa +vanhan miehen köhä-yskää. Kainalossani oli tietysti säkkirähjä ja +kädessäni keppi. Näin varustettuna nousin kauniina kesäkuun aamuna +Aurajoen rannalle, minne olin saapunut muutamien kalankaupalle tulleiden +rymättyläläisten venheessä. + +Kiertelin nyt siellä ja täällä kaupungilla kerjäillen vihollisen +sotilailta ja tehden havaintoja, jotka, sen uskallan vakuuttaa, yhdestä +silmästäni huolimatta eivät suinkaan jääneet puolinaisiksi. Kun päivä +oli kulunut jo sivu puolen, päätin pistäytyä kurkistamassa linnaankin, +jossa ruhtinas Galitzin esikuntineen majaili. Linnan portilla oli vilkas +liike, siitä kun kulki edestakaisin sekä venäläisiä sotilashenkilöitä +että anomusretkillä liikkuvia suomalaisia. Heidän mukanaan pääsin +vartijain estämättä linkkasemaan linnanpihalle. + +Galitzin seurueineen asui uuden linnan itäisessä siipirakennuksessa, +missä itse Galitzinin hallussa olivat ne ylimmän kerroksen huoneet, +joissa Pietari Brahe aikoinaan oli asustanut. Muut linnan osat olivat +joko viljasäiliöinä tai sotilasten ja vankien asuntona. Tiesin, että +noihin vanhan linnan synkkiin komeroihin oli suljettu monta suomalaista +pappia ja isänmaallista virkamiestä, joita syystä tai toisesta ei oltu +Venäjälle raahattu. + +Mutta pihalla ei minulla ollut aikaa pitkiin tarkasteluihin, vaan +soluin muiden puheille pyrkijäin mukana ahtaita kiertoportaita +ylimpään kerrokseen. Kenenkään estämättä pääsin aina Galitzinin +vastaanottohuoneeseen, jossa oli itse ruhtinas adjutantteineen sekä +joukko kirjureita. Pysähdyin ovenpieleen toisten taakse ja avonaisella +silmälläni Galitzinia tarkastellen ajattelin itsekseni: »Hauskaa tavata +taas, ruhtinas, sillä emmepä ole tainneetkaan olla näin liki toisiamme +sitten kuin siellä Janakkalassa, jossa seinänraosta riihen ullakossa +tarkastelin sinun ja armeijasi ohikulkua. Tosin sinä et minun +läsnäolostani tiennyt silloin paremmin kuin nytkään ja kaiketi se +parasta onkin, ainakin minulle.» + +Siinä ovenpielessä havaintoja tehdessäni jouduin surullisen lystikkään +kohtauksen todistajaksi, Puheille pyrkijäin joukossa oli kaksi nuorta +suomalaista tyttöä, kaikesta päättäen niitä kevytmielisiä ja +isänmaastaan piittaamattomia naisia, joita oleskeli täällä Turussa +sotamiesten parissa. Kun ruhtinas kysyi heidän asiaansa, sanoivat he +haluavansa kääntyä kreikanuskoon. »Miksi te haluatte omasta uskostanne +luopua?» kysyi ruhtinas edelleen. »Koska venäjän usko on meistä parempi +kuin ruotsin usko ja ... ja kun täällä on kaksi sotamiestä, jotka +tahtovat naida meidät», vastasivat tytöt. Ruhtinas kysyi nyt sotamiesten +nimiä. Tytöt mainitsivat heidän nimensä sekä rykmentin. Sotamiehet +haettiin kiireesti esiin ja ruhtinas kysyi, oliko totta, mitä tytöt +ilmoittivat. »Njet-njet!» kuului yhteen ääneen sotamiesten suusta. »Minä +annan teille raippoja, jollette puhu totta!» karjaisi ruhtinas. Silloin +vannoivat sotamiehet jonkin pyhimyksensä nimessä, etteivät he olleet +koskaan sellaista aikoneet. He saivat nyt mennä, jonka jälkeen ruhtinas +sanoi tytöille synkästi, että heidät kyllä kastetaan kreikanuskoon. +Venäjäksi käski hän yhden käskyläisistään viedä tytöt pois ja annattaa +heille raippoja. »Tyttöpoloiset! Mutta kyllä te olette sen +ansainneetkin», ajattelin minä, kun tytöt kulkivat, ohitseni huoneesta. + +Kun ruhtinas oli kuullut muidenkin huoneeseen tulleiden asian, loi hän +katseensa minuun, jolloin minä kumarsin syvään ja ojensin lakkikuluani +häntä kohti. Hän rypisti tyytymättömänä silmäkulmiaan, mutta otti sitten +pöydältä kymmenen kopeekan rahan ja viskasi sen lakkiini. Kumarsin +uudelleen ja lähdin senjälkeen kiireesti huoneesta, sillä adjutantin +katse ei ennustanut minulle mitään hyvää. + +Alakerrassa oli ruhtinaan keittiö, jonka puoliavoimesta ovesta tunkeutui +portaille ihana paistinkäry. Se sai veden valahtamaan kielelleni ja minä +sanoin itselleni: »Pistäypäs, Tapani-veikkoseni, sisälle, sillä eihän +tiedä, mitä hyvää sinulle sieltäkin heruu, jota paitsi sinun on kaiken +nimessä viisainta näytellä kerjäläisen osasi järkähtämättä loppuun.» + +Keittiössä askarteli lihava ja punoittava ylikokki sekä pari hänen +apulaistaan. Pysähdyin täälläkin vaatimattoman kerjuriukon tavalliselle +paikalle ovenpieleen, paljastin pääni ja kumarsin ylikokkia kohti. Hän +liikuskeli vain tärkeänä lieden äärellä ja jakoi määräyksiä +apulaisilleen. Vasta kun paistit ja muut herkut oli saatu järjestetyksi +suurille tarjottimille ja apulaiset ryhtyivät niitä kantamaan ylös, +suvaitsi hän huomata minut, joka jälleen kumarsin. Kädet puuskassa +asettui hän eteeni ja kysyi surkean huonolla suomenkielellä asiaani. + +»Minä olen köyhä kerjuu-ukko ja rohkenin tulla anomaan vähäistä almua», +vastasin surkealla äänellä, viitaten samalla säkkiäni. + +»Ja mistä sinä olet?» kysyi kokki jälleen. + +»Tuolta Rymättylän saarelta. Tulin tänä aamuna tänne kaupunkiin +anelemaan vähän leivän apua.» + +»Rumjattula», kertasi kokki ja tuntui sitten muistelevan jotakin, kunnes +kysyi: + +»Saadaanko siellä nykyjään kaloja?» + +»Oo-jaa!» vakuutin minä, »silakoita ja siikoja saavat siellä nykyjään +vahvasti.» + +»Siikoja», kertasi hän taas ja alkoi sitten puhua apulaistensa kanssa +venäjää, josta ymmärsin, että heidän kalavarastonsa nykyjään oli hyvin +vähissä. + +»Osaisitko sinä, vaariseni, opastaa meitä hyvälle kalapaikalle, josta +saisi hankituksi ihan tuoreita kaloja?» kääntyi kokki jälleen puoleeni. + +»Ihan luotisuoraan, sillä aamulla näin muutamain Rymättylän kalastajain +laskevan mereen nuottiaan, joita he nyt ehtoolla tulevat kokemaan, eikä +sinne ole kuin puolen tunnin purjehdusmatka», laskettelin minä +vilkuillen avonaisella silmälläni mahdollisimman palvelushaluisesti. + +Ylikokki neuvotteli jälleen apulaistensa kanssa, ja he päättivät heti +herrojen päivälliseltä päästyä lähteä minun opastuksellani kaloja +hankkimaan. Sain palasen oivallista paistia sekä viinaryypyn. Paistia +nauttiessani ajattelin: »Tämä maistuu erinomaiselta ja minun tulisi olla +siitä kiitollinen teille, hyvät Iivanan pojat, ja oikeastaanhan minä +sitä olenkin, mutta siitä huolimatta tulee teidän kalaretkenne +päättymään hieman toisin kuin mitä te itse suunnittelette. Ettekä te +varmasti lähtisikään, jos tietäisitte, että tämä ukkorähjä kykenee +tekemään liukkaampiakin liikkeitä ja että hänen takkinsa povessa uinuu +kaksi ladattua pistoolia. Mutta joka tapauksessa: kiitos paistista ja +ryypystä!» + +Hetkistä myöhemmin varustauduttiin lähtemään. Sain linnanpihalta +kantaakseni maston ja purjeen linnan alla jokirannassa olevaan +veneeseen. Ylikokki apulaisineen toi purteemme ison nassakan paloviinaa, +kaksi suurta aitomoskovalaista limppua sekä suuren nahkapussin, jossa +nähtävästi oli isompi joukko vaskirahoja kalojen ostoon. Minä istuin +peräsimeen, kokki miehineen asettui keulan puoleen, purje nostettiin ja +niin lähdettiin hyvällä laitasella mennä viilettämään Airiston selkää +kohti. + +Ruis- ja Hirvisalon välisessä salmessa oli joukko vihollisen kaleereja, +joiden välitse ja ohitse me viiletimme. Keittiömestarit vaihettelivat +tervehdyksiä merisotilaiden kanssa ja kehuivat olevansa matkalla +kalanhankintaan. »Niin kyllä, mutta kyllä niitä kaloja odottaa saa», +ajattelin minä peräsintä hoitaessani. Kun oli tultu Airistonselälle, +lähelle Rymättylän kaakkoista nokkaa, ei vihollisen aluksia näkynyt enää +millään suunnalla. Nyt arvelin tarpeettomaksi pitää vasenta silmääni +kauemmin suljettuna. Avasin sen siis selkosen selälleen, palauttaen +samalla muutenkin kasvoilleni niiden tavallisen ilmeen. Tämän ihmeen +huomasi ensiksi ylikokki, joka istui veneen keulassa minua vastapäätä. +Hän yritti karata pystyyn, samoinkuin hänen apulaisensakin, jotka +esimiehensä hämmästyksen nähdessään olivat vilkaisseet minuun. Mutta +minulla olivat jo pistoolini esillä sekä viritettyinä. Ojentaen ne heitä +kohti sanoin minä käskevästi: + +»Istukaa alallanne, jollette mieli saada lyijyä ruumiiseenne!» + +He näkivät parhaaksi totella, minkä jälkeen minä asetin toisen pistoolin +viereeni tuhdolle, mutta toista pidin edelleenkin viritettynä oikeassa +kädessäni hoitaen peräsintä vasemmalla. Ohjasin nyt rauhallisesti sivu +Rymättylän, joka puolen tunnin kuluttua oli jäänyt selkämme taakse. +Milloin tarvitsi purjeita muuttaa, komensin vangit osoitusteni mukaan +suorittamaan sen. Pahimmasta tyrmistyksestä vähitellen toinnuttuaan +tiedusteli ylikokki vapisevalla äänellä, mitä minä aioin heille tehdä. + +»Vien teidät Ruotsiin vieraisille», vastasin, »eikä teille siellä mitään +pahaa tehdä, kun vain ihmisiksi elätte. Rauhan tultua pääsette takaisin +ja sitä odotellessanne voitte opetella siellä uusia ruokalajeja +laittamaan.» + +Korpoossa laskin illalla maalle ja toimitin rannassa tapaamaini +kalastajain avulla vankini sidotuiksi, jotta minun olisi huolettomampi +jatkaa matkaani heidän kanssaan. Seuraavana päivänä saavuin onnellisesti +Ahvenaan, missä tapasin amiraali Wrangelin muutamien fregattien kanssa. +Aioin jättää vangit hänen haltuunsa, mutta hän kehoitti minua +kuljettamaan ne itse Tukholmaan. Veneen ynnä muut siinä mukana olevat +tavarat lahjoitti hän minulle. Pussissa olevain vaskirahojen huomasin +tekevän yhteensä viisikymmentä ruplaa. Veneeni jätin Ahvenanmaalle ja +seurasin vankeineni laivaston mukana Kapellskäriin, josta amiraalin +antamalla espingillä jatkoin matkaani Tukholmaan. Perille saavuin +kesäkuun yhdeksäntenätoista päivänä. + +Jätettyäni vangit kreivi Tauben adjutantille kirjoitin seikkaperäisen +raportin viimeisistä vaiheistani sekä Turussa tekemistäni havainnoista +ja vein sen kreiville, jonka luona myöskin prinssi Fredrik sattui +olemaan. He kuulustelivat minua vielä suullisesti ja prinssi nauroi +makeasti kertomukselleni kokkien vangitsemisesta sekä taputti minua +ystävällisesti olkapäälle. + +Kun palasin heidän luotaan majapaikkaani, oli taskussani vänrikin +valtakirja. + + * * * * * + + + + +NELJÄS LUKU. + +_Loppumattomilla vakoilumatkoillani joudun yksinäiseen saareen, josta +pelastuttuani kaksi pehmeätä käsivartta kietoutuu kaulaani._ + + +Edellisten seikkailujeni jälkeen lepäilin nyt Tukholmassa kappaleen +kolmatta viikkoa. Heinäkuun seitsemäntenä päivänä sain sitten jälleen +määräyksen lähteä Suomeen tiedusteluille. Tovereikseni sain tällä kertaa +kokonaista kuusi miestä, kaikki suomalaisia, joista puolet turkulaisia +ylioppilaita. Liikkeelle lähdimme samalla espingillä, jolla olin vankini +Tukholmaan tuonut. Mutta vastatuulen takia meidän täytyi toista viikkoa +pysyä alallamme Vaxholmassa ja Furusundissa, kunnes vihdoin pääsimme +Ahvenanmerellä oleskelevan Ruotsin laivaston luo. Amiraali Wachtmeister +antoi meille neljä leiviskää ruutia, kuusi möhkälettä piikiveä sekä +joukon kuulia. Sen jälkeen annoimme tuulen pullistaa purjeemme ja +kynnimme oman onnemme nojassa Ahvenanmeren aaltoja. + +Risteiltyämme seuraavana päivänä Boksöön ja Simsalan luotojen lähistöllä +lasketimme sen jälkeen suoraan itää kohti. Enklingen ja Brändöön sivu +purjehdittuamme nousimme maihin Kustavin pitäjän Wartsalassa. Tänne +jätimme aluksemme ja kuljimme veneellä Taivassaloon, missä vaihetimme +pukua ja lähdimme maitse pyrkimään Turkua kohti. Pitkin matkaa oli +teiden varsille ja niityille sijoitettu neljä- ja viisikymmenmiehisiä +venäläisjoukkoja, jotka pysäyttivät jokaisen ohikulkijan ja asettivat +tarkan kuulustelun alaiseksi. Emme huolineet antautua heidän kanssaan +lähempiin tekemisiin, vaan kuljimme kiertoteitä ja enimmäkseen yön +aikaan. + +Raisioon päästyämme jätin minä mieheni metsään ja lähdin yksin nimismies +Silvanin talolle. Nimismies vei minut kohta, tärkeimmät kuulumiset +ilmaistuaan, ahtaalle tuvanyliselle, sillä venäläisiä saattoi milloin +hyvänsä pistäytyä taloon. Ja aivan oikein: kun olin juuri ylösalaisin +käännetyn nelikon pohjalla ruvennut raporttia kirjoittamaan, kuulin +pihalta kaviontöminää ja venäläistä puheenpulitusta. Tarkastin kaiken +varalta pistoolini ja jatkoin sitten työtäni. Venäläiset lyöttäytyivät +taloksi ja koko päivän kuulin minä alhaalta tuvasta heidän rähinäänsä ja +tappelun mäikettään, kun he ryypiskellessään joutuivat keskenään +riitaan. »Kyllä maailmaan ääntä mahtuu», ajattelin raporttiani +kirjoittaen, pitäen samalla kuitenkin korvani auki siltä varalta, että +olisin saanut heidän puheistaan siepatuksi itselleni jonkin tärkeän +tiedon. Vasta illalla lähtivät venäläiset tiehensä, jolloin minäkin +palasin toverieni luokse. Yhden miehistäni lähetin toimittamaan kirjettä +Tukholmaan ja jatkoin itse toisten kanssa matkaa lähemmäs Turkua. + +Tämän jälkeen kului meiltä koko kesä yhtämittaisiin ja levottomiin +kiertomatkoihin. Saatoimme tänään esiintyä Naantalissa ruhtinas +Galitzinin karjanostomiehinä ja tehdä jo ylihuomenna suolan kauppaa +Helsingin torilla, tai makailla tänään venäläistä postia odotellen tien +varressa Somerolla ja esiintyä jo seuraavana päivänä viattomina +heinämiehinä Lohjalla. Siellä ja täällä tapasimme isänmaalleen +uskollisia sekä talonpoikia että virkamiehiä, joilta saimme niin hyvin +tietoja kuin ruokavarojakin. Yöksi uskalsi sentään ani harva meitä +taloonsa ottaa, sillä kaikki olivat peloissaan sen koston takia, jota +vihollinen oli siellä ja täällä sissien takia harjoittanut. Mutta siitä +ei väliäkään, sillä näin kesäiseen aikaan saatoimme vallan mukavasti +viettää yömme milloin nuotiolla metsässä, milloin taas täysinäisessä +tuoksuvassa heinäladossa. + +Kävisi liian väsyttäväksi kertoa tarkemmin kaikista tämän kesän retkistä +ja pikkuseikkailuista. Mainitsen niistä tässä senvuoksi ainoastaan +muutamia. + +Elokuun seitsemäntenä päivänä leiriydyimme Tammelan pitäjässä tiheään +metsään noin sata syltä valtatiestä ja odottelimme Moskovasta tulevaa +postia, jonka saamiemme tietojen mukaan olisi näinä päivinä pitänyt +kulkea siitä ohi. Leirimme oli notkossa ja sen sekä tien väliin jäi +korkeahko kukkula, joten olimme täysin suojassa sekä saatoimme pitää +vireillä vähäistä nuotiota. Yksi joukostamme lymyili aina pensasten +välissä kukkulalla pitämässä silmällä tietä. Kun posti tulisi edempänä +tien mutkassa näkyviin, tuli hänen variksen raakunnalla antaa merkki +nuotiolla oleville sekä päästää peräkkäin niin monta kvaa-ääntä kuin +saattueessa olisi rakuunaa. Me toiset kulutimme sillä välin aikaamme +loikoillen nuotiolla sekä tarinoiden ja syöden porossa hautomiamme +nauriita, joita tullessamme olimme muutamasta naurishalmeesta varanneet +kokonaisen kantamuksen. + +Koko se päivä ja seuraava yö kului kuitenkin ilman mitään merkillistä. +Aika alkoi meistä rauhattomista metsän ja maantien pojista tuntua jo +pitkältä näin yhden ja saman nuotion tulilla. Mutta kun seuraavan päivän +aurinko oli kiivennyt korkeimmalle kohdalleen, kuului kummulta variksen +raakuntaa. Kuusi eri kertaa kajahti metsässä karkea kraak-kraak! Yhtenä +miehenä kavahdimme jalkeille, tempasimme aseemme ja juoksimme mäen +ympäri tien viereen, missä pysähdyimme tuuheiden kuusten suojaan. +Toisaalta tullen yhtyi siinä vartijakin joukkoomme. + +Samassa näimme tietä lähenevän kahden hevosen vetämäin +kuormastovankkurien. Edellä ratsasti kolme rakuunaa ja perässä seurasi +samoin kolme. + +»On viisainta ampua ensiksi kuormahevoset, ettei saalis missään +tapauksessa pääse käsistämme», sanoin miehilleni ja määräsin kaksi +heistä siihen toimeen, »me toiset käytämme samalla aikaa aseitamme +etumaisten rakuunain suistamiseen». + +Kun kulkue oli ehtinyt melkein kohdallemme, annoin merkin, ja samalla +pamahtivat meidän kaikkien musketit. Näin molempain kuormahevosten +suistuvan tielle sekä kahden etumaisista rakuunoista kierähtävän alas +satulasta. Hurraata huutaen hyökkäsimme nyt tielle ja samalla sai kolmas +edellä ratsastaneista rakuunoista osansa minun miekastani. Jäljessä +ratsastavat laukaisivat ampuma-aseensa meitä kohti ja kääntyivät sitten +ympäri lähtien täyttä laukkaa ajamaan takaisin. + +Taistelu oli siis pian suoritettu. Kävimme nyt kiireesti tarkastamaan +suurten, umpinaisten vankkurien sisältöä. Mutta mitäs tämä? Kun olimme +lyöneet auki vankkurien perässä olevan oven, tulvahti sieltä vastaamme +oikea kanatarhasävelmä: kiekuntaa ja hätääntynyttä kanan kaakotusta! +Vankkureissa oli nimittäin joukko jaloistaan sidottuja kalkkunoita, +kukkoja ja kanoja. Toisessa vankkurien osassa näkyi kaikenlaisia +hienompia ruokatavaroita ja viinipulloja. Ahneesti odottamamme postin +sijasta olimme saaneet siis joukon herkkuja, joita nähtävästi +kuljetettiin Turkuun ruhtinas Galitzinin pöytää varten. No, eihän +tämäkään ihan hullumpaa ollut nälkäisille sisseille, jotka tavallisesti +saivat tyytyä kovaan leipään, veteen ja naurispaistikkaisiin sekä olla +kiitollisia, jos sitäkään aina oli tarjolla. + +Kun olimme vankkurien sisällöstä tyhjentäneet kaiken sen, mitä mukanamme +jaksoimme kuljettaa sekä hankkiuduimme painumaan jälleen metsään, +huomasimme, että yksi joukostamme, nuori Klaus Rönnberg, makasi +hengetönnä tienpartaalla. Hän oli saanut otsaansa vihollisen karpiinin +kuulan. Seisoimme hetkisen äänettöminä ja allapäin hänen ympärillään ja +ryhdyimme sitten valmistamaan hänelle hautaa kummun rinteeseen, kahden +petäjän väliin. Kun olimme laskeneet toverimme aseineen sinne +havuvuoteelle, siunasin minä haudan, minkä jälkeen yhteisesti veisasimme +virren ja peitimme haudan. Yksi miehistä leikkasi toisen petäjän kylkeen +ristin sekä vainajan nimikirjaimet. + +Kun palasimme tielle kantamuksiamme korjaamaan, juolahti mieleeni muuan +asia. Otin oitis poveltani palan paperia ja kirjoitin siihen nopeasti +sanat: »Tämän kuorman valloitti vänrikki Tapani Löfving sotilaineen ja +siihen hän katsoi olevansa täysin oikeutettu, koska Ruotsin ja Venäjän +välillä vallitsee vielä täydellinen sotatila. On halpamaista raakuutta +kostaa tätä minun tekoani rauhallisille talonpojille.» + +Kirjeen jätin vankkureihin ja saaliimme korjaten katosimme senjälkeen +metsään. Tultuamme iltapäivällä erään yksinäisen metsäniityn reunaan +päätimme leiriytyä eräälle pihlajia kasvavalle puronäyräälle. +»Vietetäänpäs sitten tässä somassa paikassa Klaus-vainajan peijaita», +sanoin minä miehille, ja pian loimusi puiden välissä iloinen nuotio ja +mukaamme sieppaamistamme kalkkunoista alkoivat höyhenet pelmuta ilmassa, +kun miehet kävivät niitä kynimään. Vesi kielellä istuimme tulen +ympärillä, kun puolikymmentä lihavaa kalkkunaa kärisi vartaissa. + +Viinipullot avattiin ja herkullinen ateria alkoi. + +»Ruhtinaallinen ateria!» mökelsi joku joukosta suu täynnä mehevää +kalkkunaa. + +»Ruhtinaallinen kylläkin, sillä Galitzinille nämä herkut olivat varmasti +aiotut», huomautin minä. + +»Varmastikaan hän ei ole parhaalla tuulella saadessaan tietää, mihin +suihin hänen kalkkunansa ja viininsä ovat joutuneet. Mutta kukapa +hänelle olisi kalkkunoita paistanutkaan, kun sinä, Tapani, siirsit hänen +kokkinsa Tukholmaan.» + +»Levittäkäähän tuosta kaviaaria leivällenne ja voikaa kuin pajarit.» + +»Galitzinin malja, toverit, sillä paitsi tätä ihanaa ateriaa ansaitsee +hän sen siitäkin syystä, että koettaa pitää yllä järjestystä ja hillitä +sotilastensa ilkivaltaisuuksia. Kuulittehan viimeksi Raisiossa +ollessamme, kuinka hän keväällä oli hirtättänyt muutamia upseerejaan, +jotka olivat rahvaan keskuudessa harjoittaneet julmuuksiaan.» + +»Kas sillä lailla! Siitä hän ansaitsee vielä toisen maljan. Jos hän sitä +tekisi ahkerammin, niin ei meitä sissejä tarvittaisikaan muuhun kuin +kalkkunoita paistamaan.» + +»Eläköön ruhtinas Galitzin!» + +Risteiltyämme ympäri Varsinais-Suomea ja läntistä Uuttamaata saavuimme +syyskuun alkupuolella Mietoisiin. Täällä yövyimme erääseen yksinäiseen +metsätorppaan. Yön aikana jutteli talonväki meille muun muassa Mahalan +Mikosta, joka oli pitäjän rikkain talollinen sekä samalla tavattoman +vihainen sisseille ja muille, jotka vielä sotaa kävivät. He sanoivat +hänen pitävän koko pitäjää pelon vallassa. + +»Vai on hän sellainen porho. Täytyypä pistäytyä häntä huomenna +tervehtimään», sanoin minä. + +Lähdin siis seuraavana päivänä matkaan jättäen toverini torppaan +levähtämään edellisten päivien monien jalkavaivojen jälkeen. Mahalaan +tultuani menin tupaan, jossa isäntä itse veisteli uunin luona jotakin +kalupuuta. + +»Hyvää päivää, Mikko!» tervehdin minä ja istuin penkille. + +Hetkisen katsoi isäntä minua tuuheiden kulmiensa alta ja ärähti sitten: + +»Kuka ja mistä sinä olet?» + +»No etkö sinä, Mikko, minua tunne, vaikka minä tunnen sinut ja emäntäsi +ihan esivanhempianne myöten», vastasin minä, sillä torpassa olin +lähtiessäni ottanut selon Mahalan isäntäväen sukujuurista. + +»En minä ainakaan muista sinua koskaan nähneeni», sanoi isäntä. + +»Vai niin, koska sinä et halua minua tuntea, niin hyvästi sitten!» olin +minä närkästyvinäni ja lähdin ulos. + +Isäntä tuli perässäni pihalle ja sanoi: + +»Kuulehan, tuota, kuka sinä sitten oikeastaan olet?» + +Katsottuani häntä hetkisen kiinteästi silmiin vastasin: + +»Olen Tapani Löfving, vänrikki hänen majesteettinsa kuningas Kaarle +kahdennentoista armeijassa ja liikun täällä tiedusteluilla.» + +»No niinpä palatkaa taloon saamaan suun-avausta.» + +»Mutta osaatteko pitää omana tietonanne sen, mitä minä teille nyt +ilmoitin?» kysyin minä. + +»Mahalan Mikkoa ei ole ennenkään tyhjistä kieräilyistä syytetty», sanoi +hän kätensä ojentaen. »Oikeille Suomen sotilaille en ole koskaan ollut +nurja, vaikka joutavanpäiväisiä vihollisen härnääjiä en kärsikään.» + +Palasimme siis hyvinä ystävyksinä tupaan, jossa ukko komensi emäntänsä +laittamaan vieraalle ruokaa. Itse kaasi hän minulle nurkkakaapissa +olevasta pullosta ryypyn. Emännän kuulin uunin luona hääriessään +tiedustelevan hiljaa mieheltään, kuka minä olin, mihin isäntä kuului +vastaavan, että olin muuan hänen vanhoja tuttaviaan. + +Syötyäni ilmoitti isäntä, että Lehtisen kartanossa majailee +komennuskunta venäläisiä ja että hän on luvannut myydä koiranpenikan +komennuskunnan päällikölle, kapteeni Losakoville. Jos siis minä +haluaisin tutustua tähän joukkokuntaan, niin voisin lähteä hänen +kanssaan viemään penikkaa ja olla olevinani hänen renkinsä. Minä en +epäillyt enää ollenkaan isännän luotettavaisuutta ja suostuin mielihyvin +hänen ehdotukseensa. + +Lähdimme siis oitis matkaan. Isäntä itse nousi hevosen selkään, mutta +minä kävelin hänen rinnallaan ja kannoin käsivarrellani koiranpenikkaa. +Perille tultuamme menin isännän kanssa kapteenin luokse, missä meille +tarjottiin ryypyt. Kapteenin ja hänen luutnanttinsa välisestä +keskustelusta, joka luonnollisesti kävi venäjäksi, sain siepatuksi +tietooni pääasiallisimman sisällön viimeisestä armeijalle annetusta +päiväkäskystä. + +Ulos tultuani juttelin pihalla olevien sotamiesten kanssa. Silloin +lähestyi meitä tallin luota eräs talon rengeistä, jonka hämmästyksekseni +huomasin entiseksi Turun läänin jalkaväkirykmentin sotilaaksi. Olin +nähnyt hänet kapteeni Andersenin komppaniassa ja oli hän luultavastikin +palannut kotiseudulleen Pälkäneen tai Isonkyrön taistelun jälkeen. Sen +pahempi näytti hänkin tuntevan minut. Kun sain tilaisuuden lähestyä +häntä, pistin sotamiesten huomaamatta hänen käteensä pari karoliinia ja +samalla kuiskasin: + +»Ethän ole tietävinäsi mitään?» + +»Mitäpäs minä», kuiskasi hän vastaan. + +Mahalan isännän tultua lähdimme kartanosta ja minä päätin mennä täältä +suoraan Vehmaisten ja Taivassalon puolelle, saadakseni tavata siellä +arentimies Fingerrosia, joka oli minun hyvä ystäväni ja jolta olin +ennenkin saanut tärkeitä tietoja. Isäntä lupasi toimittaa sanan +tovereilleni, että he omia aikojaan pyrkisivät lahden yli Vehmaisten +puolelle, missä sitten tavattaisiin Lahdenrannassa. + +Eräästä Lehtisten kartanon torpasta lähti kaksi nuorta miestä soutamaan +minua lahden yli. He laskivat minut maalle muutamalle matalakallioiselle +rannalle vakuuttaen, ettei siitä ollut enää pitkälti Lahdenrannan +taloon. Annoin heille karoliinin mieheen soutupalkkaa, minkä jälkeen he +lähtivät takaisin. Minä sen sijaan lähdin astelemaan päinvastaiseen +suuntaan. Mutta kuinka hämmästyinkään, kun noin parisataa askelta +kuljettuani aukeni leveä salmi eteeni! Minut oli siis katalasti jätetty +saareen! Veneellä liikkuvia ei näkynyt missään, paitsi noita kiireesti +poissoutavia saattajiani, jotka eivät huudoistani eivätkä +viittomisistani olleet millänsäkään. Minun ei auttanut muu kuin niellä +kiltisti harmini ja ruveta miettimään muita pelastuskeinoja. + +Palasin manteren puoleiselle rannalle, mutta yhtään ihmistä en nähnyt +salmen takana liikkuvan. Etäämpänä näkyi kyllä jonkin talon tai torpan +katot ja huutoni olisi mahdollisesti kuulunut sinne saakka, mutta +ainakaan ensi hädässä en siihen keinoon aikonut turvautua, sillä hädässä +huutaminen on minusta aina ollut vastenmielistä. Parasta oli siis +laittaa olonsa saarella niin mukavaksi kuin mahdollista ja odotella, +kunnes näköpiiriin ilmestyisi veneitä. Ilta oli jo varsin lähellä, ja +minä ryhdyin sen vuoksi keräämään puita, joista yöksi voisin kyhätä +itselleni nuotion. + +Kun suurella vaivalla olin saanut kootuksi melkoisen risuröykkiön +suojaiseen paikkaan saaren keskelle, oli jo ehtinyt tulla joltinenkin +hämärä. Juuri kun kumarruin tulta virittämään, olin kuulevinani +aironloisketta saaren toisesta päästä. Riensin suinpäin sinne ja näin +todellakin oman saareni ja toisen pienemmän saaren välissä liikkuvan +veneen, jota soudettiin mannerta kohti. + +»Hohoi, ystävät», huusin minä, »ottakaahan veneeseenne minut.» + +Soutajat pysähtyivät ja meloivat lähemmäksi, jonka jälkeen vanhan miehen +ääni kysyi: + +»Kuka se on ja miten sinä olet ilman venettä sinne joutunut?» + +Selitin nyt lyhyesti, miten olin saareen joutunut, sanoen olevani +Turusta kotoisin sekä liikkuvani karjan ostossa. + +»No kaikenlaista koiruutta sitä tänä aikana tehdäänkin», jahkaili ukko +ja työnsi rantaan veneensä, johon minä viivyttelemättä sijoittausin +istumaan. Paitsi ukkoa häämötti veneen perässä myöskin pari naisihmistä. +He olivat sen torpan väkeä, jonka katot näkyivät tänne, ja olivat he +täällä saarten rantamilla kierrelleet meriruokoja leikkaamassa. + +Rantaan päästyämme kysyin tietä Lahdenrantaan ja kiitettyäni +ystävällistä torpanväkeä avuliaisuudestaan lähdin viidakon halki +astelemaan osoitettuun suuntaan. En ollut kuitenkaan pitkälle ehtinyt, +kun olin kuulevinani keveitä askeleita takanani. Pysähdyin ja käännyin +katsomaan jäljelleni, mutta samassa kietoutui kaksi pehmeätä käsivartta +kaulaani ja värisevä naisen ääni kuiskasi: + +»Tapani!» + +Kun en hetken aikaan kyennyt mitään virkkamaan, kietoutuivat kädet vielä +lujemmin kaulaani ja puoleksi itkien, puoleksi nauraen kuiskasi sama +värisevä ääni: + +»Tapani, etkö sinä taaskaan minua tunne, vaikka minä olen naisen +vaatteissakin?» + +Nyt oli minun vuoroni kietoa käteni rinnoilleni nojaavan solakan +naisvartalon ympäri ja pimeässä etsivät huulemme intohimoisesti +toisiaan. Ja, totta puhuakseni, tämä olikin ensi kerta, jolloin minä +ikävöivän miehen hurmiolla syleilin ja suutelin Riikaa. + +Mutta enpä tahdo lukijaa kyllästyttää tällaisen hempeän kohtauksen +pitemmällä kuvailulla eikä minun miekan käytössä kovettunut käteni +sellaisiin kuvailuihin oikein pystykään. Mainitsen sen vuoksi vain +lyhyesti, että kun katkonaisista sanoista ja hyväilyistä vihdoinkin +selviydyimme järkevään keskusteluun, sain kuulla selityksen Riikan +merkilliseen katoamiseen vuosi sitten Kumlingen länsirannalla. Paettuaan +majasta, jossa hän oli ampunut ahdistajansa, kuten edellä on jo +kerrottu, hän oli säkkipimeässä juossut umpimähkään pitkin rantaa ja +niin osunut sille kapealle kannakselle, joka yhdisti tuon kallioisen +niemekkeen pääsaareen. Minun huutoani hän ei myrskyn ja oman kuohuisen +mielentilansa takia ollut lainkaan kuullut. Pääsaarella hän oli sitten +piilotellut kokonaista kaksi vuorokautta eräässä ahtaassa luolassa. + +»Ihan luolan edustalta kuulin kerran askelia ja varustauduin jo +kuristamaan itseni sukkanauhalla, jos venäläisiä olisi ilmestynyt luolan +suulle», kertoi Riika. + +»Voi poloinen tyttöni, ne askelet eivät varmaankaan olleet kenenkään +muun kuin sinun oman Tapanisi, joka kuoleman tuskassa etsiskeli sinua +kaikkialta saaren metsistä», huudahdin minä. + +Sitten kertoi Riika edelleen, kuinka nälkä ajoi hänet lopulta luolasta +ja kuinka hän yön aikaan henkensä kaupalla lähti rannalta löytämällään +veneellä merelle ja osui Björkööhön, missä hän sai hoivaa edellämainitun +kalastajaparin luona. Kun vihollisia tuli Björkööhönkin, hän ei tuntenut +oloaan siellä enää turvalliseksi, vaan lähti taas yksin harhailemaan +saarelta toiselle, tullen lopuksi tänne manterelle ja tarjoutuen +palvelukseen nykyisen isäntäväkensä luokse. + +Lopetettuaan kertomuksensa veti Riika röijynsä alta pistoolin ja lausui +sitä minulle näyttäen: + +»Tämä on sama ase, jolla silloin riistin ahdistajaltani hengen. +Paetessani se unohtui käteeni ja olen sitä sen jälkeen aina pitänyt +ladattuna mukanani, jollei muuta niin tehdäkseni sillä nopean lopun +itsestäni, jos uudelleen olisin joutunut samanlaiseen asemaan. Mutta, +Jumalan kiitos, täällä olen saanut elää rauhassa. Tosin meillä on pari +kertaa pistäytynyt venäläisiä, mutta he ovat käyttäytyneet siivosti ja +kummallakin kertaa minä ehdin piiloutua tuvan ylisille.» + +Kun olin lyhyesti kertonut omat, viime näkemämme jälkeiset vaiheeni, +tarttui Riika käteeni ja huudahti: + +»Voi rakkaani, mitä sinä oletkaan saanut kestää! Mutta nyt sinun +täytyykin jäädä minun hoidettavakseni.» + +Yhdessä kuljimme nyt torppaan, jossa Riika ilmaisi isäntäväelleen, kuka +minä oikeastaan olin. Osaaottavasti puristivat vanhukset kättäni ja +pyysivät minua käyttämään hyväkseni sitä kestitystä, mitä he tänä kovana +aikana saattoivat tarjota. + +»Itsekin olen vanha sotilas», lausui ukko, »vaikka vihollista vastaan en +ole enää jaksanut käydä. Mutta poikani oli mukana ja hän on kuuleman +mukaan kaatunut Pälkäneellä. Riika on meillä sen jälkeen ollut ainoana +lapsenamme ja mielellämme pidämme hänet edelleenkin luonamme.» + +Jäin torppaan kokonaiseksi viikoksi, jolla aikaa tänne saapuneet +toverini majailivat läheisissä metsissä. Täältä toimitin Tukholmaan +kolme eri kirjettä, nimittäin kreivi Taubelle, amiraali Wachtmeisterille +ja neuvoston sihteerille Abram Drakelle, kertoen kussakin kirjeessä +kaikki viime aikoina tietooni tulleet seikat. + + * * * * * + + + + +VIIDES LUKU. + +_Esiinnyn jälleen oman kirjeeni kuljettajana ja saan venäläisen upseerin +antamaan pamppua omille sotamiehilleen._ + + +Mutta tämä ihana viikko loppui ja velvollisuuteni vaati minua taas +liikkeelle. Riika tahtoi nytkin lähteä mukaani, mutta torpan vanhusten +avulla sain minä hänet jäämään paikkaansa, jossa hän kaikitenkin oli +paremmassa turvassa kuin minun vaivalloisilla ja vaarallisilla +retkilläni. Ja kyllähän Riika tajusi tämän itsekin, mutta minun täytyi +luvata mahdollisimman pian ilmestyä jälleen tänne. Eikä minun sydämeni, +hyvin ymmärrettävästi, pannutkaan suuresti tällaista lupausta vastaan. + +Jätettyäni hellät jäähyväiset Riikalle ja torpan väelle erosin +toistaiseksi myöskin tovereistani, jotka ehdotukseni mukaan lähtivät +pohjoiseen päin, Uudenkaupungin ja Rauman puolelle vakoilemaan. Itse +menin aluksi edellä mainitun Fingerrosin luo ja viivyin siellä pari +yönseutua. Hänen luonaan majaili joukko venäläisiä, ja kun upseerit +heittivät keilapalloa Fingerrosin kanssa, olin minä mukana +keilanpystyttäjänä. Muutetun kasvonilmeeni vuoksi pitivät venäläiset +minua tataarina ja nauroivat keskenään minulle. + +Fingerrosilta ostin hevosen kahdeksalla riikintaalerilla ja ratsastin +sillä sitten lahden ympäri takaisin Mietoisiin, jossa Mahalan isännältä +sain lainaksi satulan sekä paremmat sarkavaatteet kuin minulla ennestään +oli. Mahalasta ajoin Lemulle, jossa yövyin Järäisiin. Kun seuraavana +päivänä oli sunnuntai, menin kirkkoon, josta palattuani jouduin +tekemisiin venäläisen rakuunan kanssa. Se rupesi kiven kovaan vaatimaan +ratsuani kyytihevosekseen ja kun minä kieltäydyin, sivalsi hän minua +kepillä käsivarteen. Niin kuumana kuin sappeni kiehuikin, täytyi minun +kuitenkin tyynin mielin pitää isku hyvänäni, sillä joukko sivullisia oli +näkemässä tätä kohtausta. + +Lemulta ratsastelin rauhallisesti etelään päin ja päätin nyt entisen +kerjäläisvaarin asemesta mennä Turkuun oikein komeasti hevosen selässä. +Tullissa oleva vartija pysäytti minut tiedustellen asiaani sekä mistä +minä olin. Sanoin olevani Halikosta pastori Paulinin renki sekä tulleeni +ostamaan isännälleni paperia ja lakkaa. Sen enempää ei minua pidätetty. +Ratsastin sitten tyynesti pitkin katuja ja tein havaintojani. Mennessäni +erääseen kauppapuotiin asiaani toimittamaan, sillä tarvitsin todellakin +paperia ja lakkaa, sattui puodin ulkopuolella hassunkurinen pikku +tapaus. Hevoseni olin kiinnittänyt puodin seinään ja sen vatsa sattui +sinä päivänä olemaan jostakin syystä kokonaan pilalla. Sisällä ollessani +kulki siitä ohitse katua pitkin kaksi keikarimaista venäläistä upseeria, +kummallakin päässään huolellisesti käherretty peruukki. Juuri kun he +olivat hevoseni takapuolen kohdalla, suoritti se kiireisellä vauhdilla +erään toimituksen, josta oli seurauksena, että kummankin upseerin +peruukki ja osa univormua tulivat jollakin viheriällä märkyydellä +ryvetetyiksi. Toinen iski peruukkinsa vihan vimmassa katuun ja kiroili +kauheasti. Sitten viittasivat he muutaman ohikulkevan sotamiehen +siivoamaan itseään. Nauroin puodin oven suojassa partaani, ja kun he +olivat lähteneet paikalta, nousin satulaan ja ratsastin tieheni. + +Turusta suuntasin kulkuni Piikkiön ja Paimion kautta Halikkoon. Siellä +päätin mennä edellämainitun pastori Paulinin luo. Muutamilta +tuttaviltani olin kuullut, kuinka hän oli luvannut olla uskollinen +venäläisille sekä samalla vihata ja vainota niitä, jotka vielä pitivät +vireillä sotaa venäläisiä vastaan. Ennen kaikkea hän oli lausunut +uhkauksia minua kohtaan. Päätin nyt asettaa hänet koetukselle +nähdäkseni, oliko hän tämän tehnyt tosissaan, vaiko vain näön vuoksi +venäläisten uhkakuulutusten johdosta. + +Ennenkuin menin hänen luokseen, kirjoitin Ernesti Grabben nimessä +seuraavan kirjeen: + + + »Kunnianarvoisa ja Hyvinoppinut Herra Pastori. + + Kun minut on komennettu tälle paikkakunnalle vakoilemaan ja + hankkimaan tietoja vihollisten toimista ja kun olen tällä + vihollisen valitsemalla seudulla joutunut hätään ja + puutteeseen, niin rohkenen kääntyä Herra Pastorin puoleen + pyytäen Herra Pastorilta lainaksi kahtakymmentä + riikintaaleria Venäjän rahassa, koska täällä näkyy + ainoastaan sellainen raha kelpaavan. Tässä mukana seuraa + vakuutus siitä, että Herra Pastori on viipymättä saava + takaisin saman summan Ruotsin rahassa. Samalla pyydän + huomauttaa Herra Pastorille, että hän ei huolisi kovin + paljon asiasta ilmaista tälle rengille, sillä hän on suuri + koiransilmä ja epäluotettava mies.--Vaikka en varsinaisesti + olekaan tuttu Herra Pastorin kanssa, niin uskallan jäädä + odottamaan edellämainittua lainaa, josta, sen vakuutan, + maksu on mitä pikimmin seuraava. + + Kemiön pappilassa, 18 p:nä syysk. 1715. + + + Kunnianarvoisan ja Hyvinoppineen Herra Pastorin kuuliainen + palvelija + + + Ernesti Grabbe.» + + +Kirjeen pistin taskuuni ja lähdin ratsastamaan pappilaan. Kiinnitettyäni +hevosen tallin seinään astuin sisälle. Eteisessä kohtasin pastorin +kälyn, neitsyt Bäckin. Hän ilmoitti, että pastori ei ollut kotona ja +tiedusteli, mistä minä olen. Vastasin olevani Kemiöstä ja että minulla +on kirje pastorille. Hän pyysi antamaan sen hänelle, minkä teinkin. Hän +rupesi avaamaan sitä, mutta samassa saapui pastori itse kotiin ja kysyi, +mikä kirje se oli. + +»Se on teille», sanoin minä, samalla kuin neitsyt ojensi kirjeen +hänelle. + +Hän nuhteli kälyään, kun tämä oli avannut hänen kirjeensä, ja meni +sitten sisälle lukemaan sitä. Hetken perästä hän tuli takaisin ja kutsui +minut kamariinsa, missä hän aloitti seuraavan kuulustelun: + +»Mistä sinä olet kotoisin?» + +»Kemiöstä», vastasin minä. + +»Kenen renki sinä sieltä olet?» + +»Herra Eerikin», vastasin minä, tarkoittaen sillä Kemiön pappia. + +»Kuka sinut on lähettänyt?» + +»Sama herra Eerikki.» + +»Tiedätkö sinä, kuka kirjeen on kirjoittanut?» + +»Kyllä minä kuulin nimismiehen ja lukkarin juttelevan, että se on +Raappenson, se, joka on oleksinut siellä herra Eerikin luona.» + +»Mistä hän on sinne Kemiöön tullut?» + +»Tukholmasta sen sanotaan tulleen.» + +»Mitä hän toimittelee ja onko hänellä muita miehiä mukanaan?» + +»On niitä kaikkiaan viisi miestä, jokaisella talonpojan vaatteet +päällään ja ruotsalaisia rahoja niillä näkyy olevan.» + +Viimemainitun seikan sanoin sen vuoksi, että pastori paremmin uskoisi +kirjeeseen ja antaisi minulle siinä pyydetyn summan venäläistä rahaa. + +»Minkä kokoinen mies se Grabbe on?» kysyi hän edelleen. + +»Hän näyttää olevan suunnilleen minun kokoiseni ja partaakin hänellä on +sen verran kuin minullakin.» + +»Mutta mistä sinä olet syntyisin?» kysyi hän nyt. + +»Karjalasta, Suorlahden pitäjästä», vastasin minä. + +»Kyllä kuulen puheestasi, että sinä olet Karjalasta», sanoi hän, sillä +minä käytin karjalan-murretta, »mutta sanopas, kuinka monta pitäjää on +Suorlahden ja Käkisalmen välillä?» + +»Mitäs niitä nyt onkaan: Kitee, Ruokolahti, Kurkijoki, Hiitola», aloin +minä muistella. + +»Aivan oikein, sillä minä olen ollut koulunopettajana Käkisalmessa ja +tunnen senvuoksi ne seudut. Mutta kuinka sinä tänne olet joutunut ja +miten kauan sitten?» + +»Minä tulin Hiitolan kirkkoherran Gutzeuksen mukana ja olen nyt kuusi +vuotta palvellut täällä. Mutta sitten lähti Gutzeus Tukholmaan, jonka +jälkeen minä rupesin rengiksi herra Eerikille.» + +»Mikäs sinun nimesi on?» + +»Tapani Martinpoika.» + +Tähän päättyi kuulustelu ja pastori lausui: + +»No niin, Tapani, tulepas sitten tänne tupaan saamaan ruokaa.» + +Minä kiitin ja seurasin hänen mukanaan tupaan, jossa oli kaksi +venäläistä rakuunaa. Ne ynnä heidän luutnanttinsa nimittäin majailivat +pappilassa, kuten jo ennen olin kuullut. Neitsyt asetti minua varten +pöydälle leipää, voita, savustettua lihaa ja silakoita. Pöytään +istuessani pyysin veistä, sillä rakuunain nähden en uskaltanut ottaa +esille omaa puukkoani. Pastori antoi minulle veitsensä, ja minä ryhdyin +hyvällä ruokahalulla aterioimaan. + +Silakkaa syödessäni sanoin minä pastorille: + +»Nämä silakat on ostettu meidän pitäjästä.» + +»Ei olekaan», vastasi pastori hymyillen. + +»Mutta ihanhan nämä maistuvat samanlaisilta kuin Kemiön silakat», väitin +minä. + +»Kyllä ne on ostettu korpoolaisilta Turusta», nauroi pastori, »ja eikö +nuo silakat liene kaikkialla samanmakuisia.» + +Rakuunat, jotka näkyivät osaavan jonkin verran suomea, nauroivat +myöskin. Olin hyvilläni, sillä olin puhunut tätä näyttääkseni hyvin +yksinkertaiselta. + +Lakattuani syömästä tuli toinen rakuunoista pastorin luo ja pyysi hänkin +ruokaa. Pastori leikkasi hänelle kappaleen leipää ja lihaa sekä samoin +toisellekin rakuunalle. He asettuivat penkille syömään. Minä menin +heidän lähelleen istumaan ja kuiskasin pastorin huomaamatta toiselle +rakuunalle: + +»Enpä minä viitsisi noin penkillä syödä, kun ei kerta pöydän ääreen +käsketä niinkuin muitakin ihmisiä.» + +Ryssät ottivatkin sanani onkeensa, veivät syötävänsä närkästyneinä +takaisin pastorille, kiroilivat ja uhkasivat mennä talonpoikain +navetoista itselleen lampaita teurastamaan. Uhkailivatpa pappilankin +navetassa käydä lihaa tekemässä. + +Kiireesti meni nyt pastori vierastupaan, jossa luutnantti oleskeli. +Silmänräpäystä myöhemmin ilmestyi viimemainittu arkitupaan, kädessään +pamppu. Julmistunein kasvonilmein voiteli hän nyt molempain sotilastensa +selät, niin että tupa mäikkyi. Istuin allapäin ja tuijotin totisena +sillanrakoon, vaikka sisuksiani kutittikin nauru, sillä tätä juuri olin +tarkoittanutkin, koska minulla tällä kertaa ei ollut tilaisuutta sen +pahemmin vihollisiani vahingoittaa. + +Iltapäivällä kutsui pastori Paulin minut jälleen kamariinsa ja kysyi: + +»Kuinka he juuri sinut lähettivät tänne?» + +»Tottapa niillä ei liene ollut parempaakaan panna», vastasin +yksikantaan. + +Tämän jälkeen kysyi hän uudelleen nimeäni ja minä vastasin kuten +edelliselläkin kertaa. + +»Kuulepas nyt, Tapani», virkkoi hän senjälkeen, »jos sinä kenellekään +hiiskut mitään siitä asiasta, jolle sinut on tänne lähetetty, niin sekä +oma isäntäsi että minä ja moni muu joutuu silloin hengenvaaraan. Koeta +siis herran nimessä pitää suusi kiinni! Ja nyt saat mennä levolle, +hevosesi kyllä saa talosta hoidon.» + +Toivotin hyvää yötä ja menin takaisin arkitupaan, jossa paneuduin +yhdessä talon rengin ja venäläisten rakuunain kanssa maata samalle +penkille. Olipa minulla toisen rakuunan kanssa yhteinen päänalanenkin. + +Aamulla tuli neitsyt Bäck tupaan ja herätti rengin sekä hetkistä +myöhemmin minut, vaikka en tosissani enää nukkunutkaan. Kun olin pessyt +silmäni ja kampasin huolellisesti päätäni, ihmetteli neitsyt, että minä +olen kovin siisti talonpoikaisrengiksi. Sen jälkeen hän vei minut +kamariin, jossa pastori vielä makasi rouvansa selän takana leveässä +sängyssä. + +»Mikäs sinun nimesi taasen olikaan?» kysyi hän silmiään hieroen. + +»Tapani Martinpoika», vastasin kuten ennenkin. + +»Aivan niin, ja kas tässä on nyt kirje herra Eerikille. Tervehdi häntä +minun puolestani ja sano, että minä pysyn edelleenkin hänen ystävänään, +mutta Grabbesta minä veisaan viisi. Tässä on kuitenkin rahat, joita hän +pyytää, mutta anna ne ensiksi herra Eerikille.» + +»Kyllä minä toimitan», vakuutin ja yksinkertaisuuttani osoittaakseni +tiedustelin, oliko kirje sinetöity, vaikka näin sen itsekin. Kun pastori +oli vielä saanut täydellisen vaitiololupaukseni, kehoitti hän minua +rauhassa lähtemään takaisin Kemiöön. + +Kun olin pihalla satuloinut hevoseni valmiiksi, kutsutin pastorin ulos. +Vedin hänet hiukan syrjään ja lausuin: + +»Tahtoisin ilmoittaa teille jotakin, jos vain voin luottaa teihin.» + +Pastori huomasi nyt, ettei hän ollut minkään rengin kanssa tekemisissä +ja vakuutti sielunsa autuuden kautta, että saatoin huoleti uskoa hänelle +asiani. Ojensin nyt hänelle takaisin äsken saamani rahat ja lausuin: + +»Kas tässä saatte rahanne takaisin. Nimeni on Tapani Löfving ja olen +ainoastaan koetellut, oletteko te luotettava suomalainen. Olen kuullut, +kuinka te olette luvannut toimittaa minut venäläisten käsiin. Tehkää se +nyt, sillä onhan luonanne venäläinen luutnantti ja kaksi sotilasta, +mutta minä ilmoitan myöskin ennakolta olevani mies selviytymään kolmesta +vihollisesta.» + +»Miksi puhutte sellaista, rakas herra Löfving?» änkytti pastori +hämillään. »Tulkaa sisälle ja olkaamme ystäviä.» + +Minä seurasin häntä kamariin, jossa otin povestani esille pistoolit. + +»Mutta minähän sanoin teille jo, että te saatte luottaa minuun», sanoi +pastori närkästyneenä. + +»No niinpä sitten luotankin teihin ja olen hyvin iloinen, voidessani sen +tehdä», vastasin minä, pujottaen pistoolit takaisin poveeni. + +Jäin sitten pappilaan vielä koko siksi päiväksi ja seuraavaksi yöksi. +Meistä tuli pastorin kanssa hyvät ystävykset ja illalla joimme hänen +kanssaan veljenmaljat. + +Seuraava päivä oli sunnuntai. Jumalanpalveluksessa oltuani lähdin +pastori Paulinin ja venäläisten luutnantin kanssa Ruskonkylään, jossa +oli eräässä talossa häät. Vaikka olinkin tullut pitoihin kuokkavieraana, +käskettiin minut sentään pöytään, sillä ratsastinhan toki herrojen +seurassa omalla hevosella. Aluksi jouduin istumaan aivan pöydän +yläpäähän. Mutta kun isäntämiehet aikansa kursailtuaan alkoivat hekin +asettua pöytään, työnsivät he minut yksi toisensa jälkeen tieltään, +kunnes olin huilannut aivan pöydän alapäähän. Sitten syötiin ja +ryypättiin runsaasti paloviinaa. + +Kun ateria oli lopetettu, alkoi tanssi. Ensiksi tanssi pappi morsiamen +kanssa, kuten tapa on. Hänen jälkeensä aioin minä rohkeasti viedä +morsiamen tanssiin, mutta silloin huudahti luutnantti: »Maltchij!» sekä +alkoi itse pyörittää morsianta. Poljin hänelle jalallani tahtia ja +rallatin kurkun täydeltä, ollen olevinani aika humalassa. Se alkoi +huvittaa luutnanttia ja tanssin loputtua tuli hän luokseni sekä joi +kokonaisen paloviinapikarin minun onnekseni. Sitten veti hän minut +pöydän luo sekä kehoitti juomaan hänen maljansa. Teinkin sen, mutta +juodessani kumarsin syvään ja tyhjensin koko viinalasin hänen avaraan +saapasvarteensa. Tyhjentelimme sitten ahkerasti toistemme maljoja ja +kaksi tai kolme kertaa kaasin uudelleen lasini hänen saappaaseensa. Kun +hän sitten lähti uudelleen tanssimaan, litkui hänen jalkansa kuin olisi +hän juuri merestä noussut. + +Mutta hän oli iloista poikaa ja nauroi täyttä kurkkua, kun minä rallatin +tahtia ja panin toimeen kaikenlaisia hullunkurisia kujeita. Hän taputti +minua olkapäälle ja suuteli poskelle sekä kehui minua mainioksi +koiransilmäksi. Lopuksi meni hän pastori Paulinin luo, jonka uudeksi +rengiksi hän minua luuli, sekä tahtoi ostaa minut kahdellakymmenellä +ruplalla lahjoittaakseen minut sitten ruhtinas Galitzinille +ilveilijäksi. Nyin pastoria takinhelmasta, että hän suostuisi kauppaan, +mutta hän oli jyrkästi kieltäytyvinään. Niin jäi kauppa tekemättä ja +minulta meni tilaisuus päästä joksikin aikaa oleskelemaan itse +Galitzinin leivässä. + +Maanantaiaamuna läksin jälleen matkaan, kulkien entisiä jälkiäni Turun +kautta takaisin Vehmaalle, jossa Lahdenrannan torpassa lepäilin lähes +viikon, kertoellen iltaisin takkatulen ääressä Riikalle ja vanhuksille +kirjavista seikkailuistani. + + + + +KUUDES LUKU. + +_Pieniä seikkailuja ja vaarattomia kahakoita._ + + +Entiset toverini eivät vielä olleet palanneet omilta retkiltään ja minä +lähdin jälleen yksinäni liikkeelle. Taivassalon papista olin kuullut +samaa kuin pastori Paulinistakin ja että hänkin olisi minua ankarasti +uhkaillut. Päätin sen vuoksi asettaa hänet samantapaisen kokeen +alaiseksi. Kirjoitin siis ensinnäkin omassa nimessäni kirjeen, jossa +varoitin herra Strandmania uskottomuudesta omaa kuningastaan kohtaan, +joka äskettäin oli Jumalan avulla palannut takaisin valtakuntaansa. +Kirjeen lopussa mainitsin, että lähetän oman renkini sitä tuomaan +hänelle, ja jollei hän nyt uhkaustensa mukaan vangitse renkiäni, niin +pyysin sen mukana saada muutaman rivin vastaukseksi kirjeeseeni. + +Kun olin vienyt kirjeen pappilaan ja pastori silmäillyt sen läpi, kysyi +hän: + +»Missäs sinun isäntäsi on?» + +»Hän on tuolla metsässä, kun ei uskaltanut itse tulla peläten teidän +vangitsevan hänet», vastasin minä. »Mutta vastauksen pyysi hän teidän +kirjoittamaan.» + +»Mitä minulla on hänen kanssaan tekemistä!» vastasi pastori tuikeasti. + +»Mutta minä en uskalla ilman vastausta palata hänen luokseen», koetin +selittää. + +Nyt pistäytyi pastori huoneeseensa ja palasi hetkisen kuluttua takaisin. +Kirjeeni alareunaan hän oli kirjoittanut seuraavat sanat: »Löfvingin ei +tarvitse sekaantua minun asioihini, sillä minä itse vastaan siitä, mitä +olen tehnyt tai vasta aion tehdä.» + +Silloin lausuin ankarasti: + +»Minä olen itse Löfving, mutta sinussa ei ole ikinä miestä vastaamaan +siitä, mitä olet tehnyt!» + +Tämän sanottuani vedin toisen pistoolin esiin ja ojensin sen hänen +rintaansa kohti. Hän kalpeni ja oli vähällä vaipua lattiaan sekä pyysi +änkyttäen minua antamaan hänelle anteeksi ja rupeamaan hänen +ystäväkseen. Ja niin tämä pieni jupakka lopuksi päättyi, että annoimme +tosillemme kättä ja minä jäin hänen vieraakseen seuraavaan päivään +saakka saaden nauttia runsasta vieraanvaraisuutta. + +Lokakuun ensi päivänä otin Kustaviin jättämäni aluksen ja purjehdin +sillä Iniöön sekä sieltä läheiseen Keistiön saareen. Täältä lähetin taas +kolme kirjettä Tukholmaan, joissa monien muiden seikkojen ohella +ilmoitin, kuinka ruhtinas Galitzin on äskettäin jaellut saaristolaisille +matkapasseja houkutellen heitä Tukholmaan tiedusteluretkille. Keistiöstä +palasin takaisin Iniöön ja oleskelin siellä ankarain myrskyjen takia +kokonaista neljä vuorokautta, jotka vietin Norrbyn kylässä Matti +Heikinpojan talossa. Viimeistä iltaa talossa ollessani menin ulkona +käymään, ja kun tuvan ikkunan ohi kulkiessani kuulin sisällä nimeäni +mainittavan, pysähdyin kuuntelemaan painaen korvani aivan ikkunaan +kiinni. + +»Saapa nähdä, uskaltaako Löfving täältä mennä Houtskarin Koivusaarelle, +kun ne ovat niin kovin uhanneet hirttää hänet heti, kun hän sinne +tulee», sanoi isäntä. + +»No olisipa se nyt sentään kovin julmasti tehty» arveli siihen emäntä. + +Palasin tupaan, istahdin penkille pöydän päähän ja teeskentelin itseni +hyvin väsyneeksi, haukottelin pitkään, painoin pääni käsivarrelle sekä +aloin pian kuorsata. Tovin sitä tehtyäni olin havahtuvinani hereille, +haukottelin jälleen sekä aloin kertoa nähneeni sellaista unta, että +näiden seutujen talonpojat vaanivat minua vangitakseen ja hirttääkseen. +Isäntä ja emäntä vilkaisivat hämmästyneinä toisiinsa, mutta minä +tiedustelin viattomana, eivätkö hekin olleet sellaisia uhkauksia +kuulleet. He myönsivät sen, jolloin minä vakuutin: + +»Niin, niin, näen aina edeltäpäin unissani, mikä vaara minua kulloinkin +uhkaa.» + +Muutaman ajan kuluttua huomasinkin sitten tarkoitukseni toteutuneen, +sillä tieto tästä ihmeellisestä kyvystäni oli levinnyt ympäri saariston. + +Lokakuun kymmenennen päivän iltana saavuin ankaran lounaismyrskyn +vallitessa Livoluotoon ja yövyin Povalan taloon Tersalan kylässä. +Heräsin aamulla makeasta unestani uuninpäällä siihen, että tupaan tuli +kolme venäläistä, jotka röyhkeästi vaativat isännältä viinaa. Sitä +saatuaan väittivät he itsellään olevan ruhtinas Galitzinin määräyksen +ottaa talonpojilta viinapannut pois. Isäntä antoi heille, nyt rahaa, +mutta he vaativat vielä muutakin muka viinapannun lunnaiksi. Hetken +vielä riideltyään saivat he vielä kirveen ja villasukat, minkä jälkeen +he lähtivät ulos. + +Minä olin tällä välin kiireesti pukeutunut ja tulin nyt uunilta alas. +Nähtyäni ikkunasta, että samat miehet olivat uudelleen sisälle tulossa, +paneuduin nopeasti penkille pitkäkseni ja sieppasin tyhjän viinalekkerin +pääni alle. Venäläiset tulivat sisään ja yksi heistä läheni heti minua +ja sieppasi röyhkeästi lekkerin pääni alta. Nousin laiskasti istumaan, +haukottelin ja sanoin: + +»Kyllä siitä ryypätä saa.» + +Pudisteltuaan lekkeriä ja huomattuaan sen tyhjäksi löi sotamies sen +lattiaan ja alkoi kovasti kiroilla. Sitten vetäisi hän sapelinsa ja löi +sen pöytään että rämähti. Nousin nyt seisomaan ja ilmoitin olevani +pastori Strandmanin renki sekä kokoavani hänen tsaarillisen +majesteettinsa armeijalle tulevia veroja, uhaten sitoa heidät +käytöksensä takia köysiin ja viedä ruhtinas Galitzinin luo. Sotamiehet +aristuivat huomattavasti, mutta alkoivat sitten vedota kirjeelliseen +määräykseensä, jonka he muka tahtoivat näyttää minulle, jos seuraisin +heitä ulos rannalle. + +Minä lähdinkin heidän jäljestään ja taitoin piha-aidasta aseekseni +tukevan seipään. He vaativat minua kulkemaan edellään, jolloin he +piankin olisivat voineet minut takaapäin lävistää. Minä en siis +suostunut heidän vaatimuksiinsa, vaan seurasin heidän perässään rantaan. +Kun he eivät voineetkaan näyttää mitään kirjallista määräystä, josta +olivat kerskuneet, hutkin minä heitä kutakin erikseen seipäälläni niin, +että tomu pölisi. Heidän veneensä oli kiinni ranta-aitassa, joka oli +rakennettu muutamien kivien varaan ja jonne kuljettiin kapeata siltaa +myöten. Voidellessani heitä seipäälläni juoksi heistä kaksi siltaa +pitkin aittaan. Minä perässä! Kun tulin ovelle, olin vähällä saada +heidän kirveistään rintaani, mutta ajoissa ehdin kuitenkin väistyä ja +pyörähtää ympäri. Silloin jouduin vastakkain kolmannen sotamiehen +kanssa, joka oli jäänyt selkäpuolelleni. Pukkasin hänet nopeasti +seipäälläni sillalta veteen ja juoksin maalle. Molemmat aitassa olleet +seurasivat uhkaillen perässäni. Mutta nyt annoinkin minä heille oikean +suomalaisen voitelun, jonka he varmasti muistavat vielä Moskovaan +palattuaankin. Kiireesti korjasivat he nyt itsensä käpälämäkeen ja +toisissa kylissä olivat he kertoneet joutuneensa Povalassa tekemisiin +erään paholaisen kanssa, joka oli sanonut olevansa Strandmanin renki ja +jolla olisi ollut omaatuntoa lyödä heidät kuoliaaksikin, jolleivät he +niin kiireesti olisi luitansa korjanneet. »Se oli kokonainen pikku +perkele ja varmastikin se on entinen sotilas», olivat he lopettaneet +juttunsa. Mutta minä jäin Povalaan vielä toiseksikin yöksi ja seuraavana +päivänä tuli naapureista väkeä kiittämään minua siitä, että olin +vapauttanut heidät ryöstäjistä. + +Näinä päivinä sain tietooni, että venäläiset olivat vetäneet 83 kaleeria +ylös Aurajokeen talviteloilleen sekä korjattaviksi. Sotaväkeä alettiin +myös majoittaa talvileiriin. Uuteenkaupunkiin, Naantaliin, Hämeenlinnaan +ja Helsinkiin oli määrätty yksi rykmentti kuhunkin sekä Turkuun kolme +rykmenttiä. + +Lokakuun lopussa ja marraskuun alussa retkeilin taas mannermaalla Turun +seutuvilla. Olin nytkin useat kerrat valepukuisena venäläisten keskellä, +mutta tarkemmin en näistä kaikista pikkuseikkailuista huoli tässä +kertoa. Marraskuun kymmenennen päivän tienoissa tulin taas Lahdenrantaan +Riikan luokse. Kun aikomukseni oli itse mennä jälleen Tukholmaan +voidakseni suullisesti tarkemmin esittää viime aikojen tapaukset +Suomessa, päätin ottaa Riikan mukaani ja hankkia hänelle asunnon +Tukholmasta. Itse tulisin siellä mahdollisesti taas viipymään hiukan +pitempään eikä minun siis tarvitsisi elää alituisessa huolessa ja +tuskassa morsiameni kohtalosta. Riika suostui luonnollisesti ilomielin +ehdotukseeni ja vaikka meidän olikin hiukan sääli torpan vanhuksia, +täytyi eron kuitenkin tapahtua. + +Mukanamme lähti kaksi Viipurin puolelta kotoisin olevaa poikaa, toinen +kolmen-, toinen neljäntoistavuotias. Sodan alussa olivat he kumpikin +menettäneet omaisensa ja harhailleet sitten mitä kirjavimpia kohtaloita +ja suurimpia kärsimyksiä kokien ympäri maata. Nyt he olivat kulkeutuneet +tänne Vehmaan Lahdenrantaan ja pyysivät päästä meidän mukanamme +Tukholmaan, johon minä suostuinkin. + +Neljäntenätoista päivänä marraskuuta lähdimme nelisin tasaisella +tuulella purjehtimaan ja pääsimme onnellisesti Eckeröön pohjoispuolelle, +jossa meidät yhtäkkiä yllätti tavattoman ankara luodemyrsky. Olimme +silloin kolmen penikulman päässä edellämainitun saaren rannasta. Minä +istuin peräsimessä ja Riika oli minun vierelläni, pojat taasen maston +juurella. Myrskynpuuska tuli niin yllättäen, että purjeita ei ehditty +vetää alas, eikä siihen oikeastaan muut olisi kyenneetkään kuin minä ja +minun taasen täytyi pysyä peräsimessä. Kaksi kertaa löi voimakas aalto +ylitsemme ja luulin jo perikatomme tulleen ja heitin sieluni Jumalan +huomaan. Melkein tajutonna nojautui minuun läpikastunut Riika, jonka +ympäri olin lujasti kietonut vasemman käteni. Pojat olivat tarrautuneet +maston juureen. + +Mutta pahin myrskyn puuska meni yhtä pian ohi kuin oli tullutkin. +Suurella vaivalla onnistuimme sitten iltahämärässä laskemaan maihin, +jossa saimme kuivatuksi läpimärät vaatteemme sekä ostetuksi hiukan +ruokaa, sillä meri oli pyyhkäissyt mukaansa meidän eväsvaramme. +Seuraavana päivänä ilma oli jo siksi tasaantunut, että kykenimme +jatkamaan matkaa päästen onnellisesti saman päivän iltana Furusundiin, +jolloin meri tyyntyi kokonaan. Marraskuun kuudentenatoista päivänä +tulimme Tukholmaan, jossa heti riensin kreivi Tauben puheille esittäen +hänelle tarkan kertomuksen viimeaikaisista vaiheistani sekä jättäen +päivämuistiinpanoni hänen nähtäväkseen. Kaikkien kestämieni vaivojen ja +vaarojen palkkioksi sain ainoastaan kaksitoista riikintaaleria. Niin +köyhä oli tähän aikaan valtion kassa. Riikan sain sijoitetuksi erään +köyhyydessä elävän suomalaisen pappisperheen luo. Itse jäin myös +Tukholmaan yli joulun. + + * * * * * + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + +_Sissiseikkailuja merellä._ + + +Vuosi 1716 oli jo alkanut, rauhasta ei ollut tietoa enempää kuin +ennenkään ja minua vartoi siis vielä moni rauhaton retki ja seikkailu. +Mutta niitä vartenhan olin luotukin ja vaikka morsiameni nyt olikin +turvassa Tukholmassa, paloi mieleni sentään isänmaahani. + +Talvi alkoi kallistua jo kevääseen, kun levon ja lemmen aika minulta +taas täksi kertaa päättyi. Huhtikuun kuudentenatoista päivänä kutsuttiin +minut kreivi Tauben luo, ja häneltä sain määräyksen lähteä jälleen +Suomeen saaden samalla matkarahoikseni kolmekymmentä riikintaaleria. +Tovereikseni sain kolme suomalaista talonpoikaa Turun saaristosta, jotka +myöskin olivat viettäneet talven Tukholmassa. Vaiherikkaan matkan +jälkeen saavuin Vapunpäivänä Taivassaloon ja vaelsin oitis tapaamaan +ystävääni Fingerrosia. Hän kertoi minulle heti, mitä oli kuullut +Lehtisten kartanossa majailevalta, ennen mainitulta kapteeni +Losakovilta, nimittäin muun muassa sen, että venäläiset odottivat +Turkuun yliamiraali Apraksinia, minkä jälkeen kaleerilaivasto lähtisi +liikkeelle. + +Fingerrosin luona pukeuduin taas talonpojan pukuun, otin kontin selkääni +ja lähdin taivaltamaan Turkua kohti sanoen meneväni niille ja niille +ostoksille. Kaupunkiin tulin neljäntenä päivänä. Kaleerit olivat vielä +joensuulla, mutta niiden luokse ei syrjäisiä päästetty, sillä niihin +lastattiin parhaillaan ruokavaroja. Liikuin sen sijaan muualla +kaupungissa ja ympäristöllä sekä sain tietooni ongituksi seuraavat +seikat. Vihollisia oli maassamme tätä nykyä ainoastaan kaksitoista +rykmenttiä, kussakin kuusi tai seitsemänsataa miestä, siis kaiken +kaikkiaan noin seitsemän tai korkeintaan yhdeksän tuhatta miestä. +Maalis- ja huhtikuun ajalla oli kuollut kulkutauteihin lähes puoli +kolmatta tuhatta miestä ja yhtä suuri määrä elossa olevasta miehistöstä +oli parast'aikaa sairaana. Tämän harvennuksen takia kaiketi oli +vihollinen keskittänyt jäljellä olevat voimansa pääasiallisesti +Etelä-Suomeen, sillä äskettäin olivat Pohjanmaalta saapuneet Turun +lääniin siellä talvehtineet kasakat ja rakuunat. + +Ruhtinas Galitzin oli viettänyt talven Pietarissa, mutta minun Turkuun +tullessani hän oli jo palannut paikalleen. Tultuaan hän oli +teloituttanut muutamia upseerejaan sekä tuominnut toisia kujanjuoksuun, +syystä että he hänen poissa ollessaan olivat harjoittaneet +ilkivaltaisuutta rauhallisen asujaimiston keskuudessa. Tämän kuultuani +kohotin hattuani Galitzinin kunniaksi. + +Olen jo ennenkin maininnut siitä suuresta siivottomuudesta ja +roskaisesta elämästä, jonka venäläiset olivat vanhaan pääkaupunkiimme +tuoneet. Se oli entisestäänkin kasvanut. Irtolaisnaisia liikkui +kaupungissa vilisemällä: niitä oli venäläisiä, inkeriläisiä +ja--surullista sanoa--myöskin melkoinen joukko suomalaisia! Viina vuoti +virtanaan. Huhtikuun lopulla oli muutamassa majapaikassa kuollut samana +päivänä kokonaista kahdeksan sotamiestä, ja kun heidän ruumiinsa oli +ruhtinaan käskystä avattu, olivat jokaisen sisälmykset olleet aivan +mustat ylettömästä paloviinan juonnista. Venäläisten taholta oli +tapauksen johdosta levitetty ilkeämielistä huhua, että suomalaiset +olivat muka noitakeinoillaan saaneet sen aikaan. No niinpä kylläkin, +sillä olivathan he ahmineet Suomen karhujen ilolientä! + +Kuluneena talvena olivat venäläiset rakennuttaneet osaksi Pietarissa, +osaksi Turussa toista sataa pienempää sota-alusta. Kaikesta päättäen +tultaisiin siis tänä kesänä toimimaan merellä entistä enemmän. Viime +kuussa oli venäläisiä muuten kohdannut joltinenkin merionnettomuus. Eräs +uusi linjalaiva oli komennettu Pietarista Tallinnaan. Lähtiessään oli +laiva juuri satamassa kääntyessään laukaissut osan kanuunoistaan, +jolloin ruutisäiliö jollakin tavoin syttyi ja laiva viidensadan miehensä +kera lensi tulipatsaana ilmaan. Mutta tsaari Pietari oli hellittämätön +mies, joten meillä tuli kyllä riittämään tekemistä hänen laivojensa +kanssa. + +Saatuani Turussa tietooni paitsi edellämainittuja joukon muitakin sodan +kannalta tärkeitä seikkoja, palasin itse Tukholmaan niistä ilmoitusta +tekemään. Perillä tapasin ihmeekseni viimekesäiset toverini sekä +ylioppilas Sakarias Wegerin, jotka olivat omia aikojaan kulkeutuneet +Tukholmaan. Heillä oli ollut omat kirjavat vaiheensa, mutta niiden +kertominen ei kuulu tähän. Lyöttäydyimme nyt taas yhteen ja viivyttyäni +ainoastaan muutaman päivän Tukholmassa lähdimme pienehköllä aluksella +Suomen vesille. + +Risteiltyämme siellä ja täällä saaristossa, tehtyämme kaikenlaisia +pieniä palveluksia Ruotsin laivastolle sekä hätyytettyämme yksinäisiä +vihollisen aluksia saavuimme kesäkuun kahdentenakymmenentenä päivänä +Hiittisten saaristoon. Siellä kohtasimme odottamatta venäläisen +kuormalaivaston, johon kuului yksi sotapriki, kolmattakymmentä kaleeria, +yksi kreijari, kaksi lotjaa ja neljä suurta eskaluuppia. Tämä +laivakaravaani mennä jullaili kaikessa rauhassa Turkua kohti. Iskimme +kohta sen kimppuun kuin väijyvä haukka kanaparveen ja kiivas tulenvaihto +alkoi meidän ja prikin välillä. Mutta silloin parhaimman kahakan aikana +karahti meidän aluksemme vedenalaiselle kalliolle ja siinä me sitten +olimme kuin naulatut, vihollisten purjehtiessa tiehensä ja kadotessa +näkyvistämme. + +Vasta illalla saimme aluksemme irti kiveltä ja ankkuroimme lähimmän +saaren suojaan. Hetkistä myöhemmin asettui naapuriksemme ruotsalainen +fregatti Pollux, joka oli myöskin täällä vihollisen laivoja +väijyskelemässä ja jota johti luutnantti Silvius. + +Seuraavana päivänä purjehdimme yksinämme Turkuun päin, tapasimme +Paraisten saaristossa venäläisen muonalaivan, jonka ammuimme upoksiin, +ja palasimme illalla takaisin Hiittisiin. Mutta ennen ankkuripaikalle +ehdittyämme kohtasimme suurenpuoleisen venäläisen eskaluupin, jossa +paitsi paria laivamiestä oli neljä sotilasta. Lyhyen taistelun jälkeen +valtasimme eskaluupin, jonka huomasimme olevan lastatun voilla, +pähkinöillä, hunajalla, simalla ynnä muilla paremmilla ruokatavaroilla. +Kuljettajat, jotka kaikki vangitsimme, ilmoittivat niiden olevan +aiottuja ruhtinas Galitzinin tarpeiksi. Sääli vain, että kohtalo oli +taasen saattanut minut verottamaan hänen ylhäisyytensä keittiötä. + +Seuraavana päivänä jätin anastetun eskaluupin saaren rantaan ja määräsin +kaksi miehistäni vartioimaan vankeja. Jäljellä olevain kolmen miehen +kanssa lähdin itse omalla aluksellamme saaria kiertelemään. Puolenpäivän +tienoissa tapasimme taas venäläisen muonalaivan, joka luotojen lomitse +puikkelehti Turkua kohti. Puolta tuntia myöhemmin oli se meidän +hallussamme. Lastina sillä oli sata säkkiä jauhoja, viisisataa leiviskää +läskiä, muutamia tynnyreitä etikkaa, pippuria ja vahaa ynnä yhtä ja +toista muuta. Mutta kun tämän arvokkaan saaliimme kanssa palasimme +ankkuripaikallemme, oli eilen anastettu eskaluuppi tipotiessään. +Rannalta löysimme edellisenä päivänä vartijoiksi jätettyjen miesteni +ruumiit. Vankien oli nähtävästi onnistunut yllättää vartijansa, minkä +jälkeen he aluksineen olivat livistäneet tiehensä. + +Hätyytettyämme siten melkein joka päivä vihollisen aluksia ja oltuamme +jo kerran vähällä joutua vangiksi taistellessamme kuutta kaleeria +vastaan, tapasimme jälleen Veenoksan saaren luona heinäkuun ensimmäisenä +päivänä Polluxin, jolla tällä kertaa oli seuralaisenaan fregatti +Bernhardus. Hankoniemessä olimme saaneet kuulla olevan venäläisen +vartioston, kolmesataa miestä kapteeni Arkaroffin johdossa. Päätimme nyt +käydä heitä tervehtimässä. Jätin anastamani venäläisen muonalaivan +Veenoksan rantaan erääseen suojassa olevaan poukamaan sekä kaksi +miehistäni sitä vartioimaan. Sen jälkeen purjehdimme kolmen aluksen +laivastona Hankonientä kohti, jonka nokalle saavuimme seuraavana aamuna. + +Päivän valjetessa ampui Pollux venäläisen merkkilaukauksen, minkä +jälkeen laskimme lähemmäs maata ja ankkuroimme noin puolen virstan +päähän rannasta. Bernhardus oli vetänyt mastoonsa venäläisen lipun ja +Polluxilla oli taas Tanskan lippu. Etäämpänä maalla näimme leirissä +joukon rakuunoita, joiden hevoset söivät niityllä. + +Päätimme houkutella kapteeni Arkaroffin ansaan ja vangita hänet sekä +sitten, jos mahdollista, koko hänen miehistönsäkin. Siinä tarkoituksessa +pukeuduin minä miehineni venäläisen merisotilaan pukuun, joita meillä +oli hallussamme tarpeen tullen käytettäväksi. Sitten laskeuduimme +eskaluuppiin ja soudimme rantaan. + +Kaksi rakuunaa nousi ja ratsasti luoksemme. + +»Shto karable jest--mitä laivoja ne ovat?» kysyi heistä toinen. + +»Nashij--meikäläisiä» vastasin minä. + +Sen jälkeen käskin toisen rakuunan ratsastaa kapteeni Arkaroffin luo ja +pyytää häntä tulemaan laivaamme sekä tuomaan tullessaan luotsin, sillä +meidän oli määrä purjehtia Turkuun, mutta emme tunteneet väyliä. Kun +rakuuna oli mennyt matkaansa, kysyin minä toiselta, oliko hän kuullut, +milloin kaleerilaivasto lähtisi Tukholmaan. Rakuuna vastasi, että sitä +ennen odotettiin tsaaria linjalaivaston kanssa tänne saapuvaksi. Kerroin +hänelle, että Tukholman retkeä varten on jo neljäkymmentä tuhatta miestä +valmiina ynnä muuta mitä mieleeni sattui juolahtamaan, asettaen hänelle +samalla kaikenlaisia viekkaita kysymyksiä, joihin hän hyvässä +luottamuksessa antoi vastaukset. + +Kun toista rakuunaa ja kapteenia ei kuulunut, pyysi hän meitä soutamaan +heidän aluksensa luo, joka oli ankkurissa tuonnempana kylän alla. +Ryhtyessämme noudattamaan hänen kehoitustaan ja soutaessamme pitkin +rantaa, tarttuikin eskaluuppi kivelle. Silloin ratsasti rakuuna veteen, +auttaakseen meitä pälkähästä, mutta nähdessään purtemme pohjalla joukon +musketteja, säikähti hän ja yritti pahaa aavistaen palata takaisin. +Kerkesin kuitenkin pistoolin laukauksella ehkäistä hänen pakonsa. Mutta +samalla saapuikin paikalle kapteeni Arkaroff miehineen ja huomatessaan, +mitä laatua venäläisiä me olimme, komensi hän miehensä ampumaan +yhteislaukauksen meitä kohti. Me vastasimme tuleen tulella, jolla välin +saimme eskaluupin irti kiveltä ja aloimme soutaa poispäin. Pollux oli, +huomatessaan, miten asiat kehittyivät, nostanut kiireesti ankkurinsa, +laskenut lähemmäs sekä laukaissut muutamia kanuunoistaan venäläisten +keskelle. Jättäen paikalle kymmenkunta kaatunutta ja haavoittunutta +pakenivat nämä kiireesti. Oli Jumalan ihme, että minä miehineni +pelastuin pyräkästä ilman pienintäkään vahinkoa. + +Purjehdimme tämän jälkeen länteen päin ottaen mukaamme ennenmainitun, +vihollisilta anastamani aluksen, joka kiinnitettiin Polluxin perään. +Sitä emme kuitenkaan onnistuneet kuljettamaan meikäläisen laivaston luo. +Sillä neljännen päivän aamuna, ollessamme Köökarin lähistöllä, +huomasimme taivaanrannalla kokonaista neljätoista venäläistä +risteilijää, jotka suuntasivat kulkunsa meitä kohti. Tyhjensimme silloin +nopeasti venäläisen aluksen, siirtäen siinä olevat arvokkaimmat tavarat +Polluxiin, minkä jälkeen upotimme sen mereen ja lähdimme täysin purjein +pakoon. Onnellisesti pääsimme eroon takaa-ajajistamme ja saavuimme +seuraavana päivänä laivastoon. + +Lepäiltyämme muutamia päiviä läksimme jälleen Herran nimeen merelle +kyntäen ristiin rastiin Itämeren aaltoja sekä vainuten vihollislaivojen +liikkeitä kuin väsymättömät lintukoirat. + +Polluxista erottuani risteilin minä heinäkuun kahdentenakymmenentenä +päivänä omalla aluksellani BrÃ¥ttöön saaren ympärillä päästäkseni erään +venäläisen kaleerilaivueen jäljille. Erään luodon ympäri laskettuani +olin joutua melkein keskelle mainittua laivastoa, joka oli ankkuroinut +luodon suojaan. Muutimme nopeasti suuntaa ja pääsimme ampumamatkan +ulkopuolelle, ennenkuin viholliset kerkesivät kanuunoitaan käyttää. +Mutta kolme kaleeria nosti kiireesti purjeensa ja lähti seuraamaan +perässämme. Vimmattua kilpapurjehdusta kesti iltahämärään, jolloin +kaleerit Ahvenan eteläisten ulkokarien luo saavuttuamme näkivät +vihdoinkin parhaaksi keskeyttää turhan takaa-ajonsa ja palata takaisin. +Kun heidän purjeensa olivat kadonneet näkyvistä, muutimme mekin suuntaa +ja laskimme yön ajaksi Nyhamnin luo. + +Aamulla ani varhain olimme jälleen aaltojen selässä, laskettaen +mainiolla takalaitaisella Eckeröötä kohti. Kaikki olimme mitä +parhaimmalla tuulella ja minä innostuin kertoilemaan tovereilleni +entisistä seikkailuistani ja hengenvaaroistani. + +»Mitäs savua tuo mahtaa olla»? keskeytti yksi miehistä jutteluni ja +viittasi edessämme aamu-autereesta kohoavaa Eckeröön rantaa kohti. + +Todellakin, siellä kohosi erään kallioniemekkeen suojasta savua, joka +kuitenkin lähemmäs tultuamme hälveni aivan kuin tuli olisi äkkiä +sammutettu. Se oli näkynyt suunnilleen vanhan suolatehtaan paikalta. + +»Laskekaamme lähemmäksi nähdäksemme, mitä siellä on tekeillä», sanoin +miehille, ohjaten samalla aluksemme niemekkeen ympäri. + +Mutta ällistyksemme ei ollut vähäinen, kun ympäri päästyämme huomasimme +edessämme kohoavan kokonaisen mastometsän. Niemekkeen suojassa keinui +kokonaista viisitoista venäläistä saaristoalusta sekä lisäksi yksi +kaleeri ja eskaluuppi. Viholliset olivat nähtävästi huomanneet jo +aikaisemmin meidän lähestymisemme, sillä eskaluuppi oli liikkeessä ja +ehti soutaa meitä niin lähelle, että eräs sen miehistä piti keksiä +varalla iskeäkseen kiinni alukseemme, samalla kun meitä huudettiin +pysähtymään. Nopeasti suuntaa muuttamalla pelastuimme kuitenkin +eskaluupista, mutta samalla oli kaleerikin liikkeellä ja kun tuuli +hetken aikaa oli meille vastainen, jouduimme molempain vihollisalusten +väliin. Asemamme näytti sangen arveluttavalta ja taistelua tuskin +saattoi välttää. Komensin mieheni heittämään purrestamme mereen +matollisen venäläistä leipää, säkillisen suoloja sekä puolitoista +leiviskää juustoa siten keventääkseni aluksen liikkeitä sekä samalla +varoen niitä mahdollisen tappion sattuessa joutumasta vihollisen +saaliiksi. Sen jälkeen käskin miesteni tarttua musketteihin ja ampua +yhteislaukauksen eskaluuppiin, joka soutaen oli uudelleen lähennyt aivan +perämme taakse. Kuularyöpyn johdosta pysähtyi eskaluuppi, sillä +puolisenkymmentä soutajaa, hellitti osansa saaneina airot käsistään. + +Ennenkuin eskaluupista tai kaleerista ehdittiin vastata meidän tuleemme, +kääntyi tuuli odottamatta. Annoin pikaisen käskyn niille miehistäni, +jotka hoitivat purjeita, ja ennenkuin kummastakaan vihollisaluksesta +huomattiin manööveriämme, pyyhälsi purtemme myötätuulessa ulos +vaarallisesta asemastaan. Aallokko oli siksi kova, että vihollisen +kanuunoista ei ollut suurtakaan pelkoa. Mutta sen sijaan muutti kaleeri +esimerkkiämme seuraten purjeitaan ja lähti viilettämään perässämme +suoraan ulapalle. Peräsintä hoitaen pidin lakkaamatta silmällä +takaa-ajavaa vihollista ja panin huolestuneena merkille, että välimatka +lyheni yhtä mittaa. Ennen pitkää olisi kaleeri perämme takana, jolloin +se saattaisi käyttää sekä ampuma-aseitaan että keksejään. Aivoni +työskentelivät kuumeisesti, keksiäkseen uuden pelastuskeinon. Se olikin +ihan edessämme. Silmätessäni nopeasti eteenpäin ulapalle huomasin +hyökylaineiden kuohunnasta, että noin virstan päässä edessämme oli +poikittain, puolen virstan mittainen vedenalainen kari, joka kummassakin +päässään kohosi paljaaksi kallioriutaksi. Päätökseni oli tehty. Purjeita +muuttamatta ohjasin purtemme suoraan selänteen vedenalaista keskustaa +kohti. Kerran vain raapasi pohja kallioon ja samalla olimme jo yli +vaarallisen paikan. Seuratkoon nyt kaleeri perässä jos mielensä tekee! +Käännyin katsomaan ja näin, että se oli nopeasti muuttanut purjeitaan +luoviakseen selänteen ympäri. Mutta me kohotimme reiman hurraa-huudon, +ammuimme ruotsalaisen merkkilaukauksen ja lasketimme täydellä +myötäisellä länttä kohti. Välimatkamme venyi tämän tempun kautta siksi +pitkäksi, että saatoimme toivoa huoleti ehtivämme illaksi Ruotsin +rannikolle. + +Päästyämme sitten erinäisten seikkailujen jälkeen takaisin laivastoon ja +tehtyäni selkoa viimeisistä retkistäni lupasi amiraali hankkia minulle +hänen kuninkaalliselta majesteetiltaan luutnantin valtuuden. Tämän +jälkeen sain käytettäväkseni suuremman aluksen, jolla risteilin lopun +kesää Ahvenanmerellä ja Suomen rannikoilla. Huomattavin tapaus sattui +lokakuun alkupuolella, jolloin olin väijyksissä Hankoniemen lähistöllä +ja anastin lyhyen taistelun jälkeen venäläisen kaleerin sekä kolme +muona-alusta. Ne ynnä parikymmentä vankia sain onnellisesti kuljetetuksi +Tukholmaan, jonne saavuin marraskuun lopussa. Tuomani saalis jaettiin +kolmia amiraliteetin, miehistön ja minun kesken. Vuoden 1716 sotatoimet +merellä päättyivät tähän, ja minä jäin Tukholmaan talvea viettämään. + + * * * * * + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + +_Hänen majesteettinsa kuninkaan puheilla._ + + +Olen jo ennemmin kertonut, kuinka minä kolmatta vuotta sitten ajaessani +Ahokas-vainajan kanssa talvisena yönä Houtskarista Kumlingeen äkkäsin +taivaalla C-kirjainta muistuttavan tähtisikermän ja kuinka minä sen +johdosta ennustin saavani vielä armon tavata ihailemaani +Kaarle-kuningasta. Tänä alkaneena vuonna 1717 tämä onni minulle +suotiinkin. Kolmatta vuotta sitten oli kuningas äkkiä lähtenyt +Turkinmaalta ja yötä päivää ratsastaen saapunut Pommeriin. Siellä hän +oli sitten harvenneiden joukkojensa etupäässä koko edellisen vuoden +taistellut yhtyneitä valtakunnan vihollisia vastaan, kunnes hän +Stralsundin menetettyään oli ankarassa talvimyrskyssä pienellä +venepahasella saapunut isänmaansa rannalle oltuaan sieltä poissa +kokonaista kuusitoista vuotta. Pääkaupunkiinsa hän ei kuitenkaan koskaan +elävänä palannut, vaan majaili yhä edelleenkin Skoonessa, jossa hänen +kerrottiin puuhaavan uutta sotaretkeä. Siellä, Lundin kaupungissa, sain +minä sitten kunnian kahteen erään olla hänen puheillaan. + +Mutta kerronpa asiat järjestyksessään. Kuten sanottu, saavuin Tukholmaan +marraskuun lopulla 1716. Vapautta saatuani oli ensimmäinen työni +luonnollisesti rientää Riikaa tapaamaan. Olen jo ennen maininnut, että +olin saanut hänet sijoitetuksi erään suomalaisen papin perheeseen. Tämä +pappi oli Oulun kappalainen Abraham Frosterus. Suomen armeijan +peräytyessä Länsipohjaan oli hänkin vaimonsa ja lastensa kanssa paennut +kotisijoiltaan ja mitä kurjimmissa oloissa päätynyt tänne Tukholmaan. +Hän asui rappeutuneessa talorähjässä Nygrändin varrella lähellä +Skeppsbrota ja eli mitä suurimmassa puutteessa, sillä ne niukat tulot, +joita hän ansaitsi tilapäisillä papillisilla toimillaan tänne +asettuneiden suomalaisten keskuudessa, eivät riittäneet paljon +mihinkään.[3] + +Minun taloon tullessani oli perhe taas melkein leivätönnä, pastori oli +jo pitemmän aikaa maannut sairaana ja Riika oli kalpea sekä paljon +itkeneen näköinen. Minut ovella nähdessään hän riemastui sanattomaksi, +mutta purskahti sitten itkuun ja kertoi hetken mentyä, mikä onnettomuus +hänelle oli joku aika sitten tapahtunut. Pastori Frosterus oli kutsuttu +hautaamaan erästä suomalaista virkamiestä ja hänen vaimonsa oli +seurannut mukana hautajaisiin. Riika oli jäänyt lasten kanssa kotiin. +Hän oli ryhtynyt perheen vähiä ruoka-astioita pesemään ja siinä omissa +ajatuksissaan puuhaillessaan hän ei ollut muistanut pitää lapsia +silmällä. Yksi pikkupojista oli silloin kiivennyt avonaiselle ikkunalle, +josta hän oli horjahtanut alas ja loukannut pahoin jalkansa alakerran +niinikään avonaiseen ikkunaan. Eräs ohikulkeva henkikaartilainen oli +kantanut valittavan pojan ylös juuri kun vanhemmatkin saapuivat kotiin. +Poika makasi yhä vieläkin vuoteessa ja kärsi ankaraa luunsärkyä. Yötä +päivää oli Riika vaalinut nuorta potilasta, valvoen hänen vuoteensa +ääressä ja vanhempain lohdutuksista huolimatta soimaten itseään +onnettomuudesta. + +Ensimmäinen toimeni oli luonnollisesti auttaa tuota puutteenalaista +perhettä, sillä olihan minulla taas tällä kertaa maallista hyvyyttä koko +joukon yli omien tarpeitteni. Asumaan minä asetuin aivan naapuriin ja +olin sittemmin jokapäiväisenä vieraana heidän luonaan, missä minulle, +seikkailujen miehelle, Riikan läsnäolo ja juttelu kovia kokeneen viisaan +pastorin kanssa tarjosi kotoista viihtymystä. Ja pitkistä ajoista sain +viettää todella kotoisan joulun. Perhe sai näihin aikoihin apua +muualtakin ja kumpikin potilas alkoi vähitellen toipua. Se seikka ynnä +minun alituinen läsnäoloni saivat Riikankin poskille hiljalleen +palautumaan entisen nuortean punan, samalla kuin kevätaurinko toi uutta +kirkkautta hänen rakkaisiin silmiinsä. + +Mutta aika kallistui kevääseen ja minun oli jälleen lähteminen merille. +Jo huhtikuun neljäntenä päivänä täytyi minun erota morsiamestani ja +ystävistäni, sillä päällystöltäni sain käskyn lähteä vakoilemaan +Itämerelle, jossa risteili venäläisiä, tanskalaisia ja englantilaisia +sotalaivoja. Molemmat viimemainitutkin valtiot kuuluivat nimittäin +nykyjään vihollisiimme. + +Risteilin sitten parisen kuukautta Ruotsin eteläisellä rannikolla ja +toimitin vihollisten liikkeistä tietoja amiraliteetille. Väliin olin +valelipulla varustettuna keskellä vihollisten laivastoa ja kerran +pistäydyin Kööpenhaminassakin. Kaikkiaan sain tänä aikana kaapatuksi +viisikolmatta vankia sekä kolme kuorma-alusta, jotka oli lastattu +ruokavaroilla ja viinillä. + +Kesäkuussa sain käskyn mennä Lundiin hänen majesteettinsa kuninkaan +puheille. Iloani ei voi sanoin kuvata saadessani nyt vihdoinkin +kasvoista kasvoihin katsella sitä miestä, jonka edessä puoli Eurooppaa +oli vavissut ja jonka persoonan ympärillä ajatukseni varhaisimmasta +lapsuudesta olivat kierrelleet. + +Oli kaunis ja varhainen kesäkuun aamu, kun minä pukuani huolella +silitettyäni pamppailevin sydämin astelin Lundin kaupungin katuja +pormestarin taloon, jossa hänen majesteettinsa asui. Kreivi Tauben luona +olin kerran nähnyt Kaarle-kuninkaan muotokuvan hänen nuoruusvuosiltaan. +Mielessäni oli pitkän solakka ja hoikka mies, jolla oli kapeat ja +parrattomat kasvot, korkea otsa, kirkkaan siniset silmät ja vaaleat +kiharaiset hiukset. Hämmästykseni sen vuoksi ei ollut vähäinen, kun +adjutantti ohjasi minut kuninkaan huoneeseen ja minun katseeni pysähtyi +pöydän ääressä istuvaan jäykkäpiirteiseen mieheen, jonka kasvot +näyttivät paljon leveämmiltä kuin kuvassa, nähtävästikin sen johdosta, +että koko päälaki paistoi kaljuna ja että hiuksia näkyi vain +korvallisilla. Siellä täällä poskilla ja leuassa näkyi kirjavia täpliä, +kaiketi paleltumain jälkiä, ja kasvonpiirteissä oli jotakin kovaa ja +kivettynyttä. Yleensä näytti hän paljon vanhemmalta kuin mitä hän itse +asiassa oli. Mutta puku oli tuo tunnettu ja aina sama: yksinkertainen +sininen lievetakki, leveä nahkavyö ja suuret polussaappaat. Raskas +miekka hankkiluksineen oli tuolilla pöydän päässä. + +Kumarsin syvään, mihin hänen majesteettinsa vastaukseksi nyökäytti +hieman päätään lausuen: + +»Hyvää huomenta, Löfving! Minulle on kiitetty teitä oivalliseksi +partiomieheksi.» + +Uudelleen kumartaen vastasin minä: + +»Olen puolisenkymmentä vuotta ollut melkein yötä ja päivää liikkeellä +palvellakseni vähäisten voimieni mukaan isänmaatani ja Teidän +Majesteettianne.» + +Viivyin useita tunteja hänen majesteettinsa huoneessa, jolla aikaa hän +tarkkaan tiedusteli minun syntyperääni, ikääni, retkiäni, oloja +Suomessa, vihollisen menettelyä ja mieslukua siellä, kenen päällikkyyden +alaisena minä milloinkin olin toiminut ja niin edespäin. Kaikkiin hänen +kysymyksiinsä annoin minä alamaiset ja tarkat vastaukset. Kun hänen +majesteettinsa hetkeksi vaikeni tuijottaen eteensä, rohkenin minä +alamaisesti huomauttaa, kuinka vihollisen voimat nykyjään Suomessa ovat +verraten vähäiset ja hajallaan maassa, joten pienemmälläkin armeijalla +voisi nopeasti toimien puhdistaa isänmaani kutsumattomista vieraista. +Sanojeni johdosta synkkeni kuninkaan katse huomattavasti ja pelkäsin jo +avomielisessä rohkeudessani menneeni liian pitkälle. Mutta kuningas +virkkoi ainoastaan: + +»Kyllä pidämme Suomen muistissa.» + +Hetken kuluttua lisäsi hän kuin itsekseen: + +»Suomalaiset ovat aina olleet sotajoukkoni horjumattomin osa.» + +Samassa astui huoneeseen kenraaliluutnantti kreivi Liewen. Hän tunsi +minut ennestään ja tiesi retkistäni, minkä vuoksi hän lausui minusta +muutamia suosiollisia sanoja hänen majesteetilleen. + +»Näemme kyllä, ettei Löfving ole pelkuri», virkkoi siihen kuningas. + +»En ole koskaan ollut pelkuri Jumalani paremmin kuin kuninkaanikaan +edessä ja kaikista vähimmin vihollisteni edessä, sillä tiedän itselläni +olevan armollisen Jumalan ja oikeamielisen kuninkaan, jotka palkitsevat +minua ansioitteni mukaan», vastasin tähän kuninkaan suosiolliseen +huomautukseen. + +Tähän päättyi audienssini sillä kertaa. Hänen majesteettinsa +määräyksestä sain sata dukaattia rahaa sekä määräyksen odottaa lähempiä +ohjeita. Kun aika yhdessä paikassa ollen kävi minulle pian pitkäksi ja +kun mieleni hyvin ymmärrettävistä syistä paloi Tukholmaan, päätin omin +lupini lähteä pääkaupunkiin sekä mahdollisesti samalla pistäytyä +tiedusteluretkellä Suomessa. Niin teinkin ja ratsastin majatalohevosilla +neljässä päivässä tuon 64 penikulmaa pitkän taipalen Lundista +Tukholmaan. Mutta tuskin olin päivää ollut perillä, kun minut haettiin +kreivi Tauben luo, missä minua kuninkaallisen kirjeen perusteella odotti +ankarat nuhteet siitä, että olin luvatta poistunut Lundista sekä käsky +saapua kiireesti sinne takaisin. Lähdin oitis matkaan ja ratsastin +takaisin Lundiin vieläkin lyhyemmässä ajassa kuin tullessani. + +Perille päästyäni pyrin heti hänen majesteettinsa puheille, mutta minua +ei otettu vastaan. Käännyin silloin kreivi Liewenin puoleen, mutta hän +otti minut vihaisesti vastaan, sillä hän oli saanut kärsiä toruja minun +omavaltaisen poistumiseni takia. Pilkallisesti kehoitti hän minua +pyrkimään uudelleen kuninkaan puheille. + +Niin päätin tehdäkin, sillä tapani ei ole koskaan ollut tyhjästä +säikähtää ja jättää yrityksiäni keskeneräisiksi. Odotin siis soveliasta +hetkeä tehdäkseni uuden yrityksen. Niinpä seisoskelin eräänä päivänä +pormestarin talon pihamaalla odotellen kuningasta palaavaksi +tavalliselta ratsastusretkeltään, joita hän päivittäin teki kaupungin +ulkopuolella harjoittelevien alokkaiden luokse. Hetken kuluttua hän +saapuikin seurassaan muutamia ylempiä upseereita. Kun hän hevosen +selästä laskeuduttuaan astui portaita kohden, tartuin minä häntä +päättävästi käsivarresta ja lausuin kunniaa tehden: + +»Olen saanut armollisen kuninkaan määräyksen saapua tänne ja seison nyt +tässä odottaen Teidän Majesteettinne käskyjä.» + +Kuningas kääntyi nopeasti minuun päin ja virkkoi kummastuneena: +»Löfving!» minkä jälkeen hän sen enempää puhumatta asteli saappaitaan +kolistellen sisään. Hänen seuralaisistaan toiset nauroivat +pilkallisesti, toisten heittäessä minuun vihaisia silmäyksiä. Lähdin +kiireesti pihamaalta, astelin asuntooni ja heittäydyin äkämystyneenä +vuoteelle pitkäkseni. Mutta tuskin olin siinä viittäkään minuuttia +loikoillut, kun sisään hyökkäsi kuninkaan adjutantti kehoittaen minua +kiireesti tulemaan hänen majesteettinsa puheille. + +Heti kun olin päässyt kynnyksen yli, kysyi kuningas: + +»Kuinka te viime kerralla ilman määräystä lähditte kaupungista?» + +»Koska en tahtonut kuluttaa aikaani paikallani pysymiseen, päätin +rientää Tukholmaan ja sieltä Suomeen hankkiakseni Teidän +Majesteetillenne tietoja vihollisen voimasta», vastasin minä +viivyttelemättä. + +»Kuinka te saatoitte tietää meidän tahtomme?» lausui tähän kuningas. + +»Viimeksi ollessani Teidän Majesteettinne kuulusteltavana ymmärsin +Teidän Majesteettinne tahdon olevan sen», vastasin minä ojentaen hänelle +samalla paperin, johon olin piirtänyt suunnitelmani tiedusteluretkestä +Suomeen. + +Silmäiltyään sen läpi pani kuningas sen pöydälle ja hetkisen minua +silmiin katsottuaan kysyi: + +»Milloin te haluatte lähteä?» + +»Se on armollisen kuninkaani vallassa, milloin ja minne minun on +lähdettävä, veteenkö vai tuleen», vastasin minä. + +»Ei, ei, vaan teidän on mentävä Turkuun», sanoi kuningas, hymähtäen, +kysyen sen jälkeen, mitä minun matkani tulisi maksamaan. + +»Viisikymmentä plootua», vastasin minä, »mutta sen minä voin periä +venäläisiltä.» + +Kuningas hymähti jälleen ja tarttui sitten kynään kirjoittaakseen +maksumääräyksen. Kirjoittamaan ryhtyessään työnsi hän adjutanttinsa ja +muut huoneessa olevat upseerit pois läheltään. Mutta minusta oli niin +mieltäkiinnittävää nähdä tuon pelätyn miekkasankarin käyttävän kynää, +etten voinut pidättäytyä astumasta lähemmäs ja kurkistamasta hänen +majesteettinsa olkapään yli, kuinka hän piirtää raapusti paperille +suuria kömpelöitä kirjaimia. + +Päätettyään kirjoituksen taputti kuningas minua olkapäälle ja lausui: + +»Rakas Löfving, lähtekää huomenna matkaan ja toimittakaa tehtävänne +hyvin, niin me puolestamme huolehdimme, että Suomi saa pikaista apua.» + +Koska minä siis pääsin vasta huomenna lähtemään, päätin aikani kuluksi +ratsain pistäytyä läheisessä Malmön kaupungissa nähdäkseni sikäläisiä +linnoituksia. Malmössä vietin yön ja lähdin aamulla niin pian kuin +kaupungin portit oli ehditty avata ratsastamaan takaisin Lundiin. +Puolisen penikulmaa taivallettuani huomasin ihmeekseni kuninkaan +muutamain seuralaisten kanssa ratsastavan vastaani. + +»Hyvää huomenta, kaikkein armollisin kuninkaani!» tervehdin kohdalle +ehdittyäni ja satulasta alas hypättyäni. + +»Kas Löfving, missäs te olette ollut?» lausui kuningas ratsunsa +pysähdyttäen. + +»Lähdin illalla katselemaan Malmön varustuksia, kun olen ollut +Viipurissa, Käkisalmessa ja muissa linnoitetuissa paikoissa», oli +vastaukseni, »mutta kun illalla kaupungin portit huomaamattani +suljettiin, täytyi minun yöpyä sinne. Jos tällä teollani olen rikkonut +Teidän Majesteettinne määräyksiä, niin pyydän nöyrimmästi anteeksi.» + +»No, mitä piditte Malmön varustuksista?» + +»Kyllä ne ovat maineensa arvoiset, Teidän Majesteettinne.» + +Tämän jälkeen kysyi kuningas, olinko jo saanut matkarahani, johon minä +vastasin kieltävästi. Kuningas kääntyi nyt seuralaisiinsa, jolloin yksi +heistä ilmoitti, että matkarahat ovat hänen luonaan saatavissa heti, kun +minä tulen ja kirjoitan niistä kuitin. + +»No niin, jääkää hyvästi ja täyttäkää tehtävänne, kuten olette +luvannut», lausui hänen majesteettinsa lopuksi lähtien ratsastamaan +edelleen. + +Tämä oli viimeinen kerta, jolloin näin sankarikuninkaan, sillä seuraavan +vuoden lopulla kannettiin hänen ruumiinsa paareilla Norjan rajan yli +kotimaahan. Hetkisen katsottuani hänen jälkeensä, kuinka hän jäykkänä +satulassa istuen ja kolmikolkkahattu syvälle painettuna ratsasti +edelleen, käänsin minäkin ratsuni ja kiidätin täyttä karkua +päinvastaiseen suuntaan, sillä olihan päämääränäni taas oma isänmaani. +Samana päivänä kohta rahat saatuani lähdin kolmannen kerran Lundin ja +Tukholman väliselle taipalelle. + + * * * * * + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + +_Piilosilla Turussa._ + + +Niin pian kuin matkapassini Tukholmassa oli saatu reilaan, lähdin +kuudentoista mieheni kanssa purjehtimaan Suomeen. Vaikka etäämpänä +siellä ja täällä näimmekin vihollislaivoja, pääsimme kuitenkin saariston +turvissa onnellisesti ja ilman vaarallisempia seikkailuja livahtamaan +Hankoniemen lähistölle. Aluksemme ankkuroimme tuttuun poukamaan Wäänöön +saaren rantaan. Tänne jätin miehistönikin alusta vartioimaan ja itse +lähdin talonpojaksi pukeutuneena pyrkimään Turkuun toimittaakseni hänen +kuninkaalliselle majesteetilleen lupaamani tiedot venäläisten nykyisestä +asemasta ja voimasuhteista Suomessa. + +Kun muuan saaren kalastajista juuri oli vaimoineen lähdössä Turkuun +kaloja kauppaamaan ja jauhoja ostamaan, pääsin minä renkinä heidän +mukaansa. Illalla saavuimme Turkuun ja onnellisesti selviydyttyämme +linnan luona olevista venäläisistä tullitarkastajista soutelimme +Aurajokea ylöspäin ja kiinnitimme veneen sillan luokse. Yöksi asetuimme +erään kauppiaan taloon Aningaisten puolelle. Joka ainoassa Turun talossa +asusti näihin aikoihin venäläisiä sotamiehiä ja niinpä täälläkin. Vietin +siis yöni veljellisessä sovussa Iivanan poikain kanssa maaten tuvan +lattialla samoilla pehkuilla kuin hekin ja olipa minulla yhteinen +peitekin vieressäni makaavan sotilaan kanssa. Niin tarkkaan kuin +koetinkin seurata heidän keskustelujaan, en niistä saanut kuitenkaan +mitään tärkeämpää tietooni. + +Aamulla olin jo varhain liikkeellä. Pysyttelin kuitenkin matkatoverini +luona jokirannassa, sillä sotamiesten keskusteluista yöpaikassa olin +saanut sen verran urkituksi, että kaupungissa pidettiin vakoilijoita +tarkasti silmällä. En siis pitänyt viisaana yksinäni ja ilman nähtävää +asiaa liikuskella kaupungilla. Mutta väänööläiset matkatoverini saivat +jo aamusella asiansa toimitetuksi ja varustautuivat paluumatkalle. Minun +täytyi siis keksiä jotakin muuta. Seisoskellessani heidän lähdettyään +siinä sillan lähistöllä huomasin muutaman yksinäisen naisihmisen, joka +jokea alas tullen ohjasi veneensä rantaan hiukan sillan yläpuolelle. +Lähestyin häntä ja tunsin hänet samassa kuormastonkuljettaja Dykerin +vaimoksi, joka asui eräässä torpassa Aurajoen rannalla, virstan päässä +kaupungista. Tunsin hänen miehensä armeijassa-oloajaltani ja vaimon olin +myöhemmin vakoiluretkillä liikkuessani oppinut tuntemaan. + +Hetkisen minua silmäiltyään tunsi Dykerin vaimokin minut. Kehoitin häntä +pienellä eleellä olemaan vaiti huomioistaan, sillä lähellämme liikkui +ihmisiä, sekä aloin rauhallisesti jutella kalanhinnoista ja muista +jokapäiväisistä asioista. Vaimo kertoi tulleensa kaupunkiin pienille +asioille sekä käydäkseen kirkossa, jossa nyt aamusella pidettiin +suomalainen jumalanpalvelus. Kiinnittäessäni hänen venettään +rantalaituriin tiedustin hiljaa, sallisiko hän minun tämän päivää +esiintyä kaupungilla liikkuessamme hänen renkinään tai miehenään. +Hetkisen emmittyään suostui tuo reima eukko esitykseeni, ja kun +tuomiokirkon kellot samalla alkoivat soida, lähdimme ensiksi +jumalanpalvelukseen. + +Kirkosta tultua pisti päähäni lähteä seuraamaan herra Simoa, joka viime +aikoina oli toimittanut papillisia tehtäviä tuomiokirkossa. Eräässä +kadunkulmassa pysäytin hänet ja ilmoitin, että minä seuralaiseni kanssa +pyrin aviokuulutukseen. Hän kehoitti meitä seuraamaan kotiinsa +kuulustellakseen meidän lukutaitoamme. Tätä juuri olin odottanutkin. + +Pastorin luona pitivät kuten muuallakin venäläiset asuntoa. Huoneessa, +johon pastoria seuraten ensiksi tulimme, oli kolme upseeria, jotka +ryypiskelivät viinaa ja pelasivat korttia. Avaten huoneen perällä +olevaan kamariin johtavan oven kehoitti pastori meitä käymään sinne, +minkä jälkeen hän upseereihin kääntyen lausui: + +»Suokaa anteeksi, hyvät herrat, nämä ovat avioliittoon aikovaa väkeä ja +minun täytyy heitä sen vuoksi kuulustella.» + +»Da, da!» nyökäyttelivät upseerit iloisesti sekä pastorille että meille. + +Kun kamarin ovi oli suljettu ja olin varma, ettei keskusteluamme kukaan +syrjäinen kuullut, ilmaisin pastorille nimeni sekä että olin tullut +Turkuun ei aviokuulutusta ottamaan, vaan hänen kuninkaallisen +majesteettinsa käskystä hankkimaan tietoja vihollisen voimista. Pastori +ällistyi pahanpäiväisesti ilmoituksestani, tuijotti minuun ensin +sanatonna ja otti sitten vihaisen ilmeen sekä lausui: + +»Ettekö Herran tähden tiedä, kuinka julmasti vihollinen on kostanut +niille, jotka ovat antautuneet tekemisiin teidän kaltaistenne kanssa? Ja +miksi te juuri minun puoleeni käännytte? Näinhän te syöksette minut +vaimoineni ja lapsineni surman suuhun. Eihän siitä ole pitkää aikaa, kun +venäläiset samantapaisesta syystä ruoskivat kuoliaaksi Maksamaan +kappalaisen, onnettoman Ruuth-vainajan.» + +Pyysin pastoria rauhoittumaan vakuuttaen hänelle, että jollei hän minua +ilmiantaisi venäläisille, niin en ainakaan itse tulisi sitä tekemään. +Kerroin olleeni monen monta kertaa vihollisten keskellä paljon +pahemmassa pintehessä enkä kuitenkaan koskaan ollut tuntenut pelkoa +venäläisten edessä. Hän pääsikin vähitellen pelostaan, pyysi meitä +olemaan vierainaan ja haki vaimonsa tarjoamaan meille ruokaa. Ja kun +upseerit viereisestä huoneesta olivat poistuneet ulkosalle, pistäysi hän +naapuriin kutsumaan siellä asuvan maisteri Yrjö Lithoviuksen luoksemme. +Tämä osoittautui ovelaksi ja rohkeaksi mieheksi, joka peittelemättä +paljasti minulle tiedossaan olevat seikat. Ja tarkat tiedot hänellä +olikin Turun tienoilla majailevista vihollisjoukoista ja venäläisten +viimeaikaisista varustuksista. Kiitettyäni sekä pastorin väkeä +vieraanvaraisuudestaan että maisteri Lithoviusta arvokkaista +tiedonannoistaan lähdin minä Dykerin vaimon kanssa jälleen kaupungille. + +Jotta kaupungilla kiertelemisemme näyttäisi tavalliselta asioilla +liikkumiselta, ostin minä torilta leiviskän tuoretta lihaa sekä +leiviskän suoloja, mikä viimemainittu tavara tähän aikaan oli tavattoman +kallista. Sitten kuljeskelimme kantamuksinemme katuja ylös, toisia alas, +pysähtyen siellä ja täällä väkijoukkoihin päivän uutisia kuulemaan. +Käveltyämme väsyksiin asti menimme veneelle ja soudimme pitkin jokea +alaspäin. Täten oli minulla tilaisuus läheltä tarkastaa jokeen +ahtautunutta kaleerilaivastoa. Linnan lähistöllä oli ankkuroinut +danzigilainen kauppalaiva, joka oli tuonut Turkuun myytäväksi kolmesataa +tynnyriä ruista. Meidän asianamme pitkin jokea soutaessamme oli muka +mennä mainitusta laivasta jyviä ostamaan. Laskimmekin veneemme laivan +luo ja minä kiipesin kannelle ja ostin näön vuoksi kahdeksan kappaa +rukiita. Kun kauppa oli tehty, kysyin minä laivurilta, milloin hän aikoi +purjehtia takaisin Turusta ja mitä väylää pitkin. Silmäiltyään minua +hetkisen epäluuloisesti vastasi laivuri joutuvansa neljän- tai +viidentoista päivän kuluttua paluumatkalle sekä purjehtivansa Utöön +väylää. + +»Minä olen Aspöön luotsiasemalta ja koska minä mahdollisesti joudun +paluumatkallanne teitä luotsaamaan, niin tulin vain siksi kysyneeksi», +sanoin yksikantaan. + +Laivuri tuli heti luottavaisemmaksi ja tiedusteli, oliko niillä vesillä +aivan äskettäin liikuskellut ruotsalaisia. + +»Ei ole, eivätkä he enää uskalla oman maansa rannikolta loitota», +vakuutin minä. + +Mutta veneeseen laskeutuessani ajattelin: jollei mitään odottamatonta +tule väliin, niin on tuo laiva neljän- tai viidentoista päivän kuluttua +minun hallussani. Danzig kuului tähän aikaan myöskin vihollistemme +joukkoon, joten minulla oli täysi oikeus siepata haltuuni sikäläisiä +laivoja. + +Sillan luo palattuamme jäi Dykerin vaimo veneeseen ostoksiamme +vartioimaan, mutta minä nousin torille tehdäkseni siellä liikkuvien +sotilasten parissa vielä joitakin havaintoja. Seisoskeltuani eri +tavarakojujen edessä rupesin muutaman venäläisen kaupustelijan kanssa +hieromaan saapasten kauppaa. Minä tarkastelin saappaita puolelta ja +toiselta, kääntelin ja vääntelin niitä sekä tingin loppumattomiin, +laverrellen samalla sitä ja tätä ympärillä seisoskelevien sotamiesten +kanssa. Kun kauppakojun eteen ilmestyi myöskin Rymättylän nimismies, +jota kohtaan minulla oli vanhastaan epäluuloja, mutta joka ei kuitenkaan +tuntenut minua, lopetin vihdoinkin kaupanhieronnan ja hinta sovittiin +viideksi karoliiniksi. Tarjosin kaupustelijaryssälle kolme karoliinia +Venäjän sekä loput Ruotsin rahassa, mihin hän suostuikin. Mutta rahoja +ottaessani sieppasi nimismies kämmeneltäni ruotsalaiset rahat ja kysyä +tivasi, mistä olin kotoisin. + +»Korpoosta», vastasin minä tyynesti, »ja olen nykyjään renkinä Erkki +Matinpojalla ja saappaat minä ostin sille ylioppilaalle, joka meillä +papinvirkaa toimittaa.» + +»Mikä sen ylioppilaan nimi on?» tivasi nimismies edelleen. + +»Niinkuin te nyt ette itsekin sitä tietäisi», vastasin minä, sillä +todellakaan en tällä hetkellä sattunut muistamaan Korpoossa papinvirkaa +toimittavan ylioppilaan nimeä. + +»Niin, kyllä minä Antti Silvanin tunnen», sanoi nimismies. + +»No niin, mitäs kysytte sitten, kun kerran itse paremmin tiedätte», +tokaisin minä vastaan. + +Mutta nyt löi nimismies valttinsa esiin, sanoen: + +»Mutta Silvan itse oli ihan äskettäin Turussa. Miksi hän silloin ei itse +ostanut saappaita?» + +»Mistä minä sen tiedän!» vastasin minä juroksi tekeytyen. + +»Niin niin, mutta sinä et ole mikään oikea korpoolainen!» tiuskasi +nimismies. + +»En olekaan, sillä olen syntyisin Kirkkonummen Killupakasta, mutta +nykyjään olen kuten jo sanoin renkinä Korpoossa.» + +Samalla huomasin itseäni ympäröivään miesjoukkoon ilmestyneen renki +Matti Juhonpojan, joka kaksi vuotta sitten palveli maisteri Pihlmannilla +Perniössä ja jonka lapselle minä kerran paikkakunnalla retkeillessäni +olin ollut kummina. Hänet nähtyäni jatkoin minä samaan hengenvetoon: + +»Ja jollette usko, niin kysykää tuolta Matilta, kyllä hän minut tuntee» + +»Totta se on kaikki, kyllä minä hänet hyvinkin tunnen ja muistan, kun +hän oli kummina lapselleni», vahvisti Matti totisin naamoin. + +Ȁlä sinä mies rupea valehtelemaan!» tiuskui nimismies ravistaen Mattia +käsipuolesta. + +Sappeni kuumeni kuumenemistaan ja kun nimismiehen kupeella riippui siro +miekka, teki minun kovin mieleni siepata se ja survaista tuon +kunnottoman omistajansa sisuksiin. Mutta paikka oli liian vaarallinen +ryhtyäkseni harjoittamaan oikeutta mokoman isänmaansa unohtaneen +viholliskätyrin kanssa. Hillitsin siis itseni nopeasti ja puhelin +Matille mahdollisimman rauhallisesti: + +»Eipä sitä ole pitkään aikaan satuttu tapaamaankaan. Kuinkas siellä +eukko ja kummipoika jaksavat? Mutta pitääpä lähettää vähän tuomisia... +Varrohan tässä, niin käyn ostamassa pojalle vehnäpullaa». + +Samalla pujahdin väkijoukkoon ja jättäen niinhyvin rahani kuin saappaat +sinne etäännyin nopeasti kojulta. Eräässä kadunkulmassa pysähdyin ja +kurkistin taakseni. Nimismies oli ottanut joitakin sotamiehiä avukseen +ja etsiskeli minua väkijoukosta. Kiersin kiireesti jokirantaan, jossa +Dykerin vaimo veneessä istuen odotti minua. Kun en kuitenkaan halunnut +rehellisesti ostettuja saappaitani niin vain jättää, pyysin minä Dykerin +vaimoa menemään asianomaiselle kojulle sekä vaatimaan »miehensä» äsken +ostettuja saappaita; sillä arvasin nimismiehen apureineen ulkoutuneen jo +torilta. Käskin hänen palata tuomiokirkon rantaan, jonne minä sill'aikaa +soutaisin veneeni. Hetken kuluttua palasikin vaimo saappaat mukanaan, +minkä jälkeen me rauhallisesti lähdimme soutelemaan jokea ylöspäin. +Kaikki ostokseni, paitsi saappaita, lahjoitin Dykerin vaimolle ja lähdin +illan tullen pyrkimään takaisin miesteni olinpaikkaan, jonne kahden +päivän seikkailujen jälkeen onnellisesti pääsinkin. + +Nyt kirjoitin laajan ja seikkaperäisen raportin, jossa luettelin kaikki +venäläisten Suomessa olevat rykmentit, niiden päälliköt ja eri +rykmenteissä käytettyjen sotilaspukujen värit; sota-alusten lukumäärästä +ja laadusta, eri vartioasemista sekä yleensä kaikista tietooni tulleista +vähänkin tärkeämmistä seikoista tein raportissa selkoa. Raportin +toimitin kolmena eri kappaleena, jotka kaikki osoitin hänen +kuninkaalliselle majesteetilleen sekä lähetin toisen toisensa jälkeen +Ruotsiin. Itse jäin koko loppukesäksi ja syksyksi Suomen rannikolle +joutuen seuraavassa luvussa kerrottuihin seikkailuihin ja kahakoihin. + + * * * * * + + + + +KYMMENES LUKU. + +_Luodoilla ja salmilla, vainottuna ja vainoojana._ + + +Oli yön pimein aika viikon päivät edellä kerrottujen tapausten jälkeen, +kun minä miehineni varovaisesti soutaen lähenin erästä pienenpuoleista +luotoa Hankoniemen saaristossa. Suunnanantajina olivat saarella palavat +nuotiot, joiden ympärillä liikehti tummia haamuja. Olimme eilisaamusta +saakka olleet väijyksissä erään läheisen saaren suojassa ja pitäneet +silmällä venäläisiä aluksia, joita yhtä menoa purjehti itään ja länteen +Hankoniemen editse. Tänään iltapäivällä oli myrskyn käsissä kolme +kaleeria tarttunut edessämme olevan luodon rannalle ja jäänyt siihen +pimeään saakka. Nyt olimme matkalla korjataksemme, jos mahdollista, ne +omaan huostaamme tai ainakin tehdäksemme niille mahdollisimman suurta +haittaa. + +Kun olimme tulleet siksi lähelle, että nuotioiden valaisemalle alueelle +saattoi hyvin nähdä, laskin tulien ympärillä olevan noin kolmisensataa +venäläistä, joiden päällikkö näytti majurin arvoiselta mieheltä. +Kaleerit olivat ihan rannassa, mutta kun ne olivat enemmän pimennossa, +oli vaikea päättää, oliko niissä vartiomiehiä vai ei. Rannalla niiden +lähellä häämötti kyllä muutamia vartijoita. + +Kehoitin vähäistä miehistöäni pysymään lujana ja käymään rohkeasti +päälle, sillä voitto on aina pelottomain oma. Pidin sitten lyhyen +rukouksen, kuten tapanani taistelujen edellä on aina ollut, minkä +jälkeen soudimme eteenpäin. Meillä oli aluksessamme neljä pientä tykkiä, +jotka olimme ladanneet karkeilla raehauleilla. Itse otin niistä kaksi +hoitaakseni ja kersantti Ceder toiset kaksi. + +Kun olimme tulleet niin lähelle, että airojemme loiske kuului rantaan, +huusi yksi vartijoista: + +»Shto ljudi?--mitä väkeä te olette?» + +»Peterburgskavo polkà --Pietarin rykmenttiä», vastasin minä umpimähkään. + +»Grebi tut--soutakaa tänne», huusi vartija jälleen ja minä kajahutin +vastaan: + +»Seitshas--hetipaikalla.» + +Kun olimme tulleet ihan lähelle rantaa kahden kaleerin väliin, annoimme +me tykkimme viivyttelemättä lausua tulotervehdykset nuotioiden ympärillä +hääriville venäläisille. Kekäleitä, säkeniä ja tuhkaa tuprusi ilmaan +yhtenä pyörteenä ja viholliset hajosivat kuin akanat ympäri luotoa +jätettyään äskeisten nuotioiden seutuville joukon kaatuneita ja +haavoittuneita. + +Kohta kun tykkimme juhlallisella mylvinällä olivat tyhjentäneet kitansa, +komensin minä mieheni iskemään entraushaat toiseen sivullamme olevista +kaleereista. Samalla heilautin itseni sen kannelle, mutta huomasinkin +nyt vasta, että siellä oli toistakymmentä sotilasta, jotka arvatenkin +olivat juuri nousseet kannen alta ja joutuneet parahiksi ottamaan minut +vastaan iskuin ja laukauksin. Mutta luonnollisesti minä en antanut +toimetonna seisoen itseäni hosua, vaan iskin vimmatusti vastaan. Ensiksi +kaasin pistoolin laukauksella erään miehen, jolla oli syli täynnä +kiväärejä, jotka hän lienee aikonut pelastaa kaleerista maalle. Sitten +lävistin miekallani kaksi miestä ja jakelin haavoja ainakin +puolellekymmenelle. Mutta omia miehiäni ei ilmestynyt kannelle, olin +saanut jo useita lievempiä haavoja ja taistelu kävi minulle liian +epätasaiseksi. Annettuani säiläni hurjalla vimmalla salamoida heidän +edessään sain heidät sen verran ympäriltäni häädetyksi, että kykenin +äkkiliikkeellä heittäytymään laidan yli, jolloin verisenä suinpäin +putosin miesteni keskelle omaan alukseemme. Venäläiset olivat jo sitä +ennen katkaisseet entrausköytemme, joten pahanpäiväisesti pelästyneet +mieheni alkoivat heti minun alas tultuani soutaa pois. Kuulia vinkui +ympärillämme kuin rakeita ja yksi niistä lävisti kersantti Cederin, joka +seisoi purren perällä ja kierähti siitä ääntä päästämättä laidan yli +mereen. + +Niin pian kuin olimme päässeet turvaan vihollisen kuulilta, aloin +ankarasti nuhdella miehiäni epäröivästä ja miehuuttomasta käytöksestään. +Sillä jos he olisivat seuranneet minua kaleerin kannelle, olisi se nyt +varmasti ollut meidän saaliinamme. Uutta yritystä ei ollut enää +ajatteleminenkaan, sillä tykkiemme luodoille hajoittamat viholliset +olivat jälleen kokoontuneet ja ammuskelivat rannalta meidän jälkeemme. +Meillä ei siis ollut muuta tehtävää kuin jatkaa matkaamme salmen yli +entiselle väijyntäpaikallemme, missä kallion suojaan laadimme tulen ja +aloimme tutkia haavojamme. Minusta vuoti verta viidestä eri kohdasta, +mutta haavat olivat kuitenkin varsin lieviä ja saatiin ne siteiden +avulla pian asettumaan. + +Haukattuani hiukan illallista ja kulautettuani pari ryyppyä nukahdin +viittaani kääriytyneenä pari tuntia. Aamun koittaessa havahduttuani +tunsin itseni jälleen täysin virkeäksi ja ajoin kohta mieheni jalkeille, +sillä meidän oli parasta mitä pikimmin päästä naapurisaaren rannassa +olevien kaleerien läheisyydestä. + +Tuuli kävi etelästä ja heti aamuhämärissä nostimme purjeet ja lähdimme +viilettämään länsiluodetta kohti ja olimme jo puolenpäivän aikana +Hiittisten saaristossa. Pysähtyessämme siellä erään luodon suojaan, +parin meripenikulman päähän Turkuun vievästä laivaväylästä, huomasimme +ulapalla kaakkoisessa purjeen, ensimmäisen sinä päivänä. Se läheni ja +oli siis joko meitä ajamaan lähtenyt vihollisalus tai muuten Turkuun +pyrkivä venäläinen laiva--meikäläinen se tuskin missään tapauksessa +saattoi olla. Kun se oli tullut siksi lähelle, että saattoi lipun +erottaa, huomasimme sen isonpuoleiseksi tavara-alukseksi. + +»Siinä olisi taas saalis ihan nenämme edessä», virkoin minä, »mutta +lienee turhaa yksinään yrittää noin ison aluksen kimppuun». + +Mieheni olivat illallisen yrityksen jälkeen olleet hyvin noloina ja +rupesivat nyt sanojeni johdosta kiihkeästi vaatimaan, että meidän oli +yritettävä anastaa tuo laiva. + +»No, jos teissä tänään on paremmin miestä osoittamaan todeksi sen mitä +minä illalla sanoin, että nimittäin voitto on aina pelottomain oma, niin +käykäämme sitten herran nimessä vitkailematta asiaan käsiksi.» + +Kiireesti nostimme nyt purjeet ja laskimme pääväylää vältellen luotojen +suojassa eteenpäin Neitsytsalmea kohti. Venäläisestä laivasta tietysti +nähtiin meidän purjeemme, mutta kun meidän pieni aluksemme lähti +kiireellä poispäin ja hävisi heidän näkyvistään saarten suojaan, niin +täytyi heidän luulla, että meidät pelko ajoi pakosalle. Luonnollisesti +heillä oli tieto siitä, että Ruotsin laivasto ei enää pitempään aikaan +ollut näillä vesillä liikkunut, joten meitä ei tarvinnut pelätä niinkään +kaapparilaivueen vakoilijoiksi. Meillä oli siis täysi syy odottaa heidän +turvallisena jatkavan matkaansa Neitsytsalmea kohti. + +Huomaamatta pääsimme pujahtamaan Lehtisaaren pohjoispäästä ulkonevan +kapean niemekkeen suojaan, mihin asetuimme väijyksiin. Laivaväylä +Neitsytsalmeen kulkee nimittäin sangen lähellä mainittua niemekettä, +jonka takaa meidän mainiolla takalaitaisella sopi laskettaa vihollisen +kimppuun. Niemen kalliot suojasivat meitä siksi hyvin, että saatoimme +vihollisen huomaamatta päästä ampumamatkan päähän. + +Yhden miehistä komensin niemelle tähystämään, milloin laiva lähestyisi. +Muut latasivat sillä aikaa kanuunoita, ja puolessa tunnissa oli kaikki +pantu kuntoon hyökkäystä varten. Samalla antoi jo tähystäjäkin merkin, +että laiva oli tulossa. Kun se oli pääsemässä niemenkärjen kohdalle, +palasi tähystäjä kiireesti purteemme, joka samalla sai siipensä +levälleen ja lähti kiitämään eteenpäin pitkin niemen sivustaa. Kun +vihollislaiva pujahti näkyviin, oli välillämme enää ainoastaan noin +parisen sataa syltä. Vihollinen tuskin ehti meitä huomatakaan, kun +kanuunamme jo lähettivät heille tervehdyksensä. Hetkinen vielä ja +purtemme iski laivan vasempaan kylkeen kuin ilves härän kimppuun. +Entraushaat toimivat kuin ilveksen kynnet ja seuraavassa tuokiossa +rynnistimme me hurraata huutaen kannelle, musketit, miekat ja pistoolit +valmiina tekemään lopun vastarinnasta. Mutta sitä ei yritettykään. Ne +harvat laivamiehistä, jotka olivat ehtineet kaapata itselleen +jonkinlaisen aseen, pudottivat ne typertyneinä kannelle ilmoittaen siten +antautuvansa meidän armoillemme. Miehistöä oli kaksitoista henkeä sekä +laivuri. Laiva oli matkalla Tallinnasta Turkuun ja lastina sillä oli +seitsemänkymmentä tynnyriä suoloja, kaksisataa leiviskää tupakkaa ynnä +yhtä ja toista muuta tavaraa. Saalis oli siis sangen arvokas, varsinkin +mitä suoloihin tulee. Miehet suljimme peräkajuuttaan otettuamme heiltä +ensin tarkoin pois kaikki aseentapaiset. Oman purtemme kiinnitimme +laivan perään ja annoimme matkan jatkua. Itse asetuin ruorirattaan +ääreen ja ohjasin Neitsytsalmea kohti, jonka läpi päästyämme aioin +muuttaa suunnan, Turun väylältä poiketen, Aspöötä kohti sekä niin +edelleen Köökarin ja Utöön kautta Tukholmaan. + +Mutta tuuli heikkeni heikkenemistään ja aurinko alkoi olla jo +laskullaan, kun me löysin purjein pysyttelimme vielä Brändöön +pohjoisnokalla. Salmeen saakka ei ollut toivomistakaan sinä iltana +päästä, joten me näimme parhaaksi laskea ankkurin ja ottaa alas purjeet. + +Muutamat miehistäni ryhtyivät laivan ruokavaroista puuhaamaan hyvin +ansaittua illallista ja minä itse käyskelin edestakaisin kannella +tähystellen pitkin salmia ja saarten välisiä selkiä, ettei vain mitään +kutsumattomia vieraita ilmestyisi meidän illasteluamme häiritsemään. Ja +aivan oikein! Iltaruskon viimeinen kajastus ei ollut vielä ehtinyt +lännen taivaalta hävitä, kun Neitsytsalmen puolelta ilmestyi näköpiiriin +alus, jonka kohta tunsin vihollisen kaleeriksi. Samalla tuli näkyviin +toinenkin kaleeri, joka seurasi edellistä vähän jäljempänä. Ne lähenivät +soutaen Brändöön nokkaa. Tuskin olin huomiostani ehtinyt miehille +ilmoittaa, kun joku laivan peräkannella huusi, että Lehtisaaresta päin +lähenee viholliskaleeri. Siis kolme kaleeria kahdelta suunnalta +lähenemässä paikkaa, johon me olimme vasta valloittamamme laivan +ankkuroineet! + +Mitä tehdä? Näytelläkö venäläisen osaa, kuten olin joskus ennenkin +tehnyt, ja pysyä rauhallisena alallaan, sillä liehuihan laivan mastossa +vielä venäläinen lippu! Mutta hyvin luultavaa oli, että kaikki kolme +kaleeria ankkuroisivat yöksi meidän lähellemme, jolloin varmasti olisi +odotettavissa vierailuja heidän puoleltaan. Silloin selviäisi asia +piankin ja siitä seuraisi luonnollisesti taistelu, johon meidän oli +mieletöntä antautua, sillä kussakin kaleerissa saattoi olla satakunta +miestä. + +Silmänräpäyksessä olivat nämä asiat selvänä päässäni ja päätökseni oli +tehty. Komensin pari miestä alas ruumaan hakkaamaan reikää laivan +kylkeen, sillä tästä aluksesta ja sen tavaroista ei pitänyt enää oleman +hyötyä venäläisille. Yhden laivan tykeistä hilasimme omaan purteemme ja +toiset viskasimme mereen siltä varalta, ettei laiva ehtisi ennen +kaleerien saapumista upota. Kannelta poistuessamme avasimme kajuutan +oven. Nähdessään laivansa täyttyvän vedellä oli vangeilla tilaisuus +turvautua pelastusveneeseensä, jolleivät pitäneet parempana pientä +matkustusta meren pohjaan. + +»Nyt airot liikkeeseen ja soutakaa, minkä ikinä teistä lähtee!» huusin +miehille asettuen itse peräsimen ääreen ja ohjaten etelään päin, jossa +luotojen turvin toivoin pääseväni kaleereilta suojaan. Miehet soutivat, +että vesi vaahtosi, ja minä pidin silmällä kaleerien liikkeitä sekä +hiljalleen vajoavaa laivaa. Vangit vetäytyivät kiireesti veneeseen ja +lähtivät soutamaan Neitsytsalmesta tulevia kaleereja kohti. Kun he +olivat päässeet noin parinsadan sylen päähän, kallistui laiva +kyljelleen, pyörähti kerran ympäri ja katosi sitten näkyvistä. + +Mutta jo ehtivät pelastuneet laivamiehet kaleerien luo, jotka heti +muuttivat suuntansa ja lähtivät kaksinkertaisella vauhdilla liikkumaan +meitä kohti. Etumaisesta annettiin merkkejä Hankoniemeltä päin tulevalle +kaleerille, joka sekin lähti kohta meitä takaa ajamaan. Vaara uhkasi +meitä siis kahdelta suunnalta ja tilamme näytti sangen tukalalta. +Huomasin heti, että kaleerit kulkivat paljon nopeammin kuin meidän +purtemme, sillä olihan heillä moninverroin enemmän käsivarsia airoihin +käytettävänä. Ainoa toivoni oli saada kaleerit eksytetyiksi edessämme +olevan luotoryhmän sokkeloissa. Maston olimme heti soutamaan lähtiessä +laskeneet veneen pohjalle ja nyt heitätin kulkua keventääkseni +vihollislaivasta otetun tykin mereen. Omat entiset kanuunamme aioin +vasta äärimmäisessä hädässä uhrata. + +Ihan edessämme oli kaksi pientä, metsää kasvavaa saarta, jotka erotti +toisistaan kapea salmi. Ohjasin veneemme salmeen ja pian katosimme +kaleerien näkyvistä. Mutta salmesta päästyämme oli edessämme taas +laajempi selkä. Etäämpänä näkyi muutamia puuttomia, louhikkoisia kareja +ja vasta niiden takana, noin puolentoista virstan päässä oli uudelleen +metsäisiä saaria. Kun olimme puolitaipalessa kareihin, tulivat kaikki +kolme kaleeria taas näkyviin. Ne olivat eri puolilta soutaneet äskeisten +saarten ympäri ja lähenivät nyt meitä vinhasti. Huomasin pian, ettei +meillä ollut toivoa päästä metsäsaariin saakka, sillä puolessa tunnissa +pääsisi etumainen kaleeri niin lähelle, että se saattaisi ruveta +kanuunoitaan käyttämään. Meidän oli siis tavalla taikka toisella +pelastuttava noiden edessämme olevien autioiden karien avulla. Onneksi +yhä sakeneva hämy edisti meidän pyrkimyksiämme. + +Tultuamme suurimman karin taakse pääsimme taas hetkeksi näkyvistä. +Komensin nyt soutamaan niin lähelle karia, että mela ulottui pohjaan. +Masto, airot ja muut veden päällä pysyvät kapineet kiinnitettiin +teljojen alle, ruutivarastomme nostettiin karille muutaman rantakiven +suojaan ja veneen pohjatappi avattiin. Muutamassa tuokiossa täyttyi se +vedellä ja painui pohjaan peittyen juuri parahiksi veden pinnan alle. +Itse asetuimme sinne tänne rantakivien väliin suuta myöten veteen +kyyröttämään. Täten saattoi yönhämärässä luulla vedenpinnalla +häämöttäviä päitämme kiviksi. Kari oli pieni, puuton ja aivan kalju, +joten viholliset kaleeriensa kannelta helposti saattoivat nähdä, ettei +meitä ainakaan siinä ollut kätkössä. + +Kului kymmenisen minuuttia ja jo erottivat korvamme aironloisketta. Se +läheni lähenemistään, ja kun toinen kymmenen minuuttia oli kulunut, tuli +karin takaa näkyviin kaleeri. Hetken kuluttua seurasi sitä toinen ja +sitten vielä, karin toiselta puolen tullen, kolmas. Ne soutivat ihan +lähitsemme ohi ja me kuulimme selvästi venäjänkielisiä lauseita, joita +kaleereissa vaihdettiin. He ihmettelivät, mihin me olimme yhtäkkiä +hävinneet, kunnes joku heistä oli näkevinään meidän purtemme juuri +vilahtavan etäämpänä olevien metsäsaarten välissä. Tätä näköhäiriötä +uskoivat heti kaikki (ja mitenkäpä muutenkaan he saattoivat asian +selittää) ja entistä suuremmalla vauhdilla lähtivät he pyrkimään +mainittuja saaria kohti. + +Mutta sikäli kuin he etenivät, nostimme mekin päätämme ylemmäs ja kun +silmämme ei enää yöhämystä erottanut poistuvien kaleerien haamuja, +kävimme rivakasti purteemme käsiksi, vedimme sen rantaan ja tyhjensimme +vedestä. Kun lisäksi olimme vaatteistamme veden vääntäneet, asetuimme +jälleen teljoille ja aloimme rivakasti soutaa, mutta tällä kertaa +takaisinpäin, niin että nuo autiot karit yks-kaks olivat taasen meidän +suojanamme kaleereja vastaan. Kun vielä olimme sivuuttaneet äsken +mainitun, kahden pikku saaren välisen salmen, saatoimme pitää itseämme +ainakin toistaiseksi turvattuina. Vielä samana yönä kuljimme kenenkään +häiritsemättä Neitsytsalmen läpi ja asetuimme auringon noustessa +Pohjoissaaren länsirannalla olevaan pieneen, suojaiseen poukamaan tuulta +odottamaan. + +Sillä aikaa, kun venäläiset etsivät minua kaikkialta Hiittisten ja +Hankoniemen saaristosta, anastin minä kaikessa rauhassa lähellä +Neitsytsalmea kolme venäläistä jauholotjaa. Samassa rymäkässä joutui +saaliiksemme sataviisikymmentä ruplaa rahaa ja kaksikymmentä vankia. +Ainoastaan kolme venäläistä sai kahakassa surmansa. Tällä kertaa ei +ilmestynyt ketään saaliinjaolle ja pari päivää vastatuulessa +risteiltyämme pääsimme onnellisesti Aspööhön. Täällä päätimme odottaa +sitä danzigilaista viljalaivaa, jonka Turussa ollessani olin jo +saaliikseni merkinnyt ja jonka laivurin silloisen ilmoituksen mukaan +piti näihin aikoihin lähteä paluumatkalle. Se tulikin seuraavana päivänä +näkyviin ja nosti luotsinpyyntimerkin. Kymmenen miehistäni oli käskyni +mukaan pukeutunut vangeilta riisuttuihin pukuihin, joten he nyt +näyttivät venäläisiltä sotamiehiltä. Luotsinpurren mastoon nostimme +venäläisen lipun ja niin lähdimme viilettämään danzigilaisen luokse. +Loput miehistäni jäivät saarelle lotjien luo vartioimaan vankeja ja +pitämään silmällä luotseja, etteivät he vain millään merkinannolla +kavaltaisi meitä ennen aikojaan. + +Yksi mukanani seuraavista miehistäni oli puettu vankien joukossa olevan +venäläisen upseerin pukuun ja minä pänttäsin nyt kiireesti hänen +päähänsä muutamia venäläisiä lauseita, joita hänen tuli ohjeitteni +mukaan käyttää. Itse olin pukeutunut tavallisen luotsin asuun. + +Laskettuani »Neitsyt Kristiinan» kylkeen--se oli laivan nimi--tervehdin +reelingin yli kurkistavaa laivuria, joka näkyi minut tuntevan +Turun-retkeltäni. Nyt posmitti upseerin puvussa oleva mieheni laivurille +venäjäänsä. Kun tämä pudisti päätänsä, esiinnyin minä tulkkina ja +selitin tämän veneessä olevan komennuskunnan pyytävän hänen laivassaan +päästä Köökariin, jonne se oli määrätty sikäläisen komennuskunnan +vahvistukseksi. Kun näillä vesillä oli muka äskettäin liikkunut +ruotsalaisia kaappareita, piti komennuskunta turvallisempana suorittaa +tuon matkan suuremmassa aluksessa. Varsinkin viittaus siihen, että +lähistöllä liikkuisi ruotsalaisia kaapparialuksia, näytti tehoavan +kapteeniin, joka komennuskunnasta uskoi saavansa hyvän turvan hyökkääjiä +vastaan. Hän antoi siis suostumuksensa ja mieheni alkoivat musketteineen +kiivetä kannelle. + +Kun kaikki olimme ehtineet kannelle, silmäsin pikaisesti ympärilleni ja +huomasin, että laivamiehistöllä ei ollut aseita käsillä. Viittauksestani +asettuivat mieheni riviin pitkin vasenta laivan parrasta ja virittivät +muskettien hanat. Itse tempasin povestani pistoolin, astuin ällistyneen +kapteenin eteen ja ilmoitin olevani luutnantti hänen majesteettinsa +Kaarle XII:n armeijassa sekä ottavani haltuuni tämän laivan, koska se +purjehti vihollisvaltion lipulla. + +No niin, vastarintaa ei laivaväestön luonnollisesti käynyt +yrittäminenkään ja hetkistä myöhemmin olivat he vankeina suljetut +kanssiin. Ohjasin laivan jauholotjien luo, jotka kiinnitettiin +»Kristiinan» perään. Vielä saman päivän iltana olimme saaliinemme +matkalla Tukholmaa kohti. + + * * * * * + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + +_Minä ajan yksinäni venäläisen laivaston pakosalle._ + + +Oli päästy kevääseen vuonna 1719. Edellisen vuoden lopulla oli +Kaarle-kuninkaamme saanut ohimoonsa surmanluodin Fredrikstenin linnan +edustalla ja lepäsi nyt esi-isiensä seurassa Ritariholman kirkossa. +Kuninkaan valtikkaa hoiti maanmieheni Arvid Hornin johdolla ja +opastuksella prinsessa Ulriika Eleonoora. Vihollisvaltojen kanssa oli jo +ryhdytty rauhanneuvotteluihin, mutta siitä huolimatta olivat sotatoimet +vielä käynnissä. Jo joulun aikana oli alkanut Tukholmassa liikkua +huhuja, että venäläiset ensi suveksi varustelivat suurta hyökkäystä itse +Ruotsin rannikolle. + +Huhtikuussa sain kutsun hänen majesteettinsa kuningattaren puheille, +missä sitouduin hankkimaan tietoja venäläisten Suomessa tekemistä +varustuksista sekä heidän maa- ja merivoimansa nykyisestä suuruudesta. +Palkaksi luvattiin minulle 200 riikintaaleria kuussa. Retki oli tehtävä +omalla aluksellani, mutta kruunun puolesta sain käytettäväkseni joukon +purjehdukseen tottuneita miehiä. Saatuani matkavarustuksia varten 160 +riikintaaleria, suoritin nopeasti kaikki valmistukset ja lähdin +Tukholmasta huhtikuun 28 p:nä. + +Kävisi liian laveaksi kuvailla kaikkia niitä vaaroja ja seikkailuja, +joita minun oli tälläkin retkellä kestettävä. Risteilin miehineni aina +kesäkuun loppuun saakka Ahvenan, Turun ja Hankoniemen saaristossa +keräten tietoja sieltä ja täältä sekä tehden itse havaintoja. Onnistuin +omin silmin näkemään suuren venäläisen sotalaivastonkin, joka +valmisteilla olevaa hyökkäystä varten oli koottu Hankoniemen edustalle. +Sain myöskin tietää, että itsensä tsaarin piti tulla Suomeen 40 tuhannen +miehen kanssa, minkä jälkeen hyökkäys Ruotsin rannikolle pantaisiin +alkuun. + +Heinäkuun alkupäivinä olin jälleen onnellisesti Tukholmassa, missä minä +hänen majesteetilleen toimitin laajan raportin retkeni tuloksista. Heti +sen tehtyäni sain amiraali Tauben komennosta lähteä uudestaan +tiedustelulle. Mutta tällä kertaa en päässyt Ahvenanmerta pitemmälle, +sillä siellä kohtasin venäläisen laivaston. Palasin nyt kiireesti +takaisin Tukholmaan ja ilmoitin amiraalikunnalle huomiostani. Lähdin +kohta saman tien takaisin seurassani muutamia ylempiä upseereita, jotka +kuningatar oli lähettänyt katsomaan venäläistä laivastoa. Saimme tällä +retkellä vaihettaa laukauksia muutamien laivaston edellä kulkevien +eskaluupien kanssa, mutta pääsimme onnellisesti takaisin Tukholmaan, +jonka edustalla Ruotsin laivasto pysytteli. Kohta tämän jälkeen laski +venäläinen laivasto Djurhanmiin. Täällä nousi joukko venäläisiä maihin, +naulaten muun muassa kirkon ovelle manifestin, missä asukkaita +kehoitettiin pysymään rauhallisina alallaan ja vakuutettiin heille +turvallisuutta. Heti kun viholliset olivat poistuneet, otin manifestin +kirkon ovelta ja toimitin sen hänen majesteetilleen kuningattarelle, +joka tähän aikaan hovinsa kanssa oleskeli Tuunassa. Kohta lähetettiinkin +kaikkiin valtakunnan kirkkoihin luettavaksi kuulutus, jossa ihmisiä +kiellettiin panemasta mitään luottamusta näihin venäläisten +julistuksiin. + +Ryhtymättä mihinkään ratkaisevampiin yrityksiin liikkui venäläinen +laivasto Tukholman ja Norrköpingin välisellä rannikolla. Pidin koko ajan +sen liikkeitä valppaasti silmällä ja toimitin tietoja amiraalikunnalle. +Elokuun 12 p:nä olin kymmenen miehen kanssa liikkeellä saaristossa +Djurhamnin seutuvilla. Silloin tuli meitä vastaan eräässä salmessa +venäläinen eskaluupi, joka kuljetti postia laivastoon. Eskaluupissa oli +kolmattakymmentä miestä ja kaksi yliupseeria sekä oivalliset +ampumaneuvot. He ampuivat ensiksi yhteislaukauksen meitä kohti. Kysyin, +oliko kukaan miehistäni haavoittunut. »Ei yksikään!» vastattiin. »Ei +sitten hätää, soutakaa eteenpäin!» huusin minä, ja miehet tekivät työtä +käskettyä. Kun olimme siten päässeet lähemmäs, räiskäytti vihollinen +toisen yhteislaukauksen. Tällä kertaa olivat seuraukset hiukan +tuntuvammat: minulta lensi lakki päästä, hankaset veneemme vasemmalla +laidalla pirstautuivat ja lähelle vesirajaa ilmestyi pieni reikä, mutta +henkeään ei kukaan menettänyt, ainoastaan yksi miehistäni sai +käsivarteensa haavan. + +»Käyvätpä liian tunkeileviksi», virkoin miehille, »lienee siis parasta +meidänkin vuorostamme sylkäistä.» + +Samalla asetuin kolminaulaisen kanuunamme ääreen, joka oli työnnetty +täyteen raehauleja, tähtäsin pitkin eskaluupia ja laukaisin. Seuraus oli +sangen tuhoisa. Ja kun vielä kaikki olimme laukaisseet kiväärimme, ei +eskaluupissa näkynyt enää airoissa muuta kuin neljä miestä, jotka +soutivat pakoon minkä hengestä irti lähti. Meidän täytyi sensijaan pysyä +vähän aikaa alallamme, kunnes saimme hankaset jotenkuten korjatuiksi. +Sitten lähdimme takaa-ajoon ja saavutimme heidät Möijassa, missä sain +eskaluupin haltuuni ja upotin sen mereen. + +Käytyäni Waxholmassa, johon Ruotsin laivasto nyt oli asettunut, lähdin +uudelleen viiden miehen kanssa Djurhamniin päin. Tällä matkalla tuli +minua vastaan koko venäläinen laivasto. Käännyin nopeasti ympäri ja +kuljin laivaston edellä Sundbyhyn saakka, jossa kuitenkin näin parhaaksi +nousta maihin ja jättää purteni venäläisten saaliiksi. Kun laivasto +jatkoi matkaansa pitkin rannikkoa pohjoiseen, otin Sundbyn kartanosta +hevosen ja ratsastin täyttä laukkaa Lindaliin ja olin siellä parahiksi +kun laivastokin saapui. Vartiopaikalla ei ollut tullessani yhtään +sotilasta. Olivat kai pötkineet pakoon ja jättäneet jälkeensä pari +ladattua kanuunaa sekä muita vehkeitä. Laivaston lähestyessä laukaisin +minä molemmat kanuunat sekä pärrytin rummulla hälytyksen, aivankuin +paikalla olisi ollut hyväkin sotajoukon osasto. Laivasto, joka +nähtävästi oli aikonut purjehtia Lindalin ohi, kääntyi heti laukaukset +ja rummunpärrytyksen kuultuaan Wärdholmiin ja ankkuroi siihen yöksi. +Etuvartioston asettivat he Lindalin rannalle. + +Kello yhdeksän aikana löin iltarummutuksen kuten ainakin vartioasemalla +ja lähdin sitten täyttä karkua ratsastamaan Waxholmaan, jossa pyrin +amiraalin puheille ja kehoitin häntä lähtemään Lindaliin katsomaan +venäläistä laivastoa, voidakseen sitten sen mukaan järjestää +puolustustoimet. + +»Piru liikkukoon Waxholmasta mihinkään!» ärjäisi amiraali ja niine +hyvineni sain poistua. + +Ratsastin oitis takaisin Lindaliin ja näyttelin vartiopaikalla koko yön +sotajoukkoa. Huusin tavan takaa kovalla äänellä »Verda?» ja juoksin +sitten kiireesti toiseen paikkaan, missä toisenlaista ääntä jäljitellen +huusin yhtä kuuluvan vastauksen. Sitä tein läpi koko yön ja kun päivä +alkoi hämärtää, löin aamurummutuksen sekä laukaisin ruotsalaiset +tunnuslauseet. Auringon noustessa näin sitten venäläisen laivaston mennä +viilettävän kaukana Tuunan selällä. + +Mitään ratkaisevampaa hyökkäystä eivät venäläiset tehneet Ruotsin +laivaston kimppuun, vaan kiertelivät pitkin rannikoita ryöstäen ja +polttaen, kuten heidän barbaarinen tapansa on aina ollut. Elokuun +lopulla vetäytyi sitten koko laivasto takaisin Suomen rannikolle. + +Seuraavana kesänä teki venäläinen laivasto samanlaisen hävitysretken +Ruotsin rannikolle, polttaen muun muassa Uumajan kaupungin. Minulla oli +näiden tapausten aikana vielä monta vaarallista seikkailua, joiden +seikkaperäisellä kuvailulla en kuitenkaan huoli näiden rivien lukijaa +sen pitemmälle väsyttää. Ruotsi oli saanut aikaan rauhan muiden +vihollistensa kanssa ja vähitellen heikkenivät sotatoimet Venäjänkin +kanssa, kunnes vihdoinkin rauhansopimus allekirjoitettiin +Uudessakaupungissa 30:ntena p:nä elokuuta 1721. Lopen uupunut, raiskattu +ja veriinsä näännytetty isänmaani menetti silloin kaiken lisäksi vielä +kappaleen itsestään vieraalle valloittajalle. + +Ansioitteni palkaksi ylennettiin minut sodan lopulla kapteeniksi, mutta +vastaavaa virka-asemaa ja tuloja minun ei onnistunut saada. Mutta siitä +huolimatta vihittiin minut Riikan kanssa avioliittoon ja se tapahtui +samana päivänä, jolloin venäläiset lähtivät Suomesta. + + * * * * * + + + + +JULKAISIJAN JÄLKIHUOMAUTUS. + + +Päiväkirjansa on Löfving lopettanut Porissa 1734. Se säilytetään Porvoon +lyseon kirjastossa ja sen mukana on useita muitakin Löfvingin papereita. +Niistä käy selville, että hän ainakin edellämainittuun vuoteen saakka on +elänyt suuressa köyhyydessä. Nähtävästi katkeroituneena siitä, ettei +hänelle ansioistaan ja kapteeninarvostaan huolimatta oltu annettu mitään +virkaa, lähettää hän v. 1735 kuninkaalliselle majesteetille +anomuskirjeen, jossa hän pyytää päästä Ruotsin alamaisuudesta +muuttaakseen syntymäkaupunkiinsa Narvaan sekä pyrkiäkseen Venäjän +keisarikunnan palvelukseen. Tämän anomuksen johdosta vaati kuningas +sotakollegion mietintöä ja mainittu virasto pitääkin viisaampana saada +Löfving pysytetyksi valtakunnassa, jota varten hänelle ehdotetaan +annettavaksi joko ruotuväen kapteenin virka tai jokin kruununtila. +Löfving saikin sitten tämän johdosta Hommanäsin tilan Porvoon pitäjässä. + +N.s. Pikkuvihan puhjettua v. 1741 oli tuo kokenut partioretkeilijä taas +mukana, sillä hänen tiedetään silloin m.m. karkoittaneen venäläiset +Hailuodosta. Mitään omia muistiinpanoja ei Löfving tässä sodassa +kokemistaan vaiheista ole kuitenkaan jättänyt.--Myöhemmällä iällään oli +hänellä majurin arvo. Oltuaan kahdesti naimisissa kuoli hän 87-vuotiaana +Hommanäsissä 22 p:nä lokak. 1777. + + * * * * * + + + + +ALAVIITTEET + + +[1] Yksi Isonvihan surullisimpia ilmiöitä oli juuri se, että venäläiset +pistivät maassamme vangiksi ottamiaan naisia ratsujoukkoihinsa ja +pakottivat heidät sitten taistelemaan omia maanmiehiä vastaan. Niinpä +oli Vologodskin rakuunarykmentissä viitisenkymmentä nuorta suomalaista +naista, jotka ottivat osaa useimpiin Isonvihan taisteluihin. Näistä +seikoista katso lähemmin Annikka Svahnin elämäkertaa Biografisessa +Nimikirjassa sekä Yrjö Koskinen: Lähteitä Ison vihan historiaan, ss. +364-5. + +Julkaisijan huomautus. + + +[2] C = alkukirjain nimessä Carolus. + +Julkaisijan huomautus. + + +[3] Erään isonvihan murhenäytelmän liikuttavimpia episoodeja on +Löfvingin mainitsema Abraham Frosterus esittänyt kertomuksessaan +Frosterus-suvun vaiheista, joka on julkaistuna Kirkkohistoriallisen +Seuran pöytäkirjoissa VI. Siinä on oivallisesti ja seikkaperäisesti +kerrottu puheenalaisen pappisperheen ynnä siihen läheisissä +sukulaisuussuhteissa olevain Paltamon Cajanusten kärsimysrikkaista +vaiheista noina kovina aikoina. + +Julkaisijan huomautus. + + + + + +End of Project Gutenberg's Tapani Löfvingin seikkailut, by Kyösti Wilkuna + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13171 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..734ffd0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #13171 (https://www.gutenberg.org/ebooks/13171) diff --git a/old/13171-8.txt b/old/13171-8.txt new file mode 100644 index 0000000..d77bd9b --- /dev/null +++ b/old/13171-8.txt @@ -0,0 +1,7009 @@ +The Project Gutenberg EBook of Tapani Löfvingin seikkailut, by Kyösti Wilkuna + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Tapani Löfvingin seikkailut + +Author: Kyösti Wilkuna + +Release Date: August 13, 2004 [EBook #13171] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TAPANI LÖFVINGIN SEIKKAILUT *** + + + + +Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed +Proofreaders + + + + + +TAPANI LÖFVINGIN SEIKKAILUT + +Isonvihan aikana + + +Hänen oman päiväkirjansa pohjalla kertoellut + +KYÖSTI WILKUNA + + +1918. + + + +ALKULAUSE. + + +Niinsanotuilla seikkailukertomuksillakin on epäilemättä oma sijansa +kunkin kansan kirjallisuudessa. Varsinkin poikavuosina ne ovat +tavallisesti halutuinta luettavaa, ja löytääpä niistä moni +kypsyneemmälläkin iällä tyydyttävää ajanvietettä. Että meilläkin on +seikkailukirjallisuudella oma eikä suinkaan harvalukuisin +lukijakuntansa, osoittaa se verraten runsas lukumäärä eriarvoisia +seikkailukertomuksia, joita vuosien kuluessa on suomennettu tai +vieraista alkulähteistä mukailtu. Kun puhtaasti omintakeinen +seikkailukirjallisuus meillä vielä toistaiseksi on melkein olematonta, +niin pyytää tämä »Tapani Löfvingin seikkailut Isonvihan aikana» tehdä +siinä suhteessa jonkinlaisen vaatimattoman aloitteen. + +Tapani Löfving on kirjavista seikkailuistaan kirjoittanut itse +lyhyen päiväkirjan. Siitä kuvasta päättäen, minkä hän noissa +päiväkirjamuistiinpanoissa itsestään antaa, hän on mitä onnistunein +sotaseikkailija, älykäs, rohkea, kylmäverinen ja aina neuvokas. +Biografisessa Nimikirjassa lausuu hänestä Yrjö Koskinen m.m.: »Löfvingin +luonteessa näkyy olleen kummallinen sekoitus jumalisuutta ja +uhkamielisyyttä. Hänen rohkeutensa ja sukkeluutensa sekä erinomainen +taito muuttaa ruumiin ja kasvojen muotoa tekivät hänestä varsin +onnistuneen sissisoturin».--Löfving on siis varsin kiitollinen +päähenkilö seikkailukertomukselle--sitäkin enemmän, kun hänen vaiheensa +sattuvat tuohon maallemme merkilliseen Isonvihan aikaan, josta moni +jännittävä tieto vielä perimätietona elää aikalaistemme muistissa. + +Läpi kirjan olen enimmiten tarkoin pysytellyt Löfvingin omien +muistiinpanojen pohjalla, tyytyen laajemmin ja seikkaperäisemmin +kertomaan vain erinäisiä jännittäviä kohtia, jotka Löfving +päiväkirjassaan useinkin sivuuttaa vain muutamalla rivillä. Jos +kertomuksessa ilmenisi joitakin vähäisempiä historiallisia +virheellisyyksiä, niin on syy niihin etsittävä Löfvingin omasta +päiväkirjasta. Mutta teoshan onkin ennen kaikkea seikkailukirja +nuorisolle, pyytämättäkään varsinaisen historiallisen tai +taidekirjallisuuden piiriin. + +Nivalassa, 14. p:nä elok. 1911. + + * * * * * + + + + +TOISEN PAINOKSEN JOHDOSTA + + +Loistavasti on kansamme nyt vapaussodassaan näyttänyt, ettei se +satavuotisen venäläisen sorron alaisena vähääkään kadottanut +sotilaskunnostaan. Vapaustaistelumme antaa mielestäni kuin uuden taustan +kaikille niille tuhansille otteluille, joita esi-isämme ovat ryssää +vastaan käyneet. Entistä kirkkaammin havaitsemme nyt, ettei ainoakaan +pisara vertamme vuotanut koskaan hukkaan näissä taisteluissa, vaan +olivat kaikki kansamme menneetkin haavat nyt saavuttamamme vapauden +hinnan ensi maksueriä. Kirkkaana piirtyköön nyt mieleemme ja sydämeemme +myös Löfvingin sisukas sissihenki. + +Nivalassa, kesäkuussa 1918. + + +KYÖSTI WILKUNA. + + * * * * * + + + + +TAPANI LÖFVINGIN SEIKKAILUT + +I + + + * * * * * + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + +_Syntymäni ja nuoruusvuoteni. Minusta yritetään tehdä kauppamiestä, +mutta eräs korvapuusti katkaisee urani._ + + +Ensi kerran näin päivänvalon--niin vakuuttaa +kastetodistukseni--jouluaattona 1689. Vanhempani asuivat silloin +Narvassa, missä isäni palveli konstaapelina sikäläisessä varusväessä. +Edelleen kertoo kastetodistukseni minun pari päivää sen jälkeen päässeen +kristillisen seurakunnan jäseneksi, ja koska kastaminen toimitettiin +pyhän Stephanin eli Tapanin päivänä, tehtiin minusta tuon ensimmäisen +marttyyrin kaima. Kun äitini, joka oli hyvin jumalaapelkääväinen vaimo, +myöhemmin teroitti mieleeni kristinopin pääkappaleita, luki hän usein +Tapani-marttyyrin suuresta uskosta ja kuolemasta kehoittaen minua +vaeltamaan elämässäni niin, että olisin kunniaksi saamalleni nimelle. +Kuinka minä monivaiheisen ja kirjavan elämäni aikana olen onnistunut +näitä äitini kehoituksia toteuttamaan, sen ratkaiskoon Jumala. + +Ensimmäiset vuoteni kuluivat leikeissä samanikäisteni kanssa Narvan +valleilla. Kun me eräänä päivänä olimme tapamme mukaan sotasilla ja minä +muutaman ovelan kujeen avulla olin houkutellut viholliseni ansaan, +taputti eräs vanha vartiosotilas, joka hymyillen oli seurannut +leikkiämme, minua olalle ja sanoi: »Mitä hyvänsä sinusta, poika, +tuleekin, niin varo vain, ettet hirsipuussa päiviäsi päätä!» Myöhemmin +johtuivat nuo vanhan sotilaan sanat usein mieleeni, kun kaulani oli +vähällä joutua nuoransilmukkaan. + +Ollessani yhdeksännellä ikävuodellani muuttivat vanhempani varsinaiseen +kotimaahamme, johon isäni olikin aina ikävöinyt. Armon vuonna 1698 +siirrettiin hänet toivomuksensa mukaan Käkisalmen varusväkeen, ja minä +luonnollisesti seurasin äitini kanssa mukana. Pari vuotta sen jälkeen +puhkesi tuo pitkäaikainen sota, jonka temmellyksiin minäkin ennätin +varttua osaa ottamaan. Inkerinmaalta alkoi tulvia pakolaisia Viipurin ja +Käkisalmen seutuville, ja minun vilkas mielikuvitukseni sai yltäkyllin +työskentelyn aihetta. Minun ja ikätoverieni leikit muuttuivat yhä +sotaisemmiksi ja jokainen meistä tahtoi näytellä nuoren Kaarlo-kuninkaan +osaa. Jos äitini kiitti Jumalaa, joka niin hyvissä ajoin oli johtanut +meidät pois ensimmäisenä sodan jalkoihin joutuneesta Narvasta, ajattelin +minä sen sijaan monesti mielikarvaudella, etten tuon Käkisalmeen +muuttomme takia saanut olla näkemässä kuuluisaa Narvan taistelua, jossa +kahdeksan tuhatta meikäläistä löi pakosalle viisi kertaa suuremman +vihollislauman. Mutta Herramme oli kyllä minunkin osalleni varannut +yltäkyllin sodan kohtaloita. + +Ennenkuin siirryn edemmäs, on minun tässä esiteltävä hiukan tarkemmin +eräs käkisalmelaisista leikkitovereistani, sillä hänen elämänpolkunsa +tuli vastaisuudessa sangen kohtalokkaasti risteilemään omani kanssa. Hän +kuului kauniimpaan sukupuoleen, ollen itseäni pari vuotta nuorempi tytön +heilakka, jota virkku ja hieman vallaton luonteensa veti meidän poikien +joukkoon. Hän oli sotilaan lapsi kuten minäkin ja nimeltään Hinriika, +jonka me pojat lyhensimme milloin Hinniksi, milloin Riikaksi. Hän oli +isänsä ainoa lapsi ja oli jo varhain kadottanut äitinsä. Sen takia hän +oli päässyt hieman villiintymään eikä näyttänyt ollenkaan viihtyvän +omaan sukupuoleensa kuuluvien kainojen ikätoveriensa parissa. Muistan +vielä elävästi, kuinka hän eräänä päivänä minun ollessani ensi aikoja +Käkisalmessa ilmestyi meidän poikasten keskelle ja suuret, ruskeat +silmät sädehtien pyysi päästä osalliseksi meidän sotaleikkiimme. Tunsin +rehellisessä poikasydämessäni heti alunpitäen kiintymystä tuota +reipasta tytönhattaraa kohtaan, ja olihan hän monessa suhteessa +sukulaisluonteeni. Ja tuo kiintymykseni muuttui yhä hellemmäksi sen +jälkeen, kun minun oli erottava Riikasta ja toisista leikkitovereistani. + +Kun neljäntoista vuotiaana olin uudistanut kasteenliittoni ja muutenkin +olin mielestäni jo täyden miehen veroinen, aloin minä vakavasti harkita +mahdollisuutta päästä sotilaaksi, huolimatta siitä, että äitini oli jo +aikoja sitten päättänyt minusta, ainoasta pojastaan, tehdä rauhanmiehen +ja saanut luonteeltaan sävyisän isänikin tähän tuumaansa yhtymään. Tällä +iälläni olin minä kasvanut jo melkein täyteen pituuteeni, eikä minusta +koskaan venynyt keskikokoista suurempaa. Mutta voimakas minä +kokoisekseni olin ja ennen kaikkea notkea ja ripeä liikkeissäni. +Hypyissä ja ruumiin taivutuksissa ei minua kyennyt kukaan voittamaan. +Näin ollen katsoin olevani kuin luotu sotilaaksi, jota paitsi minua +siihen veti kiihkeä seikkailunhaluni. + +Muutamia päiviä ripille pääsyni jälkeen päätin puhua asiasta isälleni. +Kun hän eräänä iltapäivänä palasi toimestaan pieneen asuntoomme ja +tapansa mukaan laski penkille raskaan miekkansa ja kolmikolkkahattunsa, +vedin minä miekan huotrasta ja aloin tehdä sillä kaikenlaisia oppimiani +hyökkäys- ja väistöliikkeitä, ikäänkuin tuolla sanattomalla tavalla +antaen isäni tietää, mihin minun sydämeni palavimmin halasi. Isäni +näytti arvaavan ajatukseni, sillä äitiin vilkaistuaan lausui hän: + +»On jo aika, Tapani-poikaseni, sinun heittää nuo poikasten kujeet ja +ruveta ajattelemaan vakavaa tointa.» + +Laskin miekankärjen lattiaan ja aioin pyytää isääni menemään +linnoituksen komentajan, eversti Stjernschantzin luo ehdottamaan minua +varusväkeen otettavaksi tai saadakseni häneltä suosituskirjeen Inkerissä +taistelevan Suomen maa-armeijan päällikölle. Mutta ennen kuin kerkesin +suutani avata, ehätti äitini väliin ja sanoi: + +»Minä olen tuuminut samaa asiaa jo pitemmän aikaa ja nyt luulen +löytäneeni Tapanille toimialan. Hän on saanut oppia kirjoitusta ja +luvunlaskua, ja koska kauppias Jaakkima Frees Viipurissa on meille +etäistä sukua, niin ei ole mikään sen viisaampaa kuin että minä +matkustan Tapanin kanssa sinne ja toimitan hänet palvelukseen +sukulaisemme luo.» + +»Mutta minä en halua kauppiaaksi, vaan sotilaaksi», rohkenin vihdoin +epätoivoissani sanoa. + +»Ei niistä mitään», sanoi äitini ankarasti. »Kauppiaana sinulla on +edessäsi paljon parempi ja turvallisempi tulevaisuus kuin sotilaana, ja +siihen ammattiin sinulla on sitäpaitsi suuret lahjat.» + +Kun edelleen koetin taistella hartaimman haluni puolesta, vetosi äiti +neljänteen käskyyn, ja kun lisäksi isä, kuten tavallista, mukautui äidin +neuvoihin, näin parhaaksi vaieta. Sitäpaitsi rakastin äitiäni siinä +määrin, etten pitemmällä niskoittelulla halunnut hänelle tuottaa +mieliharmia. Muuten ei joustava luonteeni tästä vanhempaini päätöksestä +ollut kovinkaan kauan masennuksissa. Olenhan Viipurissa jonkin verran +lähempänä sotatapauksia, ja kukaties joudunkin siellä yht'äkkiä keskelle +sodan telmettä ja saan tarttua miekkaan, ajattelin minä ja kuvittelin +Viipuriin menoni omille unelmilleni mitä suotuisimmaksi. + +Matkustin siis syksyllä v. 1703 Viipuriin, jossa äitini toimitti minut +kirjanpitäjän oppilaaksi mainitun Jaakkima Freesin kauppahuoneeseen. +Täällä vietin kokonaista viisi yksitoikkoista vuotta istuen ahtaassa +puotikamarissa kaikenlaisten tavarakääröjen keskellä ja merkiten +kirjoihin suola-, tupakka-ja inkiväärieriä sekä varttuen sillä välin +täydeksi mieheksi. Ajatukseni liikkuivat kuitenkin alati jokapäiväisen +toimintapiirini ulkopuolella. Ilmassa tuntui lakkaamatta ruudinkäryä ja +sotaista levottomuutta. Rajalla taisteltiin nämä vuodet melkein yhtä +menoa, ja alituiseen kulki Viipurin kautta suomalaisia joukko-osastoja +kaakkoiselle rajalle, missä Venäjän tsaari oli ruvennut rakentamaan +kaupunkia ja linnoitusta Nevajoen suulle. Ennen kaikkea antoi +mielikuvitukselleni työtä inkeriläinen sissipäällikkö Kivekäs, jonka +urotöistä ja seikkailuista kerrottiin toinen toistaan ihmeellisempiä +juttuja. + +Oltuani kolmisen vuotta Viipurissa luulin jo kerran vankeuteni +tavarakääröjen keskellä päättyneen sekä saavani vaihtaa hanhensulan +ikävöimääni miekkaan. Lokakuun alussa 1706 tuli nimittäin venäläisten +tsaari suuren sotajoukon kanssa Viipurin edustalle ja alkoi piirittää +kaupunkia, jota kenraaliluutnantti Maydell puolusti kolmentuhannen +suomalaisen kera. Sainpa nyt sangen läheltä maistaa, miltä sota tuntuu, +sillä heti piirityksen alussa viskasi vihollinen vanhan Viipurimme +muurien sisäpuolelle muutaman vuorokauden kuluessa yli tuhat pommia, +niin ettei välistä tiennyt, minne päänsä suojaan pistää. Mutta +lienevätkö meidän suomalaisten vastatervehdykset tuntuneet tsaarista ja +hänen kahdestakymmenestä tuhannesta miehestään vähän liian kuumilta, +koskapa hän muutamana tuulisena yönä vähän ennen kuukauden loppua oli +kojeinensa hävinnyt kaupunkimme edustalta. Sitten muuttui sota taas +pieniksi partio- ja ryöstöretkiksi rajaseuduilla, ja Viipurissa palasi +elämä entiseen uomaansa. Minä sain edelleen kumartua tilikirjojen yli ja +raapustella numeroita loppumattomiin. + +Mutta Viipurin piiritys ei ollut sotaista seikkailunhaluani sammuttanut. +Päinvastoin oli mielikuvitukseni pienistä sotakokemuksistani saanut +lisäyllykettä. Puolasta tuli viestejä, että peloittavan +valloittajamaineen saavuttanut kuninkaamme varusti suurta retkeä +Venäjälle perinpohjin nujertaakseen itäisen vihollisemme. Tämä ynnä +toisaalta rajasissien rohkeat kepposet, joista yhtämittaa kuuli +Viipurissa kerrottavan, olivat omiaan johtamaan ajatukseni kauas +yksitoikkoisesta työstäni. Olin jo monesti saanut isännältäni +muistutuksia hajamielisyydestäni, kunnes sitten keväällä 1708 sattui +sellainen tapaus, joka kerrassaan katkaisi kauppamiesurani. + +Istuin eräänä aamupäivänä tavallisessa työssäni ja minun piti juuri +merkitä kirjaan muutamille Jääsken talonpojille velaksi annettu +suolamäärä. Mutta ajatukseni olivat kokonaan illalla kuulemissani +jutuissa, ja huomaamattani piirustin numerosarakkeiden keskelle +parrakkaan kasakan sekä suomalaisen sissin lävistämässä häntä +miekallaan. Kun töherrykseni alkoi olla valmis, tunsin jonkun +kurkistelevan olkapääni yli. Kääntyessäni hieman sivulle huomasin +vierelläni isäntäni, Jaakkima Freesin, hallavan peruukin ja terävän +nenän. Yritin nousta paikaltani, mutta samalla sain kipenöivän +korvapuustin. + +Mitä tämän jälkeen seurasi, sen jätän mieluimmin kertomatta, sillä +puolustukseksi sille, kaunistelematta puhuen, riittävät tuskin +nuoruuteni ja pikainen luonteeni. Sanottakoon kuitenkin sen verran, että +kun olin isännälleni maksanut korvapuustin, joutui hän useammaksi +päiväksi vuoteeseen. Minut taas kuljettivat kivalterit raatihuoneen alla +olevaan kaupungin vankityrmään, jonka vartija minua seuraavana päivänä +lohdutti tiedolla, että tulisin menettämään oikean käteni. + +»Siinä nyt ollaan, Tapani-poikaseni», sanoin minä itselleni. »Sinä olet +vasta yhdeksäntoistavuotias ja harjaantunut miekkaa käyttämään, mutta +mitä hyödyttävät sinua nyt kukoistava nuoruutesi ja asetaitosi, kun +oikea kätesi hakataan sinulta häpeällisesti pois!» + +Ajatellessani vakavammin tulevaisuuttani avuttomana raajarikkona valtasi +minut yhä suurempi ahdistus. Tyrmän seinät olivat vahvat ja raudoitettu +ovi varmasti teljetty, joten vähintäkään pakenemisen mahdollisuutta ei +ollut. Kun mieleeni muistuivat vanhempani sekä Riika, jonka kuva oli +haihtumatonna mielessäni säilynyt, ei se suinkaan ollut omiaan +epätoivoani lievittämään. Mutta äidin kuva toi mieleeni hänen +opetuksensa ja neuvonsa, ja minä aloin hiljaa itsekseni toistella +Davidin psalmeja, joita jo pienenä olin saanut suuren joukon oppia +ulkoa. Kun epätoivoni seitsemännen päivän iltana oli korkeimmillaan enkä +voinut hetkeksikään silmiäni ummistaa, toistin useampaan kertaan ja +sydämeni pohjasta kuudetta psalmia. Se rauhoitti minua ihmeellisesti, ja +puolenyön tienoissa nukahdin virkistävään uneen. + +Aamulla heräsin siihen, että yksi kaupungin kivaltereista tuli hakemaan +minua ulos. Luulin jo lähdettävän suoraan teloituspaikalle, mutta ulos +tultuamme sanoi kivalteri minun olevan nyt vapaan ja käski mennä +isäntäni luo. Ihmeissäni ja vähän vastahakoisesti lähdin Freesin taloon. +Tapasin isäntäni istumassa kirjoituspulpettinsa ääressä. Minuun +katsahtamatta puhui hän: + +»Kunniallisen ja jumalisen äitisi takia en tahtonut saattaa sinua +rangaistukseen teostasi, mutta toimesi minun luonani ei luonnollisesti +myöskään voi tämän jälkeen jatkua. Kun kuitenkin ajattelemattomasta ja +äksystä luonteestasi huolimatta olet ollut toimessasi älykäs ja ripeä ja +koska lisäksi kuulut tyrmässä ollessasi katuneen tekoasi, niin en tahdo +sinua suoraapäätä syöstä tielle.» + +Hän otti pulpetilta lyhyehköllä kirjoituksella ja omalla sinetillään +varustetun paperin Ojentaessaan sen minulle jatkoi hän: + +»Tässä on sinulle todistus sekä samalla suositus palvelukseen rajamajuri +Simo Affleckin luona. Hän tiedusteli minulta jokin aika sitten +kirjanpitoon perehtynyttä kirjuria. Ja tässä on jäljellä oleva osa +palkastasi.» + +Hän ojensi minulle nahkakukkaron, jossa oli muutamia riikintaalereita +hopeassa. Liikutettuna laskin paperin ja rahakukkaron takaisin +pulpetille ja ilmoitin, etten hyvällä omallatunnolla voi niitä ottaa +vastaan, sillä enhän ollut häneltä vielä pyytänyt anteeksikaan tekoani. +Ja häpeäkseni minun täytyy tunnustaa, että vasta isäntäni +hyväntahtoisuus sai minut tuntemaan katumusta käytökseni johdosta. +Tyrmässä ollessani olivat minua liiaksi vaivanneet muut tunteet, jotta +siellä olisin rehellisesti voinut katumuksen valtaan antautua. Kun +isäntäni sanoi katumuksestani kuulleensa, niin sen hän jostakin syystä +sanoi selvästi omasta päästään. Mutta ojentaen minulle kätensä sanoi +hän: + +»No, älkäämme nyt enää sitä muistelko. Ota vain nämä hyvällä +omallatunnolla, ja Jumalan haltuun!» + +Siihen päättyi urani kauppamiehen ammatissa. Olin nyt vapaa kuin taivaan +lintu, ja, mikä parasta, voimakkaaksi varttunut oikea käteni oli yhä +edelleenkin palveluksessani. Nyt jos milloinkaan oli mielestäni aika +omistaa se miekan heiluttamiseen ja heittää hanhenkynä hitolle. Mutta +ensinnä ohjasin kuitenkin matkani Käkisalmeen tervehtiäkseni vanhempiani +sekä nähdäkseni, mimmoinen impi Riikasta oli varttunut. Lähtiessäni +ostin pienen kullatun hopeasormuksen, jonka sisälle kaiverrutin sanat: +»Muisto ystävältäsi Tapanilta». Sen aioin soveliaan tilaisuuden +sattuessa antaa Riikalle, jonka olin jo tottunut yhdistämään kaikkiin +rauhallisempiin tulevaisuuden unelmiini. + +Kotiin saavuttuani tapasin äitini sairaana. Jyrkästi vastusti hän nytkin +aikomustani lähteä taisteluita etsimään. Niin palava halu kuin minulla +siihen olikin, en kuitenkaan hennonut nytkään tehdä vastoin hänen +tahtoaan, vaan lähdin jonkin aikaa kotona vietettyäni tuon huonossa +huudossa olevan rajamajurin luo Pielisjärvelle. + +Ennen lähtöäni olin tavannut Riikan useamman kerran. Kun ensi iltana +kotiin tultuani olin entisiä leikkitanhuitani katsomassa, kohtasin +siellä Riikan käyskelemässä omissa unelmissaan. Hänestä oli kehittynyt +korkearintainen, solakka tyttö, jonka ruskeista silmistä välkehtinyttä +entistä vallattomuutta nyt vaimensi neitseellinen kainous. Ilman mitään +tunnustuksia ja hempeitä sanoja selveni meille suhteemme heti tuossa +ensi kohtauksessamme. Tunnettuani hänet punastuin nimittäin vahvasti, ja +ikäänkuin heijastuksena levisi punastus hänenkin poskilleen, ulottaen +äärensä aina siroihin, tuuhean tukan salaamiin korviin ja ihmeen +valkealle kaulalle saakka. Viime kerran tavatessamme uskalsin suudella +häntä, ja silloin annoin myöskin hänelle sormuksen, jota hän lupasi +uskollisesti kantaa, kunnes tulisin häntä vaimokseni pyytämään. + +Niin matkustin sitten kahden naisen esirukousten saattamana +Pielisjärvelle. Vaikka tuleva toimeni olikin rauhan tointa syrjäisellä +seudulla, oli mielessäni kuitenkin varma aavistus siitä, että minä ennen +pitkää olin joutuva keskelle sodan pyörteitä. Ja niin kävikin, kuten +seuraavassa olen kertova. + + * * * * * + + + + +TOINEN LUKU. + +_Sota leviää sisämaahan ja minä saan heti aloitteeksi juosta kilpaa +kasakan hevosen kanssa._ + + +Rajamajuri otti minut mielihyvin veronkantoapulaisekseen, ja sain +hoitaakseni Kiteellä olevan Suorlahden kartanon. Täällä elin vielä +parisen vuotta rauhan miehenä. Mutta idästä päin alkoi kuulua yhä +pahempaa, kunnes synkkiä aavistuksia synnyttäen levisi tieto +onnettomasta taistelusta Pultavan luona, jossa siihen saakka voittamaton +kuninkaamme oli lyöty ja josta hän joukkojensa jäännösten kanssa oli +paennut Turkinmaalle. Pian sen jälkeen tuli Venäjän tsaari suuren +armeijan kanssa uudelleen maahamme ja valloitti Viipurin kesällä 1710. +Vähän sitä ennen oli äitini Jumalan armosta päässyt viimeiseen lepoonsa. + +Kaikkialla oli ihmiset vallannut suunnaton pelko. Joka suunnalla tapasi +länttä kohti rientäviä pakolaisia, ja ne, jotka edelleenkin aikoivat +kotinurkille jäädä, kuljettivat karjansa ja omaisuutensa salojen +kätköön. Samankaltaisiin toimiin olin minäkin ryhtynyt haltuuni uskotun +omaisuuden suhteen. + +Eräänä heinäkuun aamupäivänä seisoin kujasilla ja katselin tuleentuvaa +ruisvainiota. Kunpa saataisiin vilja korjatuksi ja talteen kuljetetuksi, +ennenkuin vihollinen näille tienoin ilmestyy, ajattelin itsekseni. +Silloin kuului omituista töminää, ja kun käännyin katsomaan pitkin +tietä, joka vainion läpi kulkien hävisi viidakkoon, tuprahti sieltä +yht'äkkiä näkyviin ankara pölypilvi, minkä keskellä hulmusi hevosten +harjoja ja välähteli pitkävartisia piikkejä. + +»No nyt, Tapani, aseta kieli suoraan suussasi, sillä saat tehdä +tuttavuutta kasakkain kanssa, ennenkuin osasit odottaakaan!» sanoin minä +itselleni ja aloin rauhalliseksi tekeytyen astella pihaan päin. + +Olisin kyllä hyvin ehtinyt juosta rantaan, työntää kaikki kartanon +veneet vesille ja päästä saarten suojassa pakoon, mutta +isäntävelvollisuuteni pidätti minua alallaan. Pihalle päästyäni olivat +kasakatkin jo kintereilläni, ja siinä tuokiossa olin minä pölyisten, +parrakasten miesten ympäröimänä. Päällikkö laskeutui hevosen selästä, +astui eteeni ja kysyi, olinko minä kartanon omistaja tai hoitaja. Tulin +kutakuinkin hyvin toimeen venäjänkielessä, mutta en ollut kuitenkaan +ymmärtävinäni hänen kysymystään, vaan hyvin yksinkertaisen näköiseksi +tekeytyen pudistin päätäni. Päällikkö viittasi silloin luokseen erään +miehistään, joka hänen käskystään toisti saman kysymyksen kurjaksi +väännetyllä suomenkielellä. + +Vastasin, etten ole kumpikaan, vaan ainoastaan työvouti. + +»No missä sitten on tilanhoitaja?» tiedusteltiin minulta edelleen. + +»Kolme päivää sitten hän lähti kuljettamaan kartanon jyvävarastoa +Savonlinnaan». + +»Ah, tshort, sen sinä hirtehinen valehtelet! Eikö kartanossa sitten muka +olisi jyviä jäljellä?» + +»Enpä luule montakaan kappaa olevan, ja mitä on, ovat ne kernaasti +vierasten käytettävänä.» + +Päällikkö irvisti vastaukseksi minun kohteliaisuuteeni ja käski parin +miehistään jäädä minua vartioimaan sekä muiden seurata itseään. He +hajaantuivat penkoen ja nuuskien ympäri taloa, mutta minä tunsin suurta +tyytyväisyyttä siitä, että jo parisen viikkoa sitten olin kuljettanut +talon viljavarat muutamaan saareen, missä jyväsäkit olivat kätkettyinä +erääseen vaikeasti löydettävään luolaan. + +Hetken kuluttua palasi päällikkö luokseni, kirosi ja ärhenteli sekä +sivalsi minua korvalle, minkä minä tyynenä koetin kestää. Sitten +tiukkasi hän minulta, missä kartanon karja ja hevoset ovat. + +»Ne kuljetettiin samoihin aikoihin Savonlinnaan», vastasin minä, ja +uudelleen oli minun syytä olla mielessäni tyytyväinen, että lehmät ja +hevoset olivat turvassa, sillä aikaa ennen vihollisen tuloa oli ne +ehditty viedä etäiselle laitumelle. + +»Ah, durak!» ärjyi päällikkö lyöden minua uudelleen korvalle, ja +ikäänkuin hänen esimerkistään innostuneina alkoivat ympärillä olevat +kasakatkin minua lyödä läimiä, tyrkkiä ja potkia. + +Kun mylläkkä ympärilläni asettui ja minä sain vähän henkeäni vetää, näin +äskeisen tulkin päällikön käskystä juoksevan pirttiin ja tuovan sieltä +puolillaan olevan piimähaarikan. Pitäen sitä nenäni edessä ja takoen +vihaisesti nyrkillään sen kylkeen äyhkyi päällikkö: + +»Mitäs tämä? Itsekö, roisto, olet sitä tehnyt, kun lehmät ovat +Savonlinnassa?» + +Niin hurjasti kuin minun sisälläni kiehuikin, onnistuin minä yhä +edelleenkin pysymään näköjään rauhallisena sekä aloin selittää: + +»Mutta maistakaahan sitä piimää, niin huomaatte, että se on jo monen +viikon vanhaa. Tuolla aitassa sitä on kokonainen amme, koottu jo +juhannuksen aikana, ennenkuin karja Savonlinnaan vietiin.» + +Päällikön suusta tuli kirouksia tulvanaan, ja piimähaarikan tyhjensi hän +minun silmilleni. Ympärillä olevat kasakat räjähtivät pilkkanauruun, +samalla kuin muutamat heistä päällikön käskystä kävivät käsiksi minuun +ja sitoivat ranteeni yhteen monikertaan kiedotulla niininuoran pätkällä. +Mielessäni välähti jo, että he rupeavat minusta kiduttamalla tietoja +pusertamaan. Mutta ryöstettyään ja peuhattuaan kaikkialla talon +huoneissa sekä sälytettyään mukaansa kaikenlaista otettavaksi kelpaavaa +nousivatkin kasakat hevosten selkään ja varustausivat pois lähtemään. +Minut sijoitettiin parin villinnäköisen partaniekan väliin, joista +toinen sitoi yhteen kytketyistä ranteistani lähtevän nuoranpään +satulaansa. Sitten lähdettiin täyttä ravia liikkeelle. + +Kiinni sidottujen käsieni takia oli minun mitä tukalinta juosta, mutta +kasakan satulaan sidottu nuora ja takanani korskuvat hevoset pakottivat +minut seuraamaan mukana. Sivullani ratsastavat nauroivat ja irvistelivät +minulle pahanilkisesti, hiki virtasi pitkin ruumistani, ja hevosten +jaloista tupruava pöly oli minut tukehduttaa. Tunsin, etteivät jalkani +enää kauan jaksaisi suorittaa tehtäväänsä, vaan että vaipuisin pitkin +tietä hevosten jaloissa raahautumaan. Mutta silloin tuli onneksi Kiteen +kirkko näkyviin, ja kasakat pysähtyivät erääseen taloon, jonka +pihanurmelle minä läähättäen vaivuin pitkälleni. Epäselvästi vain +tajusin, kuinka kasakat ympärilläni elämöivät ja kuinka sisältä kuului +pelästyneen ja ahdistetun naisväen kirkunaa. + +Kun olin pahimmasta uupumuksestani hiukan toipunut, nousin istumaan +voidakseni tehdä joitakin huomioita. Päinvastaiselta suunnalta, kuin +mistä me olimme tulleet, läheni taloa toinen kasakkajoukko, kuljettaen +mukanaan muutamia vankeja, joukossa pari naistakin, sekä kaikenlaista +ryöstösaalista. Tämä oli siis nähtävästi eri tahoille ryöstelemään +hajaantuneiden vihollisjoukkojen sovittu kokoontumispaikka. Mutta kauan +en saanut siinä huomioitani tehdä, sillä samassa läheni minua muuan +rokonarpinen ja hirveän ruma kasakka, joka potkaisten vaati minua +nousemaan. Sen tehtyäni päästi hän siteet ranteitteni ympäriltä ja alkoi +sitten kiskoa vaatteita päältäni, niin että minä lopuksi seisoin siinä +ilkosen alasti virnottavan kasakkajoukon keskellä. + +»Mitähän iloa sinulle, Tapani-poikaseni, nyt aiotaan valmistaa?» kysyin +itseltäni, kun samalla huomasin kasakkain pariin kohtaan pihamaalle +puuhaavan nuotioita. Ensiksi ajattelin, että vihollinen aikoi minut ja +toiset vankinsa roviolla korventaa. Sellaisia julmuuksia oli kuultu +vihollisten Inkerissä ja Käkisalmen puolella yllin kyllin harjoittaneen. +Katselin jo ympärilleni, mistä saisin jonkinlaisen aseen käsiini +temmatuksi, puolustaakseni sillä itseäni niin kauan kuin suinkin ja +saadakseni kärsimieni kolhujen korvaukseksi lähettää manalaan edes +muutamankaan noista ympärilläni pauhaavista paholaisista. Maltoin +kuitenkin vielä mieleni ja odotin, kunnes minuun ruvettaisiin uudestaan +käymään käsiksi. + +Pian huomasin kuitenkin nuotioiden suhteen erehtyneeni. Kasakat olivat +nimittäin saaneet käsiinsä muutamia lehmiä, joita he nyt ryhtyivät +pihalla teurastamaan, ja nuotiot oli viritetty lihojen paistamista +varten. + +Äskeinen riistäjäni, joka nyt omien repaleisten housujensa sijalle oli +pukenut minulta anastamansa, lähestyi jälleen ja viskasi minulle +risaisen ja pahoin likaantuneen pellavapaidan. Se oli nähtävästi ollut +pitkät ajat hänen omilla hartioillaan, ja vaikka minulla ei suinkaan +ollut halua sellaista jätettä päälleni pujottaa, tuntui toiselta puolen +alastomuutenikin siksi nololta, että katsoin lopulta parhaaksi ottaa +antimen kiltisti vastaan. Jalomielinen lahjoittaja seisoi vieressäni, +kunnes olin saanut repaleen ylleni, minkä jälkeen hän parin toverinsa +avustamana köytti käteni jälleen yhteen. Sen jälkeen tyrkkäsivät he +minut tallin päässä olevaan pieneen ruoka-aittaan ja pönkittivät oven +ulkoa. + +Aitan seinissä ei ollut muuta aukkoa kuin ovi, mutta räystästen alta ja +oven alanurkassa olevasta kissankäytävästä pääsi sen verran valoa, että +näin hyvin ympärilleni. Kasakat olivat puhdistaneet sen ruokavaroista, +joten siellä oli vain muutamia astioita ja pari tyhjää hinkaloa. +Astellessani edestakaisin huomasin muutamien lattiapalkkien hiukan +liikkuvan ja mieleeni välähti heti paon tilaisuus. Kumarruin alas ja +tarkastelin lähemmin lattiaa. Lankut olivat irtonaisina poikkiniskojen +päällä, joten niistä verraten helposti saattoi muutamia siirtää +paikoiltaan. Eräästä suuremmasta raosta näin myöskin, että lattian alla +oli kyllin tilaa miehelle ryömiäkseen ulos. Nyt oli päästävä vain +selville siitä, kuinka tarkkaan aittaa vartioitiin, ja sitten yöllä +yritettävä, sillä kaikesta päättäen aikoivat viholliset tähän yöpyä. +Muutamista seinänraoista tirkistelemällä sain selville, ettei aitan +ympärillä liikkunut vartijaa, mutta sensijaan oli toinen nuotioista +lähellä aitan ovea, ja sen ympärillä hääräsi joukko kasakoita +syöntipuuhissa. Sen paremminhan heidän kannaltaan katsoen ei +kannattanutkaan vartioida sisään suljettua ja käsistään köytettyä +vankia. + +Aurinko oli jo laskullaan, ja hämärän tuloa odotellessani istahdin +kumollaan olevalle kalanelikolle ja aloin tarkastella käsiäni kytkevää +nuoraa. Kun olin hetken käyttänyt hampaitani, huomasin ilokseni nuoran +höltyvän. Mutta toistaiseksi minun oli viisainta jättää se paikoilleen, +sillä saattoihan joku vartijoistani milloin hyvänsä pistäytyä minua +katsomaan. + +Kesäinen hämärä laskeusi vihdoin maille. Minun oli aika ruveta +suunnitelmaani toteuttamaan. Kukaan vihollisista ei ollut vielä käynyt +aitassa minua katsomassa, mutta pelkäsin, että he sen kuitenkin +tekisivät ennen yölevolle asettumistaan. Päästäkseni siitä huolesta +päätin itse huomauttaa heitä olemassaolostani. Kumarruin kissanreiästä +tähystämään nuotiolle. He olivat nähtävästi saaneet käsiinsä viinaa, +jota he äänekkäästi hoilaten ryypiskelivät. Hyvä on, ajattelin minä, tuo +edistää vain minun tarkoituksiani. Toiset heistä, nähtävästi vartiolta +vasta palanneet, olivat vielä syöntipuuhissa, paistaen piikkiensä +kärjissä lihakappaleita. + +Ryskytin ovea ja kumarruin uudestaan katsomaan. Omalta melultaan eivät +he nähtävästi olleet sitä huomanneet. Ryskytin vielä pari kertaa +kovemmin ja kerran huutaa hoilautinkin sekä jäin sitten seurauksia +odottamaan. Vihdoin otettiin pönkkä sijaltaan, ja pari horjahtelevaa +kasakkaa ilmestyi ovelle. + +»Ruokaa, veljet, minulla on kuoleman nälkä», sanoin minä sävyisästi, ja +kun he eivät näyttäneet sanojani ymmärtävän, tein minä heille syöntiä +muistuttavilla eleillä tarkoitukseni selväksi. He räjähtivät nauramaan +ja selittivät nuotiolla mellastaville tovereilleen, kuinka tsuhna-lurjus +sanoo haluavansa ruokaa. Silloin yksi aterioivista viskasi minua kohti +puoleksi kalutun luun, jonka vaivalloisesti otin yhteen sidottujen +käsieni väliin ja lattialle kyyristyen aloin muka ahnaasti sitä kaluta. +Kasakat nauroivat makeasti, sulkivat uudelleen oven ja asettivat pönkän +paikalleen. + +Yksin jäätyäni heitin luun nopeasti kädestäni ja aloin sen sijaan kaluta +ranteissani olevaa nuoraa. Muutamissa minuuteissa olin saanut käteni +vapaiksi ja kumarruin oitis lattianlankkuja tutkimaan. Ne olivat vahvat, +halaistuista hirsistä veistetyt, eikä minun onnistunut saada kättäni +yhteenkään rakoon niin pitkälle, että olisin voinut kohottaa lankun +sijaltaan. Mutta päivällä muistin toisen hinkalon pohjalla nähneeni +pienen jauholapion. Se oli koivupuuta ja hiukan kouruksi veistetty, +mutta siitä huolimatta sain minä sen soveltumaan suurimpaan +lattianrakoon ja kohotetuksi sillä sen verran lankkua sijoiltaan, että +käteni sopi paremmin rakoon. Nyt sain yks kaks väännetyksi lankun +paikaltaan. Vieressä olevalle tein saman tempun ja sitten laskeuduin +viivyttelemättä lattian alle. + +Kivijalassa oli ympäriinsä suuria aukkoja, ja eräästä peräseinällä +olevasta ryömin ulos. Ensinnä pistin siitä vain pääni varovasti esille +ja tähystelin ympärilleni. Sillä puolella ei ainakaan lähettyvilläni +näkynyt vartijoita, ja etäämmäs en hämärän takia voinut nähdä. Muutaman +sylen päässä aitasta alkoi ruispelto, ja ensimmäinen työni oli nyt +ryömiä sinne. Kasakat hoilasivat yhä nuotioiden ääressä pihalla sekä +sisällä asuinrakennuksessa. Heidän liekaan pantuja hevosiaan oli syödä +järskyttelemässä ympäri ketoja ja pellon pientareita. + +Lähdin rohkeasti ja Jumalaan turvaten liikkeelle. Pitkälläni kosteassa +ruohossa ryömien pääsin muutamassa tuokiossa ruispeltoon. Siten +ensimmäisen suojan saavutettuani pysähdyin hetkeksi ja käännyin taakseni +silmäilemään. Muuan puolijuopunut kasakka tuli samassa aitan taakse, ja +luulin jo heidän vainuavan pakoani. Mutta hän oli nähtävästi tullut vain +hevosia katsastamaan, sillä hetkisen kuluttua palasi hän takaisin +pihalle. Kevein mielin lähdin kiireesti konttaamaan pitkin peltoa +eteenpäin. Kuljettuani siten vielä toisenkin, ohraa kasvavan pellon +halki huomasin edessäni riihirakennuksen mustine oviaukkoineen. Sen +takaa alkoi pienoinen, lyhyttä heinää kasvava luhtaniitty, joka toisella +reunallaan rajoittui vähitellen metsäksi ylenevään viidakkoon. Kun +vartijoita ei täälläkään päin ollut näkyvissä, lähdin mitä suurinta +varovaisuutta noudattaen ryömimään pitkin riihen sivua päästäkseni sen +taakse ja sitten pitäen sitä suojana itseni ja kartanon välillä +ryömiäkseni edelleen niityn poikki metsään, jolloin pakoni olisi +varmasti turvattu. + +Mutta nurkan ympäri pujahdettuani olin vähällä tulla pahki kahteen +kasakkaan, jotka maassa istuen nuokkuivat riihen seinustalla. Kummankin +pyssy ja keihäs olivat seinän nojassa. Vaikka liikuinkin melkein mitään +ääntä synnyttämättä, havahtui toinen kasakoista kumminkin heti minun +näkyviin tultuani. Silmänräpäyksessä toinnuin hämmästyksestäni, karkasin +pystyyn ja tempasin toisen keihäistä, jolla naulitsin seinään lähempänä +olevan ja puolittain jo seisaalleen ehtineen kasakan. Mutta hänen +toverinsa oli paljon ketterämpi, hän tempasi pyssyn seinustalta ja +ojensi sen minun rintaani vasten, ennenkuin minä keihäälläni kerkesin +valmistaa hänelle saman kohtalon kuin toisellekin. Kuului jo hanan +napsaus, mutta samassa hetkessä minä heitin keihään kädestäni, tartuin +pyssyn piippuun ja nostin sen suuta ylöspäin. Tulta tuiskahti +korvalliselleni kärventäen hiuksiani, ja kuula mennä vinkasi olkapääni +yli. Samassa kuin pyssy laukesi, riuhtasin minä sen kasakan kädestä ja +survasin sen perällä häntä otsaan, niin että hän ääntä päästämättä +kuukertui riihen seinustalle. + +Mutta laukaus oli pamahtanut, hälytys oli tehty, ja aikaa ei siis ollut +hukata. Heti kasakan maahan vaipuessa heitin pyssyn kädestäni ja lähdin +suinpäin karkaamaan luhtaniityn poikki metsän reunaan. Pihasta päin +kuului huutoja ja hevosten hirnuntaa, ja juuri kun olin viidakkoon +pääsemässä, pamahti takanani useita laukauksia. Kuulat vinkuivat +korvissani ja rapisivat edessäni olevain petäjäin oksissa. Mutta samassa +olin minäkin metsän suojassa ja tunsin olevani turvassa kasakoilta, +sillä hevosin he eivät nyt voineet minua seurata ja jalkapelissä minä +kyllä tulisin aina puoleni pitämään. Niin kankeat ja kipeät kuin raajani +olivatkin kuluneen päivän kolhuista ja saatuani juosta kilpaa kasakan +hevosten kanssa, porhalsin minä tuulena pensaiden, kantojen ja louhien +yli suoraan eteenpäin, umpimähkään yhä syvemmäs metsään. Eikä minun +juoksuani ainakaan puku rasittanut. Mutta haavoja ja verinaarmuja sain +jalkani täyteen, ja senpä vuoksi lähdinkin noudattamaan muuatta +sattumalta kohtaamaani metsätietä. + +Aamun valjetessa tulin laajan suon partaalle, jonka yli tie kulki +pitkospuita myöten. Niitä pitkin oli minun, paitarepaleeseen verhotun, +avojalkaisen miehen varsin mukava harpata eteenpäin. Mutta nälästä ja +uupumuksesta olin aivan nääntymäisilläni, ja kun lisäksi katsoin nyt +päivän valjettua vaaralliseksi jatkaa matkaani ihmisten käyttämiä uria +myöten, niin jätin äkkiä pitkospuut ja poikkesin suolle. + +Tultuani mielestäni tarpeeksi kauas polulta heittäydyin lopen uupuneena +selälleni laajalle rahkamättäälle, johon vaivuin kuin parhaalle +untuvapatjalle. Mättään reunoilla kasvavat suokanervat suojasivat minua +siksi hyvin, että minut saattoi keksiä vasta ihan viereen tultua. +Porraspuilta lähdettyäni olin hyppinyt pitkin rahkamättäitä, joissa +jalanjälkiä ei pitkäksi aikaa jäänyt näkyviin. Saatoin siis kutakuinkin +turvallisesti heittäytyä väsymykseni valtaan. + +Aurinko oli noussut ja hiveli tuoreella lämpimällään minun +puolialastonta, runneltua ruumistani. Jossakin lähelläni äänteli +suokurppa, ja ylhäällä ilmassa toisteli yksitoikkoista säveltään +taivaanvuohi. Pian kuitenkin tunkeutui korviini toisenlaisiakin ääniä, +sillä etäältä suonreunoilta rupesi kuulumaan takaa-ajavien kasakkain +huutoja ja ärhentelyä. Mutta kanervat ympärilläni tuoksuivat +unettavasti, ja heittäen itseni Jumalan huomaan vaivuin sikeään uneen. + +Päivä oli sivuuttanut jo puolen, kun vihdoinkin heräsin. Raajani olivat +kankeat, ja pieninkin liike tuntui tuskalliselta, jota paitsi tunsin +kiukkuista nälkää. Vihollisten äänet olivat vaienneet, ja kun makuultani +varovasti ja puolittain kohosin ympärilleni tähystelemään, en huomannut +millään suunnalla, niin kauas kuin silmä kantoi, ainuttakaan elävää +olentoa. Heinäkuun aurinko vain valoi polttavaa hellettään harmaan +suomaiseman yli. Niin tuskallista kuin se aluksi olikin, nousin +kuitenkin seisoalleni ja lähdin pyrkimään suon toista laitaa kohti. +Kuljin edelleenkin mättäältä mättäälle, sillä pitkospuille en +varovaisuuden vuoksi huolinut palata. Matkallani tapasin laajan +muurainalueenkin, ja noilla parhaimmilleen kypsyneillä mehevillä suon +antimilla tyydytin pahimman nälkäni. + +Päästyäni kuusimetsää kasvavalle maalle suuntasin kulkuni sinnepäin, +missä tiesin kohtaavani Suorlahteen vievän tien. Sikäli kuin jäseneni +ehtivät jonkin verran vertyä, sujui matkani paremmin. Aurinko alkoi +painua jo kuusien taakse, kun saavuin tielle. Ympärilläni oli kesäillan +tyyni rauha. Hetken kuunneltuani ja pantuani korvani maata vastenkin en +erottanut muita ääniä kuin lintujen liverrystä. Silloin lähdin rohkeasti +kulkemaan tietä pitkin. Siinä kävellessäni muistelin viimeisiä +kokemiani, ja minua rupesivat kovasti säälittämään toiset vangit, joita +kasakat eilen olivat mukanaan raahanneet. He saivat varmaankin, samaan +aikaan kuin minä täällä turvassa astelin, kärsiä kovinta kidutusta minun +pakoni tähden. + +Sivuutettuani erään tien mutkan pysähdyin äkkiä kuin salaman lyömänä. +Noin parinkymmenen sylen päässä ratsasti käymäjalkaa vastaani kaksi +kasakkaa. Ensiksi välähti päähäni ajatus hypätä syrjään ja paeta kuusten +suojassa. Mutta se oli myöhäistä, sillä he huomasivat minut +luonnollisesti heti ja pyssyään ojentaen komensivat minua pysymään +alallani. Rauhalliseksi tekeytyen jäinkin paikalleni, kunnes he ehtivät +luokseni. + +»Kuda tij idjosh (minnekä sinä menet)?» kysyi heistä toinen hevosensa +pysäyttäen. + +»Domoi (kotiin)», vastasin minä ja lisäsin sitten suomeksi: »Toverinne +päästivät minut vapaaksi». + +Kysymyksestään päättäen olivat he toista joukkuetta kuin ne, jotka minut +olivat Suorlahdessa vanginneet, ja se rauhoitti minua hiukan. + +He vaihtoivat keskenään muutamia sanoja, joista ymmärsin heidän aikovan +ottaa minut mukaansa. Toinen, jolla oli savuava piippu hampaissa, lähti +hiljalleen ratsastamaan eteenpäin, mutta toinen komensi minua pitämään +kiinni hänen hevostaan. Hänellä oli siis nähtävästi aikomus laskeutua +satulasta ja sitoa minun käteni. + +»Katso nyt, Tapani, eteesi ja varo toista kertaa joutumasta surman +silmukkaan», sanoin itselleni, pitäen tarkasti silmällä kasakan +liikkeitä, samalla kuin hänen käskynsä mukaisesti pidin hevosta turvan +alta. + +Kasakalla oli selkänsä takana satulassa kaikenlaista ryöstösaalista, +kuparikattiloita, pyttyjä ja nyyttejä. Sen vuoksi täytyi hänen satulasta +noustakseen ja saadakseen toisen jalkansa niiden yli kumartua syvään. +Vilkaisin hänen edelleen ratsastanutta toveriaan ja näin hänen kadonneen +saman tienmutkan taa, joka minut vasta ansaan saattoi. Tartuin silloin +salamannopeasti kasakkaa niskasta ja painoin häntä vieläkin alemmas, +niin että hän jäi tuohon luonnottomaan asentoon kiikkumaan, voimatta +minun niskasta nujertaessani edes huutaakaan. Sitten tempasin hänen +vasemmalla kupeellaan roikkuvan miekan ja upotin sen hänen ruumiiseensa, +niin että hän sätkytellen ja koristen putosi alas tielle. + +Otin nyt kiireesti arvokkaimmilta näyttävät hänen kuljettamastaan +ryöstösaaliista sekä hänen miekkansa ja pistoolinsa ja livahdin kuusten +suojaan, huolimatta suinkaan jäädä odottamaan, kunnes toinen kasakka +palaisi toveriaan etsimään. Päästyäni turvalliseen paikkaan syvemmälle +metsään ryhdyin saalistani tarkastamaan. Siinä oli ensinnäkin +villakankaasta valmistettu viheriäinen kauhtana, joka oli minulle heti +hyvään tarpeeseen alkavaa yökylmää vastaan. Eräästä sangen painavalta +tuntuvasta mytystä löysin lähemmäs tuhat taaleria rahaa ja nahkapussin, +jossa oli kultasormuksia, korvarenkaita ja solkia. + +Sormuksia silmäillessäni osui katseeni muutamaan pieneen, kullattuun +hopeasormukseen, joka sai minut ankarasti säpsähtämään ja vapisemaan +kautta ruumiini. Tempasin kiireesti sormuksen hyppysiini ja katsoin sen +sisäpuolelle. Tällöin en voinut pidättää pientä huudahdusta, sillä +sormuksen sisäpuolella seisoi kuin seisoikin kirjoitus: »Muisto +ystävältäsi Tapanilta». + + * * * * * + + + + +KOLMAS LUKU. + +_Seikkailuni Maanselän saloilla ja eroni rajamajurin palveluksesta._ + + +Jääköön lähemmin kuvailematta se synkeä mieliala, minkä minussa synnytti +tuo onneton sormuslöytöni. Jyskyttävin ohimoin tuijotin siihen kauan, +tajuamatta muuta, kuin että Riika, jota en Käkisalmesta lähtöni jälkeen +ollut tavannut, oli monen muun kansalaiseni kanssa joutunut raakojen +kasakkain uhriksi. Oliko julma kidutus päättänyt hänen nuoren elämänsä +vai oliko hänet vankina raahattu kauas Venäjälle, siihen ei mykkä sormus +voinut antaa mitään valaistusta. Kun vihdoinkin kykenin hieman selvemmin +asiaa harkitsemaan, käsitin, että Riikan oli täytynyt jossakin +Käkisalmen puolella joutua vihollisten valtaan, sillä muuten ei hänen +sormuksensa olisi voinut tulla kasakan ryöstösaaliiksi. Mutta mitä minun +oli nyt tehtävä? Harvoin olen elämäni varrella tuntenut itseäni niin +neuvottomaksi ja avuttomaksi kuin tätä kysymystä harkitessani. Jos olisi +ollut hitunenkaan toivon mahdollisuutta päästä lemmittyni jäljille, en +olisi hetkeäkään empinyt lähteä seurailemaan häntä vaikka Venäjän +toiseen ääreen ja panna oma elämäni alttiiksi pelastaakseni hänet +orjuudesta. Mutta nyt näyttivät kaikki tiet olevan tukossa, sillä koko +kaakkoisin kulma maatamme oli jo vihollisen vallassa, joten oli enemmän +kuin turhaa lähteä sieltä urkkimaan tietoja Riikan kohtalosta. Ja niin +minä en ymmärtänyt muuta kuin raskain mielin jättää lemmittyni Jumalan +huomaan, sillä että hän oli vielä elossa, siitä säilyi sydämeni pohjalla +pieni varmuuden kipinä. + +Itse ryhdyin niihin toimiin, mihin minua virkani tilanhoitajana ensi +kädessä velvoittivat. Saatuani Suorlahden väen koolle asetin eri +suunnille vartijoita, joiden tuli määrätyillä merkeillä antaa kartanoon +tieto, jos vihollisia näkyisi, sekä ryhdyin sitten kiireesti viljan +korjuuseen. Rannassa pidettiin veneitä aina lähtövalmiina, ja miehillä +oli aseet mukana työpaikallaan. Täten muistutimme niitä juutalaisia, +jotka Baabelin vankeudesta palattuaan saivat työskennellä miekka +toisessa ja muurauslasta toisessa kädessä. + +Onnellisesti saatiin vilja korjatuksi ja puiduksi. Noin +seitsemisenkymmentä tynnyriä jyviä kuljetin sitten veneillä +Savonlinnaan, jossa nyt miehistöineen isännöitsi Käkisalmen linnan +entinen päällikkö, eversti Stjernschantz, ja jossa myöskin sain +viimeisen kerran isääni tavata. Häneltä kuulin, että Riikan isä oli +vähän ennen piiritystä kuollut kulkutautiin ja että Riika kohta sen +jälkeen, yksin jääneenä, oli lähtenyt jonkin sukulaisensa luo Viipurin +tienoille. Sen enempää ei isäni hänestä tiennyt. Hänen oli siis täytynyt +joko perillä tai jo matkallaan joutua jonkin vihollisjoukon valtaan. + +Savonlinnasta palattuani lastasin jäljellä olevat jyvät veneisiin ja +lähdin niitä kuljettamaan Pielisjärvelle jättäen Suorlahden kartanon +typötyhjäksi oman onnensa nojaan. Kun huhuja levisi vihollisten tulosta +aina Pielisjärvelle saakka, poltatti majuri Affleck ne viljavarat, joita +ei voitu ottaa mukaan eikä ehditty väestölle jakaa, ja sitten lähdimme +rekikelejä hyväksemme käyttäen edelleen Nurmekseen ja sieltä Kajaaniin. +Levättyämme pari päivää Kajaanin linnassa komensi majuri minut +tiedusteluretkelle Nurmekseen. Miehistökseni sain kolme aseilla hyvin +varustettua rotevaa renkiä. + +Oli leuto päivä joulukuun alussa, kun lähdimme eväspussit ja pyssyt +selässämme suksilla painaltamaan kohti kaakkoisella taivaanrannalla +kuumottavaa Vuokattia, jonka ohi meidän oli kuljettava Nurmekseen. +Puolenpäivän jälkeen, kun olimme jo sivuuttaneet Vuokatin, muuttui ilma +suojaiseksi ja suksikeli huononi. Vaivalloisesti kävi kulku +tahkoutuneessa lumessa ylös Maanselän harjanteelle. Hiestä läpimärkinä +ja nääntyneinä osuimme iltahämärissä pieneen ja yksinäiseen talorähjään +Hiienvaaran rinteelle ja päätimme yöpyä siihen. + +Talossa oli vanhanpuoleinen mies, yhtä iäkäs emäntä ja juuri mieheksi +varttuva poika. Isäntä, joka muutenkin teki epämiellyttävän vaikutuksen, +lupasi hyvin ynseästi ja luimistellen meille yösijan. Kursailematta +ripustimme nyt enimmät vaatteemme ja jalkineemme kuivamaan sekä +asetuimme lämpimän muurin kupeelle aterioimaan. + +Saatuaan tietää, mitä miehiä me olimme ja minne matkalla, ei talon väki +osoittanut halua pitempiin puheluihin, vaan murjotti äänettömänä omissa +hommissaan. Heidän ynseä ja umpimielinen käytöksensä herätti +epäluuloani; päätin pitää silmäni auki. Niinpä syödessäni ja toverieni +kanssa jutellessani pidin koko ajan varkain silmällä talonväen hommia. +Hetken kuluttua huomasinkin vaarin salakähmää kuiskaavan jotakin +pojalle, joka veti sarkamekon päälleen ja hevosen illastamisesta +mutisten lähti ulos. + +Syötyään heittäytyivät mieheni penkille pitkälleen ja alkoivat kohta +raskaasti kuorsata. Istuin vielä muurin kupeella ja vetelin savuja +nysästäni. Muori oli kiivennyt uunille, ja vaari kutoi päreen valossa +verkkoa. + +»Minnekäs se poika jäi, kun sitä ei näykään tallista palaavaksi?» +kysäisin minä saatuani piipun poltetuksi pohjaan. + +»Liekö mennyt saunaan nukkumaan», murahti vaari minuun katsahtamatta. + +Epäluuloni kasvoi yhä, ja itsekseni päätin valvoa niin kauan kuin +väsymykseltäni jaksaisin sekä herättää sitten kaikessa hiljaisuudessa +yhden miehistä valvomaan sijastani. Mutta koetellakseni vaaria asetuin +itsekin pitkäkseni penkille ja sijoitin miekkani sekä molemmat pistoolit +vierelleni. Aloin hengittää raskaasti sekä sitten kuorsata samaan +tahtiin miesteni kanssa, pitäen kuitenkin toista silmääni sen verran +raollaan, että saatoin hyvin nähdä vaarin hommat. Hän kutoi edelleen +verkkoa ja niisti väliin pärettä, jolloin hän aina katsoa luihautti +penkkiä kohti. + +Jonkin hetken kuluttua nousi hän ylös ja siirsi jalallaan jakkaraa, niin +että se kaatui. Mutta minä kuorsasin häiriytymättä edelleen. Silloin hän +lähti varovasti liikkuen ulos. Kun häntä ei hyvään aikaan kuulunut +takaisin palaavaksi, aioin jo nousta ylös ja lähteä katsastamaan, mitä +ulkona oli tekeillä. Mutta samassa palasi vaari ja hiljaa tassutellen +läheni minua sekä rupesi ottamaan aseitani. Ennenkuin hän kuitenkaan +ehti niihin tarttua, kavahdin minä salamana seisaalleni ja sivaltaen +tyrmistynyttä vaaria korvalle niin, että hän kaatui, kiljaisin: + +»Tuosta saat, kelmi! Vai kavaltaa aiot kunniallisia partiomiehiä.» + +Säikähtyneinä hypähtivät mieheni ylös ja silmiään hieroen töllistelivät +ympärilleen. + +»Sitokaa tuo vaari, hänellä on joitakin pirun konsteja tekeillä», +komensin minä, ja tuossa tuokiossa oli kiroileva äijä sidottu käsistään +ja jaloistaan. Kiireesti vedimme senjälkeen vaatteet päälle ja saappaat +jalkoihin. + +»Meidän on viisainta lähteä heti matkaan, sillä varmaankin majailee +täällä jossakin lähistöllä karjalaisia sissejä», sanoin minä miehille. + +»Mutta mitä teemme tuolle vaarille?» kysyi yksi miehistä. + +»Jätämme siihen, kunnes hänen poikahulttionsa apureineen tulee häntä +pelastamaan. Mutta ettei hän ennen aikojaan siitä liikkeelle pääsisi, on +meidän paras sitoa hänen aviosiippansakin, joka piileskelee tuolla +uunilla.» + +Pari miehistä sieppasi muorin alas, ja tuossa tuokiossa makasi hänkin +sidottuna. + +»Ja nyt taipaleelle, niin että tuli suksista suihkaa!» huusin, ja +kiireesti työnnyimme pihalle. + +Mutta juuri kun olimme valmiina heittäytymään suksillemme, kuului reen +kitinää, ja samassa ajoi pihalle neljä hevosta. Reistä karkasi +toistakymmentä pitkillä keihäillä varustettua partaniekkaa, jotka +ympäröivät meidät kolmelta puolen. Tempasin pistoolini ja laukaisin ne +peräkkäin lähinnä seisovia kohti, sivaltaen heti sen jälkeen miekkani. +Mieheni eivät ehtineet muskettejaan laukaista, vaan alkoivat perillä +huitoa ympärilleen. Pimeä vaikeutti taistelua, me tulimme tungetuiksi +erilleen toisistamme, ja yksin jääneenä puolustin minä itseäni pirtin +nurkan luona. + +Hetken aikaa torjuttuani vihollisten uhkaavia keihäitä ja haavoitettuani +heistä hyvänlaisesti ainakin kahta, kuulin toisten huudoista, että kaksi +tovereistani oli kaatunut ja kolmas saatu vangiksi. Samassa jakaantui +minua ahdistava joukko kahtia, antaen tietä eräälle rotevalle sissille, +joka oli siepannut vahvan aisakoivun ja tavoitti sillä olkainsa takaa +minua lyödäkseen. Ketterästi syrjään hypäten väistin minä vaarallisen +iskun, mutta toista lyöntiä miekalla torjuessani meni kunnon aseeni +kappaleiksi. Samalla sain pari keihäänpistoa käsivarteeni ja minuun +käytiin joka puolelta käsiksi. Hetkistä myöhemmin makasin minä käsistä +ja jaloista niiniköydellä sidottuna ainoan henkiin jääneen, +Pekka-nimisen toverini rinnalla reslan perällä. + +Kun rosvot olivat vähän aikaa viivähtäneet sisällä ja vapauttaneet +liittolaisensa pintehistä, lähtivät he meluten ja hoilaten ajamaan +takaisin. Edellämme ajoi yksi hevoskuorma sissejä ja perässä kaksi. Oman +reslamme keulalla istui kaksi miestä, joista toinen ajoi hevosta, toinen +piti kädessään tapparaa. Matka kulki tiettömiä epätasaisia metsämaita, +arveluni mukaan eteläiseen suuntaan. + +Kun koetin päästä miesten kanssa keskusteluun ja tiedustelin, mihin he +meitä veivät, vastasi toinen hevosta nykien: »Ka, pyhä velj, kyllä siitä +ehit tiion suaha, jahka perille tullah.» Jätin heidät rauhaan ja koetin +miettiä, miten päästä tästä tukalasta pintehestä. Makasin kyljelläni +sangen epämukavassa asennossa, ja selkäni takana ähki Pekka. +Hapuillessani taakse sidotuilla käsilläni sain kouraani Pekan parran ja +mieleeni välähti heti jotakin. Lähensin ranteeni hänen suunsa eteen, ja +paikalla älysikin Pekka tarkoitukseni, alkaen kaluta käsiäni kiristävää +nuoraa. Etteivät keulalla kyyröttävät miehet olisi huomanneet puuhiamme, +ähkyin ja vaikertelin minä yhtä mittaa. + +Kun Pekka oli arviolta noin puoli tiimaa käyttänyt hampaitaan, tunsin +minä nuoran vihdoin hellittävän ja käsieni olevan vapaina. Pidin niitä +edelleenkin selkäni takana ja odotin tilaisuutta voidakseni vapauttaa +jalkanikin. Kauan ei tarvinnutkaan odottaa, ennenkuin matkueemme joutui +synkän kuusikon pimentoon, niin ettei voinut juuri käden pituutta +eteensä nähdä. Tempasin silloin nopeasti puukkoni, jota sissit eivät +olleet huomanneet minulta riistää, ja vapautin silmänräpäyksessä +jalkani. Tie kulki onneksi epätasaista vaaran rinnettä alaspäin, joten +reki kolisi ja heittelehti puolelta toiselle. Tämän ynnä pimeän takia +eivät vartijamme voineet huomata minun puuhiani. Vielä pari +silmänräpäystä ja Pekkakin oli vapaana siteistään. Minun oli mahdoton +kuiskata hänelle toimintaohjetta, eikä aikaa sitäpaitsi ollut hetkeäkään +hukata, sillä suojaava kuusikko ja louhinen rinne saattoivat milloin +hyvänsä päättyä. Niinpä heti, kun olin sivaltanut poikki Pekan jalkoja +kiristävän nuoran, karkasin pystyyn ja iskien puukkoni tapparaa +pitelevän rosvon hartioihin loikkasin reslasta kuusten keskelle. Pekka +seurasi rivakasti kintereilläni. + +Iskun saanut mies ehti karjahtaa, ja ajaja pysäytti paikalla hevosen. +Huutaen ja kiroillen pysähtyivät perässä tulevat samaan rykelmään, ja +ennenkuin ehdimme paria askelta eteenpäin harpata, kuului pari kolme +laukausta. Pekka takanani huudahti, ja minä tunsin hänen vaipuvan +maahan. Mutta minun oli mahdoton pysähtyä häntä auttamaan, ellen itsekin +tahtonut joutua saman kohtalon alaiseksi. Suinpäin ja umpimähkään +loikkailin minä eteenpäin minkä puutuneet jalkani, pimeys ja louhinen +maa suinkin sallivat. Mutta pimeydestä oli minulle enemmän hyötyä kuin +haittaa, sillä vainoojieni oli siten mahdoton seurata jälkiäni. Kuulin +kyllä hyvän aikaa heidän melunsa aivan kintereilläni, mutta muutettuani +suuntaa alkoivat heidän äänensä vähitellen loitota, ja kun olin päässyt +ulos kuusikosta sekä kykenin nopeammin juoksemaan, lakkasivat ne +kokonaan kuulumasta. + +Turvassa en kuitenkaan ollut näillä tienoin, sillä päivän valjetessa +saattaisivat he helposti seurata jälkiäni ja joko suksilla tai hevosilla +minut piankin tavoittaa, Riensin sen vuoksi yhtä menoa eteenpäin, ja +etten eksyisi samalle paikalle takaisin, koetin puiden asentoa +tarkkaamalla pitää suuntaa pohjoista kohti. Lunta oli ainoastaan +puoleensääreen, joten se ei sanottavasti kulkuani vaikeuttanut. + +Reessä ollessani olivat käsivarteen saamani haavat veren hyydyttyä +tyrehtyneet, mutta alkoivat nyt juoksusta lämmettyäni uudelleen vuotaa. +Kiskaisin sen vuoksi paidanhihastani pari kaistaletta ja hampaita apuna +käyttäen sidoin haavat parhaani mukaan. Sitten porhalsin taas viimeisiä +voimiani jännittäen puolijuoksua eteenpäin. Matkani kulki yli aavojen +soiden, kangasten ja vaarojen, öinen erämaa lepäsi ympärilläni äänetönnä +talvisessa unessaan. Joskus kuului etäältä pitkäveteinen suden ulvonta, +jota säesti ketun ilkeä parunta. Kiitin onneani, ettei susi ilmestynyt +lähettyvilleni, sillä silloin olisin ollut hukassa. + +Kun itäinen taivaanranta vihdoin alkoi vaaleta, saavuin laajan, +kulovalkean autioksi polttaman ahon reunaan, joka pohjoispuolella näytti +rajoittuvan korkeaan hongikkoon. Sieltä olin kuulevinani ikäänkuin kukon +kiekumista. Kuljettuani vielä noin puoli tuntia eteenpäin näin metsän +päällä kiemurtelevan pari savupatsasta. Kohta sen jälkeen keksivät +silmäni hongikon rinteessä kaksi taloa. + +Niin iloiseksi kuin tämä löytöni minut aluksi saattoikin, aloin +kuitenkin pian empiä taloon menemistä, sillä eihän ollut lainkaan +taattua, etteivätkö väet olleet liitossa rajantakaisten rosvojen kanssa. +Mutta väsymykseni ratkaisi asian, sillä tunsin, etten kykenisi edemmäs +kulkemaan. Niin astelin rohkeasti eteenpäin ja työnnyin ensimmäisen +talon pirttiin. + +Talonväki oli sisään astuessani aamiaisella, josta minäkin kohta +tervehdykset vaihdettuamme pääsin osalliseksi. Isännän ja hänen väkensä +huomasin pian rehellisiksi kuninkaan alamaisiksi, ja silloin uskalsin +vapaasti kertoa yölliset seikkailuni. He olivat kuulleet vienalaisten +sissien suurella joukolla liikkuneen näillä seuduin ryöstelemässä sekä +pitävän leiriä jossakin Hiienvaaran seutuvilla. Itse he kuitenkin olivat +vielä säilyneet näiden vierailulta. + +Isännän arvelun mukaan olin minä viime yönä taivaltanut kokonaista kuusi +penikulmaa. Eipä siis ihme, että jalkani tuntuivat raskailta kuin +lyijyharkot ja syötyäni kykenin tuskin itseäni liikuttamaan. Kun isäntä +oli luvannut lähettää renkinsä heti paikalla viemään sanaa majurille +Kajaaniin sekä pitää tarkoin varalla, etteivät sissit odottamatta taloon +pääsisi, kömmin minä turvallisin mielin ylös lämpimälle uunille, jossa +kohta vaivuin sikeään uneen. + +Heräsin vasta myöhään illalla. Mitään erinomaisempaa ei päivän kuluessa +ollut tapahtunut. Isäntä oli hiihtänyt pitkän matkan etelää kohti, mutta +sisseistä ei ollut näkynyt jälkeäkään. Valvoimme isännän kanssa +pärevalkean äärellä haastellen kaikenlaista tämän levottoman ajan +tapauksista ja odotellen renkiä palaavaksi. Kun oli vierähtänyt tunti +pari sivu puolen yön, palasi tämä vihdoin mukanaan kaksikymmentä +jääkäriä, kaksi majurin kirjuria sekä joukko renkejä, kaikki hyvin +asestettuina. Näiden kanssa tuli minun kaikin mokomin etsiä rosvojen +leiripaikka sekä karkoittaa heidät seudulta. + +Ensi aluksi komensin miehet levolle, jota he ankaran hiihdännän jälkeen +hyvin kaipasivatkin. Itse toimitin isännän kanssa vuorotellen vartijan +virkaa sekä nukahdin vielä pari tuntia aamuhämärässä. Seuraava päivä oli +toinen adventtisunnuntai, taivas oli selkeä ja suksikeli parasta lajia. +Haukattuamme vankan aamiaisen lähdimme viimeisten tähtien vaalenevalla +aamutaivaalla vielä pilkkiessä painaltamaan kohti eteläisellä +ilmanrannalla häämöttäviä lumisia vaaroja. Kun molemmista taloista lähti +miehiä mukaamme, oli meitä alun neljättäkymmentä henkeä käsittävä +joukkue. Ripeästi sujui matkamme, ja puolipäiväauringon kirkkaasti +paistaessa saavuimme siihen Hiienvaaran taloon, jossa meidät oli sissien +käsiin kavallettu. + +Talossa oli muori yksinään kotona ja säikähtyi pahanpäiväisesti meidän +pirttiin ilmestyessämme. Aluksi hän ei ollut ollenkaan tietävinään +rosvojen lymypaikkaa, mutta hetken häntä kovisteltuamme ilmoitti hän sen +vihdoin. Se oli puolentoista penikulman päässä yksinäisessä Lahden +talossa Hiienjärven rannalla. + +Saatuamme tämän tärkeän tiedon sekä otettuamme eväsrepuistamme hiukan +vahvistusta lähdimme oitis matkaan, kulkien muorin osoitusten mukaan +lounaista ilmansuuntaa kohti yli vaaraisen selänteen. Aurinko punoitti +vielä taivaan rannalla, kun puiden välistä näimme allamme pienen +salojärven ja sen vastakkaisella rannalla talon, josta kohosi pari +savupatsasta korkealle ilmaan. Lähemmin tarkastellessamme huomasimme +pihan avonaiset sivut suljetuiksi korkeilla hirsivarustuksilla. Keskellä +pihaa paloi suuri nuotio, jonka ääressä istuskeli joukko miehiä. Pirtin +katolla seisoi vartija turkki päällä, ja varustuksen ulkopuolella +ärhenteli joukko koiria. + +Pidimme lyhyen sotaneuvottelun. Toiset ehdottivat jakaannuttavaksi +kahtia ja kierrettäväksi metsän suojassa talon takapuolelle, josta +sitten yön tullen hyökättäisiin yht'aikaa varustuksen kimppuun. Minä +pidin kuitenkin ajan voittamiseksi parempana hyökätä suoraan järven yli. +Jos rosvot olivatkin miesluvultaan vahvemmat sekä varustetussa asemassa, +oli meillä sen sijaan parikymmentä miestä säännöllistä sotaväkeä ja +paremmat aseet, joten en ollenkaan epäillyt voittavamme. + +Heti merkin annettuani laskimme yhtenä pyrynä rinnettä alas järven +jäälle. Paikalla pani pirtin katolla oleva vartija toimeen hälytyksen ja +suljetussa pihassa syntyi liikettä ja melua. Järven puoleisella sivulla +olevalle hirsivallille kohosi parrakas pää toisensa viereen. + +»Kunhan nyt pysyisitte kiltisti siellä itse laittamassanne satimessa, +että apajani tulisi niin suureksi kuin mahdollista», ajattelin +kiitäessäni miesteni etunenässä kaikin voimin rantaa kohti. + +Rosvojen huomasin olevan varustettuja etupäässä jousilla, ainoastaan +joillakin heistä näkyi olevan tuliluikkuja. Pyssynkantaman ulkopuolella +pysäytin joukkoni. Viisitoista jääkäriä asetin rintamaan ja komensin +heidät juoksemaan sekä ampumaan hyvin tähdätyn yhteislaukauksen +hirsivallilla odottavaan rosvojoukkoon. Seuraus oli, kuten odottaa +sopikin, että joka ainoa rosvo katosi vallilta, paitsi viittä kuutta +miestä, jotka jäivät siihen kuolleina kellettämään. Jääkärit saivat +kyllä hekin vastaansa nuoli- ja kuulasateen, mutta ainoastaan pari +heistä lievästi haavoittui. + +Erotin nyt kiireesti viisi jääkäriä ja seitsemän muuta miestä, jotka +komensin toisen kirjurin johdolla kiertämään talon takapuolelle sekä +ottamaan vastaan viholliset, jos he lähtisivät varustuksestaan +peräytymään. Kohta kun he olivat kadonneet huoneiden taa ja minä juuri +järjestin kahtakymmentä jäljellä olevaa miestäni päähyökkäykseen, alkoi +talon takaa kuulua kiivas taistelun meteli. Kuten jäljestäpäin selvisi, +oli siellä näreikön keskellä suuri, pölkyistä ja havuista kyhätty +tilapäinen talli, jonne sissit olivat keränneet Pielisjärven, Nurmeksen +ja Sotkamon puolelta ryöstettyjä hevosia, kaikkiaan kuutisenkymmentä +kappaletta. Joukko sissejä oli takasolasta hyökännyt tallille +pelastamaan hevosia joutumasta meidän käsiimme. Mieheni joutuivat +parahiksi estämään heitä tässä aikeessaan. + +Komensin joukkoni seuraamaan itseäni ja hyökkäsin vitkastelematta ylös +vallille. Olin järjestänyt väkeni niin, että he kapusivat ylös samalla +hetkellä. Ylös tultuaan pistivät he määräykseni mukaan ensiksi +ainoastaan päänsä vallinharjan yli ja ampuivat nopeasti yhteislaukauksen +pihalla tiheänä joukkona seisoviin vihollisiin. Seuraavana tuokiona, kun +rosvot vielä olivat yhteislaukauksen aiheuttaman sekasorron vallassa, +heittäysin minä hurraata huutaen vallilta alas pihalle ja heti maahan +päästyäni lävistin tervetuliaisiksi muutaman rokonarpisen ja +punapartaisen roikaleen, joka ei ehtinyt edes keihästä suojakseen +ojentaa. Mieheni seurasivat heti kintereilläni, ja pistimet tanassa +hyökkäsivät jääkärit epäjärjestyksessä olevan rosvolauman kimppuun. + +Taistelu pihalla ei kestänyt kauan. Lumi alkoi pian punoittaa +kaatuneiden sissien verestä, ja sekasortoisena joukkona tunkeutuivat +toiset kummallakin takaosalla olevien hirsiröykkiöiden yli pakoon. +Miekat ja piikit ojossa seurasimme heidän kintereillään. Pölkkytallin +luona taisteli toinen joukkoni kaksi kertaa lukuisampaa sissiparvea +vastaan. Kun pihasta ulos hyökätessämme molemmat joukkomme pääsivät +yhtymään, lähti koko jäljellä oleva viisikymmenmiehinen sissilauma +hurjaan pakoon. Ajoimme heitä takaa hämärän tuloon saakka, kaataen +heistä useita sekä ottaen joukon vankeja. Omalta osalta lävistin +kymmenkunta rosvoa ja ammuin kolme. + +Pakenevien joukossa huomasin muun muassa Hiienvaaran kierosilmäisen +äijän, joka niin katalasti oli vihollisiin liittynyt. Päästyäni hänen +kintereilleen tempasin hänet kiinni pitkästä niskatukasta ja heitin +kinokseen, komentaen jäljessä tulevan miehen sitomaan hänet. Muiden +vankien mukana sai hän sitten seurata meitä Kajaanin linnaan kärsimään +hyvin ansaittua rangaistustaan. + +Paitsi mainittua kuuttakymmentä hevosta löytyi talosta kaikenlaista +ryöstösaalista, muun muassa melkoinen määrä jyviä. Vietettyämme yön +talossa sytytimme sen hirsi varustuksineen palamaan ja valtavan +tulenloimun tietämme valaistessa lähdimme saaliinemme ja vankeinemme +aamuhämärissä ajelemaan Kajaania kohti. + +Joulun vietimme sitten kaikessa rauhassa Kajaanin linnassa. Mutta koska +aika täällä sydänmaan perukoilla tuntui vähitellen käyvän pitkäksi ja +mieleni paloi Etelä-Suomeen, suurempain sotatapausten keskelle, menin +nimipäivänäni rajamajurin puheille ja pyysin häneltä eroa toimestani. +Oikullinen ja käsittämätön ihminen kun hän oli sekä lisäksi tällä kertaa +hyväisesti juovuksissa, suuttui hän pyyntööni silmittömästi, alkoi ärjyä +ja temmeltää, niin että vaahto suusta kävi, ja raahautti minut lopuksi +pimeään vankityrmään. Siellä sain virua kokonaista kolme päivää ja oli +minulla kyllin tilaisuutta miettiä ihmiselämän kummallisia käänteitä ja +oikkuja, joita kohtalo näytti erityisen runsaskätisesti minun osalleni +varanneen. + +Mutta paljon enemmän kuin syytön vankeuteni vaivasi minua yksinäisyys ja +liikkumattomuus sellaisenaan, sillä silloin takertuivat aina ajatukseni +Riikan kohtaloon ja mieleni synkkeni syttäkin mustemmaksi. Voisi kenties +näyttää siltä, kuin olisin tämän seikan ottanut hyvinkin keveästi, kun +yleensä näissä muisteluissani olen niin vähän kajonnut Riikaan ja hänen +kohtaloonsa. Mutta itse asiassa palasi hän aina mieleeni, milloin vain +levottomalta elämältäni joudin hetkeksikään pysähtymään ja antautumaan +mielikuvituksen valtaan. Niinpä oli tämä pakollinen paikallaan pysyminen +Kajaanin linnan vankityrmässä juuri sen takia minulle monin verroin +vaikeampi kestää kuin mitä se muutoin olisi ollut. + +Edellä olevan tahdoin vain sanoa puolustuksekseni, etteivät ne, +joiden silmiin mahdollisesti joskus maailman päivinä nämä +vaatimattomat muistelmani joutuvat, syyttäisi minua liian suuresta +kevytmielisyydestä--sillä kevytmielisyyttä, Herra paratkoon, on +luonteessani aina ollut runsaasti, mutta en kuitenkaan soisi, että minua +siitä paheesta syytettäisiin suhteessani lapsuuteni ystävättäreen. Jos +jonkun mielestä kaikenlaisten seikkailujen ohella näytän liian vähän +huolehtivan lemmittyni kohtalosta, niin siihen on yksinkertaisesti syynä +vain se, etten tahdo lukijoitani turhanpäiten rasittaa liian paljon +omista mielenmurheistani puhumalla. + +No niin, tiesin kyllä, ettei vankeuteni, johon minut oli ihan +aiheettomasti raastettu, voisi missään tapauksessa kovin kauan kestää, +ja neljäntenä päivänä sainkin minä jälleen astua päivänvaloon. +Esimieheni oli nyt yhtä kohtelias ja makea kuin Tapanin iltana +kiukkuinen. Hän pyysi minulta anteeksi käytöstään ja sanoi suuttuneensa +yksistään vain sen tähden, että minä pyrin pois hänen palveluksestaan. +Hän kiitteli ripeyttäni ja rohkeuttani sekä kirjoitti minulle +suosiollisen erokirjan. Saatuani sitten jäljellä olevan palkkani, +satakaksikymmentä taaleria kuparissa, lähdin vanhan vuoden viimeisenä +päivänä taivaltamaan Uudellemaalle yhdessä kapteeni Salomon Enbergin +kanssa, joka sotamarski Nierohtin lähettinä oli ollut Kajaanin linnassa. + + * * * * * + + + + +NELJÄS LUKU. + +_Saan paikan armeijassa ja poltan sillan vihollisten nenän edessä._ + + +Tammikuun lopulla saavuin Liljendaaliin, jossa Suomen pääarmeija silloin +oli leirissä. Pyrin hetimiten perille tultuani kenraalimajuri Armfeltin +puheille, esitin hänelle rajamajuri Affleckilta saamani erokirjan sekä +ilmoitin haluavani jotakin tointa armeijassa. Kenraali otti minut sangen +ystävällisesti vastaan, kyseli Kajaanin kuulumisia ja kun olin hänelle +lyhyesti ja avomielisesti, kuten tapani oli, kertonut viimeisistä +seikkailuistani, taputti hän minua olkapäälle ja sanoi minun kaltaiseni +miehen, jos kenenkään, tarvitsevan sijansa armeijassa. Tunsin itseni +tästä kenraalin kohteliaisuudesta varsin ylpeäksi ja vakuutin hänelle +alttiuttani. + +»No, no, pidän teidät kyllä muistissani, milloin vain tarvitsen sukkelaa +ja ripeätä miestä», lausui hän minua ovelle saattaessaan, »mutta pahoin +pelkään, että monen rehellisenkin alttius joutuu liian kovalle +koetukselle.» + +Näitä sanoja lausuessaan näin hänen otsallaan viivähtävän synkän pilven. +Tuo jalo sotilas aavisti varmaan jo tällöin isänmaansa ja sen viimeisen, +vaivalla kootun armeijan synkeän kohtalon, joka meiltä muilta oli vielä +tulevien vuosien kätkössä. Vasta joitakin aikoja armeijassa oltuani +alkoi minulle selvitä, kuinka huonolla kannalla sotajoukon tila oli, ja +kuinka kaikki sotatoimet Nierohtin ja Armfeltin ponnistuksista +huolimatta jäivät hajanaisiksi ja hervottomiksi. Ja yhä huonommiksi +kehittyivät asiat, kun vanha kunnon Nieroht vuotta myöhemmin, tuhansista +vastoinkäymisistä murtuneena, äkkiä sairastui ja kuoli, ollessamme +leirissä Kymijoen suulla, ja hänen sijaansa Suomen armeijan +ylipäälliköksi tuli uudestaan tuo kelvoton Lybecker. + +Mutta ehätänhän jo tapausten edelle. Seuraavana päivänä siitä, kun olin +käynyt kenraali Armfeltin puheilla, sain paikan päästen +munsterikirjuriksi Turun läänin jalkaväkirykmenttiin, majuri Fraserin +komppaniaan. Toimeeni en aluksi ollut suinkaan tyytyväinen, sillä +tulihan pääasiallisimpana aseenani taasenkin olemaan hanhenkynä, johon +jo Viipurissa palvellessani olin ehtinyt niin perin pohjin kyllästyä. +Mutta pian sain mieluisampaa ja enemmän luonnettani vastaavaa tointa. +Kenraali Armfelt piti minut lupauksensa mukaan muistissaan, ja +kevättalvella komennettiin minut pienen miesjoukon kanssa ensimmäiselle +partioretkelleni, jonka tein Viipurin seuduille. Turhaan koetin täällä +saada joitakin tietoja Riikasta ja hänen sukulaisistaan. Hänen +kohtalonsa pysyi minulle vielä toistaiseksi pimeän peitossa. + +Samanlaisia partio- ja tiedusteluretkiä sain sitten tehdä tuon +tuostakin. Koska näillä ensimmäisillä retkilläni ei mielestäni sattunut +mitään erinomaisempaa, niin en huoli ruveta lukijaa rasittamaan niistä +laveammin kertomalla, vaan siirryn kokonaista pari vuotta ajassa +eteenpäin, sillä silloin ryhtyi tsaari Pietari oikein todenteolla +maatamme valloittamaan. Mainitut vuodet olivat jonkinlaista väliaikaa, +jolloin armeija liikehti Kymijoen ja Viipurin välisillä seuduilla, +saamatta tilaisuutta mihinkään ratkaisevampaan tekoon. Vanhan marsalkka +Nierohtin tarmolla suunnittelema Viipurin takaisin valloituskin raukesi +kunnollisen tykistön ja muiden sotatarpeiden puutteessa tyhjiin, ja +tästä masentuneena tuo iäkäs ylipäällikkö sitten kuolikin, kuten jo olen +maininnut. + +Päästiin sitten aseman juuri nimeksikään muuttumatta kevääseen armon +vuonna 1713, neljä vuotta siitä kuin Kaarlo-kuningas oli tullut +Pultavassa lyödyksi ja kolme vuotta sen jälkeen, kun Viipuri oli +menetetty venäläisille. Toukokuun kymmenentenä päivänä nousi tsaari +Pietari kahdentoista tuhannen miehen kanssa maihin Helsingin +Hietalahdessa, kun kenraalimajuri Armfelt puolinetoista tuhansine +miehineen, joiden joukossa minäkin olin, oli ensinnä karkoittanut hänen +kaleerinsa kaupungin satamasta. Kun vihollinen kuitenkin pääsi maihin, +emme voineet enää paikkaamme puolustaa, vaan sytytimme kaupungin +palamaan ja peräydyimme asukasten seuraamana maalle pääarmeijan luo +Porvooseen. Kohta sen jälkeen palasi tsaari kuitenkin uuteen +pääkaupunkiinsa ja venäläinen sotavoima vetäytyi meritse Pernajanlahden +perukassa olevaan Koskensaareen, johon se asettui leiriin. Ollessani +tiedusteluretkellä sain urkituksi, että Venäjältä odotettiin +Koskensaaressa olevan vihollisvoiman vahvistukseksi kahdeksantuhatta +ratsumiestä. Tuotuani tämän tiedon pääarmeijalle pyysi Armfelt lupaa +marssia jonkin armeijaosaston kanssa oitis Kymijoelle lyödäkseen tuon +ratsujoukon takaisin. Sen jälkeen olisi ollut helppo koko voimalla käydä +Koskensaaressa majailevan vihollisarmeijan kimppuun, varsinkin kun +Helsingin edustalle oli tullut ruotsalais-suomalainen sotalaivasto, joka +olisi voinut tukkia vihollisen peräytymistien. Mutta tähän järkevään +tuumaan ei hänen pelkuruutensa Lybecker suostunut. Näin omin silmin, +kuinka kiihtyneenä Armfelt ja muut upseerit tulivat sotaneuvottelusta. +Ja kun sotaneuvottelun tuloksista tieto levisi armeijaan, valtasi +kaikkien mielet sama kiihtymys, ja äänekästä nurinaa sekä +sotamarsalkasta lausuttuja herjauksia kuului kaikkialta. Niin pääsivät +vihollisvoimat yhtymään, meikäläisten sotilasten täytyi tyytyä vain +voimattomina hampaitaan kiristämään. Kohta sen jälkeen alkoi yhtynyt +vihollisvoima pitkin rantatietä liikehtiä Porvoota kohti. + +Oli helteinen päivä heinäkuun puolivälissä. Kedoilla lainehti vehmas +nurmi, mutta niitty- ja peltomiehiä ei näkynyt työssä. Metsässä +kukahteli käki ja heinikossa siritti sirkka. Rakuunain ja tykkimiesten +hevoset, joita oli liekään pantuina ympäri ketoja, olivat ahmineet +kyllikseen mehevää apilasta ja seisoivat nyt vatsat pulleina ja päät +nuupollaan, huiskien laiskasti kärpäsiä kyljiltään. Hevoset kuuluivat +tuhatmiehiselle etujoukolle, joka kenraalimajuri Armfeltin komennossa +oli asettunut Vanhankartanon ympäristölle, noin penikulman päähän +Porvoosta jokivartta ylöspäin. Sanoin tätä etujoukoksi, vaikka oikeampi +nimitys sille olisi jälkijoukko, sillä hänen ylhäisyytensä sotamarsalkka +oli päävoiman ja kyökkinsä kanssa vetäytynyt Mäntsälään ja oli kenties +sieltäkin jo liikkeessä Hämeenlinnaa kohti. + +Olin eilisen päivän sekä viime yön ollut parin miehen kanssa +tiedusteluretkellä Pernajan puolella ottamassa selkoa vihollisten +lukumäärästä ja liikkeistä. Aamupuolella olin nukahtanut muutaman tunnin +heinissä tallinparvella, ja haukattuani senjälkeen aamiaiseksi +puolihomehtuneen leivänkannikan sillinpäiden kanssa istuin nyt päivää +paistatellen ja nysääni imeksien tallinportaalla. Päärakennuksen +pihanpuoleiset ikkunat olivat auki, ja eräässä huoneessa näin kenraali +Armfeltin käyskentelevän edestakaisin. + +Pölypilveen peittyneenä läheni silloin Porvoosta tulevaa tietä ratsumies +ajaen täyttä laukkaa höyryävällä hevosellaan. + +»Mitä kuuluu?» huutelivat hänelle sotilaat, jotka tienvarsinurmikolla +loikoen nousivat istualleen hänen ohi rientäessään. + +Mutta ehtimättä heidän uteliaisuuttaan tyydyttää karautti rakuuna +päärakennuksen porrasten eteen ja jättäen hevosensa pihanurmea järsimään +katosi sisään. Näin ikkunan läpi hänen viittoen puhuvan jotakin +kenraalille, joka hetkistä myöhemmin ilmestyi portaalle. Varjostaen +kädellä silmiään tähysteli hän ympärilleen. + +»Löfving!» huusi hän viitaten minulle, joka sillä välin olin noussut +seisomaan. + +Kunniaa tehden astuin minä hänen eteensä. + +»Kuuletteko tuota ammuntaa?» sanoi hän. »Siellä on etuvartiostomme +taistelussa vihollisen kanssa, joka on ehtinyt jo Porvoon edustalle. +Nouskaa heti ratsaille ja rientäkää sinne minkä hevosesta lähtee. Kohta +kun etuvartijamme ovat peräytyneet joen yli, sytyttäkää silta palamaan. +Jos vihollinen seuraa ihan kintereillä, on etuvartioston sitä +pidätettävä niin kauan, että te ehditte saada sillan kunnollisesti +palamaan. Ymmärrättekö?» + +»Olen täsmälleen täyttävä käskynne, herra kenraali», vastasin minä +tehden uudelleen kunniaa. + +Riensin heti lähimpäin sotilasten luo ja tyhjensin heidän ruutisarvensa +rensseliini. Tarkastettuani, olivatko tulukseni kunnossa, sieppasin +renkituvasta kirveen vyöni alle ja ottaen kedolta lähimmän hevosen +lähdin täyttä karkua ajamaan Porvoota kohti, josta silloin tällöin +jymähti tykinlaukaus. Muskettien pauketta ei raskaan ilman takia voinut +vielä tänne saakka erottaa. + +Ehdittyäni sille kukkulalle, josta Kiialan vainioiden yli näkyy Porvoo, +huomasin etuvartijaimme kulkevan juuri sillan yli, kääntyen tavan takaa +laukaisemaan muskettinsa vihollista kohti, joka oli jo ilmestynyt +Pappilanmäelle. Kannustin ja hosuin hevostani, joka aivan suorana lensi +siltaa kohti. Etuvartijajoukko oli jo ehtinyt yli ja marssi Kiialaa +kohti. Huusin heidän päällikölleen, majuri Gyllenströmille, kenraali +Armfeltin käskyn ja ratsastin edelleen. + +Ollessani noin kymmenen sylen päässä sillasta suistui hevoseni äkkiä +polvilleen, lennättäen minut hyvän joukon eteenpäin tielle. Joutamatta +sen enempää piittaamaan hevosesta, johon varmaankin oli sattunut yksi +ympärilläni vinkuvista kuulista, juoksin sillalle. Voimaini takaa +kirvestä heiluttaen irroitin tuossa tuokiossa muutamia kansilankkuja ja +työnsin ne läjään. Sen jälkeen riuhtaisin puolilahonneen kaidepuun irti +ja löin sen säpäleiksi, tukkien kuivat pirstat kansilautojen väliin. +Sitten siroitin rensselissäni olevan ruudin puiden sekaan ja otin +tulukseni esille. + +Vihollinen oli Pappilanmäeltä nähnyt minun puuhani ja laukasi yht'aikaa +ainakin parisataa muskettia minua kohti. Ympärilläni oli helvetillinen +vinkuna ja surina, sillan puista lenteli sälöjä ja maa takanani +jokiäyräällä ikäänkuin savusi. Mutta Jumalan sallimuksesta ei minuun +sattunut yksikään kuula. + +»Vaikka ampuisitte minut seulaksi, niin täytän sittenkin kenraalin +käskyn», ajattelin itsekseni ja kalkutin kipinöitä piikivestä. + +Mäeltä lähti täyttä juoksua siltaa kohti muutamia kymmeniä +viheriätakkeja, mutta meikäläinen etuvartiosto oli etsinyt suojaa +Kiialan pellonojista ja lähetti heitä vastaan tuhoisan kuulasateen. Sain +tulen taulankappaleeseen, ja ruudin kähähdellessä syttyivät rutikuivat +siltapuut vehmaasti palamaan. + +Olin polvillani tulta kiihoitellen, kun huomasin yhden venäläisen +päässeen eheänä meikäläisten kuulasateen läpi ja juosseen aina sillan +päähän saakka, josta hän ojensi pyssynsä minua kohti. Tempasin kiireesti +oman muskettini ja ehtimättä juuri tähtäämään laukaisin sen häntä kohti. +Kuula sattui viheriätakkia rintaan, ja töppösensä ilmaan heittäen +keikahti hän selälleen. Mutta samassa laukesi hänenkin pyssynsä ja kuuma +suraus sivusi vasenta ohimoani. + +Sillanpää oli kuitenkin ehtinyt jo täyteen palamisen vauhtiin, ja pitkin +maantien ojaa kumarassa juosten palasin minä meikäläisten luo. Majuri +Gyllenström tuli luokseni ja sanoi kättäni pudistaen: + +»Hyvin tehty, Löfving, mutta kuinka meidän on nyt teitä nimitettävä, +sillä vasen korvannehan on riekaleina?» + +Sivusin kädellä mainittua ruumiinosaani ja huomasin vasta nyt, että +kaulalleni vuoti verta, sillä venäläisen kuula oli rikkonut +korvalehteni, joka riippui riekaleena alas poskelle. + +»Korvani olen näemmä menettänyt», vastasin minä, »mutta onhan tuo vain +vasen korva. Moni tässä leikissä saa vielä päänsäkin menettää.» + +Sen sanottuani tempasin korvalehden riekaleen irti ja viskasin menemään. +Samalla saapui luoksemme oman komppaniani päällikkö, majuri Fraser, +tuoden avuksemme satakunta miestä. Majuri Gyllenström jätti hänelle +etuvartioston päällikkyyden ja lähti itse ratsastamaan Vanhaankartanoon. + +Tällä välin olivat venäläiset kuljettaneet tykkejä Pappilanmäelle ja +alkoivat niillä ampua meikäläisiä. Majuri Fraser nousi eräälle puolen +sylen korkuiselle kivelle ja tarkasteli vihollisen hommia. Joukossamme +oli Porvoon pappi, joka etuvartioston mukana oli seurannut kaupungista +tänne. Hän pyysi majuria astumaan alas kiveltä, sillä hän väitti +vihollisen yhdellä tykillään tähtäävän juuri häntä. Majuri tottelikin, +mutta nousi hetkisen kuluttua uudelleen kivelle ja kädellä silmiään +varjostaen tähysti joen taakse. Silloin tulla viuhahti kanuunankuula, +riuhtaisten majurin vatsan kohdalta melkein poikki sekä surmaten kaksi +kiven takana seisovaa sotamiestä. + +»Ach mein Herr Pastor, mein Pastor!» huudahti majuri saksaksi +vaipuessaan maahan aivan minun jalkoihini. + +Hänen sormensa tekivät kouristelevia liikkeitä ja hänen suunsa kävi +vielä muutaman hetken, vaikkei mitään ääntä kuulunut. Maatessaan +selällään siinä meidän jaloissamme muistutti hän omituisesti pesästään +pudonnutta linnunpoikaa. Hänet käärittiin Kiialasta haettuun +karhuntaljaan, ja neljä sotamiestä kantoi hänet pois. + +Niin paljon ja moninaisia sodankauhuja kuin seuraavina vuosina sainkin +nähdä ja kokea, painui tämä näky kuitenkin kaikista syvimmin mieleeni. +Muistellessani sitä ja ummistettuani silmäni näen ilmielävänä edessäni +majuri Fraserin, kuinka hän raadeltuna makasi jaloissamme aukoen suutaan +ja liikuttaen sormiaan. + + * * * * * + + + + +VIIDES LUKU. + +_Metsissä ja maantiellä. Tutustun vastaiseen sotatoveriini keskellä +vihollisten leiriä._ + + +Oli raikas aamu syyskuun keskipaikkeilla, kun astuin ulos nokisesta +saunasta, missä oljilla maaten olin muutamain komppaniatovereitteni +kanssa viettänyt yön. Vainioilta ja Vanajan rantaniityiltä haihtui +yöllinen sumu parast'aikaa riekaleina ilmaan, ja tuolta ja täältä kuului +kiireistä, mutta tahdikasta varstankapsetta, kun maamiehet puivat +viljojaan pois sotajoukkojen jaloista. Ympäri ketoja savusi vielä +yöllisiä leirinuotioita, joiden ympärillä näkyi toistensa nojaan +asetettuja musketteja, einehtiviä tai jalkineitaan parsivia sotamiehiä +ja joukko nälkiintyneitä rääsyläisiä, joita armeijan kintereillä oli +Uudeltamaalta kulkenut tänne Hämeeseen. Osa eri rykmenttien sotilaista +oli jo luomassa valleja Vanajan rannoille sillan kummallekin puolelle. +Kylän alla olevalla niityllä hirnahtelivat ratsuväen hevoset, ja +vallinluojain taholta kuului välistä reipas laulun hoilaus. Sellaista ei +oltu armeijassa pitkään aikaan kuultu, ja se vaikutti omituisen +elostuttavasti kaikkien mieliin. + +Armeijassa oli herännyt uutta luottamusta sen jälkeen kuin Lybecker oli +viimeinkin kutsuttu sinne, missä hänen olisi pitänyt aina pysyä, +nimittäin Tukholmaan, ja kenraalimajuri Armfelt oli toistaiseksi saanut +ylipäällikkyyden. Mutta kykenisikö parhainkaan päällikkö enää korjaamaan +hänen jälkiään? Sitä epäilivät kaikki, jotka asioita vähänkään +ymmärsivät. Olihan Lybecker Armfeltin ja muiden rukouksista huolimatta +peräyttänyt armeijan miekanlyönnittä rannikolta Hämeenlinnaan. +Vihollisen voimat olivat siten saaneet rauhassa yhtyä ja rakentaa +varustuksiaan sekä ottaa haltuunsa Helsingin ja Turun. Armfelt oli +puolustuspaikakseen valinnut Mierolan sillan lähellä Hattulan kirkkoa. +Taistelu oli ennen pitkää odotettavissa, sillä Hämeenlinnaa läheni +venäläisten ylipäällikkö, kenraali Apraksin, jolla oli käytettävänään +meikäläisiä paljon suurempi sotavoima. + +Koska munsterikirjurin toimi ei minua ollenkaan miellyttänyt, kävin +rykmenttini päällikön, eversti Yxkullin puheilla, pyytäen ylennystä +virassani. Mutta hän kohteli minua röyhkeästi, sanoen hänellä olevan +parempiakin miehiä autettavana. Pyysin silloin eroa paikastani +mennäkseni johonkin toiseen rykmenttiin, jossa olisi minua huonompiakin +miehiä. Mutta hän käski minun vain pysyä paikallani komppaniassani. +Tämän jälkeen kävin vielä kenraalimajuri Fittinghoffin luona, että hän +auttaisi minut pohjalaiseen rykmenttiinsä. Hän lupasikin minulle +kenttävääpelin paikan, mutta ero entisestä rykmentistäni oli minun +itseni hankittava. Mutta sehän minulta kiellettiin, ja sen vuoksi +päätinkin nyt kääntyä itse Armfeltin puoleen. + +Hän asui esikuntansa kanssa pappilassa, jonka pihalle minä asetuin +odottelemaan puheille pääsyn mahdollisuutta. Jutellessani siinä erään +hämäläisen kersantin kanssa kuulin tutun äänen huutavan nimeäni. +Kääntyessäni näin ikkunassa kenraali Armfeltin, joka viittoi minua +luokseen. + +Astuessani sisälle istui hän yksinään pappilan vierastuvassa. Pöydällä +hänen edessään oli kartta levällään, miekka sekä kolmikulmainen hattu +olivat tuolilla hänen vieressään. + +»Muutama päivä sitten olivat vihollisten etujoukot Nurmijärvellä», +lausui hän karttaa silmäillen, »mutta varmaankin he ovat jo liikkeessä +Hämeenlinnaa kohti. Tarvitsisin nyt pikaisesti tietoja heidän +hankkeistaan ja viimeisimmästä lukumäärästään. Oletteko valmis lähtemään +heti liikkeelle?» + +»Heti paikalla, herra kenraali, mutta uskaltaisinko sitä ennen esittää +pienen pyynnön?» vastasin minä. + +Kun hän oli suopeasti nyökäyttänyt päätään, ilmaisin haluni tulla +ylennetyksi munsterikirjurin virasta johonkin muuhun toimeen. +Suosiollisesti lupasi hän toimittaa minulle ylennyksen heti, kun +palaisin tiedusteluretkeltäni. + +Hän oli sillä välin noussut seisomaan ja kävellyt ikkunan luo. Pappilan +ohi marssi juuri komppania Hämeen läänin jalkaväkeä, joka arvatenkin oli +menossa etuvartiostoon. Heitä katsellen puhui kenraali enemmän itsekseen +kuin minulle: + +»Uusmaalaiset ovat saaneet jo jättää kotiseutunsa. Jumala yksin tietää, +saavatko hämäläisetkin tehdä samoin. Ja sitten on pohjalaisten vuoro! Ja +tämä kaikki yhden kelvottoman ihmisen laiminlyöntien takia.» + +Huomattuaan minun vielä viipyvän ovensuussa kääntyi hän puoleeni ja +sanoi: + +»Toivon teidän täyttävän hyvin tehtävänne, kuten ennenkin. Siitä +lopultakin kaikki riippuu, kuinka uskollisesti kukin täyttää +velvollisuutensa. Jumalan haltuun, Löfving!» + +»Jumalan haltuun, herra kenraali!» vastasin liikutettuna ja läksin +huoneesta. + +Tämän jälkeen en enää nähnyt kenraali Armfeltia koko pitkällisen ja +hävittävän sodan aikana. Tehtyään miehekästä vastarintaa Pälkäneellä, +Tammerkoskella ja Isossakyrössä sai hän harventuneen, ryysyisen ja +nälkäisen sotajoukkonsa kanssa peräytyä yhä kauemmas Pohjolan yöhön ja +lumiin sekä loppujen lopuksi kestää viimeisten Suomen miesten kanssa +kaikkia kuoleman kauhuja Norjan tuntureilla. Mutta minä jäin edelleenkin +vihollisten valtaamaan Etelä-Suomeen, jossa omalla tavallani koetin olla +hyödyksi isänmaalleni ja vahingoksi viholliselle. + +Lähdin siis kohta Armfeltin luota tultuani retkelle. Tovereikseni sain +vänrikki Sahlmanin sekä viisi sotamiestä. Kuljimme ensiksi meikäläisten +etuvartioston ohi Hämeenlinnaan ja sieltä edelleen Nurmijärvelle päin. +Kylät Hämeenlinnan eteläpuolella olivat enimmiten melkein tyhjinä, sillä +asukkaat olivat vihollisten pelosta piiloutuneet metsiin tai seuranneet +meikäläistä sotajoukkoa. + +Sivuutettuamme Janakkalan kirkon kuljimme metsäisten mäkien välitse +mutkittelevaa maantietä Nurmijärveä kohti. Silloin kohtasimme +äkkiarvaamatta kasakkajoukon, joka hiljalleen ratsasti meitä vastaan. +Livahdimme oitis puiden väliin ja kiipesimme lähintä rinnettä ylös. +Kasakkain näimme allamme pysähtyneen neuvottelemaan. + +»Laukaiskaamme muskettimme tyhjiksi», sanoin tovereilleni, »mutta +tähdätkää tarkoin kukin omaan mieheenne!» + +Laukaisimme seitsemän muskettiamme melkein yht'aikaa ja seitsemän +arohevosta jäi haltijattomiksi. Kasakat joutuivat hämmennyksiin, +päällikkö kirosi ja ärhenteli. Kun hän oli saanut joukkonsa hiukan +toipumaan, komensi hän kaksikymmentä miestä jalkaisin hyökkäämään +kimppuumme, jolla aikaa toiset ampuivat meitä kohti yhteislaukauksen, +niin että oksia ja kaarnanpalasia sinkoili ympärillämme. Olimme sillä +välin saaneet muskettimme uuteen latinkiin ja kun kimppuumme lähetetyt +kasakat tulivat puiden välistä näkyviin, lähetimme heille kuumat +tervetuliaiset. Ainakin viisi heistä jäi petäjäin juurelle kierimään ja +loput pakenivat suinpäin alas nähdessään pistimemme edessään +välkehtivän. + +Emme enää jääneet uutta rynnäkköä odottamaan, vaan riensimme toista +rinnettä alas, ladaten juostessamme muskettejamme. Päästyämme takana +olevan noron pohjalla kasvavaan tiheään viidakkoon ilmestyi vasta +jättämällemme kukkulalle uusi joukko kasakoita. Lähetimme heille vielä +erojaisiksi kuulatuiskun ja lähdimme sitten kiireesti viidakon suojassa +rientämään pitkin noroa eteläiseen suuntaan. + +Pääsimme sen enemmittä kasakoista eroon ja noin tunnin ajan kuljettuamme +lähenimme jälleen varovasti maantietä muutaman yksinäisen metsätalon +kohdalla. Näkyvissä ei ollut ristin sieluakaan, mutta joka tapauksessa +marssisi venäläisten päävoima tästä piakkoin sivu. Meidän oli siis +parasta asettua näille seuduin ottamaan selkoa vihollisvoiman +suuruudesta. + +Silmäillessäni typö tyhjäksi jätettyä taloa juolahti mieleeni eräs +tuuma. Metsän reunassa lähellä tietä oli riihi. Mitäpä jos asetunkin sen +ahtaaseen ullakkoon, niin voin aivan vierestä laskea ohi marssivain +vihollisten lukumäärän? Eihän ollut luultavaa, että heidän päähänsä +pälkähtäisi kiivetä nuuskimaan tyhjäksi jätetyn talon riihen ullakkoa. +Toverini piiloutuisivat sen sijaan niityn takana olevalle metsäiselle +kukkulalle ja tekisivät puolestaan sieltä käsin huomioita. Ihan tien +viereisiin metsiin oli uhkarohkeata piiloutua, sillä arvatenkin kulkisi +vihollisjoukkojen kummallakin puolen metsässä partioita vaanimassa +meikäläisten mahdollisia väijytyksiä. Mutta etäämpää tehdyt huomiot +eivät luonnollisestikaan olleet niin tarkkoja kuin ihan vierestä tehdyt. +Kahdesta eri paikasta tehdyt havaintomme voisimme sitten verrata +toisiinsa ja päästä siten kutakuinkin tarkkoihin tuloksiin. + +Toverini pitivät tuumaani viisaana, ja vitkastelematta ryhdyimme +panemaan sitä toimeen. Mutta riihen päädyssäpä ei ollutkaan aukkoa, +kuten tavallista. Sitä parempi, sanoin minä, sillä eihän olkikatto +miestä pidättäne ja sittenpähän olen kerran sinne päästyäni varmasti +säilössä. Päädyssä on arvatenkin sellaisia rakoja, että voin niistä +hyvin tielle tähystää. Kiipesin siis oitis yhden sotamiehen seuraamana +ylös katolle, jossa siirsin pari malkaa sijaltaan ja aloin penkoa +katto-olkia. Pian sainkin niihin sellaisen aukon, että mahduin siitä +ryömimään ahtaaseen ja pimeään ullakkoon. Kaiken varalta otin muskettini +ja rensselini sinne mukaan. Sotamies asetti oljet ja malat paikalleen ja +laskeutui alas, jonka jälkeen he kaikki hävisivät metsään. + +Asetuin pitkälleni välikaton multiin ja eräästä suurenpuoleisesta raosta +sopi minun mainiosti tähystää tielle ja lähimpään ympäristöön. Oli tyyni +ja ihana syyskuun päivä. Hiljaisuutta keskeyttivät ainoastaan linnut, +jotka livertelivät metsässä huolettomina kuin olisi maassa vallinnut +mitä herttaisin rauha. Omituisen kaihomielen valtaamana makasin pimeässä +piilossani ja näin edessäni hylätyt pellot ja viheriän metsän niiden +takana. + +Kun kuusten varjot alkoivat pidentyä, kuului talon eteläpuolelta +tasaista töminää ja hetken kuluttua ratsasti hiljaista ravia ajaen +lymypaikkani ohitse tuhatmiehinen kasakkajoukko. Sain heidän +lukumääränsä tarkoin lasketuksi ja summan merkitsin puukon kärjellä +seinähirteen. Kohta kasakkain mentyä kulki ohitse kuormasto, jota +seurasi rykmentti rakuunoita. Sitten kulki tykistö ja sen perässä muuan +korkea-arvoinen upseeri esikuntineen. Arvasin hänet kenraali +Apraksiniksi. Hänen lähimmän päällikkönsä, ruhtinas Galitsinin, tunsin +entisiltä tiedusteluretkiltäni. Kohta ylipäällikön jäljestä alkoi +jalkaväki marssia ohitse pitkissä ja tiheissä kolonnissa. +Tarkkaavaisuuteni sain jännittää äärimmilleen ehtiäkseni saada heidän +lukunsa selville, sillä he eivät kulkeneet säännöllisissä riveissä. +Montakaan päätä en sentään luule erehtyneeni. + +Jalkaväen mentyä pysyi tie lähes tunnin ajan tyhjänä. Iltakin alkoi jo +hämärtää ja minä mietin jo kömpiä piilopaikastani ulos, kun jälleen +alkoi eteläpuolelta kuulua töminää ja esiin ratsasti kokonainen +rakuunarykmentti. Se oli nähtävästi vihollisarmeijan jälkijoukko ja +pysähtyi talon luo, aikoen arvattavasti yöpyä tähän. Sain siis koreasti +jäädä lymypaikkaani odottamaan yötä tai pahimmassa tapauksessa +huomispäivää. Mitään hätää minulla ei kuitenkaan ollut, sillä +rensselissäni oli leipää ja palanen suolattua lihaa ja nukkua kellettää +saatoin kattomullassa vallan hyvin. + +Rakuunat laittautuivatkin aivan oikein leiriin. Hevosensa he liekasivat +kedoille ympäri taloa, virittelivät nuotioita ja alkoivat aterioida. +Muuan nuotioista oli aivan riihen lähistöllä ja minun oli mukava seurata +elämää sen ympärillä. Syötyään hakivat he riihen seinustalla olevasta +kasasta olkia, joita levittivät alleen ja alkoivat sitten toiset loikoen +tarinoida, toiset parsia vaatteitaan ja jalkineitaan. + +Ennen yöpimeän tuloa saapui maantietä myöten vielä kymmenmiehinen +rakuunajoukko ja pysähtyi riihen luona olevalle nuotiolle. He tuntuivat +olevan hyvin kiihdyksissään ja heidän keskellään huomasin vangin, +puolittain sotamieheltä, puolittain talonpojalta näyttävän nuoren, +hartiakkaan miehen, jonka kädet oli lujasti sidottu selän taakse. +Rakuunat tyrkkivät ja lyödä läimäyttelivät häntä ehtimiseen ja hänen +kasvonsa olivat hyytyneen veren tahraamat. Nähtävästi olivat rakuunat +olleet partioretkellä ja joutuneet kahakkaan meikäläisten kanssa. + +Lisättyään puita nuotioon asettuivat rakuunat makuulle. Yö verhosi +lähimmät ympäristöt vaippaansa ja riihen metsänpuoleinen laitakin jäi +kokonaan pimentoon. Ensinnä aioin viettää koko yön piilossani ja vasta +vihollisen mentyä ryömiä sieltä esiin, mutta nyt tulikin minulle +vastustamaton halu yrittää heti, kun rakuunat näyttäisivät uneen +vaipuneen, sekä koettaa samalla pelastaa vangittu maanmieheni. Yritys +oli tosin sangen uhkarohkea, mutta sellaisethan minua juuri enimmän +vetivätkin puoleensa. Ennen yölevolle asettumistaan olivat rakuunat +sitoneet lujasti myöskin vankinsa jalat, ja makasi hän nyt heidän +keskellään päin nuotioon. Rakuunat olivat itse kääriytyneet +viittoihinsa, mutta vanki virui kyljellään ilman mitään suojaa +yökylmyyttä vastaan. + +Jonkin hetken kuluttua alkoi nuotiolta kuulua kuorsauksia. Jalkeilla ei +näkynyt ketään, sillä vartijat olivat etäämpänä pimennossa. Oliko heistä +yhtään asetettu riihen ja metsän väliin, siitä oli minun ensiksi +päästävä selvyyteen. Aloin siis mitä suurinta varovaisuutta noudattaen +kaivautua katto-olkien läpi. Onneksi muutamia hevosia syödä rouskutteli +ihan riihen seinustalla, joten se hämmensi olkien kahinaa, mitä oli +mahdoton kokonaan välttää, varsinkin tunkeutuessani aukosta katolle. + +Kun vihdoinkin kyyrötin metsänpuoleisella katonpuoliskolla, kuului +talosta päin askelia. Kurkistin varovasti harjan yli ja näin nuotiolle +pysähtyneen erään upseerin, joka arvatenkin kierteli yövartioita +tarkastamassa. Ja aivan oikein, hän kiersikin riihen taakse ja lausui +jonkin sanan, mihin toinen miehen ääni antoi yhtä lyhyen vastauksen. Sen +jälkeen jatkoi upseeri matkaansa ja hänen askelensa hupenivat pimeyteen. + +Allani riihen seinustalla oli kuin olikin siis vartija. Kuinka nyt +menetellä? Tosinhan olisin voinut vartijan yli loikata maahan ja hävitä +saman tien metsään, ennenkuin ällistynyt rakuuna olisi ehtinyt edes +pyssyään laukaista. Mutta minä olin nyt kerta kaikkiaan saanut päähäni +pelastaa vangitun maanmieheni ja siksi minun oli päästävä vartijan +huomaamatta maahan sekä sitten tehtävä hänet vaarattomaksi voidakseni +ryhtyä enempiin toimenpiteisiin. + +Yksi hevosista kalusi aivan takimmaisen päätyseinän alla. Aloin +liikutella itseäni siihen päähän kattoa. Vaikka kuljettavanani oli +ainoastaan sylen pituinen matka, vei se lähes puoli tuntia, sillä joka +ainoa ja pieninkin liikkeeni oli tehtävä mitä varovaisimmin, ja +sittenkin pelkäsin joka hetki vartijan allani kuulleen olkien tai +kattomalkojen risahtelua. Mitään elonmerkkiä hän ei kuitenkaan antanut +itsestään. + +Päästyäni siis vihdoinkin katon reunalle ja kurkistettuani räystään yli +näin allani hevosen ääriviivojen häämöttävän. Tartuin nyt muskettiani +toisella kädellä perästä ja ojensin sen alaspäin, töytäten +pistimenkärjellä hevosen selkää kohti. Hevonen karkasi ensin korskahtaen +pystyyn ja laukkasi seinän luota pois. Mutta koska se oli jalastaan +köydessä, kaatui se köyden päähän tultuaan nurinniskoin ja alkoi reuhtoa +ylös päästäkseen. Vartija juoksi kohta sen luokse ja heikäläisiä +puhuttelusanoja hokien ryhtyi auttamaan sitä jaloilleen. + +Nyt en hukannut silmänräpäystäkään, vaan hivuttausin räystäälle ja +pudotin siitä itseni maahan. Hevonen teutaroi siksi tuimasti, ettei +vartija saattanut putoamistani kuulla, varsinkin kun hän itsekin oli yhä +äänessä. Pitäen käsissäni muskettia tanakasti pistoasennossa asetuin +odottamaan lähelle sitä nurkkaa, jonka takaa vartijan oli palattava +paikalleen. + +Kun hevonen oli viimeinkin rauhoittunut, kuuluivat vartijan askelet +lähestyvän ja hetkistä myöhemmin ilmestyi hänen hahmonsa riihen +nurkalle. Survaisin silloin pistimen voimaini takaa hänen rintaansa +kohti. Pistin upposi polvekettaan myöten hänen ruumiiseensa ja heikosti +korahtaen vaipui hän maahan. Aioin juuri rientää riihen toiselle, +nuotion puoleiselle nurkalle, kun mieleeni välähti jotakin. Kumarruin +heti alas ja riistin kaatuneelta vartijalta viitan, jonka kiskoin omille +hartioilleni. Sitten ripustin vyölleni hänen sapelinsa ja ottaen päähäni +hänen lakkinsa astelin varovasti nuotiolle, joka oli palanut jo +hiillokselle ja valaisi ainoastaan vaisusti lähintä ympäristöä. Ketään +ei näkynyt liikkeellä eikä askeliakaan kuulunut. Rakuunat ympärilläni +kuorsasivat viittoihinsa kääriytyneinä. Vanki yksin näytti olevan +valveilla. + +Juuri kun kumarruin käsiäni muka hiiloksessa lämmittämään, kohotti muuan +rakuunoista päätään ja murahti minulle jotakin hyvin unenpohmeloisella +äänellä. Käsitin hänen tarkoittavan, että minun oli nuotioon lisättävä +puita. »Da!» murahdin minä päätäni nostamatta ja lähdin hetken kuluttua +riihen luo, jonka seinustalla olevasta pinosta otin muutamia halkoja ja +vein ne nuotioon, asettaen ne kuitenkin niin, etteivät heti leimahtaneet +tuleen. Sitten aloin taas käsiäni lämmitellä, pitäen kuitenkin +ympäristöäni tarkoin silmällä. + +Kohta kun äskeinen rakuuna alkoi jälleen kuorsata, kumarruin vangin +puoleen, joka nähtävästi kovin ihmeissään käänsi päänsä minuun. + +»Pysykää alallanne, kunnes katkaisen siteenne», kuiskasin minä hänelle +mahdollisimman hiljaa. + +Sitten otin hetkeäkään hukkaamatta puukkoni ja viilsin hiljaa poikki +nuorat hänen käsistään ja jaloistaan. Mutta juuri kun hän oli +seisaalleen kohoamassa, työnsi lähinnä makaava rakuuna viitan silmiltään +ja vangin nähtyään kavahti istualleen. Ennenkuin hän kuitenkaan ehti +mitään virkkaa, potkaisin minä raudoitetulla saappaankorollani häntä +otsaan, niin että hän ulahtaen rojahti takaisin selälleen. + +»Joutuin toveri!» kuiskasin vangille ja harppasin riihen nurkalle, josta +sieppasin muskettini ja painuin sitten yhtä kyytiä metsään. Vanki juoksi +ihan kantapäilläni. Nuotiolla nousi ankara meteli ja muutamia +umpimähkään ammuttuja laukauksiakin kajahti. Mutta me riensimme +eteenpäin minkä säkkipimeässä metsässä suinkin saatoimme ja olimme +piankin rakuunoilta turvassa. Kuljimme sitten umpimähkään siihen +suuntaan, missä arvelin sen kukkulan olevan, jonne toverieni oli +päivällä määrä asettua. Arviolta noin pari tuntia metsässä +hiiviskeltyämme näimmekin edessämme puiden välissä vähäisen tulen. +Lähemmäs mentyämme tunsinkin sen äärellä toverini. + +»Ohoi, toverit, olkaa alallanne, täältä saapuu ystäviä», huusin +puoliääneen ja sitten astuimme nuotiolle. + +Kerroin puvustani pahasti ällistyneille tovereilleni lyhyesti +seikkailuni, minkä jälkeen vapauttamani vanki teki selkoa omista +vaiheistaan. Hän oli nimeltään Juho Ahokas, kolmenkymmenen vuotias, +leveäharteinen ja peräti tyyniluontoinen mies. Syntynyt hän +oli Loimijoella ja oli jo useita vuosia ollut Turun läänin +jalkaväkirykmenttiin kuuluvan kapteeni Möllerin palveluksessa. Hän oli +ollut isäntänsä ja kymmenkunnan sotilaan kera partioretkellä Lopen +puolella, jossa he olivat väijyneet muuatta kuormastoa, mutta joutuneet +kahakkaan erään vihollisjoukon kanssa. Ahokas oli joutunut vangiksi, +mutta toiset olivat päässeet pakoon. + +Lopetettuaan lyhyen kertomuksensa kävi Ahokas ahnaasti käsiksi +leivänkannikkaan, jonka eräs sotamies hänelle ojensi. Haukattuaan sen +muutamana suupalana kallistui hän nuotion kupeelle pitkälleen ja alkoi +kohta raskaasti kuorsata. Kun toiset lupasivat vartioimisesta pitää +huolen, noudatin hänen esimerkkiään ja vaivuin pian sikeään uneen. + + * * * * * + + + + +KUUDES LUKU. + +_Armeija hajallaan. Vaellan Turkuun ja saan olla tekemisissä +kelvottomain alamaisten kanssa._ + + +Oli sumuinen lokakuun aamu ja päivä tuskin vielä sarasti, kun me +Ahokkaan kanssa läpimärkinä samosimme suon halki luoteista ilmansuuntaa +kohti. Edellisestä oli kulunut jo kappaleen kolmatta viikkoa. Olimme +silloin heti päivän sarastaessa lähettäneet yhden sotilaista pitkin +metsäteitä viemään päämajaan kirjettä, missä vänrikki Sahlmanin kanssa +annoimme tarkat tiedot vihollisten lukumäärästä ja eri aselajeista. Itse +lähdimme toisten miesten ja Ahokkaan kanssa retkeilemään Kärkölän, +Lammin ja Tuuloksen puolelle, jossa emme kuitenkaan vihollisen kanssa +joutuneet sanottavampiin tekemisiin. + +Eilen illalla olimme saapuneet Hauhon kirkolle ja päättäneet siinä +jakaantua kahteen joukkoon. Olimme muutamilta paikkakuntalaisilta +kuulleet Armfeltin jättäneen Mierolan sillan ja vetäytyneen Pälkäneelle, +missä hän oli rakentanut varustuksia Kostianvirran pohjoisille äyräille. +Vihollinen oli myöskin näinä päivinä lähtenyt Hämeenlinnasta liikkeelle +ja leiriytynyt Ilmoilan seutuville, noin parin penikulman päähän +meikäläisten päämajasta. Ratkaiseva taistelu oli siis ihan ovella. +Armeijaan kiiruhtaessamme päätimme me vielä hankkia mahdollisimman +monipuoliset tiedot vihollisen asemasta ja hankkeista. Sitä varten tuli +Sahlmanin sotamiesten kanssa kulkea venäläisten päämajan itäpuolitse, +samalla kuin minä kiertäisin Ahokkaan kanssa länsipuolelta. + +Illalla olimme siis eronneet ja yöllä olin Ahokkaan kanssa soutanut +Hauhonselän yli ja sitten yhtä mittaa taivaltanut tiettömiä metsiä +matkalla Hämeenlinnasta Pälkäneelle johtavalle maantielle. Sitä me +luonnollisestikaan emme voisi paljon hyväksemme käyttää, vaan oli meidän +ainoastaan kuljettava sen poikki ja sitten pitkin länsipuolisia metsiä +jatkettava matkaa Pälkänettä kohti. + +Suo, jota viimeksi olimme kulkeneet, kohosi kanervaiseksi ahoksi +rajoittuen edessäpäin jyrkkään ja louhiseen kallionselänteeseen. Juuri +kun olimme sen juurelle ehtineet, alkoi kallion takaa kuulua rattaiden +räminää, kavioiden töminää ja hevosten korskuntaa. Arvasimme olevamme +ihan maantien lähellä ja kiipesimme oitis kalliolle, nähdäksemme, keitä +sen takana oli liikkeellä. Tultuamme kallionlaelle, jossa siellä ja +täällä oli mataloita, mutta tiheitä kuusinäreikköjä, huomasimme kallion +muodostavan toiselle puolelle pystysuoran seinän, jonka vieritse kulki +maantie, noin kolme tai neljä syltä suoraan alapuolellamme. Maaten +pitkänämme näreikössä tähystimme alas tielle. + +Ohitse ratsasti melkein loppumattomalta näyttävä jono kasakoita, joiden +välissä marssi aseettomia suomalaisia sotilaita, toiset verissään, +toiset repeytynein vaattein ja loan tahraamina. Siellä täällä +matkueessa, joka kulki Hämeenlinnaa kohti, oli vankkureita, joissa virui +pahemmin haavoittuneita. Nähtyäni kulkueen allani välähti heti salamana +mieleeni, että taistelu Pälkäneellä oli jo taisteltu ja meidän +armeijamme lyöty. Jouduin tästä siinä määrin mielenliikutuksen valtaan, +että hetkeksi unhotin vaarallisen asemamme ja nähdessäni vankien +joukossa kersantti Kuulan omasta komppaniastani huusin hänelle: + +»Hoi, veli Kuula, miten ovat asiamme?» + +Kuula katsahti ylös veristyneillä silmillään ja tuntiessaan minut +näreiden välissä vastasi ontolla äänellä: + +»Armeija on lyöty ja hajallaan kuin akanat tuulessa.» + +Samassa sai hän niskaansa pari kolme tyrkkäystä pyssynperistä ja meitä +kohti ojentui kymmenkunta tuliluikkua. Vetäydyimme nopeasti näreiden +suojaan, samalla kuin kuulat rapisivat oksissa ympärillämme. +Heittäydyimme kiireesti alas kalliolta ja kätkeydyimme aholle. Jonkin +hetken kuluttua ilmestyikin kallionlaelle etsiviä ja ympärilleen +tähysteleviä kasakoita, jotka kuitenkin pian hävisivät. + +Tunsimme itsemme omituisen herpaantuneiksi, aivankuin jokin meitä täällä +maailmassa pitelevä emäjuuri olisi äkkiä riuhtaistu poikki. Neuvottomina +kyyrötimme hyvän aikaa alallamme tietämättä, mihin meidän nyt oli +ryhdyttävä. Mutta lopuksi karistin väkipakolla päältäni apean ja +toivottoman mielialan, hypähdin pystyyn ja sanoin: + +»Eläähän meidän sittenkin täytyy. Siispä eteenpäin!» + +Niin lähdimme taivaltamaan karjanpolkuja myöten, tällä kertaa +Hämeenlinnaan päin. Illalla tulimme Hattulan Juutilaan ja siellä +tapasimme pari Hämeen rykmentin miestä, jotka rykmentin hajottua +Pälkäneen tappelussa olivat lähteneet kotiseudulleen. Heiltä saimme +lähemmin kuulla, kuinka kaikki oli käynyt. Armeija oli Kostianvirran +takana tehnyt urhoollista vastarintaa ja lyönyt useat vihollisen +hyökkäykset takaisin. Mutta sitten olivat venäläiset kulkien lautoilla +Mallasveden yli kiertäneet suomalaisten aseman, jolloin meikäläisten oli +täytynyt kahdelta suunnalta tunkevan ylivoiman alta vetäytyä pois, +kunnes koko armeija oli ankarasti taisteltuaan joutunut melkein +täydelliseen hajaannustilaan. Mihinkä eri joukkokunnat olivat joutuneet, +siitä ei sotamiehillä ollut tietoa. He sanoivat, etteivät itse muuta +enää ymmärtäneet kuin lähteä omia kotinurkkiaan puolustamaan ja +pelastamaan edes lähimpiä omaisiaan yleisestä tuhosta. + +Vietettyämme yön Juutilassa lähdimme Ahokkaan kanssa taivaltamaan Turkua +kohti. Siellä päin toivoin itselleni tarjoutuvan joitakin toiminnan +mahdollisuuksia ja toverini toivoi niillä seuduin tapaavansa entisen +isäntänsä, joka luultavastikaan ei ollut mukana Kostianvirralla. +Venäläiset olivat jo elokuun lopulla marssineet Turkuun, mutta jättäneet +sen jälleen ja palanneet Uudellemaalle ja Hämeeseen. Apraksin oli +levityttänyt ympäri Turun lääniä julistusta, jossa luvattiin kansalle +täysi turvallisuus. Senpä vuoksi eivät kylät täällä päin olleetkaan niin +autioina kuin Uudellamaalla ja Hämeenlinnan ympäristöillä, vaan siellä +ja täällä näki talojen piipuista savuja nousevan sekä ihmisiä +tavallisissa askareissaan. Mutta levottomina ja pelonalaisina he elivät +kotinurkissaan ehdättäen jokaiselta ohikulkijalta uutisia tiedustamaan. + +Turusta olivat enimmät asukkaat ennen venäläisten tuloa kalliimman +omaisuutensa kanssa paenneet Ahvenanmaalle tai Tukholmaan. Osa alempaa +porvaristoa oli sentään palannut entisille asuinsijoilleen. Kaupungissa +oli myöskin läänin maaherra, paroni Stjernstedt, joka vihollisen +vierailun aikana oli piilotellut saaristossa. Menin hänen puheilleen ja +kerroin hänelle viimeiset vaiheeni sekä tiedustelin, oliko minun +lähdettävä etsimään armeijan jäännöksiä Pohjanmaan puolelta vai johonkin +muuhunko ryhdyttävä. Hän määräsi minut olemaan hänen käytettävänään, +jotta hän voisi seurata vihollisen hankkeita ja toimittaa niistä tietoja +Tukholmaan. + +Ahokas tapasi kuin tapasikin Turussa isäntänsä, joka oli joukkueineen +ollut useissa pikku kahakoissa vihollisen kanssa ja kerran jo +vangiksikin joutunut, mutta livistänyt karkuun ja päässyt onnellisesti +Turkuun. Nyt hänen oli määrä viedä tänne kokoontuneet sotamiehet sekä +lähisaaristossa kätkössä olleet kaleerit ja veneet Ahvenaan. Mutta +Ahokkaan tuli jäädä minun käskyläisekseni. + +Ensi töikseni retkeilin Ahokkaan kanssa Loimijoelle, jossa kapteeni +Möllerin pyynnöstä kävin tarkastamassa hänen puustelliaan sekä +korjaamassa talteen, jos siellä vielä löytyi jotakin arvokkaampaa. +Otinkin sieltä haltuuni muutamia lampaita, kaksi hevosta satuloineen +sekä joukon kolme- ja kuusnaulaisia kranaatteja. Nämä kaikki kuljetin +Sauvossa olevaan omaan Hallela-nimiseen virkatalooni, tai paremmin +sanoen torppaan, jota en vielä ollut nähnytkään. Lepäiltyäni täällä +muutamia päiviä palasin Turkuun, jossa maaherralta sain määräyksen mennä +Huittisiin hävittämään erään siellä olevan kruunun makasiinin, ettei se +joutuisi vihollisen saaliiksi. + +Lähdin oitis Ahokkaan kanssa ratsain matkalle. Saavuttuamme Hannunkosken +kylään päätin poiketa muutamaan taloon, saadakseni tietää, oliko +paikkakunnalla kuulunut vihollisia liikkuvan. Ahokas jäi molempain +hevosten kanssa kujasille odottamaan. Kylän talot näyttivät kaikki +huonosti hoidetuilta ja rähjääntyneiltä. Kuten myöhemmin sain kuulla, +olivat hannunkoskelaiset laiskaa väkeä, kuuluen niihin ihmisiin, jotka +kituuttaen elävät päivästä toiseen ja kantavat sydämessään ainaista +tyytymättömyyttä esivaltaa ja paremmin toimeentulevia lähimmäisiään +kohtaan pitäen näitä syypäinä heidän kurjuuteensa. + +Astuin siis sisälle pirttiin, jossa istui muutamia miehiä viinaa +ryypiskellen, ja näyttivät he jo olevan hyvänlaisesti humalassa. He +kehoittivat minua istumaan seuraansa tarjoten minullekin viinakulhoa. +Mutta minä kieltäydyin sitä ottamasta. Yksi miehistä, joka nähtävästikin +oli talon isäntä, alkoi nyt tarkastella sarkakauhtanani alta näkyvää +univormunkaulusta, joka oli kapealla kultakaluunalla reunustettu. Siitä +hän arvatenkin huomasi minut herraksi ja sanoi röyhkeästi nauraen: + +»Lyödäänkö sadan riikintaalerin veto, että venäläinen tästälähin pitää +Suomen?» + +»Ei minulla ole varaa niin suuria vetoja lyödä», vastasin kartellen. + +»Huilaa sitten helvettiin toisten Suomen herrain perässä!» sanoi hän +ryyppytoveriensa hyväksyvästi nauraa röhötellessä. + +Kun hän ei tällä saanut minua vielä suututetuksi, jota hän kaikin +mokomin näytti haluavan, lisäsi hän hetken kuluttua ärsytellen: + +»Tällä pojalla on paloverorahat jo valmiina ja ryssä saa ne heti, kun +kylään tulee.» + +»Hyvä on», vastasin minä, »mutta antaisitteko minulle oman rahani edestä +vähän ruokaa?» + +Tämän sanoin vain saadakseni syytä viipyä hiukan pitempään talossa, +jossa noiden puolijuopuneiden miesten suusta saatoin siepata yhden tai +toisen pikkutärkeän tiedon. + +»Kyllähän sitä aina ruokaa on, mutta siitä saat maksaa +kestikievaritaksan mukaan kymmenen äyriä hopeassa», vastasi isäntä. + +Kaivoin rahat esille ja ojensin ne hänelle, jonka jälkeen häijyn +näköinen, huolimattomasti puettu pikisilmä-akka kantoi pöytään leipää, +voita, silakkaa ja savustetun lampaankyljen. Kun menin pöydän taakse +navetakseni aterioimaan, tuli lähelleni pöydän päähän istumaan muuan +vanha ukko. Isäntä meni ulos ja palasi hetken kuluttua takaisin +kädessään pitkässä varressa oleva, puolikuun muotoinen lehtirauta. Hän +läheni pöytää ja yritti yht'äkkiä varrastaa minut raudalla seinään +kiinni. Mutta minä olin koko ajan ollut vanoillani ja samalla kuin hän +ojensi aseensa, kumarruin minä vikkelästi pöydän alle. + +Nyt tarrasi vierelleni asettunut vaari minua niskasta, koettaen pidellä +minua kiinni. Mutta minä sieppasin penkiltä pöydän takaa muskettini, +jonne sen syömään ryhtyessäni olin selästäni laskenut, ja tyrkkäsin sen +perällä vaaria leuan alle, niin että hänen kätensä paikalla heltisivät. +Samalla viritin musketinhanan ja ärjäsin isännälle: + +»Ulos, lurjus, taikka laukaisen paikalla!» + +Hän peräytyikin edelläni ulos ja pudotti puolikuunsa, minkä jälkeen minä +miekanlappeella annoin hänelle muutamia kunnon sivalluksia. Mutta +samalla tulla lennätti pirtistä akanhäijyläinen ja rupesi sivaltelemaan +minua saavin korennolla päähän. Ennätin kuitenkin ennen ja löin häneltä +korennon käsistä, jonka jälkeen hänenkin selkäpuolensa sai hyvin +ansaitun osansa miekkani lappeesta. Kun korento putosi hänen kädestään, +yritti hän siepata lehtiraudan, joka oli maassa jalkojeni välissä, +samalla kun isäntäkin yritti uudelleen käydä minuun käsiksi. Mutta +annoin potkuja oikealle ja vasemmalle, niin että kumpikin heistä sai +hyvänpäiväiset mustelmat muistokseen. + +Kun viimein pääsin heistä erilleni, aloin juosta kujalle, jossa Ahokas +hevostani pidellen oli istunut omansa selässä ja hymyillen seurannut +minun kahakkaani. Mutta edellä mainittu vaari, joka oli hyvin kookas ja +luiseva äijä, seurasi juosten perässäni ja juuri kun olin satulaan +nousemassa, tarttui hän muskettini perään. Kun en hellittänyt asettani, +takertui hän minun korvuksiini, ja kun minä jalustimessa kiikuin +verraten epämukavassa asennossa, sai hän minut keikautetuksi alleen. +Toiset huutaa hoilasivat sill'aikaa kylänväkeä kokoon ja miehiä ja +akkoja alkoi talorähjistä rientää paikalle. Vapautin kuitenkin itseni +nopeasti vaarin alta ja annettuani hänelle muutamia oivallisia +sivalluksia hyppäsin satulaan ja ajoin toverini kanssa täyttä laukkaa +tieheni. Lakkini, kintaani ja rahakukkaroni jäivät kuitenkin taloon. + +Huittisten kirkolle tultuamme kutsuimme talonpoikia koolle ja jaoimme +heille sen vähäisen viljan, mitä makasiinissa vielä oli jäljellä, minkä +jälkeen sytytimme sen palamaan, ettei siitä viholliselle olisi +minkäänlaista hyötyä. Paluumatkalla pistäydyin uudestaan vierailulla +Hannunkoskella ja otin kapineeni, jotka minun tullessani oli täytynyt +sinne jättää. + + * * * * * + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + +_Taistelemme kaksi kuutta vastaan ja anastamme kuormallisen rahoja. +Venäläinen rakuuna saa minut elämäni suurimman hämmästyksen valtaan._ + + +Huittisista palattuani ja päivän Turussa levättyäni sain Ahokkaan kanssa +lähteä uudelleen liikkeelle. Tällä kertaa oli matkamme määränä +Loimijoki, sillä sielläpäin kerrottiin nähdyn vihollisia ja meidän oli +urkittava tietoomme, mitä heillä oli tekeillä. + +Lähdimme aikaisin aamulla Turusta ja marraskuisen päivän vaisusti +harmaista maisemaa valaistessa ajoimme hyvää vauhtia pitkin Oripäähän ja +Loimijoelle johtavaa tietä. Juho oli lähtiessämme saanut majatalomme +isännältä lahjaksi käärön venäläistä lehtitupakkaa ja tyytyväisenä +pyöritteli hän nyt mälliä poskessaan, ruiskauttaen välistä ruskean +sylkilätäkön hevosen pään yli tielle. + +»Varmaan sinä, Juho, vaihtaisit taivasosasikin tupakkapuruun, jos oikein +lujalle ottaisi», sanoin minä nähdessäni, kuinka hartaasti hän käänteli +mälliään ja siirteli sitä poskesta toiseen. + +»Kyllähän se hyvää on, mutta tokkopa tuohon sentään tulisi taivasosaansa +vaihtaneeksi», vastasi Juho yksikantaan. + +»Mutta mahtaneekohan sinusta taistelussa olla suurtakaan apua», jatkoin +leikinlaskuani, »sillä tuo mällin käänteleminenhän sinulta vie kaiken +ajan ja huomion, niin ettet sinä ehtisi oikealla ajalla ja paikalla +asettasi käyttää.» + +»Eiköpä tuota ryssän kanssa aina toimeen tultane», arveli Juho +suuttumatta. + +Niin jatkoimme matkaamme ja puolenpäivän aikaan saavuimme Loimijoen +kirkolle, jossa ensiksi ajoimme nimismiehen talolle. Kohta kun pääsimme +pihalle ja laskeuduimme hevosten selästä, ehätti nimismies luoksemme ja +sanoi: + +»Ollapa teitä nyt viisi tai kuusikaan miestä, niin saisitte suuren +joukon rahoja.» + +»Mistä niin ja millä tavoin?» kysyin minä. + +»Juuri ikään kulki tästä ohi kuusi venäläistä rakuunaa mukanaan +kokonainen kuorma meikäläistä rahaa.» + +»Minnepäin ne menivät?» + +»Ypäjälle päin ja lienevät nyt puolen penikulman päässä täältä. Kolmen +penikulman päässä, Ypäjän ja Jokioisten välillä, sanotaan olevan +vihollisten leirin.» + +»Hyvä on, antakaa meille vain tuoppi olutta mieheen», sanoin minä +nimismiehelle. + +Kun saimme oluttuopit, sanoin minä toverilleni: + +»No nyt saat, Juho, näyttää, kelpaatko sinä muuhunkin kuin tupakkapurua +jauhamaan ja rakuunahevosen kanssa kilpaa juoksemaan.» + +»Montako niitä olikaan?» kysyi Juho. + +»Kuusi, siis kolme miestä kohti. Mitäs arvelet?» + +»Niin kolmeko? Ajoinpa minä kerran talkootansseissa seitsemän +ypäjäläistä yksinäni käpälämäkeen, kun olin parhaillaan nousuhumalassa.» + +»Mutta tämä onkin hieman toista kuin talkootanssit», huomautin minä. + +»Vaan eiköhän seitsemän ypäjäläistä, vaikka ne ovatkin aina olleet +hiukan jänishousuja, paina sentään koko joukon enemmän kuin kolme +moskovalaista», arveli Juho totisena. + +»No pianpahan saamme nähdä», vastasin minä tyhjentäen oluttuoppini sekä +nousten satulaan. + +Juho seurasi esimerkkiäni ja työntäen uuden lehtikäärön poskeensa sanoi: + +»Perässä tullaan, antakaa vain nelijalkaisen pyyhkäistä.» + +Painoimme siis kannukset ratsujemme kylkiin ja aloimme täyttä neliä +pyyhältää Ypäjälle johtavaa tietä. Ratsastettuamme alun toista +penikulmaa ja sivuutettuamme juuri Kauhanojan talot, kuulimme edessämme +olevan tien mutkan takaa ratasten kolinaa. Pysäytin heti huohottavan +ratsuni ja sanoin Juholle: + +»Nyt he ovat varmasti ihan edessämme. On parasta, että me täältä +takaapäin hyökkäämme täyttä neliä ajaen heidän niskaansa. Ensin +laukaisemme muskettimme ja sitten käymme miekka kädessä heidän +kimppuunsa, ennenkuin he ennättävät ampuma-aseitaan käyttää.» + +Tarkastimme nopeasti, olivatko muskettimme reilassa, ja kopistimme +ruutia sankkipannuun. Kummallakin meillä oli musketti ja minulla sitä +paitsi pari pistoolia vyössäni. + +»Pidä nyt, Juho, kieli suorana suussasi!» sanoin minä ja painoin +kannukset hevoseni kylkeen. + +Sivuutettuamme tien mutkan tuli näkyviimme kuusi venäläistä rakuunaa, +jotka hiljalleen ajoivat eteenpäin, kolme kummallakin tien reunalla. +Keskellä olivat rattaat, joiden keulalla ajurina istui meikäläinen +talonpoika. + +»Pidä huoli sillä puolen olevista», kuiskasin Juholle, viitaten hänelle +tien oikealla syrjällä ratsastavia rakuunoita, »minä kyllä hoidan +tämänpuoliset.» + +Kulkueesta ei kukaan katsonut taakseen, ja rattaat kolisivat siksi +äänekkäästi, että nelistävien hevostemme synnyttämä töminä saattoi vasta +aivan lähellä tulla huomatuksi. Olimme noin kahdeksan sylen päässä +rakuunoista, kun ojensin muskettini jälkimmäisenä ratsastavaa kohti. +Juho seurasi esimerkkiäni ja peräkkäin pamahtivat laukauksemme. + +Molemmat jälinnä ratsastavat rakuunat kierähtivät maahan, ja toisten +hevoset kavahtivat laukaukset kuullessaan kahdelle jalalle. Pudotimme +muskettimme tiepuoleen, ettei niistä taistelussa olisi haittaa, ja +sivaltaen miekat esille karautimme eteenpäin. Taakseen vilkaistuaan +lähtivät jäljellä olevat rakuunat ajamaan täyttä karkua eteenpäin. +Kuormahevonen laukkasi häntä pystyssä heidän keskellään, niin että ajaja +sai töin tuskin keulalla pysyneeksi. Laukaisin molemmat pistoolini sitä +kohti sen pysähtymättä tai heikentämättä vauhtiaan. + +Juhon hevonen oli koko joukon vahvempi minun hevostani. Hän pääsi tuossa +huimassa kilpa-ajossa minusta hiukan edelle ja kannustaen ratsunsa +voimat äärimmilleen ajoi hän syrjittäin kuormahevosen päälle. +Viimeksimainittu suistui pitkin pituuttaan tielle, niin että toinen aisa +rusahti poikki. Juhon hevonen kaatui myöskin ja sivu karahuttaessani +näin Juhon itsensäkin kuppelehtivan samassa mylläkässä. + +»Hyvä on», ajattelin, »kyllä Juho pitää kuormasta huolen sillä aikaa, +kun minä toimitan niin, ettei rakuunoista ole meille enää vastusta.» + +Maantiestä erkani vasemmalle kapeahko ja vähän ajettu tie, joka varmaan +vei joihinkin metsätaloihin. Ensimmäinen vasenta tiensyrjää ajavista +rakuunoista käänsi kohdalle tultuaan yht'äkkiä hevosensa sinne. Toinen, +joka näytti olevan joukon päällikkö, huusi hänelle jotakin, jota minä +kuitenkaan en voinut ymmärtää, ja käänsi sitten hevosensa hänen +peräänsä. Toiset kaksi rakuunaa jatkoivat täyttä neliä maantietä +eteenpäin. + +Arvelematta seurasin edellisiä syrjätielle, sillä mieleeni välähti, että +he koettavat tämän kautta kiertää takaisin kuorman luo, sillä aikaa kuin +toiset kaksi ahdistaisivat minua tuonnempana maantiellä. Kun olin jo +niin lähellä upseeria, että miekkani kärki saattoi ulottua hänen +hevosensa lautasille, kääntyi hän äkkiä taakseen ja ojensi karpiininsa +hevoseni otsaa kohti. Pamaus vain, ja kunnon ratsuni suistui polvilleen. + +Paikalla kun laukaus oli pamahtanut, käänsi edellä ratsastava rakuuna +hevosensa vasemmalle, niin että se pystyyn kavahtaen pysähtyi kahden +oksistaan yhteen punoutuneen kuusen eteen. Upseeri pysäytti myös +hevosensa ja vetäen vyöstään toisen pistoolin sekä ojentaen sen rakuunan +rintaa kohti huusi vihasta kähisevällä äänellä: + +»Aja eteenpäin tai minä ammun!» + +Mutta mitään vastaamatta pudottausi rakuuna salamannopeasti hevosensa +toiselle puolelle. Samassa pamahti laukauskin ja rakuunan hevonen +hypähti syrjään, samalla kuin hänen isäntänsä kierähti kuusen juurelle. + +Olin sillävälin selviytynyt kaatuneen hevoseni satulasta ja ehättänyt +paikalle. Sen nähdessään tempasi upseeri miekkansa, mutta minun aseeni +oli kerkeämpi ja parin silmänräpäyksen kuluttua laukkasi hänen hevosensa +isännätönnä pitkin metsätietä. Käännyin tämän jälkeen nopeasti +katsomaan, kuinka kuusen juurelle sortuneen rakuunan laita oli. Mutta +hän kavahti samassa seisoalleen ja huudahti selvällä suomenkielellä: + +»Tapani, etkö sinä ole Tapani Löfving?» + +Jos pilvistä olisi pudonnut eteeni hampaisiin saakka asestettu +ratsumies, en varmaankaan olisi siitä yhtään enempää hämmästynyt kuin +tästä. Tuijotin sanatonna häneen ja hän olisi voinut miekallaan minut +huoleti lävistää, minun kykenemättä sormeanikaan puolustuksekseni +liikauttamaan. + +Rakuuna tuijotti minuun näköjään yhtä hämmästyksissään. Hänen ruskeissa +silmissään oli omituinen palo, huulet värähtelivät ja kasvoille, jotka +olivat parrattomat ja nuorekkaat, levisi heleä puna. Yht'äkkiä peitti +hän käsillä silmänsä ja purskahti itkuun, änkyttäen katkonaisesti: + +»Riikahan minä olen ... mutta kuinkapa sinä voisit minut tuntea ... +tällaisena.» + + * * * * * + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + +_Selviän vähitellen hämmästyksestäni ja meille tulee tulinen kiire +päästä saaliinemme viholliselta suojaan._ + + +Jos yleensä sopii puhua hämmästyksen huipusta, niin olin minä nyt +joutunut sille korkeudelle. Tavallinen älyni ja käsityskykyni tuntui +minut kerrassaan jättäneen ja tajuamatta, missä olin ja mitä oli +tapahtunut, seisoin alallani, tuijottaen itkevään rakuunaan. Kun +vihdoinkin alkoi päässäni tuntua joitakin elonmerkkejä, sain minä +huuliani hyvän aikaa liikutettuani sanotuksi: + +»Mutta, Jumalan nimessä, mitä tämä oikein merkitsee?» + +Rakuuna otti kädet kasvoiltaan ja katsoen minua suoraan silmiin kysyi: + +»Etkö minua todellakaan tunne, Tapani?» + +Uudelleen punastuen loi hän silmänsä alas. Kun hän seisoi siinä edessäni +ujona ja avutonna, kyynelten jäljet vielä poskilla, alkoi minulle piirre +piirteeltä selvitä Riikan kuva. Viheriä ja repaleinen rakuunanviitta +sekä kupeella riippuva pitkä miekka ikäänkuin haihtuivat silmissäni +näkymättömiin noiden rakkaiden piirteiden edestä. + +»Mutta ... kuinka tämä kaikki on mahdollista?» sammalsin minä +liikutettuna. + +»Kuulit kai Kiteellä, että isäni kuoli Käkisalmessa neljä vuotta +sitten», kertoi Riika. »Heti sen jälkeen lähdin enoni luo, joka asui +Näykin kylässä Viipurista etelään. Olin muutamia kuukausia ollut siellä +ja me olimme jo aikeissa venäläisten pelosta muuttaa Turun puolelle, kun +vihollinen äkkiarvaamatta ilmestyi Viipurin tienoille. Kyläämme tuli +muuan kasakkajoukko alkaen ryöstää ja hävittää mitä käsiinsä saivat. Kun +miehet yrittivät vastarintaa, saivat he joka ainoa surmansa, enoni +niiden joukossa. Meidät naiset ja lapset raahasivat he mukaansa. Lopulta +jouduimme Pietariin, jossa saimme olla toista vuotta vankeudessa ja +tehdä aamusta iltaan raskasta työtä. Sitten meidät kastettiin väkisin +venäjän uskoon ja minulle annettiin nimeksi Tatjana. Voimakkaimmat +meistä vietiin sen jälkeen ratsuväen kasarmiin ja rakuunan pukuun +puettuina pakotettiin meidät ottamaan osaa sotaharjoituksiin.[1] Kun +sitä oli kestänyt muutamia kuukausia, täytyi meidän muun sotaväen mukana +seurata Suomeen ja taistella omia maanmiehiämme vastaan. Mutta usko +minua, Tapani, yksikään suomalainen ei minun kauttani ole surmaansa +saanut. Meitä on alati pidetty ankarasti silmällä, ettemme olisi +päässeet karkuun, ja yksi onnettomuustovereistani, joka sitä Porvoon +luona yritti, ammuttiin kuoliaaksi. Siitä huolimatta olen lakkaamatta +hautonut karkaamista ja nyt, kun te niin odottamatta hyökkäsitte +kimppuumme, päätin minä panna sen toimeen ja käännyin siinä aikomuksessa +tälle syrjätielle.» + +»Mitä kaikkea sinun onkaan täytynyt kärsiä!» puhkesin minä liikutettuna +sanomaan likistäen hänen molempia käsiään. + +»Tuota tuossa on minun kiittäminen siitä, ettei minulle sentään pahinta +ole tapahtunut, kuten monelle onnettomuustoverilleni», sanoi Riika +viitaten tien kupeessa makaavaan upseeriin. + +»Kuinka niin?» kysyin minä kummastuneena, »olihan hän äsken vähällä +ampua sinut kuoliaaksi.» + +»Hän on siitä pitäen, kun minä tulin rakuunain joukkoon, kiusannut minua +rakkauden tunnustuksillaan. Mutta siitä on ollut se hyvä, että hän on +mustasukkaisen valppaasti vartioinut minua ja torjunut ankarasti toisten +sotilasten lähentelyt. Ja muutenkin on hän minua kaikella tavoin +koettanut suojata.» + +Tunsin kiitollisuuden sekaista myötätuntoa nuorta vihollisupseeria +kohtaan, jolle minun miekkani oli hankkinut nimettömän haudan täällä +vieraan maan salolla. + +Mutta samassa pamahti maantiellä kaksi laukausta muistuttaen meille +vaarallista asemaamme vihollisleirin läheisyydessä. Lähdimme varovasti +puiden välitse hiiviskelemään sinnepäin, samalla kun minä kiireesti +latasin pistoolini. + +Tien lähelle tultuamme näimme ainoastaan Juhon, joka kaatuneen hevosensa +äärellä nelinkontin riuhtoi jotakin. Juoksin hänen luokseen ja näin +vasta nyt, että hänen allaan makasi vahvaruumiinen venäläinen rakuuna, +joka vääntelehti ja reutoi päästäkseen tukalasta tilastaan. Juho piteli +häntä kiinni, mukiloi välistä nyrkillään ja hoki: + +»Ähää, junkkari, vai et aio pysyä siinä! Kyllä, kyllä, kyllä minä opetan +sinut alallasi olemaan.» + +Heidän temmellyksensä ja Juhon aina hätäilemätön käytös näyttivät +melkein hullunkuriselta, mutta aika alkoi olla jo liian täpärällä, jotta +minä olisin voinut jäädä joutilaaksi syrjästä katsojaksi. Autoin siis +Juhoa sitomaan vangin kädet. Tämän jälkeen kertoi Juho kuorman luota +selvittyään ladanneensa kiireesti muskettinsa ja lähteneensä katsomaan, +kuinka minun asiani olivat. Hän ei ollut nähnyt eikä kuullut minusta +jälkeäkään ja niin oli hän juossut tietä eteenpäin. Mutta silloin oli +häntä vastaan ratsastanut »tuo rakuunanheittiö». Se oli toinen niistä +edelleen ratsastaneista ja hän oli arvatenkin palannut päällikkönsä +kohtaloa urkkimaan. Nähdessään Juhon yksinään maantiellä oli hän ajanut +päin, mutta silloin oli Juho ampunut hevosen hänen altaan. Rakuuna oli +laukaissut pistoolinsa Juhoa kohti ja sitten he olivat käyneet +käsirysyyn, jonka loppusuoritukseen minä ehdin Riikan kanssa. + +Lopetettuaan selontekonsa katsoi Juho pitkään Riikaa, joka seisoi +maantien syrjällä, ja sanoi: + +»Totta kai se tuokin sidotaan?» + +Riika naurahti ja vastasi: + +»Ei tarvitse, seuraan teitä vapaaehtoisesti.» + +Suu auki tuijotti Juho häneen kuin kummitukseen, ja jos hänellä olisi +ollut mälli suussa, hän olisi sen varmaankin pudottanut. Mutta +arvatenkin oli hän rakkaan purunsa kadottanut jo taistelun tuoksinassa. + +Tein nyt Juholle muutamalla sanalla selväksi Riikan kohtalon, minkä +johdosta hän virkkoi: + +»No jopa nyt jotakin!» katsellen samalla säälivästi Riikaa. + +Mutta meidän oli jo aika rientää, sillä pakoaan jatkanut rakuuna oli +varmaankin ehtinyt jo venäläisten leiriin, josta epäilemättä heti +lähetettäisiin vereksiä rakuunoita tai kasakoita paikalle. Palasimme +siis miehissä kuorman luo, Juhon kiskoessa vankia perässään. Talonpoika +oli heti ensi rymäkästä selvittyään pötkinyt metsään ja jäänyt sille +tielleen. Rattaat olivat vioittuneet ja hevonen loukkaantunut siksi +pahoin, ettei sitä voinut enää käyttää. + +Tutkin kiireesti kuorman sisällön ja löytyi sieltä useita suuria +nahkapusseja, joissa kaikissa oli rahoja, sekä melkoinen kasa +paljaaltaan olevia kupariplootuja. Mutta kuinka oli meidän kuljetettava +ne pois? Riikan hevonen oli seuraillut yhdessä upseerin hevosen kanssa +isäntäänsä ja Juhon hevonen oli eheänä, järsien kulottunutta ruohoa +maantien syrjältä. Kullakin meillä oli siis ratsut, vankia +lukuunottamatta. Ensimmäisinä surmansa saaneiden rakuunain hevoset +olivat laukanneet tiehensä. + +Sidoimme nyt kiireesti rahapussit parittain yhteen ja sijotimme ne +parhaamme mukaan kaikkien kolmen hevosen selkään. Mitä emme voineet +mukaamme ottaa, kannoimme kiireesti metsään. + +»Kuinkas me vankia kuljetamme?» kysyin minä auttaessani Riikaa satulaan. + +»Joutaapa jaloitella», sanoi Juho, »sainpa tuota minäkin siellä +Janakkalassa kinttusuoniani jännittää.» + +Hän sitoi vangin hevosen perään, työnsi vereksen lehtikäärön poskeensa +ja kömpi satulaan niin rauhallisesti kuin olisi ollut kysymys +rippikirkkoon lähdöstä. En huolinut estää Juhoa hänen puuhissaan, sillä +muuta keinoa ei meillä ollut vangin kuljettamiseksi, jotapaitsi +itsellänikin oli, totta puhuakseni, vielä hyvässä muistissa +kilpajuoksuni Kiteellä. Mutta ennenkuin nousin satulaan, käskin toisia +olemaan hiljaa alallaan, laskeuduin itse pitkälleni maantielle ja panin +korvani maata vasten. Kuului kaukaista jyminää aivankuin maan alla olisi +ollut joitakin voimia työssä. + +»Nyt kiireesti taipaleelle, sillä vihollinen lähenee täyttä neliä», +sanoin minä ylös hypähtäen. + +Sen jälkeen lopetin pistoolin laukauksella loukkaantuneen hevosen, +hyppäsin satulaani ja niin lähdimme täyttä karkua eteenpäin. Tultuamme +Hattulan talojen kohdalle kertoi Juho niillä tienoin lähtevän +eteläiselle suunnalle jonkinlaisen kylätien, jota myöten takamaiden +kautta pääsisi Euran kappeliin. Päätin kääntyä sinne, koska oli +pelättävissä, että vihollinen piankin tavoittaisi meidät valtatiellä. + +Löysimmekin mainitun tien ja hävisimme pian metsien suojaan. Ratsastin +Riikan kanssa rinnatusten edellä ja Juho seurasi vankineen perässä. +Ojensin tällöin Riikalle hänen sormuksensa, jonka olin löytänyt kasakan +ryöstösaaliin joukosta ja jota siitä lähtien olin kantanut vasemman +käteni pikkusormessa. Riika hämmästyi tästä aluksi aivan sanattomaksi ja +kun olin kertonut, kuinka sormus oli huostaani joutunut tuoden minulle +mykät terveisensä omistajattareltaan, ilmoitti Riika yhden kasakoista +ryöstäneen sen häneltä silloin, kun hän vangiksi joutui. Sen jälkeen +jutteli Riika hänellä aamulla olleen epämääräisen aavistuksen siitä, +että hän tämän päivän kuluessa saisi nähdä minut. Hän oli yöllä nähnyt +unissaan, että minä olin tullut hänen makuutilansa äärelle, kumartunut +hänen puoleensa ja sormeani kohottaen ruvennut kuiskaamaan hänelle +jotakin. Hän oli samalla herännyt ehtimättä saada selvää sanoistani, +mutta uni oli ollut niin elävää, että hän oli hyvän aikaa vielä +valveillakin ollut näkevinään minut edessään. + +Kun me sitten päivällä hyökkäsimme heidän kimppuunsa, oli uni paikalla +muistunut hänen mieleensä. Taakseen vilkaistessaan hän ei tosin ollut +heti ruudinsavun läpi voinut minua tuntea, mutta joku kummallinen vaisto +tai aavistus oli kehoittanut häntä nyt jos koskaan yrittämään vapautua +luonnottomasta asemastaan. Niin oli hän sitten yht'äkkiä kääntynyt +metsätielle, mutta huutaa ei hän meille toisten rakuunain takia ollut +uskaltanut. + +»Oli sentään Jumalan onni, ettei yksikään kuulistamme sattunut sinuun», +sanoin kauhistuneena ajatellen sitä mahdollisuutta, että Riika olisi +minun kädestäni saanut surmansa. + +»Silloin olisin jäänyt tässä vihollispuvussani sinne metsään makaamaan, +etkä sinä olisi koskaan saanut tietää minun kohtalostani», sanoi Riika +surumielisesti hymyillen. + +Ilta oli sillä välin alkanut hämärtyä meidän ajaessamme hiljaista +juoksua äänettömän metsän halki. Kun Juho oli jäänyt näkyvistämme, +pysähdyimme me eräälle kankaan nyppylälle häntä odottamaan. Jonkin +hetken kuluttua ilmestyikin hän näkyviimme, mutta yksinään. + +»No mihinkäs sinä olet vankisi pannut?» kysyin minä, kun hän oli +luoksemme ehtinyt. + +»Mitäpäs, haittanahan se olisi näillä metsäpoluilla ollut», vastasi Juho +vältellen. + +»Niinpä niin, mutta mitä sinä hänelle teit?» tivasin minä katsoen häneen +tuimasti. + +»Tuota, sattuuhan sitä sodassa jos jotakin», mutisi Juho vastaukseksi +pyöritellen mälliään ja syljeksien hieman rauhattomasti. + +Aika ei sallinut ruveta häntä sen ankarammin tilille vaatimaan, jos +siitä muuten olisi mitään hyötyä ollutkaan, ja niin lähdimme +ratsastamaan edelleen. Taivas oli jo kauttaaltaan tähdissä, kun +saavuimme erääseen pieneen metsätaloon Niinijoen latvoilla. Siinä +päätimme viettää yösydämen ja lepuuttaa lopen väsyneitä hevosiamme, +joille talosta saimme ostetuksi kunnolliset kaura-annokset. Minä ja Juho +vartioimme vuorotellen taloa Riikan nukkuessa lämpimässä saunassa. + +Heti aamun sarastaessa läksimme liikkeelle ja saavuimme ennen puolta +päivää Euran lähistölle. Jätin Juhon ja Riikan hevosten kanssa metsään +ja lähdin yksin, aseet vaatteiden alle piilotettuna, kylään +tiedustelemaan. En ollut kauan kulkenutkaan, kun kylän laiteella +tiheässä viidakossa tapasin naisia ja lapsia suuren pelon vallassa. +Heiltä sain kuulla, että kylään oli aamulla Marttilasta päin tullen +ilmestynyt joukko venäläisiä, jotka olivat sangen kiukkuisesti +tiedustelleet rahakuorman ryöstäjiä ja harjoittaneet taloissa +kaikenlaista vallattomuutta. + +Vietimme sitten sen päivän metsässä piileksien ja kärsien nälkää, sillä +leipä oli rensseleistämme jo loppunut, emmekä yöpaikasta olleet +varhaisen lähtömme takia tulleet lisää hankkineeksi. Vasta pimeän tullen +lähdimme liikkeelle ja menimme kylän yläpuolelta, muutaman kosken +kohdalta Paimionjoen poikki kulkien jalkaisin ja hevosiamme taluttaen +kaikenlaisia metsäpolkuja myöten Paimiota kohti, jonne saavuimme +seuraavana aamuna. + +Täällä ei ollut yhtään vihollista, mutta sen sijaan oli kirkolla joukko +talonpoikia, jotka olivat hyvin kiihdyksissään niistä väkivallan töistä, +joita venäläiset olivat kaikkialla harjoittaneet kostoksi +partioretkeläisille. He uhkasivat vangita meidät ja jättää venäläisten +haltuun, jottei syyttömän rahvaan tarvitsisi muka syyllisten takia +kärsiä. Tästä sain heidät kuitenkin lujalla käytökselläni luopumaan, +jopa he häpesivätkin uhkauksiaan, kun olin puhunut heille muutamia kovia +sanoja. + +Saatuamme muutamasta talosta melkein puolipakolla ostetuksi hiukan +ruokaa, jatkoimme oitis matkaamme ja saavuimme iltapäivällä Sauvoon, +jossa päätimme minun puustellissani levätä päivän tai pari. + + * * * * * + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + +_Ajamme yksiöistä jäätä Korpooseen ja retkeilemme sitten ympäri Ahvenan +saaristoa._ + + +Puustellini maat olivat vuokralla ja huoneista piti huolta muuan vanha +vaimo, joka jo edeltäjäni aikana oli asunut talossa. Hän hankki kylältä +naisen vaatteet Riikalle, joka halusi mitä pikimmin päästä venäläisen +rakuunan puvusta. Ja täytyypä tunnustaa, ettei muutos minustakaan +tuntunut vastenmieliseltä, kun Riika naisen asussa ilmestyi keskellemme. + +Oleskelumme Hallelassa oli vaaranalaista, sillä jo seuraavana päivänä +saimme kuulla erään vihollisjoukon olevan matkalla Sauvoonkin. Lähdimme +siis heti liikkeelle ja ratsastimme Karunaan, jossa vietimme yön eräässä +Krokelankylän talossa. Mutta kuten seuraavana päivänä saimme kuulla, oli +venäläisten ylipäällikkö lähettänyt ympäri lääniä ja muun muassa +tännekin kiertokapulan, jossa kansalle julistettiin, että kaikilta, +jotka vain suojelevat ja ruokavaroilla auttavat suomalaisia sotilaita ja +partiomiehiä, poltetaan armotta talot sekä viedään vaimot ja lapset +Siperiaan. Täällä saimme myöskin kuulla, että vihollinen oli uudelleen +asettunut Turkuun, jossa kerrottiin majailevan joukon kolmattakymmentä +tuhatta venäläistä. + +Kun kylän asukkaat näyttivät meidän vuoksemme olevan hyvin levottomia, +päätimme pitempään viipymättä jättää tämänkin paikan. Paimionselkä oli +vasta edellisenä yönä jäätynyt ja kaikki pitivät vaarallisena kulkea +siitä yli, varsinkin hevosilla. Kun matkamme määränä oli Ahvenanmaa, +jonne maaherra Stjernstedtkin oli paennut ja kun sillä taipalella emme +hevosia voineet kuljettaa, luovutimme me niistä kaksi talonisännälle. +Mutta kolmannella oli meidän yritettävä kuljettaa rahoja tuonnemmaksi +saaristoon. Talosta saimme hevosten hinnaksi reen, johon sälytimme +rahakääröt. Ja niin lähdimme sitten illan tullen uhkarohkealle retkelle +parin virstan levyisen selän yli Paraisiin. + +Kaikki kolme kuljimme jalkaisin edellä, noin parin sylen päässä +toisistamme kantaen olallamme pitkiä seipäitä. Juho talutti hevosta, +kulkien niin kaukana edellä kuin ohjakset suinkin yltivät. Jää allamme +notkui, ritisi ja paukkui meidän juostessamme vastaista rantaa kohti. +Keskellä selkää osoittautui jää vieläkin ohuemmaksi ja yht'äkkiä kuului +takanamme tavallista kovempi rasahdus. Hevosen alla oli jää pettänyt ja +se oli rekineen vaipunut veteen. Meidän seipäillä auttaessamme koetti se +pyrkiä uudelleen jäälle, mutta se lohkesi aina sen alla. Kun itsekin +olimme joka hetki vaarassa, täytyi meidän luopua nääntyneestä hevosesta, +joka kallisarvoisine kuormineen pian vaipui syvyyteen. + +Jatkoimme taas juoksuamme ja pääsimme kovan jännityksen jälkeen +kunnialla rantaan. Paraisista jatkoimme yhtä mittaa matkaamme Korpoon +Kalaisiin, jossa yövyimme luotsitaloon. Täältä lupasi eräs luotsilaivuri +viedä meidät veneellä Ahvenanmaalle. Pidin häntä sen vuoksi koko yön +ajan hyvänä tarjoillen hänelle mitä hyvää suinkin oli saatavana. Mutta +aamulla, kun olisi tullut lähteä matkalle, olikin hän kadonnut +jäljettömiin. Sellainen heittiömäinen epäluotettavuus sai minut vihan +vimmoihin, ja temmaten molemmat pistoolini menin minä toisten +luotsimiesten luo ja ärjäisin: + +»Sillä tavallako te kohtelette kuninkaallisen majesteetin palvelijoita, +jotka panevat henkensä alttiiksi isänmaansa puolesta? Jollette paikalla +laittaudu kuljettamaan meitä eteenpäin, niin saatte tekemistä kanssani!» + +Luotsit säikähtyivät pahanpäiväisesti ja kaksi miestä lähti kohta +viemään meitä eteenpäin saaristoon. Meidän oli lykättävä venettä +edellämme, kunnes pääsimme avoveteen. + +Tultuamme Korpoon virralle huomasin siellä kiinni jäätyneen aluksen. +Tiedustellessani, kenen se oli, ilmoittivat luotsit sen kuuluvan +maaherra Stjernstedtille ja olevan lastattuna viljalla sekä muilla +ruokatavaroilla. Hetkisen tuumittuani päätin kuljetuttaa sen, maksoi +mitä maksoi, avovedelle, joka alkoi noin virstan päässä, sekä purjehtia +sillä Ahvenaan. Sillä täällähän se saattoi milloin hyvänsä joutua +vihollisen saaliiksi. + +Komensin siis toisen luotseista hakemaan kylästä lisää miehiä sekä +tarpeellisia työkaluja. Tunnin verran odoteltuamme saapuikin kolme +miestä varustettuina kirveillä ja tuurilla. Irroitimme nyt jaalan jäistä +ja toisten murtaessa sille uraa kiskoivat toiset sitä köydestä +eteenpäin. Viisi tuntia hiki hatussa työskenneltyämme pääsimme vihdoin +avoveteen. Komensin nyt miehet hankkimaan alukselle tarpeellisen +taklauksen, ja kun kaikki oli kunnossa, lähdimme purjehtimaan ja +annoimme tuulen määrätä suuntamme Köökariin, jonne saavuimme seuraavana +päivänä. + +Jätin aluksen tänne talvehtimaan muutamaan turvalliseen poukamaan ja +itse jatkoimme kalastajaveneellä matkaa Föglööhön, jossa kuulin kapteeni +Möllerin miehineen majailevan Stentorpan kartanossa. Siellä tapasin +ihmeekseni vänrikki Sahlmaninkin, joka oli, samoinkuin minäkin Ahokkaan +kanssa, kulkenut monia seikkailuja kokien Turkuun ja sieltä tänne +Ahvenanmaalle, missä hän nyt oli Möllerin joukkokunnassa. + +Viimemainittu mukanamme purjehdimme Föglööstä Ahvenan manterelle +Saltviikin pitäjään, jossa maaherra Stjernstedt majaili Hagan +kartanossa. Annoin täällä maaherralle tarkan raportin kaikista +viimeaikaisista toimistani ja retkistäni sekä mitä olin saanut tietooni +vihollisen hankkeista. Sen päästin Korpoosta ottamani miehistön +kotimatkalle ja pyysin itselleni parin viikon virkalomaa voidakseni +saattaa Riikan Tukholmaan. Maaherra myönsikin virkaloman ja kolmisin +lähdimme Ekkerööhön pyrkiäksemme sieltä meren yli. Riika olisi muuten +kaikin mokomin tahtonut jäädä tänne jakaakseen minun kanssani kaikki +seikkailut ja vaarat, mutta siihen en voinut mitenkään suostua. + +Ekkeröössä tapasimme eversti Jakob Grundellin, joka palasi Tukholmasta. +Hän tiedusteli minulta Suomen kuulumisia ja vaati minua sitten kanssansa +takaisin maaherran luokse. Kun ylipääsykin näytti toistaiseksi +vaikealta, päätin seurata häntä takaisin itään päin. Otettuani hellät +jäähyväiset Riikalta, jonka jätin erääseen taloon siksi, kun jälleen +saisin tilaisuuden tänne palata ja saattaa hänet Tukholmaan, lähdin +herra everstin ja Juhon kanssa matkalle. + +Hagaan tultuamme oli maaherra lähdössä Kumlingeen. Liityimme samaan +matkaan ja tulimme seuraavana päivänä mainitulle saarelle. Täältä +komennettiin minut Turun saaristoon tiedusteluretkelle, mutta kelirikon +takia täytyi minun lähes kuukauden päivät makailla joutilaana Kumlingen +nimismiehen talossa. + +Vasta tammikuun 12:ntena päivänä pääsin lähtemään liikkeelle ja kuljin +Juhon sekä majoitusmestari Kustaa Gisselkorssin kanssa Houtskariin. Oli +sunnuntaipäivä ja jumalanpalveluksen aika, kun tulimme Houtskarin +kirkolle, jonka vuoksi menimme kuulemaan pastori Muntinin saarnaa. +Kirkosta tultuamme ympäröi meidät joukko Hönsnäsin kylän talonpoikia, +jotka alkoivat meitä haukkua ja panetella ärsyttäen lopuksi muutkin +seurakuntalaiset meidän kimppuumme. Kun sanat eivät heitä vastaan +auttaneet, sieppasin minä kiukuissani yhden mukanamme olevista +kranaateista ja iskin sen kirkkomäkeen. Se räjähti ja suinpäin pakenivat +talonpojat yksi sinne, toinen tänne. Mutta me lähdimme rauhassa +tiehemme. Vierailtuamme papin luona ajoimme illalla hänen hevosellaan +Saverkeitin saarelle, missä menimme erääseen taloon pyytämään yösijaa. +Isäntä vastasi röyhkeästi, ettei hän uskalla kaikenlaisia maankiertäjiä +taloonsa ottaa. Ajoin silloin isännän ja kaiken hänen väkensä paljain +jaloin ulos pihalle. Yöksi emme taloon kuitenkaan jääneet, vaan ajelimme +sinä yönä läpi puolen pitäjää ja palasimme sitten pappilaan. + +Seuraavana päivänä sain kuulla, että pitäjäläiset olivat koonneet +paloveroksi venäläisille 363 kupariplootua, joita säilytettiin kirkossa, +kunnes he veisivät ne Turkuun. Lähetin nyt kiertokapuloita liikkeelle ja +kutsuin pitäjäläiset koolle. Kun heitä seuraavana päivänä saapui +miehissä kirkolle, pidin heille puheen ja osoitin, mikä kavala sotajuoni +tuossa vihollisen paloverojutussa piili. Sillä maksettuaan venäläisille +veroa joutuisivat he tavallaan alamaisen suhteeseen, jolloin vihollinen +kyllä osaisi heidän niskoilleen sälyttää toisen toistaan raskaamman +rasituksen. Puhuessani käytin vertauksena viiniä, joka kyllä aluksi on +makeata ja suloista, mutta huomaamatta viekin nauttijaltaan järjen +päästä ja jalat alta. Muistutin heille myöskin sitä uskollisuudenvalaa, +jonka he olivat kuninkaalleen vannoneet ja mihinkä se heitä velvoitti. + +Tämän jälkeen tein heille seuraavan ehdotuksen. Kirjoittaisin heidän +puolestaan Turkuun ruhtinas Galitzinille ja pyytäisin häntä lähettämään +pienen saattojoukon hakemaan rahoja, koska he (seurakuntalaiset) eivät +suomalaisten sissien takia muka itse uskaltaisi niitä tuoda. Lupasin +lyödä saattojoukon ja ottaa rahat sekä antaa niistä puolet takaisin +pitäjäläisille itselleen ja toisen puolen pitää itse tovereineni. +Talonpojat suostuivatkin tähän ehdotukseen. + +Mutta jo seuraavana päivänä, juuri kun minun piti laittaa matkaan +Galitzinille menevä kirje, kokoontuivat talonpojat jälleen kirkolle, +ottivat rahansa kirkosta ja käskivät meidän paikalla korjata luumme +pitäjästä tai muuten kutsuisivat he venäläiset meidän niskaamme. +Suurinta suuta piti eräs Jakob Erson Houtskarin Koivusaaresta +rehennellen muun muassa näin: + +»Yksistään meidänkin kyläläisissä on miehiä lyömään käpälämäkeen vaikka +viisikymmentä suomalaista sotamiestä, ja sinä tulet tänne muutaman +miehesi kanssa meitä komentelemaan!» + +Heti, kun hän oli päästänyt suustaan nämä sanat, viritin minä muskettini +hanan ja karjaisin hänelle: + +»Paikalla polvillesi ja lue isämeitä, sillä sinä olet kuoleman oma!» + +Jollei hän vitkastelematta olisi tehnyt niinkuin käskin, olisin varmasti +ampunut. Mutta nyt annoin minä sen sijaan hänelle musketin perällä +muutamia iskuja. Sen jälkeen otin heidän rahansa ja vein ne takaisin +kirkkoon. Pelästyksissään lupasivat silloin pitäjäläiset olla minulle +uskollisia. Sitä vastoin pyysivät he, etten heidän pitäjässään kävisi +venäläisten kimppuun luvaten puolestaan toimittaa minulle heti tiedon, +milloin venäläisiä minun täällä ollessani ilmestyisi paikkakunnalle, +että minä ajoissa tietäisin laittautua tieheni. + +Tämä sopimuksemme ei kuitenkaan kestänyt kuin pari päivää. Sillä kun +Nauvossa käytyäni olin paluumatkalla ja tulin Houtskarin pitäjän +Kivimaan saarelle, kuulin muuatta taloa lähestyessämme kyytipojalta, +että taloon oli kokoontunut kokonainen joukkue miehiä, jotka aikoivat +ottaa minut kiinni ja jättää venäläisten käsiin. Pysäytin hevosen tielle +lähelle taloa, ja kun pihalla näin muutamia miehiä, huusin heille, että +tässä minä olen, pankaa nyt päätöksenne toimeen. Silloin lähti joka +sorkka yksitellen tai pienissä ryhmissä tiehensä. Mutta minä menin +sisälle ja pidin isännälle ankaran rippisaarnan käskien hänen ilmoittaa +pitäjäläisilleen, että jos he laittavat esteitä tai koettavat +vahingoittaa meitä, joiden tulee välittää tietoja Ahvenanmaalle ja +Tukholmaan, niin olen mies hävittämään heidän kotinsa ja kontunsa maan +tasalle. + +Tämän jälkeen ei kukaan uskaltanut asettua enää minua vastaan. Oleskelin +sitten edelleenkin koko talvisydämen täällä Turun saaristossa, kävin eri +suunnilla tiedusteluretkillä, uskaltautuen joskus manterellekin aivan +Turun lähistöön, ja lähettäen ahkeraan raportteja Ahvenanmaalle. +Kyyti- ja ruokarahoiksemme saimme Ahokkaan kanssa tältä talvikaudelta +ainoastaan 30 karoliinia kuparissa. + + * * * * * + + + + +KYMMENES LUKU. + +_Jatkuvia risteilyjä ja seikkailuja saaristossa._ + + +Maaliskuun alkupäivinä päätin Ahokkaan kanssa eräänä sunnuntaiaamuna +käyttää mainiota keliä hyväksemme ja pistäytyä Iniön saareen +nähdäksemme, oliko sillä suunnalla vihollisia. Parissa tunnissa ajoimme +tuon kolmattapenikulmaisen taipaleen Houtskarista Iniöön ja olimme +perillä kirkonkylässä juuri kun kansaa alkoi kokoontua Herran +huoneeseen. Pysähdyimme kirkon luo ja rupesimme puhuttelemaan muutamia +miehiä, jotka hyvin ynseästi ja karsastellen antautuivat kanssamme +jutteluun. Mutta silloin ajaa karautti kirkkomäelle muuan mies +Kolkalankylästä, joka on samannimisellä saarella vastapäätä kirkkoa, +noin kolmen tai neljän virstan päässä siitä. Hän kertoi kylään eilen +illalla Taivassalosta päin tulleen erään venäläisen vänrikin +kahdentoista sotamiehen kanssa, jotka olivat ryöstelleet taloissa ja +harjoittaneet kaikenlaista väkivaltaa. + +»Lähdemme paikalla sinne», sanoin minä Juholle, »ja teemme selvän +rosvoista. Vai onko sinussa, Juho, miestä yrittämään peliä kaksi +kolmeatoista vastaan?» + +»Tuota, sopiihan sitä ainakin yrittää», vastasi Juho ja ryhtyi +hevostamme irroittamaan. + +Mutta silloin huusi joku väkijoukosta: + +»Tuolla ne tulevat!» ja viittasi Kolkansaarta kohti. + +Siellä näkyi todellakin kahden karin välissä kahdeksan hevosta liikkuvan +kirkolle päin. Kussakin reessä istui mies tai pari ja auringonvalossa +välähtelevistä aseista päättäen olivat he juuri Kolkalla mellastaneita +venäläisiä. + +»He näkyvätkin olevan siksi kohteliaita, että tulevat itse meidän +luoksemme», sanoin minä Juholle; »sitä parempi, että saamme täällä +noiden ynseiden saarelaisten nähden suorittaa tilimme heidän kanssaan.» + +Kirkon alapuolella rannassa oli aittoja ja venevajoja, joiden välitse +Kolkasta tuleva talvitie nousi kirkkomäelle. Laskeuduimme Juhon kanssa +sinne ja asetuimme väijyksiin erään aitan suojaan. Määräsin Juhon +ottamaan kirveen käteensä ja heti, kun ensimmäinen hevonen tulisi +näkyviin, lyömään siltä luokan poikki. Kuorma jäisi siten paikalleen ja +tukkisi tien, jolloin me kursailematta kävisimme vihollisten kimppuun +solassa. + +Jäältä kuului jo reenratinaa ja sotamiesten pulitusta. Kansanjoukko oli +levottomana ryhmittynyt ylös kirkon juurelle. Ensimmäinen kuorma tuli +esiin solasta ja paikalla hyökkäsi Juho hevosen luo ja rusahutti +voimakkaalla lyönnillä luokan poikki, niin että aisat solahtivat maahan. +Melkein samaan aikaan teki minun miekkani lopun vänrikistä ja yhdestä +sotilaasta, jotka istuivat ensimmäisen kuorman päällä. Tuskin kerkesivät +jäljessä tulevat vielä käsittää, mitä oli tekeillä, ennenkuin minä +siirsin miekkani vasempaan käteen ja tempasin oikealla vuorotellen +kummatkin pistoolini ja ammuin seuraavalla kuormalla olevat sotilaat. +Jälkimmäisten kesken syntyi ankara hämminki, he luulivat varmaan +suuremmankin voiman hyökänneen kimppuunsa ja peräyttivät kiireesti kolme +viimeistä kuormaa jäälle sekä lähtivät suin päin pakoon. + +Tyhjensimme nyt kumoon töyttäämällä nopeasti yhden kuormista, peräytimme +hevosen jäälle ja rekeen hypäten lähdimme täyttä karkua ajamaan heitä +takaa. Meillä olivat muskettimme vielä ladattuina ja päästyämme +lähemmäksi laukaisimme ne jälkimmäisellä kuormalla kyyröttäviä +venäläisiä kohti. Ainakin yksi heistä kierähti sätkytellen tien viereen. +Sillä aikaa kun uudelleen latasimme musketteja, syytivät venäläiset +kiireellä kuormainsa sisällön jäälle, jonka jälkeen he kykenivät +kaksinkertaisella vauhdilla pakoaan jatkamaan. Kun he lisäksi olivat nyt +jo sen verran typerryksestään tointuneet, että alkoivat ammuskella meitä +kohti, näimme parhaaksi keskeyttää takaa-ajomme ja ryhtyä saalista +korjaamaan. + +Saimme kaikkiaan viisi hevosta rekineen sekä kahdeksan kuormallista +tavaraa, jotka oli ryöstetty ympäri kyliä ja jotka jaoimme takaisin +omistajilleen. Mutta hevoset pidimme itse. Saarelaisissa syntyi tämän +jälkeen meitä kohtaan siksi suuri pelko ja kunnioitus, etteivät he +yhdessäkään kylässä osoittaneet ynseyttä meitä kohtaan. + +Jo seuraavana päivänä palasimme Iniöstä Houtskariin, jossa lahjoitin +kaksi anastamistamme hevosista pastori Muntinille, niin että hän niiden +avulla pääsi perheineen pakenemaan Ahvenanmaalle. Oleskelu Houtskarissa +kävikin päivä päivältä vaarallisemmaksi, sillä yhä enemmän vihollisia +alkoi ilmestyä saarille. Sen vuoksi päätin minäkin vetäytyä toistaiseksi +Kumlingeen. + +Kun eräänä kuutamoisena iltana Juhon kanssa ajelimme Kihdin yli +mainittua saarta kohti ja minä reen perässä loikoillen hyräilin muuatta +virrenvärssyä sekä kaihomielin muistelin Riikaa, kiintyi katseeni +korkeimmalla taivaanlaella näkyvään, harvinaisen kirkkaaseen +tähtisikermään, joka muodosti selvästi kaksinkertaisen C:n. Päätin +mielessäni sen olevan ennustuksen siitä, että minä saisin kerran vielä +armon suullisesti puhella hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa kanssa, +joka vielä tätä nykyä oleskeli Benderissä Turkinmaalla[2]. Tämä +toteutuikin sitten kolmen vuoden päästä, jolloin minulla oli onni +keskustella Hänen Majesteettinsa kanssa Lundissa. + +Pitkiä lepoja en ole koskaan elämässäni saanut nauttia, enkä oikeastaan +ole kauan viihtynytkään yhdessä kohti, varsinkaan toimettomana pysyen. +Kumlingessa olin ollut ainoastaan pari päivää, kun eversti Böckler, joka +nyt oli lähimpänä esimiehenäni, komensi minut tiedusteluretkelle +Brändöön ja Åfvan saarille, jotka ovat noin puolitaipalessa Kumlingen ja +Kustavin eli Kivimaan välillä. Lähdin tällä kertaa yksinäni matkaan ja +lähetin Ahokkaan Ekkerööhön viemään Riikalle kirjettä sekä vähän rahoja, +jotta hän voisi taloon maksaa ylöspitonsa. + +Brändöössä ja Åfvassa ei ollut vielä sinne tullessani vihollisia, mutta +joka hetki saarelaiset heitä odottivat Houtskarista tai Iniöstä käsin. +Åfvalaiset olivat kylänsä lähellä olevalle korkealle kalliolle +rakentaneet suuren rovion, jonka luona oli yötä päivää vartija. Heti kun +vihollinen tulisi näkyviin, oli rovio sytytettävä palamaan, että kaikki +saaren asukkaat tietäisivät pitää varansa. Olin vasta muutaman tunnin +oleskellut mainitulla saarella ja ryhdyin erään talon pirtin pöydällä +laatimaan kirjettä eversti Böcklerille täkäläisistä kuulumisista, kun +talon palvelustyttö hyökkäsi sisälle ja huusi: »Viholliset!» + +Silmäsin ikkunasta ulos ja näin noin pyssyn kantaman päässä parisataisen +joukon kasakoita ja rakuunoita lähenevän kylää. Ehtimättä korjata edes +mustepulloani ja päällystakkiani syöksyin ulos ja juoksin talojen +suojassa ylös vartijavuorelle. Kaksi vartijana olevaa saarelaista istui +täällä kaikessa rauhassa päivälekolla viimeistellen tekemiään lusikoita, +kauhoja ja ämpäreitä. Iskin viivyttelemättä tulta ja sytytin rovion +palamaan. + +Mutta viholliset olivat kohta huomanneet savun ja arvanneet, mitä sillä +tarkoitettiin. Kun olin tervakset saanut kunnollisesti syttymään ja +nousin seisoalleni, näin joukon kasakoita kapuavan kiireesti ylös +kalliolle. Ensimmäisen heistä, joka juuri hyppäsi kalliolle, lävistin +miekallani ja syöksyin sen jälkeen toista rinnettä alas jäälle, jonne +päästyäni lähdin kuulain korvieni ympärillä vinkuessa juoksemaan minkä +jaloistani pääsin. Taakse vilkaistessani näin kasakkain repivän puita +alas roviosta ja sammuttavan, mitä minä olin saanut syttymään. + +Juoksin sitten yhtä menoa noin kolmisen penikulmaa ja pääsin +onnellisesti Enklingen saarelle. Siellä oleilin pari päivää ja päätin +uudelleen lähteä kurkistamaan, kuinka asiat olivat Brändöön puolella +kehittyneet. Mutta noin puolitaipalessa näin erään karin takaa +neljättäsadan miehen suuruisen venäläisjoukon marssivan vastaani +arvatenkin matkalla Ahvenanmaalle. Tein siis oitis kokokäännöksen ja +lähdin juoksemaan. Ohjasin tällä kertaa suuntani Kumlingeen, josta +toimitin kiireesti kirjeen eversti Böcklerille Wargataan, missä hän oli +leirissä sotamiesten ja ahvenalaisten talonpoikain kanssa. Mutta jo +seuraavana päivänä ilmestyi vihollisia Kumlingeenkin ja minun täytyi +yhdessä kenttävääpeli Matti Jöökin komennossa olevain etuvartijain +kanssa peräytyä Ahvenanmaalle. + +Minulle ei jäänyt aikaa käydä Riikaa tervehtimässä, sillä kohta +Wargataan tultuani komennettiin minut tiedustelulle takaisin Kumlingeen, +minne arvatenkin oli vetäytynyt sekin joukkokunta, joka oli tullut minua +vastaan merenjäällä. Saatuani hevosen, joita silloin muuten oli hyvin +vaikea Ahvenanmaalta tavata, lähdin siis ratsastamaan Teilin selän yli. + +Tultuani Kumlingen saaren läheisyyteen huomasin, että viholliset olivat +pitkin rantaa asettaneet etuvartijoitaan. Ei siis ollut maalle +yrittämistäkään. Sen sijaan ratsastin pitkin rannikkoa pohjoiseen päin, +pysytellen koko matkan noin neljännespenikulman päässä rannasta. Saaren +pohjoiskärkeen tultuani jatkoin ratsastustani Enklingeen, jonne saavuin +myöhään illalla. + +Maalle tultuani sidoin hevosen metsään ja lähdin jalan hiipien kylään +nähdäkseni, oliko siellä vihollisia. Mutta kylä tuntui olevan aivan +autio. Palasin silloin noutamaan hevostani, jonka vein muutaman talon +tyhjään talliin ja koperoin parven nurkista heinänjätteitä sen eteen. +Menin sen jälkeen tupaan, joka sekin oli asukkaista tyhjä, mutta jossa +vielä tuntui hiukan lämmintä. Huolimatta edes tulta virittää riisuin +viittani ja heittäydyin penkille pitkäkseni, sillä olin tuiki +väsyksissä. + +Kun muutamia tunteja nukuttuani nousin aamun sarastaessa, huomasin +muurin vieressä verisen miehen ruumiin ja toisen pöydän jaloissa tuvan +perällä. Täällä oli siis vihollinen elämöinyt edellisenä päivänä ja minä +olin tietämättäni viettänyt yöni heidän uhriensa seurassa. + +Löytämättä juuri mitään syötäväkseni lähdin oitis ratsastamaan takaisin +Kumlingea kohti. Tällä kertaa ei vihollisen vartijoita näkynyt ainakaan +pohjoisrannalla, joten minä pääsin onnellisesti maalle. Hevoseni sidoin +tiheään viidakkoon ja lähdin itse nelinkontin ryömimään kylää kohti. +Neljännespenikulman sillä tavoin kuljettuani kohtasin pensaikossa +toisenkin nelinkontin kulkijan. Se oli muuan vanhanpuoleinen mummo, joka +ennen vihollisten tuloa oli sullonut kalleimman omaisuutensa kirstuun ja +piiloittanut sen tänne viidakkoon. Ryömimme yhdessä mummon +piilopaikalle, mutta vihollinen oli löytänyt tiensä sinnekin ja vienyt +aarteet muassaan. + +Saatuani samalta vaimolta kuulla, että viholliset varustautuivat parasta +aikaa lähtemään pois kylästä, konttasin sen jälkeen kylän yläpuolella +olevalle vuorelle. Sieltä tarkastelin sitten kaikessa rauhassa pois +marssivaa vihollista. Kun kylä oli tyhjentynyt kutsumattomista +vieraistaan, laskeuduin alas ja menin postimiehen talolle, jossa olin +asunut. Ennen lähtöäni olin täällä kätkenyt tallitunkioon puolentuopin +tinapullon, jossa oli hiukan rahoja. Sen kaivoin nyt esiin lantakasasta. +Samaan tunkioon oli muuan talossa asuva kalastaja kätkenyt myöskin +rahansa, kaikkiaan viisikymmentä plootua kuuden taalerin kappaleissa. +Mutta venäläiset olivat penkoneet tunkiota ja vieneet joka ainoan hänen +rahoistaan vaikka eivät minun tinatuoppiani olleetkaan löytäneet. + +Tämän jälkeen ratsastin takaisin eversti Böcklerin luo, joka juuri oli +vetäytymässä Wargatasta Kastelholmaan, mutta pysähtyi minun tultuani +entiseen asemaan. Vaivojeni ja kokemaini vaarain palkkioksi antoi +eversti minulle kaksi dikatoonia. Sen jälkeen sain matkustaa Riikan +luokse Ekkerööhön. Tapasin hänet terveenä, mutta muuten hyvin +ikävissään. Oleskelin sitten hänen luonaan aina huhtikuun puoliväliin +saakka, jolloin minun oli uudelleen lähdettävä vaarallisille retkilleni. + + * * * * * + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + +_Jälleen Suomen manterella, jossa me Ahokkaan kanssa hiivimme +vihollisten päämajaan._ + + +Oli mitä ihanin päivä toukokuun lopulla. Kevät oli tänä vuonna tullut +verraten varhain ja kauniita ilmoja oli kestänyt vapunpäivästä asti. +Tuomet ja pihlajat olivat täydessä kukassa ja päivänpaisteessa +uiskenteleva metsä oli täynnä lintujen laulua. + +Tänä ihanana päivänä nähtiin Uudeltamaalta Turkuun johtavaa tietä pitkin +laahustelevan kaksi kurjaa olentoa. Edellä lynkkäisevä mies oli +silmäpuoli ja kyssäselkä, jonka läjään painuneet hartiat olivat lisäksi +vinot, niin että toinen olkapää oli toista tuntuvasti ylempänä. Hän +talutti kepillä jäljessään umpisokeata miestä, joka kulki epävarmoin ja +horjahtelevin askelin. Aina kun edestä- tai takaapäin kuului ratasten +räminää, vetäytyi hän kauas tiepuoleen ja tuijotti sokeilla silmillään +suu auki sekä hyvin pelästyneen näköisenä ohi ajaviin. Kumpikin oli +puettu risaisiin vaatteisiin ja sokealla oli selässään säkkikulu. + +Mutta jos näitä kurjia otuksia olisi lähemmin tutkittu, olisi kummankin +housuista löytynyt pari vaarallista tukulaa, joita ruotsalainen sanoo +nimeltä fyrboll. Päästessään huomaamatta jonkin vihollisten +varastohuoneen luo saattoi sokea avata äkkiä silmänsä ja kyssäselkä +oikaista hartiansa, jolloin he nopeasti iskivät tulen palloihinsa ja +viskasivat ne rutikuivalle katolle tai työnsivät kivijalan aukosta +lattian alle, jatkaakseen sitten yhtä kurjina rampoina vaivalloista +matkaansa. Sillä sauvalla talutettava sokea ei ollut kukaan muu kuin +minä, venäläisten kaikkialla etsiskelemä kenttävääpeli Tapani Löfving. +Ja minua taluttava silmäpuoli kyssäselkä olisi lähemmin tarkastettaessa +piankin tunnettu minun totiseksi ja mälliä pureskelevaksi toverikseni +Juho Ahokkaaksi. + +Kuten sanottu, lepäilin morsiameni luona Ekkeröössä aina huhtikuun +puoliväliin, jolloin päällystöltäni sain käskyn lähteä Suomen manterelle +vakoilemaan. Kuljimme yhdessä Ahokkaan ja vänrikki Sahlmanin kanssa +saariston halki Kemiöön ja sieltä Vänön saarelle, jossa sairastuin +vilutautiin. Makasin sitten horkan kourissa aina toukokuun puoliväliin +saakka, jolla aikaa Juho piti minusta uskollista huolta. Toivuttuani +sousimme sitten veneellä Tenholaan, josta kuljimme Kosken tehtaalle. +Siellä tapasin entisen rykmenttitoverini, kersantti Gutzeuksen, joka +liittyi meidän seuraamme. Kuljimme sitten edelleen Perniöön päin, +tapasimme tiellä kolme vihollisen rakuunaa, joista yksi jäi henkeään +vaille ja toiset lähtivät käpälämäkeen jätettyään ensin meille +kuljetettavanaan olevat rahat. Niistä tuli meille mieheen viisikymmentä +taaleria venäjän rahassa. Sen jälkeen päätin Ahokkaan kanssa pistäytyä +Turussa ottamassa selkoa oloista vihollisen päämajassa. Hankimme +Perniössä päällemme nämä vaaterisat, Juhon hartioihin tehtiin +vaatekääröstä kyssa, minä ummistin silmäni, Juho toisensa ja niin +lähdimme matkaan. + +Olimme jo toista päivää olleet taipalella ja kohdanneet useita +vihollisjoukkoja. Kaikki olivat päästäneet meidät kunnialla ohitseen, +vieläpä viskelleet kopeekan rahoja Juhon hattureuhkaan. Minun säkkiini +oli niinikään karttunut useita limpunkimpaleita. + +Illalla saavuimme Turkuun. Itse en uskaltanut juuri nimeksikään tehdä +havaintoja, mutta sen sijaan kuiskaili Juho minulle yhtä ja toista, +milloin vain sattui hyvä tilaisuus. Kiertelimme aluksi kerjäillen ympäri +kaupunkia. Melkoinen osa kaupunkilaisia, etupäässä alempaa porvaristoa, +oli palannut asumasijoilleen ja maalaisiakin näkyi rattaineen torilla. +Enin oli kaupungissa kuitenkin venäläisiä sotilaita, joita oli +sijoitettu melkein joka taloon. Siivo tai paremmin sanoen siivottomuus +oli tietysti sen mukaista. Hevosen lantaa, jätteitä ja monenmoista +törkyä kaikkialla. Viinaa näyttiin viljeltävän runsaasti ja kaupunkiin +oli ympäri maata kerääntynyt joukko kevytmielisiä ja kunniattomia +naisia, jotka pitivät täällä yhteyttä maansa vihollisten kanssa. +Ruhtinas Galitzin, joka esikuntineen ja hallintovirkamiehineen asusti +linnassa, koki sentään pitää yllä jonkinlaista järjestystä ja suojella +aseetonta kansaa pahimmalta väkivallalta, joten sodan kauhut eivät +koskaan Turun seuduilla muuttuneet niin kamaliksi kuin kauempana +sisämaassa. + +Illalla menimme Ahokkaan kanssa kauppias Kustaa Vithfootin avaraan +pirttiin ja pyysimme yösijaa. Pirtissä majaili kymmenkunta vihollisen +sotamiestä ja me saimme sijamme ovensuunurkassa. Kaivoimme säkistäni +leivänkannikoita ja aloimme syödä kalsuta, jolla aikaa minä pidin +korvani tarkasti auki kuullakseni sotamiesten keskustelua. He jutella +pulittivat kaikenlaista retkistään ja ryöstöistään, mainiten pari kertaa +minunkin nimeni, arvellen »Leving-hirtehisen» saaneen jo surmansa. +Kehuipa yksi heistä kerran haavoittaneensakin minua sääreen. Myöskin +sain kuulla, että tsaaria odotettiin piakkoin kaupunkiin saapuvaksi ja +että häntä varten oli saman talon kellariin varattu suuri joukko +ulkomaan viinejä. Muuan vanha sotamies, hiukan suomea mongertava sävyisä +partaniekka, tuli meitäkin puhuttelemaan kysellen, mistä kaukaa me +olimme ynnä muuta. Vastasimme olevamme Perniöstä ja saimme häneltä palan +painoksi kimpaleen keitettyä lihaa. + +Syötyäni asetuin pitkäkseni penkille ja aloin hetkisen kuluttua +valitella vatsaani, keppuroiden ja vääntelehtien penkillä. Yksi +sotamiehistä toi minulle silloin viinaryypyn. Hetkistä myöhemmin +hypähdin pystyyn, hapuilin kepin käteeni ja lähdin sotamiesten nauraa +hoilatessa kiireesti kämppimään ulos. Oli jo siksi pimeätä, että pihalle +tultuani uskalsin huoleti avata silmäni. Menin pihan perälle ja löysin +sieltä makasiinirakennuksen päästä suuren kivikellarin. Mutta sen ovi +oli lukittu raskaalla rautamäärlyllä ja suurella lukolla. Mieleni teki +kuitenkin kovin päästä sinne tutkimaan hänen tsaarillisen korkeutensa +viinivaroja. + +Kellarissa oli laudoista tehty vesikatto, ja koetellessani lautoja +huomasin niistä muutamain olevan varsin löyhässä. Irroitin niistä siis +varovasti kolme kappaletta paikoiltaan ja tunkeusin aukosta välikatolle, +jonka ilokseni huomasin olevan tavallisen eikä holvatun. Työnsin nyt +kaksin käsin multaa ja sammalia syrjään ja kiskoin sen jälkeen muutamia +aluslankkuja sijaltaan. Sen jälkeen pudottausin varovasti alas ja +huomasin joutuneeni todelliseen tynnyrien valtakuntaan. Iskin nopeasti +tulta ja sytytin taskussani olevan, taliin tahratun rihmanpalasen. +Laskin kellarissa olevan kaikkiaan kuusikymmentä tynnyriä, jotka +merkeistään päättäen sisälsivät mitä parhaimpia viinejä. Aloin nyt +vitkastelematta työni potkien tynnyreistä pohjat pois, niin että +tuoksuva sisällys tulvehti solisten lattialle. + +Olin jo särkenyt viisikymmentä tynnyriä ja ojensin juuri jalkani +potkaistakseni ensimmäistäkuudetta, kun kattoaukolta samassa kuului +äkäinen ja samalla kummasteleva kysymys: + +»Kakoi tshort tam v'lednike navodet--kuka paholainen siellä kellarissa +mellastaa?» + +Tuntui kuin sydämeni olisi pysähtynyt toiminnassaan. Mutta sitä kesti +vain silmänräpäyksen. Tiesin olevani auttamattomasti satimessa, jollen +ponnistaisi kaikkea kykyäni pälkähästä päästäkseni. Salamana välähtikin +pelastuksen tuuma päähäni ja minä annoin potkuun koukistuneen jalkani +kohdata tynnyrinpohjaa, jatkaen sitten umpimähkään potkimista ympäri +kellaria, äheltäen samalla venäläisiä lauseita: + +»Vain niin, lurjus, koreasti alallasi siinä! Kas siinä, roisto, ja siinä +ja siinä!» toistelin minä hakata mäikyttäen samalla itseäni nyrkillä +olkapäihin ja reisiin sekä päästellen aina sekaan kokonaan toisella +äänellä suomalaisia kirosanoja. + +»Mitä siellä on tekeillä?» kuului nyt äänekkäämpi kysymys aukolta. + +»Ach, prijatelj!» huudahdin minä venäjäksi ikäänkuin vasta nyt olisin +kuullut kysymyksen, »tule kiireesti avukseni, tsuhna hirtehinen täällä +varastamassa enkä minä yksin voi hänelle mitään. Joudu, ystävä, +valkeakin juuri sammuu!» + +Samalla painoin heikosti riutuvan rihmanpalan sammuksiin, jatkaen yhä +samaa rynnistelyä ja ähellystä. Ylhäällä oleva venäläinen tuntui +todellakin rupeavan laskeutumaan alas, kaiketi yhtä paljon viinin +tuoksun kuin seikkailunhalunkin houkuttelemana. Kohta, kun tunsin hänen +jalkainsa sattuneen tynnyreihin, karkasin hänen kimppuunsa ja kuristin +häntä kaksin käsin kurkusta, kunnes hän kellahti tynnyrien väliin. +Mursin nyt pimeässä hapuillen pohjat viimeisistäkin tynnyreistä, ettei +työni vain olisi keskeneräiseksi jäänyt, ja loikkasin sitten kiireesti +aukosta ulos. Pihalla ei näkynyt ketään ja nopeasti tukin kumpaankin +kattoon murtamani aukot. Otin sitten kepin käteeni ja vatsaani pidellen +sekä valitellen palasin takaisin pirttiin, ummistaen sitä ennen tietysti +tarkoin silmäni. + +Penkille asetuttuani keppuroin ja valittelin yhä äänekkäästi. +Sotamiehet, jotka olivat jo asettuneet makuulle, alkoivat kiroilla ja +haukuskella. Jatkoin vain ujellustani, kunnes eräs heistä tuli ja +tyrkkäsi minua kylkeen sanoen: + +»Mene matkaasi, senkin hirtehinen, eihän tässä saa untakaan silmiinsä!» + +Juhokin auttoi minua hätäillen jalkeilleni ja alkoi taluttaa ulos. Tätä +juuri olin odottanutkin ja pihalle päästyämme työnsin minä Juhoa sauvan +päällä mahdollisimman nopeasti porttia kohti, sillä olihan sotamies +kellarissa saattanut mennä ainoastaan tainnoksiin ja näin ollen nostaisi +hän piankin metelin. Ja vaikkei hän minua suinkaan ollut pilkkosen +pimeässä tuntenut siksi vatsaansa valittavaksi umpisokeaksi ukoksi, joka +vähän ennen oli ulos lähtenyt, oli meidän kuitenkin viisainta kaiken +varalta laittautua mahdollisimman kauas talosta. + +Kadulle tultuamme kuljimme kevätyön hämärässä eteenpäin Juhon kiskoessa +minua sauvallaan perässä ja minun vatsaani pidellessä, valitellessa ja +tuon tuostakin kompastuessa. Pari kertaa pysähdyttivät vartijat meidät, +mutta kun me kummallakin kertaa laskimme suustamme kokonaisen valitusten +tulvan siitä, kuinka meidät oli yökortteeristamme karkoitettu, käskivät +he meidän kiireimmiten painaltaa sinne, missä pippuri kasvaa. Sitäpä me +juuri hartaasti halusimmekin. + +Päivällä kaupunkiin tullessamme oli Juho tullin ulkopuolella nähnyt +kolme makasiineiksi muurattua rakennusta, joiden luona oli lastattu +jauhokuormia ja jotka olivat näyttäneet olevan täynnä kuleja. Tultuamme +niiden luokse emme ihmeeksemme keksineet vartijoita läheisyydessä +missään päin. Otimme nyt sytytyspallot nopeasti housuistamme, iskimme +niihin tulta ja pistimme yhden pallon jokaisen makasiinin nurkan alle. +Ryömimme sen jälkeen nelinkontin pitkin peltoja ojia myöten eteenpäin ja +pääsimme kunnialla Vähä-Heikkilän taakse metsään. Kiipesimme siellä +muutamalle kukkulalle ja näimme makasiinien olevan ilmitulessa. +Ympärillä vilisi sotamiehiä mustanaan, mutta heidän pelastusyrityksensä +ei vedettömällä paikalla voinut mitään merkitä. + +Tyytyväisinä lähdimme jatkamaan sen jälkeen matkaa ja saavuimme parin +päivän perästä onnellisesti takaisin Perniöön, josta lähetin ilmoituksen +päällystölleni Ahvenanmaalle. + + * * * * * + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + +_Muutamien seikkailujen jälkeen palaan Ahvenanmaalle, jossa teen +epätoivoisen ratsastusretken pelastaakseni morsiameni._ + + +Palattuamme siis edellisessä kerrotulta retkeltämme Perniöön yhtyi +meihin taas vänrikki Sahlman sekä muutamia muita kotiseudulleen +hajaantuneita entisiä sotilaita, joten meitä lopulta oli seitsenmiehinen +joukko. Retkeilimme sitten pohjoiseen päin ja saavuimme Tammelan +pitäjään. Täältä kaappasimme kenraali Robert Brucen lähettämän postin, +jota kaksi rakuunaa oli viemässä päämajaan. Sen jälkeen jouduimme +samassa pitäjässä taisteluun kuusikymmenmiehisen venäläisjoukon kanssa. +Siinä oli eräs välskäri rykmentin kirstun kanssa ja hänellä +saattojoukkona kahdeksankuudetta miestä erään luutnantin komennossa. He +olivat matkalla Hämeenlinnasta Turkuun päin. Saimme heidän tulostaan +kuulla pitäjän kappalaiselta Oxeniukselta, ja päätimme hyökätä tuon +lähes kymmenkertaisen vihollisjoukon kimppuun. + +»Kuinka monta niitä ypäjäläisiä olikaan, jotka sinä kerran +heinätalkoissa löit käpälämäkeen?» kysyin Juholta odotellessamme +vihollista erään avaran niityn laidassa Haaviston kylän alla. + +»Seitsemän», vastasi Juho vakavasti, lisäten heti perään +vaatimattomasti: »mutta minä olinkin silloin juuri parhaillaan +nousuhumalassa.» + +»Sepä se», sanoin, »nyt sinulla ei ole edes nousuhumalaa ja meidän olisi +yritettävä seitsemän kuuttakymmentä vastaan. Siinähän tulee vähän päälle +kahdeksan miestä yhtä vastaan. Mitäs arvelet?» + +»No, sittenpähän nähdään, jahka on yritetty», vastasi Juho +rauhallisesti. + +Kohta tämän sananvaihtomme jälkeen tuli vihollinen näkyviin. Annoimme +heidän marssia kohdallemme ja hyökkäsimme sitten hurraata huutaen +pitkässä rivissä päin vihollisen kylkeä. Ensi hämmästyksestä +toinnuttuaan ja nähtyään meidän harvalukuisuutemme, muodostivat +viholliset nopeasti rintaman meitä kohti ja ampuivat kolme +yhteislaukausta peräkkäin, niin että kaksikymmentä heistä laukasi +pyssynsä aina kerralla. Me heittäysimme pitkäksemme eikä meistä kukaan +edes haavoittunutkaan, paitsi että yksi kuulista hipaisi kersantti +Holmgrenin saappaanvartta. Karkasimme heti laukausten vaiettua pystyyn +ja hyökkäsimme eteenpäin. Vasta aivan lähellä pysähdyimme ja ammuimme +mekin vuorostamme yhteislaukauksen. Meidän muskettimme olivat ladatut +kolmella kuulalla ja vaikutus oli viholliselle sangen tuhoisa. +Toistakymmentä heistä kaatui ja jäljellä olevat joutuivat mitä suurimman +sekasorron valtaan. Mutta me hyökkäsimme miekoin ja pistimin +vitkastelematta heidän kimppuunsa. + +»Kyllä kelpaa!» huusin Juholle, nähdessäni hänen hartiavoimin huhtovan +ympärilleen kuin kaskenkaatajan. + +Taistelu oli pian päättynyt. Luutnantti, yksi aliupseeri ja +viisikymmentä sotamiestä jäi tielle virumaan. Ainoastaan välskäri pääsi +kahdeksan miehen kanssa pakoon meidän huolimatta heitä liioin ajaa +takaa. Saaliiksemme jäi rykmentin kirstu, kaikki heidän rensselinsä ja +viittansa sekä muutamia hevoskuormia sekalaista tavaraa. + +Taistelupaikalta poistuessamme tapasimme pastori Oxeniuksen, joka kysyi +minulta, montako miestä olin taistelussa menettänyt. Vastasin, etten +yhtään ainutta. Silloin lupasi hän ensi sunnuntain jumalanpalveluksessa +urkkijain huomaamatta kiittää Jumalaa, joka niin harvalukuiselle +joukolle oli antanut sellaisen voiton. + +Tämän jälkeen tuhosimme pienempiä rakuunajoukkoja Somerolla, Vihdissä ja +Lohjalla. Kuljimme sitten Tenholaan ja Hankoniemeen, jossa Ruotsin +saarilaivasto silloin oleskeli amiraali Vattrangin komennossa. Täältä +menin amiraalin määräyksen mukaan uudestaan tiedustelulle Turkuun. +Musketit ja kranaatit käsissä kävin tovereineni yösydännä Turussa, jossa +silloin majaili m.m. kaksituhatta kasakkaa. Aamulla saimme Naantalista +veneen, jolla saaristossa risteillen ja vihollisten kaleereja vakoillen +kuljimme Rymättylän, Nauvon ja Kemiön kautta takaisin Hankoniemeen, +josta laivasto sillä välin oli lähtenyt tiehensä minun ehtimättä antaa +amiraalille ilmoitusta. + +Täältä menin sitten Ahokkaan kanssa Perniönlahden perukkaan, josta +otimme Kosken tehtaan rautaproomun ja kuljimme sillä Vänön saarelle. +Sinne olimme keväällä jättäneet neljä hevosta. Sijoitimme ne nyt +proomuun, hankimme purjeet ja lähdimme viilettämään Ahvenanmeren yli +Tukholmaan, jonne saavuimme onnellisesti elokuun 10:ntenä päivänä. + +Täällä sain nyt kuulla, että se pieni joukko meikäläisiä, joka oli ollut +Ahvenanmaalla, oli vetäytynyt kokonaan Ruotsin puolelle ja että +vihollisia oli ilmestynyt Ahvenan manterellekin. Olin nyt kuin tulisilla +hiilillä ja tahdoin mitä pikimmin päästä sinne. Kärsimättömyydessäni +menin kreivi Tauben puheille, hän kun nykyjään oli Suomen asiain ylin +johtomies, ja hän komensikin minut Ahokkaan ja kahden sotamiehen kanssa +Ahvenanmaalle. + +Oli kuulas elokuun päivä, kun saavuimme Ekkeröön rantaan. Hyppäsin heti +maalle päästyäni hevosen selkään ja ajoin täyttä neliä siihen taloon, +jossa Riika asui. Portailla tuli talon emäntä minua vastaan ja Riikaa +kysyessäni purskahti hän itkuun. Aavistin heti mitä pahinta ja uudistin +kiivaasti kysymykseni. Minkä vaikeroinniltaan saattoi, selitti nyt +emäntä, että toissa päivänä oli tänne tullut yht'äkkiä pienoinen joukko +vihollisia, jotka olivat ryöstelleet taloissa ja vieneet Riikan vankina +mennessään. Muita vankeja eivät olleet ottaneet. Olivatko viholliset +rakuunoita vai jalkamiehiä ja kuinka paljon heitä oli, tiedustelin +edelleen. Heitä oli ollut vain kymmenisen miestä ja ainoastaan päällikkö +oli kulkenut ratsain. Viholliset olivat tulleet niin odottamatta taloon, +ettei Riika ollut ehtinyt mennä piiloon. Päällikkö oli katsonut häntä +pitkään ja alkanut sitten puhua venäjäänsä, johon Riika ei ollut +kuitenkaan mitään vastannut. Sitten oli päällikkö huonolla ruotsin +kielellä kysynyt emännältä, oliko Riika hänen tyttärensä, johon emäntä +oli myöntäen vastannut. Vai teidän tyttärenne, kyllä varmaankin, oli +päällikkö vastannut ilkeästi nauraen ja käskenyt sitoa Riikan kädet. +Ryöstettyään sitten mitä käsiinsä saivat ja murrettuaan kirstut ja +kaapit auki olivat he lähteneet tiehensä, kuljettaen keskellään Riikaa. + +»Sanokaa Löfvingille terveiseni ja että kuolen häntä muistellen ja hänen +puolestaan rukoillen», oli Riika pois vietäessä huutanut itkien +emännälle, joka omalta itkultaan ei ollut kyennyt mitään jäähyväisiksi +sanomaan. + +Saatuani nämä lamauttavat tiedot vaikertelevalta emännältä hyppäsin +uudelleen ratsulleni ja lähdin ajamaan itärannalle. Täällä kuulin +vihollisten myöhään toissa iltana kulkeneen salmen yli Hammarlandin +puolelle. Menimme vitkastelematta lautalla yli ja jatkoimme +tiedusteluja. Kaikkialla täälläkin oli tuo samainen joukko ryöstellyt ja +useat kertoivat heidän muassaan nähneensä vangitun nuoren naisen. He +olivat viettäneet yönsä Hammarlandin Näfsbyssä ja varhain eilen aamulla +jatkaneet matkaansa itään päin. Olivatko he menneet Jomalaan vai +Finströmiin päin, siitä emme saaneet tarkkoja tietoja. Käskin sen vuoksi +toverieni kulkea Jomalaan ja itse lähdin ratsastamaan Finströmiin. +Sundin kirkolla sitten yhtyisimme. + +Alkoi olla jo ilta ja hevoseni oli hyvin uuvuksissa. Mutta pakotin sen +nelistämään yhä eteenpäin. Iltapimeässä saavuin Finströmin kirkolle ja +kuulin tuon samaisen vihollisjoukon vankineen kulkeneen tätä tietä ja +jatkaneen matkaansa Saltviikiin. Mutta minun oli pakko ensin lepuuttaa +hevostani, ennenkuin kykenin takaa-ajoa jatkamaan. Saatuani sen talliin +ja hankittuani sille syötävää heittäydyin itse tuvanpenkille pitkäkseni. +Mutta unta en saanut koko yönä, vaan vääntelehdin kuin piinapenkissä. +Kenties saa Riika tälläkin hetkellä taistella kunniansa puolesta ja mitä +voi hän, siteissä oleva nainen, raakoja miehiä vastaan. Kuin painajainen +ahdistivat minua hänen terveisensä, että hän kuollessaan muistelee +minua. Miksi hän ajatteli kuolemaa? Aikoiko hän omin käsin riistää +elämän itseltään, jollei muutoin voisi kunniaansa säilyttää, vai tiesikö +hän karanneena sotilaana tulevansa ammutuksi? Emännän kertomuksesta +päättäen oli upseeri tuntenut Riikan, kenties hän oli juuri samasta +rykmentistäkin, jossa Riikankin oli täytynyt isänmaataan vastaan miekkaa +kantaa. Siinä tapauksessa, että hänet olisi tunnettu, oli hänellä +kaikista vähimmin odotettavana mitään hyvää viholliselta. + +Tällaiset ajatukset risteilivät koko yön polttavina päässäni ja tuskin +alkoi aamu hämärtää, kun nousin satulaan ja lähdin yli peltojen ja läpi +metsien kiidättämään suorinta tietä Saltviikiin. Täällä sain kuulla +vihollisen olleen eilen iltapäivällä ja lähteneen sitten Sundiin päin. +Kaikkialla valitettiin heidän ryöstelleen ja varsinkin päällikön +käyttäytyneen vallattomasti. + +Kun hevoseni oli hetkisen puhaltanut, lähdin samaa vauhtia jatkamaan +Sundin kirkolle, jossa olin jo tunnin päästä. Täällä oli jo +vihollisjoukko viettänyt yönsä ja lähtenyt aamulla itärannikolle päin. +Käskin kyläläisten ilmoittaa tovereilleni, jotka eivät vielä olleet +ehtineet Sundiin, että he tulisivat perässäni Sundskärin saarelle. + +Painoin sitten taas kannukset ratsun kylkeen ja olin vajaan tunnin +päästä Hultassa. Täältä olivat viholliset noin tunti sitten kulkeneet +Sundskäriin pakotettuaan erään talollisen viemään heidät jaalallaan yli. +Kun lahdella kylän alla näin keinuvan vielä kaksi jaalaa ja sain kuulla +toisen jaalan omistajan olevan kotona, menin oitis hänen luokseen ja +pyysin häntä viemään minut heti Sundskärin puolelle. Hän epäröi ja +asetti kaikenlaisia esteitä, mutta kun minä kärsimättömyydessäni panin +hänet lujalle, suostui hän vihdoin. + +Etelästä puhalsi navakka tuuli eikä kestänytkään kauan, ennenkuin minä +hevosineni nousin Sundskärin rannalle. Viskattuani jaalanomistajalle +kaikki mukanani olevat rahat painoin taas kannukset hevosen kylkeen ja +lennätin täyttä karkua Löföön taloja kohti. Tultuani ensimmäisen +portille näin pihalla kolme kantamuksilla varustettua venäläistä +sotamiestä sekä upseerin, joka juuri oli nousemassa hevosen selkään. +Tempasin paikalla toisen pistooleistani ja laukaisin sen lähimpään +sotamieheen, samalla kun hevosellani ajoin toisen nurin. Ennenkuin +kuitenkaan ehdin käydä upseerin kimppuun, painoi hän kannukset hevosensa +kylkeen ja lensi täyttä karkua toisesta solasta pakoon. Kolmas sotamies +viskasi aseet luotaan ja pyysi armoa. Hyppäsin satulasta ja ajoin hänet +hevoseni jalkoihin suistuneen toverinsa kanssa talliin, jonka oven +telkesin ulkopuolelta. Hyökkäsin sitten miekka ja pistooli kädessä +sisälle. Siellä oli vain pari kuolemaisilleen pelästynyttä naisihmistä, +jotka sanoivat kylässä olleen vain nämä neljä venäläistä. Vangitusta +naisihmisestä eivät he tienneet mitään. + +Palasin kiireesti pihalle, hyppäsin uudelleen satulaan ja lähdin ajamaan +upseerin jälkeen. Saavutin hänet lähellä Wargataa ja huusin hänelle +venäjäksi, että hän antautuisi. Hän vilkasi taakseen, pysäytti ratsunsa +ja huusi vastaan: + +»Katsotaanhan, kuka tässä antautuu!» + +Samalla ajoi hän täyttä neliä päin, heiluttaen miekkaansa. Laukaisin +pistoolini ja haavoitin hänen vasenta kättänsä. Mutta pistooliin olin +äsken kiireessä ladatessani pannut liian paljon ruutia, joten se +lauetessaan lensi ilmaan. Ennenkuin toista pistooliani ehdin ojentaa +vastustajaani kohti, kompastui ylen uupunut hevoseni ja kaatui +nurinniskoin, jolloin minun toinen jalkani jäi sen alle. Siinä asennossa +laukaisin nyt jäljellä olevan pistoolini aivan edessäni olevan +vihollisratsun rintaan, niin että se suistui polvilleen. Vastustajani +oli kuitenkin nopeammin jaloillaan ja oli vähällä ehtiä lävistää minut +miekallaan. Mutta viime hetkessä sain riuhtaistuksi jalkani irti, +kavahdin pystyyn ja miekkani sivaltaen torjuin uhkaavan piston. + +Säilämme halkoivat nyt ilmaa ja kalskahtelivat toisiaan vasten ainakin +neljännestunnin. Mutta lopulta alkoi vastustajani askel askelelta +peräytyä, heitti sitten yht'äkkiä miekkansa jalkoihini ja hoki takaperin +hyppien: »Pardon, pardon!» samalla kun hän viskasi eteeni suuren ja +täysinäisen rahakukkaron. Pistin miekkani tuppeen, menin hänen luokseen +ja ravistaen rinnuksista tiukkasin, missä vangittu nainen ja toiset +sotilaat olivat. Peloissaan kertoi hän vangin olevan jo matkalla +Kumlingeen. Noustuaan itse kolmen sotamiehen kanssa Sundskärin rannalle +oli hän pakottanut jaalamiehen vangin ja toisten sotamiesten kera +purjehtimaan yhtä painoa saaren pohjoispään ympäri Kumlingea kohti. Itse +hän oli tahtonut käydä vielä Sundskärin kylissä, mutta rahvasta peläten +oli pitänyt viisaampana lähettää vangin edellään Turkua kohti. +Kysymykseeni, mitä varten he olivat vanginneet turvattoman naisen, +vastasi upseeri varmasti tunteneensa hänet samaksi tytöksi, joka oli +ollut rakuunana hänen omassa rykmentissään, mutta sitten suomalaisten +sissien avulla päässyt karkuun. Jaalassa sanoi hän olevan viisi +sotamiestä ja yhden aliupseerin. + +Nämä tiedot saatuani nousin heti satulaan ja komentaen upseerin +juoksemaan sivullani lähdin ajamaan takaisin Löföön kylään. Tänne +tultuani telkesin upseerin saman talon saunaan, jossa hänen kaksi +sotamiestäänkin olivat vankeina. Kyläläisten käskin kaiken uhalla pitää +heistä vaarin siksi, kun toverini ehtivät tänne. Sen jälkeen tiedustelin +miestä, joka lähtisi kanssani purjehtimaan Kumlingeen. Kaikki pitivät +yritystä liian uskaliaana, sillä eteläinen oli kiihtynyt oikeaksi +myrskyksi ja meri kuohui valkeassa vaahdossa. Tiedustelin edes venettä, +että lähtisin sillä yksin matkalle, sillä alallani oli minun mahdoton +pysyä. Kukaan ei tahtonut venettänsäkään minulle luovuttaa. + +»Senkin naudat!» karjaisin minä vimmastuneena, »elätte meren keskellä, +ettekä tuon vertaa uskalla, kun omat silakkaverkkonne eivät ole +kysymyksessä. Mutta nyt minä menen rantaan ja valitsen sieltä parhaan +veneen itselleni. Jonka oma se on, saa korvauksen tuosta sekä veneensä +takaisin, jos Jumala suo matkani onnistua.» + +Niin sanoen viskasin upseerin rahakukkaron pihalle miesten jalkoihin, +huutaen vielä rantaan mennessäni: + +»Mutta älköön huoliko kukaan tulla minua estämään, jos mielii nahkansa +eheänä säilyttää!» + +Valitsin rannasta sen veneen, joka minusta näytti nopeakulkuisimmalta, +vyörytin siihen painolastiksi muutamia kiviä, asetin maston paikoilleen +ja parilla potkulla murrettuani oven eräästä ranta-aitasta etsin sieltä +purjeet ja tarpeelliset nuorat. Kun kaikki oli reilassa, työnsin veneen +vesille, vedin purjeen ylös ja peräsimen ääreen istuen lähdin Jumalan +nimeen tuolle vaaralliselle matkalle. + +Vene kiiti kuin valkosiipinen lokki aallon harjalta toiselle. Aurinko +oli laskullaan ja haikeamielisesti punersivat petäjät kuohujen keskeltä +kohoavilla kareilla. Löföönlahden suulle tultuani näin kaukana edessäni +vilahduksen purjeesta, joka kuitenkin pian häipyi karien suojaan. Vasta +lahdensuun sivuutettuani huomasin, kuinka ankara merenkäynti nyt +todellakin oli. Purteni vaipui välistä kuin syvään laaksoon tai hautaan, +jota joka puolella ympäröivät vesijyrkänteet, sinkoutuakseen jo +seuraavassa tuokiossa huimaa vauhtia ylös aallon harjalle. Silloin +painoi aina tuuli purjeen melkein veteen ja joka hetki oli vene vaarassa +täyttyä vedellä tai paiskautua kumoon. Oli Jumalan ihme, ettei sellaista +kuitenkaan tapahtunut, vaan uskomattoman nopeasti kiiti pursi +vahingoittumattomana eteenpäin. Läpimärkänä vaahdon pärskeestä istuin +teljolla hoitaen peräsintä ja purjenuoraa. Myrskyn pauhu ja vaahtopäiden +loputon vyöryntä taivaanrantaa kohti huumasivat omituisesti aistejani. +Keuhkoni täyttyivät voimakkaasta suolantuoksuisesta ilmasta, ja jos +Riikaa kuljettava jaala olisi nyt ilmestynyt eteeni, olisin ohjannut +veneen suoraan sitä kohti, syöksynyt miekka kädessä kannelle ja alkanut +keskellä tätä elementtien raivoa taistelun elämästä ja kuolemasta. + +Mutta aurinko oli jo laskenut ja meri alkoi uhkaavasti tummeta. Kaukana +en enää ollut Kumlingesta, mutta pimeässä minun olisi mahdoton ohjata +venettäni pääsaarta ympäröivien lukuisten karien välitse. Minun oli siis +viisainta ennen pilkkopimeän tuloa ohjata veneeni jonkin suuremman karin +rannalle ja jäädä sinne huomista odottamaan. Ihan edessäni olikin +suurenpuoleinen, kallioinen ja metsää kasvava kari. Mutta maalle +laskeminen oli tuiki vaarallista. Ohjasin veneen saaren pohjoispäähän +löytääkseni sieltä mahdollisesti tuulensuojaisen maallenousupaikan. Ja +aivan oikein, siellä olikin, mikäli yhä lisääntyvässä hämärässä saatoin +nähdä, varsin suojainen poukama muutaman kallionenäkkeen kainalossa. +Käänsin nopeasti veneen sinne, laskin purjeen alas ja seuraavassa +tuokiossa karahti jo veneen pohja rantahiekkaan. + +Kiskoin venettä sen verran maalle, etteivät sitä aallot veisi +mennessään, tyhjensin sen vedestä ja laitoin keulaan jonkinlaisen +suojuksen purjeesta. Sen alle kämpien kääriydyin päällyskauhtanaani ja +kuuntelin turvallisin mielin, kuinka myrsky pimeällä ulapalla vihaisesti +ulvoi tai päästeli haikeita vihellyksiä kallionhalkeamissa. Pian vaivuin +kuitenkin uneen, sillä kahden päivän jännittävä ajo ja yhden yön +valvonta olivat minut lopen uuvuttaneet. Viisainta olikin nyt antaa +luonnolle osansa, sillä huomenna kyllä tarvitsin niin sielun kuin +ruumiinkin voimia. + +Mutta tuskin olin puolta tuntia ollut unessa, kun eteeni ilmestyi Riika, +tyrkkäsi minua kylkeen ja sanoi: »Joudu, Tapani!» minkä jälkeen hän +kiiruhti pois. Heräsin heti ja mieleni täytti omituinen ahdistus. Mutta +käsitettyäni sen uneksi, oman ylen suuressa jännityksessä olleen +mielikuvitukseni tuotteeksi, ummistin jälleen silmäni ja aaltojen laulu +tuuditti minut pian uneen. Mutta paikalla ilmestyi taas Riika eteeni, +tyrkkäsi minua ja lausui äskeiset sanat, jotapaitsi hänen kasvoillaan +oli tällä kertaa paljon hätääntyneempi ilme. + +Kavahdin nyt viivyttelemättä jalkeille, työnsin pistoolit vyöhöni ja +miekan kupeelleni sekä lähdin pimeässä hapuillen kiipeämään edessäni +olevaa kalliota ylös. Päästyäni sen laelle olin tuulen huokausten mukana +kuulevinani pimeydestä naisen äänen, joka pari kertaa kirkaisi +vihlaisevasti. Riika! jysähti mielessäni ja sydämeni puristui kokoon. +Aloin kompastella ja rotkoihin putoillen juosta umpimähkään eteenpäin. +Edestäni kuului taas meren pauhu ja arvasin olevani lähellä toista +rantaa. Mutta samalla pilkahti alhaalta tulenvalo silmiini. Kurottauduin +kallion reunan yli katsomaan ja näin rannalla suojaisessa rotkossa +palavan nuotion, jonka ääressä istui ja makaili viisi venäläistä +sotamiestä sekä heidän keskellään yksi meikäläinen talonpoika. Lähellä +nuotiota oli pieni turvekattoinen huone, nähtävästi tilapäinen +kalastajanmaja. + +Mutta juuri minun havaintoja tehdessäni kuului majasta laukaus ja kohta +sen jälkeen syöksyi sieltä ulos Riika hajalla hapsin ja repeytynein +vaattein, kädessään savuava pistooli. Hän viivähti majan edessä +ainoastaan silmänräpäyksen ja lähti sitten juoksemaan rannalle päin +kadoten pimeyteen. Mutta heti laukauksen pamahtaessa olivat sotamiehet +nuotiolla kavahtaneet pystyyn ja siepanneet aseensa. Kaksi heistä +laukaisi pyssynsä Riikan jälkeen, samalla kun minä syöksyin alas +kalliolta ja huusin Riikaa nimeltä. + +Sotamiehet, jotka olivat yrittäneet Riikan jälkeen, pysähtyivät +hölmistyneinä kuullessaan minun huutoni. Olin jo ehtinyt nuotion +valaisemalle alueelle, ja nähdessään minut, yksinäisen miehen, +karkasivat kaikki viisi sotamiestä huutaen kimppuuni. Kaksi etumaista +kaasin pistooleillani ja kolmannelle heistä valmisti miekkani saman +kohtalon. Kaksi jäljellä olevaa lähti pakoon, mutta ennenkuin he ehtivät +sukeltaa pimeän suojaan, saivat hekin tehdä seuraa tovereilleen. + +Jäljestäpäin muistellessani tuntui koko kohtaus unennäöltä. Taistelu +kesti tuskin paria minuuttia, siksi haltioituneella vimmalla käytin minä +aseitani. Heti kun viimeinen sotamies sortui miekkani edestä maahan, +juoksin rannalle majan taakse ja aloin huudella Riikaa. Mutta tuuli ja +meren ulvonta nielivät ääneni enkä kuullut mitään vastausta. + +Riensin takaisin nuotiolle. Siellä seisoi ymmällään ja neuvotonna +kalastaja, joka aluksellaan oli venäläiset tuonut Sundskäristä tänne. +Hän kertoi heidän hämärissä joutuneen haaksirikkoon lähellä rantaa. +Kaikki he olivat kuitenkin pelastuneet maalle ja leiriytyneet tähän +kallioiden suojaan. Joukon johtaja, aliupseeri, oli pakottanut Riikan +menemään majaan sekä seurannut itse perässä. Kohta oli sieltä alkanut +kuulua rynnistelyä ja Riikan avunhuutoja sekä sitten laukaus. + +Menimme yhdessä kalastajan kanssa majaan ja näimme siellä aliupseerin +makaavan kuolleena lattialla. Riikka oli itseään puolustaessaan saanut +nähtävästi temmatuksi hänen pistoolinsa sekä sillä tehnyt lopun +kiusanhengestään. Mutta minne hän oli itse hävinnyt? Sytytimme nuotiosta +tervasroihut käsiimme ja etsimme pitkin rantaa. Jos hänen jälkeensä +ammutut laukaukset olisivat sattuneet, niin ainakin löytäisimme hänen +ruumiinsa. Mutta emme edes veritäplää keksineet hietikolla. Kuljin +kahtaalle päin pitkin rantaa, ryömin rotkoihin ja kiipeilin kallioilla +sekä huutelin ääneni käheäksi, mutta kaikki turhaan. Meri vain ulvoi ja +möyrysi väsähtämättä, ja kun tuuli vihdoin sammutti soihtuni, palasin +uupuneena ja masennuksissa takaisin nuotiolle, jossa kyyrötin lopun yötä +synkissä mietteissä. + +Heti päivän valjettua olin jälleen kallioilla kiipeilemässä. Yhtä +tuloksetonta oli etsintäni tälläkin kertaa. Mutta sen sijaan huomasin +nyt, että tämä kovanonnen paikka ei ollutkaan varsinainen kari, vaan +kapean kannaksen kautta yhteydessä pääsaaren kanssa. Keksintöni johdosta +tunsin mielessäni jonkinlaisen ilon välähdyksen. Entäpä jos Riika onkin +sitä tietä pelastunut Kumlingeen? Heikkoa toivoani hämmensi kuitenkin +tieto vihollisten oleskelusta saarella. Jos Riika olisikin pimeässä +osunut kannaksen kautta Kumlingen manterelle, niin oliko hän siellä +voinut välttyä joutumasta vihollisen käsiin? Joka tapauksessa oli minun +kuitenkin hetimiten päästävä asiasta selville. + +Ilmoitin kalastajalle lähteväni pääsaarelle Riikaa etsimään, ja kun +hänellä ei ollut tilaisuutta takaisin paluuseen muutoin kuin minun +veneelläni, lähti hänkin mukaani. Risteilimme sitten koko päivän +Kumlingen metsissä, missä tapasimme useita piilottelevia kyläläisiä. +Heiltä saimme ruokaa sekä tietoja vihollisten hommista, mutta Riikasta +ei yksikään tiennyt mitään. Yöllä hiiviskelin vihollisen vartijoiden +välitse kyliin ja taloihin, kuunnellen ja kurkistellen ikkunain takana, +mutta aina yhtä turhaan. + +Nyt alkoi minussa varmistua se, mikä jo tulisoihtujen valossa Riikaa +etsiessämme oli mieleeni välähtänyt, että hän nimittäin oli +epätoivoissaan syöksynyt mereen. Kun enempi viipyminen Kumlingessa +näytti turhalta, palasimme kalastajan kanssa seuraavana päivänä tuolle +kovan onnen niemelle. Täällä kuljin vielä pitkin rantoja, kahlasin +veteen ja kurkistelin kivien väliin, löytääkseni edes hänen ruumiinsa ja +kuljettaakseni sen lepoon siunattuun maahan. Mutta hän oli hävinnyt +minulta pienintäkään jälkeä jättämättä. + +Istuin pitkän aikaa rantakivellä ja tuijotin raskain sydämin tyyntyvälle +merelle, joka kenties kätki syliinsä onnettoman rakastettuni. Vihdoin +muistutti kalastaja minua paluumatkasta. Koneellisesti seurasin häntä +veneeni luo, jonka työnsimme vesille ja lähdimme auringon länteen +painuessa purjehtimaan takaisin Sundskäriin. + + * * * * * + + + + +TAPANI LÖFVINGIN SEIKKAILUT + +II + + + * * * * * + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + +_Uusia seikkailuja Ahvenanmaalla._ + + +Tultuani tuolta onnettomalta Kumlingen-matkalta takaisin Sundskäriin, +jossa tapasin toverini, palasin heidän ja vankien kanssa Ruotsiin. +Siellä vietin sitten Häfren pitäjässä aikaani alakuloisessa ja +lamautuneessa mielentilassa aina seuraavan vuoden helmikuuhun saakka. +Turvattomia ja nälistyneitä pakolaisia saapui yhtämittaa Ahvenanmaalta +ja Suomesta, jossa vihollisjoukkoja vilisi kaikkialla. Kuningas viipyi +yhä vielä Turkinmaalla ja Armfelt Suomen armeijan jäännösten kanssa +vetäytyi juuri näihin aikoihin Tornionjoen yli Länsipohjaan. Puolan ja +Venäjän lisäksi olivat Tanska ja Hannover liittyneet valtakunnan +vihollisiin, kaikkialla vallitsi sekasorto ja hämminki ja liikkeessä oli +mitä kirjavimpia huhuja sekä synkeitä ennustuksia pian tapahtuvasta +perikadosta. + +Valtakunnan eteläisille rajoille koottiin uusia sotavoimia, mutta +Suomesta ei huolehtinut kukaan. Huolimatta siitä, että siellä +vallitsivat kaikkialla viholliset, rupesi minua päiväin pidentyessä +sydämeni yhä enemmän vetämään sinne. Siihen vaikutti yhtä paljon huoli +isänmaani kuin Riikankin kohtalosta, sillä itsepintaisena eli minussa +tunto siitä, että Riika on elävien ilmoilla ja että minun on suotu hänet +vielä kohdata. Ja niinpä minä eräänä kirkkaana helmikuun aamuna nousin +vuoteeltani lujin päätöksin lähteä jälleen kurkistamaan, kuinka asiat +olivat Suomen puolella kehittyneet. + +Lähdin oitis Grisslehamniin, josta oli suorin pääsy Ahvenanmaalle. +Siellä tapasin kreivi Tauben sekä hänen korkeutensa Hessenin +perintöprinssin Fredrikin, joka tähän aikaan oleskeli sotatoimissa +Ruotsissa ja jonka sanottiin kosiskelevan prinsessa Ulriika Eleonooraa. +Nuo molemmat korkeat herrat halusivat juuri miestä tiedustelulle +Ahvenaan ja Suomeen ja minä sain kohta määräyksen lähteä matkalle +yhdessä Ahokkaan kanssa. Hänen korkeutensa prinssi Fredrik antoi minulle +matkarahoiksi joitakin dukaatteja sekä komensi muutamia paikkakunnan +talonpoikia saattamaan meitä yli. + +Niin lähdimme Herran nimeen vaaralliselle retkellemme. Saattamassa oli +kolme talonpoikaa kahdella hevosella. Jää oli sangen epätasaista ja tuon +tuostakin täytyi meidän tehdä pitkiä kierroksia sivuuttaaksemme +jäänhalkeamia. Muutaman tunnin ajettuamme alkoi puhaltaa ankara tuuli, +jää paukkui, vonkui ja halkeili ja syvyys allamme saattoi minä hetkenä +hyvänsä avata meille kitansa. Edessämme taivaanrannalla häämöittivät +Signilskärin luodot. Kun olimme niistä noin kahden virstan päässä, +aukeni takanamme ryskyen ja paukkuen jäälakeus ja kahleistaan +vapautuneet aallot alkoivat pärskiä vaahtoaan ilmaan, samalla kun +jäälohkareet hirveällä ryskeellä hyökkäilivät toisiaan vastaan. Ruoskain +pakottamina laukkasivat hevoset virmapäinä eteenpäin, niiden kavioista +sinkoilevat jäänkimpaleet viuhuivat korvissamme ja reet lensivät kohona +keikkuen röykkiöiden yli. Yhä uusia aloja lohkesi jäälakeudesta ja +raivoonsa saatettu meri seurasi kintereillämme. + +Kun pääsimme saarelle ja kuljetimme hevosemme ylös kallioiden välitse, +pärskyivät hetkistä myöhemmin jo aallotkin rantoja vasten. Olimme siis +vankeina ja saimme kiltisti tyytyä alallamme pysymään. Vasta seuraavana +päivänä asettui myrsky, ilma seestyi ja yöksi tuli kova pakkanen. +Aamulla oli meri uudelleen siksi vahvassa jäässä, että me uskalsimme +lähteä jatkamaan matkaa Ekkerööhön. + +Lähestyessämme päivän laskiessa Ekkeröön rantaa huomasimme maalta juuri +jäätikölle laskeutumassa joukon pakolaisia hevosineen ja rekineen. +Kohdalle tultuamme pysähdyimme ja aloimme molemmin puolin udella +kuulumisia. Pakolaisia oli nelisenkymmentä henkeä kymmenkunnalla +hevosella, osaksi säätyläis-, osaksi talonpoikaisperheitä. Muutamia oli +Suomen manterelta saakka, mutta suurin osa Ahvenanmaalta, missä he +kertoivat vihollisia vilisevän kaikkialla ja harjoittavan mitä ilkeintä +väkivaltaa. Meitäkin kehoittivat pakolaiset kääntymään ja palaamaan +takaisin Ruotsiin, sillä idässä päin uhkasi meitä varma perikato. Mutta +minä pysyin järkähtämättömänä päätöksessäni kulkea eteenpäin itää kohti, +missä illanhämärään peittyneenä uinui onneton isänmaani. Ruotsalaiset +kyyditsijämme sen sijaan joutuivat pakolaisten kertomuksista sellaisen +pelon valtaan, että tahtoivat kivenkovaan palata heidän kanssaan +takaisin ja jättää minut Ahokkaan kanssa siihen. Koska jo kykenimme +ilman heitäkin matkaamme jatkamaan, niin annoin heidän noudattaa +tahtoaan. + +Kun pakolaisten joukossa oli pari pappiakin ja heillä rippineuvot +mukanaan, pyysin ehtoollista, ennenkuin eroaisimme ja minä Ahokkaan +kanssa lähtisin jatkamaan vaarallista matkaamme. Oli liikuttava ja +samalla mieltä ylentävä hetki, kun toverini kanssa polvistuin jäälle +pakolaisjoukon keskelle ja pastori Gabriel Gronovius jakoi meille Herran +pyhän ehtoollisen. Toimituksen päätyttyä annoin pastori Gronoviukselle +matkapassini vietäväksi takaisin Ruotsiin ja sitten sanoimme pikaiset +jäähyväiset toisillemme. He lähtivät kimmeltävän jäälakeuden yli +laskevaa ehtooaurinkoa kohti, minä Ahokkaan kanssa taas päinvastaiselle +suunnalle, kohti vaaroja ja tuntemattomia seikkailuja. + +Jalkapatikassa marssien saavuimme vihollisia kohtaamatta seuraavana +päivänä Saltviikin kirkolle, jossa poikkesimme nimismiehen taloon. +Nimismies lähti vielä saman päivän iltana hevosellaan kyyditsemään meitä +Sundin pitäjän Hultan kylään. Sieltä oli aikomuksemme jatkaa yhtä menoa +matkaa Teilin selän yli, mutta kylän miehet olivat hevosineen ajaneet +eteläisille pikkuluodoille, piilottaakseen sinne kalleinta omaisuuttaan. +Meidän täytyi siis odottaa heidän paluutaan ja yövyimme kylän laidassa +erään kalastajan tupaan. + +Minulle ja Ahokkaalle laittoi kalastajan muori vuoteen tuvan +peränurkassa olevaan sänkyyn. Luettuani tavallisen ehtoorukoukseni +paneuduin levolle ja vaivuin kohta sikeään uneen. Aamuyöstä näin hyvin +selkeätä unta. Olin olevinani kotona Käkisalmessa, äiti kehräsi villoja +ja minä, vallaton poikanaskali, loikoilin selälläni penkillä. Äiti alkoi +kuulustella minulta katekismusta ja kovalla äänellä luin minä kymmenet +käskyt, uskontunnustuksen ja isämeidän sekä kasteen- ja +alttarinsakramentin. Kun olin päässyt alttarinsakramentin viimeisiin +sanoihin, ilmestyi jostakin penkin viereen vanha, harmaatukkainen ukko, +joka kysyi, uskonko, että kaikki on häviävä, ennenkuin ainoakaan sana +siitä, mitä luin, häviää. Vastasin uskovani. Hän toisti jälleen saman +kysymyksen ja minä vastasin jälleen myöntävästi. Silloin tyrkkäsi hän +minua kahdesti nyrkillä olkapäähän ja sanoi: nouse ylös! Havahduin +paikalla ja samalla kertaa olin kuulevinani laukauksen. + +Hieraisin oitis unen silmistäni ja kavahdin sukkasillani lattialle. +Uuninkyljessä paloi päre ja sen valossa näin avonaisella ovella kaksi +venäläistä, jotka juuri ojensivat muskettinsa minua kohti. Kuului jo +kaksi hananvirityksestä johtuvaa napsausta. Mutta alas kyyristyen +loikkasin salaman nopeudella miehiä kohti ja ennätin silmänräpäystä +ennen kuin musketit laukesivat tyrkätä niiden piiput ylöspäin. Kuulat +menivät laipioon ja minä sain ainoastaan palavia ruudinjyväsiä +silmilleni, mistä kasvoillani näkyy merkit kuolemaani saakka. + +Heti kun laukaukset olivat pamahtaneet, hyppäsin taaksepäin ja tempasin +penkiltä molemmat pistoolini. Mutta ennenkuin ehdin niitä käyttää, +olivat molemmat venäläiset hävinneet ovelta. Hyökkäsin nyt ulos pihalle, +missä näin noin parikymmenmiehisen vihollisjoukon. Laukaisin molemmat +pistoolini heitä kohti ja sieppasin sen jälkeen tuvan seinustalta vankan +koivuisen vesikorennon, jolla aloin huimia ympärilleni, kunnes joka +sorkka oli kadonnut pihalta, paitsi puoltakymmentä kaatunutta ja +haavoittunutta. + +Palasin nyt kiireesti tupaan, jossa kalastajaukon näin tarkastelevan +reidessään olevaa haavaa. Hän oli ollut portailla vettään heittämässä, +kun viholliset olivat ilmestyneet pihalle ja ampuneet laukauksen häntä +kohti. Se oli sama laukaus, jonka minä juuri unesta havahtuessani olin +kuullut. Vedin nyt kiireesti saappaat jalkaani sekä takin päälleni ja +komensin Ahokkaan tekemään samoin. Hän ei unenpökerryksissään ollut +vielä mistään selvillä, vaan kyhjötti päätään kynsien sängyssä. Hänen +suoriessaan vaatteita päälleen latasin pistoolini. Sitten otimme +musketit kainaloomme ja syöksyimme kiireesti ulos. + +Oli vielä niin pimeä kuin tähtikirkkaana helmikuun yönä yleensä saattaa +olla. Itäisellä taivaanrannalla näkyi vasta ohut kajastus, jonka +yläpuolella vilkutteli kirkas kointähti. Kun olimme päässeet noin +viidenkymmenen askelen päähän tuvasta, eräälle pensaita kasvavalle +kallionnyppylälle, näimme kokonaisen komppanian venäläisiä rientävän +toiselta suunnalta paikalle ja ympäröivän tuvan. He luulivat nähtävästi +minun olevan vielä tuvassa, koska eivät uskaltaneet tunkeutua sisälle, +vaan osa heistä asettui ikkunan alle ja osa kiipesi katolle, jossa oli +kyynärää vahvalti lunta. He rupesivat repimään kattoa alas, vaikka muori +ja vaari huutelivat sisästä, ettei täällä ole ketään. Mutta nähtävästi +he eivät ymmärtäneet heidän sanojaan. + +Mutta kajastus idässä laajeni ja aikaa turhiin tarkasteluihin +hukkaamatta lähdimme lumessa kahlaten marssimaan eteenpäin. Yli +kallioiden ja läpi viidakoitten samoiltuamme tulimme merenrantaan. Kun +olimme jäätikköä pitkin kulkeneet satakunta askelta, tuli aurinko +näkyviin. Samalla asettui meidän ja rannan väliin niin sakea sumukerros, +ettemme voineet nähdä kolmea askelta pitemmälle taaksepäin. Mutta edessä +oli niin kirkas päivänpaiste kuin kauneimpana suviaamuna. Kiittäen +Jumalaa tästä odottamattomasta suojasta riensimme turvallisin mielin +eteenpäin pitkin hohtavaa jäälakeutta, samalla kuin usvaseinä takana +tuntui seuraavan ihan kintereillämme. + +Kuljimme luoteiseen suuntaan ja puolenpäivän tienoissa saavuimme Boksöön +saarelle. Silloin haihtui kaikki sumu ja näimme takanamme +viitisenkymmentä venäläistä rakuunaa ja kasakkaa, jotka olivat +seurailleet meidän jälkiämme. Kymmenkunta heistä seisoi lähellä rantaa +odotellen taaempana seuraavia tovereitaan. Käskin Ahokkaan pysähtyä +muutaman kallion suojaan pitämään heitä silmällä ja lähdin itse +juoksujalkaa lähimpään taloon saadakseni sieltä jotakin syötävää. +Talossa oli joukko lähisaarten talonpoikia, jotka olivat paenneet tänne +suojaan viholliselta. Ilmoitin heille vihollisten olevan tuossa +tuokiossa saarella ja kehoitin heitä laittautumaan siekailematta +pakosalle. Emännältä sain kiireessä leivän ja vasta paistetun juuston, +jotka sulloin poveeni ja palasin Ahokkaan luo. + +Jäljessä tuleva vihollisjoukko oli jo yhtynyt etumaisiin ja he kaikki +lähenivät saaren rantaa. Emme jääneet siihen heitä odottamaan, vaan +jatkoimme kiireesti matkaa saaren sisäosiin. Eräälle kalliolle +kiivetessämme näimme kasakkain lyöden ja hutkien hyökkäävän pakenevain +saarelaisten kimppuun. »Ollapa meillä kymmenenkään muskettia!» kuulin +Juhon hammastensa lomitse murisevan. Mutta voimattomina täytyi meidän +tyytyä kouristelemaan syyhyviä kämmeniämme ja ajatella vain omaa +pelastustamme. + +Koko jäljellä olevan päivän kiertelimme nyt Boksöön metsissä ja +kallioilla kuullen tuolta ja täältä vihollisten ääniä ja hevosten +hirnuntaa. Pimeän tullen laskeuduimme rannalle ja aioimme taas +jäätikölle. Mutta jotteivät askeltemme jäljet taas seuraavana päivänä +opastaisi vihollisia kintereillemme, riisuin saappaat jaloistani ja +sovitin ne uudelleen paikalleen sillä tavoin, että oikean jalan saapas +tuli vasempaan jalkaan terä taaksepäin sekä vasemman jalan saapas +samalla tavoin oikeaan jalkaan. Kulkeminen oli sillä tavoin tosin +verraten hankalaa, mutta sittenpä näyttivätkin askelemme tulevan sieltä +päin, jonne juuri olimme menossa. Juho teki kehoituksestani saappailleen +saman tempun ja sitten painalsimme musketteihimme nojaten yön pimeässä +eteenpäin, kohti tuntemattomia kohtaloita. + +Kun idässä jälleen näkyi kaita aamunkajastus, kohosi hämärästä eteemme +autio luoto. Muutimme nyt kengät oikeinpäin ja kiipesimme maalle. +Löydettyämme kallioiden välistä suojaisen paikan, kokoilimme risuja ja +viritimme tulen. Lepuuttaen nuotion loimussa lopen väsyneitä raajojamme +ahmimme nyt Boksööstä saamani leivän ja juuston. Kun aurinko tuli +näkyviin, kiipesin lähimmälle kallionlaelle heittääkseni silmäyksen +ympäristöön. Hämmästykseni ei ollut vähäinen, kun huomasin luotoa +lähenevän kokonaisen kasakkajoukon. He tulivat jälkiämme myöten ja +olivat kai arvelleet niitä noudattaen osuvansa johonkin taloon tai +tavarain kätköpaikalle. + +Mitä meidän nyt tuli tehdä? Pienellä luodolla oli meidän mahdoton +piiloutua niin, ettei vihollinen jälkiämme noudattaen löytäisi meitä. +Yhtä mahdotonta oli myöskin ajatella pakoa toisiin saariin, sillä +jäätiköllä saavuttaisi vihollinen hevosillaan meidät piankin. Ei siis +muuta kuin pysyä alallaan ja antautua epätasaiseen taisteluun. »Jos +täytyy tapella, niin eihän tuota ensi kertaa tapella paria-, +kolmeakymmentä ryssää vastaan», sanoi Juho äkäisesti, kun nuotiolle +palaten ilmoitin, mikä meillä oli edessämme. + +Mutta pelastus tuli meille odottamatta, tarvitsemattamme ryhtyä +taisteluun ylivoimaisen vihollisen kanssa. Juuri kun olimme sammuttaneet +nuotion ja tarkastaneet aseemme, tuli koillisesta ankara myrskyn puuska, +joka silmänräpäyksessä sai aikaan sellaisen lumituprakan, ettei käden +pituutta eteensä nähnyt. Lähdimme heti liikkeelle ja tulimme +päinvastaiselle rannalle kuin mistä olimme maalle nousseet. Saaresta +lähteminen oli kuitenkin uhkarohkeata, sillä myrsky saattoi yhtä äkkiä +asettua kuin oli noussutkin, jolloin vihollinen helposti keksisi meidät +jäätiköllä. Kyyristyimme siis rannalle suuren kiven suojaan ja tuossa +tuokiossa olimme puolitiestä lumeen peittyneet. Jonkin hetken kuluttua +oli pahin myrskyn puuska jo ohi, mutta meidän jälkemme se oli ehtinyt +lakaista tyystin umpeen. Kyyrötimme hievahtamatta alallamme ja pian +alkoi kuulua luodolla kiertelevien venäläisten pulitusta. Muuan +viisimiehinen joukkue kulki ohitsemme noin kymmenen syltä kivestä, mutta +meitä he eivät huomanneet. + +Kun vihollisen ääniä ei ollut enää hyvään aikaan kuulunut, +uskaltauduimme kiven takaa liikkeelle, kiiveten lähimmälle kalliolle +tähyilemään. Sieltä huomasimme kasakkain olevan jo luodosta melkoisen +matkan päässä, ratsastaen takaisin samoja jälkiä kuin olivat tulleetkin. +Iloisina laskeuduimme nyt kalliolta alas ja lähdimme luodon suojassa +marssimaan päinvastaiseen suuntaan toivoen illaksi pääsevämme Skagöön +saarelle. + + * * * * * + + + + +TOINEN LUKU. + +_Uskollinen toverini kaatuu rinnalleni, jonka jälkeen minä saan kestää +elämäni vaikeimmat seikkailut._ + + +Marssittuamme jonkin aikaa jäätikköä pitkin selkeni ilma kokonaan ja +aurinko tuli jälleen näkyviin. Juho kulki rinnallani laahustavin askelin +ja yht'äkkiä hän pysähtyi sekä pyysi saada hiukan levähtää jäällä, sillä +etemmäs hän ei sanonut muuten jaksavansa kulkea. Noudatin hänen tahtoaan +ja hän paneutui jäälle pitkälleen, musketinperä pään alla sekä vaipui +heti uneen. Käyskelin hänen vierellään edestakaisin ja istuin sitten +hetkiseksi jalkojani lepuuttamaan. Vihertävän valkoisena kimmeltävä +jäälakeus levisi autiona joka suunnalle. Liikkeellä ei näkynyt +minkäänlaista elävää ja hiljaisuus oli niin suuri, että saattoi kuulla +oman sydämensä lyönnit. + +Hetken kuluttua havahtui Juho unenhorroksestaan ja kömpi seisaalleen. + +»Taitaa olla viimeinen päiväni tämä», lausui hän liikkeelle +lähtiessämme. + +»Kuinka niin, niistä sinä sellaista päätät?» kysyin minä tuntien +rinnassani omituista apeamielisyyttä, jonka aiheutti yhtä paljon +laskevan auringon kaihoisa punerrus autiolla jäätiköllä kuin Juhon +sanatkin. + +»Niin vain minusta tuntuu», vastasi Juho, ja sitten jatkoimme +äänettöminä matkaamme. + +Mutta tuskin olimme kulkeneet paria sataa askelta, kun Juho uudelleen +pysähtyi ja valitti, ettei hän jaksanut pitää silmiään auki. Täytyi siis +pysähtyä ja Juho paneutui taas pitkälleen jäälle. Mutta pakkanen kiihtyi +yhtä mittaa ja minun täytyi herättää toverini. Vaikka omia raajojanikin +painoi tavaton väsymys, otin minä Juhoa käsipuolesta ja raahasin häntä +eteenpäin, sillä jäätikölle yöpyminen merkitsi meille samaa kuin varma +kuolema. + +Juuri kun aurinko katosi näkyvistä ja hämärä lankesi lumiaavikolle, +saavuimme Skagöön saaren pohjoisnokalle. Nousimme maalle ja lähdimme +kulkemaan taloja kohti, joita tiesimme olevan sisempänä saarella. Mutta +kun olimme juuri kiertäneet erään kallion, ilmestyi eteemme kuin maasta +kohoten joukko vihollisen jalkamiehiä, jotka kulkivat sisäsaarelta +rannalle päin. Pysähdyimme kuin salaman lyöminä. Minä toinnuin kuitenkin +silmänräpäyksessä ja ojensin muskettini. Mutta ennenkuin ehdin sitä +laukaista, oli etumainen venäläisistä hyökännyt muutaman askelen +eteenpäin ja lävistänyt pistimellään Juhon, joka seisoi minusta muutaman +askelen päässä vihollista lähempänä. Melkein samassa silmänräpäyksessä +pamahti muskettini ja poikittain Juhon ruumiille kaatui hänen +surmaajansakin. Laukaisin heti perään molemmat pistoolini +vihollisjoukkoa kohti ja karkasin sitten ylös kalliolle. Takanani +pamahti laukauksia, kuulat vinkuivat ympärilläni ja kymmenkunta +venäläistä lähti kapuamaan perässäni vuorelle. + +Vuorenlaki jatkui verraten tasaisena niemekkeen rantaan saakka, missä se +äkkijyrkästi laskeutui mereen. Reunalle tultuani huomasin meren allani +olevan pitkin niemen rantaa noin sata askelta laajalti sulana. +Takaa-ajajani olivat jo ehtineet vuorenlaelle ja karkasivat huutaen +minua kohti. + +»Ennen vaikka jäiseen mereen kuin vihollisen valtaan!» päätin minä +mielessäni ja syöksyin jyrkänteeltä alas. + +Suolainen jääkylmä vesi kerran vain huljahti korvissani, kun sukkulana +painuin syvyyteen. Pari silmänräpäystä vielä ja minä olin jälleen +pinnalla. Pärskäytettyäni veden silmiltäni huomasin vuoren seinässä +leivinuunin muotoisen ja miehen korkuisen onkalon, jonka pohja oli +ainoastaan pari korttelia vedenpintaa ylempänä. Parilla vetäisyllä olin +onkalon suulla ja vettä valuen kapusin sinne sisään. + +Vainoojiltani olin nyt toistaiseksi varmasti turvassa, sillä jäljessäni +eivät he voineet tulla yhtä vähän kuin ampumallakaan minuun ulottua. +Mutta pakkanen oli nyt sen sijaan sitä vaarallisempi viholliseni. Oitis +onkaloon päästyäni väänsinkin vaatteeni ja sukkani niin kuiviksi kuin +suinkin jaksoin. Jalkojani paleli armottomasti ja niitä täytyi hieroa +yhtä mittaa. Saappaani jäätyivät tuossa tuokiossa koviksi kurikoiksi. +Kouristelemalla ja puhaltelemalla sain ne sen verran sujumaan, että +kykenin jotenkuten kiskomaan ne jalkaani. Ollapa että onkalossa olisi +ollut muutamakaan puunkapula, joihin olisi voinut tulen virittää, mutta +ympärilläni oli vain kaljut, pakkasesta kiiltelevät kallioseinät. Sulana +pysyäkseni täytyi minun yhtä mittaa hypellä ja hakata käsiäni ristiin +rinnan yli. Muskettini ja pistoolini kuivasin parhaani mukaan ja laitoin +ne uudestaan latinkiin. Onneksi oli ruutisarveni siksi tiivis, ettei +vesi ollut päässyt sinne tunkemaan. + +Taivaalle oli kohonnut täysikuu, ja minä kuulin venäläisten huutelevan +yläpuolellani vuorenlaella. Silmätessäni ulos selälle huomasin joukon +kasakoita lähenevän pitkin jäätikköä samalta suunnalta, mistä minä Juhon +kanssa olin muutamia tuntia aikaisemmin tullut. Lähemmäs tultuaan +huomasivat he minut, pysähtyivät railon reunalle, laskeutuivat +hevosiltaan ja alkoivat ammuskella minua kohti kuin maalitauluun. Kuulat +lumpsahtivat milloin veteen, milloin litkahtivat vuoren kylkeen, mutta +minä makasin turvassa onkalon pohjalla ajatellen psalmistan sanoja: +»Päivällä suojaa Hän minua oikealla kädellään ja yöllä lepään minä Hänen +siipiensä varjossa.» + +Kasakat näkivät turhan turhaksi, nousivat jälleen hevosilleen ja +katosivat näkyvistäni. Vuorelta olivat viholliset nähtävästi myöskin +poistuneet, sillä kaikkialla oli hiljaista kuin haudassa. Kun kuukin +peittyi jonkinlaiseen pilviharsoon ja tuli pimeämpi, päätin koettaa +jotenkuten päästä kylmästä olinpaikastani. Vesirajassa pitkin vuoren +seinämää olin huomannut kapean jääkaistaleen, joka nähtävästikin oli +jäänyt siihen viime myrskyn jäljeltä. Sitä myöten lähdin yrittelemään +pois turvapaikastani, sillä mahdotonta minun oli odottaa niin kauan kuin +railo olisi miehenkantavaksi jäätynyt. Toisin paikoin oli jääkaistale +vain parin vaaksan levyinen, ja ainoastaan suurinta varovaisuutta +noudattaen pääsin sitä myöten eteenpäin, nojaten kylkeäni kallioseinään +ja tukien joka askelella miekkani kärjellä jäähän. + +Oltuani tunnin mitä ankarimmassa jännityksessä pääsin onnellisesti +kohtaan, jossa vuorenseinä painui siksi loivaksi, että pääsin huoleti +kapuamaan ylös. Jalkani olivat tuossa hitaassa kulussa kylmettyneet +melkein tunnottomiksi, jonka vuoksi lähdin nyt juosten kulkemaan taloja +kohti. Mutta tultuani niitä lähelle kuulin sieltä venäläisten +mellastelua, yksinpä tuulimyllystäkin kuului heidän pulitustaan. Olivat +kai sieltä jauhoja etsimässä. Ei siis auttanut muu kuin väsymyksestä, +nälästä ja vilusta huolimatta painua takaisin metsään. + +Rannalle tultuani lähdin jäätikön yli kulkemaan muuatta etempänä +häämöttävää luotoa kohti. Yhtämittaisesta juoksusta oli kurkkuni käynyt +kuivaksi, ja kun lähellä saarta kohtasin vähäisen railon, survoin +musketin perällä sen ohueen jäähän reiän sekä laskeusin pitkälleni +sammuttaakseni edes pahimman janoni. Kun suutani tarpeeksi kostutettuani +nostin pääni, huomasin lähellä edessäni kolme kasakkaa, joista etumainen +huusi: + +»Shto durak!» + +Kiukustuneena karkasin pystyyn ja laukaisin muskettini heitä kohti. Kuin +paholaisen siivillä hävisivät he heti takaisin saarelle. Sielläkin oli +siis vihollisia ja nämä olivat arvatenkin etuvartijoita. Suo siellä, +vetelä täällä! Mutta täytyihän jonnekin yrittää. Juoksin siis syrjään +kaartaen samalle saarelle, jonne kasakat olivat hävinneet. Kiipesin +siellä muutamalle vuorelle, jossa taittelin kasan kuusen havuja, +levittäen niistä osan alleni ja toisen osan päälleni. Niin kyyrötin +puolet yöstä ja palelin niin, että sielu ja ruumis vapisivat, vaatteeni +olivat puolittain jäässä, jalkani melkein tunnottomat eikä unesta +luonnollisesti ollut puhettakaan, jonkinlaisessa horrostilassa vain +värisin havuvuoteellani tähtien kiiluessa hataran peitteeni läpi. + +Ennen päivänkoittoa kavahdin jalkeilleni, sillä oloni kävi yhä +sietämättömämmäksi. Mutta liikkeelle en kyennyt lähtemään, sillä +saappaani olivat kokonaan jäätyneet ja pusersivat armottomasti +jalkojani. Sain ne jotenkuten kiskotuksi pois, jonka jälkeen hieromalla +ja puristelemalla sain jalkateriini hiukan tuntoa. Sitten pistin +saappaat kainalooni ja lähdin sukkasillani marssimaan takaisin jäälle, +jossa kulkuni suuntasin luonaaseen, Getan saarta kohti. + +Jää oli kauttaaltaan epätasaista ja rousteista. Lankeilin alinomaa ja +sain haavoja käsiini ja jalkoihini, niin että lähes joka askel sillä +kahden penikulman taipalella, jonka sukkasillani suoritin, oli verellä +merkitty. + +Kun aurinko vihdoinkin tämän pitkän ja elämäni vaikeimman yön jälkeen +kohosi taivaanrannalle, saavuin Getan saarelle, jonka ainoastaan +kapeahko salmi erottaa Ahvenan manteresta. Taloihin en uskaltanut +kuitenkaan suoraan mennä, vaan nousin muutamalle lakealle ja metsäiselle +vuorelle. Siellä istahdin lopen nääntyneenä puunrungolle osaamatta enää +ajatella muuta kuin kuolemaa. + +Mitä varten enää kannatti elää? Oliko minulla itselläni paremmin kuin +isänmaallanikaan enää mitään tulevaisuuden mahdollisuutta? Kylmällä +punerruksella valaisi helmikuun aurinko viluisia maisemia ja ympärilläni +oli eloton haudan hiljaisuus. Kuin hyypiö hävitetyssä kaupungissa +värjötin minä, marssien, haavojen, nälän ja vilun masentama mies, siinä +kaatuneen hongan rungolla. Toisella saarella makasi kelmeänä ja +kangistuneena vihollisen lävistämä uskollinen sotatoverini ja itse olin +kuin vainottu metsänpeto, jota kiukkuiset viholliset saarsivat joka +puolelta. Ja saman kohtalon alaisiahan olivat melkein kaikki muutkin +suomalaiset. Nousisiko taivaallemme enää uusi kointähti? Entä +morsiameni? Ah!-- + +Sietämätön vilun ja nälän tunne ajoi minut kuitenkin pian tylsästä +kuoleman horroksesta ja pakotti toimintaan. Isänmaatani ja morsiantani +en nyt kuitenkaan voinut ajatella, vaan päämääränäni oli ainoastaan oman +kurjan henkeni säilyttäminen. Umpimähkään lähdin liikkeelle ja kiertelin +metsässä kuin nälistynyt lintukoira. Tuon tuostakin tapasin ihmisten +jälkiä, joita risteili metsässä. Niitä olivat arvatenkin vihollisia +paenneet saarelaiset tallanneet. Muutamia jälkiä umpimähkään +seuraillessani osuin risuista kyhätylle majalle, jonka edessä yhtyi +joukko muitakin jälkiä. Tänne olivat saarelaiset nähtävästikin kätkeneet +tavaroitaan, mutta vihollinen oli osunut paikalle ja tyhjentänyt majan. +Oven edustalla oli kasa heiniä, jotka vihollinen oli majasta syytänyt. +Laskeusin hetkiseksi heinäkasaan istumaan ja pöyhiessäni heiniä +jalkojeni ympärille sain käsiini tyhjän, karkean säkin. Sen käärin +ensiksi sukkien päälle jalkojeni ympärille, ja kun edelleen pengoin +heinissä, tuli sieltä käsiini ensiksi kokonainen leipä ja kohta sen +jälkeen pienoinen rasia, joka oli puolillaan voita. Liikutuksesta +kostuivat silmäni ja paikalla tulivat mieleeni Danielin sanat +jalopeurain luolassa, kun Habakuk Herran käskystä toi hänelle ruokaa: +»Herra, vieläkös muistat minua?» + +Tuskin koskaan olen sellaisella halulla käynyt leipään käsiksi kuin nyt +ja tuskin koskaan on leipä siinä määrin kohentanut masentunutta miestä +kuin nyt. Muutaman hetken kuluttua oli löydöstäni jäljellä ainoastaan +tyhjä rasia, mutta samalla tunsin minä myöskin jäsenissäni uutta tarmoa +ja tarkoitusperäistä toiminnanhalua. Ensiksi täytyi minun saada +kunnollisesti lämmitellä sekä jäätyneet saappaani jälleen +käyttökelpoisiksi. Kokoilin metsästä puita ja viritin tulen muutamaan +suojaiseen paikkaan noin viisikymmentä askelta majasta. Nuotion loimossa +lämmittelin sitten perusteellisesti ja sulattelin saappaitani. + +Mutta juuri kun olin saanut saappaat jalkaani vedetyksi, alkoi majan +luota kuulua ääniä ja venäläisiä sanoja. Viholliset olivat siis taas +ihan nenäni edessä! Syysin nopeasti lunta nuotioon niin, että se sammui, +ja lähdin takaperin astellen kulkemaan rantaa kohti. Vihollisten +huomaamatta pääsin loittonemaan jyrkän rantakallion taakse ja askelteni +jäljet näyttivät kuin joku olisi sieltä käsin kulkenut nuotiolle. +Vuorenseinämän alle oli meri viimeisen myrskyn aikana muodostanut +suojaisen jääkammion. Ryömin sinne sisälle ja päätin siellä odottaa +vihollisten poistumista. Mutta entäpä jos viholliset jälkiäni myöten, +huolimatta niiden suunnasta, tulisivatkin tänne? Silloin voisivat he +vähillä voimin vangita minut tässä komerossa. Ryömin siis kohta jälleen +ulos, tarkastin ampuma-aseeni ja aloin sitten astella edestakaisin +jäätiköllä vuoren alla. Jalkojani kirveli ankarasti ja minä vedin kengät +sekä sukat pois. Silloin huomasin jalkojeni aina polviin saakka olevan +valkoiset kuin paleltunut nauris. Aloin kiireesti hieroa niitä lumella +ja tein sitä siksi, kunnes vihavoiminen lakkasi ja minun tuli lämmin ja +väsyin. Sitten vedin taas sukkakulut ja kengät jalkaan sekä jatkoin +edestakaisin kävelyäni. Mutta tuon tuostakin täytyi minun uudelleen +paljastaa jalkani sekä hieroa niitä lumella. Vihollisilta, Jumalan +kiitos, sain täällä vuoren alla olla sentään rauhassa. + +Illan hämärtäessä näin edempänä jäätiköllä liikkuvan yksinäisen +mieshenkilön. Menin hänen luokseen ja huomasin hänet keski-ikäiseksi +kalastajaksi, joka kantoi sylissään noin kymmenvuotiasta tyttöään. Hän +kertoi olleensa vihollisia paossa eräällä autiolla luodolla, mutta kylmä +ja nälkä olivat ajaneet hänet liikkeelle. Tyttärensä sanoi hän olevan +vilusta melkein tunnottoman ja nyt sanoi hän menevänsä kylään, vaikka se +olisi vihollisia täynnä. + +Kalastajasta erottuani nousin jälleen maalle, mutta toisesta kohdasta +kuin mistä olin jäälle tullut. Harhailin taas metsässä ja eräitä jälkiä +seurattuani osuin muutamaan vuorenonkaloon, johon huomasin joitakin +tavarasäkkejä ja tynnyreitä kätketyksi. Aloin tutkia ja kopeloida niitä +ja iloni ei ole suinkaan vähäksi arvattava, kun luolasta löysin kaksi +tynnyriä savustettua lehmänlihaa sekä tynnyrillisen kuivattuja leipiä. +Edelleen oli luolassa melkoinen kasa villoja käärittynä vanhaan +nuottakuluun. Ensiksi käytin hyväkseni osan villoista suoltamalla niitä +jalkojeni suojaksi niin paljon kuin saappaisiini mahtui. Sitten otin +kymmenen leipää ja kaksi suurta lihapalaa, jotka sälytin aamulla +risumajalla löytämääni tyhjään säkkiin, ja niin varustettuna lähdin +kiitollisin mielin marssimaan eteenpäin. + +Löydettyäni kauempaa länsirannalta mielestäni turvallisen paikan kyhäsin +siihen pienen havumajan, jonka eteen viritin hitaasti, mutta kestävästi +palavan rakovalkean. Siinä kyyrötin sitten kokonaista kolme vuorokautta, +tuntien oloni edellisiin päiviin verraten kerrassaan ruhtinaalliseksi, +sillä olihan minulla ruokaa ja lämmintä. Juomaa sain siten, että +tyhjensin pari mukana kuljettamaani käsikranaattia, kuumensin ne +nuotiossa ja kannoin jäälle, johon ne sulattivat aina kerrakseen +muutaman lusikallisen vettä. + +Kun vihollisia ei kuulunut eikä näkynyt, arvelin heidän viimeinkin +jättäneen nämä seudut ja lähdin liikkeelle, kun ruokavaranikin alkoivat +olla jo lopussa. Ensiksi ohjasin kulkuni Dyngööhön, jossa muutamien +talojen asukkaat olivat jo palanneet pakosalta. Tuntuipa tavattoman +suloiselta saada taas lämpimässä tuvassa oikaista lopen väsyneet +raajansa levolle. Mutta kun olin muutamia tunteja uinaillut ja aioin +nousta jalkeilleni, en tuntenutkaan kykeneväni liikkeelle. Jalkani +olivat käyneet aivan tarmottomiksi kuin halvatulla. + +»Täytyy kai minun jotenkin päästä eteenpäin, sillä enhän minä tännekään +voi jäädä elävältä mätänemään!» päättelin mielessäni koettaen turhaan +pakottaa jalkojani ottamaan askelia. Vihdoin suostui kaksi miestä +taluttamaan minua. Heidän välissään kompuroiden pääsin toiseen kylään, +josta sain taas kaksi taluttajaa eteenpäin. Sillä tavoin pääsin kylä +kylältä kulkien vihdoin Finströmin pitäjään. Siellä sain aluksi hoivaa +muutaman yksinäisen ja iäkkään leskivaimon luona. Olin nyt todellakin +kuin Elia Zarpathin lesken luona, sillä kaikkialla ympäristössä vallitsi +suuri hätä ja puute vihollisen ryöstöjen ja väkivallan jäljiltä. Myöskin +mummo oli menettänyt suurimman osan vähäisestä omaisuudestaan. + +Ennen pakoon lähtöään oli mummo kätkenyt navetan lakkaan heinien alle +tynnyrillisen kuivia leipiä, lumikinokseen säkillisen jauhoja sekä +navetan lakkaan toisen säkillisen herneitä. Kuin ihmeen kautta olivat ne +säilyneet vihollisen nuuskinnalta samoinkuin ladon alla olleet voipytty +ja pari leiviskää juustoa. Ja kerrassaan Jumalan ihmeeltä tuntui se, +mitä tapahtui seuraavana päivänä siitä, kun olin mummon luokse tullut. +Viholliset olivat vieneet hänen ainoan lehmänsä, mutta se palasikin nyt +odottamatta kotiin nuora sarvissa ja iloisesti ammuen. Kyyneleitä +vuodattaen ja ääneensä Jumalaa kiittäen talutti mummo lehmänsä navettaan +ja haki sille heiniä eteen. Eikä todella sellaisen ihmeen arvoa voi +käsittää muut kuin ihmiset, jotka ovat olleet niin suuressa hädässä kuin +minä ja useimmat kansalaiseni tänä kovana aikana. + +Mummo ryhtyi heti ensi päivänä hoitamaan paleltuneita jalkojani. Hän +laittoi heinänsiemenistä ja jäätyneestä hevosen lannasta puuromaisen +keitoksen, jota hän kääreiden sisässä asetti jaloilleni niin kuumana +kuin ihoni suinkin sieti. Minä liikuin nelinkontin ryömimällä, hakkasin +halkoja, korjasin tuvan oven, ikkunan ja lattian, jotka vihollinen oli +rikkonut, sekä muurailin ränstynyttä uunia. + +Koko maaliskuun ajan vietin mummon luona, jonne tulin mainitun kuun +kolmantena päivänä. Kuun lopulla olivat jalkani mummon huolellisessa +hoidossa jo siksi parantuneet, että minä kykenin huoleti kävelemään. +Ilmatkin olivat jo lauhtuneet, ja ensimmäisten kevään oireiden mukana +heräsi minussa vanha levottomuus, joka ajoi uusiin seikkailuihin. + + * * * * * + + + + +KOLMAS LUKU. + +_Kaikenlaisten vaiheiden ja pikku seikkailujen jälkeen joudun jälleen +Turkuun, jossa ruhtinas Galitzinin keittiöstä vien ylikokin vankina +muassani._ + + +Huhtikuun kolmantena päivänä tapasin Finströmin kirkolla turkulaisen +ylioppilaan Sakarias Wegerin, joka oli matkalla Ruotsiin. Mutta kun +tähän aikaan ei Ahvenanmaalta ollut sille suunnalle ketään menijöitä, +sain hänet houkutelluksi palaamaan takaisin Suomeen. Siten liityimme +kumppanuksiksi, sanoin lämpimät jäähyväiset hoitajamummolleni sekä +maksoin hänelle mukanani säilyneistä rahoista karoliinin viikkoa kohti, +ja niin lähdimme jalkaisin marssimaan Hultan kylään. + +Mainitusta kylästä oli aikomuksemme lähteä suorinta tietä marssimaan +Kumlingea kohti. Mutta kun rannikolle oli kasaantunut jääsohjoa melkein +silmän kantaman matka, täytyi meidän kulkea pohjoiseen suuntaan niin +pitkälle, että tapasimme kovaa jäätä, jonka jälkeen vasta suuntasimme +kulkumme itää kohti. Seuraavana päivänä lauhtui ilma ja alkoi +tuuleskella. Jäätikköön ilmestyi yhä useampia halkeamia. Väsymyksestämme +huolimatta täytyi meidän jouduttaa askeleitamme ja puolenpäivän jälkeen +saavuimme eräälle autiolle kallioluodolle keskellä Teilinselkää. Kun +istahdimme hiukan jalkojamme lepuuttamaan sekä nauttimaan niukoista +eväsvaroistamme, alkoi jäälakeus ryskyen liikahdella ja särkyä. +Levottomana nousin syöntini keskeyttäen ja kiipesin idänpuoleiselle +rantakalliolle nähdäkseni, saatoimmeko jatkaa matkaa Enklingeen. Mutta +kuka voikaan kuvata mieltä masentavan hämmästykseni, kun luodon ja +etäämpänä idässä näkyvän Enklingen välillä aaltoili meri vapaana! + +Olimme siis joutuneet samanlaiseen asemaan kuin minä Juho-vainajan ja +ruotsalaisten kyyditsijäin kanssa pari kuukautta sitten Signilskärillä. +Mutta itse asiassa oli meidän nykyinen asemamme monin verroin +peloittavampi. Silloin meillä oli riittävästi suojaa, polttopuita ja +ruokaa, mutta tällä autiolla karilla ei näkynyt missään päin puuta eikä +pensasta, jotapaitsi eväistämme riittäisi enää tuskin kahdesti syödä. +Jos siis tätä vankeutta kestäisi muutamiakaan päiviä, olisi meillä +edessämme mitä surkein kuolema. + +Palasin toverini luo ja kerroin hänelle havaintoni. Pyysin häntä sen +jälkeen nyhtämään sammalta ja turvetta kallioiden kyljistä laittaaksemme +niistä jonkinlaisen katoksen yökylmää vastaan. Itse lähdin vielä +kiertelemään karin ympäri löytääkseni jos mahdollista jotakin +poltettavaksi kelpaavaa. Etsintäni oli kuitenkin aivan tulokseton. Lopen +masentuneena istahdin silloin eräälle paadelle ja purin apeat huoleni +Jumalalle, minkä jälkeen hiljaa veisasin värssyn: + + + Meill' avun vahvan Herra taivaan tuo, + Turva hädäss' on Hän suurin. + Ei hukkaan joutua Hän meidän suo, + Vaikk' kukistuis maailma juuri, + Vaikk' aallot kuohuis, meri pauhais + Ja vuoret vaipuis syvyyteen. + + +Rohkaistuneena palasin toverini luo ja ryhdyin häntä auttamaan majan +rakentamisessa. Kykenimme kurjista rakennusaineistamme kyhäämään +ainoastaan kyynärää korkean katottoman suojuksen, johon juuri sopi kaksi +miestä pitkälleen. Mutta tarjosihan se edes suojaa mereltä puhaltavaa, +luihin ja ytimiin tunkevaa tuulta vastaan. Siihen asetuimme niin liki +toisiamme kuin suinkin mahdollista, toisen päällystakki alustana ja +toisen peitteenä ja niin kyhjötimme siinä sitten väristen ja koettaen +juttelulla lyhentää pitkiä yön hetkiä. Aamuyöstä vaivuin jonkinlaiseen +unenhorrokseen, ja kun heräsin, huomasin toverinikin nukkuvan. Aamu jo +hämärsi, vaikk'ei päivä vielä ollut noussut. Toveriani herättämättä +nousin hiljaa ylös ja kiipesin itäiselle rantakalliolle. Ja iloni sen +johdosta, mitä nyt näin, oli yhtä suuri kuin eilen hämmästykseni samalla +kalliolla. Vankiluotomme ja Enklingen välinen penikulman levyinen selkä +oli ahtautunut ajojäitä täyteen! Kiitos Jumalan, joka levätessämme oli +rakentanut sillan meidän ja ihmisten asuman saaren välille! + +Palasin suin päin majalle, herätin toverini ja ilmoitin hänelle tämän +iloisen uutisen. Kiireesti viskasimme nyt rensselit ja musketit +selkäämme sekä lähdimme pitempiä siekailematta tuulena taipalelle. Ja +totisesti nyt hävisi ruumiistamme öinen kylmyys, kun me kaikki +jänteremme jännittäen riensimme epävakaisten jääröykkiöiden yli hyppien +toiselta keikkuvalta jääteliltä toiselle. Uskomattoman pian ja +onnellisesti suoriuduimme tuosta penikulmaisesta taipalesta. Kun +pääsimme Enklingen rantaan, nousi aurinko ja samalla alkoivat +jääröykkiöt liikehtiä etelää kohti. Muutamaa hetkeä myöhemmin +loiskahteli meri taas vapaana takanamme. + +Enklingessäkin olivat useimmat surmalta säästyneet asukkaat palanneet +koteihinsa ja heidän luonaan saimme nyt tervetullutta hoivaa vaivojemme +jälkeen. Viivyimme sitten saarella kokonaista kaksi viikkoa, sillä +yhtämittaisten myrskyjen ja ajojäiden takia oli meidän mahdotonta +ennemmin jatkaa matkaamme. Mutta hätäkös meidän oli täällä ihmisten +ilmoilla oleskella, kun ei lisäksi vihollisestakaan tänä kelirikon +aikana ollut pelkoa. + +Vasta kuukauden lopulla lähdin Enklingestä liikkeeseen toverini +palatessa takaisin Ahvenaan. Risteilin sitten siellä ja täällä +saaristossa, missä pääasiallisesti koetin kuulustella Riikaa. Björköön +saarella kertoi muuan vanha kalastajapari, että heidän luonaan oli +syksyllä majaillut eräs vihollisten käsistä päässyt suomalainen tyttö. +Sydämeni rupesi rajusti lyömään tämän kuullessani ja kiireesti aloin +udella heiltä lisää. Tyttö ei ollut paljon puhunut vaiheistaan, mutta +heidän kuvailemansa tytön ulkomuoto sopi täydellisesti Riikaan. +Sitäpaitsi hän oli saapunut heidän luokseen Kumlingesta tullen muutamana +kolkkona syysyönä pienellä venepahasella. Aika sitäpaitsi sopi myös +täydellisesti yhteen sen kanssa, jolloin Riika oli minulta hävinnyt. +Minne hän sitten oli joutunut, siitä ei vanhuksilla ollut minkäänlaista +tietoa. Kun vihollisia oli ilmestynyt Björkööhön, oli tyttö lähtenyt +kiireesti pakosalle. Minnepäin hän oli kulkunsa suunnannut, sitä he +eivät voineet sanoa. Mutta minulle olikin tällä hetkellä tärkeintä ja +rohkaisevinta varma tieto siitä, että Riika oli vielä elossa. Nyt en +enää ollenkaan epäillyt tapaavani hänet vielä joskus. + +Saaristosta ohjasin kulkuni Taivassaloon, jossa sain vaihdetuksi +päälleni talonpoikaisvaatteet. Muskettini ja miekkani piilotin myöskin +tänne ja mukaani otin ainoastaan pistoolit, jotka säilytin sarkatakkini +poveen. Lisäksi vielä ryhmysauva käteen ja vasen jalka hiukan ontuvaksi, +ja niin olin valmis liikkumaan manterella vakoilijatoimissa. +Taivassalosta kuljin sitten viattomana kerjäläisukkona Uuteenkaupunkiin, +jonka edustalla majaili venäläinen kaleerilaivasto, minkä lukumäärästä +ja taistelukuntoisuudesta minun onnistui urkkia tarkka selko. Niinikään +liikuin kaupungin ympäristöön majoitetun vihollisen jalkaväen +keskuudessa kerjäillen ja ilvehtien sotamiesten kanssa. He tarjoilivat +minulle viinaa ja minä olin muutamasta ryypystä tulevinani täyteen +humalaan, laulaa renkuttelin ja puhuin puuta heinää. Sanani sovitin +kuitenkin koko ajan niin, että heidän vastauksistaan sain poimituksi +useita tärkeitä tietoja. + +Lokalahteen palattuani kirjoitin saamistani tiedoista tarkan raportin, +jonka lähetin kreivi Taubelle erään Ruotsiin lähtevän lokalahtelaisen +laivurin mukana. Sitten kuljin Turun lähistölle, jossa vakoiluliikkeeni +tukikohdaksi otin Raision. Mainitun pitäjän nimismies Silvan sekä hänen +poikansa ylioppilas Antti Silvan olivat luotettavia suomalaisia sekä +isänmaan asialle uskollisia. He valmistivat minulle tallinsa luhdissa +mukavan oleskelupaikan, jossa päivisin loikoilin pannen kokoon +raporttejani yöllisiltä vakoiluretkiltä palattuani. Talossa pistäytyi +usein vihollisten kuriireja tai pienempiä joukkokuntia, jotka olivat +matkalla Turusta pohjoiseen tai päin vastoin. Mutta minä olin luhdissa +täydessä turvassa tarkastellen luukun kulmauksesta, mitä pihalla +tapahtui. Ruokaa toimitti nimismies poikineen minulle riittävästi. +Täällä oleskelin sitten lähes toukokuun loppuun ja toimitin tällä ajalla +useita raportteja kaikesta, mitä vihollisarmeijassa tapahtui. Raportit +välitti ylioppilas Silvan Rymättylään, josta sikäläiset kalastajat +kuljettivat ne Ruotsiin. + +Raisiolaisen päämajan jätettyäni kuljeskelin taasen pohjoista kohti. +Lemulla ollessani loppui minulta paperi ja lakkani oli myös vähissä. Kun +pitäjässä silloin oleskeli yksi ainoa herrasmies, papin tehtäviä +toimittava maisteri Turonius, päätin kääntyä hänen puoleensa paperia +pyytääkseni. Mutta kun en ollenkaan tuntenut hänen mielialaansa ja kun +kirkonkylällä majaili joukko venäläisiä, en uskaltanut omana itsenäni +mennä tuota paperiasiaa toimittamaan. Kirjoitin siis pienelle +paperipalalle, joka minulla vielä oli jäljellä, seuraavat sanat: +»Korkeasti oppinut Herra Maisteri! Pyydän nöyrimmästi, että möisitte +rengilleni, joka teille tämän kirjelapun tuo, hiukan paperia ja lakkaa, +joiden puutteessa nykyjään olen. Kunnioituksella: Tapani Löfving». + +Kirjelapun pistin taskuuni ja ottaen metsästä näön vuoksi havutaakan +selkääni, sillä oli lauantaipäivä, lähdin pappilaan. Annettuani kirjeen +maisterille kysyi hän sen luettuaan: + +»Missäs sinun isäntäsi on?» + +»Hän piilottelee tuolla kylän laidassa metsässä», vastasin minä. + +»Mene nyt kiireesti ja sano hänelle, että tänne pappilaan saapuu +koht'sillään majailemaan kenraalimajuri Golovin, jonka vuoksi sinun +isäntäsi on parasta olla varuillaan.» + +Hän haki kiireesti paperia ja lakkaa sekä toi vielä lisäksi leivän ja +kimpaleen lihaa, mitkä hän käski viedä Löfvingille. Maksua hän ei +ottanut, vaan käski minun kiirehtiä isäntäni luo. Minä en kuitenkaan +pitänyt kovinkaan suurta kiirettä, vaan kuhnailin pihalla pappilan +renkiä puhutellen, kunnes näin kenraalin lähenevän taloa. Saattueena +hänellä oli kersantti ja kuusi rakuunaa. Avasin heille portin ja +nöyrästi lakkiani nostaen ajattelin: + +»Aijai, Tapani, ollapa sinulla nyt parikaan vantteraa toveria, niin +sieppaisitpa tästä sievoisen saaliin, sillä eipä kiertelevän sissin ole +sallittu joka päivä vihollisen kenraaleja vankinaan kuljettaa.» + +Mutta sain tyytyä vain painamaan portin kiinni, jonka jälkeen lähdin +maisterilta saamaani leipää syödä jytystellen astelemaan poispäin. + +Kiertelin tämän jälkeen jalkaisin tai kalastajain veneissä siellä ja +täällä Turun saaristossa. Rymättylässä sain kesäkuun 10:ntenä kreivi +Taubelta tulleen kirjeen, jossa minua kehoitettiin edelleenkin +hankkimaan tietoja vihollisten puuhista. Kreivi kertoi Hänen +Ylhäisyytensä prinssi Fredrikin luvanneen minulle yliupseerin arvon, jos +toimeni hyvin onnistuvat. »Hyvä on», ajattelin minä, »he eivät tule +odotuksessaan pettymään.» + +Päätin nyt jälleen kurkistaa itse vihollisen päämajaan ja pistäytyä siis +Turussa. Kerjäläisasuani lisäsin tällä kertaa vielä siten, että suljin +vasemman silmäni, pidin suutani hiukan vinossa sekä ryiskelin yhtämittaa +vanhan miehen köhä-yskää. Kainalossani oli tietysti säkkirähjä ja +kädessäni keppi. Näin varustettuna nousin kauniina kesäkuun aamuna +Aurajoen rannalle, minne olin saapunut muutamien kalankaupalle tulleiden +rymättyläläisten venheessä. + +Kiertelin nyt siellä ja täällä kaupungilla kerjäillen vihollisen +sotilailta ja tehden havaintoja, jotka, sen uskallan vakuuttaa, yhdestä +silmästäni huolimatta eivät suinkaan jääneet puolinaisiksi. Kun päivä +oli kulunut jo sivu puolen, päätin pistäytyä kurkistamassa linnaankin, +jossa ruhtinas Galitzin esikuntineen majaili. Linnan portilla oli vilkas +liike, siitä kun kulki edestakaisin sekä venäläisiä sotilashenkilöitä +että anomusretkillä liikkuvia suomalaisia. Heidän mukanaan pääsin +vartijain estämättä linkkasemaan linnanpihalle. + +Galitzin seurueineen asui uuden linnan itäisessä siipirakennuksessa, +missä itse Galitzinin hallussa olivat ne ylimmän kerroksen huoneet, +joissa Pietari Brahe aikoinaan oli asustanut. Muut linnan osat olivat +joko viljasäiliöinä tai sotilasten ja vankien asuntona. Tiesin, että +noihin vanhan linnan synkkiin komeroihin oli suljettu monta suomalaista +pappia ja isänmaallista virkamiestä, joita syystä tai toisesta ei oltu +Venäjälle raahattu. + +Mutta pihalla ei minulla ollut aikaa pitkiin tarkasteluihin, vaan +soluin muiden puheille pyrkijäin mukana ahtaita kiertoportaita +ylimpään kerrokseen. Kenenkään estämättä pääsin aina Galitzinin +vastaanottohuoneeseen, jossa oli itse ruhtinas adjutantteineen sekä +joukko kirjureita. Pysähdyin ovenpieleen toisten taakse ja avonaisella +silmälläni Galitzinia tarkastellen ajattelin itsekseni: »Hauskaa tavata +taas, ruhtinas, sillä emmepä ole tainneetkaan olla näin liki toisiamme +sitten kuin siellä Janakkalassa, jossa seinänraosta riihen ullakossa +tarkastelin sinun ja armeijasi ohikulkua. Tosin sinä et minun +läsnäolostani tiennyt silloin paremmin kuin nytkään ja kaiketi se +parasta onkin, ainakin minulle.» + +Siinä ovenpielessä havaintoja tehdessäni jouduin surullisen lystikkään +kohtauksen todistajaksi, Puheille pyrkijäin joukossa oli kaksi nuorta +suomalaista tyttöä, kaikesta päättäen niitä kevytmielisiä ja +isänmaastaan piittaamattomia naisia, joita oleskeli täällä Turussa +sotamiesten parissa. Kun ruhtinas kysyi heidän asiaansa, sanoivat he +haluavansa kääntyä kreikanuskoon. »Miksi te haluatte omasta uskostanne +luopua?» kysyi ruhtinas edelleen. »Koska venäjän usko on meistä parempi +kuin ruotsin usko ja ... ja kun täällä on kaksi sotamiestä, jotka +tahtovat naida meidät», vastasivat tytöt. Ruhtinas kysyi nyt sotamiesten +nimiä. Tytöt mainitsivat heidän nimensä sekä rykmentin. Sotamiehet +haettiin kiireesti esiin ja ruhtinas kysyi, oliko totta, mitä tytöt +ilmoittivat. »Njet-njet!» kuului yhteen ääneen sotamiesten suusta. »Minä +annan teille raippoja, jollette puhu totta!» karjaisi ruhtinas. Silloin +vannoivat sotamiehet jonkin pyhimyksensä nimessä, etteivät he olleet +koskaan sellaista aikoneet. He saivat nyt mennä, jonka jälkeen ruhtinas +sanoi tytöille synkästi, että heidät kyllä kastetaan kreikanuskoon. +Venäjäksi käski hän yhden käskyläisistään viedä tytöt pois ja annattaa +heille raippoja. »Tyttöpoloiset! Mutta kyllä te olette sen +ansainneetkin», ajattelin minä, kun tytöt kulkivat, ohitseni huoneesta. + +Kun ruhtinas oli kuullut muidenkin huoneeseen tulleiden asian, loi hän +katseensa minuun, jolloin minä kumarsin syvään ja ojensin lakkikuluani +häntä kohti. Hän rypisti tyytymättömänä silmäkulmiaan, mutta otti sitten +pöydältä kymmenen kopeekan rahan ja viskasi sen lakkiini. Kumarsin +uudelleen ja lähdin senjälkeen kiireesti huoneesta, sillä adjutantin +katse ei ennustanut minulle mitään hyvää. + +Alakerrassa oli ruhtinaan keittiö, jonka puoliavoimesta ovesta tunkeutui +portaille ihana paistinkäry. Se sai veden valahtamaan kielelleni ja minä +sanoin itselleni: »Pistäypäs, Tapani-veikkoseni, sisälle, sillä eihän +tiedä, mitä hyvää sinulle sieltäkin heruu, jota paitsi sinun on kaiken +nimessä viisainta näytellä kerjäläisen osasi järkähtämättä loppuun.» + +Keittiössä askarteli lihava ja punoittava ylikokki sekä pari hänen +apulaistaan. Pysähdyin täälläkin vaatimattoman kerjuriukon tavalliselle +paikalle ovenpieleen, paljastin pääni ja kumarsin ylikokkia kohti. Hän +liikuskeli vain tärkeänä lieden äärellä ja jakoi määräyksiä +apulaisilleen. Vasta kun paistit ja muut herkut oli saatu järjestetyksi +suurille tarjottimille ja apulaiset ryhtyivät niitä kantamaan ylös, +suvaitsi hän huomata minut, joka jälleen kumarsin. Kädet puuskassa +asettui hän eteeni ja kysyi surkean huonolla suomenkielellä asiaani. + +»Minä olen köyhä kerjuu-ukko ja rohkenin tulla anomaan vähäistä almua», +vastasin surkealla äänellä, viitaten samalla säkkiäni. + +»Ja mistä sinä olet?» kysyi kokki jälleen. + +»Tuolta Rymättylän saarelta. Tulin tänä aamuna tänne kaupunkiin +anelemaan vähän leivän apua.» + +»Rumjattula», kertasi kokki ja tuntui sitten muistelevan jotakin, kunnes +kysyi: + +»Saadaanko siellä nykyjään kaloja?» + +»Oo-jaa!» vakuutin minä, »silakoita ja siikoja saavat siellä nykyjään +vahvasti.» + +»Siikoja», kertasi hän taas ja alkoi sitten puhua apulaistensa kanssa +venäjää, josta ymmärsin, että heidän kalavarastonsa nykyjään oli hyvin +vähissä. + +»Osaisitko sinä, vaariseni, opastaa meitä hyvälle kalapaikalle, josta +saisi hankituksi ihan tuoreita kaloja?» kääntyi kokki jälleen puoleeni. + +»Ihan luotisuoraan, sillä aamulla näin muutamain Rymättylän kalastajain +laskevan mereen nuottiaan, joita he nyt ehtoolla tulevat kokemaan, eikä +sinne ole kuin puolen tunnin purjehdusmatka», laskettelin minä +vilkuillen avonaisella silmälläni mahdollisimman palvelushaluisesti. + +Ylikokki neuvotteli jälleen apulaistensa kanssa, ja he päättivät heti +herrojen päivälliseltä päästyä lähteä minun opastuksellani kaloja +hankkimaan. Sain palasen oivallista paistia sekä viinaryypyn. Paistia +nauttiessani ajattelin: »Tämä maistuu erinomaiselta ja minun tulisi olla +siitä kiitollinen teille, hyvät Iivanan pojat, ja oikeastaanhan minä +sitä olenkin, mutta siitä huolimatta tulee teidän kalaretkenne +päättymään hieman toisin kuin mitä te itse suunnittelette. Ettekä te +varmasti lähtisikään, jos tietäisitte, että tämä ukkorähjä kykenee +tekemään liukkaampiakin liikkeitä ja että hänen takkinsa povessa uinuu +kaksi ladattua pistoolia. Mutta joka tapauksessa: kiitos paistista ja +ryypystä!» + +Hetkistä myöhemmin varustauduttiin lähtemään. Sain linnanpihalta +kantaakseni maston ja purjeen linnan alla jokirannassa olevaan +veneeseen. Ylikokki apulaisineen toi purteemme ison nassakan paloviinaa, +kaksi suurta aitomoskovalaista limppua sekä suuren nahkapussin, jossa +nähtävästi oli isompi joukko vaskirahoja kalojen ostoon. Minä istuin +peräsimeen, kokki miehineen asettui keulan puoleen, purje nostettiin ja +niin lähdettiin hyvällä laitasella mennä viilettämään Airiston selkää +kohti. + +Ruis- ja Hirvisalon välisessä salmessa oli joukko vihollisen kaleereja, +joiden välitse ja ohitse me viiletimme. Keittiömestarit vaihettelivat +tervehdyksiä merisotilaiden kanssa ja kehuivat olevansa matkalla +kalanhankintaan. »Niin kyllä, mutta kyllä niitä kaloja odottaa saa», +ajattelin minä peräsintä hoitaessani. Kun oli tultu Airistonselälle, +lähelle Rymättylän kaakkoista nokkaa, ei vihollisen aluksia näkynyt enää +millään suunnalla. Nyt arvelin tarpeettomaksi pitää vasenta silmääni +kauemmin suljettuna. Avasin sen siis selkosen selälleen, palauttaen +samalla muutenkin kasvoilleni niiden tavallisen ilmeen. Tämän ihmeen +huomasi ensiksi ylikokki, joka istui veneen keulassa minua vastapäätä. +Hän yritti karata pystyyn, samoinkuin hänen apulaisensakin, jotka +esimiehensä hämmästyksen nähdessään olivat vilkaisseet minuun. Mutta +minulla olivat jo pistoolini esillä sekä viritettyinä. Ojentaen ne heitä +kohti sanoin minä käskevästi: + +»Istukaa alallanne, jollette mieli saada lyijyä ruumiiseenne!» + +He näkivät parhaaksi totella, minkä jälkeen minä asetin toisen pistoolin +viereeni tuhdolle, mutta toista pidin edelleenkin viritettynä oikeassa +kädessäni hoitaen peräsintä vasemmalla. Ohjasin nyt rauhallisesti sivu +Rymättylän, joka puolen tunnin kuluttua oli jäänyt selkämme taakse. +Milloin tarvitsi purjeita muuttaa, komensin vangit osoitusteni mukaan +suorittamaan sen. Pahimmasta tyrmistyksestä vähitellen toinnuttuaan +tiedusteli ylikokki vapisevalla äänellä, mitä minä aioin heille tehdä. + +»Vien teidät Ruotsiin vieraisille», vastasin, »eikä teille siellä mitään +pahaa tehdä, kun vain ihmisiksi elätte. Rauhan tultua pääsette takaisin +ja sitä odotellessanne voitte opetella siellä uusia ruokalajeja +laittamaan.» + +Korpoossa laskin illalla maalle ja toimitin rannassa tapaamaini +kalastajain avulla vankini sidotuiksi, jotta minun olisi huolettomampi +jatkaa matkaani heidän kanssaan. Seuraavana päivänä saavuin onnellisesti +Ahvenaan, missä tapasin amiraali Wrangelin muutamien fregattien kanssa. +Aioin jättää vangit hänen haltuunsa, mutta hän kehoitti minua +kuljettamaan ne itse Tukholmaan. Veneen ynnä muut siinä mukana olevat +tavarat lahjoitti hän minulle. Pussissa olevain vaskirahojen huomasin +tekevän yhteensä viisikymmentä ruplaa. Veneeni jätin Ahvenanmaalle ja +seurasin vankeineni laivaston mukana Kapellskäriin, josta amiraalin +antamalla espingillä jatkoin matkaani Tukholmaan. Perille saavuin +kesäkuun yhdeksäntenätoista päivänä. + +Jätettyäni vangit kreivi Tauben adjutantille kirjoitin seikkaperäisen +raportin viimeisistä vaiheistani sekä Turussa tekemistäni havainnoista +ja vein sen kreiville, jonka luona myöskin prinssi Fredrik sattui +olemaan. He kuulustelivat minua vielä suullisesti ja prinssi nauroi +makeasti kertomukselleni kokkien vangitsemisesta sekä taputti minua +ystävällisesti olkapäälle. + +Kun palasin heidän luotaan majapaikkaani, oli taskussani vänrikin +valtakirja. + + * * * * * + + + + +NELJÄS LUKU. + +_Loppumattomilla vakoilumatkoillani joudun yksinäiseen saareen, josta +pelastuttuani kaksi pehmeätä käsivartta kietoutuu kaulaani._ + + +Edellisten seikkailujeni jälkeen lepäilin nyt Tukholmassa kappaleen +kolmatta viikkoa. Heinäkuun seitsemäntenä päivänä sain sitten jälleen +määräyksen lähteä Suomeen tiedusteluille. Tovereikseni sain tällä kertaa +kokonaista kuusi miestä, kaikki suomalaisia, joista puolet turkulaisia +ylioppilaita. Liikkeelle lähdimme samalla espingillä, jolla olin vankini +Tukholmaan tuonut. Mutta vastatuulen takia meidän täytyi toista viikkoa +pysyä alallamme Vaxholmassa ja Furusundissa, kunnes vihdoin pääsimme +Ahvenanmerellä oleskelevan Ruotsin laivaston luo. Amiraali Wachtmeister +antoi meille neljä leiviskää ruutia, kuusi möhkälettä piikiveä sekä +joukon kuulia. Sen jälkeen annoimme tuulen pullistaa purjeemme ja +kynnimme oman onnemme nojassa Ahvenanmeren aaltoja. + +Risteiltyämme seuraavana päivänä Boksöön ja Simsalan luotojen lähistöllä +lasketimme sen jälkeen suoraan itää kohti. Enklingen ja Brändöön sivu +purjehdittuamme nousimme maihin Kustavin pitäjän Wartsalassa. Tänne +jätimme aluksemme ja kuljimme veneellä Taivassaloon, missä vaihetimme +pukua ja lähdimme maitse pyrkimään Turkua kohti. Pitkin matkaa oli +teiden varsille ja niityille sijoitettu neljä- ja viisikymmenmiehisiä +venäläisjoukkoja, jotka pysäyttivät jokaisen ohikulkijan ja asettivat +tarkan kuulustelun alaiseksi. Emme huolineet antautua heidän kanssaan +lähempiin tekemisiin, vaan kuljimme kiertoteitä ja enimmäkseen yön +aikaan. + +Raisioon päästyämme jätin minä mieheni metsään ja lähdin yksin nimismies +Silvanin talolle. Nimismies vei minut kohta, tärkeimmät kuulumiset +ilmaistuaan, ahtaalle tuvanyliselle, sillä venäläisiä saattoi milloin +hyvänsä pistäytyä taloon. Ja aivan oikein: kun olin juuri ylösalaisin +käännetyn nelikon pohjalla ruvennut raporttia kirjoittamaan, kuulin +pihalta kaviontöminää ja venäläistä puheenpulitusta. Tarkastin kaiken +varalta pistoolini ja jatkoin sitten työtäni. Venäläiset lyöttäytyivät +taloksi ja koko päivän kuulin minä alhaalta tuvasta heidän rähinäänsä ja +tappelun mäikettään, kun he ryypiskellessään joutuivat keskenään +riitaan. »Kyllä maailmaan ääntä mahtuu», ajattelin raporttiani +kirjoittaen, pitäen samalla kuitenkin korvani auki siltä varalta, että +olisin saanut heidän puheistaan siepatuksi itselleni jonkin tärkeän +tiedon. Vasta illalla lähtivät venäläiset tiehensä, jolloin minäkin +palasin toverieni luokse. Yhden miehistäni lähetin toimittamaan kirjettä +Tukholmaan ja jatkoin itse toisten kanssa matkaa lähemmäs Turkua. + +Tämän jälkeen kului meiltä koko kesä yhtämittaisiin ja levottomiin +kiertomatkoihin. Saatoimme tänään esiintyä Naantalissa ruhtinas +Galitzinin karjanostomiehinä ja tehdä jo ylihuomenna suolan kauppaa +Helsingin torilla, tai makailla tänään venäläistä postia odotellen tien +varressa Somerolla ja esiintyä jo seuraavana päivänä viattomina +heinämiehinä Lohjalla. Siellä ja täällä tapasimme isänmaalleen +uskollisia sekä talonpoikia että virkamiehiä, joilta saimme niin hyvin +tietoja kuin ruokavarojakin. Yöksi uskalsi sentään ani harva meitä +taloonsa ottaa, sillä kaikki olivat peloissaan sen koston takia, jota +vihollinen oli siellä ja täällä sissien takia harjoittanut. Mutta siitä +ei väliäkään, sillä näin kesäiseen aikaan saatoimme vallan mukavasti +viettää yömme milloin nuotiolla metsässä, milloin taas täysinäisessä +tuoksuvassa heinäladossa. + +Kävisi liian väsyttäväksi kertoa tarkemmin kaikista tämän kesän retkistä +ja pikkuseikkailuista. Mainitsen niistä tässä senvuoksi ainoastaan +muutamia. + +Elokuun seitsemäntenä päivänä leiriydyimme Tammelan pitäjässä tiheään +metsään noin sata syltä valtatiestä ja odottelimme Moskovasta tulevaa +postia, jonka saamiemme tietojen mukaan olisi näinä päivinä pitänyt +kulkea siitä ohi. Leirimme oli notkossa ja sen sekä tien väliin jäi +korkeahko kukkula, joten olimme täysin suojassa sekä saatoimme pitää +vireillä vähäistä nuotiota. Yksi joukostamme lymyili aina pensasten +välissä kukkulalla pitämässä silmällä tietä. Kun posti tulisi edempänä +tien mutkassa näkyviin, tuli hänen variksen raakunnalla antaa merkki +nuotiolla oleville sekä päästää peräkkäin niin monta kvaa-ääntä kuin +saattueessa olisi rakuunaa. Me toiset kulutimme sillä välin aikaamme +loikoillen nuotiolla sekä tarinoiden ja syöden porossa hautomiamme +nauriita, joita tullessamme olimme muutamasta naurishalmeesta varanneet +kokonaisen kantamuksen. + +Koko se päivä ja seuraava yö kului kuitenkin ilman mitään merkillistä. +Aika alkoi meistä rauhattomista metsän ja maantien pojista tuntua jo +pitkältä näin yhden ja saman nuotion tulilla. Mutta kun seuraavan päivän +aurinko oli kiivennyt korkeimmalle kohdalleen, kuului kummulta variksen +raakuntaa. Kuusi eri kertaa kajahti metsässä karkea kraak-kraak! Yhtenä +miehenä kavahdimme jalkeille, tempasimme aseemme ja juoksimme mäen +ympäri tien viereen, missä pysähdyimme tuuheiden kuusten suojaan. +Toisaalta tullen yhtyi siinä vartijakin joukkoomme. + +Samassa näimme tietä lähenevän kahden hevosen vetämäin +kuormastovankkurien. Edellä ratsasti kolme rakuunaa ja perässä seurasi +samoin kolme. + +»On viisainta ampua ensiksi kuormahevoset, ettei saalis missään +tapauksessa pääse käsistämme», sanoin miehilleni ja määräsin kaksi +heistä siihen toimeen, »me toiset käytämme samalla aikaa aseitamme +etumaisten rakuunain suistamiseen». + +Kun kulkue oli ehtinyt melkein kohdallemme, annoin merkin, ja samalla +pamahtivat meidän kaikkien musketit. Näin molempain kuormahevosten +suistuvan tielle sekä kahden etumaisista rakuunoista kierähtävän alas +satulasta. Hurraata huutaen hyökkäsimme nyt tielle ja samalla sai kolmas +edellä ratsastaneista rakuunoista osansa minun miekastani. Jäljessä +ratsastavat laukaisivat ampuma-aseensa meitä kohti ja kääntyivät sitten +ympäri lähtien täyttä laukkaa ajamaan takaisin. + +Taistelu oli siis pian suoritettu. Kävimme nyt kiireesti tarkastamaan +suurten, umpinaisten vankkurien sisältöä. Mutta mitäs tämä? Kun olimme +lyöneet auki vankkurien perässä olevan oven, tulvahti sieltä vastaamme +oikea kanatarhasävelmä: kiekuntaa ja hätääntynyttä kanan kaakotusta! +Vankkureissa oli nimittäin joukko jaloistaan sidottuja kalkkunoita, +kukkoja ja kanoja. Toisessa vankkurien osassa näkyi kaikenlaisia +hienompia ruokatavaroita ja viinipulloja. Ahneesti odottamamme postin +sijasta olimme saaneet siis joukon herkkuja, joita nähtävästi +kuljetettiin Turkuun ruhtinas Galitzinin pöytää varten. No, eihän +tämäkään ihan hullumpaa ollut nälkäisille sisseille, jotka tavallisesti +saivat tyytyä kovaan leipään, veteen ja naurispaistikkaisiin sekä olla +kiitollisia, jos sitäkään aina oli tarjolla. + +Kun olimme vankkurien sisällöstä tyhjentäneet kaiken sen, mitä mukanamme +jaksoimme kuljettaa sekä hankkiuduimme painumaan jälleen metsään, +huomasimme, että yksi joukostamme, nuori Klaus Rönnberg, makasi +hengetönnä tienpartaalla. Hän oli saanut otsaansa vihollisen karpiinin +kuulan. Seisoimme hetkisen äänettöminä ja allapäin hänen ympärillään ja +ryhdyimme sitten valmistamaan hänelle hautaa kummun rinteeseen, kahden +petäjän väliin. Kun olimme laskeneet toverimme aseineen sinne +havuvuoteelle, siunasin minä haudan, minkä jälkeen yhteisesti veisasimme +virren ja peitimme haudan. Yksi miehistä leikkasi toisen petäjän kylkeen +ristin sekä vainajan nimikirjaimet. + +Kun palasimme tielle kantamuksiamme korjaamaan, juolahti mieleeni muuan +asia. Otin oitis poveltani palan paperia ja kirjoitin siihen nopeasti +sanat: »Tämän kuorman valloitti vänrikki Tapani Löfving sotilaineen ja +siihen hän katsoi olevansa täysin oikeutettu, koska Ruotsin ja Venäjän +välillä vallitsee vielä täydellinen sotatila. On halpamaista raakuutta +kostaa tätä minun tekoani rauhallisille talonpojille.» + +Kirjeen jätin vankkureihin ja saaliimme korjaten katosimme senjälkeen +metsään. Tultuamme iltapäivällä erään yksinäisen metsäniityn reunaan +päätimme leiriytyä eräälle pihlajia kasvavalle puronäyräälle. +»Vietetäänpäs sitten tässä somassa paikassa Klaus-vainajan peijaita», +sanoin minä miehille, ja pian loimusi puiden välissä iloinen nuotio ja +mukaamme sieppaamistamme kalkkunoista alkoivat höyhenet pelmuta ilmassa, +kun miehet kävivät niitä kynimään. Vesi kielellä istuimme tulen +ympärillä, kun puolikymmentä lihavaa kalkkunaa kärisi vartaissa. + +Viinipullot avattiin ja herkullinen ateria alkoi. + +»Ruhtinaallinen ateria!» mökelsi joku joukosta suu täynnä mehevää +kalkkunaa. + +»Ruhtinaallinen kylläkin, sillä Galitzinille nämä herkut olivat varmasti +aiotut», huomautin minä. + +»Varmastikaan hän ei ole parhaalla tuulella saadessaan tietää, mihin +suihin hänen kalkkunansa ja viininsä ovat joutuneet. Mutta kukapa +hänelle olisi kalkkunoita paistanutkaan, kun sinä, Tapani, siirsit hänen +kokkinsa Tukholmaan.» + +»Levittäkäähän tuosta kaviaaria leivällenne ja voikaa kuin pajarit.» + +»Galitzinin malja, toverit, sillä paitsi tätä ihanaa ateriaa ansaitsee +hän sen siitäkin syystä, että koettaa pitää yllä järjestystä ja hillitä +sotilastensa ilkivaltaisuuksia. Kuulittehan viimeksi Raisiossa +ollessamme, kuinka hän keväällä oli hirtättänyt muutamia upseerejaan, +jotka olivat rahvaan keskuudessa harjoittaneet julmuuksiaan.» + +»Kas sillä lailla! Siitä hän ansaitsee vielä toisen maljan. Jos hän sitä +tekisi ahkerammin, niin ei meitä sissejä tarvittaisikaan muuhun kuin +kalkkunoita paistamaan.» + +»Eläköön ruhtinas Galitzin!» + +Risteiltyämme ympäri Varsinais-Suomea ja läntistä Uuttamaata saavuimme +syyskuun alkupuolella Mietoisiin. Täällä yövyimme erääseen yksinäiseen +metsätorppaan. Yön aikana jutteli talonväki meille muun muassa Mahalan +Mikosta, joka oli pitäjän rikkain talollinen sekä samalla tavattoman +vihainen sisseille ja muille, jotka vielä sotaa kävivät. He sanoivat +hänen pitävän koko pitäjää pelon vallassa. + +»Vai on hän sellainen porho. Täytyypä pistäytyä häntä huomenna +tervehtimään», sanoin minä. + +Lähdin siis seuraavana päivänä matkaan jättäen toverini torppaan +levähtämään edellisten päivien monien jalkavaivojen jälkeen. Mahalaan +tultuani menin tupaan, jossa isäntä itse veisteli uunin luona jotakin +kalupuuta. + +»Hyvää päivää, Mikko!» tervehdin minä ja istuin penkille. + +Hetkisen katsoi isäntä minua tuuheiden kulmiensa alta ja ärähti sitten: + +»Kuka ja mistä sinä olet?» + +»No etkö sinä, Mikko, minua tunne, vaikka minä tunnen sinut ja emäntäsi +ihan esivanhempianne myöten», vastasin minä, sillä torpassa olin +lähtiessäni ottanut selon Mahalan isäntäväen sukujuurista. + +»En minä ainakaan muista sinua koskaan nähneeni», sanoi isäntä. + +»Vai niin, koska sinä et halua minua tuntea, niin hyvästi sitten!» olin +minä närkästyvinäni ja lähdin ulos. + +Isäntä tuli perässäni pihalle ja sanoi: + +»Kuulehan, tuota, kuka sinä sitten oikeastaan olet?» + +Katsottuani häntä hetkisen kiinteästi silmiin vastasin: + +»Olen Tapani Löfving, vänrikki hänen majesteettinsa kuningas Kaarle +kahdennentoista armeijassa ja liikun täällä tiedusteluilla.» + +»No niinpä palatkaa taloon saamaan suun-avausta.» + +»Mutta osaatteko pitää omana tietonanne sen, mitä minä teille nyt +ilmoitin?» kysyin minä. + +»Mahalan Mikkoa ei ole ennenkään tyhjistä kieräilyistä syytetty», sanoi +hän kätensä ojentaen. »Oikeille Suomen sotilaille en ole koskaan ollut +nurja, vaikka joutavanpäiväisiä vihollisen härnääjiä en kärsikään.» + +Palasimme siis hyvinä ystävyksinä tupaan, jossa ukko komensi emäntänsä +laittamaan vieraalle ruokaa. Itse kaasi hän minulle nurkkakaapissa +olevasta pullosta ryypyn. Emännän kuulin uunin luona hääriessään +tiedustelevan hiljaa mieheltään, kuka minä olin, mihin isäntä kuului +vastaavan, että olin muuan hänen vanhoja tuttaviaan. + +Syötyäni ilmoitti isäntä, että Lehtisen kartanossa majailee +komennuskunta venäläisiä ja että hän on luvannut myydä koiranpenikan +komennuskunnan päällikölle, kapteeni Losakoville. Jos siis minä +haluaisin tutustua tähän joukkokuntaan, niin voisin lähteä hänen +kanssaan viemään penikkaa ja olla olevinani hänen renkinsä. Minä en +epäillyt enää ollenkaan isännän luotettavaisuutta ja suostuin mielihyvin +hänen ehdotukseensa. + +Lähdimme siis oitis matkaan. Isäntä itse nousi hevosen selkään, mutta +minä kävelin hänen rinnallaan ja kannoin käsivarrellani koiranpenikkaa. +Perille tultuamme menin isännän kanssa kapteenin luokse, missä meille +tarjottiin ryypyt. Kapteenin ja hänen luutnanttinsa välisestä +keskustelusta, joka luonnollisesti kävi venäjäksi, sain siepatuksi +tietooni pääasiallisimman sisällön viimeisestä armeijalle annetusta +päiväkäskystä. + +Ulos tultuani juttelin pihalla olevien sotamiesten kanssa. Silloin +lähestyi meitä tallin luota eräs talon rengeistä, jonka hämmästyksekseni +huomasin entiseksi Turun läänin jalkaväkirykmentin sotilaaksi. Olin +nähnyt hänet kapteeni Andersenin komppaniassa ja oli hän luultavastikin +palannut kotiseudulleen Pälkäneen tai Isonkyrön taistelun jälkeen. Sen +pahempi näytti hänkin tuntevan minut. Kun sain tilaisuuden lähestyä +häntä, pistin sotamiesten huomaamatta hänen käteensä pari karoliinia ja +samalla kuiskasin: + +»Ethän ole tietävinäsi mitään?» + +»Mitäpäs minä», kuiskasi hän vastaan. + +Mahalan isännän tultua lähdimme kartanosta ja minä päätin mennä täältä +suoraan Vehmaisten ja Taivassalon puolelle, saadakseni tavata siellä +arentimies Fingerrosia, joka oli minun hyvä ystäväni ja jolta olin +ennenkin saanut tärkeitä tietoja. Isäntä lupasi toimittaa sanan +tovereilleni, että he omia aikojaan pyrkisivät lahden yli Vehmaisten +puolelle, missä sitten tavattaisiin Lahdenrannassa. + +Eräästä Lehtisten kartanon torpasta lähti kaksi nuorta miestä soutamaan +minua lahden yli. He laskivat minut maalle muutamalle matalakallioiselle +rannalle vakuuttaen, ettei siitä ollut enää pitkälti Lahdenrannan +taloon. Annoin heille karoliinin mieheen soutupalkkaa, minkä jälkeen he +lähtivät takaisin. Minä sen sijaan lähdin astelemaan päinvastaiseen +suuntaan. Mutta kuinka hämmästyinkään, kun noin parisataa askelta +kuljettuani aukeni leveä salmi eteeni! Minut oli siis katalasti jätetty +saareen! Veneellä liikkuvia ei näkynyt missään, paitsi noita kiireesti +poissoutavia saattajiani, jotka eivät huudoistani eivätkä +viittomisistani olleet millänsäkään. Minun ei auttanut muu kuin niellä +kiltisti harmini ja ruveta miettimään muita pelastuskeinoja. + +Palasin manteren puoleiselle rannalle, mutta yhtään ihmistä en nähnyt +salmen takana liikkuvan. Etäämpänä näkyi kyllä jonkin talon tai torpan +katot ja huutoni olisi mahdollisesti kuulunut sinne saakka, mutta +ainakaan ensi hädässä en siihen keinoon aikonut turvautua, sillä hädässä +huutaminen on minusta aina ollut vastenmielistä. Parasta oli siis +laittaa olonsa saarella niin mukavaksi kuin mahdollista ja odotella, +kunnes näköpiiriin ilmestyisi veneitä. Ilta oli jo varsin lähellä, ja +minä ryhdyin sen vuoksi keräämään puita, joista yöksi voisin kyhätä +itselleni nuotion. + +Kun suurella vaivalla olin saanut kootuksi melkoisen risuröykkiön +suojaiseen paikkaan saaren keskelle, oli jo ehtinyt tulla joltinenkin +hämärä. Juuri kun kumarruin tulta virittämään, olin kuulevinani +aironloisketta saaren toisesta päästä. Riensin suinpäin sinne ja näin +todellakin oman saareni ja toisen pienemmän saaren välissä liikkuvan +veneen, jota soudettiin mannerta kohti. + +»Hohoi, ystävät», huusin minä, »ottakaahan veneeseenne minut.» + +Soutajat pysähtyivät ja meloivat lähemmäksi, jonka jälkeen vanhan miehen +ääni kysyi: + +»Kuka se on ja miten sinä olet ilman venettä sinne joutunut?» + +Selitin nyt lyhyesti, miten olin saareen joutunut, sanoen olevani +Turusta kotoisin sekä liikkuvani karjan ostossa. + +»No kaikenlaista koiruutta sitä tänä aikana tehdäänkin», jahkaili ukko +ja työnsi rantaan veneensä, johon minä viivyttelemättä sijoittausin +istumaan. Paitsi ukkoa häämötti veneen perässä myöskin pari naisihmistä. +He olivat sen torpan väkeä, jonka katot näkyivät tänne, ja olivat he +täällä saarten rantamilla kierrelleet meriruokoja leikkaamassa. + +Rantaan päästyämme kysyin tietä Lahdenrantaan ja kiitettyäni +ystävällistä torpanväkeä avuliaisuudestaan lähdin viidakon halki +astelemaan osoitettuun suuntaan. En ollut kuitenkaan pitkälle ehtinyt, +kun olin kuulevinani keveitä askeleita takanani. Pysähdyin ja käännyin +katsomaan jäljelleni, mutta samassa kietoutui kaksi pehmeätä käsivartta +kaulaani ja värisevä naisen ääni kuiskasi: + +»Tapani!» + +Kun en hetken aikaan kyennyt mitään virkkamaan, kietoutuivat kädet vielä +lujemmin kaulaani ja puoleksi itkien, puoleksi nauraen kuiskasi sama +värisevä ääni: + +»Tapani, etkö sinä taaskaan minua tunne, vaikka minä olen naisen +vaatteissakin?» + +Nyt oli minun vuoroni kietoa käteni rinnoilleni nojaavan solakan +naisvartalon ympäri ja pimeässä etsivät huulemme intohimoisesti +toisiaan. Ja, totta puhuakseni, tämä olikin ensi kerta, jolloin minä +ikävöivän miehen hurmiolla syleilin ja suutelin Riikaa. + +Mutta enpä tahdo lukijaa kyllästyttää tällaisen hempeän kohtauksen +pitemmällä kuvailulla eikä minun miekan käytössä kovettunut käteni +sellaisiin kuvailuihin oikein pystykään. Mainitsen sen vuoksi vain +lyhyesti, että kun katkonaisista sanoista ja hyväilyistä vihdoinkin +selviydyimme järkevään keskusteluun, sain kuulla selityksen Riikan +merkilliseen katoamiseen vuosi sitten Kumlingen länsirannalla. Paettuaan +majasta, jossa hän oli ampunut ahdistajansa, kuten edellä on jo +kerrottu, hän oli säkkipimeässä juossut umpimähkään pitkin rantaa ja +niin osunut sille kapealle kannakselle, joka yhdisti tuon kallioisen +niemekkeen pääsaareen. Minun huutoani hän ei myrskyn ja oman kuohuisen +mielentilansa takia ollut lainkaan kuullut. Pääsaarella hän oli sitten +piilotellut kokonaista kaksi vuorokautta eräässä ahtaassa luolassa. + +»Ihan luolan edustalta kuulin kerran askelia ja varustauduin jo +kuristamaan itseni sukkanauhalla, jos venäläisiä olisi ilmestynyt luolan +suulle», kertoi Riika. + +»Voi poloinen tyttöni, ne askelet eivät varmaankaan olleet kenenkään +muun kuin sinun oman Tapanisi, joka kuoleman tuskassa etsiskeli sinua +kaikkialta saaren metsistä», huudahdin minä. + +Sitten kertoi Riika edelleen, kuinka nälkä ajoi hänet lopulta luolasta +ja kuinka hän yön aikaan henkensä kaupalla lähti rannalta löytämällään +veneellä merelle ja osui Björkööhön, missä hän sai hoivaa edellämainitun +kalastajaparin luona. Kun vihollisia tuli Björkööhönkin, hän ei tuntenut +oloaan siellä enää turvalliseksi, vaan lähti taas yksin harhailemaan +saarelta toiselle, tullen lopuksi tänne manterelle ja tarjoutuen +palvelukseen nykyisen isäntäväkensä luokse. + +Lopetettuaan kertomuksensa veti Riika röijynsä alta pistoolin ja lausui +sitä minulle näyttäen: + +»Tämä on sama ase, jolla silloin riistin ahdistajaltani hengen. +Paetessani se unohtui käteeni ja olen sitä sen jälkeen aina pitänyt +ladattuna mukanani, jollei muuta niin tehdäkseni sillä nopean lopun +itsestäni, jos uudelleen olisin joutunut samanlaiseen asemaan. Mutta, +Jumalan kiitos, täällä olen saanut elää rauhassa. Tosin meillä on pari +kertaa pistäytynyt venäläisiä, mutta he ovat käyttäytyneet siivosti ja +kummallakin kertaa minä ehdin piiloutua tuvan ylisille.» + +Kun olin lyhyesti kertonut omat, viime näkemämme jälkeiset vaiheeni, +tarttui Riika käteeni ja huudahti: + +»Voi rakkaani, mitä sinä oletkaan saanut kestää! Mutta nyt sinun +täytyykin jäädä minun hoidettavakseni.» + +Yhdessä kuljimme nyt torppaan, jossa Riika ilmaisi isäntäväelleen, kuka +minä oikeastaan olin. Osaaottavasti puristivat vanhukset kättäni ja +pyysivät minua käyttämään hyväkseni sitä kestitystä, mitä he tänä kovana +aikana saattoivat tarjota. + +»Itsekin olen vanha sotilas», lausui ukko, »vaikka vihollista vastaan en +ole enää jaksanut käydä. Mutta poikani oli mukana ja hän on kuuleman +mukaan kaatunut Pälkäneellä. Riika on meillä sen jälkeen ollut ainoana +lapsenamme ja mielellämme pidämme hänet edelleenkin luonamme.» + +Jäin torppaan kokonaiseksi viikoksi, jolla aikaa tänne saapuneet +toverini majailivat läheisissä metsissä. Täältä toimitin Tukholmaan +kolme eri kirjettä, nimittäin kreivi Taubelle, amiraali Wachtmeisterille +ja neuvoston sihteerille Abram Drakelle, kertoen kussakin kirjeessä +kaikki viime aikoina tietooni tulleet seikat. + + * * * * * + + + + +VIIDES LUKU. + +_Esiinnyn jälleen oman kirjeeni kuljettajana ja saan venäläisen upseerin +antamaan pamppua omille sotamiehilleen._ + + +Mutta tämä ihana viikko loppui ja velvollisuuteni vaati minua taas +liikkeelle. Riika tahtoi nytkin lähteä mukaani, mutta torpan vanhusten +avulla sain minä hänet jäämään paikkaansa, jossa hän kaikitenkin oli +paremmassa turvassa kuin minun vaivalloisilla ja vaarallisilla +retkilläni. Ja kyllähän Riika tajusi tämän itsekin, mutta minun täytyi +luvata mahdollisimman pian ilmestyä jälleen tänne. Eikä minun sydämeni, +hyvin ymmärrettävästi, pannutkaan suuresti tällaista lupausta vastaan. + +Jätettyäni hellät jäähyväiset Riikalle ja torpan väelle erosin +toistaiseksi myöskin tovereistani, jotka ehdotukseni mukaan lähtivät +pohjoiseen päin, Uudenkaupungin ja Rauman puolelle vakoilemaan. Itse +menin aluksi edellä mainitun Fingerrosin luo ja viivyin siellä pari +yönseutua. Hänen luonaan majaili joukko venäläisiä, ja kun upseerit +heittivät keilapalloa Fingerrosin kanssa, olin minä mukana +keilanpystyttäjänä. Muutetun kasvonilmeeni vuoksi pitivät venäläiset +minua tataarina ja nauroivat keskenään minulle. + +Fingerrosilta ostin hevosen kahdeksalla riikintaalerilla ja ratsastin +sillä sitten lahden ympäri takaisin Mietoisiin, jossa Mahalan isännältä +sain lainaksi satulan sekä paremmat sarkavaatteet kuin minulla ennestään +oli. Mahalasta ajoin Lemulle, jossa yövyin Järäisiin. Kun seuraavana +päivänä oli sunnuntai, menin kirkkoon, josta palattuani jouduin +tekemisiin venäläisen rakuunan kanssa. Se rupesi kiven kovaan vaatimaan +ratsuani kyytihevosekseen ja kun minä kieltäydyin, sivalsi hän minua +kepillä käsivarteen. Niin kuumana kuin sappeni kiehuikin, täytyi minun +kuitenkin tyynin mielin pitää isku hyvänäni, sillä joukko sivullisia oli +näkemässä tätä kohtausta. + +Lemulta ratsastelin rauhallisesti etelään päin ja päätin nyt entisen +kerjäläisvaarin asemesta mennä Turkuun oikein komeasti hevosen selässä. +Tullissa oleva vartija pysäytti minut tiedustellen asiaani sekä mistä +minä olin. Sanoin olevani Halikosta pastori Paulinin renki sekä tulleeni +ostamaan isännälleni paperia ja lakkaa. Sen enempää ei minua pidätetty. +Ratsastin sitten tyynesti pitkin katuja ja tein havaintojani. Mennessäni +erääseen kauppapuotiin asiaani toimittamaan, sillä tarvitsin todellakin +paperia ja lakkaa, sattui puodin ulkopuolella hassunkurinen pikku +tapaus. Hevoseni olin kiinnittänyt puodin seinään ja sen vatsa sattui +sinä päivänä olemaan jostakin syystä kokonaan pilalla. Sisällä ollessani +kulki siitä ohitse katua pitkin kaksi keikarimaista venäläistä upseeria, +kummallakin päässään huolellisesti käherretty peruukki. Juuri kun he +olivat hevoseni takapuolen kohdalla, suoritti se kiireisellä vauhdilla +erään toimituksen, josta oli seurauksena, että kummankin upseerin +peruukki ja osa univormua tulivat jollakin viheriällä märkyydellä +ryvetetyiksi. Toinen iski peruukkinsa vihan vimmassa katuun ja kiroili +kauheasti. Sitten viittasivat he muutaman ohikulkevan sotamiehen +siivoamaan itseään. Nauroin puodin oven suojassa partaani, ja kun he +olivat lähteneet paikalta, nousin satulaan ja ratsastin tieheni. + +Turusta suuntasin kulkuni Piikkiön ja Paimion kautta Halikkoon. Siellä +päätin mennä edellämainitun pastori Paulinin luo. Muutamilta +tuttaviltani olin kuullut, kuinka hän oli luvannut olla uskollinen +venäläisille sekä samalla vihata ja vainota niitä, jotka vielä pitivät +vireillä sotaa venäläisiä vastaan. Ennen kaikkea hän oli lausunut +uhkauksia minua kohtaan. Päätin nyt asettaa hänet koetukselle +nähdäkseni, oliko hän tämän tehnyt tosissaan, vaiko vain näön vuoksi +venäläisten uhkakuulutusten johdosta. + +Ennenkuin menin hänen luokseen, kirjoitin Ernesti Grabben nimessä +seuraavan kirjeen: + + + »Kunnianarvoisa ja Hyvinoppinut Herra Pastori. + + Kun minut on komennettu tälle paikkakunnalle vakoilemaan ja + hankkimaan tietoja vihollisten toimista ja kun olen tällä + vihollisen valitsemalla seudulla joutunut hätään ja + puutteeseen, niin rohkenen kääntyä Herra Pastorin puoleen + pyytäen Herra Pastorilta lainaksi kahtakymmentä + riikintaaleria Venäjän rahassa, koska täällä näkyy + ainoastaan sellainen raha kelpaavan. Tässä mukana seuraa + vakuutus siitä, että Herra Pastori on viipymättä saava + takaisin saman summan Ruotsin rahassa. Samalla pyydän + huomauttaa Herra Pastorille, että hän ei huolisi kovin + paljon asiasta ilmaista tälle rengille, sillä hän on suuri + koiransilmä ja epäluotettava mies.--Vaikka en varsinaisesti + olekaan tuttu Herra Pastorin kanssa, niin uskallan jäädä + odottamaan edellämainittua lainaa, josta, sen vakuutan, + maksu on mitä pikimmin seuraava. + + Kemiön pappilassa, 18 p:nä syysk. 1715. + + + Kunnianarvoisan ja Hyvinoppineen Herra Pastorin kuuliainen + palvelija + + + Ernesti Grabbe.» + + +Kirjeen pistin taskuuni ja lähdin ratsastamaan pappilaan. Kiinnitettyäni +hevosen tallin seinään astuin sisälle. Eteisessä kohtasin pastorin +kälyn, neitsyt Bäckin. Hän ilmoitti, että pastori ei ollut kotona ja +tiedusteli, mistä minä olen. Vastasin olevani Kemiöstä ja että minulla +on kirje pastorille. Hän pyysi antamaan sen hänelle, minkä teinkin. Hän +rupesi avaamaan sitä, mutta samassa saapui pastori itse kotiin ja kysyi, +mikä kirje se oli. + +»Se on teille», sanoin minä, samalla kuin neitsyt ojensi kirjeen +hänelle. + +Hän nuhteli kälyään, kun tämä oli avannut hänen kirjeensä, ja meni +sitten sisälle lukemaan sitä. Hetken perästä hän tuli takaisin ja kutsui +minut kamariinsa, missä hän aloitti seuraavan kuulustelun: + +»Mistä sinä olet kotoisin?» + +»Kemiöstä», vastasin minä. + +»Kenen renki sinä sieltä olet?» + +»Herra Eerikin», vastasin minä, tarkoittaen sillä Kemiön pappia. + +»Kuka sinut on lähettänyt?» + +»Sama herra Eerikki.» + +»Tiedätkö sinä, kuka kirjeen on kirjoittanut?» + +»Kyllä minä kuulin nimismiehen ja lukkarin juttelevan, että se on +Raappenson, se, joka on oleksinut siellä herra Eerikin luona.» + +»Mistä hän on sinne Kemiöön tullut?» + +»Tukholmasta sen sanotaan tulleen.» + +»Mitä hän toimittelee ja onko hänellä muita miehiä mukanaan?» + +»On niitä kaikkiaan viisi miestä, jokaisella talonpojan vaatteet +päällään ja ruotsalaisia rahoja niillä näkyy olevan.» + +Viimemainitun seikan sanoin sen vuoksi, että pastori paremmin uskoisi +kirjeeseen ja antaisi minulle siinä pyydetyn summan venäläistä rahaa. + +»Minkä kokoinen mies se Grabbe on?» kysyi hän edelleen. + +»Hän näyttää olevan suunnilleen minun kokoiseni ja partaakin hänellä on +sen verran kuin minullakin.» + +»Mutta mistä sinä olet syntyisin?» kysyi hän nyt. + +»Karjalasta, Suorlahden pitäjästä», vastasin minä. + +»Kyllä kuulen puheestasi, että sinä olet Karjalasta», sanoi hän, sillä +minä käytin karjalan-murretta, »mutta sanopas, kuinka monta pitäjää on +Suorlahden ja Käkisalmen välillä?» + +»Mitäs niitä nyt onkaan: Kitee, Ruokolahti, Kurkijoki, Hiitola», aloin +minä muistella. + +»Aivan oikein, sillä minä olen ollut koulunopettajana Käkisalmessa ja +tunnen senvuoksi ne seudut. Mutta kuinka sinä tänne olet joutunut ja +miten kauan sitten?» + +»Minä tulin Hiitolan kirkkoherran Gutzeuksen mukana ja olen nyt kuusi +vuotta palvellut täällä. Mutta sitten lähti Gutzeus Tukholmaan, jonka +jälkeen minä rupesin rengiksi herra Eerikille.» + +»Mikäs sinun nimesi on?» + +»Tapani Martinpoika.» + +Tähän päättyi kuulustelu ja pastori lausui: + +»No niin, Tapani, tulepas sitten tänne tupaan saamaan ruokaa.» + +Minä kiitin ja seurasin hänen mukanaan tupaan, jossa oli kaksi +venäläistä rakuunaa. Ne ynnä heidän luutnanttinsa nimittäin majailivat +pappilassa, kuten jo ennen olin kuullut. Neitsyt asetti minua varten +pöydälle leipää, voita, savustettua lihaa ja silakoita. Pöytään +istuessani pyysin veistä, sillä rakuunain nähden en uskaltanut ottaa +esille omaa puukkoani. Pastori antoi minulle veitsensä, ja minä ryhdyin +hyvällä ruokahalulla aterioimaan. + +Silakkaa syödessäni sanoin minä pastorille: + +»Nämä silakat on ostettu meidän pitäjästä.» + +»Ei olekaan», vastasi pastori hymyillen. + +»Mutta ihanhan nämä maistuvat samanlaisilta kuin Kemiön silakat», väitin +minä. + +»Kyllä ne on ostettu korpoolaisilta Turusta», nauroi pastori, »ja eikö +nuo silakat liene kaikkialla samanmakuisia.» + +Rakuunat, jotka näkyivät osaavan jonkin verran suomea, nauroivat +myöskin. Olin hyvilläni, sillä olin puhunut tätä näyttääkseni hyvin +yksinkertaiselta. + +Lakattuani syömästä tuli toinen rakuunoista pastorin luo ja pyysi hänkin +ruokaa. Pastori leikkasi hänelle kappaleen leipää ja lihaa sekä samoin +toisellekin rakuunalle. He asettuivat penkille syömään. Minä menin +heidän lähelleen istumaan ja kuiskasin pastorin huomaamatta toiselle +rakuunalle: + +»Enpä minä viitsisi noin penkillä syödä, kun ei kerta pöydän ääreen +käsketä niinkuin muitakin ihmisiä.» + +Ryssät ottivatkin sanani onkeensa, veivät syötävänsä närkästyneinä +takaisin pastorille, kiroilivat ja uhkasivat mennä talonpoikain +navetoista itselleen lampaita teurastamaan. Uhkailivatpa pappilankin +navetassa käydä lihaa tekemässä. + +Kiireesti meni nyt pastori vierastupaan, jossa luutnantti oleskeli. +Silmänräpäystä myöhemmin ilmestyi viimemainittu arkitupaan, kädessään +pamppu. Julmistunein kasvonilmein voiteli hän nyt molempain sotilastensa +selät, niin että tupa mäikkyi. Istuin allapäin ja tuijotin totisena +sillanrakoon, vaikka sisuksiani kutittikin nauru, sillä tätä juuri olin +tarkoittanutkin, koska minulla tällä kertaa ei ollut tilaisuutta sen +pahemmin vihollisiani vahingoittaa. + +Iltapäivällä kutsui pastori Paulin minut jälleen kamariinsa ja kysyi: + +»Kuinka he juuri sinut lähettivät tänne?» + +»Tottapa niillä ei liene ollut parempaakaan panna», vastasin +yksikantaan. + +Tämän jälkeen kysyi hän uudelleen nimeäni ja minä vastasin kuten +edelliselläkin kertaa. + +»Kuulepas nyt, Tapani», virkkoi hän senjälkeen, »jos sinä kenellekään +hiiskut mitään siitä asiasta, jolle sinut on tänne lähetetty, niin sekä +oma isäntäsi että minä ja moni muu joutuu silloin hengenvaaraan. Koeta +siis herran nimessä pitää suusi kiinni! Ja nyt saat mennä levolle, +hevosesi kyllä saa talosta hoidon.» + +Toivotin hyvää yötä ja menin takaisin arkitupaan, jossa paneuduin +yhdessä talon rengin ja venäläisten rakuunain kanssa maata samalle +penkille. Olipa minulla toisen rakuunan kanssa yhteinen päänalanenkin. + +Aamulla tuli neitsyt Bäck tupaan ja herätti rengin sekä hetkistä +myöhemmin minut, vaikka en tosissani enää nukkunutkaan. Kun olin pessyt +silmäni ja kampasin huolellisesti päätäni, ihmetteli neitsyt, että minä +olen kovin siisti talonpoikaisrengiksi. Sen jälkeen hän vei minut +kamariin, jossa pastori vielä makasi rouvansa selän takana leveässä +sängyssä. + +»Mikäs sinun nimesi taasen olikaan?» kysyi hän silmiään hieroen. + +»Tapani Martinpoika», vastasin kuten ennenkin. + +»Aivan niin, ja kas tässä on nyt kirje herra Eerikille. Tervehdi häntä +minun puolestani ja sano, että minä pysyn edelleenkin hänen ystävänään, +mutta Grabbesta minä veisaan viisi. Tässä on kuitenkin rahat, joita hän +pyytää, mutta anna ne ensiksi herra Eerikille.» + +»Kyllä minä toimitan», vakuutin ja yksinkertaisuuttani osoittaakseni +tiedustelin, oliko kirje sinetöity, vaikka näin sen itsekin. Kun pastori +oli vielä saanut täydellisen vaitiololupaukseni, kehoitti hän minua +rauhassa lähtemään takaisin Kemiöön. + +Kun olin pihalla satuloinut hevoseni valmiiksi, kutsutin pastorin ulos. +Vedin hänet hiukan syrjään ja lausuin: + +»Tahtoisin ilmoittaa teille jotakin, jos vain voin luottaa teihin.» + +Pastori huomasi nyt, ettei hän ollut minkään rengin kanssa tekemisissä +ja vakuutti sielunsa autuuden kautta, että saatoin huoleti uskoa hänelle +asiani. Ojensin nyt hänelle takaisin äsken saamani rahat ja lausuin: + +»Kas tässä saatte rahanne takaisin. Nimeni on Tapani Löfving ja olen +ainoastaan koetellut, oletteko te luotettava suomalainen. Olen kuullut, +kuinka te olette luvannut toimittaa minut venäläisten käsiin. Tehkää se +nyt, sillä onhan luonanne venäläinen luutnantti ja kaksi sotilasta, +mutta minä ilmoitan myöskin ennakolta olevani mies selviytymään kolmesta +vihollisesta.» + +»Miksi puhutte sellaista, rakas herra Löfving?» änkytti pastori +hämillään. »Tulkaa sisälle ja olkaamme ystäviä.» + +Minä seurasin häntä kamariin, jossa otin povestani esille pistoolit. + +»Mutta minähän sanoin teille jo, että te saatte luottaa minuun», sanoi +pastori närkästyneenä. + +»No niinpä sitten luotankin teihin ja olen hyvin iloinen, voidessani sen +tehdä», vastasin minä, pujottaen pistoolit takaisin poveeni. + +Jäin sitten pappilaan vielä koko siksi päiväksi ja seuraavaksi yöksi. +Meistä tuli pastorin kanssa hyvät ystävykset ja illalla joimme hänen +kanssaan veljenmaljat. + +Seuraava päivä oli sunnuntai. Jumalanpalveluksessa oltuani lähdin +pastori Paulinin ja venäläisten luutnantin kanssa Ruskonkylään, jossa +oli eräässä talossa häät. Vaikka olinkin tullut pitoihin kuokkavieraana, +käskettiin minut sentään pöytään, sillä ratsastinhan toki herrojen +seurassa omalla hevosella. Aluksi jouduin istumaan aivan pöydän +yläpäähän. Mutta kun isäntämiehet aikansa kursailtuaan alkoivat hekin +asettua pöytään, työnsivät he minut yksi toisensa jälkeen tieltään, +kunnes olin huilannut aivan pöydän alapäähän. Sitten syötiin ja +ryypättiin runsaasti paloviinaa. + +Kun ateria oli lopetettu, alkoi tanssi. Ensiksi tanssi pappi morsiamen +kanssa, kuten tapa on. Hänen jälkeensä aioin minä rohkeasti viedä +morsiamen tanssiin, mutta silloin huudahti luutnantti: »Maltchij!» sekä +alkoi itse pyörittää morsianta. Poljin hänelle jalallani tahtia ja +rallatin kurkun täydeltä, ollen olevinani aika humalassa. Se alkoi +huvittaa luutnanttia ja tanssin loputtua tuli hän luokseni sekä joi +kokonaisen paloviinapikarin minun onnekseni. Sitten veti hän minut +pöydän luo sekä kehoitti juomaan hänen maljansa. Teinkin sen, mutta +juodessani kumarsin syvään ja tyhjensin koko viinalasin hänen avaraan +saapasvarteensa. Tyhjentelimme sitten ahkerasti toistemme maljoja ja +kaksi tai kolme kertaa kaasin uudelleen lasini hänen saappaaseensa. Kun +hän sitten lähti uudelleen tanssimaan, litkui hänen jalkansa kuin olisi +hän juuri merestä noussut. + +Mutta hän oli iloista poikaa ja nauroi täyttä kurkkua, kun minä rallatin +tahtia ja panin toimeen kaikenlaisia hullunkurisia kujeita. Hän taputti +minua olkapäälle ja suuteli poskelle sekä kehui minua mainioksi +koiransilmäksi. Lopuksi meni hän pastori Paulinin luo, jonka uudeksi +rengiksi hän minua luuli, sekä tahtoi ostaa minut kahdellakymmenellä +ruplalla lahjoittaakseen minut sitten ruhtinas Galitzinille +ilveilijäksi. Nyin pastoria takinhelmasta, että hän suostuisi kauppaan, +mutta hän oli jyrkästi kieltäytyvinään. Niin jäi kauppa tekemättä ja +minulta meni tilaisuus päästä joksikin aikaa oleskelemaan itse +Galitzinin leivässä. + +Maanantaiaamuna läksin jälleen matkaan, kulkien entisiä jälkiäni Turun +kautta takaisin Vehmaalle, jossa Lahdenrannan torpassa lepäilin lähes +viikon, kertoellen iltaisin takkatulen ääressä Riikalle ja vanhuksille +kirjavista seikkailuistani. + + + + +KUUDES LUKU. + +_Pieniä seikkailuja ja vaarattomia kahakoita._ + + +Entiset toverini eivät vielä olleet palanneet omilta retkiltään ja minä +lähdin jälleen yksinäni liikkeelle. Taivassalon papista olin kuullut +samaa kuin pastori Paulinistakin ja että hänkin olisi minua ankarasti +uhkaillut. Päätin sen vuoksi asettaa hänet samantapaisen kokeen +alaiseksi. Kirjoitin siis ensinnäkin omassa nimessäni kirjeen, jossa +varoitin herra Strandmania uskottomuudesta omaa kuningastaan kohtaan, +joka äskettäin oli Jumalan avulla palannut takaisin valtakuntaansa. +Kirjeen lopussa mainitsin, että lähetän oman renkini sitä tuomaan +hänelle, ja jollei hän nyt uhkaustensa mukaan vangitse renkiäni, niin +pyysin sen mukana saada muutaman rivin vastaukseksi kirjeeseeni. + +Kun olin vienyt kirjeen pappilaan ja pastori silmäillyt sen läpi, kysyi +hän: + +»Missäs sinun isäntäsi on?» + +»Hän on tuolla metsässä, kun ei uskaltanut itse tulla peläten teidän +vangitsevan hänet», vastasin minä. »Mutta vastauksen pyysi hän teidän +kirjoittamaan.» + +»Mitä minulla on hänen kanssaan tekemistä!» vastasi pastori tuikeasti. + +»Mutta minä en uskalla ilman vastausta palata hänen luokseen», koetin +selittää. + +Nyt pistäytyi pastori huoneeseensa ja palasi hetkisen kuluttua takaisin. +Kirjeeni alareunaan hän oli kirjoittanut seuraavat sanat: »Löfvingin ei +tarvitse sekaantua minun asioihini, sillä minä itse vastaan siitä, mitä +olen tehnyt tai vasta aion tehdä.» + +Silloin lausuin ankarasti: + +»Minä olen itse Löfving, mutta sinussa ei ole ikinä miestä vastaamaan +siitä, mitä olet tehnyt!» + +Tämän sanottuani vedin toisen pistoolin esiin ja ojensin sen hänen +rintaansa kohti. Hän kalpeni ja oli vähällä vaipua lattiaan sekä pyysi +änkyttäen minua antamaan hänelle anteeksi ja rupeamaan hänen +ystäväkseen. Ja niin tämä pieni jupakka lopuksi päättyi, että annoimme +tosillemme kättä ja minä jäin hänen vieraakseen seuraavaan päivään +saakka saaden nauttia runsasta vieraanvaraisuutta. + +Lokakuun ensi päivänä otin Kustaviin jättämäni aluksen ja purjehdin +sillä Iniöön sekä sieltä läheiseen Keistiön saareen. Täältä lähetin taas +kolme kirjettä Tukholmaan, joissa monien muiden seikkojen ohella +ilmoitin, kuinka ruhtinas Galitzin on äskettäin jaellut saaristolaisille +matkapasseja houkutellen heitä Tukholmaan tiedusteluretkille. Keistiöstä +palasin takaisin Iniöön ja oleskelin siellä ankarain myrskyjen takia +kokonaista neljä vuorokautta, jotka vietin Norrbyn kylässä Matti +Heikinpojan talossa. Viimeistä iltaa talossa ollessani menin ulkona +käymään, ja kun tuvan ikkunan ohi kulkiessani kuulin sisällä nimeäni +mainittavan, pysähdyin kuuntelemaan painaen korvani aivan ikkunaan +kiinni. + +»Saapa nähdä, uskaltaako Löfving täältä mennä Houtskarin Koivusaarelle, +kun ne ovat niin kovin uhanneet hirttää hänet heti, kun hän sinne +tulee», sanoi isäntä. + +»No olisipa se nyt sentään kovin julmasti tehty» arveli siihen emäntä. + +Palasin tupaan, istahdin penkille pöydän päähän ja teeskentelin itseni +hyvin väsyneeksi, haukottelin pitkään, painoin pääni käsivarrelle sekä +aloin pian kuorsata. Tovin sitä tehtyäni olin havahtuvinani hereille, +haukottelin jälleen sekä aloin kertoa nähneeni sellaista unta, että +näiden seutujen talonpojat vaanivat minua vangitakseen ja hirttääkseen. +Isäntä ja emäntä vilkaisivat hämmästyneinä toisiinsa, mutta minä +tiedustelin viattomana, eivätkö hekin olleet sellaisia uhkauksia +kuulleet. He myönsivät sen, jolloin minä vakuutin: + +»Niin, niin, näen aina edeltäpäin unissani, mikä vaara minua kulloinkin +uhkaa.» + +Muutaman ajan kuluttua huomasinkin sitten tarkoitukseni toteutuneen, +sillä tieto tästä ihmeellisestä kyvystäni oli levinnyt ympäri saariston. + +Lokakuun kymmenennen päivän iltana saavuin ankaran lounaismyrskyn +vallitessa Livoluotoon ja yövyin Povalan taloon Tersalan kylässä. +Heräsin aamulla makeasta unestani uuninpäällä siihen, että tupaan tuli +kolme venäläistä, jotka röyhkeästi vaativat isännältä viinaa. Sitä +saatuaan väittivät he itsellään olevan ruhtinas Galitzinin määräyksen +ottaa talonpojilta viinapannut pois. Isäntä antoi heille, nyt rahaa, +mutta he vaativat vielä muutakin muka viinapannun lunnaiksi. Hetken +vielä riideltyään saivat he vielä kirveen ja villasukat, minkä jälkeen +he lähtivät ulos. + +Minä olin tällä välin kiireesti pukeutunut ja tulin nyt uunilta alas. +Nähtyäni ikkunasta, että samat miehet olivat uudelleen sisälle tulossa, +paneuduin nopeasti penkille pitkäkseni ja sieppasin tyhjän viinalekkerin +pääni alle. Venäläiset tulivat sisään ja yksi heistä läheni heti minua +ja sieppasi röyhkeästi lekkerin pääni alta. Nousin laiskasti istumaan, +haukottelin ja sanoin: + +»Kyllä siitä ryypätä saa.» + +Pudisteltuaan lekkeriä ja huomattuaan sen tyhjäksi löi sotamies sen +lattiaan ja alkoi kovasti kiroilla. Sitten vetäisi hän sapelinsa ja löi +sen pöytään että rämähti. Nousin nyt seisomaan ja ilmoitin olevani +pastori Strandmanin renki sekä kokoavani hänen tsaarillisen +majesteettinsa armeijalle tulevia veroja, uhaten sitoa heidät +käytöksensä takia köysiin ja viedä ruhtinas Galitzinin luo. Sotamiehet +aristuivat huomattavasti, mutta alkoivat sitten vedota kirjeelliseen +määräykseensä, jonka he muka tahtoivat näyttää minulle, jos seuraisin +heitä ulos rannalle. + +Minä lähdinkin heidän jäljestään ja taitoin piha-aidasta aseekseni +tukevan seipään. He vaativat minua kulkemaan edellään, jolloin he +piankin olisivat voineet minut takaapäin lävistää. Minä en siis +suostunut heidän vaatimuksiinsa, vaan seurasin heidän perässään rantaan. +Kun he eivät voineetkaan näyttää mitään kirjallista määräystä, josta +olivat kerskuneet, hutkin minä heitä kutakin erikseen seipäälläni niin, +että tomu pölisi. Heidän veneensä oli kiinni ranta-aitassa, joka oli +rakennettu muutamien kivien varaan ja jonne kuljettiin kapeata siltaa +myöten. Voidellessani heitä seipäälläni juoksi heistä kaksi siltaa +pitkin aittaan. Minä perässä! Kun tulin ovelle, olin vähällä saada +heidän kirveistään rintaani, mutta ajoissa ehdin kuitenkin väistyä ja +pyörähtää ympäri. Silloin jouduin vastakkain kolmannen sotamiehen +kanssa, joka oli jäänyt selkäpuolelleni. Pukkasin hänet nopeasti +seipäälläni sillalta veteen ja juoksin maalle. Molemmat aitassa olleet +seurasivat uhkaillen perässäni. Mutta nyt annoinkin minä heille oikean +suomalaisen voitelun, jonka he varmasti muistavat vielä Moskovaan +palattuaankin. Kiireesti korjasivat he nyt itsensä käpälämäkeen ja +toisissa kylissä olivat he kertoneet joutuneensa Povalassa tekemisiin +erään paholaisen kanssa, joka oli sanonut olevansa Strandmanin renki ja +jolla olisi ollut omaatuntoa lyödä heidät kuoliaaksikin, jolleivät he +niin kiireesti olisi luitansa korjanneet. »Se oli kokonainen pikku +perkele ja varmastikin se on entinen sotilas», olivat he lopettaneet +juttunsa. Mutta minä jäin Povalaan vielä toiseksikin yöksi ja seuraavana +päivänä tuli naapureista väkeä kiittämään minua siitä, että olin +vapauttanut heidät ryöstäjistä. + +Näinä päivinä sain tietooni, että venäläiset olivat vetäneet 83 kaleeria +ylös Aurajokeen talviteloilleen sekä korjattaviksi. Sotaväkeä alettiin +myös majoittaa talvileiriin. Uuteenkaupunkiin, Naantaliin, Hämeenlinnaan +ja Helsinkiin oli määrätty yksi rykmentti kuhunkin sekä Turkuun kolme +rykmenttiä. + +Lokakuun lopussa ja marraskuun alussa retkeilin taas mannermaalla Turun +seutuvilla. Olin nytkin useat kerrat valepukuisena venäläisten keskellä, +mutta tarkemmin en näistä kaikista pikkuseikkailuista huoli tässä +kertoa. Marraskuun kymmenennen päivän tienoissa tulin taas Lahdenrantaan +Riikan luokse. Kun aikomukseni oli itse mennä jälleen Tukholmaan +voidakseni suullisesti tarkemmin esittää viime aikojen tapaukset +Suomessa, päätin ottaa Riikan mukaani ja hankkia hänelle asunnon +Tukholmasta. Itse tulisin siellä mahdollisesti taas viipymään hiukan +pitempään eikä minun siis tarvitsisi elää alituisessa huolessa ja +tuskassa morsiameni kohtalosta. Riika suostui luonnollisesti ilomielin +ehdotukseeni ja vaikka meidän olikin hiukan sääli torpan vanhuksia, +täytyi eron kuitenkin tapahtua. + +Mukanamme lähti kaksi Viipurin puolelta kotoisin olevaa poikaa, toinen +kolmen-, toinen neljäntoistavuotias. Sodan alussa olivat he kumpikin +menettäneet omaisensa ja harhailleet sitten mitä kirjavimpia kohtaloita +ja suurimpia kärsimyksiä kokien ympäri maata. Nyt he olivat kulkeutuneet +tänne Vehmaan Lahdenrantaan ja pyysivät päästä meidän mukanamme +Tukholmaan, johon minä suostuinkin. + +Neljäntenätoista päivänä marraskuuta lähdimme nelisin tasaisella +tuulella purjehtimaan ja pääsimme onnellisesti Eckeröön pohjoispuolelle, +jossa meidät yhtäkkiä yllätti tavattoman ankara luodemyrsky. Olimme +silloin kolmen penikulman päässä edellämainitun saaren rannasta. Minä +istuin peräsimessä ja Riika oli minun vierelläni, pojat taasen maston +juurella. Myrskynpuuska tuli niin yllättäen, että purjeita ei ehditty +vetää alas, eikä siihen oikeastaan muut olisi kyenneetkään kuin minä ja +minun taasen täytyi pysyä peräsimessä. Kaksi kertaa löi voimakas aalto +ylitsemme ja luulin jo perikatomme tulleen ja heitin sieluni Jumalan +huomaan. Melkein tajutonna nojautui minuun läpikastunut Riika, jonka +ympäri olin lujasti kietonut vasemman käteni. Pojat olivat tarrautuneet +maston juureen. + +Mutta pahin myrskyn puuska meni yhtä pian ohi kuin oli tullutkin. +Suurella vaivalla onnistuimme sitten iltahämärässä laskemaan maihin, +jossa saimme kuivatuksi läpimärät vaatteemme sekä ostetuksi hiukan +ruokaa, sillä meri oli pyyhkäissyt mukaansa meidän eväsvaramme. +Seuraavana päivänä ilma oli jo siksi tasaantunut, että kykenimme +jatkamaan matkaa päästen onnellisesti saman päivän iltana Furusundiin, +jolloin meri tyyntyi kokonaan. Marraskuun kuudentenatoista päivänä +tulimme Tukholmaan, jossa heti riensin kreivi Tauben puheille esittäen +hänelle tarkan kertomuksen viimeaikaisista vaiheistani sekä jättäen +päivämuistiinpanoni hänen nähtäväkseen. Kaikkien kestämieni vaivojen ja +vaarojen palkkioksi sain ainoastaan kaksitoista riikintaaleria. Niin +köyhä oli tähän aikaan valtion kassa. Riikan sain sijoitetuksi erään +köyhyydessä elävän suomalaisen pappisperheen luo. Itse jäin myös +Tukholmaan yli joulun. + + * * * * * + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + +_Sissiseikkailuja merellä._ + + +Vuosi 1716 oli jo alkanut, rauhasta ei ollut tietoa enempää kuin +ennenkään ja minua vartoi siis vielä moni rauhaton retki ja seikkailu. +Mutta niitä vartenhan olin luotukin ja vaikka morsiameni nyt olikin +turvassa Tukholmassa, paloi mieleni sentään isänmaahani. + +Talvi alkoi kallistua jo kevääseen, kun levon ja lemmen aika minulta +taas täksi kertaa päättyi. Huhtikuun kuudentenatoista päivänä kutsuttiin +minut kreivi Tauben luo, ja häneltä sain määräyksen lähteä jälleen +Suomeen saaden samalla matkarahoikseni kolmekymmentä riikintaaleria. +Tovereikseni sain kolme suomalaista talonpoikaa Turun saaristosta, jotka +myöskin olivat viettäneet talven Tukholmassa. Vaiherikkaan matkan +jälkeen saavuin Vapunpäivänä Taivassaloon ja vaelsin oitis tapaamaan +ystävääni Fingerrosia. Hän kertoi minulle heti, mitä oli kuullut +Lehtisten kartanossa majailevalta, ennen mainitulta kapteeni +Losakovilta, nimittäin muun muassa sen, että venäläiset odottivat +Turkuun yliamiraali Apraksinia, minkä jälkeen kaleerilaivasto lähtisi +liikkeelle. + +Fingerrosin luona pukeuduin taas talonpojan pukuun, otin kontin selkääni +ja lähdin taivaltamaan Turkua kohti sanoen meneväni niille ja niille +ostoksille. Kaupunkiin tulin neljäntenä päivänä. Kaleerit olivat vielä +joensuulla, mutta niiden luokse ei syrjäisiä päästetty, sillä niihin +lastattiin parhaillaan ruokavaroja. Liikuin sen sijaan muualla +kaupungissa ja ympäristöllä sekä sain tietooni ongituksi seuraavat +seikat. Vihollisia oli maassamme tätä nykyä ainoastaan kaksitoista +rykmenttiä, kussakin kuusi tai seitsemänsataa miestä, siis kaiken +kaikkiaan noin seitsemän tai korkeintaan yhdeksän tuhatta miestä. +Maalis- ja huhtikuun ajalla oli kuollut kulkutauteihin lähes puoli +kolmatta tuhatta miestä ja yhtä suuri määrä elossa olevasta miehistöstä +oli parast'aikaa sairaana. Tämän harvennuksen takia kaiketi oli +vihollinen keskittänyt jäljellä olevat voimansa pääasiallisesti +Etelä-Suomeen, sillä äskettäin olivat Pohjanmaalta saapuneet Turun +lääniin siellä talvehtineet kasakat ja rakuunat. + +Ruhtinas Galitzin oli viettänyt talven Pietarissa, mutta minun Turkuun +tullessani hän oli jo palannut paikalleen. Tultuaan hän oli +teloituttanut muutamia upseerejaan sekä tuominnut toisia kujanjuoksuun, +syystä että he hänen poissa ollessaan olivat harjoittaneet +ilkivaltaisuutta rauhallisen asujaimiston keskuudessa. Tämän kuultuani +kohotin hattuani Galitzinin kunniaksi. + +Olen jo ennenkin maininnut siitä suuresta siivottomuudesta ja +roskaisesta elämästä, jonka venäläiset olivat vanhaan pääkaupunkiimme +tuoneet. Se oli entisestäänkin kasvanut. Irtolaisnaisia liikkui +kaupungissa vilisemällä: niitä oli venäläisiä, inkeriläisiä +ja--surullista sanoa--myöskin melkoinen joukko suomalaisia! Viina vuoti +virtanaan. Huhtikuun lopulla oli muutamassa majapaikassa kuollut samana +päivänä kokonaista kahdeksan sotamiestä, ja kun heidän ruumiinsa oli +ruhtinaan käskystä avattu, olivat jokaisen sisälmykset olleet aivan +mustat ylettömästä paloviinan juonnista. Venäläisten taholta oli +tapauksen johdosta levitetty ilkeämielistä huhua, että suomalaiset +olivat muka noitakeinoillaan saaneet sen aikaan. No niinpä kylläkin, +sillä olivathan he ahmineet Suomen karhujen ilolientä! + +Kuluneena talvena olivat venäläiset rakennuttaneet osaksi Pietarissa, +osaksi Turussa toista sataa pienempää sota-alusta. Kaikesta päättäen +tultaisiin siis tänä kesänä toimimaan merellä entistä enemmän. Viime +kuussa oli venäläisiä muuten kohdannut joltinenkin merionnettomuus. Eräs +uusi linjalaiva oli komennettu Pietarista Tallinnaan. Lähtiessään oli +laiva juuri satamassa kääntyessään laukaissut osan kanuunoistaan, +jolloin ruutisäiliö jollakin tavoin syttyi ja laiva viidensadan miehensä +kera lensi tulipatsaana ilmaan. Mutta tsaari Pietari oli hellittämätön +mies, joten meillä tuli kyllä riittämään tekemistä hänen laivojensa +kanssa. + +Saatuani Turussa tietooni paitsi edellämainittuja joukon muitakin sodan +kannalta tärkeitä seikkoja, palasin itse Tukholmaan niistä ilmoitusta +tekemään. Perillä tapasin ihmeekseni viimekesäiset toverini sekä +ylioppilas Sakarias Wegerin, jotka olivat omia aikojaan kulkeutuneet +Tukholmaan. Heillä oli ollut omat kirjavat vaiheensa, mutta niiden +kertominen ei kuulu tähän. Lyöttäydyimme nyt taas yhteen ja viivyttyäni +ainoastaan muutaman päivän Tukholmassa lähdimme pienehköllä aluksella +Suomen vesille. + +Risteiltyämme siellä ja täällä saaristossa, tehtyämme kaikenlaisia +pieniä palveluksia Ruotsin laivastolle sekä hätyytettyämme yksinäisiä +vihollisen aluksia saavuimme kesäkuun kahdentenakymmenentenä päivänä +Hiittisten saaristoon. Siellä kohtasimme odottamatta venäläisen +kuormalaivaston, johon kuului yksi sotapriki, kolmattakymmentä kaleeria, +yksi kreijari, kaksi lotjaa ja neljä suurta eskaluuppia. Tämä +laivakaravaani mennä jullaili kaikessa rauhassa Turkua kohti. Iskimme +kohta sen kimppuun kuin väijyvä haukka kanaparveen ja kiivas tulenvaihto +alkoi meidän ja prikin välillä. Mutta silloin parhaimman kahakan aikana +karahti meidän aluksemme vedenalaiselle kalliolle ja siinä me sitten +olimme kuin naulatut, vihollisten purjehtiessa tiehensä ja kadotessa +näkyvistämme. + +Vasta illalla saimme aluksemme irti kiveltä ja ankkuroimme lähimmän +saaren suojaan. Hetkistä myöhemmin asettui naapuriksemme ruotsalainen +fregatti Pollux, joka oli myöskin täällä vihollisen laivoja +väijyskelemässä ja jota johti luutnantti Silvius. + +Seuraavana päivänä purjehdimme yksinämme Turkuun päin, tapasimme +Paraisten saaristossa venäläisen muonalaivan, jonka ammuimme upoksiin, +ja palasimme illalla takaisin Hiittisiin. Mutta ennen ankkuripaikalle +ehdittyämme kohtasimme suurenpuoleisen venäläisen eskaluupin, jossa +paitsi paria laivamiestä oli neljä sotilasta. Lyhyen taistelun jälkeen +valtasimme eskaluupin, jonka huomasimme olevan lastatun voilla, +pähkinöillä, hunajalla, simalla ynnä muilla paremmilla ruokatavaroilla. +Kuljettajat, jotka kaikki vangitsimme, ilmoittivat niiden olevan +aiottuja ruhtinas Galitzinin tarpeiksi. Sääli vain, että kohtalo oli +taasen saattanut minut verottamaan hänen ylhäisyytensä keittiötä. + +Seuraavana päivänä jätin anastetun eskaluupin saaren rantaan ja määräsin +kaksi miehistäni vartioimaan vankeja. Jäljellä olevain kolmen miehen +kanssa lähdin itse omalla aluksellamme saaria kiertelemään. Puolenpäivän +tienoissa tapasimme taas venäläisen muonalaivan, joka luotojen lomitse +puikkelehti Turkua kohti. Puolta tuntia myöhemmin oli se meidän +hallussamme. Lastina sillä oli sata säkkiä jauhoja, viisisataa leiviskää +läskiä, muutamia tynnyreitä etikkaa, pippuria ja vahaa ynnä yhtä ja +toista muuta. Mutta kun tämän arvokkaan saaliimme kanssa palasimme +ankkuripaikallemme, oli eilen anastettu eskaluuppi tipotiessään. +Rannalta löysimme edellisenä päivänä vartijoiksi jätettyjen miesteni +ruumiit. Vankien oli nähtävästi onnistunut yllättää vartijansa, minkä +jälkeen he aluksineen olivat livistäneet tiehensä. + +Hätyytettyämme siten melkein joka päivä vihollisen aluksia ja oltuamme +jo kerran vähällä joutua vangiksi taistellessamme kuutta kaleeria +vastaan, tapasimme jälleen Veenoksan saaren luona heinäkuun ensimmäisenä +päivänä Polluxin, jolla tällä kertaa oli seuralaisenaan fregatti +Bernhardus. Hankoniemessä olimme saaneet kuulla olevan venäläisen +vartioston, kolmesataa miestä kapteeni Arkaroffin johdossa. Päätimme nyt +käydä heitä tervehtimässä. Jätin anastamani venäläisen muonalaivan +Veenoksan rantaan erääseen suojassa olevaan poukamaan sekä kaksi +miehistäni sitä vartioimaan. Sen jälkeen purjehdimme kolmen aluksen +laivastona Hankonientä kohti, jonka nokalle saavuimme seuraavana aamuna. + +Päivän valjetessa ampui Pollux venäläisen merkkilaukauksen, minkä +jälkeen laskimme lähemmäs maata ja ankkuroimme noin puolen virstan +päähän rannasta. Bernhardus oli vetänyt mastoonsa venäläisen lipun ja +Polluxilla oli taas Tanskan lippu. Etäämpänä maalla näimme leirissä +joukon rakuunoita, joiden hevoset söivät niityllä. + +Päätimme houkutella kapteeni Arkaroffin ansaan ja vangita hänet sekä +sitten, jos mahdollista, koko hänen miehistönsäkin. Siinä tarkoituksessa +pukeuduin minä miehineni venäläisen merisotilaan pukuun, joita meillä +oli hallussamme tarpeen tullen käytettäväksi. Sitten laskeuduimme +eskaluuppiin ja soudimme rantaan. + +Kaksi rakuunaa nousi ja ratsasti luoksemme. + +»Shto karable jest--mitä laivoja ne ovat?» kysyi heistä toinen. + +»Nashij--meikäläisiä» vastasin minä. + +Sen jälkeen käskin toisen rakuunan ratsastaa kapteeni Arkaroffin luo ja +pyytää häntä tulemaan laivaamme sekä tuomaan tullessaan luotsin, sillä +meidän oli määrä purjehtia Turkuun, mutta emme tunteneet väyliä. Kun +rakuuna oli mennyt matkaansa, kysyin minä toiselta, oliko hän kuullut, +milloin kaleerilaivasto lähtisi Tukholmaan. Rakuuna vastasi, että sitä +ennen odotettiin tsaaria linjalaivaston kanssa tänne saapuvaksi. Kerroin +hänelle, että Tukholman retkeä varten on jo neljäkymmentä tuhatta miestä +valmiina ynnä muuta mitä mieleeni sattui juolahtamaan, asettaen hänelle +samalla kaikenlaisia viekkaita kysymyksiä, joihin hän hyvässä +luottamuksessa antoi vastaukset. + +Kun toista rakuunaa ja kapteenia ei kuulunut, pyysi hän meitä soutamaan +heidän aluksensa luo, joka oli ankkurissa tuonnempana kylän alla. +Ryhtyessämme noudattamaan hänen kehoitustaan ja soutaessamme pitkin +rantaa, tarttuikin eskaluuppi kivelle. Silloin ratsasti rakuuna veteen, +auttaakseen meitä pälkähästä, mutta nähdessään purtemme pohjalla joukon +musketteja, säikähti hän ja yritti pahaa aavistaen palata takaisin. +Kerkesin kuitenkin pistoolin laukauksella ehkäistä hänen pakonsa. Mutta +samalla saapuikin paikalle kapteeni Arkaroff miehineen ja huomatessaan, +mitä laatua venäläisiä me olimme, komensi hän miehensä ampumaan +yhteislaukauksen meitä kohti. Me vastasimme tuleen tulella, jolla välin +saimme eskaluupin irti kiveltä ja aloimme soutaa poispäin. Pollux oli, +huomatessaan, miten asiat kehittyivät, nostanut kiireesti ankkurinsa, +laskenut lähemmäs sekä laukaissut muutamia kanuunoistaan venäläisten +keskelle. Jättäen paikalle kymmenkunta kaatunutta ja haavoittunutta +pakenivat nämä kiireesti. Oli Jumalan ihme, että minä miehineni +pelastuin pyräkästä ilman pienintäkään vahinkoa. + +Purjehdimme tämän jälkeen länteen päin ottaen mukaamme ennenmainitun, +vihollisilta anastamani aluksen, joka kiinnitettiin Polluxin perään. +Sitä emme kuitenkaan onnistuneet kuljettamaan meikäläisen laivaston luo. +Sillä neljännen päivän aamuna, ollessamme Köökarin lähistöllä, +huomasimme taivaanrannalla kokonaista neljätoista venäläistä +risteilijää, jotka suuntasivat kulkunsa meitä kohti. Tyhjensimme silloin +nopeasti venäläisen aluksen, siirtäen siinä olevat arvokkaimmat tavarat +Polluxiin, minkä jälkeen upotimme sen mereen ja lähdimme täysin purjein +pakoon. Onnellisesti pääsimme eroon takaa-ajajistamme ja saavuimme +seuraavana päivänä laivastoon. + +Lepäiltyämme muutamia päiviä läksimme jälleen Herran nimeen merelle +kyntäen ristiin rastiin Itämeren aaltoja sekä vainuten vihollislaivojen +liikkeitä kuin väsymättömät lintukoirat. + +Polluxista erottuani risteilin minä heinäkuun kahdentenakymmenentenä +päivänä omalla aluksellani Bråttöön saaren ympärillä päästäkseni erään +venäläisen kaleerilaivueen jäljille. Erään luodon ympäri laskettuani +olin joutua melkein keskelle mainittua laivastoa, joka oli ankkuroinut +luodon suojaan. Muutimme nopeasti suuntaa ja pääsimme ampumamatkan +ulkopuolelle, ennenkuin viholliset kerkesivät kanuunoitaan käyttää. +Mutta kolme kaleeria nosti kiireesti purjeensa ja lähti seuraamaan +perässämme. Vimmattua kilpapurjehdusta kesti iltahämärään, jolloin +kaleerit Ahvenan eteläisten ulkokarien luo saavuttuamme näkivät +vihdoinkin parhaaksi keskeyttää turhan takaa-ajonsa ja palata takaisin. +Kun heidän purjeensa olivat kadonneet näkyvistä, muutimme mekin suuntaa +ja laskimme yön ajaksi Nyhamnin luo. + +Aamulla ani varhain olimme jälleen aaltojen selässä, laskettaen +mainiolla takalaitaisella Eckeröötä kohti. Kaikki olimme mitä +parhaimmalla tuulella ja minä innostuin kertoilemaan tovereilleni +entisistä seikkailuistani ja hengenvaaroistani. + +»Mitäs savua tuo mahtaa olla»? keskeytti yksi miehistä jutteluni ja +viittasi edessämme aamu-autereesta kohoavaa Eckeröön rantaa kohti. + +Todellakin, siellä kohosi erään kallioniemekkeen suojasta savua, joka +kuitenkin lähemmäs tultuamme hälveni aivan kuin tuli olisi äkkiä +sammutettu. Se oli näkynyt suunnilleen vanhan suolatehtaan paikalta. + +»Laskekaamme lähemmäksi nähdäksemme, mitä siellä on tekeillä», sanoin +miehille, ohjaten samalla aluksemme niemekkeen ympäri. + +Mutta ällistyksemme ei ollut vähäinen, kun ympäri päästyämme huomasimme +edessämme kohoavan kokonaisen mastometsän. Niemekkeen suojassa keinui +kokonaista viisitoista venäläistä saaristoalusta sekä lisäksi yksi +kaleeri ja eskaluuppi. Viholliset olivat nähtävästi huomanneet jo +aikaisemmin meidän lähestymisemme, sillä eskaluuppi oli liikkeessä ja +ehti soutaa meitä niin lähelle, että eräs sen miehistä piti keksiä +varalla iskeäkseen kiinni alukseemme, samalla kun meitä huudettiin +pysähtymään. Nopeasti suuntaa muuttamalla pelastuimme kuitenkin +eskaluupista, mutta samalla oli kaleerikin liikkeellä ja kun tuuli +hetken aikaa oli meille vastainen, jouduimme molempain vihollisalusten +väliin. Asemamme näytti sangen arveluttavalta ja taistelua tuskin +saattoi välttää. Komensin mieheni heittämään purrestamme mereen +matollisen venäläistä leipää, säkillisen suoloja sekä puolitoista +leiviskää juustoa siten keventääkseni aluksen liikkeitä sekä samalla +varoen niitä mahdollisen tappion sattuessa joutumasta vihollisen +saaliiksi. Sen jälkeen käskin miesteni tarttua musketteihin ja ampua +yhteislaukauksen eskaluuppiin, joka soutaen oli uudelleen lähennyt aivan +perämme taakse. Kuularyöpyn johdosta pysähtyi eskaluuppi, sillä +puolisenkymmentä soutajaa, hellitti osansa saaneina airot käsistään. + +Ennenkuin eskaluupista tai kaleerista ehdittiin vastata meidän tuleemme, +kääntyi tuuli odottamatta. Annoin pikaisen käskyn niille miehistäni, +jotka hoitivat purjeita, ja ennenkuin kummastakaan vihollisaluksesta +huomattiin manööveriämme, pyyhälsi purtemme myötätuulessa ulos +vaarallisesta asemastaan. Aallokko oli siksi kova, että vihollisen +kanuunoista ei ollut suurtakaan pelkoa. Mutta sen sijaan muutti kaleeri +esimerkkiämme seuraten purjeitaan ja lähti viilettämään perässämme +suoraan ulapalle. Peräsintä hoitaen pidin lakkaamatta silmällä +takaa-ajavaa vihollista ja panin huolestuneena merkille, että välimatka +lyheni yhtä mittaa. Ennen pitkää olisi kaleeri perämme takana, jolloin +se saattaisi käyttää sekä ampuma-aseitaan että keksejään. Aivoni +työskentelivät kuumeisesti, keksiäkseen uuden pelastuskeinon. Se olikin +ihan edessämme. Silmätessäni nopeasti eteenpäin ulapalle huomasin +hyökylaineiden kuohunnasta, että noin virstan päässä edessämme oli +poikittain, puolen virstan mittainen vedenalainen kari, joka kummassakin +päässään kohosi paljaaksi kallioriutaksi. Päätökseni oli tehty. Purjeita +muuttamatta ohjasin purtemme suoraan selänteen vedenalaista keskustaa +kohti. Kerran vain raapasi pohja kallioon ja samalla olimme jo yli +vaarallisen paikan. Seuratkoon nyt kaleeri perässä jos mielensä tekee! +Käännyin katsomaan ja näin, että se oli nopeasti muuttanut purjeitaan +luoviakseen selänteen ympäri. Mutta me kohotimme reiman hurraa-huudon, +ammuimme ruotsalaisen merkkilaukauksen ja lasketimme täydellä +myötäisellä länttä kohti. Välimatkamme venyi tämän tempun kautta siksi +pitkäksi, että saatoimme toivoa huoleti ehtivämme illaksi Ruotsin +rannikolle. + +Päästyämme sitten erinäisten seikkailujen jälkeen takaisin laivastoon ja +tehtyäni selkoa viimeisistä retkistäni lupasi amiraali hankkia minulle +hänen kuninkaalliselta majesteetiltaan luutnantin valtuuden. Tämän +jälkeen sain käytettäväkseni suuremman aluksen, jolla risteilin lopun +kesää Ahvenanmerellä ja Suomen rannikoilla. Huomattavin tapaus sattui +lokakuun alkupuolella, jolloin olin väijyksissä Hankoniemen lähistöllä +ja anastin lyhyen taistelun jälkeen venäläisen kaleerin sekä kolme +muona-alusta. Ne ynnä parikymmentä vankia sain onnellisesti kuljetetuksi +Tukholmaan, jonne saavuin marraskuun lopussa. Tuomani saalis jaettiin +kolmia amiraliteetin, miehistön ja minun kesken. Vuoden 1716 sotatoimet +merellä päättyivät tähän, ja minä jäin Tukholmaan talvea viettämään. + + * * * * * + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + +_Hänen majesteettinsa kuninkaan puheilla._ + + +Olen jo ennemmin kertonut, kuinka minä kolmatta vuotta sitten ajaessani +Ahokas-vainajan kanssa talvisena yönä Houtskarista Kumlingeen äkkäsin +taivaalla C-kirjainta muistuttavan tähtisikermän ja kuinka minä sen +johdosta ennustin saavani vielä armon tavata ihailemaani +Kaarle-kuningasta. Tänä alkaneena vuonna 1717 tämä onni minulle +suotiinkin. Kolmatta vuotta sitten oli kuningas äkkiä lähtenyt +Turkinmaalta ja yötä päivää ratsastaen saapunut Pommeriin. Siellä hän +oli sitten harvenneiden joukkojensa etupäässä koko edellisen vuoden +taistellut yhtyneitä valtakunnan vihollisia vastaan, kunnes hän +Stralsundin menetettyään oli ankarassa talvimyrskyssä pienellä +venepahasella saapunut isänmaansa rannalle oltuaan sieltä poissa +kokonaista kuusitoista vuotta. Pääkaupunkiinsa hän ei kuitenkaan koskaan +elävänä palannut, vaan majaili yhä edelleenkin Skoonessa, jossa hänen +kerrottiin puuhaavan uutta sotaretkeä. Siellä, Lundin kaupungissa, sain +minä sitten kunnian kahteen erään olla hänen puheillaan. + +Mutta kerronpa asiat järjestyksessään. Kuten sanottu, saavuin Tukholmaan +marraskuun lopulla 1716. Vapautta saatuani oli ensimmäinen työni +luonnollisesti rientää Riikaa tapaamaan. Olen jo ennen maininnut, että +olin saanut hänet sijoitetuksi erään suomalaisen papin perheeseen. Tämä +pappi oli Oulun kappalainen Abraham Frosterus. Suomen armeijan +peräytyessä Länsipohjaan oli hänkin vaimonsa ja lastensa kanssa paennut +kotisijoiltaan ja mitä kurjimmissa oloissa päätynyt tänne Tukholmaan. +Hän asui rappeutuneessa talorähjässä Nygrändin varrella lähellä +Skeppsbrota ja eli mitä suurimmassa puutteessa, sillä ne niukat tulot, +joita hän ansaitsi tilapäisillä papillisilla toimillaan tänne +asettuneiden suomalaisten keskuudessa, eivät riittäneet paljon +mihinkään.[3] + +Minun taloon tullessani oli perhe taas melkein leivätönnä, pastori oli +jo pitemmän aikaa maannut sairaana ja Riika oli kalpea sekä paljon +itkeneen näköinen. Minut ovella nähdessään hän riemastui sanattomaksi, +mutta purskahti sitten itkuun ja kertoi hetken mentyä, mikä onnettomuus +hänelle oli joku aika sitten tapahtunut. Pastori Frosterus oli kutsuttu +hautaamaan erästä suomalaista virkamiestä ja hänen vaimonsa oli +seurannut mukana hautajaisiin. Riika oli jäänyt lasten kanssa kotiin. +Hän oli ryhtynyt perheen vähiä ruoka-astioita pesemään ja siinä omissa +ajatuksissaan puuhaillessaan hän ei ollut muistanut pitää lapsia +silmällä. Yksi pikkupojista oli silloin kiivennyt avonaiselle ikkunalle, +josta hän oli horjahtanut alas ja loukannut pahoin jalkansa alakerran +niinikään avonaiseen ikkunaan. Eräs ohikulkeva henkikaartilainen oli +kantanut valittavan pojan ylös juuri kun vanhemmatkin saapuivat kotiin. +Poika makasi yhä vieläkin vuoteessa ja kärsi ankaraa luunsärkyä. Yötä +päivää oli Riika vaalinut nuorta potilasta, valvoen hänen vuoteensa +ääressä ja vanhempain lohdutuksista huolimatta soimaten itseään +onnettomuudesta. + +Ensimmäinen toimeni oli luonnollisesti auttaa tuota puutteenalaista +perhettä, sillä olihan minulla taas tällä kertaa maallista hyvyyttä koko +joukon yli omien tarpeitteni. Asumaan minä asetuin aivan naapuriin ja +olin sittemmin jokapäiväisenä vieraana heidän luonaan, missä minulle, +seikkailujen miehelle, Riikan läsnäolo ja juttelu kovia kokeneen viisaan +pastorin kanssa tarjosi kotoista viihtymystä. Ja pitkistä ajoista sain +viettää todella kotoisan joulun. Perhe sai näihin aikoihin apua +muualtakin ja kumpikin potilas alkoi vähitellen toipua. Se seikka ynnä +minun alituinen läsnäoloni saivat Riikankin poskille hiljalleen +palautumaan entisen nuortean punan, samalla kuin kevätaurinko toi uutta +kirkkautta hänen rakkaisiin silmiinsä. + +Mutta aika kallistui kevääseen ja minun oli jälleen lähteminen merille. +Jo huhtikuun neljäntenä päivänä täytyi minun erota morsiamestani ja +ystävistäni, sillä päällystöltäni sain käskyn lähteä vakoilemaan +Itämerelle, jossa risteili venäläisiä, tanskalaisia ja englantilaisia +sotalaivoja. Molemmat viimemainitutkin valtiot kuuluivat nimittäin +nykyjään vihollisiimme. + +Risteilin sitten parisen kuukautta Ruotsin eteläisellä rannikolla ja +toimitin vihollisten liikkeistä tietoja amiraliteetille. Väliin olin +valelipulla varustettuna keskellä vihollisten laivastoa ja kerran +pistäydyin Kööpenhaminassakin. Kaikkiaan sain tänä aikana kaapatuksi +viisikolmatta vankia sekä kolme kuorma-alusta, jotka oli lastattu +ruokavaroilla ja viinillä. + +Kesäkuussa sain käskyn mennä Lundiin hänen majesteettinsa kuninkaan +puheille. Iloani ei voi sanoin kuvata saadessani nyt vihdoinkin +kasvoista kasvoihin katsella sitä miestä, jonka edessä puoli Eurooppaa +oli vavissut ja jonka persoonan ympärillä ajatukseni varhaisimmasta +lapsuudesta olivat kierrelleet. + +Oli kaunis ja varhainen kesäkuun aamu, kun minä pukuani huolella +silitettyäni pamppailevin sydämin astelin Lundin kaupungin katuja +pormestarin taloon, jossa hänen majesteettinsa asui. Kreivi Tauben luona +olin kerran nähnyt Kaarle-kuninkaan muotokuvan hänen nuoruusvuosiltaan. +Mielessäni oli pitkän solakka ja hoikka mies, jolla oli kapeat ja +parrattomat kasvot, korkea otsa, kirkkaan siniset silmät ja vaaleat +kiharaiset hiukset. Hämmästykseni sen vuoksi ei ollut vähäinen, kun +adjutantti ohjasi minut kuninkaan huoneeseen ja minun katseeni pysähtyi +pöydän ääressä istuvaan jäykkäpiirteiseen mieheen, jonka kasvot +näyttivät paljon leveämmiltä kuin kuvassa, nähtävästikin sen johdosta, +että koko päälaki paistoi kaljuna ja että hiuksia näkyi vain +korvallisilla. Siellä täällä poskilla ja leuassa näkyi kirjavia täpliä, +kaiketi paleltumain jälkiä, ja kasvonpiirteissä oli jotakin kovaa ja +kivettynyttä. Yleensä näytti hän paljon vanhemmalta kuin mitä hän itse +asiassa oli. Mutta puku oli tuo tunnettu ja aina sama: yksinkertainen +sininen lievetakki, leveä nahkavyö ja suuret polussaappaat. Raskas +miekka hankkiluksineen oli tuolilla pöydän päässä. + +Kumarsin syvään, mihin hänen majesteettinsa vastaukseksi nyökäytti +hieman päätään lausuen: + +»Hyvää huomenta, Löfving! Minulle on kiitetty teitä oivalliseksi +partiomieheksi.» + +Uudelleen kumartaen vastasin minä: + +»Olen puolisenkymmentä vuotta ollut melkein yötä ja päivää liikkeellä +palvellakseni vähäisten voimieni mukaan isänmaatani ja Teidän +Majesteettianne.» + +Viivyin useita tunteja hänen majesteettinsa huoneessa, jolla aikaa hän +tarkkaan tiedusteli minun syntyperääni, ikääni, retkiäni, oloja +Suomessa, vihollisen menettelyä ja mieslukua siellä, kenen päällikkyyden +alaisena minä milloinkin olin toiminut ja niin edespäin. Kaikkiin hänen +kysymyksiinsä annoin minä alamaiset ja tarkat vastaukset. Kun hänen +majesteettinsa hetkeksi vaikeni tuijottaen eteensä, rohkenin minä +alamaisesti huomauttaa, kuinka vihollisen voimat nykyjään Suomessa ovat +verraten vähäiset ja hajallaan maassa, joten pienemmälläkin armeijalla +voisi nopeasti toimien puhdistaa isänmaani kutsumattomista vieraista. +Sanojeni johdosta synkkeni kuninkaan katse huomattavasti ja pelkäsin jo +avomielisessä rohkeudessani menneeni liian pitkälle. Mutta kuningas +virkkoi ainoastaan: + +»Kyllä pidämme Suomen muistissa.» + +Hetken kuluttua lisäsi hän kuin itsekseen: + +»Suomalaiset ovat aina olleet sotajoukkoni horjumattomin osa.» + +Samassa astui huoneeseen kenraaliluutnantti kreivi Liewen. Hän tunsi +minut ennestään ja tiesi retkistäni, minkä vuoksi hän lausui minusta +muutamia suosiollisia sanoja hänen majesteetilleen. + +»Näemme kyllä, ettei Löfving ole pelkuri», virkkoi siihen kuningas. + +»En ole koskaan ollut pelkuri Jumalani paremmin kuin kuninkaanikaan +edessä ja kaikista vähimmin vihollisteni edessä, sillä tiedän itselläni +olevan armollisen Jumalan ja oikeamielisen kuninkaan, jotka palkitsevat +minua ansioitteni mukaan», vastasin tähän kuninkaan suosiolliseen +huomautukseen. + +Tähän päättyi audienssini sillä kertaa. Hänen majesteettinsa +määräyksestä sain sata dukaattia rahaa sekä määräyksen odottaa lähempiä +ohjeita. Kun aika yhdessä paikassa ollen kävi minulle pian pitkäksi ja +kun mieleni hyvin ymmärrettävistä syistä paloi Tukholmaan, päätin omin +lupini lähteä pääkaupunkiin sekä mahdollisesti samalla pistäytyä +tiedusteluretkellä Suomessa. Niin teinkin ja ratsastin majatalohevosilla +neljässä päivässä tuon 64 penikulmaa pitkän taipalen Lundista +Tukholmaan. Mutta tuskin olin päivää ollut perillä, kun minut haettiin +kreivi Tauben luo, missä minua kuninkaallisen kirjeen perusteella odotti +ankarat nuhteet siitä, että olin luvatta poistunut Lundista sekä käsky +saapua kiireesti sinne takaisin. Lähdin oitis matkaan ja ratsastin +takaisin Lundiin vieläkin lyhyemmässä ajassa kuin tullessani. + +Perille päästyäni pyrin heti hänen majesteettinsa puheille, mutta minua +ei otettu vastaan. Käännyin silloin kreivi Liewenin puoleen, mutta hän +otti minut vihaisesti vastaan, sillä hän oli saanut kärsiä toruja minun +omavaltaisen poistumiseni takia. Pilkallisesti kehoitti hän minua +pyrkimään uudelleen kuninkaan puheille. + +Niin päätin tehdäkin, sillä tapani ei ole koskaan ollut tyhjästä +säikähtää ja jättää yrityksiäni keskeneräisiksi. Odotin siis soveliasta +hetkeä tehdäkseni uuden yrityksen. Niinpä seisoskelin eräänä päivänä +pormestarin talon pihamaalla odotellen kuningasta palaavaksi +tavalliselta ratsastusretkeltään, joita hän päivittäin teki kaupungin +ulkopuolella harjoittelevien alokkaiden luokse. Hetken kuluttua hän +saapuikin seurassaan muutamia ylempiä upseereita. Kun hän hevosen +selästä laskeuduttuaan astui portaita kohden, tartuin minä häntä +päättävästi käsivarresta ja lausuin kunniaa tehden: + +»Olen saanut armollisen kuninkaan määräyksen saapua tänne ja seison nyt +tässä odottaen Teidän Majesteettinne käskyjä.» + +Kuningas kääntyi nopeasti minuun päin ja virkkoi kummastuneena: +»Löfving!» minkä jälkeen hän sen enempää puhumatta asteli saappaitaan +kolistellen sisään. Hänen seuralaisistaan toiset nauroivat +pilkallisesti, toisten heittäessä minuun vihaisia silmäyksiä. Lähdin +kiireesti pihamaalta, astelin asuntooni ja heittäydyin äkämystyneenä +vuoteelle pitkäkseni. Mutta tuskin olin siinä viittäkään minuuttia +loikoillut, kun sisään hyökkäsi kuninkaan adjutantti kehoittaen minua +kiireesti tulemaan hänen majesteettinsa puheille. + +Heti kun olin päässyt kynnyksen yli, kysyi kuningas: + +»Kuinka te viime kerralla ilman määräystä lähditte kaupungista?» + +»Koska en tahtonut kuluttaa aikaani paikallani pysymiseen, päätin +rientää Tukholmaan ja sieltä Suomeen hankkiakseni Teidän +Majesteetillenne tietoja vihollisen voimasta», vastasin minä +viivyttelemättä. + +»Kuinka te saatoitte tietää meidän tahtomme?» lausui tähän kuningas. + +»Viimeksi ollessani Teidän Majesteettinne kuulusteltavana ymmärsin +Teidän Majesteettinne tahdon olevan sen», vastasin minä ojentaen hänelle +samalla paperin, johon olin piirtänyt suunnitelmani tiedusteluretkestä +Suomeen. + +Silmäiltyään sen läpi pani kuningas sen pöydälle ja hetkisen minua +silmiin katsottuaan kysyi: + +»Milloin te haluatte lähteä?» + +»Se on armollisen kuninkaani vallassa, milloin ja minne minun on +lähdettävä, veteenkö vai tuleen», vastasin minä. + +»Ei, ei, vaan teidän on mentävä Turkuun», sanoi kuningas, hymähtäen, +kysyen sen jälkeen, mitä minun matkani tulisi maksamaan. + +»Viisikymmentä plootua», vastasin minä, »mutta sen minä voin periä +venäläisiltä.» + +Kuningas hymähti jälleen ja tarttui sitten kynään kirjoittaakseen +maksumääräyksen. Kirjoittamaan ryhtyessään työnsi hän adjutanttinsa ja +muut huoneessa olevat upseerit pois läheltään. Mutta minusta oli niin +mieltäkiinnittävää nähdä tuon pelätyn miekkasankarin käyttävän kynää, +etten voinut pidättäytyä astumasta lähemmäs ja kurkistamasta hänen +majesteettinsa olkapään yli, kuinka hän piirtää raapusti paperille +suuria kömpelöitä kirjaimia. + +Päätettyään kirjoituksen taputti kuningas minua olkapäälle ja lausui: + +»Rakas Löfving, lähtekää huomenna matkaan ja toimittakaa tehtävänne +hyvin, niin me puolestamme huolehdimme, että Suomi saa pikaista apua.» + +Koska minä siis pääsin vasta huomenna lähtemään, päätin aikani kuluksi +ratsain pistäytyä läheisessä Malmön kaupungissa nähdäkseni sikäläisiä +linnoituksia. Malmössä vietin yön ja lähdin aamulla niin pian kuin +kaupungin portit oli ehditty avata ratsastamaan takaisin Lundiin. +Puolisen penikulmaa taivallettuani huomasin ihmeekseni kuninkaan +muutamain seuralaisten kanssa ratsastavan vastaani. + +»Hyvää huomenta, kaikkein armollisin kuninkaani!» tervehdin kohdalle +ehdittyäni ja satulasta alas hypättyäni. + +»Kas Löfving, missäs te olette ollut?» lausui kuningas ratsunsa +pysähdyttäen. + +»Lähdin illalla katselemaan Malmön varustuksia, kun olen ollut +Viipurissa, Käkisalmessa ja muissa linnoitetuissa paikoissa», oli +vastaukseni, »mutta kun illalla kaupungin portit huomaamattani +suljettiin, täytyi minun yöpyä sinne. Jos tällä teollani olen rikkonut +Teidän Majesteettinne määräyksiä, niin pyydän nöyrimmästi anteeksi.» + +»No, mitä piditte Malmön varustuksista?» + +»Kyllä ne ovat maineensa arvoiset, Teidän Majesteettinne.» + +Tämän jälkeen kysyi kuningas, olinko jo saanut matkarahani, johon minä +vastasin kieltävästi. Kuningas kääntyi nyt seuralaisiinsa, jolloin yksi +heistä ilmoitti, että matkarahat ovat hänen luonaan saatavissa heti, kun +minä tulen ja kirjoitan niistä kuitin. + +»No niin, jääkää hyvästi ja täyttäkää tehtävänne, kuten olette +luvannut», lausui hänen majesteettinsa lopuksi lähtien ratsastamaan +edelleen. + +Tämä oli viimeinen kerta, jolloin näin sankarikuninkaan, sillä seuraavan +vuoden lopulla kannettiin hänen ruumiinsa paareilla Norjan rajan yli +kotimaahan. Hetkisen katsottuani hänen jälkeensä, kuinka hän jäykkänä +satulassa istuen ja kolmikolkkahattu syvälle painettuna ratsasti +edelleen, käänsin minäkin ratsuni ja kiidätin täyttä karkua +päinvastaiseen suuntaan, sillä olihan päämääränäni taas oma isänmaani. +Samana päivänä kohta rahat saatuani lähdin kolmannen kerran Lundin ja +Tukholman väliselle taipalelle. + + * * * * * + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + +_Piilosilla Turussa._ + + +Niin pian kuin matkapassini Tukholmassa oli saatu reilaan, lähdin +kuudentoista mieheni kanssa purjehtimaan Suomeen. Vaikka etäämpänä +siellä ja täällä näimmekin vihollislaivoja, pääsimme kuitenkin saariston +turvissa onnellisesti ja ilman vaarallisempia seikkailuja livahtamaan +Hankoniemen lähistölle. Aluksemme ankkuroimme tuttuun poukamaan Wäänöön +saaren rantaan. Tänne jätin miehistönikin alusta vartioimaan ja itse +lähdin talonpojaksi pukeutuneena pyrkimään Turkuun toimittaakseni hänen +kuninkaalliselle majesteetilleen lupaamani tiedot venäläisten nykyisestä +asemasta ja voimasuhteista Suomessa. + +Kun muuan saaren kalastajista juuri oli vaimoineen lähdössä Turkuun +kaloja kauppaamaan ja jauhoja ostamaan, pääsin minä renkinä heidän +mukaansa. Illalla saavuimme Turkuun ja onnellisesti selviydyttyämme +linnan luona olevista venäläisistä tullitarkastajista soutelimme +Aurajokea ylöspäin ja kiinnitimme veneen sillan luokse. Yöksi asetuimme +erään kauppiaan taloon Aningaisten puolelle. Joka ainoassa Turun talossa +asusti näihin aikoihin venäläisiä sotamiehiä ja niinpä täälläkin. Vietin +siis yöni veljellisessä sovussa Iivanan poikain kanssa maaten tuvan +lattialla samoilla pehkuilla kuin hekin ja olipa minulla yhteinen +peitekin vieressäni makaavan sotilaan kanssa. Niin tarkkaan kuin +koetinkin seurata heidän keskustelujaan, en niistä saanut kuitenkaan +mitään tärkeämpää tietooni. + +Aamulla olin jo varhain liikkeellä. Pysyttelin kuitenkin matkatoverini +luona jokirannassa, sillä sotamiesten keskusteluista yöpaikassa olin +saanut sen verran urkituksi, että kaupungissa pidettiin vakoilijoita +tarkasti silmällä. En siis pitänyt viisaana yksinäni ja ilman nähtävää +asiaa liikuskella kaupungilla. Mutta väänööläiset matkatoverini saivat +jo aamusella asiansa toimitetuksi ja varustautuivat paluumatkalle. Minun +täytyi siis keksiä jotakin muuta. Seisoskellessani heidän lähdettyään +siinä sillan lähistöllä huomasin muutaman yksinäisen naisihmisen, joka +jokea alas tullen ohjasi veneensä rantaan hiukan sillan yläpuolelle. +Lähestyin häntä ja tunsin hänet samassa kuormastonkuljettaja Dykerin +vaimoksi, joka asui eräässä torpassa Aurajoen rannalla, virstan päässä +kaupungista. Tunsin hänen miehensä armeijassa-oloajaltani ja vaimon olin +myöhemmin vakoiluretkillä liikkuessani oppinut tuntemaan. + +Hetkisen minua silmäiltyään tunsi Dykerin vaimokin minut. Kehoitin häntä +pienellä eleellä olemaan vaiti huomioistaan, sillä lähellämme liikkui +ihmisiä, sekä aloin rauhallisesti jutella kalanhinnoista ja muista +jokapäiväisistä asioista. Vaimo kertoi tulleensa kaupunkiin pienille +asioille sekä käydäkseen kirkossa, jossa nyt aamusella pidettiin +suomalainen jumalanpalvelus. Kiinnittäessäni hänen venettään +rantalaituriin tiedustin hiljaa, sallisiko hän minun tämän päivää +esiintyä kaupungilla liikkuessamme hänen renkinään tai miehenään. +Hetkisen emmittyään suostui tuo reima eukko esitykseeni, ja kun +tuomiokirkon kellot samalla alkoivat soida, lähdimme ensiksi +jumalanpalvelukseen. + +Kirkosta tultua pisti päähäni lähteä seuraamaan herra Simoa, joka viime +aikoina oli toimittanut papillisia tehtäviä tuomiokirkossa. Eräässä +kadunkulmassa pysäytin hänet ja ilmoitin, että minä seuralaiseni kanssa +pyrin aviokuulutukseen. Hän kehoitti meitä seuraamaan kotiinsa +kuulustellakseen meidän lukutaitoamme. Tätä juuri olin odottanutkin. + +Pastorin luona pitivät kuten muuallakin venäläiset asuntoa. Huoneessa, +johon pastoria seuraten ensiksi tulimme, oli kolme upseeria, jotka +ryypiskelivät viinaa ja pelasivat korttia. Avaten huoneen perällä +olevaan kamariin johtavan oven kehoitti pastori meitä käymään sinne, +minkä jälkeen hän upseereihin kääntyen lausui: + +»Suokaa anteeksi, hyvät herrat, nämä ovat avioliittoon aikovaa väkeä ja +minun täytyy heitä sen vuoksi kuulustella.» + +»Da, da!» nyökäyttelivät upseerit iloisesti sekä pastorille että meille. + +Kun kamarin ovi oli suljettu ja olin varma, ettei keskusteluamme kukaan +syrjäinen kuullut, ilmaisin pastorille nimeni sekä että olin tullut +Turkuun ei aviokuulutusta ottamaan, vaan hänen kuninkaallisen +majesteettinsa käskystä hankkimaan tietoja vihollisen voimista. Pastori +ällistyi pahanpäiväisesti ilmoituksestani, tuijotti minuun ensin +sanatonna ja otti sitten vihaisen ilmeen sekä lausui: + +»Ettekö Herran tähden tiedä, kuinka julmasti vihollinen on kostanut +niille, jotka ovat antautuneet tekemisiin teidän kaltaistenne kanssa? Ja +miksi te juuri minun puoleeni käännytte? Näinhän te syöksette minut +vaimoineni ja lapsineni surman suuhun. Eihän siitä ole pitkää aikaa, kun +venäläiset samantapaisesta syystä ruoskivat kuoliaaksi Maksamaan +kappalaisen, onnettoman Ruuth-vainajan.» + +Pyysin pastoria rauhoittumaan vakuuttaen hänelle, että jollei hän minua +ilmiantaisi venäläisille, niin en ainakaan itse tulisi sitä tekemään. +Kerroin olleeni monen monta kertaa vihollisten keskellä paljon +pahemmassa pintehessä enkä kuitenkaan koskaan ollut tuntenut pelkoa +venäläisten edessä. Hän pääsikin vähitellen pelostaan, pyysi meitä +olemaan vierainaan ja haki vaimonsa tarjoamaan meille ruokaa. Ja kun +upseerit viereisestä huoneesta olivat poistuneet ulkosalle, pistäysi hän +naapuriin kutsumaan siellä asuvan maisteri Yrjö Lithoviuksen luoksemme. +Tämä osoittautui ovelaksi ja rohkeaksi mieheksi, joka peittelemättä +paljasti minulle tiedossaan olevat seikat. Ja tarkat tiedot hänellä +olikin Turun tienoilla majailevista vihollisjoukoista ja venäläisten +viimeaikaisista varustuksista. Kiitettyäni sekä pastorin väkeä +vieraanvaraisuudestaan että maisteri Lithoviusta arvokkaista +tiedonannoistaan lähdin minä Dykerin vaimon kanssa jälleen kaupungille. + +Jotta kaupungilla kiertelemisemme näyttäisi tavalliselta asioilla +liikkumiselta, ostin minä torilta leiviskän tuoretta lihaa sekä +leiviskän suoloja, mikä viimemainittu tavara tähän aikaan oli tavattoman +kallista. Sitten kuljeskelimme kantamuksinemme katuja ylös, toisia alas, +pysähtyen siellä ja täällä väkijoukkoihin päivän uutisia kuulemaan. +Käveltyämme väsyksiin asti menimme veneelle ja soudimme pitkin jokea +alaspäin. Täten oli minulla tilaisuus läheltä tarkastaa jokeen +ahtautunutta kaleerilaivastoa. Linnan lähistöllä oli ankkuroinut +danzigilainen kauppalaiva, joka oli tuonut Turkuun myytäväksi kolmesataa +tynnyriä ruista. Meidän asianamme pitkin jokea soutaessamme oli muka +mennä mainitusta laivasta jyviä ostamaan. Laskimmekin veneemme laivan +luo ja minä kiipesin kannelle ja ostin näön vuoksi kahdeksan kappaa +rukiita. Kun kauppa oli tehty, kysyin minä laivurilta, milloin hän aikoi +purjehtia takaisin Turusta ja mitä väylää pitkin. Silmäiltyään minua +hetkisen epäluuloisesti vastasi laivuri joutuvansa neljän- tai +viidentoista päivän kuluttua paluumatkalle sekä purjehtivansa Utöön +väylää. + +»Minä olen Aspöön luotsiasemalta ja koska minä mahdollisesti joudun +paluumatkallanne teitä luotsaamaan, niin tulin vain siksi kysyneeksi», +sanoin yksikantaan. + +Laivuri tuli heti luottavaisemmaksi ja tiedusteli, oliko niillä vesillä +aivan äskettäin liikuskellut ruotsalaisia. + +»Ei ole, eivätkä he enää uskalla oman maansa rannikolta loitota», +vakuutin minä. + +Mutta veneeseen laskeutuessani ajattelin: jollei mitään odottamatonta +tule väliin, niin on tuo laiva neljän- tai viidentoista päivän kuluttua +minun hallussani. Danzig kuului tähän aikaan myöskin vihollistemme +joukkoon, joten minulla oli täysi oikeus siepata haltuuni sikäläisiä +laivoja. + +Sillan luo palattuamme jäi Dykerin vaimo veneeseen ostoksiamme +vartioimaan, mutta minä nousin torille tehdäkseni siellä liikkuvien +sotilasten parissa vielä joitakin havaintoja. Seisoskeltuani eri +tavarakojujen edessä rupesin muutaman venäläisen kaupustelijan kanssa +hieromaan saapasten kauppaa. Minä tarkastelin saappaita puolelta ja +toiselta, kääntelin ja vääntelin niitä sekä tingin loppumattomiin, +laverrellen samalla sitä ja tätä ympärillä seisoskelevien sotamiesten +kanssa. Kun kauppakojun eteen ilmestyi myöskin Rymättylän nimismies, +jota kohtaan minulla oli vanhastaan epäluuloja, mutta joka ei kuitenkaan +tuntenut minua, lopetin vihdoinkin kaupanhieronnan ja hinta sovittiin +viideksi karoliiniksi. Tarjosin kaupustelijaryssälle kolme karoliinia +Venäjän sekä loput Ruotsin rahassa, mihin hän suostuikin. Mutta rahoja +ottaessani sieppasi nimismies kämmeneltäni ruotsalaiset rahat ja kysyä +tivasi, mistä olin kotoisin. + +»Korpoosta», vastasin minä tyynesti, »ja olen nykyjään renkinä Erkki +Matinpojalla ja saappaat minä ostin sille ylioppilaalle, joka meillä +papinvirkaa toimittaa.» + +»Mikä sen ylioppilaan nimi on?» tivasi nimismies edelleen. + +»Niinkuin te nyt ette itsekin sitä tietäisi», vastasin minä, sillä +todellakaan en tällä hetkellä sattunut muistamaan Korpoossa papinvirkaa +toimittavan ylioppilaan nimeä. + +»Niin, kyllä minä Antti Silvanin tunnen», sanoi nimismies. + +»No niin, mitäs kysytte sitten, kun kerran itse paremmin tiedätte», +tokaisin minä vastaan. + +Mutta nyt löi nimismies valttinsa esiin, sanoen: + +»Mutta Silvan itse oli ihan äskettäin Turussa. Miksi hän silloin ei itse +ostanut saappaita?» + +»Mistä minä sen tiedän!» vastasin minä juroksi tekeytyen. + +»Niin niin, mutta sinä et ole mikään oikea korpoolainen!» tiuskasi +nimismies. + +»En olekaan, sillä olen syntyisin Kirkkonummen Killupakasta, mutta +nykyjään olen kuten jo sanoin renkinä Korpoossa.» + +Samalla huomasin itseäni ympäröivään miesjoukkoon ilmestyneen renki +Matti Juhonpojan, joka kaksi vuotta sitten palveli maisteri Pihlmannilla +Perniössä ja jonka lapselle minä kerran paikkakunnalla retkeillessäni +olin ollut kummina. Hänet nähtyäni jatkoin minä samaan hengenvetoon: + +»Ja jollette usko, niin kysykää tuolta Matilta, kyllä hän minut tuntee» + +»Totta se on kaikki, kyllä minä hänet hyvinkin tunnen ja muistan, kun +hän oli kummina lapselleni», vahvisti Matti totisin naamoin. + +»Älä sinä mies rupea valehtelemaan!» tiuskui nimismies ravistaen Mattia +käsipuolesta. + +Sappeni kuumeni kuumenemistaan ja kun nimismiehen kupeella riippui siro +miekka, teki minun kovin mieleni siepata se ja survaista tuon +kunnottoman omistajansa sisuksiin. Mutta paikka oli liian vaarallinen +ryhtyäkseni harjoittamaan oikeutta mokoman isänmaansa unohtaneen +viholliskätyrin kanssa. Hillitsin siis itseni nopeasti ja puhelin +Matille mahdollisimman rauhallisesti: + +»Eipä sitä ole pitkään aikaan satuttu tapaamaankaan. Kuinkas siellä +eukko ja kummipoika jaksavat? Mutta pitääpä lähettää vähän tuomisia... +Varrohan tässä, niin käyn ostamassa pojalle vehnäpullaa». + +Samalla pujahdin väkijoukkoon ja jättäen niinhyvin rahani kuin saappaat +sinne etäännyin nopeasti kojulta. Eräässä kadunkulmassa pysähdyin ja +kurkistin taakseni. Nimismies oli ottanut joitakin sotamiehiä avukseen +ja etsiskeli minua väkijoukosta. Kiersin kiireesti jokirantaan, jossa +Dykerin vaimo veneessä istuen odotti minua. Kun en kuitenkaan halunnut +rehellisesti ostettuja saappaitani niin vain jättää, pyysin minä Dykerin +vaimoa menemään asianomaiselle kojulle sekä vaatimaan »miehensä» äsken +ostettuja saappaita; sillä arvasin nimismiehen apureineen ulkoutuneen jo +torilta. Käskin hänen palata tuomiokirkon rantaan, jonne minä sill'aikaa +soutaisin veneeni. Hetken kuluttua palasikin vaimo saappaat mukanaan, +minkä jälkeen me rauhallisesti lähdimme soutelemaan jokea ylöspäin. +Kaikki ostokseni, paitsi saappaita, lahjoitin Dykerin vaimolle ja lähdin +illan tullen pyrkimään takaisin miesteni olinpaikkaan, jonne kahden +päivän seikkailujen jälkeen onnellisesti pääsinkin. + +Nyt kirjoitin laajan ja seikkaperäisen raportin, jossa luettelin kaikki +venäläisten Suomessa olevat rykmentit, niiden päälliköt ja eri +rykmenteissä käytettyjen sotilaspukujen värit; sota-alusten lukumäärästä +ja laadusta, eri vartioasemista sekä yleensä kaikista tietooni tulleista +vähänkin tärkeämmistä seikoista tein raportissa selkoa. Raportin +toimitin kolmena eri kappaleena, jotka kaikki osoitin hänen +kuninkaalliselle majesteetilleen sekä lähetin toisen toisensa jälkeen +Ruotsiin. Itse jäin koko loppukesäksi ja syksyksi Suomen rannikolle +joutuen seuraavassa luvussa kerrottuihin seikkailuihin ja kahakoihin. + + * * * * * + + + + +KYMMENES LUKU. + +_Luodoilla ja salmilla, vainottuna ja vainoojana._ + + +Oli yön pimein aika viikon päivät edellä kerrottujen tapausten jälkeen, +kun minä miehineni varovaisesti soutaen lähenin erästä pienenpuoleista +luotoa Hankoniemen saaristossa. Suunnanantajina olivat saarella palavat +nuotiot, joiden ympärillä liikehti tummia haamuja. Olimme eilisaamusta +saakka olleet väijyksissä erään läheisen saaren suojassa ja pitäneet +silmällä venäläisiä aluksia, joita yhtä menoa purjehti itään ja länteen +Hankoniemen editse. Tänään iltapäivällä oli myrskyn käsissä kolme +kaleeria tarttunut edessämme olevan luodon rannalle ja jäänyt siihen +pimeään saakka. Nyt olimme matkalla korjataksemme, jos mahdollista, ne +omaan huostaamme tai ainakin tehdäksemme niille mahdollisimman suurta +haittaa. + +Kun olimme tulleet siksi lähelle, että nuotioiden valaisemalle alueelle +saattoi hyvin nähdä, laskin tulien ympärillä olevan noin kolmisensataa +venäläistä, joiden päällikkö näytti majurin arvoiselta mieheltä. +Kaleerit olivat ihan rannassa, mutta kun ne olivat enemmän pimennossa, +oli vaikea päättää, oliko niissä vartiomiehiä vai ei. Rannalla niiden +lähellä häämötti kyllä muutamia vartijoita. + +Kehoitin vähäistä miehistöäni pysymään lujana ja käymään rohkeasti +päälle, sillä voitto on aina pelottomain oma. Pidin sitten lyhyen +rukouksen, kuten tapanani taistelujen edellä on aina ollut, minkä +jälkeen soudimme eteenpäin. Meillä oli aluksessamme neljä pientä tykkiä, +jotka olimme ladanneet karkeilla raehauleilla. Itse otin niistä kaksi +hoitaakseni ja kersantti Ceder toiset kaksi. + +Kun olimme tulleet niin lähelle, että airojemme loiske kuului rantaan, +huusi yksi vartijoista: + +»Shto ljudi?--mitä väkeä te olette?» + +»Peterburgskavo polkà--Pietarin rykmenttiä», vastasin minä umpimähkään. + +»Grebi tut--soutakaa tänne», huusi vartija jälleen ja minä kajahutin +vastaan: + +»Seitshas--hetipaikalla.» + +Kun olimme tulleet ihan lähelle rantaa kahden kaleerin väliin, annoimme +me tykkimme viivyttelemättä lausua tulotervehdykset nuotioiden ympärillä +hääriville venäläisille. Kekäleitä, säkeniä ja tuhkaa tuprusi ilmaan +yhtenä pyörteenä ja viholliset hajosivat kuin akanat ympäri luotoa +jätettyään äskeisten nuotioiden seutuville joukon kaatuneita ja +haavoittuneita. + +Kohta kun tykkimme juhlallisella mylvinällä olivat tyhjentäneet kitansa, +komensin minä mieheni iskemään entraushaat toiseen sivullamme olevista +kaleereista. Samalla heilautin itseni sen kannelle, mutta huomasinkin +nyt vasta, että siellä oli toistakymmentä sotilasta, jotka arvatenkin +olivat juuri nousseet kannen alta ja joutuneet parahiksi ottamaan minut +vastaan iskuin ja laukauksin. Mutta luonnollisesti minä en antanut +toimetonna seisoen itseäni hosua, vaan iskin vimmatusti vastaan. Ensiksi +kaasin pistoolin laukauksella erään miehen, jolla oli syli täynnä +kiväärejä, jotka hän lienee aikonut pelastaa kaleerista maalle. Sitten +lävistin miekallani kaksi miestä ja jakelin haavoja ainakin +puolellekymmenelle. Mutta omia miehiäni ei ilmestynyt kannelle, olin +saanut jo useita lievempiä haavoja ja taistelu kävi minulle liian +epätasaiseksi. Annettuani säiläni hurjalla vimmalla salamoida heidän +edessään sain heidät sen verran ympäriltäni häädetyksi, että kykenin +äkkiliikkeellä heittäytymään laidan yli, jolloin verisenä suinpäin +putosin miesteni keskelle omaan alukseemme. Venäläiset olivat jo sitä +ennen katkaisseet entrausköytemme, joten pahanpäiväisesti pelästyneet +mieheni alkoivat heti minun alas tultuani soutaa pois. Kuulia vinkui +ympärillämme kuin rakeita ja yksi niistä lävisti kersantti Cederin, joka +seisoi purren perällä ja kierähti siitä ääntä päästämättä laidan yli +mereen. + +Niin pian kuin olimme päässeet turvaan vihollisen kuulilta, aloin +ankarasti nuhdella miehiäni epäröivästä ja miehuuttomasta käytöksestään. +Sillä jos he olisivat seuranneet minua kaleerin kannelle, olisi se nyt +varmasti ollut meidän saaliinamme. Uutta yritystä ei ollut enää +ajatteleminenkaan, sillä tykkiemme luodoille hajoittamat viholliset +olivat jälleen kokoontuneet ja ammuskelivat rannalta meidän jälkeemme. +Meillä ei siis ollut muuta tehtävää kuin jatkaa matkaamme salmen yli +entiselle väijyntäpaikallemme, missä kallion suojaan laadimme tulen ja +aloimme tutkia haavojamme. Minusta vuoti verta viidestä eri kohdasta, +mutta haavat olivat kuitenkin varsin lieviä ja saatiin ne siteiden +avulla pian asettumaan. + +Haukattuani hiukan illallista ja kulautettuani pari ryyppyä nukahdin +viittaani kääriytyneenä pari tuntia. Aamun koittaessa havahduttuani +tunsin itseni jälleen täysin virkeäksi ja ajoin kohta mieheni jalkeille, +sillä meidän oli parasta mitä pikimmin päästä naapurisaaren rannassa +olevien kaleerien läheisyydestä. + +Tuuli kävi etelästä ja heti aamuhämärissä nostimme purjeet ja lähdimme +viilettämään länsiluodetta kohti ja olimme jo puolenpäivän aikana +Hiittisten saaristossa. Pysähtyessämme siellä erään luodon suojaan, +parin meripenikulman päähän Turkuun vievästä laivaväylästä, huomasimme +ulapalla kaakkoisessa purjeen, ensimmäisen sinä päivänä. Se läheni ja +oli siis joko meitä ajamaan lähtenyt vihollisalus tai muuten Turkuun +pyrkivä venäläinen laiva--meikäläinen se tuskin missään tapauksessa +saattoi olla. Kun se oli tullut siksi lähelle, että saattoi lipun +erottaa, huomasimme sen isonpuoleiseksi tavara-alukseksi. + +»Siinä olisi taas saalis ihan nenämme edessä», virkoin minä, »mutta +lienee turhaa yksinään yrittää noin ison aluksen kimppuun». + +Mieheni olivat illallisen yrityksen jälkeen olleet hyvin noloina ja +rupesivat nyt sanojeni johdosta kiihkeästi vaatimaan, että meidän oli +yritettävä anastaa tuo laiva. + +»No, jos teissä tänään on paremmin miestä osoittamaan todeksi sen mitä +minä illalla sanoin, että nimittäin voitto on aina pelottomain oma, niin +käykäämme sitten herran nimessä vitkailematta asiaan käsiksi.» + +Kiireesti nostimme nyt purjeet ja laskimme pääväylää vältellen luotojen +suojassa eteenpäin Neitsytsalmea kohti. Venäläisestä laivasta tietysti +nähtiin meidän purjeemme, mutta kun meidän pieni aluksemme lähti +kiireellä poispäin ja hävisi heidän näkyvistään saarten suojaan, niin +täytyi heidän luulla, että meidät pelko ajoi pakosalle. Luonnollisesti +heillä oli tieto siitä, että Ruotsin laivasto ei enää pitempään aikaan +ollut näillä vesillä liikkunut, joten meitä ei tarvinnut pelätä niinkään +kaapparilaivueen vakoilijoiksi. Meillä oli siis täysi syy odottaa heidän +turvallisena jatkavan matkaansa Neitsytsalmea kohti. + +Huomaamatta pääsimme pujahtamaan Lehtisaaren pohjoispäästä ulkonevan +kapean niemekkeen suojaan, mihin asetuimme väijyksiin. Laivaväylä +Neitsytsalmeen kulkee nimittäin sangen lähellä mainittua niemekettä, +jonka takaa meidän mainiolla takalaitaisella sopi laskettaa vihollisen +kimppuun. Niemen kalliot suojasivat meitä siksi hyvin, että saatoimme +vihollisen huomaamatta päästä ampumamatkan päähän. + +Yhden miehistä komensin niemelle tähystämään, milloin laiva lähestyisi. +Muut latasivat sillä aikaa kanuunoita, ja puolessa tunnissa oli kaikki +pantu kuntoon hyökkäystä varten. Samalla antoi jo tähystäjäkin merkin, +että laiva oli tulossa. Kun se oli pääsemässä niemenkärjen kohdalle, +palasi tähystäjä kiireesti purteemme, joka samalla sai siipensä +levälleen ja lähti kiitämään eteenpäin pitkin niemen sivustaa. Kun +vihollislaiva pujahti näkyviin, oli välillämme enää ainoastaan noin +parisen sataa syltä. Vihollinen tuskin ehti meitä huomatakaan, kun +kanuunamme jo lähettivät heille tervehdyksensä. Hetkinen vielä ja +purtemme iski laivan vasempaan kylkeen kuin ilves härän kimppuun. +Entraushaat toimivat kuin ilveksen kynnet ja seuraavassa tuokiossa +rynnistimme me hurraata huutaen kannelle, musketit, miekat ja pistoolit +valmiina tekemään lopun vastarinnasta. Mutta sitä ei yritettykään. Ne +harvat laivamiehistä, jotka olivat ehtineet kaapata itselleen +jonkinlaisen aseen, pudottivat ne typertyneinä kannelle ilmoittaen siten +antautuvansa meidän armoillemme. Miehistöä oli kaksitoista henkeä sekä +laivuri. Laiva oli matkalla Tallinnasta Turkuun ja lastina sillä oli +seitsemänkymmentä tynnyriä suoloja, kaksisataa leiviskää tupakkaa ynnä +yhtä ja toista muuta tavaraa. Saalis oli siis sangen arvokas, varsinkin +mitä suoloihin tulee. Miehet suljimme peräkajuuttaan otettuamme heiltä +ensin tarkoin pois kaikki aseentapaiset. Oman purtemme kiinnitimme +laivan perään ja annoimme matkan jatkua. Itse asetuin ruorirattaan +ääreen ja ohjasin Neitsytsalmea kohti, jonka läpi päästyämme aioin +muuttaa suunnan, Turun väylältä poiketen, Aspöötä kohti sekä niin +edelleen Köökarin ja Utöön kautta Tukholmaan. + +Mutta tuuli heikkeni heikkenemistään ja aurinko alkoi olla jo +laskullaan, kun me löysin purjein pysyttelimme vielä Brändöön +pohjoisnokalla. Salmeen saakka ei ollut toivomistakaan sinä iltana +päästä, joten me näimme parhaaksi laskea ankkurin ja ottaa alas purjeet. + +Muutamat miehistäni ryhtyivät laivan ruokavaroista puuhaamaan hyvin +ansaittua illallista ja minä itse käyskelin edestakaisin kannella +tähystellen pitkin salmia ja saarten välisiä selkiä, ettei vain mitään +kutsumattomia vieraita ilmestyisi meidän illasteluamme häiritsemään. Ja +aivan oikein! Iltaruskon viimeinen kajastus ei ollut vielä ehtinyt +lännen taivaalta hävitä, kun Neitsytsalmen puolelta ilmestyi näköpiiriin +alus, jonka kohta tunsin vihollisen kaleeriksi. Samalla tuli näkyviin +toinenkin kaleeri, joka seurasi edellistä vähän jäljempänä. Ne lähenivät +soutaen Brändöön nokkaa. Tuskin olin huomiostani ehtinyt miehille +ilmoittaa, kun joku laivan peräkannella huusi, että Lehtisaaresta päin +lähenee viholliskaleeri. Siis kolme kaleeria kahdelta suunnalta +lähenemässä paikkaa, johon me olimme vasta valloittamamme laivan +ankkuroineet! + +Mitä tehdä? Näytelläkö venäläisen osaa, kuten olin joskus ennenkin +tehnyt, ja pysyä rauhallisena alallaan, sillä liehuihan laivan mastossa +vielä venäläinen lippu! Mutta hyvin luultavaa oli, että kaikki kolme +kaleeria ankkuroisivat yöksi meidän lähellemme, jolloin varmasti olisi +odotettavissa vierailuja heidän puoleltaan. Silloin selviäisi asia +piankin ja siitä seuraisi luonnollisesti taistelu, johon meidän oli +mieletöntä antautua, sillä kussakin kaleerissa saattoi olla satakunta +miestä. + +Silmänräpäyksessä olivat nämä asiat selvänä päässäni ja päätökseni oli +tehty. Komensin pari miestä alas ruumaan hakkaamaan reikää laivan +kylkeen, sillä tästä aluksesta ja sen tavaroista ei pitänyt enää oleman +hyötyä venäläisille. Yhden laivan tykeistä hilasimme omaan purteemme ja +toiset viskasimme mereen siltä varalta, ettei laiva ehtisi ennen +kaleerien saapumista upota. Kannelta poistuessamme avasimme kajuutan +oven. Nähdessään laivansa täyttyvän vedellä oli vangeilla tilaisuus +turvautua pelastusveneeseensä, jolleivät pitäneet parempana pientä +matkustusta meren pohjaan. + +»Nyt airot liikkeeseen ja soutakaa, minkä ikinä teistä lähtee!» huusin +miehille asettuen itse peräsimen ääreen ja ohjaten etelään päin, jossa +luotojen turvin toivoin pääseväni kaleereilta suojaan. Miehet soutivat, +että vesi vaahtosi, ja minä pidin silmällä kaleerien liikkeitä sekä +hiljalleen vajoavaa laivaa. Vangit vetäytyivät kiireesti veneeseen ja +lähtivät soutamaan Neitsytsalmesta tulevia kaleereja kohti. Kun he +olivat päässeet noin parinsadan sylen päähän, kallistui laiva +kyljelleen, pyörähti kerran ympäri ja katosi sitten näkyvistä. + +Mutta jo ehtivät pelastuneet laivamiehet kaleerien luo, jotka heti +muuttivat suuntansa ja lähtivät kaksinkertaisella vauhdilla liikkumaan +meitä kohti. Etumaisesta annettiin merkkejä Hankoniemeltä päin tulevalle +kaleerille, joka sekin lähti kohta meitä takaa ajamaan. Vaara uhkasi +meitä siis kahdelta suunnalta ja tilamme näytti sangen tukalalta. +Huomasin heti, että kaleerit kulkivat paljon nopeammin kuin meidän +purtemme, sillä olihan heillä moninverroin enemmän käsivarsia airoihin +käytettävänä. Ainoa toivoni oli saada kaleerit eksytetyiksi edessämme +olevan luotoryhmän sokkeloissa. Maston olimme heti soutamaan lähtiessä +laskeneet veneen pohjalle ja nyt heitätin kulkua keventääkseni +vihollislaivasta otetun tykin mereen. Omat entiset kanuunamme aioin +vasta äärimmäisessä hädässä uhrata. + +Ihan edessämme oli kaksi pientä, metsää kasvavaa saarta, jotka erotti +toisistaan kapea salmi. Ohjasin veneemme salmeen ja pian katosimme +kaleerien näkyvistä. Mutta salmesta päästyämme oli edessämme taas +laajempi selkä. Etäämpänä näkyi muutamia puuttomia, louhikkoisia kareja +ja vasta niiden takana, noin puolentoista virstan päässä oli uudelleen +metsäisiä saaria. Kun olimme puolitaipalessa kareihin, tulivat kaikki +kolme kaleeria taas näkyviin. Ne olivat eri puolilta soutaneet äskeisten +saarten ympäri ja lähenivät nyt meitä vinhasti. Huomasin pian, ettei +meillä ollut toivoa päästä metsäsaariin saakka, sillä puolessa tunnissa +pääsisi etumainen kaleeri niin lähelle, että se saattaisi ruveta +kanuunoitaan käyttämään. Meidän oli siis tavalla taikka toisella +pelastuttava noiden edessämme olevien autioiden karien avulla. Onneksi +yhä sakeneva hämy edisti meidän pyrkimyksiämme. + +Tultuamme suurimman karin taakse pääsimme taas hetkeksi näkyvistä. +Komensin nyt soutamaan niin lähelle karia, että mela ulottui pohjaan. +Masto, airot ja muut veden päällä pysyvät kapineet kiinnitettiin +teljojen alle, ruutivarastomme nostettiin karille muutaman rantakiven +suojaan ja veneen pohjatappi avattiin. Muutamassa tuokiossa täyttyi se +vedellä ja painui pohjaan peittyen juuri parahiksi veden pinnan alle. +Itse asetuimme sinne tänne rantakivien väliin suuta myöten veteen +kyyröttämään. Täten saattoi yönhämärässä luulla vedenpinnalla +häämöttäviä päitämme kiviksi. Kari oli pieni, puuton ja aivan kalju, +joten viholliset kaleeriensa kannelta helposti saattoivat nähdä, ettei +meitä ainakaan siinä ollut kätkössä. + +Kului kymmenisen minuuttia ja jo erottivat korvamme aironloisketta. Se +läheni lähenemistään, ja kun toinen kymmenen minuuttia oli kulunut, tuli +karin takaa näkyviin kaleeri. Hetken kuluttua seurasi sitä toinen ja +sitten vielä, karin toiselta puolen tullen, kolmas. Ne soutivat ihan +lähitsemme ohi ja me kuulimme selvästi venäjänkielisiä lauseita, joita +kaleereissa vaihdettiin. He ihmettelivät, mihin me olimme yhtäkkiä +hävinneet, kunnes joku heistä oli näkevinään meidän purtemme juuri +vilahtavan etäämpänä olevien metsäsaarten välissä. Tätä näköhäiriötä +uskoivat heti kaikki (ja mitenkäpä muutenkaan he saattoivat asian +selittää) ja entistä suuremmalla vauhdilla lähtivät he pyrkimään +mainittuja saaria kohti. + +Mutta sikäli kuin he etenivät, nostimme mekin päätämme ylemmäs ja kun +silmämme ei enää yöhämystä erottanut poistuvien kaleerien haamuja, +kävimme rivakasti purteemme käsiksi, vedimme sen rantaan ja tyhjensimme +vedestä. Kun lisäksi olimme vaatteistamme veden vääntäneet, asetuimme +jälleen teljoille ja aloimme rivakasti soutaa, mutta tällä kertaa +takaisinpäin, niin että nuo autiot karit yks-kaks olivat taasen meidän +suojanamme kaleereja vastaan. Kun vielä olimme sivuuttaneet äsken +mainitun, kahden pikku saaren välisen salmen, saatoimme pitää itseämme +ainakin toistaiseksi turvattuina. Vielä samana yönä kuljimme kenenkään +häiritsemättä Neitsytsalmen läpi ja asetuimme auringon noustessa +Pohjoissaaren länsirannalla olevaan pieneen, suojaiseen poukamaan tuulta +odottamaan. + +Sillä aikaa, kun venäläiset etsivät minua kaikkialta Hiittisten ja +Hankoniemen saaristosta, anastin minä kaikessa rauhassa lähellä +Neitsytsalmea kolme venäläistä jauholotjaa. Samassa rymäkässä joutui +saaliiksemme sataviisikymmentä ruplaa rahaa ja kaksikymmentä vankia. +Ainoastaan kolme venäläistä sai kahakassa surmansa. Tällä kertaa ei +ilmestynyt ketään saaliinjaolle ja pari päivää vastatuulessa +risteiltyämme pääsimme onnellisesti Aspööhön. Täällä päätimme odottaa +sitä danzigilaista viljalaivaa, jonka Turussa ollessani olin jo +saaliikseni merkinnyt ja jonka laivurin silloisen ilmoituksen mukaan +piti näihin aikoihin lähteä paluumatkalle. Se tulikin seuraavana päivänä +näkyviin ja nosti luotsinpyyntimerkin. Kymmenen miehistäni oli käskyni +mukaan pukeutunut vangeilta riisuttuihin pukuihin, joten he nyt +näyttivät venäläisiltä sotamiehiltä. Luotsinpurren mastoon nostimme +venäläisen lipun ja niin lähdimme viilettämään danzigilaisen luokse. +Loput miehistäni jäivät saarelle lotjien luo vartioimaan vankeja ja +pitämään silmällä luotseja, etteivät he vain millään merkinannolla +kavaltaisi meitä ennen aikojaan. + +Yksi mukanani seuraavista miehistäni oli puettu vankien joukossa olevan +venäläisen upseerin pukuun ja minä pänttäsin nyt kiireesti hänen +päähänsä muutamia venäläisiä lauseita, joita hänen tuli ohjeitteni +mukaan käyttää. Itse olin pukeutunut tavallisen luotsin asuun. + +Laskettuani »Neitsyt Kristiinan» kylkeen--se oli laivan nimi--tervehdin +reelingin yli kurkistavaa laivuria, joka näkyi minut tuntevan +Turun-retkeltäni. Nyt posmitti upseerin puvussa oleva mieheni laivurille +venäjäänsä. Kun tämä pudisti päätänsä, esiinnyin minä tulkkina ja +selitin tämän veneessä olevan komennuskunnan pyytävän hänen laivassaan +päästä Köökariin, jonne se oli määrätty sikäläisen komennuskunnan +vahvistukseksi. Kun näillä vesillä oli muka äskettäin liikkunut +ruotsalaisia kaappareita, piti komennuskunta turvallisempana suorittaa +tuon matkan suuremmassa aluksessa. Varsinkin viittaus siihen, että +lähistöllä liikkuisi ruotsalaisia kaapparialuksia, näytti tehoavan +kapteeniin, joka komennuskunnasta uskoi saavansa hyvän turvan hyökkääjiä +vastaan. Hän antoi siis suostumuksensa ja mieheni alkoivat musketteineen +kiivetä kannelle. + +Kun kaikki olimme ehtineet kannelle, silmäsin pikaisesti ympärilleni ja +huomasin, että laivamiehistöllä ei ollut aseita käsillä. Viittauksestani +asettuivat mieheni riviin pitkin vasenta laivan parrasta ja virittivät +muskettien hanat. Itse tempasin povestani pistoolin, astuin ällistyneen +kapteenin eteen ja ilmoitin olevani luutnantti hänen majesteettinsa +Kaarle XII:n armeijassa sekä ottavani haltuuni tämän laivan, koska se +purjehti vihollisvaltion lipulla. + +No niin, vastarintaa ei laivaväestön luonnollisesti käynyt +yrittäminenkään ja hetkistä myöhemmin olivat he vankeina suljetut +kanssiin. Ohjasin laivan jauholotjien luo, jotka kiinnitettiin +»Kristiinan» perään. Vielä saman päivän iltana olimme saaliinemme +matkalla Tukholmaa kohti. + + * * * * * + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + +_Minä ajan yksinäni venäläisen laivaston pakosalle._ + + +Oli päästy kevääseen vuonna 1719. Edellisen vuoden lopulla oli +Kaarle-kuninkaamme saanut ohimoonsa surmanluodin Fredrikstenin linnan +edustalla ja lepäsi nyt esi-isiensä seurassa Ritariholman kirkossa. +Kuninkaan valtikkaa hoiti maanmieheni Arvid Hornin johdolla ja +opastuksella prinsessa Ulriika Eleonoora. Vihollisvaltojen kanssa oli jo +ryhdytty rauhanneuvotteluihin, mutta siitä huolimatta olivat sotatoimet +vielä käynnissä. Jo joulun aikana oli alkanut Tukholmassa liikkua +huhuja, että venäläiset ensi suveksi varustelivat suurta hyökkäystä itse +Ruotsin rannikolle. + +Huhtikuussa sain kutsun hänen majesteettinsa kuningattaren puheille, +missä sitouduin hankkimaan tietoja venäläisten Suomessa tekemistä +varustuksista sekä heidän maa- ja merivoimansa nykyisestä suuruudesta. +Palkaksi luvattiin minulle 200 riikintaaleria kuussa. Retki oli tehtävä +omalla aluksellani, mutta kruunun puolesta sain käytettäväkseni joukon +purjehdukseen tottuneita miehiä. Saatuani matkavarustuksia varten 160 +riikintaaleria, suoritin nopeasti kaikki valmistukset ja lähdin +Tukholmasta huhtikuun 28 p:nä. + +Kävisi liian laveaksi kuvailla kaikkia niitä vaaroja ja seikkailuja, +joita minun oli tälläkin retkellä kestettävä. Risteilin miehineni aina +kesäkuun loppuun saakka Ahvenan, Turun ja Hankoniemen saaristossa +keräten tietoja sieltä ja täältä sekä tehden itse havaintoja. Onnistuin +omin silmin näkemään suuren venäläisen sotalaivastonkin, joka +valmisteilla olevaa hyökkäystä varten oli koottu Hankoniemen edustalle. +Sain myöskin tietää, että itsensä tsaarin piti tulla Suomeen 40 tuhannen +miehen kanssa, minkä jälkeen hyökkäys Ruotsin rannikolle pantaisiin +alkuun. + +Heinäkuun alkupäivinä olin jälleen onnellisesti Tukholmassa, missä minä +hänen majesteetilleen toimitin laajan raportin retkeni tuloksista. Heti +sen tehtyäni sain amiraali Tauben komennosta lähteä uudestaan +tiedustelulle. Mutta tällä kertaa en päässyt Ahvenanmerta pitemmälle, +sillä siellä kohtasin venäläisen laivaston. Palasin nyt kiireesti +takaisin Tukholmaan ja ilmoitin amiraalikunnalle huomiostani. Lähdin +kohta saman tien takaisin seurassani muutamia ylempiä upseereita, jotka +kuningatar oli lähettänyt katsomaan venäläistä laivastoa. Saimme tällä +retkellä vaihettaa laukauksia muutamien laivaston edellä kulkevien +eskaluupien kanssa, mutta pääsimme onnellisesti takaisin Tukholmaan, +jonka edustalla Ruotsin laivasto pysytteli. Kohta tämän jälkeen laski +venäläinen laivasto Djurhanmiin. Täällä nousi joukko venäläisiä maihin, +naulaten muun muassa kirkon ovelle manifestin, missä asukkaita +kehoitettiin pysymään rauhallisina alallaan ja vakuutettiin heille +turvallisuutta. Heti kun viholliset olivat poistuneet, otin manifestin +kirkon ovelta ja toimitin sen hänen majesteetilleen kuningattarelle, +joka tähän aikaan hovinsa kanssa oleskeli Tuunassa. Kohta lähetettiinkin +kaikkiin valtakunnan kirkkoihin luettavaksi kuulutus, jossa ihmisiä +kiellettiin panemasta mitään luottamusta näihin venäläisten +julistuksiin. + +Ryhtymättä mihinkään ratkaisevampiin yrityksiin liikkui venäläinen +laivasto Tukholman ja Norrköpingin välisellä rannikolla. Pidin koko ajan +sen liikkeitä valppaasti silmällä ja toimitin tietoja amiraalikunnalle. +Elokuun 12 p:nä olin kymmenen miehen kanssa liikkeellä saaristossa +Djurhamnin seutuvilla. Silloin tuli meitä vastaan eräässä salmessa +venäläinen eskaluupi, joka kuljetti postia laivastoon. Eskaluupissa oli +kolmattakymmentä miestä ja kaksi yliupseeria sekä oivalliset +ampumaneuvot. He ampuivat ensiksi yhteislaukauksen meitä kohti. Kysyin, +oliko kukaan miehistäni haavoittunut. »Ei yksikään!» vastattiin. »Ei +sitten hätää, soutakaa eteenpäin!» huusin minä, ja miehet tekivät työtä +käskettyä. Kun olimme siten päässeet lähemmäs, räiskäytti vihollinen +toisen yhteislaukauksen. Tällä kertaa olivat seuraukset hiukan +tuntuvammat: minulta lensi lakki päästä, hankaset veneemme vasemmalla +laidalla pirstautuivat ja lähelle vesirajaa ilmestyi pieni reikä, mutta +henkeään ei kukaan menettänyt, ainoastaan yksi miehistäni sai +käsivarteensa haavan. + +»Käyvätpä liian tunkeileviksi», virkoin miehille, »lienee siis parasta +meidänkin vuorostamme sylkäistä.» + +Samalla asetuin kolminaulaisen kanuunamme ääreen, joka oli työnnetty +täyteen raehauleja, tähtäsin pitkin eskaluupia ja laukaisin. Seuraus oli +sangen tuhoisa. Ja kun vielä kaikki olimme laukaisseet kiväärimme, ei +eskaluupissa näkynyt enää airoissa muuta kuin neljä miestä, jotka +soutivat pakoon minkä hengestä irti lähti. Meidän täytyi sensijaan pysyä +vähän aikaa alallamme, kunnes saimme hankaset jotenkuten korjatuiksi. +Sitten lähdimme takaa-ajoon ja saavutimme heidät Möijassa, missä sain +eskaluupin haltuuni ja upotin sen mereen. + +Käytyäni Waxholmassa, johon Ruotsin laivasto nyt oli asettunut, lähdin +uudelleen viiden miehen kanssa Djurhamniin päin. Tällä matkalla tuli +minua vastaan koko venäläinen laivasto. Käännyin nopeasti ympäri ja +kuljin laivaston edellä Sundbyhyn saakka, jossa kuitenkin näin parhaaksi +nousta maihin ja jättää purteni venäläisten saaliiksi. Kun laivasto +jatkoi matkaansa pitkin rannikkoa pohjoiseen, otin Sundbyn kartanosta +hevosen ja ratsastin täyttä laukkaa Lindaliin ja olin siellä parahiksi +kun laivastokin saapui. Vartiopaikalla ei ollut tullessani yhtään +sotilasta. Olivat kai pötkineet pakoon ja jättäneet jälkeensä pari +ladattua kanuunaa sekä muita vehkeitä. Laivaston lähestyessä laukaisin +minä molemmat kanuunat sekä pärrytin rummulla hälytyksen, aivankuin +paikalla olisi ollut hyväkin sotajoukon osasto. Laivasto, joka +nähtävästi oli aikonut purjehtia Lindalin ohi, kääntyi heti laukaukset +ja rummunpärrytyksen kuultuaan Wärdholmiin ja ankkuroi siihen yöksi. +Etuvartioston asettivat he Lindalin rannalle. + +Kello yhdeksän aikana löin iltarummutuksen kuten ainakin vartioasemalla +ja lähdin sitten täyttä karkua ratsastamaan Waxholmaan, jossa pyrin +amiraalin puheille ja kehoitin häntä lähtemään Lindaliin katsomaan +venäläistä laivastoa, voidakseen sitten sen mukaan järjestää +puolustustoimet. + +»Piru liikkukoon Waxholmasta mihinkään!» ärjäisi amiraali ja niine +hyvineni sain poistua. + +Ratsastin oitis takaisin Lindaliin ja näyttelin vartiopaikalla koko yön +sotajoukkoa. Huusin tavan takaa kovalla äänellä »Verda?» ja juoksin +sitten kiireesti toiseen paikkaan, missä toisenlaista ääntä jäljitellen +huusin yhtä kuuluvan vastauksen. Sitä tein läpi koko yön ja kun päivä +alkoi hämärtää, löin aamurummutuksen sekä laukaisin ruotsalaiset +tunnuslauseet. Auringon noustessa näin sitten venäläisen laivaston mennä +viilettävän kaukana Tuunan selällä. + +Mitään ratkaisevampaa hyökkäystä eivät venäläiset tehneet Ruotsin +laivaston kimppuun, vaan kiertelivät pitkin rannikoita ryöstäen ja +polttaen, kuten heidän barbaarinen tapansa on aina ollut. Elokuun +lopulla vetäytyi sitten koko laivasto takaisin Suomen rannikolle. + +Seuraavana kesänä teki venäläinen laivasto samanlaisen hävitysretken +Ruotsin rannikolle, polttaen muun muassa Uumajan kaupungin. Minulla oli +näiden tapausten aikana vielä monta vaarallista seikkailua, joiden +seikkaperäisellä kuvailulla en kuitenkaan huoli näiden rivien lukijaa +sen pitemmälle väsyttää. Ruotsi oli saanut aikaan rauhan muiden +vihollistensa kanssa ja vähitellen heikkenivät sotatoimet Venäjänkin +kanssa, kunnes vihdoinkin rauhansopimus allekirjoitettiin +Uudessakaupungissa 30:ntena p:nä elokuuta 1721. Lopen uupunut, raiskattu +ja veriinsä näännytetty isänmaani menetti silloin kaiken lisäksi vielä +kappaleen itsestään vieraalle valloittajalle. + +Ansioitteni palkaksi ylennettiin minut sodan lopulla kapteeniksi, mutta +vastaavaa virka-asemaa ja tuloja minun ei onnistunut saada. Mutta siitä +huolimatta vihittiin minut Riikan kanssa avioliittoon ja se tapahtui +samana päivänä, jolloin venäläiset lähtivät Suomesta. + + * * * * * + + + + +JULKAISIJAN JÄLKIHUOMAUTUS. + + +Päiväkirjansa on Löfving lopettanut Porissa 1734. Se säilytetään Porvoon +lyseon kirjastossa ja sen mukana on useita muitakin Löfvingin papereita. +Niistä käy selville, että hän ainakin edellämainittuun vuoteen saakka on +elänyt suuressa köyhyydessä. Nähtävästi katkeroituneena siitä, ettei +hänelle ansioistaan ja kapteeninarvostaan huolimatta oltu annettu mitään +virkaa, lähettää hän v. 1735 kuninkaalliselle majesteetille +anomuskirjeen, jossa hän pyytää päästä Ruotsin alamaisuudesta +muuttaakseen syntymäkaupunkiinsa Narvaan sekä pyrkiäkseen Venäjän +keisarikunnan palvelukseen. Tämän anomuksen johdosta vaati kuningas +sotakollegion mietintöä ja mainittu virasto pitääkin viisaampana saada +Löfving pysytetyksi valtakunnassa, jota varten hänelle ehdotetaan +annettavaksi joko ruotuväen kapteenin virka tai jokin kruununtila. +Löfving saikin sitten tämän johdosta Hommanäsin tilan Porvoon pitäjässä. + +N.s. Pikkuvihan puhjettua v. 1741 oli tuo kokenut partioretkeilijä taas +mukana, sillä hänen tiedetään silloin m.m. karkoittaneen venäläiset +Hailuodosta. Mitään omia muistiinpanoja ei Löfving tässä sodassa +kokemistaan vaiheista ole kuitenkaan jättänyt.--Myöhemmällä iällään oli +hänellä majurin arvo. Oltuaan kahdesti naimisissa kuoli hän 87-vuotiaana +Hommanäsissä 22 p:nä lokak. 1777. + + * * * * * + + + + +ALAVIITTEET + + +[1] Yksi Isonvihan surullisimpia ilmiöitä oli juuri se, että venäläiset +pistivät maassamme vangiksi ottamiaan naisia ratsujoukkoihinsa ja +pakottivat heidät sitten taistelemaan omia maanmiehiä vastaan. Niinpä +oli Vologodskin rakuunarykmentissä viitisenkymmentä nuorta suomalaista +naista, jotka ottivat osaa useimpiin Isonvihan taisteluihin. Näistä +seikoista katso lähemmin Annikka Svahnin elämäkertaa Biografisessa +Nimikirjassa sekä Yrjö Koskinen: Lähteitä Ison vihan historiaan, ss. +364-5. + +Julkaisijan huomautus. + + +[2] C = alkukirjain nimessä Carolus. + +Julkaisijan huomautus. + + +[3] Erään isonvihan murhenäytelmän liikuttavimpia episoodeja on +Löfvingin mainitsema Abraham Frosterus esittänyt kertomuksessaan +Frosterus-suvun vaiheista, joka on julkaistuna Kirkkohistoriallisen +Seuran pöytäkirjoissa VI. Siinä on oivallisesti ja seikkaperäisesti +kerrottu puheenalaisen pappisperheen ynnä siihen läheisissä +sukulaisuussuhteissa olevain Paltamon Cajanusten kärsimysrikkaista +vaiheista noina kovina aikoina. + +Julkaisijan huomautus. + + + + + +End of Project Gutenberg's Tapani Löfvingin seikkailut, by Kyösti Wilkuna + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TAPANI LÖFVINGIN SEIKKAILUT *** + +***** This file should be named 13171-8.txt or 13171-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/3/1/7/13171/ + +Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed +Proofreaders + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/13171-8.zip b/old/13171-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..26bab8c --- /dev/null +++ b/old/13171-8.zip |