diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 12547-0.txt | 9143 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/12547-8.txt | 9565 | ||||
| -rw-r--r-- | old/12547-8.zip | bin | 0 -> 137933 bytes |
6 files changed, 18724 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/12547-0.txt b/12547-0.txt new file mode 100644 index 0000000..ad571d1 --- /dev/null +++ b/12547-0.txt @@ -0,0 +1,9143 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12547 *** + +JUMALAINEN NÄYTELMÄ: PARATIISI + +Kirj. Dante + +Suomentanut Eino Leino + + +Ensimmäinen painos ilmestyi 1914. + +Eino Leino sai tämän teoksen suomentamista varten avustusta suomalaisen +kirjallisuuden edistämisvaroista. + + + + +Ensimmäinen laulu[1] + + +Hän, kaiken alkuliike, kunniallaan +maailmat täyttää, sitä sädehtien +eriävästi eri osain mukaan. + +Taivaassa, jolle valo suurin virtaa, +oon ollut, nähnyt seikat, joit' ei kenkään +voi kertoa, ken sieltä astuu alas. + +Näät lähestyissä toivojensa määrää +niin sielu siihen syventyy, ett' taida +palata muistomme ei taapäin enää. + +Mut mitä koota mielen aarre-aittaan +pyhästä voinut valtakunnast' olen, +se olkoon lauluni nyt aihe ainoo. + +Hyvä Apollo, viime työtäin varten +tee minut astiaksi arvovaltas, +niin että antaa laakeris voit kalliin. + +Parnasson toinen huippu kylläks ollut +on mulle, mut on tarvis molempia, +jos mieli jatkaa tietä alkamaani. + +Poveeni astu, sinne mahti loihdi, +min tunsit silloin, koska jäsentensä +tupesta Marsyaan[2] sa ilmi vedit! + +Oi, jumal-voima, jos niin vaihdut minuun, +ett' ilmi tuoda pyhän valtakunnan +ees varjon voin, mi mielehein on jäänyt, + +tulevan näät mun lempipuusi luokse, +sen lehdin pääni laakeroivan, jotka +ansaitsen aiheellain ja suopeudellas. + +Niin harvoin, Taatto, niitä korjatahan +voittoihin caesarin tai lauluniekan +(häpeä, rikos ihmistahtojemme), + +iloa että tuottaa iloiselle +kai Delphoin jumalalle lehvä Peneun,[3] +kun siihen kurkoittaa ees muudan meistä. + +Säentä pientä tuli suuri seuraa: +paremmin äänin rukoillaan ehk' kerran +mun jälkeheni, että Cirra vastais.[4] + +Maailman lamppu[5] eri liesi-aukoin +kohoopi kuoleville; mutta siitä, +mi kolmeen ristiin kehää neljä liittää, + +parempaan rataan, tähteen parempahan +taas yhtyin lämmittämään käy se vahaa +maailman, sille luonteen, leiman antain. + +Näin tänne aamu, tuonne ilta tullut +juur' oli kautta aukon moisen; tummui +jo toinen, toinen seestyi pallonpuoli. + +Beatricen näin ma kääntyneenä käteen +vasempaan, katsomassa kohti Päivää; +niin sit' ei tähdännyt lie kotka koskaan.[6] + +Ja niinkuin ensi sätehestä säde +taas toinen lähtee, ylös läikähtäen, +pilgrimin lailla kotiin palaavaisen; + +niin hänen asenteestaan, jonka silmä +sieluuni heitti, syntyi omanikin: +enempi kuin on tapa katsoin Päivään. + +Näät paljon siell' on mahdollista,[7] jota +ei mahda mainen voima, vuoksi paikan +tuon tehdyn juuri ihmisheimollemme. + +En kauan sitä sietänyt, vain kotvan, +mut ympärilleen räiskyvän sen näin ma +kuin raudan, jonk' on ahjo kuumentanut. + +Ja näytti äkkiä kuin päivä päivään +ois liittynyt ja Hän, mi voi, ois taivaan +toisella koristanut Auringolla. + +Beatrice seisoi kaikin katsein pyöröön +ijäiseen[8] kiintyneenä; mutta minä +pois siitä silmät siirsin, katsoin häneen. + +Mun muuttui hänen katsannostaan mieli +kuin ruoko-ruoastansa muuttui Glaucus,[9] +jumalten kumppaniksi mennen mereen. + +Ei yli-ihmisyyttä sanoin saata +kuvailla; siksi vertaukseen se tyytyy, +kokea moista joll' on ollut armo. + +Olinko vain se itsestäin, min viimeks +loit, Rakkaus, sa taivaan vallitsija? +Sa tiedät sen, mi valollas mun nostit.[10] + +Kun nyt tuo kehä, joka ikuisesti +sua ikävöi, mun kiinti huomioni +sävelin,[11] joita sinä jaat ja suistat, + +niin paljon palavaa näin kantta taivaan +tulesta Auringon, ett' eivät sade +ja virrat järveä niin laajaa laita. + +Tuo suuri valkeus ja soinnun uutuus +mun sytti syytä niiden tietämähän; +halua moista tuntenut en koskaan. + +Siks hän, mi näki mieleni kuin minä, +tuon myrskyn tyynnyttääkseen suunsa aukas +ja vastasi jo ennen kuin ma kysyin + +ja alkoi: »Itse väärin mielikuvin +teet itses tuhmaksi, niin ettet huomaa, +mitä sa huomaisit ne luotas heittäin. + +Et ole päällä maan kuin luulet, mutta +salama kiidä kodist' oikeasta +niin nopsaan ei kuin sinne kiidät sinä.» + +Ens epäilyni haihduttain nää sanat +hymyili lyhvet mulle hän; mut uusi +pahemmin jo mun vietti verkkohonsa. + +Siks lausuin: »Lepään kummastuksestani +jo suuresta, mut nyt ma ihmettelen, +mua kuinka keveät nää aineet kantaa.» + +Hän huoahtaen hurskahasti silmät +mua kohden suuntas äidin kaltaisena, +mi lapsukaistaan hourivaista katsoo. + +Ja virkkoi: »Kaikki seikat keskenänsä +on järjestyksessä, ja tää on muoto,[12] +mi Luojan kuvaks luomakunnan tekee. + +Olennot ylväät täällä nähdä saavat +sen ikivoiman merkit, jok' on mitta, +min mukaan sääntö tuo on luotu kerran. + +Ja järjestykseen, josta puhun, liittyy +jokainen luonto eri lajeinensa +ens syytään lähemmä tai loitommaksi. + +Siks eri valkamia päin ne liikkuu +merellä suurell' olevaisuutemme; +jokaista vaisto synnynnäinen ajaa. + +Sepä se tulen kuuta kohden nostaa, +se ihmissydämen saa sykkimähän, +maanpiirin piirittää ja koossa pitää. + +Eik' yksin luomakuntaa järjetöntä +tään jousen nuoli nouda, mutta niitäi +joill' omanaan on rakkaus ja äly. + +Kaitselmus, joka järjestää tuon kaiken, +myös valkeudellaan taivaan tyynnyttävi +tään, jossa kiertää kehä kiireellisin. + +Ja niinkuin paikkaan ennakolta säättyyn +vie meidät voima jousen tuon, mi kantaa +jokaisen, jonka kohtaa, autuaihin. + +On totta, niinkuin aina muoto yhdy +ei taideniekan[289] tarkoituksen kanssa, +kun siihen taipumaan ei aine altis; + +niin tältä radaltaan myös joskus luotu +pois poikkeaa, kun siihen saa se vallan, +sen suunta vaikka oisi toinen aivan. + +Ja niinkuin nähdään pilvilöistä tulen +putoovan, niin ens aikehestaan painuu +päin maata sielu huvin huonon vuoksi. + +Syy suurempi ei sulia ihmetellä +nyt nousuasi kuin jos korkealta +vuorelta joen juoksevan näät alas. + +Sinussa ihme ois, jos estehistä +vapaana tuonne alas jäänyt oisit, +kuin liekki vilkas maahan jäisi hiljaa.»[13] + +Ja kohden taivasta hän kasvot käänsi. + + + + +Toinen laulu + + +Te kaikki, joita kaipuu kuulemisen +ajanut seuraamaan on pursin pienin +mun laivaani, mi laulain merta kulkee, + +takaisin kääntykää, oi, rannoillenne +ja älkää ulapalle uskaltako; +kenties, mun kadottain, te eksyisitte! + +Vesillä vierin, joill' ei käynyt kukaan; +Minerva tuulen suo, Apollo johdon +ja Musat mulle Karhun merkin näyttää. + +Te toiset harvat, jotka kurkoititte +jo varhain leipää Enkelein, mi täällä +elättää, mutta kyllästä ei koskaan, + +te hyvin voitte aavan aallot soutaa +ja vanaveessäin seuraella, ennen +kuin sulkeuu se eessä kokkapuunne. + +Niin kummastuneet matkamiehet Kolkiin +ei mainehikkaat nähden, kuinka kynti +vakoja Jason,[14] kuin te kummastutte. + +Janomme ainainen ja synnynnäinen, +mi meiss' on valtakuntaan luojan-luomaan +vei meitä kiireesti kuin taivas kiertää. + +Beatrice ylös katsoi, häneen minä; +ja tuokiossa, jossa tuskin nuoli +levähtää, lentää, jättää liipasimen, + +jo siellä olin, missä seikat kummat +kiinnitti katseeni; ja siks hän, jolle +mun huoleni ei outo olla voinut, + +kauniina, lempeänä kääntyi minuun: +»Luo Luojan nosta mielen kiitos», lausui, +»hän ensi tähteen saattanut on meidät.» + +Minusta tuntui, meitä pilvi kattoi +sees, sankka, luja, kiilto-kirkas niinkuin +timantti, johon silmä Päivän sattuu. + +Tuo ikihelmi sisähänsä meidät +näin sulki, kuten vastaan ottaa vesi +säteitä valon, silti särkymättä. + +Jos olin kappale--ett' toinen toiseen +ulottuvainen mennä voi, min pakko +on olla niin, kaks kappalta jos yhtyy, + +tajua sit' ei täällä järki--pitäis +halumme palaa näkemään se ydin, +miss' yhtyy meidän luontomme ja Luoja. + +Mit' uskomme, se siellä ilmi käypi, +ei todistettuna, vaan selviönä +kuin ensi totuus, johon uskoo luotu. + +»Madonna», vastasin, »niin hartahasti +kuin voinen vain ma Häntä kiitän, joka +mun nosti maailmasta kuolevien. + +Mut lausukaa, mitk' ovat merkit synkät[15] +tään tähden, jotk' on aikaan saaneet, että +maan päällä Kainin taru liittyy siihen.» + +Hymyili, haastoi hän: »Jos kuolevaisten +erehtyy mielipide siinä, missä +ei telkimiä avain aistin avaa, + +sua haavoittaa ei ihmetyksen nuolten +tulisi enää, koska näät, kuin lyhvin +jää siivin järki jälkeen aistimien. + +Mut virka, mitä itse tuumit tuosta.» +Ma näin: »Mi täällä meist' on ihme, aikaan +sen saa kai kappaleiden tiheys, ohuus.» + +Hän näin:[16] »Sa varmaan huomaat hairahduksen +tuoss' uskossasi, jos vain kuulet, mitä +ma sitä vastaan todistella mielin. + +Osoittaa kiintotähtein taivas monta +valoa, jotka laadultaan ja kooltaan +esiintyy teille erikaltaisina. + +Jos tiheys, ohuus tämän aikaan saisi, +yks voima ainoo jokaisessa asuis, +jaettu suhtein, suuri taikka pieni. + +Mut eri voimain täytyy olla tulos +aineiden alkumuotojen, ja niistä +jäis yksi vain, jos oikea ois väittees. + +Jos ohuus taas ois syynä seikan himmeen, +min juurta etsit, ois tää tähti joko +niin aines-ontto jostain kohdastansa, + +kuin uskonet, tai niinkuin ruumihissa +lihava laihaan liittyvi, tään tähden +volyymi vaihtuisi kuin kirjanlehdet. + +Jos edellinen totta ois, se näkyis +Auringon-pimennyksissä: kuun läpi, +kuin kaiken ohuen, sen säteet paistais. + +Mut niin ei käy; siis toinen vaihto-ehto +on tutkittava, ja jos sen ma murskaan, +sun väittees vääräksi on todistettu. + +Jos läpinäkyvä ole tää ei ohuus, +sill' olla täytyy raja, jonka yli +sen vastakohta salli ei sen mennä, + +ja siksi toiset säteet taapäin taittuu +kuin säteet värilliset heijastuvat +lasista, jonk' on alla lyijynpinta. + +Nyt virkkaa voit, ett' tuolla tummempana +näkyvi säde kuin taas toisin paikoin, +kun syvempää se siellä heijastuvi. + +Harhasta tuosta vapauttaa sun voipi +kokemus, jos sa joskus koetat sitä, +mi lähde lienee tietovirtojenne. + +Sa ota kolme peiliä; kaks siirrä +itsestäs yhtä kauas, kolmas niiden +väliltä, kauimpaa, sun silmääs käyköön. + +Päin niitä kasvot selkäs taakse valon +sytytät, sattuvaisen peiliin kolmeen, +ja jokaisesta vastaas välkkyväisen. + +Vaikk' etäisimmän heijastus ei ole +niin laaja kuin on muiden, silti huomaat +sen hohteen samanlaiseksi kuin muiden. + +Ja nyt--kuin paljastuu mit' all' on lumen, +säteiden lämpimien singahtaissa +väristään, kylmyydestään entisestä-- + +kun niin oot paljastunut järjessäsi, +valolla valistaa niin kirkkahalla +sun tahdon, että totuus siitä tuikkii. + +Jumalanrauhan taivaan[17] alla kaartuu +yks kappale, min voimaan perustuvi +olemus kaiken siihen sisältyvän. + +Seuraava taivas, joll' on silmää monta, +tuon voiman jakaa eri tähtiin, jotka +sen alle kuuluu, erilaisna kukin. + +Muut taivas-piirit eri keinoin käyttää +päämääräkseen ja siemenekseen voimat, +ne erilaiset, jotka niissä piilee. + +Elimet maailman nää vaikuttavat, +kuin nähnet nyt, ain astehittain, että +alempaan ylemmästä voima virtaa. + +Nyt huomaa tarkkaan, mitä tietä kuljen +totuuteen tullakseni etsimääsi, +ett' yksin sitten kaahlata sa voisit. + +Pyhien piirein liike, voima tulee +ahjoista liikuttajain autuaiden +kuin rautiolta vasaran on varmuus. + +Ja taivas, valoin monin kaunistettu, +kuvastaa, jäljentää kuin leimamerkki +tuon syvän aatteen,[18] joka vierittää sen. + +Ja niinkuin sielu, tomuhunne säätty, +jakautuu eri jäseniin, jotk' ovat +taas eri tarkoitusta varten luodut; + +näin ylin järki hyvyytensä jakaa +ja monistaa sen eri tähtiin, mutta +ijäti kiertää omaa yhteyttänsä. + +Jokainen voima eri lailla yhtyy +kalliisiin kappaleihin, antaa elon +ja niissä asuu niinkuin sielu teissä. + +Laps luonnon liedon, voima sekoitettu +tuo loistavi nyt läpi kappaleiden +kuin ilo kautta ihmis-silmäterän. + +Se aikaan saa, ei tiheys eikä ohuus, +ett' eri lailla eri valot välkkyy: +se muoto-aate on, mi hyvyytensä + +mukahan kirkkaan luo ja himmeänkin.» + + + + +Kolmas laulu + + +Se Aurinko, mi lemmell' ensin sytti +mun sydämein, syin, vastasyin ol' ilmi +totuuden kauniin kasvot tuonut mulle. + +Ja minä, näyttääkseni vakaumustain +tät' uutta, varmaa, kohotin nyt pääni, +mikäli sopi, puhuaksein hälle. + +Mut näky ilmestyi, mi itsehensä +niin kiinsi katseheni kaiken halun, +tuo tunnustus ett' unohtuikin multa. + +Kuin läpi lasin kuultavan ja kirkkaan +tai vetten välkkyväin ja hiljaisien, +mut ei niin syväin, ettei pohja paistais, + +näkyvät kasvojemme ääriviivat +niin vienot, ettei valko-otsan helmi +nopeemmin satu meille silmäterään; + +niin näin ma hahmoja, ne haastaa tahtoi, +ja minä jouduin harhaan vastakkaiseen +kuin poika tuo,[19] min lähde loitsi lempeen. + +Siks heti kuin ma heidät nähnyt olin, +vain valhekuviks heitä luullen, käännyin +ma katsomaan, ken moiset heijastutti. + +En mitään nähnyt; suuntasin nyt katseen +valohon armaan saattajattareni, +mi hymyellen pyhin silmin loisti. + +Ȁl' ihmety, jos hymyilen ma hiukan», +hän virkkoi, »lapsellista luuloasi, +mi jaloin käydä viel' ei totta tohdi, + +vaan työntää tyhjyyteen sun nyt kuin aina. +On tosi olennoita, jotka näet, +vuoks sanan syödyn tänne määrättyjä. + +Puhele heille, kuuntele ja usko! +Totuuden valo, jok' on onni heidän, +pois päästä enää heit' ei liukahtamaan.» + +Ja haamuun päin, mi haastelemaan näytti +heist' innokkaimmalta, ma käännyin, lausuin +kuin mies, mi hämmentyy vuoks liian kiihkon: + +»Oi henki, luotu onneen, nauttivainen +suloutta ijäis-elon suuren hohteen, +jot' arvaa ei, ken tuntenut ei sitä! + +Sua kiittäisin, jos ilmoittaisit mulle +nimesi ynnä autuutenne laadun.» +Hän heti vastas silmin hymyilevin: + +»Tahdolle oikealle rakkautemme +on ovi auki kuin on rakkauden, mi +itsensä kaltaisiksi kaikki tahtoo. + +Maan päällä nunna olin; ja jos mieles +mua tarkkaan muistelee, en oudoks sulle +jää siksi, että oon nyt kaunihimpi. + +Minussa tunteva oot taas Piccardan;[20] +on mulla, seurass' autuaiden muiden, +nyt autuus taivahassa hitaimmassa. + +Tunteemme, joita sytyttää voi tuleen +vain Pyhän Hengen riemu, alistuvat +ilolla hänen järjestyksehensä. + +Tää onni vähäiseltä näyttää; suotu +se meille on, kun osaks laiminlöimme +lupauksemme tai kokonansa joskus.» + +Ma hälle: »Jotain jumalaista loistaa +ihmeellisillä kasvoillanne, joka +kuvanne kuolevaiset himmentävi. + +Siks vitkaan vasta mulle muisto palas; +mut nyt mua auttaa, mitä virkoit, siksi +helpompi mieleen palauttaa on kuvas. + +Mut lausu: Te, tääll' iki-autuahat, +kai kaihoatte paikkaa korkeampaa, +enemmän nähdä, enemp' ystäviä?» + +Hymyili hän ja muutkin varjot ensin;[21] +hän sitten vastasi niin iloisena +kuin hehkunut ois ensi lemmen tulta: + +»Ah veli, tahtojamme viihdyttävi +rakkauden voima, joka pyytää sallii +vain omaamme, ei ikävöidä muuta. + +Jos toivoisimme ylemmäks, nuo toiveet +sotisi vastaan Hänen tahtoansa, +mi täällä määrännyt on meille sijan. + +Tapahdu moist' ei taivahissa näissä; +elämä rakkaudessa välttämätön +on täällä, jos sen luonnon oikein huomaat. + +On olennaista tälle autuudelle +Jumalan tahtoon liittyä niin liki, +ett' yhdeks yhtyy kaikkein meidän tahdot. + +Asujat asteettaiset valtakunnan +tään oomme, ja se kaikille on mieleen, +myös Hälle, jok' on tahto tahtojemme. + +Ja Hänen tahdossaan on meillä rauha: +Hän meri on, päin jota kaikki liikkuu, +min itse luo Hän ja min luonto muovaa.» + +Tajusin nyt ma, kuink' on kaikkialla +taivaassa paratiisi, vaikka samoin +ylimmän hyvän armo siell' ei sada. + +Mut kuin yks ruokalaji kyllästyttää +ja toiseen viel' on himo ihmisellä +ja tään hän ottaa, tuon hän kiittäin torjuu; + +niin tein nyt minä sanoin ynnä liikkein +tuon kankaan tullakseni tuntemahan, +joss' ei hän sukkulaa viel' lyönyt loppuun.[22] + +»Elämä pyhä, ansiot myös suuret», +hän lausui, »nostanehet naisen[23] ovat, +min mukaan päällä maan on huntu, puku, + +ett' yljän luona, joka ottaa valat, +jotk' antaa rakkaus hänen mieliksensä, +ois kuoloon saakka valvonta ja uni. + +Ma häntä seurataksein maailmasta +jo nuorna luovuin, otin hunnun pyhän, +sitouduin hänen sisarkuntahansa. + +Mut miehet, pahaan tottuneet, ei hyvään,[24] +mun ryösti luostarista lempeästä; +eloni muuttunehen Luoja tuntee. + +Ja hohde toinen tää, min oikealla +minusta näät ja joka säteilevi +valolla kaikella tään taivas-piirin, + +voi saman virkkaa itsestään kuin minä: +hän oli nunna, hänen päästään samoin +pyhäisen hunnun varjo temmattihin. + +Mut maailmaan kun takaisin hän tuotiin +näin vasten tahtoaan ja tapaa hyvää, +sydämen hunnun säilytti hän iki. + +Se valo on Constanzan[25] suuren, hänen, +mi Suevian toisen myrskytuulen kanssa +kolmannen[26] synnytti sen viime mahdin.» + +Hän haastoi näin ja laulaa alkoi: _Ave, +Maria_, haihtui laulaen kuin raskas +katoopi kappale veenpinnan alle. + +Niin kauas seuras häntä katseheni +kuin saattoi; vaan kun hänt' en nähnyt enää, +ylimmän kaihoni taas neittä etsin + +ja käännyin kokonaan Beatricen puoleen; +mut salamat hän sinkos silmähäni, +niin ettei ensin sietää voinut näkö; + +siks viivähdin ma kysymyksineni. + + + + +Neljäs laulu + + +Välillä ruoan kahden, yhtä maukkaan +ja läheisen, mies vapaa ennen nälkään +nääntyisi kuin hän panis suuhun toisen. + +Välillä suden kahden ahnaan lammas +näin seisois, pelkäis yhtä paljon niitä; +näin koira keskellä myös kahden kauriin. + +Siks moiti en, en kiitä itseäni, +jos vaikenin, kun oli pakko, kahden +epäilyn yhtä paljon raastamana. + +Ma vaikenin; mut kasvot kuvastivat +toiveeni, kysymyksein lämpimämmin +kuin sanoin tulkita ne tainnut öisin. + +Beatrice teki niinkuin Daniel, koska +Nebukadnezarin hän viihti vihan, +mi väärin tämän julmaks saanut oli.[27] + +Ja virkkoi: »Nään, kuink' kaksi toivettasi +sua viskoo niin, ett' oma huoles sitoo +itsensä eikä ilmi päästä tahdo. + +Sa mietit näin: Jos hyvä tahto pysyy, +syyn minkä vuoksi väkivalta muiden +mun ansioini mitan pienentävi? + +Se viel' on sulle epäilyksen aihe, +kun sielu näyttää tähtiin palajavan +niinkuin on mielipide Platon[28] juuri. + +Nää kysymykset yhtä paljon painaa +sun tahtoas, ja siksi käsittelen +sit' ensin, jok' on sapekkaampi[29] niistä. + +Serafi ei, mi enin Luojaan liittyy, +ei Moses, Samuel, Johannes (kumman +kahdesta ottanet), ei myös Maria + +taivaassa toisess' istu istuimillaan +kuin nämä henget, jotka näit sa juuri, +eik' ole rajoitettu aika heidän. + +He kaikki kaunistavat ensi kehää, +mut eri autuus heillä on sen mukaan +kuin kukin tuntee Luojan henkäyksen. + +Nuo äsken näyttäytyivät merkitäkseen +sen autuus-asteen, jok' on muista alin,[30] +ei kuin sen heille määrännyt ois arpa. + +Näin onhan puhuttava järjellenne, +kun aistimuksista se yksin oppii, +min sitten nostaa arvoon aattehien. + +Siks Raamattukin tasollenne teidän +alentuu, kun se Jumalalle kädet +ja jalat antaa, muuta tarkoittaen.[31] + +Ja Pyhä Kirkko ihmishahmoon teille +Gabrielin, Mikaelin kuvaa ynnä +sen, jolta Tobias sai näön jälleen.[32] + +Sieluista mitä Timeus[33] haastaa, pidä +sen kanssa yhtä ei, mit' täällä näet, +kun sanan mukaan uskonee hän seikat. + +Hän sanoo: sielu tähtehensä palaa, +ja uskoo, että irtautui se siitä, +kun luonto antoi sille ihmismuodon. + +Kentiesi oppinsa on toinen sentään +kuin sanat sanovat, kentiesi siinä +on tarkoitus, ei niinkään naurettava.[34] + +Jos tähdille, vuoks niiden vaikutuksen, +hän jakaa tahtoo kunniaa tai herjaa, +ehk' ampuu joutsellaan hän totta jotain. + +Tuo aate, väärin tajuttu, niin kerran +harhautti maailman, ett' tähdet saada +nimiä voi Mars, Jupiter, Merkurius. + +Epäilys toinen,[35] joka vaivaa sua, +vähemmän myrkyllinen on; sen pahuus +minusta voi ei sua etäännyttää. + +Jos oikeutemme vääryydeltä näyttää +useinkin silmään kuolevaisten, uskon +todistus on se eikä harha-uskon. + +Mut koska ymmärryksenne voi tähän +totuuteen täysin tunkea, ma tahdon +sun tyydyttää nyt sydäntoivehesi. + +Jos väkivaltaa on se, ettei uhri +tavalla millään tekijää sen suosi, +ei anteeks saaneet oo nuo sielut silloin. + +Näät tahto, jos se tahdo ei, ei kuole, +vaan tulen lailla ylös nousee, vaikka +painaisi tuhatkerroin voima raaka. + +Mut jos se taipuu vähänkin, se seuraa +jo väkivaltaa; ja niin teki nämä, +palata jotka luostariin ois voineet. + +Jos täydellinen heiss' ois tahto ollut +kuin halsterill' Laurentius Pyhän[36] oli +tai Muciuksen,[37] kättään kohtaan jyrkän, + +ajanut ois se, heti kuin he pääsi, +palaamaan elontielleen entiselle; +mut harvinaist' on moinen tahdon tarmo. + +Sanojen näiden kautta, jos ne olet +tajunnut oikein, murtuu mielipide, +mi muuten vaivannut sua usein oisi. + +Mut toinen ahdinko[38] nyt tiesi sulkee +niin eessä silmäis, ettet pääse siitä +omilla voimillas, vaan ennen väsyt. + +Totuuden tuon ma painanut oon mielees, +voi ettei valehdella sielu täällä, +ain liki ollen totta ensimmäistä. + +Ja kuitenkin Piccarda kertoi sulle +Constanzan huntuaan ain rakastaneen; +sopivan näytä ei se sanoihini. + +Jo usein, veli, sattunut on, että +on vaaran välttämiseks tehty vastoin +mielt' omaa, mitä ei ois tullut tehdä. + +Niinkuin Alkmeon,[39] isän pyytämänä, +emonsa oman murhas: täyttääksensä +tunteita lapsen tunnottomaks tuli. + +Täss' on sun huomattava, että tahtoon +sekoittuu väkivalta, jonka vuoksi +rikosta moist' ei voida anteeks antaa. + +Vapaasti vaikk' ei tahto[40] suostu pahaan, +se siihen suostuu sikäli kuin pelkää, +jos kieltäytyy se, pahaa suurempata. + +Jos nyt Piccarda sanaa tuota käyttää, +vapaata tahtoa hän tarkoittavi, +ma toista taas, mut totta kumpainenkin.» + +Näin kuului laineläikkä äänen pyhän, +mi lähti lähtehestä kaiken toden, +jokaisen toiveheni tyydytellen. + +»Oi ensi yljän armas, jumalainen», +ma virkoin, »sa, min sanat sielun täyttää +niin lämmittäin, ma yhä että virkoon! + +Niin syvät ei mull' ole sielunkyvyt, +ne että korvata vois suosionne; +mut Hän sen tehköön, joka voi ja näkee. + +Tajuan hyvin, ettei hengen jano +asetu, ellei sitä neuvo Totuus, +jonk' ulkopuoll' ei ole totta mitään. + +Kuin peto luolassaan se siinä lepää +sen löydettyään; ja se voi sen löytää, +ois muuten turhaa kaikki hengen kaipuu. + +Totuuden juurella kuin vesa versoo +siks epäily, ja luonto meitä ajaa +korkeuteen kukkulalta kukkulalle. + +Kehoittaa, rohkaisee se kysymähän +mun teiltä, Donna, kunnioittavasti +totuutta toista, jok' on mulle himmee. + +Inehmo voiko, tietää tahdon, muilla +hyvillä, jotka vaa'assanne painais, +lupaukset rikkomansa täällä maksaa?» + +Beatrice katsoi minuun silmin, joista +niin jumalaiset lemmenliekit hohti, +mult' että voima voipui, pois ma käännyin, + +loin maahan silmät tajutonna melkein. + + + + +Viides laulu + + +»Jos sulle rakkaus olennostain paistaa +sen mitan yli, päällä maan mi nähdään, +niin ettei silmäsi voi kestää sitä, + +tuot' ällös ihmettele! Täydellinen +sen tieto[41] aikaan saa, mi oppiessaan +opitun hyvyydenkin tietä jatkaa. + +Nään hengessäs jo heijastuksen tästä +valosta ijäisestä, jonka näkö, +vain kerran nähty, ikilempeen lietsoo. + +Ja muu jos rakkautenne viettelevi, +se vain on tuike valon tuon, mi väärin +tajuttunakin läpi loistaa siitä. + +Sa tietää tahdot, sanan syödyn voiko +teolla muulla korvata, niin että +vapaaksi sielu pääsis kantehestaan.» + +Näin alkoi laulun tään Beatrice; niinkuin +se, jok' ei puhettansa paloittele; +hän sitten jatkoi esitystään pyhää:[42] + +»Lahjoista suurin, jonka luova Luoja +soi auliudessaan, joka hyvyytensä +mukaisin on, jot' arvostaa hän enin, + +ol' lahja tahdon vapaan;[43] omistavat +sen kaikki järjelliset luodut, heille +vain antoi Hän sen sekä antaa yhä. + +Käy ilmi sulle, jos nyt tuumit tuota, +lupauksen arvo kallis, jos sen laatu +niin on, ett' Taivas suostuu, kun sa suostut. + +Liitossa ihmisen ja Luojan aarre +tuo suuri uhrataan, ja niinkuin sanon, +se tapahtuu juur' tahdon toiminnalla. + +Mit' tarjota siis korvaukseksi voitais? +Jos luulet hyvin käyttäväs, mink' annoit, +hyväksi kääntäväs työn luulet pahan. + +Pääseikasta nyt sull' on selvä tieto; +mut kun tään Pyhä Kirkko anteeks antaa, +sanaani vastaan sotivan mi näyttää, + +sun viel' on hetki pöydäss' istuttava; +näät ruoka ankara, min saanut olet, +apua vielä sulaaksensa vaatii. + +Aukaise sielus siis mun puheelleni +ja hyvin kätke se; ei tiedoks riitä +tajuta vain, myös täytyy panna talteen. + +Kaks seikkaa kuuluu tämän uhrin luontoon: +se ensin, mikä uhrataan, ja toinen +on itse lupaus, joka annetahan. + +Tää toinen kestää voimassansa, siks kuin +se täytetään, ja siitä täsmällisen +edellä saanut jo sa tiedon lienet. + +Siks juutalaisille ol' uhrin käsky +niin ehdoton, vaikk' uhri itse voitiin +toiseksi vaihtaa, kuten tiedät varmaan. + +Näät toinen seikka: esine tään uhrin +voi moinen olla, ettei synti mikään +tapahdu, jos se muuksi muutetahan. + +Mut älköön kukaan ominvalloin taakkaa +harteinsa vaihtako, jos kääntynehet +ei avain valkoinen, ei keltainenkaan.[44] + +Ja houkaks usko joka muutos, missä +suhtaudu korvaus ei korvattavaan +ens uhrin lupaukseen kuin kuusi neljään! + +Siks mikä arvollaan niin paljon painaa, +se että vaa'at kaikki vaaputtavi, +ei vaihdettaviss' ole muuhun hintaan. + +Inehmot, pitäkää siis lupauksenne +ja vakaat olkaa, vaan ei nopsat niihin +kuin Jefta[45] lupaamaan ens antimensa! + +Ois hänen tullut sanoa: 'Tein pahoin,' +kuin tehdä pahempaa sen pitäin; päämies +helleenien[46] myös yhtä houkka oli, + +kun itki kauneuttaan Iphigeneia +ja saattoi itkemähän tuhmat, viisaat, +jotk' kuuli huhun moisest' uskonnosta. + +Te kristityt, siks olkaa verkkaisemmat +ja älkää niinkuin höyhen tuulen tullen; +ei joka vesi teitä pestä saata. + +On teillä uus ja vanha Testamentti +ja Kirkon paimen, joka teitä johtaa: +se riittäköhön pelastukseksenne. + +Jos himo häijy teille toista huutaa, +te olkaa ihmisiä, älkää karjaa, +ett' teille nauraisi ei juutalainen![47] + +Laill' lampaan älkää tehkö, äidin maidon +mi jättää, huvikseen käy leikkiin lietoon, +itsensä kanssa ilon kamppaeluun.» + +Kuin kirjoitan, Beatrice mulle puhui; +hän sitten kääntyi ikävöiden sinne, +maailman muoto[48] miss' on vilkkahampi. + +Vait'olonsa ja vaihdos kasvon-ilmeen +mun hengen-himoni myös hiljensivät, +vaikk' uudet pyrki kysymykset esiin. + +Ja niinkuin nuoli, joka maaliin sattuu +jo ennen kuin on jänne päässyt lepoon, +me toiseen jouduimme nyt taivas-piiriin. + +Niin iloisena valtiattareni +tään taivaan valkeuteen näin astuvaksi, +ett' tähti itse kirkkahammin kiilsi. + +Ja tähden tään jos muoto muuttui, hymyi, +ma kuink' en silloin, jonka luonto tehnyt +on joka suhtehessa muuttuvaksi! + +Kuin kalat pienet lammen tyynen, kirkkaan +keräytyy katsomaan, jos heitetähän +jotakin, jonka ruoaks luulla voivat; + +niin tuhat hohdetta näin kiirehtivän +päin meitä nyt, ja jokaisesta kuului: +»Kas, siinä rakkautemme kartuttaja!»[49] + +Ja kun ne luoksemme sai tulleheksi, +iloa kuultavan ne näkyi kukin +hohteessa kirkkaassa, mi niistä paistoi. + +Lukija, aattele, jos alku tämä +ei jatkuis, kuinka sulia tuskallinen +ois lisää tietämähän mielenkaipuu! + +Tajuat itsestäsi siis, mi kaiho +minulla oli tila tietää noiden, +jotk' oli eteheni ilmestyneet. + +»Oi siunattu, sa, jolle armo suotu +ijäisen voiton istuimet[50] on nähdä +jo ennen kuin sa sodan maisen jätit! + +Valoa, joka taivaat kaikki kaartaa, +me hehkumme; ja siks, jos meiltä halaat +sa tietoja, saat mielinmäärin syödä.» + +Näin mulle puhui muuan henki hurskas, +ja näin Beatrice: »Haasta, haasta heille +vakaasti, usko niinkuin jumalihin!» + +»Nään kyllä, kuinka asut valkeudessas +omassa, jota heijastaa sun silmäs, +kun hymyillessäs niin ne tuikahtavat. + +Mut tiedä en, ken olet, sielu pyhä, +en myös, miks asut tässä taivahassa, +min kuolevilta säteet toiset verhoo.» + +Valolle virkoin näin, mi ensin mulle +puhunut oli, ja se tuosta tuli +viel' entistäkin kirkkaammaksi paljon. + +Kuin Aurinko, mi joskus hunnuttaupi +valoonsa liikaan, koska usmat sankat +ja hillitsevät haihtuneet on lämpöön; + +näin säteisiinsä pyhä hahmo peittyi +minulta vuoksi ilon suurentuneen, +ja näin hän verhouneena vastas mulle + +sen, mitä seuraava nyt laulu laulaa. + + + + +Kuudes laulu + + +»Kun Konstantinus[51] kotkan vastenpäivää +radalta käänsi kantataaton, joka +Lavinian otti, vuosisataa kaksi + +ja yli pysyi Luojan lintu hiljaa +sopessa Europan[52] ja kukkuloita +lähellä, joilta ensin lähti lentoon. + +Vallitsi pyhäin sulkain varjon alla, +kädestä käteen mennen, maailmata; +näin vaihtui valta, joutui käteen minun. + +Ma keisar' olin, oon Justinianus,[53] +mi vuoks ens Rakkauden, jonka tunnen, +laeista otin liian pois ja turhan. + +Jo ennen kuin ma työhön tuohon ryhdyin, +ma yhteen luontoon Kristuksessa uskoin, +en enempään, ja tyydyin uskohoni. + +Mut Agapetus siunattu, mi silloin +ol' ylipaimen, sanoillansa minut +sai ohjatuksi oppiin oikeahan. + +Hänt' uskoin ma ja selvään nyt ma näen +oppinsa laadun, kuin sa nähnet toisen +todeksi, vääräks toisen vastakohdan. + +Kun tielle Kirkon nyt ma tullut olin, +suvaitsi antaa mulle Luojan armo +työn suuren aatteen, siihen antauduin ma + +ja jätin aseet Belisariukselle,[54] +jot' turvasi niin käsivarsi Taivaan, +se että mulle oli merkki levon. + +Tää vastaus ensi kysymyksees liittyy; +mut laatu vastauksen pakottavi +jotakin lisäämään mun vielä siihen, + +ett' oivaltaisit, kuinka väärin tekee[55] +ne, jotka nousee keisar-kotkaa vastaan +sen anastain tai sitä uhmaellen. + +Näe, mikä voima kunnioitettavaks +sen tehnyt on!» Hän tuokiosta alkoi, +kun Pallas kuoli kotkan vallan vuoksi.[56] + +»Sa tiedät, Albass'[57] asui vuosisataa +se sitten kolme, sikskuin taistelohon +sai kolme vastaan kolmea sen vuoksi. + +Myös tiedät, ryöstöstä sabinitarten +Lucretian tuskaan saakka, kuinka voitti +se lähi kansat kuninkaiden aikaan. + +Ja tiedät, kuinka sitä kantoi Rooman +jaloimmat, koska ryntäs Brennus,[58] Pyrrhus +ja muutkin kansanpäät ja liittolaiset. + +Niin sai Torquatus, Quinctius takku-tukka +ja Deciukset, Fabiukset[59] maineen +sen, jota mielelläin ma kunnioitan. + +Se maahan löi arabialaiset[60] ylpeet, +nuo, jotka Hannibalin johdoll' yli +menivät alppein, mistä Pon on juoksu. + +Sen kanssa nuorna Scipio ja Pompeius +voittonsa voittivat, ja tuimaks tuli +se kummulle,[61] min alla synnyit sinä. + +Lähellä aikaa,[62] jolloin Taivas tahtoi +lepoonsa lempeään maailman kaiken, +sen Caesar otti Rooman mielen mukaan. + +Työt kotkan silloiset Rhein-virta näki +ja Var, Isère ja Saône ja Seine ja laakso +jokainen, josta Rhônen uoma täyttyy.[63] + +Ravennan jätti, Rubiconin yli +se kulki, vaan tuo tapahtui niin nopsaan, +sit' ettei seurata voi kieli, kynä. + +Espanjaan viskas legionat, sitten +Durazzoon, iskun niiltä sai Farsalus,[64] +min tuska tuntui kuumaan Niiliin saakka. + +Antandroon[65] taas ja Simoiin se näki, +jost' oli noussut, Hektorin myös haudan, +ja lens ja turmaks Ptolemaion tuli. + +Taas salamana Juban[66] päähän iski, +päin kääntyi länsimaailmaanne, josta +Pompeiuksen jo sotatorvi soitti. + +Seuraavan[67] johdolla mit' aikaan sai se, +sit' Tuonelassa Brutus, Cassius ulvoo +ja murehtii Modena ja Perugia. + +Sit' itkee vieläi Kleopatra tumma, +mi kotkaa paeten sai käärmeheltä +niin äkillisen ynnä synkän surman.[68] + +Punaiseen mereen saakka kaarsi kotka +tuon johdolla ja maailmaan loi rauhan, +niin että Janus-templi suljettihin. + +Mut kaikki edelliset työt sen, joista +nyt puhun, ynnä myöhäisemmät, piiriss' +elämän maisen, sille alistetun, + +vähäksi jää ja himmeäks sen rinnan, +mit' teki sillä kolmas Caesar,[69] silmin +jos kirkkain katsotaan ja mielin puhtain. + +Jumalan oikeus, joka haltioi mun, +näät hälle myönsi, käteen sen, min sanoin, +suuruuden olla kosto Taivaan vihan. + +Nyt hämmästy, ma mitä virkan vielä: +Tituksen kanssa sitten kostamahan +se riensi verisyytä synnin vanhan. + +Ja koska Longobardin hammas[70] puri +taas Pyhää Kirkkoa, sen siipein alla +apuhun, voittoon Kaarle Suuri saapui. + +Nyt näistä päättää saatat niiden suhteen, +joit' yllä syytin, ynnä syntiensä, +jotk' ovat turmionne kaiken lähde. + +Yks yhteismerkin puolueesen sitoo, +sen sijaan toinen keltaliljat keksii:[71] +on nähdä vaikeaa, ken suurin syypää. + +Muun merkin alla ghibellinit tehkööt +temppunsa; sillä pahoin seuraa kotkaa, +ken sen ja oikeuden erottavi. + +Eik' uusi Kaarle[72] guelfinensä sitä +lyö maahan, mutta peljätköön sen kynttä, +mi leijonat jo suuremmatkin nylki. + +Jo usein itki isän syytä pojat, +älköönkä luulko, että vaakunaansa +Jumala vaihtaa vuoksi Ranskan liljain! + +Tään pienen tähden[73] kaunehena henget +on hyvät, jotka niin on toiminehet, +heit' että kunnia ja maine seuraa. + +Ja kun näin harhautuen sinne lentää +halumme, luonnollista on, ett' toden +rakkauden säteet hitaammasti nousee. + +Mut juuri palkan ynnä ansiomme +vertailu onpi ilostamme osa, +kun ovat kummatkin ne yhtä suuret. + +Elävä oikeus näin meissä tunteet +niin puhdistaa, ne ettei pääse pahaan +mihinkään kääntymähän enää koskaan. + +Kuin eri äänin sointu kaunis syntyy, +niin eri asteet elämässä täällä +luo tähtitarhain sopusoinnun armaan. + +Sisällä päärlyn tämän päilyväisen +palavi valo Romeon,[74] min suuret +ja kauniit työt niin pahoin palkittihin. + +Mut ei Provence, mi häntä vastaan oli, +nyt siitä nauti; näät se väärään kulkee, +ken toisen onnen turmionaan pitää. + +Tytärtä neljä kuningattariksi +Raimondo Berlinghieri naitti, tämän +sai aikaan Romeo, mies vieras, halpa. + +Sai hänet pyytämähän sanat kateet +tiliä sitten tuolta vanhurskaalta, +mi kymmenestä kaksitoista antoi. + +Läks sitten köyhänä ja harmaapäänä +palalta pala kerjäämään hän; miehen +tuon mielen maailma jos tuntis, sitä + +enempi kiittäis, vaikka nytkin kiittää.» + + + + +Seitsemäs laulu + + +_Hosianna, Pyhä Herra Zebaoth, +mi valkeudellas valtakunnissasi +ylitse loistat tulten onnellisten!_[75] + +Näin syventyen sävelmäänsä alkoi +olento tuo nyt laulaa, kahden valon[76] +kauniisti hänen päätään kaarrellessa. + +Hän muiden kanssa liittyi karkelohon +ja kipinöitä nopsemmin he multa +äkisti peittyi välimatkan taakse. + +Epäilin, itsekseni tuumin: »Virkan, +tuon virkan kuulla valtiattareni, +mi juomin vienoin sammuttaa tään janon.» + +Mut kunnioitus, joka täyttää minut, +kun kuulen vain ma äänet _B_ ja _ice_[77] +pään multa painoi niinkuin nukkuvalta. + +Mua moisna sietää voinut ei Beatrice, +vaan lausui, hymyn säteillen, mi tehdä +tulessa miekkoiseks ois miehen voinut: + +»Mikäli erehtyä en ma saata, +sa mietit, kuinka rangaistuksi tulla +voi kosto oikeakin oikeudella. + +Pian sun ma päästän tuosta pulmastasi:[78] +ja sinä kuuntele, näät sanat nämä +ijäisen opin sulle lahjaks antaa. + +Ei tahdon ohjaa omaks hyödyksensä +inehmo, jok' ei siinnyt,[79] voinut sietää, +siks itse heimoineen hän kirottihin. + +Ja ihmisheimo heikko harhassansa +näin virui monta vuosisataa, kunnes +Jumalan Sana alas astui sinne, + +hän missä luonnon, joka Luojastansa +eronnut oli, henkilöönsä liitti +teolla pelkäll' ikirakkautensa. + +Älysi suuntaa siihen nyt, min sanon! +Luojaansa yhtyneenä luonto oli +kuin alkujansa hyvä ynnä puhdas. + +Mut paratiisista vuoks syynsä oman +se karkoitettiin, koska kääntyi tieltä +totuuden ynnä totuus-elämästä. + +Otettu jos on luonnon mukaan mitta +tuon rangaistuksen ristinpuulla, koskaan +niin oikea ei mikään olla voinut. + +Mut myöskään niin ei väärä ollut mikään +suhteessa henkilöön, sen kärsineesen, +jok' yhtyneenä oli luontoon tuohon. + +Yks työ siis tuotti eri tuloksia; +kun mieleen Jumalan ja Judan oli +tuo kuolo, vapis maa ja Taivas aukes. + +Nyt sulle outoa ei olle enää, +kun sanotaan, ett' oikeus-istuin ylin +sittemmin kosti koston oikeankin. + +Mut nyt ma näen, kuinka mieles mennyt +on aatos aatokselta solmuun, josta +se kaikin kaipuin irti päästä tahtoo. + +Sa sanot: 'Tarkoin tajuan, min kuulen; +mut miks tään tavan lunastuksellemme +valitsi Luoja, viel' on pulma mulle.' + +Tää päätös, veli, lepää haudattuna +jokaisen silmiltä, min äly ole +tulessa rakkauden ei kasvatettu. + +Todella, koska tuohon kohtaan monen +käy katse, vaikka sen vain harvat huomaa, +ma kerron, miks ol' arvokkain tää tapa.[80] + +Jumalan hyvyys, jolle kaikki karsaus +on vierasta, niin hehkussansa palaa, +ett' ikikaunis siitä siroittuvi. + +Välittömästi mikä siitä virtaa, +loputon on, näät sen ei laatu muutu, +kun itse on se laadun leiman lyönyt. + +Välittömästi mikä siitä virtaa, +vapaata on, kun siihen vaikuttaneet +ei ole eikä voineet seikat uudet. + +Ja sitä miellyttää, mi hänt' on lähin; +näät pyhä hehku tuo, mi kaikki kultaa, +parhaiten palaa samankaltaisessa. + +Näill' etuoikeuksilla varustettu +ol' ihmisluonto, ja jos yks vain puuttuu, +sen pakko langeta on korkeudestaan. + +Vain synti sitä orjuuttaa ja tekee +sen erilaiseksi kuin suurin Hyvyys, +valosta tään kun vähän vain se seestyy. + +Eik' arvoonsa se koskaan pääse, ellei +se täytä onttoutta, min synti teki, +vanhurskain rangaistuksin harhateistään. + +Luontonne koska siemenessään rikkoi, +näist' erotettiin etuoikeuksistaan +kuin Paratiisista se karkoitettiin. + +Ja ettei niitä jälleen voinut voittaa +kuin kahta tietä, tajuat, jos siihen +nyt järkes jännität, ma mitä puhun: + +Tie yks: ett' anteeks antanut ois Luoja +vain armostaan; tie toinen, että itse +inehmo korvannut ois hulluutensa. + +Nyt katsees syökse ikisyvyytehen +Jumalan päätösten, mun puhettani, +mikäli taidat, tarkoin seuratakses. + +Inehmo rajoitettu voinut syytä +ei sovittaa, kun langeta niin alas +ei voinut nöyränä ja kuuliaisna + +kuin ylös pyrkinyt ol' uhmassansa; +ja siitä johtui, ettei itsekauttaan +inehmo voinut sovitusta antaa. + +Siks täytyi Luojan polkuansa omaa-- +yht' taikka kahta taikka kumpaistakin-- +inehmo auttaa eloon entisehen. + +Mut koska teko tekijän niin paljon +jalompi on, mit' enemmän se kuvaa +hyvyyttä sydämen, mi synnyttää sen, + +siks Hän, mi leimaa maailman, nyt käydä +suvaitsi hyvyydessään tietä kahta, +te että kohoisitte korkeuteenne. + +Eik' ensi päiväst' asti viime yöhön +niin suurta, juhlallista kenellekään +tapahdu eikä ole tapahtunut. + +Näät Luoja auliimp' oli antaessaan +itsensä, että ihminen vois nousta, +kuin jos hän itsestään ois anteeks suonut. + +Muut tavat kaikki oikeutta täyttää +ei oisi voineet, ellei nöyrtyneenä +Jumalan poika lihaks tullut oisi. + +Toiveesi kaikki että tyydyttäisin, +palajan selittämään kohdan erään, +nää seikat että näkisit kuin minä. + +Sa sanot: 'Ilman nään ja nään ma tulen +ja veen ja maankin, kaikin yhtymineen, +häviävän ja kestävän vain hetken. + +Ja sentään nääkin seikat luodut ovat.' +Siis jos on totta, mitä sulle sanoin, +tuholta niiden turvass' olla pitäis. + +Ah veikko, Enkelit ja seutu kirkas, +miss' olet nyt, vain voidaan luomiks virkkaa +olennon täydellisen niinkuin ovat. + +Mut nimittämäs alkuaineet ynnä +muu kaikki myös, mi niistä muodostuvi, +vain luodun voiman ovat voitteloita. + +Tähdissä taivaan, jotka niitä kiertää, +ne kaikk' on luodut, niiden aine luotu +kuin myöskin voima, niitä muodostava. + +Jokainen eläin sekä kasvi[81] elon +saa ainesvoimasta, min sille säteet +ja kiertoliike tähtein pyhäin kantaa. + +Mut itse henkäisevi Hyvyys korkein +inehmon sielun, rakkaudella täyttäin +sen niin, ett' aina Tekijäänsä kaipaa. + +Voit siitä päättää ylösnousemuksen +myös laadun vielä, jos sa mielees johdat, +mitenkä luotiin liha kuolevaisen,[82] + +kun tehtiin ensimmäinen ihmispari.» + + + + +Kahdeksas laulu + + +Maailma kerran luuli pimeydessään, +kehässä kolmannessa että Kypris[83] +tuo kaunis lemmentulta houkkaa loistais. + +Näin entiserheessänsä muinaiskansat +ei yksin häntä kunnioittanehet +rukouksin, uhrein, vaan sai kunniata + +Dione ja Cupido[84] myös, joist' toinen +ol' äiti hänen, toinen poika, jonka +ties taru Didon helmass' istunehen. + +Häneltä,[85] josta alan, sai he nimen +tähdelle, joka silmin hyväilevi +Auringon niskaa taikka kulmaluita. + +En huomannut ma sinne nousemista; +mut siellä-olon oivalsin ma, koska +näin kaunistuneen valtiattareni. + +Ja niinkuin säen liekin kesken näkyy +ja niinkuin äänen äänten kesken kuulee, +jos toinen pitää, toinen vaihtaa sävyn, + +valossa tässä niin myös toiset valot +nopeemmin taikka verkkaisemmin kiersi, +mikäli, luulen, kukin tunsi Luojaa. + +Pilvestä kylmästä ei tuuli tule, +näkyen taikka ei,[86] niin rutto, ettei +se tuntuis hitaalta ja hillityltä + +hänelle, ken nää jumal-liekit näki +tulevan kohti laaten karkelostaan, +seraafein alkamasta seesteisimpäin. + +Ja siitä, joka ensimmäisnä joutui, +soi _Hosianna_ niin, ett' aina olen +ma ikävöinyt sitä kuulla jälleen. + +Heist' eräs sitten vastahamme riensi +ja yksin alkoi: »Kaikki oomme alttiit +sun toiveilles, ett' ilon saisit meistä. + +Kierrämme samoin piirein, samoin kehin, +janoten samaa kuin ne vallat ylhät, +sa joille kerran maailmassa lauloit:[87] + +_Te, joiden älyyn kolmas taivas taipuu_; +niin rakastamme, että hetken lepo +sun mielikses ei ikävämpi meille.» + +Kun kunnioittain valtiattareeni +ma olin katsahtanut ynnä katseen +hän mulle suonut suopean ja varman, + +valohon käännyin, joka alttiuttaan +niin oli tarjonnut, ja lausuin äänin +nyt liikutetuin: »Virkkakaa, keit' ootte!» + +Ah, kuin ja millaiseks hän kasvoi kautta +tuon ilon uuden, josta sai hän lisän, +kun moista pyysin, entisriemuihinsa. + +Sellaisna lausui hän:[48] »En kauan ollut +elossa; kauemmin jos oisin ollut, +ei paljon pahaa oisi tapahtunut. + +Jään suita kätköön onnen vuoks, mi verhoo +mun säteillään ja minut peittää niinkuin +kotelo sisällensä silkkitoukan. + +Mua paljon rakastit, ja syystä; jäänyt +näät maan jos päälle oisin, heelmin eikä +vain lehdin tunteeni ois ilmi tullut. + +Mua vartoi kerran valtiaakseen[89] ranta +se vasen, jota huuhtoo aallot Rhônen, +kun Sorguen veet on siihen velloutuneet, + +Ausonian sarvi myös, mi kantaa Barin, +Gaetan ja Crotonan kaupunkeja, +merehen missä Trento, Verde vierii. + +Säteili otsallain jo maan sen kruunu, +Tonava jonka kaltaat kastelevi, +kun jälkeen jättänyt on Saksan ääret. + +Trinacria kaunis myös, min poukamata +Pelorumiin Pachinumista saakka +lyö itätuuli ynnä saartaa savu-- + +ei vuoksi Typheun, vaan tulikiven-- +ois valtiaita vartoneet mun kauttain +Kaarlesta, Rudolfista syntyneitä, + +jos huono hallitus, mi kiihkoon saattaa +vasallikansat aina, ei ois saanut +Palermoa huutamahan: 'Surmaa! Surmaa!' + +Tään veljeni jos eeltä nähdä voisi,[90] +köyhyyttä Katalonian hän saitaa +jo karkkoaisi, ettei heitä loukkais. + +Näät hänen taikka toisen huolta pitää +on tarvis, ettei hänen laivallensa +jo lastatulle lisää lastattaisi. + +Luonteensa laaja ahtahaks on käynyt +ja kaipais vallanhaltiaa, min huoli +ei täyttää oisi omaa arkkuansa.» + +»Oi valtias, kun korkean tään riemun, +min minuun lietsot puheellas, ma luulen +sun siellä, miss' on alku, loppu hyvän, + +näkeväs niin kuin nyt sen näen minä, +se mulle rakkaamp' on; ja rakkain siksi +kun tunnet sen sa Luojaa tuntemalla. + +Mun riemastutit; valista nyt myöskin, +(näät sanas saanut mun on epäilemään) +kuin siemen hyvä katkeran suo sadon.»[91] + +Ma hälle näin. Hän mulle: »Toden +jos sulle näyttää voin, sa kysymyksees +saat kääntää kasvos kuin nyt käännät selän.[92] + +Hyvyys, mi valtakunnat, joihin nouset, +kaikk' kiertää, autuuttaa, luo kaitsentansa +voimaksi näiden suurten kappaleiden. + +Eik' yksin luodut kaikki kaitut ole +mielessä Luojan itsetäydellisen, +vaan myös, mi koskee heidän onneansa. + +Siks mitä ampuneekin jousi tämä, +se ennen määrättyhyn sattuu maaliin +kuin nuoli, jonk' on johto ollut suora. + +Jos niin ei ois, nää taivaat nousemasi +sais aikaan tuloksia, jotka eivät +ois töitä taitehen, vaan raunioita. + +Ja näin ei olla voi, jos puuttuvaiset +olennot, tähtein ohjaajat, ei ole, +ja puuttuvainen Hän, mi niin loi heidät. + +Tahdotko totuuden tään selvemmäksi?» +Ma näin: »En, en, ma huomaan, ettei luonto +väsyä saata välttämättömässä.» + +Hän vielä: »Virka, pahemp' oisko, ellei +inehmo kuuluis yhteiskuntaan maiseen?» +»Ois», vastasin, »sit' todistaa ei tarvis.» + +»Ja voiko ihminen sen, ellei elo +ois mainen säätty eri säädyin, toimin? +Ei, jos on oikeassa mestarinne.» + +Hän johti, päätti tähän todistelun +ja virkkoi: »Seuraa siis, ett' teoillanne +ja elollanne eri juuret ovat. + +Yks syntyään on Solon, toinen Xerxes, +tuo Melkisedek, tuo taas mieheks syntyi,[93] +min poika kuoli ilmaretkellänsä. + +Näin luonnon-kierto, joka kuolevaista +vahaanne leimaa, hyvin täyttää työnsä, +mut samoin toimii, tölli lie tai linna. + +Siks Esau siemenessä Jakobista +jo eroo ja niin halpa siittää isä +Quirinuksen,[94] Mars että sijaan pannaan. + +Siitetty luonto aina siittäjänsä +tulisi kaltaiseksi, ellei voima +ja valta oisi Luojan kaitselmuksen. + +Nyt eessäs on, mik' äsken takanasi; +mut merkiks, että olet mulle ilo, +suon sulle vielä erään täytelauseen. + +Kuin kaikki siemen, joka joutuu väärään +maaperään, luonto aina turmeltuvi, +jos pahansuovan kohtalon se kohtaa. + +Ja päällä maan jos pantais huomiota +ain perustukseen, jonka luonto laskee, +ois sitä seuraten myös kansa hyvää. + +Te sitä vastoin kiinnitätte kirkkoon +monenkin, joka syntyi kalvankahvaan, +ja teette kuninkaaksi saarnamiehen. + +Siks taivallatte polun ulkopuolla.» + + + + +Yhdeksäs laulu + + +Kun Kaarlesi, sa kaunis, oi, Clemenza, +tuon oli opettanut, kertoi mulle +hän vilpit,[95] jotka heimons' saisi tuta. + +Mut »Vait», hän sanoi, »vuodet vieriköhöt!» +Siks virkan vain, ett' oikea on suru +kohtaava niitä, jotka teitä loukkas. + +Ja henki jo tuon valon pyhän oli +päin Päivää kääntynyt, jost' autuus virtaa, +kuin kohden Hyvää kaikki-tyydyttävää. + +Oi, sielut houkat, herjan, vilpin viemät, +te, jotka Hyvää moista hyljeksitte +ja turhuutehen kiinnitätte katseen! + +Ja katso, toinen näistä hohtavista[96] +mua lähestyi ja kirkkaudessaan kasvain +osoitti tahtonsa mun mieleen olla. + +Beatricen silmät, mua tarkkaavaiset, +kuin äsken antoi mulle merkin armaan, +hän että suostui sulotoivohoni. + +»Ah vastaa, sielu autuas», ma virkoin, +»pyyntööni heti ynnä näytä, että +sinussa heijastella voin, mit' tuumin.» + +Ja valo, mulle vielä outo, äsken +jost' ääni lauloi, loihe lausumahan +kuin se, jonk' ilo vain on tehdä hyvää: + +»Tienoossa ilkeän Italian siinä,[97] +mi välillä Rialton on ja Brentan, +Piaven virranvetten, kumpu kohoo, + +ei korkea, mut kummun kukkulalta +laskeusi alas kerran soihtu,[98] joka +sen seudun kaiken saattoi kauhun valtaan. + +Olimme vesat saman juuren; minä +Cunizza nimeltäin, ja täällä loistan, +kun minut voitti valo tähden tämän. + +Mut iloll' itsellein suon anteheksi +syyn kohtalooni enkä sure sitä, +mi rahvaallenne oudolt' ehkä näyttää. + +Tää valo,[99] mulle lähin, taivahamme +ihastus kirkas ynnä kallis, jätti +maan päälle maineen, jonka sammumista + +saa monet uottaa uudet vuosisadat. +Siis päätä, kannattaako hyvin elää, +ett' ensimmäistä elo toinen seurais! + +Noin eipä tuumi nykyrahvas tämä, +min rajat määrää Etsch ja Tagliamento[100] +ja jok' ei kadu kuritettunakaan. + +Mut pian on Padova värittävä +veet suonsa, jotka huuhtelee Vicenzaa, +kun niin on väärämielinen sen kansa.[101] + +Ja missä Sile ja Cagnan[102] käy yhteen, +päin pystyin eräs hallitsee, mut häntä +jo varten valmistetaan linnunpaulaa. + +Siks itkevä on Feltro paimenensa +tuon pahan tekoja, niin riettahia, +ett' tullut kukaan moisten vuoks ei Maltaan.[103] + +Ois tarpeen sammiota liian laajaa, +jos mieli mahtua Ferraran veren, +ja uupuisi, ken unssein punnitseisi + +tään papin kiltin vuodattamaa verta +vuoks puolueen; mut moiset lahjat taitaa +sopia hyvin seudun elintapaan. + +Jumalan tuomioita heijastavat +kuvastimet, joit' Troneiks[104] nimitetään, +ja siks, min virkoin, oikeaa on meistä.» + +Hän vaikeni, ja näytti kuin ois toiseen +hän kääntynyt, näät samaan tanhupiiriin +palasi hän, miss' ennen ollut oli. + +Tuo toinen autuas, jo mulle kuulu, +säteili silmänäni niinkuin hieno +rubini, joka auringossa säihkyy. + +Näät ilo synnyttävi siellä hohteen +kuin hymy täällä, mutta helvetissä +käy varjo tummaks sielun tuskan mukaan. + +»Jumala kaikki näkee, hänet sinä», +ma lausuin, »sielu autuas, niin että +ei tahto mikään sua piillä saata. + +Kuink' äänelläs, jok' iki tenhoo taivaat +ja yhteissointuun soi serafein kanssa, +pukuna joill' on kolmet siipiparit, + +sa et mun toivoani tyydyttäisi? +En vartois kysymystäs, jos sun nähdä +syvältä voisin niinkuin sinä minut.» + +»Avarin allas,[105] johon virtaa vesi +merestä siitä, joka seppeleenä +maanpiirin kaiken kiertää», näin hän alkoi, + +»välitse rantain riitaisten niin kauas +välähtelee, se että, ennen missä +loi horisontin, luo meridianin. + +Tään altaan äärell' asuin, Ebron, Macran +välillä, joka juoksuin lyhvin leikkaa +Toskanan maiden ynnä Genuan rajan. + +Ja melkein samat päivänlaskut, -nousut +Buggeall' on ja kotikaupungillain, +min hurme kuumiks sataman sai aallot.[106] + +Nimeni Folco[107] oli maassa tuossa, +mi tunsi mun, ja niinkuin taivas tämä +minuhun vaikutti, nyt siihen minä. + +Enempi lempinyt näät ei lie Dido[108] +Sikeuksen, Kreusan murheeks, siksi +kuin tukka sopimattomaks sen näytti;[109] + +eik' enemp' impi Rodopen,[110] min petti +Demophoon, eikä myös Herakles, koska +hän Iolea sydämessään kantoi. + +Mut tääll' ei kaduta, vain hymyillähän; +syyn muisto mennyt meilt' on; valta yksin, +mi kaitsee, järjestää, on meille autuus. + +Havaitaan täällä taide, luomakuntaa +mi kaunistaa, ja viisaus, mi ohjaa +alemmat alat ylempäinsä mukaan. + +Mut että toivees, tämän taivaan luomat, +sa kaikki täytettyinä täältä veisit, +mun vielä täytyy etemmäksi mennä. + +Sa tahdot tietää, ken mun vierelläni +säteilee valkeudessa säihkyvässä +kuin veessä kirkkahassa päivänpaiste. + +Se Rahab[111] on, mi siellä rauhaa nauttii; +hän yhdyskuntahamme kuuluu, hälle +tää tarjoo korke'imman autuus-asteen. + +Tää taivas, jossa maailmanne varjon +on päätepiste,[112] hänet otti vastaan +Kristuksen voittotieltä muita ennen. + +Johonkin taivahasen jätettävä +hän oli varmaan merkiks voiton, joka +käsillä molemmilla[113] kerran saatiin. + +Pyhässä maassa, joka paavin mieltä +niin vähän murhettavi nyt, hän kerran +ens voittokunniata Josuan auttoi. + +Sun kaupunkis,[114] mi sen on saalas, joka +muit' ennen kääntyi selin Luojahansa +ja jonka niin on kyynelöity kateus, + +tuon tuottaa, kylvää pahan kultakukan,[115] +mi harhaan vienyt lampaat on ja vohlat, +kun tehnyt suden on se paimenesta, + +Sen vuoksi Evankelium laiminlyödään +ja kirkko-isät, Dekretalioita +vain tutkitaan, niin että reunat mustuu. + +Sit' etsii paavi ynnä kardinalit; +ei aatos heillä Nazzaretiin jouda, +miss' siivet suihki kerran Gabrielin. + +Mut Vatikani ja muut paikat Rooman +pyhäiset, haudoiks urhojoukon tulleet, +mi tietä Pietarin on taivaltanut, + +pian pääsevät on irstaudesta irti.»[116] + + + + +Kymmenes laulu + + +Poikaansa silmäellen Rakkaudella, +mi ijäisesti molemmista virtaa, +tuo ensi Valta,[117] kielin-virkkamaton, + +sen kaiken, minkä mieli, silmä tajuu, +niin järjesti, ett' ilman nautintoa +ei jää se, joka tuota katsoo, tuumii. + +Lukija, nosta siis mun kanssain katsees +tarhoihin Taivaan, sinnepäin se suuntaa, +yks liike missä sattuu toista vastaan.[118] + +Tuost' ala ihastella taidetyötä +sen Mestarin, min sydän lempii sitä, +niin ettei koskaan siitä silmä käänny. + +Kas, siitä haarautuu se kehä vino,[119] +mi kantaa planeetteja, tyydyttääkseen +maailmaa, joka niitä kaipaa, kutsuu. + +Ja ellei kiertyvä ois niiden rata, +ois turhaa silloin paljon taivas-voimaa +ja kuollut melkein joka mahti mainen. + +Ja jos se oikeasta poikkeis paljon +tai vähän, etelän ja pohjan ääriin +maailman järjestys jo järkähtäisi. + +Lukija, lautsallesi jääös siksi +ja mieti itsekses, mit' tässä tarjoon, +jos tahtos iloon on, ei uupumukseen. + +Oon pöytäs kattanut; siis ota etees! +Näät kaiken huoleni nyt aine vaatii, +mi saanut mun on kirjaa kirjoittamaan. + +Aurinko, luonnon suurin palvelija, +mi Taivaan voimalla maailman leimaa +ja valollansa ajan meille mittaa, + +kun paikkaan päässyt oli, josta puhuin, +se kehät kiersi, joiden kautta aina +Italiaan se nopeammin näkyy.[120] + +Ma olin luonaan;[121] vaan en nousuamme +havainnut enempää kuin ihmislapsi +ens aatettansa, ennen kuin se tulee. + +Beatrice on se, joka ohjailevi +hyvästä parempaan niin tuokiossa, +ett' aika hänen tekojaan ei laske. + +Kuink' olla täytyy loistavan, mi asuu +Auringon syvyydessä, jonne astuin, +kun väri ei, vain valo tuo sen esiin! + +Neroni, taiteen, taituruuden käytän +kuvaamatonta kuvaellakseni; +sit' uskoa ja halata vain voidaan. + +Ja ellei moiseen ylevyyteen riitä +kuvitusvoimamme, ei ihme, koska +ei silmä siedä kirkkaampaa kuin Päivä. + +Niin loisti täällä neljäs perhe Isän[122] +tuon korkean, mi ravitsee sen, näyttäin, +hän kuink' on Pyhä Henki myös ja Poika. + +Beatrice alkoi: »Kiitä, kiitä Päivää +sa enkelien, jonka armo tätä +sun nostanut on aistein havaitsemaan!» + +Niin altis milloinkaan ei ihmissydän +lie ollut hartauteen ja Luojan puoleen +kaikella sielullaan ja mielellänsä + +kuin sanat nuo nyt kuullen olin minä; +ja kaikki rakkautein niin Häneen kääntyi, +Beatricen että unho peitti multa. + +Tää siit' ei suuttunut, vaan hymyeli, +niin että silmillänsä nauravilla +sekoitti sielun yhteyden hän multa. + +Valoa monta, kirkkaampaa kuin Päivä, +keräytyi meidän ympär' kiehkuraksi, +kauniiksi nähdä, kauniimmaksi kuulla. + +Näin joskus tytär myös Latonan[123] vyöttää +kupeensa, kun niin täys on ilma usmaa, +se että kiinni pitää uumen-soljen. + +Hovissa Taivaan, josta maahan palaan, +iloja on niin kallisarvoisia, +kauniita, ett'eivät ne siirry sieltä, + +ja niistä yks ol' liekkilaulu näiden; +ken siivity ei sinne lentääksensä, +mykältä taivas-tiedot tiedustakoon! + +Kun kolmasti meit' oli kiertänehet +palavat Auringot nää lauluin, tanhuin, +kuin kiertää tähdet kiintopisteitänsä, + +neidoilta näyttivät ne, joilta vielä +ei tanhu loppunut, vaan jotka vartoo +sävelten uutten alkamista vaiti.[124] + +Sisältä erään soi nyt: »Koska säde +se säde, josta tosi rakkaus syttyy +ja joka rakastaen kasvaa, karttuu, + +sinussa niin jo moninkerroin loistaa, +ett' tuo se portaita sun näitä, alas +joit' astuta ei jälleen nousematta.[125] + +Ken maljastansa suita viinin kieltäis +janoosi, enempi ei vapaudessa +se ois kuin vesi, jok' ei mereen virtaa. + +[126]Sa tahdot tietää, ketkä ovat kukat +sen seppeleen, mi silmin lempii Naista +kaunista, taivaisiin sua kunnostavaa. + +Ma kuuluin lampaisiin tuon karjan pyhän, +Dominikus jot' ohjaa tiellä sillä, +mi hyvin höystää, jos ei joudu harhaan. + +Tää lähin oikealla mulle veli +ja mestar' oli, Kölnin Albert; minä +taas itse Tomas oon Aquinolainen. + +Jos muutkin tahdot tulla tuntemahan, +sanaini mukaan siirtyköön sun silmäs +tät' autuasta piiriämme pitkin. + +Säteissä noissa Gratianus hymyy, +mi valtaa maallista ja hengellistä +niin auttoi, että Paratiisi mieltyi. + +Tää tässä taas, mi kuoromme on kaune, +se Pietar' oli, joka lesken lailla +Pyhälle kirkolle toi aartehensa. + +On kaunein keskellämme viides valo, +mi moista rakkautta uhoo, että +maailma kaikki siitä kuulla halaa. + +Siin' asuu ylväs sielu, johon syvä +niin viisaus pantiin, että totuus totta +jos on, ei toinen siihen noussut tietoon. + +Sen soihdun loimon liki tässä näet, +mi lihaan liitettynä ilmi enin +on tuonut enkelien työt ja luonteet. + +Valossa tuossa pienemmässä hymyy +se puolustaja kristillisten aikain, +min oppi paljon Augustinust' auttoi. + +Valosta valoon jos nyt sielus silmän +kohotat mukaan ylistyksieni, +jo kahdeksannesta sa kuulla tahdot. + +Siin' nähdäksensä hyvän kaiken nauttii +Se pyhä sielu, joka valaisevi +maailman viekkaan tosi kuulijalleen. + +Se ruumis, josta hänet karkoitettiin, +Cieldauross' on, ja alta tuskan ynnä +maanpaon pääs hän tähän rauhan paikkaan. + +Näe vielä, kuinka loistaa, henkii, hehkuu +tääll' Isidorus, Beda ja se Rikhard, +mi yli-ihminen ol' aatostyöltään. + +Tää, josta katsees minuun kääntyy, valo +on hengen, joka aatteiss' ankarissa +tulevan myöhään kuolemankin katsoi. + +Se valo ijäinen on Sigier'n, joka +kouluissa luennoiden Olkikadun[127] +totuudet karsaat syllogismein sinkos.» + +Kuin kellon kutsuessa meitä aamuin, +kun Luojan morsian käy tervehtimään +ylkäänsä, että tämä häntä lempis, + +ja kellon osat toinen toistaan ajaa, +niin että 'ping-pang' suloisesti soipi +sydämet alttiit rakkaudella täyttäin; + +ma samoin näin tuon sädepiirin käyvän +nyt liikkumahan, liittäin äänen ääneen +niin moni-sointuisesti, että moista + +vain kuullaan, missä ijäinen on ilo. + + + + +Yhdestoista laulu + + +Oi huolta houkkaa kuolevaisten heimon +kuink' ovat puutteelliset päätelmänne, +jotk' alas lyövät siipienne lennon! + +Lain-oppiin yksi, lääketietoon toinen +syventyi, kolmas papinpaikkaa haki, +pyys valtaa neljäs, rikos, vilppi myötään. + +Tuo rosvosi, tuo julkitoimen otti, +tuo uupui orjuudessa lihanhimon +ja tuo taas uppos omaan laiskuuteensa. + +Sill' aikaa minä, tuosta kaikest' irti, +Beatricen kanssa taivahille nousten +niin kunniakkaan voitin vastaan-oton. + +Palannut taas kun joka varjo[128] oli +pisteesen kehän äskeiseen, taas hiljaa +kuin kynttilä se kantimessaan seisoi. + +Ja liekin sisältä, mi ensin mulle +puhunut oli, valkeudessaan kasvain +minulle loihe muudan lausumahan: + +»Ijäisen ollen valon kirkastama, +ma siihen katson, siitä löydän aattees +ja myöskin niiden alkusynnyt syvät. + +Epäilet, tahdot, että sanoin selvin, +avoimin selittäisin haasteloni, +niin että ois se ymmärrykses mukaan, + +kun lausuin äsken näät:[129] 'se hyvin höystää,' +ja taas:[130] 'ei toinen siihen noussut tietoon'; +mut täss' on tarpeen tehdä tarkka ero. + +Kaitselmus, joka hallitsee maailman +syvällä neuvollaan, min pohjaan koskaan +ei kantanut eik' kanna silmä luotu, + +sääs kaksi ruhtinasta[131] seuralaisiks +sen morsion, min ylkä huutain kovaa +itsensä vihki hälle verin pyhin, + +hän että astuis armastansa kohden, +ois turvassa ja oma yljän yksin, +sivulla urhon kahden uskollisen. + +Yks heistä hehkui tulta serafien, +taas toinen viisautensa vuoks maan päällä +kerubein kirkkautta kauas paistoi. + +Toisesta haastan, sillä kumpaa heistä +vain kiittänenkin, kahta kiitän silloin, +näät samaan kumpikin ne pyrki maaliin. + +Välillä on Tupinon ynnä joen, +mi virtaa vuorelta Ubaldon pyhän, +maa heilimöivä, rinne vehmas, jolta + +Perugia, kautta Porta Solen, kylmän +ja kuuman saa, ja suree taempana +Nocera, Gualdo kohtaloaan kovaa.[132] + +Rinteellä tällä, missä on se loivin +Aurinko[133] kerran syntyi maailmalle +kuin usein luona Gangeksen se nousee. + +Ken puhuu paikasta siis siitä, älköön +Ascesiks sitä mainitko, ei kyllin +se sano, sanoo vasta oikein: Itä. + +Tyyssijastaan[134] se viel' ei loitoll' ollut, +kun alkoi maan jo tuta antaa voiman +hänelle suodun suurta lohdutusta. + +Jo nuorna näät hän riitaan joutui kanssa +isänsä vuoksi naisen,[135] jolle ovet +kaikk' kiinni ovat niinkuin kuolemalle. + +Ja eessä hengellisen virkakunnan +ja isänsä hän nai tuon naisen, sitten +mi aina rakkaammaksi hälle kävi. + +Ens miehestänsä leskenä hän yli +ykstoista sataa vuotta hyljittynä +ol' odottanut kosijaansa uutta. + +Ei auttanut, ett' tiettiin, kuinka hänet +löys kauhistaja maailman Amyklaan[136] +majassa tyynnä, kun hän kutsui tuota. + +Eik' auttanut, ett' uljas, uskollinen +hän oli Kristukselle ristinpuulla, +sill' aikaa kun Maria alhaall' itki. + +Mut etten liian hämärästi haastais, +tajua Köyhyys ja Franciscus noiksi +rakastavaisiks, joista pitkään puhuin. + +Se riemu, rauha, joka heistä paistoi, +herätti kummastusta rakkautta +ja suloisuutta pyhän mietiskelyn, + +niin että avojaloin arvon Bernhard[137] +lepohon tuohon juoksi, juostessaankin +viel' ehtivänsä luullen liian verkkaan. + +Oi, outo rikkaus! Oi, tosi hyvyys! +Egidius,[138] Sylvester samoin seuras +myös ylkää, rakkaudesta morsiameen. + +Läks sitten tämä mestari ja isä +naisensa kanssa ynnä perhekunnan, +joill' oli vyö jo nöyrä uumenillaan; + +pelosta eikä katsonut hän alas +siks, että ol' hän poika Bernardonen, +ei siks, ett' oli näkö hällä halpa. + +Ei, lailla valtiaan hän päätöksensä +esitti jyrkän Innocentiukselle, +näin saaden veljeskunnalleen ens luvan. + +Kun sitten karttui lauma köyhä hänen, +min elo kumma kunniaksi Taivaan +paremmin lauluin oisi laulettava, + +niin toisen kruunun kultalehdin vihki +Honoriuksen kautta Henki Pyhä +taas ylipaimenen tään tahdon hurskaan. + +Halaten marttyyriutta kun hän sitten +sulttaanin korskan eessä Kristuksesta[139] +ja hänen seuralaisistansa saarnas, + +havainnut kypsäks ei hän kääntymykseen +maan kanssa sen; siks ettei aikaa hukkais, +Italian yrttitarhaan taas hän palas. + +Välillä Tiberin ja Arnon vuori +on jylhä, siinä viimeks vihki Kristus +haavoilla hänet kaksivuotisilla.[140] + +Kun tää, mi hänet valikoi niin hyvään, +pois kutsui hänet saamaan Taivaan palkkaa, +jonk' oli ansainnut hän nöyryydellään, + +hän perinnöksi oikeaksi jätti +rakastamansa naisen veljillensä, +kehottain heitä lempeen uskolliseen. + +Sen naisen helmasta tuo kirkas henki +palasi omaan valtakuntahansa, +ja hänen ruumiilleen ne paarit riitti. + +Nyt mieti, mikä oli virkaveli,[141] +ken purtta Pietarin ol' arvollinen +merellä aavall' ohjailemaan oikein! + +Ja mies se oli patriarkka meidän, +niin että ymmärrät: ken häntä seuraa, +hän hyvän kantaa lastin laivassansa. + +Mut hänen laumansa niin uutta ruokaa[142] +nyt himoo, ettei toimeentulla voi se +jakautumatta eri laitumille. + +Ja mitä etempänä lampahansa +hänestä harhailee, sen tyhjempinä +ne utareiltaan kotihinsa palaa. + +On niitäi, jotka vaaran nähden liki +pysyvät paimentaan, mut harvat on he; +kaavuiksi heille vähä vaate riittää. + +Siis jos mun sanani ei heikot liene, +jos tarkasti mua kuunnellut sa olet +ja pannut mielees, mist' on ollut puhe, + +lie osittain ees tyydytetty toivees, +ja puun sa nähnet, jota hakatahan, +ja munkin ymmärrät, ken äsken lausui:[143] + +'mi hyvin höystää, jos ei joudu harhaan'.» + + + + +Kahdestoista laulu + + +Tuon sanan viimeisen kun lausuneeksi +ol' liekki armoitettu tuskin saanut, +taas kiertää alkoi pyhä myllynkivi.[144] + +Mut ennen ensi kierron täyttymistä +sen toinen saarsi, liikkehensä liittäin +sen liikkeeseen ja laulunsa sen lauluun; + +lauluun, mi meidän Seireenit ja Musat +niin voitti suloisilla soinnuillansa +kuin valo suora valon heijastuneen. + +Kuin läpi pilven hennon kaarta kaksi, +joill' ompi väri ynnä suunta sama, +saa aikaan Iris, Junon juoksutyttö, + +ja ulommainen sisemmästä syntyy +tuon ikävöivän immen[145] sanain lailla, +min poltti lempi pois kuin päivä kasteen, + +ja ovat merkkinä nyt ihmisille +liitosta Luojan ynnä Noan, että +maailman vedet eivät paisuis enää: + +samoinpa myös nää ijäisyyden ruusut +kahdessa kiehkurassa kiersi meitä, +ett' ulommainen sisemmästä vastas. + +Nyt tanhu ynnä liekkein laulu-ilo +ja riemu leimahdella vastatuksin +sätehin hilpein sekä valoin vienoin + +vapaasti loppui, saman-aikaisesti, +kuin silmät aukeevat ja sulkeutuvat +yhdessä liikuttajan mielen mukaan. + +Valoista uusista yks alkoi haastaa +nyt sisältään, ja ääni sen mua veti +kuin pohjoiseen magneettineula kääntyy. + +Hän lausui: »Rakkaus, mua kaunistava, +päämiestä toista muistamaan mun käskee, +min vuoks tääll' omaani niin kiitetähän. + +On oikein: missä toinen, siellä toinen; +päämäärän saman vuoks he taistelivat, +siks kunniakin sama heille tulkoon. + +Armeija Kristuksen, jot' ollut kallis +ol' asestaa, se viiriänsä seuras +hitaasti, arkana ja rivein harvoin, + +kun Keisari,[146] min valta kestää iki, +sen auttoi ahdingosta vaikeasta, +ei vuoksi ansion, vaan armon yksin. + +Ja morsiolleen, kuten mainittihin, +kaks antoi sankaria, joiden sanat +ja teot kansan harhauneen taas liitti. + +Maan äärillä,[147] mi lempeen länsituulen +lähettää aukaisemaan ensi lehdet +nuo uudet, joill' Europa vaatehditaan, + +ei etähällä meren mainingeista, +min taa niin usein matkan pitkän tehnyt +Aurinko kaikilt' ihmisiltä piilee, + +sijaitsee onnellinen Callaroga +sen suojass' suuren kilven, kahta linnaa +kaks jalopeuraa jossa vartioipi. + +Siell' ylkä uskollinen kristin-uskon, +tuo urho hurskas syntyi, ystävilleen +niin armas, julma vainolaisillensa. + +Ja tuskin luotuna jo täytti hänet +niin vilkas voima, että profeetaksi +hän äidin teki äidinkohdussansa. + +Kun vahvistunut oli kastemalja[148] +hänen ja Uskon liiton, josta hyvää +kosolti koitui heille kummallekin, + +niin nainen, hänen puolestaan mi puhui, +unessa näki heelmän ihmeellisen +hänestä heilivän ja seuraajistaan.[149] + +Ja että nimi oisi miehen mukaan, +soi henki, että nimitettiin hänet +sen omaks, jolle kokonaan hän kuului: + +Dominicus, niin häntä mainittihin. +Hänt' ylistän kuin peltomiestä, Kristus +min otti avuksensa viinitarhaan. + +Ol' oppilas hän Kristuksen ja airut, +näät ensi rakkaus, mi nähdä voitiin, +hänellä Kristuksen ol' ensi käskyyn. + +Löys imettäjä hänet usein maassa +makaavan hiljaa, valvoen, kuin virkkaa +ois tahtonut: Tään vuoksi[150] tullut olen. + +Oi taattonsa, sa Felix todellinen, +oi maammonsa, sa todella Johanna,[151] +jos oikein tulkitut nuo sanat lienee! + +Ei vuoksi maailman--kuin monet juoksee +Taddeuksen ja Ostialaisen teitä--[152] +vaan rakkaudesta mannaan todelliseen + +nous pian oppiin hän niin korkeahan, +ett' alkoi viljellä hän viinitarhaa, +mi kohta kuihtuu hoidon puuttehessa. + +Eik' istuimelta, joka ennen oli +köyhille hurskahille alttihimpi-- +vuoks itsens' ei, vaan kehnon istujansa-- + +anonut anteeksi hän puolta summaa,[153] +ei ensi vapaan viran onneakaan, +ei kymmenystä, jok' on Herran köyhäin, + +pyys lupaa taistella hän harhaunutta +maailmaa vastaan, vuoksi touon, jonka +nää neljäkolmatt' tähkää sua nyt saartaa. + +Opillaan, tarmollaan hän sonnustihe, +arvolla kulki apostolisella +kuin koski, jonk' on juoksu vuolas, jyrkkä. + +Ja iski joukkoon väärä-uskolaisten +voimalla, joka siinä suurin oli, +miss' suurimman hän kohtas vastustuksen. + +Hänestä lähti sitten monta virtaa; +katolilaista kastelee ne tarhaa, +niin että tuoreemmat sen pensaat ovat. + +Jos moinen oli toinen pyörä vaunun[154] +sen, jost' on Pyhä Kirkko puolustaunut +ja kukistanut keskeisetkin kiistat, + +pitäisi selväks sulle käydä toisen +myös erinomaisuus, jost' äsken Tomas +mua ennen kuvan loi niin ylistävän, + +mut rata, jonka piirsi kehä korkein +tuon pyörän, autio on aivan: missä +oi' ennen viinikivet, on nyt home.[155] + +Seuransa, joka ennen astui suoraan +vain hänen jälkiään, niin muuttunut on, +ett' taapäin varpaat, kannat eespäin tähtää. + +Mut pian korjuun tullen heelmät nähdään +tuon huonon hoidon, koska rikkaruoho +on vaikeroiva, ettei pääse aittaan.[156] + +Ma myönnän, kirjamme jos lehdet kaikki +luettais, löytyä vois vielä joku, +miss' seisois: 'Olen sama kuin ennen.' + +Mut ei Casalen, Acquaspartan[157] ois se, +näät sieltä saapuu moiset miehet säätyyn, +ett' yks on tiukka liian, toinen höllä. + +Ma sielu olen Bagnoregiolaisen +Bonaventuran,[158] joka ajalliset +unohti huolet tointen vuoksi ylhäin. + +Illuminato tääll' on, Augustinus, +nuo ensimmäiset avojalka-köyhät, +köys vyöllä Luojan ystäviksi tulleet.[159] + +On Ugo da Sanvittore heidän kanssaan +ja Pietro Comestor ja Espanjan Pietro, +min maineen kunnia kakstoist' on kirjaa. + +Profeetta Natan, ylipaimen kirkon +Krysostomus, Anselmus ja Donatus, +mi ensi tieteen seikat selvitteli. + +Raban on täällä, loistaa vierelläni +apotti Joakim, Kalabrian miesi, +profeetan hengell' lahjoitettu muinen. + +Niin suurta sankaria[160] kiittämähän +sai tänne minut veli Tomaan hehku +ja hienous, joka puheestansa puhui, + +eik' yksin mua, vaan tään seuran kaiken. + + + + +Kolmastoista laulu + + +Kuvailkoon, tajuta ken tahtoo oikein,[161] +nyt mitä näin (ja kuvan säilyttäköön +kuin kallio, sill'aikaa kuin ma kerron). + +Kuvailkaa tähteä viistoista, eri +tienoita taivaan valaisevaa, ilman +kaikk' kerrostumat sätein säihkyttävää! + +Ja vaunut Otavaisen, joill' on tilaa +yöt päivät vierrä meidän taivahalla, +niin ettei katoo ne, jos vehmar kääntyy. + +Kuvailkaa vielä sarven suu, jok' alkaa +kärjestä akselin, min ympär' kiertää +ens taivas; vielä, että muodostuneet + +nää sielut kahdeks tähtimerkiks oisi, +tapahan Minoon tyttären,[162] kun tunsi +tää jäsenissään kuolon kylmän väreet; + +ja että toisen säteet paistoi toiseen +ja että kumpikin ne karkeloivat, +sisemmän ulommaista silmäillessä. + +Näin varjon heikon sikermästä sieluin +ja kaksoiskarkelosta saada voitte, +mi kiersi paikkaa, kussa olin minä. + +On meille niin se yli ymmärryksen +kuin on Chianan[163] juoksu verrattuna +nopeuteen taivaan kiire-kiertoisimman. + +Soi siell' ei laulut Bakkoksen, Apollon, +vaan kaiken Jumal-luonnon Kolminaisuus, +jost' inhimillinen on yksi osa. + +Kun kyllin kestänyt ol' laulu, tanssi, +nuo valot pyhät meihin kääntyi, saaden +uudesta askareestaan auvon uuden. + +Virkahti noista sopusointuisista +nyt valo, joka mulle kertoi äsken +Jumalan köyhän miehen kumman elon: + +»Kun lyhde yksi valmis on ja vilja +sen talteen otettu, jo toista puimaan +mua ajaa armas voima rakkauden. + +Sa luulet: rinnassa, min kylkiluusta +tuo luotiin kaunis-poski, jonka himo +niin kallihiksi kävi maailmalle, + +ja rinnassa tuoss' iskemässä keihään +mi ennen, myöhemmin niin paljon korvas, +se että vastas kaiken synnin määrää, + +niin paljon valkeutta kuin ihmisluonto +voi mahduttaa niiss' asui, antamata +sen voiman, joka kumpaisenkin teki. + +Siks sitä oudoksut, mit' yllä sanoin, +kun kerroin, ettei hänen vertaistansa +ois ollut, jonka valo viides kätkee.[164] + +Nyt silmäs aukaise mun sanoilleni,[165] +näe väitteeni ja uskos suhtautuvan +niin totuuteen kuin piiriin keskipiste. + +On kuolematon sekä kuolevainen +vain heijastusta aattehen min siittää +Herramme rakkaus; näät valo tämä + +elävä, joka lähtehestään virtaa-- +ei Hänest' erillään, ei Rakkaudesta, +mi heidän kerallansa kolminaistuu-- + +hyvyydessänsä säteens' yhdistävi +yhdeksään taivaaseen, kuin heijastimeen, +yhdeksi itse ijäisesti jääden. + +Sielt' alimpiin se asioihin virtaa +niin heikenneenä porras portahalta, +ett' tuokioittain vain se vaikuttavi. + +Tarkoitan hetki-vaikutteilla näillä +ma luotuja, joit' taivas-liike siittää +siementä ilman taikka siemenestä. + +Mut vaha niiden, kuin sen muovaajakaan, +ei ole samanlainen; siks voi muoto +ihanteen peittää vähän taikka paljon. + +Ja siksi sama puu voi heelmän kantaa, +lajinsa mukaan, hyvän taikka huonon; +näin synnytte te myöskin eri kyvyin. + +Jos vaha valmistettu täysin oisi +ja Taivas korkeimmassa voimassansa, +esiintyis leimamerkin täysi loisto. + +Mut luonto aina tuossa virheen tekee +kuin taideniekka, joll' on tottumusta, +mut jonka koura täräjääpi työssä. + +Jos Näkemyksensä[166] taas lämmin Rakkaus +kirkkaasti kiintää Alkuvoimallansa, +se täydellisnä aineeseensa tarttuu. + +Näin tehtiin kerran maa, ett' arvollinen +se kruunulle ois luomakunnan kaiken; +näin kerran Neitsyt siunatuksi tuli. + +Hyväksyn siis sun mielipitees; koskaan +ei ihmisluonto ole ollut moinen +kuin noiden kahden, eikä moiseks tule. + +Jos puhettani nyt en jatkais, varmaan +sanasi ensimmäiset oisi silloin: +'Tuo kuinka siis on vailla vertaistansa?' + +Mut että näkyis, mikä näy ei vielä, +sa muista ken hän oli, kuinka pyysi +hän silloin kuin ol' hällä vaalinvalta. + +Niin lienen haastanut, sa että voinet +kuvailla kuninkaan, mi viisautta +pyys hyvin käyttääksensä valtikkaansa. + +Ei pyytänyt hän tähti-liikuttajain[167] +lukua tietää eikä summaa, minkä +suo välttämätön kera puolinaisen, + +ei onko _primum motum_ myönnettävä +tai voiko piirtää puoli-ympyrähän +ken kolmiota ilman suoraa kulmaa. + +Jos tään, ja mitä äsken lausuin, huomaat, +kuningasviisauden verratonta +älyä tähtää nuoli aatokseni. + +Sanaani[168] 'noussut' jos nyt silmäs siirrät, +tajuat, tarkoitin ma valtiaita; +on heitä monta, mutta harva hyvä. + +Puheeni täten tarkistaa sun täytyy; +ja näin se yhtyy uskoosi, mi sulla +ens taatost' on ja Riemust' ihmiskunnan. + +Tää olkoon jaloillesi lyijy, että +laill' uupuneen sa hidas oisit seikkaa +epäämään, myöntämään, jot' et sa tiedä. + +Näät houkkain parvess' on se tuiki tuhma, +ken miettimättä myöntää taikka kieltää; +hän kumpaisessakin on yhtä houkka. + +Useesti tapahtuu näät, että taipuu +päin mäntyyn mielipide liian nopsa, +ja sitten järjen sitoo itserakkaus. + +Ken totta kalastelee taitamatta, +hän rannalle ei tullut turhaan yksin, +vaan vielä pahempana sieltä palaa. + +On tuosta esimerkit maailmalle +Bryson,[169] Parmenides, Melissus, monet +vaeltajat, jotk' eivät tietä tienneet. + +Näin Arius, Sabelliuskin,[170] jotka +tekivät raamatulle veitsen virkaa +ja turmelivat oikean sen hahmon. + +Myös älkööt liian nopsat tuomitsemaan +inehmot olko lailla sen, mi laihon +jo ennen kypsymistä arvostelee. + +Näät pitkin talvikautta korren olen +karuna, piikkisenä nähnyt, mutta +se vihdoin kantoi kukan latvassansa. + +Ja nähnyt haaksia oon, jotka suoraan, +nopeesti halkoi merta kaiken matkaa, +mut hukkui satamaansa saapuessa. + +Siis älköön joka ukko, akka luulko +viisautta Luojan tuntevansa, nähden +kuink' yksi varastaa ja toinen uhraa: + +tää ehkä lankee, nousee edellinen.» + + + + +Neljästoista laulu + + +Kehästä keskukseen tai myös päinvastoin +lasissa pyöreässä liikkuu vesi, +jos sisältä tai ulkoa on sysäys. + +Mieleeni johtui, mitä sanon minä, +äkisti, koska lausumasta lakkas +tuo sielu kunniakas Tomaan pyhän. + +Näät hänen puheensa ja Beatricen +muistutti mulle tuota vertausta;[171] +ja hänen jälkeensä tää alkoi haastaa: + +»On ystävälläin tarve, vaikka sano +hän sit' ei sanoin eikä aattehinkaan, +totuuden toisen[172] pohjaan saakka päästä. + +Siks virkkakaa: tää valo, josta välkkyy +hahmonne, jääkö ijäisesti teille +sellaisna niinkuin nyt se säteilevi? + +Ja jos se jää, te kertokaa, se kuinka +siit' asti huikaise ei silmiänne +kuin jälleen näkyviksi teidät tehdään?» + +Kuin tanhuajat piiritanssin, yltyin +ilosta ynnä hurmiosta, liikkuu +vireemmin sekä laulaa äänekkäämmin, + +niin pyynnön pyhän, innokkaan tuon soiden +uus ilo täytti piirit taivahiset, +min ilmi toi he tanhuin, ihmelauluin. + +Ken valittaa, tääll' että kuolla täytyy +elääkseen ylhäällä, hän virkistystä +ijäisen kasteen[173] tuntenut ei koskaan. + +Hän, yks ja kaks ja kolme, kaiket ajat +elävä, hallitseva kolminaisuus, +rajaton itse, kaikki-rajoittava, + +nyt virsin kolmin tuli virketyksi, +sointuivat sieluin äänet niin, ett' oisi +se palkka runsas joka ansiolle. + +Valosta valkeimmasta[174] tanhupiirin +pienemmän kuulin silloin äänen kauniin +kuin Enkelin, mi Maarialle haastoi. + +Se vastasi: »Niin kauan säteilevä +on rakkautemme, joka meitä verhoo, +kuin kestää riemu paratiisin tämän. + +Oleva verho on kuin rakkautemme, +rakkaus kuin kyky nähdä Luojaa, kyky +taas tää kuin armo ylivuotavainen. + +Kun ruumis pyhä, kirkastettu jälleen +yllemme puetaan, on kaunistuva +tää olentomme täydellistyessään. + +Siks kasvava on kirkkaus, min saamme +ylimmän Hyvän armost' ainoastaan +ja jonka kautta voimme nähdä Häntä. + +Niin kasvaa täytyy myöskin näkemisen, +myös kasvaa rakkauden, mi siitä syttyy, +ja kasvaa valon, jonka tuottaa tuli. + +Mut niinkuin hiili, josta liekki liehuu, +tuon voittaa valkealla hehkullansa, +niin ettei himmene sen loisto oma, + +niin hohdon tään, mi ympäröitsee meitä, +lihamme, joka alla maan nyt makaa, +myös kerran voittava on kirkkaudessa. + +Väsytä meitä valo ei niin suurkaan, +elimet ruumiin koska voimistuvat +kaikelle, mistä nautinnon me saamme.» + +Niin valmiit oli kuorot kumpaisetkin +ja alttiit _amen_ tuohon lausumahan, +niist' että näkyi ruumistensa kaipuu, + +ehk' ei vain omain, mutta maammojenkin +ja taattojen ja muiden lempimäinsä, +heist' ennen kuin nää ikiliekit tuli. + +Mut katso! Silloin ympäriltä kirkkaus +tasainen yhtyi valoon entisehen +kuin koska valkenevi taivaanranta. + +Ja niinkuin illan suussa taivahalle +heikosti heijastuvat uudet soihdut +kuin vuoroin totta ois ne, vuoroin harhaa; + +minusta tuntui niin, ett' aloin nähdä +ma uutten olentojen karkelohon +tuon kaksoispiirin ympärille käyvän. + +Oi, Pyhän Hengen tosi leimahtelu! +Se kuinka äkkiä ja kirkkahana +mun silmihini häikäistyihin sattui! + +Mut mulle näyttäytyi Beatrice kaunis, +hymyileväinen niin, hän että multa +jää niiden joukkoon, joit' ei muisti tapaa. + +Samalla silmäni taas saivat näön +ja näin ma siirtyneeni korkeampaan +autuuteen yksin kera vallattaren.[175] + +Tajusin hyvin, että noussut olin, +ma kiihkeästä tuikannasta tähden +mi tavallista palavammin puunsi. + +Kaikesta mielestäin ja kielelläni +kaikille yhteisellä kiitin Luojaa +vuoks armon uuden tään nyt hartahasti. + +Eik' ollut sammunut viel' uhriliekki +mun sydämeni, ennen kuin jo tunsin +sen olleen Jumalalle otollisen. + +Sisältä kahden säteen hohtavia +punertui loistoja näät silloin; huusin: +»Oi, valo-Luoja, kuinka heidät puet!» + +Kuin linnunrata tahdin suurin, pienin +välillä välkkyy maailmoiden napain, +niin että on se ihme oppineille,[176] + +niin säteet tähti-kirjaellut merkin +tuon pyhän piirsi Marsin syvyytehen +kuin ympyrähän kaksi ristin viivaa. + +Nyt muistin voima voittaa nerouteni; +ristillä tuolla salamoi näät Kristus, +niin etten kuvaa arvokasta löydä. + +Mut ristinsä ken ottaa, Häntä seuraa, +on anteeks suopa, mit' en kerro, silloin +kun hälle näkyy salamassa Kristus. + +Ylhäältä alas, kahtahalle myöskin +tuon ristin viivaa valot liikkui, loistain +kirkkaammin ohimennen ynnä yhtyin. + +Noin tomuhiukat suorat taikka vinot, +nopeat, hitaat, pitkät, lyhyet, aina +vivahtavaiset sätehessä liikkuu, + +mi usein leikkaa hetkiseksi varjon, +jonk ihmislapsi suojaksensa laatii +älyllä ynnä työllä taidokkaalla. + +Kuin viulut, harput monikielisellä +sointunsa suloudella senkin hurmaa,[178] +ken ymmärrä ei nuotin merkitystä; + +niin valot, jotka siirtyi silmissäni, +soi pitkin ristiä niin armahasti, +ett' tenhouduin, ma vaikk' en virttä kuullut. + +Tajusin hyvin hymnilauluks äänet, +näät sanat '_Nouse, voita!_'[177] saapui mulle +kuin sille, jok' ei ymmärrä, vaan kuulee. + +Niin iki-ihastuin ma lauluun tuohon, +mua ettei mikään siihen saakka ollut +sitonut kahleilla niin suloisilla. + +Puheeni ehkä rohkealta tuntuu +ja hylkivältä silmäin hurmaa, jotka +on mulle lepo katsehen ja kaipuun. + +Mut joka huomaa, että leimat kaiken +kauneuden yltyy ylemmäksi nousten +ja etten silmiään viel' ollut nähnyt, + +suo anteeks, mistä itseäin ma syytän +syyn torjuakseni, ja myöntää totta +mun haastavan; näät täällä pyhä ilo + +ei pääty, vaikka puhdistuu se nousten. + + + + +Viidestoista laulu + + +Nyt hyvä tahto, jok' on tunnusmerkki +rakkauden oikean ja suoran, kuten +on väärän tunnus omanvoiton pyynti, + +pysäytti kaiustaan tuon lyyryn kauniin[179] +ja pyhät hiljensi sen kielet, joita +kädellään Taivas virittää ja soittaa. + +Oikeille pyynnöille kuink' olla kuurot +olennot vois ne, jotka rohkaistakseen +mua pyyntöön, vaikenivat kaikk' yhtaikaa? + +On oikein, että tuskaa ääretöntä +se saa, ken rakkaudesta ajalliseen +tuon ikirakkauden yltään riisuu. + +Kuin taivaall' illan tyynen, seijaan joskus +äkisti nähdään tulen tuikahtavan, +niin että silmä, äsken varma, säikkyy, + +ja näyttää niinkuin tähti muuttais majaa, +mut sieltäpäin, se josta syttyi, sammui, +näy yhtään hävinneen ei valkeutta; + +niin kädelt' oikealta juureen saakka +tuon ristin näkyi juoksevaksi tähti +sikermästään sen päälle paistavasta. + +Eronnut kehästään ei hohtokivi, +vaan välkkyvätä laitaa kiiti, näyttäin +tulelta, jota alabaster peittää. + +Niin näytti hellältä Ankiseen varjo, +kun kohtas poikansa Elysiumissa;--[180] +jos suurint' uskoa voi laulajaamme. + +»_O sanguis meus, o superinfusa +gratia Dei! Sicut tibi, cui +bis unquam coeli janua reclusa_.»[181] + +Näin valo tuo; ma ensin katsoin häneen +ja sitten käännyin valtiattareeni, +mut molemmista hämmästyin ma heistä. + +Näät hymy paistoi hänen silmistänsä +sellainen, että luulin katsovani +ma pohjaan autuutein ja Luojan armon. + +Iloisna näkemään ja kuulemahan +lisäsi henki äskeiseen nyt jotain +niin syvällistä, etten ymmärtänyt. + +Eik' ehdontahdon piiloillut hän multa, +sen pakko aikaan sai; näät aatoksensa +pään yli kulki kuolevaisen miehen. + +Ja koska tunne-palon kaari oli +senverran jäähtynyt, ett' ihmiskyvyn +mitalle lausehensa laskeutuivat, + +tään hätä ensiksi mä kuulin: »Ollos +siunattu Sinä, Kolmess' Yksi, joka +niin olit laupias mun siemenellein!» + +Ja sitten: »Poika, janon pitkän,[182] armaan, +min antoi lukeminen kirjan suuren, +sen, joss' ei valkea, ei musta muutu, + +tulosi viihtänyt on liekin tämän +sisällä, josta haastan; kiitos Naisen, +ken lentoon korkeaan soi siivet sulle. + +Sa uskot, että aattees saapuu luoksein +Ens-aattehesta niinkuin ykkösestä +säteilee viisahalle viis ja kuusi. + +Ja siks et kysy, ken ma oon ja miksi +iloisemmalta kuin on kukaan toinen +ma näytän tässä seurass' iloisien. + +Ja uskot oikein; eläväiset täällä +vähemmät taikka suuret, peiliin katsoo, +miss' ennen mietintää jo miete näkyy. + +Mut että pyhä rakkaus, joss' aina +ma valvon sielun silmin, saaden tuosta +suloisan kaihon, pääsis täyttymykseen + +suin suorin, liedoin, pelkäämättä puhu +ja lausu tahtos, lausu julki kaipuus; +on siihen vastaus jo valmis mulla.» + +Beatriceen katsoin; tämä kuuli ennen +kuin puhuinkaan ja mulle merkin hymyi, +mi siivet tahtoni sai kasvamahan. + +Ma sitten aloin:[183] »Tunne ynnä järki +tulivat teillä tasapainoon silloin, +kun ilmestyi Ens-Tasapaino teille. + +Näät Auringossa, jok' on lämmittänyt, +valaissut teitä, niin ne tasan ovat, +ett' uupuu vertaukset kaikki siinä. + +Mut kuolevaisten viisaus ja tahto +on eri-sulkahinen siiviltänsä, +syyn vuoksi, jok' ei teille tuntematon. + +Siks kuolevaisna epäsuhdan tunnen +tuon povessain ja nyt vain kiitän miellä +hartaalla isän-tervehdyksestänne. + +Topaasi kirkas, joka kallehinta +kaunetta tätä kaunistat, ma pyydän, +nimesi että minun kuulla soisit.» + +»Vesani oi, min varronnasta mulle +jo ilo versoi, kantataattos olen!» +Näin loihe lausumahan hän mulle ensin. + +Ja sitten:[184] »Hän, jost' ottanut on heimos nimen +ja joka kauemmin kuin vuosisadan +jo kiertää vuoren ensi reunaa, oli + +mun poikani, sun isäs-isän isä; +siis hyvin sopii, että teoillasi +lyhennät hänen väsymystään pitkää. + +Firenze, muurin vanhan saartamana, +se josta vieläi kellonlyönnit kuulee, +siveä oli, raitis, rauhallinen.[185] + +Diademit puuttui, käsikäädyt silloin, +prameilu naisten, vyötkin jotka ovat +kauniimmat katsoa kuin kantajansa. + +Kun tytär syntyi, peljännyt ei isä +avio-ijän ynnä myötäjäisten +menevän oikeasta määrästänsä.[186] + +Taloja ihmistyhjiä ei ollut, +viel' osoittanut Sardanapal ei myöskään, +kuin komeaksi huoneen tehdä saattaa.[187] + +Viel' ylipäässyt Montemalon ollut +Uccellatoio ei, mi rappiossaan +tulevi voitetuks kuin nousussaankin.[188] + +Bellincion Bertin näin mä käyvän soljin +vain luisin, nahkaisin, ja puolisonsa +palaavan peililt' ilman maalin kuorta.[189] + +Ja näin ma Nerlojen ja Vecchioiden[190] +vain nahkajakkuun tyytyvän ja heidän +vaimoinsa värttinään ja rukkipyörään. + +Oi onnen naiset! Kukin varma oli +hautansa paikasta eik' autiossa +vuoteessa maannut Ranskan vuoksi kukaan.[191] + +Yks valvoi kedoll' uutterasti, lastaan +kielellä sillä laulattain, jost' isän +on ilo ynnä riemu äidinrinnan. + +Taas toinen värttinätä väänsi, kertoi +perheelle hiljaa kuulevalle tarut +nuo Troijalaisten, Fiesolen ja Rooman. + +Cianghella, Lapo Salterello joku +pidetty silloin yht' ois ihmehinä +kuin nyt Cornelia tai Cincinnatus.[192] + +Niin kauniin, uskollisen kansan keskeen, +niin rauhallisen kansalaisen eloon +ja kotihin niin suloiseen Maria, + +manattu huudoin äänekkäin, mun antoi +jo kastehessa Battisteron vanhan +nimeksi pantiin mulle Cacciaguida.[193] + +Moronto oli veljeni ja toinen +ol' Eliseo; naisen, josta sukunimes +sinäkin sait, Pon-laakso mulle antoi. + +Samosin Konrad keisarin jo sotaan +ja hän mun otti ritareinsa parveen, +niin miekantyöni häntä miellyttivät. + +Ma hänen kanssaan sodin vasten saastaa +tuon opin, jonka joukko oikeutenne +jo valtaa; vaan syy Paimenen on siinä: + +Ja siellä kansa paha tuo mun päästi +viekkaasta maailmasta, jonka rakkaus +niin monta sielua vie turmiohon: + +marttyyrina ma tähän saavuin rauhaan.» + + + + +Kuudestoista laulu + + +Oi raukka veren-aateluus, ei ihme +minusta enää milloinkaan, jos täällä +alhaalla, joss' on turta tuntehemme, + +sa ylvästelyyn heimot houkuttelet: +myös siellä, missä vaiston tie on varma, +taivaassa, tarkoitan, ma ylvästelin. + +Oot vaippa, vaikka nopsaan lyhentyvä; +jos joka päivä jatketa ei sitä, +sen aika leikkaava on sakseillansa. + +Sanalla _te_,[194] jot' ensin Rooma sieti, +mut vähemmän nyt kannattaa sen kansa, +kohotin ääneni ma vastaukseen. + +Beatrice, syrjempänä hiukan, tuota +hymyili lailla tyttösen, mi yski +ens erheelle Ginevran romaanissa.[195] + +Näin lausuin: »Taattoni te ootte, suotte +rohkeuden kaiken mulle haastamahan +ja itseäni enemmäks mun teette. + +Niin monet riemun virrat täyttää mielen +minulta, että iloitsee se itse, +kun kestää voi sen eikä siitä halkee. + +Puhelkaa, kallis kantataatto, ketkä +ol' esi-isänne ja mitkä vuodet +lapsuudessanne muistiin merkittihin? + +Ja kuinka suuri Johanneksen Pyhän[196] +ol lauma silloin, ketkä arvokkaimmat +olivat siellä toimiin ylhäisimpiin?» + +Kuin tuulen puhaltaissa leimahtavi +tulehen hiili, näin ma valon tämän +heleemmin loistavan mun hellyydestäin. + +Ja niinkuin kaunistui se katsehelle, +niin äänin vienommin ja lempeämmin, +mut kielellä ei nykyisellä tällä,[197] + +se lausui: »Päiväst' asti _Aven_ suuren +ain päivään, jona äitini, nyt pyhän +vapautui kohtu mua kantamasta,[198] + +viissataa kertaa, vielä kymmeniä +kahdeksan, kääntyi Leijonaan tää tähti +sen jalkain juuress' syttyäkseen jälleen. + +Isäini lailla paikass' synnyin, missä +vuotuisten kilpa-ajoin kilpailija +kaupungin viime kuudennekseen saapuu. + +Tää isistäni riittäköön; he keitä +olivat, mistä sinne tullehia, +siistimpi siit' on vaieta kuin haastaa.[199] + +Sen ajan aseelliset, jotka asui +välillä Kastajan ja Marsin, oli +nyt siellä elävistä viides osa.[200] + +Mut kansalaisto, jonka sekoittanut +nyt Campi on, Certaldo ja Fighine,[201] +viel' oli puhdas viime seppäniekkaan. + +Parempi kuinka oiskaan moinen kansa +nyt naapureina ja ett' oisi rajat +kaupungin vain Galluzzoon,[202] Trespianoon, + +kuin ett' on sisäpuolia se, ja sietää +Aguglionen,[203] Signa-konnan katku, +jotk' on jo valmiit virkojanne myömään! + +Tuo josp' ei joukko, enin turmeltuva,[204] +ois emintimä keisarille ollut, +vaan suopea kuin pojallensa äiti, + +mies Simifontin, nyt Firenzen, rahaa +mi vaihtaa, kaupustaa, ois mennyt kotiin, +miss' iso-isänsä ol' kerjäläinen; + +suvulla Contin viel' ois Montemurlo, +Aconessa myös Cerchit vielä asuis +ja Grave-laaksossa kai Buondelmontit. + +Sekoitus kansan aina ollut alku +on kaupunkien kurjuuteen, kuin ruumiin +on rappiohon ruoka liian runsas. + +Rutommin usein sokko sonni kaatuu +kuin sokko lammas, ja yks miekka purra +voi viiltävämmin, paremmin kuin viisi. + +Jos vaarin otat, kuink' on käynyt Lunin +ja Urbisaglian ja kuinka heidän +rataansa seuraa Chiusi ja Sinigaglia,[205] + +et oudoksu, et kummaksu sa kuulla, +mitenkä sukukuntain surma koituu, +kun kaupungeillakin on perikato. + +Kaikk', kaikki, mik' on teidän, kuolee kerran +kuin tekin; vaan on elon aika lyhyt, +ja pitkä-ikäiseen jo kuolo piilee. + +Ja niinkuin rannan paljastaa tai peittää +kuun-taivaan kierto lakkaamatta,[206] samoin +on kohtalo Firenzen kaupunginkin. + +Siks ällös ihmettele, jos ma kerron +sinulle suurista Firenzen, joiden +jo maine kätkeynyt on ajan kera. + +Oon nähnyt[207] Ughit, Alberichit, Grecit, +Filippit, Catellinit ja Ormannit, +nuo vaipuissaankin kuulut kansalaiset. + +Oon nähnyt vanhat suvultaan ja suuret +della Sannellat niin kuin myös dell' Arcat, +Ardinghit, Soldanierit ja Bostichit. + +Vierellä portin,[208] jota kuulumaton +nyt painaa rikos raskas niin, se että +voi aikaansaada haahden haaksirikon, + +asuivat Ravignanit, joista heimo +on kreivi Guidon ynnä muiden, jotka +perivät suuren Bellincionen nimen. + +Tais hallituksen taidon della Pressa +ja suvussa jo Galigajon oli +kultainen kahva sekä miekankannin.[209] + +Jo suuri pylväs oli Kärpän, suuret +Sacchettit, Giuochit, Gallit ja Fifantit, +Baruccit, häpeilevät Chiaramontesit. + +Puu, josta polveutui Calfuccit, oli +jo suuri, ja jo Arriguccit, Sizit +valitut oli neuvos-istuimille. + +Oi, millaisina heidät näin, nyt syöstyt +vuoks ylpeytensä! Ja Firenzen kaune[210] +ol' luodit kultaiset, kun suurta tehtiin! + +Tuo oli isäintapa niiden, jotka +nyt piispanhiipan vapaaks tullen kertyy +lihaansa lihoittamaan konsistoriin.[211] + +Se suku julkea,[212] mi kyynä vainoo +pakenevaista, vaan jo lampaaks leppyy, +jos sille näyttää kukkaron tai hampaat, + +jo nousi, vaan niin alahalta, että +pahaksi pani Ubertin Donato, +kun appi hälle suvun moisen antoi. + +Luo vanhan tarun Fiesolesta tullut +jo oli Caponsacco, ja Giuda +ja Infangato kuului kansalaistoon. + +Sanani tosi on, vaikk' uskomaton: +se portti, josta sisäkaupunkihin +käy tie, sai nimen Pera-perheen[213] mukaan. + +Jokainen, joka kilvessänsä kantaa +suurherran[214] vaakunaa, min maine vielä +vuotuisin Tomas-juhlin uudistetaan, + +sai hältä oikeudet ja ritar-nimen; +vaikk' kansanpuolueesen kallistuvi +se, jonka kilven kultajuova kiertää. + +Jo oli Gualterottit, Importunit +ja vieläi rauhallisemp' oisi Borgo,[215] +jos häirinneet ei naapurit ois uudet. + +Se talo, josta teille tuska tuli +vuoks vihan oikean, mi kylvi surmaa +ja päätti teiltä kaikki päivät liedot, + +se sukuinensa oli kunniassa: +Oi Buondelmonte, kuinka pahoin teitkään, +kun muiden neuvosta sa immen petit! + +Iloitsis moni, joka suree, Luoja +jos ois sun hukuttanut Ema-jokeen, +ens kerralla kun kaupunkiin sa tulit. + +Mut vartijalle Vanhan sillan, tuolle +patsaalle katkenneelle, uhri tuoda +Firenzen täytyi viime rauhassansa. + +Sukujen näiden ynnä muiden aikaan +niin onnellisna nähnyt oon Firenzen, +sill' ettei ollut edes syytä surra. + +Sukujen näiden aikaan kunniassa, +hurskaana näin sen kansan, eikä kukkaa +Firenzen[216] vienyt vainolaisen peitsi, + +ei puuntanut se puolueiden vihaa.» + + + + +Seitsemästoista laulu + + +Sellaisna kuin luo Klymenen hän, joka +viel' itaroittaa isät lapsillensa, +kyselemähän saapui synnyntäänsä,[217] + +ma siinä seisoin; sellaisena näki +Beatrice hänet ja tuo soihtu pyhä +mi vuokseni jo vaihtanut ol' paikkaa. + +Siks Valtiattareni virkkoi: »Päästä +sanoiksi kaihos hehku, jotka kantaa +sun oman sielus leimaa leimuavaa. + +Ei niin, ett' tietoamme kartuttaisi +sun puhees, vaan ett' tottuisit sa julki +janosi tuomaan sammutettavaksi.» + +»Oi kallis juureni, niin ylhä, että +näät ennen luomista jo luodut seikat +tajuten pisteen,[218] missä ajat kaikki + +on nykyisiä, niinkuin ymmärtävät +maan lapset, ettei koskaan kolmiohon +voi mahtua kuin yksi tylsäkulma! + +Kun seurassa Vergiliuksen olin +vuorella, jolla sielut lääkitähän, +ja matkallani kuolon valtakuntaan, + +ma vastaisuudestani ankaria +sanoja kuulin,[219] vaikka pantsaroitu +hyvinkin olen vastaan kohtaloa. + +Toiveeni täyttyis siksi nyt, jos kuulla +ma saisin, mikä mua vartoo arpa, +näät nuoli tietty satu ei niin syvään.» + +Valolle samalle näin virkoin, ennen +mi mulle oli haastanut, ja ilmi +toiveeni toin Beatricen mielen mukaan. + +Eik' arvoituksin,[220] jotka houkkaa kansaa +kietoivat ennen kuin ol' kuollut Luojan +karitsa, kantaja maailman synnin, + +vaan sanoin säntillisin, selvin vastas +minulle isän-rakkaus, hunnutettu +ja näkyväinen autuus-hymyilyssään: + +»Ajallinen, mi ainehenne äärten +ja mittain ulotu ei ulkopuolle, +kuvastuu kaikki Luojan katselmukseen. + +Mut siit' ei välttämättömyyttä voita +se enempää kuin pursi virran viemä +katseesta, johon heijastuu sen kulku. + +Ja sieltä, niinkuin urkuin harmoniat +suloiset saapuu korvahan, nyt näkyy +silmääni aika, joka kypsyy sulle. + +Kuin jättää sai Hippolytus Ateenan[221] +vuoks emintimän häijyn, julman, viekkaan, +niin sunkin pakko jättää on Firenze. + +Sit' tahdotaan ja siihen pyritähän; +ken tuota tuumii, koht' on onnistuva, +miss' itse Kristus joka päivä myödään.[222] + +Syyn saapa kansan suussa on, ken hävii, +kuin tavallista; mutta todistaja +oleva toden loukatun on kosto. + +Sun kaikk' on jätettävä kalleimpasi, +syvimmin lempimäs; ja tää on nuoli +maanpaon jousen sulle ensimmäinen. + +Kokea saat sa, kuinka syödä karvas +on leipä muiden sekä kuinka raskaat +on nousta, laskeutua mieron portaat. + +Mut enin painava sun hartioitas +on seura huono,[223] tuhma, jonka kanssa +kurjuuden alhoa tuot' astuskelet. + +Ilkeyttä houkkain, kiittämättömyyttä +sa heiltä niität; vaan senjälkeen pian +punertuu otsa heiltä eikä sulta. + +On heidän raavas-raakuutensa käypä +niin julki, ett' on sua kaunistava, +kun ollut olet oma puolueesi. + +Tyyssijas, ensi lietes lämpö suopeus +oleva suuren on Lombardialaisen,[224] +mi ylös portaita vie kotkaa pyhää + +ja jok' on hoitava niin hyvin sua, +ett' teillä pyyntö ja sen täyttäminen +jää toiseen järjestyksehen kuin muilla. + +Sa hänen luonaan tapaat sen, min syntyyn +tää tähti vankka vaikutti niin syvään, +tekonsa että kuuluisiksi tulee. + +Vuoks nuoruutensa huomattu ei vielä +hän ole, sillä yhdeksän vain vuotta +nää häntä kiertäneet on piirit pyhät. + +Mut ennen kuin Gascognelainen pettää +ylevän Henrikin, lyö tulta hänen +kykynsä halveksua rahaa, vaivaa. + +Tekonsa jalot tunnetuiksi tulee, +niin ettei niistä kieliänsä vaiti +voi pitää hänen vainolaisensakaan. + +Sa häneen usko ynnä suosioonsa; +monien kohtalot hän muuttaa, vaihtaa +rikasten sekä kerjäläisten osat. + +Tuo muistoos kirjoitettu olkoon, mutta +sit' älä sano...» Ja hän kertoi paljon, +jot' tuskin uskoo, ken sen itse kokee. + +Ja jatkoi: »Poika, selitys on tässä +sen, mitä sulle lausuttiin; nää paulat +aurinkokierron harvan taa vain piilee.[225] + +Sua tahdo silti vihaamaan en kansaas; +näät elos jatkuva on siitä yli +kuin heidän vilppinsä saa rangaistuksen.» + +Kun vaieten tuo pyhä sielu näytti +valmiilta kankaan kudontaan, min hälle +ma olin virittänyt kangaspuille, + +ma aloin niinkuin se, mi neuvon vielä +epäillen vaatii joltakulta, joka +rakastaa, näkee, tahtoo vilpitöntä: + +»Näen, taatto armas, kuinka ratsastavi +mua vastaan aika antaaksensa iskun, +mi tuntuvin on sille, ken ei torju.[226] + +On silloin paras olla kaukaa viisas, +menetä muita etten lauluillani, +jos multa riistetähän paikka rakkain. + +Ma maailmassa tuskan äärettömän +ja vuorella, min sulokukkulalta +mun tänne nosti silmät Naisen kauniit, + +valosta valoon sitten halki Taivaan +oon kuullut moista, joka, jos sen kerron, +monelle maistuva on katkeralta; + +mut jos ma pelkään totta tuoda julki, +epäilen, saanko elää niiden kesken, +oleva joille on tää aika vanha.» + +Se valo, jossa loisti löytämäni +tuo kalleus, nyt vasta leimahtikin +kuin kultapeili, johon päivä paistaa. + +Ja vastas: »Varmaan omatunto, oman +häpeän taikka muiden hämmentämä, +sanasi arvaava, on ankariksi. + +Mut silti jätä kaikki sievistely, +tuo julki kaikki, mitä nähnyt olet, +ja kynnet tuntekoon se, joss' on syyhy. + +Näät laulus vaikka karkealta soiskin +ens kuulemalla, jättää terveellisen +ravinnon voi se vatsaan sulattajan. + +Siks olkoon huutos niinkuin myrskytuuli, +mi enin puskee puita korkeimpia; +tää koituva on sulle kunniaksi. + +Siks sulle näytetty on taivahissa +ja vuorella ja syvyyksissä vaivan +vain olentoja, jotka tuntee maine. + +Näät kuulijan ei mieli tyydy eikä +hän usko esimerkkiin, jonka juuret +on tuntemattomat ja piilotetut, + +ei epäselviin todistuksiin myöskään.» + + + + +Kahdeksastoista laulu + + +Nyt itseksensä pyhä sielu[227] nautti +sanoistaan; omastani nautin minä, +suloisen sekoittaen katkeralla. + +Ja Nainen, joka Luojan luo mua johti, +nyt virkkoi: »Muuta mieti, muista, olen +lähellä kaiken väärän keventäjää.» + +Päin käännyin ääntä hellää lohdutuksen, +mut ryhdy kuvaamaan en rakkautta +pyhäistä, joka silmistänsä paistoi. + +Epäile vain en valtaa sanojeni, +vaan muistoakin, jok' ei itsens' yli +avutta toisen voi niin loitos lentää. + +Niin paljon kertoa ma saatan toki, +ett' tunteheni häntä katsellessa +muut toivot kaikki tuntui unohtaneen, + +niin kauan kuin tuon ijäisyyden ilon, +Beatricesta mi suoraan loisti, mulle +auvoksi heijastivat kasvot kauniit. + +Mun hurmas hymyllään hän kirkkahalla +ja lausui: »Käänny, kuuntele, ei yksin +mun silmissäni paratiisi ole.» + +Kuin kasvoin ilmehestä joskus näkyy +maan päällä tunne, jos se on niin suuri, +se että sielun kokonansa valtaa, + +niin leimunnasta pyhän liekin, jota +nyt kohti käännyin, näin ma tahdon haastaa +minulle vielä asioita muita. + +Hän näin:[228] »Tää viides aste puun, joll' elon +on lähde latvassaan ja heelmää kantaa +pudottamatta koskaan lehtiänsä, + +on asuinsija autuaiden, ennen +taivaaseen tuloaan niin kuuluisien, +heist' että runottaret kaikki hyötyi. + +Siks katso ristin poikkipuuta: kenet +ma nimitänkin, sulle ilmestyvi +kuin ukonvaaja nopsa pilvest' iskee.» + +Samassa sanoi Josuan hän nimen; +välähdys pitkin ristinpuuta kulki +eik' ollut valo hitaampi kuin ääni. + +Nyt ylväs Makkabeus mainittihin; +näin valon toisen, joka kulki kaartain, +ja riemu oli ruoskansiima hyrrän. + +Valoa kahta tähystin ma tarkkaan +kuin silmä seuraa haukkaa lentävätä; +ne oli Roland sekä Kaarle Suuri. + +Senjälkeen Renouard ja Vilhelm veti +katseeni pitkin ristinpuuta, vielä +Robert Guiscard ja myöskin herttu Gottfrid.[229] + +Nyt sielu, joka haastanut ol' äsken, +valoihin muihin liittyi, mulle näytti, +mik' oli taituri hän taivas-kuoron. + +Taas käännyin oikealle saadakseni +Beatricen sanoista tai liikkehistä +lähimmän tehtäväni osoituksen. + +Ja näin niin seijahina silmät hänen, +niin riemukkaina, että entisetkin +näkönsä voitti hän ja viimeisenkin. + +Kuin ihminen, mi hyvää tekee, tuntee +ilostaan joka päivä kasvavasta, +hyveensä että edistyy ja varttuu, + +niin huomasin ma oman kiertotieni +avartunehen kera Taivaan, koska +näin ihanampana tuon Ihmettären. + +Ja niinkuin tuokiossa naisen posket +taas vaihtuu valkeiksi, kun kasvoiltansa +ujouden punan poistunut on kuori, + +niin näkyi silmääni, kun käännyin, katsoin +tään tähden valkeutta hillittyä, +kuudennen,[230] joka sisälleen mun otti. + +Näin tässä sainiossa Jupiterin +siin asuvaisen lemmenliekin kieltäin +omaani[231] silmihini kirjoittavan. + +Kuin linnut, rantamalta pyrähtäneet, +ravinnost' onnitellen toistaan, pitkään +tai pyöreähän parveen järjestyvät, + +sisällä valojen niin sielut pyhät +nuo kiersi laulain ynnä kirjaimiksi +D:n, I:n ja L:n kirkkahiksi yhtyi.[232] + +He ensin tanhus oman laulun mukaan; +taas hetkeks seisahtivat, vaikenivat, +tekivät noista kuvioista yhden. + +Oi laulun Luojatar, mi pitkän ijän +neroille suot ja kunnian ja heidän +taas kauttaan kaupungeille, valtioille! + +Säteesi salli mulle, että voisin +näyt piirtää muille niinkuin näin ne itse; +sun voimaas kertokoon nää säkeet niukat! + +Viis kertaa seitsemän he näyttäytyivät +näin kerakkein ja ääntiöin; ma vaarin +niist' otin, mikäli ne piirtyi silmään. + +_Diligite iustitiam_ ol' alku +tuon kirjoituksen, mulle kirkastuvan; +ja loppu näin: _qui iudicatis terram_. + +M-kirjain sanan viidennen taas heidät +keräsi järjestykseen niin, ett' tähti +hopeina paistoi, kulta kulmillansa. + +Valoja vaipuvan näin muita sinne, +M missä kärjistyi, ja jäävän laulain +Hyvyyttä kiittämään, mi luokseen vetää. + +Ja sitten--niinkuin kekäleitä lyöden +tuhansin kipinöitä tuikahtavi, +joist' ennustusta houkat joskus etsii--[233] + +valoja samoin sieltä sinkoavan +ma näin, ja nousevan sen mukaan, minkä +suo mitan Aurinko, mi niitä syttää. + +Kun paikallensa palanneet ne oli, +näin kotkan pään ja kaulan ilmestyvän +hohteessa tuossa eriskummaisessa. + +Ei tarvis mallia sen Taideniekan, +on itse mallinsa, ja hältä tulee, +se vaisto lintujen, mi pesät muovaa. + +Ja toinen parvi autuas, mi ensin +liljoina näytti M:ään liittynehen, +vain vähin liikkein täydensi tuon kuvan. + +Ah, sulotähti, mitkä jalokivet +osoitti mulle siellä, oikeutemme +ett' anti taivaan on sun kaunistamas! + +Rukoilen henkeä, mi sun on liikkees +ja voimas alku, katsomaan, mist' tulee +se savu,[234] joka himmentää sun hohtees; + +ett' toisen kerran vielä suuttuis niille +hän, jotka kauppaa temppelissä käyvät, +marttyyriverin, ihmein muuratussa. + +Oi taivaan sotajoukko, jonka näen, +rukoile niiden eestä, jotka harhaan +maan päällä johti esimerkki paha! + +Miekoilla muinen sodat käytiin; nytpä +se leipä riistämällä sieltä täältä, +jot' Isä armias ei kiellä keltään.[235] + +Mut sa,[236] mi kirjoitat vain ansaitakses, +viel' elää, muista, Paulus, Petrus, kuolleet +sun tärvelemäs viinitarhan tähden! + +Voit vastata: »Niin mull' on mielihalu +hänehen, joka yksin elää tahtoi[237] +ja kuoli naisen tanssin vuoks', ett' tunne, + +en Kalastajaa enkä Paavalia.» + + + + +Yhdeksästoista laulu + + +Tuo näkyi avosiivin kaunis kuva[238] +mun eessäin, nautintohon autuaasen +iloiset sielut kaikki yhdistäen. + +Jokainen näytti rubinilta, jossa +niin kirkkahana säde päivän paloi, +se että heijastui mun silmihini. + +Mit' on mun kuvattava nyt, ei koskaan +sit' ääni soinut, muste kirjoittanut +eik' uneksinut fantasia ole. + +Puhuvan näin ja kuulin kotkan nokan, +sanovan äänellänsä _mun_ ja _minä_, +kun selvään tarkoitti se _me_ ja _meidän_. + +Se alkoi: »Oikeutta tein, ja hurskas +kun olin, nousin tähän kunniahan, +jonk' yli toivo korkeinkaan ei lennä. + +Maan päälle jätin moisen muiston, että +pahatkin kiittää sitä, vaan ei seuraa +mun töitäni, joist' aikakirjat kertoo.»[239] + +Kuin lämpöä vain yhtä hiilet monet +uhoovat, yks vain ääni rakkauden +kuvasta kuului monen soivan sielun. + +Ma virkoin: »Oi, te kukat aina kauniit +ijäisen ilon, jotka tuntemahan +mun saatte tuoksunne kuin yksi tuoksuis! + +Pois multa puhukaa tää paasto pitkä, +min vuoksi kauan nälkää nähnyt olen, +kun päällä maan ei ruokaa ollut mitään. + +Jos taivahassa, tiedän, Luojan oikeus +kuvastuu toiseen valtapiiriin,[240] teidän +myös piiriinne se hunnutonna heittyy. + +Tunnette, kuinka teitä kuuntelemaan +ma tarkistaun ja mikä aikaansaanut +epäily on tään hengenpaaston pitkän.» + +Kuin haukka, joka hupustansa pääsee, +lyö siipiään ja päätä kääntää, tahtoo +upeilla sekä uljuuttansa näyttää, + +niin näin ma käyttäytyvän kotkan, jonka +he muodostivat, jotka lauluin, yksin +taivaassa tunnetuin noin kiitti Herraa. + +Se alkoi: »Hän, ken mittarinsa käänsi +maailman ääriin ja niin paljon siihen +salaista, julkistakin järjesteli, + +ei voinut voimallaan Hän kaikkeutta +niin leimata, ett'ei ois kaiken yli +Sanansa jäänyt siinä valtiaaksi. + +Tuon varmentaa se, että ensi Ylväs,[241] +jok' oli huippu kaiken luomakunnan, +kun vartonut ei valkeutta, lankes. + +Ja siitä näkyy, kuink' on kaikki luodut +alemmat ahtait' astioita Hyvän +rajattoman, joll' itsessään on mitta. + +Siis tajuvoimanne, jonk' olla täytyy +sen ylhäisimmän ymmärryksen säde, +mi täyttänyt on luomakunnan kaiken, + +luonteensa mukaan voi ei olla moinen, +ett' erottais ei Alkuaan se paljon +sen tuoltapuolen, minkä silmä näkee. + +Vanhurskauteen siis ijäiseen se äly, +min vastaan ottaa teidän maailmanne, +sisälle tunkee niinkuin silmä mereen. + +Näät vaikka rannalta se pohjan näkee, +se nää ei syöveriin; on sielläi pohja, +vaikk' katsehelta verhoaa sen syvyys.[242] + +Valoa vain on se, mi ijäisestä +seesteestä virtaa, muu on kaikki mustaa +ja varjoa tai myrkkyä vain lihan. + +Nyt kyllin auk' on sulle kätkö, joka +elävän oikeuden peitti sulta, +tuon, josta kysynyt jo oot niin usein. + +Sa sanoit:[243] 'Syntyy Indus-virran maassa +inehmo eikä kukaan siellä puhu, +ei lue, kirjoita ei _Kristuksesta_. + +Mut tahtonsa ja työnsä ovat hyvät, +mikäli ihmisjärki näkee, ynnä +sanoissa, elämässä synnittömät. + +Hän kuolee kastamatta, uskomatta. +Mik' oikeus tuomita voi hänet? Mikä +on syntinsä, hän vaikkei uskonutkaan?' + +Ken itse oot, mi istut tuomar-tuoliin +älysi vaaksoin lyhvin päättämähän +tuhanten peninkulmain päästä seikat? + +Ken aatteitani viisastellen kysyy, +sais kyllin syytä epäilyyn hän siitä, +jos Raamattu ei yli teidän oisi. + +Voi, madot maan, voi tylsät mielet! Koskaan +Ens-Tahto, hyvä itsessään, ei poistu, +pois itsestänsä, jok' on Hyvyys korkein. + +On oikeaa, kanss' sen mi yhteen sointuu; +ei sitä kiehdo mikään luotu hyvä, +mi synnyttämä on vain Luojan säteen.» + +Kuin ruokittuaan poikasensa kaartaa +pesänsä päälle haikara ja häneen +se katsoo, joka ravinnon on saanut, + +niin näkyi--ja niin siihen katsoin minä-- +tuo lintu siunattu, min siivet liikkui +niin monen tahdon leyhytteleminä, + +ja lauloi lennostaan: »Kuin sulle soivat +mun säveleeni, joit' et ymmärtele, +niin ihmisille ijäinen on Oikeus.» + +Kun sitten Pyhän Hengen hehkut kirkkaat +kuvaksi samaks oli tyyntynehet, +maankuuluiksi mi roomalaiset saattoi,[244] + +se jatkoi: »Noussut tähän tähteen ketään +ei vielä, uskonut ken Kristuksehen, +ei ennen eikä jälkeen ristin-kuolon. + +Mut katso, monet huutaa:[245] 'Kristus!' jotka +hänestä tuomioll' on kauempana +kuin moni, jok' ei häntä tuntenutkaan. + +Heit' tuomitsevat Afrikankin kansat,[246] +kun kahteen laumaan kaikki jakautuvat, +ijäti kurjaan, iki-autuaasen. + +Ah, kuninkaanne mitä kuulla saakaan, +kun auki Persia sen kirjan näkee, +mi kertoo heidän halpuutensa kaikki! + +Näkyvä sieltä on Albertin töistä[247] +se että hävittää hän Böhmin; pian +tuo Luojan kynän liikkumaan on saapa. + +Näkyvä murhe on, min Seinen yli +tuo saatava on rahan-väärentäjä, +mi kuolee ryntäyksestä metsäsian. + +Näkyvä korska on se vallanhimo, +mi miehet Englannin, Skotlannin huumaa, +niin ettei maissaan toisiaan ne kärsi. + +Näkyvä komeilu ja veltot tavat +Espanjalaisen, samoin Böhmin herran, +mi hyvettä ei tunne eikä tahdo. + +Näkyvä merkiss' I:n on hyvyys +Jerusalemin Ramman tuon, mut hänen +paheensa kuvattuina M:n merkkiin. + +Näkyvä tuon on itaruus ja halpuus, +mi hallitsee nyt tulisaarta, missä +Ankises päätti päivät pitkän ijän; + +ja hänen pienuuttansa ilmi tuomaan +paperi pieni mahduttaa saa paljon, +niin ett' on teksti lyhennetty tarpeen, + +ja ilmi ilkityöt se tuopi veljen +ja sedän, jotka vetäneet on lokaan +kaks kruunua ja suvun kunniakkaan, + +ja Portugalin kuningas ja Norjan +sielt' ilmi käy, ja Raschian herra, joka +Venetsian rahan leimaa väärinkäytti. + +Oi onnen Unkari, jos salli sortaa +et enää itseäs! Oi myös, Navarra, +takana vuorten ase-onnes piilee! + +Ja kukin uskokoon tään entehenä, +jo että Nicosia, Famagusta +vuoks hirviönsä vaikeroi ja huutaa, + +mi eroa ei muista vertaisistaan.» + + + + +Kahdeskymmenes laulu + + +Kun se, mi valaisee maailman kaiken, +pois painuu pallonpuoliskolta meidän +ja päivä kaikkialta katoavi, + +näkyvi äkkiä taas taivas, valoin +tuhansin, vaikka yhtä heijastavin, +joit yksin äsken sai se valkeutensa. + +Tuo taivas-ilmiö mun muistui mieleen, +kun maailman ja kuninkaitten kuvan +tuon vaikeni taas pyhä valtanokka. + +Ja valot vilkkaat, vielä kirkastuen +säkeitä haihtuvia, haihtuneita +mun muistostani, loihe laulamahan. + +Oi, sulorakkaus, hymy-hunnullinen, +sa kuinka paloit noissa kynttilöissä, +vain täyttämissä ajatusten pyhäin! + +Kun laanneet oli enkel-lauluistansa +nää kalliit hohtokivet, joilla näin ma +koristetuksi kuudennen sen tähden,[248] + +ma kuulin niinkuin virran kuohun kirkkaan, +mi vierii paaterelta paaterelle +ja osoittaa, kuink' on sen lähde runsas. + +Kitaran kaulassa kuin ääni saapi +sointunsa ynnä puhallettu ilma +saa muodon päästen reikiin säkkipillin, + +niin äkkiä ja arvaamatta kohu +tuo kumma kulki pitkin kotkan kaulaa, +mi soi kuin ontto ois se ollut aivan. + +Se siinä ääneks muuttui, siitä lähti +sanoina kautta nokan, joita sydän, +ma kuhun kirjoitin ne, juuri vartoi. + +»Sit' osaa minusta», soi laulu, »joka +maisissa kotkissa voi sietää päivän +säteitä,[249] katsele nyt tarkkaavasti. + +Valoista, jotka minut muodostavat, +näät silmistäni sinkoovaiset ovat +korkeimmat koko tässä asteikossa. + +Se, joka säihkyy silmäteränäni, +ol' lauluniekka Pyhän Hengen,[250] kantoi +hän arkin kaupungista kaupunkihin. + +Nyt laulunsa hän arvon tuntee, oma +mikäli siinä tahtons' ilmi tuli, +siit' yhtä arvokkaan kun saa hän palkan. + +Viidestä, jotka kulman kaaren viittoo, +se, joka lähinnä on nokkaa, kerran +lohdutti leskeä, mi suri lastaan. + +Nyt tietää hän, kuink' kallihiksi käypi +Kristusta olla seuraamatta, auvon +koettuaan ja auvon vastakohdan.[251] + +Seuraava kaaressa mun kertomassain +ylemmän kulmakarvan, lykkäystä +sai kuolostaan,[252] kun syvästi hän katui. + +Nyt tietää hän, ett' iki-oikeus Taivaan +ei muutu, vaikka tehdä arvon rukous +maan päällä päivän tään voi huomiseksi. + +Seuraava,[253] tilaa Paimenelle tehden, +kerällä lain ja minun kreikkalaistui; +tarkoitus hyvä pahan heelmän kantoi. + +Nyt tietää hän, ett' työnsä hyvän seuraus +tuo paha hänt' ei vahingoita, vaikka +se turmelusta tuotti maailmalle. + +Ja se, min kaaren alapäässä näet, +ol' Vilhelm,[254] jonka surmaa maa se itkee, +mi suree, että Karl ja Fredrik elää. + +Nyt tietää hän, kuink' kuningasta Luoja +rakastaa oikeaa, ja hohtavalla +hän hahmollaan sen kyllä ilmi tuokin. + +Ken uskois erheen maailmassa siellä, +kehässä tässä että Troijan Rifeus +on viides kaune valosarjan pyhän. + +Nyt Luojan armosta hän paljon tietää +mik' outoa on maailmalle, vaikka +näkönsä kannakaan ei saakka pohjaan.»[255] + +Kuin kiuru alla avaruuden laulaa +sitten vaikenevi tyytyväisnä, +sulouteen viime virren uuvahtaen, + +niin näytti minusta nyt leimakuva +tuo iki-ilon, jonk' on toivo tehnyt +jokaisen seikan semmoiseks kuin on se. + +Ja vaikka olin epäilyyni nähden +kuin lasi värin peittämänsä suhteen, +en vaiti varrota ma voinut, suusta + +nää sanat: »Mitä mahtaa olla tämä?» +omalla voimallansa tunkeutuivat; +ja silloin sielut kirkkahammin juhli. + +Nyt silmin vielä säihkyvämmin vastas +minulle pyhä lintu, etten jäisi +ma kauan kummastuksen kuorman alle: + +»Nään, että uskot, mitä virkan sulle, +mun vuoks, et tietäin, kuin ne tapahtuvat, +siks, vaikka uskot, salass' on ne sulle, + +teet niinkuin mies, mi hyvin tuntee seikan +nimeltä, vaan ei olemukseltansa, +jos sitä selvitä ei toinen hälle. + +_Regnum coelorum_[256] väkivaltaa sietää +rakkauden kuuman taikka toivon hartaan, +mi voittaa saattaa Jumalankin tahdon; + +ei niinkuin kuolevainen kuolevaisen, +vaan Taivas tahtoo voitetuksi tulla +ja voitettuna voittaa hyvyydellään. + +Ens sielu silmäkulman ynnä viides +sua kummastuttaa, koska heillä näet +koristetuksi tämän enkel-kodin.[257] + +He kuolleet pakanoina ei kuin luulet, +vaan kristittyinä, uskoin Vapahtajaan +vast'edes kärsivään tai kärsineesen. + +Näät helvetistä, joss' ei käänny kukaan +hyvähän tahtoon, luustoonsa tuo palas, +ja palkka toivon palavan se oli;[258] + +tuon toivon palavan, mi voimin kaikin +rukoili luojaa, että ruumistuis hän +ja muuttua vois vielä tahto miehen. + +Se sielu mainehikas, josta puhun, +lihaansa palas, siinä hetken oli +ja uskoi Häneen, joka voi hänt' auttaa. + +Ja uskoen hän tuleen moiseen syttyi +rakkauden toden, että riemun tämän +hän ansaitsi, kun toisen kerran kuoli. + +Kautt' armon, joka lähtehestä läikkyy +syvästä niin, ett'ei sen alku-aaltoon +viel' ole koskaan luodun silmä nähnyt, + +tää toinen rakasti niin oikeutta, +ett' armost' armoon Luoja hälle katseen +valisti lunastukseen vastaisehen.[259] + +Hän siihen uskoi, sietänyt ei enää +hajua pahaa pakanuuden kansain, +vaan moitti, soimas heidän turmelustaan. + +Ne kolme naista, jotka oikealla +sivulla vaunun näit, ol' hälle kaste +jo tuhat vuotta ennen kasteen aikaa. + +Oi, armon-valitsemus, kuink' on juures +etäällä niiden katsehilta, jotka +ei syytä ensimmäistä täysin näe! + +Ja teidän, kuolevaisten, arvostelmat +on ahtaat; mekin, jotka Luojan näämme, +viel' emme tunne joka valittua. + +Mut meist' on suloinen tuo puute, sillä +täss' autuudessa autuutemme kasvaa, +me että samaa tahdomme kuin Luoja.» + +Näin kuva jumalallinen tuo mulle +suloisen rohdon antoi, että lyhyt +näköni siitä selväks seijastuisi. + +Ja niinkuin kielten helinällä hyvää +säestää laulajata luutun-lyöjä, +niin että laulu soreammin sointuu, + +niin muistan, että hänen haastaessaan +nuo valot autuahat kaksi,[260] niinkuin +molemmat silmät räpäykseen yhtyy, + +säesti heitä helohohtehillaan. + + + + +Yhdeskolmatta laulu + + +Taas kasvoihin jo valtiattareni +ma olin silmät kiintänyt ja sielun, +kaikista muista miettehistä vapaan. + +Mut hän ei hymyillyt, vaan virkkoi mulle: +»Jos nyt ma hymyilisin, vois sun käydä +kuin kerran Semelen, mi tuhkaks paloi.[261] + +Näät kauneuteni, kuten nähnyt olet, +sikäli syttyy, kasvaa kuin me noustaan +palatsin ijäisen tään portahia, + +ja hehkuu niin, jos hillitä ei sitä, +ett ihmisvoimas ois sen leimunnalle +kuin lehvä, johon tuli taivaan iskee. + +Olemme nousseet soihtuun seitsemänteen,[262] +mi Jalopeuran povell' liekkivällä +säteilee kirkkaammin sen voimaa juoden. + +Suo mieles seuraella silmiäsi, +tee niistä peilit kuvion sen kuultaa, +mi tässä peiliss' sulle kangastuvi.» + +Jos joku tietäis, kuinka katseheni +näöstä nautti autuaasta hänen +mun kääntyessä esineihin muihin, + +hän ymmärtäis, mik' onni sentään oli +totella taivaallista saattajaani, +jos vastakkain hän vaa'itsee nuo seikat. + +Kristallissa, jok' kiertäin maailmata +nimeä kantaa päällikkönsä kuulun,[263] +min hallitessa paha kaikki nukkui, + +näin kullanväriset ma portaat[264] ylös +kohoovan, valon läpivälkyttämät, +niin ylös, ettei nähdä voinut silmä. + +Ja alas asteita sen käyvän näin ma +niin monta loistoa kuin kaikki valot +taivaalta oisi siihen siroitetut. + +Kuin päivän ensi koittehella naakat +kokoontuu luonnonvaiston mukaan ynnä +lyö lämmetäkseen ilmaa siivin kylmin, + +ja osa lentää pois eik' enää palaa, +taas toiset kääntyy samaan lähtöpaikkaan +ja siihen kaartamahan jäävät toiset; + +niin näytti minusta, kun katsoin hehkuun +säenten, yhdess' saapuvaisten, koska +ne heljät heittyi porras-astehelle. + +Ja se, mi seisoi meitä lähimpänä, +niin loisti, että lausuin itsekseni: +»Tajuan hyvin rakkautes ma merkin.» + +Mut hän,[265] joit' aikaa ynnä tapaa varron +puheen ja vaitiolon, seisoo hiljaa; +siks vasten toivoani viel' en kysy. + +Siks hän, mi näki, kuinka vaikenin ma +sen katselmuksissa, mi kaikki näkee, +näin virkkoi: »Tyydytä jo kuuma halus!» + +Ma virkoin: »Tosin vuoksi ansioni +en oman vaatia voi, että vastaat; +mut hänen vuoks, mi mulle sallii sanan, + +ah, sielu autuas, mi piilet riemus +sisällä, tee nyt mulle tiettäväksi, +mik' on sun saattanut niin liki mua. + +Ja lausu, miks ei tässä taivahassa +soi Paratiisin sulosoinnut, jotka +niin hartahina alemmissa helkkää.» + +»Sun kuulos kuolevaisen on kuin näkös», +hän vastas; »syystä siitä[266] ei soi laulu, +mist' ei myös hymyile Beatrice täällä. + +Pyhiä käynyt olen portahia +näin alas vain sua ilahduttaakseni +puheellain ynnä valo-vaipallani. + +Ei rakkaus suurempi mua kiirehtänyt, +se hehkuu yhtä suurna, suurempana +tääll' ylhäällä, kuin näät sen leimunnasta; + +vaan tunne rakkauden, mi meistä tekee +maailman-kaitselmuksen orjat alttiit, +tääll' arvat jakaa, kuten oivaltanet.» + +»Nään kyllä», virkoin, »pyhä soihtu, rakkaus +näiss' että kartanoissa riittää vapaa +jo totteluhun ikikaitselmuksen. + +Mut se on ymmärtää mun työläs, kuinka +sa yksin juuri kumppaneistas tähän +tekohon ennen muita määrättihin.» + +Sanaani viimeiseen en päässyt vielä, +kun valo kiertäin keskipistettänsä, +nopean myllynkiven lailla pyöri. + +Ja vastas rakkaus, mi asui siinä:[267] +»Jumalan valkeus mun yltä valaa +ja läpitunkee kotelon, miss' olen. + +Ajuuni omaan yhtyneenä voima +sen kohottaa mun niin, ma että näen +Ylimmän Olennon, jok' on sen lähde. + +Säteilemäni riemu siitä johtuu; +mikäli kirkastuu näät sielun-silmäin, +sikäli loistan Luojan rakkautta. + +Mut sielu kirkkainkaan ei taivahissa, +serafi ei, jok' enin näkee Luojan, +voi selitystä kysymyksees antaa. + +Näät Ikisäätämyksen onkaloihin +syvälle niin sen tutkain tunkee, että +ei sinne silmä kuolevainen kanna. + +Ja päälle maan kun jälleen saavut, kerro +tää siellä, ettei julkeneisi kukaan +päämäärää tuota kohti käydä enää. + +Valoisa tääll' on sielu, siellä tumma; +siis päätä, kuinka päällä maan se mahtais, +mit' ei se voi, sen vaikka Taivas korjaa.» + +Sanansa mulle pani paalut moiset, +ma että rajoituin vain kysymähän +häneltä nöyrästi, ken ol' hän itse.[268] + +»Niin nousevat Italian kahden rannan +välillä vuoret kotiseutus luona, +ett' ukkonen käy niitä alempana. + +Ne Catria-kukkulaksi siellä kaartuu; +sen alla luostari on yksinäinen +ja vihitty vain kaitselmuksiin pyhiin.» + +Näin kerran kolmannen hän mulle haastoi +ja sitten jatkoi: »Palvelukseen Luojan +lujenin siellä niin, ett' tyydyin ruokaan + +mehusta öljypuun vain valmistettuun, +keveesti kestin kylmän, kuuman ajat +ja elin elämääni miettiväistä. + +Tuo luostar' runsaat näille taivahille +hedelmät kantoi; nyt ei kanna mitään, +niin että pian selvinnee sen turhuus. + +Pier Damiano olin siellä; Neitseen +majassa rannall' Adrian kun asuin, +nimeni Pietar' Syntinen taas oli. + +Maist' elämääni vähän jäljell' oli, +kun mulle tyrkättiin tuo hattu, joka +pahasta pahempaan vain päähän vaihtuu. + +Laihoina, avojaloin saapui Cephas[269] +ja astia tuo Pyhän Hengen suuri +jokaisen töllin ruokaan tyytyväisnä. + +Mut raskaat nykypapit[270] tahtoo yhden, +mi tukee toisen, joka heitä ohjaa, +ja kolmannen, mi vielä liepeen kantaa. + +He ratsunsa niin verhoo vaipoin, että +eläintä kaks käy saman peiton alla: +oi pitkämielisyys, mi moista siedät!» + +Hän päätti. Näin nyt valoparvein aste +asteelta alas kiertävän ja käyvän +ja joka kierrokselta kaunistuvan. + +Ne pysähtyivät hänen ympärilleen +ja huudon päästivät niin kovan,[271] että +ei siihen verrata voi mitään; minut + +älyttömäks myös ukkonen tuo huumas. + + + + +Kahdeskolmatta laulu + + +Kuin laps, mi aina sinne juoksee, missä +sen lohtu varmin on, ma tyrmistynyt +myös käännyin oivaan ohjaajattareeni. + +Ja hän kuin äiti, joka rientää pojan +avuksi kalpean ja huohottavan +ja haastaa äänin tätä tyyntäväisin, + +nyt mulle: »Tiedät, olet Taivahassa, +ja että Taivahass' on kaikki pyhää +ja mitä tehdään, rakkaudesta tehdään. + +Kuink' oiskaan laulu ja mun hymyilyni +sun muuttaneet, nyt arvaat, koska +tää huuto noin on sua hirvittänyt. + +Tajunnut jos sen rukoukset oisit, +sa tietäisit jo Herran koston, jonka +näkevä olet ennen kuolematas.[272] + +Korkeuden kalpa lyö ei liian varhain, +ei liian myöhään, vaikka niin ehk' uskoo, +ken sitä vartoo toivoin taikka kauhuin. + +Mut käänny nyt myös puoleen näiden, olet +näkevä heissä monet kuulut henget, +jos, kuten sanon, silmäs sinne suuntaat.» + +Ma katsoin, kunne käski hän, ja sata +näin pyörylätä, jotka toisiansa +säteilyin keskinäisin kaunistivat. + +Ma seisoin niinkuin mies, mi itsehensä +toiveensa kärjen painaa eikä tohdi +kysyä, ettei työlästyisi toinen. + +Ja suurin, heljin noista helmilöistä +nyt esiin astui vastauksellansa +vain tyydyttämään minun tahtoani. + +Sisältä sen ma kuulin:[273] »Jos mun lailla +näkisit rakkauden, mi meissä palaa, +sa ilmi tuonut oisit aatoksesi. + +Mut että vartoen ei viipyis sulta +päämääräs korkea, ma kohta vastaan +sun mietteeseesi, jota niin sa varot. + +Huipulla vuoren sen, min rinne kantaa +Cassinon, kulki paljon kansaa ennen +erehtynyttä, tietävää ei toden.[274] + +Ma ensimmäisnä siellä julki lausuin +sen nimen, joka kuolevaisten maahan +totuuden toi, mi niin nyt meidät nostaa. + +Ja päälleni niin runsas paistoi armo, +ma että harha-uskonnosta, joka +maailman kiehtoo, pelastin sen seudun. + +Muut valot nää kaikk' yksin-miettiviä +ol' ihmisiä; heissä hehkui lämpö, +mi kukat kasvattaa ja heelmät pyhät. + +Tää on Macarius, tää Romualdus,[275] +nää veljiäni, jotka luostareissa +eläen sydämensä säilyttivät.» + +Ma hälle: »Hyvyys, jota haastamalla +osoitat mulle, ynnä hohtojenne +katsanto kaunis, jonka nään ja huomaan, + +mun luottamuksein niin on laajentaneet +kuin ruusun Aurinko, min aukaisevi +niin paljon se kuin aueta se jaksaa. + +Siks pyydän, ja sa, taatto, vastaa mulle, +niin suuren armon voinko saada, että +näkisin sinut kasvot paljahina.»[276] + +Ja hän: »Ah, veli, ylväs toivehesi +toteutuva on viime taivahassa, +muut kaikki missä täyttyvät, myös minun. + +On siellä täysi, kypsä, täydellinen +jokainen toivo; vain sen piirin osat +ijäti pysyy paikallansa kukin. + +Näät niill' ei paikkaa ole eikä napaa +ja niihin saakka portahamme nousee, +siks sinne ei sun kanna katsehesi. + +Niin korkealle patriarkka Jakob +kohoovan näki tikapuiden huipun, +kun kulki Enkelit niit' ylös, alas. + +Mut maasta jalkaansa nyt nosta kukaan[277] +ei niitä noustakseen, ja luostar-säännöt +paperin haaskuuta maan päällä ovat. + +Ne muurit, jotka oli Herran majat, +pesiksi paheen tulleet on, ja hiipat +ne säkkejä vain jauhon tärveltyneen. + +Mut koronkisko kovinkaan niin loukkaa +hyvyytt' ei Luojan niin kuin saalis, joka +sydämet munkkien nyt hulluttavi. + +Näät kaikki, mitä Kirkko tallettavi, +on niiden, jotka 'Luojan tähden' kerjää, +ei suvun eikä vielä pahempien. + +Mut liha kuolevaisten on niin heikko, +ett' enempää ei kestä alku hyvä +kuin tammen synnystä on terhoon saakka. + +Kullatta, hopeatta Pietar' alkoi, +ma aloin paastoin, rukouksin, nöyryys +perustus oli Franciskani-kunnan. + +Ja kummankin jos alkujuurta katsot +ja näet, niissä niiden nyt on meno, +sa huomaat: valkeast' on musta tullut. + +Mut taapäin että Jordan kääntyi, että +pakeni meri Luojan tahdon mukaan, +ol' oudompaa kuin hän ett' tässä auttais.» + +Näin mulle hän; ja sitten seurahansa +hän liittyi, seura kaikki kokoon kertyi, +kohosi tuulispäänä korkeutehen. + +Tuo sulo Nainen heidän jälkeen ohjas +vain viitaten mun noita portahia; +niin luontoni hän voitti voimallansa. + +Ja verrattava vauhtiin siipieni +maan pääll' ei ole liike nopsin, missä +on nousu ynnä lasku luonnollinen. + +Lukija oi,[278] kuin totta toivon tuohon +hartaaseen voittokulkuun, jonka vuoksi +lyön rintaani ja itken syntejäni, + +niin ennemmin et saanut sormeasi +tulehen ois ja pois, kuin kaksoisien +ma merkin näin ja siinä itse olin. + +Oi, tähdet kirkkaat, oi, sa valkeus, voiman +valtaisan täyttämä, ma jolle kaiken +neroni velkaa oon, kuin olleekin se! + +Keralla syntyi, kera teidän piili +hän, jok' on taatto kaiken maisen elon, +kun ensin hengitin Toskanan ilmaa. + +Kun mulle sitten armo suotiin päästä +sees-piiriin korkeaan, mi teitä kiertää, +sain onnen tulla taivahanne tarhaan. + +Hartaasti teidän puolehenne huokaa +nyt sieluni, se että saisi kyvyn +nousuunsa vaikeaan, mi viittoo, viehtää. + +»Ylintä autuutta niin lähell' olet», +Beatrice virkkoi, »että silmäis täytyy +terävät olla nyt ja nähdä selvään. + +Siks ennen kuin sa enemp' astut siihen, +luo alas katsees, näe, kuinka paljon +oon maailmaa jo jalkais juureen pannut; + +niin että esiintyisit mielin liedoin, +mikäli voit, tuon eessä voittoparven, +mi riemuin saapuu ikipiiriin tähän.» + +Ma katsoin taapäin kehään seitsemähän +ja tämä taivaankappaleemme näytti +niin pienelt', että hymyilin ma sille. + +Ja viisain on se, ken sen piennä pitää, +ja joka muuta miettii, toista toivoo, +sen vasta mainita voi järkeväksi. + +Latonan tyttären[279] näin hehkussansa, +vapaana varjosta, min vuoksi uskoin +ma muinen harvaks sen ja tiivihiksi. + +Sun poikas näyn, oi Hyperion, siedin +ma siellä, näin sen lähistöllä Majan, +Dionen taivahisen piiritanhun.[280] + +Näin sitten, kuinka isää ynnä poikaa +Jupiter välittää, ja siellä selves +minulle, miten majaansa ne muuttaa.[281] + +Ja kaikki seitsemän ne näytti mulle +niin nopeutensa kuin myös suuruutensa +ja kuinka mitatut on matkat niiden. + +Se soppi, josta meill' on kiista tuima,[282] +myös näkyi merineen ja vuorinensa, +kun kiersin kanssa iki-Kaksoisien. + +Taas sitten kauniit näin ma silmät Naisen. + + + + +Kolmaskolmatta laulu + + +Kuin lintu, jok' on lehvän suojass' armaan +pesässä maannut sulopoikinensa, +yö jotka häitä kattanut on kaikki, + +ja kaivatut nuo hahmot nähdäksensä +ja niille ruokaa löytääkseen, mi vaiva +samall' on vaikea ja hertas hälle, + +jo ennen aikaa oksall' avoimella +odottaa Aurinkoa innoin hartain +ja tähtää tarkkaan, eikö aamu nouse; + +niin pystyss' seisoi Valtiattareni +ja tarkkas, kääntyneenä taivaan osaan +nyt siihen, miss' on Päivän kulku hitain.[283] + +Kun hänet näit tuoss' ikävöimisessään, +ma tunsin niinkuin se, mi kaihoin toivoo +ja luottaa toivehensa täyttymiseen. + +Mut vähän kesti väli-aika niiden, +tarkoitan varrontaa ja Taivaan kaiken +kirkastumista eessä katseheni. + +Beatrice lausui: »Katso, siin' on laumat +Kristuksen riemukulun ynnä koko +hedelmä kierrännästä näiden piirein!»[284] + +Kasvonsa kaikki hehkuvan nyt näytti +ja silmistänsä ilo moinen säihkyi, +sivuuttaa että vaieten se täytyy. + +Kuin kirkkain täysikuudan-illoin Trivia +hymyilee keskell' impein ijäisien,[285] +jotk' kaunistavat joka puolta taivaan, + +niin päällä tuhantisten tuikkehien +näin Päivän, josta valon sai ne kaikki +kuin tähtösemme meidän auringolta.[286] + +Ja halki noiden valomerten paistoi +olento valoisa ja häikäisevä, +niin ettei sietää sitä voinut silmä. + +Beatrice, ah, sa opas armas, kallis!... +Hän virkkoi: »Voima, joka voittaa sinut, +niin suur' on ettei sitä suista mikään. + +Tass' on se viisaus, täss' on se mahti,[287] +mi ladut laittoi väliin maan ja Taivaan, +joit' ennen toivottiin niin kauan turhaan.» + +Kuin ukonvaaja pilvest' iskee siksi +ett' avartuu eik' enää mahdu sinne, +ja luopuu luonnostaan ja maahan kirpoo;[288] + +niin suurtui sieluni näist' armauksista +ja siirtyi ulos itsestänsä, enkä +menoa tapauksen voi muistaa enää. + +»Aukaise silmäs, olemustain katso! +Oot nähnyt seikkoja, jotk' on sun tehneet +hymyni kestämähän kelpoisaksi.» + +Ma olin niinkuin mies, mi aavistavi +viel' untaan mennyttä, mut turhaan, tuota +taas mieleen johtaaksensa, ponnistelee, + +kun sain tuon käskyn, joka kiitostani +niin suurta ansaitsi, ett'ei se koskaan +hävitä kirjasta voi menneisyyden. + +Jos avuksein nyt kaikki kielet soisi +nuo, joita Polyhymnia siskoinensa +on sulomaidoin enin maistattanut, + +sadatta osaa lauletuks en saisi +totuudesta tuon hymyn taivahisen +ja kuinka seesti sitä hahmo pyhä. + +Näin kesken Paratiisin kuvailua +hypätä täytyy pyhän laulunikin +kuin sen, min eessä tie on noussut pystyyn. + +Mut ken jos muistaa aiheen arvon ynnä +harteiden heikkouden tään kuorman alla, +ei moiti, jos ne siitä vapisevat. + +Ei pikku pursille se väylä luotu, +tää haaksi jota halkoella tohtii, +ei miehille, jotk' itseänsä säästää. + +»Sa kuinka rakastut niin kasvoihini, +kaunista ettet katso yrttitarhaa, +säteissä Vapahtajan kukkivata? + +On tässä ruusu, jossa lihaks tuli +Jumalan Sana; tuoll' on liljat, jotka +hyvälle tielle tuoksullansa johtaa.»[290] + +Beatrice näin. Ma, joka altis aivan +hänt' olin tottelemaan, käännyin jälleen +sotahan, jota silmät heikot kävi. + +Kuin joskus nähnyt, vaikka varjoss' itse, +oon kukkaniitun päivänpaistehessa, +mi pilven haljennehen puhki säihkyy; + +niin monet valohenkein laumat näin ma +säteissä säihkyvissä korkeuden, +en alkulähdettä, ne josta läikkyi. + +Oi voima lempeä, mi niin ne leimaat! +Sa ylös nousit, suoden silmilleni +näin kyvyn nähdä, jok' ois niiltä mennyt. + +Tuon kukan kauniin nimi,[291] illoin, aamuin +rukoilemani, sitoi mielen multa, +niin että valoon suurimpaan vain katsoin. + +Kumpaankin silmääni kun kuvautunut +ol' laatu ynnä koko tähden kirkkaan, +mi voittaa sielläi niinkuin voitti täällä, + +taivaasta alas liiti soihtu pieni,[292] +kehäksi muovaeltu kruunun tapaan, +mi sitä saarsi ja sen ympär' kaarsi. + +Sävelet maiset sulosointuisimmat +ja enin ihmismieltä kiehtovaiset +sois suulla särkyneen vain ukkospilven + +tuon verrattuna lauluun luutun, jolla +safiri se nyt päänsä seppelöitsi +jost' taivaan kirkkaan on safiri-sini. + +»Oon enkel-lempi, joka kierrän pyhää +iloa, helmastasi huokuvaista, +jok' oli majapaikka kaiken kaipuun. + +Ja olen kiertävä sua, _Donna_ Taivaan, +sikskunnes poikaasi sa seuraat piiriin +ylimpään, jonka siitä kasvaa kauneus.» + +Näin päättyi seppeleen tuon laulu, sitten +muut valot kaikki valtavirteen yhtyi +nimeä _Maarian_ nyt ylistämään. + +Kuningasmantteli,[293] mi kaartuu kaiken +maailman yllä, jota henki Luojan +ja täydellisyys elähyttää enin, + +yllämme kaartui sisäpintoinensa +niin vielä loitolla, ma etten nähdä +sen kauneutta voinut paikastani. + +Eik' ollut silmilläni voimaa myöskään +tuon seppel-liekin tietä seuraamahan, +mi nousi siemenensä läheisyyteen,[294] + +ja niinkuin lapsi, äitiään mi kohden +imettyänsä ojentaapi kädet +tunteesta, joka ulkoliikkeeks syttyy; + +niin valkeudet nuo ojentuivat kaikki +nyt ylöspäin, ja siitä näin ma kuinka +heill' oli lempi syvä Maariahan. + +Mut näköpiirissäni ne viipyi sitten +_Regina coeli_[295] ihanasti laulain; +sen muisto mult' ei ole mennyt koskaan. + +Kuink' onkaan suuri runsaus, mi mahtuu +lippaisiin pyhiin näihin, jotka oli +maan päällä kylvämään niin laaja-kädet! + +Tääll' elo on ja itkun aarteest' ilo, +mi saatiin Babylonin vankeudessa, +kun kultaa kerran ylönkatsottihin.[296] + +Ja täällä juhlii voittoansa, luona +Jumalan ynnä Neitseen Poian ylvään, +kerällä vanhan ynnä uuden liiton + +hän, jolla avaimet on auvon tämän.[297] + + + + +Neljäskolmatta laulu + + +»Valiovieraat Lampaat ehtoollisen[298] +tuon pyhän, joka ravitseepi teidät, +niin että toivehenne aina täyttyy. + +Jos Luojan armo hänen suonut maistaa +on siitä, mikä pöydältänne putoo, +jo ennen aikaa, jonka kuolo määrää, + +pyyteensä ääretön te nähkää, suokaa +hänelle pisara: te juotte aina +lähteestä, josta aatoksensa tulee.» + +Beatrice näin. Ja sielut liedot kääntyi +kuin piirit ympär' kiintopisteittensä +ja leimusivat niinkuin pyrstötähdet. + +Ja kuten rattaat koneistossa kellon +niin kiertää, että ensimmäinen näyttää +kuin seisois se ja viimeinen kuin lentäis; + +niin valopyörät, karkeloiden eri +tavoilla, mulle autuudestaan antoi +hitaamman taikka nopeamman tunnun. + +Ma siitä, jonka kauneimmaksi katsoin, +näin liekin liehuvan niin onnellisen, +sen etten kirkkautta nähnyt kellään![299] + +Ja kolme kertaa ympäri Beatricen +se kiersi, laulaen niin tenhoovasti, +sit' ettei mielikuvitus voi todistaa. + +Siks sit' en kirjoita, ei sulka suihka, +kun kuvat mielen, sanat kielen liian +räikeit' on moiseen laskos-maalaukseen.[300] + +»Oi, pyhä siskosein, mi hurskahasti +niin pyydät, kautta lempes hehkun minut +erotat kaunihista piiristäni.» + +Pysähtyi sitten pyhä liekki, kääntyi +ja henkäs puoleen Valtiattareni +nää sanat, jotka mainitsin ma yllä. + +Ja hän: »Oi ikivalo miehen suuren, +mi Luojalta sai autuutemme ihmeen +avaimet, joita hän maan päällä kantoi! + +Hänt' tutki helpoista--ja vaikeistakin, +jos tahdot--kohdista sen Uskon, joka +soi muinoin voiman sulle merta käydä.[301] + +Häll' onko rakkaus, toivo, usko vankka, +sa ilmi saat, min silmä sinne kantaa, +miss' seikat kaikki selvään kuvastuvat. + +Tää valtakunta kosk' on kansoittunut +kautt' uskon toden, hyvä on, häll' että +on tilaisuus sen ylistystä laulaa.» + +Kuin pulmaa miettiessä oppi-isän +puhele teini[302] ei, vaan asestautuu +todisteluhun, ei sen ratkaisuhun; + +niin kaikin järkisyin jo jännittäysin +ma hänen haastaessaan käydäkseni +kysyjän moisen eessä moiseen rippiin. + +»Sa, rakas kristiveli, virka: mikä +on usko?» Kohotin ma pääni kohden +valoa, josta sanat huokui nämä. + +Beatriceen käännyin, joka merkit mulle +nopeat viittoi, että läikyttäisin +sisäisen lähteheni vettä ulos. + +»Se armo», aloin, »joka korkealle +Ens-Päällikölle suo mun tunnustauta, +myös auttakoon nyt muotoon aatokseni.» + +Ja jatkoin: »Kuin on totisesti meille, +oi taatto, kirjoittanut veljes rakas,[303] +mi oikeaan sun kanssas johti Rooman, + +on usko uskallusta toivottuihin +ja vakaa varmuus näkymättömistä; +se minun mielestäin on uskon ydin.» + +Ma silloin kuulin: »Oikein ajattelet, +jos ymmärrät, miks ensin usko hälle +ol' luottamusta, sitten varmuus vakaa.» + +Ja minä: »Seikat syvät, jotka eessäin +täss' avartuvat, kätketyt niin kauas +on katsehelta heimon kuolevaisen, + +ett' uskossa vain olemus on niiden, +min päällä toivo kaunis, ylväs kaartuu; +siks lujittuu se luottamuksen muotoon. + +Ja tästä uskosta taas täytyy päättää +pitemmä, vaikka silmä nää ei mitään; +sentähden varmuudeks se vahvistuvi.» + +Ma silloin kuulin: »Noin jos ymmärretty +maan päällä oppi kaikki ois, ei tilaa +sofistain nerouksille siellä oisi.» + +Näin henkäsi tuo liekki rakkauden +ja jatkoi: »Tutkittu jo kyllin tarkkaan +on laatu ynnä paino myntin tämän. + +Mut lausu, onko se sun kukkarossas!» +Ma hälle: »On, niin seesnä, ehjänäkin, +epäillä ettei voi sen leimasinta.» + +Syvästä tuosta valohohtehesta +soi sanat nyt: »Sa kuinka saitkaan kalliin +sen aarteen, jok' on pohja kaiken hyveen?» + +Ma hälle: »Pyhän Hengen runsas sade, +mi vuotanut on pergamenttein vanhain +ja uutten yli, johtopäätös-sarja[304] + +se mulle ollut on, mi todistanut +tuon mulle niin on, ett' on mulle kaikki +muut todistelut sitä vastaan tylsät.» + +Ma sitten kuulin: »Liitonkirjan vanhan +ja uuden, jotka niin sun vakuuttavat, +sanana Luojan kuinka voit ne pitää?» + +Ja minä: »Etten erehdy, sen ihmeet +takaavat, sillä niiden vuoks ei luonto +lie lyönyt rautaa eikä tehnyt pajaa.»[305] + +Soi vastaus: »Virka, mikä vakuuttaa sun, +ett' totta on nää ihmeet? Ehkä siihen, +mi juur' on todistettava, sa vetoot?»[306] + +»Maailma kääntynyt jos kristin-uskoon», +ma virkoin, »ilman ihmeit' on, se ihme +jo satakertaa suurempi on muita. + +Näät köyhänä ja paastoten sa tulit +kedolle, kylvääksesi taimen hyvän, +mi muinen oli viinipuu, nyt piikki.» + +Kun tämä päättyi, kaikki kaaret Hovin +tuon pyhän kaikui '_Kiittäkäämme Luojaa_' +sävelin, soivin siellä korkeudessa. + +Ja hän, tuo ylhäinen, mi tutkimalla +mua oksa oksalt' oli vienyt lehtein +lähelle viimeisien, jatkoi jälleen: + +»Jumalan armo, joka mieltäs hellii, +avannut tähän saakka puhumahan +on suusi, mitä puhua sen sopii. + +Hyväksyn siis, se mit' on julki tuonut; +mut nyt sun täytyy selittää, mit' uskot +ja mikä syy sun uskomaan on saanut.»[307] + +»Oi pyhä taatto, henki oi, mi näet +sen, johon uskoit niin, sa että voitit +päin hautaa juosten jalat nuoremmatkin», + +ma näin, »sa tahdot eessäs esittämään +nyt olemusta uskoni tään alttiin +ja myöskin syytä sen sa tiedustelit. + +Ma vastaan: Uskon Luojaan ainoahan, +ijäiseen, vankkumattomaan, min rakkaus +ja kaiho kiertämään saa kaikki taivaat. + +Syyt uskon tään ei ole fyysilliset +tai metafyysilliset yksin, sillä +sen toistaa totuuskin, mi virtaa alas + +Moseksen, profeettain ja psalmein kautta[308] +ja evankeliumin ja teidän, jotka +sen kirjoititte Pyhän Hengen hehkuin. + +Ja ijäis-olentoon ma uskon kolmeen, +jotk' on yks kolmessa ja kolmess' yksi, +niin että sanoa voi: _on_ ja _ovat_. + +Ja tämä syvä jumaluuden yhteys, +jota nyt kosketan, on usein mieltäin +valaissut oppiin evankeliumin. + +Siin' alku on ja säen siinä, sitten +mi liekiks suuremmaksi laajenneena +minussa tuikkii taivaan tähden lailla.» + +Kuin isäntä, mi iloviestin kuulee, +syleilee palvelijaa, onnitellen +tään vaiettua häntä uutisesta; + +niin siunaten ja laulain kolme kertaa +mua kiersi, koska vaikenin, tuo liekki +apostolin, min määräyksestä olin + +puhunut; niin hän puheeseeni mieltyi. + + + + +Viideskolmatta laulu + + +Jos tapahtuu, tää että laulu pyhä, +min myötä-luoneet ovat maa ja taivas, +niin että vuosiks siitä laihduin, voittaa + +tuon vainon, joka lammashuoneen[309] kauniin +mult' estää, missä nukuin karitsana, +vihaten susia, sen sortajia; + +palaava toisin äänin, toisin hapsin +oon silloin, otan laulun laaker-lehvän +ma luona kasteheni pyhän paikan. + +Siell' astuin Uskoon näät, mi kuolevaisen +lähentää Jumalaan ja jonka vuoksi +niin Pietari mua kiersi kolme kertaa.[310] + +Vastaamme liikkui valo toinen[311] kehän +tuon saman, josta ensimmäinen saapui +Kristuksen jättämistä sijaisista. + +Iloiten lausui Valtiattareni: +»Kas, katso ylhäistä, min vuoksi vieläi +maan päällä käydään niin Galiziassa!» + +Kuin kyyhky painauu luo puolisonsa +ja toinen toista kuhertaa ja kiertää +ja tahtoo tuolle hellyyttänsä näyttää; + +niin näin nyt, kuinka toinen toistaan suuret +nuo vallat tervehtivät kunnioittain +ja kiittäin ruokaa, jota siellä syödään. + +Mut koska päättyneet ol' onnittelut, +eteeni vaieten he jäivät, hehkuin, +niin ettei kestää sitä silmä voinut. + +Hymyillen silloin Beatrice sanoi:[312] +»Oi, kuulu henki, joka rikkaudesta +oot kirjoittanut meidän temppelimme! + +Tää korkeus kaiuta taas Toivon äänin; +kuvailevas niin usein tiedät sitä +kuin Jesus seestyi nähdä kolmen miehen.» + +»Kohota pääs ja rohkaise nyt mieles, +näät kaiken, mikä maasta kuolon saapuu, +tääll' loistostamme täytyy tuleentua.» + +Tuon lohdunsanan liekki toinen saattoi; +kohotin silloin silmät kukkuloille,[313] +jotk' äsken kuormallaan ne painoi alas. + +»Kun tahtonut on Keisarimme[314] laupeus +ett' ennen kuolemaas saat uskottunsa +tavata pyhimmässä pylväistössä, + +tään Hovin tarkoin nähdäkses ja Toivon +tuon vahvistaakses itsessäs ja muissa, +maan päällä joka hyvään lempeen liehtoo; + +siis virka, millainen se on ja kuinka +se kukkii sielussas ja mistä sait sen.» +Näin jatkoi puhettansa toinen liekki. + +Ja Nainen hurskas, joka johti lentoon +näin korkeahan sulat siipieni, +ehätti eestäni nyt vastaamahan: + +»Pojista taistelevan Kirkon kukaan +ei toivo niin kuin hän; se kirjoitettu +on armeijamme valoon, Aurinkohon.[315] + +Siks suotu hälle on Egyptist' ennen +Jerusalem tää tulla näkemähän[316] +kuin päättynyt on ase-aika hältä. + +Kaks seikkaa muuta,[317] hältä kysyttyä, +ei vuoksi tietämisen, vaan ett' toistais +hän siellä, kuin sua miellyttää tää hyve, + +ne hälle jätän; vaikeat ei ole +eik' kerskuttavat ne. Hän vastatkohon, +ja auttakoon hänt' armo Herran siihen!» + +Kuin oppilas, ken mestarille vastaa +vapaasti, alttihisti, minkä tietää, +ett' etevyytensä vain ilmi tulis, + +ma virkoin:[318] »Toivo odotust' on varmaa +tulevan kunnian, min Luojan armo +ja ansio myös ennen tehty tuottaa. + +Tään valon mulle moni tähti antaa; +mut ensin mieleeni sen valoi herran +tuon korkeimman korkein lauluseppo. + +Sa olet toivo kaikkein niiden, jotka +nimesi tuntee, laulaa tuon psalmista +ja ken ei tienne, että uskon häneen? + +Mun kastoit sitten kirjees kastehella, +niin että siitä täysi oon ja sataa +sateesi annan yli muiden jälleen.» + +Näin haastaessain, kuinka loiston tämän +ylissä hohtavassa tuike syttyi, +salaman-nopsaan saapuen ja mennen. + +Soi sitten: »Rakkaus, jota hehkuu vielä +hyveeseen tähän, mua seuranneeseen +sotani loppuun sekä voitonpalmuun,[319] + +mun tahtoo sulle henkimään, sa, joka +iloitset siitä, ja mua ilahdutat, +jos kerrot, mitä sulle Toivo lupaa.» + +Ja minä: »Uudet ynnä vanhat kirjat +päämäärän näyttää--ja ma seuraan sitä-- +sieluille, jotk' on Luojan ystäviä. + +Jesaia[320] sanoo, että kaksoispuvun +omassa maassa kukin kantakohon, +ja heidän maansa on tää armas autuus. + +Tään ilmestyksen siinä esittänyt +sun veljes viel' on selkeämmin, missä +hän puhuu vaattehista valkoisista.» + +Nää sanat sain ma sanotuksi juuri, +kun kuulin yltä '_Sinuun toivokohon_' +ja siihen yhtyi kaikki tanhupiirit. + +Niin niiden keskell' liekki kirkas[321] syttyi, +ett' talvin ois kuukausi pelkkää päivää, +Kravussa jos ois moista kristallia. + +Kuin nousee, astuu, yhtyy tanssiin impi +iloiten kunniasta morsiamen, +ei tähden suinkaan turhamielisyyden; + +niin paistavan näin valon vahvistetun +kahdelle noille, jotka kiertäin tanhus +kuin sopi hehkuvalle rakkaudelleen. + +Hän yhtyi lauluun ynnä tanssiin, heistä +mun Valtiattareni silmä katsoi +kuin morsiamen tyynen, vaiteliaan. + +»Sa hänet näät, ken parmahilla ylvään +lepäsi Pelikaanimme ja virkaan +valittiin arvokkaasen ristin alla.»[322] + +Näin Vallatar; mut silmänsä hän piti +ain yhtä tarkkaavina jälkeenpäinkin +kuin ennen sanomista näiden sanain. + +Kuin se, mi silmät jännittää ja kokee +näin nähdä pimennystä aurinkomme, +näkemisestä sokeaksi tullee, + +näin kävi mun tään viime liekin eessä; +sill' aikaa sanat soi: »Miks silmääs kiusaat +näkemään täällä, mit' ei täällä ole?[323] + +Ruumiini Maassa maata on ja pysyy +keralla muiden siellä, sikskuin määrään +lukumme nousee Luojan säätämähän. + +Täss' onnen luostarissa puvuin kaksin +nuo valot kaks on vain, jotk' ylös nousi; +vie viesti tämä teidän maailmaanne!» + +Hän päätti; hiljeni jo liekkipiiri +ja kanssa sen myös sulo-äänet, jotka +pyhästä soivat tuosta kolmikosta; + +laill' airoin, jotka äsken vettä viilsi, +nyt väsymystä, vaaraa välttääksensä +kaikk' yhdess' seisahtaa, kun merkki kuuluu. + +Ah, kuinka sydämeni järkkyi, koska +ma käännyin katsomaan Beatricen puoleen +enk' enää nähnyt häntä,[324] vaikka olin + +lähellä häntä, maassa autuaiden. + + + + +Kuudeskolmatta laulu + + +Mun huollen näköäni sammunutta +tuo liekki kirkas, joka sammutti sen,[325] +puhalsi sanat, jotka tarkkaavaksi + +mun saivat: »Sikskuin näkös saat sa jälleen +min olet minuun tuhlannut, on hyvä, +sen että korvaat suusi haastelulla. + +Siis ala, virka, kuhun sielus pyrkii; +ja ollos vakuutettu, että näkös +hävinnyt sulta ei, vain häikäistynyt. + +Näät Naisella, mi sua johtaa kautta +tään pyhän niitun, silmässään on kyky, +jok' oli kädessään Ananiaalla.»[326] + +Ma sanoin: »Tulkoon myöhään taikka varhain +tahtonsa mukaan apu silmäin, joista +tään tulenpolton toi hän sieluhuni! + +Hyvyys,[327] mi on tään hovin riemu, alku +ja loppu joka kirjan on, min Rakkaus +lukevi mulle kovaa taikka hiljaa.» + +Samainen ääni, joka poisti pelon +minulta äkki-sokeudestain, vielä +taas mulle antain halun haastamiseen + +näin jatkoi: »Seulall' olet hienommalla +sa seulottava; nyt sun virkkaa täytyy, +ken tähän maaliin suunnannut on jouses.»[328] + +Ma näin: »Kai järjen syyt ja arvovalta, +mi tulee ylhäältä, tään istuttaneet +minuhun rakkauden liekin lienee. + +Näät hyvä, jonka hyväks myöntää järki, +sytyttää rakkautta, sen suurempata, +mit' enemmän se sisältääpi hyvää. + +Olento, niin mi ylevämp' on muita, +kaikk' että hyvä hänen ulkopuoltaan +säteitä vain on hänen valkeudestaan, + +muit' enemmän sen täytyy viehtää mielen +jokaisen rakkaus, mi tuntee, tietää +totuuden, jolla todistus tää lepää. + +Tään toden järjelleni kirkastavi +hän, joka näyttää, että ensimmäinen +ijäisistä on substanseista Rakkaus.[329] + +Sen kirkastaa myös Toden ääni itse, +mi itsestään näin sanoi Mosekselle: +'Näkevä olet hyvyys-arvot kaikki.'[330] + +Sa myös sen kirkastat, kun sanomasi +tuon alat ylhäisen, mi maailmalle +ylitse muiden huutaa Luojan salat.»[331] + +Ja kuulin: »Ihmisjärjen vuoks ja vuoksi +myös arvovaltain, siihen sointuvien, +Jumala rakkautes on kaiken päämies. + +Mut virka vielä, tuntenetko muita +hänehen kieliä, ja soios, sua +tuo rakkaus kuinka monin hampain puree.» + +Tarkoitus pyhä Kristus-kotkan multa +ei salaan jäänyt, sillä oivalsipa, +hän kunne sanelmani tahtoi saattaa. + +Siks jatkoin: »Kaikki hammas-haavat, jotka +sydämen kääntää voivat luokse Luojan, +mun rakkauttain on yhteis-auttanehet. + +Olemus maailman, ja omanikin, +ja kuolo Hänen, että eläisin ma, +ja toivo joka uskovan, myös minun,[332] + +tuon kera kertomani tiedon kirkkaan,[333] +mereltä väärän rakkauden mun johtain +on opastaneet rantaan oikeahan. + +Ne lehdet, joita viinitarha kasvaa +ijäisen Viljelijän,[334] mulle kalliit +sikäli on kuin Hältä niiss' on hyvää.» + +Ma vaikenin, ja kautta taivaan kaikui +suloinen laulu; Valtiattareni +mukana lauloi: »Pyhä, pyhä, pyhä!»[335] + +Kuin valon sattuessa tuiman herää +mies vuoksi silmäin kyvyn, kääntyväisen +päin hohdetta, mi kalvosta käy kalvoon, + +ja kuin hän näkemästään kauhistuvi, +kun tiedotonna äkin niin hän herää, +sikskunnes auttaa häntä arvostelu; + +niin silmistäni kaikki suomut ajoi +Beatrice säteell' omain silmiensä, +tuhannen peninkulmaa tunkevien. + +Näät enemmän kuin ennen näin ja kysyin +ma hämmästyksin, mik' oi' loiste neljäs, +min näin ma siinä meidän seurassamme. + +Ja Valtiatar: »Sätehissä näissä +imehtii Tekijätään ensi sielu,[336] +min milloinkaan on luonut ensi Voima.» + +Kuin lehvä, leyhyttämä tuulen, painaa +pään alas, nousten jälleen voimallansa +omallaan, joka ylöspäin sen nostaa; + +niin hänen haastaessaan hämmästyen +ma tein; mut sitten varmistuin ma jälleen +halusta puheen, joka poltti mua. + +Ja aloin: »Oi, sa heelmä, yksin luotu +tuotteena kypsänä, oi Alku-Taatto, +min tyttäriä kaikk' on morsiamet! + +Niin hartaasti kuin voin ma pyydän, että +haastaisit; tiedät tahtoni, ja että +nopeemmin täyttyis se, en virka tuota.» + +Useinkin turkis-eläin tuntee siten, +ett' tuntehensa ilmi vavahtelee +sen seurana mi ruumiinsa on verho; + +ja samoin salli alku-sielu minun +nyt nähdä läpi peittehensä, kuinka +hänt' ilahdutti tehdä mielikseni. + +Hän hengähti:[337] »Vaikk' et ilmi tuonut +sa tahtoas, sen paremmin ma näen +kuin sinä seikkaa, jok' on sulle varmin. + +Kuvastimessa totuuden sen näen, +mi kaiken heijastavi niinkuin on se, +mut jota heijasta ei kukaan, mikään. + +Sa tahdot tietää, milloin Herra pani +mun siihen tarhaan ylevään, hän missä +soi sulle voiman kiivetä näin ylös, + +ja kauanko ma sit' ilosilmin katsoin +ja tosi syyn tuon suuren eripuran +ja mitä käytin kieltä, minkä keksin. + +Siis, poikani: puun hedelmän ei syönti +ei syy itsessänsä syy ollut moisen paon, +vaan yksin yli rajamerkkein käynti. + +Vergiliuksen mistä nosti Naises, +tuhatta neljä kolme sataa kaksi +ma siellä vuotta toivoin seuraan tähän. + +Yhdeksän sataa kolmekymment' erää +maan päällä Auringon näin palajavan +valoihin kaikkiin, jotka on sen tiellä.[338] + +Kadonnut kieli oli haastamani +jo ennen kuin Nimrodin kansa oli +työn alkanut sen, jok' ei valmistunut.[339] + +Näät mikään järjen työ ei kestä iki, +kun ihmismieli ijäisesti muuttuu +taivaiden vaihteluiden tahdon mukaan. + +On luonnon työ, ett' ihmisell' on kieli; +mut millainen, sen luonto jättää teille +niin tehtäväks kuin teitä huvittavi. + +Manalan kuiluun ennen kuin ma astuin, +I oli maailmassa korkein Hyvä, +Hän, jolta onni on mua ympäröivä. + +_Eli_ se sitten oli; käy se laatuun, +näät ihmistapa on kuin lehti oksan, +mi haihtuvi ja toinen sijaan tulee.[340] + +Vuorella korkeimmalla merten yli, +ma elin synnissä ja synnitönnä +ens tuokiosta siihen,[341] jolloin Päivän + +neljännes muuttuu sekä kuudes seuraa.»[342] + + + + +Seitsemäskolmatta laulu + + +»Soi Isän, Pojan, Pyhän Hengen kiitos!» +nyt kautta kaiken paratiisin kaikui, +niin että hurmas minut laulun sulo. + +Ma mitä näinkin, hymyilyltä näytti +maailmankaikkeuden, ja tenhon saman +minulle toisti kuulo niinkuin näkö. + +Oi, mikä onni, auvo kuvaamaton! +Mik' elo täynnä rakkautta, rauhaa! +Mi runsaus himoton ja turvallinen! + +Silmäini eessä soihtua nuo neljä[343] +kimalsi, ja se, joka ensin tuli, +nyt alkoi loistaa muita kirkkahammin, + +ja muuttui muodoltaan senkaltaiseksi +kuin Jupiter,[344] jos tää ja Mars ois tulleet +linnuiksi, vaihtain sulkiensa värin. + +Kaitselmus, joka siellä jakaa toimet +ja hetken kunkin, oli kuoron kauniin +jo vaientanut suuntaan jokaisehen, + +kun kuulin: »Väriäni jos ma vaihdan, +äl' ihmettele, sillä kun ma puhun, +väriä vaihtavan näin kaikkein näiden. + +Hän, jok on paikkani maan päällä vienyt,[345] +mun oman, oman paikkani, mi vapaa +Jumalan Pojan kasvojen on eessä, + +mun hautani on viemäriksi veren +ja loan tehnyt niin, ett' Enkel' Tuonen, +mi alas lankes, iloita voi siitä.» + +Värihin pilvein, milloin aamuin, illoin +Aurinko niitä vastapäätä palaa, +ma näin nyt verhoutuvan kaiken Taivaan. + +Ja niinkuin nainen siivo, itsestänsä +ijäti turvallinen, mutta toisen +erheestä kuullenkin jo arastuva, + +niin muutti näköään Beatrice myöskin; +pimennys moinen Taivahassa ollut +lie silloin, koska kärsi Voima korkein.[346] + +Sanansa jatkui sitten, mutta ääni +niin oli toinen, ettei kasvonsakaan +sen enempätä olleet muuttunehet. + +»Kristuksen morsian[347] ei kasvatettu +verellä mun ja Linuksen ja Kliton, +sit' että käytettäisi kullan tekoon, + +vaan hankintaan tään elon autuahan +on Sixtus, Pius, Urbanus, Calixtus +verensä, kyyneleensä vuodattaneet. + +Mielemme ollut ei, ett' oikealla[348] +ois jälkeläisistämme ristin kansaa +yks osa ollut, vasemmalla toinen; + +ei myös, ett' avaimet nuo mulle suodut[349] +olisi tulleet merkiks sotalipun, +mi liehui vastaan muita kastettuja; + +ei että kuvani ois leimaks tullut +rahalla myötyin, vääräin valtuuksien, +ma joist' oon kalvennut ja punastunut. + +Paimenten puvuiss' ahnaat käyvät sudet, +kun täältä katsoo, kaikill' laitumilla; +ah, Luoja, miksi varjelukses viipyy? + +Vertamme Cahorsit, Gascognelaiset[350] +jo juomaan valmistuu; ah, kauniin alun +oleva miksi oli loppu kurja! + +Mut Kaitselmus, mi Scipion kautta turvas +Roomalle vallan, maineen maailmassa, +pian auttava on, kuten toivon, uskon. + +Sa, poikani, min ruumis kuolevainen +maan päälle taas sun vie, suus auki luo'os +ja ällös peitä, mit' en peitä minä.» + +Sumuista jäisistä kuin maahan sataa +lumena ilmamme, kun sarvi Kauriin +taivaalla Aurinkoa koskettavi, + +niin seesteen päälläni näin seijastuvan +hiuteista[351] voitollisen pilven, joka +meit' oli siihen saakka saarreskellut. + +Näköä niiden kauan katsoi, seuras +katseeni, sikskuin pituus välimitan +sen esti ylemmäksi lentämästä. + +Nyt Nainen, nähden, etten enää ylös +ma katsonut, näin sanoi: »Alas +jo katso, nää, kuink' kääntynyt sa olet!»[352] + +Siit' asti kuin ma ensin katsoin alas[353] +nyt näin ma siirtyneeni kautta kaaren +ens' zonin keskeltä sen päähän saakka, + +niin että näin Odysseun harha-uran +Cadizin takaa ynnä rannan melkein, +Europa missä sulotaakaks tuli. + +Viel' enemmän maa-sopestamme esiin +ois käynyt, mutta Päivä riensi tietään +minusta monen eläinpiirin-merkin päässä. + +Mut mielein lempivä, mi aina kiersi +Beatricea, nyt enemmän kuin koskaan +katseeni tahtoi palauttaa häneen. + +Mit' taide ynnä luonto luoneet ovat +lumeiksi silmän, sielun voittaaksensa, +inehmo-muodoin tai sen kuvastimin, + +kaikk' yhdess' ei se oisi mitään, rinnan +sen jumaluuden, joka mulle paistoi, +kun käännyin katsantoonsa hymyilevään. + +Ja voima, mulle jonka katseens' antoi, +pesästä kaunihista Ledan[354] johtain +mun saattoi taivahasen nopeimpahan. + +Sen osat ylhäiset ja kirkkaat ovat +niin samanlaiset, etten voi ma virkkaa, +min niistä valitsi Beatrice mulle. + +Mut hän, mi hyvin tunsi toiveheni, +hymyillen alkoi ja niin riemu-kasvoin +kuin iloinnut ois itse Luoja niillä: + +»Maailman liike,[355] joka keskipisteen +pitävi hiljaa, pyörittäissä muuta, +täst' alkaa niinkuin rajamerkistänsä. + +Taivaalla täll' ei paikkaa muuta ole +kuin Luoja, jossa rakkaus se syttyy, +mi kiertää tään, ja voima, min se kylvää. + +Valo ja rakkaus sit' ympär' saartaa +kuin tämä muita, ja sen piirin yksin +Hän tuntee, joka niin sen vyöksi vyöttää. + +Muu mikään määrää ei sen kiertämistä; +se määrää kaikki muut kuin kymmen-luvun +sen puoli määrää sekä viides-osa. + +Ja kuink' on ajan kaikki juuret tässä +maljassa, vaikka lehdet sen on muissa, +nyt sulle täytynee sen selvä olla.[356] + +Voi, ahneus,[357] mi kuolevaiset painat +niin syvään kuiluun, ettei jaksa kukaan +kohottaa katsettaan sun aalloistasi! + +Kukoistaa ihmisissä tahto hyvä; +mut alituinen sade[358] tärvelevi +hedelmät parhaimmatkin hylkiöiksi. + +Viattomuutta, uskoa nyt nähdään +vain lapsissa, ja kumpainenkin karkkoo +jo ennen kuin on poski parran saanut. + +Sopertavainen vielä paastoo,[359] mutta +kun kielen saanut suuhun on, hän ahmii +jokaisen ruoan jokaisessa kuussa. + +Ja moinen sopertava lempii, kuulee +viel' äitiään, mut puhumaan kun oppii, +tuon toivoo kuolleeksi ja kuopatuksi. + +Näin hänen, joka illan, aamun antaa, +myös tyttärensä kauniin tummuu iho, +tuo valkea niin ensi katsannolla.[360] + +Ja sinä, ettet hämmästyisi, huomaa, +maan päällä ettei ole hallitsijaa![361] +Siks ihmisheimo harhauukin tiellä. + +Mut ennen kuin jää tammikuu ei talveen[362] +vuoks sadas-osan, jonka laiminlyötte, +niin jyly käyp' on ylätaivahissa, + +ett' tuulispää, niin odotettu kauan +on perään kääntävä, nyt miss' on kokka, +ja lautan luotsaileva oikeahan; + +ja kukka kantava on heelmän toden.»[363] + + + + +Kahdeksaskolmatta laulu + + +Kun hän, mi Paratiisiin johti minut, +näin oli kurjain kuolevaisten elon +nykyisen totuudellaan julkituonut; + +sen lailla, jota takaa liekinloimu +valaisee ja sen kelle kertoo peili +jo ennen kuin sen katse, aatos tietää, + +ja joka katsomahan kääntyy, totta +puhuiko lasi, ja ne näkee yhteen +niin sointuvan kuin sävel poljentohon: + +niin mulle muisti kertoo tapahtuneen, +kun katsoin silmihin ma kaunihisin, +joist' Amor oli mulle ansan tehnyt. + +Ja kun ma käännyin ja kun katseheni +tapasi näkyväistä taivaan tämän, +mi sattuu silmään, kun sen kierron huomaa, + +näin pisteen,[364] mi niin vahvaa valkeutta +säteili, että silmän häikäistyneen +sen eessä sulkeutua pakko oli. + +Jokainen tähti, pieninkin, sen rinnan +näyttäisi kuulta, jos se suhtautuisi +sen paikkaan niinkuin tähti tähden viereen. + +Kentiesi saman matkan päässä niinkuin +kuunkehä kiertää valolähdettänsä, +mi luo sen silloin, kun on terhen tihein, + +tuon pisteen ympär' tulipiiri kiersi[365] +niin nopsaan, ett' ois voittanut se liikkeen +nopeimman, joka kiertää maailmata. + +Ja piirin tämän toinen kiersi, toisen +taas kolmas, kolmannen taas neljäs, jota +piiritti kehä viides ynnä kuudes; + +sen jälkeen seitsemäs, niin laaja, että +jo Junon airut liian pieni ollut +sen kaarta kokonaan ois yltämähän; + +näin kahdeksas ja yhdeksäs; mut kaikki +sikäli kiersi hitaammin kuin oli +etäällä kukin ensi ympyrästä. + +Ja kirkkain oli liekki sen, mi lähin +säentä puhdast' oli; luulen, siksi +ett' enin totuutta se tuota imee. + +Mun Valtiattarein, mi huomas huolen +minussa syvän, virkkoi: »Taivas kaikki +ja luonto riippuu pistehestä tuosta. + +Lähintä kehää katso sen ja tiedä +sen liike siksi ett' on nopein, koska +tulisin rakkaus sitä liikuttavi.» + +Ma hälle: »Maailma jos järjestetty +niin ois kuin nään ma näissä taivahissa, +ma oisin tyytynyt jo ennen-nähtyyn; + +mut aistimaailmassa nähdä saattaa, +ett' tähtitarhain jumalaistuu juhlat, +mikäli loittonee ne keskuksestaan. + +Siks jos on täyttyvä mun toiveheni +täss' ihmetemppelissä Enkelien, +min rajat vain on valkeus ja rakkaus, + +mun kuulla täytyy vielä, miksi kuva +ei pidä yhtä kera alkuperän; +näät tuota itsekseni tuumin turhaan.» + +Näin Vallatar: »Ei ihme, että sormes +ei riitä avaamiseen solmun, joka +lujennut on, kun koettanut ei kukaan.» + +Ja jatkoi: »Ota, mitä virkan sulle, +ja siihen kaikki älykeinos käytä, +jos tahdot, että täyttyy toivehesi. + +Maailmat aineen ovat ahtaat taikka +avarat mukaan voiman sen, mi niiden +osahan jokaisehen jakautuvi. + +Suurempi tekee hyvää suurempata; +suurempi, jos sen osat täydet ovat, +hyvyyttä suurempata mahduttavi. + +Niin taivas tää,[366] mi kanssaan kaikki kiertää +maailmat, sointuu piirin kanssa yhteen, +mi enin rakastaa ja tietää enin. + +Ja siks jos järjelläsi mittaat voimaa, +et ulkomuotoa sa substansien,[367] +jotk' on sun silmissäsi ymmyrkäiset, + +sen huomaat sopusoinnun ihmeellisen +suuresta suureen, pienemmästä pieneen, +voimansa kanssa joka taivahassa.» + +Kuin kirkkaaks seijastuvi kansi taivaan +puhaltaessa tuulen[368] siltä puolen +sen mistä poski pohjoinen on lempein, + +niin että usmat, sitä kaihtavaiset, +pois haihtuu, hajoo sekä taivas seestyy +hymyillen kaikin kaunein kappaleineen; + +niin kävi mun, kosk' oli Valtiatar +sanallaan selvällä mun seijastanut, +ja totuus paistoi niinkuin tähti taivaan. + +Ja kun hän vaikeni, niin lailla raudan +sulavan, joka säihkyy säkeniä, +niin säkenöi nää taivaantarhat kaikki. + +Paloa niiden kukin seuras säen, +niin että olivat ne lukuisammat +kuin kerrattuina ruudut shakkilaudan.[369] + +Kuorosta kuoroon hosianna kaikui +päin kiintopistettä, mi paikallansa +pysynyt ijäst' ikään on ja pysyy. + +Ja hän, mi näki hengen-epäilyni, +näin lausui:[370] »Ensimmäistä kehää kaksi +serafit ja kerubit muodostavat. + +Niin nopsaan seuraavat ne siteitänsä, +ett' ois ne pisteen kaltaiset ja ovat, +mikäli niiden sielun-silmät seestyy.[371] + +Muut rakkaudet, niitä kiertäväiset, +on valta-istuimia Luojan eessä +kun päättävät ne ensi kolmiluvun. + +Ja tiedä, että auvostuu ne kaikki, +mikäli syventyvi silmä niiden +totuuteen, jossa joka järki lepää. + +Sa tästä näät, kuink' autuuden on pohja +tuo näkö juuri sielun-silmän eikä +rakastaminen, joka seuraa sitten;[372] + +ja näön mitta ansioksi koituu, +min tahto hyvä suo ja Luojan armo; +näin edistyy se aste astehelta. + +Tuo toinen kolmiluku, kukoistava +täss' ikikeväässä, min kauneutta +ei hävittää voi Oinaan merkki öinen,[373] + +lakkaamatonta hosiannaa laulaa +sävelmin kolmin kolmen riemukuoron +tään kolmiluvun jotka muodostavat, + +on jumaluuksia tään hierarkian: +ens kuoro Valtain on ja toinen Voimain, +taas kolmas nimeltään on Mahtajien. + +Kehässä kahdess' seuraavassa kiertää +Päät ynnä Arkki-enkelit; taas piirin +viimeisen täyttää leikit Enkelien. + +Nää kuorot ylöspäin kaikk' katsoo, alas +taas vaikuttaa, niin että kohden Luojaa +ne kaikki vetäytyy ja kaikki vetää. + +Ja Dionysius[374] niitä katsomahan +jäi moisin kaihoin, että lailla minun +erotti ne ja nimet antoi niille. + +Hänestä kuitenkin Gregorius[375] poikkes; +mut koska aukes taivahassa tässä +katseensa, itse itselleen hän hymyi. + +Ja jos niin suuret salat julkituonut +maan pääll' on ihminen, äl' ihmettele! +Tuon täällä kertoi hälle se, ken näki, + +ja paljon muuta taivahista näistä.»[376] + + + + +Yhdeksäskolmatta laulu + + +Niin kauan kuin Latonan lapsill' Oinas[377] +on yllään ynnä Vaaka, uumenillaan +taas yhteisvyönä horisontin piiri, + +sikskunnes zenith tasapainon panee +ja kumpainenkin tuosta vyöstä eroo +ja vaihtaa hemisfäärejään, niin kauan + +Beatrice, hymy kasvoillansa, pysyi +nyt vaiti, katsoi tuohon pistehesen, +min loistoa en ollut voinut kestää. + +Hän sitten lausui: »Kysy en, vaan virkan, +min tahdot tietää, siellä nähnyt olen +sen, missä yhtyy aika ynnä paikka.[378] + +Ei hyvää itsellensä hankkiakseen-- +mi ei voi käydä--mutta kunniataan +Minänsä heijastuksin kuuluttaakseen + +ijäisyydessä, ajan ulkopuolla, +rajattomasti, mielen mukaan, Rakkaus +ijäinen tuli muotoihinsa muihin.[379] + +Sit' ennen myöskään horroksess' ei ollut, +näät löytynyt ei _ennen_ eikä _sitten_, +kun vetten yli Herran henki liikkui.[380] + +Yhdessä aine ynnä muoto puhdas +olennon muodostivat täydellisen +kuin kolme nuolta kolmijänne viskaa.[381] + +Ja niinkuin lasissa tai kristallissa +niin säde säihkyy, että kaikki siinä +sen olemus on tulostansa saakka, + +säteili niin myös Luojan kolmi-voima +oliossansa, kaikki-yhteytenä, +ja ulkopuolla alun niinkuin lopun. + +Substansein kanssa yhteisluotiin, taattiin +järjestys, sekä huippupaikan saivat +ne, joissa ilmi tuli muoto puhdas.[382] + +Puhtaalla aineell' oli paikka alin; +keskeltä kiersi aineen ynnä muodon, +se vyö, min milloinkaan ei vyöttö laukee. + +Kirjoitti Enkeleistä Hieronymus,[383] +ett' ennen monta vuosisataa luotiin +ne kuin maailma muu tää muodostettiin. + +Mut tämän totuuteni kirjoittaneet +on monin paikoin Pyhän Hengen miehet, +ja sen sa oivallat, jos vaarin otat: + +Johonkin määrään myös sen järki näkee, +sill' ei se myöntää voi, niin kauan että +ois Liikuttajat toimetonna olleet. + +Nyt tunnet, missä rakkaudet nää luotiin +ja kuin ja koska; siksi kaihos hehkun +lie kolme liekkiä nyt sammutettu. + +Ei laskein päästä kahteenkymmenehen +niin nopeaan kuin osa Enkeleistä +järkytti elementtienne pohjan. + +Muut pysyi, tarttui taiteeseen, min näet, +niin iloiten, he että eivät koskaan +eroa karkelostaan kaunihista.[384] + +Sen ylpeys kirottu, min Tuonelassa +näit kaiken maailman sa kuormain alla +ol' alkusyynä lankeemuksen syvän. + +Ne, jotka täällä näet, nöyrin mielin +tunnusti Hyvyyden, mi heidät oli +niin suureen älyyn kyvykkäiksi luonut. + +Siks oma ansio ja armon valo[385] +niin ylös nosti heidän katsehensa, +heill' ett' on tahto luja, täydellinen. + +Äl' epäile, vaan ole varma, että +on ansiota armon vastaan-otto, +mikäli tunne vain on sille avoin. + +Nyt muiden auttamatta yhdyskuntaa +voit tätä ympärilläs katsastella, +sanani jos sa olet ymmärtänyt. + +Mut päällä maan kun kouluissanne oppi +sellainen luonnosta on enkelien, +he että ajattelee, muistaa, tahtoo, + +ma lisään, että näkisit sa selvään +totuuden, joka siellä himmenevi, +kun seikat sekoittavi moinen oppi. + +Olennot nuo, jotk' oli onnen saaneet +Jumalan kasvot nähdä, kääntänehet +ei silmää hänestä, mi kaikki näkee.[386] + +Siks katkaise ei heidän katsettansa +esine uusi eikä tarvis heidän +muistella aatoksia särkyneitä. + +Näin valveill' uneksitaan, uskotahan +maan päällä, tai ei uskota, mut rikos +ja herja suurempi on jälkimmäisten.[387] + +Te ette viisaustieteessänne tietä +vaella yhtä; niin teit' itserakkaus +ja halu näyttää eteviltä hurmaa. + +Tääll' ylhäällä tuo sentään siedetähän +mieluummin kuin jos itse Herran sanaa +siell' ylenkatsotaan ja vääristellään.[388] + +Ei muisteta, kuin paljon verta maksaa +sen kylvö päällä maan ja otollinen +kuink' on, ken nöyryydellä siihen turvaa. + +Näkyäksensä kaikki kilpaa keksii +väitteitä, jotka sitten saarnatahan, +mut Evankeliosta vaiti ollaan. + +Yks sanoo, että radaltansa kääntyi +kuu kärsiessä Kristuksen ja esti +Auringon valon maahan pääsemästä. + +Taas toiset, että valo itsestänsä +noin peittyi ja ett' Intian, Espanjan +pimennys ollut ois kuin Israelin. + +Firenzessä niin mont' ei houkkaa ole +kuin noita jutteloita vuoden mittaan +soi siellä kaikkialla saarnastuolit, + +niin että palaa laitumelta lampaat +nuo tuhmat syönehinä tuulta yksin; +se heit' ei auta, ettei nää he vaaraa. + +Apostoleille lausunut ei Kristus:[389] +'Menkäät ja saarnatkaatte turhuuksia', +vaan antoi todellisen pohjan heille. + +Se vain soi heidän huuliltaan, niin että +sodassa Uskon sytytyksen heille +ol' Evankeliumi peitsi, kilpi. + +Nyt koukuin, kompasanoin saarnatahan, +ja jos vain nauretaan, jo munkki tuosta +on pöyhkä: vaadita ei enempätä. + +Mut munkin-päähineessä moinen lintu +pesivi, että jos hän näkyis, kansa +tuon tajuis uskomansa armon laadun,[390] + +min vuoksi kasvanut maan pääll' on tuhmuus, +niin että juostaan joka lupaa saamaan +sen tutkimatta todenperäisyyttä. + +Näin Pyhän Antoniuksen[391] porsaat lihoo +ja muutkin, pahemmat kuin porsaat, maksain +rahalla, josta leimamerkki puuttuu. + +Mut koska poikenneet jo loitos oomme, +nyt silmäs käännä kohti tietä suoraa, +ett' ajan kanssa lyheneisi taival. + +Niin korkea on näiden Enkelien +luku ja aste, ettei ihmiskieli, +ei mieli koskaan sinne saakka pääse. + +Ja jos sa muistat, mitä Daniel kertoo,[392] +sa näet, ettei tuhansissa hänen +lukua myöskään ole määrättyä. + +Säteilee kaikkein yli Alku-valo +ja heihin virtaa eri tavoin, niinkuin +he eri laaduin ovat yhdistetyt. + +Kun Luojan näkeminen määrää tunteen, +niin rakkauden sulohehku heissä +myös eri tavoin liekehtii ja palaa. + +Nyt Iki-Voiman korkeuden sa huomaat +ja laajuuden, kun peilit loi niin monet +hän itseänsä heijastellaksensa, + +yhdeksi itse jääden niinkuin ennen.» + + + + +Kolmaskymmenes laulu + + +Kun hehkuu kuudes tunti, lähes kuuden +tuhannen peninkulman päässä meistä +ja Maa luo varjon melkein vaakasuoran,[393] + +valaistuu keskitaivas meille korkein, +niin että yks ja toinen tähti alkaa +lakata näkymästä silmällemme, + +ja Päivän tytön samotessa kirkkaan +nuo taivaan silmät perätysten, tähti +tähdeltä, sammuu saakka kaunehimpaan. + +Näin myöskin voittolauma, iloitseva +ijäti ympär' pisteen häikäisevän,[394] +mi saartaa sen, min saartamalta näyttää, + +mun silmistäni vähitellen haihtui; +siks kääntymään Beatriceen katseheni +sai rakkaus ja puute näkemisen. + +Hänestä mitä lauloinkin, jos kaikki +se koottais samaan kiitosvirteen, kyllin +nyt ei se oisi häntä kuvailemaan. + +Näät kauneus,[395] jonka näin, niin suurta oli +ja rajatonta, että Luojan yksin +ma luulen siitä täysin iloitsevan. + +Tulleeni myönnän tässä voitetuksi +enemmän kuin on koskaan koomikkoa +tai traagikkoa ainehensa lyönyt. + +Näät niinkuin Päivä silmään heikkoon sattuu +niin muistelu tuon hymyn hempeen multa +vie muistin huonommaks kuin on se muutoin. + +Ens aamust' asti, jolloin näin ma hänet +elossa tässä, tuohon taivas-näkyyn +runoni suotiin seuraella häntä. + +Mut nyt mun täytyy laulamasta laata +jo hänen kauneuttaan, kuin taideniekka +jokainen korkeimpansa kohdattuaan. + +Sellaisna, että suulle suuremmalle[396] +kuin sointu soittimeni tään, mi kokee +vain loppuun saattaa aihett' ankarinta, + +ryhdillä, äänell' oppaan varman alkoi +hän näin: »Me ainehesta suurimmasta[397] +olemme tulleet Tulitaivahasen, + +valohon henkisehen täyden Lemmen, +Totuuden rakkautehen riemu-täyteen, +ilohon, joka auvot kaikki voittaa. + +Molemmat sotalaumat Paratiisin[398] +näkevä oot, ja toisen sellaisena +kuin näät sen jälleen viime tuomiolla.» + +Salaman äkkiliekin lailla, joka +niin sattuu silmään, että katoo kyky +valoa nähdä voimakkaampaa siltä, + +niin suuri kirkkaus minut ympär' saarsi +ja verhos minut hohtehensa huntuun +niin taajaan, etten nähdä voinut mitään. + +»Ain' Rakkaus, tään taivaan autuuttaja, +noin tervehtii, kun luokseen ottaa, tehden +sopivaks liekilleen näin kynttilätä.»[399] + +Tajunnut tuskin sanat lyhyet olin, +kun huomasin jo, kuinka nousin kaikkein +ma yläpuolle entisvoimieni. + +Ja uusi syttyi näkö silmäin mulle, +niin ettei ole valkeutta mitään, +nyt jot' ei kestänyt ois katseheni. + +Valoa näin ma niinkuin virran vettä[400] +välillä välkkyvätä rannan kahden, +joit' ihmeellinen kevätloisto verhos. + +Elävät nousi säen-parvet siitä +ja painui kukkiin kaikkialle, niinkuin +rubinit, joita kulta heljä kiertää. + +Taas niinkuin huumaamina tuoksun vaipui +ne jälleen virtaan ihmeteltävähän, +ja yks kun haihtui, kohta nousi toinen. + +»Palava pyytees, halu hiillyttävä, +mi sull' on näkemästäs selko saada, +mua miellyttää mit' enemmän se paisuu. + +Mut veestä tästä juoda tulee sinun, +ei ennen näät sun janos suuri sammu.» +Näin puhui silmieni Päivä mulle. + +Ja jatkoi: »Virta ja topaasit, jotka +nousee ja vaipuu ynnä kukkain hymy +vain esivarjoja on totuutensa; + +ei kuin niin vaikeat ois itsessänsä +nää seikat, vaan sun puolellas on vika, +kun viel' ei silmäsi niin kauas kanna.» + +Niin kiihkeästi äidinmaitoon käännä +ei lapsi kasvojaan, kun valveutumaan +se sattuu tavallistaan myöhempähän, + +kuin minä, saadakseni silmäin peilit +paremmat, kallistuin nyt aallon yli, +mi virtaa, että sielut täydellistyis. + +Heti kun juonut siitä silmäluomen +vain reunoin olin, näytti niinkuin oisi +tuo virta pituudestaan pyöristynyt.[401] + +Kuin naamioidut silmähämme näyttää +toisilta, riisuttuaan lainahahmon, +mi muodon oikean viel' äsken peitti; + +niin kauneudeksi suuremmaksi vaihtui +säkenet, kukkaset, ja Taivaan kaksi +hovia[402] näin ma ilmi hohtelevan. + +Oi, Luojan valkeus, jonka kautta näin ma +totuuden vallan voittolauman ylvään, +suo mulle voima kuvata tuo näky! + +Ylhäällä siellä valo on, mi Luojan +näkyväks saattaa luoduille, ja tämä +saa rauhansa vain Hänen katsannostaan. + +Niin kauas kaartuvi sen pyörökaari, +sen kehä että vyöksi oisi liian +avara Auringonkin uumenille. + +Sen hohdon kaiken säde luo, mi heittyy +_Primum Mobilen_ kohtaan korkeimpahan, +miss' elämän se saa ja valtavoiman. + +Ja niinkuin veteen alla päilyvähän +kuvastuu kunnas kauneuttaan katsoin, +vihreintä vehmauttaan ja kukkiansa, + +niin heijastuvan ympäri tuon valon +tuhansilla näin porras-istuimilla +ma niiden meistä, jotk on tuonne tulleet. + +Ja jos sen alin aste valkeutta +niin paljon kokoo, kuinka laaja, mahtaa +tää ruusu olla ylälehdiltänsä![403] + +Mut katsettain ei leveys eikä korkeus +nyt huimannut, vaan tajusin mä täysin +autuuden tämän mitan ynnä laadun. + +Ei siellä ole etäisyyttä, sillä +välittömästi missä Luoja ohjaa, +myös merkityksetön on luonnon laki. + +Tuon taivasruusun kupuun keltaisehen, +mi aukee asteettain ja tuoksuttavi +kiitosta Auringolle ikikevään, + +kuin äänetöntä, joka haastaa tahtoo, +Beatrice johti mua ja virkkoi: »Katso, +kuin suur' on pyhäin valkoviitta-seura! + +Kas, kuink' on laaja kaupunkimme kehä +ja kuinka on jo istuimet niin täynnä, +vain harvat että enää sieltä puuttuu![404] + +Tuoll' istuimella, mihin katsees kiintyy +vuoks kruunun, joka kimmeltää sen päällä, +jo ennen kuin sa häitä näitä maistat,[405] + +on ylväs Henrik istuva, mi maiden +tulevi keisariks ja pelastavi +Italian, se ennen kuin on valmis. + +Sokea ahneus, teitä hulluttava, +on tehnyt teidät kaltaisiksi lapsen, +mi torjuin imettäjää kuolee nälkään. + +Tuleva sitten Luojan tuomar-tuoliin +on Päämies,[406] jok' ei salaa eikä julki +käy hänen kanssaan tietä samaa. Mutta + +vain vähän aikaa häntä sietää Herra +pyhässä virassaan, hän sinne syöstään, +miss' ansainnut on sijan Simon Magnus, + +alemma painamaan Anagnin miestä.» + + + + +Yhdesneljättä laulu + + +Muodossa ruusun valkean siis mulle +tuo näkyi pyhä sotalauma,[407] jonka +verellään Kristus omaksensa vihki. + +Mut toinen,[408] joka lentäin näkee, laulaa +tuon kunniaa, mi rakkauden suo sille, +ja hyvyyttä, mi loi sen sellaiseksi, + +kuin mehiläisten parvi, jotka milloin +menevät kukkiin, milloin palajavat +taas sinne, missä hunajoituu työnsä, + +nyt painui suureen kukkahan, mi lehdin +niin monin kaunistettu on, ja sieltä +taas ikirakkautensa kotiin lensi. + +Kaikilla kasvot oli liekin-kirkkaat +ja siivet kultaiset; muu kaikki paistoi +niin valkeana, ettei voita lumi. + +Kun kukkaan laski ne, ne toivat myötään +rivistä riviin rauhaa, rakkautta, +min sai he kupeitansa siivin lyöden. + +Mut häirinnyt ei näkö eikä hohto +niin monen vuoksi, jotka lentelivät +väliä kukan ynnä Ylhäisimmän.[409] + +Näät valkeus Jumalan niin tunkee läpi +kaikkeuden, mikäli se ansaitsee sen, +tuoll' ettei estäjää voi olla mitään. + +Turvassa tämän auvon valtakunnan, +min täyttää kansa vanha ynnä uusi,[410] +päämäärä yks ol' rakkauden ja katseen. + +Oi, Kolmi-valkeus, joka heille, paistain +yks-tähtisenä, moisen rauhan annat, +myös tänne katso meidän myrskyihimme! + +Barbarit, tulleet tienohilta pohjan, +Helice[411] joille joka päivä loistaa, +vaeltain kanssa pojan lempimänsä, + +kun Rooman näkivät ja työt sen ylväät +he hämmästyivät; Laterani silloin +muun kaiken maisen kauneudessa voitti. + +Ma, joka tullut ajast' ijäisyyteen +ja jumalaiseen kuolevaisest' olin, +Firenzestä luo kansan terveen, hurskaan, + +ma sitten kuinka en ois hämmästynyt! +Välillä sen ja riemun väikyin enkä +halunnut oisi haastaa taikka kuulla. + +Pilgrimin lailla, joka virkistäypi +valansa templin tutkimalla tarkkaan, +toivossa kerran siitä kertoella, + +elämän valkeudessa annoin katseen +rivejä pitkin näitä kiitää, milloin +kohota, milloin vaipua ja kiertää. + +Näin kasvoja, jotk' kutsui Luojan lempeen +hymyllään ynnä taivas-loistollansa, +ja ilmehiä kaiken kauneuden. + +Jo Paratiisin kaiken muodon oli +mitannut katseheni, kiintymättä +mihinkään osaan pitemmältä vielä. + +Halulla jälleen syttyneellä käännyin +nyt kysymähän Valtiattarelta, +mit epäselvää mulla mieli hautoi. + +Tarkoitin toista, tapahtuikin toista: +Beatricen luulin näkeväin, ja näinkin +Vanhuksen erään,[412] vaatteiss' autuaiden. + +Niin silmistään kuin otsaltaankin loisti +iloinen hyvyys, hurskas-ilmehinen, +isälle kuuluvainen lempeälle. + +Ma heti: »Missä on Beatrice?» Vanhus +näin: »Että pääsisit sa toivos määrään, +hän lähettänyt paikaltain on minut. + +Ja jos sa katsot kehään kolmantehen[413] +korkeimman rivin, siellä näät sa hänet +sijalla, jonka sai hän ansiollaan.» + +Kohotin vastaamatta katseheni +ja kruunun[414] näin ma hänen kulmillansa +säteistä ijäisyyden heijastuvan. + +Jylinän taivahasta korkeimmasta +niin kaukana ei kuolevainen silmä, +sukeltakoon se merten syvyyteenkin, + +kun siellä silmäni Beatricest' oli; +kuvansa sentään selvään näin, kun meidän +välillä estävää ei ollut mitään. + +»Oi, Donna, jolta toiveeni saa voiman +ja joka oot mun pelastuksekseni +suvainnut jälkes jättää kuolon maille,[415] + +kaikista ihmehistä, joita olen +ma nähnyt matkallain, sun hyvyytesi +ja mahtis laupeutta, voimaa kiitän. + +Vapauteen oot mun orjuudesta tuonut[416] +tavoilla kaikilla ja kaikin keinoin, +jotk' oli sulla siihen vallassasi. + +Minussa varjele tää runsas lahja, +niin että sieluni, nyt tervehtynyt, +ruumiista erois sulle kelvollisna.» + +Näin rukoilin; ja kaukaisuudestansa +hän hymyili ja katsehen loi minuun, +taas sitten kääntyi ikilähtehesen.[417] + +Näin hurskas Vanhus: »Että päähän saakka +sa täysin pääsisit tään tiesi--siihen +mun määrää pyhä rakkaus ja rukous-- + +tät' yrttitarhaa silmäs salli kiertää +sen katselu on näkös teroittava +kohoomaan korkeutehen jumal-säteen. + +Ja Taivaan kuningatar,[418] jolle kaiken +omistan lempeni, meit' armahtavi, +kun olen uskollinen Bernhardinsa.» + +Kuin sen, mi katsomaan Kroatiasta[419] +on ehkä tullut Hikiliinaa meidän +eik' kyllästy sen vanhan maineen vuoksi, + +vaan virkkaa itsekseen, kun näytetään se: +»Jumala tosi, Herra Jesus Kristus, +siis sellainen sun oli katsantosi»; + +niin oli mieleni mun katsellessa +sen rakkautta, joka rauhan moisen +täss' sai jo maailmassa miettein pyhin. + +»Sa armon laps», hän alkoi, »tuntemahan +autuutta tätä tule et, jos katsees +vain alaspäin sa pidät suunnattuna. + +Ei, katso kehään etäisimpään, kunnes +sen näet Kuningattaren, min mieltä +tää valtakunta tottelee ja kuulee.» + +Loin ylös silmän; ja kuin huomenelta +itäinen taivaanranta varjoon saattaa +sen puolen, kunne Päivän soihtu sammuu, + +niin laaksosta päin kukkulaa[420] nyt kulkein +katseeni äkkäs ylä-äären osan, +min valo loisti muuta voimakkaammin. + +Ja niinkuin paikka, missä vaunut vartoo, +joit' ohjas huonosti Phaeton,[421] hohtaa, +mut himmentyvi kumpikin sen sivu; + +niin keskikohdaltaan tää rauhan viiri +kirkkaammin paistoi, vaan muu tummui valo +taholta jokaiselta tasaisesti. + +Ja juhlivan ma tuota keskikohtaa +tuhannen Enkelin näin siivet auki, +jokaisen eri hohtehin ja taidoin. + +Hymyyvän heidän riemulauluillensa +näin kauneuden,[422] mi katsehille muiden +pyhien oli ilo, onni korkein. + +Sanani joskin yhtä oisi runsaat +kuin kuvausvoimani, en tohtis mitään +yrittää virkkaa suloudesta hänen. + +Kun Bernhard näki, kuinka katseheni +lempensä kuuman esineesen kiintyi, +hän tuohon katsoi nyt niin kaunihisti, + +enempi näkemään ett' itse sytyin. + + + + +Kahdesneljättä laulu + + +Lemmellä katsoin armastansa Bernhard +vapaasti opettajan toimen otti +ja lausui sanat pyhät nää: »Se haava, + +min lääkitsi ja umpeen sai Maria, +sen iski, aukas hän, mi kaunihina +nyt hänen jalkojensa juuress' istuu.[423] + +Rivillä kolmansien istuimien +ja hänen alapuollaan istuu Rakel +Beatricen kanssa, kuten silmäs näkee. + +Sara, Rebekka, Judith, runoilijan +sen myöskin iso-isän äiti, joka +tuskassa tunnon lauloi: _Miserere!_[424] + +asteettain paikoill' alemmilla istuu +sikäli kuin ma heidät nimittäen +lehdestä lehteen kuljen ruusunkukan. + +Riviltä seitsemännelt'[425] alas, niinkuin +siit' ylös, seuraa naiset Israelin, +jakaen täten kaikki ruusun asteet. + +Sen mukaan, kuinka katsoin Kristuksehen +he uskoivat, he muurin muodostavat, +mi halkaisee nää pyhät porraspaikat. + +Sivulla tällä, missä lehdin kaikin +on kukka kypsä,[426] istuvat ne, jotka +uskoivat Kristuksehen saapuvahan. + +Taholla tuolla, jonka puolipiirein +paikoista toiset tyhjät on, ne istuu, +jotk' katsoi Kristuksehen tullehesen.[427] + +Kuin tällä puolla istuin kunniakas +taivaisen Naisemme niin suuren eron +muodostaa muiden alempainsa suhteen, + +niin tuolla istuin Johanneksen suuren, +ken kesti erämaan ja kuolon pyhän +ja sitten kaksi vuotta helvettiä.[428] + +Samana rajana on alla hänen +Franciskus, Benediktus, Augustinus[429] +ja muita, astehittain, tänne alas. + +Ylevä nää nyt kaitselmus sa Luojan, +näät kummankin tuon uskon-muodon[430] täytyy +samaten täyttää tämä yrttitarha. + +Ja tiedä, että alla rivin sen, mi jakaa +keskeltä rajaviivat kumpaisetkin, +ei istu kukaan omast' ansiostaan, + +vaan toisen, vielä eräill' ehdoillakin; +näät henget nää[431] on vapautettu ennen +kuin heillä oli vaalinvalta vapaa. + +Sen nähdä voit sa heidän kasvoistansa +ja myöskin lapsi-äänistänsä heidän,[432] +jos heitä oikein kuuntelet ja katsot. + +Nyt epäilet[433] ja kätket epäilysi; +mut solmun sulta kirvoitan ma kovan, +sua jolla vangitsevi rikkiviisaus. + +Ei kautta laajan tämän valtakunnan +voi olla paikkaa satunnaista eikä +surua eikä janoa, ei nälkää! + +Ijäisen lain on järjestämää kaikki, +mit' täällä näät, niin että tarkallensa +sopivi sormus täällä aina sormeen. + +Ei syyttä sieluille siis näille, jotka +elohon totuuden on ehättäneet, +jaettu ole eri arvo-asteet. + +Kuningas, jonka kautt' tää valtakunta +niin suurta nauttii rakkautta, rauhaa, +ylemmä ettei tohdi toivo mikään, + +iloisin tahdoin sielut luodessansa +suo heille armoansa mielinmäärin +ja erilailla; riittäköön se sulle! + +Tään Pyhä Raamattu jo sanoo selvään[434] +ja nimenomaan kaksoisista, jotka +äitinsä kohdussa jo vihaan syttyi. + +Siks sopii, että valo korkein kiertää +kutakin seppeleenä armon mukaan, +mi heidän kutreillansa kuumottavi. + +Siis vuoks ei työnsä, ansionsa oman +he sijaa saaneet eri astehilla, +vaan vuoksi ensi näkövoiman eron. + +Alussa aikain ensimmäisten riitti[435] +autuuteen yksin usko vanhempien, +viattomuuden yhtyessä siihen. + +Kun mennyt oli ensi kausi, täytyi +viattomuuteen miesten saada voimaa +jo tulemalla ympärleikatuiksi. + +Mut vihdoin, koska armon aika tuli, +jäi sinne alas viattomuus moinen, +jos puuttui kaste täysi, kristillinen. + +Nyt katso kasvoja,[436] jotk' enin ovat +Kristuksen kaltaiset, näät niiden kirkkaus +vain voiman suo Hänt' itseänsä nähdä.» + +Niin suuri auvo päällä Neitseen päilyi +ja siitä siirtyi mieliin pyhiin,[437] jotka +ol' luotu lentämähän korkeudessa, + +ett' ennen mitä lienenkään ma nähnyt, +mua ihmettänyt niin ei ollut eikä +Jumalan kuvaa näyttänyt niin paljon. + +Ja sama Enkeli,[438] mi ensin etsi +maan päällä häntä, hänen eessään siivin +avoimin lauloi nyt: '_Ave Maria!_' + +Ja vastas lauluun jumalallisehen +autuuden kaikki kuorot kilpaa, että +iloisemmilta näytti kasvot kunkin. + +»Oi, pyhä Taatto, joka paikan kauniin +sen jätit,[439] jossa istut ijäisesti, +ja vuoksi mun tääll' alahalla viivyt, + +ken on tuo Enkeli, mi riemuin moisin +kasvoihin katsoo Kuningattaremme +niin rakkahasti kuin hän oisi tulta?» + +Näin taas ma luotin hänen viisauteensa, +min kauneus oli Neitseheltä, niinkuin +on Auringolta aamutähtösien. + +Hän mulle:[440] »Sielun valppaus ja sulo, +mikäli voi sit' enkelillä olla +hänellä on, ja iloitsemme siitä, + +näät hän se kädessänsä palmunlehvä +Marian tuli luo, kun tahtoi kantaa +Jumalan Poika tomun maisen taakkaa. + +Mut sanojain nyt silmäs seuratkohon +ja merkitköön päämiehet ylhäisimmät +tään valtakunnan vanhurskaan ja pyhän. + +Nuo, jotka autuainna ylhääll' istuu +lähimmät ollen Kuningattaremme, +kuin kaksi juurta ovat ruusun tämän.[441] + +Hän, vasemmalla istuva, on isä, +min himon julkeen vuoksi niin on paljon +inehmon heimo kärsimystä saanut. + +Taas oikealla Pyhän Kirkon isän +sa vanhan näet, jolle _Kristus_ kerran +avaimet antoi tämän ruusun kauniin. + +Ja hän,[442] mi näki ennen kuolemataan +kaikk' ajat synkät kauniin Morsiamen, +mi sortui peitsien ja naulain kärkiin, + +vierellä istuu; toisen vierell' lepää +taas opas,[443] jonka johdolla söi mannaa +tuo kansa kapinoiva, kiittämätön. + +Petrusta vastapäätä istuu Anna,[444] +niin autuaana tyttärestään, että +ei hosiannassakaan silmä käänny. + +Ja Peritaattoamme vastass' istuu +Lucia,[445] pyytäjä sun Naises ylvään, +kun alaspäin sa laskit silmälaudat. + +Mut koska unes hetket haihtuu,[446] päätän +puheeni, niinkuin hyvä räätälikin +myös puvun leikkaa kankaan määrän mukaan. + +Silmämme suunnatkaamme Alku-Lempeen, +niin että häneen katsoen sun silmäs, +mikäli voi, sen tunkis kirkkautehen. + +Mut ettet siipes nostain lankeaisi +alemma, luullen ylös yltäväsi, +on ansaittava rukouksella armo; + +häneltä armo, joka voi sua auttaa; +ja hartaudella sanojain nyt seuraa, +niin ettei niistä eroo sydämesi.» + +Tään nyt hän alkoi rukouksen pyhän: + + + + +Kolmasneljättä laulu + + +»Oi Neitsyt-äiti, tytär Poikas,[447] nöyrin +ja korkein kaiken luomakunnan luotu, +valittu Luojan ikineuvostossa! + +Se olethan, jok' ihmisluonnon olet +niin aateloinut, että Luoja itse +ei halveksinut tulla luoduks siinä. + +Sun kohdussas tuojalleen syttyi Rakkaus,[448] +min hehkun kautta hempeän tää ruusu +on kukoistanut rauhass' ijäisessä. + +Tääll' olet Lemmen keskipäivä meille +ja alahalla, kuolevaisten maassa, +sa olet toivon lähde läikkyvainen. + +Niin suuri, valtava oot, Valtiatar, +ett' armon pyytäjän, ken ei sua etsi, +sen siivetönnä kaiho kaunein lentää. + +Hyvyytes yksin pyytäjää ei auta, +vaan monta kertaa vapahasti lankee +ja rukouksen eelle ennättävi. + +Sinussa armo on ja sääli, laupeus +ja ylevyydessäsi yhdistyvi +se kaikki, mitä luoduissa on hyvää. + +Nyt hän, mi nähdä tähän saakka saanut +kuilusta syvimmästä kaikkeuden +on yksitellen asteet henki-elon, + +rukoilee voimaa suita armossasi +niin suurta, että nostaa vois hän katseen +nyt vihdoin viimeisehen Autuutehen.[449] + +Vuoks oman näkemykseni en koskaan +enemmän leimunnut kuin hänen, siksi +rukoilen, ettei rukouksein ois turha, + +ja että usmat kuolevaisuutensa +sa kaikki haihduttaisit rukouksillas +ett' ilmestyisi hälle Korkein ilo. + +Rukoilen, Kuningatar kaikkivaltaas +ma vielä, että säilyttäisit hänen +tunteensa tervehinä näyn sen jälkeen. + +Sun suojas voittakohon ihmisvaistot! +Beatrice, katso, ja niin monta pyhää +pyyntööni yhtyäkseen ristii kädet.» + +Ne silmät, joita Luoja lempii sekä +rakastaa, rukoilijaan kiintyi, näytti, +kuink' kelpaa hälle esipyyntö hurskas. + +Ijäiseen valoon suuntautui ne sitten, +johonka varmaan kenenkään ei luodun +niin kirkkaasti voi kimallella silmä. + +Ma, joka lähestyin nyt viime rajaa +kaihoini kaikkein, sammutin jo hehkut +ijäisen ikäväni, niinkuin sopi.[450] + +Hymyillen Bernhard mulle viittas, että +katsoisin ylös; mutta itsestäni +jo samaa tein, hän mitä tahtoi multa. + +Näköni, silmän seijastuissa, tunki +syvemmä aina säteesen tuon Valon +ylhäisen, joka itsessään on Totuus. + +Siit' eespäin suurempaa ma näin kuin kieli +voi kertoa, näät sanat niinkuin muisto +tuon ylenpalttisuuden eessä väistyy. + +Kuin unessa jos jotain nähdään, siitä +jää vaikutus viel' ollen valvehilla, +mut vaikutuksen syy ei muistu mieleen, + +näin minun käy, näät haihtunut on melkein +näkyni aivan, mutta sulous, siitä +mi syntyi, vieläi sydämeeni tippuu. + +Näin myöskin lumi Auringossa sulaa, +ja näin Sibyllan ennustukset[451] tuuleen +keveillä kylvettihin lehtisillä. + +Oi, Valo korkein, paistavainen yli +niin ihmis-aatosten, suo sielulleni +taas hiukka siitä, miltä näytit mulle! + +Ja tee mun kieleni niin valtavaksi, +kipinän että kunniastas antaa +se voisi vastaisuuden ihmisille! + +Näät jotakin jos muistuu mieleheni, +jos soi se hiukan säkehissä näissä, +paremmin ymmärretään voittos suuruus. + +Niin tuima oli hohto säteen kirkkaan,[452] +ett' uskon, varmaan öisin häikäistynyt, +jos kääntänyt ma siitä silmät oisin. + +Ja muistaa voin, ett' tuosta uljastuin ma +enemmän kestämään niin että liittyi +katseeni kera Voiman äärettömän. + +Oi, armon runsaus, mi mulle antoi +rohkeuden nähdä Ikivalkeutta, +niin että siihen valo silmäin haihtui! + +Sen syvyydessä näin ma yhdistyvän +yhdeksi kirjaks' rakkaudella kaiken, +sen, mikä kaikkeudessa näkyy hajan. + +Oliot,[453] niiden lisäkkeet, ja niiden +työtavat siellä kietoutuu niin kokoon, +ett' yhdenlaist' on valo laulamani. + +Maailmankaikkeuden yhteismuodon +nähneeni luulen, koska laajemmaksi +käy nautintoni laulaessa tätä. + +Yks hetki suuremman soi mulle unhon[454] +kuin kaksikymmentä vuossataa työlle, +miss' Argoon haahta hämmästyi Poseidon. + +Mun sieluni niin katsomistaan katsoi +ihmeissään, liikkumatta, tarkkaavaisna, +enempi syttyen vain katsonnastaan. + +Tään valon eessä tulee sellaiseksi, +siit' ettei silmää mihinkään voi muuhun +inehmo kääntää vapaaehtoisesti. + +Näät kaikki hyvä, johon tahto pyrkii, +on koossa siinä ja sen ulkopuolla +puutteellist' on, mi siinä täydellistä. + +Sanani siitä, mitä muistan, käypä +täst' asti lyhemmäksi on kuin lapsen, +min kieltä kastaa vielä äidinrinta. + +Ei siksi, että Valkeudella tuolla +muut' ois kuin näkö aina yks ja sama, +ijäti se, mik' ollut on se ennen. + +Mut silmäni, mi katsoessa vahvoi, +tuon Yhden katsannon niin mulle muutti, +kun sillä aikaa itse muutuin minä. + +Syvässä, kirkkahassa substansissa +tuon Valon korkean näin kolme kehää,[455] +väriltä eroovaa, mut yhtä suurta. + +Kuin sateenkaaret näytti heijastavan +niist' yksi toistaan, ja kuin liekki kolmas +kahdesta uloskäyvän näytti tasan. + +Kuink' onkaan kielen sanat tuhmat, heikot +mun aatteillein! Ja näkemäini verran +niin pienet, että kannata ei haastaa. + +Oi Valkeus, ymmärtäjä, ymmärretty +kautt' itses vain, mi itsessäs vain elät +ja itseäsi rakastat ja hymyyt! + +Se kaaristasi, joka näytti mulle +valolta heijastunehelta,[456] koska +ma tuokion sit' olin tuijottanut, + +nyt näytti kantavan kuin ihmiskuvaa +sisällään, mutta jumalaistunutta, +siks häneen kääntyi koko katseheni. + +Kuin matemaatikko; mi turhaan pyrkii +mittaamaan ympyrätä eikä löydä +aatetta etsimäänsä miettienkään; + +niin näyn tuon uuden eessä olin minä: +ma nähdä tahdoin, kuinka kehään sopi +tuo kuva ja mik' oli suhde niiden. + +Mut riittäneet ei siihen siivet omat;[457] +salama äkkiä mun halki sielun +löi häikäisten ja täytti toiveheni. + +Jo vaipui korkea nyt kuvausvoima; +mut kaihoain ja tahtoain nyt johti +kuin pyörää tasan pyörivää, se Rakkaus, + +mi ohjaa Auringon ja kaikki tähdet. + + + + +VIITESELITYKSET + + +1. laulu + +[1] Jotta lukijan olisi helpompi seurata runoilijaa, kun hän nyt alkaa +vaelluksensa korkeammissa taivaspiireissä, on syytä luoda lyhyt +yleiskatsaus Danten Paratiisiin, siihen, miten hän on sen Ptolemaioksen +järjestelmän ja teologisten opinkappalten mukaan kuvitellut. Danten +Paratiisi käsittää kaikkiaan kymmenen taivasta; näistä on yhdeksän +liikkuvaa, s.o. ne kiertävät kaikki Maata, joka on niiden yhteinen, +liikkumaton keskipiste. Nämä yhdeksän taivasta (Kuu, Merkurius, Venus, +Aurinko, Mars, Jupiter, Saturnus, kiintotähdet ja Primum Mobile, n.s. +kristallitaivas) sisältyvät kaikki Empyreumiin, joka on liikkumaton ja +josta liikevoima asteettain jakaantuu alempiin taivaisiin. Näissä +taivaissa on asuinsijansa autuailla, jotka Dantelle, kuten hän myöhemmin +(4. laulu, säkeistöt 10-13) selittää, esiintyvät eri taivaissa heidän +eri autuusasteensa mukaisesti osoittaakseen, että he maallisessa +elämässään elivät niiden planeettain vaikutuksen alaisina, joissa he +täällä oleksivat. Ensimmäisen taivaan asukkaat esiintyvät jumalallista +valoa säteilevässä ihmishahmossa, muiden taivasten autuaat taas +erilaisen loiston (soihtujen, sädepallojen, jalokivien jne.) muodossa ja +ovat sitä kauniimpia ja häikäisevämpiä mitä ylempänä he ovat. + +[2] Marsyas oli fryygialainen satyyri, joka löydettyään Minervan +käyttämän ja hylkäämän huilun rohkeni haastaa Apollon kilpasoittosille. +Apollo voitti ja sopimuksen nojalla (voittaja sai tehdä voitetulle mitä +tahtoi) hän kytki Marsyaan puun runkoon ja nylki hänet elävältä. + +[3] »Lehvä Peneun» = Apollon lempipuu, laakeri (joki-jumala Peneun +tyttären Dafnen mukaan, jota Apollo rakasti muuttaen hänet sittemmin +mainituksi puuksi) jolla maineikkaat runoilijat, hallitsijat jne. +seppelöitiin. + +[4] Cirra oli Parnassos-vuoren toinen, Apollolle pyhitetty huippu; +toinen (Nisa) oli pyhitetty muusoille 1. runottarille tai toisten mukaan +Bakkhokselle. Nämä kaksi huippua merkinnevät kuvannollisesti +inhimillistä ja jumalallista tietoa. + +[5] Maailman lamppu = aurinko, joka nousee, näyttää eri paikkojen +ihmisille horisontin eri vuodenaikojen mukaan. Seuraavissa säkeissä +Dante käyttää astronomista kieltä tarkoittaen, että kevätpäivän +tasauksen aikana, jolloin neljä eri astronomista kehää kohdatessaan ja +leikatessaan toisensa muodostaa kolme ristiä ja jolloin auringon valo +kääntyy »parempaan rataan», koska se valaisee pitemmän aikaa, ja yhtyy +»tähteen parempaan», s.o. Oinaaseen, on auringon vaikutus alkuaineisiin, +»maailman vahaan», voimakkain ja suotuisin. + +[6] Vertaus perustuu siihen entisajan luuloon, että kotka totuttaisi +poikiaan kestämään auringon katseen. + +[7] Moni asia, mitä ei maan päällä voi tehdä, on mahdollista maallisessa +paratiisissa (jossa Dante ja Beatrice vielä ovat) sen +puhdistumisprosessin nojalla, joka on tapahtunut Kiirastulen vuoren eri +piireissä. + +[8] »Pyöröön ijäiseen» = taivaspiireihin. + +[9] Glaucus oli (Ovidiuksen muk.) boiotialainen kalastaja, joka maistoi +erästä yrttiä huomattuaan että ongitut kalat virkosivat sitä +koskettaessaan, ja muuttui niin meren jumalaksi. + +[10] Olinko ainoastaan sielu vai nousinko ruumiineni? Vrt. myös apostoli +Paavalin sanoja 2. Korintt. kirj. 12:2-4, jotka ilmeisesti ovat olleet +Danten mielessä. + +[11] »Sävelin». Viittaa samaan käsitykseen avaruuksien soinnusta, +harmoniasta, josta jo monet aikaisemmat filosofit, mm. Pythagoras, +Platon ja Cicero puhuvat.--Dante on nyt huomaamattaan siirtynyt tulen +kehään. + +[12] Säkeiden merkitys on seuraava: tässä luomakunnan järjestyksessä +»ylväät olennot»--enkelit, muutamien mukaan, toisten mukaan ihmiset, ja +enkelit ja ihmiset yhdessä eräiden vanhempien ja uudempien +Dantenselittäjäin mukaan--näkevät Jumalan viisauden merkit, jotka ovat +kaiken päämäärä, se raja, johon tämä järjestys on alistettu.--Jokaista +ajaa synnynnäinen vaisto hänen määräpaikkaansa, ikäänkuin kotia kohden. +Niin esim. tulen ajateltiin keski-aikaisen fysiikan mukaan kohoavan +kuuta kohden, joka oli sen koti tulenkehässä, ilman yläpuolella. Dante +sovelluttaa nyt tämän aineellisessa maailmassa vallitsevan lain myös +ihmisten tahtoon. + +[13] Olisi ihme, jos Dante, joka Eunoen vedessä oli saanut virkistystä +ja viimeisen puhdistuksen ja niin ollen oli vapaa nousemaan autuaihin, +vielä viipyisi maan päällä, ajallisissa askareissa. + + +2. laulu + +[14] Jasonin tehtäväksi oli määrätty saada haltuunsa kultainen +oinaannahka: hänen oli kynnettävä tulta tuiskivalla härkäparilla +kyynhampain kylvetty pelto ja voitettava kylvöstä kasvaneet +miekkamiehet. Tätä urotyötä hänen matkakumppaninsa tietenkin suuresti +ihmettelivät. + +[15] »Merkit synkät»--kuun tummat täplät, joita kansan ihmiset luulivat +Kainin orjantappurakimpuksi. Eräs italialainen kansantaru kertoo kuinka +Kain, surmattuaan veljensä, »koetti pyytää tekoansa anteeksi, mutta +Herra vastasi: 'Abel on oleva kanssani Paratiisissa, mutta sinä olet +joutuva syntisi rangaistukseksi kuuhun ja tuomittu siellä ikäsi kaiken +kantamaan orjantappurakimppua selässäsi'. Tuskin Hän oli tämän sanonut, +kun nousi ankara tuuli, joka lennätti Kainin ruumiineen sieluineen +kuuhun, ja siitä asti siellä näkyvät hänen kirotut kasvonsa sekä +orjantappurakimppu, jota hän on kantava maailman loppuun asti.» + +[16] Tässä pitkässä todistelussa, jonka sopivaisuudesta näin +ylevähenkisessä runoelmassa voi olla eri mieltä, Beatrice kumoaa Danten +arvelun, että tiheys ja ohuus aiheuttaisivat kysymyksessä olevat täplät. +Hän ottaa lähtökohdakseen, samoinkuin päämääräkseenkin skolastisen +filosofian ns. formaaliprinsiipit, ne alkumuodot, jotka määräävät +taivaankappalten, jopa niiden osienkin lajin ja eri ominaisuudet. Danten +mielipide sotii tätä lakia vastaan (2. laulu, säkeistöt 25-27). Mutta +ei myöskään konkreettisesti B. voi hyväksyä D:n väitettä. Sillä jos +ohuus olisi kysymyksessä olevan seikan syynä, täytyisi vähemmän tiheän +aineen jollakin kohtaa ulottua kuun koko halkaisijan lävitse tai ainakin +johonkin rajaan asti, mutta silloin täytyisi kuun näiltä kohdiltaan olla +läpinäkyvä auringonpimennyksissä; muussa tapauksessa täytyisi +läpinäkyvää kerrosta seurata tiheämpi ja sen täytyisi heijastaa +auringonvaloa, kuten seuraavassa esitetty peilikoe osoittaa. Koska +säteet tällöin heijastuvat syvempää kappaleesta, näyttää valo tosin +pienemmältä, mutta ei silti vähemmän kirkkaalta eikä synnytä mitään +täpliä. Tässä todistelussaan Dante nojautuu olennaisesti Albert Suuren +teokseen _De coelo et mundo_. + +[17] »Jumalanrauhan taivas» = Empyreum, jota lähinnä on Primum +mobile.--»Seuraava taivas» = kiintotähtien taivas. + +[18] »Syvän aatteen» ovat varhaisemmat Dante-selittäjät käsittäneet +Jumalan ajatukseksi, uudemmat sensijaan selittävät sen tämän taivaan +liikuttajaksi, Intelligenssiksi, joksi jokaisen taivaan liikuttavaa +voimaa kutsutaan ja joiden sekä enkelien kautta Jumala ohjaa kaikkia +taivaita. + + +3. laulu + +[19] Viittaa taruun Narkissos-nuorukaisesta, joka Ekhon rakkautta +halveksittuaan rakastui omaan kuvaansa. Sen hän näki lähteen kalvossa +»luullen ruumiiksi sitä, mikä oli varjo vain» (Ovidius). + +[20] Piccarda (mainittu jo Kiirastulessa XXIV veljiensä Corson ja +Foresen yhteydessä), kuuluisaa firenzeläistä Donati-sukua. Sen ajan +kronikoitsijain mukaan hän oli hyvin kaunis nainen, joka oli jo +tyttönä jumalinen mieleltään ja meni P. Klaran luostariin; täältä hänen +veljensä Corso kuitenkin väkivaltaisesti ryösti hänet ja aikoi naittaa +hänet eräälle firenzeläiselle Rossellino della Tosa -nimiselle miehelle, +joka oli väkivaltainen ja tunnettu julkeaksi puoluepukariksi. Melkein +heti avioliittoon jouduttuaan Piccarda sairastui ja kuoli.--Se, että +Dante asettaa hänet Paratiisin alimmalle asteelle ei suinkaan todista, +että hän tahtoi syyttää P:aa siveyden tai muiden hyveiden puutteesta, +vaan se osoittaa ainoastaan hänen ylevän maailmankatsomuksensa, joka +määrää alemmalle autuusasteelle ne henget, joilla lempeytensä ja +viattomuutensa tähden ei ole ollut voimaa vastustaa väkivaltaa, joka +muuten oli varsin yleinen ilmiö puheena olevalla vuosisadalla). + +[21] Säkeet viittaavat kahteen ilonlähteeseen, jotka ovat: 1) Jumalan +autuuttava näkeminen; 2) pyhäin yhteys, jossa iloa lisää +autuustovereiden luku. + +[22] Saadakseen tietää, mikä oli se lupaus tai millainen oli se elämä, +jonka Piccarda oli uskonnon helmassa alkanut, mutta jota hän ei ollut +seurannut loppuun asti. + +[23] Nainen, johon tässä viitataan, on pyhä Klara Assisilainen +(1194-1253), joka v. 1212 maanmiehensä pyhän Fransiskuksen johdolla +perusti nimeään kantavan nunnaluostarin; hänen luostarisääntöjänsä +mainitaan ylen ankaraluontoisiksi.--Dante ei sano, missä taivaassa tällä +pyhällä naisella on paikkansa. + +[24] Piccarda ei mainitse väkivallan harjoittajia, mutta sanat »pahaan +tottuneet» viittaavat siihen nimeen, »Pahantekijä» (Malefami l. +Malefarai), jonka firenzeläiset antoivat Donati-suvulle. + +[25] Constanza, Sisilian kuninkaan Roger II:n tytär; meni 1185 naimisiin +Svaabin (Suevian) keisarin Henrik VI:n kanssa, jolle hän siirsi kuningas +Vilhelm II:n kuoltua saamansa perintö-oikeuden Sisilian kuningaskuntaan; +jäätyään leskeksi (1197) hän hoiti valtakunnan hallitusta ja oli +poikansa Fredrik II:n holhooja kuolemaansa asti (1198). Danten aikana +oli hänestä liikkeellä tarina, jossa sanottiin, että Constanzan, joka jo +kauan oli ollut nunnana, oli Palermon arkkipiispa ottanut pois +luostarista 52 vuoden ikäisenä ja antanut puolisoksi Henrik VI:lle, +koska aikoi niin anastaa vallan Taranton Tankrediltä, sekä että poika +Fredrik II oli siis syntynyt vastoin luonnon lakeja (koska äiti oli +liian vanha) sekä vastoin jumalallisia lakeja (koska äiti jo oli ollut +pyhitetty Jumalalle). Niin kertoo Villani (Cron. V. 16). Dante hyväksyi +yleisen uskon, että C. oli ollut nunnana, mutta puhdisti hänet kaikista +guelfien valheellisista panetteluista, korotti hänet pyhimykseksi ja +puhtaan Piccardan arvokkaaksi seuralaiseksi Paratiisissa. + +[26] Suevian l. Svaabin kolme myrskytuulta ovat kolme +hohenstaufikeisaria: Fredrik Barbarossa, Henrik VI ja Fredrik II, »viime +mahti», sillä hänen poikansa Konrad IV hallitsi ainoastaan neljä vuotta. + + +4. laulu + +[27] »Niinkuin Daniel ...» selittäessään jo unohdetun unen ja sen +merkityksen, tyynnytti kuningas Nebukadnessarin vihan. Tämä oli käskenyt +tappaa kaikki Babylonin viisaat (ks. Daniel 2:12-46). Samoinkuin Daniel +tunsi unen salaisuuden jumalallisen ilmoituksen kautta, samoin Beatrice +tunsi Danten epäilykset ilman että tämä oli niitä hänelle ilmaissut. + +[28] Platon opetti, että sielut oli luotu ennen ruumista ja jaettu +tähtiin, joihin ne ruumiillisen kuoleman jälkeen jälleen palasivat; +täällä ne viipyivät lyhyemmän tai pitemmän aikaa ansioittensa mukaisesti +ja palasivat sitten taas maalliseen ruumiiseen (ja ne muuttuivat +naisiksi, joiden entinen elämä oli ollut moitteellista). + +[29] »Sapekkaampi» = myrkyllisin, ilmeisimmin kristillisen kirkon opin +vastainen. + +[30] Vrt. I laulun selitys [1]. + +[31] Tuomas Akvinolainen, jota Dante näissä säkeissään seuraa, sanoo +(Summa theol.) mm.: »On soveliasta esittää pyhän Raamatun jumalallisia +ja hengellisiä asioita aineellisin vertauskuvin ...» koska kaikella +meidän tiedollamme on alkunsa aistimuksissa (Quia omnis nostra cognitio +a sensu initum habet); ja toisessa kohdassa: »Sillä sitä, että Raamattu +mainitsee Jumalan kädet, ei ole otettava kirjaimellisesti, että muka +Jumalalla olisi nämä ruumiilliset jäsenet, vaan se, mitä näillä +jäsenillä tarkoitetaan, on hänen toimiva voimansa (virtus operativa).» + +[32] Arkkienkeli Rafael (ks. n.s. Tobiaksen kirj. 3:25). + +[33] Timaios, yksi puhuvista henkilöistä Platonin samannimisessä +dialogissa. + +[34] Mikäli Platon nim. uskoo, että tähdistä tulevat ne hyvät ja huonot +vaikutukset, jotka johtavat ihmisiä hyvään tai pahaan. + +[35] Danten toinen epäilys koski Piccardaa ja Constanzaa, jotka +väkivallalla, vastoin omaa tahtoaan oli pakotettu rikkomaan +luostarilupauksensa. Beatrice selittää nyt nojautuen tässäkin Tuomas +Akvinolaisen oppiin, minkä vuoksi he ovat joutuneet autuuden alimmalle +asteelle. + +[36] Pyhä Laurentius oli Rooman kirkon diakonina kolmannella +vuosisadalla ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valeriuksen hallitessa +(258); jaettuaan kirkon aarteet köyhille, jotteivät keisarilliset +virkamiehet olisi saaneet niitä haltuunsa, häntä piinattiin ensin +ruoskilla ja asetettiin sitten halstarin tapaiselle rautalankaverkolle +poltettavaksi. Kerrotaan hänen keskellä tuskiaankin pysyneen lujana ja +tyynenä, jopa pilkanneen pyöveleitään pyytämällä, että nämä kääntäisivät +hänet toiselle kyljelleen, jotta sekin puoli paistuisi. + +[37] C. Mucius Scaevola, jonka ihmeteltävä mielenlujuuden osoitus lienee +useimmille tuttu historiasta. + +[38] »Toinen ahdinko» = Beatricen ja Piccardan sanojen välillä ilmennyt +ristiriita. Edellinen oli näet sanonut, että Piccarda ja Constanza +olivat jollain tavoin olleet auttaneet väkivaltaa ja Piccarda taas oli +vakuuttunut, että Constanza oli aina säilyttänyt sydämessään rakkauden +nunna-elämään. + +[39] Viittaa Kiirastulessa (12. laulussa) kerrottuun taruun Alkmeonista, +joka isänsä Amphiaruksen pyynnöstä surmasi äitinsä Eriphylen. + +[40] Danten pulman ratkaisu perustuu Tuomas Akvinolaisen oppiin kahdesta +tahdosta, joista toinen on vapaa, n.s. absoluuttinen, joka ei voi tahtoa +pahaa, ja toinen relatiivinen, joka tahtoo pienempää pahaa välttääkseen +suurempaa; siten voi ihminen relatiivisella tahdolla tahtoa sitä, mitä +hän absoluuttisella tahdolla ei tahtoisi. Piccarda oli siis tarkoittanut +absoluuttista tahtoa edellämainitun lauseen sanoessaan, Beatrice taas +relatiivista. + + +5. laulu + +[41] »Täydellinen tieto», alkutekstissä »_perfetta veder_» (siis oik. +täydellinen näkeminen) on se, jolla Beatrice näkee jumalallisen valon, +ja mitä enemmän hänen silmänsä sitä aistivat, sitä enemmän ne loistavat +ja säteilevät rakkauden lämpöä. + +[42] Beatricen »pyhä esitys» on pääpiirteissään seuraava: suurin lahja, +minkä Jumala antoi ihmiselle, on vapaa tahto; sentähden on vapaasti +tehty lupaus, johon sitoutuessaan ihminen uhraa tämän aarteen (joka +tapahtuu juuri tämän saman vapaan tahdon toiminnalla) pyhä ja +järkkymätön eikä sen rikkomista siis voi korvata. Mitä lupauksista +vapautumiseen ja niiden vaihtoon tulee, on huomattava, että lupauksen +olemukseen kuuluu kaksi seikkaa: sisältöjä sopimus; jälkimmäistä ei voi +muuttaa eikä peruuttaa, edellisen voi muuttaa Kirkon tahdosta; jokaisen +vaihdoksen tulee siis tapahtua kirkollisen auktoriteetin luvalla ja +siten, että ensi lupauksen sijalle annetaan jotain arvokkaampaa; tästä +nähdään, kuinka varovaisia ihmisten on oltava lupauksia valitessaan ja +tehdessään. + +[43] Dante on oppiaan tahdon vapaudesta lähemmin selvitellyt +Kiirastulessa, ks. XVI ja XVIII. + +[44] Avaimet, hopeainen ja kultainen, Kirkon viisauden ja päätösvallan +vertauskuvat. + +[45] Kun Jefta oli kutsuttu johtamaan Israelilaisten sotaa Ammonin +lapsia vastaan, teki hän Herralle lupauksen, jossa lupasi uhrata Hänelle +ensimmäisen, joka hänen talonsa ovesta tulee häntä vastaan kun hän +palasi sodasta. Täyttääkseen tämän pikaisen lupauksen hänen täytyi +surmata ainoa tyttärensä. Ks. Tuomarit 11:30-40. + +[46] »Helleenien päämies» = Agamemnon, kreikkalaisten johtaja +troijalaisia vastaan. Kun hän oli tappanut erään Artemisille pyhitetyn +hirven, nosti jumalatar epäsuotuisan sään, joka esti kreikkalaisia +purjehtimasta Auliin satamasta; lepyttääkseen jumalattaren vihan +Agmemnon uhrasi hänelle tyttärensä Iphigeneian.--Luultavasti Dante oli +Cicerolta (_De officiis_) saanut sen käsityksen (joka ilmenee säkeessä +19), että A. oli luvannut jumalattarelle uhrata kauneimman olennon, joka +sinä vuonna oli syntynyt hänen valtakunnassaan ja että tämä olento +sattuikin olemaan hänen oma tyttärensä. + +[47] »Juutalaiset, joihin heidän papeillaan on niin vähäinen +vaikutusvalta, koska lait itse ovat kansan tekojen ohjeena, voisivat +pilkata kristittyjä heidän uskostaan mustatakkeihinsa» (_Notter_). + +[48] »Maailman muoto jne.»--Tarkoittanee seuraavaa taivasta, +Merkuriusta, jonne Dante ja Beatrice hetimiten siirtyvät (s. 12). Toisen +tulkinnan (Cassini ym.) mukaan Beatrice katsoi kohti päiväntasaajaa, +jossa aurinko tällä haavaa oli, ja jonka kautta hän voi katsoa +Empyreumiin, joka eniten säteilee jumalallista loistoa. + +[49] Autuaiden sieluille tuottaa uutta iloa yksi ainoakin, joka tulee +heidän rakkautensa uudeksi esineeksi, samoinkuin »syntyy ilo Jumalan +enkelien kesken yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen» (Luukk. ev. +15:10). + +[50] »Ijäisen voiton istuimet» (ital. _li troni del trionfo eternale_) = +Empyreum, jossa enkelit asuvat.--»Mainen sota», vrt. Jobin kirj. 7:1. + + +6. laulu + +[51] Keisari Konstantinus I muutti Rooman valtakunnan pääkaupungin +(jonka vaakunassa oli kuvattuna kotka) Roomasta Bysantiin, lännestä +itään eli siis vastoin auringon suuntaa sekä vastaan Aineiaan, +roomalaisten »kantataaton», matkaa Troijasta Italiaan (jossa hän otti +puolisokseen Lavinian, Latinus-kuninkaan tyttären). + +[52] Dante oletti keisarillisen istuimen siirron Bysantiin (»Euroopan +soppeen») tapahtuneen v. 333 j.Kr. (Brunetto Latinin muk.) ja keisari +Justinianuksen nousun valta-istuimelle v. 539.--Kukkuloilla tarkoitetaan +Troijan vuoria. + +[53] Keisari Justinianus I (synt. 483, valitt. keisariksi 527, kuol. +565), joka jätti maailmalle itsestään juhlallisen muistomerkin: +roomalaisen lain (_Corpus Juris civilis_). Justinianus oli vajonnut +harhaoppiin, jota varsinkin Eutykes saarnasi ja joka väitti, että +Kristuksessa oli ainoastaan yksi luonto, jumalallinen, mutta paavi +Agapetus, joka saapui Konstantinopoliin anomaan rauhaa itä-goottien +puolesta, sai hänet eräässä uskonnollisessa keskustelussa vakuutetuksi +Kristuksen kahdesta luonnosta, jumalallisesta ja inhimillisestä. + +[54] Belisarius, Justinianuksen oiva sotapäällikkö (490-565), jonka +urotöistä sotaretki itä-gootteja vastaan sekä vandaalien vallan +kukistaminen Afrikassa ovat huomattavimmat. + +[55] Väärintekijöillä tarkoitetaan sekä ghibelliinejä, jotka käyttivät +keisarikunnan vertauskuvaa itsekkäisiin tarkoituksiin, että guelfeja, +jotka sitä vastustivat. + +[56] Seuraavassa Dante kertoo pääpiirteissään teoksessaan _De Monarchia_ +Rooman vallan loistavan voittokulun yli Vanhan maailman alkaen siitä +hetkestä, jolloin Pallas, Latiumin kuninkaan Evanderin poika, kaatui +taistelussa Rutulien kuningasta Turmista vastaan. + +[57] Albassa = Alba Longassa, jonka Aineiaan pojan Ascaniuksen sanotaan +perustaneen ja jossa kotka vallitsi yli kolme vuosisataa, siihen asti, +jolloin kolme Horatius-veljestä joutui taisteluun kolmen Curiatiuksen +kanssa ylivallasta ja aiheutti kaupungin häviön. + +[58] Brennus, gallialaisten johtaja Roomaa vastaan (gallialaiset voitti +T. Manlius Torquatus).--Pyrrhus, Epeiroksen kuningas, tarentumilaisten +johtaja. + +[59] Rooman sotamaineen edustajia. + +[60] »Arabialaiset» = Hannibalin afrikkalaiset joukot. Danten aikana +kutsuttiin arabialaisten nimellä yleensä Pohjois-Afrikan väestöä; ehkä +Dante on käyttänyt tätä nimitystä myös loppusoinnun vuoksi. + +[61] Kummulla tarkoitetaan Fiesolea, jonka juurella Firenze sijaitsee ja +jonka G. Pompeiuksen kerrotaan hävittäneen (Villani). + +[62] »Lähellä aikaa» = lähellä Kristuksen syntymän aikaa. + +[63] Ranskan jokia, jotka todistavat Caesarin voittoisista sodista +Galliassa. + +[64] Farsaloksessa (Thessaliassa) Caesar sai ratkaisevan voiton +Pompeiuksesta (48 e.Kr.). Tämän voiton seuraukset tuntuivat aina Niilin +rannoilla asti, jossa Plotemaios surmasi Pompeiuksen tämän noustessa +maihin. Caesar vuorostaan kukisti Plotemaioksen vallan Egyptissä. + +[65] Antandros, satamakaupunki Frygiassa.--Simois, pieni joki, joka +virtaa lähellä Troijaa. + +[66] Juba, Numidian kuningas, Pompeiuksen lämmin kannattaja, kaatui +Tapsuksen taistelussa (46 e.Kr.). + +[67] Seuraava valloittaja oli Octavianus Augustus, joka Filippin luona +voitti Brutuksen ja Cassiuksen. Myöhemmin hän raivasi tieltään Marcus +Antoniuksen ja tämän veljen Luciuksen Perugiassa. Tämä kaupunki sai +kärsiä pitkäaikaisesta piirityksestä. + +[68] Viittaus Kleopatran itsemurhaan: tarinan mukaan hän tappoi itsensä +kyykäärmeen myrkyllä Actiumin tappion ja Antoniuksen kuoleman jälkeen, +kun ei voinut vietellä voittajaa Octavianusta. + +[69] »Kolmas Caesar» = keisari Tiberius, jonka hallitessa Kristus +ristiinnaulittiin; Dante, jonka mielestä tämä teko on osittain +juutalaisten syytä, antaa tälle keisarille sotapäällikkönsä Tituksen +kautta kunnian olla Jumalan vihan kostajana. + +[70] »Longobardin hammas» = longobardien viimeinen kuningas Desiderius, +joka ahdisti kovasti paavi Hadrianus I:tä, kunnes Kaarle Suuri tuli +avuksi ja voitti kirkon viholliset (773). + +[71] Ks. edellä [35].--Edelliset pitivät omana tunnusmerkkinään Rooman +kotkaa; jälkimmäiset olivat ottaneet puoluekilpeensä kultaliljat +(_fleurs de lys_), Ranskan kuningassuvun tunnusmerkin. + +[72] »Uusi Kaarle» = Anjoun Kaarle I, joka oli Napolin kuninkaana ja +guelfien johtajana vuoden 1300 vaiheilla. + +[73] Tässä Justinianus vastaa Danten toiseen kysymykseen (ks. edell. +laulu, s. 5, 6) ja sanoo, että Merkurius, »taivaan pienin tähti», +(_Dante: Convito_ II. 14.) on määrätty niille hengille, jotka maan +päällä ovat koettaneet saavuttaa kunniaa ja hyvän maineen ihmisten +keskuudessa. Koska he näin poikkesivat ylimmästä päämäärästä, joka on +Jumala, heidän on pakko viettää aikansa tässä lähinnä alimmassa +taivaassa. + +[74] Romeo = Romieu de Villeneuve (synt. n. 1170), Provencen viimeisen +kreivin, Raimundus Berlinghieri IV:n neuvonantaja ja ylin hovimestari; +kreivin kuoltua (1245) hän jäi hallituksen hoitajaksi sekä kreivin +viimeisen tyttären, Beatricen, holhoojaksi. Tämä tytär naitettiin Anjoun +Kaarle I:lle (vrt. Kiirastuli VII). Romieu kuoli v. 1250.--Kreivin +kolmesta vanhimmasta tyttärestä oli Margareta nainut Ranskan kuninkaan +Ludvig IX:n, Eleonora Englannin kuninkaan Henrik III:n ja Sanctia +viimemainitun veljen Rikhardin, Cornwallin kreivin, joka 1257 valittiin +Saksan kuninkaaksi, ja näin tuli kustakin neljästä sisaresta aikanaan +kuningatar. Tämä kaikki on historiallisesti totta. Mutta Danten aikana +oli liikkeellä toinenkin tarina, jonka hän esittää tässä ja joka +tavataan laajempana Villanilla (_Cron_. VI 91). + + +7. laulu + +[75] Tämä latinalainen hymni, jonka Justinianus laulaa poistuessaan +Danten luota, kuuluu alkutekstissä seuraavasti: + +_»Osanna sanctus Deus Sabaoth, superillustrans claritate tua felices +ignes horum malachoth_.» + +Hebreankieliset sanat Dante lienee saanut Pyhän Hieronymuksen Vulgatasta. + +[76] »Kahden valon jne.» Joko autuutensa ja Dantelle osoittamansa +hyvyyden valojen taikka niiden valojen, jotka ihannoivat häntä keisarina +ja lainsäätäjänä. + +[77] »B ja ice» = Bice, lyhennys ja hyväilymuoto Beatrice-nimestä. + +[78] Danten epäilyksen olivat herättäneet Justinianuksen sanat (ks. +edell. laulu, s. 10, 15). Beatricen selityksestä käy olennaisesti +ilmi, että Kristuksen kuolema oli oikeutettu, mikäli hän oli ihminen, +mutta rikos, mikäli hän oli Jumala. Mutta on huomattava, että ristillä +ei kuollut erikseen Jumala eikä ihminen, vaan yksi olento, jumalihminen. + +[79] »Inehmo, jok' ei siinnyt» = Aatami. + +[80] Beatricen todistus on pääpiirteissään seuraava: Ihmissielu, joka on +Jumalan välittömästi luoma, on ikuinen, vapaa ja täydellisesti Jumalan +luonnon kaltainen; synti riistää häneltä vapauden ja jumalankaltaisuuden +eikä hän voi saavuttaa tätä arvoa takaisin, paitsi oikealla +katumuksella; Aatamissa teki syntiä koko ihmissuku, joka ei ollut +vapahdettavissa muutoin kuin Jumalan armosta tai oman hyvyytensä takia. +Mutta itsestään ei ihminen kyennyt itseään vapahtamaan, senvuoksi täytyi +Jumalan käyttää tähän tarkoitukseen laupeuttaan ja vanhurskauttaan; niin +antoi Jumala itsensä ihmisten edestä ja täytti niin ainoastaan tarpeen +vaatiman työn. + +[81] Jokaisen eläimen ja kasvin sielu (_anima sensitiva ja a. +vegetativa_) luodaan siittämällä (ei välittömästi), ja tähtien säteet ja +liikkeet, joista ihmisen tahto on riippumaton, vaikuttavat niiden +tekoihin ja johtavat ne päämäärään. Näin lienee selitettävissä tämä +tertsiini, joka on koko runoelman hämärimpiä. + +[82] Myös ihmisruumiin Jumala loi välittömästi ja niin se oli, kuten +skolastikot opettivat, alkuaan kuolematon. Syntiinlankeemuksessa ihminen +kadotti kuolemattomuutensa, mutta sai sen uudelleen Kristuksen +uhrikuoleman kautta siten että ihminen kyllä kärsii ruumiillisen +kuoleman mutta saa kerran uuden, kirkastetun ruumiin. + + +8. laulu + +[83] Kypris = Venuksen nimi syntymä- ja kulttipaikkansa Kyproksen +mukaan. Kuviteltiin, että kun Venus muinoin kiersi kolmannessa kehässä +l. episyklissä (Ptolemaioksen järjestelmän muk.), hän valoi ihmisten +mieliin aistillista rakkautta. + +[84] Dione--Thetiksen ja Okeanoksen tytär, Venuksen äiti.--Cupido, +Venuksen poika. Vergilius kertoo, kuinka Venus lähetti Cupidon, Aineiaan +pienen pojan Askaniuksen hahmossa herättämään Didossa rakkautta +Aineiakseen. Tämä rakkaus päättyi Didon vapaaehtoiseen kuolemaan kun +Aineias oli hänet hyljännyt. + +[85] Häneltä = Venus-jumalattarelta. + +[86] Näkyvät tuulet ovat salamoita. Keskiajalla ajateltiin salamoiden +syntyvän vastakkaisten ilmavirtojen yhteentörmäyksestä. + +[87] Näillä sanoilla alkaa eräs Danten 1294 kirjoittama canzone, jonka +hän myöhemmin lähemmin selitti »Convitossaan». Siinä hän esittää ne +ristiriitaiset tunteet, jotka hänessä synnyttivät toisaalta rakkaus +»_Donna gentileen_» (Ks. _Vita nuova_) ja toisaalta kuolleen Beatricen +muisto. Selityksessään hän sitten tahtoo osoittaa, että tämä nainen on +»maailmanhallitsijan kaunein ja kunniallisin tytär, jolle Pythagoras +antoi nimen 'filosofia'».--Tässä laulussa D. puhuu enkeleille, jotka +liikuttavat Venus-taivasta, sitä joka oli innoittanut hänen henkensä +luomaan mainitun runon. + +[88] Puhuja oli Kaarle Martel, Napolin kuninkaan Kaarle II:n poika +(synt. 1271--kuoli 1295). Hän meni 1291 naimisiin Rudolf Habsburgilaisen +tyttären Klemenzan kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kolme lasta: +Klemenza ja Beatrice sekä poika Kaarle Robert. Kaarle Martel kruunattiin +Unkarin kuninkaaksi Ladislaus IV:n kuoltua, mutta hallituksen ohjat +joutuivat kuitenkin Andreas III:lle, lisänimeltä »venetsialainen».--V. +1294 Kaarle kävi Firenzessä ja silloin lienee Dante häneen tutustunut. + +[89] Kaarle Martel luettelee näissä säkeissä ne maat, jotka olisivat +joutuneet hänen valtaansa jos hänen olisi suotu elää kauemmin: 1) +Provence, jonka hänen iso-isänsä oli saanut avioliiton kautta; 2) +Napolin kuningaskunta, jonka alue on määritelty sijaitsevaksi +mainittujen kaupunkien välillä. (Ausonia = Etelä-Italia); 3) Unkari; 4) +Trinacria, s.o. Sisilian saari, jonka pohjoisen ja eteläisen niemekkeen +(Pelorumin ja Pachinumin) välille Joonian meri muodostaa ison poukaman, +jota Etnasta lähtevä tulikiven savu sumentaa, ei jättiläinen Typheus, +jonka Jupiterin sanotaan haudanneen Etnan juurelle.--Säk. 4-6 viittaavat +Sisilian iltamessuun vuonna 1282, jolloin Palermon väestö nousi kapinaan +ranskalaisia vastaan ja teki lopun Kaarle II:n vallasta Sisiliassa. + +[90] Jos hänen veljensä Robert olisi ennen valtaistuimelle nousuaan +nähnyt, kuinka kehno hallitus saattaa kiihkoon vasallikansat, hän olisi +karkoittanut luotaan ankeat ja kurjat katalonialaiset virkamiehet, jotka +ahdistivat alamaisiaan veroilla ja ryöstöillä. Vv. 1288-95 olivat Kaarle +Martelin nuoremmat veljet, Robert ja Anjoun Ludvig aragonialaisten +panttivankeina Kataloniassa isänsä Kaarle II:n vapauttamisen takia. +Kaarle oli otettu vangiksi Napolin taistelussa. Tästä vankeudesta +päästyään vei Robert, joka tunsi useita katalonialaisia, heitä +mukanaan Napoliin virkamiehiksi ja palkkasotureiksi, joista sitten tuli +seudulle ylenpalttinen vitsaus.--Robertin isä, Kaarle II, oli poikaansa +verrattuna antelias, joskaan hänkään ei ollut aivan vapaa ahneuden +synnistä. + +[91] Kuinka hyvällä isällä voi olla kehno poika. + +[92] Kaarle Martel kuvaili asian näin: Jumala antoi taivaille voiman +vaikuttaa maahan, ja voiman oli korvattava hänen välitön huolenpitonsa; +sen vuoksi tämän vaikutuksen kaikki seuraukset johtavat päämaaliin, joka +on ennakolta määrätty jumalallisessa tietoisuudessa; jollei niin olisi, +ei yhteiskunta pysyisi pystyssä, vaan hajoaisi. Mutta koska yhteiskunta +tarvitsee erilaisia virkoja ja ammatteja, on välttämätöntä, että ihmisiä +elättävät erilaiset luonteenlaadut ja taipumukset, kuten todellisuudessa +tapahtuukin; ja tässä suhteessa ei taivasten vaikutus puutu lainkaan +ihmisten olosuhteisiin, sillä muuten olisi luonto yksipuolinen niin että +hyvä synnyttäisi aina toista hyvää ja paha toista pahaa. Tämän vuoksi +olisi edistettävä synnynnäisiä taipumuksia, mutta ihmiset tekevät toisin +koska nekin pyrkivät johonkin ammattiin tai säätyyn, joilla luonnostaan +on taipumus aivan toisaalle. + +[93] »Mieheks', min poika j.n.e.» = Daidalos, jonka poika oli Ikaros. + +[94] Quirinus = Romulus, jonka isä oli »niin halpa», että kunnia siitä, +että oli saattanut maailmaan niin urhokkaan miehen ja Rooman perustajan +annettiin sodanjumala Marsille. + + +9. laulu + +[95] Clemenza oli Kaarle Martelin sekä puolison että tyttären nimi, ja +kommentaattorit ovat eri mieltä siitä, kumpaako Dante tässä tarkoittaa; +puhemuodosta päättäen pikemmin puolisoa.--Vilpeillä, jotka kohtaisivat +Kaarle Martelin heimoa, Dante tarkoittaa Kaarlen veljen Robertin +menettelyä hänen anastaessaan Napolin kuningaskruunun, joka oikeastaan +olisi kuulunut hänen veljenpojalleen Kaarle Robertille.--Lähin suru, +jonka Dante ennustaa tätä heimonsa herjaajaa kohtaavan on löydettävissä +hänen ainoan poikansa ennenaikaisessa kuolemassa (1328). + +[96] »Toinen näistä hohtavista» = Cunizza (ks. 9. laulu, 11. säkeistö), +Ezzelino II:n tytär ja julmuudestaan kuulun ghibelliinipäällikön +Ezzelino III:n sisar (n. 1198--n. 1279). Vaiherikkaan elämänsä varrella +hänellä oli kolme miestä ja useita rakastajia, joista mainittakoon +kuuluisa trubaduuri Sordello. V. 1265 hän lahjoitti vapauden isänsä ja +veljiensä maaorjille ja luultavasti tästä syystä Dante asettaa hänet +autuaitten joukkoon. Kronikoitsijat kuvaavat häntä, mikä pahassa mikä +hyvässä mielessä oikeaksi Venuksen papittareksi, mutta väittävät +(Cassini, Buti ym.) hänen loppuiällään katuneen ja kääntyneen hurskaaksi. + +[97] »Tienoossa jne.» = Marca Trevigianassa, joka sijaitsee Rialton +(Venetsian) sekä Brenta ja Piave-jokien välillä; siellä on Romanon kylä +ja kumpu, jolla muinoin Ezzelinon linna sijaitsi. + +[98] »Soihtu»--Ezzelino III. Nimitys johtunee eräästä vanhasta +tarinasta, jonka Danten poika Pietro kertoo, ja jonka mukaan Ezzelinon +äiti ennen pojan syntymistä oli unessa nähnyt synnyttävänsä tulipalon, +jonka liekit hävittivät koko ympäristöseudun. + +[99] »Tää valo» = Folco (ks. 9. laulu, alk. Nimeni Folco oli). + +[100] Etsch ja Tagliamento, jokia, jotka rajoittavat Marca Trevigianaa; +sen väestö ei parane, vaikka tyrannit (Ezzelinot, Scaligerit ym.) sitä +sortavat. + +[101] Viitannee Padovan ja Vicenzan välisiin sotiin (Henrik VII:n +aikana), joissa vuodatettu veri on punaava suot, jotka Bacchiglionen +joki muodostaa lähellä Vicenzaa. Mitään sanottavan verisiä sotia ei +historia kuitenkaan tähän aikaan näiden kaupunkien välillä tiedä +tapahtuneen. + +[102] Sile ja Cagna, jokia, jotka yhtyvät Trevisossa; täällä hallitsi +näihin aikoihin Rizzardo da Camino; hänet murhasi (1312) shakkia +pelattaessa eräs pelitoveri, joka niin kosti Rizzardon loukkaukset häntä +ja hänen vaimoaan kohtaan. + +[103] Toisena maanmiestensä kehnouden esimerkkinä Dante viittaa +Alessandro Novelloon, Feltron piispaan (1298-1320). V. 134 hän oli +tarjonnut tyyssijan palatsissaan eräille Ferrarasta paenneille +ghibelliineille, jotka hän sitten luovutti Ferraran paavin sijaiselle, +joka mestautti heidät kapinallisina.--Malta oli vankila--sen nimisiä +tiedetään olleen useampia--johon tuomittiin törkeän rikoksen tehneet +papit. + +[104] Troneiksi kutsutaan Venus-taivasta ohjaavia enkeleitä. + +[105] »Avarin allas» = Välimeri, jota rajoittavat »rannat +riitaiset», Afrikka ja Eurooppa, joista toisella on meridiaanina sama +kehä, joka toiselle luo horisontin, tosin mielivaltaisesti otettuina. + +[106] Näissä säkeissä Dante määrittelee Marseillen aseman, joka +sijaitsee melkein samalla pituusasteella kuin Buggea (Bugia), kaupunki +Algeriassa.--V. 49 eKr. kärsivät Marseillen asukkaat verisen tappion, +kun Brutus valloitti Caesarille heidän kaupunkinsa, koska he olivat +liittyneet Pompeiuksen puolelle. + +[107] Folco l. Folchetto (di Marsiglia), provencelainen trubaduuri +XII:lla vuosisadalla. Tultuaan munkiksi hänet valittiin v. 1205 +Toulousen piispaksi. Piispana hän sai huonon maineen siitä kiihkeydestä, +millä vainosi albigenssejä. Dante ei liene tuntenut tätä puolta hänen +elämästään ja lienee liioitellut hänen rakkauselämäänsä ja +runolahjojaankin. + +[108] Dido, joka rakkaudellaan Aineiakseen tuotti murhetta +miesvainajalleen Sikeukselle (ks. Helvetti V) sekä Kreusalle, Aineiaan +kuolleelle puolisolle. + +[109] Kunnes ikä kielsi. + +[110] »Impi Rodopen» = Phyllis (Traakiassa olevan vuoren mukaan), +traakial. kuningas Sitonin tytär. Kun hän luuli rakastettunsa Demophonin +hänet hyljänneen, hän hirtti itsensä ja muutettiin +mantelipuuksi.--Herakles oli rakastunut Ioleen, Thessalian kuninkaan +tyttäreen, ja herättänyt puolisonsa Deianeiran mustasukkaisuuden. + +[111] Rahab (ks. Joosua 2:1-20) pelasti Joosuan vakoojat Jerikossa ja +auttoi siten Israelin lapset voittokulkuun Luvattuun Maahan. Kirkko-isät +opettivat, että hänestä tuli Kristuksen kantaäiti, koska hän oli +naimisissa Salomonin kanssa. (Vrt. Ruut. 4:21 ja Matt. ev. 1:15). + +[112] Erään Danten aikaisen teorian mukaan maan varjon ajateltiin +kohoavan kartionmuotoisesti ja päättyvän Venus-tähteen. + +[113] Kädet tarkoittavat joko Kristuksen käsiä, jotka naulattiin +ristiin, taikka Joosuan käsiä, jotka hän ojensi rukoukseen ja sai niin +voiton Jerikosta. + +[114] »Sun kaupunkis» = Firenze, jota (koska se on »niin täynnä +kateutta, että tulvii yli» ja täynnä muita paheita) voidaan syyllä +kutsua Luciferin tyttäreksi, enkelin joka ensinnä kapinoi Jumalaa +vastaan ja kateudellaan tuotti ihmiskunnalle paljon itkun aihetta. + +[115] »Kultakukka» = raha, firenzeläinen floriini, jota liljankukka +somistaa. + +[116] Ennustus koskee joko Paavi Bonifacius VIII:nnen kuolemaa (1303) +taikka paavinistuimen muuttamista Avignoniin taikka ehkä myös toivoa +tulevasta vapauttajasta, joka puhdistaa Italian iljetyksistä, jotka sitä +tahrasivat. + + +10. laulu + +[117] Maailman oivallisen järjestyksen loi Jumala (»ensi Valta») +Poikansa ja Pyhän Hengen (»Rakkauden») kautta. + +[118] Siinä, missä näennäinen päivän (ekvatoriaali-) liike (idästä +länteen) ja planeettain liike ekliptikalla (lännestä itään) leikkaavat +toisensa; leikkauspisteessä on aurinko kevätpäivän tasauksen aikana. + +[119] »Kehä vino» = eläinrata.--Jollei se olisi vino, so. jos ekliptikan +asento päiväntasaajaan nähden olisi toinen kuin on, joutuisivat +vuodenajat, ilmasto ja taivasten vaikutus epäjärjestykseen, elämä +muuttuisi kuolemaksi ja Kaitselmuksen tarkoitus raukeaisi tyhjiin. + +[120] »Se kehät kiersi jne.»--Aurinko seurasi niitä spiraalinmuotoisia +kehiä, joita myöten se päiväntasaajalta kulkee Kravun kääntöpiiriin, +jossa se on kesän alussa; tällä matkallaan aurinko nousee joka päivä +aikaisemmin, mistä johtuu päivien piteneminen. + +[121] »Ma olin luonaan» = Auringon taivaassa. + +[122] »Neljäs perhe Isän»--jumaluusoppineet, neljännen taivaan autuaat. + +[123] »Tytär Latonan» = Diana l. kuu, jonka ympärille sumuisella säällä +syntyy ns. kuunkehä. + +[124] Tässä verrattoman kauniin kuvan tarjoavassa tertsiinissä Dante +näyttää muistelevan nuoruudessaan näkemiään piiritansseja (_ballate_), +jotka varsinkin firenzeläisten naisten keskuudessa olivat suosittuja ja +joissa tanssijat, suoritettuaan askeleensa ja kuvionsa levähtivät kunnes +tanssin sävel oli laulettu loppuun. Sitten tanssi alkoi uudelleen laulun +myötä. + +[125] Se, joka kuten Dante on kerran ollut taivaassa, ei maan päälle +tultuaan enää voi elää synnissä ja palaa niin muodoin takaisin +Paratiisiin. + +[126] Puhuja on Tuomas Akvinolainen (s. 9), tunnettu myös nimellä +_Doctor Angelicus_, suurin skolastinen filosofi ja jumaluusoppinut +(1227-74) jonka teoksista on mainittava »Summa totius Theologiae». Hän +mainitsee Dantelle 11 autuustoveriaan, jotka loistavana seppeleenä +ympäröivät Beatricea, jumalallisen viisauden edustajaa. Ne ovat: Kölnin +Albert, yleisesti tunnettu nimellä Albertus Magnus (_doctor +universalis_), synt. 1193, k. 1280. Hän lienee ensimmäinen, joka yritti +kirjoituksissaan saattaa sopusointuun Aristoteleen opin ja kristinopin. +Kuului kuten T. Akvinolainenkin dominikaanein munkkikuntaan; +bolognalainen benediktiinimunkki Gratianus, tunnettu laajasta +teoksestaan _Decretum Gratiani_ (kokoelma Raamatun, kirkko-isäin, +paavien ja kirkolliskokousten säännöksiä (n. 1145), joka keskiajalla oli +suuressa arvossa; Pietari Lombardialainen, Pyhän Bernhardin oppilas, +kuoli Pariisin piispana 1160, Laajalle levinneestä teoksestaan _Libri +sententiarum_ hän sai nimen _Magister sententiarum_. Tätä teostaan, joka +on yhdistelmä 12. vuosisadan latinalaisesta kristinopista, hän +johdannossa kutsuu pieneksi rovoksi, jonka hän tahtoo tarjota Kirkolle +ja jota hän vertaa lesken ropoon (ks. Luuk. ev. 21:1-4); »Kaunein valo» += Salomo, Korkean Veisun tekijä. Hänen viisaudestaan puhuessaan Dante +tarkoittaa: Jollei pyhä Raamattu erehdy (eikä se voi erehtyä, koska se +on totuus itse), ei kukaan ole kohonnut sellaiseen tietoon (Vrt. I Kun. +kirj. 3:12); Dionysos Areopagita, jonka apostoli Paavali käänsi +kristinuskoon (Apost. teot 17:34) ja joka kirkollisten perinnäistietojen +mukaan oli Ateenan ensimmäinen piispa. Kärsi marttyyrikuoleman v. 95. +Hänen kirjoittamanaan pidetään muuatta kirjaa »Taivaallisesta +hierarkiasta», jota Dante piti suuressa arvossa; Paavali Orosius, +espanjal. pappi, joka v. 413 tai 414 kävi pyhän Augustinuksen luona +Hippossa ja hänen kehoituksestaan kirjoitti historiallisen teoksen +_Historiae adversus Paganos_, jota jossakin määrin voidaan pitää +täydennyksenä Augustinuksen teokselle _De Civitate Dei_; Manlius +Severinus Boetius, roomal. senaattori, synt. n. 470 jKr. Hänen +teoksistaan on saavuttanut kuuluisuutta _De consolatione philosophiae_, +jonka hän vankilassa kirjoitti. V. 524 goottilaiskuningas Teodorik +tuomitsi hänet kuolemaan; hänen ruumiinsa haudattiin Pavian Pietarin +kirkkoon, jota kullatun kattonsa vuoksi kutsuttiin nimellä +_Ciel-d'auro_; Isidorus, Sevillan piispa (kuoli 636), joka kirjoitti mm. +mainion laajan tietokirjan _Origines seu Etymologiae_ (20 kirjaa); Beda +Venerabilis, tunnettu kirkkohistoriastaan _Historia Ecclesiastica_. +kuoli 735; Rikhard, St. Victor-luostarin priori, oli 12. vuosisadan +suurimpia mystillisiä kirjailijoita (_Magnus contemplator_). Kuoli 1173; +Sigier, filosofi, Pariisin yliopiston opettaja; hänen sanotaan ottaneen +osaa niihin kiivaisiin riitoihin, jotka syntyivät yliopiston +maallikkojäsenten ja kerjäläismunkkien välillä opinvapaudesta; eräät +hänen laatimansa väitteet tuomitsi Pariisin piispa kirkonkiroukseen v. +1277, johon Dante viitannee. Hän kuoli harhaopista vainottuna n. 1283. + +[127] Olkikatu = Rue du Fouarre Parisissa, jonka varrella filosofian +koulut sijaitsivat. Samoilla seuduin on nykyään Quartier Latin. + + +11. laulu + +[128] »Joka varjo» = 12 autuasta. + +[129] Ks. edell. laulu, s. 9. + +[130] Ks. edell. laulu, s. 3. + +[131] »Kaksi ruhtinasta» = Fransiskus Assisilainen ja Pyhä Dominikus. +Edellinen edustaa serafeja, joita ennen kaikkea rakkaus elähdyttää; +jälkimmäinen keruubeja, jotka kunnostautuvat tietämyksen aloilla. + +[132] Dante määrittelee täten Pyhän Fransiskuksen syntymäpaikan, Assisin +kaupungin. Se sijaitsee Umbriassa Subasio-vuoren rinteellä, joka kohoaa +kahden pienen joen, Tupinonja Chiascion välillä; viimemainittu saa +alkunsa Anscianon vuorelta, jossa pyhän Ubaldon, Gubbion piispan, +kerrotaan eläneen. Lähellä Assisin vuorta sijaitsee Perugia, joka idästä +käsin, »kautta Porta Solen», on alttiina Subasion vuorelta puhaltaville +raaoille talvituulille sekä kesällä kuumille auringonsäteille, samalla +kuin läheiset Noceran ja Gualdon kaupungit ovat ilmanalan ja maanlaadun +tähden vieläkin epäsuotuisammassa asemassa. + +[133] »Aurinko» = Pyhä Fransiskus, jonka syntymää Dante vertaa auringon +usein niin kirkkaaseen nousuun idässä Ganges-virran luona. Siksi ei +riitä, että hänen synnyinpaikkaansa kutsutaan Assisiksi--Ascesi tai +Scesi on sen vanhentunut muoto--vaan idäksi, tuon ihmeteltävän +aurinkonsa vuoksi. + +[134] Pyhän Fransiskuksen elämästä, jonka Dante seuraavassa esittää +omalla viehättävällä tavallaan, mainittakoon tässä vain merkittävimmät +kohdat. Hän syntyi v. 1182 Assisissa, jossa isä, Pietro Bernardone, oli +rikas kauppias. Jo aikaisin hän vetäytyi uskonnolliseen elämään ja +perusti munkkikuntansa (_Frati minori_), joka sai paavin vahvistuksen v. +1212--lopullisesti sen vahvisti paavi Honorius III v. 1223. Hänen +päivänsä päättyivät v. 1226. + +[135] »Nainen» = personoitu köyhyys, jonka ensimmäinen mies oli ollut +Kristus. + +[136] Lukanus kertoo (_Pharsalia V_), että köyhä kalastaja Amyklas pysyi +tyynenä ja maltillisena, kun Caesar roomalaisten kansalaissotien +riehuessa tuli hänen mökkiinsä ja vaati häntä viemään hänet keskellä +myrskyistä yötä Adrian meren ylitse. + +[137] »Arvon Bernhard» = Bernardo da Quintavalle, Pyhän Fransiskuksen +ensimmäinen opetuslapsi. + +[138] Egidius, varakas porvari, ja Sylvester, assisilainen pappi, olivat +myös uuden veljeskunnan ensimmäisiä jäseniä. + +[139] Laajentaakseen veljeskuntaansa pyhä Fransiskus lähti v. 1219 +Egyptiin käännyttääkseen samalla sulttaanin kristinuskoon, missä ei +kuitenkaan onnistunut. + +[140] Kun Pyhä Fransiskus oleskeli Alvernian vuoren luostarissa +katumusharjoituksissa, kerrotaan, että hän näyssä sai käsiinsä, +kylkeensä ja jalkoihinsa »pyhät stigmaatit» l. Kristuksen +ristiinnaulinnan merkit, ja ne hänellä oli kaksi vuotta. Tuntiessaan +kuoleman lähestyvän hän antoi kantaa itsensä rakkaaseen kirkkoonsa, +Santa Maria degli Angeliin, jossa hän makasi ilman vaatteita permannolla +ja heitti henkensä. + +[141] »Virkaveli» = Pyhä Dominikus. + +[142] »Uutta ruokaa»--joko rikkautta ja korkeita virkoja, joita +myöhemmät dominikaanit tavoittelivat, tai uusia ja maailmallisia +opintoja, joiden tähden he laiminlöivät opettajansa määräämät +jumaluusopilliset tutkistelut, eivätkä sitten pystyneet täyttämään +tehtäväänsä. + +[143] »Puun sa nähnet» = sen, mitä syytökseni koskee.--Munkki on Tuomas +Akvinolainen itse. + + +12. laulu + +[144] »Pyhä myllynkivi» = ensimmäinen seppele, jonka 12 +jumaluusoppinutta muodostivat ja jota nyt kiertää toinen. + +[145] »Kaarta kaksi»--kaksinkertainen sateenkaari.--Ikävöivä impi on +nymfi Ekho, jonka Juno muutti kaiuksi. Hän rakasti +Narkissos-nuorukaista, mutta kun ei saavuttanut vastarakkautta, hän +lemmenliekkinsä polttamana riutui olemattomaksi (toisten mukaan kiveksi) +niin että ainoastaan ääni jäi jäljelle.--Säk. 4-6 ks. I Moos. kirj. +9:8-17. + +[146] »Keisari» = Jumala. + +[147] »Maan äärillä» = Espanjassa, josta Italia saa lämpimät +länsituulet. Siellä lähellä Biskajan lahtea, jonka taakse aurinko +kesäisin näyttää katoavan näköpiiristä, on Gallaroga, Kastilian +kuninkaallinen linna, jonka vaakunassa oli kuvattuna kaksi jalopeuraa; +siellä syntyi Pyhä Dominikus. Kerrotaan, että hänen äitinsä näki unta +ennen pojan syntymistä, että hän synnytti koiran, jolla oli iso soihtu +suussa, ja tämä soihtu sytytti tuleen koko maailman. + +[148] Pyhä Dominikus (1170-1227) perusti v. 1215 munkkikuntansa +(saarnaajamunkit), jonka paavi Honorius vahvisti 1217. Gregorius IX +julisti hänet pyhäksi v. 1234. + +[149] Viittaa taruun, joka kertoo, että Dominikuksen sylikummi näki +pojan kerran unessa ja pojan otsassa kirkkaan tähden, joka valaisi koko +maailman. + +[150] »Tään vuoksi jne.» = Olen syntynyt elääkseni köyhyydessä ja +nöyryydessä. + +[151] Dominikuksen isän nimi oli Felix (lat. = onnellinen), äidin nimi +Johanna (hebr. = Jumalan armoittama). + +[152] Taddeus, kuuluisa firenzel. lääkäri, Bolognan lääketieteellisen +koulun perustaja (synt. v. 1215).--Ostialainen = Ostian +kardinaali-piispa Henrik (Susasta kotoisin), tunnettu etenkin kanonisen +oikeuden opettajana. + +[153] Viittaa kirkonmiesten anomuksiin saada paavilta lupa antaa +(kolmasosa tai) vain puolet korvattavista maksuista tai hurskaihin +tarkoituksiin sovituista summista. + +[154] »Pyörä vaunun».--Vaunut kirkon vertauskuvana. Sen pyörät ovat +Fransiskus ja Dominikus. + +[155] »Kehä korkein» = Pyhä Fransiskus; hänen jälkiään ei enää +seurata.--Kuva on otettu viiniastioista, jotka hyvin hoidettuina +synnyttävät viinikiviä (jotka ovat omiaan säilyttämään viinin +raikkaana), mutta huolimattomasti hoidettuina kasvattavat hometta (joka +pilaa viinin). + +[156] Ennustus tarkoittanee kehnoimpien fransiskaanien karkoittamista +veljeskunnasta, jossa allamainitut miehet olivat saaneet aikaan +erimielisyyttä. + +[157] Ubertino di Casale edusti fransiskaanien keskuudessa n.s. +spiritualista suuntaa, joka saarnasi ankarinta köyhyyttä ja jonka paavi +Johannes XXII julisti pannaan 1317.--Matteo di Acquasparta (myöhemmin +kardinaali) suosi veljeskunnan kenraalina sääntöjen höllempää +noudattamista; hänen kannattajiaan kutsuttiin konventuaaleiksi. + +[158] Bonaventura, alk. Johannes di Fidanza, kotoisin Bagnoreasta, +syntyi v. 1221, liittyi fransiskaanimunkistoon 1243, jonka päämieheksi +tuli 1256; valittiin v. 1272 Albanon kardinaali-piispaksi, kuoli +Lyonissa 1274. Häntä kutsuttiin myös nimellä _Doctor seraphicus_, +luultavasti hänen teoksissaan ilmenevän mystisismin johdosta. + +[159] Niistä autuaista, jotka Bonaventura tässä luettelee, mainittakoon +lyhyesti seuraavaa: 1) Illuminato, kotoisin Rietistä, oli Pyh. +Fransiskuksen ensimmäisiä oppilaita ja seurasi häntä Itämaille; +Augustinus, Assisista, oli niinikään Fransiscuksen ensimmäisiä oppilaita +ja toimiva jäsen veljeskunnassa; 3) Ugo da Sanvittore, syntyään +saksalainen, meni 1133 Pariisiin luomaan kuuluisan St. Victorin +luostarin sääntöjä, oli rationalismin vastustaja, kuoli 1141; 4) Pietro +Comestor, Troyesin tuomiokirkon dekaani, v:sta 1164 Pariisin yliopiston +kansleri, erään »Historia scholastican» tekijä; 5) Espanjan Pietro, +synt. Lissabonissa 1226, valittiin 1273 Tusculumin kardinaalipiispaksi +ja 1276 paaviksi (Johannes XXI) mutta kuoli jo seuraavana vuonna; 6) +Natan, Vanhan Testamentin profeetta (ks. II Samuel 12:1 ja seur.); 7) +Krysostomus, kirkkoisä, Konstantinopolin patriarkka (397), kuoli +maanpaossa 407 ja jätti jälkeensä suuren joukon saarnoja; 8) Anselmus, +Canterburyn arkkipiispa (1033-1109), tunnettu teoksestaan »Cur Deus +Homo»; 9) Aelius Donatus, latinal. grammaatikko IV vuosisadalta; hänen +laatimansa oppikirjat olivat yleisesti käytännössä keski-ajan kouluissa; +10) Raban = Rabanus Maurus, Mainzin arkkipiispa (776-856), kirjoitti +useita uskontoa käsitteleviä teoksia; 11) Joakim, synt. Kalabriassa n. +1130, teki toivioretken Pyhään Maahan, josta palattuaan liittyi +sistersiläismunkkeihin, valittiin Curazzon luostarin apotiksi, kuoli +1202. Hän kirjoitti selityksiä Ilmestyskirjaan ja hänellä sanotaan +olleen profetoimisen lahja. + +[160] = Pyhää Dominikusta. + + +13. laulu + +[161] Runoilija pyytää lukijaa kuvittelemaan mielessään: 15 kirkasta +tähteä (ensimmäistä suuruutta, Ptolemaioksen muk.), Otavan seitsemän +tähteä, jotka aina loistavat pohjoisella taivaanpuoliskolla, edelleen +Vähän Otavan (»sarven») kaksi kirkkainta tähteä, joita lähinnä on +pohjantähti, sen akselin kärjessä, jonka ympäri Primum mobile pyörii. +Jos ajattelemme nämä järjestyneinä kahdeksi ympyräksi, joilla on sama +keskipiste ja jotka kiertävät samaan suuntaan, silloin syntyy »varjo» +siitä kuvasta, jonka autuaitten joukko Auringon taivaassa Danielle +tarjosi. + +[162] Minoon tytär = Ariadne. Hän virui Theseuksen hylkäämänä +epätoivoisena Naksos-saarella, kun Bakkhos hänet kohtasi, otti +puolisokseen ja asetti tähtien joukkoon kukkaseppeleen, joka oli ollut +immen otsalla. + +[163] Chiana, joki Arezzossa; sen juoksu oli ennenmuinoin hyvin hidas +suoperäisen uoman vuoksi. + +[164] Salomo. + +[165] Tuomas Akvinolaisen todistelu käy skolastiseen tapaan seuraavasti: +koko luomakunta on lähtöisin kolmiyhteisestä Jumalasta, jonka hyvyyttä +heijastavat enkelikuorot, jonka kautta hyvyys laskeutuu katoavaisten +luotujen maailmaan; mutta nämä ottavat vastaan jumalallisen hyvyyden +aatteen enemmän tai vähemmän aineensa laadun mukaan, ja siksi ihmiset +ovat kyvyiltään erilaisia. Jos aine olisi täydellinen ja taivaan +vaikutus mahdollisimman suuri, heijastaisivat luodut olennot kaikessa +loistossaan jumalallisen aatteen, josta luonto voi antaa vain varjon; +tämä tapahtuu silloin kun Jumala luo välittömästi, kuten luodessaan +Aatamin ja Kristuksen, joiden viisaus oli täydellinen. Tämä ei sodi sitä +vastaan, mitä olen sanonut Salomosta, tarkoittaen, että hän oli viisain +kuninkaista, koska pyysi Jumalalta juuri taitoa ja viisautta +hallitakseen hyvin, eikä ehdotonta tietoviisautta; näin on kaikki +johdettu sopusointuun sen kanssa, mitä Dante ajatteli Aatamin ja +Kristuksen viisaudesta. + +[166] Näkemys (_la chiara Vista_) = Kristus, Poika.--Lämmin Rakkaus +(_il caldo Amor_) = Pyhä Henki.--Alkuvoima (_la prima Virtu_) = Jumala, +Isä. Kysymys on välittömästä luomisesta. + +[167] Pääkysymyksiä niissä filosofisissa kouluissa, jotka ilmeisesti +tarjosivat peräti vähän käytännöllistä hyötyä.--Primum motum = +ensimmäinen liike, joka olisi riippumaton jokaisesta muusta liikkeestä. + +[168] Ks. X laulu, s. 3. + +[169] Bryson, kotoisin Herakleasta, yritti ratkaista ympyrän +neliöimiskysymystä poikkeamalla geometrisesta menettelytavasta.-- +Parmenides, Eleasta, (n. 500 e.Kr.) ja hänen oppilaansa Melissus, +Samos-saarelta, filosofeja, joita Aristoteles syyttää virheellisistä +päätelmistä. + +[170] Areios (kuol. 336), hänen oppinsa Kolminaisuuden persoonista +hyljättiin Nikean kirkolliskokouksessa (325).--Sabelius, erään harhaopin +perustaja, tämä oppi perustui Kolminaisuuden kieltämiseen. Kuoli v. 265. + + +14. laulu + +[171] Tuomas Akvinolainen oli puhuessaan seisonut kehässä, jonka sielut +muodostivat ja jonka keskuksessa Dante ja Beatrice seisoivat; Beatricen +puhe tapahtuu nyt päinvastoin keskuksesta kehään. + +[172] »Totuuden toisen jne.»--Dante epäili kestääkö se valo joka +autuaita verhoaa ikuisesti, ruumiiden ylösnousemuksenkin jälkeen yhtä +voimakkaana. + +[173] »Iäisen kasteen» = Jumalan armon antaman onnen. + +[174] Danten kysymykseen vastaa Salomo (»valo valkein»). Hänen +selityksensä on Tuomas Akvinolaisen opin mukaan seuraava: meidän valomme +kestää ikuisesti ja sen voimakkuus on suhteessa kunkin ansioihin +(rakkauteen); ruumiillisen ylösnousemuksen jälkeen me nautimme suurinta +jumalallista armoa ja säteilemme senvuoksi kirkkainta valoa; mutta +silloin on meidän näkömmekin voimistunut niin että kirkkainkaan valo ei +rasita meidän silmiämme. + +[175] Dante ja Beatrice ovat nousseet viidenteen l. Marsin taivaaseen. +Siellä sielut muodostavat (kreikkalaisen) ristin, jonka haarat ovat yhtä +pitkät. Sielut ovat uskonmarttyyrejä ja Dante luettelee niistä muutamia +Parat. XVIII. + +[176] Linnunrata oli Dantelle samoinkuin yleensä keskiajan oppineille +ratkaisematon arvoitus. Itse hän _Convitossaan_ (II: 15) esittää ne eri +tulkinnat, jotka aikojen kuluessa tälle ilmiölle oli annettu: taru +Phaetonista, Pytagoraan oppi, jonka mukaan aurinko kerran oli suistunut +radaltaan jättäen jälkeensä tämän valovyön, edelleen Aristoteleen, +Anaksagoraan ja Demokritoksen mielipiteet ja vihdoin se kansanluulo, +että linnunrata oli määrätty olemaan öisin oppaana niille, jotka olivat +pyhiinvaellusretkellä apostoli Jakobin pyhättöön Compostelassa +Galiciassa (josta johtunee linnunradan keskiaikainen nimitys _Galassia_, +jota Dantekin käyttää). + +[177] »_Nouse, voita_» = Kristukselle tarkoitetut hymnin sanat, joiden +alkuperä on tuntematon. + +[178] Dante tahtoo osoittaa, ettei sielujen laulu ollut saanut häntä +unohtamaan Beatricen silmien kauneutta. + + +15. laulu + +[179] »Lyyryn kauniin» = sielujen laulun Marsin taivaassa. + +[180] Valo, jonka Dante näkee kehässä liikkuvan, muistuttaa hänen +mieleensä Ankiseen, kun tämä Elysiumissa kohtasi poikansa Aineiaan. +Vergiliuksen säkeet, joissa kohtaus on kuvattuna, kuuluvat: + + Isque ubi tendentem adversus per gramina vidit + Aenean, alacris palmas utrasque tetendit, + Effusaque genis lacrimae, et vox excidit ore: + »Venisti tandem, tuaque expectata parenti + Vicit iter durum pietas? datur ora tueri, + Nate, tua et notas audire et reddere voces.» etc. + +(Nyt kun hän niityllä näki Aineiaan rientävän luokseen, Ilosta ojensi +hän hänelle molemmat kätensä, Kyyneleet valuivat poskille ja ääni +huulilta puhkesi: Tulitko vihdoinkin, onko rakkaus isääsi keventänyt +vaivojen tien? Minun suodaan katsella sinun kasvojasi, Poikani, ja +kuunnella tuttua ääntäsi ja vastata siihen). + +[181] Puhuja on Danten kantaisä Cacciaguida. Hänen tervehdyssanansa +kuuluvat suomeksi: »Oi jälkeiseni, oi Jumalan armo, niin runsaasti +vuodatettu! Kenelle on koskaan, niinkuin sinulle, taivaan ovi kahdesti +avautunut.» Vrt. myös X:s laulu: + + sinussa niin jo moninkerroin loistaa, + ett' tuo se portaita sun näitä, alas + joit' astuta ei jälleen nousematta. + +[182] »Janon pitkän jne.»--Tarkoittaa aikaa (yli puolitoista vuosisataa) +siitä asti, jolloin Cacciaguida oli noussut taivaaseen ja alkanut nähdä +tapahtuvat seikat Jumalassa. Jumala on se kirja, johon ihmisten kohtalot +ovat kirjoitetut ja jossa ei mikään muutu. + +[183] Tahtoessaan pyytää anteeksi ettei osaa ilmaista kantaisälleen sitä +mitä tuntee, Dante selittää: autuaitten tunne ja järki painavat yhtä +paljon, koska Ensi-tasapaino, Jumala lämmittää niitä rakkaudella ja +valaisee totuudella, mutta kuolevaisilla ovat tunne ja järki eri suuret; +siksi minä, joka olen kuolevainen, voin kiittää ainoastaan sydämellä, +koska järkeni on siihen riittämätön. + +[184] Cacciaguidalla oli kaksi lasta: Preitenitto ja Alighiero, jonka +viimemainitun mukaan Dante on saanut lisänimensä. Hän lienee kuollut v. +1201 ja oli senjälkeen viettänyt yli sata vuotta Kiirastulessa, +ylpeitten piirissä. Hänellä vuorostaan oli kaksi lasta: Bello (k. n. +1268) ja Bellincione (eli vielä 1268), ja tällä neljä poikaa: Brunetto, +Gherardo, Bello ja Alighiero. Viimemainittu, josta ei ole säilynyt juuri +mitään tietoja, oli Danten isä. + +[185] Gacciaguida kuvaa oman aikansa firenzeläisten moraalista tilaa +vastakohtana Danten ajalle.--Firenzen vanhoilla muureilla sijaitsi +Badia-niminen kirkko, johon säe 2 viittaa. + +[186] Isä ei pelännyt, että myötäjäiset tulisivat liian suuriksi taikka +avioikä liian alhaiseksi--Benvenuto da Imolan mukaan se oli alentunut +20-21 vuodesta 10-11 vuoteen. Edellisistä Lana sanoo: ei silloin +käytetty niin leimuavia myötäjäisiä, että firenzeläisen, jolla oli kaksi +tytärtä, olisi täytynyt pitää itseään perikadon omana. + +[187] Talot ja palatsit eivät olleet suhteettoman suuria niissä asuville +perheille eivätkä muhkeita ja ylellisesti kalustettuja.--Sardanapaliin +Dante lienee tutustunut historioitsija P. Orosiuksen kautta, joka sanoo +S:ia viimeiseksi assyrialaiseksi kuninkaaksi ja kuvaa häntä veltoksi ja +ylelliseksi mieheksi, joka rakasti purppuravaatteita ja muita +naisellisia koruja. Pietro di Danto taas viittaa Juvenaliksen säkeeseen +(_Sat._ X 762): »et Venere et cenis et pluma Sardanapali». + +[188] Montemalo (nyk. Monte Mario), kumpu lähellä Roomaa, ja +Uccellatoio, lähellä Firenzeä, olivat Danten aikana kumpikin hyvin +komeasti rakennettuja. Cacciaguida tarkoittaa siis, että rakennusten +loistossa ja suuruudessa Firenze ei ollut vielä voittanut Roomaa. + +[189] Bellincione Berti dei Ravignani, Helvetissä mainitun »hyvän +Gualdradan» isä, josta polveutui kuuluisa kreivillinen suku +Guildi.--Villani (_Cron._ IV I) mainitsee hänet kunnianarvoiseksi +firenzeläiseksi porvariksi. + +[190] Nerlit ja Vecchit olivat vanhoja firenzeläisiä konsulisukuja; +edelliset 1215 vaiheilla vaikutusvaltaisia guelfi-johtajia. + +[191] Cacciaguidan aikoina saivat vaimot elää ja kuolla kotonaan eikä +heidän tarvinnut seurata miehiään maanpakoon. Danten aikana karkotus oli +mielettömien puolueriitojen seurausta. Eikä heidän myöskään tarvinnut +elellä hyljättyinä, koska miehet eivät niin paljon matkustelleet +vieraissa maissa, erityisesti Ranskassa, kauppa- ym. asioissa. + +[192] Gianghella, kotoisin Tosasta, ylpeydestään ja irstaudestaan +tunnettu firenzeläinen nainen.--Lapo Salterello, firenzel. lainoppinut, +joka otti osaa melkein kaikkiin Firenzen julkisiin asioihin +puolueriitojen aikana. Dante mainitsee hänet ilmeisesti poliittisten +turmelijain perikuvana.--Gornelia, Tiberius Gracchuksen äiti. + +[193] Tästä Cacciaguidasta ei ole säilynyt mitään muita tietoja kuin +mitä Dante itse tässä kertoo, nimittäin että hän oli syntynyt +Firenzessä, kuudennessa l. Porta San Pieron kaupunginosassa n. v. 1090 + +ja kuului luultavasti vanhaan firenzeläiseen Elisei-sukuun, joka kerskui +polveutuvansa roomalaisista; että hänet kastettiin vanhassa Johanneksen +kappelissa Firenzessä; että hänellä oli kaksi veljeä, Moronto ja Eliseo; +että hänen puolisonsa oli syntyisin Po-joen laaksosta; että hän seurasi +keisari Konrad III:a toiselle ristiretkelle (1147-1149), lyötiin +ritariksi ja kaatui vihdoin taistelussa pakanoita vastaan v. 1147. + + +16. laulu + +[194] Tapa käyttää monikkomuotoa _te_ yhdestä henkilöstä lienee peräisin +3. vuosisadalta ja se on levinnyt Italiassa hyvin työläästi. Ne sielut, +joista Dante tässä runoelmassaan käyttää tätä sanaa, ovat: Brunetto +Latini (Helv. XV), Farinata degli Uberti (Helv. X), Cavalcante +Cavalcanti (ib.) ja Beatrice sekä nyt Cacciaguida, josta hän ensin oli +käyttänyt yksikkömuotoa. + +[195] Viittaa Lancelotin taruun, jossa kerrotaan, että kuningatar +Ginevran hovinainen yski kun näki kuningattaren syleilevän Lancelotia. + +[196] Johannes Kastaja oli Firenzen suojeluspyhimys, jonka päivänä +kaupungissa pidettiin jokavuotiset kilpajuoksut. Dante kysyi siis kuinka +suuri oli Firenzen väkiluku Cacciaguidan aikana. + +[197] Firenzen (n. 200 vuotta) vanhemmalla kielellä. + +[198] Kristuksen lihaksi tulemisen päivästä (jolloin enkeli Gabriel +lausui Neitsyt Marialle ensi kerran _Ave_...) Cacciaguidan syntymään oli +Mars 580 kertaa ollut Leijonan tähtimerkissä, so. tehnyt 580 kierrosta. +Jos laskemme Danten seuraaman Ptolemaioksen ajanlaskun mukaan käy +selville, että Cacciaguida oli syntynyt tammikuussa 1090. Tähän +tulokseen ovat useimmat näiden säkeiden tulkitsijat tulleet. + +[199] Tarkoittanee vain, että hän on jo puhunut kylliksi esi-isistään +sanoessaan, että he asuivat Firenzen keskuksessa, että he kuuluivat +kaupungin vanhimpiin porvarissukuihin jne.; muu ei kuulu tähän. Näin +Casini, Ovidio ym. + +[200] Danten aikana (1300) oli Firenzen asukasluku n. 70 000 henkeä, +joista 30 000 asekuntoista; vastaavat numerot Cacciaguidan aikana olivat +siis 14 000 ja 6 000. Runoilijan tarkoituksena lienee kuitenkin vain +näyttää, että väkiluku oli melkoisesti kasvanut.--Kastaja (= Johanneksen +kirkko) ja Mars (= Marsin patsas Ponte Vecchiolla) merkinnevät silloisen +Firenzen pohjoista ja eteläistä rajaa. + +[201] Kaupunkeja Firenzen naapuristossa. + +[202] Galluzzo sijaitsee n. 3 km Firenzestä etelään, Trespiano n. 6 km +Firenzestä pohjoiseen. + +[203] Aguglione = Ubaldo l. Baldo, firenzel. lakimies, jolla oli Danten +aikana suuri sananvalta Firenzessä. Hän on ilmeisesti ensimmäisenä +tehnyt ehdotuksen julistukseksi, jolla Ubertien suku ainaiseksi +karkoitettiin kaupungista (1311).--»Signa-konna» = Fazio dei +Morubaldini, lahjottavuudestaan tunnettu tuomari, kuului niihin +valkoisiin, jotka puolueensa kukistuttua siirtyivät mustien puolelle ja +»otettiin vastaan vain pahaa tekemään». (D. Compagni.) + +[204] »Joukko enin turmeltuva» = hengellinen sääty, joka vastusti +keisarikuntaa ja aiheutti siten yleisen rauhattomuudentilan ja saattoi +useat kaupungit itsepuolustukseksi laajentamaan alueitaan, jonka ohella +monen muukalaisen onnistui pujahtaa Firenzeenkin ja hankkia siellä +itselleen oikeuksia, jotka kasvaessaan kävivät usein kaupungille +vaarallisiksi. Tällaisia sukuja olivat mm. Danten mainitsemat: +Simifonti, josta ei ole säilynyt enempiä tietoja; Contin suku (=kreivit +Guidi), joka 1207 möi Firenzen ja Pistoian välillä sijaitsevan +Montemurlon linnan firenzeläiselle; Cerchit, jotka tulivat Aconesta ja +saavuttivat suuria rikkauksia; Buondelmontit, jotka omistivat +Montebuonin linnan Greve-laaksossa, kunnes firenzeläiset sen anastivat +(1135) ja pakottivat sen asukkaat muuttamaan Firenzeen. + +[205] Luni, vanha etrurialainen kaupunki Carraran tienoilla, oli jo +Danten aikana vajonnut mitättömyyteen.--Urbisaglia, entinen kukoistava +_Urbs Salvia_, oli joutunut saman kohtalon alaiseksi.--Chiusi ja +Sinigaglia (roomalaisten aikana tunnettu _Sena Gallica_ Adrian meren +rannalla) olivat samoin Danten aikana rappion ja kadonneen suuruuden +esikuvia. + +[206] Luode ja vuoksi. + +[207] Vastaukseksi Danten kysymykseen [196] Cacciaguida luettelee ne +suvut ja henkilöt, jotka hänen aikanaan olivat kuuluisia mutta jo +rappeutumaan päin. + +[208] »Vierellä portin».--Tarkoittaa Porta San Pietroa, jonka vierelle +Cerchi-suku (»rikos raskas») oli tullut asumaan Ravignanien ja Guidien +jälkeen (1280). Vastuu Firenzen sisäisistä levottomuuksista lepäsi +suureksi osaksi tämän suvun niskoilla. + +[209] Ritarisäädyn kunniamerkit. + +[210] »Firenzen kaune» = Uberti- ja Lambertisuvut, Firenzen vanhimpia. +Edellisistä oli kuuluisin Farinata degli Uberti. Lamberti-suvun +vaakunassa oli kuvattuna kultaisia luoteja sinisellä pohjalla. + +[211] Viittaavat Tosinghi- ja Visdomini-sukujen esi-isiin, joilla oli +patronaattioikeus Firenzen piispanistuimeen ja jotka nauttivat tulot kun +se oli vapaana--ja vapaana he tahallisesti pitivät sitä niin kauan kuin +mahdollista. + +[212] »Suku julkea» = Adimarien suku, joka vastusti Danten palaamista +maanpaosta ja tavoitteli mm. hänen maatilaansa omakseen--Kun Ubertino +oli ottanut puolisokseen erään Bellincione Bertin tyttären, sanotaan +hänen vastustaneen, kun hänen appensa aikoi antaa toisen tyttärensä +eräälle Adimari-suvun jäsenelle, joka oli alhaista syntyperää. + +[213] Della Pera, vanha firenzeläinen, Danten aikana jo hävinnyt suku, +jonka mukaan eräs kaupungin vanhimpia portteja, Porta Peruzza, on saanut +nimensä. + +[214] »Suurherralla» tarkoitetaan rajakreivi Hugo Brandenburgilaista, +joka kuoli Firenzessä apostoli Tuomaan päivänä 1006. Eläessään hän +perusti useita luostareita ja löi ritareiksi useita Giandonati, Pulci, +Nerli, Bella ym. sukujen jäseniä, jotka kaikki hänen tahdostaan +kantoivat hänen vaakunaansa.--»Se joka kansanpuolueeseen kallistuu» on +Giano della Bella, joka 1293 sai aikaan suuren mullistuksen Firenzen +sisäisessä elämässä ja ajettiin maanpakoon. Hänen vaakunakilpeään kiersi +muista erotukseksi kultainen reunus. + +[215] Borgo Santi Apostolin kaupunginosa olisi rauhallisempi, jolleivät +Gualterottit ja Importunit, jotka olivat sen vanhoja asujia, olisi +saaneet uusia naapureita Amadein suvusta. Vaikka suku olikin +arvossapidetty se aiheutti guelfi- ja ghibelliinipuolueiden synnyn +nuoren Buondelmonten murhan johdosta. Murha tapahtui Marsin patsaan +juurella Ponte Vecchiolla.--Ema on pieni, Greve-laaksossa juokseva joki, +johon Buondelmonte oli hukkua tullessaan ensi kertaa Firenzeen. + +[216] »Kukka Firenzen» = valkoinen lilja Firenzen vanhassa vaakunassa. + + +17. laulu + +[217] Kun Phaeton kuuli Epaphoksen, Jupiterin ja Ion pojan väittävän, +ettei hän ollut auringonjumalan poika, hän riensi heti äitinsä Klymenen +luo saadakseen kuulla totuuden. (Ovidius). Onnettomuus, joka Phaetonia +kohtasi kun hän sai päivän vaunut ohjattavakseen, lienee se syy, joka +saa isät vastahakoisiksi täyttämään lastensa kaikkia toiveita. + +[218] »Tajuten pisteen» = Jumalan, joka näkee menneisyyden, nykyisyyden +ja tulevaisuuden.--Cacciaguida vetoaa geometriaan, koska se (Danten +muk.) on varmuuden korkein aste, »scienza senza macula d'errore e +certissima per se» (_Convito_ II: 14). + +[219] Ks. XV laulu, s. 7. + +[220] »Arvoituksin» = oraakkelien yms. vastauksin. + +[221] Kun Hippolytus, Theseuksen poika oli hyljännyt äitipuolensa +rakkaudentunnustuksen, tämä väitti pojan isälle, että Hippolytus oli +rakastunut häneen ja tahtonut vietellä hänet, jonka vuoksi Theseus +karkoitti poikansa Ateenasta (Ovidius). + +[222] Rooman paavillisessa hovissa, jossa simonia kukoistaa, ja siellä +varsinkin paavi Bonifacius VIII, joka tiettävästi oli Danten +verivihollinen. + +[223] »Seura huono» = Danten onnettomuustoverit (600 »valkoista» ja +ghibelliiniä), jotka suurimmaksi osaksi olivat itsekkäitä ja +halpamaisia, vailla sitä ylevää maailmankatsomusta, joka Danielia oli. +Nämä tekivät kolme eri yritystä palata takaisin Firenzeen (Dante otti +osaa ainakin yhteen), ja nämä yritykset, joskin ne olivat hyvin +suunniteltuja, suoritettiin niin päättömästi ja raukkamaisesti, että ne +herättivät vain inhoa Dantessa. Siksi oli hänelle kunniaksi, että hän +oli ollut »oma puolueensa». + +[224] »Suuri Lombardialainen» on todennäköisesti eräs kuuluisan Della +Scalan (Scaliger) suvun jäsen, Bartolomeo, Alberto della Scalan poika ja +hänen jälkeensä Veronan herra (1301-1304)--suvun vaakunassa oli porras +(scala) ja keisarill. kotka. Alberton toinen poika, Gan Grande (synt. +1291) oli lahjakas ja kunnostautui sotaisissa toimissa, niin että Dante +usein ennustaa hänestä ghibelliinien nimen ja Pohjois-Italian +keisarivallan uudistajaa. Tultuaan Veronan herraksi (1312-1329), jona +hän ei enää kaivannut rikkauksia eikä kaihtanut vaivoja, hän auttoi +keisari Henrik VII:n tuloa Italiaan (kruunattiin 1312). Henrikiä tuki +näennäisesti paavi Klemens V »Gascognelainen»--mutta toisaalta tämä +suosi Napolin kuningasta Robertia ja guelfeja, jotka vastustivat +Henrikiä. + +[225] »Nää paulat jne.» = Aika, jolloin Dante karkoitetaan maanpakoon on +koittava parin vuoden kuluttua. + +[226] Dante on epätietoinen, tuleeko hänen antautua alttiiksi +aikalaistensa vihalle ilmaisemalla kaiken mitä oli kirjoittanut ja oli +aikeessa kirjoittaa aikansa huomattavimmista henkilöistä, vaiko kadottaa +maineensa jälkimaailman edessä salaamalla kaikki. + + +18. laulu + +[227] »Pyhä sielu» = Cacciaguida. + +[228] Cacciaguida puhuu viimeisen kerran.--Puu on paratiisin +vertauskuva; sen ylimmässä osassa, Empyreumissa on Jumala, joka jakaa +sille armoaan, ja se kantaa hedelmiä, so. sieluja, joita se ei koskaan +kadota. + +[229] Renouard ja Vilhelm, sankareita ja aseveikkoja +muinaisranskalaisissa eeppisissä lauluissa (_chansons de geste_), jotka +ovat kootut yhteen nimellä »La Geste de Guillaume». Molemmat taistelivat +kristinopin puolesta pakanoita vastaan ja kuolivat munkkeina (Vilhelm, +Orangen kreivi v. 812).--Robert Guiscard valloitti Apulian ja Kalabrian +ei-kristityiltä ja taisteli menestyksellä Saksan keisaria Henrik IV +vastaan. Kuoli 1085.--Bouillonin herttua Gottfrid, ensimmäisen +ristiretken johtaja, kuoli Jerusalemin kuninkaana 1100. + +[230] Dante ja Beatrice ovat tulleet kuudenteen l. Jupiterin taivaaseen. +Siellä oleskelevat niiden sielut, jotka maan päällä ovat hallinneet ja +tuominneet oikeudenmukaisesti. + +[231] »Kieltäin omaani»--latinaa (ks. al.), koska italia oli latinan +tytärkieli. + +[232] Kerta kerralta sielut järjestäytyvät kirjaimiksi lauseeseen +_Diligite iustitiam, qui iudicatis terram_ (= Rakastakaa oikeutta te, +jotka tuomitsette maanpäällä. Viisauden kirja 1:1). Kirjaimet on +ajateltava goottilaisiksi alkukirjaimiksi. M:n muodostaa kaksi +sisäänpäin kaareutuvaa viivaa, jotka lähtevät niiden keskellä olevan +suoran kärjestä. Tähän kärkeen asettuivat Empyreumista tulleet sielut +muodostaen firenzeläisen liljan ja muut sielut täydentävät sitten kuvion +keisarilliseksi kotkaksi, joka on keisarikunnan vertauskuva ja lain ja +oikeuden edustaja maan päällä. + +[233] Viittaa erääseen entisaikaan yleiseen ital. kansantapaan: lyötiin +yhteen palavia puita tai kekäleitä, jolloin kipinät lensivät ja +ennustettiin esim.: »Niin paljon lampaita, niin paljon porsaita, niin +paljon kultafloriineja kuin on näitä kipinöitä!» (Lana). + +[234] »Savu» = paheet, jotka tahraavat oikeutta, erit. Rooman +paavillinen hovi, jota Dante pitää aikansa moraalisen ja poliittisen +turmeltuneisuuden ensisijaisena syynä.--»Temppelissä», vrt. Matt. ev. +21:12 seur. + +[235] Nyt käydään sotaa pannaanjulistuksilla ja interdikteillä. Ne +riistävät kristityiltä armon välikappaleiden käytön, joita Jumala ei +kiellä keltään. + +[236] Tarkoittaa erityisesti paavi Johannes XXII:a (kotoisin Cahorsista, +valittiin paaviksi 1316, kuoli 1334), jonka hallitus oli kokonainen +sarja pannaanjulistuksia ja takaisinkutsuja rahallisen voiton vuoksi. + +[237] »Joka yksin elää tahtoi»--Johannes Kastaja, joka eli erämaassa +(ks. Luukk. ev. 1:80) ja jonka poikkihakattu pää kannettiin lautasella +Herodiaan tyttärelle palkinnoksi tämän tanssista Herodeksen edessä (ks. +Matt. ev. 14:12; Mark. ev. 14-28). Mutta Johannes Kastajan kuva oli myös +firenzeläisissä kultarahoissa ja siksi paavi Johannes rakasti häntä, +mutta Pietaria (»Kalastajaa») ja Paavalia hän ei tuntenut. + + +19. laulu + +[238] »Kaunis kuva» = kotka, sama kuin edell. laulussa. + +[239] Kotkan jälkeensä jättämä muisto olivat ne monet viisaat ja +oikeutta rakastavat roomalaiset hallitsijat, joiden ylistämisestä oli +tullut kaunopuhujien kulunut aihe--kuitenkin vain harvat seurasivat +hallitsijoiden esimerkkiä. + +[240] »Toiseen valtapiiriin» = Venustaivaan Troneihin. + +[241] »Ensi Ylväs» = Lucifer. Vrt. myös Parat. XXIX. + +[242] Kotkan sanojen tarkoituksena on näyttää, että ihmiset ovat +kyvyttömiä näkemään Jumalan oikeuden pohjaan saakka ja ettei heidän +pitäisi mitata omalla rajoitetulla älyllään Jumalan päätöksiä. Vrt. +Kirj. Roomal. 10:14; 11:33. + +[243] Kotka ratkaisee Danten epäilyn, joka koski hyveellisten pakanain +sulkemista pois autuudesta. + +[244] Sielut asettuivat jälleen hiljaa paikoilleen keisarikotkan eri +osissa. + +[245] Vrt. Matt. ev. 7:21-22. + +[246] »Afrikankin kansat» = pakanakansat yleensä, jotka viimeisellä +tuomiolla voivat tuottaa häpeää nimikristityille. Samassa mielessä Dante +saattaa Persian tuomitsemaan kehnoja kristittyjä kuninkaita. + +[247] Esimerkkinä huonoista hallitsijoista, joiden teot merkitään +Jumalan tuomiokirjaan Dante mainitsee seuraavat: Itävallan keisari +Albert I, joka mm. valloitti ja julmasti hävitti Böömin kuningaskunnan +(1304).--Filip Kaunis, jota alamaiset vihasivat, koska hän oli +väärentänyt rahan alentamalla sen arvon. Kuoli Danten kertomalla tavalla +1314 (ks. Kiirast. VII ja XX). + +Säkeet: + + Näkyvä korska on se vallanhimo, + mi miehet Englannin, Skotlannin huumaa, + niin ettei maissaan toisiaan ne kärsi. + +viittaavat Englannin kuninkaan Edvard II:n (?) ja Skotlannin kuninkaan +välisiin sotiin, joilla kumpikin tahtoi laajentaa maatansa toisen +vahingoksi.--Espanjan kuningas Ferdinand IV (1285-1312).--Böömin +kuningas Venzel (Venceslav) IV.--»Jerusalemin Rampa» = Napolin kuningas +Kaarle II, joka samoinkuin kaikki Napolin kuninkaat käytti arvonimeä +»Jerusalemin kuningas». Dante arvosti hänen hyvät ominaisuutensa +roomalaisella ykkösellä, mutta huonot tuhannen numerolla (M):-- + +Säkeet: + + Näkyvä tuon on itaruus ja halpuus, + mi hallitsee nyt tulisaarta, missä + Ankises päätti päivät pitkän ijän; + +tarkoittavat Sisilian (»tulisaaren», jossa Ankises, Aineiaan poika, +kuoli) hallitsija Fredrik II:ta. Hänen veljensä Jakob II Aragonialainen +ja setänsä Mallorcan kuningas Jakob (1243-1311), joka (Ottimon muk.) +»näytti huonon asekuntoisuutensa luovuttaessaan veljelleen (Pietari +III:lle) saaren (Mallorcan), jonka tämä sitten armosta antoi hänelle +takaisin».--Portugalin kuningas Dionysos Agricola (1279-1325). Häneen +samoinkuin Norjan kuninkaaseen Haakon V:een (1299-1319) lienee Dante +puutteellisesti perehtynyt.--Rascian herra = Stefanus Urosius I, joka +hallitsi Bosniaa ja sitä osaa Itä-Serbiaa, jonka lävitse virtaa +Rasca-joki. Hänen sanotaan väärentäneen Venetsian rahaa (_Matapane_) +käyttämällä ala-arvoista metallia.--Unkarilla oli ollut huonoja +hallitsijoita aina Andreas III:een (1290-1301) asti, joka oli viimeinen +pyhän Stefanin vanhaa kuningassukua. Häntä seurasi Anjoun Kaarle +Robert.--Navarran Johanna (synt. 1271),joka 1284 meni naimisiin Filip +Kauniin kanssa, mutta hallitsi senkin jälkeen itsenäisesti +valtakuntaansa. Hänen kuoltuaan (1304), jolloin hänen poikansa Ludvig +tuli Ranskan kuninkaaksi (Ludvig X), yhdistettiin Navarra Ranskan +kruunuun.--Kyproksen saarta, jonka tärkeimmät kaupungit olivat Nicosia +ja Famagusta, hallitsi huonosti Henrik II Lusignalainen (1285-1324), +joka vietti siveetöntä elämää ja jonka epäiltiin myrkyttäneen oman +veljensä. Lusignalaisen hallitus oli siis ilmeisesti enteenä sille, mitä +Navarra voi odottaa Ranskalta. + + +20. laulu + +[248] = Jupiterin taivaan. + +[249] »Sit osaa jne.»--(silmää = yksikössä, koska kotka näkyi +sivukuvana, kuten vaakunoissa ym. oli tavallista.) Sielut, jotka sen +muodostavat ovat hyviä ja oikeudenmukaisia hallitsijoita, joista +seuraavassa luetellaan muutamia. + +[250] = Kuningas David. + +[251] = Keisari Trajanus (98-117), joka lohdutti erästä leskeä +kostamalla tämän pojan surman. Nyt hän tietää mitä on olla seuraamatta +Kristuksen oppia, koska hän omasta kokemuksestaan tuntee paratiisin +autuuden ja helvetin tuskat. + +[252] = Juudan kuningas Hiskia, joka kuolemansairaana rukoili Jumalaa ja +Jumala antoi hänelle 15 vuotta lisää elonaikaa (ks. Kun. kirj. 20:1-11). + +[253] = Konstantinus Suuri (274-337). Hän »kreikkalaistui» siirtäessään +(324) Rooman keisarillisen istuimen Bysanttiin jättäen siten Rooman +paavin huomaan. Nyt hän tietää, että tämä teko ei ollut hänelle +vahingoksi, sillä Jumala näkee hyvän tarkoituksen olivatpa seuraukset +miten turmiolliset tahansa. + +[254] = Vilhelm II Hyvä, Sisilian ja Capulian kuningas (synt. 1154, +kuol. 1189). Historioitsijat ylistävät häntä viisaaksi ja maineikkaaksi +ruhtinaaksi, jota hänen molemmat kansansa suuresti rakastivat. Nyt ne +surevat kehnojen hallitsijoittensa, Kaarlen, »Jerusalemin Ramman», ja +Fredrik Aragonialaisen tähden. + +[255] Troijan Rifeus, kreikkalainen sankari, jonka Vergilius sanoo +kaatuneen Troijan valloituksessa ja lausuu hänestä (_Aeneis_ II +426-427): »iustissimus unus Qui fuit in Teucris et servantissimus +aequi». Hänen kääntymyksestään ks. jäljempänä 9 säettä, jotka alkavat +Kautt' armon. + +[256] »_Regnum coelorum_ jne.»--Evankeliumin sanat (Matt. 11:12), jotka +Dante on ottanut Vulgatasta: »Regnum coelorum vim patitur, et violenti +rapiunt illud» = Taivaan valtakunta kärsii väkivallasta ja väkivaltaiset +tempaavat sen itselleen. + +[257] = Keisari Trajanus ja Rifeus, joista jälkimmäinen kuoli ennen, +edellinen jälkeen Kristuksen syntymän. + +[258] Tarina kertoo, että pyhä Gregorius, rukoili palavasti Trajanuksen +oikeuden työstä kuultuaan, että Jumala antaisi hänelle ikuisen autuuden. +Keisarin kerrotaan sitten palanneen helvetistä maalliseen ruumiiseensa +ja ottaneen kasteen, joten hän oli arvokas otettavaksi autuaitten +joukkoon. + +[259] Mikään perimätieto tms. ei ole antanut Dantelle aihetta asettaa +Rifeusta pelastettujen joukkoon, vaan se on hänen omaa keksintöään, hän +tahtoi ehkä sillä antaa esimerkin Raamatun pakanoita koskevista +kirjoituksista (esim. Hesek. 18:27-28) tai myös Tuomas Akvinolaisen +opista (_Summa theol._).--Kasteen korvasivat Rifeukselle usko, toivoja +rakkaus (»kolme naista»), jotka Dante oli nähnyt personoituina Kirkon +vaunujen oikeanpuolisessa pyörässä. + +[260] = Trajanus ja Rifeus. + + +21. laulu + +[261] Semele pyysi kerran Junon neuvosta, että hän saisi nähdä Jupiterin +täydessä loistossaan. Jumala täytti hänen toiveensa, mutta silloin +salama iski häneen ja poltti hänet tuhkaksi. + +[262] Seitsemäs soihtu on Saturnus, jossa pyhäin mietiskelijäin sielut +oleskelevat ja joka tällä haavaa oli Leijonan tähtimerkissä. Astrologit +pitivät Saturnusta kylmänä taivaankappaleena; Leijonan suuremman lämmön +vaikutuksesta se oli nyt lauhkea. + +[263] »Kristallissa» = Saturnus-taivaassa, joka on saanut nimensä +Kreetan kuninkaan Saturnuksen mukaan, joka hallitsi maailmaa ns. +»Kultaisella aikakaudella». + +[264] Nämä portaat, jotka kuvannollisesti esittävät mietiskelevien +sielujen kohoamista Jumalan tykö, ovat samat kuin seuraavassa laulussa +mainitut Jaakobin portaat (ks. Moos. 28:12). + +[265] »Mut hän jne.» = Beatrice. + +[266] »Syystä siitä», ks. alk. säk. »Jos nyt ma hymyilisin...» + +[267] Vastaukseksi Danten kysymykseen sielu selittää, ettei hänen +ylemmyytensä rakkaudessa saanut häntä lähestymään Dantea vaan ainoastaan +se velvollisuus, joka oli tullut hänen osalleen Jumalan +»ikisäätämyksessä». + +[268] Pier Damiano, joka tässä puhuu, syntyi n. 1007 köyhistä +vanhemmista. Häntä kasvatti aluksi veli Damiano, jonka kunniaksi hän +käytti nimeä _Petrus Damiani_. Päätettyään opintonsa Parmassa ja +Ravennassa hän toimi itse opettajana suurella menestyksellä, mutta +vetäytyi 30 vuoden ikäisenä maailmasta ja meni Fonte Avellanan +luostariin (Catria-vuoren rinteellä), jonka apotiksi hänet valittiin. +Tässä toimessaan hän teki tärkeitä palveluksia useille paaveille, niin +että hänet 1058 nimitettiin Ostian kardinaali-piispaksi, jonka arvon hän +hyvin vastahakoisesti otti vastaan. Hän sovitti mm. Rooman ja Milanon +kirkon välit. Sittemmin hän palasi jälleen luostariin (Sta Maria +Ravennassa), eli yksinkertaisena munkkina ja nöyryydestä kutsui itseään +Pietari Syntiseksi (_Petrus peccator_). Kuoli Faenzassa 1072, jättäen +jälkeensä useita uskontoa käsitteleviä teoksia. + +[269] Cephas (Keefas), nimi, jonka Kristus antoi Simonille; merkitsee +samaa kuin Petrus (Pietari) = kivi, kallio.--Pyhän Hengen astia on +apostoli Paavali, _Vas electionis_. + +[270] Damiano syyttää pappeja ja kirkonmiehiä, jotka ylellisyydessä +olivat tulleet niin lihaviksi, etteivät voineet omin neuvoin liikkua ja +käyttivät kaapuja, niin pitkiä ja väljiä, että niihin mahtui sekä mies +että hevonen (»_due bestie_»). + +[271] Sielut huusivat kostoa Kirkon turmelijoille ja eritoten Bonifacius +VIII:lle, kuten Beatrice seuraavassa laulussa selittää: + + Tajunnut jos sen rukoukset oisit, + sa tietäisit jo Herran koston, jonka + näkevä olet ennen kuolematas. + + +22. laulu + +[272] Vrt. edell. laulu: + + »Jos nyt ma hymyilisin, vois sun käydä + kuin kerran Semelen, mi tuhkaks paloi.[261] + +sekä + + Ja lausu, miks ei tässä taivahassa + soi Paratiisin sulosoinnut, jotka + niin hartahina alemmissa helkkää.» + + »Sun kuulos kuolevaisen on kuin näkös», + hän vastas; »syystä siitä ei soi laulu, + mist' ei myös hymyile Beatrice täällä...» + +[273] Puhuja on Benediktus Nursialainen, benediktiinimunkkikunnan +perustaja. Hän syntyi 480 ja pakeni jo nuorena maailmasta, vetäytyen +erääseen luostariin lähellä Subiacoa, jossa saavutti kuuluisuutta +pyhyydellään. V. 529 hän perusti Monte Cassinon luostarin, jolla samalla +laski perustuksen länsimaiden ensimmäiselle uskonnolliselle +veljeskunnalle. Kuoli tässä luostarissa v. 543. + +[274] Monte Cassinolla oli pakana-ajoista lähtien ollut Apollolle +pyhitetty temppeli, jossa kävi varsinkin 6:nnella vuosisadalla paljon +kansaa uskontoaan harjoittamassa. + +[275] Macarius--kolmesta samannimisestä luultavimmin ns. Macarius +Aleksandrialainen, pyhän Antoniuksen oppilas. Oli innokkaimpia +luostari-elämän edistäjiä Itämailla. Kuoli 401.--Pyhä Romualdus, synt. +Ravennassa 956, perusti n. 1018 kuuluisan Camaldoli-luostarin Toskanaan +ja kuoli kuuluisana pyhyydestään ja ihmeistään v. 1027. + +[276] »Kasvot paljahina» = ilman jumalallista valoa.--»Viime taivaassa» += Empyreumissa, ks. Parat. XXXI-XXXII. + +[277] Pyhä Benediktus valittaa veljeskuntansa rappeutumista samoinkuin +Pyhä Dominikus ja Fransiskus Assisilainen ovat tehneet: hänen +luostarisääntönsä ovat nyt vain nimeksi olemassa; niiden kopioiminen on +hyödytöntä paperin haaskausta. Munkkien päät ovat täynnä pahoja +ajatuksia ja turmeltuneita pyyteitä. Kirkon tuloja, jotka kuuluvat +köyhille, käytetään väärin. (Niinpä eräässä paavi Aleksanteri III:nnen +dekretaalissa sanotaan: »Quod monachi, abbates et priores accipiunt, +gravius est usura»). Pietarin ja Fransiskuksen ohjeita ei seurata jne. +Tässäkin tapauksessa voi kuitenkin Luoja tulla avuksi, Hän, joka on +tehnyt paljon suurempia ihmeitä. + +[278] Tässä runoilija viimeisen kerran kääntyy suoranaisesti lukijan +puoleen kuin jättäen hänelle hyvästi ennenkuin ryhtyy käsittelemään +runoelmansa ylevintä osaa.--Dante ja Beatrice ovat nyt saapuneet +kahdeksanteen l. Kiintotähtien taivaaseen ja siellä Kaksosten +tähtisikermään. Kun aurinko keski-ajan astronomien mukaan, saapuu tähän +tähtimerkkiin n. 20 p:nä toukokuuta, täytyy siis Danten syntymäpäivän +langeta tämän kuun viimeiselle kymmeniselle. Kaksosia sanoivat +astrologit sellaiseksi tähtikuvioksi, jonka vaikutuksen alaisina +tiedemiehet, runoilijat ja ennustajat syntyvät maailmaan. + +[279] »Latonan tytär» = Kuu (ks. Parat. II. + +[280] Hyperionin poika on Aurinko; sen lähistöllä ovat Merkurius (jonka +äiti on Maia) ja Venus (jonka äiti on Dione). + +[281] Jupiter kiertää (poikaansa) Marsia ja (isäänsä) Saturnusta +lauhduttaen edellisen kuumuutta ja jälkimmäisen kylmyyttä. + +[282] »Se soppi jne.» = Maa, jonka omistusoikeudesta kiistellään. Vrt. +Seneca: »Punctum est in quo bellatis.» + + +23. laulu + +[283] = Meridiaaniin, jossa aurinko on korkeimmillaan. + +[284] = Se iäinen kunnia, jonka autuaat ansaitsevat kääntämällä hyvään +luonnolliset taipumukset, joihin taivaat vaikuttavat (Casini). + +[285] Trivia = Diana, kuunjumalatar.--Immet iäiset ovat tähtiä. + +[286] »näin Päivän» = Kristuksen, autuaiden sielujen (»tuikkehien») +yläpuolella. Samaa tarkoittaa »olento valoisa». + +[287] Vrt. I Kor. kirj. 1:24. + +[288] Ks. selitystä edellä alk. »Kaikki seikat keskenänsä...» + +[289] Polyhymnia = Muusa, joka edusti lyyrillistä runoutta. + +[290] »Ruusu» = Neitsyt Maria, _rosa mystica_ katolisen kirkon +litanioissa.--Liljat = apostolit, jotka kääntävät ihmisiä Kristuksen +uskoon. + +[291] »Kukan kauniin nimi» = Maria, joka Kristuksen kadottua Empyreumiin +on nyt kirkkain valo. Myöhemmin hän esiintyy nimillä »kirkas tähti»: + + Kumpaankin silmääni kun kuvautunut + ol' laatu ynnä koko tähden kirkkaan, + mi voittaa sielläi niinkuin voitti täällä, + +vrt. katol. kirkon tervehdyshymni »Ave mari stella, Dei mater alma») ja +»Safiiri»: + + tuon verrattuna lauluun luutun, jolla + safiri se nyt päänsä seppelöitsi + jost' taivaan kirkkaan on safiri-sini. + +[292] »Soihtu pieni» = Arkkienkeli Gabriel, joka kuten ennen maan päällä +niin nytkin ylistää laulullaan Neitsyt Mariaa. + +[293] »Kuningasmantteli» = Yhdeksäs taivas l. Primum mobile, joka +ulottuu kaikkien kahdeksan taivaan ympäri, jotka taivaat vaikuttavat +välittömästi ihmisten maailmaan; samalla se on lähinnä Empyreumia, +Jumalan istuinta. + +[294] Dante ei voinut enää nähdä Mariaa, joka nousi Kristuksen luo +Empyreumiin. + +[295] »_Regina coeli_» = Taivaan kuningatar, erään katol. kirkkohymnin +alkusanat. + +[296] Babylonin vankeudessa halveksivat autuaat sielut kultaa ja +rikkauksia voidakseen kaikki kärsimykset kestämällä saavuttaa aarteen +taivaassa. + +[297] = Apostoli Pietari. Vrt. Matt. ev. 16:19. + + +24. laulu + +[298] Vrt. Ilmest. kirj. 19:9: »Autuaita ovat ne, jotka ovat kutsutut +Karitsan hääaterialle.» + +[299] Kauneimmat liekkijoukosta olivat apostolit ja loistavin niistä +Pietari.--Kolme kierrosta Beatricen ympäri + + (Ja kolme kertaa ympäri Beatricen + se kiersi, laulaen niin tenhoovasti, + sit' ettei mielikuvitus voi todistaa.) + +merkitsee pyhää Kolminaisuutta taikka kolmea kristillistä hyvettä. + +[300] Kuva on otettu maalaustaiteesta. Benvenuto da Imola selittää mm.: +»Huomaa, että kun maalari tahtoo kuvata laskoksia kankaalle, hänen ei +pidä käyttää eloisaa (räikeää) väriä, vaan himmeämpää kuin itse kankaan +väri; samoin ei runoilija kyllin hienojen sointujen ja ajatusten +puutteessa pysty kuvailemaan apostolien laulua.» + +[301] Ks. Matt. ev. 14:28-33. + +[302] Alkutekstissä oleva _baccelliere_ (lat. _baccalarius_) nimi +voitaneen suomessa hyvin korvata teini-nimellä (lat. _dia conus_), koska +kysymys on keskiaikaisen akatemian (erit. pappis-) oppilaasta. Danten +säkeisiin nähden huomauttaa Casini: »Onnistunut vertaus on otettu +keskiajan filosofisista ja teologisista kouluista, joissa oppi-isän +(_maestro_) oli tapana esittää istuimeltaan kysymykset, joita sitten +pohdittiin (_approvare_) läsnäolevien tohtorien, baccellierien ja +oppilasten välillä, ja sitten kun jokaista kysymystä oli pohdittu esitti +oppi-isä sen jonakin toisena päivänä todistuksineen _pro et contra_, ja +lausui lopuksi oman mielipiteensä (_terminare_)». Eräiden mukaan Dante +viittaa erityisesti ns. _Disputatio tentativa_ -tutkintoon, johon +Pariisin yliopiston jumaluusopillisen tiedekunnan jäsenten tuli alistua. + +[303] »Veljes rakas» = Apostoli Paavali kirjeessä Hebreal. 11:1: »Mutta +usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, vakaumus asioista, jotka +eivät näy». Vulgatassa kuuluu sama lause: _est ... fides sperandarum +substantia rerum, argumentum non apparentium_, jonka _substantia_ ja +_argumentum_ ovat tuottaneet vaikeuksia sekä Dante-selittäjille että +teologeille. Selityksessään Dante seuraa Tuomas Akvinolaisen oppia. + +[304] = Vanha ja uusi Testamentti. + +[305] Ks. Matt. ev. 15:13; Jeremia 2:21. + +[306] Dante oli sanonut, että ihmeet olivat takeena Raamatun +jumalallisesta alkuperästä. Mikä vakuuttaa hänelle elleivät juuri +Raamatun kirjat, että nämä ihmeet todellakin ovat tapahtuneet? Jollei +hänellä ole muuta tukea on hänen todistuksensa pelkkä kehätodistus.-- +Vastauksensa Dante on saanut kirkko-isiltä ja jumaluusoppineilta, +jotka ovat sitä usein käyttäneet. + +[307] Dante nojautuu nähtävästi Johanneksen ev. 20:3-10. Pietari ja +Johannes juoksivat kumpikin Jeesuksen haudalle. Johannes saapui ensin, +mutta ei mennyt sisälle... Pietari tuli perille myöhemmin, mutta astui +heti sisälle hautaan, ja voitti siten Johanneksen uskonvoimassa.-- +Myöskin teoksessaan _De Monarchia_ (III. 9) Dante käsittelee tätä +Raamatun kohtaa. + +[308] = Vanhan Testamentin kautta. Vrt. ev. 24:44. + + +25. laulu + +[309] Ennen kuin ryhtyy käsittelemään korkeinta toivoa, jonka esineenä +on Paratiisin autuus, Danten mielen valtaa hetkeksi maallinen isänmaa, +Firenze (»lammashuone»), jonne hän maanpaostaan toivoo palaavansa »pyhän +laulunsa ansiosta»--_Commediansa_, joka juuri oli valmistumaisillaan. +Hän palaisi sinne kypsyneenä, ei enää häilyvän maallisen rakkauden, vaan +ylevien sekä maallisten että taivaallisten seikkojen laulajana, ja saisi +kauniissa kastekappelissaan (San Giovanni Firenzessä) laakeriseppeleen +otsalleen--turha toivo, sillä parhaiksi viimeisteltyään _Commediansa_ +hän kuoli kaukana rakkaasta ja sorretusta Firenzestään. + +[310] Ks. edell. laulun kolme viimeistä säettä. + +[311] »Valo toinen jne.»--Apostoli Jaakob. Hänen pyhättönsä +Compostelassa Galiciassa (Espanjassa), jonne hänen ruumiinsa legendan +mukaan oli haudattu, oli hyvin suosittu pyhiinvaelluspaikka +keskiajalla.--Samasta kehästä oli aikaisemmin tullut pyhä Pietari. + +[312] Viittaavat luultavasti Jaakobin kirj. 1:5 tai 1:17: »Jokainen hyvä +anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valojen isältä...» +Dante näyttää sekoittavan molemmat Jaakob-nimiset apostolit: +yllämainitun kirjeen kirjoittajana pidetään Jaakob »pienempää», kun taas +kysymyksessä oleva Espanjan suojeluspyhimys oli Jaakob »suurempi».-- +Muutamat jumaluusoppineet otaksuvat selittäessään Kristuksen kirkastusta +sekä muita ihmeitä, joita näkemään hän halusi ainoastaan Pietarin, +Jaakobin ja Johanneksen, että nämä merkitsevät kolmea kristillistä +hyvettä: usko = Pietari, toivo = Jaakob ja rakkaus = Johannes. (Casini.) + +[313] Kukkulat ovat molemmat apostolit, joiden valo äsken oli ollut +Danten silmille liian kirkas. Sanamuoto muistuttaa Psalm. 121:1. + +[314] »Keisarimme» = Jumala. Johdonmukaisesti Dante antaa pyhimyksille +nimen uskotut (_conti_) ja Jumalan istuimelle pyhin pylvästö (_aula piu +segreta_). + +[315] Aurinko, josta autuaat lukevat kaiken, on Jumala. + +[316] Egypti, Raamatun kirjoissa maallisen (inhan) elämän +vertauskuva.--Jerusalem = taivaallinen Hovi. + +[317] »Kaks seikkaa muuta» = Toivon olemus ja alkuperä. + +[318] Toivonsa määritelmäksi Dante kääntää Pietari Lombardialaisen +(_Sententiae_ III 26): »Spes est certa expectatio futurae beatudines, +veniens ex Dei gratia et ex meritis praecedentibus». Hänen toivonsa +lähteenä on ilmestys: hänelle ovat antaneet sen Pyhän Raamatun kirjat +(»moni tähti») ja ennen kaikkea Davidin psalmi (ks. Psalm. 9:11. +Vulgatan muk. »Sperent in te qui noverunt nomen tuum»). Jaakobin kirje, +jonka hän ottaa vakuudekseen, ei ensi aluksi näytä erikoisesti +koskettelevan toivoa, mutta muutamat kohdat (es. 1:12; 2:5; 4:8 jne.) +voivat kuitenkin lujittaa sitä uskovan sydämessä (Casini). + +[319] »Voitonpalmu» = marttyyriuden vertauskuva. + +[320] Ne Raamatun kohdat, jotka ovat Dantelle erikoisesti olleet +mielessä, ovat Jesaja 61:7 ja Joh. Ilm. 7:9. Dante siteeraa tietenkin +Vulgataa ja tarkoittaa kaksospuulla tällöin sekä sielun että ruumiin +autuutta. + +[321] »Liekki kirkas» = Apostoli Johannes.--Kun talvella aurinko on +Kauriin tähtikuvassa, näyttäytyy yön taivaalla Kravun tähtimerkki; jos +tässä silloin olisi tähti niin loistava kuin pyhä Johannes, olisi +ainaista päivää kokonaisen kuukauden ajan (joulukuun puolivälistä +tammikuun puoliväliin). + +[322] Beatricen sanat, joilla hän kuvaa apost. Johannesta, viittaavat +Joh. ev. 13:23; 27:20, joissa Johanneksen kerrotaan nojanneen Jeesuksen +rintaa vasten, sekä ib. 19:26-29, jossa hänet valittiin Neitsyeen pojan +sijaiseksi.--Pelikaani oli suosittu vertauskuva Kristuksesta, koska sen +arveltiin elättävän poikasiaan omalla verellään. (Vrt. myös Psalt. +102:7). + +[323] Dante oli teroittanut katsettaan nähdäkseen oliko Johanneksella +todellakin sekä sielu että ruumis, koska keskiajalla uskottiin, ettei +hän ollut kuollut vaan noussut taivaaseen sellaisena kuin eli maan +päällä. Apostoli vakuuttaa nyt, että hänen ruumiinsa makaa maassa, sillä +taivaaseen ei ole päästetty yhtään ruumiillista luontoa, paitsi +Kristuksen ja Neitsyt Marian jotka nousivat Empyreumiin. + +[324] Apostoli Johanneksen valo oli sokaissut Danten. + + +26. laulu + +[325] Apostoli Johannes. + +[326] Ananias paransi Saulin panemalla kätensä hänen päälleen (ks. +Apost. teot 9:10-22.) + +[327] Hyvyys = Jumala, on Danten kaiken rakkauden kohde. Kirja merkinnee +koko luomakuntaa, joka on Jumalan rakkauden teos ja jossa tämä rakkaus +ilmenee heikompana tai voimakkaampana (Vrt. Parat. I). + +[328] = Mikä on saanut sinut rakastamaan Jumalaa? Kaksi vaikutinta Dante +luettelee: filosofia (»järjen syyt»), joka näyttää, että kaikki luotu +tähtää hyvään, ja korkeimpaan hyvään, joka on Jumala sekä Jumalan +auktoriteetti (»arvovalta»), joka ilmenee Raamatun kirjoissa. + +[329] Selittäjät ovat eri mieltä siitä, ketä Dante tarkoittaa; +luultavimmin Aristotelesta, vaikka monet muutkin hänen jälkeensä ovat +lausuneet saman mielipiteen.--Iäiset substanssit = enkelit ja +ihmissielut. + +[330] Ks. 2 Moos. kirj. 33:19. + +[331] = Apostoli Johannes Ilmestyskirjassaan (erit. 21, 22). +Mahdollisesti tarkoitetaan myös Joh. ev. I, mutta edellistä puoltaa mm. +alempana esiintyvä nimitys »Kristus-kotka», jota käytetään Johanneksesta +juuri Ilmestyskirjan tähden. + +[332] Järkisyiden ja pyhän Raamatun lisäksi ovat Danten rakkauteen +vaikuttaneet maailman luominen, hänen oma syntymänsä, Kristuksen +uhrikuolema sekä ikuinen autuus. + +[333] »Kertomani tiedon», sen että Jumala on korkein hyvä. + +[334] »Lehdet» = ihmiset.--Ikuinen Viljelijä = Jumala (Vrt. Joh. ev. +15:1: »Minä olen se tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri»). + +[335] »Pyhä, pyhä, pyhä!» = Alkusanat lauluun Joh. Ilm. 4:8 tai Jesaja +6:3 (»Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot, koko maa on täynnä hänen +kunniaansa.») + +[336] »Ensi sielu» = Aatami. + +[337] Aatami, joka näkee Danten ajatukset Jumalassa vastaa Danten +kysymyksiin: Kuinka monta vuotta on kulunut ensimmäisen ihmisen +luomisesta? Kuinka kauan hän viipyi maallisessa paratiisissa? Mikä oli +ensi synnin todellinen laatu? Mitä kieltä Aatami puhui? + +[338] Aatamin vastaus Danten kolmanteen kysymykseen nojautuu Tuomas +Akvinolaisen oppiin. Syntiä ei ollut hedelmän syöminen vaan halu hankkia +henkistä hyvää yli sallitun määrän, »tulla Jumalan kaltaiseksi». + +[339] Aatami oli viettänyt Limbuksessa, helvetin esipihassa, 4302 vuotta +ennenkuin Kristus vapautti hänet sieltä ja oli nähnyt auringon 930 +kertaa kiertävän eläinradan kaikkien tähtimerkkien lävitse, so. +viettänyt 930 vuotta maan päällä. Maailman luomisesta siihen asti, +jolloin Kristus kuoli ja astui alas kuolonvaltakuntaan, oli siis kulunut +5232 vuotta. + +[340] = Babelin tornin rakentaminen. + +[341] Ennen Aatamin kuolemaa Jumalaa kutsuttiin I:ksi, joka kirjain on +käsitettävä muinaiseksi Jumalan vertauskuvaksi pikemmin kuin +hebrealaisen jumalannimen, Jehovah, alkukirjaimeksi. Sitä seurasi +Jumalan nimenä _Eli_ (l. El), joka samalla merkitsi hebrean kielen +syntyä. Tätä kieltä oli Dante ensin (_De vulg. Eloq._) pitänyt Aatamin +kielenä, joka sitten oli säilynyt muuttumattomana tuolla kansalla. Nyt +Dante kumoaa tämän mielipiteensä. + +[342] Maallisessa paratiisissa antaa Dante Aatamin viipyä luomispäivänsä +ensimmäisestä tunnista seitsemänteen tuntiin. + + +27. laulu + +[343] »Soihtua nuo neljä» = kolme apostolia ja Aatami; ensin tuli +Pietari. + +[344] Jupiter oli väriltään valkea, Mars verrattain punainen. Pietari +muutti väriään punastuessaan vihasta, kuten seuraavassa nähdään. + +[345] Tässä Pietari alkaa ankaran nuhdesaarnan Rooman paaveja vastaan. +Näissä säkeissä syytös kohdistuu Bonifacius VIII:een, jos rajoitutaan +runoilijan aikaan, jolloin runoilija vaelteli henkimaailmassa (v. 1300), +mutta Johannes XXII:een, jos siirrytään siihen aikaan, jolloin Dante +kirjoitti »Paratiisin» (mikä tapahtui paljon myöhemmin).--Paavin istuin +on niin arvottomasti täytetty, että se näyttää vapaalta Kristuksen +silmissä ja Rooma (jonne Pietari oli haudattu) oli sellainen synninpesä, +että itse Luciferkin helvetissä sille nauraa. + +[346] Vrt. Mark. ev. 15:30 ja Luuk. ev. 23:44-45. + +[347] »Kristuksen morsian» = kirkko.--Oman aikansa turmeltuneiden +paavien vastakohtana (ks. al. s. 19) Dante mainitsee Rooman ensimmäiset +paavit, jotka täyttivät arvokkaasti tehtävänsä Pietarin seuraajina. Nämä +paavit, jotka kaikki kärsivät marttyyrikuoleman, astuivat perimätietojen +mukaan istuimelleen seuraavassa järjestyksessä (vuosiluvut vaihtelevat +hiukan eri lähteissä): + + V. 29 apostoli Pietari V. 117 Sixtus I + » 65 Linus » 142 Pius I + » 67 Klemens » 217 Calixtus I + » 77 Klito (Cletus) » 222 Urbanus I. + +[348] Viittaavat nähtävästi Viimeiseen tuomioon (ks. Matt. ev. +25:31-34), jossa lampaat ja vuohet erotetaan. Dante tarkoittaa, että +paavien asiana ei ollut sekaantua puolueriitoihin suosimaan toista +puoluetta ja vihaamaan toista. + +[349] = Ei ollut tarkoitus, että avaimia, apostolisen arvovallan +vertauskuvia, käytettäisiin puoluemerkkinä kristittyjen sodissa toisia +kristittyjä (esim. albigenssejä) vastaan, taikka että pyhän Pietarin +kuvalla varustettu leima painettaisiin paavillisiin kirjeisiin, joissa +myönnettiin simoniaa palvelevia vapauksia ja etuoikeuksia. + +[350] Cahorsit ja Gascognelaiset = paavit Johannes XXII (Cahorsista) ja +Klemens V (Gascognesta) sekä heidän suosimansa maanmiehet, jotka olivat +päässeet korkeisiin kirkollisiin virkoihin ja nauttivat kaikenlaisia +etuoikeuksia. + +[351] »Kun sarvi Kauriin jne.» = talvipäivänseisauksen +aikana.--Autuaiden sielut (»hiuteet») katoavat ylös Empyreumiin. + +[352] »Kuink' kääntynyt sa olet» = Kuinka paljon olet kääntynyt tämän +taivaan liikkeen kerällä. + +[353] Näiden astronomiseen kieleen puettujen säkeiden tarkoitus on +yksinkertaisesti se, että oli kulunut 6 tuntia siitä, kun Dante ensin, +keskipäivän aikaan Kaksosten tähtisikermästä katsoi alempia +taivaankappaleita. Silloin hän oli Jerusalemin meridiaanilla, kun hän +taas nyt oli siirtynyt siitä 90 astetta länteen päin, niin että hän +Gibraltarin salmen (Cadizin) kautta näki Atlantin valtameren. Tämän +väliajan kuluessa hän oli siirtynyt sen pituisen matkan, minkä +ensimmäinen vyöhyke (»clima») muodostaa keskeltä päähän asti, so. sen +leikkauspisteestä meridiaanin kanssa lännen horisonttiin saakka l. siis +90 asteen pituisen matkan. Täältä hän näki siis Atlantin valtameren +(jolla Odysseus harhaili) sekä Foinikian rannan, josta Jupiter ryösti +Europan. Ovidiuksen mukaan Jupiter oli muuttanut itsensä häräksi ja +tavattomalla lauhkeudellaan houkuttanut Europan, Foinikian kuninkaan +Agenorin tyttären, istumaan selkäänsä ja uinut sitten saaliineen yli +ulapan Kreetan saarelle.--Vielä enemmänkin olisi runoilijalle näkynyt +Foinikian manteretta ellei ilta olisi hämärtynyt ja rajoittanut +näköpiiriä. + +[354] »Ledan pesä» = Kaksosten tähtikuva, Kastor ja Pollux; Leda oli +saanut lapset Jupiterin kanssa, joka lähestyi häntä joutsenen +hahmossa.--Täältä Dante nousee nopeimpaan taivaaseen, Primum mobileen l. +kristallitaivaaseen, jossa ajan sekä paikan havaitsemismuodot lakkaavat +olemasta. + +[355] Kristallitaivaasta alkaa maailman liike kiinteän keskipisteensä +maan ympäri.--Tämä taivas on olemassa ainoastaan Jumalan tietoisuudessa, +joka on sen »intelligenssi», ts. jossa piilee sitä liikuttava rakkaus ja +alempiin taivaisiin vaikuttava voima. + +[356] Koska kaikki liike on peräisin kristallitaivaasta (»Ens-Liike») ja +koska liike havaitaan ajasta, on ajallakin alkunsa tässä taivaassa. + +[357] Yhteys edellisen ja seuraavan puheenaiheen välillä käy selville, +kun ottaa huomioon että ahneus oli Danten silmissä se, mikä esti ihmisiä +tuntemasta ja tavoittamasta oikeutta ja korkeinta hyvää ja niin syynä +maailman onnettomuuksiin. Täten runoilija johtuu surkuttelemaan ja +nuhtelemaan niitä, jotka eivät voi päästä näkemään Jumalaa ja tätä +jumalallista maailmanjärjestystä, josta hän itse nyt sai nauttia. + +[358] »Alituinen sade» = alituiset yllytykset pahaan. + +[359] Nuorena poikana vielä noudattaa Kirkon määräyksiä paaston suhteen +(keskiviikkona ja perjantaina), mutta vanhemmaksi vartuttuaan hän ne +laiminlyö ja syö lihaa paastonakin. + +[360] Niistä monista selityksistä, joita näille säkeille on annettu, +näyttävät kaksi seuraavaa parhaimmilta: 1) sen tyttärellä, joka antaa +aamun ja illan on ymmärrettävä ihmisluontoa ja valkealla (»tummuvalla») +iholla nuoruuden viattomuutta; 2) näin tummuu kirkon valkoinen ulkomuoto +Jumalan silmissä, so. kirkko, joka alussa oli pyhä ja puhdas on nyt +tullut pahaksi ja iljettäväksi Jumalan silmissä (Scartazzini ym.). + +[361] Myös keisarillinen istuin on vapaa, koska hallitsija ei välitä +Roomasta eikä Italiasta. (Tämä koskee lähinnä keisari Albert I:tä). + +[366] Danten aikana käytännössä oleva juliaaninen ajanlasku synnytti +sadannesosan päivän vajauksen jokaista vuotta kohti, yhden päivän +jokaista vuosisataa kohti. Danten aikana oli näin syntynyt jo n. 8 +päivän vajaus. Epäkohdan oikaisi vasta v. 1582 paavi Gregorius XIII +tunnetulla kalenterillaan.--Danten ennustus (ks. seur. selit.) +toteutuisi siis vasta noin 3000 vuoden päästä. + +[363] Tämä ennustus tai toivomus on samansuuntainen, minkä runoilija +monessa kohdin on lausunut Italian tulevasta vapauttajasta ja +parantajasta. + + +28. laulu + +[364] Tämä pieni piste, jonka Dante näkee Beatricen silmissä ja sitten +itse taivaassa, on Jumala, jonka ykseyttä ja jakamattomuutta säkeet +13-15 kuvaavat. + +[365] Valopisteen ympäri kiersi 9 samankeskistä kehää siten, että +pistettä lähinnä olevan vauhti oli vielä nopeampi kuin Primum mobilen ja +etäisempien yhä hitaampi. Nämä etäisemmät kehät laajenevat samalla yhä +enemmän, niin että seitsemänteen ei enää yltäisi Junon airut, so. +sateenkaari. Tässä siis on havaittavissa päinvastainen ilmiö, kuin +yhdeksän taivaan liikkuessa sitä nopeammin mitä etäämpänä ne ovat +keskipisteestään. Tämä aiheutti Danten ihmettelyn. + +[366] »Taivas tää» = kristallitaivas. Piirillä, joka on suurimmassa +sopusoinnussa sen kanssa tarkoitetaan serafien hierarkiaa, joka koska se +kerran on lähinnä Luojaa, rakastaa häntä eniten ja jota tämä taas eniten +valistaa. + +[367] Substanssit = enkelien liikuttajat, »intelligenssit». + +[368] Tuulet (neljä pääluulta) kuvattiin tavallisesti ihmiskasvojen +muotoon. Tässä on kysymys Boreaksesta l. pohjatuulesta sen puhaltaessa +lauhkeimmalta taholta, so. enemmän luoteesta käsin. + +[369] Vertaus shakkilaudasta lienee vain merkitsemässä säkenien +(enkelien) ääretöntä tai sangen suurta lukua. + +[370] Beatrice selittää taivaallisten hierarkiain järjestyksen. +Keskiajan oppi tästä kysymyksestä perustui etupäässä erääseen teokseen, +jonka tekijänä pidettiin Dionysos Areopagitaa, sekä muutamaan Gregorius +Suuren saarnaan. Kuitenkin tähän opinhaaraan on löydettävissä lähteet jo +Raamatusta, nim. Vanhasta testamentista (kerubit ja serafit) sekä +Paavalin kirjeistä (esim. Roomal. 8:38; Efesol. 1:21; Kolossal. 2:15; I +Tessalon. 4:16), joissa joskin hiukan eri sanoin, mainitaan kaikki +Dantellakin esiintyvät nimitykset enkelolennoille (»rakkauksille»). Nämä +jaettiin sitten kolmeen ryhmään (hierarkiaan), joista kukin käsitti 3 +ala-osastoa (kuoroa). Dionysius Areopagita esittää ne seuraavassa +järjestyksessä: Serafit, Kerubit, Tronit (Valta-istuimet)--Vallat +(Vulgatassa _dominationes_), Voimat (_virtutes_), Mahtajat +(_potestates_)--Päät (_principatus_), Arkkienkelit ja Enkelit.--Dante +ja Tuomas Akvinolainen seuraavat Dionysiusta. + +[371] Vrt. Joh. I kirje 3:2: »Mutta me tiedämme, että tulemme hänen +kaltaisikseen kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena +kuin hän on.» + +[372] Skolastinen teologia pohti myös kysymystä, oliko ikuinen autuus +Jumalan »näkemistä» (kontemplatiivista energiaa) vaiko rakkautta +Jumalaan. Dante puoltaa niin kuin Tuomas Akvinolainenkin edellistä +mielipidettä. + +[373] Oinas on korkeimmillaan yön taivaalla syyspäivän tasauksen +jälkeen, jolloin pahat säät ja rajuilmat alkavat. Dante tahtoo siis +sanoa, että Paratiisi ei ole kuten maa sään vaihtelujen alainen. + +[374] Dionysius, ks. _Parat_. X, s. 4-6. + +[375] Gregorius I oli järjestelmässään asettanut Voimat ja Päät toiseen +ryhmään kuin Dionysius, ja Dante itse oli »Convitossaan» (11:6) lausunut +Kirkon hyväksymästä opista eriävän mielipiteen. + +[376] 2 Korintt. kirj. 12:4 johdosta luultiin, että apostoli Paavali oli +näyssään nähnyt kaikki taivaalliset hierarkiat ja että hän vuorostaan +oli ilmoittanut sen yliluonnollisella tavalla Dionysiukselle. + + +29. laulu + +[377] Tämän sangen oppineessa muodossa esitetyn vertauksen merkitys +voidaan riittävästi selittää seuraavasti: Latonan lapset ovat Apollo ja +Diana, edellinen auringon, jälkimmäinen kuun jumala. Päiväntasauksen +aikoina sijaitsevat kuu ja aurinko yhtaikaa horisontilla, vastapäätä +toisiaan, aurinko Oinaan ja kuu Vaa'an tähtimerkissä ja ovat silloin +jonkun aikaa tasapainossa keskenään (zenithiin nähden), kunnes ne pian +vaihtavat hemisfäärejään auringon noustessa ja kuun laskiessa taikka +päinvastoin. + +[378] Jumalan. + +[379] Tuomas Akvinolaisen oppia seuraten Beatrice selittää, että Jumala +ei luonut enkeleitä hankkiakseen itselleen kasvavaa hyvää, sillä hän on +itse korkein hyvä, vaan jotta hänen hyvyytensä ilmenisi luoduissa +olennoissa; luomisen syynä oli siis rakkaus luotuun. + +[380] Koska iäisyydessä ei ole mitään _ennen_ eikä _sitten_, ei voida +sanoa, että Jumala olisi ollut toimeton ennen luomistyötään, joka +tapahtui ajan ja paikan ulkopuolella. + +[381] Kolmijänne merkitsee kolmiyhteistä jumalaa, kolme +nuolta taas ovat: (puhdas) aine; (puhdas) muoto; niiden yhdistys l. +elimellinen maailma, erittäinkin ihminen. Ja nämä olennot olivat +täydellisiä, virheettömiä, koska ne olivat Jumalan yhdenaikaisen +(ikäänkuin saman sysäyksen vaikuttaman) luomistyön tuloksia. (Vrt. myös +I Moos. 1:31). + +[382] = Enkelit, jotka saivat asuinsijansa Empyreumissa; ihmiset, joissa +aine on vahvimmin edustettuna, sijoitettiin maan päälle ja välittäviin +taivaisiin asetettiin »intelligenssi», aineen ja muodon eroittamaton +yhdistys. + +[383] Kirkko-isät ja jumaluusoppineet olivat eri mieltä kysymyksestä, +milloin enkelit luotiin. Pyhä Hieronymus oli esittänyt Danten +mainitseman väitteen, jota Tuomas Akvinol. vastusti--Dante itse nojautui +Raamattuun (_I Moos._ I. I: »Alussa loi Jumala taivaan ja maan», +mahdollisesti myös Jeesus Syrak. 18: »_qui vivit in aeternam, creavit +omnia simul_»). Myös järki vahvistaa häntä tässä uskossaan, sillä +tuntuuhan järjettömältä, että enkelit olisivat olleet niin kauan +toimettomina täyttämättä tehtäväänsä taivaspiirien ohjaajina. + +[384] Tässäkin nojautuen Tuomaan oppiin Dante arvelee, että varsin lyhyt +aika kului luomisesta siihen kun Lucifer jo lankesi (koetti tulla +Jumalan kaltaiseksi, ks. Jesaja 14:12-15) ja viekotteli monta muuta +kanssaan kapinaan. _Convitossa_ (II 6) hän sanoo myös: »Kaikista näistä +järjestöistä (_ordini_) lankesivat muutamat heti kun ne oli luotu, +luvultaan ehkä kymmenes osa...»--Uskolliset enkelit jäivät taivaaseen +ylistämään ja kiittämään Luojaansa. + +[385] Armo ei sulje pois ansiota. Ansio on sitä suurempi, mitä +kiihkeämpi on tahto armoa vastaanottamaan. + +[386] Tässä Dante poikkeaa hieman Tuomas Akvinolaisen opista, jonka +mukaan enkeleillä on muistikyky. Dante taas arvelee, että koska enkelit +aina katsovat Jumalan kasvoihin, josta kaikki sekä menneet, nykyiset +että tulevat seikat ovat luettavissa, on kaikki yksilöllinen käsitys +niistä tarpeeton ja niin siis olematon. Sama näyttää koskevan myöskin +tahtoa. + +[387] Uneksimisella ja uskomisella tarkoitettaneen tässä uusien ja +eteviltä näyttävien oppien luomista sekä niihin uskomista ja +levittämistä niiden vääryydestä ja perusteettomuudesta tietoisina. + +[388] Dante soimaa aikansa pappeja ja saarnaajamunkkeja, jotka suuressa +määrin harjoittivat Raamatun väärinkäyttöä käsitellessään sitä kuin mitä +maallista kirjaa tahansa ja väärennellessään sen totuuksia järjettömillä +päähänpistoilla. Esimerkkinä hän mainitsee kiistan siitä, miksi aurinko +pimeni Kristuksen ristiinnaulinnan aikana: muutamat näet väittivät, että +tämä pimennys olisi rajoittunut vain Jerusalemiin ja sen ympäristöön kun +taas toiset hokivat sitä yleiseksi, koko maailmaa käsittäväksi. Ja +tällaisia väitteitä uskotellaan sitten ihmisille, jotka niitä +kuuntelevat tietämättä, että ne ovat tyhjää lorua ja tuottavat vahinkoa +hyödyn asemesta. Dante siis tahtoo, että jokaisen kristityn on +hankittava itselleen ainakin niin paljon tuntemusta uskonnon asioissa, +etteivät he tyydy millaiseen törkyyn tahansa. + +[389] Vrt. Mark. ev. 16:15: »Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa +evankeliumia kaikille luoduille.» + +[390] »Lintu» = Perkele, »pahan ilman lintu».--Jos kansa tietäisi, +kuinka moiset saarnat ovat paholaisen innoittamia, se huomaisi, ettei +myöskään lupauksilla syntien anteeksiannosta, joita niissä annetaan ole +mitään arvoa, koska ei ollut edes minkäänlaisia takeita paavin +suostumuksesta. + +[391] Pyhä Antonius, egyptiläinen erakko (n. 253-358), joka tavallisesti +kuvataan porsaan seuraamana (vertauskuvana perkeleestä, joka kaikin +tavoin oli viekoitellut häntä syntiin). Hän oli perustanut luostarin, +jonka esimiehenä häntä suuresti kunnioitettiin, ja pian tuli tavaksi +pyytää almuja hänen nimissään sillä verukkeella, että ne joutuisivat +erään Viennessä (Ranskassa) olevan sairaalan hyväksi, joka oli saanut +nimensä hänen mukaansa. Samaisessa luostarissa alettiin myöskin näin +saaduilla tuloilla elättää ja lihottaa porsaita, joita sitten mm. +Toskanankin väestö piti suuressa kunniassa (ks. Franco Sacchetti: +_Novelle_ CX).--Dante sovittaa nyt tämän vertauksen aikansa +saarnaaja- ja kerjäläismunkkeihin yleensä.--Muilla, pahemmilla kuin +porsaat, tarkoitetaan esim. aviottomia lapsia, jalkavaimoja, +parittajia yms. + +[392] Ks. Daniel 7:10: »Tuhannen tuhatta palveli häntä ja kymmenen +tuhannen kymmenen tuhatta seisoi hänen edessään.» Nämä luvut on siis +käsitettävä epämääräisiksi merkitsemään yleensä hyvin suurta lukua. + + +30. laulu + +[393] Enkelikuoro katoaa tässä ylös Empyreumiin. Tätä kuvatakseen Dante +käyttää astronomista vertausta, jonka merkitys on seuraava: Dante arvioi +maan ympärimitan 20,4000 ital. peninkulmaksi; kun on keskipäivä (kuudes +tunti, noin 6000 peninkulman päässä itään), täytyy siis Italiassa olla +ensimmäinen aamutunti, jolloin tähdet alkavat sammua ja varjo lankeaa +melkein vaakasuoraan maata vasten, koska aurinko näkyy vasta +horisontilla. + +[394] Häikäisevä piste on Jumala, joka kaiken keskellä näyttää +sisältyvän maailmankaikkeuteen, mutta sulkeekin itse itseensä koko +luomakunnan. + +[395] Beatricen kauneus on kasvanut jokaisessa uudessa taivaassa; nyt +Empyreumissa se on niin suuri, että runoilija tuntee itsensä +kykenemättömäksi kuvailemaan sitä.--Koomikko ja traagikko merkinnevät +vain jokapäiväisemmän (_commedia_) ja ylevämmän (_tragedia_) taidelajin +harrastajaa (ks. _De vulg. eloq._). + +[396] »Suulle suuremmalle» = lahjakkaammalle runoilijalle (kuin Dante). + +[397] »Aine suurin» = Kristallitaivas.--Tulitaivas = Empyreum. + +[398] »Molemmat sotalaumat» = enkelit ja valitut sielut; jälkimmäiset +Dante on näkevä samanlaisina kuin tuomiopäivänä, so. ei enää valon +verhoamina, vaan jälleen maallisissa ruumiissaan. + +[399] Beatrice selittää syyn Danten sokaistumiseen: sellainen on Jumalan +tervehdys jokaiselle uudelle tulokkaalle Empyreumissa; vasta sen avulla +pystyy uuteen elämään ja kestämään voimakkaintakin valoa. + +[400] Aiheen tähän loistavaan kuvaukseen näystään, joka aluksi ilmeni +välkkyvänä virtana, säkeninä (= enkelit) ja kukkasina, ja jonka hän pian +näkee todellisessa muodossaan, lienee Dante saanut Raamatusta (ks. esim. +Psalm. 50:3; Joh. Ilm. 22:1). + +[401] Viittaavat taivaallisen ruusun ilmestymiseen. Myöhemmin tämä +valovirta muuttuu kooltaan aurinkoa suuremmaksi ja luo loistettaan +Primum mobilen ylitse aina Empyreumiin asti. + +[402] »Taivaan kaksi hovia» = Paratiisin »molemmat sotalaumat». + +[403] Taivaallisen ruusun lehdillä istuvat enkelit ja autuaat sielut +asteettaisissa riveissä. Sen terälehdet ovat pyhimysten rivejä, joista +ylimpien ihanuuden saattaa päättää vain alempien kauneudesta. Autuaiden +järjestyksestä lähemmin ks. Parat. XXXII. + +[404] Keskiajalla oli vallalla yleinen luulo, että maailmanloppu oli +lähellä. Kuitenkin tämäkin säe on pikemmin ymmärrettävä runoilijan +moitteeksi ihmiskuntaa kohtaan, joka oli jättänyt suuret hyveet ja +antanut sijan turmeluksille, josta harvat enää pelastuisivat. + +[405] Ennenkuin Dante pääsee osalliseksi Paratiisin iloista (»häistä»), +so. ennen kuolemaansa, saa hän nähdä tuolla tyhjällä kruunun +koristamalla istuimella keisari Henrik VII:n, jonka Dante toivoi +toteuttavan hänen unensa yleisestä maailmanmonarkiasta (vrt. Parat. XVII + + Mut ennen kuin Gascognelainen pettää + ylevän Henrikin, lyö tulta hänen + kykynsä halveksua rahaa, vaivaa). + +[406] »Päämies» = Paavi Klemens V, joka salaisilla ja julkisilla +juonitteluillaan esti Henrik VII:n hyvät aikeet. Hänelle ei löydy +valtaistuinta taivaassa vaan hänet syöstään simonistien joukkoon +helvettiin. Siellä odotti kuten muistettaneen, paavi Nikolaus III +Bonifacius VIII:a, Anagnilaista, joka nyt vuorostaan odottaisi Klemens +V:ä, sitä, joka painaisi hänet yhä syvemmälle tuskien kuiluun.--Nämä +katkeran uhkaavat säkeet ovat samalla Beatricen viimeiset sanat Danten +runoelmassa. + + +31. laulu + +[407] »Pyhä sotalauma» = autuaiden sielut. Vrt. Apost. teot 20:28. + +[408] »Mut toinen» = enkelien parvi. + +[409] = Lennellen Jumalan läheisyydessä. + +[410] »Kansa vanha ynnä uusi» = Vanhan ja uuden liiton vanhurskaat, +jotka kiinnittivät katseensa ja sielunsa kolmiyhteiseen, mutta heille +yhdessä olemuksessa loistavaan Jumalaan. + +[411] Helice oli Dianan nymfi, joka Jupiterin viettelemänä oli +synnyttänyt pojan; mustasukkainen Juno oli sitten muuttanut Helicen +karhuksi ja tässä hahmossa häntä vainosi hänen poikansa, kunnes Jupiter +muutti molemmat tähdiksi, Isoksi karhuksi (Otava) ja Pikku karhuksi +(Pikku Otava), jotka molemmat loistavat pohjoisella taivaanlaella.--Ei +tiedetä varmasti, mistä barbaareista ja mistä tilaisuudesta tässä on +kysymys, mutta luultavasti tarkoitetaan niitä lukemattomia +pyhiinvaeltajia, jotka riemuvuonna 1300 saapuivat kaikesta +kristikunnasta Roomaan.--Lateraani oli paavien istuimena siihen asti +kunnes istuin muutettiin Avignoniin, josta palattua (1377) se +siirrettiin Vatikaaniin. + +[412] Tämä vanhus on, kuten seuraavasta käy ilmi, pyhä Bernhard +Clairvauxlainen, keskiajan jaloin ja syvämielisin mystikko. Hän syntyi +Fontainesissä Bourgognessa 1091, meni munkiksi Citeauxin +sistersiläisluostariin 1113 ja tuli sitten perustamansa Clairvauxin +(Clara vallis) luostarin apotiksi. Hän kuoli 1153 jättäen jälkeensä +askeettisia teoksia, joita Dante tutki. Hän tunsi harvinaisen harrasta +kiintymystä Neitsyt Mariaan, jonka johdosta hänet julistettiin pyhäksi +pari vuotta kuolemansa jälkeen. + +[413] Vrt. seur. laulu, s. 7-9. + +[414] Kruunu on pyhimyksen sädekehä (_gloria_), joka syntyy Jumalan +valon heijastuksesta. + +[415] Beatrice oli laskeutunut alas Limbukseen kehoittamaan Vergiliusta +Danten apuun. + +[416] »Orjuudesta» = synnin orjuudesta. + +[417] »Ikilähtehesen» = Jumalaan. + +[418] »Taivaan kuningatar» = Neitsyt Maria. + +[419] Kroatia merkitsee tässä yleensä kaukaista maata.--Hikiliina +[alkutekstissä: _Veronika_ (_veraicon_ = todellinen kuva)], arvokas +pyhäinjäännös, jota säilytetään Rooman Pietarin kirkossa. Erään vanhan +legendan mukaan oli muuan pyhä nainen, Veronica, antanut Kristukselle +tiellä Golgatalle tämän liinan, jotta Kristus voisi kuivata hien +kasvoiltaan, ja saatuaan sen sitten takaisin hän näki siinä Kristuksen +kasvojen piirteet, jotka eivät sitten enää siitä lähteneet. + +[420] »Laaksosta päin kukkulaa» = ruusun alaosasta sen ylä-ääreen, jossa +Neitsyt Maria istuu voittaen valollaan häntä ympäröivät enkelit ja +autuaat. + +[421] Phaeton päivän vaunujen ohjaajana. + +[422] »Kauneuden» = Neitsyt Marian. + + +32. laulu + +[423] Synnyttämällä Vapahtajan Maria paransi sen haavan, jonka Eeva +tottelemattomuudellaan oli aiheuttanut.--Eeva oli kaunis, se on +luonnollista, koska hän oli Jumalan välittömästi luoma. + +[424] »Runoilijan jne.»--Kuningas Davidin iso-isän äiti oli Ruut, joka +oli naimisissa Boaksen kanssa (vrt. Ruut. 4:21: »Boas siitti Obedin; +Obed siitti Isain; ja Isai siitti Davidin.»). David se oli joka +omantunnontuskissaan siitä, että oli ollut rikollisessa suhteessa Uriaan +ja tämän vaimoon Batsebaan (ks. 2 Samuel 11:2-4; 15-17) anoi armahdusta +Jumalalta: _Misere mei_ = Armahda minua (ks. Psaltt. 4:2; 6:3). + +[425] Autuaiden paikkajärjestys taivaallisessa ruusussa on seuraava: +Keskellä istuu ylimmäisessä rivissä Neitsyt Maria; hänen alapuolellaan +seuraa rivi riviltä Eeva, Rakel, Saara, Rebekka, Ruut ym. hebrealaisia +naisia, jotka kaikki muodostavat väliseinän (muurin) Vanhan ja Uuden +testamentin autuaiden välille. Sama järjestys vallitsee myöskin ruusun +toisessa puolipiirissä: vastapäätä Mariaa istuu keskellä ylimmäisessä +rivissä Johannes Kastaja ja hänen alapuolellaan rivi riviltä kristittyjä +uskonsankareita ja kirkkoisiä, jotka muodostavat väliseinän samalla +tavalla kuin naiset edellisessä puoliympyrässä. + +[426] »On kukka kypsä» = Kaikki istuimet on täytetty. + +[427] Uuden liiton vanhurskaille varustetuista paikoista ovat jotkut +vielä tyhjiä. + +[428] Koska Johannes Kastaja kuoli kaksi vuotta ennen Jeesuksen kuolemaa +ja astumista alas kuolon valtakuntaan, hänen täytyi viettää nämä vuodet +Limbuksessa. + +[429] Fransiskus, ks. Parat. XI: + + Rinteellä tällä, missä on se loivin + Aurinko kerran syntyi maailmalle + kuin usein luona Gangeksen se nousee. + +Benediktus, ks. Parat. XXII: + + Maist' elämääni vähän jäljell' oli, + kun mulle tyrkättiin tuo hattu, joka + pahasta pahempaan vain päähän vaihtuu. + +Augustinus, kirkkoisä, syntyi Tagastassa (Pohjois-Afrikassa) v. 354, +toimi jo nuorena retoriikan opettajana Roomassa ja Milanossa ja +käännyttyään kristinuskoon hänet nimitettiin Hippon piispaksi (396), +jossa arvossa kuoli v. 426. Hän oli länsimaisen kirkon kenties suurin +oppi-isä ja Dante tutki ahkerasti hänen teoksiaan varsinkin +»Tunnustuksia» ja »Jumalan valtiosta» -teosta (_de civitate Dei_). + +[430] »Kummankin uskonmuodon jne.» = Vanhan ja Uuden testamentin +vanhurskaiden lukumäärän tulee siis olla yhtä suuri. Tätä ajatusta eivät +aikakauden muut jumaluusoppineet tunne ja se lienee siis Danten omaa +keksintöä jotta hän saisi sen avulla tasasuhdan vallitsemaan +taivaallisessa ruusussa. + +[431] »Henget nää» = viattomain lasten sielut (jotka on vapautettu +ruumiin kapaloista ennenkuin he vielä taisivat erottaa hyvää ja pahaa). + +[432] Näistä säkeistä käy ilmi, että sielut pysyvät Paratiisissa siinä +iässä, missä he kuolivat. Tässä Dante eroaa Tuomas Akvinolaisesta, joka +opettaa, että kaikki autuaat kerran nousevat taivaisiin samassa iässä, +nim. nuoruusiässä. + +[433] Danten epäily on tämä: jos näillä lapsilla ei ollut mitään omaa +ansiota, kuinka he sitten ovat autuuden eri asteilla? Eiköhän tämä +puolueellisuus ole aivan satunnaista?--Bernhard vastaa, että ensinnäkin +kaikki satunnainen on suljettu pois paratiisista, samoin kuin taivaassa +ei tunneta janoa eikä nälkää (vrt. Joh. Ilm. 7:16) ja että lapset kuten +kaikki autuaat, saavat paikkansa yksinomaan Jumalan armosta. + +[434] Dante valitsee esimerkiksi Raamatun kertomuksen Eesausta ja +Jaakobista (ks. Roomal. kirj. 9:11-13, joka puhuu Jumalan mielivaltaisen +tahdon puolesta, sekä I Moos. 25:21-26). Eesaun hiusten väri oli ruskea, +Jaakobin musta, ja näiden ominaisuuksien ajateltiin merkitsevän +erilaista luonnetta, eri kohtaloita l. Jumalan predestinaatiota, joka +havaitaan jo lapsen syntymässä.--Näin ollen sielut saavat siis eri +autuusasteen, ei erilaisten elämänvaiheiden vaan kuten Dante sanoo, ensi +näkövoiman eron vuoksi, ja tämä näkövoima on yhtä kuin armon antama +suurempi tai pienempi kyky nähdä Jumalaa. + +[435] Tässä Bernhard puhuu niistä ehdoista, joihin edellä [434] on +viitattu ja jotka olivat erilaiset maailmanhistorian kolmella eri +aikakaudella: ensimmäisellä, Aatamista Aabrahamiin, tarvittiin autuuden +saavuttamiseksi ainoastaan vanhempien usko yhtyneenä viattomuuteen; +toisella, Abrahamista Kristukseen, ympärileikkaus, ja kolmannella, +Kristuksen eteenpäin, kaste.--Kastamattomat lapset jäivät tällöin »sinne +alas», so. Limbukseen. + +[436] = Neitsyt Marian kasvoja. + +[437] »Mieliin pyhiin, jotka jne.» = enkeleihin, joiden tehtävänä juuri +on tuoda autuaille rauhaa ja rakkautta. + +[438] »Enkeli» = Arkkienkeli Gabriel. + +[439] Pyhä Bernhard oli jättänyt paikkansa opastaakseen Dantea +senjälkeen kuin Beatrice oli tästä tehtävästä luopunut. + +[440] Gabrielista ks. Parat. XXIII: + + »Aukaise silmäs, olemustain katso! + Oot nähnyt seikkoja, jotk' on sun tehneet + hymyni kestämähän kelpoisaksi.» + +»Huomattakoon pyhäin tahtojen ykseys, joka on sama kuin iäisen elämän +kuninkaalla» (Lana). + +[441] »Nuo, jotka jne.» = Aatami ja Pietari. Aatami oli ensimmäinen, +joka uskoi tulevaan Kristukseen, pyhä Pietari ensimmäinen, joka uskoi +tulleeseen Kristukseen. + +[442] »Ja hän» = Evankelista Johannes, joka Ilmestyskirjassaan ennusti +kirkon kovat kohtalot. + +[443] »Opas» = Mooses. + +[444] Pyhä Anna, (apokryfisten kirjojen mukaan) Neitsyt Marian äiti. + +[445] Lucia, syrakusalainen neitsyt, joka edusti Dantelle Jumalan +myötävaikuttavaa armoa (_gratia cooperans_). + +[446] Danten jumalallinen näky on päättymässä, koska hänellä ei ole enää +muuta nähtävää kuin kolmiyhteinen Jumala ja Kristuksen kaksoisluonto. + +[447] »Tytär Poikas» = Kristuksen oma.--Tämän rukouksen on Dante +nähtävästi sommitellut pyhän Bernhardin rukousten ja ajatelmien mukaan. + +[448] Kristus sovitti maailman Jumalan kanssa, hänen kauttaan sielut +tulivat jälleen arvokkaiksi nousemaan paratiisiin. + +[449] »Viimeinen Autuus» = Jumala, autuuden lähde, Korkein ilo. + +[450] »Sammutin jo hehkut jne.»--Tietäessään, että pyhän Bernhardin +harras rukous oli kuultu Dante tuntee nyt olevansa varma viimeisen +toiveensa toteutumisesta. + +[451] »Sibyllan ennustukset.»--Cumaen (roomal. kaupunki Campaniassa) +Sibyllasta kertoo Vergilius (Aeneis III 441-452), että Sibyllan oli +tapana kirjoittaa irtonaisille lehdille sanoja ja kirjaimia, so. +oraakkeleitaan, jotka hän sitten järjesti niin, että ennustukset +seurasivat toisiaan ajanmukaisesti; mutta joka kerta kun ovi hänen +luolaansa avattiin tuli tuulenpuuska, joka hajotti lehdet niin että oli +mahdoton saada selvää niiden sisällöstä ja yhtenäisyydestä. + +[452] »Dante tahtoo tällä tähdentää eroa jumalallisen valon vaikutuksen +ja muiden valonlähteiden vaikutuksen välillä: kun katsotaan muihin +valonlähteisiin kärsii näkö sitä enemmän mitä kirkkaampia ne ovat, niin +että kun käännetään silmä niistä pois, se lepää ja voimistuu katsomalla +muita esineitä; sitävastoin se, joka katsoo Jumalaan, tuntee, että hänen +kykynsä katsoa Jumalaa vain kasvaa, niin että jos hän kääntäisi +katseensa toisaalle, tuo kyky tulisi häneltä puuttumaan eikä hän enää +voisi kiinnittää sitä häneen.» (Casini.) + +[453] Näiden skolastisten termien muoto alkutekstissä on: _sustanzia_ = +kaikki se, mikä on olemassa itsessään (per se); _accidenti_ = se, mikä +on olemassa jossakin toisessa; _costume_ (lat. _habitus_) = molempain +edellisten välillä vallitseva suhde.--Kaikkia tällaisia seikkoja Danten +oli siis mahdoton havaita ja eritellä. + +[454] »Soi mulle unhon.»--Unholla (alkutekstissä: _letargo_ = unitauti, +horros) tarkoittanee tässä vain jonkinlaista ekstaasitilaa, jossa sielu +unohtaa kaiken maallisen ja kiintyy yksinomaan Jumalaan.--Argonauttien +hankkeet Kolkhiin matkaa varten ovat keskiaikaisen tiedon mukaan +peräisin v:lta 1223 e.Kr. l. 25 vuosisataa ennen Danten aikaa; +suomennoksessa on 20 vuosisataa, joka tässä ei suurta merkinne.--Kun +ensimmäinen laiva, Argo, laskettiin vesille, hämmästyi merenjumala +Poseidon sen varjoa. + +[455] »Kolme kehää» = kolminaisuuden kolme persoonaa; erilaiset värit +merkitsevät niiden eri attribuutteja, vrt. Parat. X: + + Poikaansa silmäellen Rakkaudella, + mi ijäisesti molemmista virtaa, + tuo ensi Valta,[117] kielin-virkkamaton... + +[456] Heijastunut kaari on Kristus, jossa runoilijalle näyttäytyy +ihmisen kuva »mutta jumalaistunut», mikä siis kuvaa Kristuksen +jumalallisen ja ihmisluonnon täydellistä yhtymistä. + +[457] Tässä runoilijan henki on kohonnut hurmionsa ylevimpään huippuun; +siksi näkyjen sarja lakkaa, koska hänen tahtonsa ja kaipuunsa ovat nyt +yhdenmukaiset Jumalan kanssa; ja tässä yhdenmukaisuudessa on korkein +autuus. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Jumalainen näytelmä: Paratiisi, by Dante + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12547 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..04ad0bf --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #12547 (https://www.gutenberg.org/ebooks/12547) diff --git a/old/12547-8.txt b/old/12547-8.txt new file mode 100644 index 0000000..a21a9c4 --- /dev/null +++ b/old/12547-8.txt @@ -0,0 +1,9565 @@ +The Project Gutenberg EBook of Jumalainen näytelmä: Paratiisi, by Dante + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Jumalainen näytelmä: Paratiisi + +Author: Dante + +Release Date: June 8, 2004 [EBook #12547] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUMALAINEN NÄYTELMÄ: PARATIISI *** + + + + +Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed +Proofreaders + + + + + +JUMALAINEN NÄYTELMÄ: PARATIISI + +Kirj. Dante + +Suomentanut Eino Leino + + +Ensimmäinen painos ilmestyi 1914. + +Eino Leino sai tämän teoksen suomentamista varten avustusta suomalaisen +kirjallisuuden edistämisvaroista. + + + + +Ensimmäinen laulu[1] + + +Hän, kaiken alkuliike, kunniallaan +maailmat täyttää, sitä sädehtien +eriävästi eri osain mukaan. + +Taivaassa, jolle valo suurin virtaa, +oon ollut, nähnyt seikat, joit' ei kenkään +voi kertoa, ken sieltä astuu alas. + +Näät lähestyissä toivojensa määrää +niin sielu siihen syventyy, ett' taida +palata muistomme ei taapäin enää. + +Mut mitä koota mielen aarre-aittaan +pyhästä voinut valtakunnast' olen, +se olkoon lauluni nyt aihe ainoo. + +Hyvä Apollo, viime työtäin varten +tee minut astiaksi arvovaltas, +niin että antaa laakeris voit kalliin. + +Parnasson toinen huippu kylläks ollut +on mulle, mut on tarvis molempia, +jos mieli jatkaa tietä alkamaani. + +Poveeni astu, sinne mahti loihdi, +min tunsit silloin, koska jäsentensä +tupesta Marsyaan[2] sa ilmi vedit! + +Oi, jumal-voima, jos niin vaihdut minuun, +ett' ilmi tuoda pyhän valtakunnan +ees varjon voin, mi mielehein on jäänyt, + +tulevan näät mun lempipuusi luokse, +sen lehdin pääni laakeroivan, jotka +ansaitsen aiheellain ja suopeudellas. + +Niin harvoin, Taatto, niitä korjatahan +voittoihin caesarin tai lauluniekan +(häpeä, rikos ihmistahtojemme), + +iloa että tuottaa iloiselle +kai Delphoin jumalalle lehvä Peneun,[3] +kun siihen kurkoittaa ees muudan meistä. + +Säentä pientä tuli suuri seuraa: +paremmin äänin rukoillaan ehk' kerran +mun jälkeheni, että Cirra vastais.[4] + +Maailman lamppu[5] eri liesi-aukoin +kohoopi kuoleville; mutta siitä, +mi kolmeen ristiin kehää neljä liittää, + +parempaan rataan, tähteen parempahan +taas yhtyin lämmittämään käy se vahaa +maailman, sille luonteen, leiman antain. + +Näin tänne aamu, tuonne ilta tullut +juur' oli kautta aukon moisen; tummui +jo toinen, toinen seestyi pallonpuoli. + +Beatricen näin ma kääntyneenä käteen +vasempaan, katsomassa kohti Päivää; +niin sit' ei tähdännyt lie kotka koskaan.[6] + +Ja niinkuin ensi sätehestä säde +taas toinen lähtee, ylös läikähtäen, +pilgrimin lailla kotiin palaavaisen; + +niin hänen asenteestaan, jonka silmä +sieluuni heitti, syntyi omanikin: +enempi kuin on tapa katsoin Päivään. + +Näät paljon siell' on mahdollista,[7] jota +ei mahda mainen voima, vuoksi paikan +tuon tehdyn juuri ihmisheimollemme. + +En kauan sitä sietänyt, vain kotvan, +mut ympärilleen räiskyvän sen näin ma +kuin raudan, jonk' on ahjo kuumentanut. + +Ja näytti äkkiä kuin päivä päivään +ois liittynyt ja Hän, mi voi, ois taivaan +toisella koristanut Auringolla. + +Beatrice seisoi kaikin katsein pyöröön +ijäiseen[8] kiintyneenä; mutta minä +pois siitä silmät siirsin, katsoin häneen. + +Mun muuttui hänen katsannostaan mieli +kuin ruoko-ruoastansa muuttui Glaucus,[9] +jumalten kumppaniksi mennen mereen. + +Ei yli-ihmisyyttä sanoin saata +kuvailla; siksi vertaukseen se tyytyy, +kokea moista joll' on ollut armo. + +Olinko vain se itsestäin, min viimeks +loit, Rakkaus, sa taivaan vallitsija? +Sa tiedät sen, mi valollas mun nostit.[10] + +Kun nyt tuo kehä, joka ikuisesti +sua ikävöi, mun kiinti huomioni +sävelin,[11] joita sinä jaat ja suistat, + +niin paljon palavaa näin kantta taivaan +tulesta Auringon, ett' eivät sade +ja virrat järveä niin laajaa laita. + +Tuo suuri valkeus ja soinnun uutuus +mun sytti syytä niiden tietämähän; +halua moista tuntenut en koskaan. + +Siks hän, mi näki mieleni kuin minä, +tuon myrskyn tyynnyttääkseen suunsa aukas +ja vastasi jo ennen kuin ma kysyin + +ja alkoi: »Itse väärin mielikuvin +teet itses tuhmaksi, niin ettet huomaa, +mitä sa huomaisit ne luotas heittäin. + +Et ole päällä maan kuin luulet, mutta +salama kiidä kodist' oikeasta +niin nopsaan ei kuin sinne kiidät sinä.» + +Ens epäilyni haihduttain nää sanat +hymyili lyhvet mulle hän; mut uusi +pahemmin jo mun vietti verkkohonsa. + +Siks lausuin: »Lepään kummastuksestani +jo suuresta, mut nyt ma ihmettelen, +mua kuinka keveät nää aineet kantaa.» + +Hän huoahtaen hurskahasti silmät +mua kohden suuntas äidin kaltaisena, +mi lapsukaistaan hourivaista katsoo. + +Ja virkkoi: »Kaikki seikat keskenänsä +on järjestyksessä, ja tää on muoto,[12] +mi Luojan kuvaks luomakunnan tekee. + +Olennot ylväät täällä nähdä saavat +sen ikivoiman merkit, jok' on mitta, +min mukaan sääntö tuo on luotu kerran. + +Ja järjestykseen, josta puhun, liittyy +jokainen luonto eri lajeinensa +ens syytään lähemmä tai loitommaksi. + +Siks eri valkamia päin ne liikkuu +merellä suurell' olevaisuutemme; +jokaista vaisto synnynnäinen ajaa. + +Sepä se tulen kuuta kohden nostaa, +se ihmissydämen saa sykkimähän, +maanpiirin piirittää ja koossa pitää. + +Eik' yksin luomakuntaa järjetöntä +tään jousen nuoli nouda, mutta niitäi +joill' omanaan on rakkaus ja äly. + +Kaitselmus, joka järjestää tuon kaiken, +myös valkeudellaan taivaan tyynnyttävi +tään, jossa kiertää kehä kiireellisin. + +Ja niinkuin paikkaan ennakolta säättyyn +vie meidät voima jousen tuon, mi kantaa +jokaisen, jonka kohtaa, autuaihin. + +On totta, niinkuin aina muoto yhdy +ei taideniekan[289] tarkoituksen kanssa, +kun siihen taipumaan ei aine altis; + +niin tältä radaltaan myös joskus luotu +pois poikkeaa, kun siihen saa se vallan, +sen suunta vaikka oisi toinen aivan. + +Ja niinkuin nähdään pilvilöistä tulen +putoovan, niin ens aikehestaan painuu +päin maata sielu huvin huonon vuoksi. + +Syy suurempi ei sulia ihmetellä +nyt nousuasi kuin jos korkealta +vuorelta joen juoksevan näät alas. + +Sinussa ihme ois, jos estehistä +vapaana tuonne alas jäänyt oisit, +kuin liekki vilkas maahan jäisi hiljaa.»[13] + +Ja kohden taivasta hän kasvot käänsi. + + + + +Toinen laulu + + +Te kaikki, joita kaipuu kuulemisen +ajanut seuraamaan on pursin pienin +mun laivaani, mi laulain merta kulkee, + +takaisin kääntykää, oi, rannoillenne +ja älkää ulapalle uskaltako; +kenties, mun kadottain, te eksyisitte! + +Vesillä vierin, joill' ei käynyt kukaan; +Minerva tuulen suo, Apollo johdon +ja Musat mulle Karhun merkin näyttää. + +Te toiset harvat, jotka kurkoititte +jo varhain leipää Enkelein, mi täällä +elättää, mutta kyllästä ei koskaan, + +te hyvin voitte aavan aallot soutaa +ja vanaveessäin seuraella, ennen +kuin sulkeuu se eessä kokkapuunne. + +Niin kummastuneet matkamiehet Kolkiin +ei mainehikkaat nähden, kuinka kynti +vakoja Jason,[14] kuin te kummastutte. + +Janomme ainainen ja synnynnäinen, +mi meiss' on valtakuntaan luojan-luomaan +vei meitä kiireesti kuin taivas kiertää. + +Beatrice ylös katsoi, häneen minä; +ja tuokiossa, jossa tuskin nuoli +levähtää, lentää, jättää liipasimen, + +jo siellä olin, missä seikat kummat +kiinnitti katseeni; ja siks hän, jolle +mun huoleni ei outo olla voinut, + +kauniina, lempeänä kääntyi minuun: +»Luo Luojan nosta mielen kiitos», lausui, +»hän ensi tähteen saattanut on meidät.» + +Minusta tuntui, meitä pilvi kattoi +sees, sankka, luja, kiilto-kirkas niinkuin +timantti, johon silmä Päivän sattuu. + +Tuo ikihelmi sisähänsä meidät +näin sulki, kuten vastaan ottaa vesi +säteitä valon, silti särkymättä. + +Jos olin kappale--ett' toinen toiseen +ulottuvainen mennä voi, min pakko +on olla niin, kaks kappalta jos yhtyy, + +tajua sit' ei täällä järki--pitäis +halumme palaa näkemään se ydin, +miss' yhtyy meidän luontomme ja Luoja. + +Mit' uskomme, se siellä ilmi käypi, +ei todistettuna, vaan selviönä +kuin ensi totuus, johon uskoo luotu. + +»Madonna», vastasin, »niin hartahasti +kuin voinen vain ma Häntä kiitän, joka +mun nosti maailmasta kuolevien. + +Mut lausukaa, mitk' ovat merkit synkät[15] +tään tähden, jotk' on aikaan saaneet, että +maan päällä Kainin taru liittyy siihen.» + +Hymyili, haastoi hän: »Jos kuolevaisten +erehtyy mielipide siinä, missä +ei telkimiä avain aistin avaa, + +sua haavoittaa ei ihmetyksen nuolten +tulisi enää, koska näät, kuin lyhvin +jää siivin järki jälkeen aistimien. + +Mut virka, mitä itse tuumit tuosta.» +Ma näin: »Mi täällä meist' on ihme, aikaan +sen saa kai kappaleiden tiheys, ohuus.» + +Hän näin:[16] »Sa varmaan huomaat hairahduksen +tuoss' uskossasi, jos vain kuulet, mitä +ma sitä vastaan todistella mielin. + +Osoittaa kiintotähtein taivas monta +valoa, jotka laadultaan ja kooltaan +esiintyy teille erikaltaisina. + +Jos tiheys, ohuus tämän aikaan saisi, +yks voima ainoo jokaisessa asuis, +jaettu suhtein, suuri taikka pieni. + +Mut eri voimain täytyy olla tulos +aineiden alkumuotojen, ja niistä +jäis yksi vain, jos oikea ois väittees. + +Jos ohuus taas ois syynä seikan himmeen, +min juurta etsit, ois tää tähti joko +niin aines-ontto jostain kohdastansa, + +kuin uskonet, tai niinkuin ruumihissa +lihava laihaan liittyvi, tään tähden +volyymi vaihtuisi kuin kirjanlehdet. + +Jos edellinen totta ois, se näkyis +Auringon-pimennyksissä: kuun läpi, +kuin kaiken ohuen, sen säteet paistais. + +Mut niin ei käy; siis toinen vaihto-ehto +on tutkittava, ja jos sen ma murskaan, +sun väittees vääräksi on todistettu. + +Jos läpinäkyvä ole tää ei ohuus, +sill' olla täytyy raja, jonka yli +sen vastakohta salli ei sen mennä, + +ja siksi toiset säteet taapäin taittuu +kuin säteet värilliset heijastuvat +lasista, jonk' on alla lyijynpinta. + +Nyt virkkaa voit, ett' tuolla tummempana +näkyvi säde kuin taas toisin paikoin, +kun syvempää se siellä heijastuvi. + +Harhasta tuosta vapauttaa sun voipi +kokemus, jos sa joskus koetat sitä, +mi lähde lienee tietovirtojenne. + +Sa ota kolme peiliä; kaks siirrä +itsestäs yhtä kauas, kolmas niiden +väliltä, kauimpaa, sun silmääs käyköön. + +Päin niitä kasvot selkäs taakse valon +sytytät, sattuvaisen peiliin kolmeen, +ja jokaisesta vastaas välkkyväisen. + +Vaikk' etäisimmän heijastus ei ole +niin laaja kuin on muiden, silti huomaat +sen hohteen samanlaiseksi kuin muiden. + +Ja nyt--kuin paljastuu mit' all' on lumen, +säteiden lämpimien singahtaissa +väristään, kylmyydestään entisestä-- + +kun niin oot paljastunut järjessäsi, +valolla valistaa niin kirkkahalla +sun tahdon, että totuus siitä tuikkii. + +Jumalanrauhan taivaan[17] alla kaartuu +yks kappale, min voimaan perustuvi +olemus kaiken siihen sisältyvän. + +Seuraava taivas, joll' on silmää monta, +tuon voiman jakaa eri tähtiin, jotka +sen alle kuuluu, erilaisna kukin. + +Muut taivas-piirit eri keinoin käyttää +päämääräkseen ja siemenekseen voimat, +ne erilaiset, jotka niissä piilee. + +Elimet maailman nää vaikuttavat, +kuin nähnet nyt, ain astehittain, että +alempaan ylemmästä voima virtaa. + +Nyt huomaa tarkkaan, mitä tietä kuljen +totuuteen tullakseni etsimääsi, +ett' yksin sitten kaahlata sa voisit. + +Pyhien piirein liike, voima tulee +ahjoista liikuttajain autuaiden +kuin rautiolta vasaran on varmuus. + +Ja taivas, valoin monin kaunistettu, +kuvastaa, jäljentää kuin leimamerkki +tuon syvän aatteen,[18] joka vierittää sen. + +Ja niinkuin sielu, tomuhunne säätty, +jakautuu eri jäseniin, jotk' ovat +taas eri tarkoitusta varten luodut; + +näin ylin järki hyvyytensä jakaa +ja monistaa sen eri tähtiin, mutta +ijäti kiertää omaa yhteyttänsä. + +Jokainen voima eri lailla yhtyy +kalliisiin kappaleihin, antaa elon +ja niissä asuu niinkuin sielu teissä. + +Laps luonnon liedon, voima sekoitettu +tuo loistavi nyt läpi kappaleiden +kuin ilo kautta ihmis-silmäterän. + +Se aikaan saa, ei tiheys eikä ohuus, +ett' eri lailla eri valot välkkyy: +se muoto-aate on, mi hyvyytensä + +mukahan kirkkaan luo ja himmeänkin.» + + + + +Kolmas laulu + + +Se Aurinko, mi lemmell' ensin sytti +mun sydämein, syin, vastasyin ol' ilmi +totuuden kauniin kasvot tuonut mulle. + +Ja minä, näyttääkseni vakaumustain +tät' uutta, varmaa, kohotin nyt pääni, +mikäli sopi, puhuaksein hälle. + +Mut näky ilmestyi, mi itsehensä +niin kiinsi katseheni kaiken halun, +tuo tunnustus ett' unohtuikin multa. + +Kuin läpi lasin kuultavan ja kirkkaan +tai vetten välkkyväin ja hiljaisien, +mut ei niin syväin, ettei pohja paistais, + +näkyvät kasvojemme ääriviivat +niin vienot, ettei valko-otsan helmi +nopeemmin satu meille silmäterään; + +niin näin ma hahmoja, ne haastaa tahtoi, +ja minä jouduin harhaan vastakkaiseen +kuin poika tuo,[19] min lähde loitsi lempeen. + +Siks heti kuin ma heidät nähnyt olin, +vain valhekuviks heitä luullen, käännyin +ma katsomaan, ken moiset heijastutti. + +En mitään nähnyt; suuntasin nyt katseen +valohon armaan saattajattareni, +mi hymyellen pyhin silmin loisti. + +»Äl' ihmety, jos hymyilen ma hiukan», +hän virkkoi, »lapsellista luuloasi, +mi jaloin käydä viel' ei totta tohdi, + +vaan työntää tyhjyyteen sun nyt kuin aina. +On tosi olennoita, jotka näet, +vuoks sanan syödyn tänne määrättyjä. + +Puhele heille, kuuntele ja usko! +Totuuden valo, jok' on onni heidän, +pois päästä enää heit' ei liukahtamaan.» + +Ja haamuun päin, mi haastelemaan näytti +heist' innokkaimmalta, ma käännyin, lausuin +kuin mies, mi hämmentyy vuoks liian kiihkon: + +»Oi henki, luotu onneen, nauttivainen +suloutta ijäis-elon suuren hohteen, +jot' arvaa ei, ken tuntenut ei sitä! + +Sua kiittäisin, jos ilmoittaisit mulle +nimesi ynnä autuutenne laadun.» +Hän heti vastas silmin hymyilevin: + +»Tahdolle oikealle rakkautemme +on ovi auki kuin on rakkauden, mi +itsensä kaltaisiksi kaikki tahtoo. + +Maan päällä nunna olin; ja jos mieles +mua tarkkaan muistelee, en oudoks sulle +jää siksi, että oon nyt kaunihimpi. + +Minussa tunteva oot taas Piccardan;[20] +on mulla, seurass' autuaiden muiden, +nyt autuus taivahassa hitaimmassa. + +Tunteemme, joita sytyttää voi tuleen +vain Pyhän Hengen riemu, alistuvat +ilolla hänen järjestyksehensä. + +Tää onni vähäiseltä näyttää; suotu +se meille on, kun osaks laiminlöimme +lupauksemme tai kokonansa joskus.» + +Ma hälle: »Jotain jumalaista loistaa +ihmeellisillä kasvoillanne, joka +kuvanne kuolevaiset himmentävi. + +Siks vitkaan vasta mulle muisto palas; +mut nyt mua auttaa, mitä virkoit, siksi +helpompi mieleen palauttaa on kuvas. + +Mut lausu: Te, tääll' iki-autuahat, +kai kaihoatte paikkaa korkeampaa, +enemmän nähdä, enemp' ystäviä?» + +Hymyili hän ja muutkin varjot ensin;[21] +hän sitten vastasi niin iloisena +kuin hehkunut ois ensi lemmen tulta: + +»Ah veli, tahtojamme viihdyttävi +rakkauden voima, joka pyytää sallii +vain omaamme, ei ikävöidä muuta. + +Jos toivoisimme ylemmäks, nuo toiveet +sotisi vastaan Hänen tahtoansa, +mi täällä määrännyt on meille sijan. + +Tapahdu moist' ei taivahissa näissä; +elämä rakkaudessa välttämätön +on täällä, jos sen luonnon oikein huomaat. + +On olennaista tälle autuudelle +Jumalan tahtoon liittyä niin liki, +ett' yhdeks yhtyy kaikkein meidän tahdot. + +Asujat asteettaiset valtakunnan +tään oomme, ja se kaikille on mieleen, +myös Hälle, jok' on tahto tahtojemme. + +Ja Hänen tahdossaan on meillä rauha: +Hän meri on, päin jota kaikki liikkuu, +min itse luo Hän ja min luonto muovaa.» + +Tajusin nyt ma, kuink' on kaikkialla +taivaassa paratiisi, vaikka samoin +ylimmän hyvän armo siell' ei sada. + +Mut kuin yks ruokalaji kyllästyttää +ja toiseen viel' on himo ihmisellä +ja tään hän ottaa, tuon hän kiittäin torjuu; + +niin tein nyt minä sanoin ynnä liikkein +tuon kankaan tullakseni tuntemahan, +joss' ei hän sukkulaa viel' lyönyt loppuun.[22] + +»Elämä pyhä, ansiot myös suuret», +hän lausui, »nostanehet naisen[23] ovat, +min mukaan päällä maan on huntu, puku, + +ett' yljän luona, joka ottaa valat, +jotk' antaa rakkaus hänen mieliksensä, +ois kuoloon saakka valvonta ja uni. + +Ma häntä seurataksein maailmasta +jo nuorna luovuin, otin hunnun pyhän, +sitouduin hänen sisarkuntahansa. + +Mut miehet, pahaan tottuneet, ei hyvään,[24] +mun ryösti luostarista lempeästä; +eloni muuttunehen Luoja tuntee. + +Ja hohde toinen tää, min oikealla +minusta näät ja joka säteilevi +valolla kaikella tään taivas-piirin, + +voi saman virkkaa itsestään kuin minä: +hän oli nunna, hänen päästään samoin +pyhäisen hunnun varjo temmattihin. + +Mut maailmaan kun takaisin hän tuotiin +näin vasten tahtoaan ja tapaa hyvää, +sydämen hunnun säilytti hän iki. + +Se valo on Constanzan[25] suuren, hänen, +mi Suevian toisen myrskytuulen kanssa +kolmannen[26] synnytti sen viime mahdin.» + +Hän haastoi näin ja laulaa alkoi: _Ave, +Maria_, haihtui laulaen kuin raskas +katoopi kappale veenpinnan alle. + +Niin kauas seuras häntä katseheni +kuin saattoi; vaan kun hänt' en nähnyt enää, +ylimmän kaihoni taas neittä etsin + +ja käännyin kokonaan Beatricen puoleen; +mut salamat hän sinkos silmähäni, +niin ettei ensin sietää voinut näkö; + +siks viivähdin ma kysymyksineni. + + + + +Neljäs laulu + + +Välillä ruoan kahden, yhtä maukkaan +ja läheisen, mies vapaa ennen nälkään +nääntyisi kuin hän panis suuhun toisen. + +Välillä suden kahden ahnaan lammas +näin seisois, pelkäis yhtä paljon niitä; +näin koira keskellä myös kahden kauriin. + +Siks moiti en, en kiitä itseäni, +jos vaikenin, kun oli pakko, kahden +epäilyn yhtä paljon raastamana. + +Ma vaikenin; mut kasvot kuvastivat +toiveeni, kysymyksein lämpimämmin +kuin sanoin tulkita ne tainnut öisin. + +Beatrice teki niinkuin Daniel, koska +Nebukadnezarin hän viihti vihan, +mi väärin tämän julmaks saanut oli.[27] + +Ja virkkoi: »Nään, kuink' kaksi toivettasi +sua viskoo niin, ett' oma huoles sitoo +itsensä eikä ilmi päästä tahdo. + +Sa mietit näin: Jos hyvä tahto pysyy, +syyn minkä vuoksi väkivalta muiden +mun ansioini mitan pienentävi? + +Se viel' on sulle epäilyksen aihe, +kun sielu näyttää tähtiin palajavan +niinkuin on mielipide Platon[28] juuri. + +Nää kysymykset yhtä paljon painaa +sun tahtoas, ja siksi käsittelen +sit' ensin, jok' on sapekkaampi[29] niistä. + +Serafi ei, mi enin Luojaan liittyy, +ei Moses, Samuel, Johannes (kumman +kahdesta ottanet), ei myös Maria + +taivaassa toisess' istu istuimillaan +kuin nämä henget, jotka näit sa juuri, +eik' ole rajoitettu aika heidän. + +He kaikki kaunistavat ensi kehää, +mut eri autuus heillä on sen mukaan +kuin kukin tuntee Luojan henkäyksen. + +Nuo äsken näyttäytyivät merkitäkseen +sen autuus-asteen, jok' on muista alin,[30] +ei kuin sen heille määrännyt ois arpa. + +Näin onhan puhuttava järjellenne, +kun aistimuksista se yksin oppii, +min sitten nostaa arvoon aattehien. + +Siks Raamattukin tasollenne teidän +alentuu, kun se Jumalalle kädet +ja jalat antaa, muuta tarkoittaen.[31] + +Ja Pyhä Kirkko ihmishahmoon teille +Gabrielin, Mikaelin kuvaa ynnä +sen, jolta Tobias sai näön jälleen.[32] + +Sieluista mitä Timeus[33] haastaa, pidä +sen kanssa yhtä ei, mit' täällä näet, +kun sanan mukaan uskonee hän seikat. + +Hän sanoo: sielu tähtehensä palaa, +ja uskoo, että irtautui se siitä, +kun luonto antoi sille ihmismuodon. + +Kentiesi oppinsa on toinen sentään +kuin sanat sanovat, kentiesi siinä +on tarkoitus, ei niinkään naurettava.[34] + +Jos tähdille, vuoks niiden vaikutuksen, +hän jakaa tahtoo kunniaa tai herjaa, +ehk' ampuu joutsellaan hän totta jotain. + +Tuo aate, väärin tajuttu, niin kerran +harhautti maailman, ett' tähdet saada +nimiä voi Mars, Jupiter, Merkurius. + +Epäilys toinen,[35] joka vaivaa sua, +vähemmän myrkyllinen on; sen pahuus +minusta voi ei sua etäännyttää. + +Jos oikeutemme vääryydeltä näyttää +useinkin silmään kuolevaisten, uskon +todistus on se eikä harha-uskon. + +Mut koska ymmärryksenne voi tähän +totuuteen täysin tunkea, ma tahdon +sun tyydyttää nyt sydäntoivehesi. + +Jos väkivaltaa on se, ettei uhri +tavalla millään tekijää sen suosi, +ei anteeks saaneet oo nuo sielut silloin. + +Näät tahto, jos se tahdo ei, ei kuole, +vaan tulen lailla ylös nousee, vaikka +painaisi tuhatkerroin voima raaka. + +Mut jos se taipuu vähänkin, se seuraa +jo väkivaltaa; ja niin teki nämä, +palata jotka luostariin ois voineet. + +Jos täydellinen heiss' ois tahto ollut +kuin halsterill' Laurentius Pyhän[36] oli +tai Muciuksen,[37] kättään kohtaan jyrkän, + +ajanut ois se, heti kuin he pääsi, +palaamaan elontielleen entiselle; +mut harvinaist' on moinen tahdon tarmo. + +Sanojen näiden kautta, jos ne olet +tajunnut oikein, murtuu mielipide, +mi muuten vaivannut sua usein oisi. + +Mut toinen ahdinko[38] nyt tiesi sulkee +niin eessä silmäis, ettet pääse siitä +omilla voimillas, vaan ennen väsyt. + +Totuuden tuon ma painanut oon mielees, +voi ettei valehdella sielu täällä, +ain liki ollen totta ensimmäistä. + +Ja kuitenkin Piccarda kertoi sulle +Constanzan huntuaan ain rakastaneen; +sopivan näytä ei se sanoihini. + +Jo usein, veli, sattunut on, että +on vaaran välttämiseks tehty vastoin +mielt' omaa, mitä ei ois tullut tehdä. + +Niinkuin Alkmeon,[39] isän pyytämänä, +emonsa oman murhas: täyttääksensä +tunteita lapsen tunnottomaks tuli. + +Täss' on sun huomattava, että tahtoon +sekoittuu väkivalta, jonka vuoksi +rikosta moist' ei voida anteeks antaa. + +Vapaasti vaikk' ei tahto[40] suostu pahaan, +se siihen suostuu sikäli kuin pelkää, +jos kieltäytyy se, pahaa suurempata. + +Jos nyt Piccarda sanaa tuota käyttää, +vapaata tahtoa hän tarkoittavi, +ma toista taas, mut totta kumpainenkin.» + +Näin kuului laineläikkä äänen pyhän, +mi lähti lähtehestä kaiken toden, +jokaisen toiveheni tyydytellen. + +»Oi ensi yljän armas, jumalainen», +ma virkoin, »sa, min sanat sielun täyttää +niin lämmittäin, ma yhä että virkoon! + +Niin syvät ei mull' ole sielunkyvyt, +ne että korvata vois suosionne; +mut Hän sen tehköön, joka voi ja näkee. + +Tajuan hyvin, ettei hengen jano +asetu, ellei sitä neuvo Totuus, +jonk' ulkopuoll' ei ole totta mitään. + +Kuin peto luolassaan se siinä lepää +sen löydettyään; ja se voi sen löytää, +ois muuten turhaa kaikki hengen kaipuu. + +Totuuden juurella kuin vesa versoo +siks epäily, ja luonto meitä ajaa +korkeuteen kukkulalta kukkulalle. + +Kehoittaa, rohkaisee se kysymähän +mun teiltä, Donna, kunnioittavasti +totuutta toista, jok' on mulle himmee. + +Inehmo voiko, tietää tahdon, muilla +hyvillä, jotka vaa'assanne painais, +lupaukset rikkomansa täällä maksaa?» + +Beatrice katsoi minuun silmin, joista +niin jumalaiset lemmenliekit hohti, +mult' että voima voipui, pois ma käännyin, + +loin maahan silmät tajutonna melkein. + + + + +Viides laulu + + +»Jos sulle rakkaus olennostain paistaa +sen mitan yli, päällä maan mi nähdään, +niin ettei silmäsi voi kestää sitä, + +tuot' ällös ihmettele! Täydellinen +sen tieto[41] aikaan saa, mi oppiessaan +opitun hyvyydenkin tietä jatkaa. + +Nään hengessäs jo heijastuksen tästä +valosta ijäisestä, jonka näkö, +vain kerran nähty, ikilempeen lietsoo. + +Ja muu jos rakkautenne viettelevi, +se vain on tuike valon tuon, mi väärin +tajuttunakin läpi loistaa siitä. + +Sa tietää tahdot, sanan syödyn voiko +teolla muulla korvata, niin että +vapaaksi sielu pääsis kantehestaan.» + +Näin alkoi laulun tään Beatrice; niinkuin +se, jok' ei puhettansa paloittele; +hän sitten jatkoi esitystään pyhää:[42] + +»Lahjoista suurin, jonka luova Luoja +soi auliudessaan, joka hyvyytensä +mukaisin on, jot' arvostaa hän enin, + +ol' lahja tahdon vapaan;[43] omistavat +sen kaikki järjelliset luodut, heille +vain antoi Hän sen sekä antaa yhä. + +Käy ilmi sulle, jos nyt tuumit tuota, +lupauksen arvo kallis, jos sen laatu +niin on, ett' Taivas suostuu, kun sa suostut. + +Liitossa ihmisen ja Luojan aarre +tuo suuri uhrataan, ja niinkuin sanon, +se tapahtuu juur' tahdon toiminnalla. + +Mit' tarjota siis korvaukseksi voitais? +Jos luulet hyvin käyttäväs, mink' annoit, +hyväksi kääntäväs työn luulet pahan. + +Pääseikasta nyt sull' on selvä tieto; +mut kun tään Pyhä Kirkko anteeks antaa, +sanaani vastaan sotivan mi näyttää, + +sun viel' on hetki pöydäss' istuttava; +näät ruoka ankara, min saanut olet, +apua vielä sulaaksensa vaatii. + +Aukaise sielus siis mun puheelleni +ja hyvin kätke se; ei tiedoks riitä +tajuta vain, myös täytyy panna talteen. + +Kaks seikkaa kuuluu tämän uhrin luontoon: +se ensin, mikä uhrataan, ja toinen +on itse lupaus, joka annetahan. + +Tää toinen kestää voimassansa, siks kuin +se täytetään, ja siitä täsmällisen +edellä saanut jo sa tiedon lienet. + +Siks juutalaisille ol' uhrin käsky +niin ehdoton, vaikk' uhri itse voitiin +toiseksi vaihtaa, kuten tiedät varmaan. + +Näät toinen seikka: esine tään uhrin +voi moinen olla, ettei synti mikään +tapahdu, jos se muuksi muutetahan. + +Mut älköön kukaan ominvalloin taakkaa +harteinsa vaihtako, jos kääntynehet +ei avain valkoinen, ei keltainenkaan.[44] + +Ja houkaks usko joka muutos, missä +suhtaudu korvaus ei korvattavaan +ens uhrin lupaukseen kuin kuusi neljään! + +Siks mikä arvollaan niin paljon painaa, +se että vaa'at kaikki vaaputtavi, +ei vaihdettaviss' ole muuhun hintaan. + +Inehmot, pitäkää siis lupauksenne +ja vakaat olkaa, vaan ei nopsat niihin +kuin Jefta[45] lupaamaan ens antimensa! + +Ois hänen tullut sanoa: 'Tein pahoin,' +kuin tehdä pahempaa sen pitäin; päämies +helleenien[46] myös yhtä houkka oli, + +kun itki kauneuttaan Iphigeneia +ja saattoi itkemähän tuhmat, viisaat, +jotk' kuuli huhun moisest' uskonnosta. + +Te kristityt, siks olkaa verkkaisemmat +ja älkää niinkuin höyhen tuulen tullen; +ei joka vesi teitä pestä saata. + +On teillä uus ja vanha Testamentti +ja Kirkon paimen, joka teitä johtaa: +se riittäköhön pelastukseksenne. + +Jos himo häijy teille toista huutaa, +te olkaa ihmisiä, älkää karjaa, +ett' teille nauraisi ei juutalainen![47] + +Laill' lampaan älkää tehkö, äidin maidon +mi jättää, huvikseen käy leikkiin lietoon, +itsensä kanssa ilon kamppaeluun.» + +Kuin kirjoitan, Beatrice mulle puhui; +hän sitten kääntyi ikävöiden sinne, +maailman muoto[48] miss' on vilkkahampi. + +Vait'olonsa ja vaihdos kasvon-ilmeen +mun hengen-himoni myös hiljensivät, +vaikk' uudet pyrki kysymykset esiin. + +Ja niinkuin nuoli, joka maaliin sattuu +jo ennen kuin on jänne päässyt lepoon, +me toiseen jouduimme nyt taivas-piiriin. + +Niin iloisena valtiattareni +tään taivaan valkeuteen näin astuvaksi, +ett' tähti itse kirkkahammin kiilsi. + +Ja tähden tään jos muoto muuttui, hymyi, +ma kuink' en silloin, jonka luonto tehnyt +on joka suhtehessa muuttuvaksi! + +Kuin kalat pienet lammen tyynen, kirkkaan +keräytyy katsomaan, jos heitetähän +jotakin, jonka ruoaks luulla voivat; + +niin tuhat hohdetta näin kiirehtivän +päin meitä nyt, ja jokaisesta kuului: +»Kas, siinä rakkautemme kartuttaja!»[49] + +Ja kun ne luoksemme sai tulleheksi, +iloa kuultavan ne näkyi kukin +hohteessa kirkkaassa, mi niistä paistoi. + +Lukija, aattele, jos alku tämä +ei jatkuis, kuinka sulia tuskallinen +ois lisää tietämähän mielenkaipuu! + +Tajuat itsestäsi siis, mi kaiho +minulla oli tila tietää noiden, +jotk' oli eteheni ilmestyneet. + +»Oi siunattu, sa, jolle armo suotu +ijäisen voiton istuimet[50] on nähdä +jo ennen kuin sa sodan maisen jätit! + +Valoa, joka taivaat kaikki kaartaa, +me hehkumme; ja siks, jos meiltä halaat +sa tietoja, saat mielinmäärin syödä.» + +Näin mulle puhui muuan henki hurskas, +ja näin Beatrice: »Haasta, haasta heille +vakaasti, usko niinkuin jumalihin!» + +»Nään kyllä, kuinka asut valkeudessas +omassa, jota heijastaa sun silmäs, +kun hymyillessäs niin ne tuikahtavat. + +Mut tiedä en, ken olet, sielu pyhä, +en myös, miks asut tässä taivahassa, +min kuolevilta säteet toiset verhoo.» + +Valolle virkoin näin, mi ensin mulle +puhunut oli, ja se tuosta tuli +viel' entistäkin kirkkaammaksi paljon. + +Kuin Aurinko, mi joskus hunnuttaupi +valoonsa liikaan, koska usmat sankat +ja hillitsevät haihtuneet on lämpöön; + +näin säteisiinsä pyhä hahmo peittyi +minulta vuoksi ilon suurentuneen, +ja näin hän verhouneena vastas mulle + +sen, mitä seuraava nyt laulu laulaa. + + + + +Kuudes laulu + + +»Kun Konstantinus[51] kotkan vastenpäivää +radalta käänsi kantataaton, joka +Lavinian otti, vuosisataa kaksi + +ja yli pysyi Luojan lintu hiljaa +sopessa Europan[52] ja kukkuloita +lähellä, joilta ensin lähti lentoon. + +Vallitsi pyhäin sulkain varjon alla, +kädestä käteen mennen, maailmata; +näin vaihtui valta, joutui käteen minun. + +Ma keisar' olin, oon Justinianus,[53] +mi vuoks ens Rakkauden, jonka tunnen, +laeista otin liian pois ja turhan. + +Jo ennen kuin ma työhön tuohon ryhdyin, +ma yhteen luontoon Kristuksessa uskoin, +en enempään, ja tyydyin uskohoni. + +Mut Agapetus siunattu, mi silloin +ol' ylipaimen, sanoillansa minut +sai ohjatuksi oppiin oikeahan. + +Hänt' uskoin ma ja selvään nyt ma näen +oppinsa laadun, kuin sa nähnet toisen +todeksi, vääräks toisen vastakohdan. + +Kun tielle Kirkon nyt ma tullut olin, +suvaitsi antaa mulle Luojan armo +työn suuren aatteen, siihen antauduin ma + +ja jätin aseet Belisariukselle,[54] +jot' turvasi niin käsivarsi Taivaan, +se että mulle oli merkki levon. + +Tää vastaus ensi kysymyksees liittyy; +mut laatu vastauksen pakottavi +jotakin lisäämään mun vielä siihen, + +ett' oivaltaisit, kuinka väärin tekee[55] +ne, jotka nousee keisar-kotkaa vastaan +sen anastain tai sitä uhmaellen. + +Näe, mikä voima kunnioitettavaks +sen tehnyt on!» Hän tuokiosta alkoi, +kun Pallas kuoli kotkan vallan vuoksi.[56] + +»Sa tiedät, Albass'[57] asui vuosisataa +se sitten kolme, sikskuin taistelohon +sai kolme vastaan kolmea sen vuoksi. + +Myös tiedät, ryöstöstä sabinitarten +Lucretian tuskaan saakka, kuinka voitti +se lähi kansat kuninkaiden aikaan. + +Ja tiedät, kuinka sitä kantoi Rooman +jaloimmat, koska ryntäs Brennus,[58] Pyrrhus +ja muutkin kansanpäät ja liittolaiset. + +Niin sai Torquatus, Quinctius takku-tukka +ja Deciukset, Fabiukset[59] maineen +sen, jota mielelläin ma kunnioitan. + +Se maahan löi arabialaiset[60] ylpeet, +nuo, jotka Hannibalin johdoll' yli +menivät alppein, mistä Pon on juoksu. + +Sen kanssa nuorna Scipio ja Pompeius +voittonsa voittivat, ja tuimaks tuli +se kummulle,[61] min alla synnyit sinä. + +Lähellä aikaa,[62] jolloin Taivas tahtoi +lepoonsa lempeään maailman kaiken, +sen Caesar otti Rooman mielen mukaan. + +Työt kotkan silloiset Rhein-virta näki +ja Var, Isère ja Saône ja Seine ja laakso +jokainen, josta Rhônen uoma täyttyy.[63] + +Ravennan jätti, Rubiconin yli +se kulki, vaan tuo tapahtui niin nopsaan, +sit' ettei seurata voi kieli, kynä. + +Espanjaan viskas legionat, sitten +Durazzoon, iskun niiltä sai Farsalus,[64] +min tuska tuntui kuumaan Niiliin saakka. + +Antandroon[65] taas ja Simoiin se näki, +jost' oli noussut, Hektorin myös haudan, +ja lens ja turmaks Ptolemaion tuli. + +Taas salamana Juban[66] päähän iski, +päin kääntyi länsimaailmaanne, josta +Pompeiuksen jo sotatorvi soitti. + +Seuraavan[67] johdolla mit' aikaan sai se, +sit' Tuonelassa Brutus, Cassius ulvoo +ja murehtii Modena ja Perugia. + +Sit' itkee vieläi Kleopatra tumma, +mi kotkaa paeten sai käärmeheltä +niin äkillisen ynnä synkän surman.[68] + +Punaiseen mereen saakka kaarsi kotka +tuon johdolla ja maailmaan loi rauhan, +niin että Janus-templi suljettihin. + +Mut kaikki edelliset työt sen, joista +nyt puhun, ynnä myöhäisemmät, piiriss' +elämän maisen, sille alistetun, + +vähäksi jää ja himmeäks sen rinnan, +mit' teki sillä kolmas Caesar,[69] silmin +jos kirkkain katsotaan ja mielin puhtain. + +Jumalan oikeus, joka haltioi mun, +näät hälle myönsi, käteen sen, min sanoin, +suuruuden olla kosto Taivaan vihan. + +Nyt hämmästy, ma mitä virkan vielä: +Tituksen kanssa sitten kostamahan +se riensi verisyytä synnin vanhan. + +Ja koska Longobardin hammas[70] puri +taas Pyhää Kirkkoa, sen siipein alla +apuhun, voittoon Kaarle Suuri saapui. + +Nyt näistä päättää saatat niiden suhteen, +joit' yllä syytin, ynnä syntiensä, +jotk' ovat turmionne kaiken lähde. + +Yks yhteismerkin puolueesen sitoo, +sen sijaan toinen keltaliljat keksii:[71] +on nähdä vaikeaa, ken suurin syypää. + +Muun merkin alla ghibellinit tehkööt +temppunsa; sillä pahoin seuraa kotkaa, +ken sen ja oikeuden erottavi. + +Eik' uusi Kaarle[72] guelfinensä sitä +lyö maahan, mutta peljätköön sen kynttä, +mi leijonat jo suuremmatkin nylki. + +Jo usein itki isän syytä pojat, +älköönkä luulko, että vaakunaansa +Jumala vaihtaa vuoksi Ranskan liljain! + +Tään pienen tähden[73] kaunehena henget +on hyvät, jotka niin on toiminehet, +heit' että kunnia ja maine seuraa. + +Ja kun näin harhautuen sinne lentää +halumme, luonnollista on, ett' toden +rakkauden säteet hitaammasti nousee. + +Mut juuri palkan ynnä ansiomme +vertailu onpi ilostamme osa, +kun ovat kummatkin ne yhtä suuret. + +Elävä oikeus näin meissä tunteet +niin puhdistaa, ne ettei pääse pahaan +mihinkään kääntymähän enää koskaan. + +Kuin eri äänin sointu kaunis syntyy, +niin eri asteet elämässä täällä +luo tähtitarhain sopusoinnun armaan. + +Sisällä päärlyn tämän päilyväisen +palavi valo Romeon,[74] min suuret +ja kauniit työt niin pahoin palkittihin. + +Mut ei Provence, mi häntä vastaan oli, +nyt siitä nauti; näät se väärään kulkee, +ken toisen onnen turmionaan pitää. + +Tytärtä neljä kuningattariksi +Raimondo Berlinghieri naitti, tämän +sai aikaan Romeo, mies vieras, halpa. + +Sai hänet pyytämähän sanat kateet +tiliä sitten tuolta vanhurskaalta, +mi kymmenestä kaksitoista antoi. + +Läks sitten köyhänä ja harmaapäänä +palalta pala kerjäämään hän; miehen +tuon mielen maailma jos tuntis, sitä + +enempi kiittäis, vaikka nytkin kiittää.» + + + + +Seitsemäs laulu + + +_Hosianna, Pyhä Herra Zebaoth, +mi valkeudellas valtakunnissasi +ylitse loistat tulten onnellisten!_[75] + +Näin syventyen sävelmäänsä alkoi +olento tuo nyt laulaa, kahden valon[76] +kauniisti hänen päätään kaarrellessa. + +Hän muiden kanssa liittyi karkelohon +ja kipinöitä nopsemmin he multa +äkisti peittyi välimatkan taakse. + +Epäilin, itsekseni tuumin: »Virkan, +tuon virkan kuulla valtiattareni, +mi juomin vienoin sammuttaa tään janon.» + +Mut kunnioitus, joka täyttää minut, +kun kuulen vain ma äänet _B_ ja _ice_[77] +pään multa painoi niinkuin nukkuvalta. + +Mua moisna sietää voinut ei Beatrice, +vaan lausui, hymyn säteillen, mi tehdä +tulessa miekkoiseks ois miehen voinut: + +»Mikäli erehtyä en ma saata, +sa mietit, kuinka rangaistuksi tulla +voi kosto oikeakin oikeudella. + +Pian sun ma päästän tuosta pulmastasi:[78] +ja sinä kuuntele, näät sanat nämä +ijäisen opin sulle lahjaks antaa. + +Ei tahdon ohjaa omaks hyödyksensä +inehmo, jok' ei siinnyt,[79] voinut sietää, +siks itse heimoineen hän kirottihin. + +Ja ihmisheimo heikko harhassansa +näin virui monta vuosisataa, kunnes +Jumalan Sana alas astui sinne, + +hän missä luonnon, joka Luojastansa +eronnut oli, henkilöönsä liitti +teolla pelkäll' ikirakkautensa. + +Älysi suuntaa siihen nyt, min sanon! +Luojaansa yhtyneenä luonto oli +kuin alkujansa hyvä ynnä puhdas. + +Mut paratiisista vuoks syynsä oman +se karkoitettiin, koska kääntyi tieltä +totuuden ynnä totuus-elämästä. + +Otettu jos on luonnon mukaan mitta +tuon rangaistuksen ristinpuulla, koskaan +niin oikea ei mikään olla voinut. + +Mut myöskään niin ei väärä ollut mikään +suhteessa henkilöön, sen kärsineesen, +jok' yhtyneenä oli luontoon tuohon. + +Yks työ siis tuotti eri tuloksia; +kun mieleen Jumalan ja Judan oli +tuo kuolo, vapis maa ja Taivas aukes. + +Nyt sulle outoa ei olle enää, +kun sanotaan, ett' oikeus-istuin ylin +sittemmin kosti koston oikeankin. + +Mut nyt ma näen, kuinka mieles mennyt +on aatos aatokselta solmuun, josta +se kaikin kaipuin irti päästä tahtoo. + +Sa sanot: 'Tarkoin tajuan, min kuulen; +mut miks tään tavan lunastuksellemme +valitsi Luoja, viel' on pulma mulle.' + +Tää päätös, veli, lepää haudattuna +jokaisen silmiltä, min äly ole +tulessa rakkauden ei kasvatettu. + +Todella, koska tuohon kohtaan monen +käy katse, vaikka sen vain harvat huomaa, +ma kerron, miks ol' arvokkain tää tapa.[80] + +Jumalan hyvyys, jolle kaikki karsaus +on vierasta, niin hehkussansa palaa, +ett' ikikaunis siitä siroittuvi. + +Välittömästi mikä siitä virtaa, +loputon on, näät sen ei laatu muutu, +kun itse on se laadun leiman lyönyt. + +Välittömästi mikä siitä virtaa, +vapaata on, kun siihen vaikuttaneet +ei ole eikä voineet seikat uudet. + +Ja sitä miellyttää, mi hänt' on lähin; +näät pyhä hehku tuo, mi kaikki kultaa, +parhaiten palaa samankaltaisessa. + +Näill' etuoikeuksilla varustettu +ol' ihmisluonto, ja jos yks vain puuttuu, +sen pakko langeta on korkeudestaan. + +Vain synti sitä orjuuttaa ja tekee +sen erilaiseksi kuin suurin Hyvyys, +valosta tään kun vähän vain se seestyy. + +Eik' arvoonsa se koskaan pääse, ellei +se täytä onttoutta, min synti teki, +vanhurskain rangaistuksin harhateistään. + +Luontonne koska siemenessään rikkoi, +näist' erotettiin etuoikeuksistaan +kuin Paratiisista se karkoitettiin. + +Ja ettei niitä jälleen voinut voittaa +kuin kahta tietä, tajuat, jos siihen +nyt järkes jännität, ma mitä puhun: + +Tie yks: ett' anteeks antanut ois Luoja +vain armostaan; tie toinen, että itse +inehmo korvannut ois hulluutensa. + +Nyt katsees syökse ikisyvyytehen +Jumalan päätösten, mun puhettani, +mikäli taidat, tarkoin seuratakses. + +Inehmo rajoitettu voinut syytä +ei sovittaa, kun langeta niin alas +ei voinut nöyränä ja kuuliaisna + +kuin ylös pyrkinyt ol' uhmassansa; +ja siitä johtui, ettei itsekauttaan +inehmo voinut sovitusta antaa. + +Siks täytyi Luojan polkuansa omaa-- +yht' taikka kahta taikka kumpaistakin-- +inehmo auttaa eloon entisehen. + +Mut koska teko tekijän niin paljon +jalompi on, mit' enemmän se kuvaa +hyvyyttä sydämen, mi synnyttää sen, + +siks Hän, mi leimaa maailman, nyt käydä +suvaitsi hyvyydessään tietä kahta, +te että kohoisitte korkeuteenne. + +Eik' ensi päiväst' asti viime yöhön +niin suurta, juhlallista kenellekään +tapahdu eikä ole tapahtunut. + +Näät Luoja auliimp' oli antaessaan +itsensä, että ihminen vois nousta, +kuin jos hän itsestään ois anteeks suonut. + +Muut tavat kaikki oikeutta täyttää +ei oisi voineet, ellei nöyrtyneenä +Jumalan poika lihaks tullut oisi. + +Toiveesi kaikki että tyydyttäisin, +palajan selittämään kohdan erään, +nää seikat että näkisit kuin minä. + +Sa sanot: 'Ilman nään ja nään ma tulen +ja veen ja maankin, kaikin yhtymineen, +häviävän ja kestävän vain hetken. + +Ja sentään nääkin seikat luodut ovat.' +Siis jos on totta, mitä sulle sanoin, +tuholta niiden turvass' olla pitäis. + +Ah veikko, Enkelit ja seutu kirkas, +miss' olet nyt, vain voidaan luomiks virkkaa +olennon täydellisen niinkuin ovat. + +Mut nimittämäs alkuaineet ynnä +muu kaikki myös, mi niistä muodostuvi, +vain luodun voiman ovat voitteloita. + +Tähdissä taivaan, jotka niitä kiertää, +ne kaikk' on luodut, niiden aine luotu +kuin myöskin voima, niitä muodostava. + +Jokainen eläin sekä kasvi[81] elon +saa ainesvoimasta, min sille säteet +ja kiertoliike tähtein pyhäin kantaa. + +Mut itse henkäisevi Hyvyys korkein +inehmon sielun, rakkaudella täyttäin +sen niin, ett' aina Tekijäänsä kaipaa. + +Voit siitä päättää ylösnousemuksen +myös laadun vielä, jos sa mielees johdat, +mitenkä luotiin liha kuolevaisen,[82] + +kun tehtiin ensimmäinen ihmispari.» + + + + +Kahdeksas laulu + + +Maailma kerran luuli pimeydessään, +kehässä kolmannessa että Kypris[83] +tuo kaunis lemmentulta houkkaa loistais. + +Näin entiserheessänsä muinaiskansat +ei yksin häntä kunnioittanehet +rukouksin, uhrein, vaan sai kunniata + +Dione ja Cupido[84] myös, joist' toinen +ol' äiti hänen, toinen poika, jonka +ties taru Didon helmass' istunehen. + +Häneltä,[85] josta alan, sai he nimen +tähdelle, joka silmin hyväilevi +Auringon niskaa taikka kulmaluita. + +En huomannut ma sinne nousemista; +mut siellä-olon oivalsin ma, koska +näin kaunistuneen valtiattareni. + +Ja niinkuin säen liekin kesken näkyy +ja niinkuin äänen äänten kesken kuulee, +jos toinen pitää, toinen vaihtaa sävyn, + +valossa tässä niin myös toiset valot +nopeemmin taikka verkkaisemmin kiersi, +mikäli, luulen, kukin tunsi Luojaa. + +Pilvestä kylmästä ei tuuli tule, +näkyen taikka ei,[86] niin rutto, ettei +se tuntuis hitaalta ja hillityltä + +hänelle, ken nää jumal-liekit näki +tulevan kohti laaten karkelostaan, +seraafein alkamasta seesteisimpäin. + +Ja siitä, joka ensimmäisnä joutui, +soi _Hosianna_ niin, ett' aina olen +ma ikävöinyt sitä kuulla jälleen. + +Heist' eräs sitten vastahamme riensi +ja yksin alkoi: »Kaikki oomme alttiit +sun toiveilles, ett' ilon saisit meistä. + +Kierrämme samoin piirein, samoin kehin, +janoten samaa kuin ne vallat ylhät, +sa joille kerran maailmassa lauloit:[87] + +_Te, joiden älyyn kolmas taivas taipuu_; +niin rakastamme, että hetken lepo +sun mielikses ei ikävämpi meille.» + +Kun kunnioittain valtiattareeni +ma olin katsahtanut ynnä katseen +hän mulle suonut suopean ja varman, + +valohon käännyin, joka alttiuttaan +niin oli tarjonnut, ja lausuin äänin +nyt liikutetuin: »Virkkakaa, keit' ootte!» + +Ah, kuin ja millaiseks hän kasvoi kautta +tuon ilon uuden, josta sai hän lisän, +kun moista pyysin, entisriemuihinsa. + +Sellaisna lausui hän:[48] »En kauan ollut +elossa; kauemmin jos oisin ollut, +ei paljon pahaa oisi tapahtunut. + +Jään suita kätköön onnen vuoks, mi verhoo +mun säteillään ja minut peittää niinkuin +kotelo sisällensä silkkitoukan. + +Mua paljon rakastit, ja syystä; jäänyt +näät maan jos päälle oisin, heelmin eikä +vain lehdin tunteeni ois ilmi tullut. + +Mua vartoi kerran valtiaakseen[89] ranta +se vasen, jota huuhtoo aallot Rhônen, +kun Sorguen veet on siihen velloutuneet, + +Ausonian sarvi myös, mi kantaa Barin, +Gaetan ja Crotonan kaupunkeja, +merehen missä Trento, Verde vierii. + +Säteili otsallain jo maan sen kruunu, +Tonava jonka kaltaat kastelevi, +kun jälkeen jättänyt on Saksan ääret. + +Trinacria kaunis myös, min poukamata +Pelorumiin Pachinumista saakka +lyö itätuuli ynnä saartaa savu-- + +ei vuoksi Typheun, vaan tulikiven-- +ois valtiaita vartoneet mun kauttain +Kaarlesta, Rudolfista syntyneitä, + +jos huono hallitus, mi kiihkoon saattaa +vasallikansat aina, ei ois saanut +Palermoa huutamahan: 'Surmaa! Surmaa!' + +Tään veljeni jos eeltä nähdä voisi,[90] +köyhyyttä Katalonian hän saitaa +jo karkkoaisi, ettei heitä loukkais. + +Näät hänen taikka toisen huolta pitää +on tarvis, ettei hänen laivallensa +jo lastatulle lisää lastattaisi. + +Luonteensa laaja ahtahaks on käynyt +ja kaipais vallanhaltiaa, min huoli +ei täyttää oisi omaa arkkuansa.» + +»Oi valtias, kun korkean tään riemun, +min minuun lietsot puheellas, ma luulen +sun siellä, miss' on alku, loppu hyvän, + +näkeväs niin kuin nyt sen näen minä, +se mulle rakkaamp' on; ja rakkain siksi +kun tunnet sen sa Luojaa tuntemalla. + +Mun riemastutit; valista nyt myöskin, +(näät sanas saanut mun on epäilemään) +kuin siemen hyvä katkeran suo sadon.»[91] + +Ma hälle näin. Hän mulle: »Toden +jos sulle näyttää voin, sa kysymyksees +saat kääntää kasvos kuin nyt käännät selän.[92] + +Hyvyys, mi valtakunnat, joihin nouset, +kaikk' kiertää, autuuttaa, luo kaitsentansa +voimaksi näiden suurten kappaleiden. + +Eik' yksin luodut kaikki kaitut ole +mielessä Luojan itsetäydellisen, +vaan myös, mi koskee heidän onneansa. + +Siks mitä ampuneekin jousi tämä, +se ennen määrättyhyn sattuu maaliin +kuin nuoli, jonk' on johto ollut suora. + +Jos niin ei ois, nää taivaat nousemasi +sais aikaan tuloksia, jotka eivät +ois töitä taitehen, vaan raunioita. + +Ja näin ei olla voi, jos puuttuvaiset +olennot, tähtein ohjaajat, ei ole, +ja puuttuvainen Hän, mi niin loi heidät. + +Tahdotko totuuden tään selvemmäksi?» +Ma näin: »En, en, ma huomaan, ettei luonto +väsyä saata välttämättömässä.» + +Hän vielä: »Virka, pahemp' oisko, ellei +inehmo kuuluis yhteiskuntaan maiseen?» +»Ois», vastasin, »sit' todistaa ei tarvis.» + +»Ja voiko ihminen sen, ellei elo +ois mainen säätty eri säädyin, toimin? +Ei, jos on oikeassa mestarinne.» + +Hän johti, päätti tähän todistelun +ja virkkoi: »Seuraa siis, ett' teoillanne +ja elollanne eri juuret ovat. + +Yks syntyään on Solon, toinen Xerxes, +tuo Melkisedek, tuo taas mieheks syntyi,[93] +min poika kuoli ilmaretkellänsä. + +Näin luonnon-kierto, joka kuolevaista +vahaanne leimaa, hyvin täyttää työnsä, +mut samoin toimii, tölli lie tai linna. + +Siks Esau siemenessä Jakobista +jo eroo ja niin halpa siittää isä +Quirinuksen,[94] Mars että sijaan pannaan. + +Siitetty luonto aina siittäjänsä +tulisi kaltaiseksi, ellei voima +ja valta oisi Luojan kaitselmuksen. + +Nyt eessäs on, mik' äsken takanasi; +mut merkiks, että olet mulle ilo, +suon sulle vielä erään täytelauseen. + +Kuin kaikki siemen, joka joutuu väärään +maaperään, luonto aina turmeltuvi, +jos pahansuovan kohtalon se kohtaa. + +Ja päällä maan jos pantais huomiota +ain perustukseen, jonka luonto laskee, +ois sitä seuraten myös kansa hyvää. + +Te sitä vastoin kiinnitätte kirkkoon +monenkin, joka syntyi kalvankahvaan, +ja teette kuninkaaksi saarnamiehen. + +Siks taivallatte polun ulkopuolla.» + + + + +Yhdeksäs laulu + + +Kun Kaarlesi, sa kaunis, oi, Clemenza, +tuon oli opettanut, kertoi mulle +hän vilpit,[95] jotka heimons' saisi tuta. + +Mut »Vait», hän sanoi, »vuodet vieriköhöt!» +Siks virkan vain, ett' oikea on suru +kohtaava niitä, jotka teitä loukkas. + +Ja henki jo tuon valon pyhän oli +päin Päivää kääntynyt, jost' autuus virtaa, +kuin kohden Hyvää kaikki-tyydyttävää. + +Oi, sielut houkat, herjan, vilpin viemät, +te, jotka Hyvää moista hyljeksitte +ja turhuutehen kiinnitätte katseen! + +Ja katso, toinen näistä hohtavista[96] +mua lähestyi ja kirkkaudessaan kasvain +osoitti tahtonsa mun mieleen olla. + +Beatricen silmät, mua tarkkaavaiset, +kuin äsken antoi mulle merkin armaan, +hän että suostui sulotoivohoni. + +»Ah vastaa, sielu autuas», ma virkoin, +»pyyntööni heti ynnä näytä, että +sinussa heijastella voin, mit' tuumin.» + +Ja valo, mulle vielä outo, äsken +jost' ääni lauloi, loihe lausumahan +kuin se, jonk' ilo vain on tehdä hyvää: + +»Tienoossa ilkeän Italian siinä,[97] +mi välillä Rialton on ja Brentan, +Piaven virranvetten, kumpu kohoo, + +ei korkea, mut kummun kukkulalta +laskeusi alas kerran soihtu,[98] joka +sen seudun kaiken saattoi kauhun valtaan. + +Olimme vesat saman juuren; minä +Cunizza nimeltäin, ja täällä loistan, +kun minut voitti valo tähden tämän. + +Mut iloll' itsellein suon anteheksi +syyn kohtalooni enkä sure sitä, +mi rahvaallenne oudolt' ehkä näyttää. + +Tää valo,[99] mulle lähin, taivahamme +ihastus kirkas ynnä kallis, jätti +maan päälle maineen, jonka sammumista + +saa monet uottaa uudet vuosisadat. +Siis päätä, kannattaako hyvin elää, +ett' ensimmäistä elo toinen seurais! + +Noin eipä tuumi nykyrahvas tämä, +min rajat määrää Etsch ja Tagliamento[100] +ja jok' ei kadu kuritettunakaan. + +Mut pian on Padova värittävä +veet suonsa, jotka huuhtelee Vicenzaa, +kun niin on väärämielinen sen kansa.[101] + +Ja missä Sile ja Cagnan[102] käy yhteen, +päin pystyin eräs hallitsee, mut häntä +jo varten valmistetaan linnunpaulaa. + +Siks itkevä on Feltro paimenensa +tuon pahan tekoja, niin riettahia, +ett' tullut kukaan moisten vuoks ei Maltaan.[103] + +Ois tarpeen sammiota liian laajaa, +jos mieli mahtua Ferraran veren, +ja uupuisi, ken unssein punnitseisi + +tään papin kiltin vuodattamaa verta +vuoks puolueen; mut moiset lahjat taitaa +sopia hyvin seudun elintapaan. + +Jumalan tuomioita heijastavat +kuvastimet, joit' Troneiks[104] nimitetään, +ja siks, min virkoin, oikeaa on meistä.» + +Hän vaikeni, ja näytti kuin ois toiseen +hän kääntynyt, näät samaan tanhupiiriin +palasi hän, miss' ennen ollut oli. + +Tuo toinen autuas, jo mulle kuulu, +säteili silmänäni niinkuin hieno +rubini, joka auringossa säihkyy. + +Näät ilo synnyttävi siellä hohteen +kuin hymy täällä, mutta helvetissä +käy varjo tummaks sielun tuskan mukaan. + +»Jumala kaikki näkee, hänet sinä», +ma lausuin, »sielu autuas, niin että +ei tahto mikään sua piillä saata. + +Kuink' äänelläs, jok' iki tenhoo taivaat +ja yhteissointuun soi serafein kanssa, +pukuna joill' on kolmet siipiparit, + +sa et mun toivoani tyydyttäisi? +En vartois kysymystäs, jos sun nähdä +syvältä voisin niinkuin sinä minut.» + +»Avarin allas,[105] johon virtaa vesi +merestä siitä, joka seppeleenä +maanpiirin kaiken kiertää», näin hän alkoi, + +»välitse rantain riitaisten niin kauas +välähtelee, se että, ennen missä +loi horisontin, luo meridianin. + +Tään altaan äärell' asuin, Ebron, Macran +välillä, joka juoksuin lyhvin leikkaa +Toskanan maiden ynnä Genuan rajan. + +Ja melkein samat päivänlaskut, -nousut +Buggeall' on ja kotikaupungillain, +min hurme kuumiks sataman sai aallot.[106] + +Nimeni Folco[107] oli maassa tuossa, +mi tunsi mun, ja niinkuin taivas tämä +minuhun vaikutti, nyt siihen minä. + +Enempi lempinyt näät ei lie Dido[108] +Sikeuksen, Kreusan murheeks, siksi +kuin tukka sopimattomaks sen näytti;[109] + +eik' enemp' impi Rodopen,[110] min petti +Demophoon, eikä myös Herakles, koska +hän Iolea sydämessään kantoi. + +Mut tääll' ei kaduta, vain hymyillähän; +syyn muisto mennyt meilt' on; valta yksin, +mi kaitsee, järjestää, on meille autuus. + +Havaitaan täällä taide, luomakuntaa +mi kaunistaa, ja viisaus, mi ohjaa +alemmat alat ylempäinsä mukaan. + +Mut että toivees, tämän taivaan luomat, +sa kaikki täytettyinä täältä veisit, +mun vielä täytyy etemmäksi mennä. + +Sa tahdot tietää, ken mun vierelläni +säteilee valkeudessa säihkyvässä +kuin veessä kirkkahassa päivänpaiste. + +Se Rahab[111] on, mi siellä rauhaa nauttii; +hän yhdyskuntahamme kuuluu, hälle +tää tarjoo korke'imman autuus-asteen. + +Tää taivas, jossa maailmanne varjon +on päätepiste,[112] hänet otti vastaan +Kristuksen voittotieltä muita ennen. + +Johonkin taivahasen jätettävä +hän oli varmaan merkiks voiton, joka +käsillä molemmilla[113] kerran saatiin. + +Pyhässä maassa, joka paavin mieltä +niin vähän murhettavi nyt, hän kerran +ens voittokunniata Josuan auttoi. + +Sun kaupunkis,[114] mi sen on saalas, joka +muit' ennen kääntyi selin Luojahansa +ja jonka niin on kyynelöity kateus, + +tuon tuottaa, kylvää pahan kultakukan,[115] +mi harhaan vienyt lampaat on ja vohlat, +kun tehnyt suden on se paimenesta, + +Sen vuoksi Evankelium laiminlyödään +ja kirkko-isät, Dekretalioita +vain tutkitaan, niin että reunat mustuu. + +Sit' etsii paavi ynnä kardinalit; +ei aatos heillä Nazzaretiin jouda, +miss' siivet suihki kerran Gabrielin. + +Mut Vatikani ja muut paikat Rooman +pyhäiset, haudoiks urhojoukon tulleet, +mi tietä Pietarin on taivaltanut, + +pian pääsevät on irstaudesta irti.»[116] + + + + +Kymmenes laulu + + +Poikaansa silmäellen Rakkaudella, +mi ijäisesti molemmista virtaa, +tuo ensi Valta,[117] kielin-virkkamaton, + +sen kaiken, minkä mieli, silmä tajuu, +niin järjesti, ett' ilman nautintoa +ei jää se, joka tuota katsoo, tuumii. + +Lukija, nosta siis mun kanssain katsees +tarhoihin Taivaan, sinnepäin se suuntaa, +yks liike missä sattuu toista vastaan.[118] + +Tuost' ala ihastella taidetyötä +sen Mestarin, min sydän lempii sitä, +niin ettei koskaan siitä silmä käänny. + +Kas, siitä haarautuu se kehä vino,[119] +mi kantaa planeetteja, tyydyttääkseen +maailmaa, joka niitä kaipaa, kutsuu. + +Ja ellei kiertyvä ois niiden rata, +ois turhaa silloin paljon taivas-voimaa +ja kuollut melkein joka mahti mainen. + +Ja jos se oikeasta poikkeis paljon +tai vähän, etelän ja pohjan ääriin +maailman järjestys jo järkähtäisi. + +Lukija, lautsallesi jääös siksi +ja mieti itsekses, mit' tässä tarjoon, +jos tahtos iloon on, ei uupumukseen. + +Oon pöytäs kattanut; siis ota etees! +Näät kaiken huoleni nyt aine vaatii, +mi saanut mun on kirjaa kirjoittamaan. + +Aurinko, luonnon suurin palvelija, +mi Taivaan voimalla maailman leimaa +ja valollansa ajan meille mittaa, + +kun paikkaan päässyt oli, josta puhuin, +se kehät kiersi, joiden kautta aina +Italiaan se nopeammin näkyy.[120] + +Ma olin luonaan;[121] vaan en nousuamme +havainnut enempää kuin ihmislapsi +ens aatettansa, ennen kuin se tulee. + +Beatrice on se, joka ohjailevi +hyvästä parempaan niin tuokiossa, +ett' aika hänen tekojaan ei laske. + +Kuink' olla täytyy loistavan, mi asuu +Auringon syvyydessä, jonne astuin, +kun väri ei, vain valo tuo sen esiin! + +Neroni, taiteen, taituruuden käytän +kuvaamatonta kuvaellakseni; +sit' uskoa ja halata vain voidaan. + +Ja ellei moiseen ylevyyteen riitä +kuvitusvoimamme, ei ihme, koska +ei silmä siedä kirkkaampaa kuin Päivä. + +Niin loisti täällä neljäs perhe Isän[122] +tuon korkean, mi ravitsee sen, näyttäin, +hän kuink' on Pyhä Henki myös ja Poika. + +Beatrice alkoi: »Kiitä, kiitä Päivää +sa enkelien, jonka armo tätä +sun nostanut on aistein havaitsemaan!» + +Niin altis milloinkaan ei ihmissydän +lie ollut hartauteen ja Luojan puoleen +kaikella sielullaan ja mielellänsä + +kuin sanat nuo nyt kuullen olin minä; +ja kaikki rakkautein niin Häneen kääntyi, +Beatricen että unho peitti multa. + +Tää siit' ei suuttunut, vaan hymyeli, +niin että silmillänsä nauravilla +sekoitti sielun yhteyden hän multa. + +Valoa monta, kirkkaampaa kuin Päivä, +keräytyi meidän ympär' kiehkuraksi, +kauniiksi nähdä, kauniimmaksi kuulla. + +Näin joskus tytär myös Latonan[123] vyöttää +kupeensa, kun niin täys on ilma usmaa, +se että kiinni pitää uumen-soljen. + +Hovissa Taivaan, josta maahan palaan, +iloja on niin kallisarvoisia, +kauniita, ett'eivät ne siirry sieltä, + +ja niistä yks ol' liekkilaulu näiden; +ken siivity ei sinne lentääksensä, +mykältä taivas-tiedot tiedustakoon! + +Kun kolmasti meit' oli kiertänehet +palavat Auringot nää lauluin, tanhuin, +kuin kiertää tähdet kiintopisteitänsä, + +neidoilta näyttivät ne, joilta vielä +ei tanhu loppunut, vaan jotka vartoo +sävelten uutten alkamista vaiti.[124] + +Sisältä erään soi nyt: »Koska säde +se säde, josta tosi rakkaus syttyy +ja joka rakastaen kasvaa, karttuu, + +sinussa niin jo moninkerroin loistaa, +ett' tuo se portaita sun näitä, alas +joit' astuta ei jälleen nousematta.[125] + +Ken maljastansa suita viinin kieltäis +janoosi, enempi ei vapaudessa +se ois kuin vesi, jok' ei mereen virtaa. + +[126]Sa tahdot tietää, ketkä ovat kukat +sen seppeleen, mi silmin lempii Naista +kaunista, taivaisiin sua kunnostavaa. + +Ma kuuluin lampaisiin tuon karjan pyhän, +Dominikus jot' ohjaa tiellä sillä, +mi hyvin höystää, jos ei joudu harhaan. + +Tää lähin oikealla mulle veli +ja mestar' oli, Kölnin Albert; minä +taas itse Tomas oon Aquinolainen. + +Jos muutkin tahdot tulla tuntemahan, +sanaini mukaan siirtyköön sun silmäs +tät' autuasta piiriämme pitkin. + +Säteissä noissa Gratianus hymyy, +mi valtaa maallista ja hengellistä +niin auttoi, että Paratiisi mieltyi. + +Tää tässä taas, mi kuoromme on kaune, +se Pietar' oli, joka lesken lailla +Pyhälle kirkolle toi aartehensa. + +On kaunein keskellämme viides valo, +mi moista rakkautta uhoo, että +maailma kaikki siitä kuulla halaa. + +Siin' asuu ylväs sielu, johon syvä +niin viisaus pantiin, että totuus totta +jos on, ei toinen siihen noussut tietoon. + +Sen soihdun loimon liki tässä näet, +mi lihaan liitettynä ilmi enin +on tuonut enkelien työt ja luonteet. + +Valossa tuossa pienemmässä hymyy +se puolustaja kristillisten aikain, +min oppi paljon Augustinust' auttoi. + +Valosta valoon jos nyt sielus silmän +kohotat mukaan ylistyksieni, +jo kahdeksannesta sa kuulla tahdot. + +Siin' nähdäksensä hyvän kaiken nauttii +Se pyhä sielu, joka valaisevi +maailman viekkaan tosi kuulijalleen. + +Se ruumis, josta hänet karkoitettiin, +Cieldauross' on, ja alta tuskan ynnä +maanpaon pääs hän tähän rauhan paikkaan. + +Näe vielä, kuinka loistaa, henkii, hehkuu +tääll' Isidorus, Beda ja se Rikhard, +mi yli-ihminen ol' aatostyöltään. + +Tää, josta katsees minuun kääntyy, valo +on hengen, joka aatteiss' ankarissa +tulevan myöhään kuolemankin katsoi. + +Se valo ijäinen on Sigier'n, joka +kouluissa luennoiden Olkikadun[127] +totuudet karsaat syllogismein sinkos.» + +Kuin kellon kutsuessa meitä aamuin, +kun Luojan morsian käy tervehtimään +ylkäänsä, että tämä häntä lempis, + +ja kellon osat toinen toistaan ajaa, +niin että 'ping-pang' suloisesti soipi +sydämet alttiit rakkaudella täyttäin; + +ma samoin näin tuon sädepiirin käyvän +nyt liikkumahan, liittäin äänen ääneen +niin moni-sointuisesti, että moista + +vain kuullaan, missä ijäinen on ilo. + + + + +Yhdestoista laulu + + +Oi huolta houkkaa kuolevaisten heimon +kuink' ovat puutteelliset päätelmänne, +jotk' alas lyövät siipienne lennon! + +Lain-oppiin yksi, lääketietoon toinen +syventyi, kolmas papinpaikkaa haki, +pyys valtaa neljäs, rikos, vilppi myötään. + +Tuo rosvosi, tuo julkitoimen otti, +tuo uupui orjuudessa lihanhimon +ja tuo taas uppos omaan laiskuuteensa. + +Sill' aikaa minä, tuosta kaikest' irti, +Beatricen kanssa taivahille nousten +niin kunniakkaan voitin vastaan-oton. + +Palannut taas kun joka varjo[128] oli +pisteesen kehän äskeiseen, taas hiljaa +kuin kynttilä se kantimessaan seisoi. + +Ja liekin sisältä, mi ensin mulle +puhunut oli, valkeudessaan kasvain +minulle loihe muudan lausumahan: + +»Ijäisen ollen valon kirkastama, +ma siihen katson, siitä löydän aattees +ja myöskin niiden alkusynnyt syvät. + +Epäilet, tahdot, että sanoin selvin, +avoimin selittäisin haasteloni, +niin että ois se ymmärrykses mukaan, + +kun lausuin äsken näät:[129] 'se hyvin höystää,' +ja taas:[130] 'ei toinen siihen noussut tietoon'; +mut täss' on tarpeen tehdä tarkka ero. + +Kaitselmus, joka hallitsee maailman +syvällä neuvollaan, min pohjaan koskaan +ei kantanut eik' kanna silmä luotu, + +sääs kaksi ruhtinasta[131] seuralaisiks +sen morsion, min ylkä huutain kovaa +itsensä vihki hälle verin pyhin, + +hän että astuis armastansa kohden, +ois turvassa ja oma yljän yksin, +sivulla urhon kahden uskollisen. + +Yks heistä hehkui tulta serafien, +taas toinen viisautensa vuoks maan päällä +kerubein kirkkautta kauas paistoi. + +Toisesta haastan, sillä kumpaa heistä +vain kiittänenkin, kahta kiitän silloin, +näät samaan kumpikin ne pyrki maaliin. + +Välillä on Tupinon ynnä joen, +mi virtaa vuorelta Ubaldon pyhän, +maa heilimöivä, rinne vehmas, jolta + +Perugia, kautta Porta Solen, kylmän +ja kuuman saa, ja suree taempana +Nocera, Gualdo kohtaloaan kovaa.[132] + +Rinteellä tällä, missä on se loivin +Aurinko[133] kerran syntyi maailmalle +kuin usein luona Gangeksen se nousee. + +Ken puhuu paikasta siis siitä, älköön +Ascesiks sitä mainitko, ei kyllin +se sano, sanoo vasta oikein: Itä. + +Tyyssijastaan[134] se viel' ei loitoll' ollut, +kun alkoi maan jo tuta antaa voiman +hänelle suodun suurta lohdutusta. + +Jo nuorna näät hän riitaan joutui kanssa +isänsä vuoksi naisen,[135] jolle ovet +kaikk' kiinni ovat niinkuin kuolemalle. + +Ja eessä hengellisen virkakunnan +ja isänsä hän nai tuon naisen, sitten +mi aina rakkaammaksi hälle kävi. + +Ens miehestänsä leskenä hän yli +ykstoista sataa vuotta hyljittynä +ol' odottanut kosijaansa uutta. + +Ei auttanut, ett' tiettiin, kuinka hänet +löys kauhistaja maailman Amyklaan[136] +majassa tyynnä, kun hän kutsui tuota. + +Eik' auttanut, ett' uljas, uskollinen +hän oli Kristukselle ristinpuulla, +sill' aikaa kun Maria alhaall' itki. + +Mut etten liian hämärästi haastais, +tajua Köyhyys ja Franciscus noiksi +rakastavaisiks, joista pitkään puhuin. + +Se riemu, rauha, joka heistä paistoi, +herätti kummastusta rakkautta +ja suloisuutta pyhän mietiskelyn, + +niin että avojaloin arvon Bernhard[137] +lepohon tuohon juoksi, juostessaankin +viel' ehtivänsä luullen liian verkkaan. + +Oi, outo rikkaus! Oi, tosi hyvyys! +Egidius,[138] Sylvester samoin seuras +myös ylkää, rakkaudesta morsiameen. + +Läks sitten tämä mestari ja isä +naisensa kanssa ynnä perhekunnan, +joill' oli vyö jo nöyrä uumenillaan; + +pelosta eikä katsonut hän alas +siks, että ol' hän poika Bernardonen, +ei siks, ett' oli näkö hällä halpa. + +Ei, lailla valtiaan hän päätöksensä +esitti jyrkän Innocentiukselle, +näin saaden veljeskunnalleen ens luvan. + +Kun sitten karttui lauma köyhä hänen, +min elo kumma kunniaksi Taivaan +paremmin lauluin oisi laulettava, + +niin toisen kruunun kultalehdin vihki +Honoriuksen kautta Henki Pyhä +taas ylipaimenen tään tahdon hurskaan. + +Halaten marttyyriutta kun hän sitten +sulttaanin korskan eessä Kristuksesta[139] +ja hänen seuralaisistansa saarnas, + +havainnut kypsäks ei hän kääntymykseen +maan kanssa sen; siks ettei aikaa hukkais, +Italian yrttitarhaan taas hän palas. + +Välillä Tiberin ja Arnon vuori +on jylhä, siinä viimeks vihki Kristus +haavoilla hänet kaksivuotisilla.[140] + +Kun tää, mi hänet valikoi niin hyvään, +pois kutsui hänet saamaan Taivaan palkkaa, +jonk' oli ansainnut hän nöyryydellään, + +hän perinnöksi oikeaksi jätti +rakastamansa naisen veljillensä, +kehottain heitä lempeen uskolliseen. + +Sen naisen helmasta tuo kirkas henki +palasi omaan valtakuntahansa, +ja hänen ruumiilleen ne paarit riitti. + +Nyt mieti, mikä oli virkaveli,[141] +ken purtta Pietarin ol' arvollinen +merellä aavall' ohjailemaan oikein! + +Ja mies se oli patriarkka meidän, +niin että ymmärrät: ken häntä seuraa, +hän hyvän kantaa lastin laivassansa. + +Mut hänen laumansa niin uutta ruokaa[142] +nyt himoo, ettei toimeentulla voi se +jakautumatta eri laitumille. + +Ja mitä etempänä lampahansa +hänestä harhailee, sen tyhjempinä +ne utareiltaan kotihinsa palaa. + +On niitäi, jotka vaaran nähden liki +pysyvät paimentaan, mut harvat on he; +kaavuiksi heille vähä vaate riittää. + +Siis jos mun sanani ei heikot liene, +jos tarkasti mua kuunnellut sa olet +ja pannut mielees, mist' on ollut puhe, + +lie osittain ees tyydytetty toivees, +ja puun sa nähnet, jota hakatahan, +ja munkin ymmärrät, ken äsken lausui:[143] + +'mi hyvin höystää, jos ei joudu harhaan'.» + + + + +Kahdestoista laulu + + +Tuon sanan viimeisen kun lausuneeksi +ol' liekki armoitettu tuskin saanut, +taas kiertää alkoi pyhä myllynkivi.[144] + +Mut ennen ensi kierron täyttymistä +sen toinen saarsi, liikkehensä liittäin +sen liikkeeseen ja laulunsa sen lauluun; + +lauluun, mi meidän Seireenit ja Musat +niin voitti suloisilla soinnuillansa +kuin valo suora valon heijastuneen. + +Kuin läpi pilven hennon kaarta kaksi, +joill' ompi väri ynnä suunta sama, +saa aikaan Iris, Junon juoksutyttö, + +ja ulommainen sisemmästä syntyy +tuon ikävöivän immen[145] sanain lailla, +min poltti lempi pois kuin päivä kasteen, + +ja ovat merkkinä nyt ihmisille +liitosta Luojan ynnä Noan, että +maailman vedet eivät paisuis enää: + +samoinpa myös nää ijäisyyden ruusut +kahdessa kiehkurassa kiersi meitä, +ett' ulommainen sisemmästä vastas. + +Nyt tanhu ynnä liekkein laulu-ilo +ja riemu leimahdella vastatuksin +sätehin hilpein sekä valoin vienoin + +vapaasti loppui, saman-aikaisesti, +kuin silmät aukeevat ja sulkeutuvat +yhdessä liikuttajan mielen mukaan. + +Valoista uusista yks alkoi haastaa +nyt sisältään, ja ääni sen mua veti +kuin pohjoiseen magneettineula kääntyy. + +Hän lausui: »Rakkaus, mua kaunistava, +päämiestä toista muistamaan mun käskee, +min vuoks tääll' omaani niin kiitetähän. + +On oikein: missä toinen, siellä toinen; +päämäärän saman vuoks he taistelivat, +siks kunniakin sama heille tulkoon. + +Armeija Kristuksen, jot' ollut kallis +ol' asestaa, se viiriänsä seuras +hitaasti, arkana ja rivein harvoin, + +kun Keisari,[146] min valta kestää iki, +sen auttoi ahdingosta vaikeasta, +ei vuoksi ansion, vaan armon yksin. + +Ja morsiolleen, kuten mainittihin, +kaks antoi sankaria, joiden sanat +ja teot kansan harhauneen taas liitti. + +Maan äärillä,[147] mi lempeen länsituulen +lähettää aukaisemaan ensi lehdet +nuo uudet, joill' Europa vaatehditaan, + +ei etähällä meren mainingeista, +min taa niin usein matkan pitkän tehnyt +Aurinko kaikilt' ihmisiltä piilee, + +sijaitsee onnellinen Callaroga +sen suojass' suuren kilven, kahta linnaa +kaks jalopeuraa jossa vartioipi. + +Siell' ylkä uskollinen kristin-uskon, +tuo urho hurskas syntyi, ystävilleen +niin armas, julma vainolaisillensa. + +Ja tuskin luotuna jo täytti hänet +niin vilkas voima, että profeetaksi +hän äidin teki äidinkohdussansa. + +Kun vahvistunut oli kastemalja[148] +hänen ja Uskon liiton, josta hyvää +kosolti koitui heille kummallekin, + +niin nainen, hänen puolestaan mi puhui, +unessa näki heelmän ihmeellisen +hänestä heilivän ja seuraajistaan.[149] + +Ja että nimi oisi miehen mukaan, +soi henki, että nimitettiin hänet +sen omaks, jolle kokonaan hän kuului: + +Dominicus, niin häntä mainittihin. +Hänt' ylistän kuin peltomiestä, Kristus +min otti avuksensa viinitarhaan. + +Ol' oppilas hän Kristuksen ja airut, +näät ensi rakkaus, mi nähdä voitiin, +hänellä Kristuksen ol' ensi käskyyn. + +Löys imettäjä hänet usein maassa +makaavan hiljaa, valvoen, kuin virkkaa +ois tahtonut: Tään vuoksi[150] tullut olen. + +Oi taattonsa, sa Felix todellinen, +oi maammonsa, sa todella Johanna,[151] +jos oikein tulkitut nuo sanat lienee! + +Ei vuoksi maailman--kuin monet juoksee +Taddeuksen ja Ostialaisen teitä--[152] +vaan rakkaudesta mannaan todelliseen + +nous pian oppiin hän niin korkeahan, +ett' alkoi viljellä hän viinitarhaa, +mi kohta kuihtuu hoidon puuttehessa. + +Eik' istuimelta, joka ennen oli +köyhille hurskahille alttihimpi-- +vuoks itsens' ei, vaan kehnon istujansa-- + +anonut anteeksi hän puolta summaa,[153] +ei ensi vapaan viran onneakaan, +ei kymmenystä, jok' on Herran köyhäin, + +pyys lupaa taistella hän harhaunutta +maailmaa vastaan, vuoksi touon, jonka +nää neljäkolmatt' tähkää sua nyt saartaa. + +Opillaan, tarmollaan hän sonnustihe, +arvolla kulki apostolisella +kuin koski, jonk' on juoksu vuolas, jyrkkä. + +Ja iski joukkoon väärä-uskolaisten +voimalla, joka siinä suurin oli, +miss' suurimman hän kohtas vastustuksen. + +Hänestä lähti sitten monta virtaa; +katolilaista kastelee ne tarhaa, +niin että tuoreemmat sen pensaat ovat. + +Jos moinen oli toinen pyörä vaunun[154] +sen, jost' on Pyhä Kirkko puolustaunut +ja kukistanut keskeisetkin kiistat, + +pitäisi selväks sulle käydä toisen +myös erinomaisuus, jost' äsken Tomas +mua ennen kuvan loi niin ylistävän, + +mut rata, jonka piirsi kehä korkein +tuon pyörän, autio on aivan: missä +oi' ennen viinikivet, on nyt home.[155] + +Seuransa, joka ennen astui suoraan +vain hänen jälkiään, niin muuttunut on, +ett' taapäin varpaat, kannat eespäin tähtää. + +Mut pian korjuun tullen heelmät nähdään +tuon huonon hoidon, koska rikkaruoho +on vaikeroiva, ettei pääse aittaan.[156] + +Ma myönnän, kirjamme jos lehdet kaikki +luettais, löytyä vois vielä joku, +miss' seisois: 'Olen sama kuin ennen.' + +Mut ei Casalen, Acquaspartan[157] ois se, +näät sieltä saapuu moiset miehet säätyyn, +ett' yks on tiukka liian, toinen höllä. + +Ma sielu olen Bagnoregiolaisen +Bonaventuran,[158] joka ajalliset +unohti huolet tointen vuoksi ylhäin. + +Illuminato tääll' on, Augustinus, +nuo ensimmäiset avojalka-köyhät, +köys vyöllä Luojan ystäviksi tulleet.[159] + +On Ugo da Sanvittore heidän kanssaan +ja Pietro Comestor ja Espanjan Pietro, +min maineen kunnia kakstoist' on kirjaa. + +Profeetta Natan, ylipaimen kirkon +Krysostomus, Anselmus ja Donatus, +mi ensi tieteen seikat selvitteli. + +Raban on täällä, loistaa vierelläni +apotti Joakim, Kalabrian miesi, +profeetan hengell' lahjoitettu muinen. + +Niin suurta sankaria[160] kiittämähän +sai tänne minut veli Tomaan hehku +ja hienous, joka puheestansa puhui, + +eik' yksin mua, vaan tään seuran kaiken. + + + + +Kolmastoista laulu + + +Kuvailkoon, tajuta ken tahtoo oikein,[161] +nyt mitä näin (ja kuvan säilyttäköön +kuin kallio, sill'aikaa kuin ma kerron). + +Kuvailkaa tähteä viistoista, eri +tienoita taivaan valaisevaa, ilman +kaikk' kerrostumat sätein säihkyttävää! + +Ja vaunut Otavaisen, joill' on tilaa +yöt päivät vierrä meidän taivahalla, +niin ettei katoo ne, jos vehmar kääntyy. + +Kuvailkaa vielä sarven suu, jok' alkaa +kärjestä akselin, min ympär' kiertää +ens taivas; vielä, että muodostuneet + +nää sielut kahdeks tähtimerkiks oisi, +tapahan Minoon tyttären,[162] kun tunsi +tää jäsenissään kuolon kylmän väreet; + +ja että toisen säteet paistoi toiseen +ja että kumpikin ne karkeloivat, +sisemmän ulommaista silmäillessä. + +Näin varjon heikon sikermästä sieluin +ja kaksoiskarkelosta saada voitte, +mi kiersi paikkaa, kussa olin minä. + +On meille niin se yli ymmärryksen +kuin on Chianan[163] juoksu verrattuna +nopeuteen taivaan kiire-kiertoisimman. + +Soi siell' ei laulut Bakkoksen, Apollon, +vaan kaiken Jumal-luonnon Kolminaisuus, +jost' inhimillinen on yksi osa. + +Kun kyllin kestänyt ol' laulu, tanssi, +nuo valot pyhät meihin kääntyi, saaden +uudesta askareestaan auvon uuden. + +Virkahti noista sopusointuisista +nyt valo, joka mulle kertoi äsken +Jumalan köyhän miehen kumman elon: + +»Kun lyhde yksi valmis on ja vilja +sen talteen otettu, jo toista puimaan +mua ajaa armas voima rakkauden. + +Sa luulet: rinnassa, min kylkiluusta +tuo luotiin kaunis-poski, jonka himo +niin kallihiksi kävi maailmalle, + +ja rinnassa tuoss' iskemässä keihään +mi ennen, myöhemmin niin paljon korvas, +se että vastas kaiken synnin määrää, + +niin paljon valkeutta kuin ihmisluonto +voi mahduttaa niiss' asui, antamata +sen voiman, joka kumpaisenkin teki. + +Siks sitä oudoksut, mit' yllä sanoin, +kun kerroin, ettei hänen vertaistansa +ois ollut, jonka valo viides kätkee.[164] + +Nyt silmäs aukaise mun sanoilleni,[165] +näe väitteeni ja uskos suhtautuvan +niin totuuteen kuin piiriin keskipiste. + +On kuolematon sekä kuolevainen +vain heijastusta aattehen min siittää +Herramme rakkaus; näät valo tämä + +elävä, joka lähtehestään virtaa-- +ei Hänest' erillään, ei Rakkaudesta, +mi heidän kerallansa kolminaistuu-- + +hyvyydessänsä säteens' yhdistävi +yhdeksään taivaaseen, kuin heijastimeen, +yhdeksi itse ijäisesti jääden. + +Sielt' alimpiin se asioihin virtaa +niin heikenneenä porras portahalta, +ett' tuokioittain vain se vaikuttavi. + +Tarkoitan hetki-vaikutteilla näillä +ma luotuja, joit' taivas-liike siittää +siementä ilman taikka siemenestä. + +Mut vaha niiden, kuin sen muovaajakaan, +ei ole samanlainen; siks voi muoto +ihanteen peittää vähän taikka paljon. + +Ja siksi sama puu voi heelmän kantaa, +lajinsa mukaan, hyvän taikka huonon; +näin synnytte te myöskin eri kyvyin. + +Jos vaha valmistettu täysin oisi +ja Taivas korkeimmassa voimassansa, +esiintyis leimamerkin täysi loisto. + +Mut luonto aina tuossa virheen tekee +kuin taideniekka, joll' on tottumusta, +mut jonka koura täräjääpi työssä. + +Jos Näkemyksensä[166] taas lämmin Rakkaus +kirkkaasti kiintää Alkuvoimallansa, +se täydellisnä aineeseensa tarttuu. + +Näin tehtiin kerran maa, ett' arvollinen +se kruunulle ois luomakunnan kaiken; +näin kerran Neitsyt siunatuksi tuli. + +Hyväksyn siis sun mielipitees; koskaan +ei ihmisluonto ole ollut moinen +kuin noiden kahden, eikä moiseks tule. + +Jos puhettani nyt en jatkais, varmaan +sanasi ensimmäiset oisi silloin: +'Tuo kuinka siis on vailla vertaistansa?' + +Mut että näkyis, mikä näy ei vielä, +sa muista ken hän oli, kuinka pyysi +hän silloin kuin ol' hällä vaalinvalta. + +Niin lienen haastanut, sa että voinet +kuvailla kuninkaan, mi viisautta +pyys hyvin käyttääksensä valtikkaansa. + +Ei pyytänyt hän tähti-liikuttajain[167] +lukua tietää eikä summaa, minkä +suo välttämätön kera puolinaisen, + +ei onko _primum motum_ myönnettävä +tai voiko piirtää puoli-ympyrähän +ken kolmiota ilman suoraa kulmaa. + +Jos tään, ja mitä äsken lausuin, huomaat, +kuningasviisauden verratonta +älyä tähtää nuoli aatokseni. + +Sanaani[168] 'noussut' jos nyt silmäs siirrät, +tajuat, tarkoitin ma valtiaita; +on heitä monta, mutta harva hyvä. + +Puheeni täten tarkistaa sun täytyy; +ja näin se yhtyy uskoosi, mi sulla +ens taatost' on ja Riemust' ihmiskunnan. + +Tää olkoon jaloillesi lyijy, että +laill' uupuneen sa hidas oisit seikkaa +epäämään, myöntämään, jot' et sa tiedä. + +Näät houkkain parvess' on se tuiki tuhma, +ken miettimättä myöntää taikka kieltää; +hän kumpaisessakin on yhtä houkka. + +Useesti tapahtuu näät, että taipuu +päin mäntyyn mielipide liian nopsa, +ja sitten järjen sitoo itserakkaus. + +Ken totta kalastelee taitamatta, +hän rannalle ei tullut turhaan yksin, +vaan vielä pahempana sieltä palaa. + +On tuosta esimerkit maailmalle +Bryson,[169] Parmenides, Melissus, monet +vaeltajat, jotk' eivät tietä tienneet. + +Näin Arius, Sabelliuskin,[170] jotka +tekivät raamatulle veitsen virkaa +ja turmelivat oikean sen hahmon. + +Myös älkööt liian nopsat tuomitsemaan +inehmot olko lailla sen, mi laihon +jo ennen kypsymistä arvostelee. + +Näät pitkin talvikautta korren olen +karuna, piikkisenä nähnyt, mutta +se vihdoin kantoi kukan latvassansa. + +Ja nähnyt haaksia oon, jotka suoraan, +nopeesti halkoi merta kaiken matkaa, +mut hukkui satamaansa saapuessa. + +Siis älköön joka ukko, akka luulko +viisautta Luojan tuntevansa, nähden +kuink' yksi varastaa ja toinen uhraa: + +tää ehkä lankee, nousee edellinen.» + + + + +Neljästoista laulu + + +Kehästä keskukseen tai myös päinvastoin +lasissa pyöreässä liikkuu vesi, +jos sisältä tai ulkoa on sysäys. + +Mieleeni johtui, mitä sanon minä, +äkisti, koska lausumasta lakkas +tuo sielu kunniakas Tomaan pyhän. + +Näät hänen puheensa ja Beatricen +muistutti mulle tuota vertausta;[171] +ja hänen jälkeensä tää alkoi haastaa: + +»On ystävälläin tarve, vaikka sano +hän sit' ei sanoin eikä aattehinkaan, +totuuden toisen[172] pohjaan saakka päästä. + +Siks virkkakaa: tää valo, josta välkkyy +hahmonne, jääkö ijäisesti teille +sellaisna niinkuin nyt se säteilevi? + +Ja jos se jää, te kertokaa, se kuinka +siit' asti huikaise ei silmiänne +kuin jälleen näkyviksi teidät tehdään?» + +Kuin tanhuajat piiritanssin, yltyin +ilosta ynnä hurmiosta, liikkuu +vireemmin sekä laulaa äänekkäämmin, + +niin pyynnön pyhän, innokkaan tuon soiden +uus ilo täytti piirit taivahiset, +min ilmi toi he tanhuin, ihmelauluin. + +Ken valittaa, tääll' että kuolla täytyy +elääkseen ylhäällä, hän virkistystä +ijäisen kasteen[173] tuntenut ei koskaan. + +Hän, yks ja kaks ja kolme, kaiket ajat +elävä, hallitseva kolminaisuus, +rajaton itse, kaikki-rajoittava, + +nyt virsin kolmin tuli virketyksi, +sointuivat sieluin äänet niin, ett' oisi +se palkka runsas joka ansiolle. + +Valosta valkeimmasta[174] tanhupiirin +pienemmän kuulin silloin äänen kauniin +kuin Enkelin, mi Maarialle haastoi. + +Se vastasi: »Niin kauan säteilevä +on rakkautemme, joka meitä verhoo, +kuin kestää riemu paratiisin tämän. + +Oleva verho on kuin rakkautemme, +rakkaus kuin kyky nähdä Luojaa, kyky +taas tää kuin armo ylivuotavainen. + +Kun ruumis pyhä, kirkastettu jälleen +yllemme puetaan, on kaunistuva +tää olentomme täydellistyessään. + +Siks kasvava on kirkkaus, min saamme +ylimmän Hyvän armost' ainoastaan +ja jonka kautta voimme nähdä Häntä. + +Niin kasvaa täytyy myöskin näkemisen, +myös kasvaa rakkauden, mi siitä syttyy, +ja kasvaa valon, jonka tuottaa tuli. + +Mut niinkuin hiili, josta liekki liehuu, +tuon voittaa valkealla hehkullansa, +niin ettei himmene sen loisto oma, + +niin hohdon tään, mi ympäröitsee meitä, +lihamme, joka alla maan nyt makaa, +myös kerran voittava on kirkkaudessa. + +Väsytä meitä valo ei niin suurkaan, +elimet ruumiin koska voimistuvat +kaikelle, mistä nautinnon me saamme.» + +Niin valmiit oli kuorot kumpaisetkin +ja alttiit _amen_ tuohon lausumahan, +niist' että näkyi ruumistensa kaipuu, + +ehk' ei vain omain, mutta maammojenkin +ja taattojen ja muiden lempimäinsä, +heist' ennen kuin nää ikiliekit tuli. + +Mut katso! Silloin ympäriltä kirkkaus +tasainen yhtyi valoon entisehen +kuin koska valkenevi taivaanranta. + +Ja niinkuin illan suussa taivahalle +heikosti heijastuvat uudet soihdut +kuin vuoroin totta ois ne, vuoroin harhaa; + +minusta tuntui niin, ett' aloin nähdä +ma uutten olentojen karkelohon +tuon kaksoispiirin ympärille käyvän. + +Oi, Pyhän Hengen tosi leimahtelu! +Se kuinka äkkiä ja kirkkahana +mun silmihini häikäistyihin sattui! + +Mut mulle näyttäytyi Beatrice kaunis, +hymyileväinen niin, hän että multa +jää niiden joukkoon, joit' ei muisti tapaa. + +Samalla silmäni taas saivat näön +ja näin ma siirtyneeni korkeampaan +autuuteen yksin kera vallattaren.[175] + +Tajusin hyvin, että noussut olin, +ma kiihkeästä tuikannasta tähden +mi tavallista palavammin puunsi. + +Kaikesta mielestäin ja kielelläni +kaikille yhteisellä kiitin Luojaa +vuoks armon uuden tään nyt hartahasti. + +Eik' ollut sammunut viel' uhriliekki +mun sydämeni, ennen kuin jo tunsin +sen olleen Jumalalle otollisen. + +Sisältä kahden säteen hohtavia +punertui loistoja näät silloin; huusin: +»Oi, valo-Luoja, kuinka heidät puet!» + +Kuin linnunrata tahdin suurin, pienin +välillä välkkyy maailmoiden napain, +niin että on se ihme oppineille,[176] + +niin säteet tähti-kirjaellut merkin +tuon pyhän piirsi Marsin syvyytehen +kuin ympyrähän kaksi ristin viivaa. + +Nyt muistin voima voittaa nerouteni; +ristillä tuolla salamoi näät Kristus, +niin etten kuvaa arvokasta löydä. + +Mut ristinsä ken ottaa, Häntä seuraa, +on anteeks suopa, mit' en kerro, silloin +kun hälle näkyy salamassa Kristus. + +Ylhäältä alas, kahtahalle myöskin +tuon ristin viivaa valot liikkui, loistain +kirkkaammin ohimennen ynnä yhtyin. + +Noin tomuhiukat suorat taikka vinot, +nopeat, hitaat, pitkät, lyhyet, aina +vivahtavaiset sätehessä liikkuu, + +mi usein leikkaa hetkiseksi varjon, +jonk ihmislapsi suojaksensa laatii +älyllä ynnä työllä taidokkaalla. + +Kuin viulut, harput monikielisellä +sointunsa suloudella senkin hurmaa,[178] +ken ymmärrä ei nuotin merkitystä; + +niin valot, jotka siirtyi silmissäni, +soi pitkin ristiä niin armahasti, +ett' tenhouduin, ma vaikk' en virttä kuullut. + +Tajusin hyvin hymnilauluks äänet, +näät sanat '_Nouse, voita!_'[177] saapui mulle +kuin sille, jok' ei ymmärrä, vaan kuulee. + +Niin iki-ihastuin ma lauluun tuohon, +mua ettei mikään siihen saakka ollut +sitonut kahleilla niin suloisilla. + +Puheeni ehkä rohkealta tuntuu +ja hylkivältä silmäin hurmaa, jotka +on mulle lepo katsehen ja kaipuun. + +Mut joka huomaa, että leimat kaiken +kauneuden yltyy ylemmäksi nousten +ja etten silmiään viel' ollut nähnyt, + +suo anteeks, mistä itseäin ma syytän +syyn torjuakseni, ja myöntää totta +mun haastavan; näät täällä pyhä ilo + +ei pääty, vaikka puhdistuu se nousten. + + + + +Viidestoista laulu + + +Nyt hyvä tahto, jok' on tunnusmerkki +rakkauden oikean ja suoran, kuten +on väärän tunnus omanvoiton pyynti, + +pysäytti kaiustaan tuon lyyryn kauniin[179] +ja pyhät hiljensi sen kielet, joita +kädellään Taivas virittää ja soittaa. + +Oikeille pyynnöille kuink' olla kuurot +olennot vois ne, jotka rohkaistakseen +mua pyyntöön, vaikenivat kaikk' yhtaikaa? + +On oikein, että tuskaa ääretöntä +se saa, ken rakkaudesta ajalliseen +tuon ikirakkauden yltään riisuu. + +Kuin taivaall' illan tyynen, seijaan joskus +äkisti nähdään tulen tuikahtavan, +niin että silmä, äsken varma, säikkyy, + +ja näyttää niinkuin tähti muuttais majaa, +mut sieltäpäin, se josta syttyi, sammui, +näy yhtään hävinneen ei valkeutta; + +niin kädelt' oikealta juureen saakka +tuon ristin näkyi juoksevaksi tähti +sikermästään sen päälle paistavasta. + +Eronnut kehästään ei hohtokivi, +vaan välkkyvätä laitaa kiiti, näyttäin +tulelta, jota alabaster peittää. + +Niin näytti hellältä Ankiseen varjo, +kun kohtas poikansa Elysiumissa;--[180] +jos suurint' uskoa voi laulajaamme. + +»_O sanguis meus, o superinfusa +gratia Dei! Sicut tibi, cui +bis unquam coeli janua reclusa_.»[181] + +Näin valo tuo; ma ensin katsoin häneen +ja sitten käännyin valtiattareeni, +mut molemmista hämmästyin ma heistä. + +Näät hymy paistoi hänen silmistänsä +sellainen, että luulin katsovani +ma pohjaan autuutein ja Luojan armon. + +Iloisna näkemään ja kuulemahan +lisäsi henki äskeiseen nyt jotain +niin syvällistä, etten ymmärtänyt. + +Eik' ehdontahdon piiloillut hän multa, +sen pakko aikaan sai; näät aatoksensa +pään yli kulki kuolevaisen miehen. + +Ja koska tunne-palon kaari oli +senverran jäähtynyt, ett' ihmiskyvyn +mitalle lausehensa laskeutuivat, + +tään hätä ensiksi mä kuulin: »Ollos +siunattu Sinä, Kolmess' Yksi, joka +niin olit laupias mun siemenellein!» + +Ja sitten: »Poika, janon pitkän,[182] armaan, +min antoi lukeminen kirjan suuren, +sen, joss' ei valkea, ei musta muutu, + +tulosi viihtänyt on liekin tämän +sisällä, josta haastan; kiitos Naisen, +ken lentoon korkeaan soi siivet sulle. + +Sa uskot, että aattees saapuu luoksein +Ens-aattehesta niinkuin ykkösestä +säteilee viisahalle viis ja kuusi. + +Ja siks et kysy, ken ma oon ja miksi +iloisemmalta kuin on kukaan toinen +ma näytän tässä seurass' iloisien. + +Ja uskot oikein; eläväiset täällä +vähemmät taikka suuret, peiliin katsoo, +miss' ennen mietintää jo miete näkyy. + +Mut että pyhä rakkaus, joss' aina +ma valvon sielun silmin, saaden tuosta +suloisan kaihon, pääsis täyttymykseen + +suin suorin, liedoin, pelkäämättä puhu +ja lausu tahtos, lausu julki kaipuus; +on siihen vastaus jo valmis mulla.» + +Beatriceen katsoin; tämä kuuli ennen +kuin puhuinkaan ja mulle merkin hymyi, +mi siivet tahtoni sai kasvamahan. + +Ma sitten aloin:[183] »Tunne ynnä järki +tulivat teillä tasapainoon silloin, +kun ilmestyi Ens-Tasapaino teille. + +Näät Auringossa, jok' on lämmittänyt, +valaissut teitä, niin ne tasan ovat, +ett' uupuu vertaukset kaikki siinä. + +Mut kuolevaisten viisaus ja tahto +on eri-sulkahinen siiviltänsä, +syyn vuoksi, jok' ei teille tuntematon. + +Siks kuolevaisna epäsuhdan tunnen +tuon povessain ja nyt vain kiitän miellä +hartaalla isän-tervehdyksestänne. + +Topaasi kirkas, joka kallehinta +kaunetta tätä kaunistat, ma pyydän, +nimesi että minun kuulla soisit.» + +»Vesani oi, min varronnasta mulle +jo ilo versoi, kantataattos olen!» +Näin loihe lausumahan hän mulle ensin. + +Ja sitten:[184] »Hän, jost' ottanut on heimos nimen +ja joka kauemmin kuin vuosisadan +jo kiertää vuoren ensi reunaa, oli + +mun poikani, sun isäs-isän isä; +siis hyvin sopii, että teoillasi +lyhennät hänen väsymystään pitkää. + +Firenze, muurin vanhan saartamana, +se josta vieläi kellonlyönnit kuulee, +siveä oli, raitis, rauhallinen.[185] + +Diademit puuttui, käsikäädyt silloin, +prameilu naisten, vyötkin jotka ovat +kauniimmat katsoa kuin kantajansa. + +Kun tytär syntyi, peljännyt ei isä +avio-ijän ynnä myötäjäisten +menevän oikeasta määrästänsä.[186] + +Taloja ihmistyhjiä ei ollut, +viel' osoittanut Sardanapal ei myöskään, +kuin komeaksi huoneen tehdä saattaa.[187] + +Viel' ylipäässyt Montemalon ollut +Uccellatoio ei, mi rappiossaan +tulevi voitetuks kuin nousussaankin.[188] + +Bellincion Bertin näin mä käyvän soljin +vain luisin, nahkaisin, ja puolisonsa +palaavan peililt' ilman maalin kuorta.[189] + +Ja näin ma Nerlojen ja Vecchioiden[190] +vain nahkajakkuun tyytyvän ja heidän +vaimoinsa värttinään ja rukkipyörään. + +Oi onnen naiset! Kukin varma oli +hautansa paikasta eik' autiossa +vuoteessa maannut Ranskan vuoksi kukaan.[191] + +Yks valvoi kedoll' uutterasti, lastaan +kielellä sillä laulattain, jost' isän +on ilo ynnä riemu äidinrinnan. + +Taas toinen värttinätä väänsi, kertoi +perheelle hiljaa kuulevalle tarut +nuo Troijalaisten, Fiesolen ja Rooman. + +Cianghella, Lapo Salterello joku +pidetty silloin yht' ois ihmehinä +kuin nyt Cornelia tai Cincinnatus.[192] + +Niin kauniin, uskollisen kansan keskeen, +niin rauhallisen kansalaisen eloon +ja kotihin niin suloiseen Maria, + +manattu huudoin äänekkäin, mun antoi +jo kastehessa Battisteron vanhan +nimeksi pantiin mulle Cacciaguida.[193] + +Moronto oli veljeni ja toinen +ol' Eliseo; naisen, josta sukunimes +sinäkin sait, Pon-laakso mulle antoi. + +Samosin Konrad keisarin jo sotaan +ja hän mun otti ritareinsa parveen, +niin miekantyöni häntä miellyttivät. + +Ma hänen kanssaan sodin vasten saastaa +tuon opin, jonka joukko oikeutenne +jo valtaa; vaan syy Paimenen on siinä: + +Ja siellä kansa paha tuo mun päästi +viekkaasta maailmasta, jonka rakkaus +niin monta sielua vie turmiohon: + +marttyyrina ma tähän saavuin rauhaan.» + + + + +Kuudestoista laulu + + +Oi raukka veren-aateluus, ei ihme +minusta enää milloinkaan, jos täällä +alhaalla, joss' on turta tuntehemme, + +sa ylvästelyyn heimot houkuttelet: +myös siellä, missä vaiston tie on varma, +taivaassa, tarkoitan, ma ylvästelin. + +Oot vaippa, vaikka nopsaan lyhentyvä; +jos joka päivä jatketa ei sitä, +sen aika leikkaava on sakseillansa. + +Sanalla _te_,[194] jot' ensin Rooma sieti, +mut vähemmän nyt kannattaa sen kansa, +kohotin ääneni ma vastaukseen. + +Beatrice, syrjempänä hiukan, tuota +hymyili lailla tyttösen, mi yski +ens erheelle Ginevran romaanissa.[195] + +Näin lausuin: »Taattoni te ootte, suotte +rohkeuden kaiken mulle haastamahan +ja itseäni enemmäks mun teette. + +Niin monet riemun virrat täyttää mielen +minulta, että iloitsee se itse, +kun kestää voi sen eikä siitä halkee. + +Puhelkaa, kallis kantataatto, ketkä +ol' esi-isänne ja mitkä vuodet +lapsuudessanne muistiin merkittihin? + +Ja kuinka suuri Johanneksen Pyhän[196] +ol lauma silloin, ketkä arvokkaimmat +olivat siellä toimiin ylhäisimpiin?» + +Kuin tuulen puhaltaissa leimahtavi +tulehen hiili, näin ma valon tämän +heleemmin loistavan mun hellyydestäin. + +Ja niinkuin kaunistui se katsehelle, +niin äänin vienommin ja lempeämmin, +mut kielellä ei nykyisellä tällä,[197] + +se lausui: »Päiväst' asti _Aven_ suuren +ain päivään, jona äitini, nyt pyhän +vapautui kohtu mua kantamasta,[198] + +viissataa kertaa, vielä kymmeniä +kahdeksan, kääntyi Leijonaan tää tähti +sen jalkain juuress' syttyäkseen jälleen. + +Isäini lailla paikass' synnyin, missä +vuotuisten kilpa-ajoin kilpailija +kaupungin viime kuudennekseen saapuu. + +Tää isistäni riittäköön; he keitä +olivat, mistä sinne tullehia, +siistimpi siit' on vaieta kuin haastaa.[199] + +Sen ajan aseelliset, jotka asui +välillä Kastajan ja Marsin, oli +nyt siellä elävistä viides osa.[200] + +Mut kansalaisto, jonka sekoittanut +nyt Campi on, Certaldo ja Fighine,[201] +viel' oli puhdas viime seppäniekkaan. + +Parempi kuinka oiskaan moinen kansa +nyt naapureina ja ett' oisi rajat +kaupungin vain Galluzzoon,[202] Trespianoon, + +kuin ett' on sisäpuolia se, ja sietää +Aguglionen,[203] Signa-konnan katku, +jotk' on jo valmiit virkojanne myömään! + +Tuo josp' ei joukko, enin turmeltuva,[204] +ois emintimä keisarille ollut, +vaan suopea kuin pojallensa äiti, + +mies Simifontin, nyt Firenzen, rahaa +mi vaihtaa, kaupustaa, ois mennyt kotiin, +miss' iso-isänsä ol' kerjäläinen; + +suvulla Contin viel' ois Montemurlo, +Aconessa myös Cerchit vielä asuis +ja Grave-laaksossa kai Buondelmontit. + +Sekoitus kansan aina ollut alku +on kaupunkien kurjuuteen, kuin ruumiin +on rappiohon ruoka liian runsas. + +Rutommin usein sokko sonni kaatuu +kuin sokko lammas, ja yks miekka purra +voi viiltävämmin, paremmin kuin viisi. + +Jos vaarin otat, kuink' on käynyt Lunin +ja Urbisaglian ja kuinka heidän +rataansa seuraa Chiusi ja Sinigaglia,[205] + +et oudoksu, et kummaksu sa kuulla, +mitenkä sukukuntain surma koituu, +kun kaupungeillakin on perikato. + +Kaikk', kaikki, mik' on teidän, kuolee kerran +kuin tekin; vaan on elon aika lyhyt, +ja pitkä-ikäiseen jo kuolo piilee. + +Ja niinkuin rannan paljastaa tai peittää +kuun-taivaan kierto lakkaamatta,[206] samoin +on kohtalo Firenzen kaupunginkin. + +Siks ällös ihmettele, jos ma kerron +sinulle suurista Firenzen, joiden +jo maine kätkeynyt on ajan kera. + +Oon nähnyt[207] Ughit, Alberichit, Grecit, +Filippit, Catellinit ja Ormannit, +nuo vaipuissaankin kuulut kansalaiset. + +Oon nähnyt vanhat suvultaan ja suuret +della Sannellat niin kuin myös dell' Arcat, +Ardinghit, Soldanierit ja Bostichit. + +Vierellä portin,[208] jota kuulumaton +nyt painaa rikos raskas niin, se että +voi aikaansaada haahden haaksirikon, + +asuivat Ravignanit, joista heimo +on kreivi Guidon ynnä muiden, jotka +perivät suuren Bellincionen nimen. + +Tais hallituksen taidon della Pressa +ja suvussa jo Galigajon oli +kultainen kahva sekä miekankannin.[209] + +Jo suuri pylväs oli Kärpän, suuret +Sacchettit, Giuochit, Gallit ja Fifantit, +Baruccit, häpeilevät Chiaramontesit. + +Puu, josta polveutui Calfuccit, oli +jo suuri, ja jo Arriguccit, Sizit +valitut oli neuvos-istuimille. + +Oi, millaisina heidät näin, nyt syöstyt +vuoks ylpeytensä! Ja Firenzen kaune[210] +ol' luodit kultaiset, kun suurta tehtiin! + +Tuo oli isäintapa niiden, jotka +nyt piispanhiipan vapaaks tullen kertyy +lihaansa lihoittamaan konsistoriin.[211] + +Se suku julkea,[212] mi kyynä vainoo +pakenevaista, vaan jo lampaaks leppyy, +jos sille näyttää kukkaron tai hampaat, + +jo nousi, vaan niin alahalta, että +pahaksi pani Ubertin Donato, +kun appi hälle suvun moisen antoi. + +Luo vanhan tarun Fiesolesta tullut +jo oli Caponsacco, ja Giuda +ja Infangato kuului kansalaistoon. + +Sanani tosi on, vaikk' uskomaton: +se portti, josta sisäkaupunkihin +käy tie, sai nimen Pera-perheen[213] mukaan. + +Jokainen, joka kilvessänsä kantaa +suurherran[214] vaakunaa, min maine vielä +vuotuisin Tomas-juhlin uudistetaan, + +sai hältä oikeudet ja ritar-nimen; +vaikk' kansanpuolueesen kallistuvi +se, jonka kilven kultajuova kiertää. + +Jo oli Gualterottit, Importunit +ja vieläi rauhallisemp' oisi Borgo,[215] +jos häirinneet ei naapurit ois uudet. + +Se talo, josta teille tuska tuli +vuoks vihan oikean, mi kylvi surmaa +ja päätti teiltä kaikki päivät liedot, + +se sukuinensa oli kunniassa: +Oi Buondelmonte, kuinka pahoin teitkään, +kun muiden neuvosta sa immen petit! + +Iloitsis moni, joka suree, Luoja +jos ois sun hukuttanut Ema-jokeen, +ens kerralla kun kaupunkiin sa tulit. + +Mut vartijalle Vanhan sillan, tuolle +patsaalle katkenneelle, uhri tuoda +Firenzen täytyi viime rauhassansa. + +Sukujen näiden ynnä muiden aikaan +niin onnellisna nähnyt oon Firenzen, +sill' ettei ollut edes syytä surra. + +Sukujen näiden aikaan kunniassa, +hurskaana näin sen kansan, eikä kukkaa +Firenzen[216] vienyt vainolaisen peitsi, + +ei puuntanut se puolueiden vihaa.» + + + + +Seitsemästoista laulu + + +Sellaisna kuin luo Klymenen hän, joka +viel' itaroittaa isät lapsillensa, +kyselemähän saapui synnyntäänsä,[217] + +ma siinä seisoin; sellaisena näki +Beatrice hänet ja tuo soihtu pyhä +mi vuokseni jo vaihtanut ol' paikkaa. + +Siks Valtiattareni virkkoi: »Päästä +sanoiksi kaihos hehku, jotka kantaa +sun oman sielus leimaa leimuavaa. + +Ei niin, ett' tietoamme kartuttaisi +sun puhees, vaan ett' tottuisit sa julki +janosi tuomaan sammutettavaksi.» + +»Oi kallis juureni, niin ylhä, että +näät ennen luomista jo luodut seikat +tajuten pisteen,[218] missä ajat kaikki + +on nykyisiä, niinkuin ymmärtävät +maan lapset, ettei koskaan kolmiohon +voi mahtua kuin yksi tylsäkulma! + +Kun seurassa Vergiliuksen olin +vuorella, jolla sielut lääkitähän, +ja matkallani kuolon valtakuntaan, + +ma vastaisuudestani ankaria +sanoja kuulin,[219] vaikka pantsaroitu +hyvinkin olen vastaan kohtaloa. + +Toiveeni täyttyis siksi nyt, jos kuulla +ma saisin, mikä mua vartoo arpa, +näät nuoli tietty satu ei niin syvään.» + +Valolle samalle näin virkoin, ennen +mi mulle oli haastanut, ja ilmi +toiveeni toin Beatricen mielen mukaan. + +Eik' arvoituksin,[220] jotka houkkaa kansaa +kietoivat ennen kuin ol' kuollut Luojan +karitsa, kantaja maailman synnin, + +vaan sanoin säntillisin, selvin vastas +minulle isän-rakkaus, hunnutettu +ja näkyväinen autuus-hymyilyssään: + +»Ajallinen, mi ainehenne äärten +ja mittain ulotu ei ulkopuolle, +kuvastuu kaikki Luojan katselmukseen. + +Mut siit' ei välttämättömyyttä voita +se enempää kuin pursi virran viemä +katseesta, johon heijastuu sen kulku. + +Ja sieltä, niinkuin urkuin harmoniat +suloiset saapuu korvahan, nyt näkyy +silmääni aika, joka kypsyy sulle. + +Kuin jättää sai Hippolytus Ateenan[221] +vuoks emintimän häijyn, julman, viekkaan, +niin sunkin pakko jättää on Firenze. + +Sit' tahdotaan ja siihen pyritähän; +ken tuota tuumii, koht' on onnistuva, +miss' itse Kristus joka päivä myödään.[222] + +Syyn saapa kansan suussa on, ken hävii, +kuin tavallista; mutta todistaja +oleva toden loukatun on kosto. + +Sun kaikk' on jätettävä kalleimpasi, +syvimmin lempimäs; ja tää on nuoli +maanpaon jousen sulle ensimmäinen. + +Kokea saat sa, kuinka syödä karvas +on leipä muiden sekä kuinka raskaat +on nousta, laskeutua mieron portaat. + +Mut enin painava sun hartioitas +on seura huono,[223] tuhma, jonka kanssa +kurjuuden alhoa tuot' astuskelet. + +Ilkeyttä houkkain, kiittämättömyyttä +sa heiltä niität; vaan senjälkeen pian +punertuu otsa heiltä eikä sulta. + +On heidän raavas-raakuutensa käypä +niin julki, ett' on sua kaunistava, +kun ollut olet oma puolueesi. + +Tyyssijas, ensi lietes lämpö suopeus +oleva suuren on Lombardialaisen,[224] +mi ylös portaita vie kotkaa pyhää + +ja jok' on hoitava niin hyvin sua, +ett' teillä pyyntö ja sen täyttäminen +jää toiseen järjestyksehen kuin muilla. + +Sa hänen luonaan tapaat sen, min syntyyn +tää tähti vankka vaikutti niin syvään, +tekonsa että kuuluisiksi tulee. + +Vuoks nuoruutensa huomattu ei vielä +hän ole, sillä yhdeksän vain vuotta +nää häntä kiertäneet on piirit pyhät. + +Mut ennen kuin Gascognelainen pettää +ylevän Henrikin, lyö tulta hänen +kykynsä halveksua rahaa, vaivaa. + +Tekonsa jalot tunnetuiksi tulee, +niin ettei niistä kieliänsä vaiti +voi pitää hänen vainolaisensakaan. + +Sa häneen usko ynnä suosioonsa; +monien kohtalot hän muuttaa, vaihtaa +rikasten sekä kerjäläisten osat. + +Tuo muistoos kirjoitettu olkoon, mutta +sit' älä sano...» Ja hän kertoi paljon, +jot' tuskin uskoo, ken sen itse kokee. + +Ja jatkoi: »Poika, selitys on tässä +sen, mitä sulle lausuttiin; nää paulat +aurinkokierron harvan taa vain piilee.[225] + +Sua tahdo silti vihaamaan en kansaas; +näät elos jatkuva on siitä yli +kuin heidän vilppinsä saa rangaistuksen.» + +Kun vaieten tuo pyhä sielu näytti +valmiilta kankaan kudontaan, min hälle +ma olin virittänyt kangaspuille, + +ma aloin niinkuin se, mi neuvon vielä +epäillen vaatii joltakulta, joka +rakastaa, näkee, tahtoo vilpitöntä: + +»Näen, taatto armas, kuinka ratsastavi +mua vastaan aika antaaksensa iskun, +mi tuntuvin on sille, ken ei torju.[226] + +On silloin paras olla kaukaa viisas, +menetä muita etten lauluillani, +jos multa riistetähän paikka rakkain. + +Ma maailmassa tuskan äärettömän +ja vuorella, min sulokukkulalta +mun tänne nosti silmät Naisen kauniit, + +valosta valoon sitten halki Taivaan +oon kuullut moista, joka, jos sen kerron, +monelle maistuva on katkeralta; + +mut jos ma pelkään totta tuoda julki, +epäilen, saanko elää niiden kesken, +oleva joille on tää aika vanha.» + +Se valo, jossa loisti löytämäni +tuo kalleus, nyt vasta leimahtikin +kuin kultapeili, johon päivä paistaa. + +Ja vastas: »Varmaan omatunto, oman +häpeän taikka muiden hämmentämä, +sanasi arvaava, on ankariksi. + +Mut silti jätä kaikki sievistely, +tuo julki kaikki, mitä nähnyt olet, +ja kynnet tuntekoon se, joss' on syyhy. + +Näät laulus vaikka karkealta soiskin +ens kuulemalla, jättää terveellisen +ravinnon voi se vatsaan sulattajan. + +Siks olkoon huutos niinkuin myrskytuuli, +mi enin puskee puita korkeimpia; +tää koituva on sulle kunniaksi. + +Siks sulle näytetty on taivahissa +ja vuorella ja syvyyksissä vaivan +vain olentoja, jotka tuntee maine. + +Näät kuulijan ei mieli tyydy eikä +hän usko esimerkkiin, jonka juuret +on tuntemattomat ja piilotetut, + +ei epäselviin todistuksiin myöskään.» + + + + +Kahdeksastoista laulu + + +Nyt itseksensä pyhä sielu[227] nautti +sanoistaan; omastani nautin minä, +suloisen sekoittaen katkeralla. + +Ja Nainen, joka Luojan luo mua johti, +nyt virkkoi: »Muuta mieti, muista, olen +lähellä kaiken väärän keventäjää.» + +Päin käännyin ääntä hellää lohdutuksen, +mut ryhdy kuvaamaan en rakkautta +pyhäistä, joka silmistänsä paistoi. + +Epäile vain en valtaa sanojeni, +vaan muistoakin, jok' ei itsens' yli +avutta toisen voi niin loitos lentää. + +Niin paljon kertoa ma saatan toki, +ett' tunteheni häntä katsellessa +muut toivot kaikki tuntui unohtaneen, + +niin kauan kuin tuon ijäisyyden ilon, +Beatricesta mi suoraan loisti, mulle +auvoksi heijastivat kasvot kauniit. + +Mun hurmas hymyllään hän kirkkahalla +ja lausui: »Käänny, kuuntele, ei yksin +mun silmissäni paratiisi ole.» + +Kuin kasvoin ilmehestä joskus näkyy +maan päällä tunne, jos se on niin suuri, +se että sielun kokonansa valtaa, + +niin leimunnasta pyhän liekin, jota +nyt kohti käännyin, näin ma tahdon haastaa +minulle vielä asioita muita. + +Hän näin:[228] »Tää viides aste puun, joll' elon +on lähde latvassaan ja heelmää kantaa +pudottamatta koskaan lehtiänsä, + +on asuinsija autuaiden, ennen +taivaaseen tuloaan niin kuuluisien, +heist' että runottaret kaikki hyötyi. + +Siks katso ristin poikkipuuta: kenet +ma nimitänkin, sulle ilmestyvi +kuin ukonvaaja nopsa pilvest' iskee.» + +Samassa sanoi Josuan hän nimen; +välähdys pitkin ristinpuuta kulki +eik' ollut valo hitaampi kuin ääni. + +Nyt ylväs Makkabeus mainittihin; +näin valon toisen, joka kulki kaartain, +ja riemu oli ruoskansiima hyrrän. + +Valoa kahta tähystin ma tarkkaan +kuin silmä seuraa haukkaa lentävätä; +ne oli Roland sekä Kaarle Suuri. + +Senjälkeen Renouard ja Vilhelm veti +katseeni pitkin ristinpuuta, vielä +Robert Guiscard ja myöskin herttu Gottfrid.[229] + +Nyt sielu, joka haastanut ol' äsken, +valoihin muihin liittyi, mulle näytti, +mik' oli taituri hän taivas-kuoron. + +Taas käännyin oikealle saadakseni +Beatricen sanoista tai liikkehistä +lähimmän tehtäväni osoituksen. + +Ja näin niin seijahina silmät hänen, +niin riemukkaina, että entisetkin +näkönsä voitti hän ja viimeisenkin. + +Kuin ihminen, mi hyvää tekee, tuntee +ilostaan joka päivä kasvavasta, +hyveensä että edistyy ja varttuu, + +niin huomasin ma oman kiertotieni +avartunehen kera Taivaan, koska +näin ihanampana tuon Ihmettären. + +Ja niinkuin tuokiossa naisen posket +taas vaihtuu valkeiksi, kun kasvoiltansa +ujouden punan poistunut on kuori, + +niin näkyi silmääni, kun käännyin, katsoin +tään tähden valkeutta hillittyä, +kuudennen,[230] joka sisälleen mun otti. + +Näin tässä sainiossa Jupiterin +siin asuvaisen lemmenliekin kieltäin +omaani[231] silmihini kirjoittavan. + +Kuin linnut, rantamalta pyrähtäneet, +ravinnost' onnitellen toistaan, pitkään +tai pyöreähän parveen järjestyvät, + +sisällä valojen niin sielut pyhät +nuo kiersi laulain ynnä kirjaimiksi +D:n, I:n ja L:n kirkkahiksi yhtyi.[232] + +He ensin tanhus oman laulun mukaan; +taas hetkeks seisahtivat, vaikenivat, +tekivät noista kuvioista yhden. + +Oi laulun Luojatar, mi pitkän ijän +neroille suot ja kunnian ja heidän +taas kauttaan kaupungeille, valtioille! + +Säteesi salli mulle, että voisin +näyt piirtää muille niinkuin näin ne itse; +sun voimaas kertokoon nää säkeet niukat! + +Viis kertaa seitsemän he näyttäytyivät +näin kerakkein ja ääntiöin; ma vaarin +niist' otin, mikäli ne piirtyi silmään. + +_Diligite iustitiam_ ol' alku +tuon kirjoituksen, mulle kirkastuvan; +ja loppu näin: _qui iudicatis terram_. + +M-kirjain sanan viidennen taas heidät +keräsi järjestykseen niin, ett' tähti +hopeina paistoi, kulta kulmillansa. + +Valoja vaipuvan näin muita sinne, +M missä kärjistyi, ja jäävän laulain +Hyvyyttä kiittämään, mi luokseen vetää. + +Ja sitten--niinkuin kekäleitä lyöden +tuhansin kipinöitä tuikahtavi, +joist' ennustusta houkat joskus etsii--[233] + +valoja samoin sieltä sinkoavan +ma näin, ja nousevan sen mukaan, minkä +suo mitan Aurinko, mi niitä syttää. + +Kun paikallensa palanneet ne oli, +näin kotkan pään ja kaulan ilmestyvän +hohteessa tuossa eriskummaisessa. + +Ei tarvis mallia sen Taideniekan, +on itse mallinsa, ja hältä tulee, +se vaisto lintujen, mi pesät muovaa. + +Ja toinen parvi autuas, mi ensin +liljoina näytti M:ään liittynehen, +vain vähin liikkein täydensi tuon kuvan. + +Ah, sulotähti, mitkä jalokivet +osoitti mulle siellä, oikeutemme +ett' anti taivaan on sun kaunistamas! + +Rukoilen henkeä, mi sun on liikkees +ja voimas alku, katsomaan, mist' tulee +se savu,[234] joka himmentää sun hohtees; + +ett' toisen kerran vielä suuttuis niille +hän, jotka kauppaa temppelissä käyvät, +marttyyriverin, ihmein muuratussa. + +Oi taivaan sotajoukko, jonka näen, +rukoile niiden eestä, jotka harhaan +maan päällä johti esimerkki paha! + +Miekoilla muinen sodat käytiin; nytpä +se leipä riistämällä sieltä täältä, +jot' Isä armias ei kiellä keltään.[235] + +Mut sa,[236] mi kirjoitat vain ansaitakses, +viel' elää, muista, Paulus, Petrus, kuolleet +sun tärvelemäs viinitarhan tähden! + +Voit vastata: »Niin mull' on mielihalu +hänehen, joka yksin elää tahtoi[237] +ja kuoli naisen tanssin vuoks', ett' tunne, + +en Kalastajaa enkä Paavalia.» + + + + +Yhdeksästoista laulu + + +Tuo näkyi avosiivin kaunis kuva[238] +mun eessäin, nautintohon autuaasen +iloiset sielut kaikki yhdistäen. + +Jokainen näytti rubinilta, jossa +niin kirkkahana säde päivän paloi, +se että heijastui mun silmihini. + +Mit' on mun kuvattava nyt, ei koskaan +sit' ääni soinut, muste kirjoittanut +eik' uneksinut fantasia ole. + +Puhuvan näin ja kuulin kotkan nokan, +sanovan äänellänsä _mun_ ja _minä_, +kun selvään tarkoitti se _me_ ja _meidän_. + +Se alkoi: »Oikeutta tein, ja hurskas +kun olin, nousin tähän kunniahan, +jonk' yli toivo korkeinkaan ei lennä. + +Maan päälle jätin moisen muiston, että +pahatkin kiittää sitä, vaan ei seuraa +mun töitäni, joist' aikakirjat kertoo.»[239] + +Kuin lämpöä vain yhtä hiilet monet +uhoovat, yks vain ääni rakkauden +kuvasta kuului monen soivan sielun. + +Ma virkoin: »Oi, te kukat aina kauniit +ijäisen ilon, jotka tuntemahan +mun saatte tuoksunne kuin yksi tuoksuis! + +Pois multa puhukaa tää paasto pitkä, +min vuoksi kauan nälkää nähnyt olen, +kun päällä maan ei ruokaa ollut mitään. + +Jos taivahassa, tiedän, Luojan oikeus +kuvastuu toiseen valtapiiriin,[240] teidän +myös piiriinne se hunnutonna heittyy. + +Tunnette, kuinka teitä kuuntelemaan +ma tarkistaun ja mikä aikaansaanut +epäily on tään hengenpaaston pitkän.» + +Kuin haukka, joka hupustansa pääsee, +lyö siipiään ja päätä kääntää, tahtoo +upeilla sekä uljuuttansa näyttää, + +niin näin ma käyttäytyvän kotkan, jonka +he muodostivat, jotka lauluin, yksin +taivaassa tunnetuin noin kiitti Herraa. + +Se alkoi: »Hän, ken mittarinsa käänsi +maailman ääriin ja niin paljon siihen +salaista, julkistakin järjesteli, + +ei voinut voimallaan Hän kaikkeutta +niin leimata, ett'ei ois kaiken yli +Sanansa jäänyt siinä valtiaaksi. + +Tuon varmentaa se, että ensi Ylväs,[241] +jok' oli huippu kaiken luomakunnan, +kun vartonut ei valkeutta, lankes. + +Ja siitä näkyy, kuink' on kaikki luodut +alemmat ahtait' astioita Hyvän +rajattoman, joll' itsessään on mitta. + +Siis tajuvoimanne, jonk' olla täytyy +sen ylhäisimmän ymmärryksen säde, +mi täyttänyt on luomakunnan kaiken, + +luonteensa mukaan voi ei olla moinen, +ett' erottais ei Alkuaan se paljon +sen tuoltapuolen, minkä silmä näkee. + +Vanhurskauteen siis ijäiseen se äly, +min vastaan ottaa teidän maailmanne, +sisälle tunkee niinkuin silmä mereen. + +Näät vaikka rannalta se pohjan näkee, +se nää ei syöveriin; on sielläi pohja, +vaikk' katsehelta verhoaa sen syvyys.[242] + +Valoa vain on se, mi ijäisestä +seesteestä virtaa, muu on kaikki mustaa +ja varjoa tai myrkkyä vain lihan. + +Nyt kyllin auk' on sulle kätkö, joka +elävän oikeuden peitti sulta, +tuon, josta kysynyt jo oot niin usein. + +Sa sanoit:[243] 'Syntyy Indus-virran maassa +inehmo eikä kukaan siellä puhu, +ei lue, kirjoita ei _Kristuksesta_. + +Mut tahtonsa ja työnsä ovat hyvät, +mikäli ihmisjärki näkee, ynnä +sanoissa, elämässä synnittömät. + +Hän kuolee kastamatta, uskomatta. +Mik' oikeus tuomita voi hänet? Mikä +on syntinsä, hän vaikkei uskonutkaan?' + +Ken itse oot, mi istut tuomar-tuoliin +älysi vaaksoin lyhvin päättämähän +tuhanten peninkulmain päästä seikat? + +Ken aatteitani viisastellen kysyy, +sais kyllin syytä epäilyyn hän siitä, +jos Raamattu ei yli teidän oisi. + +Voi, madot maan, voi tylsät mielet! Koskaan +Ens-Tahto, hyvä itsessään, ei poistu, +pois itsestänsä, jok' on Hyvyys korkein. + +On oikeaa, kanss' sen mi yhteen sointuu; +ei sitä kiehdo mikään luotu hyvä, +mi synnyttämä on vain Luojan säteen.» + +Kuin ruokittuaan poikasensa kaartaa +pesänsä päälle haikara ja häneen +se katsoo, joka ravinnon on saanut, + +niin näkyi--ja niin siihen katsoin minä-- +tuo lintu siunattu, min siivet liikkui +niin monen tahdon leyhytteleminä, + +ja lauloi lennostaan: »Kuin sulle soivat +mun säveleeni, joit' et ymmärtele, +niin ihmisille ijäinen on Oikeus.» + +Kun sitten Pyhän Hengen hehkut kirkkaat +kuvaksi samaks oli tyyntynehet, +maankuuluiksi mi roomalaiset saattoi,[244] + +se jatkoi: »Noussut tähän tähteen ketään +ei vielä, uskonut ken Kristuksehen, +ei ennen eikä jälkeen ristin-kuolon. + +Mut katso, monet huutaa:[245] 'Kristus!' jotka +hänestä tuomioll' on kauempana +kuin moni, jok' ei häntä tuntenutkaan. + +Heit' tuomitsevat Afrikankin kansat,[246] +kun kahteen laumaan kaikki jakautuvat, +ijäti kurjaan, iki-autuaasen. + +Ah, kuninkaanne mitä kuulla saakaan, +kun auki Persia sen kirjan näkee, +mi kertoo heidän halpuutensa kaikki! + +Näkyvä sieltä on Albertin töistä[247] +se että hävittää hän Böhmin; pian +tuo Luojan kynän liikkumaan on saapa. + +Näkyvä murhe on, min Seinen yli +tuo saatava on rahan-väärentäjä, +mi kuolee ryntäyksestä metsäsian. + +Näkyvä korska on se vallanhimo, +mi miehet Englannin, Skotlannin huumaa, +niin ettei maissaan toisiaan ne kärsi. + +Näkyvä komeilu ja veltot tavat +Espanjalaisen, samoin Böhmin herran, +mi hyvettä ei tunne eikä tahdo. + +Näkyvä merkiss' I:n on hyvyys +Jerusalemin Ramman tuon, mut hänen +paheensa kuvattuina M:n merkkiin. + +Näkyvä tuon on itaruus ja halpuus, +mi hallitsee nyt tulisaarta, missä +Ankises päätti päivät pitkän ijän; + +ja hänen pienuuttansa ilmi tuomaan +paperi pieni mahduttaa saa paljon, +niin ett' on teksti lyhennetty tarpeen, + +ja ilmi ilkityöt se tuopi veljen +ja sedän, jotka vetäneet on lokaan +kaks kruunua ja suvun kunniakkaan, + +ja Portugalin kuningas ja Norjan +sielt' ilmi käy, ja Raschian herra, joka +Venetsian rahan leimaa väärinkäytti. + +Oi onnen Unkari, jos salli sortaa +et enää itseäs! Oi myös, Navarra, +takana vuorten ase-onnes piilee! + +Ja kukin uskokoon tään entehenä, +jo että Nicosia, Famagusta +vuoks hirviönsä vaikeroi ja huutaa, + +mi eroa ei muista vertaisistaan.» + + + + +Kahdeskymmenes laulu + + +Kun se, mi valaisee maailman kaiken, +pois painuu pallonpuoliskolta meidän +ja päivä kaikkialta katoavi, + +näkyvi äkkiä taas taivas, valoin +tuhansin, vaikka yhtä heijastavin, +joit yksin äsken sai se valkeutensa. + +Tuo taivas-ilmiö mun muistui mieleen, +kun maailman ja kuninkaitten kuvan +tuon vaikeni taas pyhä valtanokka. + +Ja valot vilkkaat, vielä kirkastuen +säkeitä haihtuvia, haihtuneita +mun muistostani, loihe laulamahan. + +Oi, sulorakkaus, hymy-hunnullinen, +sa kuinka paloit noissa kynttilöissä, +vain täyttämissä ajatusten pyhäin! + +Kun laanneet oli enkel-lauluistansa +nää kalliit hohtokivet, joilla näin ma +koristetuksi kuudennen sen tähden,[248] + +ma kuulin niinkuin virran kuohun kirkkaan, +mi vierii paaterelta paaterelle +ja osoittaa, kuink' on sen lähde runsas. + +Kitaran kaulassa kuin ääni saapi +sointunsa ynnä puhallettu ilma +saa muodon päästen reikiin säkkipillin, + +niin äkkiä ja arvaamatta kohu +tuo kumma kulki pitkin kotkan kaulaa, +mi soi kuin ontto ois se ollut aivan. + +Se siinä ääneks muuttui, siitä lähti +sanoina kautta nokan, joita sydän, +ma kuhun kirjoitin ne, juuri vartoi. + +»Sit' osaa minusta», soi laulu, »joka +maisissa kotkissa voi sietää päivän +säteitä,[249] katsele nyt tarkkaavasti. + +Valoista, jotka minut muodostavat, +näät silmistäni sinkoovaiset ovat +korkeimmat koko tässä asteikossa. + +Se, joka säihkyy silmäteränäni, +ol' lauluniekka Pyhän Hengen,[250] kantoi +hän arkin kaupungista kaupunkihin. + +Nyt laulunsa hän arvon tuntee, oma +mikäli siinä tahtons' ilmi tuli, +siit' yhtä arvokkaan kun saa hän palkan. + +Viidestä, jotka kulman kaaren viittoo, +se, joka lähinnä on nokkaa, kerran +lohdutti leskeä, mi suri lastaan. + +Nyt tietää hän, kuink' kallihiksi käypi +Kristusta olla seuraamatta, auvon +koettuaan ja auvon vastakohdan.[251] + +Seuraava kaaressa mun kertomassain +ylemmän kulmakarvan, lykkäystä +sai kuolostaan,[252] kun syvästi hän katui. + +Nyt tietää hän, ett' iki-oikeus Taivaan +ei muutu, vaikka tehdä arvon rukous +maan päällä päivän tään voi huomiseksi. + +Seuraava,[253] tilaa Paimenelle tehden, +kerällä lain ja minun kreikkalaistui; +tarkoitus hyvä pahan heelmän kantoi. + +Nyt tietää hän, ett' työnsä hyvän seuraus +tuo paha hänt' ei vahingoita, vaikka +se turmelusta tuotti maailmalle. + +Ja se, min kaaren alapäässä näet, +ol' Vilhelm,[254] jonka surmaa maa se itkee, +mi suree, että Karl ja Fredrik elää. + +Nyt tietää hän, kuink' kuningasta Luoja +rakastaa oikeaa, ja hohtavalla +hän hahmollaan sen kyllä ilmi tuokin. + +Ken uskois erheen maailmassa siellä, +kehässä tässä että Troijan Rifeus +on viides kaune valosarjan pyhän. + +Nyt Luojan armosta hän paljon tietää +mik' outoa on maailmalle, vaikka +näkönsä kannakaan ei saakka pohjaan.»[255] + +Kuin kiuru alla avaruuden laulaa +sitten vaikenevi tyytyväisnä, +sulouteen viime virren uuvahtaen, + +niin näytti minusta nyt leimakuva +tuo iki-ilon, jonk' on toivo tehnyt +jokaisen seikan semmoiseks kuin on se. + +Ja vaikka olin epäilyyni nähden +kuin lasi värin peittämänsä suhteen, +en vaiti varrota ma voinut, suusta + +nää sanat: »Mitä mahtaa olla tämä?» +omalla voimallansa tunkeutuivat; +ja silloin sielut kirkkahammin juhli. + +Nyt silmin vielä säihkyvämmin vastas +minulle pyhä lintu, etten jäisi +ma kauan kummastuksen kuorman alle: + +»Nään, että uskot, mitä virkan sulle, +mun vuoks, et tietäin, kuin ne tapahtuvat, +siks, vaikka uskot, salass' on ne sulle, + +teet niinkuin mies, mi hyvin tuntee seikan +nimeltä, vaan ei olemukseltansa, +jos sitä selvitä ei toinen hälle. + +_Regnum coelorum_[256] väkivaltaa sietää +rakkauden kuuman taikka toivon hartaan, +mi voittaa saattaa Jumalankin tahdon; + +ei niinkuin kuolevainen kuolevaisen, +vaan Taivas tahtoo voitetuksi tulla +ja voitettuna voittaa hyvyydellään. + +Ens sielu silmäkulman ynnä viides +sua kummastuttaa, koska heillä näet +koristetuksi tämän enkel-kodin.[257] + +He kuolleet pakanoina ei kuin luulet, +vaan kristittyinä, uskoin Vapahtajaan +vast'edes kärsivään tai kärsineesen. + +Näät helvetistä, joss' ei käänny kukaan +hyvähän tahtoon, luustoonsa tuo palas, +ja palkka toivon palavan se oli;[258] + +tuon toivon palavan, mi voimin kaikin +rukoili luojaa, että ruumistuis hän +ja muuttua vois vielä tahto miehen. + +Se sielu mainehikas, josta puhun, +lihaansa palas, siinä hetken oli +ja uskoi Häneen, joka voi hänt' auttaa. + +Ja uskoen hän tuleen moiseen syttyi +rakkauden toden, että riemun tämän +hän ansaitsi, kun toisen kerran kuoli. + +Kautt' armon, joka lähtehestä läikkyy +syvästä niin, ett'ei sen alku-aaltoon +viel' ole koskaan luodun silmä nähnyt, + +tää toinen rakasti niin oikeutta, +ett' armost' armoon Luoja hälle katseen +valisti lunastukseen vastaisehen.[259] + +Hän siihen uskoi, sietänyt ei enää +hajua pahaa pakanuuden kansain, +vaan moitti, soimas heidän turmelustaan. + +Ne kolme naista, jotka oikealla +sivulla vaunun näit, ol' hälle kaste +jo tuhat vuotta ennen kasteen aikaa. + +Oi, armon-valitsemus, kuink' on juures +etäällä niiden katsehilta, jotka +ei syytä ensimmäistä täysin näe! + +Ja teidän, kuolevaisten, arvostelmat +on ahtaat; mekin, jotka Luojan näämme, +viel' emme tunne joka valittua. + +Mut meist' on suloinen tuo puute, sillä +täss' autuudessa autuutemme kasvaa, +me että samaa tahdomme kuin Luoja.» + +Näin kuva jumalallinen tuo mulle +suloisen rohdon antoi, että lyhyt +näköni siitä selväks seijastuisi. + +Ja niinkuin kielten helinällä hyvää +säestää laulajata luutun-lyöjä, +niin että laulu soreammin sointuu, + +niin muistan, että hänen haastaessaan +nuo valot autuahat kaksi,[260] niinkuin +molemmat silmät räpäykseen yhtyy, + +säesti heitä helohohtehillaan. + + + + +Yhdeskolmatta laulu + + +Taas kasvoihin jo valtiattareni +ma olin silmät kiintänyt ja sielun, +kaikista muista miettehistä vapaan. + +Mut hän ei hymyillyt, vaan virkkoi mulle: +»Jos nyt ma hymyilisin, vois sun käydä +kuin kerran Semelen, mi tuhkaks paloi.[261] + +Näät kauneuteni, kuten nähnyt olet, +sikäli syttyy, kasvaa kuin me noustaan +palatsin ijäisen tään portahia, + +ja hehkuu niin, jos hillitä ei sitä, +ett ihmisvoimas ois sen leimunnalle +kuin lehvä, johon tuli taivaan iskee. + +Olemme nousseet soihtuun seitsemänteen,[262] +mi Jalopeuran povell' liekkivällä +säteilee kirkkaammin sen voimaa juoden. + +Suo mieles seuraella silmiäsi, +tee niistä peilit kuvion sen kuultaa, +mi tässä peiliss' sulle kangastuvi.» + +Jos joku tietäis, kuinka katseheni +näöstä nautti autuaasta hänen +mun kääntyessä esineihin muihin, + +hän ymmärtäis, mik' onni sentään oli +totella taivaallista saattajaani, +jos vastakkain hän vaa'itsee nuo seikat. + +Kristallissa, jok' kiertäin maailmata +nimeä kantaa päällikkönsä kuulun,[263] +min hallitessa paha kaikki nukkui, + +näin kullanväriset ma portaat[264] ylös +kohoovan, valon läpivälkyttämät, +niin ylös, ettei nähdä voinut silmä. + +Ja alas asteita sen käyvän näin ma +niin monta loistoa kuin kaikki valot +taivaalta oisi siihen siroitetut. + +Kuin päivän ensi koittehella naakat +kokoontuu luonnonvaiston mukaan ynnä +lyö lämmetäkseen ilmaa siivin kylmin, + +ja osa lentää pois eik' enää palaa, +taas toiset kääntyy samaan lähtöpaikkaan +ja siihen kaartamahan jäävät toiset; + +niin näytti minusta, kun katsoin hehkuun +säenten, yhdess' saapuvaisten, koska +ne heljät heittyi porras-astehelle. + +Ja se, mi seisoi meitä lähimpänä, +niin loisti, että lausuin itsekseni: +»Tajuan hyvin rakkautes ma merkin.» + +Mut hän,[265] joit' aikaa ynnä tapaa varron +puheen ja vaitiolon, seisoo hiljaa; +siks vasten toivoani viel' en kysy. + +Siks hän, mi näki, kuinka vaikenin ma +sen katselmuksissa, mi kaikki näkee, +näin virkkoi: »Tyydytä jo kuuma halus!» + +Ma virkoin: »Tosin vuoksi ansioni +en oman vaatia voi, että vastaat; +mut hänen vuoks, mi mulle sallii sanan, + +ah, sielu autuas, mi piilet riemus +sisällä, tee nyt mulle tiettäväksi, +mik' on sun saattanut niin liki mua. + +Ja lausu, miks ei tässä taivahassa +soi Paratiisin sulosoinnut, jotka +niin hartahina alemmissa helkkää.» + +»Sun kuulos kuolevaisen on kuin näkös», +hän vastas; »syystä siitä[266] ei soi laulu, +mist' ei myös hymyile Beatrice täällä. + +Pyhiä käynyt olen portahia +näin alas vain sua ilahduttaakseni +puheellain ynnä valo-vaipallani. + +Ei rakkaus suurempi mua kiirehtänyt, +se hehkuu yhtä suurna, suurempana +tääll' ylhäällä, kuin näät sen leimunnasta; + +vaan tunne rakkauden, mi meistä tekee +maailman-kaitselmuksen orjat alttiit, +tääll' arvat jakaa, kuten oivaltanet.» + +»Nään kyllä», virkoin, »pyhä soihtu, rakkaus +näiss' että kartanoissa riittää vapaa +jo totteluhun ikikaitselmuksen. + +Mut se on ymmärtää mun työläs, kuinka +sa yksin juuri kumppaneistas tähän +tekohon ennen muita määrättihin.» + +Sanaani viimeiseen en päässyt vielä, +kun valo kiertäin keskipistettänsä, +nopean myllynkiven lailla pyöri. + +Ja vastas rakkaus, mi asui siinä:[267] +»Jumalan valkeus mun yltä valaa +ja läpitunkee kotelon, miss' olen. + +Ajuuni omaan yhtyneenä voima +sen kohottaa mun niin, ma että näen +Ylimmän Olennon, jok' on sen lähde. + +Säteilemäni riemu siitä johtuu; +mikäli kirkastuu näät sielun-silmäin, +sikäli loistan Luojan rakkautta. + +Mut sielu kirkkainkaan ei taivahissa, +serafi ei, jok' enin näkee Luojan, +voi selitystä kysymyksees antaa. + +Näät Ikisäätämyksen onkaloihin +syvälle niin sen tutkain tunkee, että +ei sinne silmä kuolevainen kanna. + +Ja päälle maan kun jälleen saavut, kerro +tää siellä, ettei julkeneisi kukaan +päämäärää tuota kohti käydä enää. + +Valoisa tääll' on sielu, siellä tumma; +siis päätä, kuinka päällä maan se mahtais, +mit' ei se voi, sen vaikka Taivas korjaa.» + +Sanansa mulle pani paalut moiset, +ma että rajoituin vain kysymähän +häneltä nöyrästi, ken ol' hän itse.[268] + +»Niin nousevat Italian kahden rannan +välillä vuoret kotiseutus luona, +ett' ukkonen käy niitä alempana. + +Ne Catria-kukkulaksi siellä kaartuu; +sen alla luostari on yksinäinen +ja vihitty vain kaitselmuksiin pyhiin.» + +Näin kerran kolmannen hän mulle haastoi +ja sitten jatkoi: »Palvelukseen Luojan +lujenin siellä niin, ett' tyydyin ruokaan + +mehusta öljypuun vain valmistettuun, +keveesti kestin kylmän, kuuman ajat +ja elin elämääni miettiväistä. + +Tuo luostar' runsaat näille taivahille +hedelmät kantoi; nyt ei kanna mitään, +niin että pian selvinnee sen turhuus. + +Pier Damiano olin siellä; Neitseen +majassa rannall' Adrian kun asuin, +nimeni Pietar' Syntinen taas oli. + +Maist' elämääni vähän jäljell' oli, +kun mulle tyrkättiin tuo hattu, joka +pahasta pahempaan vain päähän vaihtuu. + +Laihoina, avojaloin saapui Cephas[269] +ja astia tuo Pyhän Hengen suuri +jokaisen töllin ruokaan tyytyväisnä. + +Mut raskaat nykypapit[270] tahtoo yhden, +mi tukee toisen, joka heitä ohjaa, +ja kolmannen, mi vielä liepeen kantaa. + +He ratsunsa niin verhoo vaipoin, että +eläintä kaks käy saman peiton alla: +oi pitkämielisyys, mi moista siedät!» + +Hän päätti. Näin nyt valoparvein aste +asteelta alas kiertävän ja käyvän +ja joka kierrokselta kaunistuvan. + +Ne pysähtyivät hänen ympärilleen +ja huudon päästivät niin kovan,[271] että +ei siihen verrata voi mitään; minut + +älyttömäks myös ukkonen tuo huumas. + + + + +Kahdeskolmatta laulu + + +Kuin laps, mi aina sinne juoksee, missä +sen lohtu varmin on, ma tyrmistynyt +myös käännyin oivaan ohjaajattareeni. + +Ja hän kuin äiti, joka rientää pojan +avuksi kalpean ja huohottavan +ja haastaa äänin tätä tyyntäväisin, + +nyt mulle: »Tiedät, olet Taivahassa, +ja että Taivahass' on kaikki pyhää +ja mitä tehdään, rakkaudesta tehdään. + +Kuink' oiskaan laulu ja mun hymyilyni +sun muuttaneet, nyt arvaat, koska +tää huuto noin on sua hirvittänyt. + +Tajunnut jos sen rukoukset oisit, +sa tietäisit jo Herran koston, jonka +näkevä olet ennen kuolematas.[272] + +Korkeuden kalpa lyö ei liian varhain, +ei liian myöhään, vaikka niin ehk' uskoo, +ken sitä vartoo toivoin taikka kauhuin. + +Mut käänny nyt myös puoleen näiden, olet +näkevä heissä monet kuulut henget, +jos, kuten sanon, silmäs sinne suuntaat.» + +Ma katsoin, kunne käski hän, ja sata +näin pyörylätä, jotka toisiansa +säteilyin keskinäisin kaunistivat. + +Ma seisoin niinkuin mies, mi itsehensä +toiveensa kärjen painaa eikä tohdi +kysyä, ettei työlästyisi toinen. + +Ja suurin, heljin noista helmilöistä +nyt esiin astui vastauksellansa +vain tyydyttämään minun tahtoani. + +Sisältä sen ma kuulin:[273] »Jos mun lailla +näkisit rakkauden, mi meissä palaa, +sa ilmi tuonut oisit aatoksesi. + +Mut että vartoen ei viipyis sulta +päämääräs korkea, ma kohta vastaan +sun mietteeseesi, jota niin sa varot. + +Huipulla vuoren sen, min rinne kantaa +Cassinon, kulki paljon kansaa ennen +erehtynyttä, tietävää ei toden.[274] + +Ma ensimmäisnä siellä julki lausuin +sen nimen, joka kuolevaisten maahan +totuuden toi, mi niin nyt meidät nostaa. + +Ja päälleni niin runsas paistoi armo, +ma että harha-uskonnosta, joka +maailman kiehtoo, pelastin sen seudun. + +Muut valot nää kaikk' yksin-miettiviä +ol' ihmisiä; heissä hehkui lämpö, +mi kukat kasvattaa ja heelmät pyhät. + +Tää on Macarius, tää Romualdus,[275] +nää veljiäni, jotka luostareissa +eläen sydämensä säilyttivät.» + +Ma hälle: »Hyvyys, jota haastamalla +osoitat mulle, ynnä hohtojenne +katsanto kaunis, jonka nään ja huomaan, + +mun luottamuksein niin on laajentaneet +kuin ruusun Aurinko, min aukaisevi +niin paljon se kuin aueta se jaksaa. + +Siks pyydän, ja sa, taatto, vastaa mulle, +niin suuren armon voinko saada, että +näkisin sinut kasvot paljahina.»[276] + +Ja hän: »Ah, veli, ylväs toivehesi +toteutuva on viime taivahassa, +muut kaikki missä täyttyvät, myös minun. + +On siellä täysi, kypsä, täydellinen +jokainen toivo; vain sen piirin osat +ijäti pysyy paikallansa kukin. + +Näät niill' ei paikkaa ole eikä napaa +ja niihin saakka portahamme nousee, +siks sinne ei sun kanna katsehesi. + +Niin korkealle patriarkka Jakob +kohoovan näki tikapuiden huipun, +kun kulki Enkelit niit' ylös, alas. + +Mut maasta jalkaansa nyt nosta kukaan[277] +ei niitä noustakseen, ja luostar-säännöt +paperin haaskuuta maan päällä ovat. + +Ne muurit, jotka oli Herran majat, +pesiksi paheen tulleet on, ja hiipat +ne säkkejä vain jauhon tärveltyneen. + +Mut koronkisko kovinkaan niin loukkaa +hyvyytt' ei Luojan niin kuin saalis, joka +sydämet munkkien nyt hulluttavi. + +Näät kaikki, mitä Kirkko tallettavi, +on niiden, jotka 'Luojan tähden' kerjää, +ei suvun eikä vielä pahempien. + +Mut liha kuolevaisten on niin heikko, +ett' enempää ei kestä alku hyvä +kuin tammen synnystä on terhoon saakka. + +Kullatta, hopeatta Pietar' alkoi, +ma aloin paastoin, rukouksin, nöyryys +perustus oli Franciskani-kunnan. + +Ja kummankin jos alkujuurta katsot +ja näet, niissä niiden nyt on meno, +sa huomaat: valkeast' on musta tullut. + +Mut taapäin että Jordan kääntyi, että +pakeni meri Luojan tahdon mukaan, +ol' oudompaa kuin hän ett' tässä auttais.» + +Näin mulle hän; ja sitten seurahansa +hän liittyi, seura kaikki kokoon kertyi, +kohosi tuulispäänä korkeutehen. + +Tuo sulo Nainen heidän jälkeen ohjas +vain viitaten mun noita portahia; +niin luontoni hän voitti voimallansa. + +Ja verrattava vauhtiin siipieni +maan pääll' ei ole liike nopsin, missä +on nousu ynnä lasku luonnollinen. + +Lukija oi,[278] kuin totta toivon tuohon +hartaaseen voittokulkuun, jonka vuoksi +lyön rintaani ja itken syntejäni, + +niin ennemmin et saanut sormeasi +tulehen ois ja pois, kuin kaksoisien +ma merkin näin ja siinä itse olin. + +Oi, tähdet kirkkaat, oi, sa valkeus, voiman +valtaisan täyttämä, ma jolle kaiken +neroni velkaa oon, kuin olleekin se! + +Keralla syntyi, kera teidän piili +hän, jok' on taatto kaiken maisen elon, +kun ensin hengitin Toskanan ilmaa. + +Kun mulle sitten armo suotiin päästä +sees-piiriin korkeaan, mi teitä kiertää, +sain onnen tulla taivahanne tarhaan. + +Hartaasti teidän puolehenne huokaa +nyt sieluni, se että saisi kyvyn +nousuunsa vaikeaan, mi viittoo, viehtää. + +»Ylintä autuutta niin lähell' olet», +Beatrice virkkoi, »että silmäis täytyy +terävät olla nyt ja nähdä selvään. + +Siks ennen kuin sa enemp' astut siihen, +luo alas katsees, näe, kuinka paljon +oon maailmaa jo jalkais juureen pannut; + +niin että esiintyisit mielin liedoin, +mikäli voit, tuon eessä voittoparven, +mi riemuin saapuu ikipiiriin tähän.» + +Ma katsoin taapäin kehään seitsemähän +ja tämä taivaankappaleemme näytti +niin pienelt', että hymyilin ma sille. + +Ja viisain on se, ken sen piennä pitää, +ja joka muuta miettii, toista toivoo, +sen vasta mainita voi järkeväksi. + +Latonan tyttären[279] näin hehkussansa, +vapaana varjosta, min vuoksi uskoin +ma muinen harvaks sen ja tiivihiksi. + +Sun poikas näyn, oi Hyperion, siedin +ma siellä, näin sen lähistöllä Majan, +Dionen taivahisen piiritanhun.[280] + +Näin sitten, kuinka isää ynnä poikaa +Jupiter välittää, ja siellä selves +minulle, miten majaansa ne muuttaa.[281] + +Ja kaikki seitsemän ne näytti mulle +niin nopeutensa kuin myös suuruutensa +ja kuinka mitatut on matkat niiden. + +Se soppi, josta meill' on kiista tuima,[282] +myös näkyi merineen ja vuorinensa, +kun kiersin kanssa iki-Kaksoisien. + +Taas sitten kauniit näin ma silmät Naisen. + + + + +Kolmaskolmatta laulu + + +Kuin lintu, jok' on lehvän suojass' armaan +pesässä maannut sulopoikinensa, +yö jotka häitä kattanut on kaikki, + +ja kaivatut nuo hahmot nähdäksensä +ja niille ruokaa löytääkseen, mi vaiva +samall' on vaikea ja hertas hälle, + +jo ennen aikaa oksall' avoimella +odottaa Aurinkoa innoin hartain +ja tähtää tarkkaan, eikö aamu nouse; + +niin pystyss' seisoi Valtiattareni +ja tarkkas, kääntyneenä taivaan osaan +nyt siihen, miss' on Päivän kulku hitain.[283] + +Kun hänet näit tuoss' ikävöimisessään, +ma tunsin niinkuin se, mi kaihoin toivoo +ja luottaa toivehensa täyttymiseen. + +Mut vähän kesti väli-aika niiden, +tarkoitan varrontaa ja Taivaan kaiken +kirkastumista eessä katseheni. + +Beatrice lausui: »Katso, siin' on laumat +Kristuksen riemukulun ynnä koko +hedelmä kierrännästä näiden piirein!»[284] + +Kasvonsa kaikki hehkuvan nyt näytti +ja silmistänsä ilo moinen säihkyi, +sivuuttaa että vaieten se täytyy. + +Kuin kirkkain täysikuudan-illoin Trivia +hymyilee keskell' impein ijäisien,[285] +jotk' kaunistavat joka puolta taivaan, + +niin päällä tuhantisten tuikkehien +näin Päivän, josta valon sai ne kaikki +kuin tähtösemme meidän auringolta.[286] + +Ja halki noiden valomerten paistoi +olento valoisa ja häikäisevä, +niin ettei sietää sitä voinut silmä. + +Beatrice, ah, sa opas armas, kallis!... +Hän virkkoi: »Voima, joka voittaa sinut, +niin suur' on ettei sitä suista mikään. + +Tass' on se viisaus, täss' on se mahti,[287] +mi ladut laittoi väliin maan ja Taivaan, +joit' ennen toivottiin niin kauan turhaan.» + +Kuin ukonvaaja pilvest' iskee siksi +ett' avartuu eik' enää mahdu sinne, +ja luopuu luonnostaan ja maahan kirpoo;[288] + +niin suurtui sieluni näist' armauksista +ja siirtyi ulos itsestänsä, enkä +menoa tapauksen voi muistaa enää. + +»Aukaise silmäs, olemustain katso! +Oot nähnyt seikkoja, jotk' on sun tehneet +hymyni kestämähän kelpoisaksi.» + +Ma olin niinkuin mies, mi aavistavi +viel' untaan mennyttä, mut turhaan, tuota +taas mieleen johtaaksensa, ponnistelee, + +kun sain tuon käskyn, joka kiitostani +niin suurta ansaitsi, ett'ei se koskaan +hävitä kirjasta voi menneisyyden. + +Jos avuksein nyt kaikki kielet soisi +nuo, joita Polyhymnia siskoinensa +on sulomaidoin enin maistattanut, + +sadatta osaa lauletuks en saisi +totuudesta tuon hymyn taivahisen +ja kuinka seesti sitä hahmo pyhä. + +Näin kesken Paratiisin kuvailua +hypätä täytyy pyhän laulunikin +kuin sen, min eessä tie on noussut pystyyn. + +Mut ken jos muistaa aiheen arvon ynnä +harteiden heikkouden tään kuorman alla, +ei moiti, jos ne siitä vapisevat. + +Ei pikku pursille se väylä luotu, +tää haaksi jota halkoella tohtii, +ei miehille, jotk' itseänsä säästää. + +»Sa kuinka rakastut niin kasvoihini, +kaunista ettet katso yrttitarhaa, +säteissä Vapahtajan kukkivata? + +On tässä ruusu, jossa lihaks tuli +Jumalan Sana; tuoll' on liljat, jotka +hyvälle tielle tuoksullansa johtaa.»[290] + +Beatrice näin. Ma, joka altis aivan +hänt' olin tottelemaan, käännyin jälleen +sotahan, jota silmät heikot kävi. + +Kuin joskus nähnyt, vaikka varjoss' itse, +oon kukkaniitun päivänpaistehessa, +mi pilven haljennehen puhki säihkyy; + +niin monet valohenkein laumat näin ma +säteissä säihkyvissä korkeuden, +en alkulähdettä, ne josta läikkyi. + +Oi voima lempeä, mi niin ne leimaat! +Sa ylös nousit, suoden silmilleni +näin kyvyn nähdä, jok' ois niiltä mennyt. + +Tuon kukan kauniin nimi,[291] illoin, aamuin +rukoilemani, sitoi mielen multa, +niin että valoon suurimpaan vain katsoin. + +Kumpaankin silmääni kun kuvautunut +ol' laatu ynnä koko tähden kirkkaan, +mi voittaa sielläi niinkuin voitti täällä, + +taivaasta alas liiti soihtu pieni,[292] +kehäksi muovaeltu kruunun tapaan, +mi sitä saarsi ja sen ympär' kaarsi. + +Sävelet maiset sulosointuisimmat +ja enin ihmismieltä kiehtovaiset +sois suulla särkyneen vain ukkospilven + +tuon verrattuna lauluun luutun, jolla +safiri se nyt päänsä seppelöitsi +jost' taivaan kirkkaan on safiri-sini. + +»Oon enkel-lempi, joka kierrän pyhää +iloa, helmastasi huokuvaista, +jok' oli majapaikka kaiken kaipuun. + +Ja olen kiertävä sua, _Donna_ Taivaan, +sikskunnes poikaasi sa seuraat piiriin +ylimpään, jonka siitä kasvaa kauneus.» + +Näin päättyi seppeleen tuon laulu, sitten +muut valot kaikki valtavirteen yhtyi +nimeä _Maarian_ nyt ylistämään. + +Kuningasmantteli,[293] mi kaartuu kaiken +maailman yllä, jota henki Luojan +ja täydellisyys elähyttää enin, + +yllämme kaartui sisäpintoinensa +niin vielä loitolla, ma etten nähdä +sen kauneutta voinut paikastani. + +Eik' ollut silmilläni voimaa myöskään +tuon seppel-liekin tietä seuraamahan, +mi nousi siemenensä läheisyyteen,[294] + +ja niinkuin lapsi, äitiään mi kohden +imettyänsä ojentaapi kädet +tunteesta, joka ulkoliikkeeks syttyy; + +niin valkeudet nuo ojentuivat kaikki +nyt ylöspäin, ja siitä näin ma kuinka +heill' oli lempi syvä Maariahan. + +Mut näköpiirissäni ne viipyi sitten +_Regina coeli_[295] ihanasti laulain; +sen muisto mult' ei ole mennyt koskaan. + +Kuink' onkaan suuri runsaus, mi mahtuu +lippaisiin pyhiin näihin, jotka oli +maan päällä kylvämään niin laaja-kädet! + +Tääll' elo on ja itkun aarteest' ilo, +mi saatiin Babylonin vankeudessa, +kun kultaa kerran ylönkatsottihin.[296] + +Ja täällä juhlii voittoansa, luona +Jumalan ynnä Neitseen Poian ylvään, +kerällä vanhan ynnä uuden liiton + +hän, jolla avaimet on auvon tämän.[297] + + + + +Neljäskolmatta laulu + + +»Valiovieraat Lampaat ehtoollisen[298] +tuon pyhän, joka ravitseepi teidät, +niin että toivehenne aina täyttyy. + +Jos Luojan armo hänen suonut maistaa +on siitä, mikä pöydältänne putoo, +jo ennen aikaa, jonka kuolo määrää, + +pyyteensä ääretön te nähkää, suokaa +hänelle pisara: te juotte aina +lähteestä, josta aatoksensa tulee.» + +Beatrice näin. Ja sielut liedot kääntyi +kuin piirit ympär' kiintopisteittensä +ja leimusivat niinkuin pyrstötähdet. + +Ja kuten rattaat koneistossa kellon +niin kiertää, että ensimmäinen näyttää +kuin seisois se ja viimeinen kuin lentäis; + +niin valopyörät, karkeloiden eri +tavoilla, mulle autuudestaan antoi +hitaamman taikka nopeamman tunnun. + +Ma siitä, jonka kauneimmaksi katsoin, +näin liekin liehuvan niin onnellisen, +sen etten kirkkautta nähnyt kellään![299] + +Ja kolme kertaa ympäri Beatricen +se kiersi, laulaen niin tenhoovasti, +sit' ettei mielikuvitus voi todistaa. + +Siks sit' en kirjoita, ei sulka suihka, +kun kuvat mielen, sanat kielen liian +räikeit' on moiseen laskos-maalaukseen.[300] + +»Oi, pyhä siskosein, mi hurskahasti +niin pyydät, kautta lempes hehkun minut +erotat kaunihista piiristäni.» + +Pysähtyi sitten pyhä liekki, kääntyi +ja henkäs puoleen Valtiattareni +nää sanat, jotka mainitsin ma yllä. + +Ja hän: »Oi ikivalo miehen suuren, +mi Luojalta sai autuutemme ihmeen +avaimet, joita hän maan päällä kantoi! + +Hänt' tutki helpoista--ja vaikeistakin, +jos tahdot--kohdista sen Uskon, joka +soi muinoin voiman sulle merta käydä.[301] + +Häll' onko rakkaus, toivo, usko vankka, +sa ilmi saat, min silmä sinne kantaa, +miss' seikat kaikki selvään kuvastuvat. + +Tää valtakunta kosk' on kansoittunut +kautt' uskon toden, hyvä on, häll' että +on tilaisuus sen ylistystä laulaa.» + +Kuin pulmaa miettiessä oppi-isän +puhele teini[302] ei, vaan asestautuu +todisteluhun, ei sen ratkaisuhun; + +niin kaikin järkisyin jo jännittäysin +ma hänen haastaessaan käydäkseni +kysyjän moisen eessä moiseen rippiin. + +»Sa, rakas kristiveli, virka: mikä +on usko?» Kohotin ma pääni kohden +valoa, josta sanat huokui nämä. + +Beatriceen käännyin, joka merkit mulle +nopeat viittoi, että läikyttäisin +sisäisen lähteheni vettä ulos. + +»Se armo», aloin, »joka korkealle +Ens-Päällikölle suo mun tunnustauta, +myös auttakoon nyt muotoon aatokseni.» + +Ja jatkoin: »Kuin on totisesti meille, +oi taatto, kirjoittanut veljes rakas,[303] +mi oikeaan sun kanssas johti Rooman, + +on usko uskallusta toivottuihin +ja vakaa varmuus näkymättömistä; +se minun mielestäin on uskon ydin.» + +Ma silloin kuulin: »Oikein ajattelet, +jos ymmärrät, miks ensin usko hälle +ol' luottamusta, sitten varmuus vakaa.» + +Ja minä: »Seikat syvät, jotka eessäin +täss' avartuvat, kätketyt niin kauas +on katsehelta heimon kuolevaisen, + +ett' uskossa vain olemus on niiden, +min päällä toivo kaunis, ylväs kaartuu; +siks lujittuu se luottamuksen muotoon. + +Ja tästä uskosta taas täytyy päättää +pitemmä, vaikka silmä nää ei mitään; +sentähden varmuudeks se vahvistuvi.» + +Ma silloin kuulin: »Noin jos ymmärretty +maan päällä oppi kaikki ois, ei tilaa +sofistain nerouksille siellä oisi.» + +Näin henkäsi tuo liekki rakkauden +ja jatkoi: »Tutkittu jo kyllin tarkkaan +on laatu ynnä paino myntin tämän. + +Mut lausu, onko se sun kukkarossas!» +Ma hälle: »On, niin seesnä, ehjänäkin, +epäillä ettei voi sen leimasinta.» + +Syvästä tuosta valohohtehesta +soi sanat nyt: »Sa kuinka saitkaan kalliin +sen aarteen, jok' on pohja kaiken hyveen?» + +Ma hälle: »Pyhän Hengen runsas sade, +mi vuotanut on pergamenttein vanhain +ja uutten yli, johtopäätös-sarja[304] + +se mulle ollut on, mi todistanut +tuon mulle niin on, ett' on mulle kaikki +muut todistelut sitä vastaan tylsät.» + +Ma sitten kuulin: »Liitonkirjan vanhan +ja uuden, jotka niin sun vakuuttavat, +sanana Luojan kuinka voit ne pitää?» + +Ja minä: »Etten erehdy, sen ihmeet +takaavat, sillä niiden vuoks ei luonto +lie lyönyt rautaa eikä tehnyt pajaa.»[305] + +Soi vastaus: »Virka, mikä vakuuttaa sun, +ett' totta on nää ihmeet? Ehkä siihen, +mi juur' on todistettava, sa vetoot?»[306] + +»Maailma kääntynyt jos kristin-uskoon», +ma virkoin, »ilman ihmeit' on, se ihme +jo satakertaa suurempi on muita. + +Näät köyhänä ja paastoten sa tulit +kedolle, kylvääksesi taimen hyvän, +mi muinen oli viinipuu, nyt piikki.» + +Kun tämä päättyi, kaikki kaaret Hovin +tuon pyhän kaikui '_Kiittäkäämme Luojaa_' +sävelin, soivin siellä korkeudessa. + +Ja hän, tuo ylhäinen, mi tutkimalla +mua oksa oksalt' oli vienyt lehtein +lähelle viimeisien, jatkoi jälleen: + +»Jumalan armo, joka mieltäs hellii, +avannut tähän saakka puhumahan +on suusi, mitä puhua sen sopii. + +Hyväksyn siis, se mit' on julki tuonut; +mut nyt sun täytyy selittää, mit' uskot +ja mikä syy sun uskomaan on saanut.»[307] + +»Oi pyhä taatto, henki oi, mi näet +sen, johon uskoit niin, sa että voitit +päin hautaa juosten jalat nuoremmatkin», + +ma näin, »sa tahdot eessäs esittämään +nyt olemusta uskoni tään alttiin +ja myöskin syytä sen sa tiedustelit. + +Ma vastaan: Uskon Luojaan ainoahan, +ijäiseen, vankkumattomaan, min rakkaus +ja kaiho kiertämään saa kaikki taivaat. + +Syyt uskon tään ei ole fyysilliset +tai metafyysilliset yksin, sillä +sen toistaa totuuskin, mi virtaa alas + +Moseksen, profeettain ja psalmein kautta[308] +ja evankeliumin ja teidän, jotka +sen kirjoititte Pyhän Hengen hehkuin. + +Ja ijäis-olentoon ma uskon kolmeen, +jotk' on yks kolmessa ja kolmess' yksi, +niin että sanoa voi: _on_ ja _ovat_. + +Ja tämä syvä jumaluuden yhteys, +jota nyt kosketan, on usein mieltäin +valaissut oppiin evankeliumin. + +Siin' alku on ja säen siinä, sitten +mi liekiks suuremmaksi laajenneena +minussa tuikkii taivaan tähden lailla.» + +Kuin isäntä, mi iloviestin kuulee, +syleilee palvelijaa, onnitellen +tään vaiettua häntä uutisesta; + +niin siunaten ja laulain kolme kertaa +mua kiersi, koska vaikenin, tuo liekki +apostolin, min määräyksestä olin + +puhunut; niin hän puheeseeni mieltyi. + + + + +Viideskolmatta laulu + + +Jos tapahtuu, tää että laulu pyhä, +min myötä-luoneet ovat maa ja taivas, +niin että vuosiks siitä laihduin, voittaa + +tuon vainon, joka lammashuoneen[309] kauniin +mult' estää, missä nukuin karitsana, +vihaten susia, sen sortajia; + +palaava toisin äänin, toisin hapsin +oon silloin, otan laulun laaker-lehvän +ma luona kasteheni pyhän paikan. + +Siell' astuin Uskoon näät, mi kuolevaisen +lähentää Jumalaan ja jonka vuoksi +niin Pietari mua kiersi kolme kertaa.[310] + +Vastaamme liikkui valo toinen[311] kehän +tuon saman, josta ensimmäinen saapui +Kristuksen jättämistä sijaisista. + +Iloiten lausui Valtiattareni: +»Kas, katso ylhäistä, min vuoksi vieläi +maan päällä käydään niin Galiziassa!» + +Kuin kyyhky painauu luo puolisonsa +ja toinen toista kuhertaa ja kiertää +ja tahtoo tuolle hellyyttänsä näyttää; + +niin näin nyt, kuinka toinen toistaan suuret +nuo vallat tervehtivät kunnioittain +ja kiittäin ruokaa, jota siellä syödään. + +Mut koska päättyneet ol' onnittelut, +eteeni vaieten he jäivät, hehkuin, +niin ettei kestää sitä silmä voinut. + +Hymyillen silloin Beatrice sanoi:[312] +»Oi, kuulu henki, joka rikkaudesta +oot kirjoittanut meidän temppelimme! + +Tää korkeus kaiuta taas Toivon äänin; +kuvailevas niin usein tiedät sitä +kuin Jesus seestyi nähdä kolmen miehen.» + +»Kohota pääs ja rohkaise nyt mieles, +näät kaiken, mikä maasta kuolon saapuu, +tääll' loistostamme täytyy tuleentua.» + +Tuon lohdunsanan liekki toinen saattoi; +kohotin silloin silmät kukkuloille,[313] +jotk' äsken kuormallaan ne painoi alas. + +»Kun tahtonut on Keisarimme[314] laupeus +ett' ennen kuolemaas saat uskottunsa +tavata pyhimmässä pylväistössä, + +tään Hovin tarkoin nähdäkses ja Toivon +tuon vahvistaakses itsessäs ja muissa, +maan päällä joka hyvään lempeen liehtoo; + +siis virka, millainen se on ja kuinka +se kukkii sielussas ja mistä sait sen.» +Näin jatkoi puhettansa toinen liekki. + +Ja Nainen hurskas, joka johti lentoon +näin korkeahan sulat siipieni, +ehätti eestäni nyt vastaamahan: + +»Pojista taistelevan Kirkon kukaan +ei toivo niin kuin hän; se kirjoitettu +on armeijamme valoon, Aurinkohon.[315] + +Siks suotu hälle on Egyptist' ennen +Jerusalem tää tulla näkemähän[316] +kuin päättynyt on ase-aika hältä. + +Kaks seikkaa muuta,[317] hältä kysyttyä, +ei vuoksi tietämisen, vaan ett' toistais +hän siellä, kuin sua miellyttää tää hyve, + +ne hälle jätän; vaikeat ei ole +eik' kerskuttavat ne. Hän vastatkohon, +ja auttakoon hänt' armo Herran siihen!» + +Kuin oppilas, ken mestarille vastaa +vapaasti, alttihisti, minkä tietää, +ett' etevyytensä vain ilmi tulis, + +ma virkoin:[318] »Toivo odotust' on varmaa +tulevan kunnian, min Luojan armo +ja ansio myös ennen tehty tuottaa. + +Tään valon mulle moni tähti antaa; +mut ensin mieleeni sen valoi herran +tuon korkeimman korkein lauluseppo. + +Sa olet toivo kaikkein niiden, jotka +nimesi tuntee, laulaa tuon psalmista +ja ken ei tienne, että uskon häneen? + +Mun kastoit sitten kirjees kastehella, +niin että siitä täysi oon ja sataa +sateesi annan yli muiden jälleen.» + +Näin haastaessain, kuinka loiston tämän +ylissä hohtavassa tuike syttyi, +salaman-nopsaan saapuen ja mennen. + +Soi sitten: »Rakkaus, jota hehkuu vielä +hyveeseen tähän, mua seuranneeseen +sotani loppuun sekä voitonpalmuun,[319] + +mun tahtoo sulle henkimään, sa, joka +iloitset siitä, ja mua ilahdutat, +jos kerrot, mitä sulle Toivo lupaa.» + +Ja minä: »Uudet ynnä vanhat kirjat +päämäärän näyttää--ja ma seuraan sitä-- +sieluille, jotk' on Luojan ystäviä. + +Jesaia[320] sanoo, että kaksoispuvun +omassa maassa kukin kantakohon, +ja heidän maansa on tää armas autuus. + +Tään ilmestyksen siinä esittänyt +sun veljes viel' on selkeämmin, missä +hän puhuu vaattehista valkoisista.» + +Nää sanat sain ma sanotuksi juuri, +kun kuulin yltä '_Sinuun toivokohon_' +ja siihen yhtyi kaikki tanhupiirit. + +Niin niiden keskell' liekki kirkas[321] syttyi, +ett' talvin ois kuukausi pelkkää päivää, +Kravussa jos ois moista kristallia. + +Kuin nousee, astuu, yhtyy tanssiin impi +iloiten kunniasta morsiamen, +ei tähden suinkaan turhamielisyyden; + +niin paistavan näin valon vahvistetun +kahdelle noille, jotka kiertäin tanhus +kuin sopi hehkuvalle rakkaudelleen. + +Hän yhtyi lauluun ynnä tanssiin, heistä +mun Valtiattareni silmä katsoi +kuin morsiamen tyynen, vaiteliaan. + +»Sa hänet näät, ken parmahilla ylvään +lepäsi Pelikaanimme ja virkaan +valittiin arvokkaasen ristin alla.»[322] + +Näin Vallatar; mut silmänsä hän piti +ain yhtä tarkkaavina jälkeenpäinkin +kuin ennen sanomista näiden sanain. + +Kuin se, mi silmät jännittää ja kokee +näin nähdä pimennystä aurinkomme, +näkemisestä sokeaksi tullee, + +näin kävi mun tään viime liekin eessä; +sill' aikaa sanat soi: »Miks silmääs kiusaat +näkemään täällä, mit' ei täällä ole?[323] + +Ruumiini Maassa maata on ja pysyy +keralla muiden siellä, sikskuin määrään +lukumme nousee Luojan säätämähän. + +Täss' onnen luostarissa puvuin kaksin +nuo valot kaks on vain, jotk' ylös nousi; +vie viesti tämä teidän maailmaanne!» + +Hän päätti; hiljeni jo liekkipiiri +ja kanssa sen myös sulo-äänet, jotka +pyhästä soivat tuosta kolmikosta; + +laill' airoin, jotka äsken vettä viilsi, +nyt väsymystä, vaaraa välttääksensä +kaikk' yhdess' seisahtaa, kun merkki kuuluu. + +Ah, kuinka sydämeni järkkyi, koska +ma käännyin katsomaan Beatricen puoleen +enk' enää nähnyt häntä,[324] vaikka olin + +lähellä häntä, maassa autuaiden. + + + + +Kuudeskolmatta laulu + + +Mun huollen näköäni sammunutta +tuo liekki kirkas, joka sammutti sen,[325] +puhalsi sanat, jotka tarkkaavaksi + +mun saivat: »Sikskuin näkös saat sa jälleen +min olet minuun tuhlannut, on hyvä, +sen että korvaat suusi haastelulla. + +Siis ala, virka, kuhun sielus pyrkii; +ja ollos vakuutettu, että näkös +hävinnyt sulta ei, vain häikäistynyt. + +Näät Naisella, mi sua johtaa kautta +tään pyhän niitun, silmässään on kyky, +jok' oli kädessään Ananiaalla.»[326] + +Ma sanoin: »Tulkoon myöhään taikka varhain +tahtonsa mukaan apu silmäin, joista +tään tulenpolton toi hän sieluhuni! + +Hyvyys,[327] mi on tään hovin riemu, alku +ja loppu joka kirjan on, min Rakkaus +lukevi mulle kovaa taikka hiljaa.» + +Samainen ääni, joka poisti pelon +minulta äkki-sokeudestain, vielä +taas mulle antain halun haastamiseen + +näin jatkoi: »Seulall' olet hienommalla +sa seulottava; nyt sun virkkaa täytyy, +ken tähän maaliin suunnannut on jouses.»[328] + +Ma näin: »Kai järjen syyt ja arvovalta, +mi tulee ylhäältä, tään istuttaneet +minuhun rakkauden liekin lienee. + +Näät hyvä, jonka hyväks myöntää järki, +sytyttää rakkautta, sen suurempata, +mit' enemmän se sisältääpi hyvää. + +Olento, niin mi ylevämp' on muita, +kaikk' että hyvä hänen ulkopuoltaan +säteitä vain on hänen valkeudestaan, + +muit' enemmän sen täytyy viehtää mielen +jokaisen rakkaus, mi tuntee, tietää +totuuden, jolla todistus tää lepää. + +Tään toden järjelleni kirkastavi +hän, joka näyttää, että ensimmäinen +ijäisistä on substanseista Rakkaus.[329] + +Sen kirkastaa myös Toden ääni itse, +mi itsestään näin sanoi Mosekselle: +'Näkevä olet hyvyys-arvot kaikki.'[330] + +Sa myös sen kirkastat, kun sanomasi +tuon alat ylhäisen, mi maailmalle +ylitse muiden huutaa Luojan salat.»[331] + +Ja kuulin: »Ihmisjärjen vuoks ja vuoksi +myös arvovaltain, siihen sointuvien, +Jumala rakkautes on kaiken päämies. + +Mut virka vielä, tuntenetko muita +hänehen kieliä, ja soios, sua +tuo rakkaus kuinka monin hampain puree.» + +Tarkoitus pyhä Kristus-kotkan multa +ei salaan jäänyt, sillä oivalsipa, +hän kunne sanelmani tahtoi saattaa. + +Siks jatkoin: »Kaikki hammas-haavat, jotka +sydämen kääntää voivat luokse Luojan, +mun rakkauttain on yhteis-auttanehet. + +Olemus maailman, ja omanikin, +ja kuolo Hänen, että eläisin ma, +ja toivo joka uskovan, myös minun,[332] + +tuon kera kertomani tiedon kirkkaan,[333] +mereltä väärän rakkauden mun johtain +on opastaneet rantaan oikeahan. + +Ne lehdet, joita viinitarha kasvaa +ijäisen Viljelijän,[334] mulle kalliit +sikäli on kuin Hältä niiss' on hyvää.» + +Ma vaikenin, ja kautta taivaan kaikui +suloinen laulu; Valtiattareni +mukana lauloi: »Pyhä, pyhä, pyhä!»[335] + +Kuin valon sattuessa tuiman herää +mies vuoksi silmäin kyvyn, kääntyväisen +päin hohdetta, mi kalvosta käy kalvoon, + +ja kuin hän näkemästään kauhistuvi, +kun tiedotonna äkin niin hän herää, +sikskunnes auttaa häntä arvostelu; + +niin silmistäni kaikki suomut ajoi +Beatrice säteell' omain silmiensä, +tuhannen peninkulmaa tunkevien. + +Näät enemmän kuin ennen näin ja kysyin +ma hämmästyksin, mik' oi' loiste neljäs, +min näin ma siinä meidän seurassamme. + +Ja Valtiatar: »Sätehissä näissä +imehtii Tekijätään ensi sielu,[336] +min milloinkaan on luonut ensi Voima.» + +Kuin lehvä, leyhyttämä tuulen, painaa +pään alas, nousten jälleen voimallansa +omallaan, joka ylöspäin sen nostaa; + +niin hänen haastaessaan hämmästyen +ma tein; mut sitten varmistuin ma jälleen +halusta puheen, joka poltti mua. + +Ja aloin: »Oi, sa heelmä, yksin luotu +tuotteena kypsänä, oi Alku-Taatto, +min tyttäriä kaikk' on morsiamet! + +Niin hartaasti kuin voin ma pyydän, että +haastaisit; tiedät tahtoni, ja että +nopeemmin täyttyis se, en virka tuota.» + +Useinkin turkis-eläin tuntee siten, +ett' tuntehensa ilmi vavahtelee +sen seurana mi ruumiinsa on verho; + +ja samoin salli alku-sielu minun +nyt nähdä läpi peittehensä, kuinka +hänt' ilahdutti tehdä mielikseni. + +Hän hengähti:[337] »Vaikk' et ilmi tuonut +sa tahtoas, sen paremmin ma näen +kuin sinä seikkaa, jok' on sulle varmin. + +Kuvastimessa totuuden sen näen, +mi kaiken heijastavi niinkuin on se, +mut jota heijasta ei kukaan, mikään. + +Sa tahdot tietää, milloin Herra pani +mun siihen tarhaan ylevään, hän missä +soi sulle voiman kiivetä näin ylös, + +ja kauanko ma sit' ilosilmin katsoin +ja tosi syyn tuon suuren eripuran +ja mitä käytin kieltä, minkä keksin. + +Siis, poikani: puun hedelmän ei syönti +ei syy itsessänsä syy ollut moisen paon, +vaan yksin yli rajamerkkein käynti. + +Vergiliuksen mistä nosti Naises, +tuhatta neljä kolme sataa kaksi +ma siellä vuotta toivoin seuraan tähän. + +Yhdeksän sataa kolmekymment' erää +maan päällä Auringon näin palajavan +valoihin kaikkiin, jotka on sen tiellä.[338] + +Kadonnut kieli oli haastamani +jo ennen kuin Nimrodin kansa oli +työn alkanut sen, jok' ei valmistunut.[339] + +Näät mikään järjen työ ei kestä iki, +kun ihmismieli ijäisesti muuttuu +taivaiden vaihteluiden tahdon mukaan. + +On luonnon työ, ett' ihmisell' on kieli; +mut millainen, sen luonto jättää teille +niin tehtäväks kuin teitä huvittavi. + +Manalan kuiluun ennen kuin ma astuin, +I oli maailmassa korkein Hyvä, +Hän, jolta onni on mua ympäröivä. + +_Eli_ se sitten oli; käy se laatuun, +näät ihmistapa on kuin lehti oksan, +mi haihtuvi ja toinen sijaan tulee.[340] + +Vuorella korkeimmalla merten yli, +ma elin synnissä ja synnitönnä +ens tuokiosta siihen,[341] jolloin Päivän + +neljännes muuttuu sekä kuudes seuraa.»[342] + + + + +Seitsemäskolmatta laulu + + +»Soi Isän, Pojan, Pyhän Hengen kiitos!» +nyt kautta kaiken paratiisin kaikui, +niin että hurmas minut laulun sulo. + +Ma mitä näinkin, hymyilyltä näytti +maailmankaikkeuden, ja tenhon saman +minulle toisti kuulo niinkuin näkö. + +Oi, mikä onni, auvo kuvaamaton! +Mik' elo täynnä rakkautta, rauhaa! +Mi runsaus himoton ja turvallinen! + +Silmäini eessä soihtua nuo neljä[343] +kimalsi, ja se, joka ensin tuli, +nyt alkoi loistaa muita kirkkahammin, + +ja muuttui muodoltaan senkaltaiseksi +kuin Jupiter,[344] jos tää ja Mars ois tulleet +linnuiksi, vaihtain sulkiensa värin. + +Kaitselmus, joka siellä jakaa toimet +ja hetken kunkin, oli kuoron kauniin +jo vaientanut suuntaan jokaisehen, + +kun kuulin: »Väriäni jos ma vaihdan, +äl' ihmettele, sillä kun ma puhun, +väriä vaihtavan näin kaikkein näiden. + +Hän, jok on paikkani maan päällä vienyt,[345] +mun oman, oman paikkani, mi vapaa +Jumalan Pojan kasvojen on eessä, + +mun hautani on viemäriksi veren +ja loan tehnyt niin, ett' Enkel' Tuonen, +mi alas lankes, iloita voi siitä.» + +Värihin pilvein, milloin aamuin, illoin +Aurinko niitä vastapäätä palaa, +ma näin nyt verhoutuvan kaiken Taivaan. + +Ja niinkuin nainen siivo, itsestänsä +ijäti turvallinen, mutta toisen +erheestä kuullenkin jo arastuva, + +niin muutti näköään Beatrice myöskin; +pimennys moinen Taivahassa ollut +lie silloin, koska kärsi Voima korkein.[346] + +Sanansa jatkui sitten, mutta ääni +niin oli toinen, ettei kasvonsakaan +sen enempätä olleet muuttunehet. + +»Kristuksen morsian[347] ei kasvatettu +verellä mun ja Linuksen ja Kliton, +sit' että käytettäisi kullan tekoon, + +vaan hankintaan tään elon autuahan +on Sixtus, Pius, Urbanus, Calixtus +verensä, kyyneleensä vuodattaneet. + +Mielemme ollut ei, ett' oikealla[348] +ois jälkeläisistämme ristin kansaa +yks osa ollut, vasemmalla toinen; + +ei myös, ett' avaimet nuo mulle suodut[349] +olisi tulleet merkiks sotalipun, +mi liehui vastaan muita kastettuja; + +ei että kuvani ois leimaks tullut +rahalla myötyin, vääräin valtuuksien, +ma joist' oon kalvennut ja punastunut. + +Paimenten puvuiss' ahnaat käyvät sudet, +kun täältä katsoo, kaikill' laitumilla; +ah, Luoja, miksi varjelukses viipyy? + +Vertamme Cahorsit, Gascognelaiset[350] +jo juomaan valmistuu; ah, kauniin alun +oleva miksi oli loppu kurja! + +Mut Kaitselmus, mi Scipion kautta turvas +Roomalle vallan, maineen maailmassa, +pian auttava on, kuten toivon, uskon. + +Sa, poikani, min ruumis kuolevainen +maan päälle taas sun vie, suus auki luo'os +ja ällös peitä, mit' en peitä minä.» + +Sumuista jäisistä kuin maahan sataa +lumena ilmamme, kun sarvi Kauriin +taivaalla Aurinkoa koskettavi, + +niin seesteen päälläni näin seijastuvan +hiuteista[351] voitollisen pilven, joka +meit' oli siihen saakka saarreskellut. + +Näköä niiden kauan katsoi, seuras +katseeni, sikskuin pituus välimitan +sen esti ylemmäksi lentämästä. + +Nyt Nainen, nähden, etten enää ylös +ma katsonut, näin sanoi: »Alas +jo katso, nää, kuink' kääntynyt sa olet!»[352] + +Siit' asti kuin ma ensin katsoin alas[353] +nyt näin ma siirtyneeni kautta kaaren +ens' zonin keskeltä sen päähän saakka, + +niin että näin Odysseun harha-uran +Cadizin takaa ynnä rannan melkein, +Europa missä sulotaakaks tuli. + +Viel' enemmän maa-sopestamme esiin +ois käynyt, mutta Päivä riensi tietään +minusta monen eläinpiirin-merkin päässä. + +Mut mielein lempivä, mi aina kiersi +Beatricea, nyt enemmän kuin koskaan +katseeni tahtoi palauttaa häneen. + +Mit' taide ynnä luonto luoneet ovat +lumeiksi silmän, sielun voittaaksensa, +inehmo-muodoin tai sen kuvastimin, + +kaikk' yhdess' ei se oisi mitään, rinnan +sen jumaluuden, joka mulle paistoi, +kun käännyin katsantoonsa hymyilevään. + +Ja voima, mulle jonka katseens' antoi, +pesästä kaunihista Ledan[354] johtain +mun saattoi taivahasen nopeimpahan. + +Sen osat ylhäiset ja kirkkaat ovat +niin samanlaiset, etten voi ma virkkaa, +min niistä valitsi Beatrice mulle. + +Mut hän, mi hyvin tunsi toiveheni, +hymyillen alkoi ja niin riemu-kasvoin +kuin iloinnut ois itse Luoja niillä: + +»Maailman liike,[355] joka keskipisteen +pitävi hiljaa, pyörittäissä muuta, +täst' alkaa niinkuin rajamerkistänsä. + +Taivaalla täll' ei paikkaa muuta ole +kuin Luoja, jossa rakkaus se syttyy, +mi kiertää tään, ja voima, min se kylvää. + +Valo ja rakkaus sit' ympär' saartaa +kuin tämä muita, ja sen piirin yksin +Hän tuntee, joka niin sen vyöksi vyöttää. + +Muu mikään määrää ei sen kiertämistä; +se määrää kaikki muut kuin kymmen-luvun +sen puoli määrää sekä viides-osa. + +Ja kuink' on ajan kaikki juuret tässä +maljassa, vaikka lehdet sen on muissa, +nyt sulle täytynee sen selvä olla.[356] + +Voi, ahneus,[357] mi kuolevaiset painat +niin syvään kuiluun, ettei jaksa kukaan +kohottaa katsettaan sun aalloistasi! + +Kukoistaa ihmisissä tahto hyvä; +mut alituinen sade[358] tärvelevi +hedelmät parhaimmatkin hylkiöiksi. + +Viattomuutta, uskoa nyt nähdään +vain lapsissa, ja kumpainenkin karkkoo +jo ennen kuin on poski parran saanut. + +Sopertavainen vielä paastoo,[359] mutta +kun kielen saanut suuhun on, hän ahmii +jokaisen ruoan jokaisessa kuussa. + +Ja moinen sopertava lempii, kuulee +viel' äitiään, mut puhumaan kun oppii, +tuon toivoo kuolleeksi ja kuopatuksi. + +Näin hänen, joka illan, aamun antaa, +myös tyttärensä kauniin tummuu iho, +tuo valkea niin ensi katsannolla.[360] + +Ja sinä, ettet hämmästyisi, huomaa, +maan päällä ettei ole hallitsijaa![361] +Siks ihmisheimo harhauukin tiellä. + +Mut ennen kuin jää tammikuu ei talveen[362] +vuoks sadas-osan, jonka laiminlyötte, +niin jyly käyp' on ylätaivahissa, + +ett' tuulispää, niin odotettu kauan +on perään kääntävä, nyt miss' on kokka, +ja lautan luotsaileva oikeahan; + +ja kukka kantava on heelmän toden.»[363] + + + + +Kahdeksaskolmatta laulu + + +Kun hän, mi Paratiisiin johti minut, +näin oli kurjain kuolevaisten elon +nykyisen totuudellaan julkituonut; + +sen lailla, jota takaa liekinloimu +valaisee ja sen kelle kertoo peili +jo ennen kuin sen katse, aatos tietää, + +ja joka katsomahan kääntyy, totta +puhuiko lasi, ja ne näkee yhteen +niin sointuvan kuin sävel poljentohon: + +niin mulle muisti kertoo tapahtuneen, +kun katsoin silmihin ma kaunihisin, +joist' Amor oli mulle ansan tehnyt. + +Ja kun ma käännyin ja kun katseheni +tapasi näkyväistä taivaan tämän, +mi sattuu silmään, kun sen kierron huomaa, + +näin pisteen,[364] mi niin vahvaa valkeutta +säteili, että silmän häikäistyneen +sen eessä sulkeutua pakko oli. + +Jokainen tähti, pieninkin, sen rinnan +näyttäisi kuulta, jos se suhtautuisi +sen paikkaan niinkuin tähti tähden viereen. + +Kentiesi saman matkan päässä niinkuin +kuunkehä kiertää valolähdettänsä, +mi luo sen silloin, kun on terhen tihein, + +tuon pisteen ympär' tulipiiri kiersi[365] +niin nopsaan, ett' ois voittanut se liikkeen +nopeimman, joka kiertää maailmata. + +Ja piirin tämän toinen kiersi, toisen +taas kolmas, kolmannen taas neljäs, jota +piiritti kehä viides ynnä kuudes; + +sen jälkeen seitsemäs, niin laaja, että +jo Junon airut liian pieni ollut +sen kaarta kokonaan ois yltämähän; + +näin kahdeksas ja yhdeksäs; mut kaikki +sikäli kiersi hitaammin kuin oli +etäällä kukin ensi ympyrästä. + +Ja kirkkain oli liekki sen, mi lähin +säentä puhdast' oli; luulen, siksi +ett' enin totuutta se tuota imee. + +Mun Valtiattarein, mi huomas huolen +minussa syvän, virkkoi: »Taivas kaikki +ja luonto riippuu pistehestä tuosta. + +Lähintä kehää katso sen ja tiedä +sen liike siksi ett' on nopein, koska +tulisin rakkaus sitä liikuttavi.» + +Ma hälle: »Maailma jos järjestetty +niin ois kuin nään ma näissä taivahissa, +ma oisin tyytynyt jo ennen-nähtyyn; + +mut aistimaailmassa nähdä saattaa, +ett' tähtitarhain jumalaistuu juhlat, +mikäli loittonee ne keskuksestaan. + +Siks jos on täyttyvä mun toiveheni +täss' ihmetemppelissä Enkelien, +min rajat vain on valkeus ja rakkaus, + +mun kuulla täytyy vielä, miksi kuva +ei pidä yhtä kera alkuperän; +näät tuota itsekseni tuumin turhaan.» + +Näin Vallatar: »Ei ihme, että sormes +ei riitä avaamiseen solmun, joka +lujennut on, kun koettanut ei kukaan.» + +Ja jatkoi: »Ota, mitä virkan sulle, +ja siihen kaikki älykeinos käytä, +jos tahdot, että täyttyy toivehesi. + +Maailmat aineen ovat ahtaat taikka +avarat mukaan voiman sen, mi niiden +osahan jokaisehen jakautuvi. + +Suurempi tekee hyvää suurempata; +suurempi, jos sen osat täydet ovat, +hyvyyttä suurempata mahduttavi. + +Niin taivas tää,[366] mi kanssaan kaikki kiertää +maailmat, sointuu piirin kanssa yhteen, +mi enin rakastaa ja tietää enin. + +Ja siks jos järjelläsi mittaat voimaa, +et ulkomuotoa sa substansien,[367] +jotk' on sun silmissäsi ymmyrkäiset, + +sen huomaat sopusoinnun ihmeellisen +suuresta suureen, pienemmästä pieneen, +voimansa kanssa joka taivahassa.» + +Kuin kirkkaaks seijastuvi kansi taivaan +puhaltaessa tuulen[368] siltä puolen +sen mistä poski pohjoinen on lempein, + +niin että usmat, sitä kaihtavaiset, +pois haihtuu, hajoo sekä taivas seestyy +hymyillen kaikin kaunein kappaleineen; + +niin kävi mun, kosk' oli Valtiatar +sanallaan selvällä mun seijastanut, +ja totuus paistoi niinkuin tähti taivaan. + +Ja kun hän vaikeni, niin lailla raudan +sulavan, joka säihkyy säkeniä, +niin säkenöi nää taivaantarhat kaikki. + +Paloa niiden kukin seuras säen, +niin että olivat ne lukuisammat +kuin kerrattuina ruudut shakkilaudan.[369] + +Kuorosta kuoroon hosianna kaikui +päin kiintopistettä, mi paikallansa +pysynyt ijäst' ikään on ja pysyy. + +Ja hän, mi näki hengen-epäilyni, +näin lausui:[370] »Ensimmäistä kehää kaksi +serafit ja kerubit muodostavat. + +Niin nopsaan seuraavat ne siteitänsä, +ett' ois ne pisteen kaltaiset ja ovat, +mikäli niiden sielun-silmät seestyy.[371] + +Muut rakkaudet, niitä kiertäväiset, +on valta-istuimia Luojan eessä +kun päättävät ne ensi kolmiluvun. + +Ja tiedä, että auvostuu ne kaikki, +mikäli syventyvi silmä niiden +totuuteen, jossa joka järki lepää. + +Sa tästä näät, kuink' autuuden on pohja +tuo näkö juuri sielun-silmän eikä +rakastaminen, joka seuraa sitten;[372] + +ja näön mitta ansioksi koituu, +min tahto hyvä suo ja Luojan armo; +näin edistyy se aste astehelta. + +Tuo toinen kolmiluku, kukoistava +täss' ikikeväässä, min kauneutta +ei hävittää voi Oinaan merkki öinen,[373] + +lakkaamatonta hosiannaa laulaa +sävelmin kolmin kolmen riemukuoron +tään kolmiluvun jotka muodostavat, + +on jumaluuksia tään hierarkian: +ens kuoro Valtain on ja toinen Voimain, +taas kolmas nimeltään on Mahtajien. + +Kehässä kahdess' seuraavassa kiertää +Päät ynnä Arkki-enkelit; taas piirin +viimeisen täyttää leikit Enkelien. + +Nää kuorot ylöspäin kaikk' katsoo, alas +taas vaikuttaa, niin että kohden Luojaa +ne kaikki vetäytyy ja kaikki vetää. + +Ja Dionysius[374] niitä katsomahan +jäi moisin kaihoin, että lailla minun +erotti ne ja nimet antoi niille. + +Hänestä kuitenkin Gregorius[375] poikkes; +mut koska aukes taivahassa tässä +katseensa, itse itselleen hän hymyi. + +Ja jos niin suuret salat julkituonut +maan pääll' on ihminen, äl' ihmettele! +Tuon täällä kertoi hälle se, ken näki, + +ja paljon muuta taivahista näistä.»[376] + + + + +Yhdeksäskolmatta laulu + + +Niin kauan kuin Latonan lapsill' Oinas[377] +on yllään ynnä Vaaka, uumenillaan +taas yhteisvyönä horisontin piiri, + +sikskunnes zenith tasapainon panee +ja kumpainenkin tuosta vyöstä eroo +ja vaihtaa hemisfäärejään, niin kauan + +Beatrice, hymy kasvoillansa, pysyi +nyt vaiti, katsoi tuohon pistehesen, +min loistoa en ollut voinut kestää. + +Hän sitten lausui: »Kysy en, vaan virkan, +min tahdot tietää, siellä nähnyt olen +sen, missä yhtyy aika ynnä paikka.[378] + +Ei hyvää itsellensä hankkiakseen-- +mi ei voi käydä--mutta kunniataan +Minänsä heijastuksin kuuluttaakseen + +ijäisyydessä, ajan ulkopuolla, +rajattomasti, mielen mukaan, Rakkaus +ijäinen tuli muotoihinsa muihin.[379] + +Sit' ennen myöskään horroksess' ei ollut, +näät löytynyt ei _ennen_ eikä _sitten_, +kun vetten yli Herran henki liikkui.[380] + +Yhdessä aine ynnä muoto puhdas +olennon muodostivat täydellisen +kuin kolme nuolta kolmijänne viskaa.[381] + +Ja niinkuin lasissa tai kristallissa +niin säde säihkyy, että kaikki siinä +sen olemus on tulostansa saakka, + +säteili niin myös Luojan kolmi-voima +oliossansa, kaikki-yhteytenä, +ja ulkopuolla alun niinkuin lopun. + +Substansein kanssa yhteisluotiin, taattiin +järjestys, sekä huippupaikan saivat +ne, joissa ilmi tuli muoto puhdas.[382] + +Puhtaalla aineell' oli paikka alin; +keskeltä kiersi aineen ynnä muodon, +se vyö, min milloinkaan ei vyöttö laukee. + +Kirjoitti Enkeleistä Hieronymus,[383] +ett' ennen monta vuosisataa luotiin +ne kuin maailma muu tää muodostettiin. + +Mut tämän totuuteni kirjoittaneet +on monin paikoin Pyhän Hengen miehet, +ja sen sa oivallat, jos vaarin otat: + +Johonkin määrään myös sen järki näkee, +sill' ei se myöntää voi, niin kauan että +ois Liikuttajat toimetonna olleet. + +Nyt tunnet, missä rakkaudet nää luotiin +ja kuin ja koska; siksi kaihos hehkun +lie kolme liekkiä nyt sammutettu. + +Ei laskein päästä kahteenkymmenehen +niin nopeaan kuin osa Enkeleistä +järkytti elementtienne pohjan. + +Muut pysyi, tarttui taiteeseen, min näet, +niin iloiten, he että eivät koskaan +eroa karkelostaan kaunihista.[384] + +Sen ylpeys kirottu, min Tuonelassa +näit kaiken maailman sa kuormain alla +ol' alkusyynä lankeemuksen syvän. + +Ne, jotka täällä näet, nöyrin mielin +tunnusti Hyvyyden, mi heidät oli +niin suureen älyyn kyvykkäiksi luonut. + +Siks oma ansio ja armon valo[385] +niin ylös nosti heidän katsehensa, +heill' ett' on tahto luja, täydellinen. + +Äl' epäile, vaan ole varma, että +on ansiota armon vastaan-otto, +mikäli tunne vain on sille avoin. + +Nyt muiden auttamatta yhdyskuntaa +voit tätä ympärilläs katsastella, +sanani jos sa olet ymmärtänyt. + +Mut päällä maan kun kouluissanne oppi +sellainen luonnosta on enkelien, +he että ajattelee, muistaa, tahtoo, + +ma lisään, että näkisit sa selvään +totuuden, joka siellä himmenevi, +kun seikat sekoittavi moinen oppi. + +Olennot nuo, jotk' oli onnen saaneet +Jumalan kasvot nähdä, kääntänehet +ei silmää hänestä, mi kaikki näkee.[386] + +Siks katkaise ei heidän katsettansa +esine uusi eikä tarvis heidän +muistella aatoksia särkyneitä. + +Näin valveill' uneksitaan, uskotahan +maan päällä, tai ei uskota, mut rikos +ja herja suurempi on jälkimmäisten.[387] + +Te ette viisaustieteessänne tietä +vaella yhtä; niin teit' itserakkaus +ja halu näyttää eteviltä hurmaa. + +Tääll' ylhäällä tuo sentään siedetähän +mieluummin kuin jos itse Herran sanaa +siell' ylenkatsotaan ja vääristellään.[388] + +Ei muisteta, kuin paljon verta maksaa +sen kylvö päällä maan ja otollinen +kuink' on, ken nöyryydellä siihen turvaa. + +Näkyäksensä kaikki kilpaa keksii +väitteitä, jotka sitten saarnatahan, +mut Evankeliosta vaiti ollaan. + +Yks sanoo, että radaltansa kääntyi +kuu kärsiessä Kristuksen ja esti +Auringon valon maahan pääsemästä. + +Taas toiset, että valo itsestänsä +noin peittyi ja ett' Intian, Espanjan +pimennys ollut ois kuin Israelin. + +Firenzessä niin mont' ei houkkaa ole +kuin noita jutteloita vuoden mittaan +soi siellä kaikkialla saarnastuolit, + +niin että palaa laitumelta lampaat +nuo tuhmat syönehinä tuulta yksin; +se heit' ei auta, ettei nää he vaaraa. + +Apostoleille lausunut ei Kristus:[389] +'Menkäät ja saarnatkaatte turhuuksia', +vaan antoi todellisen pohjan heille. + +Se vain soi heidän huuliltaan, niin että +sodassa Uskon sytytyksen heille +ol' Evankeliumi peitsi, kilpi. + +Nyt koukuin, kompasanoin saarnatahan, +ja jos vain nauretaan, jo munkki tuosta +on pöyhkä: vaadita ei enempätä. + +Mut munkin-päähineessä moinen lintu +pesivi, että jos hän näkyis, kansa +tuon tajuis uskomansa armon laadun,[390] + +min vuoksi kasvanut maan pääll' on tuhmuus, +niin että juostaan joka lupaa saamaan +sen tutkimatta todenperäisyyttä. + +Näin Pyhän Antoniuksen[391] porsaat lihoo +ja muutkin, pahemmat kuin porsaat, maksain +rahalla, josta leimamerkki puuttuu. + +Mut koska poikenneet jo loitos oomme, +nyt silmäs käännä kohti tietä suoraa, +ett' ajan kanssa lyheneisi taival. + +Niin korkea on näiden Enkelien +luku ja aste, ettei ihmiskieli, +ei mieli koskaan sinne saakka pääse. + +Ja jos sa muistat, mitä Daniel kertoo,[392] +sa näet, ettei tuhansissa hänen +lukua myöskään ole määrättyä. + +Säteilee kaikkein yli Alku-valo +ja heihin virtaa eri tavoin, niinkuin +he eri laaduin ovat yhdistetyt. + +Kun Luojan näkeminen määrää tunteen, +niin rakkauden sulohehku heissä +myös eri tavoin liekehtii ja palaa. + +Nyt Iki-Voiman korkeuden sa huomaat +ja laajuuden, kun peilit loi niin monet +hän itseänsä heijastellaksensa, + +yhdeksi itse jääden niinkuin ennen.» + + + + +Kolmaskymmenes laulu + + +Kun hehkuu kuudes tunti, lähes kuuden +tuhannen peninkulman päässä meistä +ja Maa luo varjon melkein vaakasuoran,[393] + +valaistuu keskitaivas meille korkein, +niin että yks ja toinen tähti alkaa +lakata näkymästä silmällemme, + +ja Päivän tytön samotessa kirkkaan +nuo taivaan silmät perätysten, tähti +tähdeltä, sammuu saakka kaunehimpaan. + +Näin myöskin voittolauma, iloitseva +ijäti ympär' pisteen häikäisevän,[394] +mi saartaa sen, min saartamalta näyttää, + +mun silmistäni vähitellen haihtui; +siks kääntymään Beatriceen katseheni +sai rakkaus ja puute näkemisen. + +Hänestä mitä lauloinkin, jos kaikki +se koottais samaan kiitosvirteen, kyllin +nyt ei se oisi häntä kuvailemaan. + +Näät kauneus,[395] jonka näin, niin suurta oli +ja rajatonta, että Luojan yksin +ma luulen siitä täysin iloitsevan. + +Tulleeni myönnän tässä voitetuksi +enemmän kuin on koskaan koomikkoa +tai traagikkoa ainehensa lyönyt. + +Näät niinkuin Päivä silmään heikkoon sattuu +niin muistelu tuon hymyn hempeen multa +vie muistin huonommaks kuin on se muutoin. + +Ens aamust' asti, jolloin näin ma hänet +elossa tässä, tuohon taivas-näkyyn +runoni suotiin seuraella häntä. + +Mut nyt mun täytyy laulamasta laata +jo hänen kauneuttaan, kuin taideniekka +jokainen korkeimpansa kohdattuaan. + +Sellaisna, että suulle suuremmalle[396] +kuin sointu soittimeni tään, mi kokee +vain loppuun saattaa aihett' ankarinta, + +ryhdillä, äänell' oppaan varman alkoi +hän näin: »Me ainehesta suurimmasta[397] +olemme tulleet Tulitaivahasen, + +valohon henkisehen täyden Lemmen, +Totuuden rakkautehen riemu-täyteen, +ilohon, joka auvot kaikki voittaa. + +Molemmat sotalaumat Paratiisin[398] +näkevä oot, ja toisen sellaisena +kuin näät sen jälleen viime tuomiolla.» + +Salaman äkkiliekin lailla, joka +niin sattuu silmään, että katoo kyky +valoa nähdä voimakkaampaa siltä, + +niin suuri kirkkaus minut ympär' saarsi +ja verhos minut hohtehensa huntuun +niin taajaan, etten nähdä voinut mitään. + +»Ain' Rakkaus, tään taivaan autuuttaja, +noin tervehtii, kun luokseen ottaa, tehden +sopivaks liekilleen näin kynttilätä.»[399] + +Tajunnut tuskin sanat lyhyet olin, +kun huomasin jo, kuinka nousin kaikkein +ma yläpuolle entisvoimieni. + +Ja uusi syttyi näkö silmäin mulle, +niin ettei ole valkeutta mitään, +nyt jot' ei kestänyt ois katseheni. + +Valoa näin ma niinkuin virran vettä[400] +välillä välkkyvätä rannan kahden, +joit' ihmeellinen kevätloisto verhos. + +Elävät nousi säen-parvet siitä +ja painui kukkiin kaikkialle, niinkuin +rubinit, joita kulta heljä kiertää. + +Taas niinkuin huumaamina tuoksun vaipui +ne jälleen virtaan ihmeteltävähän, +ja yks kun haihtui, kohta nousi toinen. + +»Palava pyytees, halu hiillyttävä, +mi sull' on näkemästäs selko saada, +mua miellyttää mit' enemmän se paisuu. + +Mut veestä tästä juoda tulee sinun, +ei ennen näät sun janos suuri sammu.» +Näin puhui silmieni Päivä mulle. + +Ja jatkoi: »Virta ja topaasit, jotka +nousee ja vaipuu ynnä kukkain hymy +vain esivarjoja on totuutensa; + +ei kuin niin vaikeat ois itsessänsä +nää seikat, vaan sun puolellas on vika, +kun viel' ei silmäsi niin kauas kanna.» + +Niin kiihkeästi äidinmaitoon käännä +ei lapsi kasvojaan, kun valveutumaan +se sattuu tavallistaan myöhempähän, + +kuin minä, saadakseni silmäin peilit +paremmat, kallistuin nyt aallon yli, +mi virtaa, että sielut täydellistyis. + +Heti kun juonut siitä silmäluomen +vain reunoin olin, näytti niinkuin oisi +tuo virta pituudestaan pyöristynyt.[401] + +Kuin naamioidut silmähämme näyttää +toisilta, riisuttuaan lainahahmon, +mi muodon oikean viel' äsken peitti; + +niin kauneudeksi suuremmaksi vaihtui +säkenet, kukkaset, ja Taivaan kaksi +hovia[402] näin ma ilmi hohtelevan. + +Oi, Luojan valkeus, jonka kautta näin ma +totuuden vallan voittolauman ylvään, +suo mulle voima kuvata tuo näky! + +Ylhäällä siellä valo on, mi Luojan +näkyväks saattaa luoduille, ja tämä +saa rauhansa vain Hänen katsannostaan. + +Niin kauas kaartuvi sen pyörökaari, +sen kehä että vyöksi oisi liian +avara Auringonkin uumenille. + +Sen hohdon kaiken säde luo, mi heittyy +_Primum Mobilen_ kohtaan korkeimpahan, +miss' elämän se saa ja valtavoiman. + +Ja niinkuin veteen alla päilyvähän +kuvastuu kunnas kauneuttaan katsoin, +vihreintä vehmauttaan ja kukkiansa, + +niin heijastuvan ympäri tuon valon +tuhansilla näin porras-istuimilla +ma niiden meistä, jotk on tuonne tulleet. + +Ja jos sen alin aste valkeutta +niin paljon kokoo, kuinka laaja, mahtaa +tää ruusu olla ylälehdiltänsä![403] + +Mut katsettain ei leveys eikä korkeus +nyt huimannut, vaan tajusin mä täysin +autuuden tämän mitan ynnä laadun. + +Ei siellä ole etäisyyttä, sillä +välittömästi missä Luoja ohjaa, +myös merkityksetön on luonnon laki. + +Tuon taivasruusun kupuun keltaisehen, +mi aukee asteettain ja tuoksuttavi +kiitosta Auringolle ikikevään, + +kuin äänetöntä, joka haastaa tahtoo, +Beatrice johti mua ja virkkoi: »Katso, +kuin suur' on pyhäin valkoviitta-seura! + +Kas, kuink' on laaja kaupunkimme kehä +ja kuinka on jo istuimet niin täynnä, +vain harvat että enää sieltä puuttuu![404] + +Tuoll' istuimella, mihin katsees kiintyy +vuoks kruunun, joka kimmeltää sen päällä, +jo ennen kuin sa häitä näitä maistat,[405] + +on ylväs Henrik istuva, mi maiden +tulevi keisariks ja pelastavi +Italian, se ennen kuin on valmis. + +Sokea ahneus, teitä hulluttava, +on tehnyt teidät kaltaisiksi lapsen, +mi torjuin imettäjää kuolee nälkään. + +Tuleva sitten Luojan tuomar-tuoliin +on Päämies,[406] jok' ei salaa eikä julki +käy hänen kanssaan tietä samaa. Mutta + +vain vähän aikaa häntä sietää Herra +pyhässä virassaan, hän sinne syöstään, +miss' ansainnut on sijan Simon Magnus, + +alemma painamaan Anagnin miestä.» + + + + +Yhdesneljättä laulu + + +Muodossa ruusun valkean siis mulle +tuo näkyi pyhä sotalauma,[407] jonka +verellään Kristus omaksensa vihki. + +Mut toinen,[408] joka lentäin näkee, laulaa +tuon kunniaa, mi rakkauden suo sille, +ja hyvyyttä, mi loi sen sellaiseksi, + +kuin mehiläisten parvi, jotka milloin +menevät kukkiin, milloin palajavat +taas sinne, missä hunajoituu työnsä, + +nyt painui suureen kukkahan, mi lehdin +niin monin kaunistettu on, ja sieltä +taas ikirakkautensa kotiin lensi. + +Kaikilla kasvot oli liekin-kirkkaat +ja siivet kultaiset; muu kaikki paistoi +niin valkeana, ettei voita lumi. + +Kun kukkaan laski ne, ne toivat myötään +rivistä riviin rauhaa, rakkautta, +min sai he kupeitansa siivin lyöden. + +Mut häirinnyt ei näkö eikä hohto +niin monen vuoksi, jotka lentelivät +väliä kukan ynnä Ylhäisimmän.[409] + +Näät valkeus Jumalan niin tunkee läpi +kaikkeuden, mikäli se ansaitsee sen, +tuoll' ettei estäjää voi olla mitään. + +Turvassa tämän auvon valtakunnan, +min täyttää kansa vanha ynnä uusi,[410] +päämäärä yks ol' rakkauden ja katseen. + +Oi, Kolmi-valkeus, joka heille, paistain +yks-tähtisenä, moisen rauhan annat, +myös tänne katso meidän myrskyihimme! + +Barbarit, tulleet tienohilta pohjan, +Helice[411] joille joka päivä loistaa, +vaeltain kanssa pojan lempimänsä, + +kun Rooman näkivät ja työt sen ylväät +he hämmästyivät; Laterani silloin +muun kaiken maisen kauneudessa voitti. + +Ma, joka tullut ajast' ijäisyyteen +ja jumalaiseen kuolevaisest' olin, +Firenzestä luo kansan terveen, hurskaan, + +ma sitten kuinka en ois hämmästynyt! +Välillä sen ja riemun väikyin enkä +halunnut oisi haastaa taikka kuulla. + +Pilgrimin lailla, joka virkistäypi +valansa templin tutkimalla tarkkaan, +toivossa kerran siitä kertoella, + +elämän valkeudessa annoin katseen +rivejä pitkin näitä kiitää, milloin +kohota, milloin vaipua ja kiertää. + +Näin kasvoja, jotk' kutsui Luojan lempeen +hymyllään ynnä taivas-loistollansa, +ja ilmehiä kaiken kauneuden. + +Jo Paratiisin kaiken muodon oli +mitannut katseheni, kiintymättä +mihinkään osaan pitemmältä vielä. + +Halulla jälleen syttyneellä käännyin +nyt kysymähän Valtiattarelta, +mit epäselvää mulla mieli hautoi. + +Tarkoitin toista, tapahtuikin toista: +Beatricen luulin näkeväin, ja näinkin +Vanhuksen erään,[412] vaatteiss' autuaiden. + +Niin silmistään kuin otsaltaankin loisti +iloinen hyvyys, hurskas-ilmehinen, +isälle kuuluvainen lempeälle. + +Ma heti: »Missä on Beatrice?» Vanhus +näin: »Että pääsisit sa toivos määrään, +hän lähettänyt paikaltain on minut. + +Ja jos sa katsot kehään kolmantehen[413] +korkeimman rivin, siellä näät sa hänet +sijalla, jonka sai hän ansiollaan.» + +Kohotin vastaamatta katseheni +ja kruunun[414] näin ma hänen kulmillansa +säteistä ijäisyyden heijastuvan. + +Jylinän taivahasta korkeimmasta +niin kaukana ei kuolevainen silmä, +sukeltakoon se merten syvyyteenkin, + +kun siellä silmäni Beatricest' oli; +kuvansa sentään selvään näin, kun meidän +välillä estävää ei ollut mitään. + +»Oi, Donna, jolta toiveeni saa voiman +ja joka oot mun pelastuksekseni +suvainnut jälkes jättää kuolon maille,[415] + +kaikista ihmehistä, joita olen +ma nähnyt matkallain, sun hyvyytesi +ja mahtis laupeutta, voimaa kiitän. + +Vapauteen oot mun orjuudesta tuonut[416] +tavoilla kaikilla ja kaikin keinoin, +jotk' oli sulla siihen vallassasi. + +Minussa varjele tää runsas lahja, +niin että sieluni, nyt tervehtynyt, +ruumiista erois sulle kelvollisna.» + +Näin rukoilin; ja kaukaisuudestansa +hän hymyili ja katsehen loi minuun, +taas sitten kääntyi ikilähtehesen.[417] + +Näin hurskas Vanhus: »Että päähän saakka +sa täysin pääsisit tään tiesi--siihen +mun määrää pyhä rakkaus ja rukous-- + +tät' yrttitarhaa silmäs salli kiertää +sen katselu on näkös teroittava +kohoomaan korkeutehen jumal-säteen. + +Ja Taivaan kuningatar,[418] jolle kaiken +omistan lempeni, meit' armahtavi, +kun olen uskollinen Bernhardinsa.» + +Kuin sen, mi katsomaan Kroatiasta[419] +on ehkä tullut Hikiliinaa meidän +eik' kyllästy sen vanhan maineen vuoksi, + +vaan virkkaa itsekseen, kun näytetään se: +»Jumala tosi, Herra Jesus Kristus, +siis sellainen sun oli katsantosi»; + +niin oli mieleni mun katsellessa +sen rakkautta, joka rauhan moisen +täss' sai jo maailmassa miettein pyhin. + +»Sa armon laps», hän alkoi, »tuntemahan +autuutta tätä tule et, jos katsees +vain alaspäin sa pidät suunnattuna. + +Ei, katso kehään etäisimpään, kunnes +sen näet Kuningattaren, min mieltä +tää valtakunta tottelee ja kuulee.» + +Loin ylös silmän; ja kuin huomenelta +itäinen taivaanranta varjoon saattaa +sen puolen, kunne Päivän soihtu sammuu, + +niin laaksosta päin kukkulaa[420] nyt kulkein +katseeni äkkäs ylä-äären osan, +min valo loisti muuta voimakkaammin. + +Ja niinkuin paikka, missä vaunut vartoo, +joit' ohjas huonosti Phaeton,[421] hohtaa, +mut himmentyvi kumpikin sen sivu; + +niin keskikohdaltaan tää rauhan viiri +kirkkaammin paistoi, vaan muu tummui valo +taholta jokaiselta tasaisesti. + +Ja juhlivan ma tuota keskikohtaa +tuhannen Enkelin näin siivet auki, +jokaisen eri hohtehin ja taidoin. + +Hymyyvän heidän riemulauluillensa +näin kauneuden,[422] mi katsehille muiden +pyhien oli ilo, onni korkein. + +Sanani joskin yhtä oisi runsaat +kuin kuvausvoimani, en tohtis mitään +yrittää virkkaa suloudesta hänen. + +Kun Bernhard näki, kuinka katseheni +lempensä kuuman esineesen kiintyi, +hän tuohon katsoi nyt niin kaunihisti, + +enempi näkemään ett' itse sytyin. + + + + +Kahdesneljättä laulu + + +Lemmellä katsoin armastansa Bernhard +vapaasti opettajan toimen otti +ja lausui sanat pyhät nää: »Se haava, + +min lääkitsi ja umpeen sai Maria, +sen iski, aukas hän, mi kaunihina +nyt hänen jalkojensa juuress' istuu.[423] + +Rivillä kolmansien istuimien +ja hänen alapuollaan istuu Rakel +Beatricen kanssa, kuten silmäs näkee. + +Sara, Rebekka, Judith, runoilijan +sen myöskin iso-isän äiti, joka +tuskassa tunnon lauloi: _Miserere!_[424] + +asteettain paikoill' alemmilla istuu +sikäli kuin ma heidät nimittäen +lehdestä lehteen kuljen ruusunkukan. + +Riviltä seitsemännelt'[425] alas, niinkuin +siit' ylös, seuraa naiset Israelin, +jakaen täten kaikki ruusun asteet. + +Sen mukaan, kuinka katsoin Kristuksehen +he uskoivat, he muurin muodostavat, +mi halkaisee nää pyhät porraspaikat. + +Sivulla tällä, missä lehdin kaikin +on kukka kypsä,[426] istuvat ne, jotka +uskoivat Kristuksehen saapuvahan. + +Taholla tuolla, jonka puolipiirein +paikoista toiset tyhjät on, ne istuu, +jotk' katsoi Kristuksehen tullehesen.[427] + +Kuin tällä puolla istuin kunniakas +taivaisen Naisemme niin suuren eron +muodostaa muiden alempainsa suhteen, + +niin tuolla istuin Johanneksen suuren, +ken kesti erämaan ja kuolon pyhän +ja sitten kaksi vuotta helvettiä.[428] + +Samana rajana on alla hänen +Franciskus, Benediktus, Augustinus[429] +ja muita, astehittain, tänne alas. + +Ylevä nää nyt kaitselmus sa Luojan, +näät kummankin tuon uskon-muodon[430] täytyy +samaten täyttää tämä yrttitarha. + +Ja tiedä, että alla rivin sen, mi jakaa +keskeltä rajaviivat kumpaisetkin, +ei istu kukaan omast' ansiostaan, + +vaan toisen, vielä eräill' ehdoillakin; +näät henget nää[431] on vapautettu ennen +kuin heillä oli vaalinvalta vapaa. + +Sen nähdä voit sa heidän kasvoistansa +ja myöskin lapsi-äänistänsä heidän,[432] +jos heitä oikein kuuntelet ja katsot. + +Nyt epäilet[433] ja kätket epäilysi; +mut solmun sulta kirvoitan ma kovan, +sua jolla vangitsevi rikkiviisaus. + +Ei kautta laajan tämän valtakunnan +voi olla paikkaa satunnaista eikä +surua eikä janoa, ei nälkää! + +Ijäisen lain on järjestämää kaikki, +mit' täällä näät, niin että tarkallensa +sopivi sormus täällä aina sormeen. + +Ei syyttä sieluille siis näille, jotka +elohon totuuden on ehättäneet, +jaettu ole eri arvo-asteet. + +Kuningas, jonka kautt' tää valtakunta +niin suurta nauttii rakkautta, rauhaa, +ylemmä ettei tohdi toivo mikään, + +iloisin tahdoin sielut luodessansa +suo heille armoansa mielinmäärin +ja erilailla; riittäköön se sulle! + +Tään Pyhä Raamattu jo sanoo selvään[434] +ja nimenomaan kaksoisista, jotka +äitinsä kohdussa jo vihaan syttyi. + +Siks sopii, että valo korkein kiertää +kutakin seppeleenä armon mukaan, +mi heidän kutreillansa kuumottavi. + +Siis vuoks ei työnsä, ansionsa oman +he sijaa saaneet eri astehilla, +vaan vuoksi ensi näkövoiman eron. + +Alussa aikain ensimmäisten riitti[435] +autuuteen yksin usko vanhempien, +viattomuuden yhtyessä siihen. + +Kun mennyt oli ensi kausi, täytyi +viattomuuteen miesten saada voimaa +jo tulemalla ympärleikatuiksi. + +Mut vihdoin, koska armon aika tuli, +jäi sinne alas viattomuus moinen, +jos puuttui kaste täysi, kristillinen. + +Nyt katso kasvoja,[436] jotk' enin ovat +Kristuksen kaltaiset, näät niiden kirkkaus +vain voiman suo Hänt' itseänsä nähdä.» + +Niin suuri auvo päällä Neitseen päilyi +ja siitä siirtyi mieliin pyhiin,[437] jotka +ol' luotu lentämähän korkeudessa, + +ett' ennen mitä lienenkään ma nähnyt, +mua ihmettänyt niin ei ollut eikä +Jumalan kuvaa näyttänyt niin paljon. + +Ja sama Enkeli,[438] mi ensin etsi +maan päällä häntä, hänen eessään siivin +avoimin lauloi nyt: '_Ave Maria!_' + +Ja vastas lauluun jumalallisehen +autuuden kaikki kuorot kilpaa, että +iloisemmilta näytti kasvot kunkin. + +»Oi, pyhä Taatto, joka paikan kauniin +sen jätit,[439] jossa istut ijäisesti, +ja vuoksi mun tääll' alahalla viivyt, + +ken on tuo Enkeli, mi riemuin moisin +kasvoihin katsoo Kuningattaremme +niin rakkahasti kuin hän oisi tulta?» + +Näin taas ma luotin hänen viisauteensa, +min kauneus oli Neitseheltä, niinkuin +on Auringolta aamutähtösien. + +Hän mulle:[440] »Sielun valppaus ja sulo, +mikäli voi sit' enkelillä olla +hänellä on, ja iloitsemme siitä, + +näät hän se kädessänsä palmunlehvä +Marian tuli luo, kun tahtoi kantaa +Jumalan Poika tomun maisen taakkaa. + +Mut sanojain nyt silmäs seuratkohon +ja merkitköön päämiehet ylhäisimmät +tään valtakunnan vanhurskaan ja pyhän. + +Nuo, jotka autuainna ylhääll' istuu +lähimmät ollen Kuningattaremme, +kuin kaksi juurta ovat ruusun tämän.[441] + +Hän, vasemmalla istuva, on isä, +min himon julkeen vuoksi niin on paljon +inehmon heimo kärsimystä saanut. + +Taas oikealla Pyhän Kirkon isän +sa vanhan näet, jolle _Kristus_ kerran +avaimet antoi tämän ruusun kauniin. + +Ja hän,[442] mi näki ennen kuolemataan +kaikk' ajat synkät kauniin Morsiamen, +mi sortui peitsien ja naulain kärkiin, + +vierellä istuu; toisen vierell' lepää +taas opas,[443] jonka johdolla söi mannaa +tuo kansa kapinoiva, kiittämätön. + +Petrusta vastapäätä istuu Anna,[444] +niin autuaana tyttärestään, että +ei hosiannassakaan silmä käänny. + +Ja Peritaattoamme vastass' istuu +Lucia,[445] pyytäjä sun Naises ylvään, +kun alaspäin sa laskit silmälaudat. + +Mut koska unes hetket haihtuu,[446] päätän +puheeni, niinkuin hyvä räätälikin +myös puvun leikkaa kankaan määrän mukaan. + +Silmämme suunnatkaamme Alku-Lempeen, +niin että häneen katsoen sun silmäs, +mikäli voi, sen tunkis kirkkautehen. + +Mut ettet siipes nostain lankeaisi +alemma, luullen ylös yltäväsi, +on ansaittava rukouksella armo; + +häneltä armo, joka voi sua auttaa; +ja hartaudella sanojain nyt seuraa, +niin ettei niistä eroo sydämesi.» + +Tään nyt hän alkoi rukouksen pyhän: + + + + +Kolmasneljättä laulu + + +»Oi Neitsyt-äiti, tytär Poikas,[447] nöyrin +ja korkein kaiken luomakunnan luotu, +valittu Luojan ikineuvostossa! + +Se olethan, jok' ihmisluonnon olet +niin aateloinut, että Luoja itse +ei halveksinut tulla luoduks siinä. + +Sun kohdussas tuojalleen syttyi Rakkaus,[448] +min hehkun kautta hempeän tää ruusu +on kukoistanut rauhass' ijäisessä. + +Tääll' olet Lemmen keskipäivä meille +ja alahalla, kuolevaisten maassa, +sa olet toivon lähde läikkyvainen. + +Niin suuri, valtava oot, Valtiatar, +ett' armon pyytäjän, ken ei sua etsi, +sen siivetönnä kaiho kaunein lentää. + +Hyvyytes yksin pyytäjää ei auta, +vaan monta kertaa vapahasti lankee +ja rukouksen eelle ennättävi. + +Sinussa armo on ja sääli, laupeus +ja ylevyydessäsi yhdistyvi +se kaikki, mitä luoduissa on hyvää. + +Nyt hän, mi nähdä tähän saakka saanut +kuilusta syvimmästä kaikkeuden +on yksitellen asteet henki-elon, + +rukoilee voimaa suita armossasi +niin suurta, että nostaa vois hän katseen +nyt vihdoin viimeisehen Autuutehen.[449] + +Vuoks oman näkemykseni en koskaan +enemmän leimunnut kuin hänen, siksi +rukoilen, ettei rukouksein ois turha, + +ja että usmat kuolevaisuutensa +sa kaikki haihduttaisit rukouksillas +ett' ilmestyisi hälle Korkein ilo. + +Rukoilen, Kuningatar kaikkivaltaas +ma vielä, että säilyttäisit hänen +tunteensa tervehinä näyn sen jälkeen. + +Sun suojas voittakohon ihmisvaistot! +Beatrice, katso, ja niin monta pyhää +pyyntööni yhtyäkseen ristii kädet.» + +Ne silmät, joita Luoja lempii sekä +rakastaa, rukoilijaan kiintyi, näytti, +kuink' kelpaa hälle esipyyntö hurskas. + +Ijäiseen valoon suuntautui ne sitten, +johonka varmaan kenenkään ei luodun +niin kirkkaasti voi kimallella silmä. + +Ma, joka lähestyin nyt viime rajaa +kaihoini kaikkein, sammutin jo hehkut +ijäisen ikäväni, niinkuin sopi.[450] + +Hymyillen Bernhard mulle viittas, että +katsoisin ylös; mutta itsestäni +jo samaa tein, hän mitä tahtoi multa. + +Näköni, silmän seijastuissa, tunki +syvemmä aina säteesen tuon Valon +ylhäisen, joka itsessään on Totuus. + +Siit' eespäin suurempaa ma näin kuin kieli +voi kertoa, näät sanat niinkuin muisto +tuon ylenpalttisuuden eessä väistyy. + +Kuin unessa jos jotain nähdään, siitä +jää vaikutus viel' ollen valvehilla, +mut vaikutuksen syy ei muistu mieleen, + +näin minun käy, näät haihtunut on melkein +näkyni aivan, mutta sulous, siitä +mi syntyi, vieläi sydämeeni tippuu. + +Näin myöskin lumi Auringossa sulaa, +ja näin Sibyllan ennustukset[451] tuuleen +keveillä kylvettihin lehtisillä. + +Oi, Valo korkein, paistavainen yli +niin ihmis-aatosten, suo sielulleni +taas hiukka siitä, miltä näytit mulle! + +Ja tee mun kieleni niin valtavaksi, +kipinän että kunniastas antaa +se voisi vastaisuuden ihmisille! + +Näät jotakin jos muistuu mieleheni, +jos soi se hiukan säkehissä näissä, +paremmin ymmärretään voittos suuruus. + +Niin tuima oli hohto säteen kirkkaan,[452] +ett' uskon, varmaan öisin häikäistynyt, +jos kääntänyt ma siitä silmät oisin. + +Ja muistaa voin, ett' tuosta uljastuin ma +enemmän kestämään niin että liittyi +katseeni kera Voiman äärettömän. + +Oi, armon runsaus, mi mulle antoi +rohkeuden nähdä Ikivalkeutta, +niin että siihen valo silmäin haihtui! + +Sen syvyydessä näin ma yhdistyvän +yhdeksi kirjaks' rakkaudella kaiken, +sen, mikä kaikkeudessa näkyy hajan. + +Oliot,[453] niiden lisäkkeet, ja niiden +työtavat siellä kietoutuu niin kokoon, +ett' yhdenlaist' on valo laulamani. + +Maailmankaikkeuden yhteismuodon +nähneeni luulen, koska laajemmaksi +käy nautintoni laulaessa tätä. + +Yks hetki suuremman soi mulle unhon[454] +kuin kaksikymmentä vuossataa työlle, +miss' Argoon haahta hämmästyi Poseidon. + +Mun sieluni niin katsomistaan katsoi +ihmeissään, liikkumatta, tarkkaavaisna, +enempi syttyen vain katsonnastaan. + +Tään valon eessä tulee sellaiseksi, +siit' ettei silmää mihinkään voi muuhun +inehmo kääntää vapaaehtoisesti. + +Näät kaikki hyvä, johon tahto pyrkii, +on koossa siinä ja sen ulkopuolla +puutteellist' on, mi siinä täydellistä. + +Sanani siitä, mitä muistan, käypä +täst' asti lyhemmäksi on kuin lapsen, +min kieltä kastaa vielä äidinrinta. + +Ei siksi, että Valkeudella tuolla +muut' ois kuin näkö aina yks ja sama, +ijäti se, mik' ollut on se ennen. + +Mut silmäni, mi katsoessa vahvoi, +tuon Yhden katsannon niin mulle muutti, +kun sillä aikaa itse muutuin minä. + +Syvässä, kirkkahassa substansissa +tuon Valon korkean näin kolme kehää,[455] +väriltä eroovaa, mut yhtä suurta. + +Kuin sateenkaaret näytti heijastavan +niist' yksi toistaan, ja kuin liekki kolmas +kahdesta uloskäyvän näytti tasan. + +Kuink' onkaan kielen sanat tuhmat, heikot +mun aatteillein! Ja näkemäini verran +niin pienet, että kannata ei haastaa. + +Oi Valkeus, ymmärtäjä, ymmärretty +kautt' itses vain, mi itsessäs vain elät +ja itseäsi rakastat ja hymyyt! + +Se kaaristasi, joka näytti mulle +valolta heijastunehelta,[456] koska +ma tuokion sit' olin tuijottanut, + +nyt näytti kantavan kuin ihmiskuvaa +sisällään, mutta jumalaistunutta, +siks häneen kääntyi koko katseheni. + +Kuin matemaatikko; mi turhaan pyrkii +mittaamaan ympyrätä eikä löydä +aatetta etsimäänsä miettienkään; + +niin näyn tuon uuden eessä olin minä: +ma nähdä tahdoin, kuinka kehään sopi +tuo kuva ja mik' oli suhde niiden. + +Mut riittäneet ei siihen siivet omat;[457] +salama äkkiä mun halki sielun +löi häikäisten ja täytti toiveheni. + +Jo vaipui korkea nyt kuvausvoima; +mut kaihoain ja tahtoain nyt johti +kuin pyörää tasan pyörivää, se Rakkaus, + +mi ohjaa Auringon ja kaikki tähdet. + + + + +VIITESELITYKSET + + +1. laulu + +[1] Jotta lukijan olisi helpompi seurata runoilijaa, kun hän nyt alkaa +vaelluksensa korkeammissa taivaspiireissä, on syytä luoda lyhyt +yleiskatsaus Danten Paratiisiin, siihen, miten hän on sen Ptolemaioksen +järjestelmän ja teologisten opinkappalten mukaan kuvitellut. Danten +Paratiisi käsittää kaikkiaan kymmenen taivasta; näistä on yhdeksän +liikkuvaa, s.o. ne kiertävät kaikki Maata, joka on niiden yhteinen, +liikkumaton keskipiste. Nämä yhdeksän taivasta (Kuu, Merkurius, Venus, +Aurinko, Mars, Jupiter, Saturnus, kiintotähdet ja Primum Mobile, n.s. +kristallitaivas) sisältyvät kaikki Empyreumiin, joka on liikkumaton ja +josta liikevoima asteettain jakaantuu alempiin taivaisiin. Näissä +taivaissa on asuinsijansa autuailla, jotka Dantelle, kuten hän myöhemmin +(4. laulu, säkeistöt 10-13) selittää, esiintyvät eri taivaissa heidän +eri autuusasteensa mukaisesti osoittaakseen, että he maallisessa +elämässään elivät niiden planeettain vaikutuksen alaisina, joissa he +täällä oleksivat. Ensimmäisen taivaan asukkaat esiintyvät jumalallista +valoa säteilevässä ihmishahmossa, muiden taivasten autuaat taas +erilaisen loiston (soihtujen, sädepallojen, jalokivien jne.) muodossa ja +ovat sitä kauniimpia ja häikäisevämpiä mitä ylempänä he ovat. + +[2] Marsyas oli fryygialainen satyyri, joka löydettyään Minervan +käyttämän ja hylkäämän huilun rohkeni haastaa Apollon kilpasoittosille. +Apollo voitti ja sopimuksen nojalla (voittaja sai tehdä voitetulle mitä +tahtoi) hän kytki Marsyaan puun runkoon ja nylki hänet elävältä. + +[3] »Lehvä Peneun» = Apollon lempipuu, laakeri (joki-jumala Peneun +tyttären Dafnen mukaan, jota Apollo rakasti muuttaen hänet sittemmin +mainituksi puuksi) jolla maineikkaat runoilijat, hallitsijat jne. +seppelöitiin. + +[4] Cirra oli Parnassos-vuoren toinen, Apollolle pyhitetty huippu; +toinen (Nisa) oli pyhitetty muusoille 1. runottarille tai toisten mukaan +Bakkhokselle. Nämä kaksi huippua merkinnevät kuvannollisesti +inhimillistä ja jumalallista tietoa. + +[5] Maailman lamppu = aurinko, joka nousee, näyttää eri paikkojen +ihmisille horisontin eri vuodenaikojen mukaan. Seuraavissa säkeissä +Dante käyttää astronomista kieltä tarkoittaen, että kevätpäivän +tasauksen aikana, jolloin neljä eri astronomista kehää kohdatessaan ja +leikatessaan toisensa muodostaa kolme ristiä ja jolloin auringon valo +kääntyy »parempaan rataan», koska se valaisee pitemmän aikaa, ja yhtyy +»tähteen parempaan», s.o. Oinaaseen, on auringon vaikutus alkuaineisiin, +»maailman vahaan», voimakkain ja suotuisin. + +[6] Vertaus perustuu siihen entisajan luuloon, että kotka totuttaisi +poikiaan kestämään auringon katseen. + +[7] Moni asia, mitä ei maan päällä voi tehdä, on mahdollista maallisessa +paratiisissa (jossa Dante ja Beatrice vielä ovat) sen +puhdistumisprosessin nojalla, joka on tapahtunut Kiirastulen vuoren eri +piireissä. + +[8] »Pyöröön ijäiseen» = taivaspiireihin. + +[9] Glaucus oli (Ovidiuksen muk.) boiotialainen kalastaja, joka maistoi +erästä yrttiä huomattuaan että ongitut kalat virkosivat sitä +koskettaessaan, ja muuttui niin meren jumalaksi. + +[10] Olinko ainoastaan sielu vai nousinko ruumiineni? Vrt. myös apostoli +Paavalin sanoja 2. Korintt. kirj. 12:2-4, jotka ilmeisesti ovat olleet +Danten mielessä. + +[11] »Sävelin». Viittaa samaan käsitykseen avaruuksien soinnusta, +harmoniasta, josta jo monet aikaisemmat filosofit, mm. Pythagoras, +Platon ja Cicero puhuvat.--Dante on nyt huomaamattaan siirtynyt tulen +kehään. + +[12] Säkeiden merkitys on seuraava: tässä luomakunnan järjestyksessä +»ylväät olennot»--enkelit, muutamien mukaan, toisten mukaan ihmiset, ja +enkelit ja ihmiset yhdessä eräiden vanhempien ja uudempien +Dantenselittäjäin mukaan--näkevät Jumalan viisauden merkit, jotka ovat +kaiken päämäärä, se raja, johon tämä järjestys on alistettu.--Jokaista +ajaa synnynnäinen vaisto hänen määräpaikkaansa, ikäänkuin kotia kohden. +Niin esim. tulen ajateltiin keski-aikaisen fysiikan mukaan kohoavan +kuuta kohden, joka oli sen koti tulenkehässä, ilman yläpuolella. Dante +sovelluttaa nyt tämän aineellisessa maailmassa vallitsevan lain myös +ihmisten tahtoon. + +[13] Olisi ihme, jos Dante, joka Eunoen vedessä oli saanut virkistystä +ja viimeisen puhdistuksen ja niin ollen oli vapaa nousemaan autuaihin, +vielä viipyisi maan päällä, ajallisissa askareissa. + + +2. laulu + +[14] Jasonin tehtäväksi oli määrätty saada haltuunsa kultainen +oinaannahka: hänen oli kynnettävä tulta tuiskivalla härkäparilla +kyynhampain kylvetty pelto ja voitettava kylvöstä kasvaneet +miekkamiehet. Tätä urotyötä hänen matkakumppaninsa tietenkin suuresti +ihmettelivät. + +[15] »Merkit synkät»--kuun tummat täplät, joita kansan ihmiset luulivat +Kainin orjantappurakimpuksi. Eräs italialainen kansantaru kertoo kuinka +Kain, surmattuaan veljensä, »koetti pyytää tekoansa anteeksi, mutta +Herra vastasi: 'Abel on oleva kanssani Paratiisissa, mutta sinä olet +joutuva syntisi rangaistukseksi kuuhun ja tuomittu siellä ikäsi kaiken +kantamaan orjantappurakimppua selässäsi'. Tuskin Hän oli tämän sanonut, +kun nousi ankara tuuli, joka lennätti Kainin ruumiineen sieluineen +kuuhun, ja siitä asti siellä näkyvät hänen kirotut kasvonsa sekä +orjantappurakimppu, jota hän on kantava maailman loppuun asti.» + +[16] Tässä pitkässä todistelussa, jonka sopivaisuudesta näin +ylevähenkisessä runoelmassa voi olla eri mieltä, Beatrice kumoaa Danten +arvelun, että tiheys ja ohuus aiheuttaisivat kysymyksessä olevat täplät. +Hän ottaa lähtökohdakseen, samoinkuin päämääräkseenkin skolastisen +filosofian ns. formaaliprinsiipit, ne alkumuodot, jotka määräävät +taivaankappalten, jopa niiden osienkin lajin ja eri ominaisuudet. Danten +mielipide sotii tätä lakia vastaan (2. laulu, säkeistöt 25-27). Mutta +ei myöskään konkreettisesti B. voi hyväksyä D:n väitettä. Sillä jos +ohuus olisi kysymyksessä olevan seikan syynä, täytyisi vähemmän tiheän +aineen jollakin kohtaa ulottua kuun koko halkaisijan lävitse tai ainakin +johonkin rajaan asti, mutta silloin täytyisi kuun näiltä kohdiltaan olla +läpinäkyvä auringonpimennyksissä; muussa tapauksessa täytyisi +läpinäkyvää kerrosta seurata tiheämpi ja sen täytyisi heijastaa +auringonvaloa, kuten seuraavassa esitetty peilikoe osoittaa. Koska +säteet tällöin heijastuvat syvempää kappaleesta, näyttää valo tosin +pienemmältä, mutta ei silti vähemmän kirkkaalta eikä synnytä mitään +täpliä. Tässä todistelussaan Dante nojautuu olennaisesti Albert Suuren +teokseen _De coelo et mundo_. + +[17] »Jumalanrauhan taivas» = Empyreum, jota lähinnä on Primum +mobile.--»Seuraava taivas» = kiintotähtien taivas. + +[18] »Syvän aatteen» ovat varhaisemmat Dante-selittäjät käsittäneet +Jumalan ajatukseksi, uudemmat sensijaan selittävät sen tämän taivaan +liikuttajaksi, Intelligenssiksi, joksi jokaisen taivaan liikuttavaa +voimaa kutsutaan ja joiden sekä enkelien kautta Jumala ohjaa kaikkia +taivaita. + + +3. laulu + +[19] Viittaa taruun Narkissos-nuorukaisesta, joka Ekhon rakkautta +halveksittuaan rakastui omaan kuvaansa. Sen hän näki lähteen kalvossa +»luullen ruumiiksi sitä, mikä oli varjo vain» (Ovidius). + +[20] Piccarda (mainittu jo Kiirastulessa XXIV veljiensä Corson ja +Foresen yhteydessä), kuuluisaa firenzeläistä Donati-sukua. Sen ajan +kronikoitsijain mukaan hän oli hyvin kaunis nainen, joka oli jo +tyttönä jumalinen mieleltään ja meni P. Klaran luostariin; täältä hänen +veljensä Corso kuitenkin väkivaltaisesti ryösti hänet ja aikoi naittaa +hänet eräälle firenzeläiselle Rossellino della Tosa -nimiselle miehelle, +joka oli väkivaltainen ja tunnettu julkeaksi puoluepukariksi. Melkein +heti avioliittoon jouduttuaan Piccarda sairastui ja kuoli.--Se, että +Dante asettaa hänet Paratiisin alimmalle asteelle ei suinkaan todista, +että hän tahtoi syyttää P:aa siveyden tai muiden hyveiden puutteesta, +vaan se osoittaa ainoastaan hänen ylevän maailmankatsomuksensa, joka +määrää alemmalle autuusasteelle ne henget, joilla lempeytensä ja +viattomuutensa tähden ei ole ollut voimaa vastustaa väkivaltaa, joka +muuten oli varsin yleinen ilmiö puheena olevalla vuosisadalla). + +[21] Säkeet viittaavat kahteen ilonlähteeseen, jotka ovat: 1) Jumalan +autuuttava näkeminen; 2) pyhäin yhteys, jossa iloa lisää +autuustovereiden luku. + +[22] Saadakseen tietää, mikä oli se lupaus tai millainen oli se elämä, +jonka Piccarda oli uskonnon helmassa alkanut, mutta jota hän ei ollut +seurannut loppuun asti. + +[23] Nainen, johon tässä viitataan, on pyhä Klara Assisilainen +(1194-1253), joka v. 1212 maanmiehensä pyhän Fransiskuksen johdolla +perusti nimeään kantavan nunnaluostarin; hänen luostarisääntöjänsä +mainitaan ylen ankaraluontoisiksi.--Dante ei sano, missä taivaassa tällä +pyhällä naisella on paikkansa. + +[24] Piccarda ei mainitse väkivallan harjoittajia, mutta sanat »pahaan +tottuneet» viittaavat siihen nimeen, »Pahantekijä» (Malefami l. +Malefarai), jonka firenzeläiset antoivat Donati-suvulle. + +[25] Constanza, Sisilian kuninkaan Roger II:n tytär; meni 1185 naimisiin +Svaabin (Suevian) keisarin Henrik VI:n kanssa, jolle hän siirsi kuningas +Vilhelm II:n kuoltua saamansa perintö-oikeuden Sisilian kuningaskuntaan; +jäätyään leskeksi (1197) hän hoiti valtakunnan hallitusta ja oli +poikansa Fredrik II:n holhooja kuolemaansa asti (1198). Danten aikana +oli hänestä liikkeellä tarina, jossa sanottiin, että Constanzan, joka jo +kauan oli ollut nunnana, oli Palermon arkkipiispa ottanut pois +luostarista 52 vuoden ikäisenä ja antanut puolisoksi Henrik VI:lle, +koska aikoi niin anastaa vallan Taranton Tankrediltä, sekä että poika +Fredrik II oli siis syntynyt vastoin luonnon lakeja (koska äiti oli +liian vanha) sekä vastoin jumalallisia lakeja (koska äiti jo oli ollut +pyhitetty Jumalalle). Niin kertoo Villani (Cron. V. 16). Dante hyväksyi +yleisen uskon, että C. oli ollut nunnana, mutta puhdisti hänet kaikista +guelfien valheellisista panetteluista, korotti hänet pyhimykseksi ja +puhtaan Piccardan arvokkaaksi seuralaiseksi Paratiisissa. + +[26] Suevian l. Svaabin kolme myrskytuulta ovat kolme +hohenstaufikeisaria: Fredrik Barbarossa, Henrik VI ja Fredrik II, »viime +mahti», sillä hänen poikansa Konrad IV hallitsi ainoastaan neljä vuotta. + + +4. laulu + +[27] »Niinkuin Daniel ...» selittäessään jo unohdetun unen ja sen +merkityksen, tyynnytti kuningas Nebukadnessarin vihan. Tämä oli käskenyt +tappaa kaikki Babylonin viisaat (ks. Daniel 2:12-46). Samoinkuin Daniel +tunsi unen salaisuuden jumalallisen ilmoituksen kautta, samoin Beatrice +tunsi Danten epäilykset ilman että tämä oli niitä hänelle ilmaissut. + +[28] Platon opetti, että sielut oli luotu ennen ruumista ja jaettu +tähtiin, joihin ne ruumiillisen kuoleman jälkeen jälleen palasivat; +täällä ne viipyivät lyhyemmän tai pitemmän aikaa ansioittensa mukaisesti +ja palasivat sitten taas maalliseen ruumiiseen (ja ne muuttuivat +naisiksi, joiden entinen elämä oli ollut moitteellista). + +[29] »Sapekkaampi» = myrkyllisin, ilmeisimmin kristillisen kirkon opin +vastainen. + +[30] Vrt. I laulun selitys [1]. + +[31] Tuomas Akvinolainen, jota Dante näissä säkeissään seuraa, sanoo +(Summa theol.) mm.: »On soveliasta esittää pyhän Raamatun jumalallisia +ja hengellisiä asioita aineellisin vertauskuvin ...» koska kaikella +meidän tiedollamme on alkunsa aistimuksissa (Quia omnis nostra cognitio +a sensu initum habet); ja toisessa kohdassa: »Sillä sitä, että Raamattu +mainitsee Jumalan kädet, ei ole otettava kirjaimellisesti, että muka +Jumalalla olisi nämä ruumiilliset jäsenet, vaan se, mitä näillä +jäsenillä tarkoitetaan, on hänen toimiva voimansa (virtus operativa).» + +[32] Arkkienkeli Rafael (ks. n.s. Tobiaksen kirj. 3:25). + +[33] Timaios, yksi puhuvista henkilöistä Platonin samannimisessä +dialogissa. + +[34] Mikäli Platon nim. uskoo, että tähdistä tulevat ne hyvät ja huonot +vaikutukset, jotka johtavat ihmisiä hyvään tai pahaan. + +[35] Danten toinen epäilys koski Piccardaa ja Constanzaa, jotka +väkivallalla, vastoin omaa tahtoaan oli pakotettu rikkomaan +luostarilupauksensa. Beatrice selittää nyt nojautuen tässäkin Tuomas +Akvinolaisen oppiin, minkä vuoksi he ovat joutuneet autuuden alimmalle +asteelle. + +[36] Pyhä Laurentius oli Rooman kirkon diakonina kolmannella +vuosisadalla ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valeriuksen hallitessa +(258); jaettuaan kirkon aarteet köyhille, jotteivät keisarilliset +virkamiehet olisi saaneet niitä haltuunsa, häntä piinattiin ensin +ruoskilla ja asetettiin sitten halstarin tapaiselle rautalankaverkolle +poltettavaksi. Kerrotaan hänen keskellä tuskiaankin pysyneen lujana ja +tyynenä, jopa pilkanneen pyöveleitään pyytämällä, että nämä kääntäisivät +hänet toiselle kyljelleen, jotta sekin puoli paistuisi. + +[37] C. Mucius Scaevola, jonka ihmeteltävä mielenlujuuden osoitus lienee +useimmille tuttu historiasta. + +[38] »Toinen ahdinko» = Beatricen ja Piccardan sanojen välillä ilmennyt +ristiriita. Edellinen oli näet sanonut, että Piccarda ja Constanza +olivat jollain tavoin olleet auttaneet väkivaltaa ja Piccarda taas oli +vakuuttunut, että Constanza oli aina säilyttänyt sydämessään rakkauden +nunna-elämään. + +[39] Viittaa Kiirastulessa (12. laulussa) kerrottuun taruun Alkmeonista, +joka isänsä Amphiaruksen pyynnöstä surmasi äitinsä Eriphylen. + +[40] Danten pulman ratkaisu perustuu Tuomas Akvinolaisen oppiin kahdesta +tahdosta, joista toinen on vapaa, n.s. absoluuttinen, joka ei voi tahtoa +pahaa, ja toinen relatiivinen, joka tahtoo pienempää pahaa välttääkseen +suurempaa; siten voi ihminen relatiivisella tahdolla tahtoa sitä, mitä +hän absoluuttisella tahdolla ei tahtoisi. Piccarda oli siis tarkoittanut +absoluuttista tahtoa edellämainitun lauseen sanoessaan, Beatrice taas +relatiivista. + + +5. laulu + +[41] »Täydellinen tieto», alkutekstissä »_perfetta veder_» (siis oik. +täydellinen näkeminen) on se, jolla Beatrice näkee jumalallisen valon, +ja mitä enemmän hänen silmänsä sitä aistivat, sitä enemmän ne loistavat +ja säteilevät rakkauden lämpöä. + +[42] Beatricen »pyhä esitys» on pääpiirteissään seuraava: suurin lahja, +minkä Jumala antoi ihmiselle, on vapaa tahto; sentähden on vapaasti +tehty lupaus, johon sitoutuessaan ihminen uhraa tämän aarteen (joka +tapahtuu juuri tämän saman vapaan tahdon toiminnalla) pyhä ja +järkkymätön eikä sen rikkomista siis voi korvata. Mitä lupauksista +vapautumiseen ja niiden vaihtoon tulee, on huomattava, että lupauksen +olemukseen kuuluu kaksi seikkaa: sisältöjä sopimus; jälkimmäistä ei voi +muuttaa eikä peruuttaa, edellisen voi muuttaa Kirkon tahdosta; jokaisen +vaihdoksen tulee siis tapahtua kirkollisen auktoriteetin luvalla ja +siten, että ensi lupauksen sijalle annetaan jotain arvokkaampaa; tästä +nähdään, kuinka varovaisia ihmisten on oltava lupauksia valitessaan ja +tehdessään. + +[43] Dante on oppiaan tahdon vapaudesta lähemmin selvitellyt +Kiirastulessa, ks. XVI ja XVIII. + +[44] Avaimet, hopeainen ja kultainen, Kirkon viisauden ja päätösvallan +vertauskuvat. + +[45] Kun Jefta oli kutsuttu johtamaan Israelilaisten sotaa Ammonin +lapsia vastaan, teki hän Herralle lupauksen, jossa lupasi uhrata Hänelle +ensimmäisen, joka hänen talonsa ovesta tulee häntä vastaan kun hän +palasi sodasta. Täyttääkseen tämän pikaisen lupauksen hänen täytyi +surmata ainoa tyttärensä. Ks. Tuomarit 11:30-40. + +[46] »Helleenien päämies» = Agamemnon, kreikkalaisten johtaja +troijalaisia vastaan. Kun hän oli tappanut erään Artemisille pyhitetyn +hirven, nosti jumalatar epäsuotuisan sään, joka esti kreikkalaisia +purjehtimasta Auliin satamasta; lepyttääkseen jumalattaren vihan +Agmemnon uhrasi hänelle tyttärensä Iphigeneian.--Luultavasti Dante oli +Cicerolta (_De officiis_) saanut sen käsityksen (joka ilmenee säkeessä +19), että A. oli luvannut jumalattarelle uhrata kauneimman olennon, joka +sinä vuonna oli syntynyt hänen valtakunnassaan ja että tämä olento +sattuikin olemaan hänen oma tyttärensä. + +[47] »Juutalaiset, joihin heidän papeillaan on niin vähäinen +vaikutusvalta, koska lait itse ovat kansan tekojen ohjeena, voisivat +pilkata kristittyjä heidän uskostaan mustatakkeihinsa» (_Notter_). + +[48] »Maailman muoto jne.»--Tarkoittanee seuraavaa taivasta, +Merkuriusta, jonne Dante ja Beatrice hetimiten siirtyvät (s. 12). Toisen +tulkinnan (Cassini ym.) mukaan Beatrice katsoi kohti päiväntasaajaa, +jossa aurinko tällä haavaa oli, ja jonka kautta hän voi katsoa +Empyreumiin, joka eniten säteilee jumalallista loistoa. + +[49] Autuaiden sieluille tuottaa uutta iloa yksi ainoakin, joka tulee +heidän rakkautensa uudeksi esineeksi, samoinkuin »syntyy ilo Jumalan +enkelien kesken yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen» (Luukk. ev. +15:10). + +[50] »Ijäisen voiton istuimet» (ital. _li troni del trionfo eternale_) = +Empyreum, jossa enkelit asuvat.--»Mainen sota», vrt. Jobin kirj. 7:1. + + +6. laulu + +[51] Keisari Konstantinus I muutti Rooman valtakunnan pääkaupungin +(jonka vaakunassa oli kuvattuna kotka) Roomasta Bysantiin, lännestä +itään eli siis vastoin auringon suuntaa sekä vastaan Aineiaan, +roomalaisten »kantataaton», matkaa Troijasta Italiaan (jossa hän otti +puolisokseen Lavinian, Latinus-kuninkaan tyttären). + +[52] Dante oletti keisarillisen istuimen siirron Bysantiin (»Euroopan +soppeen») tapahtuneen v. 333 j.Kr. (Brunetto Latinin muk.) ja keisari +Justinianuksen nousun valta-istuimelle v. 539.--Kukkuloilla tarkoitetaan +Troijan vuoria. + +[53] Keisari Justinianus I (synt. 483, valitt. keisariksi 527, kuol. +565), joka jätti maailmalle itsestään juhlallisen muistomerkin: +roomalaisen lain (_Corpus Juris civilis_). Justinianus oli vajonnut +harhaoppiin, jota varsinkin Eutykes saarnasi ja joka väitti, että +Kristuksessa oli ainoastaan yksi luonto, jumalallinen, mutta paavi +Agapetus, joka saapui Konstantinopoliin anomaan rauhaa itä-goottien +puolesta, sai hänet eräässä uskonnollisessa keskustelussa vakuutetuksi +Kristuksen kahdesta luonnosta, jumalallisesta ja inhimillisestä. + +[54] Belisarius, Justinianuksen oiva sotapäällikkö (490-565), jonka +urotöistä sotaretki itä-gootteja vastaan sekä vandaalien vallan +kukistaminen Afrikassa ovat huomattavimmat. + +[55] Väärintekijöillä tarkoitetaan sekä ghibelliinejä, jotka käyttivät +keisarikunnan vertauskuvaa itsekkäisiin tarkoituksiin, että guelfeja, +jotka sitä vastustivat. + +[56] Seuraavassa Dante kertoo pääpiirteissään teoksessaan _De Monarchia_ +Rooman vallan loistavan voittokulun yli Vanhan maailman alkaen siitä +hetkestä, jolloin Pallas, Latiumin kuninkaan Evanderin poika, kaatui +taistelussa Rutulien kuningasta Turmista vastaan. + +[57] Albassa = Alba Longassa, jonka Aineiaan pojan Ascaniuksen sanotaan +perustaneen ja jossa kotka vallitsi yli kolme vuosisataa, siihen asti, +jolloin kolme Horatius-veljestä joutui taisteluun kolmen Curiatiuksen +kanssa ylivallasta ja aiheutti kaupungin häviön. + +[58] Brennus, gallialaisten johtaja Roomaa vastaan (gallialaiset voitti +T. Manlius Torquatus).--Pyrrhus, Epeiroksen kuningas, tarentumilaisten +johtaja. + +[59] Rooman sotamaineen edustajia. + +[60] »Arabialaiset» = Hannibalin afrikkalaiset joukot. Danten aikana +kutsuttiin arabialaisten nimellä yleensä Pohjois-Afrikan väestöä; ehkä +Dante on käyttänyt tätä nimitystä myös loppusoinnun vuoksi. + +[61] Kummulla tarkoitetaan Fiesolea, jonka juurella Firenze sijaitsee ja +jonka G. Pompeiuksen kerrotaan hävittäneen (Villani). + +[62] »Lähellä aikaa» = lähellä Kristuksen syntymän aikaa. + +[63] Ranskan jokia, jotka todistavat Caesarin voittoisista sodista +Galliassa. + +[64] Farsaloksessa (Thessaliassa) Caesar sai ratkaisevan voiton +Pompeiuksesta (48 e.Kr.). Tämän voiton seuraukset tuntuivat aina Niilin +rannoilla asti, jossa Plotemaios surmasi Pompeiuksen tämän noustessa +maihin. Caesar vuorostaan kukisti Plotemaioksen vallan Egyptissä. + +[65] Antandros, satamakaupunki Frygiassa.--Simois, pieni joki, joka +virtaa lähellä Troijaa. + +[66] Juba, Numidian kuningas, Pompeiuksen lämmin kannattaja, kaatui +Tapsuksen taistelussa (46 e.Kr.). + +[67] Seuraava valloittaja oli Octavianus Augustus, joka Filippin luona +voitti Brutuksen ja Cassiuksen. Myöhemmin hän raivasi tieltään Marcus +Antoniuksen ja tämän veljen Luciuksen Perugiassa. Tämä kaupunki sai +kärsiä pitkäaikaisesta piirityksestä. + +[68] Viittaus Kleopatran itsemurhaan: tarinan mukaan hän tappoi itsensä +kyykäärmeen myrkyllä Actiumin tappion ja Antoniuksen kuoleman jälkeen, +kun ei voinut vietellä voittajaa Octavianusta. + +[69] »Kolmas Caesar» = keisari Tiberius, jonka hallitessa Kristus +ristiinnaulittiin; Dante, jonka mielestä tämä teko on osittain +juutalaisten syytä, antaa tälle keisarille sotapäällikkönsä Tituksen +kautta kunnian olla Jumalan vihan kostajana. + +[70] »Longobardin hammas» = longobardien viimeinen kuningas Desiderius, +joka ahdisti kovasti paavi Hadrianus I:tä, kunnes Kaarle Suuri tuli +avuksi ja voitti kirkon viholliset (773). + +[71] Ks. edellä [35].--Edelliset pitivät omana tunnusmerkkinään Rooman +kotkaa; jälkimmäiset olivat ottaneet puoluekilpeensä kultaliljat +(_fleurs de lys_), Ranskan kuningassuvun tunnusmerkin. + +[72] »Uusi Kaarle» = Anjoun Kaarle I, joka oli Napolin kuninkaana ja +guelfien johtajana vuoden 1300 vaiheilla. + +[73] Tässä Justinianus vastaa Danten toiseen kysymykseen (ks. edell. +laulu, s. 5, 6) ja sanoo, että Merkurius, »taivaan pienin tähti», +(_Dante: Convito_ II. 14.) on määrätty niille hengille, jotka maan +päällä ovat koettaneet saavuttaa kunniaa ja hyvän maineen ihmisten +keskuudessa. Koska he näin poikkesivat ylimmästä päämäärästä, joka on +Jumala, heidän on pakko viettää aikansa tässä lähinnä alimmassa +taivaassa. + +[74] Romeo = Romieu de Villeneuve (synt. n. 1170), Provencen viimeisen +kreivin, Raimundus Berlinghieri IV:n neuvonantaja ja ylin hovimestari; +kreivin kuoltua (1245) hän jäi hallituksen hoitajaksi sekä kreivin +viimeisen tyttären, Beatricen, holhoojaksi. Tämä tytär naitettiin Anjoun +Kaarle I:lle (vrt. Kiirastuli VII). Romieu kuoli v. 1250.--Kreivin +kolmesta vanhimmasta tyttärestä oli Margareta nainut Ranskan kuninkaan +Ludvig IX:n, Eleonora Englannin kuninkaan Henrik III:n ja Sanctia +viimemainitun veljen Rikhardin, Cornwallin kreivin, joka 1257 valittiin +Saksan kuninkaaksi, ja näin tuli kustakin neljästä sisaresta aikanaan +kuningatar. Tämä kaikki on historiallisesti totta. Mutta Danten aikana +oli liikkeellä toinenkin tarina, jonka hän esittää tässä ja joka +tavataan laajempana Villanilla (_Cron_. VI 91). + + +7. laulu + +[75] Tämä latinalainen hymni, jonka Justinianus laulaa poistuessaan +Danten luota, kuuluu alkutekstissä seuraavasti: + +_»Osanna sanctus Deus Sabaoth, superillustrans claritate tua felices +ignes horum malachoth_.» + +Hebreankieliset sanat Dante lienee saanut Pyhän Hieronymuksen Vulgatasta. + +[76] »Kahden valon jne.» Joko autuutensa ja Dantelle osoittamansa +hyvyyden valojen taikka niiden valojen, jotka ihannoivat häntä keisarina +ja lainsäätäjänä. + +[77] »B ja ice» = Bice, lyhennys ja hyväilymuoto Beatrice-nimestä. + +[78] Danten epäilyksen olivat herättäneet Justinianuksen sanat (ks. +edell. laulu, s. 10, 15). Beatricen selityksestä käy olennaisesti +ilmi, että Kristuksen kuolema oli oikeutettu, mikäli hän oli ihminen, +mutta rikos, mikäli hän oli Jumala. Mutta on huomattava, että ristillä +ei kuollut erikseen Jumala eikä ihminen, vaan yksi olento, jumalihminen. + +[79] »Inehmo, jok' ei siinnyt» = Aatami. + +[80] Beatricen todistus on pääpiirteissään seuraava: Ihmissielu, joka on +Jumalan välittömästi luoma, on ikuinen, vapaa ja täydellisesti Jumalan +luonnon kaltainen; synti riistää häneltä vapauden ja jumalankaltaisuuden +eikä hän voi saavuttaa tätä arvoa takaisin, paitsi oikealla +katumuksella; Aatamissa teki syntiä koko ihmissuku, joka ei ollut +vapahdettavissa muutoin kuin Jumalan armosta tai oman hyvyytensä takia. +Mutta itsestään ei ihminen kyennyt itseään vapahtamaan, senvuoksi täytyi +Jumalan käyttää tähän tarkoitukseen laupeuttaan ja vanhurskauttaan; niin +antoi Jumala itsensä ihmisten edestä ja täytti niin ainoastaan tarpeen +vaatiman työn. + +[81] Jokaisen eläimen ja kasvin sielu (_anima sensitiva ja a. +vegetativa_) luodaan siittämällä (ei välittömästi), ja tähtien säteet ja +liikkeet, joista ihmisen tahto on riippumaton, vaikuttavat niiden +tekoihin ja johtavat ne päämäärään. Näin lienee selitettävissä tämä +tertsiini, joka on koko runoelman hämärimpiä. + +[82] Myös ihmisruumiin Jumala loi välittömästi ja niin se oli, kuten +skolastikot opettivat, alkuaan kuolematon. Syntiinlankeemuksessa ihminen +kadotti kuolemattomuutensa, mutta sai sen uudelleen Kristuksen +uhrikuoleman kautta siten että ihminen kyllä kärsii ruumiillisen +kuoleman mutta saa kerran uuden, kirkastetun ruumiin. + + +8. laulu + +[83] Kypris = Venuksen nimi syntymä- ja kulttipaikkansa Kyproksen +mukaan. Kuviteltiin, että kun Venus muinoin kiersi kolmannessa kehässä +l. episyklissä (Ptolemaioksen järjestelmän muk.), hän valoi ihmisten +mieliin aistillista rakkautta. + +[84] Dione--Thetiksen ja Okeanoksen tytär, Venuksen äiti.--Cupido, +Venuksen poika. Vergilius kertoo, kuinka Venus lähetti Cupidon, Aineiaan +pienen pojan Askaniuksen hahmossa herättämään Didossa rakkautta +Aineiakseen. Tämä rakkaus päättyi Didon vapaaehtoiseen kuolemaan kun +Aineias oli hänet hyljännyt. + +[85] Häneltä = Venus-jumalattarelta. + +[86] Näkyvät tuulet ovat salamoita. Keskiajalla ajateltiin salamoiden +syntyvän vastakkaisten ilmavirtojen yhteentörmäyksestä. + +[87] Näillä sanoilla alkaa eräs Danten 1294 kirjoittama canzone, jonka +hän myöhemmin lähemmin selitti »Convitossaan». Siinä hän esittää ne +ristiriitaiset tunteet, jotka hänessä synnyttivät toisaalta rakkaus +»_Donna gentileen_» (Ks. _Vita nuova_) ja toisaalta kuolleen Beatricen +muisto. Selityksessään hän sitten tahtoo osoittaa, että tämä nainen on +»maailmanhallitsijan kaunein ja kunniallisin tytär, jolle Pythagoras +antoi nimen 'filosofia'».--Tässä laulussa D. puhuu enkeleille, jotka +liikuttavat Venus-taivasta, sitä joka oli innoittanut hänen henkensä +luomaan mainitun runon. + +[88] Puhuja oli Kaarle Martel, Napolin kuninkaan Kaarle II:n poika +(synt. 1271--kuoli 1295). Hän meni 1291 naimisiin Rudolf Habsburgilaisen +tyttären Klemenzan kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kolme lasta: +Klemenza ja Beatrice sekä poika Kaarle Robert. Kaarle Martel kruunattiin +Unkarin kuninkaaksi Ladislaus IV:n kuoltua, mutta hallituksen ohjat +joutuivat kuitenkin Andreas III:lle, lisänimeltä »venetsialainen».--V. +1294 Kaarle kävi Firenzessä ja silloin lienee Dante häneen tutustunut. + +[89] Kaarle Martel luettelee näissä säkeissä ne maat, jotka olisivat +joutuneet hänen valtaansa jos hänen olisi suotu elää kauemmin: 1) +Provence, jonka hänen iso-isänsä oli saanut avioliiton kautta; 2) +Napolin kuningaskunta, jonka alue on määritelty sijaitsevaksi +mainittujen kaupunkien välillä. (Ausonia = Etelä-Italia); 3) Unkari; 4) +Trinacria, s.o. Sisilian saari, jonka pohjoisen ja eteläisen niemekkeen +(Pelorumin ja Pachinumin) välille Joonian meri muodostaa ison poukaman, +jota Etnasta lähtevä tulikiven savu sumentaa, ei jättiläinen Typheus, +jonka Jupiterin sanotaan haudanneen Etnan juurelle.--Säk. 4-6 viittaavat +Sisilian iltamessuun vuonna 1282, jolloin Palermon väestö nousi kapinaan +ranskalaisia vastaan ja teki lopun Kaarle II:n vallasta Sisiliassa. + +[90] Jos hänen veljensä Robert olisi ennen valtaistuimelle nousuaan +nähnyt, kuinka kehno hallitus saattaa kiihkoon vasallikansat, hän olisi +karkoittanut luotaan ankeat ja kurjat katalonialaiset virkamiehet, jotka +ahdistivat alamaisiaan veroilla ja ryöstöillä. Vv. 1288-95 olivat Kaarle +Martelin nuoremmat veljet, Robert ja Anjoun Ludvig aragonialaisten +panttivankeina Kataloniassa isänsä Kaarle II:n vapauttamisen takia. +Kaarle oli otettu vangiksi Napolin taistelussa. Tästä vankeudesta +päästyään vei Robert, joka tunsi useita katalonialaisia, heitä +mukanaan Napoliin virkamiehiksi ja palkkasotureiksi, joista sitten tuli +seudulle ylenpalttinen vitsaus.--Robertin isä, Kaarle II, oli poikaansa +verrattuna antelias, joskaan hänkään ei ollut aivan vapaa ahneuden +synnistä. + +[91] Kuinka hyvällä isällä voi olla kehno poika. + +[92] Kaarle Martel kuvaili asian näin: Jumala antoi taivaille voiman +vaikuttaa maahan, ja voiman oli korvattava hänen välitön huolenpitonsa; +sen vuoksi tämän vaikutuksen kaikki seuraukset johtavat päämaaliin, joka +on ennakolta määrätty jumalallisessa tietoisuudessa; jollei niin olisi, +ei yhteiskunta pysyisi pystyssä, vaan hajoaisi. Mutta koska yhteiskunta +tarvitsee erilaisia virkoja ja ammatteja, on välttämätöntä, että ihmisiä +elättävät erilaiset luonteenlaadut ja taipumukset, kuten todellisuudessa +tapahtuukin; ja tässä suhteessa ei taivasten vaikutus puutu lainkaan +ihmisten olosuhteisiin, sillä muuten olisi luonto yksipuolinen niin että +hyvä synnyttäisi aina toista hyvää ja paha toista pahaa. Tämän vuoksi +olisi edistettävä synnynnäisiä taipumuksia, mutta ihmiset tekevät toisin +koska nekin pyrkivät johonkin ammattiin tai säätyyn, joilla luonnostaan +on taipumus aivan toisaalle. + +[93] »Mieheks', min poika j.n.e.» = Daidalos, jonka poika oli Ikaros. + +[94] Quirinus = Romulus, jonka isä oli »niin halpa», että kunnia siitä, +että oli saattanut maailmaan niin urhokkaan miehen ja Rooman perustajan +annettiin sodanjumala Marsille. + + +9. laulu + +[95] Clemenza oli Kaarle Martelin sekä puolison että tyttären nimi, ja +kommentaattorit ovat eri mieltä siitä, kumpaako Dante tässä tarkoittaa; +puhemuodosta päättäen pikemmin puolisoa.--Vilpeillä, jotka kohtaisivat +Kaarle Martelin heimoa, Dante tarkoittaa Kaarlen veljen Robertin +menettelyä hänen anastaessaan Napolin kuningaskruunun, joka oikeastaan +olisi kuulunut hänen veljenpojalleen Kaarle Robertille.--Lähin suru, +jonka Dante ennustaa tätä heimonsa herjaajaa kohtaavan on löydettävissä +hänen ainoan poikansa ennenaikaisessa kuolemassa (1328). + +[96] »Toinen näistä hohtavista» = Cunizza (ks. 9. laulu, 11. säkeistö), +Ezzelino II:n tytär ja julmuudestaan kuulun ghibelliinipäällikön +Ezzelino III:n sisar (n. 1198--n. 1279). Vaiherikkaan elämänsä varrella +hänellä oli kolme miestä ja useita rakastajia, joista mainittakoon +kuuluisa trubaduuri Sordello. V. 1265 hän lahjoitti vapauden isänsä ja +veljiensä maaorjille ja luultavasti tästä syystä Dante asettaa hänet +autuaitten joukkoon. Kronikoitsijat kuvaavat häntä, mikä pahassa mikä +hyvässä mielessä oikeaksi Venuksen papittareksi, mutta väittävät +(Cassini, Buti ym.) hänen loppuiällään katuneen ja kääntyneen hurskaaksi. + +[97] »Tienoossa jne.» = Marca Trevigianassa, joka sijaitsee Rialton +(Venetsian) sekä Brenta ja Piave-jokien välillä; siellä on Romanon kylä +ja kumpu, jolla muinoin Ezzelinon linna sijaitsi. + +[98] »Soihtu»--Ezzelino III. Nimitys johtunee eräästä vanhasta +tarinasta, jonka Danten poika Pietro kertoo, ja jonka mukaan Ezzelinon +äiti ennen pojan syntymistä oli unessa nähnyt synnyttävänsä tulipalon, +jonka liekit hävittivät koko ympäristöseudun. + +[99] »Tää valo» = Folco (ks. 9. laulu, alk. Nimeni Folco oli). + +[100] Etsch ja Tagliamento, jokia, jotka rajoittavat Marca Trevigianaa; +sen väestö ei parane, vaikka tyrannit (Ezzelinot, Scaligerit ym.) sitä +sortavat. + +[101] Viitannee Padovan ja Vicenzan välisiin sotiin (Henrik VII:n +aikana), joissa vuodatettu veri on punaava suot, jotka Bacchiglionen +joki muodostaa lähellä Vicenzaa. Mitään sanottavan verisiä sotia ei +historia kuitenkaan tähän aikaan näiden kaupunkien välillä tiedä +tapahtuneen. + +[102] Sile ja Cagna, jokia, jotka yhtyvät Trevisossa; täällä hallitsi +näihin aikoihin Rizzardo da Camino; hänet murhasi (1312) shakkia +pelattaessa eräs pelitoveri, joka niin kosti Rizzardon loukkaukset häntä +ja hänen vaimoaan kohtaan. + +[103] Toisena maanmiestensä kehnouden esimerkkinä Dante viittaa +Alessandro Novelloon, Feltron piispaan (1298-1320). V. 134 hän oli +tarjonnut tyyssijan palatsissaan eräille Ferrarasta paenneille +ghibelliineille, jotka hän sitten luovutti Ferraran paavin sijaiselle, +joka mestautti heidät kapinallisina.--Malta oli vankila--sen nimisiä +tiedetään olleen useampia--johon tuomittiin törkeän rikoksen tehneet +papit. + +[104] Troneiksi kutsutaan Venus-taivasta ohjaavia enkeleitä. + +[105] »Avarin allas» = Välimeri, jota rajoittavat »rannat +riitaiset», Afrikka ja Eurooppa, joista toisella on meridiaanina sama +kehä, joka toiselle luo horisontin, tosin mielivaltaisesti otettuina. + +[106] Näissä säkeissä Dante määrittelee Marseillen aseman, joka +sijaitsee melkein samalla pituusasteella kuin Buggea (Bugia), kaupunki +Algeriassa.--V. 49 eKr. kärsivät Marseillen asukkaat verisen tappion, +kun Brutus valloitti Caesarille heidän kaupunkinsa, koska he olivat +liittyneet Pompeiuksen puolelle. + +[107] Folco l. Folchetto (di Marsiglia), provencelainen trubaduuri +XII:lla vuosisadalla. Tultuaan munkiksi hänet valittiin v. 1205 +Toulousen piispaksi. Piispana hän sai huonon maineen siitä kiihkeydestä, +millä vainosi albigenssejä. Dante ei liene tuntenut tätä puolta hänen +elämästään ja lienee liioitellut hänen rakkauselämäänsä ja +runolahjojaankin. + +[108] Dido, joka rakkaudellaan Aineiakseen tuotti murhetta +miesvainajalleen Sikeukselle (ks. Helvetti V) sekä Kreusalle, Aineiaan +kuolleelle puolisolle. + +[109] Kunnes ikä kielsi. + +[110] »Impi Rodopen» = Phyllis (Traakiassa olevan vuoren mukaan), +traakial. kuningas Sitonin tytär. Kun hän luuli rakastettunsa Demophonin +hänet hyljänneen, hän hirtti itsensä ja muutettiin +mantelipuuksi.--Herakles oli rakastunut Ioleen, Thessalian kuninkaan +tyttäreen, ja herättänyt puolisonsa Deianeiran mustasukkaisuuden. + +[111] Rahab (ks. Joosua 2:1-20) pelasti Joosuan vakoojat Jerikossa ja +auttoi siten Israelin lapset voittokulkuun Luvattuun Maahan. Kirkko-isät +opettivat, että hänestä tuli Kristuksen kantaäiti, koska hän oli +naimisissa Salomonin kanssa. (Vrt. Ruut. 4:21 ja Matt. ev. 1:15). + +[112] Erään Danten aikaisen teorian mukaan maan varjon ajateltiin +kohoavan kartionmuotoisesti ja päättyvän Venus-tähteen. + +[113] Kädet tarkoittavat joko Kristuksen käsiä, jotka naulattiin +ristiin, taikka Joosuan käsiä, jotka hän ojensi rukoukseen ja sai niin +voiton Jerikosta. + +[114] »Sun kaupunkis» = Firenze, jota (koska se on »niin täynnä +kateutta, että tulvii yli» ja täynnä muita paheita) voidaan syyllä +kutsua Luciferin tyttäreksi, enkelin joka ensinnä kapinoi Jumalaa +vastaan ja kateudellaan tuotti ihmiskunnalle paljon itkun aihetta. + +[115] »Kultakukka» = raha, firenzeläinen floriini, jota liljankukka +somistaa. + +[116] Ennustus koskee joko Paavi Bonifacius VIII:nnen kuolemaa (1303) +taikka paavinistuimen muuttamista Avignoniin taikka ehkä myös toivoa +tulevasta vapauttajasta, joka puhdistaa Italian iljetyksistä, jotka sitä +tahrasivat. + + +10. laulu + +[117] Maailman oivallisen järjestyksen loi Jumala (»ensi Valta») +Poikansa ja Pyhän Hengen (»Rakkauden») kautta. + +[118] Siinä, missä näennäinen päivän (ekvatoriaali-) liike (idästä +länteen) ja planeettain liike ekliptikalla (lännestä itään) leikkaavat +toisensa; leikkauspisteessä on aurinko kevätpäivän tasauksen aikana. + +[119] »Kehä vino» = eläinrata.--Jollei se olisi vino, so. jos ekliptikan +asento päiväntasaajaan nähden olisi toinen kuin on, joutuisivat +vuodenajat, ilmasto ja taivasten vaikutus epäjärjestykseen, elämä +muuttuisi kuolemaksi ja Kaitselmuksen tarkoitus raukeaisi tyhjiin. + +[120] »Se kehät kiersi jne.»--Aurinko seurasi niitä spiraalinmuotoisia +kehiä, joita myöten se päiväntasaajalta kulkee Kravun kääntöpiiriin, +jossa se on kesän alussa; tällä matkallaan aurinko nousee joka päivä +aikaisemmin, mistä johtuu päivien piteneminen. + +[121] »Ma olin luonaan» = Auringon taivaassa. + +[122] »Neljäs perhe Isän»--jumaluusoppineet, neljännen taivaan autuaat. + +[123] »Tytär Latonan» = Diana l. kuu, jonka ympärille sumuisella säällä +syntyy ns. kuunkehä. + +[124] Tässä verrattoman kauniin kuvan tarjoavassa tertsiinissä Dante +näyttää muistelevan nuoruudessaan näkemiään piiritansseja (_ballate_), +jotka varsinkin firenzeläisten naisten keskuudessa olivat suosittuja ja +joissa tanssijat, suoritettuaan askeleensa ja kuvionsa levähtivät kunnes +tanssin sävel oli laulettu loppuun. Sitten tanssi alkoi uudelleen laulun +myötä. + +[125] Se, joka kuten Dante on kerran ollut taivaassa, ei maan päälle +tultuaan enää voi elää synnissä ja palaa niin muodoin takaisin +Paratiisiin. + +[126] Puhuja on Tuomas Akvinolainen (s. 9), tunnettu myös nimellä +_Doctor Angelicus_, suurin skolastinen filosofi ja jumaluusoppinut +(1227-74) jonka teoksista on mainittava »Summa totius Theologiae». Hän +mainitsee Dantelle 11 autuustoveriaan, jotka loistavana seppeleenä +ympäröivät Beatricea, jumalallisen viisauden edustajaa. Ne ovat: Kölnin +Albert, yleisesti tunnettu nimellä Albertus Magnus (_doctor +universalis_), synt. 1193, k. 1280. Hän lienee ensimmäinen, joka yritti +kirjoituksissaan saattaa sopusointuun Aristoteleen opin ja kristinopin. +Kuului kuten T. Akvinolainenkin dominikaanein munkkikuntaan; +bolognalainen benediktiinimunkki Gratianus, tunnettu laajasta +teoksestaan _Decretum Gratiani_ (kokoelma Raamatun, kirkko-isäin, +paavien ja kirkolliskokousten säännöksiä (n. 1145), joka keskiajalla oli +suuressa arvossa; Pietari Lombardialainen, Pyhän Bernhardin oppilas, +kuoli Pariisin piispana 1160, Laajalle levinneestä teoksestaan _Libri +sententiarum_ hän sai nimen _Magister sententiarum_. Tätä teostaan, joka +on yhdistelmä 12. vuosisadan latinalaisesta kristinopista, hän +johdannossa kutsuu pieneksi rovoksi, jonka hän tahtoo tarjota Kirkolle +ja jota hän vertaa lesken ropoon (ks. Luuk. ev. 21:1-4); »Kaunein valo» += Salomo, Korkean Veisun tekijä. Hänen viisaudestaan puhuessaan Dante +tarkoittaa: Jollei pyhä Raamattu erehdy (eikä se voi erehtyä, koska se +on totuus itse), ei kukaan ole kohonnut sellaiseen tietoon (Vrt. I Kun. +kirj. 3:12); Dionysos Areopagita, jonka apostoli Paavali käänsi +kristinuskoon (Apost. teot 17:34) ja joka kirkollisten perinnäistietojen +mukaan oli Ateenan ensimmäinen piispa. Kärsi marttyyrikuoleman v. 95. +Hänen kirjoittamanaan pidetään muuatta kirjaa »Taivaallisesta +hierarkiasta», jota Dante piti suuressa arvossa; Paavali Orosius, +espanjal. pappi, joka v. 413 tai 414 kävi pyhän Augustinuksen luona +Hippossa ja hänen kehoituksestaan kirjoitti historiallisen teoksen +_Historiae adversus Paganos_, jota jossakin määrin voidaan pitää +täydennyksenä Augustinuksen teokselle _De Civitate Dei_; Manlius +Severinus Boetius, roomal. senaattori, synt. n. 470 jKr. Hänen +teoksistaan on saavuttanut kuuluisuutta _De consolatione philosophiae_, +jonka hän vankilassa kirjoitti. V. 524 goottilaiskuningas Teodorik +tuomitsi hänet kuolemaan; hänen ruumiinsa haudattiin Pavian Pietarin +kirkkoon, jota kullatun kattonsa vuoksi kutsuttiin nimellä +_Ciel-d'auro_; Isidorus, Sevillan piispa (kuoli 636), joka kirjoitti mm. +mainion laajan tietokirjan _Origines seu Etymologiae_ (20 kirjaa); Beda +Venerabilis, tunnettu kirkkohistoriastaan _Historia Ecclesiastica_. +kuoli 735; Rikhard, St. Victor-luostarin priori, oli 12. vuosisadan +suurimpia mystillisiä kirjailijoita (_Magnus contemplator_). Kuoli 1173; +Sigier, filosofi, Pariisin yliopiston opettaja; hänen sanotaan ottaneen +osaa niihin kiivaisiin riitoihin, jotka syntyivät yliopiston +maallikkojäsenten ja kerjäläismunkkien välillä opinvapaudesta; eräät +hänen laatimansa väitteet tuomitsi Pariisin piispa kirkonkiroukseen v. +1277, johon Dante viitannee. Hän kuoli harhaopista vainottuna n. 1283. + +[127] Olkikatu = Rue du Fouarre Parisissa, jonka varrella filosofian +koulut sijaitsivat. Samoilla seuduin on nykyään Quartier Latin. + + +11. laulu + +[128] »Joka varjo» = 12 autuasta. + +[129] Ks. edell. laulu, s. 9. + +[130] Ks. edell. laulu, s. 3. + +[131] »Kaksi ruhtinasta» = Fransiskus Assisilainen ja Pyhä Dominikus. +Edellinen edustaa serafeja, joita ennen kaikkea rakkaus elähdyttää; +jälkimmäinen keruubeja, jotka kunnostautuvat tietämyksen aloilla. + +[132] Dante määrittelee täten Pyhän Fransiskuksen syntymäpaikan, Assisin +kaupungin. Se sijaitsee Umbriassa Subasio-vuoren rinteellä, joka kohoaa +kahden pienen joen, Tupinonja Chiascion välillä; viimemainittu saa +alkunsa Anscianon vuorelta, jossa pyhän Ubaldon, Gubbion piispan, +kerrotaan eläneen. Lähellä Assisin vuorta sijaitsee Perugia, joka idästä +käsin, »kautta Porta Solen», on alttiina Subasion vuorelta puhaltaville +raaoille talvituulille sekä kesällä kuumille auringonsäteille, samalla +kuin läheiset Noceran ja Gualdon kaupungit ovat ilmanalan ja maanlaadun +tähden vieläkin epäsuotuisammassa asemassa. + +[133] »Aurinko» = Pyhä Fransiskus, jonka syntymää Dante vertaa auringon +usein niin kirkkaaseen nousuun idässä Ganges-virran luona. Siksi ei +riitä, että hänen synnyinpaikkaansa kutsutaan Assisiksi--Ascesi tai +Scesi on sen vanhentunut muoto--vaan idäksi, tuon ihmeteltävän +aurinkonsa vuoksi. + +[134] Pyhän Fransiskuksen elämästä, jonka Dante seuraavassa esittää +omalla viehättävällä tavallaan, mainittakoon tässä vain merkittävimmät +kohdat. Hän syntyi v. 1182 Assisissa, jossa isä, Pietro Bernardone, oli +rikas kauppias. Jo aikaisin hän vetäytyi uskonnolliseen elämään ja +perusti munkkikuntansa (_Frati minori_), joka sai paavin vahvistuksen v. +1212--lopullisesti sen vahvisti paavi Honorius III v. 1223. Hänen +päivänsä päättyivät v. 1226. + +[135] »Nainen» = personoitu köyhyys, jonka ensimmäinen mies oli ollut +Kristus. + +[136] Lukanus kertoo (_Pharsalia V_), että köyhä kalastaja Amyklas pysyi +tyynenä ja maltillisena, kun Caesar roomalaisten kansalaissotien +riehuessa tuli hänen mökkiinsä ja vaati häntä viemään hänet keskellä +myrskyistä yötä Adrian meren ylitse. + +[137] »Arvon Bernhard» = Bernardo da Quintavalle, Pyhän Fransiskuksen +ensimmäinen opetuslapsi. + +[138] Egidius, varakas porvari, ja Sylvester, assisilainen pappi, olivat +myös uuden veljeskunnan ensimmäisiä jäseniä. + +[139] Laajentaakseen veljeskuntaansa pyhä Fransiskus lähti v. 1219 +Egyptiin käännyttääkseen samalla sulttaanin kristinuskoon, missä ei +kuitenkaan onnistunut. + +[140] Kun Pyhä Fransiskus oleskeli Alvernian vuoren luostarissa +katumusharjoituksissa, kerrotaan, että hän näyssä sai käsiinsä, +kylkeensä ja jalkoihinsa »pyhät stigmaatit» l. Kristuksen +ristiinnaulinnan merkit, ja ne hänellä oli kaksi vuotta. Tuntiessaan +kuoleman lähestyvän hän antoi kantaa itsensä rakkaaseen kirkkoonsa, +Santa Maria degli Angeliin, jossa hän makasi ilman vaatteita permannolla +ja heitti henkensä. + +[141] »Virkaveli» = Pyhä Dominikus. + +[142] »Uutta ruokaa»--joko rikkautta ja korkeita virkoja, joita +myöhemmät dominikaanit tavoittelivat, tai uusia ja maailmallisia +opintoja, joiden tähden he laiminlöivät opettajansa määräämät +jumaluusopilliset tutkistelut, eivätkä sitten pystyneet täyttämään +tehtäväänsä. + +[143] »Puun sa nähnet» = sen, mitä syytökseni koskee.--Munkki on Tuomas +Akvinolainen itse. + + +12. laulu + +[144] »Pyhä myllynkivi» = ensimmäinen seppele, jonka 12 +jumaluusoppinutta muodostivat ja jota nyt kiertää toinen. + +[145] »Kaarta kaksi»--kaksinkertainen sateenkaari.--Ikävöivä impi on +nymfi Ekho, jonka Juno muutti kaiuksi. Hän rakasti +Narkissos-nuorukaista, mutta kun ei saavuttanut vastarakkautta, hän +lemmenliekkinsä polttamana riutui olemattomaksi (toisten mukaan kiveksi) +niin että ainoastaan ääni jäi jäljelle.--Säk. 4-6 ks. I Moos. kirj. +9:8-17. + +[146] »Keisari» = Jumala. + +[147] »Maan äärillä» = Espanjassa, josta Italia saa lämpimät +länsituulet. Siellä lähellä Biskajan lahtea, jonka taakse aurinko +kesäisin näyttää katoavan näköpiiristä, on Gallaroga, Kastilian +kuninkaallinen linna, jonka vaakunassa oli kuvattuna kaksi jalopeuraa; +siellä syntyi Pyhä Dominikus. Kerrotaan, että hänen äitinsä näki unta +ennen pojan syntymistä, että hän synnytti koiran, jolla oli iso soihtu +suussa, ja tämä soihtu sytytti tuleen koko maailman. + +[148] Pyhä Dominikus (1170-1227) perusti v. 1215 munkkikuntansa +(saarnaajamunkit), jonka paavi Honorius vahvisti 1217. Gregorius IX +julisti hänet pyhäksi v. 1234. + +[149] Viittaa taruun, joka kertoo, että Dominikuksen sylikummi näki +pojan kerran unessa ja pojan otsassa kirkkaan tähden, joka valaisi koko +maailman. + +[150] »Tään vuoksi jne.» = Olen syntynyt elääkseni köyhyydessä ja +nöyryydessä. + +[151] Dominikuksen isän nimi oli Felix (lat. = onnellinen), äidin nimi +Johanna (hebr. = Jumalan armoittama). + +[152] Taddeus, kuuluisa firenzel. lääkäri, Bolognan lääketieteellisen +koulun perustaja (synt. v. 1215).--Ostialainen = Ostian +kardinaali-piispa Henrik (Susasta kotoisin), tunnettu etenkin kanonisen +oikeuden opettajana. + +[153] Viittaa kirkonmiesten anomuksiin saada paavilta lupa antaa +(kolmasosa tai) vain puolet korvattavista maksuista tai hurskaihin +tarkoituksiin sovituista summista. + +[154] »Pyörä vaunun».--Vaunut kirkon vertauskuvana. Sen pyörät ovat +Fransiskus ja Dominikus. + +[155] »Kehä korkein» = Pyhä Fransiskus; hänen jälkiään ei enää +seurata.--Kuva on otettu viiniastioista, jotka hyvin hoidettuina +synnyttävät viinikiviä (jotka ovat omiaan säilyttämään viinin +raikkaana), mutta huolimattomasti hoidettuina kasvattavat hometta (joka +pilaa viinin). + +[156] Ennustus tarkoittanee kehnoimpien fransiskaanien karkoittamista +veljeskunnasta, jossa allamainitut miehet olivat saaneet aikaan +erimielisyyttä. + +[157] Ubertino di Casale edusti fransiskaanien keskuudessa n.s. +spiritualista suuntaa, joka saarnasi ankarinta köyhyyttä ja jonka paavi +Johannes XXII julisti pannaan 1317.--Matteo di Acquasparta (myöhemmin +kardinaali) suosi veljeskunnan kenraalina sääntöjen höllempää +noudattamista; hänen kannattajiaan kutsuttiin konventuaaleiksi. + +[158] Bonaventura, alk. Johannes di Fidanza, kotoisin Bagnoreasta, +syntyi v. 1221, liittyi fransiskaanimunkistoon 1243, jonka päämieheksi +tuli 1256; valittiin v. 1272 Albanon kardinaali-piispaksi, kuoli +Lyonissa 1274. Häntä kutsuttiin myös nimellä _Doctor seraphicus_, +luultavasti hänen teoksissaan ilmenevän mystisismin johdosta. + +[159] Niistä autuaista, jotka Bonaventura tässä luettelee, mainittakoon +lyhyesti seuraavaa: 1) Illuminato, kotoisin Rietistä, oli Pyh. +Fransiskuksen ensimmäisiä oppilaita ja seurasi häntä Itämaille; +Augustinus, Assisista, oli niinikään Fransiscuksen ensimmäisiä oppilaita +ja toimiva jäsen veljeskunnassa; 3) Ugo da Sanvittore, syntyään +saksalainen, meni 1133 Pariisiin luomaan kuuluisan St. Victorin +luostarin sääntöjä, oli rationalismin vastustaja, kuoli 1141; 4) Pietro +Comestor, Troyesin tuomiokirkon dekaani, v:sta 1164 Pariisin yliopiston +kansleri, erään »Historia scholastican» tekijä; 5) Espanjan Pietro, +synt. Lissabonissa 1226, valittiin 1273 Tusculumin kardinaalipiispaksi +ja 1276 paaviksi (Johannes XXI) mutta kuoli jo seuraavana vuonna; 6) +Natan, Vanhan Testamentin profeetta (ks. II Samuel 12:1 ja seur.); 7) +Krysostomus, kirkkoisä, Konstantinopolin patriarkka (397), kuoli +maanpaossa 407 ja jätti jälkeensä suuren joukon saarnoja; 8) Anselmus, +Canterburyn arkkipiispa (1033-1109), tunnettu teoksestaan »Cur Deus +Homo»; 9) Aelius Donatus, latinal. grammaatikko IV vuosisadalta; hänen +laatimansa oppikirjat olivat yleisesti käytännössä keski-ajan kouluissa; +10) Raban = Rabanus Maurus, Mainzin arkkipiispa (776-856), kirjoitti +useita uskontoa käsitteleviä teoksia; 11) Joakim, synt. Kalabriassa n. +1130, teki toivioretken Pyhään Maahan, josta palattuaan liittyi +sistersiläismunkkeihin, valittiin Curazzon luostarin apotiksi, kuoli +1202. Hän kirjoitti selityksiä Ilmestyskirjaan ja hänellä sanotaan +olleen profetoimisen lahja. + +[160] = Pyhää Dominikusta. + + +13. laulu + +[161] Runoilija pyytää lukijaa kuvittelemaan mielessään: 15 kirkasta +tähteä (ensimmäistä suuruutta, Ptolemaioksen muk.), Otavan seitsemän +tähteä, jotka aina loistavat pohjoisella taivaanpuoliskolla, edelleen +Vähän Otavan (»sarven») kaksi kirkkainta tähteä, joita lähinnä on +pohjantähti, sen akselin kärjessä, jonka ympäri Primum mobile pyörii. +Jos ajattelemme nämä järjestyneinä kahdeksi ympyräksi, joilla on sama +keskipiste ja jotka kiertävät samaan suuntaan, silloin syntyy »varjo» +siitä kuvasta, jonka autuaitten joukko Auringon taivaassa Danielle +tarjosi. + +[162] Minoon tytär = Ariadne. Hän virui Theseuksen hylkäämänä +epätoivoisena Naksos-saarella, kun Bakkhos hänet kohtasi, otti +puolisokseen ja asetti tähtien joukkoon kukkaseppeleen, joka oli ollut +immen otsalla. + +[163] Chiana, joki Arezzossa; sen juoksu oli ennenmuinoin hyvin hidas +suoperäisen uoman vuoksi. + +[164] Salomo. + +[165] Tuomas Akvinolaisen todistelu käy skolastiseen tapaan seuraavasti: +koko luomakunta on lähtöisin kolmiyhteisestä Jumalasta, jonka hyvyyttä +heijastavat enkelikuorot, jonka kautta hyvyys laskeutuu katoavaisten +luotujen maailmaan; mutta nämä ottavat vastaan jumalallisen hyvyyden +aatteen enemmän tai vähemmän aineensa laadun mukaan, ja siksi ihmiset +ovat kyvyiltään erilaisia. Jos aine olisi täydellinen ja taivaan +vaikutus mahdollisimman suuri, heijastaisivat luodut olennot kaikessa +loistossaan jumalallisen aatteen, josta luonto voi antaa vain varjon; +tämä tapahtuu silloin kun Jumala luo välittömästi, kuten luodessaan +Aatamin ja Kristuksen, joiden viisaus oli täydellinen. Tämä ei sodi sitä +vastaan, mitä olen sanonut Salomosta, tarkoittaen, että hän oli viisain +kuninkaista, koska pyysi Jumalalta juuri taitoa ja viisautta +hallitakseen hyvin, eikä ehdotonta tietoviisautta; näin on kaikki +johdettu sopusointuun sen kanssa, mitä Dante ajatteli Aatamin ja +Kristuksen viisaudesta. + +[166] Näkemys (_la chiara Vista_) = Kristus, Poika.--Lämmin Rakkaus +(_il caldo Amor_) = Pyhä Henki.--Alkuvoima (_la prima Virtu_) = Jumala, +Isä. Kysymys on välittömästä luomisesta. + +[167] Pääkysymyksiä niissä filosofisissa kouluissa, jotka ilmeisesti +tarjosivat peräti vähän käytännöllistä hyötyä.--Primum motum = +ensimmäinen liike, joka olisi riippumaton jokaisesta muusta liikkeestä. + +[168] Ks. X laulu, s. 3. + +[169] Bryson, kotoisin Herakleasta, yritti ratkaista ympyrän +neliöimiskysymystä poikkeamalla geometrisesta menettelytavasta.-- +Parmenides, Eleasta, (n. 500 e.Kr.) ja hänen oppilaansa Melissus, +Samos-saarelta, filosofeja, joita Aristoteles syyttää virheellisistä +päätelmistä. + +[170] Areios (kuol. 336), hänen oppinsa Kolminaisuuden persoonista +hyljättiin Nikean kirkolliskokouksessa (325).--Sabelius, erään harhaopin +perustaja, tämä oppi perustui Kolminaisuuden kieltämiseen. Kuoli v. 265. + + +14. laulu + +[171] Tuomas Akvinolainen oli puhuessaan seisonut kehässä, jonka sielut +muodostivat ja jonka keskuksessa Dante ja Beatrice seisoivat; Beatricen +puhe tapahtuu nyt päinvastoin keskuksesta kehään. + +[172] »Totuuden toisen jne.»--Dante epäili kestääkö se valo joka +autuaita verhoaa ikuisesti, ruumiiden ylösnousemuksenkin jälkeen yhtä +voimakkaana. + +[173] »Iäisen kasteen» = Jumalan armon antaman onnen. + +[174] Danten kysymykseen vastaa Salomo (»valo valkein»). Hänen +selityksensä on Tuomas Akvinolaisen opin mukaan seuraava: meidän valomme +kestää ikuisesti ja sen voimakkuus on suhteessa kunkin ansioihin +(rakkauteen); ruumiillisen ylösnousemuksen jälkeen me nautimme suurinta +jumalallista armoa ja säteilemme senvuoksi kirkkainta valoa; mutta +silloin on meidän näkömmekin voimistunut niin että kirkkainkaan valo ei +rasita meidän silmiämme. + +[175] Dante ja Beatrice ovat nousseet viidenteen l. Marsin taivaaseen. +Siellä sielut muodostavat (kreikkalaisen) ristin, jonka haarat ovat yhtä +pitkät. Sielut ovat uskonmarttyyrejä ja Dante luettelee niistä muutamia +Parat. XVIII. + +[176] Linnunrata oli Dantelle samoinkuin yleensä keskiajan oppineille +ratkaisematon arvoitus. Itse hän _Convitossaan_ (II: 15) esittää ne eri +tulkinnat, jotka aikojen kuluessa tälle ilmiölle oli annettu: taru +Phaetonista, Pytagoraan oppi, jonka mukaan aurinko kerran oli suistunut +radaltaan jättäen jälkeensä tämän valovyön, edelleen Aristoteleen, +Anaksagoraan ja Demokritoksen mielipiteet ja vihdoin se kansanluulo, +että linnunrata oli määrätty olemaan öisin oppaana niille, jotka olivat +pyhiinvaellusretkellä apostoli Jakobin pyhättöön Compostelassa +Galiciassa (josta johtunee linnunradan keskiaikainen nimitys _Galassia_, +jota Dantekin käyttää). + +[177] »_Nouse, voita_» = Kristukselle tarkoitetut hymnin sanat, joiden +alkuperä on tuntematon. + +[178] Dante tahtoo osoittaa, ettei sielujen laulu ollut saanut häntä +unohtamaan Beatricen silmien kauneutta. + + +15. laulu + +[179] »Lyyryn kauniin» = sielujen laulun Marsin taivaassa. + +[180] Valo, jonka Dante näkee kehässä liikkuvan, muistuttaa hänen +mieleensä Ankiseen, kun tämä Elysiumissa kohtasi poikansa Aineiaan. +Vergiliuksen säkeet, joissa kohtaus on kuvattuna, kuuluvat: + + Isque ubi tendentem adversus per gramina vidit + Aenean, alacris palmas utrasque tetendit, + Effusaque genis lacrimae, et vox excidit ore: + »Venisti tandem, tuaque expectata parenti + Vicit iter durum pietas? datur ora tueri, + Nate, tua et notas audire et reddere voces.» etc. + +(Nyt kun hän niityllä näki Aineiaan rientävän luokseen, Ilosta ojensi +hän hänelle molemmat kätensä, Kyyneleet valuivat poskille ja ääni +huulilta puhkesi: Tulitko vihdoinkin, onko rakkaus isääsi keventänyt +vaivojen tien? Minun suodaan katsella sinun kasvojasi, Poikani, ja +kuunnella tuttua ääntäsi ja vastata siihen). + +[181] Puhuja on Danten kantaisä Cacciaguida. Hänen tervehdyssanansa +kuuluvat suomeksi: »Oi jälkeiseni, oi Jumalan armo, niin runsaasti +vuodatettu! Kenelle on koskaan, niinkuin sinulle, taivaan ovi kahdesti +avautunut.» Vrt. myös X:s laulu: + + sinussa niin jo moninkerroin loistaa, + ett' tuo se portaita sun näitä, alas + joit' astuta ei jälleen nousematta. + +[182] »Janon pitkän jne.»--Tarkoittaa aikaa (yli puolitoista vuosisataa) +siitä asti, jolloin Cacciaguida oli noussut taivaaseen ja alkanut nähdä +tapahtuvat seikat Jumalassa. Jumala on se kirja, johon ihmisten kohtalot +ovat kirjoitetut ja jossa ei mikään muutu. + +[183] Tahtoessaan pyytää anteeksi ettei osaa ilmaista kantaisälleen sitä +mitä tuntee, Dante selittää: autuaitten tunne ja järki painavat yhtä +paljon, koska Ensi-tasapaino, Jumala lämmittää niitä rakkaudella ja +valaisee totuudella, mutta kuolevaisilla ovat tunne ja järki eri suuret; +siksi minä, joka olen kuolevainen, voin kiittää ainoastaan sydämellä, +koska järkeni on siihen riittämätön. + +[184] Cacciaguidalla oli kaksi lasta: Preitenitto ja Alighiero, jonka +viimemainitun mukaan Dante on saanut lisänimensä. Hän lienee kuollut v. +1201 ja oli senjälkeen viettänyt yli sata vuotta Kiirastulessa, +ylpeitten piirissä. Hänellä vuorostaan oli kaksi lasta: Bello (k. n. +1268) ja Bellincione (eli vielä 1268), ja tällä neljä poikaa: Brunetto, +Gherardo, Bello ja Alighiero. Viimemainittu, josta ei ole säilynyt juuri +mitään tietoja, oli Danten isä. + +[185] Gacciaguida kuvaa oman aikansa firenzeläisten moraalista tilaa +vastakohtana Danten ajalle.--Firenzen vanhoilla muureilla sijaitsi +Badia-niminen kirkko, johon säe 2 viittaa. + +[186] Isä ei pelännyt, että myötäjäiset tulisivat liian suuriksi taikka +avioikä liian alhaiseksi--Benvenuto da Imolan mukaan se oli alentunut +20-21 vuodesta 10-11 vuoteen. Edellisistä Lana sanoo: ei silloin +käytetty niin leimuavia myötäjäisiä, että firenzeläisen, jolla oli kaksi +tytärtä, olisi täytynyt pitää itseään perikadon omana. + +[187] Talot ja palatsit eivät olleet suhteettoman suuria niissä asuville +perheille eivätkä muhkeita ja ylellisesti kalustettuja.--Sardanapaliin +Dante lienee tutustunut historioitsija P. Orosiuksen kautta, joka sanoo +S:ia viimeiseksi assyrialaiseksi kuninkaaksi ja kuvaa häntä veltoksi ja +ylelliseksi mieheksi, joka rakasti purppuravaatteita ja muita +naisellisia koruja. Pietro di Danto taas viittaa Juvenaliksen säkeeseen +(_Sat._ X 762): »et Venere et cenis et pluma Sardanapali». + +[188] Montemalo (nyk. Monte Mario), kumpu lähellä Roomaa, ja +Uccellatoio, lähellä Firenzeä, olivat Danten aikana kumpikin hyvin +komeasti rakennettuja. Cacciaguida tarkoittaa siis, että rakennusten +loistossa ja suuruudessa Firenze ei ollut vielä voittanut Roomaa. + +[189] Bellincione Berti dei Ravignani, Helvetissä mainitun »hyvän +Gualdradan» isä, josta polveutui kuuluisa kreivillinen suku +Guildi.--Villani (_Cron._ IV I) mainitsee hänet kunnianarvoiseksi +firenzeläiseksi porvariksi. + +[190] Nerlit ja Vecchit olivat vanhoja firenzeläisiä konsulisukuja; +edelliset 1215 vaiheilla vaikutusvaltaisia guelfi-johtajia. + +[191] Cacciaguidan aikoina saivat vaimot elää ja kuolla kotonaan eikä +heidän tarvinnut seurata miehiään maanpakoon. Danten aikana karkotus oli +mielettömien puolueriitojen seurausta. Eikä heidän myöskään tarvinnut +elellä hyljättyinä, koska miehet eivät niin paljon matkustelleet +vieraissa maissa, erityisesti Ranskassa, kauppa- ym. asioissa. + +[192] Gianghella, kotoisin Tosasta, ylpeydestään ja irstaudestaan +tunnettu firenzeläinen nainen.--Lapo Salterello, firenzel. lainoppinut, +joka otti osaa melkein kaikkiin Firenzen julkisiin asioihin +puolueriitojen aikana. Dante mainitsee hänet ilmeisesti poliittisten +turmelijain perikuvana.--Gornelia, Tiberius Gracchuksen äiti. + +[193] Tästä Cacciaguidasta ei ole säilynyt mitään muita tietoja kuin +mitä Dante itse tässä kertoo, nimittäin että hän oli syntynyt +Firenzessä, kuudennessa l. Porta San Pieron kaupunginosassa n. v. 1090 + +ja kuului luultavasti vanhaan firenzeläiseen Elisei-sukuun, joka kerskui +polveutuvansa roomalaisista; että hänet kastettiin vanhassa Johanneksen +kappelissa Firenzessä; että hänellä oli kaksi veljeä, Moronto ja Eliseo; +että hänen puolisonsa oli syntyisin Po-joen laaksosta; että hän seurasi +keisari Konrad III:a toiselle ristiretkelle (1147-1149), lyötiin +ritariksi ja kaatui vihdoin taistelussa pakanoita vastaan v. 1147. + + +16. laulu + +[194] Tapa käyttää monikkomuotoa _te_ yhdestä henkilöstä lienee peräisin +3. vuosisadalta ja se on levinnyt Italiassa hyvin työläästi. Ne sielut, +joista Dante tässä runoelmassaan käyttää tätä sanaa, ovat: Brunetto +Latini (Helv. XV), Farinata degli Uberti (Helv. X), Cavalcante +Cavalcanti (ib.) ja Beatrice sekä nyt Cacciaguida, josta hän ensin oli +käyttänyt yksikkömuotoa. + +[195] Viittaa Lancelotin taruun, jossa kerrotaan, että kuningatar +Ginevran hovinainen yski kun näki kuningattaren syleilevän Lancelotia. + +[196] Johannes Kastaja oli Firenzen suojeluspyhimys, jonka päivänä +kaupungissa pidettiin jokavuotiset kilpajuoksut. Dante kysyi siis kuinka +suuri oli Firenzen väkiluku Cacciaguidan aikana. + +[197] Firenzen (n. 200 vuotta) vanhemmalla kielellä. + +[198] Kristuksen lihaksi tulemisen päivästä (jolloin enkeli Gabriel +lausui Neitsyt Marialle ensi kerran _Ave_...) Cacciaguidan syntymään oli +Mars 580 kertaa ollut Leijonan tähtimerkissä, so. tehnyt 580 kierrosta. +Jos laskemme Danten seuraaman Ptolemaioksen ajanlaskun mukaan käy +selville, että Cacciaguida oli syntynyt tammikuussa 1090. Tähän +tulokseen ovat useimmat näiden säkeiden tulkitsijat tulleet. + +[199] Tarkoittanee vain, että hän on jo puhunut kylliksi esi-isistään +sanoessaan, että he asuivat Firenzen keskuksessa, että he kuuluivat +kaupungin vanhimpiin porvarissukuihin jne.; muu ei kuulu tähän. Näin +Casini, Ovidio ym. + +[200] Danten aikana (1300) oli Firenzen asukasluku n. 70 000 henkeä, +joista 30 000 asekuntoista; vastaavat numerot Cacciaguidan aikana olivat +siis 14 000 ja 6 000. Runoilijan tarkoituksena lienee kuitenkin vain +näyttää, että väkiluku oli melkoisesti kasvanut.--Kastaja (= Johanneksen +kirkko) ja Mars (= Marsin patsas Ponte Vecchiolla) merkinnevät silloisen +Firenzen pohjoista ja eteläistä rajaa. + +[201] Kaupunkeja Firenzen naapuristossa. + +[202] Galluzzo sijaitsee n. 3 km Firenzestä etelään, Trespiano n. 6 km +Firenzestä pohjoiseen. + +[203] Aguglione = Ubaldo l. Baldo, firenzel. lakimies, jolla oli Danten +aikana suuri sananvalta Firenzessä. Hän on ilmeisesti ensimmäisenä +tehnyt ehdotuksen julistukseksi, jolla Ubertien suku ainaiseksi +karkoitettiin kaupungista (1311).--»Signa-konna» = Fazio dei +Morubaldini, lahjottavuudestaan tunnettu tuomari, kuului niihin +valkoisiin, jotka puolueensa kukistuttua siirtyivät mustien puolelle ja +»otettiin vastaan vain pahaa tekemään». (D. Compagni.) + +[204] »Joukko enin turmeltuva» = hengellinen sääty, joka vastusti +keisarikuntaa ja aiheutti siten yleisen rauhattomuudentilan ja saattoi +useat kaupungit itsepuolustukseksi laajentamaan alueitaan, jonka ohella +monen muukalaisen onnistui pujahtaa Firenzeenkin ja hankkia siellä +itselleen oikeuksia, jotka kasvaessaan kävivät usein kaupungille +vaarallisiksi. Tällaisia sukuja olivat mm. Danten mainitsemat: +Simifonti, josta ei ole säilynyt enempiä tietoja; Contin suku (=kreivit +Guidi), joka 1207 möi Firenzen ja Pistoian välillä sijaitsevan +Montemurlon linnan firenzeläiselle; Cerchit, jotka tulivat Aconesta ja +saavuttivat suuria rikkauksia; Buondelmontit, jotka omistivat +Montebuonin linnan Greve-laaksossa, kunnes firenzeläiset sen anastivat +(1135) ja pakottivat sen asukkaat muuttamaan Firenzeen. + +[205] Luni, vanha etrurialainen kaupunki Carraran tienoilla, oli jo +Danten aikana vajonnut mitättömyyteen.--Urbisaglia, entinen kukoistava +_Urbs Salvia_, oli joutunut saman kohtalon alaiseksi.--Chiusi ja +Sinigaglia (roomalaisten aikana tunnettu _Sena Gallica_ Adrian meren +rannalla) olivat samoin Danten aikana rappion ja kadonneen suuruuden +esikuvia. + +[206] Luode ja vuoksi. + +[207] Vastaukseksi Danten kysymykseen [196] Cacciaguida luettelee ne +suvut ja henkilöt, jotka hänen aikanaan olivat kuuluisia mutta jo +rappeutumaan päin. + +[208] »Vierellä portin».--Tarkoittaa Porta San Pietroa, jonka vierelle +Cerchi-suku (»rikos raskas») oli tullut asumaan Ravignanien ja Guidien +jälkeen (1280). Vastuu Firenzen sisäisistä levottomuuksista lepäsi +suureksi osaksi tämän suvun niskoilla. + +[209] Ritarisäädyn kunniamerkit. + +[210] »Firenzen kaune» = Uberti- ja Lambertisuvut, Firenzen vanhimpia. +Edellisistä oli kuuluisin Farinata degli Uberti. Lamberti-suvun +vaakunassa oli kuvattuna kultaisia luoteja sinisellä pohjalla. + +[211] Viittaavat Tosinghi- ja Visdomini-sukujen esi-isiin, joilla oli +patronaattioikeus Firenzen piispanistuimeen ja jotka nauttivat tulot kun +se oli vapaana--ja vapaana he tahallisesti pitivät sitä niin kauan kuin +mahdollista. + +[212] »Suku julkea» = Adimarien suku, joka vastusti Danten palaamista +maanpaosta ja tavoitteli mm. hänen maatilaansa omakseen--Kun Ubertino +oli ottanut puolisokseen erään Bellincione Bertin tyttären, sanotaan +hänen vastustaneen, kun hänen appensa aikoi antaa toisen tyttärensä +eräälle Adimari-suvun jäsenelle, joka oli alhaista syntyperää. + +[213] Della Pera, vanha firenzeläinen, Danten aikana jo hävinnyt suku, +jonka mukaan eräs kaupungin vanhimpia portteja, Porta Peruzza, on saanut +nimensä. + +[214] »Suurherralla» tarkoitetaan rajakreivi Hugo Brandenburgilaista, +joka kuoli Firenzessä apostoli Tuomaan päivänä 1006. Eläessään hän +perusti useita luostareita ja löi ritareiksi useita Giandonati, Pulci, +Nerli, Bella ym. sukujen jäseniä, jotka kaikki hänen tahdostaan +kantoivat hänen vaakunaansa.--»Se joka kansanpuolueeseen kallistuu» on +Giano della Bella, joka 1293 sai aikaan suuren mullistuksen Firenzen +sisäisessä elämässä ja ajettiin maanpakoon. Hänen vaakunakilpeään kiersi +muista erotukseksi kultainen reunus. + +[215] Borgo Santi Apostolin kaupunginosa olisi rauhallisempi, jolleivät +Gualterottit ja Importunit, jotka olivat sen vanhoja asujia, olisi +saaneet uusia naapureita Amadein suvusta. Vaikka suku olikin +arvossapidetty se aiheutti guelfi- ja ghibelliinipuolueiden synnyn +nuoren Buondelmonten murhan johdosta. Murha tapahtui Marsin patsaan +juurella Ponte Vecchiolla.--Ema on pieni, Greve-laaksossa juokseva joki, +johon Buondelmonte oli hukkua tullessaan ensi kertaa Firenzeen. + +[216] »Kukka Firenzen» = valkoinen lilja Firenzen vanhassa vaakunassa. + + +17. laulu + +[217] Kun Phaeton kuuli Epaphoksen, Jupiterin ja Ion pojan väittävän, +ettei hän ollut auringonjumalan poika, hän riensi heti äitinsä Klymenen +luo saadakseen kuulla totuuden. (Ovidius). Onnettomuus, joka Phaetonia +kohtasi kun hän sai päivän vaunut ohjattavakseen, lienee se syy, joka +saa isät vastahakoisiksi täyttämään lastensa kaikkia toiveita. + +[218] »Tajuten pisteen» = Jumalan, joka näkee menneisyyden, nykyisyyden +ja tulevaisuuden.--Cacciaguida vetoaa geometriaan, koska se (Danten +muk.) on varmuuden korkein aste, »scienza senza macula d'errore e +certissima per se» (_Convito_ II: 14). + +[219] Ks. XV laulu, s. 7. + +[220] »Arvoituksin» = oraakkelien yms. vastauksin. + +[221] Kun Hippolytus, Theseuksen poika oli hyljännyt äitipuolensa +rakkaudentunnustuksen, tämä väitti pojan isälle, että Hippolytus oli +rakastunut häneen ja tahtonut vietellä hänet, jonka vuoksi Theseus +karkoitti poikansa Ateenasta (Ovidius). + +[222] Rooman paavillisessa hovissa, jossa simonia kukoistaa, ja siellä +varsinkin paavi Bonifacius VIII, joka tiettävästi oli Danten +verivihollinen. + +[223] »Seura huono» = Danten onnettomuustoverit (600 »valkoista» ja +ghibelliiniä), jotka suurimmaksi osaksi olivat itsekkäitä ja +halpamaisia, vailla sitä ylevää maailmankatsomusta, joka Danielia oli. +Nämä tekivät kolme eri yritystä palata takaisin Firenzeen (Dante otti +osaa ainakin yhteen), ja nämä yritykset, joskin ne olivat hyvin +suunniteltuja, suoritettiin niin päättömästi ja raukkamaisesti, että ne +herättivät vain inhoa Dantessa. Siksi oli hänelle kunniaksi, että hän +oli ollut »oma puolueensa». + +[224] »Suuri Lombardialainen» on todennäköisesti eräs kuuluisan Della +Scalan (Scaliger) suvun jäsen, Bartolomeo, Alberto della Scalan poika ja +hänen jälkeensä Veronan herra (1301-1304)--suvun vaakunassa oli porras +(scala) ja keisarill. kotka. Alberton toinen poika, Gan Grande (synt. +1291) oli lahjakas ja kunnostautui sotaisissa toimissa, niin että Dante +usein ennustaa hänestä ghibelliinien nimen ja Pohjois-Italian +keisarivallan uudistajaa. Tultuaan Veronan herraksi (1312-1329), jona +hän ei enää kaivannut rikkauksia eikä kaihtanut vaivoja, hän auttoi +keisari Henrik VII:n tuloa Italiaan (kruunattiin 1312). Henrikiä tuki +näennäisesti paavi Klemens V »Gascognelainen»--mutta toisaalta tämä +suosi Napolin kuningasta Robertia ja guelfeja, jotka vastustivat +Henrikiä. + +[225] »Nää paulat jne.» = Aika, jolloin Dante karkoitetaan maanpakoon on +koittava parin vuoden kuluttua. + +[226] Dante on epätietoinen, tuleeko hänen antautua alttiiksi +aikalaistensa vihalle ilmaisemalla kaiken mitä oli kirjoittanut ja oli +aikeessa kirjoittaa aikansa huomattavimmista henkilöistä, vaiko kadottaa +maineensa jälkimaailman edessä salaamalla kaikki. + + +18. laulu + +[227] »Pyhä sielu» = Cacciaguida. + +[228] Cacciaguida puhuu viimeisen kerran.--Puu on paratiisin +vertauskuva; sen ylimmässä osassa, Empyreumissa on Jumala, joka jakaa +sille armoaan, ja se kantaa hedelmiä, so. sieluja, joita se ei koskaan +kadota. + +[229] Renouard ja Vilhelm, sankareita ja aseveikkoja +muinaisranskalaisissa eeppisissä lauluissa (_chansons de geste_), jotka +ovat kootut yhteen nimellä »La Geste de Guillaume». Molemmat taistelivat +kristinopin puolesta pakanoita vastaan ja kuolivat munkkeina (Vilhelm, +Orangen kreivi v. 812).--Robert Guiscard valloitti Apulian ja Kalabrian +ei-kristityiltä ja taisteli menestyksellä Saksan keisaria Henrik IV +vastaan. Kuoli 1085.--Bouillonin herttua Gottfrid, ensimmäisen +ristiretken johtaja, kuoli Jerusalemin kuninkaana 1100. + +[230] Dante ja Beatrice ovat tulleet kuudenteen l. Jupiterin taivaaseen. +Siellä oleskelevat niiden sielut, jotka maan päällä ovat hallinneet ja +tuominneet oikeudenmukaisesti. + +[231] »Kieltäin omaani»--latinaa (ks. al.), koska italia oli latinan +tytärkieli. + +[232] Kerta kerralta sielut järjestäytyvät kirjaimiksi lauseeseen +_Diligite iustitiam, qui iudicatis terram_ (= Rakastakaa oikeutta te, +jotka tuomitsette maanpäällä. Viisauden kirja 1:1). Kirjaimet on +ajateltava goottilaisiksi alkukirjaimiksi. M:n muodostaa kaksi +sisäänpäin kaareutuvaa viivaa, jotka lähtevät niiden keskellä olevan +suoran kärjestä. Tähän kärkeen asettuivat Empyreumista tulleet sielut +muodostaen firenzeläisen liljan ja muut sielut täydentävät sitten kuvion +keisarilliseksi kotkaksi, joka on keisarikunnan vertauskuva ja lain ja +oikeuden edustaja maan päällä. + +[233] Viittaa erääseen entisaikaan yleiseen ital. kansantapaan: lyötiin +yhteen palavia puita tai kekäleitä, jolloin kipinät lensivät ja +ennustettiin esim.: »Niin paljon lampaita, niin paljon porsaita, niin +paljon kultafloriineja kuin on näitä kipinöitä!» (Lana). + +[234] »Savu» = paheet, jotka tahraavat oikeutta, erit. Rooman +paavillinen hovi, jota Dante pitää aikansa moraalisen ja poliittisen +turmeltuneisuuden ensisijaisena syynä.--»Temppelissä», vrt. Matt. ev. +21:12 seur. + +[235] Nyt käydään sotaa pannaanjulistuksilla ja interdikteillä. Ne +riistävät kristityiltä armon välikappaleiden käytön, joita Jumala ei +kiellä keltään. + +[236] Tarkoittaa erityisesti paavi Johannes XXII:a (kotoisin Cahorsista, +valittiin paaviksi 1316, kuoli 1334), jonka hallitus oli kokonainen +sarja pannaanjulistuksia ja takaisinkutsuja rahallisen voiton vuoksi. + +[237] »Joka yksin elää tahtoi»--Johannes Kastaja, joka eli erämaassa +(ks. Luukk. ev. 1:80) ja jonka poikkihakattu pää kannettiin lautasella +Herodiaan tyttärelle palkinnoksi tämän tanssista Herodeksen edessä (ks. +Matt. ev. 14:12; Mark. ev. 14-28). Mutta Johannes Kastajan kuva oli myös +firenzeläisissä kultarahoissa ja siksi paavi Johannes rakasti häntä, +mutta Pietaria (»Kalastajaa») ja Paavalia hän ei tuntenut. + + +19. laulu + +[238] »Kaunis kuva» = kotka, sama kuin edell. laulussa. + +[239] Kotkan jälkeensä jättämä muisto olivat ne monet viisaat ja +oikeutta rakastavat roomalaiset hallitsijat, joiden ylistämisestä oli +tullut kaunopuhujien kulunut aihe--kuitenkin vain harvat seurasivat +hallitsijoiden esimerkkiä. + +[240] »Toiseen valtapiiriin» = Venustaivaan Troneihin. + +[241] »Ensi Ylväs» = Lucifer. Vrt. myös Parat. XXIX. + +[242] Kotkan sanojen tarkoituksena on näyttää, että ihmiset ovat +kyvyttömiä näkemään Jumalan oikeuden pohjaan saakka ja ettei heidän +pitäisi mitata omalla rajoitetulla älyllään Jumalan päätöksiä. Vrt. +Kirj. Roomal. 10:14; 11:33. + +[243] Kotka ratkaisee Danten epäilyn, joka koski hyveellisten pakanain +sulkemista pois autuudesta. + +[244] Sielut asettuivat jälleen hiljaa paikoilleen keisarikotkan eri +osissa. + +[245] Vrt. Matt. ev. 7:21-22. + +[246] »Afrikankin kansat» = pakanakansat yleensä, jotka viimeisellä +tuomiolla voivat tuottaa häpeää nimikristityille. Samassa mielessä Dante +saattaa Persian tuomitsemaan kehnoja kristittyjä kuninkaita. + +[247] Esimerkkinä huonoista hallitsijoista, joiden teot merkitään +Jumalan tuomiokirjaan Dante mainitsee seuraavat: Itävallan keisari +Albert I, joka mm. valloitti ja julmasti hävitti Böömin kuningaskunnan +(1304).--Filip Kaunis, jota alamaiset vihasivat, koska hän oli +väärentänyt rahan alentamalla sen arvon. Kuoli Danten kertomalla tavalla +1314 (ks. Kiirast. VII ja XX). + +Säkeet: + + Näkyvä korska on se vallanhimo, + mi miehet Englannin, Skotlannin huumaa, + niin ettei maissaan toisiaan ne kärsi. + +viittaavat Englannin kuninkaan Edvard II:n (?) ja Skotlannin kuninkaan +välisiin sotiin, joilla kumpikin tahtoi laajentaa maatansa toisen +vahingoksi.--Espanjan kuningas Ferdinand IV (1285-1312).--Böömin +kuningas Venzel (Venceslav) IV.--»Jerusalemin Rampa» = Napolin kuningas +Kaarle II, joka samoinkuin kaikki Napolin kuninkaat käytti arvonimeä +»Jerusalemin kuningas». Dante arvosti hänen hyvät ominaisuutensa +roomalaisella ykkösellä, mutta huonot tuhannen numerolla (M):-- + +Säkeet: + + Näkyvä tuon on itaruus ja halpuus, + mi hallitsee nyt tulisaarta, missä + Ankises päätti päivät pitkän ijän; + +tarkoittavat Sisilian (»tulisaaren», jossa Ankises, Aineiaan poika, +kuoli) hallitsija Fredrik II:ta. Hänen veljensä Jakob II Aragonialainen +ja setänsä Mallorcan kuningas Jakob (1243-1311), joka (Ottimon muk.) +»näytti huonon asekuntoisuutensa luovuttaessaan veljelleen (Pietari +III:lle) saaren (Mallorcan), jonka tämä sitten armosta antoi hänelle +takaisin».--Portugalin kuningas Dionysos Agricola (1279-1325). Häneen +samoinkuin Norjan kuninkaaseen Haakon V:een (1299-1319) lienee Dante +puutteellisesti perehtynyt.--Rascian herra = Stefanus Urosius I, joka +hallitsi Bosniaa ja sitä osaa Itä-Serbiaa, jonka lävitse virtaa +Rasca-joki. Hänen sanotaan väärentäneen Venetsian rahaa (_Matapane_) +käyttämällä ala-arvoista metallia.--Unkarilla oli ollut huonoja +hallitsijoita aina Andreas III:een (1290-1301) asti, joka oli viimeinen +pyhän Stefanin vanhaa kuningassukua. Häntä seurasi Anjoun Kaarle +Robert.--Navarran Johanna (synt. 1271),joka 1284 meni naimisiin Filip +Kauniin kanssa, mutta hallitsi senkin jälkeen itsenäisesti +valtakuntaansa. Hänen kuoltuaan (1304), jolloin hänen poikansa Ludvig +tuli Ranskan kuninkaaksi (Ludvig X), yhdistettiin Navarra Ranskan +kruunuun.--Kyproksen saarta, jonka tärkeimmät kaupungit olivat Nicosia +ja Famagusta, hallitsi huonosti Henrik II Lusignalainen (1285-1324), +joka vietti siveetöntä elämää ja jonka epäiltiin myrkyttäneen oman +veljensä. Lusignalaisen hallitus oli siis ilmeisesti enteenä sille, mitä +Navarra voi odottaa Ranskalta. + + +20. laulu + +[248] = Jupiterin taivaan. + +[249] »Sit osaa jne.»--(silmää = yksikössä, koska kotka näkyi +sivukuvana, kuten vaakunoissa ym. oli tavallista.) Sielut, jotka sen +muodostavat ovat hyviä ja oikeudenmukaisia hallitsijoita, joista +seuraavassa luetellaan muutamia. + +[250] = Kuningas David. + +[251] = Keisari Trajanus (98-117), joka lohdutti erästä leskeä +kostamalla tämän pojan surman. Nyt hän tietää mitä on olla seuraamatta +Kristuksen oppia, koska hän omasta kokemuksestaan tuntee paratiisin +autuuden ja helvetin tuskat. + +[252] = Juudan kuningas Hiskia, joka kuolemansairaana rukoili Jumalaa ja +Jumala antoi hänelle 15 vuotta lisää elonaikaa (ks. Kun. kirj. 20:1-11). + +[253] = Konstantinus Suuri (274-337). Hän »kreikkalaistui» siirtäessään +(324) Rooman keisarillisen istuimen Bysanttiin jättäen siten Rooman +paavin huomaan. Nyt hän tietää, että tämä teko ei ollut hänelle +vahingoksi, sillä Jumala näkee hyvän tarkoituksen olivatpa seuraukset +miten turmiolliset tahansa. + +[254] = Vilhelm II Hyvä, Sisilian ja Capulian kuningas (synt. 1154, +kuol. 1189). Historioitsijat ylistävät häntä viisaaksi ja maineikkaaksi +ruhtinaaksi, jota hänen molemmat kansansa suuresti rakastivat. Nyt ne +surevat kehnojen hallitsijoittensa, Kaarlen, »Jerusalemin Ramman», ja +Fredrik Aragonialaisen tähden. + +[255] Troijan Rifeus, kreikkalainen sankari, jonka Vergilius sanoo +kaatuneen Troijan valloituksessa ja lausuu hänestä (_Aeneis_ II +426-427): »iustissimus unus Qui fuit in Teucris et servantissimus +aequi». Hänen kääntymyksestään ks. jäljempänä 9 säettä, jotka alkavat +Kautt' armon. + +[256] »_Regnum coelorum_ jne.»--Evankeliumin sanat (Matt. 11:12), jotka +Dante on ottanut Vulgatasta: »Regnum coelorum vim patitur, et violenti +rapiunt illud» = Taivaan valtakunta kärsii väkivallasta ja väkivaltaiset +tempaavat sen itselleen. + +[257] = Keisari Trajanus ja Rifeus, joista jälkimmäinen kuoli ennen, +edellinen jälkeen Kristuksen syntymän. + +[258] Tarina kertoo, että pyhä Gregorius, rukoili palavasti Trajanuksen +oikeuden työstä kuultuaan, että Jumala antaisi hänelle ikuisen autuuden. +Keisarin kerrotaan sitten palanneen helvetistä maalliseen ruumiiseensa +ja ottaneen kasteen, joten hän oli arvokas otettavaksi autuaitten +joukkoon. + +[259] Mikään perimätieto tms. ei ole antanut Dantelle aihetta asettaa +Rifeusta pelastettujen joukkoon, vaan se on hänen omaa keksintöään, hän +tahtoi ehkä sillä antaa esimerkin Raamatun pakanoita koskevista +kirjoituksista (esim. Hesek. 18:27-28) tai myös Tuomas Akvinolaisen +opista (_Summa theol._).--Kasteen korvasivat Rifeukselle usko, toivoja +rakkaus (»kolme naista»), jotka Dante oli nähnyt personoituina Kirkon +vaunujen oikeanpuolisessa pyörässä. + +[260] = Trajanus ja Rifeus. + + +21. laulu + +[261] Semele pyysi kerran Junon neuvosta, että hän saisi nähdä Jupiterin +täydessä loistossaan. Jumala täytti hänen toiveensa, mutta silloin +salama iski häneen ja poltti hänet tuhkaksi. + +[262] Seitsemäs soihtu on Saturnus, jossa pyhäin mietiskelijäin sielut +oleskelevat ja joka tällä haavaa oli Leijonan tähtimerkissä. Astrologit +pitivät Saturnusta kylmänä taivaankappaleena; Leijonan suuremman lämmön +vaikutuksesta se oli nyt lauhkea. + +[263] »Kristallissa» = Saturnus-taivaassa, joka on saanut nimensä +Kreetan kuninkaan Saturnuksen mukaan, joka hallitsi maailmaa ns. +»Kultaisella aikakaudella». + +[264] Nämä portaat, jotka kuvannollisesti esittävät mietiskelevien +sielujen kohoamista Jumalan tykö, ovat samat kuin seuraavassa laulussa +mainitut Jaakobin portaat (ks. Moos. 28:12). + +[265] »Mut hän jne.» = Beatrice. + +[266] »Syystä siitä», ks. alk. säk. »Jos nyt ma hymyilisin...» + +[267] Vastaukseksi Danten kysymykseen sielu selittää, ettei hänen +ylemmyytensä rakkaudessa saanut häntä lähestymään Dantea vaan ainoastaan +se velvollisuus, joka oli tullut hänen osalleen Jumalan +»ikisäätämyksessä». + +[268] Pier Damiano, joka tässä puhuu, syntyi n. 1007 köyhistä +vanhemmista. Häntä kasvatti aluksi veli Damiano, jonka kunniaksi hän +käytti nimeä _Petrus Damiani_. Päätettyään opintonsa Parmassa ja +Ravennassa hän toimi itse opettajana suurella menestyksellä, mutta +vetäytyi 30 vuoden ikäisenä maailmasta ja meni Fonte Avellanan +luostariin (Catria-vuoren rinteellä), jonka apotiksi hänet valittiin. +Tässä toimessaan hän teki tärkeitä palveluksia useille paaveille, niin +että hänet 1058 nimitettiin Ostian kardinaali-piispaksi, jonka arvon hän +hyvin vastahakoisesti otti vastaan. Hän sovitti mm. Rooman ja Milanon +kirkon välit. Sittemmin hän palasi jälleen luostariin (Sta Maria +Ravennassa), eli yksinkertaisena munkkina ja nöyryydestä kutsui itseään +Pietari Syntiseksi (_Petrus peccator_). Kuoli Faenzassa 1072, jättäen +jälkeensä useita uskontoa käsitteleviä teoksia. + +[269] Cephas (Keefas), nimi, jonka Kristus antoi Simonille; merkitsee +samaa kuin Petrus (Pietari) = kivi, kallio.--Pyhän Hengen astia on +apostoli Paavali, _Vas electionis_. + +[270] Damiano syyttää pappeja ja kirkonmiehiä, jotka ylellisyydessä +olivat tulleet niin lihaviksi, etteivät voineet omin neuvoin liikkua ja +käyttivät kaapuja, niin pitkiä ja väljiä, että niihin mahtui sekä mies +että hevonen (»_due bestie_»). + +[271] Sielut huusivat kostoa Kirkon turmelijoille ja eritoten Bonifacius +VIII:lle, kuten Beatrice seuraavassa laulussa selittää: + + Tajunnut jos sen rukoukset oisit, + sa tietäisit jo Herran koston, jonka + näkevä olet ennen kuolematas. + + +22. laulu + +[272] Vrt. edell. laulu: + + »Jos nyt ma hymyilisin, vois sun käydä + kuin kerran Semelen, mi tuhkaks paloi.[261] + +sekä + + Ja lausu, miks ei tässä taivahassa + soi Paratiisin sulosoinnut, jotka + niin hartahina alemmissa helkkää.» + + »Sun kuulos kuolevaisen on kuin näkös», + hän vastas; »syystä siitä ei soi laulu, + mist' ei myös hymyile Beatrice täällä...» + +[273] Puhuja on Benediktus Nursialainen, benediktiinimunkkikunnan +perustaja. Hän syntyi 480 ja pakeni jo nuorena maailmasta, vetäytyen +erääseen luostariin lähellä Subiacoa, jossa saavutti kuuluisuutta +pyhyydellään. V. 529 hän perusti Monte Cassinon luostarin, jolla samalla +laski perustuksen länsimaiden ensimmäiselle uskonnolliselle +veljeskunnalle. Kuoli tässä luostarissa v. 543. + +[274] Monte Cassinolla oli pakana-ajoista lähtien ollut Apollolle +pyhitetty temppeli, jossa kävi varsinkin 6:nnella vuosisadalla paljon +kansaa uskontoaan harjoittamassa. + +[275] Macarius--kolmesta samannimisestä luultavimmin ns. Macarius +Aleksandrialainen, pyhän Antoniuksen oppilas. Oli innokkaimpia +luostari-elämän edistäjiä Itämailla. Kuoli 401.--Pyhä Romualdus, synt. +Ravennassa 956, perusti n. 1018 kuuluisan Camaldoli-luostarin Toskanaan +ja kuoli kuuluisana pyhyydestään ja ihmeistään v. 1027. + +[276] »Kasvot paljahina» = ilman jumalallista valoa.--»Viime taivaassa» += Empyreumissa, ks. Parat. XXXI-XXXII. + +[277] Pyhä Benediktus valittaa veljeskuntansa rappeutumista samoinkuin +Pyhä Dominikus ja Fransiskus Assisilainen ovat tehneet: hänen +luostarisääntönsä ovat nyt vain nimeksi olemassa; niiden kopioiminen on +hyödytöntä paperin haaskausta. Munkkien päät ovat täynnä pahoja +ajatuksia ja turmeltuneita pyyteitä. Kirkon tuloja, jotka kuuluvat +köyhille, käytetään väärin. (Niinpä eräässä paavi Aleksanteri III:nnen +dekretaalissa sanotaan: »Quod monachi, abbates et priores accipiunt, +gravius est usura»). Pietarin ja Fransiskuksen ohjeita ei seurata jne. +Tässäkin tapauksessa voi kuitenkin Luoja tulla avuksi, Hän, joka on +tehnyt paljon suurempia ihmeitä. + +[278] Tässä runoilija viimeisen kerran kääntyy suoranaisesti lukijan +puoleen kuin jättäen hänelle hyvästi ennenkuin ryhtyy käsittelemään +runoelmansa ylevintä osaa.--Dante ja Beatrice ovat nyt saapuneet +kahdeksanteen l. Kiintotähtien taivaaseen ja siellä Kaksosten +tähtisikermään. Kun aurinko keski-ajan astronomien mukaan, saapuu tähän +tähtimerkkiin n. 20 p:nä toukokuuta, täytyy siis Danten syntymäpäivän +langeta tämän kuun viimeiselle kymmeniselle. Kaksosia sanoivat +astrologit sellaiseksi tähtikuvioksi, jonka vaikutuksen alaisina +tiedemiehet, runoilijat ja ennustajat syntyvät maailmaan. + +[279] »Latonan tytär» = Kuu (ks. Parat. II. + +[280] Hyperionin poika on Aurinko; sen lähistöllä ovat Merkurius (jonka +äiti on Maia) ja Venus (jonka äiti on Dione). + +[281] Jupiter kiertää (poikaansa) Marsia ja (isäänsä) Saturnusta +lauhduttaen edellisen kuumuutta ja jälkimmäisen kylmyyttä. + +[282] »Se soppi jne.» = Maa, jonka omistusoikeudesta kiistellään. Vrt. +Seneca: »Punctum est in quo bellatis.» + + +23. laulu + +[283] = Meridiaaniin, jossa aurinko on korkeimmillaan. + +[284] = Se iäinen kunnia, jonka autuaat ansaitsevat kääntämällä hyvään +luonnolliset taipumukset, joihin taivaat vaikuttavat (Casini). + +[285] Trivia = Diana, kuunjumalatar.--Immet iäiset ovat tähtiä. + +[286] »näin Päivän» = Kristuksen, autuaiden sielujen (»tuikkehien») +yläpuolella. Samaa tarkoittaa »olento valoisa». + +[287] Vrt. I Kor. kirj. 1:24. + +[288] Ks. selitystä edellä alk. »Kaikki seikat keskenänsä...» + +[289] Polyhymnia = Muusa, joka edusti lyyrillistä runoutta. + +[290] »Ruusu» = Neitsyt Maria, _rosa mystica_ katolisen kirkon +litanioissa.--Liljat = apostolit, jotka kääntävät ihmisiä Kristuksen +uskoon. + +[291] »Kukan kauniin nimi» = Maria, joka Kristuksen kadottua Empyreumiin +on nyt kirkkain valo. Myöhemmin hän esiintyy nimillä »kirkas tähti»: + + Kumpaankin silmääni kun kuvautunut + ol' laatu ynnä koko tähden kirkkaan, + mi voittaa sielläi niinkuin voitti täällä, + +vrt. katol. kirkon tervehdyshymni »Ave mari stella, Dei mater alma») ja +»Safiiri»: + + tuon verrattuna lauluun luutun, jolla + safiri se nyt päänsä seppelöitsi + jost' taivaan kirkkaan on safiri-sini. + +[292] »Soihtu pieni» = Arkkienkeli Gabriel, joka kuten ennen maan päällä +niin nytkin ylistää laulullaan Neitsyt Mariaa. + +[293] »Kuningasmantteli» = Yhdeksäs taivas l. Primum mobile, joka +ulottuu kaikkien kahdeksan taivaan ympäri, jotka taivaat vaikuttavat +välittömästi ihmisten maailmaan; samalla se on lähinnä Empyreumia, +Jumalan istuinta. + +[294] Dante ei voinut enää nähdä Mariaa, joka nousi Kristuksen luo +Empyreumiin. + +[295] »_Regina coeli_» = Taivaan kuningatar, erään katol. kirkkohymnin +alkusanat. + +[296] Babylonin vankeudessa halveksivat autuaat sielut kultaa ja +rikkauksia voidakseen kaikki kärsimykset kestämällä saavuttaa aarteen +taivaassa. + +[297] = Apostoli Pietari. Vrt. Matt. ev. 16:19. + + +24. laulu + +[298] Vrt. Ilmest. kirj. 19:9: »Autuaita ovat ne, jotka ovat kutsutut +Karitsan hääaterialle.» + +[299] Kauneimmat liekkijoukosta olivat apostolit ja loistavin niistä +Pietari.--Kolme kierrosta Beatricen ympäri + + (Ja kolme kertaa ympäri Beatricen + se kiersi, laulaen niin tenhoovasti, + sit' ettei mielikuvitus voi todistaa.) + +merkitsee pyhää Kolminaisuutta taikka kolmea kristillistä hyvettä. + +[300] Kuva on otettu maalaustaiteesta. Benvenuto da Imola selittää mm.: +»Huomaa, että kun maalari tahtoo kuvata laskoksia kankaalle, hänen ei +pidä käyttää eloisaa (räikeää) väriä, vaan himmeämpää kuin itse kankaan +väri; samoin ei runoilija kyllin hienojen sointujen ja ajatusten +puutteessa pysty kuvailemaan apostolien laulua.» + +[301] Ks. Matt. ev. 14:28-33. + +[302] Alkutekstissä oleva _baccelliere_ (lat. _baccalarius_) nimi +voitaneen suomessa hyvin korvata teini-nimellä (lat. _dia conus_), koska +kysymys on keskiaikaisen akatemian (erit. pappis-) oppilaasta. Danten +säkeisiin nähden huomauttaa Casini: »Onnistunut vertaus on otettu +keskiajan filosofisista ja teologisista kouluista, joissa oppi-isän +(_maestro_) oli tapana esittää istuimeltaan kysymykset, joita sitten +pohdittiin (_approvare_) läsnäolevien tohtorien, baccellierien ja +oppilasten välillä, ja sitten kun jokaista kysymystä oli pohdittu esitti +oppi-isä sen jonakin toisena päivänä todistuksineen _pro et contra_, ja +lausui lopuksi oman mielipiteensä (_terminare_)». Eräiden mukaan Dante +viittaa erityisesti ns. _Disputatio tentativa_ -tutkintoon, johon +Pariisin yliopiston jumaluusopillisen tiedekunnan jäsenten tuli alistua. + +[303] »Veljes rakas» = Apostoli Paavali kirjeessä Hebreal. 11:1: »Mutta +usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, vakaumus asioista, jotka +eivät näy». Vulgatassa kuuluu sama lause: _est ... fides sperandarum +substantia rerum, argumentum non apparentium_, jonka _substantia_ ja +_argumentum_ ovat tuottaneet vaikeuksia sekä Dante-selittäjille että +teologeille. Selityksessään Dante seuraa Tuomas Akvinolaisen oppia. + +[304] = Vanha ja uusi Testamentti. + +[305] Ks. Matt. ev. 15:13; Jeremia 2:21. + +[306] Dante oli sanonut, että ihmeet olivat takeena Raamatun +jumalallisesta alkuperästä. Mikä vakuuttaa hänelle elleivät juuri +Raamatun kirjat, että nämä ihmeet todellakin ovat tapahtuneet? Jollei +hänellä ole muuta tukea on hänen todistuksensa pelkkä kehätodistus.-- +Vastauksensa Dante on saanut kirkko-isiltä ja jumaluusoppineilta, +jotka ovat sitä usein käyttäneet. + +[307] Dante nojautuu nähtävästi Johanneksen ev. 20:3-10. Pietari ja +Johannes juoksivat kumpikin Jeesuksen haudalle. Johannes saapui ensin, +mutta ei mennyt sisälle... Pietari tuli perille myöhemmin, mutta astui +heti sisälle hautaan, ja voitti siten Johanneksen uskonvoimassa.-- +Myöskin teoksessaan _De Monarchia_ (III. 9) Dante käsittelee tätä +Raamatun kohtaa. + +[308] = Vanhan Testamentin kautta. Vrt. ev. 24:44. + + +25. laulu + +[309] Ennen kuin ryhtyy käsittelemään korkeinta toivoa, jonka esineenä +on Paratiisin autuus, Danten mielen valtaa hetkeksi maallinen isänmaa, +Firenze (»lammashuone»), jonne hän maanpaostaan toivoo palaavansa »pyhän +laulunsa ansiosta»--_Commediansa_, joka juuri oli valmistumaisillaan. +Hän palaisi sinne kypsyneenä, ei enää häilyvän maallisen rakkauden, vaan +ylevien sekä maallisten että taivaallisten seikkojen laulajana, ja saisi +kauniissa kastekappelissaan (San Giovanni Firenzessä) laakeriseppeleen +otsalleen--turha toivo, sillä parhaiksi viimeisteltyään _Commediansa_ +hän kuoli kaukana rakkaasta ja sorretusta Firenzestään. + +[310] Ks. edell. laulun kolme viimeistä säettä. + +[311] »Valo toinen jne.»--Apostoli Jaakob. Hänen pyhättönsä +Compostelassa Galiciassa (Espanjassa), jonne hänen ruumiinsa legendan +mukaan oli haudattu, oli hyvin suosittu pyhiinvaelluspaikka +keskiajalla.--Samasta kehästä oli aikaisemmin tullut pyhä Pietari. + +[312] Viittaavat luultavasti Jaakobin kirj. 1:5 tai 1:17: »Jokainen hyvä +anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valojen isältä...» +Dante näyttää sekoittavan molemmat Jaakob-nimiset apostolit: +yllämainitun kirjeen kirjoittajana pidetään Jaakob »pienempää», kun taas +kysymyksessä oleva Espanjan suojeluspyhimys oli Jaakob »suurempi».-- +Muutamat jumaluusoppineet otaksuvat selittäessään Kristuksen kirkastusta +sekä muita ihmeitä, joita näkemään hän halusi ainoastaan Pietarin, +Jaakobin ja Johanneksen, että nämä merkitsevät kolmea kristillistä +hyvettä: usko = Pietari, toivo = Jaakob ja rakkaus = Johannes. (Casini.) + +[313] Kukkulat ovat molemmat apostolit, joiden valo äsken oli ollut +Danten silmille liian kirkas. Sanamuoto muistuttaa Psalm. 121:1. + +[314] »Keisarimme» = Jumala. Johdonmukaisesti Dante antaa pyhimyksille +nimen uskotut (_conti_) ja Jumalan istuimelle pyhin pylvästö (_aula piu +segreta_). + +[315] Aurinko, josta autuaat lukevat kaiken, on Jumala. + +[316] Egypti, Raamatun kirjoissa maallisen (inhan) elämän +vertauskuva.--Jerusalem = taivaallinen Hovi. + +[317] »Kaks seikkaa muuta» = Toivon olemus ja alkuperä. + +[318] Toivonsa määritelmäksi Dante kääntää Pietari Lombardialaisen +(_Sententiae_ III 26): »Spes est certa expectatio futurae beatudines, +veniens ex Dei gratia et ex meritis praecedentibus». Hänen toivonsa +lähteenä on ilmestys: hänelle ovat antaneet sen Pyhän Raamatun kirjat +(»moni tähti») ja ennen kaikkea Davidin psalmi (ks. Psalm. 9:11. +Vulgatan muk. »Sperent in te qui noverunt nomen tuum»). Jaakobin kirje, +jonka hän ottaa vakuudekseen, ei ensi aluksi näytä erikoisesti +koskettelevan toivoa, mutta muutamat kohdat (es. 1:12; 2:5; 4:8 jne.) +voivat kuitenkin lujittaa sitä uskovan sydämessä (Casini). + +[319] »Voitonpalmu» = marttyyriuden vertauskuva. + +[320] Ne Raamatun kohdat, jotka ovat Dantelle erikoisesti olleet +mielessä, ovat Jesaja 61:7 ja Joh. Ilm. 7:9. Dante siteeraa tietenkin +Vulgataa ja tarkoittaa kaksospuulla tällöin sekä sielun että ruumiin +autuutta. + +[321] »Liekki kirkas» = Apostoli Johannes.--Kun talvella aurinko on +Kauriin tähtikuvassa, näyttäytyy yön taivaalla Kravun tähtimerkki; jos +tässä silloin olisi tähti niin loistava kuin pyhä Johannes, olisi +ainaista päivää kokonaisen kuukauden ajan (joulukuun puolivälistä +tammikuun puoliväliin). + +[322] Beatricen sanat, joilla hän kuvaa apost. Johannesta, viittaavat +Joh. ev. 13:23; 27:20, joissa Johanneksen kerrotaan nojanneen Jeesuksen +rintaa vasten, sekä ib. 19:26-29, jossa hänet valittiin Neitsyeen pojan +sijaiseksi.--Pelikaani oli suosittu vertauskuva Kristuksesta, koska sen +arveltiin elättävän poikasiaan omalla verellään. (Vrt. myös Psalt. +102:7). + +[323] Dante oli teroittanut katsettaan nähdäkseen oliko Johanneksella +todellakin sekä sielu että ruumis, koska keskiajalla uskottiin, ettei +hän ollut kuollut vaan noussut taivaaseen sellaisena kuin eli maan +päällä. Apostoli vakuuttaa nyt, että hänen ruumiinsa makaa maassa, sillä +taivaaseen ei ole päästetty yhtään ruumiillista luontoa, paitsi +Kristuksen ja Neitsyt Marian jotka nousivat Empyreumiin. + +[324] Apostoli Johanneksen valo oli sokaissut Danten. + + +26. laulu + +[325] Apostoli Johannes. + +[326] Ananias paransi Saulin panemalla kätensä hänen päälleen (ks. +Apost. teot 9:10-22.) + +[327] Hyvyys = Jumala, on Danten kaiken rakkauden kohde. Kirja merkinnee +koko luomakuntaa, joka on Jumalan rakkauden teos ja jossa tämä rakkaus +ilmenee heikompana tai voimakkaampana (Vrt. Parat. I). + +[328] = Mikä on saanut sinut rakastamaan Jumalaa? Kaksi vaikutinta Dante +luettelee: filosofia (»järjen syyt»), joka näyttää, että kaikki luotu +tähtää hyvään, ja korkeimpaan hyvään, joka on Jumala sekä Jumalan +auktoriteetti (»arvovalta»), joka ilmenee Raamatun kirjoissa. + +[329] Selittäjät ovat eri mieltä siitä, ketä Dante tarkoittaa; +luultavimmin Aristotelesta, vaikka monet muutkin hänen jälkeensä ovat +lausuneet saman mielipiteen.--Iäiset substanssit = enkelit ja +ihmissielut. + +[330] Ks. 2 Moos. kirj. 33:19. + +[331] = Apostoli Johannes Ilmestyskirjassaan (erit. 21, 22). +Mahdollisesti tarkoitetaan myös Joh. ev. I, mutta edellistä puoltaa mm. +alempana esiintyvä nimitys »Kristus-kotka», jota käytetään Johanneksesta +juuri Ilmestyskirjan tähden. + +[332] Järkisyiden ja pyhän Raamatun lisäksi ovat Danten rakkauteen +vaikuttaneet maailman luominen, hänen oma syntymänsä, Kristuksen +uhrikuolema sekä ikuinen autuus. + +[333] »Kertomani tiedon», sen että Jumala on korkein hyvä. + +[334] »Lehdet» = ihmiset.--Ikuinen Viljelijä = Jumala (Vrt. Joh. ev. +15:1: »Minä olen se tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri»). + +[335] »Pyhä, pyhä, pyhä!» = Alkusanat lauluun Joh. Ilm. 4:8 tai Jesaja +6:3 (»Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot, koko maa on täynnä hänen +kunniaansa.») + +[336] »Ensi sielu» = Aatami. + +[337] Aatami, joka näkee Danten ajatukset Jumalassa vastaa Danten +kysymyksiin: Kuinka monta vuotta on kulunut ensimmäisen ihmisen +luomisesta? Kuinka kauan hän viipyi maallisessa paratiisissa? Mikä oli +ensi synnin todellinen laatu? Mitä kieltä Aatami puhui? + +[338] Aatamin vastaus Danten kolmanteen kysymykseen nojautuu Tuomas +Akvinolaisen oppiin. Syntiä ei ollut hedelmän syöminen vaan halu hankkia +henkistä hyvää yli sallitun määrän, »tulla Jumalan kaltaiseksi». + +[339] Aatami oli viettänyt Limbuksessa, helvetin esipihassa, 4302 vuotta +ennenkuin Kristus vapautti hänet sieltä ja oli nähnyt auringon 930 +kertaa kiertävän eläinradan kaikkien tähtimerkkien lävitse, so. +viettänyt 930 vuotta maan päällä. Maailman luomisesta siihen asti, +jolloin Kristus kuoli ja astui alas kuolonvaltakuntaan, oli siis kulunut +5232 vuotta. + +[340] = Babelin tornin rakentaminen. + +[341] Ennen Aatamin kuolemaa Jumalaa kutsuttiin I:ksi, joka kirjain on +käsitettävä muinaiseksi Jumalan vertauskuvaksi pikemmin kuin +hebrealaisen jumalannimen, Jehovah, alkukirjaimeksi. Sitä seurasi +Jumalan nimenä _Eli_ (l. El), joka samalla merkitsi hebrean kielen +syntyä. Tätä kieltä oli Dante ensin (_De vulg. Eloq._) pitänyt Aatamin +kielenä, joka sitten oli säilynyt muuttumattomana tuolla kansalla. Nyt +Dante kumoaa tämän mielipiteensä. + +[342] Maallisessa paratiisissa antaa Dante Aatamin viipyä luomispäivänsä +ensimmäisestä tunnista seitsemänteen tuntiin. + + +27. laulu + +[343] »Soihtua nuo neljä» = kolme apostolia ja Aatami; ensin tuli +Pietari. + +[344] Jupiter oli väriltään valkea, Mars verrattain punainen. Pietari +muutti väriään punastuessaan vihasta, kuten seuraavassa nähdään. + +[345] Tässä Pietari alkaa ankaran nuhdesaarnan Rooman paaveja vastaan. +Näissä säkeissä syytös kohdistuu Bonifacius VIII:een, jos rajoitutaan +runoilijan aikaan, jolloin runoilija vaelteli henkimaailmassa (v. 1300), +mutta Johannes XXII:een, jos siirrytään siihen aikaan, jolloin Dante +kirjoitti »Paratiisin» (mikä tapahtui paljon myöhemmin).--Paavin istuin +on niin arvottomasti täytetty, että se näyttää vapaalta Kristuksen +silmissä ja Rooma (jonne Pietari oli haudattu) oli sellainen synninpesä, +että itse Luciferkin helvetissä sille nauraa. + +[346] Vrt. Mark. ev. 15:30 ja Luuk. ev. 23:44-45. + +[347] »Kristuksen morsian» = kirkko.--Oman aikansa turmeltuneiden +paavien vastakohtana (ks. al. s. 19) Dante mainitsee Rooman ensimmäiset +paavit, jotka täyttivät arvokkaasti tehtävänsä Pietarin seuraajina. Nämä +paavit, jotka kaikki kärsivät marttyyrikuoleman, astuivat perimätietojen +mukaan istuimelleen seuraavassa järjestyksessä (vuosiluvut vaihtelevat +hiukan eri lähteissä): + + V. 29 apostoli Pietari V. 117 Sixtus I + » 65 Linus » 142 Pius I + » 67 Klemens » 217 Calixtus I + » 77 Klito (Cletus) » 222 Urbanus I. + +[348] Viittaavat nähtävästi Viimeiseen tuomioon (ks. Matt. ev. +25:31-34), jossa lampaat ja vuohet erotetaan. Dante tarkoittaa, että +paavien asiana ei ollut sekaantua puolueriitoihin suosimaan toista +puoluetta ja vihaamaan toista. + +[349] = Ei ollut tarkoitus, että avaimia, apostolisen arvovallan +vertauskuvia, käytettäisiin puoluemerkkinä kristittyjen sodissa toisia +kristittyjä (esim. albigenssejä) vastaan, taikka että pyhän Pietarin +kuvalla varustettu leima painettaisiin paavillisiin kirjeisiin, joissa +myönnettiin simoniaa palvelevia vapauksia ja etuoikeuksia. + +[350] Cahorsit ja Gascognelaiset = paavit Johannes XXII (Cahorsista) ja +Klemens V (Gascognesta) sekä heidän suosimansa maanmiehet, jotka olivat +päässeet korkeisiin kirkollisiin virkoihin ja nauttivat kaikenlaisia +etuoikeuksia. + +[351] »Kun sarvi Kauriin jne.» = talvipäivänseisauksen +aikana.--Autuaiden sielut (»hiuteet») katoavat ylös Empyreumiin. + +[352] »Kuink' kääntynyt sa olet» = Kuinka paljon olet kääntynyt tämän +taivaan liikkeen kerällä. + +[353] Näiden astronomiseen kieleen puettujen säkeiden tarkoitus on +yksinkertaisesti se, että oli kulunut 6 tuntia siitä, kun Dante ensin, +keskipäivän aikaan Kaksosten tähtisikermästä katsoi alempia +taivaankappaleita. Silloin hän oli Jerusalemin meridiaanilla, kun hän +taas nyt oli siirtynyt siitä 90 astetta länteen päin, niin että hän +Gibraltarin salmen (Cadizin) kautta näki Atlantin valtameren. Tämän +väliajan kuluessa hän oli siirtynyt sen pituisen matkan, minkä +ensimmäinen vyöhyke (»clima») muodostaa keskeltä päähän asti, so. sen +leikkauspisteestä meridiaanin kanssa lännen horisonttiin saakka l. siis +90 asteen pituisen matkan. Täältä hän näki siis Atlantin valtameren +(jolla Odysseus harhaili) sekä Foinikian rannan, josta Jupiter ryösti +Europan. Ovidiuksen mukaan Jupiter oli muuttanut itsensä häräksi ja +tavattomalla lauhkeudellaan houkuttanut Europan, Foinikian kuninkaan +Agenorin tyttären, istumaan selkäänsä ja uinut sitten saaliineen yli +ulapan Kreetan saarelle.--Vielä enemmänkin olisi runoilijalle näkynyt +Foinikian manteretta ellei ilta olisi hämärtynyt ja rajoittanut +näköpiiriä. + +[354] »Ledan pesä» = Kaksosten tähtikuva, Kastor ja Pollux; Leda oli +saanut lapset Jupiterin kanssa, joka lähestyi häntä joutsenen +hahmossa.--Täältä Dante nousee nopeimpaan taivaaseen, Primum mobileen l. +kristallitaivaaseen, jossa ajan sekä paikan havaitsemismuodot lakkaavat +olemasta. + +[355] Kristallitaivaasta alkaa maailman liike kiinteän keskipisteensä +maan ympäri.--Tämä taivas on olemassa ainoastaan Jumalan tietoisuudessa, +joka on sen »intelligenssi», ts. jossa piilee sitä liikuttava rakkaus ja +alempiin taivaisiin vaikuttava voima. + +[356] Koska kaikki liike on peräisin kristallitaivaasta (»Ens-Liike») ja +koska liike havaitaan ajasta, on ajallakin alkunsa tässä taivaassa. + +[357] Yhteys edellisen ja seuraavan puheenaiheen välillä käy selville, +kun ottaa huomioon että ahneus oli Danten silmissä se, mikä esti ihmisiä +tuntemasta ja tavoittamasta oikeutta ja korkeinta hyvää ja niin syynä +maailman onnettomuuksiin. Täten runoilija johtuu surkuttelemaan ja +nuhtelemaan niitä, jotka eivät voi päästä näkemään Jumalaa ja tätä +jumalallista maailmanjärjestystä, josta hän itse nyt sai nauttia. + +[358] »Alituinen sade» = alituiset yllytykset pahaan. + +[359] Nuorena poikana vielä noudattaa Kirkon määräyksiä paaston suhteen +(keskiviikkona ja perjantaina), mutta vanhemmaksi vartuttuaan hän ne +laiminlyö ja syö lihaa paastonakin. + +[360] Niistä monista selityksistä, joita näille säkeille on annettu, +näyttävät kaksi seuraavaa parhaimmilta: 1) sen tyttärellä, joka antaa +aamun ja illan on ymmärrettävä ihmisluontoa ja valkealla (»tummuvalla») +iholla nuoruuden viattomuutta; 2) näin tummuu kirkon valkoinen ulkomuoto +Jumalan silmissä, so. kirkko, joka alussa oli pyhä ja puhdas on nyt +tullut pahaksi ja iljettäväksi Jumalan silmissä (Scartazzini ym.). + +[361] Myös keisarillinen istuin on vapaa, koska hallitsija ei välitä +Roomasta eikä Italiasta. (Tämä koskee lähinnä keisari Albert I:tä). + +[366] Danten aikana käytännössä oleva juliaaninen ajanlasku synnytti +sadannesosan päivän vajauksen jokaista vuotta kohti, yhden päivän +jokaista vuosisataa kohti. Danten aikana oli näin syntynyt jo n. 8 +päivän vajaus. Epäkohdan oikaisi vasta v. 1582 paavi Gregorius XIII +tunnetulla kalenterillaan.--Danten ennustus (ks. seur. selit.) +toteutuisi siis vasta noin 3000 vuoden päästä. + +[363] Tämä ennustus tai toivomus on samansuuntainen, minkä runoilija +monessa kohdin on lausunut Italian tulevasta vapauttajasta ja +parantajasta. + + +28. laulu + +[364] Tämä pieni piste, jonka Dante näkee Beatricen silmissä ja sitten +itse taivaassa, on Jumala, jonka ykseyttä ja jakamattomuutta säkeet +13-15 kuvaavat. + +[365] Valopisteen ympäri kiersi 9 samankeskistä kehää siten, että +pistettä lähinnä olevan vauhti oli vielä nopeampi kuin Primum mobilen ja +etäisempien yhä hitaampi. Nämä etäisemmät kehät laajenevat samalla yhä +enemmän, niin että seitsemänteen ei enää yltäisi Junon airut, so. +sateenkaari. Tässä siis on havaittavissa päinvastainen ilmiö, kuin +yhdeksän taivaan liikkuessa sitä nopeammin mitä etäämpänä ne ovat +keskipisteestään. Tämä aiheutti Danten ihmettelyn. + +[366] »Taivas tää» = kristallitaivas. Piirillä, joka on suurimmassa +sopusoinnussa sen kanssa tarkoitetaan serafien hierarkiaa, joka koska se +kerran on lähinnä Luojaa, rakastaa häntä eniten ja jota tämä taas eniten +valistaa. + +[367] Substanssit = enkelien liikuttajat, »intelligenssit». + +[368] Tuulet (neljä pääluulta) kuvattiin tavallisesti ihmiskasvojen +muotoon. Tässä on kysymys Boreaksesta l. pohjatuulesta sen puhaltaessa +lauhkeimmalta taholta, so. enemmän luoteesta käsin. + +[369] Vertaus shakkilaudasta lienee vain merkitsemässä säkenien +(enkelien) ääretöntä tai sangen suurta lukua. + +[370] Beatrice selittää taivaallisten hierarkiain järjestyksen. +Keskiajan oppi tästä kysymyksestä perustui etupäässä erääseen teokseen, +jonka tekijänä pidettiin Dionysos Areopagitaa, sekä muutamaan Gregorius +Suuren saarnaan. Kuitenkin tähän opinhaaraan on löydettävissä lähteet jo +Raamatusta, nim. Vanhasta testamentista (kerubit ja serafit) sekä +Paavalin kirjeistä (esim. Roomal. 8:38; Efesol. 1:21; Kolossal. 2:15; I +Tessalon. 4:16), joissa joskin hiukan eri sanoin, mainitaan kaikki +Dantellakin esiintyvät nimitykset enkelolennoille (»rakkauksille»). Nämä +jaettiin sitten kolmeen ryhmään (hierarkiaan), joista kukin käsitti 3 +ala-osastoa (kuoroa). Dionysius Areopagita esittää ne seuraavassa +järjestyksessä: Serafit, Kerubit, Tronit (Valta-istuimet)--Vallat +(Vulgatassa _dominationes_), Voimat (_virtutes_), Mahtajat +(_potestates_)--Päät (_principatus_), Arkkienkelit ja Enkelit.--Dante +ja Tuomas Akvinolainen seuraavat Dionysiusta. + +[371] Vrt. Joh. I kirje 3:2: »Mutta me tiedämme, että tulemme hänen +kaltaisikseen kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena +kuin hän on.» + +[372] Skolastinen teologia pohti myös kysymystä, oliko ikuinen autuus +Jumalan »näkemistä» (kontemplatiivista energiaa) vaiko rakkautta +Jumalaan. Dante puoltaa niin kuin Tuomas Akvinolainenkin edellistä +mielipidettä. + +[373] Oinas on korkeimmillaan yön taivaalla syyspäivän tasauksen +jälkeen, jolloin pahat säät ja rajuilmat alkavat. Dante tahtoo siis +sanoa, että Paratiisi ei ole kuten maa sään vaihtelujen alainen. + +[374] Dionysius, ks. _Parat_. X, s. 4-6. + +[375] Gregorius I oli järjestelmässään asettanut Voimat ja Päät toiseen +ryhmään kuin Dionysius, ja Dante itse oli »Convitossaan» (11:6) lausunut +Kirkon hyväksymästä opista eriävän mielipiteen. + +[376] 2 Korintt. kirj. 12:4 johdosta luultiin, että apostoli Paavali oli +näyssään nähnyt kaikki taivaalliset hierarkiat ja että hän vuorostaan +oli ilmoittanut sen yliluonnollisella tavalla Dionysiukselle. + + +29. laulu + +[377] Tämän sangen oppineessa muodossa esitetyn vertauksen merkitys +voidaan riittävästi selittää seuraavasti: Latonan lapset ovat Apollo ja +Diana, edellinen auringon, jälkimmäinen kuun jumala. Päiväntasauksen +aikoina sijaitsevat kuu ja aurinko yhtaikaa horisontilla, vastapäätä +toisiaan, aurinko Oinaan ja kuu Vaa'an tähtimerkissä ja ovat silloin +jonkun aikaa tasapainossa keskenään (zenithiin nähden), kunnes ne pian +vaihtavat hemisfäärejään auringon noustessa ja kuun laskiessa taikka +päinvastoin. + +[378] Jumalan. + +[379] Tuomas Akvinolaisen oppia seuraten Beatrice selittää, että Jumala +ei luonut enkeleitä hankkiakseen itselleen kasvavaa hyvää, sillä hän on +itse korkein hyvä, vaan jotta hänen hyvyytensä ilmenisi luoduissa +olennoissa; luomisen syynä oli siis rakkaus luotuun. + +[380] Koska iäisyydessä ei ole mitään _ennen_ eikä _sitten_, ei voida +sanoa, että Jumala olisi ollut toimeton ennen luomistyötään, joka +tapahtui ajan ja paikan ulkopuolella. + +[381] Kolmijänne merkitsee kolmiyhteistä jumalaa, kolme +nuolta taas ovat: (puhdas) aine; (puhdas) muoto; niiden yhdistys l. +elimellinen maailma, erittäinkin ihminen. Ja nämä olennot olivat +täydellisiä, virheettömiä, koska ne olivat Jumalan yhdenaikaisen +(ikäänkuin saman sysäyksen vaikuttaman) luomistyön tuloksia. (Vrt. myös +I Moos. 1:31). + +[382] = Enkelit, jotka saivat asuinsijansa Empyreumissa; ihmiset, joissa +aine on vahvimmin edustettuna, sijoitettiin maan päälle ja välittäviin +taivaisiin asetettiin »intelligenssi», aineen ja muodon eroittamaton +yhdistys. + +[383] Kirkko-isät ja jumaluusoppineet olivat eri mieltä kysymyksestä, +milloin enkelit luotiin. Pyhä Hieronymus oli esittänyt Danten +mainitseman väitteen, jota Tuomas Akvinol. vastusti--Dante itse nojautui +Raamattuun (_I Moos._ I. I: »Alussa loi Jumala taivaan ja maan», +mahdollisesti myös Jeesus Syrak. 18: »_qui vivit in aeternam, creavit +omnia simul_»). Myös järki vahvistaa häntä tässä uskossaan, sillä +tuntuuhan järjettömältä, että enkelit olisivat olleet niin kauan +toimettomina täyttämättä tehtäväänsä taivaspiirien ohjaajina. + +[384] Tässäkin nojautuen Tuomaan oppiin Dante arvelee, että varsin lyhyt +aika kului luomisesta siihen kun Lucifer jo lankesi (koetti tulla +Jumalan kaltaiseksi, ks. Jesaja 14:12-15) ja viekotteli monta muuta +kanssaan kapinaan. _Convitossa_ (II 6) hän sanoo myös: »Kaikista näistä +järjestöistä (_ordini_) lankesivat muutamat heti kun ne oli luotu, +luvultaan ehkä kymmenes osa...»--Uskolliset enkelit jäivät taivaaseen +ylistämään ja kiittämään Luojaansa. + +[385] Armo ei sulje pois ansiota. Ansio on sitä suurempi, mitä +kiihkeämpi on tahto armoa vastaanottamaan. + +[386] Tässä Dante poikkeaa hieman Tuomas Akvinolaisen opista, jonka +mukaan enkeleillä on muistikyky. Dante taas arvelee, että koska enkelit +aina katsovat Jumalan kasvoihin, josta kaikki sekä menneet, nykyiset +että tulevat seikat ovat luettavissa, on kaikki yksilöllinen käsitys +niistä tarpeeton ja niin siis olematon. Sama näyttää koskevan myöskin +tahtoa. + +[387] Uneksimisella ja uskomisella tarkoitettaneen tässä uusien ja +eteviltä näyttävien oppien luomista sekä niihin uskomista ja +levittämistä niiden vääryydestä ja perusteettomuudesta tietoisina. + +[388] Dante soimaa aikansa pappeja ja saarnaajamunkkeja, jotka suuressa +määrin harjoittivat Raamatun väärinkäyttöä käsitellessään sitä kuin mitä +maallista kirjaa tahansa ja väärennellessään sen totuuksia järjettömillä +päähänpistoilla. Esimerkkinä hän mainitsee kiistan siitä, miksi aurinko +pimeni Kristuksen ristiinnaulinnan aikana: muutamat näet väittivät, että +tämä pimennys olisi rajoittunut vain Jerusalemiin ja sen ympäristöön kun +taas toiset hokivat sitä yleiseksi, koko maailmaa käsittäväksi. Ja +tällaisia väitteitä uskotellaan sitten ihmisille, jotka niitä +kuuntelevat tietämättä, että ne ovat tyhjää lorua ja tuottavat vahinkoa +hyödyn asemesta. Dante siis tahtoo, että jokaisen kristityn on +hankittava itselleen ainakin niin paljon tuntemusta uskonnon asioissa, +etteivät he tyydy millaiseen törkyyn tahansa. + +[389] Vrt. Mark. ev. 16:15: »Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa +evankeliumia kaikille luoduille.» + +[390] »Lintu» = Perkele, »pahan ilman lintu».--Jos kansa tietäisi, +kuinka moiset saarnat ovat paholaisen innoittamia, se huomaisi, ettei +myöskään lupauksilla syntien anteeksiannosta, joita niissä annetaan ole +mitään arvoa, koska ei ollut edes minkäänlaisia takeita paavin +suostumuksesta. + +[391] Pyhä Antonius, egyptiläinen erakko (n. 253-358), joka tavallisesti +kuvataan porsaan seuraamana (vertauskuvana perkeleestä, joka kaikin +tavoin oli viekoitellut häntä syntiin). Hän oli perustanut luostarin, +jonka esimiehenä häntä suuresti kunnioitettiin, ja pian tuli tavaksi +pyytää almuja hänen nimissään sillä verukkeella, että ne joutuisivat +erään Viennessä (Ranskassa) olevan sairaalan hyväksi, joka oli saanut +nimensä hänen mukaansa. Samaisessa luostarissa alettiin myöskin näin +saaduilla tuloilla elättää ja lihottaa porsaita, joita sitten mm. +Toskanankin väestö piti suuressa kunniassa (ks. Franco Sacchetti: +_Novelle_ CX).--Dante sovittaa nyt tämän vertauksen aikansa +saarnaaja- ja kerjäläismunkkeihin yleensä.--Muilla, pahemmilla kuin +porsaat, tarkoitetaan esim. aviottomia lapsia, jalkavaimoja, +parittajia yms. + +[392] Ks. Daniel 7:10: »Tuhannen tuhatta palveli häntä ja kymmenen +tuhannen kymmenen tuhatta seisoi hänen edessään.» Nämä luvut on siis +käsitettävä epämääräisiksi merkitsemään yleensä hyvin suurta lukua. + + +30. laulu + +[393] Enkelikuoro katoaa tässä ylös Empyreumiin. Tätä kuvatakseen Dante +käyttää astronomista vertausta, jonka merkitys on seuraava: Dante arvioi +maan ympärimitan 20,4000 ital. peninkulmaksi; kun on keskipäivä (kuudes +tunti, noin 6000 peninkulman päässä itään), täytyy siis Italiassa olla +ensimmäinen aamutunti, jolloin tähdet alkavat sammua ja varjo lankeaa +melkein vaakasuoraan maata vasten, koska aurinko näkyy vasta +horisontilla. + +[394] Häikäisevä piste on Jumala, joka kaiken keskellä näyttää +sisältyvän maailmankaikkeuteen, mutta sulkeekin itse itseensä koko +luomakunnan. + +[395] Beatricen kauneus on kasvanut jokaisessa uudessa taivaassa; nyt +Empyreumissa se on niin suuri, että runoilija tuntee itsensä +kykenemättömäksi kuvailemaan sitä.--Koomikko ja traagikko merkinnevät +vain jokapäiväisemmän (_commedia_) ja ylevämmän (_tragedia_) taidelajin +harrastajaa (ks. _De vulg. eloq._). + +[396] »Suulle suuremmalle» = lahjakkaammalle runoilijalle (kuin Dante). + +[397] »Aine suurin» = Kristallitaivas.--Tulitaivas = Empyreum. + +[398] »Molemmat sotalaumat» = enkelit ja valitut sielut; jälkimmäiset +Dante on näkevä samanlaisina kuin tuomiopäivänä, so. ei enää valon +verhoamina, vaan jälleen maallisissa ruumiissaan. + +[399] Beatrice selittää syyn Danten sokaistumiseen: sellainen on Jumalan +tervehdys jokaiselle uudelle tulokkaalle Empyreumissa; vasta sen avulla +pystyy uuteen elämään ja kestämään voimakkaintakin valoa. + +[400] Aiheen tähän loistavaan kuvaukseen näystään, joka aluksi ilmeni +välkkyvänä virtana, säkeninä (= enkelit) ja kukkasina, ja jonka hän pian +näkee todellisessa muodossaan, lienee Dante saanut Raamatusta (ks. esim. +Psalm. 50:3; Joh. Ilm. 22:1). + +[401] Viittaavat taivaallisen ruusun ilmestymiseen. Myöhemmin tämä +valovirta muuttuu kooltaan aurinkoa suuremmaksi ja luo loistettaan +Primum mobilen ylitse aina Empyreumiin asti. + +[402] »Taivaan kaksi hovia» = Paratiisin »molemmat sotalaumat». + +[403] Taivaallisen ruusun lehdillä istuvat enkelit ja autuaat sielut +asteettaisissa riveissä. Sen terälehdet ovat pyhimysten rivejä, joista +ylimpien ihanuuden saattaa päättää vain alempien kauneudesta. Autuaiden +järjestyksestä lähemmin ks. Parat. XXXII. + +[404] Keskiajalla oli vallalla yleinen luulo, että maailmanloppu oli +lähellä. Kuitenkin tämäkin säe on pikemmin ymmärrettävä runoilijan +moitteeksi ihmiskuntaa kohtaan, joka oli jättänyt suuret hyveet ja +antanut sijan turmeluksille, josta harvat enää pelastuisivat. + +[405] Ennenkuin Dante pääsee osalliseksi Paratiisin iloista (»häistä»), +so. ennen kuolemaansa, saa hän nähdä tuolla tyhjällä kruunun +koristamalla istuimella keisari Henrik VII:n, jonka Dante toivoi +toteuttavan hänen unensa yleisestä maailmanmonarkiasta (vrt. Parat. XVII + + Mut ennen kuin Gascognelainen pettää + ylevän Henrikin, lyö tulta hänen + kykynsä halveksua rahaa, vaivaa). + +[406] »Päämies» = Paavi Klemens V, joka salaisilla ja julkisilla +juonitteluillaan esti Henrik VII:n hyvät aikeet. Hänelle ei löydy +valtaistuinta taivaassa vaan hänet syöstään simonistien joukkoon +helvettiin. Siellä odotti kuten muistettaneen, paavi Nikolaus III +Bonifacius VIII:a, Anagnilaista, joka nyt vuorostaan odottaisi Klemens +V:ä, sitä, joka painaisi hänet yhä syvemmälle tuskien kuiluun.--Nämä +katkeran uhkaavat säkeet ovat samalla Beatricen viimeiset sanat Danten +runoelmassa. + + +31. laulu + +[407] »Pyhä sotalauma» = autuaiden sielut. Vrt. Apost. teot 20:28. + +[408] »Mut toinen» = enkelien parvi. + +[409] = Lennellen Jumalan läheisyydessä. + +[410] »Kansa vanha ynnä uusi» = Vanhan ja uuden liiton vanhurskaat, +jotka kiinnittivät katseensa ja sielunsa kolmiyhteiseen, mutta heille +yhdessä olemuksessa loistavaan Jumalaan. + +[411] Helice oli Dianan nymfi, joka Jupiterin viettelemänä oli +synnyttänyt pojan; mustasukkainen Juno oli sitten muuttanut Helicen +karhuksi ja tässä hahmossa häntä vainosi hänen poikansa, kunnes Jupiter +muutti molemmat tähdiksi, Isoksi karhuksi (Otava) ja Pikku karhuksi +(Pikku Otava), jotka molemmat loistavat pohjoisella taivaanlaella.--Ei +tiedetä varmasti, mistä barbaareista ja mistä tilaisuudesta tässä on +kysymys, mutta luultavasti tarkoitetaan niitä lukemattomia +pyhiinvaeltajia, jotka riemuvuonna 1300 saapuivat kaikesta +kristikunnasta Roomaan.--Lateraani oli paavien istuimena siihen asti +kunnes istuin muutettiin Avignoniin, josta palattua (1377) se +siirrettiin Vatikaaniin. + +[412] Tämä vanhus on, kuten seuraavasta käy ilmi, pyhä Bernhard +Clairvauxlainen, keskiajan jaloin ja syvämielisin mystikko. Hän syntyi +Fontainesissä Bourgognessa 1091, meni munkiksi Citeauxin +sistersiläisluostariin 1113 ja tuli sitten perustamansa Clairvauxin +(Clara vallis) luostarin apotiksi. Hän kuoli 1153 jättäen jälkeensä +askeettisia teoksia, joita Dante tutki. Hän tunsi harvinaisen harrasta +kiintymystä Neitsyt Mariaan, jonka johdosta hänet julistettiin pyhäksi +pari vuotta kuolemansa jälkeen. + +[413] Vrt. seur. laulu, s. 7-9. + +[414] Kruunu on pyhimyksen sädekehä (_gloria_), joka syntyy Jumalan +valon heijastuksesta. + +[415] Beatrice oli laskeutunut alas Limbukseen kehoittamaan Vergiliusta +Danten apuun. + +[416] »Orjuudesta» = synnin orjuudesta. + +[417] »Ikilähtehesen» = Jumalaan. + +[418] »Taivaan kuningatar» = Neitsyt Maria. + +[419] Kroatia merkitsee tässä yleensä kaukaista maata.--Hikiliina +[alkutekstissä: _Veronika_ (_veraicon_ = todellinen kuva)], arvokas +pyhäinjäännös, jota säilytetään Rooman Pietarin kirkossa. Erään vanhan +legendan mukaan oli muuan pyhä nainen, Veronica, antanut Kristukselle +tiellä Golgatalle tämän liinan, jotta Kristus voisi kuivata hien +kasvoiltaan, ja saatuaan sen sitten takaisin hän näki siinä Kristuksen +kasvojen piirteet, jotka eivät sitten enää siitä lähteneet. + +[420] »Laaksosta päin kukkulaa» = ruusun alaosasta sen ylä-ääreen, jossa +Neitsyt Maria istuu voittaen valollaan häntä ympäröivät enkelit ja +autuaat. + +[421] Phaeton päivän vaunujen ohjaajana. + +[422] »Kauneuden» = Neitsyt Marian. + + +32. laulu + +[423] Synnyttämällä Vapahtajan Maria paransi sen haavan, jonka Eeva +tottelemattomuudellaan oli aiheuttanut.--Eeva oli kaunis, se on +luonnollista, koska hän oli Jumalan välittömästi luoma. + +[424] »Runoilijan jne.»--Kuningas Davidin iso-isän äiti oli Ruut, joka +oli naimisissa Boaksen kanssa (vrt. Ruut. 4:21: »Boas siitti Obedin; +Obed siitti Isain; ja Isai siitti Davidin.»). David se oli joka +omantunnontuskissaan siitä, että oli ollut rikollisessa suhteessa Uriaan +ja tämän vaimoon Batsebaan (ks. 2 Samuel 11:2-4; 15-17) anoi armahdusta +Jumalalta: _Misere mei_ = Armahda minua (ks. Psaltt. 4:2; 6:3). + +[425] Autuaiden paikkajärjestys taivaallisessa ruusussa on seuraava: +Keskellä istuu ylimmäisessä rivissä Neitsyt Maria; hänen alapuolellaan +seuraa rivi riviltä Eeva, Rakel, Saara, Rebekka, Ruut ym. hebrealaisia +naisia, jotka kaikki muodostavat väliseinän (muurin) Vanhan ja Uuden +testamentin autuaiden välille. Sama järjestys vallitsee myöskin ruusun +toisessa puolipiirissä: vastapäätä Mariaa istuu keskellä ylimmäisessä +rivissä Johannes Kastaja ja hänen alapuolellaan rivi riviltä kristittyjä +uskonsankareita ja kirkkoisiä, jotka muodostavat väliseinän samalla +tavalla kuin naiset edellisessä puoliympyrässä. + +[426] »On kukka kypsä» = Kaikki istuimet on täytetty. + +[427] Uuden liiton vanhurskaille varustetuista paikoista ovat jotkut +vielä tyhjiä. + +[428] Koska Johannes Kastaja kuoli kaksi vuotta ennen Jeesuksen kuolemaa +ja astumista alas kuolon valtakuntaan, hänen täytyi viettää nämä vuodet +Limbuksessa. + +[429] Fransiskus, ks. Parat. XI: + + Rinteellä tällä, missä on se loivin + Aurinko kerran syntyi maailmalle + kuin usein luona Gangeksen se nousee. + +Benediktus, ks. Parat. XXII: + + Maist' elämääni vähän jäljell' oli, + kun mulle tyrkättiin tuo hattu, joka + pahasta pahempaan vain päähän vaihtuu. + +Augustinus, kirkkoisä, syntyi Tagastassa (Pohjois-Afrikassa) v. 354, +toimi jo nuorena retoriikan opettajana Roomassa ja Milanossa ja +käännyttyään kristinuskoon hänet nimitettiin Hippon piispaksi (396), +jossa arvossa kuoli v. 426. Hän oli länsimaisen kirkon kenties suurin +oppi-isä ja Dante tutki ahkerasti hänen teoksiaan varsinkin +»Tunnustuksia» ja »Jumalan valtiosta» -teosta (_de civitate Dei_). + +[430] »Kummankin uskonmuodon jne.» = Vanhan ja Uuden testamentin +vanhurskaiden lukumäärän tulee siis olla yhtä suuri. Tätä ajatusta eivät +aikakauden muut jumaluusoppineet tunne ja se lienee siis Danten omaa +keksintöä jotta hän saisi sen avulla tasasuhdan vallitsemaan +taivaallisessa ruusussa. + +[431] »Henget nää» = viattomain lasten sielut (jotka on vapautettu +ruumiin kapaloista ennenkuin he vielä taisivat erottaa hyvää ja pahaa). + +[432] Näistä säkeistä käy ilmi, että sielut pysyvät Paratiisissa siinä +iässä, missä he kuolivat. Tässä Dante eroaa Tuomas Akvinolaisesta, joka +opettaa, että kaikki autuaat kerran nousevat taivaisiin samassa iässä, +nim. nuoruusiässä. + +[433] Danten epäily on tämä: jos näillä lapsilla ei ollut mitään omaa +ansiota, kuinka he sitten ovat autuuden eri asteilla? Eiköhän tämä +puolueellisuus ole aivan satunnaista?--Bernhard vastaa, että ensinnäkin +kaikki satunnainen on suljettu pois paratiisista, samoin kuin taivaassa +ei tunneta janoa eikä nälkää (vrt. Joh. Ilm. 7:16) ja että lapset kuten +kaikki autuaat, saavat paikkansa yksinomaan Jumalan armosta. + +[434] Dante valitsee esimerkiksi Raamatun kertomuksen Eesausta ja +Jaakobista (ks. Roomal. kirj. 9:11-13, joka puhuu Jumalan mielivaltaisen +tahdon puolesta, sekä I Moos. 25:21-26). Eesaun hiusten väri oli ruskea, +Jaakobin musta, ja näiden ominaisuuksien ajateltiin merkitsevän +erilaista luonnetta, eri kohtaloita l. Jumalan predestinaatiota, joka +havaitaan jo lapsen syntymässä.--Näin ollen sielut saavat siis eri +autuusasteen, ei erilaisten elämänvaiheiden vaan kuten Dante sanoo, ensi +näkövoiman eron vuoksi, ja tämä näkövoima on yhtä kuin armon antama +suurempi tai pienempi kyky nähdä Jumalaa. + +[435] Tässä Bernhard puhuu niistä ehdoista, joihin edellä [434] on +viitattu ja jotka olivat erilaiset maailmanhistorian kolmella eri +aikakaudella: ensimmäisellä, Aatamista Aabrahamiin, tarvittiin autuuden +saavuttamiseksi ainoastaan vanhempien usko yhtyneenä viattomuuteen; +toisella, Abrahamista Kristukseen, ympärileikkaus, ja kolmannella, +Kristuksen eteenpäin, kaste.--Kastamattomat lapset jäivät tällöin »sinne +alas», so. Limbukseen. + +[436] = Neitsyt Marian kasvoja. + +[437] »Mieliin pyhiin, jotka jne.» = enkeleihin, joiden tehtävänä juuri +on tuoda autuaille rauhaa ja rakkautta. + +[438] »Enkeli» = Arkkienkeli Gabriel. + +[439] Pyhä Bernhard oli jättänyt paikkansa opastaakseen Dantea +senjälkeen kuin Beatrice oli tästä tehtävästä luopunut. + +[440] Gabrielista ks. Parat. XXIII: + + »Aukaise silmäs, olemustain katso! + Oot nähnyt seikkoja, jotk' on sun tehneet + hymyni kestämähän kelpoisaksi.» + +»Huomattakoon pyhäin tahtojen ykseys, joka on sama kuin iäisen elämän +kuninkaalla» (Lana). + +[441] »Nuo, jotka jne.» = Aatami ja Pietari. Aatami oli ensimmäinen, +joka uskoi tulevaan Kristukseen, pyhä Pietari ensimmäinen, joka uskoi +tulleeseen Kristukseen. + +[442] »Ja hän» = Evankelista Johannes, joka Ilmestyskirjassaan ennusti +kirkon kovat kohtalot. + +[443] »Opas» = Mooses. + +[444] Pyhä Anna, (apokryfisten kirjojen mukaan) Neitsyt Marian äiti. + +[445] Lucia, syrakusalainen neitsyt, joka edusti Dantelle Jumalan +myötävaikuttavaa armoa (_gratia cooperans_). + +[446] Danten jumalallinen näky on päättymässä, koska hänellä ei ole enää +muuta nähtävää kuin kolmiyhteinen Jumala ja Kristuksen kaksoisluonto. + +[447] »Tytär Poikas» = Kristuksen oma.--Tämän rukouksen on Dante +nähtävästi sommitellut pyhän Bernhardin rukousten ja ajatelmien mukaan. + +[448] Kristus sovitti maailman Jumalan kanssa, hänen kauttaan sielut +tulivat jälleen arvokkaiksi nousemaan paratiisiin. + +[449] »Viimeinen Autuus» = Jumala, autuuden lähde, Korkein ilo. + +[450] »Sammutin jo hehkut jne.»--Tietäessään, että pyhän Bernhardin +harras rukous oli kuultu Dante tuntee nyt olevansa varma viimeisen +toiveensa toteutumisesta. + +[451] »Sibyllan ennustukset.»--Cumaen (roomal. kaupunki Campaniassa) +Sibyllasta kertoo Vergilius (Aeneis III 441-452), että Sibyllan oli +tapana kirjoittaa irtonaisille lehdille sanoja ja kirjaimia, so. +oraakkeleitaan, jotka hän sitten järjesti niin, että ennustukset +seurasivat toisiaan ajanmukaisesti; mutta joka kerta kun ovi hänen +luolaansa avattiin tuli tuulenpuuska, joka hajotti lehdet niin että oli +mahdoton saada selvää niiden sisällöstä ja yhtenäisyydestä. + +[452] »Dante tahtoo tällä tähdentää eroa jumalallisen valon vaikutuksen +ja muiden valonlähteiden vaikutuksen välillä: kun katsotaan muihin +valonlähteisiin kärsii näkö sitä enemmän mitä kirkkaampia ne ovat, niin +että kun käännetään silmä niistä pois, se lepää ja voimistuu katsomalla +muita esineitä; sitävastoin se, joka katsoo Jumalaan, tuntee, että hänen +kykynsä katsoa Jumalaa vain kasvaa, niin että jos hän kääntäisi +katseensa toisaalle, tuo kyky tulisi häneltä puuttumaan eikä hän enää +voisi kiinnittää sitä häneen.» (Casini.) + +[453] Näiden skolastisten termien muoto alkutekstissä on: _sustanzia_ = +kaikki se, mikä on olemassa itsessään (per se); _accidenti_ = se, mikä +on olemassa jossakin toisessa; _costume_ (lat. _habitus_) = molempain +edellisten välillä vallitseva suhde.--Kaikkia tällaisia seikkoja Danten +oli siis mahdoton havaita ja eritellä. + +[454] »Soi mulle unhon.»--Unholla (alkutekstissä: _letargo_ = unitauti, +horros) tarkoittanee tässä vain jonkinlaista ekstaasitilaa, jossa sielu +unohtaa kaiken maallisen ja kiintyy yksinomaan Jumalaan.--Argonauttien +hankkeet Kolkhiin matkaa varten ovat keskiaikaisen tiedon mukaan +peräisin v:lta 1223 e.Kr. l. 25 vuosisataa ennen Danten aikaa; +suomennoksessa on 20 vuosisataa, joka tässä ei suurta merkinne.--Kun +ensimmäinen laiva, Argo, laskettiin vesille, hämmästyi merenjumala +Poseidon sen varjoa. + +[455] »Kolme kehää» = kolminaisuuden kolme persoonaa; erilaiset värit +merkitsevät niiden eri attribuutteja, vrt. Parat. X: + + Poikaansa silmäellen Rakkaudella, + mi ijäisesti molemmista virtaa, + tuo ensi Valta,[117] kielin-virkkamaton... + +[456] Heijastunut kaari on Kristus, jossa runoilijalle näyttäytyy +ihmisen kuva »mutta jumalaistunut», mikä siis kuvaa Kristuksen +jumalallisen ja ihmisluonnon täydellistä yhtymistä. + +[457] Tässä runoilijan henki on kohonnut hurmionsa ylevimpään huippuun; +siksi näkyjen sarja lakkaa, koska hänen tahtonsa ja kaipuunsa ovat nyt +yhdenmukaiset Jumalan kanssa; ja tässä yhdenmukaisuudessa on korkein +autuus. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Jumalainen näytelmä: Paratiisi, by Dante + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUMALAINEN NÄYTELMÄ: PARATIISI *** + +***** This file should be named 12547-8.txt or 12547-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/2/5/4/12547/ + +Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed +Proofreaders + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's +eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII, +compressed (zipped), HTML and others. + +Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over +the old filename and etext number. The replaced older file is renamed. +VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving +new filenames and etext numbers. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000, +are filed in directories based on their release date. If you want to +download any of these eBooks directly, rather than using the regular +search system you may utilize the following addresses and just +download by the etext year. + + https://www.gutenberg.org/etext06 + + (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99, + 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90) + +EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are +filed in a different way. The year of a release date is no longer part +of the directory path. The path is based on the etext number (which is +identical to the filename). The path to the file is made up of single +digits corresponding to all but the last digit in the filename. For +example an eBook of filename 10234 would be found at: + + https://www.gutenberg.org/1/0/2/3/10234 + +or filename 24689 would be found at: + https://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24689 + +An alternative method of locating eBooks: + https://www.gutenberg.org/GUTINDEX.ALL + + diff --git a/old/12547-8.zip b/old/12547-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..8b10064 --- /dev/null +++ b/old/12547-8.zip |