diff options
Diffstat (limited to 'old/12824.txt')
| -rw-r--r-- | old/12824.txt | 6019 |
1 files changed, 6019 insertions, 0 deletions
diff --git a/old/12824.txt b/old/12824.txt new file mode 100644 index 0000000..c9b2bba --- /dev/null +++ b/old/12824.txt @@ -0,0 +1,6019 @@ +The Project Gutenberg EBook of Olviretki Schleusingenissae; Leo ja Liina; +Alma, by Aleksis Kivi + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Olviretki Schleusingenissae; Leo ja Liina; Alma + +Author: Aleksis Kivi + +Release Date: July 5, 2004 [EBook #12824] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ASCII + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OLVIRETKI SCHLEUSINGENISS *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +OLVIRETKI SCHLEUSINGENISSAe; LEO JA LIINA; ALMA + + +Kirj. + +Aleksis Kivi + + +1916. + + + + +OLVIRETKI SCHLEUSINGENISSAe + +Naeytelmaellinen osotelma neljaessae osassa + + + +HENKILOeT: + +PATRIK, kapteeni. +TOMMI. +ANTON. +ARISTARKUS. +TIMOTEUS. +TITUS. +MAKS. +FUCHS. +1:N, 2:N, 3:S. +MESTARI BONIFACIUS. +FAUSTUS. +GILBERT. +MIKKEL, faentrikki. +1:N, 2:N. +MAURA, kapakka-eukko. +MARIANA, palvelijansa. +MUORI KUNIGUNDA. +Sotamiehiae ja naisia. +Sotamiehiae. +Kapteenia. +Bayerilaisia. +Preussilaeisiae. + +Tapaus: Schleusingenissae Saksanmaalla, kesaellae 1866. + + + + +Ensimmaeinen Osa. + + +(Avoin paikka Schleusingenissae: oikealla olvitoikka, Maura istuen sen +takana; vasemmalla huone, eraes sotamieskortteeri; samalla puolella +perempaenae rahi, jossa Timoteus istuu vartijana kivaeaeri kaedessae ja +olvituoppi vieressae; perillae ja oikealla puolella on toinen rahi, jossa +vartijana istuu Titus kivaeaerinensae ja olvituoppinensa. Jokaiset, sekae +sotamiehet ettae kapteeni, ovat tavattoman lihavia miehiae kovin +punertavilla nenillae.) + +TIMOTEUS. Maura, mun frouvani! + +MAURA. Jaha, mun sankarini vieraasta maasta, mikae on toivonne? + +TIMOTEUS. Ettae nukkuis toverini tuolla. + +MAURA. Miksi toivotte niin? + +TIMOTEUS. Hm! + +MAURA. (Erikseen) Haa! minae jotain aavistan. No, miksi tempoellen +sykaehtelet taas, mun kurja leskisydaemmeni? Aina levoton, aina juonikas +ja kapinallinen! Mutta vaiti nyt, maeae luulen, ettae toivon saari +siintaeae. + +TIMOTEUS. Tuhannen peeveliae, ettei haen nuku! + +MAURA. Se nukkuminen tulis haenelle kalliiksi. Ai, ai! miksi tahtoisitte +koota tuhon myrskyjae toverinne kiirehelle? + +TIMOTEUS. Tosi, ettei sotavartija saa nukkua, mutta ensimmaeisen +nukahduksen vahti-ajallamme, joka kestaeae kaksi tuntia, saamme anteeksi, +niin on kapteenin maeaeraeys, vaihka onkin haen kiivas mies. Siis haenelle +tuossa ei paljon harmia pienestae unesta mutta muille kenties iloa ja +onnee. + +MAURA. (Eriks.) Kymmenen vasten yhtae, haen lemmestae kanssani keskustella +tahtoo. (Korkeest) Jaa, haen valvoo eikae ole voimassanne haentae nukuttaa. + +TIMOTEUS. Mutta teidaen voimassanne. + +MAURA. Miten, uljas sankarini? + +TIMOTEUS. Sen tuoppi oltta matkaansaattaa. Haen on jo huikeassa +vauhdissa. + +TITUS. (Eriks.) Mitae haastelee haen tuolla eukon kanssa? Jonkun sanan +kuulen, mutta yhtaeaen en jaerjestyksessae. (Korkeest) Mitae livertelet +siellae? + +TIMOTEUS. Vaiti, me saamme oltta, joka ei juuri vahingoita; sillae pitkae +on vartijan aika. + +TITUS. Totisesti. + +TIMOTEUS. Haen on hyvae muori. + +TITUS. Verraton. + +MAURA. Jaa, te mukulat siinae. Kyllae minae teidaen annan. Sanosinpa +jotain, mutta olkoon nyt sillaeaensae. (Menee ja taeyttaeae Tiituksen tuopin +olvella) + +TITUS. Se vasta muori on. + +TIMOTEUS. Niitae ensimmaeisiae. + +MAURA. Juo nyt ja istu kiltisti rahillas. (Taeyttaeae myoes Timoteuksen +tuopin) Sinaekoe myoes, kanalja siinae. + +TIMOTEUS. Muori kuin kultanen heinaesuova! Hih! + +MAURA. Juo nyt ja ole vait, sanon minae. (Menee istumaan toikkansa +taakse) + +TIMOTEUS. (Laulaa) + + "Wenn das die Preussen vuesten, + Das sie morgen sterben muesten." + Hurraa! + +MAURA. (Eriks.) Haen nukuttaa toveriansa, joka jo naeyttaeae kovin +uniseksi. (Mariana tulee Mauran huoneesta) Sinaekoe siinae taas sinkoillen +mun tiellaeni ja hyvaen tilaisuuden kaesistaeni saattaen pois? Mutta kyllae +sun tiedaen siirtaeae taestae. (Korkeest) Mitae siinae pyhiittaevaeae? Tuopit +ovat puhtaita kyllae. Mene tiehees, lunttu. Sinua en tarvitse +venyttelemaessae taess' toikan nokalla. Mene tiehees, sanon minae; mene +sepaeltae hiivaa peraeaen. Paikalla, sinae lunttu! + +MARIANA. (Eriks.) Sun rutto nielkoeoen, aemmae. (Menee) + +MAURA. (Ottaa salmikirjan ja lukee, huiskutellen itseaensae) Hoh hoo! + +TIMOTEUS. Ja jumalinen myoes. + +MAURA. Hoh hoo, taetae mailmaa! (Aina lukien) + +TIMOTEUS. (Eriks.) Ah sinae noita-aemmae musta niinkuin saunan raunio ja +kiukkuinen kuin ampiain! Ja haen on rakastunut minuun, sen tiedaen +varmaan. Ha haa, ennen naskalisaekin kanssa morsiusvuoteeseen kuin +syleilemaeaen taetae peikkojen patrunessaa. Mutta tahdonpa kanssas +leikitellae ja leikitessae voida niinkuin Otaheitissae sekae ruuan ettae +juoman puolesta. Niin; tyhmaepae on muotoni, mutta kas kuin loeytyy toki, +keltaeaen luulematta, joku mitta vikkelyyttae taeaellae, luun ja nahaan +vaelissae. (Laulaa) + + "Wenn das die Preussen vuesten, + Das sie morgen sterben muesten." + +(Titus on nukkunut) + +MAURA. No kas, toivos on nyt taeyttynyt. Haen makaa makeasti. Mitae tahdot +lapsikurjalle? + +TIMOTEUS. Mitae meitistae oikein luulette, muori? + +MAURA. Olettepa hyviae vihollisija. + +TIMOTEUS. Mutta minusta erittaein? + +MAURA. Paras viholliseni. + +TIMOTEUS. Teidaen ystaevaenne. Onneton se, joka uskaltaa paeaellenne vaan +katsoa karsasti! Haenen manaan heti veriseen taisteloon. + +MAURA. (Eriks.) Ihanat sanat! Mun aavistuksein visseydeksi muuttuu. + +TIMOTEUS. Mae tahdon teille kertoa eraeaen tarinan. + +MAURA. Mae tahdon kernaasti kuultella. + +TIMOTEUS. Kaevit kerran sotaa vastaan toinentoistaan kaksi heimolaista +valtakuntaa. Rynkaesipae aekisti vihollinen lauma viholliseen kaupunkiin +ja otti siinae itsellensae majan. Kaupungissa oli eraes pulski muori ja +majailipa luonansa myoes eraes pulski sotamies, ja rupesitpa viimein +naemaet kaksi keskenaensae vaihettelemaan armahimpia silmaeniskuja. Mutta +kiiti taas joukko pois kuin leimaus ja katos kaupunkilaisilta +tietaemaettoemiin, mutta kas, koska vihdoin jaellen rauha hengitti, niin, +peijakas vie! astuipa eraeaenae koreana iltana sen pulskin muorin +huoneeseen se pulski sotapussikka. Noo, kuinka kaevi sitten? kysyy nyt +frouva. Kuinka kaevi? He ovat nyt samaa lihaa ja verta, ja sankari on +ilonen ravintolan isaentae ja muori vielae ilosempa emaentae. + +MAURA. Kas noita vaan. + +TIMOTEUS. Se on tarina vaan. Mutta tarina, eikoe se todeksi muuttua +taida, muori kultasein? + +MAURA. (Erikseen) No nyt haen on tehnyt lempensae ilmoituksen. + +TIMOTEUS. Tarina, eikoe se todeksi muuttua taida? + +MAURA. O jaa, o jaa. + +TIMOTEUS. (Eriks.) No nyt minae olen saanut: jaa. Toki, enpae ole mitaeaen +luvannut, sentaehdenpae taidan rauhallisella omatunnolla nauttia haenen +hyvyyttaensae ja viimein kiepasta tieheeni. + +MAURA. (Eriks.) Toki, enpae ole mitaeaen luvannut, sentaehdenpae taidan +haenen jaettaeae taas, jos onni, ennen taemaen liiton vahvistusta, saattais +helmahaani sulhasen vielae uhkeamman haentae; sillae nyt on miehiae kurjan +ympaerillae kuin saeaekseae.--Mutta ylistetty olkoon taemae paeivae! (Korkeest) +Miksi taemae aeaenettoemyys? Miksi muutuimme aekisti niin miettiviksi? Hei!-- +Oltta, sankarini. (Menee ja taeyttaeae Timoteuksen tuopin) + +TIMOTEUS. Miljuunit kiitokset.--Taemae paeivae on riemupaeivae Timoteukselle. + +MAURA. Hi hi! Miksi niin, mun poikani? Miksi niin, mun sotasankarini? + +TIMOTEUS. Hm! + +MAURA. (Istuu toikan taakse ja ottaa kirjansa) Mutta muistelkaamme aina +loppuamme, rukoillen viisautta ja sydaemmen puhtautta. Hoh ho! (Lukee +huiskutellen itseaensae) + +TIMOTEUS. Ja jumalinen myoes. Ihana asia. Aina muistan emoni sanat: +"poika, katso, ettae nainen, jonka aviokses kerran valitset, on Herraa +pelkaeaevae, siinae loeydaet ankkurikarin, joka myrskyssae kestaeae." + +MAURA. (Eriks.) Oo! tarvitseeko mun enaeaen epaeillae? + +TIMOTEUS. Niin sanoi armas emoni; ja, taivas, suo mulle taenkaltain +vaimo! + +MAURA. Hy hyh! (Lukee) + +TIMOTEUS. (Eriks.) Mutta Mariana tulee. Piki-rakas tyttoeoen, piki-rakas +tyttoeraeaesyyn olen, ja jos en erehdy, niin eipae ole haenenkaen +sydaennippunsa kaukana minusta. Jos vaan saisin tilaisuuden muutaman +sanan vaihetukseen haenen kanssaan tuon toverini maatessa. (Mariana +tulee, panee kaedestaeaen toikalle eraeaen potellin) + +MARIANA. Taessae, emaentae, hiivanne. + +MAURA. Kaey sisaeaen askareihis. + +TIMOTEUS. Mutta, frouvani: puoli mittaa oltta vielae. Sen saattakoon +taenne tuo tyttoelunttu. + +MAURA. Onko sinulla korvia, flikka? (Mariana vie oltta Timoteukselle) + +TIMOTEUS. (Kuiskavalla aeaenellae Marianalle) Pari sanaa kanssas, +kaunoseni, niinkauvan kuin tuo kumppanini makaa. Mutta millae keinolla +siirrettaeisi taestae hetkeksi tuo aemmae? + +MARIANA. Tahdon koettaa. (Eriks.) Hyvae! Naeinpae Maalarin-Hannen +matkustavan maalle. Siis taidan sepittaeae pienen valheen, pelkaeaemaettae +heti joutuvani kiin. (Korkeest) Tietkaeaet, emaentae, mae taidan kertoa +uusia. + +MAURA. Jaa, mene sinae kertomuksines.--Noo, mitae tiedaet sitten? + +MARIANA. Minae kerron mitae kertoi mulle Hanne, jonka kohtasin +laehteissaensae maalle. Mutta enpae tiedae, jos haasteli haen totta; haen oli +niinkuin vaehaen paeissaeaen. + +MAURA. Sinae kiusan henki, mitae tiesi haen kertoa? + +MARIANA. Ettae vanha taeti on tullut kotia Rothenburgista monilla +tuhansilla uutisilla kuningaista, ruhtinoista, prinsseistae ja verisistae +tappeloista. + +MAURA. (Panee korvamyssyn paeaehaensae) Istu taessae ja pidae tarkka raekninki +olven menekistae. Istu taessae; ja oletpa onneton jos hetkeksikin poistut +toikan aeaerestae. (Menee) + +TIMOTEUS. Kas sitae kanaljaa tyttoeae. + +MARIANA. Minae tunnen eukkoni. Verrattoman utelias, niinkuin +piikansakin. Jaa, mitae on sinulla sanottavaa? + +TIMOTEUS. Onpa jotain. Haa! oikeestaan ja vauhdilla tahdon rynkaetae +esiin kuin kaevis tieni vasten kanuunan kitaa.--Mariana, minae pidaen +sinusta. + +MARIANA. Kiitoksia vaan. + +TIMOTEUS. Minae pidaen sinusta paljon. + +MARIANA. Kiitoksia paljon. + +TIMOTEUS. No no, ole kiltti lapsi. + +MARIANA. Jaa, kiltit lapsethan kiittaeae. + +TIMOTEUS. Minae kurja tarhapoelloe olen rakastunut sinuun auttamattomasti. +Sentaehden teen nyt taemaen kysymyksen, kaikkein kysymysten kysymyksen: +Rakastatko sinae minua? + +MARIANA. Ja minae teen taemaen kysymyksen: Olenko minae silmissaesi +naarastarhapoelloe? + +TIMOTEUS. Sae olet kyhkynen, lupauksen lintu. + +MARIANA. Siis tahdot kurjan kyhkysen lentaemaeaen tarhapoelloen kitaan, +taemaen petolinnun ruuaksi? + +TIMOTEUS. Tosi; sillae niin sua rakastan, ettae olsin valmis syoemaeaen +sinun, pistaemaeaen kupuuni kuin voissa paistetun poimullisen +sianmakkaran. Mariana, Mariana, mun sydaemmeni loiskii, kimoilee ja +saerkee kuin likistelis sitae pienet perkeleet, mutta sinae taidat sen +auttaa. + +MARIANA. En taida ulos-ajaa perkeleitae. + +TIMOTEUS. Sen taidat ja yhdellae ainoalla sanalla. + +MARIANA. Mikae on taemae sana? + +TIMOTEUS. Se on: jaa. Sano: pidaetkoe minusta? + +MARIANA. Yhdellae ehdolla. + +TIMOTEUS. Ja taemae ehto? Sano, ja minae kaeyn vaihka vasten poeyreaetae +karhua pieni puukko kaedessae, jos niin vaadit. Sano, mikae on ehtos? + +MARIANA. Ettae otat minun vaimokses. + +TIMOTEUS. Kirkas tuli ja jyrinae! sehaen on tarkoitukseni, sehaen kultanen +meininkini. Katsos taessae. (Suutelee haentae) Katsos. Mutta minaekoe +suutella uskallan? Minae! Sitae en olis uskonut. Mutta siinae, missae +klasit ja olvituopit kalisee, siinae paukahtelee myoes suudelmat. + +MARIANA. Ja siinae on myoes rakkautta. + +TIMOTEUS. No no, piikaseni; mikae ennen on kytenyt sydaemmen pohjassa, +leimahtaa sillon voimalliseksi tuleksi. + +MARIANA. Sinisiksi liekeiksi. + +TIMOTEUS. Juuri niin; sillae sininen on rakkauden karva.--Rakkaan miehen +saat, hyvaen miehen. Elae katso haenen ulkomuotoonsa, joka, ohimennessae +sanottu, on vaehaen niinkuin haerkaemaeinen, vaan katso sydaemmeensae, se on +hyvae.--Tahdotko seurata minua Bayeriin, Marja, minun punertava +mansikkamarjani? Tahdotko seurata sotamiestae? + +MARIANA. Moni tyttoe ennen minua on ollut yhtae hullu ja iskenyt kouransa +sotamiehen patruunataskuun. + +TIMOTEUS. Oivallista! Uljas tyttoe, kelpo tyttoe; mutta emaentaes, luulen, +ei juuri kohtele sinua ansiotas mukaan. + +MARIANA. Saakeli ottakoon sen tattari-aemmaen! Haen ei suo minulle hyvaeae +sanaa, ja kaikki haenen haeijyn kissansa rikkomat astiat on minun +palkkani saanut kaersiae. + +TIMOTEUS. Ole suruton; minae imen haeneltae kaikki takaisin kasvojen +kanssa.--Kaey nyt taasen toikkas taakse. Taeytyy heraettaeae tuon makaavan +aasin. (Kovalla aeaenellae Titukselle) Titus! Hei! Karauul! + +TITUS. (Heraeyy maristen) Mitae tahdot? + +TIMOTEUS. Huomaa, ettae olet maannut. + +TITUS. Taemae on ensimmaeinen kerta, ja sen saan anteeksi. + +TIMOTEUS. Yksi kerta vielae, poikani, ja maksanpa lainan takasin: yhtae +armottomasti pitaeae kersantin saarnaman sinulle kuin aesken haen jyritteli +minun korviini. + +TITUS. Tuoppi oltta, tyttoe, unen karkottajaksi! + +MARIANA. Tuossa tulee emaentaeni. + +TIMOTEUS. Katso tukkas, se korea ja tumpurainen, Mariana piikasein. +(Maura tulee vihaisena) + +MAURA. Sinae naasikka, pidaetkoe mun narrina, sinae ilkeae harakka, pidaetkoe +mun narrina? + +MARIANA. Hyvae frouva, minae olen viaton; sanoin vaan mitae Maalarin-Hanne +sanoi. + +MAURA. Minae sun maalaan keltaseksi ja siniseksi. + +TIMOTEUS. Hiljaa, naiset, hiljaa, koreat naiset! + +MAURA. Elae ihmettele, Timoteus, ettae taeytyy mun naein usein riidellae +kansaansa; sillae tiedae, haenen vertaistansa haevyttoemyydessae ei loeydy +maan piirin paeaellae. Jumala siunakkoon! on minulla ennen ollut piikoja, +mutta ei vielae tuommosta. Jaa-ah, sen sanon minae: onneton taeaellae se, +jonka taeytyy pitaeae palvelusvaekeae, onneton se! + +MARIANA. Ja tuhannen kertaa onneton se, jonka palvella taeytyy. + +MAURA. Kitas kiinni! Sinulla ei ole taessae vapaa sanavalta. + +TIMOTEUS. Armahimmat flikat, vaehempae aeaeni! Minae rukoilen. (Tommi, +Anton, Aristarkus ja muita sotamiehiae olvituopit kaesissae tulee +huoneesta vasemmalla) Taessae tulee teidaen ystaeviaenne. Vaehempae aeaeni. + +TOMMI. Bir! + +ANTON. Bir, eukko! + +ARISTARKUS. Bir, eukko, bir! + +MAURA. Kaada heille oltta. (Tuopit taeytetaeaen) + +TOMMI. Onko muori aekeae? (Taputtaa Mauraa) + +MAURA. Suo mun olla rauhassa; minae pyydaen. + +TOMMI. No no; onhan se se iloinen frouva Maura. + +MAURA. Nyt en ole iloinen. + +TOMMI. Hyi! Elae rumenna sun ihanata muotoas tuonkaltaisilla rypyillae. + +MAURA. Mitaemae sitten taessae, villittyjen kanssa? Kun ma sanonki. + +ANTON. Villittyjen? Mekoe? + +ARISTARKUS. Me olemme kuninkaan miehiae ja teidaen herrojanne. Yksi +viittaus kapteenilta, ja kaupunginne on tulinen meri. + +TOMMI. Hiljaa, Aristarkus! + +MAURA. Mitae on minulla teitae vastaan? Mutta tuo vuorivuohi tuossa.-- +Minae taidan haljeta! + +TOMMI. Tyttoekoe? Hyvae flikka vaihka vaehaen vallaton; mutta veri virtaa +haenen povessansa kuin nuoren jalopeuran povessa. Haen tarvitsee miestae, +niinkuin pieni frouvammekin. (Ottaa Mauraa leuvan alta) Jaa jaa, eikoe +tosi? No hymykaeaet nyt vaehaen. Kas niin. + +MAURA. Mene mene! + +TOMMI. Niin; kirkas paeivaenpaiste taas. Ottakaamme tuoppimme, veljet, ja +laulakaamme, ettae maa ja taivas huiskuu. + +MAURA. (Lukee huiskutellen itseaensae) Hoh hoo! Jumala armahtakoon taetae +mailmaa! (Timoteus nukkuu rahille) + +TOMMI. "Wenn das", sankarveljeni. (Sotamiehet laulaa) + + "Wenn das die Preussen vuesten, + Das sie morgen sterben muesten. + Hurra! + Wenn das die Preussen vuesten, + Das sie morgen sterben muesten." + Hurra! Hurra! + +TITUS. Heraeae sinae siellae, joka makaat. + +TOMMI. Makaat! Ken makaa meistae? Etkoe naee, ettae juomme kiltisti oltta? + +ARISTARKUS. Ja uljastamme itseaemme vihaisella laululla.--Sinae onneton +Preussilaeinen! + +TOMMI. Huikea elaemae! + +ARISTARKUS. Sinae onneton Preussilaeinen! + +TITUS. Teitae ja teidaen kaeytoestaenne en moitikkaan, mutta tuota +kiusankappaletta, joka istuu ja makaa tuolla rahilla. Haen on jo +kolmannen kerran nukkunut taellae vahti-ajalla. + +ANTON. Ai ai, kolmannen kerran! + +MAURA. (Erikseen) Timoteus parka! Taivas suojelkoon haenen selkaeaensae! + +MARIANA. Ja te ette heraetae haentae. + +MAURA. Jaa, miksi ette sitae tee, te haenen kumppaninsa? + +ANTON. Yloes, Timoteus. + +ARISTARKUS. Yloes, ja elae istu siinae kuin huhkain ladonkatolla. + +TOMMI. Yloes ja ole iloinen; sillae kauvan elaeae iloinen mieli. + +ARISTARKUS. Heraetae kantoa ennen. + +TITUS. Olenpa haenen taehtensae kiipaleissa. Ankaran maeaeraeyksen on +kapteenimme tehnyt, ja kuuluu se naein. Ensimmaeinen nukkuminen +annettakoon anteeksi, toista seuratkoon kersantin nuhteet, mutta jos se +kolmannen kerran tapahtuu, niin tulkoon raportti haenelle, nimittaein +kapteenille. Ensimmaeisen kerran on haen nukkunut, sen sai haen anteeksi, +toisen kerran on haen nukkunut, ja aesken juuri laeksi taestae kersanttimme +hirmuisella kirouksella, pauhulla ja jyryllae; mutta nyt on mies +nukkunut kolmannen kerran. + +TOMMI. Ja nyt pitaeae sataman, sataman rakeita jyrinaen peraeaen. + +TITUS. Ei auta, vaan kapteenille tieto. (Huutaen) Kapteeni! Herra +kapteeni! Saata sana esiin, seuraava vahtimies siellae. + +AeAeNI. (Ulkona) Herra kapteeni! + +MAURA. (Eriks.) Voi Timoteusta! + +ANTON. (Ravistaen Timoteusta) Nouse nyt yloes, muuton paehkinaekeppi +paukkuu. Nouse, hyvae toveri, nouse. + +ARISTARKUS. Elae marise, vaan avaa sun sonnisilmaes. + +TOMMI. Yloes, ja eteenpaein mars, Berliniin mars! Siellae juomme ja +makaamme, ja saammepa vielae tusinan muhkeita Preussin tyttoejae miestae +paeaelle. Yloes, Timoteus. + +ANTON. Kuuletko, sinae riivattu? + +ARISTARKUS. Kapteeni tulee. + +ANTON. Hyvae, Timoteus, hyvae! + +MAURA. (Eriks.) Voi sinae onneton lapsi! + +MARIANA. (Eriks.) Kuinka kaeynee kanssansa nyt? + +ANTON. Haen tulee, ja onpa ukolla kiiru. + +TOMMI. Haen kaapasee kuin Lunkentus, haen lentaeae naeaeveliensae siivillae, +joiden vinkuna kuuluu aina taenne asti. + +ARISTARKUS. Ja ympyrjaeiset, suuret klasisilmaensae saeteilee ja loistaa +kuin aurinko taivaalla. + +TOMMI. Ja nenaensae hohtaa kuin kekaele helvetissae. + +ANTON. No no, haen on kapteenimme. + +ARISTARKUS. Kapteeni kuin mies vaan. + +TOMMI. Hyvae kapteeni, hyvae! (Patrik tulee oikealta. Titus kyldraeae +istuessansa rahilla. Patrik vastaa haentae, pannen kaksi sormea +silmaekulmallensa) + +SOTAMIEHET. Elaekoeoen kapteenimme, elaekoeoen haen! + +ANTON. Elaekoeoen haen kauvan, kauvan! + +TOMMI. Valaisten mailmaa! + +ARISTARKUS. Haen elaekoeoen tuomiopaeivaeaen asti! + +TOMMI. Ja sitten taivaassa ijankaikkisesti! + +KAIKKI. Hurraa! + +PATRIK. Kiitoksia, pussikat, kiitoksia. Mutta mikae on kysymyksenae? + +ANTON. Pieni ihmisellinen heikkous, pieni komme, jonka toivomme herra +kapteenin antavan anteiksi. + +PATRIK. Mutta asia? + +TITUS. (Aina kyldraeten) Kun haen makaa tuolla. + +PATRIK. Ken makaa, ken? + +TITUS. Hae Timoteus tuolla rahilla, vahtia pitaeessae. + +PATRIK. Haa! Kuinka monta kertaa on haen nukkunut? + +TITUS. Kolme. + +PATRIK. Haa! Saiko kersanttimme tiedon haenen nukuttuansa toisen kerran? + +TITUS. Hetki sitten laeksi haen taestae paermaenttaeaemaestae. + +PATRIK. Kuinka monta tuoppia on haen tyhjentaenyt taellae vahti-ajallansa? + +TITUS. Viisi. + +PATRIK. Viisi! Koska oli haen tyhjentaenyt kolmannen, saatoitko raportin +kersantille? Sano totuus, ja kauhistu jos valehtelet. + +TITUS. Anteeksi, herra kapteeni, sitae en tehnyt. + +PATRIK. Miksi et, miksi et, sinae haerkaepaeae? Kuinka kuuluu tuima +maeaeraeykseni, ei ainoastaan nukkumisesta, mutta myoeskin olven +nauttimisesta vahdissa? Kuinka kuuluu se olvesta? + +TITUS. "Yhden tuopin oltta tyhjentaekoeoen vahtimies vahti-ajallansa, jos +kaksi haen tyhjentaeae, se annettakoon haenelle anteeksi, kolmas saattakoon +nuhteita kersantilta, mutta jos haen neljaennen kumoo, raportteerattakoon +asia kapteenille." + +PATRIK. Niin, "raportteerattakoon asia kapteenille". Taemae on saeaentoeni. +Ja "lipparia", se tahtoo sanoo, oltta ja viinaa sekaisin, ei ollenkaan +ole lupa nauttia. Mutta jos ei tarkka katsantoni erehdy, niin viittaapa +sun silmaes vaehaen sitae kohden. + +TITUS. Ei, herra kapteeni, ei! + +PATRIK. Sano, etkoe ole pistaenyt vaksiis vaehaen lipparia? + +TITUS. Ei, ei! + +PATRIK. Sopiihan sitae tutkistella. (Kumartaa itsensae alas asettaen +nenaensae laehelle Tituksen suuta). Puhalla raikkaasti. (Titus puhaltaa, +mutta kovin heikeesti ja pitkaeaen) Puhalla tuimemmin, sinae puukuva!-- +(Lyoe jalkaansa) Tuimasti, hohauttaen! muuton laukee nyrkkini sun +kiireelles kuin rautamoukari. (Titus puhaltaa kolmannen kerran mutta +tuskin tuimemmin ensimmaeistae) Lipparista en kaey vannomaan, mutta oltta, +oltta sangen paljon, jaa, totisesti sangen paljon. Tunnusta kuinka +monta tuoppia. + +TITUS. Kolme! + +PATRIK. Haa! + +TITUS. Anteeksi korkea kapteeni; sillae asia on sitae laatua, ettae +rasittaa minua itsepintainen koehae, niinkuin, sen pahempi, se nyt kuulla +taittaan. + +PATRIK. Miksi saatat itselles koehaeae, sinae kirottu mies? Miksi pinnaat +oltta kylmaenae naamaas? Miksi et laemmitae sitae? kysyn minae. Haa! kyllae +sun opetan. Miksi et laemmitae olttas? (Kaeaentyy Timoteusta kohden.) Ja +sinae (Ravistaa Timoteusta) Nouse yloes, lapseni. (Vetaeae miekkansa) Haa! +jos ei uni olis pyhae, niin, sankarkunniani nimessae! sun heti +laehettaeisin Karonin venoseen. + +TOMMI. Sepae olis, kantaa kehtoon lapsen torkkuvan. + +PATRIK. Mitae sanot? + +TOMMI. Sen haen olis ansainnut. Sotavartija nukkua! + +PATRIK. Niin. Sotavartija nukkua! (Ravistelee Timoteusta) Nouse yloes, +lapseni. Sotavartija nukkua! Mutta nyt sun pitaeae saaman aika +rapsauksen. + +MAURA. (Eriks.) Voi, mun sydaemmeni musertuu! + +PATRIK. Viipymaettae nyt saattakaat taenne Mestari Bonifacius. (Yksi +sotamiehistae menee) + +MAURA. (Eriks.) Jumal'avita! mitae jaksan nyt tahdon pyristellae vastaan. + +ANTON. Kenties on taessae vielae anteeksantamuksen sijaa, herra +kapteenimme. + +PATRIK. Ei yhtaeaen, pussikkani. Taellae retkellae olen anteiksi antanut jo +kolme kertaa Timoteukselle; ensi kerta Nuernbergissae, toinen ja kolmas +kerta Bambergissa; Titusta olen armahtanut kaksi reisua; ensin +Erlangenissae ja sitten Bambergissa, mutta nyt pitaeae heidaen molempaen +saada aika kropsun. (Ravistelee Timoteusta) Nouse yloes, lapseni. Haa, +sotavartija nukkua! Yloes, yloes! Mun saatat muuton vimmaan, mun saatat +vielae upottamaan kirkkaan miekkani oman maamieheni vereen. Heraey! No +pilvien leimaus, mun sappeni jo kiehuu! + +TOMMI. Tuoppi oltta heraettaekoeoen haenen. + +PATRIK. Mitae sanot? + +TOMMI. Valaus tuoppi oltta miehen kiireelle haenen kyllae heraettaeae. + +PATRIK. He heh! Vikkelae aije; mutta olkaamme toki pilkkaamatta +jumalanlahjaa. Vettae kaeyttaekaeaemme olven sijassa, puhdasta vettae.--Muori +siellae toikan takana, tuoppi vettae taenne. (Eraes sotamiehistae valaa +tuopillisen vettae Timoteuksen paeaehaen, joka heraeae pahalla marinalla, +nousee yloes pyristellen itseaensae. Patrik nauraa sydaemmellisesti ja +kauvan pidellen vatsaansa) Jaa, sinae junkkari. (Timoteus kyldraeae, +Patrik vastaa haentae, pannen kaksi sormea silmaensae juurelle) Niin niin, +mutta kivaeaeri pois ja rahi esiin. (Rahi vedetaeaen esiin) + +MAURA. Armollinen, korkea herra! + +PATRIK. Ole rauhassa, eukko, ole rauhassa. (Mestari Bonifacius, +punapartanen ja punatukkanen mies puettuna punasiin housuin, +samankarvaseen haennystakkiin ja hattuun, joka on tavattoman korkea ja +sokeritopin kaavanen, tulee vitsakippu kainalossa) + +MAURA. Herra minun jumalani! + +PATRIK. Kas taessae tulee mies, joka sankarlaumani pitaeae Herran +nuhteessa.--Onko sinulla hyviae vitsoja? + +BONIFACIUS. Ihan tuoreita Thyringenin metsaestae. + +PATRIK. Hyvae! Nyt tulet niitae kaeyttaemaeaen kuin mies; sillae taessae ei ole +leikki kaesissae. + +BONIFACIUS. Missae on minun poikani? + +PATRIK. Ota takki paeaeltaes, Timoteus, ja kumarru taenne. Sinae ensin, +Titus sitten. + +TIMOTEUS. Armoo, kapteeni, armoo! + +PATRIK. Ei, lapseni, ei. + +MAURA. (Ryhtyen kapteeniin) Armollinen, korkeasti ylistettaevae herra, +teitae rukoilen heidaen puolestansa. + +MARIANA. Hyvae kapteeni! + +MAURA. Kunnioitettava herra! + +PATRIK. No noo, muoriseni, nyt ei auta. Heidaen taeytyy saada; ei auta. + +MAURA. (Kovalla aeaenellae) Ei, ei! Minae rukoilen. Taenne kaikki naiset +naapureista! Tulkaat, tulkaat! (Mariana poistuu kiireesti) + +PATRIK. He heh! Turha puuha, pikku frouvani.--Kaeykaeaemme kaesiin, +Bonifacius. + +BONIFACIUS. Takki pois ja taivu alas rahille, mies. + +MAURA. Kapteeni kulta, kulta kapteeni! + +PATRIK. Oikea mutta kova mies. + +BONIFACIUS. Pois, muori!--Alas rahille, mies. + +MAURA. Ah ei ei! (Hallitsee Timoteusta) Armahtakaat haentae ja +kumppaniansa tuolla. (Mariana ja seurassansa joukko naisia tulee ja +yhtyvaet rukoukseen, mikae torjuvilla koikkauksilla pidellen kiinni +Timoteuksesta, mikae tarttuen Patrikin liepeisiin. Kova aeaeni ja meteli) + +1:N AeAeNI. Anteeksi heille, anteeksi! + +2:N AeAeNI. Heitae armahtakaat, niin armahtaa teitae Jumala. + +3:N AeAeNI. Elkaeaet tuomitkaat, ettei viimein teitae tuomittaisi. + +PATRIK. Kas kas. + +TITUS. (Erittaein naisille) Taemae on hyvae asia, ettae rukoilette. Jaa, +jaa; rukoilkaat vahvasti vaan. + +MAURA. Korea herra! + +1:N AeAeNI. Ihana herra! + +2:N AeAeNI. Makea herra! + +TITUS. Kas niin; rukoilkaat vahvasti vaan. Taemae on hyvae asia. + +3:S AeAeNI. Armon he saa, korkeasti kunnioitettava sankari? Jaa jaa, he +armon saa! + +PATRIK. (Erikseen) Ha haa! Onpa taemae hetki mulle ihastuksen hetki. +Kynnet pystyssae mun ympaerillaeni seisoo naisten kirjava lauma mua +hartaasti rukoillen kuin jyskyttaejaeae Olympin kiireellae. Nyt olen ukko, +ukko itse. Tuhannen taaleria taestae hetkestae! + +MAURA. Minkae tuomion kuulemme suloisilta huuliltanne? + +1:N AeAeNI. Oi, se olkoon laupias ja rakkautta taeys! + +PATRIK. Kaeykaeaet nyt siivosti kukin kotianne sekae eukot ettae tytoet. Mua +ette jaerkaeytae. Asia on taerkeae ja aika ankara, sodan-aika vielae +kaupanpaeaelle. Ei auta, ei, vaan saakoot he nyt oivallisen saunan.-- +Derschi, mestari Bonifacius! + +BONIFACIUS. Pois tieltae, hameet! + +MARIANA. Pois itse, sinae tulipunanen saatana! + +BONIFACIUS. Tyttoe! (Taputtaa kaedellaeaen vitsanippua) + +MAURA. Kaey kutsumaan muori Kunigundaa. (Mariana menee, tempasten +mennessaensae Bonifaciuksen kainalosta vitsakipun, jonka kanssa haen +juoksee pois. Bonifacius kiitaeae julmistuneena haenen peraessaensae; Mariana +viskasee vitsat teaterin perille ja katoo, Bonifacius, kippu +kainalossa, tulee takaisin hirmuisella muodolla) + +PATRIK. Kas sitae nenaekaestae tyttoeae. Hai djai! + +BONIFACIUS. Saakoot aemmaet ensin, herra kapteeni. Olkoon se kaeskynne, ja +kohta pitaeae plaeikymaen. He ovat vankejamme; antakaat plaeikyae. + +PATRIK. Pois se! Sankarin tulee suojella taetae heikkoa astiaa, vaan ei +sitae saerkeae. Jumal' avita! mae vannon, joka hiuskarvanki heiltae +vaeaeristaeae, haen kaatuu, puree ruohoa kuin nauta. + +2:N AeAeNI. Sinae sankarten sankari. + +2:N AeAeNI. Sinae korkea sielu! + +3:S AeAeNI. Tuhannen kertaa korkeampi vielae, jos haen rukouksemme kuulee +nyt. + +TITUS. Niin; rukoilkaat vaesymaettae meidaen edestaemme. + +PATRIK. Ei, armaat sisaret. Te ette kaesitae sitae vastausta, joka painaa +sotaherran hartioilla, painaa sillon semmenkin, koska pyrskien +juoksevat Areksen hurjat varsat, koska kanuuna jyrisee, tuima miekka +maessaeae ja veri vuorilta koskena virtaa, tehden alas laaksoon +purpuraisen jaerven. Naiset. Huu! + +PATRIK. Jaa, kristisisaret, kohta punertavat Germanian tantereet kuin +iltaruskosta hehkuva taivas. Kuolo vaeijyy meitae kuni kissa kurjaa +hiirtae, tahi kuni jaenistae kirkassilmaenen ilves. Taellae hetkellae +seisomme, toisella kaadumme miekkaen kilinaeaen. Ja koska viimein taasen +pasuunan pauhussa yloesnousemme, sillonpa mun astua taeytyy naeiden +pussikkojeni kanssa sen ankaran tuomarin eteen, naein sanooden: taessae +olen minae ja se komppani, jonka minulle annoit. Ja voi minua, jos minun +kauttani heidaen kallis verensae hukkaan menetettiin! Sillon kohta kaeyvaet +tuomion enkelit, kuin mustat iilimadot, mun kaemmenpaeistaeni imemaeaen +takaisin kaiken taemaen veren. Niin niin!--Ja vaehaessae paljon seisoo. +Pieni erehdys, pieni laimiinlyoeminen mailman kumota taitaa. Kerran, +koska se suuri Caesar kaevi Galliassa sotaa, tapahtui eraeaenae pimeaenae +yoenae, ettae koko Gallialaisten sotajoukko laehestyi haenen leiriaensae salaa +hiipistellen; mutta kas, eipae torkkunut sillon romalainen vahti, ei, +vaan nostipa heti hirmuisen raehinaen, ja vilauksessa seisoi jalo Julius +valmiina vastustukseen, ja, pahoin kuranssattuina, pakenit pian +takaisin vaskimiekkaset miehet. Mutta _posito_, ettae vartija sillon olis +maannut, niinkuin Timoteus aesken tuossa rahilla, niin olispa kenties +nyt ihan toisenlainen mailman historja. Posito, ettae aesken, Timoteuksen +maatessa, Preussilaeinen aekisti olisi karannut paeaellemme. Haa! ken menee +takaukseen, ettei taestae hetkestae Europan kartta muodostuisi perin +toisin? Niinpae taitaa pienimmaestae kipenaestae nousta hirvein tulipalo. +Sentaehden tahdon nyt teille kaikille varoitukseksi asettaa taehaen +eteenne muistuttavan esimerkin.--Timoteus, nyt takki koreasti paeaeltaes +ja taivu taenne rahille. Ole naerisemaettae, sinae itsepintaisin kaikista +miehistaeni. Alas rahille! (Muori Kunigunda, lihava, paksu eukko +suurilla ympyrjaeisillae silmaeklaseilla ja ryhevae korvamyssy paeaessae, +tulee ja Mariana) + +MAURA. Muori Kunigunda, tehkaeaet parastanne, tehkaeaet parastanne, +kultamuori. Taemaen miehen ainoa rikos on, ettae haen pikkaraisen vaan +nukahti kuin kukko orrella. + +KUNIGUNDA. (Lankee polvillensa Patrikin eteen, pitellen haenen +saeaeriaensae) Korkea, laupias herra, teitae rukoilen taessae polvillani +armahtamaan naeitae kahta kurjaa, heikkoa ihmislasta! + +PATRIK. Nouskaa yloes, kunnioitettava mummo; minae haepeen; nouskaat yloes. + +KUNIGUNDA. En nouse, taessae viivyn, vaihka sankarmiekkanne mun maahan +naulitsis. Taessae viivyn siksi kuin suustanne kuulen sen suloisimman +sanan taessae murheen-laaksossa, sanan, joka jumalten istuimilta kotosin +on, sanan, joka langeneelle ihmissukukunnalle uuden, ijankaikkisen +toivon toi, ja taemae sana on armo. + +PATRIK. (Lyoeden kaedellaeaen vasten otsaansa) Ah! + +KUNIGUNDA. Minae varron, ystaevaeni vartovat, korkeuden sinertaevae vahvuus +vartoo, vartoo hengittaemaettae. + +PATRIK. No niin: olkoon armo! Nouskaat yloes, korkeamielinen mummo. He +heh! (Suutelee Kunigundaa) He heh! Taellae suudelmalla vahvistan +lupaukseni. Kas niin.--Me olemme vihollisijanne; mutta taidatteko +sanoa, taidatteko sanoa, ettae kaeytaemme itseaemme teitae kohtaan kuin +viholliset? Hi hi hi! + +KUNIGUNDA. Taivas, vuorita kerran haenen kiireensae kunnian loistavalla +kruunulla! (Menee. Eukot pyhkiilevaet silmiaensae) + +MAURA. Elae kauvan, elae onnellisna, sae armas sielu! + +1:N AeAeNI. Makea sankar! + +2:N AeAeNI. Nimes maine pian ympaer mailmaa viekoeoen! + +PATRIK. No no no; menkaeaet nyt vaan, menkaeaet nyt vaan. + +3:S AeAeNI. Sae kunnian helmalapsi, rakkauden sydaemmellinen sulhanen! + +PATRIK. He heh! Menkaeaet nyt, menkaeaet nyt. + +TITUS. (Naisille, jotka katsovat sinnen taennen) Suur kiitost, eukot; +suur kiitost, paljon kiitoksia. (Kumartelee syvaeaen) + +PATRIK. Ota kivaeaeris, Timoteus, istu sijalles ja paranna itses, samoin +sinae, Titus; sillae muistakaat, jos taestaelaehin vielae kerran saman +kompeen teette, ei loeydy teille armoni valosta kaukaisinta piirtoakaan, +vaan vihani mustat ukkospilvet teidaet kaeaerii kierroksiinsa, nielee +teidaet. Sentaehden ottakaat vaari. + +TITUS. Kyll' kyll'. + +PATRIK. Te toiset myoes, ottakaat vaari. + +SOTAMIEHET. Kyllae me sen teemme. + +PATRIK. Niin, ja kuulkaat lupaukseni. Jos kerran vielae olven henki mun +leiriin jotain selkkausta saattaa, niin kuluessa kahdentoist pitkaen +tunnin ei tulkoon huulillenne taemaen nesteen pisarata. Se olkoon +tuomionne.--Mutta toivonpa teiltae kaikin tavoin oikeitten urosten +kaeytoestae, niin toivon ja olen taas taeydessae sovinnossa kanssanne, mun +toverini ja veljeni sodan verisellae kentaellae, ja mielin nyt tyhjentaeae +seurassanne iloisen maljan, tyhjentaeae sen pohjaan asti. (Tuopit +taeytetaeaen) + +ANTON. Herra kapteeni piti eilen oivallisen puheen. + +TOMMI. Vaiti vaiti! + +PATRIK. (Seisten olvituoppi kaedessae, ja samoin sotamiehet) Jaa, +viritetty onpi sodan tuli, sankarjoukko kuni lohikaerme yloes pohjaan +kiemartelee, tahi matelee kuin iiliskotti harjasmetsae seljaessae, +harjasmetsae kirkkaista painetiista. Berlin, Berlin, sae jalo kaupunki, +mun ennustukseni kuule. "Uhrilammas vavisten seisoo seppel paeaessae ja +uhraaja tulee." Niin ennustan ja kuulen korkuudesta. Kostottaren +huudon: "tule tule!" Ja haen tulee. Yloes yloes kylmaeaen Hyperboreaan +tiemme kulkee, ja edellaemme kiitaeae kipenoeitsevissae vaunuissansa +hirmuinen Ares, tykkijyskeen ja trumpupaerinaen rakastaja. + +SOTAMIEHET. Elaekoeoen Ares, elaekoeoen Ares! Hurraa! (Heiluttavat hattujansa +ilmassa ja Bonifacius vitsakippuansa) + +PATRIK. Liehuvilla hiuksilla kiitaeae villityillae katsannoilla haenen +rinnallansa Eris ja Enyo, ja haenen varsojansa ohjaa Doimos se kauhea ja +Fobos toista kauheampa vielae. + +SOTAMIEHET. Elaekoeoen Fobos, elaekoeoen Fobos, elaekoeoen haen! Hurraa! + +PATRIK. Hepae liehtarimme ovat pohjaan korkeaan ja jaeiseen; ja +vietettyaemme ankaran helavalkean siellae puolyoen valtakunnassa, me taas +takasin loikerramme isiemme maahan kruutipoltetuilla poskilla, ja +sankararvet otsissamme ja rinnoissamme. Elaekoeoen isaeinmaa ja sen +uroslauma! Heidaen kunnioiksensa nyt tyhjennaen taemaen maljan. (Juovat +tuoppinsa pohjaan) + +SOTAMIEHET. Hurraa, hurraa, hurraa! (Laulu; Patrik lyoe tahtia kaedellaeaen +laululle) + + "Wenn das die Preussen vuesten, + Das sie morgen sterben muesten. + Hurra, hurra! + Wenn das die Preussen vuesten, + Das sie morgen sterben muesten." + Hurra! + +(Sotamiehet kantavat pois Patrikin kovalla hurrauksella, Bonifacius, +heilutellen vitsakippuansa, seuraa heitae.) + +MAURA. Mikae meno, mikae huuto! Hirmuinen on sodan meteli. Oo, oo! + +TITUS. Huomaa, Timoteus, Bonifacius saa heiltae kyydin takasin. + +TIMOTEUS. Oikein haenelle! Mitae tekee haen siinae, missae kunnia kaikuu? +Mielinpae naeyttaeae haenelle pitkaen nenaen; siihen on nyt kaksin kerroin +syy. + +TITUS. Elae, veljeni, vaan kiittaekaeaemme, ettae asia sammui naein. + +TIMOTEUS. Haen tulee. Sinae punapartanen Goljati!--Sano, toverini, mikae +on sun sydaemmes salainen toivotus tuota miestae kohtaan? + +TITUS. Antaa haenen olla. Haen toimittaa virkaansa. + +MARIANA. Haenen virkansa. Haenelle tahtoisin antaa uuniluudasta, jaa, +teenpae haenelle jonkun keposen. + +MAURA. Lapsi lapsi, mitae haastelet! Muista muista, ettae on haen +Jumalalta pantu jaesen valtakunnassa, kuritukseksi syntisille ihmisille. +(Bonifacius tulee) + +BONIFACIUS. (Eriks.) Taessae pataljoonissa ei kohdella minua ansiotani +mukaan. Eikae siis tullut nytkaeaen saunoitusta. Peeveli! useinpa taessae +kyllae uhkaillaan, mutta harvoin paukkuu, ja siitaepae tuskittelee paksu +sydaemmein, vimmastelee, jaa, kasvaa, sen tunnen. Mutta nyt olkoon +paeaetetty: koska kaikki on sodan melske, niin taestae pois, pois toiseen +pataljooniin, jossa enemmin ruoskia kulutetaan. Sillae ihanata, kaeydae +kohisevassa metsaessae ja leikellae suoria paehkinaekeppiae koreaan kippuun +ja sitten, sitten niitae vinkutella! Mutta taessae, peeveli viekoeoen! taessae +saavat he rauhassa kuivata lipeekaloiksi. Taemae ei kaey laatuun, +Bonifacius. Pois toiseen pataljooniin, jossa sielus usein paeaesee +uiskentelemaan oikeaan elementtiinsae: ilma, jossa vitsa kiljuu. Jaa, +taessae minua ei kohdella ansiotani mukaan, minua, joka pidaetaen matkan +paeaessae alammaisen veitsen kuninkaan kurkusta. Haa! ilman minua ei +voittoa sodassa, ilman minua mailma niinkuin vaska uisakkaa loeis, +vikuroitsis kuin hurjapaeinen orhi. Mutta kiittaemaettoemyys, niin kuin +tiettaeaen, on taeaellae oikean ansion palkka.--Kaey komeroos, Bonifacius, +kaey komeroos katselemaan ihanata paehkinaekippuas, ja sydaemmes +lohdutukseksi nielkoeoen kitas korttelin pirunpihka-viinaa. (Menee) + + + + +Toinen Osa + + +(Sama paikka kuin ensimmaeisessae naeytoeksessae, ja sama kappaleen loppuun +asti. Timoteus ja Titus istuvat vielae vahteina, Maura toikan takana +lukien ja Mariana kutoen sukkaa.) + +TIMOTEUS. Ja ette anna meille oltta, ryhevae muori? + +MAURA. Ei ennen vahtituntinne paeaettymistae, ee-eh! + +TIMOTEUS. Muorimme on kova, Titus. + +TITUS. Koetetaan kaersiae, kumppanini. Eihaen paeivae niin pitkae, ettei yoe +peraessae. + +TIMOTEUS. Pitkae on paeivae olla eroitettuna sydaemmensae parhaasta +ystaevaestae. + +MAURA. Olvi sydaemmes paras ystaevae! No minun Jumalani, minun Jumalani! + +TIMOTEUS. Paitsi yksi toinen, jonka kaetkenyt olen sydaemmeni +sisimmaeiseen karsinaan. + +MAURA JA MARIANA. (Molemmat erikseen) Se on minae! + +TIMOTEUS. No, muori, paeaestaekaeaet vaehaen suljetusta kultahelmeilevaestae +patamasta. + +MAURA. Ee-eh! + +TIMOTEUS. Haastel haenelle parhaaksemme, Mariana. + +MARIANA. Sen tahdon tehdae. + +TIMOTEUS. No, kuinka sanot? + +MARIANA. Mun frouvani, heille elkaeaet antakaat tippaakaan; uskokaat +minua, se on heidaen parhaaksensa. + +MAURA. Haasteleepa tuokin kerran viisaasti. + +TIMOTEUS. Te kaksi olette niinkuin vaehaen ystaeviae nyt; mutta, ah Herra! +kuinka kauvan? + +MARIANA. Herran avulla aina (hiljemmaellae aeaenellae Timoteukselle) iltaan +asti, koska aemmae leipoo. + +TIMOTEUS. Jos ei perkele tule vaeliin. + +MAURA. (Huokaen) Hoh hoo! (Katsahtaa korkuuteen) + +MARIANA. Perkeleitae ei ole taessae. + +TIMOTEUS. Ei krouvitoikalla? + +MARIANA. Taemae on saarnastuoli, taeaeltae puhalletaan he huokauksilla pois. + +MAURA. Katso etten puhalla sinua helvettiin, sinae nenaekaes penikka. + +MARIANA. No hyvae frouva, miksi haukkuu haen huonettamme? + +TIMOTEUS. Todistanpa tehneeni pahoin. Olkaat kipenoeitsemaettae haenen +paeaellensae, muorinen, haen antoi minulle vaehaen nuuskakammarin katolle, ja +ansiosta. + +TITUS. Ole sinae vait, Timo, minae rukoilen. Elae sekau muiden asioisiin, +minae rukoilen. + +MAURA. Minae tunnen haenen, minae: koreaksi vaerjaetty kaerme myrkyllisellae +kielellae, yksi vekama syntiae taeys, ja suurin jumalansanan pilkkaaja. +Mutta ah, sinae lunttu! kyllaes kuultelisit vielae lukua ja sanaa. + +MARIANA. (Erikseen) Marrittele marrittele; se ohitse virtaa +samentamatta nuoren immen raikasta mieltae. Kohta olen sinusta vapaa, +jaa kohta. + +MAURA. Kuultelisitpa vielae hartaastikin vaihka seinaen takana +paukahtelevassa talvipakkasessa. Mutta ota siitae, koska tanssii +ympaerillaes perkeleitten lauma kuin laulava saeaeksiparvi. + +TIMOTEUS. Taessae tulee heitae kuin saeaekseae vaan. + +TITUS. Taessae tulee Max ja Fuchs. + +TIMOTEUS. Ja heidaen seurassansa koko joukko pieniae ukkoja, niinkuin he +kutsuvat ne muilta naekymaettoemaet herrat.--Missae ovat pojat olleet, koska +en ole naehnyt heitae kahtena vuorokautena? + +TITUS. Lasareetissae. Sinae tiedaet, he ovat juoneet yhdessae kolme +kuukautta naekemaettae yhtae ainoaa selvyyden paeivaeae. + +MAURA. Voi hirmut, voi hirmut! + +TIMOTEUS. Vaelskaerimme on aprikoinnut, ettae olvi, jonka ukot taellae +ajalla ovat ryypiskelleet partaansa, tekis pienen jaerven, jonka +pinnalla he molemmat vaehaeisellae venosella taitaisit itseaensae huvitella +tointumiseksensa, rekolligerata itseaensae, naeetkoes. + +TITUS. Ei siis ihme, ettae he nyt pitaevaet itsensae kenraaleina ja +killistelevaet ympaerillensae, loeylytellen pikku-tonttuja ja peikkoja. + +TIMOTEUS. Myoes pitaevaet he itsensae veljinae vaihka eri aeiteistae mutta +samasta isaestae, ja toki, yksi heistae hautasi isaensae vuosi sitten ja +toinen jaetti pappansa vetelemaeaen pikilankaa.--Kas kuinka rakkaasti he +taluttavat toinentoistansa, ja taennenpae pyrkivaet. + +MAURA. Oltta kohden. Oltta heille! En pisaratakaan anna. + +TITUS. Vaehaen taeytyy heidaen saada; sillae jyrkkae lopetus on vaarallinen, +niin on vaelskaerimme sanonut. + +MAURA. Uskaltaisinko heille antaa? + +TITUS. Ilman pelkoa; mutta saakoot kohtuudella. + +MAURA. Siis vastakaat jos pahempata seuraa.--Voi heidaen muotojansa! + +TIMOTEUS. Kuin frouva Mauran simpulat tuolla torilla honkasella +toikalla, niin hiivaa ja ilmaa taeys. + +MARIANA. Ja pieni nenae kuin punertaa kuin poltettu manteli +sokerileipojan poeydaellae. + +TIMOTEUS. Hm! + +TITUS. No no, ei nenaestae puhuta mitaeaen.--Mutta tuossa kumppanimme. +(Max ja Fuchs, paljain paein, taluttaen toinen toistansa ja tuijotellen +eteensae, tulevat) + +FUCHS. Haenellae oli vaan yksi silmae. + +MAX. Ja senkin olisin haeneltae ampunut pois ilman sinun haetaeilemistaes. + +FUCHS. Parasta haenestae paeaestae niin kiireesti kuin taisimme; ja pois haen +kiiti kuin tuulispaeae, jaettaeen jaelkeensae kovan tulikivi-sauvun. + +MAX. Haa! vielaepae karvastelee kurkkuni. Tuoppi oltta, eukko. + +FUCHS. Tuoppi oltta, arvoisa mummo. + +MAURA. Hoh hoo, kurjaa ihmislasta sentaeaen! Kaada heille vaehaen. Juokaat +nyt laeaekitykseksenne, mutta kohtuullisesti. + +MAX. Tietty asia. Kenraalein tulee aina kaeyskellae hyvillae esimerkeillae +vaekensae edellae, liionki mitae kuuluu juomiseen. + +MAURA. So so soo! Niinkoe on laitanne, kurjat lapset? Voi raukkoja +teitae! Ja teitaekin on kerran hellae aeiti huiskutellut kaesivarrellansa ja +paljastanut teille povensa. + +MARIANA. Ja sanonut: tule, pieni enkelini, tule, kultapalloni, saamaan +mammalta "eijaa". + +TIMOTEUS. (Eriks.) Ah, sinae lunttu! Teethaen mun hulluksi paeaestaeni. + +MAX. Meillae on itsellae lapsia. Minulla on yksi kohta. Kuinka monta +taasen sinulla, veli kenraali? + +FUCHS. Kyllae minulla on, Jumalan kiitos, kolme. + +MAX. Poikia vai tyttoejae? + +FUCHS. Kolme poikaa. + +Max. Kolme kenraalin-poikaa.--Tule istumaan taenne viereeni, sinulta +kysyn jotain syvimmaessae salaisuudessa. (Istuvat laattialle +olvituoppinensa) Nyt kieles totta sanelkoon. Miten tuomitset sen asian, +ettae saatoit he meidaet kenraalein arvoon ja rankiin? + +FUCHS. Paha merkki. + +MAX. Kas niin; mitae olen minae aatellut? + +FUCHS. Paha merkki. Jotain on heillae nahaassa, jotain hirveaetae +sepitellaeaen meitae kohtaan, siitae olen varmaa; ja ukko itse, se +kaviojalkanen ruhtinas, on heidaen kanssansa samassa juonessa.--Ah +kuinka kuiskutteli haen mua korvaan menneenae yoenae! Arvaas mitae sanoi +saakeli? "Nyt ei ole sulla muuta tietae taestae puristimesta kuin +paeistikkaan syoestae itses Werran laineisiin", niin sanoi haen. + +MAX. Ahaa! + +FUCHS. Niin, toverini. Eikae ilman, ettei haen mua saata vaehaen kamaliin +luuloin. En miestae ole murhannut, en ryoevaennyt, enkae hoeyhentaenyt +pataljoonin kassa-arkkua, mutta tuntonipa huutaa toki toisin, mua +tehden murheenlaakson suurimmaksi syntiseksi, jaa, suuremmaksi +Kukkaro-Juutasta ja Paapelin porttoa, ehkei frouvani tarvitse minua +moittia yhdestae ainoasta luvattomasta suudelmastakaan. Mutta mitae olen +minae tehnyt, suulla tai kaesillae tai jaloilla? Miksi halaa kaikki mailma +meitae kynsiae, niellae kitaansa kuin naelkaenen haukka? + +MAX. He tahtovat kurjaa henkeaemme, mutta sitae ei heille pistetae juuri +ilmatteeksi; vaan kilpi kaesivarrella, miekka kaedessae seiskaeaemme +kannallamme yksimielisesti, selkae vasten selkaeae. + +FUCHS. Niin seiskaeaemme. Yksimielisyys antaa voimaa.--Juodaan nyt. +(Juovat. Sotamiehet tulevat takaisin) + +TOMMI. Bir! + +ANTON. Bir! + +ARISTARKUS. Bir! (Jokainen ottaa tuoppinsa) Haa! hiki virtaa joka +huokuimesta. + +ANTON. Sepae taakka oli. Jumala siunakkoon! Taakka verraton. + +ARISTARKUS. Mies painoi kuin seittemaen viikkoa syoetetty +seittemaenvuotinen karju. + +TOMMI. Ja niin haen sylissaemme roehisi. + +ANTON. Jumala siunakkoon kaesivarsiani! (Max ja Fuchs kuiskuttelevat +vilkkaasti keskenaensae, sillon taelloen ryypiskellen) + +ARISTARKUS. Ukko nukkui kohta makeaan uneen kuin saunasta tullut lapsi. + +TOMMI. Kuin hautaan kannettu vanhus makeasti nukkuu hienon santapeiton +alle, ja me, haenen kantajansa, nukumme pian yhtae makeasti. Kas nytpae on +tuoppi oltta niinkuin "terve, rabbi"! + +FUCHS. Hi hi hi! Olisko asia niin? Nyt ehkae erehdyt, veli kenraali. + +MAX. (Purten hammasta) Hm, hm! + +ARISTARKUS. Kuka siellae marisee? + +ANTON. Ne uskolliset toverit Max ja Fuchs, luulen minae. + +ARISTARKUS. Se onneton haerkaepari. Katsos noita kahta tuossa, Tommi. +Mitae sanot heistae? + +TOMMI. Kaksi Jumalan kuvaa, jaa totisesti, jos he Atamista ovat +kotoisin. + +FUCHS. Jaa, me olemme kaksi yhdenkuvaista veljeae; kuin kaksi kaakkua, +niin yksimuotoset veljekset, vaihka eri aeitien kohduista mutta samasta +isaestae; juuri kuin kaksi kaakkua. + +TOMMI. Kaksi kaakkua samasta viljasta mutta eri uuneissa paistetut. +Mutta kuinka ovat he paeaesneet ulos? + +ANTON. Kaeykaeaet nyt koreasti hospitaaliin takaisin, muuton annamme +teille luudasta, te viimeiset vaivaset, te ryysyt. + +TOMMI. Mutta antaa toki ryysyen tuultua. + +ANTON. Tuultua, pinnaen oltta naamaansa? + +TOMMI. Raikas ilma ja raikas olvi on paras laeaekaeri. + +ANTON. Taemae ei kaey paeisin, mummo, teillae ei ole lupa heille antaa +houreensa kannatteeksi. Me kiellaemme. + +MAURA. Pidae kitas, sinae roisto. Heille annan vaelskaerin luvalla. + +ANTON. Vaelskaerin luvalla? + +TITUS. Vaehaen taeytyy heidaen saada; sillae jyrkkae lopetus on vaarallinen, +niin on vaelskaerimme sanonut. + +TOMMI. Samoin lausun minae, lausun lakkaamatta. Lopetus tapahtukoon +ankaran pitkaellisesti, jos siitae pikaista hyoetyae varromme. +Ensimmaeisellae parannuksen paeivaellae kymmenen tuoppia, sitten paeivae +paeivaeltae yksi luvusta pois kunnes on jaeljellae viisi, johon maeaeraeaen +pysaeyt ja jossa seisot aina haudan partahalle. Toki olkoon laki toinen +paeivinae koska vieraas kunnioittaa sun huonettas tahi koska kiivaasti +teet tyoetae tahi koska musta murhe tahi liekehtivae ilo sua kohtavat tahi +jos muuton paeivaes tuntuu ikaevaeksi, sillon, senkaltaisilla paeivillae, +olkoon laki toinen, sillon taasen virtakoon kihisevae neste.--Ja nuo +veljekset tuossa eivaet joisi oltta koska tohtoori on kaeskenyt! Haa! +koska taidamme paremmalla omatunnolla oltta kitaamme kulauttaa? + +ANTON. Juokaat sitten mutta naetisti ja maeaeraellae ja koettakaas kaeydae +kaakertelemaan ulos kaupunkiin. Saatattepa pian pataljoonimme pahaan +huutoon, (Max ja Fuchs juovat) + +TOMMI. Oikein! Istukaat siinae ja ryypiskelkaeaet koreasti, olkaat iloiset +ja karkoittakaat murhe meren syvyyteen. Iloinen mieli elaeae kauvan, jaa, +kauvan elaeae iloinen mieli. Se on Tommin paeaestin taeaellae. Elaekoeoen ilo ja +elaekoeoen vahtova olvi! Kosk ystaevaes sae kadotat, juo oltta, kosk tyttoes +sun pettaeae, juo oltta, kosk sodan jumala sun taistelotanterelta pieksee +verisellae paeaellae, juo oltta kuin ennen Olvi-Goeran se suuri, ukko +Herrassa lepaeaevae nyt. Yhdestae suusta, toverit, laulakaamme olven +kunniaa. Heleijaa! yhdestae suusta. (Sotamiehet, paitsi Max ja Fuchs, +laulavat) + + Terve, ruskee ohranneste, + Terve, jumal' kultasuu! + Sua ain tahdon kunnioittaa + Kumartuen tomuhuun, + Sulle annan + Sydaemmeni, + Sulle kannan + Kiitosuhrit + Mae temppelissaes kontien. + Oi olvi ijankaikkinen! + Valvoissani, maatessani + Muistan voimaas kuohuvaa. + + Terve, ruskee ohranneste, + Terve, voima kuohuva! + Kaikki menkoeoen suren suuhun, + Kuin vaan olvi olla saa. + Mitae huolin + Vaihka iskis + Taivaan nuoli + Mailman halki + Ja polttais palleroisen maan, + Kuin mae ja olvi ollaan vaan? + Terve, ruskee ohranneste, + Terve, voima kuohuva! + +FUCHS. (Katselee olvituoppiinsa ja huutaa kovalla aeaenellae) Kivaeaeriin! +Tuolla on koko komppani Preussilaeisiae! Karauul! Koko komppani! (Kova +meno. Sotamiehet tuijottelee vastoin toinentoistansa) + +TIMOTEUS. Kivaeaeriin! Pataljooni Preussilaeisiae karkaa paeaelle! + +ARISTARKUS. Missae ovat he? + +TITUS. Kivaeaeriin! Preussilaeinen tulee, viidessae pataljoonissa! + +3:S VAHTIMIES. (Ulkona) Kivaeaeriin! Preussilaeinen tulee! Kymmenen +pataljoonia! + +FUCHS. Koko komppani tanssivia Preussilaeisiae. + +MAX. Missae, mun rakas veljeni, missae? + +FUCHS. Tuolla olvituopissa. Kas kas! Hii! Taivas varjelkoon! + +MAX. Pane kansi kiin. Pian pian! (Ottaa Fuchsilta tuopin ja painaa +kannen lujasti kiinni) Kas noin, nyt ei enaeaen yhtaeaen haetaeae. Pitaeae aina +kohta lyoemaen kannen kiin niin pian kuin jotain senlaista huomaa. Taessae +on suuri valtakunnan petos tekeillae. + +TOMMI. Missae? + +ANTON. Olkaat meitae pelaeaettaemaettae turhaan. + +ARISTARKUS. Missae hiiessae on teidaen Preussilaeisenne? + +FUCHS. Taeaellae olvituopissa. + +MAX. Tosi, mutta kansi on lujasti kiinni, ja he ovat kovin pieniae. + +FUCHS. Ja niin konstillisia. + +ARISTARKUS. Halkasenko paeaekollos, mies? + +TOMMI. Tunke haen olvituoppiin paeae edellae pienten pirujen ruuaksi. + +ARISTARKUS. Kuul, alarmi kaey. Te kirotut kappaleet! + +ANTON. Elae elae koske haeneen, haen on sairas. + +ARISTARKUS. Sairas, joka kuolee paikalla. (Nostaa nyrkkinsae, Anton +pidaettaeae haentae) + +ANTON. Hiljaa! Kapteeni tulee. + +ARISTARKUS. Exelent! + +TOMMI. Kontraraportti, kontraraportti! Kaikki hyvin. Anna kaeydae, mies. + +TIMOTEUS. Kaikki hyvin! + +TITUS. Kaikki hyvin! + +3:S VAHTIMIES. (Ulkona) Kaikki hyvin! + +ARISTARKUS. Haen tulee, aekeae ja unenpoeyreae kuin kevaeaenen karhu. + +TOMMI. Minae naeen ainoastaan laehenevaen pilvipatsaan. Vihansa ukkospilvi, +joka niin olentonsa on vuorittanut. + +ANTON. Makeimmasta unestansa olemme nyt heraettaeneet kapteenimme. +(Patrik tulee, vahtimiehet kyldraeae, ja haen vastaa heille pikaisesti) + +PATRIK. Surma ja kuolema! Mikae saattoi taemaen haelinaen? (Vetaeae miekkansa) +Haa, totuus esiin, jos hengenne on teille rakas! (Antonille) Sano +paikalla, sinae onneton! + +ANTON. Herra, viaton olen minae. + +FUCHS. Kapakkamuori on keittaenyt taemaen sopan. Jos haen vielae voi pitaeae +arvossa muutaman hetken armonajasta, niin ei suinkaan haen kiellae +vetaemaestae samaa nuottaa Preussilaeisten kanssa. + +MAURA. Oih hoih hoih! + +PATRIK. Todista sun paeaetoekses, onneton. + +ANTON. Herrani, he ovat kovin... + +PATRIK. Kitas kiin kitas kiin! Yksi vaelaeys ja mailma pyoerii mustana +teidaen ympaer. Nyt olen kuin kruutitynnoeri; hiisku vielae sananen ja +taestae pilkusta te kohta kimmahdatte sata syltaeae pois. (Huutaa kovin) +Kimmahdatte tosin ja suutelette povea syntisen maan, meidaen kaikkein, +ijankaikkisuudesta ijankaikkisuuteen kukoistavan aeitimme povea. Haa, +mun sieluni silmae mustenee, aatukseni harhailee ja pyoertyy! Kitas +kiinni vaan. (Huutaa) + +TOMMI. (Eriks.) Suutella kukoistavaa povea; eipae juuri huonoin +_affair_. + +PATRIK. Te kaksi siinae, nouskaat yloes. (Nousevat) Ja sinae, Fuchs, +todista sanas. + +FUCHS. Tietkaeaet, ettae olvituoppini tuossa on taeys, ihan pisipinneillaeaen +pieniae Preussin katettia. Taessae on valtapetos kysymyksenae. + +MAX. Tosi, mutta minae, tietkaeaet se, kaemaeytin kannen kiin. Iloitkaamme! +sillae surman suu on tukettu, suljettu on sen kiukkuisen traakin kita. +Iloitkaamme! + +PATRIK. Te viheliaeiset. + +MAX. Mitae sanotaan? + +PATRIK. Te viheliaeiset te viheliaeiset, sanon minae; sillae nytpae naeen +kuinka laitanne on. + +ANTON. Korkea herra, he ovat vaehaen niinkuin sairaita ja erinomaisessa +houreessa naekevaet he alati ympaerillaensae jotain pientae kansaa, +lintukotolaisia. + +FUCHS. He ovat semmosia pikkuruhtinoita, jotka tahtovat meitae nyljetae +ja sitten viskata nahaan saunanorrelle kuivaamaan. + +PATRIK. Vai niin, vai saunanorrelle kuivaamaan. Voi viheliaeiset +itseaenne! Ja te, te toiset heidaet sallitte taessae istua ja niellae +kuohuvaa oltta, edistaeen taudin juonia ja laskein kiveae kiven niskaan +syntitaakkahansa, ja heitae kenties vielae yllytaette kiirehtimaeaen +olentonsa perikatoon. Haa, te onnettomat! kuinka uskallatte? + +ANTON. Herra, tehkaeaet hyvin ja kuulkaat mitae sanoo vahtimies tuolla. + +PATRIK. Tahdonpa kuulla. Sano pian. + +TITUS. Vaehaen taeytyy heidaen saada; sillae jyrkkae lopetus on vaarallinen; +niin on vaelskaerimme sanonut. + +PATRIK. Ryypiskelkoeoet sitten paranteeksensa hospitaalissa ja +olkoot kaeyskelemaettae ulkona kaduilla ja toreilla saattaen alarmia +paeaekortteeriin.--Menkaet nyt siivosti kotia. + +FUCHS. Se kenties on parasta, ehkae velvollisuutemme toki sanoo toista. + +PATRIK. Mikae velvollisuutenne, te lurifaksit, mikae velvollisuutenne? + +MAX. Te ette siis tiedae, ettae me olemme ylennetyt kenraaleiksi? + +PATRIK. No voi minun paeiviaeni! Hi hi hi hi! "Ettae me olemme ylennetyt +kenraaleiksi"! Hi hi hi! + +MAX. Lakkaamatta tulee kenraalin ympaerkiertoilla kuin kotka, vakoen +joukkonsa tilaa ja kaeytoestae. + +FUCHS. Lakkaamatta lakkaamatta. + +PATRIK. Te kurjat! + +FUCHS. Totisesti; sillae vaikea on virkamme harjoitus. + +MAX. Tulkoon virka-ero. Taestae korkeasta arvosta me tahdomme astua alas, +pyhkaeisten jalkaamme; sillae taessae alla lepaeae joku musta koira +haudattuna. Haa! jos tietaeisin kenen konsti taemae, ettae meitae, +mielessaensae kavaluus ja surmamme, nostettiin taehaen korkuuteen, niin +Jumal' avita! haenen laehettaeisin heti sinnen missae pippuri kasvaa. + +TOMMI. Laehetae sitten pippurimaahan tuo ministeri von Birheim. + +PATRIK. He heh! + +MAX. Onko se haen? + +TOMMI. Totisesti. + +MAX. Sinae tiedaet sen? + +TOMMI. Varmaasta laehteestae. + +MAX. Haentae en tunnekkaan. + +FUCHS. En tunne minae haentae. + +MAX. Mitae hyvaeae vartoo haen meiltae? + +TOMMI. Ettae kaetkette haenen sydaemmihinne, ylistaette haenen kunniaansa +"kurkuill', trumpuill', symbaleill'", mutta mitae haen viimein teitae +kohtaan tarkoittaa, se olkoon nyt minulta sanomatta. + +FUCHS. Pahinta peljaetkaeaemme. + +MAX. Kuinka tulee meidaen nyt itseaemme kaeyttaeae haentae kohtaan? + +TOMMI. Jyrkaesti katsoa haen yloen, ei olla haenestae tietaevaenaeaen, unohtaa +haen perin, ja haen pian tekee teistae taasen simppelit sotamiehet. + +PATRIK. (Tommille) Ah sinae kanalja! Oletpa minun pussikkani, koira +viekoeoen, sinae olet minun pussikkani!--Olvipa miehen tekee aika +hanheksi, mutta monelta taasen, sen olen huomannut, ei voi se sielun +silmaeae himmentaeae, ei, vaan kuni paeinvastoin kirkastaisi sen. Ja niin on +laita Tommi-pussikkani kanssa. Totisesti! + +TOMMI. Mutta mitae tuumailet niin hartaasti, Max? + +MAX. Seuraisimmeko sun neuvoas tuota herra Birheimiae kohtaan? + +TOMMI. Tehkaeaet niin. + +PATRIK. Juuri niin, ja kaeykaeaet nyt koreasti kotia. + +MAX. Yksi rongi vielae, yksi ympaerkaeynti jokaiseen kortteeriin. + +PATRIK. Hoeh! + +FUCHS. Se tehkaeaemme. Astukaamme hevosen rattaisiin. + +Max. Vaunuisiin, vaunuisiin. Hei! Vaunut esiin jyryllae ja taerinaellae! + +FUCHS. Ja vinkukoon Pikku-Hermannin piiska; sillae aika on taerkeae ja +ankara. + +PATRIK. Kotia! sanon minae. Mars! + +MAX. Silentium, kapteeni Aakusti Patrik, silentium, sanon minae! + +PATRIK. Sinae kirottu mies, kopeiletko? + +ANTON. Tule nyt siivosti kanssani. So soo! + +MAX. Elae ryhdy minuun; sillae nytpae olen voimakas, jaa kaksinkerroin. + +TOMMI. Voimakas kuin kaksinkertainen olvi. Mutta mene nyt ja kiitae +ettes saanut saparalles. + +PATRIK. Pois vilauksessa! (Huutaa) + +MAX. Tuommoinen Aakusti. + +FUCHS. Ole moittimatta sitae kapteenia. Haenen tunnen minae. Haen ei ole +mikaeaen kaemaeleuka, ei mikaeaen nurkkajulli eikae mikaeaen likahousu, sanalla +sanoen, ei mikaeaen lammasnahkapeitturi. + +PATRIK. Minae sinun peittoon. (Tukistaa Fuchsia) + +MAURA. Oi hirmuinen elaemae! + +MAX. Olkaat haentae tukistamatta, herra Aakusti Patrik. + +PATRIK. Yksi sana vielae, Max, ja miekkani tukitsee sun kitas +ijankaikkisesti. + +MAX. Olkaat haentae tukistamatta. + +PATRIK. Haa! + +FUCHS. Anna haenen tukistaa; haen syoekoeoen sen tukan, sen valkean tukan. +(Patrik kaeyskelee perillae edestakaisin vinhasti ja vaelillae lyoeden +jalkaansa) + +ANTON. Kaeykaeaet pois, mun rakkaat veljeni, minae rukoilen. + +MAX. Sinusta olen aina pitaenyt, sinusta ja Pikku-Hermannista. Olis +minulla tyttaeriae, niin teidaet kohta valitsisin vaevykseni. + +FUCHS. Olis minulla kaksi kaunista tytaertae! Saata vaunumme taenne, +Anton. + +ANTON. Ei, veljeni, ei. + +FUCHS. Sinae sydaemmeni veli. Ah! olis minulla talo ja kaksi kaunista +tytaertae. + +ANTON. Ei auttais sittenkaeaen. + +TOMMI. Ei vaihka lupaisit haenelle puolen taloas ja vanhimman tyttaeres +vaimoksensa, kuin kuningas itaeisellae maalla. + +FUCHS. Ei kuningas, ei; kenraalikin piisaa, ja siinaekin on liiaksi. +Haa, ne kavaltavat vintioet! Kohta tekemaeaen meitae naein suuriksi ukoiksi! + +TOMMI. Ja tee kohta tekemaeaen pieniae-ukkoja, te hunsvotit! Mutta pois +nyt, muuton usutamme paeaellenne kaikki teidaen pienet perkeleenne. + +MAX. Katso itses, mies. Me olemme paastoneet kaksi vuorokautta, ja nyt +ovat enkelit meidaet piirittaeneet kuin sulttaanin henkivartijat. Taessae +seisomme kuin kaksi tulista muuria. Ken uskaltaa meitae laehestyae? + +FUCHS. Ei kenkaeaen ei kenkaeaen. Ja mitae kuuluu siihen pieneen kansaan, +niin ovatpa meidaet jo jaettaeneet; sen teit he taellae ijankaikkisella +hetkellae. + +MAX. Minae tiedaen jotain. Suotko sanasen kuiskaavani korvaas, veli +Tommi. (Erittaein Tommille) Katso, he meiltae kiepasit teille. Ho hoo, +mies, he jo parveilevat sun ympaerillaes kuin paeaeskoesliuta ympaeri haukan. +No peijakas! jopa yksi heistae on ottanut kortteerinsa punertavalle +nenaelleskin. + +TOMMI. (Erittaein Maxille) Ihanata! Paeaeskoenen on hauska korteerimies, ja +vedaenpae taestaelaehin sieraimiini puhdasta terveyden ilmaa keskellae +hoeyryvaeae krouvii. Ihana asia! + +PATRIK. Mitae kuiskasi mies? Mitae tietaeae haen? Tarkan sotaherran tulee +kaikkiaalta kiehtoa tietoja, ja narrit ja hullut ovat usein +ilmoittaneet taerkeimmaet salaisuudet. Mitae tiesi haen kertoa? + +TOMMI. Nyt en kernaasti tahtois... + +PATRIK. Et tahtois? Sano paikalla. + +TOMMI. (Eriks.) Jaa, mielinpae nyt ravita sun aemmaekkaeaen uteliaisuutes. +(Aeaeneensae) Koko pikku-ukkoin liuta, niin lausui haen, on nyt ympaeroeinyt +herra kapteenin, ja yhden heistae sanoo haen jo rusottelevan itseaensae +teidaen nenaellaennekin. Pyydaen anteeksi; sillae niinpae kertoi Max. +Nokkaviisas historja. Jaa, nyt sano, ettae valehtelen, toverini, +puhuttuani ulos polttavan totuuden. + +MAX. Kas kas taetae ihmissukua! + +PATRIK. Jumalan taehden! saattakaat he silmistaeni pois, muuton heidaet +tempasen kappaleiksi kuin kiukkuinen sonnikoira. Jumalan taehden, sanon +minae. + +ANTON. Nyt pojat, eteenpaein! Muuton vankkaa. + +FUCHS. Mennaeaen, Max, mennaeaen. + +MAX. Kyllae me menemme, kyllae kyllae. + +FUCHS. Mennaeaen yhdessae. + +MAX. Yhdessae, kaesi kaedessae! (Menevaet; Anton seuraa heitae) + +PATRIK. (Toikan aeaeressae tyhjennettyaensae oltta) (Erikseen) Riivatut! Ei +saada heiltae unen rauhaa; ja taeyttaeae sydaemmeni naein. (Aeaeneensae) Enemmin +oltta, muija. (Erikseen, ja tyhjennettyaensae vielae yhden tuopin) +Riivatut! (Jaettaeae aekisti tuopin ja kaeaentyy kiivaasti sotamiehiae kohden) +(Aeaeneensae) Muistakaat lupaukseni, te kirotut, muistakaat: jos kerran +vielae olvi leirissaeni haeirioen saattaa, niin kuluessa kahdentoist +tunnin, jaa puolen vuorokauden aikana ei kenkaeaen teistae maistakoon taetae +juomaa, jos haen selkaeaensae tahtoo armahtaa. Sen lupauksen tein, ja +tiedaenpae nyt seistae sanassani. (Hiljainen myrinae sotamiesten joukossa) +Ei yhtaeaen morinaa! Kahtenatoista tuntina, taestae vilauksesta luettu, ei +nielkoeoen kurkkunne luskallistakaan oltta. Se on sanottu. + +ARISTARKUS. Olkoot toki armollinen, kapteenimme. + +PATRIK. Kaksitoista tuntia!--Taessae naeitte, noissa kahdessa, surkeimmat +seuraukset olven ylenpalttisesta nautinnosta. Mutta tydytaenpae taemaen +ohranesteen tulvan minae, ja tahdon teitae totuttaa kaipauksen ja +itsekiellon herrauteen, joka sankareita kasvattaa. Jaa, niinkuin ennen +Moses santakorvessa valmisteli kansaansa valloittajaksi luvatun maan, +niinpae sepittelin minae teitae kunnian-sankareiksi Berlinin kaupungissa. +--Nyt alkaen, tuomitsen mae teidaen kaksitoista tuntia neitseelliseen +puhtauteen, ja se, joka taemaen maeaeraeykseni rikkoo, se rikkoo selkaensae. +(Haen tulee paeihinsae) Ja kovin erehdytte, jos luulette mua taitavanne +pettaeae. Haa! enpae tarvitse yhtaeaen todistajan silmaeae, mun katsantoni +huomaa kohta mitae tavaraa veressaenne kiehuu, se katsanto, jonka saede +laepitunkee ohkasemman laudanki. Ettekoe usko sitae? + +TOMMI. Sen vahvasti uskomme, ja kohtapa hurraten saamme naehdae kuinka +Preussilaeinen kaatuu laevistettynae katsantonne saedemiekalta. + +PATRIK. Ai ai! Noh, olkoon menneeksi.--"Kuinka Preussilaeinen kaatuu". +Sinae kanalja pojaksi! No noh, olkoon menneeksi taemae kerta vielae.--Mutta +minae teidaet laeaekitsen. + +TOMMI. (Erikseen) Koska sitten kaey sairas parantajana jos ei nyt? + +PATRIK. Muistakaat tuomioni. Ja te, muori! (Paukuttaa kiivaasti +miekkaansa toikalla) Jos yhden ainoan pisaran heille valotatte, niin +toikkanne ja moekkinne kukistan yloesalas. + +MAURA. Jumala siunakkoon minua! Kernaastihan tottelen teitae, kernaasti, +herrani. Heidaen ei pidae saaman niin paljon kuin minun syntiseen +silmaeaeni. + +PATRIK. Ei tuon vertaa. (Osoittaa sormellaan miekkansa kaerkeen) + +MAURA. Ei ei, herra kapteeni. + +PATRIK. Jaa-ah, se muistakaat.--Huomenaamulla me murramme matkalle yloes +Schleusinkiae kohden. Kaikki taeytyy olla kuin masiina.--Aristarkus, tule +taenne. (Aristarkus laehenee haentae) Eilen illalla annoin minae +helmikukkaroni leipojan piijalle. Noo, se on oma asiani. Mutta sinae +satuit naekemaeaen. Noo, siitae en suurtakaan huoli. Mutta sinae satuit +naekemaeaen. (Kiristaeae Aristarkusta kurkusta) Jumala sinua armahtakoon, +jos taestae asiasta sanaakaan hiiskut vanhimmalle sisarelleni, joka, +niinkuin tiedaet, on minun emaennoeitsijaeni. + +ARISTARKUS. Hellittaekaeaet! Herra! (Erikseen) Onko mies mieletoen? + +PATRIK. Helmikukkaron annoin piijalle, mutta sanotaan, ettae se hukkui +veriselle tappotanterelle. + +ARISTARKUS. Se tapahtui jo kaksi viikkoa sitten Nuernbergissae. + +PATRIK. Haeh! Nuernbergissae? Missae ollaan nyt sitten? + +ARISTARKUS. Tuli ja leimaus! Schleusingenissae! + +PATRIK. (Tuijottelee hetken ympaerillensae) Mene nyt, ja--aeaenettae, +aeaenettae! (Aristarkus siirtyy haenestae) Niin; kaksitoista tuntia, pojat. +Ei auta.--Nyt laehen teistae, ja jos vielae kolmannen kerran olvi taessae +jonkun tempun tekee, niin ei tippaakaan ennenkuin ensimmaeisessae +tappelossa voitamme; sillon juodaan kuin miehet; mutta jos tappelossa +alle kaeytte ja kiepasette haepeaelliseen kaepaelaemaekeen, niin ravistakaat +sitten kaettae olven kanssa ijankaikkisiksi jaeaehyvaeisiks'. Ei pidae sen +kastaman kieltaenne niinkauvan kuin minae elaen ja olen paeaellysmiehenne. +Ei, vaan haastelettepa kerran keskenaenne entisestae olvesta kuin +Mammut-elaeimestae. (Kaey poispaein, hoipertellen vaehaen, mutta kaeaentyy +aekisti takaisin) Te uupistentit! luuletteko, ettae taemae on mikaeaen +olviretki? Ei suinkaan, vaan onpa kohta verta aina haaroja myoeten. + +TOMMI. Verta, ettae viisisyltaenen hirsi keveaesti kaeaentyae taitaa. + +PATRIK. Mitae sanot? + +TOMMI. Verta, ettae mastohirsi siinae taitaa leiskua kuin pieni kiiski +valtameressae. + +PATRIK. Niin. Siis varustelkaat itseaenne miehen innolla taehaen suureen +kamppaukseen, kuin mies nyt kestaekaeaet taemae rangaistuksenne, ja +tietkaeaet, etten vihasta rangaise, vaan olenpa taasen teille yhtae +suosiollinen kuin ennenkin. Heh! minae olen kuin hellae aeiti, joka +lastansa tahtoisi suutella yhtaikaa koska haen sitae vitsalla pieksee. +--Adjoe! (Poistuu, vahtimiehet kyldraeae, Patrik vastaa) + +TOMMI. (Eriks.) "Aijoeoe, sano aemmae." (Aeaeneensae) Mutta elaekoeoen +kapteenimme! Hurraa! + +SOTAMIEHET. Hurraa, hurraa! + +PATRIK. Jaa, kaksitoista tuntia. Ei auta. (Katoo) + +MAURA. Nyt kaikki astiat ja kannut tupaan, Mariana, ja olven-ostajat +kaupungista kaeykoeoet sisaeaen. (Menee huoneeseensa. Mariana kantelee +sisaeaen olviastioita) + +ARISTARKUS. Kakstoista tuntia, Tommi, kakstoista tuntia! + +TOMMI. Oi ijankaikkisuus! + +ARISTARKUS. Tulimmaista tuhatta! Kapinan nostan, kaupungin hajotan! + +TOMMI. Ei, vaan tukeuta kapina sun ruumiissas, tai toisin sanoen, +leikkaa pois se jaesen, joka sinua pahentaa, se tahtoo sanoa, leikkaa +pois sun kurkkus, joka huutaa oltta, sanalla sanoen--nyt ei muuta kuin +mieheltae kurkku poikki! Ja siinaepae _summa summarum_ (Anton tulee) Me +olemme tuomitut, Anton. + +ARISTARKUS. Kahdeksitoist tunniksi. + +ANTON. Sen olen jo kuullut; mutta mennaeaen maata ja koetetaan nukkua.-- +Kas kas, sitae kapteenia! + +ARISTARKUS. Istu ja pala! + +TOMMI. Aukene, musta maa! + +ANTON. Olkaat aerjymaettae, veljeni, ja tulkaat maata. Kova on tuomiomme, +totisesti, mutta koetetaan nukkua. (Kaikki menevaet huoneeseen +vasemmalla) + + + + +Kolmas Osa + + +(Tommi, Anton, Aristarkus, Titus ja muita sotamiehiae istuu seinien +nojalla viheliaeisinae haamuina tuijotellen eteensae. 1:n ja 2:n sotamies +istuvat vahteina.) + +ARISTARKUS. Sano, vartija, mitae kello on. + +1:N SOTAMIES. Neljae lyoenyt. + +ARISTARKUS. Kuinka kauvan olemme hengittaeneet taetae tyhjyyttae? + +1:N SOTAMIES. Seittemaen tuntia. + +ARISTARKUS. Viisi on siis jaeljellae. Hyvae! Haa! Hyvae! + +ANTON. Viisi tuntia! Minae naeaennyn, kuolen! + +TITUS. En minae juuri kuole vielae, mutta kovin kipeae olen ja kohta +peraessaes tulen. + +ARISTARKUS. Sano haenelle: terve tuloo! + +TITUS. Mitae pahaa olisin minae haenelle tehnyt, ettae sois haen minun +kuolevan? + +ARISTARKUS. Kerran maattuani haudassa, huolinpa vaehaen kuinka jaksavat +ystaevaeni ja viholliseni elaemaessae, jota itse en enaeaen saa nauttia. +Vaihka kierittelisit heitae hirmumyrskyt sekamelskaksi, sopaksi vallan, +niin kaikkea taetae katselisin kylmaellae silmaellae kuin karhu +talvikonnostansa. + +TITUS. Mikae hirmuinen itsekkaeisyys, mikae aeaeretoen omahyoety! Muistelenpa +mitae aina lausui minulle Koulumestari-setaeni. "Mun itseni kanssa +kaeykoeoen miten kaey, mae sankarina tahdon henkeni heittaeae ja sieluni +paetkoon vaihka korpiin synkeisiin, kuin vaan oikeus ja hyvyys taeaellae +viimein voiton saa." Niin sanoi setae. + +ARISTARKUS. Siis sanoi haen naein: "istukoon sieluni vaihka helvetin +tulessa kaiken ijankaikkisuuden yoen ja paistukoon, kuin vaan viimein +taeaellae maapallon paeaellae oikeus ja hyvyys voiton saa. Ihanata!" Niinpae +siis haenen meininkinsae. + +TITUS. Elae tee pilkkaa helvetistae. + +ARISTARKUS. Ja perkeleistae. Haa! mitae sanot? Pitaeaekoe meidaen heitae +kunnioittaman, sinae anttikristus? Pitaeaekoe heitae kunniassa pidettaemaen? + +TITUS. Sitae en sano. + +ARISTARKUS. Elae sano mitaeaen, vaan ole vaiti kuin hiiri, halkasenpa +muuton tuon puupoelkyn. + +TITUS. Minkae puupoelkyn? + +ARISTARKUS. Sen, jonka sinae kutsut paeaekses. Nyt olen kuin suola +kuumassa uunissa, minae raeiskyn ja kipenoeitsen. Haa! Oltta oltta! Mitae +olis Saksalainen ilman oltta! Mitae olis koko Saksanmaa ilman oltta! Mun +puhdas, viaton vereni kuivaa, haihtuu ilmaan kuin kirkas aamukaste +auringon hohteessa. (Viskelee vihaisesti jalkojansa) Tommi, lausu +jotain, sinae tiedaet yhtae ja toista; sillae onpa sinua kohtanut se onni, +joka ei lankee osaksi kaikille koeyhien lapsille. Sinua on, naeetkoes, +aeitis piesnyt kouluun muutaman kerran aamusilta, ja olitpa oikein +niinkuin vaehaen puolvillanen herra ennenkuin puit itses harmaaseen, +taeysvillaseen sinelliin. Juttele meille mailmanhistorjasta jotain +oikein sopivaa, esimerkiksi kuinka Hannibalin sankarit elelit +Syrakuusassa, tai jotain taemaenkaltaista. Tommi, Tommi! + +TOMMI. Anna minun olla, minae en jaksa hyvin. + +ARISTARKUS. Enkae minae myoes. Huvita minua, veljeni, huvita mun kipeaetae +sydaentaeni. Tommi! + +TOMMI. Miksi et suo minulle rauhaa! + +TITUS. Mitae haen huoli toisen vammoista? + +ARISTARKUS. Suus kiin, "Titus tienvieressae".--Tommi, "ilonen mieli elaeae +kauvan". + +TOMMI. Kaikki menkoeoen hiiteen! + +ARISTARKUS. Tunsinpa kerran eraeaen miehen, jonka mielilause, elaemaen +paeaestin oli taemae, "ilonen mieli elaeae kauvan, kauvan elaeae ilonen mieli". + +TOMMI. Kuinka kauvan meidaen sitten pitaeae elaemaen taeaellae? + +ARISTARKUS. Oi, Tommi! pianpa sae peraeyt istumaan epaeilyksen tylsyyteen. +Mutta koe toki kerran vielae jaennittaeae sun luontos ja elae istu siinae +vaeaeraenae kuin suutari. + +TOMMI. Kuin Jerusalmin suutari, niin huokaen kuoleman peraeaen. + +ARISTARKUS. Vaan viisi tuntia on jaelellae. + +TOMMI. Oi piina! Minae en kestae taetae. Ilma, jota hengitaen, on vimmatun +ohkanen ja hieno, ja mauton kuin vesi. Ja niin on koko elaemae. + +ANTON. Minae taasen tuskin taidan hengittaeae. Olennossani tunnen niinkuin +jotain varjommaista, kuin vaeikkyis ympaerillaeni ihmeellinen sumukierros. + +TITUS. Niin minunkin. + +TOMMI. Siis istutte korkuuden pilvissae kuin Jumala. + +ANTON. Nykyinen hetki on kuin aeskoenen hetki ja paeinvastoin. + +TITUS. Niin minunki. + +TOMMI. Ja viisi tuntia on kuin viisi vuotta ja paeinvastoin. Tuhannen +vuotta on kuin yksi vuosi, ja, paeinvastoin, yksi vuosi on kuin tuhannen +vuotta. Niinpae aika Jumalanki edessae. Peijakas! kuin kaksi Jumalaa +pilvistoen sumukerroksessa. + +ARISTARKUS. Kaipaus ja itsekielto, suuret ovat ihmetyoes! Naemaet kaksi +kumppania olet sae nostanut korkealle, ettae tuskin silmaemme heitae +erottaa. O ihme! + +TITUS. Jos toki voisit olla aeaenettae, sinae omahyoetynen ja ylpeae kukko. + +ARISTARKUS. Ei mallannut juuri, ei ollut oikea saksan vitsi. + +TOMMI. Tuskin tuskin.--Kukko omahyoetynen? Vaeaerae soimaus. Katsele haentae +kanaparven seassa tarhassa, katsele jaloa ja korkeamielistae kaeytoestaensae +kansaansa kohtaan. Haen naekee onkimadon, ei haen sitae nauti itse, vaan +kutsuu lapsensa saalinjakoon, jota ukko komjast katsahtelee. Kaikkia +haen rakastaa, kaikkia haen suosii, niin sitae vilkasta, taeyshoeyhenistae +kanaa, kuin sitae, jonka siivet rippuu; eikae haen ketaeaen hylkaeae. Haen on +kuin Isae-Jumal itse. Suo anteeksi, taivas! taemae kuva on kovin alhanen +ja halpa, mutta todempaa en loeydae sun isaellisyytes huolelle. Ja +niinkuin meidaen isaemme meitae suojelee perkeleen juonista, niin suojelee +myoes kukko laumaansa ahneen kotkan kynsistae. + +ARISTARKUS. Katso, Titus, nyt seison minae itse samassa korkuudessa kuin +te. Kiitoksia, ettaes teit mun kukoksi, se teki mun Seus Jupiteriksi. +Kukko ja Jupiter, se vertaus lyoe naulaa kantaan.--Terve, itsekielto ja +selvyys! te korotatte meitae pyoerryttaeviin tienoisiin. Ihanata! Skool! +"Skool, sille asialle", tahdoin minae sanoa; mutta loeytyykoe koiran +koijussa leipaeae? (Timoteus tulee Mauran huoneesta) Mitae se Timoteus +siellae muorin luonna kaeyskelee niin ahkeraan? + +TOMMI. Luultavasti peseskelee haen muijan olviastijoita. + +ARISTARKUS. Tai peseskelee kurkkuunsa olviastiassa. + +TIMOTEUS. (Eriks.) Et ihanampaa elaemaetae taida aatella taemaen taehtisen +taivaan alla kuin nuorenmiehen elaemae rikkaassa huoneessa, jossa sekae +emaentae ettae piika sua rakastavat kuin hullut. Siinaepae on sinulle kaikki +yltaekyllin, siinae paistetaan sinulle kilpaa vehnae-plaettyjae, emaentae +paeivaellae, piika yoellae, emaennaen nukkuessa, ja siinae lainehtii olvi. Ja +siitaepae se suuri eroitus minun ja noiden vaelillae tuolla seinaen +juurella. Minae jaksan niinkuin Turkin keisari, he niinkuin ne kurjat, +riutuvat haamut, joista ei huoli Jumala eikae piru. Kuin nyt vaan +taitasin itseaeni oikein teeskennellae. (Tekee itsensae kovin +viheliaeiseksi laehestyessaensae toisia) (Aeaeneensae) Aih, aih! Mikae on taemae +mailma? Autio eraemaa, jossa toivo alati eteemme kangastelee, kirkkaita +virtoja, vihantoja niittuja ja vuoria kultasii, mutta harvoin harvoin +kohtaamme pienen kosteikon, jossa janomme hetkeksi sammuttaa taidamme. +Sitten kahnailemme taasen eteenpaein toivon ja epaeilyksen vaelissae. Mitae +taeaellae? Tule tule, sinae kurittu viikatemies! Taessae on sinulle valmis +niitto.--Mitae teette te taessae? + +TOMMI. Me filosoferaamme; sillae me olemme Saksalaisia. Me harkitsemme +taetae mailmaa ja sitae ihmeteltaevaeae, jaerestyksellistae rakentoa, joka +kutsutaan elaemaeksi. + +TIMOTEUS. Kuinka jaksatte, minkaltaisiksi loeydaette itsenne niissae +aatuksissa? + +TOMMI. Jumaliksi. Peijakas kuinka se nostattaa, ruoskia tuota +kapinoitsevaa Vanhaa-Evaa. + +TIMOTEUS. Vanhaa-Atamia, tahdoit sinae sanoa? + +TOMMI. Vanhaa-Evaa, sanon minae, haentae, joka meitae nyt viettelee ja +kiusaa nauttimaan kielttyae hedelmaeae. Mutta haentae peittoa, se korottaa. +Seittemiin tuntia vasta olemme kaivanneet oltta, mutta enemmin kuin +seittemaen penikulmaa olemme jo ehtineet maan pinnasta yloes, joka naekyy +allamme kuin maanmittarikartta. + +TIMOTEUS. Istuttepa mielestaeni nyt alempana kuin ennen. + +TOMMI. Tomu suutelee tomua, mutta henki pyoeriskelee rinkitanssissa +sineydessae tuolla. Oi herraus! Nytpae naeen miksi filosoofit ovat niin +taipuvat koeyhyyteen ja puutokseen, ryysyin ja raepaeleisiin, likaan ja +syoepaelaeisiin, miksi he suovat miekan alati kaeyskelevaen laepi heidaen +sydaemmensae, jaa, ettae revittaeis tuhanneksi kappaleeksi. Nyt sen naeen +koettuani jotain samanlaista kuin muinoiset profeettaat ja viisaat. Oi +herraus! + +TIMOTEUS. Kilvoitellut olen minaekin, mutta toki ehtimaettae niin kauvas +vielae. Nytpae tunnen asian olevan kuin sanotaan, sanotaanpa, ettae +ylivoittaa itsensae, on taeaellae kamalin ja suurin voitto. Taemae on totuus. + +TOMMI. Mutta muotos ei juur naeytae kuin olsit olentellut syvaessae +kaipauksessa. Katsokaat, veljet, haen punertaa ja hohtaa kuin taeyskuu +kesaellae. + +TIMOTEUS. Taisteloni kova ponnistus naein soittaa kaiken vereni paeaehaen. + +TOMMI. Pelkaeaenpae sun nostellees aivan raskasta olvikannua, Timo, ja +siitae kenties naemaet punertavat posket. + +ARISTARKUS. Tarvitseeko epaeillae sitae. Timoteus, katso selkaes. + +TIMOTEUS. Selkaeni? Se on jo kyllae murrettu puutaakoista ja +vessaaveista, joita olen kannellut tuolle noita-aemmaelle. + +ARISTARKUS. Ken kaeskee herran kaeydae palvelijansa palvelijaksi? Emmekoe +ole herroja taessae, me? + +TIMOTEUS. Mun noitusi haen muuton taehaen seisomaan suolapatsaaksi, koska +te toiset kaeytte leikkaamaan kunnian laakeria. Ei ole juuri hyvae lyoedae +leikkiae pirun-aeitin kanssa, mahdatte tietaeae. (3:s sotamies tulee) Mutta +tuossa tulee mies, joka taitaa jotain kertoa, sen naeen. + +TOMMI. Tulee niinkuin enkeli armon sanomalla tuomituille sieluille +taenne. Mutta mies, oletko uskaltanut kaeydae yli linjan, siirtyae taestae +kauemmas kuin kaksikymmentae syltaeae? + +3:S SOTAMIES. Ihan selvyytemme mailman rajalla seisoin, katsellen +kuinka eletaeaen juopuneitten maassa. + +TOMMI. No, kuinka siellae kiiriskellaeaen? + +3:S SOTAMIES. Olvilekkeriae sieltae kiiritetaeaen taenne. + +TOMMI. Olvilekkeriae! + +ARISTARKUS. Mitae sanot? + +3:S SOTAMIES. Tulkaat katsomaan. (Kaikki nousevat yloes ja katsahtavat +sitae kohden, jonne 3:s sotamies osottaa) + +ARISTARKUS. Lekkeri helmeilevaeae oltta! Totisesti! + +ANTON. Paeaetaeni pyoerryttaeae. + +TITUS. Sydaentaeni hiukasee. + +TOMMI. Kuinka ovat he kaesittaeneet taemaen? + +3:S SOTAMIES. Kuulkaat, mae tahdon kertoa. He ovat miehiae toisesta +komppanista, lekkerin he ryoevaesit kellarista, joka naekyy matkanpaeaessae +tuolla, nyt he sitae kiirittaevaet taestae ihan ohitsemme tuonne +kortteeriinsa, he onnelliset, ja tuhannen kertaa. Kuohuvaa oltta on +lekkeri taeys, minae tiedaen sen. + +ARISTARKUS. Kiusaus laehestyy, kiusaus verraton. + +TOMMI. Vaehempi voima turvaa suurempaan, samanlainen etsii samanlaista; +rautavuori laehestyy manjettia ja neula kaey levottomaksi, mun veressaeni +on jotain heimoutta tuon lekkerin sisaellyksen kanssa, ja siitaepae +sydaemmeni nyt ammahtelee. + +TITUS. Jos se pieni tynnoeri olis meillae. + +TOMMI. Se taitaa vielae olla meillae; sillae koska ryoevaeri ryoevaeriltae +ryoevaeae, sitae Jumalakin nauraa. + +ARISTARKUS. Sen otamme heiltae, tempasemme kuin suret pallosen porsaan. + +ANTON. Minae protesteeraan. + +TIMOTEUS. Minae samoin. + +ARISTARKUS. Minae myoennyn. + +TOMMI. Minae samoin. + +ANTON. Onko teillae jaerkeae? Hullut ja villityt! Mitae sanot, Titus? + +TITUS. En paein enkae vastoin, sanonpa vaan: jos se pieni tynnoeri olis +meillae. + +ANTON. Pidae nyt leukas siitae tynnoeristae, kiiritpae muuton itse pienenae +tynnoerinae tuolla mullassa. Sinae sammakko! + +TITUS. Koetetaanpas! Luuletko minun paljaaksi mamman-pojaksi, +elaetettynae rieskalla ja simpuloilla. (Kaey Antonia kohden) + +ANTON. Pysy pois minusta, minae en tahdo tapella. + +TITUS. Koetetaanpas! + +ANTON. Minae en tahdo tapella. + +TOMMI. Hiljaa, pojat! Nyt kaikki keskinaeinen riita pois; sillae kohta +tarvitsemme yhdistettyjae voimia. Ja sitten--sillae kylmae tuuli kaey-- +majaamme iloinen pystyvalkea, jonka ympaerillae tyhjennaemme lekkerin. + +ARISTARKUS. Sanotpa jotain. + +TOMMI. Ottakaamme vastaan iloinen hetki, koska se tarjona on. + +TIMOTEUS. Mutta sitten, sitten? + +TOMMI. Sitten tulkoon Bonifaciuksen vuoro. Mitae huolimme? (Titus lyoe +nyrkillaensae Anttonia niskaan) + +TITUS. Koetetaanpas! + +ANTON. Kas riivattua. Ole nyt siivosti. Minae en millaeaen muotoa tahdo +tappelusta. + +TOMMI. Saakeliko astuu Titukseen, mieheen, joka ennen tuskin rupesi +matoakaan vastaan? (Nauraa vilkkaasti) Ja Anton seisoo silmaet pystyssae, +tunteeksensa Titusta. Jaa jaa, Anton, jos oikein yhteen iskisitte, niin +arvaas kenen polvet luulisin leikissae notkistuvan? Respekt, Titukselle! +sanon minae. (Nauraa) + +TITUS. Minae lyoen haenen kuoliaaksi juuri paikalla. + +TOMMI. Mutta onhan Titus niinkuin jaerkevaeae miestae. + +TITUS. Niin minae teen koska kerran vihastun. + +ARISTARKUS. Nyt vihastun myoes minae. Alalleen, Titus! + +1:N SOTAMIES. Alalleen kuninkaan nimessae! + +2:N SOTAMIES. (Taeraeyttaeen kivaeaeriinsae maahan) Alalleen +korkeakortteerissa! Kuninkaan nimessae, alalleen! + +TITUS. Tulkoon lekkeri saaliiksemme, pojat, vaihka olis meillae tuhannen +selkaeae tarjottavana Bonifaciukselle. + +TOMMI. Kohta on se taessae. Olkaam valmiit! + +TIMOTEUS. Taessae melakassa tahdon olla osaton ja pakenen sisaeaen, koska +vannoa en tahdo toverieni paeaelle. (Menee Mauran huoneeseen) + +ANTON. Viaton olen minae. + +TOMMI. Juo kuitenkin oltta kanssamme.--He tulevat. Olkaam valmiit. +Ensin toki vaehaen vaelipuhetta, mutta jos ei hyoetyae siitae, niin +vaekivalta. + +1:N SOTAMIES. Taidammeko antaa tapahtua mitae tapahtuu, me, joiden tulee +suojella yleistae rauhaa? + +TOMMI. Mitae tapahtuman pitaeae tapahtuu, eikae auta siinae ihmislapsen +vastaanponnistus. Istukaat rauhassa vaan, niin olette viattomat kuin +lampaat. Ja tietkaeaet, ettemme teitaekaeaen jaetae osattomiksi. (Muutama +sotamies tulee, kiiritellen olvilekkeriae) Seis, kuninkaan nimessae, +seis! + +TITUS. Vartokaat vaehaen sen lekkerin kanssa. + +ARISTARKUS. Seis, muuton leimahtaa, paukahtaa ja kiljahtaa! + +4:S SOTAMIES. Mitae tahdotte? + +TOMMI. Vaehaen vuorotella kanssanne. Ettehaen jaksa kauvemmas. Jum avita! +te ette jaksa. + +ARISTARKUS. Olvilekkeri taenne! + +4:S SOTAMIES. Mistae syystae? + +TOMMI. Me luulemme, ettae se on hyvaeae oltta. + +4:S SOTAMIES. Hyvaeae oltta. Onkon taemae syy? + +TOMMI. Hyvae syy. + +4:S SOTAMIES. Totisesti on se hyvaeae oltta ja sentaehden pidaemme sen. + +ARISTARKUS. Sentaehden otamme sen. + +5:S SOTAMIES. Sitae emme usko. + +TOMMI. Te epae-uskoset, ette usko ennen kuin lyoemme teitae sokeudella +kuin ennen Damaskuussa. + +TITUS. Antakaat nyt olvi hyvaellae taenne. Tekoe vaan yksin joisitte? Vai +niin! Kyllae sitten kaeskis.--Herrajesta! me olemme niin kauvan +oljentelleet taessae sydaemmen hivennyksessae.--Jaa, kyllae teidaen taeytyy +antaa se meille. Luuletteko meitae paeaeskoesen poikasiksi, tuomitut +istumaan taessae pesaessaemme ilman yhtaeaen juoma-ainetta? Kyllae sitten +kaeskis. + +ARISTARKUS. Lekkeri taenne! + +4:S SOTAMIES. Te haevyttoemaet, millae oikeudella? + +ARISTARKUS. Sillae vanhimmalla oikeudella, voiman oikeudella. Sepae nyt +vallitsee Saksanmaassa.--Millae oikeudella? Millae olette sen itse +kaesittaeneet? Luuletteko, ettemme taida ryoevaetae yhtae hyvin kuin te? + +TITUS. Kyllae teidaen taeytyy antaa se meille. + +4:S SOTAMIES. Se on kunniallinen sotasaalimme, jota emme mieli jakaa +muiden kanssa. + +TOMMI. Jakaus ei tule kysymykseen, tynnoerin otamme tykkaenaeaen. + +5:S SOTAMIES. Sae rietas vintioe, pois tieltae! Me tahdomme retkeillae +eteenpaein. + +ARISTARKUS. Heleijaa, pojat! (Tappelus lekkerin ympaerillae) + +ANTON. Naehkaeaet, minae kaeteni pesen ja olen viaton taehaen kahakaan. + +4:S SOTAMIES. Hengemme olven edestae! + +5:S SOTAMIES. Joka veripisara! + +TITUS. Kyllae sitten kaeskis. (Lekkeri ryoevaetaeaen toisen komppanin +miehiltae; Tommi ja 3:s sotamies kaeyvaet kiirittaemaeaen sitae kortteeriinsa +kohden, Aristarkus, Titus ja muita sotamiehiae tappelevat, torjuen +lekkeriae) + +TOMMI. Varjelkaat trossi varjelkaat trossi! Olkaat te hevosvaeki ja +suojelkaat retrettimme. + +ANTON. Menen sisaeaen koettamaan kaeaentaeae kaikki parhaaksi vielae. (Menee +huoneeseen vasemmalla, jaettaeen oven auki) + +TOMMI. Sankarteos ihmeteltaevae, mestarillinen retretti! (Lekkeri +kannetaan kortteerihuoneesen, kaikki kaeyvaet sisaeaen ja ovi lukitaan; +toisen komppanin miehet jaeaevaet seisomaan ulkopuolelle) + +4:S SOTAMIES. Haa! minae tunnen kuinka silmaeni kurtistuvat ja kaeyvaet +viherjiksi. + +5:S SOTAMIES. Taemae paeaestaekoeoen irti perkeleet. + +4:S SOTAMIES. Sydaemmeni tahtoo haljeta kuin tuliluoti. (Sisaeltae kuuluu +laulu, hurraus ja ilometeli) Kuules riemupauhuansa. + +5:S SOTAMIES. Nyt tunnen mikae autuus kostossa. Emmekoe kostais? + +4:S SOTAMIES. Ytimeen asti. + +5:S SOTAMIES. Ettae itse luonto itkee ja huokaa kuin kurja aeiti, koska +veli veljeaensae veristaeae. + +4:S SOTAMIES. Temmasta kaesistaemme saalin, jonka kunnialla viholliselta +ryoevaesimme vihollismaassa! + +5:S SOTAMIES. He ovat virittaeneet ilovalkean majaansa ja istuvat nyt +ympaer kultasen liekin, horien kitaansa kuohuvaa juomaa. + +4:S SOTAMIES. Jos toki paeaesisimme sisaeaen haeiritsemaeaen kestiaensae vaehaen. +(Tempoilee ovea, kierrellen avainta edestakaisin) + +1:N SOTAMIES. Ole kiertelemaettae sitae avainta; ovi on kernas solaumaan, +kaeymaeaen takalukkoon. + +5:S SOTAMIES. Kiertel sitae kiukkusemmin, veljeni. + +4:S SOTAMIES. Vaiti, nyt on se tehty. Naehkoeoet edes vaehaen kiusaa, +ennenkuin sieltae ulospaeaeseevaet. + +5:S SOTAMIES. Ja missae oltta juodaan, siinae ovetkin paukahtelee. Hyvae! +(Ilolaulu sisaellae) + +4:S SOTAMIES. Mutta nyt--no tuhannen saakelii!--nyt keksin keinon heitae +kostaaksemme. + +5:S SOTAMIES. Sano. + +4:S SOTAMIES. Ho hoo! Ovi lukkoon, torvi tukkoon ja juomaleiriin sauvu +virtakoon! + +5:S SOTAMIES. Kiitos, veli kultanen! Minae riennaen katolle tukkemaan +torven. Tuollapa eraes vanha niinimatto, niinkuin kaesketty. (Menee) + +4:S SOTAMIES. Takalukossa niinkuin pitaeaekin; mutta visseyden taehden +taemae tynkoe vielae vasten ovea; samoin myoes Muori Mauran ovelle, ja +vartokoo hetken ennenkuin ehti heille apu. (Asettavat raskaan tukin +sekae ovelle vasemmalla ettae Mauran ovelle) + +TOMMI. (Huoneessa) Hyvaeae oltta. + +ARISTARKUS. (Huoneessa) Peijakkaan hyvaeae! + +TOMMI. Skool! Elaekoeoen kuningas! + +KAIKKI. (Huoneessa) Hurraa! + +TOMMI. Skool, te siellae oven takana, skool, koko mailma! + +KAIKKI. Hurraa! (Laulu) + +4:S SOTAMIES. Hyvin tehty! Taemaen pitaeae heitae puristaman vaehaen, ja +nahkansa pitaeae heidaen jaettaemaen, ennenkuin runsaat ruumiinsa ovat +likistetyt ulos taestae pienestae akkunasta. (5:s sotamies tulee) + +5:S SOTAMIES. Sauvutorvi on tukettu kuin viinapannu, ja kohta pitaeae +sieltae kuuluman toisenlainen musiiki. + +4:S SOTAMIES. Kaikki hyvin! (1:selle ja 2:selle sotamiehelle) Ja te, +jos kaeytte askeltakaan heitae auttamaan, niin vartokaat sitae pahinta +meiltae. + +5:S SOTAMIES. Ensimmaeisen luotimme ensimmaeisessae tappelossa +Preussilaeisten kanssa lahjoitamme teille, olkaat varmaat siitae. + +4:S SOTAMIES. Ja toiseksi, muistakaat, ettae vahtimies on sidottuna +vahtipaikkaansa ankarimman rangaistuksen kautta. (Yskimistae kuuluu +huoneesta) Minae luulen, ettae sauvu rupee vaikuttamaan ketun poikasiin. + +TOMMI. (Huoneessa) Pelti auki! + +TITUS. Onhan se auki, niinkuin naeette. + +ARISTARKUS. Helvetistaekoe se sauvu tulee? + +TITUS. Sitae en totisesti ymmaerrae. (Kova yskiminen. He lyoevaet ovelle) + +ARISTARKUS. Ulos taeaeltae! + +TITUS. Me olemme teljetyt. Laskekaat meitae ulos, me tukahdumme sauvuun. + +4:S SOTAMIES. Juokaat oltta vaan. + +5:S SOTAMIES. Se on hyvaeae oltta. + +4:S SOTAMIES. Peijakkaan hyvaeae. + +TITUS. Mitae te sanotte? + +4:S SOTAMIES. Elaekoeoen kuningas! + +ANTON. Mutta me kuolemme. (Kova huuto ja yskiminen) + +TITUS. Herra varjel meitae! + +4:S SOTAMIES. Juokaat oltta juokaat oltta ja laulakaat ja olkaat ilosia +poikia. + +TOMMI. He ovat tukkeneet sauvutorven katolla, nyt ymmaerraen. Peijakkaan +keponen! + +ARISTARKUS. Haa! Kuulkaat siellae: niin totta kuin vaimosta syntyneet +olette, ette kostamatta paeaese. Kuuletteko sanani? + +4:S SOTAMIES. Sen kuulemme ja ymmaerraemme yskaes myoes. + +ARISTARKUS. Hyvae! + +4:S SOTAMIES. Ja te nupisette vielae! Taessae seisomme me ihan kuivin +suin, siellae istutte te ilovalkean ympaerillae parrat vahdossa; te +Onnettaren rintalapset. + +5:S SOTAMIES. Ai ai! + +ARISTARKUS. Hyvae! (Maura lyoe ovellensa, pitaeen kovaa aeaentae) + +5:S SOTAMIES. Jo muijakin huomaitsee jotain. + +4:S SOTAMIES. Nyt laehtekaeaemme.--Jaeaekaeaet hyvaesti, kamraatit, voikaat +hyvin ja juokaat oltta, se maistuu hyvaelle saunassa. (4:s, 5:s ja muut +sotamiehet menee) + +MAURA. Mikae meteli siellae? Miksi on oveni tiljetty? Taivas siunakkoon +minua! Auttakaat, auttakaat! + +ANTON. Auttakaat meitae myoes, ovi murtakaat ulkoolta, emmepae voi sitae +taeaeltae. + +TITUS. Tulkaat nyt pian. + +ARISTARKUS. Taemae on helvetillistae. Akkuna saepaeleiksi ja siitae ulos! + +ANTON. Siitae emme mahdu. + +TITUS. Mahdotonta! + +ARISTARKUS. Ulos ulos! Valkea on irti! + +ANTON. Palaa jo vaehaesen! + +TITUS. Jaa, vaehaesen. (Maura huutaa kovin) + +1:N SOTAMIES. Sinae kuulit? + +2:N SOTAMIES. Meidaen kenties taeytyy raportteerata. + +ANTON. Haetaekello soimaan, valkea on irti! + +1:N SOTAMIES. Valkea on irti!--Anna kaeydae. + +2:N SOTAMIES. Valkea on irti! + +AeAeNI. (Ulkona) Valkea on irti. (Timoteus, tyoenaesten auki Mauran oven +tuimalla vauhdilla, tulee ja jaelessaensae Maura ja Mariana. Aina kova +meno ja yskiminen vasemmalla. Timoteus lykkaeae tynkoen ovelta) + +TIMOTEUS. No tulkaat sitten ulos pesaestaenne, mesiaeiset. + +MAURA. Valkea irti, valkea on irti leipomushuoneessani! Taenne ruiskut +ja vettae! + +TIMOTEUS. Olkaat toki kirkumatta, muori; enpae luule vaaraa juuri +suureksi.--Tulkaat ulos sieltae. + +TITUS. Ovi on takalukossa ja pitaeae murrettaman ulkoolta. Me emme jaksa. + +ANTON. Pian pian! + +TIMOTEUS. Ha ha haa! Mitae voin minae? + +MAURA. Kiirehtikaeaet taenne sieltae raheilta te. + +1:N SOTAMIES. Emme uskalla. + +MAURA. Mitae! Koska tuli riehuu ja ihmisten henget on vaarassa. + +2:N SOTAMIES. Me olemme sen jo raportteeranneet. + +1:N SOTAMIES. Vahtimies ei saa jaettaeae vahtikoppiansa ennenkuin on se +tulelta sytytetty; niin seisoo sota-arttikkelin jaerkaehtaemaettoemaessae +saeaennoessae. + +MAURA. Mutta eihaen ole teillae yhtaeaen koppia, vaan istuttehan raheilla. + +2:N SOTAMIES. Siis saamme vartoa kunnes rahimme rupeaa palamaan. + +1:N SOTAMIES. Totta! + +MARIANA. Te olvipurkit, joiden killisilmistae ei paista enemmin aatoksen +valoa kuin haeraeaen silmistae. + +2:N SOTAMIES. Haeh? + +MARIANA. Haeh, hah, mitae, pata-kuningas siinae, sinae olvitynnoeri! + +1:N SOTAMIES. Elae sinae... (Huoneesta vasemmalla kuuluu aina kovempa +yskiminen ja myrinae. Haetaekello soi) + +ARISTARKUS. Akkuna ulos! (Saerkee akkunan, tunkee ulos paeaensae, yskien) + +ANTON. (Huoneessa) Riennae riennae, Aristarkus, ettae paeaesemme peraessaes + +ARISTARKUS. Kuin mahtusin taestae ometan-aukosta. + +ANTON. Auta haentae, Timoteus. + +TIMOTEUS. Kuin jaksasin taessae pelon vavistuksessa. (Erikseen) Lystiae! +Kestaekoeoen kauvan taetae! + +ANTON. Auttakaat haentae, hyvaet naiset. + +MAURA. Taenne, Mariana. (Maura ja Mariana rupevat kiskomaan Aristarkusta +akkunasta ulos) Voi onnettomat! Kuka on taemaen tehnyt? + +ARISTARKUS. Vetaekaeaet paeaelle ja elkae kyselkaeaet. (Patrik, kovin +paeissaensae, tulee paljastettu miekka kaedessae. Vahtimiehet kyldraeae, haen +vastaa pikasesti) + +PATRIK. Vai naein! (Lyoe Aristarkusta, jonka jalat vielae on sisaellae +huoneessa, lappealla miekalla muutaman kerran reiteen) + +MAURA. Kapteeni kulta! (Aristarkus vedetaeaen ulos, Anton tunkee itseaensae +akkunasta ulos) + +ANTON. Vetaekaeaet minua nyt koreasti. (Naiset kiskovat haentae) + +PATRIK. Onko valkea irti? + +ANTON. Ei haetaeae sentaehden, vaihka haedaen tuskissa niin luulimme. + +PATRIK. Haetaekello seiskoeoen! + +MAURA. Voih voih! Kuka on taemaen tehnyt? + +ANTON. Hae toisen komppanin miehet; tukkesivat sauvutorven katolla ja +panit oven takalukkoon. + +PATRIK. Ettekoe saa haentae sieltae ulos? + +ANTON. Kaersimystae, kunnioitettava kapteeni; kyllae minae taeaeltae +vaehitellen tulen. + +PATRIK. Vai naein te tahtositte elaeae, tansmestarit! Kyllae sitten +kelpais. Me olemme Saksalaisia, koko mailman silmaet on nyt teroitetut +meitae kohtaan, jotka olemme Europan... (Lyoe miekallansa Anttonia +reiteen) + +MAURA. Armahtakaat haentae, herra! + +PATRIK. Jotka olemme Europan sivistyneimpae kansa. Tiedaettekoe siitae, te +siat? (Anton vedetaeaen ulos) + +TITUS. (Pistaeae paeaensae ikkunasta ulos) Nyt minae tulen. + +TIMOTEUS. (Eriks.) "Nyt tulen minae, minun Jumalani." (Kiertelee avainta +kuin tahtoisi haen avata ovea) (Aeaeneensae) Se noiduttu lukko! (Naiset +kiskovat Titusta ulos) + +PATRIK. Te rahjut! kaesittaekaeaet olevamme sitae kansaa, joka mailmalle toi +tietojen valon, joka filosofian tulisoiton nosti korkuuteen, joka +tutkisteli ja selitteli ihmissuvulle himpeaen entisyyden kalliit +hengenaarteet, sitae kansaa, jonka kieli kaikkialla maa-pallon kamaralla +kaikuu, idaessae, laennessae, pohjassa ja meress'. Tiedaettekoe, roistot, +ettae olemme ihan taetae kansaa?--Ja te nyt saattaisitte saksalaiset +haepeaeaen? Patrikin komppani? Pois se! Ennen peittoon teidaen maan +mateleviksi. (Hakkaa miekallaan Titusta vinhasti reiteen) Kas naein minae +teille annan, naein naein, kas naein! + +TITUS. Herra kapteeni! + +MAURA. Armoo armoo armoo! + +PATRIK. Kyllae sitten kelpais. (Titus vedetaeaen ulos. Tommi, 3:s sotamies +ja pari muuta tyoenaesevaet oven auki kovalla vauhdilla, Timoteus +kiirahtaa selaellensae, ja rynkaeaevaet ulos yskien. Haetaekello on vaijenut, +muutamia kaupungin asujamista kokounut teaterin perille) + +MAURA JA MARIANA. (Yhtaikaa) Timoteus! (Tarttuvat Timoteukseen) + +MAURA. Oletko loukkaunut? + +MARIANA. Rintas, luulen, sai kovan taerraeyksen. + +TIMOTEUS. Rinta ja selkae. (Pitelee rintaansa ja selkaeaensae) + +PATRIK. Jumalan kuolema! Taemae paeivae olkoon teille kauhistuksen paeivae, +armo poistukoon Uranuksen kaukaisuuteen ja vaelaehtelkoeoen rangaistuksen +miekka! Jumalan kuolema! Kuinka sai asia alkunsa? (1:selle +sotamiehelle) Kerro minulle lapsukaisen vilpittoemyydellae. + +1:N SOTAMIES. Tuolta kiirittivaet olvitynnoeriae muutama toisen komppanin +miehistae. "Antakaat se tynnoeri meille", sanoit meidaen miehet, "emme +anna", vastasit toiset, "jassoo, te ette anna", sanoit taas meidaen +miehet, ja sitten nousi tuima tappelus ja kaeskaehmae... + +PATRIK. Kuinka kaevi tynnoerin kanssa? + +1:N SOTAMIES. Meidaen miehet otit sen heiltae ja kannoit sen tuonne +tupaan. Toisetpa sitten vihoissansa tukkesit sauvutorven ja panit +suuren tynkoen ovelle, ja siitaepae vasta raehinae nousi. + +ANTON. Mutta mitaes minae tein? + +1:N SOTAMIES. Kielsit kumppanias taestae juonesta, pesit kaetes ennakolta +ja menit koreasti sisaeaen. + +ANTON. Niin. + +PATRIK. Kenen neuvosta tapahtui taemae? Kuka oli siinae niinkuin +johdattaja, paeaemies? + +1:N SOTAMIES. Tommi ja Aristarkus, jaa totisesti; jos valehtelen, niin +niskani poikki. + +PATRIK. Onko tosi, Tommi? + +TOMMI. Tosi, herra kapteeni! + +PATRIK. Onko tosi, Aristarkus? + +ARISTARKUS. Ei sanaakaan valetta! + +PATRIK. Haa!--Ja sinae Tommi, niin nuori vielae, jonka nenae tuskin on +ehtinyt punertumaan, jaa, sinae! Pidinpae sinusta paljon, mutta nyt olet +repinnyt alas kaikki, kaikki.--Oi te pedot! Mutta nytpae taestae jotain +nousee.--Riviin, pojat, koreasti riviin, lapsiset. (Asettaa heitae +seisomaan riviin) Taemae ei ole vielae mitaeaen, vedenpae vielae henkeaeni. +Oletteko huomainnut pienen lapsen kaeytoestae koska se itsensae oikein +todenperaeaen loukkaa, koska se esimerkiksi kiirahtaa portaan +ylimmaeiseltae pykaelaeltae alas tanterelle? Ensteen kuulet kolinan, sitten +on aeaenettoemyys kauvan kauvan, mutta paraseepa se viimein, ettae luulisit +mailman repeevaen. Niin minunkin sydaemmeni tila nyt, vasta olen +kellahtanut alas, makaan vielae tanterella ja ankara kipu mojoo +aeaenetoennae povessani, mutta kohta remahtaa. (Kaeyskelee hetken +aeaenettae ja vinhasti edestakaisin, lyoeden vaelillae tuimasti jalkaansa) +Kas niin, taessae seiskaeaet ja haevetkaeaet kaiken kansan edessae. Kaeykaeaet +taenne sekae nuoret ettae vanhat katsomaan taemaenkaltaisia miehiae. Tulkaat, +tulkaat! (Taluttaa esiin eraeaen pojan kansan joukosta sotamiesten eteen) +Taenne, poikaiseni, ja haevetkoeoen sinunkin edessaes. Sano heille jotain +pelkaeaemaettae; sillae seisotpa minun siipieni suojassa. Sano heille pari +sanaa, poika. + +POIKA. Tuommoisia miehiae; kaeykaeaet te sotaan sammakkoja vastaan. + +PATRIK. He heh! + +POIKA. Mikae loistava koristus-kivi on tuo ylaepuolella teidaen naamaanne? +Voi te kiiltomadot, voi sinae heinaesirkka-parvi etelaeisiltae mailta, joka +maessaeaet meidaen kedoilla. + +PATRIK. No noh! + +POIKA. Te sotamiehiae? Heittaekaeaet nyt kivaeaerinne nurkkaan ja kaeykaeaet +saunaan lapsen-synnyttaejaen kanssa; ei, vaan saunan taakse, sillae onpa +muotonne kuin syymaekivi siellae, jonka paeaelle tuskin iljen sylkeae. + +PATRIK. (Katsahtaen tarkasti poikaa kohden) Kyllae vaehempaekin sentaehden +piisais. + +TITUS. Syymaekivi? Minussa ei ole ollut syymaeae sitten piennae lapsena. +Pidae suus kiin vaan, poika. + +POIKA. Tuommoisia miehiae! Mutta taessaekin kaey toteen vanha sananlasku: +"Millainen ampuja, sellainen koiransa." (Juoksee kiivaasti pois, Patrik +muutaman askeleen haenen jaelessaensae) + +PATRIK. Sinae riivattu! Kyllae sinun opetan vielae. (Kaeaentyen kansan +puoleen) Kenen poika se oli? + +ERAeS AeAeNI JOUKOSTA. On se raukka eraeaen koeyhaen lesken ainoa vekama, +tekee tuskin muuta kuin koiranjuonia ja pelailee knappeja kaduilla; +vahinko pojasta, suuri vahinko, ettei jaksa aeiti parka haentae kouluttaa; +sillae se on niin viisasta lasta. + +PATRIK. Vai "viisasta lasta", vai niin.--Menkaeaet hiiteen taestae! Mitae on +teillae taessae kurkisteltavaa? Pois, roistokansa! (Ajaa pois heidaet) +"Viisasta lasta"! (Mauralle) Tuoppi oltta taenne, ja pian! + +MAURA. (Marianalle) Astu vaehaen pikemmin, sinae laiskiainen. (Mariana +menee sisaeaen) + +PATRIK. (Eriks.) Se kirottu nallikka! (Aeaeneensae) Kiireesti, eukko, +kiireesti! (Huutaen) Sa saa! + +MAURA. Kohta, armollisin herra! (Mariana tuo oltta, Patrik juo) + +PATRIK. (Erikseen ja keskeyttaeen aekisti juomistansa) Riivatut! +(Tyhjentaeae tuopin ja kaeaentyy kiivaasti sotamiehiae kohden) Mitae pitaeae +minun tekemaen teille? Sanokaat, mitae pitaeae minun tekemaen? Jaa, mitae +teen? Tommi, astu esiin. (Tommi laehenee haentae, Patrik pitelee haenen +knappiansa) Sano nyt, poikani, mitae pitaeae minun teille tekemaen? Mitae +mitae, sinae junkkari? Sanoppas; aeaenestae, mae mielin kuulla. + +TOMMI. Koska suotte minulle luvan aeaenestykseen, niin tahdonpa sanoa +sydaemmeni aatoksen. Minun mielestaeni olis meille yleinen armo paras. + +PATRIK. Vai armo! Ha haa! Vai armo, vai armo! Hm! Vai armo! Kaeske ennen +Helionin loimon astumaan istuimeltansa alas. Vai armoa!--Kaey nyt riviis +taas, poikaiseni, ja kuulkaat kaikki mitae lausun. Kakstoista tuntia +teidaet tuomitsin olven kaipoon, mutta rikoittepa taemaen tuomion, ja +kaikki myllersi taas olven perkel yloes alas. Saeaentoeni rikoitte, ehkae +tiesitte millae uhkasin teitae siitae. Siis kuulkaat nyt miten uhkaus kaey +todeksi. Taestaelaehin ei kasteen helmen verta teille oltta, ennen kuin +veressae ja voittajina palaamme ensimmaeisestae tappelosta. Mutta jos +teitae sillon miellyttaeis naeyttaeae selkaetaulunne voittavalle +viholliselle, niin totisesti ette naee koskaan enaeaen olven vahtoo. Se on +sanottu. + +ANTON. Hirmuinen tuomio! + +TOMMI. Verraton! + +PATRIK. Ja siinae ei kaikki vielae. Tiedaettepae mun ei millonkaan +jakelevan miehilleni pryyliae koska laehellae on synkeae yoe, vaan pidaetaenpae +aina kaettaeni seuraavaan aamuun. Taellae hetkellae siis pelastutte siitae, +mutta mitae tapahtuu huomenna koitteessa ihanan paeivaen, sitae takaamaan +en kaey, mutta visseyden taehden parkitkaat selkaenne. Aavistanpa jotain. +Varmaan en ole vielae paeaettaenyt, mutta minae pelkaeaen. + +TOMMI. Minae uskallan sanoa: nyt on kapteenimme liian ankara. + +PATRIK. Vait, sinae kirottu kappale! Kaikki aeaenettae kuin muuri! Haa! jos +tietaesitte kuinka sydaemmeni kiertyy ja vaeaentyy, kuinka se kiiriskelee, +temmeltaeae ja teiskaa, juuri kuin koska katselemme kirkkaassa +vesilammikossa pientae pussia elaeviae kissanpoikasia taeys; se kierii ja +se vierii, se liikkuu ja se kiikkuu, semmenkin jos on pussissa liian +vaehaen kivipainoa. Haa! oletteko naehnyt taetae leikkiae, te saatanat? +(Ravistaa Anttonia kauluksesta) Oletko naehnyt? Te kiusan henget, te +saatatte mun riivioeoen, etten enaeaen huomaa mitae teen ja lausun. +(Ravistaa Aristarkusta kauluksesta) Oletko naehnyt taetae leikkiae, sinae +peikko? Oletko naehnyt taetae? (Ravistaa Tommia) Oletko naehnyt taetae? Sano +sano, sinae onneton. + +TOMMI. Olen olen, ja vielae hullumpaakin, herra kapteeni, jaa monin +kerroin hullumpaa, niinkuin koska aukenee pussin-suu ja poikaset ryoemii +rannoille. Silloinpa taeydet kaesissaes; sae haetaeilet ja keikahtelet, +keikahtelet etkae tiedae mihen ensin kaeaennyt. (Patrik astuu muutaman +askeleen takaperin hoipertellen ja katsoen vissisti Tommia kohden) + +PATRIK. (Eriks.) Jassoo! (Aeaeneensae) Tule taennen, Tommi. (Tommi laehenee +haentae) Kukas minae olen? + +TOMMI. Kuninkaan kapteeni ja sankari. (Eriks.) Olinpa liian rohkea. + +PATRIK. Kukas sinae olet? + +TOMMI. Herra kapteenin mies. Kaeskekaeaet minua tuleen, minae menen; se on +velvollisuuteni. + +PATRIK. Mutta katsos, jos mielit kaeydae liian pitkaelle sukkeluuksines, +niin voinpa minaekin sanoa jotain puolestani. Tiedaetkoes mitae taidan +tehdae? + +TOMMI. Taidattepa asettaa minun alas maahan suoraksi kuin ranka ja +kaeskeae Bonifaciuksen loeylyttaemaeaen oikein sakramenskatusti. + +PATRIK. Jaa-ah, sen minae taidan. Kaey nyt riviis taas ja kiitae onneas, +paeaestyaesi naein. (Erikseen ja kaeyskellen edestakaisin hoipertellen) +"Koska pussin-suu aukenee"... Hmm! "Poikaset rannoilla ryoemii." Hajdja! +(Aeaeneensae) Saattakaat paikalla Mestari Bonifacius taenne. Nyt ei auta. + +TOMMI. Herra! taessae naeette viheliaeisen vikkeloeitsijaen, oikein saksan +vizailijan, joka taasen haevetae saa. Niinpae kaey.--Jo vuosia sitten tein +mae paeaetoeksen, poisheittaeae kaikki kokkapuheet, mutta enpae mieletoen +seisnyt siinae, ja sentaehden seison nyt taessae syllaen pitkaellae nenaellae. +Sillae se, joka taeaellae itseaensae edes johonkin maeaerin viisaasti kaeyttaeae +tahtoo, se olkoon aina mykkae, karmea ja kylmae kuin rautvuori, mutta voi +sitae, joka lyoe itsensae vizsailemaan, se olkoon varmaa kerran joutuvansa +narriksi kuin Tommi nyt. Me luisahdamme niin pian yli rajan; sillae +kiitos kiihoittaa omaa-rakkautta, joka taasen pimittaeae jaerjen +kirkkaan loimon kuin musta sauvu paeivaen valon; mies rynkaeae esiin +itsetyytyvaeisyydestae liekehtivaellae katsannolla tietaemaettae ennenkuin on +narrilakki paeaessaensae aina korvia myoeden, kuin Tommin nyt, joka on perin +lyoety, ja lyoetyae miestae ette enaeaen lyoedae mahda, herra. (Eriks.) Jos ei +taemae saarna ole pelastanut selkaeaeni, niin tahdon muuttua koiraksi. + +PATRIK. (Eriks.) Jos ei taemae liikuta sydaentaeni, niin tahdon muuttua +koiraksi. (Aeaeneensae) Jaa, Tommi, niinpae kaey. Toki, naeenpae, ettae kytee +vielae povessas pieni kipenae johonki parempaan. Ja muista, ettes laske +sitae sammumaan, minae rukoilen sinua: elae laske sitae sammumaan. + +TOMMI. No noh. + +PATRIK. Seis rauhassa rivissaes, seis rauhassa. (Torven aeaeni kuuluu) +Mitae merkitsee taemae torven toeraeys? + +AeAeNIAe. (Ulkona) Preussilaeinen tulee, Preussilaeinen tulee! + +PATRIK. Siinae on haen. Nyt katsokaatpas kuinka kaeytte vastaan taetae +vierasta naein humalaisina ja silmissaenne sauvun pusertamat kyyneleet. +Oi synti ja haepeae! (6:s sotamies tulee kiireesti) + +6:S SOTAMIES. Sana oeverstiltae. Haen kaeskee teitae kohta kaeymaeaen esiin, +rakentaen oikean flygelin; sillae alas vuorelta, sen taidatte naehdae, jo +astuu Preussilaeinen, ja mentyaeae muutaman minuutin, seisomme tulessa. +Kerkeae on aika. + +PATRIK. (Eriks.) Nyt tahdon olla lakoninen, sillae vastaukseni kohta +luetaan sanomissa ympaer mailmaa.--(Aeaeneensae) _Venio_. Taemae on ylevaeae +roomalaiskieltae ja tahtoo sanoa niin paljon kuin, minae mielin tulla. +Taemae vastaus vie oeverstilles: venio. (Sotamies menee) (Patrik eriks.) +Taemae vastaus on kerran loeytyvae mailmanhistorjassa ja useinkin saattava +ruoskan monen nuorukaisen kaemmenelle. (Ulkona soivat torvet ja trumput +ja sekavia aeaeniae kuuluu) Niin laehestyy nyt kunnia ja kuoleman paeivae +kuin paeivae tuomion jyryllae ja pauhinalla. Nyt uljas mieli, ja kaikki +olkaat valmiit: jaentevaessae kourassa tulta ja kuolemaa oksentava traaki +kirkkaalla teraeskielellaensae; polvi jaeykkae niinkuin kivipylvaes, kaesi +tukeva ja silmae kirkas, rinnassa sydaen ja sydaemmessae Jumalan-poika, ja +sitten eteenpaein kuin hirmumyrsky, joka mereltae rynkaeae yloes, laineet +kohinalla korkeuteen nostaa ja murtaa satavuotiset maennyt vuorten +harjanteilla! Uljas mieli, pojat, ja kaikki viha pois, kaeydessaemme +Bellonan haeihin! Oi sinae Aristarkus-poikani! (Suutelee Aristarkusta) Ja +Tommi minun pikku-varikseni! (Suutelee Tommia)--ja Titus sitten! +(Suutelee Titusta) Jumala auta meitae! Ja minun armas Antonini myoes! +(Suutelee Antonia) Niin niin! teitae kaikkia nyt mielisin syleillae ja +suutella, mutta aika on hirveaen taerkki. Sotatorvi soikoon, ja nyt +eteenpaein mars! Jumala auta meitae! Jessus! (Menevaet, Patrik edellae, +heilutellen miekkaa ilmassa ja hoipertellen sinnen taennen, sotamiehet +haenen jaelessaensae yksi ja toinen heistae myoes hoipertellen. +Komantohuudot, torvet ja trumput kuuluvat kaikkialta) + + + + +Neljaes Osa + + +(Oikealta kuuluu sotajyry: Maura istuu toikan takana, avattu kirja +helmassa, kaedet ristissae ja silmaet teroitettuna korkeuteen; Mariana +seisoo samalla sivulla, mutta perempaenae, katsahtaen sinne, josta kuuluu +taistelon meteli.) + + +MAURA. Oi! mille naeyttaeae taistelon tienoo nyt, Mariana tyttoesein? + +MARIANA. Valkeita sauvupilviae pyoerii lakkaamatta yloes laaksosta tuolla +vuorien vaelissae ja sillon taelloen kirmasee yksinaeinen ratsastaja salavan +vauhdilla yli lakeuden tuossa. + +MAURA. Oi kauheuksia, joita vielae silmaeni naekemaen pitaeae ja korvani +kuuleman!--Kuinka onpi nyt, pieni Mariana? + +MARIANA. Siinae, jossa ensteen ilmaui sauvu, se nyt haihtuu pois, mutta +kappale siitae se taasen monin kerroin sakeampana pyoeraehtaeae yloes ja +jyrinae niinkuin laehenis. Mutta nytpae naeen yhdet vankkurit taetaekohden +kulkevan ja vankkureissa istuu miehiae rippuvilla paeillae ja kelmeillae +kasvoilla. + +MAURA. Kaiketi haavoitettuja sankareita sodan kiihkellyksest'. + +MARIANA. Nyt seisahtavat, ja alas astuu eraes mies, joka ontuen rupeaa +kaeyskelemaeaen taenne, mutta toisialle pyoeriilee vaunut. + +MAURA. Ken ollee taemae mies? Ehkae Timoteus. Riennae haentae vastaan; minae +istun taessae rukoillen ja kaeaentaemaettae kasvojani kohden hirmuista sotaa. +(Mariana menee) Taivas, suo voitto oman maamme sotajoukolle, mutta +pelasta toki Timoteuksen henki! (Max ja Fuchs, paljainpaein ja taluttaen +toinentoistansa, tulevat vasemmalta) + +FUCHS. Mennaeaen yhdessae. + +MAX. Yhdessae, veljeni, yhdessae! + +FUCHS. Nytpae ei olis terveellistae vaeltella yksin, sillae onpa heitae +taas ympaerillaemme oikein sakealta. Mutta liikkukaamme aina yhdessae. + +MAX. Yhdessae, kaesi kaedessae vaihka surenkuoppaan. + +FUCHS. Menneenae yoenae uneksuin surenkuopasta, jonka olin virittaenyt, ja +koska kaevin sitae katsomaan, niin oli se ulvovia susia taeys, jaa, olipa +harja paeaellae vielae. Mitae merkitsi se muuta kuin taetae hirveaetae sotaa? + +MAX. Kuules, mikae meteli ja ryske. + +FUCHS. Kuka olis luullut Berlinin niin pian tuhaksi menneen? + +MAX. Se paloi kuin rohdintutti, ja onpa tuskin enaeaen kiveae kiven paeaellae +siitae suuresta kaupungista. Mutta kuinka istumme taessae nyt ja missae +istumme? Olimmehan aesken juuri tulisessa taistelossa keskellae sauvuvia +raunioita. (Paeivae haemaertyy) + +FUCHS. Haa! Peittaekaeaet meitae, tunturit ja vuoret! + +MAX. Miksi toivot niin? + +FUCHS. Oi! me olemme jo toispuolella hautaa haemaeryyden maassa. +Keihaestihaen meidaet molemmat yhtaikaa eraes partanen kranatoeoeri siinae +kadun ristissae. + +MAX. Kaiketi olin sillon puoleksi jo kuollut haavoistani, koska en +muista taetae. Siis kaeyskelemme, kurjat, nyt varjoina varjojen maassa! + +FUCHS. Oo, oo! Mutta mikae on taemae seutu oikeammiten? + +MAX. Ei rautahaarut eikae kanget helise vielae. + +FUCHS. Eikae palmutkaan kaesissaemme liehu. + +MAX. Me jossain keskisijassa istumme, vartoen tuomioomme. + +FUCHS. Oo, oo! Tuonen synkeaessae maassa! Millainen on mieles, veli? + +MAX. Ei koskaan povessamme lannistukoon miehuuden into, vaihka kulkis +tiemme kirottujen alhoon, vaan purren hammasta vastaanottakaamme mitae +tuleman pitaeae. (Puree hammasta) Hmm! + +FUCHS. Oi onneton! kopeiletko taessae vielae? Ylvaesteletkoe, hirmu mies? +Ken voi kaetkeae povessansa kipenaeaekaen miehuuden jaentevyyttae, koska pitaeae +haenen ainiaksi muuttaman asumaan syvyyteen tulisen meren? Ken voi sitae? +Ei kenkaeaen maassa eikae taivaassa. + +MAX. Mutta toivo ei ole kaikki vielae. + +FUCHS. Olkoon niin! + +MAX. En kaermettaekaeaen, vaihka olis se mua sadat kerrat pistaenyt, en +vihamiestaeni suurimpaa mae syoeksis taehaen maasuuniin, niin miksi sitten +haen tuolla pilvien paeaellae, jolla tiedaen olevan sydaemmen paljon paremman +kuin minulla, mielisi sinne viskata minua, joka en koskaan ole haentae +pistaenyt, ehdolla en suinkaan, vaan itseaenipae enemmitten pistellyt +olen? Sen on haen tekemaettae, niin uskon ja vakavana varron mitae +annetaan, ja taehaen paeaeni torkahtaen kallistan. (Painuu alas) + +FUCHS. Olkoon niin! Niin tahdon uskoa ja vakavana varron mitae annetaan, +ja taehaen paeaeni torkahtaen kallistan. (Painaa paeaensae alas Maxin viereen) + +MAURA. (Erikseen) Te raukat miehet, kuinka sairas mielenne nyt +kiitelee! Ihmislapset! yksi teistae verta vuodattaen taeaellae taistelee, +toinen vehkeilee luulokuviensa kanssa, ja aina ja kaikkialla on murhe, +sota ja surkeus. Oo! (Preussilaeinen kansalaulu kuuluu oikealta) + +FUCHS. (Nostamatta paeaetaensae yloes) Enkelit laulaa. + +MAX. Ja perkeleet kiljuu. (Mariana ja Timoteus tulevat kaesi kaedessae, +jaelkimmaeinen ontuu) + +MAURA. Timoteus! Siis elaet vielae! + +TIMOTEUS. Vaihka yksijalkasena kuin savikukko. + +MAURA. Onko se pahoin haavoitettu? + +TIMOTEUS. Ei juuri haetaeae; vaehaen nyrjaeynyt vaan, mutta pakoittipa mun +kuitenkin jaettaemaeaen kamppaustantereen. + +MAURA. Joka nyt hirmuisesti riehuu. + +TIMOTEUS. On siellae kuumaa; ja nytpae olvi kurkulleni kuin vaimo +miehelle niin luotu sen toisen tarpeeksi. + +MAURA. Se on kieltty, Timoteus, se on kieltty, ja sentaehden en uskalla. + +TIMOTEUS. Mitae nyt? Olemmehan tapelleet kuin jalopeurat; olenhan +puhkaisnut auki kolme preussilaeistae mahaa kuin kolme saekkipilliae vaan, +sen olen tehnyt, ja eivaetpae toverinikaan ole juuri haevaeisneet itsiaensae, +totisesti ei. Aristarkus kiljuu, raivoo ja tappelee, vaihka tuntuupa +kuin tahtoisi haen taellae leiskunalla, huudolla ja kaesivarsien +vaesymaettoemaellae viskelemisellae niinkuin estellae naekymaestae jotain pientae +oravata, joka hyppelee haenen housuissansa, mutta tappeleepa haen toki +kuin mies; Tommi on kuin kiiski, vikkelae, ja pistelee ettae tuntuu, +Titus, aeaenetoen ja huulet nipistetyt myttyyn, kulkee esiin eikae +jaerkaehdae, ja Anton haen huokailee ja lyoe. + +MARIANA. Hyvin tunnet kumppanies luonnon. + +TIMOTEUS. Etkoe luule mun haastelevan totta? Sen kuulet kohta, kuulet, +ettae olemme itsemme kaeyttaeneet kuin miehet. (Juo) Mutta vastahakoinen +on taenaepaenae onni meitae kohtaan, ja luultakseni kaeymme taessae kahakassa +tappiolle, niin naeytti taistelon muoto, koska sen jaetin, ja +arvattavasti joutuu Timoteus Preussilaeisten vangiksi; sillae tuskinpa +taidan paeta nyt. Mutta iloinen olen sentaehden, ettae henkeni pelastui; +sillae minae olen yksinkertainen ja tyhmae sotamies enkae taida itseaeni +teeskennellae. Jos olisin upseeri, niin eipae taemae juuri mallaisi, vaan +taeytyis minun antaa huulen rippua ja silmaen tuijotella murheellisesti +eteeni, vaihka sydaen povessa salaisesti laulaa: "sull' kiitos", ettae +paeaesin kuin madammi Bergstroemska. (Sotahaelinae laehenee) He laehestyvaet. +Niin niin! Niinpae kaey kuin ennustin. Meidaen joukko pakenee ja +Preussilaeinen vainoo. + +MAURA. Taivaan Herra! He rynkaeaevaet ihan taetae kohden! (Timoteus ja +Mariana kuiskailevat keskenaensae) + +TIMOTEUS. Olkaat ilman pelkoa, muori, ilman yhtaeaen pelkoa, armas +muorisein. He kulkevat rauhallisesti ohi; minae takaan sen. (Patrik, +ilman hattua ja miekka kaedessae, juoksee yli teaterin oikealta +vasemmalle ja haenen jaelessaensae Aristarkus, Tommi, Anton, Titus ja muita +sotamiehiae. Timoteus, ontuen, laehtee myoes kirmasemaan samaa tietae, +haentae seuraa Mariana halliten haenen patruuna-taskustansa. Maura juoksee +muutaman askeleen heidaen peraessaensae huutaen kovin, mutta samassa +amputaan muutama kivaeaerinampaus oikealta vasemmalle, ja Maura kaatuu +kiljahtaen; Kasper, Gilbert ja preussilaeisiae sotamiehiae tulee. Max ja +Fuchs kuorsavat maassa) + +KASPER. Pojat, nyt ottaa teidaet peijakas, jos olette ampuneet taemaen +vanhan vaimon. + +GILBERT. En usko sitae, vaan luulen, ettae kaatoi haenen pelko vaan ei +luoti. + +KASPER. (Ottaa Mauraa kaedestae) Yloes, eukkoseni! + +MAURA. Minae olen amputtu, kuollut, ijankaikkisesti kuollut! + +KASPER. Te olette eheae ja terve, sanon minae. Yloes ja olkaat iloinen; +sillae voitto on meidaen. (1:n preussilaeinen sotamies tulee) + +1:N SOTAMIES. Herra kapteeni, minae saatan sanomata kenraalilta. + +KASPER. Mikae on haenen tahtonsa? + +1:N SOTAMIES. Ettae kortteeraatte taehaen joukkonne ja jaetaette pakenevaen +vainoomisen, sen toimen maeaeraeae haen arierkardillemme. + +KASPER. Hyvae! Ja jos ei ole sulia muuta sanottavaa, niin kaeaenny ympaeri +taas, ja ne miehistaeni, jotka seuravat nyt vihollista kantapaeissae, +palatkoot takaisin jaelleen, koska toiset on heidaet ehtineet. (1:n +sotamies menee) Hyvae on levaetae kamppauksen vaivoista, mutta eipae toki +ollut taemae paeivae kovin raskas eikae verinen. + +GILBERT. Se oli mun ensimmaeinen paeivaeni kunnian kedolla, ja, totta +sanoen, taemaen taistelon alku mun vereni saattoi niinkuin vaehaen +kuumeelliseen juoksuun, mutta tasoittupa se pian taas, ja nyt lopetan +taemaen paeivaen kuumeella toista laijia, voittohorrouden kuumeen hohteella +sen lopetan. Oi kuinka kernaasti nyt tyttoeaeni syleillae tahtoisin! + +KASPER. Hiiteen taemae taistelo!--Oltta, muori! (Juo) + +GILBERT. Siinae pamahteli toki ja luorit vinkuit. + +KASPER. Olipa se kahakka! Vihollisemme killistelit paeaellemme kuin +keitetyt kravut, niin he katselit meitae laepitse juopumuksen sumun ja +kaasun ja levitit ympaerillensae karvaan tikuran ja sauvuhaisun, kuin +olisit he kaeynneet ulos suomen-saunoista. Mutta olisit he tyhjentaeneet +muutaman kannun vaehemmin vahtovaa oltta, niin luulenpa, ettemme seisois +taessae juuri naein eheillae nahoilla; sillae, jos toki totuuden tunnustan, +niin eipae ollut nytkaen taemae leikki juuri lasten leikki, vaikka he +humalassaan kaakertelit kuin karilla nahkahanhien lauma. Jaa, olipa se +lystillinen kuolemanleikki. Sentaehden olkaamme lystillisiae ja +juokaamme, me myoes, mutta kohtuudella. Juokaat, pojat! Te tappelitte +uljaasti taenaepaen. Mitae sanotte? + +SOTAMIEHET. Elaekoeoen Preussi! + +KASPER. No niin! Juokaat nyt, mutta onneton se, jonka naeen kaeyskelevaen +kylkimyyryae! Juokaat, juokaat! (Sotamiehet ottavat kukin tuoppinsa, +asettavat itsensae taaemmaksi joukkoon ja haastelevat iloisesti +keskenaensae) Minae luulen, eukko, ettae olvi on virtanut kaupungissanne +oikein koskena. + +MAURA. Oi hyvae herra! uskokaat minua, senkaltaista olven molskinaa ei +ole mailma kuullut vielae. Mikae meteli ja pauhu, mikae puheen moelinae ja +kiroileminen yoet ja paeivaet! Jaa-ah, minae sanon sen ja panen sen luoksi; +ei semmoista melakkaa ole vielae kuullut taemae syntinen mailma. Jumala +siunakkoon! + +KASPER. Oi Saksanmaa, mikae etkoe olis sae ilman taetae kuohuvata juomaa! + +GILBERT. Mikae etkoe olis sae ilman kaikkija synnin himoja! + +KASPER. Vaiti, luutnanttini, vaiti, poika! + +GILBERT. Anteeksi, ettae voiton paeivaenae vilaukseksi unohdin suhteeni +teitae kohtaan, mutta se ei tapahdu enaeaen, vaan tahdonpa seistae +vaiheellanne vaiti ja oikeena kuin kynttylae. + +KASPER. Jos sen sae teet, niin katso etten niistae sua vaehaen naeaeveliistae. +Kuin kynttylae? Nyt hiiteen kaikki teeskellys ja turha kunnioitus ja +vallitkoon ilon siivitetty henki, niin kauvan kuin teraestykki mykkaenae +ammottaa. Nyt vapaus ja riemu! Ja anna minun perustella; sillae olenhan +kaeynnyt ulos tietoviisauden ankarasta linnoituksesta ja seison kuin +mies Hegel-pataljoonin vasemmassa flyygelissae. Eikoe sano muotoni niin? +Kas taetae tukkaa kiemuraista, taetae jaeistae, kankeata katsantoa, naeitae +unipussia silmieni alla, naeitae kalveita ja vaehaen niinkuin kohistuneita +poskia; ja viikseistaepae sitten alkaa sotamies. Enkoe ole sekae +kirjallinen ettae sotaisa? Kaksi omaisuutta, joiden yhdistys on naiselle +ihastus suurin. + +GILBERT. Mutta eivaetpae ole vielae kaikki jaeljet jokapaeivaeisestae +ihmisestae la'astu pois. Niinpae esimerkiksi luulen huomaavani jotain +prosallista laempymyyttae katsannossa ja huulilla kovan taipumuksen +nauruun. + +KASPER. Ne jaeljet kyllae pian peitetaeaen tuiskuilmoilta korkuudesta.-- +Mutta mihen lopetin filosofemini, tai kuinka alotin sen? Saksanmaa, +mikae etkoe sae olis ilman vahtovaa juomaa, joka nyt sun tahtoo upottaa! +Mutta enpae ihmettele, ettaes mielit naukkiilla ja viettaeae aikas humalan +humussa. Sae olet suurin nero kaikkein kansojen joukossa taemaen Telluksen +povella, mutta voi! sae olet rikkirevitty nero muserretulla sydaemmellae, +ja sentaehdenpae pyllistelet kannua niin ahkerasti. Oi! sae kohtuisena +hengen aikeista kaeyt, ja siitae tuskas, siitae runsaat rohtoryypit. Mutta +ole lohdutettu, kaikki on nyt koetukses aika, lyoenyt on paeaesinpaeivaes +hetki. Taeaeltaepae me, kuin pohjoisesta raikas liehaus, nyt sua +parantamaan tullaan ja teemme sinusta oikean Saksan. Ole rauhassa, me +sun laeaekitsemme, puhallamme sieraimiis uuden hengen ja riemuitseepa +kerran viel saksojen maa. Ja taemaen paeaelle tahdon tyhjentaeae kannun +oltta.--Kallistakas tuonne tuoppiin, muorisein. + +GILBERT. Ja taellae tavallapa, kannu kaedessae, parantajana toimiilette. +Lystillistae! + +KASPER. Juuri niin, sinae veitikka; sillae pahallapa paha parannetaan. +(Juo) Mutta muori siellae toikan takana, miksi istutte niin +murheellisna, huiskutellen itseaenne ja vuodattaen kyyneleitae? Naeinkoe +vietaette voiton paeivaeae? + +MAURA. Taidanko minae taetae kutsua voiton paeivaeksi? En suinkaan, vaan +murheen ja tappion paeivae on se minulle kurjalle. + +KASPER. Miksi niin? + +MAURA. Tahtoopa sydaemmeni lentaeae kappaleiksi. Koska pakenit taestae +Bayerilaiset, seurasihan heitae karkurina piikani myoes, se noiduttu +naasikka. + +KASPER. Oh, pieni asia! Niin tapahtuu aina ja joka paikassa missae +sotilasjoukko majailee, ja jos ei juuri niin, murtuupa kuitenkin yksi +ja toinen sydaen ikaevyydestae harmaatakkien peraeaen.--Tyttoe meni, te +otatte itsellenne toisen, asia on autettu sillae. + +MAURA. Ei ei! Kuulkaat, tahdonpa ilmoittaa kaikki, kaikki kaikki, +muuton mun tukeuttaa ikuinen kiusa ja vimma. Kuulkaat. Mies, jota +lunttu seurasi, oli mulle antanut ihanimmat lupaukset, joihin luotin +minae mieletoen ja jakelin haenelle yhtaekin parhaastani, mutta koska hetki +tuli, kaapasi haen tieheensae ja vei mun tyttoeni vielae. Timoteus on +peikon nimi, sotamies kapteeni Patrikin komppanissa. Oi! jos saisitte +haenen kynsiinne, niin paistinvartaassa haentae korventakaat kuin +hoeyhennettyae pyytae ja samoin porttoansa myoes; kolme tynnoeriae oltta +annan mennae palkinnoksi taemaen tyoen. + +GILBERT. Sepae eukko, se! + +KASPER. (Eriks.) Peijakas aemmaeksi. (Aeaeneensae) Te olette leski, +muoriseni? + +MAURA. Leski turvaton, jota kaikki sekae tutisevat vanhat ettae pienet +lapset ilman pelkoa hammastaa; sillae eihaen ole mulla oikeuteni +puolustajaa. + +KASPER. Sen tahtoisitte itsellenne? + +MAURA. Olinpa hempeae ja pidin taestae miehestae, joka mun petti nyt. + +KASPER. Minae tiedaen komppanissani eraeaen uljaan uroon, joka eilen teki +kummallisen lupauksen. Sanokaat, muori, ettekoe taitaisi pitaeae vielae +toisesta miehestae. + +MAURA. Hm. + +KASPER. Jaa, mitae sanotte? + +MAURA. Siihen vastakoon sydaemmeni koska silmaeni on taemaen toisen naehnyt. + +KASPER. Saattakaat Faustus taenne. (Eraes sotamiehistae menee. Max +kuorsahtaa) Ken makaa niin makeasti ihan sodan jaloissa taessae? + +GILBERT. Onpa meillae taessae kaksi vankia. + +KASPER. Ja makavat kuorsaen! Kuinka ymmaerraen taemaen? + +MAURA. Oi! kaksi onnetonta siinae makaa, kaksi sotamiestae Max ja Fuchs, +jotka kuluessa kolmen kuun eivaet ole naehneet yhtae ainoata selvyyden +hetkeae; mutta nyt on jaerki sanonut liittonsa yloes ja paennut heidaen +aivonsa kammareista, ja nytpae he alati naekevaet ympaerillaensae ainoastaan +petosta ja kavaluutta ja pieniae olentoja, jotka vaesymaettae vaivaa heitae. +Aesken, koska painoit he itsensae tuohon alas ja kuulit kaukaalta sodan +jyskeen, niin luulitpa he Berlinin kaupungin jo seisovan tulessa ja +sauvussa, ja ettae he itse olit kaatuneet sen rynnaekoessae ja oljentelit +nyt kuolleitten haemaeraeisessae maassa haudan toisella puolella. Oo oo! +Niinpae he uskoit, onnettomat, ja siinae uskossa lyyhistit itsensae vasten +maata kuin kaksi kurjaa jaeniksenpoikasta itsensae lyyhistaeae ruohistoon +kuultuansa korvesta haukan aeaenen. + +KASPER. Ha ha ha! No siinaepae kaksi kummallista veitikkaa. + +GILBERT. Luulenpa keksivaeni heitae kohtaan sukkelan juonen, herra. + +KASPER. Hyvae. Mikae on taemae? Mutta vartokaamme, tuossa tulee mies. +(Faustus tulee) + +FAUSTUS. Mitae tahtoo herra kapteeni? + +KASPER. Sano minulle kuinka kuuluu se lupaus, jonka eilen teit? + +FAUSTUS. Naein, herra: koska ehdin Schleusingenin kaupungin, niin otanpa +aviosiipakseni ensimmaeisen naisen, joka vaan mielii kanssani nahista, +sen teen vaihka olis haen se viimeinen hurnakka. Niin lupasin, ja siinae +seison. + +KASPER. En tiedae syytae taehaen paeaetoeksees, mutta yhtaekaikki kuin sen vaan +taeytaet.--Mitae tykkaeaette taestae miehestae, frouvani? + +MAURA. Hoo, uljas muoto, mutta naein vilauksessa en taida paeaettaeae +mitaeaen. + +FAUSTUS. Vilauksessa on se tehtaevae, jaa aekisti kuin leimaus. Ei yhtaeaen +yloeslykkaeystae, muori, vaan jos ei kaey kauppa taessae, niin kiepoonpa +kohta toisille markkinoille kuin luoti. + +MAURA. (Eriks.) Ui! kuinka hirmuinen ja kiivas mies! Mutta miehukas +kuin Herkkules. Haa! mitae teen? + +KASPER. Taemae arveluttaa teitae kovin. + +MAURA. Ah! + +FAUSTUS. Kerran kysyn vielae: otatko minua, eukko? + +MAURA. Astukaamme edes sisaeaen vaehaen keskustelemaan. Kunnioitettava +herra kapteeni, tehkaeaet niin hyvin ja tulkaat todistajaksemme ja +vaelimieheksemme taessae asiassa. + +KASPER. Frouvani, minae vaan esitaen teille pojan kaeymaettae toki +puhemieheksi, hyvin tietaeen vanhastaan kuinka huonon onnen siinae annan. +Mutta sinae ja sinae, menkaeaet heidaen kanssansa vaelipuheesen. (Maura, +Faustus ja kaksi sotamiestae menevaet sisaeaen) Niin, eukkoni, saatpa nyt +miehen, joka voi masentaa moninkerroin kiukkuisemman aemmaen kuin sinae, +haenpae sinusta pianki tekee hiljasen hiiren, siivon karitsan, vaihka +olisit nyt itse saatana ja haenen emonsa. + +GILBERT. Taessae saamme kenties pian juoda pestiaeisiae. + +KASPER. Niinpae naeyttaeae. Mutta, poikani, mitae on mielessaes tekeillae +noita kohtaan tuolla? + +GILBERT. Suotteko mun hetki olla johtajana, ja te toiset taessae vaehaen +oleskella ahtoeoereinae? + +KASPER. Olkoon menneeksi, kuin vaan vikkelaesti tehtaevaes teet.--Mutta +valoa taenne, yoe kaey pimeaeksi. + +GILBERT. Ei, herra; taemae pimeys kuuluu asiaan; sillae nyt seisomme +varjoen haemaeraeisessae mailmassa, Kimmeerien murheellisessa maassa. +Miellyttaeaekoe teitae, herra, asettaa itsenne seisomaan taehaen? (Osoittaa +vasemmalle sivulle Maxista ja Fuchsista) + +KASPER. (Tekee niin) Taessae seison. + +GILBERT. (2:lle ja 3:lle sotamiehelle) Te seiskaeaet taessae. (Asettavat +itsensae makaavien paeaepuolelle) Te toiset seiskaeaet taessae alakuloisina +ympaerillae; minae asetan itseni taehaen heidaen oikealle sivullensa, ja +johtaja itse pelaa teidaen kanssanne.--Nyt huomakaat: koska sanon, +soikoon vaskitorvi kummeasti kuin tuomiopasuuna; he heraeaevaet samassa +mailmassa, jossa he nukkuissansa luulit itsensae varjoina kaeyskelevaen, +Kimmeerien synkeaessae maassa; he heraeaevaet, naekevaet ympaerillaensae meidaet, +jotka taas olemme varjoja niiden kurjien Preussilaeisten, joille he itse +annoit katkeran kuolon rynnaekoensae Berlinin portilla. Me moitimme heitae +taestae, haastelemme entisestae elaemaestae maan paeaellae ja nykyisestae taeaellae, +laehellae monen suuren miehen varjoo. Herra kapteeni ja minae olemme +puheen kannattajat, te kaksi siinae sanotte sanan ainoastaan sillon +taelloen, koska sopii, koska katsahdan puoleenne, mutta kavahtakaamme +puhumasta itsemme saekkiin ja sillae kurilla haevittaemaestae koko ilveemme. + +KASPER. Pannaanpa siis nyt kokeeksi kunkin aatoksen vilkkaus. No paein +tuuleen sitten, ja auta minua, improvisationin henki! + +GILBERT. Nyt moeraekoeoen torves. Kummeasti, kovin kummeasti. (Toinen +sotamies puhaltaa vaskitorvea, Max ja Fuchs heraeae, nostavat vitkon +paeaensae maasta ja jaeaevaet istumaan, tuijotellen ympaerillensae) + +FUCHS. Hoh hoo! + +MAX. Ketae olette te? + +GILBERT. Huu huu! Etkoe minua tunne enaeaen? Minae olen sen miehen varjo, +jonka armottomasti keihaestit kuoliaaksi laehellae porttia Berlinin +kaupungin. Taehaen paikkaan syoeksit sinae sisaeaen painettis, ja haava taellae +kohdalla on kuolettavainen. Minae kaaduin ja kalisit aseeni kaatuessa. + +2:N SOTAMIES. Hii haa huu, oi yoetae pitkaeae taeaellae! Etkoe minua tunne, +sinae Fuchs Bayerista? Olenpa sen miehen varjo, jonka pistit kuoliaaksi +kadulla laehellae nahkuri Koehlerin taloa, siinae minun tapoit, teit +leskeksi mun nuoren vaimoni, sen uskollisen, ihanan Konkordian, ja +isaettoemaeksi kurjan lapsein. Voi sinua voi! + +FUCHS. Paras ystaevaeni, minun taeytyi tehdae niinkuin kapteeni kaeski. + +3:S SOTAMIES. Voi sinua voi! Tunnetko minua, mies? Minae olen sen miehen +varjo, jonka paeaen sinae halkasit Berlinin palossa laehellae kasarmia, +jossa riehuit vinkuvat liekit. Voi sinae kirotun miehen kirottu varjo +taeaellae haemaeraen alhossa, voi! + +KASPER. Aih, iuh, valedikavauvau! Ei kahlekoiran talvinen yoe ole niin +surkea kuin kuolleen miehen varjon elaemae taeaellae. Tunnetko minua? +Olenhan sen sankarin sielu, jonka niskan sinae katkaisit kuin nauriilta +naatin. Etpae minua armahtanut, vaihka polvillani edessaes rukoilin, naein +sanooden: saeaestae henkeni, jaetaenpae muuton taenne suojattoman tytoen, jolla +on seittemaen minun siittaemaeaeni poikaa, haenen tahdon ottaa lailliseksi +vaimokseni, koska sodasta takaisin palaan. Niin rukoilin minae, mutta +etpae armahtanut sinae, vaan iskit minua taehaen, ja isku siihen paikkaan +on kuolettavainen. Minae kaaduin ja kalisit kaatues aseet, ja niinkuin +unelma poisvaeikkyi pakeneva sielu. Taessae seison nyt helistellen +hampaitani, ja sinun kauttas, vertajanoova villi. Oi! kiitae ettaes olet +nyt tyhjae sumukuva; jos olisit vielae lihaa ja luuta, niin sydaemmes nyt +povestasi kohta temmaisin, niin totta kuin olen kunniallisen sankarin +sielu. + +FUCHS. Resuun, veli kulta, resuun! Oi oi! me olemme jo kyllae +kiipaleissa. Pieniae kiusanhenkiae, kuin vihainen ampiaisparvi, taessae +kiheloeitsee ympaerillaemme ehtimiseen ehtimiseen. + +MAX. He eivaet suo meille rauhaa enemmin taeaellae kuin teit sen siellae. + +FUCHS. He ovat semmoisia pieniae-ruhtinoita, kovin naelkaesiae; jos tahdon +viedae luskallisen soppaa suuhuni, he kohta siitae sieppaavat osansa, ja +jos en antais, imisitpae minusta veren kuin kirput ja hyttyset. Niin on +laitamme. Sentaehden katsahtakaat nyt vaehaen armeljaammin paeaellemme. Minae +tapoin sinun, sinae olsit muuton tappanut minun, niinkuin yksi teidaen +miehistae viimein tekikin. Ja taessae istumme nyt, tapettuina kaikki. +Mitaes tehdaeaen, veljeni? + +KASPER. Jaa, taessae ollaan, kaukana heimostamme ja armaista ystaevistae. +Oi minun entinen elaemaeni! + +GILBERT. Mikae ollee tuo taehti lounaassa tuolla, jota kohden sieluni +katsanto niin kernaasti kiitaeae? + +KASPER. Se on Maa, veljeni, se on se kurja maamme. + +GILBERT. Mutta se on pyrstoetaehti tulisella haennaellae. + +KASPER. Oi! maamme se on ja Berlinin ankara palo, joka kestaeae vielae, +sille antaa taemaen tulisen haennaen. + +GILBERT. Oi kaersimykseni ja iloeni armas mailma! Kuinka kaukana +mahdamme sinusta olla? + +KASPER. Kymmenen miljuunia kymmenen tuhatta kymmenen sataa +kymmenkymment ja kymmenen paeaeskoesen paeivaenlentaemaeae, niin kuiskasi +minulle eraes henki-aeaeni. + +GILBERT. Onpa se kappale matkaa. + +FUCHS. Kauhistava matka. + +MAX. Haa! + +FUCHS. Kuinka monta penikulmaa tehneen taemae? Mitae sanoo henki-aeaeni? + +KASPER. Vaiti!--Mutta haen ei sano mitaeaen nyt. Sen tahdon toki +yhteenlaskea vahvistettuani varjoruumiini ruualla ja juomalla. + +FUCHS. Saammeko taeaellae kuitenkin jotain ravintoa? + +MAX. Mitae sorttia taeaellae murheen ja ikaevyyden maassa? + +KASPER. Huhkaimen haukotuksia purtavaksi ja merituulta olveksi paeaelle. + +MAX. Haa! + +FUCHS. Onko taemae ruokaa ja juomaa! + +GILBERT. Aina varjoille, ystaevaeni. + +FUCHS. Mutta voi! missae ollaan toki? Sanokaatte, hyvaet miehet; sillae +sydaemmeni kaey kovin murheelliseksi. Missae ollaan? Portillako tuomittuen +kaupungin tai taivaan-linnan esikartanossa? Sanokaat! + +KASPER. Vai taivaan-linnan esikartanossa! Ettaes uskallat niin +arvellakkaan. Taivaan-linnan? Mistae syystae? Sinaekoe siellae siitae, ettaes +olet ammentanut kitaas oltta niinkuin valaskala, ja minaekoe siellae +siitae, ettae naisia halaillut olen vaesymaettae kuin Turkkilainen? Voi +veikkosein, kuinka taidat naein aatella? + +FUCHS. Me olemme siis... + +GILBERT. Keskellae leukoja sen suuren traakin; se kohta meidaet nielee +mahaansa, taeys laava-virtaa, joka kuumuudesta rymisee. + +MAX. Kauhistunpa. + +FUCHS. Minae kauhistun ja vapisen. + +KASPER. Tyyntykaeaet toki vaehaen, kuultuanne totuuden. Olemmepa siinae +keskipaikassa, onnellisten ja kirottuen vaelillae, yhtae kaukana heistae +molemmista. Taessae taeytyy meidaen oljentella kunnes tuomiomme aikojen +lopussa ylitsemme langetetaan. Taessae seisomme seurassa monen muun, +seurassa monen mahtavanki miehen. + +GILBERT. Minua miellyttaeae kysyae ja tutkistella.--Ken on tuo jalo haamu, +joka seisoo maeen rinteellae tuolla? + +KASPER. Aleksander Magnus Macedoniasta. Katsos, mikae yhtaikaa +peloittava ja ihastuttava sankarvoima vielaekin haenen olennostansa +virtaa ulos. + +GILBERT. Minua miellyttaeae kysyae ja tutkistella.--Ken on tuo haamu, joka +seisoo tuolla Okeanoksen virran partaalla? Kaksi siipeae haenen +rautalakistansa korkealle kohoo, yksi kummallakin sivulla. + +KASPER. Se on Romin kauhistus, Punian ylevae sankari. Katso haenen +olentonsa vakavaa miehuutta, joka vertaistansa ei loeydae uroen joukossa. +Siinae haen liikkumatta seisoo katsahtaen vapaalla silmaellae oeiseen, +kuohuvaan kaukaisuuteen. Siinae haen seisoo, huulilla katkera hymy. + +GILBERT. Minua miellyttaeae kysyae ja tutkistella. Ken on tuolla tuo +kolmas haamu, joka kaeaentaeae kasvonsa puoleemme nyt? Minae vapisen haenen +katsantonsa edessae. + +KASPER. Jumalan vitsa, Hungarian ruhtinas, se lyhyt, palleroinen mies, +haen, muodon viivoilla niin pienoisilla; mutta niin ei kesae-aurinkoinen +saeteile, niin peloittavasti ei kivaeaeri leimahda vasten kuolemaan +tuomitun rintaa, niin voimallisesti ei iske jyristaejaen nuoli kuin +katsanto taemaen miehen, joka seisoo siinae, huulilla katkera hymy. + +GILBERT. Jaa, se on haen, mies, jonka vaekevae povi on kuumempa kuin Etnan +kohtu.--Mutta vielaepae mielin kysyae ja tutkistella. Ken on tuo +kunnianarvoinen haamu pitkaellae parralla ja silmaellae niin liepeaellae, +haen, joka seisoo alla tuon suuren ja synkeaen tammen? + +KASPER. Se suuri Kaarle, Saksojen masentaja, seisoo siinae, vyoellae +ankara miekka. Siinae haen seisoo, huulilla katkera hymy. + +GILBERT. Kerranpa vielae mielin kysyae ja tutkistella. Ken on tuo haamu +kummulla tuolla, kuin kari, niin liikkumaton? Mutta haenen tunnen nyt. + +KASPER. Etkoe tuntis haentae, kolmen mailman-osan sankaria, Corsican +poikaa. Siinae kaesivarret ristissae rinnoilla haen seisoo kylmae ja +aeaenetoen, syvissae mietteissae haen seisoo kuin tahtoisi haen kaesittaeae +elaemaen arvelon. Jaa, siinae haen seisoo, huulilla katkera hymy.--Niinpae +taeaellae varjoja oljentelee lukematon paljous. Katso tuonne, ja naeetpae +heitae loppumattomassa linjassa seisovan tuolla valtavirran autiolla +rannalla. Niinpae vietetaeaen pitkae yoe taeaellae yoeseen synkeaessae, +ihmeellisessae maassa. + +GILBERT. Ihmeelliseksi ihmeelliseksi kyllae taidan kutsua taemaen maan. +Eihaen kasva tanner taeaellae ruohoa ja kukkaisia, ei, vaan nahkasiipan +karvoja jalkani tallaa kuin astelisin plyyssimatolla. + +KASPER. Ja puitten murheellisesti rippuvat lehdet taeaellae eivaet ole +tavallisia lehtiae. + +GILBERT. Ei, vaan yoesiikon sulkia ja hoeyheniae, ja itse puu on +kamoittava peikko ja kuin kamoittavat peikot taeaellae kalliot ja vuoret +paeaellaemme longottaa. Huu! tuolla naeen pimeaen luolan, joka ahneesti +ammottaa taenne. + +KASPER. Tartaruksen ovi, josta tie kaey alas onnettomien asuntoihin. Sae +kuulet kuinka se humisee ja kiljuu. + +GILBERT. Kuin myrskyssae musta aukio hirmuisen tynnoerin kyljessae.--Mutta +minkae maan, kaukaisuudessa sinertaevaen, naekee silmaeni tuolla vuorten +tutkaimilla? Siellae kuni vallitsisi aamu lempeae ja ikuinen, niin +saeteilevae ja niin ruusuhymyvae. Oi! taemae naeky mun sydaemmessaeni heraettaeae +riutumuksen ihmeellisen ja halun kerran paeaestae sinne. Mikae on taemae maa? + +KASPER. Siellaehaen on maa, jonne kaikki ovat aikeissa, mutta harvatpa +sen ehtii toki. Sae kaunis maa! + +GILBERT. Jos kaiken taemaen ennen varmaan tiennyt olsin, niin toisinpa +olisi elaemaeni muodostunut. Oi! jos lievitettaeis mulle vielae elon +langasta muutama vaaksa, niin kuinka tekisin? Kohta kaiken hekuman ja +turhuuden karkoittaisin kauvas, pienen majan itselleni rakentaisin +salokunnahalle viheriaeiseen maennistoeoen, jossa kaeyvaet raikkaat tuulet, +ja siellae paastoen ja rukoillen mae aikani viettaeisin, puettuna +lumivalkeaan liinakauhtanaan ja vyoellae itsekiellon anturanahkanen vyoe, +ja krassiruoho ja kirkas vesi ainoa nautintoni olis. Niinpae, huolimatta +petollisesta mailmasta, elelisin siellae, vakaana aina ja totisena kuin +tuomiokirkko; eipae sillon suuni naurahtais. + +KASPER. Niinpae elelisin vaipumatta naisen helmaan, joka maanpaeaellae +helmasyntini oli. + +3:S SOTAMIES. Niinpae elelisin, enkae valehtelis ja vielae vaehemmin +varastaisin. + +2:N SOTAMIES. Niinpae elelisin ja jos kurkkuuni pisaranki oltta +kallistaisin, niin kohtapa tyhjentaeisin kannun palavaa pikiae, itseaeni +rangaisten. + +MAX. Kuinka olen minae elaenyt? Haa! Vetaenyt kitaani oltta kuin +puutiainen verta. Haa! + +FUCHS. Voi minua! kuinka olen elaenyt? Miljuunia antaisin jos vuoden +elostani takaisin saisin. Velkakirjat, kalut kappaleet ja kaikki +nuttuni aina viimeiseen siekaleeseen, kaikki antaisin mennae, kaikki. +Oo, oo! + +MAX. Minae janoon. (Kasper ottaa toikalta kaksi olvituoppia) + +FUCHS. Tippa vettae janomme sammutteeksi, kallihimmat ystaevaet! + +KASPER. (Antaa heille kummallekin tuopin kaeteen) Taessae! Nyt +sammuttakaat janonne niiden sankarten verellae, jotka te surmasitte +Berlinin kaduilla. Juokaat! + +MAX. Haa! + +FUCHS. Olkaat armelijaat! + +KASPER. Juokaat! Onpa taessae laehellae kuoppa syllaen syvae, syllaen leveae ja +pitkae ja taeynnae verta, jonka olette ulosvuodattaneet meistae ja muista +meidaen onnettomista veljistaemme. Juokaat! + +MAX. Ah! + +FUCHS. Voi meitae! + +GILBERT. Juokaat! muuton teidaet paikalla viskasemme tuonne syvyyden +pimeaeaen kitaan. + +KASPER. Tahdotteko juoda! + +FUCHS. Me juomme, hyvaet ystaevaet, me juomme. Oo, oo! (Vievaet molemmat +tuopit huulillensa) + +MAX JA FUCHS. (Yhtaikaa ja vetaeen suunsa suureen ilveeseen) Das ist +Bier! (Toiset nauraa. Faustus ja Maura, taluttaen toinentoistaan +kaesivarresta, tulevat, ja seuraa heitae ne kaksi sotamiestae, lamput +kaesissae) + +KASPER. Toivotamme onnea morsiuskunnalle. + +FAUSTUS. Kihlatut olemme. + +KASPER. Faustus, sun tiedaen mieheksi, joka ei siirry sanastansa vaihka +repeisi allansa maa. + +FAUSTUS. Antakaat mulle morsian, nuori ja kaunis kuin seraaffi ja monin +kerroin rakkaampi kuin henkeni kultakipenae, ja jospa haenen lupaisin +raejaeyttaeae ilmaan tynnoerillae kruutia, kuin sihisevaen raketin, sen +tekisin heti, tulenleimauksella haenen kyydittaeisin pilvistoeoen yloes. +(Maura vetaeae itsensae aekisti haenestae irsi) + +MAURA. Uu! Sinae kauhea mies! + +FAUSTUS. Peraeytkoe?--Yhden kerran kysyn vielae ja sitten taestae niinkuin +vuoripaessi. Peraeytkoe? + +MAURA. (Ryhtyy taasen Faustukseen) Katso sinun palvelijas. + +KASPER. Kas niin, sopii hyvin. Onni teille, kauvallinen onni! + +SOTAMIEHET. Hurraa! + +MAURA. Uskallanpa kaeskeae teitae kaikkia tyhjentaemaeaen kihlausmaljamme +taenae-ehtoona taessae. + +KASPER. Siihen, frouvani, emme varro toista kaeskyaenne. (Muutama +Preussin sotamiehistae tulee taluttaen Timoteusta ja Marianaa vankeina) +Ketae tuodaan taessae? + +MAURA. Hoo! (Kaey Timoteusta ja Marianaa vastaan, niiaten syvaeaen heidaen +eteensae) Noeyrin palvelijanne! No terve tuloa, terve tuloa! Ha ha haa! +Kaikin noeyrin palvelijanne! + +KASPER. Hiljaa, muoriseni! He ovat voitettuja vihollisia ja tulee siis +heitae katsella saeaelin silmaellae, muistaen, ettae pyoerae pian taitaa +kaeaentyae ympaer. + +4:S SOTAMIES. Naemaet kaksi otimme vangeiksi, herra kapteeni; ja +tuntuvatpa he kovin rakkaiksi. + +TIMOTEUS. Haen on minun morsiamen... + +MAURA. Ah sinae! + +TIMOTEUS. Se on haen. Minae olen invalid, siis voimaton sekae pakoon ettae +taisteloon ja sentaehden olen nyt vanginne. Mitae tahdotte? Minun surmata +ja katkaista rakkautemme siteet? Se tehkaeaet, jos teitae miellyttaeae. + +KASPER. Miksi tekisimme sen? Preussin laehetys on nyt, ei hajottaa vaan +kokoa ja yhteenliittaeae, vaihka taeytyykin sen taessae toimessansa tehdae +syviae leikkauksia ja pistoksii; mutta kaikki on hyvin jos loppu on +hyvin.--Sano, tyttoe, onko taemae mies sun sulhases? + +MARIANA. Sitae en haepee tunnustaa. + +MAURA. Sinae mailmanlintu! + +KASPER. Frouvani, vihanne sammuttakaat ja tytykaeaet onneenne. Saittehan +miehen, jalon kuin salon partanen kuusi; sama onni suokaat taelle +tytoelle myoes. Ja sen teette, minae tiedaen sen, vaihka mielenne nyt +kipenoeitsee hieman.--No, kaesi kaedessae nyt seiskaeaet molemmat +kihlausparit. Soma on lemmen toimi keskellae sodan ryminaeae; ihanata, +katsella sireenilehtoa ja kukkastarhaa kolkossa linnassa, jonka +muureilta kanuunat irvistelee; siinae sekae taistelo ettae sovinto. Oi +ettae veljet toinentoistaan raatelevat! Mutta sovintoon he kaeyvaet kerran +vielae, sovintoon niin rakkaaseen kuin nyt taemae Preussin impi ja taemae +uljas poika Bayerista. Pois riita ja vaino Germanian velisarjasta! +(Maxille ja Fuchsille) Te kaksi sankaria siinae, tunnetteko jo maailman +ympaerillaenne? + +MAX. Minun taeytyy itkeae. + +FUCHS. Samoin minun. + +KASPER. Miksi niin? + +FUCHS. Olemmehan vielae elaevien joukossa, vaihka aesken jo luulimme +itsemme varjoina naeaentyvaen kuolon maassa. + +KASPER. Olkaat lohdutetut. Kaikki on kohta hyvin taas; ja sen +tuumakansan, ne pienet-ruhtinat me teistae siirraemme kauvas kuin +pohjoinen myrsky jyvistae akanat sinkoilee. Kaikki on kohta hyvin, koska +paeaellaemme lepaeae sovinnon ja rauhan taivas ja Germanian taehti kirkkaana +loistaa taas. + +MAX. Mua kuolon valtakunnan kamottava muoto on heraettaenyt unestani ja +kaikki kaesitaen nyt. Oi mennettae elaemaeaeni! Nyt se kauvas poistukoon! +Minae haepeen. (Peittaeae kasvonsa) + +FUCHS. Se poistukoon kauvas, kauvas! Minae haepeen. (Peittaeae kasvonsa, ja +istuvat niin loppuun asti) + +GILBERT. Olenpa kuullut, ettae niinkuin peloitus saattaa viisaan +hulluksi, niin taitaa se myoes tehdae viisaaksi hullun. Sen naeemme nyt. + +KASPER. Hyoetyae siis matkaansaattoi ilveemme.--Jaa, kaikki hyvin! No, +emaentaemme, mielimmepae kaikki nyt tyhjentaeae onneksenne maljan. + +MAURA. Kaikki kaikki! (Oltta annetaan ympaer. Maura taeyttaeae myoes +Marianalle ja itsellensae pikarillisen oltta) + +KASPER. Juokamme! Ja soikoon vaskitorvet kihlausjuhlan kunnioiksi! +(Juovat torvien pauhinassa.) + + + + + + +LEO JA LIINA + +Naeytelmae yhdessae naeytoekessae + + + +HENKILOeT: + +LIINA, kartanon-omistaja. +LEO, kasvate kartanossa. +ANTON, Liinan eno, vanha jaeaekaerimestari. +ANNA, kartanon emaennoeitsijae. +ELIAS, palvelija kartanossa. + +(Tapaus on Suomessa laehellae Helsingin-Haemeenlinnan rautatietae.) + + + +(Tuuhea puisto, tuolla taeaellae viheriaeinen rahi kummallakin puolella, +rahien takana tuuheita kuusia, perillae peltoja ja vuoria. Liina, Anna +ja Leo tulevat vasemmalta.) + + +LIINA. Leo, ennustakoon taemae korea aamu sinulle onnellista matkaa! + +LEO. Minae kiitaen teitae! Ja eihaen milloinkaan mene muistostani taemae +aamu, jona astelin kotoni pihoilla viimeisen kerran. Kohta olen teistae +kaukana ja kaukana synnyinmaasta. + +LIINA. Mutta metsaehaltiamme viipyy, tuo arvokas enoni. + +LEO. Ja tahtoisinpa puristaa kerran vielae haenen kaettaensae, koska heitaen +naemaet metsaet ja vuoret; siellaehaen ennen, veljinae kamppaellen, ajelimme +Tapiolan karjaa. + +LIINA. Oi, haen tulee kyllae, mutta kaiketi vasta laehtoehetkellaes. Sillae +taemaenkaltaisissa kohtauksissa ei ole haen koskaan paljouden tekijae. +Pitkaet ja kyyneleiset jaeaehyvaeiset eivaet juuri miellytae haentae. Ja +siinaehaen soinnummekin yhteen. (Haastelee Annan kanssa.) + +LEO. (Erikseen) Sinae korskea nainen, ole huoleton. Minae en vaesytae sinua +laehtoevirsillae, en kyyneleillae, vaan katsahdan aina yhtae kylmaesti +puolees kuin sinaekin taenne. Niin teen, vaikka riehuisikin povessani +ikuisesti liekehtivae tuli!--Pois kauas taestae! Tule, aava valtameri, ja +viileytae sydaemmeni kuume! Ole unohdukseni virta! + +LIINA. Mutta katso, haen seisoo kuin uneksuva. Leo! + +LEO. Katselenhan kalliota tuolla. Ennen usein taehtaeilin sen kiireeltae +alas kohden kotokartanoa, peltoja, niittuja ja polveilevaa jokea. Oi, +mielisinpae sieltae kerran vielae katsahtaa ympaerille. Mutta aikani on +lyhyt. + +LIINA. Ehdithaen kyllae siihen kaeyntiin. Kaikkihan on jo varustettu +valmiiksi matkalles. Riennae vaan! + +LEO. Minae riennaen! (Menee oikealle.) + +LIINA. Onpa haen vihdoin kuin hieman levoton. Mutta naeyttaeaepae kuitenkin, +ettae mielii haen meistae pois. + +ANNA. Kuin piltti kaupunkiin ensimaeisen kerran. Mutta enhaen ihmettele. + +LIINA. Et ihmettele? + +ANNA. Jotain kuiskataan. + +LIINA. Mitae kuiskataan? + +ANNA. Tuossa kirjeessae, kirjeessae Leolle haenen sedaeltaensae Amerikasta, +loeytyi eraes korea kuva, oikein hehkuvan, pulskean Mulatti-epelin, ha +ha! + +LIINA. Hoo! + +ANNA. Setae kasvatti vauvan ja viimein paeaetti haenen--ah!--kultakanaseksi +Leollensa. + +LIINA. Romantikas aate, ihan Leon kaltainen; haen juuri voi lemmistyae +kuviin ja varjoihin, tuo haaveksija. Lystillistae! Melkein uskon, mitae +kerroit. + +ANNA. Niin; ja taemaehaen kuva nyt taehtenae laennessae viittaa nuorta +sankariansa luokseen. + +LIINA. Ehkae tuhatkihara nainen on anastanut haenen katalan sydaemmensae, +joka nyt liekehtii paeaesoen himosta. No, haen menkoeoen ja saavuttakoon +onnensa. + +ANNA. Ah, parhaan onnensa on haen nauttinut juuri taessae teidaen kaetenne +alla!--Haen laehtee meistae ja jaeae ehkae iaeksi. No, haen jaeaekoeoen; mutta +ainahan kolkompaan yksinaeisyyteen me itse jaeaemme taenne, kurjat. + +LIINA. Tottumus tasoittaa kaikki. + +ANNA. Aina kuolemaksi. Hiljaisuus on kuoleman heimoa; mutta haelinae ja +meno, siinaehaen elaemae ja ilo.--Tehkaeaet haeitae, froeoekinaeni! + +LIINA. Haeitae! Minae? + +ANNA. Niin pyydaen vaan haeitten taehden, haeitten taehden, ah niiden +hyoerinaen ja pyoerinaen taehden! (Nauraen) Tehkaeaet haeitae! + +LIINA. Pieni voitto yhden paeivaen liehunnasta, oi sinae haellaekkae! + +ANNA. Laskekaa vielae lisaeksi kaikki vartomuksen ja muiston armaat +paeivaet.--Mutta sallitteko pientae kysymystae? + +LIINA. Minae sallin. + +ANNA. Onko vaenrikkimme, tuo oeljyviiksinen, tuo kilisevae, helisevae +herra, noeyraesti kumartanut teille? + +LIINA. Haenen taipuva selkaensae kumartuu usein. + +ANNA. Salskea sankari pyysi teidaen sydaentaenne, mutta sai kiellon. + +LIINA. Miksi kantelee haen koulusta ja omalle niskallensa, narri? + +ANNA. Ehkae vimmoissansa parhaille ystaevilleen. + +LIINA. Lasin aeaeressae kosteasilmaeisenae narrina.--Mutta enintaeaen pidinkin +haenen kumarruksensa leikkinae vaan. + +ANNA. Ei! haen teki vakuuden kysymyksen. Minae tiedaen sen. + +LIINA. Ja sai siis oikean vastauksen. + +ANNA. Ja niin aeveriaes mies. + +LIINA. Minun kaeteni ja sydaemmeni! Mikae rohkea haevyttoemyys! + +ANNA. Vaenrikiltae? + +LIINA. Kaikilta! + +ANNA. No Jumalani! (Nauraen) Siis mielisitte kumota meiltae ihanimman +tavan ja asetuksen. Voi teitae! Sen tahtoisitteko taeaellae tytoen tyoeksi? + +LIINA. Pois, hupsu! Minun tyoekseni? (Polkien jalkaansa) Pois! + +ANNA. Mutta minae muistelen-- + +LIINA. Mitae muistelet? + +ANNA. Elaemaen ankaraa lakia! + +LIINA. Mitae huolin siitae?--Naemaet miehet, jaa, kas naemaet! Minae lahjoitan +heille jalon hylkaeykseni. + +ANNA. Samasta syystae siis sai myoes tuo mustatukkainen maisterimme +teiltae kiellon? + +LIINA. Mikae hulluus! Katso, eraes teikari astuu eteeni, eraes maisteri +taeynnae itserakkautta, eraes vaenrikki taeynnae peilirakkautta; ja minaekoe +nyt, niinkuin haen pyytaeen vaatii, haenelle heittaeisin alttiiksi kaikki, +elaemaeni, onneni, minae iaeisyyden tytaer? Minaekoe haenen tavarakseen? Mikae +julkeus! Sydaemmeni paisuu! + +ANNA. No kuinka sitten laehtis matkaan kelpo uros, joka, ansaiten +sydaemmemme, on teihin aeaerettoemaesti rakastunut? + +LIINA. Haen olkoon vaiti kuin hauta ja vaehimmin kaikista huokailkoon +haen, hikoilkoon haen, kurja mies. Jota enemmin lemmistynyt, sitae +vaehemmin antakoon haen tuskansa ilmi. Kaikki haen kaetkekoeoen ja silloin +ehkae syttyisi sydaemmeni myoes, kiihtyisi valta-loimoon. Mutta mitae +aattelen ja puhun minae mieletoen, hullu tyttoe! Minaekoe lemmistyisin +noihin miehiin, minae? Vale! + +ANNA. Ja jos niin tekisimme kaikki, mihin joutuisimme viimein? +Siipoiksi Kyoepeliin! + +LIINA. Mitae huolin siitae?--Mene! Murkinan hetki on laehellae. + +ANNA. Minae riennaen, froeoekinaeni, minae juoksen! (Poistuu vasemmalle.) + +LIINA. (Yksin) Menkoeoen haen etsimaeaen onneansa; niin toivon, ja toivon +kuitenkin toisin. Kasvattajanko huolta ja kaipausta? Puhkeisiko eroon +rakkaus murheenkukkaseksi nyt jaeaehyvaeisten pahteisessa ilmassa? Toki, +haenessae vaan aina ja levotonna aatokseni vaeikkyy, ehkae naeyttaeaekin +toista katsantoni komea rauha. Haen ei ansaitse helleyttae, jota lapsikas +sieluni hengittaeae haentae kohtaan; kylmae on haenen sydaemmensae. Ja mikae tuo +kunnioituksen naamari haenen kasvoillansa? Ah, tynsaen teeskelyksen muoto +velvollisuuden vaatimuksesta vaan! Mene, kiittaemaetoen poika; riennae, +riennae meistae kauas mulatti-neitojesi karkeloihin uusien maailmain +aurinkojen alle.--Niin riehuu, telmaeae povessani tuonne taenne taistelo +kuin maan jaeristessae merenrannan kuuma laine. Oi, en ymmaerrae! Jos +ystaevaeltae kysyisin, miksi sydaemmeni riehuu levotonna, niin haen kenties +haastelis immen lemmestae. Hullutusta! Immen lempi? Mene jo, aatos +nurja, mieletoen ja halpa, mene kauas, kaetke itses vuorten alle! Ja haen +... haen poistukoon minusta kauas, kiusaamasta sieluani. (Katsoo +oikealle.) Tuolla kallion kiireellae haen seisoo, hoikka nuorukainen, ja +haenen hiuksensa uiskentelevat aamun kultaisella pilvellae. (Katoo +vaeikkyen pois oikealle.--Anton tulee vasemmalta) + +ANTON. (Yksin) Haen matkustaa meistae pois, haen muuttaa perin maapallomme +selkaekilvelle, asumaan ikaensae meidaen antipodinamme, kurja. Kiusallinen +kohtalo! Sonnipaeiset koenit taeaellae samoilkoot ympaeri, vaan aelkoeoet +tuollaiset kainot lapset. Minunhan esimerkiksi, minun, jolla on sydaen +kuin karhunpenikka, olisi pitaenyt maailmoja marssiman ja keihaeitae +murskaileman taeaellae. Mutta Leoni laehetaen vallan vastakynsin ulos +hurjille retkille. Tunnenpa haenen ja pidaen haenestae kuin omasta +pojastani. Mistae saan enaeaen metsaetoverin niin hauskan, tarkkamielisen +ja urhean kuin haen? Kirottu kohtalo, mi saattaa kaksi uhkeaa ystaevaeae +taeaellae seisomaan antura vasten anturaa! Vaeaerin tehty, jyrkaesti vaeaerin. +--Mutta asialla on toki painonsa. Mikae perusta on pojalla taessae? +Ainoastaan tuo kurja hyvae sydaemmensae, joka ei koskaan ollutkaan taeaellae +rikkauden kone, vaan pikemmin paeinvastoin koeyhyyden. Ja mitae perisi haen +viimein minulta, metsaehuhkaimelta? Muutaman ruosteisen tuliputken, +viisi tappelevaa koirasmetsoa ja yhden naaraksen. Aika perintoe, ha ha +ha!--Ei! pakene kauas tyhjaestae, Leo, ja ota vastaan maa-aeitimme povesta +hedelmaellinen viilu. (Elias tulee vasemmalta.) + +ELIAS. Herra! + +ANTON. Mitae tahdot, mies? Mitae kaeyskelet ja kyraeilet sinae, itsepaeinen +oinas? + +ELIAS. Eihaen ihme, ettae vaehaen kaeyn ja kyraeilenkin taellae hetkellae. +Herra, oletteko jo kuullut tulivaunujen ensimaeistae vihellystae? + +ANTON. Hiiteen kaikki vaunut ja heidaen pillisuorat tiensae! Minae en +kaersi heitae. + +ELIAS. En juuri minaekaeaen taenaeaen. Ah, viehaen rautainen tie meidaen +kalliin ystaevaemme kauas pois!--Herra, teitae on jo varrottu taeaellae +kovin. + +ANTON. Askartelin metsokukkojeni kanssa. + +ELIAS. Kas se! Kuinka jaksavat he nyt? + +ANTON. Hmmh? Heitae on viisi kappaletta. + +ELIAS. Kas se! Paljaita kukkoja? + +ANTON. Yksi naaras, tappeluksen kannattajaksi, yksi vaan. Haenpae antaa +vauhtia leikkiin. + +ELIAS. Niin, niin! + +ANTON. He tappelevat kuin kotkain kuninkaat. + +ELIAS. Kas se! + +ANTON. Kauhistuisitpa naehdessaes.--Miksi varrotaan minua taessae? + +ELIAS. Mitae! Tiedaettehaen nuoren Leon taenaepaenae laehtevaen iaeksi +Amerikkaan, sinne kutsuttuna vanhan setaensae turhan maatilan +perilliseksi. + +ANTON. Huomaa: pieni, mutta oma turve! Millae naamalla naekyy haen +laehtevaen? + +ELIAS. Melkein ilon naamalla, joka minua ei juuri miellytae.--Haenellae on +piljetti hoeyrylaivaan, joka laehtee taenae iltana Helsingistae Englantiin, +siitae Amerikkaan; ja hetken paeaestae siirtyy meistae tuo hyvae ja korea +Leomme, poistuu kaeaerittynae savuun. Katoo pihoiltamme oiva nuorukainen, +joka joutui meille kerran piennae orpona, mutta kohosi taessae pian +koreaksi pojaksi. Kuitenkin, nyt haen poistuu; ja sureehan sydaemmemme +tuosta, herra. + +ANTON. Mitae sanoo Liina? + +ELIAS. Aina jalo ja tyyni. Ja kuitenkin piti haen Leostamme ennen oikein +armastelevan hoidon. Mutta ellen eksy, niin on emaentae hieman kuni +kylmentynyt haeneen naeinae viimeisinae aikoina. Miksi? Tuota en ymmaerrae. +Mutta minaehaen toista toivoin. Heistae olis pitaenyt tuleman oivallinen +pari. + +ANTON. Mitae sanot? + +ELIAS. Eikoe olis tuo kaeynyt paeisin? + +ANTON. Sinae koelli, onhan poika haenen kasvatteensa. + +ELIAS. Sitae enemmin heillae syytae kuherrukseen. Tosin on nyt tyttoe +hieman aikavampi, mutta se ei mitaeaen meriteeraa. Kahdeksan ja +kaksikymmentae on haen, vaikka viittaakin muoto huikean matkan nuoruuteen +alas. Mutta poika pilttari on juuri naeinae paeivinae taeysi-ikaeinen mies. +Kuinka nuo vuodet kuluu! Kymmenvuotiaana nallikkana tuli haen taloon ja, +muistanhan vielae, seisahti pieni piikkinen elotuvan ovinurkkaan, +pahanen. Mutta eipae haen siinae kauan seisonut; tulihan rouva itse ja +otti haenestae kyllae aeidillisen huolen. Toki, vuosi oli tuskin mennyt, ja +haudassa lepaesi leskirouva, Leon kelpo elatus-aeiti. Mutta kuinka kaevi +kuitenkin? Mutta kas, kuinka kaevi! Astuihan silloin tytaer nummeroon, ja +kasvatti ja koulutti pojasta miehen. + +ANTON. Niin teki haen. Ja naisko haen nyt koulupoikansa, haen, +korskeudessa verraton? + +ELIAS. Ja heistae tulis kuitenkin kelvollinen pari. + +ANTON. Haa! taemae nainen kantaa paeaetaensae korkealla, katsahtaen +taemaenaikaisiin miehiin kuin apinoihin. Ja haenkoe taeaellae kantamaan vaimon +taakkoja? Ja loeytyisikoe haenen ylpeaessae povessansa edes kipenaeaekaeaen +kohden poika-tellukkoja taeaellae? + +ELIAS. Ei yhtaeaen, mutta poika itse on kovissa kiipaleissa tuon poeyhkeaen +prinsessan taehden. + +ANTON. Mitae, mitae jaarittelet sinae? + +ELIAS. Tapausta, jonka todistavat omat silmaeni. + +ANTON. Haeh? Sinae tiedaet jo siis retkiaekin. No sanoppas, mitae olet +naehnyt, ja sano pian, sillae huomaas taetae sauvaa, poika. + +ELIAS. Juuri teillepae sen sanon, vaan en kellenkaeaen toiselle. +Katsokaat, laita on niin, ettae minaekin krokailen vaehaen kirjoittaa. + +ANTON. Haarulla? Hoeh! + +ELIAS. Hanhenkynaellae. + +ANTON. Jolla painelet oikein hanhenjalkoja paperis taeyteen, hoehoeh! + +ELIAS. Sanoja, herra, ja kiivaitakin, jos niin tarvitaan. + +ANTON. Hyvae, hyvae, mutta tule asiaan! + +ELIAS. Tulen kohta. Mutta kiitos olkoon pojalle siitaekin, ettae +kirjoittaa osaan. + +ANTON. Tule asiaan, sanon minae! + +ELIAS. Nytpae tuon sen esiin, ja kuulkaat. Tuolla istui haen kerran, Leo +nimittaein, lystihuoneen portailla, kirja kaedessae ja lyijyspaennae, minun +kaivellessani noin hiljakseen peltomurulla siinae laesnae. Mutta nyt haen +katosi, jaetti kirjat, paperit ja kynaet portahille, tomppeli. Sieltaehaen +nyt viskasi tuulonen melkein syliini eraeaen paperilapun, jonka +viipymaettae saatoin paikkaansa takaisin. Mutta pidellessaeni sitae, +kurkkasin, kurkkasin haeneen noin pikaisesti vaan. Ja mitae naein minae? No +peijakas! nimi "Liina, Liina, Liina" seisoi siinae monet kymmenet +kerrat, ja koukistelipa jok'ainoan "Liinan" ympaerillae joko armahin +kukkasseppele tai tuommoinen korea piikkikiehkura. Niin, sen naein; ja +mitae tuosta aattelette? + +ANTON. (Erikseen) Rupeanpa jotain aattelemaan. (Aeaeneensae) Pojan +velvollisuus on kunnioittaa aeitiaensae. + +ELIAS. Taessae on jotain enemmin tekeillae. Huomasinhan paperilla vielae +vaersyjaekin, joissa mielestaeni valitti onneton rakkaus.--Mutta pian tuli +haen taas, poltti peijakas paperin ja muutti vielae karrenkin tuhaksi. +Niin, taemaen olen naehnyt. + +ANTON. Naehnyt maetaekuun houreessa! Mutta aeaenettae asioista, jotka eivaet +koske sinuun, ja mene toimiis! + +ELIAS. Olin juuri aikeissa laehtemaeaen. + +ANTON. Ja kerran vielae muistutan: pidae kieles hammasrivin takana noista +hulluista luuloistas. + +ELIAS. Ja heistae tulis kuitenkin oivallinen pari. + +ANTON. Pois! (Uhaten sauvallansa.) + +ELIAS. Poishan minun taeytyy, saattamaan esiin kartanon vaunut. (Menee +vasemmalle.) + +ANTON. (Yksin) Suuri konna se mies, kiusallinen kuin paholainen. Mutta +kyllae haenen masennan vielae.--Laehestyyhaen tuolta Leoni; ja nyt, koska +muistelen tuon jukuripaeaen kertomuksia, niin arvelen, ettae Lempo on +riivannut sinun, poika. Mutta jos niin on laita, niin hyvin olet +kaetkenyt kaikki, koska ei kotka-silmaeni ole vainunnut vaaraa. Mutta nyt +minae huomaan, ettae juuri niin taeaellae katsahtaa suloisesti, onnettomasti +rakastava mies. Mutta ettaes halaat nyt taeaeltae pois? Vai taemaekoe juuri +sinun karkoittaa vieraille maille? Kiirehditkoe, armas Leo, hakemaan +unohduksen laeaekettae haavoillesi? Poika, taemae saattaa mieleni +levottomaksi ja haavoittaa minunkin karvaista, poerroeistae sydaentaeni! +(Leo tulee oikealta.) Jumalan rauha, Leo! Sinae matkustat pois. + +LEO. Auringot ja taehdet, kuinka joutuu aika! + +ANTON. Kohta seitsemaen. Mutta millae sydaemmellae siirryt? + +LEO. Tahdon ja en tahdo, kiirehdin ja viivyttelen, oi! + +ANTON. Tahdot ja et tahdo heittaeae tuota kultaista leiloasi. Hahaa! mitae +katsot minua? Luuletko, ett'en tiedae, mihin huokaukses lentaeae? + +LEO. Oi sanokaat! + +ANTON. Haemeenlinnaan! + +LEO. (Erikseen) Haen vainuu siis vaeaeriae jaelkiae. Hyvae! + +ANTON. Tiedaenpae oikein! + +LEO. Niinkoehaen? + +ANTON. Sinae huokaat. + +LEO. Ja taemae on kehno tyoe. Mutta heitetaeaen pois nuo huokaukset, +heitetaeaen ne pois _tetrao urogallus_'ten nimessae! Kuinka jaksavat he? + +ANTON. Metsotko? + +LEO. Metsot, metsot, joeroet linnut, tulipunaiset kaaret silmien ympaeri! +(Erikseen ja paimen kaedellaeaen otsaansa) Oi, oi! + +ANTON. Hehee! Viisi tetrao urogallus'ta! Urogallus, urogallus! Uhkea, +verraton _nomen_ tuolle kanalintujen taajalle taatalle. Urogallus! Ja +he tappelevat kuin sankarit.--Mutta miksi luikersit nyt metsoisiin? +Kurja poika, parastashan koetat unohtaakses kaunoistasi. + +LEO. Mutta en taida. + +ANTON. Sillae haen on korea, pulski, marjaposkinen heiskale. Ja haenen +nimensae...? (Muistelevalla muodolla) + +LEO. Oi sanokaat tuntemattoman kaunoiseni nimi! + +ANTON. Se on juuri kieleni kaerjellae. Mutta istukoon haen siinae; minulla +on samalla kielellae vielae toinen kysymys sinulle. Leo, vastaa minulle +totuudella jaa tai ei, koska heitaen sinulle kysymyksen, jonka +taehtaeimessae haeae-ilta loistaa. Lupaatko sinae? + +LEO. Minae lupaan pyhaesti. Kysykaeaet. + +ANTON. Mutta kysyttyaeni, aelae seiso mykkaenae edessaeni, vaan anna mun +kuulla sanoista toinen. + +LEO. Kysykaeaet. Minae jo tiedaen, mitae vastaan. + +ANTON. Lemmitkoe hieman tuota meidaen ylpeaeae impeae, kuin nuorukainen +impeae lempii? + +LEO. Ketae? + +ANTON. Liinaa. (Hetki aeaenettoemyyttae.) Jaa vai ei? + +LEO. Mihin unohditte marjaposken kaupungissa? + +ANTON. Hoo, haen oli vaan se punainen marjaharkki, jolla viettelin +nuoren terrikukkoni koreasti paulaan, ha ha ha! Mutta mitae vastaat? + +LEO. Mitae kysytte? + +ANTON. Mitae kuulen suustas, jaa vai ei? + +LEO. Minae lemmin ja kunnioitan jaloa kasvatusaeitiaeni. Ja hyvin, jos +kohtalo, mun kerran tultuani uuteen kotoon, antais mulle vaimoksi juuri +haenen vertaisensa askareissa ja toimissa; ulkomuotoon paljonkaan en +katsois. Ah! johan uneksun minae monestakin siellae, kreoli-neidoista, +mulatti- ja mestiisi-immistae, joilla on hohtavat vaerit ja koristeet. Ja +siellae, oi siellae olkoon ensimaeinen askeleeni naida naeistae laennen +ruusuista yksi, mi leipaeni leipoo ja lakaisee mun laattiani. Tetrao +urogallus, sehaen olkoon ensimaeiseni! + +ANTON. Mikae kanalja! Ha ha ha!--Noo, minae tiedaen, ettae loeytyy sinussa, +vaikkas kuleksitkin usein tuolla ylhaeaellae sinisalvoksissa, usein +peevelissae tuolla iltaruskos "tulisissa tauloissa",--niin tiedaen, ettae +loeytyy sinussa jotain peijakasta, jotain, kuinka ma sanoisin, +sakramenskattua, ja sentaehden pidaen sinusta. Sillae ilman naeitae lahjoja +olisit kyynelherkkae, imelaehuulinen froeoekinae. Niin juuri!--Mutta taeyteen +toteen taas, mun poikani. Minae tahdon sinulta vastauksen kunnias +nimessae. + +LEO. Senhaen jo annoin. Mutta mikae tuulen kierros on tuonut teille +taellaisia arveloja? Haen on mun kasvattajani vakaa! + +ANTON. Voi myoes olla kultaseskin. + +LEO. Mikae on haen vielae? Hoo, vaakunoita, kilpiae, keihaeitae ja +miekkojahan kiiltaeae ja kalisee haenen polviluvussansa. Mutta mikae olen +minae? + +ANTON. Hiiteen kaikki miekat, kilvet ja vaakunat! Tosin on haen korskea, +ei sietaeis haen suinkaan miesivaltaa, ja miehen, taipuvan naisen +tohvelin alle, hylkaeis haen perin. Sentaehden ei ole toivoa haenestae +kellaeaen uroolla, vaan ylpeaesti katsahtelee haen Kyoepeliin.--Mutta nyt +jokin vaikutus sinusta tai sisaellinen aave minussa tahtoo mulle +kuiskata sydaemmesi tuskasta, tuskasta taemaen naisen taehden. Kas, minae +myoes olen ollut nuori ja mielin nyt puhua pienen hiukan koristettakin, +vakaassa hengessae. Kaukarannalla, kaukana toivottomasta kullastamme, +salattu lempi yhdeltae meistae sammuu vaehitellen unennaekoenae rinnastamme; +mutta toisessa se taasen muuttuu sielun synkeaeksi paloksi ja usein +haenen elaemaensae turmelee tai kuolettaa. Taessae, Leo, ehkae olet sinae tuo +toinen mies. Mutta huomaa asia. Ennen eroamme aukaise minulle povesi +taeaellae, ja keveaemmin kannat lempes murhe-taakan siellae, tietaeen, ettae +on sinulla kuitenkin yksi painon-jakaja.--Enhaen, Leo, kummastelisi +sydaemmes ahdinkoa. Sillae taemae nainen, vaikka ylpeae ja kiivas, on jo +ennenkin lumonnut monen miehen mielen. Haen on ylevae, vaeikkyy vapaana +korkeudessa. + +LEO. Heti poistun haenestae iaeksi; ja hyvin kaikki. Eikae ole kuitenkaan +nyt kaikki hyvin! + +ANTON. Naeenpae sun vimmas. Mutta paeaestae jo osa tuskastasi taenne, ystaevaes +syliin. Ja taeaellae (lyoe vasten rintaansa), sinae tiedaet sen, lepaeae +kalliin salaisuutes kuin haudattuna valtameren syliin, jonka ylitse +purjehdit laennen manterelle.--Noo, sano, poika, sisimmaeinen aatokses +tuosta meidaen emaennaestae. Leo. Paljon hyvaeae on haen osoittanut minulle ja +siitae kiitaen haentae, toivoen haenelle kaiken elomme onnen ja ilon. + +ANTON. (Polkien jalkaansa) Poika, miksi juonittelet? Kohta eroomme; ja +Jumal' avita, eihaen kaukana, ett'ei hurja silmaeni puserra vettae! +Hetkessaehaen laehdet. + +LEO. Hetkessae laehden, heittaeen Edenini ihanan yrttitarhan, jossa kerran +naein autuuteni. Olinhan onnellinen, mutta juuri onneni laehteestae +kumpuili tuhoni yloes. Voi kielletty hedelmae, johon on kielletty +katsomastakin! Mutta minae tein sen ja ihastuen katsahdin haeneen, +onneton, ja taemae oli syntini, jonka rangaistus nyt mun kauas +karkoittaa. Ja minae riennaen, laehden haenestae ainiaaksi--ja taenae paeivaenae! +Ihmeellinen paeivae, jona silmaeni on kadottava sieluni valon, paeivae +tumma, murheinen ja armas toki, juhlapaeivae pilvinen! Oi! vietaenpae +sydaemmeni kuolinjuhlaa, ankaran vallitsijani kolkossa temppelissae +seisoen seppeloeittynae uhrina sen alttarilla. Mae kerran katsahdan yloes, +mutta haenen silmiensae taivahista kylmae leimaus iskee alas minuun. Mutta +kirkas, heijaisevan kirkas toki tuo leimaus! Katso--vaelkkeen peittyessae +taas, vaeikkyy haemaertynynnae pylvaessali. Haa! nyt taivaan valkeus ja +Pandemoniumin yoe kaeyvaet kiertoellen ympaeri mun sielussani kuin ennen +langetessaan enkelin. Hyvaesti! Avaruuteen tyhjaeaen poistun, eikae kiillae +siellae yksikaeaen toivon taehti. + +ANTON. Siinae helaehti jaenne, jota kohden taehtaesin, ja minae surkuttelen +mielesi mullerrusta. Haa! voihan taemae, Herran tieten, kumota uroon +kaiken olennon, ellei rynnistele haen, rynnistele ja miehukkaasti unohda +kaikkia. + +LEO. Mitae tehdae sitten? Kuitata kaikki viikatemiehen kanssa, tai +upottaa vimma "lohduttavaan maljaan"...? + +ANTON. Ei niin, ei niin! Oi kuule, Leo... + +LEO. Maan ja taivaan nimessae, aelkoeoen kuultako Leosta niin! Kamppailkoon +haen vielaekin elomme onnen taehden; mutta ilman elon kalliinta lahjaa +menkoeoen haen hautaansa. + +ANTON. No, noo, mun poikani, elon tie on vaihteleva. + +LEO. Mutta minun taestaelaehin samankarvainen aina, samankarvainen! + +ANTON. Kuinka hyvaensae, mutta minae tunnen sinun ja naeen nytkin sinun +kelpo mieheksi. Ja taestae kiitaen sinua, Leoni, ravistaen kaettaes kuin oma +isaes. (Ravistaa haentae kaedestae.) + +LEO. Mutta oi kuolema! + +ANTON. Miksi kuolema kuitenkin? + +LEO. Muistellessani vimman kohtaa. + +ANTON. Mitae? + +LEO. Oi, hiipisi nyt pieninkin kuiskaus asiasta haenen, haenen korvaansa +--haa! + +ANTON. No mitae? + +LEO. Minae murhaisin itseni! + +ANTON. Vaiti, Leo! Ja taeaellae on salaisuutes tallessa, sen tiedaet. Mutta +kuinkahan olet itse kaetkenyt salaisen liekkis neitos huomiosta, +veitikka? + +LEO. Keltae?--Mitae tiedaen minae?--Keltae neidolta? + +ANTON. Liinalta. + +LEO. Iske alas, sinae taivaan nuoli, ja polta jo maapallomme karreksi, +ett'ei enaeaen kauemmin taeaellae luetella hulluuksia hulluin ihmislasten! +Kaikki olkoon tuhka ja tomu! + +ANTON. _Silentium!_ + +LEO. Kaetkenyt haeneltae sydaemmeni salaista liekkiae! No keitae sitten? +Mutta kas, jota kiivaammin se leimui, sitae kylmemmaeksi muuttui vakaa +muotoni, katseeni melkein jaeaetyi kohden kaunista, ankaraa naista. + +ANTON. Sinae olet kamppaillut kuin mies. + +LEO. Katkeran kamppauksen. Huomatkaa: yhae kylmettaeae mun tultani +tammikylmaeksi vastaan toisen piinaavaa kylmyyttae! + +ANTON. Sinae katala! + +LEO. Valituksenne pois! Soisinko ma toiseksi, kuin on? Haenessaehaen naeki +rakastava silmaeni hengen niin korkean ja puhtaan kuin taemaen vahvuuden +lae, koska se on kirkas; ja minaehaen nyt ylevaemmin kuin ennen, vaikka +usein riutuenkin, katsahtelen maailmaa.--Mutta nyt ei enaeaen sanaakaan +asiasta, ei sanaakaan, te mun vanha, kunnioitettava ystaevaeni. + +ANTON. Oikein! Ei sanaakaan!--Sinae matkustat meistae kauas ja kauanhan +kaipaan sinua. Mutta lausunpa kuitenkin uljaasti: matkusta, poika, +matkusta ja tartu tuumailematta onnen tarjottuun kouraan. +(Hoeyryvaunujen vihellys kuuluu.) Siinae on juhtamme! + +LEO. Joka temmaa mun haenestae, oi haenestae, ja kohoaa taasen mun sieluni +myrsky! + +ANTON. Seiso kannallas kuin mies, puristaen reippaasti haenen kaettaensae +jaeaehyvaeisiksi. Tuollahan naeen haenen, tuolla keinumaeellae, ja menenpae +saattamaan haentae koruisille hyvaestille, poika. Mutta riennae sinae kerta +vielae yloes kamariis, ja katso, ettae kaikki on rakennettu matkaan, +niinkuin pitaeae. (Menee oikealle.) + +LEO. Mutta te, te rientaekaeaet myoes! (Poistuu kiivaasti ja levottomalla +muodolla vasemmalle perille.--Liina tulee oikealta periltae.) + +LIINA. (Yksin) Jo kuulin kileaen aeaenen, mi ainiaaks' huusi meiltae Leon +kauas. Oi eron hetki, sinae kalveakasvoinen, jota laehemmaes joudut, sitae +vallattomammaksi nousee povessani levottomuus. Se kiihtyy, kasvaa +myrskyksi, ja mi ennen siellae tummasti paloi, se nyt puhalletaan +riehuvaan leimuun. Ja miksi? Oi naeinkoe toivoton lempi tuskittelee +uniensa tyhjaessae valtakunnassa ja hyljaettynae janoissansa huohottaa, +kurja! Kiukkuinen kohtalo, miksi mykkae lempeni, kuin salaisesti +koittava aamu, kohden haentae aina kaetkoestaensae hymyilee, kohden haentae, +kylmaeae, kiittaemaetoentae, koska moni toinen, kaunis kuin Adonis, katsoo +puoleheni turhaan saeteilevaellae silmaellaensae?--Mutta miksi ymmaerraen +sydaemmeni vaeaerin ja kuvailen hulluuksia, minae mieletoen? Oi, hempeaen +elatus-aeidinhaen murhetta on taemae, koska ennen pieni kasvatteensa aekisti +siirtyy haenestae pois, ja siitaehaen syntyi vimma.--(Mietiskelee hetken +aeaenetoennae, ottaen jalon, ylevaen muodon.) Ja vaikkapa toisialtakin +kuohuisi kaikki, mitae huolisin siitae, mitae heikon sydaemmeni kapinasta, +niin kauan kuin seisovat vielae valtiaina povessani jaerki ja tahto? Ja +mitae tahtoisin nuorukaiselta? Aelkoeoen nuorukaisen lemmen huokauksia +liehtoko taenne, ellei mieli haen virittaeae mun oikeutettua vihaani. Ei, +vaan kiitollisuuden viattomasti loistavalla katseella kohdelkoon haen +minua; ja asettuispa taemae aerjy. (Anton tulee oikealta, mutta +huomattuaan Liinan, jaeae seisomaan, jotenkin metsaen peitossa.) + +ANTON. (Erikseen) Ahaa, siinaehaen seisot! Mutta mikae muoto! Yht'aikaa +ylpeaen nais-sankarin ja pilvissae surevan seraafin. + +LIINA. Mutta kuin kaksi taehteae etaeaellae kylmaessae pohjassa, ovat mulle +silmaes, ja aeaenes kuin talven tuulen aeaeni. + +ANTON. (Erikseen) Sinae haastelet kuusille, piikaseni!--Mutta enemmin. + +LIINA. Niin olkoon, Leo. Kylmaenae tuulena tahdon minaekin vielae juuri +eronhetkenaekin hengittaeae sinua vastaan ja poistaa kaikki vienot +tunteet. + +ANTON. (Erikseen) Enemmin! Minae kuultelen kuin pitkaekorvainen jaenis. + +LIINA. Ota helmahas, ota helmahas, oi aamun taivas, taemae lempeni +huokaus, jonka viimeisen kerran henkaeaen haenen taehtensae rinnastani ulos! +(Huoaten) Oi Leo, Leo, miksi heitaet armaan kotos ja haenen, joka aina +sinua suojeli kukoistukses aikana taeaellae, aina taehaen paeivaeaen asti? +Useinpa haen aeidin liepeaellae kaedellae viskasi kirkkahalta lapsiotsaltasi +himmentaevaen hiuksen pois, ja asetteli, ojenteli olkapaeillaesi tuota +valkeaa kaulustasi! Hmm, miksi muistelen noita, minae itse lapsekas +tyttoe? Mutta mitae huolin? Sillae paljon tein minae, paljon; tein kaikki, +tein kaikki, mitae aeidin helleys voi! Tein tuhannet kerrat ja sain +sinulta palkinnoksi, Leo, taemaen tuonentoukan, joka polttaa mun +sydaentaeni; se mun sydaentaeni polttaa, oi laupias taivas!--Mutta +kaikesta, vaikka halkeisi poveni, aelloes, Leo, saako tietoa kipenaenkaeaen +vertaa. Vaan johan avaruuden sylihin mae puhalsinkin ulos hohteeni ja +sijahan astukoon viileys ja rauha; ja voimallisesti tahdon katsahtaa +taas, kaeydessaeni jouduttamaan haenen laehtoeaensae. (Poistuu kiivaasti +vasemmalle. Anton astuu esiin.) + +ANTON. (Yksin) Onko ukkosen vasama iskenyt alas mun paeaehaeni? Tai onko +noidannuoli, sinkoellen sinne taenne, hurmannut pilan piian mielen? Ei, +vaan rakkauden nuoli on tehnyt taessae tyoensae, hahaa! Haen lempii sinua, +poika, ja sinae lemmit haentae! Hyvae! Mutta ken olis sitae uskonut sinusta, +haellaekkae? Seisoithan edessaeni, mitae koskee taeaellae miehiin, kuin +pyoerryttaevae taivaanvuori,--ja nyt riutuu sydaemmesi tuon koeyhaen +nuorukaisen taehden, palaa tuskan tulessa! Mutta kuitenkin tiedaen +sinussa loeytyvaen ylpeaetae lujuutta, joka ei juuri leikin lannistu, koska +se kerran on maeaeraetty seisomaan. Ja sen tiedaen, ettaes nytkin antaisit +laskea ainiaaksi taemaen aurinkos, naeyttaemaettae silmaen-iskullakaan sen +kalleutta sydaemmelles'. Sen tekisit, ellei nyt tuo metsaen partainen +uros astuis eteesi armollisena kohtalonas, haa! Ensiksihaen nyt +seisautan pojan laehdoen ja panen takavarikkoon haenen matkasaekkinsae, joka +tulee tuossa. (Elias tulee vasemmalta, kantaen matkasaekkiae.) Mihin +saekkiae? + +ELIAS. Tuostahan lystihuoneesta tien vierestae astutaan vaunuihin, jotka +tulevat kujan kautta. Matti, peeveli, tappeli itsensae kyytiin! No, no! + +ANTON. Jaeaekoeoen saekki taehaen. + +ELIAS. Kannan sen lystihuoneesen kaeskyn mukaan. Ehkae pannaan sinne +vielae jokin kylaenkaakku. Mitae minae tiedaen? + +ANTON. Laske se paikalla maahan, muutoin paukahtaa sakarasauva! + +ELIAS. Kannan sen lystihuoneesen. + +ANTON. Elias! + +ELIAS. Minun taeytyy, ei auta. + +ANTON. (Korkealla aeaenellae) Pyydaenpae koreasti: laske se maahan! Minae +vastaan sen edestae. (Kovin vihaisena) Heitae se saekki, se nahkasaekki, +haa! + +ELIAS. Olkoon sitten niin korealle rukoukselle; kun ma sanonkin. Tuohon +haenen heitaen. Mutta mitaehaen sille teette, mitae vaankin? Pistaette mar +sinne jonkin salalahjan muistoksi, haehhaeh! + +ANTON. Sinae musta peikko! + +ELIAS. Minaekoe? + +ANTON. Sinae killisilmae pakana! + +ELIAS. Minaekoe? + +ANTON. Rukoilla sinua! Mutta ellei toimeni taellae hetkellae vaatisi +minulta tasaista humoeriae, niin paikalla sinun vetaeisin alas tuohon +nahkasaekille ja kurikoitsisin tuon kirotun selkaes simpulaksi! Niin minae +sinun plakaisin! + +ELIAS. Kun antaisin. + +ANTON. Sinae sonnipaeae! + +ELIAS. Kun antaisin. + +ANTON. Sinae haerkaepaeae! + +ELIAS. Kun antaisin ... plakata. + +ANTON. Kaey tiehes! Sano Leolle ja emaennaelles, ettae varron heitae +jaeaehyvaeisille taessae, juuri taessae. Mene! + +ELIAS. Minae teen sen. (Menee vasemmalle.) + +ANTON. (Yksin) Verraton konna, verraton konna! Saattoipa haen silmaeni +mustenemaan.--Mutta voihan koentti olla vaiti kuin muuri. Peijakas! +haenpae juuri parahin mies kaetkemaeaen asian, joka paikalla on tekevae +ihmeitae. Saihan se kyteae vuosia rauhassa heidaen povessaan, kyteae +kypsaeksi aeaenettoemyyden mujussa ja lemahtaa nyt yloes selkeaeaen ilmaan, +koska hetki on tullut. Haa, ilmaisitpa sen parhaiksi juuri, Elias!-- +Tuoltahan tulevat nuo kaksi nuorta. Ahaa! onpa tytoen poski hieman +vaalennut; jaa, jaa, Liina, tahdon uskoa, ett'ei se olekkaan juuri +keveaetae. Mutta Leo? Hoo, haen astelee kuin mies, kuin sellainen mies, +joka tuskittelee tuhon meitae laehetessae, mutta koska on se tullut, +sylkee haentae vasten partaa.--Tulkaat, te kaksi; minae tahdon tehdae +teidaet yhdeksi; ja tunnenpa jo ihanan esima'un toimestani; ja +rieppaasti se tapahtukoon. Mutta kuinkahan kaeyttaeis taemaen tempun jokin +toinen, kuinka teikari, kuinka pastoorillinen mies? Ah, kuin aemmae, kuin +aemmae! Mutta Anton? Suoraan ja pyrstoet pystyssae kuin ahvena! (Leo ja +Liina tulevat vasemmalta periltae.) + +LIINA. Tuossahan eno! + +ANTON. Vartoen teitae. No nythaen tulitte, ja minae tervehdin teitae: niin, +ole tervehditty, sinae sorea pari! + +LIINA. (Erikseen) Kiusallinen taas. + +ANTON. Oivallista! + +LIINA. Eno, miksi naein sopimaton, tyhmae ilve juuri jaeaehyvaeishetkellae? + +ANTON. Ah, anteeksi! Minae luulin tuon toisen henkiloen vaenrikiksi. + +LIINA. Tahdotteko seurata poikaa rautatielle? + +ANTON. Ketae poikaa? + +LIINA. Leoa. + +ANTON. Tuota kurjaa lastas, jonka saatat nyt tykoeaesi maankulkeuteen +pois? + +LIINA. Tahdotteko seurata haentae? + +ANTON. No no, ilman vihastumista! Minae seuraan haentae kuin sureva isae.-- +Kas niin, lapsemme, ota hyvaesti hellaestae mammastas, halaten haentae +koruisesti. Taeyttaekaeaet pian taemae viimeinen velvollisuutenne; sillae +aikaa joutuu. Rientaekaeaet! Minae kaeyn syrjaeaen. (Poistuu heistae hieman +taemmas, kaeyskelee vinhasti edes takaisin, hieroen kaesiaensae.) + +LIINA. Hyvaesti, Leo! Muista aina Luojaas, pidae haenen kaeskynsae ja haen +siunaa sinun paeivaes. + +LEO. Minae kiitaen teitae, kiitaen kaikesta, kaikesta, ja toivon teille +ikuisen onnen ja rauhan! Oi, enemmin en jaksa nyt lausua, mitae +kiitollinen sydaemmeni kuiskaa! + +LIINA. Olkoon jo kylliksi. Kas taessae mun kaeteni. (Leo suutelee kaettae.) +Jaeae hyvaesti, ja elaemaesi matkalla ole aina mies! Hyvaesti! + +LEO. Ikuisesti hyvaesti, ylistettaevae nainen! (Laehtee kiivaasti poispaein, +lausuen Antonille) Tulkaat! + +ANTON. Varro, mies! (Vetaeae haentae takaisin kohden Liinaa.) + +LEO. Mitae aiotte? + +ANTON. Aelae rynnistele vastaan. (Halliten Leoa ryhtyy haen myoes Liinaan +ja vetaeae haentae kohden Leoa.) Poika lempii tyttoeae ja tyttoe lempii +poikaa, hei! + +LIINA. (Tempoilee) Siivosti, eno! + +LEO. (Tempoilee) Hellittaekaeaet! + +ANTON. Ystaevaeni, turhaan pyristelette vastaan, sillae nyt on itse +"metsaen halliparta" naittajanne. + +LEO. Te mieletoen! + +LIINA. Te hullu! Paeaestaekaeaet minua! + +ANTON. Hahaa, kuinka temmoilevatkin nuo Amorin kiiskit haenen +nuotassansa; sillae poika lempii tyttoeae ja tyttoe lempii poikaa. + +LIINA. Suuri Jumala, mitae on taemae! Eno, eno! + +LEO. Ovatko metsaen peikot haenen panneet raivoon? + +LIINA. Minun saattaa haen hulluksi! (Kovalla aeaenellae) Eno! + +ANTON. Kaesi kaeteen vaan! + +LIINA. Pois! (Lyoe hatun haenen paeaestaeaen ja Anton hellittaeae aekisti +molemmat. Hetki aeaenettoemyyttae; he tuijottelevat toinen toiseensa, Liina +painaen kaettae vasten sydaentaensae ja huohottaen kovin.) + +ANTON. (Ottaen yloes hattunsa) Kaunista kyllae, lyoedae hattua paeaestaeni. +Mitae aattelen sinusta? Voinhan tuskin uskoa sinua sisareni Maijan +tyttaereksi, itse hyvyyden ja laupeuden lapseksi; mutta taemae on heitto +isaeltae, heitto isaeltae, naeen minae. (Erikseen ja riemuiten) Minae +onnistun, onnistunpa! Ah, taemae mursi haenen korskeutensa rautapaidan! +(Aeaeneensae) Iskeae hattu paeaestaeni! Ja juuri armaan lemmittynsae edessae! +Leo, huomaa se merkki. + +LIINA. Mitae haevytoentae ilvettae on taemae? + +ANTON. Se oli vaehaen rakkauden poellytystae. + +LEO. (Antonille) Kirous! Te olette minun pettaenyt, ilkeaesti pettaenyt! + +ANTON. Jumal' avita, minae kuulin ja naein! Haen tunnusti juuri taessae +taivaan korkeudelle rakkautensa sinuun, mutta haen sen manasi +rinnastansa ulos tuulien haltuun, tuomiten sinun kylmyyttaes; sillae +kylmyyden naamarin alla te kaetkitte yhae suloisen helteenne molemmat. +Mutta niin haen manasi, ja minae, seisoen tuolla sireenipensaalla, minae +ilahduin kovin, tietaeen sinunkin tuskas, ja kaevin mielestaeni +viattomaan, onnelliseen petokseen; mutta erehdyinpae onnestas huomaten, +mikae epeli haen on: se epeli, josta paeaesten on paras. Lyoedae hattuni alas +maahan! Naeithaen sinae? + +LEO. Mitae naein, mitae kuulin minae? Oi haemmensihaen taemae teidaen raaka, +hullu leikkinne meidaen naekoemme, kaiken meidaen mielemme! + +ANTON. Mitae? Sinae puolustat haentae vielae ja ehkae lemmitkin haentae vielae +tuikeammin? Ha ha ha! Ei yhtaeaen naerkkiae miestae siinae, ei yhtaeaen. Ja +minae kun luulin tuon salaisen pihinaen jo rykaeyneen tuhkaan ja poellyyn. +(Erikseen) Mutta nythaen otti se, tiedaen minae, oikein pyoerryttaevaen +vauhdin. (Aeaeneensae) Toki temppu on tehty ja nyt heitaen teidaet +katselemaan silmuksia ja nokittelemaan. Hyvaesti, poika! Matti +loeylyttaekoeoen sinun hoeyrytarhaan. (Erikseen) Mutta piankin tullessani +takaisin taas, enkoehaen naee taessae hieman lauhkeampaa leikkiae? Hmmh! +(Menee vasemmalle perille. Aeaenettoemyyttae. Leo ja Liina seisovat +haemmaestyneinae, tuskallisina.) + +LEO. (Erikseen) Tule, kuolema ja pimeys! + +LIINA. (Erikseen) Ah, missae olen? Mikae myrskyn vihainen kierros toi +minun taenne? + +LEO. (Erikseen) Ukko, oletko sae pettaejae vai houriiko jo vanha aivos? +Lausuithan tuosta naisesta mahdottomuuden asian, mahdottomuuden. + +LIINA. (Kiivaudella) Te herjaet, mitae pilkkaa, mitae haevytoentae ilvettae, +teidaen molempain mua kohtaan kutomaa? Oi sinae kiittaemaetoen villi, joka +juuri eron hetkellae kumoat yloes-alaisin kaikki, kuin tahtoisit taeaeltae +myoetaesi matkalle kirouksen painon sen siunaukseni sijaan, jonka jo +sinulle annoin, sinulle, hurja henki! + +LEO. Jalo neiti, kuulkaat sana, vilpitoen tunnustus. Mun taeytyy se +tehdae, seisoisinpa muutoin teidaen muistossanne kummallisena peikkona, +jos niin te uskoisitte minusta, kuin lausuitte; ja aatokseni taestae +teidaen uskostanne olisi jo matkallani mulle kuolon taakka. Ja mitae nyt +teille tunnustan, sen sai haen, arvoisa enonne, aesken ulos mun surevasta +sydaemmestaeni, ja salaisuutena sen annoin haenelle; mutta ah! sen ehdon +unohti haen. En tiedae muusta. Minae vannon. Mutta kaikki tahdon +tunnustaa. + +LIINA. (Erikseen) Mitae mielii haen tunnustaa? (Istuu penkille.) + +LEO. Oi, taemae hurja kohtaus, jolla haen oli jo meitae villitae, on, +kummakseni kyllae, poistanut kaiken entisen kainouteni ja pukenut +olentoni teraekseen taessae teidaen edessaenne. Ja viskaisen ulos povestani +tulen, kuin pahteensa ukkospilvi; haen kerran leimahtaa, jylisee ja +huojennettuna naein jatkaa tiensae pois maailmojen aeaeriin. Niin minaekin +nyt, ja kuulkaat sana. Oi ylevae impi, minae lemmin teitae, lemmin +nuorukaisen puhtaalla, mutta voimallisella hohteella. Minae kiroon +suloisen-katkeraa mielialaani; mutta sydaemmeni ei huoli huulteni +tuomiosta, vaan alati se liekehtii, oi, liekehtii vaan! Taemaen +salaisuuteni ukko sai, koska vainuten tuskaani haen ystaevaellisellae +vikkelyydellae sen vietteli mun suustani ulos ja minun petti. Siis +tietaekaeae: kaun olen teitae lempinyt ja lemmin vielae; mutta, ihanin +neito, aelkaeae vihastuko; nythaen laehden teistae iaeksi pois. Minae lemmin; +ja mitae taidan tehdae? (Aeaenettoemyys.) + +LIINA. (Nousee kiivaasti yloes.) Mitae taidat, sen huomaan nyt. Sinae +uskallat tehdae taemaen tunnustuksen! + +LEO. Siihen saattoi minun herra Anton, korkea impi.--Mutta sanoohan +toki tarina, ettae kerran laakson kaino kukkanen taeaellae lemmistyi +korkeuden taehteen. + +LIINA. Haa, mitae korkeutta tarkoitan minae? Muista, ettae olen sinun +kasvattanut. + +LEO. Mutta ettehaen... + +LIINA. Vaiti!--Ja muistele vielae vuosia vaelillaemme ja anna iaelle +kunniansa. + +LEO. Oi te armas! Siitaehaen kaey lempeni aina juhlaisessa, +haemaeraen-kauniissa puvussa, koska pelko ja kunnioitus on sen +kaksois-sisar. + +LIINA. (Hetken aeaenetoennae.) Mitae haastelet sinae? Pois! + +LEO. Kohta poistun. (Erikseen) Oi kuinka kaunis haen on taessae +vihassansa! + +LIINA. (Erikseen) Mun otsallani mi kuumeen hohde! + +LEO. (Erikseen) Mun mieleni eksyy! + +LIINA. (Kuin havaten) No'o, sinae viivyt vielae? + +LEO. Mihin on siis mentaevaeni? Mutta ah, nyt muistelen, kuin olisi mun +hetken paeaestae laehdettaevae. + +LIINA. Ja viivyt kuitenkin. + +LEO. Vartoen teidaen silmaestaenne liepeaempaeae eron katsantoa. + +LIINA. Silmaessaehaen sydaemmen aatos. + +LEO. Oi kylmae laehtoelause! (Hoeyryvaunujen vihellys.) Jo varoittaa minua +toinen vihellys. (Laehtee kaeymaeaen.) + +LIINA. Kuule vielae kolmas. + +LEO. Mahdotonta! Silloin en ehtisi enaeaen! + +LIINA. Kuule sitten vielae yksi sananen. + +LEO. Sanokaa. + +LIINA. Me eroomme siis? + +LEO. Iankaikkiseksi! + +LIINA. No hyvaesti iankaikkiseksi, armas Leo! + +LEO. Ah! taestae kiitaen teitae iankaikkisesti ja niin poistun sydaemmen +riemulla. Hyvaesti, soma nainen, sinae taivaallinen Liina! (Rientaeae +poispaein.) + +LIINA. (Huutaen haentae) Viivy hetki vielae! (Kiljahtavalla aeaenellae) Oi +viivy, Leo, viivy! + +LEO. Ei! mun taeytyy rientaeae, kohta laehtevaet vaunut. + +LIINA. Ne laehtekoeoet, vierikoeoet vaikka Onnelan satamaan, mutta sinua en +milloinkaan paeaestae! Taivaan nimessae, minae lemmin sinua! (Peittaeae +kasvonsa ja katoo kiiruusti vasemmalle.) + +LEO. (Yksin) Ah! minkae aeaenen kuulin, mihin katosi enkelihaamu? Tule, +ilo ja riemu; sillae muuttihan taemae hetki leimahtaen pimeaen, tyhjaen +aavikon ympaerillaeni, muutti sen aamun kultaiseksi lehdoksi! Oi hetki, +mi, juuri tullessa kuoleman yoen, aekkiin temmasi peloittavan enkelin +huulilta tuomiotorven pois ja lausui: "olkoon vaikeus uusi!" Niin +lausui autuuteni hetki ja valkeuteni astui yloes ihanaksi paeivaekseni, +eilen uneksuen houri minae, kurja. Vimman aatos!--Mutta enhaen koskaan +unissani epaeillyt untani tyhjaeksi kuvaksi; mutta nyt pelkaeaen, ett'en +pettyis, ja tiedaen siis naehneeni oikean onneni kuvan, ja itse kuva on +taemae onni, jonka taasen silmaeni naekee, tuolla, tuolla puettuna hameesen +kuin yoesen huntu, ja kiharansa liehuvat alla valkean paimenhatun. Niin +haen vaeikkyy tuolla jalona, keveaenae haamuna ja, sireenikukkanen kaedessae, +nyt haen kaeaentyy ympaeri ja palajaa. (Rientaeen kohden Liinaa, joka tulee +esiin) Oi, Liina, Liina! + +LIINA. Alallas, Leo, alallas ja hiljaa! Aelae askeltakaan likene minua +nyt, vaan seiso ja kuultele jaerjen sanaa. + +LEO. (Erikseen) Nyt tahtoo haen luonnistaa asian. + +LIINA. (Nyppii yhae kukkasta nostamatta yloes silmiaensae.) Hm! Kauan olen +tutkistellut, kysellyt itseltaeni sydaemmeni tunteita kohden sinua. +Ovatko he unohtaneet kasvinlapseni ja saattaneet poveni sun taehtesi +tuimempaan tuleen? Mitae tiedaen minae? Ja mitae tiedaen, kuinka loisin nyt +katsantoni sinuun? Kuinka? Morsiamenako? Sinuun? Hohoo! Ja mitae +morsiuskruunulla minae, kruunulla ja seppeleellae mun kulmillani? No me +katsomme toinen toiseemme tyyneydellae aina kuin ennenkin; ja samoin +olkoon taessae myoes asuntos ja toimes ajan tuonnemmas. Ja muista: +sanaakaan ei kihlauksesta ja vielae vaehemmin haeistae. Haeistae! Hm, siinaepae +saamme vartoa, luulen minae. Ja ensin kaikista muista: olkoon kaukana +meidaen vaiheiltamme nuo kiemailukset, silmaen-iskut ja syleilykset, se +muista. + +LEO. Ken voi estaeae minua, ken minua vastustaa? + +LIINA. Pois! Mitae tahdot? + +LEO. Syleillae sinua tahdon! (Syleilee haentae.) + +LIINA. (Temmoilee, kaeaentaeen haenen kasvonsa.) Me onnettomat, mitae olemme +tehneet! Minae kuolen haeirioestae, haepeaestae, menen upottamaan itseni alas +pyoerteen syvyyteen tuolla, minae lapsi katala! + +LEO. Upotat itses! + +LIINA. Sinun helmas syvyyteen. (Kaeaentyen aekkiin haenen puoleensa ja +painaen otsansa vasten haenen rintaansa.) + +LEO. Ah! syleilenkoe morsiamenani komeata Liinaa? Onko taemae haenen ihana +paeaensae, joka autuaasti painaa mun poveani?--Elaemaemme on Elysium!--Oi +Liina! + +LIINA. (Nostamatta paeaetaensae) Mitae tahdot? + +LEO. Tahdot! Mitae tahdon enaeaen, koska taivastani syleilen? (Liina +vetaeytyy vaehitellen pois haenen rinnoiltansa, peittaeen silmaensae.) Pois +taemae haemminki ja raukeus kasvoiltas, ja tule, taessae on meille istuin. +(Istuvat penkille oikealla.) + +LIINA. Taessaehaen levaetkaeaemme, armahin Leoni, heittaeen kaualliset, +salatut tuskamme pois! Ooh! + +LEO. Taessae levaetkaeaemme kuusiston tummassa yoessae. + +LIINA. Oi, vielaehaen aesken katselin minae levotonna luontoa. + +LEO. Mutta nyt, nyt olkaat tervehdityt, te partaiset, kohisevat kuuset; +sillae nyt on meillae rauha teidaen kanssanne! + +LIINA. Ja ole tervehditty, sinae kirkas aamu! Nyt on meillae kanssasi +rauha. + +LEO. Ja sinae vahvuuden pilvetoen kumo, aina tyyni ja valtias! + +LIINA. Tyyni, valtias ja puhdas kuin Jumalan aatos itse. Ah mun +ystaevaeni! minae hengitaen vapaasti; sillae pudotinhan valtikkani alas ja +rauhan tein minae, rauhan, rauhan, rauhan! Voi, tuskallinen, kuluttava +uhka oli mun valtani, oli aina taistelo sydaemmeni portailla. Mutta nyt +pois tuo sotaisa muoto; pois myrskyn jaennitys mun elaemaeni laivan +purjeesta. Miksi en valitsisi oikeaa satamaani? + +LEO. (Vetaeae haentae povellensa.) Ja taessaehaen oikea satamas. + +LIINA. Haa! Oletko varma siitae? + +LEO. Sun satamas, sun temppelis, ja sinae olet mun epaejumalani. + +LIINA. Ja "sinae" sae sanoit, "sinae", ah voi! + +LEO. Niin sanoin, emmehaen teitittele jumalaamme. + +LIINA. Mutta ah, ei korkeuden vaeljyydessae, vaan tomuisen maamme +pahteessa haepee ja hohtaa sun jumalattares taessae. (Kaeaentaeen kasvonsa +Leosta) Minae mieletoen, mitae olen minae tehnyt, mitae olen tehnyt? + +LEO. Ihanaisin Liina! + +LIINA. Vaiti, poika, vaiti! + +LEO. Sinae ihanaisin taivaan alla! + +LIINA. Minae narri! + +LEO. Kaukana, Uranon piirissae, on sinusta kehno narri. + +LIINA. Narri, narri, narri, narri ja hullu! + +LEO. Jalo ja viisas! + +LIINA. Narrien narri! + +LEO. Ja minae olen sinun uljas sulhases. + +LIINA. Vaiti sinae! Mikae olit sinae silmissaeni aesken? Poika, poika vaan! +Ja miksi mae kutsuisin sinua nyt? Sulhasekseni? Oi kohtalo, mikae +noeyrytys, mikae noeyrytys! (Katsahtaen tarkasti Leoon) Sulhaseni sinae? +Sinae? Hahaa! (Kaetkien kasvonsa Leon rinnoille.) + +LEO. Kaetkehaen itses, lintuseni, koska laehestyy jaeaekaerimme, itse +jaeaekaerimestarimme, ja vihaisena, vihaisena! + +LIINA. (Kohottaen paeaetaensae ja katsoen vasemmalle) Ja jaeaekaeriae seuraa +korven karhu, tuo meidaen arvoisa Elias. (Naurahtaa.) Ah, kaksin, kolmin +kerroinhan vuotaa nyt paeaellemme autuutemme sarvi! + +LEO. Mutta voi minua kurjaa poikaa, nyt punehdun kovin; istua taessae +rinnallas heidaen laehetessaeaen! Minae riennaen heitae vastaan. (Aikoen +mennae, mutta Liina estaeae haenen.) + +LIINA. (Kiivaudella) Istu paikallas! Mitae huolimme? Taessae istumme kuin +ruhtinaspari kunniassaan; sillae ansaitseehan arvon lemmenliitto.--Mutta +kas tuota metsaekyoepeliae, Leo! (Anton tulee.) + +LEO. Hirveaenae laehestyy haen, kulmakarvat painettuina oikein aekeaesti +alas. + +LIINA. Ja mikae poerroetetty parta sitten, jonka peitossa kuitenkin haenen +huulosensa myhaeilevaet niin makeasti, niin makeasti. + +ANTON. (Eliaalle) Kas tuossa! Ota saekki selkaeaes ja saata se vaunuihin +ja siitae tuonne hoeyryvaeaen kartanoon sekae saekki ettae mies. Pian! (Elias, +saekkineen, laehtee oikealle perille.) + +LIINA. Ei, Elias! vaan kotia takaisin, kotia takaisin saatettakoon +saekki! (Elias kaeaentyy vasemmalle.) + +ANTON. (Vasta havaitsevanaan Liinan ja Leon) Mitae! Jaeaehyvaeistenkoe +halailuksessa vielae? (Eliaalle, paukuttaen sauvallansa maahan) Mihin +koempit, sinae tonttu? Hoeyrytaloon pussit ja passit, muutoin kallos +halkee nyt paikalla! (Elias laehtee taasen kaeymaeaen oikealle.) + +LIINA. Ei, vaan takaisin kultaiseen kotihin--oi taivaan riemu!--se +saatettakoon takaisin taas. + +ELIAS. (Viskaisee saekin vihaisesti maahan.) Menkoeoen peeveliin koko +saekki! Luuletteko, hyvae herrasvaekeni, taessae karhua tanssittavanne? + +ANTON. (Leolle ja Liinalle) Mitae hulluutta! + +LIINA. Pois jo teeskelys ja ilve. (Laehenee haentae noeyraellae muodolla.) +Sille perustalle, jonka te itse juuri aesken laskitte meille etehemme, +tahdomme nyt rakentaa. Sentaehden siunatkaa liittomme ja unohtakaa, oi +unohtakaa se kiivauteni tyoe, jonka osoitin teitae kohtaan taessae +vimmoissani, minae vallaton! Ah, vimmoissanihan tein sen, armas enoni! + +ANTON. Niin, niin, sinae hattara, loeithaen paeaestaeni hatun ja annoit +minulle melkein laillisen puustin. + +LIINA. (Lankee polvillensa.) Antakaa se anteeksi, anteeksi! + +LEO. (Polvillaan myoes) Minae liityn samaan rukoukseen. Anteeksi, ja +suokaa meille siunauksenne! + +ELIAS. (Erikseen) Hmmh! Mitae riivattuja? + +ANTON. Yloes, lapset, yloes! Muutoin vuotavat mun silmaeni vesihelmet ja +juuri teidaen taehtenne. (Nostaa heidaet yloes ja syleilee.) No iskekaeaet, +iskekaeaet paeaenne yhteen ja olkaat onnelliset! + +ELIAS. (Aeaeneensae) Mitae? + +ANTON. Onnelliset aina! + +LIINA. Teitae, eno, onnestamme kiitaemme! + +LEO. Teitaehaen kiitaemme! + +ANTON. Eliasta myoes. Totisesti! Ja sentaehden nyt hurraa, Elias, hurraa! + +ELIAS. No hurratkaamme sitten, hurratkaamme huikeasti huutaen: hurraa! +(Kuuluu vihellystae ja tavallinen kolina ja huohotus hoeyryvaunujen +laehteissae.) Ja mene, mene tiehes, sinae musta sonni! Jaeljellaehaen seisoo +mies ja omanamme aina. Ah, haen unohti, poikanen, koreasti laehtoehetken, +syleillessaeaen meidaen nuorta emaentaeaemme. No siihen hurratkaamme, +hurratkaamme! Hih! (Viskelee lakkiansa ilmaan.) + +[1867] + + + + + + +ALMA + + + +HENKILOeT: + +ELINA. +ALMA, haenen tyttaerensae. +MAURA. +KASPER, Alman isoisae. +CONON. + + + +Avara sali vanhanaikasilla huonekaluilla; ovi perillae ja kummallakin +sivulla. Vasemman oven kynnyksellae seisoo Elina, katsahdellen kohden +avonaista ovea perillae, josta Alma, kaesi otsalla ja kovin aattelevana, +astuu sisaeaen. + + +ELINA. (Erikseen) Tuossa astelee haen, toki toisialla +Haenen aatoksensa haaveksien kaeyvaet. +(Aeaeneensae) Alma, missae loukos olet aikaellut +Taemaen ehtopaeivaen seurastani kaukan? + +ALMA. Tuolla partahalla polveilevan virran +Olen illan kuluessa viipynyt. + +ELINA. Onpa tosin kaunis taemae ilta. + +ALMA. Kirkkahaana kiirii aurinkoinen laenteen. + +ELINA. Kirkkahaana mieles kuitenkan ei paista. +Miks noin synkeaesti katsahtelee silmaes? + +ALMA. (Kohottaen rintaansa ja ottaen paeaellensae uljaamman muodon) +Katsantomme usein hetkes vaihettelee; +Mutta raittiina ja vapaana mae seison: +Sointuenpa veri suonissani virtaa +Kuni lehdistoessae taemaen illan tuuli. + +ELINA. Kuitenkin: oi, oletko sae onnellinen? + +ALMA. Aeitini, mae olen onnellinen. + +ELINA. Toki tarkoin katsoo aina aeitin silmae; +Erhety ei nytkaen, vaihk' noin korskeasti +Yhae kohottelet poveasi kurjaa, +Niinpae koetellet siellae peittaeae tulta, +Tulta synkeaetae, sydaemmesi polttoo. +Turhaan. Minae kaikki huomaan.--Tyttaereni, +Eiko ole ollut, eiko ole aina +Himonani, onnes luoda, katsahdella +Olennossas immen puhtahimpaa kuvaa? +Himo taivaallinen! Soma, armas toimi, +Tulithan sae elaemaeni aatteheeksi, +Tuoden uutta elaketta sielulleni +Murheen paeivael, kuolon niittaeessae taessae. +Mut nyt onni kova ehkae toisin tahtoo, +Pyhaen pyrkimisein tyhjaeks tehdae tahtoo. + +ALMA. Minae tiedaen sydaemmenne murheen syyn. + +ELINA. Sinun sydaemmesi ikaevoeitsemys, +Salasuudes olentoas polttava. + +ALMA. Olkaat rauhas, aeiti! Voinpa taemaen liekin +Viimein sammuttaa, sen tiedaen, puhallanpa +Haenen aina meren syvyyteheen alas, +Vaikka sallinkin viel haenen aikaella +Tuolla muiston tummal, riutuvalla niemel. + +ELINA. Kuinka lapsekkaasti lausut! Miksi enaeaen +Viivytellae? Mutta sinun sielus pohjaan +Turmijokses juurtunut on miehen kuva, +Joka lempeaesi palkitse ei koskaan. + +ALMA. Olkoon niin, ja mahdottomuus vaelillaemme +Olkoon mahdottomuutta viel korkeampa, +Kuitenkan ei taemae pimittaekoeoen +Naekoemerkkiaeni tuolla, jota kohden +Aina viittasitte, tarkotusta pyhaeae, +Joka sydaemmeni rautapaitaan pukee +Kamppailemaan taeaellae. Minae melkein huudan: +Tulkaat vastukset ja myrskyt tuikeammat +Menneitae, ja minae tahdon teille naeyttaeae, +Kasvattajani, minkaltahinen he'elmae, +Mikae tuote teidaen kaedestaenne olen. +Enkohan ma toivois niin? Ja taemaen toivon +Laehde ylpeys ei ole. Niinpae toivon, +Koska taasen puhtauden jalo aate +Jumalallinen mua korkeuteen nostaa. + +ELINA. Ole ilman huolta, tyttoe; sillae tiedae: +Missae taeaellae voima, siinae aina myoeskin +Loeytyy laehellae sen koetuksen-kivi. +Onpa meille kylliks kovan onnen paeivii +Voimiemme koetteeksi. Toki luotan +Sielus vahvuuteheen aina. Pois siis varjo, +Ikaevyyden iltavarjo silmaestaes. + +ALMA. Oi mun aeitiin! sehaen murheen mulle saattaa, +Koska onnetonta veljeaeni muistan. +Kaksi vuotta, kaksi pitkaeae on jo mennyt +Laivan laehtiessae kotimaamme rannalt, +Mutta vielae viipyvaet niin haen kuin laiva +Ilman sanomata lintusenkan pienen. + +ELINA. Siinae taasen ilosinta aavistan, +Ennustanpa, ettae kohta on haen meidaen. + +ALMA. Suokoon taivas teidaen ennustavan totta!-- +Mutta nythaen muistan hurskaan sairaan tuolla +Matalassa majassansa, vaimon vanhan. +Kuinka ollee haenen laitans? + +ELINA. Kohta on haen +Tuonen vieras. Haenen luonnans kaevin, +Ottain haenest kyynelhaikeet jaeaehyvaeiset. + +ALMA. Oi! miks viivyn minae naekemaestae vielae +Elon aurinkoa haenen silmissaensae? + +ELINA. Sentaehden jo riennae haentae katsomaan +Ennen paeivaen laskuu. + + * * * * * +[Kaesikirjoituksesta leikattu pois puoli lehteae.] + +[ALMA.] Taivaallinen kuva! Tuossa haenen naeen, +Selvemmaesti kuni millonkana ennen, +Tuossa, tuossa ihan kuvattuna ilmaan, +Lempeyttae taeys; ja niin haen katoo taasen. +Kilian, sun kauneuttas ihmettelen! + +ELINA. (Eriks.) Mitae! Miksi seisot tirkistellen tuossa? +Miksi haparoitsee sormes huivin niemis? + +[Kaesikirjoituksesta leikattu pois puoli lehteae.]--tae otsaa painaa? + + * * * * * + [Kaesikirjoituksesta leikattu pois lehti.] + +[MAURA.] Sielun kevaet, ja niin taivaan voiman kautta +Tiellae hurskasten me vaelsimme.-- +Mutta kohta meistae yksi lopettaavi +Elinkautensa ja heittaeae tomun kahleet, +Samoin kohta minaekin ja samoin kerran +Sinae myoes, sae vaimoist ylevin. Mut kauvas +Olkoon toki kuolonkellos kolkahdukseen, +Naehkoeoen silmaes vielae monta armast aikaa, +Liekehtien lemmen ihanissa toeissae; +Mutta koska viimein kutsutaan sua taeaeltae +Palkintoas saamaan, sillon paistavimmas +Korkeudes loistakoon sun istuimesi! + +ELINA. Vaimo, mitae haastelet sae palkinnosta +Enaeaen suuremmast kuin onpi mulle onni +Taemae, jota kuulen teidaen majastanne? + +MAURA. Korkeimmalla kerran hymykoeoen sun sielus, +Kaupungissa kunnian!--Mut jaeae nyt hyvaest! +Kuoleva mua odottaa, ja rientaeae taeytyy. + +ELINA. Hyvaesti! ja muista, koska taasen tulet, +Tule kertomahaan kuinka laeksi taeaeltae +Onnellisna matkamies. + +MAURA. Mae pian tulen. + +(Poistuvat, Maura perae-oven kautta, Elina vasemmalle.-- +Kasper ja Conon tulevat periltae) + +KASPER. Haa! mae tuskin tahdon uskoo mitae kerrot. +Leonard on tullut? + +CONON. Haen on huoneessani, +Ilonen ja raitis, sama kuni ennen, +Mutta ilosempa toki hetkel taellae. + +KASPER. Sen mae luulen, sen mae luulen, Leonard, +Paeaestyaesi monest kiljuvasta myrskyst +Yli monen ammottavan kuolon kidan. +Haa, sae poika! Mille tuntui mailman kierros?-- +Conon, Conon, urhee sotaveljeni! +Sinun laehetti haen edellensae taenne +Meitae laittelemaan mahtaviksi kaeymaeaen +Vastaan tuota ilon ankarata puuskaa; +Mutta sinae tiedaet, ettei olla taeaellae +Juuri vesikelloja, sen tiedaet sinae. +Miks et tuonut haentae kanssas? Mieltaein polttaa! (Huutaa vasemmalle) +Mutta kuulkas taenne, naiset! + +CONON. (Hilliten haentae) Malta hieman! +Olkoon asja vielae salattuna hetken +Naisiltasi. + +KASPERr. Miksi? + +CONON. Kuule mitae sanon. +Kohta on haen taessae, uljas nuorukainen +Mereltae, ja Kilian haell' kumppanina +Mut he eivaet tule ennen kuni palaan +Taeaeltae taasen heitae vastaan sanomalla +Kuinka luonnistui taeael eraes toinen asja. +Jos se onnistui, niin ilosina tullaan, +Tullaan niinkuin voittoriemuitsijaa kolme; +Mutta jos taeael toimeni kaey kumoon, sillon +Kaksi vaan me tullaan, Leonard ja minae; +Murheisena siirtyy meistae Kilian. + +KASPER. Mitae sommaelet, miesi? Rynkaeae esiin, +Esiin oikapaeaetae sotilasten taval! + +CONON. Kuulkoot sitten korvas mielusasti. Huomaa: +Kilian, mun vainaan ystaevaeni poika, +Oiva miesi, puhtahimmal mainiolla... + +KASPER. Kyhkynen! niin puhdas, aeaenetoen ja kaino, +Ilman yhtaeaen miehen karmeata roimaa +Naamalla ja leukaperil; niinpae on haen, +Mutta niin haen olkoon; imehdinpae haentae, +Haenen tyyneyttaensae ja vakuuttansa, +Kuulet sinae. Mutta mitae tahdot haenest? + +CONON. Haen sun Almaas lempii.--Miksi haemmaestyt? + +KASPER. Alma jalona kuin aurinkoinen loistaa! +Sano: kenpae uskaltaisi yritellae +Temmasemaan huoneestani taivaan-loimoo?-- +Toki yksi uskaltakoon sankartyoehoen, +Yksi ainokainen vaan maan pallerolla. +Terve, sinae oivallinen Kilian! + +CONON. Sinae myoennyt siis? + +KASPER. Ahaa, vai niin, sae poika! +Mutta mitae sanoo haen, tuo peijakas, +Joka ryoestaeis meiltae hyvaen enkelimme? + +CONON. Kovinpa haen lempii; mutta saattaa asja +Omilt huuliltansa kaunokaisen korviin, +Semae mahdotonta. Taenaepaenae toki +Loimahtelee villi paeaettaevyyden tuli +Miehen poves, ja nyt kitkeae haen tahtoo +Syaemmens tuon epaetiedon haemaeraestae. +Mutta mahdotonta haenen itse kaeydae +Taessae toimintoon. Sentaehden tulen minae. + +KASPER. Ja nyt tulkoon loppu epaetiedollensa. +Astutaanpas! Joko sitten kourissamme +Kantaa tahi katkee nuoren miehen toivo. +Astutaanpas likan luoksi. + +CONON. Varro toki. +Viipykaeaemme vielae kysymyksinemme +Neidolta, ja ensin tutkistele aeiti, +Joka haenen parhain tuntee. Antakoon haen +Meille tiedoksi,--jos itse haen sen tietaeae-- +Olisko jo ihanaisen lempilapsens +Sydaen himostunut taeaellae toiseen mieheen. + +KASPER. Himostunut toiseen mieheen? Kirkas tuli! +Pitaeaekoe siis haenen sydaemmensae kaeymaen +Vaekivalloin meistae pois ja vierauman? +He mun kalleutein veisit? Kilianko +Haentae kiemailisi haenen sydaemmensae +Hempuna ja kateheena valtijaana? +Mene hiiteen maalinkeines, toehertaejae! + +CONON. Mitae hulluttelet, sinae ukko? + +KASPER. Vaiti sinae!--Mutta kas jos haentae lemmit, +Tyttaereni, ja haen tehdae voi sun onnes, +Niin ei mailman aarteet kaeykoeoet siinae tielles. +Ota haen sun kullaksesi, jalo miesi, +Mutta maalaa tuohon seinaeaen yksi kuva, +Kesae-illan kukkasniitulle sae maalaa +Eraes impi aatoksissaan, jonka muoto, +Juhlallinen, kunnioitustamme vaatii, +Mutta jonka silmaen lempee riutumus +Lausuu, ettae viimein toki perintoemme +Onpi ilon ilta rauhan satamassa. +Maalaa taemae, mutta samaan tauluun kohta +Immen taivallinen kasvattaja maalaa, +Vaimo, kasvot kirkkaan kelmeyden loistees. +Tarkasti ja vakavasti katsahtaa haen, +Kuitenk' huomaa ihanilla huulillansa +Myhaeilys tuo salanen ja laupeas +Ja tuo kasvohilla puhdas gloria. +Haa, mun veljein! katso tuossa mikae taulu +Verraton, ha haa! Mut ettes naura mulle? + +CONON. Enpae juuri vaihka viehkeileekin mieles +Kuni hiljan rakastuneen nuorukaisen. + +KASPER. Nuori olen uudestaan. Nuo kaksi taehtee, +Taehtee kultahista taeaellae naisten joukos +Ovat kirkastaneet vanhuuteni paeivaet. +Onnellinen sinae, joka immen lemmen +Saavutat ja elos valkeudeks viet! +Mutta ken on miesi? Lieko Kilian? +Jumal' avita! sen soisin ennen kaikist. +Toki tulkoonpa jo siitae vissi tieto; +Varro hieman, aeitin luoksi tahdon kaeydae.-- +Totta kaiketi myoes haelle ilmi-annan +Heti yksin tein tuon sanomasi armaan, +Ettae meri meille takasin taas antoi +Leonardin ilosen? + +CONON. Tee se, mutta kaetke asja neitoselta +Vielae hetki tuonnemmaksi. + +KASPER. Niinkuin tahdot. +Mutta iloitseepa sanomasta aeiti; +Onhan sydaemmensae lemmen-aarniosta +Virtanut myoes poikaiselle taeaellae runsin, +Vaihkei piehtaroinnut nalliainen koskaan +Haenen helmalapsenansa. Pentuksipa +Isaens emoselle hellaelle haen joutui +Koska Tuoni ensimmaeisen miniaeni +Aeiti-poven paadutti, ja kaksi pientae +Kuikuttelit, kantajaansa kaivatessa. +Mutta ilmestyipae sillon aeiti toinen +Heille armastelijaksi, aeiti vieras, +Jonka moista paeivaen taehti ei viel naehnyt. +Niin, mun toverini.--Mutta riemu nousee +Huoneesemme taenae iltan! Varro hetki, +Kaeynpae hieman tirkistaemaeaen Kilianis +Esi-ajan kurkistimeen. (Menee vasemmalle) + +CONON. (Yksin) Kilian, +Onni suosiva nyt tehkoeoen parastansa; +Sillae tietystihaen nostais jyrkkae kielto +Neitoselta, temmellystae poveheesi. +Enkae tuota ihmettelis. Kuitenkin, +Mitae luontoasi tunnen, luulen minae, +Ettes olekkan tuo viheljaeinen narri, +Joka, halveksien elaemaemme lahjaa, +Kohta viskaseevi yli partaan kaikki +Yhden naisen taehden, eikae huomaa +Kuinka loeyhae, kuinka yhae petollinen +Onpi onni, joka himoistamme syntyy, +Imettaejaet monen tuhon. Mutta katso: +Viisaan tyyneydel aina taeyttaeae velvons +Paeivaet taeaellae, siinae onni ainoa. (Kasper tulee, nauraen, hieroen kaesiaensae) + +KASPER. Ha ha ha, sae Conon, peeveli on irki! + +CONON. Sano. + +KASPER. Peeveli on irti, sanon minae! + +CONON. Mitae paeaetaen taemaenkaltasesta lauseest? + +KASPER. Mitae tahdot. Mutta riennae, Elinani!-- +Aelae, veljein, toki ylvaestele liion. +Mikae konsti, mikae kunnia on siinae, +Kaeydae esiin valmiiksi tallotulla tiellae? (Elina tulee) +Mutta sano haelle vasten partaa, vaimo! + +ELINA. Conon, iloitsenpa kovin sanomasta, +Ettae saapunut on uljas Leonard; +Siitae kiitaen sinua ja annan sulle +Vasta-lahjaksi nyt lupauksen sanan, +Sanan, joka vielae ihanemmin kaikuu +Kilianin korvas. Tiedae, Conon: +Taemaen miehen kuva kaunis on jo ammon +Nuoren immen sydaemmessae kapinoinnut, +Kuluttaen hohteheena synkeaenae; +Sillae eihaen Kilianin ulkohaamu, +Eihaen sana huuliltans, ei silmaen isku +Ole taehaenasti juuri osoittanut +Povessansa lemmen armotonta valtaa. + +CONON. Niin on miehen mieli; kovin suljettuna +Muilta. Mutta ettae vallitsevat siellae +Hyvaet henget, sehaen sydaemmeni ijaeks +Onpi haeneen kahlehtinut. + +KASPER. Oiva miesi! + +CONON. Haenen ulkohaamuns? Mutta katsoisitte +Taellae hetkellae nyt haenen sisustaansa, +Siellae huomaisitte myrskyn. Levotonna +Astelee nyt poika vartoessaan taeaeltae +Tuomioonsa. Mutta onnen tuomion +Kohta kuulee haen, ja mailmans kirkastuu. + +KASPER. Onnen myyri on haen. Taivas, mikae tyttoe! +Enkeli maan paeaellae, Herran enkeli, +Sanon mae, ja vannon: joka toisin sanoo, +Haenpae tulee tekemisiin minun kanssain.-- +Mutta mitae? Seraaffi on rakastellut +Poikanallia! Haijaj! Ja iso-isaes +Arvoisa ei ole saanut tuosta +Vallattomuudestasi tiedon-tipparaa! + +ELINA. Tuota aelloes ihmettelkoe. Vaivoin vallan +Saipa taestae aeitinsaekin tiedon. Vihdoin +Koska moni karkulainen huokaus, +Monen yoeseen valvominen tuskaa taeys, +Enin toki katsantonsa synkee liekki +Mulle kantelivat kuinka haenen mielens +Ympaerviehkeili, ja sillon haentae paeaedyin +Kysymyksillaeni ahdistelemahaan, +Rukouksillani, mutta kauvan turhaan. +Kerran toki povelleni kallistui haen, +Tyttoe, uiskennellen kyyneleitten virras, +Ja nyt korvahaani salasuuden kuiskas. + +KASPER. Sinae lemmenkukka iltakasteen alla, +Missae viivyt kuulemasta onnes arpaa? + +ELINA. Majasessa tuolla ahon liepehellae +Luona vaimon, kaeypae Tuonelaan, haen viipyy; +Hetken paeaestae, tiedaen, takaisin haen joutuu. + +KASPER. Annas haenen tulla, annas haenen kuulla +Uutisemme valtaset, ja emmekohan +Naee taessae kilttii kiikahdusta hieman? +Voisitkohan, likka, ensileimahtaissa +Seistae, vaipumatta taemaen onnes alle? + +ELINA. Haenkoe olisi niin heikko? Mitae voisin +Kerskata mae enaeaen? Toki uskon toista, +Ehkae pahemminkin sanomamme kaikuis, +Vaihka haenen korvahaansa viskaisimme +Sanat, ettae ainoo veljens Leonard +Kaey luurankana nyt meren kolkos helmas +Hirmukasten joukos, ettae Kilian +Onpi kihlaunut komeahaan neitoon +Kartanossa komeassa tuolla. + +KASPER. Kamalia sanomia! + +ELINA. Mutta vielae: +Ettae iso-isaens, likan silmaeterae, +Lupauksen taeyttaeaeksensae, pyhaen valan, +Laehtee keral kumppaninsa Conon'in +Taistelemaan Kreikalaisten sankarina +Vastoin Turkkilaista rumaa, joka taasen-- +Kuni kertoisimme--vihasena karkaa, +Vertajanoovana kohden Hellaksen maata. + +KASPER. Perin armottomat, hirveen kovat sanat! + +ELINA. Ne haen toki ensin huuliltamme kuulkoon. + +KASPER. Rohkeutes tunnen. Mutta kuitenkin, +Tuotako me uskaltaisim? + +ELINA. Niinpae teemme. +Ensin naemaet murheelliset kertoelmat, +Jotka haeltae syaemmen rakkahimmat riistaeae, +Kuulkoon haen, mut samas hetkes kaikki riemu +Takasin taas virtakoon, ja kalliimpana +Kuni ennen. Sulhasena laehestykoeoen +Kilian kuin toivon saari, ennen naehty +Ainoastaan aeaerettoemaes kaukaisuudes. +Niinpae haenen ensin taessae piiritaemme +Kuolon koljol sumul, mutta pian taasen +Sumun synkeen poistamme, ja Alma +Seisoo onnellisimpana lemmittynae. +Siinae vimman pimeys ja taivaan valo, +Siinae korkeus ja syvyys yhteenkarkaa. + +KASPER. Mahdotonta, Elinani, mahdotonta! + +CONON. Vaimo, vaarallinen leikki, vaarallinen. + +ELINA. Siinae olkoon haelle koetuksen myrsky; +Senpae kaltahista haen nyt melkein tahtois, +Niin haen, tulisesti innostuen, lausui +Hetki sitten. Nyt haen ottakoon sen vastaan. + +KASPER. Mitae! Voiko Alman sydaemmestae kaeydae +Toivotus niin mieletoen ja julkea? + +ELINA. Ei; vaan sielun korkeassa ihastukses +Lensi taemae lause haenen huuliltansa. + +KASPER. Mutta huomaa: ellei haen nyt voisi kantaa +Tuota koetuksen myrskyy? + +Conon. Huomaa taemae. + +KASPER. Vaan me haenen sydaemmensae musertaisim? + +ELINA. Ilman huolta! Minae tunnen haenen sydaemmensae. +Nytkoe vaipuisi haen alas, tullessansa +Kammiosta hurskaan, joka taellae hetkel +Taeaeltae laehtee perimaehaeaen kruunuansa? +Haenkoe vaipuis alas, vaihka pyoerteliskin +Tuhon tuulispaeaet nyt haenen ympaerillaeaen? +Ei; vaan ilo vakaa, korkea ja tyyni +Haenessae nyt vallitsee, ja kantaa voi haen +Kovan onnen painon maahan kaatumatta, +Kaatumatta alle verrattoman riemun. +Ylivoitettuna taasen taemae myrsky +Lahjoittavi haenen sielullensa mahdin, +Korottehen ankaran, ja ihastuen +Muistelee haen aina lemmen leikkiloeitae. +Vielae elon syksysiltae vainioilta, +Koska uneksuen takasin haen katsoo +Samotulle tielle kohden entisyyttae, +Aina taemae ihanainen ilta +Hymyvaenae helavalkeana loistaa +Haelle muiston riutuvasta kesae-yoestae. +Oi mi hetki toki! Kuvailkaatte +Etehenne juhlallista naeytelmaeae: +Vilaukseksi vaan peittaeae haenen murhe, +Mutta halki mustan, uhkailevan pilven +Liepeaesti leimahtaen aukaseevi +Ilon taivas kultahelottavan helmans +Helinael, ja impi seisoo morsianna. + +KASPER. Verratonta, verratonta vallan! Ah! +Iske tulta, kiirikoehoeoen maa ja taivas, +Jalonahan seisoo aina Alma, kaunis, +Kuni pyhaein kuva tulen vaelkkynaessae! +Olkoon menneeksi ja tulkoon tuosta melske. +Conon, Conon! + +ELINA. Cononille ilmestykoeoen +Alma haenen ylevyytens ankarimmas +Pukimessa, Alma, Kilianin onni. + +CONON. Teiltae parhain tunnettu on immen luonto; +Rakentakaat leikki, mae en estaeae tahdo. + +KASPER. Oiva leikki, koska lempi takoo juonii +Lemmen korotteeksi ilon iltana, +Leikki jumalten, "Divina comedia"! + +ELINA. Haenen naeen minae. Tuolta laehestyy haen +Pitkin pellonpientaretta astellen. + +KASPER. Olkam valmiit. Elinani, kuinka maeaeraeaet +Meidaen kohtamme taes leikkinaeytelmaessae? + +ELINA. Minae tiedoks haelle annan haaksirikon, +Jossa meri kohtuuns Leonardin temmas; +Te, mun appeni, te haelle ilmoitatte +Sotaretkenne pois etaeisille maille, +Jonne, ennen nousuu kolmen auringon, +On jo teidaen laehdettaevae. + +KASPER. Hyvae hyvae! +Sitten Conon tuossa. Huomaa, poika, laeksys. + +ELINA. Conon luokseen meitae kutsuu viettaemaehaeaen +Laehtoejuhlaa, viettaemaehaeaen samoin retkin +Kilianin kihlausta. + +CONON. Tiedaen siis nyt +Kohtani, ja miten voin sen tahdon taeyttaeae. + +KASPER. Siinaehaen on meillae ensimmaeinen naeytoes, +Tulee sitten toinen riemun remunalla; +Ja nyt myoeskin taemaen juoni-asemasta +Suoppas ahtoeoereilles pieni viittaus. + +ELINA. Samas jaerjestykses toimintomme juoskoon: +Minae veljens haelle kuolemasta annan, +Tepae sodan hirveaestae pauhinasta +Oman itsenne taas ilosena tuotte +Haelle paeiviensae huviks, mutta Conon +Haeltae armahaasti kysyy jos haen tahtois +Tulla kauniin Kilianin avioksi; +Sitten nouskoon taemae ilovalkeamme +Vallatonna korkeuteen pilvien. + +KASPER. Perin oivallista! Kaikki liittyy lukkoon +Ilman yhtaeaen raeminaetae koneissamme. +Mutta jymiseehaen porras! Olkam valmiit +Tuikeahaan ilveesen. Nyt koetellaan +Keinol koval, myrskyl vallan kiivahalla +Nuoren tyttaereni ryhtiae. No noo, +Onhan suonissasi ukko Kasperin verta. (Alma tulee) + +ELINA. Almani, sun katsantosi meille lausuu, +Ettaes kuvauksen korkeen naehnyt olet. + +ALMA. Minkae ihanuuden taeaellae naehdae saamme +Haenen kasvoillansa, joka autuaana kuolee, +Koska sielu, itseaensae peilaellen +Valkeuden laehteen paistees hymysuin, +Odottavi kelmeaeltae enkeliltae +Suutelmaa, mi kovan solmun hellaest paeaestaeae! +Minkae pyhaen rauhan, minkae viisauden +Korkean, kuin kirkastuisit elaemaemme +Himmeydet kaikki, sinae sillon naeet +Haenen otsallansa! Naeet kuni koitteen, +Koitteen heljaen ijankaikkisuuden paeivaest. +Niinpae vaimo kuolon kaunoisena +Lepaesi mun edessaeni, tyyven tyyven! + +ELINA. Ja nyt on haen elaemaensae paeaettaenyt? + +ALMA. Vielae ei; vaan haenen hengittaemaeaen heitin +Koska haenest laeksin, laeksin kaeskystaensae; +Sillae aekisti haen katsoi puoleheeni, +Lausui kuni ennustaen: "hyvaesti, +Hyvaesti nyt, armas neito! Jaetae huone +Kuolevan ja kohden kotoasi riennae, +Jossa hetki ankara sua odottaavi", +Niin haen lausui ihanasti myhaeellen. + +ELINA. Ja sae tulit. Mutta katsahtihan tarkoin +Vaimo pian sammuvalla silmaellaensae. + +ALMA. Mitae on siis teillae tiedokseni antaa? +Tosiaankin taerkeaetae, huomaan minae. +Toki murheen pimeyttae enemmin +Kuni iloa mae muodoistanne varron. + +ELINA. Muistele siis naekyaesi taivaallista +Ja nyt seiso lujana, mun tyttaereni, +Koska kuulet syvaen murheen sanoman.-- +Leonard jo heittaenyt on paeivaen valon +Ainiaaksi; meren povessa haen lepaeae +Peittaemaenae sammalhienon kaeaereen, +Unohtaen kaikki. + +KASPER. (Eriks.) Sydaentaeni louhii; +Mutta en sua tahdo pettaeae, Elinain. + +ALMA. Kuollut olet siis, mun veljein, saanut hautas +Meren syvyyteheen kauhistavaan, kylmaeaen. +Korkeuden Herra, ole armollinen +Haenen sielullensa! Mitae tiesi haen, +Nuoruutensa hourees aina ilon lapsi? +Kauvan haentae murehdin ja itken, itken! +Leonard, oi Leonard, mun veljeni kurja! + +ELINA. Onnellinen on haen, ota lohdutusta. + +ALMA. Oikeutensa myoes ottaa kuolon murhe! + +KASPER. Lapsein, kuule vielae toinen murheen sana, +Joka, tiedaen minae, lisaeae taakkas painoo; +Mutta olkoonpa nyt ilmoitettu kaikki.-- +Sinae tiedaet meidaet, Cononin ja minun, +Vannoneeksi kerran nuorna pyhaen valan. +Katso, nyt on tullut meille vissi tieto, +Ettae villi, partaposki Turkkilainen +Maata Hellaksen taas tahtoo valtahaansa +Temmata, ja niin on kaesissaemme hetki, +Jona lupauksemme on taeytettaevae, +Vala: kaeydae puolustamaan Kreikalaista. +Siis aloo! Me ylihuomenna jo mennaeaen. + +ALMA. Armas iso-isaeni, te, harmaapaeinen +Kahden vihollisen valtakunnan ryskees +Murhatanterella! Mitae aattelette? + +KASPER. Ettae pyhae lupaus on taeytettaevae. +Mahdotonta Kasperin on toisin tehdae, +Mahdotonta! Aelae vaivaa itsees turhaan. + +ALMA. Mikae vimman vihuri! Oi Leonard! +Sinae kuollut olet, isaeni mun heittaeae; +Haaksi vanhettunut, heikko, mi jo kauvan +Lepaes tyynees satamassa, odotellen +Loppuansa hiljaista, nyt rynkaeae ulos, +Rynkaeae hurjapaeisnae mailman kaikkein tuulten +Valtahaan, ja vaipuu ensimmaeises myrskys. +Oi! mae nauttisinko enaeaen yoeseen unta +Tahi paeivaen iloo, aina muistellessain +Teidaen kiharia hopeehohtavia +Vainon verisellae pellol? Sydaen kaetkee! +Conon, teihin minae vetoon. Aatelkaatte! + +CONON. Neitonen, mun aatoksein ja askeleeni +Kasperia seuraavat nyt samaa tietae; +Se on kunniamme vaade; ei siis tilaa +Tinkimiseen, vaan on edessaemme retki. +Mutta juhla komja toki vietettaekoeoen +Ennen laehtoeaemme Suomesta. Ja meillae, +Minun huoneessani tapahtukoon taemae. +Ystaevaeni, huomenna siis tulkaat kaikki +Vieraiksemme. Teitae Kilian myoes kaeskee; +Sillae eihaen ole ainoastaan juhla +Vakaa laehtoejuhla, vaan myoes riemun paeivae, +Koska kaksi onnellista nuorta lempens +Kihlauksen sinetillae vahvistavat. +Niinpae Kilian teit iloitsemaan kaeskee +Kanssansa ja kauniin lemmittynsae kanssa. + +ELINA. Conon, mitae kuulen? + +CONON. Nuorten kihlausta. + +KASPER. (Eriks.) Haa! miks lumivalkeaksi kaey sun poskes, +Likkasein? + +ALMA. Haen kihlaa itsens; kehen sitten? + +CONON. Taemae olkoon salaisuus viel huomiseksi. + +ALMA. Mutta kehen kihlauu haen? + +CONON. Minae pyydaen, +Olkoon taemae kaetkoes juhlahetkeen asti. + +ALMA. Olkoon niin. Mut tietkaeaet, teidaen sanomanne +Kaikuu korvissani kuolon tuomiona +Sielulleni. + +KASPER. Tyttaereni, mitae sanot? + +ALMA. Totuudenpa sanon. + +CONON. Suokaat mulle anteeks, +Jos mae saatoin syaemmellenne jonkun iskun. + +ALMA. Uskotteko, ettae rakastan mae haentae? + +CONON. Enpae toki. + +ALMA. Uskottepa vaeaerin, vaeaerin! + +CONON. Enhaen usko, ettae haentae rakastatte. + +ALMA. Erhetytte. Minae haentae rakastan. + +KASPER. Alma, Alma, sinae saatat meidaen kaikkein +Silmaet vaipumahaan alas. + +ALMA. Kaetkisinko taemaen, ja niin teeskennellen, +Kehnomielisesti valehdellen taessae +Teidaen edessaenne, vierittaeisin tuskan, +Katkerimman kaikist, Leonardin kuoloon, +Iso-isaein poistumiseen surman kitaan, +Tuskan, jonka laehde toisialla kuohuu? +Ei! vaan hetkes ulosliehtoa mun taeytyy +Sydaemmeni ahdistuksen.--Kilian! +Unohtaa sun tahdon, ja niin kaiken riemun +Taeaellae elaemaemme kannikalla kaidal!-- +Miehet, uskottepa, ettae olen hullu +Teille avatessain sydaemmeni naein. +Mutta naeiden kierrostuulten kiljuessa! + +KASPER. Minae seison ihan kierrostuulen keskel. + +ALMA. (Eriks.) Tahtoisinpa itseaeni tyyventaeae. + +KASPER. Tyttaereni, nosta paeaesi korkealle! + +ALMA. Miehet, uskotteko, ettae olen hullu? + +ELINA. Ei; he kyllae kaesittaevaet toivottoman +Lemmen hurjat, huohottavat karkelot. + +ALMA. Kaesittaekoeoet he ja tietaekoeoet he kaikki, +Kaikki myoes he salakoot, ja naehkoeoet taessae +Kuinka heitaen pois nyt turhan toivon, +Toivon paeiviemme onni-autuudesta. +Mikae on se? Virvatuli elon suolla, +Houkutellen meitae petolliseen pyyntiin. +Tuonne taenne sinkoilee se, tuonne taenne +Sitae vainoten me turhaan ajelemme, +Kunnes hetteen musta loka meidaet nielee.-- +Rakenna siis ikikalliolle +Toivos linna, jota myrskyt eivaet kaada, +Mutta perintoenaes ikuisena seisoo +Vartoen sua morsianna. Rakenna! +Koska sulle etu kallis taemae suotiin, +Koska saimme toki osan ankarimman. +Katso: kennen onni ihmislapsen voittaa, +Kennen miekkoisen? Haen taistelkoon taeael hetken, +Ristiin rastiin leimahtelkoon jyrinaellae +Haenen ympaerillaeaen kamppauksen tiellae; +Sillae--huomaa huomaa!--iltavaesyneenae +Vaipua haen saapi Isaen armaan helmaan.-- +Miksi vaikertelsin? Tiedae: vielae kantaa +Mulle elon paeivaekin taeael kohdussansa +Voittoo monta vaihka kadot suuret tein. +Tuossahan mun emoseni armas vielae +Aina omanani, omanani aina +Etaeisihin aikoin! Oi mi onni, onni! (Halailee haentae) + +ELINA. En sua koskaan heitae, kaunis tyttaerein. + +ALMA. En sua koskaan heitae, kallis kallis aeiti! +Yhdessae me suremme ja iloitsemme, +Yhdessae me elaemaemme kiirastamme +Pyhaein kaltaseksi alla rauhan viirin. +Ja niin viimein, koska tyyni ilta onpi, +Kuolon enkel' kolkuttakoon ovellemme, +Meitae kutsuen, ja seuraammepa haentae +Hymyhuulin, kuni vaimo hurskas tuolla, +Valkeuteen ihmeelliseen kaeaerittyinae. + +KASPER. Oi mun Elinain, jo kaeaennae lehti, kaeaennae! + +ELINA. Minae teen sen, sillae sydaemmeni tahtoo +Kauvas pois jo heittaeae teeskellyksen peiton.-- +Tyttaereni, anna anteeks taemae ilve; +Yksi aate lemmen helleydest oil se, +Yksi aate, joka ilon kirkasteeksi +Murheen teki, laepikaeytaevaeksi laaksoks +Pyhaen vuoren kiirehelle paeivaen loistoon. +Oilpa syy viel taerkeaempi kiihotteena +Leikkiin: koetella taemaen myrskyn kautta +Miltae voimas naeyttivaet; ja niinpae toivos, +Joinkin rohkean, nyt saavuttanut olet. +Kuitenkin viel karkaa paeaelles myrsky toinen, +Toki lentaeenpae uljaal vinkunalla +Toivon kulta-kyhkysparvena se rientaeae, +Mutta ehkae tuimempana ensimmaeistae; +Sillae aeaeretoen on kimmeltaevae parvi. + +ALMA. Mitae, aeiti?--Kuinka ymmaertaeisin taemaen? +Pian! Paeaestaekaeaet mua taestae haeirioestae! + +ELINA. Mitae aesken tuhona me kertoilimme, +Taemae kaikki myoetaekaeymiseksi muuttuu, +Koska totuus leikitsevaen valheen siirtaeae. +Kuule siis ja usko mitae ilmoitamme: +Leonard viel elaeae; kohta haenen naeet, +Tulleheena lainehitten karkeloista. + +KASPER. Kaikkialla rauha mailman tantereilla; +Turkki makaa kuorsaten ja Hellas nousee. + +CONON. Minae rakkauden laehettilaes olen, +Minae vanha; mutta kaino on tuo nuori. +Auta, Amor, huuliltani taemae sana: +Ihanaista Almaa lempii Kilian. + +ALMA. Hurjat miehet, hurjat vaimot! mitae juonta, +Mitae mieletoentae narritusta teiltae, +Armottomat, kohtaan Almaa katalaa? + +ELINA. Totuus kaikki! + +KASPER. Totuus kirkas! + +ALMA. Pyoertyvaenae vuoren jyrkaellae mae seison, +Ja mun joko nielee hirvittaevae hauta, +Tahi ottavat mua helmaans enkelit! +Laupeutta, ystaevaeni, laupeutta! + +ELINA. Sinae todeks pelkaeaet uskoo mitae kuulit, +Eikae ihme, koskenahan onnes vuotaa. +Toki mietiskele, ja sae huomat kohta, +Ettae autuutes on vissi. Eihaen taida +Ystaevyyden pilaleikki murheel paeaettaeae +Mitae ilolla haen alkoi, mahdotonta; +Vaan paeinvastoin varjost valkeuteen kaey haen, +Eikae ystaevaeaensae haavotuksi heitae. +Aelae aattele niin hirveaetae meistae! +Sillae jos nyt valheeks muuttaisimme taemaen +Mitae ihaninta sulle lupasimme, +Pyoeveleitaes oltas me, ei ystaeviaes. +Alma, usko mitae ilmoitamme! + +ALMA. Jumal'! mitae uskoisin ja aattelisin? + +ELINA. Mitae sulle sanomme ja vakuutamme. + +ALMA. Mitae mulle sanotte ja vakuutatte? +Sankaat, sankaat sanomanne uudestaan! + +ELINA. Mereltae on Leonard, sun veljes, tullut. + +KASPER. Rauhassahan rakentelee Kreikalainen +Naekemaettae haamettakan Turkin parrast. + +ALMA. Mitae lausui Conon? Sanan, joka tuntui +Kaiken taivaan kohtuhuunsa sulkenneeks! + +CONON. Kilian nyt Alman kullaksensa tahtoo. + +ALMA. Mitae tahdon minae? + +CONON. Lupauksen sai haen +Varhain kyllae, onnellinen Kilian. + +ALMA. Mikae paeivae taemae? Oi! mun ympaerillaein +Mikae haemaeraen ja valkeuden valhe! +Nytpae: millon taasen silmae kauvas kantaa +Halki avaruuden aeaerettoemaen helman, +Jossa kultapallot hymisevaes pauhus +Ympaersinkoilevat, ylistaeen luojaans; +Mutta katso: taasenpa nyt haemaeraeinen +Pyhae peittaeae mun, ja vaipua sen kohtuun +Tahtoisin mae uneksumaan ainiaaksi +Ijankaikkisuuden autuasta unta.-- +Mutta pois jo kauvas taemae houre +Vallaton ja jalosti nyt iloitkamme, +Sillae ankarahan toki taemae hetki. +Ystaevaet, nyt iloitkamme, iloitkamme! + +KASPER. Iloitkamme kaikki ilon iltana! + +ALMA. Armahin mun isaeni, mun aeitini! (Ottaa heitae molempia kaedestae) + +ELINA. Alma, sinua mae kiitaen. + +KASPER. Seppel taenne! +Seppel koristeeksi haenen kulmillensa! +Alma, sydaemmeni ihastus ja aarre, +Kalliona seisoit koetuksen myrskys. + +ELINA. Alma, kaikki palkinnut on taemae ilta +Naehdyt vaivani; jos niitae naehnyt olen +Taehtes sinun, joka sievaest ylenit. + +KASPER. Niin haen kasvoi, hyoestyi, taessae haen nyt seisoo +Edessaemme valmihiina miehelaeaen. +Conon, eikoe ole taessae emaennaeksi +Uroollesi? Mitae! Sinae seisot tuossa +Kuni vanha, tietoviisas tarhapoelloe +Aatoksissas, miesi. + +CONON. Tiedae, taemae hetki +Ihanasti hengittaeae mun sieluhuuni.-- +Korkeaksi katson Kilianin onnen. + +KASPER. Siis jo saata huoneesemme sankaris, +Sekae ylkae ettae meren uljas peikko. + +CONON. Kaeynpae taeyttaemiseen taemaen illan riemun. + +KASPER. Riennae, ettae lyoemme kerran naulaa kantaan! + +CONON. Minae menen. (Menee) + +KASPER. Riennae! + +ALMA. Toki viipykaeaette! + +KASPER. Miksi viipyisi haen enaeaen poikinensa, +Miksi, likkaseni? (Ottaa haentae kaedestae) + +ALMA. (Laskien toisen kaetensae Elinan olalle) Oi mun aeitini, +Anna mulle jalo tyyneytes, anna! + +KASPER. Ole rauhas, tyttoe, naeiden kahden tynkoen +Nojalla kuin kahden vuoren. + +ALMA. Ei! He tulkoot. +Minae jalona ja uneksuen seison. + +(1869-70) + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Olviretki Schleusingenissae; Leo ja +Liina; Alma, by Aleksis Kivi + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OLVIRETKI SCHLEUSINGENISS *** + +***** This file should be named 12824.txt or 12824.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/2/8/2/12824/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |