diff options
Diffstat (limited to '12379-0.txt')
| -rw-r--r-- | 12379-0.txt | 9427 |
1 files changed, 9427 insertions, 0 deletions
diff --git a/12379-0.txt b/12379-0.txt new file mode 100644 index 0000000..7a9d2fc --- /dev/null +++ b/12379-0.txt @@ -0,0 +1,9427 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12379 *** + +YLÖSNOUSEMUS I + +Kirj. + +LEO TOLSTOI + + +Tekijän luvalla suomentanut Arvid Järnefelt + + +1899. + + + +_"Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein +minun pitää veljelleni, jolta rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? +Onko seitsemässä kerrassa kyllä? + +"Sanoi Jeesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, +mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän."_ + +(Mat. 18: 21, 22.) + + +_"Miksi siis näet raiskan, joka on veljes silmässä, ja et näe malkaa +omassa silmässäs."_ + +(Mat. 7: 3.) + + +_"Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensin häntä kivellä."_ + +(Joh. 8: 7.) + + +_"Ei ole opetuslapsi ylitse mestarinsa: mutta jokainen on täydellinen +koska hän on niinkuin hänen mestarinsa."_ + +(Luuk. 6: 40.) + + + + +I. + + +Vaikka ihmiset, keräännyttyänsä sadoin tuhansin pienoiselle +pinta-alalle, tekivätkin parastaan tärvelläkseen sitä maata, jonka +päällä tunkeilivat; vaikka he laskivatkin tämän maan kivillä, ettei +siinä mitään kasvaisi, vaikka nyhtivät juurineen ylös jokaisen ruohon, +joka pyrki esille, vaikka savuuttivat ilman kivihiilen ja naftan +käryllä, vaikka typistelivät puunsa luonnottoman muotoisiksi ja +karkoittivat näkyvistä kaikki eläimet ja linnut;--kevät oli sentään +kevättä kaupungissakin. Aurinko paistoi, ruoho, saatuaan kasvun vauhtia, +vihersi kaikkialla, missä sitä ei oltu irtinyhdetty, ei ainoastaan +bulevardien penkereillä, vaan katukivienkin välissä, ja koivut, +poppelit, tuomet puhkesivat liimaisiin, tuoksuviin lehtiinsä, lehmukset +paisuttivat halkeilevia nuppujansa. Naakat, varpuset ja kyyhkyset +keväiseen tapaansa jo rakentelivat iloiten pesiänsä ja kärpäset +surisivat auringon lämmittämillä seinillä. Iloissaan olivat niin kasvit +kuin linnut, hyönteiset ja lapset. Ainoastaan suuret, ainoastaan +täysikäiset ihmiset--ne yhä herkeämättä pettivät ja kiusasivat sekä +itseään että toisiaan. Ihmiset eivät ajatelleet pyhäksi ja tärkeäksi +sitä, että nyt oli tämmöinen kevätaamu, ei tätä jumalan maailman +kauneutta, joka on annettu kaikkien olentojen onneksi,--kauneutta, joka +herättää rauhan, sovinnon ja rakkauden tunteita, vaan pitivät pyhänä ja +tärkeänä sitä, minkä olivat vaan itse keksineet hallitakseen ja +vallitakseen toisiansa. + +Niinpä lääninvankilan konttorissa ei pidetty pyhänä ja tärkeänä suinkaan +sitä, että kaikille eläimille ja ihmisille on annettu kevään sulous ja +ilo, vaan pidettiin pyhänä ja tärkeänä, että eilisiltana oli saapunut +numeroitu, sineteillä ja virallisilla alkukoristuksilla varustettu +paperi, jossa käskettiin kello 9:ksi aamua, tänä 28 p:nä huhtikuuta, +tuomaan oikeuteen kolme vankilassa säilytettyä tutkintovankia--kaksi +naista ja yksi mies. Toinen näistä naisista, ollen kaikkein tärkein +rikoksellinen, oli tuotava erikseen. Ja niinpä nyt tämän virkakirjeen +perustuksella, 28 p. huhtikuuta, kello 8 aamulla, astui naisosaston +haisevaan käytävään päävartija. Hänen mukanaan tuli käytävään kärsineen +näkönen nainen, jolla oli harmaat kiharahiukset ja virkanauhat röijyn +hihoissa sekä siniset reunat vyössä. Se oli naisosaston päävartija. + +--Haetteko Maslovaa?--kysyi hän, lähestyessään päävartijan seurassa +erästä käytävään päin avautuvien koppien ovea. + +Päävartija, kolistellen lukossa rautaisia avaimiansa avasi kopin oven, +jolloin sieltä tulvahti vielä haisevampi löyhkä kuin käytävässä olikaan, +ja huusi: + +--Maslova oikeuteen!--ja jääden odottamaan sulki jälleen oven. + +Yksin vankilankin pihalla oli tuore, elähyttävä henki, minkä tuuli oli +ahoilta kaupunkiin tuonut. Käytävässä sitävastoin oli painostava, +lavantautinen, ulostuksista, tervasta ja homeesta sekoittunut ilma, joka +heti masensi alakuloiseksi vastatulijan mielen. Samaa tunsi pihalta +tullut vartijanainen, vaikka oli tottunutkin huonoon ilmaan. Käytävään +päästyänsä häntä äkisti rupesi väsyttämään ja nukuttamaan. + +Kopissa nousi kiire: kuului naisääniä ja paljain jaloin astumista. + +--Alappa joutua sieltä, Maslova,--pian!--huusi päävartija oveen. + +Parin minuutin kuluttua tuli kopista nopein askelin, äkkiä kääntyen ja +asettuen päävartijan viereen, lyhyenläntä ja hyvin kohorintanen nuori +nainen, harmaassa, valkoisen röijyn ja valkoisen alushameen päälle +puetussa mekossa. Jaloissa oli naisella liinaiset sukat ja niiden päällä +vankikengät, päässä oli valkoinen huivi, jonka alta, nähtävästi +tahallaan, oli työnnetty esille muutamia pyörylöitä mustista +kiharaisista hiuksista. Naisen kasvoissa oli ylt'yleensä se erikoinen +kalpeus, joka tavataan kauan sisällä olleiden ihmisten kasvoissa ja joka +väriltään muistuttaa perunan ituja kellarissa. Samallaiset olivat +pienet, leveät kädet ja valkonen, täyteläs kaula, joka näkyi mekon +suuren kauluksen välistä. Näissä kasvoissa, erittäinkin niiden +väsähtäneen kalpeuden vuoksi, herätti huomiota hyvin mustat, säkenöivät, +vähän turvonneet, mutta hyvin eloisat silmät, joista toinen katsoi vähän +kieroon. Hän pysyttelihe hyvin suorana, pitäen esillä täyteläistä +rintaansa. Käytävään tultuansa hän, keikahuttaen hiukan päätänsä, +katsahti suoraan päävartijan silmiin valmiina täyttämään kaikki, mitä +häneltä vaadittaisiin. Päävartija oli jo sulkemassa ovea, kun sieltä +pistihe esiin harmaahapsisen akan kalpeat, ankaran ryppyiset kasvot. +Akka alkoi jotakin haastaa Maslovalle, mutta päävartija painamalla ovea, +litisti hänen päätään ja pää katosi. Kopissa remahti joku naisääni +nauramaan. Maslova myöskin naurahti ja kääntyi sitten ovessa olevalle +pienelle ristikkoluukulle. Akka sisäpuolelta laittautui myöskin heti +luukulle ja käheällä äänellä sanoi: + +--Muista, älä puhu mitään liikaa, aina vaan yhtä. + +--Yhtä on mitä puhun, pahemmaksi ei tule,--sanoi Maslova päätänsä +keikahuttaen. + +--Eipä tietenkään kahta,--sanoi päävartija esimiehen luottamuksella +omaan sukkeluuteensa.--Eteenpäin, mars! + +Luukussa näkynyt akan silmä katosi, mutta Maslova tuli keskelle käytävää +ja seurasi nopein, lyhyin askelin päävartijaa. He laskeutuivat alas +kivirappusia myöten, kulkivat vielä pahemman hajuisen ja meluisen +miesosaston läpi, oviluukuissa olevien silmien seuraamina, ja tulivat +konttoriin, jossa jo seisoi kaksi saattosotamiestä pyssyinensä. Siellä +istuva kirjuri antoi toiselle sotamiehistä tupakinsavusta kellastuneen +paperin ja, osoittaen vankia, sanoi: »Tuoss' on.» Sotamies,-- +nishninovgorodilainen talonpoika--jolla oli punaset, rokonarpiset +kasvot, pisti paperin sinellinsä hihantaitteeseen ja hymyillen iski +silmää toverilleen, leveänaamaiselle tshuvassille, tarkoittaen vankia. +Sotamiehet laskeutuivat vangin kanssa rappusia alas ja menivät +pääporttia kohden. + +Pääportin suuresta ovenpuoliskosta avautui erikoinen ovi ja astuttuaan +sen kynnyksen yli pihalle sotamiehet tulivat vangin kanssa muurien +ulkopuolelle ja läksivät astumaan pitkin kaupunkia kulkien keskellä +kivikatua. + +Ajurit, puotilaiset, kyökkipiiat, työmiehet, virkamiehet pysähtyivät ja +uteliaasti tarkastelivat vankia; muutamat pudistelivat päätänsä +ajatellen: »noin se käy kun käyttäytyy huonosti, eikä niinkuin me.» +Lapset katselivat kauhulla naisrosvoa, ja voivat olla rauhallisia vaan +siitä syystä, että sotamiehet kulkivat hänen jäljessään eikä hän siis +nyt voinut mitään tehdä. Joku maalainen talonpoika, joka oli saanut +myydyksi hiiliä ja lipinyt ravintolassa teetä, tuli hänen viereensä, +teki ristinmerkin ja antoi hänelle roposen. Vanki punehtui, painoi +päänsä alas ja mutisi jotain itsekseen. + +Tuntien, että kaikki häntä silmäilivät, hän salavihkaa, päätänsä +kääntämättä, vilkkui niihin, jotka katsoivat häneen ja häneen kääntynyt +huomio ilahutti häntä. Myöskin ilahutti häntä tämä vankilailmaan +verraten puhdas, keväinen henki;--teki vaan kipeätä astua pitkin kiviä +kömpelöt vankilakengät jalassa, tottumattomana kävelemiseen, ja hänen +piti sentähden katsoa mihin astui ja astua niin keveästi kuin suinkin. +Jauhokaupan ohi kuljettaissa, missä kenenkään ahdistamatta tepasteli ja +kieppuili kyyhkysiä, vanki oli satuttaa jalallaan yhtä niistä; kyyhkynen +pyrähti ylös ja siipiänsä räpyttäen lensi ihan hänen korvansa ohi, +saattaen hänet tuntemaan tuulta. Hän hymähti, mutta samassa huokasi +raskaasti, kun muisti asemansa. + + + + +II. + + +Vangitun Maslovan historia oli hyvin tavallinen historia. Hän oli +herraskartanossa palvelevan naimattoman naisen tytär. Tämä nainen, eläen +äitinsä kanssa karjakkona kahden sisarusneidin omistamalla tilalla, oli +synnyttänyt joka vuosi, ja, kuten maalla tavallisesti käy, lapset +kastettiin, vaan äiti ei imettänytkään pienokaista, joka oli ilmestynyt +hänen haluamattaan, joka oli tarpeeton ja häiritsi työssä, ja niin se +pian sai kuolla nälkään. + +Näin oli kuollut viisi lasta. Kaikki he olivat kastetut, mutta kaikki +olivat jääneet imettämättä ja kuolleet. Kuudes lapsi, jonka isä oli +kuleksiva mustalainen, oli tyttö, ja tämän kohtalo olisi ollut +samallainen, mutta kävi niin, että toinen vanhoista neideistä pistäytyi +navettaan antaakseen nuhteita karjakoille, kun kermassa oli tuntunut +lehmän haju. Navetassa makasi synnyttäjä kauniin, terveen pienokaisen +kanssa. Vanha neiti antoi nyt nuhteita niin hyvin kermasta kuin +siitäkin, että synnyttäjä oli päästetty navettaan, ja oli jo lähtemässä +pois, kun huomasi lapsosen, armahti sitä ja tarjoutui sen kummiksi. Hän +kastattikin tytön, ja sitten, säälien ristilastaan, antoi maitoa ja +rahoja äidille, joten lapsi jäi eloon. Niinpä vanhat neidit sitten +nimittivätkin sen »pelastetuksi». + +Lapsi oli kolmen vuotias, kun hänen äitinsä sairastui ja kuoli. +Isoäidille oli lapsenlapsi vastukseksi, ja silloin vanhat neidit ottivat +tytön luoksensa. Mustasilmäisestä tytöstä tuli tavattoman elävä ja +miellyttävä, ja vanhat neidit olivat hänestä hyvillään. + +Vanhoja neitiä oli kaksi: nuorempi, hyväluontoisempi--Sofia Ivanovna, +joka oli lapsenkin kastattanut, ja vanhempi, ankarampi--Maria Ivanovna. +Sofia Ivanovna piti tytön vaatteissa ja opetti sitä lukemaan sekä tahtoi +sitä ottotytökseen. Maria Ivanovna taas sanoi, että tytöstä olisi +tehtävä työihminen, hyvä sisäpiika, ja sentähden hän oli vaativainen, +rankaisi, jopa löikin tyttöä pahalla tuulella ollessaan. Niinpä näiden +kahden vaikutuksen välillä tytöstä kasvoikin puoleksi sisäpiika ja +puoleksi ottotyttö. Häntä kutsuttiinkin sentähden keskinkertaisella +nimellä Katjushaksi, ei Katjkaksi, kuten kutsutaan piikaa, eikä +Katenjkaksi, kuten kutsutaan omaa lasta. Hän ompeli, siivosi huoneita, +kiilloitteli liidulla pyhäinkuvia, paahtoi, jauhoi ja tarjosi kahvia, +toimitti vähäisemmät vaatteenpesut ja välistä istui neitien kanssa +ääneen lukemassa. + +Hänellä oli kosijoita, vaan ei hän kenestäkään huolinut, kun tunsi, että +elämä työihmisten kanssa, jotka häntä kosivat, tulisi hänelle vaikeaksi, +tottunut kun oli herraselämän hempeyteen. + +Näin hän eli 16:nteen ikävuoteen asti. Päästyään sen ikävuoden yli +saapui neitien luo heidän veljenpoikansa, ylioppilas, rikas ruhtinas, ja +Katjusha, uskaltamatta tunnustaa sitä hänelle tai edes itselleenkään, +rakastui häneen. Sitten, kahden vuoden kuluttua, tämä sama veljenpoika +poikkesi tätejä katsomaan matkallansa sotaan ja viipyi, silloin talossa +neljä päivää. Lähtönsä edellisenä iltana hän vietteli Katjushan, ja, +pistettyään hänelle viimeisenä päivänä sataruplasen käteen, matkusti +pois. Viiden kuukauden kuluttua hänen lähtönsä jälkeen Katjusha sai +varmasti tietää olevansa raskauden tilassa. + +Siitä lähtien oli hänelle kaikki tyyni yhdentekevää, ja hän vaan +ajatteli kuinka pääsisi siitä häpeästä, joka häntä odotti. Hän alkoi +haluttomasti ja huolimattomasti palvella neitejä ja vihdoin, itsensäkin +tietämättä, rietaantui ja antoi tulla pahoja sanoja neideille, joita +sanoja hän itsekin sitten katui, sekä pyysi päästökirjaa. + +Ja neidit, hyvin tyytymättöminä häneen, päästivät hänet. Heiltä hän tuli +sisäpiiaksi eräälle poliisille, vaan pysyi tässä paikassaan ainoastaan +kolme kuukautta, sillä poliisi, 50 vuotias ukko, alkoi häntä ahdistella, +ja meni kerran niin pitkälle, että Katjusha vimmastui, sanoi häntä +pöllöksi ja vanhaksi piruksi, ja tyrkkäsi häntä rintaan, niin että hän +kaatui. Katjusha ajettiin palveluksesta röyhkeyden vuoksi. Uutta paikkaa +oli turha hakea, kun jo kuitenkin lähestyi synnyttämisen aika, ja hän +asettui asumaan maalaisen kätilöämmän luo, joka myyskenteli viinaa. +Synnytys oli helppo. Mutta kätilö, joka oli kylässä hoitanut sairasta +synnyttäjää, tartutti Katjushaan maitokuumeen, ja lapsi, poikanen, +lähetettiin kasvatuslaitokseen, minne se oli heti perille päästyä +kuollut, lasta saattaneen akan kertomuksen mukaan. + +Rahoja oli Katjushalla kaikkiaan silloin kuin hän asettui kätilön luo +127 ruplaa, joista 27 ansaittuja ja 100 ruplaa viettelijän antamia. +Mutta lähtiessä sieltä oli hänellä jäljellä ainoastaan 6 ruplaa. Hän ei +osannut pitää rahoja, tuhlasi niitä omiin tarpeisinsa ja antoi myöskin +jokaiselle, joka pyysi. Kätilö otti häneltä hyyrystä, ruuasta ja teestä +kahden kuukauden ajalta 40 ruplaa, 25 ruplaa meni lapsen lähettämiseen, +40 ruplaa kätilö pyysi ja sai lainaksi lehmän ostamista varten, +parikymmentä ruplaa kului noin vaan--pukuun, makeisiin, niin että +parannuttuansa Katjushalla ei ollut rahoja, vaan oli pakko hakea +paikkaa. Paikan hän sai erään metsävoudin luona. Metsävouti oli nainut +mies, mutta samoin kuin poliisikin jo ensi päivästä alkoi ahdistella +Katjushaa. Mies inhotti häntä ja Katjusha koetti välttää häntä. Mutta +mies oli häntä kokeneempi ja viekkaampi, ja--mikä pääasia--hän oli +isäntä, joka saattoi lähettää piian minne tahtoi, ja niinpä hän sopivan +hetken tultua otti tämän valtaansa. Vaimo sai asiasta vihiä, ja +tavattuaan kerran miehensä yksin huoneessa Katjushan kanssa, hyökkäsi +tätä lyömään. Katjusha ei perääntynyt ja syntyi tappelu, jonka johdosta +hän ajettiin talosta saamatta palkkaa. Silloin Katjusha lähti kaupunkiin +ja asettui tätinsä luo. Tätin mies oli nitoja, joka oli ennen elänyt +siivosti, mutta nyt oli kadottanut kaikki työnantajansa, oli juoppo, +joka joi kaikki, minkä käsiinsä sai. Tätillä oli vähäinen pesulaitos, +josta hän lapsinensa eli ja ylläpiti hunningolle joutunutta miestään. + +Hän ehdotteli Maslovalle, että tämä rupeisi pesijättäreksi hänelle. +Mutta nähtyään, kuinka raskaassa työssä pesijättäret tätin luona elivät, +Maslova epäili suostua ja kyseli vaan konttoreista palvelijattaren +paikkoja. Tämmöinen paikka vihdoin löytyi erään rouvan luona, joka asui +kahden lyseossa käyvän poikansa kanssa. Viikon kuluttua hänen tulonsa +jälkeen vanhempi, kuudennen luokan lyseolainen, jolla jo oli viiksien +alkua, heitti lukemisen ja alkoi lakkaamatta ahdistella Maslovaa. Äiti +pani kaikki Maslovan syyksi ja erotti hänet palveluksesta. Uutta paikkaa +ei ollut tiedossa, mutta kävi niin, että tultuansa konttoriin, joka +välitti palvelioita isännille, Maslova tapasi siellä rouvan, jolla oli +sormuksia ja rannerenkaita täyteläisissä paljaissa käsissään. Otettuaan +selvän paikattoman Maslovan asiasta tämä rouva ilmoitti hänelle +osoitteensa ja pyysi tulemaan luokseen. Maslova meni. Rouva otti hänet +ystävällisesti vastaan, tarjosi torttuja ja makeata viiniä ja lähetti +piikansa viemään jonnekin jotakin paperilippua. Iltasella tuli +huoneeseen iso-kasvuinen herrasmies, jolla oli pitkät harmahtavat +hiukset ja harmaa parta; hän heti istuutui Maslovan viereen ja alkoi +kiiltävin silmin ja hymyillen tarkastella tätä ja laskea leikkiä hänen +kanssaan. Emäntä kutsui herran viereiseen huoneeseen, ja Maslova kuuli, +kuinka emäntä sanoi: »vastasaapunut, terve maalaistyttö.» Sitten emäntä +kutsui Maslovan erikseen ja sanoi, että se on kirjailija, jolla on +paljon rahoja ja joka ei ole säästävä mitään, jos Maslova häntä vaan +miellyttää. Maslova miellyttikin häntä, ja kirjailija antoi hänelle 25 +ruplaa, luvaten usein tulla häntä katsomaan. Rahat hupenivat aivan pian +hyyryyn tätin luona, uuteen leninkiin, hattuun ja nauhoihin. Muutaman +päivän kuluttua kirjailija kutsutti hänet luokseen uudestaan. Hän meni. +Kirjailija antoi hänelle vielä 25 ruplaa ja tarjosi asunnon erityisessä +kortteerissa. + +Asuessaan kirjailijan hyyräämässä kortteerissa Maslova rakastui samassa +paikassa asuvaan iloiseen puotipoikaan. Itse hän ilmoitti tästä seikasta +kirjailijalle ja muutti sitten paljoa pienempään kortteeriin. Mutta +puotipoika, joka ensin lupasi naida hänet, matkusti mitään virkkamatta +Nishninowgorodiin, nähtävästi hyläten hänet, ja Maslova jäi yksin. Hän +olisi nyt tahtonut jäädä yksinänsä kortteeriin asumaan, mutta sitä ei +sallittu. Ja naapurissa sanottiin, että hänellä oli oikeus asua näin +ainoastaan, jos hänellä oli keltanen lupalippu ja jos hän suostui +tarkastuksen alaiseksi. Silloin hän lähti jälleen tätin luo. Täti, +nähtyänsä hänen muodikkaan pukunsa, peleriininsä ja hattunsa, otti hänet +kunnioituksella vastaan eikä enää tohtinut tarjota pesijättären paikkaa, +vaan katsoi hänen nyt nousseen ylemmälle elämän asteelle. Ei Maslova nyt +enää ajatellutkaan pesijättäreksi rupeamista. Hän katsoi nyt säälillä +sitä vankielämää, jota nuo kalpeat laihakätiset pesijättäret etumaisissa +huoneissa viettivät; muutamat heistä olivat jo keuhkotautisia, ja +nähdessään heidän pesevän ja hierovan vaatteita 30:n asteen +saippuahöyryssä, akkunat auki olipa talvi tahi kesä, häntä kauhistutti +ajatella joutuvansa tämmöiseen vankilaan. Ja niinpä juuri tähän aikaan, +joka oli Maslovalle erittäin onneton, koskei tahtonut löytyä ainoatakaan +suojelijaa, hänet sai käsiinsä eräs nainen, jonka asia oli toimitella +tyttöjä porttoloihin. + +Maslova oli jo kauan sitten polttanut tupakkia, mutta puotipojan kanssa +solmitun yhteytensä loppuaikoina ja sitten kuin tämä oli hänet hylännyt, +hän yhä enemmän tottui juomaan. Viini ei miellyttänyt häntä yksistään +siksi, että maistui hyvältä, vaan enemmänkin siksi, että teki hänelle +mahdolliseksi unohtaa raskaat muistonsa, antoi rohkeutta seurustelussa +ja varmuutta omasta arvostaan, joita kumpaakaan ominaisuutta ei hänellä +viinittä ollut. Selvänä hänen oli aina paha olla ja hävetti. +Yllämainittu nainen pani toimeen kekkerit tätin kunniaksi, ja +juotettuansa Maslovan, tarjosi hänelle pääsyn hyvään, kaupungin +parhaimpaan laitokseen, kuvaten hänelle tuommoisen aseman kaikkia etuja +ja hyviä puolia. Maslovan oli valittavana, joko: piian alentava asema, +milloin miehet varmaan tulisivat ahdistelemaan ja milloin tulisi +tapahtumaan salaisia, ajoittaisia haureussyntejä, taikka: turvattu, +rauhallinen, laillistettu asema, ja julkinen, lain sallima ja hyvin +maksettu alituinen haureuselämä. Ja hän valitsi jälkimäisen. Paitsi +sitä, hän ajatteli täten kostaa sekä viettelijänsä että puotipojan ja +kaikki muut, jotka olivat hänelle pahaa tehneet. Vielä eräs toinen +seikka viekotteli häntä ja vaikutti osaltaan lopulliseen päätökseen. +Nainen oli näet sanonut hänelle, että hän saisi tilata itselleen mitä +vaatteita vaan tahtoi, samettisia, silkkisamettisia, silkkisiä, +baalipukuja avonaisine olkapäine ja paljaine käsivarsine. Ja kun Maslova +kuvaili itseänsä heleän keltasessa silkkipuvussa mustan +samettipäärmäyksen kanssa--kuten sanotaan: dekoltee,--ei hän voinut +pidättää, vaan luopui passistaan. Ja vielä samana iltana nainen otti +ajurin ja vei Maslovan Kitaevan kuuluisaan taloon. + +Ja siitä asti alkoi Maslova elää sitä elämää, jossa ihmiset +kroonillisesti rikkovat jumalallisia ja inhimillisiä käskyjä vastaan, +elämää, jota viettävät sadat ja sadattuhannet naiset,--jota +hallitusvalta, kansalaistensa parasta huolehtiessa, sekä suvaitsee että +suojelee, ja joka yhdeksälle naiselle kymmenestä loppuu tuskallisiin +tauteihin, ennenaikaiseen raihnaisuuteen ja kuolemaan. + +Aamulla ja päivällä raskasta nukkumista öisen mässäyksen jälkeen. 3:n +tai 4:n aikana väsynyttä nousemista likaiselta vuoteelta, seltteriveden +ja kahvin juomista kohmelon vuoksi, laiskaa vetelehtimistä pitkin +huoneita alusvaatteissa ja yönutuissa, kadulle katselemista +ikkunauutimien takaa, velttoa torailemista keskenään, sitten ruumiin ja +hiuksien pesemistä, voitelemista ja hajuvesillä täyttämistä, pukujen +koettelemista, riitoja niiden johdosta emännän kanssa, peiliin +katselemista, kasvojen, silmäkulmien maalailemista, makeaa rasvaista +ruokaa, sitten pukeutuminen kirkasvärisiin, silkkisiin, alastomaksi +jättäviin pukuihin, esiintyminen kirkkaasti valaistuun, koristettuun +saliin,--vieraiden saapuminen:--musiikkia, tansseja, konfehteja, +viinejä, tupakan polttoa ja haureutta nuorten, keski-ikäisten, +puolilasten, ikäkulu-ukkojen, naimattomien, naineiden, kauppiaiden, +puotipoikien, armeenialaisten, juutalaisten, tataarien, rikkaiden, +köyhien, terveiden, sairaiden, humaltuneiden, selvien, raakojen, +hienojen, sotilaiden, siviilien, ylioppilaiden, lyseolaisten--kaikkien +mahdollisten säätyjen, ikien ja ihmislajien kanssa. Ja huutoja ja +pilapuheita ja tappeluja ja tupakkia ja viiniä ja taaskin viiniä, +tupakkia ja musiikkia illasta aamunkoittoon asti. Ja vasta aamulla +vapautuminen ja raskas uni. Ja näin joka päivä läpi viikon. Viikon +lopussa sitä vastoin lähteminen valtiolliseen laitokseen-- +poliisikonttoriin, missä valtion palveluksessa olevat virkamiehet, +mieslääkärit, väliin totisesti ja ankarasti, mutta väliin taas +leikkisällä iloisuudella, karkoittaen itsestään sen häveliäisyyden, +jonka luonto on rikoksen välttämiseksi antanut sekä ihmisille että +eläimille, toimittavat näiden naisten tarkastuksen ja antavat heille +lupakirjan jatkamaan samoja rikoksia, joita he itse olivat viikon +kuluessa osallistensa kanssa tehneet. Ja niin alkaa jälleen samallainen +viikko. Samaa joka päivä, kesät, talvet, aret, pyhät. + +Näin eli Maslova seitsemän vuotta. Tämän ajan kuluessa hän oli ollut +kahdessa haureustalossa ja yhden kerran sairaalassa. Ollessaan +seitsemättä vuotta haureuslaitoksessa, ja kahdeksantena vuonna lukien +ensimäisestä lankeemisestansa eli jo 26:n ikäisenä, tapahtui hänelle se +asia, jonka vuoksi hän oli vangittu ja nyt, vietettyään kuusi kuukautta +murhaajien ja varkaiden seurassa, kuljetettiin oikeuteen. + + + + +III. + + +Samaan aikaan kuin Maslova, pitkästä käymisestä nääntyneenä, lähestyi +saattajinensa raastuvan oikeuden rakennusta, hänen kasvattajiensa +veljenpoika, ruhtinas Dmitrij Nehljudof, samainen hänen viettelijänsä, +virui vielä korkealla, pehmoisella vieterivuoteellansa, +höyhenpolstareilla, ja päästettyään auki kauluksen puhtaasta +hollantilaisesta yöpaidastaan, minkä rinnus oli poimusille silitetty, +poltteli paperossia. Hän katseli pysähtynein silmin eteensä, ajatellen +mitä hänen nyt olisi tehtävä ja mitä oli eilen. + +Hän muisteli eilistä iltaa, jonka oli viettänyt Kortshaginien rikkaan ja +tunnetun perheen luona. Yleisesti arveltiin hänen menevän naimisiin +näiden tyttären kanssa. Hän huoahti ja viskattuaan poltetun paperossin, +aikoi ottaa hopeisesta kotelosta toisen, kun samassa muutti mielensä ja +laski vuoteelta sileän valkoset jalkansa, hapuili niihin tohvelit, +heitti täyteläisille hartioilleen silkkisen yömekon ja nopeasti ja +raskaasti astellen meni viereiseen pukeumahuoneeseen, joka oli täynnänsä +eliksiirien, odekolonin ja muiden hajuvesien keinotekoista tuoksua. +Siellä hän erikoisella pulverilla puhdisti monissa kohden paikatut +hampaansa, huuhtoi ne hyvänhajuisella hammasvedellä, alkoi sitten joka +puolelta peseytyä ja pyyhiskellä itseään erilaisilla käsiliinoilla. +Pestyään hyvänhajuisella saippualla kätensä, tarkasti puhdistettuaan +harjasilla pitkäksi kasvatetut kyntensä ja valeltuaan vedellä suuressa +marmorisessa pesulaitoksessa kasvonsa ja paksun kaulansa, hän meni vielä +kolmanteen huoneeseen makuuhuoneen vieressä, ja siellä oli valmistettu +ruiskutuskylpy. Valeltuaan nyt kylmällä vedellä jäntevän, rasvalla +peittyneen, valkean ruumiinsa ja kuivattuaan sen nukkaiseen lakanaan, +hän puki yllensä puhtaat, silitetyt alusvaatteet, veti jalkaansa +peilikirkkaiksi kiilloitetut kengät ja alkoi toaletin ääressä kahdella +harjalla kammata pienenlaista, mustaa kiharapartaansa ja etupuolelta +harvennutta tukkaansa. + +Kaikki vaatetukseen kuuluvat esineet, joita hän käytti,--alusvaatteet, +puku, jalkineet, kaulahuivit, koruneulat, soljet--olivat ihan +ensimäistä, kalliinta lajia, huomaamattomia, yksinkertaisia, +hyvintehtyjä ja arvokkaita. + +Valittuaan kymmenkunnasta kaulahuivista ja koruneulasta ne, jotka +ensiksi käteen sattuivat,--tämä toimi oli joskus ennen tuntunut uudelta +ja huvittavalta, nyt se oli ihan yhdentekevää,--Nehljudof pani ylleen +puhdistetut, tuolille asetetut vaatteet ja tuli, vaikkei aivan virkeänä, +kuitenkin puhtaana ja hyvänhajuisena, pitkään ruokasaliinsa, jonka +parkettipermannon oli eilispäivänä kolme työmiestä kiilloittanut. Siellä +oli tavattoman suuri tamminen astiakaappi ja yhtä laaja, levitettävä +pöytä, joka juhlallisena seisoi pullistuville, puuhun leikattuine +leijonankäpäläjalkoineen. Pöydälle oli levitetty hieno, tärkätty +pöytäliina suurine korukirjaimineen. Siinä oli hopeinen kahvipannu, +josta levisi tuoksuva kahvinhaju, hopeinen sokeriastia, kerma-astia +kiehautettuine kermoineen ja kori tuoreita vehnäleipiä ja korppusia. +Lautasen vieressä oli saapuneita kirjeitä, sanomalehtiä ja uusi vihko +_Revue des deux Mondes_'ia. Nehljudof oli juuri ottamaisillaan esille +kirjeet, kun käytävän ovesta ilmestyi lihava, vanhanpuolinen nainen +surupuvussa, pitsimyssy päässä hataroitunutta jakausta peittämässä. Tämä +oli Nehljudofin äskettäin tässä samassa kortteerissa kuolleen +äitivainajan kamaripiika, Agrafena Petrovna, joka oli nyt jäänyt pojan +luokse taloudenhoitajaksi. + +Agrafena Petrovna oli Nehljudofin äidin seurassa noin 10 vuotta eri +aikoina oleskellut ulkomailla ja hänellä oli sentähden rouvan käytös ja +ryhti. Hän oli lapsuudestaan saakka elänyt Nehljudofin talossa ja tunsi +Dmitrijn niiltä ajoilta, kun tätä sanottiin vielä Mitjaksi. + +--Hyvää huomenta, Dmitrij herra. + +--Jumalantakoon, neiti Agrafena. Mitä uutta? kysyi hän leikillään. + +--Tässä on kirje, liekö ruhtinattarelta itseltään vai tyttäreltä. Heidän +piikansa toi sen jo aikaa sitten ja odottaa minun huoneessani, sanoi +Agrafena Petrovna tarjoten kirjettä ja merkitsevästi hymyillen. + +--Hyvä on, kohta,--sanoi Nehljudof ottaen kirjeen ja huomattuaan +Agrafenan hymyilyn rypisti silmäkulmansa. + +Agrafenan hymyily osotti, että kirje oli tyttäreltä, jonka kanssa +Nehljudof Agrafenan mielestä puuhasi avioliittoa. Ja tämä hymyilyn +ilmaisema arvelu oli Nehljudofille vastenmielinen. + +--Käsken siis odottamaan,--sanoi Agrafena Petrovna, otti käteensä +pöytäharjan, joka oli väärällä paikalla, ja muuttaen sen toiseen +paikkaan, hupeni ruokasalista. + +Nehljudof avasi tuoksahtelevan kirjeen, jonka Agrafena oli hänelle +antanut, ja alkoi lukea: + +»Luvattuani olla teidän omana muistinanne»--näin oli kirjoitettu +paksulle, harmaalle paperille epätasaisesti terävällä, mutta sujuvalla +käsialalla,--»muistutan teille, että teidän täytyy tänään, 28 p:nä +huhtikuuta, olla valamiehenä oikeudessa ettekä siis mitenkään voi tulla +meidän ja Kolosovin kanssa tauluja katsomaan, kuten te tavallisessa +kevytmielisyydessänne eilen lupasitte; _à moins que vous ne soyez +disposé à payer à la cour d'assises les 300 roubles d'amende que vous +vous refusez pour votre cheval_ siitä, ettette tulleet ajoissa. Muistin +asian eilen, kun te vasta olitte lähteneet. Älkää siis unohtako. + Ruht. M. Kortshagina.» + +Toiselle puolelle oli lisätty: + +»_Maman vous fait dire que votre couvert vous attendra jusqu'à la nuit. +Venez absolument à quelle heure que cela soit_.» M.K. + +Nehljudof rypisti silmäkulmansa. Kirjelappu oli yhä sitä samaa taitavaa +peliä, jota ruhtinatar Kortshagin nyt jo kahden kuukauden aikana oli +häneen nähden pitänyt ja jonka tarkoituksena oli näkymättömillä siteillä +yhä enemmän ja enemmän sitoa Nehljudof häneen. Mutta puhumatta siitä +tavallisesta epävarmuudesta naimisen asiassa, jota ensimäisen nuoruuden +yli päässeet ihmiset, voimatta intohimoisesti rakastua, tuntevat, oli +Nehljudofilla toinenkin tärkeä syy, miksi hän, vaikkapa olisi +päättänytkin kosia, ei voinut heti sitä tehdä. Tämä syy ei ollut se, +että hän kymmenen vuotta sitten vietteli Katjushan ja hylkäsi +hänet,--sen hän oli jo kokonaan unohtanut eikä pitänyt sitä suinkaan +esteenä avioliittoonsa; syy oli siinä, että tähän aikaan hän oli +suhteissa erään naimisissa olevan naisen kanssa, joka suhde kyllä oli +hänen puoleltaan jo katkaistu, mutta nainen ei sitä vielä katkaistuksi +tunnustanut. + +Nehljudof oli hyvin arka naisten seurassa, mutta juuri tämä hänen +ujoutensa herättikin tässä naineessa vaimossa halun voittaa hänet. +Nainen oli aateliston johtajan vaimo siinä piirikunnassa, jonka +vaaleihin Nehljudof otti osaa. Ja tämä nainen kietoi hänet suhteisiin, +jotka päivä päivältä tulivat Nehljudofille yhä sitovammiksi, mutta +samassa myöskin yhä enemmän vastenmielisiksi. Ensin Nehljudof ei voinut +kiusausta vastustaa, mutta sitten, tuntien itsensä hänen edessään +syylliseksi, ei voinut rikkoa suhdetta ilman hänen suostumustaan. Tämäpä +asia nyt oli syynä siihen, ettei Nehljudof pitänyt itseään oikeutettuna, +vaikkapa olisi tahtonutkin, kosia Kortshaginaa. + +Pöydällä oli juuri kirje tuon vaimon mieheltä. Käsialan ja leiman +nähtyään Nehljudof punastui ja heti tunsi itsensä entistä +tarmokkaammaksi, kuten aina vaaran häntä uhatessa. Mutta hänen +kiihoittumisensa oli turha: mies, aateliston johtaja juuri siinä +piirikunnassa, missä useimmat Nehljudofin maatiloista olivat, ilmoitti +vaan, että toukokuun lopussa oli määrätty tapahtuvaksi ylimääräinen +piirikuntakokous, johon Nehljudofin pitäisi kaikin mokomin saapua +antaaksensa _un coup d'épaule_ esiintulevissa tärkeissä kysymyksissä, +jotka koskivat kouluja ja maanteitä, ja jolloin oli odotettavissa +voimakasta vastustusta taantumispuolueelta. + +Aatelistonjohtaja oli vapaamielinen ihminen ja taisteli muutamien +hengenheimolaistensa kanssa Aleksanteri III:n aikana syntynyttä +taantumista vastaan. Hän otti koko sielullaan osaa tähän asiaan eikä +tiennyt mitään onnettomista perhesuhteistaan. + +Nehljudof muisteli kaikkia niitä tuskallisia hetkiä, joita hänellä oli +ollut tämän ihmisen tähden: muisti kuinka hän kerran luuli miehen jo +saaneen vihiä, ja kuinka hän jo valmistautui kaksintaisteluun, jolloin +hän aikoi ampua ilmaan,--muisti sen hirveän kohtauksen vaimon kanssa, +kun tämä epätoivoissaan juoksi puutarhan ojan partaalle hukuttaakseen +itsensä ja hän juoksenteli etsimässä kadonnutta. »Nyt en voi matkustaa +enkä voi mihinkään ryhtyä, ennenkuin hän vastaa minulle»,--ajatteli +Nehljudof. Viikko sitten hän kirjoitti vaimolle ratkaisevan kirjeen, +jossa tunnusti itsensä syylliseksi ja sanoi olevansa valmis vaikka mihin +sovitukseen tahansa, mutta pitävänsä kuitenkin, vaimon oman hyvän +vuoksi, heidän suhdettansa ainiaaksi katkaistuna. Tähän kirjeeseen hän +odotti, vaan ei saanut vastausta. Se seikka, ettei vastausta tullut oli +osaksi hyväkin enne. Sillä jos hän ei olisi ollut suostuvainen välin +purkamiseen, niin olisi jo kauan sitten kirjoittanut tai vieläpä itse +saapunut, kuten oli tehnyt ennen. Nehljudof oli saanut kuulla, että +siellä nykyjään majaili joku upseeri vaimoa mielistelemässä, ja tämä +seikka herätti hänessä yhtaikaa sekä mustasukkaisuutta että iloista +toivoa kerrankin vapautuvansa painavasta valheesta. + +Toinen kirje oli maatilojen yli-isännöitsijältä. Tämä kirjoitti, että +hänen, Nehljudofin, oli välttämätöntä itsensä saapua paikalle, +turvatakseen perintö-oikeutensa ja, paitsi sitä, päättääkseen, kuinka +taloutta olisi vastedes hoidettava: niinkö kuin sitä oli hoidettu +vainajan aikana, vai niinkö kuin isännöitsijä oli ehdottanut vainajalle +ja nyt ehdotti nuorelle ruhtinaalle, että nimittäin maanviljelyskalusto +olisi suurennettava ja kaikki talonpoikain hallussa oleva maa otettava +talon viljelykseen. Isännöitsijä kirjoitti, että tämmöinen järjestys +tulee paljoa edullisemmaksi. Samalla hän myöskin pyysi anteeksi, ettei +ollut ihan ajoissa lähettänyt tilikirjan mukaan 1 p:nä maksettaviksi +joutuneita 3,000 ruplaa. Ensi postissa ne tulisivat lähetetyiksi. +Lähetys oli viivähtänyt sen vuoksi, että oli ollut mahdotonta saada +rahoja kootuksi talonpojilta, jotka olivat laiminlyöneet +velvollisuutensa siihen määrään, että oli ollut pakko turvautua +viranomaisiin. Tämä kirje tuntui Nehljudofista sekä miellyttävältä että +epämiellyttävältä. Miellyttävää oli tuntea valtaansa niin suureen +maaomaisuuteen, epämieluista taas se, että hän muisti nuoruutensa ensi +aikoina olleensa innokas Herbert Spencerin seuraaja ja erittäinkin, +vaikka oli itse _suur_tilallinen, ihailleensa hänen väitettään »Social +statics» teoksessa, ettei yksityinen maanomistus ole sopusoinnussa +oikeudenmukaisuuden kanssa. Nuoruutensa vilpittömyydessä ja +päättäväisyydessä hän ei ainoastaan puhunut silloin siitä, ettei maa voi +olla yksityisomistuksen esine, eikä ainoasti kirjoittanut asiasta +yliopistollista väitöskirjaa, vaan teossakin seurasi vakaumustaan, +antaen siihen aikaan pienen osan maasta (joka ei kuulunut äidille, vaan +oli hänen oma isänperintänsä), talonpojille. Nyt, tultuansa perinnän +kautta suurtilalliseksi, hänen siis oli joko luopuminen omaisuudestaan, +kuten oli kymmenen vuotta sitten luopunut pienestä isänperinnästä, +taikka vaitiolollaan suostuminen ehdotuksiin ja siis tunnustaminen +kaikki entiset aatteensa virheellisiksi ja valheellisiksi. + +Edellistä hän ei voinut tehdä sen vuoksi, ettei hänellä, paitsi maatansa +ollut mitään muita toimeentulon lähteitä. Virkamieheksi hän ei halunnut +ruveta, ja kuitenkin hänellä jo oli ylellisiä elämäntapoja, joista hän +ei katsonut voivansa luopua. Ja sitten ei hänellä enää ollut sitä +horjumatonta vakaumustakaan, ei sitä päättäväisyyttä, ei sitä +kunnianhimoa ja halua ihmettelyn herättämiseen, kuin oli nuoruudessa. + +Jälkimäinen taas, eli luopuminen niistä selvistä ja kumoamattomista +perusteista maaomistuksen laittomuuteen nähden, jotka hän oli saanut +Spencerin »Yhteiskunta-opista», ja jotka hän sitten, paljoa myöhemmin, +oli nähnyt loistavasti todistettuina Henry Georgen teoksissa,--oli tuiki +mahdotonta. + +Ja tämän tähden nyt isännöitsijän kirje oli hänelle epämiellyttävä. + + + + +IV. + + +Juotuaan kahvia Nehljudof meni työhuoneeseensa ottamaan selvää, mihin +aikaan ilmoituslapussa käskettiin saapua oikeuteen, ja myöskin +kirjoittamaan ruhtinattarelle vastausta. Työhuoneeseen oli mentävä +maalausatelierin läpi. Täällä seisoi teline alettuine tauluinensa ja +pitkin seiniä oli ripustettu harjoitelmia. Nähdessään tämän taulun, jota +hän oli jo kaksi vuotta yhä maalaillut, nähdessään harjoitelmat ja koko +atelierin, muistui hänen mieleensä tuo viime aikoina hyvin voimakkaasti +tuntunut kykenemättömyys edistymiseen maalaustaiteessa. Hän selitti tuon +tunteen siten, että hänen taiteellinen aistinsa oli liian kehittynyt, +mutta kuitenkin se oli hyvin epämiellyttävä tieto hänelle. + +Seitsemän vuotta sitten hän oli jättänyt virkauran siinä mielessä, että +hänellä oli kutsumusta maalaustaiteeseen, ja katseli taidemaailman +korkeudesta vähän halveksivasti kaikkea muuta toimintaa. Nyt oli +kuitenkin tullut ilmi, ettei hänellä siihen ollut oikeutta, ja sentähden +tuon asian pelkkä muisteleminenkin oli vastenmielistä. Raskain mielin +hän katsahti kaikkiin noihin atelierin ylellisyysesineihin ja tuli +ilotonna työhuoneeseensa. Tämä oli hyvin suuri ja korkea huone, jossa +oli kaiken näköisiä koristuksia, varustuksia ja mukavuuksia. + +Hän löysi heti tavattoman suuren kirjoituspöydän laatikosta +ilmoituslapun. Se oli siinä osastossa, jonka reunassa seisoi +»määräpäiväiset». Oikeuteen oli tultava kello 11. Nehljudof istui ja +kirjoitti ruhtinattarelle kiittävänsä kutsumuksesta ja koettavansa tulla +päivälliseksi. Mutta kirjoitettuaan yhden kirjeen, hän repi sen: se oli +liian tuttavallinen; kirjoitti toisen, se oli liian kylmä, melkein +loukkaava. Hän repi senkin ja painoi seinänappulaan. Ovesta ilmaantui +vanhahko, surullisen näköinen lakeija, harmaassa esiliinassa, poskiparta +molemminpuolin sileäksi ajeltua leukaa. + +--Lähettäkäähän hakemaan ajuria. + +--Tuossa tuokiossa. + +--Ja sitten--täällä odottaa sana Kortshagineilta,--käskekää sanoa, että +kiitän ja koitan tulla. + +--Ymmärrän. + +»Onhan se epäkohteliasta, mutta kirjoittaa en voi, ja näenpähän hänet +kohta kuitenkin»,--ajatteli Nehljudof ja meni pukeutumaan. + +Kun hän pukeuduttuansa tuli portaille, odotti häntä jo kadulla tuttu +ajuri kummipyörillä. + +--Eilen olitte juuri ajanut pois ruhtinas Kortshaginin luota,--sanoi +tämä taivuttaen kääntymään vankkaa, ahavoittunutta niskaansa valkosessa +paidan kauluksessa:--silloin jo tulin minäkin, mutta ovenvartija sanoi: +»juuri läksi.» + +»Ajuritkin näkyvät tietävän suhteistani Kortshagineihin»,--ajatteli +Nehljudof, ja tuo viime aikoina alati häntä vaivannut, ratkaisematon +kysymys, mennäkö naimisiin ruhtinatar Kortshaginin kanssa, vai ei, +rupesi jälleen häntä vaivaamaan. Hän ei voinut päättää sinne eikä tänne, +yhtä vähän kuin oli voinut päättää enimmissä muissakaan kysymyksissä, +jotka hänelle tähän aikaan esiintyivät. + +Avioliiton puolesta yleensä puhui ensiksikin se seikka, että avioliitto, +paitsi kotilieden suloutta, teki mahdolliseksi siveellisen elämän, +poistaen epäsäännöllisyyden sukupuolisuhteissa; toiseksi ja +pääasiallisesti vielä se seikka, että Nehljudof toivoi perheen eli +lasten antavan sisällystä hänen nykyään tyhjälle elämälleen. Nämät asiat +nyt puhuivat avioliiton hyväksi yleensä. Avioliittoa vastaan yleensä oli +ensiksikin vapauden kadottaminen, pelko, joka on kaikille vanhemmille +nuorille miehille omituinen, ja toiseksi tiedoton kauhu naisen +salaperäiseen olentoon. + +Erityisesti juuri tämän avioliiton puolesta puhui taas ensiksikin se +seikka, että Missi (hänen nimensä oli Maria, mutta kutsuttiin, kuten +niissä piireissä on tavallista, lisänimellä) oli rotu-ihminen, ja +erosi tavallisista ihmisistä kaikessa, alkaen vaatetuksesta aina +puhe-, käynti-, nauramistapaan asti, eikä eronnut millään +erikoisominaisuudellaan, vaan ainoastaan »ylhäisyydellään»,--muuta +nimitystä hän ei keksinyt tälle ominaisuudelle, jota hän piti hyvin +suuressa arvossa; toiseksi vielä se seikka, että ruhtinatar kunnioitti +häntä enemmän kuin ketään muuta ihmistä eli siis, hänen käsittääksensä, +ymmärsi häntä. Ja tämä ymmärtäminen, se on; hänen jalojen +ominaisuuksiensa tunnustaminen, todisti Nehljudofille ruhtinattaren älyä +ja arvostelemisen kykyä. Avioliittoa vastaan erityisesti Missin kanssa +oli ensiksikin se seikka, että luultavasti olisi voinut löytää tytön, +jolla oli vielä paljon enemmän hyviä puolia kuin Missillä ja joka olisi +sentähden paremmin sopinut hänen rinnalleen, ja toiseksi se seikka, että +ruhtinatar oli 27 vuotias ja hänellä siis varmaan oli jo ennenkin ollut +rakkausjuttunsa,--ja tämä ajatus oli tuskallinen Nehljudofille. Hänen +ylpeytensä ei mukautunut siihen, että ruhtinatar olisi, vaikkapa +entisyydessäkin, rakastanut jotakin toista. Eihän tämä tietysti voinut +aavistaa tapaavansa Nehljudofia, mutta jo ajatuskin, että ruhtinatar oli +saattanut rakastaa jotakuta ennen, loukkasi häntä. + +Niin että syitä oli puolesta yhtä paljon kuin vastaankin; ainakin +pätevyyteensä nähden nämät syyt menivät vastakkain, ja Nehljudof, +itsekin nauraen, sanoi itseänsä Buridanin aasiksi. Ja kuitenkin yhä +pysyi sinä, tietämättä kumpaan heinätukkoon oli käännyttävä. + +»Enhän minä, saamatta vastausta Maria Wasiljevnalta (aatelisjohtajan +vaimolta) ja kokonaan lopettamatta tuota suhdettani, voikaan mihinkään +ryhtyä», sanoi hän itselleen. + +Ja tämä tieto siitä, että hän voi ja että hänen täytyy viivyttää +päätöstä, oli hänelle mieleen. + +»Tottapahan joskus toisten mietin asiata tarkemmin», ajatteli hän, kun +hänen ajoneuvonsa, aivan jo äänetönnä, vierivät oikeuden asfalttiselle +ovenedustalle. + +»Nyt minun on omantunnonmukaisesti, kuten olen aina pitänyt +velvollisuutenani, täyttäminen yhteiskunnallinen tehtäväni. Ja onhan se +usein huvittavaakin», ajatteli hän itsekseen, astuessaan ovenvartijan +ohitse oikeuden eteiseen. + + + + +V. + + +Oikeuden käytävissä oli jo vilkas liike, kun Nehljudof tuli sinne. + +Vahtimestarit olivat saaneet jalat allensa ja jopa juostenkin +puikkelehtivat hengästyneinä edestakasin viestien ja paperien kanssa. +Oikeudenpalvelijat, asianajajat ja oikeudenjäsenet käyskentelivät sinne +tänne; anomuksien jättäjät, vapaalla jalalla olevat syytetyt harhailivat +haluttomina seinien vierustalla tai istuivat odottamassa. + +--Missä on piirioikeus?--kysyi Nehljudof eräältä vahtimestarilta. + +--Mikä oikeus? On olemassa siviiliosasto, ja on rikosasiain osasto. + +--Minä olen valamies. + +--Siis rikosasiainosasto. Olisitte kohta niin sanoneet. Tänne oikealle, +sitten vasemmalle,--toinen ovi. + +Nehljudof meni osotettuun suuntaan. + +Ovella seisoi jo kaksi ihmistä odottamassa; toinen oli pitkäläntä, +lihava kauppias, hyvänluontoinen ihminen, joka oli nähtävästi juuri +syönyt ja ryypännyt ja oli mitä paraimmalla tuulella; toinen oli +puotipalvelija, juutalainen. He puhuivat keskenään villan hinnasta, kun +heidän luoksensa tuli Nehljudof kysyen valamiesten huonetta. + +--Tässä, tässä on, herra. Tekin kai meidän miehiä, vai? sanoi iloisesti +silmää iskien kauppias. + +--No niinpä sitten yhdessä teemmekin työtä,--jatkoi hän Nehljudofin +vastattua myöntävästi:--toisen arvoluokan kauppias, Baklashof,--esitteli +hän itseään tarjoten pehmeän, leveän ja taipumattoman kätensä:--työtähän +täytyy tehdä. Ja kenen kanssa on minun kunnia?-- + +Nehljudof esitti itsensä ja meni valamiesten huoneeseen. + +Pienenlaisessa valamiesten huoneessa oli noin kymmenkunta erilaista +ihmistä. Kaikki olivat vastikään tulleita, jotkut istuivat, jotkut +kävelivät, katsellen toisiansa ja tutustuen keskenänsä. Yksi, virasta +eronnut sotilas oli univormussa, toiset olivat mustissa verkatakeissa +tai tavallisissa nutuissa, ja yksi vaan oli mekossa. + +Vaikka tämä toimi oli monille tehnyt häiriön heidän työssänsä ja vaikka +he puhuivat, että se oli heille rasitukseksi, oli kuitenkin kaikkien +kasvoilla jonkinlainen tyytyväisyyden ilme, tieto tärkeän +yhteiskunnallisen tehtävän täyttämisestä. + +Valamiehet, joista toiset olivat keskenään tutustuneet, toiset vaan +arvailivat toistensa nimiä, keskustelivat ilmasta, aikaisesta keväästä, +ratkaistavista asioista. Jotka eivät ennestään olleet tutustuneet +Nehljudofin kanssa, kiiruhtivat nyt sen tekemään, ja pitivät nähtävästi +sitä erityisenä kunniana. Ja Nehljudofkin, kuten ainakin, keskellä +tuntemattomia ihmisiä, piti sitä aivan luonnollisena. Jos häneltä olisi +kysytty, mistä syystä hän pitää itseänsä ylempänä useimpia muita +ihmisiä, ei hän olisi voinut vastata, sillä koko hänen elämänsä ei +ilmaissut mitään erinomaisempia ansioita. Että hän lausui hyvin +englannin, ranskan ja saksan kieltä, että hänen yllänsä olevat +alusvaatteet, puku, kaulahuivi ja soljet olivat kaikkein parhaimmista +makasiineista, ei tietysti voinut, sen hän itsekin ymmärsi, olla syynä +hänen ylemmyytensä tunnustamiseen. Ja kuitenkin hän epäilemättä tunnusti +tämän etevämmyytensä ja otti vastaan hänelle tarkoitetut +kunnianosotukset asiaankuuluvina, jopa loukkaantui, jos ei niitä ollut. +Valamiehistön huoneessa hän juuri tulikin tilaisuuteen kokea, kuinka +epämiellyttävä on tuntea arvonannon puutetta. Heidän joukossaan oli näet +eräs Nehljudofin tuttava. Se oli Pietari Gerasimovitsh, (Nehljudof ei +ollut koskaan tiennyt, ja vähän ylpeilikin, ettei tiennyt, hänen +sukunimeänsä). Hän oli ennen ollut Nehljudofin sisaren lasten opettaja. +Tämä Pietari Gerasimovitsh oli suorittanut lukunsa yliopistossa ja oli +nyt opettajana lyseossa. Nehljudof ei ollut koskaan häntä kärsinyt hänen +tuttavallisuutensa, itserakkaan naurunsa ja »kommuunisuutensa» vuoksi, +kuten Nehljudofin sisar sanoi. + +--Aha, tekin siis olette joutuneet kiikkiin,--hohotteli Pietari +Gerasimovitsh tervehdykseksi Nehljudofille.--Ettekö osanneet välttää? + +--En ajatellutkaan välttää,--sanoi Nehljudof ankarasti ja haluttomasti. + +--No, no, tuo nyt on sitä kansalaisurhoollisuutta. Odottakaas kun jäätte +ruuatta ja kun vievät yörauhanne, kyllä tulee toinen ääni +kelloon!--sanoi Pietari Gerasimovitsh, vielä äänekkäämmin hohottaen. + +»Ei kestä kauan ennenkuin tuo kiusankappale alkaa sinutella minua», +ajatteli Nehljudof, ja sai kasvoihinsa semmoisen surunilmeen, joka olisi +ollut selitettävissä ainoastaan jos hän juuri ikään olisi saanut tiedon +kaikkien sukulaistensa kuolemasta. Nehljudof jätti hänet ja lähestyi +sitä joukkoa, joka oli muodostunut pitkänhuiskean, sileäksi ajellun, +edullisen näköisen herrasmiehen ympärille. Tämä jotakin elävästi kertoi. +Kysymys oli oikeusjutusta, jota nykyään käytiin siviiliosastossa. Hän +puhui tästä niinkuin hänelle hyvin tutusta asiasta, nimittäen tuomareja +ja kuuluisia asianajajiakin niinkuin tuttujansa. Hän kertoi +ihmeellisestä käänteestä, minkä eräs kuuluisa asianajaja oli jutulle +antanut, ja jonka mukaan toinen asianomaisista, vanha rouva, vaikka +olikin aivan oikeassa, tulee suotta maksamaan suuret rahat +vastapuolelle. + +--Nerokas asianajaja!--sanoi hän. + +Häntä kuunneltiin kunnioituksella, ja jotkut koettivat päästä esille +huomautuksinensa, mutta hän keskeytti aina kaikki aivan kuin olisi ollut +ainoa, joka taisi tietää asiain oikean laidan. + +Vaikka Nehljudof oli tullut myöhään, sai hän vielä kauan odottaa. Jutun +käsitteleminen tuli viivytetyksi erään oikeudenjäsenen tähden, joka ei +ollut vieläkään saapunut. + + + + +VI. + + +Oikeuden puheenjohtaja saapui aikaisin. Puheenjohtaja oli korkea, +täyteläs ihminen, pitkine, harmahtavine poskipartoineen. Hän oli nainut +mies, mutta vietti hyvin vapaata elämää, samoin kuin hänen vaimonsakin. +Eivät he häirinneet toisiansa. Tänä vuonna oli hän saanut kirjeen +eräältä sveitsiläiseltä guvernantilta, joka oli asunut heidän talossaan +kesällä ja nyt matkusti etelästä päin Pietariin, jossa kirjeessä tämä +nainen ilmoitti odottavansa häntä kaupungissa kolmen ja kuuden välillä, +»Italia» nimisessä ravintolassa. Ja sentähden puheenjohtajaa halutti +alkaa ja lopettaa tämän päivän istunto aikasemmin, ehtiäkseen kuudeksi +punatukkaisen Klara Vasiljevnan luo, jonka kanssa hänellä viime kesänä +maalla oli alkanut romaani. + +Tultuaan työhuoneeseen hän pani oven säppiin, veti paperikaapin +alahyllyltä kaksi rautaista voimistelupulttia ja teki 20 liikettä +eteenpäin, ylöspäin, sivulle ja alas, ja sitten kolmasti keveästi +istahti, pitäen pultteja päänsä yli. + +»Ei mikään niin virkistä, kuin vedellä valeleminen ja +voimistelu»,--ajatteli hän koetellen vasemmalla kädellä, kullainen +sormus nimettömässä, oikean käsivarren pullistunutta jänterettä. Vielä +hänen oli tekeminen yksi tavallinen voimistelutemppu, jota ei hän +myöskään koskaan laiminlyönyt, kun oli edessä pitkä istunto, mutta +silloin ovea koetettiin. Joku tahtoi avata sitä. Puheenjohtaja asetti +pian pultit paikoillensa ja avasi oven. + +--Anteeksi,--sanoi hän. + +Huoneeseen tuli yksi oikeudenjäsenistä kultasankaisissa silmälaseissa, +lyhyenläntä, olkapäät koholla ja naama nyrpeänä. + +--Taaskaan ei Matvei Nikititsh ole saapunut,--sanoi jäsen nyreissään. + +--Ei ole vielä,--vastasi puheenjohtaja pukien yllensä virkatakkia.--Aina +se vaan myöhästyy. + +--Kumma kun ei jo häpeä, sanoi jäsen, vihasesti istahtaen ja ottaen +paperossia. + +Tämä jäsen, hyvin tarkka ihminen, oli aamulla joutunut vaimonsa kanssa +ikävään kalastukseen siitä, että tämä oli ennen määräpäivää kuluttanut +ne rahat, jotka olivat aijotut riittämään koko kuukaudeksi. Vaimo oli +pyytänyt saada etukäteen, mutta hän oli kieltäytynyt antamasta. Syntyi +kohtaus. Vaimo oli sanonut, että jos niin, niin jääköön päivällinen +laittamatta, ettei hänen tarvinnut siis odottaakaan päivällistä kotona. +Tähän vastasi mies lähtemällä kotoansa ja pelkäsi nyt, että vaimo panee +uhkauksensa täytäntöön, sillä tältä saattoi odottaa mitä +hyvänsä.--»Eläppä sitten tiiman jälkeen hyvää siveellistä elämää», +ajatteli hän, katsellen hymyilevää, tervettä, iloista ja hyvänluontoista +puheenjohtajaa, kuin tämä, kyynäspäät levällä, kauniin Valkosilla +käsillään levitteli tuuheata, pitkää, harmahtavaa poskipartaansa +molemmille puolin virkakaulustansa:--»hän on aina tyytyväinen ja ilonen, +minä sitä vaan tuskailen.» + +Sihteeri tuli sisälle tuoden jotain asiapapereita. + +--Kiitän teitä suuresti,--sanoi puheenjohtaja paperossia +sytyttäen.--Minkä jutun annamme tulla ensin? + +--Eiköhän vaan myrkytysjuttua,--sanoi sihteeri muka välinpitämättömästi. + +--Olkoonpa niin, jos myrkytysjuttu, niin myrkytysjuttu,--sanoi tuomari +harkittuansa, että tämänlaatuisen jutun saisi loppumaan kello 4:ksi ja +sen jälkeen voisi lähteä.--Eikö Matvei Nikititshiä vieläkään näy? + +--Ei vieläkään. + +--Onko Breve tullut? + +--On,--vastasi sihteeri. + +--Sanokaa hänelle, jos tapaatte, että alamme myrkytysjutulla. + +Breve oli se yleisen syyttäjän apulaisista, jonka tehtävänä oli esiintyä +syyttäjänä tässä istunnossa. + +Käytävään tultuansa sihteeri tapasikin Breven. Olkapäät koholla, +virkatakki avoinna, salkku kainalossa, miltei juosten tämä syöksyi +eteenpäin tömistäen kantapäillään maata ja heiluttaen vapaata kättänsä +niin että käden selkäpuoli oli edellä. + +Kun sihteeri tuli käytävään, hän kohtasi Breven. Olkapäät koholla, +virkatakki levällään, salkku kainalossa tämä kulki puolijuoksua käytävää +pitkin, jymäytteli kengänkorkojaan lattiaan ja heilutti vapaata kättään +niin, että se oli kohtisuoraan hänen kulkusuuntaansa. + +--Mihail Petrovitsh pyysi tiedustelemaan joko olette valmis, sihteeri +kysyi häneltä. + +--Tietenkin, minä olen aina valmis, syyttäjänapulainen sanoi.--Mikä +juttu on ensimmäisenä? + +--Myrkyttämisjuttu. + +--Mainiota, syyttäjänapulainen sanoi. + +Mutta hän ei lainkaan pitänyt sitä niin mainiona: yöllä hän tuskin oli +silmiään ummistanut. Hän oli ollut erään apulaisen lähtiäisissä, siellä +oli juotu paljon ja pelattu korttia kello kahteen asti, sen jälkeen +ajettiin naisten luo siihen samaan taloon, missä kuusi kuukautta sitten +Maslovakin vielä oli ollut. Niinpä hän ei ollut ehtinyt edes lukaista +läpi myrkyttämisjuttua ja nyt hän halusi vilkaista sitä. Sihteeri tiesi +tämän ja oli sen takia tahallaan ehdottanut puheenjohtajalle, että +myrkyttämisjuttu otettaisiin ensin. Sihteeri oli mielipiteiltään +liberaali, kuten Venäjän saksalaiset yleensä, vartavasten kääntynyt +kreikkalaiskatoliseen uskoon; sihteeri ei pitänyt hänestä ja kadehti +hänen virka-asemaansa. + +--No, miten on skoptsien laita? sihteeri kysyi. + +--Olen sanonut, että en voi todistajien puuttuessa ryhtyä koko asiaan, +sen ilmoitan myös oikeudelle, syyttäjänapulainen sanoi. + +--Mutta joka tapauksessa... + +--En voi, apulainen sanoi ja entiseen tapaan heilautellen kättään +kiiruhti työhuoneeseensa. + +Skoptseja koskevan jutun hän halusi lykätä vain erään vähäpätöisen ja +tarpeettoman todistajan poissaolon vuoksi, koska tämä asia kuului +oikeudelle, jossa valamiehinä oli vain intelligenttejä ja juttu voisi +loppua syyttömäksijulistamiseen. Ja puheenjohtajan kanssa oli sovittu, +että juttu pitäisi siirtää maaseutukaupungin oikeuteen, missä suurin osa +valamiehistä on talonpoikia ja syyttäjien mahdollisuudet olisivat +suuremmat. + +Liike käytävillä tuli yhä vilkkaammaksi. Eniten oli väkeä siviiliasiain +osaston läheisyydessä. Tällä osastolla oli ollut se juttu, josta +äskeinen komean näköinen valamies, joka oli oikeusasioiden tuntija, oli +kertonut valamiehille. Väliajalla tuli tästä salista ulos se vanha +rouva, jolta nerokkaan asianajajan oli onnistunut riistää omaisuus +liikemiehen hyödyksi, vaikka tällä ei ollut omaisuuteen minkäänlaista +oikeutta. Sen tiesivät sekä tuomarit että vielä paremmin kantaja ja +hänen asianajajansa; mutta jutun ajaminen oli suoritettu niin ovelasti, +että ei voinut olla tuomitsematta muorin omaisuutta liikemiehelle. Vanha +rouva oli hienosti puettu, täyteläinen nainen ja hänellä oli hatussaan +suuria kukkia. Kun hän oli tullut ovesta käytävään, hän pysähtyi, +levitteli paksuja, lyhyitä käsiään ja hoki hokemistaan asianajajansa +puoleen kääntyen: »Mitä tästä tulee? Sanokaa toki! Mitä tämä merkitsee?» +Asianajaja katsoi kukkia hänen hatussaan käsittämättä mitään eikä +kuunnellut hänen puhettaan. + +Eukon perästä tuli oikeussalin ovesta valkoinen paidanrinnus liivien +leveästä aukosta paistaen ja kasvot omahyväisyydestä tyytyväisinä +loistaen nopein askelin se samainen kuuluisa asianajaja, joka oli +saattanut mummoparan kukkasineen keppikerjäläiseksi, saanut itse +kymmenentuhatta ja toimittanut liikemiehelle yli satatuhatta. Kaikkien +katseet kääntyivät asianajajaan, hän tunsi ne ja kulki nopeasti ihmisten +ohi sen näköisenä kuin hänen ulkomuotonsa olisi sanonut: »Ei tarvita +mitään uskollisuudenosoituksia.» + + + + +VII. + + +Lopulta saapui myös Matvei Nikititsh, ja valamiesten huoneeseen tuli +laiha, pitkätukkainen oikeudenpalvelija, joka kulki toinen kylki edellä, +samalla tavalla vinoon näkyi vetävän myös hänen alahuulensa. + +Tämä oikeudenpalvelija oli rehellinen mies, yliopistosivistyksen saanut, +mutta hän ei pysynyt missään virassa pitkään, koska joi ajoittain +herkeämättä. Kolme kuukautta sitten joku kreivitär, joka auttoi hänen +vaimoansa, toimitti hänelle tämän paikan, ja tähän päivään asti hän yhä +olikin siinä pysynyt, suureksi iloksensa. + +--No, kunnioitettavat herrat, olemmeko nyt siis kaikki koossa?--sanoi +hän pannen rillit nenälleen ja katsellen niiden läpi. + +--Arvatenkin kaikki,--sanoi iloinen kauppias. + +--Niin tarkastakaammepa,--sanoi edellinen ja saatuaan taskustaan listan +alkoi huutaa valamiehien nimiä katsellen heihin milloin rillien yli +milloin niiden läpi. + +--Valtioneuvos I. M. Nikiforof. + +--Minä,--sanoi komea herrasmies, joka tunsi hyvin kaikki käräjätavat. + +--Virasta eronnut översti Ivan Semjonovitsh Ivanof. + +--Täällä,--vastasi laiha mies, joka oli virasta eronneen univormussa. + +--Toisen arvoluokan kauppias Pietari Baklashof. + +--O-on, sanoi hyvänluontoinen kauppias kasvot täydessä +hymyssä.--Valmiina ollaan! + +--Kaartinluutnantti, ruhtinas Dmitrij Nehljudof. + +--Minä,--vastasi Nehljudof. + +Oikeudenpalvelija, erityisen kohteliaasti ja miellyttävästi katsahtaen +rillien yli, kumarsi, ikäänkuin eroittaen hänet täten muista. + +--Kapteeni Jurij Dmitrievitsh Dantshenko, kauppias Grigorij Efirnovitsh +Kuleshof. j.n.e., j.n.e. + +Kaikki, paitsi kahta, olivat saapuvilla. + +--Nyt, hyvät herrat, pyydän astumaan saliin,--sanoi oikeudenpalvelija +sulavalla liikkeellä osoittaen oveen päin. + +Kursaillen toistensa edessä ovessa, menivät nyt kaikki käytävään ja +käytävästä istuntosaliin. + +Käräjäsali oli suuri, pitkulainen huone. Sen toisessa päässä oli +kolmiporraksinen lava, jonka keskellä seisoi pöytä katettuna viheriään +verkaan tummemman viheriäisine rimssuineen. Pöydän takana oli kolme +nojatuolia, hyvin korkeine, leikeltyine tammiselkineen, ja tuolien +takana riippui kultaisissa puitteissa, kirkkailla väreillä maalattu +keisarin kuva, luonnollisessa koossa, kenraalin puvussa olkanauhoineen, +toisella jalalla hiukan eteenpäin astuvana, käsi sapelin kahvassa. +Oikeassa nurkassa riippui pyhäinkuva, esittäen Kristusta +orjantappurakruunu päässä, ja sen alla seisoi rukousalttari, oikealla +puolella sijaitsi vielä yleisen syyttäjän pulpetti. Tätä vastapäätä, +vasemmalla puolella oli peremmällä sihteerin pöytä, ja lähempänä yleisöä +tammesta sorvatut kaidepuut, joiden takaa näkyi syytettyjen vielä tyhjä +penkki. Lavan oikealla puolella seisoi kahdessa rivissä tuoleja, myöskin +korkeine selustimineen, valamiehiä varten, alhaalla oli asianajajain +pöytiä. Kaikki tämä oli salin etummaisessa päässä, jonka muuten aitaus +jakoi kahteen osaan. Takimmainen osa oli täynnänsä penkkirivejä, jotka +toinen toistaan ylempänä, ylettyivät peräseinään asti. Täällä salin +takimmaisessa osassa, eturiveissä, istui neljä tehtaalaisen tai piian +tapaista naista, ja kaksi työväestöön kuuluvaa miestä. jotka nähtävästi +salin komeuden lannistamina, arasti kuiskuttelivat keskenänsä. + +Kohta valamiesten tultua astui oikeudenpalvelija toispuoleisella +käyntitavallaan keskelle salia ja huusi kovalla äänellä, ikäänkuin olisi +tahtonut säikäyttää läsnäolijoita: + +--Oikeus lähestyy! + +Kaikki nousivat seisoalleen, ja salin lavalle ilmestyivät tuomarit: +puheenjohtaja jäntereinensä ja komeine poskipartoineen; sitten +synkän-näköinen oikeudenjäsen, kultasankaisine silmälasineen, ja hän oli +nyt sitäkin synkempänä, kun juuri ennen istuntoa oli tavannut lankonsa, +joka oli yksi oikeuden auskultanteista, ja tämä hänelle ilmoitti +käyneensä sisaren luona ja saaneensa häneltä tietää, ettei päivällistä +tule. + +--Siispä menemmekin kapakkaan,--sanoi lanko nauraa hihittäen. + +--Tässä ei ole naurun sijaa,--sanoi synkkä oikeudenjäsen ja synkistyi +vielä enemmän. + +Ja vihdoin kolmas oikeudenjäsen, samainen Matvei Nikititsh, joka aina +myöhästyi,--hän oli partaniekka, suuret, pitkäluomiset, hyväntahtoiset +silmät päässä. Tätä oikeudenjäsentä vaivasi mahakuume, ja hän oli tästä +aamusta lähtien, lääkärin neuvosta, alkanut käyttää uutta parannustapaa, +joka oli viivyttänyt häntä kotona tällä kertaa vielä tavallistakin +kauemmin. Noustessaan lavalle oli hän miettivän näkönen siitä syystä, +että hänellä oli tapana kaikilla mahdollisilla keinoin koetella arvata +vastauksia niihin kysymyksiin, jotka olivat hänen sydämmellään. Nyt +hänellä oli edessään semmoinen taika, että jos askelten luku ovelta +nojatuoliin asti on tasajakoinen kolmella, niin uusi parannuskeino +auttaa hänet mahakuumeesta,--jollei, niin ei tule parannustakaan. +Askelia oli 26, mutta hän teki pienoisen lisäaskeleen ja pääsi siten +juuri 27:nellä nojatuoliinsa. + +Puheenjohtaja ja oikeudenjäsenet tekivät lavalle astuessaan, kullalla +kirjailluissa virkatakin kauluksissaan, hyvin voimakkaan vaikutuksen. +Sen he itsekin tunsivat, koska kaikki kolme, ikäänkuin hämillään omasta +suuruudestaan, katsoivat vaatimattomasti alas istuen leikkauksilla +varustettuihin nojatuoleihinsa viheriällä veralla katetun pöydän taakse. +Tälle oli asetettu kolmikulmainen kapine kotkankuvinensa, lasimaljoja, +jommoisissa tavallisesti pidetään konfehteja nähtävinä, läkkipullo, +teräskyniä, puhdasta paperia ja erikokoisia ja lajisia vastaterotettuja +lyijykyniä. Tuomarien kanssa tuli myöskin yleisen syyttäjän apulainen. +Hän meni, salkku samaten kainalossa ja kättänsä yhä heiluttaen, +paikallensa ikkunan luo, ja heti syventyi asiapapereitten lukemiseen, +käyttäen näin hyväkseen jokaista hetkeä juttuun perehtyäkseen. Tämä +yleinen syyttäjä oli vasta neljättä kertaa syyttäjän toimessa. Hän oli +hyvin kunnianhimoinen ja oli lujasti päättänyt yletä virkaurallaan, +jonka vuoksi hän piti välttämättömänä saada asianomaiset syytteeseen +jokaisessa jutussa, missä hän vaan syyttäjänä esiintyi. Myrkytysjutun +juonen hän nyt pääpiirteissään tunsi ja oli jo suunnitellut puheensa, +hänelle oli vaan vielä tarpeen muutamia tosiasioita, joita hän häthätää +asiapapereista keräsi ja kirjoitteli muistiin. + +Sihteeri istui lavan toisella puolella, ja, saatuaan reilaan kaikki +mahdollisesti luettavat paperit, silmäili erästä kiellettyä artikkelia, +jonka oli eilen saanut käsiinsä. Hänen teki mieli keskustella tästä +artikkelista suuripartaisen oikeudenjäsenen kanssa, jonka kanssa he +olivat samaa mieltä, ja ennen keskustelua hänen piti tutustua +kirjoitukseen. + + + + +VIII. + + +Puheenjohtaja, katsottuaan papereista, teki muutamia, kysymyksiä +oikeudenpalvelijalle ja sihteerille, ja saatuaan myöntävät vastaukset, +käski tuoda syytetyt sisälle. Heti avautui ovi aitauksen takaa ja esille +astui kaksi santarmia, lakit päässä, paljastettu miekka kädessä, ja +heidän jälessään ensin yksi syytetyistä, punatukkainen, teerenpilkkunen +mies--ja kaksi naista. Mies oli vankipuvussa, joka oli hänelle sekä +liian väljä että liian pitkä. Oikeussaliin tullessaan hän piteli käsiään +pitkin housunpoimuja, suuret sormet sojoksi jännitettyinä, ettei liian +pitkät hihat pääsisi alas solumaan. Vilkasematta tuomareihin tai +katsojiin hän tarkkuudella tähysteli penkkiä, jota kierrettiin. Sen +päähän päästyä hän, tehden tilaa toisille, kiivaasti istautui penkin +äärimmäiselle reunalle, ja tuijottaen puheenjohtajaan alkoi nytkytellä +poskilihaksiansa, aivan kuin olisi jotain itseksensä höpissyt. Hänen +perässään tuli vanhanlainen nainen, myöskin vankipuvussa. Päässä oli +hänellä vankihuivi, kasvot olivat harmaavaaleat ilman kulmakarvoja ja +silmäripsiä, mutta silmät punaisina. Tämä nainen näytti aivan +rauhalliselta. Tullessaan paikallensa hänen mekkonsa takertui johonkin; +hän selvitti sen tarkalleen ja hätäilemättä, ja istuutui. + +Kolmas syytetyistä oli Maslova. + +Heti kun hän näyttäytyi, kääntyivät kaikkien salissa olevien miesten +silmät häneen ja viipyivät kauan noissa kalpeissa kasvoissa, kiiltävän +loistavine, mustine silmineen, ja tuossa mekon alta näkyvässä korkeassa +rinnassa. Santarmikin, jonka ohi hän kulki, katsoi häneen silmiä +värähtämättä, kun hän kulki paikalleen ja laittausi istumaan, ja, vasta +kun hän oli istunut, käännähti santarmi äkisti pois, ikäänkuin olisi +tuntenut itsensä syylliseksi, ja puistettuaan pois ajatuksensa rupesi +tuijottamaan edessään olevaan ikkunaan. + +Puheenjohtaja odotti, että kaikki syytetyt olisivat paikoillansa, ja +sittenkuin Maslovakin oli asettunut istumaan, kääntyi hän sihteerin +puoleen. + +Nyt alkoivat tavanmukaiset käräjätemput: valamiesten luetteleminen, +poissaolevien merkitseminen ja sakkojen määrääminen näille, +esiintuotujen esteiden laillisuuden tutkiminen, ja varajäsenten +asettaminen poisjääneiden sijaan. Sitten puheenjohtaja pani kokoon +pienet paperiliput, asetti ne lasimaljaan ja käärittyään hiukan ylös +kultareunaisia hihojansa ja paljastettuaan näin hyvin karvaiset kätensä, +alkoi nostella yksitellen konstintekijän liikkeillä lippuja, kiersi ne +auki ja luki niistä. Sitten hän, taas laskien hihansa, pyysi pappia +vannottamaan valamiehet. + +Pappi-vanhus, keltasen kalpeine, venyvine kasvoineen, ruskeassa +messukaapussa, kultainen risti rinnassa ja vielä joku pienempi +kunniamerkki kaapun kylkeen pistettynä, laahusti, hitaasti liikuttaen +turvonneita jalkojaan kaapun sisällä, rukousalttarin luo, joka seisoi +jumalankuvan alla. + +Valamiehet nousivat ja tungeskellen lähenivät alttaria. + +--Tehkää niin hyvin,--mutisi pappi kosketellen turpealla kädellään +rintaristiänsä ja odotellen kaikkien valamiesten saapumista. + +Tämä pappi oli ollut papinvirassa 46 vuotta ja aikoi kolmen vuoden +kuluttua viettää riemujuhlaansa samaan tapaan kuin tämmöistä juhlaa +äskettäin oli viettänyt kirkkoherra. Piirioikeudessa hän oli palvellut +siitä saakka kuin nämät oikeudet perustettiin ja hän ylpeili kovasti +siitä, että oli jo vannottanut useampia kymmeniä tuhansia ihmisiä, sekä +että iästään huolimatta yhä palveli kirkkoa, isänmaata ja perhettänsä, +jolle hän jättää perinnöksi, paitsi taloa, ainakin 30 tuhannen pääoman +korkoakasvavissa arvopapereissa. Se seikka, että hänen toimintansa +oikeudessa oli ihmisien vannottaminen sen evankeliumin edessä, jossa +valanteko on suoraan kielletty, ja oli siis huono toiminta, ei ollut +koskaan hänen mieleensäkään juolahtanut; häntä ei tämä tuttu toimi +lainkaan vaivannut, vaan oli se päinvastoin hänen mieleensä, kun hän sen +ohella sai usein tilaisuuden tutustua edulliseen herrasväkeen. Nytkin +hän mielihyvällä tutustui kuuluisan asianajajan kanssa, jota kohtaan hän +tunsi suurta kunnioitusta siitä syystä, että tämä oli yksistään +kukkapäisen mummon asiasta saanut kymmenen tuhatta ruplaa. + +Kun valamiehet olivat kaikki nousseet asteita myöten lavalle, kallisti +pappi kaljun ja harmaan päänsä, pujotti hartioilleen toimituskaapun ja +silittäen järjestykseen harvaa tukkaansa, sanoi valamiehille: + +--Nostakaa oikea kätenne ja pankaa sormenne näin,--sanoi hän verkalleen, +isällisellä äänellä. Hän nosti itse näytteeksi turpean kätensä, jonka +jokaisen sormen kohdalla oli kuoppanen, ja asetti kaksi sormea +yhteen.--Nyt toistakaa minun perässäni,--sanoi hän ja alkoi: Minä lupaan +ja vannon kaikkivaltiaan Jumalan, hänen pyhän evankeliuminsa ja +Kristuksen elävän ristin edessä, että esillä olevassa asiassa...--puhui +hän, pysähtyen joka lauseen jälkeen.--Älkää laskeko kättänne, pitäkää +näin,--sanoi hän nuorelle miehelle, joka oli antanut kätensä +pudota...--että esilläolevassa asiassa, jossa... + +Komea herrasmies poskipartoinensa, översti, kauppias ja jotkut muut +pitivät sormensa kokoonpantuina siten kuin pappi oli käskenyt, ja +vieläpä jonkinlaisella erikoisella tyytyväisyydellä, hyvin varmasti ja +korkealle kohotettuna; jotkut muut sitävastoin aivan kuin +vastahakoisesti ja epämääräisesti. Toiset lausuivat sanat liian +äänekkäästi, pannen niihin pontta ja sisällystä, ikäänkuin olisivat +tahtoneet sanoa: mutta minäpä puhun sittenkin; toiset taas vaan +mutisivat, jäivät jälkeen papista, ja sitten, ikäänkuin säikähtäen, +ajattomasti saavuttivat häntä; muutamat, ikäänkuin peläten, että joku +sana voisi jäädä pois, puristivat lujasti, uhkaavalla liikkeellä, +hyppysiänsä yhteen, toiset taas antoivat niiden mennä hajalle ja taas +yhdistivät. Kaikkien oli tukala olla, ainoastaan pappi vanhus oli +ehdottomasti vakuutettu suorittavansa hyödyllistä ja tärkeää asiaa. +Valan vannottua puheenjohtaja kehotti valamiehiä valitsemaan +keskuudestaan esimiestä. He nousivat ja tungeskellen poistuivat +neuvotteluhuoneeseen, missä he kaikki heti sytyttivät paperossinsa ja +alkoivat polttaa. Joku ehdotti komean herran esimieheksi, johon kaikki +paikalla suostuivat, viskasivat pois ja sammuttivat pätkät ja palasivat +saliin. Valittu esimies ilmoitti puheenjohtajalle, kuka oli esimieheksi +valittu, ja niin istuivat kaikki, taaskin tungeskellen toistensa +jalkojen yli, paikoilleen kahteen riviin korkeaselkäisiin tuoleihin. + +Kaikki kävi ilman keskeytyksiä, pian ja jonkinlaisella juhlallisuudella, +ja tämä säännöllisyys, johdonmukaisuus ja juhlallisuus nähtävästi tuotti +mielihyvää osanottajille, vahvistaen heissä tietoa, että he suorittavat +vakavaa ja tärkeää yhteiskunnallista tehtävää. Näin tuumi myöskin +Nehljudof. + +Heti kun valamiehet olivat istuutuneet, piti puheenjohtaja heille puheen +heidän oikeuksistaan, velvollisuuksistaan ja vastuunalaisuudestaan. +Puhettaan pitäessään hän alituisesti muutteli asentoansa, milloin +nojaten vasempaan, milloin oikeaan käteen, milloin tuolin selkään, +milloin sen laitoihin, milloin tasoitteli paperin reunoja, milloin +silitteli paperiveistä, milloin taas tunnusteli kynää. + +Hänen sanojensa mukaan olivat heidän oikeutensa siinä, että he saavat +tehdä syytetyille kysymyksiä puheenjohtajan kautta, että heillä sai olla +lyijykynä ja paperia ja että he saivat tutkia esineellisiä todistuksia. +Velvollisuus oli siinä, että heidän oli tuomitseminen oikein eikä +valheellisesti. Ja vastuunalaisuus oli siinä, että jos he eivät pitäneet +neuvotteluansa salassa tai olivat yhteydessä syrjäisten kanssa, he +tulivat rangaistuksen alaisiksi. + +Kaikki kuuntelivat kunnioittavalla huomiolla. Kauppias, levittäen +ympärillensä viinan hajua ja pidätellen äänekästä röystäilemistä, +nyykäytteli hyväksyvästi päätänsä joka lauseelle. + + + + +IX. + + +Puheensa päätettyä puheenjohtaja kääntyi syytettyjen puoleen. + +--Simon Kartinkin, nouskaa,--sanoi hän. + +Simon kavahti hermostuneesti pystyyn ja poskilihakset alkoivat liikkua +vielä nopeammin. + +--Nimenne? + +--Simon Petrovitsh Kartinkin,--sanoi hän nopeasti, köräkällä äänellä, +nähtävästi jo edeltäpäin valmistuneena vastaamaan. + +--Säätynne? + +--Talonpoika. + +--Mitä lääniä ja piirikuntaa? + +--Tuulan läänistä, Krapivenskin piirikunnasta, Kupjanskan kunnasta, +Borkin kylästä. + +--Kuinka vanha olette? + +--Neljännellä neljättä, syntynyt vuonna tuhat kahdeksansataa... + +--Mitä uskontoa? + +--Uskoa ollaan venäläistä, oikeauskoista. + +--Naimisissako? + +--En. + +--Mikä ammattinne? + +--Palvelimme »Mauritania» hotellin koridoorissa. + +--Oletteko ennen olleet syytettynä? + +--Ei ole minua koskaan tuomittu, sillä niinkuin elimme ennen... + +--Ettekö ole ennen olleet syytetty? + +--Jumala varjelkoon siitä, ei milloinkaan. + +--Oletteko saaneet syytekirjan jäljennöksen? + +--Olemme. + +--Istukaa. Jefimia Ivanovna Botshkova,--sanoi puheenjohtaja kääntyen +seuraavan syytetyn puoleen. + +Mutta Simon yhä seistä törötti ja oli Botshkovan edessä. + +--Kartinkin, istukaa. + +Kartinkin vaan seisoi. + +--Kartinkin, istukaa! + +Mutta Kartinkin seisoi, ja hän istui vasta sitten, kun oikeudenpalvelija +juoksi hänen luokseen ja pää vinossa, luonnottomasti silmiään avaten, +traagillisella kuiskauksella sanoi: istukaa, istukaa! + +Kartinkin istahti yhtä nopeasti kuin oli seisomaankin noussut, kietoutui +mekkoonsa ja alkoi taas nytkytellä äänettömästi poskiansa. + +--Nimenne?--kysyi puheenjohtaja toiselta syytetyltä, väsymyksestä +huoaisten, katsomatta häneen ja selaillen jotakin edessään olevaa +paperia. Tämmöisiin juttuihin oli puheenjohtaja niin tottunut, että +jutun jouduttamiseksi hän saattoi tehdä kahta asiaa yhtaikaa. + +Botshkova oli 43 vuotias, säädyltään Kolomenskin talonpoika, ammatiltaan +koridooripalvelija samassa »Mauritanian» hotellissa. Oikeudessa +syytettynä ei ollut ollut, jäljennöksen oli saanut. Botshkova vastasi +tavattoman rohkeasti ja semmoisella äänen painolla kuin olisi tahtonut +sanoa: »niinpä niin Jefimia, ja vielä Botshkovakin, jäljennöksen saanut, +ja ylpeilen siitä, enkä salli kenenkään nauraa». Botshkova, odottamatta +käskyä, istui heti, kun kysymykset päättyivät. + +--Nimenne?--kysyi naisia rakastava puheenjohtaja erittäin ystävällisesti +kolmannelta syytetyltä. + +--Pitää nousta,--lisäsi hän pehmeästi ja lempeästi, huomattuaan, että +Maslova istui. + +Maslova nousi nopealla liikkeellä ja osoittaen olevansa valmis, korkeata +rintaansa kohottaen, katsoi puheenjohtajata suoraan kasvoihin +hymyilevillä ja vähän kieroilla silmillään. + +--Millä nimellä teitä kutsutaan? + +--Ljubofj, [merkitsee venäjäksi rakkaus.]--vastasi hän nopeasti. + +Nehljudof oli kaiken aikaa, rillit nenällä, katsellut syytettyjä sen +mukaan kuin heitä kuulusteltiin.--»Olisiko se mahdollista», ajatteli +hän, kääntämättä silmiään syytetystä.--»Mutta mitenkä siis--Ljubofj», +ajatteli hän, kuultuaan hänen vastauksensa. + +Puheenjohtaja tahtoi kysyä edelleen, mutta lasisilmäinen oikeudenjäsen, +mutisten jotain vihaisesti, pysäytti hänet. Puheenjohtaja nyykäytti +myöntävästi päätänsä ja kääntyi syytetyn puoleen. + +--Kuinka niin, Ljubofjiksi?--sanoi hän:--teidät on merkitty toisella +nimellä. Syytetty oli vaiti. + +--Minä kysyn teiltä, mikä on teidän oikea nimenne? + +--Millä nimellä olette kastettu?--kysyi vihainen jäsen. + +--Ennen sanottiin minua Katariinaksi. + +»Olisiko sittenkin mahdollista», ajatteli yhä itsekseen Nehljudof, ja +kuitenkin hän jo vähintäkään epäilemättä tiesi, että se oli Katjusha, +samainen otto- tai palvelustyttö, johon hän yhteen aikaan oli ollut +rakastunut, niin, juuri rakastunut, ja sitten jonakin mielettömyyden +hetkenä vietellyt ja hylännyt, ja jota hän ei sittemmin enää koskaan +muistellut, koska se muisto oli liian tuskallinen, liian selvästi +ilmaisi, että hän, hienoudestaan ylpeilevänä, ei ollut suinkaan hieno, +vaan oli käyttäytynyt suorastaan halpamaisesti tätä naista kohtaan. + +Niin, se oli Katjusha. Hän näki nyt selvästi tuon erikoisen, +salaperäisen ominaisuuden, joka eroittaa jokaisen yksilön toisesta +tehden hänet omituiseksi ja ainoaksi laatuaan. Huolimatta kasvojen +luonnottomasta kalpeudesta ja täyteläisyydestä tämä omituisuus, tämä +suloinen, erikoinen omituisuus näkyi sittenkin kasvoissa, huulissa, +vähän kieroissa silmissä, hymyilevässä katseessa, ja siinä herkkyydessä, +joka ei ilmennyt ainoastaan hänen kasvoissaan, vaan koko olennossaan. + +--Niin olisi teidän ollutkin vastaaminen,--sanoi puheenjohtaja taaskin +erittäin pehmeästi.--Ja isännimenne? + +--Minä olen laittomasta avioliitosta,--sanoi Maslova. + +--Kuinka on teitä sitten risti-isän mukaan kutsuttu? + +--Mihailovaksi. + +»Ja mitä ihmettä on hän voinut tehdä?» ajatteli Nehljudof vaan, +vaikeasti hengittäen. + +--Mikä on sukunimenne?--jatkoi puheenjohtaja. + +--Äidin mukaan olen kirjoissa nimellä Maslova. + +--Säätynne? + +--Kaupunkilainen. + +--Oletteko oikeauskoinen? + +--Olen. + +--Ammattinne? Mikä on ollut toimenanne? Maslova oli vaiti. + +--Mikä on ollut toimenanne?--toisti puheenjohtaja. + +--Olin laitoksessa,--vastasi Maslova. + +--Missä laitoksessa?--kysyi lasisilmäinen oikeudenjäsen. + +--Itse tiedätte, missä,--sanoi Maslova, hymähti ja heti jälleen, +nopeasti ympärilleen katsahtaen, kiinnitti silmänsä puheenjohtajaan. + +Hänen kasvojensa ilmeessä oli tällöin jotakin niin tavatonta, jotain +niin pelottavaa ja säälittävää oli hänen sanojensa merkityksessä, hänen +naurahduksessaan ja siinä katseessa, jonka hän heitti salin yli, että +puheenjohtaja painoi hämmentyen päänsä alas, ja hetken aikaa oli salissa +täydellinen äänettömyys. Äänettömyyden katkasi jonkun nauru yleisön +puolelta. + +Joku vaati sihistäen hiljaisuutta. Puheenjohtaja nosti päänsä ja rupesi +taas kyselemään. + +--Oletteko ennen olleet syytettynä? + +--En,--vastasi Maslova hiljaa, huoaten. + +--Oletteko saaneet syytekirjan jäljennöksen? + +--Olen. + +--Istukaa, sanoi puheenjohtaja. + +Syytetty kohautti takaa hamettansa samallaisella liikkeellä, kuin +hienopukuiset naiset korjaavat laahustimiaan, ja, pannen pienet +valkoiset kätensä kokoon mekon hihoihin ja herkeämättä katsoen +puheenjohtajaan, istuutui. + +Nyt alkoi todistajien esillehuutoja, niiden käskeminen ulos salista, +sitten tehtiin päätös, joka koski asiantuntijalääkäriä ja hänen +kutsumistaan istuntosaliin. Sitten nousi sihteeri lukemaan syytekirjaa. +Hän luki selvästi ja äänekkäästi, mutta niin nopeaan, että hänen +sanansa, joissa l- ja r-kirjaimet olivat väärin lausutut, suli +yhtäjaksoiseksi ja nukuttavaksi polinaksi. Tuomarit nojasivat milloin +millekin nojatuolin puolelle, milloin pöytään, milloin taaksepäin, +milloin sulkivat milloin avasivat silmänsä ja kuiskuttelivat keskenään. +Toinen santarmeista useamman kerran pidätteli haukotuksen väreitä +leuvoissaan. + +Syytettyjen joukossa Kartinkin yhä liikutteli poskiansa. Botshkova istui +ihan rauhallisena ja suorana, silloin tällöin raapien sormellaan +päätänsä huivin alta. + +Maslova istui milloin liikkumatonna, kuunnellen lukijaa ja häneen +katsoen, milloin säpsähteli ja aikoi sanoa vastaan, punastui välistä ja +taas raskaasti huokasi, käsiensä asentoa muutellen, katsahtaen +ympärilleen ja sitten taas kääntyen lukijaan. + +Nehljudof istui ensi rivissä korkeassa tuolissaan, toisena reunasta, ja +ottamatta alas rillejänsä katseli Maslovaa. Hänen sielussaan tekivät +työtä monimutkaiset ja tuskalliset ajatukset. + + + + +X. + + +Syytekirja oli tämmöinen: tammikuun 17 päivänä 188' ilmoitti kaupungissa +olevan »Mauritania» nimisen hotellin isäntä poliisikamarille, että +siellä oli äkisti kuollut Siperiasta tullut 2:sen arvoluokan kauppias, + +Ferapont Smelkof. 4:nteen poliisiosastoon kuuluvan lääkärin todistuksen +mukaan oli kuoleman syynä sydänhalvaus, jonka oli aiheuttanut +liikanainen väkevien nauttiminen, ja Smelkofin ruumis oli kolmantena +päivänä haudattu. Mutta neljäntenä päivänä Smelkofin kuoleman jälkeen +palasi Pietarista hänen maamiehensä ja ystävänsä, siperialainen kauppias +Timohin, joka, saatuaan tietää ystävänsä kuolemasta ja sen yhteydessä +olleista asianhaaroista, ilmoitti epäilevänsä, että Smelkof ei kuollut +luonnollisella kuolemalla, vaan että hän oli myrkytetty, ja että hänellä +olleet rahat ja briljanttisormus, joita ei omaisuusluettelossa näkynyt, +olivat anastetut, jonka tähden nyt olikin tutkimus toimeenpantu ja +seuraavat seikat selville saatu: Ensiksikin se seikka, joka oli tunnettu +sekä »Mauritanian» isännälle että kauppias Starikofin puotipalvelijalle, +jonka kauppiaan kanssa Smelkof oli kaupunkiin tultuansa ollut +asioissa,--nimittäin että Smelkofilla piti oleman pankista nostettuja +rahoja 3,800 ruplaa, mutta hänen kuolemansa jälkeen avatussa kapsäkissä +ja lompakossa tavattiin ainoastaan 312 ruplaa 16 kopekkaa. Toiseksi, +että ennen kuolemaansa hän oli koko päivän ja yön viettänyt +prostitueeratun Ljubkan [diminutiivi nimestä Ljubof.] kanssa, joka oli +kaksi kertaa ollut hänen huoneessansa. Kolmanneksi, että tämä +prostitueerattu möi emännälle Smelkofille kuuluneen briljanttisormuksen. +Neljänneksi, että koridoorissa palveleva tyttö, Jefimia Botshkova, +seuraavana päivänä kauppias Smelkofin kuoleman jälkeen pani +kauppapankkiin juoksevalle tilille 1800 ruplaa. Ja viidenneksi, että +prostitueeratun, Ljubkan, sanojen mukaan, koridooripalvelija Simon +Kartinkin oli antanut prostitueeratulle, Ljubkalle, pulverin ja käskenyt +kaatamaan viinilasiin sekä juottamaan sen kauppias Smelkofille, minkä +prostitueerattu Ljubka, oman tunnustuksensa mukaan, olikin tehnyt. + +Syytettynä kuulusteltu, Ljubkaksi nimitetty prostitueerattu, oli +todistanut, että kauppias Smelkofin ollessa haureustalossa, missä hän, +kuten sanoi oli työskennellyt, tämä kauppias todellakin lähetti hänet +»Mauritanian» huoneisiin rahojansa hakemaan, ja että avattuaan +saamallansa avaimella kauppiaan kapsäkin, hän otti sieltä käskyn mukaan +40 ruplaa, vaan enempää ei ottanut, jonka voisivat todistaa Simon +Kartinkin ja Jefimia Botshkova, kun hän oli heidän läsnäollessaan +kapsäkin avannut ja sulkenut ja rahat ottanut. + +Mitä Smelkofin myrkyttämiseen tulee, on prostitueerattu Ljubka +todistanut, että hän, Ljubka, kolmannen kerran tultuaan kauppias +Smelkofin huoneeseen, oli todellakin antanut tälle, Simon Kartinkinin +neuvon mukaan, konjakkiin sekoitettuna, jotain pulveria jota hän oli +pitänyt unipulverina, tarkoituksella nukuttaa kauppiasta, että tämä +olisi pikemmin hänet päästänyt, vaan että rahoja hän ei ollut ottanut, +ja että sormuksen oli Smelkof itse hänelle lahjoittanut, ensin lyötyään +häntä ja hänen sen johdosta ruvettua lähtöä tekemään. + +Tutkintotuomarin syytettyinä kuulustelemat Jefimia Botshkova ja Simon +Kartinkin olivat todistaneet: Jefimia Botshkova, ettei hän mitään tiedä +kadonneista rahoista ja ettei hän käynytkään kauppiaan huoneessa, missä +Ljubka oli yksin emännöinyt, ja että siis anastuksen, jos semmoinen on +tapahtunut, on tehnyt Ljubka, tullessaan kauppiaan avaimen kanssa rahoja +noutamaan. + +Tässä kohden Maslova säpsähti ja katsahti suu auki Botshkovaan. + +Kun Jefimia Botshkovalle näytettiin hänen 1,800 ruplan +pankkitodistuksensa,--jatkoi sihteeri lukemistaan,--ja häneltä kysyttyä, +mistä oli näin paljon rahaa saanut, hän väitti ansainneensa nämä rahat +12 vuoden aikana yhdessä Simonin kanssa, jonka kanssa he aikoivat mennä +naimisiin. + +Syytettynä kuulusteltu Kartinkin taas, ensi kerran kuulusteltuna, +tunnusti anastaneensa rahat yhdessä Botshkovan kanssa, Maslovan +neuvosta, joka oli haureustalosta tullut ja tuonut avaimen kanssaan, ja +jakaneensa ne itsensä, Maslovan ja Botshkovan kesken; vielä hän tunnusti +antaneensa Maslovalle pulveria kauppiaan nukuttamista varten; mutta +toisessa kuulustelussa hän kielsi osanottonsa niinhyvin rahojen +anastamiseen kuin pulverin antamiseen Maslovalle, syyttäen kaikesta vaan +Maslovaa. Botshkovan tallettamien rahojen suhteen hän todisti samaa kuin +tämäkin, eli että nämä rahat olivat heidän yhteisesti ansaitsemiansa 18 +vuoden palvelusaikana hotellissa, juomarahoina herrasväeltä. + +Erityisten jutussa ilmestyväin asianhaarain selvillesaamista varten oli +katsottu tarpeelliseksi tutkia kauppias Smelkofin ruumista, ja tätä +tarkoitusta varten tointa pidetty Smelkofin ruumiin jälleen esille +kaivamisesta sekä sisälmysten ja elimistössä tapahtuneiden muutosten +tutkimisesta. Sisälmysten tutkiminen oli antanut aihetta otaksumiseen, +että Smelkofin kuolema oli todellakin myrkytyksen seuraus. Sitten +seurasi syytekirjassa kertomus vastakkain kuulusteluista ja todistajain +näytteistä. Syytekirja päättyi näin: + +Toisen arvoluokan kauppias, Smelkof, antautuen juomiseen ja irstauteen, +ja yhtyen Kitaevan laitoksessa asuvan, Ljubkaksi kutsutun +prostitueeratun kanssa, erityisesti häneen viehättyneenä, antoi 17 p:nä +tammikuuta v. 188', ollen itse tässä Kitaevan haureuslaitoksessa, +yllämainitulle Ljubka-nimiselle prostitueeratulle kapsäkkinsä avaimen ja +lähetti hänet vuokraamaansa huoneeseen hakemaan kapsäkistä mässäämistä +varten tarvittavia rahoja 40 ruplaa. Huoneeseen tultuansa, Katariina +Maslova, hakiessaan näitä rahoja, teki liiton Botshkovan ja Kartinkinin +kanssa anastaaksensa kaikki Smelkofille kuuluvat rahat ja jakaaksensa ne +sitten keskenään, minkä he tekivätkin, (tässä Maslova taas säpsähti, +jopa kavahti paikaltaankin ja lensi tulipunaseksi), jonka ohella +erityisesti Maslovalle on annettu briljanttisormus,--jatkoi +sihteeri,--ja luultavasti vähempi summa rahaa, jonka hän on joko +kätkenyt tai kuluttanut, ollen sinä yönä juopuneessa tilassa. +Peittääkseen rikoksensa jäljet päättivät nyt rikolliset houkutella +Smelkofin jälleen huoneeseensa ja myrkyttää hänet siellä Kartinkinin +hallussa olevalla pulverilla. Tässä tarkoituksessa Maslova palasi +jälleen haureustaloon ja sai kauppias Smelkofin lähtemään kanssansa +takasin »Mauritaniassa» olevaan asuntoon. Kun Smelkof palasi +huoneeseensa, niin Maslova, saatuaan Kartinkiniltä mainitun pulverin, +sekotti sen viinilasiin, jonka antoi Smelkofin juotavaksi ja josta +seurasi kuolema Smelkofille. + +Tämän perustuksella syytetään Simon Kartinkin, talonpoika Borkin +kylästä, 33 vuotias, kaupunkilaisnainen Jefimia Ivanovna Botshkova, 43 +vuotias, ja kaupunkilaisnainen Katariina Mihailovna Maslova, 27 vuotias, +rikoksellisina siitä, että he 17 p:nä tammikuuta v. 188' yhteisesti, +anastettuansa kauppias Smelkofin rahat, kaikkiaan 2,500 ruplaa, +tappamisen aikomuksessa ja rikoksen peittämisen tarkoituksessa juottivat +kauppias Smelkofille myrkkyä, josta seurasi hänen kuolemansa. + +Tämmöinen rikos on edellytetty rikoslain 1455 luvussa. Johon nähden ja +katsoen rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevan asetuksen sen-ja-sen +luvun määräyksiin talonpoika Simon Kartinkin, Jefimia Botshkova ja +kaupunkilaisnainen Katariina Maslova katsotaan kuuluviksi piirioikeuden +tuomiovallan alaisiksi valamiesten myötävaikutuksella. + +Näin lopetti sihteeri pitkän syytekirjan lukemisen, ja, pannen arkit +kokoon, istahti paikallensa suoristellen molemmin käsin pitkää +tukkaansa. Kaikilta pääsi helpoituksen huokaus nähdessään +mielihyväksensä, että nyt oli alkanut rikoksen tutkiminen, ja että kohta +oli kaikki selviävä, ja oikeus pääsevä valtaan. Ainoastaan Nehljudof +ajatteli toisin: Hän oli aivan kauhistuksissaan siitä, että Maslova, +sama jonka hän tunsi 10 vuotta sitten viattomana ja ihanana tyttönä, oli +voinut tehdä näin. + + + + +XI. + + +Kun syytekirja oli luettu, puheenjohtaja, neuvoteltuaan jäsenten kanssa, +kääntyi Kartinkinin puoleen tavalla, joka selvästi ilmaisi, että nyt me +jo saamme varmasti ja perin pohjin tietää kaikki tyyni. + +--Talonpoika Simon Kartinkin,--sanoi hän kallistuen vasemmalle. + +Simon Kartinkin nousi eteenpäin kumartuneena ja jännitti taas käsiänsä +kiinni housunpoimuihin, samat nytkytykset yhä poskissansa. + +--Teitä syytetään siitä, että te 17 p:nä tammikuuta vuonna 188' yhdessä +Jefimia Botshkovan ja Katariina Maslovan kanssa anastitte kauppias +Smelkofin kapsäkistä hänelle kuuluvat rahat ja sitten toitte pulverin ja +houkuttelitte Katariina Maslovan antamaan kauppias Smelkofille myrkkyä, +viinilasiin sekotettuna, josta seurasi Smelkofin kuolema. Tunnustatteko +itsenne syylliseksi?--sanoi hän kallistuen takasin oikealle puolelle. + +--Vielä vähä, onhan meidän asiamme palvella vieraita... + +--Siitä puhumme sitten. Tunnustatteko itsenne syylliseksi? + +--Enpä suinkaan. Minä ainoastaan... + +--Siitä puhumme sitten. Tunnustatteko itsenne syylliseksi?--toisti +puheenjohtaja rauhallisesti ja varmasti. + +--Enhän mitenkään voi sitä tehdä, sillä... Taaskin hypähti +oikeudenpalvelija Simon Kartinkinin luo ja traagillisella kuiskauksella +pysäytti hänet. + +Puheenjohtaja, siirtämällä sen käden, jossa piti paperia, toiseen kohti, +ilmaisi tämän seikan nyt päättyneeksi, ja kääntyi Jefimia Botshkovan +puoleen. + +--Jefimia Botshkova, teitä syytetään siitä, että 17 päivänä tammikuuta +vuonna 188', »Mauritanian» hotellissa, yhdessä Simon Kartinkinin ja +Katariina Maslovan kanssa anastitte kauppias Smelkofin kapsäkistä rahat +ja kantasormuksen, ja jaettuanne anastetun tavaran keskenänne, juotitte +rikoksen peittämiseksi Smelkofille myrkkyä, josta seurasi hänen +kuolemansa. Tunnustatteko itseänne syylliseksi? + +--En ole missään kohti syyllinen,--sanoi rivakkaasti ja varmasti +syytetty.--Huoneeseen en ole jalallanikaan astunut... Mutta kun tuo +riiviö sinne tuli, niin hän se kaikki tekikin. + +--Siitä saatte sitte puhua,--sanoi puheenjohtaja yhtä pehmeästi ja +varmasti.--Ette siis tunnusta syyllisyyttänne? + +--Minä en ole ottanut rahoja, enkä juottanut, on ole huoneessa +käynytkään. Jos olisin käynyt, kyllä olisin tuon tuossa potkaissut ulos. + +--Ettekö tunnusta itseänne syylliseksi? + +--En ikinä maailmassa. + +--Hyvä on. + +--Katariina Maslova,--alkoi puheenjohtaja, kääntyen kolmannen syytetyn +puoleen:--teitä syytetään siitä, että tultuanne haureuslaitoksesta +»Mauritanian» hotelliin, tuoden muassanne kauppias Smelkofin kapsäkin +avaimen, anastitte tästä kapsäkistä rahoja ja kantasormuksen,--sanoi hän +aivan kuin ulkoläksyä lukien ja kallistaen samalla korvaansa vasemmalla +istuvan jäsenen puoleen, joka ilmoitti, että todistusesineiden +luettelosta päättäen täältä puuttui vielä lääkepullo,--anastitte +kapsäkistä rahat ja kantasormuksen,--toisti puheenjohtaja:--ja +jaettuanne anastetun tavaran ja sitten jälleen tultuanne kauppias +Smelkofin kanssa »Mauritanian» hotelliin, juotitte Smelkofille +myrkkyjuoman, josta seurasi hänen kuolemansa. Tunnistatteko itsenne +syylliseksi? + +--En ole syypää mihinkään,--sanoi Maslova nopeasti,--mitä alusta puhuin, +sitä puhun nytkin, että en ja en ja en, ja sormuksen hän itse minulle +antoi. + +--Ettekö tunnusta anastaneenne 2,600 ruplaa?--kysyi puheenjohtaja. + +--Johan sanoin, etten ole ottanut muuta kuin 10 ruplaa. + +--Tunnustattekos antaneenne kauppias Smelkofille myrkkylasin? + +--Tunnustan, Mutta minä luulin, kuten minulle oli sanottu, että se oli +unijuomaa, ettei siitä mitään pahaa tule. En aikonut enkä tahtonut. +Sanon Jumalan nimessä, etten tahtonut,--sanoi hän. + +--Ette siis tunnusta itseänne syylliseksi kauppias Smelkofin rahojen ja +sormuksen anastamiseen,--sanoi puheenjohtaja.--Vaan tunnustatte +antaneenne pulverin? + +--Sen kyllä tunnustan, mutta minä luulin sen unipulveriksi. Annoin, että +hän nukkuisi,--en tahtonut enkä aikonut. + +--Hyvä on, sanoi puheenjohtaja, nähtävästi tyytyväisenä tutkimuksen +tuloksiin.--Kertokaa nyt siis, kuinka asia oli,--sanoi hän nojaten +taaksepäin ja pannen molemmat kätensä pöydälle.--Kertokaa kaikki tyyni, +niinkuin se oli. To voitte, avomielisesti tunnustamalla, lieventää +kohtaloanne. + +Maslova katseli yhä suoraan puheenjohtajan silmiin ja oli vaiti. + +--Kertokaa kuinka asia oli. + +--Kuinkako oli?--alkoi Maslova äkkiä nopeasti.--Tulin hotelliin, minut +saatettiin huoneeseen, siellä oli hän, ja jo hyvin juopuneena.--Maslova +lausui _hän_-sanan erityisellä kauhulla, silmiänsä suurentaen.--Minä +tahdoin lähteä, hän ei päästänyt. + +Maslova vaikeni ikäänkuin olisi kadottanut ajatuksensa johdon tai +muistanut muuta. + +--Entä sitten? + +--Sitten oltuani siellä jonkun aikaa, läksin pois. + +Samassa yleisen syyttäjän apulainen puolittain kohosi, luonnottomasti +nojaten toiseen kyynäspäähänsä. + +--Teillä on jotakin kysyttävää,--sanoi puheenjohtaja, ja tämän vastattua +myöntävästi osotti liikkeellään, että nyt hän saattoi tehdä +kysymyksensä: + +--Haluaisin tehdä kysymyksen: oliko syytetty ennestään tuttu Simon +Kartinkinin kanssa?--sanoi syyttäjän apulainen katsomatta Maslovaan. + +Ja tehtyään tämän kysymyksensä puristi huulensa yhteen ja rypisti +otsansa. + +Puheenjohtaja toisti kysymyksen. Maslova tuijotti säikähtyneenä +syyttäjän apulaiseen. + +--Simoninko kanssa? Olin,--sanoi hän. + +--Tahtoisin edelleen tietää, mitä lajia tämä syytetyn tuttavuus +Kartinkinin kanssa on oikeastaan ollut. Ovatkohan he useinkin tavanneet +toisiansa? + +--Mitäkö lajia tuttavuutta? Kävi minua noutamassa hotellivieraiden luo, +ei sen kummempaa tuttavuutta--vastasi Maslova, katsellen levottomasti +vuoroin puheenjohtajaan ja vuoroin syyttäjän apulaiseen. + +--Haluaisin tietää, miksi Kartinkin haki vieraiden luo yksinomaan +Maslovaa eikä muita tyttöjä?--sanoi syyttäjän apulainen rypistyen taas +miettiväisen näköiseksi, hieno Mefiston hymy huulilla. + +--En tiedä. Mistä sen tietäisin,--vastasi Maslova, pelästyneenä +katsahtaen ympärilleen ja hetkeksi pysähtäen katseensa Nehljudofiin:-- +kenen tahtoi, sen kutsuikin. + +»Olisiko todellakin tuntenut?» ajatteli Nehljudof kauhistuneena, +tuntien, kuinka veri törmäsi hänen kasvoihinsa; mutta Maslova, panematta +häneen suurempaa huomiota kuin muihin, heti kääntyi toisaanne ja katsoi +taas pelokkaan näköisenä syyttäjän apulaiseen. + +--Syytetty näin ollen kieltää olleensa minkäänlaisissa lähemmissä +suhteissa Kartinkiniin. Hyvä on. Muuta ei minulla ole kysyttävää. + +Ja syyttäjän apulainen otti samassa kyynäspäänsä pois pulpetiltaan +kirjoittaakseen jotakin muistiin. Mutta oikeastaan hän ei kirjoittanut +niin mitään, vaan ainoastaan paineli kynällä entisiä kirjaimia +muistiinpanoissaan. Hän oli nähnyt kuinka yleiset syyttäjät ja +asianajajat aina tekevät: taitavan kysymyksen tehtyänsä kirjoittavat +puheeseensa huomautuksen, jonka sitten on musertaminen vastustaja. + +Puheenjohtaja ei kääntynyt heti syytetyn puoleen, koska paraillaan +kyseli lasisilmäiseltä jäseneltä, oliko tämä suostuvainen siihen +kysymysten järjestykseen, joka oli jo edeltäpäin valmistettu ja +kirjoitettu. + +--Mitäs sitten tapahtui?--kysyi puheenjohtaja edelleen. + +--Tulin kotiin,--jatkoi Maslova jo vähän rohkeammin ja vaan +puheenjohtajaan katsellen:--annoin rahat emännälle ja panin maata. Mutta +juuri kun olin nukkunut, herättää minut palvelustyttömme Berta. »Käyhän +sisään, kauppiaasi on jälleen tullut». En olisi tahtonut tulla esille, +mutta emäntä käski. Salissa oli _hän_,--Maslova lausui hän-sanan taas +ilmeisellä kauhulla,--_hän_ yhä juotti meidän tyttöjämme, ja olisi +sitten lähettänyt enemmän viiniä hakemaan, mutta rahat olivat lopussa. +Emäntä ei luottanut hänelle velaksi. Ja silloin lähetti hän minut +hotellihuoneeseensa, sanoen missä rahat olivat ja kuinka paljon piti +ottaa. Niin minä sitten läksin. + +Puheenjohtaja kuiskutteli paraikaa vasemmalla puolella istuvan jäsenen +kanssa eikä kuullut, mitä Maslova puhui, mutta näyttääksensä, että hän +oli kaikki kuullut, hän kertoi Maslovan viimeiset sanat: + +--Niin sitten läksitte. No, entä sitten--sanoi hän. + +--Tulin ja tein kaikki niinkuin hän oli käskenyt. Menin huoneeseen. En +mennyt yksin, vaan kutsuin mukaani Simon Mihailovitshin ja hänet,--sanoi +Maslova osoittaen Botshkovaan. + +--Se valehtelee. En ole jalallanikaan astunut...--alkoi Botshkova, mutta +hänet keskeytettiin. + +--Heidän läsnäollessaan otin neljä kymmenen ruplan seteliä,--jatkoi +Maslova rypistäen silmiään ja katsomatta Botshkovaan. + +--Eikö syytetty, ottaessaan 40 ruplaa, huomannut kuinka paljon rahoja +oli kaikkiaan,--kysyi syyttäjä uudelleen. + +Maslova säpsähti heti kun syyttäjä vaan kääntyi hänen puoleensa. Hän +tunsi tämän tarkoittavan hänelle pahaa, vaikkei ymmärtänytkään +kuinka.--En laskenut rahoja, näin vaan, että siellä oli sataruplasia. + +--Syytetty siis näki sataruplasia,--minulla ei ole muuta kysyttävää. + +--No toitteko rahat, jatkoi puheenjohtaja kelloansa katsoen. + +--Toin. + +--Entä sitten?--kysyi puheenjohtaja. + +--Sitten hän taas otti minut luoksensa,--sanoi Maslova. + +--No kuinka te sitten annoitte hänelle viinissä pulveria?--kysyi +puheenjohtaja. + +--Kuinkako annoin? Kaasin viiniin ja annoin. + +--Miksi annoitte? + +Maslova huokasi raskaasti ja syvään vastaamatta ensin mitään. + +--Kauppias ei tahtonut mitenkään päästää minua,--sanoi hän +vihdoin.--Väsyin lopulta hänen kanssansa. Tulin käytävään ja sanoin +Simon Mihailovitshille: »kunpa se edes päästäisi minut. Olen väsynyt». +Tähän Simon Mihailovitsh sanoi: »mekin olemme häneen kyllästyneet. Me +tahdomme antaa hänelle unipulveria; kun hän nukkuu, pääset sinäkin +menemään.» Minä sanoin; »no hyvä»; en luullut pulveria vaaralliseksi. +Hän antoikin sen minulle. Minä tulin, hän makasi väliseinän takana, ja +käski paikalla tuomaan itsellensä konjakkia. Minä otin pöydältä pullon +samppanjakonjakkia, kaasin kahteen lasiin, toiseen itselleni toiseen +hänelle, ja karistin hänen lasiinsa pulverin ja annoin hänelle. Kyllä en +olisi antanut, jos vaan tiesin. + +--Entä sormus, kuinka se oli joutunut käsiinne?--kysyi puheenjohtaja. + +--Sormuksen hän itse lahjoitti minulle. + +--Milloin se tapahtui? + +--Kun tulimme hänen huoneeseensa, aijoin minä lähteä pois, mutta hän löi +minua päähän ja särki kampani. Minä suutuin ja tahdoin lähteä koko +talosta. Silloin hän otti sormestaan sormuksen ja lahjoitti sen minulle, +etten vaan olisi lähtenyt,--sanoi Maslova. + +Yleisen syyttäjän apulainen kohosi jälleen istuimellaan ja yhä samalla +teeskennellyn viattomalla tavalla pyysi saada tehdä vieläkin muutamia +kysymyksiä, ja luvan saatuaan ja päätään kallistaen kirjaillun +kauluksensa yli, kysyi: + +--Tahtoisin tietää, kuinka kauan syytetty oli kauppias Smelkofin +huoneessa. + +Taas tuli Maslovaan pelko, ja levottomasti katsahtaen syyttäjän +apulaisesta puheenjohtajaan, hän sanoi kiireisesti: + +--En muista kuinka kauan. + +--Muistaako syytetty käyneensä missään muualla hotellissa, sittenkuin +oli tullut kauppias Smelkofin huoneesta. + +Maslova jäi miettimään. + +--Viereisessä tyhjässä huoneessa kävin,--sanoi hän. + +--Missä tarkoituksessa siellä kävitte?--kysyi syyttäjän apulainen +huomaamattansa kääntyen jo suoraan Maslovan puoleen. + +--Järjestääkseni pukuani ja odotellakseni ajuria. + +--Entä Kartinkin, oliko hän huoneessa syytetyn kanssa, vai ei? + +--Tuli hänkin sinne. + +--Mitä varten? + +--Kauppiaalta oli jäänyt samppanjakonjakkia, me yhdessä joimme sen +loppuun. + +--Vai joitte yhdessä. Hyvä on. + +--Puhelitteko jotain Simonin kanssa, ja mitä? + +Maslova rypisti äkkiä silmänsä, sävähti punaseksi ja sanoi nopeasti: +mitä minä olisin puhunut? En ole mitään puhunut. Olen kertonut aivan +niinkuin oli. Enkä tiedä mistään muusta. Tehkää minun kanssani mitä +tahdotte. Syyllinen en ole, siinä kaikki. + +--Minulla ei ole muuta kysyttävää,--sanoi yleinen syyttäjä +puheenjohtajalle, ja luonnottomasti kohauttaen olkapäitänsä alkoi +kiireisesti kirjoittaa puheeseensa tätä syytetyn omaa tunnustusta, jonka +mukaan hän oli Simonin kanssa käynyt tyhjässä huoneessa. + +Syntyi äänettömyys. + +--Eikö teillä ole mitään lisättävää? + +--Olen sanonut kaikki,--vastasi Maslova huoaten ja istui. + +Tämän jälkeen puheenjohtaja kirjoitti jotain paperiinsa, ja otettuaan +huomioon vasemmalla puolella istuvan jäsenen kuiskauksen, ilmoitti +istunnon keskeytyvän 10 minuutiksi, nousi nopeasti ja läksi ulos +salista. Puheenjohtajan ja vasemmalla puolella istuvan jäsenen +keskinäinen kuiskutus oli koskenut sitä seikkaa, että tämä jäsen oli +tuntenut vatsanipistyksiä ja halusi sen johdosta suorittaa pienen +hieronnan ja juoda tippoja. Tämän hän ilmoitti puheenjohtajalle, ja +hänen pyynnöstään nyt tehtiinkin keskeytys. + +Tuomarien jälkeen nousivat valamiehet, asianajajat, todistajat, ja, +tuntien mielihyvää osaksi jo suoritetun tärkeän tehtävän johdosta, +rupesivat käyskentelemään sinne tänne. + +Nehljudof tuli valamiesten huoneeseen ja istahti ikkunan ääreen. + + + + +XII. + + +Niin, se oli siis todellakin Katjusha. + +Nehljudofin suhteet Katjushaan olivat tämmöiset. + +Ensi kerran Nehljudof näki Katjushan silloin, kuin hän kolmatta vuotta +yliopistossa ollessaan, valmistellen väitöskirjaansa maanomistuksesta, +vietti kesää tätiensä luona. Tavallisesti hän oli kesää äitinsä ja +sisarensa kanssa äidin omistamalla suurella maatilalla Moskovan lähellä. +Mutta tänä vuonna oli sisar mennyt naimisiin, ja äiti matkustanut +ulkomaille kylpemään. Ja kun Nehljudofin oli kirjoittaminen +väitöskirjaansa, päätti hän asettua kesäksi tätiensä luo. Heidän +luonansa, heikäläisessä erämaassa, oli hiljaista elää, eikä ollut tietoa +huvituksista; tädit päälliseksi rakastivat hellästi veljenpoikaansa ja +perillistään, ja hänkin puolestaan rakasti heitä, rakasti heidän +elämänsä vanhanaikaisuutta ja yksinkertaisuutta. + +Tänä kesänä täällä tätien luona eli Nehljudof siinä ylevän innostuksen +kehityskaudessa, jolloin nuorukainen ensi kerran, ei syrjäisestä +vaikutuksesta, vaan omin päinsä tuntee elämän koko ihanuuden ja +tärkeyden, ja sen tehtävän koko merkityksen, joka siinä on ihmisellä +edessään, näkee mahdolliseksi sekä oman että koko maailman loppumattoman +täydellisentymisen, ja antautuu tähän täydellisentymiseen ei ainoastaan +toivoen, vaan varmaan tietäen kerran saavuttavansa sen täydellisyyden, +jota mielessään kuvailee. Tänä vuonna, vielä yliopistossa ollessaan, hän +luki Spencerin yhteiskuntaopin ja Spencerin mielipiteet maanomistuksesta +tekivät häneen suuren vaikutuksen, erittäinkin siksi, että hän itse oli +suurviljelystä harjoittavan maatilan perillinen. Hänen isänsä ei ollut +rikas, vaan hänen äitinsä oli myötäjäisinä saanut 10 tuhatta desjatinaa +maata. Ensi kerran hän silloin ymmärsi yksityisen maanomistuksen koko +julmuuden ja vääryyden, ja ollen niitä ihmisiä, joille uhrautuminen +jonkun siveellisen tarkoituksen nimessä tuottaa suurinta henkistä +nautintoa, hän päätti olla käyttämättä hyväkseen omistusoikeuttaan +maahan ja antoikin silloin isänperintönä saamansa maan talonpojille. +Tästä aineesta hän nyt kirjoitti yliopistossa. + +Hänen elämänsä oli tähän aikaan muodostunut tätien luona tämmöiseksi: +hän nousi hyvin varhain, joskus 3 aikaan aamulla, ja meni ennen auringon +nousua uimaan jokeen vuoren alla; toisinaan ei ollut vielä aamusumukaan +häipynyt ja palatessa huuru vielä helkkyi ruohossa ja kukkasissa. Joskus +aamusin, kahvin juotuansa, hän istahti kirjoittamaan väitöskirjaansa tai +lukemaan tarpeellisia lähdeteoksia, mutta sattui myöskin usein, että hän +lukemisen ja kirjoittamisen asemesta jälleen läksi kotoa ja harhaili +pitkin metsiä ja ahoja. Ennen päivällistä hän nukahti johonkin puutarhan +pimentoon, sitten päivällisillä hän huvitti ja nauratti iloisuudellaan +tätejä, sitten teki ratsastus- tai veneretkiä ja illalla jälleen luki +tai istui tätien kanssa pasianssia panemassa. Usein öisin, erittäinkin +kuutamon aikana, hän ei voinut nukkua vaan siksi, että tunsi liian +valtavasti uhkuvaa elämäniloa, ja unen asemesta, joskus aamun +valkenemiseen saakka, käyskenteli puutarhassa mietiskellen ja +haaveksien. + +Näin onnellisesti ja rauhallisesti hän eli ensimäisen kuukauden +olostansa tätien luona, ollenkaan huomaamatta tummasilmäistä, +vikkeläjalkaista Katjushaa, tuota tyttöä, josta ei voinut sanoa oliko +hän piika vai ottotyttö. + +Nehljudof oli kasvatettu äitinsä siipien suojassa ja oli tähän aikaan, +eli 19:n vuotiaana, aivan viaton nuorukainen. Hän ihanteli naista +ainoastaan tulevana vaimonansa. Kaikki naiset, jotka hänen käsityksensä +mukaan eivät saattaneet tulla hänen vaimokseen, olivat hänelle ihmisiä +eikä naisia. Mutta kävi niin, että tänä kesänä, helatorstaina, tuli +tätien luo naapurin rouva lapsineen: kahden neitosen, lyseolaisen ja +heidän luonaan asuvan nuoren, talonpoikaista syntyperää olevan +taiteilijan kanssa. + +Teenjuonnin jälkeen ruvettiin vastaniitetyllä nurmikolla talon edustalla +leskeä juoksemaan. Katjusha otettiin myöskin mukaan. Muutamien vaihtojen +jälkeen joutui Nehljudof juoksemaan Katjushan kanssa. Katjusha oli aina +häntä miellyttänyt, mutta hänen ei ollut päähänkään pälkähtänyt, että +heidän välillään voisi syntyä mitään erikoisia suhteita. + +--No noitapa ei nyt mikään saa kiinni,--puhui leskeksi jäänyt iloinen +taiteilija, joka osasi hyvin pian juosta lyhyillä ja paksuilla +vänkyläsäärillään. + +--Ei, elleivät satu kaatua kumpsahtamaan. + +--Älkää luulkokaan saavanne kiinni. + +--Yks, kaks, kolme! + +Lyötiin kolmasti kämmeniä yhteen. Vaivoin hilliten nauruansa Katjusha +vaihtoi nopeasti paikkaa Nehljudofin kanssa ja puristaen kovan +karkealla, pienellä kädellään hänen suurta kättänsä, lähti juoksemaan +vasemmalle, tärkättyjen alushameiden kahistessa. + +Nehljudof osasi juosta nopeasti eikä olisi millään muotoa tahtonut +joutua tappiolle taiteilijan rinnalla. Katsottuaan taaksensa hän näki +taiteilijan koettavan ottaa kiinni Katjushaa, mutta tämä, nopeasti +vilistäen notkean nuorilla jaloillaan, ei antautunut hänelle, vaan +loittoni vasemmalle. Edessä oli sireenipehko, jota kauemmas ei kukaan +ollut juossut, mutta Katjusha, katsahtaen Nehljudofiin, antoi tälle +merkin päällään, että he yhtyisivät pehkon takana. Nehljudof ymmärsi +hänet ja juoksi sireenipensaitten taa. Mutta täällä pensaiden takana oli +hänelle tuntematon oja, täynnänsä nokkosia: hän kompastui siihen, +putosi, poltti kätensä ja sai ne märiksi illan kasteesta; kohta hän +kuitenkin kimposi nauraen ylös, korjasi pukunsa ja juoksi aukealle +paikalle. Katjusha, ilosta loistaen, silmät mustina kuin kastunut +viinamarja, lensi häntä vastaan. He juoksivat yhteen ja tarttuivat +toistensa käsiin. + +--Poltitte kätenne, mitä?--sanoi hän korjaten vapaalla kädellään +palmikkoa, hyvin hengästyneenä, ja katsoi hymyillen Nehljudofia alhaalta +ylös, suoraan silmiin. + +--Enhän tiennytkään, että täällä oli oja,--sanoi Nehljudof myöskin +hymyillen ja päästämättä Katjushan kättä. + +Katjusha siirtyi lähemmäksi häntä, ja hän, itsekään tietämättä kuinka se +tapahtui, kallisti kasvonsa Katjushan puoleen; toinen ei väistynyt; +silloin hän puristi lujemmin Katjushan kättä ja suuteli häntä huulille. + +--Hyvä ihme!--sanoi Katjusha ja nopeasti irrottaen kätensä juoksi hänen +luotaan pois. + +Sireenipensaasta hän taittoi kaksi valkoista, jo osaksi karissutta +sireeniterttua, ja viuhtoen niillä hehkuvia kasvojaan, katsahdellen +Nehljudofiin ja rivakkaasti heilutellen käsiään edessänsä, meni takasin +leikkivien luo. + +Tästä lähtien Nehljudofin ja Katjushan väliset suhteet muuttuivat +entisestään ja sijaan tuli se erikoissuhde, joka on olemassa viattoman +nuoren miehen ja samallaisen viattoman tytön välillä, jotka viehättävät +toinen toistaan. + +Kun Katjusha vaan tuli huoneeseen, taikka vaan kaukaakin näkyi hänen +valkonen esiliinansa, heti muuttui Nehljudofille kaikki +päivänpaisteiseksi, kaikki tuli huvittavammaksi, hauskemmaksi, +merkitsevämmäksi, koko elämä kävi iloisammaksi. Samaa tunsi Katjushakin. +Mutta ei ainoastaan Katjushan läheisyys tehnyt Nehljudofiin tätä +vaikutusta; saman vaikutuksen häneen teki pelkkä tieto, että tämä +Katjusha oli olemassakin, ja Katjushaan taas, että Nehljudof oli +olemassa. Jos Nehljudof oli saanut ikävän kirjeen äidiltänsä, tai hänen +väitöskirjansa ei tahtonut luistaa, tai hän muuten tunsi nuoren ihmisen +aiheetonta surua, silloin ei tarvinnut muuta kuin muistaa, että Katjusha +on olemassa ja että hän saa kohta tämän nähdä, niin kaikki huoli oli +kuin pois puhallettu. + +Katjushalla oli paljon talouspuuhia, mutta hän ennätti suorittaa kaikki +ja vapaina hetkinään hän lueskeli. Ja Nehljudof antoi hänelle +Dostojefskin ja Turgenjefin teoksia, joita oli itse juuri lukenut. +Katjushaa miellytti enin kaikista Turgenjefin »Suvanto». Keskustelut +heidän välillään olivat katkonaisia, ja tapahtuivat satunnaisesti +tavatessa, milloin käytävässä, milloin balkongilla, milloin pihalla, +mutta joskus tätien vanhan sisäpiian, Matrjona Pavlovnan huoneessa. +Katjusha asui tämän kanssa, ja heidän pieneen huoneeseensa Nehljudof +tuli joskus juomaan teetä. Nämät Matrjona Pavlovnan läsnäollessa +tapahtuvat keskustelut olivatkin kaikkein hauskimmat. Vaikeampi oli +puhella silloin, kuin he olivat kahdenkesken. Heti alkoivat silloin +silmät haastella jostakin ihan toisesta, jostakin paljon tärkeämmästä +kuin se, mistä suu puhui; huulet tahtoivat rypistyä ja rupesi tuntumaan +tukalalta, ja heidän oli kiireesti erkaneminen. + +Tämmöisinä jatkuivat suhteet Nehljudofin ja Katjushan välillä koko sinä +aikana, jona hän ensi kertaa oleskeli tätien luona. Tädit huomasivat +asian laidan, säikähtivät, ottivat ja kirjoittivat siitä ulkomaille +ruhtinatar Helena Ivanovnalle, Nehljudofin äidille. Täti Maria Ivanovna +pelkäsi, että Dmitrij alkaisi pitää yhteyttä Katjushan kanssa. Mutta +hänen pelkonsa oli turha: Nehljudof, tietämättä itsekään siitä, rakasti +Katjushaa, niinkuin rakastavat toisiansa viattomat ihmiset, ja hänen +rakkautensa oli sekä häneen itseensä että Katjushaan nähden paraana +takeena siitä, ettei mitään lankeemista tulisi tapahtumaan. +Nehljudofilla ei ollut minkäänlaista halua ruumiillisesti omistaa +Katjushaa; päinvastoin, häntä kauhistutti ajatella semmoista suhdetta +mahdolliseksikaan Katjushaan. Paljoa perusteellisempi oli runollisen +Sofia Ivanovnan pelko, että Dimitrij, kokonainen ja päättäväinen kuin +olikin luonteeltaan, rakastuisi tyttöön ja välittämättä tämän +syntyperästä ja asemasta päättäisi mennä hänen kanssaan naimisiin. Jos +Nehljudof olisi siihen aikaan selvästi tajunnut oman rakkautensa +Katjushaan, ja erittäinkin, jos häntä olisi koetettu saada vakuutetuksi +siitä, ettei hän mitenkään voi eikä saa yhdistää kohtaloansa tämän tytön +kanssa, niin olisi helposti voinut tapahtua, että hän, kaikessa +suorasuuntaisuudessaan, ei olisi nähnyt olevan mitään syytä olla +menemättä naimisiin tytön kanssa, olipa tämä kuka tahansa, jos hän itse +vaan rakasti tyttöä. Mutta tädit eivät puhuneet hänelle mitään +pelostansa, ja niin hän lähti, tietämättä omasta rakkaudestaan +Katjushaan. + +Hän oli siinä varmassa luulossa, ettei hänen tunteensa Katjushaa kohtaan +ole muuta kuin vaan sitä samaa elämänilon tunnetta, joka silloin täytti +koko hänen olentonsa. Mutta kun hän jo teki lähtöänsä, ja Katjusha, +seisten tätien kanssa portailla, saattoi häntä mustine, vähän kieroine, +kyyneleisine silminensä, tunsi hän kuitenkin luopuvansa jostakin +ihanasta, kalliista, joka ei koskaan voisi enää uudistua. Ja hän tuli +hyvin surulliseksi. + +--Hyvästi, Katjusha, kiitos kaikesta, sanoi hän Sofia Ivanovnan +pitsimyssyn ylitse, istuutuen rattaille. + +--Hyvästi jääkää, Dmitrij Ivanovitsh,--sanoi Katjusha miellyttävällä, +hyväilevällä äänellään, ja, pidätellen silmiin tulvaavia kyyneleitä, +juoksi eteiseen, missä hän saattoi vapaasti itkeä. + + + + +XIII. + + +Siitä saakka ei Nehljudof kolmeen vuoteen nähnyt Katjushaa. Ja he +tapasivat toisensa vasta silloin kuin hän, vastanimitettynä upseerina, +matkalla armeijaan, poikkesi tätien luo jo ihan toisellaisena kuin kolme +vuotta sitten viettäessään heillä kesää. + +Silloin hän oli ollut rehellinen, altis nuorukainen, joka oli valmis +antautumaan kaikkiin hyviin toimiin; nyt hän oli siveellisesti +turmeltunut, hienostunut egoisti, joka rakasti vaan omaa nautintoansa. +Silloin oli Jumalan maailma näyttänyt salaperäiseltä arvoitukselta, jota +hän ilolla ja innolla koetti selitellä;--nyt oli tässä elämässä kaikki +yksinkertaista ja selvää ja sen koko määritelmänä olivat vaan ne +olosuhteet, joissa hän itse eli. Silloin oli tarpeen yhteys luonnon +kanssa ja seurustelu häntä ennen eläneiden, ajatelleiden ja tunteneiden +ihmisten kanssa, (filosofia, runous);--nyt olivat tarpeellisia ja +tärkeitä vaan inhimilliset laitokset ja seurustelu toverien kanssa. +Silloin hän kuvaili naista salaperäiseksi ja ihanaksi olennoksi, +ihanaksi juuri tämän salaperäisyyden vuoksi;--nyt merkitsi nainen, +jokainen nainen paitsi omaisia ja ystäväin vaimoja, jotakin perin +määrättyä: nainen oli yksi parhaimpia keinoja jo koetun nautinnon +saamiseen. Silloin ei ollut tarvis rahoja ja olisi voinut olla ottamatta +kolmattakaan osaa siitä, mitä äiti antoi, oli mahdollista luopua +isänperinnöstä ja antaa se talonpojille;--nyt eivät tahtoneet riittää ne +1,500 ruplaa kuukaudessa, jotka äiti antoi, ja tämän kanssa alkoi jo +syntyä ikäviä keskusteluja rahojen johdosta. Silloin hän piti oikeana +minuutenansa henkistä olemustaan; nyt hän piti olemuksenaan omaa +tervettä, reipasta eläimellistä minuuttansa. + +Ja koko tämä hirveä muutos oli hänessä tapahtunut ainoastaan sen tähden, +että hän lakkasi uskomasta itseänsä ja alkoi uskoa toisia. Ja hän +lakkasi uskomasta itseänsä ja alkoi uskoa toisia sentähden, että +eläminen uskoen itseänsä oli liian vaikeata: uskoen itseänsä ei voinut +mitään kysymystä ratkaista eläimellisen minuuden hyödyksi, joka haki +keveitä iloja, vaan melkein aina sitä vastaan; mutta uskoen toisia ei +tarvinnut ensinkään mitään ratkaista,--kaikki oli jo ratkaistu, ja +ratkaistu aina vasten henkistä olemusta ja eläimellisen minuuden +hyväksi. Eikä siinä kyllä: uskoen itseänsä hän oli aina ihmisten tuomion +alaisena,--uskoen toisia häntä hyväksyivät kaikki ympärilläolijat. + +Niinpä Nehljudofin ajatellessa, lukiessa, puhuessa Jumalasta, +totuudesta, rikkaudesta, köyhyydestä,--oli kaikkein mielestä aika ja +paikka siihen huonosti valittu, jopa pitivät sitä vähän lystimäisenä, ja +sekä äiti että täti sanoivat häntä hyväntahtoisella ivalla _notre cher +philosophe'_ksi; mutta kun hän luki romaaneja, kertoi epäillyttäviä +pilajuttuja, kävi ranskalaisessa varieteessä ja iloisena teki näistä +näkemistään tiliä, silloin kaikki ylistelivät ja kannattivat häntä. Kun +hän piti tarpeellisena rajoittaa tarpeitansa, käytti vanhaa sinelliä +eikä juonut viiniä,--pitivät sitä kaikki kummallisuutena ja +jonkinlaisena kerskaavana tavattomuuden hakemisena,--mutta kun hän +kulutti suuria rahoja metsästykseen tai työhuoneensa harvinaisen +ylelliseen sisustamiseen, niin kaikki kehuivat hänen makuansa ja +lahjoittivat hänelle kalliita kapineita. Ollessaan viaton ja tahtoessaan +semmoiseksi ennen avioliittoa jäädä, huolehtivat sukulaiset hänen +terveydestänsä, eikä edes äitikään pahoitellut vaan pikemmin ilostui +saatuansa tietää, että hän oli tullut todelliseksi mieheksi ja anastanut +toveriltansa jonkun ranskalaisen naisen. Mutta tuota juttua Katjushan +kanssa,--sitä, että Dmitrij oli saattanut ajatellakaan avioliittoa tämän +kanssa, ei ruhtinaallinen äiti voinut kauhutta muistella. + +Niinpä myöskin, kun Nehljudof, päästyään täys-ikäiseksi, antoi isältä +perimänsä maatilkun talonpojille, koska ei pitänyt maanomistusta +oikeudenmukaisena,--saattoi tämä teko hänen äitinsä ja omaisensa +kauhistukseen ja oli sitten kaikille sukulaisille alituisena moitteen ja +pilkan esineenä. Hänelle lakkaamalta kerrottiin, kuinka ne talonpojat, +jotka olivat saaneet maan, eivät olleet ainoastaan rikastumatta, vaan +päinvastoin köyhtyivät, laitettuaan itsellensä kolme kapakkaa ja +ruvettuaan aivan työttömiksi. Mutta kun Nehljudof, tultuansa kaartiin, +tuhlasi ja hävitti kortinlyönnissä ylhäisten toveriensa seurassa niin +paljon, että Helena Ivanovnan täytyi ottaa rahoja pääomasta, ei äiti +juuri edes suuttunutkaan, vaan piti luonnollisena, jopa hyvänäkin, kun +tämmöinen rokko tuli istutetuksi nuoruudessa ja hyvässä seurassa. + +Ensin alussa Nehljudof taisteli, mutta taistelu oli liian vaikea, sillä +kaikkea sitä, mitä hän, itseänsä uskoen, piti hyvänä, pitivät muut +pahana, ja, päinvastoin, mitä hän itseänsä uskoen piti pahana, sitä +kaikki muut hänen ympärillänsä pitivät hyvänä. Ja asia päättyikin +siihen, että Nehljudof antautui, ei uskonut enää itseänsä, vaan uskoi +muita. Ja vaikka tämmöinen luopuminen omasta itsestä oli ensi alussa +epämiellyttävää, niin ei se epämiellyttävä tunne kestänyt kauan, vaan +herkesi Nehljudof, alettuaan samaan aikaan myöskin polttaa ja juoda +viiniä, hyvin pian sitä tuntemasta, jopa päinvastoin tunsi suurta +kevennystäkin. + +Ja Nehljudof, luonteensa intohimoisuudella, antautui kokonansa tähän +uuteen, kaikkien hyväksymään elämään, täydellisesti tukehuttaen +itsessään sen äänen, joka vaati jotakin muuta. Tämä alkoi Pietariin +muuttamisen jälkeen ja nousi ylimmilleen sotapalvelukseen astuttua. + +Sotapalvelus yleensäkin turmelee ihmisiä, saattamalla heidät täydellisen +työttömyyden tilaan, s.o. vieroittamalla heitä järjellisestä ja +hyödyllisestä toimesta ja vapauttamalla yleisistä inhimillisistä +velvollisuuksista, minkä kaiken sijaan astuu vaan sovinnainen rykmentin, +sotilaspuvun ja lipun kunnia ja, toiselta puolen, rajaton valta muihin +ihmisiin, toiselta, orjallinen nöyryys ylempiä päälliköitä kohtaan. + +Mutta kun tähän sotapalveluksen yleiseen turmelukseen, jossa sotilaspuku +ja lippu ovat ylinnä ja jossa väkivalta ja tappaminen ovat oikeutettuja, +liittyy vielä se turmelus, jonka tuottaa rikkaus ja läheinen yhteys +keisarillisen perheen kanssa, niinkuin on asianlaita valittujen kaartin +rykmenttien piireissä, joissa palvelee vaan rikkaita ja tunnetuita +upseereja, silloin tämä turmelus kehittyy niissä ihmisissä, jotka se on +saanut valtaansa vihdoin täydelliseksi itsekkyyden hulluudeksi. Ja +tällaisen itsekkyys-hulluuden vallassa oli Nehljudofkin sotapalvelukseen +tultuansa, jolloin hän alkoi elää toveriensa tavalla. + +Työtä ei ollut paljon. Mainiosti ommellussa sotilaspuvussa, jota ei hän, +vaan muut ihmiset olivat sekä ommelleet että puhdistaneet, kypärässä, +aseissa, jotka myöskin olivat muiden sekä tekemät, puhdistamat että +esille tarjoamat, oli hänen ratsastaminen mainiolla, niinikään muiden +kasvattamalla, opettamalla ja syöttämällä hevosella harjoituksiin tai +katselmukseen toisten samallaisten ihmisten kanssa, nelistäminen ja +miekalla hosuminen, ampuminen ja opettaminen muille ihmisille tätä +samaa. Muuta tointa ei ollut, ja kaikkein ylhäisimmät ihmiset: +nuorukaiset, vanhukset, keisari ja hänen läheisensä eivät ainoastaan +hyväksyneet tätä tointa, vaan kehuivat ja kiittivät sitä. Vielä +pidettiin hyvänä ja tärkeänä, viskellen rahoja, joita oli jostakin +näkymättömästi saatu, kokoontua upseeriklubeihin tai kaikkein +kalliimpiin ravintoloihin syömään ja etupäässä juomaan. Sitten +teaatterit, tanssikemut, naiset, ja sitten taas ratsastaminen, miekoilla +hosuminen, nelistäminen ja jälleen rahojen viskeleminen ja viini, +kortit, naiset. + +Erittäinkin turmelevasti vaikuttaa tämmöinen elämä sotilashenkilöihin +sen vuoksi, että silloin kuin joku tavallinen ihminen, näin eläissään, +ei voi olla sydämmensä syvimmässä häpeämättä tällaista elämää, pitävät +sotilaat sitä aivan luonnollisena, kehuvat ja ylpeilevät siitä, +varsinkin sota-aikana, kuten nyt Nehljudof, astuttuaan sotapalvelukseen +turkkilaissodan julistuksen jälkeen. »Olemme valmiit uhraamaan henkemme +sodassa, ja sentähden on tämmöinen huoleton, iloinen elämä sekä anteeksi +annettava että välttämätön meille. Ja me vietämmekin sitä.» + +Näin oli Nehljudofilla tapana hämärästi ajatella tänä elämänsä +kehityskautena; mutta samalla hän kaiken aikaa tunsi siveellisistä +rajoituksista irtautumisen riemua, joita rajoituksia hän oli ennen +itsellensä asetellut, ja alituisesti pysyi itsekkyys-hulluuden tilassa. + +Ja tämmöisessä tilassa hän nytkin oli, poiketessaan kolmen vuoden +kuluttua tätien luo. + + + + +XIV. + + +Nehljudof tuli poikenneeksi tätien luo sentähden, että heidän maatilansa +oli sen tien varrella, jota myöten hänen rykmenttinsä oli edennyt, ja +myöskin sentähden, että he kovin vaativat häntä tulemaan, mutta ennen +kaikkea nähdäksensä Katjushan. Kenties hänellä sydämmensä syvimmässä oli +jo silloinkin Katjushaa vastaan pahoja aikeita, joita hänelle kuiskasi +valloilleen päässyt eläimellinen ihminen, mutta hän ei ainakaan itse +tajunnut tätä aijetta, vaan halusi ainoastaan jälleen oleskella niillä +paikoilla, missä hänen oli ollut niin hyvä olla, ja tavata noita vähän +lystimäisiä, mutta suloisia ja hyviä tätejä, jotka aina hänen +huomaamattansa ympäröivät häntä rakkauden ja ihailun ilmakehällä, ja +nähdä suloista Katjushaa, josta oli jäänyt niin miellyttävä muisto. + +Nehljudof saapui taloon maaliskuun lopulla, piinaviikolla, pahimman +kelirikon aikana, rankkasateessa, läpimärkänä ja viluissaan, mutta +hyvänsuopana ja kiihkeänä, jommoiseksi hän aina tähän aikaan tunsi +itsensä. »Onkohan Katjusha enää heillä!«--ajatteli hän ajaessaan tuttuun +vanhanaikaiseen, tiilikivi-seinällä aidattuun pihaan, joka oli täynnänsä +katoilta pudotettua lunta. Hän oli odottanut, että Katjusha olisi hänen +soittaessaan juossut portaille, mutta kyökkiportaille tuli vaan kaksi +avojalkaista akkaa, liepeet ylös käärittyinä, ämpärit kourassa, +nähtävästi permannon pesun touhussa. Katjushaa ei näkynyt herrasväen +portaillakaan; ainoastaan Tihon-lakeija tuli sinne esiliinassaan, hänkin +luultavasti siivouksen toimissa. Eteiseen tuli Sofia Ivanovna, +silkkihameessa pitsimyssy päässään. + +--Sepä hauskaa, että tulit!--puhui Sofia Ivanovna suudellen +häntä.--Mashenka on hiukan pahoinvoipa, väsyi kirkossa. Me olemme olleet +herran ehtoollisella. + +--Toivotan onnea, täti Sonja,--puhui Nehljudof suudellen Sofia Ivanovnan +käsiä:--anteeksi, ihanhan kastelen teidät. + +--Menehän nyt huoneeseesi. Olet läpimärkä. Onpa sinulla jo viiksetkin... +Katjusha! Katjusha! Pian kahvia hänelle. + +--Kohtsillään!--kuului tuttu, miellyttävä ääni käytävästä. Ja +Nehljudofin sydän hytkähti ilosta. »Täällä!» Ja oli niinkuin aurinko +olisi jostain esille pilkistänyt. Nehljudof meni iloisena Tihonin kanssa +entiseen huoneeseensa vaatteita muuttamaan. + +Hyvin olisi Nehljudofin tehnyt mieli kysäistä Tihonilta +Katjushasta,--mitä tälle kuului? kuinka hän eleli? aikoiko ehkä +naimisiin? Mutta Tihon oli niin kunnioittava ja samalla niin ankara, +niin tiukasti piti kiinni omasta tehtävästään kaataa pesuvettä käsille, +ettei Nehljudof uskaltanut kysyä Katjushasta ja kysyi ainoastaan +lapsenlapsista, vanhasta oriista, talon hallista Polkanista. Kaikki +olivat elossa, terveinä, paitsi Polkania, joka oli mennyvuonna saanut +vesikauhun. + +Heitettyään yltään kaikki märät vaatteet ja juuri alettuaan pukeutua +Nehljudof kuuli kiireistä astuntaa ja ovea koputettiin. Nehljudof tunsi +sekä askeleet että koputuksen. Näin astui ja koputti ainoastaan +Katjusha. + +Hän pani märän sinellin hartioilleen ja tuli oven luo. + +--Astukaa sisään! + +Se oli Katjusha. Yhä hän samoin katseli alhaalta ylös hymyilevin, +lapsekkain, hiukan kieroin, mustin silmin. Kuten ennen hän nytkin oli +puhtaassa valkosessa esiliinassa. Hän toi tädeiltä vasta kääröstä +auaistun hyvänhajuisen saippuapalasen ja kaksi pyyhinliinaa, joista +toinen oli suuri, venäläinen, toinen nukkainen. Ja tämä vielä +käyttämätön saippua, sisäänpainettuine kirjaimineen, nämät pyyhinliinat +ja hän itse,--kaikki se oli yhtä puhdasta, tuoretta, koskematonta, +miellyttävää. Suloiset, kovat, punaset huulet yhä samalla tavalla kuin +ennenkin rypistyivät hillitsemättömästä ilosta hänen nähtyä Nehljudofin. + +--Tervetuloa, Dmitrij Ivanovitsh!--sai hän vaivoin sanotuksi ja +punastui. + +--Hyvää päivää...--Nehljudof pysähtyi tietämättä pitäisikö sinutella vai +teititellä häntä, ja punastui myöskin.--Terveenäkö ollaan, vai kuinka? + +--Jumalan kiitos, kyllä... Tässä on tädiltä teidän mielikki saippuanne, +ruusunpunanen,--sanoi Katjusha pannen saippuan pöydälle ja pyyhinliinat +nojatuolien kaiteille. + +--Herralla on omansa,--sanoi Tihon, vieraan itsenäisyyttä kehuvalla +äänellä ja ylpeästi osoittaen Nehljudofin avattuun suureen +hopeakantiseen matkatarvelippaaseen, joka oli ihan täynnänsä pullosia, +harjasia, voiteita, hajuvesiä ja kaikellaisia toalettikapineita. + +--Kiittäkää tätiä. Kuinka olenkaan ilonen, että tulin,--sanoi Nehljudof, +tuntien että hänen sydämmessään alkaa olla yhtä valoista ja armasta kuin +oli ollut ennen. + +Katjusha vaan hymähti vastaukseksi näihin sanoihin ja läksi huoneesta. + +Tädit, jotka aina ennenkin olivat pitäneet Nehljudofista, ottivat häntä +tällä kertaa vielä tavallistakin herttaisemmin vastaan. Olihan Dmitrij +matkalla sotaan, missä saattoi tulla haavoitetuksi, tapetuksi. Tämä +liikutti tätejä. + +Nehljudof oli suunnitellut matkansa niin, että viipyisi tätien luona +vaan vuorokauden, mutta nähtyään Katjushan hän suostui viettämään siellä +pääsiäisenkin, joka oli alkava kahden päivän kuluttua, ja sähköitti +ystävälleen ja toverilleen, Shenbokille, jonka kanssa heidän oli +yhtyminen Odessassa, että tämäkin poikkeisi tätien luo. + +Kohta ensi päivästä, nähtyään Katjushan, Nehljudof tunsi vanhat +tunteensa häntä kohtaan. Niinkuin ennenkin hän ei voinut ilman +mielenkiihkoa nähdä Katjushan valkoista esiliinaa; ei voinut +iloitsematta kuulla hänen astuntaansa, hänen ääntänsä, hänen nauruansa, +ei voinut liikutuksetta katsella hänen silmiänsä, mustia kuin kastunut +viinamarja, erittäinkin silloin kuin hän hymyili, ja kaiken lisäksi, ei +voinut olla itse hämmentymättä nähdessään hänen aina punastuvan kun he +tapasivat toisiansa. Nehljudof tunsi olevansa rakastunut, vaan ei +niinkuin ennen, jolloin tämä rakkaus oli hänelle salaisuus, jolloin hän +ei uskaltanut tunnustaa itsellensä olevansa rakastunut ja jolloin hän +oli vakuutettu siitä, ettei rakastaa voi kuin kerran. Nyt hän oli +rakastunut niin, että itse tiesi ja iloitsi siitä, jopa hämärästi +aavisti, vaikka vielä peittikin itseltään, mitä tämä rakkaus oikeastaan +oli ja mihin se saattoi viedä. + +Nehljudofissa, niinkuin kaikissa muissakin, oli kaksi ihmistä: toinen +henkinen, ainoastaan semmoista onnea tavoittava, joka olisi myös muiden +onni,--ja toinen eläimellinen ihminen, joka haki onnea vaan itsellensä, +valmiina tämän hyväksi uhraamaan vaikka koko maailman onnen. Tänä hänen +itsekkyyshulluutensa kehityskautena, jonka oli herättänyt pietarilainen +sotilas-elämä, oli eläimellinen ihminen hänessä valloilla ja se oli +kokonaan tukehuttanut henkisen. Mutta nähtyänsä Katjushan, ja +tuntiessaan tätä kohtaan jälleen sitä, mitä oli tuntenut silloin, nosti +henkinen ihminen uudestaan päätänsä ja alkoi vaatia oikeuksiensa +tunnustamista. Nehljudofissa riehui herkeämättä näiden kahden päivän +kuluessa ennen pääsiäistä sisällinen, hänen tietämättänsä tapahtuva +taistelu. + +Sydämmensä syvimmässä hän tiesi, että hänen olisi ollut lähteminen ja +ettei ollut mitään syytä nyt viipyä tätien luona, tiesi, ettei tästä +voisi mitään hyvää seurata, mutta hänen oli niin iloista ja suloista +olla, ettei hän tahtonut noista asioista tietää, vaan yhä viipyi tätien +luona. + +Lauantai-iltana, pääsiäisaattona, tuli pappi kirkkoväärtin ja lukkarin +kanssa aamujumalanpalvelusta pitämään. He kertoivat ajaneensa pahimmassa +kelirikossa reellä pitkin lätäköitä ja paljasta maata kolme virstaa +kirkolta tätien taloon. + +Nehljudof otti osaa tähän aamujumalanpalvelukseen tätien ja palvelusväen +kanssa. Hän katsahteli herkeämättä Katjushaan, joka seisoi ovella +suitsutusastia kädessä. He vaihtoivat papin ja tätien kanssa +tavanmukaisen pääsiäissuudelman ja hän jo aikoi lähteä kun kuuli +käytävässä Matrjona Pavlovnan, Maria-tädin vanhan sisäpiian, yhdessä +Katjushan kanssa tekevän lähtöä kirkkoon pääsiäisleivoksien ja +piimäjuuston siunauttamista varten. »Lähdenpähän minäkin«, ajatteli hän. + +Kirkkotiellä ei ollut ratas- eikä rekikeliä, ja sentähden Nehljudof, +joka tätien talossa sai käskeä kuin kotonaan, antoi satuloida Veikoksi +sanotun ratsun, ja, maatapanon asemesta, pukeutui loistavaan +sotilaspukuun, pingotettuine housuine, heitti sinellin hartioilleen ja +ratsasti hyvin syötetyllä, kangistuneella ja alati hirnuvalla, vanhalla +oriilla, pimeässä, lätäköiden ja lumisohjon rikkomaa tietä myöten, +kirkkoon. + + + + +XV. + + +Tämä aamukirkko oli sitten ikipäiviksi Nehljudofin valoisimpia ja +elävimpiä muistoja. + +Pilkkosen pimeässä, missä vaan paikotellen häämöitti valkea lumi, +kahlattuaan rapakoissa, ajoi hän kirkkopihalle. Hevonen pörhisti +korvansa nähdessään kirkon ulkopuolelle sytytetyt soihtumaljaset. +Jumalanpalvelus oli jo alkanut. + +Kirkkomiehet tunsivat hänet Maria Ivanovnan veljenpojaksi, ja saattoivat +hänet kuivalle paikalle, missä oli hyvä astua alas, sitoivat hänen +hevosensa ja saattoivat hänet kirkkoon. Kirkko oli täynnänsä juhlaväkeä. + +Oikealla puolella seisoivat miespuoliset kotikutoisissa kauhtanoissaan +ja virsuissaan ja puhtaissa, valkosissa jalkarievuissaan, ja nuoret +uusissa verkakauhtanoissaan, vyötettyinä kirkasvärisillä vöillä, +saappaat jaloissaan. Vasemmalla puolella seisoivat vaimot punasissa +silkkiliinoissaan, plyysiliiveissään hohtopunasine hihoineen, ja +sinisissä, viheriäisissä, punasissa, kirjavissa hameissaan kengänkorot +raudoitettuna. Vaatimattomat eukot valkoisissa liinoissaan, harmaissa +kauhtanoissaan ja vanhanaikuisissa päähineissään ja kengissään taikka +uudenaikaisissa virsuissaan, seisoivat heidän takanaan; välillä +seisoivat koreapukuiset lapset päät voideltuina. Miehet tekivät +ristinmerkkejä ja kumartuivat ravistellen tukkaansa; vaimot, erittäinkin +eukot, tuijottaen lakastunein silmin kynttilöillä valaistuun +jumalankuvaan, lujasti painoivat yhteenpuristetut sormensa otsaan, +olkapäihin ja mahaan ja jotain höpisten kumartelivat, seisten tai +langeten polvilleen. Lapset, matkien suuria, rukoilivat hartaasti kun +heitä katsottiin. Kultainen alttarin taus oli täynnänsä palavia pieniä +vahakynttilöitä suurten kullalla kierrettyjen kynttilöiden ympärillä. +Kruunussakin paloivat kynttilät, köörilavalta kuului vapaaehtoisten +laulajain reippaat äänet jymeine bassoineen ja heleine poikaäänineen. + +Nehljudof kulki eteenpäin. Keskellä seisoi ylimystö: tilanomistaja +vaimonsa ja merimiespuseroon puetun poikansa kanssa, maapoliisi, +telegrafisti, kauppias punareunaisissa saappaissaan, kylänvanhin +kunniamerkkineen ja, oikealla alttarilavalta, tilanomistajan rouvan +takana, Matrjona Pavlovna sinipunervassa, monelle vivahtavassa hameessa +Ja valkoisessa, reunustetussa vaipassa, ja Katjusha valkoisessa puvussa, +poimutetussa liivissä, vyötettynä sinisellä nauhalla, punanen rusetti +mustassa tukassa. + +Kaikki oli pyhäistä, juhlallista, iloista ja ihastuttavaa: sekä papit +vaaleanhopeisissa messupuvuissa kultaristineen, että kirkkoväärti, +lukkarit pyhäisissä hopea- ja kultatamineissaan, ja koreapukuiset +laulajat öljyttyine hiuksineen, juhlalaulujen iloiset, tanssitahtiin +menevät säveleet pappien alituisesti siunatessa kansaa kolmihaaraisilla +kukitetuilla kynttilöillä, yhä ja yhä toistettaissa julistusta: Kristus +on noussut kuolleista! Kristus on noussut kuolleista! Kaikki oli +ihastuttavaa, mutta ihanin kaikista oli Katjusha sininauhalla vyötetyssä +puvussaan, punanen nauha mustassa tukassa, silmät riemusta loistavina. + +Nehljudof tunsi, että Katjusha näki hänet katsomatta häneen. Sen hän +huomasi kulkiessaan aivan hänen ohitsensa alttarille. Ei hänellä ollut +mitään sanomista Katjushalle, mutta ohimennessään hän keksi suhkaista: + +--Täti sanoi, että pääsiäisateria tulee vasta myöhemmän +jumalanpalveluksen jälkeen. + +Nuori veri, kuten aina Nehljudofin Katjushaan katsahtaessa, tulvahti +suloisiin kasvoihin ja mustat silmät nauraen ja iloiten, lapsekkaasti +katsoen alhaalta ylös pysähtyivät häneen. + +--Kyllä tiedän,--sanoi hän hymähtäen. + +Tähän aikaan lukkari, pyrkien vaskinen astia kädessä kansajoukon läpi, +kulki Katjushan ohitse ja katsomatta häneen sipasi häntä kaapunsa +liepeellä. Lukkari oli tullut sipaisseeksi Katjushaa väistäessään +Nehljudofia nähtävästi kunnioituksesta tätä kohtaan. Mutta Nehljudofia +kummastutti kuinka tuo lukkari ei ymmärtänyt sitä, että kaikki täällä ja +yleensä koko maailmassakin oli olemassa vaan Katjushaa varten, ja että +halveksia voi maailmassa kaikkea muuta vaan ei häntä, sillä hän oli +kaiken keskus. Häntähän varten loisti kultainen alttarintaus ja paloivat +kaikki nämät kynttilät kirkkokruunussa ja kynttiläjaloissa, häntä varten +kajahtelivat riemulaulut: »Herran pääsiäinen on tullut, iloitkoon +maailma.» Ja kaikki mikä vaan oli hyvää maailmassa, se oli häntä varten. +Ja hänestä näytti, että Katjusha ymmärsi kaiken olevan häntä varten. +Siltä näytti Nehljudofista, kun hän katseli Katjushan solakkaa vartaloa +valkoisessa poimullisessa puvussa ja hänen hartaan iloisia kasvojansa, +joiden ilmeestä hän päätti, että juuri sama mikä soi hänen sydämmessään, +soi Katjushankin sydämmessä. Aamu- ja päiväjumalanpalveluksen välillä +Nehljudof tuli ulos kirkosta. Väkijoukko hajosi hänen edeltänsä ja +kumarsi hänelle. Muutamat tunsivat hänet, toiset kyselivät: »kukas tuo +on?» Kirkon edustalla hän pysähtyi. + +Kerjäläiset ympäröivät hänet, hän jakeli kukkarostaan pois pienet rahat +ja astui portailta alas. + +Oli jo siksi valoisaa että näki, mutta aurinko ei ollut vielä noussut. +Kirkkoväki istuutui hautakummuille kirkon ympärillä. Katjusha viipyi yhä +kirkossa ja Nehljudof jäi häntä odottamaan, + +Kirkosta tulvasi yhä väkeä, jotka kalkutellen korkorautojansa +kivipermantoon astuivat portaita alas hajoten kirkkomäelle ja +hautausmaalle. + +Ikivanha äijä, Maria Ivanovnan taloudenhoitaja, tutisevin päin pysäytti +Nehljudofin, suuteli häntä tavan mukaan, ja hänen vaimonsa, mummo, +silkkihuivi sidottuna ryppyisen leuan alle, kääri auki nenäliinastansa +keltaisen sahramimunan ja antoi Nehljudofille. Samassa lähestyi myöskin +hymyilevä jäntehikäs talonpoika uudessa liivissään, viheriäinen vyö +vyöllä. + +--Kristus on noussut,--sanoi tämä säteilevin silmin ja siirtyessään +Nehljudofin viereen ympäröitsi hänet erityisellä miellyttävällä +talonpoikaishajulla ja kutkuttaen häntä kiharaisella parrallaan +moiskautti häntä kolme kertaa keskelle suuta kovilla, terveillä +huulillaan. + +Siihen aikaan kuin Nehljudof vaihtoi suuteloja talonpojan kanssa ja otti +tältä tummanruskean munan, tuli näkyviin Matrjona Pavlovnan monelle +vivahteleva hame ja suloinen musta pää punaisine rusettineen. + +Katjusha näki kohta Nehljudofin edessään kulkevien ihmisten päiden +ylitse ja Nehljudof näki kuinka hänen kasvonsa kirkastuivat. + +Hän tuli Matrjona Pavlovnan kanssa porrasedustalle, jonne he pysähtyivät +almuja antamaan. Kerjäläinen, jonka nenän sijalla oli vaan punanen +umpeen parantunut haava, lähestyi Katjushaa. Tämä otti nenäliinastaan +jotakin, antoi hänelle, lähestyi ja osoittamatta vähintäkään inhoa, +päinvastoin yhä loistavin silmin kolme kertaa suuteli häntä. Ja +suudellessaan kerjäläistä hänen silmänsä tapasivat Nehljudofin katseen, +ikäänkuin kysyen: tekeekö hän oikein, niinkuin pitääkin? + +»Juuri niin, juuri niin, rakkaani, kaikki on hyvää, ihastuttavaa, +rakastan.» + +He tulivat alas portailta ja Nehljudof tuli hänen luoksensa. Ei hän +tullut suutelemisen aikomuksessa, mutta ollaksensa lähempänä häntä. + +--Kristus on noussut!--sanoi Matrjona Pavlovna päätänsä kallistaen ja +hymyillen, äänellä, joka tahtoi sanoa: nyt olemme kaikki yhdenvertaisia, +ja pyyhittyään suunsa mykkyrään kierretyllä nenäliinalla, lähestyi häntä +huulet ojona. + +--On totisesti noussut,--vastasi Nehljudof suudellen. + +Hän katsahti Katjushaan. + +Katjusha sävähti punaseksi ja samassa hetkessä lähestyi häntä. + +--Kristus on noussut, Dmitrij Ivanovitsh. + +--On totisesti noussut,--sanoi hän. He suutelivat toisiansa kaksi kertaa +ja ikäänkuin epäröiden vieläkö pitää suudella ja sitte päätettyänsä, +että pitää, suutelivat kolmannen kerran ja hymähtivät molemmat. + +--Ettehän mene papin luo?--kysyi Nehljudof. + +--Ei, Dmitrij Ivanovitsh, me istumme sen aikaa täällä,--sanoi Katjusha, +raskaasti, ikäänkuin iloisen työn suoritettua, koko sydämmestään +huoaisten ja katsoen häntä suoraan silmiin omilla alttiilla, +neitseellisillä, rakastavilla, hiukan-hiukan kieroon katsovilla +silmillään. + +Miehen ja naisen välisessä rakkaudessa on aina hetki, jolloin tämä +rakkaus on kehittynyt ylimmilleen, jolloin siinä ei ole mitään tajuttua, +mietittyä, eikä mitään aistillista. Semmoinen hetki oli Nehljudofille +tämä Kristuksen ylösnousemuksen yö. Kun hän nyt muisteli Katjushaa, +kaikissa niissä tiloissa, joissa hän oli Katjushaa nähnyt, ne kaikki +himmenivät tämän hetken rinnalla. Musta, sileä, loistava pikku pää, +valkonen poimullinen hame, joka neitsyeellisesti peitti hänen solakan +vartalonsa ja pienen povensa, tuo poskien puna, nuo hienot +välkähtelevät, mustat silmät, ja koko hänen olennossaan kaksi +pääpiirrettä: neitseellisen rakkauden puhtaus ei ainoastaan häneen,--sen +hän tiesi,--vaan rakkaus kaikkiin ihmisiin ja kaikkeen ei ainoastaan +siihen hyvään mikä on maailmassa, vaan siihen kerjäläiseenkin, jota hän +suuteli. + +Hän tiesi, että Katjushassa oli tämä rakkaus, siliä hän tunsi sitä +itsessään tänä yönä ja tänä aamuna, tunsi, että hän tässä rakkaudessa +sulaa yhdeksi Katjushan kanssa. + +Ah jospa kaikki tuo olisi pysähtynyt siihen tunteeseen, joka oli tänä +yönä! »Niin, koko tuo hirmuinen asia tapahtui vasta Kristuksen +ylösnousemuksen yön jälkeen!»--ajatteli hän nyt, istuessaan ikkunan +ääressä valamiesten huoneessa. + + + + +XVI. + + +Palattuaan kirkosta Nehljudof söi tätien kanssa pääsiäisaterian ja, +kuten rykmentin tapa vaati, joi vahvistukseksensa ryypyn ja viiniä ja +meni huoneeseensa maata, nukkuen heti vuoteellensa riisuutumatta. Hän +heräsi kun ovea koputettiin. Ja koputuksesta tuntien, että se oli +Katjusha, hän nousi istuilleen venytellen ja silmiään hieroen. + +--Sinäkö Katjusha? Tulehan sisään,--sanoi hän nousten seisoalleen. + +Katjusha avasi oven raolleen. + +--Käskettiin syömään,--sanoi hän. + +Hän oli samassa valkeassa puvussa, ainoastaan ilman rusettia päässä. +Katsahdettuaan Nehljudofin silmiin, hänen katseensa kirkastui, aivan +kuin hän olisi ilmoittanut tälle jotakin tavattoman iloista. + +--Tulen paikalla,--vastasi hän, ryhtyen kampaamaan hiuksiansa. + +Katjusha viivähti vähä. Nehljudof huomasi sen ja heitettyään pois +kamman, liikahti häntä kohden. Mutta Katjusha samassa kääntyi +kiireisesti ja läksi menemään tavallisilla keveillä ja nopeilla +askelilla pitkin käytävän mattoa. + +»Äh mikä pöllö minä olen», sanoi itseksensä Nehljudof,--»miksi en +pidättänyt häntä.» + +Ja hän juosten saavutti hänet käytävässä. Mitä hän Katjushasta tahtoi, +ei hän itsekään tiennyt, mutta hänestä näytti, että kun Katjusha tuli +hänen huoneeseensa, hänen olisi pitänyt tehdä jotain, jota kaikki muut +tämmöisissä tapauksissa tekevät, mutta jonka hän oli jättänyt tekemättä. + +--Katjusha, odotahan,--sanoi hän. + +Katjusha katsoi taaksensa. + +--Mitäs nyt,--sanoi hän pysähtyessään. + +--Muuten vaan... + +Ja pakoittaen itseänsä ja muistaen kuinka tämmöisessä tapauksessa kaikki +ihmiset hänen asemassaan yleensä menettelevät, hän kiersi kätensä +Katjushan vyötäisten ympärille. + +Tämä pysähtyi ja katsoi häntä silmiin. + +--Älkäähän nyt Dmitrij Ivanovitsh, älkää, sanoi Katjusha punastuen +kyyneliin asti ja työnsi karkealla vahvalla kädellään pois häntä +syleilevän käden. + +Nehljudof päästi hänet, ja tunsi hetkeksi asemansa tukalaksi, häntä sekä +hävetti että inhotti oma itsensä. Hänen olisi pitänyt uskoa omaa +itseänsä, mutta hän ei ymmärtänyt, että nämä tukaluuden ja häpeän +tunteet olivat hänen sydämmensä parhaimmat tunteet, jotka nyt pyrkivät +esille: hänestä päinvastoin näytti, että tätä puhui hänessä hänen +tyhmyytensä,--vaan että täytyi menetellä niinkuin kaikki menettelevät. + +Hän saavutti vielä kerran Katjushan, pujotti taas kätensä hänen +vyötäreilleen ja suuteli häntä kaulaan. Tämä suutelo oli jo ihan toinen +kuin ne kaksi edellistä: ensimäinen siellä sireenipehkojen takana ja +toinen äskettäin aamukirkossa. Tämä oli kauhea ja Katjusha tunsi sen. + +--Mitä te teette?--kirkasi Katjusha semmoisella äänellä kuin jos toinen +olisi auttamattomasti särkenyt jotakin äärettömän kallisarvoista, ja +juoksi pois hänen luotaan. + +Nehljudof tuli ruokasaliin. Tädit juhlapuvuissaan, tohtori ja +naapurinrouva seisoivat voileipäpöydän ääressä. Kaikki oli niin perin +tavallista, mutta Nehljudofin sydämmessä oli myrsky. Hän ei ymmärtänyt +sanaakaan siitä niitä hänelle puhuttiin, vastaili sopimattomissa kohdin, +muistellen viimeisen suutelon herättämää tunnetta, kun hän saavutti +Katjushan käytävässä. Mitään muuta hän ei voinut ajatella. Kun Katjusha +sitten kävi huoneessa, niin katsomatta häneen Nehljudof koko olennollaan +tunsi Katjushan läsnäolon ja hänen piti pakoittamalla pakottaa itseänsä +voidakseen olla katsomatta Katjushaan. + +Heti päivällisen jälkeen hän meni omaan huoneeseensa ja kovassa +mielenliikutuksessa alkoi kävellä pitkin permantoa, kuunnellen ääniä +talossa ja odottaen hänen askeleitansa. Se eläimellinen ihminen, joka +asui hänessä oli nyt nostanut päänsä, eikä siinä kyllä: se oli polkenut +jalkoihinsa sen henkisen ihmisen, jona Nehljudof oli ensi käynnillään, +ja vielä tänä aamuna kirkossa; ja tämä hirveä, eläimellinen ihminen oli +nyt yksin valloillaan hänen sydämmessään. Mutta vaikka Nehljudof +lakkaamatta vahti Katjushaa, ei hänen kertaakaan onnistunut tavata +Katjushaa kahden kesken tänä päivänä. Luultavasti Katjusha vältti häntä. +Mutta illempana sattui niin, että Katjushan oli meneminen Nehljudofin +huoneen viereiseen huoneeseen ja laitettava vuode vieraalle. Kuultuaan +Katjushan askeleet Nehljudof, astuen hiljaa ja henkeänsä pidättäen +ikäänkuin olisi rikokseen valmistunut, tuli hänen jäljessään. + +Molemmat kädet pistettyinä puhtaaseen tyynynpäällykseen ja pitäen +tyynynnurkista kiinni, Katjusha katsoi häneen ja hymähti, mutta ei +entisellä iloisella, vaan pelästyneellä, sääliä herättävällä hymyllä. +Tämä hymyily sanoi Nehljudofille, että se mitä hän tekee, on pahaa. +Hetkeksi hän pysähtyi. Vielä olisi taistelu ollut mahdollista. Vaikka +heikosti, mutta vielä kuului totisen rakkauden ääni Katjushaan hänessä, +joka ääni puhui _hänestä_, hänen tunteistaan, hänen elämästään. Toinen +ääni puhui: katso ettet päästä käsistäsi _omaa_ nautintoasi, _omaa_ +onneasi. Ja tämä toinen ääni tukehutti ensimäisen. Hän tuli päättävästi +Katjushan luo. Ja kauhea, hillitsemätön, eläimellinen tunne valtasi +hänet. + +Päästämättä Katjushaa syleilystään, Nehljudof istutti hänet vuoteelle ja +tuntien, että pitäisi vielä jotakin tehdä, istui hänen viereensä. + +--Dmitrij Ivanovitsh, ystävä hyvä, päästäkäähän toki,--puhui Katjusha +rukoilevalla äänellä.--Matrjona Pavlovna voi tulla, kiljasi hän riuhtoen +itseänsä irti ja todellakin joku lähestyi ovea. + +--Sitten tulen luoksesi yöllä,--sanoi Nehljudof.--Olethan yksin? + +--Mitä herran nimessä, ei millään lailla! Älkää,--sanoi Katjusha, mutta +ainoastaan suullansa, sillä koko hänen kiihoittunut, hämmentynyt +olentonsa puhui toista. + +Ovelle oli todellakin tullut Matrjona Pavlovna, mistä hän astui +huoneeseen, peite käsivarrella ja katsahtaen moittivasti Nehljudofiin, +nuhteli vihaisesti Katjushaa siitä, että tämä oli ottanut väärän +peitteen. + +Nehljudof meni äänetönnä ulos. Hän ei edes hävennyt. Hän näki Matrjonan +kasvojen ilmeestä, että tämä tuomitsi häntä ja oli siinä oikeassa; +tiesi, että se, mitä hän tekee, on pahaa; mutta eläimellinen tunne, +päästyään erilleen entisestä hyvän rakkauden tunteesta Katjushaan, +valloitti hänet ja hallitsi nyt yksin tunnustamatta mitään muuta. Hän +tiesi nyt, mitä oli tehtävä tunteen tyydyttämiseksi ja haki vaan keinoa +sitä tehdäksensä. + +Koko illan hän oli kuin poissa tolalta: milloin hän tuli tätien +huoneeseen, milloin hän läksi sieltä ja meni omaan huoneeseensa, ja +portaille, ja ajatteli vaan sitä, kuinka saisi tavata häntä muiden +näkemättä; mutta sekä Katjusha itse väitteli häntä, että Matrjona +Pavlovna koitteli pitää Katjushaa silmällä. + + + + +XVII. + + +Näin kului koko ilta ja tuli yö. Tohtori meni levolle. Tädit tekivät +maatapanoa. Nehljudof tiesi, että Matrjona Pavlovna on nyt tätien luona +makuuhuoneessa ja Katjusha piikakamarissa--yksin. Nehljudof meni jälleen +portaille. Pihalla oli pimeä, kostea, lämmin, ja se valkea sumu, joka +keväisin sulattaa viimeisen lumen taikka auttaa viimeisen lumen +sulamista, täytti koko ilman. Joelta, joka oli noin 100 askeleen päässä +talon edessä, jyrkänteen alla, kuului kummallisia ääniä, se oli +halkeileva jää. + +Nehljudof tuli alas portailta ja käyden lätäköiden yli lunta myöten +kiersi piikakamarin ikkunan taa. Sydän tykytti hänen rinnassaan niin, +että hän kuuli sen; hänen hengityksensä milloin pysähtyi, milloin taas +purkautui ulos raskaana huokauksena. Piikakamarissa paloi pieni lamppu; +Katjusha istui yksin pöydän ääressä ajatuksiinsa vaipuneena, ja katseli +eteensä. Nehljudof katsoi häntä kauan liikahtamatta, tahtoen tietää mitä +Katjusha tekee, kun ei kukaan häntä näe. Parin minuutin kuluessa +Katjusha istui liikahtamatta paikallaan, nosti sitten silmänsä, hymyili +ja pudisti päätänsä ikäänkuin olisi itseänsä nuhdellut ja muuttaen +asentoansa äkkinäisellä liikkeellä pani molemmat kätensä pöydälle ja +alkoi tuijottaa eteensä. + +Nehljudof seisoi ja katseli häntä kuunnellen samalla tahtomattaan +sydämmensä tykytystä ja joelta kuuluvia kummallisia ääniä. Siellä joella +sumussa tapahtui jokin väsymätön, vitkallinen työ, milloin siellä +tohisi, milloin ratisi, milloin kohisi, milloin pienet jääsirpaleet +kilisivät niinkuin lasi. + +Hän seisoi ja katseli Katjushan mietteisiin vaipuneita sisällisen +taistelun rasittamia kasvoja ja häntä säälitti, mutta kummallista kyllä +tämä sääli ainoastaan enensi hänen himoansa Katjushaan. + +Himo valtasi hänet kokonaan. + +Hän koputti ikkunaan. + +Katjusha ikäänkuin olisi saanut sähköiskun, vavahti koko ruumiillaan ja +kauhistus ilmeni hänen kasvoilleen. Sitten hän hypähti seisaalleen, tuli +ikkunan luo ja painoi kasvonsa lasiin. Kauhistus oli hänen kasvoissaan +vielä silloinkin, kun hän, pannen molemmat kätensä kaihtimiksi +ohimoltansa vasten, tunsi Nehljudofin. Hänen kasvonsa olivat tavattoman +totiset, Nehljudof ei ollut niitä koskaan semmoisina nähnyt. Katjusha +hymyili vasta sitten kuin Nehljudof oli ensin hymyillyt,--hymyili +ainoastaan niinkuin nöyrtyen hänen tahtonsa alle, mutta sydämmessään +hänellä ei ollut hymyilyä, vaan ainoastaan pelkoa. Nehljudof viittasi +häntä kädellänsä kutsuen häntä pihalle luoksensa. Mutta hän pudisti +päätänsä merkiksi ettei tahtonut tulla ja jäi seisomaan ikkunan luo. +Nehljudof painoi vielä kerran kasvonsa lasiin kiinni ja tahtoi huutaa +hänelle, että hän tulisi, mutta Katjusha samassa kääntyi oveen päin, +nähtävästi häntä huusi joku. Nehljudof meni loitommaksi ikkunasta. Sumu +oli niin sakea, että viiden askeleen päähän talosta ei ikkunoita enää +näkynyt, vaan ne olivat ainoastaan mustina aukkoina, joiden sisästä +paistoi punainen, tavattoman suurelta näyttävä lampun valo. Joelta +kuului yhä samaa kummallista sohinaa, ryskettä, räiskettä ja jään +kilinää. Jonkun matkan päässä sumun sisästä pihalla lauloi kukko, kohta +vastasivat läheltä toiset ja kaukaa kylästä kuului sekasin ja yhteen +sulautuen kukkojen laulut. Mutta ympärillä oli kaikki, paitsi jokea, +aivan hiljaa. Tämä oli toinen kukonlaulu. + +Kulkien pari kertaa edestakasin talon nurkan takana ja astuen muutaman +kerran jalallaan lätäkköön Nehljudof tuli jälleen piikakamarin ikkunan +luo. Lamppu oli vielä palamassa ja Katjusha istui vielä yksin pöydän +ääressä ikäänkuin ollen kahden vaiheella. Heti kun Nehljudof tuli +ikkunan luo, katsahti Katjusha häneen. Nehljudof koputti. Sen enempää +arvelematta Katjusha heti juoksi ulos piikakamarista, ja Nehljudof kuuli +kuinka ulko-ovi meni raolleen ja sitte vingahti. Hän odotti Katjushaa jo +eteisessä ja heti äänetönnä sulki hänet syliinsä. Katjusha likistäytyi +häneen kiinni, nosti päänsä ja otti vastaan hänen suutelonsa. He +seisoivat etehisen nurkan takana kuivalla pälvipaikalla ja Nehljudof oli +täynnänsä tuskallista tyydyttämätöntä halua. Äkkiä ovi taas lonksahti ja +taas samaten vingahti ja Matrjona Pavlovna kuului vihaisesti huutavan. + +--Katjusha! + +Katjusha irtausi Nehljudofin sylistä ja palasi piikakamariin. + +Nehljudof kuuli kuinka ovi pantiin lukkoon. Tämän jälkeen kaikki +hiljeni, katosi ikkunasta punainen valon silmä, jäi vaan sumu ja joen +tohina. + +Nehljudof tuli ikkunan luo, ei ketään näkynyt. Hän koputti, ei kukaan +vastannut. Nehljudof palasi sisään herrasportaiden kautta, vaan hän ei +saanut unta. Hän otti saappaat jalastaan ja meni paljain jaloin käytävää +pitkin Katjushan ovelle Matrjona Pavlovnan huoneen vieressä. Ensin hän +kuunteli Matrjona Pavlovnan rauhallista kuorsaamista ja aikoi jo astua +sisään, kun yhtäkkiä kuuli tämän yskivän ja kääntyvän narajavalla +vuoteellaan. Hän jähmettyi kauhistuksesta ja seisoi näin noin viisi +minuuttia. Kun sitten taas kaikki hiljeni ja rauhallinen kuorsaaminen +jälleen alkoi kuulua, niin Nehljudof, koettaen astua semmoisille +permantopalkeille, jotka eivät narisseet, meni edemmäs ja tuli aivan +Katjushan oven luo. Kaikki oli hiljaa. Katjusha nähtävästi ei nukkunut, +koska hänen hengitystään ei kuulunut. Mutta heti kun Nehljudof oli +kuiskannut: »Katjusha!»,--hypähti tämä pystyyn, tuli oven luo ja +suuttuneena, kuten Nehljudofista näytti, alkoi pyytää häntä lähteinään. + +--No miltä tämä näyttää? Voiko nyt näin? + +Tädit sattuvat kuulemaan,--puhui hänen suunsa, mutta koko hänen +olemuksensa puhui:--»minä olen kokonaan sinun.» + +Ja _tämän_ vaan ymmärsi Nehljudof. + +--No, avaahan hetkeksi vaan. Rukoilen sinua,--puhui hän mielettömiä +sanoja. + +Katjusha vaikeni, sitten Nehljudof kuuli hänen kätensä hapuilevan oven +ripaa. Ripa naksahti ja hän tunkeutui sisään avatusta ovesta. Hän otti +Katjushan syliinsä semmoisena kuin tämä oli kovassa, karkeassa paidassa, +käsivarret paljaina, nosti hänet ja kantoi pois. + +--Ah! Mitä te teette?--kuiskasi Katjusha. Mutta Nehljudof ei välittänyt +hänen sanoistaan kantaessaan häntä omaan huoneeseensa. + +--Ah, älkää, päästäkää,--puhui Katjusha, mutta itse likistäytyi häntä +vastaan! + + * * * * * + +Kun Katjusha vapisevana ja vaiteliaana, mitään vastaamatta Nehljudofin +sanoihin läksi hänen luotansa, tuli Nehljudof ulos portaille ja pysähtyi +koettaen saada selville sen kaiken merkitystä, mitä oli tapahtunut. + +Pihalla oli jo valoisampi: alhaalla joella jäiden räiske ja kilinä ja +sohina oli yhä enennyt ja entisten äänten lisäksi oli tullut veden +lorina. Sumu alkoi taas laskeutua ja sumuseinän takaa nousi vaillinainen +kuu surullisesti valaisten jotakin mustaa ja hirvittävää. + +»Mitä tämä nyt on? Suuri onniko vai suuri onnettomuusko minulle on +tapahtunut?»--kysyi hän itseltään.--»Näinhän aina, näinhän +kaikki»,--sanoi hän itselleen ja meni maata. + + + + +XVIII. + + +Seuraavana päivänä tuli Shenbok loistavan iloisena tätien luo +Nehljudofia hakemaan ja valloitti nämät kokonaan siroudellaan, +ystävyydellään, iloisuudellaan, rakkaudellaan Dmitriä kohtaan ja +anteliaisuudellaan. Vaikka hänen anteliaisuutensa hyvin miellyttikin +tätejä, niin se kuitenkin saattoi heidät ymmälle liioittelunsa vuoksi. +Taloon saapuneille sokeille kerjäläisille hän antoi ruplan, +palvelusväelle jakoi 15 ruplaa juomarahoja ja kun Sofia Ivanovnan +bolognalainen koira sattui hänen nähden repäsemään jalkansa veriin; niin +hän, tarjoutuen sitomaan haavaa, ei epäillyt hetkeäkään, vaan repi +siekaleiksi korureunaisen batistinenäliinansa, (Sofia Ivanovna tiesi, +että tämmöiset nenäliinat maksavat vähintäin 15 ruplaa tusina), ja teki +siitä siteitä koiraa varten. Tädit eivät ennen olleet semmoista nähneet +ja tiesivät, että tällä Shenbokilla oli 200 tuhannen velat, jotka, +Shenbok tiesi sen, eivät koskaan tulisi maksetuiksi, ja että siis 25 +ruplaa enemmän tai vähemmän ei merkinnyt hänelle mitään, + +Shenbok viipyi vaan yhden päivän ja seuraavana yönä matkusti pois +yhdessä Nehljudofin kanssa. He eivät voineet viipyä kauemmin, koska +määräaika jolloinka piti astua rykmenttiin, oli jo aivan käsissä. + +Nehljudofin sydämmessä tänä viimeisenä päivänä tätien luona, kun hänellä +oli yö tuoreessa muistissa, nousi ja taisteli keskenään kaksi tunnetta, +toinen: polttavat aistilliset muistot eläimellisestä rakkaudesta, joka +tosin ei läheskään ollut antanut mitä oli luvannut, ja jonkinlainen +tyytyväisyys siihen, että tarkoitus oli saavutettu; toinen oli tieto +siitä, että hän oli tehnyt jotakin hyvin pahaa ja että tämä paha oli +korjattava ja korjattava ei Katjushan, vaan hänen itsensä tähden. + +Siinä itsekkyyshulluuden tilassa, jossa hän oli, ajatteli Nehljudof vaan +itseänsä,--ajatteli sitä, tuomitsevatko häntä ihmiset ja missä määrin, +jos saavat tietää, miten hän oli menetellyt Katjushan kanssa, eikä +yhtään ajatellut sitä, mitä Katjusha tuntee ja miten hänen on käypä. + +Hän ajatteli kuinka Shenhok koettaa päästä perille hänen suhteestansa +Katjushaan, ja tämä kutkutti hänen itserakkauttansa. + +--Siksipä sinä rupesitkin niin äkkiä pitämään täteistä,--sanoi Shenbok +nähtyään Katjushan:--että kokonaisen viikon asuit heidän luonansa. Enpä +olisi minäkään sinun sijassasi raskinut lähteä. Ihastuttava olento! + +Nehljudof ajatteli vielä sitäkin, että vaikka vähän säälittikin lähteä +nyt ennenkuin oli ennättänyt täysin nauttia rakkaudesta häneen, oli +lähtemisen pakko siitä syystä hyödyllinen, että se kerrassaan katkasi +suhteet, joita olisi ollut vaikea ylläpitää. Ajatteli hän vielä sitäkin, +että pitäisi antaa Katjushalle rahaa, ei hänen tähtensä, ei sentähden +että nämä rahat olisivat olleet hänelle tarpeen, vaan sentähden, että +niin on aina tapana tehdä, ja häntä olisi pidetty epärehellisenä +ihmisenä, jos hän käytettyään Katjushaa hyväksensä, ei olisi siitä +maksanut. Hän antoikin Katjushalle rahaa,--sen verran kuin piti sopivana +omaan ja hänen asemaansa nähden. + +Lähtöpäivänä, päivällisen syötyä, hän yllätti Katjushan eteisessä. Tämä +sävähti punaseksi nähtyään hänet ja aikoi mennä ohitse osoittaen +silmillään, että piikakamarin ovi oli auki, mutta Nehljudof pidätti +hänet. + +--Minä olisin tahtonut jättää hyvästi,--sanoi Nehljudof rutistellen +kädessään kirjekuorta sataruplasen kanssa.--Tässä olisi... + +Katjusha arvasi, rypisti silmänsä, pudisti päätänsä ja työnsi pois hänen +kätensä. + +--Ei, ota,--mutisi Nehljudof ja pisti kirjekuoren hänen poveensa ja +aivan kuin olisi polttanut itseänsä, vääntäen kasvojaan, voihkaen juoksi +huoneeseensa. + +Ja kauan tämän jälkeen hän yhä käveli huoneessansa väännellen itseänsä, +jopa hyppien ja ääneensä ähkien kuten ruumiillisesta kivusta, joka kerta +kun muisti tämän kohtauksen. + +Vaan mitä oli tehtävä? Näinhän menettelivät kaikki. Näin Shenbok +guvernantin kanssa, josta oli kertonut, näin setä Grisha, näin isä kun +tämä asui kylässä ja hänelle syntyi talonpoikaisnaisen kanssa avioton +poika Mitenjka, joka vieläkin oli elossa. Mutta jos kaikki näin +menettelivät, niin tietysti näin olikin meneteltävä. Täten hän +lohdutteli itseänsä, vaan ei voinut mitään lohdutusta tuntea. Tämä +muisto poltti hänen omaatuntoansa. + +Sydämmessänsä, sen syvimmässä sopukassa hän tiesi menetelleensä niin +huonosti, alhaisesti, säälimättömästi, että, muistaen tätä tekoa, +hänellä ei ollut oikeutta katsoa silmiin ketään, saatikka tuomita +ketään, puhumattakaan siitä, että olisi voinut pitää itseänsä sinä +erinomaisena jalosukuisena ja jalomielisenä nuorena miehenä, jommoisena +hän itseänsä piti. Mutta hänen oli pitäminen itseänsä semmoisena siksi, +että olisi voinut jatkaa reipasta ja iloista elämää. Tähän oli vaan yksi +keino: olla ajattelematta koko asiaa. Näin hän olikin tehnyt. + +Se elämä, johon hän oli tulemassa,--uudet seudut, toverit, +sota,--auttoivat häntä. Ja mitä kauemmin hän eli, sitä enemmän asia +häipyi hänen mielestään, kunnes se lopulta todella kokonaan unohtui. + +Yhden ainoan kerran, kun hän sodan jälkeen, toivoen näkevänsä Katjushaa, +poikkesi tätien luo ja sai tietää, ettei Katjusha enää siellä ollut, +että tämä oli kohta hänen lähtönsä jälkeen poistunut talosta +synnyttääksensä ja jossain synnyttänytkin ja sittemmin, kuten tädit +olivat kuulleet, kokonaan pilaantunut, hänen sydäntänsä kouristi. Aikaan +nähden saattoi lapsi, jonka Katjusha oli synnyttänyt, olla Nehljudofin, +mutta saattoihan se olla toisenkin. Tädit sanoivat, että Katjusha oli +turmeltunut ja oli epäsiveellinen luonne, samoin kuin äitinsä. Tämä +tätien arvostelu oli Nehljudofin mieleen, koska se tuntui puolustavan +häntä. Alussa hän kuitenkin tahtoi löytää Katjushan ja lapsen, mutta +sittemmin, juuri sentähden, että hänen teki sydämmensä syvimmässä +liiaksi kipeätä ja häntä liiaksi hävetti ajatella tätä, ei hän tehnyt +tarpeellisia voimainponnistuksia asiaan ryhtyäksensä, vaan herkesi +syntiänsä ajattelemasta ja unohti sen vieläkin enemmän. + +Mutta nytpä vasta tämä kummallinen yhteensattumus muistutti hänelle +kaikki ja vaati häntä tunnustamaan sydämmettömyytensä, julmuutensa ja +alhaisuutensa, jotka olivat tehneet hänelle mahdolliseksi elää kymmenen +vuotta tämmöinen synti omallatunnolla. Hän oli kuitenkin vielä kaukana +tällaisesta tunnustamisesta ja ajatteli nyt vaan sitä kunhan ei koko +juttu vaan tulisi ilmi ja Katjusha taikka hänen puolustajansa kertoisi +asian laitaa ja häpäisisi häntä kaikkien edessä. + + + + +XIX. + + +Tämmöisessä mielentilassa oli Nehljudof astuessaan oikeussalista +valamiesten huoneeseen. Hän istui akkunan ääreen kuunnellen keskusteluja +ympärillänsä ja poltteli lakkaamatta. + +Iloinen kauppias hyväksyi nähtävästi koko sydämestään kauppias Smelkofin +ajanvieton. + +--Onpa poika pitänyt lystiä, oikein Siperian malliin, eikä ollut +makukaan huono, kun semmoisen tytön valitsi. + +Esimies toi esiin joitakin arvelujansa siitä, että koko asian päätös +riippui ruumiinavauspöytäkirjasta. Pietari Gerasimovitsh puheli joitakin +sukkeluuksia puotipalvelijan kanssa ja he rupesivat jollekin nauramaan. +Nehljudof vastasi lyhyesti hänelle tehtyihin kysymyksiin, eikä toivonut +muuta kuin että hänet olisi jätetty rauhaan. + +Kun oikeudenpalvelija toispuoleisella käynnillään kutsui jälleen +valamiehet istuntosaliin, tunsi Nehljudof kauhua ikäänkuin hän ei olisi +mennyt tuomitsemaan, vaan häntä viety tuomittavaksi. Syvimmässä +sielussaan hän jo tunsi olevansa roisto, jonka täytyi hävetä katsoa +ihmisiä silmiin, ja kuitenkin hän vanhasta tavasta ja tavanmukaisilla +itseensä luottavilla liikkeillä nousi ylös lavalle ja istuutui +paikallensa toisena esimiehestä, jalat ristissä ja komeillen +rilleillään. + +Syytettyjä oli myöskin jossain käytetty. + +Salissa oli uusia henkilöitä--vieraatmiehet; ja Nehljudof huomasi, että +Maslova katseli useamman kerran voimatta irroittaa silmiänsä erääseen +hyvin koreaan, silkkiin ja samettiin puettuun lihavaan naiseen, joka +korkeassa suurinauhaisessa hatussaan ja komea käsityölaukku riippumassa +kyynärpäähän asti paljaalla käsivarrella, istui ensimäisessä rivissä +väliaitauksen edessä. Tämä oli, kuten hän sittemmin sai tietää, +todistaja, sen laitoksen emäntä, jossa Maslova oli elänyt. + +Nyt alkoi todistajain kuulustelu, nimi, uskonto j.n.e. Sitten, +kuulusteltua asianomaisten mieltä, kuinka he tahtoivat kysyttäväksi: +--valanko teolla vai ilman valaa,--ilmestyi jälleen, vaivoin +laahustaen jalkojansa, sama vanha pappi ja niinkuin ennenkin +asetellen paikoilleen kultaista ristiä silkkiselle rinnallensa, +samalla varmuudella ja luottamuksella siihen, että hän suorittaa +peräti hyödyllistä ja tärkeää asiaa, vannotti todistajat ja +asiantuntija-lääkärin. Vannottamisen päätettyä saatettiin kaikki +todistajat ulos paitsi juuri Kitajevaa, haureuslaitoksen emäntää. +Häneltä kysyttiin, mitä hän asiasta tiesi. Kitajeva, teeskennelty hymy +huulilla, koukkien suurihattuisella päällään joka lauseella, kertoi +saksalaisella murteella tarkasti ja sulavasti: + +Kaikkein ensimäiseksi oli hänen luoksensa laitokseen tullut +koridooripalvelija Simon, hakemaan tyttöä rikasta siperialaista +kauppiasta varten. Hän oli lähettänyt Ljubashan. Jonkun ajan kuluttua +Ljubasha palasi takaisin yhdessä kauppiaan kanssa. Kauppias oli jo +kiihoittuneessa mielentilassa, puhui Kitajeva vähän hymyillen,--ja oli +heillä jatkanut juomistansa ja juottanut tyttöjä. Mutta kun kauppiaalta +puuttui rahoja, niin hän lähetti omaan kortteeriinsa tämän saman +Ljubashan, jota kohtaan oli saanut jonkunlaisen »eturakkauden»,--sanoi +hän katsahtaen syytettyyn. + +Nehljudofista näytti, että Maslova tällöin hymähti ja tämä hymyily +inhoitti häntä. Kummallinen epämääräinen yökötyksen tunne sekoittuneena +sääliin heräsi hänessä. + +--Mitä mieltä te olette Maslovan suhteen?--kysyi punastuen ja arkaillen +oikeuden auskultantti, joka oli määrätty Maslovan puolustajaksi. + +--Erittäin hyvä,--vastasi Kitajeva. Tyttö on sivistynyt ja pulska. +Kasvatettu hyvässä perheessä ja osaa lukea ranskaa. Joi toisinaan vähä +liiaksi, mutta ei koskaan yli oikeasta. Aivan erinomainen tyttö. + +Katjusha katseli emäntää, mutta käänsi sitte äkkiä silmänsä valamiehiin +ja pysähtyi Nehljudofiin, ja hänen kasvonsa muuttuivat totisiksi, jopa +ankaroiksi. Toinen hänen ankarista silmistään katsoi kieroon. Jotenkin +kauan olivat nämät molemmat kummallisesti katsovat silmät kääntyneinä +Nehljudofiin ja vaikka kauhu oli vallannut Nehljudofin, ei hän voinut +irroittautua noista hiukan kieroon katsovista silmistä kirkkaine +valkuaisineen. Hänen mieleensä muistui tuo hirmuinen yö, jäänsärkyminen, +sumu ja erittäinkin tuo vaillinainen kallellaan oleva kuu, joka ennen +aamun sarastusta nousi ja valaisi jotakin mustaa ja kauheaa. Nämät kaksi +mustaa silmää, jotka katsoivat sekä häneen että hänen ohitsensa, +muistuttivat hänelle juuri tuota mustaa ja kauheata. + +»Hän on tuntenut minut»,--ajatteli Nehljudof. Ja Nehljudof, ikäänkuin +kyyristäytyi kokoon, odottaen iskua. Mutta Katjusha ei ollut tuntenut. +Hän vaan rauhallisesti huokasi ja taas alkoi katsoa puheenjohtajaan. +Nehljudof huokasi myöskin. »Voi kun tästä pääsisi pikemmin»,--ajatteli +hän. Hän koki nyt samaa kuin metsästyksessä, kun haavoitettu lintu on +tapettava:--tuntuu ilkeältä, sekä säälittää että harmittaa. Tappamaton +lintu pyristelee metsästyslaukussa: se inhottaa ja säälittää ja tahtoisi +pian tappaa ja unohtaa. + +Tämmöisiä sekaisia tunteita liikkui nyt Nehljudofissa, hänen +kuunnellessaan todistajien lausuntoja. + + + + +XX. + + +Mutta ihan kuin harmiksi, juttu venyi pitkäksi: sittenkuin todistajat ja +asiantuntija-lääkäri olivat yksitellen kuulusteltu ja kaikkien noiden +tavallisten, merkitsevällä näyllä tehtyjen, tarpeettomien kysymysten +jälkeen syyttäjäin ja asianajajain puolelta, kehoitti puheenjohtaja +valamiehiä tarkastamaan todiste-esineitä, tavattoman suurta sormusta +briljanttikantoineen, jota nähtävästi oli pidetty mitä paksuimmassa +etusormessa, ja sitten siiliä, jossa oli tutkittu myrkkyä. Nämät esineet +olivat sinetillä painetut ja päällekirjoituksilla varustetut. + +Valamiehet jo valmistuivat niitä tarkastamaan kun syyttäjän apulainen +taaskin kohosi istuimeltaan ja vaati, että ennenkuin ryhdyttäisiin +todiste-esineiden tarkastamiseen, olisi lääkärintarkastus julki +luettava. + +Puheenjohtaja, joka puolestaan kaikin tavoin tahtoi jouduttaa juttua +ehtiäksensä sveitsiläisnaisensa luokse, vaikka hyvin tiesi, ettei +paperin lukemisesta olisi muuta kuin ikävyyttä ja päivällisen viivykkiä +ja että syyttäjä vaati tätä lukemista ainoastaan siksi, että tiesi +olevansa oikeutettu sitä vaatimaan,--ei hän kuitenkaan voinut kieltää, +vaan ilmoitti suostuvansa. Sihteeri otti esille paperin ja taas +korisevine r ja l kirjaimineen alkoi haluttomalla äänellä lukea. + +Ruumista ulkopuolisesti tutkittaessa oli käynyt ilmi, että: + +1) pituus oli 2 arsinaa 12 versakkaa. + +--Oho, olipa siinä miehessä kokoa, sanoi huolissaan kauppias Nehljudofin +korvaan. + +2) Ikä ulkomerkeistä päättäen lähimaille neljäkymmentä vuotta. + +3) Ruumis näyttää turvonneelta. + +4) Ihon väri kaikkialla vihertävä, paikoittain tummia täpliä. + +5) Orvaskesi ruumiin pinnalla noussut erisuuruisiin rakkoihin, +paikotellen lähtenyt ja riippuu lämpsäkkeinä. + +6) Tukka mustanruskea, tiheä, irtautuu koskettaessa helposti nahasta. + +7) Silmät vuotaneet ulos ja sarveiskalvo mustunut. + +8) Nenäaukosta, molemmista korvista ja suusta vuotaa vaahtoinen mätä, +suu on puoleksi auki. + +9) Kaula tuskin näkyvissä, kasvojen ja rinnan turpoamisen vuoksi. + +J. n. e., j. n. e. + +Tämä ulkopuolinen katselmus kaikkine erikoisseikkoineen oli esitetty +neljällä sivulla 27:ssä eri kohdassa, siinä tehtiin näin selkoa +kaupungissa huvitelleen kauppiaan hirmuisesta, tavattomasta, lihavasta +ja vielä turvonneesta, mätänevästä ruumiista. Epämääräinen yökötyksen +tunne, jota Nehljudof tunsi, vieläkin eneni tätä ruumiin katselmusta +luettaessa. Katjushan elämä ja sieramista tuleva mätä ja ulosvuotaneet +silmät ja hänen oma tekonsa Katjushan kanssa, kaikki nämä näyttivät +hänestä samaan luokkaan kuuluvilta asioilta, ja hän oli kaikilta puolin +näiden asiain ympäröimänä ja oli niihin hukkumassa. Kun ulkopuolisen +katselmuksen lukeminen vihdoinkin oli päättynyt, huokasi puheenjohtaja +raskaasti ja nosti päänsä, toivoen että kaikki oli nyt lopussa, mutta +sihteeri rupesi yhteenmenoon lukemaan kertomusta sisäpuolisesta +katselmuksesta. + +Puheenjohtaja laski jälleen päänsä ja nojautuen käteensä, ummisti +silmänsä. Kauppias, joka istui Nehljudofin vieressä, saattoi tuskin +pysyä valveilla ja huojui toisinaan; syytetyt, samoin kuin santarmit +heidän takanansa, istuivat liikkumatta. + +Sisäpuolisesta tarkastuksesta kävi ilmi, että. + +1) Pääkallon nahka helposti irtautuu pääkallon luista, eikä verenvuotoja +ole missään huomattu. 2) Pääkallon luut ovat keskinkertaisen paksuja ja +kokonaisina. 3) Kovan aivokalvon päällä on kaksi noin 4 tuuman suuruista +värillistä täplää, ja kalvo itse on väriltään vaalean himmeä j. n. e. +vielä 13 kohtaa. + +Sitten seurasi vierasmiesten nimet, allekirjoitukset ja lääkärin +päätelmä, josta kävi ilmi, että ruumiin avauksessa löydetyt ja +pöytäkirjaan otetut muutokset mahassa ja osaksi suolissa ja munuaisissa +tekevät _sangen todenmukaiseksi_ sen otaksumisen, että Smelkofin kuolema +oli seuraus myrkytyksestä ja että myrkky oli joutunut hänen mahaansa +yhdessä viinin kanssa. Vaikea on sanoa päättäen muutoksista mahassa ja +suolissa mitä lajia myrkkyä mahaan oli joutunut; mutta että myrkky oli +joutunut mahaan viinin kanssa, saattoi päättää siitä, että Smelkofin +mahassa oli paljon viiniä. + +--Näkyypä olleen kova juomaan,--sanoi taas kauppias heräten. + +Tämä pöytäkirjan lukeminen, joka kesti noin tunnin, ei kuitenkaan +tyydyttänyt syyttäjän apulaista. Kun lukeminen oli päättynyt, kääntyi +puheenjohtaja hänen puoleensa: + +--Arvelen, että on tarpeetonta lukea asiakirjoja, jotka koskevat +sisälmyksien tarkastusta. + +--Minä puolestani pyytäisin, että ne luettaisiin, sanoi syyttäjän +apulainen ankarasti, katsomatta puheenjohtajaan, hiukan vaan kyljittäin +kohoten ja antaen äänestänsä tuntua, että hänen vaatimuksensa perustui +hänen oikeuteensa ja ettei hän tästä oikeudestansa tule luopumaan, ja +että kieltäminen tulee antamaan aihetta kassatsiooniin ylioikeudessa. + +Suuripartainen mahakatarria sairastava oikeudenjäsen hyvänluontoisine +alaspäin riippuvine silmillensä, tuntien itsensä hyvin heikontuneeksi, +kääntyi puheenjohtajan puoleen. + +--Mitä siitä lukemisesta? Venyy vaan pitemmälle. Nuo uudet luudat eivät +lakase puhtaammin, vaan hitaammin. + +Jäsen kultaisissa silmälaseissa ei virkkanut mitään, katsoi vaan +synkästi ja päättäväisesti eteensä, odottamatta elämältä yhtä vähän kuin +vaimoltaan mitään hyvää. + +Asiakirjan lukeminen alkoi. + +--Vuonna 188' 15 p:nä Helmikuuta aloin minä allekirjoittanut +asianomaisen lääkintöosaston käskystä, numerolla 638,--ryhtyi sihteeri +päättäväisesti korottaen ääntänsä ikäänkuin karkoittaakseen unen +kaikkien läsnäolijain silmistä, lukemaan:--lääkintälaitoksen +ylitarkastajan apulaisen läsnäollessa sisälmyksien tutkimisen, +nimittäin: + +1) Oikean keuhkon ja sydämmen, (kuusinaulaisessa lasiastiassa). + +2) Vatsansisälmysten, (kuusinaulaisessa lasiastiassa). + +3) Mahalaukun, (kuusinaulaisessa lasiastiassa). + +4) Maksan, pernan ja munuaisten, (kolmenaulaisessa lasiastiassa). + +5) Suolien, (kuusinaulaisessa saviastiassa)... Puheenjohtaja tätä +lukemista alotettaessa kumartui toisen jäsenen puoleen ja sipatti +jotakin ja sitte toisen puoleen, ja saatuaan myöntävän vastauksen, +keskeytti tässä kohti lukemisen: + +--Oikeus katsoo asiakirjan lukemisen tarpeettomaksi,--sanoi hän. + +Sihteeri vaikeni ja rupesi kokoilemaan papereitaan. Syyttäjän apulainen +alkoi vihasesti kirjoittaa jotakin muistiin. + +--Herrat valamiehet ovat tilaisuudessa tarkastamaan +todiste-esineitä,--sanoi puheenjohtaja. + +Esimies ja muutamat valamiehistä nousivat paikoiltansa ja tietämättä +kuinka liikuttaa ja miten asettaa omia käsiänsä, tulivat pöydän luo ja +vuorotellen katsahtivat sormukseen, lääkepulloon ja siiliin. Kauppias +päälliseksi koitteli sormusta omaan sormeensa. + +--No jo oli sormikin,--sanoi hän palattuaan paikoillensa.--Ihan on +kurkun kokonen,--lisäsi hän nähtävästi mielihyvällä ajatellen sitä +jättiläissankaria, joksi hän myrkytettyä kauppiasta kuvaili. + + + + +XXI. + + +Kun todiste-esineiden tarkastus oli suoritettu, ilmoitti puheenjohtaja +oikeudellisen tutkimuksen päättyneeksi ja yhteen kyytiin antoi +puheenvuoron syyttäjälle toivoen pikemmin pääsevänsä asiasta siinä +luulossa, että tämäkin on ihminen, joka tahtoo sekä tupakoida että syödä +päivällistä ja säälii heitä. Mutta syyttäjän apulainen ei säälinyt +itseänsä eikä heitä. + +Syyttäjän apulainen oli jo luonnostaan aika typerä, mutta tämän ohella +hän onnettomuudeksensa oli lopettanut lyseokurssin kultamitalilla ja +yliopistossa saanut palkinnon kirjoituksesta, joka koski servituutteja +roomalaisen oikeuden mukaan ja jonka johdosta hän oli suurimmassa määrin +varma ja tyytyväinen itseensä, (jota vielä yllytti naisten suosio), ja +sentähden oli erityisesti typerä. Kun hän sai puheenvuoron, nousi hän +hitaasti ylös, esiintyen näin vartalonsa, koko suloudessa. Kirjaillussa +univormussaan ja laskien molemmat kätensä pulpetille, pää hiukan +kallellaan, katsahdettuaan, syytettyjä välttäen, yli koko salin, hän +alkoi: + +--Asia, joka on jätetty teidän ratkaistavaksenne, herrat +valamiehet,--näin alkoi hän pöytä- ja asiakirjojen lukemisen aikana +valmistamansa puheen,--on, jos niin saan sanoa, olevia oloja kuvaava +rikos. Syyttäjän apulaisen mielestä piti hänen puheellansa oleman +yhteiskunnallinen merkitys, niinkuin oli niillä kuuluisilla puheilla, +joita kuuluisiksi tulleet asianajajat olivat pitäneet. Kuulijain +joukossa ei tosin ollut muita kuin kolme naista: ompelija, kyökkipiika +ja Simonin sisar sekä yksi kuski, mutta tämä ei merkinnyt mitään. Nuo +kuuluisuudet olivat samalla tavalla alkaneet. Ja syyttäjän apulaisen +periaate oli se, että hänen oli oleminen aina asemansa korkeimmalla +huipulla, se on: tunkeutua rikoksen psykoloogisen merkityksen syvyyteen +ja paljastaa yhteiskunnallisia mätähaavoja. + +--Te näette edessänne, herrat valamiehet, kuvaavan, jos niin voi sanoa: +vuosisadan-lopun rikoksen, jonka tunnusleimana niin sanoakseni ovat sen +surullisen mädännäisyyden ominaiset piirteet, johon meidän päivinämme +sortuvat ne yhteiskuntamme alkuainekset, jotka ovat tämän kehityksen +niin sanoakseni enin polttavien säteitten alaisina... + +Syyttäjän apulainen puhui hyvin kauan, yhdeltä puolen koettaen muistaa +kaikki ne viisaat asiat, joita hän oli ajatellut, toiselta puolen,--ja +se oli pääasia,--koettaen olla hetkeksikään pysähtymättä ja saada +puheensa juoksemaan töksähtämättä 1-1/4 tunnin ajan. Yhden ainoan kerran +hän pysähtyi ja jotenkin kauan nieli sylkeä, mutta samassa hän suoriutui +ja paransi viipymisensä yhä suuremmalla kaunopuheliaisuudella. Hän puhui +milloin hienolla mielistelevällä äänellä muuttaen jalkaa ja katsoen +valamiehiin, milloin hiljaisella toimeliaalla äänellä, vihkoonsa +katsellen, milloin kovalla paljastavalla äänellä, kääntyen toisinaan +katsojiin toisinaan valamiehiin. Ainoastaan syytettyihin, jotka kaikki +kolme tuijottivat häneen silmillänsä, ei hän kertaakaan katsahtanut. +Hänen puheensa kosketteli kaikkea sitä viimeistä, mistä hänen +piireissään silloin puhuttiin ja jota pidettiin silloin ja pidetään yhä +vielä tieteellisen viisauden viimeisenä sanana. Tässä oli sekä +perinnöllisyyttä että synnynnäistä rikoksellisuutta, sekä Lombrosoa että +Tardesia, sekä kehitysoppia että taistelua olemassa-olosta, sekä +hypnotismia että suggestioonia, sekä Charcotia että dekadenssia. + +Kauppias Smelkof oli syyttäjän apulaisen määritelmän mukaan mahtavan, +koskemattoman, leveäluontoisen, venäläisen ihmisen perikuva, joka +luottavaisuutensa ja jalomielisyytensä tähden joutui syvästi +turmeltuneiden luonteiden uhriksi ja niiden valtaan. + +Simon Kartinkin oli maaorjuuskauden atavistinen tuote, alaspoljettu +ihminen, ilman sivistystä, ilman periaatteita, jopa ilman uskontoakin. +Jefimia oli hänen rakastettunsa ja perinnöllisyyden uhri. Tässä oli +näkyvissä kaikki degenereeratun henkilön tunnusmerkit. Mutta rikoksen +päävaikuttimena oli Maslova, ollen dekadenssi-ilmiön kaikkein +alhaisimpia edustajia. Tämä nainen,--puhui syyttäjän apulainen +katsomatta häneen,--on saanut kasvatuksen, me olemme kuulleet tässä +oikeudessa hänen emäntänsä todistuksen. Hän ei ainoastaan osaa lukea ja +kirjoittaa, vaan osaa myöskin ranskan kieltä, hän on orpo ja luultavasti +kantaa itsessään rikoksellisuuden siemeniä; hän oli kasvatettu +sivistyneessä aatelisperheessä ja olisi voinut elättää henkensä +rehellisellä työllä, mutta tästä huolimatta hän jättää hyväntekijänsä, +antautuu intohimoihinsa ja näiden tyydyttämiseksi menee haureustaloon, +missä hän sivistykseensä nähden voittaa muut kumppaninsa ja erittäinkin, +kuten te, herrat valamiehet, olette hänen emännältänsä täällä kuulleet, +ilmaisee taitoa vaikuttaa mainitussa talossa kävijöihin sillä +salaperäisellä ominaisuudella, joka on tunnettu nimellä suggestiooni, ja +jonka perille tiede ja erittäinkin Charcotin koulu on viime aikoina +päässyt. Tämänpä ominaisuuden avulla hän nyt ottaa valtaansa venäläisen, +mahtavan, hyväntahtoisen, luottavaisen, rikkaan vieraan ja käyttää tätä +luottamusta ensin varastaakseen ja sitten säälimättömästi ottaakseen +hänet hengiltä. + +--Jo taitaa panna omiaan,--sanoi hymyillen puheenjohtaja, kumartuen +ankaran jäsenen puoleen. + +--Hirveä pöllö,--vastasi ankara jäsen. + +--Herrat valamiehet, jatkoi yhä syyttäjän apulainen, sulavasti +mutkuillen solakkaa vartaloansa,--teidän vallassanne on näiden +henkilöiden kohtalo, mutta teidän vallassanne on osaksi myöskin +yhteiskunnan kohtalo, johon te tuomiollanne vaikutatte. Te syvennytte +tämän rikoksen merkitykseen, oivallatte sen vaaran, joka yhteiskuntaa +uhkaa Maslovan tapaisten niinsanoakseni pataloogisten indiviidien +puolelta ja varjelette sitä saastasta, varjelette tämän yhteiskunnan +syyttömiä alkuaineksia tarttuvasta saastasta ja vieläpä usein häviöstä. + +Ja ikäänkuin itsekin lamautuen tehtävän päätöksen tärkeyden edessä +syyttäjän apulainen, nähtävästi äärimmilleen ihastuneena omaan +puheeseensa, laskeutui tuolillensa. + +Lukuun ottamatta kaunopuheliaisuuden kukkia, oli hänen puheensa sisällys +se, että Maslova oli hypnotiseerannut kauppiaan ja saavutettuaan +mielistelemällä hänen suosionsa ja tultuaan avain mukanaan hänen +huoneeseensa rahoja hakemaan, tahtoi itse ottaa kaikki, vaan kun Simon +ja Jefimia hänet tavoittivat, oli pakoitettu tasaamaan heidän kanssansa. +Ja sitten peittääksensä rikoksen jälkiä, tuli jälleen kauppiaan kanssa +hotelliin ja myrkytti hänet siellä. + +Kun syyttäjän apulainen oli puheensa päättänyt, nousi asianajajain +penkiltä keski-ikäinen hännystakkiin puettu mies, leveä, tärkätty, +valkenen puoliympyrä rinnassa ja lausui reippaan puheen Kartinkinin ja +Botshkovan puolustukseksi. Tämä oli heidän, kolmella sadalla ruplalla +palkkaamansa vannotettu asianajaja. Tämä väitti heidän molempien +syyttömyyttä ja sysäsi koko syyn Maslovan niskoille. + +Hän koetti näyttää perättömäksi Maslovan väitteen, että Botshkova ja +Kurtinkin olisivat olleet tämän kanssa yhdessä, kun hän otti rahat, ja +koetti todistaa; että Maslovan väitteellä, tämä kun oli rikoksen teossa +tavattu myrkyttäjä, ei voinut olla merkitystä. Nuo rahat,--2,500 +ruplaa,--puhui asianajaja,--saattoivat varsin hyvin olla kahden ahkeran +ja rehellisen ihmisen ansaitsemia, he kun joskus saivat päivässä 3 jopa +5:skin ruplaa hotellivierailta. Kauppiaan rahat olivat Maslovan +anastamat ja olivat ne sittemmin jollekin annetut taikka hukatut, koska +Maslova ei ollut selväpäisenä. Myrkytyksen oli Maslova yksin saanut +aikaan. + +Tämän perustuksella hän pyysi valamiehiä julistamaan Kartinkinin ja +Botshkovan syyttömiksi rahojen anastamiseen, mutta jos heidät +katsottaisiinkin syyllisiksi anastamiseen, niin ainakin ottamatta osaa +myrkytykseen ja ilman edelläkäypää aikomusta. + +Lopuksi tämä asianajaja, pistellen syyttäjän apulaista, teki +sen huomautuksen, että herra syyttäjän loistavat mietteet +perinnöllisyydestä, joskin selvittävät tämän kysymyksen tieteellisiä +näkökohtia, eivät olleet tässä tapauksessa paikallaan, koskapa Botshkova +oli tuntemattomain vanhempain lapsi. + +Syyttäjän apulainen kirjoitti jotakin vihasesti paperiinsa ja osoittaen +ylenkatseellista kummastusta kohautti olkapäitään. + +Sitten nousi Maslovan puolustaja istualtaan ja aristellen, kangertaen +lausui puolustuspuheensa. Kieltämättä sitä, että Maslova oli ottanut +osaa rahojen anastamiseen, hän väitti ainoastaan sitä, ettei Maslovalla +ollut tarkoitusta myrkyttää Smelkofia, ja että hän oli antanut pulverin +vaan siinä tarkoituksessa, että Smelkof nukkuisi. Oli hänelläkin aikomus +vähän höystää esitystään kaunopuheliaisuudella, mainitsemalla kuinka +Maslovan oli turmelukseen saattanut mies, joka oli jäänyt rankaisematta, +silloin kuin Maslova yksin sai kantaa lankeemuksensa koko painon, mutta +tämä asianajajan retki psykologiian alalle meni kokonansa vätykselleen, +niin että kaikkia hävetti. Kun hän puhua vatkutteli miesten julmuudesta +ja naisen aseman kurjuudesta, niin puheenjohtaja, haluten auttaa häntä, +pyysi häntä pysymään paremmin asiassa. + +Tämän puolustajan jälkeen nousi jälleen syyttäjän apulainen ja +puolustettuaan väitettänsä perinnöllisyydestä ensimäistä asianajajaa +vastaan sillä, että vaikka Botshkova onkin tuntemattomain vanhempain +tytär, niin ei perinnöllisyysopin todenperäisyys sillä suinkaan ole +kumottu, koskapa perinnöllisyyden laki lepää niin vankalla +tieteellisellä pohjalla, ettemme ainoastaan ole oikeutetut johtamaan +rikosta perinnöllisyydestä vaan vieläpä perinnöllisyyttä rikoksesta. +Mitä taas tuli puolustajan otaksumiseen, että Maslova muka olisi jonkun +luullun viettelijän turmelema (hän lausui erittäin myrkyllisesti sanan +luullun), niin tosiasiat pikemminkin puhuivat siihen suuntaan, että +juuri Maslova oli monien monituisten uhriensa viettelijä, jotka olivat +hänen käsiinsä joutuneet. Näin sanottuansa hän voittoriemuisena köksähti +istumaan. + +Sitten annettiin syytetyille tilaisuus puolustaa itseänsä. + +Jefimia Botshkova uudisti sen, ettei hän mitään tiennyt eikä ollut +mihinkään ottanut osaa ja väittämällä väitti Maslovaa syypääksi +kaikkeen. Simon toisti vaan useamman kerran: + +--Teillä on valta, minä olen viaton, suotta syytätte. + +Mutta Maslova ei sanonut mitään. + +Puheenjohtajan kehoitettua häntä tuomaan esiin, mitä hänellä oli +puolustukseksensa sanottavaa, Maslova vaan nosti häneen silmänsä, +katsahti kaikkiin kuten kierretty metsäotus, ja heti taas laski alas +silmänsä ja rupesi itkemään, äänekkäästi nyyhkyttäen. + +--Mikä teidän on?--kysyi kauppias, joka istui Nehljudofin vieressä, +kuultuansa äkkiä kummallisen äänen Nehljudofin suusta. Tämä ääni oli +pidätettyä itkua. + +Nehljudof ei yhä vieläkään ymmärtänyt nykyisen tilansa koko merkitystä +ja arveli hermojensa heikkouden syyksi, että hän tuskin sai hillityksi +itkua ja kyyneleitä, jotka olivat nousseet hänen silmiinsä. Hän pani +rillit silmillensä peittääkseen niitä, otti sitten esille nenäliinan ja +alkoi turistaa. + +Häväistyksen pelko, joka olisi häntä kohdannut, kun kaikki oikeussalissa +olisivat saaneet tietää hänen teostansa, tahtoi pysäyttää hänessä +tapahtuvaa sisällistä työtä. Tämä pelko oli tähän ensimäiseen aikaan +kaikkea muuta voimakkaampi. + + + + +XXII. + + +Syytettyjen sanottua viimeisen sanansa ja asianomaisten sovittua +tehtävien kysymysten muodosta, joka kaikki kesti vielä jokseenkin kauan, +pantiin kysymykset lopulliseen muotoonsa ja puheenjohtaja esitti +yleissilmäyksen jutusta. + +Ennen antautumista itse juttuun hän hyvin kauvan selitteli valamiehille +miellyttävällä kodikkaalla puhetavalla, että ryöstö on ryöstö, mutta +varkaus on varkautta ja että anastaminen lukitusta paikasta on +anastamista lukitusta paikasta, mutta anastaminen lukitsemattomasta +paikasta on anastamista lukitsemattomasta paikasta. Ja selitellen tätä +hän erittäinkin usein katsahteli Nehljudofiin ikäänkuin olisi juuri +hänelle tahtonut saada selväksi tämän tärkeän seikan, toivoen, että hän +ymmärrettyänsä hänet, selittää sen sitten tovereillensa. Sitten +arvellen, että valamiehet olivat jo kylliksi päässeet näiden totuuksien +perille, alkoi hän kehitellä toista totuutta, joka koski sitä, että +tapoksi sanotaan semmoista tekoa, josta seuraa ihmisen kuolema ja tämän +mukaan myrkytyskin on tappo. Kun tämäkin totuus oli hänen mielestänsä +tullut valamiehille selväksi, hän selitti heille, että jos varkaus ja +tappo ovat tehdyt yhdessä, niin rikoksen aines on kokoonpantu +varkaudesta ja taposta. + +Huolimatta siitä, että häntä itseänsä halutti pian päästä erilleen +jutusta ja että sveitsiläisnainen jo odotti häntä, oli hän niin tottunut +toimeensa, että kerran puhumaan päästyänsä ei enää mitenkään voinut +pysähtyä ja sen vuoksi selitteli tarkalleen valamiehille, että jos nämät +huomaavat syytetyt syyllisiksi, niin heillä on oikeus julistaa ne +syyllisiksi, mutta jos he huomaavat ne syyttömiksi, niin heillä on +oikeus julistaa ne syyttömiksi; jos taas he huomaavat ne syyllisiksi +yhteen, mutta syyttömiksi toiseen, niin voivat julistaa ne syyllisiksi +yhteen mutta syyttömiksi toiseen. Sitten seurasi vielä selitys heille, +että vaikka heille onkin tämmöinen oikeus annettu, heidän on käyttäminen +sitä järjellisesti. Hänen oli vielä aikomus selittää, että jos he +antavat asetettuun kysymykseen myöntävän vastauksen, niin he tällä +vastauksellansa myöntävät kaikkeen, mikä on kysymyksessä sanottu, mutta +jolleivät he kaikkea myönnä, mikä on kysymyksessä sanottu, niin heidän +on erikseen mainittava, mitä he eivät myönnä, mutta katsahdettuaan +kelloonsa ja nähtyään että se oli jo 5 minuuttia vaille 3 hän päätti +paikalla siirtyä itse jutun esittämiseen. + +--Tämän jutun erikoiskohdat ovat seuraavat,--alkoi hän ja uudisti kaiken +sen, minkä jo olivat moneen kertaan ennen sanoneet sekä puolustajat että +syyttäjän apulainen ja todistajat. Puheenjohtaja puhui, mutta jäsenet +hänen ympärillänsä syvämietteisen näköisinä kuuntelivat ja tuon +tuostakin katsahtelivat kelloihinsa pitäen hänen puhettansa tosin sangen +hyvänä eli semmoisena kuin sen olla pitikin, mutta vaan vähän pitkänä. +Samaa mieltä oli syyttäjän apulainenkin ja yleensäkin kaikki lakimiehet +ja kaikki salissa olijat. Puheenjohtaja lopetti yleiskatsahduksensa. + +Olisi luullut, että nyt on kaikki sanottu. Mutta puheenjohtaja ei +mitenkään voinut luopua oikeudestaan puhua,--niin mieluista oli hänen +kuunnella omaa mieliinvaikuttavaa äänenpainoansa,--ja niinpä hän näki +hyväksi sanoa vieläkin muutamia sanoja sen oikeuden tärkeydestä, joka +oli valamiehille annettu, siitä, kuinka näiden oli huomaavaisuudella ja +varovaisuudella käyttäminen eikä väärinkäyttäminen tätä oikeuttansa, +siitä että he olivat tehneet valan, että he olivat yhteiskunnan omatunto +ja että neuvoshuoneen salaisuus oli pyhänä pidettävä j.n.e., j.n.e. + +Siitä saakka kun puheenjohtaja alkoi puhua, oli Maslova herkeämättä +katsonut häneen ikäänkuin olisi pelännyt jonkunkaan sanan menevän +hukkaan, ja sentähden Nehljudof ei pelännyt kohdata hänen katsettansa, +vaan lakkaamatta katseli häntä. Ja Nehljudofin mielikuvituksessa +tapahtui se tavallinen ilmiö, että rakastetun ihmisen kasvot, joita ei +ole kaukaan aikaan nähnyt, ensi näkemällä pitkän poissaolon aikana +tapahtuneiden ulkonaisten muutosten tähden hämmästyttävät, mutta +vähitellen muuttuvat ihan samallaisiksi kuin olivat monta vuotta sitten; +kaikki tapahtuneet muutokset häviävät ja henkisten silmien eteen astuu +vaan pääilme tuosta erikoisesta, toistamattomasta henki-ihmisestä. +Tämäpä nyt tapahtui Nehljudofissa. + +Niin, huolimatta vankipuvusta, laajentuneista kasvoista, suureksi +kasvaneesta povesta, huolimatta pullistuneesta kasvojen ala-osasta, +rypyistä otsassa ja ohimoilla ja vähän turvonneista silmistä, oli se +epäilemättä se sama Katjusha, joka Kristuksen ylösnousemussunnuntaina +niin viattomasti katseli alhaalta ylös Nehljudofiin, rakastamaansa +ihmiseen, rakastuneilla, elämän riemusta ja elämän yltäkylläisyydestä +nauravilla silmillä. + +»Ja mikä kummallinen sattumus! Että tämän jutun pitikin sattua juuri +silloin kun minä olin istumassa ja että minä tapaamatta häntä kymmeneen +vuoteen, tapasin hänet täällä syytettyjen penkillä. Ja mihinkä ihmeeseen +tämä loppuneekaan? Pikemmin, ah, kunhan vaan pikemmin!» + +Hän ei yhä vieläkään nöyrtynyt sen katumustunteen alaiseksi, joka alkoi +hänessä liikkua. Hänestä näytti tämä sattumalta, joka oli menevä ohi +eikä vahingoittava hänen elämäänsä. + +Hän tunsi olevansa samassa asemassa kuin pentu, joka on huonosti +käyttäytynyt sisällä, ja jonka turpaa isäntä, pitäen kiini niskasta, +painaa siihen likaan, minkä se on tehnyt. Pentu vinkuu, koettaa +rimpuilla päästäksensä niin kauas kuin mahdollista tekonsa seurauksista, +unohtaakseen ne. Vaan säälimätön isäntä ei päästä sitä käsistään. Niin +Nehljudofkin jo tunsi kaiken sen likaisuuden, minkä oli saanut aikaan, +tunsi myöskin isännän mahtavan käden, mutta hän ei vieläkään ymmärtänyt, +mikä merkitys hänen teollaan oli, eikä tunnustanut itse isäntää. Hän yhä +halusi olla uskomatta siihen, että se, mikä oli hänen edessään, oli +hänen tekoansa. Mutta armahtamaton, näkymätön käsi piteli häntä ja hän +jo aavisti ettei voisi enää irtautua. Tosin hän vielä koetti pysyä +urhoollisena ja vanhan tavan mukaan pantuaan jalat ristiin ja +huolettomasti leikkien rilliensä kanssa itseensä luottavassa asennossa +istui tuolillansa ensimäisessä rivissä toisena järjestyksessä. Mutta +syvimmässä sielussaan hän kuitenkin jo tunsi koko sen julmuuden, +halpamaisuuden, alhaisuuden, jota osoitti ei ainoastaan tämä hänen +tekonsa, vaan koko hänen työtön, siveetön, julma ja omavaltainen +elämänsä; ja niinpä tuo hirvittävä esirippu, joka jonkinlaisen ihmeen +kautta oli koko tänä aikana, kaikkina näinä kahtenatoista vuotena +salannut häneltä sekä tätä hänen rikostansa että koko hänen tulevaa +elämäänsä, jo liikahteli ja hän jo vilahdukselta näki yhtä ja toista sen +takaa. + + + + +XXIII. + + +Puheenjohtaja vihdoin päätti puheensa ja sulavalla liikkeellä nostaen +kysymyslistaa antoi sen lähestyneelle esimiehelle. Valamiehet nousivat, +iloisina siitä, että saivat lähteä ja tietämättä missä pitää käsiänsä, +aivan kuin jotain häveten menivät toinen toisensa jälessä +neuvoshuoneeseensa. Heti kun ovi oli heidän jälkeensä sulkeutunut, tuli +santarmi tämän oven luo, tempasi miekan tupesta ja pannen sen olalle, +jäi seisomaan oven eteen. Tuomarit nousivat ja läksivät salista. +Syytetyt niinikään vietiin pois. + +Tultuaan neuvoshuoneeseen, ottivat valamiehet kuten ennenkin ensi +teokseen esille paperossit ja alkoivat polttaa. Heidän asemansa +luonnottomuus, kierous ja valheellisuus, jonka he suuremmassa tai +vähemmässä määrässä tunsivat istuessaan paikoillansa salissa, meni heti +ohi kun he tulivat neuvoshuoneeseen ja olivat sytyttäneet paperossit, ja +tuntien helpoitusta, he istuutuivat ja heti alkoi vilkas keskustelu. + +--Tyttö riepu on syytön, on muuten vaan juttuun kiertynyt,--sanoi +hyvänluontoinen kauppias,--hän on armahdettava. + +--Siitäpä nyt saammekin puhella,--sanoi esimies.--Emme saa antautua +persoonallisten vaikutusten alaiseksi. + +--Mainion yleiskatsahduksen antoi puheenjohtaja,--huomautti översti. + +--Jo kait! Olin vähällä nukkua. + +--Pääasiahan on se, ettei palvelusväki olisi voinut tietää rahoista, +jollei Maslova olisi ollut heidän kanssaan samassa liitossa,--sanoi +juutalainen puotipalvelija. + +--Oletteko siis sitä mieltä, että hän on varastanut, kysyi joku +valamiehistä. + +--En usko tässä maailmassa, huusi hyvänluontoinen kauppias:--vaan tuo +punasilmäinen retkale on opettanut. + +--Kaikki ne ovat yhtä hyviä,--sanoi översti. + +--Mutta kielsihän se käyneensä jalallaankaan huoneessa. + +--Uskokaa sitä. Minä en tuota runtaletta iässäni uskoisi. + +--Niin, kumpa se olisi sillä hyvä, että te ette usko,--sanoi +puotipalvelija. + +--Eikös avain ollut hänellä? + +--Entäs sitte jos olikin?--intti kauppias. + +--Entä sormus? + +--Eikös hän siitäkin selittänyt,--huusi taas kauppias.--Roteva kauppias, +ja vielä sitte juovuksissa, pieksi häntä. No sitten arvatenkin jälleen +leppyi. Tuossa nyt on, ota, elä itke. Olihan se ihminen kuulema +jättiläisen kokoinen, 12 tuumaa päälle 2 arsinan, painoihan se 8 puntaa. + +--Ei siitä ole kysymys,--keskeytti Pietari Gerasimovitsh,--kysymys on +siitä, hänkö yllytti ja pani alkuun koko asian vai palvelusväki? + +--Mahdotonta oli hänen sitä yksin tehdä. Hänellä oli avain. + +Tämä hajanainen keskustelu kesti jotenkin kauvan, + +--Mutta suokaahan anteeksi, hyvät herrat,--sanoi esimies.--Istukaamme +nyt pöydän ääreen keskustelemaan. Tehkää hyvin,--sanoi hän istuen +esimiehen paikalle. + +--Ne ovat senkin vietäviä, nuo tytöt, sanoi puotipalvelija ja kannattaen +sitä mieltä, että päärikoksellinen oli Maslova, kertoi kuinka joku +tämmöinen otus oli varastanut bulevaardilla kellon hänen toveriltansa. + +Tämän johdosta alkoi översti kertoa vielä ihmeellisempää juttua hopeisen +teekyökin varastamisesta. + +--Hyvät herrat, minä pyytäisin pysymään kysymyksessä,--sanoi esimies +naputellen kynällänsä pöytään. + +Kaikki vaikenivat. Kysymykset olivat asetetut näin: + +1) Onko Borkin kylästä Krapivenskin piirikunnasta oleva 33 vuotias +talonpoika Simon Kartinkin syyllinen siihen, että hän tammikuun 17 p:nä +188' N:kaupungissa, päätettyänsä ottaa kauppias Smelkofin hengiltä, +ryöstämisen aikomuksessa, yksin tuumin muiden henkilöiden kanssa, antoi +tälle konjakkiin sekotettuna myrkkyä, josta sitten seurasi Smelkofin +kuolema, ja anasti häneltä 2,500 ruplaa rahaa sekä briljanttisormuksen? + +2) Onko kaupunkilaisnainen, 43 vuotias Jefimia Ivanovna Botshkova +syyllinen edellisessä kohdassa mainittuun rikokseen. + +3) Onko 27 vuotias kaupunkilaisnainen Katariina Mihailova Maslova +syyllinen yllämainitussa kohdassa sanottuun rikokseen. + +4) Jos syytetty Jefimia Botshkova ei ole syyllinen yllämainittuun +kysymykseen nähden, niin onko hän syyllinen siihen, että hän tammik. 17 +päivänä 188' N:kaupungissa, ollen »Mauritanian» hotellin palveluksessa, +salaisesti anasti lukitusta kapsäkistä, joka kuului samassa hotellissa +vierailevalle kauppias Smelkofille ja oli tämän huoneessa, 2,500 ruplaa +rahaa, jossa tarkoituksessa hän aukaisi kapsäkin paikalle tuodulla ja +hänen ottamallaan avaimella? + +Esimies luki ensimäisen kysymyksen. + +--No mitä arvelette, hyvät herrat? + +Tähän kysymykseen vastattiin hyvin pian. Kaikki yhtyivät vastaukseen: +»On syyllinen», tunnustaen hänet osalliseksi sekä myrkytykseen, että +anastukseen. Häntä syylliseksi julistamasta kieltäytyi ainoastaan joku +vanha varusmestari, joka kaikkiin kysymyksiin vastasi vapauttavassa +hengessä. + +Esimies arveli, ettei tämä ymmärrä mistä on kysymys ja selitteli +sentähden, että kaikesta päättäen ei ollut epäilemistäkään että +Kartinkin ja Botshkova olivat syylliset, mutta varusmestari vastasi +kyllä ymmärtävänsä vaan pitävänsä parempana sääliä. »Emmehän ole +itsekään pyhimyksiä»,--sanoi hän ja jäi kun jäikin omaan +mielipiteeseensä. + +Toiseen kysymykseen, joka koski Botshkovaa, vastattiin pitkien +keskustelujen ja selitysten jälkeen: »on syytön»,--koskei ollut selviä +todistuksia siihen, että hän olisi ottanut osaa myrkytykseen, johon +hänen puolustajansa olikin pannut erityistä painoa. + +Kauppias, haluten vapauttaa Maslovan, väitti että Botshkova oli kaiken +alkuunpanija. + +Monet valamiehistä olivat samaa mieltä hänen kanssaan, mutta esimies, +tahtoen ankarasti pysyä laillisuuden rajoissa, arveli, ettei ollut syytä +pitää häntä osallisena myrkytykseen. + +Pitkien kiistojen perästä pääsi esimiehen mielipide voitolle. + +Neljänteen, niinikään Botshkovaa koskevaan kysymykseen vastattiin: »on +syyllinen», ja varusmestarin vaatimuksesta lisättiin: »vaan ansaitsee +armahdusta.» + +Maslovaa koskeva kysymys herätti kiivaan ottelun. Esimies väitti häntä +syylliseksi sekä myrkytykseen että ryöstöön, kauppias samoin kuin +översti, puotipalvelija ja varusmestari olivat toista mieltä,--muut +olivat ikäänkuin kahdenvaiheilla, mutta esimiehen mielipide alkoi yhä +enemmän päästä valtaan, erittäinkin siksi, että kaikki valamiehet olivat +väsyksissä ja mieluimmin kallistuivat siihen suuntaan, joka lupasi +kaikkein pikemmin saada heidät yksimielisiksi ja siis vapauttaa. + +Päättäen kaikesta siitä, mikä oli oikeudellisesta tutkinnosta esille +käynyt, ja siitä, mitä Nehljudof Maslovasta tiesi, oli hän vakuutettu +siitä, että Maslova oli syytön sekä anastukseen että myrkytykseen. Hän +oli alussa vakuutettu siitä, että kaikki ovat samaa mieltä. Mutta sitten +hän huomasi, että kauppiaan kömpelön puolustuksen tähden, joka +nähtävästi perustui siihen, että Maslovan ulkomuoto oli tämän mieleen, +jota seikkaa hän ei peittänytkään, ja kun esimies juuri tämän tähden +pani vastaan ja, kaikkien ollessa väsyksissä, ratkaisu alkoi kallistua +Maslovaa vastaan, oli hänen aikomuksensa tehdä vastaväitteitä, mutta +häntä pelotti puhua Maslovan puolesta,--hänestä tuntui, että kaikki heti +saavat tietää hänen suhteestansa tähän. Ja kuitenkin hän tunsi, ettei +voisi jättää asiata näin, vaan että hänen täytyi vastustaa. Hän punehtui +ja vuoroon vaaleni ja oli juuri alkamassa puhetta, kun Pietari +Gerasimovitsh, tähän asti vaiettuansa, nähtävästi suuttuneena esimiehen +opettavaan ääneen, yhtäkkiä alkoi tätä vastustaa ja puhua juuri sitä +samaa, mitä Nehljudofkin oli tahtonut sanoa. + +--Mutta malttakaahan,--sanoi hän,--te sanotte häntä syylliseksi +varkauteen sen perustuksella, että hänellä oli avain, mutta eivätkö +käytäväpalvelijat hänen jälkeensä olisi voineet ottaa haltuunsa avainta +ja avata kapsäkkiä. + +--Niinpä kyllä, niinpä kyllä,--ehätti kauppias sanomaan. + +--Eihän Maslova voinut ottaa rahoja, sillä mihin hän olisi niitä voinut +omassa asemassaan piiloittaa. + +--Sitä minäkin,--lisäsi kauppias. + +--Mutta pikemminkin on asianlaita semmoinen, että hänen tulonsa johdosta +heräsi palvelijoissa rikoksen tuuma ja he käyttivät tilaisuutta +hyväksensä, ja sitten sysäsivät syyn hänen niskoillensa. + +Pietari Gerasimovitsh puhui ärtyisesti. Ja hänen ärtyisyytensä tarttui +esimieheen, joka tämän johdosta alkoi erittäin itsepintaisesti +puolustamaan omaa vastakkaista kantaansa; mutta Pietari Gerasimovitsh +puhui niin vakuuttavasti, että enemmistö yhtyi häneen, päättäen, ettei +Maslova ollut ottanut osaa rahojen ja sormuksen anastamiseen ja että +sormus oli hänelle lahjoitettu. + +Mutta puheen tullessa hänen osanotostaan myrkytykseen, sanoi hänen +kiivas puolustajansa, kauppias, että Maslova oli tunnustettava +syyttömäksi, koska ei hänellä ollut mitään aijetta myrkyttää kauppiasta. +Esimies taas sanoi, ettei häntä voitu tunnustaa syyttömäksi, koska hän +oli itse tunnustanut antaneensa pulverin. + +--Antoi, mutta luuli antavansa oopiumia,--sanoi kauppias. + +--Kyllähän oopiumillakin saattoi ottaa hengen,--sanoi översti, joka +rakasti tehdä poikkeuksia asiasta ja alkoi tässä tilaisuudessa kertoa +siitä, että hänen lankonsa vaimo oli myrkyttänyt itsensä oopiumilla ja +olisi kuollut, ellei lääkäriä olisi ollut saatavissa ja ellei ajoissa +olisi tarpeellisiin toimiin ryhdytty. Översti kertoi semmoisella +painavuudella, semmoisella arvolla ja luottamuksella itseensä, ettei +kukaan rohjennut häntä keskeyttää. Ainoastaan puotipalvelija, esimerkin +vaikutuksesta, päätti keskeyttää hänet, kertoaksensa oman juttunsa. + +--Tähän voivat jotkut niin tottua,--alkoi hän,--että saattavat ottaa 40 +tippaa. Minulla oli sukulainen... + +Mutta översti ei antanut keskeyttää itseänsä ja jatkoi kertomustansa +siitä mitenkä oopiumi oli vaikuttanut hänen lankonsa vaimoon. + +--Mutta hyvät herrat, kellohan käy jo viidettä,--sanoi joku +valamiehistä. + +--Kuinkas siis, hyvät herrat,--kääntyi esimies:--tunnustamme siis +syylliseksi ilman ryöstämisen aikomusta, eikä ole omaisuutta anastanut. + +--Niinkö siis? + +Pietari Gerasimovitsh tyytyväisenä voittoonsa, suostui. + +--Mutta ansaitsee armahdusta,--lisäsi kauppias. + +Kaikki suostuivat, ainoastaan varusmestari vaati sanottavaksi: ei ole +syyllinen. + +--No niinhän tämä nyt onkin,--selitti esimies,--syyttömäksihän hän +jääkin. + +--Anna mennä näin: ja ansaitsee armahdusta; eli siis, mikä hänen +syyksensä jääpi, sekin on vielä lievennettävä,--sanoi iloisesti +kauppias. + +Kaikki olivat niin väsyksissä, niin sekaantuneet riitoihin, ettei kukaan +arvannut lisätä vastaukseen sanoja:--syyllinen, _vaan ilman tappamisen +aikomusta_. + +Nehljudof oli niin kiihtyneessä mielentilassa, ettei hänkään huomannut +tätä. Ja tässä muodossa tulivat vastaukset kirjoitetuiksi ja +oikeussaliin annetuiksi. + +Rablais sanoo, että eräs lakimies, jolta oli tultu oikeutta hakemaan, +viitattuansa kaikkiin mahdollisiin lakeihin ja luettuaan 20 sivua +järjetöntä lakitieteellistä latinaa, ehdotti että oikeuden hakijat +heittäisivät arpaa: kruunu vai risti. Jos kruunu, niin hakija on +oikeassa, jos risti, niin vastaaja on oikeassa. + +Niin kävi täälläkin. Se mitä päätettiin, ei päätetty siksi, että kaikki +olivat niin suostuneet, vaan ensiksikin siksi, että puheenjohtaja, +vaikka olikin puhunut niin kauan tällä kertaa, jätti sanomatta sen minkä +hän aina tavallisesti muulloin sanoi, nimittäin, että vastatessaan +kysymykseen he voivat sanoa: on syyllinen, mutta ilman tappamisen +aikomusta; toiseksi siksi, että översti liian pilkallisesti ja ikävästi +kertoi jutun lankonsa vaimosta; kolmanneksi siksi, että Nehljudof oli +semmosessa mielenkiihkossa, ettei huomannut tuota poisjäänyttä lisäystä +tappamisen aikomuksesta ja ajatteli että lisälause: ilman edeltäpäin +harkittua aikomusta, tekee syytöksen tyhjäksi; neljänneksi siksi, että +Pietari Gerasimovitshiä ei ollut huoneessa, hän oli käymässä ulkona +siihen aikaan kun esimies luki läpi kysymykset ja vastaukset; ja +erittäinkin siksi, että kaikki olivat väsyksissä ja kaikkien teki mieli +päästä mitä pikemmin pois ja siis tahtoivat suostua siihen päätökseen, +joka kaikkein pikemmin lopettaisi jutun. + +Valamiehet soittivat kelloa. Santarmi, joka seisoi miekka paljastettuna +ovella, pisti miekan tuppeen ja syrjäytyi. Tuomarit istuivat +paikoillensa ja valamiehet tulivat yksitellen huoneestansa. + +Esimies kantoi juhlallisen näköisenä listaa, tuli puheenjohtajan luo ja +antoi sen hänelle. Puheenjohtaja luki sen ja nähtävästi kummastuneena +levitti kätensä ja kääntyi vierustoveriensa puoleen neuvottelemaan. +Puheenjohtaja oli ihmeissään siitä, että valamiehet, vaikka olivat +lisänneet ensimäiseen ehtoon sanat: ilman ryöstämisen aikomusta--eivät +lisänneet toiseen sanoja: ilman tappamisen aikomusta. Nyt kävi +valamiesten päätöksestä esiin, että Maslova ei ollut varastanut, ei +ollut ryöstänyt ja kuitenkin oli myrkyttänyt ihmisen ilman mitään +näkyvää tarkoitusta. + +--Katsokaas mitä järjettömyyksiä ne ovat sieltä tuoneet, sanoi hän +vasemmalla puolellaan istuvalle jäsenelle.--Siitähän seuraa pakkotyötä +ja kuitenkin hän on syytön. + +--No kuinka hän nyt olisi syytön,--sanoi ankara jäsen. + +--On kun onkin syytön. Minun mielestäni tähän tapaukseen voi soveltaa +817 pykälä. (817 §:ssä puhutaan siitä, että jos oikeus huomaa syytöksen +perättömäksi, se voi kumota valamiesten päätöksen). + +--Mitä te arvelette,--kääntyi puheenjohtaja hyväntahtoisen jäsenen +puoleen. + +Hyväntahtoinen jäsen ei vastannut heti, vaan katsahti ensin edessään +olevan paperin numeroon ja laski numerot yhteen,--luku ei ollut +tasanjaollinen kolmella. Hän päätti, että jos menee tasan niin hän +suostuu; mutta vaikka ei mennytkään tasan, niin hän hyvänluontoisuutensa +vuoksi kuitenkin suostui. + +--Minunkin nähdäkseni se olisi paikallaan,--sanoi hän. + +--Entäs te?--sanoi puheenjohtaja kääntyen vihasen jäsenen puoleen. + +--Ei missään tapauksessa,--vastasi tämä päättävästi.--Muutenkin +sanomalehdissä kirjoitetaan, että valamiehet vapauttavat rikoksellisia, +mutta mitäs sitte kirjoitetaan, kun oikeus alkaa vapauttaa. En mitenkään +voi suostua. + +Puheenjohtaja katsoi kelloonsa. + +--Ikävä kyllä, mutta mikä tuumaksi,--sanoi hän ja antoi kysymykset +esimiehen luettaviksi. Kaikki nousivat ja esimies, muutellen jalkojansa, +ryki äänensä selväksi, luki julki kysymykset ja vastaukset. Kaikki +lakimiehet: sihteeri, asianajajat, jopa syyttäjäkin ilmaisivat +kummastuksensa. + +Syytetyt istuivat levollisina, nähtävästi ymmärtämättä vastauksien +merkitystä. Taas asetuttiin istumaan ja puheenjohtaja kysyi syyttäjältä: +minkä rangaistuksen alaisiksi hän katsoi syytettyjen olevan saatettavat. + +Syyttäjä, ilostuneena odottamattomasta menestyksestään. Maslovaan nähden +ja laskien tämän menestyksen kokonaan kaunopuheliaisuutensa ansioksi, +nousi katsahdettuaan kirjaan ja sanoi: + +--Simon Kartinkiniin sovelluttaisin 1,452 pykälän ja 1,453 pykälän +neljännen kohdan, Jefimia Botshkovaan 1,659 pykälän ja Katariina +Maslovaan 1,454 pykälän. + +Nämät rangaistukset olivat kaikkein ankarimpia, mitkä vaan saattoivat +tulla kysymykseen. + +--Oikeus poistuu päätöksen tekemistä varten,--sanoi puheenjohtaja +nousten seisaalleen. + +Kaikki nousivat hänen jälkeensä ja tuntien tyytyväisyyttä, kuten hyvän +työn suorittamisesta, alkoivat mikä lähteä ulos, mikä liikkua salissa. + +--Olemmepa, veliseni, päästäneet häpeällisen valheen,--sanoi Pietari +Gerasimovitsh tullen Nehljudofin luo, jolle esimies kertoi +jotakin.--Olemme teljenneet hänet kuritushuoneeseen. + +--Mitä sanottekaan?--huudahti Nehljudof, tällä kertaa ollenkaan +huomaamatta opettajan epämiellyttävää tuttavallisuutta. + +--Kuinkas muuten,--sanoi hän. Emmehän lisänneet vastaukseen sanoja: +syyllinen, mutta ilman tappamisen aikomusta. Sihteeri sanoi minulle +juuri, että syyttäjä vaatii hänelle 15 vuotta pakkotyötä. + +--No niinhän oli päätetty, sanoi esimies. + +Pietari Gerasimovitsh alkoi kiistää vastaan, sanoen olevan päivän +selvää, että kun Maslova ei kerran ollut rahoja ottanut, niin ei hänellä +voinut olla tappamisen aikomustakaan. + +--Mutta luinhan minä vastauksen, ennen kun meidän oli lähteminen +huoneesta,--puolusteli esimies itseänsä.--Kukaan ei silloin mitään +sanonut. + +--Minä olin siihen aikaan ulkona,--sanoi Pietari Gerasimovitsh.--Mutta +en ymmärrä kuinka se teiltä jäi huomaamatta? + +--Enhän saattanut ajatellakaan,--sanoi Nehljudof. + +--Siinäpä se, ette ajatellakaan. + +--Se täytyy saada korjatuksi,--sanoi Nehljudof. + +--Ei kuulu mitään,--kyllä se nyt jo pysyy. + +Nehljudof katsahti syytettyihin. Siellä ne istuivat nuo samat, joiden +kohtalo oli ratkaistu, istuivat yhä vaan liikkumattomina aitauksensa +takana sotamiesten edessä. Maslova hymyili jollekin asialle. Ja +Nehljudofin sydämmessä liikahti huono tunne. Tätä ennen hän, pitäen +mahdollisena Maslovan vapauttamista ja jäämistä kaupunkiin, oli kahden +vaiheilla mille kannalle asettua hänen suhteensa ja oikea suhtautuminen +häneen tuntui vaikealta.--Mutta kuritushuone ja Siperia olisivat +kerrassaan tehneet lopun kaikista suhteista häneen.--Kituva lintu +herkeisi räpyttelemästä metsästyslaukussa ja muistuttamasta itseänsä. + + + + +XXIV. + + +Pietari Gerasimovitshin otaksuminen oli oikea. + +Palattuaan neuvoshuoneesta otti puheenjohtaja paperin ja luki: + +»Vuonna 188' 28 päivänä Huhtikuuta on Piirioikeus Hänen Keisarillisen +Majesteettinsa asetuksen mukaisesti rikososastonsa kautta, perustuen +herrain valamiesten tekemään päätökseen, rikoslain 771 §:n 3:nen kohdan, +776 §:n 3:nen kohdan ja 777 §:n nojalla tuominnut: 33 vuotiaan +talonpojan Simon Kartinkinin, 27 vuotiaan kaupunkilaisnaisen Katarina +Maslovan paitsi kansalaisoikeuksiensa menettämistä, lähetettäväksi +pakkotöihin: Kartinkinin 8:ksi vuodeksi, ja Maslovan 4:ksi vuodeksi, +sekä molemmat kärsimään rikoslain 25 §:ssä mainittuja seurauksia; 43 +vuotiaan kaupunkilaisnaisen Jefimia Botshkovan, paitsi kaikkein +erityisten persoonallisten ja kansalaisoikeuksien ja etujen +menettämistä, suljettavaksi vankilaan 3 vuoden ajaksi ja kärsimään +rikoslain 48 §:ssä mainittuja seurauksia.--Oikeuskulut tästä jutusta +ovat syytettyjen tasan keskenään suoritettavat ja varattomuuden +tapauksessa pantavat kruunun laskuun. + +Tähän juttuun kuuluvat todiste-esineet ovat myytävät, sormus jätettävä +takasin, lääkepullot hävitettävät. + +Kartinkin seisoi niinkuin ennenkin eteenpäin ojentuneena, pitäen käsiään +sormet hajalla housunpoimuja myöten ja poskiansa nytkytellen. Botshkova +näytti aivan rauhalliselta. Kuultuansa päätöksen Maslova meni +tulipunaseksi. + +--En ole syyllinen, enkä ole,--huusi hän äkkiä yli koko salin.--Tämä on +syntiä. Syytön olen. En ole tahtonut, enkä ole ajatellut. Totta puhun. +Totta.--Ja laskeutuen penkille hän purskahti ääneen itkemään. + +Kun Kartinkin ja Botshkova tulivat ulos, istui hän yhä vielä paikallansa +ja itki, niin että santarmin oli nykäseminen häntä mekon hihasta. + +--Ei, tätä ei voi enää jättää,--sanoi Nehljudof itseksensä kokonaan +unohtaen tuon inhon tunteen, ja itsekään tietämättä miksi, kiirehti +käytävään vielä kerran nähdäksensä Maslovaa. + +Ovissa tunkeili vilkas joukko ulostulvailevia valamiehiä ja asianajajia +tyytyväisinä jutun päättymiseen, niin että Nehljudof viipyi muutamia +minuuttia ovella. Päästyänsä käytävään oli Maslova jo kaukana. Mutta +Nehljudof, ajattelematta sitä huomiota, joka häneen kääntyi, nopein +askelin saavutti Maslovan ja pysähtyi hänen edellensä. Tämä oli jo +herennyt itkemästä ja vaan ajoittain nyyhkytteli, pyyhkien punottavia +poskiansa liinan nurkkaan. Hän meni Nehljudofin ohitse katsahtamatta +sivulleen. Päästettyään hänet ohitse, Nehljudof palasi kiireesti takasin +tavatakseen puheenjohtajaa, vaan puheenjohtaja oli jo mennyt ja +Nehljudof saavutti hänet vasta eteisessä. + +--Herra puheenjohtaja,--sanoi Nehljudof lähestyen häntä juuri sinä +hetkenä kun tämä puki päällensä vaaleata palttoota ja otti vastaan +vahtimestarilta hopeapäistä kävelykeppiänsä:--saanko puhua kanssanne +asiasta, joka äsken päättyi? Minä olen valamies. + +--Kyllä, tietysti, ruhtinas Nehljudof. Hauskaa nähdä, olemme ennen +tavanneet toisiamme,--sanoi puheenjohtaja, katellen häntä ja +mielihyvällä muistellen, kuinka hyvin hän oli tanssinut,--paremmin kuin +yksikään nuorista--sinä iltana, jona oli Nehljudofin tavannut.--Millä +voin teitä palvella? + +--On tullut erehdys vastaukseen, joka koski Maslovaa. Hän on syytön +myrkytykseen ja kuitenkin on hän tuomittu kuritushuoneeseen, sanoi +Nehljudof totisen ja synkän näköisenä. + +--Oikeus on tehnyt päätöksensä teidän omien vastauksienne +perustuksella,--sanoi puheenjohtaja läheten ulko-ovea:--vaikka +vastaukset kyllä oikeudenkin mielestä tuntuivat ristiriitaisilta. + +Hän muisti aikoneensa selittää valamiehille, että jos he vastaavat: »on +syyllinen», eivätkä lisää sanoja: »vaan ilman tappamisen aikomusta», +niin tappo katsotaan tahalliseksi, mutta kiireessä jättäneensä sen +tekemättä. + +--Niin, vaan eikö tätä virhettä voi korjata? + +--Syytä kassatsiooniin voi aina löytää. Täytyy kääntyä jonkun +asianajajan puoleen,--sanoi puheenjohtaja pannen lakin vähä kallelleen +päähänsä ja yhä lähestyen ovea. + +--Mutta tämähän on hirmuista. + +--Nähkääs, Maslovalla oli edessään kaksi mahdollisuutta,--sanoi +puheenjohtaja haluten olla erittäin ystävällinen ja kohtelias +Nehljudofille. Hän selvitti poskipartaansa palttoon kauluksen päälle ja +ottaen Nehljudofia kevyesti käsikynkästä ja suunnaten ulko-ovea kohden, +jatkoi:--olettehan tekin lähdössä? + +--Olen,--sanoi Nehljudof ja kiireesti pukeutuen läksi hänen kanssansa. + +He tulivat kirkkaaseen, iloiseen auringonpaisteeseen ja täytyi heti +ruveta puhumaan kovemmalla äänellä rattaiden räminän tähden kadulla. + +--Asema nähkääs on kummallinen,--jatkoi puheenjohtaja korottaen +ääntänsä:--hänellä, tuolla Maslovalla, oli edessään yksi kahdesta: joko +melkein täydellinen vapautus, vankilarangaistus, johon saattoi tulla +lukuunotetuksi se, että hän jo oli istunut, jopa vaan aresti,--taikka +sitten kuritushuone; mitään keskiväliä ei ole. Jos te olisitte lisänneet +sanat: »vaan ilman tappamisen aikomusta», niin hän olisi vapautettu. + +--Minä anteeksiantamattomasti unohdin sen,--sanoi Nehljudof. + +--Siinäpä koko asia onkin,--sanoi puheenjohtaja hymyillen ja kelloonsa +katsoen. + +Jäljellä oli vaan kolme neljännestä Klaran määräämään hetkeen. + +--Nyt jos niin haluatte, kääntykää asianajajain puoleen. On löydettävä +joku kassatsiooni-aihe. Sen voi aina löytää. Dvoranskin +kadulle,--vastasi hän ajurille:--30 kopeekkaa, en maksa koskaan enempää. + +--Teidän ylhäisyytenne, tehkää hyvin. + +--Nöyrin palvelijanne. Jos voin olla jotenkin avuksi, asuntoni on +Dvornikofin talo Dvoranskin kadulla, se ei ole vaikea muistaa.--Ja +ystävällisesti kumartaen hän ajoi pois. + + + + +XXV. + + +Keskustelu puheenjohtajan kanssa ja raikas ilma vähän rauhoittivat +Nehljudofia. Hänen päähänsä tuli ajatus, että tunteensa ehkä oli +liioiteltu, hän kun oli viettänyt koko aamun niin tavattomissa +olosuhteissa. + +»Tietysti vaan kummallinen ja merkillinen sattuma! Ja välttämätöntä on +tehdä kaikki, mikä on mahdollista keventääkseen hänen kohtaloansa ja +tehtävä pian. Tässä paikassa. Niin, täytyy nyt jo täällä oikeudessa +saada tietää, missä asuu Fanarin tai Mikishin.» Hän muisti kahta +kuuluisaa asianajajaa. + +Nehljudof palasi jälleen oikeuteen, riisui palttoonsa ja meni ylös. +Ensimäisessä käytävässä hän jo, tapasi Fanarinin. Nehljudof pysäytti +hänet ja sanoi olevan asiaa. Fanarin tunsi hänet sekä näöltä että +nimeltä ja sanoi olevansa iloinen, jos saattoi tehdä voitavansa. + +--Vaikka olenkin väsyksissä ... vaan jollei kestä kauan, sanokaa minulle +asianne,--mennään tänne. + +Ja Fanarin vei Nehljudofin johonkin huoneeseen, joka oli arvatenkin +jonkun tuomarin työhuone. He istuivat pöydän ääreen. + +--No, mikä on nyt asianne? + +--Ennen kaikkea pyydän,--sanoi Nehljudof,--ettei kukaan saisi tietää +minun ottavan osaa tähän asiaan. + +--Sehän on itsestään selvää. Siis?... + +--Olin vastikään valamiehenä ja me tuomitsimme pakkotyöhön erään naisen, +joka oli syytön. Tämä vaivaa minua. + +Nehljudof odottamattansa punastui ja takertui puheeseensa, eikä tiennyt +mitä sanoa. + +Fanarin vilkasi häneen, mutta painoi silmänsä jälleen alas, ja jäi +kuuntelemaan. + +--No ja sitten?--sanoi hän vaan. + +--Tuomitsimme viattoman ja minä haluaisin tehdä valituksen asiassa ja +siirtää jutun korkeimpaan instanssiin. + +--Senaattiin,--oikasi Fanarin. + +--Ja pyytäisin nyt teitä ottamaan tämä asia ajaaksenne. + +Nehljudof tahtoi heti päästä kaikkein vaikeimmasta ja sentähden siinä +samassa sanoi: + +--Kulut tästä asiasta otan suorittaakseni, olkoot ne mitkä +tahansa,--sanoi hän punehtuen. + +--No siitä kyllä sovimme,--sanoi asianajaja, anteeksiantavasti +naurahtaen hänen kokemattomuudelleen. + +--Mistä siis on kysymys? + +Nehljudof kertoi. + +--Hyvä on, huomenna otan asiapaperit luokseni ja luen ne läpi. Ja +ylihuomenna, ei, torstaina, saatte tulla luokseni kello 6 illalla ja +minä annan teille vastauksen. Kuinka siis? Emmekö mene, minulla on +täällä vielä muutamia asioita. + +Nehljudof jätti hyvästi ja läksi ulos. + +Keskustelu asianajajan kanssa ja se seikka, että hän siis jo oli +ryhtynyt toimenpiteisiin Maslovan puolustukseksi, rauhoittivat hänen +mielensä vielä enemmän. Hän tuli kadulle: ilma oli erinomainen, hän +hengähti syvään keväistä ilmaa. Ajurit tarjoilivat palvelustansa, vaan +hän läksi jalkasin ja heti rupesi hänen päässänsä pyörimään kokonainen +parvi ajatuksia ja muistoja Katjushasta ja hänen menettelystään tätä +kohtaan. Ja hänen tuli ikävä ja kaikki näytti synkältä. »Ei, tätä asiaa +minä ajattelen toisen kerran», sanoi hän itsekseen, »nyt sitävastoin +pitää ruveta iloiselle tuulelle ja päästä raskaista ajatuksista.» + +Hän muisti Kortshaginien päivällisen ja katsoi kelloonsa. Ei ollut vielä +myöhäistä ja saattoi kyllä ehtiä päivälliselle. Raitiovaunu kulki +helistäen ohitse. Hän antausi juoksuun ja hypähti vaunuun. Mutta torille +päästyä hän laskeutui pois, otti hyvän pika-ajurin ja 10 minuutin +kuluttua oli Kortshaginien suuren talon portailla. + + + + +XXVI. + + +--Tehkää hyvin, teidän korkeutenne! teitä odotetaan, sanoi ystävällinen, +lihava ovenvartija Kortshaginien suuressa talossa, avaten melutta +englantilaisilla saranoilla liikkuvan ulko-oven.--Herrasväki syöpi +parhaallaan, ainoastaan teitä on käsketty pyytää sisälle. + +Ovenvartija tuli toiseen kerrokseen vievien porraskäytävien luo ja +soitti. + +--Onko muita? kysyi Nehljudof riisuen palttoonsa. + +--Herrat Kolosof ja Mihail Sergejevitsh, muuten kaikki +kotolaisia,--vastasi ovenvartija. + +Yläkerroksen rappusilta katsahti alas kaunis lakeija hännystakissa ja +valkosissa hansikkaissa. + +--Tehkää hyvin, teidän korkeutenne,--sanoi hän.--Käskevät pyytää +sisälle. + +Nehljudof nousi yläkertaan ja kulki tutun erinomaisen ja tilavan salin +läpi ruokasaliin. Ruokasalissa istui koko perhe pöydän ääressä, +lukuunottamatta äitiä, ruhtinatar Sofia Vasiljevnaa, joka ei koskaan +tullut ulos huoneestansa. Pöydän päässä istui ukko Kortshagin, hänen +vieressään vasemmalla puolella tohtori, oikealla vieras Ivan Ivanovitsh +Kolosof, entinen lääninesimies ja nyt pankinjohtokunnan jäsen, +Kortshaginin vapaamielinen toveri; sitten vasemmalla puolella,--miss +Reder, Missin pienen sisaren guvernantti, ja itse nelivuotias tytär; +vastapäätä oikealla puolella oli Missin veli, Kortshaginien ainoa poika, +kuudesluokkalainen lyseossa, Petja, jonka tähden koko perhe, hänen +tutkintojansa odotellen, oli jäänyt kaupunkiin; sitten kotiopettaja, +ylioppilas; sitten vasemmalla Katariina Aleksejevna, 40 vuotias neiti +kansallisherätyksen ajoilta, tätä vastapäätä Mihail Sergejevitsh taikka +Mischa Telegin, Missin serkku, ja pöydän alapäässä Missi itse, sekä +hänen vieressään tyhjä paikka. + +--Sepä hauskaa. Istukaahan, me olemme ehtineet vasta kalan +kimppuun,--sai ukko Kortshagin vaivoin sanotuksi, varovasti +tekohampaillansa vatustellen ja nostaen Nehljudofiin silmänsä +veristyneine luomineen, joissa ei eroittanut silmäripsiä. + +--Stepan,--kääntyi hän suu täynnä ruokaa lihavan, mahtavan +bufettipalvelijan puoleen, silmillään viitaten tyhjään paikkaan. Vaikka +Nehljudof hyvin tunsi ja monta kertaa oli päivällisissäkin nähnyt vanhaa +Kortshaginia, vaikutti häneen nyt erityisen vastenmielisesti nuo +punaiset kasvot hekumallisine, mauskuttelevine huulineen, servietti +leuan alla, ja rasvainen kaula; sanalla sanoen koko tuo hyvin syötetty, +sotilaallinen kenraalityyppi. + +Nehljudofin mieleen ehdottomastikin juolahti, mitä hän tiesi tämän +ihmisen julmuudesta, joka, jumala ties minkä vuoksi,--sillä hän oli sekä +rikas että tunnettu, eikä kaivannut virka-ansioita,--oli pieksättänyt +jopa hirtättänytkin ihmisiä ollessaan sotilaspiirin päällikkönä. + +--Tuossa tuokiossa tarjotaan esille, teidän korkeutenne,--sanoi Stepan, +ottaen hopeisilla vaaseilla koristetusta bufetista suuren soppakauhan ja +antaen päällään merkin poskipartaiselle lakeijalle, joka heti alkoi +järjestellä lautasia Missin vieressä olevalla tyhjällä paikalla, mikä +oli peitetty taiteellisesti kokoontaitetulla, silitetyllä servietillä, +vaakuna ylänurkassa. + +Nehljudof kiersi koko pöydän puristaen jokaisen kättä. Kaikki, paitsi +vanhaa Kortshaginia ja naisia, nousivat seisaalleen, kun hän heitä +lähestyi. Ja tämä pöydän kiertäminen ja läsnäolijain kätteleminen, +vaikkei hän enimpien kanssa ollut sanaakaan vaihtanut, tuntui hänestä +nyt erittäinkin epämiellyttävältä ja naurettavalta. Hän pyysi anteeksi +myöhästymistään ja aikoi istautua tyhjälle paikalle Missin ja Katariina +Aleksejevnan väliin, mutta ukko Kortshagin vaati häntä, jos ei +viinaryyppy kelvannutkaan, kuitenkin ottamaan voileipää pöydältä, jolle +oli asetettu merikrapuja, mähnää, juustoa ja silliä. Nehljudof ei +aavistanutkaan olevansa niin nälkäinen, mutta alettuaan syödä juustoa +leivän kanssa, ei hän voinut pysähtyä, vaan söi ahnaasti. + +--No, mitäs, oletteko nyt järkytelleet yhteiskunnan perusteita?--sanoi +Kolosof, ivalla käyttäen erään vanhoillisen lehden sananpartta, joka oli +noussut valamiesoikeutta vastustamaan.--Olette siis vapauttanut +syyllisiä ja tuominnut syyttömiä, niinkö? + +--Järkyttäneet yhteiskunnallisia perusteita... Järkyttäneet +yhteiskunnallisia perusteita...--toisti ruhtinas nauraen. Hänellä oli +rajaton luottamus oppineen ja vapaamielisen toverinsa ja ystävänsä +järkeen. + +Nehljudof välittämättä, että oli epäkohtelias, ei vastannut mitään +Kolosofille ja, istuutuen esille tuodun höyryävän sopan ääreen, puri yhä +suupalaansa. + +--Antakaahan hänen nyt ensin syödä,--sanoi Missi hymyillen, muistuttaen +sanalla »hänen» omaa läheisyyttänsä Nehljudofiin. + +Kolosof sillä aikaa kertoi reippaasti ja äänekkäästi erään häntä +suututtaneen artikkelin sisältöä, jossa vastustettiin valamiesoikeutta. +Häntä kannatteli Mihail Sergejevitsh, sisarenpoika, kertoen puolestaan +samassa lehdessä olleen toisen artikkelin sisällyksen. + +Missi, kuten ainakin, oli hyvin distinguée ja hyvin puettu, +huomaamattoman hyvin. + +--Olette arvatenkin hyvin nälissänne,--sanoi hän Nehljudofille, +odotettuaan siksi kuin tämä oli nielaissut. + +--Ei, enpä erittäin. Entä te, kävittekö tauluja katsomassa?--kysyi hän. + +--Ei, me jätimme sen tuonnemmaksi. Mutta me olimme sen sijaan +lawn-tennistä heittämässä Salamatofien luona. Ja mister Crouçs leikkii +todellakin erinomaisesti, ihmetyttävän hyvin. + +Nehljudof oli tullut tänne virkistyäkseen ja aina olikin hänen tässä +talossa ollut mieluista olla, ei ainoastansa sen hienon ylellisyyshengen +vuoksi, joka miellyttävästi hiveli hänen tunteitansa, vaan sen +mielistelevästi hemmoittelevan ilmakehän vuoksi, joka hänen +huomaamattansa ympäröitsi häntä. Mutta nyt, kummallista kyllä, kaikki +tässä talossa oli hänestä vastenmielistä, kaikki, alkaen ovenvartijasta, +leveistä rappusista, kukkasista, lakeijoista, katetusta pöydästä--itse +Missiin asti, joka nyt näytti hänestä vähemmän viehättävältä ja +epäluonnolliselta. Epämiellyttävä oli hänestä myöskin tuo +itseensäluottavainen, inhoittava, vapaamielinen Kolosofin ääni, +epämiellyttävä tuo härkämäinen, arvostaan varma, aistillinen ukko +Kortshaginin olento, epämiellyttävä nuo kansallisen Katarina +Aleksejevnan ranskalaiset lauseet, epämiellyttävät guvernantin ja +kotiopettajan hämillä olevat kasvot, ja erittäinkin epämiellyttävä tuo +asemasana »hänen», jota oli hänestä käytetty... + +Nehljudof oli aina kahden vaiheilla mitenkä suhtautua Missiin, milloin +hän ikäänkuin siristäen silmiänsä, taikka niinkuin kuun valossa näki +Missin kaikki ihastuttavat puolet: Missi näytti sekä raittiilta että +kauniilta, viisaalta ja luonnolliselta. Mutta sitten hän taas äkkiä +ikäänkuin kirkkaassa päivän valossa näki,--ei voinut olla näkemättä, +kaikkia hänen puutteitansa. Ja nyt oli hänellä tämmöinen päivä. Nyt hän +näki pienimmätkin ryppyset hänen kasvoissaan, tiesi, näki, millä tavalla +hänen hiuksensa olivat pöyhistetyt, näki hänen kyynäspäittensä +terävyyden ja erityisesti näki peukalon leveän kynnen, joka muistutti +tämän isän samallaista kynttä. + +--Se leikki on sangen ikävä,--sanoi Kolosof tennisistä:--paljon +hauskempi oli pallonlyönti, jota lapsena leikimme. + +--Ei, te ette tiedä. Se on hirmuisen hauskaa,--väitti Missi, ääntäen +erittäin epäluonnollisesti sanan »hirmuisen», kuten Nehljudofista +tuntui. + +Ja nyt alkoi kiista, johon ottivat osaa sekä Mihail Sergejevitsh että +Katariina Aleksejevna. Ainoastaan guvernantti, kotiopettaja ja lapset +olivat vaiti; nähtävästi ikävissään. + +--Aina vaan sama riita!--sanoi ukko Kortshagin ääneensä nauraen ja +ottaen serviettinsä liivin alta, ja jyryyttäen tuoliansa, jonka lakeija +heti otti haltuunsa, nousi pöydästä. Hänen perässään nousivat kaikki +muutkin ja menivät pienen pöydän ääreen, missä seisoivat vehkeet +suunhuuhtomista varten hyvänhajuisine, lämpimine vesineen, ja huuhtoen +suitaan, jatkoivat keskusteluansa, joka ei ketään huvittanut. + +--Eikö totta?--kääntyi Missi Nehljudofiin, tahtoen häneltä kannatusta +mielipiteellensä siitä ettei missään näy niin selvästi ihmisen luonne +kuin leikissä. Missi näki Nehljudofin kasvoissa tuon totisen ja kuten +hänestä näytti, tuomitsevan ilmeen, jota hän pelkäsi Kohljudofissa ja +tahtoi tietää mistä se johtui. + +--En todellakaan tiedä, koskaan en ole sitä ajatellut,--vastasi +Nehljudof. + +--Tuletteko mamman luo? kysyi Missi. + +--Kyllä, kyllä--sanoi hän ottaen paperossin, ja sen hän sanoi äänellä, +joka selvään ilmaisi ettei häntä haluttanut mennä. + +Missi katsahti kysyvästi, sanomatta mitään, häneen ja Nehljudofia +hävetti. »Onpa todellakin sopimatonta tulla vieraisiin ikävystyttämään +ihmisiä», ajatteli hän itsestänsä, ja ollakseen ystävällinen, sanoi +menevänsä mielellään, jos muka ruhtinatar vaan ottaa vastaan. + +--Kyllä, kyllä, mamma tulee olemaan iloinen. Polttaa saatte sielläkin. +Ivan Ivanovitsh on myöskin siellä. + +Talon emäntä, ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli aina makuulla. Jo +kahdeksatta vuotta oli hän ottanut vieraitakin makuulta vastaan, +pitseissä ja nauhasissa, sametin, kullattujen esineiden, norsunluun, +pronssin, lakeerauksen ja kukkien keskellä. Hän ei liikkunut missään, ja +vastaanotti omien sanojensa mukaan ainoastaan »ystäviänsä», s.o. kaikkea +sitä, mikä hänen arvelunsa mukaan jollakin tavoin erottautui laumasta. +Nehljudof luettiin näiden ystävien joukkoon siitä syystä, että häntä +pidettiin järkevänä nuorena miehenä, ja myöskin siitä syystä, että hänen +äitinsä oli perheen läheinen ystävä, ja vielä siitäkin syystä, että +olisi ollut suotavaa että Missi olisi mennyt hänen kanssaan naimisiin. + +Ruhtinatar Sofia Vasiljevnan huone oli suuremman ja pienemmän +vierashuoneen takana. Missi, joka kävi Nehljudofin edellä, pysähtyi +suuremmassa vierashuoneessa päättävästi, ja tarttuen kullatun tuolin +karmiin katsahti häneen. + +Missi olisi hyvin halusta mennyt naimisiin, ja avioliitto Nehljudofin +kanssa olisi ollut kylläkin edullinen. Sitäpaitsi Nehljudof miellytti +häntä ja hän oli totuttanut itsensä siihen ajatukseen, että Nehljudof +oli hänen omansa (ei hän Nehljudofin, mutta Nehljudof hänen), ja +tiedottomalla, mutta itsepäisellä viekkaudella, jommoista tavataan +henkisesti sairaissa ihmisissä, hän nyt koetti saavuttaa tarkoitustansa. +Hän puhutteli nyt Nehljudofia vaatiakseen selitystä. + +--Näen että teille on jotain tapahtunut,--sanoi hän:--mikä teidän on? + +Nehljudof muisti, kenen oli oikeudessa tavannut, rypisti silmänsä ja +punastui. + +--Kyllä, on tapahtunut--sanoi hän tahtoen olla rehellinen:--kummallinen, +tavatoin ja tärkeä tapaus. + +--Mikä sitten? Ettekö voi sanoa mitä se on? + +--Nyt en voi. Sallikaa minun olla sanomatta. On tapahtunut semmoista, +mitä en ole vielä ehtinyt täydellisesti ajatella,--sanoi hän ja punehtui +vielä enemmän. + +--Ja te ette siis aijo sanoa minulle?--Jänne hänen kasvoissansa vavahti +ja hän liikahutti tuolia, josta piteli. + +--Ei, en voi,--vastasi Nehljudof ja tunsi, että näin vastatessaan hän +vastasi itselleen, tunnustaen, että hänelle todella oli tapahtunut +jotakin hyvin tärkeätä. + +--No, lähdemme siis. + +Missi pudisti päätänsä ikäänkuin häätääkseen tarpeettomia ajatuksia, ja +meni tavallista nopeammin eteenpäin. + +Nehljudofista näytti niinkuin Missi olisi luonnottomasti puristanut +kokoon suutansa kyyneleitä estääksensä. Ja taas Nehljudofia hävetti ja +hänestä tuntui pahalta, että hän oli loukannut Missiä, mutta hän tiesi, +että vähinkin heikkous kukistaisi hänet s.o. sitoisi. Ja nyt hän pelkäsi +tätä kaikkein enin, ja hän tuli Missin kanssa sanaakaan sanomatta +ruhtinattaren huoneeseen asti. + + + + +XXVII. + + +Ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli lopettanut päivällisensä, joka oli hyvin +hieno ja ravitseva, ja jota hän aina nautti yksinänsä, ettei vaan kukaan +olisi nähnyt häntä tässä epärunollisessa toimituksessa. Hänen sohvansa +vieressä seisoi kahvipöytä, ja hän poltteli pitkää hienoa +naispaperossia. Ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli laiha, pitkä, yhä vielä +itseään nuoreksi lukeva, ruskeatukkainen nainen. Hänellä oli pitkät +hampaat ja suuret mustat silmät. + +Puhuttiin pahaa hänen suhteestansa lääkäriin. Nehljudof alussa usein sen +unohti, mutta nyt hän muisti, ja nähdessään lääkärin ruhtinattaren +lepotuolin vieressä, nähdessään hänen voidellun, kiiltävän kaksijakoisen +partansa, Nehljudofia rupesi hirveästi inhoittumaan. + +Sofia Vasiljevnan vieressä, matalassa, pehmeässä nojatuolissa istui +Kolosof hämmentäen kahviansa. Kahvipöydällä seisoi liköörilasi. + +Missi tuli äidin luokse yhdessä Nehljudofin kanssa, vaan ei jäänyt +huoneeseen. + +--Kun mamma väsyy ja ajaa teidät pois, tulkaa minun luokseni,--sanoi hän +kääntyen Kolosofin ja Nehljudofin puoleen semmoisella äänellä ikäänkuin +ei olisi mitään heidän välillänsä ollut, ja iloisesti hymähtäen, +kuulumattomasti astuen paksua mattoa myöten, läksi huoneesta. + +--No, terve tulemaanne, ystäväni, istukaa nyt ja kertokaa,--sanoi +ruhtinatar Sofia Vasiljevna taiteellisella, teeskennellyllä ja aivan +luonnollisen näköisellä hymyilyllä, joka paljasti hänen ihastuttavat +pitkät hampaansa, jotka olivat erittäin taidokkaasti tehdyt ja aivan +samallaiset kuin olivat olleet entiset oikeat. + +--Minulle on kerrottu teidän tulleen oikeudesta hyvin synkässä +mielentilassa. Minä arvaan, että tuo asia on yleensä sangen vaikeata +ihmisille, joilla on sydän, sanoi hän ranskankielellä. + +--Niin, se on totta,--vastasi Nehljudof:--usein tuntee olevansa ... +tuntee, ettei ole oikeutta tuomitsemaan... + +--_Comme c'est vrai_,--huudahti ruhtinatar aivan kuin olisi kummastunut +hänen huomautuksensa totuutta, kuten ainakin taitavasti imarrellen +seuramiestänsä. + +--No, entä taulunne, siitä olen hyvin utelias tietämään,--lisäsi +hän,--ellen olisi tässä kykenemättömyyden tilassa, olisin jo aikaa sitte +käynyt luonanne. + +--Olen sen kokonaan jättänyt,--vastasi Nehljudof kuivasti. +Ruhtinattaren, imartelun epärehellisyys oli hänestä nyt yhtä ilmeinen +kuin tämän salaama vanhuuskin. Ei hän mitenkään voinut saada itsensä +olemaan ystävällisenä. + +--Sepä vahinko! Tiedättekö, minulle on itse Repin sanonut, että hänellä +on ehdoton talangi,--sanoi ruhtinatar kääntyen Kolosofin puoleen. + +»Että se kehtaakin noin valehdella», ajatteli Nehljudof nyrpeänä. + +Päästyänsä selville siitä, että Nehljudof oli pahalla tuulella ja ettei +sen kanssa siis voinut saada aikaan miellyttävää ja viisasta +keskustelua, kääntyi Sofia Vasiljevna Kolosofin puoleen tahtoen tietää, +mitä tämä ajatteli uudesta näytelmäkappaleesta. Hän kysyi semmoisella +äänellä niinkuin nyt Kolosofin mielipide tulisi ratkaisemaan kaikki +epäilykset, ja tämän mielipiteen jokainen sana olisi ollut ikuistettava. +Kolosof antoi tuomitsevan arvostelun näytelmästä ja lausui tämän +johdosta mielipiteitänsä taiteesta. Ruhtinatar Sofia Vasiljevna +kummasteli hänen mielipiteittensä oikeutta yritti puolustelemaan +näytelmän tekijää, mutta samassa joko perääntyi tahi keksi jotakin +keskiväliltä. Nehljudof katsoi ja kuunteli, mutta näki ja kuuli aivan +toista kuin sitä, mikä oli hänen edessään. + +Kuunnellen milloin Sofia Vasiljevnaa, milloin Kolosofia näki Nehljudof +ensiksikin, ettei Sofia Vasiljevnalla eikä Kolosofilla ollut mitään +tekemistä draaman eikä toinen toisensa kanssa, ja että he puhuivat vaan +tyydyttääkseen ruumiillista tarvetta liikutella syönnin jälkeen kielen +ja kurkun jänteitä; toiseksi, että Kolosof juotuansa paloviinaa, viiniä +ja likööriä oli vähän humalassa, ei niinkuin ovat humalassa harvoin +juovat talonpojat, vaan niinkuin ne ihmiset, jotka ovat ottaneet +viininjuonnin tavaksensa. Ei hän horjunut eikä puhunut tyhmyyksiä, oli +vaan luonnottomassa, kiihoittuneen itsetyytyväisessä mielentilassa. +Kolmanneksi näki Nehljudof sen, että ruhtinatar Sofia Vasiljevna kesken +puhettansa katsahteli levottomasti ikkunaan päin, jonka kautta alkoi +häntä kohden lähestyä vino auringonsäde, ja uhkasi saattaa hänen +vanhuutensa liian selvään valoon. + +--Kuinka se on totta,--sanoi ruhtinatar johonkin Kolosofin +huomautukseen, ja painoi soittonappulaa sohvan vieressä. + +Tähän aikaan tohtori nousi, ja aivan kuin olisi ollut talon väkeen +kuuluva, läksi mitään sanomatta huoneesta. Sofia Vasiljevna seurasi +häntä silmillänsä, mutta jatkoi keskustelua. + +--Olkaa hyvä, Filip, laskekaa tuo uudin alemmaksi,--sanoi hän osoittaen +silmillään ikkunaverhoa sittenkuin huoneeseen oli hänen soitostansa +astunut uljaan näköinen lakeija. + +--Ei, sanokaa mitä sanottekin, siinä on mystilisyyttä, mutta ilman +mystillisyyttä ei ole runoutta,--puhui ruhtinatar, vihasesti seuraten +toisella mustalla silmällään lakeijan liikkeitä, joka laitteli uudinta. + +--Mystisismi ilman runoutta on taikauskoa, mutta runous ilman +mystisismiä on proosaa,--sanoi ruhtinatar surullisesti hymyillen ja +herkeämättä katsoen lakeijaa, joka suoristeli uudinta. + +--Filip, en tarkoittanut tuota uudinta,--tuota tuolla suuren ikkunan +luona,--sanoi tuskaillen Sofia Vasiljevna nähtävästi säälien itseänsä +niiden ponnistusten tähden, joita hänen oli tekeminen saadakseen nuo +sanat suustansa, ja rauhoittuakseen nosti heti suullensa hyvänhajuisen, +savuavan paperossin, kädellä, joka oli täynnä sormuksia. + +Leveärintainen, jäntevä Filip kumarsi hiukan, ikäänkuin anteeksi +pyytäen, ja keveästi astuen mattoa myöten väkevine, suuripohkeisine +jalkoinensa, nöyrästi ja sanaakaan vastaamatta meni toisen ikkunan luo, +ja tarkkaavaisesti katsellen ruhtinatarta silmiin koetti järjestää +uudinta siten, ettei yksikään säde olisi uskaltanut kohdata häntä. Mutta +nytkin menetteli lakeija väärin, ja tuskastunut Sofia Vasiljevna oli +taaskin pakotettu keskeyttämään puheensa mystisismistä ja oikaisemaan +ymmärtämätöntä, säälimättä häntä vaivaavaa Filipiä. Hetkeksi Filipin +silmissä leimahti liekkinen. + +»Piru sinun tietää, mitä sinä tarvitset,--taisi tämä sisässään sanoa», +ajatteli Nehljudof nähdessään koko tämän pelin. Mutta uljas ja väkevä +Filip peitti heti kärsimättömyytensä ja alkoi rauhallisesti tehdä sitä +mitä lamaantunut, uupunut, läpitsensä epärehellinen ruhtinatar Sofia +Vasiljevna hänelle käski. + +--Tietysti Darwinin opissa on suuri määrä totuuttakin,--puhui Kolosof +viruen matalassa nojatuolissa ja katsellen unisin silmin ruhtinatar +Sofia Vasiljevnaan,--vaan hän menee sittenkin äärimmäisyyksiin. Niin. + +--Uskotteko te perinnöllisyyteen?--kysyi ruhtinatar Sofia Vasiljevna +Nehljudofilta, kun tämän sanattomuus alkoi häntä vaivata. + +--Perinnöllisyyteenkö?--kysyi puolestansa Nehljudof.--En, en +usko,--sanoi hän. Hänen ajatuksensa olivat tällä hetkellä kokonaan +vajoutuneet niihin kummallisiin kuviin, jotka arvaamattomista syistä +heräsivät hänen mielikuvituksessaan. Väkevän, uljaan Filipin rinnalla, +jota hän ajatteli sopivana modellina taiteilijoille, kuvaili hän +Kolosofia paljaana, arbuusia muistuttavan mahansa kanssa, kaljuine +päineen ja jänteittömine, piiskana roikkuvine käsineen. Samalla lailla +kuvaili hän hämärästi mieleensä noita nyt silkillä ja sametilla +peitettyjä Sofia Vasiljevnan olkapäitä, mimmoisina nämä olisivat +todellisuudessa, mutta tämä mielle oli liian hirvittävä ja hän koetti +päästä siitä. + +Sofia Vasiljevna mittasi häntä silmillään. + +--Mutta se on totta, Missihän odottaa teitä,--sanoi hän,--menkäähän nyt +hänen luoksensa, hän aikoi soittaa teille uuden kappaleen Griegiltä,--se +on sangen huvittava. + +»Ei mistään soittamisesta ole kysymystäkään ollut. Valehtelet siinä vaan +suotta», ajatteli Nehljudof nousten ylös ja puristaen Sofia Vasiljevnan +läpikuultavaa, luista, sormuksilla täytettyä kättä. + +Vierashuoneessa tapasi hänet Katariina Aleksejevna ja alkoi heti +keskustelun: + +--Luulenpa että valamiehen tehtävät ovat teihin vaikuttaneet +masentavasti,--sanoi hän, kuten ainakin ranskaksi. + +--Niin, suokaa anteeksi, olen nyt huonolla tuulella eikä minulla ole +oikeutta ikävystyttää toisia,--sanoi Nehljudof. + +--Miksi olette huonolla tuulella? + +--Suokaa minun olla siitä puhumatta,--sanoi hän hattuansa hakien. + +--Muistatteko kun vielä sanoitte, että aina täytyy puhua totta ja kun +meille kaikille sanoitte semmoisia ankaria totuuksia. Miksi siis ette +nyt tahdo sanoa?--Muistatko Missi?--kääntyi Katariina Aleksejevna Missin +puoleen, joka juuri tuli huoneeseen heidän luoksensa. + +--Sentähden, että se oli leikkiä--vastasi Nehljudof totisesti.--Leikillä +saa puhua. Mutta todellisuudessa me olemme niin huonoja, s.o. minä olen +niin huono, että minä ainakaan en saa puhua totta. + +--Älkää oikaisko, sanokaa pois, missä suhteessa me olemme niin +huonoja,--sanoi Katariina Aleksejevna leikkien sanoilla ja ikäänkuin +huomaamatta Nehljudofin totisuutta. + +--Ei ole mitään pahempaa kuin tunnustaa olevansa pahalla +tuulella,--sanoi Missi.--Minä on koskaan tunnusta sitä itselleni, ja +olenkin sentähden aina hyvällä tuulella. No, tulkaahan nyt luokseni. +Koetetaan emmekö saa karkoitetuksi tuota teidän _mauvaise humeur_'iänne. + +Nehljudof tunsi samaa mitä arvattavasti tuntee hevonen, jota silitellään +että se antaisi panna suitset suuhunsa ja viedä valjastettavaksi. Mutta +hänen oli nyt jos milloinkaan vastenmielistä ruveta vetämään. Hän pyysi +anteeksi, että hänen oli lähteminen kotiin ja alkoi jättää hyvästi. +Missi pidätti tavallista kauvemmin hänen kättään omassansa. + +--Muistakaa, että se mikä on tärkeätä teille on tärkeätä myös teidän +ystävillenne,--sanoi hän.--Tulettahan huomenna? + +--Tuskinpa,--sanoi Nehljudof ja tuntien häpeätä (hän ei itse tiennyt +omastako vai toisen puolesta), hän punastui ja läksi kiireesti ulos. + +--Mitä tämä merkitsee? _Comme cela m'intrigue,_ puhui Katariina +Aleksejevna, kun Nehljudof oli lähtenyt.--Minäpä otan kun otankin +asiasta selvän. Se on varmaankin jokin _affaire d'amour propre, il est +très susceptible, notre cher Mitja_. + +--_Plutôt une affaire d'amour sale,_--oli Missi sanoa, muttei sanonut ja +hän katseli eteensä aivan toisenlaisella, sammuneella katseella, kuin +oli ollut se jolla hän oli katsellut Nehljudofia. Mutta hän ei sanonut +Katariina Aleksejevnalle edes tätä vähemmän hienoa leikkiä ja sanoi +ainoastaan:--Kaikillahan meillä on sekä hyviä että huonoja päiviä. + +»Jokohan nyt tämäkin pettäisi,--ajatteli hän.--Kaiken sen perästä mikä +on ollut, se olisi hyvin huonosti tehty häneltä.» + +Jos Missin olisi ollut tekeminen selvää siitä, mitä hän tarkoitti +sanoilla: »kaiken sen perästä mikä on ollut», ei hän olisi voinut sanoa +mitään määrättyä, ja kuitenkin hän ilman vähintäkään epäilemistä tiesi, +että Nehljudof ei ollut antanut hänelle ainoastaan toivoa, vaan melkein +lupauksensakin. Kaikki tämä ei tosin ollut mitään määrättyjä sanoja, +vaan katsahduksia, hymyilyjä, viittauksia, vaikenemisia. Mutta Missi +kuitenkin piti häntä omanansa, ja jääminen häntä vaille olisi ollut +hänelle hyvin vaikeata. + + + + +XXVIII. + + +»Hävettää ja inhoittaa, inhoittaa ja hävettää»,--ajatteli Nehljudof +palatessaan jalkasin kotiin tuttuja katuja myöten. Mielen-apeus, jota +hän tunsi keskustelun tähden Missin kanssa, yhä vielä painoi häntä. Hän +tunsi olevansa muodollisesti, jos niin voi sanoa, oikeassa Missin +suhteen. Ei hän ollut mitään semmoista sanonut Missille, joka sitoisi +häntä, ei ollut kosinut häntä. Mutta asiallisesti hän kyllä tunsi +sitoneensa itsensä Missin kanssa, antaneensa hänelle lupauksen. Ja nyt +hän kuitenkin koko olennollansa tunsi, ettei voisi mennä naimisiin hänen +kanssansa. »Hävettää ja inhoittaa, inhoittaa ja hävettää», kertoi hän +kertomistaan itselleen, eikä tarkoittanut sillä ainoastansa suhteitansa +Missiin, vaan yleensä kaikkea. Kaikki inhoittaa ja hävettää», toisti hän +vielä tullessaan oman talonsa portaille. + +--Illallista en syö,--sanoi hän Korneijille, joka tuli hänen jäljessään +ruokasaliin, missä häntä odotti katettu illallispöytä teen +kanssa.--Saatte mennä. + +--Ymmärrän,--sanoi Kornei, vaan ei mennyt, ja alkoi korjata pöydältä. +Nehljudof tarkasteli Korneijia ja tunsi mielikarvautta häntä vastaan. +Nehljudof olisi tahtonut että kaikki olisivat jättäneet hänet rauhaan, +mutta hänestä näytti, että kaikki tahallaan, ikäänkuin kiusalla +takertuivat häneen. Kun Kornei läksi veitsien ja lautasten kanssa, aikoi +Nehljudof tulla panemaan teetä teekannuun, mutta kuultuansa Agrafena +Petrovnan askeleita, pujahti kiireesti vieraskamariin päästäkseen häntä +näkemästä ja sulki jäljessään oven. Tämä vierashuone oli sama, jossa +kolme kuukautta sitten oli hänen äitinsä kuollut. Nyt tullessaan tähän +huoneeseen, joka oli valaistu kahdella heijastuslampulla,--toinen hänen +isänsä kuvan luona ja toinen äidin kuvan luona,--hän muisti viimeiset +suhteensa äitiin, ja nämät suhteet näyttivät hänestä luonnottomilta ja +vastenmielisiltä, ja sekin hävetti ja inhoitti. Hän muisteli kuinka hän +äidin sairauden viimeisenä aikana oli suorastaan toivonut tämän +kuolevan. Hän oli vakuuttanut itsellensä toivovansa vaan äidin pääsevän +kärsimyksistä, mutta oikeastaan hän oli toivonut sitä päästäksensä vaan +itse hänen kärsimyksiänsä näkemästä. + +Haluten herättää itsessänsä hyvän muiston äidistä hän katsahti tämän +muotokuvaan, jonka oli 5000 ruplasta maalannut kuuluisa taiteilija. Äiti +oli kuvattu mustaan samettipukuun rinta paljaana. Taiteilija oli +nähtävästi pannut erityistä huolta esittääksensä rinnan, kahden rinnan +välyksen ja nuo sokaisevan kauniit olkapäät ja kaulan. Tämä oli nyt jo +aivan hävettävää ja inhoittavaa. Kuvassa oli jotakin ilettävää ja +herjaavaa, siinä, että äiti oli kuvattu puolialastomana kaunottarena, ja +sitäkin enemmän ilettävää, kun juuri tässä samassa huoneessa kolme +kuukautta sitten oli sama nainen maannut kokoonkutistuneena kuin muumio, +ja täyttänyt kuitenkin ei ainoastaan koko huoneen vaan koko talonkin +tuskallisen raskaalla hajulla, jota ei voinut mitenkään saada +poistetuksi. Nehljudof luuli nytkin vielä tuntevansa samaa hajua. Ja hän +muisti kuinka äiti päivää ennen kuolemaansa oli tarttunut hänen vahvaan, +valkoiseen käteensä omalla luisella, mustenevalla kädellään, katsahtanut +häntä silmiin ja sanonut: »Älä tuomitse minua, Mitja, jos olen väärin +menetellyt», ja kärsimyksestä sammuneihin silmiin oli noussut +kyyneleitä. »Kuinka ilettävää!» sanoi Nehljudof itsekseen vielä kerran +katsahdettuaan puolalastomaan naiseen komeine marmorisine olkapäineen ja +käsineen, ja voitollisine hymyineen huulilla. Rinnan alastomuus kuvassa +muistutti hänen mieleensä toista nuorta naista, jonka hän oli äskettäin +nähnyt samalla tavalla alastomana. Se oli Missi, joka oli keksinyt +tekosyyn kutsuakseen Nehljudofin illalla luokseen, tarkoituksella +näyttäytyä hänelle baalipuvussa, jossa hän aikoi esiintyä tanssiaisissa. +Nehljudof muisti inholla tämän ihastuttavia olkapäitä ja käsiä.--Ja +sitten tuo raaka eläimellinen isä menneisyyksinensä, julmuuksillensa ja +äiti epäilyttävine intelligentin maineinensa, kaikki tämä oli ilettävää, +ja samalla hävettävää. Hävetti ja inhoitti, inhoitti ja hävetti. + +Ei, ei,--ajatteli Nehljudof,--täytyy vapautua; vapautua kaikista näistä +valheellisista suhteista sekä Kortshagineihin, Maria Vasiljevnaan, +perintöön, että kaikkeen muuhun... Niin, hengähtää jälleen vapaasti. +Lähteä ulkomaille, Roomaan, ryhtyä jälleen taulua maalaamaan».--Hän +muisti epäilleensä omia taipumuksiansa ... no, olkoon kuinka tahansa, +kunhan vaan hengähdänkin. Ensin Konstantinopoliin, sitten Roomaan, ja +valamiestoimesta on minun pääseminen mitä pikemmin. Ja sitten sopiminen +tuosta seikasta asianajajan kanssa. + +Ja yhtäkkiä hänen mielikuvituksessaan tavattoman elävästi heräsi +vangitun naisen kuva mustine, hiukan kieroine silmillensä. Kuinka +hillitsemättömään itkuun tämä olikin purskahtanut, kun syytetyille oli +annettu viimeinen sananvuoro. Nopeasti rutisti Nehljudof poltetun +paperossin sammuksiin tuhka-astiaan, sytytti toisen ja alkoi kävellä +edestakasin. Ja tämän naisen kanssa eletyt hetket alkoivat toinen +toisensa perästä herätä hänen mielikuvituksessaan. Hän muisti viimeisen +tapaamisensa, sen eläimellisen intohimon, joka silloin oli valloittanut +hänet ja sen pettymyksen, jonka hän oli tuntenut kun intohimo oli +tyydytetty. Muisti valkean puvun sinisen nauhan kanssa, muisti +aamukirkon. »Minähän rakastin häntä sinä yönä, rakastin totisesti ja +hyvällä, puhtaalla rakkaudella, olin rakastanut vielä ennenkin, ja +kovasti rakastin jo silloinkin, kun ensi kertaa asuin tätien luona +kirjoitellen väitöskirjaani!» Ja hän muisti itseänsä semmoisena kuin oli +ollut silloin. Taas tuoksahti hänelle tuo tuoreus, nuoruus, elämän +yltäkylläisyys ja hänen tuli tuskallisen surullinen olla. + +Eroitus sen välillä, mimmoisena hän oli silloin ja mimmoisena nyt, oli +tavattoman suuri, se oli samallainen jollei suurempikin, kuin eroitus +Katjushan välillä kirkossa ja sen Katjushan välillä, joka oli +juopotellut kauppiaan kanssa ja jonka he olivat tuominneet aamulla. +Silloin hän oli ollut reipas, vapaa ihminen, jonka edessä avautuivat +loppumattomat mahdollisuudet, nyt hän tunsi olevansa kaikilta tahoilta +saarrettuna tyhmän, tyhjän, tarkoituksettoman, mitättömän elämän +ajoverkkoon, josta hän ei nähnyt mitään ulospääsyä, eikäpä suurimmaksi +osaksi edes halunnutkaan päästä. Hän muisti joskus ylpeilleensä +suoruudestansa, joskus pitäneensä periaatteenaan aina puhua totta ja +olleensakin todella rehellinen, ja huomasi kuinka hän nyt oli päihensä +valheessa, kaikkein kauheimmassa valheessa, semmoisessa, jota kaikki +ihmiset hänen ympärillänsä pitivät totuutena. Ja tästä valheesta ei +ollut,--ei ainakaan hän nähnyt--mitään pääsyä. Ja hän oli tahraantunut +siihen, tottunut siihen, hemmoitellut itseään siinä. + +Kuinka oli pääseminen suhteista Maria Vasiljevnaan, tämän mieheen, niin +ettei hävettäisi katsoa miestä ja hänen lapsiansa silmiin? Kuinka oli +valehtelematta irtautuminen suhteista Missiin? Kuinka selviytyminen +ristiriidasta sen välillä että hänen mielestään maanomistus oli laiton, +ja sen, että hän itse käytti äidiltä perittyä maanomistusta +toimeentullaksensa? Kuinka oli sovittaminen syntinsä Katjushan edessä? +Eihän voinut sitä jättää. »En saa jättää naista, jota olen rakastanut, +ja tyytyä siihen että maksan asianajajalle ja vapautan hänet +pakkotöistä, joita hän ei ansaitse;--sovittaisin syyni rahoilla samalla +tavalla kuin silloinkin kun luulin tehneeni mitä pitää annettuani +Katjushalle rahaa!» + +Ja hän muisti elävästi sen hetken, kun hän käytävässä saavutti Katjushan +ja pistettyään tämän käteen rahaa juoksi pois.--»Voi sentään noita +rahoja!»--muisteli hän kauhulla ja inholla, samoin kuin silloinkin, tätä +hetkeä.--»Voi, voi! kuinka ilettävää!--puhui hän niinkuin silloinkin +ääneen.--Ainoastaan kurja konna saattoi noin menetellä! Ja minä, minä +juuri olenkin tuo kurja konna!»--puhui hän ääneensä. --»Mutta onko +todellakin mahdollista,--hän pysähtyi kesken käyntiänsä:--että minä, +juuri minä olen se konna?--Kukas sitten? --vastasi hän itselleen.--Mutta +onko se todellakin yhtä?--jatkoi hän tilintekoansa:--Eikö muka ole +ilettävää ja alhaista sinun suhteesi Maria Vasiljevnaan ja hänen +mieheensä? Ja sinun suhteesi omaisuuteen? Sillä tekosyyllä että rahat +ovat äidiltä, käytät sinä hyväksesi rikkautta, jota pidät laittomana? Ja +koko sinun toimeton, huono elämäsi Hilton? Ja kaiken kukkana--sinun +menettelysi Katjushan kanssa! Kurja konna! Ne ihmiset siellä +arvostelkoot minua kuinka tahtovat, heitä minä voin pettää, mutta +itseäni en voi pettää.» + +Ja hän yhtäkkiä ymmärsi, että se inho, jota hän viime aikoina oli +tuntenut ihmisiin, ja erittäinkin äskettäin ruhtinaaseen, Sofia +Vasiljevnaan, ja Missiin, ja Kornejiin,--oli inho häneen itseensä. Ja, +mikä merkillisintä kaikista, tuossa oman halpamaisuuden tunnustamisessa +tuntui yhtaikaa jotakin kipua tuottavaa ja kuitenkin iloista ja +rauhoittavaa. + +Nehljudofille ei tapahtunut ensi kertaa elämässä se mitä hän nimitti +»sielun pesoksi». Sielunpesoksi hän sanoi semmoista sielun tilaa, +jolloin hän äkkiä, joskus pitkänkin väliajan perästä, tunnettuansa +sisällisen elämän hidastuvan ja toisinaan pysähtyvänkin, ryhtyi +puhdistamaan kaikkea sitä soraa, joka oli hänen sydämmeensä keräytynyt +ja oli syynä tähän seisahdukseen. + +Aina tällaisten heräämysten jälkeen asetti Nehljudof itselleen +periaatteita, joita päätti sitten ainaisesti seurata: kirjoitti +päiväkirjaa ja alkoi uuden elämän, josta ei aikonut koskaan luopua, +--turning a new leaf,--kuten hän sanoi itselleen, mutta joka kerta +maailman viettelykset saivat hänet jälleen pauloihinsa ja hän +huomaamattansa taas lankesi, joskus vielä alemmaksikin kun oli ollut +ennen. + +Näin hän oli puhdistunut ja kohonnut jo useamman kerran: näin oli +tapahtunut ensi kerran silloin kuin hän tuli kesäksi tätiensä luokse. +Silloin oli ollut kaikkein elävin, innokkain heräämys. Ja sen seuraukset +jatkuivat jotenkin kauvan. Sitten oli samallainen heräämys silloin kuin +hän oli jättänyt virkansa, tahtoen uhrata elämänsä, ja astunut sodan +aikana sotapalvelukseen. Tällöin oli kuitenkin jälleen-tahraantuminen +tapahtunut hyvin pian. Vielä oli yksi heräämys silloin, kuin hän jätti +sotapalveluksen ja matkustettuaan ulkomaille alkoi harjoittaa +taidemaalausta. + +Siitä saakka nykyiseen päivään asti oli kulunut pitkä ajanjakso ilman +mitään puhdistusta, ja sentähden ei hän ollut vielä milloinkaan päässyt +niin tahraantumaan, tullut semmoiseen ristiriitaan omantuntonsa +vaatimusten ja sen elämän välillä, jota hän vietti. Ja hän kauhistui +nähdessään välimatkan pituuden. + +Välimatka oli niin suuri, tahrautuminen niin täydellinen, että ensi +hetkenä hänestä tuntui puhdistuminen mahdottomalta. »Olenhan jo +koettanut tulla täydellisemmäksi ja paremmaksi, eikä siitä ole mitään +tullut», puhui hänen sielussaan kiusaajan ääni,--»pitäisikö nyt +uudestaan koettaa? Et sinä yksin, vaan kaikkihan ovat sellaisia,--elämä +on kerran sellainen», puhui tämä ääni. Mutta se vapaa, henkinen olemus, +joka yksin on totinen, yksin mahtava, yksin ijankaikkinen, oli jo +herännyt Nehljudofissa. Eikä hän voinut olla siihen uskomatta. Niin +tavattoman suuri kuin erotus olikin entisen hänen ja sen hänen välillä, +jommoisena hän tahtoi olla, tuntui heränneelle henkiselle olemukselle +kaikki mahdolliselta. + +»Revin rikki tämän valheen, joka sitoo minua, vaikka se minulle mitä +maksaisi, ja tunnustan totuuden, sanon kaikille kaiken totuuden ja teen +totuuden»,--sanoi hän päättävästi ääneen itselleen.--«Sanon totuuden +Missille, sanon, että olen elänyt siveettömästi enkä voi mennä naimisiin +hänen kanssansa,--että olen pitänyt turhaa peliä hänen kanssansa, +--sanon myöskin Maria Vasiljevnalle (aateliston johtajan vaimolle). +Taikka, tälle ei ole mitään sanomista, sanon hänen miehellensä, että +olen heittiö, olen petkuttanut häntä. Perinnön kanssa menettelen niin, +että totuus tulee tunnustetuksi. Sanon hänelle, Katjushalle, että olen +heittiö, että olen syyllinen hänen edessään ja teen kaikki mitä voin +helpoittaakseni hänen kohtaloansa.--Niin, tahdon tavata häntä ja pyytää, +että hän antaisi minulle anteeksi.» + +--Niin, pyydän anteeksi, niinkuin lapset pyytävät. + +Hän pysähtyi.--Menen naimisiin hänen kanssaan, jos se on tarpeellista. + +Hän pysähtyi, pani kätensä ristiin rinnan yli niinkuin hän sitä teki +pienenä ollessaan, nosti silmänsä ylös ja sanoi kääntyen jonkun puoleen: + +--Herra, auta minua, opeta minua, tule ja asetu minuun, ja puhdista +minut kaikesta pahasta. + +Näin hän rukoili, pyysi Jumalan apua, pyysi asettumaan hänen luoksensa +ja puhdistamaan häntä, mutta se mitä hän pyysi olikin jo tapahtunut. +Jumala, joka asui hänessä, oli herännyt hänen tietoisuudessansa. Hän +tunsi itsensä hänenä, ja sentähden, paitsi vapautta, reippautta ja +elämän iloa tunsi myöskin hyvän kaikkivaltiuden. Kaiken, kaiken mikä oli +parasta, mitä vaan ihminen saattoi tehdä, tunsi hän nyt olevansa valmis +tekemään. + +Hänen silmissänsä oli kyyneleitä, kun hän puhui tätä itselleen,--oli +sekä hyviä että huonoja kyyneleitä: hyviä sentähden, että ne olivat ilon +kyyneleitä sen henkiolemuksen heräämisen johdosta, joka kaikkina näinä +vuosina oli hänessä nukkunut; ja huonoja sentähden, että ne syntyivät +tyytyväisyydestä häneen itseensä, hänen hyvyyteensä. + +Hänen tuli kuuma olla. Hän tuli ikkunan luo ja avasi sen. Ikkuna oli +puutarhaan päin. Oli hiljainen, raikas kuutamoyö; kadulta kuului ajajan +räminä, sitten kaikki hiljeni. Suoraan ikkunan edessä oli varjo +alastomasta, korkeasta poppelista, jonka kaikki pienimmätkin haarat ja +mutkat tarkalleen kuvautuivat puhdistetun tantereen hiekalle. Vasemmalla +oli liiterin katto, joka kuun kirkkaassa valossa näytti valkealta, +edessä mutkittelivat puiden oksat kietoutuneina toinen toisiinsa, ja +niiden takana näkyi aidan musta varjo. Nehljudof katseli kuun valaisemaa +puutarhaa, kattoa ja poppelin varjoa, kuunteli, ja hengitti sisäänsä +elähyttävää, tuoretta ilmaa. + +»Kuinka hyvä, kuinka hyvä on minun ollakseni, voi Jumalani, kuinka +hyvä!» puhui hän siitä, mikä oli hänen sielussansa. + + + + +XXIX. + + +Maslova palasi takasin omaan koppiinsa vasta kello 6 illalla, väsyneenä, +jalat kipeinä, kuljettuansa kävelyyn tottumattomana 15 virstaa +kivikatuja myöten, ja sitä paitsi masentuneena odottamattoman ankarasta +tuomiosta, ja nälkäisenä. + +Jo silloin kun vielä jonkun keskeytyksen aikana vartijat olivat syöneet +hänen vieressänsä välipalaksensa leipää ja kovia munia, oli sylki tullut +hänen suuhunsa ja hän tuntenut olevansa nälkäinen, vaikka pitänyt +alentavana pyytää heiltä. Mutta kun tämän jälkeen oli kulunut vielä +kolme tuntia, ei häntä enää haluttanutkaan syödä, ja hän tunsi vaan +heikkoutta. Tämmöisessä tilassa hän kuuli odottamattoman tuomionsa. Ensi +hetkellä hän luuli kuulleensa väärin. Ei voinut heti uskoa mitä kuuli, +ei voinut kuvailla itseään Siperiaan tuomitun nimellä. Mutta nähtyänsä +tuomarien ja valamiesten rauhalliset, toimeensa kiintyneet kasvot, +nähtyänsä, että he ottivat vastaan tämän tiedon ihan luonnollisena, +hänen mielensä kuohahti ja hän huusi yli koko salin olevansa viaton. +Nähtyään sitten, että hänen huutonsakin otettiin vastaan niinkuin +jotakin aivan luonnollista, odotettua, mikä ei missään tapauksessa +voinut muuttaa asiata, hän rupesi itkemään, tuntien että hänen täytyi +nöyrtyä sen julman ja kummastuttavan vääryyden edessä, joka oli hänelle +tapahtunut. Häntä kummastutti erittäinkin se, että hänet olivat näin +julmasti tuominneet miespuoliset,--nuoret, ei vanhat miespuoliset, ne +samat, jotka aina niin lempeästi katselivat häneen. Yhden +heistä,--syyttäjän apulaisen,--oli hän nähnyt aivan toisessa +mielentilassa. Istuessaan vankien odotushuoneessa odottamassa istunnon +alkamista, ja myöskin keskeytyksien aikana, Maslova näki kuinka näillä +miehillä oli olevinaan asiata kulkea oven ohitse tai tulla huoneeseen +vaan katsellaksensa häntä. Ja nyt nämät samat miehet jostakin syystä +tuomitsivat hänet Siperiaan, vaikkei hän ollut syyllinen siihen, mistä +häntä syytettiin. Hän itki, vaan sitten hiljeni ja täydellisen +tylstymisen tilassa istui vankien huoneessa odottaen lähtöä. Hän ei +halunnut nyt muuta kuin polttaa tupakkia. Tässä tilassa hänet tapasivat +Botshkova ja Kartinkin, jotka tuomion jälkeen tuotiin samaan huoneeseen. +Botshkova alkoi heti haukkua Maslovaa ja nimittää häntä siperialaisen +nimellä. + +--Ähä, kävikös hullusti? Selvisitkö? Etpähän päässyt erille, senkin +vietävä! Minkä keitit sen söitkin. Etpähän enää Siperiassa keikaile. + +Maslova istui kädet mekon hihoissa, ja tuijotti, pää alas painuneena, +liikkumatta, kaksi askelta eteensä likaiseksi tallattuun lattiaan, ja +puhui vaan: + +--En ole kajonnut teihin, jättäkää tekin minut rauhaan. Enhän ole +kajonnut teihin,--toisti hän useamman kerran, sitten vaikeni kokonaan. +Hän elpyi vähäsen vasta sitten kuin Botshkova ja Kartinkin olivat viedyt +pois ja hänen huoneeseensa oli tullut vartija tuoden hänelle kolme +ruplaa rahaa. + +--Sinäkö olet Maslova?--kysyi tämä. + +--Tuoss' on, rouva lähetti sinulle,--sanoi hän antaen Maslovalle rahat. + +--Mikä rouva? + +--Ota, itse sen paremmin tiedät, tässä muka vielä puhumaan tuommoisten +kanssa! + +Rahat oli lähettänyt Kitajeva. Poistuessaan oikeussalista tämä oli +kääntynyt oikeudenpalvelijan puoleen kysyen olisiko luvallista antaa +vähä rahoja Maslovalle. Oikeudenpalvelija sanoi, että voi. Silloi hän, +luvan saatuansa, otti turpeasta kädestään kolmella napilla varustetun +säämiskähansikkaan, hapuili esille silkkisen hameen takimaisten poimujen +keskeltä muodikkaan kukkaron, ja valittuaan jokseenkin suuresta +kupongien joukosta, jotka olivat vasta leikatut irti hänen +ansaitsemistaan arvopapereista, yhden 2 ruplan 50 kopekan arvoisen, ja +pantuaan siihen lisäksi 50 kopekkaa hopearahoja, antoi ne +oikeudenpalvelijalle. Tämä kutsui vartijan ja hyväntekijän läsnäollessa +antoi rahat vartijalle. + +--Muistakaa että viette oikein perille,--sanoi Kitajeva vartijalle. + +Vartija loukkaantui tästä muistutuksesta, ja sentähden olikin kohdellut +Maslovaa niin äkäisesti. + +Maslova iloitsi rahoista, sillä nämä antoivat hänelle sen ainoan, mitä +hän tällä hetkellä halusi. + +»Kunpa saisi paperosseja ja saisi vetäistä savun», ajatteli hän, ja +hänen kaikki ajatuksensa keskittyivät tähän polttamisen haluun. Hänellä +oli niin kova halu, että hän ahnaasti siemaili ilmaa, kun siinä tuntui +vähänkin tupakinhajua, jota tuli käytävään työhuoneen ovesta. Mutta +hänen oli vielä kauvan odottaminen, koska sihteeri, jonka asiana oli +päästää vangit, unohti syytetyt ja alkoi keskustelun jopa väittelynkin +kielletyn artikkelin johdosta erään asianajajan kanssa. + +Vihdoin 5:n aikaan hän päästettiin, ja +saattosotamiehet--nishninowgorodilainen ja tshuvassi--veivät hänet +oikeudesta takapihan kautta. Vielä eteisessä hän antoi heille 20 +kopekkaa pyytäen ostamaan kaksi korvapuustia ja paperosseja. Tshuvassi +rupesi nauramaan, otti rahat ja sanoi: «Olkoon menneeksi, ostetaan»,--ja +todellakin rehellisesti osti sekä paperossit että korvapuustit ja antoi +vielä takasinkin. Tiellä ei saanut polttaa, niin että Maslova saapui +vankilan eteen tyydyttämättä polttamisen haluansa. Silloin kun hän +saatettiin vankilan ovien luo, tuotiin rautatieasemalta noin sata +vankia. Portaissa hän sattui yhteen näiden kanssa. + +Vangit--partasuita, parrattomia, vanhoja, nuoria, venäläisiä, +muukalaisia,--muutamilla pää puoleksi raakattuna, kolistellen +jalkarautojansa, täyttivät eteishuoneen tomulla, jalkojen kopinalla ja +väkevällä hienhajulla. Kulkiessaan Maslovan ohitse vangit kaikki +katselivat häntä ja muutamat tulivat hänen luoksensa nykimään häntä. + +--Katos sitä tyttöä vaan, ai-ai kun olet pulska,--sanoi joku +näistä.--Muistas minua, kun tavataan, pani toinen silmää iskien. Yksi, +musta, niska siniseksi ajeltuna ja viikset ajelluilla kasvoilla, +sotkeutuen jalkarautoihinsa ja rämistäen niitä, hypähti Maslovan luokse +ja kapsahti kaulaan. + +--Vai ei kelvannut? Jopa olisi aika heittää keikailemiset!--huudahti hän +hampaat irvessä ja silmät kiiltävinä, kun Maslova tuuppasi hänet +luotaan. + +--Mitäs sinä perhanan poika siinä teet?--kiljasi tirehtöörin apulainen, +tullen takaapäin. + +Vanki kyyristyi kokoon ja livahti kiireesti pois. Mutta apulainen ärjäsi +Maslovalle: + +--Mitä sinä täällä? + +Maslova tahtoi sanoa, että hänet oli tuotu oikeudesta, mutta oli niin +väsyksissä, ettei viitsinyt puhua. + +--Oikeudesta, herra päällysmies,--sanoi vanhempi saattosotamiehistä +tullen esille ohikulkevien joukosta ja tehden kunniaa. + +--Anna siis päivystäjän haltuun. Miltäs tämä tämmöinen näyttää! + +--Ymmärrän, herra tirehtööri. + +--Sokolof! Ottakaa vastaan,--huusi apulainen. + +Päivystäjä tuli luo, töykkäsi vihasesti Maslovaa olkapäähän ja päällänsä +käskien seuraamaan, vei hänet naisosaston käytävään. Siellä Maslova +syynättiin kaikilta puolin, ja kun ei mitään löydetty (paperossirasia +oli piilotettu korvapuustin sisään), laskettiin hän samaan koppiin, +josta oli aamulla lähtenytkin. + + + + +XXX. + + +Se koppi, jossa Maslovaa säilytettiin, oli suuri, 9 arssinaa pitkä ja 7 +leveä huone; siinä oli kaksi ikkunaa, suuri, rappeutunut uuni, ja +lavitsoita ravistuneine lautoineen; nämät ottivat kaksikolmannesta +huoneen alasta. Keskellä, vastapäätä ovea oli mustunut jumalankuva, +vahakynttilä eteen kiinnitettynä, ja sen alle oli ripustettu pölyytynyt +kimppu lakastumattomia kukkia. Oven vieressä vasemmalla oli lattialla +mustunut paikka, missä seisoi haiseva astia. Iltahuuto oli jo ollut ja +naiset olivat suljetut yöksi. + +Kaikkiaan oli tämän kopin asukkaita viisitoista: kaksitoista naista ja +kolme lasta. + +Oli vielä aivan valoisa ja ainoastaan kaksi naisista makasi lavitsoilla: +toisella oli pää piilotettuna mekon sisään, hän oli hupakko, joka oli +vangittu passittomana,--hän nukkui melkein aina; ja toinen, +keuhkotautinen, kärsimässä rangaistusta varkaudesta. Tämä loikoi +valveillansa, mekko pään alle pistettynä, silmät selko selällään ja +vaivoin pidätellen, rykimistä välttääksensä, kutkuttavaa ja ylöspyrkivää +näljää kurkussansa. Muut naiset, kaikki paljain päin ja pelkissä +karkeissa paidoissansa,--joko istuivat lavitsoilla ompelemassa taikka +seisoivat ikkunalla katselemassa ohikulkevia miesvankeja. Niiden kolmen +naisen joukossa, jotka ompelivat, oli myöskin se sama eukko, joka oli +saattanut Maslovaa, Korabljova, jolla oli synkän näköiset, rypistyneet, +kurttuiset kasvot sekä säkkinä riippuvaa nahkaa leuvan alla. Hän oli +muuten korkea, voimakas nainen, lyhyt letti niskassa, ohimoissa +harmahtavia hiuksia ja karvoja kasvava syntymämerkki poskella. Tämä +vanha vaimo oli tuomittu Siperiaan miehensä tappamisesta kirveellä. +Tappanut hän oli miehensä siitä syystä, että tämä oli ahdistellut hänen +tytärtänsä. Korabljova oli määrätty vanhimmaksi kopin asukkaiden +joukossa; hän kauppasi viinaa. Hän ompeli, lasit silmillä, ja piteli +suurissa, työstä kangistuneissa käsissään neulaa talonpoikaisella +tavalla, kolmella sormella, terä itseensä päin. Hänen vieressään istui +niinikään ommellen purjevaatteesta säkkejä, vähänläntä, koukkunokkainen, +mustahko nainen, päässä pienet mustat silmät, hyväluontoinen ja +puhelias. Tämä oli toimittanut ratamiehen tehtäviä rautatie-putkalla, ja +oli tuomittu kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen siitä, ettei ollut tullut +näyttämään lippua junan tullessa, josta olikin syntynyt junaonnettomuus. +Kolmas ompelevista naisista oli Fedosja,--Fenitshka, kuten häntä +kumppanit sanoivat,--vaaleaverinen, punaposkinen, kirkkaat siniset +lapsen silmät päässä, kaksi pitkää, tummaa lettiä niskassa käärittyinä +pienen pään ympäri. Hän oli aivan nuori, erittäin hyvän näköinen nainen, +joka oli vankeudessa miehensä myrkyttämisen yrityksestä. Tämän +myrkytysyrityksensä oli hän tehnyt heti miehelään mentyänsä, johon oli +annettu 16 vuotiaana tyttönä. Niinä kahdeksana kuukautena, joina hän, +otettuna holhouksen alaiseksi, odotteli tuomiotansa, ei hän ainoastaan +ollut sopinut miehensä kanssa, vaan vieläpä niin tähän kiintynyt, että +oikeusjutun alkaessa he olivat eläneet keskenään niinkuin kaksi +parhainta ystävää. Huolimatta siitä että mies ja appi-isä, ja +erittäinkin häneen kiintynyt anoppi koettivat oikeudessa kaikin voimin +häntä puolustaa, tuomittiin hän lähetettäväksi pakkotöihin Siperiaan. +Hyväluontoinen, iloinen, usein hymyilevä Fedosja oli Maslovan +lavitsanaapuri ja kiintyi Maslovaan, vieläpä piti velvollisuutenaan +pitää huolta tästä ja palvella häntä. Toimetonna istui lavitsalla vielä +kaksi naista: toinen oli noin neljänkymmenen vuotias kalpeilla, +laihoilla kasvoilla; hän oli varmaankin ennen ollut hyvin kaunis, vaikka +nyt oli laihtunut ja kalvistunut; hän piteli käsissään lasta ja imetti +sitä pitkästä, valkoisesta rinnastaan. Hänen rikoksensa oli se, että kun +heidän kylästään haettiin rekryyttisotamiestä, joka talonpoikain +mielestä oli laittomasti otettu, väki pysähytti poliisin ja otti häneltä +rekryytin pois. Tämä nainen oli laittomasti otetun nuorukaisen täti ja +hän oli ensimäisenä käynyt hevosen suitsiin, jolla rekryyttiä +kuljetettiin. Vielä istui lavitsalla toimettomana pieni, kokonaan +ryppyinen, hyväluontoinen eukko harmaine hiuksinensa, selkä kyttyrässä. +Tämä eukko istui lavitsalla uunin luona ja oli ottavinaan kiinni +nelivuotista, lyhyeksi kerittyä, edestakasin juoksentelevaa, isomahaista +ja nauruun menehtyvää poikaa. Poikanen juoksenteli paitasillaan hänen +ohitsensa toistaen yhtä ja samaa: ähä etpä saanutkaan kiinni! + +Tämä eukko, joka oli yhdessä täysikäisen poikansa kanssa syytetty +murhapoltosta, kärsi vankeusrangaistustansa pysyen mitä +hyvänluontoisimpana. Hän suri vaan poikaansa, joka yhteen aikaan istui +vankeudessa, ja ennen kaikkea omaa ukkoansa, jonka hän pelkäsi joutuvan +kokonansa täitten valtaan, sillä kun miniä oli lähtenyt pois, ei ollut +ketään, joka olisi ukkoa pessyt. + +Paitsi näitä seitsemää seisoskeli vielä neljä naista avatun ikkunan +luona, ja pidellen kiinni rautaisesta ristikosta koetti merkeillä ja +huudoilla pitää puhetta pihalla ohikulkevien vankien kanssa, samojen, +jotka olivat Maslovankin kohdanneet. Yksi näistä naisista, varkaudesta +rangaistu, oli suuri, punaverinen nainen, velton ja lerpallaan olevan +ruumiin kanssa. Hänen kasvonsa, kätensä ja avatusta kauluksesta +esiintyvä kaulansa olivat kellertävän valkoset, teerenpilkkujen +peittämät. Käheällä äänellä hän kiljui ikkunasta hävyttömiä sanoja +pihalle. Hänen vieressänsä seisoi kasvultaan kymmenvuotiaan tytön +kokoinen mustahko, kömpelö vanki. Hänen selkänsä oli pitkä ja jalat +aivan lyhyet, kasvot olivat punaset, täpläiset, silmät hyvin hajallaan, +huulet paksut ja lyhyet, niin etteivät peittäneet valkoisia, +ulospistäviä hampaita. Vikistää hihittäen hän nauroi sille, mikä +tapahtui ulkona. Tämä vanki, jota hänen keikailemisensa tähden sanottiin +Horoshafkaksi, kaunikiksi, oli syytetty varkaudesta ja murhapoltosta. +Heidän takanansa seisoi hyvin likaisessa harmaassa paidassa surkean +näköinen, laiha, suonikas, suurimahainen, raskaudentilassa oleva nainen, +joka oli syytetty varastetun tavaran kätkemisestä. Tämä nainen oli +vaiti, mutta kaiken aikaa hyväksyvästi ja lempeästi hymyili sille, mikä +tapahtui pihalla. Neljäs ikkunan ääressä seisovista oli +salakapakoitsemisesta rangaistu lyhyenläntä, juureva maalaisvaimo hyvin +ulospistävine silmineen ja hyväntahtoisine kasvoineen. Tämä nainen oli +vanhan eukon kanssa leikkivän pojan ja niinikään hänen kanssansa +vankeudessa olevan seitsenvuotisen tytön äiti, joita lapsia ei oltu +voitu jättää yksikseen kotiin. Lasten äiti katseli kuten muutkin +ikkunasta, mutta kutoi herkeämättä sukkaa ja rypisti paheksivasti +otsaansa sekä ummisti silmänsä siihen mitä ohikulkevat vangit pihalta +huusivat. Hänen seitsenvuotias tyttärensä valkosine irrallaan olevine +hiuksinensa seisoi paitasillaan punatukkaisen naisen vieressä pidellen +pienellä, heikolla kätösellään tämän hameesta ja pysähtynein silmin +kuunteli tarkasti niitä rivoja sanoja, joita mies- ja naisvangit +viskelivät toinen toisilleen, sekä kuiskaili niitä itsekseen ikäänkuin +muistiin pannakseen. Kahdestoista naisvanki oli lukkarin tytär, joka oli +upottanut kaivoon oman lapsensa. Tämä tyttö oli pitkä ja solakka, hänen +hiuksensa olivat pörröksissä lyhyen, paksun, ruskean letin ympärillä, +silmät olivat liikkumattomat ja esillepistävät. Hän ei pannut mitään +huomiota siihen mitä hänen ympärillänsä tapahtui, vaan kulki avojaloin +likaisessa, harmaassa paidassansa edestakasin kopin vapaalla alalla, +jyrkästi ja äkkiä kääntyen seinän kohdalla. + + + + +XXXI. + + +Kun lukkoa kolisteltiin ja Maslova laskettiin koppiin, kaikki kääntyivät +häneen. Lukkarin tytärkin pysähtyi hetkeksi, katsahti kulmakarvojansa +nostaen sisääntulleeseen, vaikka tosin alkoikin heti taas mitään +sanomatta astua suurilla, päättävillä askeleillaan edestakasin; +Korabljova pisti neulan karkeaan kankaaseen ja katsoi kysyvästi +lasisilmiensä yli Maslovaan. + +--Ähäpäs! Tulit sittenkin takasin. Ja minä kun tässä juuri päättelin, +että kyllä he sinut vapauttavat,--sanoi hän käheällä, matalalla, melkein +miehisellä äänellään.--Eikös mitä, kiinni panivat. + +Hän otti lasit silmiltään ja asetti ompeluksen viereensä lavitsalle. + +--Me mummon kanssa ajattelimme, että ehkä päästävät heti menemään. +Sellaistakin tapahtuu, sanoimme. Sattuu joskus että pistävät rahojakin +käteen,--alkoi heti laulavalla äänellään kopin vanhimmaksi määrätty +nainen.--Vai niin, vai niinkö se nyt kävikin. Emmepä siis arvanneetkaan. +Jumala näkyy tahtovan toisin,--puhui hän herkeämättä, hellällä ja +sointuisalla äänellänsä. + +--Jokohan tuomitsivat?--kysyi Fedosja osaa ottavalla hellyydellä katsoen +Maslovaan lapsekkailla, kirkkaan sinisillä silmillään, ja koko hänen +iloinen, nuori näkönsä muuttui aivan kuin itkua valmistaakseen. Maslova +ei vastannut mitään, vaan meni sanaakaan sanomatta paikallensa, joka oli +toinen päästä lukien, Korabljovan vieressä, ja istui lavitsan laudoille. + +--Et näemmä ole vielä syönytkään,--sanoi Fedosja nousten ja tullen +Maslovan luo. + +Maslova vastaamatta mitään asetti korvapuustit päänalukselle ja alkoi +riisuutua. Hän otti tomuisen mekon yltään ja huivin kiharaisilta, +mustilta hiuksiltaan, ja istui. + +Pojan kanssa lavitsain toisessa päässä leikkivä kyttyräselkäinen eukko +tuli myöskin siihen ja pysähtyi Maslovan eteen. + +--Ts, ts, ts!--imasi hän kielellänsä suulakea vastaan säälivästi +heilutellen päätänsä. + +Poikanen tuli myöskin eukon perästä ja silmät selällään, ylähuuli +eteenpäin töröttävänä tuijotti korvapuusteihin, jotka Maslova oli +tuonut. Nähtyään kaikki nuo osaaottavat kasvot kaiken sen perästä mitä +hänelle oli tapahtunut, Maslovaa rupesi itkettämään ja hänen huulensa +värähtelivät. Vaan hän koetti pidättää ja onnistuikin pidättää niin +kauvan kuin ei eukko ja poika vielä olleet tulleet. Nyt, kuultuansa tuon +hyväntahtoisen, säälivän äänen eukon suusta ja erittäin kohdattuaan +poikasen silmät, kun tämä siirsi katseensa korvapuusteista häneen, ei +hän enää voinut hillitä itseänsä. Koko hänen kasvonsa alkoivat +vavahdella ja hän purskahti itkuun. + +--Sanoinhan minä sinulle: sinun on hankittava itsellesi oikea +puolustaja,--sanoi Korabljova.--No? Siperiaanko siis?--kysyi hän. + +--Maslova aikoi vastata, vaan ei voinut, ja nyyhkyttäen kaivoi esiin +korvapuusteista paperossilaatikon, jonka kannella oli punaposkisen +naisen kuva, hiukset hyvin korkealle kammattuina, kolmikulman muotoinen +avaus rinnassa, sekä antoi sen Korabljovalle. Korabljova tarkasteli +kuvaa, pudisti paheksivasti päätänsä erittäin sen johdosta, että Maslova +näin hukkasi rahoja, otti yhden paperossin, sytytti sen lampusta, veti +itse ensin savun ja antoi sitten Maslovalle. Maslova, yhä vaan itkien, +alkoi ahnaasti kerta toisensa perästä vetää sisäänsä ja puhaltaa ulos +tupakinsavua. + +--Siperiaan,--sai hän nyyhkytyksiltä vihdoin sanotuksi. + +--Eivätpä pelkää Jumalata, ihmissyöjät, kirotut verenjuojat, sanoi +Korabljova.--Syyttömästi ovat tytön tuominneet. + +Samassa räjähti ikkunalta sinne jääneiden naisten nauru. Pikku tyttö +nauroi myöskin ja hänen hieno lapsenäänensä sekaantui aikaisten käheään +naurun vikinään.--Joku vanki oli pihalla tekaissut semmoista, mikä näin +vaikutti uloskatsojiin. + +--Ah sinä, raakattu koiras! Ettes häpee,--puhui punatukkainen ja koko +lihava ruumiinsa lerpallaan, painautuen kasvoillansa ristikkoon, huusi +ulos järjettömän siivottomia sanoja. + +--Mitäs siellä kaakatat senkin retkale!--sanoi Korabljova puistaen +päätänsä punatukkaiselle, ja kääntyen sitten jälleen Maslovaan +päin.--Kuinka moneksi vuotta? + +--Neljäksi,--sanoi Maslova, ja kyyneleitä tulvasi niin runsaasti hänen +silmistään, että yksi sattui paperossiin. + +Maslova rutisti sen vihasesti kokoon, viskasi pois ja otti toisen. + +Vanhemmaksi määrätty nainen, vaikka ei itse polttanut, nosti pätkän heti +ylös ja alkoi sitä suoritella, jatkaen yhä puhettansa. + +--Eivätpä näy siellä paljon totuudesta piittaavan,--sanoi hän.--Tekevät +niinkuin tahtovat. Tässä koko ajan luulimme, että vapauttavat. +Matvejevna sanoi, vapauttavat, mutta minä sanoin: ei, sydämmessäni on +aavistus, että hänen käy huonosti; niinpä kävikin,--puhui hän, +nähtävästi mielihyvällä kuunnellen omaa ääntänsä. + +Nyt olivat miesvangit jo kaikki kulkeneet pihan yli, ja naiset, jotka +olivat heidän kanssansa puhelleet, tulivat pois ikkunalta ja +kokoontuivat hekin Maslovan ympärille. Ensin tuli muljosilmäinen +salakapakoitsija tyttärensä kanssa. + +--No, liikaako määräsivät?--kysyi hän istuutuen Maslovan viereen ja +jatkaen nopeaan kutomistansa. + +--Tietenkin liikaa, kun ei ollut rahoja. Jos olisi rahoja ollut ja olisi +liukassuisen asianajajan kustantanut, kyllä olisivat vapauttaneet,-- +sanoi Korabljova. + +--Vaikkapa sen, miksi sitä taas sanotaan,--sen pörhötukkaisen, +suurinokkaisen,--se poika se tuopi kuivana vaikka vedestä. Sen kun olisi +ottanut! + +--Mene sitä ottamaan,--sanoi hampaat irvessä heidän luoksensa istahtunut +Horoshafka:--se poika ei tuhatta vähemmästä ottaisi edes sylkäistäkseen. + +--Näkyy olevan sinun kohtalosi kerran sellainen.--puuttui puheeseen se +akka, joka oli syytetty murhapoltosta.--Onkos tämä sitten helppoa +kantaa: ensin viepi pojalta vaimon, sitten toimittaa hänet täiden +ruuaksi linnaan ja vielä minutkin samaan paikkaan vanhoina päivinä,-- +alkoi hän taas jo sataan kertaan toistamansa historian;--linna tai +mierontie, jompikumpi on aina edessä. Jollei mierontielle niin linnaan. + +--Ainahan ne samalla tavalla,--sanoi salakapakoitsija, ja tarkastettuaan +tytön päätä, pisti sukankutimen viereensä, veti tytön jalkojensa väliin +ja alkoi vikkelin sormin hakea hänen päästänsä. »Mitäs menit viinaa +kauppaamaan». Vaan milläpäs lapset olivat ruokittavat?--puhui hän, +jatkaen tuttua työtänsä. + +Nämät salakapakoitsijan sanat muistuttivat Maslovaa viinasta. + +--Ottaisko lasin,--sanoi hän Korabljovalle pyyhkien paidan hihalla +kyyneleitänsä ja vaan silloin tällöin enää nyyhkyttäen. + +--Mitäs, olkoon menneeksi,--sanoi Korabljova. + + + + +XXXII. + + +Maslova kaivoi rahat esille, niinikään korvapuustin sisästä, ja antoi +Korabljovalle kupongin. Korabljova otti kupongin, katsahti siihen ja, +vaikkei osannutkaan lukea, uskoi mitä kaikkitietävä Horoshafka sanoi, +että paperi oli arvoltaan 2 ruplaa 50 kopekkaa, ja kiipesi venttiilin +lokerosta ottamaan sinne piilotettua viinapulloa. Tämän +nähtyänsä menivät kaikki ne naiset, jotka eivät olleet heidän +lavitsanaapureitansa, paikoilleen. Maslova sillä välin puisti tomun +huivistansa ja mekostaan, nousi lavitsalle istumaan ja alkoi syödä +korvapuustia. + +--Minä koetin pitää sinulle teetä, mutta se on sittenkin +jäähtynyt,--sanoi Fedosja noutaen hyllyltä jalkariepuun käärityn +läkkisen teekannun ja ruukun. + +Juoma oli ihan kylmää ja maistui enemmän läkiltä kuin teeltä, mutta +Maslova täytti ruukun ja alkoi särpiä korvapuustin palojen väliin. + +--Siinä on sinullekin,--huusi hän lohkaisten palan korvapuustista ja +antaen sen pojalle, joka katseli hänen suuhunsa. + +Korabljova tuli nyt esiin viinapullon ja ruukun kanssa. Maslova tarjosi +Korabljovalle ja Horoshafkalle. Nämät kolme vankia muodostivat kopin +ylimystön, koska heillä oli rahoja ja he tasasivat kaikki keskenänsä. + +Jonkun hetken kuluttua Maslova elpyi ja alkoi sukkelasti kertoa +oikeudesta, matkien syyttäjää ja kaikkea sitä, mikä häntä oli siellä +erittäin kummastuttanut. Kummastuttanut oli häntä erittäinkin se huomio, +että miehet kaikkialla missä hän vaan liikkui, juoksivat hänen +perässänsä. Oikeudessa kaikki olivat häntä katsoneet,--kertoi hän,--ja +kävivät tahallaan yhtämittaa vankien huoneessa. + +--Saattomies itsekin sanoi: »sinua ne vaan käyvät katsomassa.« On +tulevinaan muka jotain tärkeätä paperia hakemaan, missä,--missä, ja minä +näen ihan selvästi, ettei hän hae mitään paperia, vaan ahmii silmillänsä +minua,--puhui Maslova hymyillen ja ikäänkuin kummissaan heilutellen +päätänsä.--On ne nekin taiteilijoita. + +--No se nyt on aina niin,--tarttui puheeseen kopin vanhin, ja heti pääsi +hänen laulava äänensä vauhtiin.--Niin ne ovat kuin kärpäset sokerin +kimpussa. Jos missä muualla niitä ei olisi, kyllä vaan siinä on. Sen +paremmasta eivät tiedä... + +--Mutta kylläpä osaavat täälläkin,--keskeytti häntä Maslova.--Pulaan +jouduin täälläkin. Kohta kun oli päästy perille, saapui vankiroikka +asemahuoneelta. Ja nämätkös kerääntyivät ympärilleni, etten ollut päästä +heistä. Onneksi tuli päällysmiehen apulainen ja ajoi heidät pois. Yksi +kävi niin kimppuuni, että tuskin osasin irtautua. + +--Minkä näköinen?--kysyi Horoshafka. + +--Mustahko, viiksien kanssa. + +--Kyllä se sitten oli hän. + +--Kuka hän? + +--Ka, Stsheglof. Se joka äsken meni ohitse. + +--Mikä ihmeen Stsheglof? + +--Kylläpä, kun ei Stsheglofia tunne! Stsheglof on kaksi kertaa karannut +Siperiasta. Nyt saivat kiinni, mutta kyllä hän pian taas lähtee. Häntä +pelkäävät esimiehetkin,--puhui Horoshafka, joka välitteli kirjelappusia +vangeille ja sentähden tiesi kaikki, mitä vankilassa tapahtui.--Lähtee +kun lähteekin. + +--No, jos lähteekin, eipä se meitä mukaansa ota,--sanoi +Korabljova.--Mutta sano sinä paremmin,--kääntyi hän Maslovan +puoleen:--mitä sinulle atvokaatti puhui valituksesta, sehän se nyt on +tehtävä? + +Maslova ei sanonut tietävänsä mistään. + +Samassa punatukkainen nainen, upottaen molemmat teerenpilkkuiset kätensä +pörröiseen, tuuheaan, punaseen tukkaansa, ja kynsien päätänsä tuli +viinaa juovien ylimyksien luo. + +--Minä selitän sinulle, Katariina, kaikki niinkuin on,--alkoi +hän.--Ensiksikin täytyy sinun kirjoittaa: olen tyytymätön tuomioon, ja +sitten pitää antaa ilmoitus syyttäjälle. + +--Piruako sinä täältä tahdot?--tiuskasi hänelle vihaisella bassolla +Korabljova:--vai vainusitko viinaa,--älä siinä turhia juttele. Kyllä +tässä ilman sinuakin tiedetään mitä on tehtävä. + +--Ei puhuta sinulle, mitäs rähiset? + +--Vai haluttaisi viinaa? Ja siksi hieroutuisit joukkoon? + +--No annetaan vaan hänellekin,--sanoi Maslova, joka aina kaikille jakoi +kaikki, mitä hänellä oli. + +--Kyllä annan kohta niin että.. + +--Koetas, koetas,--sanoi punatukkainen työntäytyen Korabljovan +päälle.--Luuletkos minun pelkäävän? + +--Senkin kuritusvanki! + +--Semmoiseltapa sen kuulenkin. + +--Senkin riivattu ketale! + +--Minäkö ketale? + +--Siperialainen, murhaaja!--huusi punatukkainen. + +--Alappa väistyä,--sanoi Korabljova synkästi. + +Mutta punatukkainen työntäytyi yhä lähemmäksi ja Korabljova tyrkkäsi +häntä avonaiseen lihavaan rintaan. Punatukkainen ei muuta odottanutkaan, +ja äkkiarvaamattoman nopealla liikkeellä kävi toisella kädellään kiinni +Korabljovan tukkaan ja toisella aikoi lyödä häntä kasvoihin, mutta +Korabljova sai hänen kädestään kiinni. Maslova ja Horoshafka tarttuivat +punatukkaisen käsiin tahtoen irroittaa häntä, mutta hänen kätensä ei +heltinyt hiuksista. Hetkeksi hän päästi kätensä, mutta ainoastaan +saadaksensa hiukset nyrkkinsä ympäri. Korabljova, pää väännyksissä, +hakkasi toisella kädellään punatukkaista ruumiiseen, ja koetti käydä +hampailla kiinni tämän käteen. Naiset kerääntyivät tappelevien +ympärille, erottelivat heitä ja kiljuivat. Keuhkotautinenkin tuli yskien +katsomaan mitä tapahtui. Lapset likistyivät toisiinsa ja itkivät. Melun +kuultuansa tulivat sisälle sekä nais- että miesvartija. Tappelijat +erotettiin, ja molemmat: Korabljova päästäen auki harmaata lettiänsä ja +kooten siitä irtilähteneitä tupsuja, ja punatukkainen pidellen keltaisen +rintansa ylitse kokonaan repeytynyttä paitaansa,--huusivat yhtaikaa, +selittäen tapausta ja syyttäen toisiansa. + +--Tiedänhän minä, että se on taas se viina; kun huomenna kerron +tirehtöörille, kyllä saatte kuulla! Tunnenhan selvästi nenässäni,--puhui +naisvartija.--Katsokaa että korjaatte kaikki, muuten käy ohrasesti, +tässä ei ole aikaa asiatanne selvitellä. Paikoillenne ja vait! + +Mutta vaikenemisesta ei pitkään aikaan tullut mitään. Kauvan naiset +vielä haukkuivat, kertoivat toisillensa, kuinka riita oli alkanut ja +kuka oli syyllinen. Vihdoin sekä mies- että naisvartija läksivät pois, +ja naiset alkoivat tyyntyä ja laittautua makuulle. Vanha eukko alkoi +rukoilla jumalankuvan edessä. + +--Löysivätpähän toisensa molemmat siperialaiset,--rupesi punatukkainen +äkkiä käheällä äänellänsä lavitsain toisesta päästä taas puhumaan, ja +hän höysti jokaista sanaansa mitä kummallisimmilla haukkumasanoilla. + +--Katso etees, ettei täältä vieläkin tulisi,--vastasi heti Korabljova +liittäen samallaisia sanoja puheeseensa. Ja molemmat hiljenivät. + +--Jolleivät vaan estäisi, kyllä minä sinut mukiloitsisin, senkin +vietävä...--alkoi jälleen punatukkainen, eikä taaskaan viipynyt kauvan +yhtäläinen vastaus Korabljovalta. + +Sitten oltiin vähä kauvemman aikaa vaiti, ja jo taas tuli +haukkumasanoja. Väliajat kuitenkin yhä pitenivät ja vihdoin kaikki +kokonaan hiljeni. + +Kaikki makasivat, muutamat alkoivat kuorsata, ainoastaan vanha eukko, +jolla oli tapana kauvan rukoilla, yhä vieläkin teki kumarruksia +jumalankuvan edessä, mutta lukkarin tytär, naisvartijan mentyä, heti +nousi ja alkoi jälleen kävellä edes takasin kopissa. + +Maslovaa ei nukuttanut. Hän vaan ajatteli olevansa nyt siperialainen, ja +olihan häntä jo kaksi kertaa siksi sanottukin,--ensin Botshkova ja +sitten punatukkainen,--eikä hän mitenkään voinut tottua tuohon nimeen. +Korabljova, joka oli maannut häneen selin kääntyi lavitsalla. + +--Kylläpä en olisi uskonut,--sanoi Maslova hiljaan.--Mitä kaikkea muut +tekevätkin ja kuitenkin pääsevät vapaiksi, mutta minun täytyy kärsiä +ilman syytä. + +--Älä sure, tyttö. On niitä ihmisiä Siperiassakin. Etkä sinä sielläkään +hukkaan joudu,--lohdutteli häntä Korabljova. + +--Enpä tietenkään, mutta kuitenkin se vaivaa. Semmoisenko kohtalon nyt +olisin ansainnut. Olenhan niin tottunut hyvään elämään! + +--Jumalaa vastaan et mitään voi,--sanoi Korabljova huokaisten.--Häntä +vastaan et mitään voi. + +--Tiedän, mummo kulta, mutta kuitenkin on vaikeata. + +He vaikenivat. + +--Kuuletko? Se on se vetelys!--sanoi Korabljova käskien kuuntelemaan +niitä kummallisia ääniä, jotka tulivat lavitsan toiselta puolelta. + +Nämät äänet olivat punatukkaisen naisen hillittyjä itkun purkauksia. +Punatukkainen itki sitä, että häntä oli äsken haukuttu, eikä oltu +annettu viinaa, jota hänen olisi niin mieli tehnyt. Hän itki vielä +sitäkin, että hän yleensä koko elinaikanansa ei ollut muuta kokenut kuin +haukkumista, pilkkaa, loukkauksia ja lyöntejä. Hän koetti hakea +lohdutusta muistelemalla ensi rakkauttansa tehdastyömieheen, +Molodenkofiin, mutta muistettuaan tämän rakkauden hän myöskin muisti +mihin se oli loppunut. Se oli loppunut siihen, että Molodenkof +kurillaan, humalapäissään, hutkaisi häntä vihtrillillä kaikkein arimpaan +paikkaan ja sitten nauroi tovereinsa kanssa sukkeluudelleen, katsellen +kuinka hän väänteli itseänsä tuskissaan. Hän muisti tämän, ja hänen tuli +sääli itseänsä, ja luullen ettei kukaan enää kuulisi, hän rupesi +itkemään ja itki niinkuin lapset--voihkien ja nenäänsä puhisten ja +niellen suolaisia kyyneleitä. + +--Käy sääliksi häntä,--sanoi Maslova. + +--Tietysti käy, mutta mitäs tuppaa. + + + + +XXXIII. + + +Ensimäinen tunne, joka valtasi Nehljudofin hänen seuraavana aamuna +herättyänsä, oli tieto siitä että hänelle oli jotain tapahtunut, ja +ennenkuin hän vielä muisti mitä oli tapahtunutkaan, hän jo tiesi että se +oli jotain tärkeätä ja hyvää. »Katjusha, tuomioistuin». Niin, täytyy +heretä valehtelemasta, täytyy sanoa koko totuus. Ja aivan kuin +ihmeellisenä yhteensattumuksena tuli juuri tänä aamuna tuo kauvan +odotettu kirje Maria Vasiljevnalta, aateliston johtajan vaimolta; sama +kirje jota hän nyt niin tarvitsi. Vaimo antoi siinä hänelle täyden +vapauden ja toivotti onnea aijottuun avioliittoon. + +--Avioliittoon!--ajatteli Nehljudof ivallisesti.--Kuinka kaukana +olenkaan nyt siitä! + +Ja hän muisti eilisen aikomuksensa tunnustaa kaikki tyyni vaimon +miehelle, tehdä tämän edessä katumuksensa ja sanoa olevansa valmis mihin +hyvitykseen tahansa. Mutta nyt aamulla ei tämän päätöksen +toimeenpaneminen näyttänyt hänestä niin helpolta kuin eilen. »Ja +oikeastaan, miksi tekisin ihmistä onnettomaksi, kun hän ei kerran tiedä. +Jos hän kysyy,--silloin kyllä sanon hänelle. Mutta miksi suotta menisin +ilmaisemaan hänelle? Ei, se ei ole tarpeen.» + +Yhtä vaikealta nyt aamulla näytti koko totuuden tunnustaminen Missille. +Taaskin tuntui sopimattomalta itse tuo puheeksi ottaminen,--se olisi +ollut loukkaavaa. Välttämätöntä oli, kuten niin monessa muussakin +elämänsuhteessa, että olisi jäänyt jotain arvattavaksikin. Sen hän +kuitenkin päätti tänä aamuna: hän lakkaa käymästä heidän luonansa, ja +sanoo totuuden, jos häneltä kysytään. + +Suhteissa Katjushaan ei sitävastoin saisi jäädä mitään puhtaaksi +puhumatta. + +»Lähden vankilaan, puhun hänen kanssaan, pyydän häneltä anteeksi. Ja jos +on tarpeen, niin, jos on tarpeen, menen naimisiin hänen +kanssaan»,--ajatteli Nehljudof. + +Tämä ajatus, että siveellisen hyvityksen tähden olisi kaikki alttiiksi +pantava, jopa mentävä naimisiinkin, liikutti häntä nyt aamulla +erikoisesti. + +Pitkään aikaan ei hän ollut alkanut päiväänsä sellaisella tarmon +tunteella. Huoneeseen tulleelle Agrafena Petrovnalle hän itseänsäkin +hämmästyttävällä päättäväisyydellä heti ilmoitti ei enää tarvitsevansa +tätä huoneustoa eikä Agrafenan palvelusta. Äänettömällä suostumuksella +oli ollut ikäänkuin päätetty asia, että Nehljudof kustantaa tätä suurta +ja kallista kortteeria mennäkseen siinä naimisiin. Ja sentähden oli +kortteerista luopumisella ratkaiseva merkitys. Agrafena Petrovna +katsahtikin häneen kummastuneena. + +--Kiitän teitä suuresti, Agrafena Petrovna, kaikesta huolenpidostanne, +mutta nyt en enää tarvitse näin suurta huoneustoa enkä kaikkia +palvelijoita. Jos kuitenkin tahdotte auttaa minua, niin tehkää hyvin ja +pitäkää huolta huonekaluista, korjatkaa ne jonnekin aluksi, niinkuin +tehtiin äidin eläessä. Kun Natasha tulee, hän kyllä ottaa ne huostaansa. +(Natasha oli Nehljudofin sisar.) + +Agrafena Petrovna pudisteli päätänsä. + +--Kuinka niin, »ottaa huostaansa»? Vielähän niitä tulette +tarvitsemaan,--sanoi hän. + +--Ei, ei tarvita, Agrafena Petrovna, ihan varmaan ei tarvita,--sanoi +Nehljudof vastaten siihen mitä toisen päänpudistus oli tarkoittanut. +--Olkaa hyvä, sanokaa Kornejillekin, että minä annan hänelle kahden +kuukauden palkan eteenpäin, mutta etten häntä enää tarvitse. + +--Väärin teette, Dmitrij Ivanovitsh. No, vaikka nyt ulkomaille +lähtisittekin, onhan huoneusto kuitenkin tarpeen. + +--Te ajattelette toista, Agrafena Petrovna. Minä en lähde ulkomaille; ja +jos lähden, niin ihan toiseen paikkaan. + +Hän tuli äkkiä tulipunaseksi. »Niin, täytyy sanoa hänelle,--ajatteli +hän,--ei auta salata, Täytyy sanoa kaikki kaikille.» + +--Minulle on tapahtunut hyvin kummallinen ja tärkeä seikka eilen. +Muistattehan Katjushaa, joka oli täti Marian luona? + +--Kuinka en muistaisi, minähän häntä opetin ompelemaankin. + +--No niin, illalla tämä sama Katjusha oli oikeuden edessä, ja minä olin +valamiehenä. + +--Voi herranen aika kuinka kauheata!--sanoi Agrafena Petrovna.--Mistä +häntä syytettiin? + +--Taposta,--ja kaiken sen olen minä tehnyt. + +--Kuinka olisitte te voineet sen tehdä? Te puhutte hyvin +kummallisesti,--sanoi Agrafena Petrovna ja hänen vanhoissa silmissään +leimahti kipinä. + +Agrafena tunsi Katjushan historian. + +--Niin, minä olen syynä kaikkeen. Ja tämä asia on muuttanut minun kaikki +aikeeni. + +--Mutta mikä ihmeen muutos tästä voisi teille tulla?--sanoi Agrafena +Petrovna pidättäen naurahdusta. + +--Se muutos, että jos minä olen syynä siihen, että Katjusha on joutunut +tälle tielle, niin minunhan täytyykin tehdä mitä voin auttaakseni häntä. + +--Se on teidän asianne,--mutta erityisesti teidän syytänne ei tässä ole. +Kyllähän mokomata sattuu jokaiselle, ja jos vaan menettelee järkevästi, +niin se kaikki siliää pois ja unohtuu, ja elävätpähän ihmiset,--sanoi +Agrafena Petrovna ankarasti,--eikä teidän ole mitään syytä panna asiaa +omaan laskuunne. Olinhan minä kuullut ennenkin, että Katjusha oli +joutunut harhatielle, kukapas siihen voisi olla syynä? + +--Minä olen syyllinen. Ja sentähden tahdonkin parantaa asian. + +--No, onpa sitä nyt vaikeanlainen parantaa. + +--Se on minun asiani. Mutta jos te ajattelette omaa kohtaloanne, niin +se, mitä mamma oli tahtonut... + +--Minä en ajattele omaa kohtaloani. Vainaja on niin runsaasti jakanut +hyväntahtoisuuttansa minulle, etten voi toivoa mitään enempää. Minua +kutsuu luoksensa Lizanka, (se oli hänen naimisissa olevan +veljentyttärensä nimi), tämän luokse lähdenkin, kun joudun +tarpeettomaksi. Mutta sanon vieläkin, että turhanpäiten otatte asiaa +sydämmellenne, semmoista tapahtuu jokaiselle. + +--No, minulla on oma ajatukseni. Ja kuitenkin pyydän teitä, auttakaa +minua huoneiden luovuttamisessa ja tavaroiden korjaamisessa. Älkääkä +olko minulle suutuksissa. Minä olen teille hyvin, hyvin kiitollinen +kaikesta. + +Merkillistä oli, että siitä saakka kuin Nehljudof tuli huonoksi ja +vastenmieliseksi omissa silmissään, siitä saakka muut eivät olleet +hänelle enää vastenmielisiä; päinvastoin, sekä Agrafena Petrovnaa että +Kornejia kohtaan hän tunsi hellyyttä ja kunnioitusta. Hänen olisi tehnyt +mieli katua Kornejinkin edessä, mutta Kornej näytti niin +järkähtämättömän kunnioittavalta, ettei Nehljudof uskaltanut. + +Matkalla oikeuteen, ajaessaan samoja katuja myöten, samalla ajurilla, + +Nehljudof ihmetteli itsekin mihin määrään toinen ihminen hän nyt tunsi +olevansa. + +Avioliitto Missin kanssa, joka oli vielä eilen näyttänyt niin +läheiseltä, tuntui hänestä nyt aivan mahdottomalta. Eilen hän oli +käsittänyt tilansa niin, että Missi epäilemättä tulee pitämään onnena +saada hänet, nyt sitävastoin hän tunsi itsensä arvottomaksi ei +ainoastaan avioliittoon vaan edes olemaan minään läheisenäkään Missille. +»Jospa hän vaan tietäisi mikä olen, ei suinkaan ottaisi minua +vastaankaan. Ja minä kun häntä vielä moitin keikailemisesta tuon herran +edessä. Ja vaikka Missi nyt suostuisikin minuun, voisinko minä olla +onnellinen tai edes rauhallinenkaan, tietäessäni että tuo toinen on +täällä linnassa ja jonakin päivänä viedään vartioittuna Siperiaan. Tuo +minun kukistamani nainen viedään pakkotöihin, ja minä muka alkaisin +täällä vastaanottaa onnentoivotuksia ja tehdä visiittejä nuoren vaimoni +keralla. Taikka aateliston johtajan kanssa, jota olen yhdessä hänen +vaimonsa kanssa pettänyt, alkaisin laskea ääniä, jotka kannattavat tai +vastustavat koulujohtokunnan tekemiä ehdotuksia j.n.e., ja sitten +panisin toimeen salaisia tapaamisia hänen vaimonsa kanssa, (kuinka +inhoittavaa!), taikka rupeisin jatkamaan taulua, joka ei nähtävästi +koskaan tule valmiiksi, sillä eihän minun pidäkään antautua noihin +joutavuuksiin, enkä sitä paitsi voisi nyt mitään semmoista +tehdä»,--puhui hän itsekseen, lakkaamatta iloiten siitä sisällisestä +muutoksesta, mitä hän koki. + +»Nyt olisi ennen kaikkia,--ajatteli hän,--tavattava asianajaja ja +saatava tietää miten hän on päättänyt, ja sitten ... sitten tavattava +hänet vankilassa, tuon eilisen vangin, ja sanottava hänelle kaikki». + +Ja vaan kuvaillessaankin, kuinka hän tapaisi Katjushan, kuinka sanoisi +hänelle kaikki, kuinka katuisi rikostaan hänen edessänsä, kuinka tekisi +kaikki minkä voi, menisi naimisiin hänen kanssaan ja sovittaisi siten +rikoksensa--, valtasi hänet omituinen, ylevä riemu ja kyyneleet nousivat +hänen silmiinsä. + + + + +XXXIV. + + +Tultuaan oikeuteen tapasi Nehljudof heti käytävässä eilisen +oikeudenpalvelijan ja tiedusteli tältä: missä tuomitut vangit +säilytetään, ja keltä on saatava lupa niiden tapaamiseen? +Oikeudenpalvelija selitti, että vankeja säilytettiin eri paikoissa, ja +että ennenkuin tuomio oli voittanut laillisen voiman riippui luvansaanti +yleisestä syyttäjästä.--»Minä sanon sitten itse ja saatan teidät +istunnon jälkeen. Syyttäjää ei vielä kuulukaan. Mutta sitten istunnon +jälkeen. Nyt tehkää hyvin ja tulkaa oikeussaliin. Istunto alkaa heti.» + +Nehljudof kiitti oikeudenpalvelijaa, joka erittäinkin nyt näytti hänestä +surkuteltavalta, ja meni valamiesten huoneeseen. + +Hänen lähestyessä tätä huonetta olivat valamiehet jo menossa +istuntosaliin. Kauppias oli samalla tavalla iloinen, ja samalla tavalla +kuin eilen oli syönyt ja ryypännyt, ja tervehti nyt Nehljudofia kuin +vanhaa ystävää. Pietari Gerasimovitsh ei herättänyt Nehljudofissa nyt +mitään vihamielisiä tunteita tuttavallisuutensa ja naurunsa tähden. + +Nehljudofin teki mieli kaikille valamiehillekin ilmaista suhteensa +eiliseen syytettyyn. »Oikeastaan,--ajatteli hän,--olisi eilen pitänyt +istunnon aikana nousta seisoalleen ja julkisesti tunnustaa +syyllisyytensä». Mutta kun hän yhdessä muiden valamiesten kanssa astui +istuntosaliin, ja taas alkoivat nuo eiliset temput: taas »oikeus +lähestyy», taas kolme kirjokaulaista lavalle, taas äänettömyys, taas +valamiesten istuutuminen korkeakarmisille tuoleille, taas santarmit, +pappi,--niin silloin hän tunsi, että vaikka olisikin ollut +menetteleminen näin, ei hän olisi eilenkään voinut rikkoa tätä +juhlallisuutta. + +Valmistelut istuntoon olivat samat tänään kuin eilenkin (paitsi +valamiesten vannotusta ja puheenjohtajan puhetta heille). + +Tämänpäiväinen juttu koski murtovarkautta. Syytettyä, joka oli +heikonnäköinen, kapeahartiainen 20-vuotias poika harmaassa mekossa, +harmailla, verettömillä kasvoilla, vartioitsi kaksi santarmia, +paljastetut miekat kädessä. Hän istui yksinänsä syytettyjen penkillä ja +arasti katseli sisääntulevia. Tämä poika oli syytetty siitä, että oli +yhdessä toverinsa kanssa murtautunut lukittuun liiteriin ja anastanut +sieltä vanhoja lattiamattoja, arvoltaan 3 ruplaa 67 kopekkaa. +Syytekirjasta kävi ilmi, että poliisi oli ottanut pojan kiinni silloin +kuin tämä oli kulkenut toverinsa kanssa, joka oli kantanut olallaan +mattoja. Poika ja hänen toverinsa olivat tunnustaneet heti rikoksensa ja +pantiin molemmat vankilaan. Pojan toveri, viilari, oli jo vankilassa +kuollut ja poikaa nyt tutkittiin yksin. Vanhat matot makasivat +todiste-esineiden pöydällä. + +Juttua käsiteltiin, samoin kuin eilistäkin, loppumattomine varastoineen +todistuksia, todisteaiheita, vierasmiehiä, vannottamisia, +kuulustelemisia, asiantuntijoita ja ristiinkyselyjä. Todistajaksi +kutsuttu poliisi vastasi puheenjohtajan, syyttäjän ja puolustajan +kysymyksiin lyhyillä, puisilla sotilasvastauksilla. Mutta huolimatta +hänen sotilaallisesta tylsämielisyydestään ja koneellisuudestansa, näkyi +että hän sääli poikaa ja vastenmielisesti kertoi kiinniotosta. + +Toinen todistaja, varkauden kärsinyt ukko, talonhaltija ja mattojen +omistaja oli nähtävästi kiukkuinen ihminen. Kun häneltä kysyttiin +tunnustaako hän matot omikseen, tunnusti hän ne omikseen hyvin +vastenmielisesti; mutta kun syyttäjän apulainen sitten alkoi tiedustella +mihin hän oli aikonut mattoja käyttää ja hyvinkö ne olivat hänelle +tarpeelliset, hän suuttui ja vastasi: »Ja vaikka ne nyt ikuisiksi +ajoiksi katoisivat näkyvistäni, en niitä ollenkaan kaipaisi. Jos olisin +tiennyt, että niistä näin paljon puuhaa tulee, en totisesti olisi +hakenut; kymmenruplasen ja kaksikin olisin suorittanut, kunhan vaan +olisin päässyt näistä iankaikkisista kuulusteluista. Ajureille yksistään +olen viisi ruplaa maksanut; enkä minä ole mikään terve ihminen. Minussa +on sekä tyrät että reumatismit.» + +Näin puhuivat todistajat, ja syytetty itse tunnusti kaikki tyyni, ja +niinkuin kiinnisaatu eläin, järjettömänä vilkkuen sivuilleen, kertoi +katkonaisella äänellä koko tapauksen. + +Asia oli selvä; mutta syyttäjän apulainen, samoin kuin eilenkin +olkapäitänsä kohottaen, teki hienoja kysymyksiä, joiden tarkoitus oli +saada viekas rikoksentekijä ansaan. + +Puheessansa hän koetti todistaa, että varkaus oli tapahtunut +ihmisasumuksessa ja sisäänmurtautumalla, ja että poika oli siis +saatettava ankarimman rangaistuksen alaiseksi. + +Oikeuden määräämä puolustaja sitävastoin koetti todistaa, ettei varkaus +ollut tapahtunut ihmisasumuksessa, ja että siis vaikka esillä olikin +ilmeinen rikos, rikollista ei voitu kuitenkaan pitää vielä niin +vaarallisena yhteiskunnalle, kuin syyttäjän apulainen oli tahtonut +luulotella. + +Puheenjohtaja, aivan niinkuin eilenkin, pysyi puolueettomuuden ja +oikeudenmukaisuuden esikuvana ja selitteli tarkalleen valamiehille sitä, +mitä he tiesivät eivätkä voineet olla tietämättä. Niinkuin eilenkin +tehtiin keskeytyksiä; niinkuin eilen poltettiin tupakkia; yhä samalla +tavalla oikeudenpalvelija jälleen huuteli: «oikeus lähestyy», ja samalla +tavalla istuivat kaksi santarmia miekat paljastettuina uhkaamassa +rikoksen, tekijää, mutta itse koettaen olla nukkumatta. + +Jutusta kävi ilmi, että tämän pojan oli hänen isänsä antanut jo +alaikäisenä tupakkitehtaan työhön, missä poika oli sitten elänyt 5 +vuotta. Tänä vuonna oli tehtaan isäntä pannut hänet pois isännän ja +työmiesten välillä tapahtuneen rettelön jälkeen, ja jäätyään työttömäksi +oli poika kuljeksinut pitkin kaupunkia juoden yltään vaatteensakin. +Jossain ravintolassa hän oli yhdyttänyt samallaisen, jo ennen +työttömäksi jääneen viilarin, pahan juopon, ja he olivat yhdessä +humalapäissään öiseen aikaan rikkoneet liiterin lukon, ja ottaneet +sieltä mitä ensiksi käsiinsä saivat. He joutuivat kiinni ja tunnustivat +kaikki. He pantiin vankilaan, missä sitten viilari ennen oikeudenkäynnin +alkamista oli kuollut. Poikaa vastaan käytiin nyt oikeutta ja häntä +pidettiin vaarallisena olentona, josta yhteiskuntaa täytyi suojella. + +»Tuo nyt on ihan samallainen vaarallinen olento kuin eilinenkin +syytetty»,--ajatteli Nehljudof, kuullessaan mitä kaikkea hänen edessään +tapahtui.--«Nuo olisivat vaaralliset ja me emme olisi vaarallisia?... +Minä olen siveetön, pettäjä, ja kaikki me, kaikki ne, jotka tietäen mikä +minä olen, eivät ole halveksineet vaan päinvastoin kunnioittaneet +minua.» + +Onhan selvää, että tämä poika ei ole mikään erikoinen ilkiö, vaan ihan +tavallinen (sen kaikki näkevät) ihminen, ja että hän on tullut siksi, +mikä on, ainoastaan siitä syystä, että eli semmoisissa olosuhteissa, +jotka semmoisia ihmisiä synnyttävät. Näyttäisi siis ilmeiseltä, että jos +tahdotaan, ettei tämmöisiä poikia olisi, täytyy koettaa poistaa niitä +olosuhteita, joissa tämmöiset onnettomat olennot syntyvät. Jos vaan +olisi löytynyt jokukin ihminen,--ajatteli Nehljudof katsellen pojan +tuskallisia pelonalaisia kasvoja,--joka olisi säälinyt häntä silloin +kuin hän leivän puutteen tähden lähetettiin maalta kaupunkiin; jos +puutteenalaisia olisi autettu, tai jospa vaan silloinkin, kuin hän jo +oli kaupungissa ja kaksitoistatuntisen työpäivän jälkeen kulki tehtaasta +vanhempien toverien, viettelijäinsä kanssa ravintolaan,--kunpa olisi +silloinkin löytynyt ihminen, joka olisi sanonut: »älä sinä mene Vanja, +ei se ole hyvä», niin ei poika olisi mennyt, ei olisi joutunut +harhatielle, eikä olisi mitään pahaa tehnyt. + +Mutta semmoista ihmistä, joka olisi häntä säälinyt, ei löytynyt +ainoatakaan koko sinä aikana, kun poika pienen elukan tavalla eleli +oppipojan vuosia kaupungissa, ja lyhyeksi kerityin päin juoksenteli +mestarien ostoksilla; päinvastoin, jos hän jotain sai mestareilta ja +tovereilta kaupungissa kuulla, niin vaan: että se se poikaa on, joka saa +narratuksi, joka osaa juoda, osaa haukkua, osaa tapella ja elää +huonosti. + +Mutta kun hän sitten sairaana ja epäterveellisen työn, juoppouden, +huonon elämän pilaamana, tylsistyneenä ja hupsuna kuin unessa horjuskeli +ilman tarkoitusta pitkin katuja ja vihdoin juovuspäissään tunkeutui +johonkin liiteriin ja vei sieltä tarpeettomia mattoja, niin nyt me emme +ollenkaan pidä huolta niiden syiden poistamisesta, jotka saattoivat +pojan hänen nykyiseen tilaansa, vaan tahdomme muka auttaa asiata sillä, +että ryhdymme rankaisemaan tätä poikaa!... + +Hirmuista! + +Nehljudof ajatteli kaikkea tätä, eikä enää kuunnellut mitä hänen +edessänsä tehtiin. Ja kauhistui yhä enemmän vaan siitä, mikä hänelle +selvisi. Häntä hämmästytti että hän oli saattanut olla ennen näkemättä +tätä, että muut saattoivat olla näkemättä. + + + + +XXXV. + + +Heti kun tehtiin seuraava keskeytys Nehljudof nousi ja tuli käytävään +päättäen olla enää palaamatta istuntosaliin. Antaa heidän tehdä hänen +kanssansa mitä tahtovat, mutta tähän ilveilyyn hän ei enää voi ottaa +osaa. + +Otettuaan selvän missä yleisen syyttäjän huone oli, meni Nehljudof tämän +luo. Vahtimestari ei olisi häntä laskenut, vaan sanoi, että syyttäjä oli +työssä, mutta Nehljudof, kuuntelematta häntä, meni sisälle ja kääntyen +vastaan tulevan virkamiehen puoleen pyysi tätä ilmoittamaan yleiselle +syyttäjälle olevansa valamies ja että hänen oli välttämätöntä tavata +syyttäjää erään sangen tärkeän asian vuoksi. Nehljudofin ruhtinaallinen +arvonimi ja hienot vaatteet auttoivat häntä. Virkamies teki ilmoituksen +syyttäjälle, ja Nehljudof laskettiin sisälle. Yleinen syyttäjä otti +hänet vastaan seisaaltansa, nähtävästi tyytymättömänä siihen +itsepintaisuuteen, millä Nehljudof oli pyrkinyt hänen puheillensa. + +--Mitä haluatte?--kysyi yleinen syyttäjä ankarasti. + +--Minä olen valamies, nimeni on Nehljudof ja minun täytyy +välttämättömästi tavata syytettyä Maslovaa,--sanoi Nehljudof nopeasti ja +päättävästi, punastuen ja tuntien tekevänsä jotain semmoista, mikä on +ratkaisevasti vaikuttava hänen elämäänsä. + +Yleinen syyttäjä oli lyhyenläntä, tummanverinen mies, tukka lyhyt, +harmahtava, silmät kirkkaat ja vilkkaat, tuuhea, leikattu parta +esiinpistävässä alaleuvassa. + +--Maslovaa? Kyllä tunnen. Hän oli syytetty myrkytyksestä,--sanoi +syyttäjä rauhallisesti.--Mitä varten te tahdotte häntä tavata?--Ja +sitten ikäänkuin haluten pehmentää käytöstänsä lisäsi:--En voi antaa +lupaa teille, tietämättä mitä varten se on teille tarpeen. + +--Se on minulle tarpeen erään minulle hyvin tärkeän asian vuoksi,--sanoi +Nehljudof sävähtäen punaseksi. + +--Vai niin,--sanoi syyttäjä ja nostettuaan silmänsä katseli +tarkkaavaisesti Nehljudofia.--Onko hänen asiansa jo ollut esillä vai ei? + +--Hän oli eilen oikeuden edessä, ja tuomittiin neljäksi vuodeksi +pakkotöihin--vääryydellä. Hän on syytön. + +--Vai niin. Jos hän on vasta eilen saanut tuomionsa,--sanoi syyttäjä +panematta mitään huomiota Nehljudofin ilmoitukseen että Maslova oli +syytön,--ennenkuin tuomio on voittanut laillisen voiman hän yhä +säilytetään tutkintovankilassa. Vankeja voi siellä tavata vaan +määräpäivinä. Sinne nyt neuvonkin teitä kääntymään. + +--Vaan minun täytyy saada tavata häntä niin pian kuin +mahdollista,--sanoi Nehljudof tuntien alaleukansa vapisevan ja +ratkaisevan hetken olevan lähellä. + +--Mutta mistä syystä se on teille välttämätöntä?--kysyi syyttäjä +kohottaen vähän levottomasti kulmakarvojansa. + +--Siitä syystä, että hän on syytön ja tuomittu pakkotöihin. Mutta +kaikkeen syypää olen minä,--sanoi Nehljudof vapisevalla äänellä, tuntien +samalla puhuvansa semmoista, mitä ei olisi oikeastaan tarvinnut. + +--Millä tavalla sitten?--kysyi syyttäjä. + +--Sillä tavalla, että minä olen pettänyt hänet ja saattanut siihen +tilaan, missä hän nyt on. Jollei hän olisi semmoinen, miksi minä olen +hänet tehnyt, ei hän olisi joutunut tämmöisen syytöksenkään alaiseksi. + +--En minä sittenkään ymmärrä, missä yhteydessä tämä on tapaamisen +kanssa. + +--Siinä yhteydessä että minä tahdon seurata häntä ja ... mennä naimisiin +hänen kanssaan,--sai Nehljudof sanotuksi. Ja kuten aina, kun hän vaan +tuli tähän aineeseen, kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. + +--Todellakin?--Vai niin!--sanoi syyttäjä.--Tämä on todellakin aivan +erikoinen tapaus. Ettekös te ole äänivaltainen Krasnoperskin +piirikunnasta?--kysyi syyttäjä aivan kuin muistellen mitä hän oli ennen +kuullut Nehljudofista, joka nyt esitti niin kummallisen tuumansa. + +--Suokaa anteeksi, en luule että tämä olisi missään yhteydessä pyyntöni +kanssa,--vastasi Nehljudof kiihkeästi ja vihaisesti. + +--Eipä suinkaan, ei,--sanoi yleinen syyttäjä tuskin huomattavasti +hymähtäen ja ollenkaan joutumatta hämilleen,--mutta teidän pyyntönne on +niin tavatonta laatua, niin ulkopuolella kaikkia muodollisuuksia... + +--No, voinko siis saada luvan? + +--Luvanko? Kyllä, annan teille kohta päästölipun. Olkaa hyvä, istukaa. + +Hän tuli pöydän luo, istui ja alkoi kirjoittaa. + +--Tehkää hyvin, istukaa. + +Nehljudof jäi seisomaan. + +Kirjoitettuaan päästölipun yleinen syyttäjä antoi sen Nehljudofille +uteliaasti häneen katsoen. + +--Vielä minun on ilmoittaminen,--sanoi Nehljudof,--etten enää voi ottaa +osaa oikeuden istuntoihin. + +--Teidän on, kuten tiedätte, esittäminen pätevät syyt oikeudelle. + +--Syyt ovat ne, että pidän jokaista oikeutta tarpeettomana, jopa +siveettömänäkin. + +--Niinpä kyllä,--sanoi yleinen syyttäjä yhä samalla tavalla tuskin +huomattavasti hymyillen, ikäänkuin osoittaaksensa, että tämmöiset +ilmoitukset olivat hänelle hyvin tuttuja ja kuuluivat tiettyyn +hullunkuriseen luokkaan.--Niinpä kyllä, mutta te arvattavasti kuitenkin +ymmärrätte, että minä, ollen yleisenä syyttäjänä oikeudessa, en voi olla +kanssanne samaa mieltä. Ja sentähden neuvon teitä ilmoittamaan asiasta +oikeudelle, joka sitten päättää onko ilmoituksenne otettava huomioon vai +ei, ja jälkimäisessä tapauksessa tuomitsee teille sakon. Kääntykää siis +oikeuden puoleen. + +--Olen jo ilmoittanut enkä enää mene minnekään,--sanoi Nehljudof +vihaisesti. + +--Jääkää hyvästi,--sanoi yleinen syyttäjä kumartaen päällänsä, +nähtävästi haluten pikemmin päästä tästä kummallisesta asiamiehestä. + +--Kuka se kävi luonanne?--kysyi oikeudenjäsen tullen heti Nehljudofin +jälkeen yleisen syyttäjän työhuoneeseen. + +--Nehljudof, tiedättehän, joka vielä Krasnoperskin piirikunnassa teki +kuntakokouksessa kaikenlaisia kummallisia ilmoituksia. Ja kuvailkaa, hän +on valamiehenä, ja syytettyjen joukossa esiintyy pakkotöihin tuomittu +nainen, eli tyttö, jonka hän sanojensa mukaan oli pettänyt, ja nyt hän +tahtoo mennä naimisiin sen kanssa. + +--No ihanko todella? + +--Niin hän minulle sanoi, ja vieläpä jotenkin kummallisesti +kiihoittuneena. + +--On jonkinlaista epävakaisuutta, jotain epänormaalia nykyisissä +nuorissa miehissä. + +--Eipä tuo enää niin nuorikaan ole. + +--No entä teidän ylistämänne Ivashenko sitten, huh kuinka se +kyllästyttää. Se panee kuin piinapenkille: puhuu ja puhuu ja puhuu ilman +loppua. + +--Niitä pitää yksinkertaisesti vaan keskeyttää, muutenhan ne ovat +varsinaisia jarruttajia. + + + + +XXXVI. + + +Yleisen syyttäjän luota Nehljudof ajoi suoraan tutkintovankilaan. Mutta +tuli ilmi, ettei siellä mitään Maslovaa ollut ja vankilan tirehtööri +selitti Nehljudofille, että tämän Maslovan pitäisi olla vanhassa +siirtolaisvankilassa. Nehljudof ajoi sinne. + +Ja todellakin, Katariina Maslova oli siellä. + +Välimatka tutkintovankilasta siirtolaislinnaan oli tavattoman suuri ja +Nehljudof saapui sinne vasta illalla. Hän oli tulemassa tämän suuren +synkän rakennuksen ovelle, mutta vahtimies ei päästänyt häntä, ja soitti +vaan kelloa. Soiton johdosta tuli yksi vartijoista. Nehljudof näytti +päästölippunsa, mutta vartija ei sanonut voivansa ilman tirehtöörin +lupaa päästää sisälle. Nehljudof läksi tirehtöörin luo. Jo noustessaan +rappusia myöten kuuli hän ovien takaa pianolla soitettavan jotakin +monimutkaista bravuurikappaletta. Mutta kun sitten vihanen sisäpiika, +toinen silmä sidottuna, avasi hänelle oven, nämät äänet pääsivät +huoneesta ikäänkuin valloilleen ja tainnuttivat hänen kuulonsa. Soitto +oli kyllästyttävä Lisztin rapsodia, joka tuli kyllä erinomaisesti +suoritetuksi, vaan ainoastaan erääseen kohtaan asti. Tähän kohtaan +päästyä toistettiin sama asia uudelleen. Nehljudof kysyi sidotulta +piialta oliko tirehtööri kotona. + +Piika sanoi että ei. + +--Tuleeko hän pian? + +Rapsodia pysähtyi jälleen ja jälleen samalla loistolla ja melulla +pauhautui noiduttuun paikkaan asti. + +--Minä menen kysymään. + +Ja piika läksi. + +Rapsodia oli juuri päässyt vauhtiinsa, kun se äkkiä ennen noiduttua +paikkaa keskeytyi ja kuului ääni: + +--Sano hänelle ettei ole, ja ettei tulekaan. Hän on vieraissa, mitä +ihmettä ne kiusaavat,--kuului oven takaa naisääni, ja taas alkoi +rapsodia, mutta samassa taaskin keskeytyi ja tuolia kuului työnnettävän +syrjään. Vihastunut pianonsoittaja tahtoi nähtävästi itse purkaa +suuttumuksensa tunkeilevalle vieraalle, joka ei noudattanut +vastaanottoaikaa. + +--Pappa ei ole kotona,--sanoi hän vihaisesti tullen eteiseen. Se oli +surkuteltavan näköinen, kalpea neitonen, siniset renkaat velttojen +silmien alla, tukka kohennettuna. Nähtyään nuoren herran hyvässä +palttoossa hän lämpeni.--Astukaa sisälle, ehkä... Mitäs asiaa teillä +olisi? + +--Tahtoisin tavata erästä naisvankia. + +--Varmaankin valtiollista? + +--Ei, ei valtiollista. Minulla on päästölippu yleiseltä syyttäjältä. + +--No, en tiedä, pappa ei ole kotona. Astukaahan sisälle, tehkää +hyvin,--kutsui hän jälleen Nehljudofia pienestä eteisestä.--Tai +kääntykää sitten tirehtöörin apulaisen puoleen, joka nyt on konttorissa, +hänen kanssaan voitte puhua. Kuinka onkaan sukunimenne? + +--Kiitän teitä,--sanoi Nehljudof vastaamatta kysymykseen ja läksi. + +Ovea ei oltu vielä saatu suljetuksi hänen jälkeensä, kun jo taas alkoi +sama reipas, iloinen soitto, joka niin ei sopinut tähän paikkaan missä +sitä tuotettiin, eikä tämän surkuteltavan tytön kasvoihin, joka niin +itsepintaisesti sitä harjoitteli. Pihalla Nehljudof tapasi nuoren +vankilavirkamiehen, jolla oli töröttävät vahatut viikset, ja kysyi tältä +tirehtöörin apulaista. Se olikin apulainen itse. Hän otti päästölipun, +silmäili sitä ja sanoi, että tämä päästölippu tarkoitti tutkintovankilaa +ja ettei hän sen nojalla uskaltanut päästää tänne,--ja onhan jo +myöhäistäkin. Tulkaa huomenna. Huomenna kello 10 on vankien tapaaminen +kaikille sallittu, tulkaa silloin, niin on itse tirehtöörikin kotona. +Silloin saatte tavata yleisessä tapaamishuoneessa, mutta jos tirehtööri +sallii, niin konttorissakin. + +Näin siis pääsemättä tänäpäivänä tarkoituksensa perille Nehljudof ajoi +kotiin. Se että hän oli koettanut tavata Maslovaa ja oli ilmaissut +aikeensa syyttäjälle, että hän oli käynyt kahdessa vankilassa, oli +saanut hänen mielensä niin kiihoitetuksi, ettei hän pitkään aikaan +voinut rauhoittua. Tultuaan kotiin hän heti haki esiin kauan koskematta +olleet päiväkirjansa, luki muutamia paikkoja niistä ja kirjoitti: +»Kahteen vuoteen en ole kirjoittanut päiväkirjaa enkä luullut enää +koskaan palaavani tähän lapsellisuuteen. Mutta se ei ollutkaan mitään +lapsellisuutta, vaan keskustelua itseni kanssa, sen totisen, +jumalallisen itsen kanssa, joka asuu jokaisessa ihmisessä. Koko aikana +tämä _minä_ on nukkunut, enkä ole voinut kenenkään kanssa keskustella. +Sen herätti nukuksista tuo tavaton tapaus 28:na huhtikuuta, oikeudessa, +missä olin valamiehenä. Syytettyjen penkillä näin hänet, pettämäni +Katjushan, vankipuvussa. Kummallisen väärinkäsityksen ja minun +erehdykseni kautta hän tuomittiin Siperiaan. Olen juuri käynyt yleisen +syyttäjän luona ja vankilassa. Minua ei päästetty hänen luoksensa, vaan +minä olen päättänyt tehdä kaikki saadakseni nähdä hänet, katuakseni +hänen edessään ja sovittaakseni syyllisyyteni vaikkapa naimisiin +menemisellä. Herra, auta minua. Minun on hyvin hyvä ja iloinen +ollakseni.» + + + + +XXXVII. + + +Maslova ei voinut tänä yönä pitkään aikaan saada unta, vaan loikoi +silmät auki ja, katsellen oveen, joka vähä väliä jäi edestakasin +kulkevan lukkarin tyttären taakse, ajatteli. + +Hän ajatteli ettei mitenkään menisi naimisiin Siperiaan tuomitun vangin +kanssa, Sahalinissa, vaan järjestäisi asian jollakin muulla tavoin, +esimerkiksi päällikön, kirjurin, tai vaikkapa vartijan, tai sitten +apulaisen kanssa. Kaikki ne ovat siihen meneviä. »Kunhan ei vaan +laihtuisi. Silloin olisi kaikki hukassa». Hän muisti millä silmillä +hänen puolustajansa oli häneen katsonut, ja kuinka puheenjohtaja oli +katsonut, ja kuinka olivat katsoneet vastaan tulevat ja tahallaan hänen +ohitsensa kulkevat ihmiset oikeudessa. Hän muisteli kuinka vankilassa +häntä tapaamassa käynyt Berta oli hänelle kertonut, että se ylioppilas, +josta hän asuessaan Kitajevan luona oli pitänyt, oli käynyt heidän +luonansa, kysellyt hänestä ja ollut hyvin pahoillaan. Hän muisteli vielä +tappelua punatukkaisen kanssa ja surkutteli tätä, muisti pakarimestarin, +joka oli käskenyt antaa hänelle yhden korvapuustin kaupanpäälliseksi. +Hän muisteli monia ihmisiä, ainoastaan ei Nehljudofia. Lapsuuttaan ja +nuoruuttaan, mutta erittäinkään rakkauttaan Nehljudofiin ei hän +milloinkaan ajatellut. Se teki liian kipeätä. Nämä muistot lepäsivät +jossain kaukana koskemattomina hänen sydämmessään. Ei hän edes +unissaankaan koskaan nähnyt Nehljudofia. Äsken oikeudessa ei hän ollut +tuntenut Nehljudofia. Eikä niin paljon senvuoksi että viimeksi tätä +nähdessään tämä oli ollut sotilaspuvussa, ilman partaa, pienet viikset +vaan huulilla ja lyhyet hiukset tuuheina kiharoina päässä, jota vastoin +Nehljudof nyt oli ikämiehenä, partasuuna,--vaan enemmänkin senvuoksi, +ettei hän milloinkaan Nehljudofia ajatellut. Hän oli haudannut kaikki +muistonsa silloisista asioista Nehljudofin kanssa, haudannut sinä +hirveänä, pimeänä yönä, jolloin Nehljudof oli palannut sotakentältä +poikkeamatta tätien luo. + +Ennen tätä yötä, kun Katjushassa vielä asui toivo että Nehljudof +poikkeisi, ei hänelle ollenkaan ollut vaivaksi se lapsi, jota hän kantoi +sydämmensä alla, vaan hän päinvastoin tunsi kummallista hellyyttä tämän +pehmeisiin ja joskus äkillisiin liikkeisiin itsessänsä. Mutta tästä +yöstä lähtien kaikki muuttui. Ja vastainen lapsikin oli vaan +vastukseksi. + +Tädit odottivat Nehljudofia, olivat pyytäneet häntä poikkeamaan, vaan +hän oli sähköittänyt ettei tulisi, koska hänen piti muka olla +määräaikana Pietarissa. Saatuaan tämän tietää Katjusha päätti lähteä +asemalle tavatakseen hänet. Junan oli kulkeminen aseman ohitse kello 2 +aikaan yöllä. Katjusha auttoi neidit makuulle ja saatuaan puolellensa +kyökkipiian tyttären, pienen Mashkan, veti jalkaansa vanhat kengät, +heitti huivin yllensä, kokosi liepeensä ja juoksi asemalle. + +Oli pimeä, syksyinen, sateinen ja tuulinen yö. Sade milloin tuli alas +suurina, lämpiminä pisaroina, milloin taas taukosi. Maassa jalkojen alla +ei näkynyt tietä, mutta metsässä oli mustaa kuin uunin pesässä, ja +Katjusha, vaikka tunsikin hyvästi tien, eksyi siitä metsässä, joutuen +vihdoin pienemmälle pysäkille, missä juna viipyi ainoastaan kolme +minuuttia, eikä ennättänyt hyvään aikaan, kuten oli toivonut, vaan vasta +toisen soiton jälkeen. Tultuaan juoksujalassa asemasillalle, näki +Katjusha hänet heti ensi luokan vaunun ikkunasta. Tässä vaunussa oli +erittäin kirkas valo. Samettisissa nojatuoleissa istui vastapäätä +toisiansa kaksi upseeria pelaten korttia. Pikku pöydällä ikkunan +vieressä paloivat paksuiksi juosseet kynttilät. Nehljudof istui +pingoitetuissa ratsastushousuissa, valkoisessa paidassa tuolin käsinojan +päällä, nojautuen tuolin selustimeen ja nauroi jollekin asialle. Heti +hänet tunnettuaan Katjusha koputti palelevalla kädellään ikkunaan. Mutta +juuri silloin kuului kolmas soitto ja juna lähti hitaasti liikkeelle, +ensin taaksepäin, mutta sitten alkoivat vaunut nytkähtäen toinen +toisensa jälkeen liikkua eteenpäin. Toinen pelaajista nousi kortit +kädessä ylös ja katsoi ulos. Katjusha koputti vielä kerran ja pani +kasvonsa ikkunaa vasten. Silloin nytkähti sekin vaunu, jonka luona hän +seisoi ja lähti liikkeelle. Hän läksi kulkemaan rinnan, katsoen yhä +ikkunaan. Upseeri aikoi päästää ikkunan alas, vaan ei mitenkään voinut. +Nehljudof nousi ja työnnettyään upseerin syrjään, alkoi itse sitä +aukaista. Juna lisäsi vauhtia, niin että Katjushan oli kulkeminen +nopeasti. Juna läksi vieläkin nopeammin, ja nyt meni ikkuna alas. Mutta +samassa konduktööri työnsi Katjushan syrjään ja hyppäsi vaunuun. +Katjusha jäi jälkeen, vaan juoksi kuitenkin yhä pitkin asemasillan +märkiä lautoja, kunnes asemasilta päättyi ja hän oli menemäisillään +nurin juostessaan astuimia alas. Hän juoksi, mutta ensi luokan vaunu oli +jo kaukana hänen edellään. Hänen ohitsensa vierivät toisen luokan +vaunut, sitten kiitivät kolmannen luokan vaunut, vaan hän sittenkin +juoksi. Kun viimeinenkin vaunu oli lyhtyineen suhahtanut hänen +ohitsensa, oli hän jo vesipumpun luona, ulkopuolella suojaa, ja joutui +tuulen pyörteeseen, joka kiskoi irti huivia hänen päästään ja kietoi +toiselta puolelta tiukkaan hameen hänen juoksevien jalkojensa ympäri. +Tuuli riuhtasikin huivin pois, mutta hän yhä vaan juoksi. + +--Täti Katariina!--huusi tyttönen tuskin pysyen hänen +jäljessään:--hukkasitte huivinne! + +Katjusha pysähtyi ja heittäen päänsä taaksepäin ja tarttuen siihen +käsillään purskahti itkuun. + +--Mennyt!--huusi hän. + +»Hän istuu valaistussa vaunussa, samettituolissa, laskee leikkiä, +juopi,--mutta minä seison ja itken tässä liassa, pimeässä, sateessa ja +tuulessa»,--ajatteli Katjusha itseksensä, istui maahan ja alkoi niin +kovasti itkeä, että tyttö säikähti ja tarttui käsin hänen märkiin +vaatteisiinsa. + +--Täti, täti, mennään kotiin! + +»Hyppään junan alle ja siihen loppuu kaikki»,--ajatteli sillä välin +Katjusha vastaamatta tytölle. + +Hän päätti näin tehdä. Mutta samassa, kuten käy aina ensi hetkenä +mielenkiihoituksen asetuttua, lapsi--Nehljudofin lapsi, joka oli +hänessä, äkkiä hytkähti, kopautti itseänsä, sitten ojentautui sulavasti +ja koputti taas jollakin hienolla, hennolla ja terävällä. Ja yhtäkkiä +kaikki se, mikä oli Katjushaa vaivannut niin että näytti mahdottomalta +enää elääkään, kaikki viha Nehljudofia vastaan ja kaikki halu kostaa +hänelle vaikkapa omalla kuolemallaan, kaikki tuo yhtäkkiä eteni pois. +Katjusha rauhoittui, nousi seisaalleen, laittoi vaatteensa +järjestykseen, pani huivin päähänsä ja läksi kotiin päin. + +Nääntyneenä, märkänä, likasena hän palasi kotiin ja tästä päivästä +lähtien sai hänessä alkunsa henkinen käänne, jonka johdosta hän tuli +siksi mikä nyt oli. Tämän hirvittävän yön perästä hän lakkasi uskomasta +Jumalaan ja hyvään. Ennen hän oli uskonut Jumalaan, niinkuin siihenkin +että muut ihmiset uskoivat Häneen, mutta tämän yön jälkeen hän tuli +vakuutetuksi, ettei kukaan usko, ja että kaikki mitä puhutaan Jumalasta +ja Hänen laistaan, on vaan turhaa petosta. Se, jota hän oli rakastanut +ja joka oli häntä rakastanut,--sen hän tiesi,--oli hylännyt hänet ja +polkenut lokaan hänen tunteensa. Ja se ihminen oli kuitenkin paras +kaikista, joita hän tunsi; muut olivat vielä tätäkin huonommat. Ja +kaikki, mitä hänelle oli tapahtunut, oli joka askeleella vaan +vahvistanut tätä asiaa. Nehljudofin tätit, jumaliset mummot olivat hänet +kartoittaneet, kun hän ei enää yhtä hyvin kuin ennen voinut palvella +heitä. Kaikki ihmiset joiden kanssa hän oli tullut tekemisiin,--naiset, +olivat koettaneet hänen kauttaan saada rahoja,--miehet, alkaen vanhasta +poliisista vanginvartijoihin saakka, katsoivat häneen niinkuin johonkin +huvituksen esineeseen. Eikä kukaan koko maailmassa tahtonut muusta +tietää. Tässä oli hänet varmistanut vielä enemmän vanha kirjailija, +jonka hän oli yhdyttänyt vapaan elämänsä toisena vuotena. Kirjailija oli +suoraan niin puhunutkin hänelle, että juuri siinä,--hän sanoi sitä +runoudeksi, ja estetiikaksi,--olikin ihmisen koko onni. + +Kaikki elivät vaan itseänsä varten, omaa nautintoansa varten, ja kaikki +sanat Jumalasta ja hyvästä olivat vaan petosta. Jos joskus tulikin +puheeksi kysymys miksi maailmassa kaikki on tehty niin pahaksi, että +kaikki tekevät toinen toisilleen vääryyttä ja kaikki saavat kärsiä, piti +vaan olla ajattelematta tätä asiaa. Jos tuli ikävä--piti ottaa paperossi +tai juoda, tai mikä oli vielä parempi, rakastella miestä,--ja ikävä +häipyi. + + + + +XXXVIII. + + +Seuraavana päivänä, sunnuntaina, kello 5 aamulla, kun vankilan +naisosaston käytävässä kuului tavanmukainen vihellys, herätti valveilla +oleva Korabljova Maslovan. + +»Siperialainen», ajatteli Maslova kauhistuksella, hieroen silmiänsä ja +vastenmielisesti hengittäen itseensä näin aamulla tavattoman +pilaantunutta ilmaa. Hän olisi tahtonut jälleen nukkua, vaipua pois +tiedottomuuden maailmaan, mutta pelon tapa oli väkevämpi kuin uni, ja +hän nousi istuvilleen, pannen jalat allensa ja katsellen ympärilleen. +Naiset olivat jo nousseet, ainoastaan lapset vielä nukkuivat. +Muljosilmäinen salakapakoitsija veti varovasti, ollakseen lapsia +herättämättä, mekkoa heidän altansa. Kapinoitsija ripusteli kapaloiksi +käytettyjä riepuja uunin luo, mutta lapsi rääkyi surkealla äänellä +sinisilmäisen Fedosjan käsissä, joka häntä soudatteli sylissään ja +hellin sanoin tuuditteli. Keuhkotautinen, pidellen rinnastansa, +vertynein kasvoin yski näljää suustansa, ja vetäessään välillä henkeä +sisäänsä, melkein huudahteli. Punatukkainen, herättyänsä, makasi maha +pystyssä, paksut jalat koukistettuina, ja kovalla äänellä ja iloisesti +kertoi untansa. Murhapolttaja-mummo seisoi taaskin jumalankuvan edessä +ja mymisten yhtä ja samaa teki ristinmerkkejä ja kumarteli. Lukkarin +tytär istui liikahtamatta lavitsalla ja nukkuvin tylsin katsein tuijotti +eteensä. Horoshafka kierteli sormensa ympäri voideltua, karkeata, mustaa +tukkaansa. + +Käytävässä kuului askeleita kolisevilla vankikengillä, lukko lonksahti +ja sisään astui kaksi miesvankia lyhyissä, nilkkaa paljon ylemmäksi +jäävissä harmaissa housuissa, ja totisina, vihasen näköisinä nostivat +korennolla haisevan astian ja veivät sen ulos kopista. Naiset tulivat +käytävään peseytyäkseen vesijohtojen luona; siinä syntyi kinastus +punatukkaisen ja naapurikopista tulleen naisen välillä. Taas +haukkumisia, huutoja, kanteluja... + +--Vai olette vailla karsseria,--huusi vartija ja lyödä läimäytti +punatukkaista rasvaiseen, paljaaseen selkään, niin että kuului yli koko +käytävän.--Varo etten ääntäsi enää kuule! + +--Katsos vanhusta kun hulttaantui,--sanoi punatukkainen niinkuin vartija +olisi hyväelläkseen häntä lyönyt. + +--No, joutukaa siitä! Mars kirkkoon. + +Maslova ei ehtinyt vielä sukiutua, kun tirehtööri saapui saattajinensa. + +--Aamuhuutoon! kiljasi vartija. + +Toisista kopeista tulivat muut vangit ja kaikki asettuivat kahteen +riviin pitkin käytävää, ja takimaisten naisten oli paneminen kätensä +eturivissä olevien naisten olkapäille. Kaikki luettiin ja lueteltiin. + +Tarkastuksen jälkeen tuli vartijanainen ja vei vangit kirkkoon. Maslova +oli Fedosjan kanssa sataan nousevan naisplutoonan keskustassa. Kaikilla +oli valkoiset huivit, nutut ja hameet, ja vaan siellä täällä oli joku +värillisessä puvussa. Nämät olivat nimittäin miehiänsä seuraavat vaimot +lapsineen. Kulkue täytti kaikki rappuset. Kuului vankikenkien pehmeää +töminää, puhelua, joskus naurua. Käänteessä Maslova näki vihollisensa +Botshkovan vihaiset kasvot. Tämä kulki edellä ja Maslova osoitti hänet +Fedosjalle. Tultuaan alas naiset vaikenivat ja tehden ristinmerkkiä ja +kumartaen alkoivat tulvata avatuista ovista vielä tyhjään, +kullankiiltävään kirkkoon. Heidän sijansa oli oikealla, ja tungeskellen +ja toisiansa sysäten he alkoivat asettua paikoillensa. Naisten jälkeen +tuli kirkkoon harmaissa mekoissa siirtovangit, vankeusrangaistusta +kärsivät ja kuntain päätöksistä poislähetetyt; nämät, ääneensä yskien, +asettuivat taajaan joukkoon vasemmalle ja kirkon keskustaan. Ylhäällä +lehtereillä seisoivat jo ennen kirkkoon tuodut vangit,--toisella +puolella Siperiaan tuomitut, puoleksi ajeltuine päineen ja rautojen +räminällä ilmaisten läsnäolonsa, ja toisella puolella syytteenalaiset, +ilman rautoja ja päät ajelemattomina. + +Vankilan kirkko oli vasta uudestaan rakennettu ja sisustettu erään +rikkaan kauppiaan toimesta, joka oli tarkoitusta varten uhrannut useita +kymmeniä tuhansia ruplia, ja kirkko loisti nyt heleissä väreissään ja +kullassaan. + +Jonkun aikaa vallitsi kirkossa äänettömyys eikä kuulunut muuta kuin +niistämistä, yskimistä, lasten huutoja ja silloin tällöin ketjujen +kalinaa. Mutta samassa vangit, jotka seisoivat keskustassa, liikahtivat, +tunkivat likemmäksi toisiaan ja jättivät keskelle tien, jota myöten +astui tirehtööri, asettuen kaikkein etupäähän, keskelle kirkkoa. + + + + +XXXIX. + + +Jumalanpalvelus alkoi. + +Tämä jumalanpalvelus oli siinä, että pappi, puettuna kummalliseen ja +hyvin epämukavaan, kullalla kirjailtuun pukuun, leikkeli ja asetteli +leivänpalasia pikku tarjottimelle, ja sitten pisteli niitä viinimaljaan +lausuen tällöin erityisiä nimiä ja rukouksia. Sillävälin lukkari +herkeämättä luki kirjasta ja sitten lauloi vuorotellen vankiköörin +kanssa kaikellaisia slaavilaisia jo itsestäänkin käsittämättömiä, mutta +nopean lukemisen ja, laulamisen takia sitäkin enemmän käsittämättömiä +rukouksia. Rukoukset sisälsivät etupäässä menestyksen toivomuksia +Keisarilliselle Majesteetille ja hänen perheellensä. Tästä lausuttiin +rukouksia moneen kertaan sekä muiden rukouksien ohella että erikseen, +polvistuneessa asennossa. Paitsi sitä lukkari luki joitakuita värssyjä +Apostolien Teoista niin kummallisen epäluonnollisella äänellä, että oli +mahdoton mitään ymmärtää, ja pappi taas hyvin selvästi luki paikan +Markuksen evankeliumista, jossa oli kerrottu, kuinka Kristus, noustuaan +kuolleista, ennenkuin oli lentänyt taivaaseen ja istuutunut siellä +isänsä oikealle kädelle, ilmestyi ensin Maria Magdaleenalle, josta ajoi +seitsemän perkelettä, ja sitten yhdelletoistakymmenettä opetuslapselle, +ja kuinka hän käski heidän saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille, +ilmoittaen samalla, että se, joka ei usko, kadotetaan, mutta joka uskoo +ja kastekaan, se tulee autuaaksi ja paitsi sitä tulee ajamaan ulos +perkeleitä, tulee parantamaan sairaita käsien päälle-panemisen kautta, +tulee uusilla kielillä puhumaan, ajamaan pois käärmeitä, ja jos hän +jotakin myrkkyä juo, niin ei hän kuole, vaan jää terveeksi. + +Jumalanpalveluksen merkitys oli siinä, että oleteltiin, että papin +leikkaamat ja viiniin kastamat palaset, pidettäessä erityisiä +toimituksia ja rukouksia, muuttuvat Jumalan lihaksi ja vereksi. Nämä +toimitukset olivat siinä, että pappi yhtämittaa ja katsomatta siihen, +että hänen yllänsä oleva kullalla kirjailtu säkki teki estettä, nosteli +molempia käsiään ylös ja piti niitä siinä asennossa, sitten laskeutui +polvilleen ja suuteli pöytää ja mitä siinä oli. Mutta kaikkein tärkein +toimitus oli se, kun pappi, ottaen molemmin käsin pöytäliinan, +tasaisesti ja sulavasti liehutteli sitä tarjottimen ja kultamaljan +yläpuolella. Oletettiin että juuri sinä hetkenä leipä ja viini muuttuu +ruumiiksi ja vereksi, ja sentähden juuri tämä jumalanpalveluksen kohta +oli tehty erikoisen juhlalliseksi. + +»Veisatkaamme ylistyslaulu Kaikkein Pyhimmälle, Puhtaimmalle, Siunatulle +Jumalanäidille», huusi sitten pappi kovalla äänellä aitauksen takaa, ja +kööri alkoi juhlallisesti laulaa, että on sangen hyvä ylistää Kristuksen +neitsyeellistä synnyttäjää, neitsyt Maariata, jolle on taivaissa +valmistettu suurempi kunnia, kuin eräille kerubiimeille, ja suurempi +kirkkaus, kuin eräille serafiimeille. Tämän jälkeen katsottiin muutos +tapahtuneeksi, ja pappi, otettuaan liinan pois tarjottimelta, leikkasi +keskimäisen palasen neljään osaan, ja asetti sen ensin viiniin ja sitten +suuhun. Oletettiin, että hän oli syönyt palasen Jumalan lihaa ja juonut +kulauksen hänen vertansa. Tämän jälkeen pappi siirsi esiripun syrjään, +aukasi keskiovet, ja ottaen käteensä kullatun, maljan, tuli sen kanssa +keskiovien kautta esille kysyen eikö ketään haluttaisi myöskin maistaa +Jumalan ruumista ja verta, jotka olivat maljassa. + +Halukkaita oli joitakuita lapsia. + +Otettuaan aluksi selvän lasten nimistä pappi nosti varovasti lusikalla +maljasta leipäpajasia ja pisteli niitä vuorotellen syvälle jokaisen +lapsen suuhun, jolla välin lukkari pyyhki heidän suitansa päästäen +iloisen laulun siitä, että lapset nyt olivat syöneet Jumalan lihaa ja +juoneet hänen vertansa. Sitten vei pappi maljan pois aitauksen taakse ja +juotuaan siellä pohjaan maljassa löytyvän veren ja syötyään kaikki +Jumalan lihan palaset, kuivattuaan tyystin viiksensä, suunsa ja maljan, +ilmestyi mitä iloisimmassa mielentilassa, reippain askelin, hienojen, +vasikannahkaisten saapaspohjain naristessa, jälleen esille aitauksen +takaa. + +Tähän olisi varsinainen kristillinen jumalanpalvelus päättynyt. Mutta +pappi halusi vielä lohduttaa onnettomia vankeja ja lisäsi tavallisiin +menoihin erityisen osan. Tämä erikoinen jumalanpalvelus oli siinä, että +pappi asettui kullatun, litteäksi taotun, mustuneen korkokuvan eteen, +joka esitti sitä samaa Jumalaa, jota hän oli syönyt, ja joka oli +valaistu kymmenkunnalla vahakynttilällä, ja alkoi kummallisella, +puoleksi laulavalla ja puoleksi puhuvalla tekoäänellä lausua sanoja, +jotka sisälsivät seuraavia huudahduksia: »Jeesus suloisin, kirkkaus +apostolein, Jeesus, kunnia marttyyrein, herra kaikkivoipa, pelasta +minut, Jeesus pelasta minut, Jeesukseni ihanaiseni, armahda, Vapahtajani +Jeesus, minua tykösi turvautuvaa, rukousteni tähden Sinun ja kaikkien +Sinun pyhiesi puoleen, ah Jeesus, kaikkien profeetta, Vapahtajani +Jeesus, paratiisin suo autuudet minulle, ihmisten ystävä Jeesus!» + +Tässä hän pysähtyi, veti henkeensä, teki ristinmerkin, kumartui maahan, +ja kaikki tekivät samoin. Tirehtööri, vartijat, vangit, kaikki +kumarsivat ja lehteriltä kuului yltynyt rautojen kalina.--»Enkelein +Luoja ja voimien Jumala», jatkoi hän: »Jeesukseni ihanin, ihastus +enkelien, Jeesukseni väkevin, lunastus isien, Jeesukseni make'in, +ylistys esivanhempien, Jeesukseni kunniain', vahvistus kuninkain, +Jeesukseni autuain, täyttymys profeettain, Jeesukseni ihmehinen, linna +luja marttyyrien, Jeesukseni hiljainen, ilo munkkein monien, Jeesukseni +leppe'in, sulo suuri pappien, Jeesukseni armahinen, apu aulis +paastoojien, Jeesukseni herttainen, ilonlähde veljien, Jeesukseni +puhtahin, puhtaus sä puhtaiden, Jeesus iankaikkinen, vapahdus sä +syntisten, Jeesus Poika Jumalan, armahda jo minuan'», pääsi hän vihdoin +pysähdyspaikkaan, kerrottuaan yhä kovemmalla ja kovemmalla vihellyksellä +sanan »Jeesukseni», kohautti sitten kädellään silkkivuorisen +pappisviittansa ja langeten toiselle polvelleen kumartui maahan, köörin +toistaessa viimeisiä säkeitä: »Jeesus Poika Jumalan, armahda jo +minuan'», ja vankien vuoroin laskeutuessa maahaan vuoroin noustessa, +suoritellen tukkaansa, joka oli kumartaissa pudonnut otsalle, ja rautoja +rämistellen, jotka hieroivat heidän heikkoja jalkojansa. + +Tätä jatkui hyvin kauan. Ensin pidettiin ylistysmessua, joka päättyi +sanoihin: »armahda minua», sitten pidettiin toisia ylistysmessuja, jotka +päättyivät sanoihin: »halleluija». Ja vangit kumartelivat ja ristivät +itseänsä aluksi jokaisen keskeytyksen sattuessa, mutta sitten vaan joka +toisen aikana jopa vasta kolmannenkin perästä, ja kaikki olivat sangen +iloissaan, kun ylistysmessut olivat lopussa ja pappi, päästettyään +itsekin kevennyksen huokauksen, sulki kirjan ja läksi aitauksensa +taakse. Vielä oli jäljellä vaan viimeinen toimitus: pappi otti suurella +pöydällä olevan kullatun ristin, jonka päissä olivat pienet +emalji-medaljongit, ja astui ristin kanssa keskelle kirkkoa. +Ensimäiseksi tuli tirehtööri hänen luoksensa suutelemaan ristiä, sitten +vartijat, ja sitten tulivat ristin luo vangit, tungeskellen, lykkien ja +kuiskaamalla sättien toisiansa. Pappi puheli tirehtöörin kanssa ja +tuppasi sentähden ristin ja kätensä milloin suuhun milloin nenään häntä +lähestyville vangeille, jotka koettivat saada suudelluksi sekä ristiä +että papin kättä. Näin loppui kristillinen jumalanpalvelus, jonka +tarkoitus oli lohduttaa ja kohottaa eksyneitä veljiä. + + + + +XL. + + +Eikä juolahtanut kenenkään läsnäolijan mieleen, alkaen papista ja +tirehtööristä aina Maslovaan asti, että se sama Jeesus, jonka nimeä +pappi niin moneen kertaan oli viheltäen toistanut ja kaikellaisilla +kummallisilla sanoilla ylistellyt,--oli nimenomaan kieltänyt juuri +kaikkea sitä mitä täällä tehtiin;--kieltänyt ei ainoastaan tuommoista +järjetöntä lavertelemista ja pappis-opettajain herjaavaa taikailemista +leivän ja viinin edessä, vaan mitä selvimmillä sanoilla kieltänyt +ihmisiä kutsumasta toisia ihmisiä opettajikseen, kieltänyt rukoilemasta +temppeleissä ja käskenyt jokaisen rukoilemaan yksinäisyydessä, kieltänyt +itse temppelitkin, sanoen tulleensa hajoittamaan niitä, käskien +rukoilemaan hengessä ja totuudessa eikä temppeleissä; ja kieltänyt ennen +kaikkea paitsi tuomitsemasta ihmisiä ja pitämästä heitä teljettyinä, +paitsi kiduttamasta, häpäisemästä, mestaamasta heitä, kuten täällä +tehtiin, vielä harjoittamasta minkäänlaista väkivaltaa ihmisiä vastaan, +ilmoittaen tulleensa vangituita vapauteen saattamaan. + +Ei kenenkään läsnäolijan mieleen juolahtanut, että kaikki, mitä täällä +tehtiin, oli suurinta herjausta ja pilkkaa sille samalle Jeesukselle, +jonka nimessä kaikkea tätä tehtiin. Ei juolahtanut kenenkään mieleen, +että tuo kullattu risti emalji-medaljonkinensa, jonka pappi oli tuonut +esiin ihmisten suudeltavaksi, kuvasi sitä hirsipuuta, johon Kristus oli +hirtetty juuri sen vuoksi, että oli kieltänyt kaiken sen, mitä täällä +nyt hänen omassa nimessään tehtiin. Ei juolahtanut kenenkään mieleen, +että ne papit, jotka luulevat leivän ja viinin muodossa syövänsä +Kristuksen ruumista ja verta, todella syövätkin hänen ruumistansa ja +juovat hänen vertansa, mutta eivät palasissa eivätkä viinissä, vaan +sillä, että pahentavat »niitä pienimpiä», joiden kaltaiseksi Kristus oli +itsensä tehnyt, vieläpä riistävät näiltä korkeimman hyvän ja saattavat +heidät kovimpiin kärsimyksiin, himmentäessään ihmisiltä sen onnen +ilmoitusta, jonka hän oli heille tuonut. + +Pappi teki rauhallisella omallatunnolla kaikkea mitä teki sentähden, +että oli lapsuudestaan asti kasvatettu siinä uskossa, että tämä oli +ainoa totinen uskonto, johon ovat uskoneet kaikki ennen eläneet pyhät +ihmiset ja johon nyt uskoo sekä henkinen että maallinen esivalta. Hän ei +tosin uskonut siihen, että leipä olisi muuttunut ruumiiksi, että +sielulle olisi hyödyksi sanojen laverteleminen, tai että hän olisi +todella syönyt palasen Jumalasta,--siihenhän oli mahdoton uskoa,--vaan +hän uskoi, että tuohon uskontoon täytyy uskoa. Mikä ennen kaikkea +vakuutti häntä uskossansa, oli se, että tämän uskonnon vaatimusten +täyttämisestä hän jo 18 vuoden aikana oli nauttinut niitä tuloja, joilla +elätti perhettänsä, kouluutti poikaansa lyseossa ja tytärtänsä +hengellisessä opistossa. Samoin uskoi myöskin lukkari, ainoastaan vielä +sitkeämmin kuin pappi, sillä hän oli kokonaan unohtanut mikä +asianomaisten uskonkappalten ajatus oli, ja tiesi ainoastaan, että +ehtoollisviinistä, sielumessusta, rukoushetkistä, kiitosrukouksesta +laulun kanssa ja kiitosrukouksesta ilman laulua, kaikesta tuli määrätty +rahasumma, jota todelliset kristityt mielellään maksavat, ja sen tähden +hän kiljuikin: »armahda, armahda meit'», ja lauloi ja luki, mitä oli +määrätty, yhtäläisellä varmuudella tämän välttämättömyyteen, kuin millä +ihmiset myövät halkoja, jauhoja, perunoita. Tirehtööri ja vartijat +puolestaan, vaikkeivät olleet koskaan tienneet eivätkä ottaneet selvää +näiden uskonkappalten sisällyksestä eivätkä siitä, mitä nuo kaikki +kirkolliset temput merkitsivät,--uskoivat, että välttämättä oli +uskominen tähän uskoon, koskapa korkea esivalta ja itse keisarikin +siihen uskoo. Paitsi sitä he, vaikka hämärästikin (he eivät mitenkään +olisi voineet selittää miten se oikeastaan tapahtui), tunsivat, että +tämä usko oikeutti heidän julman virkansa. Ilman tätä uskontoa heidän +olisi ollut vaikea jopa kokonaan mahdotonkin käyttää kaikkia voimiansa +ihmisten rääkkäämiseen, kuten he nyt aivan hyvällä omalla tunnolla +tekivät. Tirehtööri oli niin hyvänluontoinen ihminen, ettei hän +mitenkään olisi voinut viettää tämmöistä elämää tuntematta kannatusta +tästä uskonnosta. Ja sentähden hän seisoi liikahtamatta, suorana, +kumarteli hartaasti ja teki ristinmerkkiä, koetti tulla liikutetuksi kun +laulettiin: »Oi kerubiimit», ja, kun lapset vietiin herranehtoolliselle, +hän astui esille ja omakätisesti nosti syliinsä pojan, jolle sakramentti +annettiin. + +Enimmät vangeista, lukuunottamatta niitä ani harvoja, jotka selvään +ymmärsivät koko sen eksytyksen, minkä alaiseksi tähän uskontoon uskojat +joutuivat, ja jotka sentähden sydämmessään sitä nauroivat, enimmät +uskoivat, että noissa kullatuissa jumalankuvissa, kynttilöissä, +maljoissa, messukaapuissa, risteissä, käsittämättömien sanain +toistamisissa piili jokin salaperäinen voima, jonka avulla voi hankkia +suuria etuja tässä ja tulevassa elämässä. + +Näin uskoi Maslovakin. Hän kuten muutkin koki jumalanpalveluksen +kestäessä hartauden ja ikävän sekaista tunnetta. Alussa hän seisoi +joukon keskellä, aitauksen takana, eikä voinut nähdä muita kuin +kumppanejansa; mutta kun ehtoollisvieraat olivat siirtyneet eteenpäin, +tuli hänkin esille, ja hänkin näki tirehtöörin, ja tämän ja vartijain +välillä vaaleapartaisen valkotukkaisen ukon,--Fedosjan miehen, joka +pysähtynein silmin katseli vaimoonsa.--Maslova alkoi laulun aikana +tarkastella ukkoa ja kuiskutella Fedosjan kanssa, ja teki ristinmerkkiä +ja kumarteli vaan silloin kuin muut niin tekivät. + + + + +XLI. + + +Nehljudof oli lähtenyt aikasin kotoansa samana aamuna. Kadulla ajoi +vielä maalais-äijä ja kummallisella äänellä huuteli: + +--Maitoa, maitoa, maitoa! + +Eilisiltana oli tullut ensimäinen lämmin kevätsade. Kaikkialla missä ei +ollut kivitystä oli ruoho alkanut äkkiä vihertää; koivut vihersivät +puutarhoissa, ja tuomet ja poppelit suoristelivat pitkiä, hyvänhajuisia +lehtiänsä, puodeissa ja asuinrakennuksissa otettiin pois talvi-ikkunoita +ja pestiin laseja. Romutavarain torilla, jonka ohi Nehljudofin oli +ajaminen, kiehui riviin rakettujen puotitelttain edessä taaja +väkijoukko, kulki ryysyisiä miehiä, kantaen kainalossaan saappaita, ja +olan yli heitettynä liivejä ja silitettyjä housuja. + +Ravintolan luona tungeksi tehtaistansa vapautuneita työmiehiä puhtaissa +alusliiveissä ja kiilloitetuissa saappaissa, ja naisia kirkkaanvärisissä +silkkihuiveissa ja helmillä koristetuissa palttoissa. Poliisit keltasine +pistoolinuorineen seisoskelivat paikoillansa vaanien epäjärjestyksiä, +jotka olisivat voineet karkoittaa heidän painavan ikävänsä. Bulevardin +käytävillä ja vasta viheriöityneillä penkereillä juoksenteli leikkiviä +pienokaisia ja koiria, ja iloiset lapsenhoitajat juttelivat keskenänsä +toisesta penkistä toiseen. + +Kivikaduilla, jotka vasemmalla, varjon puolella, olivat vielä viileitä +ja kosteina, ja vasta keskellä kuivuneet, jyskyttelivät herkeämättä +kuorma-ajurien raskaat ajopelit, rämisivät issikkain roskat ja helisivät +raitiovaunut. Joka suunnalta ilma vavahteli kellojen erilaisesta +soinnista ja kumahtelemisesta, millä ihmisiä kutsuttiin läsnäolemaan +samallaisessa jumalanpalveluksessa kuin paraikaa tapahtui vankilassa. Ja +juhlapukuinen rahvas hajosi kukin seurakuntansa kirkkoon. + +Issikka ei tuonut Nehljudofia aivan vankilan eteen, vaan ainoastaan +käänteeseen, josta mentiin vankilaan. + +Joukko miehiä ja naisia, enimmillä myttynen kädessä, seisoi tässä +käänteessä, noin sadan askeleen päässä vankilasta. Oikealla oli +mataloita puurakennuksia, vasemmalla kaksikerroksinen talo kylttinensä. +Itse mahdottoman suuri kivinen vankilarakennus oli edessä, ja sen +läheisyyteen ei kävijöitä päästetty. Vahtisotamies käveli kiväärineen +edestakasin, ankarasti kiljahtaen jokaiselle, joka pyrki hänen +ohitsensa. + +Erään puurakennuksen pikkuportin luona, oikealla puolella, vastapäätä +vahtisotamiestä, istui penkillä vanginvartija virkapuvussaan hopeisilla +ansionauhoilla, kirjotuskirjanen kädessä. Hänen luoksensa tulivat +kävijät ilmoittamaan ketä halusivat tavata, ja hän pani nimet kirjaan. +Nehljudof tuli myöskin hänen eteensä ja nimitti Katariina Maslovan. +Ansionauhainen vartija kirjoitti ylös. + +--Miksi ei jo päästetä?--kysyi Nehljudof. + +--Paraikaa pidetään jumalanpalvelusta. Kun se loppuu, silloin +päästetään. + +Nehljudof siirtyi odottavien joukkoon. Tästä joukosta erkani samassa +ryysyinen mies kokoon mykertynyt lakki päässä, naama täynnänsä punasia +viiruja. Hän suuntasi kulkunsa vankilaa kohden. + +--Minne sinä tunkisit, hä?--huusi hänelle kiväriniekka. + +--Ja mitäs sinä ärjyt, hä?--vastasi vaivanen ja palasi takasin:--jos on +kielletty, kuulen vähemmälläkin. Kiljut kuin mikäkin jenraali! + +Joukossa naurettiin hänelle hyväksyvästi. Tapaamaan tulleista olivat +enimmät huonopukuista väkeä, jopa ryysyisiäkin, mutta oli päältäpäin +katsoen siistejäkin miehiä ja naisia. Nehljudofin rinnalla seisoi +hyvinpuettu, kokonaan ajeltu, täyteläs, punaposkinen mieshenkilö, +nähtävästi alusvaatteita sisältävä mytty kädessä. Nehljudof kysyi +häneltä, oliko hän ensi kertaa täällä. Hän vastasi käyvänsä täällä joka +sunnuntai ja niin he tulivat puheisiin keskenänsä. Se oli eräs pankin +vahtimestari; oli tullut tapaamaan veljeänsä, joka oli tuomittu +väärennyksestä, ja tämä hyvänluontoinen ihminen kertoi nyt Nehljudofille +koko historiansa ja olisi tahtonut tiedustella tämänkin asiaa, kun +heidän huomionsa herätti suurella, pikimustalla rotuhevosella ja +kumipyöräisissä ajopeleissä saapuva herrasväki, ylioppilas hunnuitetun +naisen kanssa. Ylioppilaalla oli käsissä suuri mytty. Hän tuli +Nehljudofin luo ja kysyi millä ehdoilla ja oliko ollenkaan mahdollista +antaa almua vangeille. Hän oli tuonut vehnäsiä. »Se oli minun morsiameni +tahto. Tämä on nimittäin minun morsiameni. Hänen vanhempansa kehoittivat +meitä toimittamaan nämä vehnäset vangeille.» + +--Olen itsekin täällä ensi kerran, enkä tiedä, mutta luullakseni täytyy +kysyä tuolta mieheltä,--sanoi Nehljudof osoittaen ansionauhaista +vartijaa, joka istui vihkoinensa oikealla. + +Sillävälin kuin Nehljudof puhui ylioppilaan kanssa avautuivat vankilan +suuret, pienellä luukulla varustetut rautaovet ja esille tuli +vankilaupseeri virkatakissa toisen vartijan kanssa; ensimäinen vartija +ilmoitti nyt kävijäin vastaanoton alkaneeksi. Vahtisotamies väistyi ja +kaikki kävijät, aivan kuin olisivat pelänneet myöhästyvänsä, +suuntautuivat nopein askelin, jotkut juostenkin, vankilan ovea kohden. +Ovella seisoi yksi vartijoista, joka luki kävijöitä senmukaan kuin nämä +menivät hänen ohitsensa, laskien ääneensä: 16, 17 j.n.e. Toinen vartija, +rakennuksen sisäpuolelta, koskettaen jokaista kädellään, samalla tavalla +luki seuraavalle ovelle kulkevia, että ulospäästettäessä voisi verrata +lukuja, niin ettei yksikään kävijöistä jäisi vankilaan eikä yksikään +vangituista pääsisi ulos. Katsomatta kuka hänen ohitsensa kulki, sipasi +vartija kädellään Nehljudofiakin selkään, ja tuo kädenkosketus ensi +aluksi loukkasi Nehljudofia, mutta muistettuaan kuitenkin heti missä +tarkoituksessa hän oli tullut, häntä hävetti tämä tyytymättömyyden ja +loukkaantumisen tunne. + +Ensimäinen huone vankilaovien sisäpuolella oli suuri holvihuone +rautaristikoilla pienenlaisissa ikkunoissa. Sitä sanottiin +kokoushuoneeksi. Ja aivan odottamattansa Nehljudof näki sen +seinäkomerossa suuren ristiinnaulitunkuvan. + +»Mitähän varten tämäkin on tässä?»--ajatteli hän, ehdottomasti ajatellen +Kristuksen kuvaa vapaanakulkevien eikä vangittujen yhteydessä. + +Nehljudof kulki verkalleen, päästäen ohitsensa kiirehtäviä +käymävieraita. Hän tunsi sekasin sekä kauhua niihin pahantekijöihin, +jotka olivat tänne suljetut, sääliä niihin syyttömiin, jotka, kuten +eilinen poika ja Katjusha, olivat pakoitetut täällä olemaan, ja pelkoa +ja liikutusta sen tapaamisen johdosta, joka oli edessä. Tultua +ensimäisen huoneen läpi, sen toisessa päässä, vartija murahti jotakin. +Mutta Nehljudof oli vaipuneena ajatuksiinsa eikä sitä huomannut, vaan +meni minne useimmat käymävieraat menivät, siis mies- eikä naisosastoon +päin, kuten olisi pitänyt. + +Päästettyään kiirehtijät ohitsensa hän tuli viimeisenä tapaamispaikaksi +määrättyyn huoneeseen. Avattuaan oven hämmästytti häntä ensiksi korvia +huumaava, yhtenäinen, sadoista huutavista ihmisäänistä syntyvä pauhu. +Vasta päästyään lähemmäksi ihmisiä, jotka olivat, kuten kärpäset sokerin +päälle, liimaantuneet kiinni huonetta kahtia jakavaan verkkoon, ymmärsi +Nehljudof mistä oli kysymys. Huone oli jaettu kahtia ei yhdellä, vaan +kahdella rautalankaverkolla, jotka ylettyivät katosta maahan asti. +Näiden verkkojen välillä käyskentelivät vartijat. Verkkojen tuolla +puolen olivat vangit, tällä puolen taas käymävieraat. Edellisten ja +jälkimäisten välillä oli kaksi verkkoa ja yli kahden metrin välimatka, +niin että oli mahdotonta saada jotakin annetuksi toiselle, tai +erittäinkin lyhytnäköisen, edes erottaa toisen kasvoja. Puhua oli +myöskin vaikeata, piti huutaa kohti kurkkua tullakseen kuulluksi. +Molemmilla puolilla oli verkkoihin painautuneita kasvoja: vaimoja, +miehiä, isiä, äitejä, lapsia, jotka kaikki koettivat saada nähdyksi +toisiansa ja sanotuksi, mitä oli sanottavaa. Mutta kun jokainen koetti +puhua niin, että vastapäätä oleva olisi häntä kuullut, ja kun hänen +viereisensä koettivat samaa, mutta heidän äänensä häiritsivät toisiansa, +niin täytyi jokaisen huutaa lujemmin kuin toisen. Tästä syntyi se pauhu, +jota Nehljudof oli hämmästynyt sisälle tullessaan. Oli aivan mahdotonta +päästä selville mistä puhuttiin. Saattoi ainoastaan arvata kasvojen +piirteistä mistä oli kysymys ja missä suhteessa keskustelijat olivat +toisiinsa. Lähinnä Nehljudofia oli mummo, pieni huivi päässä. Hän +painautui verkkoon, ja vapisevalla leuvalla huusi jotain kalpealle +nuorelle miehelle, jolla oli pää puoleksi ajeltuna. Vanki kuunteli häntä +tarkkaavaisesti kohottaen kulmakarvansa ja rypistäen otsansa. Mummon +vieressä oli nuori mies, hihaton liivi paidan päällä; hän kuunteli +päätänsä pudistellen mitä hänelle puhui hänen näköisensä vanki, jolla +oli kovin kärsivät kasvot ja jo harmaantuva parta. Vielä sinnempänä +seisoi ryysykerjäläinen, ja hosuen kädellään huusi jotain ja nauroi. +Tämän vieressä istui permannolla nainen sylilapsen kanssa, hyvä +villahuivi päässä, itkien, nähtävästi ensi kerran tavaten sitä +harmaapäistä ihmistä, joka oli toisella puolella vankitakissa, pää +ajeltuna ja raudoissa. Tämän naisen yläpuolella se vahtimestari, jonka +kanssa Nehljudof oli keskustellut, huusi kaikin voimin kaljupäiselle +kiiltosilmäiselle vangille toisella puolella, Kun Nehljudof näki, että +hänen oli puhuminen näissä olosuhteissa, kuohahti hänen mielensä niitä +ihmisiä vastaan, jotka olivat voineet tämmöistä järjestää ja ylläpitää. +Häntä hämmästytti, että tämmöinen hirmuinen asia, tämmöinen +ihmistunteitten herjaaminen ei ketään loukannut. Vaan sekä vartijat ja +tirehtööri että käymävieraat ja vangit tekivät tätä niin kuin olisivat +tunnustaneet että näin se oli olevakin. + +Nehljudof viipyi tässä huoneessa noin viisi minuuttia tuntien +jonkinlaista kummallista ahdistusta, tuntien omaa voimattomuuttansa, +tuntien olevansa ikäänkuin erillään koko maailmasta. Hänet valtasi +henkisen kuvotuksen tunne, joka muistutti meritautia. + + + + +XLII. + + +»Niin, nyt pitää siis ryhtyä siihen, mitä varten olen tullut», ajatteli +hän, koettaen reipastuttaa itseänsä. + +--»Mitä ihmettä minä nyt teenkään?»--Hän alkoi silmillään hakea +esimiehiä ja nähtyään lyhytkasvuisen, laihan, viiksisuisen virkamiehen +upseerin olkalapuilla ihmisjoukon takana, kääntyi tämän puoleen. + +--Voisitteko sanoa minulle, kunnioitettava herra,--sanoi hän +äärimmäisellä kohteliaisuudella:--missä säilytetään naisvankia ja missä +heitä on lupa tavata? + +--Onko teillä siis asiaa naisosastoon? + +--Niin, minä haluaisin tavata erään naisen vangittujen +joukossa,--vastasi Nehljudof samalla äärimmäisellä kohteliaisuudella. + +--Olisitte sanoneet sen silloin kuin olitte kokoushuoneessa. Ketä te +siis tahtoisitte tavata. + +--Tahtoisin tavata Katariina Maslovaa. + +--Onko hän valtiollinen rikoksentekijä?--kysyi tirehtöörin apulainen. + +--Ei, hän on vaan tavallinen... + +--Onko hän siis tuomittu, vai mitä? + +--On, toissa päivänä hän sai tuomionsa,--sanoi Nehljudof nöyrästi, +peläten ettei mitenkään vaan pilaisi tirehtöörin mielialaa, tämä kun +nähtävästi osoitti jonkinlaista myötätuntoisuutta. + +--Jos naisosastoon, niin tehkää hyvin, tännepäin,--sanoi apulainen, joka +lienee Nehljudofin ulkomuodosta päättänyt tämän ansaitsevan +huomiota.--Sidorof,--kääntyi hän partasuisen, mitalirintaisen +aliupseerin puoleen,--saata tämä herra naisosastoon. + +--Ymmärrän. + +Samassa kuului verkon luota sydäntäsärkeviä nyyhkytyksiä. + +Kaikki kummastutti Nehljudofia ja enin kaikesta se, että hänen piti +kiittää ja tuntea kiitollisuutta tirehtöörin apulaista ja päävartijaa +kohtaan, eli niitä ihmisiä kohtaan, jotka suorittelivat kaikkia näitä +julmuuksia. + +Vartija vei Nehljudofin miesosaston vierashuoneesta käytävään ja heti +saattoi hänet vastapäisen oven kautta samallaiseen huoneeseen +naisosastoa varten. + +Tämä huone oli samoin kuin miesosastossa jaettu kahdella verkolla +kolmeen osaan, mutta se oli paljoa pienempi ja siinä oli vähemmän sekä +käymävieraita että vankeja; ainoastaan huuto ja melu oli yhtä suuri kuin +miesosastossakin. Päällysmiehet kävivät samalla tavalla verkkojen +välissä. Päällystönä oli täällä vartijanainen virkapuvussa, virkanauhat +hihoissa sinisine palteineen ja vöineen. Ja samaten kuin miesosastossa +olivat täälläkin ihmiset molemmilta puolilta painautuneet verkkoihin: +tältä puolelta kaupungin asukkaita erilaisissa puvuissaan, tuolta +puolelta naisvankeja, mitkä valkeissa mitkä omissa puvuissa. Koko verkko +oli täynnänsä ihmisiä. Jotkut kohosivat varpaillensa voidakseen tulla +toisten päiden ylitse kuulluiksi, toiset istuivat permannolla puhellen +keskenänsä. + +Huomattavin kaikista naisvangeista sekä ihmeellisen huutonsa että +näkönsä puolesta oli pörhötukkainen laiha mustalaisvanki. Hänellä oli +huivi laskeutunut kiharaiselta tukalta, ja hän seisoi melkein keskellä +huonetta verkon toisella puolella pylvään luona, ja tehden nopeita +liikkeitä huusi jotakin mustalaiselle, jolla oli sininen takki, hyvin +alhaalta ja kireälle vyötettynä. Mustalaisen rinnalle oli lattialle +istuutunut sotamies juttelemaan naisvangin kanssa. Sitten seisoi nojaten +verkkoa vastaan nuori, vaaleapartainen talonpoika pieksuissa, kasvot +punasina, nähtävästi tuskin voiden hillitä kyyneleitänsä. Hänen +kanssansa keskusteli vaaleaverinen naisvanki, katsellen häntä kirkkain +sinisin silmin. Se oli Fedosja ja hänen miehensä. Heidän vieressään +seisoi ryysyinen mies jutellen leveänaamaisen, pörröisen naisen kanssa; +sitten oli kaksi naista, sitten mies, sitten taas nainen,--ja kutakin +vastapäätä naisvanki. Näiden joukossa ei Maslovaa ollut. Mutta vankien +takana tuolla puolen seisoi vielä yksi nainen, ja Nehljudof heti arvasi, +että se oli hän, ja heti tunsi kuinka hänen sydämmensä alkoi kovemmin +sykkiä ja kuinka hänen hengityksensä pysähtyi. Ratkaiseva hetki läheni. +Nehljudof tuli verkon luo ja tunsi hänet varmaan. Maslova seisoi +sinisilmäisen Fedosjan takana ja hymyillen kuunteli mitä tämä puhui. Hän +ei ollut mekossa kuten toissapäivänä, vaan valkoisessa röijyssä, joka +oli kiristetty vyöllä ja kohosi korkealle rinnan kohdalla. Huivin alta +näkyi kuten oikeudessakin mustat kiharat. + +»Kohta se tapahtuu»,--ajatteli Nehljudof.--»Kuinkahan kutsuisin häntä? +Vai tuleekohan hän itse.» + +Mutta Maslova ei tullut itse. Hän odotti Klaaraa eikä olisi aavistanut +että tuo mieshenkilö tahtoi tavata häntä. + +--Ketä te haluatte nähdä?--kysyi Nehljudofilta vartijanainen, joka +käveli verkkojen välissä. + +--Katariina Maslovaa,--sai Nehljudof tuskin sanotuksi. + +--Maslova, sinua!--huusi vartijanainen. Maslova katsahti ympärillensä, +nosti päänsä ja, povi koholla, Nehljudofille tutulla kernaudella tuli +verkon luo tunkeutuen kahden vangin väliin. Hän katsoi kummastellen ja +kysyvästi Nehljudofiin, tuntematta tätä. + +Päättäen kuitenkin Nehljudofin vaatteista, että tämä oli rikas mies, hän +hymähti. + +--Minunko luokseni?--sanoi hän kumartaen hymyilevät ja hiukan +kierosilmäset kasvonsa verkkoa kohden. + +--Minä tahdoin nähdä...--Nehljudof ei tietänyt sanoako: »teitä» eli +»sinua», ja päätti sanoa »teitä». Hän ei puhunut tavallista +kovemmin:--Minä tahdoin nähdä teitä ... minä... + +--»Älä siinä turhia vätystä»,--huusi hänen vieressään ryysyinen +mies:--»Sano, oletko ottanut vai et?» + +--»Mies on kuolemaisillaan, ei siinä enää mikään auta!»--huusi joku +toiselta puolelta. + +Maslova ei saanut selvää siitä, mitä Nehljudof puhui, mutta tämän +kasvojen ilme puhuessa muistutti hänelle äkkiä Nehljudofin. Hän ei +voinut uskoa silmiänsä. Hymyily katosi hänen huuliltansa ja otsa alkoi +kärsivästi rypistyä. + +--On mahdoton kuulla mitä puhutte,--huusi Maslova räpyttäen silmiään ja +yhä enemmän rypistäen otsaansa. + +--Minä olen tullut... + +»Niin, minä teen nyt sitä mikä on velvollisuuteni, minä kadun tekoani», +ajatteli Nehljudof. + +Ja tuskin oli hän näin ajatellut, kun kyyneleet nousivat hänen +silmiinsä, tykertyivät kaulaan, ja Nehljudof, tarttuen sormin verkon +lankoihin, vaikeni koettaen hillitä itkun purskausta. + +--»Älä siinä vinkuroi, vaan pysy asiassa» ... huudettiin toiselta +puolelta. + +--»Jumalauta, jos tiedän mitään»,--huusi vanki toiselta. + +Nähtyään hänen liikutuksensa Maslova tunsi hänet. + +--Ihan hänen näköisensä, vaan en tunne,--huusi Maslova katsomatta +Nehljudofiin ja hänen punastuneet kasvonsa synkistyivät vieläkin +enemmän. + +--Olen tullut pyytämään sinulta anteeksi,--huusi Nehljudof kovalla +äänellä ilman mitään erikoispainoa sanoissa, aivan kuin olisi ulkoläksyä +lukenut. + +Huudettuaan nämä sanat, häntä alkoi hävettää hän katsahti ympärilleen. +Mutta kohta tuli ajatus, että jos hävettää, niin se on sitä parempi, +koska hänen juuri täytyykin kantaa häpeätä. Ja hän jatkoi kovalla +äänellä: + +--Anna minulle anteeksi, minä olen tehnyt sinulle paljon pahaa... + +Maslova seisoi liikahtamatta, yhä katsoen häneen. + +Nehljudof ei voinut enempää puhua, vaan siirtyi pois verkon luota +koettaen hillitä rintaansa vapisuttavia nyyhkytyksiä. + +Tirehtöörin apulainen, se sama, joka oli osoittanut Nehljudofin +naisosastoon, tuli, nähtävästi uteliaana Nehljudofin asiasta, tänne, ja +nähtyään ettei Nehljudof ollutkaan verkon luona, kysyi, miksei hän siis +puhunut sen kanssa kuin olisi pitänyt. Nehljudof turisti nenäänsä, ja +koettaen pudistaa itsestään pois liikutuksen ja näyttää rauhalliselta, +vastasi: + +--On mahdotonta puhua verkon kautta, ei mitään kuulu. + +--No, voihan käskeä hänet vähäksi ajaksi tännekin. + +--Maria Karlovna!--kääntyi hän vartijanaisen puoleen.--Saattakaa Maslova +ulkopuolelle. + + + + +XLIII. + + +Hetken kuluttua tuli Maslova syrjäovesta esille. Lähestyen pehmein +askelin ihan Nehljudofin luo hän pysähtyi ja katseli häneen +silmäkulmiensa alta. Mustat hiukset kiertyivät niinkuin toissakin +päivänä kiharoina hänen otsalleen, kasvot olivat sairastavina, +turvonneina ja vaaleina, ne olivat hyvännäköiset ja aivan rauhalliset; +ainoastaan kiiltomustat, hiukan kierot silmät erityisesti loistivat +turvonneiden silmäluomien alta. + +--Saatte tässä puhua,--sanoi tirehtöörin apulainen ja väistyi itse +syrjään. Nehljudof siirtyi penkin ääreen, joka oli seinän luona. + +Maslova katsahti kysyvästi tirehtöörin apulaiseen ja sitten, ikäänkuin +kummastuksesta kohauttaen olkapäitään, meni Nehljudofin jäljessä +penkille ja istui hänen viereensä, oikaisten hameensa. + +--Tiedän että teidän on vaikea antaa minulle anteeksi,--sanoi Nehljudof, +mutta hän pysähtyi jälleen kun kyyneleet tekivät estettä,--vaan jos +entisyyttä onkin mahdoton korjata, niin teen ainakin nyt kaiken mitä +voin. Sanokaa... + +--Kuinka ihmeessä olette minut löytäneet?--kysyi Maslova vastaamatta +hänen kysymykseensä ja katsomatta häneen. + +»Jumalani! Auta minua. Neuvo minulle, mitä minun on +tekeminen»,--ajatteli Nehljudof itsekseen nähdessään hänen nyt niin +muuttuneet pahannäköiset kasvonsa. + +--Olin toissapäivänä valamiehenä,--sanoi Nehljudof:--silloin kuin olitte +oikeuden edessä.--Ettekö tunteneet minua? + +--En, en tuntenut. Eihän minulla ollut semmoiseen aikaakaan. Enkä minä +siksi toiseksi katsellutkaan. + +--Olihan lapsikin?--kysyi Nehljudof ja tunsi kuinka hänen kasvonsa +punehtuivat. + +--Se kuoli kohta, Jumalan kiitos,--vastasi Maslova lyhyesti ja +vihasesti, kääntäen katseensa pois hänestä. + +--Kuinka, mistä syystä? + +--Olin itse sairaana, kuoleman kielissä,--sanoi Maslova nostamatta +silmiään. + +--Kuinkas tätit tulivat teitä päästäneeksi? + +--Kukapa pitäisi piikaa, jolla on lapsi? Karkoittivat heti kun +huomasivat. Ja mitäpä niistä senaikuisista,--en muista mitään, olen +kaikki unohtanut. Kaikki se silloinen on lopussa. + +--Ei, ei ole lopussa. En minä voi sitä jättää näin. Tahdon vaikka nyt +vasta sovittaa rikokseni. + +--Mitä siinä en sovittamista; entiset ovat olleet ja menneet,--sanoi +Maslova ja,--mitä Nehljudof ei olisi mitenkään odottanut,--katsahti +äkkiä häneen ja epämiellyttävästi, viekoittelevasti ja surkeasti +hymähti. + +Maslova ei ollut suinkaan odottanut, että hän tulisi erittäinkään nyt, +tänne, ja sentähden Nehljudofin ilmestyminen hämmästytti häntä ensi +hetkellä ja pakotti muistamaan semmoista, mitä hän ei milloinkaan muuten +muistellut. Ensi hetkellä hän hämärästi muisti jälleen sen uuden, +ihmeellisen tunne- ja ajatusmaailman jonka hänelle oli avannut +ihastuttava nuorukainen heidät keskinäisen rakkautensa kautta toisiinsa; +muisti sitten hänen käsittämättömän julmuutensa ja koko sen sarjan +alentumisia ja kärsimyksiä, jotka tästä taikamaisesta onnesta seurasivat +ja ikäänkuin vuotivat. Ja hänen, teki kipeätä. Mutta ollen kykenemätön +selviytymään tässä asiassa hän menetteli nytkin niinkuin menetteli aina: +karkoitti luotansa nämä muistot ja koetti peittää ne huonon elämän +omituiseen usvaan; juuri näin hän menetteli nytkin. Ensi hetkenä hän oli +yhdistänyt ajatuksissaan tuon hänen edessään istuvan ihmisen sen +nuorukaisen kanssa, jota hän oli kerran rakastanut, mutta kun se teki +liian kipeätä, hän heti herkesi yhdistämästä edellistä jälkimäisen +kanssa. Tämä puhtaasti vaatetettu, hemmoteltu herrasmies hyvänhajusine +partoineen ei ollut nyt hänelle se Nehljudof, jota hän oli rakastanut, +vaan ainoastaan yksi niistä ihmisistä jotka milloin vaan tarvitsivat +käyttivät hyväkseen semmoisia olentoja kuin hän oli, ja joita semmoisten +olentojen kuin hän, piti puolestaan käyttää niin paljon kuin mahdollista +omaksi eduksensa. Ja sentähden oli hän hymähtänyt Nehljudofille. + +Maslova oli vaiti ja mietiskeli miten voisi saada Nehljudofista jotain +hyötyä. + +--Kaikki tuo on lopussa,--sanoi Maslova.--Niin nythän--ne tuomitsivat +Siperiaan.--Ja hänen huulensa vavahtivat, kun hän lausui tämän +kauhistuttavan sanan. + +--Minä tiesin, minä olin vakuutettu siitä että olitte syytön,--sanoi +Nehljudof. + +--Tietysti, kuinkas muuten. Olenko minä mikään varas tai +ryöväri.--Siellä meillä sanoivat, että kaikki riippuu asianajajasta,-- +jatkoi hän.--Sanoivat että täytyy jättää anomus. Mutta sehän kuuluu +olevan hyvin kallista... + +--Niin, ihan välttämättä,--sanoi Nehljudof.--Minä olenkin jo kääntynyt +asianajajan puoleen. + +--Ei saa vaan sääliä rahoja, pitäisi ottaa hyvä,--sanoi Maslova. + +--Minä teen kaikki mikä on mahdollista. Syntyi äänettömyys. + +Maslova hymyili taaskin samalla tavalla. + +--Tahtoisin pyytää teiltä ... voisitteko antaa minulle vähän rahaa. En +minä paljon ... kymmenen ruplaa. Enempää en tarvitse,--sanoi hän äkkiä. + +--Kyllä, kyllä,--sanoi Nehljudof hämillään ja tarttui lompakkoonsa. + +Maslova katsahti nopeasti tirehtööriin, joka käveli edestakasin +huoneessa. + +--Älkää antako tuon nähden, muuten otetaan rahat pois. + +Nehljudof otti esille lompakkonsa heti kun tirehtööri oli kääntynyt +pois, vaan ei ehtinyt vielä saada kymmenruplan seteliä annetuksi, kun +tirehtööri jo taas kääntyi heihin päin. Hän rutisti setelin kouraansa. + +--»Tuohan on kuollut nainen»,--ajatteli Nehljudof katsellen Maslovan +ennen niin suloisia, mutta nyt pilaantuneita, turvonneita kasvoja ja +pahaa kiiltoa hänen mustissa silmissänsä, jotka seurasivat tirehtööriä +ja Nehljudofin kättä kymmenruplaisen kanssa. Ja Nehljudofiin tuli +horjumisen hetki. + +Sama kiusaaja, joka puhui eilen yöllä, taas alkoi puhua Nehljudofin +sydämmessä, kuten ainakin koettaen johdattaa häntä pois kysymyksestä, +mitä oli tehtävä, kysymykseen, mikä seuraisi hänen teoistaan, ja mikä +olisi hyödyllistä. + +--»Turhaa on kaikki vaivasi tämän ihmisen kanssa»,--puhui tämä ääni: +»Sinä ripustat omaan kaulaasi kiven, joka hukuttaa sinut ja estää sinua +olemasta hyödyksi muille. Mitä jos antaisi hänelle rahaa, kaikki mitä +on, sanoisi hyvästi ja lopettaisi ainiaaksi kaikki suhteet!»--ajatteli +Nehljudof. + +Mutta samassa hän tunsi, että nyt, juuri tällä hetkellä, hänen +sielussaan tapahtuu jotakin tavattoman tärkeätä,--että hänen sisällinen +elämänsä on tällä hetkellä asetettu ikäänkuin vaa'alle, joka pienimmästä +ponnistuksesta voi vaipua toiselle tai toiselle puolelle. Ja hän teki +tämän voimain ponnistuksen, huusi avukseen sen Jumalan, jonka oli eilen +sydämmessään tuntenut; ja Jumala heti ilmaisi itsensä hänessä. Hän +päätti heti sanoa kaikki. + +--Katjusha! Minä tulin pyytämään sinulta anteeksi, mutta sinä et ole +vastannut minulle oletko antanut anteeksi vai annatko milloinkaan,-- +sanoi hän ruveten yhtäkkiä sinuttelemaan. + +Maslova ei kuunnellut häntä, vaan katseli yhä milloin kättä milloin +tirehtööriä. Kun tirehtööri kääntyi pois, ojensi hän nopeasti kätensä +Nehljudofia kohti, sieppasi paperirahan ja pisti vyötärykseen. + +--Puhutte niin kummallisia,--sanoi hän naurahtaen ylenkatseellisesti, +kuten Nehljudofista näytti. + +Nehljudof tunsi, että Maslovassa oli jotakin hänelle suoraan +vihamielistä, mikä puolusti Maslovan asemaa semmoisena kuin tämä oli, ja +esti pääsemästä tämän sydämmeen. + +Mutta kummallista kyllä, tämä seikka ei lainkaan vieroittanut, vaan +päinvastoin vielä enemmän ja jollakin aivan erikoisella, +uudella voimalla kiinnitti Nehljudofia häneen. Nehljudof tunsi +velvollisuudeksensa henkisesti herättää hänet, tunsi että se oli +hirmuisen vaikeata,--mutta juuri tämän teon vaikeus viehättikin häntä. +Nehljudofissa oli häntä kohtaan nyt semmoisia tunteita, jommoisia hän ei +ollut koskaan ennen tuntenut Katjushaa yhtävähän kuin ketään muutakaan +ihmistä kohtaan,--siinä ei ollut mitään personallista: hän ei toivonut +Katjushalta mitään itsellensä, toivoi ainoastaan, että tämä olisi +lakannut olemasta sellaisena kuin oli nyt,--että olisi herännyt ja +muuttunut jälleen semmoiseksi kuin oli ennen. + +--Katjusha, miksi sinä puhut noin. Tunnenhan minä sinut, muistan +mimmoinen olit siellä maalla... + +--Mitäpä niistä vanhoista,--vastasi toinen kuivasti. + +--Muistelen siksi, että tahdon sovittaa rikokseni. Katjusha,--alkoi hän +ja oli jo sanomaisillaan senkin, että menisi naimisiin, mutta tapasi +katseen, jossa näki jotakin niin hirmuista ja raakaa, poissysäävää, +ettei hän voinut puhua loppuun. + +Nyt alkoivatkin käymävieraat jo lähteä ulos. Tirehtöörin apulainen tuli +Nehljudofin luo sanomaan, että tapaamisen aika oli päättynyt. Maslova +nousi, nöyrästi odottaen milloin hänet laskettaisiin menemään. + +--Hyvästi, minulla on vielä paljon puhumista, mutta kuten näette, nyt ei +ole lupa,--sanoi Nehljudof ojentaen kättänsä.--Tulen toisten. + +--Taisitte jo sanoa kaikki... + +Hän antoi kätensä, vaan ei puristanut. + +--Ei, minä koetan tavata teitä vielä, ja silloin on minun sanottava +teille hyvin tärkeä asia,--sanoi Nehljudof. + +--Tulkaa vaan,--sanoi Maslova hymyillen niinkuin hymyili miehille, joita +tahtoi miellyttää. + +--Te olette minulle lähempi kuin sisar,--sanoi Nehljudof. + +--Kummallista,--sanoi Maslova taas ja läksi päätänsä keikutellen verkon +taakse. + + + + +XLIV. + + +Nehljudof oli odottanut että Katjusha ensi tapaamisessa, nähtyään hänet +ja saatuaan tietää hänen alttiista aikeistaan ja katumisestaan, olisi +heti ilostunut, tullut liikutetuksi ja muuttunut jälleen entiseksi +Katjushaksi, mutta kauhukseen hän nyt näki, ettei Katjushaa ollut +olemassa, vaan oli olemassa ainoastaan Maslova. Tämä seikka hämmästytti +ja kauhistutti Nehljudofia. + +Häntä hämmästytti erittäinkin se, ettei Maslova ollenkaan hävennyt +asemaansa,--ei vangin asemaa, (sitä hän kyllä häpesi), vaan +prostitueeratun asemaa,--jopa oli ikäänkuin tyytyväinen siihen, melkein +ylpeili siitä. Mutta asia ei oikeastaan voinutkaan olla toisin. Jokaisen +ihmisen, voidakseen toimia, täytyy pitää toimintaansa tärkeänä ja +hyvänä. Ja sentähden, olipa hänen asemansa mikä tahansa, hän +ehdottomasti muodostaa itselleen semmoisen katsomuksen ihmiselämään +yleensä, että sen valossa hänen toimintansa tulee hänestä näyttämään +tärkeältä ja hyvältä. Tavallisesti ajatellaan, että varas, murhaaja, +spiooni, prostitueerattu pitävät omaa toimintaansa huonona ja +välttämättä häpeävät sitä. Mutta asianlaita on ihan toisenlainen. +Ihmiset, joita kohtalo ja heidän omat erehdyksensä ovat saattaneet +johonkin, vaikka kuinka väärään asemaan, muodostavat heti itselleen +semmoisen yleisen elämänkatsomuksen, jonka valossa heidän asemansa +näyttää heistä hyvältä ja kunnioitettavalta. Ja tämmöisen katsomuksen +ylläpitämistä varten he vaistomaisesti hakevat aina itselleen semmoista +seuraa, jossa heidän omistamansa käsitys elämästä ja heidän asemansa +siinä tulee tunnustetuksi ja hyväksytyksi. Meitä kummastuttaa tämä +seikka milloin kysymys on varkaista, jotka ylpeilevät sukkeluudestaan, +prostitueeratuista, jotka ylpeilevät siveettömyydestään, murhaajista, +jotka ylpeilevät julmuudestaan. Mutta se kummastuttaa meitä ainoastaan +sentähden, että näiden ihmisten piiri--heidän ilmakehänsä, on +rajoitettu, ja erittäinkin sentähden, että me itse olemme sen +ulkopuolella; mutta tapahtuuhan aivan sama ilmiö myöskin rikkaitten +kesken, jotka ylpeilevät rikkauksistaan, s.o. ryöstöistään,-- +sotapäällikköjen kesken, jotka ylpeilevät voitoistansa, s.o. tapoista, +--valtamiehien kesken, jotka ylpeilevät mahtavuudestansa s.o, +väkivallasta. Näitä ihmisiä katsoessa emme huomaa mitään väärennystä +elämänkäsityksessä, hyvän ja pahan käsityksessä,--väärennystä, joka +olisi tehty oman aseman oikeuttamiseksi, ja olemme näkemättä ainoastaan +sentähden, että niiden ihmisten piiri, joilla on täten turmeltuneet +käsitykset, on suurempi, ja että me itse kuulumme siihen. + +Ja tämmöinen katsomus omaan elämäänsä ja omaan asemaansa maailmassa oli +muodostunut Maslovallekin. Hän oli Siperiaan tuomittu, prostitueerattu, +ja huolimatta siitä hän oli muodostanut itselleen sellaisen +maailmankatsomuksen, jonka ohella hän kyllä saattoi hyväksyä itseänsä, +jopa ihmisten edessä ylpeilläkin asemastaan. + +Tämä maailmankatsomus oli siinä, että suurin onni kaikille miehille, +kaikille erotuksetta,--vanhoille, nuorille, lyseolaisille, kenraaleille, +sivistyneille, sivistymättömille,--on sukupuolinen yhteys viehättävien +naisten kanssa, ja että sentähden kaikki miehet, vaikka ovatkin +olevinaan muissa toimissa, oikeastaan haluavat vaan tätä ainoata. Mutta +hän, Maslova, ollen viehättävä nainen, saattoi joko tyydyttää taikka +olla tyydyttämättä tätä heidän haluansa, ja sentähden hän oli sekä +tärkeä että tarpeellinen ihminen. Koko hänen entinen ja nykyinen +elämänsä todisti tämän katsomuksen oikeaksi. + +Kymmenen vuoden aikana oli hän kaikkialla missä hän vaan liikkui, alkaen +Nehljudofista ja vanhasta poliisista aina vanginvartijoihin +saakka,--huomannut, että miehet tarvitsevat häntä; hän ei nähnyt eikä +huomannut niitä miehiä, jotka eivät olisi häntä kaivanneet. Ja sentähden +koko maailma näytti hänestä intohimon nostattamalta laumalta ihmisiä, +jotka kaikilta tahoilta vartioivat häntä ja kaikilla mahdollisilla +keinoilla,--petoksella, väkivallalla, ostolla, viekkaudella,--koettivat +valloittaa hänet. + +Näin käsitti Maslova elämän, ja näin elämää käsittäessä hän ei ollut +ainoastaan viimeinen, vaan päinvastoin hyvin tärkeä ihminen. Ja Maslova +piti tämmöistä elämänkäsitystä kalliimpana kuin mitään muuta maailmassa, +ei voinut olla pitämättä sitä kalliina, sentähden, että jos hän olisi +siitä luopunut hän olisi kadottanut sen merkityksen, minkä tämmöinen +käsitys hänelle ihmisten keskuudessa antoi. Tuntien, että Nehljudof +tahtoo johtaa häntä toiseen maailmaan, hän teki vastarintaa, koska +ymmärsi, että siinä maailmassa, johon häntä olisi viekoteltu hän tulisi +kadottamaan tämän asemansa elämässä, joka asema antoi hänelle varmuutta +ja kunnioitusta itseensä. Tästä samasta syystä hän myöskin karkoitti +luotaan muistot ensimäisestä nuoruudestaan ja ensimäisistä suhteistaan +Nehljudofiin. Nämät muistot eivät sopineet yhteen hänen nykyisen +maailmankatsomuksensa kanssa, ja olivat sentähden kokonaan poispyyhityt +hänen muistostaan, taikka oikeammin, olivat koskemattomina jossakin +muistojen lokerossa, mutta suljettuina, umpeen kitattuina, aivan kuin +mehiläiset kittaavat umpeen matojen pesiä, jotka uhkaavat hävittää koko +heidän työnsä, ja siten sulkevat kaiken pääsön luoksensa. Ja senpätähden +nykyinen Nehljudof ei ollut hänelle se ihminen, jota hän oli kerran +puhtaalla rakkaudella rakastanut, vaan ainoastaan rikas herra, jota +saattoi ja jota oli pakkokin käyttää hyväksensä, ja jota kohtaan tuli +kysymykseen vaan semmoiset suhteet kuin kaikkiin muihinkin herroihin. + +»Ei, en saanut sanotuksi pääasiaa»,--ajatteli Nehljudof kulkiessaan +ihmisjoukon mukana pois. »En sanonut hänelle meneväni naimisiin hänen +kanssaan. En sanonut, mutta sanon kuin sanonkin»,--ajatteli hän. + +Ovissa seisovat vartijat taaskin kahteen kertaan laskivat poiskulkevien +käymävieraiden lukua, ettei kukaan syrjäinen olisi päässyt ulos tai +jäänyt linnaan. Se että Nehljudofia nytkin kosketeltiin selkään, ei +häntä enää loukannut eikä hän nyt sitä edes huomannutkaan. + + + + +XLV. + + +Nehljudof oli tahtonut muuttaa ulkonaisen elämänsä: luopua suuresta +kortteeristaan, päästää pois palvelijat ja asettua hotelliin. Mutta +Agrafena Petrovna sai hänelle todistetuksi, että oli vähemmän järkevää +tehdä minkäänlaisia muutoksia elämänlaadussaan ennen talvea; kesän +aikana ei kortteeria kukaan ottaisi ja ainahan oli jossain eläminen, +tallettaminen huonekaluja ja tavaroita. Niin että myttyyn menivät kaikki +Nehljudofin ponnistukset ulkonaisen elämänsä muuttamiseksi, (hän olisi +tahtonut järjestää olonsa ylioppilaiden tavoin). Ei ainoastaan niin, +että kaikki jäi entiselleen, vaan talossa päinvastoin ryhdyttiin kahta +innokkaammin kevättöihin: tuuletettiin, ripustettiin ulos ja piestiin +kaikellaisia villa- ja turkkivaatteita, johon työhön ottivat osaa sekä +talonmies apulaisineen että kyökkipiika ja itse Kornejkin. Ensin +alettiin kantaa ulos ja ripustaa nuorille jonkinlaisia univormuja ja +kummallisia turkkeja, joita ei kukaan koskaan käyttänyt, sitten alettiin +tuoda mattoja ja huonekaluja, ja talonmies apulaisinensa, hihat +käärittyinä jäntehikkäiden käsivarsien ympäri, alkoivat kaikin voimin +tahtiin piiskata näitä vaatteita, ja kaikkiin huoneisiin oli levinnyt +naftaliinin haju. Kulkiessaan pihan yli ja katsoessaan ikkunoista +Nehljudof ihmetteli kuinka tavattoman paljon tätä kaikkea oli ja kuinka +perin tarpeetonta se kaikki oli. Näiden tavarain ainoa käytännöllinen +merkitys,--ajatteli Nehljudof,--oli siinä, että ne tarjosivat +harjoittamisen tilaisuutta Agrafena Petrovnalle, Kornejille, +talonmiehelle, hänen apulaiselleen ja kyökkipiialle. + +»Ei maksa vaivaa muuttaa nyt elämänmuotoja, niinkauan kuin Maslovan asia +on vielä ratkaisematta»,--ajatteli Nehljudof.--»Ja se olisi liika +vaikeaakin. Kyllä kai kaikki itsestään muuttuu sittenkuin Maslova tulee +joko vapautetuksi taikka poislähetetyksi ja minä lähden seuraamaan +häntä.» + +Asianajaja Fanarinin määräämänä päivänä Nehljudof saapui tämän luokse. +Tultuaan asianajajan komeaan kortteeriin, hänen omassa talossaan, +Nehljudof joutui keskelle tavattoman suuria kasveja ja mitä +ihmeellisimpiä ikkunaverhoja, ja yleensä keskelle semmoista kallista +huoneiden sisustusta, joka todistaa helposti ja vaivatta saaduista +rahoista ja jommoista tavataan vaan äkkiarvaamatta rikastuneilla +ihmisillä. Vastaanottohuoneessa Nehljudof tapasi vuoroansa odottavia +avunhakijoita, jotka kuten lääkärien odotushuoneessa istuskelivat +haluttomina pöytien ääressä katselemassa heidän lohdutukseksensa sinne +asetettuja kuvalehtiä. Asianajajan apulainen, joka myöskin istui täällä +korkean pulpetin ääressä, tunsi Nehljudofin, tuli hänen luoksensa, +tervehti ja sanoi kohta ilmoittavansa esimiehelleen. Mutta hän ei ollut +vielä ehtinyt työhuoneen oven luokse, kun tämä jo aukeni ja kuului +lyhyen, tanakan, punakasvoisen, tuuheaviiksisen, aivan uusipukuisen +herran ja itse Fanarinin kovaääninen, vilkas keskustelu. Molempien +kasvoissa heidän ulostullessaan oli semmoinen ilme kuin on ihmisten +kasvoilla, jotka juuri ovat tehneet edullisen, vaan ei aivan rehellisen +kaupan. + +--Oma syynne, oma syynne,--puhui hymyillen Fanarin. + +--Kyllähän minä olisin ... mutta ei ole hyvä pistää näppiänsä... + +Ja molemmat nauroivat epäluonnollisesti. + +--Ahaa, ruhtinas, tehkää hyvin,--sanoi Fanarin nähtyään Nehljudofin ja +nyykäyttäen poistuvalle kauppiaalle vielä kerran päätänsä, vei +Nehljudofin omaan jäykkäkuosisesti sisustettuun työhuoneeseensa, + +--Tehkää hyvin, poltatteko,--sanoi asianajaja istuen Nehljudofia +vastapäätä, myhäillen vieläkin äskeisen menestyksen johdosta. + +--Kiitos, olen tullut Maslovan asiassa. + +--Kyllä, kyllä, paikalla. Huu, mimmoisia veijareita ne ovat nuo +rahasäkit,--sanoi hän.--Näittekö tuota uljasta ritaria, hänellä on +ainakin 12 miljoonaa, mutta annas jos on kysymyksessä joku 25 ruplanen, +niin kiskoo sen käsistänne vaikka hampain. + +»Molemmat olette yhtä hyviä»,--ajatteli Nehljudof tuntien sanomatonta +inhoa tuohon ujostelemattomaan ihmiseen, joka kaikella käytöksellään +ikäänkuin halusi osoittaa kuuluvansa Nehljudofin kanssa samaan +ihmislajiin ja pitävänsä noita kaikkia avunhakijoita ja muita toiseen, +vieraaseen leiriin kuuluvina. + +--Kylläpä se sai minut väsyksiin--kauhea lurjus. Halutti vähän +huoahtaa,--sanoi asianajaja ikäänkuin selittäen miksi hän ei puhunut +asiasta.--No, ja nyt teidän asianne... Olen sen tarkkaavasti +läpilukenut. Mikä lie ollut asianajaja, joka kaikki kassatsioniaiheet +päästi menemään. + +--Mihin päätökseen olette siis tulleet? + +--Heti paikalla. Ilmoittakaa hänelle,--kääntyi hän sisääntulleen +apulaisensa puoleen:--että mitä olin sanonut, siinä pysyn; jos hän voi, +suostun, jollei--saa jäädä. + +--Mutta hän ei ole suostuvainen. + +--No, jääköön minun puolestani koko asia,--sanoi advokaaatti ja hänen +kasvonsa muuttuivat iloisista ja tyytyväisistä äkkiä synkiksi ja +vihaisiksi. + +--Ja sitten sanotaan, että advokaatit ottavat ilmaiseksi rahoja,--sanoi +hän koettaen palauttaa kasvoihinsa entisen miellyttäväisyyden.--Minä +vapautin erään varattoman konkurssintekijän aivan väärästä syytöksestä +ja nyt ne kaikki tunkisivat tänne. Mutta jokainen semmoinen juttu kysyy +tavatonta vaivaa. Jätämmehän mekin, kuten eräs kirjailija sanoo, osan +sydänvertamme läkkipulloon. + +--No, ja mitä teidän asiaanne tulee, tahi oikeammin asiaan, joka on +herättänyt huomiotanne,--jatkoi hän,--niin on se perin huonosti ajettu, +mitään hyviä kassatsioniaiheita ei ole olemassa, mutta onhan mahdollista +kuitenkin koettaa, ja siinä tarkoituksessa olen pannut kokoon seuraavaa: + +Hän otti käteensä täyteen kirjoitetun paperilehden ja nopeasti niellen +muutamia muodollisia lauseita, ja toisiin taas pannen erityistä painoa, +alkoi lukea: »Kassatsioninalaisten rikosasiain osastoon Senaatissa +j.n.e. j.n.e. sinä ja sinä päivänä j.n.e. valitus. Päätöksellään siltä +ja siltä päivältä on se ja se oikeus katsonut sen ja sen Maslovan +syylliseksi kauppias Smelkofin tappamiseen myrkyttämisellä, ja perustuen +Rikoslain 1454 §:ään tuominnut pakkotöihin» j.n.e. + +Hän pysähtyi; huolimatta pitkällisestä tottumuksesta hän nähtävästi +suurella mielihyvällä kuuli omaa kyhäelmäänsä. »Tämä tuomio näyttää +olevan niin tärkeiden oikeudenkäyntiä koskevain väärinkäytösten ja +virheiden tuote»,--jatkoi hän painavasti, »että sen kumoaminen esiintyy +välttämättömänä. Ensiksikin: Smelkofin sisälmyksien tutkimista koskevien +asiakirjain lukeminen tuli puheenjohtajan kautta oikeuden käynnin aikana +keskeytetyksi jo heti sen alkaessa»--se on ensiksikin. + +--Mutta syyttäjähän se vaati lukemista,--sanoi Nehljudof ihmetellen. + +--Yhdentekevä, olisihan puolustaja voinut vaatia samaa. + +--Mutta koko lukeminen olisi ollut kokonaan tarpeetonta. + +--Se on sittenkin aihe. Kuulkaahan vielä: »Toiseksi: puheenjohtaja +keskeytti Maslovan puolustajan, kun tämä haluten antaa luonnekuvauksen +Maslovan henkilöstä kajosi hänen lankeemisensa sisällisiin syihin, ja +tapahtui keskeytys sillä perustuksella, etteivät puolustajan sanat muka +koskeneet suoraan asiaan,--ja kuitenkin, kuten Senaatti on moneen +kertaan viitannut, on syytetyn henkilön luonteen selittämisellä oleva +aivan erikoinen merkitys, jo yksistään syyntakeisuus-kysymyksenkin +oikeen-arvostelemisen vuoksi.»--Se oli toiseksi,--sanoi hän katsahtaen +Nehljudofiin, + +--Mutta puolustaja puhui niin epäselvästi, että oli mahdotoin mitään +ymmärtää,--sanoi Nehljudof vielä enemmän ihmetellen. + +--Päin mäntyyn, ei saanut mitään selvää suustansa,--sanoi Fanarin +nauraen,--mutta se on sittenkin aihe. Ja vielä: »Kolmanneksi: +päätöspuheessaan jätti puheenjohtaja, vastoin Rikosasiain +Oikeudenkäyntiä koskevan Asetuksen 801 §:n l kohdassa lausuttua selvää +määräystä, valamiehille selittämättä mimmoisista lakitieteellisistä +alkuaineksista syyllisyyden käsite on kokoonpantu, sekä ilmaisematta +heille, että heillä oli oikeus, vaikka katsoivatkin todistetuksi +Maslovan antaneen myrkkyä Smelkofille, olla lukematta tätä tekoa hänen +syykseen, jos katsoivat hänellä ei olleen tappamisen aikomusta, ja siis, +saattoivat, pitämättä häntä syyllisenä lainrikokseen, panna hänen +syykseen ainoastaan varomattomuuden, jonka seurauksena oli Maslovalle +odottamaton kauppiaan kuolema». Siinä nyt on pääasia. + +--Mutta se olisi meidän pitänyt itsekin ymmärtää. Meidänhän virhe se +oli--sanoi Nehljudof. + +--»Ja vihdoin neljänneksi»,--jatkoi asianajaja, »Valamiesten vastaus +oikeuden tekemään, Maslovan syyllisyyttä koskevaan kysymykseen oli +annettu muodossa, joka sisälsi itsessään ilmeisen ristiriitaisuuden, +Maslovaa syytettiin Smelkofin tahallisesta myrkyttämisestä yksistään +voitonhimoisessa tarkoituksessa, joka edellytettiin tappamisen +yksinomaiseksi aiheeksi, mutta valamiehet vastauksessaan kielsivät +ryöstämisen aikomuksen ja Maslovan osanoton arvoesineiden anastamiseen, +--josta siis kävi ilmi, että heidän tarkoituksensa oli kieltää +syytetyllä olleen tappamisen aikomusta, ja että he siis ainoastaan +väärinkäsityksen vuoksi, johon puheenjohtajan päätössanat olivat +antaneet aihetta, olivat jättäneet tämän seikan vastauksessaan +asianomaisella tavalla mainitsematta, jonka vuoksi tämmöiseen +valamiesten vastaukseen olisi ehdottomasti ollut sovittaminen +Rikosasiain Oikeudenkäyntiä koskevan Asetuksen 816 ja 808 §§:t, s.o. +puheenjohtajan puolelta olisi valamiehille ollut selitettävä heidän +tekemänsä virhe ja he palautettavat uutta neuvottelua pitämään uuden +vastauksen antamiseksi syytetyn syyllisyyttä koskevaan kysymykseen,» +--päätti Fanarin. + +--No miksi puheenjohtaja ei siis tehnyt sitä? + +--Sitä minäkin haluaisin tietää?--sanoi Fanarin nauraen. + +--Senaatti siis on korjaava erehdyksen? + +--Se riippuu kokonaan siitä kuka siellä siihen aikaan tulee istumaan. +No, edelleen sitten kirjoitamme: »Tämmöinen verdikti ei voinut antaa +tuomioistuimelle oikeutta»,--jatkoi hän nopeasti,--»saattaa Maslova +rikoslaillisen rangaistuksen alaiseksi ja Rikosasiain Oikeudenkäyntiä +koskevan Asetuksen 771 §:n 3 kohdan sovittaminen häneen loukkaa +niinmuodoin jyrkästi ja kouraantuntuvasti voimassaolevan +kriminaaliprosessimme pääperusteita. Ylläoleviin seikkoihin katsoen on +minulla kunnia anoa j.n.e. päätöksen kumoamista Rikosasiain +Oikeudenkäyntiä koskevan Asetuksen 909, 910, 2 k., 912 ja 928 §§:in +nojalla j.n.e., j.n.e. ja tämän asian takaisin lähettämistä saman +oikeuden toisen osaston uudestaan käsiteltäväksi.» Siinä se; mikä oli +mahdollista, se on kaikki tehty. Mutta puhuakseni suoraan, menestyksen +toivoa on aivan vähän. Tosin kyllä kaikki riippuu Senaatin Oikeusosaston +kokoonpanosta. Jos siis olette tilaisuudessa, niin älkää laiminlyökö. + +--Tunnenhan joitakuita heistä. + +--Ja pitäkää kiirettä, muuten he kaikki matkustavat pois hemoroita +lääkitsemään, ja silloin saa odottaa kolme kuukautta.--No, ja jollei +onnistu, on vielä mahdollinen anomus Korkeimpaan paikkaan. Tämäkin +riippuu kulissien takaisista puuhista. Ja siinäkin tapauksessa tarjoon +palvelustani, s.o. ei kulissien takana, vaan anomuksen laatimisessa. + +--Kiitän teitä, palkkionne siis... + +--Apulaiseni jättää teille puhtaaksi kirjoitetun valituksen ja sanoo. + +--Vielä minä tahdoin kysyä teiltä: yleinen syyttäjä antoi minulle +päästölipun vankilaan kysymyksessä olevan henkilön tapaamista varten, +mutta vankilassa sanottiin minulle että tapaamista varten erikoiseen +aikaan ja erikoisessa paikassa on tarpeen vielä kuvernöörin lupa. Onko +siinä perää? + +--Kyllä, luullakseni. Mutta nykyään kuvernööri on poissa, sijassa on +virantoimittaja. Ja tämä on sellainen uninen pöllö, että tuskin mitään +saatte aikaan hänen kanssansa. + +--Eikö se ole Maslennikof? + +--On. + +--Kyllä tunnen hänet,--sanoi Nehljudof ja nousi lähteäksensä. + +Samassa lensi huoneeseen nopein askelin pieni, hirveän rumannäköinen, +koukkunokkainen, luinen keltainen nainen--asianajajan vaimo, joka ei +kuitenkaan ollut masentunut omasta rumuudestaan. Hän oli aivan erikoisen +komeasti puettu,--siinä oli yhteensullottuna jotakin samettia ja silkkiä +ja heleänkeltaista ja viheriää; hänen harvat hiuksensa olivat kiharoidut +ja voitokkaana hän lensi huoneeseen pitkän, hymyilevän herran +seuraamana, jolla oli mullanväriset kasvot, verkatakissa silkkiset +käänteet ja valkoinen kaulahuivi. Se oli kirjailija, Nehljudof tunsi +hänet näöltä. + +--Anatol,--sanoi asianajajan vaimo avaten ovea:--tulehan tänne. Semjon +Ivanovitsh lupaa tässä lukea ääneen runonsa, ja sinun täytyy lukea +jotain Garshinilta, välttämättömästi. + +Nehljudof aikoi lähteä, mutta asianajajan vaimo, kuiskuteltuaan jotakin +miehensä kanssa, kääntyi hänen puoleensa: + +--Tehkää hyvin, ruhtinas, minä tunnen teidät ja pidän esittelyn +tarpeettomana, ettekö tahtoisi olla läsnä meidän kirjallisessa +aamuseurassamme. Se tulee hyvin huvittavaksi. Anatol lukee +erinomaisesti. + +--Näettekös kuinka paljon erilaisia asioita minulla on,--sanoi Anatol +levittäen käsiänsä, hymyillen ja osottaen vaimoonsa ikäänkuin olentoon, +jonka tenhovoimaa on mahdoton vastustaa. + +Surullisella ja ankaralla ilmeellä ja mitä suurimmalla kohteliaisuudella +kiitettyään asianajajan vaimoa osotetusta kunniasta, sanoi Nehljudof +olevansa estettynä ja poistui vastaanottohuoneeseen. + +--Siinäpä oli virnistelijä,--sanoi asianajajan vaimo hänen mentyänsä. + +Vastaanottohuoneessa jätti apulainen Nehljudofille valmiin anomuksen ja +palkkion suhteen vastasi Anatol Petrovitshin määränneen 1,000 ruplaa, +sekä sen ohella selitti, että Anatol Petrovitsh ei oikeastaan ota +vastaan tämmöisiä asioita, vaan oli tehnyt sen ainoastaan hänen +vuoksensa. + +--Entäs allekirjoitus, kenen se on tehtävä?--kysyi Nehljudof. + +--Joko syytetyn itsensä, taikka jos se on vaikeata, niin tekee sen +Anatol Petrovitsh, saatuaan valtakirjan. + +--Ei, minä menen ja otan hänen oman allekirjoituksensa,--sanoi Nehljudof +iloissaan siitä, että saisi tavata Maslovaa ennen määräpäivää. + + + + +XLVI. + + +Tavalliseen aikaan kajahtivat vankilan käytävissä vartijain vihellykset; +rautojen kalistessa aukesivat käytävien ja koppien ovet, alkoi kuulua +avojalkain astumista ja vankikenkien kopinaa, palvelus vangit kulkivat +käytävien läpi täyttäen sen inhoittavalla hajulla; mies- ja naisvangit +peseytyivät, pukeutuivat ja asettuivat aamuhuutoa varten pitkin +käytäviä, sekä läksivät sitten kiehuvaa vettä hakemaan teetä varten. + +Teen aikana keskusteltiin tänäpäivänä vankilan kaikissa kopeissa hyvin +vilkkaasti siitä, että kaksi vankia tulisi tänäpäivänä rangaistaviksi +raipoilla. Toinen näistä vangeista oli hyvin lukutaitoinen nuori mies, +puotipalvelija Vasiljef, joka oli mustasukkaisuuden raivossa tappanut +rakastettunsa. Koppitoverit pitivät hänestä hänen iloisuutensa ja +anteliaisuutensa vuoksi, ja siksi, ettei hän antanut perään +päällysmiehille. Hän tunsi asetukset ja vaati niiden täyttämistä. +Sentähden päällysmiehet eivät kärsineet häntä. Kolme viikkoa sitten oli +vartija lyönyt palvelusvankia, kun tämä oli läikyttänyt kaalisoppaa +hänen uuden virkapukunsa päälle. Vasiljef oli ruvennut puolustamaan +palvelusvankia ja sanonut ettei ole lakia, joka sallisi vankien +lyömistä.--Kyllä minä sinulle lakia näytän,--sanoi vartija ja haukkui +Vasiljefin pahanpäiväiseksi. Vasiljef vastasi samalla mitalla. Vartija +aikoi lyödä, mutta Vasiljef tarttui hänen käsiinsä, piteli niitä kiinni +jonkun kolme minuuttia, käänsi ja tyrkkäsi ulos ovesta. Vartija kanteli +tirehtöörille ja tirehtööri käski panna Vasiljefin karsseriin. + +Karssereina oli sarja pimeitä koppeja, jotka teljettiin ulkopuolelta +salvoilla. Pimeässä, kylmässä karserissa ei ollut sänkyä, ei pöytää, +eikä tuolia, niin että sinne suljetun oli istuminen tai makaaminen +likasella lattialla, missä hänen ylitsensä ja päällitsensä juoksenteli +rottia, joita siellä oli sangen paljon ja jotka olivat niin rohkeita, +ettei pimeässä voinut mitenkään saada leipää säilymään. Ne söivät leivän +arestilaisten käsistä jopa hyökkäsivät heidän kimppuunsakin, kun vaan +herkesi liikkumasta. Vasiljef ei sanonut menevänsä karsseriin, koska oli +syytön. Hän vietiin väkivoimalla. Hän alkoi tehdä vastarintaa ja kaksi +vangeista auttoi hänet irti vartijain käsistä. Vartijat kokoontuivat ja +heidän muassaan myöskin voimastaan kuuluisa Petrof. Vangit lytistettiin +kokoon ja työnnettiin karssereihin. Kuvernöörille ilmoitettiin heti, +että oli tapahtunut jotain kapinan tapaista. Sieltä saatiin sitten +paperi, jossa kahdelle päärikokselliselle--Vasiljefille ja eräälle +irtolaiselle--määrättiin kolmekymmentä paria raippoja. + +Tämä rangaistus oli pantava täytäntöön naisosaston tapaamishuoneessa. + +Jo illalla oli asia tunnettuna kaikille vankilan asukkaille, ja kopeissa +keskusteltiin vilkkaasti kohta tapahtuvasta rangaistuksesta, Korabljova, +Horoshafka, Fedosja ja Maslova istuivat omassa nurkassaan ja iloisina ja +vilkkaina, juotuaan jo viinaa, jota nyt ei Maslovalta koskaan puuttunut +ja jolla hän anteliaasti kestitsi tovereitansa, joivat nyt teetä ja +puhuivat samasta asiasta. + +--Eihän hän yhtään reuhannut,--puhui Korabljova Vasiljefista, lohkaisten +kaikilla vahvoilla hampaillansa pikkusia sokerimuruja.--Hän olisi vaan +puolustanut toveria. Sillä tappeleminen ei ole nykyään sallittu. + +--Sitä poikaa kehuvat hyväksi,--lisäsi Fedosja istuen pitkine lettinensä +halon päällä vastapäätä sitä lavitsaa, jolla teekannu oli. + +--Kunpa olisi sanoa hänelle,--kääntyi se vaimo, joka oli palvellut +ratavahtina, Maslovan puoleen tarkoittaen »hänellä» Nehljudofia. + +--Kyllä sanon. Hän tekee minun tähteni vaikka mitä,--sanoi Maslova +hymyillen ja päätänsä keikauttaen. + +--Eipä tiedä milloin se taas tulee, mutta poikia on kuulemma juuri nyt +menty noutamaan,--sanoi Fedosja.--Se on kauheata,--lisäsi hän huoaten. + +--Olen kerran nähnyt kotipitäjässä kuinka yhtäkin miestä piestiin. Minut +lähetti appi-isä kylänvanhimman luo, tulin sinne, mutta tämäpä,--alkoi +ratavahti pitkän historian. + +--Hänen kertomuksensa keskeytyi kun yläkerroksen käytävästä kuului ääniä +ja askeleita. + +Naiset lyyhistyivät kuuntelemaan. + +--Saivat sen nyt pirut kynsiinsä,--sanoi Horoshafka.--Kyllä ne nyt sen +pieksävät. Kaikki vartijat vihaavat häntä, kun hän ei päästä heitä +aisoista. + +--Ylhäällä oli kaikki hiljennyt, ja ratavahti kertoi pitkän historiansa +loppuun, kertoi kuinka hän oli säikähtänyt nähdessään miestä liiterissä +piestävän, kuinka hänen sydämmensä oli pakahtua. Horoshafka puolestaan +kertoi kuinka Stsheglofia oli piiskattu ilman että tämä oli ääntäkään +päästänyt. Sitten korjasi Fedosja teen, Korabljova ja Horoshafka +alkoivat jälleen ommella, mutta Maslova istui lavitsalla ja kiersi +kätensä polviensa ympäri huokaillen ikävästä. Hän oli jo +heittäytymäisillään pitkäkseen nukkuaksensa, kun vartija-nainen huusi +tulemaan konttoriin käymävieraan puheille. + +--Muista nyt sanoa meistä,--puhui hänelle eukko Menshova Maslovan +järjestellessä huiviansa peilin edessä, josta elohopea oli puoleksi +valunut pois:--emme me sytyttäneet, vaan hän itse, se pahantekijä, ja +renki oli nähnyt: hän ei tappaisi kärpästäkään. Sano sinä että hän +kutsuisi Mitrijn puheillensa. Mitrij selittää hänelle kaikki juurta +jaksain; onkos tämä nyt laitaa: me istumme linnassa ihan syyttöminä, +mutta hän, pahantekijä, rehentelee vieraan vaimon kanssa ja mässää +kapakassa. + +--Se on laitonta,--vahvisti Korabljova. + +--Sanon, sanon ihan varmaan,--vastasi Maslova.--Olisiko ottaa vielä +rohkeuden ryyppy,--lisäsi hän iskien silmää. Korabljova kaasi hänelle +puoli kupillista. Maslova joi, pyyhki suunsa ja mitä iloisimmassa +mielentilassa sanoi toistamalla: »rohkeuden ryyppy», ja päätänsä +keikuttaen ja hymyillen läksi vartijanaisen kanssa menemään pitkin +käytävää. + + + + +XLVII. + + +Nehljudof odotti jo kauvan sitten etehisessä. Saavuttuaan vankilaan hän +oli soittanut portin ovella ja antanut päivystävälle vartijalle yleisen +syyttäjän päästölipun. + +--Ketä haluatte tavata? + +--Naisvanki Maslovaa. + +--Nyt on mahdotonta: tirehtöörillä ei ole aikaa. + +--Onko hän konttorissa?--kysyi Nehljudof. + +--Ei, hän on täällä naisosaston tapaamishuoneessa,--vastasi vartija +hämillään, kuten Nehljudofista näytti. + +--Onko nyt siis vastaanottoaika? + +--Ei, erityinen asia,--sanoi hän. + +--Kuinka siis voisin häntä tavata? + +--Kun tirehtööri tulee ulos, silloin voitte ilmoittaa itsenne; odottakaa +niin kauvan. + +Samassa tuli syrjäovesta tyytyväisennäköinen, kiiltävänaamainen vääpeli, +tupakin savustamilla viiksillä, loistavat ansionauhat hihoissa. Hän +kääntyi ankarasti vartijan puoleen: + +--Kuinka on tänne laskettu? Konttoriin... + +--Minulle sanottiin että tirehtööri on täällä,--sanoi Nehljudof +ihmetellen sitä levottomuutta, joka ilmausi vääpelissäkin. + +Samassa aukeni sisäpuolinen ovi ja sieltä tuli hiestynyt, kiihoittunut +Petrof. + +--Kyllä nyt muistaa,--sanoi hän vääpelille. Vääpeli osoitti silmillänsä +Nehljudofiin ja Petrof vaikeni, rypisti silmänsä ja meni pois takaoven +kautta. + +»Kuka tulee muistamaan? Miksi he ovat kaikki niin hämillään? Miksi +vääpeli oli tuolle tehnyt jotain merkkejä?» ajatteli Nehljudof. + +--Täällä ei saa odottaa, tehkää hyvin, menkää konttoriin, sanoi vääpeli +taas Nehljudofille, ja Nehljudof aikoi jo mennä, kun takaovesta tuli +tirehtööri vielä enemmän hämillään kuin hänen alamaisensa. Hän huokaili +yhtämittaa. Nähtyään Nehljudofin hän sanoi vartijalle: + +--Fedorof, tuokaa Maslova konttoriin naisosaston viidennestä. + +--Tehkää hyvin,--sanoi hän Nehljudofille. He laskeutuivat jyrkkää +rappusta myöten alas pieneen huoneeseen, jossa oli yksi ainoa ikkuna, +kirjoituspöytä ja muutamia tuoleja. Tirehtööri istahti.--Raskaita, +raskaita velvollisuuksia, sanoi hän kääntyen Nehljudofin puoleen ja +ottaen taas esille paksun paperossin. + +--Te olette nähtävästi väsynyt,--sanoi Nehljudof. + +--Koko tämä virka väsyttää minua,--hirveän vaikeita velvollisuuksia. +Tahtoisi helpottaa vankien oloa, ja syntyy vaan pahempaa; en muuta +toivoisi kuin jättää kaikki; hirveän raskaita velvollisuuksia! + +Nehljudof ei ymmärtänyt mikä se oli tirehtöörille niin vaikeata, mutta +tällä kertaa hän näki hänessä erikoisesti sääliä herättävän, +tuskastuneen ja toivottoman mielialan. + +--Niin, kyllä uskon että ne ovat hyvin raskaita,--sanoi +Nehljudof.--Mutta miksi te sitten täytätte näitä velvollisuuksia? + +--Ei ole varoja, olen perheellinen. + +--Mutta jos teille on raskasta... + +--No, tiedättekös, toiselta puolen--tuleehan sitä kuitenkin voimiensa +mukaan hyötyäkin tuottaneeksi, lieventäneeksi, missä mahdollista. Joku +toinen minun asemassani menettelisi ihan toisin. Se on helppo sanoa: yli +kaksi tuhatta ihmistä, mutta mimmoisia ihmisiä! Siinä täytyy tietää +kuinka suoriutua. Ovat nekin sentään ihmisiä, täytyy niitä surkutella. +Mutta eipähän voi päästää heitä valloilleenkaan.--Tirehtööri alkoi +kertoa äskeisestä kahakasta vankien kesken, joka oli päättynyt +miestappoon. + +Kertomuksen keskeytti Maslovan saapuminen vartijan seurassa. + +Nehljudof näki Maslovan ovessa silloin kuin tämä ei vielä ollut +huomannut tirehtööriä. Hänen kasvonsa olivat punaset. Hän tuli +reippaasti vartijan perässä ja keikuttaen päätänsä herkeämättä hymyili. +Nähtyään tirehtöörin hän katsoi säikähtyneenä tähän, mutta ojentautui +kohta ja reippaasti ja iloisesti kääntyi Nehljudofin puoleen. + +--Hyvää päivää,--sanoi hän venyttäen viimeistä sanaa ja hymyillen; ja +pudisti voimakkaasti Nehljudofin kättä, aivan toisin kuin sinä kertana. + +--Olen tässä tuonut teille valituksen allekirjoitettavaksi,--sanoi +Nehljudof vähän ihmetellen sitä reipasta ryhtiä, jolla toinen oli häntä +tervehtinyt.--Asianajaja on pannut tämän anomuksen kokoon, ja se on nyt +allekirjoitettava ja sitten me lähetämme sen Pietariin. + +--Mitäs siinä muuta, jos kirjoitetaan, niin kirjoitetaan. Kaikki on +luvallista,--sanoi hän siristäen toista silmäänsä ja hymyillen. +Nehljudof otti taskustaan kokoontaitetun paperiarkin ja tuli pöydän luo. + +--Saako tässä kirjoittaa?--kysyi hän tirehtööriltä. + +--Tule tänne, istu,--sanoi tirehtööri:--tuoss' on sinulle kynä. Osaatko +kirjoittaa? + +--On joskus osattu,--sanoi Maslova, ja hymyillen, korjattuaan hameensa +ja hihansa, istui pöydän ääreen, tarttui kömpelösti pienellä, +tarmokkaalla kädellään kynään ja purskahtaen nauruun katsahti +Nehljudofiin. + +Nehljudof osotti hänelle mitä ja mihin oli kirjoitettava. Hartaasti +kastaen kynää ja pudistaen sitä mustepullossa hän kirjoitti nimensä. + +--Vieläkö tarvitaan muuta?--kysyi hän katsoen vuoroin Nehljudofiin ja +vuoroin tirehtööriin ja asettaen kynän milloin mustepulloon milloin +paperille. + +--Minulla olisi jotain teille sanottavaa,--sanoi Nehljudof ottaen hänen +kädestään kynän. + +--Sanokaa pois sitten,--sanoi Maslova ja yhtäkkiä muuttui totiseksi +ikäänkuin olisi ruvennut jotain ajattelemaan tai häntä olisi ruvennut +nukuttamaan. + +Tirehtööri nousi ylös ja läksi huoneesta, ja Nehljudof jäi Maslovan +kanssa kahden kesken. + + + + +XLVIII. + + +Vartija, joka oli tuonut Maslovan, istahti ikkunan alustalle +tuonnemmaksi pöydästä. Nehljudofille oli tullut ratkaiseva hetki. Hän +oli kaiken aikaa moittinut itseänsä siitä, ettei ollut siinä ensi +näkemässä sanonut pääasiata hänelle, nimittäin menevänsä naimisiin hänen +kanssaan, ja oli nyt lujasti päättänyt sen tehdä. Maslova istui toisella +puolella pöytää, Nehljudof istui vastapäätä häntä toisella. Huoneessa +oli valoisa, ja Nehljudof näki ensi kerran selvästi, lyhyen välimatkan +päästä, hänen kasvonsa: rypyt silmien ja huulien luona ja silmien +turpeuden. Ja vielä enemmän kuin ennen rupesi Maslova häntä +säälittämään. + +Nojautuen pöytää vasten niin ettei hänen puheensa kuuluisi juutalaisen +muotoiselle, harmaapartaiselle vartijalle, vaan ainoastaan Maslovalle, +sanoi hän: + +--Jos tästä paperista ei ole apua, niin kirjoitamme anomuksen +Keisarilliselle Majesteetille. Teemme kaikki, mikä on mahdollista. + +--Kun olisi ollut jo ennen hommata hyvä asianajaja...--keskeytti Maslova +hänet.--Se minun puolustajani, mikä lie ollut höperö. Hän puhui vaan +minulle komplimangeja,--sanoi hän ja rupesi nauramaan.--Kunpa silloin +olisivat tienneet että minä olen teidän tuttavanne, kyllä olisi toisin +käynyt. Mutta nyt? He ajattelevat että kaikki ovat samallaisia varkaita. + +»Kuinka kummallinen hän on tällä kertaa»,--ajatteli Nehljudof ja aikoi +juuri tulla omaan asiaansa, kun Maslova rupesi taas puhumaan. + +--Niin, kuulkaapas. Siellä meillä on eräs semmoinen mummo, että +tiedättekös kaikki oikein ihmettelevät. Semmoinen merkillisen hyvä +mummo, ja hän istuu syyttömästi, ja hän, ja poika, ja kaikki tietävät +että he ovat syyttömät, mutta heitä on syytetty siitä että ovat +sytyttäneet tulipalon, ja nyt ne istuvat. Hän nähkääs sai kuulla että +minä olen tuttu teidän kanssanne,--sanoi Maslova pyöritellen päätään ja +katsahdellen Nehljudofiin--ja pyysi minua: sano hänelle, sanoi hän, että +hän käskisi pojan puheillensa, hän kertoo hänelle kaikki. Menshof on +heidän sukunimensäkin. No, teettekös? Se on, tiedättekös, semmoinen +merkillisen hyvä mummo, heti näkyy että syyttömästi. Olettehan niin hyvä +ja koetatte,--sanoi hän milloin katsahtaen Nehljudofiin milloin laskien +silmänsä ja hymyillen. + +--Hyvä, hyvä, kyllä koetan tiedustella,--sanoi Nehljudof yhä enemmän +ihmetellen toisen käytöksen vapautta.--Mutta olisin tahtonut puhua +omasta asiastani teidän kanssanne. Muistattehan mitä puhuin teille sinä +kertana?--sanoi hän. + +--Paljohan te puhuitte. Mitäs te sitten puhuittekaan?--sanoi Maslova yhä +hymyillen ja käännellen päätänsä milloin sinne milloin tänne. + +--Puhuin tulleeni pyytämään teiltä anteeksi,--sanoi Nehljudof. + +--No yhäkö vaan sitä samaa, anteeksi, anteeksi, mitä siitä nyt on... +Sanoisitte ennen... + +--Että minä tahdon sovittaa syyni,--jatkoi Nehljudof,--eikä sovittaa +sanoilla, vaan teoilla: Minä olen päättänyt mennä naimisiin teidän +kanssanne... + +Maslovan kasvoihin ilmausi äkkiä säikähdys. Hänen hiukan kierot silmänsä +pysähtyivät ja yhtaikaa sekä katsoivat että olivat katsomatta +Nehljudofiin. + +--Sitäkö tässä vielä tarvitaan?--sanoi Maslova muuttuen vihasen +näköiseksi. + +--Tunnen Jumalan edessä että minun on niin tekeminen. + +--Ja mitä jumalia olette tässä vielä löytäneet? Puhutte joutavia. +Jumalan? Minkä Jumalan? Olisitte silloin muistaneet Jumalaa...--sanoi +hän ja pysähtyi suu auki. + +Nehljudof tunsi vasta nyt kovan viinanhajun Maslovan suusta, ja ymmärsi +miksi tämä oli niin kuohuksissa. + +--Rauhoittukaa,--sanoi hän. + +--Minulla ei ole mitään rauhoittumista; sinä luulet että minä olen +humalassa? Niin olenkin, mutta muistan mitä sanon!--alkoi hän nopeasti +puhua ja meni tulipunaseksi,--minä olen Siperiaan tuomittu, huora, mutta +sinä olet herra, ruhtinas, etkä sinä yhtään tarvitse tahrata itseäsi +minuun. Mene sinä omien ruhtinattariesi luo, minun hintani on +kymmenruplanen. + +--Vaikka kuinka julmasti puhuisit, et sittenkään voi sanoa sitä, mitä +minä tunnen,--sanoi Nehljudof hiljaa ja koko hänen ruumiinsa vapisi,--et +voi kuvailla mihin määrään tunnen syyllisyyteni sinun edessäsi. + +--Tunnen syyllisyyteni...--matki häntä Maslova vihasesti.--Etpäs silloin +tuntenut, vaan pistit käteen 100 ruplaa. Siinä oli sinun maksusi... + +--Tiedän, tiedän, mutta mitä nyt on tehtävä?--sanoi Nehljudof.--Nyt olen +päättänyt olla jättämättä sinua; mitä olen sanonut sen teenkin. + +--Mutta minä sanon: et tee,--sanoi Maslova ja rupesi ääneensä nauramaan. + +--Katjusha!--alkoi Nehljudof tarttuen hänen käteensä. + +--Mene luotani. Minä olen vanki, mutta sinä ruhtinas, eikä sinulla ole +mitään täällä tekemistä,--huusi Maslova vihasta säihkyen ja tempasi pois +kätensä. + +--Sinä tahdot minun kauttani pelastua,--jatkoi hän koettaen pian saada +sanotuksi kaikki mitä hänen sydämmeensä oli noussut,--sinä olet +nauttinut minusta tässä elämässä, ja minun kauttani tahtoisit pelastua +vielä tulevassakin! Sinä inhoitat minua, sinun silmälasisi ja koko sinun +inhoittava rasvanaamasi. Mene pois!--huusi hän hypähtäen tarmokkaalla +liikkeellä pystyyn. + +Vartija lähestyi heitä. + +--Mitäs nyt rähiset. Saakos noin... + +--Ei, ei, minä pyydän antakaa olla,--sanoi Nehljudof. + +--Se muuten unohtaa missä ollaan,--sanoi vartija. + +--Ei, ei, älkäähän huoliko, odottakaa,--sanoi Nehljudof. + +Vartija meni taas ikkunan luo. + +--Maslova istui jälleen. Hän katsoi alas ja puristi lujasti pienet +kätensä ristiin. + +Nehljudof seisoi hänen vieressään eikä tiennyt mitä tehdä. + +--Et sinä usko minua,--sanoi hän. + +--Ettäkö te aijotte mennä naimisiin--se ei tule koskaan tapahtumaan. +Ennen menen vaikka hirteen! Siinä kuulitte. + +--Mutta kuitenkin tahdon sinua palvella. + +--Se on teidän asianne. Mutta minä en tarvitse teiltä mitään. Sen minä +sanon teille totuudessa,--sanoi hän. + +--Ja miksi minä en kuollut silloin,--lisäsi hän ja heltyi katketaan +itkuun. + +Nehljudof ei voinut puhua, toisen kyyneleet tarttuivat häneen. + +Maslova nosti silmänsä, katsahti häneen, ikäänkuin kummastui ja alkoi +huivilla kuivata poskia myöten vieriviä kyyneleitä. + +Vartija lähestyi nyt taas ja muistutti että oli aika erota. + +Maslova nousi. + +--Te olette nyt kiihoittunut. Jos suinkin mahdollista tulen minä +huomenna. Ajatelkaa te sillä välin asiata,--sanoi Nehljudof. + +Maslova ei vastannut mitään ja katsomatta häneen läksi vartijan jälessä +pois. + +--No kyllä nyt pääset hyville päiville,--sanoi Korabljova Maslovalle kun +tämä palasi koppiin.--Kylläpä näkyy olevan aikalailla sinuun +pikiintynyt; tao nyt niin kauvan kuin rauta on kuumana. Kyllä hän sinut +täältä lunastaa. Rikkaille on kaikki mahdollista. + +--Se on kuin nakutettu,--puhui ratavahti laulavalla +äänellänsä.--Köyhällä ei olisi yölläkään aikaa, mutta rikas sen kun sai +päähänsä, kohta kaikki laittaa tahtonsa mukaan. Oli siellä meilläkin +mokoma pohatta, niin arvatkaas mitä teki... + +--No muistitkos puhua minun asiastani?--kysyi vanha eukko. + +Mutta Maslova ei vastannut tovereillensa mitään, vaan heittäysi +lavitsalle ja tuijottaen nurkkaan makasi näin iltaan asti. Hänessä +tapahtui tuskallinen työ. Se mitä Nehljudof oli hänelle sanonut, oli +tuonut hänet siihen maailmaan, jossa hän kärsi ja josta hän oli tullut +pois, käsittämättä sitä ja inhoten sitä. Nyt oli hänen käsistään mennyt +se unhotus, jossa hän eli, mutta elää selvästi muistamalla entisyyttä +oli liian tuskallista. Iltasella hän jälleen osti viinaa ja joi itsensä +toveriensa kanssa humalaan. + + + + +XLIX. + + +»Vai sitäkö se olikin», ajatteli Nehljudof tullessaan vankilasta ja nyt +vasta hän täydellisesti käsitti rikoksellisuutensa. Jos hän ei olisi +koettanut sovittaa, lunastaa itseään vapaaksi omasta teostaan, ei hän +olisi koskaan saanut tuntea sen koko rikoksellisuutta; vielä +enemmän,--Katjushakaan ei olisi tuntenut koko sitä onnettomuutta, mihin +hän oli saatettu. Ainoastaan nyt oli kaikki tullut päivän valoon, +kaikessa kauheudessaan. Vasta nyt hän näki, mitä hän oli tehnyt tämän +naisen sielun kanssa, ja vasta nyt tämä nainen saattoi nähdä ja ymmärtää +mitä oli hänelle tehty. Ennen oli Nehljudof ainoastaan leikkinyt ja +ihastellut omaa itseänsä, omaa katumustansa, nyt häntä vaan hirvitti. +Hylätä Katjushaa ei hän nyt tuntenut voivansa, mutta ei myöskään voinut +kuvailla mielessänsä mitä heidän suhteestansa syntyisi. + +Ulos tullessa lähestyi Nehljudofia vartija, jolla oli kunniamerkkejä +rinnassa, ja joka vastenmielisellä, imartelevalla katseella antoi salaa +hänelle paperilapun. + +--Siinä olisi teidän ylhäisyydellenne kirjelappu eräältä +naishenkilöltä...--sanoi hän antaen kirjeen Nehljudofille. + +--Miltä naishenkilöltä? + +--Lukekaa niin näette. Se on eräs valtiollinen vanki. Minä olen siellä +vartijana. Neiti pyysi toimittamaan. Ja vaikka se nyt onkin kielletty, +niin kuitenkin ihmisyyteen nähden...--puhui vartija luonnottomasti. + +Nehljudof ihmetteli miten valtiollisten vankien vartija saattoi välittää +kirjelappuja, vieläpä vankilan seinien sisäpuolella, melkein kaikkien +nähden; hän ei silloin vielä tiennyt, että tämä oli samalla kertaa sekä +vartija että spiooni,--mutta hän otti kuitenkin kirjeen ja luki sen +mennessään ulos vankilasta. Kirje oli kirjoitettu lyijykynällä kauniilla +käsialalla ja siinä oli noudatettu uudenaikaisinta oikokirjoitusta: +»Saatuani tietää että te käytte vankilassa ja olette intresseerattu +eräästä rangaistuslainalaisesta henkilöstä, haluaisin tavata teitä. +Pyytäkää tavata minua. Te saatte luvan, ja minä kerron teille paljon +tärkeätä, mikä koskee sekä teidän suojeluksenne alaista että myöskin +meidän ryhmäämme. Teille kiitollinen Vera Bogoduhofskaja». + +Vera Bogoduhofskaja oli opettajatar eräässä nowgorodilaisessa +erämaanläänissä, jonne Nehljudof oli kerran maailmassa toveriensa kanssa +tullut karhuja ampumaan. Tämä opettajatar oli kääntynyt Nehljudofin +puoleen rahapyynnöllä opintojensa jatkamista varten. Nehljudof oli +antanut hänelle nuo rahat ja unohtanut hänet. Nyt tuli ilmi, että tämä +sama neiti istui valtiollisena rikoksentekijänä linnassa, missä oli +luultavasti saanut tietää Nehljudofin asiasta ja tahtoi tarjota +palvelustansa. + +Kuinka silloin oli kaikki ollut helppoa ja yksinkertaista. Ja kuinka nyt +oli kaikki raskasta ja monimutkaista. Elävästi ja ilolla muisti +Nehljudof silloisen ajan ja tutustumisensa Bogoduhofskajaan. Se oli +ennen laskiaista, sydänmaalla, noin 66 virstaa rautatieltä. Metsästys +oli onnistunut erinomaisesti, he olivat tappaneet kaksi karhua ja juuri +söivät lähtönsä edellä päivällistä, kun sen talon isäntä, johon he +olivat asettuneet, tuli ilmoittamaan että kappalaisen tytär oli saapunut +ja halusi tavata ruhtinas Nehljudofia.--Onko hän nättikin?--oli joku +kysynyt.--No äläs nyt siinä,--oli Nehljudof vastannut, laittanut +kasvonsa totisiksi, noussut pöydästä ja pyhkien suutansa ja ihmetellen +mitä asiaa kappalaisen tyttärellä voisi hänelle olla, mennyt isäntäväen +puolelle. + +Täällä oli tyttö huopahattu päässä, lyhyessä turkissa, suonikas, kasvot +laihat ja rumat; kauniit olivat vaan silmät ja kohotetut kulmakarvat +niiden yläpuolella. + +--No, Vera Jefremovna, puhu nyt asiasi tälle herralle, sanoi +emäntäeukko:--se on ruhtinas itse. Minä menen sill'aikaa pois. + +--Millä voin teitä palvella,--oli Nehljudof kysynyt. + +--Minä ... minä... Näettekös, te kun olette rikas, te heitätte rahoja +turhaan, metsästykseen, kyllä minä tiedän,--oli tyttö alkanut kovasti +hämillään,--mutta minä en tahdo muuta kuin olla hyödyllinen ihmisille, +enkä mitään voi, kun en mitään tiedä. + +Hänen silmänsä olivat rehelliset, hyvät, ja koko tuo sekä +päättäväisyyden että pelon ilme oli niin liikuttava, että Nehljudof, +kuten hänen usein kävi, yhtäkkiä asettui hänen asemaansa, ymmärsi hänet +ja sääli häntä. + +--Mitäs minä voisin tehdä? + +--Minä olen opettajatar, tahtoisin jatkaa opintojani, mutta minua ei +päästetä, tai eihän ne kiellä, kyllä ne päästävät, mutta puuttuu varoja. +Antakaa minulle, ja minä lopetan opintoni ja maksan teille takasin. +Minun mielestäni: jos rikkaat ihmiset tappavat karhuja, juottavat +talonpoikia--se on kaikki pahaa. Miksi eivät he voisi tehdä hyvää. Minä +tarvitsisin ainoastaan 80 ruplaa. Mutta jollette anna, olkaa +antamatta,--sanoi hän vihasesti. + +--Päinvastoin olen hyvin kiitollinen teille, että annatte minulle +tilaisuuden... Tuon heti paikalla,--sanoi Nehljudof. + +Hän meni eteiseen ja yllätti siinä toverin, joka oli kuunnellut heidän +keskusteluansa. Vastaamatta mitään toverien pilapuheisin, haki Nehljudof +matkalaukustaan rahat ja vei tytölle. + +--Ei kestä, ei kestä kiittää. Minun on päinvastoin kiittäminen teitä. + +Nehljudofin oli erittäin mieluista nyt muistella tätä kaikkea; mieluista +oli muistella, kuinka hän oli vähällä riitaantua upseerin kanssa, joka +oli tahtonut lyödä rumaa leikkiä tapauksen johdosta, kuinka toinen +toveri rupesi hänen puolelleen ja kuinka he sen johdosta tulivat +lähemmäksi toisiansa, ja kuinka koko metsästys oli ollut onnellinen ja +iloinen, ja kuinka hänestä tuntui suloiselta, kun he yön aikana tekivät +matkaa takasin rautatieasemalle. Rekijono liukui keveästi eteenpäin, +kuulumattomasti juoksivat parihevoset ravissa pitkin kapeata metsätietä, +metsä oli milloin korkeaa, milloin matalaa, ja kuusten oksat painuivat +alas paljon lumen alla. Pimeässä, punasena valona loistaen, sytytteli +joku hyvänhajuista paperossia. Renki Jooseppi juoksenteli reeltä +toiselle, lumessa kahlaten, ja puheen lomassa kertoi juttujansa +ilveksistä, jotka nyt kulkevat syvässä lumessa nakertaen haavan kuorta, +ja karhuista, jotka nyt makaavat talvipesissään, turpa ilmareijässä, +puhallellen kuumaa hengitystään. Nehljudofin mieleen muistui tämä +kaikki, ja varsinkin tuo onnellinen terveyden, voiman ja huolettomuuden +tunne, kun keuhkot turkkinuttua pinnistäen huokuivat sisäänsä +pakkas-ilmaa, silmille tihkui oksista luokan karistamaa lunta, ruumiille +oli lämmin, kasvoille vilpas ja sielussa ei huolia, ei moitteita, ei +pelkoa, ei toivomuksia. Kuinka hyvä oli silloin olla. Ja nyt? Herranen +aika kuinka kaikki oli tuskallista ja vaikeaa. + +Nähtävästi oli Vera Jefremovna vallankumouksellisena vangittu, ja nyt +niistä syistä istui linnassa. Piti tavata häntä, erittäinkin koska hän +oli luvannut antaa neuvoja miten Maslovan asema olisi ollut +parannettavissa. + + + + +L. + + +Herättyään seuraavana aamuna muisti Nehljudof illalliset tapaukset, ja +häntä kauhistutti. + +Mutta välittämättä tästä kauhusta päätti hän varmemmin kuin koskaan +ennen jatkaa mitä oli alkanut. + +Tällä velvollisuutensa tunnolla, läksi Nehljudof kotoansa ja ajoi +Maslennikofin luo pyytämään lupaa saada tavata paitsi Maslovaa vielä +sitä mummo Menshovaa poikinensa, joista Maslova oli maininnut. Sitä +paitsi hän tahtoi saada luvan tavata Bogoduhofskajaa, joka saattoi olla +hyödyksi Maslovalle. + +Nehljudof tunsi Maslennikofin jo sotapalveluksestaan saakka, Maslennikof +oli ollut silloin rykmentin rahastonhoitajana. Hän oli ollut mitä +hyväluontoisin, mitä virka-intoisin upseeri, joka ei tiennyt eikä +tahtonut tietää mistään muusta koko maailmassa kuin rykmentistä ja +keisarillisesta perheestä. Nyt Nehljudof tapasi hänet hallitusmiehenä, +rykmentin oli hän vaihtanut lääniin ja lääninhallitukseen. Hän oli +naimisissa rikkaan, reippaan naisen kanssa, ja tämäpä se olikin +pakottanut hänet siirtymään sotapalveluksesta siviilivirkaan. Rouva +nauroi häntä ja hyväili kuin omaa kesyttämäänsä elukkaa. Nehljudof oli +viime talvena kerran käynyt heidän luonansa, mutta tämä parikunta oli +tuntunut hänestä niin vähän huvittavalta, ettei hän ollut sittemmin +kertaakaan siellä käynyt. + +Maslennikofin meni suu aivan mehelle, kun hän näki Nehljudofin. Sama oli +hänellä kasvojen rasvaisuus ja punaisuus, sama suuri ruumiinkoko, ja +sama erinomainen puku kuin sotapalveluksessakin. Siellä hän oli puettu +aina puhtaaseen, olkapäissä ja rinnassa viimeisen muodin mukaan istuvaan +univormuun taikka kotitakkiin. Nyt hän oli puettu viimeisen muodin +mukaiseen siviilipukuun, joka yhtä hyvin istui hänen kylläisen ruumiinsa +ympärillä ja toi esiin hänen leveän rintansa. Hän oli sijaisen +univormussa. Ikäerotuksesta huolimatta (Maslennikof oli noin 40 ikäinen) +he sinuttelivat toisiansa. + +--No, kiitos tulemastasi. Mennäänpäs nyt vaimoni luo. Minulla sattuu +juuri olemaan kymmenen minuutin vapaus ennen istunnon alkamista. +Kuvernööri itse on matkoilla. Minä hallitsen nyt lääniä,--sanoi hän +mielihyvällä, jota ei voinut salata. + +--Olen tullut luoksesi asialle. + +--Mitä nyt?--virkkoi Maslennikof äkkiä, ikäänkuin virittyen, +säikähtyneellä ja vähän ankaralla äänellä. + +--Vankilassa on eräs henkilö, joka suuressa määrässä herättää huomiotani +(mainittaessa sanaa »vankila» muuttuivat Maslennikofin kasvot vieläkin +ankarammiksi) ja minä tahtoisin tavata häntä ei yleisessä +vastaanottohuoneessa, vaan konttorissa, eikä ainoastaan määräpäivinä, +vaan useamminkin. Minulle on sanottu, että se riippuu sinusta. + +--Tietysti, mon cher, minä olen valmis tekemään kaikki sinun +hyväksesi,--sanoi Maslennikof molemmilla käsillään koskettaen hänen +polviansa ja siten ikäänkuin lieventäen omaa ylhäisyyttänsä:--se käy +päinsä, mutta huomaa, minä olen kaliifi vaan tunniksi. + +--Niin, voitko siis antaa minulle paperin, että voisin tavata tätä +ihmistä? + +--Onko se nainen? + +--On. + +--No, mistäs hän--? + +--Myrkytyksestä. Mutta hän on saanut väärän tuomion. + +--Ähä, siinä nyt on sinun valamies-oikeutesi! _Ils n'en font point +d'autres_--sanoi hän jostakin syystä ranskankielellä.--Et tietysti ole +yhtä mieltä minun kanssani, mutta mitäpä sille voin, _c'est mon opinion +bien arretée_,--lisäsi hän, lausuessaan ajatuksen, jota hän vuoden +kuluessa oli eri muodoissa lukenut taantumispuolueen vanhollisessa +sanomalehdistössä.--Tiedänhän minä että sinä olet vapaamielinen. + +--Lienenkö vapaamielinen vai mikä muu,--sanoi hymyillen Nehljudof, joka +aina ihmetteli, että kaikki lukivat häntä johonkin puolueeseen ja vaan +sentähden pitivät vapaamielisenä, että hän sanoi kaikkia ihmisiä +tasa-arvoisiksi tuomioistuimen edessä, piti pahana ihmisten rääkkäämistä +ja lyömistä yleensä, ja erittäinkin niiden, joita ei vielä oltu +tuomittu.--En tiedä olenko vapaamielinen vai en, tiedän ainoastaan, että +nykyiset valamiesoikeustot, kaikkine vikoinensa, kuitenkin ovat paremmat +entisiä. + +--Kenen olet ottanut asianajajaksi? + +--Minä olen kääntynyt Fanarinin puoleen. + +--Vai niin, Fanarinin!--sanoi Maslennikof rypistäen silmäkulmiansa ja +muistellen kuinka viime vuonna tämä sama Fanarin kuulusteli häntä +todistajana oikeuden edessä ja mitä suurimmalla kohteliaisuudella puolen +tunnin aikana nauratti yleisöä hänen kustannuksellaan. + +--En kehoittaisi sinua olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan. +_Fanarin est un homme taré_. + +--Ja vielä olisi minulla yksi pyyntö sinulle,--sanoi Nehljudof +vastaamatta hänelle. Hyvin kauvan sitten minä tunsin erään +tytön--opettajattaren--hän on hyvin surkuteltava olento ja niinikään nyt +linnassa, mutta haluaisi tavata minua. Voisitko sinä antaa minulle luvan +päästä hänenkin puheilleen? + +Maslennikof kallisti vähän päätänsä ja kävi miettiväiseksi. + +--Onko hän valtiollinen? + +--Niin on minulle sanottu. + +--No, näetkös valtiollisia vankeja voivat tavata ainoastaan heidän +sukulaisensa, mutta sinulle minä annan yleisen pääsyn. _Je sais que vous +n'abuserez pas_. + +--Mikä on hänen nimensä? sen sinun tuttavasi ... oliko se +Bogoduhofskaja? _Elle est jolie_? + +--_Hideuse_. + +--Maslennikof pudisteli moittivasti päätänsä, tuli pöydän ääreen ja +kirjoitti paperille, jossa oli painettu kulmakirjoitus, sulavalla +käsialalla: »Tämän haltijalle, ruhtinas Dmitrij Ivanovitsh +Nehljudofille, sallin minä täten vankilan konttorissa tavata linnassa +säilytettyä kaupunkilaisnaista Maslovaa, samoin kuin vankilan +sairaanhoitajatarta Bogoduhofskajaa».--Hän päätti kirjoituksensa +riipaisten suurenmoisen nimikiemuran. + +--Kohta olet näkevä mimmoinen järjestys siellä on. Järjestystä siellä on +hyvin vaikea noudattaa, sillä vankila on täpötäynnänsä, erittäinkin +siirtovankeja, mutta minä kuitenkin pidän ankarasti silmällä, ja +rakastan tätä asiaa. Saat itse nähdä--heidän on siellä hyvin hyvä olla, +ja he ovat tyytyväisiä. Heidän kanssansa täytyy vaan osata oikein +menetellä. Äskettäin oli kuitenkin ollut ikävyys--uppiniskaisuus +viranomaisia vastaan. Joku toinen olisi selittänyt asian kapinaksi ja +tehnyt monet onnettomiksi. Mutta meillä päättyi asia hyvin hyvästi. +Yhdeltä puolen on tarpeen huolellisuus, toiselta puolelta luja +kurinpito,--sanoi hän puristaen kokoon vaalean, turpean nyrkkinsä, jossa +näkyi turkoosikivellä koristettu sormus, ja joka esiintyi valkoisesta +kovaksi tärkätystä kultanappisesta hihansuusta,--huolellisuus ja luja +kurinpito. + +--No sitä en juuri tiedä,--sanoi Nehljudof:--kahdesti olen siellä +käynyt, ja se on tehnyt minuun hyvin raskaan vaikutuksen. + +--Tiedätkös mitä, sinun pitäisi välttämättömästi tutustua kreivinna +Passeak'iin,--jatkoi vauhtiin päässyt Maslennikof:--hän on kokonaan +antautunut tähän asiaan. _Elle fait beaucoup de bien_. Hänenpä avullaan +olen minäkin, suoraan puhuakseni, kenties onnistunut muuttamaan kaikki, +ja muuttamaan niin, ettei ole enää tietoakaan entisistä kauhuista, vaan +heidän on siellä suorastaan hyvä olla. Saatpahan nähdä. Mitä Fanariniin +tulee, en tunne häntä persoonallisesti ja yhteiskunnallisen asemanikin +vuoksi käyvät tiemme erillään. Mutta hän on kerrassaan huono ihminen ja +sitä paitsi saattaa oikeudessa puhua semmoisia asioita, semmoisia +asioita... + +--No kiitoksia,--sanoi Nehljudof, otti paperin ja kuuntelematta loppuun +jätti hyvästi entiselle toverilleen. + +--Vaimoni luona et siis pistäydykään? + +--En, veli hyvä, nyt ei minulla ole aikaa. + +--No, äläs nyt toki, hän ei anna minulle anteeksi sitä,--puhui +Maslennikof saattaen entistä toveriansa rappusten ensimäiseen +käänteeseen asti, jonne hän tavallisesti saattoi ihmisiä, jotka eivät +olleet ensiluokan ylhäisiä, vaan vasta toisen, ja joihin hän luki +Nehljudofin.--Ei, no tekisit nyt hyvin ja tulisit vaikka hetkeksi. + +Mutta Nehljudof pysyi lujana ja lakeijan ja ovenvartijan häärätessä +hänen ympärillänsä, tarjotessa hänelle palttoota ja keppiä ja avatessa +ovea, jonka edessä seisoi poliisi, hän vakuutteli ettei mitenkään ollut +nyt mahdollista. + +--No, niin tule sitten torstaina, muista. Se on vaimoni +vastaanottopäivä. Minä sanon hänelle!--huusi Maslennikof rappusilta. + + + + +LI. + + +Samana päivänä, suoraan Maslennikofilta, ajoi Nehljudof vankilaan ja +sinne tultuansa meni hänelle jo tuttuun tirehtöörin kortteeriin. Taaskin +kuului samat pianon äänet kuin ensi kerrallakin, mutta nyt soitettiin +rapsodian asemesta Clementin harjoitelmia, myöskin tavattoman +voimakkaasti, selvästi ja nopeasti. Oven avasi sama sisäpiika sidottuine +silmineen, sanoen kapteenin olevan kotona ja johdattaen Nehljudofin +pieneen vastaanotto-huoneeseen, jossa oli sohva, pöytä ja virkatun +villaisen lamppumaton päällä seisova suuri lamppu ynnä sen yhdestä +syrjästä hiukan palanut ruusunpunainen paperinen varjostin. +Päätirehtööri tuli esille kiusaantuneine, surullisine kasvoineen. + +--Olkaa hyvä, mikä on asianne?--sanoi hän pistäen kiinni virkanuttunsa +keskimäistä nappia. + +--Olen käynyt kuvernöörin sijaisen luona ja tässä on nyt +lupakirja,--sanoi Nehljudof antaen paperin.--Tahtoisin tavata Maslovaa. + +--Markovaa?--kysyi tirehtööri voimatta kuulla pianonsoiton tähden. + +--Maslovaa. + +--Niin, niin. + +Tirehtööri nousi ja tuli sen oven luo, jonka takaa kuuluivat Clementin +juoksutukset. + +--Marusja, heitäppäs nyt vaikka hetkiseksi,--sanoi hän äänellä, josta +saattoi päättää että tämä soitto oli hänen elämänsä risti:--on mahdoton +mitään kuulla. + +Piano vaikeni, kuului tyytymättömiä askelia, ja joku katsahti ovesta. + +Tirehtööri, aivan kuin tuntien kevennystä tästä soiton seisahduksesta, +sytytti paksun paperossin heikkoa tupakkia ja tarjosi Nehljudofille. +Nehljudof kieltäytyi. + +--Niin, minä siis tahtoisin tavata Maslovaa. + +--Kyllähän se käy laatuun,--sanoi tirehtööri. + +--Mitäs sinä täällä,--kääntyi hän noin viisi- tai kuusivuotiaan tytön +puoleen, joka oli tullut huoneeseen ja kääntäen päänsä niin että koko +ajan näki Nehljudofin kulki isäänsä kohden.--Katso eteesi ettet +putoo,--sanoi tirehtööri hymyillen sille että tyttö eteensä katsomatta +takertui mattoon ja hypähti isän luo. + +--Jos siis käy päinsä niin lähtisin. + +--Maslovaa on nyt vähän sopimaton nähdä,--sanoi tirehtööri. + +--Kuinka niin? + +--Te olette itse syypää,--sanoi tirehtööri hiukan hymyillen.--Hyvä +ruhtinas, älkää antako hänelle rahoja käteen. Jos haluatte, antakaa +minulle. Kaikki joutuu hänelle. Eilen olitte varmaan antaneet hänelle +rahaa, hän oli saanut käsiinsä viinaa,--mahdotonta on päästä siitä +pahasta,--ja tänäpäivänä hän on niin humalassa että oli ruvennut +raivoamaan. + +--Onko se mahdollista? + +--Aivan varmaan,--pitipä minun käyttää ankaruuttakin häntä +vastaan--siirsin toiseen koppiin. Muuten hän olisi kylläkin hiljainen +nainen. Mutta rahoja älkää suinkaan hänelle antako. Ne on nyt sitälajia +väkeä... + +--Nehljudof muisti elävästi eilisen tapauksen ja häntä kauhistutti. + +--No saisinko sitten tavata Bogoduhofskajaa, sitä valtiollista?--kysyi +Nehljudof hetken vaiti oltuaan. + +--Kenties,--sanoi tirehtööri syleillen tyttöä, joka yhä katseli +Nehljudofia, nousi ja hellästi siirtäen tytön syrjään meni eteiseen. + +Tuskin oli tirehtööri kipeäsilmäisen piian avulla saanut palttoon +yllensä ja päässyt ovesta, kun jo taas alkoivat Clementin liritykset. + +--Hän on käynyt musiikkiopistossa, mutta siellä on jotain +epäjärjestyksiä. Hänellä on suuri taipumus,--sanoi tirehtööri laskeutuen +rappusia alas.--Hän aikoo esiintyä konserteissa. + +Tirehtööri tuli Nehljudofin kanssa vankilan eteen. Tirehtöörin +lähestyessä aukeni pikku portti silmänräpäyksessä. Tehden kunniaa +seurasivat vartijat häntä silmillänsä. Neljä ihmistä ajelluilla päillä +tuli eteisessä heitä vastaan kantaen jotakin ämpäreissä, ja kaikki +lyyhistyivät kokoon nähtyään tirehtöörin. Yksi erittäinkin kumartui ja +synkästi rypistyi, mustat silmät kiiluvina. + +--Tämmöistä taipumusta on tietysti kehitettävä edelleen, sitä ei käy +hautaaminen, mutta pienessä kortteerissa se tahtoo toisinaan käydä +rasittavaksi,--jatkoi tirehtööri keskustelua kääntämättä mitään huomiota +näihin vankeihin, ja laahustaen väsynein jaloin tuli Nehljudofin +seurassa kokoushuoneeseen. + +--Ketä haluaisitte nähdä?--kysyi tirehtööri. + +--Bogoduhofskajaa. + +--Sehän on tornin puolella? Teidän on vähän odottaminen,--sanoi hän +Nehljudofille. + +--Enkö saisi sillä aikaa tavata vankeja Menshofeja--äitiä poikansa +kanssa, jotka ovat syytetyt murhapoltosta. + +--Se on 21:stä kopista. Voinhan käskeä ne ulos. + +--Enkö voisi saada puhua Menshofin kanssa hänen kopissaan? + +--Täällä kokoushuoneessa te olette paremmin rauhassa. + +--Ei mutta minua huvittaisi. + +--Kylläpä löysitte huvittavaa! + +Samassa tuli syrjäovesta keikarimainen apulaisupseeri. + +--Saattakaahan ruhtinas Menshofin koppiin. Koppi n:o 21,--sanoi +tirehtööri apulaiselleen:--ja tulkaa sitten konttoriin. Minä käsken +hänet ulos. Mikä olikaan hänen nimensä? + +--Vera Bogoduhofskaja,--sanoi Nehljudof. + +Tirehtöörin apulainen oli vaaleaverinen nuori upseeri, viikset +vahattuina, hän levitti ympärillensä kukkas-odekolonjin tuoksua. + +--Tehkää hyvin,--kääntyi hän Nehljudofin puoleen miellyttävällä +hymyllä.--Olette huvitettu meidän laitoksestamme? + +--Niin, ja olen erittäinkin huvitettu näkemään sitä ihmistä, jonka olen +kuullut joutuneen tänne aivan syyttä. + +Apulainen kohautti olkapäitään. + +--Niin, sattuuhan semmoista,--sanoi hän rauhallisena, päästäessään +vierasta kohteliaasti edellensä leveään, haisevaan käytävään.--Mutta +osaavat he valehdellakin. Tehkää hyvin. + +Koppien ovet olivat avoinna ja joitakuita vankeja oli käytävässä. Tuskin +huomattavasti nyykäyttäen päätänsä vartijoille ja mulkoillen vangeille, +jotka painautuen seiniin pujahtelivat koppeihinsa tai sormet ojona +pitkin housun saumoja tekivät, silmillänsä seuraten, sotamiesten tavoin +kunniaa, kuljetti apulainen Nehljudofin ensin yhden käytävän kautta ja +saattoi sitten toiseen käytävään vasemmalla, joka oli suljettu +rautaovella. + +Tämä käytävä oli kapeampi, pimeämpi ja vielä haisevampi edellistä. Sen +molemmilla puolilla oli lukoilla suljettuja ovia. Ovissa oli pienet +reijät, niin sanotut »silmät», noin kolme sentimetriä läpimitaten. +Käytävässä ei ollut ketään paitsi surullisen näköistä, ryppyistä +vartijavanhusta. + +--Missä kopissa on Menshof?--kysyi apulainen vartijalta. + +--Kahdeksannessa vasemmalla. + +--Onko näissä ketä?--kysyi Nehljudof. + +--Kaikki ovat ylösotetut paitsi yksi. + + + + +LII. + + +--Saako tirkistää? sanoi Nehljudof. + +--Olkaa niin hyvä,--sanoi miellyttävällä hymyilyllä apulainen ja alkoi +jotakin kysellä vartijalta. Nehljudof katsahti yhteen reijistä,--siellä +käyskenteli edes takaisin pitkä, nuori ihminen, vähän mustaa partaa +leuassa, pelkissä alusvaatteissa; kuultuaan risahduksen ovelta tämä +katsahti ylös, rypisti silmiänsä ja jatkoi sitten käymistänsä. + +Nehljudof katsahti toiseen reikään. Hänen silmänsä sattuivat yhteen +peljästyneen suuren silmän kanssa, joka katseli reijästä ja vetäytyi +kiireesti takaisin. Katsahdettuaan kolmanteen aukkoon, hän näki +vuoteessa nukkuvan hyvin pienikasvuisen, käppyrässä makaavan ihmisen, +pää peitettynä mekon sisään. Neljännessä kopissa istui leveäkasvoinen, +kalpea olento, pää hyvin painuksissa ja kyynäspäät polvien nojassa. + +Kuultuaan askeleita mies nosti päänsä ja katseli ylös. Koko hänen +olennossaan, mutta erittäinkin suurissa silmissä, ilmausi toivoton +ikävä. Hän ei nähtävästi ollenkaan välittänyt saada tietää siitä, kuka +häntä katseli koppiin. Olipa se kuka tahansa ei hän nähtävästi keltään +odottanut mitään hyvää. Nehljudofia alkoi kauhistuttaa; hän ei enää +tahtonut tirkistää sisälle, vaan meni Menshofin koppiin, numero 21. +Pritsin ääressä seisoi nuori pitkäkaulainen, jäntevä mies pienellä +parralla, hyväntahtoiset pyöreät silmät päässä. Säikähtynein kasvoin +veti hän nopeasti mekkoa yllensä. Erittäinkin hämmästytti Nehljudofia +nuo hyväntahtoiset, pyöreät silmät, jotka kysyväisesti ja pelonalaisesti +siirtyilivät hänestä vartijaan, apulaiseen ja päinvastoin. + +--Tämä herra tässä haluaa tiedustella sinun asiatasi. + +--Kiitämme nöyrimmästi. + +--Niin, minulle on kerrottu teidän asiastanne,--sanoi Nehljudof mennen +kopin perälle ja asettuen likaisen ristikkoikkunan luo:--ja haluaisin +nyt kuulla sen omasta suustanne. + +Menshof tuli myöskin ikkunan luo ja alkoi heti kertoa, ensin arasti, +tirehtööriin katsahdellen, sitten yhä rohkeammin. Mutta kun tirehtööri +meni pois käytävään antaaksensa siellä muutamia määräyksiä, rohkaistui +hän kokonaan. Kertomus oli kieleen ja puhelutapoihin nähden tavallisen +rehellisen talonpoikaispojan puhetta, ja Nehljudofista tuntui erittäin +kummalliselta kuulla tätä kertomusta täällä linnassa vangin suusta, +jolla oli häpeällinen puku. Nehljudof kuunteli ja yhtaikaa katseli sekä +matalaa olkivuodetta, ikkunaa paksuine rautaristikkoineen, likaisia, +homehtuneita ja tahraantuneita seiniä ja onnettoman, kuvattomaksi +muokatun talonpojan surkeita kasvoja ja koko hänen olentoansa +kömpelöissä vankikengissä ja mekossa, ja hänen tuli yhä surullisempi ja +surullisempi olla; olisi tahtonut olla uskomatta, mitä tämä +hyväsydämminen mies kertoi. Hirmuista oli ajatella että ihmiset olivat +ottaneet tämän miehen kiinni ilman mitään syytä, ainoastaan siksi että +juuri häntä oli loukattu,--ottaneet kiinni ja pukeneet hänen päällensä +vankipuvun ja panneet hänet istumaan tähän kauhistuttavaan paikkaan; +mutta vielä kauheampaa olisi ollut ajatella, että tämä todennäköinen +kertomus noiden hyväsydämmisten kasvojen yhteydessä olisi ollut +tahallaan keksitty petos. Kertomuksen mukaan oli kapakoitsija pian +Menshofin naimisen jälkeen anastanut tämän vaimon. Menshof oli hakenut +lakia kaikkialla. Joka paikassa oli kapakoitsija lahjonut viranomaisia +ja päässyt jutusta eheänä. Kerran oli Menshof väkisin tuonut vaimonsa +kotiin, mutta tämä oli karannut takaisin seuraavana päivänä. Silloin hän +oli tullut vaatimaan vaimoansa. Kapakoitsija oli väittänyt ettei vaimoa +ollut siellä, (mutta Menshof oli nähnyt vaimon astuessaan sisälle), ja +käskenyt häntä ulos. Hän ei lähtenyt. Silloin oli kapakoitsija renkinsä +kanssa piessyt hänet veriin, mutta seuraavana päivänä oli kapakoitsijan +talo syttynyt palamaan. Menshofia ja hänen äitiänsä syytettiin nyt +murhapoltosta, mutta hän ei ollut sytyttänyt, vaan oli ollut kumminsa +luona. + +--Todellakaan et siis sytyttänyt? + +--Semmoista ei olisi, herra, voinut päähänikään pälkähtää. Se minun +pahantekijäni oli varmaankin itse sytyttänyt. Sanottiin hänen juuri +ottaneen palovakuutuksen. Mutta meitä vastaan äidin kanssa todistettiin, +että olimme käyneet siellä ja uhanneet häntä. Niinhän se olikin, +kyllähän minä häntä sillä kertaa haukuin, en malttanut mieltäni. Mutta +sytyttänyt en ole. En siellä tulipalon alkaessa edes ollutkaan. +Tahallaan se vaan sytytti juuri sinä päivänä kuin me kävimme äidin +kanssa. Sytytti palovakuutuksen vuoksi, mutta kantoi meidän päällemme. + +--Onko se nyt mahdollista? + +--Totisesti, puhun Jumalan edessä. Olkaa te herra minun oma isäni!--hän +aikoi vannoakseen langeta maahan, josta Nehljudof tuskin sai häntä +estetyksi.--Pelastakaa minut, turhanpäiten menen hukkaan,--jatkoi hän. +Ja yhtäkkiä hänen poskensa alkoivat värähdellä ja hän purskahti itkuun, +ja kääräisten hihansa ylös hän kuivasi silmiänsä likaiseen paidan +hihaan. + +--Oletteko jo lopettaneet?--kysyi tirehtööri. + +--Olemme. Älkää siis surko, koetamme tehdä parastamme,--sanoi Nehljudof +lähtiessään. Menshof seisoi kynnyksellä niin että vartija tyrkkäsi häntä +ovella, pannessaan tätä kiinni. Sillaikaa kuin vartija sulki lukkoa +katseli Menshof ulos ovireijästä. + + + + +LIII. + + +Palatessaan takaisin pitkin leveätä käytävää, (oli päivällisen aika, ja +kopit olivat avoinna), kulkiessaan keltaisenharmaisiin mekkoihin, +lyhyeisiin, leveisiin housuihin ja vankikenkiin puettujen miesten +välitse, jotka ahnain silmin tuijottivat häneen, tunsi Nehljudof +omituista sääliä niihin ihmisiin, jotka täällä istuivat, mutta epäilystä +ja kauhua niihin, jotka pitivät edellisiä suljettuina, ja vielä tunsi +jostakin syystä häpeää oman itsensä vuoksi, senvuoksi, että hän taisi +rauhallisesti tätä katsella. + +Eräässä käytävässä juoksi joku mies, vankikenkiänsä kolistellen, kopin +ovelle ja samassa sieltä tuli ulos joukko miehiä, jotka asettuivat +Nehljudofin tielle, kumarrellen hänelle. + +--Pyydämme nöyrimmästi, teidän ylhäisyytenne, en tiedä kuinka teitä +pitäisi puhutella, saattakaa meidän asiamme johonkin päätökseen. + +--En ole päällysmies, en tiedä mitään. + +--Sama se, sanokaa kelle hyvänsä, päälliköille tahi kelle muulle,--puhui +tyytymätön ääni.--Olemme ihan syyttömät, kärsimme täällä jo toista +kuukautta. + +--Kuinka niin? Mistä syystä?--kysyi Nehljudof. + +--Olemme vaan suljettu tänne linnaan. Jo toista kuukautta istumme +täällä, itsekään tietämättä mistä syystä. + +--Se on totta, se on sattumuksesta,--sanoi tirehtöörin apulainen:--nämät +miehet ovat otetut passittomina, ja he olisivat olleet lähetettävät +kotiseudulleen, mutta siellä on lääninvankila palanut, ja lääninhallitus +kirjoitti meille ettemme lähettäisi sinne. Kaikista muista lääneistä +olevia olemme jo lähettäneet pois, mutta näitä pidämme täällä. + +--Kuinka, vaanko sen vuoksi?--kysyi Nehljudof pysähtyen ovelle. + +Noin neljänkymmen-henkinen miesjoukko, kaikki vankimekoissa, piiritti +Nehljudofin ja apulaisen. Useammat rupesivat puhumaan yhteen suuhun. +Apulainen pysäytti: + +--Puhukoon yksi kerrallaan. + +Joukosta erkaantui nyt pitkä, hyvännäköinen, noin 50-ikäinen talonpoika. +Hän selvitti Nehljudofille, että he olivat kaikki tuodut tänne +vankilaan, kun ei heillä ollut passeja. Passit heillä kyllä oli, mutta +ne olivat yliaikaisia, noin kaksi viikkoa. Joka vuosi oli ollut näin +vanhentuneita passeja, eikä oltu mitään puhuttu, mutta nyt pantiin +kiinni ja jo toista kuukautta kohdeltiin kuin rikoksentekijöitä. + +--Olemme kaikki kivimiehiä, kuulumme kaikki samaan sakkiin. +Lääninvankilan sanotaan palaneen. Mutta eihän se meidän vikamme ollut. +Armahtakaa toki meitä, hyvä herra. + +Nehljudof kuunteli ja tuskin ymmärsi mitä tuo hyvännäköinen vanha mies +puhui; koko hänen huomionsa oli kääntynyt suureen tummanharmaaseen +monijalkaiseen täihen, joka kiipesi hiuksien välissä pitkin vanhan, +hyvännäköisen kivimiehen poskea. + +--Kuinka se on mahdollista? Vaanko siitä syystä?--kysyi Nehljudof +kääntyen tirehtöörin puoleen. + +--Niin, ne olisivat oikeastaan lähetettävät ja sijoitettavat +kotiseutuunsa,--puhui apulainen. Hänen sanottuaan nämät sanat esiintyi +joukosta pikkuinen mies, myöskin vankipuvussa, ja alkoi, suu +kummallisesti väännyksissä, puhua siitä, että heitä piinataan täällä +syyttömästi. + +--Pahemmin kuin koiria...--alkoi hän. + +--No-no, älä siinä sentään liikoja laskettele, pidä varasi, muuten... + +--Mitä muuten, sanoi pieni mies epätoivoisasti.--Olemmeko me mitään +pahoja tehneet? + +--Suu kiinni!--kiljasi nyt päällysmies ja pieni mies vaikeni. + +»Mitäs tämä nyt onkaan?» ajatteli Nehljudof itseksensä mennessään pois. +Ja hän kulki ikäänkuin olisi kulkenut kujanjuoksua satojen silmien +seuraamana, jotka tuijottivat häneen ovista ja käytävistä. + +--Onko todella mahdollista että syyttömiä ihmisiä näin pidetään +vangittuina?--sanoi Nehljudof heidän tullessaan käytävästä. + +--Mitäs käskisitte tehdä?--Mutta paljon ne myöskin valehtelevat. Jos +heitä rupeaa kuulemaan, kyllä he kaikki ovat viattomia,--puhui +tirehtöörin apulainen. + +--Mutta eiväthän nämä ainakaan ole mihinkään syypäät. + +--Nämät, olkoon. Mutta kyllä se on hyvin turmeltunutta väkeä. Mahdotonta +on olla ankaruutta käyttämättä. Niiden joukossa on veijareita semmoisia, +että eläpäs mene sormea suuhun pistämään.--Eilenkin tässä piti kahta +kurittaa. + +--Kuinka kurittaa?--kysyi Nehljudof. + +--Saivat raippoja määräyksen mukaan... + +--Mutta onhan ruumiillinen rangaistus poistettu? + +--Se ei koske oikeutensa-menettäneitä. Näitä käy raipoilla +rankaiseminen. + +Nehljudof muisti nyt kaikki, mitä oli eilen nähnyt odotellessaan +etehisessä, ja ymmärsi että tätä rangaistusta pantiin täytäntöön juuri +siihen aikaan kuin hän oli odotellut, ja häneen tuli tavattomalla +voimalla taaskin se uteliaisuuden, surun ja neuvottomuuden sekainen +tunne, yhdessä siveellisen, melkein fyysilliseksi muuttuvan kuvotuksen +kanssa, joka tosin ennenkin, vaan ei koskaan semmoisella voimalla ollut +häntä vallannut. + +Kuuntelematta tirehtöörin apulaista ja katsomatta ympärilleen hän +kiireesti laittautui pois käytävistä ja meni konttoriin. Tirehtööri oli +eteisessä. Hän oli muiden toimien tähden unohtanut kutsua esille +Bogoduhofskajaa, ja muisti asian vasta Nehljudofin tullessa konttoriin. + +--Lähetän heti noutamaan häntä, istukaahan niin kauvan,--sanoi hän. + + + + +LIV. + + +Konttorina oli kaksi huonetta. Ensimäisessä oli suuri, rappeutunut uuni +ja kaksi likaista ikkunaa; nurkassa seisoi musta mittapuu vankien +pituuden mittaamista varten, toisessa nurkassa riippui,-- +kidutuspaikoissa tavallinen esine, suuri Kristuksen kuva. +Tässä ensimäisessä huoneessa seisoskeli muutamia vartijoita. Toisessa +huoneessa istui pitkin seiniä eri ryhmissä, tai parittain, noin +kaksikymmentä henkeä miehiä ja naisia jutellen hiljaa keskenänsä. +Ikkunan luona oli kirjoituspöytä. + +Tirehtööri istui kirjoituspöydän ääreen ja tarjosi Nehljudofille +vieressä olevan tuolin. Nehljudof istui ja alkoi tarkastella huoneessa +olijoita. + +Ennen muita herätti hänen huomionsa nuori, miellyttävän näköinen mies +lyhyessä takissa. Hän seisoi vanhahkon, mustakulmaisen naisen edessä +puhuen tälle jotakin kiihkeästi ja käsillään osoitellen. Vieressä istui +vanha mies sinisillä lasisilmillä ja liikahtamatta kuunteli ja piteli +kädestä nuorta vankipuvussa olevaa naista, joka kertoi hänelle jotakin. +Reaalikoululainen poika katseli silmiänsä räpäyttämättä pelokkaana +vanhukseen. Heidän läheisyydessänsä, nurkassa, istui rakastunut pari: +nainen oli lyhyttukkainen, kasvot tarmokkaat, vaaleaverinen, +hyvännäköinen, aivan nuori tyttö muodikkaassa puvussa; miehellä oli +hienot kasvonpiirteet ja lainehtiva tukka, hän oli kaunis nuorukainen, +puettu guttaperkka-nuttuun. He istuivat nurkassa kuiskutellen keskenään, +nähtävästi aivan tainnoksissa rakkaudesta. Lähimpänä pöytää istui +harmaapäinen mustapukuinen nainen, arvattavasti äiti: hän tuijotti +keuhkotautisen näköiseen nuorukaiseen, jolla oli samallainen nuttu; hän +tahtoi jotakin sanoa, vaan ei voinut kyynelien tähden: tuskin oli +alkanut niin jo piti pysähtyä. Nuorukainen hypisteli käsissään +paperipalasta ja nähtävästi tietämättä mitä tehdä vihasena taitteli ja +rutisteli sitä. Heidän vieressänsä istui täyteläs, punaposkinen, kaunis +tyttö, mykevästi ulkonevilla silmillä, harmaassa puvussa ja +peleriinissä. Hän istui itkevän äidin vieressä ja silitteli tätä +hellästi olalle. Kaikki oli kaunista tässä tytössä: suuret valkoiset +kädet, tuuhea, lyhyeksi leikattu tukka ja voimakas nenä ja huulet, mutta +kauniinta oli hänen kasvoissansa nuo tumman ruskeat leppeästi katsovat, +hyväluontoiset ja rehelliset silmät. Hänen kauniit silmänsä irtaantuivat +äidin kasvoista sillä hetkellä kuin Nehljudof astui sisään, ja heidän +katseensa tapasivat toisensa. Mutta tyttö kääntyi paikalla pois ja alkoi +jotain puhua äidille. Rakastuneen parin läheisyydessä istui musta, +pörhötukkainen ja synkännäköinen mies vihasesti puhuen jotain +parrattomalle käymävieraalle, joka muistutti Skoptsien lahkokuntaan +kuuluvia. + +Nehljudof istui tirehtöörin viereen ja vaipui suurella uteliaisuudella +katsomaan ympärilleen. + +Hänet haihdutti ajatuksista pieni, sileäksi keritty poikanen, joka tuli +luokse ja hienolla lapsen äänellä kysäsi: + +--Ketäs te odotatte? + +Nehljudof kummastui kysymystä, mutta katsahdettuaan poikaa ja nähtyään +tämän totiset, järkevät kasvot tarkkaavine, vilkkaine silmineen, +totisesti vastasi hänelle odottavansa erästä tuttua naista. + +--Onkos hän teidän sisarenne?--kysyi poika. + +--Ei, ei ole sisar,--vastasi Nehljudof ihmetellen.--Kenenkäs kanssa sinä +olet täällä? kysyi hän pojalta? + +--Minä olen äidin kanssa. Hän on valtiollinen,--sanoi poika. + +--Maria Pavlovna, hakekaa Kolja pois,--sanoi tirehtööri, joka +arvattavasti piti Nehljudofin keskustelua pojan kanssa laittomana. + +Maria Pavlovna, se sama kaunis tyttö leppeillä silmillä, joka oli +herättänyt Nehljudofin huomion, nousi seisaalleen koko pituuteensa, ja +voimakkaalla, leveällä, melkein miehisellä käynnillä tuli Nehljudofin ja +pojan luokse. + +--Mitä, kyselikö poika teiltä kuka olette?--kysyi hän Nehljudofilta +hiukan hymyillen ja luottavasti katsoen hänen silmiinsä, katsoi niinkuin +ei olisi voinut syntyä vähintäkään epäilystä siitä, että hän oli aina +ollut, oli nyt ja piti olla kaikkien kanssa yksinkertaisissa, +ystävällisissä sisarussuhteissa. + +--Kaikkea hän aina tahtoo tietää,--sanoi tyttö, ja päästi nyt hymynsä +valloilleen, naurahtaen pojalle niin ystävällisesti ja suloisesti, että +sekä pojan että Nehljudofin piti ehdottomastikin hymyillä hänen +hymylleen. + +--Niin, hän kyseli minulta ketä odotan. + +--Maria Pavlovna, ei ole lupa puhella syrjäisten kanssa. Pitäisihän +teidän tietää,--sanoi tirehtööri. + +--Hyvä, hyvä,--vastasi toinen ja ottaen suureen käteensä pojan pienen +kätösen palasi keuhkotautisen nuorukaisen äidin luokse. + +--Kenen poika se oli?--kysyi Nehljudof tirehtööriltä. + +--Erään valtiollisen; lapsi on täällä vankilassa syntynytkin,--sanoi +tirehtööri vissillä tyytyväisyydellä ikäänkuin olisi ylpeillyt +laitoksensa merkillisyydestä. + +--Todellakin? + +--Niin, nyt se lähtee äitinsä kanssa Siperiaan. + +--Entäs tuo tyttö? + +--En voi vastata teille,--sanoi tirehtööri kohauttaen +olkapäitänsä,--Tuossapa onkin jo Bogoduhofskaja. + + + + +LV. + + +Peräovesta tuli hyörivästi käyden pienikasvuinen, laiha, keltainen Vera +Jefremovna leikattuine tukkineen, ja suurine, hyväntahtoisine silmineen. + +--No, kiitos tulemastanne,--sanoi hän puristaen Nehljudofin +kättä.--Muistitte minua? Istutaan, + +--En luullut tapaavani teitä näin. + +--Oo, minun on erinomaisen hyvä, niin erinomaisen hyvä olla,--etten +parempaa toivokaan,--puhui Vera Jefremovna katsellen kuten ainakin +pelokkaana tavattoman suurilla, hyväntahtoisilla, ympyräsilmillään +Nehljudofiin ja pyöritellen keltaista, hienon hienoa, suonikasta +kaulaansa, joka esiintyi hänen nuttunsa sääliä herättävästä, +rutistuneesta ja likasesta kauluksesta. + +Nehljudof alkoi häneltä kysellä miten hän oli tähän tilaan joutunut. +Vastatessaan hänelle rupesi Vera Jefremovna hyvin elävästi kertomaan +omasta asiastansa. Hänen puheeseensa oli täyteen sirotettuna +vieraskielisiä sanoja propagandasta, desorganisatsionista, grupeista ja +sektsioneista ja haarasektsioneista, ja hän oli nähtävästi aivan +vakuutettuna siitä, että näistä asioista, joista Nehljudof ei ollut +koskaan kuullut, olisi kaikkien pitänyt tietää. + +Hän kertoi Nehljudofille juttujansa ja oli täysin vakuutettuna siitä, +että tälle oli kovasti huvittavaa ja mieluista saada tietää +kansanvaltaisen liikkeen erikoissalaisuuksia. Mutta Nehljudof katseli +hänen surullista kaulaansa, hänen harvoja sekaisin menneitä hiuksiansa +ja ihmetteli mitä varten hän oikeastaan tätä kaikkea teki ja kertoi. +Nehljudofin oli tosin sääli häntä, mutta aivan toisella tavalla kuin oli +sääli talonpoikaa Menshofia, joka ilman mitään omaa syytänsä istui +haisevassa vankilassa. Vera Jefremovnassa oli ennen kaikkea säälittävä +se silminnähtävä sekamelska, joka oli hänen päässänsä. Hän nähtävästi +piti itseänsä sankarittarena, joka oli valmis uhraamaan elämänsä oman +asiansa menestymiseksi, ja kuitenkin hän olisi tuskin voinut selittää, +mitä tämä asia oikeastaan tarkoitti ja mistä sen menestys riippui. + +Vera Jefremovnan asia, josta hän tahtoi puhua Nehljudofin kanssa, oli +se, että hänen toverinsa Shustova, joka ei edes kuulunut heidän +haaraosastoonsa, kuten hän sanoi, pantiin viisi kuukautta sitten kiinni +yhdessä hänen kanssansa, ja suljettiin Petropavlovskin linnaan +ainoastaan sen syyn nojalla, että häneltä oli löydetty hänen haltuunsa +jätettyjä kirjoja ja papereja. Vera Jefremovna piti osaksi itseänsä +syypäänä Shustovan kohtaloon, ja rukoili nyt Nehljudofia, jolla oli +suhteita ylhäisten ihmisten kanssa, tekemään kaikki mikä oli mahdollista +vangitun vapauttamiseksi. Toinen seikka, jota Bogoduhofskaja pyysi, oli, +että Petropavlovskin linnassa säilytetylle Gurevifshille olisi pitänyt +hankkia lupa tavata vanhempiansa ja saada tieteellisiä kirjoja, jotka +olivat hänelle tarpeen opintojansa varten. + +Nehljudof lupasi tehdä kaikki voitavansa, kun tulisi käymään Pietarissa. + +Oman historiansa Vera Jefremovna kertoi niin, että hän lopetettuaan +kätilökurssin oli yhtynyt kansanvaltaiseen puolueeseen ja työskennellyt +heidän kanssaan. Aluksi oli kaikki käynyt hyvin, he olivat kirjoitelleet +proklamatsioneja, harjoitelleet propagandaa tehtaissa, mutta sitten oli +yksi heidän eturivimiehistään otettu kiinni, paperit pantu takavarikkoon +ja alettu vangita kaikkia muitakin. + +--Niin otettiin minäkin kiinni ja nyt tulen lähetettäväksi...--lopetti +hän kertomuksensa.--Mutta se ei tee mitään. Minun on erinomaisen hyvä +olla,--olympolainen itsetunto,--sanoi hän ja naurahti sääliä +herättävästi. + +Nehljudof kysyi, kuka oli se leppeäsilmäinen tyttö; Vera Jefremovna +kertoi, että se oli erään kenraalin tytär, joka oli jo kauvan sitten +kuulunut vallankumoukselliseen puolueeseen ja oli joutunut kiinni siitä +syystä, että oli ottanut omaksi syykseen laukauksen santarmia vastaan. +Hän oli asunut vallankumouksellisten kortteerissa, jossa heillä oli +ollut painokone. Kun yöllä tultiin kotitarkastusta pitämään, niin +huoneuston asukkaat olivat päättäneet puolustautua, sammuttivat valkean +ja alkoivat hävittää todistukseksi kelpaavia esineitä. Poliisit +murtautuivat sisään, ja silloin yksi liittolaisista ampui ja haavoitti +kuolettavasti santarmin. Kun tuli kysymys kuka oli ampunut, hän sanoi +ampuneensa, vaikkei ollut ikinä revolveria kädessäänkään pitänyt, eikä +hämähäkkiäkään suostuisi tappamaan. Siihen asia, päättyi. Ja nyt hän +viedään pakkotöihin. + +--Hän on altruistillinen, hyvä ihminen...--sanoi Vera Jefremovna +hyväksyvästi. + +Kolmas asia, josta Vera Jefremovna tahtoi puhua, koski Maslovaa. Hän +tunsi, kuten vankilassa kaikki tunnettiin, Maslovan historian ja +Nehljudofin suhteet tähän, ja neuvoi hommaamaan Maslovan siirtämistä +valtiollisten osastoon tai ainakin sairaiden palvelijaksi lasarettiin, +missä nyt oli erittäinkin paljon sairaita ja työntekijöistä puute. + +Nehljudof kiitti häntä neuvosta ja sanoi koettavansa käyttää sitä +hyväkseen. + + + + +LVI. + + +Heidän keskustelunsa keskeytti tirehtööri, joka nousi ja ilmoitti, että +tapaamisen aika oli päättynyt ja oli eroominen. Nehljudof nousi, jätti +Vera Jefremovnalle hyvästi ja meni oven luo, minne hän pysähtyi +katselemaan sitä mitä hänen edessänsä tehtiin. + +--Hyvä herrasväki, joutukaa, joutukaa,--puhui tirehtööri milloin nousten +milloin jälleen istuen. + +Tirehtöörin vaatimus herätti huoneessaolijoissa sekä rangaistujen että +käymävieraiden puolelta ainoastaan erityistä vilkastumista, mutta ei +kukaan ajatellutkaan lähtöä. Muutamat nousivat ja jatkoivat seisaltaan +puhettaan. Toiset keskustelivat yhä istuviltaan. Jotkut alkoivat jättää +hyvästi ja itkeä. Erittäinkin liikuttava oli äiti keuhkotautisen +poikansa kanssa. Nuorukainen yhä pyöritteli paperia käsissänsä ja hänen +kasvonsa saivat yhä vihasemman ilmeen, niin suuret olivat ne +ponnistukset, joita hän teki estääkseen äidin tunteiden tarttumista +itseensä. Kuultuansa että piti jo erota, vajosi äiti hänen olalleen ja +nyyhkytteli, nenäänsä vetäen. Leppeäsilmäinen tyttö,--Nehljudof +ehdottomasti tarkatteli häntä,--seisoi itkevän äidin edessä ja puhui +hänelle lohdutuksen sanoja. Vanhus sinisissä lasisilmissä seisoi ja +piteli kädestä tytärtään nyykäytellen päätään siihen mitä tämä puhui. +Nuoret rakastuneet nousivat ja käsi kädessä, sanaakaan sanomatta +katsoivat toisiansa silmiin. + +--Hauskaa on vaan noille tuossa,--sanoi näihin osoittaen nuori mies +lyhyessä nutussa. Hän seisoi Nehljudofin vieressä ja yhdessä tämän +kanssa katseli hyvästi-jättäviä. + +Tuntien päällänsä Nehljudofin ja nuoren miehen katseet, +rakastuneet--nuori mies guttaperkkanutussa ja vaaleaverinen kaunis +tyttö--ojensivat yhteenliitetyt kätensä, kallistuivat kumpikin +taaksepäin ja alkoivat nauraen pyöriä myllytystä. + +--Tänä iltana ne vihitään täällä vankilassa ja tyttö seuraa häntä +Siperiaan,--sanoi nuori mies. + +--Mitäs se mies on? + +--Pakkotöihin tuomittu. Hyvä kun noilla edes on hauska, muuten olisi +liian vaikeata kuunnella,--lisäsi nuori mies kuullessaan äidin +nyyhkytyksiä. + +--Hyvä herrasväki! Kiirehtikää, kiirehtikää! Älkää pakottako minua +ankaruutta käyttämään,--puhui tirehtööri moneen kertaan toistaen samoja +sanoja.--Olkaa niin hyvät, minä pyydän teitä,--puhui hän heikosti ja +epäröivästi.--Mitäs tämä tämmöinen on? Jo kauvan sitten olisi pitänyt +erota. Eihän näin ole mahdollista. Sanon viimeisen kerran,--toisti hän +haluttomasti, milloin sytyttäen milloin sammuttaen paksua paperossia. +Näkyi selvästi, että vaikka järjen syyt, jotka sallivat ihmisten tehdä +pahaa toisille tuntematta siitä edesvastausta, olivat kuinkakin taidolla +keksityt, kuinkakin vanhat ja tutut, ei tirehtööri kuitenkaan voinut +olla tuntematta itseänsä yhdeksi syylliseksi siihen suruun, joka tässä +huoneessa ilmeni; ja hänen oli nähtävästi kauhean vaikea olla. + +Vihdoin viimeinkin alkoivat käymävieraat ja vangit erota toisistaan: +jälkimäiset sisä-oveen päin, edelliset ulko-oveen. Poistuivat miehet +guttaperkkanutuissa, keuhkotautinen ja musta pörhötukka: poistui myöskin +Maria Pavlovna pojan kanssa, joka oli syntynyt vankilassa. + +Alkoivat lähteä jo käymävieraatkin. Läksi raskain askelin vanhus +sinisissä lasisilmissä, ja hänen jälkeensä Nehljudof. + +--Kylläpä on todella merkillisiä sääntöjä,--sanoi puhelias nuori mies +ikäänkuin jatkaen keskeytettyä puhettansa. He laskeutuivat yhdessä +Nehljudofin kanssa rappusia myöten.--Onneksi edes kapteeni on hyvä +ihminen, eikä välitä säännöistä; antaa jutella yhtä ja toista. + +Kun Nehljudof keskustellen Medyntsefin kanssa,--näin esitteli itsensä +puhelias nuori mies,--pääsi alas eteiseen, tuli heidän luoksensa +väsyneen näköinen tirehtööri. + +--Jos siis tahdotte tavata Maslovaa, niin olkaa hyvä, tulkaa +huomenna;--sanoi hän, nähtävästi haluten olla ystävällinen +Nehljudofille. + +--Hyvä on,--sanoi Nehljudof ja läksi kiireesti. + +Hirmuiset olivat kaikesta päättäen Menshofin syyttömät +kärsimykset,--eikä niin paljon ruumiilliset kärsimykset kuin se +neuvottomuus, se epäluottamus hyvään ja Jumalaan, joita hänen täytyy +kokea nähdessään syyttömästi häntä kiduttavien ihmisten julmuutta; +hirmuinen oli noiden satojen aivan viattomien ihmisten häpäiseminen ja +kidutus ainoastaan sillä perustuksella, että oli paperille niin +kirjoitettu; hirmuiset olivat nuo tylsistyneet vartijat, joiden +tehtävänä oli heidän omien veljiensä kiduttaminen ja jotka olivat +vakuutetut olevansa hyvässä ja tärkeässä toimessa. Mutta hirmuisinta +kaikesta oli hänen mielestään tuo vanheneva ja terveydeltään heikko, +hyvänluontoinen tirehtööri, jonka oli erottaminen äitiä pojasta, isää +tyttärestä, aivan samallaisia ihmisiä, kuin hän itse ja hänen lapsensa. + +»Mitä varten tämä kaikki?» kyseli itseltään Nehljudof ja hänessä oli nyt +noussut ylimmilleen tuo henkinen, fyysilliseksi muuttuva kuvotuksen +tunne, jota hän oli aina vankilassa kokenut, eikä hän löytänyt +vastausta. + + + + +LVII. + + +Seuraavana päivänä Nehljudof läksi asianajajan luo ja ilmoitti tälle +Menshofin asian, pyytäen häntä puolustajaksi. Asianajaja kuunteli ja +sanoi ottavansa jutun tarkastaaksensa, ja siinä tapauksessa että kaikki +oli niinkuin Nehljudof oli puhunut, mikä oli hyvin luultavaa, lupasi +ottaa jutun ajaaksensa ilman mitään palkkiota. Nehljudof kertoi +asianajajalle muun muassa noista 130:stä ihmisestä, jotka pidettiin +vangittuina erehdyksen vuoksi, ja kysyi kestä tämä riippui, kuka oli +syypää? Asianajaja oli hetkisen vaiti, nähtävästi haluten vastata +täsmällisesti. + +--Kukako on syyllinen? Ei kukaan,--sanoi hän päättävästi.--Jos valitatte +yleiselle syyttäjälle, syyttää tämä kuvernööriä, jos valitatte +kuvernöörille syyttää hän yleistä syyttäjää. Ei ole kukaan syyllinen. + +--Minä aijon heti lähteä Maslennikofin luo ja sanon hänelle. + +--No se nyt on kerrassaan hyödytöntä,--sanoi asianajaja hymyillen.--Hän +on täydellinen,--ei suinkaan hän ole sukulainen eikä ystävä?--luvalla +sanoen, hän on täydellinen pölkky, ja samassa viekas kettu, sika. + +Nehljudof muisti mitä Maslennikof oli puhunut asianajajasta, eikä +vastannut mitään, vaan ajoi Maslennikofin luo. + +Nehljudofilla oli Maslennikofille kaksi asiaa: pyytää Maslovan +siirtämistä sairashuoneeseen ja puhua noista 130:stä passittomasta, +jotka syyttömästi pidettiin vankilassa. Niin vaikeata kuin hänen olikin +anoa jotain ihmiseltä, jota hän ei kunnioittanut,--oli se kuitenkin +ainoa keino, jolla saattoi päästä tarkoituksen perille, ja sen läpi oli +siis meneminen. + +Lähestyessään Maslennikofin taloa, näki Nehljudof portaitten edessä +useampia vaunuja: roskia, trilloja ja suljettuja vaunuja, ja hän muisti +että juuri nyt oli Maslennikofin vaimon vastaanottopäivä, joksi häntäkin +oli sinne pyydetty. Nehljudofin ajaessa talon eteen seisoi yksi +vaunuista paraadioven edessä ja lakeija, kokaardilla varustetussa +hatussa ja peleriinissä, seisten--portaiden kynnyksellä auttoi vaunuihin +naista, joka oli nostanut ylös laahustimensa ja paljastanut mustat, +hienot nilkkansa tohveleineen. Odottavien ajopelien joukossa hän tunsi +Kortshaginien suljetun landoon. Harmaapäinen, punakasvoinen kuski nosti +kunnioittavasti ja kohteliaasti hattuansa niinkuin erityisesti tutulle +herralle. Ei ollut Nehljudof vielä ennättänyt kysyä ovenvartijalta missä +Mihail Ivanovitsh (Maslennikof) oli, kun tämä jo itse näyttäytyi +matonpeittämillä rappusilla saattamassa hyvin ylhäistä vierasta, +semmoista, jota hän ei saattanut ainoastaan rappusten käänteeseen, vaan +ihan alas asti. Alastullessaan tämä ylhäinen sotilaallinen vieras puhui +ranskankielellä allegri-arpajaisista, jotka pantiin kaupungissa toimeen +turvakotien hyväksi, lausuen arvelunsa, että tällaiset arpajaiset +hankkivat hyödyllistä toimintaa naisille: »heillä on hauska, ja rahoja +karttuu!» + +--_Qu'lles s'amusent et que le bon Dieu les bénisse_. + +--Ahaa, Nehljudof, hyvää päivää. Eipä ole pitkään aikaan teitä +näkynyt,--tervehti hän Nehljudofia.--_Allez presenter vos devoirs à +Madame_. Kortshaginit ovat myöskin täällä. _Et Nadine Bukshevden. Toutes +les jolies femmes de la ville_, sanoi hän hiukan kohottaen ja asettaen +sotilaalliset olkapäänsä sinellin alle, jota hänelle tarjosi hänen oma +kultakalunoilla varustettu, mainio lakeijansa.--_Au revoir, mon +cher_.--Hän kätteli vielä kerran Maslennikofia. + +--No, käykäämmepä ylös, olen hyvin iloinen,--puhui Maslennikof +haltioissaan, ottaen Nehljudofia käsikynkästä ja lihavuudestansa +huolimatta nopeasti vieden häntä ylös. Maslennikof oli erittäin +iloisessa mielentilassa, jonka oli synnyttänyt ylhäisen henkilön hänelle +osoittama huomio. Kaikki tämmöinen huomaaminen saattoi Maslennikofin +semmoiseen riemuun, johon joutuu sävyisä koiranen, kun isäntä sitä +silittää ja ruoputtaa ja raapii korvien takaa. Se heiluttaa häntäänsä, +lyyhistyy kokoon, kiemurtelee, painaa alas korvansa ja piirtelee hurjia +ympyröitä. Samaan oli valmis Maslennikofkin. Hän ei huomannut +Nehljudofin kasvojen totisuutta, ei kuunnellut häntä, vaan kiskoi +vastustamattomasti vierashuoneeseen, niin että oli mahdoton kieltäytyä, +piti vaan tulla mukana. + +--Asiasta voimme puhua sitten, teen kaikki mitä tahdot,--sanoi +Maslennikof kulkiessaan Nehljudofin kanssa salin läpi.--Ilmoittakaa +kenraalinnalle, että ruhtinas Nehljudof,--sanoi hän ohimennen +lakeijalle. Lakeija harppasi heidän ohitsensa eteenpäin.--_Vous n'avez +qu'à ordonner_. Mutta vaimoani on sinun välttämättä tapaaminen. Ilmankin +jouduin välikäteen kun en viime kerralla tuonut sinua. + +Lakeija oli jo ehtinyt ilmoittaa Nehljudofin tulon heidän astuessaan +vierashuoneeseen, ja Anna Ignatjevna, varakuvernöörska, kenraalinna, +kuten hän itseänsä nimitti, kumartui hymystä loistaen Nehljudofia kohden +hattujen ja päiden takaa, jotka ympäröivät häntä sohvan luona. +Vierashuoneen toisessa päässä, teepöydän ääressä, istui rouvia ja seisoi +sekä sotilas- että siviiliherroja, ja kuului herkeämätön mies- ja +naisäänten porina. + +--_Enfin_! Miksi ette tahdo meistä mitään tietää? Millä olemme teitä +loukanneet? + +Näillä sanoilla, joiden oli ilmaiseminen hänen ja Nehljudofin välistä +aivan olematonta tuttavallisuutta, vastaanotti Anna Ignatjevna +sisääntullutta. + +--Tunnetteko toisianne? Oletteko tuttuja?--Rouva Belafskaja, Mihail +Ivanovitsh Tshernof.--Istukaahan lähemmäksi. + +--Missi, _venez donc à notre tuble, on vous apportera votre thé_ ... ja +... kääntyi hän Missin kanssa puhuneen upseerin puoleen, nähtävästi +unohtaen hänen nimensä,--olkaa hyvä, tulkaa tänne. Suvaitsetteko teetä +ruhtinas? + +--En ikinä voi myöntää, tyttö ei voinut olla häneen rakastunut. + +--Rakasti enemmän torttuja. + +--Aina vaan tyhmiä sukkeluuksia,--puuttui nauraen puheeseen toinen +nainen korkeassa hatussa, loistavana silkistä, kullasta ja jalokivistä. + +--_C'est exellent_--nuo voffelit, ja kuinka keveät! Antakaahan vielä +tänne. + +--Joko pian matkustatte? + +--Jo, viimeinen päivä on käsissä. Siksi tulimmekin käymään. + +--Mikä ihana kevät, kuinka suloista on nyt maalla. + +Missi oli hyvin kaunis hatussaan ja jonkinlaisessa tummanviiruisessa +puvussaan joka ilman ainoatakaan poimua kiertyi hänen hoikan vartalonsa +ympäri aivan kuin hän olisi ollut tässä puvussa syntynytkin. Nähtyään +Nehljudofin hän punastui. + +--Minä kun luulin että olitte matkustanut,--sanoi hän Nehljudofille. + +--Melkeinpä olinkin,--sanoi Nehljudof--On asioita. Asialle olen tännekin +tullut. + +--Käykäähän toki mamman luona. Hän kovasti haluaa nähdä teitä,--sanoi +Missi mutta tuntien valehtelevansa ja että Nehljudof sen näki punastui +vielä enemmän. + +--Tuskinpa ennätän,--vastasi Nehljudof kuivasti, koettaen osoittaa ettei +ollut huomannut toisen punastumista. + +Missi rypisti vihasesti otsaansa kohautti olkapäitään ja kääntyi komean +upseerin puoleen, joka sukkelasti, otti hänen käsistään tyhjän kupin ja +kalistellen sapelillansa nojatuoleihin miehekkäästi vei sen toiselle +pöydälle. + +--Teidänkin on välttämättä uhraaminen jotakin turvakodin hyväksi. + +--Minäpä en kieltäydykään mutta aijon lykätä koko anteliaisuuteni +arpajais-iltaan. Siellä sitten esiydyn koko loistossani. + +--No, saadaanpa nähdä,--kuului ilmeisesti teeskennelty naurun ääni. + +Vastaanottopäivä onnistui loistavasti ja Anna Ignatjevna oli +haltioissaan. + +--Minulle on Mika kertonut että työskentelette vankiloissa. Minä voin +hyvin ymmärtää sitä.--puhui hän Nehljudofille.--Mikalla (se oli hänen +lihava miehensä, Maslennikof) voi olla mitä muita puutteellisuuksia +tahansa, mutta tiedätte miten hyväluontoinen hän on. Kaikki nuo +onnettomat vangit ovat hänen lapsiansa. Hän ei voi pitää heitä muuna. +_Il est' d'une bonté_... + +Hän keskeytti lauseensa kun ei voinut löytää sanoja, jotka olisivat +ilmaisseet sen miehen _bonté_, jonka käskystä ihmisiä piestiin, ja +kääntyi samassa hymyillen sisääntulevan vanhan, ryppyisen rouvan puoleen +gredliinisissä nauhasissa. + +Puheltuansa niin paljon kuin oli tarpeellista ja niin joutavia asioita +kuin sopivaisuuden sääntöjen mukaan myöskin oli tarpeellista, nousi +Nehljudof ja tuli Maslennikofin luo. + +--No, teeppä hyvin, voisitko nyt kuulla minun asiani. + +--Vai niin! Mitä se olikaan? Mennään tänne? + +He menivät pieneen japanilaiseen kabinettiin ja istuivat ikkunan ääreen. + + + + +LVIII. + + +--Ja nyt, _je suis à vous_. Haluatko polttaa? Mutta maltahan, kun emme +tässä vaan tärvelisi,--sanoi hän ja toi tuhka-astian.--No, annappas +kuulua. + +--Minulla on sinulle kaksikin asiaa. + +--Vai niinkö. + +Maslennikofin kasvot menivät kuiviksi ja haluttomiksi. Kaikki jäljet sen +koirasen riemusta, jota isäntä oli korvain taa ruoputellut, katosivat +kokonaan. Vierashuoneesta kuului ääniä tänne. Yksi naisääni puhui: +_jamais, jamais je ne croirai_, ja toisesta päästä kuului miesääni, joka +jotakin kertoi ja toistamistaan toisti: _la comtesse Voronzoff_ ja +_Victor Apraksine_. Kolmannelta haaralta kuului puhe ja nauru yhtenä +porinana. Maslennikof kuulosteli mitä vierashuoneessa tapahtui yhtaikaa +kuunnellen myöskin Nehljudofia. + +--Minun olisi taas puhuttava siitä naisesta. + +--Niin, siitä syyttömästi tuomitusta. Kyllä, kyllä. + +--Pyytäisin, että hän siirrettäisiin palvelijaksi sairashuoneeseen. +Minulle sanottiin että se kävisi päinsä. + +Maslennikof puristi huulensa yhteen ja kävi miettiväiseksi. + +--Tuskinpa,--sanoi hän.--Mutta voinhan minä neuvotella asiasta ja +huomenna sähköittää sinulle. + +--Minulle sanottiin siellä olevan paljon sairaita ja että apulaisista on +puute. + +--Niinpä kyllä, niinpä kyllä. Kaikissa tapauksissa siis ilmoitan +sinulle. + +--Tee nyt niin hyvin,--sanoi Nehljudof. Vierashuoneessa remahti yleinen +ja melkein luonnolliselta kuuluva nauru. + +--Se on se Viktor aina,--sanoi Maslennikof hymyillen,--hän on tavattoman +sukkela kun sille päälle sattuu. + +--Ja sitten vielä,--sanoi Nehljudof:--vankilassa istuu paraikaa 130 +ihmistä vaan siitä syystä, että heidän passinsa ovat vanhentuneet. Heitä +on pidetty täällä jo kuukauden ajan. + +Ja hän kertoi syyt, joiden nojalla he olivat vankilassa. + +--Kuinka olet saanut sen tietää?--kysyi Maslennikof muuttuen äkkiä +levottoman ja tyytymättömän näköiseksi. + +--Kävin erään syytetyn luona ja käytävässä minut piirittivät nuo ihmiset +ja rupesivat pyytämään... + +--Minkä syytetyn luona sinä kävit? + +--Talonpojan, joka on viattomasti syytetty ja jolle hankin puolustajan. +Mutta ei ole kysymys siitä. Onko mahdollista että noita syyttömiä +ihmisiä pidetään vankilassa vaan sen nojalla, että heidän passinsa ovat +vanhentuneet ja... + +--Se asia kuuluu yleiselle syyttäjälle,--keskeytti Maslennikof +harmistuneena Nehljudofin.--Sinä aina sanot: »nopea ja oikeudenmukainen +tuomioistuimemme». Syyttäjän apulaisen tehtävä on käydä vankilassa +tarkastamassa kärsivätkö vangit rangaistusta lainmukaisesti. Mutta sen +sijaan he vaan pelaavat skruuviansa. + +--Etkö siis voi mitään tehdä asiaan?--sanoi Nehljudof synkästi, muistaen +advokaatin ennustaneen että kuvernööri tulisi syyttämään yleistä +syyttäjää. + +--Ei, kyllähän minä teen. Minä otan heti selvän asiasta. + +--Sitä pahempi hänelle. _C'est un souffre douleur_,--kuului +vierashuoneesta naisääni, joka oli nähtävästi aivan väliäpitämätön siitä +mitä puhui. + +--Sitä parempi, minä otan tuonkin, kuului toiselta puolelta leikkisä +miesääni, johon yhtä leikkisästi nauraen vastasi nainen, tahtomatta +antaa jotakin toiselle. + +--Ei, ei mistään hinnasta,--puhui naisääni. + +--Niinpä siis minä teen kaikki,--toisti Maslennikof sammuttaen +paperossinsa valkoisella kädellään, jossa kimalteli turkoosikivi,--nyt +lähtekäämme naisten luo. + +--Ja sitten vielä,--sanoi Nehljudof tulematta vierashuoneeseen ja +pysähtyen ovelle.--Minulle kerrottiin, että eilen rangaistiin vankilassa +ihmisiä ruumiillisesti. Onko siinä perää? + +Maslennikof punastui. + +--Jassoo, siitäkö sinä? Ei, _mon cher_, parasta olisi kieltää sinulta +pääsy, kaikkeen sinulla onkin asiata. Tule, tule, Annette kutsuu +meitä,--sanoi hän ottaen Nehljudofia käsikynkästä ja ilmaisten taas +samallaista elävyyttä kuin ylhäisen vieraan huomion johdosta; nyt siinä +ei kuitenkaan ollut iloa, vaan levottomuutta. + +Nehljudof tempasi kätensä irti ja kellekään kumartamatta ja mitään +sanomatta kulki synkän näköisenä läpi vierashuoneen, salin, ja ohi +esille hypähtävien lakeijain tampuriin ja siitä kadulle. + +--Mikä häneen tuli? Mitä sinä hänelle teit?--kysyi Annette mieheltänsä. + +--Tämähän on _à la francaise_, sanoi joku. + +--Mitä vielä, ei _à la francaise_, vaan _à la zoulou_, + +--No, aina hän on ollut sellainen. + +Joku nousi seisaalleen, joku saapui taloon ja niin alkoi kielitteleminen +tavalliseen menoonsa: seura käytti hyväksensä Nehljudofin juttua +sopivana keskusteluaineena täksi päiväksi. + +Seuraavana päivänä Maslennikofin luona käynnin jälkeen sai Nehljudof +häneltä paksulle, kiiltävälle, vaakunalla ja leimoilla varustetulle +paperille, vankalla käsialalla kirjoitetun kirjeen, jossa hän ilmoitti +jo kirjoittaneensa vankilan lääkärille Maslovan siirtämisestä +sairashuoneeseen ja että hänen tahtonsa arvatenkin tulee täytetyksi. +Alle oli kirjoitettu: ystäväsi ja »vanhempi toverisi», ja nimen alla oli +kummallisen taidokkaasti tehty suuri ja voimakas kiehkura. + +--Pöllö!--ei malttanut Nehljudof olla sanomatta, erittäinkin siksi että +tuossa sanassa: »toveri», tuntui niinkuin Maslennikof olisi tuntenut +alentuvansa kirjoittaessaan hänelle, s.o. vaikka toimitti siveellisesti +kaikkein likaisinta ja häpeällisintä virkaa, piti itseänsä mahtavana +ihmisenä ja tahtoi, jollei nyt juuri imarrella häntä, niin tuolla +toverinimityksellä ainakin osoittaa, ettei hän kuitenkaan liiaksi +ylpeillyt omasta suuruudestansa. + + + + +LIX. + + +Kaikkein tavallisin ja enin levinnyt harhaluulo on se, että jokaisella +ihmisellä on vaan omat määrätyt ominaisuutensa, että ihminen on joko +hyvä tai paha, viisas tai tyhmä, tarmokas tai veltto j.n.e. Ihmiset +eivät ole sellaiset. Ihmisestä voi sanoa, että hän on useammin hyvä kuin +paha, useammin viisas kuin tyhmä, useammin tarmokas kuin veltto, ja +päinvastoin; mutta väärin sanomme, jos sanomme yhtä ihmistä hyväksi +taikka viisaaksi ja toista pahaksi taikka tyhmäksi. Ja kuitenkin me aina +näin eroitamme ihmiset. Tämä on väärin. Ihmiset ovat niinkuin virrat: +vesi on kaikissa yhtäläinen ja kaikkialla sama, mutta jokainen joki on +milloin kapea, milloin nopea, milloin leveä, milloin hidas, milloin +puhdas, milloin kylmä, milloin mutainen, milloin lämmin. Niin +ihmisetkin. Jokaisessa ihmisessä on kaikkien inhimillisten +ominaisuuksien idut, hän vaan ilmaisee joskus näitä joskus noita, usein +hän ei ole ollenkaan itsensä näköinen, ja kuitenkin hän pysyy yhtenä ja +samana itsenä. Muutamilla ihmisillä nämät ylimenot tapahtuvat hyvin +jyrkästi. Ja semmoisiin kuului Nehljudof. Nämät ylimenot tapahtuivat +hänessä sekä ruumiillisista että henkisistä syistä. Ja semmoinen ylimeno +tapahtui hänessä nytkin. + +Se uudistumisen ylevä riemu, jota hän tunsi oikeudenkäynnin jälkeen ja +nähtyänsä ensi kerran Katjushaa, hävisi kokonaan ja vaihtui viimeisen +tapaamisen jälkeen kauhuun jopa inhoon tätä vastaan. Hän oli tosin +päättänyt olla jättämättä Katjushaa, olla luopumatta avioliiton +aikeista, jos Katjusha vaan itse tahtoi, mutta se oli hänelle vaikeata +ja tuskallista. + +Seuraavana päivänä hänen käyntinsä jälkeen Maslennikofin luona hän läksi +jälleen vankilaan tavatakseen Katjushaa. + +Tirehtööri antoi luvan tavata, vaan ei konttorissa eikä +neuvotteluhuoneessa, vaan naisten vierashuoneessa. Huolimatta +hyväsydämmisyydestään oli tirehtööri tällä kertaa entistä jäykempi +Nehljudofia kohtaan; se oli nähtävästi seuraus keskustelusta +Maslennikofin kanssa, oli kai tullut käsky noudattaa suurempaa +varovaisuutta tämän käymävieraan kanssa. + +--Tavata käy päinsä,--sanoi hän,--mutta mitä rahoihin tulee, niin--kuten +olen pyytänyt ... mitä taas hänen siirtämiseensä sairaalaan tulee, josta +hänen ylhäisyytensä kirjoitti, niin se käy päinsä, ja lääkärikin on +suostuvainen. Maslova ei ole vaan itse suostuvainen, hän sanoo: vielä +minä noiden rupinaamojen pottuja rupeisin kantamaan... Tiedättekös +ruhtinas, ne on sitä lajia ihmisiä,--lisäsi hän. + +Nehljudof ei vastannut mitään, vaan pyysi päästä tapaamaan. Tirehtööri +lähetti vartijan ja Nehljudof tuli tämän kanssa naisosaston tyhjään +vierashuoneeseen. + +Maslova oli jo siellä ja ilmestyi hiljaisena ja arkana verkon takaa. Hän +tuli ihan lähelle Nehljudofia ja katsoen hänen ohitsensa sanoi hiljaa: + +--Antakaa minulle anteeksi, Dmitrij Ivanovitsh, minä puhuin paljon pahaa +toispäivänä. + +--Eihän minun ole anteeksi antaminen teille...--alkoi jo Nehljudof. + +--Vaan kuitenkin, jättäkää te minut, lisäsi hän ja hänen kauheasti +kieroon menneistä silmistä, joilla hän katsahti Nehljudofiin, luki +Nehljudof jälleen kiihkeän ja vihaisen ilmeen. + +--Miksi minun olisi jättäminen teidät? + +--Muuten vaan. + +--Miksi niin? + +Nehljudofista näytti että hän katsahti häneen taas samalla vihasella +katseella. + +--No kuulkaa sitten, sanoi Katjusha.--Teidän täytyy jättää minut, sen +minä sanon todenperästä. Minä en voi. Jättäkää se kokonaan,--sanoi hän +vapisevin huulin ja vaikeni.--Niin se on. Ennen menen vaikka hirteen. + +Nehljudof tunsi, että tässä Katjushan kiellossa oli inhoa häntä vastaan, +sovittamatonta loukkaantumusta, mutta oli myöskin jotain muuta,--hyvää +ja tärkeätä. Nämät sanat, joilla Katjusha, aivan rauhallisessa +mielentilassa uudisti entisen kieltonsa, karkoitti Nehljudofin +sydämmestä yhdellä kertaa kaikki epäilykset ja palautti entiseen +totiseen, juhlalliseen ja hellaan suhteeseen Katjushaan. + +--Katjusha, niinkuin olen ennen sanonut, niin sanon nytkin,--lausui +Nehljudof erityisen totisesti.--Minä pyydän sinua vaimokseni. Jos sinä +et tahdo, ja niin kauvan kun et tahdo, minä tulen kuitenkin olemaan +siellä missä sinä olet, ja matkustan sinne minne sinä viedään. + +--Se on teidän asianne, minä en rupea enempää puhumaan,--sanoi hän,--ja +hänen huulensa rupesivat taas vapisemaan. + +Nehljudof oli myöskin vaiti, tuntien itsensä voimattomaksi puhumaan. + +--Lähden nyt maalle, ja matkustan sitten Pietariin,--sanoi hän, vihdoin +selviytyen.--Rupean puuhaamaan teidän, meidän asiaamme, ja jos Jumala +suo, tulee tuomio kumotuksi. + +--Vaikkei tulisikaan, se on sama. Jos en tämän, niin muun vuoksi olen +sen ansainnut...--sanoi Katjusha ja Nehljudof näki kuinka kovasti hänen +piti ponnistaa voimiansa pidättääkseen kyyneleitä. + +--Mitenkäs, näittekö Menshofia? kysyi Katjusha äkkiä peittääkseen +liikutustaan.--Eikös se ole totta että he ovat syyttömät? + +--Kyllä, luullakseni. + +--Semmoinen mainio mummo,--sanoi Katjusha. Nehljudof kertoi hänelle +kaikki mitä oli Menshofilta kuullut, ja kysyi eikö Katjusha jotain +tarvitsisi; hän ei sanonut tarvitsevansa mitään. + +Taas he olivat vähän aikaa vaiti. + +--No, ja siitä lasaretista sitten,--sanoi Katjusha äkkiä, vilkaisten +häneen kierolla katseellaan--jos te tahdotte, niin minä suostun, enkä +myöskään enää juo... + +Nehljudof katsahti häntä vaieten silmiin. Katjushan silmät hymyilivät. + +--Se on erittäin hyvä,--sai Nehljudof vaan sanotuksi ja jätti hänelle +hyvästi. + +«Niin, niin, hän on aivan toinen ihminen!» ajatteli Nehljudof, kokien +entisten epäilyksien jälkeen aivan uutta, ennen koskaan tuntematonta +vakaumusta rakkauden voittamattomuuteen. + +Palattuaan tämän tapahtuman jälkeen omaan haisevaan koppiinsa, riisui +Maslova mekkonsa ja istui paikallensa lavitsalle laskien kädet polvien +päälle. Kopissa ei ollut muita kuin: keuhkotautinen Vladimirskaja +rintalapsen kanssa, mummo Menshova ja ratavahti kahden lapsen kanssa. +Lukkarin tytär oli eilen mielisairaaksi katsottuna lähetetty +lasarettiin. Kaikki muut naiset olivat pyykinpesussa. Mummo makasi +nukkuen lavitsalla; lapset olivat käytävässä, jonne ovi oli auki. +Vladimirskaja lapsinensa ja ratavahti sukkansa kanssa, joita hän nopein +sormin herkeämättä kutoi, tulivat Maslovan luo. + +--No, tapasitteko toisianne?--kysyivät he. + +Vastaamatta mitään istui Maslova korkealla lavitsalla, heilutellen +jalkojansa, jotka eivät ylettyneet permantoon. + +--Mitäs turhia poraat?--sanoi ratavahti.--Katso vaan ettet rupee +suremaan. Voi sinua, Katjusha. No!--sanoi hän nopeasti liikutellen +sormiansa. + +Maslova ei vastannut mitään. + +--Meikäläiset ovat pyykillä. Sanotaan että olivat saaneet paljon +antimia,--sanoi Vladimirskaja. + +--Finashka!--huusi ratavahti oveen,--minne se poika räppänä taas on +juossut. + +Ja hän pisti puikon kerän ja sukan läpi, ja meni käytävään. + +Samassa kuului käytävästä askeleita ja naisääniä ja kopin asukkaat +tulivat sisälle vankikengät paljaissa jaloissa, jokaisella vehnänen +kädessä, muutamilla kaksikin. Fedosja tuli kohta Maslovan luo. + +--Mitäs nyt, onko käynyt hullusti?--kysyi Fedosja katsellen +ystävällisesti Maslovaa kirkkailla sinisillä silmillään. Tässä on meille +teeksi,--ja hän alkoi asetella vehnäsiä hyllylle. + +--Jokohan olisi jättänyt naimistuumat?--sanoi Korabljova. + +--Ei, ei ole jättänyt, vaan minä en tahdo,--sanoi Maslova. + +--Siinä sitä on tyhmää!--sanoi Korabljova bassoäänellään. + +--No jos ei eletä yhdessä, hittoako siitä naimisesta,--sanoi Fedosja. + +--Seuraapa sinunkin miehesi sinua,--sanoi ratavahti. + +--Mepä olemmekin laillisesti vihityt, sanoi Fedosja.--Mutta miksi hän +menisi vihille kun ei mennä yhteen. + +--Pöllö! Miksi? Jos hän menee vihille niin kullalla hän tuon puettaa. + +--Hän sanoi: vaikka sinut minne veisivät, minä tulen sinun mukanasi,-- +sanoi Maslova.--Jos lähtee, niin lähtee, jollei, niin en minä rupea +pyytämään. + +--Nyt hän lähtee Pietariin puuhaamaan. Siellä ovat kaikki ministerit +hänen sukujansa,--jatkoi Maslova,--mutta en minä sittenkään tarvitse +häntä. + +--Tietty se!--suostui Korabljova äkkiä, selaillessaan säkkiänsä, +nähtävästi muuta ajatellen.--Ottaisimmeko lasin viiniä? + +--En minä välitä.--Juokaa te. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Ylösnousemus I, by Leo Tolstoi + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12379 *** |