diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 12757-0.txt | 5247 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/12757-8.txt | 5631 | ||||
| -rw-r--r-- | old/12757-8.zip | bin | 0 -> 69007 bytes |
6 files changed, 10894 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/12757-0.txt b/12757-0.txt new file mode 100644 index 0000000..b7b2d11 --- /dev/null +++ b/12757-0.txt @@ -0,0 +1,5247 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12757 *** + +VÄNRIKKI STOOLIN TARINAT + +Kokoelma runoja + + +Kirj. + +J. L. Runeberg + +Suomentanut O. Manninen + + +1922. + + + +SISÄLLYS: + +ENSIMMÄINEN SARJA. + +Maamme +Vänrikki Stool +Pilven veikko +Sotavanhus +Luutnantti Zidén +Torpan tyttö +Sven Tuuva +Von Konow ja hänen korpraalinsa +Kuoleva soturi +Otto von Fieandt +Sandels +Kaksi rakuunaa +Hurtti ukko +Kulnev +Kuningas +Sotamarski +Viapori +Döbeln Juuttaalla + +TOINEN SARJA. + +Sotilaspoika +Porilaisten marssi +Vänrikin markkinamuisto +Lotta Svärd +Vanha Lode +Matkamiehen näky +Vänrikin tervehdys +Von Törne +Heinäkuun viides päivä +Munter +Von Essen +Kuormarenki +Wilhelm Von Schwerin +Numero viistoista Stolt +Veljekset +Maaherra +Adlercreutz + + + + +VÄNRIKKI STOOLIN TARINAT I + + + +MAAMME. + +Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, +soi, sana kultainen! +Ei laaksoa, ei kukkulaa, +ei vettä, rantaa rakkaampaa +kuin kotimaa tää pohjoinen, +maa kallis isien. + +On maamme köyhä, siksi jää, +jos kultaa kaipaa ken. +Meit' ylpeä ei vieras nää, +mut meille kallein maa on tää, +maa saarten, vuorten, korpien, +se meist' on kultainen. + +Tutusti tummat metsät nää +ne meille huminoi, +soi virttään koski kuohupää, +yöt tuikkaa, kesät kimmeltää, +näin Suomi meille siintää, soi, +sydämen haltioi. + +Täss' auroin, miekoin, miettehin +on taatot taistelleet, +täss' on, mit' aika antoikin, +säin armahin, säin ankarin, +sukumme surmataipaleet +he kaikki kestäneet. + +Tään kansan taistelut ken voi +ne kertoella, ken? +Kun sota laaksoissamme soi +ja halla nälän tuskan toi, +ken mittasi sen hurmehen +ja kärsimykset sen? + +Täss' eestämme on antanut +se veren alttihin, +täss' on se kansa iloinnut +ja tässä huoltaan huokaillut, +mi kantoi kuormat meidänkin +jo kausin kaukaisin. + +Tääll' olla meidän armast' on, +suloista, suotuisaa; +kuin käykin arpa kohtalon, +maa, synnyinmaa meill' oma on, +maan päällä aarrett' ainoaa +meill' oisko armaampaa? + +Ja tässä, täss' on tämä maa, +sen näkee silmämme; +me kättä voimme ojentaa +ja vettä, rantaa osoittaa +ja lausua: Kas, tuoss' on se, +maa armas isäimme! + +Vaikk' kultapilvein loistohon +kotomme vaihtuis tää, +tasalle tähtikarkelon, +miss' ilo sointuis itkuton, +ain' aatostemme määränpää +ois raukat rannat nää. + +Maa tuhatjärvi, kantelon, +vakuuden vanhan maa, +kotomme suoma kohtalon +maa isäin, lasten, kaitkohon +sua tyyni miehuus, aikain taa +ain' ollos vapaa maa! + +Sun kukoistukses kuorestaan +viel' aamuun aukeaa; +viel' lempemme saa nousemaan +sun toivos, riemus loistossaan, +ja korkeamman kaiun saa +sun laulus, synnyinmaa. + + + +VÄNRIKKI STOOL. + +Viel' entisaikaa muistamaan +mun aina mieli halaa, +niin moni tähti tuikettaan +tutusti sieltä valaa. +Ken kera käy? Mun tuonne tie +luo tumman Näsijärven vie. + +Siell' oli mies--hän aikoinaan +ol' ollut sotamiessä; +nyt vänrikki ol' arvoltaan, +mutt' onni takatiessä. +Ties kuinka samaan talohon +satuimme saamaan asunnon. + +Mies olin silloin taidokas, +niin luulin, vaikka miksi, +ma olin ylioppilas, +mainittiin maisteriksi; +makeat paivät »mensa» soi, +Stool armoleipää atrioi. + +Mull' oli »Gevlen-vaakunaa» +ja piippu, merenvahaa; +Stool poltti kotitupakkaa, +jos puutetta ei pahaa; +mut sammal vain, kun sattui niin, +niveräpiippuun pistettiin. + +Oi kulta-aika, autuas +kuin lento leikin sulon, +kun nuor' on, ylioppilas +ja huoli ei toimeentulon, +kun viel' ei paina murhe muu, +kuin että viiksetön on suu! + +Hädästä muitten tiennyt en, +ilosta sydän sykki, +vahv' olin, punaposkinen +ja suonet tulta tykki. +Niin olin nuori, riehakas +ja korskempi kuin kuningas. + +Mut nurkumatta majassaan +Stool, ukko unholoukon, +loi nuottaa, imi piippuaan, +soi telmää nuorten joukon. +Tuommoisen suhteen, sen maar ties, +ol' ollakseen jo melko mies. + +Minulle riemu riemujen +ol' ukon käyrä varsi +ja muoto, ryhti ryhmyinen +ja vanha vaateparsi, +vaan kyömynokka erikseen +ja rillit rihmasankoineen. + +Monesti läksin äijän luo +ma ilveilylle suotta. +Sep' iloni, kun suuttui tuo +ja hältä ratkes nuotta, +kun kävyn kädestänsä vein +ja paikoin väärän silmän tein. + +Hän kimpos silloin sijaltaan, +mun uksest' ulos työnsi; +mut hyvä sana, sauhu vaan, +ja taas hän rauhan myönsi. +Noin tulin toiste taas ja noin +kuin ennenkin ma ilkamoin. + +Ett' oli ukko aikoinaan +nuor' ollut hänkin kerran, +edemmäs tullut matkallaan +ja nähnyt toisen verran, +sit' en ma silloin aatellut, +siks olin liian oppinut. + +En, että maan, nyt mullekin +niin rakkaan, eestä antoi +verensä innoll' alttihin, +jalosti kalpaa kantoi. +Niin olin nuori, riehakas, +hän vänrikki, ma kuningas. + +Mut kerran, kuinka ollakaan, +jo riehuun mieli kyltyi. +Talv' oli päivää vaaksa vaan, +mut sekin pitkäks yltyi; +ol' outo olla tykkänään, +en ollut päähän päästäkään. + +Ma ensi kirjaan kurkoitun +nyt tarpehessa raton +kuvaus Suomen taistelun, +tekijä tuntematon. +Vain armosta tuo kanneton +lie päässyt muiden joukkohon. + +Mukaani vein sen, kääntelin +sivuja siinä hetken; +en tiedä, kuinka keksinkin +jo Savon miesten retken; +luin rivin, luin toisenkin, +vereni kulki kuumemmin. + +Näin kansan kaikki mahtaneen, +vain kunniaans' ei myövän, +sen nääntyin nälkään, pakkaseen +näin voiton iskut lyövän; +jokaiseen riviin suudelman +ma tahdoin painaa palavan. + +Kun vaara vaati, sota soi, +mik' uljas urhomuuri! +Maa raukka, kuinka vartioi +sua rakkaus niin suuri! +Niin kallis kuinka olla voit, +vain pettua kun leiväks sait! + +Avartui arvaamattomiin +nyt miete kauas mennen, +sydämen hurmas sytyksiin +uus elo, outo ennen; +kuin siivin lensi päivä pois, +josp' ollut kirjaa vielä ois! + +Se loppui, loppui iltakin, +ei laannut mielen palo, +niin moniin vielä kohtihin +mun täytyi saada valo, +hämärät selvitellä nuo, +mä läksin vanhan Stoolin luo. + +Häll' oli paikka entinen +ja vanha askar vakaa. +Ovella nurkukatsehen +jo sain ma rillein takaa; +olipa kuin oisi kysynyt: +vai yöksikään ei rauhaa nyt? + +Enp' ennallani ollutkaan, +ma tulin mielin toisin; +»Luin sodasta Suomenmaan +ja lisää kuulla soisin, +olenhan myös ma Suomen mies, +te mulle kerrotte kenties?» + +Näin lausuin. Silmän ihmeissään +hän nosti nuottaan luodun. +Se loisti, kuin ois ennellään +hän seissyt eessä ruodun: +»Jotakin ehkä tietäisin, +olinhan siellä minäkin.» + +Oljille vuoteen istahdin, +koht' ukon juttu kulki, +työt Malmin, tulet Dunckerin, +muut monet toi hän julki; +sees silmä, hohto otsallaan, +kuin kaunis hän nyt olikaan! + +Hän myötä vaaroiss' ollut on, +on nähnyt veripäivät, +on voitot, iskut tappion, +joist' ikiarvet jäivät; +häll' on niin paljon muistissaan, +maailma mit' ei muistakaan, + +Ma hiiskumatta kuuntelin, +ei sanaa hukkaan lennä, +jo puoliyössä oltihin, +kun vihdoin muistin mennä; +hän saatellen viel' ovellaan +puristi kättä iloissaan. + +Meist' erottomat tuttavat +nyt tuli tuokiossa; +murehet, riemut, vaakunat +tasattiin sovinnossa. +Nyt olin vain yl'oppilas, +hän suurempi kuin kuningas. + +Mä ukon suulta sommitin +nää tarut laulun parteen, +yöt monet niitä kuuntelin, +kun päre hiiltyi karteen. +Ne korutont' on kertomaa, +ne ota vastaan, kallis maa! + + + +PILVEN VEIKKO. + + Enempi kuin elämä on lempi, + enempi kuin lempi moinen kuolo. + +Metsän syvyydessä piili mökki, +sydänmaassa, syrjäss' aivan tiestä, +jolla syksyst' alkain sota liikkui. +Vainolaisen silmä sit' ei nähnyt, +jalka tiet' ei tullut sinne tuovaa. +Kaarne vain toi, vaakkuin ilman alla, +viestit veritöistä taikka kotka, +joka kylläisenä kuusess' istui, +taikka hukka, joka hurmehista +saalistaan vei korven komeroihin. + +Pirtiss' istui pitkän pöydän päässä +pyhäaattona nyt mökin äijä, +huokahtaen arkihuolistansa. +Posken tyynnä painoi kättä vasten, +lujaan kyynärpäänsä pöydän päähän, +mutta silmä sivuun vilkui joskus, +asunut ei tyynnä alallansa. +Tuota muu ei nähnyt tuvan väki, +perhekunnasta ei kumpainenkaan, +tytär ei, ei myöskään ottopoika; +vaiti istuivat he, sylityksin, +käsi kättä, päähyt päätä vasten, +liki liettä, rauhass' ilman huolta. + +Viimein vanhus loihti lausumahan; +viisahalle oli vihje selvä, +vaikka vain kuin huvikseen hän lauloi, +niinkuin virsi vieri, sanat sattui: + +»Korven kuninkaaksi karhu syntyy, +kankahalle kauneheksi honka; +ihmislast' et tiedä, suuruuteenko, +voimaan, tyhjään turhuuteenko syntyy. +Tupaan talvi-illast' astui poika, +tuli outona kuin metsän lintu +eksyessään ihmisasunnoille; +lakin haljenteista päänsä paistoi, +varvas kului alta kengän lunten, +rinta paljas nutun repaleista. +Ken ja mistä?--Kysy: 'ken ja mistä?' +rikkahalta, joll' on taatto, koto. +Tuuli tiennee kotitienohoni, +veikkoni lie ilman pilvi, itse +lunta vain yön anturoilla lienen, +jonka pois se polkee tupaan tullen. +Eipä sulanut yön tuoma lumi, +tuulen teille vierryt pilven veikko, +pysyi poika, nousi nuorukainen. +Ensi vuotensa hän jouten juoksi, +vuonna toisena jo kasket kaatoi; +eikä mennyt kesä neljäs vielä, +kun jo karhun tappoi, karjan surman. +Missä on nyt miehen maine, jonk' ei +kuultu vertaa kunnaan näillä mailla? +Missä kasvattajan toivo? Tässä +kuuruss' istuu vanhus, vartoo turhaan +sanan verran, sotatöistä kuulla, +kuulla, kukistuuko maa vai kestää. +Tajuta ei voi hän kotkan kieltä, +käsittää ei kaarneen vaakkumista, +saloon vieras sanomaa ei saata, +nuorukainen, vanhan varaks suotu, +tytön mieltä vain nyt tieteleepi.» + +Niinkuin tuulispää, kun kesäillan +luonto pyhäisesti vaikenevi, +entää, näkymätön, nuolinopsa, +korpilampeen lyö, ei lehti liiku, +havu häily, tyyn' on mänty, tyyni +kukka jyrkän rannan, tyynt' on kaikki, +syvyys yksin kuohuu; niin, kun iski +laulu nuoren mieleen, vait hän istui, +liikkumatta, umpimielin, vaikka +joka sana sydänverta velloi. +Tytön luona istui illan kaiken, +läksi levolle, kun läksi muutkin, +näytti nukkunehen ennen muita, +mutta aikaa ennen muita nousten, +kohta koiton ensi kuultehelta, +hiipi tuvasta hän hiljaa yksin. + +Valkes aamu, nousi päivän pyörä, +kaksi vain se nosti nukkumasta; +tupa siivottiin ja eine tuotiin, +mutta kaksi vain nyt pöytään istui; +tuli louna, kolmatta ei kuulu. +Varjoton viel' oli vanhan otsa +vedettömät vielä neidon silmät, +mutt' ei, vaikka lepopäivä sallis, +ettoneelle painu kumpainenkaan. +Kului hetki, hidas, kuin on hetki, +kunnes sää, mi ilman rannall' uhkaa, +nousee, puhkee, raehtii ja raukee, +niin jo lohdutellen lausui vanhus: +»Kylän tie on pitkä, tyttäreni; +purot portahitta, vaarat jyrkät, +suotkin satehista tulvillansa; +lähdet tielle aamun koittehessa, +tuskin iltaan sieltä joudut jälleen.» + +Näin hän lausui. Tuot' ei kuullut tytär, +istui mielin suljetuin, kuin kukka +kedon yöksi umpun ummistavi, +mitä mietti, itseksensä mietti. + +Mutt' ei kauan istu impi heljä, +kauemmin, kuin vartoo, päivän sammuin, +kasteen virvoitusta kasvi hervas, +kun jo kyynel poskipäälle vieri, +painui otsa ja hän hiljaa lauloi: +»Sydämeen kun sydän yhtyy, silloin +halpaa kaikk' on, ennen kallehinkin, +maa ja taivas, koti, taatto, äiti. +Enemmän kuin maa on syli armaan, +enemmän kuin taivas silmä hellä, +enemmän kuin äidin, taaton tahto +huokaus tuo tuskin kuuluvainen. +Tenhota mi voima voi kuin lempi, +lempivää mi paula pidättäisi? +Sotkana hän sarvet poikki soutaa, +yli vuorten kotkan siivin kiitää; +palajaa jo ennen puoltapäivää, +kunne vasta yöksi varrottihin.» + +Kuuli vanhus kujerruksen vienon, +huoli rintaan syttyi, rauha rikkui, +kadonnutta etsimään hän lähti. +Vaiti tuvast' astui, vaiti korven +polkutietä tuskin tuntuvaista; +metsän latvoille jo päätyi päivä, +ennenkuin hän ensi taloon ehti. + +Kolkolta, kuin honka liekin syömä +autiolla kulokankahalla, +kartano nyt näytti, rikas ennen; +tuvass' emäntäinen yksin istui, +lasta nukkuvaista liekutellen. + +Niinkuin lintu, pyssyn pamahduksen +kuullen äkkiä ja luodin lennon, +säikkyy, vavahtavi, siiven nostaa, +niinpä rahilt' oven äännähtäissä +säikkyi nuorikko; mut riemuks suli +hirmunsa, kun vanhuksen hän keksi. +Vastaan juoksi, käteen tarttui, posket +kyynelissä kylpi. »Terve», lausui, +»terve, taatto vanha, kallis tullut +tuskan vierahaksi. Kolmin kerroin +terve hälle, josta vaalit, vanhus, +kurjain avun, turvatonten turvan! +Istu, lepää, uupunut on jalkas, +ilomielin kuule, mitä kerron: + +Syksyn kaiken sota riehui, maata +ryösti ystävä kuin vihamieskin, +sentään aseettoman henki säästyi; +mutta lähipitäjästä parvi,-- +tuskin päivää siit' on,--sotajoukon +myötä läksi vainolaista vastaan. +Taisteltiin, ja meni voitto meiltä, +harvat lähteneistä surman vältti, +hajonneet kuin lehdet tuuleen nekin. +Kosto nyt kuin kevättulva kuohui +seudun yli; kaikki, miehet, naiset, +aseeton kuin aseellinen, lyötiin. +Aamulla jo tänne virta vyöryi, +kirkkoon ensi kertaa soitettaissa, +meillekin yks osui turman laine. +Mutt' en viivy murheen muisteloissa. +Köysiss' oli mieheni jo maassa, +veri vuoti, väkivalta voitti, +hätä suurin, avun toivo turha. +Kättä kahdeksan jo mua raastoi +niinkuin petoparvi saalistansa; +silloin apu saapui, tuli turva, +Pilven veikko pirttiin niinkuin myrsky, +väkivallan hääti, häijyt kaatoi. +Taloss' istun ryöstetyssä tässä, +katon varpustakin köyhempänä, +vaan nyt rikkain mull' on riemun päivä, +jalo tuo jos vammatonna palaa +puolison kanssa kylän mailta, +kunne vihollista vainosivat.» + +Vanhus viime sanan kuultuansa +nousi, kuin ois levännyt jo liioin, +mutta silmäss' asui synkkä huoli. +Viipymään ei viihtynyt; vaan tietä +kylään vaurahasen vievää riensi. + +Kaukometsän taa jo päivä painui, +kun hän, toivon, tuskan vaihemailla, +kerkes asunnolle kirkkoherran. +Kolkko oli kartano nyt suuri, +tyhjä, raiskattu kuin puuton saari, +nähty järven jäältä talviyönä. +Tuvass' yksin takan vieress' istui +rampa sotamiesi, vanha Miekka. + +Nyt, kun ovi aukes ja hän tunsi +kasvintuttavansa, pystyyn karkas +vanhus vaivain, haavain herpaisema. +»Vielä», virkkoi, »päivä meille paistaa, +polvi uus kun astuu polkujamme, +voimaa, miehuutta kun viel' on maassa. +Moinen täss' on kirkonmeno ollut, +että lapsi, kehdossaan sen kuullut, +lapsenlapsilleen sen kertoo vielä. +Katso, niinkuin ahnas susilauma +tuli vihollinen voiton-vimmoin, +ryösti, tappoi.--Virkkamatta jääkööt +vähemmät, jos mieleen muistuvatkin; +vaan kun murhiin muut jo kyllästyivät, +julmimmat vain jälkeen jäivät, silloin +surkeus tääll' yli partaan paisui. +Jalo paimen, vielä rauhaan jäänyt, +virmaan sidottiin nyt hevospariin, +seuraamahan ratsumiestä raakaa. +Lyhyt laki, oisi kohta ollut +käsi turta, lysmynyt jo jalka, +laahannehet maata valkohapset; +yksin seisoi vanhus, korkeuteen +silmän loi, kuin sinne katsoo silmä, +kons' on maassa kaikki yötä synkkää. +Kiitos olkoon! Silloin apu joutui; +hän, tuo tullut, mistä metsän tuuli, +Pilven veikko, lentäen kuin leimaus, +heihin iski, sorti sortajamme. +Toisten turvissa nyt elän täällä +niinkuin murtokuusi muitten päällä, +heille vastus, taakka itselleni; +mutta ylistän mä elon arpaa, +jalo tuo jos voittajana vielä +taistelusta kirkon luota, palaa.» + +Vanhus viime sanan kuultuansa +riensi pois kuin tulen polttehelta; +vaan jo vaalennut ol' illan rusko, +ennenkuin hän kirkonkylään ehti. +Niinp' on kylä kypeneinä suitsi, +niinkuin pilviin hukkuu tähtitaivas, +siinti kirkko kummultansa niinkuin +tähden pilke pilviss' ainokainen; +hiljaisuus niin kattoi seudun kolkon, +niinkuin kattaa kuudan kaljun syksyn. + +Kesken kaattuin, puolto-, vainomiesten, +niinkuin varjo niityn niitoksella +kulki vanhus. Kuolemaa on kaikki, +hengen huokaust' ei korva kuule. +Vasta polun päässä, raunioiden +kesken polvittelevaisen, istui +nuorukainen, veriinsä jo riutuin. +Posket kalvakat taas punehtuivat +vienosti kuin illan valkopilvet, +syttyi silmä sammunut, kun tointuin +vanhuksen hän näki. »Terve», virkkoi, +»nyt on kuolo helppo, kun saa varhain, +monen myötä, eestä isänmaansa +voittain verens' antaa. Terve, maasi +turvan kasvattaja, kolmin kerroin +terve jalolle, ken meitä johti, +yksin mahtavampi kuin me kaikki! +Kas, jo murtui voimat, hajall' oli +joukkomme kuin karja kaitsijatta, +kadotettu, kurjan kuolon oma. +Ollut ei, ken joukon järjestäisi, +ei, ken neuvon antais, ketä kuultais, +kunnes korven komeroista tullen +mieron poika saapui, sankar-otsa, +kunnes äänensä soi taistoon kutsuin; +Liekki sinkos silloin joka rintaan, +pelko poistui, hänet tunsi kaikki, +kanssaan hän päin miekkoja vei meidät, +niinkuin kaislikkohon myrsky ryntää. +Katso kirkkoon päin! Kuin kartta, maassa, +mist' on käynyt niittomiehen rauta, +pitkin tietä maan on vihamiestä; +siin' on ura uljaan käymä, häntä +silmin seurasin, kun jalka petti, +kuolemassa vielä aatos seuraa.» +Lausui näin, ja silmä hiljaa sammui. + +Samoin sammui hiljalleen myös päivä; +valju kuu, yön aurinko, vain näytti +kulkijalle, tietä kirkkotarhaan. + +Astui aitaukseen vanhus, siell' on +ristein keskell' ihmisparvi kolkko, +äänetön kuin nurmen nukkujatkin. +Kukaan askelta ei käynyt vastaan, +kukaan tulijaa ei tervehtänyt, +kukaan yhtä silmäyst' ei suonut. +Astui vanhus parven piiriin, maassa +jalkojensa eess' on nuorukainen, +veress' yltään, tuta helppo toki. +Niinkuin honka mäntymurroksessa, +vielä maassa maaten verratonna, +virui vihollisten keskell' urho. + +Vaan kuin ukkosliekin lyömä seisoi +vanhus kasvoin vaalein, mykät huulet +värjyi, kädet yhteen pusertautui, +kunnes sanoiksi jo suru puhkes: +»Voi, nyt harja majastani murtui, +rae viljan sorti saraltani, +tupaa tuttavampi on nyt hauta. +Voi, sun että näin mä näen jälleen; +kunniani, vanhuuteni turva, +taivaan lahja, äsken sorja, suuri, +nyt kuin hiekka, jolla lepäät, halpa.» +Tuskassaan näin vaikeroitsi vanhus, +vaan jo, kohta kuului ääni toinen, +ääni tyttärensä, äsken tulleen: +»Kallein kaikesta, mit' ompi maassa, +olit sylihini suljettuna, +kaksin verroin kallihimpi vielä +olet mulle mullan sulhosena. +Enempi kuin elämä on lempi, +enempi kuin lempi moinen kuolo.» +Näin hän virkkoi vaikeroitsematta, +astui hiljaa kaatunehen luokse, +polvistui ja huivin otti, peitti +kevyesti otsan lävistetyn. +Äänetönnä urhopiiri seisoi +niinkuin metsä, miss' ei lehti liiku; +vaiti seisoi myöskin vaimoparvi, +tuskaa suurta suremahan tullut. +Mutta jalo tyttö virkkoi jälleen: +»Jospa joku toisi vähän vettä, +veret poskilt' että pestä saisin, +suortuvaansa vielä silitellä, +silmät nähdä, sulot kuolossakin; +kaikille nyt soisin riemuin näyttää +Pilven veikon, orvon mieronlapsen, +josta koitui kotimaamme turva.» + +Koska vanhus neidon sanat kuuli, +näki turvattoman vierellänsä, +taas hän äänell' äänsi murtuneella: +»Voi nyt, voi nyt sua, tytär parka! +Auvon auvo, turvattoman turva, +huolen hoiva, taatto, veikko, sulho, +kaikki tuossa kadonnut on sulta, +mennyt kaikki, mitäkään ei jäänyt.» + +Itkuun tuosta parahti jo parvi, +vedetönt' ei ollut silmää siellä; +mutta jalon immen kyynel kiilsi, +kuolleen käteen tarttuen hän lausui: +»Murheell' ei saa muistoasi viettää, +ei kuin sen, jok' unhoon kohta uupuu; +niin sua itkevä on isänmaasi, +niinkuin kasteen itkee kesäilta, +tyynnä, loistavana, laulullisna, +syli auki uuden aamun koittoon.» + + + +SOTAVANHUS. + +Hän korkeana nousi +pimento-nurkassaan, +mies kookas, vaikka köyry +jo varsi vanhuuttaan. +Ja muuttunut oli ukko +kuin uuteen muotohon, +soturiryhti uljas +häll' olennossa on. + +Hän ruotulaisna muutoin +nyt asui vanhoillaan, +sodista muinaisista +vain arvet saaliinaan; +mont' aikaa suojaksensa +vain mieron rannan ties, +Alavudelle viimein +jäi Röikön torppaan mies. + +Nyt äkkiä hän nousi, +kuin havahtunut ois, +ja päältään arkiryysyt +kaikk' alkoi heittää pois, +ja tallest' otti vanhat +taas juhlatamineet +ja jakoi kahtahalle, +kähärät valjenneet. + +Tuvasta valmis käymään +jo tuossa sotilas, +puettu sini-keltaan, +ol' aivan arvokas; +tuo vaskihela-hattu +jalosti varjoo pään, +on kasvot tuonen-tyynet, +on sauva kädessään. + +Taas päivä, pitkään piillyt, +se päilyy, sees on sää; +seitsemästoista päivä +on elokuuta tää; +vesillä, mailla tuuli +vain hiljaa henkäilee; +mihinkä kaunis ilma +nyt vanhan viehtelee? + +Täll' erää minne mahtoi +nyt olla ukon tie? +Kotiko kolkko ollut +ja nurkka ahdas lie? +Ja noin miks otti ylleen +hän juhlatamineet? +Vai Herran huoneeseenko +vei äijän askeleet? + +Vaan sieltä pyhät kellot +ne eivät kaiu nyt, +on kirkko tyhjä tyyten, +kaikk' ovet teljetyt. +Ei saapumista sinne +nyt sanan kuunteluun, +ei ollut Herran päivä +tää päivä elokuun. + +Mut palveltiinpa Herraa +siell' äijän mielestä, +jos kirkossa ei juuri, +niin kirkon vieressä; +näät harjult' alas rantaan +tuoss' urhot Suomenmaan; +ne maata, ruhtinasta +nyt puolsi parhaillaan. + +Seitsemästoista päivä +ol' elokuuta tää, +ja juhlapyhäks urho +sen katsoi harmaapää. +Tuoll' liehui Suomen lippu, +sen luo, juur' aljettuun +hän aikoi Adlercreutzin +jumalanpalveluun. + +Taas kuulla häll' on mieli, +kuin miekat kalskahtaa, +kuin kenttätykki veisaa +säveltä tuttavaa, +taas muistaa oma nuoruus, +sen voima, urhokkuus, +ja nähdä, verityössä +kuin kestää polvi uus. + +Niin aikeens' arvaellaan, +niin ehkä ollut lie; +ei aatoksia nähty, +vain askeltensa tie. +Hän rauhass' astui aivan, +ja niinpä joutui jo +luo kirkontörmän, kuumin +kuss' oli ottelo. + +Tiepuoleen siihen ukko +nyt istui katsomaan +uroita Suomen ynnä +väkeä vieraan maan; +työ missä toimin, siitä +ei siirry silmä pois, +ja usein muoto loistaa, +kuin kirkastettu ois. + +Ja yhä ympärillä +sokeat luodit lyö, +käy sadon kalliin kaaten +nyt tuonen niittotyö; +mut koskematta kuulan +siin' istuu vanhus vaan, +kuin ratto rauha oisi, +ei väisty paikaltaan. + +Ja yhä vuoron vaihtuin, +kuink' onnen arpa suo, +sun aivan ympäröipi +tää joukko taikka tuo; +mut kuinka taisto käykin, +hän rauhass' olla saa, +Venäjän mies ja Suomen +suo hälle kunniaa. + +Vaan hetket vieri, päivä +jo länttä purppuroi, +kun Suomen joukon miehuus +nyt viimein voiton toi; +se kaikki esteet mursi, +se kaikki tieltään löi, +ja turva tyyni jälleen +nyt vanhust' ympäröi. + +Kun harjult' alas kulki +jo parvi viimeinen, +niin parven kohdall' ukko +nous suoraks oieten: +»Te Suomen urhot nuoret, +teiss' onko ketäkään, +ken sanat kuulla tahtoo +soturin harmaapään? + +Hän teitä kiittää halaa +täst' ilopäivästään: +ei työtä uljahampaa +hän nähnyt ikänään. +Jumalan kiitos, vielä +on meissä voittajaa, +viel' elää isäin henki, +ei puutu miestä maa.» + + + +LUUTNANTTI ZIDÉN. + +Zidénin, urhean luutnantin, +tapa ain' oli selvä tää: +oli ensi mies, mihin mentiinkin: +»Eespäin, pojat Vaasan, pankaas +nyt vauhtia vikkelää!» + +Eturinnassa riensi hän vaaraa päin, +väki jälkeen tarpoa saa. +Jumal'auta, jos kävit kähnystäin, +luutnantin käsky kun kaikui: +»Päin tulta, poiat, hurraa!» + +Näin ohjasi pientä hän joukkoaan, +miten parhaiten itse ties; +sotatemppuja käynyt ei solkkaamaan, +näin kuului komento suora: +»Mars perässä nyt, joka mies!» + +Ei taakseen katsonut, tie kun vei +päin vaaraa, eespäin vaan. +Väki myötä ehtikö muu vai ei, +hän harvoin huomasi ennen, +kuin paukkui jo parhaillaan. + +Nyt vasta, kun pääs vihämiehen luo +ja siinä jo iski ja löi, +hän katsoi, kuinka ne joutui nuo +hänen Vaasan-poikansa rakkaat, +hyvin tokko ne rynnäköi. + +Ja siinä jos muut näki rinnallaan +hän kaikki, se kelpas, se, +kas silloin huusi hän riemuissaan: +»Hurraa, sepä sukkela temppu, +nyt ollaan herroina me.» + +Mut joukko jos käy ja hän harpaten +tulen keskeen jo kerkeää: +»Voi Herra, häpeä semmoinen! +Kuin kilpikonnat ne kulkee, +nyt taaskin ne jälkeen jää.» + +Viiskymmentä miest' oli johdossaan, +sotakäsky kun maassa soi; +ne harveni pois vähän kertanaan, +kakskymmentä Vaasan-poikaa +nyt rintamaan hän toi. + +Mut harvatko, taajatko, niin tai näin, +Zidén saman siitä ties, +tapa vanha häll' oli käydä, päin: +»Nyt pankaa joutua, poiat, +Mars perässä vain, joka mies!» + +Oli Virran taistelu parhaillaan, +hänen viimeisens' oli tää; +ja kaikki hetkestä riippui vaan, +Fahlander, Malm ja Duncker +alas rantahan rynnistää. + +Ei ollut heitä kuin sataa kuus, +Tutshkov tuhat miestä toi, +mut näin tuo uljas Fahlander huus: +»Nyt mennään kolmin joukoin, +kuka ensin ehtiä voi?» + +Sanat nuo nepä korvin kuuli Zidén, +sen maar pian nähdä saa. +»Eespäin», hän huusi »jalat liikkeeseen! +Hurraa, pojat vaasalaiset, +nyt mies se, ken kiiruhtaa!» + +Ei ensi kertaa hän huutanut näin +ja käskenyt joukkoaan, +mut näin viel' ollut ei vimmapäin +vihamiehen parvea vastaan +hän syöksynyt milloinkaan. + +Muut kaukana viel' oli, kolme saa +hän haavaa jo kohdastaan. +Nyt murtui voima, hän katsoi taa, +avun tokko ne tuo, pojat onko +päin urhakat puskemaan. + +Hän vaipui maahan, hän katsomataan +yhä katsoi, jo ymmälle käy. +On vieressä korpraali-vanhus vaan, +yks ainoa Vaasan-poika, +ei merkkiä muista näy. + +Jo kohdalle ryntäysjoukko sai, +hän siihen silmänsä loi: +»No, tuossa tullevat miehet kai?» +Mut turhaa, niitä ei kuulu, +ei enää hän malttaa voi. + +»Nyt voittoon rientävät muut, mä en +vain miesteni joutuvan nää. +Voi Herra, häpeä semmoinen! +Kuin kilpikonnat ne kulkee, +nyt taaskin ne jälkeen jää.» + +Mut auki sammuvan silmän luo +korpraali sen kuullessaan: +»Ei, luutnantti, ei puhe kelpaa tuo! +Ei häpeän syytä nyt! Taistoon +väen veitte te urhokkaan. + +Jos rynnänneet kera kaikk' ois niin, +tuho pienempi ollut ois. +Nyt viime mieheen me kaaduttiin, +etupääss' oli Vaasan joukko, +siks sen tuli korjasi pois. + +Sen koommin katsonut ette taa, +kun käskitte: käykää päin! +Mepä seurasimme, se uskokaa, +jok' ainoa urhona kaatui, +ei muuten he viipyis näin.» + +Käden nostaen luutnantti vielä nous +verihiekalle istumaan, +näkö seestyi, suurin lainein sous +povi kuoleman tuokiolla, +hän heilutti hattuaan: + +»Vai kunnialla siis kaatuivat +eturinnassa rientäin he, +ja luutnanttiaan liki seurasivat? +Hurraa, sepä sukkela temppu, +nyt kuollaan herroiksi me!» + + + +TORPAN TYTTÖ + +Ja päivä iltaan kallistui jo, kesäiltaan vienoon, +valahti rusko vaimennut majoille, maille tienoon, +väsynyt päivän vaivoista miesparvi vaeltaa, +työn tehtyään se riemuiten nyt kotiin palajaa. + +Työn tehnyt, viljan kallihin se korjatuks on saanut, +vihollisjoukon rohkean on vanginnut tai kaannut. +Se lähtenyt ol' otteluun, kun loisti aamun koi, +kun voitto viimein saatihin, jo ilta varjon loi. + +Lähellä kenttää taistelun, tuon kestävän ja hurjan, +tiepuolessa sa töllin näit puol'aution ja kurjan. +Sen portahalla ääneti siin' istui neitonen, +siin' istui, katsoi rauhaisaa paluuta parven sen. + +Hän katsoi, kuin ois etsinyt;--ken mietti neidon mielen? +Syvempi posken puna tuo kuin hohde lännen pielen. +Niin hiljaa istui, herkkänä;--jos kuunnellut ois hän, +kuin katsoi, kuullut oman ois sydämen sykkivän. + +Mut joukko kulki kulkuaan, siin' yhä katse pysyi, +jokaiseen riviin, soturiin se kiinnittyi, se kysyi; +kysymys arka, kaihtava ja mykkä lennähtää, +hiljempi huokaustakin povesta hiipivää. + +Noin joukko kaikki sivuitse kun kulkeneeksi saapi, +jo loppuu rauha raukan tuon, jo rinta raukeaapi; +ei vaikeroi hän, otsa vain se kättä vasten jää, +sulosti suurin kyynelin nyt kylpee poskipää. + +»Mit' itket? Vielä tallella on toivo, huoles heitä, +oi, kuule ääntä äitisi, ei suotta kyyneleitä; +hän, jota äsken joukosta ei silmäs keksinyt, +hän eloss' on, sua muisti hän, ja siksi elää nyt. + +Sua muisti hän, mua totteli, ei syössyt vaaran suuhun; +sen viime neuvon kuiskasin, kun yhtyi joukkoon muuhun. +Ei mielens' ollut sotimaan, pakosta lähti hän, +pois meilt' ei kuolla tahtonut, ei riemult' elämän.» + +Vavahti neito haaveista suruisan uneksinnan, +kuin iskenyt ois aavistus kautt' ikävöivän rinnan; +ei viipynyt hän, katsahti vain taiston kenttää päin, +ja lähti hiljaa, hiipi pois, hämyksi häilähtäin. + +Pois vieri hetki, toinenkin, yö joutui, taivaall' uivat +hopeina pilvet valkeat, vaan maat jo tummentuivat. +»Hän viipyy! Turha tuskas on, oi tytär, minne jäät! +Tääll' ennen aamun koittoa taas sulhosi jo näät!» + +Ja tytär tulee, hiljalleen hän astuu äidin luokse, +ei enää sulosilmistä nyt kyynelvirrat juokse, +mut kylmänä kuin tuuli yön kätensä tervehtää, +kuin taivaan pilvi valkea on vilu poskipää. + +»Tee hauta mulle, äitini, jo päättyi päivät multa; +paennut taistelua on tuo kurja sulho-kulta; +mua muisti vaan ja itseään, sun mieltäs kuuli vaan, +ja petti toivot veljien ja isiensä maan. + +Kun tuli muut, mut armas ei, niin kuolleheksi itkin, +päin surmaa miesnä menneeksi, kuin meni kumppanitkin, +suruni oli suloinen, ei katkera kuin nyt, +tuhannen vuotta surra noin hänt' oisin mielinyt. + +Voi äiti, yöhön pimeään hain kaatuneitten luota, +en nähnyt kellään muotoa ma tuttavaista tuota. +Nyt maailmassa viekkaassa en viihdy kauempaa, +kun kuollehiss' ei ollut hän, ma toivon kuolemaa.» + + + +SVEN TUUVA. + +Sven Tuuvan isä kersantti ol' ollut aikoinaan, +jo kuului Kustaan sodassa hän polveen harmajaan; +maatilkustansa niukan sai nyt leipäpalasen, +last' ympärillä yhdeksän, ja nuorin niistä Sven. + +Älyä kuinka liiennyt lie äijält' itseltään +jaella lapsijoukolleen, ei tiedä yksikään; +mut liian paljon antanut lie vanhemmille kai, +kun poika viimesyntynyt vain rippehiä sai. + +Sven Tuuva varttui kuitenkin, mies tuli harteva, +kuin orja raatoi pellolla ja kaatoi kaskea, +ol' iloisempi, nöyrempi kuin moni viisaskaan +ja teki, mitä teetettiin, päin mäntyyn kaikki vaan. + +»Mi, Herran nimeen; poikani, sun perii hiljankaan?» +näin ukko Tuuva useinkin jo hoki huolissaan. +Kun laulu tuo ei loppunut, Sven maltin menettää +ja itse käypi miettimään, min kesti miehen pää. + +Kun tuli Tuuva kersantti ja vanhaan virtehen +taas kerran lauloi: »Mikä mies sinusta tulee, Sven?» +niin aivan ukko ällistyi, kun poukahuttaa ties +Sven leveästä leuastaan: »Ka, niin no, sotamies!» + +Lopulta pilkka-katsehen kersantti-vaari loi: +»Vai sotamies, sa tolvana? Oh huuti, poika hoi!» +»Niin», tuumi Sven, »min täällä teen, se kaikki kieroon vie, +ehk' eest' ei maan ja kuninkaan niin konsti kuolla lie.» + +Tuost' ukko Tuuva hämmästyi ja heltyi itkemään; +Sven otti pussin selkähän, läks joukkoon lähimpään. +Mies terve, mitan täyttävä, ja muusta huoli viis, +hän pestin väkeen Dunckerin sai tinkimättä siis. + +Nyt tuli sotatemppuja Sven Tuuvan harjoittaa, +se omituist' ol' laatuaan ja nähdä hupaisaa. +Korpraali huusi, hohotti, ja hohotti ja huus, +Sven todet, leikit väänsi vain kuin itse totisuus. + +Ol' uupumaton kyllä, jott' ei verran vetäjää, +hän maata polki; tömisti ja heilui hiessä pää; +mut käännöstä kun käskettiin, hän pettyi ainiaan, +päin oikeaan, päin vasempaan, päin vastoin aina vaan. + +»Olalle pyssyn» oppi hän, »jalalle pyssyn» tais, +»päin pistin», »kunniaa», on kuin hän kaiken oivaltais; +mut »kunniaa» kun huudettiin, hän laski pistimen, +»jalalle pyssy» käsky soi, olalle veikin Sven. + +Näin tuli tuiki kuuluksi nyt Tuuva tempuistaan, +ja kaikki, miehet, päälliköt, ne kummaa nauramaan; +Sven, vakaana hän astui vain, ol' altis oppihin, +ja toivoi aikaa parempaa,--niin sota syttyikin. + +Ol' läsnä joukon lähtö nyt, niin miehet miettimään, +täyspäinen tokko Tuuva lie myös myötä pääsemään. +Hän antoi heidän haastella ja tyynnä tuumi vaan: +»Jos muiden kanss' en mennä saa, kai yksin mennä saan.» + +No, pitää pyssyn, rensselin sai hänkin, mukamas, +sai renki olla leirissä, sodassa sotilas; +Sven tappeli ja passasi ain' yhtä toimessaan, +eik' ollut arka milloinkaan, jos hupsu toisinaan. + +Paluuta tehtiin, kintereill' on ryssä joukkoineen, +pois jokivartta Sandels nyt vetäytyi verkalleen. +Palasen matkaa eessäpäin veen poikki porras toi, +vain miestä parikymmentä nyt sitä vartioi. + +Tien korjuu näillä toimenaan, ja työnsä tehtyään +etäällä taiston telmeestä he jäivät lepäämään, +talosta eineeks ottivat, mink' irti saivat vaan; +Sven Tuuva myötä oli myös, hän pantiin passaamaan. + +Mut ilot jäi, kun törmältä nyt täyttä vauhtia +riens' adjutantti Sandelsin, hevonen vaahdossa: +»Jumalan tähden, sillalle, aseihin!» huusi hän, +»vihollisjoukon tiedetään täst' yli pyrkivän.» + +Päämiehelle hän lisäsi: »Te silta purkakaa, +jos voitte, muuten viimeiseen vereenne taistelkaa! +Jos ryssä pääsee selän taa, niin meidät hukka vei. +Avuksi itse kenraali jo rientää, huolta ei!» + +Hän kiiti pois. Mut portaalle pääs tuskin vartio, +kun toisen rannan törmäll' on plutoona ryssäin jo. +Se laajenee, se taajenee, se tähtää, laukaisee, +jo suomalaista kahdeksan ens' liekki lakaisee. + +Ei hyvä enää viipyä, jokainen hätkähtää. +Uus ukkonen; ja jäljelle vain viisi miestä jää. +»Kivääri käteen, taaksepäin!»--jo kaikki uskoi sen; +Sven Tuuva yksin hairahtui ja laski pistimen. + +Myös käännöksessä hämmentyi hält' aivan ees ja taa, +pois riensi muut, mut portaalle Sven poika porhaltaa. +Hän seisoo siinä jäykkänä, vakaana, vanhoillaan, +kaikille valmis neuvomaan parait' on temppujaan. + +Eip' aikaakaan, kun osoittaa hän niitä kyllä saa, +kun silta täyteen ryssiä samassa tuoksahtaa. +Ne tuli päälle tuiskunaan, mut niistä joka mies +sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties. + +Käsillä tätä karhua ei voitu kukistaa, +mies lähin muiden luodilta hänt' aina varjoaa; +mut ryssäin kiihtyy rohkeus, min toivo raukenee; +jo saapuu Sandels, näkee tuon, kun Tuuva taistelee. + +»Noin, poika uljas, juuri noin!» hän huusi, »tullaan jo! +Äl' yli päästä piruja, viel' iske tuokio! +Noin suomalainen taistelee, kas siinä soturi! +Avuksi, pojat, joutukaa! Tuo meidät pelasti.» + +Jo näki ryssä rynnäkön nyt tyhjiin rauenneen, +vihollisjoukko kääntyi, pois vetäytyi vitkalleen. +Taas tyynt' on, Sandels ratsultaan nous, astui sillan luo +ja kysyi, kussa äskeinen ol' ottelija tuo. + +Sven Tuuvaa näytetään. Hän on jo taiston taistellut +ja taistellut kuin mies, ja nyt on taisto tauonnut; +hän näytti siihen nukkuneen levolle leikistään, +vakaampi ei, mut vaaleamp' on paljon entistään. + +Ja Sandels silloin nukkujaa kumartui katsomaan, +ei tuntematon ollut tuo, vaan tuttu vanhastaan, +mut alla hänen rintansa punoitti nurmi nyt, +ol' luoti käynyt sydämeen, jo veri ehtynyt. + +»Se luoti tiesi maalinsa, on myönnettävä se», +näin kenraali nyt virkkoi vain, »ties enemmän kuin me; +ei otsaan käydä huolinut, sen huonoks arvioi, +vaan sattui sankar-rintahan, jalomman valikoi.» + +Ja sanat nää ne kiertämään jäi väen keskuuteen, +ja kaikki katsoi Sandelsin niin oikein sanoneen. +»Näät Tuuvan mieli kylläkin ol' lyhyt mittojaan; +pää huono oli», arveltiin, »mut sydän paikallaan.» + + + +VON KONOW JA HÄNEN KORPRAALINSA. + +»Loasta arvoon, ken sinut nosti, ken +vain vuoks sun kulmakaartesi tummuuden, +sun auttoi saamaan paikan ja palkankin, +vaan sotamiehen virkahan korpraalin? + +Ja kenen rinnall' ottelit aina näin +kuin vertainen ja kumppani vierekkäin, +ja miehuuttas ken kiitteli, minkä voi?» +Brask-korpraalille Konowin saarna soi. + +»Nyt käytöksestäs ainainen kanne käy, +sinusta mikä pöppö nyt pöyhistäy; +sa keskell' ammunnan sotamiestä lyöt +ja mahtavasti mälliä kahta syöt!» + +Brask saarnaa kuulla jurrotti majurin: +»Niin, korpraaliksi tyhjästä korkenin, +vaan virkaan siihen mun vaka miehuus vei; +vert' oli, mistä nousin, mut lokaa ei. + +Jos lyönkin joskus, niin mikä kumma se? +Ma teen kuin moni muukin, ma teen kuin te; +ja vaikka yksin lyökää, niin lellityön +ma heitän hellemmille ja myöskin työn. + +Tuon vieruskumppanuuteni kunniaks +on kaikkein nähden mälliä mulla kaks; +vaan laiha jos se kunnia teistä ois, +voin toisen mällin poskesta heittää pois.» + +Ja Braskiin Konow silmänsä teristää: +»Mies oiva, mutta saakelin sarvipää! +Sa vierimmäisnä vastakin seiso vaan, +on turva semmoisesta, kun tarvitaan.» + +Taas alkoi taisto; jääkärijoukollaan +von Konow metsään tunki, Brask mukanaan; +korpraali kulki jylhänä, majuri, +hän huuli lerpass' ampui ja kiroili. + +Jo neljä tiimaa noin oli noituillut, +mut seikka siitään muuksi ei muuttunut. +Hän tiellään kaatuneen näki jonkun vaan, +puu puulta ryssä pois veti joukkojaan. + +»Hiis vie», hän ärjyi, »ei suju ensinkään, +kyll' lentää kuoret männyistä, sen mä nään, +vaan ryssä puitten suojassa pääsee pois, +te tähtäätte, kuin silmiä teill' ei ois.» + +Tuon virkkaa tuskin ehti hän viiksistään, +kun kieppui Braskin puustista kellellään; +kas siinä vastausta jo liioinkin, +moist' ei ois luullut tohtivan korpraalin. + +Käy miekkaan, kimpoo päin vihankalvas mies: +»Mit' uskallat, sa ryökäle? Herrankies! +Nyt luines, nahkoines piru otti sun, +Lyöt päällysmiestä keskellä ottelun!» + +Mut Brask hän seisoi tyynenä vanhallaan: +»Pidättäkäähän pamppua hetki vaan, +siks että palkan tuolle ma maksaa voin, +jok' ampui kohti, juuri kun puustin soin.» + +Näin virkkain Brask nyt tähtäsi pyssyllään; +ja pensaan taakse, huomasi äkkiään +von Konow miehen kaatuvan parrakkaan +noin kaksikymment' askelta heistä vaan. + +»Vai tuonko luoti vingahti korvissain, +kun kuuperruin, taas ystävät ollaan vain! +Sep' oli miehen konraus, totta vie, +ei unhoittuva multa, se koskaan lie.» + +Brask Konowill' on vuosia viettänyt, +siell' aina äijät yksissä nähdään nyt: +he usein kuomat parhaat on päällä maan, +mut yhtä usein joutuvat jupakkaan. + + + +KUOLEVA SOTURI. + +Lemulla oli verinen +jo päivä päättynyt, +ja kaatuneitten viimeinen +valitus viihtynyt; +maat tummui, tummui vetten vyö, +kuin hauta hiljainen ol' yö. + +Veen vierelle, mi taistelon +kuvasti taannoisen, +soturi vanha jäänyt on, +Suursaaren aikuinen, +pää kättä vasten, kalmaiset +jo kasvot, veret vierrehet. + +Hält' ystävä ei yksikään +jäähyväissanaa saa, +maa, jota kastoi verellään, +ei ollut synnyinmaa; +kotonsa Volgan äärell' on, +tääll' on hän vieras suomaton. + +Vain joskus silmän sammuvan +hän vaivoin kohottaa; +mies nuori samaan santahan, +lähelle kuolevaa, +on kylmennyt jo; tuohon jää +se tuijottain, ei muuta nää. + +Kun luodit löi, kun sota soi, +maa huurtui hurmehin, +niin vihan miekka salamoi +kädessä kummankin. +Nyt nuoren miel' ei taistohon, +nyt suopi vanhus sovinnon. + +Mut yhä kulkee hetket yön,-- +mist' airon loiske tuo? +Kuu tanterelle verityön +jo paistehensa luo: +vesillä yksin neito sous, +jo rantaan ehti, maihin nous. + +Miks, aave rauhaton, sa sait +luo tuonen niittomaan? +Käy ruumis ruumiilta hän vait +ja kyynelehtii vaan. +Vait käy kuin varjo,--valvahtui +jo vanhus, katsoi, kummeksui. + +Mut vaellusta seuraten +ain' yhä hellemmin +hymyili silmä suruinen +ja miettiväisemmin; +jo sydän aavistanut lie, +mihinkä kulki neidon tie. + +Hän vartoi: tyttö läheni, +kuin kutsun kuullut ois, +niin suoraan, varmaan, ääneti, +kuin henki häntä tois. +Jo saapui valaistessa kuun +jo sattui katse kaivattuun. + +Hän näki, nimen äänsi,--suu +ei vastausta suo; +sylihin vieno viskautuu,-- +ei sulje syli tuo; +läväisty rinta elvy ei, +vait kaikk' on, kaiken kalma vei. + +Yks silloin kyynel pisaroi +jo silmään sotilaan, +yks sana huuliltansa soi, +yön ymmärtämä vaan. +Hän nousi, astui askelen +ja kuoli neidon etehen. + +Tuon sanan tulkita ken voi, +min siinä virkkoi mies? +Suruisa katse, min hän loi, +ja kyynel mitä ties? +Ja neidon luo kun päästyään +hän kuoli, mitä miettikään? + +Oliko tunnon tuskaisen +se viime tunnustus, +sydäntä etsi sydämen +sovintohuokaus? +Suriko että päällä maan +vain sorretaan ja sorrutaan? + +Toi hänet tuima vainotie, +meit' iski miekka tuo; +mut unhoita, mit' ollut lie, +vain veljeskättä suo! +Eloa koskee koston lait, +mut haudalla on vaino vait. + + + +OTTO VON FIEANDT. + +Ristiinasta oli mies, +Otto Fieandt, hänpä ties +muille käskyjänsä antaa, +vesa vanhin veljeskantaa. + +Sodass' oli tosiaan +everstluutnantti hän vaan, +armeijass' ois olla suotu, +jos ol' luonto toisin luotu. + +Vaan hän piti oman pään, +jäyräs omaa jälkeään, +käskyyn kääntynyt ei toisen, +sai siis joukon erikoisen. + +Entä näkö: asunaan +harmaa haaratakki vaan, +tehty kotikankahista, +villat kotilampahista. + +Taaton lakki laellaan +kiilsi pitkää pitoaan: +tälle jäi, kun Lappeen nurmeen +taatontaatto vuoti hurmeen. + +Lyhyt, väljä talvisäin +tuohon lammasturkki--näin, +pikisauma-saappahassa +ruodun eess' on satulassa. + +Eip' ois urhon näköinen +kansan nähdä nykyisen; +aika toinen, toinen tunto, +syvemmällä pilli kunto. + +Miekka suotta vyöllä vaan; +tokko laukaustakaan +sodass' ampui, taivas tietää; +epäellä seikkaa sietää. + +Ruudit, raudat, lyijyt, ne +huoleks jäivät miehille; +ne, ne lauloi, hänpä soitti, +ruoska kourass' ukko voitti. + +Sillä sivalteli vaan +eestä kuninkaan ja maan, +niinkuin tammi vankkumatta, +urakassa uupumatta. + +Kestää vaikka päivän tais, +huoli viis, ken voiton sais, +tappelun vain tahtoi voimaan, +siihen ruoska valmis soimaan. + +Kiireeseen ei Suomen mies +ole luotu, sen hän ties, +vauhtia siis auttaa koitti, +miehuutt' ei, vaan tapaa moitti. + +Piippu piti olla vaan, +muuten hyv' ei ollutkaan; +sauhu suussa voimin kaikin +ruhtoi, vaikka selkään saikin. + +Kesken parhaan kahakan +pisti uuden tupakan, +lähin mies sai viivähdellä, +tulta hälle viritellä. + +Joukkoonsa taas ennättäin, +veress' yltä, hiessä päin, +seisoi ruoskahansa käyden, +kiskoi tuprun keuhkontäyden. + +Rivit reilaan, pistin päin! +Leikkiin tuimimpahan näin +rynnisti jo roimalaillaan, +oli mies kuin kotimaillaan. + +Haastoi vahvaa suomeaan, +huusi niinkuin niitullaan, +kiitti, moitti, toimen mukaan, +tollistaa ei saanut kukaan. + +Hyv' ei silloin ollutkaan +vihollisten, sanotaan; +siin' ol' ukko lemmonlainen, +muulloin varsin moukkamainen. + +Noin hän viimein joukkoineen, +piippuineen ja takkeineen +tapeltuaan raivoisasti +saapui Karstulahan asti. + +Toivo Suomen sotijain +joukko tää ol' enää vain +miestä tuhatkunta kohti +Vlastov kolme vertaa johti. + +Leikki oiva odottaa, +Fieandt ottaa tupakkaa, +ruoskaa saapaskorkoon koittaa, +ryntäämähän mennä soittaa. + +Tiimaa kuusitoista kai +kesti, viimein saunan sai; +pako päätyi pääksi leikin, +piru kaikki vei kuin veikin. + +Silloin, niinpä tiedetään, +enää ei hän lyönytkään, +hatun painoi alemmaksi, +muuttui muita lauhemmaksi. + +Möttöseen noin ratsasti, +satulaansa tuijotti, +käden pisti rintapieleen, +muistunut ei piippu mieleen. + +Mitä siinä miettikään, +sit' ei tultu tietämään, +yksin neuvotella mahtoi, +väki kulki, kuinka tahtoi. + +Lintulahteen tultuaan +olkikuvon pyysi vaan, +unta vaivoistansa halaa, +suu ei maista ruoan palaa. + +Näin hän päätti päivän tään; +hieman levähdettyään +aamull' oli, kolmen mailla, +kohennut jo koko lailla. + +Taas häll' entinen on pää, +ovest' ulos tirkistää, +katse karski taas kuin rauta, +luimistaikse silmälauta. + +Maistoi taskumatistaan, +noitui nuorta veikkoaan, +joell' antoi puustin heti, +Perhossa jo sauhut veti. + +Kuinka liekin kaikkiaan: +sodass' ase tarvitaan, +vaan ei puoliansa vailla +sota Fieandtinkaan lailla. + +Miehet nytkin lausuvat, +vaivojaan kun muistavat, +pää-armeijan taantumusta, +kotimaansa kukistusta: + +»Toisin loppu olla vois, +kenraali jos saatu ois, +jok' ois aikaa arvioinut, +tappelussa tupakoinut.» + + + +SANDELS. + +Sandels, hän Partalass' eineellään +juur' istuu, huoleti syö: +»Taas yhteen Virralla isketään, +heti kello kun yksi lyö. +Olen teidät tänne mä pyytänyt.-- +Pala lohta, pastori, nyt! + +Mua saatte seurata päivän tään, +minä pyydän ja vaadin sen: +te seudun tunnette tyystimpään, +ja ma tietoja tarvitsen. +Ei vaaraa! Verta ei haistetakaan.-- +Margootako kaataa saan? + +Tutshkov sanan suopean suo, jott' ois +loma tää jo loppuva taas. +No, mut syökää! Oh, kastinta! Paasto pois! +Ajo eessä on, katsokaas. +Täss' ottaa täytyvi, minkä sai,-- +madeiraa? Sallitte kai?» + +Sana nyt, sana kiiru nyt saatettiin: +»Välirauha rikkunut on; +etuvartion johti jo pois Brusin, +ja silta on purkamaton. +Kakstoista on kello, ja kesken työ, +mut ryssäin jo yks se lyö.» + +Sandels, hän makean maistua suo, +ei tuost' ole tuonaankaan. +»Pala hanhea, pastori! Hyytelö tuo +se on herkkua kerrassaan. +Taas Dolgoruki se touhuaa; +hänen maljansa! Maistakaa!» + +»Min viestin siis», sanantuoja näin, +»kenraali, mä viedä saan?» +»Ett' onhan Fahlanderin patterit päin, +ja silta on kaita, vaan. +Hän tunnin, puolisen kestää saa.-- +Vähän, pastori, vasikkaa!» + +Sanantuoja läks. Oli tuokio. Taas +joku saapuu: leimuna tuo +hänet ratsu, hän harppauksella on maass', +on portaill', on noussut jo nuo; +luutnantti nuor', uros nuhteeton, +adjutantti se Sandelsin on. + +Saliss' on jo hän, säihkyvi katsanto, +tykö päällikön hällä on tie: +»Kenraali, virrannut vert' on jo, +joka tuokio verta vie. +Väki uljas on kyllä, mut uljaamp' ois, +jos päällikön nähdä se vois.» + +Sandels, hän tuumivan katseen loi: +»Kah, kuuma kuin uunin paasi +Ajo uuvutti kai, nälän teille toi, +lepo pieni, niin jaksatte taas! +Nälän muistaa saa, janon myös. Kas näin, +siis ryyppykö allepäin?» + +Luutnantti viipyi: »On tuima työ +meill' eessä, ne sillan jo saa, +pataljoonan ne Kauppilan kimppuun lyö, +etujoukkomme karkoittaa, +kaikk' on nurinpäin, väki neuvoton; +mik' ohje, mi käskynne on?» + +»Luutnantti pöytään ett' istahtaa +ihan rauhassa ruokain luo +ja lautaset kutsuu, ja kun ne saa, +niin syö, ja syötyä juo, +ja juotua vieläkin syö, kas siin' +on ohjetta riittämiin!» + +Veri kuohahti nuori, kuin tulta lies +viha silmästä liekehtii. +»Puhun, kenraali, suorin suin: joka mies +teit' ammoin jo halveksii. +Koko armeijalla on aatos se: +pahin pelkuri olette te.» + +Vait Sandels jäi, putos kahveli pois, +jopa nauruun hän purskahtaa. +»Hyvä herra, Sandelsko pelkuri ois? +Ohoo! Sepä perhanaa! +Bijou, jalo ratsuni, tuokaa, hoi!-- +Nyt pastori jäädä voi.» + +Jyly rannalla käy, rae lyö, sota soi, +kuss' on Sandelsin vartiovyö. +Vedet, maat savu sankkahan pilvehen loi, +tult' iskevi pilven yö; +oli ilmassa kuin kumu ukkosen, +maa järkkyi hurmehinen. + +Väki Suomen vankkana seisoi siin', +ei vaaraa peljännyt; +mut miehestä mieheen kuiskailtiin, +salanurkuna kuului nyt: +»Hän poissa on, taaskin hän piiloon käy, +kenraalia vielä ei näy.» + +Jopa nähtiin, jo saapui, jo vallilla on, +lipun vierehen seisahtuu; +vaka silmä on, otsakin varjoton, +jalo kantaa häntä Bijou. +Hän liikahda ei, näköputkellaan +sotatannerta tarkkaa vaan. + +Ja hän kauas loistavi ratsultaan, +tuhat kaasi, ken hänet kaas, +ja kahta tuimemmin tuiskuamaan +tykit vastaisen rannan taas; +soi luotien vinkuna ympäri pään, +ei muuta hän ilmettäkään. + +Ja uljas Fahlander jo rientää luo, +etuvallille ratsastaa: +»Alas, kenraali, teihin on päin tuli tuo, +alas, henkenne varjelkaa!» +»Alas, kenraali, turma se kaikkien ois!» +väki myrskysi, »vallilta pois!» + +Sandels, hän liiku ei paikaltaan, +sanan lausuu: »Pelkoko lie +väen tuon, mitä hiittä se kirkuukaan? +Se jos horjuu, sen hukka vie. +No, valmiiks siis! Ken koitti, se ties! +Heti luonamme on vihamies.» + +Tuhatmäärää miest' oli torjunut +tuo Kauppilan parvi pien', +oli urhokkaasti se taistellut, +näki neuvoksi nyt pakotien, +tuli patterin luo, sivu siitäkin +se jo riens' ohi kenraalin. + +Hän on siin' yhä, ylväs, liikkumaton, +ei siirry hän paikaltaan, +vaka silmä ja varjoton otsakin on, +ja hän loistavi ratsullaan, +ja hän joukkoa silmää, mi rynnistäin +hänen tultaan törmäsi päin. + +Se jo vyöryy luo, liki tunkeutuu, +hän ei vaarasta milläänkään; +yhä surma on tähdätty päin tuhatsuu, +hän siitä ei tietävinään; +hän vartoo, hän katsovi kelloaan +kuin parhaassa rauhassaan. + +Jopa hetki se löi, jota vartosi hän, +ja hän riensi Fahlanderin luo +»Rivit onko nyt valmis se särkemähän, +kuten ennenkin, väki tuo? +Mä pöyhkeillä ryssien annoin. Haa, +kuin mies, ne nyt raivatkaa.» + +Sana tuo, sepä riitti, ei tarpeen muu, +väki riemunsa ilmoille huus; +päin ryssiä korskia viskautuu +nyt urhoja sataa kuus; +rivi riviltä laastihin lauman nuo, +loput sortuivat sillan luo. + +Sandels, hän luo väen voitollisen +tuli rantahan ratsullaan. +Ohi joukkojen lens' ori valkoinen +veripurppura-hohteessaan, +ja nyt kenraali tervehti tenhoutuin +sotarintaansa riemusuin. + +Ja hiipivä nurku on hiljennyt, +salakuiske ei enää soi, +ilo ilmoille myrskynä puhkesi nyt +ja se hälle kiitosta toi; +hurraa tuhatääninen raikahtaa: +»Kenraalimme uljas, hurraa!» + + + +KAKSI RAKUUNAA. + +Toinen oli Stool ja toinen +Luoti heistä nimeltään, +yhtä vahvat, yhdenmoinen +miehuus mielessään, +saman Saimaan rantamalla +yhdess' ylenneet, +saman kurkihirren alla +kuomat kiistelleet. + +Rakuunoiksi sitten saivat +saman päivän ennättäin; +veljinä he vaarat, vaivat +kesti vierekkäin; +eipä jäänyt heiltä vielä +vanha kiista pois, +kilpasivat sotatiellä, +kumpi uljaamp' ois. + +Miehuudesta joukossansa +olivat he mainitut, +siinä heit' ei voittavansa +kenkään kerskunut. +Kumpainenkin korpraaliksi +kohta tehtihin, +mutta yhtä riitaisiksi +jäivät sittenkin. + +Viel' ei virkaan-nousijoilta +taannut vanha kilpa tää, +toinen toist' ei ansioilta +jäljemmäksi jää. +Tasan kumpaisenkin kulki +taival kunniaan, +Luodin' kun soi nimi julki, +Stoolkin mainitaan. + +Jopa toisen puolle häilyi +viimein onnen vaakapuu; +Luoti vammatonna säilyi. +Stool hän haavoittuu. +Hoitolassa sai nyt heikko +maata tuskissaan, +sinne jäi, kun soti veikko, +jouten virumaan. + +Monta kuuta kurjaa siellä +viimein viettäneeksi saa, +parvehensa urhomiellä +taas hän palajaa; +vaan jo parven paras kohtaa +monta vertoinaan, +Luoti-veikollapa hohtaa +merkki rinnassaan. + +Stool hän näkee ystävänsä +onnen uuden, mainion; +mitä tuntee mielessänsä, +siitä vaiti on, +sit' ei sanat, silmäykset +silloin ilmaisseet.-- +Nyt ol' yhdess' ystävykset +päivän retkeilleet. + +Kylliks oli partioita +käyty, aik' on kääntyä. +Tomu tuiskuu, kasakoita, +näkyy äkkiä. +Luoti lausui: »Käänny, niitä +viis on kaikkiaan. +Kahden emme, veikko, riitä, +suott' on vaara vaan!» + +Stool hän nauroi katkerasti: +»Oikein! Tyhmää jäädä ois! +Veres säästyi tähän asti, +nyt se vuotaa vois. +Yksinkin ma koittaa voinen. +Mene! Tuon jo ties: +liian hyv' on leikkiin moinen +merkkirinta mies!» + +Sen kun virkkoi, päin sill' erää +korskasti jo kannustaa, +heristäen miekan terää, +katsomatta taa. +Toinen vimmass' ett' on vihan, +siit' on huoleton, +jääköön, tulkoon--yhtä ihan +yltyneelle on. + +Seisahtua ei hän aio, +kohti häll' on kulku vaan; +maistaa hältä miekkaa sai jo +poika aromaan. +Nousi parku, pauke, koki +kostoon rynnistää +kumppanit, mut korkein toki +viel' on Stoolin pää. + +Vaan on onnellakin raja, +voitto väistää voittajaa, +ratsuinensa ratsastaja +kenttään kellahtaa. +Taistelee, vaikk' ei se auta, +maassa vielä mies, +vaikka neljän peitsen rauta +hälle turmaa ties. + +Aukee suu jo tuiman surman, +jäljell' on vain tuokio. +Kenpä enää torjuu turman? +Siin' on Luoti jo! +Surmaajat hän kohta suistaa +irti veikostaan; +ken nyt kaatunutta muistaa, +taas kun taistellaan? + +Sortui neljäst' yksi; Luoti +myös sai haavan vuorostaan; +hetki hengen-kallis, vuoti +veri virtanaan; +käsivarren voima voipuu, +toivoa ei näy; +taaspa pystyyn Stool jo toipuu, +taisteluun taas käy. + +Pian loppu selvis sen nyt; +vielä virkkaa taru tuo, +illall' että Luoti mennyt +Sandelsin ol' luo. +Kourass' urho koristintaan +näytti: »Myöntäkää; +Stoolillekin raha rintaan, +taikka täss' on tää!» + + + +HURTTI UKKO. + +Nuotiolla puuttunut ei juttu, +missä Hurtti vanhus istui vaan; +usein kertoi sodan, rauhan tuttu +yöhön myöhään muistojaan, +tulta piippuun yhä peukaloi, +sammuksiin jo taas sen tarinoi. + +»Kolmas Kustaa oli mies», hän kiitti, +»Ryssänmaankin rouvaa ylpeää +vastaan rynnisti, niin että riitti; +aika toinen, toinen tää; +kuninkaan ol' liekkiin tuttu tie, +marskikin nyt liian hyvä lie. + +Kunnian ja velvoituksen teiltä +ellei herrat väistyneet, niin ei +kuunaan oisi voitto mennyt meiltä; +petos hältä hengen vei. +Pahoin täällä palkka maksetaan, +sääli surmaa moisen kuninkaan. + +Kuinka puhuikaan hän ilman vihaa +kapinoitsijoille Anjalan! +Korpraal' Luoti hiljaa nyki hihaa: +'Käännänkös jo kanuunan!' +'Malta', lauhasti hän lausui vaan, +'eihän hätää; ensin katsotaan.'» + +Näinpä vanhus leirivalkealla +laski laatuisasti juttujaan, +huurti hapsia jo iän halla, +poski viel' on punassaan; +nuorempi ol' aikaan Kustavin, +tullut nyt ol' Oravaisihin. + +Yötä hongikossa synkeässä +ennen taistelua vietettiin. +Unta harva sai, mut Hurtti tässä +varsin vaipui uinuksiin; +muulloin aina valppain valvontaan +ennen muita ehti nukkumaan. + +Hetken iltaa vain ol' istuskellut +kylki honkaa vasten kyhjöttäin, +tulta piippuun pannut, valitellut +sodan käyvän suohon päin; +sanoi miettineensä mielessään, +millä saisi paon päättymään. + +Näinpä sanat sattui: »Enää suostu +en mä opittua oppimaan. +Kerran ennen pohjaan päin on juostu, +juoksuss' ollaan uudestaan. +Pako--vain se kurja toivo jää, +lempo tiesi, missä matkan pää. + +Mutta aamull' alkaa asekiista, +tapa toinen silloin tulkohon! +Kuka tahtoo, olkoon ajoriista, +Hurtti kyllän saanut on +hävettää jo häntä alkaa nyt, +ettei aikaa ennen väsynyt. + +Ukon ei tee enää mieli juosta, +hänpä keinon keksi vanhoillaan: +selvin pääsy pälkähästä tuosta +seistä paikallansa vaan; +ken sen tempun oikein oivaltaa, +jättää juoksemiset kaikki saa.» + +Lausui, tyynnä rinnoillensa risti +käsivarret, vaiti kallistui +hongan juureen, kohta raittihisti +siinä ukko uneksui, +nukkui, oiva temppu tiedossaan, +ettei pakeneisi milloinkaan. + +Suomen joukko, taas kun joutui ilta, +viime taistons' oli taistellut, +voima mennyt Suomen sankarilta, +murheen aika alkanut; +niinkuin aallon murtaa rannan paas, +sotajoukko taapäin painui taas. + +Kussa kulki, kuului haikeinta +tuskaa, huolta hukkuvaisen maan; +rauhaa saanut valvova ei rinta, +vanha Hurtti nukkui vaan; +rintamaan Kamenskin särkemään +uros harmaa lepoon laski pään. + +Nukkui, kuin ois unhoittanut aivan +Kustaan päivät, nukkui sikeään +siinä jälkeen juoksun, vaaran, vaivan +kuin ei viime yönäkään, +nukkui, oiva temppu tiedossaan, +ettei pakeneisi milloinkaan. + + + +KULNEV. + +Kun iltaa viel' on hetkinen +ja huvitusta muisto suo, +niin Kulnevista juttelen, +lie sulle tuttu tuo. +Kas siinä oikein kansan mies, +hän elää ja hän kuolla ties, +mies parhain, missä taisteltiin +tai maljaa maisteltiin. + +Yöt päivät yhä taistella, +sit' ilonansa piti hän +ja kaatumista kukkana, +vain sankar-elämän. +Mik' aseheksi sattuikaan, +yks kaikki, kunhan kaatui vaan, +jos miekka, piikki, pikari, +jos joi, jos otteli. + +Hän harras myös ol' lempimään, +koht' iski silmän impysiin; +tulesta tuskin pääsikään, +jo tanssit tanssittiin. +Yön sitten armasteltuaan +hän kengän riisui kullaltaan +ja viiniä sen täynnä toi +ja lähtömaljan joi. + +Tuon muodon jospa nähdä sait! +Monella vielä maassaan +on kuva, jottei mointa kait: +paljasta partaa vaan. +Käyt luo, ja parrakosta suu +jo nauraa, silmä seijastuu, +niin avoin, hertas, huoleton: +siin' ukko Kulnev on. + +Mut vankempikin vaalistui, +kun Kulnev kohti ryntäsi; +ken, hiukan hiittä kammoksui, +myös häntä hätkähti. +Jo näkö jääti selkäpiin, +etteivät piikit, pyssyt niin, +sulompi hällä säilän suu +kuin haven musta muu. + +Se muotonsa, kun ratsullaan, +koholla kalpa, kiiti päin, +se myös, kun malttoi toisinaan +majailla levähtäin, +kun Kulnev turkki-hartioin +talosta toiseen kulki noin +ja vierahaksi viivähti, +vain missä miellytti. + +Viel' äidit kertoo kauhuaan, +kun kursailutta Kulnev tuo +kuin surma tuli suorastaan +vain tuutulapsen luo; +mut jatkaa, »Suukon sille vain +hän antoi, naurun naurahtain, +niin herttaisen kuin tuolla nyt, +jos kuvaa lähestyt.» + +Ol' oikealta pohjaltaan +maar Kulnev ukko kultainen; +hän liioin joi, niin moititaan, +syy oli sydämen; +sen sydämen hän myötään toi, +jos soti hän, jos rauhan soi: +läks' suukot, surman salamat +sielt' yhtä palavat. + +Mont' urhoiss' oli Venäjän, +joist' aikakirjat tarinoi, +joist' eellä sodan syttymän +jo maine tiedon toi. +Kamenski, Bagration, Barclay-- +tulisen leikin tuta sai, +kun moiset rynnisti, sen ties +jokainen Suomen mies. + +Mut Kulnevist' ei tiettykään, +tääll' ennenkuin jo sota soi; +kuin myrsky merell' äkkiään +hän tulla vihuroi, +hän löi kuin pilven salama, +niin arvaamaton, ankara, +ja näytti ensi lyönnillään, +mit' oli miehiään. + +Oteltu päiv' on, uupunut +mies Suomen niinkuin ryssä myös; +ilolla lepoon kallistui +ja luulet: loppui työs; +mut parhainta kun untas noin +näit onnen, kullan kukkuroin, +»aseihin!» huutaa vartio, +ja siin' on Kulnev jo. + +Tai ryssäin teitä kavahtain +käy kuormasaatto laiskantyö, +parasta pahki miehet vain +syö, juo, ja juo ja syö; +mut kestin keskeenpä, yks kaks, +saa Kulnev kuokkavierahaks, +vain tomupilvi pölähtää, +päin peitset välähtää. + +Jos miesnä miehet ratsuillaan +siin' uljahasti urakoi; +niin päästä kyllä parrastaan +kemuissa ukko voi; +mut tuimat vain jos oltu ei, +niin hän se viinat meiltä vei, +ja tulemaan Don-virran taa +pyys viinan velkojaa. + +Ja sade, tuisku, päivä, yö +jos sattui, suvin, talvisin, +noin täys ol' aina, aina työ +kujeista Kulnevin; +ja taistoon käydess' armeijain +maar tunnettiin, miss' iski vain +tää aron poika' uhkapää, +etäinen veikko tää. + +Mut ollut Suomen sotijoiss' +ei miestä, jok' ei mielessään +pitänyt Kulnevista ois +kuin sotaveljestään. +Kun tutun naaman näytti vain +tuo kamu maasta kasakkain +niin Saimaan rannan kontion +suu ilon irvess' on. + +Ja hän myös näki riemastuin +tään kourat, usein kohdatut, +ja rynnisti, ett' oli kuin +ois vaivan maksanut. +Sit' ottelua nähdä sies, +kun Kulnev sekä Suomen mies +noin väkipainin painivat, +nuo vahvat molemmat. + +Hält' ammoin miekka herposi, +hän kaatui taiston telminään, +mut maine maansa loistoksi +jäi jälkeen elämään; +ja missä vaan hän mainitaan, +hän sankariksi sanotaan; +oi kallis sana: »sankari», +kun saat sen maaltasi! + +Se miekka meille turmaa ties, +se peitsi syvään pisti, vaan +on meillekin kuin oma mies +hän rakas maineeltaan; +ei lippu niin, ei isänmaa +voi veljeyttä vahvistaa, +kuin miesten kesken liiton lyö +yht' uljas miekantyö. + +Siis hurraa Kulnev urholle, +et monta löytää moista voi; +jos vuodattikin vertamme, +sen sota hälle soi. +Jos oli meille vihamies, +no, senpä hänkin meistä ties; +jos riemull' iski hän kuin me, +pahoinko tehty se? + +Vihattu olkoon raukka vain, +hän jääköön pilkkaan, häpeään, +mut eläköön, ken uljas ain' +on ollut retkellään. +Ken vain ol' oiva sotilas, +hänellä hurraa riemukas, +kuin liekin säätty elon tie, +lie vieras, veikko lie. + + + +KUNINGAS. + +Kuningas Kustaa Aadolf +hän nousi salissaan, +lopetti hiljaisuuden +ja loihe lausumaan. +Täll' erää kolme hällä +ol' luku kuulijain: +Toll marski, kreivi Piper, +Karl Lagerbring, ne vain. + +Ja kuningas nyt virkkoi, +vakaasti lausui näin: +»Ei Suomen-armeijamme +käy ees-, vaan taaksepäin. +Ei Klingspor toiveitamme +näy täyttää voivankaan, +on Viapori viety, +se poissa pylväs maan. + +Me ilmestystä jääneet +olemme vartomaan, +mut arkkienkeliä +ei vielä kuulu vaan. +Sill' aikaa sodan melske +on siirtymässä luo; +se meille, kuninkaana, +totista huolta tuo. + +Siis tehty päätöksemme +on kuninkaallinen, +ja aiomme nyt tänään +vakaasti täyttää sen: +me Leijonamme asun +olemme tuottaneet, +nuo Narvan tanterella +vihityt tamineet. + +Sun, kahdestoista Kaarle, +otamme kintahas, +osoittain olevamme +niin mies-kuin kuningas. +Me vyöttäymme miekkaan +tuon suuren urohon, +kuin hänkin hämmästyttäin +maailman untelon. + +Te, Piper, saatte toisen +kätemme kinnastaa, +ja, Lagerbring, te toista +niin myös nyt palvelkaa. +Toll marski, maine, vanhuus, +ne teille kunnian +suo varrellemme vyöttää +tuon, miekan voittoisan.» + +Kuningas juhlallisna +siin' on kuin jumaluus, +asussaan kahdestoista +kuin astuis Kaarle uus. +Hän liian ylväs hetkell' +on tällä puhumaan, +vain suurill' askeleilla +käy valtasalissaan. + +Sai kierron kiertäneeksi, +uus näky nähtihin: +hän kintahat ja miekan +ojensi takaisin, +loi katseen, josta poissa +ol' leikki, muihin päin, +taas hiljaisuuden päätti, +suvaitsi virkkaa näin: + +»Saa Lagerbring nyt saattaa +armeijan tietohon, +ett' armoss' asu Kaarlen +meill' yllä ollut on. +Toll marski, kreivi Piper, +ma teidät velvoitan +todistajiksi työlle +tään hetken korkean.» + +Ei tiedä aikakirjat, +min verran muuttumaan +hän työllään ylvähällä +sai seikat Suomenmaan; +mut lähin maailmansa +maar hämmästyksen sai, +Toll marski, kreivi Piper, +Karl Lagerbring myös kai. + + + +SOTAMARSKI. + +Rantsilassa riemu raikui, +leiriss' oli juhla suuri; +Siikajoen voiton viestin +saanut oli Cronstedt juuri. +Eri seurueissa juotiin +maljat maalle rakkahalle, +onnen ensi koittehelle, +kohonneelle kunnialle. + +Kaks ol' everstluutnanttia, +Christiernin ja Lode, siellä, +sotavanhust' yhtärinnan, +valioita vaaran tiellä. +Vierell' uros yhdenverta +Aminoff pään harmaan kantoi; +näille piiri nuorempia +pöydäss' arvopaikan antoi. + +Maljat mielen kirvoitteli, +vapahasti juttu juoksi; +siinä kieltä kammitsoida +tarvinnut ei seuran vuoksi; +päälliköiden viat kaikki +ilman vaaraa virkettihin, +mahtinimist' eellä muitten +marskin nimi mainittihin. + +Aflecht, jolta joukon eessä +retken päätti Revonlahti, +nauroi: »Malja Klingsporille! +Veljet, uus on hällä tahti; +hauska nähdä, kuinka nyt on +kantava hän pystyn nenän; +halki Suomen juostuansa +tohti viimein tehdä tenän.» + +Cronstedtin nuor' adjutantti, +Reiher luutnantti, nyt pisti: +»Klingspor tenän!--tuon ken kertoi, +pettyi vallan peevelisti. +Adlercreutz ja Hertzen poisti +häpeämme lailla miehen; +marski, hitto vie, kuin aina +matkusti jo tipotiehen.» + +Furumarck sai sananvuoron: +»Kuninkaan on vika tässä: +Miksi hänen armostansa +leikkiin pääs tää pataässä?» +Ladau lausui »Väärin puolin +sinä marskin pontta pohdit: +sull' on sydän, hällä vatsa, +syödä hän, sa kuolla tohdit.» + +Ehrnrooth virkkoi: »Muistakaamme, +miss' on noussut miehen tähti; +maine ei sen opas olle, +makasiineista ken lähti. +Klingspor-urhon ura loisti +muonakaartin kanslioissa, +kummako, jos onkin mieli +talrikeiss', ei taisteloissa!» + +Tigerstedt, tuo Suomen poika, +joka Aflechtin sai arvan, +lausui, purren hammastansa, +alta synkän kulmakarvan: +»Se on totta, hän on vieras, +lapsi laakson muukalaisen, +hän ei tunne tapojamme, +kielt' ei suumme suomalaisen; + +mutta maamme hän on nähnyt, +nähnyt Suomen saaret, salot, +kummuiltamme niinkuin mekin +tuhannet sen järvet jalot. +Sydämettä, jumalatta +ihminen se, jok' ei saata +innostua saakka kuoloon +puoltamahan tätä maata.» + +Christiernin loi silmän Lodeen: +»Kuules juonta nuorten jutun! +Klingspor taas se tarkenevi +alla tuiverruksen tutun. +Miekkosia me, jos vaikka +saamme veren, hengen antaa; +toista se kuin marski-paran +maineet matkallansa kantaa.» + +Vanha Lode, jäykkä herra, +vait ol' ollut, muut kun pohti; +suoraksi nyt ukko nousi, +punoittaen posket hohti, +lasin täyden joi hän pohjaan, +voimalla sen pöytään laukas, +hatun pisti kainaloonsa, +suuttuneena suunsa aukas: + +»Pois ma joukostanne lähden, +muille heitän riemun moisen. +Klingsporia moititahan, +missä tapaa toinen toisen. +Sotamarski, sotamarski, +haastamist' ei enää muuta: +häpeä, kun, urhot kehtaa +mokomasta piestä suuta.» + + + +VIAPORI. + +Taas luona takkavalkean +ma istuin illansuun +Stool-ukon kanssa, tapahan +jo ammoin totuttuun. +Juteltiin, pilaa laskettiin, +niin Viapori mainittiin. + +Sen suotta virkoin vain, mut vait +jo leikki jäi: »Kenties +Ehrnsvärdin saarilinnan sait +sa nähdä, nuori mies, +se Pohjolan Gibraltar on!» +Stool alkoi synkän muistelon. + +»Graniittisilmin tarkastaa +se äärtä ulappain, +sen Kustaanmiekka kohoaa +ja uhkaa: 'Tules, vain!' +Ei lyömään liiku miekka tää, +se murskaa, kun se välkähtää. + +Äl' uhmin saavu saaren luo, +kun vaino vallitsee, +kun meren kuningatar tuo +vihasta synkkenee: +tuhansin kidoin kuolemaa +kanuunat sieltä karjahtaa. + +Ajettu pohjan äärihin +jo oli Suomen mies, +mut toivo viittoi vieläkin, +ja hehkui innon lies. +Viel' uskoit, turma torjutaan, +kun Viapori meill' on vaan. + +Ei silmää, jok' ei salamois, +kun kuului nimi tää, +pois haihtui nurku, huoli pois, +pois puute, pakkassää. +Taas Suomen karhu rynnäköi, +ravisti kämmentä ja löi. + +Useinpa urhon harmajan +etäällä kodistaan +tuon nimen kuulin lausuvan +yön hangell' istuissaan; +viluhun lämmintä se loi, +se kodin, kaiken hälle soi. + +Mut etelästä kummia +käy huhu kuiskimaan, +häväisty asekunnia, +maanpetos mainitaan; +se kaikkialla herättää +vain ylenkatsett' ylpeää. + +Iäti päivä muistetaan, +mi tuotti todeks sen, +kun iski tieto tullessaan +kuin jylhä ukkonen: +on mennyt viime toivo maan, +on Pohja vailla porttiaan. + +Merenkö aalto ahmaissut +sen oli pohjaton, +salama taivaan murskannut +sen kantakallion? +Sen valleilta mi miehet vei? +Kysyttiin,--vastausta ei. + +Vaan moni jäyhä rinta nyt +pakahtui huokaamaan, +ja silmä, harvoin vettynyt, +se uhkui virtanaan; +ol' isänmaa nyt vainaja, +me itkimme sen haudalla. + +Oi elo! Mies, ken syynä sen +ol' itkun kuohuntaan, +jaloimman sankarseppelen +sai kerran kunnoltaan: +hän Ruotsinsalmen voittohon +vei kerran Ruotsin laivaston. + +Mut vaikka maailmat hän ois +valaissut miekallaan; +vaikk' auringot se varjoon lois, +hänt' ylenkatsotaan. +Se palkka petturilla on +Ehrnsvärdin hautakallion. + +Sua runot viehtää, nuori mies, +ja muistot, muinaisuus, +nää kertomani kenpäties +suo langan lauleluus; +tuo silloin julki musta työ, +mut nimen peittäköhön yö. + +Suvusta vait! Ei tulla saa +se samaan tuomioon. +Ei muita, yksin rikkojaa +häpeä kohdatkoon. +Maanpetturill' ei olla saa, +ei juurt', ei last', ei vanhempaa. + +Vain virka: kalpa kavala +tukena Suomenmaan, +häväistys, kammo, kuolema, +kirous, patto vaan-- +niin nimi kurjan olkohon, +se keveämpi kuulla on. + +Kaikk' ota haudan synkeys +ja tuskat elämän, +tee niistä hälle nimitys: +surua vähemmän +se tuo, kuin mihin tahran löi +se mies, ken Sveanlinnan möi.» + + + +DÖBELN JUUTTAALLA. + +Rovasti lausui: »Hukass' on, sen huomaan, +jos kuolee noin, tuo Döbeln uskoton. +Ma tulen hälle neuvon, lohdun tuomaan, +ja hän, hän hiljaa kuulee tuokion, +jo karkaa ryntäilleen, jo kuohuu sappi, +'hoi renki', huutaa, 'tiehens' aja, pappi, +ja laita, ettei täällä suunsa soi!' +Tuo puhett' onko sen, ken kuoloon astuu? +mutt' onnestaan häll' olkoon oma vastuu, +ma tein, mink' ihminen ja pappi voi.» + +Noin, atrioiden pöydän runsaan ruokaa, +rovasti haastaa mahtavuudessaan, +hän haastaa noin ja huolekkaasti huokaa +ja palan vielä viiltää paististaan. +Mut tuskavuoteellansa Döbeln hiutuu, +tulessa silmä hehkuu, rinta riutuu, +ja poski hohtaa kuumepurppuroin. +Päin pohjaa juur' ol' ollut joukon retki, +kaks yötä, päivää, käyty joka hetki, +hän itse Joensuuhun tullut noin. + +Hän tunsi polttavaista tulta suonen +mut polttavampaa vielä mielessään, +ja, tuska, tuimempi kuin tuska tuonen, +syvällä hehkui hänen silmässään. +Hän laski joka tuokion, mi kiiti, +hän kuunteli, hän vartoi, katse liiti +lepoa vailla yhä oveen päin. +Mies nuori, vakaa muodoltaan, sen avaa, +luo kenraalin käy, kohti sairaslavaa, +ja Döbeln vieraallensa virkkaa näin: + +»On, tohtor', usko moni turha kaava, +ja vapaauskojiin mä kuulun kai, +mut luotan lääkäriin, tää otsan haava +ja ystävä Bjerkén sen aikaan sai. +Siks olen niellyt nesteet, juomat juonut, +kuin lapsi kuuliaisna maannut, suonut +tuon patterinne pöytää koristaa. +Lait teille, tiedän sen, ne tiede laatii; +mut päiviksi jos tähän mun ne vaatii, +mä sanon: niinkuin mies ne rikkokaa! + +Mä tahdon nousta, päästä taudin alta, +mun täytyy, vaikka takaa kuoleman! +Tuon kuuletteko, jyskeen Juuttahalta? +Siell' arpa lankee Suomen armeijan. +Jos siell' en vaaraan vapahdusta hanki, +niin taittuu tie, niin Adlercreutz on vanki-- +kuin käy sun sitten, väki urhoinen? +Ei, tohtor', ei, te tietkää annos antaa, +mi nyt mun nostaa, vaikka tuskan kantaa +saan huomenna ma kymmenkertaisen!» + +Mies nuori synkistyyi kuulemastaan, +vaan jalot kasvot, kohta selkenee; +hän käden tyynnä laskee pöytää vastaan +ja tyyten tyhjäksi sen pyyhkäisee. +»Nyt, kenraali, ei estett' ole näissä!» +Ja puna kirkkahampi poskipäissä +nous Döbeln, vaikka polvin horjuvin: +»Nuor' ystäväni, kiitos, veljen syli! +te mua ymmärsitte muitten yli; +olette mies, niin olen minäkin.» + +On laannut jyske,--kuolon viljankorjuu +jo Juuttahalla ensi touon vei, +ja Suomen joukko murtuneena horjuu, +on valmis kuoloon, mutta voittoon ei. +Vain ensi rynnäkön sen ryhti taittoi, +mutt' uuteen, kaikki murskatakseen, laittoi +jo Kosatshkovski sotalaumojaan. +On kolkko hiljaisuus kuin ukkossäällä, +kun vaara, äsken, paennut, pään päällä +takaa salamoineen uhkaa uudestaan. + +Nuo tähteet monen kalliin voiton tieltä, +rivimme harvat, ken ne koota vois? +Uljuutta, kullan-uskollist' on mieltä, +vaan pois jäi itse järjestäjä, pois. +Hän, vaaroissamme kirkkain toivon tähti, +mies, jonka johdoss' urhot Porin lähti +satahan verileikkiin ihanaan, +ei myötä ois, kun viime koitos kohtaa, +urosten tyynen kuoloon-käynnin johtaa, +ei hän, mut sattumus nyt saisi vaan. + +Ei jää se unhoon, seisoithan sa siellä, +sa usein nähty, riehuss' ottelon, +sa riemu sille synnyinmaalle vielä, +mi vaiheitas, Eek uljas, surrut on! +Kuin jalot kumppanis, sa kyllä tarmoin +voit taistella, vaan johtaa neuvoin varmoin, +sen neron sairas yksin omistaa. +Vait olet, valmis vaihtoon iskuin uutten, +Grönhagen miettii, kylmä on von Kothen, +Schantz ärjyy vaan, ja Konow kiroaa. + +Vait! Kuule! Kunnahalla hurraa kulki. +Mies ratsain lähestyy. Ken, ken se on? +Mik' äänten myrsky! Miksi riemu julki +mies mieheltä nyt raikuu rajaton? +Se täyttää vuoret, vainiot ja loukot +se kasvaa, paisuu, nielee sotajoukot +ja vyöryn lailla ryntää laaksohon. +Haa, hän on tullut, joutui johtajanne, +mies pienokainen, otsallansa vanne, +se jalo, uljas, armas kenraal' on! + +Vaan hiljaa! Kuule! Käskemään jo ryhtyy +nyt taiston pirstomaa hän joukkoaan, +luo ratsastaa, ja ruotu ruotuun yhtyy, +uus uhka syttyy sotarintamaan. +Aseissa miestä välkkyy seinä sankka, +taas joukko musta, ryysyinen on vankka, +on valmis, järjestynyt, hirmuinen. +Ei enää kamppaella vain ja kuolla, +ei, voittaa mieli väell' on nyt tuolla, +nyt toinen henki täyttänyt on sen. + +Vaan Döbeln joukkons' esirintaa pitkin, +taas rohkaistun ja vahvan, ratsastaa, +sen kaikki ruodut, rivit, soturitkin +terävä silmä tutkii, katsastaa. +Sen Suomen mies kuin Ruotsin nähdä voipi, +ett' aatos suuria häll' askaroipi, +ol' ilme miettivämpi muulloistaan, +mut kovin lauha myös, ja usein uroon +myhähti tuima suu, kun kehen juroon +hän katsoi arpipäähän tuttavaan. + +On, Kothen, joukossas korpraali moinen, +numero seitsemäs, Standaar. Häll' on +jalassa saapasruoju, jalka toinen +on verissä ja aivan verhoton. +Pysähtyi Döbeln sillä kohtaa heti, +vei käden otsaan, kulman ryppyyn veti, +asua urhon harmaan katsoi vait. +»Olithan», virkkoi viimein, »kera työssä, +Lapuall' olit, Kauhajoella myös sä, +tämänkö palkan voitoistamme sait?» + +»Kenraali», näinpä vastasi nyt ukko, +»on oma antamanne pyssy tää. +Viel' ehyt piippu on, lyö tulta lukko +kuin ennenkin, ei tarvis enempää. +Ken moittis, ett' on kehno mulla puku? +Kun on kuin muut, niin huonommaks ei huku, +ja miest' ei takki tee, ma luulisin. +Jos kengässä tai ilman, vähät tuosta; +vain taatkaa, että seistä saa, ei juosta, +niin jalka jaksaa saappahattakin.» + +Ja vaiti vanhukselle hattuansa +kohotti Döbeln, kunniata soi. +Luo Brakelin nyt riensi ratsullansa, +Larm rumpaliin hän siellä silmän loi. +Ol' ukko tuttu Kustaan sodast' asti, +nyt käsi vanha liikkui kankeasti, +käy pärrytys töin tuskin hältä päin, +hän paraadeissa harvoin nähtiin myötä, +siell' aina, missä tehtiin verityötä. +Hänelle kenraali nyt lausui näin: + +»Jo etkö uuvu virkas urakassa, +tääll' eikö, veikko, miestä nuorempaa? +Siin' aamust' asti seisot puutumassa, +et liikkumaan nyt palikoitas saa.» +Sen kuuli uros mielin puolikarsain: +»Kenraali, toist' on vanhan, toista varsain, +eik' enää käy kuin poikasilta työ; +mut katsominen miest' on kätten voimaan! +Kuin Armfelt huutakaa: 'Mars, rummut soimaan!' +ja harvaan Larm, mut hartahasti lyö.» + +Hymyillen sankar Lapuan löi kättä +uroolle aikuiselle Armfeltin. +Joelle siitä riensi viipymättä +luo vapaajoukon Gyllenbögelin. +Nyt nuorukaisen, auralt' äsken tuodun, +hän keksi kalvakan ja eessä ruodun +huus ratsultansa äänin ankaroin: +»Ken olet, moukka? Virka, mistä huollaan? +Viel' etkö tiedä, kuinka miesnä kuollaan? +Sua vavistaako, valju raukka, noin?» + +Mies nuori rivist' astui, nutturääsyn +avasi harmajan, ja alta sen +nyt paistoi haava, estymättä pääsyn +povesta pursui virta punainen. +»Kenraali, taannoin taistoss' osui luoti. +Kenties jo haava liioin verta vuoti, +punattomaksi posken kelmentäin. +Mut vielä urhoin kera käydä voinen, +maass' olin jo, mut koittaa koitos toinen +mun suokaa, elvyin taas, kun teidät näin.» + +Jo kostui silmä Döbelnin ja loisti: +»Siis taisteluun, sa väki verraton! +Se, minkä näin, kaikk' arvelut se poisti, +tää Döbelnin, tää voiton päivä on. +On vilja kypsää. Adjutantti, lentäin, +mailta, mailta, metsän äärelt' entäin +nyt eespäin, niittoon kaikki käskekää! +Tääll' ei, nyt tuolla lyödään miekka vaakaan, +väellä täll' ei väistyis maailmaakaan; +vaan ryntää päin, ei varro ryntääjää.» + +Ja pitkin linjaa kohta riemu raikuu: +»Päin, pojat, voittoon taikka kuolemaan!» +Standaarin ääni ukkosena kaikuu, +Larm miehen lailla lyöpi rumpuaan, +ja nuorukainen haavoitetuin rinnoin +veristä kenttää astuu sankar-innoin, +heit' etumaisna Döbeln taistoon vie. +Ja ennenkuin luo maille varjon ilta, +on karkoitettu ryssä kankahilta, +ja aukaistuna Adlercreutzin tie. + +Ja taistojoukot seudult' on jo poissa, +miss' ensin törmäsivät vastakkain; +miss' äsken tanner välkkyi salamoissa, +mies illan rauhassa nyt viipyy vain. +Sitoen ratsunsa hän seisoo yksin +sijalla kammon, missä vieretyksin +veriset ruumiit, pirstat peittää maan. +Kun tuuli kaukaa voittohuudot tuopi, +vakaasti korkeuksiin silmän luopi +mies kalvan, lause tää soi huuliltaan: + +»Työ tehty, voitto saatu on. Työ toinen +jäi vielä. Nimi vapaauskoisen +mull' on, sen arvokseni arvioinen: +mies vapaa, vapaasti mä aattelen. +Mut kunne konsaan aatokseni lähti, +sa olit matkan pää, sen johtotähti, +sa, jonka tahto ohjaa elämää. +Sun puolees luon mä silmäni nyt tässä, +kun silmä kuolon vain on näkemässä, +sua kiittää saan täss' ilman näkijää. + +Sa annit mulle jälleen synnyinmaani, +kun toivon meiltä synkkä yö jo vei; +sa kaikki näät, mun katso pohjimpaani, +mult' arvon tokko lahjas saa vai ei! +Voi orja herrans' eessä maassa maata; +en ryömiä, en kerjätä mä saata, +en palkan toivoss' enkä suosion. +Iloisna seison kasvojesi alla, +vapaalla miellä, otsa korkealla, +se miehen suoraa rukousta on. + +Soit laumoja sa taiston tasapäisen +mun vyöryttää, kaikk' esteet kaaten pois. +Mun, taudin-lyömän, vaivan-värjyväisen, +mun oma voiman min voinut ois? +Niin, voiton sain mä. Murtui saarron sulku +päin mainetöit' on Suomen joukon kulku +taas vapaa, tie on aukaisema mun. +Mut sulta, sult' ol' yksin apu, suoja, +Jumala, veli, kuink', oi voitontuoja, +sua kutsunenkin, kunnia on sun!» + +Näin lausui mies, loi alas silmän, astui +taas satulaan ja häipyi pois, ja yö +jo kattoi maat, sen kyyneleihin kastui +jo varjotumma tuonen niittotyö. +Oi synnyinmaa, mik' osakses lie luotu, +iloko lie vai itku sulle suotu, +salattu tuleviin on aikoihin; +mut kuinka riemu sun tai tuska täyttää, +ei päivää kauniimpaa voi aikas näyttää +kuin päivä tää, kuin päivä Döbelnin. + + + + + + +VÄNRIKKI STOOLIN TARINAT II + + + +SOTILASPOIKA. + +Nuor', uljas, sorja sotilas ol' isäni jos ken, +hän pyssyn otti, oli mies viistoista täyttäen. +Tie kunniaan vain tiettynään, +ol' aina altis kestämään +hän vaivan, vaaran, liekin, jään,-- +sen taisi taatto, sen! + +Laps olin, kun hän lähti pois, kun sotatorvet soi, +mut uljasta en unhottaa ma ryhtiänsä voi, +en hattuaan, en töyhtöään, +en päivetystä poskipään, +ain', aina tumman varjon nään, +min kulmakarvat loi. + +Kun joukot pohjolasta pois taas riensi, kuulla sain, +jok' ottelussa kuinka hän ol' urhoist' urhokkain. +Jo risti rintaan pantihin +ja kohta, kuulin, toinenkin; +ah, mielessäni aattelin, +kenp' oisi myötä vain! + +Ja talvi lähti, kevät toi taas ajan armahan, +niin kuulin: »Kuollut isäs on, sai uljaan kuoleman.» +Niin oudolt' otti sydämeen, +sai huoleen, riemun huumeeseen; +äit' itki iltaan kolmanteen, +niin muutti multahan. + +Jäi Lapualle taattoni, mies likin lippuaan; +siin' ensi kerran kelmenneen sodassa kerrotaan. +Ja taistoss' eestä Kustavin +taas vaari vaipui Uttihin, +ja Lappeell' isä vaarinkin, +mies Kaarlen aikoinaan. + +Niin heidän kävi, kaikki sai he vertaan vuodattaa; +mut elo tuo ja kuolo tuo ol' uljast', ihanaa. +Ken huonona jäis hoippumaan? +Ei, nuorna kuolla eestä maan +ja kunnian ja kuninkaan, +on totta toisempaa! + +Nyt orpo olen, osaton, syön leipää vierahan, +on suosijani, suojani tuvilla tuonelan. +Mut vaikertaa en huoli vaan, +saa aika varren varttumaan, +ma, poika kelpo sotilaan, +en sorru hukkahan. + +Kun vaurastun, kun vuotta vain viistoista täyttää saan, +noin taistohon käyn minä myös ja nälkään, kuolemaan. +Miss' ankarimmin sota soi +ja taajin taisto salamoi, +en sinne käymätt' olla voi +tiet' isäin astumaan. + + + +PORILAISTEN MARSSI. + +Poiat kansan urhokkaan, +min verta joi jo Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan multa, +viel' on Suomi voimassaan, +voi vainolaisen hurmehella peittää maan! +Pois, pois, rauhan askar, jää! +Jo myrsky käy, jo tanner järkkyy, syöksee tykki surman tulta. + Eespäin rinnan rientäkää! + Meit' urhoiks isäin urhohenget tervehtää. + Kaunista näin + ei meillä tietä toista! + Rynnätä päin + on riemu rohkeoista. + Eespäin, veljet! Tästä vie + maan ikivanhan vapauden kirkas tie. +Voittoisa lippu, lennä, loista, +rientänyt ammoin sadat tappotantereet! +Eespäin, te pyhät, pystyt repaleet! +Viel' eivät Suomen vanhat värit rauenneet. + +Koskaan, kallis synnyinmaa, +sua veren alttiin vuotamatta meilt' ei' väkivalta ryöstä; +koskaan kuulua ei saa, +maan tään ett' omain lasten petos orjuuttaa. +Kuolla urho voipi vaan, +ei vaaraa väisty, horju, salli itseään ei sortoon syöstä. +Kuolo, onni sotilaan, +oi terve, kun viel' yksi voitto kamppaillaan! + Taistelohon + siis miehet, miekan teille. + Kunnian on + vain koitto kuolo meille. + Taistoon tietä tuttavaa, + nyt meidän aik' on, vilja kutsuu korjaajaa! +Joukoille Suomen harvenneille +sankarimaine maamme varjelosta jää. +Eespäin, sa pyhä viiri, pystypää! +Viel' ympäröi sun suomalainen suojas tää. + + + +VÄNRIKIN MARKKINAMUISTO. + +»Ystäväiset, miehet, naiset, kuka teistä kuuntelee, +kuinka vanha krenatööri lauluansa laulelee?» +Niin se laulu alkoi, veikko, muistan sanallensa niin; +kuulin torilla, kun viimeks sattui matka kaupunkiin. + +Oli markkinat, ja kadut täynnä kansaa, kalua, +katsomist' ei kansass' ollut, ostoon mull' ei halua. +Ilman aikojani astuin, jouduin kadun kulmahan, +vaunut väen tungoksessa siinä näkyi seisovan. + +Tahallaanko, pakostako noin ne seisoi, tiennyt en; +kuski pidätti, lakeija karjui kansaparvehen. +Mutta vaunuiss' istui herra mukavasti nojallaan, +soopelinen viitan kaulus, tähtirivi rinnassaan. + +Katsoin, katsoin. Tuli mieleen muisto päiväin muinaisten: +tuttu muoto tuo, mut missä, milloin olin nähnyt sen? +Niin, ol' ammoin Lapualla, Salmella hän sankari, +silloin kapteeni, vaan nytpä korkea on kenraali. + +Muuttuneen myös näytti paljon, eikä vanhuuttansa vain, +muodon muutti ylväs sävy, anti arvon kukkulain. +Ylpeyttäkö? Ehk'eipä; ryhti, ilme katsannon +kaikki tyyntä, vaan myös jäykkää, kylmää, suurekasta on. + +Aina ilostun, kun nään mä sotakumppanin, vaan nyt +tuota katsoin, siinä kaikki, sydän siit' ei lämmennyt, +Loista, pöyhkeile, mä mietin; muinoin yhdess' oltihin: +suott' et suurennellut, loistit hurmehissas sorjemmin. + +Äkkiä nyt kaikui laulu, sanat nuo ne särahti, +väen hälinässä ääni kimakasti värähti; +»Ystäväiset, miehet, naiset, kuka teistä kuuntelee, +kuinka vanha krenatööri lauluansa laulelee?» + +Minä olin yksi niitä, yksi hänen laatuaan, +ja ma käännyin kärkkymättä selin herraan korkeaan, +pari askelt' ahdingosta syrjenin ja jouduin näin, +sotamiehen luo, jok' istui siinä virttä virittäin. + +Paljain päin hän portaill' istui korkeana ryhdiltään, +hattukulu polven päällä vasemmassa kädessään. +Kurottaa voi kättä tätä vielä suotuun antimeen, +käsi toinen oli poissa, viemä sodan viikatteen. + +Ja hän lauloi rahvahalle, kutka kuulla tahtoivat. +Laulu huono, palkka halpa, halvat myöskin kuulijat: +pari poikaa repaleista, nuori ylioppilas +ynnä minä ääress' ukon meit' on ryhmä sovukas. + +Vaan ol' ylhät muistot, menneet loistopäivät laulunaan, +työt jo puolin unhoitetut, urhot peittämät jo maan, +oli Suomen viime taisto hällä laulun laaja taus, +voittojemme, murhettemme, kunniamme kultakaus. + +»Kuusineljätt' olen», lauloi, »taistelua taistellut, +nälän, kylmän kestää voinut, yöt ja päivät valvonut, +seissyt miessä myötä, vaikk' ei mitäkään nyt mulla tee, +Uumajall' on oikeani, tässä vasen vapisee. + +Kenpä teistä nuoremmista silloin kera olikaan, +konsa kuului: 'Miekkaan, miehet, rikottu on rauha maan!' +Tulta miesten mielet silloin, toista kaikki, toista nyt, +silloin hehkui tääkin sydän, koht' on jääksi jähmennyt. + +Hämeenlinna, ensi kerran kun sun kuutamossa näin +Hattelmalan harjanteilta, mene ei se mielestäin! +Ilta myöhä, ilma kylmä, matkan uuvuttama mies, +mutt' ei mieleen tullut lepo, tupa lämmin, tuttu lies. + +Ei, sun jäilles, tantereilles, sinne silloin ikävöin, +siell' ol' enemmän kuin suoja, lieden lämpö, lepo öin, +siellä Suomen joukko nuori, uljas, vapaa, vahva niin, +meihin silloin Suomi katsoi, ja me Suomeen katsottiin. + +Ikiarvon Klercker saakoon, vielä mies ja sotilas, +vanhus monen vaivan nähnyt, seitsenkymmenvuotias. +Muistan valkopään, kun kesken tuotujen hän ratsasti, +isän silmin poikiansa lempeästi katsasti. + +Vihollisen vertaisena, pojin kuusin tuhansin, +kunnialla, riemull' aikoi vielä verileikkihin. +Arvelutta, arkailutta kaikk' ois käyty tenähän, +toinen luotti toisehensa, häneen me ja meihin hän. + +Silloin saapui Klingspor marski, ylpeä kuin kuningas, +kaks ol' leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas, +saapui Klingspor, vallan saanut, otti ylikomennon, +antoi käskyjä kuin Klercker, mutta käski pakohon. + +Tähtiyö, sa Hämeenlinnan jäillä valvottu, on sees +vielä vuotten viertyäkin muistossa sun kajantees, +vaikka miehuus pilkan peri, kaatui toivo katohon, +voittomme vain unelmaksi saattoi raukka tunnoton. + +Milloin tuomiolla seista saa hän työnsä tilittäin, +että taapäin astui silloin, kun ois voinut käydä päin, +että herjaan mainehemme, miehuutemme polki pois, +että kyynel vuoti vain, kun veren vuotaa tullut ois? + +Horjuimmeko Siikajoella, konsa viimein koitettiin, +Revonlahdell' luotettiinko käsihin vai käpäliin? +Adlercreutz sen virkkaa vois, Cronstedt myös ja moni muu, +vaan ne sankarit on siellä, miss' on sanatonna suu. + +Mainitsin nuo suuret, heille kiitosta ja kunniaa! +Monta vertaista jo ehti rauhan maahan matkustaa. +Döbeln lepää, Duncker lepää; kysy heidän aikojaan, +niistä tietää, niinkuin tässä, halpa sotavanhus vaan. + +Miks en kaatunut, kuss' urhot kaatuivat, niin useat, +juhlahetkiään kun vietti Suomen joukot uljahat, +konsa päilyi päivät onnen, kunniamme kirkkaimman, +päivät Siikajoen, Salmen, Alavuden, Lapuan? + +Ei ois ollut pohjan hyihin pakko taivaltaa mun taas, +nähdä, kuinka riemun kohta kolkko epätoivo kaas, +tiennyt tuhanten en veljein surkeasti jäävän ois +jäille Tornion ja jätteet Kainuull' annettavan pois. + +Ero raskas isänmaasta, kova loppu, kovan tien! +Länsipohjan rantaan saakka saapui meitä parvi pien'. +Uskollisin verin vielä Ruotsin multaa ruskotin, +torilla nyt laulan, jott' ois leivän muru mullakin. + +Herra maata varjelkohon! Vähät muusta huoltavaa; +sotamiehen henki, onni, käsi, jalka mennä saa. +Herra maata varjelkohon, siin' on ponsi, siin' on pää, +sanat muut jos vaihtuvatkin, ain' on laulun loppu tää.» + +Ja nyt vanhus nousi, läksi väen kesken kiertämään, +joku pisti äyrin pienen, enimmät ei niitäkään: +tuli niin hän vaunuillekin, kohden herraa korkeaa +syvään päänsä kumartaen hattukulun kurottaa. + +Tähtirinta, kultaolka, suuri sotaherra tuo +tummaks silloin tuimistuvi, hatun sieppaa, silmän luo +kerran häneen, toisen kansaan, vierryt saman tuokion +pitkin toria jo kaikki äijän äyrisaalis on. + +Hämillään ol' äijä siinä, herra loihe lausumaan: +»Kuulin laulus, kamppaellut olen eestä saman maan. +Elon illass' että vielä muisto tuo on myötä mun, +siit' on ylväs mulla mieli, paljon ylväämpi kuin sun. + +Tosin verileikiss' usein petti onnen suosio, +tosin voitot voittamamme pian taittoi tappio. +Mutt' ei kumarrella muita silti meidän tarvitse, +pääss' on mulla hattu, samoin pidä, ukko, päässäs se!» + +Lausui näin, ja kasvot seestyi kirkastukseen korkeaan, +ja hän hatun miehekkäästi painoi päähän sotilaan; +vaan hän jatkoi--riemun tulen vielä rintahan se tuo, +tuon kun muotonsa mä muistan, muistan äänen, sanat nuo: + +»Tasan ei käy onnen lahjat, niin sen sääti Luojan lait, +mulla rikkaus ja arvo, puutteen, halpuuden sa sait; +mutta paras meill' on yhtä, horjumaton alttius, +kunto verin vahvistettu, omantunnon todistus. + +Siispä kumppanukset ollaan, siis käy tähän istumaan! +Kun on suurin meillä yhtä, vähemmätkin tasataan. +Mull' on kultaa, jos sa mielit, multa leivän, suojan saat, +mulle laulat laulus sorjat, mulle myöhän ilos jaat.» + +Samallapa vaunuiss' istui vanha krenatööri tuo; +kansa tieltä kahden puolen väistyy, kunniata suo. +Kuulin, kuinka vaunut vieri poispäin, kunne katu vei, +mutta kyyneliltä silmä enää niitä nähnyt ei. + + + + +LOTTA SVÄRD. + +Sotaveikkoon veikko kun yhtyy vaan +raton iltavalkean luo, +pian Lotta Svärdistä haastellaan,-- +yhä vieläkin sattuu tuo. + +Juro kuinka jos kumppani ollut lie, +näön leppenevän heti näät, +hymyn värveeseen hyvämieli vie +jo harmajat viiksenpäät. + +Monet kuumat kerrat hän muistaa nuo, +veritanteret voittojen taas, +joilt' uupuen pois Lotan teltan luo +uros saapui ja sarkan kaas. + +Ja hän virkkaa eukkosta mielissään +sanan, kaksi, jo naurahtain; +mut myrtyy myös, jos ei myötäämään +hymys lie hyvä, vilpitön vain. + +Oli helmi ja oiva se eukko näät +sodan tiellä, sen taata saa; +vähän naurua sieti, mut kukkurapäät +myös kiitosta, kunniaa. + +Oli kait hän kaunis ja nuori kait? +Kevät häll' oli kukkeinnaan, +kun kolmas Kustavi Ruotsin mait' +oli noussut vallitsemaan. + +Sotamies kukan sai,--sota Suomenmaan +viel' ollut syttynyt ei; +ja kun rummut soi jalon ruhtinaan, +Svärd Lottansa myötään vei. + +Oli silloin hän kaunis. Sit' etsiä vain +suun, posken puuntoa sais, +ja loistoon silmien ruskeain +moni sankari soeta tais. + +Mut ei kevät kestä, ei kukkeus jää, +Lotan jäänyt ei liioinkaan: +erin kolmin herkesi hempeys tää, +meni kolmannes kertanaan. + +Erän ensi talvi se saaliiks saa, +pian tullut ja pitkä niin, +erän toisen ens' suvi sorruttaa +tulipoutihin polttaviin. + +Ja kolmas, vielä mi jäljell' ois, +myös jouti jo mennä kai; +se kyynelvirtoihin vieri pois, +kun Svärd verisurman sai. + +Sodan viimeisen riehu kun syttyi tään +ja se taas Lotan leiriin toi, +hyvä, jos edes muistaa hempeyttään +hän ammoin mennyttä voi. + +Mut sorjaksi viel', eri lailla vaan, +sotamies hänet arvioi; +ja hälle, kuin kukkana kulkeissaan, +yhä vieläkin kiitos soi, + +hymykuoppiin vaikk' oli parvittain +jo ryppyjä leiriynyt, +ja muoto jo muukin, ei silmät vain, +oli mustanruskea nyt. + +Sota viehätti hänt', ilot, huolet sen, +mitä sattui vaihtuvin säin, +ja ol' ystävä poikain hän harmaitten, +rakas siks oli meille hän näin. + +Ja jos veikkoja Svärdin ol' ollut ken, +sepä jäänyt ei unhoksiin, +oli aina täydempi sarkka sen, +siks eukkoa kiitettiin. + +Näin reimana, kunne jos retki toi, +hän seurasi ainiaan, +ja kun pyssyt paukkui ja luodit soi, +ei kaukana Lottakaan. + +Sotapoikain nuort' oli pontta ain' +ilo katsoa hälle, ja luo +jos kuinkakin joutui, hän tuumi vain: +»No, onkos eempänä nuo?» + +Ja teltankin niin piti olla kai, +ett' antaa tilkkasen vois, +jos ken tulen keskellä uupuis tai +jalon haavan jos saanut ois. + +Ja jos teltan harmajan seiniin loit +vain silmäs, niin poikenneen +siell' luodin ja kaksikin nähdä voit, +ja hän siit' oli ollakseen. + +Jos sallit, niin erän kerron nyt, +min viimeks eukkoa näin. +Oravaisten päiv' oli päättynyt, +pois väistyttiin veripäin. + +Oli Lotta myötä, hän korjuuseen +sai kamppeensa vaivoin vaan, +kojun, rattaat, lekkerin mittoineen +ja ontuvan hiirokkaan. + +Lepohetki ol' ikään. Lotta se taas +kävi tuttuhun tarjoiluun, +mut poiss' oli teltta, hän ryyppyjä kaas +all' uhkean kuusipuun. + +Suru häll' oli, vaikkakin huulillaan +hymyt pilkahti petteliäät; +suri urhojen huolta hän, nauroi, vaan +oli kosteat poskipäät. + +Nuor' ratsumies,--kun hän hääri noin,-- +nyt luo tuli, teikaroi, +tuli kohti korskein katsannoin, +ja röyhkeys äänessä soi. + +»Hoi, viinaa!» huusi hän, »hätää ei, +tää poika se kustantaa. +Tään kukkaron helkettä kuules, hei! +Ja veikkoja kyllä saa!» + +Lotan silmästä leimaus sinkoaa: +»Sinut, sankari, tunnen nyt. +Tuli äitiä köyhää sun puolustaa, +miten työs olet täyttänyt? + +Kojun nurkassa vain pidit vinguntaas, +muka haavojas vaikeroit; +oli valju naamas, nyt puuntaa taas, +ja ne haavas näytä, jos voit! + +Emos ettäkö tuonen jo turviss' on, +ei puoltoas pyydäkään! +Tämä maa, se on äitisi turvaton, +petit, pelkuri, äidin tään. + +Vaikk' kultia täynn' ois laukkusi, ois +meri niitä sull' ammentaa, +Jumal'auta, tuommoiselle en sois +minä tilkkaa, en ainoaa.» + +Käsi puuskassa vain hän nyrkkiä pui, +tapa moinen ol' eukon tään, +ja pois rikas öykkäri laittautui, +ajan arvaten, vikkelään: + +Mut vierelle tien, vähän tuonnemmaks +uros nuori ol' uupunut. +Lotan silmät kuin hellintä tähteä kaks +yhä sinne on suunnatut. + +Nojass' istuu pyssyn hän itsekseen, +veri takkihin tahmettuu, +hänen näit' vain vaivalla seuranneen, +kun kiiruhti joukko muu. + +Yhä Lotta se silmänsä häneen loi, +kuin äiti lapsehen loisi, +ihan kuin joka tilkan, min muille soi, +juur' aikonut hälle ois. + +Mut kun yhä raukeni raskaammin, +suru-unten painama pää, +eip' eukko malta, jo kutsuukin +hänet luo, nimen äännähtää. + +»Tule», virkkoi hän murtuvin äänin, »juo, +viel' ehkäpä rahtunen ois; +tule, poikani, tilkka se lohtua suo, +sitä kaikki nyt tarvita vois. + +Mitä? Kainosteletko? Kullasta lie +kevyt laukkus, sen tiedän kait; +salon töllistä sull' oli sotaan tie, +ja täälläpä kullat sait! + +Mut et verityöss' ole viimeinen, +sen Lapuan' kentällä näin; +ja Ruonan sillalla, muistatko sen, +eturinnassa riskit päin. + +Älä huoli siis, jos et suoraks saa +nyt annan ma enkä myö; +lasin Lapuan-päiväsi kannattaa, +pari runsasta Ruonan työ. + +Ja jos Svärd, jalo, lempeä sielu tuo, +eloss' ois ja sen nähnyt ois, +miten, vaikka jo vertasi tanner juo, +sin' et taistosta taukoo pois, + +heti hälle nyt oisit kuin ainoisin +oma poikansa konsanaan, +ja sellaista kahta, sen vannonkin +sais, etsiä kautta, maan.» + +Uros hoippui luo, piripintanaan +mitan Lotta se hälle suo, +milt' ettei harjaksi saanut vaan +pari kyyneltä mitta tuo. + +On kauan siitä, kun eukon näin, +mut ei aika, hänt' unhoon vie, +iloll' aina muistelen eeskinpäin, +ja se hälle ei liikoja lie. + +Oli helmi ja oiva se eukko näät +sodan tiellä, sen taata saa; +vähän naurua sieti, mut kukkurapäät +myös kiitosta, kunniaa. + + + +VANHA LODE. + +Joukon eessä joka kerran, +kun ol' lähtö ryntäämään, +vanha Lode hetken verran +viipyi, paljastaen pään. +Hurskas, vakaa, valkohapsi, +noin hän rukoeli nyt, +sitä vanhus, mit' ol' lapsi +äidin-piennä äännellyt. + +Hetki harras, rauha pyhä! +Paljahaksi joka pää! +Luodintuisku yltyy yhä, +sattuu, sivu lennähtää; +kenttään jää jo jääkäreitä, +seis! Vast' alkaa kilvoitus, +jahka ensin isämeitä +sekä Herran siunaus. + +Vasta kun löi aamen lukkoon +rukouksen selkeän, +tuli valmis vauhti ukkoon, +hatun päähän painoi hän: +»Syöskööt kaikki hornan peikot +vastaamme nyt valtanaan, +Herran kanss' ei olla heikot, +hurraa, pojat, eespäin vaan!» + +Joukkonsa ja Jumalansa +kanssa leikkiin lähti näin, +sit' ei valtaa vastassansa, +jot' ei rohkenis nyt päin. +Ydin nuori, vanha pinta, +vuoroin vakaa, vallaton, +lumitukka, tulirinta-- +noinpa ukon riento on. + +Väki virkkoi: »Tulimmainen! +Nuor' on ukko uudestaan, +sydämessä eikös vainen +veitikka viel' ennallaan! +Silmiss' eikö välky, väiky +kaunis voiton kajastus! +Nyt ei hiittäkään hän säiky, +huulill' äidin rukous.» + +Verileikki leikiteltiin, +tuli vuoroin voittokin; +veisattihin, rukoeltiin, +väki pääsi leirihin. +Ilolla se lepäs siellä +väsyneenä vaivoistaan; +Lode? kentäll' yhä vielä +ukko kummitteli vaan. + +Liikkui hiljaa hetket yötä, +enimmälti yksinään; +miestä pari ehkä myötä, +parahinta, väestään. +Miss' ol' ollut pahin pinne, +päivä kuumin, raskahin, +sinne paloi aatos, sinne +veti äijän askelkin. + +Kylliks eikö ollut taisto? +Mieluinenko muisto sen? +Veripäiväst' eikö vaisto +vielä verenkylläinen? +Ihaellako hän mahtoi +tuonen työtä kauheaa? +Lode? Ei, hän auttaa tahtoi, +lähimmäistä pelastaa. + +Missä suoni sykki vielä, +hengen rahtu havaittiin, +siellä viivyttihin, siellä +apu, hoito annettiin. +Kaikki saivat huojennusta +vihamies kuin omainen, +siin' ei tehty eroitusta, +veli oli jokainen. + +Moni, jost' ol' laina hetken +elämä, ei enempää, +saattoi jälkeen ukon retken +kaukaa vaiti tähystää, +nuotiolta, keskelt' iloin +nousta kotvan nauramaan, +mutta herttaisimmin piloin, +hänen kummaa kulkuaan. + +Väki virkkoi: »Kahakassa +'lyö ja hakkaa!' ukko huus; +siell' on sirut parsimassa +käydä urakka nyt uus. +Vaan se onkin Lode toinen, +joka hakkaa, maahan lyö, +ukon oivan miel' ei moinen, +hurjan pojan on se työ.» + +Poika, reima, puhdastunto, +rinnass' äijän riehakoi +vanha usko, vanha kunto +lämpöiseks sen kodon loi. +Totinen ja tyyni pinta, +vaan, jos katsoit silmihin, +lapsen mieltä kirkkahinta +kuulsi niiden kuvastin. + +Asu halpa, suora mieli, +sodass' äijän ohje tää. +Tuli rauha. Rintapieli +täytyi joskus tähdittää. +Silloin syksyn kylmän kuuna +hält' on mieli kokonaan, +rinnass' istuu itkusuuna +veitikkakin viluissaan. + +Kun hän yllä juhlapuku +puhkui nurjapäällä näin; +miehetkin ne milt'ei nuku, +töllistävät tylsin päin. +Jotain tempuiss' aina puuttui, +käänteet kävi näin ja niin, +kunnes viimein ukko suuttui, +heitti kaikki helkkariin. + +Harvoin toki harmit moiset +sattui, paraadeissa vaan; +ukko harjoitukset toiset +piti vanhass' asussaan. +Hei, se oli toinen juttu, +nyt ei unta ollut kai; +vanha herra, vanha nuttu, +niistä toki selvän sai. + +Nulous nyt mielt' ei paina, +sujuu temput, riemu soi, +vaille ei, vaan päälle aina +kaiken, mitä vuottaa voi. +Ukolla ei muuta huolta, +kulkee pitkin rivejään, +korvaa tältä, partaa tuolta +nyppäisevi mielissään. + +Väki virkkoi: »Tulimmainen! +Tuoss' on tuores ukko vaari. +Sydämessä eikös vainen +veitikka viel' ennallaan! +Varsi vuotten kuuristama, +lumet tukkaan aika loi, +silmästäpä poika sama +yhä vielä viikaroi!» + + + +MATKAMIEHEN NÄKY. + +Kenenkä linna se, jonk' äsken näin, +kun hämyss' illan kuljin tännepäin? +Kuin hauta kammolla se mielen täytti, +niin ylpeää ei toista tienoillaan, +mut autiolta, kuolleelta se näytti, +valaistu oli yksi huone vaan. + +Jäin kotvan katsomahan, mitä tuo: +pääsalin suuren täytti valovuo, +eteeni kuin ois' auennut se aivan. +Sielt' ihmisiä koin ma erottaa, +mut tutkinta se tuskin maksoi vaivan: +siell' liikkui haamua kaks ainoaa. + +Naishahmo ylhä, vaikka kuuru jo, +puettu mustiin, runsas kutristo +hopeina hartioilla, toinen näistä; +mies toinen, mustiss' ikään, tyynnä tää +jalustaa kantoi kirkaskynttiläistä,-- +hän myös jo harmennut, mut pystypää. + +Ma katsoin kulkuun tuohon. Kuvan tään +ma salin seinällä ja lähekkäin +sen kanssa toisen. Luo kun ehti nainen +hän rauhaisasti niitten puolehen, +ylentyneenä otsa kumarainen, +kuin rukoellen katsoi hetkisen. + +Ken ollut lie? Uus tuokio--kaikk' on +jo poissa, vaimo mennyt, valoton +jo sali tuo kuin kaikki kartanokin. +Ken? Virka! Aave rauhatonko vai +ehk' outo kuvain kumartaja jokin, +ken maalla vieraall' uskon vieraan sai? + +Ei, aave ei hän ollut rauhaton, +min näit, se rauhaisaa ja totta on. +Mut samaan aikahan jos saavut toiste +sa linnan tietä äsken kulkemaas, +niin salista sua kohtaa sama loiste, +tuon vanhan vaimon näet siellä taas. + +Jo monet monituiset vuodet noin +hän samaa tietään, samoin saattajoin +yön maille saapuessa aina kulkee: +hän hetken viipyy; toinen tuokio +kun joutuu, lepoon hän jo silmän sulkee +ja unta, rauhan unta uinuu jo. + +Nuo kuvat, joita katsomaan hän jää, +kaks oli Ramsay-veljest' ylevää, +tääll' ylennyttä saman katon alla. +Lemulla toinen kulki kuolemaan, +ja toinen kohta jälkeen Lapualla, +molemmat eestä armaan synnyinmaan. + +Heist' urhotöitä taru virkkaa voi, +ja heistä vielä Suomen runo soi, +kuink' eestä maansa veljespari moinen +sai voittain kuolla kevätvoimassaan, +ykskolmatta kun oli vuotta toinen, +yhdeksäntoista toinen nähnyt vaan. + +Mut vaimo, jalo vieras, haamu tuo, +min hiljaa veljen luota veljen luo +näit liikkuvan, ol' äiti urhoin noiden. +Siell' elää hän nyt muisto-aarteineen: +ei kulje kuvia hän jumaloiden, +hän hyvää yötä lausuu lapsilleen. + + + +VÄNRIKIN TERVEHDYS. + +(Gregori Tigerstedtille Revonlahden taistelun +viidentenäkymmenentenä vuosipäivänä.) + +»Liet joskus tullut tuntemahan sen +tuhanten joukoss' elon tanterella, +kuink' outo voima, pakko sisäinen +toist' ihmistä voi toiseen taivutella? +Sua kohtaa kasvot, korvaas ääni soi, +ihastut, kiinnyt--miks? Et virkkaa voi. + +Mies oli Cronstedtilla väessään, +mies mulle rakas vielä muistellenkin; +mull' elo takana, häll' edessään, +mut sama henki täytti kumpaisenkin. +Unohdan paljon, pian myös, mut et +mult' unhoitu, Gregori Tigerstedt. + +Mies miekan siin, ei muonakuormaston, +sen ryhti, katse, kaikki näytti julki; +solakka, kookas kasvu, vartalon-- +noin hän, tuo reima poika, tiensä kulki. +Hän silmän-riemuni ol' ainainen, +hän mulle tuttu, minä hälle en. + +Viel' äänen muistan pohjan-rotuisen, +se joukon eessä soi kuin pohjan tuuli; +kuin luoti löi ja sattui sana sen, +siin' ääness' oli ruutia, sen kuuli; +sen pelkkä raiku todisteen jo toi, +ett' urhon suoran rinnasta se soi. + +Jos mitä koki, minne lohduton +vei pakotie, mi vartoi vaara, hätä, +ain' yhtä sees tuon silmän tuli on, +vakaata rauhaansa ei kasvot jätä; +kuin vaskikirjoin kertoi kasvot nuo: +'Viel' uusi päivä uuden neuvon tuo!' + +Kun liioin kiihtyi vauhti pohjolaan, +ja tuskan vimmast' itkein urhot kulki, +hän kiros silloin, purren hammastaan, +mut kyyneleen hän sydämeensä sulki; +pusertui huulilta vain sanat nuo: +'Viel' uusi päivä uuden neuvon tuo.' + +Ja joutui päivä, urhon juhla, voi +taas kunnialla nousta Suomen viiri; +'Aseihin!' Revonlahdella jo soi, +ol' ajetuista tullut ajopiiri. +Salama riemun lensi kautta sen, +se oli hetki ikimuistoinen. + +Mi näky! Liekkiin syöksyi syttymään +taas toivon tulta joukko toivokato; +tukettu virrantulva vierressään +kaas esteet, sortui sulku, särkyi pato; +alt' alennuksen, epätoivostaan +nous isäin maata kansa suojaamaan. + +Koin ruskoss' idän kaukovaarat ui, +ja päivän valkeus jo vallan voitti, +kun hanki rientäissämme ruskottui, +sen ruskoss' aamu kunniamme koitti. +Syvemmin yhä, noustess' auringon, +tuo hohtaa huomenkoi,--se hurmett' on. + +Mut tuskin päivän ensi vartio +jäi taa, jo taiston viime liekki herkes, +ja Siikajoen nuori voitto jo +yht' uljaan kaksoisveljen saada kerkes. +Rivistä riviin riemu myrskyää, +niin urhot sorjaa tuota tervehtää. + +Sijalla taiston seisoin. Tyyntä on +miss' äsken viha riehui, rauha päilyy; +nyt unta maattiin kummull' ottelon, +sit' unta, joka ajan säiltä säilyy; +jos valvoi ken, ol' ystävä vain tuo, +jok' ystävän jäi nukkunehen luo. + +Jo löysin, mitä etsin, selon sain, +min puute yhtä tuskaiselta tuntui: +riveistä Tigerstedtiä mä hain, +ei valveill' ollut hän, hän tänne untui. +Kun voitto hohti, leikki hurmioi, +unt' urhon rintaan teräs tuima toi. + +Tuo uljas! Äsken säilänsuita päin, +päin tulta, jota tykkein kidat syyti, +rientonsa torjumattoman ma näin: +niin nuori, voimakas,--ja hänet hyyti +se hanki jo, miss' äsken sankari +Bulatovilta tulet sammutti. + +Mut elon-karvan kanss' ei kasvoiltaan +erinnyt sielun levollisen leima, +viel' oli vaalenneessa muodossaan +tuo vanha, varma rauha, miehuus reima. +Ma tunsin, nähdessäni kasvot nuo: +'Viel' uusi päivä uuden neuvon tuo.' + +Ja katso! Vielä päivä neuvon toi, +lipulle synnyinmaan hän säästyi vielä. +Mä hänt' en enää nähnyt. Ehkä voi +sun eteen sattua hän elon tiellä; +tervehdi silloin: kauttas kättä lyö +Stool, urhokentät, Revonlahden työ.» + +Näin Stool sua muisteli, sa urhokas, +mies kunniamme kulta-ajan armaan. +Terveiset kätki ylioppilas, +ne vihdoin virkkain alta hapsen harmaan, +kun vuosisataa puoli siitä on, +maas eestä noin kun astuit taistohon. + +Ne ota rakkain mielin, myös sen maan +ne tervehdyksen tuo, mi sinut kantoi; +se lukee miehet, jotka hurmettaan +sen uskon, toivon, muiston antoi. +On harvenneet ne, rakkautta saa +ne harvat siltä siis sen hartaampaa. + +Saa kiitoksen tuo alttius rajaton, +min hehku pohjan jäilläkään ei laannut, +saa veri kallis, uhrillaan jok' on +ajoille tuleville turvan taannut, +mi meille iki-lunnahaksi luo: +»Viel' uusi päivä uuden neuvon tuo.» + + + +VON TÖRNE. + +Jo oisko mainittu ehk' ohimennen +mies Mikkelin, von Törne vanhus, ennen? +Uroita hänkin oli harmaita +ja Savon varajoukon johtaja. + +Mies suomalainen juurta juurevinta, +kuin vanha visarunko rustopinta; +ei leikin saatu häntä hämminkiin, +siin' iskua ja vankkaa vaadittiin. + +Hän ties sen itse, suott' ei kansa kehu, +ett' ukko Törnessä on miehen mehu: +mies kannallaan, mik' arvo olikin, +everstiluutnantin tai majurin. + +Ma tunsin vanhuksen jo sodan takaa: +samainen ryhti pyylevä ja vakaa, +kuin oisi pölkky, outo luuli niin, +puettu virkaviittaan, kannuksiin. + +Mut sydän sykki alla pölkyn pinnan, +löi uljas sydän, terveen miehenrinnan, +tulisin verin, vahvoin valtimoin, +ei tahran koskema, ei syömä koin. + +Ja synnyinmaalle löi sen selvä lyönti; +se kelpo mies, ken sille arvon myönti. +Ja miksi? Syyn hän tiesi ilmoittaa. +Se hänen, hänen joukkonsa on maa! + +Ma muistan, kuinka kesken seuran tutun +häll' loputon ol' usein juoksu jutun: +»Maa tää, maa parhain alla auringon», +ja »kansa sellainen kuin hällä on!» + +Hän hajasäärin silloin seista suosi, +muut piirinään,--se hällä korska kuosi, +kosk' ollut pääll' ei maan, ken kiistää vois, +ettei hän suomalainen majur' ois. + +Ei ylikäypää tuosta kunniastaan +hän tiennyt; vaikka maailmoja vastaan +pää pystyss' ottanut ois mennäkseen +hän miehin, miekoin, valtakirjoineen. + +Mut joskus hän, kun oikein juttu maittoi, +myös suomalaisen järjenlahjaa laittoi, +kuink' ollaan rehdit, mutta tyhmätkin; +hän päästi päälle naurun raittihin. + +Vaan annas, moitteen muu ken alkaa koki, +vait! Ukko vain sen sai, ei toinen toki. +Puhuja kauaskaan ei ehtinyt, +jo vastaan soi: »Suu kiinni, herra, nyt! + +Kysyä saanko sanasankariita, +hän mist' on kansan mailta, manterilta +tavannut, nähnyt kirjoista kuin tään, +niin jalon, mielevän ja miehekkään. + +Sen kanssa viran puolest' olkaa kerta; +kun luodit vinkuvat, kun sataa verta, +ja sanokaa, kun näätte, tokko on +mies Suomen innoton ja tolkuton!» + +Noin ukko rauhan, noin myös sodan ajan. +Mull' oli virka joukon majoittajan, +hänest' on paljon muuta muistossain, +Lapuan päivästä nyt kerron vain. + +Me perkattavaks saatiin metsän pieli, +kaikk' oli valmiit, eespäin mennä mieli, +mut vanha herra ärtyi seisomaan, +»kosk' ampui Suomen mies niin ravakkaan». + +»Seis, pojat!» huusi, »saakaa tuki puista +ja niittäkäätte miestä niinkuin ruista; +työ tyyni, tarkka silmä sihdin taa! +Nyt tulee hauska, kystä korppi saa.» + +Hän tunsi joka miehen joukostansa, +niin nimeltä kuin koko laadultansa, +jokaista tarkkas, jonka nähdä voi, +kuin isä kullekin hän sanan soi: + +»Noin, Kalle Hurtti, kas se sattui maaliin, +ei enää keikkune, ken sai sen saaliin! +Korpraali Flink, ain' äityy ammunta! +Voi, Pekka Pistol kaatui, peijakas! + +Vahinko,--kunnon poika niinkuin kulta! +Saa Pekastaan. nyt taatto torpan multa.» +Näin haastoi hän, näin johti joukkoaan, +majuri suomalainen mahdissaan. + +Sai sana Adlercreutzin: »Minne jäätte! +Päin rivit, päälle käykää! Rientäkäätte!» +Von Törne tyynnä katsoi lähettiin, +jäi paikalleen ja vastasi: »Vai niin!» + +Voi hauskaa! Pyylevänä lipun ääreen +hän pylväistäikse ryhtiin hajasääreen, +kuin iankaiken seista aatteleis +ja virkkais luodillekin: »Huuti, seis!» + +Min viestintuoja mokomalle? Nolo +jo siinä nuoren vänrikin ol' olo; +hän oli tullut tulta vinhempään, +ja käskystä ei vanhus viitenään. + +»Majuri, eespäini»--»No, no, joutavoitte! +Ei tässä vaaraa, senhän nähdä voitte!» +»Kenraali käski.»--»Hurraan saakohon +Karl Adlercreutz mies, kunnon mies hän on!» + +Nuo sanat tuskin pääsi äijän suusta, +kun naamaan lensi kaarnan pirsta puusta: +»Hohoo, sit' odotinkin tosiaan, +se miesp' ei ollut akka ampumaan. + +Se melkein sattui, eipä paljon vailla; +sanoa voin nyt Hannu Klngan lailla, +kun kuula hipoi hänen kulmiaan: +'Tuo hiis ei karta miehen naamaakaan'.» + +Hänt' aina huvitti tuo sana toistaa, +taas aimo nauruss' ukon naama loistaa, +Ja taas hän asentoon käy pönäkkään, +kupeessa nyrkki, sääret levällään. + +Ties kuinka kauan kuhnaillut ois vielä, +mut kun hän parhaiks siin' on tulen tiellä, +pau; lensi luoti, miten osuikaan, +juur' äijän polviporttiin avaraan. + +Tapaavan takkiaan hän tunsi jonkin, +kurottui, katsoi: puhki on kuin onkin! +Lievettä nosti, nosti toista--voi, +on reikä molemmissa, lempo soi! + +Hän närkästyi ja korvan juurta raapi: +»Työn tästä Matti räätäli nyt saapi! +Hoi, juokse, katso, Jukka kulta, sie, +mitenkä takapuolen laita lie!» + +Ja hätään juoksi vanha renki Jukka: +»Voi herra, hullumpi on täällä hukka, +edessä vielä lieve jäljell' ois, +repale tässä vaan, ja päärme pois.» + +Nyt Törne julmistui »Sen mokomakin, +noin ampuu aivan tärviölle takin, +mi päivää toista tuskin päällä lie! +Päin, pojat! Nyt sen pirun piru vie!» + + + +HEINÄKUUN VIIDES PÄIVÄ. + +»Nyt heljä heinäkuun on sää, +saa minut huomenhetki tää +niin outoon mielialaan, +mies nuori, metsän lehtohon, +suvisen ilman sulohon +nyt tullos, sinne halaan; +tää päivä juhlapäivä on.» + +Soturi vanha lausui näin, +sivulle verkon siirrältäin, +mua kädest' otti, johti; +ja kautta kylän hiljalleen +vei meidät kukkapolku veen +sinervän rantaa kohti, +sen hempeen kastehelmiseen. + +Oi ihanuutta ilman, maan! +Vait oli vanhus, katsoi vaan, +hän kauan vaiti pysyi; +mua vihdoin, kyynel silmässään, +taas kädest' otti kädellään, +hymyili, hiljaa kysyi: +»Maan eestä voiko kuolla tään?» + +Jäin vaiti. Katse vastasi +vain sisimmästä sieluni. +Se riitti. Ihailuunsa +hän jälleen vaipui vaieten +ja kunnahalta katsehen +loi kauas, silloin suunsa +sai sanat, puhe puhkes sen: + +»Mies nuori, ranta rannan taa +täss' etehesi aukee maa, +isäisi sulle suoma: +kuin jalot täällä Virtain veet +on Saimaan sadat saarenteet, +on Vuoksen vuolas uoma, +Imatran pauhu-paatereet. + +Ja astu pohjan äärihin: +laelta tuiman tunturin +maa yhtä armas hohtaa; +ja astu rantaa aukeaa +sa Pohjanlahden huuhtomaa: +yks Suomi silmääs kohtaa +ja rintas lempeen liikuttaa. + +Mut aavistatko, minne vie +tää miete, mistä kyynel lie, +mi herkkyy alta luomen, +ja miksi mieltä herättää +niin ihanaa, niin itkevää +minussa tämä huomen? +On viides heinäkuuta tää. + +Päiv' alkaa, päivä päähän käy +monesta jälkeä ei näy, +mi meilt' on mennyt suotta. +Ah, mulle jätti muistelon +tää viides heinäkuun, siit' on +seitsemäntoista vuotta; +se Dunckerin vei kuolohon. + +Tääll' oli kansa tämän maan, +viel' on se; suureks surussaan +se kasvoi, kaikki kesti; +se kantaa kuormat kohtalon, +vait uhraa, uhmaa, kuolohon +käy raudan-rauhaisesti; +se kansa Suomen kansa on. + +Levossa lempeässä näät +sen nyt, ei raasta vainon säät, +on kalleimpas se siltä. +Ma kilvoituksessaan sen näin, +näin hallan, tuskan, turman säin, +näin samaks silloin; miltä +mun tuntuikaan jo mielessäin? + +Ma näin sen verta vuotavan, +näin voittavan, näin kaatuvan, +en pettäjätä: mailla +käy karttamilla auringon +viel' urho hyinen taistohon, +ei horju, vaikka vailla +kotoa, toivoa jo on. + +Mik' uljuus, uupumattomuus, +mi miehen tunnon tulisuus, +mi vakuus vaiheissansa +sill' olikaan; jot' ihannoi, +sanoa sankariksi voi +nää miehet, tämä kansa, +ja kuoltuakin jumaloi? + +Mut kysy, jos sa jolloinkaan +riveistä noista sotilaan +tavannet, urhon harmaan, +oliko miestä kuitenkin, +jok' oli urhoist' urhoisin, +saat vastauksen varmaan: +'Niin, herra, tunsin Dunckerin.' + +Kodista köyhäst' oli hän, +laps salosyrjän synkeän, +ei suvultansa suuri, +mut tuli kunniaksi maan, +nous arvoon arvaamattomaan, +ol' lujin Suomen muuri +ja ikimuistoin muistetaan. + +Ja kirkkaan mainekilven tään, +sen ansaitsi hän lemmellään; +hän synnyinmaalle antoi +sydämen iäks syttyneen, +kuin morsiolle, äidilleen +kaikk' uhriks sille kantoi; +suur' rakkaus vei suuruuteen. + +Hän kaatui; mutta kuolemaa +oi suloista, kun kuolla saa +noin loistehessa maineen! +Ei vaivu unhon järveen hän, +vaan lailla luodon vehreän +hän kohoo alta laineen; +ei kuolemassa kuole hän. + +Nyt kukkasissa loista, maa, +kesäisten vetten keinuttaa +suo lehtirantaa, saarta, +sa kultiin kukkulasi luo +ja välkkyyn virtojesi vuo, +kuvastaa taivaan kaarta +heleän Saimaa-silmäs suo, + +ett' ylpeästi muisto saa +nyt, päivänään, sua osoittaa +ja virkkaa: 'Katso maata, +tuot' ihanaa, se hymyllään +sai sankar'rinnan syttymään; +ket' ei se lempeen saata! +Hän kuoli eestä kullan tään.'» + + + +MUNTER. + +Adlercreutzin, jalon herran-- +sekin muisto maksaa vaivan-- +sotamiestä hautaan kerran +saattavan näin hiljaa aivan; +hatun riisui, katseen hartaan +loi hän alle haudan partaan, +kunne muutti rauhan multaan +Hannu Munter matkailultaan. + +Mont' ei muutoin saattajaksi +saanut vainaan viime rata: +kuopan kaivuun miestä kaksi, +neljä arkun kantajata; +paitsi papin, vielä huomaa +korpraaleja kolme kuomaa +jalon parven päällisinä,-- +neljäs, majoittaja, minä. + +Siinä koko loisto haudan. +Yllä tamineensa kulut, +Munterilla neljän laudan +lomass' oli soukat sulut; +tyyni, vakaa multaan mennen, +niinkuin elon teillä ennen, +kuoloss' urho tuskin muuttui, +vauhti vain, se tietty, puuttui. + +Sodan vaiheista kun sousi +noin nyt vainaa valkamahan, +Buss korpraali puheen nousi +aseveikost' alkamahan: +mikä hällä suku, tunto, +puhe, voima, sydän, kunto, +luotu urhon luonto heti, +kuuluviin Buss kaikki veti. + +Hiljaa miehet mielin hartain +seisoi, sai taas hymysuulla, +punoin päitä viiksipartain, +vainaan sarvisanat kuulla. +Suurta ei se maksa juttu, +jokapäiväinen ja tuttu, +tuskin kostut kuuntelulta,-- +vaan jo Buss saa vuoron multa: + +»Miehet, nyt on Munter poissa, +uljas, kuulu yli muiden, +uros umpisokkeloissa, +alla surman ansapuiden. +Sodan, marssin, taiston teistä +sai jo selvän käskyn seistä, +lomavuorollaan nyt loikoo, +ketaroitaan rauhass' oikoo. + +Meillä, jotka tulta kohti +rinnan mentiin, meill' on selko, +tokko päin hän käydä tohti, +vaiko väistymään sai pelko, +tokko kalventama kauhun +keskell' oli liekin, sauhun, +vaiko alla kuolon arvan +vanhan kantoi vaskenkarvan. + +Saapui kumppaniksi meille +korven poika jäykkä, vakaa, +niinkuin taatot taiston teille +aina ikiaikain takaa; +juro aivan juttelulta, +silmässänsä velikulta: +sanaa kolme ehkä erään, +vaan ne niinkuin naulan perään. + +Suku kaikki sotamiessä +eli, kuoli, yhtä luuta, +alimmassa arvon tiessä, +miekoin haastoi, säästi suuta; +kerran Kaarle Kahdestoista +korotti jo yhden noista +korpraaliks,--se sattui satu; +alaspäin taas siitä latu. + +Moni virkaan äkkinäinen +kotiin kauan kaipaa, suree, +miel' on ange, allapäinen, +kunnes aika luonnon puree. +Munterinp' ei ollut nulo +Kustaan lipun alle tulo: +oli, vaikka vasta tuotu, +soturiksi niinkuin luotu. + +Joi ja kivääriinsä raamun +iski iloss' ensi illan; +vääpelipä tulless' aamun +tomutteli turkinvillan, +virkkoi: 'Ällös olko arka, +näin on virka, poika parka! +Jokos norjuit?' Hannu vastas: +'Kyllä, kiitos parkinnastas!' + +Siitä suuttui viinan maistoon, +ain' ol' uuras, virkku, rehti; +heti menness' ensi taistoon +luodin olkaan saada ehti. +Döbeln kuuli äänen inhan, +vinkaisevan lyijyn vinhan: +'Pojat, puraisiko paarma?' +Munter virkkoi: 'Tääll' on naarma.' + +Tuskin toipuneeks sai tuosta, +uutehen jo puuttui pulmaan: +kasakkain jäi käsiin, juosta +piti puoleen peninkulmaan, +lenkutella jaloin levein, +minkä aron varsa kevein, +kunnes apuun urhokuomat +osuivat kuin onnen tuomat. + +Otsa vaahtos, sydän hakkas, +rinta puuskui, hohkui huuli, +kun jo viimein laukka lakkas, +vaan ei mennyt miehen tuuli. +Veikot vieress' ilkkui vielä: +'Tarkenitko? Taisi tiellä +olla oiva juoksukeli?' +Munter virkkoi: 'Menetteli.' + +Lyötiin sitten Armfelt. Siinä +Munter, lippuaan ol' likin, +seisoi hurmepinta-piinä, +hän se lipun pelastikin. +Nytpä sai jo, jumal'auta, +rahan rehti rintalauta; +Munterill' on vanha viisi, +virkkoi tuohon vaan: 'No hiisi!' + +Niinkuin kahakoissa noissa, +niin hän tiensä kaiken kulki, +nurku outo, pelko poissa, +kuulumpi vain maine julki; +harmentuivat parran karvat, +harventuivat sanat harvat, +vaan kun sauhuun, liekkiin lähtiin, +samaks saakka kuoloon nähtiin. + +Taannoin poikaa katsomahan +vanha äiti leiriin tuli, +silloin silmät Munter-pahan +vettyi, lopen luonto suli; +istui kaiken kevätyötä +mesisuulla muorin myötä. +Ammän surmannee nyt suru, +kun on poissa kullanmuru. + +Myhäilyllä, myöntelyllä +kaikkehen vain Munter vastas, +muuta ei kuin 'niin' ja 'kyllä', +kunnes lauloi vanha rastas: +'Poika kulta, mieles malta! +Viisas väistyi vaaran alta, +vähämieli kohti koki!'-- +Silloin toinen: 'Äläs toki!' + +Vaan jo surma luodin takoi, +tien jo telkes, rajan rasti. +Vaiheet kaikki tasan jakoi +kanssamme hän tähän asti; +viel' ol' eilen karski ukko, +suussa tuima mällitukko, +vahdiss' oli vailla unta, +koolla kun ol' esikunta. + +Päiväkäsky kertoi juuri, +kuinka herrain pöytään viisti +puhinalla pommi suuri, +puhevuoron heiltä riisti. +Munter, tulen tuttu, koviin +sylkäisevi kouraloviin, +koppaa herjan, täyttä jalkaa +pihamaalle matkan alkaa. + +Kiiti ovelle kuin näätä, +poikki porstuan jo luisti, +portahille yhtä päätä, +räjähtää kun pommi muisti. +Siin' ol' äijän töitten loppu, +vaan ei vielä tullut hoppu; +maaten maassa mullin mallin +Munter virkkoi: 'Hiis vei pallin.' + +Tänään aamun suussa häilyi +vielä hengen viime kyven; +loppuun saakka sama säilyi +hällä sankar-ryhti tyven. +'Kas kuin pommi äijän karsi; +poissa toinen käsivarsi, +rinnan kaiken silpoi siru!' +Munter vaan: 'Se halkes, piru!' + +Näin hän kuoli; näin hän eli, +alkoi miessä, päätti miessä, +vitkaan puhui, virkku veli +ain' ol' apuun vaaran tiessä; +tuttu toiminnan, ei melun, +tuttu puutteen, ponnistelun, +tiesi kaikki kantaa, voida, +yhtä vain ei--vaikeroida. + +Maailma jos maksaa voisi +kovat päivämme ja yömme, +Suomen verikentill' oisi +kieli kertoella työmme, +lausuis liput sotarinnan +moisten Munterien hinnan: +moni kultakaulus noita +kumartaa sais kompuroita. + +Hänt' en muistella ma saata, +ettei vanha rinta paisu. +Missä tuonen toukomaata +raatamaan niin varsa raisu! +Painanut ei pelko mieltä, +aina 'hei' vaan ja 'pois tieltä!', +rummun jälkeen vaikka mihin, +kun vain eespäin käskettihin. + +Eikä ystävää niin varmaa, +tyyntä, altist', uskollista! +Niinkuin lapsi, miesi harmaa, +vihas tuskin vihollista. +Ne ol' urhon kouran-alaa, +niinkuin mälli hammaspalaa; +kummallakin pinteet kovat, +silti sangen rakkaat ovat. + +Kunnia nyt kukkuroikoon +kummun, kussa uljas makaa! +Ikimuiston vartioikoon +miehuus, miehenkunto vakaa! +Orjan jalka ei saa painaa +hautaa, miss' on Munter vainaa. +Jääköön vanha kantasuku +suojaks! Aamen! Hyvin nuku!» + +Buss korpraali päätti, alas +astui päältä hiekan harmaan. +Adlercreutz nyt haastaa halas, +kätehensä voitonvarmaan +otti lapion ja heitti +kummulle, mi urhon peitti, +hiljaa hiukan Suomen multaa; +sanat harvat, mutta kultaa! + +Niistä syttyi sydänjuuri, +puhe nosti miesten mieltä, +vaikkei sorea ja suuri, +Munterin vain omaa kieltä; +kunniamme julki tuomaan, +soturille muiston suomaan +sana riitti sattuvainen; +lausui »Olit suomalainen!» + + + +VON ESSEN. + +Hän portailla seisoi, lakki +oli kuosia sotilaan, +oli kannukset, ratsastakki; +hän aikoi ratsastamaan. + +Noin seisoi vanhus sorja, +uros ryhdiltä, katseeltaan, +lumipäinen, kookas, norja, +on moinen hän muotojaan. + +Vaan miksi ukko nyt pauhaa, +lyö jalkaa kuin vimmattu mies? +Eletäänhän keskellä rauhaa, +melu tuommoinen mitä ties? + +Älä huoli, ei vaaraa tässä, +älä tuost' ole milläsikään; +tavan ainaisen näet tässä, +näet Essenin harmaapään. + +Jo huutaa hän raittihisti, +syyn virkkavi selvälleen: +»Sinä, Matti, senpäiväinen risti, +lopun nyt sinust' oitis teen. + +Vai vartoa näin unes tähden +iankaiken tässä mä saan! +Vai tiennyt et, milloinka lähden +joka aamu ratsastamaan!» + +Ja tallista renki se pikaa +nyt raudikon uljaan toi; +hän ei nukkunut, siin' ei vikaa, +ylen varhainpa nousta voi. + +Hän ääneti, otsin ylpein, +toi orhin porrasten luo. +Tuli, leimaus! Vaahdossa kylpein +jalo ratsu nyt värjyi tuo. + +Alas astunut porraslaudat +on kenraali aimo--häll' on +ajoviitta ja kannusraudat; +hän vilkaisi raudikkohon. + +Hän seisoi liikkumatonna, +ei uskonut silmiään: +»Näkö pettikö mun, sano, konna, +sun tyotäskö tuo, mitä pään? + +Mut jos kudot valheen viekkaan +ja mulle nyt syötät sen, +niin lähden ja tartun miekkaan +ja pääs heti halkaisen.» + +Vaan Mattipa, tuo sotamiesi, +hätäpoika ei ollutkaan, +teon tehnehensä hän tiesi, +päti myös teon vastaamaan. + +»Vai valheenko turvin tulla! +Jo luulokin hävettää. +Syy vaikk' ois suurempi mulla, +vale tuskinpa heltiää. + +Näin kasakan tuossa mä tiellä, +hän kerskasi virkustaan. +Noin vainko, se mun piti niellä? +Heti läksin mä kilpaamaan.» + +Von Essen, vanhus sorja, +tuli hehkuva rinnassaan, +lumipäinen, kookas, norja, +hän kimposi kiukuissaan: + +»Pois, lurjus», huusi hän, »luista +taas talliin, pois hepo vie +ja myötäsi tuo, se muista, +paras ruoska, mi siellä lie.» + +Tuo Matti on mies, joka kesti, +kun kentällä luodit löi, +oli kruunulta ruoka ja pesti, +nyt Essenin leipää söi. + +Hän ääneti läksi alas, +vain silmä se salamoi; +saman tien hän läksi ja palas, +hän vankimman ruoskan toi. + +Toi, tarjosi käskijälleen: +»Sotamies olin myös mä kai, +panin paukun paukusta jälleen, +ken iski, se vastaan sai. + +Jos orhinruoskaa nyt saankin, +kun tein miten parhaiten, +niin potkaisenpa mä vaankin, +kuin orhi mä potkaisen.» + +Uhan kuulee kenraali, astuu +taapäin ihan suoranaan. +Ei suututa häntä se vastuu, +vait miestä hän tarkkaa vaan. + +Ja min katsoi hän miestä kohti, +sen korkeni vartalo, +ja min vaieten viipyi, jo hohti, +jo selkeni katsanto. + +»Mies, kuules», huusi hän, »mistä +sait moisen sa miehuuden? +Se on aioista entisistä, +nous keskeltä hurmehien. + +Ei mulle se tuntematonta, +hyvin tunnen sen ennestään; +yht' uljaana monta, monta +näin kuolemanhetkellään. + +Sen näin mä, kun lippua Suomen +sees liehutti voiton sää, +sit' ei murtanut murheen huomen, +ei jäätänyt pohjan jää. + +Ja kuinka, kun miehen lailla +sinä reimasti käyttäyt noin, +noin katsot pelkoa vailla, +sua ruoskalla herjata voin? + +Jumal'auta, sittenpä vasta +en kehtais mainitakaan +sitä joukkoa urhokasta, +jota johdin ma taistelemaan. + +Hae jostakin kelpo veikko, +lasi kunniaksemme juo, +hae yhtä yrmeä peikko, +kas tuoss', ota tukaatti tuo! + +Ja kiitos, kun muistoa sorjaa +sinä elvytit taas ja kun niin +olet tuimaa miestä,--ja korjaa +nyt koipesi helkkariin!» + +Hän pyyhälsi silmäkulmaa, +näkö kai kävi himmeäks, +ja näyttäen muotoa julmaa +pois pyörähti, sisään läks. + +Saman tunsin urhean herran +jo aikoja taaksepäin, +tuon saman von Essenin kerran +Savonmaassa ma sotivan näin. + +Oli nopsa hän muutoin kyllä, +vaan nyt tuli peijakkaat. +Vilun tähden häll' oli yllä +sudennahkat ja vuotikkaat. + +Kun riensi nyt pakkassäässä +etumaisena taas hän päin +ja jok'ainoan askelen päässä +vajos umpihankehen näin, + +hiki äijän jo otsasta juoksi,-- +kovin raskas on virka tää; +piti kauhean painonsa vuoksi +hänen joskus jo viivähtää. + +Mut »päin, pojat!» täynnä tulta +hänen huutonsa silti soi, +»ja jos jalat uupuu multa, +niin kantakaa, pojat hoi!» + +Tämä urholla kolmilehti +oli riemussa, murheessaan: +sydän herkkä ja mieli rehti, +veri kiehuva kuumuuttaan. + + + +KUORMARENKI + +Vanha Speltkö unhottuis? Ei kumminkaan. +Ylhäinen ei ollut, kuormarenki vaan; +vertaistensa lailla unhottua saiskin, +ellei heistä kaikist' oisi ollut laiskin. + +Sieti heitä kahta nähdä tosiaan, +itse ukkoa ja hänen hevostaan: +jos jo kaksijalan askel paljon maksaa, +nelijalalle ei enää riitä taksaa. + +Asu, ruokko aivan vauhdin veroinen: +pörröss' ukon pää kuin häntä hevosen; +kotitallista toi tomut Harmon nahka, +kotipankon noet äijän nenäpahka. + +Viimeisnä kun noin he tulla huupperoi, +siinä kyllä myös, sen arvaat, nauru soi; +hepo torkkuin astui, unta veti miesi, +kuinka kuormall' ukko pysyi, Herra tiesi. + +Eestyi kulku sentään hiljaa hiihättäin, +ylemmäksi yhä, yhä pohjaan päin; +puoleen Pohjanmaa jo tultiin vähin erin, +Spelt on sama Spelt kuin Uusimaalta perin. + +Samoin myös käy matkanteko, totta kai, +pysähti tai kulki, saman naurun sai; +nauraissa, se tietty, ruoskat roiki lomaan, +konsa konin vuotaan, konsa ukon omaan. + +Vanha asu, vanha vauhti pysyi vaan, +Spelt on auttamaton, yhä ennallaan; +ukon virkanuttuun ruosk' ei pysty mikään, +nahka paksu Harmon virassaan niin ikään. + +Siikajoelle näin viimein joudutaan, +jäljell' isänmaast' on jäinen kolkka vaan, +jää jo saaliiks sekin, turha estää koittaa; +vaan voi vahva murtua, voi heikko voittaa. + +Ennen iltaa ensi taisto taisteltiin, +paon päivä voiton päiväks saatettiin; +aalto ajettu taas taapäin kuohahtaapi, +virta kääntyy, vainottu nyt vainoaapi. + +Käy mies mieheltä jo sana riemuinen: +»Valmiit olkaa valjetessa huomisen! +Väki, kuormat kuntoon vielä ennen yötä, +etelään tie reipas ensi koiton myötä!» + +Kaikk' on tehty, yö on, rauhass' uinutaan, +nuori Blume vänrikki ei maannut vaan. +Innon tuli hehkui mieless' urhoisassa, +rauhaa tuvass' ei hän saanut ahtahassa. + +Ulos astui. Hiljaist' on ja pimeää, +tyynet, kylmät taivaan tähdet kimmeltää; +koitteen juova vain, jos katsoit itää kohti, +metsän latvoilla jo vaaleana hohti. + +Näkyviss' ei ketään, rattaat, kuormat vaan +hevositta, pohjaa kohden, paikallaan: +kaikki muuttumatta, vanhallaan, kuin jatkaa +mieli edelleenkin entist' oisi matkaa. + +Entistä?--Ei sentään, ero pieni on, +vaikk' ei heti näy se puhki pimennon: +käännettyinä, hepo valjahissa, siellä +rattaat perimmäiset seisovat jo tiellä. + +Mies on ohjaksiin jo käynyt kärryin luo. +Blume silmiään ei usko,--Speltkö tuo?-- +Joka halki Suomen nyökkyin ajaa nyhti! +Päätään korkeampi on nyt äijän ryhti. + +Suora on kuin nuori vanhus varreltaan, +hopeoina valkohapset harteillaan, +nenä pesty, leuka sileäks on tullut, +kirkkaamp' yöllä muoto, kuin on päiväll' ollut. + +Nuori Blume järin ymmälle jo jää: +»Mikä ihme nyt, mist', ukko, muutos tää? +Sinä, nokisin ja laiskin nuhjus ennen, +sinä siisti, valmis muista eelle mennen! + +Noen, pölyn ken sun kaapi kasvoiltas, +kamman hallavaan ken tunki tukkahas? +Ken--se kumminta--sun valveille on saanut, +jok' et päivisinkään torkkumasta laannut?» + +»Nuori herra», vastas ukko juoheaan, +»verkkaan matkaa mies, kun jättää oman maan. +Oma kansa pakoon kurjasti kun kulkee, +parempi, kun valvo ei, vaan silmät sulkee. + +Vanhan naamani miks oisin pessytkään? +Häpeä vain siin' ois nähty selvempään. +Kärsin pilkan, kärsin tiuskeen ilman tenää; +kannoin murhetta ja kannoin mustaa nenää. + +Nyt -on toista, joukkomme on taistellut, +Suomi avaraks on meille auennut, +nyt on tahra poissa kunnialta maamme, +puhtaan, kirkkaan otsan jälleen näyttää saamme. + +Rumpu kohta käymään, miehet kokohon! +Yö on mennyt ohi, kirkas päivä on! +Juostiin, kun ol' aika laata juoksemasta; +jalo, nuori herra, nyt on kiire vasta.» + + + +WILHELM VON SCHWERIN. + +Ja everstiluutnantti Drufvan pois +lepo karkoittuu: +»Ehyt rinnassa ryhti nyt tarpeen ois, +nyt murtuu muu. +Vihamiehen tuolla jo käyvän nään +monivertaisin joukoin ryntäämään, +ja seista ja viime mieheen +mun taistella käsketään! + +Ja jos tuoll' edes ääressä tykkien +uros vanha ois, +tulen, ruudin tuttava turkanen, +johon luottaa vois; +mut ei, viistoistias poika nyt sun +on hento ja hieno, on kreivi Schwerin +muka vastaava patterista,-- +mitä lapsista sellaisiin!» + +Luo nuorukaisen jo ratsastaa, +käy käteen tään: +»Elon, kuoleman arpaa ankaraa +koht' isketään, +elon ehkä, jos luotinne kohti lyö, +mut kuoleman varman, jos vankkuu työ. +Eläkää tai kuolkaa, herra, +mut paikkaanne ette myö! + +Tähän jäätte, kuin hentoinen ruoko jää +rajun alle sään; +on teille outoa leikki tää, +sen murhein nään. +Kova lyödä se leikki, siis vastatkaa +käsi sydämellä: jos tarvis saa, +elon nuoren arvelematta +pois voitteko lahjoittaa?» + +»Teilt', everstiluutnantti, herpoo jo +käsi vanhuuttaan, +mut ei kysy, turvaksi kelpaako +kuninkaan ja maan; +elo mulla on kevätvoimassaan, +viistoista se sykkinyt vuott' on vaan, +sitä enkö tarjota tohtis, +sekö halvaksi havaitaan?» + +Tuli tuiskahti silmästä vanhan: »Tuo +teräkseltä soi! +Sanat väärään, herra, ei vieneet nuo, +ne määrään toi. +Teit' enää en hennoksi arvioi, +kun teidät sain, avun Luoja soi. +Sydän näät se on, ei käsivarsi +joka voimia antaa voi.» + +Tykit kohta soi, tulikasteessaan +uros nuor' on nyt; +rivit pirstotut väistyi, hän itse vaan +ei väistynyt. +Oli hälle patteri kuin kotilies; +sen tulta kuin viisi hän hoitaa ties; +tuli kasakkaparvi, hän niiltä +jo parran poltti kuin mies. + +Lomahetken sai, heti riensi luo +väen väistyneen, +palautti taas vihan ääni tuo +arat rohkeuteen. +Vain hetki, ja muuttunut kaikki jo on, +väki väistynyt taas käy taistelohon, +ja lieden rakkahan suusta +tuli räiskyy loppumaton. + +Ja Drufvan jo kaukaa ihmetys lyö +tätä katsoissaan: +»Koe moinen, sen sanon, mestarintyö +jo on suorastaan. +Ken voittaa noin heti kunniaa, +mitä ehtii vielä, jos elää saa? +Hänt' auttaos, Luoja, hän kerran +armeijoja johdattaa.» + +Sai ilta jo, taistelon keskeyttäin, +Schwerin tuli taas: +oli kestänyt hento, kuin kestää päin +rajumerta paas; +tuli leikistään, tykit leiriin toi, +ja hänt' urhot harmajapäät ihannoi, +hänet Drufva sylihin sulki, +ja huikea hurraa soi. + +Nuor' urho!--Noin nimes loistettaan +jo varhain loi. +Tie viittasi toivohon kirkkaimpaan, +mitä nähdä voi! +Mut ah, pian päättyvä tie oli tää! +Kuu tuskin puolehen kerkeää, +lähin hautaholvi jo urhon +on matkalle määränpää. + +Mut soi viel' aihetta lauluhun +taru uljahan: +hän vielä viimeisen taistelun +soti sorjimman, +iäks ennenkuin kylmeni kuolohon +syke nuoren, lämpöisen valtimon +ja kuihtuin kutsulta maineen +käsi raukeni hervoton. + +Oravaisten päivän kun onneton +nous hurmekoi, +mi voitostakin teki tappion, +epätoivon toi, +siell' uljuus se leimusi kirkkainnaan, +siell' eksynyt luoti ei ainoakaan, +siell' yltyi liekki, kun kastoi +hän tykkiä hurmeellaan. + +Sen viereen viimein jo voipuneen +verenvuoto kaas; +vihamiespä kun saarti, hän miekkoineen +ylös syöksyi taas, +huus miehillensä ja karkasi päin +ja raivasi tien, läpi rynnistäin, +ja kaatui vasta, kun ehti +luo veikkojen tervehtiväin. + +Viistoistias vain, kun jo joutui yö, +tuli tuonen tie! +Ikä pitkä sentään, jos miehen työ +iän mitta lie! +Moni harmennut kunnian kukkuroiss' +oli urho, jok' uljaan seppelens' ois +tuon nuoren poikasen saamaan +halumielin vaihtanut pois. + +Viistoistias vain,--meni nuorna mies; +toki murheeseen +väen jätti, mi kaikk' kovat tyyten ties, +verin nääntyneen; +toki unta, min uljaalle tuoni toi, +valioimmat sankarit vartioi, +ja kuink' oli heille hän kallis, +sinä hetkenä nähdä voi. + +Oli murhe vaan, valitusta ei, +syvä kaipaus vaan. +Kehuks sankarin, nuorna min kuolo vei, +ei sanaakaan; +elon keväälle Vegesack vain kiitoksen suo, +käy Adlercreutz ääneti paarten luo, +ison, kirkkaan karpalon irti +saa Drufvasta tuokio tuo. + + + +NUMERO VIISTOISTA STOLT. + +Oli kauniin Lapuan päivän pää, +ja riemuiten ratsullaan +von Döbeln, voittaja, ylpeää +hän tarkasti rintamataan. + +Sotamiehen partehen suoravaan +joka joukkoa kiitti, kun noin +kotimaata he vahvat varjelemaan +oli innoin ja kunnioin. + +Luo äärimmän siiven ehti, kun loi +punan viimeisen lännen lies; +myös joukolle sille kiitoksen soi, +von Schantz oli sen päämies. + +Oli harvennut paljon se, aukkoja vaan +rivit täynnä, sen nähdä voi; +mut muu veti nyt hänen huomiotaan +jopa julki hän myös sen toi. + +Jo kiittäissään hänen huomattiin +yhä syrjähän silmäilleen: +otus mieron, mies risamekko siin' +oli ääneti, itsekseen. + +Luo viittasi miestä hän nyt: »Mies hei, +liki astu, mit' arkailet? +Kun taannoin tie verileikkiin vei, +noin syrjässä ollut et. + +Sinä kaatuneelta, sen muistat kait, +vain tempasit pyssyn pois, +ja miesten jälkeen riensit, hait, +miss' ottelu kuumin ois. + +Kun painumme peltoon, ennätät luo, +kera painut, ja taas kun näyt, +kun hyökkää taas väki voittoisa tuo, +eturinnassa päälle käyt. + +Väkirynnäköllä kun syöstiin ees +kylän kimppuun, tykkejä päin, +etumaisna taas takinriekalees +minä patterin harjalla näin. + +Hyvin tehty! Kas semmoinen urhokkuus +pian kuuluu kauas ja luo, +puhu siis, poik' uljas, nyt puhtaaks suus, +nimes ensinnä kuulla suo.» + +»Min pappi lie nimen pannutkaan, +muut ei ole muistelleet, +ovat mieronkoiraksi parhaastaan +kuunpäiväni kutsuneet.» + +»Hyvä! Lyö nimi vasten herjaajaas, +ei haavoita haukun suu. +Vaan missä, mies, kotis, kontu-maas +ja missä sun turvas muu?» + +Hän tielle viittasi ahteen taa +»Kotikontu on tuolla tuo.» +Hän nosti nyrkkiä valtavaa: +»Tää mulle turvan suo.» + +»Kotis laatuun käy, hyv' on turvas myös, +vaan mistäpä einees sait? +Näpistyskö vai kirkkojen ryöstö on työs +vai maantierosvous kait?» + +»Jos suurta, jos pientä mä keltä vein, +ropo kai minull' olla vois; +jos kerjuristakin tyhjän tein, +paremp' ylläni nuttu ois.» + +Sai Döbelnin silmät se säihkymään: +»Schantz, kapteeni, malttakaas! +Kuka tänään teill' oli joukon tään +paras mies, kenen surma kaas? + +Sen rensseli, pyssy ja miekka sen, +puku, päähine tuottakaa; +nimen oivan ja sankarikalleuden +tämä hältä periä saa.» + +Asu tuotiin sankarin kaatuneen, +viistoista Stolt oli tuo. +Oman turvatin mekkoon ryysyiseen +hymykatseen Döbeln luo. + +»Veress' on Stolt-vainajan takki, saa +mies olla sen ottaissaan; +mut Mieronkoirankin ruskottaa +veri ryysyillä paksunaan. + +Ota siis koko rintaman nähden näin +univormu! Sun äsken ties +kävi rintaman eellä, kun riensit päin, +nyt koht' olet rintamamies.» + +Asun otti, ryysyt hän riisui nuo,-- +näit syttyvän poskipään; +hänet Döbeln ääneti aukkoon tuo +Stolt-vainajan jättämään. + +»Sotamies olet nyt paras vertojas, +sisult' oiva kuin päältäkin päin, +olet nyt aseveljemme arvoltas, +viistoista Stolt olet näin. + +Sydän, mieli vain, pidä ennallaan, +mut jos sua vielä muut +käy mieronkoiraksi kutsumaan, +vedä miekkas ja vastaa: huut!» + +Povi soturin nuoren, kuin holvi vaan, +oli tyynnä se kestänyt; +toki näit, hänen nää sanat kuullessaan, +syvält' että se järkkyi nyt. + +Elinpäivänä riemua ollut ei +hän maistanut varkainkaan; +elon kylmyys kyynelet varhain vei +jo pois hänen poskeltaan. + +Kevät, aurinko kerrankin pilkettään +sydänroutaan tuohon nyt luo, +ja sen lämmössä hillitön lähteistään +jo kuohuvi kyynelvuo. + +»Ja jos hyvän, jos pahan päivän saan +kera kestää sankarien, +olen valmis taistohon, kuolemaan; +sois Herra jo huomenna sen!» + + + +VELJEKSET. + +Sua Wadenstjernan nimi kammottaa, +tarua julmaa tarkoitat siis tuota, +kuink' elon myrskylt' etsii valkamaa, +mut yöhön, viluhun taas vierrä saa +pois sysättynä veli veljen luota! + +Käy joskus Joutsijärven tienooseen; +taloa siellä ikikoivut varjoo. +Ol' yö tai päivä, myöhään, varhaiseen, +siell' aina suojan auliin vierailleen +Juhana Wadenstjerna vanhus tarjoo. + +Totisen uskon, suoran sydämen +hänessä huomaat ensi katsannolla, +ja hyv' on olla sun, niin rauhainen, +kuin alla oman kotikatoksen +ja oman taaton turvissa on olla. + +Nimeä yhtä karta vain!--Kun vois +sen iäks unhoittaakin!--Sit' ei sanaa, +jot' ei hän tyynnä kuunteleva ois, +mut: Viapori--pois se nimi, pois, +se rauhan rikkoo, mieleen myrskyn manaa. + +Mi muinoin tenhos hänen sydäntään, +maa, kansa, kansan kunto, voima, väki, +mi hengen nosti lentoon, liekintään,-- +tuon haudan kuiluun kaikki häpeään +ja pilkkaan, sortoon poljetun hän näki. + +Ja siksi vielä järkkyi vanhus tää, +jos vain sen haudan nimenkään hän kuuli, +siks sielussansa haavaa kirveltää +ja harmi tuima hapset heristää, +jos Viaporista vain hiiskuu huuli. + +On ilta myöhä, kolkko, talvinen. +Tuo vanhus, jonka omantunnon rauhaa +ei syy, ei pelko kalva, hiiloksen +edessä istuu, tyynnä kuunnellen, +kuink' ikkunoita piesten tuisku pauhaa. + +Hän yksin istuu, jätti nukkumaan +juur' ikään rakkaansa hän Herran huomaan, +kun häiriytyy hän lepohaaveistaan, +kun ovi aukenee, mies lumissaan +siit' astuu anoen yösuojaa suomaan. + +Hän katsoi, katsoi. Sydänkammion +lävitse viilsi kauhun väre jäinen. +Ei ole outo vieras, veli on, +laps samain vanhempain, tuo suojaton, +tuo hänen majaans' yöksi pyrkiväinen. + +Se veli hälle, veljesjoukostaan +ol' isän kartanossa kasvajoista, +juur' ollut rakkain entisaikanaan, +nyt heistä viimeinen, ja kertaakaan +ei nähty vuoteen yhdeksähäntoista. + +Mut syytön muukalainenkaan ei jäis +niin viipyin kuin tuo vieras oven pieleen, +niin ääneti ei outo tervehtäis, +niin pelon-arkana ei väräjäis, +kuin pelon toi nyt veli veljen mieleen. + +Ei äänt', ei sanaa. Hetki hetkeltään +sai tulla, mennä niinkuin kuolon mailla; +etäältä vihdoin vieras, silmissään +vetoomus mykkä, kohti veljeään +sylinsä avaa rukoilevan lailla. + +Sydämen kieltä hetken kiitämän +tajusi toinen, hetken järkkyi, horjui. +Vilaus vain, jo seuraavalla hän +jää-tyynnä kääntyi, sylin pyytävän +vain viitaten pois tyköänsä torjui. + +Hylätyn ääni vihdoin värähtää +syvästi, kolkosti, kuin huokais hauta: +»Oi veikko, poista rinnastasi jää, +äl' ylenkatso lohdun etsijää: +näät murtuneen, pois laske poltinrauta! + +Niin, synnyin syytä, herjaa kantamaan +mä myös sen päivän, jona heittäyivät +veristymättä miehet Suomenmaan, +ja ennenkuin lens' siihen luotikaan, +jo Svean uljaan linnan pettäin myivät. + +Mut voinko murtaa minä sulut lain, +anastaa ohjat kohtalon, mä heikko? +Minunko nousta tuli? Minun vain? +En noussut, siis--niin virka--tahran sain, +mut vihall' älä muserra mua, veikko.» + +Hän vaikenee, pää vaipuu, tuliseen +jo kyynelvirtaan hältä ääni raukee. +Jo kyllin puhui veli veljelleen, +avoinna syli, astuu askeleen +hän vartoin että veljen syli aukee. + +Rajusti, tuskan, vimman velloen, +Juhanan, vanha rinta silloin nousi; +vaan seinält' olan takaa vaieten +hän tempaa pistoolin ja tähtää sen +päin veljen rintaa, virehessä jousi. + +Tää heist' on taru kolkko, kolkomp' on +kenties, kuin kertomaan ma pystyin siitä; +sä sitä kammoksuin jos tuomion +kovalle kovan suot, niin sovinnon +myös sana kuule, lievikkeeksi liitä. + +Kun toinen oli mennyt, kerrotaan, +lepoa vailla istui, unta vailla +tuo tyly veli, kädet kasvoillaan, +ja itki illan, yönkin itki vaan +ja aamulla viel' itki lapsen lailla. + + + +MAAHERRA. + +Vain taiston kentälläkö mainetyöt +verestä urhon kukkii kunniaa, +myös eikö muut kuin miehet miekkavyöt +voi miehuutt' osoittaa? + +Perille Suomen oli peittynyt +mies, rauhan mies jo nuorest' iästään, +harmennut rauhan toimin, hoiti nyt +maaherran-lääniään. + +Wibelius nimeltään,--ei loistavaa +se juurta, ansaita tok' arvon voi, +näät kantajastaan kunnian se saa: +mies nimen aateloi. + +Työpäivin tyynin hält' on vierryt taa +mies-iän kultainen jo kukinto; +nyt vainon vallassa on synnyinmaa, +hän itse vanha jo. + +Kuin riitariista, vuoroin ystävän +ja vihollisen saalis, uhrata +sai voittajalle joka hetki hän +leponsa, rauhansa. + +Lakia puoltaa, kuormaa keventää +on hälle pyhä velvoitus ja työ, +lepoa päivän siks ei hälle jää, +siks unta vaill' on yö. + +Noin istuu kerran virkahuoneessaan, +vain kaks on kirjuria seura muu, +vait istuu, murtuneena muodoltaan, +myös toiset vaientuu. + +Sois hetken, pienen hetken levokseen; +se liikaa on. Jo ovi aukenee, +soturin samall' asesaattoineen +hän eessään havaitsee. + +Venäjän armeijan pääkenraali, +ei kenkään halvempi, on tullut tuo; +hän kohti käy, hän haastaa jyrkästi +ja uhkakatseen luo: + +»Maaherra, näätte sodan päättyneen, +jo maanne meille asevoima soi; +sen miehet taistella kuink' edelleen +riveissä Ruotsin voi? + +Kas tuossa kynä, käsky piirtäkää, +kehoitus heille ankara: se saa +tavaran, hengen turvan säilyttää, +ken kotiin palajaa; + +mut keisaria, herraansa, jos ken +rikollisesti vastustava ois, +kaikk' armott' ajetahan suku sen +talolta, maalta pois. + +Kai ymmärrätte, piirtäkää siis niin!» +Hän päätti uhkan hymy huulillaan. +Wibelius katsoo tuomarpöytään, siin' +on laki Ruotsinmaan. + +Lujasti painuu käsi kanteen sen, +ja silmä loistaa, kirjaan luotu tuo: +»Kenraali, keskell' uhkauksien +tää meille suojan suo. + +Meill' aarre kallis, turva aseeton +se on, jos hyvä, paha päivä saa; +sen valtiaanne vahvistanut on, +se häneen vetoaa. + +Siin' ikivanhuudesta säädetään: +ken rikkoo, sen on syy; ei vastaamaan +jää vaimo työstä miehen vikapään, +kuin mies ei vaimonkaan. + +Jos maataan puoltaa rikos lie kenties, +vaikk' kelpo sydän vastaa: kelpo työ! +niin miestä miekoin rankaisevi mies, +ei naista, lasta lyö. + +Te voiton saitte, teill' on valta nyt, +te minun tehkää, mitä miellyttää! +Vaan laki, ennen mua syntynyt, +myös jälkeheni jää.» + +Näin lausui. Vavistuksen tunsivat +molemmat nuoret seuralaiset nuo; +nyt silmänsä hän nostaa kirkkahat +ja kenraaliin ne luo. + +Tään kasvoilt' oli tuimuus käskijän +kadonnut, katse käynyt lämpimäks; +lujasti ukon kättä puisti hän +ja kumarsi ja läks. + +Kuin rukoukseen kädet ristien +nyt vanhus vaipui tuomar-istuimeen; +hän voiton peri, ylimaallisen +sai, rauhan palkakseen. + +Ja läsnäollehilt' on todistus, +siit' usein kertoivat he innoissaan: +ol' ihmeellinen, tyyni kirkkaus +nyt hänen kasvoillaan. + +Ett' oli taivaan-kaunis hohde tuo, +siit' oli heillä yksi ajatus; +vaan mistä virtasi sen valovuo, +siit' eri arvelus. + +Sen toinen katsoi päivän päilynnäks, +mi sinne vienon, kirkkaan loiston loi; +mut toinen lausui: »Sisältä se läks, +sen omatunto toi!» + + + +ADLERCREUTZ. + +Ken tuolla joen rannall' on tuo ylhä mies, +jonk' entää katse maita, meren aavaa? +Jo asu, ryhti, huulten uhka, silmän lies +kädessä miehekkäässä miekka tuima ties +urosta, kaikki sotilaan on kaavaa. +Hän yksin seisoo, ilman saattajaa, +nuor' asemies aik' ajoin ainoastaan +tuo viestin, saapuu, pois jo samoaa; +mutt' eessä, takana on, turmaa, kuolemaa +uhaten, sotajoukko toista vastaan. + +Niin talvenkolkkona kuin ruumis paareillaan +nyt tuossa Siikajoen seutu makaa; +mut kolkompi on nähdä sota Suomenmaan, +tuo kurja kulku pakoon kunniattomaan, +ja kuulla ryssäin pilkkanauru takaa. +Se syynä, miksi urhon otsall' on +yön synkeys, se tumman varjon tuotti +kuin huolihunnun jaloon muotohon; +hän näkee: uhriks Suomi, äiti turvaton, +nyt jää, se pettyin poikihinsa luotti. + +Se mies, ken tuhon näkee, kaiken tuhon tään, +hän vakaan velvoituksen äänt' ei kiellä: +uskollisempaa poikaa maali' ei milläkään, +hän vaarat koitti, soti, voitti, verellään +jo nuorna kentät kastoi maineen tiellä. +Näät hengen, mit' ei riemut, murheen säät, +ei korkeat, ei halvat murra, voita, +min lentoon nosti myrskyn tuulispäät, +sa Adlercreutzin, urhoist' urhoisimman, näät, +kuvia silmä, sielu täynnä noita. + +Ja juuri hänen käskystään taas alkaa saa +tuo synkkä ilve: tietä poloisinta +vain mennä, poissa toivo, lepo, kadottaa +kaikk' askel askelelta, maine, isänmaa, +vain pakahtunut mit' ei itke rinta. +Vain pakoon käskeä, ei taistohon, +aseena toisen tahdon, taas hän saikin; +jo valmiina häll' altis joukko on,-- +mut ei, on paon valta vain, ei ottelon, +kuin ollut ennenkin on päivin kaikin. + +Hän näkee sotarinnan taajan; tasapään +hajoovan jälleen, pirstaleiksi mennen. +Hän tuntee joka parven, ruodun väestään, +sen toivot toivoi hän, sen liittyi elämään, +ei yksin tänään, vaan jo kauan ennen. +Hän tietää: askelt' ei se häpeän +käy täynnä johon käsky tuo sen työnti, +on jalka raskas joka rientäjän, +ja rinnass' asuu haava harmin jäytävän; +mi tuimemp' on kuin tuonen miekan lyönti. + +Ja väki tuo! Ol' ammoin, päivin paremmin, +hän kokenut sen kuntoa, sen voimaa, +kun riemull' eestä kolmannen se Kustavin +tulehen riensi; murtuneihin riveihin +uraansa piirsi hurmeen purppuroimaa. +Niin sama hällä nytkin väki ois, +uus polvi vanhaa juurta miehekästä, +hän tietää, mitä sois se, mitä vois, +siks synkistyin hän näkee, kun se väistyy pois +ja otsa ylväs painuu häpeästä. + +On lähtenyt jo Döbeln vihan-vimmoissaan, +rivinsä Palmfelt järjestää jo kulkuun, +tuoll' laskee Gripenberg jo miekan voitokkaan. +On hetket kalliit. Vihollinen laumoillaan +jään yli ryntää saartain tietä sulkuun. +Mut Adlercreutz viel' alallensa jää; +on yksi toimi valvottava vielä: +joen jääll' on pataljoona jäykkäpää, +se lähde ei, sit ei voi käskyt käännyttää, +se luona lippunsa vain seisoo siellä. + +Sen johtaja jo kehnoon väsyi väistyntään +näin kenttä kentältä,--se riittää sai jo. +Vakaana, vait hän seisoo joukkons' eessä: pään +paolle pannut on, nyt käy hän ryntäämään, +jos ei, niin siihen paikkaan jää. Ei aio +hän mennä Turjan hyihin turtumaan, +ei, ennen surman suokoon taisto kuuma; +ei jää kuin lastu vetten vellontaan,-- +ei, miesnä kuolla, miesnä kamppaeltuaan, +niin johtajan, niin joukonkin on tuuma. + +Von Hertzen on se.--Tuttu kenraalille tää +on joukko, estää tahtoo hän sen turmaa; +on lapsi saman seudun hän kuin miehet nää, +hän kutsuu, käskee, rukoilee, mutt' ei, ne jää, +ne uhmaa häntä, kuin ne uhmaa surmaa. +Mik' ihme! Mieltä eikö vimmaan saa +tuo uhmailu? Ei, ihastus sen täyttää: +se silmän seestää, otsan kirkastaa, +povessa valloillaan jo liekki leimuaa, +ja kajastuksen siitä kasvot näyttää. + +Vain tuokio, niin liekki tuo on levinnyt, +niin kauas singoten, kuin silmä kantaa. +Lähetit lentää, viesti viestin jälkeen, nyt, +takaisin kääntyy joukot, pois jo käsketyt, +on rynnistänyt Hertzen vasten rantaa. +Kaikk' esteet murtaa voittokulku tuo, +on katkaistu jo sotavoima suuri; +päin tunkee Turun urhot, joutuu luo +jo Gripenberg, soi hurraa, Hämeen pojat nuo +käy kohti rivit vankkana kuin muuri. + +Tuoll' Essen uljas, miekan tuttu, rinnallaan +on Ramsay, Heideman, ne kilvan koittaa! +Kas, kuin ne ryntää yli hurmehisen maan! +Ja Lange, Kihlström, Bremer, Bröijer, Nordensvan +ja sadat muut, heill' eikö voimaa voittaa! +Jo vihdoin loppu pakko lohduton, +jo seppelsorjat viittaa maineen radat: +häpeä pitkä, pitkä ollut on, +nyt kunnian jo huomen nousi hohtohon, +nyt tehdään työ, min muistaa vuosisadat. + +Viel', uljas turhaan, sotajoukko vastustaa, +jok' ennen kohdannut ei tiellä tenää. +Ei kammota Rajevskin tulet: raukeaa +nyt nimi, äsken kuulu, peljätty, jo saa +sen loisto lopun, tenhoa ei enää. +Mut vielä koitos. Sijaan lyötyjen +viel' uudet laumat vyöryttää hän voipi, +jo talttuu vauhti Suomen urhojen; +mut kuule: hetki hetkelt' yhä paisuen, +nyt Porin uljas marssi kaukaa soipi. + +Hän saapuu, Döbeln, kutsun saatuaan +hän rientomarssiss' ehti ennen aikaa. +Soi sävel tuttu, vastaan riemuin hurrataan; +hän näkyy--Adlercreutz vie hänen rinnallaan +päin joukot, täynnä innon jumal-taikaa. +Viel' liekkii taiston lieska tuokion, +jo toisella on sammunut sen palo; +taas Siikajoen tanner meidän on, +on maine verell' urhoin pesty, tahraton, +on ensi voitto saatu, suuri, jalo. + +Hän, jolle synnyinmaansa liekin rintaan loi, +mi hyyn ja hangen keskellä voi kestää, +jok' iloll' alttiin verens' eestä Suomen soi +ja, kaiken horjuessa, urhovoimin voi +häpeän maamme mainehelta estää, +hän lepää. Rauhan saanut sankar' on, +maa Svean hänet kätki turvahansa; +myös siellä käydä jalon taistelon +hän sai, eik' aatos nää sen ajan koittohon, +kons' ylväs hänt' ei muista Svean kansa. + +Mut sankarmaassa uljaan unhoittaa jos vois +töilt' uljaammilta aikain vaakalauta, +jos sydänt' enää nimensä ei haltiois, +hyljätty kilvin kulunein jos ammoin ois +jo uskollisen suomalaisen hauta; +ei kuole mainehensa silloinkaan, +ei, yli aaltoin ylpeällä mieliä +henkensä rientää syliin synnyinmaan: +se urhopoikaans' unhoita ei konsanaan, +tääll' elää hän, vaikk' onkin hauta siellä. + + + + + +End of Project Gutenberg's Vänrikki Stoolin tarinat, by J. L. Runeberg + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12757 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9fe6131 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #12757 (https://www.gutenberg.org/ebooks/12757) diff --git a/old/12757-8.txt b/old/12757-8.txt new file mode 100644 index 0000000..cb9d70c --- /dev/null +++ b/old/12757-8.txt @@ -0,0 +1,5631 @@ +The Project Gutenberg EBook of Vänrikki Stoolin tarinat, by J. L. Runeberg + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Vänrikki Stoolin tarinat + +Author: J. L. Runeberg + +Release Date: June 28, 2004 [EBook #12757] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄNRIKKI STOOLIN TARINAT *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + +VÄNRIKKI STOOLIN TARINAT + +Kokoelma runoja + + +Kirj. + +J. L. Runeberg + +Suomentanut O. Manninen + + +1922. + + + +SISÄLLYS: + +ENSIMMÄINEN SARJA. + +Maamme +Vänrikki Stool +Pilven veikko +Sotavanhus +Luutnantti Zidén +Torpan tyttö +Sven Tuuva +Von Konow ja hänen korpraalinsa +Kuoleva soturi +Otto von Fieandt +Sandels +Kaksi rakuunaa +Hurtti ukko +Kulnev +Kuningas +Sotamarski +Viapori +Döbeln Juuttaalla + +TOINEN SARJA. + +Sotilaspoika +Porilaisten marssi +Vänrikin markkinamuisto +Lotta Svärd +Vanha Lode +Matkamiehen näky +Vänrikin tervehdys +Von Törne +Heinäkuun viides päivä +Munter +Von Essen +Kuormarenki +Wilhelm Von Schwerin +Numero viistoista Stolt +Veljekset +Maaherra +Adlercreutz + + + + +VÄNRIKKI STOOLIN TARINAT I + + + +MAAMME. + +Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, +soi, sana kultainen! +Ei laaksoa, ei kukkulaa, +ei vettä, rantaa rakkaampaa +kuin kotimaa tää pohjoinen, +maa kallis isien. + +On maamme köyhä, siksi jää, +jos kultaa kaipaa ken. +Meit' ylpeä ei vieras nää, +mut meille kallein maa on tää, +maa saarten, vuorten, korpien, +se meist' on kultainen. + +Tutusti tummat metsät nää +ne meille huminoi, +soi virttään koski kuohupää, +yöt tuikkaa, kesät kimmeltää, +näin Suomi meille siintää, soi, +sydämen haltioi. + +Täss' auroin, miekoin, miettehin +on taatot taistelleet, +täss' on, mit' aika antoikin, +säin armahin, säin ankarin, +sukumme surmataipaleet +he kaikki kestäneet. + +Tään kansan taistelut ken voi +ne kertoella, ken? +Kun sota laaksoissamme soi +ja halla nälän tuskan toi, +ken mittasi sen hurmehen +ja kärsimykset sen? + +Täss' eestämme on antanut +se veren alttihin, +täss' on se kansa iloinnut +ja tässä huoltaan huokaillut, +mi kantoi kuormat meidänkin +jo kausin kaukaisin. + +Tääll' olla meidän armast' on, +suloista, suotuisaa; +kuin käykin arpa kohtalon, +maa, synnyinmaa meill' oma on, +maan päällä aarrett' ainoaa +meill' oisko armaampaa? + +Ja tässä, täss' on tämä maa, +sen näkee silmämme; +me kättä voimme ojentaa +ja vettä, rantaa osoittaa +ja lausua: Kas, tuoss' on se, +maa armas isäimme! + +Vaikk' kultapilvein loistohon +kotomme vaihtuis tää, +tasalle tähtikarkelon, +miss' ilo sointuis itkuton, +ain' aatostemme määränpää +ois raukat rannat nää. + +Maa tuhatjärvi, kantelon, +vakuuden vanhan maa, +kotomme suoma kohtalon +maa isäin, lasten, kaitkohon +sua tyyni miehuus, aikain taa +ain' ollos vapaa maa! + +Sun kukoistukses kuorestaan +viel' aamuun aukeaa; +viel' lempemme saa nousemaan +sun toivos, riemus loistossaan, +ja korkeamman kaiun saa +sun laulus, synnyinmaa. + + + +VÄNRIKKI STOOL. + +Viel' entisaikaa muistamaan +mun aina mieli halaa, +niin moni tähti tuikettaan +tutusti sieltä valaa. +Ken kera käy? Mun tuonne tie +luo tumman Näsijärven vie. + +Siell' oli mies--hän aikoinaan +ol' ollut sotamiessä; +nyt vänrikki ol' arvoltaan, +mutt' onni takatiessä. +Ties kuinka samaan talohon +satuimme saamaan asunnon. + +Mies olin silloin taidokas, +niin luulin, vaikka miksi, +ma olin ylioppilas, +mainittiin maisteriksi; +makeat paivät »mensa» soi, +Stool armoleipää atrioi. + +Mull' oli »Gevlen-vaakunaa» +ja piippu, merenvahaa; +Stool poltti kotitupakkaa, +jos puutetta ei pahaa; +mut sammal vain, kun sattui niin, +niveräpiippuun pistettiin. + +Oi kulta-aika, autuas +kuin lento leikin sulon, +kun nuor' on, ylioppilas +ja huoli ei toimeentulon, +kun viel' ei paina murhe muu, +kuin että viiksetön on suu! + +Hädästä muitten tiennyt en, +ilosta sydän sykki, +vahv' olin, punaposkinen +ja suonet tulta tykki. +Niin olin nuori, riehakas +ja korskempi kuin kuningas. + +Mut nurkumatta majassaan +Stool, ukko unholoukon, +loi nuottaa, imi piippuaan, +soi telmää nuorten joukon. +Tuommoisen suhteen, sen maar ties, +ol' ollakseen jo melko mies. + +Minulle riemu riemujen +ol' ukon käyrä varsi +ja muoto, ryhti ryhmyinen +ja vanha vaateparsi, +vaan kyömynokka erikseen +ja rillit rihmasankoineen. + +Monesti läksin äijän luo +ma ilveilylle suotta. +Sep' iloni, kun suuttui tuo +ja hältä ratkes nuotta, +kun kävyn kädestänsä vein +ja paikoin väärän silmän tein. + +Hän kimpos silloin sijaltaan, +mun uksest' ulos työnsi; +mut hyvä sana, sauhu vaan, +ja taas hän rauhan myönsi. +Noin tulin toiste taas ja noin +kuin ennenkin ma ilkamoin. + +Ett' oli ukko aikoinaan +nuor' ollut hänkin kerran, +edemmäs tullut matkallaan +ja nähnyt toisen verran, +sit' en ma silloin aatellut, +siks olin liian oppinut. + +En, että maan, nyt mullekin +niin rakkaan, eestä antoi +verensä innoll' alttihin, +jalosti kalpaa kantoi. +Niin olin nuori, riehakas, +hän vänrikki, ma kuningas. + +Mut kerran, kuinka ollakaan, +jo riehuun mieli kyltyi. +Talv' oli päivää vaaksa vaan, +mut sekin pitkäks yltyi; +ol' outo olla tykkänään, +en ollut päähän päästäkään. + +Ma ensi kirjaan kurkoitun +nyt tarpehessa raton +kuvaus Suomen taistelun, +tekijä tuntematon. +Vain armosta tuo kanneton +lie päässyt muiden joukkohon. + +Mukaani vein sen, kääntelin +sivuja siinä hetken; +en tiedä, kuinka keksinkin +jo Savon miesten retken; +luin rivin, luin toisenkin, +vereni kulki kuumemmin. + +Näin kansan kaikki mahtaneen, +vain kunniaans' ei myövän, +sen nääntyin nälkään, pakkaseen +näin voiton iskut lyövän; +jokaiseen riviin suudelman +ma tahdoin painaa palavan. + +Kun vaara vaati, sota soi, +mik' uljas urhomuuri! +Maa raukka, kuinka vartioi +sua rakkaus niin suuri! +Niin kallis kuinka olla voit, +vain pettua kun leiväks sait! + +Avartui arvaamattomiin +nyt miete kauas mennen, +sydämen hurmas sytyksiin +uus elo, outo ennen; +kuin siivin lensi päivä pois, +josp' ollut kirjaa vielä ois! + +Se loppui, loppui iltakin, +ei laannut mielen palo, +niin moniin vielä kohtihin +mun täytyi saada valo, +hämärät selvitellä nuo, +mä läksin vanhan Stoolin luo. + +Häll' oli paikka entinen +ja vanha askar vakaa. +Ovella nurkukatsehen +jo sain ma rillein takaa; +olipa kuin oisi kysynyt: +vai yöksikään ei rauhaa nyt? + +Enp' ennallani ollutkaan, +ma tulin mielin toisin; +»Luin sodasta Suomenmaan +ja lisää kuulla soisin, +olenhan myös ma Suomen mies, +te mulle kerrotte kenties?» + +Näin lausuin. Silmän ihmeissään +hän nosti nuottaan luodun. +Se loisti, kuin ois ennellään +hän seissyt eessä ruodun: +»Jotakin ehkä tietäisin, +olinhan siellä minäkin.» + +Oljille vuoteen istahdin, +koht' ukon juttu kulki, +työt Malmin, tulet Dunckerin, +muut monet toi hän julki; +sees silmä, hohto otsallaan, +kuin kaunis hän nyt olikaan! + +Hän myötä vaaroiss' ollut on, +on nähnyt veripäivät, +on voitot, iskut tappion, +joist' ikiarvet jäivät; +häll' on niin paljon muistissaan, +maailma mit' ei muistakaan, + +Ma hiiskumatta kuuntelin, +ei sanaa hukkaan lennä, +jo puoliyössä oltihin, +kun vihdoin muistin mennä; +hän saatellen viel' ovellaan +puristi kättä iloissaan. + +Meist' erottomat tuttavat +nyt tuli tuokiossa; +murehet, riemut, vaakunat +tasattiin sovinnossa. +Nyt olin vain yl'oppilas, +hän suurempi kuin kuningas. + +Mä ukon suulta sommitin +nää tarut laulun parteen, +yöt monet niitä kuuntelin, +kun päre hiiltyi karteen. +Ne korutont' on kertomaa, +ne ota vastaan, kallis maa! + + + +PILVEN VEIKKO. + + Enempi kuin elämä on lempi, + enempi kuin lempi moinen kuolo. + +Metsän syvyydessä piili mökki, +sydänmaassa, syrjäss' aivan tiestä, +jolla syksyst' alkain sota liikkui. +Vainolaisen silmä sit' ei nähnyt, +jalka tiet' ei tullut sinne tuovaa. +Kaarne vain toi, vaakkuin ilman alla, +viestit veritöistä taikka kotka, +joka kylläisenä kuusess' istui, +taikka hukka, joka hurmehista +saalistaan vei korven komeroihin. + +Pirtiss' istui pitkän pöydän päässä +pyhäaattona nyt mökin äijä, +huokahtaen arkihuolistansa. +Posken tyynnä painoi kättä vasten, +lujaan kyynärpäänsä pöydän päähän, +mutta silmä sivuun vilkui joskus, +asunut ei tyynnä alallansa. +Tuota muu ei nähnyt tuvan väki, +perhekunnasta ei kumpainenkaan, +tytär ei, ei myöskään ottopoika; +vaiti istuivat he, sylityksin, +käsi kättä, päähyt päätä vasten, +liki liettä, rauhass' ilman huolta. + +Viimein vanhus loihti lausumahan; +viisahalle oli vihje selvä, +vaikka vain kuin huvikseen hän lauloi, +niinkuin virsi vieri, sanat sattui: + +»Korven kuninkaaksi karhu syntyy, +kankahalle kauneheksi honka; +ihmislast' et tiedä, suuruuteenko, +voimaan, tyhjään turhuuteenko syntyy. +Tupaan talvi-illast' astui poika, +tuli outona kuin metsän lintu +eksyessään ihmisasunnoille; +lakin haljenteista päänsä paistoi, +varvas kului alta kengän lunten, +rinta paljas nutun repaleista. +Ken ja mistä?--Kysy: 'ken ja mistä?' +rikkahalta, joll' on taatto, koto. +Tuuli tiennee kotitienohoni, +veikkoni lie ilman pilvi, itse +lunta vain yön anturoilla lienen, +jonka pois se polkee tupaan tullen. +Eipä sulanut yön tuoma lumi, +tuulen teille vierryt pilven veikko, +pysyi poika, nousi nuorukainen. +Ensi vuotensa hän jouten juoksi, +vuonna toisena jo kasket kaatoi; +eikä mennyt kesä neljäs vielä, +kun jo karhun tappoi, karjan surman. +Missä on nyt miehen maine, jonk' ei +kuultu vertaa kunnaan näillä mailla? +Missä kasvattajan toivo? Tässä +kuuruss' istuu vanhus, vartoo turhaan +sanan verran, sotatöistä kuulla, +kuulla, kukistuuko maa vai kestää. +Tajuta ei voi hän kotkan kieltä, +käsittää ei kaarneen vaakkumista, +saloon vieras sanomaa ei saata, +nuorukainen, vanhan varaks suotu, +tytön mieltä vain nyt tieteleepi.» + +Niinkuin tuulispää, kun kesäillan +luonto pyhäisesti vaikenevi, +entää, näkymätön, nuolinopsa, +korpilampeen lyö, ei lehti liiku, +havu häily, tyyn' on mänty, tyyni +kukka jyrkän rannan, tyynt' on kaikki, +syvyys yksin kuohuu; niin, kun iski +laulu nuoren mieleen, vait hän istui, +liikkumatta, umpimielin, vaikka +joka sana sydänverta velloi. +Tytön luona istui illan kaiken, +läksi levolle, kun läksi muutkin, +näytti nukkunehen ennen muita, +mutta aikaa ennen muita nousten, +kohta koiton ensi kuultehelta, +hiipi tuvasta hän hiljaa yksin. + +Valkes aamu, nousi päivän pyörä, +kaksi vain se nosti nukkumasta; +tupa siivottiin ja eine tuotiin, +mutta kaksi vain nyt pöytään istui; +tuli louna, kolmatta ei kuulu. +Varjoton viel' oli vanhan otsa +vedettömät vielä neidon silmät, +mutt' ei, vaikka lepopäivä sallis, +ettoneelle painu kumpainenkaan. +Kului hetki, hidas, kuin on hetki, +kunnes sää, mi ilman rannall' uhkaa, +nousee, puhkee, raehtii ja raukee, +niin jo lohdutellen lausui vanhus: +»Kylän tie on pitkä, tyttäreni; +purot portahitta, vaarat jyrkät, +suotkin satehista tulvillansa; +lähdet tielle aamun koittehessa, +tuskin iltaan sieltä joudut jälleen.» + +Näin hän lausui. Tuot' ei kuullut tytär, +istui mielin suljetuin, kuin kukka +kedon yöksi umpun ummistavi, +mitä mietti, itseksensä mietti. + +Mutt' ei kauan istu impi heljä, +kauemmin, kuin vartoo, päivän sammuin, +kasteen virvoitusta kasvi hervas, +kun jo kyynel poskipäälle vieri, +painui otsa ja hän hiljaa lauloi: +»Sydämeen kun sydän yhtyy, silloin +halpaa kaikk' on, ennen kallehinkin, +maa ja taivas, koti, taatto, äiti. +Enemmän kuin maa on syli armaan, +enemmän kuin taivas silmä hellä, +enemmän kuin äidin, taaton tahto +huokaus tuo tuskin kuuluvainen. +Tenhota mi voima voi kuin lempi, +lempivää mi paula pidättäisi? +Sotkana hän sarvet poikki soutaa, +yli vuorten kotkan siivin kiitää; +palajaa jo ennen puoltapäivää, +kunne vasta yöksi varrottihin.» + +Kuuli vanhus kujerruksen vienon, +huoli rintaan syttyi, rauha rikkui, +kadonnutta etsimään hän lähti. +Vaiti tuvast' astui, vaiti korven +polkutietä tuskin tuntuvaista; +metsän latvoille jo päätyi päivä, +ennenkuin hän ensi taloon ehti. + +Kolkolta, kuin honka liekin syömä +autiolla kulokankahalla, +kartano nyt näytti, rikas ennen; +tuvass' emäntäinen yksin istui, +lasta nukkuvaista liekutellen. + +Niinkuin lintu, pyssyn pamahduksen +kuullen äkkiä ja luodin lennon, +säikkyy, vavahtavi, siiven nostaa, +niinpä rahilt' oven äännähtäissä +säikkyi nuorikko; mut riemuks suli +hirmunsa, kun vanhuksen hän keksi. +Vastaan juoksi, käteen tarttui, posket +kyynelissä kylpi. »Terve», lausui, +»terve, taatto vanha, kallis tullut +tuskan vierahaksi. Kolmin kerroin +terve hälle, josta vaalit, vanhus, +kurjain avun, turvatonten turvan! +Istu, lepää, uupunut on jalkas, +ilomielin kuule, mitä kerron: + +Syksyn kaiken sota riehui, maata +ryösti ystävä kuin vihamieskin, +sentään aseettoman henki säästyi; +mutta lähipitäjästä parvi,-- +tuskin päivää siit' on,--sotajoukon +myötä läksi vainolaista vastaan. +Taisteltiin, ja meni voitto meiltä, +harvat lähteneistä surman vältti, +hajonneet kuin lehdet tuuleen nekin. +Kosto nyt kuin kevättulva kuohui +seudun yli; kaikki, miehet, naiset, +aseeton kuin aseellinen, lyötiin. +Aamulla jo tänne virta vyöryi, +kirkkoon ensi kertaa soitettaissa, +meillekin yks osui turman laine. +Mutt' en viivy murheen muisteloissa. +Köysiss' oli mieheni jo maassa, +veri vuoti, väkivalta voitti, +hätä suurin, avun toivo turha. +Kättä kahdeksan jo mua raastoi +niinkuin petoparvi saalistansa; +silloin apu saapui, tuli turva, +Pilven veikko pirttiin niinkuin myrsky, +väkivallan hääti, häijyt kaatoi. +Taloss' istun ryöstetyssä tässä, +katon varpustakin köyhempänä, +vaan nyt rikkain mull' on riemun päivä, +jalo tuo jos vammatonna palaa +puolison kanssa kylän mailta, +kunne vihollista vainosivat.» + +Vanhus viime sanan kuultuansa +nousi, kuin ois levännyt jo liioin, +mutta silmäss' asui synkkä huoli. +Viipymään ei viihtynyt; vaan tietä +kylään vaurahasen vievää riensi. + +Kaukometsän taa jo päivä painui, +kun hän, toivon, tuskan vaihemailla, +kerkes asunnolle kirkkoherran. +Kolkko oli kartano nyt suuri, +tyhjä, raiskattu kuin puuton saari, +nähty järven jäältä talviyönä. +Tuvass' yksin takan vieress' istui +rampa sotamiesi, vanha Miekka. + +Nyt, kun ovi aukes ja hän tunsi +kasvintuttavansa, pystyyn karkas +vanhus vaivain, haavain herpaisema. +»Vielä», virkkoi, »päivä meille paistaa, +polvi uus kun astuu polkujamme, +voimaa, miehuutta kun viel' on maassa. +Moinen täss' on kirkonmeno ollut, +että lapsi, kehdossaan sen kuullut, +lapsenlapsilleen sen kertoo vielä. +Katso, niinkuin ahnas susilauma +tuli vihollinen voiton-vimmoin, +ryösti, tappoi.--Virkkamatta jääkööt +vähemmät, jos mieleen muistuvatkin; +vaan kun murhiin muut jo kyllästyivät, +julmimmat vain jälkeen jäivät, silloin +surkeus tääll' yli partaan paisui. +Jalo paimen, vielä rauhaan jäänyt, +virmaan sidottiin nyt hevospariin, +seuraamahan ratsumiestä raakaa. +Lyhyt laki, oisi kohta ollut +käsi turta, lysmynyt jo jalka, +laahannehet maata valkohapset; +yksin seisoi vanhus, korkeuteen +silmän loi, kuin sinne katsoo silmä, +kons' on maassa kaikki yötä synkkää. +Kiitos olkoon! Silloin apu joutui; +hän, tuo tullut, mistä metsän tuuli, +Pilven veikko, lentäen kuin leimaus, +heihin iski, sorti sortajamme. +Toisten turvissa nyt elän täällä +niinkuin murtokuusi muitten päällä, +heille vastus, taakka itselleni; +mutta ylistän mä elon arpaa, +jalo tuo jos voittajana vielä +taistelusta kirkon luota, palaa.» + +Vanhus viime sanan kuultuansa +riensi pois kuin tulen polttehelta; +vaan jo vaalennut ol' illan rusko, +ennenkuin hän kirkonkylään ehti. +Niinp' on kylä kypeneinä suitsi, +niinkuin pilviin hukkuu tähtitaivas, +siinti kirkko kummultansa niinkuin +tähden pilke pilviss' ainokainen; +hiljaisuus niin kattoi seudun kolkon, +niinkuin kattaa kuudan kaljun syksyn. + +Kesken kaattuin, puolto-, vainomiesten, +niinkuin varjo niityn niitoksella +kulki vanhus. Kuolemaa on kaikki, +hengen huokaust' ei korva kuule. +Vasta polun päässä, raunioiden +kesken polvittelevaisen, istui +nuorukainen, veriinsä jo riutuin. +Posket kalvakat taas punehtuivat +vienosti kuin illan valkopilvet, +syttyi silmä sammunut, kun tointuin +vanhuksen hän näki. »Terve», virkkoi, +»nyt on kuolo helppo, kun saa varhain, +monen myötä, eestä isänmaansa +voittain verens' antaa. Terve, maasi +turvan kasvattaja, kolmin kerroin +terve jalolle, ken meitä johti, +yksin mahtavampi kuin me kaikki! +Kas, jo murtui voimat, hajall' oli +joukkomme kuin karja kaitsijatta, +kadotettu, kurjan kuolon oma. +Ollut ei, ken joukon järjestäisi, +ei, ken neuvon antais, ketä kuultais, +kunnes korven komeroista tullen +mieron poika saapui, sankar-otsa, +kunnes äänensä soi taistoon kutsuin; +Liekki sinkos silloin joka rintaan, +pelko poistui, hänet tunsi kaikki, +kanssaan hän päin miekkoja vei meidät, +niinkuin kaislikkohon myrsky ryntää. +Katso kirkkoon päin! Kuin kartta, maassa, +mist' on käynyt niittomiehen rauta, +pitkin tietä maan on vihamiestä; +siin' on ura uljaan käymä, häntä +silmin seurasin, kun jalka petti, +kuolemassa vielä aatos seuraa.» +Lausui näin, ja silmä hiljaa sammui. + +Samoin sammui hiljalleen myös päivä; +valju kuu, yön aurinko, vain näytti +kulkijalle, tietä kirkkotarhaan. + +Astui aitaukseen vanhus, siell' on +ristein keskell' ihmisparvi kolkko, +äänetön kuin nurmen nukkujatkin. +Kukaan askelta ei käynyt vastaan, +kukaan tulijaa ei tervehtänyt, +kukaan yhtä silmäyst' ei suonut. +Astui vanhus parven piiriin, maassa +jalkojensa eess' on nuorukainen, +veress' yltään, tuta helppo toki. +Niinkuin honka mäntymurroksessa, +vielä maassa maaten verratonna, +virui vihollisten keskell' urho. + +Vaan kuin ukkosliekin lyömä seisoi +vanhus kasvoin vaalein, mykät huulet +värjyi, kädet yhteen pusertautui, +kunnes sanoiksi jo suru puhkes: +»Voi, nyt harja majastani murtui, +rae viljan sorti saraltani, +tupaa tuttavampi on nyt hauta. +Voi, sun että näin mä näen jälleen; +kunniani, vanhuuteni turva, +taivaan lahja, äsken sorja, suuri, +nyt kuin hiekka, jolla lepäät, halpa.» +Tuskassaan näin vaikeroitsi vanhus, +vaan jo, kohta kuului ääni toinen, +ääni tyttärensä, äsken tulleen: +»Kallein kaikesta, mit' ompi maassa, +olit sylihini suljettuna, +kaksin verroin kallihimpi vielä +olet mulle mullan sulhosena. +Enempi kuin elämä on lempi, +enempi kuin lempi moinen kuolo.» +Näin hän virkkoi vaikeroitsematta, +astui hiljaa kaatunehen luokse, +polvistui ja huivin otti, peitti +kevyesti otsan lävistetyn. +Äänetönnä urhopiiri seisoi +niinkuin metsä, miss' ei lehti liiku; +vaiti seisoi myöskin vaimoparvi, +tuskaa suurta suremahan tullut. +Mutta jalo tyttö virkkoi jälleen: +»Jospa joku toisi vähän vettä, +veret poskilt' että pestä saisin, +suortuvaansa vielä silitellä, +silmät nähdä, sulot kuolossakin; +kaikille nyt soisin riemuin näyttää +Pilven veikon, orvon mieronlapsen, +josta koitui kotimaamme turva.» + +Koska vanhus neidon sanat kuuli, +näki turvattoman vierellänsä, +taas hän äänell' äänsi murtuneella: +»Voi nyt, voi nyt sua, tytär parka! +Auvon auvo, turvattoman turva, +huolen hoiva, taatto, veikko, sulho, +kaikki tuossa kadonnut on sulta, +mennyt kaikki, mitäkään ei jäänyt.» + +Itkuun tuosta parahti jo parvi, +vedetönt' ei ollut silmää siellä; +mutta jalon immen kyynel kiilsi, +kuolleen käteen tarttuen hän lausui: +»Murheell' ei saa muistoasi viettää, +ei kuin sen, jok' unhoon kohta uupuu; +niin sua itkevä on isänmaasi, +niinkuin kasteen itkee kesäilta, +tyynnä, loistavana, laulullisna, +syli auki uuden aamun koittoon.» + + + +SOTAVANHUS. + +Hän korkeana nousi +pimento-nurkassaan, +mies kookas, vaikka köyry +jo varsi vanhuuttaan. +Ja muuttunut oli ukko +kuin uuteen muotohon, +soturiryhti uljas +häll' olennossa on. + +Hän ruotulaisna muutoin +nyt asui vanhoillaan, +sodista muinaisista +vain arvet saaliinaan; +mont' aikaa suojaksensa +vain mieron rannan ties, +Alavudelle viimein +jäi Röikön torppaan mies. + +Nyt äkkiä hän nousi, +kuin havahtunut ois, +ja päältään arkiryysyt +kaikk' alkoi heittää pois, +ja tallest' otti vanhat +taas juhlatamineet +ja jakoi kahtahalle, +kähärät valjenneet. + +Tuvasta valmis käymään +jo tuossa sotilas, +puettu sini-keltaan, +ol' aivan arvokas; +tuo vaskihela-hattu +jalosti varjoo pään, +on kasvot tuonen-tyynet, +on sauva kädessään. + +Taas päivä, pitkään piillyt, +se päilyy, sees on sää; +seitsemästoista päivä +on elokuuta tää; +vesillä, mailla tuuli +vain hiljaa henkäilee; +mihinkä kaunis ilma +nyt vanhan viehtelee? + +Täll' erää minne mahtoi +nyt olla ukon tie? +Kotiko kolkko ollut +ja nurkka ahdas lie? +Ja noin miks otti ylleen +hän juhlatamineet? +Vai Herran huoneeseenko +vei äijän askeleet? + +Vaan sieltä pyhät kellot +ne eivät kaiu nyt, +on kirkko tyhjä tyyten, +kaikk' ovet teljetyt. +Ei saapumista sinne +nyt sanan kuunteluun, +ei ollut Herran päivä +tää päivä elokuun. + +Mut palveltiinpa Herraa +siell' äijän mielestä, +jos kirkossa ei juuri, +niin kirkon vieressä; +näät harjult' alas rantaan +tuoss' urhot Suomenmaan; +ne maata, ruhtinasta +nyt puolsi parhaillaan. + +Seitsemästoista päivä +ol' elokuuta tää, +ja juhlapyhäks urho +sen katsoi harmaapää. +Tuoll' liehui Suomen lippu, +sen luo, juur' aljettuun +hän aikoi Adlercreutzin +jumalanpalveluun. + +Taas kuulla häll' on mieli, +kuin miekat kalskahtaa, +kuin kenttätykki veisaa +säveltä tuttavaa, +taas muistaa oma nuoruus, +sen voima, urhokkuus, +ja nähdä, verityössä +kuin kestää polvi uus. + +Niin aikeens' arvaellaan, +niin ehkä ollut lie; +ei aatoksia nähty, +vain askeltensa tie. +Hän rauhass' astui aivan, +ja niinpä joutui jo +luo kirkontörmän, kuumin +kuss' oli ottelo. + +Tiepuoleen siihen ukko +nyt istui katsomaan +uroita Suomen ynnä +väkeä vieraan maan; +työ missä toimin, siitä +ei siirry silmä pois, +ja usein muoto loistaa, +kuin kirkastettu ois. + +Ja yhä ympärillä +sokeat luodit lyö, +käy sadon kalliin kaaten +nyt tuonen niittotyö; +mut koskematta kuulan +siin' istuu vanhus vaan, +kuin ratto rauha oisi, +ei väisty paikaltaan. + +Ja yhä vuoron vaihtuin, +kuink' onnen arpa suo, +sun aivan ympäröipi +tää joukko taikka tuo; +mut kuinka taisto käykin, +hän rauhass' olla saa, +Venäjän mies ja Suomen +suo hälle kunniaa. + +Vaan hetket vieri, päivä +jo länttä purppuroi, +kun Suomen joukon miehuus +nyt viimein voiton toi; +se kaikki esteet mursi, +se kaikki tieltään löi, +ja turva tyyni jälleen +nyt vanhust' ympäröi. + +Kun harjult' alas kulki +jo parvi viimeinen, +niin parven kohdall' ukko +nous suoraks oieten: +»Te Suomen urhot nuoret, +teiss' onko ketäkään, +ken sanat kuulla tahtoo +soturin harmaapään? + +Hän teitä kiittää halaa +täst' ilopäivästään: +ei työtä uljahampaa +hän nähnyt ikänään. +Jumalan kiitos, vielä +on meissä voittajaa, +viel' elää isäin henki, +ei puutu miestä maa.» + + + +LUUTNANTTI ZIDÉN. + +Zidénin, urhean luutnantin, +tapa ain' oli selvä tää: +oli ensi mies, mihin mentiinkin: +»Eespäin, pojat Vaasan, pankaas +nyt vauhtia vikkelää!» + +Eturinnassa riensi hän vaaraa päin, +väki jälkeen tarpoa saa. +Jumal'auta, jos kävit kähnystäin, +luutnantin käsky kun kaikui: +»Päin tulta, poiat, hurraa!» + +Näin ohjasi pientä hän joukkoaan, +miten parhaiten itse ties; +sotatemppuja käynyt ei solkkaamaan, +näin kuului komento suora: +»Mars perässä nyt, joka mies!» + +Ei taakseen katsonut, tie kun vei +päin vaaraa, eespäin vaan. +Väki myötä ehtikö muu vai ei, +hän harvoin huomasi ennen, +kuin paukkui jo parhaillaan. + +Nyt vasta, kun pääs vihämiehen luo +ja siinä jo iski ja löi, +hän katsoi, kuinka ne joutui nuo +hänen Vaasan-poikansa rakkaat, +hyvin tokko ne rynnäköi. + +Ja siinä jos muut näki rinnallaan +hän kaikki, se kelpas, se, +kas silloin huusi hän riemuissaan: +»Hurraa, sepä sukkela temppu, +nyt ollaan herroina me.» + +Mut joukko jos käy ja hän harpaten +tulen keskeen jo kerkeää: +»Voi Herra, häpeä semmoinen! +Kuin kilpikonnat ne kulkee, +nyt taaskin ne jälkeen jää.» + +Viiskymmentä miest' oli johdossaan, +sotakäsky kun maassa soi; +ne harveni pois vähän kertanaan, +kakskymmentä Vaasan-poikaa +nyt rintamaan hän toi. + +Mut harvatko, taajatko, niin tai näin, +Zidén saman siitä ties, +tapa vanha häll' oli käydä, päin: +»Nyt pankaa joutua, poiat, +Mars perässä vain, joka mies!» + +Oli Virran taistelu parhaillaan, +hänen viimeisens' oli tää; +ja kaikki hetkestä riippui vaan, +Fahlander, Malm ja Duncker +alas rantahan rynnistää. + +Ei ollut heitä kuin sataa kuus, +Tutshkov tuhat miestä toi, +mut näin tuo uljas Fahlander huus: +»Nyt mennään kolmin joukoin, +kuka ensin ehtiä voi?» + +Sanat nuo nepä korvin kuuli Zidén, +sen maar pian nähdä saa. +»Eespäin», hän huusi »jalat liikkeeseen! +Hurraa, pojat vaasalaiset, +nyt mies se, ken kiiruhtaa!» + +Ei ensi kertaa hän huutanut näin +ja käskenyt joukkoaan, +mut näin viel' ollut ei vimmapäin +vihamiehen parvea vastaan +hän syöksynyt milloinkaan. + +Muut kaukana viel' oli, kolme saa +hän haavaa jo kohdastaan. +Nyt murtui voima, hän katsoi taa, +avun tokko ne tuo, pojat onko +päin urhakat puskemaan. + +Hän vaipui maahan, hän katsomataan +yhä katsoi, jo ymmälle käy. +On vieressä korpraali-vanhus vaan, +yks ainoa Vaasan-poika, +ei merkkiä muista näy. + +Jo kohdalle ryntäysjoukko sai, +hän siihen silmänsä loi: +»No, tuossa tullevat miehet kai?» +Mut turhaa, niitä ei kuulu, +ei enää hän malttaa voi. + +»Nyt voittoon rientävät muut, mä en +vain miesteni joutuvan nää. +Voi Herra, häpeä semmoinen! +Kuin kilpikonnat ne kulkee, +nyt taaskin ne jälkeen jää.» + +Mut auki sammuvan silmän luo +korpraali sen kuullessaan: +»Ei, luutnantti, ei puhe kelpaa tuo! +Ei häpeän syytä nyt! Taistoon +väen veitte te urhokkaan. + +Jos rynnänneet kera kaikk' ois niin, +tuho pienempi ollut ois. +Nyt viime mieheen me kaaduttiin, +etupääss' oli Vaasan joukko, +siks sen tuli korjasi pois. + +Sen koommin katsonut ette taa, +kun käskitte: käykää päin! +Mepä seurasimme, se uskokaa, +jok' ainoa urhona kaatui, +ei muuten he viipyis näin.» + +Käden nostaen luutnantti vielä nous +verihiekalle istumaan, +näkö seestyi, suurin lainein sous +povi kuoleman tuokiolla, +hän heilutti hattuaan: + +»Vai kunnialla siis kaatuivat +eturinnassa rientäin he, +ja luutnanttiaan liki seurasivat? +Hurraa, sepä sukkela temppu, +nyt kuollaan herroiksi me!» + + + +TORPAN TYTTÖ + +Ja päivä iltaan kallistui jo, kesäiltaan vienoon, +valahti rusko vaimennut majoille, maille tienoon, +väsynyt päivän vaivoista miesparvi vaeltaa, +työn tehtyään se riemuiten nyt kotiin palajaa. + +Työn tehnyt, viljan kallihin se korjatuks on saanut, +vihollisjoukon rohkean on vanginnut tai kaannut. +Se lähtenyt ol' otteluun, kun loisti aamun koi, +kun voitto viimein saatihin, jo ilta varjon loi. + +Lähellä kenttää taistelun, tuon kestävän ja hurjan, +tiepuolessa sa töllin näit puol'aution ja kurjan. +Sen portahalla ääneti siin' istui neitonen, +siin' istui, katsoi rauhaisaa paluuta parven sen. + +Hän katsoi, kuin ois etsinyt;--ken mietti neidon mielen? +Syvempi posken puna tuo kuin hohde lännen pielen. +Niin hiljaa istui, herkkänä;--jos kuunnellut ois hän, +kuin katsoi, kuullut oman ois sydämen sykkivän. + +Mut joukko kulki kulkuaan, siin' yhä katse pysyi, +jokaiseen riviin, soturiin se kiinnittyi, se kysyi; +kysymys arka, kaihtava ja mykkä lennähtää, +hiljempi huokaustakin povesta hiipivää. + +Noin joukko kaikki sivuitse kun kulkeneeksi saapi, +jo loppuu rauha raukan tuon, jo rinta raukeaapi; +ei vaikeroi hän, otsa vain se kättä vasten jää, +sulosti suurin kyynelin nyt kylpee poskipää. + +»Mit' itket? Vielä tallella on toivo, huoles heitä, +oi, kuule ääntä äitisi, ei suotta kyyneleitä; +hän, jota äsken joukosta ei silmäs keksinyt, +hän eloss' on, sua muisti hän, ja siksi elää nyt. + +Sua muisti hän, mua totteli, ei syössyt vaaran suuhun; +sen viime neuvon kuiskasin, kun yhtyi joukkoon muuhun. +Ei mielens' ollut sotimaan, pakosta lähti hän, +pois meilt' ei kuolla tahtonut, ei riemult' elämän.» + +Vavahti neito haaveista suruisan uneksinnan, +kuin iskenyt ois aavistus kautt' ikävöivän rinnan; +ei viipynyt hän, katsahti vain taiston kenttää päin, +ja lähti hiljaa, hiipi pois, hämyksi häilähtäin. + +Pois vieri hetki, toinenkin, yö joutui, taivaall' uivat +hopeina pilvet valkeat, vaan maat jo tummentuivat. +»Hän viipyy! Turha tuskas on, oi tytär, minne jäät! +Tääll' ennen aamun koittoa taas sulhosi jo näät!» + +Ja tytär tulee, hiljalleen hän astuu äidin luokse, +ei enää sulosilmistä nyt kyynelvirrat juokse, +mut kylmänä kuin tuuli yön kätensä tervehtää, +kuin taivaan pilvi valkea on vilu poskipää. + +»Tee hauta mulle, äitini, jo päättyi päivät multa; +paennut taistelua on tuo kurja sulho-kulta; +mua muisti vaan ja itseään, sun mieltäs kuuli vaan, +ja petti toivot veljien ja isiensä maan. + +Kun tuli muut, mut armas ei, niin kuolleheksi itkin, +päin surmaa miesnä menneeksi, kuin meni kumppanitkin, +suruni oli suloinen, ei katkera kuin nyt, +tuhannen vuotta surra noin hänt' oisin mielinyt. + +Voi äiti, yöhön pimeään hain kaatuneitten luota, +en nähnyt kellään muotoa ma tuttavaista tuota. +Nyt maailmassa viekkaassa en viihdy kauempaa, +kun kuollehiss' ei ollut hän, ma toivon kuolemaa.» + + + +SVEN TUUVA. + +Sven Tuuvan isä kersantti ol' ollut aikoinaan, +jo kuului Kustaan sodassa hän polveen harmajaan; +maatilkustansa niukan sai nyt leipäpalasen, +last' ympärillä yhdeksän, ja nuorin niistä Sven. + +Älyä kuinka liiennyt lie äijält' itseltään +jaella lapsijoukolleen, ei tiedä yksikään; +mut liian paljon antanut lie vanhemmille kai, +kun poika viimesyntynyt vain rippehiä sai. + +Sven Tuuva varttui kuitenkin, mies tuli harteva, +kuin orja raatoi pellolla ja kaatoi kaskea, +ol' iloisempi, nöyrempi kuin moni viisaskaan +ja teki, mitä teetettiin, päin mäntyyn kaikki vaan. + +»Mi, Herran nimeen; poikani, sun perii hiljankaan?» +näin ukko Tuuva useinkin jo hoki huolissaan. +Kun laulu tuo ei loppunut, Sven maltin menettää +ja itse käypi miettimään, min kesti miehen pää. + +Kun tuli Tuuva kersantti ja vanhaan virtehen +taas kerran lauloi: »Mikä mies sinusta tulee, Sven?» +niin aivan ukko ällistyi, kun poukahuttaa ties +Sven leveästä leuastaan: »Ka, niin no, sotamies!» + +Lopulta pilkka-katsehen kersantti-vaari loi: +»Vai sotamies, sa tolvana? Oh huuti, poika hoi!» +»Niin», tuumi Sven, »min täällä teen, se kaikki kieroon vie, +ehk' eest' ei maan ja kuninkaan niin konsti kuolla lie.» + +Tuost' ukko Tuuva hämmästyi ja heltyi itkemään; +Sven otti pussin selkähän, läks joukkoon lähimpään. +Mies terve, mitan täyttävä, ja muusta huoli viis, +hän pestin väkeen Dunckerin sai tinkimättä siis. + +Nyt tuli sotatemppuja Sven Tuuvan harjoittaa, +se omituist' ol' laatuaan ja nähdä hupaisaa. +Korpraali huusi, hohotti, ja hohotti ja huus, +Sven todet, leikit väänsi vain kuin itse totisuus. + +Ol' uupumaton kyllä, jott' ei verran vetäjää, +hän maata polki; tömisti ja heilui hiessä pää; +mut käännöstä kun käskettiin, hän pettyi ainiaan, +päin oikeaan, päin vasempaan, päin vastoin aina vaan. + +»Olalle pyssyn» oppi hän, »jalalle pyssyn» tais, +»päin pistin», »kunniaa», on kuin hän kaiken oivaltais; +mut »kunniaa» kun huudettiin, hän laski pistimen, +»jalalle pyssy» käsky soi, olalle veikin Sven. + +Näin tuli tuiki kuuluksi nyt Tuuva tempuistaan, +ja kaikki, miehet, päälliköt, ne kummaa nauramaan; +Sven, vakaana hän astui vain, ol' altis oppihin, +ja toivoi aikaa parempaa,--niin sota syttyikin. + +Ol' läsnä joukon lähtö nyt, niin miehet miettimään, +täyspäinen tokko Tuuva lie myös myötä pääsemään. +Hän antoi heidän haastella ja tyynnä tuumi vaan: +»Jos muiden kanss' en mennä saa, kai yksin mennä saan.» + +No, pitää pyssyn, rensselin sai hänkin, mukamas, +sai renki olla leirissä, sodassa sotilas; +Sven tappeli ja passasi ain' yhtä toimessaan, +eik' ollut arka milloinkaan, jos hupsu toisinaan. + +Paluuta tehtiin, kintereill' on ryssä joukkoineen, +pois jokivartta Sandels nyt vetäytyi verkalleen. +Palasen matkaa eessäpäin veen poikki porras toi, +vain miestä parikymmentä nyt sitä vartioi. + +Tien korjuu näillä toimenaan, ja työnsä tehtyään +etäällä taiston telmeestä he jäivät lepäämään, +talosta eineeks ottivat, mink' irti saivat vaan; +Sven Tuuva myötä oli myös, hän pantiin passaamaan. + +Mut ilot jäi, kun törmältä nyt täyttä vauhtia +riens' adjutantti Sandelsin, hevonen vaahdossa: +»Jumalan tähden, sillalle, aseihin!» huusi hän, +»vihollisjoukon tiedetään täst' yli pyrkivän.» + +Päämiehelle hän lisäsi: »Te silta purkakaa, +jos voitte, muuten viimeiseen vereenne taistelkaa! +Jos ryssä pääsee selän taa, niin meidät hukka vei. +Avuksi itse kenraali jo rientää, huolta ei!» + +Hän kiiti pois. Mut portaalle pääs tuskin vartio, +kun toisen rannan törmäll' on plutoona ryssäin jo. +Se laajenee, se taajenee, se tähtää, laukaisee, +jo suomalaista kahdeksan ens' liekki lakaisee. + +Ei hyvä enää viipyä, jokainen hätkähtää. +Uus ukkonen; ja jäljelle vain viisi miestä jää. +»Kivääri käteen, taaksepäin!»--jo kaikki uskoi sen; +Sven Tuuva yksin hairahtui ja laski pistimen. + +Myös käännöksessä hämmentyi hält' aivan ees ja taa, +pois riensi muut, mut portaalle Sven poika porhaltaa. +Hän seisoo siinä jäykkänä, vakaana, vanhoillaan, +kaikille valmis neuvomaan parait' on temppujaan. + +Eip' aikaakaan, kun osoittaa hän niitä kyllä saa, +kun silta täyteen ryssiä samassa tuoksahtaa. +Ne tuli päälle tuiskunaan, mut niistä joka mies +sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties. + +Käsillä tätä karhua ei voitu kukistaa, +mies lähin muiden luodilta hänt' aina varjoaa; +mut ryssäin kiihtyy rohkeus, min toivo raukenee; +jo saapuu Sandels, näkee tuon, kun Tuuva taistelee. + +»Noin, poika uljas, juuri noin!» hän huusi, »tullaan jo! +Äl' yli päästä piruja, viel' iske tuokio! +Noin suomalainen taistelee, kas siinä soturi! +Avuksi, pojat, joutukaa! Tuo meidät pelasti.» + +Jo näki ryssä rynnäkön nyt tyhjiin rauenneen, +vihollisjoukko kääntyi, pois vetäytyi vitkalleen. +Taas tyynt' on, Sandels ratsultaan nous, astui sillan luo +ja kysyi, kussa äskeinen ol' ottelija tuo. + +Sven Tuuvaa näytetään. Hän on jo taiston taistellut +ja taistellut kuin mies, ja nyt on taisto tauonnut; +hän näytti siihen nukkuneen levolle leikistään, +vakaampi ei, mut vaaleamp' on paljon entistään. + +Ja Sandels silloin nukkujaa kumartui katsomaan, +ei tuntematon ollut tuo, vaan tuttu vanhastaan, +mut alla hänen rintansa punoitti nurmi nyt, +ol' luoti käynyt sydämeen, jo veri ehtynyt. + +»Se luoti tiesi maalinsa, on myönnettävä se», +näin kenraali nyt virkkoi vain, »ties enemmän kuin me; +ei otsaan käydä huolinut, sen huonoks arvioi, +vaan sattui sankar-rintahan, jalomman valikoi.» + +Ja sanat nää ne kiertämään jäi väen keskuuteen, +ja kaikki katsoi Sandelsin niin oikein sanoneen. +»Näät Tuuvan mieli kylläkin ol' lyhyt mittojaan; +pää huono oli», arveltiin, »mut sydän paikallaan.» + + + +VON KONOW JA HÄNEN KORPRAALINSA. + +»Loasta arvoon, ken sinut nosti, ken +vain vuoks sun kulmakaartesi tummuuden, +sun auttoi saamaan paikan ja palkankin, +vaan sotamiehen virkahan korpraalin? + +Ja kenen rinnall' ottelit aina näin +kuin vertainen ja kumppani vierekkäin, +ja miehuuttas ken kiitteli, minkä voi?» +Brask-korpraalille Konowin saarna soi. + +»Nyt käytöksestäs ainainen kanne käy, +sinusta mikä pöppö nyt pöyhistäy; +sa keskell' ammunnan sotamiestä lyöt +ja mahtavasti mälliä kahta syöt!» + +Brask saarnaa kuulla jurrotti majurin: +»Niin, korpraaliksi tyhjästä korkenin, +vaan virkaan siihen mun vaka miehuus vei; +vert' oli, mistä nousin, mut lokaa ei. + +Jos lyönkin joskus, niin mikä kumma se? +Ma teen kuin moni muukin, ma teen kuin te; +ja vaikka yksin lyökää, niin lellityön +ma heitän hellemmille ja myöskin työn. + +Tuon vieruskumppanuuteni kunniaks +on kaikkein nähden mälliä mulla kaks; +vaan laiha jos se kunnia teistä ois, +voin toisen mällin poskesta heittää pois.» + +Ja Braskiin Konow silmänsä teristää: +»Mies oiva, mutta saakelin sarvipää! +Sa vierimmäisnä vastakin seiso vaan, +on turva semmoisesta, kun tarvitaan.» + +Taas alkoi taisto; jääkärijoukollaan +von Konow metsään tunki, Brask mukanaan; +korpraali kulki jylhänä, majuri, +hän huuli lerpass' ampui ja kiroili. + +Jo neljä tiimaa noin oli noituillut, +mut seikka siitään muuksi ei muuttunut. +Hän tiellään kaatuneen näki jonkun vaan, +puu puulta ryssä pois veti joukkojaan. + +»Hiis vie», hän ärjyi, »ei suju ensinkään, +kyll' lentää kuoret männyistä, sen mä nään, +vaan ryssä puitten suojassa pääsee pois, +te tähtäätte, kuin silmiä teill' ei ois.» + +Tuon virkkaa tuskin ehti hän viiksistään, +kun kieppui Braskin puustista kellellään; +kas siinä vastausta jo liioinkin, +moist' ei ois luullut tohtivan korpraalin. + +Käy miekkaan, kimpoo päin vihankalvas mies: +»Mit' uskallat, sa ryökäle? Herrankies! +Nyt luines, nahkoines piru otti sun, +Lyöt päällysmiestä keskellä ottelun!» + +Mut Brask hän seisoi tyynenä vanhallaan: +»Pidättäkäähän pamppua hetki vaan, +siks että palkan tuolle ma maksaa voin, +jok' ampui kohti, juuri kun puustin soin.» + +Näin virkkain Brask nyt tähtäsi pyssyllään; +ja pensaan taakse, huomasi äkkiään +von Konow miehen kaatuvan parrakkaan +noin kaksikymment' askelta heistä vaan. + +»Vai tuonko luoti vingahti korvissain, +kun kuuperruin, taas ystävät ollaan vain! +Sep' oli miehen konraus, totta vie, +ei unhoittuva multa, se koskaan lie.» + +Brask Konowill' on vuosia viettänyt, +siell' aina äijät yksissä nähdään nyt: +he usein kuomat parhaat on päällä maan, +mut yhtä usein joutuvat jupakkaan. + + + +KUOLEVA SOTURI. + +Lemulla oli verinen +jo päivä päättynyt, +ja kaatuneitten viimeinen +valitus viihtynyt; +maat tummui, tummui vetten vyö, +kuin hauta hiljainen ol' yö. + +Veen vierelle, mi taistelon +kuvasti taannoisen, +soturi vanha jäänyt on, +Suursaaren aikuinen, +pää kättä vasten, kalmaiset +jo kasvot, veret vierrehet. + +Hält' ystävä ei yksikään +jäähyväissanaa saa, +maa, jota kastoi verellään, +ei ollut synnyinmaa; +kotonsa Volgan äärell' on, +tääll' on hän vieras suomaton. + +Vain joskus silmän sammuvan +hän vaivoin kohottaa; +mies nuori samaan santahan, +lähelle kuolevaa, +on kylmennyt jo; tuohon jää +se tuijottain, ei muuta nää. + +Kun luodit löi, kun sota soi, +maa huurtui hurmehin, +niin vihan miekka salamoi +kädessä kummankin. +Nyt nuoren miel' ei taistohon, +nyt suopi vanhus sovinnon. + +Mut yhä kulkee hetket yön,-- +mist' airon loiske tuo? +Kuu tanterelle verityön +jo paistehensa luo: +vesillä yksin neito sous, +jo rantaan ehti, maihin nous. + +Miks, aave rauhaton, sa sait +luo tuonen niittomaan? +Käy ruumis ruumiilta hän vait +ja kyynelehtii vaan. +Vait käy kuin varjo,--valvahtui +jo vanhus, katsoi, kummeksui. + +Mut vaellusta seuraten +ain' yhä hellemmin +hymyili silmä suruinen +ja miettiväisemmin; +jo sydän aavistanut lie, +mihinkä kulki neidon tie. + +Hän vartoi: tyttö läheni, +kuin kutsun kuullut ois, +niin suoraan, varmaan, ääneti, +kuin henki häntä tois. +Jo saapui valaistessa kuun +jo sattui katse kaivattuun. + +Hän näki, nimen äänsi,--suu +ei vastausta suo; +sylihin vieno viskautuu,-- +ei sulje syli tuo; +läväisty rinta elvy ei, +vait kaikk' on, kaiken kalma vei. + +Yks silloin kyynel pisaroi +jo silmään sotilaan, +yks sana huuliltansa soi, +yön ymmärtämä vaan. +Hän nousi, astui askelen +ja kuoli neidon etehen. + +Tuon sanan tulkita ken voi, +min siinä virkkoi mies? +Suruisa katse, min hän loi, +ja kyynel mitä ties? +Ja neidon luo kun päästyään +hän kuoli, mitä miettikään? + +Oliko tunnon tuskaisen +se viime tunnustus, +sydäntä etsi sydämen +sovintohuokaus? +Suriko että päällä maan +vain sorretaan ja sorrutaan? + +Toi hänet tuima vainotie, +meit' iski miekka tuo; +mut unhoita, mit' ollut lie, +vain veljeskättä suo! +Eloa koskee koston lait, +mut haudalla on vaino vait. + + + +OTTO VON FIEANDT. + +Ristiinasta oli mies, +Otto Fieandt, hänpä ties +muille käskyjänsä antaa, +vesa vanhin veljeskantaa. + +Sodass' oli tosiaan +everstluutnantti hän vaan, +armeijass' ois olla suotu, +jos ol' luonto toisin luotu. + +Vaan hän piti oman pään, +jäyräs omaa jälkeään, +käskyyn kääntynyt ei toisen, +sai siis joukon erikoisen. + +Entä näkö: asunaan +harmaa haaratakki vaan, +tehty kotikankahista, +villat kotilampahista. + +Taaton lakki laellaan +kiilsi pitkää pitoaan: +tälle jäi, kun Lappeen nurmeen +taatontaatto vuoti hurmeen. + +Lyhyt, väljä talvisäin +tuohon lammasturkki--näin, +pikisauma-saappahassa +ruodun eess' on satulassa. + +Eip' ois urhon näköinen +kansan nähdä nykyisen; +aika toinen, toinen tunto, +syvemmällä pilli kunto. + +Miekka suotta vyöllä vaan; +tokko laukaustakaan +sodass' ampui, taivas tietää; +epäellä seikkaa sietää. + +Ruudit, raudat, lyijyt, ne +huoleks jäivät miehille; +ne, ne lauloi, hänpä soitti, +ruoska kourass' ukko voitti. + +Sillä sivalteli vaan +eestä kuninkaan ja maan, +niinkuin tammi vankkumatta, +urakassa uupumatta. + +Kestää vaikka päivän tais, +huoli viis, ken voiton sais, +tappelun vain tahtoi voimaan, +siihen ruoska valmis soimaan. + +Kiireeseen ei Suomen mies +ole luotu, sen hän ties, +vauhtia siis auttaa koitti, +miehuutt' ei, vaan tapaa moitti. + +Piippu piti olla vaan, +muuten hyv' ei ollutkaan; +sauhu suussa voimin kaikin +ruhtoi, vaikka selkään saikin. + +Kesken parhaan kahakan +pisti uuden tupakan, +lähin mies sai viivähdellä, +tulta hälle viritellä. + +Joukkoonsa taas ennättäin, +veress' yltä, hiessä päin, +seisoi ruoskahansa käyden, +kiskoi tuprun keuhkontäyden. + +Rivit reilaan, pistin päin! +Leikkiin tuimimpahan näin +rynnisti jo roimalaillaan, +oli mies kuin kotimaillaan. + +Haastoi vahvaa suomeaan, +huusi niinkuin niitullaan, +kiitti, moitti, toimen mukaan, +tollistaa ei saanut kukaan. + +Hyv' ei silloin ollutkaan +vihollisten, sanotaan; +siin' ol' ukko lemmonlainen, +muulloin varsin moukkamainen. + +Noin hän viimein joukkoineen, +piippuineen ja takkeineen +tapeltuaan raivoisasti +saapui Karstulahan asti. + +Toivo Suomen sotijain +joukko tää ol' enää vain +miestä tuhatkunta kohti +Vlastov kolme vertaa johti. + +Leikki oiva odottaa, +Fieandt ottaa tupakkaa, +ruoskaa saapaskorkoon koittaa, +ryntäämähän mennä soittaa. + +Tiimaa kuusitoista kai +kesti, viimein saunan sai; +pako päätyi pääksi leikin, +piru kaikki vei kuin veikin. + +Silloin, niinpä tiedetään, +enää ei hän lyönytkään, +hatun painoi alemmaksi, +muuttui muita lauhemmaksi. + +Möttöseen noin ratsasti, +satulaansa tuijotti, +käden pisti rintapieleen, +muistunut ei piippu mieleen. + +Mitä siinä miettikään, +sit' ei tultu tietämään, +yksin neuvotella mahtoi, +väki kulki, kuinka tahtoi. + +Lintulahteen tultuaan +olkikuvon pyysi vaan, +unta vaivoistansa halaa, +suu ei maista ruoan palaa. + +Näin hän päätti päivän tään; +hieman levähdettyään +aamull' oli, kolmen mailla, +kohennut jo koko lailla. + +Taas häll' entinen on pää, +ovest' ulos tirkistää, +katse karski taas kuin rauta, +luimistaikse silmälauta. + +Maistoi taskumatistaan, +noitui nuorta veikkoaan, +joell' antoi puustin heti, +Perhossa jo sauhut veti. + +Kuinka liekin kaikkiaan: +sodass' ase tarvitaan, +vaan ei puoliansa vailla +sota Fieandtinkaan lailla. + +Miehet nytkin lausuvat, +vaivojaan kun muistavat, +pää-armeijan taantumusta, +kotimaansa kukistusta: + +»Toisin loppu olla vois, +kenraali jos saatu ois, +jok' ois aikaa arvioinut, +tappelussa tupakoinut.» + + + +SANDELS. + +Sandels, hän Partalass' eineellään +juur' istuu, huoleti syö: +»Taas yhteen Virralla isketään, +heti kello kun yksi lyö. +Olen teidät tänne mä pyytänyt.-- +Pala lohta, pastori, nyt! + +Mua saatte seurata päivän tään, +minä pyydän ja vaadin sen: +te seudun tunnette tyystimpään, +ja ma tietoja tarvitsen. +Ei vaaraa! Verta ei haistetakaan.-- +Margootako kaataa saan? + +Tutshkov sanan suopean suo, jott' ois +loma tää jo loppuva taas. +No, mut syökää! Oh, kastinta! Paasto pois! +Ajo eessä on, katsokaas. +Täss' ottaa täytyvi, minkä sai,-- +madeiraa? Sallitte kai?» + +Sana nyt, sana kiiru nyt saatettiin: +»Välirauha rikkunut on; +etuvartion johti jo pois Brusin, +ja silta on purkamaton. +Kakstoista on kello, ja kesken työ, +mut ryssäin jo yks se lyö.» + +Sandels, hän makean maistua suo, +ei tuost' ole tuonaankaan. +»Pala hanhea, pastori! Hyytelö tuo +se on herkkua kerrassaan. +Taas Dolgoruki se touhuaa; +hänen maljansa! Maistakaa!» + +»Min viestin siis», sanantuoja näin, +»kenraali, mä viedä saan?» +»Ett' onhan Fahlanderin patterit päin, +ja silta on kaita, vaan. +Hän tunnin, puolisen kestää saa.-- +Vähän, pastori, vasikkaa!» + +Sanantuoja läks. Oli tuokio. Taas +joku saapuu: leimuna tuo +hänet ratsu, hän harppauksella on maass', +on portaill', on noussut jo nuo; +luutnantti nuor', uros nuhteeton, +adjutantti se Sandelsin on. + +Saliss' on jo hän, säihkyvi katsanto, +tykö päällikön hällä on tie: +»Kenraali, virrannut vert' on jo, +joka tuokio verta vie. +Väki uljas on kyllä, mut uljaamp' ois, +jos päällikön nähdä se vois.» + +Sandels, hän tuumivan katseen loi: +»Kah, kuuma kuin uunin paasi +Ajo uuvutti kai, nälän teille toi, +lepo pieni, niin jaksatte taas! +Nälän muistaa saa, janon myös. Kas näin, +siis ryyppykö allepäin?» + +Luutnantti viipyi: »On tuima työ +meill' eessä, ne sillan jo saa, +pataljoonan ne Kauppilan kimppuun lyö, +etujoukkomme karkoittaa, +kaikk' on nurinpäin, väki neuvoton; +mik' ohje, mi käskynne on?» + +»Luutnantti pöytään ett' istahtaa +ihan rauhassa ruokain luo +ja lautaset kutsuu, ja kun ne saa, +niin syö, ja syötyä juo, +ja juotua vieläkin syö, kas siin' +on ohjetta riittämiin!» + +Veri kuohahti nuori, kuin tulta lies +viha silmästä liekehtii. +»Puhun, kenraali, suorin suin: joka mies +teit' ammoin jo halveksii. +Koko armeijalla on aatos se: +pahin pelkuri olette te.» + +Vait Sandels jäi, putos kahveli pois, +jopa nauruun hän purskahtaa. +»Hyvä herra, Sandelsko pelkuri ois? +Ohoo! Sepä perhanaa! +Bijou, jalo ratsuni, tuokaa, hoi!-- +Nyt pastori jäädä voi.» + +Jyly rannalla käy, rae lyö, sota soi, +kuss' on Sandelsin vartiovyö. +Vedet, maat savu sankkahan pilvehen loi, +tult' iskevi pilven yö; +oli ilmassa kuin kumu ukkosen, +maa järkkyi hurmehinen. + +Väki Suomen vankkana seisoi siin', +ei vaaraa peljännyt; +mut miehestä mieheen kuiskailtiin, +salanurkuna kuului nyt: +»Hän poissa on, taaskin hän piiloon käy, +kenraalia vielä ei näy.» + +Jopa nähtiin, jo saapui, jo vallilla on, +lipun vierehen seisahtuu; +vaka silmä on, otsakin varjoton, +jalo kantaa häntä Bijou. +Hän liikahda ei, näköputkellaan +sotatannerta tarkkaa vaan. + +Ja hän kauas loistavi ratsultaan, +tuhat kaasi, ken hänet kaas, +ja kahta tuimemmin tuiskuamaan +tykit vastaisen rannan taas; +soi luotien vinkuna ympäri pään, +ei muuta hän ilmettäkään. + +Ja uljas Fahlander jo rientää luo, +etuvallille ratsastaa: +»Alas, kenraali, teihin on päin tuli tuo, +alas, henkenne varjelkaa!» +»Alas, kenraali, turma se kaikkien ois!» +väki myrskysi, »vallilta pois!» + +Sandels, hän liiku ei paikaltaan, +sanan lausuu: »Pelkoko lie +väen tuon, mitä hiittä se kirkuukaan? +Se jos horjuu, sen hukka vie. +No, valmiiks siis! Ken koitti, se ties! +Heti luonamme on vihamies.» + +Tuhatmäärää miest' oli torjunut +tuo Kauppilan parvi pien', +oli urhokkaasti se taistellut, +näki neuvoksi nyt pakotien, +tuli patterin luo, sivu siitäkin +se jo riens' ohi kenraalin. + +Hän on siin' yhä, ylväs, liikkumaton, +ei siirry hän paikaltaan, +vaka silmä ja varjoton otsakin on, +ja hän loistavi ratsullaan, +ja hän joukkoa silmää, mi rynnistäin +hänen tultaan törmäsi päin. + +Se jo vyöryy luo, liki tunkeutuu, +hän ei vaarasta milläänkään; +yhä surma on tähdätty päin tuhatsuu, +hän siitä ei tietävinään; +hän vartoo, hän katsovi kelloaan +kuin parhaassa rauhassaan. + +Jopa hetki se löi, jota vartosi hän, +ja hän riensi Fahlanderin luo +»Rivit onko nyt valmis se särkemähän, +kuten ennenkin, väki tuo? +Mä pöyhkeillä ryssien annoin. Haa, +kuin mies, ne nyt raivatkaa.» + +Sana tuo, sepä riitti, ei tarpeen muu, +väki riemunsa ilmoille huus; +päin ryssiä korskia viskautuu +nyt urhoja sataa kuus; +rivi riviltä laastihin lauman nuo, +loput sortuivat sillan luo. + +Sandels, hän luo väen voitollisen +tuli rantahan ratsullaan. +Ohi joukkojen lens' ori valkoinen +veripurppura-hohteessaan, +ja nyt kenraali tervehti tenhoutuin +sotarintaansa riemusuin. + +Ja hiipivä nurku on hiljennyt, +salakuiske ei enää soi, +ilo ilmoille myrskynä puhkesi nyt +ja se hälle kiitosta toi; +hurraa tuhatääninen raikahtaa: +»Kenraalimme uljas, hurraa!» + + + +KAKSI RAKUUNAA. + +Toinen oli Stool ja toinen +Luoti heistä nimeltään, +yhtä vahvat, yhdenmoinen +miehuus mielessään, +saman Saimaan rantamalla +yhdess' ylenneet, +saman kurkihirren alla +kuomat kiistelleet. + +Rakuunoiksi sitten saivat +saman päivän ennättäin; +veljinä he vaarat, vaivat +kesti vierekkäin; +eipä jäänyt heiltä vielä +vanha kiista pois, +kilpasivat sotatiellä, +kumpi uljaamp' ois. + +Miehuudesta joukossansa +olivat he mainitut, +siinä heit' ei voittavansa +kenkään kerskunut. +Kumpainenkin korpraaliksi +kohta tehtihin, +mutta yhtä riitaisiksi +jäivät sittenkin. + +Viel' ei virkaan-nousijoilta +taannut vanha kilpa tää, +toinen toist' ei ansioilta +jäljemmäksi jää. +Tasan kumpaisenkin kulki +taival kunniaan, +Luodin' kun soi nimi julki, +Stoolkin mainitaan. + +Jopa toisen puolle häilyi +viimein onnen vaakapuu; +Luoti vammatonna säilyi. +Stool hän haavoittuu. +Hoitolassa sai nyt heikko +maata tuskissaan, +sinne jäi, kun soti veikko, +jouten virumaan. + +Monta kuuta kurjaa siellä +viimein viettäneeksi saa, +parvehensa urhomiellä +taas hän palajaa; +vaan jo parven paras kohtaa +monta vertoinaan, +Luoti-veikollapa hohtaa +merkki rinnassaan. + +Stool hän näkee ystävänsä +onnen uuden, mainion; +mitä tuntee mielessänsä, +siitä vaiti on, +sit' ei sanat, silmäykset +silloin ilmaisseet.-- +Nyt ol' yhdess' ystävykset +päivän retkeilleet. + +Kylliks oli partioita +käyty, aik' on kääntyä. +Tomu tuiskuu, kasakoita, +näkyy äkkiä. +Luoti lausui: »Käänny, niitä +viis on kaikkiaan. +Kahden emme, veikko, riitä, +suott' on vaara vaan!» + +Stool hän nauroi katkerasti: +»Oikein! Tyhmää jäädä ois! +Veres säästyi tähän asti, +nyt se vuotaa vois. +Yksinkin ma koittaa voinen. +Mene! Tuon jo ties: +liian hyv' on leikkiin moinen +merkkirinta mies!» + +Sen kun virkkoi, päin sill' erää +korskasti jo kannustaa, +heristäen miekan terää, +katsomatta taa. +Toinen vimmass' ett' on vihan, +siit' on huoleton, +jääköön, tulkoon--yhtä ihan +yltyneelle on. + +Seisahtua ei hän aio, +kohti häll' on kulku vaan; +maistaa hältä miekkaa sai jo +poika aromaan. +Nousi parku, pauke, koki +kostoon rynnistää +kumppanit, mut korkein toki +viel' on Stoolin pää. + +Vaan on onnellakin raja, +voitto väistää voittajaa, +ratsuinensa ratsastaja +kenttään kellahtaa. +Taistelee, vaikk' ei se auta, +maassa vielä mies, +vaikka neljän peitsen rauta +hälle turmaa ties. + +Aukee suu jo tuiman surman, +jäljell' on vain tuokio. +Kenpä enää torjuu turman? +Siin' on Luoti jo! +Surmaajat hän kohta suistaa +irti veikostaan; +ken nyt kaatunutta muistaa, +taas kun taistellaan? + +Sortui neljäst' yksi; Luoti +myös sai haavan vuorostaan; +hetki hengen-kallis, vuoti +veri virtanaan; +käsivarren voima voipuu, +toivoa ei näy; +taaspa pystyyn Stool jo toipuu, +taisteluun taas käy. + +Pian loppu selvis sen nyt; +vielä virkkaa taru tuo, +illall' että Luoti mennyt +Sandelsin ol' luo. +Kourass' urho koristintaan +näytti: »Myöntäkää; +Stoolillekin raha rintaan, +taikka täss' on tää!» + + + +HURTTI UKKO. + +Nuotiolla puuttunut ei juttu, +missä Hurtti vanhus istui vaan; +usein kertoi sodan, rauhan tuttu +yöhön myöhään muistojaan, +tulta piippuun yhä peukaloi, +sammuksiin jo taas sen tarinoi. + +»Kolmas Kustaa oli mies», hän kiitti, +»Ryssänmaankin rouvaa ylpeää +vastaan rynnisti, niin että riitti; +aika toinen, toinen tää; +kuninkaan ol' liekkiin tuttu tie, +marskikin nyt liian hyvä lie. + +Kunnian ja velvoituksen teiltä +ellei herrat väistyneet, niin ei +kuunaan oisi voitto mennyt meiltä; +petos hältä hengen vei. +Pahoin täällä palkka maksetaan, +sääli surmaa moisen kuninkaan. + +Kuinka puhuikaan hän ilman vihaa +kapinoitsijoille Anjalan! +Korpraal' Luoti hiljaa nyki hihaa: +'Käännänkös jo kanuunan!' +'Malta', lauhasti hän lausui vaan, +'eihän hätää; ensin katsotaan.'» + +Näinpä vanhus leirivalkealla +laski laatuisasti juttujaan, +huurti hapsia jo iän halla, +poski viel' on punassaan; +nuorempi ol' aikaan Kustavin, +tullut nyt ol' Oravaisihin. + +Yötä hongikossa synkeässä +ennen taistelua vietettiin. +Unta harva sai, mut Hurtti tässä +varsin vaipui uinuksiin; +muulloin aina valppain valvontaan +ennen muita ehti nukkumaan. + +Hetken iltaa vain ol' istuskellut +kylki honkaa vasten kyhjöttäin, +tulta piippuun pannut, valitellut +sodan käyvän suohon päin; +sanoi miettineensä mielessään, +millä saisi paon päättymään. + +Näinpä sanat sattui: »Enää suostu +en mä opittua oppimaan. +Kerran ennen pohjaan päin on juostu, +juoksuss' ollaan uudestaan. +Pako--vain se kurja toivo jää, +lempo tiesi, missä matkan pää. + +Mutta aamull' alkaa asekiista, +tapa toinen silloin tulkohon! +Kuka tahtoo, olkoon ajoriista, +Hurtti kyllän saanut on +hävettää jo häntä alkaa nyt, +ettei aikaa ennen väsynyt. + +Ukon ei tee enää mieli juosta, +hänpä keinon keksi vanhoillaan: +selvin pääsy pälkähästä tuosta +seistä paikallansa vaan; +ken sen tempun oikein oivaltaa, +jättää juoksemiset kaikki saa.» + +Lausui, tyynnä rinnoillensa risti +käsivarret, vaiti kallistui +hongan juureen, kohta raittihisti +siinä ukko uneksui, +nukkui, oiva temppu tiedossaan, +ettei pakeneisi milloinkaan. + +Suomen joukko, taas kun joutui ilta, +viime taistons' oli taistellut, +voima mennyt Suomen sankarilta, +murheen aika alkanut; +niinkuin aallon murtaa rannan paas, +sotajoukko taapäin painui taas. + +Kussa kulki, kuului haikeinta +tuskaa, huolta hukkuvaisen maan; +rauhaa saanut valvova ei rinta, +vanha Hurtti nukkui vaan; +rintamaan Kamenskin särkemään +uros harmaa lepoon laski pään. + +Nukkui, kuin ois unhoittanut aivan +Kustaan päivät, nukkui sikeään +siinä jälkeen juoksun, vaaran, vaivan +kuin ei viime yönäkään, +nukkui, oiva temppu tiedossaan, +ettei pakeneisi milloinkaan. + + + +KULNEV. + +Kun iltaa viel' on hetkinen +ja huvitusta muisto suo, +niin Kulnevista juttelen, +lie sulle tuttu tuo. +Kas siinä oikein kansan mies, +hän elää ja hän kuolla ties, +mies parhain, missä taisteltiin +tai maljaa maisteltiin. + +Yöt päivät yhä taistella, +sit' ilonansa piti hän +ja kaatumista kukkana, +vain sankar-elämän. +Mik' aseheksi sattuikaan, +yks kaikki, kunhan kaatui vaan, +jos miekka, piikki, pikari, +jos joi, jos otteli. + +Hän harras myös ol' lempimään, +koht' iski silmän impysiin; +tulesta tuskin pääsikään, +jo tanssit tanssittiin. +Yön sitten armasteltuaan +hän kengän riisui kullaltaan +ja viiniä sen täynnä toi +ja lähtömaljan joi. + +Tuon muodon jospa nähdä sait! +Monella vielä maassaan +on kuva, jottei mointa kait: +paljasta partaa vaan. +Käyt luo, ja parrakosta suu +jo nauraa, silmä seijastuu, +niin avoin, hertas, huoleton: +siin' ukko Kulnev on. + +Mut vankempikin vaalistui, +kun Kulnev kohti ryntäsi; +ken, hiukan hiittä kammoksui, +myös häntä hätkähti. +Jo näkö jääti selkäpiin, +etteivät piikit, pyssyt niin, +sulompi hällä säilän suu +kuin haven musta muu. + +Se muotonsa, kun ratsullaan, +koholla kalpa, kiiti päin, +se myös, kun malttoi toisinaan +majailla levähtäin, +kun Kulnev turkki-hartioin +talosta toiseen kulki noin +ja vierahaksi viivähti, +vain missä miellytti. + +Viel' äidit kertoo kauhuaan, +kun kursailutta Kulnev tuo +kuin surma tuli suorastaan +vain tuutulapsen luo; +mut jatkaa, »Suukon sille vain +hän antoi, naurun naurahtain, +niin herttaisen kuin tuolla nyt, +jos kuvaa lähestyt.» + +Ol' oikealta pohjaltaan +maar Kulnev ukko kultainen; +hän liioin joi, niin moititaan, +syy oli sydämen; +sen sydämen hän myötään toi, +jos soti hän, jos rauhan soi: +läks' suukot, surman salamat +sielt' yhtä palavat. + +Mont' urhoiss' oli Venäjän, +joist' aikakirjat tarinoi, +joist' eellä sodan syttymän +jo maine tiedon toi. +Kamenski, Bagration, Barclay-- +tulisen leikin tuta sai, +kun moiset rynnisti, sen ties +jokainen Suomen mies. + +Mut Kulnevist' ei tiettykään, +tääll' ennenkuin jo sota soi; +kuin myrsky merell' äkkiään +hän tulla vihuroi, +hän löi kuin pilven salama, +niin arvaamaton, ankara, +ja näytti ensi lyönnillään, +mit' oli miehiään. + +Oteltu päiv' on, uupunut +mies Suomen niinkuin ryssä myös; +ilolla lepoon kallistui +ja luulet: loppui työs; +mut parhainta kun untas noin +näit onnen, kullan kukkuroin, +»aseihin!» huutaa vartio, +ja siin' on Kulnev jo. + +Tai ryssäin teitä kavahtain +käy kuormasaatto laiskantyö, +parasta pahki miehet vain +syö, juo, ja juo ja syö; +mut kestin keskeenpä, yks kaks, +saa Kulnev kuokkavierahaks, +vain tomupilvi pölähtää, +päin peitset välähtää. + +Jos miesnä miehet ratsuillaan +siin' uljahasti urakoi; +niin päästä kyllä parrastaan +kemuissa ukko voi; +mut tuimat vain jos oltu ei, +niin hän se viinat meiltä vei, +ja tulemaan Don-virran taa +pyys viinan velkojaa. + +Ja sade, tuisku, päivä, yö +jos sattui, suvin, talvisin, +noin täys ol' aina, aina työ +kujeista Kulnevin; +ja taistoon käydess' armeijain +maar tunnettiin, miss' iski vain +tää aron poika' uhkapää, +etäinen veikko tää. + +Mut ollut Suomen sotijoiss' +ei miestä, jok' ei mielessään +pitänyt Kulnevista ois +kuin sotaveljestään. +Kun tutun naaman näytti vain +tuo kamu maasta kasakkain +niin Saimaan rannan kontion +suu ilon irvess' on. + +Ja hän myös näki riemastuin +tään kourat, usein kohdatut, +ja rynnisti, ett' oli kuin +ois vaivan maksanut. +Sit' ottelua nähdä sies, +kun Kulnev sekä Suomen mies +noin väkipainin painivat, +nuo vahvat molemmat. + +Hält' ammoin miekka herposi, +hän kaatui taiston telminään, +mut maine maansa loistoksi +jäi jälkeen elämään; +ja missä vaan hän mainitaan, +hän sankariksi sanotaan; +oi kallis sana: »sankari», +kun saat sen maaltasi! + +Se miekka meille turmaa ties, +se peitsi syvään pisti, vaan +on meillekin kuin oma mies +hän rakas maineeltaan; +ei lippu niin, ei isänmaa +voi veljeyttä vahvistaa, +kuin miesten kesken liiton lyö +yht' uljas miekantyö. + +Siis hurraa Kulnev urholle, +et monta löytää moista voi; +jos vuodattikin vertamme, +sen sota hälle soi. +Jos oli meille vihamies, +no, senpä hänkin meistä ties; +jos riemull' iski hän kuin me, +pahoinko tehty se? + +Vihattu olkoon raukka vain, +hän jääköön pilkkaan, häpeään, +mut eläköön, ken uljas ain' +on ollut retkellään. +Ken vain ol' oiva sotilas, +hänellä hurraa riemukas, +kuin liekin säätty elon tie, +lie vieras, veikko lie. + + + +KUNINGAS. + +Kuningas Kustaa Aadolf +hän nousi salissaan, +lopetti hiljaisuuden +ja loihe lausumaan. +Täll' erää kolme hällä +ol' luku kuulijain: +Toll marski, kreivi Piper, +Karl Lagerbring, ne vain. + +Ja kuningas nyt virkkoi, +vakaasti lausui näin: +»Ei Suomen-armeijamme +käy ees-, vaan taaksepäin. +Ei Klingspor toiveitamme +näy täyttää voivankaan, +on Viapori viety, +se poissa pylväs maan. + +Me ilmestystä jääneet +olemme vartomaan, +mut arkkienkeliä +ei vielä kuulu vaan. +Sill' aikaa sodan melske +on siirtymässä luo; +se meille, kuninkaana, +totista huolta tuo. + +Siis tehty päätöksemme +on kuninkaallinen, +ja aiomme nyt tänään +vakaasti täyttää sen: +me Leijonamme asun +olemme tuottaneet, +nuo Narvan tanterella +vihityt tamineet. + +Sun, kahdestoista Kaarle, +otamme kintahas, +osoittain olevamme +niin mies-kuin kuningas. +Me vyöttäymme miekkaan +tuon suuren urohon, +kuin hänkin hämmästyttäin +maailman untelon. + +Te, Piper, saatte toisen +kätemme kinnastaa, +ja, Lagerbring, te toista +niin myös nyt palvelkaa. +Toll marski, maine, vanhuus, +ne teille kunnian +suo varrellemme vyöttää +tuon, miekan voittoisan.» + +Kuningas juhlallisna +siin' on kuin jumaluus, +asussaan kahdestoista +kuin astuis Kaarle uus. +Hän liian ylväs hetkell' +on tällä puhumaan, +vain suurill' askeleilla +käy valtasalissaan. + +Sai kierron kiertäneeksi, +uus näky nähtihin: +hän kintahat ja miekan +ojensi takaisin, +loi katseen, josta poissa +ol' leikki, muihin päin, +taas hiljaisuuden päätti, +suvaitsi virkkaa näin: + +»Saa Lagerbring nyt saattaa +armeijan tietohon, +ett' armoss' asu Kaarlen +meill' yllä ollut on. +Toll marski, kreivi Piper, +ma teidät velvoitan +todistajiksi työlle +tään hetken korkean.» + +Ei tiedä aikakirjat, +min verran muuttumaan +hän työllään ylvähällä +sai seikat Suomenmaan; +mut lähin maailmansa +maar hämmästyksen sai, +Toll marski, kreivi Piper, +Karl Lagerbring myös kai. + + + +SOTAMARSKI. + +Rantsilassa riemu raikui, +leiriss' oli juhla suuri; +Siikajoen voiton viestin +saanut oli Cronstedt juuri. +Eri seurueissa juotiin +maljat maalle rakkahalle, +onnen ensi koittehelle, +kohonneelle kunnialle. + +Kaks ol' everstluutnanttia, +Christiernin ja Lode, siellä, +sotavanhust' yhtärinnan, +valioita vaaran tiellä. +Vierell' uros yhdenverta +Aminoff pään harmaan kantoi; +näille piiri nuorempia +pöydäss' arvopaikan antoi. + +Maljat mielen kirvoitteli, +vapahasti juttu juoksi; +siinä kieltä kammitsoida +tarvinnut ei seuran vuoksi; +päälliköiden viat kaikki +ilman vaaraa virkettihin, +mahtinimist' eellä muitten +marskin nimi mainittihin. + +Aflecht, jolta joukon eessä +retken päätti Revonlahti, +nauroi: »Malja Klingsporille! +Veljet, uus on hällä tahti; +hauska nähdä, kuinka nyt on +kantava hän pystyn nenän; +halki Suomen juostuansa +tohti viimein tehdä tenän.» + +Cronstedtin nuor' adjutantti, +Reiher luutnantti, nyt pisti: +»Klingspor tenän!--tuon ken kertoi, +pettyi vallan peevelisti. +Adlercreutz ja Hertzen poisti +häpeämme lailla miehen; +marski, hitto vie, kuin aina +matkusti jo tipotiehen.» + +Furumarck sai sananvuoron: +»Kuninkaan on vika tässä: +Miksi hänen armostansa +leikkiin pääs tää pataässä?» +Ladau lausui »Väärin puolin +sinä marskin pontta pohdit: +sull' on sydän, hällä vatsa, +syödä hän, sa kuolla tohdit.» + +Ehrnrooth virkkoi: »Muistakaamme, +miss' on noussut miehen tähti; +maine ei sen opas olle, +makasiineista ken lähti. +Klingspor-urhon ura loisti +muonakaartin kanslioissa, +kummako, jos onkin mieli +talrikeiss', ei taisteloissa!» + +Tigerstedt, tuo Suomen poika, +joka Aflechtin sai arvan, +lausui, purren hammastansa, +alta synkän kulmakarvan: +»Se on totta, hän on vieras, +lapsi laakson muukalaisen, +hän ei tunne tapojamme, +kielt' ei suumme suomalaisen; + +mutta maamme hän on nähnyt, +nähnyt Suomen saaret, salot, +kummuiltamme niinkuin mekin +tuhannet sen järvet jalot. +Sydämettä, jumalatta +ihminen se, jok' ei saata +innostua saakka kuoloon +puoltamahan tätä maata.» + +Christiernin loi silmän Lodeen: +»Kuules juonta nuorten jutun! +Klingspor taas se tarkenevi +alla tuiverruksen tutun. +Miekkosia me, jos vaikka +saamme veren, hengen antaa; +toista se kuin marski-paran +maineet matkallansa kantaa.» + +Vanha Lode, jäykkä herra, +vait ol' ollut, muut kun pohti; +suoraksi nyt ukko nousi, +punoittaen posket hohti, +lasin täyden joi hän pohjaan, +voimalla sen pöytään laukas, +hatun pisti kainaloonsa, +suuttuneena suunsa aukas: + +»Pois ma joukostanne lähden, +muille heitän riemun moisen. +Klingsporia moititahan, +missä tapaa toinen toisen. +Sotamarski, sotamarski, +haastamist' ei enää muuta: +häpeä, kun, urhot kehtaa +mokomasta piestä suuta.» + + + +VIAPORI. + +Taas luona takkavalkean +ma istuin illansuun +Stool-ukon kanssa, tapahan +jo ammoin totuttuun. +Juteltiin, pilaa laskettiin, +niin Viapori mainittiin. + +Sen suotta virkoin vain, mut vait +jo leikki jäi: »Kenties +Ehrnsvärdin saarilinnan sait +sa nähdä, nuori mies, +se Pohjolan Gibraltar on!» +Stool alkoi synkän muistelon. + +»Graniittisilmin tarkastaa +se äärtä ulappain, +sen Kustaanmiekka kohoaa +ja uhkaa: 'Tules, vain!' +Ei lyömään liiku miekka tää, +se murskaa, kun se välkähtää. + +Äl' uhmin saavu saaren luo, +kun vaino vallitsee, +kun meren kuningatar tuo +vihasta synkkenee: +tuhansin kidoin kuolemaa +kanuunat sieltä karjahtaa. + +Ajettu pohjan äärihin +jo oli Suomen mies, +mut toivo viittoi vieläkin, +ja hehkui innon lies. +Viel' uskoit, turma torjutaan, +kun Viapori meill' on vaan. + +Ei silmää, jok' ei salamois, +kun kuului nimi tää, +pois haihtui nurku, huoli pois, +pois puute, pakkassää. +Taas Suomen karhu rynnäköi, +ravisti kämmentä ja löi. + +Useinpa urhon harmajan +etäällä kodistaan +tuon nimen kuulin lausuvan +yön hangell' istuissaan; +viluhun lämmintä se loi, +se kodin, kaiken hälle soi. + +Mut etelästä kummia +käy huhu kuiskimaan, +häväisty asekunnia, +maanpetos mainitaan; +se kaikkialla herättää +vain ylenkatsett' ylpeää. + +Iäti päivä muistetaan, +mi tuotti todeks sen, +kun iski tieto tullessaan +kuin jylhä ukkonen: +on mennyt viime toivo maan, +on Pohja vailla porttiaan. + +Merenkö aalto ahmaissut +sen oli pohjaton, +salama taivaan murskannut +sen kantakallion? +Sen valleilta mi miehet vei? +Kysyttiin,--vastausta ei. + +Vaan moni jäyhä rinta nyt +pakahtui huokaamaan, +ja silmä, harvoin vettynyt, +se uhkui virtanaan; +ol' isänmaa nyt vainaja, +me itkimme sen haudalla. + +Oi elo! Mies, ken syynä sen +ol' itkun kuohuntaan, +jaloimman sankarseppelen +sai kerran kunnoltaan: +hän Ruotsinsalmen voittohon +vei kerran Ruotsin laivaston. + +Mut vaikka maailmat hän ois +valaissut miekallaan; +vaikk' auringot se varjoon lois, +hänt' ylenkatsotaan. +Se palkka petturilla on +Ehrnsvärdin hautakallion. + +Sua runot viehtää, nuori mies, +ja muistot, muinaisuus, +nää kertomani kenpäties +suo langan lauleluus; +tuo silloin julki musta työ, +mut nimen peittäköhön yö. + +Suvusta vait! Ei tulla saa +se samaan tuomioon. +Ei muita, yksin rikkojaa +häpeä kohdatkoon. +Maanpetturill' ei olla saa, +ei juurt', ei last', ei vanhempaa. + +Vain virka: kalpa kavala +tukena Suomenmaan, +häväistys, kammo, kuolema, +kirous, patto vaan-- +niin nimi kurjan olkohon, +se keveämpi kuulla on. + +Kaikk' ota haudan synkeys +ja tuskat elämän, +tee niistä hälle nimitys: +surua vähemmän +se tuo, kuin mihin tahran löi +se mies, ken Sveanlinnan möi.» + + + +DÖBELN JUUTTAALLA. + +Rovasti lausui: »Hukass' on, sen huomaan, +jos kuolee noin, tuo Döbeln uskoton. +Ma tulen hälle neuvon, lohdun tuomaan, +ja hän, hän hiljaa kuulee tuokion, +jo karkaa ryntäilleen, jo kuohuu sappi, +'hoi renki', huutaa, 'tiehens' aja, pappi, +ja laita, ettei täällä suunsa soi!' +Tuo puhett' onko sen, ken kuoloon astuu? +mutt' onnestaan häll' olkoon oma vastuu, +ma tein, mink' ihminen ja pappi voi.» + +Noin, atrioiden pöydän runsaan ruokaa, +rovasti haastaa mahtavuudessaan, +hän haastaa noin ja huolekkaasti huokaa +ja palan vielä viiltää paististaan. +Mut tuskavuoteellansa Döbeln hiutuu, +tulessa silmä hehkuu, rinta riutuu, +ja poski hohtaa kuumepurppuroin. +Päin pohjaa juur' ol' ollut joukon retki, +kaks yötä, päivää, käyty joka hetki, +hän itse Joensuuhun tullut noin. + +Hän tunsi polttavaista tulta suonen +mut polttavampaa vielä mielessään, +ja, tuska, tuimempi kuin tuska tuonen, +syvällä hehkui hänen silmässään. +Hän laski joka tuokion, mi kiiti, +hän kuunteli, hän vartoi, katse liiti +lepoa vailla yhä oveen päin. +Mies nuori, vakaa muodoltaan, sen avaa, +luo kenraalin käy, kohti sairaslavaa, +ja Döbeln vieraallensa virkkaa näin: + +»On, tohtor', usko moni turha kaava, +ja vapaauskojiin mä kuulun kai, +mut luotan lääkäriin, tää otsan haava +ja ystävä Bjerkén sen aikaan sai. +Siks olen niellyt nesteet, juomat juonut, +kuin lapsi kuuliaisna maannut, suonut +tuon patterinne pöytää koristaa. +Lait teille, tiedän sen, ne tiede laatii; +mut päiviksi jos tähän mun ne vaatii, +mä sanon: niinkuin mies ne rikkokaa! + +Mä tahdon nousta, päästä taudin alta, +mun täytyy, vaikka takaa kuoleman! +Tuon kuuletteko, jyskeen Juuttahalta? +Siell' arpa lankee Suomen armeijan. +Jos siell' en vaaraan vapahdusta hanki, +niin taittuu tie, niin Adlercreutz on vanki-- +kuin käy sun sitten, väki urhoinen? +Ei, tohtor', ei, te tietkää annos antaa, +mi nyt mun nostaa, vaikka tuskan kantaa +saan huomenna ma kymmenkertaisen!» + +Mies nuori synkistyyi kuulemastaan, +vaan jalot kasvot, kohta selkenee; +hän käden tyynnä laskee pöytää vastaan +ja tyyten tyhjäksi sen pyyhkäisee. +»Nyt, kenraali, ei estett' ole näissä!» +Ja puna kirkkahampi poskipäissä +nous Döbeln, vaikka polvin horjuvin: +»Nuor' ystäväni, kiitos, veljen syli! +te mua ymmärsitte muitten yli; +olette mies, niin olen minäkin.» + +On laannut jyske,--kuolon viljankorjuu +jo Juuttahalla ensi touon vei, +ja Suomen joukko murtuneena horjuu, +on valmis kuoloon, mutta voittoon ei. +Vain ensi rynnäkön sen ryhti taittoi, +mutt' uuteen, kaikki murskatakseen, laittoi +jo Kosatshkovski sotalaumojaan. +On kolkko hiljaisuus kuin ukkossäällä, +kun vaara, äsken, paennut, pään päällä +takaa salamoineen uhkaa uudestaan. + +Nuo tähteet monen kalliin voiton tieltä, +rivimme harvat, ken ne koota vois? +Uljuutta, kullan-uskollist' on mieltä, +vaan pois jäi itse järjestäjä, pois. +Hän, vaaroissamme kirkkain toivon tähti, +mies, jonka johdoss' urhot Porin lähti +satahan verileikkiin ihanaan, +ei myötä ois, kun viime koitos kohtaa, +urosten tyynen kuoloon-käynnin johtaa, +ei hän, mut sattumus nyt saisi vaan. + +Ei jää se unhoon, seisoithan sa siellä, +sa usein nähty, riehuss' ottelon, +sa riemu sille synnyinmaalle vielä, +mi vaiheitas, Eek uljas, surrut on! +Kuin jalot kumppanis, sa kyllä tarmoin +voit taistella, vaan johtaa neuvoin varmoin, +sen neron sairas yksin omistaa. +Vait olet, valmis vaihtoon iskuin uutten, +Grönhagen miettii, kylmä on von Kothen, +Schantz ärjyy vaan, ja Konow kiroaa. + +Vait! Kuule! Kunnahalla hurraa kulki. +Mies ratsain lähestyy. Ken, ken se on? +Mik' äänten myrsky! Miksi riemu julki +mies mieheltä nyt raikuu rajaton? +Se täyttää vuoret, vainiot ja loukot +se kasvaa, paisuu, nielee sotajoukot +ja vyöryn lailla ryntää laaksohon. +Haa, hän on tullut, joutui johtajanne, +mies pienokainen, otsallansa vanne, +se jalo, uljas, armas kenraal' on! + +Vaan hiljaa! Kuule! Käskemään jo ryhtyy +nyt taiston pirstomaa hän joukkoaan, +luo ratsastaa, ja ruotu ruotuun yhtyy, +uus uhka syttyy sotarintamaan. +Aseissa miestä välkkyy seinä sankka, +taas joukko musta, ryysyinen on vankka, +on valmis, järjestynyt, hirmuinen. +Ei enää kamppaella vain ja kuolla, +ei, voittaa mieli väell' on nyt tuolla, +nyt toinen henki täyttänyt on sen. + +Vaan Döbeln joukkons' esirintaa pitkin, +taas rohkaistun ja vahvan, ratsastaa, +sen kaikki ruodut, rivit, soturitkin +terävä silmä tutkii, katsastaa. +Sen Suomen mies kuin Ruotsin nähdä voipi, +ett' aatos suuria häll' askaroipi, +ol' ilme miettivämpi muulloistaan, +mut kovin lauha myös, ja usein uroon +myhähti tuima suu, kun kehen juroon +hän katsoi arpipäähän tuttavaan. + +On, Kothen, joukossas korpraali moinen, +numero seitsemäs, Standaar. Häll' on +jalassa saapasruoju, jalka toinen +on verissä ja aivan verhoton. +Pysähtyi Döbeln sillä kohtaa heti, +vei käden otsaan, kulman ryppyyn veti, +asua urhon harmaan katsoi vait. +»Olithan», virkkoi viimein, »kera työssä, +Lapuall' olit, Kauhajoella myös sä, +tämänkö palkan voitoistamme sait?» + +»Kenraali», näinpä vastasi nyt ukko, +»on oma antamanne pyssy tää. +Viel' ehyt piippu on, lyö tulta lukko +kuin ennenkin, ei tarvis enempää. +Ken moittis, ett' on kehno mulla puku? +Kun on kuin muut, niin huonommaks ei huku, +ja miest' ei takki tee, ma luulisin. +Jos kengässä tai ilman, vähät tuosta; +vain taatkaa, että seistä saa, ei juosta, +niin jalka jaksaa saappahattakin.» + +Ja vaiti vanhukselle hattuansa +kohotti Döbeln, kunniata soi. +Luo Brakelin nyt riensi ratsullansa, +Larm rumpaliin hän siellä silmän loi. +Ol' ukko tuttu Kustaan sodast' asti, +nyt käsi vanha liikkui kankeasti, +käy pärrytys töin tuskin hältä päin, +hän paraadeissa harvoin nähtiin myötä, +siell' aina, missä tehtiin verityötä. +Hänelle kenraali nyt lausui näin: + +»Jo etkö uuvu virkas urakassa, +tääll' eikö, veikko, miestä nuorempaa? +Siin' aamust' asti seisot puutumassa, +et liikkumaan nyt palikoitas saa.» +Sen kuuli uros mielin puolikarsain: +»Kenraali, toist' on vanhan, toista varsain, +eik' enää käy kuin poikasilta työ; +mut katsominen miest' on kätten voimaan! +Kuin Armfelt huutakaa: 'Mars, rummut soimaan!' +ja harvaan Larm, mut hartahasti lyö.» + +Hymyillen sankar Lapuan löi kättä +uroolle aikuiselle Armfeltin. +Joelle siitä riensi viipymättä +luo vapaajoukon Gyllenbögelin. +Nyt nuorukaisen, auralt' äsken tuodun, +hän keksi kalvakan ja eessä ruodun +huus ratsultansa äänin ankaroin: +»Ken olet, moukka? Virka, mistä huollaan? +Viel' etkö tiedä, kuinka miesnä kuollaan? +Sua vavistaako, valju raukka, noin?» + +Mies nuori rivist' astui, nutturääsyn +avasi harmajan, ja alta sen +nyt paistoi haava, estymättä pääsyn +povesta pursui virta punainen. +»Kenraali, taannoin taistoss' osui luoti. +Kenties jo haava liioin verta vuoti, +punattomaksi posken kelmentäin. +Mut vielä urhoin kera käydä voinen, +maass' olin jo, mut koittaa koitos toinen +mun suokaa, elvyin taas, kun teidät näin.» + +Jo kostui silmä Döbelnin ja loisti: +»Siis taisteluun, sa väki verraton! +Se, minkä näin, kaikk' arvelut se poisti, +tää Döbelnin, tää voiton päivä on. +On vilja kypsää. Adjutantti, lentäin, +mailta, mailta, metsän äärelt' entäin +nyt eespäin, niittoon kaikki käskekää! +Tääll' ei, nyt tuolla lyödään miekka vaakaan, +väellä täll' ei väistyis maailmaakaan; +vaan ryntää päin, ei varro ryntääjää.» + +Ja pitkin linjaa kohta riemu raikuu: +»Päin, pojat, voittoon taikka kuolemaan!» +Standaarin ääni ukkosena kaikuu, +Larm miehen lailla lyöpi rumpuaan, +ja nuorukainen haavoitetuin rinnoin +veristä kenttää astuu sankar-innoin, +heit' etumaisna Döbeln taistoon vie. +Ja ennenkuin luo maille varjon ilta, +on karkoitettu ryssä kankahilta, +ja aukaistuna Adlercreutzin tie. + +Ja taistojoukot seudult' on jo poissa, +miss' ensin törmäsivät vastakkain; +miss' äsken tanner välkkyi salamoissa, +mies illan rauhassa nyt viipyy vain. +Sitoen ratsunsa hän seisoo yksin +sijalla kammon, missä vieretyksin +veriset ruumiit, pirstat peittää maan. +Kun tuuli kaukaa voittohuudot tuopi, +vakaasti korkeuksiin silmän luopi +mies kalvan, lause tää soi huuliltaan: + +»Työ tehty, voitto saatu on. Työ toinen +jäi vielä. Nimi vapaauskoisen +mull' on, sen arvokseni arvioinen: +mies vapaa, vapaasti mä aattelen. +Mut kunne konsaan aatokseni lähti, +sa olit matkan pää, sen johtotähti, +sa, jonka tahto ohjaa elämää. +Sun puolees luon mä silmäni nyt tässä, +kun silmä kuolon vain on näkemässä, +sua kiittää saan täss' ilman näkijää. + +Sa annit mulle jälleen synnyinmaani, +kun toivon meiltä synkkä yö jo vei; +sa kaikki näät, mun katso pohjimpaani, +mult' arvon tokko lahjas saa vai ei! +Voi orja herrans' eessä maassa maata; +en ryömiä, en kerjätä mä saata, +en palkan toivoss' enkä suosion. +Iloisna seison kasvojesi alla, +vapaalla miellä, otsa korkealla, +se miehen suoraa rukousta on. + +Soit laumoja sa taiston tasapäisen +mun vyöryttää, kaikk' esteet kaaten pois. +Mun, taudin-lyömän, vaivan-värjyväisen, +mun oma voiman min voinut ois? +Niin, voiton sain mä. Murtui saarron sulku +päin mainetöit' on Suomen joukon kulku +taas vapaa, tie on aukaisema mun. +Mut sulta, sult' ol' yksin apu, suoja, +Jumala, veli, kuink', oi voitontuoja, +sua kutsunenkin, kunnia on sun!» + +Näin lausui mies, loi alas silmän, astui +taas satulaan ja häipyi pois, ja yö +jo kattoi maat, sen kyyneleihin kastui +jo varjotumma tuonen niittotyö. +Oi synnyinmaa, mik' osakses lie luotu, +iloko lie vai itku sulle suotu, +salattu tuleviin on aikoihin; +mut kuinka riemu sun tai tuska täyttää, +ei päivää kauniimpaa voi aikas näyttää +kuin päivä tää, kuin päivä Döbelnin. + + + + + + +VÄNRIKKI STOOLIN TARINAT II + + + +SOTILASPOIKA. + +Nuor', uljas, sorja sotilas ol' isäni jos ken, +hän pyssyn otti, oli mies viistoista täyttäen. +Tie kunniaan vain tiettynään, +ol' aina altis kestämään +hän vaivan, vaaran, liekin, jään,-- +sen taisi taatto, sen! + +Laps olin, kun hän lähti pois, kun sotatorvet soi, +mut uljasta en unhottaa ma ryhtiänsä voi, +en hattuaan, en töyhtöään, +en päivetystä poskipään, +ain', aina tumman varjon nään, +min kulmakarvat loi. + +Kun joukot pohjolasta pois taas riensi, kuulla sain, +jok' ottelussa kuinka hän ol' urhoist' urhokkain. +Jo risti rintaan pantihin +ja kohta, kuulin, toinenkin; +ah, mielessäni aattelin, +kenp' oisi myötä vain! + +Ja talvi lähti, kevät toi taas ajan armahan, +niin kuulin: »Kuollut isäs on, sai uljaan kuoleman.» +Niin oudolt' otti sydämeen, +sai huoleen, riemun huumeeseen; +äit' itki iltaan kolmanteen, +niin muutti multahan. + +Jäi Lapualle taattoni, mies likin lippuaan; +siin' ensi kerran kelmenneen sodassa kerrotaan. +Ja taistoss' eestä Kustavin +taas vaari vaipui Uttihin, +ja Lappeell' isä vaarinkin, +mies Kaarlen aikoinaan. + +Niin heidän kävi, kaikki sai he vertaan vuodattaa; +mut elo tuo ja kuolo tuo ol' uljast', ihanaa. +Ken huonona jäis hoippumaan? +Ei, nuorna kuolla eestä maan +ja kunnian ja kuninkaan, +on totta toisempaa! + +Nyt orpo olen, osaton, syön leipää vierahan, +on suosijani, suojani tuvilla tuonelan. +Mut vaikertaa en huoli vaan, +saa aika varren varttumaan, +ma, poika kelpo sotilaan, +en sorru hukkahan. + +Kun vaurastun, kun vuotta vain viistoista täyttää saan, +noin taistohon käyn minä myös ja nälkään, kuolemaan. +Miss' ankarimmin sota soi +ja taajin taisto salamoi, +en sinne käymätt' olla voi +tiet' isäin astumaan. + + + +PORILAISTEN MARSSI. + +Poiat kansan urhokkaan, +min verta joi jo Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan multa, +viel' on Suomi voimassaan, +voi vainolaisen hurmehella peittää maan! +Pois, pois, rauhan askar, jää! +Jo myrsky käy, jo tanner järkkyy, syöksee tykki surman tulta. + Eespäin rinnan rientäkää! + Meit' urhoiks isäin urhohenget tervehtää. + Kaunista näin + ei meillä tietä toista! + Rynnätä päin + on riemu rohkeoista. + Eespäin, veljet! Tästä vie + maan ikivanhan vapauden kirkas tie. +Voittoisa lippu, lennä, loista, +rientänyt ammoin sadat tappotantereet! +Eespäin, te pyhät, pystyt repaleet! +Viel' eivät Suomen vanhat värit rauenneet. + +Koskaan, kallis synnyinmaa, +sua veren alttiin vuotamatta meilt' ei' väkivalta ryöstä; +koskaan kuulua ei saa, +maan tään ett' omain lasten petos orjuuttaa. +Kuolla urho voipi vaan, +ei vaaraa väisty, horju, salli itseään ei sortoon syöstä. +Kuolo, onni sotilaan, +oi terve, kun viel' yksi voitto kamppaillaan! + Taistelohon + siis miehet, miekan teille. + Kunnian on + vain koitto kuolo meille. + Taistoon tietä tuttavaa, + nyt meidän aik' on, vilja kutsuu korjaajaa! +Joukoille Suomen harvenneille +sankarimaine maamme varjelosta jää. +Eespäin, sa pyhä viiri, pystypää! +Viel' ympäröi sun suomalainen suojas tää. + + + +VÄNRIKIN MARKKINAMUISTO. + +»Ystäväiset, miehet, naiset, kuka teistä kuuntelee, +kuinka vanha krenatööri lauluansa laulelee?» +Niin se laulu alkoi, veikko, muistan sanallensa niin; +kuulin torilla, kun viimeks sattui matka kaupunkiin. + +Oli markkinat, ja kadut täynnä kansaa, kalua, +katsomist' ei kansass' ollut, ostoon mull' ei halua. +Ilman aikojani astuin, jouduin kadun kulmahan, +vaunut väen tungoksessa siinä näkyi seisovan. + +Tahallaanko, pakostako noin ne seisoi, tiennyt en; +kuski pidätti, lakeija karjui kansaparvehen. +Mutta vaunuiss' istui herra mukavasti nojallaan, +soopelinen viitan kaulus, tähtirivi rinnassaan. + +Katsoin, katsoin. Tuli mieleen muisto päiväin muinaisten: +tuttu muoto tuo, mut missä, milloin olin nähnyt sen? +Niin, ol' ammoin Lapualla, Salmella hän sankari, +silloin kapteeni, vaan nytpä korkea on kenraali. + +Muuttuneen myös näytti paljon, eikä vanhuuttansa vain, +muodon muutti ylväs sävy, anti arvon kukkulain. +Ylpeyttäkö? Ehk'eipä; ryhti, ilme katsannon +kaikki tyyntä, vaan myös jäykkää, kylmää, suurekasta on. + +Aina ilostun, kun nään mä sotakumppanin, vaan nyt +tuota katsoin, siinä kaikki, sydän siit' ei lämmennyt, +Loista, pöyhkeile, mä mietin; muinoin yhdess' oltihin: +suott' et suurennellut, loistit hurmehissas sorjemmin. + +Äkkiä nyt kaikui laulu, sanat nuo ne särahti, +väen hälinässä ääni kimakasti värähti; +»Ystäväiset, miehet, naiset, kuka teistä kuuntelee, +kuinka vanha krenatööri lauluansa laulelee?» + +Minä olin yksi niitä, yksi hänen laatuaan, +ja ma käännyin kärkkymättä selin herraan korkeaan, +pari askelt' ahdingosta syrjenin ja jouduin näin, +sotamiehen luo, jok' istui siinä virttä virittäin. + +Paljain päin hän portaill' istui korkeana ryhdiltään, +hattukulu polven päällä vasemmassa kädessään. +Kurottaa voi kättä tätä vielä suotuun antimeen, +käsi toinen oli poissa, viemä sodan viikatteen. + +Ja hän lauloi rahvahalle, kutka kuulla tahtoivat. +Laulu huono, palkka halpa, halvat myöskin kuulijat: +pari poikaa repaleista, nuori ylioppilas +ynnä minä ääress' ukon meit' on ryhmä sovukas. + +Vaan ol' ylhät muistot, menneet loistopäivät laulunaan, +työt jo puolin unhoitetut, urhot peittämät jo maan, +oli Suomen viime taisto hällä laulun laaja taus, +voittojemme, murhettemme, kunniamme kultakaus. + +»Kuusineljätt' olen», lauloi, »taistelua taistellut, +nälän, kylmän kestää voinut, yöt ja päivät valvonut, +seissyt miessä myötä, vaikk' ei mitäkään nyt mulla tee, +Uumajall' on oikeani, tässä vasen vapisee. + +Kenpä teistä nuoremmista silloin kera olikaan, +konsa kuului: 'Miekkaan, miehet, rikottu on rauha maan!' +Tulta miesten mielet silloin, toista kaikki, toista nyt, +silloin hehkui tääkin sydän, koht' on jääksi jähmennyt. + +Hämeenlinna, ensi kerran kun sun kuutamossa näin +Hattelmalan harjanteilta, mene ei se mielestäin! +Ilta myöhä, ilma kylmä, matkan uuvuttama mies, +mutt' ei mieleen tullut lepo, tupa lämmin, tuttu lies. + +Ei, sun jäilles, tantereilles, sinne silloin ikävöin, +siell' ol' enemmän kuin suoja, lieden lämpö, lepo öin, +siellä Suomen joukko nuori, uljas, vapaa, vahva niin, +meihin silloin Suomi katsoi, ja me Suomeen katsottiin. + +Ikiarvon Klercker saakoon, vielä mies ja sotilas, +vanhus monen vaivan nähnyt, seitsenkymmenvuotias. +Muistan valkopään, kun kesken tuotujen hän ratsasti, +isän silmin poikiansa lempeästi katsasti. + +Vihollisen vertaisena, pojin kuusin tuhansin, +kunnialla, riemull' aikoi vielä verileikkihin. +Arvelutta, arkailutta kaikk' ois käyty tenähän, +toinen luotti toisehensa, häneen me ja meihin hän. + +Silloin saapui Klingspor marski, ylpeä kuin kuningas, +kaks ol' leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas, +saapui Klingspor, vallan saanut, otti ylikomennon, +antoi käskyjä kuin Klercker, mutta käski pakohon. + +Tähtiyö, sa Hämeenlinnan jäillä valvottu, on sees +vielä vuotten viertyäkin muistossa sun kajantees, +vaikka miehuus pilkan peri, kaatui toivo katohon, +voittomme vain unelmaksi saattoi raukka tunnoton. + +Milloin tuomiolla seista saa hän työnsä tilittäin, +että taapäin astui silloin, kun ois voinut käydä päin, +että herjaan mainehemme, miehuutemme polki pois, +että kyynel vuoti vain, kun veren vuotaa tullut ois? + +Horjuimmeko Siikajoella, konsa viimein koitettiin, +Revonlahdell' luotettiinko käsihin vai käpäliin? +Adlercreutz sen virkkaa vois, Cronstedt myös ja moni muu, +vaan ne sankarit on siellä, miss' on sanatonna suu. + +Mainitsin nuo suuret, heille kiitosta ja kunniaa! +Monta vertaista jo ehti rauhan maahan matkustaa. +Döbeln lepää, Duncker lepää; kysy heidän aikojaan, +niistä tietää, niinkuin tässä, halpa sotavanhus vaan. + +Miks en kaatunut, kuss' urhot kaatuivat, niin useat, +juhlahetkiään kun vietti Suomen joukot uljahat, +konsa päilyi päivät onnen, kunniamme kirkkaimman, +päivät Siikajoen, Salmen, Alavuden, Lapuan? + +Ei ois ollut pohjan hyihin pakko taivaltaa mun taas, +nähdä, kuinka riemun kohta kolkko epätoivo kaas, +tiennyt tuhanten en veljein surkeasti jäävän ois +jäille Tornion ja jätteet Kainuull' annettavan pois. + +Ero raskas isänmaasta, kova loppu, kovan tien! +Länsipohjan rantaan saakka saapui meitä parvi pien'. +Uskollisin verin vielä Ruotsin multaa ruskotin, +torilla nyt laulan, jott' ois leivän muru mullakin. + +Herra maata varjelkohon! Vähät muusta huoltavaa; +sotamiehen henki, onni, käsi, jalka mennä saa. +Herra maata varjelkohon, siin' on ponsi, siin' on pää, +sanat muut jos vaihtuvatkin, ain' on laulun loppu tää.» + +Ja nyt vanhus nousi, läksi väen kesken kiertämään, +joku pisti äyrin pienen, enimmät ei niitäkään: +tuli niin hän vaunuillekin, kohden herraa korkeaa +syvään päänsä kumartaen hattukulun kurottaa. + +Tähtirinta, kultaolka, suuri sotaherra tuo +tummaks silloin tuimistuvi, hatun sieppaa, silmän luo +kerran häneen, toisen kansaan, vierryt saman tuokion +pitkin toria jo kaikki äijän äyrisaalis on. + +Hämillään ol' äijä siinä, herra loihe lausumaan: +»Kuulin laulus, kamppaellut olen eestä saman maan. +Elon illass' että vielä muisto tuo on myötä mun, +siit' on ylväs mulla mieli, paljon ylväämpi kuin sun. + +Tosin verileikiss' usein petti onnen suosio, +tosin voitot voittamamme pian taittoi tappio. +Mutt' ei kumarrella muita silti meidän tarvitse, +pääss' on mulla hattu, samoin pidä, ukko, päässäs se!» + +Lausui näin, ja kasvot seestyi kirkastukseen korkeaan, +ja hän hatun miehekkäästi painoi päähän sotilaan; +vaan hän jatkoi--riemun tulen vielä rintahan se tuo, +tuon kun muotonsa mä muistan, muistan äänen, sanat nuo: + +»Tasan ei käy onnen lahjat, niin sen sääti Luojan lait, +mulla rikkaus ja arvo, puutteen, halpuuden sa sait; +mutta paras meill' on yhtä, horjumaton alttius, +kunto verin vahvistettu, omantunnon todistus. + +Siispä kumppanukset ollaan, siis käy tähän istumaan! +Kun on suurin meillä yhtä, vähemmätkin tasataan. +Mull' on kultaa, jos sa mielit, multa leivän, suojan saat, +mulle laulat laulus sorjat, mulle myöhän ilos jaat.» + +Samallapa vaunuiss' istui vanha krenatööri tuo; +kansa tieltä kahden puolen väistyy, kunniata suo. +Kuulin, kuinka vaunut vieri poispäin, kunne katu vei, +mutta kyyneliltä silmä enää niitä nähnyt ei. + + + + +LOTTA SVÄRD. + +Sotaveikkoon veikko kun yhtyy vaan +raton iltavalkean luo, +pian Lotta Svärdistä haastellaan,-- +yhä vieläkin sattuu tuo. + +Juro kuinka jos kumppani ollut lie, +näön leppenevän heti näät, +hymyn värveeseen hyvämieli vie +jo harmajat viiksenpäät. + +Monet kuumat kerrat hän muistaa nuo, +veritanteret voittojen taas, +joilt' uupuen pois Lotan teltan luo +uros saapui ja sarkan kaas. + +Ja hän virkkaa eukkosta mielissään +sanan, kaksi, jo naurahtain; +mut myrtyy myös, jos ei myötäämään +hymys lie hyvä, vilpitön vain. + +Oli helmi ja oiva se eukko näät +sodan tiellä, sen taata saa; +vähän naurua sieti, mut kukkurapäät +myös kiitosta, kunniaa. + +Oli kait hän kaunis ja nuori kait? +Kevät häll' oli kukkeinnaan, +kun kolmas Kustavi Ruotsin mait' +oli noussut vallitsemaan. + +Sotamies kukan sai,--sota Suomenmaan +viel' ollut syttynyt ei; +ja kun rummut soi jalon ruhtinaan, +Svärd Lottansa myötään vei. + +Oli silloin hän kaunis. Sit' etsiä vain +suun, posken puuntoa sais, +ja loistoon silmien ruskeain +moni sankari soeta tais. + +Mut ei kevät kestä, ei kukkeus jää, +Lotan jäänyt ei liioinkaan: +erin kolmin herkesi hempeys tää, +meni kolmannes kertanaan. + +Erän ensi talvi se saaliiks saa, +pian tullut ja pitkä niin, +erän toisen ens' suvi sorruttaa +tulipoutihin polttaviin. + +Ja kolmas, vielä mi jäljell' ois, +myös jouti jo mennä kai; +se kyynelvirtoihin vieri pois, +kun Svärd verisurman sai. + +Sodan viimeisen riehu kun syttyi tään +ja se taas Lotan leiriin toi, +hyvä, jos edes muistaa hempeyttään +hän ammoin mennyttä voi. + +Mut sorjaksi viel', eri lailla vaan, +sotamies hänet arvioi; +ja hälle, kuin kukkana kulkeissaan, +yhä vieläkin kiitos soi, + +hymykuoppiin vaikk' oli parvittain +jo ryppyjä leiriynyt, +ja muoto jo muukin, ei silmät vain, +oli mustanruskea nyt. + +Sota viehätti hänt', ilot, huolet sen, +mitä sattui vaihtuvin säin, +ja ol' ystävä poikain hän harmaitten, +rakas siks oli meille hän näin. + +Ja jos veikkoja Svärdin ol' ollut ken, +sepä jäänyt ei unhoksiin, +oli aina täydempi sarkka sen, +siks eukkoa kiitettiin. + +Näin reimana, kunne jos retki toi, +hän seurasi ainiaan, +ja kun pyssyt paukkui ja luodit soi, +ei kaukana Lottakaan. + +Sotapoikain nuort' oli pontta ain' +ilo katsoa hälle, ja luo +jos kuinkakin joutui, hän tuumi vain: +»No, onkos eempänä nuo?» + +Ja teltankin niin piti olla kai, +ett' antaa tilkkasen vois, +jos ken tulen keskellä uupuis tai +jalon haavan jos saanut ois. + +Ja jos teltan harmajan seiniin loit +vain silmäs, niin poikenneen +siell' luodin ja kaksikin nähdä voit, +ja hän siit' oli ollakseen. + +Jos sallit, niin erän kerron nyt, +min viimeks eukkoa näin. +Oravaisten päiv' oli päättynyt, +pois väistyttiin veripäin. + +Oli Lotta myötä, hän korjuuseen +sai kamppeensa vaivoin vaan, +kojun, rattaat, lekkerin mittoineen +ja ontuvan hiirokkaan. + +Lepohetki ol' ikään. Lotta se taas +kävi tuttuhun tarjoiluun, +mut poiss' oli teltta, hän ryyppyjä kaas +all' uhkean kuusipuun. + +Suru häll' oli, vaikkakin huulillaan +hymyt pilkahti petteliäät; +suri urhojen huolta hän, nauroi, vaan +oli kosteat poskipäät. + +Nuor' ratsumies,--kun hän hääri noin,-- +nyt luo tuli, teikaroi, +tuli kohti korskein katsannoin, +ja röyhkeys äänessä soi. + +»Hoi, viinaa!» huusi hän, »hätää ei, +tää poika se kustantaa. +Tään kukkaron helkettä kuules, hei! +Ja veikkoja kyllä saa!» + +Lotan silmästä leimaus sinkoaa: +»Sinut, sankari, tunnen nyt. +Tuli äitiä köyhää sun puolustaa, +miten työs olet täyttänyt? + +Kojun nurkassa vain pidit vinguntaas, +muka haavojas vaikeroit; +oli valju naamas, nyt puuntaa taas, +ja ne haavas näytä, jos voit! + +Emos ettäkö tuonen jo turviss' on, +ei puoltoas pyydäkään! +Tämä maa, se on äitisi turvaton, +petit, pelkuri, äidin tään. + +Vaikk' kultia täynn' ois laukkusi, ois +meri niitä sull' ammentaa, +Jumal'auta, tuommoiselle en sois +minä tilkkaa, en ainoaa.» + +Käsi puuskassa vain hän nyrkkiä pui, +tapa moinen ol' eukon tään, +ja pois rikas öykkäri laittautui, +ajan arvaten, vikkelään: + +Mut vierelle tien, vähän tuonnemmaks +uros nuori ol' uupunut. +Lotan silmät kuin hellintä tähteä kaks +yhä sinne on suunnatut. + +Nojass' istuu pyssyn hän itsekseen, +veri takkihin tahmettuu, +hänen näit' vain vaivalla seuranneen, +kun kiiruhti joukko muu. + +Yhä Lotta se silmänsä häneen loi, +kuin äiti lapsehen loisi, +ihan kuin joka tilkan, min muille soi, +juur' aikonut hälle ois. + +Mut kun yhä raukeni raskaammin, +suru-unten painama pää, +eip' eukko malta, jo kutsuukin +hänet luo, nimen äännähtää. + +»Tule», virkkoi hän murtuvin äänin, »juo, +viel' ehkäpä rahtunen ois; +tule, poikani, tilkka se lohtua suo, +sitä kaikki nyt tarvita vois. + +Mitä? Kainosteletko? Kullasta lie +kevyt laukkus, sen tiedän kait; +salon töllistä sull' oli sotaan tie, +ja täälläpä kullat sait! + +Mut et verityöss' ole viimeinen, +sen Lapuan' kentällä näin; +ja Ruonan sillalla, muistatko sen, +eturinnassa riskit päin. + +Älä huoli siis, jos et suoraks saa +nyt annan ma enkä myö; +lasin Lapuan-päiväsi kannattaa, +pari runsasta Ruonan työ. + +Ja jos Svärd, jalo, lempeä sielu tuo, +eloss' ois ja sen nähnyt ois, +miten, vaikka jo vertasi tanner juo, +sin' et taistosta taukoo pois, + +heti hälle nyt oisit kuin ainoisin +oma poikansa konsanaan, +ja sellaista kahta, sen vannonkin +sais, etsiä kautta, maan.» + +Uros hoippui luo, piripintanaan +mitan Lotta se hälle suo, +milt' ettei harjaksi saanut vaan +pari kyyneltä mitta tuo. + +On kauan siitä, kun eukon näin, +mut ei aika, hänt' unhoon vie, +iloll' aina muistelen eeskinpäin, +ja se hälle ei liikoja lie. + +Oli helmi ja oiva se eukko näät +sodan tiellä, sen taata saa; +vähän naurua sieti, mut kukkurapäät +myös kiitosta, kunniaa. + + + +VANHA LODE. + +Joukon eessä joka kerran, +kun ol' lähtö ryntäämään, +vanha Lode hetken verran +viipyi, paljastaen pään. +Hurskas, vakaa, valkohapsi, +noin hän rukoeli nyt, +sitä vanhus, mit' ol' lapsi +äidin-piennä äännellyt. + +Hetki harras, rauha pyhä! +Paljahaksi joka pää! +Luodintuisku yltyy yhä, +sattuu, sivu lennähtää; +kenttään jää jo jääkäreitä, +seis! Vast' alkaa kilvoitus, +jahka ensin isämeitä +sekä Herran siunaus. + +Vasta kun löi aamen lukkoon +rukouksen selkeän, +tuli valmis vauhti ukkoon, +hatun päähän painoi hän: +»Syöskööt kaikki hornan peikot +vastaamme nyt valtanaan, +Herran kanss' ei olla heikot, +hurraa, pojat, eespäin vaan!» + +Joukkonsa ja Jumalansa +kanssa leikkiin lähti näin, +sit' ei valtaa vastassansa, +jot' ei rohkenis nyt päin. +Ydin nuori, vanha pinta, +vuoroin vakaa, vallaton, +lumitukka, tulirinta-- +noinpa ukon riento on. + +Väki virkkoi: »Tulimmainen! +Nuor' on ukko uudestaan, +sydämessä eikös vainen +veitikka viel' ennallaan! +Silmiss' eikö välky, väiky +kaunis voiton kajastus! +Nyt ei hiittäkään hän säiky, +huulill' äidin rukous.» + +Verileikki leikiteltiin, +tuli vuoroin voittokin; +veisattihin, rukoeltiin, +väki pääsi leirihin. +Ilolla se lepäs siellä +väsyneenä vaivoistaan; +Lode? kentäll' yhä vielä +ukko kummitteli vaan. + +Liikkui hiljaa hetket yötä, +enimmälti yksinään; +miestä pari ehkä myötä, +parahinta, väestään. +Miss' ol' ollut pahin pinne, +päivä kuumin, raskahin, +sinne paloi aatos, sinne +veti äijän askelkin. + +Kylliks eikö ollut taisto? +Mieluinenko muisto sen? +Veripäiväst' eikö vaisto +vielä verenkylläinen? +Ihaellako hän mahtoi +tuonen työtä kauheaa? +Lode? Ei, hän auttaa tahtoi, +lähimmäistä pelastaa. + +Missä suoni sykki vielä, +hengen rahtu havaittiin, +siellä viivyttihin, siellä +apu, hoito annettiin. +Kaikki saivat huojennusta +vihamies kuin omainen, +siin' ei tehty eroitusta, +veli oli jokainen. + +Moni, jost' ol' laina hetken +elämä, ei enempää, +saattoi jälkeen ukon retken +kaukaa vaiti tähystää, +nuotiolta, keskelt' iloin +nousta kotvan nauramaan, +mutta herttaisimmin piloin, +hänen kummaa kulkuaan. + +Väki virkkoi: »Kahakassa +'lyö ja hakkaa!' ukko huus; +siell' on sirut parsimassa +käydä urakka nyt uus. +Vaan se onkin Lode toinen, +joka hakkaa, maahan lyö, +ukon oivan miel' ei moinen, +hurjan pojan on se työ.» + +Poika, reima, puhdastunto, +rinnass' äijän riehakoi +vanha usko, vanha kunto +lämpöiseks sen kodon loi. +Totinen ja tyyni pinta, +vaan, jos katsoit silmihin, +lapsen mieltä kirkkahinta +kuulsi niiden kuvastin. + +Asu halpa, suora mieli, +sodass' äijän ohje tää. +Tuli rauha. Rintapieli +täytyi joskus tähdittää. +Silloin syksyn kylmän kuuna +hält' on mieli kokonaan, +rinnass' istuu itkusuuna +veitikkakin viluissaan. + +Kun hän yllä juhlapuku +puhkui nurjapäällä näin; +miehetkin ne milt'ei nuku, +töllistävät tylsin päin. +Jotain tempuiss' aina puuttui, +käänteet kävi näin ja niin, +kunnes viimein ukko suuttui, +heitti kaikki helkkariin. + +Harvoin toki harmit moiset +sattui, paraadeissa vaan; +ukko harjoitukset toiset +piti vanhass' asussaan. +Hei, se oli toinen juttu, +nyt ei unta ollut kai; +vanha herra, vanha nuttu, +niistä toki selvän sai. + +Nulous nyt mielt' ei paina, +sujuu temput, riemu soi, +vaille ei, vaan päälle aina +kaiken, mitä vuottaa voi. +Ukolla ei muuta huolta, +kulkee pitkin rivejään, +korvaa tältä, partaa tuolta +nyppäisevi mielissään. + +Väki virkkoi: »Tulimmainen! +Tuoss' on tuores ukko vaari. +Sydämessä eikös vainen +veitikka viel' ennallaan! +Varsi vuotten kuuristama, +lumet tukkaan aika loi, +silmästäpä poika sama +yhä vielä viikaroi!» + + + +MATKAMIEHEN NÄKY. + +Kenenkä linna se, jonk' äsken näin, +kun hämyss' illan kuljin tännepäin? +Kuin hauta kammolla se mielen täytti, +niin ylpeää ei toista tienoillaan, +mut autiolta, kuolleelta se näytti, +valaistu oli yksi huone vaan. + +Jäin kotvan katsomahan, mitä tuo: +pääsalin suuren täytti valovuo, +eteeni kuin ois' auennut se aivan. +Sielt' ihmisiä koin ma erottaa, +mut tutkinta se tuskin maksoi vaivan: +siell' liikkui haamua kaks ainoaa. + +Naishahmo ylhä, vaikka kuuru jo, +puettu mustiin, runsas kutristo +hopeina hartioilla, toinen näistä; +mies toinen, mustiss' ikään, tyynnä tää +jalustaa kantoi kirkaskynttiläistä,-- +hän myös jo harmennut, mut pystypää. + +Ma katsoin kulkuun tuohon. Kuvan tään +ma salin seinällä ja lähekkäin +sen kanssa toisen. Luo kun ehti nainen +hän rauhaisasti niitten puolehen, +ylentyneenä otsa kumarainen, +kuin rukoellen katsoi hetkisen. + +Ken ollut lie? Uus tuokio--kaikk' on +jo poissa, vaimo mennyt, valoton +jo sali tuo kuin kaikki kartanokin. +Ken? Virka! Aave rauhatonko vai +ehk' outo kuvain kumartaja jokin, +ken maalla vieraall' uskon vieraan sai? + +Ei, aave ei hän ollut rauhaton, +min näit, se rauhaisaa ja totta on. +Mut samaan aikahan jos saavut toiste +sa linnan tietä äsken kulkemaas, +niin salista sua kohtaa sama loiste, +tuon vanhan vaimon näet siellä taas. + +Jo monet monituiset vuodet noin +hän samaa tietään, samoin saattajoin +yön maille saapuessa aina kulkee: +hän hetken viipyy; toinen tuokio +kun joutuu, lepoon hän jo silmän sulkee +ja unta, rauhan unta uinuu jo. + +Nuo kuvat, joita katsomaan hän jää, +kaks oli Ramsay-veljest' ylevää, +tääll' ylennyttä saman katon alla. +Lemulla toinen kulki kuolemaan, +ja toinen kohta jälkeen Lapualla, +molemmat eestä armaan synnyinmaan. + +Heist' urhotöitä taru virkkaa voi, +ja heistä vielä Suomen runo soi, +kuink' eestä maansa veljespari moinen +sai voittain kuolla kevätvoimassaan, +ykskolmatta kun oli vuotta toinen, +yhdeksäntoista toinen nähnyt vaan. + +Mut vaimo, jalo vieras, haamu tuo, +min hiljaa veljen luota veljen luo +näit liikkuvan, ol' äiti urhoin noiden. +Siell' elää hän nyt muisto-aarteineen: +ei kulje kuvia hän jumaloiden, +hän hyvää yötä lausuu lapsilleen. + + + +VÄNRIKIN TERVEHDYS. + +(Gregori Tigerstedtille Revonlahden taistelun +viidentenäkymmenentenä vuosipäivänä.) + +»Liet joskus tullut tuntemahan sen +tuhanten joukoss' elon tanterella, +kuink' outo voima, pakko sisäinen +toist' ihmistä voi toiseen taivutella? +Sua kohtaa kasvot, korvaas ääni soi, +ihastut, kiinnyt--miks? Et virkkaa voi. + +Mies oli Cronstedtilla väessään, +mies mulle rakas vielä muistellenkin; +mull' elo takana, häll' edessään, +mut sama henki täytti kumpaisenkin. +Unohdan paljon, pian myös, mut et +mult' unhoitu, Gregori Tigerstedt. + +Mies miekan siin, ei muonakuormaston, +sen ryhti, katse, kaikki näytti julki; +solakka, kookas kasvu, vartalon-- +noin hän, tuo reima poika, tiensä kulki. +Hän silmän-riemuni ol' ainainen, +hän mulle tuttu, minä hälle en. + +Viel' äänen muistan pohjan-rotuisen, +se joukon eessä soi kuin pohjan tuuli; +kuin luoti löi ja sattui sana sen, +siin' ääness' oli ruutia, sen kuuli; +sen pelkkä raiku todisteen jo toi, +ett' urhon suoran rinnasta se soi. + +Jos mitä koki, minne lohduton +vei pakotie, mi vartoi vaara, hätä, +ain' yhtä sees tuon silmän tuli on, +vakaata rauhaansa ei kasvot jätä; +kuin vaskikirjoin kertoi kasvot nuo: +'Viel' uusi päivä uuden neuvon tuo!' + +Kun liioin kiihtyi vauhti pohjolaan, +ja tuskan vimmast' itkein urhot kulki, +hän kiros silloin, purren hammastaan, +mut kyyneleen hän sydämeensä sulki; +pusertui huulilta vain sanat nuo: +'Viel' uusi päivä uuden neuvon tuo.' + +Ja joutui päivä, urhon juhla, voi +taas kunnialla nousta Suomen viiri; +'Aseihin!' Revonlahdella jo soi, +ol' ajetuista tullut ajopiiri. +Salama riemun lensi kautta sen, +se oli hetki ikimuistoinen. + +Mi näky! Liekkiin syöksyi syttymään +taas toivon tulta joukko toivokato; +tukettu virrantulva vierressään +kaas esteet, sortui sulku, särkyi pato; +alt' alennuksen, epätoivostaan +nous isäin maata kansa suojaamaan. + +Koin ruskoss' idän kaukovaarat ui, +ja päivän valkeus jo vallan voitti, +kun hanki rientäissämme ruskottui, +sen ruskoss' aamu kunniamme koitti. +Syvemmin yhä, noustess' auringon, +tuo hohtaa huomenkoi,--se hurmett' on. + +Mut tuskin päivän ensi vartio +jäi taa, jo taiston viime liekki herkes, +ja Siikajoen nuori voitto jo +yht' uljaan kaksoisveljen saada kerkes. +Rivistä riviin riemu myrskyää, +niin urhot sorjaa tuota tervehtää. + +Sijalla taiston seisoin. Tyyntä on +miss' äsken viha riehui, rauha päilyy; +nyt unta maattiin kummull' ottelon, +sit' unta, joka ajan säiltä säilyy; +jos valvoi ken, ol' ystävä vain tuo, +jok' ystävän jäi nukkunehen luo. + +Jo löysin, mitä etsin, selon sain, +min puute yhtä tuskaiselta tuntui: +riveistä Tigerstedtiä mä hain, +ei valveill' ollut hän, hän tänne untui. +Kun voitto hohti, leikki hurmioi, +unt' urhon rintaan teräs tuima toi. + +Tuo uljas! Äsken säilänsuita päin, +päin tulta, jota tykkein kidat syyti, +rientonsa torjumattoman ma näin: +niin nuori, voimakas,--ja hänet hyyti +se hanki jo, miss' äsken sankari +Bulatovilta tulet sammutti. + +Mut elon-karvan kanss' ei kasvoiltaan +erinnyt sielun levollisen leima, +viel' oli vaalenneessa muodossaan +tuo vanha, varma rauha, miehuus reima. +Ma tunsin, nähdessäni kasvot nuo: +'Viel' uusi päivä uuden neuvon tuo.' + +Ja katso! Vielä päivä neuvon toi, +lipulle synnyinmaan hän säästyi vielä. +Mä hänt' en enää nähnyt. Ehkä voi +sun eteen sattua hän elon tiellä; +tervehdi silloin: kauttas kättä lyö +Stool, urhokentät, Revonlahden työ.» + +Näin Stool sua muisteli, sa urhokas, +mies kunniamme kulta-ajan armaan. +Terveiset kätki ylioppilas, +ne vihdoin virkkain alta hapsen harmaan, +kun vuosisataa puoli siitä on, +maas eestä noin kun astuit taistohon. + +Ne ota rakkain mielin, myös sen maan +ne tervehdyksen tuo, mi sinut kantoi; +se lukee miehet, jotka hurmettaan +sen uskon, toivon, muiston antoi. +On harvenneet ne, rakkautta saa +ne harvat siltä siis sen hartaampaa. + +Saa kiitoksen tuo alttius rajaton, +min hehku pohjan jäilläkään ei laannut, +saa veri kallis, uhrillaan jok' on +ajoille tuleville turvan taannut, +mi meille iki-lunnahaksi luo: +»Viel' uusi päivä uuden neuvon tuo.» + + + +VON TÖRNE. + +Jo oisko mainittu ehk' ohimennen +mies Mikkelin, von Törne vanhus, ennen? +Uroita hänkin oli harmaita +ja Savon varajoukon johtaja. + +Mies suomalainen juurta juurevinta, +kuin vanha visarunko rustopinta; +ei leikin saatu häntä hämminkiin, +siin' iskua ja vankkaa vaadittiin. + +Hän ties sen itse, suott' ei kansa kehu, +ett' ukko Törnessä on miehen mehu: +mies kannallaan, mik' arvo olikin, +everstiluutnantin tai majurin. + +Ma tunsin vanhuksen jo sodan takaa: +samainen ryhti pyylevä ja vakaa, +kuin oisi pölkky, outo luuli niin, +puettu virkaviittaan, kannuksiin. + +Mut sydän sykki alla pölkyn pinnan, +löi uljas sydän, terveen miehenrinnan, +tulisin verin, vahvoin valtimoin, +ei tahran koskema, ei syömä koin. + +Ja synnyinmaalle löi sen selvä lyönti; +se kelpo mies, ken sille arvon myönti. +Ja miksi? Syyn hän tiesi ilmoittaa. +Se hänen, hänen joukkonsa on maa! + +Ma muistan, kuinka kesken seuran tutun +häll' loputon ol' usein juoksu jutun: +»Maa tää, maa parhain alla auringon», +ja »kansa sellainen kuin hällä on!» + +Hän hajasäärin silloin seista suosi, +muut piirinään,--se hällä korska kuosi, +kosk' ollut pääll' ei maan, ken kiistää vois, +ettei hän suomalainen majur' ois. + +Ei ylikäypää tuosta kunniastaan +hän tiennyt; vaikka maailmoja vastaan +pää pystyss' ottanut ois mennäkseen +hän miehin, miekoin, valtakirjoineen. + +Mut joskus hän, kun oikein juttu maittoi, +myös suomalaisen järjenlahjaa laittoi, +kuink' ollaan rehdit, mutta tyhmätkin; +hän päästi päälle naurun raittihin. + +Vaan annas, moitteen muu ken alkaa koki, +vait! Ukko vain sen sai, ei toinen toki. +Puhuja kauaskaan ei ehtinyt, +jo vastaan soi: »Suu kiinni, herra, nyt! + +Kysyä saanko sanasankariita, +hän mist' on kansan mailta, manterilta +tavannut, nähnyt kirjoista kuin tään, +niin jalon, mielevän ja miehekkään. + +Sen kanssa viran puolest' olkaa kerta; +kun luodit vinkuvat, kun sataa verta, +ja sanokaa, kun näätte, tokko on +mies Suomen innoton ja tolkuton!» + +Noin ukko rauhan, noin myös sodan ajan. +Mull' oli virka joukon majoittajan, +hänest' on paljon muuta muistossain, +Lapuan päivästä nyt kerron vain. + +Me perkattavaks saatiin metsän pieli, +kaikk' oli valmiit, eespäin mennä mieli, +mut vanha herra ärtyi seisomaan, +»kosk' ampui Suomen mies niin ravakkaan». + +»Seis, pojat!» huusi, »saakaa tuki puista +ja niittäkäätte miestä niinkuin ruista; +työ tyyni, tarkka silmä sihdin taa! +Nyt tulee hauska, kystä korppi saa.» + +Hän tunsi joka miehen joukostansa, +niin nimeltä kuin koko laadultansa, +jokaista tarkkas, jonka nähdä voi, +kuin isä kullekin hän sanan soi: + +»Noin, Kalle Hurtti, kas se sattui maaliin, +ei enää keikkune, ken sai sen saaliin! +Korpraali Flink, ain' äityy ammunta! +Voi, Pekka Pistol kaatui, peijakas! + +Vahinko,--kunnon poika niinkuin kulta! +Saa Pekastaan. nyt taatto torpan multa.» +Näin haastoi hän, näin johti joukkoaan, +majuri suomalainen mahdissaan. + +Sai sana Adlercreutzin: »Minne jäätte! +Päin rivit, päälle käykää! Rientäkäätte!» +Von Törne tyynnä katsoi lähettiin, +jäi paikalleen ja vastasi: »Vai niin!» + +Voi hauskaa! Pyylevänä lipun ääreen +hän pylväistäikse ryhtiin hajasääreen, +kuin iankaiken seista aatteleis +ja virkkais luodillekin: »Huuti, seis!» + +Min viestintuoja mokomalle? Nolo +jo siinä nuoren vänrikin ol' olo; +hän oli tullut tulta vinhempään, +ja käskystä ei vanhus viitenään. + +»Majuri, eespäini»--»No, no, joutavoitte! +Ei tässä vaaraa, senhän nähdä voitte!» +»Kenraali käski.»--»Hurraan saakohon +Karl Adlercreutz mies, kunnon mies hän on!» + +Nuo sanat tuskin pääsi äijän suusta, +kun naamaan lensi kaarnan pirsta puusta: +»Hohoo, sit' odotinkin tosiaan, +se miesp' ei ollut akka ampumaan. + +Se melkein sattui, eipä paljon vailla; +sanoa voin nyt Hannu Klngan lailla, +kun kuula hipoi hänen kulmiaan: +'Tuo hiis ei karta miehen naamaakaan'.» + +Hänt' aina huvitti tuo sana toistaa, +taas aimo nauruss' ukon naama loistaa, +Ja taas hän asentoon käy pönäkkään, +kupeessa nyrkki, sääret levällään. + +Ties kuinka kauan kuhnaillut ois vielä, +mut kun hän parhaiks siin' on tulen tiellä, +pau; lensi luoti, miten osuikaan, +juur' äijän polviporttiin avaraan. + +Tapaavan takkiaan hän tunsi jonkin, +kurottui, katsoi: puhki on kuin onkin! +Lievettä nosti, nosti toista--voi, +on reikä molemmissa, lempo soi! + +Hän närkästyi ja korvan juurta raapi: +»Työn tästä Matti räätäli nyt saapi! +Hoi, juokse, katso, Jukka kulta, sie, +mitenkä takapuolen laita lie!» + +Ja hätään juoksi vanha renki Jukka: +»Voi herra, hullumpi on täällä hukka, +edessä vielä lieve jäljell' ois, +repale tässä vaan, ja päärme pois.» + +Nyt Törne julmistui »Sen mokomakin, +noin ampuu aivan tärviölle takin, +mi päivää toista tuskin päällä lie! +Päin, pojat! Nyt sen pirun piru vie!» + + + +HEINÄKUUN VIIDES PÄIVÄ. + +»Nyt heljä heinäkuun on sää, +saa minut huomenhetki tää +niin outoon mielialaan, +mies nuori, metsän lehtohon, +suvisen ilman sulohon +nyt tullos, sinne halaan; +tää päivä juhlapäivä on.» + +Soturi vanha lausui näin, +sivulle verkon siirrältäin, +mua kädest' otti, johti; +ja kautta kylän hiljalleen +vei meidät kukkapolku veen +sinervän rantaa kohti, +sen hempeen kastehelmiseen. + +Oi ihanuutta ilman, maan! +Vait oli vanhus, katsoi vaan, +hän kauan vaiti pysyi; +mua vihdoin, kyynel silmässään, +taas kädest' otti kädellään, +hymyili, hiljaa kysyi: +»Maan eestä voiko kuolla tään?» + +Jäin vaiti. Katse vastasi +vain sisimmästä sieluni. +Se riitti. Ihailuunsa +hän jälleen vaipui vaieten +ja kunnahalta katsehen +loi kauas, silloin suunsa +sai sanat, puhe puhkes sen: + +»Mies nuori, ranta rannan taa +täss' etehesi aukee maa, +isäisi sulle suoma: +kuin jalot täällä Virtain veet +on Saimaan sadat saarenteet, +on Vuoksen vuolas uoma, +Imatran pauhu-paatereet. + +Ja astu pohjan äärihin: +laelta tuiman tunturin +maa yhtä armas hohtaa; +ja astu rantaa aukeaa +sa Pohjanlahden huuhtomaa: +yks Suomi silmääs kohtaa +ja rintas lempeen liikuttaa. + +Mut aavistatko, minne vie +tää miete, mistä kyynel lie, +mi herkkyy alta luomen, +ja miksi mieltä herättää +niin ihanaa, niin itkevää +minussa tämä huomen? +On viides heinäkuuta tää. + +Päiv' alkaa, päivä päähän käy +monesta jälkeä ei näy, +mi meilt' on mennyt suotta. +Ah, mulle jätti muistelon +tää viides heinäkuun, siit' on +seitsemäntoista vuotta; +se Dunckerin vei kuolohon. + +Tääll' oli kansa tämän maan, +viel' on se; suureks surussaan +se kasvoi, kaikki kesti; +se kantaa kuormat kohtalon, +vait uhraa, uhmaa, kuolohon +käy raudan-rauhaisesti; +se kansa Suomen kansa on. + +Levossa lempeässä näät +sen nyt, ei raasta vainon säät, +on kalleimpas se siltä. +Ma kilvoituksessaan sen näin, +näin hallan, tuskan, turman säin, +näin samaks silloin; miltä +mun tuntuikaan jo mielessäin? + +Ma näin sen verta vuotavan, +näin voittavan, näin kaatuvan, +en pettäjätä: mailla +käy karttamilla auringon +viel' urho hyinen taistohon, +ei horju, vaikka vailla +kotoa, toivoa jo on. + +Mik' uljuus, uupumattomuus, +mi miehen tunnon tulisuus, +mi vakuus vaiheissansa +sill' olikaan; jot' ihannoi, +sanoa sankariksi voi +nää miehet, tämä kansa, +ja kuoltuakin jumaloi? + +Mut kysy, jos sa jolloinkaan +riveistä noista sotilaan +tavannet, urhon harmaan, +oliko miestä kuitenkin, +jok' oli urhoist' urhoisin, +saat vastauksen varmaan: +'Niin, herra, tunsin Dunckerin.' + +Kodista köyhäst' oli hän, +laps salosyrjän synkeän, +ei suvultansa suuri, +mut tuli kunniaksi maan, +nous arvoon arvaamattomaan, +ol' lujin Suomen muuri +ja ikimuistoin muistetaan. + +Ja kirkkaan mainekilven tään, +sen ansaitsi hän lemmellään; +hän synnyinmaalle antoi +sydämen iäks syttyneen, +kuin morsiolle, äidilleen +kaikk' uhriks sille kantoi; +suur' rakkaus vei suuruuteen. + +Hän kaatui; mutta kuolemaa +oi suloista, kun kuolla saa +noin loistehessa maineen! +Ei vaivu unhon järveen hän, +vaan lailla luodon vehreän +hän kohoo alta laineen; +ei kuolemassa kuole hän. + +Nyt kukkasissa loista, maa, +kesäisten vetten keinuttaa +suo lehtirantaa, saarta, +sa kultiin kukkulasi luo +ja välkkyyn virtojesi vuo, +kuvastaa taivaan kaarta +heleän Saimaa-silmäs suo, + +ett' ylpeästi muisto saa +nyt, päivänään, sua osoittaa +ja virkkaa: 'Katso maata, +tuot' ihanaa, se hymyllään +sai sankar'rinnan syttymään; +ket' ei se lempeen saata! +Hän kuoli eestä kullan tään.'» + + + +MUNTER. + +Adlercreutzin, jalon herran-- +sekin muisto maksaa vaivan-- +sotamiestä hautaan kerran +saattavan näin hiljaa aivan; +hatun riisui, katseen hartaan +loi hän alle haudan partaan, +kunne muutti rauhan multaan +Hannu Munter matkailultaan. + +Mont' ei muutoin saattajaksi +saanut vainaan viime rata: +kuopan kaivuun miestä kaksi, +neljä arkun kantajata; +paitsi papin, vielä huomaa +korpraaleja kolme kuomaa +jalon parven päällisinä,-- +neljäs, majoittaja, minä. + +Siinä koko loisto haudan. +Yllä tamineensa kulut, +Munterilla neljän laudan +lomass' oli soukat sulut; +tyyni, vakaa multaan mennen, +niinkuin elon teillä ennen, +kuoloss' urho tuskin muuttui, +vauhti vain, se tietty, puuttui. + +Sodan vaiheista kun sousi +noin nyt vainaa valkamahan, +Buss korpraali puheen nousi +aseveikost' alkamahan: +mikä hällä suku, tunto, +puhe, voima, sydän, kunto, +luotu urhon luonto heti, +kuuluviin Buss kaikki veti. + +Hiljaa miehet mielin hartain +seisoi, sai taas hymysuulla, +punoin päitä viiksipartain, +vainaan sarvisanat kuulla. +Suurta ei se maksa juttu, +jokapäiväinen ja tuttu, +tuskin kostut kuuntelulta,-- +vaan jo Buss saa vuoron multa: + +»Miehet, nyt on Munter poissa, +uljas, kuulu yli muiden, +uros umpisokkeloissa, +alla surman ansapuiden. +Sodan, marssin, taiston teistä +sai jo selvän käskyn seistä, +lomavuorollaan nyt loikoo, +ketaroitaan rauhass' oikoo. + +Meillä, jotka tulta kohti +rinnan mentiin, meill' on selko, +tokko päin hän käydä tohti, +vaiko väistymään sai pelko, +tokko kalventama kauhun +keskell' oli liekin, sauhun, +vaiko alla kuolon arvan +vanhan kantoi vaskenkarvan. + +Saapui kumppaniksi meille +korven poika jäykkä, vakaa, +niinkuin taatot taiston teille +aina ikiaikain takaa; +juro aivan juttelulta, +silmässänsä velikulta: +sanaa kolme ehkä erään, +vaan ne niinkuin naulan perään. + +Suku kaikki sotamiessä +eli, kuoli, yhtä luuta, +alimmassa arvon tiessä, +miekoin haastoi, säästi suuta; +kerran Kaarle Kahdestoista +korotti jo yhden noista +korpraaliks,--se sattui satu; +alaspäin taas siitä latu. + +Moni virkaan äkkinäinen +kotiin kauan kaipaa, suree, +miel' on ange, allapäinen, +kunnes aika luonnon puree. +Munterinp' ei ollut nulo +Kustaan lipun alle tulo: +oli, vaikka vasta tuotu, +soturiksi niinkuin luotu. + +Joi ja kivääriinsä raamun +iski iloss' ensi illan; +vääpelipä tulless' aamun +tomutteli turkinvillan, +virkkoi: 'Ällös olko arka, +näin on virka, poika parka! +Jokos norjuit?' Hannu vastas: +'Kyllä, kiitos parkinnastas!' + +Siitä suuttui viinan maistoon, +ain' ol' uuras, virkku, rehti; +heti menness' ensi taistoon +luodin olkaan saada ehti. +Döbeln kuuli äänen inhan, +vinkaisevan lyijyn vinhan: +'Pojat, puraisiko paarma?' +Munter virkkoi: 'Tääll' on naarma.' + +Tuskin toipuneeks sai tuosta, +uutehen jo puuttui pulmaan: +kasakkain jäi käsiin, juosta +piti puoleen peninkulmaan, +lenkutella jaloin levein, +minkä aron varsa kevein, +kunnes apuun urhokuomat +osuivat kuin onnen tuomat. + +Otsa vaahtos, sydän hakkas, +rinta puuskui, hohkui huuli, +kun jo viimein laukka lakkas, +vaan ei mennyt miehen tuuli. +Veikot vieress' ilkkui vielä: +'Tarkenitko? Taisi tiellä +olla oiva juoksukeli?' +Munter virkkoi: 'Menetteli.' + +Lyötiin sitten Armfelt. Siinä +Munter, lippuaan ol' likin, +seisoi hurmepinta-piinä, +hän se lipun pelastikin. +Nytpä sai jo, jumal'auta, +rahan rehti rintalauta; +Munterill' on vanha viisi, +virkkoi tuohon vaan: 'No hiisi!' + +Niinkuin kahakoissa noissa, +niin hän tiensä kaiken kulki, +nurku outo, pelko poissa, +kuulumpi vain maine julki; +harmentuivat parran karvat, +harventuivat sanat harvat, +vaan kun sauhuun, liekkiin lähtiin, +samaks saakka kuoloon nähtiin. + +Taannoin poikaa katsomahan +vanha äiti leiriin tuli, +silloin silmät Munter-pahan +vettyi, lopen luonto suli; +istui kaiken kevätyötä +mesisuulla muorin myötä. +Ammän surmannee nyt suru, +kun on poissa kullanmuru. + +Myhäilyllä, myöntelyllä +kaikkehen vain Munter vastas, +muuta ei kuin 'niin' ja 'kyllä', +kunnes lauloi vanha rastas: +'Poika kulta, mieles malta! +Viisas väistyi vaaran alta, +vähämieli kohti koki!'-- +Silloin toinen: 'Äläs toki!' + +Vaan jo surma luodin takoi, +tien jo telkes, rajan rasti. +Vaiheet kaikki tasan jakoi +kanssamme hän tähän asti; +viel' ol' eilen karski ukko, +suussa tuima mällitukko, +vahdiss' oli vailla unta, +koolla kun ol' esikunta. + +Päiväkäsky kertoi juuri, +kuinka herrain pöytään viisti +puhinalla pommi suuri, +puhevuoron heiltä riisti. +Munter, tulen tuttu, koviin +sylkäisevi kouraloviin, +koppaa herjan, täyttä jalkaa +pihamaalle matkan alkaa. + +Kiiti ovelle kuin näätä, +poikki porstuan jo luisti, +portahille yhtä päätä, +räjähtää kun pommi muisti. +Siin' ol' äijän töitten loppu, +vaan ei vielä tullut hoppu; +maaten maassa mullin mallin +Munter virkkoi: 'Hiis vei pallin.' + +Tänään aamun suussa häilyi +vielä hengen viime kyven; +loppuun saakka sama säilyi +hällä sankar-ryhti tyven. +'Kas kuin pommi äijän karsi; +poissa toinen käsivarsi, +rinnan kaiken silpoi siru!' +Munter vaan: 'Se halkes, piru!' + +Näin hän kuoli; näin hän eli, +alkoi miessä, päätti miessä, +vitkaan puhui, virkku veli +ain' ol' apuun vaaran tiessä; +tuttu toiminnan, ei melun, +tuttu puutteen, ponnistelun, +tiesi kaikki kantaa, voida, +yhtä vain ei--vaikeroida. + +Maailma jos maksaa voisi +kovat päivämme ja yömme, +Suomen verikentill' oisi +kieli kertoella työmme, +lausuis liput sotarinnan +moisten Munterien hinnan: +moni kultakaulus noita +kumartaa sais kompuroita. + +Hänt' en muistella ma saata, +ettei vanha rinta paisu. +Missä tuonen toukomaata +raatamaan niin varsa raisu! +Painanut ei pelko mieltä, +aina 'hei' vaan ja 'pois tieltä!', +rummun jälkeen vaikka mihin, +kun vain eespäin käskettihin. + +Eikä ystävää niin varmaa, +tyyntä, altist', uskollista! +Niinkuin lapsi, miesi harmaa, +vihas tuskin vihollista. +Ne ol' urhon kouran-alaa, +niinkuin mälli hammaspalaa; +kummallakin pinteet kovat, +silti sangen rakkaat ovat. + +Kunnia nyt kukkuroikoon +kummun, kussa uljas makaa! +Ikimuiston vartioikoon +miehuus, miehenkunto vakaa! +Orjan jalka ei saa painaa +hautaa, miss' on Munter vainaa. +Jääköön vanha kantasuku +suojaks! Aamen! Hyvin nuku!» + +Buss korpraali päätti, alas +astui päältä hiekan harmaan. +Adlercreutz nyt haastaa halas, +kätehensä voitonvarmaan +otti lapion ja heitti +kummulle, mi urhon peitti, +hiljaa hiukan Suomen multaa; +sanat harvat, mutta kultaa! + +Niistä syttyi sydänjuuri, +puhe nosti miesten mieltä, +vaikkei sorea ja suuri, +Munterin vain omaa kieltä; +kunniamme julki tuomaan, +soturille muiston suomaan +sana riitti sattuvainen; +lausui »Olit suomalainen!» + + + +VON ESSEN. + +Hän portailla seisoi, lakki +oli kuosia sotilaan, +oli kannukset, ratsastakki; +hän aikoi ratsastamaan. + +Noin seisoi vanhus sorja, +uros ryhdiltä, katseeltaan, +lumipäinen, kookas, norja, +on moinen hän muotojaan. + +Vaan miksi ukko nyt pauhaa, +lyö jalkaa kuin vimmattu mies? +Eletäänhän keskellä rauhaa, +melu tuommoinen mitä ties? + +Älä huoli, ei vaaraa tässä, +älä tuost' ole milläsikään; +tavan ainaisen näet tässä, +näet Essenin harmaapään. + +Jo huutaa hän raittihisti, +syyn virkkavi selvälleen: +»Sinä, Matti, senpäiväinen risti, +lopun nyt sinust' oitis teen. + +Vai vartoa näin unes tähden +iankaiken tässä mä saan! +Vai tiennyt et, milloinka lähden +joka aamu ratsastamaan!» + +Ja tallista renki se pikaa +nyt raudikon uljaan toi; +hän ei nukkunut, siin' ei vikaa, +ylen varhainpa nousta voi. + +Hän ääneti, otsin ylpein, +toi orhin porrasten luo. +Tuli, leimaus! Vaahdossa kylpein +jalo ratsu nyt värjyi tuo. + +Alas astunut porraslaudat +on kenraali aimo--häll' on +ajoviitta ja kannusraudat; +hän vilkaisi raudikkohon. + +Hän seisoi liikkumatonna, +ei uskonut silmiään: +»Näkö pettikö mun, sano, konna, +sun tyotäskö tuo, mitä pään? + +Mut jos kudot valheen viekkaan +ja mulle nyt syötät sen, +niin lähden ja tartun miekkaan +ja pääs heti halkaisen.» + +Vaan Mattipa, tuo sotamiesi, +hätäpoika ei ollutkaan, +teon tehnehensä hän tiesi, +päti myös teon vastaamaan. + +»Vai valheenko turvin tulla! +Jo luulokin hävettää. +Syy vaikk' ois suurempi mulla, +vale tuskinpa heltiää. + +Näin kasakan tuossa mä tiellä, +hän kerskasi virkustaan. +Noin vainko, se mun piti niellä? +Heti läksin mä kilpaamaan.» + +Von Essen, vanhus sorja, +tuli hehkuva rinnassaan, +lumipäinen, kookas, norja, +hän kimposi kiukuissaan: + +»Pois, lurjus», huusi hän, »luista +taas talliin, pois hepo vie +ja myötäsi tuo, se muista, +paras ruoska, mi siellä lie.» + +Tuo Matti on mies, joka kesti, +kun kentällä luodit löi, +oli kruunulta ruoka ja pesti, +nyt Essenin leipää söi. + +Hän ääneti läksi alas, +vain silmä se salamoi; +saman tien hän läksi ja palas, +hän vankimman ruoskan toi. + +Toi, tarjosi käskijälleen: +»Sotamies olin myös mä kai, +panin paukun paukusta jälleen, +ken iski, se vastaan sai. + +Jos orhinruoskaa nyt saankin, +kun tein miten parhaiten, +niin potkaisenpa mä vaankin, +kuin orhi mä potkaisen.» + +Uhan kuulee kenraali, astuu +taapäin ihan suoranaan. +Ei suututa häntä se vastuu, +vait miestä hän tarkkaa vaan. + +Ja min katsoi hän miestä kohti, +sen korkeni vartalo, +ja min vaieten viipyi, jo hohti, +jo selkeni katsanto. + +»Mies, kuules», huusi hän, »mistä +sait moisen sa miehuuden? +Se on aioista entisistä, +nous keskeltä hurmehien. + +Ei mulle se tuntematonta, +hyvin tunnen sen ennestään; +yht' uljaana monta, monta +näin kuolemanhetkellään. + +Sen näin mä, kun lippua Suomen +sees liehutti voiton sää, +sit' ei murtanut murheen huomen, +ei jäätänyt pohjan jää. + +Ja kuinka, kun miehen lailla +sinä reimasti käyttäyt noin, +noin katsot pelkoa vailla, +sua ruoskalla herjata voin? + +Jumal'auta, sittenpä vasta +en kehtais mainitakaan +sitä joukkoa urhokasta, +jota johdin ma taistelemaan. + +Hae jostakin kelpo veikko, +lasi kunniaksemme juo, +hae yhtä yrmeä peikko, +kas tuoss', ota tukaatti tuo! + +Ja kiitos, kun muistoa sorjaa +sinä elvytit taas ja kun niin +olet tuimaa miestä,--ja korjaa +nyt koipesi helkkariin!» + +Hän pyyhälsi silmäkulmaa, +näkö kai kävi himmeäks, +ja näyttäen muotoa julmaa +pois pyörähti, sisään läks. + +Saman tunsin urhean herran +jo aikoja taaksepäin, +tuon saman von Essenin kerran +Savonmaassa ma sotivan näin. + +Oli nopsa hän muutoin kyllä, +vaan nyt tuli peijakkaat. +Vilun tähden häll' oli yllä +sudennahkat ja vuotikkaat. + +Kun riensi nyt pakkassäässä +etumaisena taas hän päin +ja jok'ainoan askelen päässä +vajos umpihankehen näin, + +hiki äijän jo otsasta juoksi,-- +kovin raskas on virka tää; +piti kauhean painonsa vuoksi +hänen joskus jo viivähtää. + +Mut »päin, pojat!» täynnä tulta +hänen huutonsa silti soi, +»ja jos jalat uupuu multa, +niin kantakaa, pojat hoi!» + +Tämä urholla kolmilehti +oli riemussa, murheessaan: +sydän herkkä ja mieli rehti, +veri kiehuva kuumuuttaan. + + + +KUORMARENKI + +Vanha Speltkö unhottuis? Ei kumminkaan. +Ylhäinen ei ollut, kuormarenki vaan; +vertaistensa lailla unhottua saiskin, +ellei heistä kaikist' oisi ollut laiskin. + +Sieti heitä kahta nähdä tosiaan, +itse ukkoa ja hänen hevostaan: +jos jo kaksijalan askel paljon maksaa, +nelijalalle ei enää riitä taksaa. + +Asu, ruokko aivan vauhdin veroinen: +pörröss' ukon pää kuin häntä hevosen; +kotitallista toi tomut Harmon nahka, +kotipankon noet äijän nenäpahka. + +Viimeisnä kun noin he tulla huupperoi, +siinä kyllä myös, sen arvaat, nauru soi; +hepo torkkuin astui, unta veti miesi, +kuinka kuormall' ukko pysyi, Herra tiesi. + +Eestyi kulku sentään hiljaa hiihättäin, +ylemmäksi yhä, yhä pohjaan päin; +puoleen Pohjanmaa jo tultiin vähin erin, +Spelt on sama Spelt kuin Uusimaalta perin. + +Samoin myös käy matkanteko, totta kai, +pysähti tai kulki, saman naurun sai; +nauraissa, se tietty, ruoskat roiki lomaan, +konsa konin vuotaan, konsa ukon omaan. + +Vanha asu, vanha vauhti pysyi vaan, +Spelt on auttamaton, yhä ennallaan; +ukon virkanuttuun ruosk' ei pysty mikään, +nahka paksu Harmon virassaan niin ikään. + +Siikajoelle näin viimein joudutaan, +jäljell' isänmaast' on jäinen kolkka vaan, +jää jo saaliiks sekin, turha estää koittaa; +vaan voi vahva murtua, voi heikko voittaa. + +Ennen iltaa ensi taisto taisteltiin, +paon päivä voiton päiväks saatettiin; +aalto ajettu taas taapäin kuohahtaapi, +virta kääntyy, vainottu nyt vainoaapi. + +Käy mies mieheltä jo sana riemuinen: +»Valmiit olkaa valjetessa huomisen! +Väki, kuormat kuntoon vielä ennen yötä, +etelään tie reipas ensi koiton myötä!» + +Kaikk' on tehty, yö on, rauhass' uinutaan, +nuori Blume vänrikki ei maannut vaan. +Innon tuli hehkui mieless' urhoisassa, +rauhaa tuvass' ei hän saanut ahtahassa. + +Ulos astui. Hiljaist' on ja pimeää, +tyynet, kylmät taivaan tähdet kimmeltää; +koitteen juova vain, jos katsoit itää kohti, +metsän latvoilla jo vaaleana hohti. + +Näkyviss' ei ketään, rattaat, kuormat vaan +hevositta, pohjaa kohden, paikallaan: +kaikki muuttumatta, vanhallaan, kuin jatkaa +mieli edelleenkin entist' oisi matkaa. + +Entistä?--Ei sentään, ero pieni on, +vaikk' ei heti näy se puhki pimennon: +käännettyinä, hepo valjahissa, siellä +rattaat perimmäiset seisovat jo tiellä. + +Mies on ohjaksiin jo käynyt kärryin luo. +Blume silmiään ei usko,--Speltkö tuo?-- +Joka halki Suomen nyökkyin ajaa nyhti! +Päätään korkeampi on nyt äijän ryhti. + +Suora on kuin nuori vanhus varreltaan, +hopeoina valkohapset harteillaan, +nenä pesty, leuka sileäks on tullut, +kirkkaamp' yöllä muoto, kuin on päiväll' ollut. + +Nuori Blume järin ymmälle jo jää: +»Mikä ihme nyt, mist', ukko, muutos tää? +Sinä, nokisin ja laiskin nuhjus ennen, +sinä siisti, valmis muista eelle mennen! + +Noen, pölyn ken sun kaapi kasvoiltas, +kamman hallavaan ken tunki tukkahas? +Ken--se kumminta--sun valveille on saanut, +jok' et päivisinkään torkkumasta laannut?» + +»Nuori herra», vastas ukko juoheaan, +»verkkaan matkaa mies, kun jättää oman maan. +Oma kansa pakoon kurjasti kun kulkee, +parempi, kun valvo ei, vaan silmät sulkee. + +Vanhan naamani miks oisin pessytkään? +Häpeä vain siin' ois nähty selvempään. +Kärsin pilkan, kärsin tiuskeen ilman tenää; +kannoin murhetta ja kannoin mustaa nenää. + +Nyt -on toista, joukkomme on taistellut, +Suomi avaraks on meille auennut, +nyt on tahra poissa kunnialta maamme, +puhtaan, kirkkaan otsan jälleen näyttää saamme. + +Rumpu kohta käymään, miehet kokohon! +Yö on mennyt ohi, kirkas päivä on! +Juostiin, kun ol' aika laata juoksemasta; +jalo, nuori herra, nyt on kiire vasta.» + + + +WILHELM VON SCHWERIN. + +Ja everstiluutnantti Drufvan pois +lepo karkoittuu: +»Ehyt rinnassa ryhti nyt tarpeen ois, +nyt murtuu muu. +Vihamiehen tuolla jo käyvän nään +monivertaisin joukoin ryntäämään, +ja seista ja viime mieheen +mun taistella käsketään! + +Ja jos tuoll' edes ääressä tykkien +uros vanha ois, +tulen, ruudin tuttava turkanen, +johon luottaa vois; +mut ei, viistoistias poika nyt sun +on hento ja hieno, on kreivi Schwerin +muka vastaava patterista,-- +mitä lapsista sellaisiin!» + +Luo nuorukaisen jo ratsastaa, +käy käteen tään: +»Elon, kuoleman arpaa ankaraa +koht' isketään, +elon ehkä, jos luotinne kohti lyö, +mut kuoleman varman, jos vankkuu työ. +Eläkää tai kuolkaa, herra, +mut paikkaanne ette myö! + +Tähän jäätte, kuin hentoinen ruoko jää +rajun alle sään; +on teille outoa leikki tää, +sen murhein nään. +Kova lyödä se leikki, siis vastatkaa +käsi sydämellä: jos tarvis saa, +elon nuoren arvelematta +pois voitteko lahjoittaa?» + +»Teilt', everstiluutnantti, herpoo jo +käsi vanhuuttaan, +mut ei kysy, turvaksi kelpaako +kuninkaan ja maan; +elo mulla on kevätvoimassaan, +viistoista se sykkinyt vuott' on vaan, +sitä enkö tarjota tohtis, +sekö halvaksi havaitaan?» + +Tuli tuiskahti silmästä vanhan: »Tuo +teräkseltä soi! +Sanat väärään, herra, ei vieneet nuo, +ne määrään toi. +Teit' enää en hennoksi arvioi, +kun teidät sain, avun Luoja soi. +Sydän näät se on, ei käsivarsi +joka voimia antaa voi.» + +Tykit kohta soi, tulikasteessaan +uros nuor' on nyt; +rivit pirstotut väistyi, hän itse vaan +ei väistynyt. +Oli hälle patteri kuin kotilies; +sen tulta kuin viisi hän hoitaa ties; +tuli kasakkaparvi, hän niiltä +jo parran poltti kuin mies. + +Lomahetken sai, heti riensi luo +väen väistyneen, +palautti taas vihan ääni tuo +arat rohkeuteen. +Vain hetki, ja muuttunut kaikki jo on, +väki väistynyt taas käy taistelohon, +ja lieden rakkahan suusta +tuli räiskyy loppumaton. + +Ja Drufvan jo kaukaa ihmetys lyö +tätä katsoissaan: +»Koe moinen, sen sanon, mestarintyö +jo on suorastaan. +Ken voittaa noin heti kunniaa, +mitä ehtii vielä, jos elää saa? +Hänt' auttaos, Luoja, hän kerran +armeijoja johdattaa.» + +Sai ilta jo, taistelon keskeyttäin, +Schwerin tuli taas: +oli kestänyt hento, kuin kestää päin +rajumerta paas; +tuli leikistään, tykit leiriin toi, +ja hänt' urhot harmajapäät ihannoi, +hänet Drufva sylihin sulki, +ja huikea hurraa soi. + +Nuor' urho!--Noin nimes loistettaan +jo varhain loi. +Tie viittasi toivohon kirkkaimpaan, +mitä nähdä voi! +Mut ah, pian päättyvä tie oli tää! +Kuu tuskin puolehen kerkeää, +lähin hautaholvi jo urhon +on matkalle määränpää. + +Mut soi viel' aihetta lauluhun +taru uljahan: +hän vielä viimeisen taistelun +soti sorjimman, +iäks ennenkuin kylmeni kuolohon +syke nuoren, lämpöisen valtimon +ja kuihtuin kutsulta maineen +käsi raukeni hervoton. + +Oravaisten päivän kun onneton +nous hurmekoi, +mi voitostakin teki tappion, +epätoivon toi, +siell' uljuus se leimusi kirkkainnaan, +siell' eksynyt luoti ei ainoakaan, +siell' yltyi liekki, kun kastoi +hän tykkiä hurmeellaan. + +Sen viereen viimein jo voipuneen +verenvuoto kaas; +vihamiespä kun saarti, hän miekkoineen +ylös syöksyi taas, +huus miehillensä ja karkasi päin +ja raivasi tien, läpi rynnistäin, +ja kaatui vasta, kun ehti +luo veikkojen tervehtiväin. + +Viistoistias vain, kun jo joutui yö, +tuli tuonen tie! +Ikä pitkä sentään, jos miehen työ +iän mitta lie! +Moni harmennut kunnian kukkuroiss' +oli urho, jok' uljaan seppelens' ois +tuon nuoren poikasen saamaan +halumielin vaihtanut pois. + +Viistoistias vain,--meni nuorna mies; +toki murheeseen +väen jätti, mi kaikk' kovat tyyten ties, +verin nääntyneen; +toki unta, min uljaalle tuoni toi, +valioimmat sankarit vartioi, +ja kuink' oli heille hän kallis, +sinä hetkenä nähdä voi. + +Oli murhe vaan, valitusta ei, +syvä kaipaus vaan. +Kehuks sankarin, nuorna min kuolo vei, +ei sanaakaan; +elon keväälle Vegesack vain kiitoksen suo, +käy Adlercreutz ääneti paarten luo, +ison, kirkkaan karpalon irti +saa Drufvasta tuokio tuo. + + + +NUMERO VIISTOISTA STOLT. + +Oli kauniin Lapuan päivän pää, +ja riemuiten ratsullaan +von Döbeln, voittaja, ylpeää +hän tarkasti rintamataan. + +Sotamiehen partehen suoravaan +joka joukkoa kiitti, kun noin +kotimaata he vahvat varjelemaan +oli innoin ja kunnioin. + +Luo äärimmän siiven ehti, kun loi +punan viimeisen lännen lies; +myös joukolle sille kiitoksen soi, +von Schantz oli sen päämies. + +Oli harvennut paljon se, aukkoja vaan +rivit täynnä, sen nähdä voi; +mut muu veti nyt hänen huomiotaan +jopa julki hän myös sen toi. + +Jo kiittäissään hänen huomattiin +yhä syrjähän silmäilleen: +otus mieron, mies risamekko siin' +oli ääneti, itsekseen. + +Luo viittasi miestä hän nyt: »Mies hei, +liki astu, mit' arkailet? +Kun taannoin tie verileikkiin vei, +noin syrjässä ollut et. + +Sinä kaatuneelta, sen muistat kait, +vain tempasit pyssyn pois, +ja miesten jälkeen riensit, hait, +miss' ottelu kuumin ois. + +Kun painumme peltoon, ennätät luo, +kera painut, ja taas kun näyt, +kun hyökkää taas väki voittoisa tuo, +eturinnassa päälle käyt. + +Väkirynnäköllä kun syöstiin ees +kylän kimppuun, tykkejä päin, +etumaisna taas takinriekalees +minä patterin harjalla näin. + +Hyvin tehty! Kas semmoinen urhokkuus +pian kuuluu kauas ja luo, +puhu siis, poik' uljas, nyt puhtaaks suus, +nimes ensinnä kuulla suo.» + +»Min pappi lie nimen pannutkaan, +muut ei ole muistelleet, +ovat mieronkoiraksi parhaastaan +kuunpäiväni kutsuneet.» + +»Hyvä! Lyö nimi vasten herjaajaas, +ei haavoita haukun suu. +Vaan missä, mies, kotis, kontu-maas +ja missä sun turvas muu?» + +Hän tielle viittasi ahteen taa +»Kotikontu on tuolla tuo.» +Hän nosti nyrkkiä valtavaa: +»Tää mulle turvan suo.» + +»Kotis laatuun käy, hyv' on turvas myös, +vaan mistäpä einees sait? +Näpistyskö vai kirkkojen ryöstö on työs +vai maantierosvous kait?» + +»Jos suurta, jos pientä mä keltä vein, +ropo kai minull' olla vois; +jos kerjuristakin tyhjän tein, +paremp' ylläni nuttu ois.» + +Sai Döbelnin silmät se säihkymään: +»Schantz, kapteeni, malttakaas! +Kuka tänään teill' oli joukon tään +paras mies, kenen surma kaas? + +Sen rensseli, pyssy ja miekka sen, +puku, päähine tuottakaa; +nimen oivan ja sankarikalleuden +tämä hältä periä saa.» + +Asu tuotiin sankarin kaatuneen, +viistoista Stolt oli tuo. +Oman turvatin mekkoon ryysyiseen +hymykatseen Döbeln luo. + +»Veress' on Stolt-vainajan takki, saa +mies olla sen ottaissaan; +mut Mieronkoirankin ruskottaa +veri ryysyillä paksunaan. + +Ota siis koko rintaman nähden näin +univormu! Sun äsken ties +kävi rintaman eellä, kun riensit päin, +nyt koht' olet rintamamies.» + +Asun otti, ryysyt hän riisui nuo,-- +näit syttyvän poskipään; +hänet Döbeln ääneti aukkoon tuo +Stolt-vainajan jättämään. + +»Sotamies olet nyt paras vertojas, +sisult' oiva kuin päältäkin päin, +olet nyt aseveljemme arvoltas, +viistoista Stolt olet näin. + +Sydän, mieli vain, pidä ennallaan, +mut jos sua vielä muut +käy mieronkoiraksi kutsumaan, +vedä miekkas ja vastaa: huut!» + +Povi soturin nuoren, kuin holvi vaan, +oli tyynnä se kestänyt; +toki näit, hänen nää sanat kuullessaan, +syvält' että se järkkyi nyt. + +Elinpäivänä riemua ollut ei +hän maistanut varkainkaan; +elon kylmyys kyynelet varhain vei +jo pois hänen poskeltaan. + +Kevät, aurinko kerrankin pilkettään +sydänroutaan tuohon nyt luo, +ja sen lämmössä hillitön lähteistään +jo kuohuvi kyynelvuo. + +»Ja jos hyvän, jos pahan päivän saan +kera kestää sankarien, +olen valmis taistohon, kuolemaan; +sois Herra jo huomenna sen!» + + + +VELJEKSET. + +Sua Wadenstjernan nimi kammottaa, +tarua julmaa tarkoitat siis tuota, +kuink' elon myrskylt' etsii valkamaa, +mut yöhön, viluhun taas vierrä saa +pois sysättynä veli veljen luota! + +Käy joskus Joutsijärven tienooseen; +taloa siellä ikikoivut varjoo. +Ol' yö tai päivä, myöhään, varhaiseen, +siell' aina suojan auliin vierailleen +Juhana Wadenstjerna vanhus tarjoo. + +Totisen uskon, suoran sydämen +hänessä huomaat ensi katsannolla, +ja hyv' on olla sun, niin rauhainen, +kuin alla oman kotikatoksen +ja oman taaton turvissa on olla. + +Nimeä yhtä karta vain!--Kun vois +sen iäks unhoittaakin!--Sit' ei sanaa, +jot' ei hän tyynnä kuunteleva ois, +mut: Viapori--pois se nimi, pois, +se rauhan rikkoo, mieleen myrskyn manaa. + +Mi muinoin tenhos hänen sydäntään, +maa, kansa, kansan kunto, voima, väki, +mi hengen nosti lentoon, liekintään,-- +tuon haudan kuiluun kaikki häpeään +ja pilkkaan, sortoon poljetun hän näki. + +Ja siksi vielä järkkyi vanhus tää, +jos vain sen haudan nimenkään hän kuuli, +siks sielussansa haavaa kirveltää +ja harmi tuima hapset heristää, +jos Viaporista vain hiiskuu huuli. + +On ilta myöhä, kolkko, talvinen. +Tuo vanhus, jonka omantunnon rauhaa +ei syy, ei pelko kalva, hiiloksen +edessä istuu, tyynnä kuunnellen, +kuink' ikkunoita piesten tuisku pauhaa. + +Hän yksin istuu, jätti nukkumaan +juur' ikään rakkaansa hän Herran huomaan, +kun häiriytyy hän lepohaaveistaan, +kun ovi aukenee, mies lumissaan +siit' astuu anoen yösuojaa suomaan. + +Hän katsoi, katsoi. Sydänkammion +lävitse viilsi kauhun väre jäinen. +Ei ole outo vieras, veli on, +laps samain vanhempain, tuo suojaton, +tuo hänen majaans' yöksi pyrkiväinen. + +Se veli hälle, veljesjoukostaan +ol' isän kartanossa kasvajoista, +juur' ollut rakkain entisaikanaan, +nyt heistä viimeinen, ja kertaakaan +ei nähty vuoteen yhdeksähäntoista. + +Mut syytön muukalainenkaan ei jäis +niin viipyin kuin tuo vieras oven pieleen, +niin ääneti ei outo tervehtäis, +niin pelon-arkana ei väräjäis, +kuin pelon toi nyt veli veljen mieleen. + +Ei äänt', ei sanaa. Hetki hetkeltään +sai tulla, mennä niinkuin kuolon mailla; +etäältä vihdoin vieras, silmissään +vetoomus mykkä, kohti veljeään +sylinsä avaa rukoilevan lailla. + +Sydämen kieltä hetken kiitämän +tajusi toinen, hetken järkkyi, horjui. +Vilaus vain, jo seuraavalla hän +jää-tyynnä kääntyi, sylin pyytävän +vain viitaten pois tyköänsä torjui. + +Hylätyn ääni vihdoin värähtää +syvästi, kolkosti, kuin huokais hauta: +»Oi veikko, poista rinnastasi jää, +äl' ylenkatso lohdun etsijää: +näät murtuneen, pois laske poltinrauta! + +Niin, synnyin syytä, herjaa kantamaan +mä myös sen päivän, jona heittäyivät +veristymättä miehet Suomenmaan, +ja ennenkuin lens' siihen luotikaan, +jo Svean uljaan linnan pettäin myivät. + +Mut voinko murtaa minä sulut lain, +anastaa ohjat kohtalon, mä heikko? +Minunko nousta tuli? Minun vain? +En noussut, siis--niin virka--tahran sain, +mut vihall' älä muserra mua, veikko.» + +Hän vaikenee, pää vaipuu, tuliseen +jo kyynelvirtaan hältä ääni raukee. +Jo kyllin puhui veli veljelleen, +avoinna syli, astuu askeleen +hän vartoin että veljen syli aukee. + +Rajusti, tuskan, vimman velloen, +Juhanan, vanha rinta silloin nousi; +vaan seinält' olan takaa vaieten +hän tempaa pistoolin ja tähtää sen +päin veljen rintaa, virehessä jousi. + +Tää heist' on taru kolkko, kolkomp' on +kenties, kuin kertomaan ma pystyin siitä; +sä sitä kammoksuin jos tuomion +kovalle kovan suot, niin sovinnon +myös sana kuule, lievikkeeksi liitä. + +Kun toinen oli mennyt, kerrotaan, +lepoa vailla istui, unta vailla +tuo tyly veli, kädet kasvoillaan, +ja itki illan, yönkin itki vaan +ja aamulla viel' itki lapsen lailla. + + + +MAAHERRA. + +Vain taiston kentälläkö mainetyöt +verestä urhon kukkii kunniaa, +myös eikö muut kuin miehet miekkavyöt +voi miehuutt' osoittaa? + +Perille Suomen oli peittynyt +mies, rauhan mies jo nuorest' iästään, +harmennut rauhan toimin, hoiti nyt +maaherran-lääniään. + +Wibelius nimeltään,--ei loistavaa +se juurta, ansaita tok' arvon voi, +näät kantajastaan kunnian se saa: +mies nimen aateloi. + +Työpäivin tyynin hält' on vierryt taa +mies-iän kultainen jo kukinto; +nyt vainon vallassa on synnyinmaa, +hän itse vanha jo. + +Kuin riitariista, vuoroin ystävän +ja vihollisen saalis, uhrata +sai voittajalle joka hetki hän +leponsa, rauhansa. + +Lakia puoltaa, kuormaa keventää +on hälle pyhä velvoitus ja työ, +lepoa päivän siks ei hälle jää, +siks unta vaill' on yö. + +Noin istuu kerran virkahuoneessaan, +vain kaks on kirjuria seura muu, +vait istuu, murtuneena muodoltaan, +myös toiset vaientuu. + +Sois hetken, pienen hetken levokseen; +se liikaa on. Jo ovi aukenee, +soturin samall' asesaattoineen +hän eessään havaitsee. + +Venäjän armeijan pääkenraali, +ei kenkään halvempi, on tullut tuo; +hän kohti käy, hän haastaa jyrkästi +ja uhkakatseen luo: + +»Maaherra, näätte sodan päättyneen, +jo maanne meille asevoima soi; +sen miehet taistella kuink' edelleen +riveissä Ruotsin voi? + +Kas tuossa kynä, käsky piirtäkää, +kehoitus heille ankara: se saa +tavaran, hengen turvan säilyttää, +ken kotiin palajaa; + +mut keisaria, herraansa, jos ken +rikollisesti vastustava ois, +kaikk' armott' ajetahan suku sen +talolta, maalta pois. + +Kai ymmärrätte, piirtäkää siis niin!» +Hän päätti uhkan hymy huulillaan. +Wibelius katsoo tuomarpöytään, siin' +on laki Ruotsinmaan. + +Lujasti painuu käsi kanteen sen, +ja silmä loistaa, kirjaan luotu tuo: +»Kenraali, keskell' uhkauksien +tää meille suojan suo. + +Meill' aarre kallis, turva aseeton +se on, jos hyvä, paha päivä saa; +sen valtiaanne vahvistanut on, +se häneen vetoaa. + +Siin' ikivanhuudesta säädetään: +ken rikkoo, sen on syy; ei vastaamaan +jää vaimo työstä miehen vikapään, +kuin mies ei vaimonkaan. + +Jos maataan puoltaa rikos lie kenties, +vaikk' kelpo sydän vastaa: kelpo työ! +niin miestä miekoin rankaisevi mies, +ei naista, lasta lyö. + +Te voiton saitte, teill' on valta nyt, +te minun tehkää, mitä miellyttää! +Vaan laki, ennen mua syntynyt, +myös jälkeheni jää.» + +Näin lausui. Vavistuksen tunsivat +molemmat nuoret seuralaiset nuo; +nyt silmänsä hän nostaa kirkkahat +ja kenraaliin ne luo. + +Tään kasvoilt' oli tuimuus käskijän +kadonnut, katse käynyt lämpimäks; +lujasti ukon kättä puisti hän +ja kumarsi ja läks. + +Kuin rukoukseen kädet ristien +nyt vanhus vaipui tuomar-istuimeen; +hän voiton peri, ylimaallisen +sai, rauhan palkakseen. + +Ja läsnäollehilt' on todistus, +siit' usein kertoivat he innoissaan: +ol' ihmeellinen, tyyni kirkkaus +nyt hänen kasvoillaan. + +Ett' oli taivaan-kaunis hohde tuo, +siit' oli heillä yksi ajatus; +vaan mistä virtasi sen valovuo, +siit' eri arvelus. + +Sen toinen katsoi päivän päilynnäks, +mi sinne vienon, kirkkaan loiston loi; +mut toinen lausui: »Sisältä se läks, +sen omatunto toi!» + + + +ADLERCREUTZ. + +Ken tuolla joen rannall' on tuo ylhä mies, +jonk' entää katse maita, meren aavaa? +Jo asu, ryhti, huulten uhka, silmän lies +kädessä miehekkäässä miekka tuima ties +urosta, kaikki sotilaan on kaavaa. +Hän yksin seisoo, ilman saattajaa, +nuor' asemies aik' ajoin ainoastaan +tuo viestin, saapuu, pois jo samoaa; +mutt' eessä, takana on, turmaa, kuolemaa +uhaten, sotajoukko toista vastaan. + +Niin talvenkolkkona kuin ruumis paareillaan +nyt tuossa Siikajoen seutu makaa; +mut kolkompi on nähdä sota Suomenmaan, +tuo kurja kulku pakoon kunniattomaan, +ja kuulla ryssäin pilkkanauru takaa. +Se syynä, miksi urhon otsall' on +yön synkeys, se tumman varjon tuotti +kuin huolihunnun jaloon muotohon; +hän näkee: uhriks Suomi, äiti turvaton, +nyt jää, se pettyin poikihinsa luotti. + +Se mies, ken tuhon näkee, kaiken tuhon tään, +hän vakaan velvoituksen äänt' ei kiellä: +uskollisempaa poikaa maali' ei milläkään, +hän vaarat koitti, soti, voitti, verellään +jo nuorna kentät kastoi maineen tiellä. +Näät hengen, mit' ei riemut, murheen säät, +ei korkeat, ei halvat murra, voita, +min lentoon nosti myrskyn tuulispäät, +sa Adlercreutzin, urhoist' urhoisimman, näät, +kuvia silmä, sielu täynnä noita. + +Ja juuri hänen käskystään taas alkaa saa +tuo synkkä ilve: tietä poloisinta +vain mennä, poissa toivo, lepo, kadottaa +kaikk' askel askelelta, maine, isänmaa, +vain pakahtunut mit' ei itke rinta. +Vain pakoon käskeä, ei taistohon, +aseena toisen tahdon, taas hän saikin; +jo valmiina häll' altis joukko on,-- +mut ei, on paon valta vain, ei ottelon, +kuin ollut ennenkin on päivin kaikin. + +Hän näkee sotarinnan taajan; tasapään +hajoovan jälleen, pirstaleiksi mennen. +Hän tuntee joka parven, ruodun väestään, +sen toivot toivoi hän, sen liittyi elämään, +ei yksin tänään, vaan jo kauan ennen. +Hän tietää: askelt' ei se häpeän +käy täynnä johon käsky tuo sen työnti, +on jalka raskas joka rientäjän, +ja rinnass' asuu haava harmin jäytävän; +mi tuimemp' on kuin tuonen miekan lyönti. + +Ja väki tuo! Ol' ammoin, päivin paremmin, +hän kokenut sen kuntoa, sen voimaa, +kun riemull' eestä kolmannen se Kustavin +tulehen riensi; murtuneihin riveihin +uraansa piirsi hurmeen purppuroimaa. +Niin sama hällä nytkin väki ois, +uus polvi vanhaa juurta miehekästä, +hän tietää, mitä sois se, mitä vois, +siks synkistyin hän näkee, kun se väistyy pois +ja otsa ylväs painuu häpeästä. + +On lähtenyt jo Döbeln vihan-vimmoissaan, +rivinsä Palmfelt järjestää jo kulkuun, +tuoll' laskee Gripenberg jo miekan voitokkaan. +On hetket kalliit. Vihollinen laumoillaan +jään yli ryntää saartain tietä sulkuun. +Mut Adlercreutz viel' alallensa jää; +on yksi toimi valvottava vielä: +joen jääll' on pataljoona jäykkäpää, +se lähde ei, sit ei voi käskyt käännyttää, +se luona lippunsa vain seisoo siellä. + +Sen johtaja jo kehnoon väsyi väistyntään +näin kenttä kentältä,--se riittää sai jo. +Vakaana, vait hän seisoo joukkons' eessä: pään +paolle pannut on, nyt käy hän ryntäämään, +jos ei, niin siihen paikkaan jää. Ei aio +hän mennä Turjan hyihin turtumaan, +ei, ennen surman suokoon taisto kuuma; +ei jää kuin lastu vetten vellontaan,-- +ei, miesnä kuolla, miesnä kamppaeltuaan, +niin johtajan, niin joukonkin on tuuma. + +Von Hertzen on se.--Tuttu kenraalille tää +on joukko, estää tahtoo hän sen turmaa; +on lapsi saman seudun hän kuin miehet nää, +hän kutsuu, käskee, rukoilee, mutt' ei, ne jää, +ne uhmaa häntä, kuin ne uhmaa surmaa. +Mik' ihme! Mieltä eikö vimmaan saa +tuo uhmailu? Ei, ihastus sen täyttää: +se silmän seestää, otsan kirkastaa, +povessa valloillaan jo liekki leimuaa, +ja kajastuksen siitä kasvot näyttää. + +Vain tuokio, niin liekki tuo on levinnyt, +niin kauas singoten, kuin silmä kantaa. +Lähetit lentää, viesti viestin jälkeen, nyt, +takaisin kääntyy joukot, pois jo käsketyt, +on rynnistänyt Hertzen vasten rantaa. +Kaikk' esteet murtaa voittokulku tuo, +on katkaistu jo sotavoima suuri; +päin tunkee Turun urhot, joutuu luo +jo Gripenberg, soi hurraa, Hämeen pojat nuo +käy kohti rivit vankkana kuin muuri. + +Tuoll' Essen uljas, miekan tuttu, rinnallaan +on Ramsay, Heideman, ne kilvan koittaa! +Kas, kuin ne ryntää yli hurmehisen maan! +Ja Lange, Kihlström, Bremer, Bröijer, Nordensvan +ja sadat muut, heill' eikö voimaa voittaa! +Jo vihdoin loppu pakko lohduton, +jo seppelsorjat viittaa maineen radat: +häpeä pitkä, pitkä ollut on, +nyt kunnian jo huomen nousi hohtohon, +nyt tehdään työ, min muistaa vuosisadat. + +Viel', uljas turhaan, sotajoukko vastustaa, +jok' ennen kohdannut ei tiellä tenää. +Ei kammota Rajevskin tulet: raukeaa +nyt nimi, äsken kuulu, peljätty, jo saa +sen loisto lopun, tenhoa ei enää. +Mut vielä koitos. Sijaan lyötyjen +viel' uudet laumat vyöryttää hän voipi, +jo talttuu vauhti Suomen urhojen; +mut kuule: hetki hetkelt' yhä paisuen, +nyt Porin uljas marssi kaukaa soipi. + +Hän saapuu, Döbeln, kutsun saatuaan +hän rientomarssiss' ehti ennen aikaa. +Soi sävel tuttu, vastaan riemuin hurrataan; +hän näkyy--Adlercreutz vie hänen rinnallaan +päin joukot, täynnä innon jumal-taikaa. +Viel' liekkii taiston lieska tuokion, +jo toisella on sammunut sen palo; +taas Siikajoen tanner meidän on, +on maine verell' urhoin pesty, tahraton, +on ensi voitto saatu, suuri, jalo. + +Hän, jolle synnyinmaansa liekin rintaan loi, +mi hyyn ja hangen keskellä voi kestää, +jok' iloll' alttiin verens' eestä Suomen soi +ja, kaiken horjuessa, urhovoimin voi +häpeän maamme mainehelta estää, +hän lepää. Rauhan saanut sankar' on, +maa Svean hänet kätki turvahansa; +myös siellä käydä jalon taistelon +hän sai, eik' aatos nää sen ajan koittohon, +kons' ylväs hänt' ei muista Svean kansa. + +Mut sankarmaassa uljaan unhoittaa jos vois +töilt' uljaammilta aikain vaakalauta, +jos sydänt' enää nimensä ei haltiois, +hyljätty kilvin kulunein jos ammoin ois +jo uskollisen suomalaisen hauta; +ei kuole mainehensa silloinkaan, +ei, yli aaltoin ylpeällä mieliä +henkensä rientää syliin synnyinmaan: +se urhopoikaans' unhoita ei konsanaan, +tääll' elää hän, vaikk' onkin hauta siellä. + + + + + +End of Project Gutenberg's Vänrikki Stoolin tarinat, by J. L. Runeberg + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄNRIKKI STOOLIN TARINAT *** + +***** This file should be named 12757-8.txt or 12757-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/2/7/5/12757/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/12757-8.zip b/old/12757-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..9b2af33 --- /dev/null +++ b/old/12757-8.zip |