1 files changed, 1352 insertions, 0 deletions

diff --git a/13099-0.txt b/13099-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..385eae8
--- /dev/null
+++ b/13099-0.txt
@@ -0,0 +1,1352 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13099 ***
+
+RUNOJA
+
+Kirj.
+
+AARO HELLAAKOSKI
+
+
+1916
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+
+I
+
+Kaipuumme
+Marssi lakeuksilta
+Talven tullessa
+Kuu
+Takatalvi
+Murha
+Kevätmyrsky
+Kevättä katsomassa
+Tuhlaajapoika
+Kaksi
+Conceptio artis
+Sairaalassa
+
+
+II
+
+Metsäkissa
+Tunnoton
+Kuu-ukko
+Nocturno
+Pirut tanssahtavat
+Viinamäen miehet
+Maalarit
+Maan toivot
+
+
+III
+
+Salakuljettaja
+Kyntäjä
+Kahvisaunassa
+Yöjalassa
+Jahvetin rakastuminen
+Jahvetin kosinta
+Korpikylän janne
+
+
+IV
+
+Poroporvarien laulu
+Paan
+Maallinen onni
+Eihän sitä älyä puutu
+Härjän kosto
+Oode kynäveitselle
+Pyllymylly
+Koiranpennut
+Liian paha sappi
+Häpyä vailla
+Voi kun oisi sarvet mulla--
+Lucifer
+
+
+
+
+
+I
+
+
+
+
+KAIPUUMME
+
+Ei olko kaipuumme kuin haave naisen
+tai sairaan näky, houre humalaisen.
+Se olkoon merkki hengen voimakkaan
+ja kruunu luomakunnan kuninkaan.
+
+Se olkoon niinkuin kymin laaja uoma,
+tuo monen puron yhteisvoimin luoma.
+Näin hurjat voimat intohimojen
+ne saakoot uoman, määrän yhteisen.
+
+
+
+
+MARSSI LAKEUKSILTA
+
+Sa laakeihin rantoihin kuohuvan näät
+meren korkeat, hurjat vaahtopäät.
+Sa kosken kuulet kuin ukkosen
+ja haukan kirkunan kaukaisen.
+
+Nuo äänet on kuorona rinnassas.
+Ja villi on leimaus katseessas.--
+Peru päiviltä muinaisilta se lie
+kun käytiin katkera kostontie.
+
+Kas viuhuen tuorehet tuulet käy.
+Ei katseenkantaman ääriä näy.
+Lyö iskusi uksihin rautaisiin!
+Ken paljon vaati, se palkittiin.
+
+
+
+
+TALVEN TULLESSA
+
+Riemuin tunnet
+talven tekevän raivaustyötään.
+Kaiken mi silmää,
+ruumista, henkeä äsken
+painoi, vievät jäätävät viimat myötään.
+
+Puhurin poika,
+reippaasti rintojen rihkamat peitä
+liian rakkaat!
+Toivomme talvelta taasen
+laajoja hankia, järviä jähmenneitä.
+
+Toivoo inehmo:
+Pakkasenkorkeat tähdet taivahalla
+vihreä kuuan
+lumisten metsien yllä;
+elämä rinnassa uinuen kinosten alla.
+
+
+
+
+KUU
+
+Kuu mykkä kumottaa,
+tutkii, uinuuko hurja maa.
+
+Kuin silmä äityen
+poikaansa sairasta katsellen:
+
+Laskeeko lepohon yölläkään
+raskaan, kuumehoureisen pään?
+
+Herääkö äkkiä parkaisuun,
+painajaiseen ja sadatteluun?
+
+
+
+
+TAKATALVI
+
+Pohjoinen huokuu katkerin, kolein tuulin.
+--On toukokuu.
+Arkana astuu ihminen katujen viertä
+katse maassa, sinisin huulin
+  ja rinnassa arki.
+
+Auringon kylmät säteet lankee viistoon.
+--On toukokuu.
+Kelmeät varjot. Ah, minä väsynyt niist' oon:
+uhaten niinkuin siniset aaveet
+  ne hiipien käyvät.
+
+Laulajat tyhjillä oksilla värisevät.
+--On toukokuu.
+Perhonen maassa, siivet paleltuneina.
+Uhrinsa raskaan vaatii kevät.
+  Ja kurjet huutaa.
+
+Kevähän hallat paljon toukoja löivät.
+--On toukokuu.
+Kiviset pellot harvoin ne heilimöivät.
+Pohjoistuulet tuutivat niitä,
+  ne sammalta kasvaa.
+
+
+
+
+MURHA
+
+Julman murhan näin kerta,
+raitin hulvehillaan verta.
+Lapsi olin. Siit' on monta
+vierryt vuotta armotonta.
+
+Vielä nytkin unestani
+herätä voin kauhuissani.----
+Takanani juostavaksi
+kuulen. Näen miestä kaksi.
+
+Takimmainen juostessansa
+hakkaa toista puukollansa.
+Aivan luona jalkojeni
+pakenijan henki meni.
+
+Horjui, heilahutti kättä,
+kaatui ääntä päästämättä.
+Toinen puukon maahan nakkas,
+hyppäs niskaan, puri, hakkas.
+
+
+
+
+KEVÄTMYRSKY
+
+Kylmä tuuli soi.
+Hiekkapilvet piehtaroi.
+Puitten tyhjät oksat rapisevat.
+Mustat lehdet entiskesän
+maassa karkelevat.
+
+Taakkaa kantaen
+astuu vaivoin poikanen.
+Polvet notkuu. Selkä kumarainen.
+Hiekka ruoskii huulet veriin.
+Liehuu puku repaleinen.
+
+
+
+
+KEVÄTTÄ KATSOMASSA
+
+Hei humise kevähän tuuli
+nyt halki hankien maan.
+Jo korvani kiurun kuuli.
+Käyn kevättä katsomaan.
+
+Voin sukset jo aittaan kantaa.
+Nyt pieksuni voitelen
+ja kohti ulapan rantaa
+käyn hiljaa, kurkkien.
+
+Jo kaukaa äänet kuulen
+nuo hurjat keväiset.
+Kun rannalle ehdin, luulen
+kaikk' irti on aavehet.
+
+Kuin intohimot hullut
+sydämissämme siitetyt
+vapahaks olis äkkiä tullut
+ja hyppelis hihkuen nyt.
+
+Ja ilmassa vinkuu ja soipi
+ja tuhannet siivet lyö.
+Keväthenget ne karkeloipi
+kevätlintujen siivet lyö.
+
+Kun hiihtelin viikko sitten
+ja tähysin seljälle päin,
+helyn kuulin jäähilsehitten,
+lumiaavikon aution näin.
+
+Nyt jäätiköt sihisevät,
+lepän norkot on puhjenneet.
+Se saapui se toivottu kevät.
+Ja kohisten käyvät veet.
+
+Mut pälvillä, lammikoissa
+on hilpeät, tuliset häät.
+On arkainkin arkuus poissa:
+kevättaistelut kuulet, näät.
+
+Kun suokulaisurosta kaksi
+noin naaraasta taistelee,
+voit päästä todistajaksi
+miten rakkaus villitsee.
+
+Voit astua kohti niitä--
+ne eivät sinua nää.
+Vain hiukkasen siirtyvät siitä,
+taas alkavat temmeltää.
+
+Niin korvissa soipi ja helää.
+Niin hanget höyryävät.
+Niin jokainen mätäs elää.
+Puut tuulessa hymisevät.
+
+
+
+
+TUHLAAJAPOIKA
+
+Moni kallista aikaansa tuhlaa
+mua neuvoen, opastaen
+ja viitaten vanhempiini
+ja töihin taattojen.
+
+Se totta on, vanhempaini
+ilo suurin on tarmo ja työ,
+he paljoon vedota voivat
+kun tuomionkello lyö.
+
+Mut vaikea monelle lienee
+ero maisesta tavarastaan
+kun Neulansilmänportin
+on kysymys vastassaan.
+
+Muut kootkoon kultia, heille
+se nautinto suotakoon.
+Ei kateus mieltäni paina,
+minä Tuhlaajapoika oon.
+
+Minä riemuin kujilla tuhlaan,
+minä kaikkeni annan pois.
+Ei paina mammonan taakka
+jos huomenna kuoltava ois.
+
+Mikä määrä on elämällä,
+mikä minulla, Herra ties!
+Minä tahdon rikasna elää
+ja kuolla kuin köyhä mies.
+
+Ja tuomiokellot kun soittaa,
+tilipäivä kun tullut on,
+käyn etehen tuomareitten
+ja mieli on pelvoton.
+
+Minä käteni tyhjät näytän.
+"Tässä, Herra, on leiviskäs;
+pois lahjasi kaikki annoin,
+olen köyhänä edessäs."
+
+
+
+
+KAKSI
+
+Kaks miestä lähti kilvan
+nyt neittä kosimaan.
+Mut tietä matkallansa
+ei tiennyt kumpikaan.
+
+He astui puoli päivää
+niin haaraantui jo tie.
+Nyt kumpikohan niistä
+se neidon luoksi vie?
+
+Se toinen miesi istui
+ja ratkes itkemään.
+Se toinen astui eespäin
+ja lauloi mennessään.
+
+Niin sattumalta kulki
+hän tietä oikeaa.
+Jo ennen iltapäivää
+hän neidon saavuttaa.
+
+Näin itkeehän ne toiset
+ja toiset laulelee.
+Näin toiset tietä käyvät
+kun toiset arvelee.
+
+
+
+
+CONCEPTIO ARTIS
+
+Vaikka petyin. Vaikka petyin,
+silmin tiukkaan jännitetyin
+aijon käydä näin
+yhä eteenpäin.
+
+Irti pääsit. Hetaleita
+vanhoja ja vaalenneita
+jäi vain kourihin
+kun sua kahmasin.
+
+Oothan ylen kirjavissa
+helyissä ja rihkamissa
+joit' on koonnehet
+vuodet tuhannet.
+
+Kerta vielä rautavöihin
+joudut näihin käpälöihin
+vaikk' ois auttajas
+kaikki apunas.
+
+Silloin sormin raatelevin
+riemumiellä päältäs revin
+vuosisatojen
+luoman peittehen.
+
+Sinut tahdon alastonna,
+helmetönnä, maalitonna
+vailla rihkamaa
+muitten antamaa.
+
+Näytän muotos maailmalle,
+huudan joka kuulijalle
+niinkuin _minä_ näin
+sinut edessäin.
+
+
+
+
+SAIRAALASSA
+
+
+1
+
+Matkani polkenut oon
+pitkään tiettömään hankeen.
+Nousemattani lankeen
+yöhön autioon.
+
+Innoin kuumeisin
+etsin. Ja löysin tieni.
+Vaikk' oli voimani pieni,
+yksin ponnistin.
+
+Onko etsijän syy
+jos hän astuu harhaan?
+Jos hän liian varhaan
+hankeen kylmettyy?
+
+
+2
+
+Minä tunnen, on vihdoin hetkeni tullut.
+En kysele mitään.
+Mut kuitenkin sammuvin silmin
+yhä katson itään.
+
+En armoa ano. En syytä ketään.
+Syyn itse pidän.
+Mut ihmettä varroten katson
+yhä puoleen idän.
+
+
+3 Yö sairaalassa
+
+Tuuli ulvoo. Nurkat soi.
+Ruutuhun vihmoo vettä.
+Ken veisi polton otsaltain,
+kuivaisi kyynelettä.
+
+Kiviset seinät kaikuvat
+kuolevain valitusta.
+Miksi on päivä niin lyhkäinen
+yö niin pitkä ja musta?
+
+Takaa seinän kuuluu taas
+voihketta tuskaisata.
+Naapuri nyt. Minä huomenna.
+Sehän on elämän rata.
+
+
+4
+
+Mennyt mies. Mennyt mies.
+Näinkö sun loppui ties?
+Ken olis uskonut eilettäin
+kohtalon päättyvän näin.
+
+Käyköön niin. Käyköön näin.
+Kuulen jo viereltäin
+kalkkehen tahdikkaan.
+Viikate terotetaan.
+
+
+5 Syysaurinko
+
+Ah aurinko kallis syksyinen,
+näin ihmeitä aikaansaat sa!
+Veren lämmität äsken hyytynehen
+ja kullalla hivelet maat sa.
+
+Ja ma kulkevani uneksun
+satumaassa kaukaisessa
+mun tarhani tarkoin vaalitun
+salarauhassa, katvehessa.
+
+Nyt korjuupäivä on viinies,
+väki nuori laulaen töissä.
+Hei kypsynyt terttu huulilles
+ja kulmasi seppelöi sä!
+
+
+
+
+
+II
+
+
+
+
+METSÄKISSA
+
+Kuin pystypäisnä ma tulinkaan
+ja kuin mun säiläni säkenöivät!
+Ma tiesin kuinka Ne Suuret löivät.
+Ma olin saapunut voittamaan.
+
+Näin astuin karkelon askelissa
+ja säilää kirkasta säihkyttäin.
+Mut silloin äkkiä edessäin
+oli metsäläinen--yks villikissa.
+
+Ja nopeammin kuin ajatus
+se kiljuin karkasi käteheni
+ja sieppas valmihin aseheni,
+pois viskas. Kuolo ja kirous!
+
+Ja sitten kynsi tuo vainolainen,
+näin vuoroin kidutti, ilkamoi.
+Mies asehitta hän mitä voi--
+joko nöyrtyy taikka lyö leikiks vainen.
+
+Ma nöyrryn etehen polvies
+ja pyydän--armoa, älä kosta.
+Mut kerran säiläni viidakosta
+jos löydän----tuossa on sydämes!
+
+
+
+
+TUNNOTON
+
+Yks suukko silmään
+ja toinen suulle!
+Ma sua lemmin,
+jo etkö kuule?
+
+Kuin hepo laiska
+mi torkkuu työssä
+jos revi kuinka
+tai puulla lyö sä!
+
+Niin kylmä oot sa,
+et liikahdakkaan----
+Jo herää, armas,
+ma puulla hakkaan!
+
+
+
+
+KUU-UKKO
+
+Sa muistatko kun me kahden
+hämyhetkinä soudeltiin
+yöhiljaista pintaa lahden
+ja kuuta katseltiin?
+
+Oli suuri persokesti
+tuo turpeaposki kuu.
+Se pilviä hirmuisesti
+söi--mut eipä kelpaa muu.
+
+Se kiipesi kautta taivaan
+kovin ähkyen, puuskuttaen
+ja jos pilven se kiinni sai vaan,
+söi poskeensa raukan sen.
+
+Niinpä viimein syöneheksi
+sai itsensä uuvuksiin.
+Sai naamansa rasvaiseksi
+ja sormensa sokeriin.
+
+Niin huuli lerpallansa
+se hymysi meille kuin
+ois halunnut vatsahansa
+syödä meidätkin yksin suin.
+
+Niin silloin. Nyt katsoppa kuuta,
+se näyttääkö hymyyvän!
+Jumalaut, eipä paljon muuta,
+minä luulen sen itkevän.
+
+Se sai sen rangaistuksen
+min ahmatit aina saa,
+vuoskautisen katumuksen
+kun vatsaa jomottaa.
+
+
+
+
+NOCTURNO
+
+Ma ruorissani torkun. Itsekseen
+käy pursi. Purjeet riippuu yli veen.
+Mua kyllästyttää taivaan kirkkaus.
+Ma värisen. Ei tunnu tuulahdus.--
+
+Niin, torkun minkä kylmältäni saan
+ja mietin mikä kumma kuhertaan
+tuon _teiren_ panee öisin. Mulle nyt
+on pieni perhedraama selvinnyt.
+
+Kas teiri, sehän emäntäinen on
+mi vartoo saapumista puolison
+ja sängyss' itseksensä mouruaa
+ja pohtii saarnan juonta ankaraa.
+
+Nyt _käki_--sehän tietysti on mies--
+hän mistä saapuneekin, herraties,
+mut maireasti "kukkuu kukkuu". Kas
+tuo eikö osannutkin peijakas!
+
+Tuo vanha juopporatti tietää sen
+mi parhain vaimolle on mielehen.
+Kai luovaa hän kuin laiva, kallistuu,
+mut "kukkuu kukkuu" senkin simasuu.
+
+Ja vaimo, vähitellen leppyy hän
+ja tuntee sydämensä heltyvän.
+Mut vielä, kuinkas muuten, ärisee
+ja kukkujalle todet tulkitsee:
+
+"Ne kukkuvathan muutkin toisinaan
+saa viina viisahankin kukkumaan.
+Sa kukut yötä päivää, kelvoton.
+--Kuin käki, päissään--sananparsi on."
+
+Mut kun jo aikaansaatiin sovinnot
+ja toistaan syleilivät aviot,
+kun metsän hiljaisuuden rikkoi vain
+yörastaan laulu takaa kukkulain,
+
+niin silloin suloisimmat tuntehet
+nyt tärvää lapsukaisen tyrskehet.
+Kas vanha tuttu onhan lapsikin,
+sen pieneks _paarmalinnuks_ luulisin.
+
+Tää liikaa on, sen naapurikin ties,
+tuo vanha, hermostunut poikamies.
+Hän karjasee "kraak kraak" ja nokallaan
+lyö puuhun tulkitakseen raivoaan.
+
+Yöpuultaan suoraan hyppää siivilleen
+tuo lemmon vanhapoika; väsyneen
+"kraak kraak" taas ärjyy lentäin eteenpäin,
+näin koko metsän väen herättäin.
+
+Voi sua, hermostunut poikamies!
+Sa risti oot ja vaiva naapuries.
+Enemmän mangunnallas häiritset
+kuin pienet perheriidat kymmenet.
+
+Niin nytkin herää metsän asukkaat.
+Nyt _varis_ haukutaan. Ja raivokkaat
+soi manaukset korvissani mun.
+Pien perhedraama hukkuu meluhun.
+
+Jo tuuli herää. Purjeet pullistuu
+ja pursi nytkähtää ja ulkoutuu.
+Taa jääpi niemi kuusimetsineen
+ja käki toraisine rouvineen.
+
+
+
+
+PIRUT TANSSAHTAVAT
+
+Viekkahin vekkuli olla voipi
+kesä, vaikk' olis sateinenkin.
+Näin käy.--Sataa ja ikkunat soipi.
+Nukkujat täyttää jok'ainoan penkin.
+
+Silloin heräät. Kas, aurinko paahtaa
+vasten kasvojas pilkallisesti.
+Juokset ulos--se olla mahtaa
+ihme joka vain hetkisen kesti.----
+
+Seisot tuhmana kartanolla,
+ihmeissäs unta silmistäs hierot.
+Tuumit--taidat unissas olla
+taikka on silmäsi turkasen kierot.
+
+Ei, tämä totta on! Katsothan lonkaan
+viimeiseen jok' on kaukana tuolla.
+Mutta--juupelit mitä ne onkaan,
+pienet, karvaiset, koipies puolla.
+
+Vääräsääriä peijakkaita
+piirissä ympärilläsi hyppää.
+Kas, ei ne karta ihmismaita!
+Yksi jo takkisi helmasta nyppää.
+
+Tulivat tänne metsistänsä.
+Pitkää nenää näyttävät. Tiehen
+juoksevat huiskien hännällänsä.
+--Nauraa täytyy sun, vakavan miehen.
+
+
+
+
+VIINAMÄEN MIEHET
+
+Rakkaat veljet Bakkuksessa,
+laulu laulakaa.
+Vaipassansa kukkaisessa
+kutsuu viinamaa.
+
+Pieni mettiäinen maassa
+maaten kellittää,
+humalassa autuaassa
+hiljaa pöräjää.
+
+Sinne käykää kärsiväiset
+viinamäkehen
+jossa pienet mettiäiset
+potkii pöristen.
+
+Vaipassansa kukkaisessa
+kutsuu viinamaa.
+Rakkaat veljet Bakkuksessa,
+laulu laulakaa.
+
+
+
+
+MAALARIT
+
+Osasi ne ennen pienet poijat
+pitkän ryypyn ottaa.
+Sanoppas vaari ja sanoppas taatto
+eikö se ole totta.
+
+Eikä sitä ennen moitittu
+sitä ryypyn ottajata
+eikä sitä silmille syljetty
+eikä viety kunniata.
+
+Nyt ne kulkevat piimäparrat
+kimröökitörppö vyöllä
+eikä ne meitä mustaamatta
+jätä päivällä eikä yöllä.
+
+Meitä ne maalaa ollakseen
+sitä puhtahammat itte.
+Mustan rinnalla harmajakin
+on valkiampi sitte.
+
+
+
+
+MAAN TOIVOT
+
+
+1 Keltanokat
+
+Nyt nostakaatte jalkaa
+ja askel astukaa.
+Kas nythän matka alkaa
+tiet' mutkittelevaa.
+
+Meit' aina tähän asti
+on takaa työnnetty.
+Me aina liukkahasti
+on muille myönnetty.
+
+Nyt askel astukaamme
+vaikk' takaperinkin.
+Siit' ehkä naurua saamme
+--oma oli se kuitenkin.
+
+
+2 Karhunpoika
+
+Hän ei kuule, hän ei nää.
+Hän kävellä lääpöstää.
+Ja suuret kengät katuhun lyövät.
+  Katuhun lyövät.
+
+Miks on karhumme karvaisen
+niin katsanto murheinen?
+Mikä onkaan mieheltä luonnon vienyt?
+  Luonnon vienyt.
+
+Rohvesoorilta repposet?
+Vai neiolta rukkaset?
+Niin kesyttää maalima karhunpoikaa.
+  Karhunpoikaa.
+
+
+3 Kohmelo
+
+Satehinen aamuyö.
+Jossain kello kuutta lyö.
+Astun kotiin juomingeista.
+Käydä voin mut en voi seista.
+
+Harvat on ne kulkijat
+jotka vastaan sattuvat:
+Konstaapeli. Lantakuski.
+Kuuluu auton ammahduski.
+
+Rientää kiirein askelin
+työhön proletaarikin.
+Hetkeks seisomahan jääpi.
+Kulmiansa rypistääpi.
+
+Aatteleepi tietysti:
+"Perrkelehen porrvari,
+kansan hiki taas on sille
+mennyt päähän, mässärille."
+
+Mutta kummempaakin nään.
+Ovest' ulos heitetään
+nainen, kasvot sinelmissä,
+toinen kenkä hyppysissä.
+
+Ah, ma arvaan, onhan taas
+joku nuori Toivo Maas
+porton rahat varastanut,
+kiitokseksi kurittanut.
+
+"Ihmisyyden ihanteet."
+"Isänmaa." Ja "aattehet".
+Paljon tunnen kaunehia
+sanoja ja lauselmia.
+
+Tulee aamu illasta.
+Vitkaan haihtuu humala.
+Tunnen päässä pakotuksen,
+vatsassani kuvotuksen.
+
+Sepät riehkat saapuvat.
+Koputtavat vasarat
+ensin harvaan, yksitellen.
+Nopeammin--vähitellen.
+
+
+
+
+
+III
+
+
+
+
+SALAKULJETTAJA
+
+Hei kopukka,
+nostele koipias vinhempään.
+Meillä on matka
+ylitse vonkuvan jään.
+
+Hei kopukka,
+kaksiöistä jäätä on ties.
+Rannalla ampuu
+noituen kruununmies.
+
+Hei kopukka.
+Jäät ne murtuvat ulvoen.--
+Taisitpa juosta
+laukkasi viimeisen.
+
+
+
+
+KYNTÄJÄ
+
+Nääh! Nää,
+senkin pässinpää.
+Ruoska ohjatkoon
+taas sun vakohon.
+
+Vaihtuvat
+vuodet katkerat.
+Korven raatajain
+työ ei vaihdu vain.
+
+Liitä näin
+hyvin, huonoin säin
+vako vakohon
+saakka kuolohon.
+
+
+
+
+KAHVISAUNASSA
+
+Kahvipannuja joukko lörpöttää
+pihisten, poristen kuumalla kiukahalla.
+Mikäs on pannujen lörpöttäissä nyt
+kun on lämmin, valtava roihu alla.
+
+Ämmät piirissä suuta pieksävät
+maristen, peukalot pyörien, lerpalla huuli.
+Hätäkös ämmien pöristä kyllin kun
+kiukaalta lempeän, lämpimän pihinän kuuli.
+
+Sielläpä kiehuu kahvikultaa taas,
+vanhalle sydämelle roppia oivaa.
+Miesten katseilta piilossa parhaalla
+tuohella ämmät pannujen liekkiä hoivaa.
+
+Piiput suuhun ja nuuskaa nokkahan!
+Sillä se toipuu syntinen ämmäluuska.
+Mikä ois hätänä kun on tarjona näin
+suulas kumppali, kahvi ja piippu ja nuuska.
+
+
+
+
+YÖJALASSA
+
+Kilikali kilikali pom pom pom.
+Poikia matkalla on on on.
+Nouseppa tyttö naapurin.
+Aiai naapurin.
+Tule minun kanssani tansseihin.
+Tansseihin.
+
+Heinäsäkki ja kaalinpää.
+Aiai kaalinpää
+sänkyhys koita peitellä.
+Peitellä.
+Sitte kun saapuu sulhanen.
+Aiai sulhanen
+löytää morsion hiljaisen.
+Hiljaisen.
+
+Lintunen sylihin istumaan.
+Aiai istumaan.
+Polle, juoksuhun reippaampaan.
+Reippaampaan.
+Kilikali kilikali pom pom pom.
+Poikia matkalla on on on.
+
+
+
+
+JAHVETIN RAKASTUMINEN
+
+Passaa siinä miehen kelliskellä,
+luojan viisautta ihmetellä.
+Hiirenkorvalla jo ovat puut.
+Aurinkoinen kaivonvintin nenään
+laskeutuupi paistain kesäisenään
+jotta hautuu ihmislapsen luut.
+
+Jahvetti hän pihanurmikolla
+makaa, herttaisella nautinnolla
+tuntein kevään polton seljässänsä.
+Puree ruohonkortta. Painaa päänsä
+nuoreen ruohokkoon ja katselee
+kuinka itikat niin monenlaiset
+siellä hyörii. Pörrää ampiaiset----
+uinahtaapi mies ja hymyilee.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Herää hirmuisehen meteliin.
+Lehmät ammuu, vasikat kuin villit
+hyppii. Piiat, rengit juoksee niin
+kuin ois tulipalo. Pajupillit
+kimeästi kaiken yli soivat.
+
+Huomaa Jahvettikin--piiat nyt
+karjan ensi kertaa ulos toivat.
+Uni silmistä on hälvennyt
+ja hän katsoo kuinka häviääpi
+juosten karja metsään. Pihaan jääpi
+piika Maija vain. Ja kaukaa soivat
+paimenien pajupillit oivat.
+
+Jahvetti hän jääpi tuijottamaan
+pitkäks aikaa mielikuvaan samaan:
+Piika Maija kuinka rivakasti
+liikkui karjan kesken, hääräten
+paljain pohkein, aina polviin asti
+nostettuna hame raitainen!
+
+Nyt hän seisoo tuossa portahalla
+punaposkisena. Rinta huohottaa
+hihattoman piikkopaidan alla.
+Hymyten hän suorii uhkeaa
+tukkaa, auvennutta kahakassa
+Tulee siihen, selkä kippurassa,
+talon kissa, hankaa kylkeään
+Maijan pohkeesehen pyöreään pyöreään----
+
+       *       *       *       *       *
+
+Näky tuo se Jahvettihin sytti
+oudon himon. Ranttehelle hän
+astui, ähkyin hirren pisimmän
+nosti ja sen maahan jymähytti.
+
+
+
+
+JAHVETIN KOSINTA
+
+Koivun oksalla pikkuinen lintu
+koriasti laulaa rimputtaa.
+Jahvetti puristaa Maijan kättä
+muttei sanoja suustaan saa.
+
+Vartoo se Maija pitkän kotvan,
+vartoo ja viimein juoksee pois.
+Jahvetti katsoa töllöttääpi,
+ölähtää niinkuin epatto ois.
+
+Itkua nielee ja kivellä paiskaa
+koivuhun kohti laulajaa.
+"Hiivatin hottinen, yhä se siinä
+oksalla tirskuu ja rimputtaa."
+
+
+
+
+KORPIKYLÄN JANNE
+
+Hampparikuningas kuulu
+kautta Pohjanmaan,
+Etelän-Hessu. Hän saapui
+keväällä Korpelaan.
+
+Pyhäisnä iltana Seuran
+talolla pirtua möi.
+Riehui ja rehenteli,
+poikia puukolla löi.
+
+Kauhistui kylän naiset.
+Miehet hymähtivät--
+monet on höyhennetty
+sankarit ylväämmät.
+
+Olipa tanssit taasen.
+Hessu temmelsi taas,
+pyörähti kantapäillään,
+karjuen miehiä kaas.
+
+Hätkähti penkillä Janne
+harmajapartainen.
+Yhdellä hyppäyksellä
+hampparin etehen
+
+loikkasi, paukautti yhteen
+suuret kouransa hän
+edessä Hessun nenän
+äkkiä kelmenevän;
+
+kämmenensä oman
+puukolla halkaisi,
+korvalle kuningasta
+sitten läimäytti.
+
+Pudotti puukkonsa Hessu,
+hiipi porstuaan
+verinen kämmenenjälki
+paistaen poskessaan.
+
+
+
+
+
+IV
+
+
+
+
+POROPORVARIEN LAULU
+
+Meitä varten on luotu maa.
+Meitä Jumala rakastaa.
+Aikaamme emme himossa vietä,
+kuljemme kultaista keskitietä.
+
+Varovasti ja harkiten
+saamme parahan tuloksen.
+Olkaamme kitsaat ja tunnontarkat
+niin on taskussa monet markat.
+
+Siviät oomme ja hurskahat,
+siksi riettahat nurisevat.
+Mutta me heidät kukistamme,
+täytämme maailman lapsillamme.
+
+Luonnonlaki on muuttumaton:
+lampahan lapsi lammas on.
+Alussa miks ei jo luotu, miksi
+kaikki ihmiset lampahiksi!
+
+
+
+
+PAAN
+
+Luin paljon runoutta siihen aikaan
+ja tutkin Kreikan mytologiaa.
+Mielkuvitus kuin lennokkaaksi saikaan!
+Kuin satua ja unta oli maa.
+
+Ma kuljin lieväss' runohumalassa,
+Dryadein, Paanein metsät kansoitin.
+Ja kotikoivun iltahuminassa
+soi lyyran helke kirkkaan antikin.
+
+Ah, kerran luulin Paanin nähneheni
+ja juoksin katsomahan otusta.
+Mut mitä näin? Mies repalainen meni
+ja noitui, kiskoi sarvist'--pukkia.
+
+
+
+
+MAALLINEN ONNI
+
+Eihän se maallinen onni,
+eihän se saavu näin
+että me rakastelemme
+yöllä, avopäin.
+
+Vilustuahan voisit.
+Tauti äkkiä vois
+kesken nuoruutesi
+korjata sinut pois.
+
+Saapuisit tuomiolle
+jumalten etehen.
+Tulisi tuosta ilmi
+kuolemas tahallinen.
+
+Jumalat harmajaparrat
+otsaansa rypistäis.
+Tuomio ankara sulle
+tällaiseksi jäis:
+
+"Yöllä ken haaveksiessa
+viluhun kuollut on,
+haavehittensa vanki
+ijäti olkohon.
+
+Runoilijaksi Suomeen
+heti hän pantakoon
+itkemään kaihojansa
+yöhön ja kuutamoon."
+
+Niin sulle taivahan portit
+sulkeutuis rämähtäin.
+Joutuisit takaisin joukkoon
+ihmisten ilkeäin.
+
+Kulkisit täällä niinkuin
+monikin kummitus.
+Huulilla sonetti sairas,
+rinnassa haikeus.
+
+
+
+
+EIHÄN SITÄ ÄLYÄ PUUTU
+
+Kas niin.
+Näin, näin sitä lennettiin!
+Rapakossa istullaan
+nyt laulaa saan.
+
+Hyh-hyy
+Se on kengänkorkoin syy.
+Ne kun on niin liukkahat
+ja viekkahat.
+
+Apu ois:
+lyön kengänkorkoni pois!
+Mikäs sitten, hahhah--haa,
+mikäs luiskahtaa?
+
+
+
+
+HÄRJÄN KOSTO
+
+Älä ärsytä härkää mi vertasi janoo!
+"On härjällä äly"--Joel Lehtonen sanoo.
+Voi olla--äly kuin eläimillä.
+Mut järkeä suurempi viha on sillä.
+
+Ja vihalla jota siis äly ei ohjaa,
+ei ääriä sill' ole, laitaa, ei pohjaa.
+Kies varjele hulluilta härjiltä meitä.
+Ne vihaansa ei edes haudassa heitä.
+
+Ties mistä se moinen houkkio touvaa
+ja mitä sen päähän milloinkin pouvaa.
+Se murskaa sun ja sun sukukuntas,
+ei rauhassa anna sun nukkua untas.
+
+Se tahaltaan ketunmyrkkyä syöpi!
+Jos lahtari lihat sun rouvalles myöpi,
+saat hyvästit ottaa maailmasta.
+Se härjän kosto on kamala vasta.
+
+
+
+
+OODE KYNÄVEITSELLE
+
+Siin' on puukko pöydälläni.
+Tekasenpa laulun tuosta.
+Usein täytyy laulajalla
+tyhjemmästä jutun juosta.
+
+Jutun juosta, innon palaa,
+sauhun nousta taivahalle.
+Sauhun, niin sen nousta täytyy
+vaikk' ei oiskaan tulta alle.
+
+Niinkuin kerran Aabelilla,
+niin nyt nouskoon sauhu musta,
+julistakoon kynäveitsen
+korkeata kutsumusta.
+
+Jos sun kynäs tylsyneepi,
+älä tuota huoli surra--
+äkkiä se terotetaan
+kun on puukko millä purra.
+
+Terotetaan niinkuin moni
+tylsä miesi viinaksilla.
+Yksi vain on vika pieni
+auttajilla molemmilla:
+
+Lyhemmäksi kynä käypi
+joka lastun vuolennalta,
+lyheneepi lyhyt mieli
+joka viinapisaralta.
+
+
+
+
+PYLLYMYLLY
+
+Osuit päähän taikka nilkkaan,
+pitää saamas pilkka pilkkaan.
+Suokoon taivas että pyllyyn
+kasvais sulle häntä pisin.
+Joutuisitpa aika myllyyn
+siitä kun ma puistelisin!
+
+
+
+
+KOIRANPENNUT
+
+Jos koiranpennut puree saapastani,
+on parhain kun sen kiskon jalkahani.
+Kun sitten peijakkaita potkasen,
+saa saappahani rauhan--luulen sen.
+
+
+
+
+LIIAN PAHA SAPPI
+
+Voi kun sisua kirveltää
+kun täytyy olla hiljaa.
+Jos mun tahtoni täyttyisi,
+sais hauankaivaja viljaa.
+
+Pantu on pienelle poijalle
+se liian paha sappi.
+Ei tätä sisua sammuttaa
+vois lumisinkaan Lappi.
+
+
+
+
+HÄPYÄ VAILLA
+
+Kyllähän sen kaikki tietävät,
+minä paha olen puremahan.
+Mulla on terävät hampahat
+ja purasen haavan pahan.
+
+Pientä minä purasen ja suurempaa,
+en heikompaakaan säästä.
+Jos en eestä uskalla
+niin purasen kantapäästä.
+
+Ennen oli hävyllä pitkä häntä
+kun en ollut minä mailla.
+Heti kun minä sain hampahat,
+oli häpykin häntää vailla.
+
+Rinnassa on mulla merkkinä
+nyt hävyn häntätupsu:
+Siinä se seista törröttää
+eikä arkana alas lupsu.
+
+Kyllähän sen kaikki tietävät,
+mua ei piä liki tulla.
+Terävät hampaat ja törkiä suu
+on aina ollunna mulla.
+
+
+
+
+VOI KUN OISI SARVET MULLA----
+
+Voi kun oisi sarvet mulla
+pienet käyräpäiset,
+tukan alta piilostansa
+tuskin näkyväiset.
+
+Sarvet niinkuin Saatanalla
+oli olemassa
+kun ma kuvaraamattua
+tutkiskelin lassa.
+
+Hattu nykyään on päässä
+joka kulkijalla.
+Kenpä tietää mit' on minkin
+silkkihatun alla.
+
+Pökkääjäksi oisi mulla
+lahjat synnynnäiset.
+Voi kun saisin sarvet pienet,
+pienet käppyräiset.
+
+
+
+
+LUCIFER
+
+Lucifer, Lucifer,
+mistä sait sa kylmän sydämes?
+Mistä myrkyn kielelles?
+Mistä halun leikittelyyn julmaan
+mutta klovnin naurun silmäkulmaan?
+
+Lucifer, Lucifer,
+isä älyn, henki vapauden,
+miss' on voimas entinen!
+Miksi naurat ilkkuin itsellesi?
+Purasitko omaan kielehesi?
+
+Lucifer, Lucifer,
+kaikki opetukses vakavat
+ilmaa täyteen puhallat.
+Teetät niillä pienen lentoretken.
+Naurat, naurat makeasti hetken.
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Runoja, by Aaro Hellaakoski
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13099 ***