1 files changed, 3697 insertions, 0 deletions

diff --git a/13129-0.txt b/13129-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..765c8b5
--- /dev/null
+++ b/13129-0.txt
@@ -0,0 +1,3697 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13129 ***
+
+HELKAVIRSIÄ I-II
+
+Kirj.
+
+Eino Leino
+
+
+I 1903, II 1916.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+  Ensimmäinen sarja
+
+    Ihalempi
+    Tuuri
+    Mantsin laulu
+    Orjan poika
+    Kimmon kosto
+    Kaleva
+    Sininen risti
+    Ylermi
+    Räikkö räähkä
+    Tyyrin tytti
+    Luojan leipä
+    Oterma ja Katerma
+    Kouta
+    Merenkylpijä-neidot
+    Impi ja pajarin poika
+    Pyhä Yrjänä
+    Tumma
+
+  Toinen sarja
+
+    Äijön virsi
+    Marjatan poika
+    Kuun lapset
+    Pimeän peikko
+    Ukri
+    Syvärin impi
+    Herramme Vapahtajamme
+    Arja ja Selinä
+    Halla
+    Mennyt manner
+    Ukon lintu ja virvaliekki
+    Auringon hyvästijättö
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN SARJA.
+
+
+
+IHALEMPI.
+
+Tuo oli tytti Päivölässä
+Ihalempi, maammon impi,
+mansikka hyvien maiden,
+Herran lehtojen hedelmä;
+meni karjahan kesällä,
+ei tullut takaisin tytti.
+
+Läksi veikko vieremähän.--
+Hiidet virvoja viritti.--
+"Kunne sorruit kurja sisko?"--
+Poika soille portahaksi.
+
+Läksi taatto tietämähän.--
+Hiidet virvoja viritti.--
+"Kuhun kuljit tyhmä tyttö?"--
+Taatto Kalman kartanoihin.
+
+Läksi äiti etsimähän.--
+Hiidet virvoja viritti.--
+"Missä mielitiettyseni?"--
+Äiti taivahan taloihin.
+
+Saatteli sanan Ukolle:
+"Haihtui tieltä tuiretuinen."
+
+Läksi Luoja löytämähän.--
+Hiidet virvoja viritti.--
+"Kussa kuljet, Herran kulta?"
+Sammui kaikki Hiiden virvat.
+
+Istui impi maammon marja
+hettehellä heiluvalla;
+kysyi julkinen Jumala:
+"Miksi poskesi palavat?"
+
+Vastasi valio korven:
+"Kulki pilvi taivon kantta,
+päivä pilveä punasi,
+siitä syttyi poskipääni."
+
+Sanoi Taatto taivahainen:
+"Miksi silmäsi vesissä?"
+
+Virkkoi vieno metsän viemä:
+"Lankesi kedolle kaste,
+madot kiilto-kimmeltivät,
+siitä silmäni kihosi."
+
+Tutki Tuomari sydänten:
+"Miks povesi polttelevi?"
+
+Salon arka noin saneli:
+"Tähti kultainen putosi
+läikkyvähän lähtehesen,
+siitä syömeni värähti."
+
+Jo julisti hyvä Jumala:
+"Kun lie pilvi kulkenunna,
+olet tytti pilven tytti,
+kun lie kaste langennunna,
+olet siunattu kaponen,
+kun lie pudonnut tähti,
+olet tähden synnyttävä,
+sankarin sotasukuisen,
+miehen suuren, miekka-lemmen."
+
+Sanoi, nosti noutamansa
+ylimmäiselle sijalle,
+ylimmäisen pilven päälle.
+
+
+
+TUURI.
+
+Noin ne lauloivat jumalat,
+juorottivat jouhiparrat
+rannalla Aluen järven,
+Tuurin uudessa tuvassa:
+"Autuas elämän arpa,
+kun on onni ottamassa,
+taito kättä käyttämässä.
+Ei elot eläen puutu,
+taarit tarjoten vähene."
+
+Tuo oli Tuuri onnellinen,
+talonpoika taidollinen,
+kaatoi kannuhun olutta,
+lausui tuolla lausehella:
+"On eloa, on iloa,
+oisi kyllin kystä meillä,
+yksi on suru sydämen:
+Tuoni ankara tulevi,
+Kuolo kaikki korjannevi."
+
+Senp' on sai sanoneheksi,
+kuului tiuvut talvitieltä,
+kulkuset kujan periltä;
+kuunteli isäntä itse,
+vaikenivat valta-luojat.
+Tungeikse tupahan vieras
+hyyssä turkki, jäässä parta,
+kulmakarvat kuuralliset;
+pimeni tuvassa tuohus,
+Tuurin kasvot kalpenivat.
+
+Sanoi Kuolo kutsumaton:
+"Kun ei kuulu tervehdystä,
+itse tervehdin tuloni,"
+
+Tuo oli Tuuri onnellinen,
+talonpoika taidollinen,
+tunsi jäätyvän verensä,
+sydämensä seisahtavan
+tuskasta sanattomasta;
+toki lausui laatuisasti:
+"Istunet ilon tekohon,
+tuoppi oltta tarjotahan."
+
+Virkahti viluinen vieras:
+"Tullut en ilon tekohon,
+otan itse olvituopin."
+
+Astui luokse arvollisten,
+kannun vaahtisen kumosi,
+lausui tuolla lausehella:
+
+"Ei kysytä kuulumia,
+kysyn itse kuulumani:
+tie on tehty miehen mennä,
+reki sankarin samota."
+
+Lysmyi polvet ponnettoman,
+syöksyi jalkoihin jumalten,
+huuti suulla surkealla:
+"En jaksa erota vielä
+kodistani, konnustani,
+luota vaimoni valion.
+Pyydän yhden päivän armon,
+yhden viikon, yhden vuoden."
+
+Nyykähtivät päät pyhäiset.
+
+Kuolo kummasti hymyili:
+"Ei miestä väkisin viedä,
+saati veikkoa jumalten:
+On aika odotellani."
+
+Astui jo tuvasta Tuoni,
+painoi kiinni pirtin uksen;
+hengähti isäntä itse,
+hengähtivät vierahatkin.
+
+Tuo oli Tuuri onnellinen,
+talonpoika taidollinen,
+tunsi päihtyvän verensä,
+sydämensä suurentuvan
+riemusta remahtavasta;
+kaatoi kannuhun olutta,
+lausui tuolla lausehella:
+"On eloa, on iloa,
+pöydät pantuna parasta,
+yks on riemu miehen riemu:
+tulla Tuonelta takaisin,
+nähdä Kalman karkkoavan."
+
+Jatkui juhla, täyttyi tuopit,
+täyttyi, tyhjeni samassa.--
+Juopui Tuuri taidollinen.
+
+Heräsi tyhjässä tuvassa,
+kuuli pakkasen kurikan,
+ulos katsoi akkunasta:
+oli orhi uksen eessä,
+hepo vartoi valjastettu,
+mies rehevä reen perässä,
+korkealla turkinkaulus.
+
+Kalpenivat aamutähdet,
+päivä talvinen sarasti.
+Muisti eilistä iloa,
+sanan lausui leikillänsä:
+"Talo työlle, vieras tielle.
+Hoi, on jo herätä aika!"
+
+Ei ääntä väheäkänä.
+
+Tuluksilla tulta iski.
+Katsoi pirtin, katsoi sintsin,
+jo nousi ylistupahan,
+missä nukkui nuorikkonsa;
+lausui päästä portahien:
+"On aika herätä, armas,
+kalpenevat aamutähdet."
+
+Vastausta ei vähintä.
+
+Tuo oli Tuuri onnellinen,
+talonpoika taidollinen,
+tunsi oudoksi olonsa,
+verensä väriseväksi;
+päätyi pirttihin takaisin,
+luokse lieden luontelihe;
+kivi on kylmä kiukahassa.
+
+Pilkisti pihalle tuosta:
+hepo seisoi niinkuin seinä,
+mies körötti niinkuin köngäs.
+
+Muisti eilistä muretta,
+hyrähti hymyhyn huuli:
+"Hyv' on olla onnen myyrä,
+kuoma julkisten jumalten."
+Haukotteli haikeasti,
+tuosta lautsalle laseikse,
+päätti päivän nukkuvansa;
+käänti päätä, siirti kättä,
+koetti kumpaakin sivua,
+ei unonen tullutkana.
+
+Kimposi koholle Tuuri,
+sanan kirkkahan kirosi:
+"Ei tästä pidot parane,
+ellei vierahat vähene."
+
+Sanoi kylmä kyytimiesi:
+"Niinpä tielle työntelemme."
+
+Tunsi Tuuri vierahansa,
+sydän rinnassa sävähti.
+"Sain ma vuoden armon aian."
+
+Hyyrrepartainen hymähti:
+"Liet saanut satakin vuotta,
+etkö jo erota jaksa!"
+
+Ei muista elänehensä
+Tuuri eilistä enemmän
+"Oli mulla poika pieni."
+
+Haastoi Tuoni hallavainen.
+"On jo kuollut, kuopattukin,
+miespolven Manalla maannut."
+
+Tuo oli Tuuri onnellinen,
+talonpoika taidollinen,
+jo tunsi jumalten lahjat,
+lausui, synkästi saneli:
+"Älköhöt sinä ikänä,
+älköhöt juhliko jumalat
+kera kansan kuolevaisen!
+Jumalill' on juhlat pitkät,
+ikä kerkeä inehmon,
+nopsa niinkuin pyörän kehrä.
+Päivät kultaiset kuluvi,
+aika armas lankeavi,
+köyrtyvi urohon selkä
+noissa pitkissä pidoissa,
+jumalaisten juomingeissa."
+
+Istui Kuolon korjasehen,
+kuului kulkusten helinä
+hämärässä talvi-aamun;
+kuului vielä viittatieltä,
+jäälle järvien hävisi.
+
+
+
+MANTSIN LAULU.
+
+"Urhot urhoja sanovi,
+naiset naisten nauruloita,
+sulhaiset sydänsuruja,
+neiet neitihuoliansa.
+Mitä sanon ma mies poloinen?
+Sanon yhtä neittä nuorta.
+
+Hukkako sorean sorti?
+Karhuko kaunihin kadotti?
+Kotkako korean koppoi?
+Kyykö pisti kantapäähän?
+
+Tuota en suuresti surisi,
+suren huolta suurempata,
+koska koppoi neien nuoren
+Simo Hurtta, huono miesi,
+itketti ihalat silmät
+hukan-hurja-silmillänsä,
+puikutti punaiset posket
+karhun-karva-poskillansa,
+sorteli soreat hapset
+kotkan-kouru-kynsillänsä,
+riudutti ripeät rinnat
+kyyn on kylmällä povella.
+
+Tuota en suuresti surisi,
+suren huolta suurempata,
+kun ei oo minussa miestä,
+nuolen viejeä vaolle,
+kirvehen kohottajata,
+sotakeihon kelvollista;
+ikä sorti kuulun kunnon,
+vaivat voimani vähenti,
+murhe murti viimeisetkin.
+
+Tuota en suuresti surisi,
+suren huolta suurempata,
+kun ei miestä Karjalassa,
+koko suuressa suvussa,
+joka kostaisi korean,
+kaataisi katalan urhon,
+nuolella tai terällä
+taikka kirvespohjallakin.
+
+Sotako sorti suuret sulhot?
+Ruttoko väkevät tahtoi?
+Merikö nieli meidän miehet?
+Maako mahtavat kadotti?
+
+Tuota en suuresti surisi,
+suren huolta suurempata,
+kun ovat elossa urhot,
+tupa täynnä miekkamiestä,
+lautsat täällä täyttä miestä,
+kynnykset kypärällistä,
+polvellista portahatkin;
+ei kohoa koston keihäs,
+satu taivahan salama.
+
+Pois on mennyt Mantsin riemu,
+Ilomantsi mailta poissa,
+pimeät on pirtit meillä,
+pimeämmät miesten mielet,
+kun ei kuuhutta kujilla,
+päivänpaistetta pihoilla;
+kaikki kynnykset kysyvät
+kukallista kulkijaansa,
+kaikki lautsat laulelevat
+heinällistä heilujaansa,
+itkevät ahot ihanat
+kesällistä keikkujaansa..."
+
+Vieri virsi vanhan Mantsin
+pirtissä helisevässä,
+itku voitti miehen mielen,
+painui pää varahan polven;
+itki poiat, itki piiat,
+itki sankarit väkevät,
+impyet enemmän itki,
+tytöt tyrski Karjalassa;
+helkähtivät miesten miekat,
+vainovalkeat välähti.
+
+
+
+ORJAN POIKA.
+
+Puhui Pirkka puuhkalakki:
+"Hoi miehet, ylös urohot,
+satanut on uutta lunta,
+läkkäme Lapin kylihin,
+Lapin lasta velkomahan!"
+
+Läksivät Lapin kävijät,
+veristivät uutta lunta,
+miehet miekoin surmasivat,
+naurattivat naiset kaikki;
+Lappi laajalti savusi,
+kylät jäivät kylmillensä,
+poikaset porossa itki,
+koirat vuorilla vaelti.
+
+Toip' on Pirkka orjapiian.
+
+Vieri aikoa vähäisen,
+lauloi orja lapsellensa:
+"Heleä emosi heimo,
+heleämpi nurmen heimo;
+suku suuri tuntureilla,
+suku suurempi Manalla;
+eivät pistä Pirkan piikit,
+yllä tapparat yröjen."
+
+Ärjyi ilkeä isäntä:
+"Lyhyestä virsi kaunis!"
+
+Miekan seinältä sivalti,
+tappoi naisen nauramansa.--
+Se oli Pirkka puuhkalakki.
+
+Kasvoi kaunis orjan poika.
+
+Lähtö Lappihin läheni,
+urhot tuota tuumimahan.
+"Oisko orjasta apua
+retkellä re'ellisellä?"
+
+Otetahan orjan poika.
+
+Ajetahan ahkiossa,
+päivä suuren järven päitä,
+toinen hallaista rämettä,
+kolmas vuorta korkeata;
+oli outo orjan mieli,
+sydän rinnassa sykytti.
+
+Tultiin tunturin laelle;
+tulet tuikki laaksoloista,
+valkeat Lapin kylistä.
+
+Puhui Pirkka puuhkalakki:
+"En usko penihin orjan,
+sen on silmässä välähdys
+revontulta tuikeampi;
+paras kun jälelle jääpi."
+
+Poika puuhun kytketähän.
+
+Palasivat pirkkalaiset,
+pulkat täynnä turkiksia,
+vempelet verohelyjä.
+
+Muisti Pirkka puuhkalakki:
+"Tais jäädä jälelle poika,
+kuka kurjan päästäntähän?"
+
+Sujahtivat suksillensa
+heimon sulhot.
+
+                Heinäkenkä
+nukkui puuhun kytkettynä
+hangella hopehisella.
+
+Näki unta maammon maista.
+
+Puikoivat punaiset pulkat
+punaisilla kukkuloilla,
+siukoivat siniset petrat
+sinisillä virran-suilla,
+jolui joutsenet hopeiset,
+käet kukkui kultahiset,
+käet kukkui, linnut lauloi,
+vihannoivat viidat kaikki
+Lapin suuressa suvessa,
+yössä päivän paistamassa.
+
+Hyrähti hymyhyn huuli:
+"Luoja kaitse maammon maita!"
+
+Jousen jäntehet helähti,
+suhahtivat sulkanuolet,
+kuoleman kantele kajahti
+polven päällä kaikkivallan.
+
+
+
+KIMMON KOSTO.
+
+Kimmo vuorta viertävätä
+hiihtää yössä yksinänsä,
+taivaan tähtöset palavat,
+palavampi Kimmon tuska,
+kun hän korpia samoopi,
+yksin yössä lauleleepi:
+
+"Tytär oli minulla nuori
+niinkuin pieni petran hieho,
+jäi yksin kotahan kerran,
+tuli miesi muukalainen,
+tytön taljalla lepäsi;
+kun hänet tapaan ma kerran,
+silloin korpi kauhistuvi."
+
+Kimmo vuorta viertävätä,
+hiihtää yössä yksinänsä.
+Tuiman tunturin laella
+Hiiden immet hyppelevät,
+kilvaten lumikiteinä,
+hapset tuulessa hajalla;
+susi juosta jolkuttavi,
+revontulet räiskähtävi,
+huokaavat lumiset aavat,
+taasen kaikk' on hiljaa, hiljaa.
+
+"On tulossa tuisku-ilma",
+tuumaa Kimmo, kiiruhummin
+sauva iskee, suksi potkee,
+vuoren varsi katkeavi.
+
+Kuulee alta korpikuusen
+äänen vaisun vaikeroivan:
+"Hoi, kuka hiihtäjä oletkin,
+auta miestä onnetonta!
+Petralla ajelin, petra
+katkoi ohjat, kaatoi pulkan,
+metsän kohtuhun katosi;
+pelastuin vähissä hengin.
+Nyt en tiedä tietä enkä
+paikkaa pakkasen käsistä."
+
+Tuntee miehen muukalaisen
+Kimmo kiljuvin sisuksin,
+täss' on miesi, tuossa pulkka,
+tänne petran jäljet toivat;
+kohoo jo verinen veitsi,
+käsi käskee, tunto kieltää.
+
+Laki on Lapissa: auta
+aina miestä matkalaista!
+
+"Kohoahan suksilleni",
+virkkaa, "vien sinut kylähän.
+Kylässä on lämmin kylpy."
+
+Hiihtelevät hiljallensa,
+Kimmo eessä, mies takana,
+taempana Hiiden vuori.
+
+Tuiman tunturin laella
+Hiiden neiet hyppelevät,
+laulavat hajalla hapsin
+kera vinkuvan vihurin:
+"Voi, urosta voimatonta!
+Kovin kostohon käkesit,
+kostettavan kohtasitkin.
+Hyvä on hylyn nyt olla
+kostajansa kantapäillä."
+
+Tulevi etehen koski,
+kosken poikki porras; virkkaa
+Kimmo: "Vaihduhan edelle,
+somemp' on samotakseni."
+
+Vaihtuvi edelle toinen,--
+kosken kuohuihin katoopi
+käden yhden kääntämällä.
+Soi parahdus pakkas-yössä.
+Taasen kaikk' on hiljaa, hiljaa.
+
+Kimmo katsoo kauhistuen.
+
+Jo tulevat Hiiden immet
+tuiman tunturin laelta,
+tulevat kuin tuisku-ilma,
+vinkuvat kuni vihuri,
+joka taholta, joka aholta,
+joka vuoren vinkalosta;
+käärivät hivuksihinsa
+miehen, jok' on murhan tehnyt,
+sylitellen, suukotellen,
+elon lämpimän imien,
+ottavat omaksi Hiiden,
+alle hangen hautoavat.
+
+Susi ulvoo, koski kuohuu.--
+Aamulla auringon kimallus.
+
+
+
+KALEVA.
+
+Kaleva kuuluisa kuningas
+käkesi kosihin käydä
+Vuoren mointa morsianta.
+Hiiden neiti hiilihapsi
+kutoi verkon kutristansa,
+silmän-iskuista yliset,
+luomen-laskuista aliset,
+pani paulat poikki tiestä,
+urhon vangitsi valion.
+
+Valitteli valtakunta:
+"Kauan on Kaleva poissa."
+Etsitähän, kaivatahan.--
+Tuop' on kiekui kirkon kukko:
+"Kauan on Kaleva maannut
+Hiiden vuoren vuotehella,
+verkoissa veren väkevän;
+pääse ei sieltä päästämättä."
+
+Pyhä Pietari käveli
+Herran Kiesuksen keralla,
+kukon kuuli kiekuvaksi,
+sanoi Herralle hyvälle:
+"Viikon on Kaleva vierryt,
+auta miestä mielipuolta."
+
+Kolahutti sauvallansa
+Herra Hiiden kalliota,
+heräsi kuuluisa kuningas.
+"Kuulinko. kotimäeltä
+karjankellon kaikuvaksi?"
+
+Vuoren viekas noin saneli:
+"Kuulit taattoni kujilta
+hirnuvaksi Hiiden orhin."
+
+Kolahutti toisen kerran
+Herra Hiiden kalliota,
+kysyi kuuluisa kuningas:
+"Kuulinko luostarin aholta
+aamukellon kaikuvaksi?"
+
+Nimesi Metelin neiti:
+"Kuulit maammoni pihoilta
+haukkuvaksi Hiiden hallin."
+
+Kolahutti kolmannesti
+Herra Hiiden kalliota,
+nousi kuuluisa kuningas,
+sanoi: "Jää hyvästi, neiti,
+kuulen mailta, kukkuloilta
+kaikuvaksi Herran kellon."
+
+Sanoi hälle Herra Kiesus:
+"Milläpä syntisi sovitat?"
+
+Pannahinen mies pakisi:
+"Matkannen pyhälle maalle,
+joella Joortanin peseime."
+
+Kaleva kuuluisa kuningas
+otti ristin rintahansa,
+matkasi pyhälle maalle,
+pyhän virran pyörtehille;
+orhit kuopi, maa tömisi,
+töyhdöt heilui, kuu sädehti.
+
+
+
+SININEN RISTI.
+
+Katrinainen kaunis neiti
+kesät karjassa käveli,
+näki outoja näkyjä;
+katsoi taivahan sinehen,
+kuuli kuinka puut puheli.
+
+Niin päivänä moniahana
+pilvet piirtyi torniloiksi,
+nousi templit terheniset,
+kirkot kultaiset kajasti
+ruskossa kesäisen illan,
+häilyvissä hattaroissa.
+
+Kertoi muillekin näkynsä.
+Kuuntelivat kummastellen,
+käskivät käymähän ripillä,
+tekemähän ristinmerkin;
+pitivät impyen unena.
+
+Näyn kätki neiti nuori.--
+Niin päivänä moniahana
+haastoi kuuset kukkulalla:
+"Ei sakene savu pyhäinen
+Karjalan sydänsaloilla,
+ei kilise kirkonkellot,
+vesi ei vihitty pirsku;
+vainovalkeat näkyvi,
+purskuvi veri punainen,
+sotakirves soittelevi
+virroilla vihisevillä,
+mailla kastamattomilla."
+
+Sanat kätki neiti nuori.--
+Rukoili, kävi ripillä,
+kumarteli aamut, illat
+juuressa jumalankuvan;
+ei sammu povessa poltto.
+
+Niin päivänä moniahana
+tunsi mielensä vetävän,
+läksi maita vieremähän;
+kulki, kulki korpitietä,
+puut piteni, koti eteni,
+pyhät kasvoi pylvähistöt,
+kaartui kappelit hämärät,
+kuului kaunis kuorolaulu,
+kellot kultaiset kilisi
+Katrinaisen kulkiessa,
+hyvän marjan matkatessa.
+
+Kulki kohti kuulumia,
+nouti silmänsä näkyjä,
+meni minne mieli käski;
+tuli rannalle merosen,
+veden suuren suistamolle.
+
+Kohosi merestä saari,
+saaresta sataiset kirkot,
+katot kulta kuumottivat;
+rannalla venonen valmis,
+tuuli myötäinen merellä.
+
+Nuo munkit monasterissa
+näkivät neitosen tulevan,
+viittoivat nenästä niemen:
+"Ken olet naisten tyttäristä,
+saavut saarelle pyhälle?"
+
+Toi tuuli mereltä tiedon:
+"Olen Herran heilimöity,
+saavun saarelle jumalan."
+
+Pyhät rannalta pakosi,
+kiinni portit paiskattihin,
+kahlekoirat päästettihin;
+mykistyi meressä saari
+kaupungiksi kuollehien.
+
+Neitonen mereltä nousi,
+kaikki kaikui saaren kellot;
+kolkutti portille pyhälle,
+rautavitjat ratkesivat;
+tuli luostarin pihalle,
+koirat kättä nuolemahan;
+astui Herran huonehesen,
+kuvat kultaiset kumarsi.
+
+Hämmästyi pyhäiset miehet:
+"Mittyinen tämä on neito,
+koirat ei hänehen koske,
+kaikki kaikuu saaren kellot!"
+
+Tutki Pää-pyhä tytöltä:
+"Mistä tiesit tänne tulla?"
+
+"Tuosta tunsin tänne tulla:
+päivä pilkat puihin veisti,
+kuuhut rastia rakensi."
+
+Pää-pyhä enemmän tutki:
+"Lienetkö lihoa syönyt?"
+
+"Muistin Kiesuksen kipua,
+kuuntelin puhetta puiden,
+siitä virkosi väkeni."
+
+Kyllin Pää-pyhä kyseli:
+"Liet kenen majoissa maannut?"
+
+"Itkin kastamattomia,
+katsoin taivahan sinehen,
+silloin sieluni lepäsi."
+
+Kohotti Pää-pyhä kätensä:
+"Mene Herran heilimöity,
+kanna kaunis päivän kukka,
+siemen siunattu sirota!"
+
+Käännytettihin takaisin,
+annettihin turvaksensa
+maallikko monasterista;
+läksit tietä tuntemahan
+perille pimitetyille.
+
+Salot sakeni, kosket kiihtyi,
+virrat vuoltui, maat yleni,
+jylhistyivät jyrkät vaarat,
+kolkostuivat korpilaaksot,
+kontiot kovin möräsi;
+tulivat niemyen nenähän,
+missä läikkyi tyynet järvet.
+
+Turva turmaksi rupesi,
+käsin kauloi kassapäätä,
+pyyteli pyhäistä neittä;
+neitsyt huuti huikeasti:
+"Herra, suuret on suruni,
+suuremmat sinun tekosi,
+älä muistele minua,
+muista kastamattomia!"
+
+Kuuli Herra heljän huudon,
+antoi merkin, muutti immen
+siniseksi ristinpuuksi
+korpehen kohisevahan,
+veden kahden kaltahalle,
+miehen syyllisen syleillä,
+katuvaisen kaulaella.
+
+Aika vieri, vuodet vaihtui,
+muuttui maailman menokin.
+Jo sakeni savu pyhäinen,
+jo kilisi kirkonkellot,
+pirskui jo vesi vihitty
+perillä pimitetyillä,
+Karjalan sydänsaloilla.
+
+Toki kauan kertoi kansa
+synnystä sinisen ristin
+kalmistossa kaikuvassa,
+korvessa kohisevassa
+veden kahden kaltahalla.
+Kaikui kauemmas sitäkin
+muisto miehestä pyhästä,
+joka kappelin rakenti
+juurelle jumalan merkin,
+kastoi kansaa ja opetti.
+Kauimmaiseksi kajasti
+se itse sininen risti
+salmen suussa, sillan päässä,
+kylän kappelin kohalla,
+kun kilisi kirkon kellot,
+kun lepäsi tyynet järvet,
+kun meni majoille päivä.
+
+Kun vaelti matkamiesi.
+
+
+
+YLERMI.
+
+Ylermi ylpeä isäntä
+ajoi temppelin ovesta,
+lausui kirkon laivan alta:
+"Täss' on mies tämän sukuinen,
+kadu ei tehtyä tekoa
+eikä taivasta tavota."
+
+Paasi seinässä pakisi,
+puhui Neitsyt puusta tehty:
+"Äsken sie sitä katunet,
+kun on tuhkana tupasi."
+
+Ylermi ylpeä isäntä
+kilahutti kilpehensä,
+karahutti kankahalle;
+näki tuhkana tupansa,
+lausui hirsihiilokselta:
+"Tupa uusi tehtänehe,
+tupa entistä ehompi."
+
+Ylermi ylpeä isäntä
+ajoi keskikäytävälle,
+keskiristiltä kirosi:
+"Täss' on mies tämän sukuinen,
+ei ole porossa polvin,
+surustansa suurentuvi."
+
+Paasi seinässä pakisi,
+sai sanat kivinen Kiesus:
+"Äsken oot porossa polvin,
+kun on vaimos valkeana."
+
+Ylermi ylpeä isäntä
+murti ruoskan mursunluisen,
+karahutti kankahalle;
+näki vaimon valkeana,
+lausui luota lautsallisen:
+"Vaimo toinen tuotanehe,
+vaimo entistä ehompi."
+
+Ylermi ylpeä isäntä
+ajoi orhin alttarille,
+herjasi veralta Herran:
+"Täss' on mies tämän sukuinen,
+ei murehi mennehiä,
+riensi myrskynä ratansa."
+
+Paasi seinässä pakisi,
+kuva haastoi kirjokulta:
+"Äsken sie sitä murehit,
+kun on poikas mielipuoli."
+
+Ylermi ylpeä isäntä
+iski peitsen permantohon,
+karahutti kankahalle;
+näki pojan mielipuolen,
+vyöltä tapparan tapasi,
+isä poikansa omansa
+löi tasaksi tanterehen.
+Huuti suulla huikealla:
+"Poika toinen tehtänehe
+poika entistä ehompi."
+
+Ylermi ylpeä isäntä
+ajoi orhin akkunasta
+messurahvahan rakohon;
+tulta tuiski orhin turpa,
+valoi silmät valkeata,
+enemmän ylpeän isännän,
+satulassa seisovaisen.
+
+"Täss' on mies tämän sukuinen,
+ei anele armahdusta,
+itse raudalla rakasti."
+
+Ääni pilvistä jyrähti:
+"Äsken sie sitä anelet,
+kun sa tullet Tuonen maille."
+
+Ylermi ylpeä isäntä
+tunsi lattian lahovan,
+näki lieskan leimahtavan,
+veti miekkansa verisen,
+heitti kintahan kivehen
+käden kanssa poikki lyödyn,
+virkkoi vielä vierressänsä:
+"Ennen kirkko kaatunevi
+kuin kinnas kivestä irki!
+Ennen muurit murtunevi,
+kuin sormi seinästä murene!
+Ennen aika tulkohonkin,
+aika toinen, ankarampi,
+joka ei kuololle kumarra,
+ei matele Manalle mennen."
+
+Kannusti oritta, liekit
+löi yli kultaisen kypärän.--
+Vielä on kivessä kinnas.
+
+
+
+RÄIKKÖ RÄÄHKÄ.
+
+Tuo turilas, Räikkö räähkä,
+neuvoi tien viholliselle,
+kahden kallion lomasta,
+syksy-yönä hiljaisena;
+teki sen henkensä hädässä.
+
+Polttivat kylän poroksi,
+surmasivat suuren kansan.
+Yks on pirtti polttamatta,
+se on pirtti Räikön räähkän.
+
+Tuli toisen päivän ilta.--
+Palasi paennehetkin
+yksi sieltä, toinen täältä,
+kurkistellen, kuuristellen,
+puita, pensaita pälyen
+ruumiille veristetyille,
+raunioille rakkahille.
+
+Räikkö pirttinsä ovella.
+katselevi, kuuntelevi.
+"Mitä etsit vanha vaimo?"
+
+"Etsin kullaista kotia,
+löysin suitsevat kypenet."
+
+Räikkö pirttinsä ovella
+kalpeana, kelmeänä.
+"Mitä katsot kuoma kulta?"
+
+"Katselen veristä veistä,
+liekö veikon, liekö langon."
+
+Räikön poika portahalla
+itkeä vetistelevi.
+"Mitä itket poika parka?"
+
+"Itken orhia iloista,
+löysin tiuvun tien ohesta."
+
+Piili Räikkö pirttihinsä,
+elkes ukset, sulki salvat,
+istui pankkonsa perälle.
+"Mitä tyttöni murehit?"
+
+"Miestä kaunoista murehin,
+syytä syntymättömäni."
+
+Kuului jo salainen kuiske,
+sisiliskona sihisi,
+viikon vierren kyynä kulki,
+kuun mennen karhuna mörisi:
+"Yks oli pirtti polttamatta,
+miksi pirtti Räikön räähkän?"
+
+Räikön vaimo valkeuinen
+se sanan sanovi julki:
+"Näytti tien viholliselle,
+neuvoi Räikkö piilopirtit."
+
+Räikkö röyhkeä ärähti:
+"Sen varsin valehtelitkin!
+Vai onko näkijä ollut?"
+
+Vaimo valkea todisti:
+"On ollut näkijät vankat,
+tähdet katsoi, kuuhut kuuli."
+
+Ei evännyt enempi Räikkö,
+hartiat alas jysähti,
+tunsi ilmi tullehensa;
+otti köyden orren päältä,
+poikki permannon käveli,
+astui raskaasti tuvasta
+siltapalkin painuessa.
+
+Kääntyi hän ovessa kerran:
+"Vaimo, anna anteheksi,
+kun sen tein, sinua muistin."
+
+"Luoja armon antakohon."
+
+Painoi kiinni pirtin uksen.--
+Seisahti etehisessä,
+siitä siirsihe pihalle,
+pihalta veräjän suulle,
+veräjältä kaivotielle;
+kaivotieltä korpitielle;
+silmässänsä yö ikuinen,
+mielessänsä murhe mykkä.
+
+Kääntyi mies rajassa metsän.--
+Näki hän kullaisen kotinsa,
+kuuli hän kesäiset äänet,
+savun saunasta sinisen,
+karjankellojen kilinän,
+kaivonvintin vingahduksen,
+tuvan uksen aukeavan,
+emon aittahan menevän.
+
+Sydän kiertyi synkän miehen,
+elo kaunis kangastihe,
+askar autuas inehmon
+maan kovalla kannikalla;
+seisoi hetken, katsoi kaksi,
+metsän korpehen katosi.
+
+
+
+TYYRIN TYTTI.
+
+Tuo oli tyhjä Tyyrin tytti,
+vähä paimen pappilassa,
+meni messuhun kesällä,
+pisti piiat pilkkojansa:
+"Tuossa Tyhjätär tulevi
+vailla kirkkovaattehia."
+
+Tuli itkien kotihin.--
+Yksin yöhyet kutovi,
+ometassa ompelevi,
+joka neulan pistämältä
+suli pistos sydänalasta;
+sai hamonen valmihiksi,
+meni Herran huonehesen.
+
+Kyseli kyläinen kansa:
+"Kuka Tuhkimo tulevi
+vailla Herran helmilöitä?"
+
+Tuli itkien kotihin.--
+Kesän helmiä keräsi
+karjan kaahlamo-sijoilta,
+joka helmeltä hyvältä
+kuivui kyynel poskipäältä;
+päärlyt rihmahan pujotti,
+meni Herran huonehesen.
+
+Seisoi sulhot tien ohessa
+kullakin kädessä kukka,
+kukin kultansa varalta;
+minkä otti neiti nuori,
+se oli kiltti kirkkotielle,
+mitä katseli kädessä,
+se oli kaunis karkeloihin,
+minkä piilotti povelle,
+se oli kaupattu kananen.
+
+Tuo oli tyhjä Tyyrin tytti
+kulki Herran huonehesen
+ilman kukkaa.--
+
+               Impi rukka
+istui itkien aholla.
+
+Kulki Luoja karjatietä
+muodossa maallisen urohon.
+"Mitä itket impi sukka?"
+
+"Tuota vaivainen valitan,
+kun olen tyhjä Tyyrin tytti,
+vähä paimen pappilassa."
+
+"Miksi et mene kisahan?"
+
+"Kuinkapa minä kisahan,
+kun ei mulla kumppalia."
+
+Kukan antoi armo-Luoja:
+"Sulho on sinulla suuri."
+
+Karkeli kyläinen kansa
+kummulla välillä vetten,
+auringon alimenossa;
+siellä Tyyrin tyhjä tytti
+suuren sulhonsa keralla.
+
+Riensi riemuiten kotihin.--
+Kukan kätki lippahasen,
+pani alle päänalaisen,
+kun heräsi, avasi arkun:
+oli kukka kultalehti.
+
+Tuosta tunsi suuren sulhon,
+jonk' oli kanssa karkeloinut
+kummulla välillä vetten;
+eikä itkenyt enempi.
+
+
+
+LUOJAN LEIPÄ.
+
+Kiesus Karjalan jumala
+tuo oli karjan kaitsijana
+ruman Ruotuksen talossa.
+
+Ruoja Ruotuksen emäntä
+pani konttihin evästä,
+viisi leivän viipaletta,
+kuusi suolaista kaloa,
+leivät harmaassa homeessa,
+kalat kaikki vuoden vanhat.
+
+Kenpä kontinkantajaksi?
+
+Kultaruusu, Ruojan tytär.
+
+Virkahti kiveltä Kiesus:
+"Miksi tuot minulle näitä?"
+
+Lausui kaunis Kultaruusu:
+"Eväät on emon panemat,
+itkut immen vierittämät."
+
+Kysyi Karjalan jumala:
+"Mitä itket, miesten lempi?"
+
+Puikutti punainen Ruusu:
+"Osoa inehmon itken,
+koko kohtalon kovuutta."
+
+Mursi Luoja leivänkyrsän,
+pani palasen kannikalle.
+"Siis kera pitoihin käyös!"
+
+Nyrpisti nenäänsä Ruusu,
+toki kuuli käskijätä,
+söi palan hyvillä mielin,
+toisen miellä mielemmällä,
+palat on parhainta nisua,
+kalat kaikki vastasaadut.
+
+Ihmetteli itseksensä.
+Jo kysyikin Kiesukselta.
+
+Hymähti hyvä Jumala:
+"Niin on laatu Luojan leivän.
+Min osoa inehmon itkit,
+sen mehustit särvintäsi,
+minkä kohtalon kovuutta,
+sen sulostit suupaloja,
+alla taivahan sinisen,
+armo-luojan atrialla."
+
+Juoksi, joutui kohin kotia,
+ei ikinä isonnut Ruusu.
+
+
+
+OTERMA JA KATERMA.
+
+Oli kerran mies Oterma,
+Otermalla veli Katerma,
+kummallakin nainen nuori.
+
+Ajoivat aamulla varahin
+hämäräisen metsän halki;
+lauloi puussa Lemmon lintu:
+"Ontuva on mies Oterma,
+kaunoinen on mies Katerma,
+hyv' on syödä Hiiden linnun
+veljen maksoa veristä."
+
+Veli vanhempi kirosi:
+"Mitä laulat Hiiden lintu!"
+
+Sanan saattoi nuorempainen:
+"Raikui matkamme ratoksi."
+
+Veljet huhdalta palasi
+pimetessä talvipäivän;
+paha hongasta pakisi:
+"Verevä Oterman onni,
+kapea Katerman nainen,
+hyv' on syödä Hiiden linnun
+naisen nuoren rintapäitä."
+
+Katerma karahkan otti,
+heitti Lemmon lentiäistä.
+"Mitä herja hellittelet!"
+
+Veli vanhempi murahti:
+"Lauloi mieltä miehen päähän."
+
+Vieri aikoa vähäisen,
+hanget hohti, pyyt pyrisi,
+kukertivat kukkoteeret;
+virkkoi kaunoinen Katerma:
+"Sinä sinne päin erästä,
+minä tänne työnteleime."
+
+Näki ontuva Oterma
+edestänsä pyyn putoovan,
+kohtasi salossa veljen.
+"Etpäs sie eronnutkana!"
+
+Sanoi kaunoinen Katerma:
+"Taisin kierteä keheä."
+
+Erosi erähän veljet,
+kuuli kaunoinen Katerma
+suhahtavan sulkanuolen.
+"Miksi sie minua ammuit?"
+
+Sanoi ontuva Oterma:
+"Lienen liipaissut pahasti."
+
+Vieri aikoa vähäisen,
+päivä paistoi, pälvet nousi,
+hanget suuretkin sulivat;
+ei sula sydänten routa
+pimeässä veljespirtin.
+
+Astui veljet atrialle;
+puhui nuorikko Oterman
+Katermalle kaunihille:
+"Sinä veljesi tapakin,
+saamme toinen toisihimme!"
+
+Virkkoi kaunoinen Katerma:
+"Vuota, kun kylyhyn käymme!"
+
+Kävivät kylyhyn veljet;
+kuiskasi Katerman nainen
+Otermalle ontuvalle:
+"Sinä veljesi tapakin,
+sulta naista naurattavi!"
+
+Sanoi ontuva Oterma:
+"Vuota, käymme vuotehelle!"
+
+Vieri veljet vuotehelle;
+nousi kaunoinen Katerma,
+kysyi vaimo vierellänsä:
+"Kunne kultani käkeät?"
+
+Virkkoi kaunoinen Katerma:
+"Annan orhille apetta."
+
+Kuuli uksen ulvahtavan,
+nousi nuorikko Oterman;
+kysyi miesi kyljessänsä:
+"Minne mielit lintuseni?"
+
+Vaimo vastasi verevä:
+"Lehmiläävässä käväisen."
+
+Pihalla neuvoa pitivät,
+puhui kaunoinen Katerma:
+"En veristä veljeäni,
+avo on järvi rannan alla.
+vedän purjehen punaisen,
+maille muille vierikäämme!"
+
+Kuuli tuon Katerman nainen
+halki harvan sintsin seinän,
+kiirehti tupahan tuosta:
+"Joudu jo Oterma, juokse,
+pursi aaltoja ajavi,
+veli viepi veljen vaimon!"
+
+Ilkkui ontuva Oterma:
+"Menköhön, mikä menevi,
+pohja on puhki purtosesta."
+
+Toki nousi nostamatta,
+orhin tallista talutti,
+raikahutti rantatielle;
+säikkyi vaimo vietäessä:
+"Oi Katerma, kaunoiseni!
+Nousevi punainen pilvi
+kotoisilta kukkuloilta."
+
+Hymyi kaunoinen Katerma:
+"Älä kultani kujerra!
+Pilvi tuopi pitkän tuulen."
+
+Puhui nainen purjepuulta:
+"Oi Katerma, kaunoiseni!
+Aurinko alas ajavi
+kotoisilta kukkuloilta."
+
+Hymyi kaunoinen Katerma:
+"Älä itke armahani!
+Karit päivä katselevi."
+
+Kuuli kapsavan kavion,
+pahoin nuorikko parahti:
+"Oi Katerma, kaunoiseni!
+Veli välkkyen tulevi,
+vyöllänsä vihainen viini."
+
+Sanoi kaunoinen Katerma:
+"Nyt taisi tuhomme tulla."
+
+Souti vaimo, vieri venho,
+meloi kaunoinen Katerma,
+tunki tulva purtosehen,
+huuti mies hädässä hengen:
+"Veli kuule velloasi!
+Pelastanet naisen nuoren,
+mie itse merehen mennen."
+
+Sortui venho veen varahan,
+joutui sormet soutimiksi,
+ehti ontuva Oterma
+rannalle someriselle;
+nuolen vinkuvan lähetti
+jälkehen urohon uivan,
+halki veljen hartioista,
+puhki naisensa povesta,
+huuti vielä, huikahutti:
+"Mik' on verta veljessäni,
+painu paatena merehen,
+mikä nuorta naisessani,
+nouse siipenä kajavan,
+ett'eivät toistansa tavanne,
+eivät syyllistä syliä,
+eivät täällä eikä tuolla
+eivät maassa, maan sisässä
+eikä Luojan taivahassa!"
+
+
+
+KOUTA.
+
+Lapin Kouta, kolkko miesi
+tuo oli suurin tietäjistä
+Turjan tunturin takana.
+
+Kyyt viherti katsehesta,
+suusta lenti yölepakot,
+jalan alta ahmat nousi,
+käden päällä kärpät juoksi,
+korppi koikkui päälaella,
+haaskalinnut hartioilla.
+
+Kaikki tiesi, min inehmot,
+kaikki taisi, min jumalat;
+ei sitoa sinistä tulta,
+aarnihautoja avata.
+
+Läksi tuota tuntemahan
+Mannun mahtia syvintä.
+Kulki teitä tiettömiä,
+matkoja mitattomia,
+jäänä järvet, hyynä hyrskyt,
+tunturit ukonjylynä;
+parahti Lapissa lapset,
+kovin koirat vingahteli,
+meni viima usta myöten,
+hiilos himmeni kodassa.
+
+Maahinen majassa nukkui,
+kuuli kulkevan kovasti,
+haukotteli, hangotteli,
+leukapielensä levitti:
+päin putosi suuret hongat
+suuhun purnun pohjattoman;
+eipä Kouta, kolkko miesi.
+
+Nousi maasta Maan-venyjä:
+"Ken olet kempi kulkemassa,
+maan valta vaeltamassa,
+kun et suuhuni solahda?"
+
+Lausui Kouta, kolkko miesi:
+"Olen Kouta kulkemassa,
+Lappi maata laulamassa,
+tullut en tänne syötäväksi,
+tulin tietojen hakuhun."
+
+Umpisilmäinen urahti:
+"Annoitko oman veresi?"
+
+Lausui Kouta, kolkko miesi:
+"Tein sen poika-polvenani,
+sain sanan varaväkevän:
+veri verta vahvistavi."
+
+Homeparta paukahutti:
+"Murhasitko muut ilosi?"
+
+Lausui Kouta, kolkko miesi:
+"Tein sen miesnä nuorempana,
+sain sanan varaväkevän:
+rauta raudan rohkaisevi."
+
+Saven-harmaja saneli:
+"Kirositko kantajasi?"
+
+Lausui Kouta, kolkko miesi:
+"Tein sen kuolon kynnyksellä,
+sain sanan varaväkevän:
+kylmä kylmän karkaisevi."
+
+Sanoi Maahinen sanansa:
+"Olet Kouta kolmi-lukko."
+
+Kouta kolkosti hymyili:
+"Kaikki tiedän, min inehmot,
+kaikki taidan, min jumalat,
+en sitoa sinistä tulta,
+manata mennyttä takaisin."
+
+Virkkoi maasta Mannun vanhin:
+"Rotkohon Rutimon mennös,
+missä ankara Ajatar
+liehtoo liekkiä sinistä
+pyhän päällä aarnihaudan.
+Saat sa mahdin maan ikuisen,
+tulet Kouta kaikkitieto."
+
+Vavahti kovakin Kouta:
+"Entä en palanne tieltä?"
+
+Pilkkasi Peri-isäntä:
+"Tahdot tulla kaikkitieto,
+et antaa elämätäsi!"
+
+Läksi Kouta kulkemahan,
+Lapin-linna liikkumahan,
+Rutjan-koski kuohumahan,
+Turjan-yö tohisemahan;
+tähdet tippui taivähilta,
+maan alla vainajat vapisi,
+oli tuska Tuonelassa,
+pelko pirteissä jumalten.
+
+Sanoi ankara Ajatar:
+"Terve Kouta tultuasi!
+Viikon varroin jo sinua."
+
+Lausui Kouta, kolkko miesi:
+"Monet on askaret inehmon,
+monianne miehen aatos.
+Lienet vartonut minua,
+en lie ennen ennättänyt."
+
+Sanoi ankara Ajatar,
+kuului ääni kuolon yöstä,
+puun alta, petäjän alta,
+korven louhien lomasta:
+"Elon huoli huomisesta,
+Mana mennyttä manaapi."
+
+Tuo oli Kouta, kolkko miesi
+tunsi kaikki tietävänsä,
+astui rotkohon Rutimon,
+kulki kuolon porraspuita
+niinkuin pitkän pilven lonka
+niinkuin jäisen kosken kopru
+ei hän taakse katsahtanut,
+katsoi kohden Kalman usta,
+ei hän kilvan kiirehtänyt,
+astui askel askeleelta,
+kun oli tuima Tuonen kulku
+elo kuoloa kovempi.
+
+
+
+MERENKYLPIJÄ-NEIDOT.
+
+Mikä on hanhien havina
+Vienan virran kainalossa?
+
+Ne on kolme Hiiden neittä,
+riisuit sulkansa kivelle,
+menit merta kylpemähän;
+illan ruskossa tulevat,
+aamun koitossa katoovat.
+
+Tuo oli Lippo linnustaja
+kiven kirjavan takana,
+katsoi siivet kaunehimmat.
+
+Pilvet päivä jo punasi.
+
+Nousivat merestä neiet,
+löyti kaksi lentimensä;
+kolmas etsi, ei tavannut.
+
+Impi itkuhun hyrähti.
+
+Lausui Lippo, liukas sulho:
+"Saanet sulkasi takaisin,
+antanet minulle suuta."
+
+Virkahti vilun-ihana:
+"Silloin sulle suuta annan,
+koska silmäs sammunevi."
+
+Ilkkui veitikka verevä:
+"Silloin silmä sammukohon,
+kun sa kutsut kullaksesi."
+
+Päivä vuoret jo punasi.
+
+"Silloin kutsun kullakseni,
+koska mieles muuttunevi."
+
+"Silloin mieli muuttukohon,
+kun likistät linnuksesi."
+
+"Silloin linnuksi likistän,
+koska hyytyvi hymysi."
+
+"Silloin hyytyköön hymyni,
+kun me kättä kääpätähän."
+
+Päivä hongat jo punasi,
+tuli tuska impyelle:
+"Suo mulle sulkani takaisin,
+tahi taattoni toruvi!"
+
+"Milloin oot minun oman?"
+
+"Koska päivä koittanevi."
+
+Päivä päätänsä kohotti.
+Sai pukunsa peilikylki,
+antoi suuta sulhoselle
+linnunluisella nokalla,
+veen suulla verettömällä:
+hymy hyytyi, silmä sammui,
+pois kulki kultainen elämä,
+muuttui mieli miehen nuoren.
+Neito lentohon lehahti
+noustessa kesäisen päivän.
+
+
+
+IMPI JA PAJARIN POIKA.
+
+Istui impi lähtehellä,
+vieritti suruista virttä
+päivän mennessä majoille,
+kesähiilun himmetessä,
+syttyessä syksyn lampun,
+pohjan tähden tuikkehessa.
+
+Huone honkainen humahti,
+kangas kultainen kumahti,
+syöksähti sylistä illan
+tuo kaunis pajarin poika
+välkkyvällä varsallansa;
+hetteessä hepoa juotti,
+naljaeli neitoselle:
+"Milloin sie minun omani?"
+
+Saneli ihala impi:
+"Silloin mie sinun omasi,
+kun sammuu sydänsuruni."
+
+Tuo kaunis pajarin poika
+suki orhin sulkkukarvan,
+naljaeli neitoselle:
+"Milloin sammuvi surusi?"
+
+Virkahteli vieno virpi:
+"Silloin sammuvi suruni,
+kun minä sininen risti."
+
+Tuo kaunis pajarin poika
+riisui ristin rinnaltansa,
+naljaeli neitoselle:
+"Muistatko minua milloin?"
+
+Heinä himmeä helisi:
+"Muistelen minä sinua,
+muistatko sinä minua?"
+
+Tuo kaunis pajarin poika
+kävi neitosen kätehen,
+ristin kaulahan ripusti.
+"Silloin mie sinut unohdan,
+kun minä punainen nurmi."
+
+Singahti satulahansa,
+kultanuolena katosi,
+jäi impi imehtimähän
+pohjan tähden tuikkehesen.
+
+Tuo kaunis pajarin poika
+kulki suurihin sotihin,
+tasapäihin tappeloihin;
+tuo impi ihalan illan
+kulki kaihoten kotihin,
+kultaristi rinnallansa.
+
+Tuo kaunis pajarin poika
+vihdoin miekkansa veristi
+oman veljensä veressä;
+tuli portille pyhälle,
+munkiksi monasterihin.
+
+Tuo impi ihalan illan
+kauan kaipasi urosta,
+kesän-mennyttä murehti;
+meni miehelle hyvälle,
+vaikk'ei varsin mieluisalle.
+
+Tuo kaunis pajarin poika
+viallista verta vitsoi
+kopin kolkoilla kivillä;
+tuo impi ihalan illan
+se suki suruista päätä
+miehen vieraan vuotehella.
+
+Tuo kaunis pajarin poika
+huuti suuressa hädässä,
+anoi Herran armahdusta;
+tuo impi ihalan illan
+oudon liettä liikutteli,
+oudon lasta laulatteli,
+oudon karjoja huhuili,
+oudon väänti värttinätä,
+oudon kanssa illat istui,
+oudon kanssa aamut astui,
+oudolle tilan tekevi,
+oudon ääntä kuuntelevi.
+
+
+
+PYHÄ YRJÄNÄ.
+
+Pyhä Yrjänä ylinkä
+kuuli immen kiljahtavan
+Turjan tunturin takana;
+karahutti katsomahan.
+
+Kuikutti kukat kanervan:
+"Viety on tästä neiti nuori
+pulkassa porottomassa,
+reessä tarvahattomassa,
+vemmel piukki, tie vikisi,
+impi itki, kallotteli."
+
+Seisoi usma niinkuin seinä
+Turjan tunturin takana,
+pakkanen pahemmin seisoi
+kera pilkkoisen pimeän,
+uhkasit urosta syödä;
+korskui orhi kultakenkä.
+
+Pyhä Yrjänä ylinkä
+miekalla utua iski,
+valahutti valkeata:
+"Kautta lempeni pyhäisen,
+kirkastu ikuinen ilta!"
+
+Aukesi räme etehen,
+mätäs-märkä, räähkä-mänty,
+purskui rimmet pohjattomat,
+katsoi suo-silmät sumeat,
+uhkasit urosta niellä;
+pärskyi orhi pää-hopea.
+
+Pyhä Yrjänä ylinkä
+iski suota suitsillansa,
+helähytti helmivyöllä:
+"Kautta mun sydänsuruni,
+karkaistu vesi vetelä!"
+
+Rauta rahkasta helähti,
+nousi suosta suuret miekat,
+käsivarret koukistetut
+alla tähtien ikuisten,
+uhkasit urosta kaata;
+orhi vaahtinen vapisi.
+
+Pyhä Yrjänä ylinkä
+satulassansa yleni,
+sanoi alta silmäraudan:
+"Kautta julkisen Jumalan;
+pelastan ma naisen nuoren."
+
+Kannusti uvetta urho,
+ajoi tapparan teriä,
+tuli Ruijan rantamalle,
+missä hyrskyi aalto hyinen,
+meri selkeä sinerti.
+
+Syöjätär valio vaimo
+se virui vesikivellä
+Lapin päivän paistehessa;
+kauas kuulti kultasuomut,
+loitos loisti heljät hapset,
+heijastui sepel sininen,
+päällä paaden vaahtiparskun,
+iljanteella jään ikuisen.
+
+Heittihe hepo sivulle,
+karkasi kahdelle jalalle.
+
+Pyhä Yrjänä ylinkä
+ruoskin orhia opetti,
+lausui tuolla lausehella:
+"Miss' on impi meiltä viety,
+kussa kastettu kaponen?"
+
+Sihisi sininen lisko:
+"On kapehet kaunihimmat,
+ihanammat itsellämme,
+kääntynetkin nyt takaisin
+taikka turmasi tulevi!"
+
+Sylki Syöjätär vesille,
+meri koskena kohisi,
+hyökyi hyrskyt rantamalle;
+Pyhä Yrjänä ylinkä
+ajoi orhin aallokkohon,
+miekan välkkyvän kohotti
+pään päälle kähyjen vaimon:
+"Neuvonet minulle neien,
+oman säästät herjan hengen."
+
+Vaimo kyyn-viha vikisi:
+"Tuoll' on tytti teiltä viety
+Vesi-Hiiden vuotehella;
+etsit impeä suruista,
+löydät naisen nauravaisen."
+
+Kalpeni satulassansa
+Pyhä Yrjänä ylinkä.
+"Sen varsin valehteletkin."
+
+Pilkkasi pahaniminen:
+"Rakastitko naista nuorta?"
+
+Mietti hetken hervahtuen
+Pyhä Yrjänä ylinkä,
+korkeni satulassansa,
+lausui äänellä lujalla:
+"Rakastin ma naista nuorta
+niinkuin sankarin satua,
+viatonta vainottua,
+kaunista kadotettua;
+tähteni pyhä aleni,
+yljän lempeni yleni."
+
+Iski miekalla matoa,
+lisko liukahti kivehen,
+tuli tuiski kalvan tiestä,
+kallio kaheksi lenti;
+paaden alla porraspolku,
+kuja kaita, kammottava.
+
+Hyppäsi hevon selästä
+Pyhä Yrjänä ylinkä,
+heitti ohjat orhillensa.
+"Saata maalleni sanoma,
+jos mun kuulet kuolleheksi."
+
+Hirnahti hepo suruinen:
+"Saatan Luojalle sanoman,
+jos sun kuulen kuolleheksi.".
+
+Kulki polkua kivistä
+Pyhä Yrjänä ylinkä,
+löysi naisen nauravaisen
+Vesi-Hiiden vuotehelta;
+silmät sankarin pimeni,
+ääni kurkussa korahti:
+"Kautta ristin rinnallani,
+Luoja lapsesi lunasta!"
+
+Tappoi naisen naurusuisen
+miekalla tuliterällä
+Pyhä Yrjänä ylinkä,
+kukka kaiken ristikunnan.
+
+
+
+TUMMA.
+
+Tuo oli tumma maammon marja
+syntymässä säikähtänyt,
+näki kauhut kaikkialla,
+haltiat pahat havaitsi,
+ei hyviä ensinkänä.
+
+Pani äiti paimenehen.--
+Paimen metsästä palasi,
+tuli outona tupahan,
+haasteli haralla hapsin:
+
+"Oi emoni, älä minua
+pane karjan paimenehen!
+Lempo seisoi suon selällä,
+Hiidet hirnui kankahalla,
+juuttahat jälestä juoksi,
+maasta Maahinen kohosi."
+
+Ei pojasta paimeneksi.--
+Pantihin kalan kutuhun.
+
+Palasi mereltä poika,
+tuli valjuna tupahan,
+kertoi kynnet kylmillänsä:
+"Kauhea saloilla kansa,
+meren kansa kauheampi!
+Näin minä Tursahan tulevan,
+meren kahtia menevän,
+Kalpea karilla istui,
+Tyhjä alla ammotteli."
+
+Ei pojasta merelle miestä.--
+Pantihin palon tekohon.
+
+Palasi palolta poika,
+tuli vauhkona tupahan,
+sanoi silmin seisovaisin:
+"Hirveät meriset hirmut,
+tulen hirmut hirveämmät!
+Sylki kyyt kyventä, liskot
+puhui liekkiä punaista,
+Syöjätär porossa keitti,
+Kehno käänti kattilata."
+
+Suku jo surmata saneli:
+"Mitä työstä tyhjän mieheni"
+
+Ennätti emo etehen,
+kyyditti kylän kisoille.
+
+Palasi kylästä poika,
+ei tohi tupahan tulla,
+kujilla kuvahtelevi,
+piilee peltojen perillä;
+löysi äiti seisomasta
+takaiselta tanhualta.
+
+Poika kaulahan kavahti:
+"Oi emoni, kantajani!
+Paras on minun paeta,
+paras mennä näiltä mailta,
+mennä Kalman karsikkohon,
+piillä Tuonelan pihoille!
+Kolkkoja kotona näin ma,
+kamalampia kylässä!
+Veräjällä Vento seisoi,
+Vennon poika portahalla,
+loukossa Vahinko vaani,
+Kouko kohtasi ovella."
+
+Tunsi äiti tummaisensa,
+tunsi jo tuhon-alaisen
+syntymässä säikkyneeksi;
+itki, itki, ei evännyt,
+virkkoi, vienosti saneli:
+"Niin menekin, poloinen poika,
+mene kuolon kuusikkohon,
+vainajien varvikkohon,
+tuvan taakse taaton saaman,
+lempeän lepotiloille,
+missä seisoo puut pyhäiset,
+hongat himmeät puhuvat
+ollehista, mennehistä,
+murehessa yön ikuisen."
+
+Taatto haudassa havasi.
+"Mitä itket, heimon helmi?"
+
+"Tuota itken, oi isoni,
+ei minuhun metsä mielly."
+
+"Lehto laululla lepytä,
+niin teki isätkin ennen."
+
+"Tuota itken, oi isoni,
+ei minusta merelle miestä."
+
+"Ahti uhreilla aseta,
+niin teki isätkin ennen."
+
+"Tuota itken, oi isoni,
+ei tuli minulle tuttu."
+
+"Tuli kytke kahlehisin,
+niin teki isätkin ennen."
+
+Yhä itki heimon helmi.
+"Mitä itket, oi iloni?"
+
+Tuska ilmoille ajoihe:
+"Oi isoni, ota minutkin
+kera Kalman kartanoihin,
+kun olen maammon tumma
+syntymässä säikähtänyt,
+näen kauhut kaikkialla,
+enin ihmisten elossa."
+
+Nousi ääni nurmen alta,
+sana Tuonelta samosi:
+"Säikkyivät isätkin ennen,
+toki aikansa elivät.
+Autio elämän aamu,
+Manan ilta autiompi.
+Pirtit on pienet Tuonelassa,
+maan alla kaitaiset kamarit,
+kuu ei loista, päiv' ei paista,
+yksin istut, yksin astut,
+toukka seuloo seinähirttä,
+itse seulot itseäsi
+ikävässä ainaisessa,
+haikeassa, vaikeassa."
+
+Poika Tuonelta palasi,
+tuli miesnä hiljaisena,
+istui tuttuhun tupahan;
+kohenti takassa tulta,
+talon töitä toimitteli,
+hymysuin hyreksi joskus
+sinipiioista saloilla,
+vellamoista veen selällä:
+meni merelle, metsähänkin,
+vei verkon, asetti ansan,
+niin eli ikänsä kaiken,
+ei iloiten eikä surren,
+pannen päivät päälletyksin
+niin tulevat kuin menevät,
+niin paremmat kuin pahemmat;
+päällimmäiseksi paremmat.
+
+
+
+
+TOINEN SARJA.
+
+
+
+ÄIJÖN VIRSI.
+
+Tuop' oli Äijö yksin-synty,
+yksin-alku, yksin-kuolo,
+istui pilven paltehella,
+katsoi maailman menoa,
+lauloi laulun kaikki-öisen
+sisimmästä sielustansa,
+eikä peittänyt mitänä
+tulevaisen polven tulla:
+
+"Uskoin kerran ihmisihin,
+en nyt uskone enempi,
+ihmiset on ilvesheimo,
+paha, karsas, kahlehdittu;
+jos joku kohoopi heistä,
+sen he iskevät ijäksi,
+riemuitsevat rinnassansa:
+ollut meitä ei parempi!
+
+"Uskoin ennen ihmisihin,
+en nyt itke, en iloitse,
+ohi käyvät onnet heidän,
+onnettomuudetkin ohitse,
+tiedän kyllä kylmyyteni,
+en sitä sure, en kadu,
+se on voitto taisteloiden,
+tulos tappion tuhannen.
+
+"Tein ma kerran ihmisiä
+kaavahan oman kuvani,
+ottivat minun vikani,
+herjasivat herkintäni,
+tahdon tehdä toisen heimon,
+hiljaisen, varaväkevän,
+käyvän maata, merta pitkin
+kuin on kärsiväin hymyily.
+
+"Lienkö itse vanha liian,
+tullut lapseksi takaisin,
+en nyt siedä entistäni,
+joskin ymmärrän yhäti;
+lauloin hetken heijastusta,
+soin huvia, loin kuvia,
+haaveksin haluja mielen:
+kaikki tuo on multa mennyt.
+
+"On paennut, ei palaja
+usko uutten ihmisien,
+toivo voittavan totuuden,
+rakkaus rajattomimman,
+ihmiset on ilvesheimo,
+minkä teinkin, sen tuhoan,
+luon ma uuden luomakunnan
+uuden itseni iloksi.
+
+"Suljen siitä pois inehmot,
+kutsun kestivierahiksi
+mahdit maasta, vallat veestä,
+itseni ikuiset veljet,
+kutsun Kimmon kiukahasta,
+Kammon kuolon porstuasta.
+voimat vangitut vapautan,
+alan uuden aikakauden."
+
+
+
+MARJATAN POIKA.
+
+Juhlivat jumalat Suomen
+vaskiharjun hartioilla,
+kummulla kuparilinnan.
+
+Tuop' on yksin Poika tuumi:
+"Noin on mieli miekkoisien,
+kuinkapa kurjien ajatus
+laaksoissa inehmonlasten?"
+
+Tunsi tuntonsa palavan
+tuo pyhä Jumalan Poika
+rajatonta rakkautta,
+mitatonta myötämieltä
+luonnon kuolevan keralla;
+läksi tuota tutkimahan
+heimoa matalan Mannun.
+
+Kulki tietä kuusipuista
+tuo pyhä Jumalan Poika,
+lauloi koidon kohtaloa,
+luontoa kova-osaista,
+kun on tyhjästä kuvattu,
+tehty, kurja, maan tomusta,
+pantu päivän kukkimahan,
+toisena katoamahan,
+tuhat vuotta nukkumahan,
+yhtenä ylenemähän.
+
+Huokasi salolla honka:
+"Mitä sie minusta tiedät?"
+
+Paasi vahva paukahteli:
+"Itse painu paatoseksi!"
+
+Tiuskutti tiainen puusta:
+"Lie hyvä sivulta surra!"
+
+Käärme kankaalta kähisi:
+"Ota itse orjan muoto!"
+
+Ja hän otti orjan muodon
+tuo pyhä Jumalan Poika,
+itse painui paatoseksi,
+ilman lintuna liversi,
+meni pois meren kalana,
+vaahtopallona palasi,
+puutui puuksi, maatui maaksi,
+kasvoi kukkana kedolla,
+toukkana kukan kuvussa,
+perhosena päivän alla.
+
+Paistoi marjana mäellä.
+
+Koppoi marjan kourahansa
+Marjatta, korea impi,
+synnytti Pojan pätöisen.
+
+Tuo urahti Suomen Ukko,
+ärjähti ikuinen Äijö:
+"Mik' on tähti taivahalla,
+tuike maailman merellä,
+kuuta kummempi näöltä,
+aurinkoa ankarampi?"
+
+Tutkivat jumalat Suomen
+kummulta kuparilinnan
+tuota ihmettä isoista,
+tuota kaukaisen tuloa,
+tuota pitkäisen paloa
+ulapoilla ilman aavan.
+
+Taatto taivahan jyrähti,
+sinkosi sanan salaman:
+"Outo on tulija tiellä;
+tokko tullevi talohon?"
+
+Jumalat jumahtelivat:
+"Kohti korkea tulevi,
+päin vieras parempi meitä."
+
+Pyhä paistoi pyrstötähti,
+taivas kummasti helotti,
+kupu taivahan kumotti,
+loimotti sininen sähkö,
+hirnuivat hevot tulijan
+niinkuin Turjan pyörretuuli,
+orhit oivat korskahteli
+niinkuin paisuva Imatra,
+naukuivat navat ratasten
+niinkuin yössä jäitten jyske,
+tuop' on vankui vaununtanko
+niinkuin vuorien jylinä,
+ilmat irjui, kaaret karjui,
+kirposi kipinämyrsky
+tullessa tulijan uuden,
+saaden ankaran sanoman
+Tuntemattoman majoilta,
+Kaikkivallan kartanoista.
+
+Jumalat jumahtelivat:
+"Liekö loppu luomakunnan
+vai alku elämän uuden?"
+
+Lauloi kaikki luonto laaja:
+"On riemu elämän uuden
+vertaisesta veljestämme,
+kuolottoman kunniasta."
+
+Ja hän tunsi ihmistuskat
+tuo pyhä Jumalan Poika,
+ja hän matkas maailmalle,
+laaksoihin inehmonlasten:
+pistihe joka pihalle,
+joka katsoi kartanolle,
+souteli solut sydänten,
+luonnon tiehyet tuhannet,
+itki kanssa itkeväisten,
+nauroi kanssa nauravaisten,
+lempi lempiväin keralla,
+kuoli kuolevain keralla,
+harjoitti hyvehet kaikki,
+maistoi maljat karvahatkin,
+ammatit eri-alaiset,
+ijät, säädyt ihmiskunnan.
+
+Ja hän mietti ihmismielen,
+mietti myös eläinten mielen,
+jätti kaikkehen jälelle
+omaan sähkönsä säkenen,
+kuolemattoman kipinän
+Kaikkivallan kartanoista.
+
+
+
+KUUN LAPSET.
+
+Kuu jo kylmeni.
+
+                Näkivät
+tähden talvisen eläjät
+edessänsä Maan ihanan,
+kuuma-rinnan, riemu-täyden.
+
+Nurkui kansa nuorempainen:
+"Sinne siirrymme ijäksi
+alle auringon paremman,
+luokse luonnon lempeämmän;
+armas on asua siellä,
+lämmin maata Maan povella."
+
+Kansan vanhin noin nimesi:
+"Kuun olen heimoa, elänen
+taikka kuollen, tänne jäänen."
+
+Siirtyi sieltä kansa kaikki.
+
+Viime venhon vieriessä
+ilman aavoille selille
+noinp' on virkki nuorempaiset:
+"Ethän jääne jäätymähän
+tänne, kuuluisa kuningas,
+tykö tyhjän luomakunnan,
+saarehen sanattomahan,
+pakkasehen paukkuvahan,
+äyrähälle yön ikuisen?"
+
+Tuop' on Kuun ukko urahti:
+"Tänne jäänen, tänne kuollen,
+tääll' on syntyni syvimmät."
+
+Potkas purren lainehille,
+istui paadelle pyhälle,
+katsoi menneiden menoa,
+hymähti hyvästit oudot:
+"Voi, te miehet mielettömät,
+lapset Kuuttaren latomat,
+tytöt tyhjien halujen,
+poiat unten ponnetonten!
+Tääll' oli elämä teillä,
+siellä vain vale-elämä,
+tääll' oli ihanne teillä,
+siellä itku vain ihanan,
+täällä täyttymys parahan,
+siellä vain parahan paine,
+ikikaiho kauneuden,
+onnen ollehen ikävä."
+
+Vieri vuossadat.
+
+                 Samosi
+Kuu ja Maakin kulkuansa,
+Maassa mahtavat eläjät,
+luonnon kanssa kamppaellen.
+
+Kuun ukko kumara yksin
+jäätyi jääksi paikallensa.
+Vain sydän sykehti hällä,
+lauloi laulua ijäistä
+elämästä entisestä,
+talvettomasta kesästä,
+kussa kukki Kuun ylängöt,
+alangot enemmän kukki,
+tuoksui metsät lakkalatvat,
+meret selkeät sinerti
+autuutta alinomaista,
+laupeutta luonnon laajan.
+
+Tuota ei Maan lapset tajua.
+
+Mutta jos sävelen kuuli
+Kuun lapsi, elämän orpo,
+syttyi syömehen kipinä,
+sinkoi silmä taivahille,
+muisti hän entisen elonsa,
+tunsi polttavan povensa,
+koko sielun sairastuvan
+kodin korkean surusta,
+kauniista kadotetusta.
+Soi hälle jumalten virsi,
+kuoro taivon tähti-täyden:
+"Onko nyt parempi olla,
+liekö armaampi asua
+viidakoissa vierahissa,
+uppo oudoilla ovilla,
+kuin oli olla Kuun povella,
+Kuun on kummuilla levätä
+luona talven tuttavamman,
+syksyn kylmänkin sylissä,
+sydän-yössä ystävässä,
+onnessa oman elämän?"
+
+Kuulevi lakean laulun
+Kuun lapsi kumea-rinta,
+päänsä painavi poloinen
+parmahille Maa-emosen;
+ei tajua taatto häntä,
+maammo outo ei opasta.
+
+
+
+PIMEÄN PEIKKO.
+
+Tuo tuima Pimeän peikko
+tunsi auringon tulevan
+Lapin tunturin laelle
+keralla kevähän uuden.
+
+Mietti murha mielessänsä:
+"Minä auringon tapankin,
+surmannen valonkin suuren
+yön pyhän nimessä yhden,
+sydän-yöni synkeimmän."
+
+Peikot päivyttä vihaavat.
+
+Tuli tunturin laelle
+revontulten roihutessa,
+näki taivahan palavan,
+hyrähti hymyhyn huuli:
+"On iloni isommat, onpa
+riemuni remahtavammat
+kuin juhlat valon jumalten,
+pidot, laulut päivän lasten."
+
+Yö oli aava ympärillä.
+
+Kimmelsi kitehet yössä
+kuin kirot sydämen synkän,
+meri vankui valkeana
+niinkuin paatunut ajatus,
+kohosi luminen korpi
+maasta kuolon-mahtavasta
+kuin uhma urohon hyisen,
+viha välkkyvän teräksen.
+
+Tuo nauroi Pimeän peikko:
+"Päivä, päätäsi kohota,
+saat täältä sataisen surman,
+turman tutkaimet tuhannet!"
+
+Näkyi kaukainen kajastus.
+
+Seijastuivat selvemmiksi
+taivon rannat, korven kannat,
+heijastuivat heljemmiksi
+synkeät sydänsopukat,
+suihkivat tuliset nuolet
+päivän päästä nousevasta,
+sattui vastahan vasamat
+yöstä mielen valkenevan;
+sini koitti päivän koitto
+kuni peikon sielun koitto,
+sini soi kevähän kannel
+kuni peikon hengen kannel,
+yhtyi toinen toisihinsa,
+säihkyi yhtehen sätehet,
+sointui yhtehen sävelet,
+nousi kohti korkeutta,
+puhki taivahan yheksän,
+yli kaaren kymmenennen,
+kunnes saapuikin kotihin,
+korkeimman Isän ilohon,
+Elon lempeimmän lepohon,
+Rakkauden rajattomimman.
+
+Kuului kuoro yön povesta,
+riemu päivän rintaluista:
+"Pahin on parahan synty,
+rumin kauneimman kajastus,
+alin vain ylimmän aste."
+
+Mutta ihmiset sanoivat:
+"Tuo on peikko mielipuoli,
+vanki valkeuden ijäisen,
+itse poikia pimeyden,
+päivän virttä vierittävi!"
+
+Heille taivahat hymyili.
+
+Eikä hän ikinä saanut
+enää jäistä järkeänsä,
+kuoli pois keralla talven,
+syöksyi veljenä vihurin
+sydämehen päivän pätsin,
+leimuhun Jumalan lemmen.
+Tuo tunsi Pimeän peikko
+sydämensä sylkähtävän,
+tarttui päähänsä rajusti:
+"Minne mieleni pakenet?"
+
+
+
+UKRI.
+
+Tuop' oli Ukri tuhma ukko,
+herttua väkevän heimon,
+Aasian iki-aroilla,
+rannoilla rajattomilla.
+
+Liian suureksi sukesi,
+ylen kasvoi ylpeäksi,
+voimasta oman väkensä,
+oman tietonsa tajusta,
+oman taikansa tehosta,
+oman hengen hekkumasta.
+
+Lausui kansan kaiken kuulla,
+lyylijuhlassa julisti:
+"Ensi uhri maan on uhri,
+toinen uhri taivon uhri,
+kolmas itseni ikuisen,
+herran heitä korkeamman!"
+
+Kuuli kansa kauhistuen.
+
+Tuop' oli Ukri tuhma ukko,
+kaasi maahan maitotilkan,
+maito muuttihe vereksi,
+purskutti punaisen suihkun.
+Heitti tilkan taivahille,
+taivahat tulena tuiski,
+poltti maakunnat poroksi,
+arot kaikki autioiksi.
+
+Kansa yhtehen keräysi:
+"Pahoin teit sa, Ukri ukko,
+hylkäsit hyvät jumalat!"
+
+Tuop' oli Ukri tuhma ukko,
+viisti vettä siivellänsä,
+toisella pihoja taivon,
+virkkoi kaiken kansan kuulla:
+"Jos jätin jumalat vanhat,
+etsin uudet ja paremmat!"
+
+Tunkihe väki kokohon
+kuin hevot susien tullen:
+"Näytä meille ne jumalat,
+parahia palvokaamme!"
+
+Tuop' oli Ukri tuhma ukko,
+puki päälle vainopaidan,
+vainon välkytti terästä:
+"Näytän ne jumalat teille,
+veren jumalan, tulen jumalan
+ja jumalat sinisen raudan,
+saakatte sotisopihin,
+nyt on Ukrin uhrijuhla!"
+
+Sai kansa sotisopihin,
+juoksi lehtohon jumalten
+niinkuin hirvi hiihtäjäänsä
+tai petraa perin edellä:
+"Oi Taatto, opeta meille
+huurut hurmehen jumalan!"
+
+Tuop' oli Ukri tuhma ukko,
+iski verta suonestansa,
+sillä kulmansa sivusi:
+"Verta vaativi jumala,
+lepän-luoja leppymätön!"
+
+Kansa kasvonsa veristi,
+tiedusteli tietäjältä:
+"Kuinka on tulen jumala,
+Panu suuri palveltava?"
+
+Tuop' oli Ukri tuhma ukko,
+iski tulta kynnestänsä,
+karkaisi sydämen kohdan:
+"Panua palvotaan tulella,
+jylinällä Pauannetta!"
+
+Karkeni myös kansa kaikki,
+kyseli kuninkahalta:
+"Kuinka on kumarrettava
+raudan rohkean väkeä?"
+
+Tuop' oli Ukri tuhma ukko,
+iski tapparan tulisen
+maksahan lähimmän miehen:
+"Teräs kuulevi terästä,
+rauta miestä rohkeata!"
+
+Kumahutti kuulun kilven,
+syöksyi aavalle arolle
+hulmuten hevosen harjan,
+tulta tupruten kavion,
+kansa pilvenä perässä,
+Ukrin heimo ukkosena.
+
+Minkä matkas maita pitkin,
+sen sytti sotasavuja,
+minkä virtoja vilisti,
+sen veristi virran vettä,
+syöksyi kansojen merehen,
+kansat kaatui kahdenpuolen,
+kosto kostajan tapasi:
+aallot yhtyi päänsä päällä.
+
+Tuop' oli Ukri tuhma ukko,
+näki jo turmansa tulevan,
+käski jo kokohon kansan
+alle taivon tähtikirjan.
+
+Käden korkean kohotti,
+huusi kaiken kansan kuulla:
+"Yks oli uhri Ukrin uhri,
+se oli sankari-unien,
+toinen uhri heimon uhri,
+se oli sankaritekojen,
+kolmas uhri kuolon uhri,
+se on maine maailmalla!"
+
+Kaatui itse kalpahansa,
+paloi roihuten rovion,
+varjojen vaeltaessa
+aavoja aron pimeän.
+
+Tuop' oli Ukri tuhma ukko,
+vain tuhkan jälelle jätti,
+tuop' oli tuima Ukrin heimo,
+kaatui viime kantahansa,
+kertoi kansan kohtalosta
+vain tuuli lumisen tundran,
+lauloi Ukrin yöstä yksin
+Salliman ikuiset immet.
+
+
+
+SYVÄRIN IMPI.
+
+Tuo ihala Syvärin impi
+poimi kukkia pivosen
+kesäisestä pihlapuusta,
+puhui pihlaja hänelle:
+"Mitä sie minusta tahdot?"
+
+Tytti taiten vastaeli:
+"Kesän riemuja keräilen."
+
+Tuo potra Kaparin poika
+näki neien kartanolla,
+sydän rinnassa sykähti:
+"Liet minulle mielitietty?"
+
+Neiti lintuna liversi:
+"Lienet armas liiatenkin,
+annan toivoa vähäisen."
+
+Peuran lailla pois pakeni,
+meni pitkin metsätietä,
+häipyi helmenä salolle,
+kaunehena kankahalle,
+helmassa kukat koreat,
+ympärillä yö heleä.
+
+Poika pyytä pyytämähän.
+
+Nousi nopsa neien jalka,
+nopsempi kosijan jalka,
+siro siukoi hirven nilkka,
+kinner kiireempi ajajan,
+tahtoi jo tavata kaunon,
+kiinni kirkkahan kopata;
+putosi polulle kukka
+rinnoilta ripeän immen.
+
+Poika tuota poimimahan.
+
+Taas oli paossa peura
+yhdeksännen suon selällä.
+
+Kovin kiiti kautokenkä,
+huiskin hunnuton samosi,
+sinisukka suota pitkin,
+punapaula puunsolia,
+hulmuten heleän helman,
+tukan tuulehen hajoten,
+kuuli jo läheltä huudon
+riemahtavan, raikahtavan:
+"Armas, päätä jo pakosi,
+taikka suulle suutelenkin!"
+
+Heitti impi helmastansa
+tertun tuoksuvan polulle.
+
+Poika tuota tuntemahan.
+
+Tytti huusi, huikahutti
+kymmenennen vaaran päältä:
+"Tuntenet kukan korean,
+vaan et tunne neittä nuorta."
+
+Tuo potra Kaparin poika
+kukan heitti kuusikkohon,
+puhki ilmojen puheli:
+"Tuntenen sinutkin kerran,
+sie kuulu Syvärin kukka,
+ennen aamun alkamista,
+Koi-Luojan korenemista!"
+
+Ilkkui impi kukkulalta:
+"Ajat aamun auteretta,
+sie tuuli suvisen illan!"
+
+Läksi poika piukomahan,
+kylän sulho suikomahan,
+kylän-joutsi joikumahan,
+sankari samoamahan,
+kulki kuin kulo mäellä,
+tuulispää salon saralla,
+kivet kirpoi kantapäistä,
+tuli silmistä sirisi.
+
+Sai jo kiinni neien nuoren
+mättäällä salon sinisen
+ennen aamun alkamista,
+Koi-Luojan korenemista.
+
+Riistihe sylistä riista,
+virkkoi vielä vierressänsä,
+kotitielle tietessänsä,
+poiketen kotipolulle:
+"Voip' on miestä mieletöntä,
+sulhoa sudenhalujen!
+Toivon terttuja tavotit,
+muiston kukkia keräsit,
+keräätkin ikäsi kaiken,
+polun poimit kahden puolen,
+elontiesi toivottoman,
+taipaleesi tarmottoman
+onnen ollehen muruja,
+et iloja, et suruja,
+poimit rinnan riutumusta,
+tahdon nuoren talttumusta,
+unelmaisi uupumusta,
+polttoa ilon-ikävän,
+aikehia, aattehia
+ammoin jo ajateltuja,
+tuntehia, tunnelmia
+tuttuja tuhannet kerrat,
+tuokioita mennehiä,
+kausia kadonnehia,
+yön hämyjä hälvenneitä,
+ruskoja rusottaneita,
+elon entisen menoa,
+Tuonen tyhjyyden tuloa."
+
+Jop' on koitti Koi-Jumala.
+
+Poika polkua palasi,
+kesä-aamun auetessa,
+seisahti joka aholle,
+joka katsoi kankahalle,
+kukan poimi kuusikosta,
+muisti mustakulmaistansa,
+toisen jo lehosta löyti,
+tunsi tuskan rintaluissa,
+astui miesnä miettiväisnä,
+ukkona uneksivaisna,
+hiljeten jalan hitahan,
+silmän vettä vierittäissä.
+
+
+
+HERRAMME VAPAHTAJAMME.
+
+Herramme Vapahtajamme
+kerran kangasta käveli
+keltaisella syyskesällä.
+
+Samosi salossa ukko,
+Tieto, tuolta tietämähän:
+"Taitanet polun talohon,
+ei jaksa enempi jalka?"
+
+Ukko vastahan urahti:
+"Kun ei kestä, katketkohon!"
+
+Herramme Vapahtajamme
+tuli suurehen tupahan,
+anoi jo kamanan alta:
+"Saisiko sijoa yöksi?"
+
+Virui akka vuotehella,
+tuop' on vastahan tuhahti:
+"Painu tielle, mieronkierto!"
+
+Herramme Vapahtajamme
+istui riihen kynnyksellä,
+kylän rahvaalta kyseli:
+"Lie lupa jyvänen syödä?"
+
+Piika pilkkasuu sihahti:
+"Kukko sulle kumppaniksi!"
+
+Herramme Vapahtajamme
+kuuli vihtojen vitinän,
+koputti ovelle koito:
+"Totta sauna sallitahan?"
+
+Ääni lempeä lemahti:
+"Kuka lietkin, käy sisälle!"
+
+Herramme Vapahtajamme
+heitti kiulun kiukahalle,
+siunasi kylyn simaisen:
+"Kansa, puhtaaksi peseite
+alle kasvon Kaikkivallan!"
+
+Väki lausui lautehilta:
+"Mittyinen tämä on löyly,
+tuoksuvat kukat tuhannet,
+kuuluvat kuin kirkonkellot?"
+
+Herramme Vapahtajamme
+veden vihki sammiossa,
+sitä joukolle jakeli:
+"Kansa kaikki terveheksi
+juhlahan Jumalan päivän!"
+
+Hämmästyi kyläinen kansa:
+"Mittyinen tämä on miesi,
+saa sokea näkönsä, kuuro
+täällä kuulonsa takaisin?"
+
+Herramme Vapahtajamme
+kirkasti ruhat ja rammat,
+paidat valkeat valitsi:
+"Ruumis Hengen temppeliksi,
+Henki taivahan taloksi!"
+
+Kuiski toinen toisellensa:
+"Mittyinen tämä on templi,
+kiuas on kirkoksi nokinen,
+peräpenkki alttariksi?"
+
+Herramme Vapahtajamme
+kädet risti rinnallansa,
+seinät siirtyi, katto kaartui,
+taivas telttana kohosi,
+välkkyivät valot väkevät,
+liekuttivat Luojan lamput
+pään päällä Inehmon Poian,
+valitun tuojaksi vapauden.
+
+Soi laulu liki lakea:
+"Missä lyö hyvät sydämet,
+siell' on Luojan lyylilehto."
+
+Jop' on tunsi toivottunsa
+tuo tuhma Kalevan kansa,
+jop' on katsoi kaivattunsa
+tuo Suomen surujen heimo,
+tunsi ukko, tunsi akka,
+tunsi piikakin piloinen,
+polvin maata ponnistellen,
+käsi onneton ojolla,
+huusivat hädässä hengen,
+kansan eessä noin katuen:
+"Tylyn teimme työn hänelle,
+Karjalan kuninkahalle!"
+
+Kertoivat kukin tarunsa.
+
+Kuuli kansa kauhistuen:
+"Tästä turmio tulevi,
+vihan vaaja valkahtavi!"
+
+Kansan vanhimmat kokousi:
+"Uhratkaamme uskottomat
+lempeän lepyttimeksi,
+juhlaksi Jumalan Poian!"
+
+Tunsi maassa martahina
+tuomionsa maan katalat
+Äänen korkean korotti
+Herramme Vapahtajamme:
+"Menkätte, peseykätte,
+pukeukatte puhtosihin,
+niin sinä siveä piika,
+kuin sinä valio vaimo,
+kuin sa ukko uurastava,
+tuosta tulkatte takaisin
+Armo-Luojan atrialle!"
+
+Kuuli kansa kummastuen:
+"Etkö rankaise pahinta,
+palkitse parasta meissä?"
+
+Hymyili hyvällä suulla
+Herramme Vapahtajamme:
+"Pahimmasta teen parahan."
+
+Ja hän kastoi kansan kaiken,
+ei vedellä, vaan tulella,
+Pyhän Henkensä palolla,
+hehkulla väkevän tahdon.
+
+
+
+ARJA JA SELINÄ.
+
+Paistoi kerran kuu ja päivä
+autuaammille ahoille
+kuin on kummut kuolevaisten.
+
+Kaksi nousi puuta nuorta
+saman luontonsa luvalla,
+saalaina saman elämän.
+
+Kasvoi kaksi lemmen lasta
+alla auringon ikuisen,
+kohinassa aarnikorven.
+
+Mik' oli luotu miehen alku,
+se oli Arjaksi sanottu,
+mikä miehen kainalohon,
+sen oli nimi Selinä.
+
+Tuntenut ei toinen toista.
+
+Toki yhdessä asuivat
+puun alla lakea-latvan,
+yhdessä tulen tekivät,
+vierähtivät vuotehelle,
+yhdessä näkivät unta
+ijäisestä itsestänsä,
+otsalla unelma onnen,
+huulillansa huomensuukko.
+
+Se Selinä neiti nuori
+näki kerran keski-yöllä
+silmät kuin tuliset tähdet
+singahtavan päänsä päällä,
+ja ne paistoi täydet tähdet,
+paistoi paljaalle povelle,
+poskille punehtuville,
+varren valkolumpehille.
+
+Uskoi aamulla unensa:
+"Liekö liikoja tulossa,
+taikoja tapahtumassa?"
+
+Ystävä hyvä hymyili:
+"Ihailin ihanintani."
+
+Tuop' on Arja aimo sulho
+kuuli toisna keski-yönä
+äänen kuin Ukon vihurin
+viuhahtavan päänsä päällä,
+ja se huusi ääni hurja,
+huusi kuin verenvihoja,
+haastoi kuin sydänhaluja
+miehen mielihautehia.
+
+Kertoi kullan-kumppanille:
+"Lienkö muuksi muuttumassa,
+uudeksi urostumassa?"
+
+Naljaeli neiti nuori:
+"Näit unta unelmastasi."
+
+Valvoivat he vuotehella
+keski-yönä kolmantena,
+silmät suitsevan näkivät,
+kuulivat puhetta puusta:
+"Tulla voitte kuin Jumala
+kaikkiviisas, kaikkivalta!"
+
+Syli toisensa tapasi.
+
+Silloin yön virsi virisi
+syvältä sydämestänsä:
+"Olin ennen onnellinen
+luonnon orjana eläen,
+oonko nyt otollisempi
+kuninkaana luomakunnan?
+Tieto on viluinen vieras,
+kamalampi kaiken tieto,
+tieto tyhjyyden kamalin.
+Tullen lapseksi takaisin,
+saanen auvon, saanen armon."
+
+Toinen työn virsi tohisi
+aivoista avartuneista:
+
+"Putoovat elämän puusta
+hedelmät hyvän ja pahan,
+meill' on valta vain valita.
+Ei kysytty minulta, miksi
+tänne synnyin, täältä lähden,
+siksi en kysy sinulta,
+mitä mietin, suuri Luoja.
+Teen työtä, erehdyn, etsin
+oikein, väärin, mielinmäärin!"
+
+Kasvoi heistä kaunis heimo,
+veressä väkevä loihtu,
+silmässä tulenvälähdys
+Tuntemattoman Jumalan,
+kansa kirkas, kaukomieli,
+rotu rohkea inehmon,
+joka tietoa janosi,
+taivon kaaria tapasi,
+rajat ratkoi luomakunnan,
+ilmoitti elon-ilonsa.
+
+Sitten syöksyi syöverihin.
+
+
+
+HALLA.
+
+Halla harmaja emäntä,
+Pallan eukko, Äijän akka,
+pahoin hoiti poiiansa,
+laulatteli lapsiansa.
+
+Josp' on joutui katsomahan,
+äänen viuhutti vihaisen,
+tuutusessa tuutimahan,
+kova kuin kivestä kätkyt,
+minkä neuvoi, neulapuisen
+otti kankaalta karahkan,
+minkä lämmitti, lähetti
+paitasilla pakkasehen.
+
+Kasvoi tuosta kansa kumma,
+vääräsäärinen sukesi,
+suku lynkkä, heimo länkkä,
+kiero-silmä, kitku-sielu,
+pahan-suopa suuremmille,
+pilkan-suopa pienemmille,
+kansa naapurikateinen,
+rampa, raaka, synkkä synty,
+ilman ihmisten iloa,
+vailla auringon valoa,
+tytöt tynnyrin pituiset,
+poiat nahturin näköiset,
+kaikki kuin katajapehkot,
+äyskiväiset, räyskiväiset.
+
+Minkä helkkyi heimon kannel,
+sen helkkyi suruja heimon,
+minkä kynti kansan aatra,
+kynti käärmehen-kähyjä,
+minkä kaikui naisten nauru,
+senp' on soi sopen himoja,
+min iski urosten miekka,
+sen teki salatihuja.
+
+Murahtivat muukalaiset,
+kansat outojen ovien:
+"Herja on heimo tuntureilla,
+suku kehno suonperillä!
+Orjaksi omansa, kellä
+mieltä ei vapahan miehen!"
+
+Löivät maahan maan-katalan.
+
+Saivat orjan saamattoman,
+viekkahan, salavihaisen,
+väkänuolta vääntäväisen.
+
+Tuop' oli yksi kansan kukka,
+miesten lempi, naisten hempi,
+Suomen honkien humina,
+Sotavalta, sorja poika.
+Ja oli yksi pieni piika,
+lemmen lehti, tammen terhi,
+syntynyt sydänkesällä,
+kesäpuussa keinuteltu.
+
+Ja se virkkoi Suomen suurin:
+"Maille muille lähtekäämme
+luota äidin äksymielen,
+isän ilkeän tyköä;
+tääll' ei konsa kaunis kartu,
+vartu ei vapaus mielen,
+synny aateluus sydämen,
+pään ei täyty päiväntähti!"
+
+Vastasi kave Kalevan:
+"Mennen, mennen mieluhummin
+maille muille muuraimeksi
+kuin jäänen kotipolulle,
+kotimaalle maatumahan,
+kotisoille sortumahan,
+kotikaunat kantamahan,
+kotijuorut juoksemahan!"
+
+Vetivät purjehen punaisen,
+matkasivat maille muille,
+armahammille ahoille,
+päivänrinteille rikasten.
+
+Ja se Suomen sulho suuri
+ja kave Kalevan kaunis
+liittivät käden kätehen
+veräjillä vierahilla,
+suetaksensa sukua,
+isompata itseänsä,
+rohkeampata rotua,
+heimoa heleämpätä.
+
+Ja he maistoit maljat kaikki
+tuskan, itkun ja ilojen,
+ja he jouduit toisistansa
+kaiken turhuuden turulle,
+ja he painuit portahiksi
+aarnihautaisten halujen,
+rakkauden rahanalaisen,
+elonhehkun hengettömän.
+
+Halla harmaja emäntä
+sai viestit vihurin teitä
+Lapin tunturin laelle:
+"Jop' on sortui sorjimmatkin
+kaunehimmatkin katosi
+sinun, herja, heimostasi,
+tulenlautta, lapsistasi!"
+
+Ärjän akka noin ärisi:
+"Kaotkohot jos kahesti
+pettäjät oman pesänsä!"
+
+Vain ääni värähti äidin.
+
+Halla harmaja emäntä
+kuuli linnun laulavaksi,
+Pohjan kurjilla kylillä:
+"Tulevat lapsesi takaisin
+mailta päivänpaistamilta,
+tyttö silkissä sihisten,
+poika kullassa kulisten!"
+
+Pallan eukko noin pakisi:
+"Pois portto pihalta tältä,
+porton sulho poikemmaksi!"
+
+Kuitenkin sydän sävähti.
+
+Halla harmaja emäntä
+tunsi tähtien puhuvan
+kaivotietä käydessänsä:
+"Kuollehet on kumpainenkin,
+molemmat mennehet manalle,
+maammoansa muistamatta,
+kotimaille koitumatta!"
+
+Pään kätki käsihin maammo,
+lysmyi lynkkäpolvillensa,
+itki päivän, itki toisen,
+kolmanna kädet kohotti,
+katsoi kohti korkeutta
+kuin suuri, sininen silmä,
+tutki tahtoa jumalten
+kuin sydän punan-palava,
+poljettu viattomasti,
+synnytelty syyttömästi.
+
+Vieritti suruisen virren
+itsestänsä, itkustansa,
+kansasta perillä Pohjan,
+Turjan tuulisen suvusta,
+kuulla yössä yksinäisten,
+tähtien tähyäväisten,
+korven korkean, lumisen,
+korvan niitä korkeamman:
+
+"Mi minussa unohtamista,
+sen muistan alati heitä,
+kurjassa kiroamista,
+senp' on siunannen ijäti!
+
+"Lienen kaltoin kasvatellut
+lajiani, lapsiani,
+ollutkin emona outo,
+vieras äänelle vereni,
+tyly liian tyttärille,
+pahantuuli poijilleni,
+kaunoisilleni katala,
+kunnoton koko suvulle.
+
+"Vaan oli kotikin köyhä,
+missä lasta laulatella,
+karu kasvatus emonkin
+turvatonta tuuitella,
+kolkkoa koko elämä
+sydänlämmön läikähellä.
+
+"Lumet kasvoi kantapäillä,
+kinokset tupahan tunki,
+hanki peitti pirtinharjat,
+iljanko takan iloisen.
+
+"Minne katsoin, kaikkialta
+näin kasvot nälän ja kylmän,
+kunne kuuntelin ulomma,
+hukat kuulin huutaviksi.
+
+"Tuolla tunturit jylisi
+jäissä jäämerisen myrskyn,
+täällä paadet paukahteli
+pakkasessa yön ikuisen,
+kaiken päällä taivonkansi
+kuin luja, kivinen lukko.
+
+"Armoton oli elämä
+minun herjan heimolleni,
+kuolema sitä kovempi
+tulenlautan lapsilleni.
+
+"Oisi ollut onni mulla,
+oisin onnea jakanut,
+ollut mulla lieden lämpö,
+oisin lämpöä uhonnut,
+ripeämmät rinnat mulla,
+oisi suurempi sukuni,
+kohtaloni korkeampi,
+korkeampi nyt kotini.
+
+"Hyvin teitte kuopus-kullat,
+kun menitte pois minulta,
+pahoin teitte kuopus-kullat,
+kun jäitte kotihin kauan,
+minun raukan rinnoilleni,
+polville minun poloisen,
+näille nälkäparmahille,
+tälle kylmälle kylelle."
+
+Vieri ääni äidin virren,
+kyynelet enemmän vieri,
+läikkyi lämpö äidin lemmen,
+tahto taivaisten enemmän:
+lumet läksi, suot sulivat,
+nurmet nousivat nukalle,
+kiuru kimposi sinehen,
+lehti puuhun lempeähän,
+joka kattoi maammon kummun,
+missä lintunen levähti,
+kukahti käkösen kulta,
+huomentuulonen humahti.
+
+
+
+MENNYT MANNER.
+
+Tuo oli tarina maasta
+mainitusta, kukkivasta
+keskellä meren sinisen,
+alla täyden päiväntähden.
+
+Päivä päältä hellitteli,
+alla aaltoset vipasi,
+viidat kasvoi, kansa nousi,
+kansalle hyvät hedelmät,
+luonto tyyni, turvallinen,
+rauhan, rakkauden elämä.
+
+Niinkuin ulpukka ulapan
+keinui se kevähän saari,
+uinui Luojansa suvessa,
+luonnon laajan parmahilla.
+Mutta alla musta piili,
+ammotti alat pimeät.
+
+Kertoivat tarinat kansan:
+Tullessa heleän heimon
+tälle maalle, manterelle,
+saarelle suven suloisen,
+pedot ilkeät elivät
+vielä saaren viidakoissa,
+peikot ahmatit asuivat
+rotkoissa, lomissa louhten,
+tahtoivat tapella, purra,
+kaiken raadella rajusti.
+
+Kyllä neuvoi kansan vanhin,
+oikein valtias opetti:
+"Pedot on kesytettävät,
+peikot kiinni kytkettävät,
+pedot kahleilla hyvyyden,
+peikot lemmen liitoksilla,
+ei menesty manner muuten,
+rotu rohkea ylene."
+
+Tuota ei totellut kansa,
+ajoi ahmatit pakohon
+luolihin salon sakean,
+tienohisin tiettömihin;
+siitä turmio tulikin.
+
+Vuossadat vaelsi, nousi,
+vaipui sankarit sukujen,
+kuolivat kuninkahatkin,
+pojat valtikan perivät,
+oli aika onnen aika,
+kausi kauniiden tekojen,
+hyvyyden hymyileväisen,
+päivän lasten laulavaisten.
+
+Mutta korpien kohussa,
+syys-öissä sydänpimeyden,
+mylvivät keralla myrskyn
+saaren ammoiset asujat,
+vaativat vapauttansa
+niinkuin turma pohjatuuli.
+
+Kansan vanhimmat varoitti:
+"Tuolta se tulevi turma,
+loppu heimonkin heleän."
+
+Rotu rohkea hymyili:
+"Teemme templin auringolle,
+palvelemme Päivätärtä,
+siinä on tuki ja turva
+vasten valtoja pimeyden."
+
+Templin päivälle tekivät
+liepeelle kuningaslinnan,
+kuulsi kullat, päilyi päärlyt,
+alttarit alinomaiset,
+kaikui kaunis kuorolaulu,
+papit saatoissa samosi,
+jalat nousi neitten nuorten,
+kaikki kunniaa Jumalan,
+rakkauden rajattomuutta.
+
+Mutta rotkoista kumisi
+kuoro toinen, korpi-rinta:
+"Yö oli alussa, yöhön
+kaikki kerran me palaamme,
+aavan aukean sylihin,
+synkimpähän, sankimpahan;
+tääll' on vanhin saaren valta,
+täällä valtikka pimeyden."
+
+Kuuli kumman kuorolaulun
+poika jo kuninkahankin,
+tuota tutki taatoltansa:
+"Mik' oli virsi viime-öinen,
+jonka kuulin kuin unessa?"
+
+Taatto murheinen murahti:
+"Tuot' älä kuuntele enempi
+kuoroa petojen kansan!"
+
+Tuop' on kuuli toisna yönä
+poika taas taruja korven:
+"Tääll' on alku, tääll' on loppu,
+täällä onnesi sinunkin
+aarnihaudoissa halujen,
+päällä lieto virvaliekki;
+elon etsit arvoitusta,
+olen arvoitus elosi."
+
+Aamulla ani varahin
+tutki poika taatoltansa:
+"Mitä on salassa metsän,
+saaren lempeän sisässä?"
+
+Katsoi taatto kauhistuen:
+"Ei sinne menoa meillä,
+siell' ei laaksot päivän lasten!"
+
+Yönä kolmanna kohisi
+taas korpi tarua uutta:
+"Tule kerran keski-yöllä
+kahden kallion lomahan,
+metsän synkimmän sylihin,
+suon rajalle rannattoman,
+löydät rimmen, löydät immen,
+rintasi sinisen liekin."
+
+Ei kysynyt enempi poika,
+nousi kerran keski-yöllä,
+liikahutti linnan uksen,
+korven kammoihin katosi;
+tuli tytti vastahansa,
+soinnahti sorea ääni:
+"Tullos taattoni kotihin,
+korven kansan karkeloihin!"
+
+Katsoi poika kauno-hiusta,
+hius kuni palava hiili,
+silmä etsi silmän toisen,
+sielu kuin sininen liekki,
+huuli painui huulosehen,
+huuli kuin veri vetävä,
+povi toisensa tapasi,
+kaikki uppos unholahan.
+
+Kuoro korpien kumisi:
+"Jo meni merehen päivä,
+päättyi auringon tarina,
+päivä yötä suutelevi,
+valo lempivi pimeyttä,
+nyt on vuoro meidän vuoro,
+kuoro kostonkin kovimman."
+
+Ja se nousi korven kansa
+niinkuin syysmyrsky merellä,
+ja se voitti korven voima
+niinkuin pilkkoinen pimeys,
+nousivat sotahan peikot,
+kaikki kaatui päivän lapset,
+sortui kauneuden jumalat,
+kuoli vallat valkeuden.
+
+Ja ne ulvoi irti ilmat,
+syysmyrskyt enemmän mylvi,
+ja ne karjui auki aavat,
+pärskyivät himojen pätsit,
+ja se painui päivän manner
+kostohon kova-osaisen,
+alle aaltojen syvien,
+vihan vinhan pyörtehisin.
+
+Eik' ole enempi noussut
+yöstä päivä, työstä riemu,
+ilo kaunis ihmiskunnan,
+Päivätär heleän heimon.
+Jäi yksin tarina, tuosta
+opin toiset ottanevat,
+lapset aikojen etäisten,
+kansat aamun kangastuvan;
+näkevät näyn he oudon,
+kuvan kumman taivahalla,
+neiti korkea näyssä,
+sulho kahta korkeampi,
+kulkevat käsi kädessä
+kaarta taivahan sinisen,
+poika niinkuin päivän nousu,
+impi kuin suvinen auer,
+taluttavat toisiansa
+kohti taivahan kupua,
+sopusoinnun suuren maita,
+yön ja päivän yhteyttä;
+aina astuvat ylemmä,
+häipyvät valohämyhyn.
+
+
+
+UKON LINTU JA VIRVALIEKKI.
+
+Aarnikotka ilman alla
+liiteleikse, laateleikse,
+etsivi elosijoa
+Lapin tuiman tuntureilta.
+
+Virvaliekki yksin yössä
+vilkehtivi, välkehtivi,
+singoten sinisen soihdun
+matkamiesten pään menoksi.
+
+Ukon lintu linnastansa
+tulen allansa näkevi,
+sama itsellä salama
+rinnassansa rohkeassa.
+
+Hiiden liekki yksin yössä
+läikehtivi, väikehtivi,
+kutsuvi kumartajaansa,
+ottajata onnenkullan.
+
+Kotka pitkän pilven päältä
+sanan ankaran sanovi:
+"Ken on, kehno, uskaltanut
+sieluni sisimmän viedä?"
+
+Aarreliekki aarnihaudan
+haastavi sulalla suulla:
+"Yhtä ylpeät olemme,
+yhtä laajat lentimemme."
+
+Iski tulta kynnestänsä
+ilman aavojen kuningas,
+valkahutti valkeata:
+"Tiedän syntyni, sikesin
+päässä hongan lakkalatvan,
+sinitaivasta lähellä,
+vaan mikäpä sinun on synty,
+silmä rimpisuon sumean?"
+
+Virisi ylemmä virva,
+nousi niinkuin neiti nuori
+vyöhön saakka sammaleesta:
+
+"Tiedän syntyni, sikesin
+suon mudasta, maan madosta,
+sammakon salakudusta,
+kuitenkin sua rakastan,
+sulhoni sinisen ilman."
+
+Tuop' on muuksi muuntelihe
+lintu pitkien pihojen,
+seisovi edessä immen
+niinkuin sulho seppelpäinen:
+"Sallinet, sinut kohotan
+sinipilvi-siivilleni?"
+
+Tuop' on muuksi muuntelevi
+rahkan impi, rimmen kukka,
+on kuin ulpukan unelma
+tai tyynten vesien joutsen:
+"Sallinet, sinut opastan
+lipaskulta-linnalleni?"
+
+Tuop' on muuksi muuntelevi
+jumal-sulho sulkapäinen,
+on kuin myrsky metsikössä,
+laine lammella syvällä:
+"Sallinet, opetan sulle
+itsesi iki-ihanan?"
+
+Tuop' on muuksi muuntelevi
+lummekukka, lammenlintu,
+on kuni sudenkorento
+taikka keijun kehrävarsi:
+"Sallinet, sinut lumoan
+lukinlanka-paulahani?"
+
+Tuop' on muuksi muuntelevi
+myrsky pitkän pilven päältä,
+syttyvi säkene sähkön
+taikka taivahan salama:
+"Liekki, tullos liekkihini,
+tuli, tultasi halajan!"
+
+Kiertyivät he toisihinsa
+niinkuin käärmehet siniset,
+toistuivat he toisissansa
+kuin kahdet elämänlangat,
+hehkuivat he toisistansa
+niinkuin hiili hiiltä vasten,
+toivat kuolon toisillensa
+kuin myrkky verihin mennyt.
+
+Katoi liekki kankahalta,
+lintu taivahan sinestä,
+vaan ei juhlista jumalten
+Tuonen virran tuolla puolen.
+
+
+
+AURINGON HYVÄSTIJÄTTÖ.
+
+Liioin, Maa, sinua lemmin,
+luontoasi, lapsiasi,
+vaan on aikani erota,
+heittää jo ikihyvästit.
+
+Kuulin kutsun kummallisen
+seitsentähtisen selältä,
+sain viestin salaperäisen
+kahvoilta Kalevan miekan:
+"Jätä huoli huomisesta,
+pääset illalla ilohon
+taakse taivahan yheksän,
+ylle kaaren kymmenennen!"
+
+Tuop' on sytti onnen oudon,
+viritti minussa mielen
+mennä haaveeni hakuhun,
+tulla tuntemattomihin;
+voima uusi mua vetävi,
+tähti vieras viettelevi,
+valta vankempi minua,
+mahti Maata korkeampi.
+
+Jätän nyt hyvästi järvet,
+niitut, metsät, merten rannat,
+heitän hellästi ijäksi
+valkamat, venot ja verkot;
+olen tehnyt orjan työtä,
+kainnut karjoja elämän,
+kruunupääksi nyt palajan,
+iloiseksi itsekseni.
+
+Terve, taivainen Vapaus,
+Rakkaus rajattomuuden,
+avaruuksien Ajatus,
+äärettyyden Henki heljä!
+Sytyit sa sydämessäni
+ammoin jo Ajan alussa,
+välkytit väkevät liekit,
+sähkön säihkytit kipinät,
+vartuin muita vaikeampi,
+kartuin muita muhkeampi,
+muita vahvempi valolta,
+lemmeltäni, lämmöltäni,
+mutta myös tulen-tuholta,
+palannalta, poltannalta.
+
+Liioin, Maa, sinua lemmin,
+kumpujasi, kutrejasi,
+vaan on pakko nyt paeta,
+meidän mennä toisistamme.
+
+Illan viimeisen ilotan
+varjoja vaellus-elon,
+kerran viimeisen valotan
+laaksoja inehmonlasten,
+heitän heille hellettäni,
+paistan päivänpaahdettani
+talven vastaisen varalle,
+valkeaksi yön ikuisen.
+Etkö usko, Maa, minua?
+Eikö mahdu mielehesi,
+että en tule takaisin,
+poistun nyt palajamatta?
+
+Näit minun menevän aina,
+aina kääntyvän takaisin
+ilman pitkiltä pihoilta,
+silloilta sinertäviltä;
+saman silloin kutsun kuulin,
+tunsin jo tuhannet kerrat
+saman mahdin määräyksen
+syvällä sydämessäni,
+teki mieleni totella,
+vaan en voinut voimaltani,
+olin altis astumahan,
+vaan en jaksanut jalalta,
+koska kuulin kutsun toisen,
+viestin vienomman tajusin
+niinkuin kanteleen helinän
+kankailta hämärtyviltä.
+
+Ja ne lauloi laaksot, vuoret:
+"Ohoh, tuhma Päiväntähti,
+heität Maa-elon ihanan,
+täyden, herkän, heilimöivän,
+tähden Tyhjyyden ilojen,
+mitatonten mielten vuoksi;
+Ajan vaihdat armas-helman,
+Hetken kiitävän, heleän,
+ijäisyyksien sylihin,
+vuodetonten vuotehesen!
+Tiedä, tiedä, tähti tuhma,
+sylit on jäiset Järjetärten,
+kyljet kylmemmät sitäkin
+Älytärten äänetönten
+täydellisten tien tuvilla,
+asunnoilla autuaitten!
+Huudat Maata, armastasi,
+kuollut ei sinua kuule,
+itket kukkakumpujasi,
+kuki eivät uudellensa
+myrjaadien vuotten mennen,
+tuhantisten toisten tullen."
+
+Muistin silloin, Maa, sinua,
+rintojasi, ripsejäsi,
+riensin myrskynä takaisin,
+liekkinä poveni polton.
+
+Pilkkasivat ilman immet:
+"Tuoko sankarin tapoja?"
+
+Ärjyivät jumalten äänet:
+"Siispä katko kahlehesi!"
+Taivas korkea kohisi:
+"Suistu jo radalta, raukka!"
+
+Valon itki valtakunta:
+"Meiltä ylhäisin aleni."
+
+Tuop' on tuima Pohjantähti
+se sanan sanovi täyden:
+"Ohoh, urosta onnetonta,
+leimua petetyn lemmen!
+Jo on kultasi levännyt
+kupehella Kuu-jumalan,
+onpa outo nauratellut
+naista Päivyen pätöisen,
+joka ilta jo iloinnut,
+joka aamu armastellut,
+suikannut suloista suuta,
+kaulannut Kavetta mointa
+poistuessa sun poloisen
+avaruuden askareille!"
+
+Kaaret vahvuuden kajahti:
+"Puhui totta Pohjantähti!"
+
+Kaikki Kaaos järkähteli:
+"Auta armias Jumala!"
+
+Jylisi vihani jylhä:
+"Poltan ma poroksi kurjat!"
+
+Henget julmuuden julisti:
+"Tapa heidät hekkumalla!"
+
+Ja ma hehkuin hekkumata
+teidän kummankin kupuhun,
+ja ma painoin palkehia
+teidän kummankin palohon,
+ja ma lietsoin liekkiänne
+teidän kummankin tuhoksi,
+ja minä rakastin teidät
+rappiolle, turmiolle.
+
+Lien myöskin palanut itse,
+paras mennyt pois minulta,
+jäi kyllin jälelle vielä,
+kyven kuuma liiatenkin.
+Siit' on vierryt vuotta monta;
+tässä vierimme yhäti,
+sinä raukka Maa-emonen,
+minä parka Päiväntähti,
+kolmas kuollut Kuu-Jumala,
+mennyt meistä ensimmäisnä.
+Synkkä meill' on saattoseura,
+liemme synkemmät sitäkin,
+kurjemmat kuin kuolo itse.
+
+Kun ma muistan muinaistasi,
+silloin, Maa, sinua säälin,
+silloin itken itseäni,
+taivon pilvihin pimenen,
+muistan muotosi tulisen,
+ainehesi alkuhehkun,
+henkesi valon väkevän,
+sielusi siniset liekit;
+kasvoi niistä kaunis vilja,
+nousi korttehet koreat,
+sanajalkojen jalous,
+aarnipuiden aatelisto,
+kaikki itsesi ilosta,
+lämmöstä povesi päivän.
+
+Siit' on vierryt vuotta monta,
+olet jääksi jäätymässä,
+onnehesi tyytymässä.
+
+Kuoli kerran Kuu-Jumala,
+olet kohta itse kuollut.
+Etkö konsana heräjä?
+
+Pahoin tein ma, Maa, sinulle,
+pahoin teit sa, Maa, minulle.
+Etkö sa lepy ikinä?
+
+Katsot, katsot liikkumatta.
+
+Kuulen huultesi huminan:
+"Ellös, Aurinko, eroa,
+mene pois minulta Päivä,
+ainoa, jota rakastan
+koko aavan ilman alla!
+Vaikka vanhatkin olemme,
+saamme toinen toisihimme,
+vaikka kurjatkin olemme,
+teemme riemun toisistamme,
+ajan tullen armahamman,
+aikakauden kaunihimman,
+sydänhuolen huokeamman,
+helpomman elämän hetken."
+
+Uskoin muinen, Maa, sinua,
+en nyt uskone enempi,
+vaikka sammuisin samalla,
+kuolisin kuin itse kuolet.
+
+Poistun nyt palajamatta.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Helkavirsiä I-II, by Eino Leino
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13129 ***