initial commit of ebook 12379HEADmain

4 files changed, 19698 insertions, 0 deletions

diff --git a/old/12379-8.txt b/old/12379-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..1a3386e
--- /dev/null
+++ b/old/12379-8.txt
@@ -0,0 +1,9849 @@
+The Project Gutenberg EBook of Ylösnousemus I, by Leo Tolstoi
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Ylösnousemus I
+
+Author: Leo Tolstoi
+
+Release Date: May 18, 2004 [EBook #12379]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YLÖSNOUSEMUS I ***
+
+
+
+
+Produced by Miranda van de Heijning, Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen
+and PG Distributed Proofreaders
+
+
+
+
+
+YLÖSNOUSEMUS I
+
+Kirj.
+
+LEO TOLSTOI
+
+
+Tekijän luvalla suomentanut Arvid Järnefelt
+
+
+1899.
+
+
+
+_"Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein
+minun pitää veljelleni, jolta rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi?
+Onko seitsemässä kerrassa kyllä?
+
+"Sanoi Jeesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa,
+mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän."_
+
+(Mat. 18: 21, 22.)
+
+
+_"Miksi siis näet raiskan, joka on veljes silmässä, ja et näe malkaa
+omassa silmässäs."_
+
+(Mat. 7: 3.)
+
+
+_"Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensin häntä kivellä."_
+
+(Joh. 8: 7.)
+
+
+_"Ei ole opetuslapsi ylitse mestarinsa: mutta jokainen on täydellinen
+koska hän on niinkuin hänen mestarinsa."_
+
+(Luuk. 6: 40.)
+
+
+
+
+I.
+
+
+Vaikka ihmiset, keräännyttyänsä sadoin tuhansin pienoiselle
+pinta-alalle, tekivätkin parastaan tärvelläkseen sitä maata, jonka
+päällä tunkeilivat; vaikka he laskivatkin tämän maan kivillä, ettei
+siinä mitään kasvaisi, vaikka nyhtivät juurineen ylös jokaisen ruohon,
+joka pyrki esille, vaikka savuuttivat ilman kivihiilen ja naftan
+käryllä, vaikka typistelivät puunsa luonnottoman muotoisiksi ja
+karkoittivat näkyvistä kaikki eläimet ja linnut;--kevät oli sentään
+kevättä kaupungissakin. Aurinko paistoi, ruoho, saatuaan kasvun vauhtia,
+vihersi kaikkialla, missä sitä ei oltu irtinyhdetty, ei ainoastaan
+bulevardien penkereillä, vaan katukivienkin välissä, ja koivut,
+poppelit, tuomet puhkesivat liimaisiin, tuoksuviin lehtiinsä, lehmukset
+paisuttivat halkeilevia nuppujansa. Naakat, varpuset ja kyyhkyset
+keväiseen tapaansa jo rakentelivat iloiten pesiänsä ja kärpäset
+surisivat auringon lämmittämillä seinillä. Iloissaan olivat niin kasvit
+kuin linnut, hyönteiset ja lapset. Ainoastaan suuret, ainoastaan
+täysikäiset ihmiset--ne yhä herkeämättä pettivät ja kiusasivat sekä
+itseään että toisiaan. Ihmiset eivät ajatelleet pyhäksi ja tärkeäksi
+sitä, että nyt oli tämmöinen kevätaamu, ei tätä jumalan maailman
+kauneutta, joka on annettu kaikkien olentojen onneksi,--kauneutta, joka
+herättää rauhan, sovinnon ja rakkauden tunteita, vaan pitivät pyhänä ja
+tärkeänä sitä, minkä olivat vaan itse keksineet hallitakseen ja
+vallitakseen toisiansa.
+
+Niinpä lääninvankilan konttorissa ei pidetty pyhänä ja tärkeänä suinkaan
+sitä, että kaikille eläimille ja ihmisille on annettu kevään sulous ja
+ilo, vaan pidettiin pyhänä ja tärkeänä, että eilisiltana oli saapunut
+numeroitu, sineteillä ja virallisilla alkukoristuksilla varustettu
+paperi, jossa käskettiin kello 9:ksi aamua, tänä 28 p:nä huhtikuuta,
+tuomaan oikeuteen kolme vankilassa säilytettyä tutkintovankia--kaksi
+naista ja yksi mies. Toinen näistä naisista, ollen kaikkein tärkein
+rikoksellinen, oli tuotava erikseen. Ja niinpä nyt tämän virkakirjeen
+perustuksella, 28 p. huhtikuuta, kello 8 aamulla, astui naisosaston
+haisevaan käytävään päävartija. Hänen mukanaan tuli käytävään kärsineen
+näkönen nainen, jolla oli harmaat kiharahiukset ja virkanauhat röijyn
+hihoissa sekä siniset reunat vyössä. Se oli naisosaston päävartija.
+
+--Haetteko Maslovaa?--kysyi hän, lähestyessään päävartijan seurassa
+erästä käytävään päin avautuvien koppien ovea.
+
+Päävartija, kolistellen lukossa rautaisia avaimiansa avasi kopin oven,
+jolloin sieltä tulvahti vielä haisevampi löyhkä kuin käytävässä olikaan,
+ja huusi:
+
+--Maslova oikeuteen!--ja jääden odottamaan sulki jälleen oven.
+
+Yksin vankilankin pihalla oli tuore, elähyttävä henki, minkä tuuli oli
+ahoilta kaupunkiin tuonut. Käytävässä sitävastoin oli painostava,
+lavantautinen, ulostuksista, tervasta ja homeesta sekoittunut ilma, joka
+heti masensi alakuloiseksi vastatulijan mielen. Samaa tunsi pihalta
+tullut vartijanainen, vaikka oli tottunutkin huonoon ilmaan. Käytävään
+päästyänsä häntä äkisti rupesi väsyttämään ja nukuttamaan.
+
+Kopissa nousi kiire: kuului naisääniä ja paljain jaloin astumista.
+
+--Alappa joutua sieltä, Maslova,--pian!--huusi päävartija oveen.
+
+Parin minuutin kuluttua tuli kopista nopein askelin, äkkiä kääntyen ja
+asettuen päävartijan viereen, lyhyenläntä ja hyvin kohorintanen nuori
+nainen, harmaassa, valkoisen röijyn ja valkoisen alushameen päälle
+puetussa mekossa. Jaloissa oli naisella liinaiset sukat ja niiden päällä
+vankikengät, päässä oli valkoinen huivi, jonka alta, nähtävästi
+tahallaan, oli työnnetty esille muutamia pyörylöitä mustista
+kiharaisista hiuksista. Naisen kasvoissa oli ylt'yleensä se erikoinen
+kalpeus, joka tavataan kauan sisällä olleiden ihmisten kasvoissa ja joka
+väriltään muistuttaa perunan ituja kellarissa. Samallaiset olivat
+pienet, leveät kädet ja valkonen, täyteläs kaula, joka näkyi mekon
+suuren kauluksen välistä. Näissä kasvoissa, erittäinkin niiden
+väsähtäneen kalpeuden vuoksi, herätti huomiota hyvin mustat, säkenöivät,
+vähän turvonneet, mutta hyvin eloisat silmät, joista toinen katsoi vähän
+kieroon. Hän pysyttelihe hyvin suorana, pitäen esillä täyteläistä
+rintaansa. Käytävään tultuansa hän, keikahuttaen hiukan päätänsä,
+katsahti suoraan päävartijan silmiin valmiina täyttämään kaikki, mitä
+häneltä vaadittaisiin. Päävartija oli jo sulkemassa ovea, kun sieltä
+pistihe esiin harmaahapsisen akan kalpeat, ankaran ryppyiset kasvot.
+Akka alkoi jotakin haastaa Maslovalle, mutta päävartija painamalla ovea,
+litisti hänen päätään ja pää katosi. Kopissa remahti joku naisääni
+nauramaan. Maslova myöskin naurahti ja kääntyi sitten ovessa olevalle
+pienelle ristikkoluukulle. Akka sisäpuolelta laittautui myöskin heti
+luukulle ja käheällä äänellä sanoi:
+
+--Muista, älä puhu mitään liikaa, aina vaan yhtä.
+
+--Yhtä on mitä puhun, pahemmaksi ei tule,--sanoi Maslova päätänsä
+keikahuttaen.
+
+--Eipä tietenkään kahta,--sanoi päävartija esimiehen luottamuksella
+omaan sukkeluuteensa.--Eteenpäin, mars!
+
+Luukussa näkynyt akan silmä katosi, mutta Maslova tuli keskelle käytävää
+ja seurasi nopein, lyhyin askelin päävartijaa. He laskeutuivat alas
+kivirappusia myöten, kulkivat vielä pahemman hajuisen ja meluisen
+miesosaston läpi, oviluukuissa olevien silmien seuraamina, ja tulivat
+konttoriin, jossa jo seisoi kaksi saattosotamiestä pyssyinensä. Siellä
+istuva kirjuri antoi toiselle sotamiehistä tupakinsavusta kellastuneen
+paperin ja, osoittaen vankia, sanoi: »Tuoss' on.» Sotamies,--
+nishninovgorodilainen talonpoika--jolla oli punaset, rokonarpiset
+kasvot, pisti paperin sinellinsä hihantaitteeseen ja hymyillen iski
+silmää toverilleen, leveänaamaiselle tshuvassille, tarkoittaen vankia.
+Sotamiehet laskeutuivat vangin kanssa rappusia alas ja menivät
+pääporttia kohden.
+
+Pääportin suuresta ovenpuoliskosta avautui erikoinen ovi ja astuttuaan
+sen kynnyksen yli pihalle sotamiehet tulivat vangin kanssa muurien
+ulkopuolelle ja läksivät astumaan pitkin kaupunkia kulkien keskellä
+kivikatua.
+
+Ajurit, puotilaiset, kyökkipiiat, työmiehet, virkamiehet pysähtyivät ja
+uteliaasti tarkastelivat vankia; muutamat pudistelivat päätänsä
+ajatellen: »noin se käy kun käyttäytyy huonosti, eikä niinkuin me.»
+Lapset katselivat kauhulla naisrosvoa, ja voivat olla rauhallisia vaan
+siitä syystä, että sotamiehet kulkivat hänen jäljessään eikä hän siis
+nyt voinut mitään tehdä. Joku maalainen talonpoika, joka oli saanut
+myydyksi hiiliä ja lipinyt ravintolassa teetä, tuli hänen viereensä,
+teki ristinmerkin ja antoi hänelle roposen. Vanki punehtui, painoi
+päänsä alas ja mutisi jotain itsekseen.
+
+Tuntien, että kaikki häntä silmäilivät, hän salavihkaa, päätänsä
+kääntämättä, vilkkui niihin, jotka katsoivat häneen ja häneen kääntynyt
+huomio ilahutti häntä. Myöskin ilahutti häntä tämä vankilailmaan
+verraten puhdas, keväinen henki;--teki vaan kipeätä astua pitkin kiviä
+kömpelöt vankilakengät jalassa, tottumattomana kävelemiseen, ja hänen
+piti sentähden katsoa mihin astui ja astua niin keveästi kuin suinkin.
+Jauhokaupan ohi kuljettaissa, missä kenenkään ahdistamatta tepasteli ja
+kieppuili kyyhkysiä, vanki oli satuttaa jalallaan yhtä niistä; kyyhkynen
+pyrähti ylös ja siipiänsä räpyttäen lensi ihan hänen korvansa ohi,
+saattaen hänet tuntemaan tuulta. Hän hymähti, mutta samassa huokasi
+raskaasti, kun muisti asemansa.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Vangitun Maslovan historia oli hyvin tavallinen historia. Hän oli
+herraskartanossa palvelevan naimattoman naisen tytär. Tämä nainen, eläen
+äitinsä kanssa karjakkona kahden sisarusneidin omistamalla tilalla, oli
+synnyttänyt joka vuosi, ja, kuten maalla tavallisesti käy, lapset
+kastettiin, vaan äiti ei imettänytkään pienokaista, joka oli ilmestynyt
+hänen haluamattaan, joka oli tarpeeton ja häiritsi työssä, ja niin se
+pian sai kuolla nälkään.
+
+Näin oli kuollut viisi lasta. Kaikki he olivat kastetut, mutta kaikki
+olivat jääneet imettämättä ja kuolleet. Kuudes lapsi, jonka isä oli
+kuleksiva mustalainen, oli tyttö, ja tämän kohtalo olisi ollut
+samallainen, mutta kävi niin, että toinen vanhoista neideistä pistäytyi
+navettaan antaakseen nuhteita karjakoille, kun kermassa oli tuntunut
+lehmän haju. Navetassa makasi synnyttäjä kauniin, terveen pienokaisen
+kanssa. Vanha neiti antoi nyt nuhteita niin hyvin kermasta kuin
+siitäkin, että synnyttäjä oli päästetty navettaan, ja oli jo lähtemässä
+pois, kun huomasi lapsosen, armahti sitä ja tarjoutui sen kummiksi. Hän
+kastattikin tytön, ja sitten, säälien ristilastaan, antoi maitoa ja
+rahoja äidille, joten lapsi jäi eloon. Niinpä vanhat neidit sitten
+nimittivätkin sen »pelastetuksi».
+
+Lapsi oli kolmen vuotias, kun hänen äitinsä sairastui ja kuoli.
+Isoäidille oli lapsenlapsi vastukseksi, ja silloin vanhat neidit ottivat
+tytön luoksensa. Mustasilmäisestä tytöstä tuli tavattoman elävä ja
+miellyttävä, ja vanhat neidit olivat hänestä hyvillään.
+
+Vanhoja neitiä oli kaksi: nuorempi, hyväluontoisempi--Sofia Ivanovna,
+joka oli lapsenkin kastattanut, ja vanhempi, ankarampi--Maria Ivanovna.
+Sofia Ivanovna piti tytön vaatteissa ja opetti sitä lukemaan sekä tahtoi
+sitä ottotytökseen. Maria Ivanovna taas sanoi, että tytöstä olisi
+tehtävä työihminen, hyvä sisäpiika, ja sentähden hän oli vaativainen,
+rankaisi, jopa löikin tyttöä pahalla tuulella ollessaan. Niinpä näiden
+kahden vaikutuksen välillä tytöstä kasvoikin puoleksi sisäpiika ja
+puoleksi ottotyttö. Häntä kutsuttiinkin sentähden keskinkertaisella
+nimellä Katjushaksi, ei Katjkaksi, kuten kutsutaan piikaa, eikä
+Katenjkaksi, kuten kutsutaan omaa lasta. Hän ompeli, siivosi huoneita,
+kiilloitteli liidulla pyhäinkuvia, paahtoi, jauhoi ja tarjosi kahvia,
+toimitti vähäisemmät vaatteenpesut ja välistä istui neitien kanssa
+ääneen lukemassa.
+
+Hänellä oli kosijoita, vaan ei hän kenestäkään huolinut, kun tunsi, että
+elämä työihmisten kanssa, jotka häntä kosivat, tulisi hänelle vaikeaksi,
+tottunut kun oli herraselämän hempeyteen.
+
+Näin hän eli 16:nteen ikävuoteen asti. Päästyään sen ikävuoden yli
+saapui neitien luo heidän veljenpoikansa, ylioppilas, rikas ruhtinas, ja
+Katjusha, uskaltamatta tunnustaa sitä hänelle tai edes itselleenkään,
+rakastui häneen. Sitten, kahden vuoden kuluttua, tämä sama veljenpoika
+poikkesi tätejä katsomaan matkallansa sotaan ja viipyi, silloin talossa
+neljä päivää. Lähtönsä edellisenä iltana hän vietteli Katjushan, ja,
+pistettyään hänelle viimeisenä päivänä sataruplasen käteen, matkusti
+pois. Viiden kuukauden kuluttua hänen lähtönsä jälkeen Katjusha sai
+varmasti tietää olevansa raskauden tilassa.
+
+Siitä lähtien oli hänelle kaikki tyyni yhdentekevää, ja hän vaan
+ajatteli kuinka pääsisi siitä häpeästä, joka häntä odotti. Hän alkoi
+haluttomasti ja huolimattomasti palvella neitejä ja vihdoin, itsensäkin
+tietämättä, rietaantui ja antoi tulla pahoja sanoja neideille, joita
+sanoja hän itsekin sitten katui, sekä pyysi päästökirjaa.
+
+Ja neidit, hyvin tyytymättöminä häneen, päästivät hänet. Heiltä hän tuli
+sisäpiiaksi eräälle poliisille, vaan pysyi tässä paikassaan ainoastaan
+kolme kuukautta, sillä poliisi, 50 vuotias ukko, alkoi häntä ahdistella,
+ja meni kerran niin pitkälle, että Katjusha vimmastui, sanoi häntä
+pöllöksi ja vanhaksi piruksi, ja tyrkkäsi häntä rintaan, niin että hän
+kaatui. Katjusha ajettiin palveluksesta röyhkeyden vuoksi. Uutta paikkaa
+oli turha hakea, kun jo kuitenkin lähestyi synnyttämisen aika, ja hän
+asettui asumaan maalaisen kätilöämmän luo, joka myyskenteli viinaa.
+Synnytys oli helppo. Mutta kätilö, joka oli kylässä hoitanut sairasta
+synnyttäjää, tartutti Katjushaan maitokuumeen, ja lapsi, poikanen,
+lähetettiin kasvatuslaitokseen, minne se oli heti perille päästyä
+kuollut, lasta saattaneen akan kertomuksen mukaan.
+
+Rahoja oli Katjushalla kaikkiaan silloin kuin hän asettui kätilön luo
+127 ruplaa, joista 27 ansaittuja ja 100 ruplaa viettelijän antamia.
+Mutta lähtiessä sieltä oli hänellä jäljellä ainoastaan 6 ruplaa. Hän ei
+osannut pitää rahoja, tuhlasi niitä omiin tarpeisinsa ja antoi myöskin
+jokaiselle, joka pyysi. Kätilö otti häneltä hyyrystä, ruuasta ja teestä
+kahden kuukauden ajalta 40 ruplaa, 25 ruplaa meni lapsen lähettämiseen,
+40 ruplaa kätilö pyysi ja sai lainaksi lehmän ostamista varten,
+parikymmentä ruplaa kului noin vaan--pukuun, makeisiin, niin että
+parannuttuansa Katjushalla ei ollut rahoja, vaan oli pakko hakea
+paikkaa. Paikan hän sai erään metsävoudin luona. Metsävouti oli nainut
+mies, mutta samoin kuin poliisikin jo ensi päivästä alkoi ahdistella
+Katjushaa. Mies inhotti häntä ja Katjusha koetti välttää häntä. Mutta
+mies oli häntä kokeneempi ja viekkaampi, ja--mikä pääasia--hän oli
+isäntä, joka saattoi lähettää piian minne tahtoi, ja niinpä hän sopivan
+hetken tultua otti tämän valtaansa. Vaimo sai asiasta vihiä, ja
+tavattuaan kerran miehensä yksin huoneessa Katjushan kanssa, hyökkäsi
+tätä lyömään. Katjusha ei perääntynyt ja syntyi tappelu, jonka johdosta
+hän ajettiin talosta saamatta palkkaa. Silloin Katjusha lähti kaupunkiin
+ja asettui tätinsä luo. Tätin mies oli nitoja, joka oli ennen elänyt
+siivosti, mutta nyt oli kadottanut kaikki työnantajansa, oli juoppo,
+joka joi kaikki, minkä käsiinsä sai. Tätillä oli vähäinen pesulaitos,
+josta hän lapsinensa eli ja ylläpiti hunningolle joutunutta miestään.
+
+Hän ehdotteli Maslovalle, että tämä rupeisi pesijättäreksi hänelle.
+Mutta nähtyään, kuinka raskaassa työssä pesijättäret tätin luona elivät,
+Maslova epäili suostua ja kyseli vaan konttoreista palvelijattaren
+paikkoja. Tämmöinen paikka vihdoin löytyi erään rouvan luona, joka asui
+kahden lyseossa käyvän poikansa kanssa. Viikon kuluttua hänen tulonsa
+jälkeen vanhempi, kuudennen luokan lyseolainen, jolla jo oli viiksien
+alkua, heitti lukemisen ja alkoi lakkaamatta ahdistella Maslovaa. Äiti
+pani kaikki Maslovan syyksi ja erotti hänet palveluksesta. Uutta paikkaa
+ei ollut tiedossa, mutta kävi niin, että tultuansa konttoriin, joka
+välitti palvelioita isännille, Maslova tapasi siellä rouvan, jolla oli
+sormuksia ja rannerenkaita täyteläisissä paljaissa käsissään. Otettuaan
+selvän paikattoman Maslovan asiasta tämä rouva ilmoitti hänelle
+osoitteensa ja pyysi tulemaan luokseen. Maslova meni. Rouva otti hänet
+ystävällisesti vastaan, tarjosi torttuja ja makeata viiniä ja lähetti
+piikansa viemään jonnekin jotakin paperilippua. Iltasella tuli
+huoneeseen iso-kasvuinen herrasmies, jolla oli pitkät harmahtavat
+hiukset ja harmaa parta; hän heti istuutui Maslovan viereen ja alkoi
+kiiltävin silmin ja hymyillen tarkastella tätä ja laskea leikkiä hänen
+kanssaan. Emäntä kutsui herran viereiseen huoneeseen, ja Maslova kuuli,
+kuinka emäntä sanoi: »vastasaapunut, terve maalaistyttö.» Sitten emäntä
+kutsui Maslovan erikseen ja sanoi, että se on kirjailija, jolla on
+paljon rahoja ja joka ei ole säästävä mitään, jos Maslova häntä vaan
+miellyttää. Maslova miellyttikin häntä, ja kirjailija antoi hänelle 25
+ruplaa, luvaten usein tulla häntä katsomaan. Rahat hupenivat aivan pian
+hyyryyn tätin luona, uuteen leninkiin, hattuun ja nauhoihin. Muutaman
+päivän kuluttua kirjailija kutsutti hänet luokseen uudestaan. Hän meni.
+Kirjailija antoi hänelle vielä 25 ruplaa ja tarjosi asunnon erityisessä
+kortteerissa.
+
+Asuessaan kirjailijan hyyräämässä kortteerissa Maslova rakastui samassa
+paikassa asuvaan iloiseen puotipoikaan. Itse hän ilmoitti tästä seikasta
+kirjailijalle ja muutti sitten paljoa pienempään kortteeriin. Mutta
+puotipoika, joka ensin lupasi naida hänet, matkusti mitään virkkamatta
+Nishninowgorodiin, nähtävästi hyläten hänet, ja Maslova jäi yksin. Hän
+olisi nyt tahtonut jäädä yksinänsä kortteeriin asumaan, mutta sitä ei
+sallittu. Ja naapurissa sanottiin, että hänellä oli oikeus asua näin
+ainoastaan, jos hänellä oli keltanen lupalippu ja jos hän suostui
+tarkastuksen alaiseksi. Silloin hän lähti jälleen tätin luo. Täti,
+nähtyänsä hänen muodikkaan pukunsa, peleriininsä ja hattunsa, otti hänet
+kunnioituksella vastaan eikä enää tohtinut tarjota pesijättären paikkaa,
+vaan katsoi hänen nyt nousseen ylemmälle elämän asteelle. Ei Maslova nyt
+enää ajatellutkaan pesijättäreksi rupeamista. Hän katsoi nyt säälillä
+sitä vankielämää, jota nuo kalpeat laihakätiset pesijättäret etumaisissa
+huoneissa viettivät; muutamat heistä olivat jo keuhkotautisia, ja
+nähdessään heidän pesevän ja hierovan vaatteita 30:n asteen
+saippuahöyryssä, akkunat auki olipa talvi tahi kesä, häntä kauhistutti
+ajatella joutuvansa tämmöiseen vankilaan. Ja niinpä juuri tähän aikaan,
+joka oli Maslovalle erittäin onneton, koskei tahtonut löytyä ainoatakaan
+suojelijaa, hänet sai käsiinsä eräs nainen, jonka asia oli toimitella
+tyttöjä porttoloihin.
+
+Maslova oli jo kauan sitten polttanut tupakkia, mutta puotipojan kanssa
+solmitun yhteytensä loppuaikoina ja sitten kuin tämä oli hänet hylännyt,
+hän yhä enemmän tottui juomaan. Viini ei miellyttänyt häntä yksistään
+siksi, että maistui hyvältä, vaan enemmänkin siksi, että teki hänelle
+mahdolliseksi unohtaa raskaat muistonsa, antoi rohkeutta seurustelussa
+ja varmuutta omasta arvostaan, joita kumpaakaan ominaisuutta ei hänellä
+viinittä ollut. Selvänä hänen oli aina paha olla ja hävetti.
+Yllämainittu nainen pani toimeen kekkerit tätin kunniaksi, ja
+juotettuansa Maslovan, tarjosi hänelle pääsyn hyvään, kaupungin
+parhaimpaan laitokseen, kuvaten hänelle tuommoisen aseman kaikkia etuja
+ja hyviä puolia. Maslovan oli valittavana, joko: piian alentava asema,
+milloin miehet varmaan tulisivat ahdistelemaan ja milloin tulisi
+tapahtumaan salaisia, ajoittaisia haureussyntejä, taikka: turvattu,
+rauhallinen, laillistettu asema, ja julkinen, lain sallima ja hyvin
+maksettu alituinen haureuselämä. Ja hän valitsi jälkimäisen. Paitsi
+sitä, hän ajatteli täten kostaa sekä viettelijänsä että puotipojan ja
+kaikki muut, jotka olivat hänelle pahaa tehneet. Vielä eräs toinen
+seikka viekotteli häntä ja vaikutti osaltaan lopulliseen päätökseen.
+Nainen oli näet sanonut hänelle, että hän saisi tilata itselleen mitä
+vaatteita vaan tahtoi, samettisia, silkkisamettisia, silkkisiä,
+baalipukuja avonaisine olkapäine ja paljaine käsivarsine. Ja kun Maslova
+kuvaili itseänsä heleän keltasessa silkkipuvussa mustan
+samettipäärmäyksen kanssa--kuten sanotaan: dekoltee,--ei hän voinut
+pidättää, vaan luopui passistaan. Ja vielä samana iltana nainen otti
+ajurin ja vei Maslovan Kitaevan kuuluisaan taloon.
+
+Ja siitä asti alkoi Maslova elää sitä elämää, jossa ihmiset
+kroonillisesti rikkovat jumalallisia ja inhimillisiä käskyjä vastaan,
+elämää, jota viettävät sadat ja sadattuhannet naiset,--jota
+hallitusvalta, kansalaistensa parasta huolehtiessa, sekä suvaitsee että
+suojelee, ja joka yhdeksälle naiselle kymmenestä loppuu tuskallisiin
+tauteihin, ennenaikaiseen raihnaisuuteen ja kuolemaan.
+
+Aamulla ja päivällä raskasta nukkumista öisen mässäyksen jälkeen. 3:n
+tai 4:n aikana väsynyttä nousemista likaiselta vuoteelta, seltteriveden
+ja kahvin juomista kohmelon vuoksi, laiskaa vetelehtimistä pitkin
+huoneita alusvaatteissa ja yönutuissa, kadulle katselemista
+ikkunauutimien takaa, velttoa torailemista keskenään, sitten ruumiin ja
+hiuksien pesemistä, voitelemista ja hajuvesillä täyttämistä, pukujen
+koettelemista, riitoja niiden johdosta emännän kanssa, peiliin
+katselemista, kasvojen, silmäkulmien maalailemista, makeaa rasvaista
+ruokaa, sitten pukeutuminen kirkasvärisiin, silkkisiin, alastomaksi
+jättäviin pukuihin, esiintyminen kirkkaasti valaistuun, koristettuun
+saliin,--vieraiden saapuminen:--musiikkia, tansseja, konfehteja,
+viinejä, tupakan polttoa ja haureutta nuorten, keski-ikäisten,
+puolilasten, ikäkulu-ukkojen, naimattomien, naineiden, kauppiaiden,
+puotipoikien, armeenialaisten, juutalaisten, tataarien, rikkaiden,
+köyhien, terveiden, sairaiden, humaltuneiden, selvien, raakojen,
+hienojen, sotilaiden, siviilien, ylioppilaiden, lyseolaisten--kaikkien
+mahdollisten säätyjen, ikien ja ihmislajien kanssa. Ja huutoja ja
+pilapuheita ja tappeluja ja tupakkia ja viiniä ja taaskin viiniä,
+tupakkia ja musiikkia illasta aamunkoittoon asti. Ja vasta aamulla
+vapautuminen ja raskas uni. Ja näin joka päivä läpi viikon. Viikon
+lopussa sitä vastoin lähteminen valtiolliseen laitokseen--
+poliisikonttoriin, missä valtion palveluksessa olevat virkamiehet,
+mieslääkärit, väliin totisesti ja ankarasti, mutta väliin taas
+leikkisällä iloisuudella, karkoittaen itsestään sen häveliäisyyden,
+jonka luonto on rikoksen välttämiseksi antanut sekä ihmisille että
+eläimille, toimittavat näiden naisten tarkastuksen ja antavat heille
+lupakirjan jatkamaan samoja rikoksia, joita he itse olivat viikon
+kuluessa osallistensa kanssa tehneet. Ja niin alkaa jälleen samallainen
+viikko. Samaa joka päivä, kesät, talvet, aret, pyhät.
+
+Näin eli Maslova seitsemän vuotta. Tämän ajan kuluessa hän oli ollut
+kahdessa haureustalossa ja yhden kerran sairaalassa. Ollessaan
+seitsemättä vuotta haureuslaitoksessa, ja kahdeksantena vuonna lukien
+ensimäisestä lankeemisestansa eli jo 26:n ikäisenä, tapahtui hänelle se
+asia, jonka vuoksi hän oli vangittu ja nyt, vietettyään kuusi kuukautta
+murhaajien ja varkaiden seurassa, kuljetettiin oikeuteen.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Samaan aikaan kuin Maslova, pitkästä käymisestä nääntyneenä, lähestyi
+saattajinensa raastuvan oikeuden rakennusta, hänen kasvattajiensa
+veljenpoika, ruhtinas Dmitrij Nehljudof, samainen hänen viettelijänsä,
+virui vielä korkealla, pehmoisella vieterivuoteellansa,
+höyhenpolstareilla, ja päästettyään auki kauluksen puhtaasta
+hollantilaisesta yöpaidastaan, minkä rinnus oli poimusille silitetty,
+poltteli paperossia. Hän katseli pysähtynein silmin eteensä, ajatellen
+mitä hänen nyt olisi tehtävä ja mitä oli eilen.
+
+Hän muisteli eilistä iltaa, jonka oli viettänyt Kortshaginien rikkaan ja
+tunnetun perheen luona. Yleisesti arveltiin hänen menevän naimisiin
+näiden tyttären kanssa. Hän huoahti ja viskattuaan poltetun paperossin,
+aikoi ottaa hopeisesta kotelosta toisen, kun samassa muutti mielensä ja
+laski vuoteelta sileän valkoset jalkansa, hapuili niihin tohvelit,
+heitti täyteläisille hartioilleen silkkisen yömekon ja nopeasti ja
+raskaasti astellen meni viereiseen pukeumahuoneeseen, joka oli täynnänsä
+eliksiirien, odekolonin ja muiden hajuvesien keinotekoista tuoksua.
+Siellä hän erikoisella pulverilla puhdisti monissa kohden paikatut
+hampaansa, huuhtoi ne hyvänhajuisella hammasvedellä, alkoi sitten joka
+puolelta peseytyä ja pyyhiskellä itseään erilaisilla käsiliinoilla.
+Pestyään hyvänhajuisella saippualla kätensä, tarkasti puhdistettuaan
+harjasilla pitkäksi kasvatetut kyntensä ja valeltuaan vedellä suuressa
+marmorisessa pesulaitoksessa kasvonsa ja paksun kaulansa, hän meni vielä
+kolmanteen huoneeseen makuuhuoneen vieressä, ja siellä oli valmistettu
+ruiskutuskylpy. Valeltuaan nyt kylmällä vedellä jäntevän, rasvalla
+peittyneen, valkean ruumiinsa ja kuivattuaan sen nukkaiseen lakanaan,
+hän puki yllensä puhtaat, silitetyt alusvaatteet, veti jalkaansa
+peilikirkkaiksi kiilloitetut kengät ja alkoi toaletin ääressä kahdella
+harjalla kammata pienenlaista, mustaa kiharapartaansa ja etupuolelta
+harvennutta tukkaansa.
+
+Kaikki vaatetukseen kuuluvat esineet, joita hän käytti,--alusvaatteet,
+puku, jalkineet, kaulahuivit, koruneulat, soljet--olivat ihan
+ensimäistä, kalliinta lajia, huomaamattomia, yksinkertaisia,
+hyvintehtyjä ja arvokkaita.
+
+Valittuaan kymmenkunnasta kaulahuivista ja koruneulasta ne, jotka
+ensiksi käteen sattuivat,--tämä toimi oli joskus ennen tuntunut uudelta
+ja huvittavalta, nyt se oli ihan yhdentekevää,--Nehljudof pani ylleen
+puhdistetut, tuolille asetetut vaatteet ja tuli, vaikkei aivan virkeänä,
+kuitenkin puhtaana ja hyvänhajuisena, pitkään ruokasaliinsa, jonka
+parkettipermannon oli eilispäivänä kolme työmiestä kiilloittanut. Siellä
+oli tavattoman suuri tamminen astiakaappi ja yhtä laaja, levitettävä
+pöytä, joka juhlallisena seisoi pullistuville, puuhun leikattuine
+leijonankäpäläjalkoineen. Pöydälle oli levitetty hieno, tärkätty
+pöytäliina suurine korukirjaimineen. Siinä oli hopeinen kahvipannu,
+josta levisi tuoksuva kahvinhaju, hopeinen sokeriastia, kerma-astia
+kiehautettuine kermoineen ja kori tuoreita vehnäleipiä ja korppusia.
+Lautasen vieressä oli saapuneita kirjeitä, sanomalehtiä ja uusi vihko
+_Revue des deux Mondes_'ia. Nehljudof oli juuri ottamaisillaan esille
+kirjeet, kun käytävän ovesta ilmestyi lihava, vanhanpuolinen nainen
+surupuvussa, pitsimyssy päässä hataroitunutta jakausta peittämässä. Tämä
+oli Nehljudofin äskettäin tässä samassa kortteerissa kuolleen
+äitivainajan kamaripiika, Agrafena Petrovna, joka oli nyt jäänyt pojan
+luokse taloudenhoitajaksi.
+
+Agrafena Petrovna oli Nehljudofin äidin seurassa noin 10 vuotta eri
+aikoina oleskellut ulkomailla ja hänellä oli sentähden rouvan käytös ja
+ryhti. Hän oli lapsuudestaan saakka elänyt Nehljudofin talossa ja tunsi
+Dmitrijn niiltä ajoilta, kun tätä sanottiin vielä Mitjaksi.
+
+--Hyvää huomenta, Dmitrij herra.
+
+--Jumalantakoon, neiti Agrafena. Mitä uutta? kysyi hän leikillään.
+
+--Tässä on kirje, liekö ruhtinattarelta itseltään vai tyttäreltä. Heidän
+piikansa toi sen jo aikaa sitten ja odottaa minun huoneessani, sanoi
+Agrafena Petrovna tarjoten kirjettä ja merkitsevästi hymyillen.
+
+--Hyvä on, kohta,--sanoi Nehljudof ottaen kirjeen ja huomattuaan
+Agrafenan hymyilyn rypisti silmäkulmansa.
+
+Agrafenan hymyily osotti, että kirje oli tyttäreltä, jonka kanssa
+Nehljudof Agrafenan mielestä puuhasi avioliittoa. Ja tämä hymyilyn
+ilmaisema arvelu oli Nehljudofille vastenmielinen.
+
+--Käsken siis odottamaan,--sanoi Agrafena Petrovna, otti käteensä
+pöytäharjan, joka oli väärällä paikalla, ja muuttaen sen toiseen
+paikkaan, hupeni ruokasalista.
+
+Nehljudof avasi tuoksahtelevan kirjeen, jonka Agrafena oli hänelle
+antanut, ja alkoi lukea:
+
+»Luvattuani olla teidän omana muistinanne»--näin oli kirjoitettu
+paksulle, harmaalle paperille epätasaisesti terävällä, mutta sujuvalla
+käsialalla,--»muistutan teille, että teidän täytyy tänään, 28 p:nä
+huhtikuuta, olla valamiehenä oikeudessa ettekä siis mitenkään voi tulla
+meidän ja Kolosovin kanssa tauluja katsomaan, kuten te tavallisessa
+kevytmielisyydessänne eilen lupasitte; _à moins que vous ne soyez
+disposé à payer à la cour d'assises les 300 roubles d'amende que vous
+vous refusez pour votre cheval_ siitä, ettette tulleet ajoissa. Muistin
+asian eilen, kun te vasta olitte lähteneet. Älkää siis unohtako.
+                                                 Ruht. M. Kortshagina.»
+
+Toiselle puolelle oli lisätty:
+
+»_Maman vous fait dire que votre couvert vous attendra jusqu'à la nuit.
+Venez absolument à quelle heure que cela soit_.»     M.K.
+
+Nehljudof rypisti silmäkulmansa. Kirjelappu oli yhä sitä samaa taitavaa
+peliä, jota ruhtinatar Kortshagin nyt jo kahden kuukauden aikana oli
+häneen nähden pitänyt ja jonka tarkoituksena oli näkymättömillä siteillä
+yhä enemmän ja enemmän sitoa Nehljudof häneen. Mutta puhumatta siitä
+tavallisesta epävarmuudesta naimisen asiassa, jota ensimäisen nuoruuden
+yli päässeet ihmiset, voimatta intohimoisesti rakastua, tuntevat, oli
+Nehljudofilla toinenkin tärkeä syy, miksi hän, vaikkapa olisi
+päättänytkin kosia, ei voinut heti sitä tehdä. Tämä syy ei ollut se,
+että hän kymmenen vuotta sitten vietteli Katjushan ja hylkäsi
+hänet,--sen hän oli jo kokonaan unohtanut eikä pitänyt sitä suinkaan
+esteenä avioliittoonsa; syy oli siinä, että tähän aikaan hän oli
+suhteissa erään naimisissa olevan naisen kanssa, joka suhde kyllä oli
+hänen puoleltaan jo katkaistu, mutta nainen ei sitä vielä katkaistuksi
+tunnustanut.
+
+Nehljudof oli hyvin arka naisten seurassa, mutta juuri tämä hänen
+ujoutensa herättikin tässä naineessa vaimossa halun voittaa hänet.
+Nainen oli aateliston johtajan vaimo siinä piirikunnassa, jonka
+vaaleihin Nehljudof otti osaa. Ja tämä nainen kietoi hänet suhteisiin,
+jotka päivä päivältä tulivat Nehljudofille yhä sitovammiksi, mutta
+samassa myöskin yhä enemmän vastenmielisiksi. Ensin Nehljudof ei voinut
+kiusausta vastustaa, mutta sitten, tuntien itsensä hänen edessään
+syylliseksi, ei voinut rikkoa suhdetta ilman hänen suostumustaan. Tämäpä
+asia nyt oli syynä siihen, ettei Nehljudof pitänyt itseään oikeutettuna,
+vaikkapa olisi tahtonutkin, kosia Kortshaginaa.
+
+Pöydällä oli juuri kirje tuon vaimon mieheltä. Käsialan ja leiman
+nähtyään Nehljudof punastui ja heti tunsi itsensä entistä
+tarmokkaammaksi, kuten aina vaaran häntä uhatessa. Mutta hänen
+kiihoittumisensa oli turha: mies, aateliston johtaja juuri siinä
+piirikunnassa, missä useimmat Nehljudofin maatiloista olivat, ilmoitti
+vaan, että toukokuun lopussa oli määrätty tapahtuvaksi ylimääräinen
+piirikuntakokous, johon Nehljudofin pitäisi kaikin mokomin saapua
+antaaksensa _un coup d'épaule_ esiintulevissa tärkeissä kysymyksissä,
+jotka koskivat kouluja ja maanteitä, ja jolloin oli odotettavissa
+voimakasta vastustusta taantumispuolueelta.
+
+Aatelistonjohtaja oli vapaamielinen ihminen ja taisteli muutamien
+hengenheimolaistensa kanssa Aleksanteri III:n aikana syntynyttä
+taantumista vastaan. Hän otti koko sielullaan osaa tähän asiaan eikä
+tiennyt mitään onnettomista perhesuhteistaan.
+
+Nehljudof muisteli kaikkia niitä tuskallisia hetkiä, joita hänellä oli
+ollut tämän ihmisen tähden: muisti kuinka hän kerran luuli miehen jo
+saaneen vihiä, ja kuinka hän jo valmistautui kaksintaisteluun, jolloin
+hän aikoi ampua ilmaan,--muisti sen hirveän kohtauksen vaimon kanssa,
+kun tämä epätoivoissaan juoksi puutarhan ojan partaalle hukuttaakseen
+itsensä ja hän juoksenteli etsimässä kadonnutta. »Nyt en voi matkustaa
+enkä voi mihinkään ryhtyä, ennenkuin hän vastaa minulle»,--ajatteli
+Nehljudof. Viikko sitten hän kirjoitti vaimolle ratkaisevan kirjeen,
+jossa tunnusti itsensä syylliseksi ja sanoi olevansa valmis vaikka mihin
+sovitukseen tahansa, mutta pitävänsä kuitenkin, vaimon oman hyvän
+vuoksi, heidän suhdettansa ainiaaksi katkaistuna. Tähän kirjeeseen hän
+odotti, vaan ei saanut vastausta. Se seikka, ettei vastausta tullut oli
+osaksi hyväkin enne. Sillä jos hän ei olisi ollut suostuvainen välin
+purkamiseen, niin olisi jo kauan sitten kirjoittanut tai vieläpä itse
+saapunut, kuten oli tehnyt ennen. Nehljudof oli saanut kuulla, että
+siellä nykyjään majaili joku upseeri vaimoa mielistelemässä, ja tämä
+seikka herätti hänessä yhtaikaa sekä mustasukkaisuutta että iloista
+toivoa kerrankin vapautuvansa painavasta valheesta.
+
+Toinen kirje oli maatilojen yli-isännöitsijältä. Tämä kirjoitti, että
+hänen, Nehljudofin, oli välttämätöntä itsensä saapua paikalle,
+turvatakseen perintö-oikeutensa ja, paitsi sitä, päättääkseen, kuinka
+taloutta olisi vastedes hoidettava: niinkö kuin sitä oli hoidettu
+vainajan aikana, vai niinkö kuin isännöitsijä oli ehdottanut vainajalle
+ja nyt ehdotti nuorelle ruhtinaalle, että nimittäin maanviljelyskalusto
+olisi suurennettava ja kaikki talonpoikain hallussa oleva maa otettava
+talon viljelykseen. Isännöitsijä kirjoitti, että tämmöinen järjestys
+tulee paljoa edullisemmaksi. Samalla hän myöskin pyysi anteeksi, ettei
+ollut ihan ajoissa lähettänyt tilikirjan mukaan 1 p:nä maksettaviksi
+joutuneita 3,000 ruplaa. Ensi postissa ne tulisivat lähetetyiksi.
+Lähetys oli viivähtänyt sen vuoksi, että oli ollut mahdotonta saada
+rahoja kootuksi talonpojilta, jotka olivat laiminlyöneet
+velvollisuutensa siihen määrään, että oli ollut pakko turvautua
+viranomaisiin. Tämä kirje tuntui Nehljudofista sekä miellyttävältä että
+epämiellyttävältä. Miellyttävää oli tuntea valtaansa niin suureen
+maaomaisuuteen, epämieluista taas se, että hän muisti nuoruutensa ensi
+aikoina olleensa innokas Herbert Spencerin seuraaja ja erittäinkin,
+vaikka oli itse _suur_tilallinen, ihailleensa hänen väitettään »Social
+statics» teoksessa, ettei yksityinen maanomistus ole sopusoinnussa
+oikeudenmukaisuuden kanssa. Nuoruutensa vilpittömyydessä ja
+päättäväisyydessä hän ei ainoastaan puhunut silloin siitä, ettei maa voi
+olla yksityisomistuksen esine, eikä ainoasti kirjoittanut asiasta
+yliopistollista väitöskirjaa, vaan teossakin seurasi vakaumustaan,
+antaen siihen aikaan pienen osan maasta (joka ei kuulunut äidille, vaan
+oli hänen oma isänperintänsä), talonpojille. Nyt, tultuansa perinnän
+kautta suurtilalliseksi, hänen siis oli joko luopuminen omaisuudestaan,
+kuten oli kymmenen vuotta sitten luopunut pienestä isänperinnästä,
+taikka vaitiolollaan suostuminen ehdotuksiin ja siis tunnustaminen
+kaikki entiset aatteensa virheellisiksi ja valheellisiksi.
+
+Edellistä hän ei voinut tehdä sen vuoksi, ettei hänellä, paitsi maatansa
+ollut mitään muita toimeentulon lähteitä. Virkamieheksi hän ei halunnut
+ruveta, ja kuitenkin hänellä jo oli ylellisiä elämäntapoja, joista hän
+ei katsonut voivansa luopua. Ja sitten ei hänellä enää ollut sitä
+horjumatonta vakaumustakaan, ei sitä päättäväisyyttä, ei sitä
+kunnianhimoa ja halua ihmettelyn herättämiseen, kuin oli nuoruudessa.
+
+Jälkimäinen taas, eli luopuminen niistä selvistä ja kumoamattomista
+perusteista maaomistuksen laittomuuteen nähden, jotka hän oli saanut
+Spencerin »Yhteiskunta-opista», ja jotka hän sitten, paljoa myöhemmin,
+oli nähnyt loistavasti todistettuina Henry Georgen teoksissa,--oli tuiki
+mahdotonta.
+
+Ja tämän tähden nyt isännöitsijän kirje oli hänelle epämiellyttävä.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Juotuaan kahvia Nehljudof meni työhuoneeseensa ottamaan selvää, mihin
+aikaan ilmoituslapussa käskettiin saapua oikeuteen, ja myöskin
+kirjoittamaan ruhtinattarelle vastausta. Työhuoneeseen oli mentävä
+maalausatelierin läpi. Täällä seisoi teline alettuine tauluinensa ja
+pitkin seiniä oli ripustettu harjoitelmia. Nähdessään tämän taulun, jota
+hän oli jo kaksi vuotta yhä maalaillut, nähdessään harjoitelmat ja koko
+atelierin, muistui hänen mieleensä tuo viime aikoina hyvin voimakkaasti
+tuntunut kykenemättömyys edistymiseen maalaustaiteessa. Hän selitti tuon
+tunteen siten, että hänen taiteellinen aistinsa oli liian kehittynyt,
+mutta kuitenkin se oli hyvin epämiellyttävä tieto hänelle.
+
+Seitsemän vuotta sitten hän oli jättänyt virkauran siinä mielessä, että
+hänellä oli kutsumusta maalaustaiteeseen, ja katseli taidemaailman
+korkeudesta vähän halveksivasti kaikkea muuta toimintaa. Nyt oli
+kuitenkin tullut ilmi, ettei hänellä siihen ollut oikeutta, ja sentähden
+tuon asian pelkkä muisteleminenkin oli vastenmielistä. Raskain mielin
+hän katsahti kaikkiin noihin atelierin ylellisyysesineihin ja tuli
+ilotonna työhuoneeseensa. Tämä oli hyvin suuri ja korkea huone, jossa
+oli kaiken näköisiä koristuksia, varustuksia ja mukavuuksia.
+
+Hän löysi heti tavattoman suuren kirjoituspöydän laatikosta
+ilmoituslapun. Se oli siinä osastossa, jonka reunassa seisoi
+»määräpäiväiset». Oikeuteen oli tultava kello 11. Nehljudof istui ja
+kirjoitti ruhtinattarelle kiittävänsä kutsumuksesta ja koettavansa tulla
+päivälliseksi. Mutta kirjoitettuaan yhden kirjeen, hän repi sen: se oli
+liian tuttavallinen; kirjoitti toisen, se oli liian kylmä, melkein
+loukkaava. Hän repi senkin ja painoi seinänappulaan. Ovesta ilmaantui
+vanhahko, surullisen näköinen lakeija, harmaassa esiliinassa, poskiparta
+molemminpuolin sileäksi ajeltua leukaa.
+
+--Lähettäkäähän hakemaan ajuria.
+
+--Tuossa tuokiossa.
+
+--Ja sitten--täällä odottaa sana Kortshagineilta,--käskekää sanoa, että
+kiitän ja koitan tulla.
+
+--Ymmärrän.
+
+»Onhan se epäkohteliasta, mutta kirjoittaa en voi, ja näenpähän hänet
+kohta kuitenkin»,--ajatteli Nehljudof ja meni pukeutumaan.
+
+Kun hän pukeuduttuansa tuli portaille, odotti häntä jo kadulla tuttu
+ajuri kummipyörillä.
+
+--Eilen olitte juuri ajanut pois ruhtinas Kortshaginin luota,--sanoi
+tämä taivuttaen kääntymään vankkaa, ahavoittunutta niskaansa valkosessa
+paidan kauluksessa:--silloin jo tulin minäkin, mutta ovenvartija sanoi:
+»juuri läksi.»
+
+»Ajuritkin näkyvät tietävän suhteistani Kortshagineihin»,--ajatteli
+Nehljudof, ja tuo viime aikoina alati häntä vaivannut, ratkaisematon
+kysymys, mennäkö naimisiin ruhtinatar Kortshaginin kanssa, vai ei,
+rupesi jälleen häntä vaivaamaan. Hän ei voinut päättää sinne eikä tänne,
+yhtä vähän kuin oli voinut päättää enimmissä muissakaan kysymyksissä,
+jotka hänelle tähän aikaan esiintyivät.
+
+Avioliiton puolesta yleensä puhui ensiksikin se seikka, että avioliitto,
+paitsi kotilieden suloutta, teki mahdolliseksi siveellisen elämän,
+poistaen epäsäännöllisyyden sukupuolisuhteissa; toiseksi ja
+pääasiallisesti vielä se seikka, että Nehljudof toivoi perheen eli
+lasten antavan sisällystä hänen nykyään tyhjälle elämälleen. Nämät asiat
+nyt puhuivat avioliiton hyväksi yleensä. Avioliittoa vastaan yleensä oli
+ensiksikin vapauden kadottaminen, pelko, joka on kaikille vanhemmille
+nuorille miehille omituinen, ja toiseksi tiedoton kauhu naisen
+salaperäiseen olentoon.
+
+Erityisesti juuri tämän avioliiton puolesta puhui taas ensiksikin se
+seikka, että Missi (hänen nimensä oli Maria, mutta kutsuttiin, kuten
+niissä piireissä on tavallista, lisänimellä) oli rotu-ihminen, ja
+erosi tavallisista ihmisistä kaikessa, alkaen vaatetuksesta aina
+puhe-, käynti-, nauramistapaan asti, eikä eronnut millään
+erikoisominaisuudellaan, vaan ainoastaan »ylhäisyydellään»,--muuta
+nimitystä hän ei keksinyt tälle ominaisuudelle, jota hän piti hyvin
+suuressa arvossa; toiseksi vielä se seikka, että ruhtinatar kunnioitti
+häntä enemmän kuin ketään muuta ihmistä eli siis, hänen käsittääksensä,
+ymmärsi häntä. Ja tämä ymmärtäminen, se on; hänen jalojen
+ominaisuuksiensa tunnustaminen, todisti Nehljudofille ruhtinattaren älyä
+ja arvostelemisen kykyä. Avioliittoa vastaan erityisesti Missin kanssa
+oli ensiksikin se seikka, että luultavasti olisi voinut löytää tytön,
+jolla oli vielä paljon enemmän hyviä puolia kuin Missillä ja joka olisi
+sentähden paremmin sopinut hänen rinnalleen, ja toiseksi se seikka, että
+ruhtinatar oli 27 vuotias ja hänellä siis varmaan oli jo ennenkin ollut
+rakkausjuttunsa,--ja tämä ajatus oli tuskallinen Nehljudofille. Hänen
+ylpeytensä ei mukautunut siihen, että ruhtinatar olisi, vaikkapa
+entisyydessäkin, rakastanut jotakin toista. Eihän tämä tietysti voinut
+aavistaa tapaavansa Nehljudofia, mutta jo ajatuskin, että ruhtinatar oli
+saattanut rakastaa jotakuta ennen, loukkasi häntä.
+
+Niin että syitä oli puolesta yhtä paljon kuin vastaankin; ainakin
+pätevyyteensä nähden nämät syyt menivät vastakkain, ja Nehljudof,
+itsekin nauraen, sanoi itseänsä Buridanin aasiksi. Ja kuitenkin yhä
+pysyi sinä, tietämättä kumpaan heinätukkoon oli käännyttävä.
+
+»Enhän minä, saamatta vastausta Maria Wasiljevnalta (aatelisjohtajan
+vaimolta) ja kokonaan lopettamatta tuota suhdettani, voikaan mihinkään
+ryhtyä», sanoi hän itselleen.
+
+Ja tämä tieto siitä, että hän voi ja että hänen täytyy viivyttää
+päätöstä, oli hänelle mieleen.
+
+»Tottapahan joskus toisten mietin asiata tarkemmin», ajatteli hän, kun
+hänen ajoneuvonsa, aivan jo äänetönnä, vierivät oikeuden asfalttiselle
+ovenedustalle.
+
+»Nyt minun on omantunnonmukaisesti, kuten olen aina pitänyt
+velvollisuutenani, täyttäminen yhteiskunnallinen tehtäväni. Ja onhan se
+usein huvittavaakin», ajatteli hän itsekseen, astuessaan ovenvartijan
+ohitse oikeuden eteiseen.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Oikeuden käytävissä oli jo vilkas liike, kun Nehljudof tuli sinne.
+
+Vahtimestarit olivat saaneet jalat allensa ja jopa juostenkin
+puikkelehtivat hengästyneinä edestakasin viestien ja paperien kanssa.
+Oikeudenpalvelijat, asianajajat ja oikeudenjäsenet käyskentelivät sinne
+tänne; anomuksien jättäjät, vapaalla jalalla olevat syytetyt harhailivat
+haluttomina seinien vierustalla tai istuivat odottamassa.
+
+--Missä on piirioikeus?--kysyi Nehljudof eräältä vahtimestarilta.
+
+--Mikä oikeus? On olemassa siviiliosasto, ja on rikosasiain osasto.
+
+--Minä olen valamies.
+
+--Siis rikosasiainosasto. Olisitte kohta niin sanoneet. Tänne oikealle,
+sitten vasemmalle,--toinen ovi.
+
+Nehljudof meni osotettuun suuntaan.
+
+Ovella seisoi jo kaksi ihmistä odottamassa; toinen oli pitkäläntä,
+lihava kauppias, hyvänluontoinen ihminen, joka oli nähtävästi juuri
+syönyt ja ryypännyt ja oli mitä paraimmalla tuulella; toinen oli
+puotipalvelija, juutalainen. He puhuivat keskenään villan hinnasta, kun
+heidän luoksensa tuli Nehljudof kysyen valamiesten huonetta.
+
+--Tässä, tässä on, herra. Tekin kai meidän miehiä, vai? sanoi iloisesti
+silmää iskien kauppias.
+
+--No niinpä sitten yhdessä teemmekin työtä,--jatkoi hän Nehljudofin
+vastattua myöntävästi:--toisen arvoluokan kauppias, Baklashof,--esitteli
+hän itseään tarjoten pehmeän, leveän ja taipumattoman kätensä:--työtähän
+täytyy tehdä. Ja kenen kanssa on minun kunnia?--
+
+Nehljudof esitti itsensä ja meni valamiesten huoneeseen.
+
+Pienenlaisessa valamiesten huoneessa oli noin kymmenkunta erilaista
+ihmistä. Kaikki olivat vastikään tulleita, jotkut istuivat, jotkut
+kävelivät, katsellen toisiansa ja tutustuen keskenänsä. Yksi, virasta
+eronnut sotilas oli univormussa, toiset olivat mustissa verkatakeissa
+tai tavallisissa nutuissa, ja yksi vaan oli mekossa.
+
+Vaikka tämä toimi oli monille tehnyt häiriön heidän työssänsä ja vaikka
+he puhuivat, että se oli heille rasitukseksi, oli kuitenkin kaikkien
+kasvoilla jonkinlainen tyytyväisyyden ilme, tieto tärkeän
+yhteiskunnallisen tehtävän täyttämisestä.
+
+Valamiehet, joista toiset olivat keskenään tutustuneet, toiset vaan
+arvailivat toistensa nimiä, keskustelivat ilmasta, aikaisesta keväästä,
+ratkaistavista asioista. Jotka eivät ennestään olleet tutustuneet
+Nehljudofin kanssa, kiiruhtivat nyt sen tekemään, ja pitivät nähtävästi
+sitä erityisenä kunniana. Ja Nehljudofkin, kuten ainakin, keskellä
+tuntemattomia ihmisiä, piti sitä aivan luonnollisena. Jos häneltä olisi
+kysytty, mistä syystä hän pitää itseänsä ylempänä useimpia muita
+ihmisiä, ei hän olisi voinut vastata, sillä koko hänen elämänsä ei
+ilmaissut mitään erinomaisempia ansioita. Että hän lausui hyvin
+englannin, ranskan ja saksan kieltä, että hänen yllänsä olevat
+alusvaatteet, puku, kaulahuivi ja soljet olivat kaikkein parhaimmista
+makasiineista, ei tietysti voinut, sen hän itsekin ymmärsi, olla syynä
+hänen ylemmyytensä tunnustamiseen. Ja kuitenkin hän epäilemättä tunnusti
+tämän etevämmyytensä ja otti vastaan hänelle tarkoitetut
+kunnianosotukset asiaankuuluvina, jopa loukkaantui, jos ei niitä ollut.
+Valamiehistön huoneessa hän juuri tulikin tilaisuuteen kokea, kuinka
+epämiellyttävä on tuntea arvonannon puutetta. Heidän joukossaan oli näet
+eräs Nehljudofin tuttava. Se oli Pietari Gerasimovitsh, (Nehljudof ei
+ollut koskaan tiennyt, ja vähän ylpeilikin, ettei tiennyt, hänen
+sukunimeänsä). Hän oli ennen ollut Nehljudofin sisaren lasten opettaja.
+Tämä Pietari Gerasimovitsh oli suorittanut lukunsa yliopistossa ja oli
+nyt opettajana lyseossa. Nehljudof ei ollut koskaan häntä kärsinyt hänen
+tuttavallisuutensa, itserakkaan naurunsa ja »kommuunisuutensa» vuoksi,
+kuten Nehljudofin sisar sanoi.
+
+--Aha, tekin siis olette joutuneet kiikkiin,--hohotteli Pietari
+Gerasimovitsh tervehdykseksi Nehljudofille.--Ettekö osanneet välttää?
+
+--En ajatellutkaan välttää,--sanoi Nehljudof ankarasti ja haluttomasti.
+
+--No, no, tuo nyt on sitä kansalaisurhoollisuutta. Odottakaas kun jäätte
+ruuatta ja kun vievät yörauhanne, kyllä tulee toinen ääni
+kelloon!--sanoi Pietari Gerasimovitsh, vielä äänekkäämmin hohottaen.
+
+»Ei kestä kauan ennenkuin tuo kiusankappale alkaa sinutella minua»,
+ajatteli Nehljudof, ja sai kasvoihinsa semmoisen surunilmeen, joka olisi
+ollut selitettävissä ainoastaan jos hän juuri ikään olisi saanut tiedon
+kaikkien sukulaistensa kuolemasta. Nehljudof jätti hänet ja lähestyi
+sitä joukkoa, joka oli muodostunut pitkänhuiskean, sileäksi ajellun,
+edullisen näköisen herrasmiehen ympärille. Tämä jotakin elävästi kertoi.
+Kysymys oli oikeusjutusta, jota nykyään käytiin siviiliosastossa. Hän
+puhui tästä niinkuin hänelle hyvin tutusta asiasta, nimittäen tuomareja
+ja kuuluisia asianajajiakin niinkuin tuttujansa. Hän kertoi
+ihmeellisestä käänteestä, minkä eräs kuuluisa asianajaja oli jutulle
+antanut, ja jonka mukaan toinen asianomaisista, vanha rouva, vaikka
+olikin aivan oikeassa, tulee suotta maksamaan suuret rahat
+vastapuolelle.
+
+--Nerokas asianajaja!--sanoi hän.
+
+Häntä kuunneltiin kunnioituksella, ja jotkut koettivat päästä esille
+huomautuksinensa, mutta hän keskeytti aina kaikki aivan kuin olisi ollut
+ainoa, joka taisi tietää asiain oikean laidan.
+
+Vaikka Nehljudof oli tullut myöhään, sai hän vielä kauan odottaa. Jutun
+käsitteleminen tuli viivytetyksi erään oikeudenjäsenen tähden, joka ei
+ollut vieläkään saapunut.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Oikeuden puheenjohtaja saapui aikaisin. Puheenjohtaja oli korkea,
+täyteläs ihminen, pitkine, harmahtavine poskipartoineen. Hän oli nainut
+mies, mutta vietti hyvin vapaata elämää, samoin kuin hänen vaimonsakin.
+Eivät he häirinneet toisiansa. Tänä vuonna oli hän saanut kirjeen
+eräältä sveitsiläiseltä guvernantilta, joka oli asunut heidän talossaan
+kesällä ja nyt matkusti etelästä päin Pietariin, jossa kirjeessä tämä
+nainen ilmoitti odottavansa häntä kaupungissa kolmen ja kuuden välillä,
+»Italia» nimisessä ravintolassa. Ja sentähden puheenjohtajaa halutti
+alkaa ja lopettaa tämän päivän istunto aikasemmin, ehtiäkseen kuudeksi
+punatukkaisen Klara Vasiljevnan luo, jonka kanssa hänellä viime kesänä
+maalla oli alkanut romaani.
+
+Tultuaan työhuoneeseen hän pani oven säppiin, veti paperikaapin
+alahyllyltä kaksi rautaista voimistelupulttia ja teki 20 liikettä
+eteenpäin, ylöspäin, sivulle ja alas, ja sitten kolmasti keveästi
+istahti, pitäen pultteja päänsä yli.
+
+»Ei mikään niin virkistä, kuin vedellä valeleminen ja
+voimistelu»,--ajatteli hän koetellen vasemmalla kädellä, kullainen
+sormus nimettömässä, oikean käsivarren pullistunutta jänterettä. Vielä
+hänen oli tekeminen yksi tavallinen voimistelutemppu, jota ei hän
+myöskään koskaan laiminlyönyt, kun oli edessä pitkä istunto, mutta
+silloin ovea koetettiin. Joku tahtoi avata sitä. Puheenjohtaja asetti
+pian pultit paikoillensa ja avasi oven.
+
+--Anteeksi,--sanoi hän.
+
+Huoneeseen tuli yksi oikeudenjäsenistä kultasankaisissa silmälaseissa,
+lyhyenläntä, olkapäät koholla ja naama nyrpeänä.
+
+--Taaskaan ei Matvei Nikititsh ole saapunut,--sanoi jäsen nyreissään.
+
+--Ei ole vielä,--vastasi puheenjohtaja pukien yllensä virkatakkia.--Aina
+se vaan myöhästyy.
+
+--Kumma kun ei jo häpeä, sanoi jäsen, vihasesti istahtaen ja ottaen
+paperossia.
+
+Tämä jäsen, hyvin tarkka ihminen, oli aamulla joutunut vaimonsa kanssa
+ikävään kalastukseen siitä, että tämä oli ennen määräpäivää kuluttanut
+ne rahat, jotka olivat aijotut riittämään koko kuukaudeksi. Vaimo oli
+pyytänyt saada etukäteen, mutta hän oli kieltäytynyt antamasta. Syntyi
+kohtaus. Vaimo oli sanonut, että jos niin, niin jääköön päivällinen
+laittamatta, ettei hänen tarvinnut siis odottaakaan päivällistä kotona.
+Tähän vastasi mies lähtemällä kotoansa ja pelkäsi nyt, että vaimo panee
+uhkauksensa täytäntöön, sillä tältä saattoi odottaa mitä
+hyvänsä.--»Eläppä sitten tiiman jälkeen hyvää siveellistä elämää»,
+ajatteli hän, katsellen hymyilevää, tervettä, iloista ja hyvänluontoista
+puheenjohtajaa, kuin tämä, kyynäspäät levällä, kauniin Valkosilla
+käsillään levitteli tuuheata, pitkää, harmahtavaa poskipartaansa
+molemmille puolin virkakaulustansa:--»hän on aina tyytyväinen ja ilonen,
+minä sitä vaan tuskailen.»
+
+Sihteeri tuli sisälle tuoden jotain asiapapereita.
+
+--Kiitän teitä suuresti,--sanoi puheenjohtaja paperossia
+sytyttäen.--Minkä jutun annamme tulla ensin?
+
+--Eiköhän vaan myrkytysjuttua,--sanoi sihteeri muka välinpitämättömästi.
+
+--Olkoonpa niin, jos myrkytysjuttu, niin myrkytysjuttu,--sanoi tuomari
+harkittuansa, että tämänlaatuisen jutun saisi loppumaan kello 4:ksi ja
+sen jälkeen voisi lähteä.--Eikö Matvei Nikititshiä vieläkään näy?
+
+--Ei vieläkään.
+
+--Onko Breve tullut?
+
+--On,--vastasi sihteeri.
+
+--Sanokaa hänelle, jos tapaatte, että alamme myrkytysjutulla.
+
+Breve oli se yleisen syyttäjän apulaisista, jonka tehtävänä oli esiintyä
+syyttäjänä tässä istunnossa.
+
+Käytävään tultuansa sihteeri tapasikin Breven. Olkapäät koholla,
+virkatakki avoinna, salkku kainalossa, miltei juosten tämä syöksyi
+eteenpäin tömistäen kantapäillään maata ja heiluttaen vapaata kättänsä
+niin että käden selkäpuoli oli edellä.
+
+Kun sihteeri tuli käytävään, hän kohtasi Breven. Olkapäät koholla,
+virkatakki levällään, salkku kainalossa tämä kulki puolijuoksua käytävää
+pitkin, jymäytteli kengänkorkojaan lattiaan ja heilutti vapaata kättään
+niin, että se oli kohtisuoraan hänen kulkusuuntaansa.
+
+--Mihail Petrovitsh pyysi tiedustelemaan joko olette valmis, sihteeri
+kysyi häneltä.
+
+--Tietenkin, minä olen aina valmis, syyttäjänapulainen sanoi.--Mikä
+juttu on ensimmäisenä?
+
+--Myrkyttämisjuttu.
+
+--Mainiota, syyttäjänapulainen sanoi.
+
+Mutta hän ei lainkaan pitänyt sitä niin mainiona: yöllä hän tuskin oli
+silmiään ummistanut. Hän oli ollut erään apulaisen lähtiäisissä, siellä
+oli juotu paljon ja pelattu korttia kello kahteen asti, sen jälkeen
+ajettiin naisten luo siihen samaan taloon, missä kuusi kuukautta sitten
+Maslovakin vielä oli ollut. Niinpä hän ei ollut ehtinyt edes lukaista
+läpi myrkyttämisjuttua ja nyt hän halusi vilkaista sitä. Sihteeri tiesi
+tämän ja oli sen takia tahallaan ehdottanut puheenjohtajalle, että
+myrkyttämisjuttu otettaisiin ensin. Sihteeri oli mielipiteiltään
+liberaali, kuten Venäjän saksalaiset yleensä, vartavasten kääntynyt
+kreikkalaiskatoliseen uskoon; sihteeri ei pitänyt hänestä ja kadehti
+hänen virka-asemaansa.
+
+--No, miten on skoptsien laita? sihteeri kysyi.
+
+--Olen sanonut, että en voi todistajien puuttuessa ryhtyä koko asiaan,
+sen ilmoitan myös oikeudelle, syyttäjänapulainen sanoi.
+
+--Mutta joka tapauksessa...
+
+--En voi, apulainen sanoi ja entiseen tapaan heilautellen kättään
+kiiruhti työhuoneeseensa.
+
+Skoptseja koskevan jutun hän halusi lykätä vain erään vähäpätöisen ja
+tarpeettoman todistajan poissaolon vuoksi, koska tämä asia kuului
+oikeudelle, jossa valamiehinä oli vain intelligenttejä ja juttu voisi
+loppua syyttömäksijulistamiseen. Ja puheenjohtajan kanssa oli sovittu,
+että juttu pitäisi siirtää maaseutukaupungin oikeuteen, missä suurin osa
+valamiehistä on talonpoikia ja syyttäjien mahdollisuudet olisivat
+suuremmat.
+
+Liike käytävillä tuli yhä vilkkaammaksi. Eniten oli väkeä siviiliasiain
+osaston läheisyydessä. Tällä osastolla oli ollut se juttu, josta
+äskeinen komean näköinen valamies, joka oli oikeusasioiden tuntija, oli
+kertonut valamiehille. Väliajalla tuli tästä salista ulos se vanha
+rouva, jolta nerokkaan asianajajan oli onnistunut riistää omaisuus
+liikemiehen hyödyksi, vaikka tällä ei ollut omaisuuteen minkäänlaista
+oikeutta. Sen tiesivät sekä tuomarit että vielä paremmin kantaja ja
+hänen asianajajansa; mutta jutun ajaminen oli suoritettu niin ovelasti,
+että ei voinut olla tuomitsematta muorin omaisuutta liikemiehelle. Vanha
+rouva oli hienosti puettu, täyteläinen nainen ja hänellä oli hatussaan
+suuria kukkia. Kun hän oli tullut ovesta käytävään, hän pysähtyi,
+levitteli paksuja, lyhyitä käsiään ja hoki hokemistaan asianajajansa
+puoleen kääntyen: »Mitä tästä tulee? Sanokaa toki! Mitä tämä merkitsee?»
+Asianajaja katsoi kukkia hänen hatussaan käsittämättä mitään eikä
+kuunnellut hänen puhettaan.
+
+Eukon perästä tuli oikeussalin ovesta valkoinen paidanrinnus liivien
+leveästä aukosta paistaen ja kasvot omahyväisyydestä tyytyväisinä
+loistaen nopein askelin se samainen kuuluisa asianajaja, joka oli
+saattanut mummoparan kukkasineen keppikerjäläiseksi, saanut itse
+kymmenentuhatta ja toimittanut liikemiehelle yli satatuhatta. Kaikkien
+katseet kääntyivät asianajajaan, hän tunsi ne ja kulki nopeasti ihmisten
+ohi sen näköisenä kuin hänen ulkomuotonsa olisi sanonut: »Ei tarvita
+mitään uskollisuudenosoituksia.»
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Lopulta saapui myös Matvei Nikititsh, ja valamiesten huoneeseen tuli
+laiha, pitkätukkainen oikeudenpalvelija, joka kulki toinen kylki edellä,
+samalla tavalla vinoon näkyi vetävän myös hänen alahuulensa.
+
+Tämä oikeudenpalvelija oli rehellinen mies, yliopistosivistyksen saanut,
+mutta hän ei pysynyt missään virassa pitkään, koska joi ajoittain
+herkeämättä. Kolme kuukautta sitten joku kreivitär, joka auttoi hänen
+vaimoansa, toimitti hänelle tämän paikan, ja tähän päivään asti hän yhä
+olikin siinä pysynyt, suureksi iloksensa.
+
+--No, kunnioitettavat herrat, olemmeko nyt siis kaikki koossa?--sanoi
+hän pannen rillit nenälleen ja katsellen niiden läpi.
+
+--Arvatenkin kaikki,--sanoi iloinen kauppias.
+
+--Niin tarkastakaammepa,--sanoi edellinen ja saatuaan taskustaan listan
+alkoi huutaa valamiehien nimiä katsellen heihin milloin rillien yli
+milloin niiden läpi.
+
+--Valtioneuvos I. M. Nikiforof.
+
+--Minä,--sanoi komea herrasmies, joka tunsi hyvin kaikki käräjätavat.
+
+--Virasta eronnut översti Ivan Semjonovitsh Ivanof.
+
+--Täällä,--vastasi laiha mies, joka oli virasta eronneen univormussa.
+
+--Toisen arvoluokan kauppias Pietari Baklashof.
+
+--O-on, sanoi hyvänluontoinen kauppias kasvot täydessä
+hymyssä.--Valmiina ollaan!
+
+--Kaartinluutnantti, ruhtinas Dmitrij Nehljudof.
+
+--Minä,--vastasi Nehljudof.
+
+Oikeudenpalvelija, erityisen kohteliaasti ja miellyttävästi katsahtaen
+rillien yli, kumarsi, ikäänkuin eroittaen hänet täten muista.
+
+--Kapteeni Jurij Dmitrievitsh Dantshenko, kauppias Grigorij Efirnovitsh
+Kuleshof. j.n.e., j.n.e.
+
+Kaikki, paitsi kahta, olivat saapuvilla.
+
+--Nyt, hyvät herrat, pyydän astumaan saliin,--sanoi oikeudenpalvelija
+sulavalla liikkeellä osoittaen oveen päin.
+
+Kursaillen toistensa edessä ovessa, menivät nyt kaikki käytävään ja
+käytävästä istuntosaliin.
+
+Käräjäsali oli suuri, pitkulainen huone. Sen toisessa päässä oli
+kolmiporraksinen lava, jonka keskellä seisoi pöytä katettuna viheriään
+verkaan tummemman viheriäisine rimssuineen. Pöydän takana oli kolme
+nojatuolia, hyvin korkeine, leikeltyine tammiselkineen, ja tuolien
+takana riippui kultaisissa puitteissa, kirkkailla väreillä maalattu
+keisarin kuva, luonnollisessa koossa, kenraalin puvussa olkanauhoineen,
+toisella jalalla hiukan eteenpäin astuvana, käsi sapelin kahvassa.
+Oikeassa nurkassa riippui pyhäinkuva, esittäen Kristusta
+orjantappurakruunu päässä, ja sen alla seisoi rukousalttari, oikealla
+puolella sijaitsi vielä yleisen syyttäjän pulpetti. Tätä vastapäätä,
+vasemmalla puolella oli peremmällä sihteerin pöytä, ja lähempänä yleisöä
+tammesta sorvatut kaidepuut, joiden takaa näkyi syytettyjen vielä tyhjä
+penkki. Lavan oikealla puolella seisoi kahdessa rivissä tuoleja, myöskin
+korkeine selustimineen, valamiehiä varten, alhaalla oli asianajajain
+pöytiä. Kaikki tämä oli salin etummaisessa päässä, jonka muuten aitaus
+jakoi kahteen osaan. Takimmainen osa oli täynnänsä penkkirivejä, jotka
+toinen toistaan ylempänä, ylettyivät peräseinään asti. Täällä salin
+takimmaisessa osassa, eturiveissä, istui neljä tehtaalaisen tai piian
+tapaista naista, ja kaksi työväestöön kuuluvaa miestä. jotka nähtävästi
+salin komeuden lannistamina, arasti kuiskuttelivat keskenänsä.
+
+Kohta valamiesten tultua astui oikeudenpalvelija toispuoleisella
+käyntitavallaan keskelle salia ja huusi kovalla äänellä, ikäänkuin olisi
+tahtonut säikäyttää läsnäolijoita:
+
+--Oikeus lähestyy!
+
+Kaikki nousivat seisoalleen, ja salin lavalle ilmestyivät tuomarit:
+puheenjohtaja jäntereinensä ja komeine poskipartoineen; sitten
+synkän-näköinen oikeudenjäsen, kultasankaisine silmälasineen, ja hän oli
+nyt sitäkin synkempänä, kun juuri ennen istuntoa oli tavannut lankonsa,
+joka oli yksi oikeuden auskultanteista, ja tämä hänelle ilmoitti
+käyneensä sisaren luona ja saaneensa häneltä tietää, ettei päivällistä
+tule.
+
+--Siispä menemmekin kapakkaan,--sanoi lanko nauraa hihittäen.
+
+--Tässä ei ole naurun sijaa,--sanoi synkkä oikeudenjäsen ja synkistyi
+vielä enemmän.
+
+Ja vihdoin kolmas oikeudenjäsen, samainen Matvei Nikititsh, joka aina
+myöhästyi,--hän oli partaniekka, suuret, pitkäluomiset, hyväntahtoiset
+silmät päässä. Tätä oikeudenjäsentä vaivasi mahakuume, ja hän oli tästä
+aamusta lähtien, lääkärin neuvosta, alkanut käyttää uutta parannustapaa,
+joka oli viivyttänyt häntä kotona tällä kertaa vielä tavallistakin
+kauemmin. Noustessaan lavalle oli hän miettivän näkönen siitä syystä,
+että hänellä oli tapana kaikilla mahdollisilla keinoin koetella arvata
+vastauksia niihin kysymyksiin, jotka olivat hänen sydämmellään. Nyt
+hänellä oli edessään semmoinen taika, että jos askelten luku ovelta
+nojatuoliin asti on tasajakoinen kolmella, niin uusi parannuskeino
+auttaa hänet mahakuumeesta,--jollei, niin ei tule parannustakaan.
+Askelia oli 26, mutta hän teki pienoisen lisäaskeleen ja pääsi siten
+juuri 27:nellä nojatuoliinsa.
+
+Puheenjohtaja ja oikeudenjäsenet tekivät lavalle astuessaan, kullalla
+kirjailluissa virkatakin kauluksissaan, hyvin voimakkaan vaikutuksen.
+Sen he itsekin tunsivat, koska kaikki kolme, ikäänkuin hämillään omasta
+suuruudestaan, katsoivat vaatimattomasti alas istuen leikkauksilla
+varustettuihin nojatuoleihinsa viheriällä veralla katetun pöydän taakse.
+Tälle oli asetettu kolmikulmainen kapine kotkankuvinensa, lasimaljoja,
+jommoisissa tavallisesti pidetään konfehteja nähtävinä, läkkipullo,
+teräskyniä, puhdasta paperia ja erikokoisia ja lajisia vastaterotettuja
+lyijykyniä. Tuomarien kanssa tuli myöskin yleisen syyttäjän apulainen.
+Hän meni, salkku samaten kainalossa ja kättänsä yhä heiluttaen,
+paikallensa ikkunan luo, ja heti syventyi asiapapereitten lukemiseen,
+käyttäen näin hyväkseen jokaista hetkeä juttuun perehtyäkseen. Tämä
+yleinen syyttäjä oli vasta neljättä kertaa syyttäjän toimessa. Hän oli
+hyvin kunnianhimoinen ja oli lujasti päättänyt yletä virkaurallaan,
+jonka vuoksi hän piti välttämättömänä saada asianomaiset syytteeseen
+jokaisessa jutussa, missä hän vaan syyttäjänä esiintyi. Myrkytysjutun
+juonen hän nyt pääpiirteissään tunsi ja oli jo suunnitellut puheensa,
+hänelle oli vaan vielä tarpeen muutamia tosiasioita, joita hän häthätää
+asiapapereista keräsi ja kirjoitteli muistiin.
+
+Sihteeri istui lavan toisella puolella, ja, saatuaan reilaan kaikki
+mahdollisesti luettavat paperit, silmäili erästä kiellettyä artikkelia,
+jonka oli eilen saanut käsiinsä. Hänen teki mieli keskustella tästä
+artikkelista suuripartaisen oikeudenjäsenen kanssa, jonka kanssa he
+olivat samaa mieltä, ja ennen keskustelua hänen piti tutustua
+kirjoitukseen.
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Puheenjohtaja, katsottuaan papereista, teki muutamia, kysymyksiä
+oikeudenpalvelijalle ja sihteerille, ja saatuaan myöntävät vastaukset,
+käski tuoda syytetyt sisälle. Heti avautui ovi aitauksen takaa ja esille
+astui kaksi santarmia, lakit päässä, paljastettu miekka kädessä, ja
+heidän jälessään ensin yksi syytetyistä, punatukkainen, teerenpilkkunen
+mies--ja kaksi naista. Mies oli vankipuvussa, joka oli hänelle sekä
+liian väljä että liian pitkä. Oikeussaliin tullessaan hän piteli käsiään
+pitkin housunpoimuja, suuret sormet sojoksi jännitettyinä, ettei liian
+pitkät hihat pääsisi alas solumaan. Vilkasematta tuomareihin tai
+katsojiin hän tarkkuudella tähysteli penkkiä, jota kierrettiin. Sen
+päähän päästyä hän, tehden tilaa toisille, kiivaasti istautui penkin
+äärimmäiselle reunalle, ja tuijottaen puheenjohtajaan alkoi nytkytellä
+poskilihaksiansa, aivan kuin olisi jotain itseksensä höpissyt. Hänen
+perässään tuli vanhanlainen nainen, myöskin vankipuvussa. Päässä oli
+hänellä vankihuivi, kasvot olivat harmaavaaleat ilman kulmakarvoja ja
+silmäripsiä, mutta silmät punaisina. Tämä nainen näytti aivan
+rauhalliselta. Tullessaan paikallensa hänen mekkonsa takertui johonkin;
+hän selvitti sen tarkalleen ja hätäilemättä, ja istuutui.
+
+Kolmas syytetyistä oli Maslova.
+
+Heti kun hän näyttäytyi, kääntyivät kaikkien salissa olevien miesten
+silmät häneen ja viipyivät kauan noissa kalpeissa kasvoissa, kiiltävän
+loistavine, mustine silmineen, ja tuossa mekon alta näkyvässä korkeassa
+rinnassa. Santarmikin, jonka ohi hän kulki, katsoi häneen silmiä
+värähtämättä, kun hän kulki paikalleen ja laittausi istumaan, ja, vasta
+kun hän oli istunut, käännähti santarmi äkisti pois, ikäänkuin olisi
+tuntenut itsensä syylliseksi, ja puistettuaan pois ajatuksensa rupesi
+tuijottamaan edessään olevaan ikkunaan.
+
+Puheenjohtaja odotti, että kaikki syytetyt olisivat paikoillansa, ja
+sittenkuin Maslovakin oli asettunut istumaan, kääntyi hän sihteerin
+puoleen.
+
+Nyt alkoivat tavanmukaiset käräjätemput: valamiesten luetteleminen,
+poissaolevien merkitseminen ja sakkojen määrääminen näille,
+esiintuotujen esteiden laillisuuden tutkiminen, ja varajäsenten
+asettaminen poisjääneiden sijaan. Sitten puheenjohtaja pani kokoon
+pienet paperiliput, asetti ne lasimaljaan ja käärittyään hiukan ylös
+kultareunaisia hihojansa ja paljastettuaan näin hyvin karvaiset kätensä,
+alkoi nostella yksitellen konstintekijän liikkeillä lippuja, kiersi ne
+auki ja luki niistä. Sitten hän, taas laskien hihansa, pyysi pappia
+vannottamaan valamiehet.
+
+Pappi-vanhus, keltasen kalpeine, venyvine kasvoineen, ruskeassa
+messukaapussa, kultainen risti rinnassa ja vielä joku pienempi
+kunniamerkki kaapun kylkeen pistettynä, laahusti, hitaasti liikuttaen
+turvonneita jalkojaan kaapun sisällä, rukousalttarin luo, joka seisoi
+jumalankuvan alla.
+
+Valamiehet nousivat ja tungeskellen lähenivät alttaria.
+
+--Tehkää niin hyvin,--mutisi pappi kosketellen turpealla kädellään
+rintaristiänsä ja odotellen kaikkien valamiesten saapumista.
+
+Tämä pappi oli ollut papinvirassa 46 vuotta ja aikoi kolmen vuoden
+kuluttua viettää riemujuhlaansa samaan tapaan kuin tämmöistä juhlaa
+äskettäin oli viettänyt kirkkoherra. Piirioikeudessa hän oli palvellut
+siitä saakka kuin nämät oikeudet perustettiin ja hän ylpeili kovasti
+siitä, että oli jo vannottanut useampia kymmeniä tuhansia ihmisiä, sekä
+että iästään huolimatta yhä palveli kirkkoa, isänmaata ja perhettänsä,
+jolle hän jättää perinnöksi, paitsi taloa, ainakin 30 tuhannen pääoman
+korkoakasvavissa arvopapereissa. Se seikka, että hänen toimintansa
+oikeudessa oli ihmisien vannottaminen sen evankeliumin edessä, jossa
+valanteko on suoraan kielletty, ja oli siis huono toiminta, ei ollut
+koskaan hänen mieleensäkään juolahtanut; häntä ei tämä tuttu toimi
+lainkaan vaivannut, vaan oli se päinvastoin hänen mieleensä, kun hän sen
+ohella sai usein tilaisuuden tutustua edulliseen herrasväkeen. Nytkin
+hän mielihyvällä tutustui kuuluisan asianajajan kanssa, jota kohtaan hän
+tunsi suurta kunnioitusta siitä syystä, että tämä oli yksistään
+kukkapäisen mummon asiasta saanut kymmenen tuhatta ruplaa.
+
+Kun valamiehet olivat kaikki nousseet asteita myöten lavalle, kallisti
+pappi kaljun ja harmaan päänsä, pujotti hartioilleen toimituskaapun ja
+silittäen järjestykseen harvaa tukkaansa, sanoi valamiehille:
+
+--Nostakaa oikea kätenne ja pankaa sormenne näin,--sanoi hän verkalleen,
+isällisellä äänellä. Hän nosti itse näytteeksi turpean kätensä, jonka
+jokaisen sormen kohdalla oli kuoppanen, ja asetti kaksi sormea
+yhteen.--Nyt toistakaa minun perässäni,--sanoi hän ja alkoi: Minä lupaan
+ja vannon kaikkivaltiaan Jumalan, hänen pyhän evankeliuminsa ja
+Kristuksen elävän ristin edessä, että esillä olevassa asiassa...--puhui
+hän, pysähtyen joka lauseen jälkeen.--Älkää laskeko kättänne, pitäkää
+näin,--sanoi hän nuorelle miehelle, joka oli antanut kätensä
+pudota...--että esilläolevassa asiassa, jossa...
+
+Komea herrasmies poskipartoinensa, översti, kauppias ja jotkut muut
+pitivät sormensa kokoonpantuina siten kuin pappi oli käskenyt, ja
+vieläpä jonkinlaisella erikoisella tyytyväisyydellä, hyvin varmasti ja
+korkealle kohotettuna; jotkut muut sitävastoin aivan kuin
+vastahakoisesti ja epämääräisesti. Toiset lausuivat sanat liian
+äänekkäästi, pannen niihin pontta ja sisällystä, ikäänkuin olisivat
+tahtoneet sanoa: mutta minäpä puhun sittenkin; toiset taas vaan
+mutisivat, jäivät jälkeen papista, ja sitten, ikäänkuin säikähtäen,
+ajattomasti saavuttivat häntä; muutamat, ikäänkuin peläten, että joku
+sana voisi jäädä pois, puristivat lujasti, uhkaavalla liikkeellä,
+hyppysiänsä yhteen, toiset taas antoivat niiden mennä hajalle ja taas
+yhdistivät. Kaikkien oli tukala olla, ainoastaan pappi vanhus oli
+ehdottomasti vakuutettu suorittavansa hyödyllistä ja tärkeää asiaa.
+Valan vannottua puheenjohtaja kehotti valamiehiä valitsemaan
+keskuudestaan esimiestä. He nousivat ja tungeskellen poistuivat
+neuvotteluhuoneeseen, missä he kaikki heti sytyttivät paperossinsa ja
+alkoivat polttaa. Joku ehdotti komean herran esimieheksi, johon kaikki
+paikalla suostuivat, viskasivat pois ja sammuttivat pätkät ja palasivat
+saliin. Valittu esimies ilmoitti puheenjohtajalle, kuka oli esimieheksi
+valittu, ja niin istuivat kaikki, taaskin tungeskellen toistensa
+jalkojen yli, paikoilleen kahteen riviin korkeaselkäisiin tuoleihin.
+
+Kaikki kävi ilman keskeytyksiä, pian ja jonkinlaisella juhlallisuudella,
+ja tämä säännöllisyys, johdonmukaisuus ja juhlallisuus nähtävästi tuotti
+mielihyvää osanottajille, vahvistaen heissä tietoa, että he suorittavat
+vakavaa ja tärkeää yhteiskunnallista tehtävää. Näin tuumi myöskin
+Nehljudof.
+
+Heti kun valamiehet olivat istuutuneet, piti puheenjohtaja heille puheen
+heidän oikeuksistaan, velvollisuuksistaan ja vastuunalaisuudestaan.
+Puhettaan pitäessään hän alituisesti muutteli asentoansa, milloin
+nojaten vasempaan, milloin oikeaan käteen, milloin tuolin selkään,
+milloin sen laitoihin, milloin tasoitteli paperin reunoja, milloin
+silitteli paperiveistä, milloin taas tunnusteli kynää.
+
+Hänen sanojensa mukaan olivat heidän oikeutensa siinä, että he saavat
+tehdä syytetyille kysymyksiä puheenjohtajan kautta, että heillä sai olla
+lyijykynä ja paperia ja että he saivat tutkia esineellisiä todistuksia.
+Velvollisuus oli siinä, että heidän oli tuomitseminen oikein eikä
+valheellisesti. Ja vastuunalaisuus oli siinä, että jos he eivät pitäneet
+neuvotteluansa salassa tai olivat yhteydessä syrjäisten kanssa, he
+tulivat rangaistuksen alaisiksi.
+
+Kaikki kuuntelivat kunnioittavalla huomiolla. Kauppias, levittäen
+ympärillensä viinan hajua ja pidätellen äänekästä röystäilemistä,
+nyykäytteli hyväksyvästi päätänsä joka lauseelle.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Puheensa päätettyä puheenjohtaja kääntyi syytettyjen puoleen.
+
+--Simon Kartinkin, nouskaa,--sanoi hän.
+
+Simon kavahti hermostuneesti pystyyn ja poskilihakset alkoivat liikkua
+vielä nopeammin.
+
+--Nimenne?
+
+--Simon Petrovitsh Kartinkin,--sanoi hän nopeasti, köräkällä äänellä,
+nähtävästi jo edeltäpäin valmistuneena vastaamaan.
+
+--Säätynne?
+
+--Talonpoika.
+
+--Mitä lääniä ja piirikuntaa?
+
+--Tuulan läänistä, Krapivenskin piirikunnasta, Kupjanskan kunnasta,
+Borkin kylästä.
+
+--Kuinka vanha olette?
+
+--Neljännellä neljättä, syntynyt vuonna tuhat kahdeksansataa...
+
+--Mitä uskontoa?
+
+--Uskoa ollaan venäläistä, oikeauskoista.
+
+--Naimisissako?
+
+--En.
+
+--Mikä ammattinne?
+
+--Palvelimme »Mauritania» hotellin koridoorissa.
+
+--Oletteko ennen olleet syytettynä?
+
+--Ei ole minua koskaan tuomittu, sillä niinkuin elimme ennen...
+
+--Ettekö ole ennen olleet syytetty?
+
+--Jumala varjelkoon siitä, ei milloinkaan.
+
+--Oletteko saaneet syytekirjan jäljennöksen?
+
+--Olemme.
+
+--Istukaa. Jefimia Ivanovna Botshkova,--sanoi puheenjohtaja kääntyen
+seuraavan syytetyn puoleen.
+
+Mutta Simon yhä seistä törötti ja oli Botshkovan edessä.
+
+--Kartinkin, istukaa.
+
+Kartinkin vaan seisoi.
+
+--Kartinkin, istukaa!
+
+Mutta Kartinkin seisoi, ja hän istui vasta sitten, kun oikeudenpalvelija
+juoksi hänen luokseen ja pää vinossa, luonnottomasti silmiään avaten,
+traagillisella kuiskauksella sanoi: istukaa, istukaa!
+
+Kartinkin istahti yhtä nopeasti kuin oli seisomaankin noussut, kietoutui
+mekkoonsa ja alkoi taas nytkytellä äänettömästi poskiansa.
+
+--Nimenne?--kysyi puheenjohtaja toiselta syytetyltä, väsymyksestä
+huoaisten, katsomatta häneen ja selaillen jotakin edessään olevaa
+paperia. Tämmöisiin juttuihin oli puheenjohtaja niin tottunut, että
+jutun jouduttamiseksi hän saattoi tehdä kahta asiaa yhtaikaa.
+
+Botshkova oli 43 vuotias, säädyltään Kolomenskin talonpoika, ammatiltaan
+koridooripalvelija samassa »Mauritanian» hotellissa. Oikeudessa
+syytettynä ei ollut ollut, jäljennöksen oli saanut. Botshkova vastasi
+tavattoman rohkeasti ja semmoisella äänen painolla kuin olisi tahtonut
+sanoa: »niinpä niin Jefimia, ja vielä Botshkovakin, jäljennöksen saanut,
+ja ylpeilen siitä, enkä salli kenenkään nauraa». Botshkova, odottamatta
+käskyä, istui heti, kun kysymykset päättyivät.
+
+--Nimenne?--kysyi naisia rakastava puheenjohtaja erittäin ystävällisesti
+kolmannelta syytetyltä.
+
+--Pitää nousta,--lisäsi hän pehmeästi ja lempeästi, huomattuaan, että
+Maslova istui.
+
+Maslova nousi nopealla liikkeellä ja osoittaen olevansa valmis, korkeata
+rintaansa kohottaen, katsoi puheenjohtajata suoraan kasvoihin
+hymyilevillä ja vähän kieroilla silmillään.
+
+--Millä nimellä teitä kutsutaan?
+
+--Ljubofj, [merkitsee venäjäksi rakkaus.]--vastasi hän nopeasti.
+
+Nehljudof oli kaiken aikaa, rillit nenällä, katsellut syytettyjä sen
+mukaan kuin heitä kuulusteltiin.--»Olisiko se mahdollista», ajatteli
+hän, kääntämättä silmiään syytetystä.--»Mutta mitenkä siis--Ljubofj»,
+ajatteli hän, kuultuaan hänen vastauksensa.
+
+Puheenjohtaja tahtoi kysyä edelleen, mutta lasisilmäinen oikeudenjäsen,
+mutisten jotain vihaisesti, pysäytti hänet. Puheenjohtaja nyykäytti
+myöntävästi päätänsä ja kääntyi syytetyn puoleen.
+
+--Kuinka niin, Ljubofjiksi?--sanoi hän:--teidät on merkitty toisella
+nimellä. Syytetty oli vaiti.
+
+--Minä kysyn teiltä, mikä on teidän oikea nimenne?
+
+--Millä nimellä olette kastettu?--kysyi vihainen jäsen.
+
+--Ennen sanottiin minua Katariinaksi.
+
+»Olisiko sittenkin mahdollista», ajatteli yhä itsekseen Nehljudof, ja
+kuitenkin hän jo vähintäkään epäilemättä tiesi, että se oli Katjusha,
+samainen otto- tai palvelustyttö, johon hän yhteen aikaan oli ollut
+rakastunut, niin, juuri rakastunut, ja sitten jonakin mielettömyyden
+hetkenä vietellyt ja hylännyt, ja jota hän ei sittemmin enää koskaan
+muistellut, koska se muisto oli liian tuskallinen, liian selvästi
+ilmaisi, että hän, hienoudestaan ylpeilevänä, ei ollut suinkaan hieno,
+vaan oli käyttäytynyt suorastaan halpamaisesti tätä naista kohtaan.
+
+Niin, se oli Katjusha. Hän näki nyt selvästi tuon erikoisen,
+salaperäisen ominaisuuden, joka eroittaa jokaisen yksilön toisesta
+tehden hänet omituiseksi ja ainoaksi laatuaan. Huolimatta kasvojen
+luonnottomasta kalpeudesta ja täyteläisyydestä tämä omituisuus, tämä
+suloinen, erikoinen omituisuus näkyi sittenkin kasvoissa, huulissa,
+vähän kieroissa silmissä, hymyilevässä katseessa, ja siinä herkkyydessä,
+joka ei ilmennyt ainoastaan hänen kasvoissaan, vaan koko olennossaan.
+
+--Niin olisi teidän ollutkin vastaaminen,--sanoi puheenjohtaja taaskin
+erittäin pehmeästi.--Ja isännimenne?
+
+--Minä olen laittomasta avioliitosta,--sanoi Maslova.
+
+--Kuinka on teitä sitten risti-isän mukaan kutsuttu?
+
+--Mihailovaksi.
+
+»Ja mitä ihmettä on hän voinut tehdä?» ajatteli Nehljudof vaan,
+vaikeasti hengittäen.
+
+--Mikä on sukunimenne?--jatkoi puheenjohtaja.
+
+--Äidin mukaan olen kirjoissa nimellä Maslova.
+
+--Säätynne?
+
+--Kaupunkilainen.
+
+--Oletteko oikeauskoinen?
+
+--Olen.
+
+--Ammattinne? Mikä on ollut toimenanne? Maslova oli vaiti.
+
+--Mikä on ollut toimenanne?--toisti puheenjohtaja.
+
+--Olin laitoksessa,--vastasi Maslova.
+
+--Missä laitoksessa?--kysyi lasisilmäinen oikeudenjäsen.
+
+--Itse tiedätte, missä,--sanoi Maslova, hymähti ja heti jälleen,
+nopeasti ympärilleen katsahtaen, kiinnitti silmänsä puheenjohtajaan.
+
+Hänen kasvojensa ilmeessä oli tällöin jotakin niin tavatonta, jotain
+niin pelottavaa ja säälittävää oli hänen sanojensa merkityksessä, hänen
+naurahduksessaan ja siinä katseessa, jonka hän heitti salin yli, että
+puheenjohtaja painoi hämmentyen päänsä alas, ja hetken aikaa oli salissa
+täydellinen äänettömyys. Äänettömyyden katkasi jonkun nauru yleisön
+puolelta.
+
+Joku vaati sihistäen hiljaisuutta. Puheenjohtaja nosti päänsä ja rupesi
+taas kyselemään.
+
+--Oletteko ennen olleet syytettynä?
+
+--En,--vastasi Maslova hiljaa, huoaten.
+
+--Oletteko saaneet syytekirjan jäljennöksen?
+
+--Olen.
+
+--Istukaa, sanoi puheenjohtaja.
+
+Syytetty kohautti takaa hamettansa samallaisella liikkeellä, kuin
+hienopukuiset naiset korjaavat laahustimiaan, ja, pannen pienet
+valkoiset kätensä kokoon mekon hihoihin ja herkeämättä katsoen
+puheenjohtajaan, istuutui.
+
+Nyt alkoi todistajien esillehuutoja, niiden käskeminen ulos salista,
+sitten tehtiin päätös, joka koski asiantuntijalääkäriä ja hänen
+kutsumistaan istuntosaliin. Sitten nousi sihteeri lukemaan syytekirjaa.
+Hän luki selvästi ja äänekkäästi, mutta niin nopeaan, että hänen
+sanansa, joissa l- ja r-kirjaimet olivat väärin lausutut, suli
+yhtäjaksoiseksi ja nukuttavaksi polinaksi. Tuomarit nojasivat milloin
+millekin nojatuolin puolelle, milloin pöytään, milloin taaksepäin,
+milloin sulkivat milloin avasivat silmänsä ja kuiskuttelivat keskenään.
+Toinen santarmeista useamman kerran pidätteli haukotuksen väreitä
+leuvoissaan.
+
+Syytettyjen joukossa Kartinkin yhä liikutteli poskiansa. Botshkova istui
+ihan rauhallisena ja suorana, silloin tällöin raapien sormellaan
+päätänsä huivin alta.
+
+Maslova istui milloin liikkumatonna, kuunnellen lukijaa ja häneen
+katsoen, milloin säpsähteli ja aikoi sanoa vastaan, punastui välistä ja
+taas raskaasti huokasi, käsiensä asentoa muutellen, katsahtaen
+ympärilleen ja sitten taas kääntyen lukijaan.
+
+Nehljudof istui ensi rivissä korkeassa tuolissaan, toisena reunasta, ja
+ottamatta alas rillejänsä katseli Maslovaa. Hänen sielussaan tekivät
+työtä monimutkaiset ja tuskalliset ajatukset.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Syytekirja oli tämmöinen: tammikuun 17 päivänä 188' ilmoitti kaupungissa
+olevan »Mauritania» nimisen hotellin isäntä poliisikamarille, että
+siellä oli äkisti kuollut Siperiasta tullut 2:sen arvoluokan kauppias,
+
+Ferapont Smelkof. 4:nteen poliisiosastoon kuuluvan lääkärin todistuksen
+mukaan oli kuoleman syynä sydänhalvaus, jonka oli aiheuttanut
+liikanainen väkevien nauttiminen, ja Smelkofin ruumis oli kolmantena
+päivänä haudattu. Mutta neljäntenä päivänä Smelkofin kuoleman jälkeen
+palasi Pietarista hänen maamiehensä ja ystävänsä, siperialainen kauppias
+Timohin, joka, saatuaan tietää ystävänsä kuolemasta ja sen yhteydessä
+olleista asianhaaroista, ilmoitti epäilevänsä, että Smelkof ei kuollut
+luonnollisella kuolemalla, vaan että hän oli myrkytetty, ja että hänellä
+olleet rahat ja briljanttisormus, joita ei omaisuusluettelossa näkynyt,
+olivat anastetut, jonka tähden nyt olikin tutkimus toimeenpantu ja
+seuraavat seikat selville saatu: Ensiksikin se seikka, joka oli tunnettu
+sekä »Mauritanian» isännälle että kauppias Starikofin puotipalvelijalle,
+jonka kauppiaan kanssa Smelkof oli kaupunkiin tultuansa ollut
+asioissa,--nimittäin että Smelkofilla piti oleman pankista nostettuja
+rahoja 3,800 ruplaa, mutta hänen kuolemansa jälkeen avatussa kapsäkissä
+ja lompakossa tavattiin ainoastaan 312 ruplaa 16 kopekkaa. Toiseksi,
+että ennen kuolemaansa hän oli koko päivän ja yön viettänyt
+prostitueeratun Ljubkan [diminutiivi nimestä Ljubof.] kanssa, joka oli
+kaksi kertaa ollut hänen huoneessansa. Kolmanneksi, että tämä
+prostitueerattu möi emännälle Smelkofille kuuluneen briljanttisormuksen.
+Neljänneksi, että koridoorissa palveleva tyttö, Jefimia Botshkova,
+seuraavana päivänä kauppias Smelkofin kuoleman jälkeen pani
+kauppapankkiin juoksevalle tilille 1800 ruplaa. Ja viidenneksi, että
+prostitueeratun, Ljubkan, sanojen mukaan, koridooripalvelija Simon
+Kartinkin oli antanut prostitueeratulle, Ljubkalle, pulverin ja käskenyt
+kaatamaan viinilasiin sekä juottamaan sen kauppias Smelkofille, minkä
+prostitueerattu Ljubka, oman tunnustuksensa mukaan, olikin tehnyt.
+
+Syytettynä kuulusteltu, Ljubkaksi nimitetty prostitueerattu, oli
+todistanut, että kauppias Smelkofin ollessa haureustalossa, missä hän,
+kuten sanoi oli työskennellyt, tämä kauppias todellakin lähetti hänet
+»Mauritanian» huoneisiin rahojansa hakemaan, ja että avattuaan
+saamallansa avaimella kauppiaan kapsäkin, hän otti sieltä käskyn mukaan
+40 ruplaa, vaan enempää ei ottanut, jonka voisivat todistaa Simon
+Kartinkin ja Jefimia Botshkova, kun hän oli heidän läsnäollessaan
+kapsäkin avannut ja sulkenut ja rahat ottanut.
+
+Mitä Smelkofin myrkyttämiseen tulee, on prostitueerattu Ljubka
+todistanut, että hän, Ljubka, kolmannen kerran tultuaan kauppias
+Smelkofin huoneeseen, oli todellakin antanut tälle, Simon Kartinkinin
+neuvon mukaan, konjakkiin sekoitettuna, jotain pulveria jota hän oli
+pitänyt unipulverina, tarkoituksella nukuttaa kauppiasta, että tämä
+olisi pikemmin hänet päästänyt, vaan että rahoja hän ei ollut ottanut,
+ja että sormuksen oli Smelkof itse hänelle lahjoittanut, ensin lyötyään
+häntä ja hänen sen johdosta ruvettua lähtöä tekemään.
+
+Tutkintotuomarin syytettyinä kuulustelemat Jefimia Botshkova ja Simon
+Kartinkin olivat todistaneet: Jefimia Botshkova, ettei hän mitään tiedä
+kadonneista rahoista ja ettei hän käynytkään kauppiaan huoneessa, missä
+Ljubka oli yksin emännöinyt, ja että siis anastuksen, jos semmoinen on
+tapahtunut, on tehnyt Ljubka, tullessaan kauppiaan avaimen kanssa rahoja
+noutamaan.
+
+Tässä kohden Maslova säpsähti ja katsahti suu auki Botshkovaan.
+
+Kun Jefimia Botshkovalle näytettiin hänen 1,800 ruplan
+pankkitodistuksensa,--jatkoi sihteeri lukemistaan,--ja häneltä kysyttyä,
+mistä oli näin paljon rahaa saanut, hän väitti ansainneensa nämä rahat
+12 vuoden aikana yhdessä Simonin kanssa, jonka kanssa he aikoivat mennä
+naimisiin.
+
+Syytettynä kuulusteltu Kartinkin taas, ensi kerran kuulusteltuna,
+tunnusti anastaneensa rahat yhdessä Botshkovan kanssa, Maslovan
+neuvosta, joka oli haureustalosta tullut ja tuonut avaimen kanssaan, ja
+jakaneensa ne itsensä, Maslovan ja Botshkovan kesken; vielä hän tunnusti
+antaneensa Maslovalle pulveria kauppiaan nukuttamista varten; mutta
+toisessa kuulustelussa hän kielsi osanottonsa niinhyvin rahojen
+anastamiseen kuin pulverin antamiseen Maslovalle, syyttäen kaikesta vaan
+Maslovaa. Botshkovan tallettamien rahojen suhteen hän todisti samaa kuin
+tämäkin, eli että nämä rahat olivat heidän yhteisesti ansaitsemiansa 18
+vuoden palvelusaikana hotellissa, juomarahoina herrasväeltä.
+
+Erityisten jutussa ilmestyväin asianhaarain selvillesaamista varten oli
+katsottu tarpeelliseksi tutkia kauppias Smelkofin ruumista, ja tätä
+tarkoitusta varten tointa pidetty Smelkofin ruumiin jälleen esille
+kaivamisesta sekä sisälmysten ja elimistössä tapahtuneiden muutosten
+tutkimisesta. Sisälmysten tutkiminen oli antanut aihetta otaksumiseen,
+että Smelkofin kuolema oli todellakin myrkytyksen seuraus. Sitten
+seurasi syytekirjassa kertomus vastakkain kuulusteluista ja todistajain
+näytteistä. Syytekirja päättyi näin:
+
+Toisen arvoluokan kauppias, Smelkof, antautuen juomiseen ja irstauteen,
+ja yhtyen Kitaevan laitoksessa asuvan, Ljubkaksi kutsutun
+prostitueeratun kanssa, erityisesti häneen viehättyneenä, antoi 17 p:nä
+tammikuuta v. 188', ollen itse tässä Kitaevan haureuslaitoksessa,
+yllämainitulle Ljubka-nimiselle prostitueeratulle kapsäkkinsä avaimen ja
+lähetti hänet vuokraamaansa huoneeseen hakemaan kapsäkistä mässäämistä
+varten tarvittavia rahoja 40 ruplaa. Huoneeseen tultuansa, Katariina
+Maslova, hakiessaan näitä rahoja, teki liiton Botshkovan ja Kartinkinin
+kanssa anastaaksensa kaikki Smelkofille kuuluvat rahat ja jakaaksensa ne
+sitten keskenään, minkä he tekivätkin, (tässä Maslova taas säpsähti,
+jopa kavahti paikaltaankin ja lensi tulipunaseksi), jonka ohella
+erityisesti Maslovalle on annettu briljanttisormus,--jatkoi
+sihteeri,--ja luultavasti vähempi summa rahaa, jonka hän on joko
+kätkenyt tai kuluttanut, ollen sinä yönä juopuneessa tilassa.
+Peittääkseen rikoksensa jäljet päättivät nyt rikolliset houkutella
+Smelkofin jälleen huoneeseensa ja myrkyttää hänet siellä Kartinkinin
+hallussa olevalla pulverilla. Tässä tarkoituksessa Maslova palasi
+jälleen haureustaloon ja sai kauppias Smelkofin lähtemään kanssansa
+takasin »Mauritaniassa» olevaan asuntoon. Kun Smelkof palasi
+huoneeseensa, niin Maslova, saatuaan Kartinkiniltä mainitun pulverin,
+sekotti sen viinilasiin, jonka antoi Smelkofin juotavaksi ja josta
+seurasi kuolema Smelkofille.
+
+Tämän perustuksella syytetään Simon Kartinkin, talonpoika Borkin
+kylästä, 33 vuotias, kaupunkilaisnainen Jefimia Ivanovna Botshkova, 43
+vuotias, ja kaupunkilaisnainen Katariina Mihailovna Maslova, 27 vuotias,
+rikoksellisina siitä, että he 17 p:nä tammikuuta v. 188' yhteisesti,
+anastettuansa kauppias Smelkofin rahat, kaikkiaan 2,500 ruplaa,
+tappamisen aikomuksessa ja rikoksen peittämisen tarkoituksessa juottivat
+kauppias Smelkofille myrkkyä, josta seurasi hänen kuolemansa.
+
+Tämmöinen rikos on edellytetty rikoslain 1455 luvussa. Johon nähden ja
+katsoen rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevan asetuksen sen-ja-sen
+luvun määräyksiin talonpoika Simon Kartinkin, Jefimia Botshkova ja
+kaupunkilaisnainen Katariina Maslova katsotaan kuuluviksi piirioikeuden
+tuomiovallan alaisiksi valamiesten myötävaikutuksella.
+
+Näin lopetti sihteeri pitkän syytekirjan lukemisen, ja, pannen arkit
+kokoon, istahti paikallensa suoristellen molemmin käsin pitkää
+tukkaansa. Kaikilta pääsi helpoituksen huokaus nähdessään
+mielihyväksensä, että nyt oli alkanut rikoksen tutkiminen, ja että kohta
+oli kaikki selviävä, ja oikeus pääsevä valtaan. Ainoastaan Nehljudof
+ajatteli toisin: Hän oli aivan kauhistuksissaan siitä, että Maslova,
+sama jonka hän tunsi 10 vuotta sitten viattomana ja ihanana tyttönä, oli
+voinut tehdä näin.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Kun syytekirja oli luettu, puheenjohtaja, neuvoteltuaan jäsenten kanssa,
+kääntyi Kartinkinin puoleen tavalla, joka selvästi ilmaisi, että nyt me
+jo saamme varmasti ja perin pohjin tietää kaikki tyyni.
+
+--Talonpoika Simon Kartinkin,--sanoi hän kallistuen vasemmalle.
+
+Simon Kartinkin nousi eteenpäin kumartuneena ja jännitti taas käsiänsä
+kiinni housunpoimuihin, samat nytkytykset yhä poskissansa.
+
+--Teitä syytetään siitä, että te 17 p:nä tammikuuta vuonna 188' yhdessä
+Jefimia Botshkovan ja Katariina Maslovan kanssa anastitte kauppias
+Smelkofin kapsäkistä hänelle kuuluvat rahat ja sitten toitte pulverin ja
+houkuttelitte Katariina Maslovan antamaan kauppias Smelkofille myrkkyä,
+viinilasiin sekotettuna, josta seurasi Smelkofin kuolema. Tunnustatteko
+itsenne syylliseksi?--sanoi hän kallistuen takasin oikealle puolelle.
+
+--Vielä vähä, onhan meidän asiamme palvella vieraita...
+
+--Siitä puhumme sitten. Tunnustatteko itsenne syylliseksi?
+
+--Enpä suinkaan. Minä ainoastaan...
+
+--Siitä puhumme sitten. Tunnustatteko itsenne syylliseksi?--toisti
+puheenjohtaja rauhallisesti ja varmasti.
+
+--Enhän mitenkään voi sitä tehdä, sillä... Taaskin hypähti
+oikeudenpalvelija Simon Kartinkinin luo ja traagillisella kuiskauksella
+pysäytti hänet.
+
+Puheenjohtaja, siirtämällä sen käden, jossa piti paperia, toiseen kohti,
+ilmaisi tämän seikan nyt päättyneeksi, ja kääntyi Jefimia Botshkovan
+puoleen.
+
+--Jefimia Botshkova, teitä syytetään siitä, että 17 päivänä tammikuuta
+vuonna 188', »Mauritanian» hotellissa, yhdessä Simon Kartinkinin ja
+Katariina Maslovan kanssa anastitte kauppias Smelkofin kapsäkistä rahat
+ja kantasormuksen, ja jaettuanne anastetun tavaran keskenänne, juotitte
+rikoksen peittämiseksi Smelkofille myrkkyä, josta seurasi hänen
+kuolemansa. Tunnustatteko itseänne syylliseksi?
+
+--En ole missään kohti syyllinen,--sanoi rivakkaasti ja varmasti
+syytetty.--Huoneeseen en ole jalallanikaan astunut... Mutta kun tuo
+riiviö sinne tuli, niin hän se kaikki tekikin.
+
+--Siitä saatte sitte puhua,--sanoi puheenjohtaja yhtä pehmeästi ja
+varmasti.--Ette siis tunnusta syyllisyyttänne?
+
+--Minä en ole ottanut rahoja, enkä juottanut, on ole huoneessa
+käynytkään. Jos olisin käynyt, kyllä olisin tuon tuossa potkaissut ulos.
+
+--Ettekö tunnusta itseänne syylliseksi?
+
+--En ikinä maailmassa.
+
+--Hyvä on.
+
+--Katariina Maslova,--alkoi puheenjohtaja, kääntyen kolmannen syytetyn
+puoleen:--teitä syytetään siitä, että tultuanne haureuslaitoksesta
+»Mauritanian» hotelliin, tuoden muassanne kauppias Smelkofin kapsäkin
+avaimen, anastitte tästä kapsäkistä rahoja ja kantasormuksen,--sanoi hän
+aivan kuin ulkoläksyä lukien ja kallistaen samalla korvaansa vasemmalla
+istuvan jäsenen puoleen, joka ilmoitti, että todistusesineiden
+luettelosta päättäen täältä puuttui vielä lääkepullo,--anastitte
+kapsäkistä rahat ja kantasormuksen,--toisti puheenjohtaja:--ja
+jaettuanne anastetun tavaran ja sitten jälleen tultuanne kauppias
+Smelkofin kanssa »Mauritanian» hotelliin, juotitte Smelkofille
+myrkkyjuoman, josta seurasi hänen kuolemansa. Tunnistatteko itsenne
+syylliseksi?
+
+--En ole syypää mihinkään,--sanoi Maslova nopeasti,--mitä alusta puhuin,
+sitä puhun nytkin, että en ja en ja en, ja sormuksen hän itse minulle
+antoi.
+
+--Ettekö tunnusta anastaneenne 2,600 ruplaa?--kysyi puheenjohtaja.
+
+--Johan sanoin, etten ole ottanut muuta kuin 10 ruplaa.
+
+--Tunnustattekos antaneenne kauppias Smelkofille myrkkylasin?
+
+--Tunnustan, Mutta minä luulin, kuten minulle oli sanottu, että se oli
+unijuomaa, ettei siitä mitään pahaa tule. En aikonut enkä tahtonut.
+Sanon Jumalan nimessä, etten tahtonut,--sanoi hän.
+
+--Ette siis tunnusta itseänne syylliseksi kauppias Smelkofin rahojen ja
+sormuksen anastamiseen,--sanoi puheenjohtaja.--Vaan tunnustatte
+antaneenne pulverin?
+
+--Sen kyllä tunnustan, mutta minä luulin sen unipulveriksi. Annoin, että
+hän nukkuisi,--en tahtonut enkä aikonut.
+
+--Hyvä on, sanoi puheenjohtaja, nähtävästi tyytyväisenä tutkimuksen
+tuloksiin.--Kertokaa nyt siis, kuinka asia oli,--sanoi hän nojaten
+taaksepäin ja pannen molemmat kätensä pöydälle.--Kertokaa kaikki tyyni,
+niinkuin se oli. To voitte, avomielisesti tunnustamalla, lieventää
+kohtaloanne.
+
+Maslova katseli yhä suoraan puheenjohtajan silmiin ja oli vaiti.
+
+--Kertokaa kuinka asia oli.
+
+--Kuinkako oli?--alkoi Maslova äkkiä nopeasti.--Tulin hotelliin, minut
+saatettiin huoneeseen, siellä oli hän, ja jo hyvin juopuneena.--Maslova
+lausui _hän_-sanan erityisellä kauhulla, silmiänsä suurentaen.--Minä
+tahdoin lähteä, hän ei päästänyt.
+
+Maslova vaikeni ikäänkuin olisi kadottanut ajatuksensa johdon tai
+muistanut muuta.
+
+--Entä sitten?
+
+--Sitten oltuani siellä jonkun aikaa, läksin pois.
+
+Samassa yleisen syyttäjän apulainen puolittain kohosi, luonnottomasti
+nojaten toiseen kyynäspäähänsä.
+
+--Teillä on jotakin kysyttävää,--sanoi puheenjohtaja, ja tämän vastattua
+myöntävästi osotti liikkeellään, että nyt hän saattoi tehdä
+kysymyksensä:
+
+--Haluaisin tehdä kysymyksen: oliko syytetty ennestään tuttu Simon
+Kartinkinin kanssa?--sanoi syyttäjän apulainen katsomatta Maslovaan.
+
+Ja tehtyään tämän kysymyksensä puristi huulensa yhteen ja rypisti
+otsansa.
+
+Puheenjohtaja toisti kysymyksen. Maslova tuijotti säikähtyneenä
+syyttäjän apulaiseen.
+
+--Simoninko kanssa? Olin,--sanoi hän.
+
+--Tahtoisin edelleen tietää, mitä lajia tämä syytetyn tuttavuus
+Kartinkinin kanssa on oikeastaan ollut. Ovatkohan he useinkin tavanneet
+toisiansa?
+
+--Mitäkö lajia tuttavuutta? Kävi minua noutamassa hotellivieraiden luo,
+ei sen kummempaa tuttavuutta--vastasi Maslova, katsellen levottomasti
+vuoroin puheenjohtajaan ja vuoroin syyttäjän apulaiseen.
+
+--Haluaisin tietää, miksi Kartinkin haki vieraiden luo yksinomaan
+Maslovaa eikä muita tyttöjä?--sanoi syyttäjän apulainen rypistyen taas
+miettiväisen näköiseksi, hieno Mefiston hymy huulilla.
+
+--En tiedä. Mistä sen tietäisin,--vastasi Maslova, pelästyneenä
+katsahtaen ympärilleen ja hetkeksi pysähtäen katseensa Nehljudofiin:--
+kenen tahtoi, sen kutsuikin.
+
+»Olisiko todellakin tuntenut?» ajatteli Nehljudof kauhistuneena,
+tuntien, kuinka veri törmäsi hänen kasvoihinsa; mutta Maslova, panematta
+häneen suurempaa huomiota kuin muihin, heti kääntyi toisaanne ja katsoi
+taas pelokkaan näköisenä syyttäjän apulaiseen.
+
+--Syytetty näin ollen kieltää olleensa minkäänlaisissa lähemmissä
+suhteissa Kartinkiniin. Hyvä on. Muuta ei minulla ole kysyttävää.
+
+Ja syyttäjän apulainen otti samassa kyynäspäänsä pois pulpetiltaan
+kirjoittaakseen jotakin muistiin. Mutta oikeastaan hän ei kirjoittanut
+niin mitään, vaan ainoastaan paineli kynällä entisiä kirjaimia
+muistiinpanoissaan. Hän oli nähnyt kuinka yleiset syyttäjät ja
+asianajajat aina tekevät: taitavan kysymyksen tehtyänsä kirjoittavat
+puheeseensa huomautuksen, jonka sitten on musertaminen vastustaja.
+
+Puheenjohtaja ei kääntynyt heti syytetyn puoleen, koska paraillaan
+kyseli lasisilmäiseltä jäseneltä, oliko tämä suostuvainen siihen
+kysymysten järjestykseen, joka oli jo edeltäpäin valmistettu ja
+kirjoitettu.
+
+--Mitäs sitten tapahtui?--kysyi puheenjohtaja edelleen.
+
+--Tulin kotiin,--jatkoi Maslova jo vähän rohkeammin ja vaan
+puheenjohtajaan katsellen:--annoin rahat emännälle ja panin maata. Mutta
+juuri kun olin nukkunut, herättää minut palvelustyttömme Berta. »Käyhän
+sisään, kauppiaasi on jälleen tullut». En olisi tahtonut tulla esille,
+mutta emäntä käski. Salissa oli _hän_,--Maslova lausui hän-sanan taas
+ilmeisellä kauhulla,--_hän_ yhä juotti meidän tyttöjämme, ja olisi
+sitten lähettänyt enemmän viiniä hakemaan, mutta rahat olivat lopussa.
+Emäntä ei luottanut hänelle velaksi. Ja silloin lähetti hän minut
+hotellihuoneeseensa, sanoen missä rahat olivat ja kuinka paljon piti
+ottaa. Niin minä sitten läksin.
+
+Puheenjohtaja kuiskutteli paraikaa vasemmalla puolella istuvan jäsenen
+kanssa eikä kuullut, mitä Maslova puhui, mutta näyttääksensä, että hän
+oli kaikki kuullut, hän kertoi Maslovan viimeiset sanat:
+
+--Niin sitten läksitte. No, entä sitten--sanoi hän.
+
+--Tulin ja tein kaikki niinkuin hän oli käskenyt. Menin huoneeseen. En
+mennyt yksin, vaan kutsuin mukaani Simon Mihailovitshin ja hänet,--sanoi
+Maslova osoittaen Botshkovaan.
+
+--Se valehtelee. En ole jalallanikaan astunut...--alkoi Botshkova, mutta
+hänet keskeytettiin.
+
+--Heidän läsnäollessaan otin neljä kymmenen ruplan seteliä,--jatkoi
+Maslova rypistäen silmiään ja katsomatta Botshkovaan.
+
+--Eikö syytetty, ottaessaan 40 ruplaa, huomannut kuinka paljon rahoja
+oli kaikkiaan,--kysyi syyttäjä uudelleen.
+
+Maslova säpsähti heti kun syyttäjä vaan kääntyi hänen puoleensa. Hän
+tunsi tämän tarkoittavan hänelle pahaa, vaikkei ymmärtänytkään
+kuinka.--En laskenut rahoja, näin vaan, että siellä oli sataruplasia.
+
+--Syytetty siis näki sataruplasia,--minulla ei ole muuta kysyttävää.
+
+--No toitteko rahat, jatkoi puheenjohtaja kelloansa katsoen.
+
+--Toin.
+
+--Entä sitten?--kysyi puheenjohtaja.
+
+--Sitten hän taas otti minut luoksensa,--sanoi Maslova.
+
+--No kuinka te sitten annoitte hänelle viinissä pulveria?--kysyi
+puheenjohtaja.
+
+--Kuinkako annoin? Kaasin viiniin ja annoin.
+
+--Miksi annoitte?
+
+Maslova huokasi raskaasti ja syvään vastaamatta ensin mitään.
+
+--Kauppias ei tahtonut mitenkään päästää minua,--sanoi hän
+vihdoin.--Väsyin lopulta hänen kanssansa. Tulin käytävään ja sanoin
+Simon Mihailovitshille: »kunpa se edes päästäisi minut. Olen väsynyt».
+Tähän Simon Mihailovitsh sanoi: »mekin olemme häneen kyllästyneet. Me
+tahdomme antaa hänelle unipulveria; kun hän nukkuu, pääset sinäkin
+menemään.» Minä sanoin; »no hyvä»; en luullut pulveria vaaralliseksi.
+Hän antoikin sen minulle. Minä tulin, hän makasi väliseinän takana, ja
+käski paikalla tuomaan itsellensä konjakkia. Minä otin pöydältä pullon
+samppanjakonjakkia, kaasin kahteen lasiin, toiseen itselleni toiseen
+hänelle, ja karistin hänen lasiinsa pulverin ja annoin hänelle. Kyllä en
+olisi antanut, jos vaan tiesin.
+
+--Entä sormus, kuinka se oli joutunut käsiinne?--kysyi puheenjohtaja.
+
+--Sormuksen hän itse lahjoitti minulle.
+
+--Milloin se tapahtui?
+
+--Kun tulimme hänen huoneeseensa, aijoin minä lähteä pois, mutta hän löi
+minua päähän ja särki kampani. Minä suutuin ja tahdoin lähteä koko
+talosta. Silloin hän otti sormestaan sormuksen ja lahjoitti sen minulle,
+etten vaan olisi lähtenyt,--sanoi Maslova.
+
+Yleisen syyttäjän apulainen kohosi jälleen istuimellaan ja yhä samalla
+teeskennellyn viattomalla tavalla pyysi saada tehdä vieläkin muutamia
+kysymyksiä, ja luvan saatuaan ja päätään kallistaen kirjaillun
+kauluksensa yli, kysyi:
+
+--Tahtoisin tietää, kuinka kauan syytetty oli kauppias Smelkofin
+huoneessa.
+
+Taas tuli Maslovaan pelko, ja levottomasti katsahtaen syyttäjän
+apulaisesta puheenjohtajaan, hän sanoi kiireisesti:
+
+--En muista kuinka kauan.
+
+--Muistaako syytetty käyneensä missään muualla hotellissa, sittenkuin
+oli tullut kauppias Smelkofin huoneesta.
+
+Maslova jäi miettimään.
+
+--Viereisessä tyhjässä huoneessa kävin,--sanoi hän.
+
+--Missä tarkoituksessa siellä kävitte?--kysyi syyttäjän apulainen
+huomaamattansa kääntyen jo suoraan Maslovan puoleen.
+
+--Järjestääkseni pukuani ja odotellakseni ajuria.
+
+--Entä Kartinkin, oliko hän huoneessa syytetyn kanssa, vai ei?
+
+--Tuli hänkin sinne.
+
+--Mitä varten?
+
+--Kauppiaalta oli jäänyt samppanjakonjakkia, me yhdessä joimme sen
+loppuun.
+
+--Vai joitte yhdessä. Hyvä on.
+
+--Puhelitteko jotain Simonin kanssa, ja mitä?
+
+Maslova rypisti äkkiä silmänsä, sävähti punaseksi ja sanoi nopeasti:
+mitä minä olisin puhunut? En ole mitään puhunut. Olen kertonut aivan
+niinkuin oli. Enkä tiedä mistään muusta. Tehkää minun kanssani mitä
+tahdotte. Syyllinen en ole, siinä kaikki.
+
+--Minulla ei ole muuta kysyttävää,--sanoi yleinen syyttäjä
+puheenjohtajalle, ja luonnottomasti kohauttaen olkapäitänsä alkoi
+kiireisesti kirjoittaa puheeseensa tätä syytetyn omaa tunnustusta, jonka
+mukaan hän oli Simonin kanssa käynyt tyhjässä huoneessa.
+
+Syntyi äänettömyys.
+
+--Eikö teillä ole mitään lisättävää?
+
+--Olen sanonut kaikki,--vastasi Maslova huoaten ja istui.
+
+Tämän jälkeen puheenjohtaja kirjoitti jotain paperiinsa, ja otettuaan
+huomioon vasemmalla puolella istuvan jäsenen kuiskauksen, ilmoitti
+istunnon keskeytyvän 10 minuutiksi, nousi nopeasti ja läksi ulos
+salista. Puheenjohtajan ja vasemmalla puolella istuvan jäsenen
+keskinäinen kuiskutus oli koskenut sitä seikkaa, että tämä jäsen oli
+tuntenut vatsanipistyksiä ja halusi sen johdosta suorittaa pienen
+hieronnan ja juoda tippoja. Tämän hän ilmoitti puheenjohtajalle, ja
+hänen pyynnöstään nyt tehtiinkin keskeytys.
+
+Tuomarien jälkeen nousivat valamiehet, asianajajat, todistajat, ja,
+tuntien mielihyvää osaksi jo suoritetun tärkeän tehtävän johdosta,
+rupesivat käyskentelemään sinne tänne.
+
+Nehljudof tuli valamiesten huoneeseen ja istahti ikkunan ääreen.
+
+
+
+
+XII.
+
+
+Niin, se oli siis todellakin Katjusha.
+
+Nehljudofin suhteet Katjushaan olivat tämmöiset.
+
+Ensi kerran Nehljudof näki Katjushan silloin, kuin hän kolmatta vuotta
+yliopistossa ollessaan, valmistellen väitöskirjaansa maanomistuksesta,
+vietti kesää tätiensä luona. Tavallisesti hän oli kesää äitinsä ja
+sisarensa kanssa äidin omistamalla suurella maatilalla Moskovan lähellä.
+Mutta tänä vuonna oli sisar mennyt naimisiin, ja äiti matkustanut
+ulkomaille kylpemään. Ja kun Nehljudofin oli kirjoittaminen
+väitöskirjaansa, päätti hän asettua kesäksi tätiensä luo. Heidän
+luonansa, heikäläisessä erämaassa, oli hiljaista elää, eikä ollut tietoa
+huvituksista; tädit päälliseksi rakastivat hellästi veljenpoikaansa ja
+perillistään, ja hänkin puolestaan rakasti heitä, rakasti heidän
+elämänsä vanhanaikaisuutta ja yksinkertaisuutta.
+
+Tänä kesänä täällä tätien luona eli Nehljudof siinä ylevän innostuksen
+kehityskaudessa, jolloin nuorukainen ensi kerran, ei syrjäisestä
+vaikutuksesta, vaan omin päinsä tuntee elämän koko ihanuuden ja
+tärkeyden, ja sen tehtävän koko merkityksen, joka siinä on ihmisellä
+edessään, näkee mahdolliseksi sekä oman että koko maailman loppumattoman
+täydellisentymisen, ja antautuu tähän täydellisentymiseen ei ainoastaan
+toivoen, vaan varmaan tietäen kerran saavuttavansa sen täydellisyyden,
+jota mielessään kuvailee. Tänä vuonna, vielä yliopistossa ollessaan, hän
+luki Spencerin yhteiskuntaopin ja Spencerin mielipiteet maanomistuksesta
+tekivät häneen suuren vaikutuksen, erittäinkin siksi, että hän itse oli
+suurviljelystä harjoittavan maatilan perillinen. Hänen isänsä ei ollut
+rikas, vaan hänen äitinsä oli myötäjäisinä saanut 10 tuhatta desjatinaa
+maata. Ensi kerran hän silloin ymmärsi yksityisen maanomistuksen koko
+julmuuden ja vääryyden, ja ollen niitä ihmisiä, joille uhrautuminen
+jonkun siveellisen tarkoituksen nimessä tuottaa suurinta henkistä
+nautintoa, hän päätti olla käyttämättä hyväkseen omistusoikeuttaan
+maahan ja antoikin silloin isänperintönä saamansa maan talonpojille.
+Tästä aineesta hän nyt kirjoitti yliopistossa.
+
+Hänen elämänsä oli tähän aikaan muodostunut tätien luona tämmöiseksi:
+hän nousi hyvin varhain, joskus 3 aikaan aamulla, ja meni ennen auringon
+nousua uimaan jokeen vuoren alla; toisinaan ei ollut vielä aamusumukaan
+häipynyt ja palatessa huuru vielä helkkyi ruohossa ja kukkasissa. Joskus
+aamusin, kahvin juotuansa, hän istahti kirjoittamaan väitöskirjaansa tai
+lukemaan tarpeellisia lähdeteoksia, mutta sattui myöskin usein, että hän
+lukemisen ja kirjoittamisen asemesta jälleen läksi kotoa ja harhaili
+pitkin metsiä ja ahoja. Ennen päivällistä hän nukahti johonkin puutarhan
+pimentoon, sitten päivällisillä hän huvitti ja nauratti iloisuudellaan
+tätejä, sitten teki ratsastus- tai veneretkiä ja illalla jälleen luki
+tai istui tätien kanssa pasianssia panemassa. Usein öisin, erittäinkin
+kuutamon aikana, hän ei voinut nukkua vaan siksi, että tunsi liian
+valtavasti uhkuvaa elämäniloa, ja unen asemesta, joskus aamun
+valkenemiseen saakka, käyskenteli puutarhassa mietiskellen ja
+haaveksien.
+
+Näin onnellisesti ja rauhallisesti hän eli ensimäisen kuukauden
+olostansa tätien luona, ollenkaan huomaamatta tummasilmäistä,
+vikkeläjalkaista Katjushaa, tuota tyttöä, josta ei voinut sanoa oliko
+hän piika vai ottotyttö.
+
+Nehljudof oli kasvatettu äitinsä siipien suojassa ja oli tähän aikaan,
+eli 19:n vuotiaana, aivan viaton nuorukainen. Hän ihanteli naista
+ainoastaan tulevana vaimonansa. Kaikki naiset, jotka hänen käsityksensä
+mukaan eivät saattaneet tulla hänen vaimokseen, olivat hänelle ihmisiä
+eikä naisia. Mutta kävi niin, että tänä kesänä, helatorstaina, tuli
+tätien luo naapurin rouva lapsineen: kahden neitosen, lyseolaisen ja
+heidän luonaan asuvan nuoren, talonpoikaista syntyperää olevan
+taiteilijan kanssa.
+
+Teenjuonnin jälkeen ruvettiin vastaniitetyllä nurmikolla talon edustalla
+leskeä juoksemaan. Katjusha otettiin myöskin mukaan. Muutamien vaihtojen
+jälkeen joutui Nehljudof juoksemaan Katjushan kanssa. Katjusha oli aina
+häntä miellyttänyt, mutta hänen ei ollut päähänkään pälkähtänyt, että
+heidän välillään voisi syntyä mitään erikoisia suhteita.
+
+--No noitapa ei nyt mikään saa kiinni,--puhui leskeksi jäänyt iloinen
+taiteilija, joka osasi hyvin pian juosta lyhyillä ja paksuilla
+vänkyläsäärillään.
+
+--Ei, elleivät satu kaatua kumpsahtamaan.
+
+--Älkää luulkokaan saavanne kiinni.
+
+--Yks, kaks, kolme!
+
+Lyötiin kolmasti kämmeniä yhteen. Vaivoin hilliten nauruansa Katjusha
+vaihtoi nopeasti paikkaa Nehljudofin kanssa ja puristaen kovan
+karkealla, pienellä kädellään hänen suurta kättänsä, lähti juoksemaan
+vasemmalle, tärkättyjen alushameiden kahistessa.
+
+Nehljudof osasi juosta nopeasti eikä olisi millään muotoa tahtonut
+joutua tappiolle taiteilijan rinnalla. Katsottuaan taaksensa hän näki
+taiteilijan koettavan ottaa kiinni Katjushaa, mutta tämä, nopeasti
+vilistäen notkean nuorilla jaloillaan, ei antautunut hänelle, vaan
+loittoni vasemmalle. Edessä oli sireenipehko, jota kauemmas ei kukaan
+ollut juossut, mutta Katjusha, katsahtaen Nehljudofiin, antoi tälle
+merkin päällään, että he yhtyisivät pehkon takana. Nehljudof ymmärsi
+hänet ja juoksi sireenipensaitten taa. Mutta täällä pensaiden takana oli
+hänelle tuntematon oja, täynnänsä nokkosia: hän kompastui siihen,
+putosi, poltti kätensä ja sai ne märiksi illan kasteesta; kohta hän
+kuitenkin kimposi nauraen ylös, korjasi pukunsa ja juoksi aukealle
+paikalle. Katjusha, ilosta loistaen, silmät mustina kuin kastunut
+viinamarja, lensi häntä vastaan. He juoksivat yhteen ja tarttuivat
+toistensa käsiin.
+
+--Poltitte kätenne, mitä?--sanoi hän korjaten vapaalla kädellään
+palmikkoa, hyvin hengästyneenä, ja katsoi hymyillen Nehljudofia alhaalta
+ylös, suoraan silmiin.
+
+--Enhän tiennytkään, että täällä oli oja,--sanoi Nehljudof myöskin
+hymyillen ja päästämättä Katjushan kättä.
+
+Katjusha siirtyi lähemmäksi häntä, ja hän, itsekään tietämättä kuinka se
+tapahtui, kallisti kasvonsa Katjushan puoleen; toinen ei väistynyt;
+silloin hän puristi lujemmin Katjushan kättä ja suuteli häntä huulille.
+
+--Hyvä ihme!--sanoi Katjusha ja nopeasti irrottaen kätensä juoksi hänen
+luotaan pois.
+
+Sireenipensaasta hän taittoi kaksi valkoista, jo osaksi karissutta
+sireeniterttua, ja viuhtoen niillä hehkuvia kasvojaan, katsahdellen
+Nehljudofiin ja rivakkaasti heilutellen käsiään edessänsä, meni takasin
+leikkivien luo.
+
+Tästä lähtien Nehljudofin ja Katjushan väliset suhteet muuttuivat
+entisestään ja sijaan tuli se erikoissuhde, joka on olemassa viattoman
+nuoren miehen ja samallaisen viattoman tytön välillä, jotka viehättävät
+toinen toistaan.
+
+Kun Katjusha vaan tuli huoneeseen, taikka vaan kaukaakin näkyi hänen
+valkonen esiliinansa, heti muuttui Nehljudofille kaikki
+päivänpaisteiseksi, kaikki tuli huvittavammaksi, hauskemmaksi,
+merkitsevämmäksi, koko elämä kävi iloisammaksi. Samaa tunsi Katjushakin.
+Mutta ei ainoastaan Katjushan läheisyys tehnyt Nehljudofiin tätä
+vaikutusta; saman vaikutuksen häneen teki pelkkä tieto, että tämä
+Katjusha oli olemassakin, ja Katjushaan taas, että Nehljudof oli
+olemassa. Jos Nehljudof oli saanut ikävän kirjeen äidiltänsä, tai hänen
+väitöskirjansa ei tahtonut luistaa, tai hän muuten tunsi nuoren ihmisen
+aiheetonta surua, silloin ei tarvinnut muuta kuin muistaa, että Katjusha
+on olemassa ja että hän saa kohta tämän nähdä, niin kaikki huoli oli
+kuin pois puhallettu.
+
+Katjushalla oli paljon talouspuuhia, mutta hän ennätti suorittaa kaikki
+ja vapaina hetkinään hän lueskeli. Ja Nehljudof antoi hänelle
+Dostojefskin ja Turgenjefin teoksia, joita oli itse juuri lukenut.
+Katjushaa miellytti enin kaikista Turgenjefin »Suvanto». Keskustelut
+heidän välillään olivat katkonaisia, ja tapahtuivat satunnaisesti
+tavatessa, milloin käytävässä, milloin balkongilla, milloin pihalla,
+mutta joskus tätien vanhan sisäpiian, Matrjona Pavlovnan huoneessa.
+Katjusha asui tämän kanssa, ja heidän pieneen huoneeseensa Nehljudof
+tuli joskus juomaan teetä. Nämät Matrjona Pavlovnan läsnäollessa
+tapahtuvat keskustelut olivatkin kaikkein hauskimmat. Vaikeampi oli
+puhella silloin, kuin he olivat kahdenkesken. Heti alkoivat silloin
+silmät haastella jostakin ihan toisesta, jostakin paljon tärkeämmästä
+kuin se, mistä suu puhui; huulet tahtoivat rypistyä ja rupesi tuntumaan
+tukalalta, ja heidän oli kiireesti erkaneminen.
+
+Tämmöisinä jatkuivat suhteet Nehljudofin ja Katjushan välillä koko sinä
+aikana, jona hän ensi kertaa oleskeli tätien luona. Tädit huomasivat
+asian laidan, säikähtivät, ottivat ja kirjoittivat siitä ulkomaille
+ruhtinatar Helena Ivanovnalle, Nehljudofin äidille. Täti Maria Ivanovna
+pelkäsi, että Dmitrij alkaisi pitää yhteyttä Katjushan kanssa. Mutta
+hänen pelkonsa oli turha: Nehljudof, tietämättä itsekään siitä, rakasti
+Katjushaa, niinkuin rakastavat toisiansa viattomat ihmiset, ja hänen
+rakkautensa oli sekä häneen itseensä että Katjushaan nähden paraana
+takeena siitä, ettei mitään lankeemista tulisi tapahtumaan.
+Nehljudofilla ei ollut minkäänlaista halua ruumiillisesti omistaa
+Katjushaa; päinvastoin, häntä kauhistutti ajatella semmoista suhdetta
+mahdolliseksikaan Katjushaan. Paljoa perusteellisempi oli runollisen
+Sofia Ivanovnan pelko, että Dimitrij, kokonainen ja päättäväinen kuin
+olikin luonteeltaan, rakastuisi tyttöön ja välittämättä tämän
+syntyperästä ja asemasta päättäisi mennä hänen kanssaan naimisiin. Jos
+Nehljudof olisi siihen aikaan selvästi tajunnut oman rakkautensa
+Katjushaan, ja erittäinkin, jos häntä olisi koetettu saada vakuutetuksi
+siitä, ettei hän mitenkään voi eikä saa yhdistää kohtaloansa tämän tytön
+kanssa, niin olisi helposti voinut tapahtua, että hän, kaikessa
+suorasuuntaisuudessaan, ei olisi nähnyt olevan mitään syytä olla
+menemättä naimisiin tytön kanssa, olipa tämä kuka tahansa, jos hän itse
+vaan rakasti tyttöä. Mutta tädit eivät puhuneet hänelle mitään
+pelostansa, ja niin hän lähti, tietämättä omasta rakkaudestaan
+Katjushaan.
+
+Hän oli siinä varmassa luulossa, ettei hänen tunteensa Katjushaa kohtaan
+ole muuta kuin vaan sitä samaa elämänilon tunnetta, joka silloin täytti
+koko hänen olentonsa. Mutta kun hän jo teki lähtöänsä, ja Katjusha,
+seisten tätien kanssa portailla, saattoi häntä mustine, vähän kieroine,
+kyyneleisine silminensä, tunsi hän kuitenkin luopuvansa jostakin
+ihanasta, kalliista, joka ei koskaan voisi enää uudistua. Ja hän tuli
+hyvin surulliseksi.
+
+--Hyvästi, Katjusha, kiitos kaikesta, sanoi hän Sofia Ivanovnan
+pitsimyssyn ylitse, istuutuen rattaille.
+
+--Hyvästi jääkää, Dmitrij Ivanovitsh,--sanoi Katjusha miellyttävällä,
+hyväilevällä äänellään, ja, pidätellen silmiin tulvaavia kyyneleitä,
+juoksi eteiseen, missä hän saattoi vapaasti itkeä.
+
+
+
+
+XIII.
+
+
+Siitä saakka ei Nehljudof kolmeen vuoteen nähnyt Katjushaa. Ja he
+tapasivat toisensa vasta silloin kuin hän, vastanimitettynä upseerina,
+matkalla armeijaan, poikkesi tätien luo jo ihan toisellaisena kuin kolme
+vuotta sitten viettäessään heillä kesää.
+
+Silloin hän oli ollut rehellinen, altis nuorukainen, joka oli valmis
+antautumaan kaikkiin hyviin toimiin; nyt hän oli siveellisesti
+turmeltunut, hienostunut egoisti, joka rakasti vaan omaa nautintoansa.
+Silloin oli Jumalan maailma näyttänyt salaperäiseltä arvoitukselta, jota
+hän ilolla ja innolla koetti selitellä;--nyt oli tässä elämässä kaikki
+yksinkertaista ja selvää ja sen koko määritelmänä olivat vaan ne
+olosuhteet, joissa hän itse eli. Silloin oli tarpeen yhteys luonnon
+kanssa ja seurustelu häntä ennen eläneiden, ajatelleiden ja tunteneiden
+ihmisten kanssa, (filosofia, runous);--nyt olivat tarpeellisia ja
+tärkeitä vaan inhimilliset laitokset ja seurustelu toverien kanssa.
+Silloin hän kuvaili naista salaperäiseksi ja ihanaksi olennoksi,
+ihanaksi juuri tämän salaperäisyyden vuoksi;--nyt merkitsi nainen,
+jokainen nainen paitsi omaisia ja ystäväin vaimoja, jotakin perin
+määrättyä: nainen oli yksi parhaimpia keinoja jo koetun nautinnon
+saamiseen. Silloin ei ollut tarvis rahoja ja olisi voinut olla ottamatta
+kolmattakaan osaa siitä, mitä äiti antoi, oli mahdollista luopua
+isänperinnöstä ja antaa se talonpojille;--nyt eivät tahtoneet riittää ne
+1,500 ruplaa kuukaudessa, jotka äiti antoi, ja tämän kanssa alkoi jo
+syntyä ikäviä keskusteluja rahojen johdosta. Silloin hän piti oikeana
+minuutenansa henkistä olemustaan; nyt hän piti olemuksenaan omaa
+tervettä, reipasta eläimellistä minuuttansa.
+
+Ja koko tämä hirveä muutos oli hänessä tapahtunut ainoastaan sen tähden,
+että hän lakkasi uskomasta itseänsä ja alkoi uskoa toisia. Ja hän
+lakkasi uskomasta itseänsä ja alkoi uskoa toisia sentähden, että
+eläminen uskoen itseänsä oli liian vaikeata: uskoen itseänsä ei voinut
+mitään kysymystä ratkaista eläimellisen minuuden hyödyksi, joka haki
+keveitä iloja, vaan melkein aina sitä vastaan; mutta uskoen toisia ei
+tarvinnut ensinkään mitään ratkaista,--kaikki oli jo ratkaistu, ja
+ratkaistu aina vasten henkistä olemusta ja eläimellisen minuuden
+hyväksi. Eikä siinä kyllä: uskoen itseänsä hän oli aina ihmisten tuomion
+alaisena,--uskoen toisia häntä hyväksyivät kaikki ympärilläolijat.
+
+Niinpä Nehljudofin ajatellessa, lukiessa, puhuessa Jumalasta,
+totuudesta, rikkaudesta, köyhyydestä,--oli kaikkein mielestä aika ja
+paikka siihen huonosti valittu, jopa pitivät sitä vähän lystimäisenä, ja
+sekä äiti että täti sanoivat häntä hyväntahtoisella ivalla _notre cher
+philosophe'_ksi; mutta kun hän luki romaaneja, kertoi epäillyttäviä
+pilajuttuja, kävi ranskalaisessa varieteessä ja iloisena teki näistä
+näkemistään tiliä, silloin kaikki ylistelivät ja kannattivat häntä. Kun
+hän piti tarpeellisena rajoittaa tarpeitansa, käytti vanhaa sinelliä
+eikä juonut viiniä,--pitivät sitä kaikki kummallisuutena ja
+jonkinlaisena kerskaavana tavattomuuden hakemisena,--mutta kun hän
+kulutti suuria rahoja metsästykseen tai työhuoneensa harvinaisen
+ylelliseen sisustamiseen, niin kaikki kehuivat hänen makuansa ja
+lahjoittivat hänelle kalliita kapineita. Ollessaan viaton ja tahtoessaan
+semmoiseksi ennen avioliittoa jäädä, huolehtivat sukulaiset hänen
+terveydestänsä, eikä edes äitikään pahoitellut vaan pikemmin ilostui
+saatuansa tietää, että hän oli tullut todelliseksi mieheksi ja anastanut
+toveriltansa jonkun ranskalaisen naisen. Mutta tuota juttua Katjushan
+kanssa,--sitä, että Dmitrij oli saattanut ajatellakaan avioliittoa tämän
+kanssa, ei ruhtinaallinen äiti voinut kauhutta muistella.
+
+Niinpä myöskin, kun Nehljudof, päästyään täys-ikäiseksi, antoi isältä
+perimänsä maatilkun talonpojille, koska ei pitänyt maanomistusta
+oikeudenmukaisena,--saattoi tämä teko hänen äitinsä ja omaisensa
+kauhistukseen ja oli sitten kaikille sukulaisille alituisena moitteen ja
+pilkan esineenä. Hänelle lakkaamalta kerrottiin, kuinka ne talonpojat,
+jotka olivat saaneet maan, eivät olleet ainoastaan rikastumatta, vaan
+päinvastoin köyhtyivät, laitettuaan itsellensä kolme kapakkaa ja
+ruvettuaan aivan työttömiksi. Mutta kun Nehljudof, tultuansa kaartiin,
+tuhlasi ja hävitti kortinlyönnissä ylhäisten toveriensa seurassa niin
+paljon, että Helena Ivanovnan täytyi ottaa rahoja pääomasta, ei äiti
+juuri edes suuttunutkaan, vaan piti luonnollisena, jopa hyvänäkin, kun
+tämmöinen rokko tuli istutetuksi nuoruudessa ja hyvässä seurassa.
+
+Ensin alussa Nehljudof taisteli, mutta taistelu oli liian vaikea, sillä
+kaikkea sitä, mitä hän, itseänsä uskoen, piti hyvänä, pitivät muut
+pahana, ja, päinvastoin, mitä hän itseänsä uskoen piti pahana, sitä
+kaikki muut hänen ympärillänsä pitivät hyvänä. Ja asia päättyikin
+siihen, että Nehljudof antautui, ei uskonut enää itseänsä, vaan uskoi
+muita. Ja vaikka tämmöinen luopuminen omasta itsestä oli ensi alussa
+epämiellyttävää, niin ei se epämiellyttävä tunne kestänyt kauan, vaan
+herkesi Nehljudof, alettuaan samaan aikaan myöskin polttaa ja juoda
+viiniä, hyvin pian sitä tuntemasta, jopa päinvastoin tunsi suurta
+kevennystäkin.
+
+Ja Nehljudof, luonteensa intohimoisuudella, antautui kokonansa tähän
+uuteen, kaikkien hyväksymään elämään, täydellisesti tukehuttaen
+itsessään sen äänen, joka vaati jotakin muuta. Tämä alkoi Pietariin
+muuttamisen jälkeen ja nousi ylimmilleen sotapalvelukseen astuttua.
+
+Sotapalvelus yleensäkin turmelee ihmisiä, saattamalla heidät täydellisen
+työttömyyden tilaan, s.o. vieroittamalla heitä järjellisestä ja
+hyödyllisestä toimesta ja vapauttamalla yleisistä inhimillisistä
+velvollisuuksista, minkä kaiken sijaan astuu vaan sovinnainen rykmentin,
+sotilaspuvun ja lipun kunnia ja, toiselta puolen, rajaton valta muihin
+ihmisiin, toiselta, orjallinen nöyryys ylempiä päälliköitä kohtaan.
+
+Mutta kun tähän sotapalveluksen yleiseen turmelukseen, jossa sotilaspuku
+ja lippu ovat ylinnä ja jossa väkivalta ja tappaminen ovat oikeutettuja,
+liittyy vielä se turmelus, jonka tuottaa rikkaus ja läheinen yhteys
+keisarillisen perheen kanssa, niinkuin on asianlaita valittujen kaartin
+rykmenttien piireissä, joissa palvelee vaan rikkaita ja tunnetuita
+upseereja, silloin tämä turmelus kehittyy niissä ihmisissä, jotka se on
+saanut valtaansa vihdoin täydelliseksi itsekkyyden hulluudeksi. Ja
+tällaisen itsekkyys-hulluuden vallassa oli Nehljudofkin sotapalvelukseen
+tultuansa, jolloin hän alkoi elää toveriensa tavalla.
+
+Työtä ei ollut paljon. Mainiosti ommellussa sotilaspuvussa, jota ei hän,
+vaan muut ihmiset olivat sekä ommelleet että puhdistaneet, kypärässä,
+aseissa, jotka myöskin olivat muiden sekä tekemät, puhdistamat että
+esille tarjoamat, oli hänen ratsastaminen mainiolla, niinikään muiden
+kasvattamalla, opettamalla ja syöttämällä hevosella harjoituksiin tai
+katselmukseen toisten samallaisten ihmisten kanssa, nelistäminen ja
+miekalla hosuminen, ampuminen ja opettaminen muille ihmisille tätä
+samaa. Muuta tointa ei ollut, ja kaikkein ylhäisimmät ihmiset:
+nuorukaiset, vanhukset, keisari ja hänen läheisensä eivät ainoastaan
+hyväksyneet tätä tointa, vaan kehuivat ja kiittivät sitä. Vielä
+pidettiin hyvänä ja tärkeänä, viskellen rahoja, joita oli jostakin
+näkymättömästi saatu, kokoontua upseeriklubeihin tai kaikkein
+kalliimpiin ravintoloihin syömään ja etupäässä juomaan. Sitten
+teaatterit, tanssikemut, naiset, ja sitten taas ratsastaminen, miekoilla
+hosuminen, nelistäminen ja jälleen rahojen viskeleminen ja viini,
+kortit, naiset.
+
+Erittäinkin turmelevasti vaikuttaa tämmöinen elämä sotilashenkilöihin
+sen vuoksi, että silloin kuin joku tavallinen ihminen, näin eläissään,
+ei voi olla sydämmensä syvimmässä häpeämättä tällaista elämää, pitävät
+sotilaat sitä aivan luonnollisena, kehuvat ja ylpeilevät siitä,
+varsinkin sota-aikana, kuten nyt Nehljudof, astuttuaan sotapalvelukseen
+turkkilaissodan julistuksen jälkeen. »Olemme valmiit uhraamaan henkemme
+sodassa, ja sentähden on tämmöinen huoleton, iloinen elämä sekä anteeksi
+annettava että välttämätön meille. Ja me vietämmekin sitä.»
+
+Näin oli Nehljudofilla tapana hämärästi ajatella tänä elämänsä
+kehityskautena; mutta samalla hän kaiken aikaa tunsi siveellisistä
+rajoituksista irtautumisen riemua, joita rajoituksia hän oli ennen
+itsellensä asetellut, ja alituisesti pysyi itsekkyys-hulluuden tilassa.
+
+Ja tämmöisessä tilassa hän nytkin oli, poiketessaan kolmen vuoden
+kuluttua tätien luo.
+
+
+
+
+XIV.
+
+
+Nehljudof tuli poikenneeksi tätien luo sentähden, että heidän maatilansa
+oli sen tien varrella, jota myöten hänen rykmenttinsä oli edennyt, ja
+myöskin sentähden, että he kovin vaativat häntä tulemaan, mutta ennen
+kaikkea nähdäksensä Katjushan. Kenties hänellä sydämmensä syvimmässä oli
+jo silloinkin Katjushaa vastaan pahoja aikeita, joita hänelle kuiskasi
+valloilleen päässyt eläimellinen ihminen, mutta hän ei ainakaan itse
+tajunnut tätä aijetta, vaan halusi ainoastaan jälleen oleskella niillä
+paikoilla, missä hänen oli ollut niin hyvä olla, ja tavata noita vähän
+lystimäisiä, mutta suloisia ja hyviä tätejä, jotka aina hänen
+huomaamattansa ympäröivät häntä rakkauden ja ihailun ilmakehällä, ja
+nähdä suloista Katjushaa, josta oli jäänyt niin miellyttävä muisto.
+
+Nehljudof saapui taloon maaliskuun lopulla, piinaviikolla, pahimman
+kelirikon aikana, rankkasateessa, läpimärkänä ja viluissaan, mutta
+hyvänsuopana ja kiihkeänä, jommoiseksi hän aina tähän aikaan tunsi
+itsensä. »Onkohan Katjusha enää heillä!«--ajatteli hän ajaessaan tuttuun
+vanhanaikaiseen, tiilikivi-seinällä aidattuun pihaan, joka oli täynnänsä
+katoilta pudotettua lunta. Hän oli odottanut, että Katjusha olisi hänen
+soittaessaan juossut portaille, mutta kyökkiportaille tuli vaan kaksi
+avojalkaista akkaa, liepeet ylös käärittyinä, ämpärit kourassa,
+nähtävästi permannon pesun touhussa. Katjushaa ei näkynyt herrasväen
+portaillakaan; ainoastaan Tihon-lakeija tuli sinne esiliinassaan, hänkin
+luultavasti siivouksen toimissa. Eteiseen tuli Sofia Ivanovna,
+silkkihameessa pitsimyssy päässään.
+
+--Sepä hauskaa, että tulit!--puhui Sofia Ivanovna suudellen
+häntä.--Mashenka on hiukan pahoinvoipa, väsyi kirkossa. Me olemme olleet
+herran ehtoollisella.
+
+--Toivotan onnea, täti Sonja,--puhui Nehljudof suudellen Sofia Ivanovnan
+käsiä:--anteeksi, ihanhan kastelen teidät.
+
+--Menehän nyt huoneeseesi. Olet läpimärkä. Onpa sinulla jo viiksetkin...
+Katjusha! Katjusha! Pian kahvia hänelle.
+
+--Kohtsillään!--kuului tuttu, miellyttävä ääni käytävästä. Ja
+Nehljudofin sydän hytkähti ilosta. »Täällä!» Ja oli niinkuin aurinko
+olisi jostain esille pilkistänyt. Nehljudof meni iloisena Tihonin kanssa
+entiseen huoneeseensa vaatteita muuttamaan.
+
+Hyvin olisi Nehljudofin tehnyt mieli kysäistä Tihonilta
+Katjushasta,--mitä tälle kuului? kuinka hän eleli? aikoiko ehkä
+naimisiin? Mutta Tihon oli niin kunnioittava ja samalla niin ankara,
+niin tiukasti piti kiinni omasta tehtävästään kaataa pesuvettä käsille,
+ettei Nehljudof uskaltanut kysyä Katjushasta ja kysyi ainoastaan
+lapsenlapsista, vanhasta oriista, talon hallista Polkanista. Kaikki
+olivat elossa, terveinä, paitsi Polkania, joka oli mennyvuonna saanut
+vesikauhun.
+
+Heitettyään yltään kaikki märät vaatteet ja juuri alettuaan pukeutua
+Nehljudof kuuli kiireistä astuntaa ja ovea koputettiin. Nehljudof tunsi
+sekä askeleet että koputuksen. Näin astui ja koputti ainoastaan
+Katjusha.
+
+Hän pani märän sinellin hartioilleen ja tuli oven luo.
+
+--Astukaa sisään!
+
+Se oli Katjusha. Yhä hän samoin katseli alhaalta ylös hymyilevin,
+lapsekkain, hiukan kieroin, mustin silmin. Kuten ennen hän nytkin oli
+puhtaassa valkosessa esiliinassa. Hän toi tädeiltä vasta kääröstä
+auaistun hyvänhajuisen saippuapalasen ja kaksi pyyhinliinaa, joista
+toinen oli suuri, venäläinen, toinen nukkainen. Ja tämä vielä
+käyttämätön saippua, sisäänpainettuine kirjaimineen, nämät pyyhinliinat
+ja hän itse,--kaikki se oli yhtä puhdasta, tuoretta, koskematonta,
+miellyttävää. Suloiset, kovat, punaset huulet yhä samalla tavalla kuin
+ennenkin rypistyivät hillitsemättömästä ilosta hänen nähtyä Nehljudofin.
+
+--Tervetuloa, Dmitrij Ivanovitsh!--sai hän vaivoin sanotuksi ja
+punastui.
+
+--Hyvää päivää...--Nehljudof pysähtyi tietämättä pitäisikö sinutella vai
+teititellä häntä, ja punastui myöskin.--Terveenäkö ollaan, vai kuinka?
+
+--Jumalan kiitos, kyllä... Tässä on tädiltä teidän mielikki saippuanne,
+ruusunpunanen,--sanoi Katjusha pannen saippuan pöydälle ja pyyhinliinat
+nojatuolien kaiteille.
+
+--Herralla on omansa,--sanoi Tihon, vieraan itsenäisyyttä kehuvalla
+äänellä ja ylpeästi osoittaen Nehljudofin avattuun suureen
+hopeakantiseen matkatarvelippaaseen, joka oli ihan täynnänsä pullosia,
+harjasia, voiteita, hajuvesiä ja kaikellaisia toalettikapineita.
+
+--Kiittäkää tätiä. Kuinka olenkaan ilonen, että tulin,--sanoi Nehljudof,
+tuntien että hänen sydämmessään alkaa olla yhtä valoista ja armasta kuin
+oli ollut ennen.
+
+Katjusha vaan hymähti vastaukseksi näihin sanoihin ja läksi huoneesta.
+
+Tädit, jotka aina ennenkin olivat pitäneet Nehljudofista, ottivat häntä
+tällä kertaa vielä tavallistakin herttaisemmin vastaan. Olihan Dmitrij
+matkalla sotaan, missä saattoi tulla haavoitetuksi, tapetuksi. Tämä
+liikutti tätejä.
+
+Nehljudof oli suunnitellut matkansa niin, että viipyisi tätien luona
+vaan vuorokauden, mutta nähtyään Katjushan hän suostui viettämään siellä
+pääsiäisenkin, joka oli alkava kahden päivän kuluttua, ja sähköitti
+ystävälleen ja toverilleen, Shenbokille, jonka kanssa heidän oli
+yhtyminen Odessassa, että tämäkin poikkeisi tätien luo.
+
+Kohta ensi päivästä, nähtyään Katjushan, Nehljudof tunsi vanhat
+tunteensa häntä kohtaan. Niinkuin ennenkin hän ei voinut ilman
+mielenkiihkoa nähdä Katjushan valkoista esiliinaa; ei voinut
+iloitsematta kuulla hänen astuntaansa, hänen ääntänsä, hänen nauruansa,
+ei voinut liikutuksetta katsella hänen silmiänsä, mustia kuin kastunut
+viinamarja, erittäinkin silloin kuin hän hymyili, ja kaiken lisäksi, ei
+voinut olla itse hämmentymättä nähdessään hänen aina punastuvan kun he
+tapasivat toisiansa. Nehljudof tunsi olevansa rakastunut, vaan ei
+niinkuin ennen, jolloin tämä rakkaus oli hänelle salaisuus, jolloin hän
+ei uskaltanut tunnustaa itsellensä olevansa rakastunut ja jolloin hän
+oli vakuutettu siitä, ettei rakastaa voi kuin kerran. Nyt hän oli
+rakastunut niin, että itse tiesi ja iloitsi siitä, jopa hämärästi
+aavisti, vaikka vielä peittikin itseltään, mitä tämä rakkaus oikeastaan
+oli ja mihin se saattoi viedä.
+
+Nehljudofissa, niinkuin kaikissa muissakin, oli kaksi ihmistä: toinen
+henkinen, ainoastaan semmoista onnea tavoittava, joka olisi myös muiden
+onni,--ja toinen eläimellinen ihminen, joka haki onnea vaan itsellensä,
+valmiina tämän hyväksi uhraamaan vaikka koko maailman onnen. Tänä hänen
+itsekkyyshulluutensa kehityskautena, jonka oli herättänyt pietarilainen
+sotilas-elämä, oli eläimellinen ihminen hänessä valloilla ja se oli
+kokonaan tukehuttanut henkisen. Mutta nähtyänsä Katjushan, ja
+tuntiessaan tätä kohtaan jälleen sitä, mitä oli tuntenut silloin, nosti
+henkinen ihminen uudestaan päätänsä ja alkoi vaatia oikeuksiensa
+tunnustamista. Nehljudofissa riehui herkeämättä näiden kahden päivän
+kuluessa ennen pääsiäistä sisällinen, hänen tietämättänsä tapahtuva
+taistelu.
+
+Sydämmensä syvimmässä hän tiesi, että hänen olisi ollut lähteminen ja
+ettei ollut mitään syytä nyt viipyä tätien luona, tiesi, ettei tästä
+voisi mitään hyvää seurata, mutta hänen oli niin iloista ja suloista
+olla, ettei hän tahtonut noista asioista tietää, vaan yhä viipyi tätien
+luona.
+
+Lauantai-iltana, pääsiäisaattona, tuli pappi kirkkoväärtin ja lukkarin
+kanssa aamujumalanpalvelusta pitämään. He kertoivat ajaneensa pahimmassa
+kelirikossa reellä pitkin lätäköitä ja paljasta maata kolme virstaa
+kirkolta tätien taloon.
+
+Nehljudof otti osaa tähän aamujumalanpalvelukseen tätien ja palvelusväen
+kanssa. Hän katsahteli herkeämättä Katjushaan, joka seisoi ovella
+suitsutusastia kädessä. He vaihtoivat papin ja tätien kanssa
+tavanmukaisen pääsiäissuudelman ja hän jo aikoi lähteä kun kuuli
+käytävässä Matrjona Pavlovnan, Maria-tädin vanhan sisäpiian, yhdessä
+Katjushan kanssa tekevän lähtöä kirkkoon pääsiäisleivoksien ja
+piimäjuuston siunauttamista varten. »Lähdenpähän minäkin«, ajatteli hän.
+
+Kirkkotiellä ei ollut ratas- eikä rekikeliä, ja sentähden Nehljudof,
+joka tätien talossa sai käskeä kuin kotonaan, antoi satuloida Veikoksi
+sanotun ratsun, ja, maatapanon asemesta, pukeutui loistavaan
+sotilaspukuun, pingotettuine housuine, heitti sinellin hartioilleen ja
+ratsasti hyvin syötetyllä, kangistuneella ja alati hirnuvalla, vanhalla
+oriilla, pimeässä, lätäköiden ja lumisohjon rikkomaa tietä myöten,
+kirkkoon.
+
+
+
+
+XV.
+
+
+Tämä aamukirkko oli sitten ikipäiviksi Nehljudofin valoisimpia ja
+elävimpiä muistoja.
+
+Pilkkosen pimeässä, missä vaan paikotellen häämöitti valkea lumi,
+kahlattuaan rapakoissa, ajoi hän kirkkopihalle. Hevonen pörhisti
+korvansa nähdessään kirkon ulkopuolelle sytytetyt soihtumaljaset.
+Jumalanpalvelus oli jo alkanut.
+
+Kirkkomiehet tunsivat hänet Maria Ivanovnan veljenpojaksi, ja saattoivat
+hänet kuivalle paikalle, missä oli hyvä astua alas, sitoivat hänen
+hevosensa ja saattoivat hänet kirkkoon. Kirkko oli täynnänsä juhlaväkeä.
+
+Oikealla puolella seisoivat miespuoliset kotikutoisissa kauhtanoissaan
+ja virsuissaan ja puhtaissa, valkosissa jalkarievuissaan, ja nuoret
+uusissa verkakauhtanoissaan, vyötettyinä kirkasvärisillä vöillä,
+saappaat jaloissaan. Vasemmalla puolella seisoivat vaimot punasissa
+silkkiliinoissaan, plyysiliiveissään hohtopunasine hihoineen, ja
+sinisissä, viheriäisissä, punasissa, kirjavissa hameissaan kengänkorot
+raudoitettuna. Vaatimattomat eukot valkoisissa liinoissaan, harmaissa
+kauhtanoissaan ja vanhanaikuisissa päähineissään ja kengissään taikka
+uudenaikaisissa virsuissaan, seisoivat heidän takanaan; välillä
+seisoivat koreapukuiset lapset päät voideltuina. Miehet tekivät
+ristinmerkkejä ja kumartuivat ravistellen tukkaansa; vaimot, erittäinkin
+eukot, tuijottaen lakastunein silmin kynttilöillä valaistuun
+jumalankuvaan, lujasti painoivat yhteenpuristetut sormensa otsaan,
+olkapäihin ja mahaan ja jotain höpisten kumartelivat, seisten tai
+langeten polvilleen. Lapset, matkien suuria, rukoilivat hartaasti kun
+heitä katsottiin. Kultainen alttarin taus oli täynnänsä palavia pieniä
+vahakynttilöitä suurten kullalla kierrettyjen kynttilöiden ympärillä.
+Kruunussakin paloivat kynttilät, köörilavalta kuului vapaaehtoisten
+laulajain reippaat äänet jymeine bassoineen ja heleine poikaäänineen.
+
+Nehljudof kulki eteenpäin. Keskellä seisoi ylimystö: tilanomistaja
+vaimonsa ja merimiespuseroon puetun poikansa kanssa, maapoliisi,
+telegrafisti, kauppias punareunaisissa saappaissaan, kylänvanhin
+kunniamerkkineen ja, oikealla alttarilavalta, tilanomistajan rouvan
+takana, Matrjona Pavlovna sinipunervassa, monelle vivahtavassa hameessa
+Ja valkoisessa, reunustetussa vaipassa, ja Katjusha valkoisessa puvussa,
+poimutetussa liivissä, vyötettynä sinisellä nauhalla, punanen rusetti
+mustassa tukassa.
+
+Kaikki oli pyhäistä, juhlallista, iloista ja ihastuttavaa: sekä papit
+vaaleanhopeisissa messupuvuissa kultaristineen, että kirkkoväärti,
+lukkarit pyhäisissä hopea- ja kultatamineissaan, ja koreapukuiset
+laulajat öljyttyine hiuksineen, juhlalaulujen iloiset, tanssitahtiin
+menevät säveleet pappien alituisesti siunatessa kansaa kolmihaaraisilla
+kukitetuilla kynttilöillä, yhä ja yhä toistettaissa julistusta: Kristus
+on noussut kuolleista! Kristus on noussut kuolleista! Kaikki oli
+ihastuttavaa, mutta ihanin kaikista oli Katjusha sininauhalla vyötetyssä
+puvussaan, punanen nauha mustassa tukassa, silmät riemusta loistavina.
+
+Nehljudof tunsi, että Katjusha näki hänet katsomatta häneen. Sen hän
+huomasi kulkiessaan aivan hänen ohitsensa alttarille. Ei hänellä ollut
+mitään sanomista Katjushalle, mutta ohimennessään hän keksi suhkaista:
+
+--Täti sanoi, että pääsiäisateria tulee vasta myöhemmän
+jumalanpalveluksen jälkeen.
+
+Nuori veri, kuten aina Nehljudofin Katjushaan katsahtaessa, tulvahti
+suloisiin kasvoihin ja mustat silmät nauraen ja iloiten, lapsekkaasti
+katsoen alhaalta ylös pysähtyivät häneen.
+
+--Kyllä tiedän,--sanoi hän hymähtäen.
+
+Tähän aikaan lukkari, pyrkien vaskinen astia kädessä kansajoukon läpi,
+kulki Katjushan ohitse ja katsomatta häneen sipasi häntä kaapunsa
+liepeellä. Lukkari oli tullut sipaisseeksi Katjushaa väistäessään
+Nehljudofia nähtävästi kunnioituksesta tätä kohtaan. Mutta Nehljudofia
+kummastutti kuinka tuo lukkari ei ymmärtänyt sitä, että kaikki täällä ja
+yleensä koko maailmassakin oli olemassa vaan Katjushaa varten, ja että
+halveksia voi maailmassa kaikkea muuta vaan ei häntä, sillä hän oli
+kaiken keskus. Häntähän varten loisti kultainen alttarintaus ja paloivat
+kaikki nämät kynttilät kirkkokruunussa ja kynttiläjaloissa, häntä varten
+kajahtelivat riemulaulut: »Herran pääsiäinen on tullut, iloitkoon
+maailma.» Ja kaikki mikä vaan oli hyvää maailmassa, se oli häntä varten.
+Ja hänestä näytti, että Katjusha ymmärsi kaiken olevan häntä varten.
+Siltä näytti Nehljudofista, kun hän katseli Katjushan solakkaa vartaloa
+valkoisessa poimullisessa puvussa ja hänen hartaan iloisia kasvojansa,
+joiden ilmeestä hän päätti, että juuri sama mikä soi hänen sydämmessään,
+soi Katjushankin sydämmessä. Aamu- ja päiväjumalanpalveluksen välillä
+Nehljudof tuli ulos kirkosta. Väkijoukko hajosi hänen edeltänsä ja
+kumarsi hänelle. Muutamat tunsivat hänet, toiset kyselivät: »kukas tuo
+on?» Kirkon edustalla hän pysähtyi.
+
+Kerjäläiset ympäröivät hänet, hän jakeli kukkarostaan pois pienet rahat
+ja astui portailta alas.
+
+Oli jo siksi valoisaa että näki, mutta aurinko ei ollut vielä noussut.
+Kirkkoväki istuutui hautakummuille kirkon ympärillä. Katjusha viipyi yhä
+kirkossa ja Nehljudof jäi häntä odottamaan,
+
+Kirkosta tulvasi yhä väkeä, jotka kalkutellen korkorautojansa
+kivipermantoon astuivat portaita alas hajoten kirkkomäelle ja
+hautausmaalle.
+
+Ikivanha äijä, Maria Ivanovnan taloudenhoitaja, tutisevin päin pysäytti
+Nehljudofin, suuteli häntä tavan mukaan, ja hänen vaimonsa, mummo,
+silkkihuivi sidottuna ryppyisen leuan alle, kääri auki nenäliinastansa
+keltaisen sahramimunan ja antoi Nehljudofille. Samassa lähestyi myöskin
+hymyilevä jäntehikäs talonpoika uudessa liivissään, viheriäinen vyö
+vyöllä.
+
+--Kristus on noussut,--sanoi tämä säteilevin silmin ja siirtyessään
+Nehljudofin viereen ympäröitsi hänet erityisellä miellyttävällä
+talonpoikaishajulla ja kutkuttaen häntä kiharaisella parrallaan
+moiskautti häntä kolme kertaa keskelle suuta kovilla, terveillä
+huulillaan.
+
+Siihen aikaan kuin Nehljudof vaihtoi suuteloja talonpojan kanssa ja otti
+tältä tummanruskean munan, tuli näkyviin Matrjona Pavlovnan monelle
+vivahteleva hame ja suloinen musta pää punaisine rusettineen.
+
+Katjusha näki kohta Nehljudofin edessään kulkevien ihmisten päiden
+ylitse ja Nehljudof näki kuinka hänen kasvonsa kirkastuivat.
+
+Hän tuli Matrjona Pavlovnan kanssa porrasedustalle, jonne he pysähtyivät
+almuja antamaan. Kerjäläinen, jonka nenän sijalla oli vaan punanen
+umpeen parantunut haava, lähestyi Katjushaa. Tämä otti nenäliinastaan
+jotakin, antoi hänelle, lähestyi ja osoittamatta vähintäkään inhoa,
+päinvastoin yhä loistavin silmin kolme kertaa suuteli häntä. Ja
+suudellessaan kerjäläistä hänen silmänsä tapasivat Nehljudofin katseen,
+ikäänkuin kysyen: tekeekö hän oikein, niinkuin pitääkin?
+
+»Juuri niin, juuri niin, rakkaani, kaikki on hyvää, ihastuttavaa,
+rakastan.»
+
+He tulivat alas portailta ja Nehljudof tuli hänen luoksensa. Ei hän
+tullut suutelemisen aikomuksessa, mutta ollaksensa lähempänä häntä.
+
+--Kristus on noussut!--sanoi Matrjona Pavlovna päätänsä kallistaen ja
+hymyillen, äänellä, joka tahtoi sanoa: nyt olemme kaikki yhdenvertaisia,
+ja pyyhittyään suunsa mykkyrään kierretyllä nenäliinalla, lähestyi häntä
+huulet ojona.
+
+--On totisesti noussut,--vastasi Nehljudof suudellen.
+
+Hän katsahti Katjushaan.
+
+Katjusha sävähti punaseksi ja samassa hetkessä lähestyi häntä.
+
+--Kristus on noussut, Dmitrij Ivanovitsh.
+
+--On totisesti noussut,--sanoi hän. He suutelivat toisiansa kaksi kertaa
+ja ikäänkuin epäröiden vieläkö pitää suudella ja sitte päätettyänsä,
+että pitää, suutelivat kolmannen kerran ja hymähtivät molemmat.
+
+--Ettehän mene papin luo?--kysyi Nehljudof.
+
+--Ei, Dmitrij Ivanovitsh, me istumme sen aikaa täällä,--sanoi Katjusha,
+raskaasti, ikäänkuin iloisen työn suoritettua, koko sydämmestään
+huoaisten ja katsoen häntä suoraan silmiin omilla alttiilla,
+neitseellisillä, rakastavilla, hiukan-hiukan kieroon katsovilla
+silmillään.
+
+Miehen ja naisen välisessä rakkaudessa on aina hetki, jolloin tämä
+rakkaus on kehittynyt ylimmilleen, jolloin siinä ei ole mitään tajuttua,
+mietittyä, eikä mitään aistillista. Semmoinen hetki oli Nehljudofille
+tämä Kristuksen ylösnousemuksen yö. Kun hän nyt muisteli Katjushaa,
+kaikissa niissä tiloissa, joissa hän oli Katjushaa nähnyt, ne kaikki
+himmenivät tämän hetken rinnalla. Musta, sileä, loistava pikku pää,
+valkonen poimullinen hame, joka neitsyeellisesti peitti hänen solakan
+vartalonsa ja pienen povensa, tuo poskien puna, nuo hienot
+välkähtelevät, mustat silmät, ja koko hänen olennossaan kaksi
+pääpiirrettä: neitseellisen rakkauden puhtaus ei ainoastaan häneen,--sen
+hän tiesi,--vaan rakkaus kaikkiin ihmisiin ja kaikkeen ei ainoastaan
+siihen hyvään mikä on maailmassa, vaan siihen kerjäläiseenkin, jota hän
+suuteli.
+
+Hän tiesi, että Katjushassa oli tämä rakkaus, siliä hän tunsi sitä
+itsessään tänä yönä ja tänä aamuna, tunsi, että hän tässä rakkaudessa
+sulaa yhdeksi Katjushan kanssa.
+
+Ah jospa kaikki tuo olisi pysähtynyt siihen tunteeseen, joka oli tänä
+yönä! »Niin, koko tuo hirmuinen asia tapahtui vasta Kristuksen
+ylösnousemuksen yön jälkeen!»--ajatteli hän nyt, istuessaan ikkunan
+ääressä valamiesten huoneessa.
+
+
+
+
+XVI.
+
+
+Palattuaan kirkosta Nehljudof söi tätien kanssa pääsiäisaterian ja,
+kuten rykmentin tapa vaati, joi vahvistukseksensa ryypyn ja viiniä ja
+meni huoneeseensa maata, nukkuen heti vuoteellensa riisuutumatta. Hän
+heräsi kun ovea koputettiin. Ja koputuksesta tuntien, että se oli
+Katjusha, hän nousi istuilleen venytellen ja silmiään hieroen.
+
+--Sinäkö Katjusha? Tulehan sisään,--sanoi hän nousten seisoalleen.
+
+Katjusha avasi oven raolleen.
+
+--Käskettiin syömään,--sanoi hän.
+
+Hän oli samassa valkeassa puvussa, ainoastaan ilman rusettia päässä.
+Katsahdettuaan Nehljudofin silmiin, hänen katseensa kirkastui, aivan
+kuin hän olisi ilmoittanut tälle jotakin tavattoman iloista.
+
+--Tulen paikalla,--vastasi hän, ryhtyen kampaamaan hiuksiansa.
+
+Katjusha viivähti vähä. Nehljudof huomasi sen ja heitettyään pois
+kamman, liikahti häntä kohden. Mutta Katjusha samassa kääntyi
+kiireisesti ja läksi menemään tavallisilla keveillä ja nopeilla
+askelilla pitkin käytävän mattoa.
+
+»Äh mikä pöllö minä olen», sanoi itseksensä Nehljudof,--»miksi en
+pidättänyt häntä.»
+
+Ja hän juosten saavutti hänet käytävässä. Mitä hän Katjushasta tahtoi,
+ei hän itsekään tiennyt, mutta hänestä näytti, että kun Katjusha tuli
+hänen huoneeseensa, hänen olisi pitänyt tehdä jotain, jota kaikki muut
+tämmöisissä tapauksissa tekevät, mutta jonka hän oli jättänyt tekemättä.
+
+--Katjusha, odotahan,--sanoi hän.
+
+Katjusha katsoi taaksensa.
+
+--Mitäs nyt,--sanoi hän pysähtyessään.
+
+--Muuten vaan...
+
+Ja pakoittaen itseänsä ja muistaen kuinka tämmöisessä tapauksessa kaikki
+ihmiset hänen asemassaan yleensä menettelevät, hän kiersi kätensä
+Katjushan vyötäisten ympärille.
+
+Tämä pysähtyi ja katsoi häntä silmiin.
+
+--Älkäähän nyt Dmitrij Ivanovitsh, älkää, sanoi Katjusha punastuen
+kyyneliin asti ja työnsi karkealla vahvalla kädellään pois häntä
+syleilevän käden.
+
+Nehljudof päästi hänet, ja tunsi hetkeksi asemansa tukalaksi, häntä sekä
+hävetti että inhotti oma itsensä. Hänen olisi pitänyt uskoa omaa
+itseänsä, mutta hän ei ymmärtänyt, että nämä tukaluuden ja häpeän
+tunteet olivat hänen sydämmensä parhaimmat tunteet, jotka nyt pyrkivät
+esille: hänestä päinvastoin näytti, että tätä puhui hänessä hänen
+tyhmyytensä,--vaan että täytyi menetellä niinkuin kaikki menettelevät.
+
+Hän saavutti vielä kerran Katjushan, pujotti taas kätensä hänen
+vyötäreilleen ja suuteli häntä kaulaan. Tämä suutelo oli jo ihan toinen
+kuin ne kaksi edellistä: ensimäinen siellä sireenipehkojen takana ja
+toinen äskettäin aamukirkossa. Tämä oli kauhea ja Katjusha tunsi sen.
+
+--Mitä te teette?--kirkasi Katjusha semmoisella äänellä kuin jos toinen
+olisi auttamattomasti särkenyt jotakin äärettömän kallisarvoista, ja
+juoksi pois hänen luotaan.
+
+Nehljudof tuli ruokasaliin. Tädit juhlapuvuissaan, tohtori ja
+naapurinrouva seisoivat voileipäpöydän ääressä. Kaikki oli niin perin
+tavallista, mutta Nehljudofin sydämmessä oli myrsky. Hän ei ymmärtänyt
+sanaakaan siitä niitä hänelle puhuttiin, vastaili sopimattomissa kohdin,
+muistellen viimeisen suutelon herättämää tunnetta, kun hän saavutti
+Katjushan käytävässä. Mitään muuta hän ei voinut ajatella. Kun Katjusha
+sitten kävi huoneessa, niin katsomatta häneen Nehljudof koko olennollaan
+tunsi Katjushan läsnäolon ja hänen piti pakoittamalla pakottaa itseänsä
+voidakseen olla katsomatta Katjushaan.
+
+Heti päivällisen jälkeen hän meni omaan huoneeseensa ja kovassa
+mielenliikutuksessa alkoi kävellä pitkin permantoa, kuunnellen ääniä
+talossa ja odottaen hänen askeleitansa. Se eläimellinen ihminen, joka
+asui hänessä oli nyt nostanut päänsä, eikä siinä kyllä: se oli polkenut
+jalkoihinsa sen henkisen ihmisen, jona Nehljudof oli ensi käynnillään,
+ja vielä tänä aamuna kirkossa; ja tämä hirveä, eläimellinen ihminen oli
+nyt yksin valloillaan hänen sydämmessään. Mutta vaikka Nehljudof
+lakkaamatta vahti Katjushaa, ei hänen kertaakaan onnistunut tavata
+Katjushaa kahden kesken tänä päivänä. Luultavasti Katjusha vältti häntä.
+Mutta illempana sattui niin, että Katjushan oli meneminen Nehljudofin
+huoneen viereiseen huoneeseen ja laitettava vuode vieraalle. Kuultuaan
+Katjushan askeleet Nehljudof, astuen hiljaa ja henkeänsä pidättäen
+ikäänkuin olisi rikokseen valmistunut, tuli hänen jäljessään.
+
+Molemmat kädet pistettyinä puhtaaseen tyynynpäällykseen ja pitäen
+tyynynnurkista kiinni, Katjusha katsoi häneen ja hymähti, mutta ei
+entisellä iloisella, vaan pelästyneellä, sääliä herättävällä hymyllä.
+Tämä hymyily sanoi Nehljudofille, että se mitä hän tekee, on pahaa.
+Hetkeksi hän pysähtyi. Vielä olisi taistelu ollut mahdollista. Vaikka
+heikosti, mutta vielä kuului totisen rakkauden ääni Katjushaan hänessä,
+joka ääni puhui _hänestä_, hänen tunteistaan, hänen elämästään. Toinen
+ääni puhui: katso ettet päästä käsistäsi _omaa_ nautintoasi, _omaa_
+onneasi. Ja tämä toinen ääni tukehutti ensimäisen. Hän tuli päättävästi
+Katjushan luo. Ja kauhea, hillitsemätön, eläimellinen tunne valtasi
+hänet.
+
+Päästämättä Katjushaa syleilystään, Nehljudof istutti hänet vuoteelle ja
+tuntien, että pitäisi vielä jotakin tehdä, istui hänen viereensä.
+
+--Dmitrij Ivanovitsh, ystävä hyvä, päästäkäähän toki,--puhui Katjusha
+rukoilevalla äänellä.--Matrjona Pavlovna voi tulla, kiljasi hän riuhtoen
+itseänsä irti ja todellakin joku lähestyi ovea.
+
+--Sitten tulen luoksesi yöllä,--sanoi Nehljudof.--Olethan yksin?
+
+--Mitä herran nimessä, ei millään lailla! Älkää,--sanoi Katjusha, mutta
+ainoastaan suullansa, sillä koko hänen kiihoittunut, hämmentynyt
+olentonsa puhui toista.
+
+Ovelle oli todellakin tullut Matrjona Pavlovna, mistä hän astui
+huoneeseen, peite käsivarrella ja katsahtaen moittivasti Nehljudofiin,
+nuhteli vihaisesti Katjushaa siitä, että tämä oli ottanut väärän
+peitteen.
+
+Nehljudof meni äänetönnä ulos. Hän ei edes hävennyt. Hän näki Matrjonan
+kasvojen ilmeestä, että tämä tuomitsi häntä ja oli siinä oikeassa;
+tiesi, että se, mitä hän tekee, on pahaa; mutta eläimellinen tunne,
+päästyään erilleen entisestä hyvän rakkauden tunteesta Katjushaan,
+valloitti hänet ja hallitsi nyt yksin tunnustamatta mitään muuta. Hän
+tiesi nyt, mitä oli tehtävä tunteen tyydyttämiseksi ja haki vaan keinoa
+sitä tehdäksensä.
+
+Koko illan hän oli kuin poissa tolalta: milloin hän tuli tätien
+huoneeseen, milloin hän läksi sieltä ja meni omaan huoneeseensa, ja
+portaille, ja ajatteli vaan sitä, kuinka saisi tavata häntä muiden
+näkemättä; mutta sekä Katjusha itse väitteli häntä, että Matrjona
+Pavlovna koitteli pitää Katjushaa silmällä.
+
+
+
+
+XVII.
+
+
+Näin kului koko ilta ja tuli yö. Tohtori meni levolle. Tädit tekivät
+maatapanoa. Nehljudof tiesi, että Matrjona Pavlovna on nyt tätien luona
+makuuhuoneessa ja Katjusha piikakamarissa--yksin. Nehljudof meni jälleen
+portaille. Pihalla oli pimeä, kostea, lämmin, ja se valkea sumu, joka
+keväisin sulattaa viimeisen lumen taikka auttaa viimeisen lumen
+sulamista, täytti koko ilman. Joelta, joka oli noin 100 askeleen päässä
+talon edessä, jyrkänteen alla, kuului kummallisia ääniä, se oli
+halkeileva jää.
+
+Nehljudof tuli alas portailta ja käyden lätäköiden yli lunta myöten
+kiersi piikakamarin ikkunan taa. Sydän tykytti hänen rinnassaan niin,
+että hän kuuli sen; hänen hengityksensä milloin pysähtyi, milloin taas
+purkautui ulos raskaana huokauksena. Piikakamarissa paloi pieni lamppu;
+Katjusha istui yksin pöydän ääressä ajatuksiinsa vaipuneena, ja katseli
+eteensä. Nehljudof katsoi häntä kauan liikahtamatta, tahtoen tietää mitä
+Katjusha tekee, kun ei kukaan häntä näe. Parin minuutin kuluessa
+Katjusha istui liikahtamatta paikallaan, nosti sitten silmänsä, hymyili
+ja pudisti päätänsä ikäänkuin olisi itseänsä nuhdellut ja muuttaen
+asentoansa äkkinäisellä liikkeellä pani molemmat kätensä pöydälle ja
+alkoi tuijottaa eteensä.
+
+Nehljudof seisoi ja katseli häntä kuunnellen samalla tahtomattaan
+sydämmensä tykytystä ja joelta kuuluvia kummallisia ääniä. Siellä joella
+sumussa tapahtui jokin väsymätön, vitkallinen työ, milloin siellä
+tohisi, milloin ratisi, milloin kohisi, milloin pienet jääsirpaleet
+kilisivät niinkuin lasi.
+
+Hän seisoi ja katseli Katjushan mietteisiin vaipuneita sisällisen
+taistelun rasittamia kasvoja ja häntä säälitti, mutta kummallista kyllä
+tämä sääli ainoastaan enensi hänen himoansa Katjushaan.
+
+Himo valtasi hänet kokonaan.
+
+Hän koputti ikkunaan.
+
+Katjusha ikäänkuin olisi saanut sähköiskun, vavahti koko ruumiillaan ja
+kauhistus ilmeni hänen kasvoilleen. Sitten hän hypähti seisaalleen, tuli
+ikkunan luo ja painoi kasvonsa lasiin. Kauhistus oli hänen kasvoissaan
+vielä silloinkin, kun hän, pannen molemmat kätensä kaihtimiksi
+ohimoltansa vasten, tunsi Nehljudofin. Hänen kasvonsa olivat tavattoman
+totiset, Nehljudof ei ollut niitä koskaan semmoisina nähnyt. Katjusha
+hymyili vasta sitten kuin Nehljudof oli ensin hymyillyt,--hymyili
+ainoastaan niinkuin nöyrtyen hänen tahtonsa alle, mutta sydämmessään
+hänellä ei ollut hymyilyä, vaan ainoastaan pelkoa. Nehljudof viittasi
+häntä kädellänsä kutsuen häntä pihalle luoksensa. Mutta hän pudisti
+päätänsä merkiksi ettei tahtonut tulla ja jäi seisomaan ikkunan luo.
+Nehljudof painoi vielä kerran kasvonsa lasiin kiinni ja tahtoi huutaa
+hänelle, että hän tulisi, mutta Katjusha samassa kääntyi oveen päin,
+nähtävästi häntä huusi joku. Nehljudof meni loitommaksi ikkunasta. Sumu
+oli niin sakea, että viiden askeleen päähän talosta ei ikkunoita enää
+näkynyt, vaan ne olivat ainoastaan mustina aukkoina, joiden sisästä
+paistoi punainen, tavattoman suurelta näyttävä lampun valo. Joelta
+kuului yhä samaa kummallista sohinaa, ryskettä, räiskettä ja jään
+kilinää. Jonkun matkan päässä sumun sisästä pihalla lauloi kukko, kohta
+vastasivat läheltä toiset ja kaukaa kylästä kuului sekasin ja yhteen
+sulautuen kukkojen laulut. Mutta ympärillä oli kaikki, paitsi jokea,
+aivan hiljaa. Tämä oli toinen kukonlaulu.
+
+Kulkien pari kertaa edestakasin talon nurkan takana ja astuen muutaman
+kerran jalallaan lätäkköön Nehljudof tuli jälleen piikakamarin ikkunan
+luo. Lamppu oli vielä palamassa ja Katjusha istui vielä yksin pöydän
+ääressä ikäänkuin ollen kahden vaiheella. Heti kun Nehljudof tuli
+ikkunan luo, katsahti Katjusha häneen. Nehljudof koputti. Sen enempää
+arvelematta Katjusha heti juoksi ulos piikakamarista, ja Nehljudof kuuli
+kuinka ulko-ovi meni raolleen ja sitte vingahti. Hän odotti Katjushaa jo
+eteisessä ja heti äänetönnä sulki hänet syliinsä. Katjusha likistäytyi
+häneen kiinni, nosti päänsä ja otti vastaan hänen suutelonsa. He
+seisoivat etehisen nurkan takana kuivalla pälvipaikalla ja Nehljudof oli
+täynnänsä tuskallista tyydyttämätöntä halua. Äkkiä ovi taas lonksahti ja
+taas samaten vingahti ja Matrjona Pavlovna kuului vihaisesti huutavan.
+
+--Katjusha!
+
+Katjusha irtausi Nehljudofin sylistä ja palasi piikakamariin.
+
+Nehljudof kuuli kuinka ovi pantiin lukkoon. Tämän jälkeen kaikki
+hiljeni, katosi ikkunasta punainen valon silmä, jäi vaan sumu ja joen
+tohina.
+
+Nehljudof tuli ikkunan luo, ei ketään näkynyt. Hän koputti, ei kukaan
+vastannut. Nehljudof palasi sisään herrasportaiden kautta, vaan hän ei
+saanut unta. Hän otti saappaat jalastaan ja meni paljain jaloin käytävää
+pitkin Katjushan ovelle Matrjona Pavlovnan huoneen vieressä. Ensin hän
+kuunteli Matrjona Pavlovnan rauhallista kuorsaamista ja aikoi jo astua
+sisään, kun yhtäkkiä kuuli tämän yskivän ja kääntyvän narajavalla
+vuoteellaan. Hän jähmettyi kauhistuksesta ja seisoi näin noin viisi
+minuuttia. Kun sitten taas kaikki hiljeni ja rauhallinen kuorsaaminen
+jälleen alkoi kuulua, niin Nehljudof, koettaen astua semmoisille
+permantopalkeille, jotka eivät narisseet, meni edemmäs ja tuli aivan
+Katjushan oven luo. Kaikki oli hiljaa. Katjusha nähtävästi ei nukkunut,
+koska hänen hengitystään ei kuulunut. Mutta heti kun Nehljudof oli
+kuiskannut: »Katjusha!»,--hypähti tämä pystyyn, tuli oven luo ja
+suuttuneena, kuten Nehljudofista näytti, alkoi pyytää häntä lähteinään.
+
+--No miltä tämä näyttää? Voiko nyt näin?
+
+Tädit sattuvat kuulemaan,--puhui hänen suunsa, mutta koko hänen
+olemuksensa puhui:--»minä olen kokonaan sinun.»
+
+Ja _tämän_ vaan ymmärsi Nehljudof.
+
+--No, avaahan hetkeksi vaan. Rukoilen sinua,--puhui hän mielettömiä
+sanoja.
+
+Katjusha vaikeni, sitten Nehljudof kuuli hänen kätensä hapuilevan oven
+ripaa. Ripa naksahti ja hän tunkeutui sisään avatusta ovesta. Hän otti
+Katjushan syliinsä semmoisena kuin tämä oli kovassa, karkeassa paidassa,
+käsivarret paljaina, nosti hänet ja kantoi pois.
+
+--Ah! Mitä te teette?--kuiskasi Katjusha. Mutta Nehljudof ei välittänyt
+hänen sanoistaan kantaessaan häntä omaan huoneeseensa.
+
+--Ah, älkää, päästäkää,--puhui Katjusha, mutta itse likistäytyi häntä
+vastaan!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun Katjusha vapisevana ja vaiteliaana, mitään vastaamatta Nehljudofin
+sanoihin läksi hänen luotansa, tuli Nehljudof ulos portaille ja pysähtyi
+koettaen saada selville sen kaiken merkitystä, mitä oli tapahtunut.
+
+Pihalla oli jo valoisampi: alhaalla joella jäiden räiske ja kilinä ja
+sohina oli yhä enennyt ja entisten äänten lisäksi oli tullut veden
+lorina. Sumu alkoi taas laskeutua ja sumuseinän takaa nousi vaillinainen
+kuu surullisesti valaisten jotakin mustaa ja hirvittävää.
+
+»Mitä tämä nyt on? Suuri onniko vai suuri onnettomuusko minulle on
+tapahtunut?»--kysyi hän itseltään.--»Näinhän aina, näinhän
+kaikki»,--sanoi hän itselleen ja meni maata.
+
+
+
+
+XVIII.
+
+
+Seuraavana päivänä tuli Shenbok loistavan iloisena tätien luo
+Nehljudofia hakemaan ja valloitti nämät kokonaan siroudellaan,
+ystävyydellään, iloisuudellaan, rakkaudellaan Dmitriä kohtaan ja
+anteliaisuudellaan. Vaikka hänen anteliaisuutensa hyvin miellyttikin
+tätejä, niin se kuitenkin saattoi heidät ymmälle liioittelunsa vuoksi.
+Taloon saapuneille sokeille kerjäläisille hän antoi ruplan,
+palvelusväelle jakoi 15 ruplaa juomarahoja ja kun Sofia Ivanovnan
+bolognalainen koira sattui hänen nähden repäsemään jalkansa veriin; niin
+hän, tarjoutuen sitomaan haavaa, ei epäillyt hetkeäkään, vaan repi
+siekaleiksi korureunaisen batistinenäliinansa, (Sofia Ivanovna tiesi,
+että tämmöiset nenäliinat maksavat vähintäin 15 ruplaa tusina), ja teki
+siitä siteitä koiraa varten. Tädit eivät ennen olleet semmoista nähneet
+ja tiesivät, että tällä Shenbokilla oli 200 tuhannen velat, jotka,
+Shenbok tiesi sen, eivät koskaan tulisi maksetuiksi, ja että siis 25
+ruplaa enemmän tai vähemmän ei merkinnyt hänelle mitään,
+
+Shenbok viipyi vaan yhden päivän ja seuraavana yönä matkusti pois
+yhdessä Nehljudofin kanssa. He eivät voineet viipyä kauemmin, koska
+määräaika jolloinka piti astua rykmenttiin, oli jo aivan käsissä.
+
+Nehljudofin sydämmessä tänä viimeisenä päivänä tätien luona, kun hänellä
+oli yö tuoreessa muistissa, nousi ja taisteli keskenään kaksi tunnetta,
+toinen: polttavat aistilliset muistot eläimellisestä rakkaudesta, joka
+tosin ei läheskään ollut antanut mitä oli luvannut, ja jonkinlainen
+tyytyväisyys siihen, että tarkoitus oli saavutettu; toinen oli tieto
+siitä, että hän oli tehnyt jotakin hyvin pahaa ja että tämä paha oli
+korjattava ja korjattava ei Katjushan, vaan hänen itsensä tähden.
+
+Siinä itsekkyyshulluuden tilassa, jossa hän oli, ajatteli Nehljudof vaan
+itseänsä,--ajatteli sitä, tuomitsevatko häntä ihmiset ja missä määrin,
+jos saavat tietää, miten hän oli menetellyt Katjushan kanssa, eikä
+yhtään ajatellut sitä, mitä Katjusha tuntee ja miten hänen on käypä.
+
+Hän ajatteli kuinka Shenhok koettaa päästä perille hänen suhteestansa
+Katjushaan, ja tämä kutkutti hänen itserakkauttansa.
+
+--Siksipä sinä rupesitkin niin äkkiä pitämään täteistä,--sanoi Shenbok
+nähtyään Katjushan:--että kokonaisen viikon asuit heidän luonansa. Enpä
+olisi minäkään sinun sijassasi raskinut lähteä. Ihastuttava olento!
+
+Nehljudof ajatteli vielä sitäkin, että vaikka vähän säälittikin lähteä
+nyt ennenkuin oli ennättänyt täysin nauttia rakkaudesta häneen, oli
+lähtemisen pakko siitä syystä hyödyllinen, että se kerrassaan katkasi
+suhteet, joita olisi ollut vaikea ylläpitää. Ajatteli hän vielä sitäkin,
+että pitäisi antaa Katjushalle rahaa, ei hänen tähtensä, ei sentähden
+että nämä rahat olisivat olleet hänelle tarpeen, vaan sentähden, että
+niin on aina tapana tehdä, ja häntä olisi pidetty epärehellisenä
+ihmisenä, jos hän käytettyään Katjushaa hyväksensä, ei olisi siitä
+maksanut. Hän antoikin Katjushalle rahaa,--sen verran kuin piti sopivana
+omaan ja hänen asemaansa nähden.
+
+Lähtöpäivänä, päivällisen syötyä, hän yllätti Katjushan eteisessä. Tämä
+sävähti punaseksi nähtyään hänet ja aikoi mennä ohitse osoittaen
+silmillään, että piikakamarin ovi oli auki, mutta Nehljudof pidätti
+hänet.
+
+--Minä olisin tahtonut jättää hyvästi,--sanoi Nehljudof rutistellen
+kädessään kirjekuorta sataruplasen kanssa.--Tässä olisi...
+
+Katjusha arvasi, rypisti silmänsä, pudisti päätänsä ja työnsi pois hänen
+kätensä.
+
+--Ei, ota,--mutisi Nehljudof ja pisti kirjekuoren hänen poveensa ja
+aivan kuin olisi polttanut itseänsä, vääntäen kasvojaan, voihkaen juoksi
+huoneeseensa.
+
+Ja kauan tämän jälkeen hän yhä käveli huoneessansa väännellen itseänsä,
+jopa hyppien ja ääneensä ähkien kuten ruumiillisesta kivusta, joka kerta
+kun muisti tämän kohtauksen.
+
+Vaan mitä oli tehtävä? Näinhän menettelivät kaikki. Näin Shenbok
+guvernantin kanssa, josta oli kertonut, näin setä Grisha, näin isä kun
+tämä asui kylässä ja hänelle syntyi talonpoikaisnaisen kanssa avioton
+poika Mitenjka, joka vieläkin oli elossa. Mutta jos kaikki näin
+menettelivät, niin tietysti näin olikin meneteltävä. Täten hän
+lohdutteli itseänsä, vaan ei voinut mitään lohdutusta tuntea. Tämä
+muisto poltti hänen omaatuntoansa.
+
+Sydämmessänsä, sen syvimmässä sopukassa hän tiesi menetelleensä niin
+huonosti, alhaisesti, säälimättömästi, että, muistaen tätä tekoa,
+hänellä ei ollut oikeutta katsoa silmiin ketään, saatikka tuomita
+ketään, puhumattakaan siitä, että olisi voinut pitää itseänsä sinä
+erinomaisena jalosukuisena ja jalomielisenä nuorena miehenä, jommoisena
+hän itseänsä piti. Mutta hänen oli pitäminen itseänsä semmoisena siksi,
+että olisi voinut jatkaa reipasta ja iloista elämää. Tähän oli vaan yksi
+keino: olla ajattelematta koko asiaa. Näin hän olikin tehnyt.
+
+Se elämä, johon hän oli tulemassa,--uudet seudut, toverit,
+sota,--auttoivat häntä. Ja mitä kauemmin hän eli, sitä enemmän asia
+häipyi hänen mielestään, kunnes se lopulta todella kokonaan unohtui.
+
+Yhden ainoan kerran, kun hän sodan jälkeen, toivoen näkevänsä Katjushaa,
+poikkesi tätien luo ja sai tietää, ettei Katjusha enää siellä ollut,
+että tämä oli kohta hänen lähtönsä jälkeen poistunut talosta
+synnyttääksensä ja jossain synnyttänytkin ja sittemmin, kuten tädit
+olivat kuulleet, kokonaan pilaantunut, hänen sydäntänsä kouristi. Aikaan
+nähden saattoi lapsi, jonka Katjusha oli synnyttänyt, olla Nehljudofin,
+mutta saattoihan se olla toisenkin. Tädit sanoivat, että Katjusha oli
+turmeltunut ja oli epäsiveellinen luonne, samoin kuin äitinsä. Tämä
+tätien arvostelu oli Nehljudofin mieleen, koska se tuntui puolustavan
+häntä. Alussa hän kuitenkin tahtoi löytää Katjushan ja lapsen, mutta
+sittemmin, juuri sentähden, että hänen teki sydämmensä syvimmässä
+liiaksi kipeätä ja häntä liiaksi hävetti ajatella tätä, ei hän tehnyt
+tarpeellisia voimainponnistuksia asiaan ryhtyäksensä, vaan herkesi
+syntiänsä ajattelemasta ja unohti sen vieläkin enemmän.
+
+Mutta nytpä vasta tämä kummallinen yhteensattumus muistutti hänelle
+kaikki ja vaati häntä tunnustamaan sydämmettömyytensä, julmuutensa ja
+alhaisuutensa, jotka olivat tehneet hänelle mahdolliseksi elää kymmenen
+vuotta tämmöinen synti omallatunnolla. Hän oli kuitenkin vielä kaukana
+tällaisesta tunnustamisesta ja ajatteli nyt vaan sitä kunhan ei koko
+juttu vaan tulisi ilmi ja Katjusha taikka hänen puolustajansa kertoisi
+asian laitaa ja häpäisisi häntä kaikkien edessä.
+
+
+
+
+XIX.
+
+
+Tämmöisessä mielentilassa oli Nehljudof astuessaan oikeussalista
+valamiesten huoneeseen. Hän istui akkunan ääreen kuunnellen keskusteluja
+ympärillänsä ja poltteli lakkaamatta.
+
+Iloinen kauppias hyväksyi nähtävästi koko sydämestään kauppias Smelkofin
+ajanvieton.
+
+--Onpa poika pitänyt lystiä, oikein Siperian malliin, eikä ollut
+makukaan huono, kun semmoisen tytön valitsi.
+
+Esimies toi esiin joitakin arvelujansa siitä, että koko asian päätös
+riippui ruumiinavauspöytäkirjasta. Pietari Gerasimovitsh puheli joitakin
+sukkeluuksia puotipalvelijan kanssa ja he rupesivat jollekin nauramaan.
+Nehljudof vastasi lyhyesti hänelle tehtyihin kysymyksiin, eikä toivonut
+muuta kuin että hänet olisi jätetty rauhaan.
+
+Kun oikeudenpalvelija toispuoleisella käynnillään kutsui jälleen
+valamiehet istuntosaliin, tunsi Nehljudof kauhua ikäänkuin hän ei olisi
+mennyt tuomitsemaan, vaan häntä viety tuomittavaksi. Syvimmässä
+sielussaan hän jo tunsi olevansa roisto, jonka täytyi hävetä katsoa
+ihmisiä silmiin, ja kuitenkin hän vanhasta tavasta ja tavanmukaisilla
+itseensä luottavilla liikkeillä nousi ylös lavalle ja istuutui
+paikallensa toisena esimiehestä, jalat ristissä ja komeillen
+rilleillään.
+
+Syytettyjä oli myöskin jossain käytetty.
+
+Salissa oli uusia henkilöitä--vieraatmiehet; ja Nehljudof huomasi, että
+Maslova katseli useamman kerran voimatta irroittaa silmiänsä erääseen
+hyvin koreaan, silkkiin ja samettiin puettuun lihavaan naiseen, joka
+korkeassa suurinauhaisessa hatussaan ja komea käsityölaukku riippumassa
+kyynärpäähän asti paljaalla käsivarrella, istui ensimäisessä rivissä
+väliaitauksen edessä. Tämä oli, kuten hän sittemmin sai tietää,
+todistaja, sen laitoksen emäntä, jossa Maslova oli elänyt.
+
+Nyt alkoi todistajain kuulustelu, nimi, uskonto j.n.e. Sitten,
+kuulusteltua asianomaisten mieltä, kuinka he tahtoivat kysyttäväksi:
+--valanko teolla vai ilman valaa,--ilmestyi jälleen, vaivoin
+laahustaen jalkojansa, sama vanha pappi ja niinkuin ennenkin
+asetellen paikoilleen kultaista ristiä silkkiselle rinnallensa,
+samalla varmuudella ja luottamuksella siihen, että hän suorittaa
+peräti hyödyllistä ja tärkeää asiaa, vannotti todistajat ja
+asiantuntija-lääkärin. Vannottamisen päätettyä saatettiin kaikki
+todistajat ulos paitsi juuri Kitajevaa, haureuslaitoksen emäntää.
+Häneltä kysyttiin, mitä hän asiasta tiesi. Kitajeva, teeskennelty hymy
+huulilla, koukkien suurihattuisella päällään joka lauseella, kertoi
+saksalaisella murteella tarkasti ja sulavasti:
+
+Kaikkein ensimäiseksi oli hänen luoksensa laitokseen tullut
+koridooripalvelija Simon, hakemaan tyttöä rikasta siperialaista
+kauppiasta varten. Hän oli lähettänyt Ljubashan. Jonkun ajan kuluttua
+Ljubasha palasi takaisin yhdessä kauppiaan kanssa. Kauppias oli jo
+kiihoittuneessa mielentilassa, puhui Kitajeva vähän hymyillen,--ja oli
+heillä jatkanut juomistansa ja juottanut tyttöjä. Mutta kun kauppiaalta
+puuttui rahoja, niin hän lähetti omaan kortteeriinsa tämän saman
+Ljubashan, jota kohtaan oli saanut jonkunlaisen »eturakkauden»,--sanoi
+hän katsahtaen syytettyyn.
+
+Nehljudofista näytti, että Maslova tällöin hymähti ja tämä hymyily
+inhoitti häntä. Kummallinen epämääräinen yökötyksen tunne sekoittuneena
+sääliin heräsi hänessä.
+
+--Mitä mieltä te olette Maslovan suhteen?--kysyi punastuen ja arkaillen
+oikeuden auskultantti, joka oli määrätty Maslovan puolustajaksi.
+
+--Erittäin hyvä,--vastasi Kitajeva. Tyttö on sivistynyt ja pulska.
+Kasvatettu hyvässä perheessä ja osaa lukea ranskaa. Joi toisinaan vähä
+liiaksi, mutta ei koskaan yli oikeasta. Aivan erinomainen tyttö.
+
+Katjusha katseli emäntää, mutta käänsi sitte äkkiä silmänsä valamiehiin
+ja pysähtyi Nehljudofiin, ja hänen kasvonsa muuttuivat totisiksi, jopa
+ankaroiksi. Toinen hänen ankarista silmistään katsoi kieroon. Jotenkin
+kauan olivat nämät molemmat kummallisesti katsovat silmät kääntyneinä
+Nehljudofiin ja vaikka kauhu oli vallannut Nehljudofin, ei hän voinut
+irroittautua noista hiukan kieroon katsovista silmistä kirkkaine
+valkuaisineen. Hänen mieleensä muistui tuo hirmuinen yö, jäänsärkyminen,
+sumu ja erittäinkin tuo vaillinainen kallellaan oleva kuu, joka ennen
+aamun sarastusta nousi ja valaisi jotakin mustaa ja kauheaa. Nämät kaksi
+mustaa silmää, jotka katsoivat sekä häneen että hänen ohitsensa,
+muistuttivat hänelle juuri tuota mustaa ja kauheata.
+
+»Hän on tuntenut minut»,--ajatteli Nehljudof. Ja Nehljudof, ikäänkuin
+kyyristäytyi kokoon, odottaen iskua. Mutta Katjusha ei ollut tuntenut.
+Hän vaan rauhallisesti huokasi ja taas alkoi katsoa puheenjohtajaan.
+Nehljudof huokasi myöskin. »Voi kun tästä pääsisi pikemmin»,--ajatteli
+hän. Hän koki nyt samaa kuin metsästyksessä, kun haavoitettu lintu on
+tapettava:--tuntuu ilkeältä, sekä säälittää että harmittaa. Tappamaton
+lintu pyristelee metsästyslaukussa: se inhottaa ja säälittää ja tahtoisi
+pian tappaa ja unohtaa.
+
+Tämmöisiä sekaisia tunteita liikkui nyt Nehljudofissa, hänen
+kuunnellessaan todistajien lausuntoja.
+
+
+
+
+XX.
+
+
+Mutta ihan kuin harmiksi, juttu venyi pitkäksi: sittenkuin todistajat ja
+asiantuntija-lääkäri olivat yksitellen kuulusteltu ja kaikkien noiden
+tavallisten, merkitsevällä näyllä tehtyjen, tarpeettomien kysymysten
+jälkeen syyttäjäin ja asianajajain puolelta, kehoitti puheenjohtaja
+valamiehiä tarkastamaan todiste-esineitä, tavattoman suurta sormusta
+briljanttikantoineen, jota nähtävästi oli pidetty mitä paksuimmassa
+etusormessa, ja sitten siiliä, jossa oli tutkittu myrkkyä. Nämät esineet
+olivat sinetillä painetut ja päällekirjoituksilla varustetut.
+
+Valamiehet jo valmistuivat niitä tarkastamaan kun syyttäjän apulainen
+taaskin kohosi istuimeltaan ja vaati, että ennenkuin ryhdyttäisiin
+todiste-esineiden tarkastamiseen, olisi lääkärintarkastus julki
+luettava.
+
+Puheenjohtaja, joka puolestaan kaikin tavoin tahtoi jouduttaa juttua
+ehtiäksensä sveitsiläisnaisensa luokse, vaikka hyvin tiesi, ettei
+paperin lukemisesta olisi muuta kuin ikävyyttä ja päivällisen viivykkiä
+ja että syyttäjä vaati tätä lukemista ainoastaan siksi, että tiesi
+olevansa oikeutettu sitä vaatimaan,--ei hän kuitenkaan voinut kieltää,
+vaan ilmoitti suostuvansa. Sihteeri otti esille paperin ja taas
+korisevine r ja l kirjaimineen alkoi haluttomalla äänellä lukea.
+
+Ruumista ulkopuolisesti tutkittaessa oli käynyt ilmi, että:
+
+1) pituus oli 2 arsinaa 12 versakkaa.
+
+--Oho, olipa siinä miehessä kokoa, sanoi huolissaan kauppias Nehljudofin
+korvaan.
+
+2) Ikä ulkomerkeistä päättäen lähimaille neljäkymmentä vuotta.
+
+3) Ruumis näyttää turvonneelta.
+
+4) Ihon väri kaikkialla vihertävä, paikoittain tummia täpliä.
+
+5) Orvaskesi ruumiin pinnalla noussut erisuuruisiin rakkoihin,
+paikotellen lähtenyt ja riippuu lämpsäkkeinä.
+
+6) Tukka mustanruskea, tiheä, irtautuu koskettaessa helposti nahasta.
+
+7) Silmät vuotaneet ulos ja sarveiskalvo mustunut.
+
+8) Nenäaukosta, molemmista korvista ja suusta vuotaa vaahtoinen mätä,
+suu on puoleksi auki.
+
+9) Kaula tuskin näkyvissä, kasvojen ja rinnan turpoamisen vuoksi.
+
+J. n. e., j. n. e.
+
+Tämä ulkopuolinen katselmus kaikkine erikoisseikkoineen oli esitetty
+neljällä sivulla 27:ssä eri kohdassa, siinä tehtiin näin selkoa
+kaupungissa huvitelleen kauppiaan hirmuisesta, tavattomasta, lihavasta
+ja vielä turvonneesta, mätänevästä ruumiista. Epämääräinen yökötyksen
+tunne, jota Nehljudof tunsi, vieläkin eneni tätä ruumiin katselmusta
+luettaessa. Katjushan elämä ja sieramista tuleva mätä ja ulosvuotaneet
+silmät ja hänen oma tekonsa Katjushan kanssa, kaikki nämä näyttivät
+hänestä samaan luokkaan kuuluvilta asioilta, ja hän oli kaikilta puolin
+näiden asiain ympäröimänä ja oli niihin hukkumassa. Kun ulkopuolisen
+katselmuksen lukeminen vihdoinkin oli päättynyt, huokasi puheenjohtaja
+raskaasti ja nosti päänsä, toivoen että kaikki oli nyt lopussa, mutta
+sihteeri rupesi yhteenmenoon lukemaan kertomusta sisäpuolisesta
+katselmuksesta.
+
+Puheenjohtaja laski jälleen päänsä ja nojautuen käteensä, ummisti
+silmänsä. Kauppias, joka istui Nehljudofin vieressä, saattoi tuskin
+pysyä valveilla ja huojui toisinaan; syytetyt, samoin kuin santarmit
+heidän takanansa, istuivat liikkumatta.
+
+Sisäpuolisesta tarkastuksesta kävi ilmi, että.
+
+1) Pääkallon nahka helposti irtautuu pääkallon luista, eikä verenvuotoja
+ole missään huomattu. 2) Pääkallon luut ovat keskinkertaisen paksuja ja
+kokonaisina. 3) Kovan aivokalvon päällä on kaksi noin 4 tuuman suuruista
+värillistä täplää, ja kalvo itse on väriltään vaalean himmeä j. n. e.
+vielä 13 kohtaa.
+
+Sitten seurasi vierasmiesten nimet, allekirjoitukset ja lääkärin
+päätelmä, josta kävi ilmi, että ruumiin avauksessa löydetyt ja
+pöytäkirjaan otetut muutokset mahassa ja osaksi suolissa ja munuaisissa
+tekevät _sangen todenmukaiseksi_ sen otaksumisen, että Smelkofin kuolema
+oli seuraus myrkytyksestä ja että myrkky oli joutunut hänen mahaansa
+yhdessä viinin kanssa. Vaikea on sanoa päättäen muutoksista mahassa ja
+suolissa mitä lajia myrkkyä mahaan oli joutunut; mutta että myrkky oli
+joutunut mahaan viinin kanssa, saattoi päättää siitä, että Smelkofin
+mahassa oli paljon viiniä.
+
+--Näkyypä olleen kova juomaan,--sanoi taas kauppias heräten.
+
+Tämä pöytäkirjan lukeminen, joka kesti noin tunnin, ei kuitenkaan
+tyydyttänyt syyttäjän apulaista. Kun lukeminen oli päättynyt, kääntyi
+puheenjohtaja hänen puoleensa:
+
+--Arvelen, että on tarpeetonta lukea asiakirjoja, jotka koskevat
+sisälmyksien tarkastusta.
+
+--Minä puolestani pyytäisin, että ne luettaisiin, sanoi syyttäjän
+apulainen ankarasti, katsomatta puheenjohtajaan, hiukan vaan kyljittäin
+kohoten ja antaen äänestänsä tuntua, että hänen vaatimuksensa perustui
+hänen oikeuteensa ja ettei hän tästä oikeudestansa tule luopumaan, ja
+että kieltäminen tulee antamaan aihetta kassatsiooniin ylioikeudessa.
+
+Suuripartainen mahakatarria sairastava oikeudenjäsen hyvänluontoisine
+alaspäin riippuvine silmillensä, tuntien itsensä hyvin heikontuneeksi,
+kääntyi puheenjohtajan puoleen.
+
+--Mitä siitä lukemisesta? Venyy vaan pitemmälle. Nuo uudet luudat eivät
+lakase puhtaammin, vaan hitaammin.
+
+Jäsen kultaisissa silmälaseissa ei virkkanut mitään, katsoi vaan
+synkästi ja päättäväisesti eteensä, odottamatta elämältä yhtä vähän kuin
+vaimoltaan mitään hyvää.
+
+Asiakirjan lukeminen alkoi.
+
+--Vuonna 188' 15 p:nä Helmikuuta aloin minä allekirjoittanut
+asianomaisen lääkintöosaston käskystä, numerolla 638,--ryhtyi sihteeri
+päättäväisesti korottaen ääntänsä ikäänkuin karkoittaakseen unen
+kaikkien läsnäolijain silmistä, lukemaan:--lääkintälaitoksen
+ylitarkastajan apulaisen läsnäollessa sisälmyksien tutkimisen,
+nimittäin:
+
+1) Oikean keuhkon ja sydämmen, (kuusinaulaisessa lasiastiassa).
+
+2) Vatsansisälmysten, (kuusinaulaisessa lasiastiassa).
+
+3) Mahalaukun, (kuusinaulaisessa lasiastiassa).
+
+4) Maksan, pernan ja munuaisten, (kolmenaulaisessa lasiastiassa).
+
+5) Suolien, (kuusinaulaisessa saviastiassa)... Puheenjohtaja tätä
+lukemista alotettaessa kumartui toisen jäsenen puoleen ja sipatti
+jotakin ja sitte toisen puoleen, ja saatuaan myöntävän vastauksen,
+keskeytti tässä kohti lukemisen:
+
+--Oikeus katsoo asiakirjan lukemisen tarpeettomaksi,--sanoi hän.
+
+Sihteeri vaikeni ja rupesi kokoilemaan papereitaan. Syyttäjän apulainen
+alkoi vihasesti kirjoittaa jotakin muistiin.
+
+--Herrat valamiehet ovat tilaisuudessa tarkastamaan
+todiste-esineitä,--sanoi puheenjohtaja.
+
+Esimies ja muutamat valamiehistä nousivat paikoiltansa ja tietämättä
+kuinka liikuttaa ja miten asettaa omia käsiänsä, tulivat pöydän luo ja
+vuorotellen katsahtivat sormukseen, lääkepulloon ja siiliin. Kauppias
+päälliseksi koitteli sormusta omaan sormeensa.
+
+--No jo oli sormikin,--sanoi hän palattuaan paikoillensa.--Ihan on
+kurkun kokonen,--lisäsi hän nähtävästi mielihyvällä ajatellen sitä
+jättiläissankaria, joksi hän myrkytettyä kauppiasta kuvaili.
+
+
+
+
+XXI.
+
+
+Kun todiste-esineiden tarkastus oli suoritettu, ilmoitti puheenjohtaja
+oikeudellisen tutkimuksen päättyneeksi ja yhteen kyytiin antoi
+puheenvuoron syyttäjälle toivoen pikemmin pääsevänsä asiasta siinä
+luulossa, että tämäkin on ihminen, joka tahtoo sekä tupakoida että syödä
+päivällistä ja säälii heitä. Mutta syyttäjän apulainen ei säälinyt
+itseänsä eikä heitä.
+
+Syyttäjän apulainen oli jo luonnostaan aika typerä, mutta tämän ohella
+hän onnettomuudeksensa oli lopettanut lyseokurssin kultamitalilla ja
+yliopistossa saanut palkinnon kirjoituksesta, joka koski servituutteja
+roomalaisen oikeuden mukaan ja jonka johdosta hän oli suurimmassa määrin
+varma ja tyytyväinen itseensä, (jota vielä yllytti naisten suosio), ja
+sentähden oli erityisesti typerä. Kun hän sai puheenvuoron, nousi hän
+hitaasti ylös, esiintyen näin vartalonsa, koko suloudessa. Kirjaillussa
+univormussaan ja laskien molemmat kätensä pulpetille, pää hiukan
+kallellaan, katsahdettuaan, syytettyjä välttäen, yli koko salin, hän
+alkoi:
+
+--Asia, joka on jätetty teidän ratkaistavaksenne, herrat
+valamiehet,--näin alkoi hän pöytä- ja asiakirjojen lukemisen aikana
+valmistamansa puheen,--on, jos niin saan sanoa, olevia oloja kuvaava
+rikos. Syyttäjän apulaisen mielestä piti hänen puheellansa oleman
+yhteiskunnallinen merkitys, niinkuin oli niillä kuuluisilla puheilla,
+joita kuuluisiksi tulleet asianajajat olivat pitäneet. Kuulijain
+joukossa ei tosin ollut muita kuin kolme naista: ompelija, kyökkipiika
+ja Simonin sisar sekä yksi kuski, mutta tämä ei merkinnyt mitään. Nuo
+kuuluisuudet olivat samalla tavalla alkaneet. Ja syyttäjän apulaisen
+periaate oli se, että hänen oli oleminen aina asemansa korkeimmalla
+huipulla, se on: tunkeutua rikoksen psykoloogisen merkityksen syvyyteen
+ja paljastaa yhteiskunnallisia mätähaavoja.
+
+--Te näette edessänne, herrat valamiehet, kuvaavan, jos niin voi sanoa:
+vuosisadan-lopun rikoksen, jonka tunnusleimana niin sanoakseni ovat sen
+surullisen mädännäisyyden ominaiset piirteet, johon meidän päivinämme
+sortuvat ne yhteiskuntamme alkuainekset, jotka ovat tämän kehityksen
+niin sanoakseni enin polttavien säteitten alaisina...
+
+Syyttäjän apulainen puhui hyvin kauan, yhdeltä puolen koettaen muistaa
+kaikki ne viisaat asiat, joita hän oli ajatellut, toiselta puolen,--ja
+se oli pääasia,--koettaen olla hetkeksikään pysähtymättä ja saada
+puheensa juoksemaan töksähtämättä 1-1/4 tunnin ajan. Yhden ainoan kerran
+hän pysähtyi ja jotenkin kauan nieli sylkeä, mutta samassa hän suoriutui
+ja paransi viipymisensä yhä suuremmalla kaunopuheliaisuudella. Hän puhui
+milloin hienolla mielistelevällä äänellä muuttaen jalkaa ja katsoen
+valamiehiin, milloin hiljaisella toimeliaalla äänellä, vihkoonsa
+katsellen, milloin kovalla paljastavalla äänellä, kääntyen toisinaan
+katsojiin toisinaan valamiehiin. Ainoastaan syytettyihin, jotka kaikki
+kolme tuijottivat häneen silmillänsä, ei hän kertaakaan katsahtanut.
+Hänen puheensa kosketteli kaikkea sitä viimeistä, mistä hänen
+piireissään silloin puhuttiin ja jota pidettiin silloin ja pidetään yhä
+vielä tieteellisen viisauden viimeisenä sanana. Tässä oli sekä
+perinnöllisyyttä että synnynnäistä rikoksellisuutta, sekä Lombrosoa että
+Tardesia, sekä kehitysoppia että taistelua olemassa-olosta, sekä
+hypnotismia että suggestioonia, sekä Charcotia että dekadenssia.
+
+Kauppias Smelkof oli syyttäjän apulaisen määritelmän mukaan mahtavan,
+koskemattoman, leveäluontoisen, venäläisen ihmisen perikuva, joka
+luottavaisuutensa ja jalomielisyytensä tähden joutui syvästi
+turmeltuneiden luonteiden uhriksi ja niiden valtaan.
+
+Simon Kartinkin oli maaorjuuskauden atavistinen tuote, alaspoljettu
+ihminen, ilman sivistystä, ilman periaatteita, jopa ilman uskontoakin.
+Jefimia oli hänen rakastettunsa ja perinnöllisyyden uhri. Tässä oli
+näkyvissä kaikki degenereeratun henkilön tunnusmerkit. Mutta rikoksen
+päävaikuttimena oli Maslova, ollen dekadenssi-ilmiön kaikkein
+alhaisimpia edustajia. Tämä nainen,--puhui syyttäjän apulainen
+katsomatta häneen,--on saanut kasvatuksen, me olemme kuulleet tässä
+oikeudessa hänen emäntänsä todistuksen. Hän ei ainoastaan osaa lukea ja
+kirjoittaa, vaan osaa myöskin ranskan kieltä, hän on orpo ja luultavasti
+kantaa itsessään rikoksellisuuden siemeniä; hän oli kasvatettu
+sivistyneessä aatelisperheessä ja olisi voinut elättää henkensä
+rehellisellä työllä, mutta tästä huolimatta hän jättää hyväntekijänsä,
+antautuu intohimoihinsa ja näiden tyydyttämiseksi menee haureustaloon,
+missä hän sivistykseensä nähden voittaa muut kumppaninsa ja erittäinkin,
+kuten te, herrat valamiehet, olette hänen emännältänsä täällä kuulleet,
+ilmaisee taitoa vaikuttaa mainitussa talossa kävijöihin sillä
+salaperäisellä ominaisuudella, joka on tunnettu nimellä suggestiooni, ja
+jonka perille tiede ja erittäinkin Charcotin koulu on viime aikoina
+päässyt. Tämänpä ominaisuuden avulla hän nyt ottaa valtaansa venäläisen,
+mahtavan, hyväntahtoisen, luottavaisen, rikkaan vieraan ja käyttää tätä
+luottamusta ensin varastaakseen ja sitten säälimättömästi ottaakseen
+hänet hengiltä.
+
+--Jo taitaa panna omiaan,--sanoi hymyillen puheenjohtaja, kumartuen
+ankaran jäsenen puoleen.
+
+--Hirveä pöllö,--vastasi ankara jäsen.
+
+--Herrat valamiehet, jatkoi yhä syyttäjän apulainen, sulavasti
+mutkuillen solakkaa vartaloansa,--teidän vallassanne on näiden
+henkilöiden kohtalo, mutta teidän vallassanne on osaksi myöskin
+yhteiskunnan kohtalo, johon te tuomiollanne vaikutatte. Te syvennytte
+tämän rikoksen merkitykseen, oivallatte sen vaaran, joka yhteiskuntaa
+uhkaa Maslovan tapaisten niinsanoakseni pataloogisten indiviidien
+puolelta ja varjelette sitä saastasta, varjelette tämän yhteiskunnan
+syyttömiä alkuaineksia tarttuvasta saastasta ja vieläpä usein häviöstä.
+
+Ja ikäänkuin itsekin lamautuen tehtävän päätöksen tärkeyden edessä
+syyttäjän apulainen, nähtävästi äärimmilleen ihastuneena omaan
+puheeseensa, laskeutui tuolillensa.
+
+Lukuun ottamatta kaunopuheliaisuuden kukkia, oli hänen puheensa sisällys
+se, että Maslova oli hypnotiseerannut kauppiaan ja saavutettuaan
+mielistelemällä hänen suosionsa ja tultuaan avain mukanaan hänen
+huoneeseensa rahoja hakemaan, tahtoi itse ottaa kaikki, vaan kun Simon
+ja Jefimia hänet tavoittivat, oli pakoitettu tasaamaan heidän kanssansa.
+Ja sitten peittääksensä rikoksen jälkiä, tuli jälleen kauppiaan kanssa
+hotelliin ja myrkytti hänet siellä.
+
+Kun syyttäjän apulainen oli puheensa päättänyt, nousi asianajajain
+penkiltä keski-ikäinen hännystakkiin puettu mies, leveä, tärkätty,
+valkenen puoliympyrä rinnassa ja lausui reippaan puheen Kartinkinin ja
+Botshkovan puolustukseksi. Tämä oli heidän, kolmella sadalla ruplalla
+palkkaamansa vannotettu asianajaja. Tämä väitti heidän molempien
+syyttömyyttä ja sysäsi koko syyn Maslovan niskoille.
+
+Hän koetti näyttää perättömäksi Maslovan väitteen, että Botshkova ja
+Kurtinkin olisivat olleet tämän kanssa yhdessä, kun hän otti rahat, ja
+koetti todistaa; että Maslovan väitteellä, tämä kun oli rikoksen teossa
+tavattu myrkyttäjä, ei voinut olla merkitystä. Nuo rahat,--2,500
+ruplaa,--puhui asianajaja,--saattoivat varsin hyvin olla kahden ahkeran
+ja rehellisen ihmisen ansaitsemia, he kun joskus saivat päivässä 3 jopa
+5:skin ruplaa hotellivierailta. Kauppiaan rahat olivat Maslovan
+anastamat ja olivat ne sittemmin jollekin annetut taikka hukatut, koska
+Maslova ei ollut selväpäisenä. Myrkytyksen oli Maslova yksin saanut
+aikaan.
+
+Tämän perustuksella hän pyysi valamiehiä julistamaan Kartinkinin ja
+Botshkovan syyttömiksi rahojen anastamiseen, mutta jos heidät
+katsottaisiinkin syyllisiksi anastamiseen, niin ainakin ottamatta osaa
+myrkytykseen ja ilman edelläkäypää aikomusta.
+
+Lopuksi tämä asianajaja, pistellen syyttäjän apulaista, teki
+sen huomautuksen, että herra syyttäjän loistavat mietteet
+perinnöllisyydestä, joskin selvittävät tämän kysymyksen tieteellisiä
+näkökohtia, eivät olleet tässä tapauksessa paikallaan, koskapa Botshkova
+oli tuntemattomain vanhempain lapsi.
+
+Syyttäjän apulainen kirjoitti jotakin vihasesti paperiinsa ja osoittaen
+ylenkatseellista kummastusta kohautti olkapäitään.
+
+Sitten nousi Maslovan puolustaja istualtaan ja aristellen, kangertaen
+lausui puolustuspuheensa. Kieltämättä sitä, että Maslova oli ottanut
+osaa rahojen anastamiseen, hän väitti ainoastaan sitä, ettei Maslovalla
+ollut tarkoitusta myrkyttää Smelkofia, ja että hän oli antanut pulverin
+vaan siinä tarkoituksessa, että Smelkof nukkuisi. Oli hänelläkin aikomus
+vähän höystää esitystään kaunopuheliaisuudella, mainitsemalla kuinka
+Maslovan oli turmelukseen saattanut mies, joka oli jäänyt rankaisematta,
+silloin kuin Maslova yksin sai kantaa lankeemuksensa koko painon, mutta
+tämä asianajajan retki psykologiian alalle meni kokonansa vätykselleen,
+niin että kaikkia hävetti. Kun hän puhua vatkutteli miesten julmuudesta
+ja naisen aseman kurjuudesta, niin puheenjohtaja, haluten auttaa häntä,
+pyysi häntä pysymään paremmin asiassa.
+
+Tämän puolustajan jälkeen nousi jälleen syyttäjän apulainen ja
+puolustettuaan väitettänsä perinnöllisyydestä ensimäistä asianajajaa
+vastaan sillä, että vaikka Botshkova onkin tuntemattomain vanhempain
+tytär, niin ei perinnöllisyysopin todenperäisyys sillä suinkaan ole
+kumottu, koskapa perinnöllisyyden laki lepää niin vankalla
+tieteellisellä pohjalla, ettemme ainoastaan ole oikeutetut johtamaan
+rikosta perinnöllisyydestä vaan vieläpä perinnöllisyyttä rikoksesta.
+Mitä taas tuli puolustajan otaksumiseen, että Maslova muka olisi jonkun
+luullun viettelijän turmelema (hän lausui erittäin myrkyllisesti sanan
+luullun), niin tosiasiat pikemminkin puhuivat siihen suuntaan, että
+juuri Maslova oli monien monituisten uhriensa viettelijä, jotka olivat
+hänen käsiinsä joutuneet. Näin sanottuansa hän voittoriemuisena köksähti
+istumaan.
+
+Sitten annettiin syytetyille tilaisuus puolustaa itseänsä.
+
+Jefimia Botshkova uudisti sen, ettei hän mitään tiennyt eikä ollut
+mihinkään ottanut osaa ja väittämällä väitti Maslovaa syypääksi
+kaikkeen. Simon toisti vaan useamman kerran:
+
+--Teillä on valta, minä olen viaton, suotta syytätte.
+
+Mutta Maslova ei sanonut mitään.
+
+Puheenjohtajan kehoitettua häntä tuomaan esiin, mitä hänellä oli
+puolustukseksensa sanottavaa, Maslova vaan nosti häneen silmänsä,
+katsahti kaikkiin kuten kierretty metsäotus, ja heti taas laski alas
+silmänsä ja rupesi itkemään, äänekkäästi nyyhkyttäen.
+
+--Mikä teidän on?--kysyi kauppias, joka istui Nehljudofin vieressä,
+kuultuansa äkkiä kummallisen äänen Nehljudofin suusta. Tämä ääni oli
+pidätettyä itkua.
+
+Nehljudof ei yhä vieläkään ymmärtänyt nykyisen tilansa koko merkitystä
+ja arveli hermojensa heikkouden syyksi, että hän tuskin sai hillityksi
+itkua ja kyyneleitä, jotka olivat nousseet hänen silmiinsä. Hän pani
+rillit silmillensä peittääkseen niitä, otti sitten esille nenäliinan ja
+alkoi turistaa.
+
+Häväistyksen pelko, joka olisi häntä kohdannut, kun kaikki oikeussalissa
+olisivat saaneet tietää hänen teostansa, tahtoi pysäyttää hänessä
+tapahtuvaa sisällistä työtä. Tämä pelko oli tähän ensimäiseen aikaan
+kaikkea muuta voimakkaampi.
+
+
+
+
+XXII.
+
+
+Syytettyjen sanottua viimeisen sanansa ja asianomaisten sovittua
+tehtävien kysymysten muodosta, joka kaikki kesti vielä jokseenkin kauan,
+pantiin kysymykset lopulliseen muotoonsa ja puheenjohtaja esitti
+yleissilmäyksen jutusta.
+
+Ennen antautumista itse juttuun hän hyvin kauvan selitteli valamiehille
+miellyttävällä kodikkaalla puhetavalla, että ryöstö on ryöstö, mutta
+varkaus on varkautta ja että anastaminen lukitusta paikasta on
+anastamista lukitusta paikasta, mutta anastaminen lukitsemattomasta
+paikasta on anastamista lukitsemattomasta paikasta. Ja selitellen tätä
+hän erittäinkin usein katsahteli Nehljudofiin ikäänkuin olisi juuri
+hänelle tahtonut saada selväksi tämän tärkeän seikan, toivoen, että hän
+ymmärrettyänsä hänet, selittää sen sitten tovereillensa. Sitten
+arvellen, että valamiehet olivat jo kylliksi päässeet näiden totuuksien
+perille, alkoi hän kehitellä toista totuutta, joka koski sitä, että
+tapoksi sanotaan semmoista tekoa, josta seuraa ihmisen kuolema ja tämän
+mukaan myrkytyskin on tappo. Kun tämäkin totuus oli hänen mielestänsä
+tullut valamiehille selväksi, hän selitti heille, että jos varkaus ja
+tappo ovat tehdyt yhdessä, niin rikoksen aines on kokoonpantu
+varkaudesta ja taposta.
+
+Huolimatta siitä, että häntä itseänsä halutti pian päästä erilleen
+jutusta ja että sveitsiläisnainen jo odotti häntä, oli hän niin tottunut
+toimeensa, että kerran puhumaan päästyänsä ei enää mitenkään voinut
+pysähtyä ja sen vuoksi selitteli tarkalleen valamiehille, että jos nämät
+huomaavat syytetyt syyllisiksi, niin heillä on oikeus julistaa ne
+syyllisiksi, mutta jos he huomaavat ne syyttömiksi, niin heillä on
+oikeus julistaa ne syyttömiksi; jos taas he huomaavat ne syyllisiksi
+yhteen, mutta syyttömiksi toiseen, niin voivat julistaa ne syyllisiksi
+yhteen mutta syyttömiksi toiseen. Sitten seurasi vielä selitys heille,
+että vaikka heille onkin tämmöinen oikeus annettu, heidän on käyttäminen
+sitä järjellisesti. Hänen oli vielä aikomus selittää, että jos he
+antavat asetettuun kysymykseen myöntävän vastauksen, niin he tällä
+vastauksellansa myöntävät kaikkeen, mikä on kysymyksessä sanottu, mutta
+jolleivät he kaikkea myönnä, mikä on kysymyksessä sanottu, niin heidän
+on erikseen mainittava, mitä he eivät myönnä, mutta katsahdettuaan
+kelloonsa ja nähtyään että se oli jo 5 minuuttia vaille 3 hän päätti
+paikalla siirtyä itse jutun esittämiseen.
+
+--Tämän jutun erikoiskohdat ovat seuraavat,--alkoi hän ja uudisti kaiken
+sen, minkä jo olivat moneen kertaan ennen sanoneet sekä puolustajat että
+syyttäjän apulainen ja todistajat. Puheenjohtaja puhui, mutta jäsenet
+hänen ympärillänsä syvämietteisen näköisinä kuuntelivat ja tuon
+tuostakin katsahtelivat kelloihinsa pitäen hänen puhettansa tosin sangen
+hyvänä eli semmoisena kuin sen olla pitikin, mutta vaan vähän pitkänä.
+Samaa mieltä oli syyttäjän apulainenkin ja yleensäkin kaikki lakimiehet
+ja kaikki salissa olijat. Puheenjohtaja lopetti yleiskatsahduksensa.
+
+Olisi luullut, että nyt on kaikki sanottu. Mutta puheenjohtaja ei
+mitenkään voinut luopua oikeudestaan puhua,--niin mieluista oli hänen
+kuunnella omaa mieliinvaikuttavaa äänenpainoansa,--ja niinpä hän näki
+hyväksi sanoa vieläkin muutamia sanoja sen oikeuden tärkeydestä, joka
+oli valamiehille annettu, siitä, kuinka näiden oli huomaavaisuudella ja
+varovaisuudella käyttäminen eikä väärinkäyttäminen tätä oikeuttansa,
+siitä että he olivat tehneet valan, että he olivat yhteiskunnan omatunto
+ja että neuvoshuoneen salaisuus oli pyhänä pidettävä j.n.e., j.n.e.
+
+Siitä saakka kun puheenjohtaja alkoi puhua, oli Maslova herkeämättä
+katsonut häneen ikäänkuin olisi pelännyt jonkunkaan sanan menevän
+hukkaan, ja sentähden Nehljudof ei pelännyt kohdata hänen katsettansa,
+vaan lakkaamatta katseli häntä. Ja Nehljudofin mielikuvituksessa
+tapahtui se tavallinen ilmiö, että rakastetun ihmisen kasvot, joita ei
+ole kaukaan aikaan nähnyt, ensi näkemällä pitkän poissaolon aikana
+tapahtuneiden ulkonaisten muutosten tähden hämmästyttävät, mutta
+vähitellen muuttuvat ihan samallaisiksi kuin olivat monta vuotta sitten;
+kaikki tapahtuneet muutokset häviävät ja henkisten silmien eteen astuu
+vaan pääilme tuosta erikoisesta, toistamattomasta henki-ihmisestä.
+Tämäpä nyt tapahtui Nehljudofissa.
+
+Niin, huolimatta vankipuvusta, laajentuneista kasvoista, suureksi
+kasvaneesta povesta, huolimatta pullistuneesta kasvojen ala-osasta,
+rypyistä otsassa ja ohimoilla ja vähän turvonneista silmistä, oli se
+epäilemättä se sama Katjusha, joka Kristuksen ylösnousemussunnuntaina
+niin viattomasti katseli alhaalta ylös Nehljudofiin, rakastamaansa
+ihmiseen, rakastuneilla, elämän riemusta ja elämän yltäkylläisyydestä
+nauravilla silmillä.
+
+»Ja mikä kummallinen sattumus! Että tämän jutun pitikin sattua juuri
+silloin kun minä olin istumassa ja että minä tapaamatta häntä kymmeneen
+vuoteen, tapasin hänet täällä syytettyjen penkillä. Ja mihinkä ihmeeseen
+tämä loppuneekaan? Pikemmin, ah, kunhan vaan pikemmin!»
+
+Hän ei yhä vieläkään nöyrtynyt sen katumustunteen alaiseksi, joka alkoi
+hänessä liikkua. Hänestä näytti tämä sattumalta, joka oli menevä ohi
+eikä vahingoittava hänen elämäänsä.
+
+Hän tunsi olevansa samassa asemassa kuin pentu, joka on huonosti
+käyttäytynyt sisällä, ja jonka turpaa isäntä, pitäen kiini niskasta,
+painaa siihen likaan, minkä se on tehnyt. Pentu vinkuu, koettaa
+rimpuilla päästäksensä niin kauas kuin mahdollista tekonsa seurauksista,
+unohtaakseen ne. Vaan säälimätön isäntä ei päästä sitä käsistään. Niin
+Nehljudofkin jo tunsi kaiken sen likaisuuden, minkä oli saanut aikaan,
+tunsi myöskin isännän mahtavan käden, mutta hän ei vieläkään ymmärtänyt,
+mikä merkitys hänen teollaan oli, eikä tunnustanut itse isäntää. Hän yhä
+halusi olla uskomatta siihen, että se, mikä oli hänen edessään, oli
+hänen tekoansa. Mutta armahtamaton, näkymätön käsi piteli häntä ja hän
+jo aavisti ettei voisi enää irtautua. Tosin hän vielä koetti pysyä
+urhoollisena ja vanhan tavan mukaan pantuaan jalat ristiin ja
+huolettomasti leikkien rilliensä kanssa itseensä luottavassa asennossa
+istui tuolillansa ensimäisessä rivissä toisena järjestyksessä. Mutta
+syvimmässä sielussaan hän kuitenkin jo tunsi koko sen julmuuden,
+halpamaisuuden, alhaisuuden, jota osoitti ei ainoastaan tämä hänen
+tekonsa, vaan koko hänen työtön, siveetön, julma ja omavaltainen
+elämänsä; ja niinpä tuo hirvittävä esirippu, joka jonkinlaisen ihmeen
+kautta oli koko tänä aikana, kaikkina näinä kahtenatoista vuotena
+salannut häneltä sekä tätä hänen rikostansa että koko hänen tulevaa
+elämäänsä, jo liikahteli ja hän jo vilahdukselta näki yhtä ja toista sen
+takaa.
+
+
+
+
+XXIII.
+
+
+Puheenjohtaja vihdoin päätti puheensa ja sulavalla liikkeellä nostaen
+kysymyslistaa antoi sen lähestyneelle esimiehelle. Valamiehet nousivat,
+iloisina siitä, että saivat lähteä ja tietämättä missä pitää käsiänsä,
+aivan kuin jotain häveten menivät toinen toisensa jälessä
+neuvoshuoneeseensa. Heti kun ovi oli heidän jälkeensä sulkeutunut, tuli
+santarmi tämän oven luo, tempasi miekan tupesta ja pannen sen olalle,
+jäi seisomaan oven eteen. Tuomarit nousivat ja läksivät salista.
+Syytetyt niinikään vietiin pois.
+
+Tultuaan neuvoshuoneeseen, ottivat valamiehet kuten ennenkin ensi
+teokseen esille paperossit ja alkoivat polttaa. Heidän asemansa
+luonnottomuus, kierous ja valheellisuus, jonka he suuremmassa tai
+vähemmässä määrässä tunsivat istuessaan paikoillansa salissa, meni heti
+ohi kun he tulivat neuvoshuoneeseen ja olivat sytyttäneet paperossit, ja
+tuntien helpoitusta, he istuutuivat ja heti alkoi vilkas keskustelu.
+
+--Tyttö riepu on syytön, on muuten vaan juttuun kiertynyt,--sanoi
+hyvänluontoinen kauppias,--hän on armahdettava.
+
+--Siitäpä nyt saammekin puhella,--sanoi esimies.--Emme saa antautua
+persoonallisten vaikutusten alaiseksi.
+
+--Mainion yleiskatsahduksen antoi puheenjohtaja,--huomautti översti.
+
+--Jo kait! Olin vähällä nukkua.
+
+--Pääasiahan on se, ettei palvelusväki olisi voinut tietää rahoista,
+jollei Maslova olisi ollut heidän kanssaan samassa liitossa,--sanoi
+juutalainen puotipalvelija.
+
+--Oletteko siis sitä mieltä, että hän on varastanut, kysyi joku
+valamiehistä.
+
+--En usko tässä maailmassa, huusi hyvänluontoinen kauppias:--vaan tuo
+punasilmäinen retkale on opettanut.
+
+--Kaikki ne ovat yhtä hyviä,--sanoi översti.
+
+--Mutta kielsihän se käyneensä jalallaankaan huoneessa.
+
+--Uskokaa sitä. Minä en tuota runtaletta iässäni uskoisi.
+
+--Niin, kumpa se olisi sillä hyvä, että te ette usko,--sanoi
+puotipalvelija.
+
+--Eikös avain ollut hänellä?
+
+--Entäs sitte jos olikin?--intti kauppias.
+
+--Entä sormus?
+
+--Eikös hän siitäkin selittänyt,--huusi taas kauppias.--Roteva kauppias,
+ja vielä sitte juovuksissa, pieksi häntä. No sitten arvatenkin jälleen
+leppyi. Tuossa nyt on, ota, elä itke. Olihan se ihminen kuulema
+jättiläisen kokoinen, 12 tuumaa päälle 2 arsinan, painoihan se 8 puntaa.
+
+--Ei siitä ole kysymys,--keskeytti Pietari Gerasimovitsh,--kysymys on
+siitä, hänkö yllytti ja pani alkuun koko asian vai palvelusväki?
+
+--Mahdotonta oli hänen sitä yksin tehdä. Hänellä oli avain.
+
+Tämä hajanainen keskustelu kesti jotenkin kauvan,
+
+--Mutta suokaahan anteeksi, hyvät herrat,--sanoi esimies.--Istukaamme
+nyt pöydän ääreen keskustelemaan. Tehkää hyvin,--sanoi hän istuen
+esimiehen paikalle.
+
+--Ne ovat senkin vietäviä, nuo tytöt, sanoi puotipalvelija ja kannattaen
+sitä mieltä, että päärikoksellinen oli Maslova, kertoi kuinka joku
+tämmöinen otus oli varastanut bulevaardilla kellon hänen toveriltansa.
+
+Tämän johdosta alkoi översti kertoa vielä ihmeellisempää juttua hopeisen
+teekyökin varastamisesta.
+
+--Hyvät herrat, minä pyytäisin pysymään kysymyksessä,--sanoi esimies
+naputellen kynällänsä pöytään.
+
+Kaikki vaikenivat. Kysymykset olivat asetetut näin:
+
+1) Onko Borkin kylästä Krapivenskin piirikunnasta oleva 33 vuotias
+talonpoika Simon Kartinkin syyllinen siihen, että hän tammikuun 17 p:nä
+188' N:kaupungissa, päätettyänsä ottaa kauppias Smelkofin hengiltä,
+ryöstämisen aikomuksessa, yksin tuumin muiden henkilöiden kanssa, antoi
+tälle konjakkiin sekotettuna myrkkyä, josta sitten seurasi Smelkofin
+kuolema, ja anasti häneltä 2,500 ruplaa rahaa sekä briljanttisormuksen?
+
+2) Onko kaupunkilaisnainen, 43 vuotias Jefimia Ivanovna Botshkova
+syyllinen edellisessä kohdassa mainittuun rikokseen.
+
+3) Onko 27 vuotias kaupunkilaisnainen Katariina Mihailova Maslova
+syyllinen yllämainitussa kohdassa sanottuun rikokseen.
+
+4) Jos syytetty Jefimia Botshkova ei ole syyllinen yllämainittuun
+kysymykseen nähden, niin onko hän syyllinen siihen, että hän tammik. 17
+päivänä 188' N:kaupungissa, ollen »Mauritanian» hotellin palveluksessa,
+salaisesti anasti lukitusta kapsäkistä, joka kuului samassa hotellissa
+vierailevalle kauppias Smelkofille ja oli tämän huoneessa, 2,500 ruplaa
+rahaa, jossa tarkoituksessa hän aukaisi kapsäkin paikalle tuodulla ja
+hänen ottamallaan avaimella?
+
+Esimies luki ensimäisen kysymyksen.
+
+--No mitä arvelette, hyvät herrat?
+
+Tähän kysymykseen vastattiin hyvin pian. Kaikki yhtyivät vastaukseen:
+»On syyllinen», tunnustaen hänet osalliseksi sekä myrkytykseen, että
+anastukseen. Häntä syylliseksi julistamasta kieltäytyi ainoastaan joku
+vanha varusmestari, joka kaikkiin kysymyksiin vastasi vapauttavassa
+hengessä.
+
+Esimies arveli, ettei tämä ymmärrä mistä on kysymys ja selitteli
+sentähden, että kaikesta päättäen ei ollut epäilemistäkään että
+Kartinkin ja Botshkova olivat syylliset, mutta varusmestari vastasi
+kyllä ymmärtävänsä vaan pitävänsä parempana sääliä. »Emmehän ole
+itsekään pyhimyksiä»,--sanoi hän ja jäi kun jäikin omaan
+mielipiteeseensä.
+
+Toiseen kysymykseen, joka koski Botshkovaa, vastattiin pitkien
+keskustelujen ja selitysten jälkeen: »on syytön»,--koskei ollut selviä
+todistuksia siihen, että hän olisi ottanut osaa myrkytykseen, johon
+hänen puolustajansa olikin pannut erityistä painoa.
+
+Kauppias, haluten vapauttaa Maslovan, väitti että Botshkova oli kaiken
+alkuunpanija.
+
+Monet valamiehistä olivat samaa mieltä hänen kanssaan, mutta esimies,
+tahtoen ankarasti pysyä laillisuuden rajoissa, arveli, ettei ollut syytä
+pitää häntä osallisena myrkytykseen.
+
+Pitkien kiistojen perästä pääsi esimiehen mielipide voitolle.
+
+Neljänteen, niinikään Botshkovaa koskevaan kysymykseen vastattiin: »on
+syyllinen», ja varusmestarin vaatimuksesta lisättiin: »vaan ansaitsee
+armahdusta.»
+
+Maslovaa koskeva kysymys herätti kiivaan ottelun. Esimies väitti häntä
+syylliseksi sekä myrkytykseen että ryöstöön, kauppias samoin kuin
+översti, puotipalvelija ja varusmestari olivat toista mieltä,--muut
+olivat ikäänkuin kahdenvaiheilla, mutta esimiehen mielipide alkoi yhä
+enemmän päästä valtaan, erittäinkin siksi, että kaikki valamiehet olivat
+väsyksissä ja mieluimmin kallistuivat siihen suuntaan, joka lupasi
+kaikkein pikemmin saada heidät yksimielisiksi ja siis vapauttaa.
+
+Päättäen kaikesta siitä, mikä oli oikeudellisesta tutkinnosta esille
+käynyt, ja siitä, mitä Nehljudof Maslovasta tiesi, oli hän vakuutettu
+siitä, että Maslova oli syytön sekä anastukseen että myrkytykseen. Hän
+oli alussa vakuutettu siitä, että kaikki ovat samaa mieltä. Mutta sitten
+hän huomasi, että kauppiaan kömpelön puolustuksen tähden, joka
+nähtävästi perustui siihen, että Maslovan ulkomuoto oli tämän mieleen,
+jota seikkaa hän ei peittänytkään, ja kun esimies juuri tämän tähden
+pani vastaan ja, kaikkien ollessa väsyksissä, ratkaisu alkoi kallistua
+Maslovaa vastaan, oli hänen aikomuksensa tehdä vastaväitteitä, mutta
+häntä pelotti puhua Maslovan puolesta,--hänestä tuntui, että kaikki heti
+saavat tietää hänen suhteestansa tähän. Ja kuitenkin hän tunsi, ettei
+voisi jättää asiata näin, vaan että hänen täytyi vastustaa. Hän punehtui
+ja vuoroon vaaleni ja oli juuri alkamassa puhetta, kun Pietari
+Gerasimovitsh, tähän asti vaiettuansa, nähtävästi suuttuneena esimiehen
+opettavaan ääneen, yhtäkkiä alkoi tätä vastustaa ja puhua juuri sitä
+samaa, mitä Nehljudofkin oli tahtonut sanoa.
+
+--Mutta malttakaahan,--sanoi hän,--te sanotte häntä syylliseksi
+varkauteen sen perustuksella, että hänellä oli avain, mutta eivätkö
+käytäväpalvelijat hänen jälkeensä olisi voineet ottaa haltuunsa avainta
+ja avata kapsäkkiä.
+
+--Niinpä kyllä, niinpä kyllä,--ehätti kauppias sanomaan.
+
+--Eihän Maslova voinut ottaa rahoja, sillä mihin hän olisi niitä voinut
+omassa asemassaan piiloittaa.
+
+--Sitä minäkin,--lisäsi kauppias.
+
+--Mutta pikemminkin on asianlaita semmoinen, että hänen tulonsa johdosta
+heräsi palvelijoissa rikoksen tuuma ja he käyttivät tilaisuutta
+hyväksensä, ja sitten sysäsivät syyn hänen niskoillensa.
+
+Pietari Gerasimovitsh puhui ärtyisesti. Ja hänen ärtyisyytensä tarttui
+esimieheen, joka tämän johdosta alkoi erittäin itsepintaisesti
+puolustamaan omaa vastakkaista kantaansa; mutta Pietari Gerasimovitsh
+puhui niin vakuuttavasti, että enemmistö yhtyi häneen, päättäen, ettei
+Maslova ollut ottanut osaa rahojen ja sormuksen anastamiseen ja että
+sormus oli hänelle lahjoitettu.
+
+Mutta puheen tullessa hänen osanotostaan myrkytykseen, sanoi hänen
+kiivas puolustajansa, kauppias, että Maslova oli tunnustettava
+syyttömäksi, koska ei hänellä ollut mitään aijetta myrkyttää kauppiasta.
+Esimies taas sanoi, ettei häntä voitu tunnustaa syyttömäksi, koska hän
+oli itse tunnustanut antaneensa pulverin.
+
+--Antoi, mutta luuli antavansa oopiumia,--sanoi kauppias.
+
+--Kyllähän oopiumillakin saattoi ottaa hengen,--sanoi översti, joka
+rakasti tehdä poikkeuksia asiasta ja alkoi tässä tilaisuudessa kertoa
+siitä, että hänen lankonsa vaimo oli myrkyttänyt itsensä oopiumilla ja
+olisi kuollut, ellei lääkäriä olisi ollut saatavissa ja ellei ajoissa
+olisi tarpeellisiin toimiin ryhdytty. Översti kertoi semmoisella
+painavuudella, semmoisella arvolla ja luottamuksella itseensä, ettei
+kukaan rohjennut häntä keskeyttää. Ainoastaan puotipalvelija, esimerkin
+vaikutuksesta, päätti keskeyttää hänet, kertoaksensa oman juttunsa.
+
+--Tähän voivat jotkut niin tottua,--alkoi hän,--että saattavat ottaa 40
+tippaa. Minulla oli sukulainen...
+
+Mutta översti ei antanut keskeyttää itseänsä ja jatkoi kertomustansa
+siitä mitenkä oopiumi oli vaikuttanut hänen lankonsa vaimoon.
+
+--Mutta hyvät herrat, kellohan käy jo viidettä,--sanoi joku
+valamiehistä.
+
+--Kuinkas siis, hyvät herrat,--kääntyi esimies:--tunnustamme siis
+syylliseksi ilman ryöstämisen aikomusta, eikä ole omaisuutta anastanut.
+
+--Niinkö siis?
+
+Pietari Gerasimovitsh tyytyväisenä voittoonsa, suostui.
+
+--Mutta ansaitsee armahdusta,--lisäsi kauppias.
+
+Kaikki suostuivat, ainoastaan varusmestari vaati sanottavaksi: ei ole
+syyllinen.
+
+--No niinhän tämä nyt onkin,--selitti esimies,--syyttömäksihän hän
+jääkin.
+
+--Anna mennä näin: ja ansaitsee armahdusta; eli siis, mikä hänen
+syyksensä jääpi, sekin on vielä lievennettävä,--sanoi iloisesti
+kauppias.
+
+Kaikki olivat niin väsyksissä, niin sekaantuneet riitoihin, ettei kukaan
+arvannut lisätä vastaukseen sanoja:--syyllinen, _vaan ilman tappamisen
+aikomusta_.
+
+Nehljudof oli niin kiihtyneessä mielentilassa, ettei hänkään huomannut
+tätä. Ja tässä muodossa tulivat vastaukset kirjoitetuiksi ja
+oikeussaliin annetuiksi.
+
+Rablais sanoo, että eräs lakimies, jolta oli tultu oikeutta hakemaan,
+viitattuansa kaikkiin mahdollisiin lakeihin ja luettuaan 20 sivua
+järjetöntä lakitieteellistä latinaa, ehdotti että oikeuden hakijat
+heittäisivät arpaa: kruunu vai risti. Jos kruunu, niin hakija on
+oikeassa, jos risti, niin vastaaja on oikeassa.
+
+Niin kävi täälläkin. Se mitä päätettiin, ei päätetty siksi, että kaikki
+olivat niin suostuneet, vaan ensiksikin siksi, että puheenjohtaja,
+vaikka olikin puhunut niin kauan tällä kertaa, jätti sanomatta sen minkä
+hän aina tavallisesti muulloin sanoi, nimittäin, että vastatessaan
+kysymykseen he voivat sanoa: on syyllinen, mutta ilman tappamisen
+aikomusta; toiseksi siksi, että översti liian pilkallisesti ja ikävästi
+kertoi jutun lankonsa vaimosta; kolmanneksi siksi, että Nehljudof oli
+semmosessa mielenkiihkossa, ettei huomannut tuota poisjäänyttä lisäystä
+tappamisen aikomuksesta ja ajatteli että lisälause: ilman edeltäpäin
+harkittua aikomusta, tekee syytöksen tyhjäksi; neljänneksi siksi, että
+Pietari Gerasimovitshiä ei ollut huoneessa, hän oli käymässä ulkona
+siihen aikaan kun esimies luki läpi kysymykset ja vastaukset; ja
+erittäinkin siksi, että kaikki olivat väsyksissä ja kaikkien teki mieli
+päästä mitä pikemmin pois ja siis tahtoivat suostua siihen päätökseen,
+joka kaikkein pikemmin lopettaisi jutun.
+
+Valamiehet soittivat kelloa. Santarmi, joka seisoi miekka paljastettuna
+ovella, pisti miekan tuppeen ja syrjäytyi. Tuomarit istuivat
+paikoillensa ja valamiehet tulivat yksitellen huoneestansa.
+
+Esimies kantoi juhlallisen näköisenä listaa, tuli puheenjohtajan luo ja
+antoi sen hänelle. Puheenjohtaja luki sen ja nähtävästi kummastuneena
+levitti kätensä ja kääntyi vierustoveriensa puoleen neuvottelemaan.
+Puheenjohtaja oli ihmeissään siitä, että valamiehet, vaikka olivat
+lisänneet ensimäiseen ehtoon sanat: ilman ryöstämisen aikomusta--eivät
+lisänneet toiseen sanoja: ilman tappamisen aikomusta. Nyt kävi
+valamiesten päätöksestä esiin, että Maslova ei ollut varastanut, ei
+ollut ryöstänyt ja kuitenkin oli myrkyttänyt ihmisen ilman mitään
+näkyvää tarkoitusta.
+
+--Katsokaas mitä järjettömyyksiä ne ovat sieltä tuoneet, sanoi hän
+vasemmalla puolellaan istuvalle jäsenelle.--Siitähän seuraa pakkotyötä
+ja kuitenkin hän on syytön.
+
+--No kuinka hän nyt olisi syytön,--sanoi ankara jäsen.
+
+--On kun onkin syytön. Minun mielestäni tähän tapaukseen voi soveltaa
+817 pykälä. (817 §:ssä puhutaan siitä, että jos oikeus huomaa syytöksen
+perättömäksi, se voi kumota valamiesten päätöksen).
+
+--Mitä te arvelette,--kääntyi puheenjohtaja hyväntahtoisen jäsenen
+puoleen.
+
+Hyväntahtoinen jäsen ei vastannut heti, vaan katsahti ensin edessään
+olevan paperin numeroon ja laski numerot yhteen,--luku ei ollut
+tasanjaollinen kolmella. Hän päätti, että jos menee tasan niin hän
+suostuu; mutta vaikka ei mennytkään tasan, niin hän hyvänluontoisuutensa
+vuoksi kuitenkin suostui.
+
+--Minunkin nähdäkseni se olisi paikallaan,--sanoi hän.
+
+--Entäs te?--sanoi puheenjohtaja kääntyen vihasen jäsenen puoleen.
+
+--Ei missään tapauksessa,--vastasi tämä päättävästi.--Muutenkin
+sanomalehdissä kirjoitetaan, että valamiehet vapauttavat rikoksellisia,
+mutta mitäs sitte kirjoitetaan, kun oikeus alkaa vapauttaa. En mitenkään
+voi suostua.
+
+Puheenjohtaja katsoi kelloonsa.
+
+--Ikävä kyllä, mutta mikä tuumaksi,--sanoi hän ja antoi kysymykset
+esimiehen luettaviksi. Kaikki nousivat ja esimies, muutellen jalkojansa,
+ryki äänensä selväksi, luki julki kysymykset ja vastaukset. Kaikki
+lakimiehet: sihteeri, asianajajat, jopa syyttäjäkin ilmaisivat
+kummastuksensa.
+
+Syytetyt istuivat levollisina, nähtävästi ymmärtämättä vastauksien
+merkitystä. Taas asetuttiin istumaan ja puheenjohtaja kysyi syyttäjältä:
+minkä rangaistuksen alaisiksi hän katsoi syytettyjen olevan saatettavat.
+
+Syyttäjä, ilostuneena odottamattomasta menestyksestään. Maslovaan nähden
+ja laskien tämän menestyksen kokonaan kaunopuheliaisuutensa ansioksi,
+nousi katsahdettuaan kirjaan ja sanoi:
+
+--Simon Kartinkiniin sovelluttaisin 1,452 pykälän ja 1,453 pykälän
+neljännen kohdan, Jefimia Botshkovaan 1,659 pykälän ja Katariina
+Maslovaan 1,454 pykälän.
+
+Nämät rangaistukset olivat kaikkein ankarimpia, mitkä vaan saattoivat
+tulla kysymykseen.
+
+--Oikeus poistuu päätöksen tekemistä varten,--sanoi puheenjohtaja
+nousten seisaalleen.
+
+Kaikki nousivat hänen jälkeensä ja tuntien tyytyväisyyttä, kuten hyvän
+työn suorittamisesta, alkoivat mikä lähteä ulos, mikä liikkua salissa.
+
+--Olemmepa, veliseni, päästäneet häpeällisen valheen,--sanoi Pietari
+Gerasimovitsh tullen Nehljudofin luo, jolle esimies kertoi
+jotakin.--Olemme teljenneet hänet kuritushuoneeseen.
+
+--Mitä sanottekaan?--huudahti Nehljudof, tällä kertaa ollenkaan
+huomaamatta opettajan epämiellyttävää tuttavallisuutta.
+
+--Kuinkas muuten,--sanoi hän. Emmehän lisänneet vastaukseen sanoja:
+syyllinen, mutta ilman tappamisen aikomusta. Sihteeri sanoi minulle
+juuri, että syyttäjä vaatii hänelle 15 vuotta pakkotyötä.
+
+--No niinhän oli päätetty, sanoi esimies.
+
+Pietari Gerasimovitsh alkoi kiistää vastaan, sanoen olevan päivän
+selvää, että kun Maslova ei kerran ollut rahoja ottanut, niin ei hänellä
+voinut olla tappamisen aikomustakaan.
+
+--Mutta luinhan minä vastauksen, ennen kun meidän oli lähteminen
+huoneesta,--puolusteli esimies itseänsä.--Kukaan ei silloin mitään
+sanonut.
+
+--Minä olin siihen aikaan ulkona,--sanoi Pietari Gerasimovitsh.--Mutta
+en ymmärrä kuinka se teiltä jäi huomaamatta?
+
+--Enhän saattanut ajatellakaan,--sanoi Nehljudof.
+
+--Siinäpä se, ette ajatellakaan.
+
+--Se täytyy saada korjatuksi,--sanoi Nehljudof.
+
+--Ei kuulu mitään,--kyllä se nyt jo pysyy.
+
+Nehljudof katsahti syytettyihin. Siellä ne istuivat nuo samat, joiden
+kohtalo oli ratkaistu, istuivat yhä vaan liikkumattomina aitauksensa
+takana sotamiesten edessä. Maslova hymyili jollekin asialle. Ja
+Nehljudofin sydämmessä liikahti huono tunne. Tätä ennen hän, pitäen
+mahdollisena Maslovan vapauttamista ja jäämistä kaupunkiin, oli kahden
+vaiheilla mille kannalle asettua hänen suhteensa ja oikea suhtautuminen
+häneen tuntui vaikealta.--Mutta kuritushuone ja Siperia olisivat
+kerrassaan tehneet lopun kaikista suhteista häneen.--Kituva lintu
+herkeisi räpyttelemästä metsästyslaukussa ja muistuttamasta itseänsä.
+
+
+
+
+XXIV.
+
+
+Pietari Gerasimovitshin otaksuminen oli oikea.
+
+Palattuaan neuvoshuoneesta otti puheenjohtaja paperin ja luki:
+
+»Vuonna 188' 28 päivänä Huhtikuuta on Piirioikeus Hänen Keisarillisen
+Majesteettinsa asetuksen mukaisesti rikososastonsa kautta, perustuen
+herrain valamiesten tekemään päätökseen, rikoslain 771 §:n 3:nen kohdan,
+776 §:n 3:nen kohdan ja 777 §:n nojalla tuominnut: 33 vuotiaan
+talonpojan Simon Kartinkinin, 27 vuotiaan kaupunkilaisnaisen Katarina
+Maslovan paitsi kansalaisoikeuksiensa menettämistä, lähetettäväksi
+pakkotöihin: Kartinkinin 8:ksi vuodeksi, ja Maslovan 4:ksi vuodeksi,
+sekä molemmat kärsimään rikoslain 25 §:ssä mainittuja seurauksia; 43
+vuotiaan kaupunkilaisnaisen Jefimia Botshkovan, paitsi kaikkein
+erityisten persoonallisten ja kansalaisoikeuksien ja etujen
+menettämistä, suljettavaksi vankilaan 3 vuoden ajaksi ja kärsimään
+rikoslain 48 §:ssä mainittuja seurauksia.--Oikeuskulut tästä jutusta
+ovat syytettyjen tasan keskenään suoritettavat ja varattomuuden
+tapauksessa pantavat kruunun laskuun.
+
+Tähän juttuun kuuluvat todiste-esineet ovat myytävät, sormus jätettävä
+takasin, lääkepullot hävitettävät.
+
+Kartinkin seisoi niinkuin ennenkin eteenpäin ojentuneena, pitäen käsiään
+sormet hajalla housunpoimuja myöten ja poskiansa nytkytellen. Botshkova
+näytti aivan rauhalliselta. Kuultuansa päätöksen Maslova meni
+tulipunaseksi.
+
+--En ole syyllinen, enkä ole,--huusi hän äkkiä yli koko salin.--Tämä on
+syntiä. Syytön olen. En ole tahtonut, enkä ole ajatellut. Totta puhun.
+Totta.--Ja laskeutuen penkille hän purskahti ääneen itkemään.
+
+Kun Kartinkin ja Botshkova tulivat ulos, istui hän yhä vielä paikallansa
+ja itki, niin että santarmin oli nykäseminen häntä mekon hihasta.
+
+--Ei, tätä ei voi enää jättää,--sanoi Nehljudof itseksensä kokonaan
+unohtaen tuon inhon tunteen, ja itsekään tietämättä miksi, kiirehti
+käytävään vielä kerran nähdäksensä Maslovaa.
+
+Ovissa tunkeili vilkas joukko ulostulvailevia valamiehiä ja asianajajia
+tyytyväisinä jutun päättymiseen, niin että Nehljudof viipyi muutamia
+minuuttia ovella. Päästyänsä käytävään oli Maslova jo kaukana. Mutta
+Nehljudof, ajattelematta sitä huomiota, joka häneen kääntyi, nopein
+askelin saavutti Maslovan ja pysähtyi hänen edellensä. Tämä oli jo
+herennyt itkemästä ja vaan ajoittain nyyhkytteli, pyyhkien punottavia
+poskiansa liinan nurkkaan. Hän meni Nehljudofin ohitse katsahtamatta
+sivulleen. Päästettyään hänet ohitse, Nehljudof palasi kiireesti takasin
+tavatakseen puheenjohtajaa, vaan puheenjohtaja oli jo mennyt ja
+Nehljudof saavutti hänet vasta eteisessä.
+
+--Herra puheenjohtaja,--sanoi Nehljudof lähestyen häntä juuri sinä
+hetkenä kun tämä puki päällensä vaaleata palttoota ja otti vastaan
+vahtimestarilta hopeapäistä kävelykeppiänsä:--saanko puhua kanssanne
+asiasta, joka äsken päättyi? Minä olen valamies.
+
+--Kyllä, tietysti, ruhtinas Nehljudof. Hauskaa nähdä, olemme ennen
+tavanneet toisiamme,--sanoi puheenjohtaja, katellen häntä ja
+mielihyvällä muistellen, kuinka hyvin hän oli tanssinut,--paremmin kuin
+yksikään nuorista--sinä iltana, jona oli Nehljudofin tavannut.--Millä
+voin teitä palvella?
+
+--On tullut erehdys vastaukseen, joka koski Maslovaa. Hän on syytön
+myrkytykseen ja kuitenkin on hän tuomittu kuritushuoneeseen, sanoi
+Nehljudof totisen ja synkän näköisenä.
+
+--Oikeus on tehnyt päätöksensä teidän omien vastauksienne
+perustuksella,--sanoi puheenjohtaja läheten ulko-ovea:--vaikka
+vastaukset kyllä oikeudenkin mielestä tuntuivat ristiriitaisilta.
+
+Hän muisti aikoneensa selittää valamiehille, että jos he vastaavat: »on
+syyllinen», eivätkä lisää sanoja: »vaan ilman tappamisen aikomusta»,
+niin tappo katsotaan tahalliseksi, mutta kiireessä jättäneensä sen
+tekemättä.
+
+--Niin, vaan eikö tätä virhettä voi korjata?
+
+--Syytä kassatsiooniin voi aina löytää. Täytyy kääntyä jonkun
+asianajajan puoleen,--sanoi puheenjohtaja pannen lakin vähä kallelleen
+päähänsä ja yhä lähestyen ovea.
+
+--Mutta tämähän on hirmuista.
+
+--Nähkääs, Maslovalla oli edessään kaksi mahdollisuutta,--sanoi
+puheenjohtaja haluten olla erittäin ystävällinen ja kohtelias
+Nehljudofille. Hän selvitti poskipartaansa palttoon kauluksen päälle ja
+ottaen Nehljudofia kevyesti käsikynkästä ja suunnaten ulko-ovea kohden,
+jatkoi:--olettehan tekin lähdössä?
+
+--Olen,--sanoi Nehljudof ja kiireesti pukeutuen läksi hänen kanssansa.
+
+He tulivat kirkkaaseen, iloiseen auringonpaisteeseen ja täytyi heti
+ruveta puhumaan kovemmalla äänellä rattaiden räminän tähden kadulla.
+
+--Asema nähkääs on kummallinen,--jatkoi puheenjohtaja korottaen
+ääntänsä:--hänellä, tuolla Maslovalla, oli edessään yksi kahdesta: joko
+melkein täydellinen vapautus, vankilarangaistus, johon saattoi tulla
+lukuunotetuksi se, että hän jo oli istunut, jopa vaan aresti,--taikka
+sitten kuritushuone; mitään keskiväliä ei ole. Jos te olisitte lisänneet
+sanat: »vaan ilman tappamisen aikomusta», niin hän olisi vapautettu.
+
+--Minä anteeksiantamattomasti unohdin sen,--sanoi Nehljudof.
+
+--Siinäpä koko asia onkin,--sanoi puheenjohtaja hymyillen ja kelloonsa
+katsoen.
+
+Jäljellä oli vaan kolme neljännestä Klaran määräämään hetkeen.
+
+--Nyt jos niin haluatte, kääntykää asianajajain puoleen. On löydettävä
+joku kassatsiooni-aihe. Sen voi aina löytää. Dvoranskin
+kadulle,--vastasi hän ajurille:--30 kopeekkaa, en maksa koskaan enempää.
+
+--Teidän ylhäisyytenne, tehkää hyvin.
+
+--Nöyrin palvelijanne. Jos voin olla jotenkin avuksi, asuntoni on
+Dvornikofin talo Dvoranskin kadulla, se ei ole vaikea muistaa.--Ja
+ystävällisesti kumartaen hän ajoi pois.
+
+
+
+
+XXV.
+
+
+Keskustelu puheenjohtajan kanssa ja raikas ilma vähän rauhoittivat
+Nehljudofia. Hänen päähänsä tuli ajatus, että tunteensa ehkä oli
+liioiteltu, hän kun oli viettänyt koko aamun niin tavattomissa
+olosuhteissa.
+
+»Tietysti vaan kummallinen ja merkillinen sattuma! Ja välttämätöntä on
+tehdä kaikki, mikä on mahdollista keventääkseen hänen kohtaloansa ja
+tehtävä pian. Tässä paikassa. Niin, täytyy nyt jo täällä oikeudessa
+saada tietää, missä asuu Fanarin tai Mikishin.» Hän muisti kahta
+kuuluisaa asianajajaa.
+
+Nehljudof palasi jälleen oikeuteen, riisui palttoonsa ja meni ylös.
+Ensimäisessä käytävässä hän jo, tapasi Fanarinin. Nehljudof pysäytti
+hänet ja sanoi olevan asiaa. Fanarin tunsi hänet sekä näöltä että
+nimeltä ja sanoi olevansa iloinen, jos saattoi tehdä voitavansa.
+
+--Vaikka olenkin väsyksissä ... vaan jollei kestä kauan, sanokaa minulle
+asianne,--mennään tänne.
+
+Ja Fanarin vei Nehljudofin johonkin huoneeseen, joka oli arvatenkin
+jonkun tuomarin työhuone. He istuivat pöydän ääreen.
+
+--No, mikä on nyt asianne?
+
+--Ennen kaikkea pyydän,--sanoi Nehljudof,--ettei kukaan saisi tietää
+minun ottavan osaa tähän asiaan.
+
+--Sehän on itsestään selvää. Siis?...
+
+--Olin vastikään valamiehenä ja me tuomitsimme pakkotyöhön erään naisen,
+joka oli syytön. Tämä vaivaa minua.
+
+Nehljudof odottamattansa punastui ja takertui puheeseensa, eikä tiennyt
+mitä sanoa.
+
+Fanarin vilkasi häneen, mutta painoi silmänsä jälleen alas, ja jäi
+kuuntelemaan.
+
+--No ja sitten?--sanoi hän vaan.
+
+--Tuomitsimme viattoman ja minä haluaisin tehdä valituksen asiassa ja
+siirtää jutun korkeimpaan instanssiin.
+
+--Senaattiin,--oikasi Fanarin.
+
+--Ja pyytäisin nyt teitä ottamaan tämä asia ajaaksenne.
+
+Nehljudof tahtoi heti päästä kaikkein vaikeimmasta ja sentähden siinä
+samassa sanoi:
+
+--Kulut tästä asiasta otan suorittaakseni, olkoot ne mitkä
+tahansa,--sanoi hän punehtuen.
+
+--No siitä kyllä sovimme,--sanoi asianajaja, anteeksiantavasti
+naurahtaen hänen kokemattomuudelleen.
+
+--Mistä siis on kysymys?
+
+Nehljudof kertoi.
+
+--Hyvä on, huomenna otan asiapaperit luokseni ja luen ne läpi. Ja
+ylihuomenna, ei, torstaina, saatte tulla luokseni kello 6 illalla ja
+minä annan teille vastauksen. Kuinka siis? Emmekö mene, minulla on
+täällä vielä muutamia asioita.
+
+Nehljudof jätti hyvästi ja läksi ulos.
+
+Keskustelu asianajajan kanssa ja se seikka, että hän siis jo oli
+ryhtynyt toimenpiteisiin Maslovan puolustukseksi, rauhoittivat hänen
+mielensä vielä enemmän. Hän tuli kadulle: ilma oli erinomainen, hän
+hengähti syvään keväistä ilmaa. Ajurit tarjoilivat palvelustansa, vaan
+hän läksi jalkasin ja heti rupesi hänen päässänsä pyörimään kokonainen
+parvi ajatuksia ja muistoja Katjushasta ja hänen menettelystään tätä
+kohtaan. Ja hänen tuli ikävä ja kaikki näytti synkältä. »Ei, tätä asiaa
+minä ajattelen toisen kerran», sanoi hän itsekseen, »nyt sitävastoin
+pitää ruveta iloiselle tuulelle ja päästä raskaista ajatuksista.»
+
+Hän muisti Kortshaginien päivällisen ja katsoi kelloonsa. Ei ollut vielä
+myöhäistä ja saattoi kyllä ehtiä päivälliselle. Raitiovaunu kulki
+helistäen ohitse. Hän antausi juoksuun ja hypähti vaunuun. Mutta torille
+päästyä hän laskeutui pois, otti hyvän pika-ajurin ja 10 minuutin
+kuluttua oli Kortshaginien suuren talon portailla.
+
+
+
+
+XXVI.
+
+
+--Tehkää hyvin, teidän korkeutenne! teitä odotetaan, sanoi ystävällinen,
+lihava ovenvartija Kortshaginien suuressa talossa, avaten melutta
+englantilaisilla saranoilla liikkuvan ulko-oven.--Herrasväki syöpi
+parhaallaan, ainoastaan teitä on käsketty pyytää sisälle.
+
+Ovenvartija tuli toiseen kerrokseen vievien porraskäytävien luo ja
+soitti.
+
+--Onko muita? kysyi Nehljudof riisuen palttoonsa.
+
+--Herrat Kolosof ja Mihail Sergejevitsh, muuten kaikki
+kotolaisia,--vastasi ovenvartija.
+
+Yläkerroksen rappusilta katsahti alas kaunis lakeija hännystakissa ja
+valkosissa hansikkaissa.
+
+--Tehkää hyvin, teidän korkeutenne,--sanoi hän.--Käskevät pyytää
+sisälle.
+
+Nehljudof nousi yläkertaan ja kulki tutun erinomaisen ja tilavan salin
+läpi ruokasaliin. Ruokasalissa istui koko perhe pöydän ääressä,
+lukuunottamatta äitiä, ruhtinatar Sofia Vasiljevnaa, joka ei koskaan
+tullut ulos huoneestansa. Pöydän päässä istui ukko Kortshagin, hänen
+vieressään vasemmalla puolella tohtori, oikealla vieras Ivan Ivanovitsh
+Kolosof, entinen lääninesimies ja nyt pankinjohtokunnan jäsen,
+Kortshaginin vapaamielinen toveri; sitten vasemmalla puolella,--miss
+Reder, Missin pienen sisaren guvernantti, ja itse nelivuotias tytär;
+vastapäätä oikealla puolella oli Missin veli, Kortshaginien ainoa poika,
+kuudesluokkalainen lyseossa, Petja, jonka tähden koko perhe, hänen
+tutkintojansa odotellen, oli jäänyt kaupunkiin; sitten kotiopettaja,
+ylioppilas; sitten vasemmalla Katariina Aleksejevna, 40 vuotias neiti
+kansallisherätyksen ajoilta, tätä vastapäätä Mihail Sergejevitsh taikka
+Mischa Telegin, Missin serkku, ja pöydän alapäässä Missi itse, sekä
+hänen vieressään tyhjä paikka.
+
+--Sepä hauskaa. Istukaahan, me olemme ehtineet vasta kalan
+kimppuun,--sai ukko Kortshagin vaivoin sanotuksi, varovasti
+tekohampaillansa vatustellen ja nostaen Nehljudofiin silmänsä
+veristyneine luomineen, joissa ei eroittanut silmäripsiä.
+
+--Stepan,--kääntyi hän suu täynnä ruokaa lihavan, mahtavan
+bufettipalvelijan puoleen, silmillään viitaten tyhjään paikkaan. Vaikka
+Nehljudof hyvin tunsi ja monta kertaa oli päivällisissäkin nähnyt vanhaa
+Kortshaginia, vaikutti häneen nyt erityisen vastenmielisesti nuo
+punaiset kasvot hekumallisine, mauskuttelevine huulineen, servietti
+leuan alla, ja rasvainen kaula; sanalla sanoen koko tuo hyvin syötetty,
+sotilaallinen kenraalityyppi.
+
+Nehljudofin mieleen ehdottomastikin juolahti, mitä hän tiesi tämän
+ihmisen julmuudesta, joka, jumala ties minkä vuoksi,--sillä hän oli sekä
+rikas että tunnettu, eikä kaivannut virka-ansioita,--oli pieksättänyt
+jopa hirtättänytkin ihmisiä ollessaan sotilaspiirin päällikkönä.
+
+--Tuossa tuokiossa tarjotaan esille, teidän korkeutenne,--sanoi Stepan,
+ottaen hopeisilla vaaseilla koristetusta bufetista suuren soppakauhan ja
+antaen päällään merkin poskipartaiselle lakeijalle, joka heti alkoi
+järjestellä lautasia Missin vieressä olevalla tyhjällä paikalla, mikä
+oli peitetty taiteellisesti kokoontaitetulla, silitetyllä servietillä,
+vaakuna ylänurkassa.
+
+Nehljudof kiersi koko pöydän puristaen jokaisen kättä. Kaikki, paitsi
+vanhaa Kortshaginia ja naisia, nousivat seisaalleen, kun hän heitä
+lähestyi. Ja tämä pöydän kiertäminen ja läsnäolijain kätteleminen,
+vaikkei hän enimpien kanssa ollut sanaakaan vaihtanut, tuntui hänestä
+nyt erittäinkin epämiellyttävältä ja naurettavalta. Hän pyysi anteeksi
+myöhästymistään ja aikoi istautua tyhjälle paikalle Missin ja Katariina
+Aleksejevnan väliin, mutta ukko Kortshagin vaati häntä, jos ei
+viinaryyppy kelvannutkaan, kuitenkin ottamaan voileipää pöydältä, jolle
+oli asetettu merikrapuja, mähnää, juustoa ja silliä. Nehljudof ei
+aavistanutkaan olevansa niin nälkäinen, mutta alettuaan syödä juustoa
+leivän kanssa, ei hän voinut pysähtyä, vaan söi ahnaasti.
+
+--No, mitäs, oletteko nyt järkytelleet yhteiskunnan perusteita?--sanoi
+Kolosof, ivalla käyttäen erään vanhoillisen lehden sananpartta, joka oli
+noussut valamiesoikeutta vastustamaan.--Olette siis vapauttanut
+syyllisiä ja tuominnut syyttömiä, niinkö?
+
+--Järkyttäneet yhteiskunnallisia perusteita... Järkyttäneet
+yhteiskunnallisia perusteita...--toisti ruhtinas nauraen. Hänellä oli
+rajaton luottamus oppineen ja vapaamielisen toverinsa ja ystävänsä
+järkeen.
+
+Nehljudof välittämättä, että oli epäkohtelias, ei vastannut mitään
+Kolosofille ja, istuutuen esille tuodun höyryävän sopan ääreen, puri yhä
+suupalaansa.
+
+--Antakaahan hänen nyt ensin syödä,--sanoi Missi hymyillen, muistuttaen
+sanalla »hänen» omaa läheisyyttänsä Nehljudofiin.
+
+Kolosof sillä aikaa kertoi reippaasti ja äänekkäästi erään häntä
+suututtaneen artikkelin sisältöä, jossa vastustettiin valamiesoikeutta.
+Häntä kannatteli Mihail Sergejevitsh, sisarenpoika, kertoen puolestaan
+samassa lehdessä olleen toisen artikkelin sisällyksen.
+
+Missi, kuten ainakin, oli hyvin distinguée ja hyvin puettu,
+huomaamattoman hyvin.
+
+--Olette arvatenkin hyvin nälissänne,--sanoi hän Nehljudofille,
+odotettuaan siksi kuin tämä oli nielaissut.
+
+--Ei, enpä erittäin. Entä te, kävittekö tauluja katsomassa?--kysyi hän.
+
+--Ei, me jätimme sen tuonnemmaksi. Mutta me olimme sen sijaan
+lawn-tennistä heittämässä Salamatofien luona. Ja mister Crouçs leikkii
+todellakin erinomaisesti, ihmetyttävän hyvin.
+
+Nehljudof oli tullut tänne virkistyäkseen ja aina olikin hänen tässä
+talossa ollut mieluista olla, ei ainoastansa sen hienon ylellisyyshengen
+vuoksi, joka miellyttävästi hiveli hänen tunteitansa, vaan sen
+mielistelevästi hemmoittelevan ilmakehän vuoksi, joka hänen
+huomaamattansa ympäröitsi häntä. Mutta nyt, kummallista kyllä, kaikki
+tässä talossa oli hänestä vastenmielistä, kaikki, alkaen ovenvartijasta,
+leveistä rappusista, kukkasista, lakeijoista, katetusta pöydästä--itse
+Missiin asti, joka nyt näytti hänestä vähemmän viehättävältä ja
+epäluonnolliselta. Epämiellyttävä oli hänestä myöskin tuo
+itseensäluottavainen, inhoittava, vapaamielinen Kolosofin ääni,
+epämiellyttävä tuo härkämäinen, arvostaan varma, aistillinen ukko
+Kortshaginin olento, epämiellyttävä nuo kansallisen Katarina
+Aleksejevnan ranskalaiset lauseet, epämiellyttävät guvernantin ja
+kotiopettajan hämillä olevat kasvot, ja erittäinkin epämiellyttävä tuo
+asemasana »hänen», jota oli hänestä käytetty...
+
+Nehljudof oli aina kahden vaiheilla mitenkä suhtautua Missiin, milloin
+hän ikäänkuin siristäen silmiänsä, taikka niinkuin kuun valossa näki
+Missin kaikki ihastuttavat puolet: Missi näytti sekä raittiilta että
+kauniilta, viisaalta ja luonnolliselta. Mutta sitten hän taas äkkiä
+ikäänkuin kirkkaassa päivän valossa näki,--ei voinut olla näkemättä,
+kaikkia hänen puutteitansa. Ja nyt oli hänellä tämmöinen päivä. Nyt hän
+näki pienimmätkin ryppyset hänen kasvoissaan, tiesi, näki, millä tavalla
+hänen hiuksensa olivat pöyhistetyt, näki hänen kyynäspäittensä
+terävyyden ja erityisesti näki peukalon leveän kynnen, joka muistutti
+tämän isän samallaista kynttä.
+
+--Se leikki on sangen ikävä,--sanoi Kolosof tennisistä:--paljon
+hauskempi oli pallonlyönti, jota lapsena leikimme.
+
+--Ei, te ette tiedä. Se on hirmuisen hauskaa,--väitti Missi, ääntäen
+erittäin epäluonnollisesti sanan »hirmuisen», kuten Nehljudofista
+tuntui.
+
+Ja nyt alkoi kiista, johon ottivat osaa sekä Mihail Sergejevitsh että
+Katariina Aleksejevna. Ainoastaan guvernantti, kotiopettaja ja lapset
+olivat vaiti; nähtävästi ikävissään.
+
+--Aina vaan sama riita!--sanoi ukko Kortshagin ääneensä nauraen ja
+ottaen serviettinsä liivin alta, ja jyryyttäen tuoliansa, jonka lakeija
+heti otti haltuunsa, nousi pöydästä. Hänen perässään nousivat kaikki
+muutkin ja menivät pienen pöydän ääreen, missä seisoivat vehkeet
+suunhuuhtomista varten hyvänhajuisine, lämpimine vesineen, ja huuhtoen
+suitaan, jatkoivat keskusteluansa, joka ei ketään huvittanut.
+
+--Eikö totta?--kääntyi Missi Nehljudofiin, tahtoen häneltä kannatusta
+mielipiteellensä siitä ettei missään näy niin selvästi ihmisen luonne
+kuin leikissä. Missi näki Nehljudofin kasvoissa tuon totisen ja kuten
+hänestä näytti, tuomitsevan ilmeen, jota hän pelkäsi Kohljudofissa ja
+tahtoi tietää mistä se johtui.
+
+--En todellakaan tiedä, koskaan en ole sitä ajatellut,--vastasi
+Nehljudof.
+
+--Tuletteko mamman luo? kysyi Missi.
+
+--Kyllä, kyllä--sanoi hän ottaen paperossin, ja sen hän sanoi äänellä,
+joka selvään ilmaisi ettei häntä haluttanut mennä.
+
+Missi katsahti kysyvästi, sanomatta mitään, häneen ja Nehljudofia
+hävetti. »Onpa todellakin sopimatonta tulla vieraisiin ikävystyttämään
+ihmisiä», ajatteli hän itsestänsä, ja ollakseen ystävällinen, sanoi
+menevänsä mielellään, jos muka ruhtinatar vaan ottaa vastaan.
+
+--Kyllä, kyllä, mamma tulee olemaan iloinen. Polttaa saatte sielläkin.
+Ivan Ivanovitsh on myöskin siellä.
+
+Talon emäntä, ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli aina makuulla. Jo
+kahdeksatta vuotta oli hän ottanut vieraitakin makuulta vastaan,
+pitseissä ja nauhasissa, sametin, kullattujen esineiden, norsunluun,
+pronssin, lakeerauksen ja kukkien keskellä. Hän ei liikkunut missään, ja
+vastaanotti omien sanojensa mukaan ainoastaan »ystäviänsä», s.o. kaikkea
+sitä, mikä hänen arvelunsa mukaan jollakin tavoin erottautui laumasta.
+Nehljudof luettiin näiden ystävien joukkoon siitä syystä, että häntä
+pidettiin järkevänä nuorena miehenä, ja myöskin siitä syystä, että hänen
+äitinsä oli perheen läheinen ystävä, ja vielä siitäkin syystä, että
+olisi ollut suotavaa että Missi olisi mennyt hänen kanssaan naimisiin.
+
+Ruhtinatar Sofia Vasiljevnan huone oli suuremman ja pienemmän
+vierashuoneen takana. Missi, joka kävi Nehljudofin edellä, pysähtyi
+suuremmassa vierashuoneessa päättävästi, ja tarttuen kullatun tuolin
+karmiin katsahti häneen.
+
+Missi olisi hyvin halusta mennyt naimisiin, ja avioliitto Nehljudofin
+kanssa olisi ollut kylläkin edullinen. Sitäpaitsi Nehljudof miellytti
+häntä ja hän oli totuttanut itsensä siihen ajatukseen, että Nehljudof
+oli hänen omansa (ei hän Nehljudofin, mutta Nehljudof hänen), ja
+tiedottomalla, mutta itsepäisellä viekkaudella, jommoista tavataan
+henkisesti sairaissa ihmisissä, hän nyt koetti saavuttaa tarkoitustansa.
+Hän puhutteli nyt Nehljudofia vaatiakseen selitystä.
+
+--Näen että teille on jotain tapahtunut,--sanoi hän:--mikä teidän on?
+
+Nehljudof muisti, kenen oli oikeudessa tavannut, rypisti silmänsä ja
+punastui.
+
+--Kyllä, on tapahtunut--sanoi hän tahtoen olla rehellinen:--kummallinen,
+tavatoin ja tärkeä tapaus.
+
+--Mikä sitten? Ettekö voi sanoa mitä se on?
+
+--Nyt en voi. Sallikaa minun olla sanomatta. On tapahtunut semmoista,
+mitä en ole vielä ehtinyt täydellisesti ajatella,--sanoi hän ja punehtui
+vielä enemmän.
+
+--Ja te ette siis aijo sanoa minulle?--Jänne hänen kasvoissansa vavahti
+ja hän liikahutti tuolia, josta piteli.
+
+--Ei, en voi,--vastasi Nehljudof ja tunsi, että näin vastatessaan hän
+vastasi itselleen, tunnustaen, että hänelle todella oli tapahtunut
+jotakin hyvin tärkeätä.
+
+--No, lähdemme siis.
+
+Missi pudisti päätänsä ikäänkuin häätääkseen tarpeettomia ajatuksia, ja
+meni tavallista nopeammin eteenpäin.
+
+Nehljudofista näytti niinkuin Missi olisi luonnottomasti puristanut
+kokoon suutansa kyyneleitä estääksensä. Ja taas Nehljudofia hävetti ja
+hänestä tuntui pahalta, että hän oli loukannut Missiä, mutta hän tiesi,
+että vähinkin heikkous kukistaisi hänet s.o. sitoisi. Ja nyt hän pelkäsi
+tätä kaikkein enin, ja hän tuli Missin kanssa sanaakaan sanomatta
+ruhtinattaren huoneeseen asti.
+
+
+
+
+XXVII.
+
+
+Ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli lopettanut päivällisensä, joka oli hyvin
+hieno ja ravitseva, ja jota hän aina nautti yksinänsä, ettei vaan kukaan
+olisi nähnyt häntä tässä epärunollisessa toimituksessa. Hänen sohvansa
+vieressä seisoi kahvipöytä, ja hän poltteli pitkää hienoa
+naispaperossia. Ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli laiha, pitkä, yhä vielä
+itseään nuoreksi lukeva, ruskeatukkainen nainen. Hänellä oli pitkät
+hampaat ja suuret mustat silmät.
+
+Puhuttiin pahaa hänen suhteestansa lääkäriin. Nehljudof alussa usein sen
+unohti, mutta nyt hän muisti, ja nähdessään lääkärin ruhtinattaren
+lepotuolin vieressä, nähdessään hänen voidellun, kiiltävän kaksijakoisen
+partansa, Nehljudofia rupesi hirveästi inhoittumaan.
+
+Sofia Vasiljevnan vieressä, matalassa, pehmeässä nojatuolissa istui
+Kolosof hämmentäen kahviansa. Kahvipöydällä seisoi liköörilasi.
+
+Missi tuli äidin luokse yhdessä Nehljudofin kanssa, vaan ei jäänyt
+huoneeseen.
+
+--Kun mamma väsyy ja ajaa teidät pois, tulkaa minun luokseni,--sanoi hän
+kääntyen Kolosofin ja Nehljudofin puoleen semmoisella äänellä ikäänkuin
+ei olisi mitään heidän välillänsä ollut, ja iloisesti hymähtäen,
+kuulumattomasti astuen paksua mattoa myöten, läksi huoneesta.
+
+--No, terve tulemaanne, ystäväni, istukaa nyt ja kertokaa,--sanoi
+ruhtinatar Sofia Vasiljevna taiteellisella, teeskennellyllä ja aivan
+luonnollisen näköisellä hymyilyllä, joka paljasti hänen ihastuttavat
+pitkät hampaansa, jotka olivat erittäin taidokkaasti tehdyt ja aivan
+samallaiset kuin olivat olleet entiset oikeat.
+
+--Minulle on kerrottu teidän tulleen oikeudesta hyvin synkässä
+mielentilassa. Minä arvaan, että tuo asia on yleensä sangen vaikeata
+ihmisille, joilla on sydän, sanoi hän ranskankielellä.
+
+--Niin, se on totta,--vastasi Nehljudof:--usein tuntee olevansa ...
+tuntee, ettei ole oikeutta tuomitsemaan...
+
+--_Comme c'est vrai_,--huudahti ruhtinatar aivan kuin olisi kummastunut
+hänen huomautuksensa totuutta, kuten ainakin taitavasti imarrellen
+seuramiestänsä.
+
+--No, entä taulunne, siitä olen hyvin utelias tietämään,--lisäsi
+hän,--ellen olisi tässä kykenemättömyyden tilassa, olisin jo aikaa sitte
+käynyt luonanne.
+
+--Olen sen kokonaan jättänyt,--vastasi Nehljudof kuivasti.
+Ruhtinattaren, imartelun epärehellisyys oli hänestä nyt yhtä ilmeinen
+kuin tämän salaama vanhuuskin. Ei hän mitenkään voinut saada itsensä
+olemaan ystävällisenä.
+
+--Sepä vahinko! Tiedättekö, minulle on itse Repin sanonut, että hänellä
+on ehdoton talangi,--sanoi ruhtinatar kääntyen Kolosofin puoleen.
+
+»Että se kehtaakin noin valehdella», ajatteli Nehljudof nyrpeänä.
+
+Päästyänsä selville siitä, että Nehljudof oli pahalla tuulella ja ettei
+sen kanssa siis voinut saada aikaan miellyttävää ja viisasta
+keskustelua, kääntyi Sofia Vasiljevna Kolosofin puoleen tahtoen tietää,
+mitä tämä ajatteli uudesta näytelmäkappaleesta. Hän kysyi semmoisella
+äänellä niinkuin nyt Kolosofin mielipide tulisi ratkaisemaan kaikki
+epäilykset, ja tämän mielipiteen jokainen sana olisi ollut ikuistettava.
+Kolosof antoi tuomitsevan arvostelun näytelmästä ja lausui tämän
+johdosta mielipiteitänsä taiteesta. Ruhtinatar Sofia Vasiljevna
+kummasteli hänen mielipiteittensä oikeutta yritti puolustelemaan
+näytelmän tekijää, mutta samassa joko perääntyi tahi keksi jotakin
+keskiväliltä. Nehljudof katsoi ja kuunteli, mutta näki ja kuuli aivan
+toista kuin sitä, mikä oli hänen edessään.
+
+Kuunnellen milloin Sofia Vasiljevnaa, milloin Kolosofia näki Nehljudof
+ensiksikin, ettei Sofia Vasiljevnalla eikä Kolosofilla ollut mitään
+tekemistä draaman eikä toinen toisensa kanssa, ja että he puhuivat vaan
+tyydyttääkseen ruumiillista tarvetta liikutella syönnin jälkeen kielen
+ja kurkun jänteitä; toiseksi, että Kolosof juotuansa paloviinaa, viiniä
+ja likööriä oli vähän humalassa, ei niinkuin ovat humalassa harvoin
+juovat talonpojat, vaan niinkuin ne ihmiset, jotka ovat ottaneet
+viininjuonnin tavaksensa. Ei hän horjunut eikä puhunut tyhmyyksiä, oli
+vaan luonnottomassa, kiihoittuneen itsetyytyväisessä mielentilassa.
+Kolmanneksi näki Nehljudof sen, että ruhtinatar Sofia Vasiljevna kesken
+puhettansa katsahteli levottomasti ikkunaan päin, jonka kautta alkoi
+häntä kohden lähestyä vino auringonsäde, ja uhkasi saattaa hänen
+vanhuutensa liian selvään valoon.
+
+--Kuinka se on totta,--sanoi ruhtinatar johonkin Kolosofin
+huomautukseen, ja painoi soittonappulaa sohvan vieressä.
+
+Tähän aikaan tohtori nousi, ja aivan kuin olisi ollut talon väkeen
+kuuluva, läksi mitään sanomatta huoneesta. Sofia Vasiljevna seurasi
+häntä silmillänsä, mutta jatkoi keskustelua.
+
+--Olkaa hyvä, Filip, laskekaa tuo uudin alemmaksi,--sanoi hän osoittaen
+silmillään ikkunaverhoa sittenkuin huoneeseen oli hänen soitostansa
+astunut uljaan näköinen lakeija.
+
+--Ei, sanokaa mitä sanottekin, siinä on mystilisyyttä, mutta ilman
+mystillisyyttä ei ole runoutta,--puhui ruhtinatar, vihasesti seuraten
+toisella mustalla silmällään lakeijan liikkeitä, joka laitteli uudinta.
+
+--Mystisismi ilman runoutta on taikauskoa, mutta runous ilman
+mystisismiä on proosaa,--sanoi ruhtinatar surullisesti hymyillen ja
+herkeämättä katsoen lakeijaa, joka suoristeli uudinta.
+
+--Filip, en tarkoittanut tuota uudinta,--tuota tuolla suuren ikkunan
+luona,--sanoi tuskaillen Sofia Vasiljevna nähtävästi säälien itseänsä
+niiden ponnistusten tähden, joita hänen oli tekeminen saadakseen nuo
+sanat suustansa, ja rauhoittuakseen nosti heti suullensa hyvänhajuisen,
+savuavan paperossin, kädellä, joka oli täynnä sormuksia.
+
+Leveärintainen, jäntevä Filip kumarsi hiukan, ikäänkuin anteeksi
+pyytäen, ja keveästi astuen mattoa myöten väkevine, suuripohkeisine
+jalkoinensa, nöyrästi ja sanaakaan vastaamatta meni toisen ikkunan luo,
+ja tarkkaavaisesti katsellen ruhtinatarta silmiin koetti järjestää
+uudinta siten, ettei yksikään säde olisi uskaltanut kohdata häntä. Mutta
+nytkin menetteli lakeija väärin, ja tuskastunut Sofia Vasiljevna oli
+taaskin pakotettu keskeyttämään puheensa mystisismistä ja oikaisemaan
+ymmärtämätöntä, säälimättä häntä vaivaavaa Filipiä. Hetkeksi Filipin
+silmissä leimahti liekkinen.
+
+»Piru sinun tietää, mitä sinä tarvitset,--taisi tämä sisässään sanoa»,
+ajatteli Nehljudof nähdessään koko tämän pelin. Mutta uljas ja väkevä
+Filip peitti heti kärsimättömyytensä ja alkoi rauhallisesti tehdä sitä
+mitä lamaantunut, uupunut, läpitsensä epärehellinen ruhtinatar Sofia
+Vasiljevna hänelle käski.
+
+--Tietysti Darwinin opissa on suuri määrä totuuttakin,--puhui Kolosof
+viruen matalassa nojatuolissa ja katsellen unisin silmin ruhtinatar
+Sofia Vasiljevnaan,--vaan hän menee sittenkin äärimmäisyyksiin. Niin.
+
+--Uskotteko te perinnöllisyyteen?--kysyi ruhtinatar Sofia Vasiljevna
+Nehljudofilta, kun tämän sanattomuus alkoi häntä vaivata.
+
+--Perinnöllisyyteenkö?--kysyi puolestansa Nehljudof.--En, en
+usko,--sanoi hän. Hänen ajatuksensa olivat tällä hetkellä kokonaan
+vajoutuneet niihin kummallisiin kuviin, jotka arvaamattomista syistä
+heräsivät hänen mielikuvituksessaan. Väkevän, uljaan Filipin rinnalla,
+jota hän ajatteli sopivana modellina taiteilijoille, kuvaili hän
+Kolosofia paljaana, arbuusia muistuttavan mahansa kanssa, kaljuine
+päineen ja jänteittömine, piiskana roikkuvine käsineen. Samalla lailla
+kuvaili hän hämärästi mieleensä noita nyt silkillä ja sametilla
+peitettyjä Sofia Vasiljevnan olkapäitä, mimmoisina nämä olisivat
+todellisuudessa, mutta tämä mielle oli liian hirvittävä ja hän koetti
+päästä siitä.
+
+Sofia Vasiljevna mittasi häntä silmillään.
+
+--Mutta se on totta, Missihän odottaa teitä,--sanoi hän,--menkäähän nyt
+hänen luoksensa, hän aikoi soittaa teille uuden kappaleen Griegiltä,--se
+on sangen huvittava.
+
+»Ei mistään soittamisesta ole kysymystäkään ollut. Valehtelet siinä vaan
+suotta», ajatteli Nehljudof nousten ylös ja puristaen Sofia Vasiljevnan
+läpikuultavaa, luista, sormuksilla täytettyä kättä.
+
+Vierashuoneessa tapasi hänet Katariina Aleksejevna ja alkoi heti
+keskustelun:
+
+--Luulenpa että valamiehen tehtävät ovat teihin vaikuttaneet
+masentavasti,--sanoi hän, kuten ainakin ranskaksi.
+
+--Niin, suokaa anteeksi, olen nyt huonolla tuulella eikä minulla ole
+oikeutta ikävystyttää toisia,--sanoi Nehljudof.
+
+--Miksi olette huonolla tuulella?
+
+--Suokaa minun olla siitä puhumatta,--sanoi hän hattuansa hakien.
+
+--Muistatteko kun vielä sanoitte, että aina täytyy puhua totta ja kun
+meille kaikille sanoitte semmoisia ankaria totuuksia. Miksi siis ette
+nyt tahdo sanoa?--Muistatko Missi?--kääntyi Katariina Aleksejevna Missin
+puoleen, joka juuri tuli huoneeseen heidän luoksensa.
+
+--Sentähden, että se oli leikkiä--vastasi Nehljudof totisesti.--Leikillä
+saa puhua. Mutta todellisuudessa me olemme niin huonoja, s.o. minä olen
+niin huono, että minä ainakaan en saa puhua totta.
+
+--Älkää oikaisko, sanokaa pois, missä suhteessa me olemme niin
+huonoja,--sanoi Katariina Aleksejevna leikkien sanoilla ja ikäänkuin
+huomaamatta Nehljudofin totisuutta.
+
+--Ei ole mitään pahempaa kuin tunnustaa olevansa pahalla
+tuulella,--sanoi Missi.--Minä on koskaan tunnusta sitä itselleni, ja
+olenkin sentähden aina hyvällä tuulella. No, tulkaahan nyt luokseni.
+Koetetaan emmekö saa karkoitetuksi tuota teidän _mauvaise humeur_'iänne.
+
+Nehljudof tunsi samaa mitä arvattavasti tuntee hevonen, jota silitellään
+että se antaisi panna suitset suuhunsa ja viedä valjastettavaksi. Mutta
+hänen oli nyt jos milloinkaan vastenmielistä ruveta vetämään. Hän pyysi
+anteeksi, että hänen oli lähteminen kotiin ja alkoi jättää hyvästi.
+Missi pidätti tavallista kauvemmin hänen kättään omassansa.
+
+--Muistakaa, että se mikä on tärkeätä teille on tärkeätä myös teidän
+ystävillenne,--sanoi hän.--Tulettahan huomenna?
+
+--Tuskinpa,--sanoi Nehljudof ja tuntien häpeätä (hän ei itse tiennyt
+omastako vai toisen puolesta), hän punastui ja läksi kiireesti ulos.
+
+--Mitä tämä merkitsee? _Comme cela m'intrigue,_ puhui Katariina
+Aleksejevna, kun Nehljudof oli lähtenyt.--Minäpä otan kun otankin
+asiasta selvän. Se on varmaankin jokin _affaire d'amour propre, il est
+très susceptible, notre cher Mitja_.
+
+--_Plutôt une affaire d'amour sale,_--oli Missi sanoa, muttei sanonut ja
+hän katseli eteensä aivan toisenlaisella, sammuneella katseella, kuin
+oli ollut se jolla hän oli katsellut Nehljudofia. Mutta hän ei sanonut
+Katariina Aleksejevnalle edes tätä vähemmän hienoa leikkiä ja sanoi
+ainoastaan:--Kaikillahan meillä on sekä hyviä että huonoja päiviä.
+
+»Jokohan nyt tämäkin pettäisi,--ajatteli hän.--Kaiken sen perästä mikä
+on ollut, se olisi hyvin huonosti tehty häneltä.»
+
+Jos Missin olisi ollut tekeminen selvää siitä, mitä hän tarkoitti
+sanoilla: »kaiken sen perästä mikä on ollut», ei hän olisi voinut sanoa
+mitään määrättyä, ja kuitenkin hän ilman vähintäkään epäilemistä tiesi,
+että Nehljudof ei ollut antanut hänelle ainoastaan toivoa, vaan melkein
+lupauksensakin. Kaikki tämä ei tosin ollut mitään määrättyjä sanoja,
+vaan katsahduksia, hymyilyjä, viittauksia, vaikenemisia. Mutta Missi
+kuitenkin piti häntä omanansa, ja jääminen häntä vaille olisi ollut
+hänelle hyvin vaikeata.
+
+
+
+
+XXVIII.
+
+
+»Hävettää ja inhoittaa, inhoittaa ja hävettää»,--ajatteli Nehljudof
+palatessaan jalkasin kotiin tuttuja katuja myöten. Mielen-apeus, jota
+hän tunsi keskustelun tähden Missin kanssa, yhä vielä painoi häntä. Hän
+tunsi olevansa muodollisesti, jos niin voi sanoa, oikeassa Missin
+suhteen. Ei hän ollut mitään semmoista sanonut Missille, joka sitoisi
+häntä, ei ollut kosinut häntä. Mutta asiallisesti hän kyllä tunsi
+sitoneensa itsensä Missin kanssa, antaneensa hänelle lupauksen. Ja nyt
+hän kuitenkin koko olennollansa tunsi, ettei voisi mennä naimisiin hänen
+kanssansa. »Hävettää ja inhoittaa, inhoittaa ja hävettää», kertoi hän
+kertomistaan itselleen, eikä tarkoittanut sillä ainoastansa suhteitansa
+Missiin, vaan yleensä kaikkea. Kaikki inhoittaa ja hävettää», toisti hän
+vielä tullessaan oman talonsa portaille.
+
+--Illallista en syö,--sanoi hän Korneijille, joka tuli hänen jäljessään
+ruokasaliin, missä häntä odotti katettu illallispöytä teen
+kanssa.--Saatte mennä.
+
+--Ymmärrän,--sanoi Kornei, vaan ei mennyt, ja alkoi korjata pöydältä.
+Nehljudof tarkasteli Korneijia ja tunsi mielikarvautta häntä vastaan.
+Nehljudof olisi tahtonut että kaikki olisivat jättäneet hänet rauhaan,
+mutta hänestä näytti, että kaikki tahallaan, ikäänkuin kiusalla
+takertuivat häneen. Kun Kornei läksi veitsien ja lautasten kanssa, aikoi
+Nehljudof tulla panemaan teetä teekannuun, mutta kuultuansa Agrafena
+Petrovnan askeleita, pujahti kiireesti vieraskamariin päästäkseen häntä
+näkemästä ja sulki jäljessään oven. Tämä vierashuone oli sama, jossa
+kolme kuukautta sitten oli hänen äitinsä kuollut. Nyt tullessaan tähän
+huoneeseen, joka oli valaistu kahdella heijastuslampulla,--toinen hänen
+isänsä kuvan luona ja toinen äidin kuvan luona,--hän muisti viimeiset
+suhteensa äitiin, ja nämät suhteet näyttivät hänestä luonnottomilta ja
+vastenmielisiltä, ja sekin hävetti ja inhoitti. Hän muisteli kuinka hän
+äidin sairauden viimeisenä aikana oli suorastaan toivonut tämän
+kuolevan. Hän oli vakuuttanut itsellensä toivovansa vaan äidin pääsevän
+kärsimyksistä, mutta oikeastaan hän oli toivonut sitä päästäksensä vaan
+itse hänen kärsimyksiänsä näkemästä.
+
+Haluten herättää itsessänsä hyvän muiston äidistä hän katsahti tämän
+muotokuvaan, jonka oli 5000 ruplasta maalannut kuuluisa taiteilija. Äiti
+oli kuvattu mustaan samettipukuun rinta paljaana. Taiteilija oli
+nähtävästi pannut erityistä huolta esittääksensä rinnan, kahden rinnan
+välyksen ja nuo sokaisevan kauniit olkapäät ja kaulan. Tämä oli nyt jo
+aivan hävettävää ja inhoittavaa. Kuvassa oli jotakin ilettävää ja
+herjaavaa, siinä, että äiti oli kuvattu puolialastomana kaunottarena, ja
+sitäkin enemmän ilettävää, kun juuri tässä samassa huoneessa kolme
+kuukautta sitten oli sama nainen maannut kokoonkutistuneena kuin muumio,
+ja täyttänyt kuitenkin ei ainoastaan koko huoneen vaan koko talonkin
+tuskallisen raskaalla hajulla, jota ei voinut mitenkään saada
+poistetuksi. Nehljudof luuli nytkin vielä tuntevansa samaa hajua. Ja hän
+muisti kuinka äiti päivää ennen kuolemaansa oli tarttunut hänen vahvaan,
+valkoiseen käteensä omalla luisella, mustenevalla kädellään, katsahtanut
+häntä silmiin ja sanonut: »Älä tuomitse minua, Mitja, jos olen väärin
+menetellyt», ja kärsimyksestä sammuneihin silmiin oli noussut
+kyyneleitä. »Kuinka ilettävää!» sanoi Nehljudof itsekseen vielä kerran
+katsahdettuaan puolalastomaan naiseen komeine marmorisine olkapäineen ja
+käsineen, ja voitollisine hymyineen huulilla. Rinnan alastomuus kuvassa
+muistutti hänen mieleensä toista nuorta naista, jonka hän oli äskettäin
+nähnyt samalla tavalla alastomana. Se oli Missi, joka oli keksinyt
+tekosyyn kutsuakseen Nehljudofin illalla luokseen, tarkoituksella
+näyttäytyä hänelle baalipuvussa, jossa hän aikoi esiintyä tanssiaisissa.
+Nehljudof muisti inholla tämän ihastuttavia olkapäitä ja käsiä.--Ja
+sitten tuo raaka eläimellinen isä menneisyyksinensä, julmuuksillensa ja
+äiti epäilyttävine intelligentin maineinensa, kaikki tämä oli ilettävää,
+ja samalla hävettävää. Hävetti ja inhoitti, inhoitti ja hävetti.
+
+Ei, ei,--ajatteli Nehljudof,--täytyy vapautua; vapautua kaikista näistä
+valheellisista suhteista sekä Kortshagineihin, Maria Vasiljevnaan,
+perintöön, että kaikkeen muuhun... Niin, hengähtää jälleen vapaasti.
+Lähteä ulkomaille, Roomaan, ryhtyä jälleen taulua maalaamaan».--Hän
+muisti epäilleensä omia taipumuksiansa ... no, olkoon kuinka tahansa,
+kunhan vaan hengähdänkin. Ensin Konstantinopoliin, sitten Roomaan, ja
+valamiestoimesta on minun pääseminen mitä pikemmin. Ja sitten sopiminen
+tuosta seikasta asianajajan kanssa.
+
+Ja yhtäkkiä hänen mielikuvituksessaan tavattoman elävästi heräsi
+vangitun naisen kuva mustine, hiukan kieroine silmillensä. Kuinka
+hillitsemättömään itkuun tämä olikin purskahtanut, kun syytetyille oli
+annettu viimeinen sananvuoro. Nopeasti rutisti Nehljudof poltetun
+paperossin sammuksiin tuhka-astiaan, sytytti toisen ja alkoi kävellä
+edestakasin. Ja tämän naisen kanssa eletyt hetket alkoivat toinen
+toisensa perästä herätä hänen mielikuvituksessaan. Hän muisti viimeisen
+tapaamisensa, sen eläimellisen intohimon, joka silloin oli valloittanut
+hänet ja sen pettymyksen, jonka hän oli tuntenut kun intohimo oli
+tyydytetty. Muisti valkean puvun sinisen nauhan kanssa, muisti
+aamukirkon. »Minähän rakastin häntä sinä yönä, rakastin totisesti ja
+hyvällä, puhtaalla rakkaudella, olin rakastanut vielä ennenkin, ja
+kovasti rakastin jo silloinkin, kun ensi kertaa asuin tätien luona
+kirjoitellen väitöskirjaani!» Ja hän muisti itseänsä semmoisena kuin oli
+ollut silloin. Taas tuoksahti hänelle tuo tuoreus, nuoruus, elämän
+yltäkylläisyys ja hänen tuli tuskallisen surullinen olla.
+
+Eroitus sen välillä, mimmoisena hän oli silloin ja mimmoisena nyt, oli
+tavattoman suuri, se oli samallainen jollei suurempikin, kuin eroitus
+Katjushan välillä kirkossa ja sen Katjushan välillä, joka oli
+juopotellut kauppiaan kanssa ja jonka he olivat tuominneet aamulla.
+Silloin hän oli ollut reipas, vapaa ihminen, jonka edessä avautuivat
+loppumattomat mahdollisuudet, nyt hän tunsi olevansa kaikilta tahoilta
+saarrettuna tyhmän, tyhjän, tarkoituksettoman, mitättömän elämän
+ajoverkkoon, josta hän ei nähnyt mitään ulospääsyä, eikäpä suurimmaksi
+osaksi edes halunnutkaan päästä. Hän muisti joskus ylpeilleensä
+suoruudestansa, joskus pitäneensä periaatteenaan aina puhua totta ja
+olleensakin todella rehellinen, ja huomasi kuinka hän nyt oli päihensä
+valheessa, kaikkein kauheimmassa valheessa, semmoisessa, jota kaikki
+ihmiset hänen ympärillänsä pitivät totuutena. Ja tästä valheesta ei
+ollut,--ei ainakaan hän nähnyt--mitään pääsyä. Ja hän oli tahraantunut
+siihen, tottunut siihen, hemmoitellut itseään siinä.
+
+Kuinka oli pääseminen suhteista Maria Vasiljevnaan, tämän mieheen, niin
+ettei hävettäisi katsoa miestä ja hänen lapsiansa silmiin? Kuinka oli
+valehtelematta irtautuminen suhteista Missiin? Kuinka selviytyminen
+ristiriidasta sen välillä että hänen mielestään maanomistus oli laiton,
+ja sen, että hän itse käytti äidiltä perittyä maanomistusta
+toimeentullaksensa? Kuinka oli sovittaminen syntinsä Katjushan edessä?
+Eihän voinut sitä jättää. »En saa jättää naista, jota olen rakastanut,
+ja tyytyä siihen että maksan asianajajalle ja vapautan hänet
+pakkotöistä, joita hän ei ansaitse;--sovittaisin syyni rahoilla samalla
+tavalla kuin silloinkin kun luulin tehneeni mitä pitää annettuani
+Katjushalle rahaa!»
+
+Ja hän muisti elävästi sen hetken, kun hän käytävässä saavutti Katjushan
+ja pistettyään tämän käteen rahaa juoksi pois.--»Voi sentään noita
+rahoja!»--muisteli hän kauhulla ja inholla, samoin kuin silloinkin, tätä
+hetkeä.--»Voi, voi! kuinka ilettävää!--puhui hän niinkuin silloinkin
+ääneen.--Ainoastaan kurja konna saattoi noin menetellä! Ja minä, minä
+juuri olenkin tuo kurja konna!»--puhui hän ääneensä. --»Mutta onko
+todellakin mahdollista,--hän pysähtyi kesken käyntiänsä:--että minä,
+juuri minä olen se konna?--Kukas sitten? --vastasi hän itselleen.--Mutta
+onko se todellakin yhtä?--jatkoi hän tilintekoansa:--Eikö muka ole
+ilettävää ja alhaista sinun suhteesi Maria Vasiljevnaan ja hänen
+mieheensä? Ja sinun suhteesi omaisuuteen? Sillä tekosyyllä että rahat
+ovat äidiltä, käytät sinä hyväksesi rikkautta, jota pidät laittomana? Ja
+koko sinun toimeton, huono elämäsi Hilton? Ja kaiken kukkana--sinun
+menettelysi Katjushan kanssa! Kurja konna! Ne ihmiset siellä
+arvostelkoot minua kuinka tahtovat, heitä minä voin pettää, mutta
+itseäni en voi pettää.»
+
+Ja hän yhtäkkiä ymmärsi, että se inho, jota hän viime aikoina oli
+tuntenut ihmisiin, ja erittäinkin äskettäin ruhtinaaseen, Sofia
+Vasiljevnaan, ja Missiin, ja Kornejiin,--oli inho häneen itseensä. Ja,
+mikä merkillisintä kaikista, tuossa oman halpamaisuuden tunnustamisessa
+tuntui yhtaikaa jotakin kipua tuottavaa ja kuitenkin iloista ja
+rauhoittavaa.
+
+Nehljudofille ei tapahtunut ensi kertaa elämässä se mitä hän nimitti
+»sielun pesoksi». Sielunpesoksi hän sanoi semmoista sielun tilaa,
+jolloin hän äkkiä, joskus pitkänkin väliajan perästä, tunnettuansa
+sisällisen elämän hidastuvan ja toisinaan pysähtyvänkin, ryhtyi
+puhdistamaan kaikkea sitä soraa, joka oli hänen sydämmeensä keräytynyt
+ja oli syynä tähän seisahdukseen.
+
+Aina tällaisten heräämysten jälkeen asetti Nehljudof itselleen
+periaatteita, joita päätti sitten ainaisesti seurata: kirjoitti
+päiväkirjaa ja alkoi uuden elämän, josta ei aikonut koskaan luopua,
+--turning a new leaf,--kuten hän sanoi itselleen, mutta joka kerta
+maailman viettelykset saivat hänet jälleen pauloihinsa ja hän
+huomaamattansa taas lankesi, joskus vielä alemmaksikin kun oli ollut
+ennen.
+
+Näin hän oli puhdistunut ja kohonnut jo useamman kerran: näin oli
+tapahtunut ensi kerran silloin kuin hän tuli kesäksi tätiensä luokse.
+Silloin oli ollut kaikkein elävin, innokkain heräämys. Ja sen seuraukset
+jatkuivat jotenkin kauvan. Sitten oli samallainen heräämys silloin kuin
+hän oli jättänyt virkansa, tahtoen uhrata elämänsä, ja astunut sodan
+aikana sotapalvelukseen. Tällöin oli kuitenkin jälleen-tahraantuminen
+tapahtunut hyvin pian. Vielä oli yksi heräämys silloin, kuin hän jätti
+sotapalveluksen ja matkustettuaan ulkomaille alkoi harjoittaa
+taidemaalausta.
+
+Siitä saakka nykyiseen päivään asti oli kulunut pitkä ajanjakso ilman
+mitään puhdistusta, ja sentähden ei hän ollut vielä milloinkaan päässyt
+niin tahraantumaan, tullut semmoiseen ristiriitaan omantuntonsa
+vaatimusten ja sen elämän välillä, jota hän vietti. Ja hän kauhistui
+nähdessään välimatkan pituuden.
+
+Välimatka oli niin suuri, tahrautuminen niin täydellinen, että ensi
+hetkenä hänestä tuntui puhdistuminen mahdottomalta. »Olenhan jo
+koettanut tulla täydellisemmäksi ja paremmaksi, eikä siitä ole mitään
+tullut», puhui hänen sielussaan kiusaajan ääni,--»pitäisikö nyt
+uudestaan koettaa? Et sinä yksin, vaan kaikkihan ovat sellaisia,--elämä
+on kerran sellainen», puhui tämä ääni. Mutta se vapaa, henkinen olemus,
+joka yksin on totinen, yksin mahtava, yksin ijankaikkinen, oli jo
+herännyt Nehljudofissa. Eikä hän voinut olla siihen uskomatta. Niin
+tavattoman suuri kuin erotus olikin entisen hänen ja sen hänen välillä,
+jommoisena hän tahtoi olla, tuntui heränneelle henkiselle olemukselle
+kaikki mahdolliselta.
+
+»Revin rikki tämän valheen, joka sitoo minua, vaikka se minulle mitä
+maksaisi, ja tunnustan totuuden, sanon kaikille kaiken totuuden ja teen
+totuuden»,--sanoi hän päättävästi ääneen itselleen.--«Sanon totuuden
+Missille, sanon, että olen elänyt siveettömästi enkä voi mennä naimisiin
+hänen kanssansa,--että olen pitänyt turhaa peliä hänen kanssansa,
+--sanon myöskin Maria Vasiljevnalle (aateliston johtajan vaimolle).
+Taikka, tälle ei ole mitään sanomista, sanon hänen miehellensä, että
+olen heittiö, olen petkuttanut häntä. Perinnön kanssa menettelen niin,
+että totuus tulee tunnustetuksi. Sanon hänelle, Katjushalle, että olen
+heittiö, että olen syyllinen hänen edessään ja teen kaikki mitä voin
+helpoittaakseni hänen kohtaloansa.--Niin, tahdon tavata häntä ja pyytää,
+että hän antaisi minulle anteeksi.»
+
+--Niin, pyydän anteeksi, niinkuin lapset pyytävät.
+
+Hän pysähtyi.--Menen naimisiin hänen kanssaan, jos se on tarpeellista.
+
+Hän pysähtyi, pani kätensä ristiin rinnan yli niinkuin hän sitä teki
+pienenä ollessaan, nosti silmänsä ylös ja sanoi kääntyen jonkun puoleen:
+
+--Herra, auta minua, opeta minua, tule ja asetu minuun, ja puhdista
+minut kaikesta pahasta.
+
+Näin hän rukoili, pyysi Jumalan apua, pyysi asettumaan hänen luoksensa
+ja puhdistamaan häntä, mutta se mitä hän pyysi olikin jo tapahtunut.
+Jumala, joka asui hänessä, oli herännyt hänen tietoisuudessansa. Hän
+tunsi itsensä hänenä, ja sentähden, paitsi vapautta, reippautta ja
+elämän iloa tunsi myöskin hyvän kaikkivaltiuden. Kaiken, kaiken mikä oli
+parasta, mitä vaan ihminen saattoi tehdä, tunsi hän nyt olevansa valmis
+tekemään.
+
+Hänen silmissänsä oli kyyneleitä, kun hän puhui tätä itselleen,--oli
+sekä hyviä että huonoja kyyneleitä: hyviä sentähden, että ne olivat ilon
+kyyneleitä sen henkiolemuksen heräämisen johdosta, joka kaikkina näinä
+vuosina oli hänessä nukkunut; ja huonoja sentähden, että ne syntyivät
+tyytyväisyydestä häneen itseensä, hänen hyvyyteensä.
+
+Hänen tuli kuuma olla. Hän tuli ikkunan luo ja avasi sen. Ikkuna oli
+puutarhaan päin. Oli hiljainen, raikas kuutamoyö; kadulta kuului ajajan
+räminä, sitten kaikki hiljeni. Suoraan ikkunan edessä oli varjo
+alastomasta, korkeasta poppelista, jonka kaikki pienimmätkin haarat ja
+mutkat tarkalleen kuvautuivat puhdistetun tantereen hiekalle. Vasemmalla
+oli liiterin katto, joka kuun kirkkaassa valossa näytti valkealta,
+edessä mutkittelivat puiden oksat kietoutuneina toinen toisiinsa, ja
+niiden takana näkyi aidan musta varjo. Nehljudof katseli kuun valaisemaa
+puutarhaa, kattoa ja poppelin varjoa, kuunteli, ja hengitti sisäänsä
+elähyttävää, tuoretta ilmaa.
+
+»Kuinka hyvä, kuinka hyvä on minun ollakseni, voi Jumalani, kuinka
+hyvä!» puhui hän siitä, mikä oli hänen sielussansa.
+
+
+
+
+XXIX.
+
+
+Maslova palasi takasin omaan koppiinsa vasta kello 6 illalla, väsyneenä,
+jalat kipeinä, kuljettuansa kävelyyn tottumattomana 15 virstaa
+kivikatuja myöten, ja sitä paitsi masentuneena odottamattoman ankarasta
+tuomiosta, ja nälkäisenä.
+
+Jo silloin kun vielä jonkun keskeytyksen aikana vartijat olivat syöneet
+hänen vieressänsä välipalaksensa leipää ja kovia munia, oli sylki tullut
+hänen suuhunsa ja hän tuntenut olevansa nälkäinen, vaikka pitänyt
+alentavana pyytää heiltä. Mutta kun tämän jälkeen oli kulunut vielä
+kolme tuntia, ei häntä enää haluttanutkaan syödä, ja hän tunsi vaan
+heikkoutta. Tämmöisessä tilassa hän kuuli odottamattoman tuomionsa. Ensi
+hetkellä hän luuli kuulleensa väärin. Ei voinut heti uskoa mitä kuuli,
+ei voinut kuvailla itseään Siperiaan tuomitun nimellä. Mutta nähtyänsä
+tuomarien ja valamiesten rauhalliset, toimeensa kiintyneet kasvot,
+nähtyänsä, että he ottivat vastaan tämän tiedon ihan luonnollisena,
+hänen mielensä kuohahti ja hän huusi yli koko salin olevansa viaton.
+Nähtyään sitten, että hänen huutonsakin otettiin vastaan niinkuin
+jotakin aivan luonnollista, odotettua, mikä ei missään tapauksessa
+voinut muuttaa asiata, hän rupesi itkemään, tuntien että hänen täytyi
+nöyrtyä sen julman ja kummastuttavan vääryyden edessä, joka oli hänelle
+tapahtunut. Häntä kummastutti erittäinkin se, että hänet olivat näin
+julmasti tuominneet miespuoliset,--nuoret, ei vanhat miespuoliset, ne
+samat, jotka aina niin lempeästi katselivat häneen. Yhden
+heistä,--syyttäjän apulaisen,--oli hän nähnyt aivan toisessa
+mielentilassa. Istuessaan vankien odotushuoneessa odottamassa istunnon
+alkamista, ja myöskin keskeytyksien aikana, Maslova näki kuinka näillä
+miehillä oli olevinaan asiata kulkea oven ohitse tai tulla huoneeseen
+vaan katsellaksensa häntä. Ja nyt nämät samat miehet jostakin syystä
+tuomitsivat hänet Siperiaan, vaikkei hän ollut syyllinen siihen, mistä
+häntä syytettiin. Hän itki, vaan sitten hiljeni ja täydellisen
+tylstymisen tilassa istui vankien huoneessa odottaen lähtöä. Hän ei
+halunnut nyt muuta kuin polttaa tupakkia. Tässä tilassa hänet tapasivat
+Botshkova ja Kartinkin, jotka tuomion jälkeen tuotiin samaan huoneeseen.
+Botshkova alkoi heti haukkua Maslovaa ja nimittää häntä siperialaisen
+nimellä.
+
+--Ähä, kävikös hullusti? Selvisitkö? Etpähän päässyt erille, senkin
+vietävä! Minkä keitit sen söitkin. Etpähän enää Siperiassa keikaile.
+
+Maslova istui kädet mekon hihoissa, ja tuijotti, pää alas painuneena,
+liikkumatta, kaksi askelta eteensä likaiseksi tallattuun lattiaan, ja
+puhui vaan:
+
+--En ole kajonnut teihin, jättäkää tekin minut rauhaan. Enhän ole
+kajonnut teihin,--toisti hän useamman kerran, sitten vaikeni kokonaan.
+Hän elpyi vähäsen vasta sitten kuin Botshkova ja Kartinkin olivat viedyt
+pois ja hänen huoneeseensa oli tullut vartija tuoden hänelle kolme
+ruplaa rahaa.
+
+--Sinäkö olet Maslova?--kysyi tämä.
+
+--Tuoss' on, rouva lähetti sinulle,--sanoi hän antaen Maslovalle rahat.
+
+--Mikä rouva?
+
+--Ota, itse sen paremmin tiedät, tässä muka vielä puhumaan tuommoisten
+kanssa!
+
+Rahat oli lähettänyt Kitajeva. Poistuessaan oikeussalista tämä oli
+kääntynyt oikeudenpalvelijan puoleen kysyen olisiko luvallista antaa
+vähä rahoja Maslovalle. Oikeudenpalvelija sanoi, että voi. Silloi hän,
+luvan saatuansa, otti turpeasta kädestään kolmella napilla varustetun
+säämiskähansikkaan, hapuili esille silkkisen hameen takimaisten poimujen
+keskeltä muodikkaan kukkaron, ja valittuaan jokseenkin suuresta
+kupongien joukosta, jotka olivat vasta leikatut irti hänen
+ansaitsemistaan arvopapereista, yhden 2 ruplan 50 kopekan arvoisen, ja
+pantuaan siihen lisäksi 50 kopekkaa hopearahoja, antoi ne
+oikeudenpalvelijalle. Tämä kutsui vartijan ja hyväntekijän läsnäollessa
+antoi rahat vartijalle.
+
+--Muistakaa että viette oikein perille,--sanoi Kitajeva vartijalle.
+
+Vartija loukkaantui tästä muistutuksesta, ja sentähden olikin kohdellut
+Maslovaa niin äkäisesti.
+
+Maslova iloitsi rahoista, sillä nämä antoivat hänelle sen ainoan, mitä
+hän tällä hetkellä halusi.
+
+»Kunpa saisi paperosseja ja saisi vetäistä savun», ajatteli hän, ja
+hänen kaikki ajatuksensa keskittyivät tähän polttamisen haluun. Hänellä
+oli niin kova halu, että hän ahnaasti siemaili ilmaa, kun siinä tuntui
+vähänkin tupakinhajua, jota tuli käytävään työhuoneen ovesta. Mutta
+hänen oli vielä kauvan odottaminen, koska sihteeri, jonka asiana oli
+päästää vangit, unohti syytetyt ja alkoi keskustelun jopa väittelynkin
+kielletyn artikkelin johdosta erään asianajajan kanssa.
+
+Vihdoin 5:n aikaan hän päästettiin, ja
+saattosotamiehet--nishninowgorodilainen ja tshuvassi--veivät hänet
+oikeudesta takapihan kautta. Vielä eteisessä hän antoi heille 20
+kopekkaa pyytäen ostamaan kaksi korvapuustia ja paperosseja. Tshuvassi
+rupesi nauramaan, otti rahat ja sanoi: «Olkoon menneeksi, ostetaan»,--ja
+todellakin rehellisesti osti sekä paperossit että korvapuustit ja antoi
+vielä takasinkin. Tiellä ei saanut polttaa, niin että Maslova saapui
+vankilan eteen tyydyttämättä polttamisen haluansa. Silloin kun hän
+saatettiin vankilan ovien luo, tuotiin rautatieasemalta noin sata
+vankia. Portaissa hän sattui yhteen näiden kanssa.
+
+Vangit--partasuita, parrattomia, vanhoja, nuoria, venäläisiä,
+muukalaisia,--muutamilla pää puoleksi raakattuna, kolistellen
+jalkarautojansa, täyttivät eteishuoneen tomulla, jalkojen kopinalla ja
+väkevällä hienhajulla. Kulkiessaan Maslovan ohitse vangit kaikki
+katselivat häntä ja muutamat tulivat hänen luoksensa nykimään häntä.
+
+--Katos sitä tyttöä vaan, ai-ai kun olet pulska,--sanoi joku
+näistä.--Muistas minua, kun tavataan, pani toinen silmää iskien. Yksi,
+musta, niska siniseksi ajeltuna ja viikset ajelluilla kasvoilla,
+sotkeutuen jalkarautoihinsa ja rämistäen niitä, hypähti Maslovan luokse
+ja kapsahti kaulaan.
+
+--Vai ei kelvannut? Jopa olisi aika heittää keikailemiset!--huudahti hän
+hampaat irvessä ja silmät kiiltävinä, kun Maslova tuuppasi hänet
+luotaan.
+
+--Mitäs sinä perhanan poika siinä teet?--kiljasi tirehtöörin apulainen,
+tullen takaapäin.
+
+Vanki kyyristyi kokoon ja livahti kiireesti pois. Mutta apulainen ärjäsi
+Maslovalle:
+
+--Mitä sinä täällä?
+
+Maslova tahtoi sanoa, että hänet oli tuotu oikeudesta, mutta oli niin
+väsyksissä, ettei viitsinyt puhua.
+
+--Oikeudesta, herra päällysmies,--sanoi vanhempi saattosotamiehistä
+tullen esille ohikulkevien joukosta ja tehden kunniaa.
+
+--Anna siis päivystäjän haltuun. Miltäs tämä tämmöinen näyttää!
+
+--Ymmärrän, herra tirehtööri.
+
+--Sokolof! Ottakaa vastaan,--huusi apulainen.
+
+Päivystäjä tuli luo, töykkäsi vihasesti Maslovaa olkapäähän ja päällänsä
+käskien seuraamaan, vei hänet naisosaston käytävään. Siellä Maslova
+syynättiin kaikilta puolin, ja kun ei mitään löydetty (paperossirasia
+oli piilotettu korvapuustin sisään), laskettiin hän samaan koppiin,
+josta oli aamulla lähtenytkin.
+
+
+
+
+XXX.
+
+
+Se koppi, jossa Maslovaa säilytettiin, oli suuri, 9 arssinaa pitkä ja 7
+leveä huone; siinä oli kaksi ikkunaa, suuri, rappeutunut uuni, ja
+lavitsoita ravistuneine lautoineen; nämät ottivat kaksikolmannesta
+huoneen alasta. Keskellä, vastapäätä ovea oli mustunut jumalankuva,
+vahakynttilä eteen kiinnitettynä, ja sen alle oli ripustettu pölyytynyt
+kimppu lakastumattomia kukkia. Oven vieressä vasemmalla oli lattialla
+mustunut paikka, missä seisoi haiseva astia. Iltahuuto oli jo ollut ja
+naiset olivat suljetut yöksi.
+
+Kaikkiaan oli tämän kopin asukkaita viisitoista: kaksitoista naista ja
+kolme lasta.
+
+Oli vielä aivan valoisa ja ainoastaan kaksi naisista makasi lavitsoilla:
+toisella oli pää piilotettuna mekon sisään, hän oli hupakko, joka oli
+vangittu passittomana,--hän nukkui melkein aina; ja toinen,
+keuhkotautinen, kärsimässä rangaistusta varkaudesta. Tämä loikoi
+valveillansa, mekko pään alle pistettynä, silmät selko selällään ja
+vaivoin pidätellen, rykimistä välttääksensä, kutkuttavaa ja ylöspyrkivää
+näljää kurkussansa. Muut naiset, kaikki paljain päin ja pelkissä
+karkeissa paidoissansa,--joko istuivat lavitsoilla ompelemassa taikka
+seisoivat ikkunalla katselemassa ohikulkevia miesvankeja. Niiden kolmen
+naisen joukossa, jotka ompelivat, oli myöskin se sama eukko, joka oli
+saattanut Maslovaa, Korabljova, jolla oli synkän näköiset, rypistyneet,
+kurttuiset kasvot sekä säkkinä riippuvaa nahkaa leuvan alla. Hän oli
+muuten korkea, voimakas nainen, lyhyt letti niskassa, ohimoissa
+harmahtavia hiuksia ja karvoja kasvava syntymämerkki poskella. Tämä
+vanha vaimo oli tuomittu Siperiaan miehensä tappamisesta kirveellä.
+Tappanut hän oli miehensä siitä syystä, että tämä oli ahdistellut hänen
+tytärtänsä. Korabljova oli määrätty vanhimmaksi kopin asukkaiden
+joukossa; hän kauppasi viinaa. Hän ompeli, lasit silmillä, ja piteli
+suurissa, työstä kangistuneissa käsissään neulaa talonpoikaisella
+tavalla, kolmella sormella, terä itseensä päin. Hänen vieressään istui
+niinikään ommellen purjevaatteesta säkkejä, vähänläntä, koukkunokkainen,
+mustahko nainen, päässä pienet mustat silmät, hyväluontoinen ja
+puhelias. Tämä oli toimittanut ratamiehen tehtäviä rautatie-putkalla, ja
+oli tuomittu kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen siitä, ettei ollut tullut
+näyttämään lippua junan tullessa, josta olikin syntynyt junaonnettomuus.
+Kolmas ompelevista naisista oli Fedosja,--Fenitshka, kuten häntä
+kumppanit sanoivat,--vaaleaverinen, punaposkinen, kirkkaat siniset
+lapsen silmät päässä, kaksi pitkää, tummaa lettiä niskassa käärittyinä
+pienen pään ympäri. Hän oli aivan nuori, erittäin hyvän näköinen nainen,
+joka oli vankeudessa miehensä myrkyttämisen yrityksestä. Tämän
+myrkytysyrityksensä oli hän tehnyt heti miehelään mentyänsä, johon oli
+annettu 16 vuotiaana tyttönä. Niinä kahdeksana kuukautena, joina hän,
+otettuna holhouksen alaiseksi, odotteli tuomiotansa, ei hän ainoastaan
+ollut sopinut miehensä kanssa, vaan vieläpä niin tähän kiintynyt, että
+oikeusjutun alkaessa he olivat eläneet keskenään niinkuin kaksi
+parhainta ystävää. Huolimatta siitä että mies ja appi-isä, ja
+erittäinkin häneen kiintynyt anoppi koettivat oikeudessa kaikin voimin
+häntä puolustaa, tuomittiin hän lähetettäväksi pakkotöihin Siperiaan.
+Hyväluontoinen, iloinen, usein hymyilevä Fedosja oli Maslovan
+lavitsanaapuri ja kiintyi Maslovaan, vieläpä piti velvollisuutenaan
+pitää huolta tästä ja palvella häntä. Toimetonna istui lavitsalla vielä
+kaksi naista: toinen oli noin neljänkymmenen vuotias kalpeilla,
+laihoilla kasvoilla; hän oli varmaankin ennen ollut hyvin kaunis, vaikka
+nyt oli laihtunut ja kalvistunut; hän piteli käsissään lasta ja imetti
+sitä pitkästä, valkoisesta rinnastaan. Hänen rikoksensa oli se, että kun
+heidän kylästään haettiin rekryyttisotamiestä, joka talonpoikain
+mielestä oli laittomasti otettu, väki pysähytti poliisin ja otti häneltä
+rekryytin pois. Tämä nainen oli laittomasti otetun nuorukaisen täti ja
+hän oli ensimäisenä käynyt hevosen suitsiin, jolla rekryyttiä
+kuljetettiin. Vielä istui lavitsalla toimettomana pieni, kokonaan
+ryppyinen, hyväluontoinen eukko harmaine hiuksinensa, selkä kyttyrässä.
+Tämä eukko istui lavitsalla uunin luona ja oli ottavinaan kiinni
+nelivuotista, lyhyeksi kerittyä, edestakasin juoksentelevaa, isomahaista
+ja nauruun menehtyvää poikaa. Poikanen juoksenteli paitasillaan hänen
+ohitsensa toistaen yhtä ja samaa: ähä etpä saanutkaan kiinni!
+
+Tämä eukko, joka oli yhdessä täysikäisen poikansa kanssa syytetty
+murhapoltosta, kärsi vankeusrangaistustansa pysyen mitä
+hyvänluontoisimpana. Hän suri vaan poikaansa, joka yhteen aikaan istui
+vankeudessa, ja ennen kaikkea omaa ukkoansa, jonka hän pelkäsi joutuvan
+kokonansa täitten valtaan, sillä kun miniä oli lähtenyt pois, ei ollut
+ketään, joka olisi ukkoa pessyt.
+
+Paitsi näitä seitsemää seisoskeli vielä neljä naista avatun ikkunan
+luona, ja pidellen kiinni rautaisesta ristikosta koetti merkeillä ja
+huudoilla pitää puhetta pihalla ohikulkevien vankien kanssa, samojen,
+jotka olivat Maslovankin kohdanneet. Yksi näistä naisista, varkaudesta
+rangaistu, oli suuri, punaverinen nainen, velton ja lerpallaan olevan
+ruumiin kanssa. Hänen kasvonsa, kätensä ja avatusta kauluksesta
+esiintyvä kaulansa olivat kellertävän valkoset, teerenpilkkujen
+peittämät. Käheällä äänellä hän kiljui ikkunasta hävyttömiä sanoja
+pihalle. Hänen vieressänsä seisoi kasvultaan kymmenvuotiaan tytön
+kokoinen mustahko, kömpelö vanki. Hänen selkänsä oli pitkä ja jalat
+aivan lyhyet, kasvot olivat punaset, täpläiset, silmät hyvin hajallaan,
+huulet paksut ja lyhyet, niin etteivät peittäneet valkoisia,
+ulospistäviä hampaita. Vikistää hihittäen hän nauroi sille, mikä
+tapahtui ulkona. Tämä vanki, jota hänen keikailemisensa tähden sanottiin
+Horoshafkaksi, kaunikiksi, oli syytetty varkaudesta ja murhapoltosta.
+Heidän takanansa seisoi hyvin likaisessa harmaassa paidassa surkean
+näköinen, laiha, suonikas, suurimahainen, raskaudentilassa oleva nainen,
+joka oli syytetty varastetun tavaran kätkemisestä. Tämä nainen oli
+vaiti, mutta kaiken aikaa hyväksyvästi ja lempeästi hymyili sille, mikä
+tapahtui pihalla. Neljäs ikkunan ääressä seisovista oli
+salakapakoitsemisesta rangaistu lyhyenläntä, juureva maalaisvaimo hyvin
+ulospistävine silmineen ja hyväntahtoisine kasvoineen. Tämä nainen oli
+vanhan eukon kanssa leikkivän pojan ja niinikään hänen kanssansa
+vankeudessa olevan seitsenvuotisen tytön äiti, joita lapsia ei oltu
+voitu jättää yksikseen kotiin. Lasten äiti katseli kuten muutkin
+ikkunasta, mutta kutoi herkeämättä sukkaa ja rypisti paheksivasti
+otsaansa sekä ummisti silmänsä siihen mitä ohikulkevat vangit pihalta
+huusivat. Hänen seitsenvuotias tyttärensä valkosine irrallaan olevine
+hiuksinensa seisoi paitasillaan punatukkaisen naisen vieressä pidellen
+pienellä, heikolla kätösellään tämän hameesta ja pysähtynein silmin
+kuunteli tarkasti niitä rivoja sanoja, joita mies- ja naisvangit
+viskelivät toinen toisilleen, sekä kuiskaili niitä itsekseen ikäänkuin
+muistiin pannakseen. Kahdestoista naisvanki oli lukkarin tytär, joka oli
+upottanut kaivoon oman lapsensa. Tämä tyttö oli pitkä ja solakka, hänen
+hiuksensa olivat pörröksissä lyhyen, paksun, ruskean letin ympärillä,
+silmät olivat liikkumattomat ja esillepistävät. Hän ei pannut mitään
+huomiota siihen mitä hänen ympärillänsä tapahtui, vaan kulki avojaloin
+likaisessa, harmaassa paidassansa edestakasin kopin vapaalla alalla,
+jyrkästi ja äkkiä kääntyen seinän kohdalla.
+
+
+
+
+XXXI.
+
+
+Kun lukkoa kolisteltiin ja Maslova laskettiin koppiin, kaikki kääntyivät
+häneen. Lukkarin tytärkin pysähtyi hetkeksi, katsahti kulmakarvojansa
+nostaen sisääntulleeseen, vaikka tosin alkoikin heti taas mitään
+sanomatta astua suurilla, päättävillä askeleillaan edestakasin;
+Korabljova pisti neulan karkeaan kankaaseen ja katsoi kysyvästi
+lasisilmiensä yli Maslovaan.
+
+--Ähäpäs! Tulit sittenkin takasin. Ja minä kun tässä juuri päättelin,
+että kyllä he sinut vapauttavat,--sanoi hän käheällä, matalalla, melkein
+miehisellä äänellään.--Eikös mitä, kiinni panivat.
+
+Hän otti lasit silmiltään ja asetti ompeluksen viereensä lavitsalle.
+
+--Me mummon kanssa ajattelimme, että ehkä päästävät heti menemään.
+Sellaistakin tapahtuu, sanoimme. Sattuu joskus että pistävät rahojakin
+käteen,--alkoi heti laulavalla äänellään kopin vanhimmaksi määrätty
+nainen.--Vai niin, vai niinkö se nyt kävikin. Emmepä siis arvanneetkaan.
+Jumala näkyy tahtovan toisin,--puhui hän herkeämättä, hellällä ja
+sointuisalla äänellänsä.
+
+--Jokohan tuomitsivat?--kysyi Fedosja osaa ottavalla hellyydellä katsoen
+Maslovaan lapsekkailla, kirkkaan sinisillä silmillään, ja koko hänen
+iloinen, nuori näkönsä muuttui aivan kuin itkua valmistaakseen. Maslova
+ei vastannut mitään, vaan meni sanaakaan sanomatta paikallensa, joka oli
+toinen päästä lukien, Korabljovan vieressä, ja istui lavitsan laudoille.
+
+--Et näemmä ole vielä syönytkään,--sanoi Fedosja nousten ja tullen
+Maslovan luo.
+
+Maslova vastaamatta mitään asetti korvapuustit päänalukselle ja alkoi
+riisuutua. Hän otti tomuisen mekon yltään ja huivin kiharaisilta,
+mustilta hiuksiltaan, ja istui.
+
+Pojan kanssa lavitsain toisessa päässä leikkivä kyttyräselkäinen eukko
+tuli myöskin siihen ja pysähtyi Maslovan eteen.
+
+--Ts, ts, ts!--imasi hän kielellänsä suulakea vastaan säälivästi
+heilutellen päätänsä.
+
+Poikanen tuli myöskin eukon perästä ja silmät selällään, ylähuuli
+eteenpäin töröttävänä tuijotti korvapuusteihin, jotka Maslova oli
+tuonut. Nähtyään kaikki nuo osaaottavat kasvot kaiken sen perästä mitä
+hänelle oli tapahtunut, Maslovaa rupesi itkettämään ja hänen huulensa
+värähtelivät. Vaan hän koetti pidättää ja onnistuikin pidättää niin
+kauvan kuin ei eukko ja poika vielä olleet tulleet. Nyt, kuultuansa tuon
+hyväntahtoisen, säälivän äänen eukon suusta ja erittäin kohdattuaan
+poikasen silmät, kun tämä siirsi katseensa korvapuusteista häneen, ei
+hän enää voinut hillitä itseänsä. Koko hänen kasvonsa alkoivat
+vavahdella ja hän purskahti itkuun.
+
+--Sanoinhan minä sinulle: sinun on hankittava itsellesi oikea
+puolustaja,--sanoi Korabljova.--No? Siperiaanko siis?--kysyi hän.
+
+--Maslova aikoi vastata, vaan ei voinut, ja nyyhkyttäen kaivoi esiin
+korvapuusteista paperossilaatikon, jonka kannella oli punaposkisen
+naisen kuva, hiukset hyvin korkealle kammattuina, kolmikulman muotoinen
+avaus rinnassa, sekä antoi sen Korabljovalle. Korabljova tarkasteli
+kuvaa, pudisti paheksivasti päätänsä erittäin sen johdosta, että Maslova
+näin hukkasi rahoja, otti yhden paperossin, sytytti sen lampusta, veti
+itse ensin savun ja antoi sitten Maslovalle. Maslova, yhä vaan itkien,
+alkoi ahnaasti kerta toisensa perästä vetää sisäänsä ja puhaltaa ulos
+tupakinsavua.
+
+--Siperiaan,--sai hän nyyhkytyksiltä vihdoin sanotuksi.
+
+--Eivätpä pelkää Jumalata, ihmissyöjät, kirotut verenjuojat, sanoi
+Korabljova.--Syyttömästi ovat tytön tuominneet.
+
+Samassa räjähti ikkunalta sinne jääneiden naisten nauru. Pikku tyttö
+nauroi myöskin ja hänen hieno lapsenäänensä sekaantui aikaisten käheään
+naurun vikinään.--Joku vanki oli pihalla tekaissut semmoista, mikä näin
+vaikutti uloskatsojiin.
+
+--Ah sinä, raakattu koiras! Ettes häpee,--puhui punatukkainen ja koko
+lihava ruumiinsa lerpallaan, painautuen kasvoillansa ristikkoon, huusi
+ulos järjettömän siivottomia sanoja.
+
+--Mitäs siellä kaakatat senkin retkale!--sanoi Korabljova puistaen
+päätänsä punatukkaiselle, ja kääntyen sitten jälleen Maslovaan
+päin.--Kuinka moneksi vuotta?
+
+--Neljäksi,--sanoi Maslova, ja kyyneleitä tulvasi niin runsaasti hänen
+silmistään, että yksi sattui paperossiin.
+
+Maslova rutisti sen vihasesti kokoon, viskasi pois ja otti toisen.
+
+Vanhemmaksi määrätty nainen, vaikka ei itse polttanut, nosti pätkän heti
+ylös ja alkoi sitä suoritella, jatkaen yhä puhettansa.
+
+--Eivätpä näy siellä paljon totuudesta piittaavan,--sanoi hän.--Tekevät
+niinkuin tahtovat. Tässä koko ajan luulimme, että vapauttavat.
+Matvejevna sanoi, vapauttavat, mutta minä sanoin: ei, sydämmessäni on
+aavistus, että hänen käy huonosti; niinpä kävikin,--puhui hän,
+nähtävästi mielihyvällä kuunnellen omaa ääntänsä.
+
+Nyt olivat miesvangit jo kaikki kulkeneet pihan yli, ja naiset, jotka
+olivat heidän kanssansa puhelleet, tulivat pois ikkunalta ja
+kokoontuivat hekin Maslovan ympärille. Ensin tuli muljosilmäinen
+salakapakoitsija tyttärensä kanssa.
+
+--No, liikaako määräsivät?--kysyi hän istuutuen Maslovan viereen ja
+jatkaen nopeaan kutomistansa.
+
+--Tietenkin liikaa, kun ei ollut rahoja. Jos olisi rahoja ollut ja olisi
+liukassuisen asianajajan kustantanut, kyllä olisivat vapauttaneet,--
+sanoi Korabljova.
+
+--Vaikkapa sen, miksi sitä taas sanotaan,--sen pörhötukkaisen,
+suurinokkaisen,--se poika se tuopi kuivana vaikka vedestä. Sen kun olisi
+ottanut!
+
+--Mene sitä ottamaan,--sanoi hampaat irvessä heidän luoksensa istahtunut
+Horoshafka:--se poika ei tuhatta vähemmästä ottaisi edes sylkäistäkseen.
+
+--Näkyy olevan sinun kohtalosi kerran sellainen.--puuttui puheeseen se
+akka, joka oli syytetty murhapoltosta.--Onkos tämä sitten helppoa
+kantaa: ensin viepi pojalta vaimon, sitten toimittaa hänet täiden
+ruuaksi linnaan ja vielä minutkin samaan paikkaan vanhoina päivinä,--
+alkoi hän taas jo sataan kertaan toistamansa historian;--linna tai
+mierontie, jompikumpi on aina edessä. Jollei mierontielle niin linnaan.
+
+--Ainahan ne samalla tavalla,--sanoi salakapakoitsija, ja tarkastettuaan
+tytön päätä, pisti sukankutimen viereensä, veti tytön jalkojensa väliin
+ja alkoi vikkelin sormin hakea hänen päästänsä. »Mitäs menit viinaa
+kauppaamaan». Vaan milläpäs lapset olivat ruokittavat?--puhui hän,
+jatkaen tuttua työtänsä.
+
+Nämät salakapakoitsijan sanat muistuttivat Maslovaa viinasta.
+
+--Ottaisko lasin,--sanoi hän Korabljovalle pyyhkien paidan hihalla
+kyyneleitänsä ja vaan silloin tällöin enää nyyhkyttäen.
+
+--Mitäs, olkoon menneeksi,--sanoi Korabljova.
+
+
+
+
+XXXII.
+
+
+Maslova kaivoi rahat esille, niinikään korvapuustin sisästä, ja antoi
+Korabljovalle kupongin. Korabljova otti kupongin, katsahti siihen ja,
+vaikkei osannutkaan lukea, uskoi mitä kaikkitietävä Horoshafka sanoi,
+että paperi oli arvoltaan 2 ruplaa 50 kopekkaa, ja kiipesi venttiilin
+lokerosta ottamaan sinne piilotettua viinapulloa. Tämän
+nähtyänsä menivät kaikki ne naiset, jotka eivät olleet heidän
+lavitsanaapureitansa, paikoilleen. Maslova sillä välin puisti tomun
+huivistansa ja mekostaan, nousi lavitsalle istumaan ja alkoi syödä
+korvapuustia.
+
+--Minä koetin pitää sinulle teetä, mutta se on sittenkin
+jäähtynyt,--sanoi Fedosja noutaen hyllyltä jalkariepuun käärityn
+läkkisen teekannun ja ruukun.
+
+Juoma oli ihan kylmää ja maistui enemmän läkiltä kuin teeltä, mutta
+Maslova täytti ruukun ja alkoi särpiä korvapuustin palojen väliin.
+
+--Siinä on sinullekin,--huusi hän lohkaisten palan korvapuustista ja
+antaen sen pojalle, joka katseli hänen suuhunsa.
+
+Korabljova tuli nyt esiin viinapullon ja ruukun kanssa. Maslova tarjosi
+Korabljovalle ja Horoshafkalle. Nämät kolme vankia muodostivat kopin
+ylimystön, koska heillä oli rahoja ja he tasasivat kaikki keskenänsä.
+
+Jonkun hetken kuluttua Maslova elpyi ja alkoi sukkelasti kertoa
+oikeudesta, matkien syyttäjää ja kaikkea sitä, mikä häntä oli siellä
+erittäin kummastuttanut. Kummastuttanut oli häntä erittäinkin se huomio,
+että miehet kaikkialla missä hän vaan liikkui, juoksivat hänen
+perässänsä. Oikeudessa kaikki olivat häntä katsoneet,--kertoi hän,--ja
+kävivät tahallaan yhtämittaa vankien huoneessa.
+
+--Saattomies itsekin sanoi: »sinua ne vaan käyvät katsomassa.« On
+tulevinaan muka jotain tärkeätä paperia hakemaan, missä,--missä, ja minä
+näen ihan selvästi, ettei hän hae mitään paperia, vaan ahmii silmillänsä
+minua,--puhui Maslova hymyillen ja ikäänkuin kummissaan heilutellen
+päätänsä.--On ne nekin taiteilijoita.
+
+--No se nyt on aina niin,--tarttui puheeseen kopin vanhin, ja heti pääsi
+hänen laulava äänensä vauhtiin.--Niin ne ovat kuin kärpäset sokerin
+kimpussa. Jos missä muualla niitä ei olisi, kyllä vaan siinä on. Sen
+paremmasta eivät tiedä...
+
+--Mutta kylläpä osaavat täälläkin,--keskeytti häntä Maslova.--Pulaan
+jouduin täälläkin. Kohta kun oli päästy perille, saapui vankiroikka
+asemahuoneelta. Ja nämätkös kerääntyivät ympärilleni, etten ollut päästä
+heistä. Onneksi tuli päällysmiehen apulainen ja ajoi heidät pois. Yksi
+kävi niin kimppuuni, että tuskin osasin irtautua.
+
+--Minkä näköinen?--kysyi Horoshafka.
+
+--Mustahko, viiksien kanssa.
+
+--Kyllä se sitten oli hän.
+
+--Kuka hän?
+
+--Ka, Stsheglof. Se joka äsken meni ohitse.
+
+--Mikä ihmeen Stsheglof?
+
+--Kylläpä, kun ei Stsheglofia tunne! Stsheglof on kaksi kertaa karannut
+Siperiasta. Nyt saivat kiinni, mutta kyllä hän pian taas lähtee. Häntä
+pelkäävät esimiehetkin,--puhui Horoshafka, joka välitteli kirjelappusia
+vangeille ja sentähden tiesi kaikki, mitä vankilassa tapahtui.--Lähtee
+kun lähteekin.
+
+--No, jos lähteekin, eipä se meitä mukaansa ota,--sanoi
+Korabljova.--Mutta sano sinä paremmin,--kääntyi hän Maslovan
+puoleen:--mitä sinulle atvokaatti puhui valituksesta, sehän se nyt on
+tehtävä?
+
+Maslova ei sanonut tietävänsä mistään.
+
+Samassa punatukkainen nainen, upottaen molemmat teerenpilkkuiset kätensä
+pörröiseen, tuuheaan, punaseen tukkaansa, ja kynsien päätänsä tuli
+viinaa juovien ylimyksien luo.
+
+--Minä selitän sinulle, Katariina, kaikki niinkuin on,--alkoi
+hän.--Ensiksikin täytyy sinun kirjoittaa: olen tyytymätön tuomioon, ja
+sitten pitää antaa ilmoitus syyttäjälle.
+
+--Piruako sinä täältä tahdot?--tiuskasi hänelle vihaisella bassolla
+Korabljova:--vai vainusitko viinaa,--älä siinä turhia juttele. Kyllä
+tässä ilman sinuakin tiedetään mitä on tehtävä.
+
+--Ei puhuta sinulle, mitäs rähiset?
+
+--Vai haluttaisi viinaa? Ja siksi hieroutuisit joukkoon?
+
+--No annetaan vaan hänellekin,--sanoi Maslova, joka aina kaikille jakoi
+kaikki, mitä hänellä oli.
+
+--Kyllä annan kohta niin että..
+
+--Koetas, koetas,--sanoi punatukkainen työntäytyen Korabljovan
+päälle.--Luuletkos minun pelkäävän?
+
+--Senkin kuritusvanki!
+
+--Semmoiseltapa sen kuulenkin.
+
+--Senkin riivattu ketale!
+
+--Minäkö ketale?
+
+--Siperialainen, murhaaja!--huusi punatukkainen.
+
+--Alappa väistyä,--sanoi Korabljova synkästi.
+
+Mutta punatukkainen työntäytyi yhä lähemmäksi ja Korabljova tyrkkäsi
+häntä avonaiseen lihavaan rintaan. Punatukkainen ei muuta odottanutkaan,
+ja äkkiarvaamattoman nopealla liikkeellä kävi toisella kädellään kiinni
+Korabljovan tukkaan ja toisella aikoi lyödä häntä kasvoihin, mutta
+Korabljova sai hänen kädestään kiinni. Maslova ja Horoshafka tarttuivat
+punatukkaisen käsiin tahtoen irroittaa häntä, mutta hänen kätensä ei
+heltinyt hiuksista. Hetkeksi hän päästi kätensä, mutta ainoastaan
+saadaksensa hiukset nyrkkinsä ympäri. Korabljova, pää väännyksissä,
+hakkasi toisella kädellään punatukkaista ruumiiseen, ja koetti käydä
+hampailla kiinni tämän käteen. Naiset kerääntyivät tappelevien
+ympärille, erottelivat heitä ja kiljuivat. Keuhkotautinenkin tuli yskien
+katsomaan mitä tapahtui. Lapset likistyivät toisiinsa ja itkivät. Melun
+kuultuansa tulivat sisälle sekä nais- että miesvartija. Tappelijat
+erotettiin, ja molemmat: Korabljova päästäen auki harmaata lettiänsä ja
+kooten siitä irtilähteneitä tupsuja, ja punatukkainen pidellen keltaisen
+rintansa ylitse kokonaan repeytynyttä paitaansa,--huusivat yhtaikaa,
+selittäen tapausta ja syyttäen toisiansa.
+
+--Tiedänhän minä, että se on taas se viina; kun huomenna kerron
+tirehtöörille, kyllä saatte kuulla! Tunnenhan selvästi nenässäni,--puhui
+naisvartija.--Katsokaa että korjaatte kaikki, muuten käy ohrasesti,
+tässä ei ole aikaa asiatanne selvitellä. Paikoillenne ja vait!
+
+Mutta vaikenemisesta ei pitkään aikaan tullut mitään. Kauvan naiset
+vielä haukkuivat, kertoivat toisillensa, kuinka riita oli alkanut ja
+kuka oli syyllinen. Vihdoin sekä mies- että naisvartija läksivät pois,
+ja naiset alkoivat tyyntyä ja laittautua makuulle. Vanha eukko alkoi
+rukoilla jumalankuvan edessä.
+
+--Löysivätpähän toisensa molemmat siperialaiset,--rupesi punatukkainen
+äkkiä käheällä äänellänsä lavitsain toisesta päästä taas puhumaan, ja
+hän höysti jokaista sanaansa mitä kummallisimmilla haukkumasanoilla.
+
+--Katso etees, ettei täältä vieläkin tulisi,--vastasi heti Korabljova
+liittäen samallaisia sanoja puheeseensa. Ja molemmat hiljenivät.
+
+--Jolleivät vaan estäisi, kyllä minä sinut mukiloitsisin, senkin
+vietävä...--alkoi jälleen punatukkainen, eikä taaskaan viipynyt kauvan
+yhtäläinen vastaus Korabljovalta.
+
+Sitten oltiin vähä kauvemman aikaa vaiti, ja jo taas tuli
+haukkumasanoja. Väliajat kuitenkin yhä pitenivät ja vihdoin kaikki
+kokonaan hiljeni.
+
+Kaikki makasivat, muutamat alkoivat kuorsata, ainoastaan vanha eukko,
+jolla oli tapana kauvan rukoilla, yhä vieläkin teki kumarruksia
+jumalankuvan edessä, mutta lukkarin tytär, naisvartijan mentyä, heti
+nousi ja alkoi jälleen kävellä edes takasin kopissa.
+
+Maslovaa ei nukuttanut. Hän vaan ajatteli olevansa nyt siperialainen, ja
+olihan häntä jo kaksi kertaa siksi sanottukin,--ensin Botshkova ja
+sitten punatukkainen,--eikä hän mitenkään voinut tottua tuohon nimeen.
+Korabljova, joka oli maannut häneen selin kääntyi lavitsalla.
+
+--Kylläpä en olisi uskonut,--sanoi Maslova hiljaan.--Mitä kaikkea muut
+tekevätkin ja kuitenkin pääsevät vapaiksi, mutta minun täytyy kärsiä
+ilman syytä.
+
+--Älä sure, tyttö. On niitä ihmisiä Siperiassakin. Etkä sinä sielläkään
+hukkaan joudu,--lohdutteli häntä Korabljova.
+
+--Enpä tietenkään, mutta kuitenkin se vaivaa. Semmoisenko kohtalon nyt
+olisin ansainnut. Olenhan niin tottunut hyvään elämään!
+
+--Jumalaa vastaan et mitään voi,--sanoi Korabljova huokaisten.--Häntä
+vastaan et mitään voi.
+
+--Tiedän, mummo kulta, mutta kuitenkin on vaikeata.
+
+He vaikenivat.
+
+--Kuuletko? Se on se vetelys!--sanoi Korabljova käskien kuuntelemaan
+niitä kummallisia ääniä, jotka tulivat lavitsan toiselta puolelta.
+
+Nämät äänet olivat punatukkaisen naisen hillittyjä itkun purkauksia.
+Punatukkainen itki sitä, että häntä oli äsken haukuttu, eikä oltu
+annettu viinaa, jota hänen olisi niin mieli tehnyt. Hän itki vielä
+sitäkin, että hän yleensä koko elinaikanansa ei ollut muuta kokenut kuin
+haukkumista, pilkkaa, loukkauksia ja lyöntejä. Hän koetti hakea
+lohdutusta muistelemalla ensi rakkauttansa tehdastyömieheen,
+Molodenkofiin, mutta muistettuaan tämän rakkauden hän myöskin muisti
+mihin se oli loppunut. Se oli loppunut siihen, että Molodenkof
+kurillaan, humalapäissään, hutkaisi häntä vihtrillillä kaikkein arimpaan
+paikkaan ja sitten nauroi tovereinsa kanssa sukkeluudelleen, katsellen
+kuinka hän väänteli itseänsä tuskissaan. Hän muisti tämän, ja hänen tuli
+sääli itseänsä, ja luullen ettei kukaan enää kuulisi, hän rupesi
+itkemään ja itki niinkuin lapset--voihkien ja nenäänsä puhisten ja
+niellen suolaisia kyyneleitä.
+
+--Käy sääliksi häntä,--sanoi Maslova.
+
+--Tietysti käy, mutta mitäs tuppaa.
+
+
+
+
+XXXIII.
+
+
+Ensimäinen tunne, joka valtasi Nehljudofin hänen seuraavana aamuna
+herättyänsä, oli tieto siitä että hänelle oli jotain tapahtunut, ja
+ennenkuin hän vielä muisti mitä oli tapahtunutkaan, hän jo tiesi että se
+oli jotain tärkeätä ja hyvää. »Katjusha, tuomioistuin». Niin, täytyy
+heretä valehtelemasta, täytyy sanoa koko totuus. Ja aivan kuin
+ihmeellisenä yhteensattumuksena tuli juuri tänä aamuna tuo kauvan
+odotettu kirje Maria Vasiljevnalta, aateliston johtajan vaimolta; sama
+kirje jota hän nyt niin tarvitsi. Vaimo antoi siinä hänelle täyden
+vapauden ja toivotti onnea aijottuun avioliittoon.
+
+--Avioliittoon!--ajatteli Nehljudof ivallisesti.--Kuinka kaukana
+olenkaan nyt siitä!
+
+Ja hän muisti eilisen aikomuksensa tunnustaa kaikki tyyni vaimon
+miehelle, tehdä tämän edessä katumuksensa ja sanoa olevansa valmis mihin
+hyvitykseen tahansa. Mutta nyt aamulla ei tämän päätöksen
+toimeenpaneminen näyttänyt hänestä niin helpolta kuin eilen. »Ja
+oikeastaan, miksi tekisin ihmistä onnettomaksi, kun hän ei kerran tiedä.
+Jos hän kysyy,--silloin kyllä sanon hänelle. Mutta miksi suotta menisin
+ilmaisemaan hänelle? Ei, se ei ole tarpeen.»
+
+Yhtä vaikealta nyt aamulla näytti koko totuuden tunnustaminen Missille.
+Taaskin tuntui sopimattomalta itse tuo puheeksi ottaminen,--se olisi
+ollut loukkaavaa. Välttämätöntä oli, kuten niin monessa muussakin
+elämänsuhteessa, että olisi jäänyt jotain arvattavaksikin. Sen hän
+kuitenkin päätti tänä aamuna: hän lakkaa käymästä heidän luonansa, ja
+sanoo totuuden, jos häneltä kysytään.
+
+Suhteissa Katjushaan ei sitävastoin saisi jäädä mitään puhtaaksi
+puhumatta.
+
+»Lähden vankilaan, puhun hänen kanssaan, pyydän häneltä anteeksi. Ja jos
+on tarpeen, niin, jos on tarpeen, menen naimisiin hänen
+kanssaan»,--ajatteli Nehljudof.
+
+Tämä ajatus, että siveellisen hyvityksen tähden olisi kaikki alttiiksi
+pantava, jopa mentävä naimisiinkin, liikutti häntä nyt aamulla
+erikoisesti.
+
+Pitkään aikaan ei hän ollut alkanut päiväänsä sellaisella tarmon
+tunteella. Huoneeseen tulleelle Agrafena Petrovnalle hän itseänsäkin
+hämmästyttävällä päättäväisyydellä heti ilmoitti ei enää tarvitsevansa
+tätä huoneustoa eikä Agrafenan palvelusta. Äänettömällä suostumuksella
+oli ollut ikäänkuin päätetty asia, että Nehljudof kustantaa tätä suurta
+ja kallista kortteeria mennäkseen siinä naimisiin. Ja sentähden oli
+kortteerista luopumisella ratkaiseva merkitys. Agrafena Petrovna
+katsahtikin häneen kummastuneena.
+
+--Kiitän teitä suuresti, Agrafena Petrovna, kaikesta huolenpidostanne,
+mutta nyt en enää tarvitse näin suurta huoneustoa enkä kaikkia
+palvelijoita. Jos kuitenkin tahdotte auttaa minua, niin tehkää hyvin ja
+pitäkää huolta huonekaluista, korjatkaa ne jonnekin aluksi, niinkuin
+tehtiin äidin eläessä. Kun Natasha tulee, hän kyllä ottaa ne huostaansa.
+(Natasha oli Nehljudofin sisar.)
+
+Agrafena Petrovna pudisteli päätänsä.
+
+--Kuinka niin, »ottaa huostaansa»? Vielähän niitä tulette
+tarvitsemaan,--sanoi hän.
+
+--Ei, ei tarvita, Agrafena Petrovna, ihan varmaan ei tarvita,--sanoi
+Nehljudof vastaten siihen mitä toisen päänpudistus oli tarkoittanut.
+--Olkaa hyvä, sanokaa Kornejillekin, että minä annan hänelle kahden
+kuukauden palkan eteenpäin, mutta etten häntä enää tarvitse.
+
+--Väärin teette, Dmitrij Ivanovitsh. No, vaikka nyt ulkomaille
+lähtisittekin, onhan huoneusto kuitenkin tarpeen.
+
+--Te ajattelette toista, Agrafena Petrovna. Minä en lähde ulkomaille; ja
+jos lähden, niin ihan toiseen paikkaan.
+
+Hän tuli äkkiä tulipunaseksi. »Niin, täytyy sanoa hänelle,--ajatteli
+hän,--ei auta salata, Täytyy sanoa kaikki kaikille.»
+
+--Minulle on tapahtunut hyvin kummallinen ja tärkeä seikka eilen.
+Muistattehan Katjushaa, joka oli täti Marian luona?
+
+--Kuinka en muistaisi, minähän häntä opetin ompelemaankin.
+
+--No niin, illalla tämä sama Katjusha oli oikeuden edessä, ja minä olin
+valamiehenä.
+
+--Voi herranen aika kuinka kauheata!--sanoi Agrafena Petrovna.--Mistä
+häntä syytettiin?
+
+--Taposta,--ja kaiken sen olen minä tehnyt.
+
+--Kuinka olisitte te voineet sen tehdä? Te puhutte hyvin
+kummallisesti,--sanoi Agrafena Petrovna ja hänen vanhoissa silmissään
+leimahti kipinä.
+
+Agrafena tunsi Katjushan historian.
+
+--Niin, minä olen syynä kaikkeen. Ja tämä asia on muuttanut minun kaikki
+aikeeni.
+
+--Mutta mikä ihmeen muutos tästä voisi teille tulla?--sanoi Agrafena
+Petrovna pidättäen naurahdusta.
+
+--Se muutos, että jos minä olen syynä siihen, että Katjusha on joutunut
+tälle tielle, niin minunhan täytyykin tehdä mitä voin auttaakseni häntä.
+
+--Se on teidän asianne,--mutta erityisesti teidän syytänne ei tässä ole.
+Kyllähän mokomata sattuu jokaiselle, ja jos vaan menettelee järkevästi,
+niin se kaikki siliää pois ja unohtuu, ja elävätpähän ihmiset,--sanoi
+Agrafena Petrovna ankarasti,--eikä teidän ole mitään syytä panna asiaa
+omaan laskuunne. Olinhan minä kuullut ennenkin, että Katjusha oli
+joutunut harhatielle, kukapas siihen voisi olla syynä?
+
+--Minä olen syyllinen. Ja sentähden tahdonkin parantaa asian.
+
+--No, onpa sitä nyt vaikeanlainen parantaa.
+
+--Se on minun asiani. Mutta jos te ajattelette omaa kohtaloanne, niin
+se, mitä mamma oli tahtonut...
+
+--Minä en ajattele omaa kohtaloani. Vainaja on niin runsaasti jakanut
+hyväntahtoisuuttansa minulle, etten voi toivoa mitään enempää. Minua
+kutsuu luoksensa Lizanka, (se oli hänen naimisissa olevan
+veljentyttärensä nimi), tämän luokse lähdenkin, kun joudun
+tarpeettomaksi. Mutta sanon vieläkin, että turhanpäiten otatte asiaa
+sydämmellenne, semmoista tapahtuu jokaiselle.
+
+--No, minulla on oma ajatukseni. Ja kuitenkin pyydän teitä, auttakaa
+minua huoneiden luovuttamisessa ja tavaroiden korjaamisessa. Älkääkä
+olko minulle suutuksissa. Minä olen teille hyvin, hyvin kiitollinen
+kaikesta.
+
+Merkillistä oli, että siitä saakka kuin Nehljudof tuli huonoksi ja
+vastenmieliseksi omissa silmissään, siitä saakka muut eivät olleet
+hänelle enää vastenmielisiä; päinvastoin, sekä Agrafena Petrovnaa että
+Kornejia kohtaan hän tunsi hellyyttä ja kunnioitusta. Hänen olisi tehnyt
+mieli katua Kornejinkin edessä, mutta Kornej näytti niin
+järkähtämättömän kunnioittavalta, ettei Nehljudof uskaltanut.
+
+Matkalla oikeuteen, ajaessaan samoja katuja myöten, samalla ajurilla,
+
+Nehljudof ihmetteli itsekin mihin määrään toinen ihminen hän nyt tunsi
+olevansa.
+
+Avioliitto Missin kanssa, joka oli vielä eilen näyttänyt niin
+läheiseltä, tuntui hänestä nyt aivan mahdottomalta. Eilen hän oli
+käsittänyt tilansa niin, että Missi epäilemättä tulee pitämään onnena
+saada hänet, nyt sitävastoin hän tunsi itsensä arvottomaksi ei
+ainoastaan avioliittoon vaan edes olemaan minään läheisenäkään Missille.
+»Jospa hän vaan tietäisi mikä olen, ei suinkaan ottaisi minua
+vastaankaan. Ja minä kun häntä vielä moitin keikailemisesta tuon herran
+edessä. Ja vaikka Missi nyt suostuisikin minuun, voisinko minä olla
+onnellinen tai edes rauhallinenkaan, tietäessäni että tuo toinen on
+täällä linnassa ja jonakin päivänä viedään vartioittuna Siperiaan. Tuo
+minun kukistamani nainen viedään pakkotöihin, ja minä muka alkaisin
+täällä vastaanottaa onnentoivotuksia ja tehdä visiittejä nuoren vaimoni
+keralla. Taikka aateliston johtajan kanssa, jota olen yhdessä hänen
+vaimonsa kanssa pettänyt, alkaisin laskea ääniä, jotka kannattavat tai
+vastustavat koulujohtokunnan tekemiä ehdotuksia j.n.e., ja sitten
+panisin toimeen salaisia tapaamisia hänen vaimonsa kanssa, (kuinka
+inhoittavaa!), taikka rupeisin jatkamaan taulua, joka ei nähtävästi
+koskaan tule valmiiksi, sillä eihän minun pidäkään antautua noihin
+joutavuuksiin, enkä sitä paitsi voisi nyt mitään semmoista
+tehdä»,--puhui hän itsekseen, lakkaamatta iloiten siitä sisällisestä
+muutoksesta, mitä hän koki.
+
+»Nyt olisi ennen kaikkia,--ajatteli hän,--tavattava asianajaja ja
+saatava tietää miten hän on päättänyt, ja sitten ... sitten tavattava
+hänet vankilassa, tuon eilisen vangin, ja sanottava hänelle kaikki».
+
+Ja vaan kuvaillessaankin, kuinka hän tapaisi Katjushan, kuinka sanoisi
+hänelle kaikki, kuinka katuisi rikostaan hänen edessänsä, kuinka tekisi
+kaikki minkä voi, menisi naimisiin hänen kanssaan ja sovittaisi siten
+rikoksensa--, valtasi hänet omituinen, ylevä riemu ja kyyneleet nousivat
+hänen silmiinsä.
+
+
+
+
+XXXIV.
+
+
+Tultuaan oikeuteen tapasi Nehljudof heti käytävässä eilisen
+oikeudenpalvelijan ja tiedusteli tältä: missä tuomitut vangit
+säilytetään, ja keltä on saatava lupa niiden tapaamiseen?
+Oikeudenpalvelija selitti, että vankeja säilytettiin eri paikoissa, ja
+että ennenkuin tuomio oli voittanut laillisen voiman riippui luvansaanti
+yleisestä syyttäjästä.--»Minä sanon sitten itse ja saatan teidät
+istunnon jälkeen. Syyttäjää ei vielä kuulukaan. Mutta sitten istunnon
+jälkeen. Nyt tehkää hyvin ja tulkaa oikeussaliin. Istunto alkaa heti.»
+
+Nehljudof kiitti oikeudenpalvelijaa, joka erittäinkin nyt näytti hänestä
+surkuteltavalta, ja meni valamiesten huoneeseen.
+
+Hänen lähestyessä tätä huonetta olivat valamiehet jo menossa
+istuntosaliin. Kauppias oli samalla tavalla iloinen, ja samalla tavalla
+kuin eilen oli syönyt ja ryypännyt, ja tervehti nyt Nehljudofia kuin
+vanhaa ystävää. Pietari Gerasimovitsh ei herättänyt Nehljudofissa nyt
+mitään vihamielisiä tunteita tuttavallisuutensa ja naurunsa tähden.
+
+Nehljudofin teki mieli kaikille valamiehillekin ilmaista suhteensa
+eiliseen syytettyyn. »Oikeastaan,--ajatteli hän,--olisi eilen pitänyt
+istunnon aikana nousta seisoalleen ja julkisesti tunnustaa
+syyllisyytensä». Mutta kun hän yhdessä muiden valamiesten kanssa astui
+istuntosaliin, ja taas alkoivat nuo eiliset temput: taas »oikeus
+lähestyy», taas kolme kirjokaulaista lavalle, taas äänettömyys, taas
+valamiesten istuutuminen korkeakarmisille tuoleille, taas santarmit,
+pappi,--niin silloin hän tunsi, että vaikka olisikin ollut
+menetteleminen näin, ei hän olisi eilenkään voinut rikkoa tätä
+juhlallisuutta.
+
+Valmistelut istuntoon olivat samat tänään kuin eilenkin (paitsi
+valamiesten vannotusta ja puheenjohtajan puhetta heille).
+
+Tämänpäiväinen juttu koski murtovarkautta. Syytettyä, joka oli
+heikonnäköinen, kapeahartiainen 20-vuotias poika harmaassa mekossa,
+harmailla, verettömillä kasvoilla, vartioitsi kaksi santarmia,
+paljastetut miekat kädessä. Hän istui yksinänsä syytettyjen penkillä ja
+arasti katseli sisääntulevia. Tämä poika oli syytetty siitä, että oli
+yhdessä toverinsa kanssa murtautunut lukittuun liiteriin ja anastanut
+sieltä vanhoja lattiamattoja, arvoltaan 3 ruplaa 67 kopekkaa.
+Syytekirjasta kävi ilmi, että poliisi oli ottanut pojan kiinni silloin
+kuin tämä oli kulkenut toverinsa kanssa, joka oli kantanut olallaan
+mattoja. Poika ja hänen toverinsa olivat tunnustaneet heti rikoksensa ja
+pantiin molemmat vankilaan. Pojan toveri, viilari, oli jo vankilassa
+kuollut ja poikaa nyt tutkittiin yksin. Vanhat matot makasivat
+todiste-esineiden pöydällä.
+
+Juttua käsiteltiin, samoin kuin eilistäkin, loppumattomine varastoineen
+todistuksia, todisteaiheita, vierasmiehiä, vannottamisia,
+kuulustelemisia, asiantuntijoita ja ristiinkyselyjä. Todistajaksi
+kutsuttu poliisi vastasi puheenjohtajan, syyttäjän ja puolustajan
+kysymyksiin lyhyillä, puisilla sotilasvastauksilla. Mutta huolimatta
+hänen sotilaallisesta tylsämielisyydestään ja koneellisuudestansa, näkyi
+että hän sääli poikaa ja vastenmielisesti kertoi kiinniotosta.
+
+Toinen todistaja, varkauden kärsinyt ukko, talonhaltija ja mattojen
+omistaja oli nähtävästi kiukkuinen ihminen. Kun häneltä kysyttiin
+tunnustaako hän matot omikseen, tunnusti hän ne omikseen hyvin
+vastenmielisesti; mutta kun syyttäjän apulainen sitten alkoi tiedustella
+mihin hän oli aikonut mattoja käyttää ja hyvinkö ne olivat hänelle
+tarpeelliset, hän suuttui ja vastasi: »Ja vaikka ne nyt ikuisiksi
+ajoiksi katoisivat näkyvistäni, en niitä ollenkaan kaipaisi. Jos olisin
+tiennyt, että niistä näin paljon puuhaa tulee, en totisesti olisi
+hakenut; kymmenruplasen ja kaksikin olisin suorittanut, kunhan vaan
+olisin päässyt näistä iankaikkisista kuulusteluista. Ajureille yksistään
+olen viisi ruplaa maksanut; enkä minä ole mikään terve ihminen. Minussa
+on sekä tyrät että reumatismit.»
+
+Näin puhuivat todistajat, ja syytetty itse tunnusti kaikki tyyni, ja
+niinkuin kiinnisaatu eläin, järjettömänä vilkkuen sivuilleen, kertoi
+katkonaisella äänellä koko tapauksen.
+
+Asia oli selvä; mutta syyttäjän apulainen, samoin kuin eilenkin
+olkapäitänsä kohottaen, teki hienoja kysymyksiä, joiden tarkoitus oli
+saada viekas rikoksentekijä ansaan.
+
+Puheessansa hän koetti todistaa, että varkaus oli tapahtunut
+ihmisasumuksessa ja sisäänmurtautumalla, ja että poika oli siis
+saatettava ankarimman rangaistuksen alaiseksi.
+
+Oikeuden määräämä puolustaja sitävastoin koetti todistaa, ettei varkaus
+ollut tapahtunut ihmisasumuksessa, ja että siis vaikka esillä olikin
+ilmeinen rikos, rikollista ei voitu kuitenkaan pitää vielä niin
+vaarallisena yhteiskunnalle, kuin syyttäjän apulainen oli tahtonut
+luulotella.
+
+Puheenjohtaja, aivan niinkuin eilenkin, pysyi puolueettomuuden ja
+oikeudenmukaisuuden esikuvana ja selitteli tarkalleen valamiehille sitä,
+mitä he tiesivät eivätkä voineet olla tietämättä. Niinkuin eilenkin
+tehtiin keskeytyksiä; niinkuin eilen poltettiin tupakkia; yhä samalla
+tavalla oikeudenpalvelija jälleen huuteli: «oikeus lähestyy», ja samalla
+tavalla istuivat kaksi santarmia miekat paljastettuina uhkaamassa
+rikoksen, tekijää, mutta itse koettaen olla nukkumatta.
+
+Jutusta kävi ilmi, että tämän pojan oli hänen isänsä antanut jo
+alaikäisenä tupakkitehtaan työhön, missä poika oli sitten elänyt 5
+vuotta. Tänä vuonna oli tehtaan isäntä pannut hänet pois isännän ja
+työmiesten välillä tapahtuneen rettelön jälkeen, ja jäätyään työttömäksi
+oli poika kuljeksinut pitkin kaupunkia juoden yltään vaatteensakin.
+Jossain ravintolassa hän oli yhdyttänyt samallaisen, jo ennen
+työttömäksi jääneen viilarin, pahan juopon, ja he olivat yhdessä
+humalapäissään öiseen aikaan rikkoneet liiterin lukon, ja ottaneet
+sieltä mitä ensiksi käsiinsä saivat. He joutuivat kiinni ja tunnustivat
+kaikki. He pantiin vankilaan, missä sitten viilari ennen oikeudenkäynnin
+alkamista oli kuollut. Poikaa vastaan käytiin nyt oikeutta ja häntä
+pidettiin vaarallisena olentona, josta yhteiskuntaa täytyi suojella.
+
+»Tuo nyt on ihan samallainen vaarallinen olento kuin eilinenkin
+syytetty»,--ajatteli Nehljudof, kuullessaan mitä kaikkea hänen edessään
+tapahtui.--«Nuo olisivat vaaralliset ja me emme olisi vaarallisia?...
+Minä olen siveetön, pettäjä, ja kaikki me, kaikki ne, jotka tietäen mikä
+minä olen, eivät ole halveksineet vaan päinvastoin kunnioittaneet
+minua.»
+
+Onhan selvää, että tämä poika ei ole mikään erikoinen ilkiö, vaan ihan
+tavallinen (sen kaikki näkevät) ihminen, ja että hän on tullut siksi,
+mikä on, ainoastaan siitä syystä, että eli semmoisissa olosuhteissa,
+jotka semmoisia ihmisiä synnyttävät. Näyttäisi siis ilmeiseltä, että jos
+tahdotaan, ettei tämmöisiä poikia olisi, täytyy koettaa poistaa niitä
+olosuhteita, joissa tämmöiset onnettomat olennot syntyvät. Jos vaan
+olisi löytynyt jokukin ihminen,--ajatteli Nehljudof katsellen pojan
+tuskallisia pelonalaisia kasvoja,--joka olisi säälinyt häntä silloin
+kuin hän leivän puutteen tähden lähetettiin maalta kaupunkiin; jos
+puutteenalaisia olisi autettu, tai jospa vaan silloinkin, kuin hän jo
+oli kaupungissa ja kaksitoistatuntisen työpäivän jälkeen kulki tehtaasta
+vanhempien toverien, viettelijäinsä kanssa ravintolaan,--kunpa olisi
+silloinkin löytynyt ihminen, joka olisi sanonut: »älä sinä mene Vanja,
+ei se ole hyvä», niin ei poika olisi mennyt, ei olisi joutunut
+harhatielle, eikä olisi mitään pahaa tehnyt.
+
+Mutta semmoista ihmistä, joka olisi häntä säälinyt, ei löytynyt
+ainoatakaan koko sinä aikana, kun poika pienen elukan tavalla eleli
+oppipojan vuosia kaupungissa, ja lyhyeksi kerityin päin juoksenteli
+mestarien ostoksilla; päinvastoin, jos hän jotain sai mestareilta ja
+tovereilta kaupungissa kuulla, niin vaan: että se se poikaa on, joka saa
+narratuksi, joka osaa juoda, osaa haukkua, osaa tapella ja elää
+huonosti.
+
+Mutta kun hän sitten sairaana ja epäterveellisen työn, juoppouden,
+huonon elämän pilaamana, tylsistyneenä ja hupsuna kuin unessa horjuskeli
+ilman tarkoitusta pitkin katuja ja vihdoin juovuspäissään tunkeutui
+johonkin liiteriin ja vei sieltä tarpeettomia mattoja, niin nyt me emme
+ollenkaan pidä huolta niiden syiden poistamisesta, jotka saattoivat
+pojan hänen nykyiseen tilaansa, vaan tahdomme muka auttaa asiata sillä,
+että ryhdymme rankaisemaan tätä poikaa!...
+
+Hirmuista!
+
+Nehljudof ajatteli kaikkea tätä, eikä enää kuunnellut mitä hänen
+edessänsä tehtiin. Ja kauhistui yhä enemmän vaan siitä, mikä hänelle
+selvisi. Häntä hämmästytti että hän oli saattanut olla ennen näkemättä
+tätä, että muut saattoivat olla näkemättä.
+
+
+
+
+XXXV.
+
+
+Heti kun tehtiin seuraava keskeytys Nehljudof nousi ja tuli käytävään
+päättäen olla enää palaamatta istuntosaliin. Antaa heidän tehdä hänen
+kanssansa mitä tahtovat, mutta tähän ilveilyyn hän ei enää voi ottaa
+osaa.
+
+Otettuaan selvän missä yleisen syyttäjän huone oli, meni Nehljudof tämän
+luo. Vahtimestari ei olisi häntä laskenut, vaan sanoi, että syyttäjä oli
+työssä, mutta Nehljudof, kuuntelematta häntä, meni sisälle ja kääntyen
+vastaan tulevan virkamiehen puoleen pyysi tätä ilmoittamaan yleiselle
+syyttäjälle olevansa valamies ja että hänen oli välttämätöntä tavata
+syyttäjää erään sangen tärkeän asian vuoksi. Nehljudofin ruhtinaallinen
+arvonimi ja hienot vaatteet auttoivat häntä. Virkamies teki ilmoituksen
+syyttäjälle, ja Nehljudof laskettiin sisälle. Yleinen syyttäjä otti
+hänet vastaan seisaaltansa, nähtävästi tyytymättömänä siihen
+itsepintaisuuteen, millä Nehljudof oli pyrkinyt hänen puheillensa.
+
+--Mitä haluatte?--kysyi yleinen syyttäjä ankarasti.
+
+--Minä olen valamies, nimeni on Nehljudof ja minun täytyy
+välttämättömästi tavata syytettyä Maslovaa,--sanoi Nehljudof nopeasti ja
+päättävästi, punastuen ja tuntien tekevänsä jotain semmoista, mikä on
+ratkaisevasti vaikuttava hänen elämäänsä.
+
+Yleinen syyttäjä oli lyhyenläntä, tummanverinen mies, tukka lyhyt,
+harmahtava, silmät kirkkaat ja vilkkaat, tuuhea, leikattu parta
+esiinpistävässä alaleuvassa.
+
+--Maslovaa? Kyllä tunnen. Hän oli syytetty myrkytyksestä,--sanoi
+syyttäjä rauhallisesti.--Mitä varten te tahdotte häntä tavata?--Ja
+sitten ikäänkuin haluten pehmentää käytöstänsä lisäsi:--En voi antaa
+lupaa teille, tietämättä mitä varten se on teille tarpeen.
+
+--Se on minulle tarpeen erään minulle hyvin tärkeän asian vuoksi,--sanoi
+Nehljudof sävähtäen punaseksi.
+
+--Vai niin,--sanoi syyttäjä ja nostettuaan silmänsä katseli
+tarkkaavaisesti Nehljudofia.--Onko hänen asiansa jo ollut esillä vai ei?
+
+--Hän oli eilen oikeuden edessä, ja tuomittiin neljäksi vuodeksi
+pakkotöihin--vääryydellä. Hän on syytön.
+
+--Vai niin. Jos hän on vasta eilen saanut tuomionsa,--sanoi syyttäjä
+panematta mitään huomiota Nehljudofin ilmoitukseen että Maslova oli
+syytön,--ennenkuin tuomio on voittanut laillisen voiman hän yhä
+säilytetään tutkintovankilassa. Vankeja voi siellä tavata vaan
+määräpäivinä. Sinne nyt neuvonkin teitä kääntymään.
+
+--Vaan minun täytyy saada tavata häntä niin pian kuin
+mahdollista,--sanoi Nehljudof tuntien alaleukansa vapisevan ja
+ratkaisevan hetken olevan lähellä.
+
+--Mutta mistä syystä se on teille välttämätöntä?--kysyi syyttäjä
+kohottaen vähän levottomasti kulmakarvojansa.
+
+--Siitä syystä, että hän on syytön ja tuomittu pakkotöihin. Mutta
+kaikkeen syypää olen minä,--sanoi Nehljudof vapisevalla äänellä, tuntien
+samalla puhuvansa semmoista, mitä ei olisi oikeastaan tarvinnut.
+
+--Millä tavalla sitten?--kysyi syyttäjä.
+
+--Sillä tavalla, että minä olen pettänyt hänet ja saattanut siihen
+tilaan, missä hän nyt on. Jollei hän olisi semmoinen, miksi minä olen
+hänet tehnyt, ei hän olisi joutunut tämmöisen syytöksenkään alaiseksi.
+
+--En minä sittenkään ymmärrä, missä yhteydessä tämä on tapaamisen
+kanssa.
+
+--Siinä yhteydessä että minä tahdon seurata häntä ja ... mennä naimisiin
+hänen kanssaan,--sai Nehljudof sanotuksi. Ja kuten aina, kun hän vaan
+tuli tähän aineeseen, kyyneleet nousivat hänen silmiinsä.
+
+--Todellakin?--Vai niin!--sanoi syyttäjä.--Tämä on todellakin aivan
+erikoinen tapaus. Ettekös te ole äänivaltainen Krasnoperskin
+piirikunnasta?--kysyi syyttäjä aivan kuin muistellen mitä hän oli ennen
+kuullut Nehljudofista, joka nyt esitti niin kummallisen tuumansa.
+
+--Suokaa anteeksi, en luule että tämä olisi missään yhteydessä pyyntöni
+kanssa,--vastasi Nehljudof kiihkeästi ja vihaisesti.
+
+--Eipä suinkaan, ei,--sanoi yleinen syyttäjä tuskin huomattavasti
+hymähtäen ja ollenkaan joutumatta hämilleen,--mutta teidän pyyntönne on
+niin tavatonta laatua, niin ulkopuolella kaikkia muodollisuuksia...
+
+--No, voinko siis saada luvan?
+
+--Luvanko? Kyllä, annan teille kohta päästölipun. Olkaa hyvä, istukaa.
+
+Hän tuli pöydän luo, istui ja alkoi kirjoittaa.
+
+--Tehkää hyvin, istukaa.
+
+Nehljudof jäi seisomaan.
+
+Kirjoitettuaan päästölipun yleinen syyttäjä antoi sen Nehljudofille
+uteliaasti häneen katsoen.
+
+--Vielä minun on ilmoittaminen,--sanoi Nehljudof,--etten enää voi ottaa
+osaa oikeuden istuntoihin.
+
+--Teidän on, kuten tiedätte, esittäminen pätevät syyt oikeudelle.
+
+--Syyt ovat ne, että pidän jokaista oikeutta tarpeettomana, jopa
+siveettömänäkin.
+
+--Niinpä kyllä,--sanoi yleinen syyttäjä yhä samalla tavalla tuskin
+huomattavasti hymyillen, ikäänkuin osoittaaksensa, että tämmöiset
+ilmoitukset olivat hänelle hyvin tuttuja ja kuuluivat tiettyyn
+hullunkuriseen luokkaan.--Niinpä kyllä, mutta te arvattavasti kuitenkin
+ymmärrätte, että minä, ollen yleisenä syyttäjänä oikeudessa, en voi olla
+kanssanne samaa mieltä. Ja sentähden neuvon teitä ilmoittamaan asiasta
+oikeudelle, joka sitten päättää onko ilmoituksenne otettava huomioon vai
+ei, ja jälkimäisessä tapauksessa tuomitsee teille sakon. Kääntykää siis
+oikeuden puoleen.
+
+--Olen jo ilmoittanut enkä enää mene minnekään,--sanoi Nehljudof
+vihaisesti.
+
+--Jääkää hyvästi,--sanoi yleinen syyttäjä kumartaen päällänsä,
+nähtävästi haluten pikemmin päästä tästä kummallisesta asiamiehestä.
+
+--Kuka se kävi luonanne?--kysyi oikeudenjäsen tullen heti Nehljudofin
+jälkeen yleisen syyttäjän työhuoneeseen.
+
+--Nehljudof, tiedättehän, joka vielä Krasnoperskin piirikunnassa teki
+kuntakokouksessa kaikenlaisia kummallisia ilmoituksia. Ja kuvailkaa, hän
+on valamiehenä, ja syytettyjen joukossa esiintyy pakkotöihin tuomittu
+nainen, eli tyttö, jonka hän sanojensa mukaan oli pettänyt, ja nyt hän
+tahtoo mennä naimisiin sen kanssa.
+
+--No ihanko todella?
+
+--Niin hän minulle sanoi, ja vieläpä jotenkin kummallisesti
+kiihoittuneena.
+
+--On jonkinlaista epävakaisuutta, jotain epänormaalia nykyisissä
+nuorissa miehissä.
+
+--Eipä tuo enää niin nuorikaan ole.
+
+--No entä teidän ylistämänne Ivashenko sitten, huh kuinka se
+kyllästyttää. Se panee kuin piinapenkille: puhuu ja puhuu ja puhuu ilman
+loppua.
+
+--Niitä pitää yksinkertaisesti vaan keskeyttää, muutenhan ne ovat
+varsinaisia jarruttajia.
+
+
+
+
+XXXVI.
+
+
+Yleisen syyttäjän luota Nehljudof ajoi suoraan tutkintovankilaan. Mutta
+tuli ilmi, ettei siellä mitään Maslovaa ollut ja vankilan tirehtööri
+selitti Nehljudofille, että tämän Maslovan pitäisi olla vanhassa
+siirtolaisvankilassa. Nehljudof ajoi sinne.
+
+Ja todellakin, Katariina Maslova oli siellä.
+
+Välimatka tutkintovankilasta siirtolaislinnaan oli tavattoman suuri ja
+Nehljudof saapui sinne vasta illalla. Hän oli tulemassa tämän suuren
+synkän rakennuksen ovelle, mutta vahtimies ei päästänyt häntä, ja soitti
+vaan kelloa. Soiton johdosta tuli yksi vartijoista. Nehljudof näytti
+päästölippunsa, mutta vartija ei sanonut voivansa ilman tirehtöörin
+lupaa päästää sisälle. Nehljudof läksi tirehtöörin luo. Jo noustessaan
+rappusia myöten kuuli hän ovien takaa pianolla soitettavan jotakin
+monimutkaista bravuurikappaletta. Mutta kun sitten vihanen sisäpiika,
+toinen silmä sidottuna, avasi hänelle oven, nämät äänet pääsivät
+huoneesta ikäänkuin valloilleen ja tainnuttivat hänen kuulonsa. Soitto
+oli kyllästyttävä Lisztin rapsodia, joka tuli kyllä erinomaisesti
+suoritetuksi, vaan ainoastaan erääseen kohtaan asti. Tähän kohtaan
+päästyä toistettiin sama asia uudelleen. Nehljudof kysyi sidotulta
+piialta oliko tirehtööri kotona.
+
+Piika sanoi että ei.
+
+--Tuleeko hän pian?
+
+Rapsodia pysähtyi jälleen ja jälleen samalla loistolla ja melulla
+pauhautui noiduttuun paikkaan asti.
+
+--Minä menen kysymään.
+
+Ja piika läksi.
+
+Rapsodia oli juuri päässyt vauhtiinsa, kun se äkkiä ennen noiduttua
+paikkaa keskeytyi ja kuului ääni:
+
+--Sano hänelle ettei ole, ja ettei tulekaan. Hän on vieraissa, mitä
+ihmettä ne kiusaavat,--kuului oven takaa naisääni, ja taas alkoi
+rapsodia, mutta samassa taaskin keskeytyi ja tuolia kuului työnnettävän
+syrjään. Vihastunut pianonsoittaja tahtoi nähtävästi itse purkaa
+suuttumuksensa tunkeilevalle vieraalle, joka ei noudattanut
+vastaanottoaikaa.
+
+--Pappa ei ole kotona,--sanoi hän vihaisesti tullen eteiseen. Se oli
+surkuteltavan näköinen, kalpea neitonen, siniset renkaat velttojen
+silmien alla, tukka kohennettuna. Nähtyään nuoren herran hyvässä
+palttoossa hän lämpeni.--Astukaa sisälle, ehkä... Mitäs asiaa teillä
+olisi?
+
+--Tahtoisin tavata erästä naisvankia.
+
+--Varmaankin valtiollista?
+
+--Ei, ei valtiollista. Minulla on päästölippu yleiseltä syyttäjältä.
+
+--No, en tiedä, pappa ei ole kotona. Astukaahan sisälle, tehkää
+hyvin,--kutsui hän jälleen Nehljudofia pienestä eteisestä.--Tai
+kääntykää sitten tirehtöörin apulaisen puoleen, joka nyt on konttorissa,
+hänen kanssaan voitte puhua. Kuinka onkaan sukunimenne?
+
+--Kiitän teitä,--sanoi Nehljudof vastaamatta kysymykseen ja läksi.
+
+Ovea ei oltu vielä saatu suljetuksi hänen jälkeensä, kun jo taas alkoi
+sama reipas, iloinen soitto, joka niin ei sopinut tähän paikkaan missä
+sitä tuotettiin, eikä tämän surkuteltavan tytön kasvoihin, joka niin
+itsepintaisesti sitä harjoitteli. Pihalla Nehljudof tapasi nuoren
+vankilavirkamiehen, jolla oli töröttävät vahatut viikset, ja kysyi tältä
+tirehtöörin apulaista. Se olikin apulainen itse. Hän otti päästölipun,
+silmäili sitä ja sanoi, että tämä päästölippu tarkoitti tutkintovankilaa
+ja ettei hän sen nojalla uskaltanut päästää tänne,--ja onhan jo
+myöhäistäkin. Tulkaa huomenna. Huomenna kello 10 on vankien tapaaminen
+kaikille sallittu, tulkaa silloin, niin on itse tirehtöörikin kotona.
+Silloin saatte tavata yleisessä tapaamishuoneessa, mutta jos tirehtööri
+sallii, niin konttorissakin.
+
+Näin siis pääsemättä tänäpäivänä tarkoituksensa perille Nehljudof ajoi
+kotiin. Se että hän oli koettanut tavata Maslovaa ja oli ilmaissut
+aikeensa syyttäjälle, että hän oli käynyt kahdessa vankilassa, oli
+saanut hänen mielensä niin kiihoitetuksi, ettei hän pitkään aikaan
+voinut rauhoittua. Tultuaan kotiin hän heti haki esiin kauan koskematta
+olleet päiväkirjansa, luki muutamia paikkoja niistä ja kirjoitti:
+»Kahteen vuoteen en ole kirjoittanut päiväkirjaa enkä luullut enää
+koskaan palaavani tähän lapsellisuuteen. Mutta se ei ollutkaan mitään
+lapsellisuutta, vaan keskustelua itseni kanssa, sen totisen,
+jumalallisen itsen kanssa, joka asuu jokaisessa ihmisessä. Koko aikana
+tämä _minä_ on nukkunut, enkä ole voinut kenenkään kanssa keskustella.
+Sen herätti nukuksista tuo tavaton tapaus 28:na huhtikuuta, oikeudessa,
+missä olin valamiehenä. Syytettyjen penkillä näin hänet, pettämäni
+Katjushan, vankipuvussa. Kummallisen väärinkäsityksen ja minun
+erehdykseni kautta hän tuomittiin Siperiaan. Olen juuri käynyt yleisen
+syyttäjän luona ja vankilassa. Minua ei päästetty hänen luoksensa, vaan
+minä olen päättänyt tehdä kaikki saadakseni nähdä hänet, katuakseni
+hänen edessään ja sovittaakseni syyllisyyteni vaikkapa naimisiin
+menemisellä. Herra, auta minua. Minun on hyvin hyvä ja iloinen
+ollakseni.»
+
+
+
+
+XXXVII.
+
+
+Maslova ei voinut tänä yönä pitkään aikaan saada unta, vaan loikoi
+silmät auki ja, katsellen oveen, joka vähä väliä jäi edestakasin
+kulkevan lukkarin tyttären taakse, ajatteli.
+
+Hän ajatteli ettei mitenkään menisi naimisiin Siperiaan tuomitun vangin
+kanssa, Sahalinissa, vaan järjestäisi asian jollakin muulla tavoin,
+esimerkiksi päällikön, kirjurin, tai vaikkapa vartijan, tai sitten
+apulaisen kanssa. Kaikki ne ovat siihen meneviä. »Kunhan ei vaan
+laihtuisi. Silloin olisi kaikki hukassa». Hän muisti millä silmillä
+hänen puolustajansa oli häneen katsonut, ja kuinka puheenjohtaja oli
+katsonut, ja kuinka olivat katsoneet vastaan tulevat ja tahallaan hänen
+ohitsensa kulkevat ihmiset oikeudessa. Hän muisteli kuinka vankilassa
+häntä tapaamassa käynyt Berta oli hänelle kertonut, että se ylioppilas,
+josta hän asuessaan Kitajevan luona oli pitänyt, oli käynyt heidän
+luonansa, kysellyt hänestä ja ollut hyvin pahoillaan. Hän muisteli vielä
+tappelua punatukkaisen kanssa ja surkutteli tätä, muisti pakarimestarin,
+joka oli käskenyt antaa hänelle yhden korvapuustin kaupanpäälliseksi.
+Hän muisteli monia ihmisiä, ainoastaan ei Nehljudofia. Lapsuuttaan ja
+nuoruuttaan, mutta erittäinkään rakkauttaan Nehljudofiin ei hän
+milloinkaan ajatellut. Se teki liian kipeätä. Nämä muistot lepäsivät
+jossain kaukana koskemattomina hänen sydämmessään. Ei hän edes
+unissaankaan koskaan nähnyt Nehljudofia. Äsken oikeudessa ei hän ollut
+tuntenut Nehljudofia. Eikä niin paljon senvuoksi että viimeksi tätä
+nähdessään tämä oli ollut sotilaspuvussa, ilman partaa, pienet viikset
+vaan huulilla ja lyhyet hiukset tuuheina kiharoina päässä, jota vastoin
+Nehljudof nyt oli ikämiehenä, partasuuna,--vaan enemmänkin senvuoksi,
+ettei hän milloinkaan Nehljudofia ajatellut. Hän oli haudannut kaikki
+muistonsa silloisista asioista Nehljudofin kanssa, haudannut sinä
+hirveänä, pimeänä yönä, jolloin Nehljudof oli palannut sotakentältä
+poikkeamatta tätien luo.
+
+Ennen tätä yötä, kun Katjushassa vielä asui toivo että Nehljudof
+poikkeisi, ei hänelle ollenkaan ollut vaivaksi se lapsi, jota hän kantoi
+sydämmensä alla, vaan hän päinvastoin tunsi kummallista hellyyttä tämän
+pehmeisiin ja joskus äkillisiin liikkeisiin itsessänsä. Mutta tästä
+yöstä lähtien kaikki muuttui. Ja vastainen lapsikin oli vaan
+vastukseksi.
+
+Tädit odottivat Nehljudofia, olivat pyytäneet häntä poikkeamaan, vaan
+hän oli sähköittänyt ettei tulisi, koska hänen piti muka olla
+määräaikana Pietarissa. Saatuaan tämän tietää Katjusha päätti lähteä
+asemalle tavatakseen hänet. Junan oli kulkeminen aseman ohitse kello 2
+aikaan yöllä. Katjusha auttoi neidit makuulle ja saatuaan puolellensa
+kyökkipiian tyttären, pienen Mashkan, veti jalkaansa vanhat kengät,
+heitti huivin yllensä, kokosi liepeensä ja juoksi asemalle.
+
+Oli pimeä, syksyinen, sateinen ja tuulinen yö. Sade milloin tuli alas
+suurina, lämpiminä pisaroina, milloin taas taukosi. Maassa jalkojen alla
+ei näkynyt tietä, mutta metsässä oli mustaa kuin uunin pesässä, ja
+Katjusha, vaikka tunsikin hyvästi tien, eksyi siitä metsässä, joutuen
+vihdoin pienemmälle pysäkille, missä juna viipyi ainoastaan kolme
+minuuttia, eikä ennättänyt hyvään aikaan, kuten oli toivonut, vaan vasta
+toisen soiton jälkeen. Tultuaan juoksujalassa asemasillalle, näki
+Katjusha hänet heti ensi luokan vaunun ikkunasta. Tässä vaunussa oli
+erittäin kirkas valo. Samettisissa nojatuoleissa istui vastapäätä
+toisiansa kaksi upseeria pelaten korttia. Pikku pöydällä ikkunan
+vieressä paloivat paksuiksi juosseet kynttilät. Nehljudof istui
+pingoitetuissa ratsastushousuissa, valkoisessa paidassa tuolin käsinojan
+päällä, nojautuen tuolin selustimeen ja nauroi jollekin asialle. Heti
+hänet tunnettuaan Katjusha koputti palelevalla kädellään ikkunaan. Mutta
+juuri silloin kuului kolmas soitto ja juna lähti hitaasti liikkeelle,
+ensin taaksepäin, mutta sitten alkoivat vaunut nytkähtäen toinen
+toisensa jälkeen liikkua eteenpäin. Toinen pelaajista nousi kortit
+kädessä ylös ja katsoi ulos. Katjusha koputti vielä kerran ja pani
+kasvonsa ikkunaa vasten. Silloin nytkähti sekin vaunu, jonka luona hän
+seisoi ja lähti liikkeelle. Hän läksi kulkemaan rinnan, katsoen yhä
+ikkunaan. Upseeri aikoi päästää ikkunan alas, vaan ei mitenkään voinut.
+Nehljudof nousi ja työnnettyään upseerin syrjään, alkoi itse sitä
+aukaista. Juna lisäsi vauhtia, niin että Katjushan oli kulkeminen
+nopeasti. Juna läksi vieläkin nopeammin, ja nyt meni ikkuna alas. Mutta
+samassa konduktööri työnsi Katjushan syrjään ja hyppäsi vaunuun.
+Katjusha jäi jälkeen, vaan juoksi kuitenkin yhä pitkin asemasillan
+märkiä lautoja, kunnes asemasilta päättyi ja hän oli menemäisillään
+nurin juostessaan astuimia alas. Hän juoksi, mutta ensi luokan vaunu oli
+jo kaukana hänen edellään. Hänen ohitsensa vierivät toisen luokan
+vaunut, sitten kiitivät kolmannen luokan vaunut, vaan hän sittenkin
+juoksi. Kun viimeinenkin vaunu oli lyhtyineen suhahtanut hänen
+ohitsensa, oli hän jo vesipumpun luona, ulkopuolella suojaa, ja joutui
+tuulen pyörteeseen, joka kiskoi irti huivia hänen päästään ja kietoi
+toiselta puolelta tiukkaan hameen hänen juoksevien jalkojensa ympäri.
+Tuuli riuhtasikin huivin pois, mutta hän yhä vaan juoksi.
+
+--Täti Katariina!--huusi tyttönen tuskin pysyen hänen
+jäljessään:--hukkasitte huivinne!
+
+Katjusha pysähtyi ja heittäen päänsä taaksepäin ja tarttuen siihen
+käsillään purskahti itkuun.
+
+--Mennyt!--huusi hän.
+
+»Hän istuu valaistussa vaunussa, samettituolissa, laskee leikkiä,
+juopi,--mutta minä seison ja itken tässä liassa, pimeässä, sateessa ja
+tuulessa»,--ajatteli Katjusha itseksensä, istui maahan ja alkoi niin
+kovasti itkeä, että tyttö säikähti ja tarttui käsin hänen märkiin
+vaatteisiinsa.
+
+--Täti, täti, mennään kotiin!
+
+»Hyppään junan alle ja siihen loppuu kaikki»,--ajatteli sillä välin
+Katjusha vastaamatta tytölle.
+
+Hän päätti näin tehdä. Mutta samassa, kuten käy aina ensi hetkenä
+mielenkiihoituksen asetuttua, lapsi--Nehljudofin lapsi, joka oli
+hänessä, äkkiä hytkähti, kopautti itseänsä, sitten ojentautui sulavasti
+ja koputti taas jollakin hienolla, hennolla ja terävällä. Ja yhtäkkiä
+kaikki se, mikä oli Katjushaa vaivannut niin että näytti mahdottomalta
+enää elääkään, kaikki viha Nehljudofia vastaan ja kaikki halu kostaa
+hänelle vaikkapa omalla kuolemallaan, kaikki tuo yhtäkkiä eteni pois.
+Katjusha rauhoittui, nousi seisaalleen, laittoi vaatteensa
+järjestykseen, pani huivin päähänsä ja läksi kotiin päin.
+
+Nääntyneenä, märkänä, likasena hän palasi kotiin ja tästä päivästä
+lähtien sai hänessä alkunsa henkinen käänne, jonka johdosta hän tuli
+siksi mikä nyt oli. Tämän hirvittävän yön perästä hän lakkasi uskomasta
+Jumalaan ja hyvään. Ennen hän oli uskonut Jumalaan, niinkuin siihenkin
+että muut ihmiset uskoivat Häneen, mutta tämän yön jälkeen hän tuli
+vakuutetuksi, ettei kukaan usko, ja että kaikki mitä puhutaan Jumalasta
+ja Hänen laistaan, on vaan turhaa petosta. Se, jota hän oli rakastanut
+ja joka oli häntä rakastanut,--sen hän tiesi,--oli hylännyt hänet ja
+polkenut lokaan hänen tunteensa. Ja se ihminen oli kuitenkin paras
+kaikista, joita hän tunsi; muut olivat vielä tätäkin huonommat. Ja
+kaikki, mitä hänelle oli tapahtunut, oli joka askeleella vaan
+vahvistanut tätä asiaa. Nehljudofin tätit, jumaliset mummot olivat hänet
+kartoittaneet, kun hän ei enää yhtä hyvin kuin ennen voinut palvella
+heitä. Kaikki ihmiset joiden kanssa hän oli tullut tekemisiin,--naiset,
+olivat koettaneet hänen kauttaan saada rahoja,--miehet, alkaen vanhasta
+poliisista vanginvartijoihin saakka, katsoivat häneen niinkuin johonkin
+huvituksen esineeseen. Eikä kukaan koko maailmassa tahtonut muusta
+tietää. Tässä oli hänet varmistanut vielä enemmän vanha kirjailija,
+jonka hän oli yhdyttänyt vapaan elämänsä toisena vuotena. Kirjailija oli
+suoraan niin puhunutkin hänelle, että juuri siinä,--hän sanoi sitä
+runoudeksi, ja estetiikaksi,--olikin ihmisen koko onni.
+
+Kaikki elivät vaan itseänsä varten, omaa nautintoansa varten, ja kaikki
+sanat Jumalasta ja hyvästä olivat vaan petosta. Jos joskus tulikin
+puheeksi kysymys miksi maailmassa kaikki on tehty niin pahaksi, että
+kaikki tekevät toinen toisilleen vääryyttä ja kaikki saavat kärsiä, piti
+vaan olla ajattelematta tätä asiaa. Jos tuli ikävä--piti ottaa paperossi
+tai juoda, tai mikä oli vielä parempi, rakastella miestä,--ja ikävä
+häipyi.
+
+
+
+
+XXXVIII.
+
+
+Seuraavana päivänä, sunnuntaina, kello 5 aamulla, kun vankilan
+naisosaston käytävässä kuului tavanmukainen vihellys, herätti valveilla
+oleva Korabljova Maslovan.
+
+»Siperialainen», ajatteli Maslova kauhistuksella, hieroen silmiänsä ja
+vastenmielisesti hengittäen itseensä näin aamulla tavattoman
+pilaantunutta ilmaa. Hän olisi tahtonut jälleen nukkua, vaipua pois
+tiedottomuuden maailmaan, mutta pelon tapa oli väkevämpi kuin uni, ja
+hän nousi istuvilleen, pannen jalat allensa ja katsellen ympärilleen.
+Naiset olivat jo nousseet, ainoastaan lapset vielä nukkuivat.
+Muljosilmäinen salakapakoitsija veti varovasti, ollakseen lapsia
+herättämättä, mekkoa heidän altansa. Kapinoitsija ripusteli kapaloiksi
+käytettyjä riepuja uunin luo, mutta lapsi rääkyi surkealla äänellä
+sinisilmäisen Fedosjan käsissä, joka häntä soudatteli sylissään ja
+hellin sanoin tuuditteli. Keuhkotautinen, pidellen rinnastansa,
+vertynein kasvoin yski näljää suustansa, ja vetäessään välillä henkeä
+sisäänsä, melkein huudahteli. Punatukkainen, herättyänsä, makasi maha
+pystyssä, paksut jalat koukistettuina, ja kovalla äänellä ja iloisesti
+kertoi untansa. Murhapolttaja-mummo seisoi taaskin jumalankuvan edessä
+ja mymisten yhtä ja samaa teki ristinmerkkejä ja kumarteli. Lukkarin
+tytär istui liikahtamatta lavitsalla ja nukkuvin tylsin katsein tuijotti
+eteensä. Horoshafka kierteli sormensa ympäri voideltua, karkeata, mustaa
+tukkaansa.
+
+Käytävässä kuului askeleita kolisevilla vankikengillä, lukko lonksahti
+ja sisään astui kaksi miesvankia lyhyissä, nilkkaa paljon ylemmäksi
+jäävissä harmaissa housuissa, ja totisina, vihasen näköisinä nostivat
+korennolla haisevan astian ja veivät sen ulos kopista. Naiset tulivat
+käytävään peseytyäkseen vesijohtojen luona; siinä syntyi kinastus
+punatukkaisen ja naapurikopista tulleen naisen välillä. Taas
+haukkumisia, huutoja, kanteluja...
+
+--Vai olette vailla karsseria,--huusi vartija ja lyödä läimäytti
+punatukkaista rasvaiseen, paljaaseen selkään, niin että kuului yli koko
+käytävän.--Varo etten ääntäsi enää kuule!
+
+--Katsos vanhusta kun hulttaantui,--sanoi punatukkainen niinkuin vartija
+olisi hyväelläkseen häntä lyönyt.
+
+--No, joutukaa siitä! Mars kirkkoon.
+
+Maslova ei ehtinyt vielä sukiutua, kun tirehtööri saapui saattajinensa.
+
+--Aamuhuutoon! kiljasi vartija.
+
+Toisista kopeista tulivat muut vangit ja kaikki asettuivat kahteen
+riviin pitkin käytävää, ja takimaisten naisten oli paneminen kätensä
+eturivissä olevien naisten olkapäille. Kaikki luettiin ja lueteltiin.
+
+Tarkastuksen jälkeen tuli vartijanainen ja vei vangit kirkkoon. Maslova
+oli Fedosjan kanssa sataan nousevan naisplutoonan keskustassa. Kaikilla
+oli valkoiset huivit, nutut ja hameet, ja vaan siellä täällä oli joku
+värillisessä puvussa. Nämät olivat nimittäin miehiänsä seuraavat vaimot
+lapsineen. Kulkue täytti kaikki rappuset. Kuului vankikenkien pehmeää
+töminää, puhelua, joskus naurua. Käänteessä Maslova näki vihollisensa
+Botshkovan vihaiset kasvot. Tämä kulki edellä ja Maslova osoitti hänet
+Fedosjalle. Tultuaan alas naiset vaikenivat ja tehden ristinmerkkiä ja
+kumartaen alkoivat tulvata avatuista ovista vielä tyhjään,
+kullankiiltävään kirkkoon. Heidän sijansa oli oikealla, ja tungeskellen
+ja toisiansa sysäten he alkoivat asettua paikoillensa. Naisten jälkeen
+tuli kirkkoon harmaissa mekoissa siirtovangit, vankeusrangaistusta
+kärsivät ja kuntain päätöksistä poislähetetyt; nämät, ääneensä yskien,
+asettuivat taajaan joukkoon vasemmalle ja kirkon keskustaan. Ylhäällä
+lehtereillä seisoivat jo ennen kirkkoon tuodut vangit,--toisella
+puolella Siperiaan tuomitut, puoleksi ajeltuine päineen ja rautojen
+räminällä ilmaisten läsnäolonsa, ja toisella puolella syytteenalaiset,
+ilman rautoja ja päät ajelemattomina.
+
+Vankilan kirkko oli vasta uudestaan rakennettu ja sisustettu erään
+rikkaan kauppiaan toimesta, joka oli tarkoitusta varten uhrannut useita
+kymmeniä tuhansia ruplia, ja kirkko loisti nyt heleissä väreissään ja
+kullassaan.
+
+Jonkun aikaa vallitsi kirkossa äänettömyys eikä kuulunut muuta kuin
+niistämistä, yskimistä, lasten huutoja ja silloin tällöin ketjujen
+kalinaa. Mutta samassa vangit, jotka seisoivat keskustassa, liikahtivat,
+tunkivat likemmäksi toisiaan ja jättivät keskelle tien, jota myöten
+astui tirehtööri, asettuen kaikkein etupäähän, keskelle kirkkoa.
+
+
+
+
+XXXIX.
+
+
+Jumalanpalvelus alkoi.
+
+Tämä jumalanpalvelus oli siinä, että pappi, puettuna kummalliseen ja
+hyvin epämukavaan, kullalla kirjailtuun pukuun, leikkeli ja asetteli
+leivänpalasia pikku tarjottimelle, ja sitten pisteli niitä viinimaljaan
+lausuen tällöin erityisiä nimiä ja rukouksia. Sillävälin lukkari
+herkeämättä luki kirjasta ja sitten lauloi vuorotellen vankiköörin
+kanssa kaikellaisia slaavilaisia jo itsestäänkin käsittämättömiä, mutta
+nopean lukemisen ja, laulamisen takia sitäkin enemmän käsittämättömiä
+rukouksia. Rukoukset sisälsivät etupäässä menestyksen toivomuksia
+Keisarilliselle Majesteetille ja hänen perheellensä. Tästä lausuttiin
+rukouksia moneen kertaan sekä muiden rukouksien ohella että erikseen,
+polvistuneessa asennossa. Paitsi sitä lukkari luki joitakuita värssyjä
+Apostolien Teoista niin kummallisen epäluonnollisella äänellä, että oli
+mahdoton mitään ymmärtää, ja pappi taas hyvin selvästi luki paikan
+Markuksen evankeliumista, jossa oli kerrottu, kuinka Kristus, noustuaan
+kuolleista, ennenkuin oli lentänyt taivaaseen ja istuutunut siellä
+isänsä oikealle kädelle, ilmestyi ensin Maria Magdaleenalle, josta ajoi
+seitsemän perkelettä, ja sitten yhdelletoistakymmenettä opetuslapselle,
+ja kuinka hän käski heidän saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille,
+ilmoittaen samalla, että se, joka ei usko, kadotetaan, mutta joka uskoo
+ja kastekaan, se tulee autuaaksi ja paitsi sitä tulee ajamaan ulos
+perkeleitä, tulee parantamaan sairaita käsien päälle-panemisen kautta,
+tulee uusilla kielillä puhumaan, ajamaan pois käärmeitä, ja jos hän
+jotakin myrkkyä juo, niin ei hän kuole, vaan jää terveeksi.
+
+Jumalanpalveluksen merkitys oli siinä, että oleteltiin, että papin
+leikkaamat ja viiniin kastamat palaset, pidettäessä erityisiä
+toimituksia ja rukouksia, muuttuvat Jumalan lihaksi ja vereksi. Nämä
+toimitukset olivat siinä, että pappi yhtämittaa ja katsomatta siihen,
+että hänen yllänsä oleva kullalla kirjailtu säkki teki estettä, nosteli
+molempia käsiään ylös ja piti niitä siinä asennossa, sitten laskeutui
+polvilleen ja suuteli pöytää ja mitä siinä oli. Mutta kaikkein tärkein
+toimitus oli se, kun pappi, ottaen molemmin käsin pöytäliinan,
+tasaisesti ja sulavasti liehutteli sitä tarjottimen ja kultamaljan
+yläpuolella. Oletettiin että juuri sinä hetkenä leipä ja viini muuttuu
+ruumiiksi ja vereksi, ja sentähden juuri tämä jumalanpalveluksen kohta
+oli tehty erikoisen juhlalliseksi.
+
+»Veisatkaamme ylistyslaulu Kaikkein Pyhimmälle, Puhtaimmalle, Siunatulle
+Jumalanäidille», huusi sitten pappi kovalla äänellä aitauksen takaa, ja
+kööri alkoi juhlallisesti laulaa, että on sangen hyvä ylistää Kristuksen
+neitsyeellistä synnyttäjää, neitsyt Maariata, jolle on taivaissa
+valmistettu suurempi kunnia, kuin eräille kerubiimeille, ja suurempi
+kirkkaus, kuin eräille serafiimeille. Tämän jälkeen katsottiin muutos
+tapahtuneeksi, ja pappi, otettuaan liinan pois tarjottimelta, leikkasi
+keskimäisen palasen neljään osaan, ja asetti sen ensin viiniin ja sitten
+suuhun. Oletettiin, että hän oli syönyt palasen Jumalan lihaa ja juonut
+kulauksen hänen vertansa. Tämän jälkeen pappi siirsi esiripun syrjään,
+aukasi keskiovet, ja ottaen käteensä kullatun, maljan, tuli sen kanssa
+keskiovien kautta esille kysyen eikö ketään haluttaisi myöskin maistaa
+Jumalan ruumista ja verta, jotka olivat maljassa.
+
+Halukkaita oli joitakuita lapsia.
+
+Otettuaan aluksi selvän lasten nimistä pappi nosti varovasti lusikalla
+maljasta leipäpajasia ja pisteli niitä vuorotellen syvälle jokaisen
+lapsen suuhun, jolla välin lukkari pyyhki heidän suitansa päästäen
+iloisen laulun siitä, että lapset nyt olivat syöneet Jumalan lihaa ja
+juoneet hänen vertansa. Sitten vei pappi maljan pois aitauksen taakse ja
+juotuaan siellä pohjaan maljassa löytyvän veren ja syötyään kaikki
+Jumalan lihan palaset, kuivattuaan tyystin viiksensä, suunsa ja maljan,
+ilmestyi mitä iloisimmassa mielentilassa, reippain askelin, hienojen,
+vasikannahkaisten saapaspohjain naristessa, jälleen esille aitauksen
+takaa.
+
+Tähän olisi varsinainen kristillinen jumalanpalvelus päättynyt. Mutta
+pappi halusi vielä lohduttaa onnettomia vankeja ja lisäsi tavallisiin
+menoihin erityisen osan. Tämä erikoinen jumalanpalvelus oli siinä, että
+pappi asettui kullatun, litteäksi taotun, mustuneen korkokuvan eteen,
+joka esitti sitä samaa Jumalaa, jota hän oli syönyt, ja joka oli
+valaistu kymmenkunnalla vahakynttilällä, ja alkoi kummallisella,
+puoleksi laulavalla ja puoleksi puhuvalla tekoäänellä lausua sanoja,
+jotka sisälsivät seuraavia huudahduksia: »Jeesus suloisin, kirkkaus
+apostolein, Jeesus, kunnia marttyyrein, herra kaikkivoipa, pelasta
+minut, Jeesus pelasta minut, Jeesukseni ihanaiseni, armahda, Vapahtajani
+Jeesus, minua tykösi turvautuvaa, rukousteni tähden Sinun ja kaikkien
+Sinun pyhiesi puoleen, ah Jeesus, kaikkien profeetta, Vapahtajani
+Jeesus, paratiisin suo autuudet minulle, ihmisten ystävä Jeesus!»
+
+Tässä hän pysähtyi, veti henkeensä, teki ristinmerkin, kumartui maahan,
+ja kaikki tekivät samoin. Tirehtööri, vartijat, vangit, kaikki
+kumarsivat ja lehteriltä kuului yltynyt rautojen kalina.--»Enkelein
+Luoja ja voimien Jumala», jatkoi hän: »Jeesukseni ihanin, ihastus
+enkelien, Jeesukseni väkevin, lunastus isien, Jeesukseni make'in,
+ylistys esivanhempien, Jeesukseni kunniain', vahvistus kuninkain,
+Jeesukseni autuain, täyttymys profeettain, Jeesukseni ihmehinen, linna
+luja marttyyrien, Jeesukseni hiljainen, ilo munkkein monien, Jeesukseni
+leppe'in, sulo suuri pappien, Jeesukseni armahinen, apu aulis
+paastoojien, Jeesukseni herttainen, ilonlähde veljien, Jeesukseni
+puhtahin, puhtaus sä puhtaiden, Jeesus iankaikkinen, vapahdus sä
+syntisten, Jeesus Poika Jumalan, armahda jo minuan'», pääsi hän vihdoin
+pysähdyspaikkaan, kerrottuaan yhä kovemmalla ja kovemmalla vihellyksellä
+sanan »Jeesukseni», kohautti sitten kädellään silkkivuorisen
+pappisviittansa ja langeten toiselle polvelleen kumartui maahan, köörin
+toistaessa viimeisiä säkeitä: »Jeesus Poika Jumalan, armahda jo
+minuan'», ja vankien vuoroin laskeutuessa maahaan vuoroin noustessa,
+suoritellen tukkaansa, joka oli kumartaissa pudonnut otsalle, ja rautoja
+rämistellen, jotka hieroivat heidän heikkoja jalkojansa.
+
+Tätä jatkui hyvin kauan. Ensin pidettiin ylistysmessua, joka päättyi
+sanoihin: »armahda minua», sitten pidettiin toisia ylistysmessuja, jotka
+päättyivät sanoihin: »halleluija». Ja vangit kumartelivat ja ristivät
+itseänsä aluksi jokaisen keskeytyksen sattuessa, mutta sitten vaan joka
+toisen aikana jopa vasta kolmannenkin perästä, ja kaikki olivat sangen
+iloissaan, kun ylistysmessut olivat lopussa ja pappi, päästettyään
+itsekin kevennyksen huokauksen, sulki kirjan ja läksi aitauksensa
+taakse. Vielä oli jäljellä vaan viimeinen toimitus: pappi otti suurella
+pöydällä olevan kullatun ristin, jonka päissä olivat pienet
+emalji-medaljongit, ja astui ristin kanssa keskelle kirkkoa.
+Ensimäiseksi tuli tirehtööri hänen luoksensa suutelemaan ristiä, sitten
+vartijat, ja sitten tulivat ristin luo vangit, tungeskellen, lykkien ja
+kuiskaamalla sättien toisiansa. Pappi puheli tirehtöörin kanssa ja
+tuppasi sentähden ristin ja kätensä milloin suuhun milloin nenään häntä
+lähestyville vangeille, jotka koettivat saada suudelluksi sekä ristiä
+että papin kättä. Näin loppui kristillinen jumalanpalvelus, jonka
+tarkoitus oli lohduttaa ja kohottaa eksyneitä veljiä.
+
+
+
+
+XL.
+
+
+Eikä juolahtanut kenenkään läsnäolijan mieleen, alkaen papista ja
+tirehtööristä aina Maslovaan asti, että se sama Jeesus, jonka nimeä
+pappi niin moneen kertaan oli viheltäen toistanut ja kaikellaisilla
+kummallisilla sanoilla ylistellyt,--oli nimenomaan kieltänyt juuri
+kaikkea sitä mitä täällä tehtiin;--kieltänyt ei ainoastaan tuommoista
+järjetöntä lavertelemista ja pappis-opettajain herjaavaa taikailemista
+leivän ja viinin edessä, vaan mitä selvimmillä sanoilla kieltänyt
+ihmisiä kutsumasta toisia ihmisiä opettajikseen, kieltänyt rukoilemasta
+temppeleissä ja käskenyt jokaisen rukoilemaan yksinäisyydessä, kieltänyt
+itse temppelitkin, sanoen tulleensa hajoittamaan niitä, käskien
+rukoilemaan hengessä ja totuudessa eikä temppeleissä; ja kieltänyt ennen
+kaikkea paitsi tuomitsemasta ihmisiä ja pitämästä heitä teljettyinä,
+paitsi kiduttamasta, häpäisemästä, mestaamasta heitä, kuten täällä
+tehtiin, vielä harjoittamasta minkäänlaista väkivaltaa ihmisiä vastaan,
+ilmoittaen tulleensa vangituita vapauteen saattamaan.
+
+Ei kenenkään läsnäolijan mieleen juolahtanut, että kaikki, mitä täällä
+tehtiin, oli suurinta herjausta ja pilkkaa sille samalle Jeesukselle,
+jonka nimessä kaikkea tätä tehtiin. Ei juolahtanut kenenkään mieleen,
+että tuo kullattu risti emalji-medaljonkinensa, jonka pappi oli tuonut
+esiin ihmisten suudeltavaksi, kuvasi sitä hirsipuuta, johon Kristus oli
+hirtetty juuri sen vuoksi, että oli kieltänyt kaiken sen, mitä täällä
+nyt hänen omassa nimessään tehtiin. Ei juolahtanut kenenkään mieleen,
+että ne papit, jotka luulevat leivän ja viinin muodossa syövänsä
+Kristuksen ruumista ja verta, todella syövätkin hänen ruumistansa ja
+juovat hänen vertansa, mutta eivät palasissa eivätkä viinissä, vaan
+sillä, että pahentavat »niitä pienimpiä», joiden kaltaiseksi Kristus oli
+itsensä tehnyt, vieläpä riistävät näiltä korkeimman hyvän ja saattavat
+heidät kovimpiin kärsimyksiin, himmentäessään ihmisiltä sen onnen
+ilmoitusta, jonka hän oli heille tuonut.
+
+Pappi teki rauhallisella omallatunnolla kaikkea mitä teki sentähden,
+että oli lapsuudestaan asti kasvatettu siinä uskossa, että tämä oli
+ainoa totinen uskonto, johon ovat uskoneet kaikki ennen eläneet pyhät
+ihmiset ja johon nyt uskoo sekä henkinen että maallinen esivalta. Hän ei
+tosin uskonut siihen, että leipä olisi muuttunut ruumiiksi, että
+sielulle olisi hyödyksi sanojen laverteleminen, tai että hän olisi
+todella syönyt palasen Jumalasta,--siihenhän oli mahdoton uskoa,--vaan
+hän uskoi, että tuohon uskontoon täytyy uskoa. Mikä ennen kaikkea
+vakuutti häntä uskossansa, oli se, että tämän uskonnon vaatimusten
+täyttämisestä hän jo 18 vuoden aikana oli nauttinut niitä tuloja, joilla
+elätti perhettänsä, kouluutti poikaansa lyseossa ja tytärtänsä
+hengellisessä opistossa. Samoin uskoi myöskin lukkari, ainoastaan vielä
+sitkeämmin kuin pappi, sillä hän oli kokonaan unohtanut mikä
+asianomaisten uskonkappalten ajatus oli, ja tiesi ainoastaan, että
+ehtoollisviinistä, sielumessusta, rukoushetkistä, kiitosrukouksesta
+laulun kanssa ja kiitosrukouksesta ilman laulua, kaikesta tuli määrätty
+rahasumma, jota todelliset kristityt mielellään maksavat, ja sen tähden
+hän kiljuikin: »armahda, armahda meit'», ja lauloi ja luki, mitä oli
+määrätty, yhtäläisellä varmuudella tämän välttämättömyyteen, kuin millä
+ihmiset myövät halkoja, jauhoja, perunoita. Tirehtööri ja vartijat
+puolestaan, vaikkeivät olleet koskaan tienneet eivätkä ottaneet selvää
+näiden uskonkappalten sisällyksestä eivätkä siitä, mitä nuo kaikki
+kirkolliset temput merkitsivät,--uskoivat, että välttämättä oli
+uskominen tähän uskoon, koskapa korkea esivalta ja itse keisarikin
+siihen uskoo. Paitsi sitä he, vaikka hämärästikin (he eivät mitenkään
+olisi voineet selittää miten se oikeastaan tapahtui), tunsivat, että
+tämä usko oikeutti heidän julman virkansa. Ilman tätä uskontoa heidän
+olisi ollut vaikea jopa kokonaan mahdotonkin käyttää kaikkia voimiansa
+ihmisten rääkkäämiseen, kuten he nyt aivan hyvällä omalla tunnolla
+tekivät. Tirehtööri oli niin hyvänluontoinen ihminen, ettei hän
+mitenkään olisi voinut viettää tämmöistä elämää tuntematta kannatusta
+tästä uskonnosta. Ja sentähden hän seisoi liikahtamatta, suorana,
+kumarteli hartaasti ja teki ristinmerkkiä, koetti tulla liikutetuksi kun
+laulettiin: »Oi kerubiimit», ja, kun lapset vietiin herranehtoolliselle,
+hän astui esille ja omakätisesti nosti syliinsä pojan, jolle sakramentti
+annettiin.
+
+Enimmät vangeista, lukuunottamatta niitä ani harvoja, jotka selvään
+ymmärsivät koko sen eksytyksen, minkä alaiseksi tähän uskontoon uskojat
+joutuivat, ja jotka sentähden sydämmessään sitä nauroivat, enimmät
+uskoivat, että noissa kullatuissa jumalankuvissa, kynttilöissä,
+maljoissa, messukaapuissa, risteissä, käsittämättömien sanain
+toistamisissa piili jokin salaperäinen voima, jonka avulla voi hankkia
+suuria etuja tässä ja tulevassa elämässä.
+
+Näin uskoi Maslovakin. Hän kuten muutkin koki jumalanpalveluksen
+kestäessä hartauden ja ikävän sekaista tunnetta. Alussa hän seisoi
+joukon keskellä, aitauksen takana, eikä voinut nähdä muita kuin
+kumppanejansa; mutta kun ehtoollisvieraat olivat siirtyneet eteenpäin,
+tuli hänkin esille, ja hänkin näki tirehtöörin, ja tämän ja vartijain
+välillä vaaleapartaisen valkotukkaisen ukon,--Fedosjan miehen, joka
+pysähtynein silmin katseli vaimoonsa.--Maslova alkoi laulun aikana
+tarkastella ukkoa ja kuiskutella Fedosjan kanssa, ja teki ristinmerkkiä
+ja kumarteli vaan silloin kuin muut niin tekivät.
+
+
+
+
+XLI.
+
+
+Nehljudof oli lähtenyt aikasin kotoansa samana aamuna. Kadulla ajoi
+vielä maalais-äijä ja kummallisella äänellä huuteli:
+
+--Maitoa, maitoa, maitoa!
+
+Eilisiltana oli tullut ensimäinen lämmin kevätsade. Kaikkialla missä ei
+ollut kivitystä oli ruoho alkanut äkkiä vihertää; koivut vihersivät
+puutarhoissa, ja tuomet ja poppelit suoristelivat pitkiä, hyvänhajuisia
+lehtiänsä, puodeissa ja asuinrakennuksissa otettiin pois talvi-ikkunoita
+ja pestiin laseja. Romutavarain torilla, jonka ohi Nehljudofin oli
+ajaminen, kiehui riviin rakettujen puotitelttain edessä taaja
+väkijoukko, kulki ryysyisiä miehiä, kantaen kainalossaan saappaita, ja
+olan yli heitettynä liivejä ja silitettyjä housuja.
+
+Ravintolan luona tungeksi tehtaistansa vapautuneita työmiehiä puhtaissa
+alusliiveissä ja kiilloitetuissa saappaissa, ja naisia kirkkaanvärisissä
+silkkihuiveissa ja helmillä koristetuissa palttoissa. Poliisit keltasine
+pistoolinuorineen seisoskelivat paikoillansa vaanien epäjärjestyksiä,
+jotka olisivat voineet karkoittaa heidän painavan ikävänsä. Bulevardin
+käytävillä ja vasta viheriöityneillä penkereillä juoksenteli leikkiviä
+pienokaisia ja koiria, ja iloiset lapsenhoitajat juttelivat keskenänsä
+toisesta penkistä toiseen.
+
+Kivikaduilla, jotka vasemmalla, varjon puolella, olivat vielä viileitä
+ja kosteina, ja vasta keskellä kuivuneet, jyskyttelivät herkeämättä
+kuorma-ajurien raskaat ajopelit, rämisivät issikkain roskat ja helisivät
+raitiovaunut. Joka suunnalta ilma vavahteli kellojen erilaisesta
+soinnista ja kumahtelemisesta, millä ihmisiä kutsuttiin läsnäolemaan
+samallaisessa jumalanpalveluksessa kuin paraikaa tapahtui vankilassa. Ja
+juhlapukuinen rahvas hajosi kukin seurakuntansa kirkkoon.
+
+Issikka ei tuonut Nehljudofia aivan vankilan eteen, vaan ainoastaan
+käänteeseen, josta mentiin vankilaan.
+
+Joukko miehiä ja naisia, enimmillä myttynen kädessä, seisoi tässä
+käänteessä, noin sadan askeleen päässä vankilasta. Oikealla oli
+mataloita puurakennuksia, vasemmalla kaksikerroksinen talo kylttinensä.
+Itse mahdottoman suuri kivinen vankilarakennus oli edessä, ja sen
+läheisyyteen ei kävijöitä päästetty. Vahtisotamies käveli kiväärineen
+edestakasin, ankarasti kiljahtaen jokaiselle, joka pyrki hänen
+ohitsensa.
+
+Erään puurakennuksen pikkuportin luona, oikealla puolella, vastapäätä
+vahtisotamiestä, istui penkillä vanginvartija virkapuvussaan hopeisilla
+ansionauhoilla, kirjotuskirjanen kädessä. Hänen luoksensa tulivat
+kävijät ilmoittamaan ketä halusivat tavata, ja hän pani nimet kirjaan.
+Nehljudof tuli myöskin hänen eteensä ja nimitti Katariina Maslovan.
+Ansionauhainen vartija kirjoitti ylös.
+
+--Miksi ei jo päästetä?--kysyi Nehljudof.
+
+--Paraikaa pidetään jumalanpalvelusta. Kun se loppuu, silloin
+päästetään.
+
+Nehljudof siirtyi odottavien joukkoon. Tästä joukosta erkani samassa
+ryysyinen mies kokoon mykertynyt lakki päässä, naama täynnänsä punasia
+viiruja. Hän suuntasi kulkunsa vankilaa kohden.
+
+--Minne sinä tunkisit, hä?--huusi hänelle kiväriniekka.
+
+--Ja mitäs sinä ärjyt, hä?--vastasi vaivanen ja palasi takasin:--jos on
+kielletty, kuulen vähemmälläkin. Kiljut kuin mikäkin jenraali!
+
+Joukossa naurettiin hänelle hyväksyvästi. Tapaamaan tulleista olivat
+enimmät huonopukuista väkeä, jopa ryysyisiäkin, mutta oli päältäpäin
+katsoen siistejäkin miehiä ja naisia. Nehljudofin rinnalla seisoi
+hyvinpuettu, kokonaan ajeltu, täyteläs, punaposkinen mieshenkilö,
+nähtävästi alusvaatteita sisältävä mytty kädessä. Nehljudof kysyi
+häneltä, oliko hän ensi kertaa täällä. Hän vastasi käyvänsä täällä joka
+sunnuntai ja niin he tulivat puheisiin keskenänsä. Se oli eräs pankin
+vahtimestari; oli tullut tapaamaan veljeänsä, joka oli tuomittu
+väärennyksestä, ja tämä hyvänluontoinen ihminen kertoi nyt Nehljudofille
+koko historiansa ja olisi tahtonut tiedustella tämänkin asiaa, kun
+heidän huomionsa herätti suurella, pikimustalla rotuhevosella ja
+kumipyöräisissä ajopeleissä saapuva herrasväki, ylioppilas hunnuitetun
+naisen kanssa. Ylioppilaalla oli käsissä suuri mytty. Hän tuli
+Nehljudofin luo ja kysyi millä ehdoilla ja oliko ollenkaan mahdollista
+antaa almua vangeille. Hän oli tuonut vehnäsiä. »Se oli minun morsiameni
+tahto. Tämä on nimittäin minun morsiameni. Hänen vanhempansa kehoittivat
+meitä toimittamaan nämä vehnäset vangeille.»
+
+--Olen itsekin täällä ensi kerran, enkä tiedä, mutta luullakseni täytyy
+kysyä tuolta mieheltä,--sanoi Nehljudof osoittaen ansionauhaista
+vartijaa, joka istui vihkoinensa oikealla.
+
+Sillävälin kuin Nehljudof puhui ylioppilaan kanssa avautuivat vankilan
+suuret, pienellä luukulla varustetut rautaovet ja esille tuli
+vankilaupseeri virkatakissa toisen vartijan kanssa; ensimäinen vartija
+ilmoitti nyt kävijäin vastaanoton alkaneeksi. Vahtisotamies väistyi ja
+kaikki kävijät, aivan kuin olisivat pelänneet myöhästyvänsä,
+suuntautuivat nopein askelin, jotkut juostenkin, vankilan ovea kohden.
+Ovella seisoi yksi vartijoista, joka luki kävijöitä senmukaan kuin nämä
+menivät hänen ohitsensa, laskien ääneensä: 16, 17 j.n.e. Toinen vartija,
+rakennuksen sisäpuolelta, koskettaen jokaista kädellään, samalla tavalla
+luki seuraavalle ovelle kulkevia, että ulospäästettäessä voisi verrata
+lukuja, niin ettei yksikään kävijöistä jäisi vankilaan eikä yksikään
+vangituista pääsisi ulos. Katsomatta kuka hänen ohitsensa kulki, sipasi
+vartija kädellään Nehljudofiakin selkään, ja tuo kädenkosketus ensi
+aluksi loukkasi Nehljudofia, mutta muistettuaan kuitenkin heti missä
+tarkoituksessa hän oli tullut, häntä hävetti tämä tyytymättömyyden ja
+loukkaantumisen tunne.
+
+Ensimäinen huone vankilaovien sisäpuolella oli suuri holvihuone
+rautaristikoilla pienenlaisissa ikkunoissa. Sitä sanottiin
+kokoushuoneeksi. Ja aivan odottamattansa Nehljudof näki sen
+seinäkomerossa suuren ristiinnaulitunkuvan.
+
+»Mitähän varten tämäkin on tässä?»--ajatteli hän, ehdottomasti ajatellen
+Kristuksen kuvaa vapaanakulkevien eikä vangittujen yhteydessä.
+
+Nehljudof kulki verkalleen, päästäen ohitsensa kiirehtäviä
+käymävieraita. Hän tunsi sekasin sekä kauhua niihin pahantekijöihin,
+jotka olivat tänne suljetut, sääliä niihin syyttömiin, jotka, kuten
+eilinen poika ja Katjusha, olivat pakoitetut täällä olemaan, ja pelkoa
+ja liikutusta sen tapaamisen johdosta, joka oli edessä. Tultua
+ensimäisen huoneen läpi, sen toisessa päässä, vartija murahti jotakin.
+Mutta Nehljudof oli vaipuneena ajatuksiinsa eikä sitä huomannut, vaan
+meni minne useimmat käymävieraat menivät, siis mies- eikä naisosastoon
+päin, kuten olisi pitänyt.
+
+Päästettyään kiirehtijät ohitsensa hän tuli viimeisenä tapaamispaikaksi
+määrättyyn huoneeseen. Avattuaan oven hämmästytti häntä ensiksi korvia
+huumaava, yhtenäinen, sadoista huutavista ihmisäänistä syntyvä pauhu.
+Vasta päästyään lähemmäksi ihmisiä, jotka olivat, kuten kärpäset sokerin
+päälle, liimaantuneet kiinni huonetta kahtia jakavaan verkkoon, ymmärsi
+Nehljudof mistä oli kysymys. Huone oli jaettu kahtia ei yhdellä, vaan
+kahdella rautalankaverkolla, jotka ylettyivät katosta maahan asti.
+Näiden verkkojen välillä käyskentelivät vartijat. Verkkojen tuolla
+puolen olivat vangit, tällä puolen taas käymävieraat. Edellisten ja
+jälkimäisten välillä oli kaksi verkkoa ja yli kahden metrin välimatka,
+niin että oli mahdotonta saada jotakin annetuksi toiselle, tai
+erittäinkin lyhytnäköisen, edes erottaa toisen kasvoja. Puhua oli
+myöskin vaikeata, piti huutaa kohti kurkkua tullakseen kuulluksi.
+Molemmilla puolilla oli verkkoihin painautuneita kasvoja: vaimoja,
+miehiä, isiä, äitejä, lapsia, jotka kaikki koettivat saada nähdyksi
+toisiansa ja sanotuksi, mitä oli sanottavaa. Mutta kun jokainen koetti
+puhua niin, että vastapäätä oleva olisi häntä kuullut, ja kun hänen
+viereisensä koettivat samaa, mutta heidän äänensä häiritsivät toisiansa,
+niin täytyi jokaisen huutaa lujemmin kuin toisen. Tästä syntyi se pauhu,
+jota Nehljudof oli hämmästynyt sisälle tullessaan. Oli aivan mahdotonta
+päästä selville mistä puhuttiin. Saattoi ainoastaan arvata kasvojen
+piirteistä mistä oli kysymys ja missä suhteessa keskustelijat olivat
+toisiinsa. Lähinnä Nehljudofia oli mummo, pieni huivi päässä. Hän
+painautui verkkoon, ja vapisevalla leuvalla huusi jotain kalpealle
+nuorelle miehelle, jolla oli pää puoleksi ajeltuna. Vanki kuunteli häntä
+tarkkaavaisesti kohottaen kulmakarvansa ja rypistäen otsansa. Mummon
+vieressä oli nuori mies, hihaton liivi paidan päällä; hän kuunteli
+päätänsä pudistellen mitä hänelle puhui hänen näköisensä vanki, jolla
+oli kovin kärsivät kasvot ja jo harmaantuva parta. Vielä sinnempänä
+seisoi ryysykerjäläinen, ja hosuen kädellään huusi jotain ja nauroi.
+Tämän vieressä istui permannolla nainen sylilapsen kanssa, hyvä
+villahuivi päässä, itkien, nähtävästi ensi kerran tavaten sitä
+harmaapäistä ihmistä, joka oli toisella puolella vankitakissa, pää
+ajeltuna ja raudoissa. Tämän naisen yläpuolella se vahtimestari, jonka
+kanssa Nehljudof oli keskustellut, huusi kaikin voimin kaljupäiselle
+kiiltosilmäiselle vangille toisella puolella, Kun Nehljudof näki, että
+hänen oli puhuminen näissä olosuhteissa, kuohahti hänen mielensä niitä
+ihmisiä vastaan, jotka olivat voineet tämmöistä järjestää ja ylläpitää.
+Häntä hämmästytti, että tämmöinen hirmuinen asia, tämmöinen
+ihmistunteitten herjaaminen ei ketään loukannut. Vaan sekä vartijat ja
+tirehtööri että käymävieraat ja vangit tekivät tätä niin kuin olisivat
+tunnustaneet että näin se oli olevakin.
+
+Nehljudof viipyi tässä huoneessa noin viisi minuuttia tuntien
+jonkinlaista kummallista ahdistusta, tuntien omaa voimattomuuttansa,
+tuntien olevansa ikäänkuin erillään koko maailmasta. Hänet valtasi
+henkisen kuvotuksen tunne, joka muistutti meritautia.
+
+
+
+
+XLII.
+
+
+»Niin, nyt pitää siis ryhtyä siihen, mitä varten olen tullut», ajatteli
+hän, koettaen reipastuttaa itseänsä.
+
+--»Mitä ihmettä minä nyt teenkään?»--Hän alkoi silmillään hakea
+esimiehiä ja nähtyään lyhytkasvuisen, laihan, viiksisuisen virkamiehen
+upseerin olkalapuilla ihmisjoukon takana, kääntyi tämän puoleen.
+
+--Voisitteko sanoa minulle, kunnioitettava herra,--sanoi hän
+äärimmäisellä kohteliaisuudella:--missä säilytetään naisvankia ja missä
+heitä on lupa tavata?
+
+--Onko teillä siis asiaa naisosastoon?
+
+--Niin, minä haluaisin tavata erään naisen vangittujen
+joukossa,--vastasi Nehljudof samalla äärimmäisellä kohteliaisuudella.
+
+--Olisitte sanoneet sen silloin kuin olitte kokoushuoneessa. Ketä te
+siis tahtoisitte tavata.
+
+--Tahtoisin tavata Katariina Maslovaa.
+
+--Onko hän valtiollinen rikoksentekijä?--kysyi tirehtöörin apulainen.
+
+--Ei, hän on vaan tavallinen...
+
+--Onko hän siis tuomittu, vai mitä?
+
+--On, toissa päivänä hän sai tuomionsa,--sanoi Nehljudof nöyrästi,
+peläten ettei mitenkään vaan pilaisi tirehtöörin mielialaa, tämä kun
+nähtävästi osoitti jonkinlaista myötätuntoisuutta.
+
+--Jos naisosastoon, niin tehkää hyvin, tännepäin,--sanoi apulainen, joka
+lienee Nehljudofin ulkomuodosta päättänyt tämän ansaitsevan
+huomiota.--Sidorof,--kääntyi hän partasuisen, mitalirintaisen
+aliupseerin puoleen,--saata tämä herra naisosastoon.
+
+--Ymmärrän.
+
+Samassa kuului verkon luota sydäntäsärkeviä nyyhkytyksiä.
+
+Kaikki kummastutti Nehljudofia ja enin kaikesta se, että hänen piti
+kiittää ja tuntea kiitollisuutta tirehtöörin apulaista ja päävartijaa
+kohtaan, eli niitä ihmisiä kohtaan, jotka suorittelivat kaikkia näitä
+julmuuksia.
+
+Vartija vei Nehljudofin miesosaston vierashuoneesta käytävään ja heti
+saattoi hänet vastapäisen oven kautta samallaiseen huoneeseen
+naisosastoa varten.
+
+Tämä huone oli samoin kuin miesosastossa jaettu kahdella verkolla
+kolmeen osaan, mutta se oli paljoa pienempi ja siinä oli vähemmän sekä
+käymävieraita että vankeja; ainoastaan huuto ja melu oli yhtä suuri kuin
+miesosastossakin. Päällysmiehet kävivät samalla tavalla verkkojen
+välissä. Päällystönä oli täällä vartijanainen virkapuvussa, virkanauhat
+hihoissa sinisine palteineen ja vöineen. Ja samaten kuin miesosastossa
+olivat täälläkin ihmiset molemmilta puolilta painautuneet verkkoihin:
+tältä puolelta kaupungin asukkaita erilaisissa puvuissaan, tuolta
+puolelta naisvankeja, mitkä valkeissa mitkä omissa puvuissa. Koko verkko
+oli täynnänsä ihmisiä. Jotkut kohosivat varpaillensa voidakseen tulla
+toisten päiden ylitse kuulluiksi, toiset istuivat permannolla puhellen
+keskenänsä.
+
+Huomattavin kaikista naisvangeista sekä ihmeellisen huutonsa että
+näkönsä puolesta oli pörhötukkainen laiha mustalaisvanki. Hänellä oli
+huivi laskeutunut kiharaiselta tukalta, ja hän seisoi melkein keskellä
+huonetta verkon toisella puolella pylvään luona, ja tehden nopeita
+liikkeitä huusi jotakin mustalaiselle, jolla oli sininen takki, hyvin
+alhaalta ja kireälle vyötettynä. Mustalaisen rinnalle oli lattialle
+istuutunut sotamies juttelemaan naisvangin kanssa. Sitten seisoi nojaten
+verkkoa vastaan nuori, vaaleapartainen talonpoika pieksuissa, kasvot
+punasina, nähtävästi tuskin voiden hillitä kyyneleitänsä. Hänen
+kanssansa keskusteli vaaleaverinen naisvanki, katsellen häntä kirkkain
+sinisin silmin. Se oli Fedosja ja hänen miehensä. Heidän vieressään
+seisoi ryysyinen mies jutellen leveänaamaisen, pörröisen naisen kanssa;
+sitten oli kaksi naista, sitten mies, sitten taas nainen,--ja kutakin
+vastapäätä naisvanki. Näiden joukossa ei Maslovaa ollut. Mutta vankien
+takana tuolla puolen seisoi vielä yksi nainen, ja Nehljudof heti arvasi,
+että se oli hän, ja heti tunsi kuinka hänen sydämmensä alkoi kovemmin
+sykkiä ja kuinka hänen hengityksensä pysähtyi. Ratkaiseva hetki läheni.
+Nehljudof tuli verkon luo ja tunsi hänet varmaan. Maslova seisoi
+sinisilmäisen Fedosjan takana ja hymyillen kuunteli mitä tämä puhui. Hän
+ei ollut mekossa kuten toissapäivänä, vaan valkoisessa röijyssä, joka
+oli kiristetty vyöllä ja kohosi korkealle rinnan kohdalla. Huivin alta
+näkyi kuten oikeudessakin mustat kiharat.
+
+»Kohta se tapahtuu»,--ajatteli Nehljudof.--»Kuinkahan kutsuisin häntä?
+Vai tuleekohan hän itse.»
+
+Mutta Maslova ei tullut itse. Hän odotti Klaaraa eikä olisi aavistanut
+että tuo mieshenkilö tahtoi tavata häntä.
+
+--Ketä te haluatte nähdä?--kysyi Nehljudofilta vartijanainen, joka
+käveli verkkojen välissä.
+
+--Katariina Maslovaa,--sai Nehljudof tuskin sanotuksi.
+
+--Maslova, sinua!--huusi vartijanainen. Maslova katsahti ympärillensä,
+nosti päänsä ja, povi koholla, Nehljudofille tutulla kernaudella tuli
+verkon luo tunkeutuen kahden vangin väliin. Hän katsoi kummastellen ja
+kysyvästi Nehljudofiin, tuntematta tätä.
+
+Päättäen kuitenkin Nehljudofin vaatteista, että tämä oli rikas mies, hän
+hymähti.
+
+--Minunko luokseni?--sanoi hän kumartaen hymyilevät ja hiukan
+kierosilmäset kasvonsa verkkoa kohden.
+
+--Minä tahdoin nähdä...--Nehljudof ei tietänyt sanoako: »teitä» eli
+»sinua», ja päätti sanoa »teitä». Hän ei puhunut tavallista
+kovemmin:--Minä tahdoin nähdä teitä ... minä...
+
+--»Älä siinä turhia vätystä»,--huusi hänen vieressään ryysyinen
+mies:--»Sano, oletko ottanut vai et?»
+
+--»Mies on kuolemaisillaan, ei siinä enää mikään auta!»--huusi joku
+toiselta puolelta.
+
+Maslova ei saanut selvää siitä, mitä Nehljudof puhui, mutta tämän
+kasvojen ilme puhuessa muistutti hänelle äkkiä Nehljudofin. Hän ei
+voinut uskoa silmiänsä. Hymyily katosi hänen huuliltansa ja otsa alkoi
+kärsivästi rypistyä.
+
+--On mahdoton kuulla mitä puhutte,--huusi Maslova räpyttäen silmiään ja
+yhä enemmän rypistäen otsaansa.
+
+--Minä olen tullut...
+
+»Niin, minä teen nyt sitä mikä on velvollisuuteni, minä kadun tekoani»,
+ajatteli Nehljudof.
+
+Ja tuskin oli hän näin ajatellut, kun kyyneleet nousivat hänen
+silmiinsä, tykertyivät kaulaan, ja Nehljudof, tarttuen sormin verkon
+lankoihin, vaikeni koettaen hillitä itkun purskausta.
+
+--»Älä siinä vinkuroi, vaan pysy asiassa» ... huudettiin toiselta
+puolelta.
+
+--»Jumalauta, jos tiedän mitään»,--huusi vanki toiselta.
+
+Nähtyään hänen liikutuksensa Maslova tunsi hänet.
+
+--Ihan hänen näköisensä, vaan en tunne,--huusi Maslova katsomatta
+Nehljudofiin ja hänen punastuneet kasvonsa synkistyivät vieläkin
+enemmän.
+
+--Olen tullut pyytämään sinulta anteeksi,--huusi Nehljudof kovalla
+äänellä ilman mitään erikoispainoa sanoissa, aivan kuin olisi ulkoläksyä
+lukenut.
+
+Huudettuaan nämä sanat, häntä alkoi hävettää hän katsahti ympärilleen.
+Mutta kohta tuli ajatus, että jos hävettää, niin se on sitä parempi,
+koska hänen juuri täytyykin kantaa häpeätä. Ja hän jatkoi kovalla
+äänellä:
+
+--Anna minulle anteeksi, minä olen tehnyt sinulle paljon pahaa...
+
+Maslova seisoi liikahtamatta, yhä katsoen häneen.
+
+Nehljudof ei voinut enempää puhua, vaan siirtyi pois verkon luota
+koettaen hillitä rintaansa vapisuttavia nyyhkytyksiä.
+
+Tirehtöörin apulainen, se sama, joka oli osoittanut Nehljudofin
+naisosastoon, tuli, nähtävästi uteliaana Nehljudofin asiasta, tänne, ja
+nähtyään ettei Nehljudof ollutkaan verkon luona, kysyi, miksei hän siis
+puhunut sen kanssa kuin olisi pitänyt. Nehljudof turisti nenäänsä, ja
+koettaen pudistaa itsestään pois liikutuksen ja näyttää rauhalliselta,
+vastasi:
+
+--On mahdotonta puhua verkon kautta, ei mitään kuulu.
+
+--No, voihan käskeä hänet vähäksi ajaksi tännekin.
+
+--Maria Karlovna!--kääntyi hän vartijanaisen puoleen.--Saattakaa Maslova
+ulkopuolelle.
+
+
+
+
+XLIII.
+
+
+Hetken kuluttua tuli Maslova syrjäovesta esille. Lähestyen pehmein
+askelin ihan Nehljudofin luo hän pysähtyi ja katseli häneen
+silmäkulmiensa alta. Mustat hiukset kiertyivät niinkuin toissakin
+päivänä kiharoina hänen otsalleen, kasvot olivat sairastavina,
+turvonneina ja vaaleina, ne olivat hyvännäköiset ja aivan rauhalliset;
+ainoastaan kiiltomustat, hiukan kierot silmät erityisesti loistivat
+turvonneiden silmäluomien alta.
+
+--Saatte tässä puhua,--sanoi tirehtöörin apulainen ja väistyi itse
+syrjään. Nehljudof siirtyi penkin ääreen, joka oli seinän luona.
+
+Maslova katsahti kysyvästi tirehtöörin apulaiseen ja sitten, ikäänkuin
+kummastuksesta kohauttaen olkapäitään, meni Nehljudofin jäljessä
+penkille ja istui hänen viereensä, oikaisten hameensa.
+
+--Tiedän että teidän on vaikea antaa minulle anteeksi,--sanoi Nehljudof,
+mutta hän pysähtyi jälleen kun kyyneleet tekivät estettä,--vaan jos
+entisyyttä onkin mahdoton korjata, niin teen ainakin nyt kaiken mitä
+voin. Sanokaa...
+
+--Kuinka ihmeessä olette minut löytäneet?--kysyi Maslova vastaamatta
+hänen kysymykseensä ja katsomatta häneen.
+
+»Jumalani! Auta minua. Neuvo minulle, mitä minun on
+tekeminen»,--ajatteli Nehljudof itsekseen nähdessään hänen nyt niin
+muuttuneet pahannäköiset kasvonsa.
+
+--Olin toissapäivänä valamiehenä,--sanoi Nehljudof:--silloin kuin olitte
+oikeuden edessä.--Ettekö tunteneet minua?
+
+--En, en tuntenut. Eihän minulla ollut semmoiseen aikaakaan. Enkä minä
+siksi toiseksi katsellutkaan.
+
+--Olihan lapsikin?--kysyi Nehljudof ja tunsi kuinka hänen kasvonsa
+punehtuivat.
+
+--Se kuoli kohta, Jumalan kiitos,--vastasi Maslova lyhyesti ja
+vihasesti, kääntäen katseensa pois hänestä.
+
+--Kuinka, mistä syystä?
+
+--Olin itse sairaana, kuoleman kielissä,--sanoi Maslova nostamatta
+silmiään.
+
+--Kuinkas tätit tulivat teitä päästäneeksi?
+
+--Kukapa pitäisi piikaa, jolla on lapsi? Karkoittivat heti kun
+huomasivat. Ja mitäpä niistä senaikuisista,--en muista mitään, olen
+kaikki unohtanut. Kaikki se silloinen on lopussa.
+
+--Ei, ei ole lopussa. En minä voi sitä jättää näin. Tahdon vaikka nyt
+vasta sovittaa rikokseni.
+
+--Mitä siinä en sovittamista; entiset ovat olleet ja menneet,--sanoi
+Maslova ja,--mitä Nehljudof ei olisi mitenkään odottanut,--katsahti
+äkkiä häneen ja epämiellyttävästi, viekoittelevasti ja surkeasti
+hymähti.
+
+Maslova ei ollut suinkaan odottanut, että hän tulisi erittäinkään nyt,
+tänne, ja sentähden Nehljudofin ilmestyminen hämmästytti häntä ensi
+hetkellä ja pakotti muistamaan semmoista, mitä hän ei milloinkaan muuten
+muistellut. Ensi hetkellä hän hämärästi muisti jälleen sen uuden,
+ihmeellisen tunne- ja ajatusmaailman jonka hänelle oli avannut
+ihastuttava nuorukainen heidät keskinäisen rakkautensa kautta toisiinsa;
+muisti sitten hänen käsittämättömän julmuutensa ja koko sen sarjan
+alentumisia ja kärsimyksiä, jotka tästä taikamaisesta onnesta seurasivat
+ja ikäänkuin vuotivat. Ja hänen, teki kipeätä. Mutta ollen kykenemätön
+selviytymään tässä asiassa hän menetteli nytkin niinkuin menetteli aina:
+karkoitti luotansa nämä muistot ja koetti peittää ne huonon elämän
+omituiseen usvaan; juuri näin hän menetteli nytkin. Ensi hetkenä hän oli
+yhdistänyt ajatuksissaan tuon hänen edessään istuvan ihmisen sen
+nuorukaisen kanssa, jota hän oli kerran rakastanut, mutta kun se teki
+liian kipeätä, hän heti herkesi yhdistämästä edellistä jälkimäisen
+kanssa. Tämä puhtaasti vaatetettu, hemmoteltu herrasmies hyvänhajusine
+partoineen ei ollut nyt hänelle se Nehljudof, jota hän oli rakastanut,
+vaan ainoastaan yksi niistä ihmisistä jotka milloin vaan tarvitsivat
+käyttivät hyväkseen semmoisia olentoja kuin hän oli, ja joita semmoisten
+olentojen kuin hän, piti puolestaan käyttää niin paljon kuin mahdollista
+omaksi eduksensa. Ja sentähden oli hän hymähtänyt Nehljudofille.
+
+Maslova oli vaiti ja mietiskeli miten voisi saada Nehljudofista jotain
+hyötyä.
+
+--Kaikki tuo on lopussa,--sanoi Maslova.--Niin nythän--ne tuomitsivat
+Siperiaan.--Ja hänen huulensa vavahtivat, kun hän lausui tämän
+kauhistuttavan sanan.
+
+--Minä tiesin, minä olin vakuutettu siitä että olitte syytön,--sanoi
+Nehljudof.
+
+--Tietysti, kuinkas muuten. Olenko minä mikään varas tai
+ryöväri.--Siellä meillä sanoivat, että kaikki riippuu asianajajasta,--
+jatkoi hän.--Sanoivat että täytyy jättää anomus. Mutta sehän kuuluu
+olevan hyvin kallista...
+
+--Niin, ihan välttämättä,--sanoi Nehljudof.--Minä olenkin jo kääntynyt
+asianajajan puoleen.
+
+--Ei saa vaan sääliä rahoja, pitäisi ottaa hyvä,--sanoi Maslova.
+
+--Minä teen kaikki mikä on mahdollista. Syntyi äänettömyys.
+
+Maslova hymyili taaskin samalla tavalla.
+
+--Tahtoisin pyytää teiltä ... voisitteko antaa minulle vähän rahaa. En
+minä paljon ... kymmenen ruplaa. Enempää en tarvitse,--sanoi hän äkkiä.
+
+--Kyllä, kyllä,--sanoi Nehljudof hämillään ja tarttui lompakkoonsa.
+
+Maslova katsahti nopeasti tirehtööriin, joka käveli edestakasin
+huoneessa.
+
+--Älkää antako tuon nähden, muuten otetaan rahat pois.
+
+Nehljudof otti esille lompakkonsa heti kun tirehtööri oli kääntynyt
+pois, vaan ei ehtinyt vielä saada kymmenruplan seteliä annetuksi, kun
+tirehtööri jo taas kääntyi heihin päin. Hän rutisti setelin kouraansa.
+
+--»Tuohan on kuollut nainen»,--ajatteli Nehljudof katsellen Maslovan
+ennen niin suloisia, mutta nyt pilaantuneita, turvonneita kasvoja ja
+pahaa kiiltoa hänen mustissa silmissänsä, jotka seurasivat tirehtööriä
+ja Nehljudofin kättä kymmenruplaisen kanssa. Ja Nehljudofiin tuli
+horjumisen hetki.
+
+Sama kiusaaja, joka puhui eilen yöllä, taas alkoi puhua Nehljudofin
+sydämmessä, kuten ainakin koettaen johdattaa häntä pois kysymyksestä,
+mitä oli tehtävä, kysymykseen, mikä seuraisi hänen teoistaan, ja mikä
+olisi hyödyllistä.
+
+--»Turhaa on kaikki vaivasi tämän ihmisen kanssa»,--puhui tämä ääni:
+»Sinä ripustat omaan kaulaasi kiven, joka hukuttaa sinut ja estää sinua
+olemasta hyödyksi muille. Mitä jos antaisi hänelle rahaa, kaikki mitä
+on, sanoisi hyvästi ja lopettaisi ainiaaksi kaikki suhteet!»--ajatteli
+Nehljudof.
+
+Mutta samassa hän tunsi, että nyt, juuri tällä hetkellä, hänen
+sielussaan tapahtuu jotakin tavattoman tärkeätä,--että hänen sisällinen
+elämänsä on tällä hetkellä asetettu ikäänkuin vaa'alle, joka pienimmästä
+ponnistuksesta voi vaipua toiselle tai toiselle puolelle. Ja hän teki
+tämän voimain ponnistuksen, huusi avukseen sen Jumalan, jonka oli eilen
+sydämmessään tuntenut; ja Jumala heti ilmaisi itsensä hänessä. Hän
+päätti heti sanoa kaikki.
+
+--Katjusha! Minä tulin pyytämään sinulta anteeksi, mutta sinä et ole
+vastannut minulle oletko antanut anteeksi vai annatko milloinkaan,--
+sanoi hän ruveten yhtäkkiä sinuttelemaan.
+
+Maslova ei kuunnellut häntä, vaan katseli yhä milloin kättä milloin
+tirehtööriä. Kun tirehtööri kääntyi pois, ojensi hän nopeasti kätensä
+Nehljudofia kohti, sieppasi paperirahan ja pisti vyötärykseen.
+
+--Puhutte niin kummallisia,--sanoi hän naurahtaen ylenkatseellisesti,
+kuten Nehljudofista näytti.
+
+Nehljudof tunsi, että Maslovassa oli jotakin hänelle suoraan
+vihamielistä, mikä puolusti Maslovan asemaa semmoisena kuin tämä oli, ja
+esti pääsemästä tämän sydämmeen.
+
+Mutta kummallista kyllä, tämä seikka ei lainkaan vieroittanut, vaan
+päinvastoin vielä enemmän ja jollakin aivan erikoisella,
+uudella voimalla kiinnitti Nehljudofia häneen. Nehljudof tunsi
+velvollisuudeksensa henkisesti herättää hänet, tunsi että se oli
+hirmuisen vaikeata,--mutta juuri tämän teon vaikeus viehättikin häntä.
+Nehljudofissa oli häntä kohtaan nyt semmoisia tunteita, jommoisia hän ei
+ollut koskaan ennen tuntenut Katjushaa yhtävähän kuin ketään muutakaan
+ihmistä kohtaan,--siinä ei ollut mitään personallista: hän ei toivonut
+Katjushalta mitään itsellensä, toivoi ainoastaan, että tämä olisi
+lakannut olemasta sellaisena kuin oli nyt,--että olisi herännyt ja
+muuttunut jälleen semmoiseksi kuin oli ennen.
+
+--Katjusha, miksi sinä puhut noin. Tunnenhan minä sinut, muistan
+mimmoinen olit siellä maalla...
+
+--Mitäpä niistä vanhoista,--vastasi toinen kuivasti.
+
+--Muistelen siksi, että tahdon sovittaa rikokseni. Katjusha,--alkoi hän
+ja oli jo sanomaisillaan senkin, että menisi naimisiin, mutta tapasi
+katseen, jossa näki jotakin niin hirmuista ja raakaa, poissysäävää,
+ettei hän voinut puhua loppuun.
+
+Nyt alkoivatkin käymävieraat jo lähteä ulos. Tirehtöörin apulainen tuli
+Nehljudofin luo sanomaan, että tapaamisen aika oli päättynyt. Maslova
+nousi, nöyrästi odottaen milloin hänet laskettaisiin menemään.
+
+--Hyvästi, minulla on vielä paljon puhumista, mutta kuten näette, nyt ei
+ole lupa,--sanoi Nehljudof ojentaen kättänsä.--Tulen toisten.
+
+--Taisitte jo sanoa kaikki...
+
+Hän antoi kätensä, vaan ei puristanut.
+
+--Ei, minä koetan tavata teitä vielä, ja silloin on minun sanottava
+teille hyvin tärkeä asia,--sanoi Nehljudof.
+
+--Tulkaa vaan,--sanoi Maslova hymyillen niinkuin hymyili miehille, joita
+tahtoi miellyttää.
+
+--Te olette minulle lähempi kuin sisar,--sanoi Nehljudof.
+
+--Kummallista,--sanoi Maslova taas ja läksi päätänsä keikutellen verkon
+taakse.
+
+
+
+
+XLIV.
+
+
+Nehljudof oli odottanut että Katjusha ensi tapaamisessa, nähtyään hänet
+ja saatuaan tietää hänen alttiista aikeistaan ja katumisestaan, olisi
+heti ilostunut, tullut liikutetuksi ja muuttunut jälleen entiseksi
+Katjushaksi, mutta kauhukseen hän nyt näki, ettei Katjushaa ollut
+olemassa, vaan oli olemassa ainoastaan Maslova. Tämä seikka hämmästytti
+ja kauhistutti Nehljudofia.
+
+Häntä hämmästytti erittäinkin se, ettei Maslova ollenkaan hävennyt
+asemaansa,--ei vangin asemaa, (sitä hän kyllä häpesi), vaan
+prostitueeratun asemaa,--jopa oli ikäänkuin tyytyväinen siihen, melkein
+ylpeili siitä. Mutta asia ei oikeastaan voinutkaan olla toisin. Jokaisen
+ihmisen, voidakseen toimia, täytyy pitää toimintaansa tärkeänä ja
+hyvänä. Ja sentähden, olipa hänen asemansa mikä tahansa, hän
+ehdottomasti muodostaa itselleen semmoisen katsomuksen ihmiselämään
+yleensä, että sen valossa hänen toimintansa tulee hänestä näyttämään
+tärkeältä ja hyvältä. Tavallisesti ajatellaan, että varas, murhaaja,
+spiooni, prostitueerattu pitävät omaa toimintaansa huonona ja
+välttämättä häpeävät sitä. Mutta asianlaita on ihan toisenlainen.
+Ihmiset, joita kohtalo ja heidän omat erehdyksensä ovat saattaneet
+johonkin, vaikka kuinka väärään asemaan, muodostavat heti itselleen
+semmoisen yleisen elämänkatsomuksen, jonka valossa heidän asemansa
+näyttää heistä hyvältä ja kunnioitettavalta. Ja tämmöisen katsomuksen
+ylläpitämistä varten he vaistomaisesti hakevat aina itselleen semmoista
+seuraa, jossa heidän omistamansa käsitys elämästä ja heidän asemansa
+siinä tulee tunnustetuksi ja hyväksytyksi. Meitä kummastuttaa tämä
+seikka milloin kysymys on varkaista, jotka ylpeilevät sukkeluudestaan,
+prostitueeratuista, jotka ylpeilevät siveettömyydestään, murhaajista,
+jotka ylpeilevät julmuudestaan. Mutta se kummastuttaa meitä ainoastaan
+sentähden, että näiden ihmisten piiri--heidän ilmakehänsä, on
+rajoitettu, ja erittäinkin sentähden, että me itse olemme sen
+ulkopuolella; mutta tapahtuuhan aivan sama ilmiö myöskin rikkaitten
+kesken, jotka ylpeilevät rikkauksistaan, s.o. ryöstöistään,--
+sotapäällikköjen kesken, jotka ylpeilevät voitoistansa, s.o. tapoista,
+--valtamiehien kesken, jotka ylpeilevät mahtavuudestansa s.o,
+väkivallasta. Näitä ihmisiä katsoessa emme huomaa mitään väärennystä
+elämänkäsityksessä, hyvän ja pahan käsityksessä,--väärennystä, joka
+olisi tehty oman aseman oikeuttamiseksi, ja olemme näkemättä ainoastaan
+sentähden, että niiden ihmisten piiri, joilla on täten turmeltuneet
+käsitykset, on suurempi, ja että me itse kuulumme siihen.
+
+Ja tämmöinen katsomus omaan elämäänsä ja omaan asemaansa maailmassa oli
+muodostunut Maslovallekin. Hän oli Siperiaan tuomittu, prostitueerattu,
+ja huolimatta siitä hän oli muodostanut itselleen sellaisen
+maailmankatsomuksen, jonka ohella hän kyllä saattoi hyväksyä itseänsä,
+jopa ihmisten edessä ylpeilläkin asemastaan.
+
+Tämä maailmankatsomus oli siinä, että suurin onni kaikille miehille,
+kaikille erotuksetta,--vanhoille, nuorille, lyseolaisille, kenraaleille,
+sivistyneille, sivistymättömille,--on sukupuolinen yhteys viehättävien
+naisten kanssa, ja että sentähden kaikki miehet, vaikka ovatkin
+olevinaan muissa toimissa, oikeastaan haluavat vaan tätä ainoata. Mutta
+hän, Maslova, ollen viehättävä nainen, saattoi joko tyydyttää taikka
+olla tyydyttämättä tätä heidän haluansa, ja sentähden hän oli sekä
+tärkeä että tarpeellinen ihminen. Koko hänen entinen ja nykyinen
+elämänsä todisti tämän katsomuksen oikeaksi.
+
+Kymmenen vuoden aikana oli hän kaikkialla missä hän vaan liikkui, alkaen
+Nehljudofista ja vanhasta poliisista aina vanginvartijoihin
+saakka,--huomannut, että miehet tarvitsevat häntä; hän ei nähnyt eikä
+huomannut niitä miehiä, jotka eivät olisi häntä kaivanneet. Ja sentähden
+koko maailma näytti hänestä intohimon nostattamalta laumalta ihmisiä,
+jotka kaikilta tahoilta vartioivat häntä ja kaikilla mahdollisilla
+keinoilla,--petoksella, väkivallalla, ostolla, viekkaudella,--koettivat
+valloittaa hänet.
+
+Näin käsitti Maslova elämän, ja näin elämää käsittäessä hän ei ollut
+ainoastaan viimeinen, vaan päinvastoin hyvin tärkeä ihminen. Ja Maslova
+piti tämmöistä elämänkäsitystä kalliimpana kuin mitään muuta maailmassa,
+ei voinut olla pitämättä sitä kalliina, sentähden, että jos hän olisi
+siitä luopunut hän olisi kadottanut sen merkityksen, minkä tämmöinen
+käsitys hänelle ihmisten keskuudessa antoi. Tuntien, että Nehljudof
+tahtoo johtaa häntä toiseen maailmaan, hän teki vastarintaa, koska
+ymmärsi, että siinä maailmassa, johon häntä olisi viekoteltu hän tulisi
+kadottamaan tämän asemansa elämässä, joka asema antoi hänelle varmuutta
+ja kunnioitusta itseensä. Tästä samasta syystä hän myöskin karkoitti
+luotaan muistot ensimäisestä nuoruudestaan ja ensimäisistä suhteistaan
+Nehljudofiin. Nämät muistot eivät sopineet yhteen hänen nykyisen
+maailmankatsomuksensa kanssa, ja olivat sentähden kokonaan poispyyhityt
+hänen muistostaan, taikka oikeammin, olivat koskemattomina jossakin
+muistojen lokerossa, mutta suljettuina, umpeen kitattuina, aivan kuin
+mehiläiset kittaavat umpeen matojen pesiä, jotka uhkaavat hävittää koko
+heidän työnsä, ja siten sulkevat kaiken pääsön luoksensa. Ja senpätähden
+nykyinen Nehljudof ei ollut hänelle se ihminen, jota hän oli kerran
+puhtaalla rakkaudella rakastanut, vaan ainoastaan rikas herra, jota
+saattoi ja jota oli pakkokin käyttää hyväksensä, ja jota kohtaan tuli
+kysymykseen vaan semmoiset suhteet kuin kaikkiin muihinkin herroihin.
+
+»Ei, en saanut sanotuksi pääasiaa»,--ajatteli Nehljudof kulkiessaan
+ihmisjoukon mukana pois. »En sanonut hänelle meneväni naimisiin hänen
+kanssaan. En sanonut, mutta sanon kuin sanonkin»,--ajatteli hän.
+
+Ovissa seisovat vartijat taaskin kahteen kertaan laskivat poiskulkevien
+käymävieraiden lukua, ettei kukaan syrjäinen olisi päässyt ulos tai
+jäänyt linnaan. Se että Nehljudofia nytkin kosketeltiin selkään, ei
+häntä enää loukannut eikä hän nyt sitä edes huomannutkaan.
+
+
+
+
+XLV.
+
+
+Nehljudof oli tahtonut muuttaa ulkonaisen elämänsä: luopua suuresta
+kortteeristaan, päästää pois palvelijat ja asettua hotelliin. Mutta
+Agrafena Petrovna sai hänelle todistetuksi, että oli vähemmän järkevää
+tehdä minkäänlaisia muutoksia elämänlaadussaan ennen talvea; kesän
+aikana ei kortteeria kukaan ottaisi ja ainahan oli jossain eläminen,
+tallettaminen huonekaluja ja tavaroita. Niin että myttyyn menivät kaikki
+Nehljudofin ponnistukset ulkonaisen elämänsä muuttamiseksi, (hän olisi
+tahtonut järjestää olonsa ylioppilaiden tavoin). Ei ainoastaan niin,
+että kaikki jäi entiselleen, vaan talossa päinvastoin ryhdyttiin kahta
+innokkaammin kevättöihin: tuuletettiin, ripustettiin ulos ja piestiin
+kaikellaisia villa- ja turkkivaatteita, johon työhön ottivat osaa sekä
+talonmies apulaisineen että kyökkipiika ja itse Kornejkin. Ensin
+alettiin kantaa ulos ja ripustaa nuorille jonkinlaisia univormuja ja
+kummallisia turkkeja, joita ei kukaan koskaan käyttänyt, sitten alettiin
+tuoda mattoja ja huonekaluja, ja talonmies apulaisinensa, hihat
+käärittyinä jäntehikkäiden käsivarsien ympäri, alkoivat kaikin voimin
+tahtiin piiskata näitä vaatteita, ja kaikkiin huoneisiin oli levinnyt
+naftaliinin haju. Kulkiessaan pihan yli ja katsoessaan ikkunoista
+Nehljudof ihmetteli kuinka tavattoman paljon tätä kaikkea oli ja kuinka
+perin tarpeetonta se kaikki oli. Näiden tavarain ainoa käytännöllinen
+merkitys,--ajatteli Nehljudof,--oli siinä, että ne tarjosivat
+harjoittamisen tilaisuutta Agrafena Petrovnalle, Kornejille,
+talonmiehelle, hänen apulaiselleen ja kyökkipiialle.
+
+»Ei maksa vaivaa muuttaa nyt elämänmuotoja, niinkauan kuin Maslovan asia
+on vielä ratkaisematta»,--ajatteli Nehljudof.--»Ja se olisi liika
+vaikeaakin. Kyllä kai kaikki itsestään muuttuu sittenkuin Maslova tulee
+joko vapautetuksi taikka poislähetetyksi ja minä lähden seuraamaan
+häntä.»
+
+Asianajaja Fanarinin määräämänä päivänä Nehljudof saapui tämän luokse.
+Tultuaan asianajajan komeaan kortteeriin, hänen omassa talossaan,
+Nehljudof joutui keskelle tavattoman suuria kasveja ja mitä
+ihmeellisimpiä ikkunaverhoja, ja yleensä keskelle semmoista kallista
+huoneiden sisustusta, joka todistaa helposti ja vaivatta saaduista
+rahoista ja jommoista tavataan vaan äkkiarvaamatta rikastuneilla
+ihmisillä. Vastaanottohuoneessa Nehljudof tapasi vuoroansa odottavia
+avunhakijoita, jotka kuten lääkärien odotushuoneessa istuskelivat
+haluttomina pöytien ääressä katselemassa heidän lohdutukseksensa sinne
+asetettuja kuvalehtiä. Asianajajan apulainen, joka myöskin istui täällä
+korkean pulpetin ääressä, tunsi Nehljudofin, tuli hänen luoksensa,
+tervehti ja sanoi kohta ilmoittavansa esimiehelleen. Mutta hän ei ollut
+vielä ehtinyt työhuoneen oven luokse, kun tämä jo aukeni ja kuului
+lyhyen, tanakan, punakasvoisen, tuuheaviiksisen, aivan uusipukuisen
+herran ja itse Fanarinin kovaääninen, vilkas keskustelu. Molempien
+kasvoissa heidän ulostullessaan oli semmoinen ilme kuin on ihmisten
+kasvoilla, jotka juuri ovat tehneet edullisen, vaan ei aivan rehellisen
+kaupan.
+
+--Oma syynne, oma syynne,--puhui hymyillen Fanarin.
+
+--Kyllähän minä olisin ... mutta ei ole hyvä pistää näppiänsä...
+
+Ja molemmat nauroivat epäluonnollisesti.
+
+--Ahaa, ruhtinas, tehkää hyvin,--sanoi Fanarin nähtyään Nehljudofin ja
+nyykäyttäen poistuvalle kauppiaalle vielä kerran päätänsä, vei
+Nehljudofin omaan jäykkäkuosisesti sisustettuun työhuoneeseensa,
+
+--Tehkää hyvin, poltatteko,--sanoi asianajaja istuen Nehljudofia
+vastapäätä, myhäillen vieläkin äskeisen menestyksen johdosta.
+
+--Kiitos, olen tullut Maslovan asiassa.
+
+--Kyllä, kyllä, paikalla. Huu, mimmoisia veijareita ne ovat nuo
+rahasäkit,--sanoi hän.--Näittekö tuota uljasta ritaria, hänellä on
+ainakin 12 miljoonaa, mutta annas jos on kysymyksessä joku 25 ruplanen,
+niin kiskoo sen käsistänne vaikka hampain.
+
+»Molemmat olette yhtä hyviä»,--ajatteli Nehljudof tuntien sanomatonta
+inhoa tuohon ujostelemattomaan ihmiseen, joka kaikella käytöksellään
+ikäänkuin halusi osoittaa kuuluvansa Nehljudofin kanssa samaan
+ihmislajiin ja pitävänsä noita kaikkia avunhakijoita ja muita toiseen,
+vieraaseen leiriin kuuluvina.
+
+--Kylläpä se sai minut väsyksiin--kauhea lurjus. Halutti vähän
+huoahtaa,--sanoi asianajaja ikäänkuin selittäen miksi hän ei puhunut
+asiasta.--No, ja nyt teidän asianne... Olen sen tarkkaavasti
+läpilukenut. Mikä lie ollut asianajaja, joka kaikki kassatsioniaiheet
+päästi menemään.
+
+--Mihin päätökseen olette siis tulleet?
+
+--Heti paikalla. Ilmoittakaa hänelle,--kääntyi hän sisääntulleen
+apulaisensa puoleen:--että mitä olin sanonut, siinä pysyn; jos hän voi,
+suostun, jollei--saa jäädä.
+
+--Mutta hän ei ole suostuvainen.
+
+--No, jääköön minun puolestani koko asia,--sanoi advokaaatti ja hänen
+kasvonsa muuttuivat iloisista ja tyytyväisistä äkkiä synkiksi ja
+vihaisiksi.
+
+--Ja sitten sanotaan, että advokaatit ottavat ilmaiseksi rahoja,--sanoi
+hän koettaen palauttaa kasvoihinsa entisen miellyttäväisyyden.--Minä
+vapautin erään varattoman konkurssintekijän aivan väärästä syytöksestä
+ja nyt ne kaikki tunkisivat tänne. Mutta jokainen semmoinen juttu kysyy
+tavatonta vaivaa. Jätämmehän mekin, kuten eräs kirjailija sanoo, osan
+sydänvertamme läkkipulloon.
+
+--No, ja mitä teidän asiaanne tulee, tahi oikeammin asiaan, joka on
+herättänyt huomiotanne,--jatkoi hän,--niin on se perin huonosti ajettu,
+mitään hyviä kassatsioniaiheita ei ole olemassa, mutta onhan mahdollista
+kuitenkin koettaa, ja siinä tarkoituksessa olen pannut kokoon seuraavaa:
+
+Hän otti käteensä täyteen kirjoitetun paperilehden ja nopeasti niellen
+muutamia muodollisia lauseita, ja toisiin taas pannen erityistä painoa,
+alkoi lukea: »Kassatsioninalaisten rikosasiain osastoon Senaatissa
+j.n.e. j.n.e. sinä ja sinä päivänä j.n.e. valitus. Päätöksellään siltä
+ja siltä päivältä on se ja se oikeus katsonut sen ja sen Maslovan
+syylliseksi kauppias Smelkofin tappamiseen myrkyttämisellä, ja perustuen
+Rikoslain 1454 §:ään tuominnut pakkotöihin» j.n.e.
+
+Hän pysähtyi; huolimatta pitkällisestä tottumuksesta hän nähtävästi
+suurella mielihyvällä kuuli omaa kyhäelmäänsä. »Tämä tuomio näyttää
+olevan niin tärkeiden oikeudenkäyntiä koskevain väärinkäytösten ja
+virheiden tuote»,--jatkoi hän painavasti, »että sen kumoaminen esiintyy
+välttämättömänä. Ensiksikin: Smelkofin sisälmyksien tutkimista koskevien
+asiakirjain lukeminen tuli puheenjohtajan kautta oikeuden käynnin aikana
+keskeytetyksi jo heti sen alkaessa»--se on ensiksikin.
+
+--Mutta syyttäjähän se vaati lukemista,--sanoi Nehljudof ihmetellen.
+
+--Yhdentekevä, olisihan puolustaja voinut vaatia samaa.
+
+--Mutta koko lukeminen olisi ollut kokonaan tarpeetonta.
+
+--Se on sittenkin aihe. Kuulkaahan vielä: »Toiseksi: puheenjohtaja
+keskeytti Maslovan puolustajan, kun tämä haluten antaa luonnekuvauksen
+Maslovan henkilöstä kajosi hänen lankeemisensa sisällisiin syihin, ja
+tapahtui keskeytys sillä perustuksella, etteivät puolustajan sanat muka
+koskeneet suoraan asiaan,--ja kuitenkin, kuten Senaatti on moneen
+kertaan viitannut, on syytetyn henkilön luonteen selittämisellä oleva
+aivan erikoinen merkitys, jo yksistään syyntakeisuus-kysymyksenkin
+oikeen-arvostelemisen vuoksi.»--Se oli toiseksi,--sanoi hän katsahtaen
+Nehljudofiin,
+
+--Mutta puolustaja puhui niin epäselvästi, että oli mahdotoin mitään
+ymmärtää,--sanoi Nehljudof vielä enemmän ihmetellen.
+
+--Päin mäntyyn, ei saanut mitään selvää suustansa,--sanoi Fanarin
+nauraen,--mutta se on sittenkin aihe. Ja vielä: »Kolmanneksi:
+päätöspuheessaan jätti puheenjohtaja, vastoin Rikosasiain
+Oikeudenkäyntiä koskevan Asetuksen 801 §:n l kohdassa lausuttua selvää
+määräystä, valamiehille selittämättä mimmoisista lakitieteellisistä
+alkuaineksista syyllisyyden käsite on kokoonpantu, sekä ilmaisematta
+heille, että heillä oli oikeus, vaikka katsoivatkin todistetuksi
+Maslovan antaneen myrkkyä Smelkofille, olla lukematta tätä tekoa hänen
+syykseen, jos katsoivat hänellä ei olleen tappamisen aikomusta, ja siis,
+saattoivat, pitämättä häntä syyllisenä lainrikokseen, panna hänen
+syykseen ainoastaan varomattomuuden, jonka seurauksena oli Maslovalle
+odottamaton kauppiaan kuolema». Siinä nyt on pääasia.
+
+--Mutta se olisi meidän pitänyt itsekin ymmärtää. Meidänhän virhe se
+oli--sanoi Nehljudof.
+
+--»Ja vihdoin neljänneksi»,--jatkoi asianajaja, »Valamiesten vastaus
+oikeuden tekemään, Maslovan syyllisyyttä koskevaan kysymykseen oli
+annettu muodossa, joka sisälsi itsessään ilmeisen ristiriitaisuuden,
+Maslovaa syytettiin Smelkofin tahallisesta myrkyttämisestä yksistään
+voitonhimoisessa tarkoituksessa, joka edellytettiin tappamisen
+yksinomaiseksi aiheeksi, mutta valamiehet vastauksessaan kielsivät
+ryöstämisen aikomuksen ja Maslovan osanoton arvoesineiden anastamiseen,
+--josta siis kävi ilmi, että heidän tarkoituksensa oli kieltää
+syytetyllä olleen tappamisen aikomusta, ja että he siis ainoastaan
+väärinkäsityksen vuoksi, johon puheenjohtajan päätössanat olivat
+antaneet aihetta, olivat jättäneet tämän seikan vastauksessaan
+asianomaisella tavalla mainitsematta, jonka vuoksi tämmöiseen
+valamiesten vastaukseen olisi ehdottomasti ollut sovittaminen
+Rikosasiain Oikeudenkäyntiä koskevan Asetuksen 816 ja 808 §§:t, s.o.
+puheenjohtajan puolelta olisi valamiehille ollut selitettävä heidän
+tekemänsä virhe ja he palautettavat uutta neuvottelua pitämään uuden
+vastauksen antamiseksi syytetyn syyllisyyttä koskevaan kysymykseen,»
+--päätti Fanarin.
+
+--No miksi puheenjohtaja ei siis tehnyt sitä?
+
+--Sitä minäkin haluaisin tietää?--sanoi Fanarin nauraen.
+
+--Senaatti siis on korjaava erehdyksen?
+
+--Se riippuu kokonaan siitä kuka siellä siihen aikaan tulee istumaan.
+No, edelleen sitten kirjoitamme: »Tämmöinen verdikti ei voinut antaa
+tuomioistuimelle oikeutta»,--jatkoi hän nopeasti,--»saattaa Maslova
+rikoslaillisen rangaistuksen alaiseksi ja Rikosasiain Oikeudenkäyntiä
+koskevan Asetuksen 771 §:n 3 kohdan sovittaminen häneen loukkaa
+niinmuodoin jyrkästi ja kouraantuntuvasti voimassaolevan
+kriminaaliprosessimme pääperusteita. Ylläoleviin seikkoihin katsoen on
+minulla kunnia anoa j.n.e. päätöksen kumoamista Rikosasiain
+Oikeudenkäyntiä koskevan Asetuksen 909, 910, 2 k., 912 ja 928 §§:in
+nojalla j.n.e., j.n.e. ja tämän asian takaisin lähettämistä saman
+oikeuden toisen osaston uudestaan käsiteltäväksi.» Siinä se; mikä oli
+mahdollista, se on kaikki tehty. Mutta puhuakseni suoraan, menestyksen
+toivoa on aivan vähän. Tosin kyllä kaikki riippuu Senaatin Oikeusosaston
+kokoonpanosta. Jos siis olette tilaisuudessa, niin älkää laiminlyökö.
+
+--Tunnenhan joitakuita heistä.
+
+--Ja pitäkää kiirettä, muuten he kaikki matkustavat pois hemoroita
+lääkitsemään, ja silloin saa odottaa kolme kuukautta.--No, ja jollei
+onnistu, on vielä mahdollinen anomus Korkeimpaan paikkaan. Tämäkin
+riippuu kulissien takaisista puuhista. Ja siinäkin tapauksessa tarjoon
+palvelustani, s.o. ei kulissien takana, vaan anomuksen laatimisessa.
+
+--Kiitän teitä, palkkionne siis...
+
+--Apulaiseni jättää teille puhtaaksi kirjoitetun valituksen ja sanoo.
+
+--Vielä minä tahdoin kysyä teiltä: yleinen syyttäjä antoi minulle
+päästölipun vankilaan kysymyksessä olevan henkilön tapaamista varten,
+mutta vankilassa sanottiin minulle että tapaamista varten erikoiseen
+aikaan ja erikoisessa paikassa on tarpeen vielä kuvernöörin lupa. Onko
+siinä perää?
+
+--Kyllä, luullakseni. Mutta nykyään kuvernööri on poissa, sijassa on
+virantoimittaja. Ja tämä on sellainen uninen pöllö, että tuskin mitään
+saatte aikaan hänen kanssansa.
+
+--Eikö se ole Maslennikof?
+
+--On.
+
+--Kyllä tunnen hänet,--sanoi Nehljudof ja nousi lähteäksensä.
+
+Samassa lensi huoneeseen nopein askelin pieni, hirveän rumannäköinen,
+koukkunokkainen, luinen keltainen nainen--asianajajan vaimo, joka ei
+kuitenkaan ollut masentunut omasta rumuudestaan. Hän oli aivan erikoisen
+komeasti puettu,--siinä oli yhteensullottuna jotakin samettia ja silkkiä
+ja heleänkeltaista ja viheriää; hänen harvat hiuksensa olivat kiharoidut
+ja voitokkaana hän lensi huoneeseen pitkän, hymyilevän herran
+seuraamana, jolla oli mullanväriset kasvot, verkatakissa silkkiset
+käänteet ja valkoinen kaulahuivi. Se oli kirjailija, Nehljudof tunsi
+hänet näöltä.
+
+--Anatol,--sanoi asianajajan vaimo avaten ovea:--tulehan tänne. Semjon
+Ivanovitsh lupaa tässä lukea ääneen runonsa, ja sinun täytyy lukea
+jotain Garshinilta, välttämättömästi.
+
+Nehljudof aikoi lähteä, mutta asianajajan vaimo, kuiskuteltuaan jotakin
+miehensä kanssa, kääntyi hänen puoleensa:
+
+--Tehkää hyvin, ruhtinas, minä tunnen teidät ja pidän esittelyn
+tarpeettomana, ettekö tahtoisi olla läsnä meidän kirjallisessa
+aamuseurassamme. Se tulee hyvin huvittavaksi. Anatol lukee
+erinomaisesti.
+
+--Näettekös kuinka paljon erilaisia asioita minulla on,--sanoi Anatol
+levittäen käsiänsä, hymyillen ja osottaen vaimoonsa ikäänkuin olentoon,
+jonka tenhovoimaa on mahdoton vastustaa.
+
+Surullisella ja ankaralla ilmeellä ja mitä suurimmalla kohteliaisuudella
+kiitettyään asianajajan vaimoa osotetusta kunniasta, sanoi Nehljudof
+olevansa estettynä ja poistui vastaanottohuoneeseen.
+
+--Siinäpä oli virnistelijä,--sanoi asianajajan vaimo hänen mentyänsä.
+
+Vastaanottohuoneessa jätti apulainen Nehljudofille valmiin anomuksen ja
+palkkion suhteen vastasi Anatol Petrovitshin määränneen 1,000 ruplaa,
+sekä sen ohella selitti, että Anatol Petrovitsh ei oikeastaan ota
+vastaan tämmöisiä asioita, vaan oli tehnyt sen ainoastaan hänen
+vuoksensa.
+
+--Entäs allekirjoitus, kenen se on tehtävä?--kysyi Nehljudof.
+
+--Joko syytetyn itsensä, taikka jos se on vaikeata, niin tekee sen
+Anatol Petrovitsh, saatuaan valtakirjan.
+
+--Ei, minä menen ja otan hänen oman allekirjoituksensa,--sanoi Nehljudof
+iloissaan siitä, että saisi tavata Maslovaa ennen määräpäivää.
+
+
+
+
+XLVI.
+
+
+Tavalliseen aikaan kajahtivat vankilan käytävissä vartijain vihellykset;
+rautojen kalistessa aukesivat käytävien ja koppien ovet, alkoi kuulua
+avojalkain astumista ja vankikenkien kopinaa, palvelus vangit kulkivat
+käytävien läpi täyttäen sen inhoittavalla hajulla; mies- ja naisvangit
+peseytyivät, pukeutuivat ja asettuivat aamuhuutoa varten pitkin
+käytäviä, sekä läksivät sitten kiehuvaa vettä hakemaan teetä varten.
+
+Teen aikana keskusteltiin tänäpäivänä vankilan kaikissa kopeissa hyvin
+vilkkaasti siitä, että kaksi vankia tulisi tänäpäivänä rangaistaviksi
+raipoilla. Toinen näistä vangeista oli hyvin lukutaitoinen nuori mies,
+puotipalvelija Vasiljef, joka oli mustasukkaisuuden raivossa tappanut
+rakastettunsa. Koppitoverit pitivät hänestä hänen iloisuutensa ja
+anteliaisuutensa vuoksi, ja siksi, ettei hän antanut perään
+päällysmiehille. Hän tunsi asetukset ja vaati niiden täyttämistä.
+Sentähden päällysmiehet eivät kärsineet häntä. Kolme viikkoa sitten oli
+vartija lyönyt palvelusvankia, kun tämä oli läikyttänyt kaalisoppaa
+hänen uuden virkapukunsa päälle. Vasiljef oli ruvennut puolustamaan
+palvelusvankia ja sanonut ettei ole lakia, joka sallisi vankien
+lyömistä.--Kyllä minä sinulle lakia näytän,--sanoi vartija ja haukkui
+Vasiljefin pahanpäiväiseksi. Vasiljef vastasi samalla mitalla. Vartija
+aikoi lyödä, mutta Vasiljef tarttui hänen käsiinsä, piteli niitä kiinni
+jonkun kolme minuuttia, käänsi ja tyrkkäsi ulos ovesta. Vartija kanteli
+tirehtöörille ja tirehtööri käski panna Vasiljefin karsseriin.
+
+Karssereina oli sarja pimeitä koppeja, jotka teljettiin ulkopuolelta
+salvoilla. Pimeässä, kylmässä karserissa ei ollut sänkyä, ei pöytää,
+eikä tuolia, niin että sinne suljetun oli istuminen tai makaaminen
+likasella lattialla, missä hänen ylitsensä ja päällitsensä juoksenteli
+rottia, joita siellä oli sangen paljon ja jotka olivat niin rohkeita,
+ettei pimeässä voinut mitenkään saada leipää säilymään. Ne söivät leivän
+arestilaisten käsistä jopa hyökkäsivät heidän kimppuunsakin, kun vaan
+herkesi liikkumasta. Vasiljef ei sanonut menevänsä karsseriin, koska oli
+syytön. Hän vietiin väkivoimalla. Hän alkoi tehdä vastarintaa ja kaksi
+vangeista auttoi hänet irti vartijain käsistä. Vartijat kokoontuivat ja
+heidän muassaan myöskin voimastaan kuuluisa Petrof. Vangit lytistettiin
+kokoon ja työnnettiin karssereihin. Kuvernöörille ilmoitettiin heti,
+että oli tapahtunut jotain kapinan tapaista. Sieltä saatiin sitten
+paperi, jossa kahdelle päärikokselliselle--Vasiljefille ja eräälle
+irtolaiselle--määrättiin kolmekymmentä paria raippoja.
+
+Tämä rangaistus oli pantava täytäntöön naisosaston tapaamishuoneessa.
+
+Jo illalla oli asia tunnettuna kaikille vankilan asukkaille, ja kopeissa
+keskusteltiin vilkkaasti kohta tapahtuvasta rangaistuksesta, Korabljova,
+Horoshafka, Fedosja ja Maslova istuivat omassa nurkassaan ja iloisina ja
+vilkkaina, juotuaan jo viinaa, jota nyt ei Maslovalta koskaan puuttunut
+ja jolla hän anteliaasti kestitsi tovereitansa, joivat nyt teetä ja
+puhuivat samasta asiasta.
+
+--Eihän hän yhtään reuhannut,--puhui Korabljova Vasiljefista, lohkaisten
+kaikilla vahvoilla hampaillansa pikkusia sokerimuruja.--Hän olisi vaan
+puolustanut toveria. Sillä tappeleminen ei ole nykyään sallittu.
+
+--Sitä poikaa kehuvat hyväksi,--lisäsi Fedosja istuen pitkine lettinensä
+halon päällä vastapäätä sitä lavitsaa, jolla teekannu oli.
+
+--Kunpa olisi sanoa hänelle,--kääntyi se vaimo, joka oli palvellut
+ratavahtina, Maslovan puoleen tarkoittaen »hänellä» Nehljudofia.
+
+--Kyllä sanon. Hän tekee minun tähteni vaikka mitä,--sanoi Maslova
+hymyillen ja päätänsä keikauttaen.
+
+--Eipä tiedä milloin se taas tulee, mutta poikia on kuulemma juuri nyt
+menty noutamaan,--sanoi Fedosja.--Se on kauheata,--lisäsi hän huoaten.
+
+--Olen kerran nähnyt kotipitäjässä kuinka yhtäkin miestä piestiin. Minut
+lähetti appi-isä kylänvanhimman luo, tulin sinne, mutta tämäpä,--alkoi
+ratavahti pitkän historian.
+
+--Hänen kertomuksensa keskeytyi kun yläkerroksen käytävästä kuului ääniä
+ja askeleita.
+
+Naiset lyyhistyivät kuuntelemaan.
+
+--Saivat sen nyt pirut kynsiinsä,--sanoi Horoshafka.--Kyllä ne nyt sen
+pieksävät. Kaikki vartijat vihaavat häntä, kun hän ei päästä heitä
+aisoista.
+
+--Ylhäällä oli kaikki hiljennyt, ja ratavahti kertoi pitkän historiansa
+loppuun, kertoi kuinka hän oli säikähtänyt nähdessään miestä liiterissä
+piestävän, kuinka hänen sydämmensä oli pakahtua. Horoshafka puolestaan
+kertoi kuinka Stsheglofia oli piiskattu ilman että tämä oli ääntäkään
+päästänyt. Sitten korjasi Fedosja teen, Korabljova ja Horoshafka
+alkoivat jälleen ommella, mutta Maslova istui lavitsalla ja kiersi
+kätensä polviensa ympäri huokaillen ikävästä. Hän oli jo
+heittäytymäisillään pitkäkseen nukkuaksensa, kun vartija-nainen huusi
+tulemaan konttoriin käymävieraan puheille.
+
+--Muista nyt sanoa meistä,--puhui hänelle eukko Menshova Maslovan
+järjestellessä huiviansa peilin edessä, josta elohopea oli puoleksi
+valunut pois:--emme me sytyttäneet, vaan hän itse, se pahantekijä, ja
+renki oli nähnyt: hän ei tappaisi kärpästäkään. Sano sinä että hän
+kutsuisi Mitrijn puheillensa. Mitrij selittää hänelle kaikki juurta
+jaksain; onkos tämä nyt laitaa: me istumme linnassa ihan syyttöminä,
+mutta hän, pahantekijä, rehentelee vieraan vaimon kanssa ja mässää
+kapakassa.
+
+--Se on laitonta,--vahvisti Korabljova.
+
+--Sanon, sanon ihan varmaan,--vastasi Maslova.--Olisiko ottaa vielä
+rohkeuden ryyppy,--lisäsi hän iskien silmää. Korabljova kaasi hänelle
+puoli kupillista. Maslova joi, pyyhki suunsa ja mitä iloisimmassa
+mielentilassa sanoi toistamalla: »rohkeuden ryyppy», ja päätänsä
+keikuttaen ja hymyillen läksi vartijanaisen kanssa menemään pitkin
+käytävää.
+
+
+
+
+XLVII.
+
+
+Nehljudof odotti jo kauvan sitten etehisessä. Saavuttuaan vankilaan hän
+oli soittanut portin ovella ja antanut päivystävälle vartijalle yleisen
+syyttäjän päästölipun.
+
+--Ketä haluatte tavata?
+
+--Naisvanki Maslovaa.
+
+--Nyt on mahdotonta: tirehtöörillä ei ole aikaa.
+
+--Onko hän konttorissa?--kysyi Nehljudof.
+
+--Ei, hän on täällä naisosaston tapaamishuoneessa,--vastasi vartija
+hämillään, kuten Nehljudofista näytti.
+
+--Onko nyt siis vastaanottoaika?
+
+--Ei, erityinen asia,--sanoi hän.
+
+--Kuinka siis voisin häntä tavata?
+
+--Kun tirehtööri tulee ulos, silloin voitte ilmoittaa itsenne; odottakaa
+niin kauvan.
+
+Samassa tuli syrjäovesta tyytyväisennäköinen, kiiltävänaamainen vääpeli,
+tupakin savustamilla viiksillä, loistavat ansionauhat hihoissa. Hän
+kääntyi ankarasti vartijan puoleen:
+
+--Kuinka on tänne laskettu? Konttoriin...
+
+--Minulle sanottiin että tirehtööri on täällä,--sanoi Nehljudof
+ihmetellen sitä levottomuutta, joka ilmausi vääpelissäkin.
+
+Samassa aukeni sisäpuolinen ovi ja sieltä tuli hiestynyt, kiihoittunut
+Petrof.
+
+--Kyllä nyt muistaa,--sanoi hän vääpelille. Vääpeli osoitti silmillänsä
+Nehljudofiin ja Petrof vaikeni, rypisti silmänsä ja meni pois takaoven
+kautta.
+
+»Kuka tulee muistamaan? Miksi he ovat kaikki niin hämillään? Miksi
+vääpeli oli tuolle tehnyt jotain merkkejä?» ajatteli Nehljudof.
+
+--Täällä ei saa odottaa, tehkää hyvin, menkää konttoriin, sanoi vääpeli
+taas Nehljudofille, ja Nehljudof aikoi jo mennä, kun takaovesta tuli
+tirehtööri vielä enemmän hämillään kuin hänen alamaisensa. Hän huokaili
+yhtämittaa. Nähtyään Nehljudofin hän sanoi vartijalle:
+
+--Fedorof, tuokaa Maslova konttoriin naisosaston viidennestä.
+
+--Tehkää hyvin,--sanoi hän Nehljudofille. He laskeutuivat jyrkkää
+rappusta myöten alas pieneen huoneeseen, jossa oli yksi ainoa ikkuna,
+kirjoituspöytä ja muutamia tuoleja. Tirehtööri istahti.--Raskaita,
+raskaita velvollisuuksia, sanoi hän kääntyen Nehljudofin puoleen ja
+ottaen taas esille paksun paperossin.
+
+--Te olette nähtävästi väsynyt,--sanoi Nehljudof.
+
+--Koko tämä virka väsyttää minua,--hirveän vaikeita velvollisuuksia.
+Tahtoisi helpottaa vankien oloa, ja syntyy vaan pahempaa; en muuta
+toivoisi kuin jättää kaikki; hirveän raskaita velvollisuuksia!
+
+Nehljudof ei ymmärtänyt mikä se oli tirehtöörille niin vaikeata, mutta
+tällä kertaa hän näki hänessä erikoisesti sääliä herättävän,
+tuskastuneen ja toivottoman mielialan.
+
+--Niin, kyllä uskon että ne ovat hyvin raskaita,--sanoi
+Nehljudof.--Mutta miksi te sitten täytätte näitä velvollisuuksia?
+
+--Ei ole varoja, olen perheellinen.
+
+--Mutta jos teille on raskasta...
+
+--No, tiedättekös, toiselta puolen--tuleehan sitä kuitenkin voimiensa
+mukaan hyötyäkin tuottaneeksi, lieventäneeksi, missä mahdollista. Joku
+toinen minun asemassani menettelisi ihan toisin. Se on helppo sanoa: yli
+kaksi tuhatta ihmistä, mutta mimmoisia ihmisiä! Siinä täytyy tietää
+kuinka suoriutua. Ovat nekin sentään ihmisiä, täytyy niitä surkutella.
+Mutta eipähän voi päästää heitä valloilleenkaan.--Tirehtööri alkoi
+kertoa äskeisestä kahakasta vankien kesken, joka oli päättynyt
+miestappoon.
+
+Kertomuksen keskeytti Maslovan saapuminen vartijan seurassa.
+
+Nehljudof näki Maslovan ovessa silloin kuin tämä ei vielä ollut
+huomannut tirehtööriä. Hänen kasvonsa olivat punaset. Hän tuli
+reippaasti vartijan perässä ja keikuttaen päätänsä herkeämättä hymyili.
+Nähtyään tirehtöörin hän katsoi säikähtyneenä tähän, mutta ojentautui
+kohta ja reippaasti ja iloisesti kääntyi Nehljudofin puoleen.
+
+--Hyvää päivää,--sanoi hän venyttäen viimeistä sanaa ja hymyillen; ja
+pudisti voimakkaasti Nehljudofin kättä, aivan toisin kuin sinä kertana.
+
+--Olen tässä tuonut teille valituksen allekirjoitettavaksi,--sanoi
+Nehljudof vähän ihmetellen sitä reipasta ryhtiä, jolla toinen oli häntä
+tervehtinyt.--Asianajaja on pannut tämän anomuksen kokoon, ja se on nyt
+allekirjoitettava ja sitten me lähetämme sen Pietariin.
+
+--Mitäs siinä muuta, jos kirjoitetaan, niin kirjoitetaan. Kaikki on
+luvallista,--sanoi hän siristäen toista silmäänsä ja hymyillen.
+Nehljudof otti taskustaan kokoontaitetun paperiarkin ja tuli pöydän luo.
+
+--Saako tässä kirjoittaa?--kysyi hän tirehtööriltä.
+
+--Tule tänne, istu,--sanoi tirehtööri:--tuoss' on sinulle kynä. Osaatko
+kirjoittaa?
+
+--On joskus osattu,--sanoi Maslova, ja hymyillen, korjattuaan hameensa
+ja hihansa, istui pöydän ääreen, tarttui kömpelösti pienellä,
+tarmokkaalla kädellään kynään ja purskahtaen nauruun katsahti
+Nehljudofiin.
+
+Nehljudof osotti hänelle mitä ja mihin oli kirjoitettava. Hartaasti
+kastaen kynää ja pudistaen sitä mustepullossa hän kirjoitti nimensä.
+
+--Vieläkö tarvitaan muuta?--kysyi hän katsoen vuoroin Nehljudofiin ja
+vuoroin tirehtööriin ja asettaen kynän milloin mustepulloon milloin
+paperille.
+
+--Minulla olisi jotain teille sanottavaa,--sanoi Nehljudof ottaen hänen
+kädestään kynän.
+
+--Sanokaa pois sitten,--sanoi Maslova ja yhtäkkiä muuttui totiseksi
+ikäänkuin olisi ruvennut jotain ajattelemaan tai häntä olisi ruvennut
+nukuttamaan.
+
+Tirehtööri nousi ylös ja läksi huoneesta, ja Nehljudof jäi Maslovan
+kanssa kahden kesken.
+
+
+
+
+XLVIII.
+
+
+Vartija, joka oli tuonut Maslovan, istahti ikkunan alustalle
+tuonnemmaksi pöydästä. Nehljudofille oli tullut ratkaiseva hetki. Hän
+oli kaiken aikaa moittinut itseänsä siitä, ettei ollut siinä ensi
+näkemässä sanonut pääasiata hänelle, nimittäin menevänsä naimisiin hänen
+kanssaan, ja oli nyt lujasti päättänyt sen tehdä. Maslova istui toisella
+puolella pöytää, Nehljudof istui vastapäätä häntä toisella. Huoneessa
+oli valoisa, ja Nehljudof näki ensi kerran selvästi, lyhyen välimatkan
+päästä, hänen kasvonsa: rypyt silmien ja huulien luona ja silmien
+turpeuden. Ja vielä enemmän kuin ennen rupesi Maslova häntä
+säälittämään.
+
+Nojautuen pöytää vasten niin ettei hänen puheensa kuuluisi juutalaisen
+muotoiselle, harmaapartaiselle vartijalle, vaan ainoastaan Maslovalle,
+sanoi hän:
+
+--Jos tästä paperista ei ole apua, niin kirjoitamme anomuksen
+Keisarilliselle Majesteetille. Teemme kaikki, mikä on mahdollista.
+
+--Kun olisi ollut jo ennen hommata hyvä asianajaja...--keskeytti Maslova
+hänet.--Se minun puolustajani, mikä lie ollut höperö. Hän puhui vaan
+minulle komplimangeja,--sanoi hän ja rupesi nauramaan.--Kunpa silloin
+olisivat tienneet että minä olen teidän tuttavanne, kyllä olisi toisin
+käynyt. Mutta nyt? He ajattelevat että kaikki ovat samallaisia varkaita.
+
+»Kuinka kummallinen hän on tällä kertaa»,--ajatteli Nehljudof ja aikoi
+juuri tulla omaan asiaansa, kun Maslova rupesi taas puhumaan.
+
+--Niin, kuulkaapas. Siellä meillä on eräs semmoinen mummo, että
+tiedättekös kaikki oikein ihmettelevät. Semmoinen merkillisen hyvä
+mummo, ja hän istuu syyttömästi, ja hän, ja poika, ja kaikki tietävät
+että he ovat syyttömät, mutta heitä on syytetty siitä että ovat
+sytyttäneet tulipalon, ja nyt ne istuvat. Hän nähkääs sai kuulla että
+minä olen tuttu teidän kanssanne,--sanoi Maslova pyöritellen päätään ja
+katsahdellen Nehljudofiin--ja pyysi minua: sano hänelle, sanoi hän, että
+hän käskisi pojan puheillensa, hän kertoo hänelle kaikki. Menshof on
+heidän sukunimensäkin. No, teettekös? Se on, tiedättekös, semmoinen
+merkillisen hyvä mummo, heti näkyy että syyttömästi. Olettehan niin hyvä
+ja koetatte,--sanoi hän milloin katsahtaen Nehljudofiin milloin laskien
+silmänsä ja hymyillen.
+
+--Hyvä, hyvä, kyllä koetan tiedustella,--sanoi Nehljudof yhä enemmän
+ihmetellen toisen käytöksen vapautta.--Mutta olisin tahtonut puhua
+omasta asiastani teidän kanssanne. Muistattehan mitä puhuin teille sinä
+kertana?--sanoi hän.
+
+--Paljohan te puhuitte. Mitäs te sitten puhuittekaan?--sanoi Maslova yhä
+hymyillen ja käännellen päätänsä milloin sinne milloin tänne.
+
+--Puhuin tulleeni pyytämään teiltä anteeksi,--sanoi Nehljudof.
+
+--No yhäkö vaan sitä samaa, anteeksi, anteeksi, mitä siitä nyt on...
+Sanoisitte ennen...
+
+--Että minä tahdon sovittaa syyni,--jatkoi Nehljudof,--eikä sovittaa
+sanoilla, vaan teoilla: Minä olen päättänyt mennä naimisiin teidän
+kanssanne...
+
+Maslovan kasvoihin ilmausi äkkiä säikähdys. Hänen hiukan kierot silmänsä
+pysähtyivät ja yhtaikaa sekä katsoivat että olivat katsomatta
+Nehljudofiin.
+
+--Sitäkö tässä vielä tarvitaan?--sanoi Maslova muuttuen vihasen
+näköiseksi.
+
+--Tunnen Jumalan edessä että minun on niin tekeminen.
+
+--Ja mitä jumalia olette tässä vielä löytäneet? Puhutte joutavia.
+Jumalan? Minkä Jumalan? Olisitte silloin muistaneet Jumalaa...--sanoi
+hän ja pysähtyi suu auki.
+
+Nehljudof tunsi vasta nyt kovan viinanhajun Maslovan suusta, ja ymmärsi
+miksi tämä oli niin kuohuksissa.
+
+--Rauhoittukaa,--sanoi hän.
+
+--Minulla ei ole mitään rauhoittumista; sinä luulet että minä olen
+humalassa? Niin olenkin, mutta muistan mitä sanon!--alkoi hän nopeasti
+puhua ja meni tulipunaseksi,--minä olen Siperiaan tuomittu, huora, mutta
+sinä olet herra, ruhtinas, etkä sinä yhtään tarvitse tahrata itseäsi
+minuun. Mene sinä omien ruhtinattariesi luo, minun hintani on
+kymmenruplanen.
+
+--Vaikka kuinka julmasti puhuisit, et sittenkään voi sanoa sitä, mitä
+minä tunnen,--sanoi Nehljudof hiljaa ja koko hänen ruumiinsa vapisi,--et
+voi kuvailla mihin määrään tunnen syyllisyyteni sinun edessäsi.
+
+--Tunnen syyllisyyteni...--matki häntä Maslova vihasesti.--Etpäs silloin
+tuntenut, vaan pistit käteen 100 ruplaa. Siinä oli sinun maksusi...
+
+--Tiedän, tiedän, mutta mitä nyt on tehtävä?--sanoi Nehljudof.--Nyt olen
+päättänyt olla jättämättä sinua; mitä olen sanonut sen teenkin.
+
+--Mutta minä sanon: et tee,--sanoi Maslova ja rupesi ääneensä nauramaan.
+
+--Katjusha!--alkoi Nehljudof tarttuen hänen käteensä.
+
+--Mene luotani. Minä olen vanki, mutta sinä ruhtinas, eikä sinulla ole
+mitään täällä tekemistä,--huusi Maslova vihasta säihkyen ja tempasi pois
+kätensä.
+
+--Sinä tahdot minun kauttani pelastua,--jatkoi hän koettaen pian saada
+sanotuksi kaikki mitä hänen sydämmeensä oli noussut,--sinä olet
+nauttinut minusta tässä elämässä, ja minun kauttani tahtoisit pelastua
+vielä tulevassakin! Sinä inhoitat minua, sinun silmälasisi ja koko sinun
+inhoittava rasvanaamasi. Mene pois!--huusi hän hypähtäen tarmokkaalla
+liikkeellä pystyyn.
+
+Vartija lähestyi heitä.
+
+--Mitäs nyt rähiset. Saakos noin...
+
+--Ei, ei, minä pyydän antakaa olla,--sanoi Nehljudof.
+
+--Se muuten unohtaa missä ollaan,--sanoi vartija.
+
+--Ei, ei, älkäähän huoliko, odottakaa,--sanoi Nehljudof.
+
+Vartija meni taas ikkunan luo.
+
+--Maslova istui jälleen. Hän katsoi alas ja puristi lujasti pienet
+kätensä ristiin.
+
+Nehljudof seisoi hänen vieressään eikä tiennyt mitä tehdä.
+
+--Et sinä usko minua,--sanoi hän.
+
+--Ettäkö te aijotte mennä naimisiin--se ei tule koskaan tapahtumaan.
+Ennen menen vaikka hirteen! Siinä kuulitte.
+
+--Mutta kuitenkin tahdon sinua palvella.
+
+--Se on teidän asianne. Mutta minä en tarvitse teiltä mitään. Sen minä
+sanon teille totuudessa,--sanoi hän.
+
+--Ja miksi minä en kuollut silloin,--lisäsi hän ja heltyi katketaan
+itkuun.
+
+Nehljudof ei voinut puhua, toisen kyyneleet tarttuivat häneen.
+
+Maslova nosti silmänsä, katsahti häneen, ikäänkuin kummastui ja alkoi
+huivilla kuivata poskia myöten vieriviä kyyneleitä.
+
+Vartija lähestyi nyt taas ja muistutti että oli aika erota.
+
+Maslova nousi.
+
+--Te olette nyt kiihoittunut. Jos suinkin mahdollista tulen minä
+huomenna. Ajatelkaa te sillä välin asiata,--sanoi Nehljudof.
+
+Maslova ei vastannut mitään ja katsomatta häneen läksi vartijan jälessä
+pois.
+
+--No kyllä nyt pääset hyville päiville,--sanoi Korabljova Maslovalle kun
+tämä palasi koppiin.--Kylläpä näkyy olevan aikalailla sinuun
+pikiintynyt; tao nyt niin kauvan kuin rauta on kuumana. Kyllä hän sinut
+täältä lunastaa. Rikkaille on kaikki mahdollista.
+
+--Se on kuin nakutettu,--puhui ratavahti laulavalla
+äänellänsä.--Köyhällä ei olisi yölläkään aikaa, mutta rikas sen kun sai
+päähänsä, kohta kaikki laittaa tahtonsa mukaan. Oli siellä meilläkin
+mokoma pohatta, niin arvatkaas mitä teki...
+
+--No muistitkos puhua minun asiastani?--kysyi vanha eukko.
+
+Mutta Maslova ei vastannut tovereillensa mitään, vaan heittäysi
+lavitsalle ja tuijottaen nurkkaan makasi näin iltaan asti. Hänessä
+tapahtui tuskallinen työ. Se mitä Nehljudof oli hänelle sanonut, oli
+tuonut hänet siihen maailmaan, jossa hän kärsi ja josta hän oli tullut
+pois, käsittämättä sitä ja inhoten sitä. Nyt oli hänen käsistään mennyt
+se unhotus, jossa hän eli, mutta elää selvästi muistamalla entisyyttä
+oli liian tuskallista. Iltasella hän jälleen osti viinaa ja joi itsensä
+toveriensa kanssa humalaan.
+
+
+
+
+XLIX.
+
+
+»Vai sitäkö se olikin», ajatteli Nehljudof tullessaan vankilasta ja nyt
+vasta hän täydellisesti käsitti rikoksellisuutensa. Jos hän ei olisi
+koettanut sovittaa, lunastaa itseään vapaaksi omasta teostaan, ei hän
+olisi koskaan saanut tuntea sen koko rikoksellisuutta; vielä
+enemmän,--Katjushakaan ei olisi tuntenut koko sitä onnettomuutta, mihin
+hän oli saatettu. Ainoastaan nyt oli kaikki tullut päivän valoon,
+kaikessa kauheudessaan. Vasta nyt hän näki, mitä hän oli tehnyt tämän
+naisen sielun kanssa, ja vasta nyt tämä nainen saattoi nähdä ja ymmärtää
+mitä oli hänelle tehty. Ennen oli Nehljudof ainoastaan leikkinyt ja
+ihastellut omaa itseänsä, omaa katumustansa, nyt häntä vaan hirvitti.
+Hylätä Katjushaa ei hän nyt tuntenut voivansa, mutta ei myöskään voinut
+kuvailla mielessänsä mitä heidän suhteestansa syntyisi.
+
+Ulos tullessa lähestyi Nehljudofia vartija, jolla oli kunniamerkkejä
+rinnassa, ja joka vastenmielisellä, imartelevalla katseella antoi salaa
+hänelle paperilapun.
+
+--Siinä olisi teidän ylhäisyydellenne kirjelappu eräältä
+naishenkilöltä...--sanoi hän antaen kirjeen Nehljudofille.
+
+--Miltä naishenkilöltä?
+
+--Lukekaa niin näette. Se on eräs valtiollinen vanki. Minä olen siellä
+vartijana. Neiti pyysi toimittamaan. Ja vaikka se nyt onkin kielletty,
+niin kuitenkin ihmisyyteen nähden...--puhui vartija luonnottomasti.
+
+Nehljudof ihmetteli miten valtiollisten vankien vartija saattoi välittää
+kirjelappuja, vieläpä vankilan seinien sisäpuolella, melkein kaikkien
+nähden; hän ei silloin vielä tiennyt, että tämä oli samalla kertaa sekä
+vartija että spiooni,--mutta hän otti kuitenkin kirjeen ja luki sen
+mennessään ulos vankilasta. Kirje oli kirjoitettu lyijykynällä kauniilla
+käsialalla ja siinä oli noudatettu uudenaikaisinta oikokirjoitusta:
+»Saatuani tietää että te käytte vankilassa ja olette intresseerattu
+eräästä rangaistuslainalaisesta henkilöstä, haluaisin tavata teitä.
+Pyytäkää tavata minua. Te saatte luvan, ja minä kerron teille paljon
+tärkeätä, mikä koskee sekä teidän suojeluksenne alaista että myöskin
+meidän ryhmäämme. Teille kiitollinen Vera Bogoduhofskaja».
+
+Vera Bogoduhofskaja oli opettajatar eräässä nowgorodilaisessa
+erämaanläänissä, jonne Nehljudof oli kerran maailmassa toveriensa kanssa
+tullut karhuja ampumaan. Tämä opettajatar oli kääntynyt Nehljudofin
+puoleen rahapyynnöllä opintojensa jatkamista varten. Nehljudof oli
+antanut hänelle nuo rahat ja unohtanut hänet. Nyt tuli ilmi, että tämä
+sama neiti istui valtiollisena rikoksentekijänä linnassa, missä oli
+luultavasti saanut tietää Nehljudofin asiasta ja tahtoi tarjota
+palvelustansa.
+
+Kuinka silloin oli kaikki ollut helppoa ja yksinkertaista. Ja kuinka nyt
+oli kaikki raskasta ja monimutkaista. Elävästi ja ilolla muisti
+Nehljudof silloisen ajan ja tutustumisensa Bogoduhofskajaan. Se oli
+ennen laskiaista, sydänmaalla, noin 66 virstaa rautatieltä. Metsästys
+oli onnistunut erinomaisesti, he olivat tappaneet kaksi karhua ja juuri
+söivät lähtönsä edellä päivällistä, kun sen talon isäntä, johon he
+olivat asettuneet, tuli ilmoittamaan että kappalaisen tytär oli saapunut
+ja halusi tavata ruhtinas Nehljudofia.--Onko hän nättikin?--oli joku
+kysynyt.--No äläs nyt siinä,--oli Nehljudof vastannut, laittanut
+kasvonsa totisiksi, noussut pöydästä ja pyhkien suutansa ja ihmetellen
+mitä asiaa kappalaisen tyttärellä voisi hänelle olla, mennyt isäntäväen
+puolelle.
+
+Täällä oli tyttö huopahattu päässä, lyhyessä turkissa, suonikas, kasvot
+laihat ja rumat; kauniit olivat vaan silmät ja kohotetut kulmakarvat
+niiden yläpuolella.
+
+--No, Vera Jefremovna, puhu nyt asiasi tälle herralle, sanoi
+emäntäeukko:--se on ruhtinas itse. Minä menen sill'aikaa pois.
+
+--Millä voin teitä palvella,--oli Nehljudof kysynyt.
+
+--Minä ... minä... Näettekös, te kun olette rikas, te heitätte rahoja
+turhaan, metsästykseen, kyllä minä tiedän,--oli tyttö alkanut kovasti
+hämillään,--mutta minä en tahdo muuta kuin olla hyödyllinen ihmisille,
+enkä mitään voi, kun en mitään tiedä.
+
+Hänen silmänsä olivat rehelliset, hyvät, ja koko tuo sekä
+päättäväisyyden että pelon ilme oli niin liikuttava, että Nehljudof,
+kuten hänen usein kävi, yhtäkkiä asettui hänen asemaansa, ymmärsi hänet
+ja sääli häntä.
+
+--Mitäs minä voisin tehdä?
+
+--Minä olen opettajatar, tahtoisin jatkaa opintojani, mutta minua ei
+päästetä, tai eihän ne kiellä, kyllä ne päästävät, mutta puuttuu varoja.
+Antakaa minulle, ja minä lopetan opintoni ja maksan teille takasin.
+Minun mielestäni: jos rikkaat ihmiset tappavat karhuja, juottavat
+talonpoikia--se on kaikki pahaa. Miksi eivät he voisi tehdä hyvää. Minä
+tarvitsisin ainoastaan 80 ruplaa. Mutta jollette anna, olkaa
+antamatta,--sanoi hän vihasesti.
+
+--Päinvastoin olen hyvin kiitollinen teille, että annatte minulle
+tilaisuuden... Tuon heti paikalla,--sanoi Nehljudof.
+
+Hän meni eteiseen ja yllätti siinä toverin, joka oli kuunnellut heidän
+keskusteluansa. Vastaamatta mitään toverien pilapuheisin, haki Nehljudof
+matkalaukustaan rahat ja vei tytölle.
+
+--Ei kestä, ei kestä kiittää. Minun on päinvastoin kiittäminen teitä.
+
+Nehljudofin oli erittäin mieluista nyt muistella tätä kaikkea; mieluista
+oli muistella, kuinka hän oli vähällä riitaantua upseerin kanssa, joka
+oli tahtonut lyödä rumaa leikkiä tapauksen johdosta, kuinka toinen
+toveri rupesi hänen puolelleen ja kuinka he sen johdosta tulivat
+lähemmäksi toisiansa, ja kuinka koko metsästys oli ollut onnellinen ja
+iloinen, ja kuinka hänestä tuntui suloiselta, kun he yön aikana tekivät
+matkaa takasin rautatieasemalle. Rekijono liukui keveästi eteenpäin,
+kuulumattomasti juoksivat parihevoset ravissa pitkin kapeata metsätietä,
+metsä oli milloin korkeaa, milloin matalaa, ja kuusten oksat painuivat
+alas paljon lumen alla. Pimeässä, punasena valona loistaen, sytytteli
+joku hyvänhajuista paperossia. Renki Jooseppi juoksenteli reeltä
+toiselle, lumessa kahlaten, ja puheen lomassa kertoi juttujansa
+ilveksistä, jotka nyt kulkevat syvässä lumessa nakertaen haavan kuorta,
+ja karhuista, jotka nyt makaavat talvipesissään, turpa ilmareijässä,
+puhallellen kuumaa hengitystään. Nehljudofin mieleen muistui tämä
+kaikki, ja varsinkin tuo onnellinen terveyden, voiman ja huolettomuuden
+tunne, kun keuhkot turkkinuttua pinnistäen huokuivat sisäänsä
+pakkas-ilmaa, silmille tihkui oksista luokan karistamaa lunta, ruumiille
+oli lämmin, kasvoille vilpas ja sielussa ei huolia, ei moitteita, ei
+pelkoa, ei toivomuksia. Kuinka hyvä oli silloin olla. Ja nyt? Herranen
+aika kuinka kaikki oli tuskallista ja vaikeaa.
+
+Nähtävästi oli Vera Jefremovna vallankumouksellisena vangittu, ja nyt
+niistä syistä istui linnassa. Piti tavata häntä, erittäinkin koska hän
+oli luvannut antaa neuvoja miten Maslovan asema olisi ollut
+parannettavissa.
+
+
+
+
+L.
+
+
+Herättyään seuraavana aamuna muisti Nehljudof illalliset tapaukset, ja
+häntä kauhistutti.
+
+Mutta välittämättä tästä kauhusta päätti hän varmemmin kuin koskaan
+ennen jatkaa mitä oli alkanut.
+
+Tällä velvollisuutensa tunnolla, läksi Nehljudof kotoansa ja ajoi
+Maslennikofin luo pyytämään lupaa saada tavata paitsi Maslovaa vielä
+sitä mummo Menshovaa poikinensa, joista Maslova oli maininnut. Sitä
+paitsi hän tahtoi saada luvan tavata Bogoduhofskajaa, joka saattoi olla
+hyödyksi Maslovalle.
+
+Nehljudof tunsi Maslennikofin jo sotapalveluksestaan saakka, Maslennikof
+oli ollut silloin rykmentin rahastonhoitajana. Hän oli ollut mitä
+hyväluontoisin, mitä virka-intoisin upseeri, joka ei tiennyt eikä
+tahtonut tietää mistään muusta koko maailmassa kuin rykmentistä ja
+keisarillisesta perheestä. Nyt Nehljudof tapasi hänet hallitusmiehenä,
+rykmentin oli hän vaihtanut lääniin ja lääninhallitukseen. Hän oli
+naimisissa rikkaan, reippaan naisen kanssa, ja tämäpä se olikin
+pakottanut hänet siirtymään sotapalveluksesta siviilivirkaan. Rouva
+nauroi häntä ja hyväili kuin omaa kesyttämäänsä elukkaa. Nehljudof oli
+viime talvena kerran käynyt heidän luonansa, mutta tämä parikunta oli
+tuntunut hänestä niin vähän huvittavalta, ettei hän ollut sittemmin
+kertaakaan siellä käynyt.
+
+Maslennikofin meni suu aivan mehelle, kun hän näki Nehljudofin. Sama oli
+hänellä kasvojen rasvaisuus ja punaisuus, sama suuri ruumiinkoko, ja
+sama erinomainen puku kuin sotapalveluksessakin. Siellä hän oli puettu
+aina puhtaaseen, olkapäissä ja rinnassa viimeisen muodin mukaan istuvaan
+univormuun taikka kotitakkiin. Nyt hän oli puettu viimeisen muodin
+mukaiseen siviilipukuun, joka yhtä hyvin istui hänen kylläisen ruumiinsa
+ympärillä ja toi esiin hänen leveän rintansa. Hän oli sijaisen
+univormussa. Ikäerotuksesta huolimatta (Maslennikof oli noin 40 ikäinen)
+he sinuttelivat toisiansa.
+
+--No, kiitos tulemastasi. Mennäänpäs nyt vaimoni luo. Minulla sattuu
+juuri olemaan kymmenen minuutin vapaus ennen istunnon alkamista.
+Kuvernööri itse on matkoilla. Minä hallitsen nyt lääniä,--sanoi hän
+mielihyvällä, jota ei voinut salata.
+
+--Olen tullut luoksesi asialle.
+
+--Mitä nyt?--virkkoi Maslennikof äkkiä, ikäänkuin virittyen,
+säikähtyneellä ja vähän ankaralla äänellä.
+
+--Vankilassa on eräs henkilö, joka suuressa määrässä herättää huomiotani
+(mainittaessa sanaa »vankila» muuttuivat Maslennikofin kasvot vieläkin
+ankarammiksi) ja minä tahtoisin tavata häntä ei yleisessä
+vastaanottohuoneessa, vaan konttorissa, eikä ainoastaan määräpäivinä,
+vaan useamminkin. Minulle on sanottu, että se riippuu sinusta.
+
+--Tietysti, mon cher, minä olen valmis tekemään kaikki sinun
+hyväksesi,--sanoi Maslennikof molemmilla käsillään koskettaen hänen
+polviansa ja siten ikäänkuin lieventäen omaa ylhäisyyttänsä:--se käy
+päinsä, mutta huomaa, minä olen kaliifi vaan tunniksi.
+
+--Niin, voitko siis antaa minulle paperin, että voisin tavata tätä
+ihmistä?
+
+--Onko se nainen?
+
+--On.
+
+--No, mistäs hän--?
+
+--Myrkytyksestä. Mutta hän on saanut väärän tuomion.
+
+--Ähä, siinä nyt on sinun valamies-oikeutesi! _Ils n'en font point
+d'autres_--sanoi hän jostakin syystä ranskankielellä.--Et tietysti ole
+yhtä mieltä minun kanssani, mutta mitäpä sille voin, _c'est mon opinion
+bien arretée_,--lisäsi hän, lausuessaan ajatuksen, jota hän vuoden
+kuluessa oli eri muodoissa lukenut taantumispuolueen vanhollisessa
+sanomalehdistössä.--Tiedänhän minä että sinä olet vapaamielinen.
+
+--Lienenkö vapaamielinen vai mikä muu,--sanoi hymyillen Nehljudof, joka
+aina ihmetteli, että kaikki lukivat häntä johonkin puolueeseen ja vaan
+sentähden pitivät vapaamielisenä, että hän sanoi kaikkia ihmisiä
+tasa-arvoisiksi tuomioistuimen edessä, piti pahana ihmisten rääkkäämistä
+ja lyömistä yleensä, ja erittäinkin niiden, joita ei vielä oltu
+tuomittu.--En tiedä olenko vapaamielinen vai en, tiedän ainoastaan, että
+nykyiset valamiesoikeustot, kaikkine vikoinensa, kuitenkin ovat paremmat
+entisiä.
+
+--Kenen olet ottanut asianajajaksi?
+
+--Minä olen kääntynyt Fanarinin puoleen.
+
+--Vai niin, Fanarinin!--sanoi Maslennikof rypistäen silmäkulmiansa ja
+muistellen kuinka viime vuonna tämä sama Fanarin kuulusteli häntä
+todistajana oikeuden edessä ja mitä suurimmalla kohteliaisuudella puolen
+tunnin aikana nauratti yleisöä hänen kustannuksellaan.
+
+--En kehoittaisi sinua olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan.
+_Fanarin est un homme taré_.
+
+--Ja vielä olisi minulla yksi pyyntö sinulle,--sanoi Nehljudof
+vastaamatta hänelle. Hyvin kauvan sitten minä tunsin erään
+tytön--opettajattaren--hän on hyvin surkuteltava olento ja niinikään nyt
+linnassa, mutta haluaisi tavata minua. Voisitko sinä antaa minulle luvan
+päästä hänenkin puheilleen?
+
+Maslennikof kallisti vähän päätänsä ja kävi miettiväiseksi.
+
+--Onko hän valtiollinen?
+
+--Niin on minulle sanottu.
+
+--No, näetkös valtiollisia vankeja voivat tavata ainoastaan heidän
+sukulaisensa, mutta sinulle minä annan yleisen pääsyn. _Je sais que vous
+n'abuserez pas_.
+
+--Mikä on hänen nimensä? sen sinun tuttavasi ... oliko se
+Bogoduhofskaja? _Elle est jolie_?
+
+--_Hideuse_.
+
+--Maslennikof pudisteli moittivasti päätänsä, tuli pöydän ääreen ja
+kirjoitti paperille, jossa oli painettu kulmakirjoitus, sulavalla
+käsialalla: »Tämän haltijalle, ruhtinas Dmitrij Ivanovitsh
+Nehljudofille, sallin minä täten vankilan konttorissa tavata linnassa
+säilytettyä kaupunkilaisnaista Maslovaa, samoin kuin vankilan
+sairaanhoitajatarta Bogoduhofskajaa».--Hän päätti kirjoituksensa
+riipaisten suurenmoisen nimikiemuran.
+
+--Kohta olet näkevä mimmoinen järjestys siellä on. Järjestystä siellä on
+hyvin vaikea noudattaa, sillä vankila on täpötäynnänsä, erittäinkin
+siirtovankeja, mutta minä kuitenkin pidän ankarasti silmällä, ja
+rakastan tätä asiaa. Saat itse nähdä--heidän on siellä hyvin hyvä olla,
+ja he ovat tyytyväisiä. Heidän kanssansa täytyy vaan osata oikein
+menetellä. Äskettäin oli kuitenkin ollut ikävyys--uppiniskaisuus
+viranomaisia vastaan. Joku toinen olisi selittänyt asian kapinaksi ja
+tehnyt monet onnettomiksi. Mutta meillä päättyi asia hyvin hyvästi.
+Yhdeltä puolen on tarpeen huolellisuus, toiselta puolelta luja
+kurinpito,--sanoi hän puristaen kokoon vaalean, turpean nyrkkinsä, jossa
+näkyi turkoosikivellä koristettu sormus, ja joka esiintyi valkoisesta
+kovaksi tärkätystä kultanappisesta hihansuusta,--huolellisuus ja luja
+kurinpito.
+
+--No sitä en juuri tiedä,--sanoi Nehljudof:--kahdesti olen siellä
+käynyt, ja se on tehnyt minuun hyvin raskaan vaikutuksen.
+
+--Tiedätkös mitä, sinun pitäisi välttämättömästi tutustua kreivinna
+Passeak'iin,--jatkoi vauhtiin päässyt Maslennikof:--hän on kokonaan
+antautunut tähän asiaan. _Elle fait beaucoup de bien_. Hänenpä avullaan
+olen minäkin, suoraan puhuakseni, kenties onnistunut muuttamaan kaikki,
+ja muuttamaan niin, ettei ole enää tietoakaan entisistä kauhuista, vaan
+heidän on siellä suorastaan hyvä olla. Saatpahan nähdä. Mitä Fanariniin
+tulee, en tunne häntä persoonallisesti ja yhteiskunnallisen asemanikin
+vuoksi käyvät tiemme erillään. Mutta hän on kerrassaan huono ihminen ja
+sitä paitsi saattaa oikeudessa puhua semmoisia asioita, semmoisia
+asioita...
+
+--No kiitoksia,--sanoi Nehljudof, otti paperin ja kuuntelematta loppuun
+jätti hyvästi entiselle toverilleen.
+
+--Vaimoni luona et siis pistäydykään?
+
+--En, veli hyvä, nyt ei minulla ole aikaa.
+
+--No, äläs nyt toki, hän ei anna minulle anteeksi sitä,--puhui
+Maslennikof saattaen entistä toveriansa rappusten ensimäiseen
+käänteeseen asti, jonne hän tavallisesti saattoi ihmisiä, jotka eivät
+olleet ensiluokan ylhäisiä, vaan vasta toisen, ja joihin hän luki
+Nehljudofin.--Ei, no tekisit nyt hyvin ja tulisit vaikka hetkeksi.
+
+Mutta Nehljudof pysyi lujana ja lakeijan ja ovenvartijan häärätessä
+hänen ympärillänsä, tarjotessa hänelle palttoota ja keppiä ja avatessa
+ovea, jonka edessä seisoi poliisi, hän vakuutteli ettei mitenkään ollut
+nyt mahdollista.
+
+--No, niin tule sitten torstaina, muista. Se on vaimoni
+vastaanottopäivä. Minä sanon hänelle!--huusi Maslennikof rappusilta.
+
+
+
+
+LI.
+
+
+Samana päivänä, suoraan Maslennikofilta, ajoi Nehljudof vankilaan ja
+sinne tultuansa meni hänelle jo tuttuun tirehtöörin kortteeriin. Taaskin
+kuului samat pianon äänet kuin ensi kerrallakin, mutta nyt soitettiin
+rapsodian asemesta Clementin harjoitelmia, myöskin tavattoman
+voimakkaasti, selvästi ja nopeasti. Oven avasi sama sisäpiika sidottuine
+silmineen, sanoen kapteenin olevan kotona ja johdattaen Nehljudofin
+pieneen vastaanotto-huoneeseen, jossa oli sohva, pöytä ja virkatun
+villaisen lamppumaton päällä seisova suuri lamppu ynnä sen yhdestä
+syrjästä hiukan palanut ruusunpunainen paperinen varjostin.
+Päätirehtööri tuli esille kiusaantuneine, surullisine kasvoineen.
+
+--Olkaa hyvä, mikä on asianne?--sanoi hän pistäen kiinni virkanuttunsa
+keskimäistä nappia.
+
+--Olen käynyt kuvernöörin sijaisen luona ja tässä on nyt
+lupakirja,--sanoi Nehljudof antaen paperin.--Tahtoisin tavata Maslovaa.
+
+--Markovaa?--kysyi tirehtööri voimatta kuulla pianonsoiton tähden.
+
+--Maslovaa.
+
+--Niin, niin.
+
+Tirehtööri nousi ja tuli sen oven luo, jonka takaa kuuluivat Clementin
+juoksutukset.
+
+--Marusja, heitäppäs nyt vaikka hetkiseksi,--sanoi hän äänellä, josta
+saattoi päättää että tämä soitto oli hänen elämänsä risti:--on mahdoton
+mitään kuulla.
+
+Piano vaikeni, kuului tyytymättömiä askelia, ja joku katsahti ovesta.
+
+Tirehtööri, aivan kuin tuntien kevennystä tästä soiton seisahduksesta,
+sytytti paksun paperossin heikkoa tupakkia ja tarjosi Nehljudofille.
+Nehljudof kieltäytyi.
+
+--Niin, minä siis tahtoisin tavata Maslovaa.
+
+--Kyllähän se käy laatuun,--sanoi tirehtööri.
+
+--Mitäs sinä täällä,--kääntyi hän noin viisi- tai kuusivuotiaan tytön
+puoleen, joka oli tullut huoneeseen ja kääntäen päänsä niin että koko
+ajan näki Nehljudofin kulki isäänsä kohden.--Katso eteesi ettet
+putoo,--sanoi tirehtööri hymyillen sille että tyttö eteensä katsomatta
+takertui mattoon ja hypähti isän luo.
+
+--Jos siis käy päinsä niin lähtisin.
+
+--Maslovaa on nyt vähän sopimaton nähdä,--sanoi tirehtööri.
+
+--Kuinka niin?
+
+--Te olette itse syypää,--sanoi tirehtööri hiukan hymyillen.--Hyvä
+ruhtinas, älkää antako hänelle rahoja käteen. Jos haluatte, antakaa
+minulle. Kaikki joutuu hänelle. Eilen olitte varmaan antaneet hänelle
+rahaa, hän oli saanut käsiinsä viinaa,--mahdotonta on päästä siitä
+pahasta,--ja tänäpäivänä hän on niin humalassa että oli ruvennut
+raivoamaan.
+
+--Onko se mahdollista?
+
+--Aivan varmaan,--pitipä minun käyttää ankaruuttakin häntä
+vastaan--siirsin toiseen koppiin. Muuten hän olisi kylläkin hiljainen
+nainen. Mutta rahoja älkää suinkaan hänelle antako. Ne on nyt sitälajia
+väkeä...
+
+--Nehljudof muisti elävästi eilisen tapauksen ja häntä kauhistutti.
+
+--No saisinko sitten tavata Bogoduhofskajaa, sitä valtiollista?--kysyi
+Nehljudof hetken vaiti oltuaan.
+
+--Kenties,--sanoi tirehtööri syleillen tyttöä, joka yhä katseli
+Nehljudofia, nousi ja hellästi siirtäen tytön syrjään meni eteiseen.
+
+Tuskin oli tirehtööri kipeäsilmäisen piian avulla saanut palttoon
+yllensä ja päässyt ovesta, kun jo taas alkoivat Clementin liritykset.
+
+--Hän on käynyt musiikkiopistossa, mutta siellä on jotain
+epäjärjestyksiä. Hänellä on suuri taipumus,--sanoi tirehtööri laskeutuen
+rappusia alas.--Hän aikoo esiintyä konserteissa.
+
+Tirehtööri tuli Nehljudofin kanssa vankilan eteen. Tirehtöörin
+lähestyessä aukeni pikku portti silmänräpäyksessä. Tehden kunniaa
+seurasivat vartijat häntä silmillänsä. Neljä ihmistä ajelluilla päillä
+tuli eteisessä heitä vastaan kantaen jotakin ämpäreissä, ja kaikki
+lyyhistyivät kokoon nähtyään tirehtöörin. Yksi erittäinkin kumartui ja
+synkästi rypistyi, mustat silmät kiiluvina.
+
+--Tämmöistä taipumusta on tietysti kehitettävä edelleen, sitä ei käy
+hautaaminen, mutta pienessä kortteerissa se tahtoo toisinaan käydä
+rasittavaksi,--jatkoi tirehtööri keskustelua kääntämättä mitään huomiota
+näihin vankeihin, ja laahustaen väsynein jaloin tuli Nehljudofin
+seurassa kokoushuoneeseen.
+
+--Ketä haluaisitte nähdä?--kysyi tirehtööri.
+
+--Bogoduhofskajaa.
+
+--Sehän on tornin puolella? Teidän on vähän odottaminen,--sanoi hän
+Nehljudofille.
+
+--Enkö saisi sillä aikaa tavata vankeja Menshofeja--äitiä poikansa
+kanssa, jotka ovat syytetyt murhapoltosta.
+
+--Se on 21:stä kopista. Voinhan käskeä ne ulos.
+
+--Enkö voisi saada puhua Menshofin kanssa hänen kopissaan?
+
+--Täällä kokoushuoneessa te olette paremmin rauhassa.
+
+--Ei mutta minua huvittaisi.
+
+--Kylläpä löysitte huvittavaa!
+
+Samassa tuli syrjäovesta keikarimainen apulaisupseeri.
+
+--Saattakaahan ruhtinas Menshofin koppiin. Koppi n:o 21,--sanoi
+tirehtööri apulaiselleen:--ja tulkaa sitten konttoriin. Minä käsken
+hänet ulos. Mikä olikaan hänen nimensä?
+
+--Vera Bogoduhofskaja,--sanoi Nehljudof.
+
+Tirehtöörin apulainen oli vaaleaverinen nuori upseeri, viikset
+vahattuina, hän levitti ympärillensä kukkas-odekolonjin tuoksua.
+
+--Tehkää hyvin,--kääntyi hän Nehljudofin puoleen miellyttävällä
+hymyllä.--Olette huvitettu meidän laitoksestamme?
+
+--Niin, ja olen erittäinkin huvitettu näkemään sitä ihmistä, jonka olen
+kuullut joutuneen tänne aivan syyttä.
+
+Apulainen kohautti olkapäitään.
+
+--Niin, sattuuhan semmoista,--sanoi hän rauhallisena, päästäessään
+vierasta kohteliaasti edellensä leveään, haisevaan käytävään.--Mutta
+osaavat he valehdellakin. Tehkää hyvin.
+
+Koppien ovet olivat avoinna ja joitakuita vankeja oli käytävässä. Tuskin
+huomattavasti nyykäyttäen päätänsä vartijoille ja mulkoillen vangeille,
+jotka painautuen seiniin pujahtelivat koppeihinsa tai sormet ojona
+pitkin housun saumoja tekivät, silmillänsä seuraten, sotamiesten tavoin
+kunniaa, kuljetti apulainen Nehljudofin ensin yhden käytävän kautta ja
+saattoi sitten toiseen käytävään vasemmalla, joka oli suljettu
+rautaovella.
+
+Tämä käytävä oli kapeampi, pimeämpi ja vielä haisevampi edellistä. Sen
+molemmilla puolilla oli lukoilla suljettuja ovia. Ovissa oli pienet
+reijät, niin sanotut »silmät», noin kolme sentimetriä läpimitaten.
+Käytävässä ei ollut ketään paitsi surullisen näköistä, ryppyistä
+vartijavanhusta.
+
+--Missä kopissa on Menshof?--kysyi apulainen vartijalta.
+
+--Kahdeksannessa vasemmalla.
+
+--Onko näissä ketä?--kysyi Nehljudof.
+
+--Kaikki ovat ylösotetut paitsi yksi.
+
+
+
+
+LII.
+
+
+--Saako tirkistää? sanoi Nehljudof.
+
+--Olkaa niin hyvä,--sanoi miellyttävällä hymyilyllä apulainen ja alkoi
+jotakin kysellä vartijalta. Nehljudof katsahti yhteen reijistä,--siellä
+käyskenteli edes takaisin pitkä, nuori ihminen, vähän mustaa partaa
+leuassa, pelkissä alusvaatteissa; kuultuaan risahduksen ovelta tämä
+katsahti ylös, rypisti silmiänsä ja jatkoi sitten käymistänsä.
+
+Nehljudof katsahti toiseen reikään. Hänen silmänsä sattuivat yhteen
+peljästyneen suuren silmän kanssa, joka katseli reijästä ja vetäytyi
+kiireesti takaisin. Katsahdettuaan kolmanteen aukkoon, hän näki
+vuoteessa nukkuvan hyvin pienikasvuisen, käppyrässä makaavan ihmisen,
+pää peitettynä mekon sisään. Neljännessä kopissa istui leveäkasvoinen,
+kalpea olento, pää hyvin painuksissa ja kyynäspäät polvien nojassa.
+
+Kuultuaan askeleita mies nosti päänsä ja katseli ylös. Koko hänen
+olennossaan, mutta erittäinkin suurissa silmissä, ilmausi toivoton
+ikävä. Hän ei nähtävästi ollenkaan välittänyt saada tietää siitä, kuka
+häntä katseli koppiin. Olipa se kuka tahansa ei hän nähtävästi keltään
+odottanut mitään hyvää. Nehljudofia alkoi kauhistuttaa; hän ei enää
+tahtonut tirkistää sisälle, vaan meni Menshofin koppiin, numero 21.
+Pritsin ääressä seisoi nuori pitkäkaulainen, jäntevä mies pienellä
+parralla, hyväntahtoiset pyöreät silmät päässä. Säikähtynein kasvoin
+veti hän nopeasti mekkoa yllensä. Erittäinkin hämmästytti Nehljudofia
+nuo hyväntahtoiset, pyöreät silmät, jotka kysyväisesti ja pelonalaisesti
+siirtyilivät hänestä vartijaan, apulaiseen ja päinvastoin.
+
+--Tämä herra tässä haluaa tiedustella sinun asiatasi.
+
+--Kiitämme nöyrimmästi.
+
+--Niin, minulle on kerrottu teidän asiastanne,--sanoi Nehljudof mennen
+kopin perälle ja asettuen likaisen ristikkoikkunan luo:--ja haluaisin
+nyt kuulla sen omasta suustanne.
+
+Menshof tuli myöskin ikkunan luo ja alkoi heti kertoa, ensin arasti,
+tirehtööriin katsahdellen, sitten yhä rohkeammin. Mutta kun tirehtööri
+meni pois käytävään antaaksensa siellä muutamia määräyksiä, rohkaistui
+hän kokonaan. Kertomus oli kieleen ja puhelutapoihin nähden tavallisen
+rehellisen talonpoikaispojan puhetta, ja Nehljudofista tuntui erittäin
+kummalliselta kuulla tätä kertomusta täällä linnassa vangin suusta,
+jolla oli häpeällinen puku. Nehljudof kuunteli ja yhtaikaa katseli sekä
+matalaa olkivuodetta, ikkunaa paksuine rautaristikkoineen, likaisia,
+homehtuneita ja tahraantuneita seiniä ja onnettoman, kuvattomaksi
+muokatun talonpojan surkeita kasvoja ja koko hänen olentoansa
+kömpelöissä vankikengissä ja mekossa, ja hänen tuli yhä surullisempi ja
+surullisempi olla; olisi tahtonut olla uskomatta, mitä tämä
+hyväsydämminen mies kertoi. Hirmuista oli ajatella että ihmiset olivat
+ottaneet tämän miehen kiinni ilman mitään syytä, ainoastaan siksi että
+juuri häntä oli loukattu,--ottaneet kiinni ja pukeneet hänen päällensä
+vankipuvun ja panneet hänet istumaan tähän kauhistuttavaan paikkaan;
+mutta vielä kauheampaa olisi ollut ajatella, että tämä todennäköinen
+kertomus noiden hyväsydämmisten kasvojen yhteydessä olisi ollut
+tahallaan keksitty petos. Kertomuksen mukaan oli kapakoitsija pian
+Menshofin naimisen jälkeen anastanut tämän vaimon. Menshof oli hakenut
+lakia kaikkialla. Joka paikassa oli kapakoitsija lahjonut viranomaisia
+ja päässyt jutusta eheänä. Kerran oli Menshof väkisin tuonut vaimonsa
+kotiin, mutta tämä oli karannut takaisin seuraavana päivänä. Silloin hän
+oli tullut vaatimaan vaimoansa. Kapakoitsija oli väittänyt ettei vaimoa
+ollut siellä, (mutta Menshof oli nähnyt vaimon astuessaan sisälle), ja
+käskenyt häntä ulos. Hän ei lähtenyt. Silloin oli kapakoitsija renkinsä
+kanssa piessyt hänet veriin, mutta seuraavana päivänä oli kapakoitsijan
+talo syttynyt palamaan. Menshofia ja hänen äitiänsä syytettiin nyt
+murhapoltosta, mutta hän ei ollut sytyttänyt, vaan oli ollut kumminsa
+luona.
+
+--Todellakaan et siis sytyttänyt?
+
+--Semmoista ei olisi, herra, voinut päähänikään pälkähtää. Se minun
+pahantekijäni oli varmaankin itse sytyttänyt. Sanottiin hänen juuri
+ottaneen palovakuutuksen. Mutta meitä vastaan äidin kanssa todistettiin,
+että olimme käyneet siellä ja uhanneet häntä. Niinhän se olikin,
+kyllähän minä häntä sillä kertaa haukuin, en malttanut mieltäni. Mutta
+sytyttänyt en ole. En siellä tulipalon alkaessa edes ollutkaan.
+Tahallaan se vaan sytytti juuri sinä päivänä kuin me kävimme äidin
+kanssa. Sytytti palovakuutuksen vuoksi, mutta kantoi meidän päällemme.
+
+--Onko se nyt mahdollista?
+
+--Totisesti, puhun Jumalan edessä. Olkaa te herra minun oma isäni!--hän
+aikoi vannoakseen langeta maahan, josta Nehljudof tuskin sai häntä
+estetyksi.--Pelastakaa minut, turhanpäiten menen hukkaan,--jatkoi hän.
+Ja yhtäkkiä hänen poskensa alkoivat värähdellä ja hän purskahti itkuun,
+ja kääräisten hihansa ylös hän kuivasi silmiänsä likaiseen paidan
+hihaan.
+
+--Oletteko jo lopettaneet?--kysyi tirehtööri.
+
+--Olemme. Älkää siis surko, koetamme tehdä parastamme,--sanoi Nehljudof
+lähtiessään. Menshof seisoi kynnyksellä niin että vartija tyrkkäsi häntä
+ovella, pannessaan tätä kiinni. Sillaikaa kuin vartija sulki lukkoa
+katseli Menshof ulos ovireijästä.
+
+
+
+
+LIII.
+
+
+Palatessaan takaisin pitkin leveätä käytävää, (oli päivällisen aika, ja
+kopit olivat avoinna), kulkiessaan keltaisenharmaisiin mekkoihin,
+lyhyeisiin, leveisiin housuihin ja vankikenkiin puettujen miesten
+välitse, jotka ahnain silmin tuijottivat häneen, tunsi Nehljudof
+omituista sääliä niihin ihmisiin, jotka täällä istuivat, mutta epäilystä
+ja kauhua niihin, jotka pitivät edellisiä suljettuina, ja vielä tunsi
+jostakin syystä häpeää oman itsensä vuoksi, senvuoksi, että hän taisi
+rauhallisesti tätä katsella.
+
+Eräässä käytävässä juoksi joku mies, vankikenkiänsä kolistellen, kopin
+ovelle ja samassa sieltä tuli ulos joukko miehiä, jotka asettuivat
+Nehljudofin tielle, kumarrellen hänelle.
+
+--Pyydämme nöyrimmästi, teidän ylhäisyytenne, en tiedä kuinka teitä
+pitäisi puhutella, saattakaa meidän asiamme johonkin päätökseen.
+
+--En ole päällysmies, en tiedä mitään.
+
+--Sama se, sanokaa kelle hyvänsä, päälliköille tahi kelle muulle,--puhui
+tyytymätön ääni.--Olemme ihan syyttömät, kärsimme täällä jo toista
+kuukautta.
+
+--Kuinka niin? Mistä syystä?--kysyi Nehljudof.
+
+--Olemme vaan suljettu tänne linnaan. Jo toista kuukautta istumme
+täällä, itsekään tietämättä mistä syystä.
+
+--Se on totta, se on sattumuksesta,--sanoi tirehtöörin apulainen:--nämät
+miehet ovat otetut passittomina, ja he olisivat olleet lähetettävät
+kotiseudulleen, mutta siellä on lääninvankila palanut, ja lääninhallitus
+kirjoitti meille ettemme lähettäisi sinne. Kaikista muista lääneistä
+olevia olemme jo lähettäneet pois, mutta näitä pidämme täällä.
+
+--Kuinka, vaanko sen vuoksi?--kysyi Nehljudof pysähtyen ovelle.
+
+Noin neljänkymmen-henkinen miesjoukko, kaikki vankimekoissa, piiritti
+Nehljudofin ja apulaisen. Useammat rupesivat puhumaan yhteen suuhun.
+Apulainen pysäytti:
+
+--Puhukoon yksi kerrallaan.
+
+Joukosta erkaantui nyt pitkä, hyvännäköinen, noin 50-ikäinen talonpoika.
+Hän selvitti Nehljudofille, että he olivat kaikki tuodut tänne
+vankilaan, kun ei heillä ollut passeja. Passit heillä kyllä oli, mutta
+ne olivat yliaikaisia, noin kaksi viikkoa. Joka vuosi oli ollut näin
+vanhentuneita passeja, eikä oltu mitään puhuttu, mutta nyt pantiin
+kiinni ja jo toista kuukautta kohdeltiin kuin rikoksentekijöitä.
+
+--Olemme kaikki kivimiehiä, kuulumme kaikki samaan sakkiin.
+Lääninvankilan sanotaan palaneen. Mutta eihän se meidän vikamme ollut.
+Armahtakaa toki meitä, hyvä herra.
+
+Nehljudof kuunteli ja tuskin ymmärsi mitä tuo hyvännäköinen vanha mies
+puhui; koko hänen huomionsa oli kääntynyt suureen tummanharmaaseen
+monijalkaiseen täihen, joka kiipesi hiuksien välissä pitkin vanhan,
+hyvännäköisen kivimiehen poskea.
+
+--Kuinka se on mahdollista? Vaanko siitä syystä?--kysyi Nehljudof
+kääntyen tirehtöörin puoleen.
+
+--Niin, ne olisivat oikeastaan lähetettävät ja sijoitettavat
+kotiseutuunsa,--puhui apulainen. Hänen sanottuaan nämät sanat esiintyi
+joukosta pikkuinen mies, myöskin vankipuvussa, ja alkoi, suu
+kummallisesti väännyksissä, puhua siitä, että heitä piinataan täällä
+syyttömästi.
+
+--Pahemmin kuin koiria...--alkoi hän.
+
+--No-no, älä siinä sentään liikoja laskettele, pidä varasi, muuten...
+
+--Mitä muuten, sanoi pieni mies epätoivoisasti.--Olemmeko me mitään
+pahoja tehneet?
+
+--Suu kiinni!--kiljasi nyt päällysmies ja pieni mies vaikeni.
+
+»Mitäs tämä nyt onkaan?» ajatteli Nehljudof itseksensä mennessään pois.
+Ja hän kulki ikäänkuin olisi kulkenut kujanjuoksua satojen silmien
+seuraamana, jotka tuijottivat häneen ovista ja käytävistä.
+
+--Onko todella mahdollista että syyttömiä ihmisiä näin pidetään
+vangittuina?--sanoi Nehljudof heidän tullessaan käytävästä.
+
+--Mitäs käskisitte tehdä?--Mutta paljon ne myöskin valehtelevat. Jos
+heitä rupeaa kuulemaan, kyllä he kaikki ovat viattomia,--puhui
+tirehtöörin apulainen.
+
+--Mutta eiväthän nämä ainakaan ole mihinkään syypäät.
+
+--Nämät, olkoon. Mutta kyllä se on hyvin turmeltunutta väkeä. Mahdotonta
+on olla ankaruutta käyttämättä. Niiden joukossa on veijareita semmoisia,
+että eläpäs mene sormea suuhun pistämään.--Eilenkin tässä piti kahta
+kurittaa.
+
+--Kuinka kurittaa?--kysyi Nehljudof.
+
+--Saivat raippoja määräyksen mukaan...
+
+--Mutta onhan ruumiillinen rangaistus poistettu?
+
+--Se ei koske oikeutensa-menettäneitä. Näitä käy raipoilla
+rankaiseminen.
+
+Nehljudof muisti nyt kaikki, mitä oli eilen nähnyt odotellessaan
+etehisessä, ja ymmärsi että tätä rangaistusta pantiin täytäntöön juuri
+siihen aikaan kuin hän oli odotellut, ja häneen tuli tavattomalla
+voimalla taaskin se uteliaisuuden, surun ja neuvottomuuden sekainen
+tunne, yhdessä siveellisen, melkein fyysilliseksi muuttuvan kuvotuksen
+kanssa, joka tosin ennenkin, vaan ei koskaan semmoisella voimalla ollut
+häntä vallannut.
+
+Kuuntelematta tirehtöörin apulaista ja katsomatta ympärilleen hän
+kiireesti laittautui pois käytävistä ja meni konttoriin. Tirehtööri oli
+eteisessä. Hän oli muiden toimien tähden unohtanut kutsua esille
+Bogoduhofskajaa, ja muisti asian vasta Nehljudofin tullessa konttoriin.
+
+--Lähetän heti noutamaan häntä, istukaahan niin kauvan,--sanoi hän.
+
+
+
+
+LIV.
+
+
+Konttorina oli kaksi huonetta. Ensimäisessä oli suuri, rappeutunut uuni
+ja kaksi likaista ikkunaa; nurkassa seisoi musta mittapuu vankien
+pituuden mittaamista varten, toisessa nurkassa riippui,--
+kidutuspaikoissa tavallinen esine, suuri Kristuksen kuva.
+Tässä ensimäisessä huoneessa seisoskeli muutamia vartijoita. Toisessa
+huoneessa istui pitkin seiniä eri ryhmissä, tai parittain, noin
+kaksikymmentä henkeä miehiä ja naisia jutellen hiljaa keskenänsä.
+Ikkunan luona oli kirjoituspöytä.
+
+Tirehtööri istui kirjoituspöydän ääreen ja tarjosi Nehljudofille
+vieressä olevan tuolin. Nehljudof istui ja alkoi tarkastella huoneessa
+olijoita.
+
+Ennen muita herätti hänen huomionsa nuori, miellyttävän näköinen mies
+lyhyessä takissa. Hän seisoi vanhahkon, mustakulmaisen naisen edessä
+puhuen tälle jotakin kiihkeästi ja käsillään osoitellen. Vieressä istui
+vanha mies sinisillä lasisilmillä ja liikahtamatta kuunteli ja piteli
+kädestä nuorta vankipuvussa olevaa naista, joka kertoi hänelle jotakin.
+Reaalikoululainen poika katseli silmiänsä räpäyttämättä pelokkaana
+vanhukseen. Heidän läheisyydessänsä, nurkassa, istui rakastunut pari:
+nainen oli lyhyttukkainen, kasvot tarmokkaat, vaaleaverinen,
+hyvännäköinen, aivan nuori tyttö muodikkaassa puvussa; miehellä oli
+hienot kasvonpiirteet ja lainehtiva tukka, hän oli kaunis nuorukainen,
+puettu guttaperkka-nuttuun. He istuivat nurkassa kuiskutellen keskenään,
+nähtävästi aivan tainnoksissa rakkaudesta. Lähimpänä pöytää istui
+harmaapäinen mustapukuinen nainen, arvattavasti äiti: hän tuijotti
+keuhkotautisen näköiseen nuorukaiseen, jolla oli samallainen nuttu; hän
+tahtoi jotakin sanoa, vaan ei voinut kyynelien tähden: tuskin oli
+alkanut niin jo piti pysähtyä. Nuorukainen hypisteli käsissään
+paperipalasta ja nähtävästi tietämättä mitä tehdä vihasena taitteli ja
+rutisteli sitä. Heidän vieressänsä istui täyteläs, punaposkinen, kaunis
+tyttö, mykevästi ulkonevilla silmillä, harmaassa puvussa ja
+peleriinissä. Hän istui itkevän äidin vieressä ja silitteli tätä
+hellästi olalle. Kaikki oli kaunista tässä tytössä: suuret valkoiset
+kädet, tuuhea, lyhyeksi leikattu tukka ja voimakas nenä ja huulet, mutta
+kauniinta oli hänen kasvoissansa nuo tumman ruskeat leppeästi katsovat,
+hyväluontoiset ja rehelliset silmät. Hänen kauniit silmänsä irtaantuivat
+äidin kasvoista sillä hetkellä kuin Nehljudof astui sisään, ja heidän
+katseensa tapasivat toisensa. Mutta tyttö kääntyi paikalla pois ja alkoi
+jotain puhua äidille. Rakastuneen parin läheisyydessä istui musta,
+pörhötukkainen ja synkännäköinen mies vihasesti puhuen jotain
+parrattomalle käymävieraalle, joka muistutti Skoptsien lahkokuntaan
+kuuluvia.
+
+Nehljudof istui tirehtöörin viereen ja vaipui suurella uteliaisuudella
+katsomaan ympärilleen.
+
+Hänet haihdutti ajatuksista pieni, sileäksi keritty poikanen, joka tuli
+luokse ja hienolla lapsen äänellä kysäsi:
+
+--Ketäs te odotatte?
+
+Nehljudof kummastui kysymystä, mutta katsahdettuaan poikaa ja nähtyään
+tämän totiset, järkevät kasvot tarkkaavine, vilkkaine silmineen,
+totisesti vastasi hänelle odottavansa erästä tuttua naista.
+
+--Onkos hän teidän sisarenne?--kysyi poika.
+
+--Ei, ei ole sisar,--vastasi Nehljudof ihmetellen.--Kenenkäs kanssa sinä
+olet täällä? kysyi hän pojalta?
+
+--Minä olen äidin kanssa. Hän on valtiollinen,--sanoi poika.
+
+--Maria Pavlovna, hakekaa Kolja pois,--sanoi tirehtööri, joka
+arvattavasti piti Nehljudofin keskustelua pojan kanssa laittomana.
+
+Maria Pavlovna, se sama kaunis tyttö leppeillä silmillä, joka oli
+herättänyt Nehljudofin huomion, nousi seisaalleen koko pituuteensa, ja
+voimakkaalla, leveällä, melkein miehisellä käynnillä tuli Nehljudofin ja
+pojan luokse.
+
+--Mitä, kyselikö poika teiltä kuka olette?--kysyi hän Nehljudofilta
+hiukan hymyillen ja luottavasti katsoen hänen silmiinsä, katsoi niinkuin
+ei olisi voinut syntyä vähintäkään epäilystä siitä, että hän oli aina
+ollut, oli nyt ja piti olla kaikkien kanssa yksinkertaisissa,
+ystävällisissä sisarussuhteissa.
+
+--Kaikkea hän aina tahtoo tietää,--sanoi tyttö, ja päästi nyt hymynsä
+valloilleen, naurahtaen pojalle niin ystävällisesti ja suloisesti, että
+sekä pojan että Nehljudofin piti ehdottomastikin hymyillä hänen
+hymylleen.
+
+--Niin, hän kyseli minulta ketä odotan.
+
+--Maria Pavlovna, ei ole lupa puhella syrjäisten kanssa. Pitäisihän
+teidän tietää,--sanoi tirehtööri.
+
+--Hyvä, hyvä,--vastasi toinen ja ottaen suureen käteensä pojan pienen
+kätösen palasi keuhkotautisen nuorukaisen äidin luokse.
+
+--Kenen poika se oli?--kysyi Nehljudof tirehtööriltä.
+
+--Erään valtiollisen; lapsi on täällä vankilassa syntynytkin,--sanoi
+tirehtööri vissillä tyytyväisyydellä ikäänkuin olisi ylpeillyt
+laitoksensa merkillisyydestä.
+
+--Todellakin?
+
+--Niin, nyt se lähtee äitinsä kanssa Siperiaan.
+
+--Entäs tuo tyttö?
+
+--En voi vastata teille,--sanoi tirehtööri kohauttaen
+olkapäitänsä,--Tuossapa onkin jo Bogoduhofskaja.
+
+
+
+
+LV.
+
+
+Peräovesta tuli hyörivästi käyden pienikasvuinen, laiha, keltainen Vera
+Jefremovna leikattuine tukkineen, ja suurine, hyväntahtoisine silmineen.
+
+--No, kiitos tulemastanne,--sanoi hän puristaen Nehljudofin
+kättä.--Muistitte minua? Istutaan,
+
+--En luullut tapaavani teitä näin.
+
+--Oo, minun on erinomaisen hyvä, niin erinomaisen hyvä olla,--etten
+parempaa toivokaan,--puhui Vera Jefremovna katsellen kuten ainakin
+pelokkaana tavattoman suurilla, hyväntahtoisilla, ympyräsilmillään
+Nehljudofiin ja pyöritellen keltaista, hienon hienoa, suonikasta
+kaulaansa, joka esiintyi hänen nuttunsa sääliä herättävästä,
+rutistuneesta ja likasesta kauluksesta.
+
+Nehljudof alkoi häneltä kysellä miten hän oli tähän tilaan joutunut.
+Vastatessaan hänelle rupesi Vera Jefremovna hyvin elävästi kertomaan
+omasta asiastansa. Hänen puheeseensa oli täyteen sirotettuna
+vieraskielisiä sanoja propagandasta, desorganisatsionista, grupeista ja
+sektsioneista ja haarasektsioneista, ja hän oli nähtävästi aivan
+vakuutettuna siitä, että näistä asioista, joista Nehljudof ei ollut
+koskaan kuullut, olisi kaikkien pitänyt tietää.
+
+Hän kertoi Nehljudofille juttujansa ja oli täysin vakuutettuna siitä,
+että tälle oli kovasti huvittavaa ja mieluista saada tietää
+kansanvaltaisen liikkeen erikoissalaisuuksia. Mutta Nehljudof katseli
+hänen surullista kaulaansa, hänen harvoja sekaisin menneitä hiuksiansa
+ja ihmetteli mitä varten hän oikeastaan tätä kaikkea teki ja kertoi.
+Nehljudofin oli tosin sääli häntä, mutta aivan toisella tavalla kuin oli
+sääli talonpoikaa Menshofia, joka ilman mitään omaa syytänsä istui
+haisevassa vankilassa. Vera Jefremovnassa oli ennen kaikkea säälittävä
+se silminnähtävä sekamelska, joka oli hänen päässänsä. Hän nähtävästi
+piti itseänsä sankarittarena, joka oli valmis uhraamaan elämänsä oman
+asiansa menestymiseksi, ja kuitenkin hän olisi tuskin voinut selittää,
+mitä tämä asia oikeastaan tarkoitti ja mistä sen menestys riippui.
+
+Vera Jefremovnan asia, josta hän tahtoi puhua Nehljudofin kanssa, oli
+se, että hänen toverinsa Shustova, joka ei edes kuulunut heidän
+haaraosastoonsa, kuten hän sanoi, pantiin viisi kuukautta sitten kiinni
+yhdessä hänen kanssansa, ja suljettiin Petropavlovskin linnaan
+ainoastaan sen syyn nojalla, että häneltä oli löydetty hänen haltuunsa
+jätettyjä kirjoja ja papereja. Vera Jefremovna piti osaksi itseänsä
+syypäänä Shustovan kohtaloon, ja rukoili nyt Nehljudofia, jolla oli
+suhteita ylhäisten ihmisten kanssa, tekemään kaikki mikä oli mahdollista
+vangitun vapauttamiseksi. Toinen seikka, jota Bogoduhofskaja pyysi, oli,
+että Petropavlovskin linnassa säilytetylle Gurevifshille olisi pitänyt
+hankkia lupa tavata vanhempiansa ja saada tieteellisiä kirjoja, jotka
+olivat hänelle tarpeen opintojansa varten.
+
+Nehljudof lupasi tehdä kaikki voitavansa, kun tulisi käymään Pietarissa.
+
+Oman historiansa Vera Jefremovna kertoi niin, että hän lopetettuaan
+kätilökurssin oli yhtynyt kansanvaltaiseen puolueeseen ja työskennellyt
+heidän kanssaan. Aluksi oli kaikki käynyt hyvin, he olivat kirjoitelleet
+proklamatsioneja, harjoitelleet propagandaa tehtaissa, mutta sitten oli
+yksi heidän eturivimiehistään otettu kiinni, paperit pantu takavarikkoon
+ja alettu vangita kaikkia muitakin.
+
+--Niin otettiin minäkin kiinni ja nyt tulen lähetettäväksi...--lopetti
+hän kertomuksensa.--Mutta se ei tee mitään. Minun on erinomaisen hyvä
+olla,--olympolainen itsetunto,--sanoi hän ja naurahti sääliä
+herättävästi.
+
+Nehljudof kysyi, kuka oli se leppeäsilmäinen tyttö; Vera Jefremovna
+kertoi, että se oli erään kenraalin tytär, joka oli jo kauvan sitten
+kuulunut vallankumoukselliseen puolueeseen ja oli joutunut kiinni siitä
+syystä, että oli ottanut omaksi syykseen laukauksen santarmia vastaan.
+Hän oli asunut vallankumouksellisten kortteerissa, jossa heillä oli
+ollut painokone. Kun yöllä tultiin kotitarkastusta pitämään, niin
+huoneuston asukkaat olivat päättäneet puolustautua, sammuttivat valkean
+ja alkoivat hävittää todistukseksi kelpaavia esineitä. Poliisit
+murtautuivat sisään, ja silloin yksi liittolaisista ampui ja haavoitti
+kuolettavasti santarmin. Kun tuli kysymys kuka oli ampunut, hän sanoi
+ampuneensa, vaikkei ollut ikinä revolveria kädessäänkään pitänyt, eikä
+hämähäkkiäkään suostuisi tappamaan. Siihen asia, päättyi. Ja nyt hän
+viedään pakkotöihin.
+
+--Hän on altruistillinen, hyvä ihminen...--sanoi Vera Jefremovna
+hyväksyvästi.
+
+Kolmas asia, josta Vera Jefremovna tahtoi puhua, koski Maslovaa. Hän
+tunsi, kuten vankilassa kaikki tunnettiin, Maslovan historian ja
+Nehljudofin suhteet tähän, ja neuvoi hommaamaan Maslovan siirtämistä
+valtiollisten osastoon tai ainakin sairaiden palvelijaksi lasarettiin,
+missä nyt oli erittäinkin paljon sairaita ja työntekijöistä puute.
+
+Nehljudof kiitti häntä neuvosta ja sanoi koettavansa käyttää sitä
+hyväkseen.
+
+
+
+
+LVI.
+
+
+Heidän keskustelunsa keskeytti tirehtööri, joka nousi ja ilmoitti, että
+tapaamisen aika oli päättynyt ja oli eroominen. Nehljudof nousi, jätti
+Vera Jefremovnalle hyvästi ja meni oven luo, minne hän pysähtyi
+katselemaan sitä mitä hänen edessänsä tehtiin.
+
+--Hyvä herrasväki, joutukaa, joutukaa,--puhui tirehtööri milloin nousten
+milloin jälleen istuen.
+
+Tirehtöörin vaatimus herätti huoneessaolijoissa sekä rangaistujen että
+käymävieraiden puolelta ainoastaan erityistä vilkastumista, mutta ei
+kukaan ajatellutkaan lähtöä. Muutamat nousivat ja jatkoivat seisaltaan
+puhettaan. Toiset keskustelivat yhä istuviltaan. Jotkut alkoivat jättää
+hyvästi ja itkeä. Erittäinkin liikuttava oli äiti keuhkotautisen
+poikansa kanssa. Nuorukainen yhä pyöritteli paperia käsissänsä ja hänen
+kasvonsa saivat yhä vihasemman ilmeen, niin suuret olivat ne
+ponnistukset, joita hän teki estääkseen äidin tunteiden tarttumista
+itseensä. Kuultuansa että piti jo erota, vajosi äiti hänen olalleen ja
+nyyhkytteli, nenäänsä vetäen. Leppeäsilmäinen tyttö,--Nehljudof
+ehdottomasti tarkatteli häntä,--seisoi itkevän äidin edessä ja puhui
+hänelle lohdutuksen sanoja. Vanhus sinisissä lasisilmissä seisoi ja
+piteli kädestä tytärtään nyykäytellen päätään siihen mitä tämä puhui.
+Nuoret rakastuneet nousivat ja käsi kädessä, sanaakaan sanomatta
+katsoivat toisiansa silmiin.
+
+--Hauskaa on vaan noille tuossa,--sanoi näihin osoittaen nuori mies
+lyhyessä nutussa. Hän seisoi Nehljudofin vieressä ja yhdessä tämän
+kanssa katseli hyvästi-jättäviä.
+
+Tuntien päällänsä Nehljudofin ja nuoren miehen katseet,
+rakastuneet--nuori mies guttaperkkanutussa ja vaaleaverinen kaunis
+tyttö--ojensivat yhteenliitetyt kätensä, kallistuivat kumpikin
+taaksepäin ja alkoivat nauraen pyöriä myllytystä.
+
+--Tänä iltana ne vihitään täällä vankilassa ja tyttö seuraa häntä
+Siperiaan,--sanoi nuori mies.
+
+--Mitäs se mies on?
+
+--Pakkotöihin tuomittu. Hyvä kun noilla edes on hauska, muuten olisi
+liian vaikeata kuunnella,--lisäsi nuori mies kuullessaan äidin
+nyyhkytyksiä.
+
+--Hyvä herrasväki! Kiirehtikää, kiirehtikää! Älkää pakottako minua
+ankaruutta käyttämään,--puhui tirehtööri moneen kertaan toistaen samoja
+sanoja.--Olkaa niin hyvät, minä pyydän teitä,--puhui hän heikosti ja
+epäröivästi.--Mitäs tämä tämmöinen on? Jo kauvan sitten olisi pitänyt
+erota. Eihän näin ole mahdollista. Sanon viimeisen kerran,--toisti hän
+haluttomasti, milloin sytyttäen milloin sammuttaen paksua paperossia.
+Näkyi selvästi, että vaikka järjen syyt, jotka sallivat ihmisten tehdä
+pahaa toisille tuntematta siitä edesvastausta, olivat kuinkakin taidolla
+keksityt, kuinkakin vanhat ja tutut, ei tirehtööri kuitenkaan voinut
+olla tuntematta itseänsä yhdeksi syylliseksi siihen suruun, joka tässä
+huoneessa ilmeni; ja hänen oli nähtävästi kauhean vaikea olla.
+
+Vihdoin viimeinkin alkoivat käymävieraat ja vangit erota toisistaan:
+jälkimäiset sisä-oveen päin, edelliset ulko-oveen. Poistuivat miehet
+guttaperkkanutuissa, keuhkotautinen ja musta pörhötukka: poistui myöskin
+Maria Pavlovna pojan kanssa, joka oli syntynyt vankilassa.
+
+Alkoivat lähteä jo käymävieraatkin. Läksi raskain askelin vanhus
+sinisissä lasisilmissä, ja hänen jälkeensä Nehljudof.
+
+--Kylläpä on todella merkillisiä sääntöjä,--sanoi puhelias nuori mies
+ikäänkuin jatkaen keskeytettyä puhettansa. He laskeutuivat yhdessä
+Nehljudofin kanssa rappusia myöten.--Onneksi edes kapteeni on hyvä
+ihminen, eikä välitä säännöistä; antaa jutella yhtä ja toista.
+
+Kun Nehljudof keskustellen Medyntsefin kanssa,--näin esitteli itsensä
+puhelias nuori mies,--pääsi alas eteiseen, tuli heidän luoksensa
+väsyneen näköinen tirehtööri.
+
+--Jos siis tahdotte tavata Maslovaa, niin olkaa hyvä, tulkaa
+huomenna;--sanoi hän, nähtävästi haluten olla ystävällinen
+Nehljudofille.
+
+--Hyvä on,--sanoi Nehljudof ja läksi kiireesti.
+
+Hirmuiset olivat kaikesta päättäen Menshofin syyttömät
+kärsimykset,--eikä niin paljon ruumiilliset kärsimykset kuin se
+neuvottomuus, se epäluottamus hyvään ja Jumalaan, joita hänen täytyy
+kokea nähdessään syyttömästi häntä kiduttavien ihmisten julmuutta;
+hirmuinen oli noiden satojen aivan viattomien ihmisten häpäiseminen ja
+kidutus ainoastaan sillä perustuksella, että oli paperille niin
+kirjoitettu; hirmuiset olivat nuo tylsistyneet vartijat, joiden
+tehtävänä oli heidän omien veljiensä kiduttaminen ja jotka olivat
+vakuutetut olevansa hyvässä ja tärkeässä toimessa. Mutta hirmuisinta
+kaikesta oli hänen mielestään tuo vanheneva ja terveydeltään heikko,
+hyvänluontoinen tirehtööri, jonka oli erottaminen äitiä pojasta, isää
+tyttärestä, aivan samallaisia ihmisiä, kuin hän itse ja hänen lapsensa.
+
+»Mitä varten tämä kaikki?» kyseli itseltään Nehljudof ja hänessä oli nyt
+noussut ylimmilleen tuo henkinen, fyysilliseksi muuttuva kuvotuksen
+tunne, jota hän oli aina vankilassa kokenut, eikä hän löytänyt
+vastausta.
+
+
+
+
+LVII.
+
+
+Seuraavana päivänä Nehljudof läksi asianajajan luo ja ilmoitti tälle
+Menshofin asian, pyytäen häntä puolustajaksi. Asianajaja kuunteli ja
+sanoi ottavansa jutun tarkastaaksensa, ja siinä tapauksessa että kaikki
+oli niinkuin Nehljudof oli puhunut, mikä oli hyvin luultavaa, lupasi
+ottaa jutun ajaaksensa ilman mitään palkkiota. Nehljudof kertoi
+asianajajalle muun muassa noista 130:stä ihmisestä, jotka pidettiin
+vangittuina erehdyksen vuoksi, ja kysyi kestä tämä riippui, kuka oli
+syypää? Asianajaja oli hetkisen vaiti, nähtävästi haluten vastata
+täsmällisesti.
+
+--Kukako on syyllinen? Ei kukaan,--sanoi hän päättävästi.--Jos valitatte
+yleiselle syyttäjälle, syyttää tämä kuvernööriä, jos valitatte
+kuvernöörille syyttää hän yleistä syyttäjää. Ei ole kukaan syyllinen.
+
+--Minä aijon heti lähteä Maslennikofin luo ja sanon hänelle.
+
+--No se nyt on kerrassaan hyödytöntä,--sanoi asianajaja hymyillen.--Hän
+on täydellinen,--ei suinkaan hän ole sukulainen eikä ystävä?--luvalla
+sanoen, hän on täydellinen pölkky, ja samassa viekas kettu, sika.
+
+Nehljudof muisti mitä Maslennikof oli puhunut asianajajasta, eikä
+vastannut mitään, vaan ajoi Maslennikofin luo.
+
+Nehljudofilla oli Maslennikofille kaksi asiaa: pyytää Maslovan
+siirtämistä sairashuoneeseen ja puhua noista 130:stä passittomasta,
+jotka syyttömästi pidettiin vankilassa. Niin vaikeata kuin hänen olikin
+anoa jotain ihmiseltä, jota hän ei kunnioittanut,--oli se kuitenkin
+ainoa keino, jolla saattoi päästä tarkoituksen perille, ja sen läpi oli
+siis meneminen.
+
+Lähestyessään Maslennikofin taloa, näki Nehljudof portaitten edessä
+useampia vaunuja: roskia, trilloja ja suljettuja vaunuja, ja hän muisti
+että juuri nyt oli Maslennikofin vaimon vastaanottopäivä, joksi häntäkin
+oli sinne pyydetty. Nehljudofin ajaessa talon eteen seisoi yksi
+vaunuista paraadioven edessä ja lakeija, kokaardilla varustetussa
+hatussa ja peleriinissä, seisten--portaiden kynnyksellä auttoi vaunuihin
+naista, joka oli nostanut ylös laahustimensa ja paljastanut mustat,
+hienot nilkkansa tohveleineen. Odottavien ajopelien joukossa hän tunsi
+Kortshaginien suljetun landoon. Harmaapäinen, punakasvoinen kuski nosti
+kunnioittavasti ja kohteliaasti hattuansa niinkuin erityisesti tutulle
+herralle. Ei ollut Nehljudof vielä ennättänyt kysyä ovenvartijalta missä
+Mihail Ivanovitsh (Maslennikof) oli, kun tämä jo itse näyttäytyi
+matonpeittämillä rappusilla saattamassa hyvin ylhäistä vierasta,
+semmoista, jota hän ei saattanut ainoastaan rappusten käänteeseen, vaan
+ihan alas asti. Alastullessaan tämä ylhäinen sotilaallinen vieras puhui
+ranskankielellä allegri-arpajaisista, jotka pantiin kaupungissa toimeen
+turvakotien hyväksi, lausuen arvelunsa, että tällaiset arpajaiset
+hankkivat hyödyllistä toimintaa naisille: »heillä on hauska, ja rahoja
+karttuu!»
+
+--_Qu'lles s'amusent et que le bon Dieu les bénisse_.
+
+--Ahaa, Nehljudof, hyvää päivää. Eipä ole pitkään aikaan teitä
+näkynyt,--tervehti hän Nehljudofia.--_Allez presenter vos devoirs à
+Madame_. Kortshaginit ovat myöskin täällä. _Et Nadine Bukshevden. Toutes
+les jolies femmes de la ville_, sanoi hän hiukan kohottaen ja asettaen
+sotilaalliset olkapäänsä sinellin alle, jota hänelle tarjosi hänen oma
+kultakalunoilla varustettu, mainio lakeijansa.--_Au revoir, mon
+cher_.--Hän kätteli vielä kerran Maslennikofia.
+
+--No, käykäämmepä ylös, olen hyvin iloinen,--puhui Maslennikof
+haltioissaan, ottaen Nehljudofia käsikynkästä ja lihavuudestansa
+huolimatta nopeasti vieden häntä ylös. Maslennikof oli erittäin
+iloisessa mielentilassa, jonka oli synnyttänyt ylhäisen henkilön hänelle
+osoittama huomio. Kaikki tämmöinen huomaaminen saattoi Maslennikofin
+semmoiseen riemuun, johon joutuu sävyisä koiranen, kun isäntä sitä
+silittää ja ruoputtaa ja raapii korvien takaa. Se heiluttaa häntäänsä,
+lyyhistyy kokoon, kiemurtelee, painaa alas korvansa ja piirtelee hurjia
+ympyröitä. Samaan oli valmis Maslennikofkin. Hän ei huomannut
+Nehljudofin kasvojen totisuutta, ei kuunnellut häntä, vaan kiskoi
+vastustamattomasti vierashuoneeseen, niin että oli mahdoton kieltäytyä,
+piti vaan tulla mukana.
+
+--Asiasta voimme puhua sitten, teen kaikki mitä tahdot,--sanoi
+Maslennikof kulkiessaan Nehljudofin kanssa salin läpi.--Ilmoittakaa
+kenraalinnalle, että ruhtinas Nehljudof,--sanoi hän ohimennen
+lakeijalle. Lakeija harppasi heidän ohitsensa eteenpäin.--_Vous n'avez
+qu'à ordonner_. Mutta vaimoani on sinun välttämättä tapaaminen. Ilmankin
+jouduin välikäteen kun en viime kerralla tuonut sinua.
+
+Lakeija oli jo ehtinyt ilmoittaa Nehljudofin tulon heidän astuessaan
+vierashuoneeseen, ja Anna Ignatjevna, varakuvernöörska, kenraalinna,
+kuten hän itseänsä nimitti, kumartui hymystä loistaen Nehljudofia kohden
+hattujen ja päiden takaa, jotka ympäröivät häntä sohvan luona.
+Vierashuoneen toisessa päässä, teepöydän ääressä, istui rouvia ja seisoi
+sekä sotilas- että siviiliherroja, ja kuului herkeämätön mies- ja
+naisäänten porina.
+
+--_Enfin_! Miksi ette tahdo meistä mitään tietää? Millä olemme teitä
+loukanneet?
+
+Näillä sanoilla, joiden oli ilmaiseminen hänen ja Nehljudofin välistä
+aivan olematonta tuttavallisuutta, vastaanotti Anna Ignatjevna
+sisääntullutta.
+
+--Tunnetteko toisianne? Oletteko tuttuja?--Rouva Belafskaja, Mihail
+Ivanovitsh Tshernof.--Istukaahan lähemmäksi.
+
+--Missi, _venez donc à notre tuble, on vous apportera votre thé_ ... ja
+... kääntyi hän Missin kanssa puhuneen upseerin puoleen, nähtävästi
+unohtaen hänen nimensä,--olkaa hyvä, tulkaa tänne. Suvaitsetteko teetä
+ruhtinas?
+
+--En ikinä voi myöntää, tyttö ei voinut olla häneen rakastunut.
+
+--Rakasti enemmän torttuja.
+
+--Aina vaan tyhmiä sukkeluuksia,--puuttui nauraen puheeseen toinen
+nainen korkeassa hatussa, loistavana silkistä, kullasta ja jalokivistä.
+
+--_C'est exellent_--nuo voffelit, ja kuinka keveät! Antakaahan vielä
+tänne.
+
+--Joko pian matkustatte?
+
+--Jo, viimeinen päivä on käsissä. Siksi tulimmekin käymään.
+
+--Mikä ihana kevät, kuinka suloista on nyt maalla.
+
+Missi oli hyvin kaunis hatussaan ja jonkinlaisessa tummanviiruisessa
+puvussaan joka ilman ainoatakaan poimua kiertyi hänen hoikan vartalonsa
+ympäri aivan kuin hän olisi ollut tässä puvussa syntynytkin. Nähtyään
+Nehljudofin hän punastui.
+
+--Minä kun luulin että olitte matkustanut,--sanoi hän Nehljudofille.
+
+--Melkeinpä olinkin,--sanoi Nehljudof--On asioita. Asialle olen tännekin
+tullut.
+
+--Käykäähän toki mamman luona. Hän kovasti haluaa nähdä teitä,--sanoi
+Missi mutta tuntien valehtelevansa ja että Nehljudof sen näki punastui
+vielä enemmän.
+
+--Tuskinpa ennätän,--vastasi Nehljudof kuivasti, koettaen osoittaa ettei
+ollut huomannut toisen punastumista.
+
+Missi rypisti vihasesti otsaansa kohautti olkapäitään ja kääntyi komean
+upseerin puoleen, joka sukkelasti, otti hänen käsistään tyhjän kupin ja
+kalistellen sapelillansa nojatuoleihin miehekkäästi vei sen toiselle
+pöydälle.
+
+--Teidänkin on välttämättä uhraaminen jotakin turvakodin hyväksi.
+
+--Minäpä en kieltäydykään mutta aijon lykätä koko anteliaisuuteni
+arpajais-iltaan. Siellä sitten esiydyn koko loistossani.
+
+--No, saadaanpa nähdä,--kuului ilmeisesti teeskennelty naurun ääni.
+
+Vastaanottopäivä onnistui loistavasti ja Anna Ignatjevna oli
+haltioissaan.
+
+--Minulle on Mika kertonut että työskentelette vankiloissa. Minä voin
+hyvin ymmärtää sitä.--puhui hän Nehljudofille.--Mikalla (se oli hänen
+lihava miehensä, Maslennikof) voi olla mitä muita puutteellisuuksia
+tahansa, mutta tiedätte miten hyväluontoinen hän on. Kaikki nuo
+onnettomat vangit ovat hänen lapsiansa. Hän ei voi pitää heitä muuna.
+_Il est' d'une bonté_...
+
+Hän keskeytti lauseensa kun ei voinut löytää sanoja, jotka olisivat
+ilmaisseet sen miehen _bonté_, jonka käskystä ihmisiä piestiin, ja
+kääntyi samassa hymyillen sisääntulevan vanhan, ryppyisen rouvan puoleen
+gredliinisissä nauhasissa.
+
+Puheltuansa niin paljon kuin oli tarpeellista ja niin joutavia asioita
+kuin sopivaisuuden sääntöjen mukaan myöskin oli tarpeellista, nousi
+Nehljudof ja tuli Maslennikofin luo.
+
+--No, teeppä hyvin, voisitko nyt kuulla minun asiani.
+
+--Vai niin! Mitä se olikaan? Mennään tänne?
+
+He menivät pieneen japanilaiseen kabinettiin ja istuivat ikkunan ääreen.
+
+
+
+
+LVIII.
+
+
+--Ja nyt, _je suis à vous_. Haluatko polttaa? Mutta maltahan, kun emme
+tässä vaan tärvelisi,--sanoi hän ja toi tuhka-astian.--No, annappas
+kuulua.
+
+--Minulla on sinulle kaksikin asiaa.
+
+--Vai niinkö.
+
+Maslennikofin kasvot menivät kuiviksi ja haluttomiksi. Kaikki jäljet sen
+koirasen riemusta, jota isäntä oli korvain taa ruoputellut, katosivat
+kokonaan. Vierashuoneesta kuului ääniä tänne. Yksi naisääni puhui:
+_jamais, jamais je ne croirai_, ja toisesta päästä kuului miesääni, joka
+jotakin kertoi ja toistamistaan toisti: _la comtesse Voronzoff_ ja
+_Victor Apraksine_. Kolmannelta haaralta kuului puhe ja nauru yhtenä
+porinana. Maslennikof kuulosteli mitä vierashuoneessa tapahtui yhtaikaa
+kuunnellen myöskin Nehljudofia.
+
+--Minun olisi taas puhuttava siitä naisesta.
+
+--Niin, siitä syyttömästi tuomitusta. Kyllä, kyllä.
+
+--Pyytäisin, että hän siirrettäisiin palvelijaksi sairashuoneeseen.
+Minulle sanottiin että se kävisi päinsä.
+
+Maslennikof puristi huulensa yhteen ja kävi miettiväiseksi.
+
+--Tuskinpa,--sanoi hän.--Mutta voinhan minä neuvotella asiasta ja
+huomenna sähköittää sinulle.
+
+--Minulle sanottiin siellä olevan paljon sairaita ja että apulaisista on
+puute.
+
+--Niinpä kyllä, niinpä kyllä. Kaikissa tapauksissa siis ilmoitan
+sinulle.
+
+--Tee nyt niin hyvin,--sanoi Nehljudof. Vierashuoneessa remahti yleinen
+ja melkein luonnolliselta kuuluva nauru.
+
+--Se on se Viktor aina,--sanoi Maslennikof hymyillen,--hän on tavattoman
+sukkela kun sille päälle sattuu.
+
+--Ja sitten vielä,--sanoi Nehljudof:--vankilassa istuu paraikaa 130
+ihmistä vaan siitä syystä, että heidän passinsa ovat vanhentuneet. Heitä
+on pidetty täällä jo kuukauden ajan.
+
+Ja hän kertoi syyt, joiden nojalla he olivat vankilassa.
+
+--Kuinka olet saanut sen tietää?--kysyi Maslennikof muuttuen äkkiä
+levottoman ja tyytymättömän näköiseksi.
+
+--Kävin erään syytetyn luona ja käytävässä minut piirittivät nuo ihmiset
+ja rupesivat pyytämään...
+
+--Minkä syytetyn luona sinä kävit?
+
+--Talonpojan, joka on viattomasti syytetty ja jolle hankin puolustajan.
+Mutta ei ole kysymys siitä. Onko mahdollista että noita syyttömiä
+ihmisiä pidetään vankilassa vaan sen nojalla, että heidän passinsa ovat
+vanhentuneet ja...
+
+--Se asia kuuluu yleiselle syyttäjälle,--keskeytti Maslennikof
+harmistuneena Nehljudofin.--Sinä aina sanot: »nopea ja oikeudenmukainen
+tuomioistuimemme». Syyttäjän apulaisen tehtävä on käydä vankilassa
+tarkastamassa kärsivätkö vangit rangaistusta lainmukaisesti. Mutta sen
+sijaan he vaan pelaavat skruuviansa.
+
+--Etkö siis voi mitään tehdä asiaan?--sanoi Nehljudof synkästi, muistaen
+advokaatin ennustaneen että kuvernööri tulisi syyttämään yleistä
+syyttäjää.
+
+--Ei, kyllähän minä teen. Minä otan heti selvän asiasta.
+
+--Sitä pahempi hänelle. _C'est un souffre douleur_,--kuului
+vierashuoneesta naisääni, joka oli nähtävästi aivan väliäpitämätön siitä
+mitä puhui.
+
+--Sitä parempi, minä otan tuonkin, kuului toiselta puolelta leikkisä
+miesääni, johon yhtä leikkisästi nauraen vastasi nainen, tahtomatta
+antaa jotakin toiselle.
+
+--Ei, ei mistään hinnasta,--puhui naisääni.
+
+--Niinpä siis minä teen kaikki,--toisti Maslennikof sammuttaen
+paperossinsa valkoisella kädellään, jossa kimalteli turkoosikivi,--nyt
+lähtekäämme naisten luo.
+
+--Ja sitten vielä,--sanoi Nehljudof tulematta vierashuoneeseen ja
+pysähtyen ovelle.--Minulle kerrottiin, että eilen rangaistiin vankilassa
+ihmisiä ruumiillisesti. Onko siinä perää?
+
+Maslennikof punastui.
+
+--Jassoo, siitäkö sinä? Ei, _mon cher_, parasta olisi kieltää sinulta
+pääsy, kaikkeen sinulla onkin asiata. Tule, tule, Annette kutsuu
+meitä,--sanoi hän ottaen Nehljudofia käsikynkästä ja ilmaisten taas
+samallaista elävyyttä kuin ylhäisen vieraan huomion johdosta; nyt siinä
+ei kuitenkaan ollut iloa, vaan levottomuutta.
+
+Nehljudof tempasi kätensä irti ja kellekään kumartamatta ja mitään
+sanomatta kulki synkän näköisenä läpi vierashuoneen, salin, ja ohi
+esille hypähtävien lakeijain tampuriin ja siitä kadulle.
+
+--Mikä häneen tuli? Mitä sinä hänelle teit?--kysyi Annette mieheltänsä.
+
+--Tämähän on _à la francaise_, sanoi joku.
+
+--Mitä vielä, ei _à la francaise_, vaan _à la zoulou_,
+
+--No, aina hän on ollut sellainen.
+
+Joku nousi seisaalleen, joku saapui taloon ja niin alkoi kielitteleminen
+tavalliseen menoonsa: seura käytti hyväksensä Nehljudofin juttua
+sopivana keskusteluaineena täksi päiväksi.
+
+Seuraavana päivänä Maslennikofin luona käynnin jälkeen sai Nehljudof
+häneltä paksulle, kiiltävälle, vaakunalla ja leimoilla varustetulle
+paperille, vankalla käsialalla kirjoitetun kirjeen, jossa hän ilmoitti
+jo kirjoittaneensa vankilan lääkärille Maslovan siirtämisestä
+sairashuoneeseen ja että hänen tahtonsa arvatenkin tulee täytetyksi.
+Alle oli kirjoitettu: ystäväsi ja »vanhempi toverisi», ja nimen alla oli
+kummallisen taidokkaasti tehty suuri ja voimakas kiehkura.
+
+--Pöllö!--ei malttanut Nehljudof olla sanomatta, erittäinkin siksi että
+tuossa sanassa: »toveri», tuntui niinkuin Maslennikof olisi tuntenut
+alentuvansa kirjoittaessaan hänelle, s.o. vaikka toimitti siveellisesti
+kaikkein likaisinta ja häpeällisintä virkaa, piti itseänsä mahtavana
+ihmisenä ja tahtoi, jollei nyt juuri imarrella häntä, niin tuolla
+toverinimityksellä ainakin osoittaa, ettei hän kuitenkaan liiaksi
+ylpeillyt omasta suuruudestansa.
+
+
+
+
+LIX.
+
+
+Kaikkein tavallisin ja enin levinnyt harhaluulo on se, että jokaisella
+ihmisellä on vaan omat määrätyt ominaisuutensa, että ihminen on joko
+hyvä tai paha, viisas tai tyhmä, tarmokas tai veltto j.n.e. Ihmiset
+eivät ole sellaiset. Ihmisestä voi sanoa, että hän on useammin hyvä kuin
+paha, useammin viisas kuin tyhmä, useammin tarmokas kuin veltto, ja
+päinvastoin; mutta väärin sanomme, jos sanomme yhtä ihmistä hyväksi
+taikka viisaaksi ja toista pahaksi taikka tyhmäksi. Ja kuitenkin me aina
+näin eroitamme ihmiset. Tämä on väärin. Ihmiset ovat niinkuin virrat:
+vesi on kaikissa yhtäläinen ja kaikkialla sama, mutta jokainen joki on
+milloin kapea, milloin nopea, milloin leveä, milloin hidas, milloin
+puhdas, milloin kylmä, milloin mutainen, milloin lämmin. Niin
+ihmisetkin. Jokaisessa ihmisessä on kaikkien inhimillisten
+ominaisuuksien idut, hän vaan ilmaisee joskus näitä joskus noita, usein
+hän ei ole ollenkaan itsensä näköinen, ja kuitenkin hän pysyy yhtenä ja
+samana itsenä. Muutamilla ihmisillä nämät ylimenot tapahtuvat hyvin
+jyrkästi. Ja semmoisiin kuului Nehljudof. Nämät ylimenot tapahtuivat
+hänessä sekä ruumiillisista että henkisistä syistä. Ja semmoinen ylimeno
+tapahtui hänessä nytkin.
+
+Se uudistumisen ylevä riemu, jota hän tunsi oikeudenkäynnin jälkeen ja
+nähtyänsä ensi kerran Katjushaa, hävisi kokonaan ja vaihtui viimeisen
+tapaamisen jälkeen kauhuun jopa inhoon tätä vastaan. Hän oli tosin
+päättänyt olla jättämättä Katjushaa, olla luopumatta avioliiton
+aikeista, jos Katjusha vaan itse tahtoi, mutta se oli hänelle vaikeata
+ja tuskallista.
+
+Seuraavana päivänä hänen käyntinsä jälkeen Maslennikofin luona hän läksi
+jälleen vankilaan tavatakseen Katjushaa.
+
+Tirehtööri antoi luvan tavata, vaan ei konttorissa eikä
+neuvotteluhuoneessa, vaan naisten vierashuoneessa. Huolimatta
+hyväsydämmisyydestään oli tirehtööri tällä kertaa entistä jäykempi
+Nehljudofia kohtaan; se oli nähtävästi seuraus keskustelusta
+Maslennikofin kanssa, oli kai tullut käsky noudattaa suurempaa
+varovaisuutta tämän käymävieraan kanssa.
+
+--Tavata käy päinsä,--sanoi hän,--mutta mitä rahoihin tulee, niin--kuten
+olen pyytänyt ... mitä taas hänen siirtämiseensä sairaalaan tulee, josta
+hänen ylhäisyytensä kirjoitti, niin se käy päinsä, ja lääkärikin on
+suostuvainen. Maslova ei ole vaan itse suostuvainen, hän sanoo: vielä
+minä noiden rupinaamojen pottuja rupeisin kantamaan... Tiedättekös
+ruhtinas, ne on sitä lajia ihmisiä,--lisäsi hän.
+
+Nehljudof ei vastannut mitään, vaan pyysi päästä tapaamaan. Tirehtööri
+lähetti vartijan ja Nehljudof tuli tämän kanssa naisosaston tyhjään
+vierashuoneeseen.
+
+Maslova oli jo siellä ja ilmestyi hiljaisena ja arkana verkon takaa. Hän
+tuli ihan lähelle Nehljudofia ja katsoen hänen ohitsensa sanoi hiljaa:
+
+--Antakaa minulle anteeksi, Dmitrij Ivanovitsh, minä puhuin paljon pahaa
+toispäivänä.
+
+--Eihän minun ole anteeksi antaminen teille...--alkoi jo Nehljudof.
+
+--Vaan kuitenkin, jättäkää te minut, lisäsi hän ja hänen kauheasti
+kieroon menneistä silmistä, joilla hän katsahti Nehljudofiin, luki
+Nehljudof jälleen kiihkeän ja vihaisen ilmeen.
+
+--Miksi minun olisi jättäminen teidät?
+
+--Muuten vaan.
+
+--Miksi niin?
+
+Nehljudofista näytti että hän katsahti häneen taas samalla vihasella
+katseella.
+
+--No kuulkaa sitten, sanoi Katjusha.--Teidän täytyy jättää minut, sen
+minä sanon todenperästä. Minä en voi. Jättäkää se kokonaan,--sanoi hän
+vapisevin huulin ja vaikeni.--Niin se on. Ennen menen vaikka hirteen.
+
+Nehljudof tunsi, että tässä Katjushan kiellossa oli inhoa häntä vastaan,
+sovittamatonta loukkaantumusta, mutta oli myöskin jotain muuta,--hyvää
+ja tärkeätä. Nämät sanat, joilla Katjusha, aivan rauhallisessa
+mielentilassa uudisti entisen kieltonsa, karkoitti Nehljudofin
+sydämmestä yhdellä kertaa kaikki epäilykset ja palautti entiseen
+totiseen, juhlalliseen ja hellaan suhteeseen Katjushaan.
+
+--Katjusha, niinkuin olen ennen sanonut, niin sanon nytkin,--lausui
+Nehljudof erityisen totisesti.--Minä pyydän sinua vaimokseni. Jos sinä
+et tahdo, ja niin kauvan kun et tahdo, minä tulen kuitenkin olemaan
+siellä missä sinä olet, ja matkustan sinne minne sinä viedään.
+
+--Se on teidän asianne, minä en rupea enempää puhumaan,--sanoi hän,--ja
+hänen huulensa rupesivat taas vapisemaan.
+
+Nehljudof oli myöskin vaiti, tuntien itsensä voimattomaksi puhumaan.
+
+--Lähden nyt maalle, ja matkustan sitten Pietariin,--sanoi hän, vihdoin
+selviytyen.--Rupean puuhaamaan teidän, meidän asiaamme, ja jos Jumala
+suo, tulee tuomio kumotuksi.
+
+--Vaikkei tulisikaan, se on sama. Jos en tämän, niin muun vuoksi olen
+sen ansainnut...--sanoi Katjusha ja Nehljudof näki kuinka kovasti hänen
+piti ponnistaa voimiansa pidättääkseen kyyneleitä.
+
+--Mitenkäs, näittekö Menshofia? kysyi Katjusha äkkiä peittääkseen
+liikutustaan.--Eikös se ole totta että he ovat syyttömät?
+
+--Kyllä, luullakseni.
+
+--Semmoinen mainio mummo,--sanoi Katjusha. Nehljudof kertoi hänelle
+kaikki mitä oli Menshofilta kuullut, ja kysyi eikö Katjusha jotain
+tarvitsisi; hän ei sanonut tarvitsevansa mitään.
+
+Taas he olivat vähän aikaa vaiti.
+
+--No, ja siitä lasaretista sitten,--sanoi Katjusha äkkiä, vilkaisten
+häneen kierolla katseellaan--jos te tahdotte, niin minä suostun, enkä
+myöskään enää juo...
+
+Nehljudof katsahti häntä vaieten silmiin. Katjushan silmät hymyilivät.
+
+--Se on erittäin hyvä,--sai Nehljudof vaan sanotuksi ja jätti hänelle
+hyvästi.
+
+«Niin, niin, hän on aivan toinen ihminen!» ajatteli Nehljudof, kokien
+entisten epäilyksien jälkeen aivan uutta, ennen koskaan tuntematonta
+vakaumusta rakkauden voittamattomuuteen.
+
+Palattuaan tämän tapahtuman jälkeen omaan haisevaan koppiinsa, riisui
+Maslova mekkonsa ja istui paikallensa lavitsalle laskien kädet polvien
+päälle. Kopissa ei ollut muita kuin: keuhkotautinen Vladimirskaja
+rintalapsen kanssa, mummo Menshova ja ratavahti kahden lapsen kanssa.
+Lukkarin tytär oli eilen mielisairaaksi katsottuna lähetetty
+lasarettiin. Kaikki muut naiset olivat pyykinpesussa. Mummo makasi
+nukkuen lavitsalla; lapset olivat käytävässä, jonne ovi oli auki.
+Vladimirskaja lapsinensa ja ratavahti sukkansa kanssa, joita hän nopein
+sormin herkeämättä kutoi, tulivat Maslovan luo.
+
+--No, tapasitteko toisianne?--kysyivät he.
+
+Vastaamatta mitään istui Maslova korkealla lavitsalla, heilutellen
+jalkojansa, jotka eivät ylettyneet permantoon.
+
+--Mitäs turhia poraat?--sanoi ratavahti.--Katso vaan ettet rupee
+suremaan. Voi sinua, Katjusha. No!--sanoi hän nopeasti liikutellen
+sormiansa.
+
+Maslova ei vastannut mitään.
+
+--Meikäläiset ovat pyykillä. Sanotaan että olivat saaneet paljon
+antimia,--sanoi Vladimirskaja.
+
+--Finashka!--huusi ratavahti oveen,--minne se poika räppänä taas on
+juossut.
+
+Ja hän pisti puikon kerän ja sukan läpi, ja meni käytävään.
+
+Samassa kuului käytävästä askeleita ja naisääniä ja kopin asukkaat
+tulivat sisälle vankikengät paljaissa jaloissa, jokaisella vehnänen
+kädessä, muutamilla kaksikin. Fedosja tuli kohta Maslovan luo.
+
+--Mitäs nyt, onko käynyt hullusti?--kysyi Fedosja katsellen
+ystävällisesti Maslovaa kirkkailla sinisillä silmillään. Tässä on meille
+teeksi,--ja hän alkoi asetella vehnäsiä hyllylle.
+
+--Jokohan olisi jättänyt naimistuumat?--sanoi Korabljova.
+
+--Ei, ei ole jättänyt, vaan minä en tahdo,--sanoi Maslova.
+
+--Siinä sitä on tyhmää!--sanoi Korabljova bassoäänellään.
+
+--No jos ei eletä yhdessä, hittoako siitä naimisesta,--sanoi Fedosja.
+
+--Seuraapa sinunkin miehesi sinua,--sanoi ratavahti.
+
+--Mepä olemmekin laillisesti vihityt, sanoi Fedosja.--Mutta miksi hän
+menisi vihille kun ei mennä yhteen.
+
+--Pöllö! Miksi? Jos hän menee vihille niin kullalla hän tuon puettaa.
+
+--Hän sanoi: vaikka sinut minne veisivät, minä tulen sinun mukanasi,--
+sanoi Maslova.--Jos lähtee, niin lähtee, jollei, niin en minä rupea
+pyytämään.
+
+--Nyt hän lähtee Pietariin puuhaamaan. Siellä ovat kaikki ministerit
+hänen sukujansa,--jatkoi Maslova,--mutta en minä sittenkään tarvitse
+häntä.
+
+--Tietty se!--suostui Korabljova äkkiä, selaillessaan säkkiänsä,
+nähtävästi muuta ajatellen.--Ottaisimmeko lasin viiniä?
+
+--En minä välitä.--Juokaa te.
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Ylösnousemus I, by Leo Tolstoi
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YLÖSNOUSEMUS I ***
+
+***** This file should be named 12379-8.txt or 12379-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/2/3/7/12379/
+
+Produced by Miranda van de Heijning, Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen
+and PG Distributed Proofreaders
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's
+eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII,
+compressed (zipped), HTML and others.
+
+Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over
+the old filename and etext number.  The replaced older file is renamed.
+VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving
+new filenames and etext numbers.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000,
+are filed in directories based on their release date.  If you want to
+download any of these eBooks directly, rather than using the regular
+search system you may utilize the following addresses and just
+download by the etext year.
+
+     https://www.gutenberg.org/etext06
+
+    (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99,
+     98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90)
+
+EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are
+filed in a different way.  The year of a release date is no longer part
+of the directory path.  The path is based on the etext number (which is
+identical to the filename).  The path to the file is made up of single
+digits corresponding to all but the last digit in the filename.  For
+example an eBook of filename 10234 would be found at:
+
+     https://www.gutenberg.org/1/0/2/3/10234
+
+or filename 24689 would be found at:
+     https://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24689
+
+An alternative method of locating eBooks:
+     https://www.gutenberg.org/GUTINDEX.ALL
+
+
diff --git a/old/12379-8.zip b/old/12379-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..74c1255
--- /dev/null
+++ b/old/12379-8.zip
diff --git a/old/12379.txt b/old/12379.txt
new file mode 100644
index 0000000..064d511
--- /dev/null
+++ b/old/12379.txt
@@ -0,0 +1,9849 @@
+The Project Gutenberg EBook of Ylosnousemus I, by Leo Tolstoi
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Ylosnousemus I
+
+Author: Leo Tolstoi
+
+Release Date: May 18, 2004 [EBook #12379]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ASCII
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YLOSNOUSEMUS I ***
+
+
+
+
+Produced by Miranda van de Heijning, Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen
+and PG Distributed Proofreaders
+
+
+
+
+
+YLOeSNOUSEMUS I
+
+Kirj.
+
+LEO TOLSTOI
+
+
+Tekijaen luvalla suomentanut Arvid Jaernefelt
+
+
+1899.
+
+
+
+_"Silloin Pietari tuli haenen tykoensae, ja sanoi: Herra, kuinka usein
+minun pitaeae veljelleni, jolta rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi?
+Onko seitsemaessae kerrassa kyllae?
+
+"Sanoi Jeesus haenelle: en minae sano sinulle ainoastaan seitsemaen kertaa,
+mutta seitsemaenkymmentae kertaa seitsemaen."_
+
+(Mat. 18: 21, 22.)
+
+
+_"Miksi siis naeet raiskan, joka on veljes silmaessae, ja et naee malkaa
+omassa silmaessaes."_
+
+(Mat. 7: 3.)
+
+
+_"Joka teistae on synnitoen, se heittaekoeoen ensin haentae kivellae."_
+
+(Joh. 8: 7.)
+
+
+_"Ei ole opetuslapsi ylitse mestarinsa: mutta jokainen on taeydellinen
+koska haen on niinkuin haenen mestarinsa."_
+
+(Luuk. 6: 40.)
+
+
+
+
+I.
+
+
+Vaikka ihmiset, keraeaennyttyaensae sadoin tuhansin pienoiselle
+pinta-alalle, tekivaetkin parastaan taervellaekseen sitae maata, jonka
+paeaellae tunkeilivat; vaikka he laskivatkin taemaen maan kivillae, ettei
+siinae mitaeaen kasvaisi, vaikka nyhtivaet juurineen yloes jokaisen ruohon,
+joka pyrki esille, vaikka savuuttivat ilman kivihiilen ja naftan
+kaeryllae, vaikka typistelivaet puunsa luonnottoman muotoisiksi ja
+karkoittivat naekyvistae kaikki elaeimet ja linnut;--kevaet oli sentaeaen
+kevaettae kaupungissakin. Aurinko paistoi, ruoho, saatuaan kasvun vauhtia,
+vihersi kaikkialla, missae sitae ei oltu irtinyhdetty, ei ainoastaan
+bulevardien penkereillae, vaan katukivienkin vaelissae, ja koivut,
+poppelit, tuomet puhkesivat liimaisiin, tuoksuviin lehtiinsae, lehmukset
+paisuttivat halkeilevia nuppujansa. Naakat, varpuset ja kyyhkyset
+kevaeiseen tapaansa jo rakentelivat iloiten pesiaensae ja kaerpaeset
+surisivat auringon laemmittaemillae seinillae. Iloissaan olivat niin kasvit
+kuin linnut, hyoenteiset ja lapset. Ainoastaan suuret, ainoastaan
+taeysikaeiset ihmiset--ne yhae herkeaemaettae pettivaet ja kiusasivat sekae
+itseaeaen ettae toisiaan. Ihmiset eivaet ajatelleet pyhaeksi ja taerkeaeksi
+sitae, ettae nyt oli taemmoeinen kevaetaamu, ei taetae jumalan maailman
+kauneutta, joka on annettu kaikkien olentojen onneksi,--kauneutta, joka
+heraettaeae rauhan, sovinnon ja rakkauden tunteita, vaan pitivaet pyhaenae ja
+taerkeaenae sitae, minkae olivat vaan itse keksineet hallitakseen ja
+vallitakseen toisiansa.
+
+Niinpae laeaeninvankilan konttorissa ei pidetty pyhaenae ja taerkeaenae suinkaan
+sitae, ettae kaikille elaeimille ja ihmisille on annettu kevaeaen sulous ja
+ilo, vaan pidettiin pyhaenae ja taerkeaenae, ettae eilisiltana oli saapunut
+numeroitu, sineteillae ja virallisilla alkukoristuksilla varustettu
+paperi, jossa kaeskettiin kello 9:ksi aamua, taenae 28 p:nae huhtikuuta,
+tuomaan oikeuteen kolme vankilassa saeilytettyae tutkintovankia--kaksi
+naista ja yksi mies. Toinen naeistae naisista, ollen kaikkein taerkein
+rikoksellinen, oli tuotava erikseen. Ja niinpae nyt taemaen virkakirjeen
+perustuksella, 28 p. huhtikuuta, kello 8 aamulla, astui naisosaston
+haisevaan kaeytaevaeaen paeaevartija. Haenen mukanaan tuli kaeytaevaeaen kaersineen
+naekoenen nainen, jolla oli harmaat kiharahiukset ja virkanauhat roeijyn
+hihoissa sekae siniset reunat vyoessae. Se oli naisosaston paeaevartija.
+
+--Haetteko Maslovaa?--kysyi haen, laehestyessaeaen paeaevartijan seurassa
+eraestae kaeytaevaeaen paein avautuvien koppien ovea.
+
+Paeaevartija, kolistellen lukossa rautaisia avaimiansa avasi kopin oven,
+jolloin sieltae tulvahti vielae haisevampi loeyhkae kuin kaeytaevaessae olikaan,
+ja huusi:
+
+--Maslova oikeuteen!--ja jaeaeden odottamaan sulki jaelleen oven.
+
+Yksin vankilankin pihalla oli tuore, elaehyttaevae henki, minkae tuuli oli
+ahoilta kaupunkiin tuonut. Kaeytaevaessae sitaevastoin oli painostava,
+lavantautinen, ulostuksista, tervasta ja homeesta sekoittunut ilma, joka
+heti masensi alakuloiseksi vastatulijan mielen. Samaa tunsi pihalta
+tullut vartijanainen, vaikka oli tottunutkin huonoon ilmaan. Kaeytaevaeaen
+paeaestyaensae haentae aekisti rupesi vaesyttaemaeaen ja nukuttamaan.
+
+Kopissa nousi kiire: kuului naisaeaeniae ja paljain jaloin astumista.
+
+--Alappa joutua sieltae, Maslova,--pian!--huusi paeaevartija oveen.
+
+Parin minuutin kuluttua tuli kopista nopein askelin, aekkiae kaeaentyen ja
+asettuen paeaevartijan viereen, lyhyenlaentae ja hyvin kohorintanen nuori
+nainen, harmaassa, valkoisen roeijyn ja valkoisen alushameen paeaelle
+puetussa mekossa. Jaloissa oli naisella liinaiset sukat ja niiden paeaellae
+vankikengaet, paeaessae oli valkoinen huivi, jonka alta, naehtaevaesti
+tahallaan, oli tyoennetty esille muutamia pyoeryloeitae mustista
+kiharaisista hiuksista. Naisen kasvoissa oli ylt'yleensae se erikoinen
+kalpeus, joka tavataan kauan sisaellae olleiden ihmisten kasvoissa ja joka
+vaeriltaeaen muistuttaa perunan ituja kellarissa. Samallaiset olivat
+pienet, leveaet kaedet ja valkonen, taeytelaes kaula, joka naekyi mekon
+suuren kauluksen vaelistae. Naeissae kasvoissa, erittaeinkin niiden
+vaesaehtaeneen kalpeuden vuoksi, heraetti huomiota hyvin mustat, saekenoeivaet,
+vaehaen turvonneet, mutta hyvin eloisat silmaet, joista toinen katsoi vaehaen
+kieroon. Haen pysyttelihe hyvin suorana, pitaeen esillae taeytelaeistae
+rintaansa. Kaeytaevaeaen tultuansa haen, keikahuttaen hiukan paeaetaensae,
+katsahti suoraan paeaevartijan silmiin valmiina taeyttaemaeaen kaikki, mitae
+haeneltae vaadittaisiin. Paeaevartija oli jo sulkemassa ovea, kun sieltae
+pistihe esiin harmaahapsisen akan kalpeat, ankaran ryppyiset kasvot.
+Akka alkoi jotakin haastaa Maslovalle, mutta paeaevartija painamalla ovea,
+litisti haenen paeaetaeaen ja paeae katosi. Kopissa remahti joku naisaeaeni
+nauramaan. Maslova myoeskin naurahti ja kaeaentyi sitten ovessa olevalle
+pienelle ristikkoluukulle. Akka sisaepuolelta laittautui myoeskin heti
+luukulle ja kaeheaellae aeaenellae sanoi:
+
+--Muista, aelae puhu mitaeaen liikaa, aina vaan yhtae.
+
+--Yhtae on mitae puhun, pahemmaksi ei tule,--sanoi Maslova paeaetaensae
+keikahuttaen.
+
+--Eipae tietenkaeaen kahta,--sanoi paeaevartija esimiehen luottamuksella
+omaan sukkeluuteensa.--Eteenpaein, mars!
+
+Luukussa naekynyt akan silmae katosi, mutta Maslova tuli keskelle kaeytaevaeae
+ja seurasi nopein, lyhyin askelin paeaevartijaa. He laskeutuivat alas
+kivirappusia myoeten, kulkivat vielae pahemman hajuisen ja meluisen
+miesosaston laepi, oviluukuissa olevien silmien seuraamina, ja tulivat
+konttoriin, jossa jo seisoi kaksi saattosotamiestae pyssyinensae. Siellae
+istuva kirjuri antoi toiselle sotamiehistae tupakinsavusta kellastuneen
+paperin ja, osoittaen vankia, sanoi: "Tuoss' on." Sotamies,--
+nishninovgorodilainen talonpoika--jolla oli punaset, rokonarpiset
+kasvot, pisti paperin sinellinsae hihantaitteeseen ja hymyillen iski
+silmaeae toverilleen, leveaenaamaiselle tshuvassille, tarkoittaen vankia.
+Sotamiehet laskeutuivat vangin kanssa rappusia alas ja menivaet
+paeaeporttia kohden.
+
+Paeaeportin suuresta ovenpuoliskosta avautui erikoinen ovi ja astuttuaan
+sen kynnyksen yli pihalle sotamiehet tulivat vangin kanssa muurien
+ulkopuolelle ja laeksivaet astumaan pitkin kaupunkia kulkien keskellae
+kivikatua.
+
+Ajurit, puotilaiset, kyoekkipiiat, tyoemiehet, virkamiehet pysaehtyivaet ja
+uteliaasti tarkastelivat vankia; muutamat pudistelivat paeaetaensae
+ajatellen: "noin se kaey kun kaeyttaeytyy huonosti, eikae niinkuin me."
+Lapset katselivat kauhulla naisrosvoa, ja voivat olla rauhallisia vaan
+siitae syystae, ettae sotamiehet kulkivat haenen jaeljessaeaen eikae haen siis
+nyt voinut mitaeaen tehdae. Joku maalainen talonpoika, joka oli saanut
+myydyksi hiiliae ja lipinyt ravintolassa teetae, tuli haenen viereensae,
+teki ristinmerkin ja antoi haenelle roposen. Vanki punehtui, painoi
+paeaensae alas ja mutisi jotain itsekseen.
+
+Tuntien, ettae kaikki haentae silmaeilivaet, haen salavihkaa, paeaetaensae
+kaeaentaemaettae, vilkkui niihin, jotka katsoivat haeneen ja haeneen kaeaentynyt
+huomio ilahutti haentae. Myoeskin ilahutti haentae taemae vankilailmaan
+verraten puhdas, kevaeinen henki;--teki vaan kipeaetae astua pitkin kiviae
+koempeloet vankilakengaet jalassa, tottumattomana kaevelemiseen, ja haenen
+piti sentaehden katsoa mihin astui ja astua niin keveaesti kuin suinkin.
+Jauhokaupan ohi kuljettaissa, missae kenenkaeaen ahdistamatta tepasteli ja
+kieppuili kyyhkysiae, vanki oli satuttaa jalallaan yhtae niistae; kyyhkynen
+pyraehti yloes ja siipiaensae raepyttaeen lensi ihan haenen korvansa ohi,
+saattaen haenet tuntemaan tuulta. Haen hymaehti, mutta samassa huokasi
+raskaasti, kun muisti asemansa.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Vangitun Maslovan historia oli hyvin tavallinen historia. Haen oli
+herraskartanossa palvelevan naimattoman naisen tytaer. Taemae nainen, elaeen
+aeitinsae kanssa karjakkona kahden sisarusneidin omistamalla tilalla, oli
+synnyttaenyt joka vuosi, ja, kuten maalla tavallisesti kaey, lapset
+kastettiin, vaan aeiti ei imettaenytkaeaen pienokaista, joka oli ilmestynyt
+haenen haluamattaan, joka oli tarpeeton ja haeiritsi tyoessae, ja niin se
+pian sai kuolla naelkaeaen.
+
+Naein oli kuollut viisi lasta. Kaikki he olivat kastetut, mutta kaikki
+olivat jaeaeneet imettaemaettae ja kuolleet. Kuudes lapsi, jonka isae oli
+kuleksiva mustalainen, oli tyttoe, ja taemaen kohtalo olisi ollut
+samallainen, mutta kaevi niin, ettae toinen vanhoista neideistae pistaeytyi
+navettaan antaakseen nuhteita karjakoille, kun kermassa oli tuntunut
+lehmaen haju. Navetassa makasi synnyttaejae kauniin, terveen pienokaisen
+kanssa. Vanha neiti antoi nyt nuhteita niin hyvin kermasta kuin
+siitaekin, ettae synnyttaejae oli paeaestetty navettaan, ja oli jo laehtemaessae
+pois, kun huomasi lapsosen, armahti sitae ja tarjoutui sen kummiksi. Haen
+kastattikin tytoen, ja sitten, saeaelien ristilastaan, antoi maitoa ja
+rahoja aeidille, joten lapsi jaei eloon. Niinpae vanhat neidit sitten
+nimittivaetkin sen "pelastetuksi".
+
+Lapsi oli kolmen vuotias, kun haenen aeitinsae sairastui ja kuoli.
+Isoaeidille oli lapsenlapsi vastukseksi, ja silloin vanhat neidit ottivat
+tytoen luoksensa. Mustasilmaeisestae tytoestae tuli tavattoman elaevae ja
+miellyttaevae, ja vanhat neidit olivat haenestae hyvillaeaen.
+
+Vanhoja neitiae oli kaksi: nuorempi, hyvaeluontoisempi--Sofia Ivanovna,
+joka oli lapsenkin kastattanut, ja vanhempi, ankarampi--Maria Ivanovna.
+Sofia Ivanovna piti tytoen vaatteissa ja opetti sitae lukemaan sekae tahtoi
+sitae ottotytoekseen. Maria Ivanovna taas sanoi, ettae tytoestae olisi
+tehtaevae tyoeihminen, hyvae sisaepiika, ja sentaehden haen oli vaativainen,
+rankaisi, jopa loeikin tyttoeae pahalla tuulella ollessaan. Niinpae naeiden
+kahden vaikutuksen vaelillae tytoestae kasvoikin puoleksi sisaepiika ja
+puoleksi ottotyttoe. Haentae kutsuttiinkin sentaehden keskinkertaisella
+nimellae Katjushaksi, ei Katjkaksi, kuten kutsutaan piikaa, eikae
+Katenjkaksi, kuten kutsutaan omaa lasta. Haen ompeli, siivosi huoneita,
+kiilloitteli liidulla pyhaeinkuvia, paahtoi, jauhoi ja tarjosi kahvia,
+toimitti vaehaeisemmaet vaatteenpesut ja vaelistae istui neitien kanssa
+aeaeneen lukemassa.
+
+Haenellae oli kosijoita, vaan ei haen kenestaekaeaen huolinut, kun tunsi, ettae
+elaemae tyoeihmisten kanssa, jotka haentae kosivat, tulisi haenelle vaikeaksi,
+tottunut kun oli herraselaemaen hempeyteen.
+
+Naein haen eli 16:nteen ikaevuoteen asti. Paeaestyaeaen sen ikaevuoden yli
+saapui neitien luo heidaen veljenpoikansa, ylioppilas, rikas ruhtinas, ja
+Katjusha, uskaltamatta tunnustaa sitae haenelle tai edes itselleenkaeaen,
+rakastui haeneen. Sitten, kahden vuoden kuluttua, taemae sama veljenpoika
+poikkesi taetejae katsomaan matkallansa sotaan ja viipyi, silloin talossa
+neljae paeivaeae. Laehtoensae edellisenae iltana haen vietteli Katjushan, ja,
+pistettyaeaen haenelle viimeisenae paeivaenae sataruplasen kaeteen, matkusti
+pois. Viiden kuukauden kuluttua haenen laehtoensae jaelkeen Katjusha sai
+varmasti tietaeae olevansa raskauden tilassa.
+
+Siitae laehtien oli haenelle kaikki tyyni yhdentekevaeae, ja haen vaan
+ajatteli kuinka paeaesisi siitae haepeaestae, joka haentae odotti. Haen alkoi
+haluttomasti ja huolimattomasti palvella neitejae ja vihdoin, itsensaekin
+tietaemaettae, rietaantui ja antoi tulla pahoja sanoja neideille, joita
+sanoja haen itsekin sitten katui, sekae pyysi paeaestoekirjaa.
+
+Ja neidit, hyvin tyytymaettoeminae haeneen, paeaestivaet haenet. Heiltae haen tuli
+sisaepiiaksi eraeaelle poliisille, vaan pysyi taessae paikassaan ainoastaan
+kolme kuukautta, sillae poliisi, 50 vuotias ukko, alkoi haentae ahdistella,
+ja meni kerran niin pitkaelle, ettae Katjusha vimmastui, sanoi haentae
+poelloeksi ja vanhaksi piruksi, ja tyrkkaesi haentae rintaan, niin ettae haen
+kaatui. Katjusha ajettiin palveluksesta roeyhkeyden vuoksi. Uutta paikkaa
+oli turha hakea, kun jo kuitenkin laehestyi synnyttaemisen aika, ja haen
+asettui asumaan maalaisen kaetiloeaemmaen luo, joka myyskenteli viinaa.
+Synnytys oli helppo. Mutta kaetiloe, joka oli kylaessae hoitanut sairasta
+synnyttaejaeae, tartutti Katjushaan maitokuumeen, ja lapsi, poikanen,
+laehetettiin kasvatuslaitokseen, minne se oli heti perille paeaestyae
+kuollut, lasta saattaneen akan kertomuksen mukaan.
+
+Rahoja oli Katjushalla kaikkiaan silloin kuin haen asettui kaetiloen luo
+127 ruplaa, joista 27 ansaittuja ja 100 ruplaa viettelijaen antamia.
+Mutta laehtiessae sieltae oli haenellae jaeljellae ainoastaan 6 ruplaa. Haen ei
+osannut pitaeae rahoja, tuhlasi niitae omiin tarpeisinsa ja antoi myoeskin
+jokaiselle, joka pyysi. Kaetiloe otti haeneltae hyyrystae, ruuasta ja teestae
+kahden kuukauden ajalta 40 ruplaa, 25 ruplaa meni lapsen laehettaemiseen,
+40 ruplaa kaetiloe pyysi ja sai lainaksi lehmaen ostamista varten,
+parikymmentae ruplaa kului noin vaan--pukuun, makeisiin, niin ettae
+parannuttuansa Katjushalla ei ollut rahoja, vaan oli pakko hakea
+paikkaa. Paikan haen sai eraeaen metsaevoudin luona. Metsaevouti oli nainut
+mies, mutta samoin kuin poliisikin jo ensi paeivaestae alkoi ahdistella
+Katjushaa. Mies inhotti haentae ja Katjusha koetti vaelttaeae haentae. Mutta
+mies oli haentae kokeneempi ja viekkaampi, ja--mikae paeaeasia--haen oli
+isaentae, joka saattoi laehettaeae piian minne tahtoi, ja niinpae haen sopivan
+hetken tultua otti taemaen valtaansa. Vaimo sai asiasta vihiae, ja
+tavattuaan kerran miehensae yksin huoneessa Katjushan kanssa, hyoekkaesi
+taetae lyoemaeaen. Katjusha ei peraeaentynyt ja syntyi tappelu, jonka johdosta
+haen ajettiin talosta saamatta palkkaa. Silloin Katjusha laehti kaupunkiin
+ja asettui taetinsae luo. Taetin mies oli nitoja, joka oli ennen elaenyt
+siivosti, mutta nyt oli kadottanut kaikki tyoenantajansa, oli juoppo,
+joka joi kaikki, minkae kaesiinsae sai. Taetillae oli vaehaeinen pesulaitos,
+josta haen lapsinensa eli ja yllaepiti hunningolle joutunutta miestaeaen.
+
+Haen ehdotteli Maslovalle, ettae taemae rupeisi pesijaettaereksi haenelle.
+Mutta naehtyaeaen, kuinka raskaassa tyoessae pesijaettaeret taetin luona elivaet,
+Maslova epaeili suostua ja kyseli vaan konttoreista palvelijattaren
+paikkoja. Taemmoeinen paikka vihdoin loeytyi eraeaen rouvan luona, joka asui
+kahden lyseossa kaeyvaen poikansa kanssa. Viikon kuluttua haenen tulonsa
+jaelkeen vanhempi, kuudennen luokan lyseolainen, jolla jo oli viiksien
+alkua, heitti lukemisen ja alkoi lakkaamatta ahdistella Maslovaa. Aeiti
+pani kaikki Maslovan syyksi ja erotti haenet palveluksesta. Uutta paikkaa
+ei ollut tiedossa, mutta kaevi niin, ettae tultuansa konttoriin, joka
+vaelitti palvelioita isaennille, Maslova tapasi siellae rouvan, jolla oli
+sormuksia ja rannerenkaita taeytelaeisissae paljaissa kaesissaeaen. Otettuaan
+selvaen paikattoman Maslovan asiasta taemae rouva ilmoitti haenelle
+osoitteensa ja pyysi tulemaan luokseen. Maslova meni. Rouva otti haenet
+ystaevaellisesti vastaan, tarjosi torttuja ja makeata viiniae ja laehetti
+piikansa viemaeaen jonnekin jotakin paperilippua. Iltasella tuli
+huoneeseen iso-kasvuinen herrasmies, jolla oli pitkaet harmahtavat
+hiukset ja harmaa parta; haen heti istuutui Maslovan viereen ja alkoi
+kiiltaevin silmin ja hymyillen tarkastella taetae ja laskea leikkiae haenen
+kanssaan. Emaentae kutsui herran viereiseen huoneeseen, ja Maslova kuuli,
+kuinka emaentae sanoi: "vastasaapunut, terve maalaistyttoe." Sitten emaentae
+kutsui Maslovan erikseen ja sanoi, ettae se on kirjailija, jolla on
+paljon rahoja ja joka ei ole saeaestaevae mitaeaen, jos Maslova haentae vaan
+miellyttaeae. Maslova miellyttikin haentae, ja kirjailija antoi haenelle 25
+ruplaa, luvaten usein tulla haentae katsomaan. Rahat hupenivat aivan pian
+hyyryyn taetin luona, uuteen leninkiin, hattuun ja nauhoihin. Muutaman
+paeivaen kuluttua kirjailija kutsutti haenet luokseen uudestaan. Haen meni.
+Kirjailija antoi haenelle vielae 25 ruplaa ja tarjosi asunnon erityisessae
+kortteerissa.
+
+Asuessaan kirjailijan hyyraeaemaessae kortteerissa Maslova rakastui samassa
+paikassa asuvaan iloiseen puotipoikaan. Itse haen ilmoitti taestae seikasta
+kirjailijalle ja muutti sitten paljoa pienempaeaen kortteeriin. Mutta
+puotipoika, joka ensin lupasi naida haenet, matkusti mitaeaen virkkamatta
+Nishninowgorodiin, naehtaevaesti hylaeten haenet, ja Maslova jaei yksin. Haen
+olisi nyt tahtonut jaeaedae yksinaensae kortteeriin asumaan, mutta sitae ei
+sallittu. Ja naapurissa sanottiin, ettae haenellae oli oikeus asua naein
+ainoastaan, jos haenellae oli keltanen lupalippu ja jos haen suostui
+tarkastuksen alaiseksi. Silloin haen laehti jaelleen taetin luo. Taeti,
+naehtyaensae haenen muodikkaan pukunsa, peleriininsae ja hattunsa, otti haenet
+kunnioituksella vastaan eikae enaeae tohtinut tarjota pesijaettaeren paikkaa,
+vaan katsoi haenen nyt nousseen ylemmaelle elaemaen asteelle. Ei Maslova nyt
+enaeae ajatellutkaan pesijaettaereksi rupeamista. Haen katsoi nyt saeaelillae
+sitae vankielaemaeae, jota nuo kalpeat laihakaetiset pesijaettaeret etumaisissa
+huoneissa viettivaet; muutamat heistae olivat jo keuhkotautisia, ja
+naehdessaeaen heidaen pesevaen ja hierovan vaatteita 30:n asteen
+saippuahoeyryssae, akkunat auki olipa talvi tahi kesae, haentae kauhistutti
+ajatella joutuvansa taemmoeiseen vankilaan. Ja niinpae juuri taehaen aikaan,
+joka oli Maslovalle erittaein onneton, koskei tahtonut loeytyae ainoatakaan
+suojelijaa, haenet sai kaesiinsae eraes nainen, jonka asia oli toimitella
+tyttoejae porttoloihin.
+
+Maslova oli jo kauan sitten polttanut tupakkia, mutta puotipojan kanssa
+solmitun yhteytensae loppuaikoina ja sitten kuin taemae oli haenet hylaennyt,
+haen yhae enemmaen tottui juomaan. Viini ei miellyttaenyt haentae yksistaeaen
+siksi, ettae maistui hyvaeltae, vaan enemmaenkin siksi, ettae teki haenelle
+mahdolliseksi unohtaa raskaat muistonsa, antoi rohkeutta seurustelussa
+ja varmuutta omasta arvostaan, joita kumpaakaan ominaisuutta ei haenellae
+viinittae ollut. Selvaenae haenen oli aina paha olla ja haevetti.
+Yllaemainittu nainen pani toimeen kekkerit taetin kunniaksi, ja
+juotettuansa Maslovan, tarjosi haenelle paeaesyn hyvaeaen, kaupungin
+parhaimpaan laitokseen, kuvaten haenelle tuommoisen aseman kaikkia etuja
+ja hyviae puolia. Maslovan oli valittavana, joko: piian alentava asema,
+milloin miehet varmaan tulisivat ahdistelemaan ja milloin tulisi
+tapahtumaan salaisia, ajoittaisia haureussyntejae, taikka: turvattu,
+rauhallinen, laillistettu asema, ja julkinen, lain sallima ja hyvin
+maksettu alituinen haureuselaemae. Ja haen valitsi jaelkimaeisen. Paitsi
+sitae, haen ajatteli taeten kostaa sekae viettelijaensae ettae puotipojan ja
+kaikki muut, jotka olivat haenelle pahaa tehneet. Vielae eraes toinen
+seikka viekotteli haentae ja vaikutti osaltaan lopulliseen paeaetoekseen.
+Nainen oli naeet sanonut haenelle, ettae haen saisi tilata itselleen mitae
+vaatteita vaan tahtoi, samettisia, silkkisamettisia, silkkisiae,
+baalipukuja avonaisine olkapaeine ja paljaine kaesivarsine. Ja kun Maslova
+kuvaili itseaensae heleaen keltasessa silkkipuvussa mustan
+samettipaeaermaeyksen kanssa--kuten sanotaan: dekoltee,--ei haen voinut
+pidaettaeae, vaan luopui passistaan. Ja vielae samana iltana nainen otti
+ajurin ja vei Maslovan Kitaevan kuuluisaan taloon.
+
+Ja siitae asti alkoi Maslova elaeae sitae elaemaeae, jossa ihmiset
+kroonillisesti rikkovat jumalallisia ja inhimillisiae kaeskyjae vastaan,
+elaemaeae, jota viettaevaet sadat ja sadattuhannet naiset,--jota
+hallitusvalta, kansalaistensa parasta huolehtiessa, sekae suvaitsee ettae
+suojelee, ja joka yhdeksaelle naiselle kymmenestae loppuu tuskallisiin
+tauteihin, ennenaikaiseen raihnaisuuteen ja kuolemaan.
+
+Aamulla ja paeivaellae raskasta nukkumista oeisen maessaeyksen jaelkeen. 3:n
+tai 4:n aikana vaesynyttae nousemista likaiselta vuoteelta, seltteriveden
+ja kahvin juomista kohmelon vuoksi, laiskaa vetelehtimistae pitkin
+huoneita alusvaatteissa ja yoenutuissa, kadulle katselemista
+ikkunauutimien takaa, velttoa torailemista keskenaeaen, sitten ruumiin ja
+hiuksien pesemistae, voitelemista ja hajuvesillae taeyttaemistae, pukujen
+koettelemista, riitoja niiden johdosta emaennaen kanssa, peiliin
+katselemista, kasvojen, silmaekulmien maalailemista, makeaa rasvaista
+ruokaa, sitten pukeutuminen kirkasvaerisiin, silkkisiin, alastomaksi
+jaettaeviin pukuihin, esiintyminen kirkkaasti valaistuun, koristettuun
+saliin,--vieraiden saapuminen:--musiikkia, tansseja, konfehteja,
+viinejae, tupakan polttoa ja haureutta nuorten, keski-ikaeisten,
+puolilasten, ikaekulu-ukkojen, naimattomien, naineiden, kauppiaiden,
+puotipoikien, armeenialaisten, juutalaisten, tataarien, rikkaiden,
+koeyhien, terveiden, sairaiden, humaltuneiden, selvien, raakojen,
+hienojen, sotilaiden, siviilien, ylioppilaiden, lyseolaisten--kaikkien
+mahdollisten saeaetyjen, ikien ja ihmislajien kanssa. Ja huutoja ja
+pilapuheita ja tappeluja ja tupakkia ja viiniae ja taaskin viiniae,
+tupakkia ja musiikkia illasta aamunkoittoon asti. Ja vasta aamulla
+vapautuminen ja raskas uni. Ja naein joka paeivae laepi viikon. Viikon
+lopussa sitae vastoin laehteminen valtiolliseen laitokseen--
+poliisikonttoriin, missae valtion palveluksessa olevat virkamiehet,
+mieslaeaekaerit, vaeliin totisesti ja ankarasti, mutta vaeliin taas
+leikkisaellae iloisuudella, karkoittaen itsestaeaen sen haeveliaeisyyden,
+jonka luonto on rikoksen vaelttaemiseksi antanut sekae ihmisille ettae
+elaeimille, toimittavat naeiden naisten tarkastuksen ja antavat heille
+lupakirjan jatkamaan samoja rikoksia, joita he itse olivat viikon
+kuluessa osallistensa kanssa tehneet. Ja niin alkaa jaelleen samallainen
+viikko. Samaa joka paeivae, kesaet, talvet, aret, pyhaet.
+
+Naein eli Maslova seitsemaen vuotta. Taemaen ajan kuluessa haen oli ollut
+kahdessa haureustalossa ja yhden kerran sairaalassa. Ollessaan
+seitsemaettae vuotta haureuslaitoksessa, ja kahdeksantena vuonna lukien
+ensimaeisestae lankeemisestansa eli jo 26:n ikaeisenae, tapahtui haenelle se
+asia, jonka vuoksi haen oli vangittu ja nyt, vietettyaeaen kuusi kuukautta
+murhaajien ja varkaiden seurassa, kuljetettiin oikeuteen.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Samaan aikaan kuin Maslova, pitkaestae kaeymisestae naeaentyneenae, laehestyi
+saattajinensa raastuvan oikeuden rakennusta, haenen kasvattajiensa
+veljenpoika, ruhtinas Dmitrij Nehljudof, samainen haenen viettelijaensae,
+virui vielae korkealla, pehmoisella vieterivuoteellansa,
+hoeyhenpolstareilla, ja paeaestettyaeaen auki kauluksen puhtaasta
+hollantilaisesta yoepaidastaan, minkae rinnus oli poimusille silitetty,
+poltteli paperossia. Haen katseli pysaehtynein silmin eteensae, ajatellen
+mitae haenen nyt olisi tehtaevae ja mitae oli eilen.
+
+Haen muisteli eilistae iltaa, jonka oli viettaenyt Kortshaginien rikkaan ja
+tunnetun perheen luona. Yleisesti arveltiin haenen menevaen naimisiin
+naeiden tyttaeren kanssa. Haen huoahti ja viskattuaan poltetun paperossin,
+aikoi ottaa hopeisesta kotelosta toisen, kun samassa muutti mielensae ja
+laski vuoteelta sileaen valkoset jalkansa, hapuili niihin tohvelit,
+heitti taeytelaeisille hartioilleen silkkisen yoemekon ja nopeasti ja
+raskaasti astellen meni viereiseen pukeumahuoneeseen, joka oli taeynnaensae
+eliksiirien, odekolonin ja muiden hajuvesien keinotekoista tuoksua.
+Siellae haen erikoisella pulverilla puhdisti monissa kohden paikatut
+hampaansa, huuhtoi ne hyvaenhajuisella hammasvedellae, alkoi sitten joka
+puolelta peseytyae ja pyyhiskellae itseaeaen erilaisilla kaesiliinoilla.
+Pestyaeaen hyvaenhajuisella saippualla kaetensae, tarkasti puhdistettuaan
+harjasilla pitkaeksi kasvatetut kyntensae ja valeltuaan vedellae suuressa
+marmorisessa pesulaitoksessa kasvonsa ja paksun kaulansa, haen meni vielae
+kolmanteen huoneeseen makuuhuoneen vieressae, ja siellae oli valmistettu
+ruiskutuskylpy. Valeltuaan nyt kylmaellae vedellae jaentevaen, rasvalla
+peittyneen, valkean ruumiinsa ja kuivattuaan sen nukkaiseen lakanaan,
+haen puki yllensae puhtaat, silitetyt alusvaatteet, veti jalkaansa
+peilikirkkaiksi kiilloitetut kengaet ja alkoi toaletin aeaeressae kahdella
+harjalla kammata pienenlaista, mustaa kiharapartaansa ja etupuolelta
+harvennutta tukkaansa.
+
+Kaikki vaatetukseen kuuluvat esineet, joita haen kaeytti,--alusvaatteet,
+puku, jalkineet, kaulahuivit, koruneulat, soljet--olivat ihan
+ensimaeistae, kalliinta lajia, huomaamattomia, yksinkertaisia,
+hyvintehtyjae ja arvokkaita.
+
+Valittuaan kymmenkunnasta kaulahuivista ja koruneulasta ne, jotka
+ensiksi kaeteen sattuivat,--taemae toimi oli joskus ennen tuntunut uudelta
+ja huvittavalta, nyt se oli ihan yhdentekevaeae,--Nehljudof pani ylleen
+puhdistetut, tuolille asetetut vaatteet ja tuli, vaikkei aivan virkeaenae,
+kuitenkin puhtaana ja hyvaenhajuisena, pitkaeaen ruokasaliinsa, jonka
+parkettipermannon oli eilispaeivaenae kolme tyoemiestae kiilloittanut. Siellae
+oli tavattoman suuri tamminen astiakaappi ja yhtae laaja, levitettaevae
+poeytae, joka juhlallisena seisoi pullistuville, puuhun leikattuine
+leijonankaepaelaejalkoineen. Poeydaelle oli levitetty hieno, taerkaetty
+poeytaeliina suurine korukirjaimineen. Siinae oli hopeinen kahvipannu,
+josta levisi tuoksuva kahvinhaju, hopeinen sokeriastia, kerma-astia
+kiehautettuine kermoineen ja kori tuoreita vehnaeleipiae ja korppusia.
+Lautasen vieressae oli saapuneita kirjeitae, sanomalehtiae ja uusi vihko
+_Revue des deux Mondes_'ia. Nehljudof oli juuri ottamaisillaan esille
+kirjeet, kun kaeytaevaen ovesta ilmestyi lihava, vanhanpuolinen nainen
+surupuvussa, pitsimyssy paeaessae hataroitunutta jakausta peittaemaessae. Taemae
+oli Nehljudofin aeskettaein taessae samassa kortteerissa kuolleen
+aeitivainajan kamaripiika, Agrafena Petrovna, joka oli nyt jaeaenyt pojan
+luokse taloudenhoitajaksi.
+
+Agrafena Petrovna oli Nehljudofin aeidin seurassa noin 10 vuotta eri
+aikoina oleskellut ulkomailla ja haenellae oli sentaehden rouvan kaeytoes ja
+ryhti. Haen oli lapsuudestaan saakka elaenyt Nehljudofin talossa ja tunsi
+Dmitrijn niiltae ajoilta, kun taetae sanottiin vielae Mitjaksi.
+
+--Hyvaeae huomenta, Dmitrij herra.
+
+--Jumalantakoon, neiti Agrafena. Mitae uutta? kysyi haen leikillaeaen.
+
+--Taessae on kirje, liekoe ruhtinattarelta itseltaeaen vai tyttaereltae. Heidaen
+piikansa toi sen jo aikaa sitten ja odottaa minun huoneessani, sanoi
+Agrafena Petrovna tarjoten kirjettae ja merkitsevaesti hymyillen.
+
+--Hyvae on, kohta,--sanoi Nehljudof ottaen kirjeen ja huomattuaan
+Agrafenan hymyilyn rypisti silmaekulmansa.
+
+Agrafenan hymyily osotti, ettae kirje oli tyttaereltae, jonka kanssa
+Nehljudof Agrafenan mielestae puuhasi avioliittoa. Ja taemae hymyilyn
+ilmaisema arvelu oli Nehljudofille vastenmielinen.
+
+--Kaesken siis odottamaan,--sanoi Agrafena Petrovna, otti kaeteensae
+poeytaeharjan, joka oli vaeaeraellae paikalla, ja muuttaen sen toiseen
+paikkaan, hupeni ruokasalista.
+
+Nehljudof avasi tuoksahtelevan kirjeen, jonka Agrafena oli haenelle
+antanut, ja alkoi lukea:
+
+"Luvattuani olla teidaen omana muistinanne"--naein oli kirjoitettu
+paksulle, harmaalle paperille epaetasaisesti teraevaellae, mutta sujuvalla
+kaesialalla,--"muistutan teille, ettae teidaen taeytyy taenaeaen, 28 p:nae
+huhtikuuta, olla valamiehenae oikeudessa ettekae siis mitenkaeaen voi tulla
+meidaen ja Kolosovin kanssa tauluja katsomaan, kuten te tavallisessa
+kevytmielisyydessaenne eilen lupasitte; _a moins que vous ne soyez
+dispose a payer a la cour d'assises les 300 roubles d'amende que vous
+vous refusez pour votre cheval_ siitae, ettette tulleet ajoissa. Muistin
+asian eilen, kun te vasta olitte laehteneet. Aelkaeae siis unohtako.
+                                                 Ruht. M. Kortshagina."
+
+Toiselle puolelle oli lisaetty:
+
+"_Maman vous fait dire que votre couvert vous attendra jusqu'a la nuit.
+Venez absolument a quelle heure que cela soit_."     M.K.
+
+Nehljudof rypisti silmaekulmansa. Kirjelappu oli yhae sitae samaa taitavaa
+peliae, jota ruhtinatar Kortshagin nyt jo kahden kuukauden aikana oli
+haeneen naehden pitaenyt ja jonka tarkoituksena oli naekymaettoemillae siteillae
+yhae enemmaen ja enemmaen sitoa Nehljudof haeneen. Mutta puhumatta siitae
+tavallisesta epaevarmuudesta naimisen asiassa, jota ensimaeisen nuoruuden
+yli paeaesseet ihmiset, voimatta intohimoisesti rakastua, tuntevat, oli
+Nehljudofilla toinenkin taerkeae syy, miksi haen, vaikkapa olisi
+paeaettaenytkin kosia, ei voinut heti sitae tehdae. Taemae syy ei ollut se,
+ettae haen kymmenen vuotta sitten vietteli Katjushan ja hylkaesi
+haenet,--sen haen oli jo kokonaan unohtanut eikae pitaenyt sitae suinkaan
+esteenae avioliittoonsa; syy oli siinae, ettae taehaen aikaan haen oli
+suhteissa eraeaen naimisissa olevan naisen kanssa, joka suhde kyllae oli
+haenen puoleltaan jo katkaistu, mutta nainen ei sitae vielae katkaistuksi
+tunnustanut.
+
+Nehljudof oli hyvin arka naisten seurassa, mutta juuri taemae haenen
+ujoutensa heraettikin taessae naineessa vaimossa halun voittaa haenet.
+Nainen oli aateliston johtajan vaimo siinae piirikunnassa, jonka
+vaaleihin Nehljudof otti osaa. Ja taemae nainen kietoi haenet suhteisiin,
+jotka paeivae paeivaeltae tulivat Nehljudofille yhae sitovammiksi, mutta
+samassa myoeskin yhae enemmaen vastenmielisiksi. Ensin Nehljudof ei voinut
+kiusausta vastustaa, mutta sitten, tuntien itsensae haenen edessaeaen
+syylliseksi, ei voinut rikkoa suhdetta ilman haenen suostumustaan. Taemaepae
+asia nyt oli syynae siihen, ettei Nehljudof pitaenyt itseaeaen oikeutettuna,
+vaikkapa olisi tahtonutkin, kosia Kortshaginaa.
+
+Poeydaellae oli juuri kirje tuon vaimon mieheltae. Kaesialan ja leiman
+naehtyaeaen Nehljudof punastui ja heti tunsi itsensae entistae
+tarmokkaammaksi, kuten aina vaaran haentae uhatessa. Mutta haenen
+kiihoittumisensa oli turha: mies, aateliston johtaja juuri siinae
+piirikunnassa, missae useimmat Nehljudofin maatiloista olivat, ilmoitti
+vaan, ettae toukokuun lopussa oli maeaeraetty tapahtuvaksi ylimaeaeraeinen
+piirikuntakokous, johon Nehljudofin pitaeisi kaikin mokomin saapua
+antaaksensa _un coup d'epaule_ esiintulevissa taerkeissae kysymyksissae,
+jotka koskivat kouluja ja maanteitae, ja jolloin oli odotettavissa
+voimakasta vastustusta taantumispuolueelta.
+
+Aatelistonjohtaja oli vapaamielinen ihminen ja taisteli muutamien
+hengenheimolaistensa kanssa Aleksanteri III:n aikana syntynyttae
+taantumista vastaan. Haen otti koko sielullaan osaa taehaen asiaan eikae
+tiennyt mitaeaen onnettomista perhesuhteistaan.
+
+Nehljudof muisteli kaikkia niitae tuskallisia hetkiae, joita haenellae oli
+ollut taemaen ihmisen taehden: muisti kuinka haen kerran luuli miehen jo
+saaneen vihiae, ja kuinka haen jo valmistautui kaksintaisteluun, jolloin
+haen aikoi ampua ilmaan,--muisti sen hirveaen kohtauksen vaimon kanssa,
+kun taemae epaetoivoissaan juoksi puutarhan ojan partaalle hukuttaakseen
+itsensae ja haen juoksenteli etsimaessae kadonnutta. "Nyt en voi matkustaa
+enkae voi mihinkaeaen ryhtyae, ennenkuin haen vastaa minulle",--ajatteli
+Nehljudof. Viikko sitten haen kirjoitti vaimolle ratkaisevan kirjeen,
+jossa tunnusti itsensae syylliseksi ja sanoi olevansa valmis vaikka mihin
+sovitukseen tahansa, mutta pitaevaensae kuitenkin, vaimon oman hyvaen
+vuoksi, heidaen suhdettansa ainiaaksi katkaistuna. Taehaen kirjeeseen haen
+odotti, vaan ei saanut vastausta. Se seikka, ettei vastausta tullut oli
+osaksi hyvaekin enne. Sillae jos haen ei olisi ollut suostuvainen vaelin
+purkamiseen, niin olisi jo kauan sitten kirjoittanut tai vielaepae itse
+saapunut, kuten oli tehnyt ennen. Nehljudof oli saanut kuulla, ettae
+siellae nykyjaeaen majaili joku upseeri vaimoa mielistelemaessae, ja taemae
+seikka heraetti haenessae yhtaikaa sekae mustasukkaisuutta ettae iloista
+toivoa kerrankin vapautuvansa painavasta valheesta.
+
+Toinen kirje oli maatilojen yli-isaennoeitsijaeltae. Taemae kirjoitti, ettae
+haenen, Nehljudofin, oli vaelttaemaetoentae itsensae saapua paikalle,
+turvatakseen perintoe-oikeutensa ja, paitsi sitae, paeaettaeaekseen, kuinka
+taloutta olisi vastedes hoidettava: niinkoe kuin sitae oli hoidettu
+vainajan aikana, vai niinkoe kuin isaennoeitsijae oli ehdottanut vainajalle
+ja nyt ehdotti nuorelle ruhtinaalle, ettae nimittaein maanviljelyskalusto
+olisi suurennettava ja kaikki talonpoikain hallussa oleva maa otettava
+talon viljelykseen. Isaennoeitsijae kirjoitti, ettae taemmoeinen jaerjestys
+tulee paljoa edullisemmaksi. Samalla haen myoeskin pyysi anteeksi, ettei
+ollut ihan ajoissa laehettaenyt tilikirjan mukaan 1 p:nae maksettaviksi
+joutuneita 3,000 ruplaa. Ensi postissa ne tulisivat laehetetyiksi.
+Laehetys oli viivaehtaenyt sen vuoksi, ettae oli ollut mahdotonta saada
+rahoja kootuksi talonpojilta, jotka olivat laiminlyoeneet
+velvollisuutensa siihen maeaeraeaen, ettae oli ollut pakko turvautua
+viranomaisiin. Taemae kirje tuntui Nehljudofista sekae miellyttaevaeltae ettae
+epaemiellyttaevaeltae. Miellyttaevaeae oli tuntea valtaansa niin suureen
+maaomaisuuteen, epaemieluista taas se, ettae haen muisti nuoruutensa ensi
+aikoina olleensa innokas Herbert Spencerin seuraaja ja erittaeinkin,
+vaikka oli itse _suur_tilallinen, ihailleensa haenen vaeitettaeaen "Social
+statics" teoksessa, ettei yksityinen maanomistus ole sopusoinnussa
+oikeudenmukaisuuden kanssa. Nuoruutensa vilpittoemyydessae ja
+paeaettaevaeisyydessae haen ei ainoastaan puhunut silloin siitae, ettei maa voi
+olla yksityisomistuksen esine, eikae ainoasti kirjoittanut asiasta
+yliopistollista vaeitoeskirjaa, vaan teossakin seurasi vakaumustaan,
+antaen siihen aikaan pienen osan maasta (joka ei kuulunut aeidille, vaan
+oli haenen oma isaenperintaensae), talonpojille. Nyt, tultuansa perinnaen
+kautta suurtilalliseksi, haenen siis oli joko luopuminen omaisuudestaan,
+kuten oli kymmenen vuotta sitten luopunut pienestae isaenperinnaestae,
+taikka vaitiolollaan suostuminen ehdotuksiin ja siis tunnustaminen
+kaikki entiset aatteensa virheellisiksi ja valheellisiksi.
+
+Edellistae haen ei voinut tehdae sen vuoksi, ettei haenellae, paitsi maatansa
+ollut mitaeaen muita toimeentulon laehteitae. Virkamieheksi haen ei halunnut
+ruveta, ja kuitenkin haenellae jo oli ylellisiae elaemaentapoja, joista haen
+ei katsonut voivansa luopua. Ja sitten ei haenellae enaeae ollut sitae
+horjumatonta vakaumustakaan, ei sitae paeaettaevaeisyyttae, ei sitae
+kunnianhimoa ja halua ihmettelyn heraettaemiseen, kuin oli nuoruudessa.
+
+Jaelkimaeinen taas, eli luopuminen niistae selvistae ja kumoamattomista
+perusteista maaomistuksen laittomuuteen naehden, jotka haen oli saanut
+Spencerin "Yhteiskunta-opista", ja jotka haen sitten, paljoa myoehemmin,
+oli naehnyt loistavasti todistettuina Henry Georgen teoksissa,--oli tuiki
+mahdotonta.
+
+Ja taemaen taehden nyt isaennoeitsijaen kirje oli haenelle epaemiellyttaevae.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Juotuaan kahvia Nehljudof meni tyoehuoneeseensa ottamaan selvaeae, mihin
+aikaan ilmoituslapussa kaeskettiin saapua oikeuteen, ja myoeskin
+kirjoittamaan ruhtinattarelle vastausta. Tyoehuoneeseen oli mentaevae
+maalausatelierin laepi. Taeaellae seisoi teline alettuine tauluinensa ja
+pitkin seiniae oli ripustettu harjoitelmia. Naehdessaeaen taemaen taulun, jota
+haen oli jo kaksi vuotta yhae maalaillut, naehdessaeaen harjoitelmat ja koko
+atelierin, muistui haenen mieleensae tuo viime aikoina hyvin voimakkaasti
+tuntunut kykenemaettoemyys edistymiseen maalaustaiteessa. Haen selitti tuon
+tunteen siten, ettae haenen taiteellinen aistinsa oli liian kehittynyt,
+mutta kuitenkin se oli hyvin epaemiellyttaevae tieto haenelle.
+
+Seitsemaen vuotta sitten haen oli jaettaenyt virkauran siinae mielessae, ettae
+haenellae oli kutsumusta maalaustaiteeseen, ja katseli taidemaailman
+korkeudesta vaehaen halveksivasti kaikkea muuta toimintaa. Nyt oli
+kuitenkin tullut ilmi, ettei haenellae siihen ollut oikeutta, ja sentaehden
+tuon asian pelkkae muisteleminenkin oli vastenmielistae. Raskain mielin
+haen katsahti kaikkiin noihin atelierin ylellisyysesineihin ja tuli
+ilotonna tyoehuoneeseensa. Taemae oli hyvin suuri ja korkea huone, jossa
+oli kaiken naekoeisiae koristuksia, varustuksia ja mukavuuksia.
+
+Haen loeysi heti tavattoman suuren kirjoituspoeydaen laatikosta
+ilmoituslapun. Se oli siinae osastossa, jonka reunassa seisoi
+"maeaeraepaeivaeiset". Oikeuteen oli tultava kello 11. Nehljudof istui ja
+kirjoitti ruhtinattarelle kiittaevaensae kutsumuksesta ja koettavansa tulla
+paeivaelliseksi. Mutta kirjoitettuaan yhden kirjeen, haen repi sen: se oli
+liian tuttavallinen; kirjoitti toisen, se oli liian kylmae, melkein
+loukkaava. Haen repi senkin ja painoi seinaenappulaan. Ovesta ilmaantui
+vanhahko, surullisen naekoeinen lakeija, harmaassa esiliinassa, poskiparta
+molemminpuolin sileaeksi ajeltua leukaa.
+
+--Laehettaekaeaehaen hakemaan ajuria.
+
+--Tuossa tuokiossa.
+
+--Ja sitten--taeaellae odottaa sana Kortshagineilta,--kaeskekaeae sanoa, ettae
+kiitaen ja koitan tulla.
+
+--Ymmaerraen.
+
+"Onhan se epaekohteliasta, mutta kirjoittaa en voi, ja naeenpaehaen haenet
+kohta kuitenkin",--ajatteli Nehljudof ja meni pukeutumaan.
+
+Kun haen pukeuduttuansa tuli portaille, odotti haentae jo kadulla tuttu
+ajuri kummipyoerillae.
+
+--Eilen olitte juuri ajanut pois ruhtinas Kortshaginin luota,--sanoi
+taemae taivuttaen kaeaentymaeaen vankkaa, ahavoittunutta niskaansa valkosessa
+paidan kauluksessa:--silloin jo tulin minaekin, mutta ovenvartija sanoi:
+"juuri laeksi."
+
+"Ajuritkin naekyvaet tietaevaen suhteistani Kortshagineihin",--ajatteli
+Nehljudof, ja tuo viime aikoina alati haentae vaivannut, ratkaisematon
+kysymys, mennaekoe naimisiin ruhtinatar Kortshaginin kanssa, vai ei,
+rupesi jaelleen haentae vaivaamaan. Haen ei voinut paeaettaeae sinne eikae taenne,
+yhtae vaehaen kuin oli voinut paeaettaeae enimmissae muissakaan kysymyksissae,
+jotka haenelle taehaen aikaan esiintyivaet.
+
+Avioliiton puolesta yleensae puhui ensiksikin se seikka, ettae avioliitto,
+paitsi kotilieden suloutta, teki mahdolliseksi siveellisen elaemaen,
+poistaen epaesaeaennoellisyyden sukupuolisuhteissa; toiseksi ja
+paeaeasiallisesti vielae se seikka, ettae Nehljudof toivoi perheen eli
+lasten antavan sisaellystae haenen nykyaeaen tyhjaelle elaemaelleen. Naemaet asiat
+nyt puhuivat avioliiton hyvaeksi yleensae. Avioliittoa vastaan yleensae oli
+ensiksikin vapauden kadottaminen, pelko, joka on kaikille vanhemmille
+nuorille miehille omituinen, ja toiseksi tiedoton kauhu naisen
+salaperaeiseen olentoon.
+
+Erityisesti juuri taemaen avioliiton puolesta puhui taas ensiksikin se
+seikka, ettae Missi (haenen nimensae oli Maria, mutta kutsuttiin, kuten
+niissae piireissae on tavallista, lisaenimellae) oli rotu-ihminen, ja
+erosi tavallisista ihmisistae kaikessa, alkaen vaatetuksesta aina
+puhe-, kaeynti-, nauramistapaan asti, eikae eronnut millaeaen
+erikoisominaisuudellaan, vaan ainoastaan "ylhaeisyydellaeaen",--muuta
+nimitystae haen ei keksinyt taelle ominaisuudelle, jota haen piti hyvin
+suuressa arvossa; toiseksi vielae se seikka, ettae ruhtinatar kunnioitti
+haentae enemmaen kuin ketaeaen muuta ihmistae eli siis, haenen kaesittaeaeksensae,
+ymmaersi haentae. Ja taemae ymmaertaeminen, se on; haenen jalojen
+ominaisuuksiensa tunnustaminen, todisti Nehljudofille ruhtinattaren aelyae
+ja arvostelemisen kykyae. Avioliittoa vastaan erityisesti Missin kanssa
+oli ensiksikin se seikka, ettae luultavasti olisi voinut loeytaeae tytoen,
+jolla oli vielae paljon enemmaen hyviae puolia kuin Missillae ja joka olisi
+sentaehden paremmin sopinut haenen rinnalleen, ja toiseksi se seikka, ettae
+ruhtinatar oli 27 vuotias ja haenellae siis varmaan oli jo ennenkin ollut
+rakkausjuttunsa,--ja taemae ajatus oli tuskallinen Nehljudofille. Haenen
+ylpeytensae ei mukautunut siihen, ettae ruhtinatar olisi, vaikkapa
+entisyydessaekin, rakastanut jotakin toista. Eihaen taemae tietysti voinut
+aavistaa tapaavansa Nehljudofia, mutta jo ajatuskin, ettae ruhtinatar oli
+saattanut rakastaa jotakuta ennen, loukkasi haentae.
+
+Niin ettae syitae oli puolesta yhtae paljon kuin vastaankin; ainakin
+paetevyyteensae naehden naemaet syyt menivaet vastakkain, ja Nehljudof,
+itsekin nauraen, sanoi itseaensae Buridanin aasiksi. Ja kuitenkin yhae
+pysyi sinae, tietaemaettae kumpaan heinaetukkoon oli kaeaennyttaevae.
+
+"Enhaen minae, saamatta vastausta Maria Wasiljevnalta (aatelisjohtajan
+vaimolta) ja kokonaan lopettamatta tuota suhdettani, voikaan mihinkaeaen
+ryhtyae", sanoi haen itselleen.
+
+Ja taemae tieto siitae, ettae haen voi ja ettae haenen taeytyy viivyttaeae
+paeaetoestae, oli haenelle mieleen.
+
+"Tottapahan joskus toisten mietin asiata tarkemmin", ajatteli haen, kun
+haenen ajoneuvonsa, aivan jo aeaenetoennae, vierivaet oikeuden asfalttiselle
+ovenedustalle.
+
+"Nyt minun on omantunnonmukaisesti, kuten olen aina pitaenyt
+velvollisuutenani, taeyttaeminen yhteiskunnallinen tehtaevaeni. Ja onhan se
+usein huvittavaakin", ajatteli haen itsekseen, astuessaan ovenvartijan
+ohitse oikeuden eteiseen.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Oikeuden kaeytaevissae oli jo vilkas liike, kun Nehljudof tuli sinne.
+
+Vahtimestarit olivat saaneet jalat allensa ja jopa juostenkin
+puikkelehtivat hengaestyneinae edestakasin viestien ja paperien kanssa.
+Oikeudenpalvelijat, asianajajat ja oikeudenjaesenet kaeyskentelivaet sinne
+taenne; anomuksien jaettaejaet, vapaalla jalalla olevat syytetyt harhailivat
+haluttomina seinien vierustalla tai istuivat odottamassa.
+
+--Missae on piirioikeus?--kysyi Nehljudof eraeaeltae vahtimestarilta.
+
+--Mikae oikeus? On olemassa siviiliosasto, ja on rikosasiain osasto.
+
+--Minae olen valamies.
+
+--Siis rikosasiainosasto. Olisitte kohta niin sanoneet. Taenne oikealle,
+sitten vasemmalle,--toinen ovi.
+
+Nehljudof meni osotettuun suuntaan.
+
+Ovella seisoi jo kaksi ihmistae odottamassa; toinen oli pitkaelaentae,
+lihava kauppias, hyvaenluontoinen ihminen, joka oli naehtaevaesti juuri
+syoenyt ja ryypaennyt ja oli mitae paraimmalla tuulella; toinen oli
+puotipalvelija, juutalainen. He puhuivat keskenaeaen villan hinnasta, kun
+heidaen luoksensa tuli Nehljudof kysyen valamiesten huonetta.
+
+--Taessae, taessae on, herra. Tekin kai meidaen miehiae, vai? sanoi iloisesti
+silmaeae iskien kauppias.
+
+--No niinpae sitten yhdessae teemmekin tyoetae,--jatkoi haen Nehljudofin
+vastattua myoentaevaesti:--toisen arvoluokan kauppias, Baklashof,--esitteli
+haen itseaeaen tarjoten pehmeaen, leveaen ja taipumattoman kaetensae:--tyoetaehaen
+taeytyy tehdae. Ja kenen kanssa on minun kunnia?--
+
+Nehljudof esitti itsensae ja meni valamiesten huoneeseen.
+
+Pienenlaisessa valamiesten huoneessa oli noin kymmenkunta erilaista
+ihmistae. Kaikki olivat vastikaeaen tulleita, jotkut istuivat, jotkut
+kaevelivaet, katsellen toisiansa ja tutustuen keskenaensae. Yksi, virasta
+eronnut sotilas oli univormussa, toiset olivat mustissa verkatakeissa
+tai tavallisissa nutuissa, ja yksi vaan oli mekossa.
+
+Vaikka taemae toimi oli monille tehnyt haeirioen heidaen tyoessaensae ja vaikka
+he puhuivat, ettae se oli heille rasitukseksi, oli kuitenkin kaikkien
+kasvoilla jonkinlainen tyytyvaeisyyden ilme, tieto taerkeaen
+yhteiskunnallisen tehtaevaen taeyttaemisestae.
+
+Valamiehet, joista toiset olivat keskenaeaen tutustuneet, toiset vaan
+arvailivat toistensa nimiae, keskustelivat ilmasta, aikaisesta kevaeaestae,
+ratkaistavista asioista. Jotka eivaet ennestaeaen olleet tutustuneet
+Nehljudofin kanssa, kiiruhtivat nyt sen tekemaeaen, ja pitivaet naehtaevaesti
+sitae erityisenae kunniana. Ja Nehljudofkin, kuten ainakin, keskellae
+tuntemattomia ihmisiae, piti sitae aivan luonnollisena. Jos haeneltae olisi
+kysytty, mistae syystae haen pitaeae itseaensae ylempaenae useimpia muita
+ihmisiae, ei haen olisi voinut vastata, sillae koko haenen elaemaensae ei
+ilmaissut mitaeaen erinomaisempia ansioita. Ettae haen lausui hyvin
+englannin, ranskan ja saksan kieltae, ettae haenen yllaensae olevat
+alusvaatteet, puku, kaulahuivi ja soljet olivat kaikkein parhaimmista
+makasiineista, ei tietysti voinut, sen haen itsekin ymmaersi, olla syynae
+haenen ylemmyytensae tunnustamiseen. Ja kuitenkin haen epaeilemaettae tunnusti
+taemaen etevaemmyytensae ja otti vastaan haenelle tarkoitetut
+kunnianosotukset asiaankuuluvina, jopa loukkaantui, jos ei niitae ollut.
+Valamiehistoen huoneessa haen juuri tulikin tilaisuuteen kokea, kuinka
+epaemiellyttaevae on tuntea arvonannon puutetta. Heidaen joukossaan oli naeet
+eraes Nehljudofin tuttava. Se oli Pietari Gerasimovitsh, (Nehljudof ei
+ollut koskaan tiennyt, ja vaehaen ylpeilikin, ettei tiennyt, haenen
+sukunimeaensae). Haen oli ennen ollut Nehljudofin sisaren lasten opettaja.
+Taemae Pietari Gerasimovitsh oli suorittanut lukunsa yliopistossa ja oli
+nyt opettajana lyseossa. Nehljudof ei ollut koskaan haentae kaersinyt haenen
+tuttavallisuutensa, itserakkaan naurunsa ja "kommuunisuutensa" vuoksi,
+kuten Nehljudofin sisar sanoi.
+
+--Aha, tekin siis olette joutuneet kiikkiin,--hohotteli Pietari
+Gerasimovitsh tervehdykseksi Nehljudofille.--Ettekoe osanneet vaelttaeae?
+
+--En ajatellutkaan vaelttaeae,--sanoi Nehljudof ankarasti ja haluttomasti.
+
+--No, no, tuo nyt on sitae kansalaisurhoollisuutta. Odottakaas kun jaeaette
+ruuatta ja kun vievaet yoerauhanne, kyllae tulee toinen aeaeni
+kelloon!--sanoi Pietari Gerasimovitsh, vielae aeaenekkaeaemmin hohottaen.
+
+"Ei kestae kauan ennenkuin tuo kiusankappale alkaa sinutella minua",
+ajatteli Nehljudof, ja sai kasvoihinsa semmoisen surunilmeen, joka olisi
+ollut selitettaevissae ainoastaan jos haen juuri ikaeaen olisi saanut tiedon
+kaikkien sukulaistensa kuolemasta. Nehljudof jaetti haenet ja laehestyi
+sitae joukkoa, joka oli muodostunut pitkaenhuiskean, sileaeksi ajellun,
+edullisen naekoeisen herrasmiehen ympaerille. Taemae jotakin elaevaesti kertoi.
+Kysymys oli oikeusjutusta, jota nykyaeaen kaeytiin siviiliosastossa. Haen
+puhui taestae niinkuin haenelle hyvin tutusta asiasta, nimittaeen tuomareja
+ja kuuluisia asianajajiakin niinkuin tuttujansa. Haen kertoi
+ihmeellisestae kaeaenteestae, minkae eraes kuuluisa asianajaja oli jutulle
+antanut, ja jonka mukaan toinen asianomaisista, vanha rouva, vaikka
+olikin aivan oikeassa, tulee suotta maksamaan suuret rahat
+vastapuolelle.
+
+--Nerokas asianajaja!--sanoi haen.
+
+Haentae kuunneltiin kunnioituksella, ja jotkut koettivat paeaestae esille
+huomautuksinensa, mutta haen keskeytti aina kaikki aivan kuin olisi ollut
+ainoa, joka taisi tietaeae asiain oikean laidan.
+
+Vaikka Nehljudof oli tullut myoehaeaen, sai haen vielae kauan odottaa. Jutun
+kaesitteleminen tuli viivytetyksi eraeaen oikeudenjaesenen taehden, joka ei
+ollut vielaekaeaen saapunut.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Oikeuden puheenjohtaja saapui aikaisin. Puheenjohtaja oli korkea,
+taeytelaes ihminen, pitkine, harmahtavine poskipartoineen. Haen oli nainut
+mies, mutta vietti hyvin vapaata elaemaeae, samoin kuin haenen vaimonsakin.
+Eivaet he haeirinneet toisiansa. Taenae vuonna oli haen saanut kirjeen
+eraeaeltae sveitsilaeiseltae guvernantilta, joka oli asunut heidaen talossaan
+kesaellae ja nyt matkusti etelaestae paein Pietariin, jossa kirjeessae taemae
+nainen ilmoitti odottavansa haentae kaupungissa kolmen ja kuuden vaelillae,
+"Italia" nimisessae ravintolassa. Ja sentaehden puheenjohtajaa halutti
+alkaa ja lopettaa taemaen paeivaen istunto aikasemmin, ehtiaekseen kuudeksi
+punatukkaisen Klara Vasiljevnan luo, jonka kanssa haenellae viime kesaenae
+maalla oli alkanut romaani.
+
+Tultuaan tyoehuoneeseen haen pani oven saeppiin, veti paperikaapin
+alahyllyltae kaksi rautaista voimistelupulttia ja teki 20 liikettae
+eteenpaein, yloespaein, sivulle ja alas, ja sitten kolmasti keveaesti
+istahti, pitaeen pultteja paeaensae yli.
+
+"Ei mikaeaen niin virkistae, kuin vedellae valeleminen ja
+voimistelu",--ajatteli haen koetellen vasemmalla kaedellae, kullainen
+sormus nimettoemaessae, oikean kaesivarren pullistunutta jaenterettae. Vielae
+haenen oli tekeminen yksi tavallinen voimistelutemppu, jota ei haen
+myoeskaeaen koskaan laiminlyoenyt, kun oli edessae pitkae istunto, mutta
+silloin ovea koetettiin. Joku tahtoi avata sitae. Puheenjohtaja asetti
+pian pultit paikoillensa ja avasi oven.
+
+--Anteeksi,--sanoi haen.
+
+Huoneeseen tuli yksi oikeudenjaesenistae kultasankaisissa silmaelaseissa,
+lyhyenlaentae, olkapaeaet koholla ja naama nyrpeaenae.
+
+--Taaskaan ei Matvei Nikititsh ole saapunut,--sanoi jaesen nyreissaeaen.
+
+--Ei ole vielae,--vastasi puheenjohtaja pukien yllensae virkatakkia.--Aina
+se vaan myoehaestyy.
+
+--Kumma kun ei jo haepeae, sanoi jaesen, vihasesti istahtaen ja ottaen
+paperossia.
+
+Taemae jaesen, hyvin tarkka ihminen, oli aamulla joutunut vaimonsa kanssa
+ikaevaeaen kalastukseen siitae, ettae taemae oli ennen maeaeraepaeivaeae kuluttanut
+ne rahat, jotka olivat aijotut riittaemaeaen koko kuukaudeksi. Vaimo oli
+pyytaenyt saada etukaeteen, mutta haen oli kieltaeytynyt antamasta. Syntyi
+kohtaus. Vaimo oli sanonut, ettae jos niin, niin jaeaekoeoen paeivaellinen
+laittamatta, ettei haenen tarvinnut siis odottaakaan paeivaellistae kotona.
+Taehaen vastasi mies laehtemaellae kotoansa ja pelkaesi nyt, ettae vaimo panee
+uhkauksensa taeytaentoeoen, sillae taeltae saattoi odottaa mitae
+hyvaensae.--"Elaeppae sitten tiiman jaelkeen hyvaeae siveellistae elaemaeae",
+ajatteli haen, katsellen hymyilevaeae, tervettae, iloista ja hyvaenluontoista
+puheenjohtajaa, kuin taemae, kyynaespaeaet levaellae, kauniin Valkosilla
+kaesillaeaen levitteli tuuheata, pitkaeae, harmahtavaa poskipartaansa
+molemmille puolin virkakaulustansa:--"haen on aina tyytyvaeinen ja ilonen,
+minae sitae vaan tuskailen."
+
+Sihteeri tuli sisaelle tuoden jotain asiapapereita.
+
+--Kiitaen teitae suuresti,--sanoi puheenjohtaja paperossia
+sytyttaeen.--Minkae jutun annamme tulla ensin?
+
+--Eikoehaen vaan myrkytysjuttua,--sanoi sihteeri muka vaelinpitaemaettoemaesti.
+
+--Olkoonpa niin, jos myrkytysjuttu, niin myrkytysjuttu,--sanoi tuomari
+harkittuansa, ettae taemaenlaatuisen jutun saisi loppumaan kello 4:ksi ja
+sen jaelkeen voisi laehteae.--Eikoe Matvei Nikititshiae vielaekaeaen naey?
+
+--Ei vielaekaeaen.
+
+--Onko Breve tullut?
+
+--On,--vastasi sihteeri.
+
+--Sanokaa haenelle, jos tapaatte, ettae alamme myrkytysjutulla.
+
+Breve oli se yleisen syyttaejaen apulaisista, jonka tehtaevaenae oli esiintyae
+syyttaejaenae taessae istunnossa.
+
+Kaeytaevaeaen tultuansa sihteeri tapasikin Breven. Olkapaeaet koholla,
+virkatakki avoinna, salkku kainalossa, miltei juosten taemae syoeksyi
+eteenpaein toemistaeen kantapaeillaeaen maata ja heiluttaen vapaata kaettaensae
+niin ettae kaeden selkaepuoli oli edellae.
+
+Kun sihteeri tuli kaeytaevaeaen, haen kohtasi Breven. Olkapaeaet koholla,
+virkatakki levaellaeaen, salkku kainalossa taemae kulki puolijuoksua kaeytaevaeae
+pitkin, jymaeytteli kengaenkorkojaan lattiaan ja heilutti vapaata kaettaeaen
+niin, ettae se oli kohtisuoraan haenen kulkusuuntaansa.
+
+--Mihail Petrovitsh pyysi tiedustelemaan joko olette valmis, sihteeri
+kysyi haeneltae.
+
+--Tietenkin, minae olen aina valmis, syyttaejaenapulainen sanoi.--Mikae
+juttu on ensimmaeisenae?
+
+--Myrkyttaemisjuttu.
+
+--Mainiota, syyttaejaenapulainen sanoi.
+
+Mutta haen ei lainkaan pitaenyt sitae niin mainiona: yoellae haen tuskin oli
+silmiaeaen ummistanut. Haen oli ollut eraeaen apulaisen laehtiaeisissae, siellae
+oli juotu paljon ja pelattu korttia kello kahteen asti, sen jaelkeen
+ajettiin naisten luo siihen samaan taloon, missae kuusi kuukautta sitten
+Maslovakin vielae oli ollut. Niinpae haen ei ollut ehtinyt edes lukaista
+laepi myrkyttaemisjuttua ja nyt haen halusi vilkaista sitae. Sihteeri tiesi
+taemaen ja oli sen takia tahallaan ehdottanut puheenjohtajalle, ettae
+myrkyttaemisjuttu otettaisiin ensin. Sihteeri oli mielipiteiltaeaen
+liberaali, kuten Venaejaen saksalaiset yleensae, vartavasten kaeaentynyt
+kreikkalaiskatoliseen uskoon; sihteeri ei pitaenyt haenestae ja kadehti
+haenen virka-asemaansa.
+
+--No, miten on skoptsien laita? sihteeri kysyi.
+
+--Olen sanonut, ettae en voi todistajien puuttuessa ryhtyae koko asiaan,
+sen ilmoitan myoes oikeudelle, syyttaejaenapulainen sanoi.
+
+--Mutta joka tapauksessa...
+
+--En voi, apulainen sanoi ja entiseen tapaan heilautellen kaettaeaen
+kiiruhti tyoehuoneeseensa.
+
+Skoptseja koskevan jutun haen halusi lykaetae vain eraeaen vaehaepaetoeisen ja
+tarpeettoman todistajan poissaolon vuoksi, koska taemae asia kuului
+oikeudelle, jossa valamiehinae oli vain intelligenttejae ja juttu voisi
+loppua syyttoemaeksijulistamiseen. Ja puheenjohtajan kanssa oli sovittu,
+ettae juttu pitaeisi siirtaeae maaseutukaupungin oikeuteen, missae suurin osa
+valamiehistae on talonpoikia ja syyttaejien mahdollisuudet olisivat
+suuremmat.
+
+Liike kaeytaevillae tuli yhae vilkkaammaksi. Eniten oli vaekeae siviiliasiain
+osaston laeheisyydessae. Taellae osastolla oli ollut se juttu, josta
+aeskeinen komean naekoeinen valamies, joka oli oikeusasioiden tuntija, oli
+kertonut valamiehille. Vaeliajalla tuli taestae salista ulos se vanha
+rouva, jolta nerokkaan asianajajan oli onnistunut riistaeae omaisuus
+liikemiehen hyoedyksi, vaikka taellae ei ollut omaisuuteen minkaeaenlaista
+oikeutta. Sen tiesivaet sekae tuomarit ettae vielae paremmin kantaja ja
+haenen asianajajansa; mutta jutun ajaminen oli suoritettu niin ovelasti,
+ettae ei voinut olla tuomitsematta muorin omaisuutta liikemiehelle. Vanha
+rouva oli hienosti puettu, taeytelaeinen nainen ja haenellae oli hatussaan
+suuria kukkia. Kun haen oli tullut ovesta kaeytaevaeaen, haen pysaehtyi,
+levitteli paksuja, lyhyitae kaesiaeaen ja hoki hokemistaan asianajajansa
+puoleen kaeaentyen: "Mitae taestae tulee? Sanokaa toki! Mitae taemae merkitsee?"
+Asianajaja katsoi kukkia haenen hatussaan kaesittaemaettae mitaeaen eikae
+kuunnellut haenen puhettaan.
+
+Eukon peraestae tuli oikeussalin ovesta valkoinen paidanrinnus liivien
+leveaestae aukosta paistaen ja kasvot omahyvaeisyydestae tyytyvaeisinae
+loistaen nopein askelin se samainen kuuluisa asianajaja, joka oli
+saattanut mummoparan kukkasineen keppikerjaelaeiseksi, saanut itse
+kymmenentuhatta ja toimittanut liikemiehelle yli satatuhatta. Kaikkien
+katseet kaeaentyivaet asianajajaan, haen tunsi ne ja kulki nopeasti ihmisten
+ohi sen naekoeisenae kuin haenen ulkomuotonsa olisi sanonut: "Ei tarvita
+mitaeaen uskollisuudenosoituksia."
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Lopulta saapui myoes Matvei Nikititsh, ja valamiesten huoneeseen tuli
+laiha, pitkaetukkainen oikeudenpalvelija, joka kulki toinen kylki edellae,
+samalla tavalla vinoon naekyi vetaevaen myoes haenen alahuulensa.
+
+Taemae oikeudenpalvelija oli rehellinen mies, yliopistosivistyksen saanut,
+mutta haen ei pysynyt missaeaen virassa pitkaeaen, koska joi ajoittain
+herkeaemaettae. Kolme kuukautta sitten joku kreivitaer, joka auttoi haenen
+vaimoansa, toimitti haenelle taemaen paikan, ja taehaen paeivaeaen asti haen yhae
+olikin siinae pysynyt, suureksi iloksensa.
+
+--No, kunnioitettavat herrat, olemmeko nyt siis kaikki koossa?--sanoi
+haen pannen rillit nenaelleen ja katsellen niiden laepi.
+
+--Arvatenkin kaikki,--sanoi iloinen kauppias.
+
+--Niin tarkastakaammepa,--sanoi edellinen ja saatuaan taskustaan listan
+alkoi huutaa valamiehien nimiae katsellen heihin milloin rillien yli
+milloin niiden laepi.
+
+--Valtioneuvos I. M. Nikiforof.
+
+--Minae,--sanoi komea herrasmies, joka tunsi hyvin kaikki kaeraejaetavat.
+
+--Virasta eronnut oeversti Ivan Semjonovitsh Ivanof.
+
+--Taeaellae,--vastasi laiha mies, joka oli virasta eronneen univormussa.
+
+--Toisen arvoluokan kauppias Pietari Baklashof.
+
+--O-on, sanoi hyvaenluontoinen kauppias kasvot taeydessae
+hymyssae.--Valmiina ollaan!
+
+--Kaartinluutnantti, ruhtinas Dmitrij Nehljudof.
+
+--Minae,--vastasi Nehljudof.
+
+Oikeudenpalvelija, erityisen kohteliaasti ja miellyttaevaesti katsahtaen
+rillien yli, kumarsi, ikaeaenkuin eroittaen haenet taeten muista.
+
+--Kapteeni Jurij Dmitrievitsh Dantshenko, kauppias Grigorij Efirnovitsh
+Kuleshof. j.n.e., j.n.e.
+
+Kaikki, paitsi kahta, olivat saapuvilla.
+
+--Nyt, hyvaet herrat, pyydaen astumaan saliin,--sanoi oikeudenpalvelija
+sulavalla liikkeellae osoittaen oveen paein.
+
+Kursaillen toistensa edessae ovessa, menivaet nyt kaikki kaeytaevaeaen ja
+kaeytaevaestae istuntosaliin.
+
+Kaeraejaesali oli suuri, pitkulainen huone. Sen toisessa paeaessae oli
+kolmiporraksinen lava, jonka keskellae seisoi poeytae katettuna viheriaeaen
+verkaan tummemman viheriaeisine rimssuineen. Poeydaen takana oli kolme
+nojatuolia, hyvin korkeine, leikeltyine tammiselkineen, ja tuolien
+takana riippui kultaisissa puitteissa, kirkkailla vaereillae maalattu
+keisarin kuva, luonnollisessa koossa, kenraalin puvussa olkanauhoineen,
+toisella jalalla hiukan eteenpaein astuvana, kaesi sapelin kahvassa.
+Oikeassa nurkassa riippui pyhaeinkuva, esittaeen Kristusta
+orjantappurakruunu paeaessae, ja sen alla seisoi rukousalttari, oikealla
+puolella sijaitsi vielae yleisen syyttaejaen pulpetti. Taetae vastapaeaetae,
+vasemmalla puolella oli peremmaellae sihteerin poeytae, ja laehempaenae yleisoeae
+tammesta sorvatut kaidepuut, joiden takaa naekyi syytettyjen vielae tyhjae
+penkki. Lavan oikealla puolella seisoi kahdessa rivissae tuoleja, myoeskin
+korkeine selustimineen, valamiehiae varten, alhaalla oli asianajajain
+poeytiae. Kaikki taemae oli salin etummaisessa paeaessae, jonka muuten aitaus
+jakoi kahteen osaan. Takimmainen osa oli taeynnaensae penkkirivejae, jotka
+toinen toistaan ylempaenae, ylettyivaet peraeseinaeaen asti. Taeaellae salin
+takimmaisessa osassa, eturiveissae, istui neljae tehtaalaisen tai piian
+tapaista naista, ja kaksi tyoevaeestoeoen kuuluvaa miestae. jotka naehtaevaesti
+salin komeuden lannistamina, arasti kuiskuttelivat keskenaensae.
+
+Kohta valamiesten tultua astui oikeudenpalvelija toispuoleisella
+kaeyntitavallaan keskelle salia ja huusi kovalla aeaenellae, ikaeaenkuin olisi
+tahtonut saeikaeyttaeae laesnaeolijoita:
+
+--Oikeus laehestyy!
+
+Kaikki nousivat seisoalleen, ja salin lavalle ilmestyivaet tuomarit:
+puheenjohtaja jaentereinensae ja komeine poskipartoineen; sitten
+synkaen-naekoeinen oikeudenjaesen, kultasankaisine silmaelasineen, ja haen oli
+nyt sitaekin synkempaenae, kun juuri ennen istuntoa oli tavannut lankonsa,
+joka oli yksi oikeuden auskultanteista, ja taemae haenelle ilmoitti
+kaeyneensae sisaren luona ja saaneensa haeneltae tietaeae, ettei paeivaellistae
+tule.
+
+--Siispae menemmekin kapakkaan,--sanoi lanko nauraa hihittaeen.
+
+--Taessae ei ole naurun sijaa,--sanoi synkkae oikeudenjaesen ja synkistyi
+vielae enemmaen.
+
+Ja vihdoin kolmas oikeudenjaesen, samainen Matvei Nikititsh, joka aina
+myoehaestyi,--haen oli partaniekka, suuret, pitkaeluomiset, hyvaentahtoiset
+silmaet paeaessae. Taetae oikeudenjaesentae vaivasi mahakuume, ja haen oli taestae
+aamusta laehtien, laeaekaerin neuvosta, alkanut kaeyttaeae uutta parannustapaa,
+joka oli viivyttaenyt haentae kotona taellae kertaa vielae tavallistakin
+kauemmin. Noustessaan lavalle oli haen miettivaen naekoenen siitae syystae,
+ettae haenellae oli tapana kaikilla mahdollisilla keinoin koetella arvata
+vastauksia niihin kysymyksiin, jotka olivat haenen sydaemmellaeaen. Nyt
+haenellae oli edessaeaen semmoinen taika, ettae jos askelten luku ovelta
+nojatuoliin asti on tasajakoinen kolmella, niin uusi parannuskeino
+auttaa haenet mahakuumeesta,--jollei, niin ei tule parannustakaan.
+Askelia oli 26, mutta haen teki pienoisen lisaeaskeleen ja paeaesi siten
+juuri 27:nellae nojatuoliinsa.
+
+Puheenjohtaja ja oikeudenjaesenet tekivaet lavalle astuessaan, kullalla
+kirjailluissa virkatakin kauluksissaan, hyvin voimakkaan vaikutuksen.
+Sen he itsekin tunsivat, koska kaikki kolme, ikaeaenkuin haemillaeaen omasta
+suuruudestaan, katsoivat vaatimattomasti alas istuen leikkauksilla
+varustettuihin nojatuoleihinsa viheriaellae veralla katetun poeydaen taakse.
+Taelle oli asetettu kolmikulmainen kapine kotkankuvinensa, lasimaljoja,
+jommoisissa tavallisesti pidetaeaen konfehteja naehtaevinae, laekkipullo,
+teraeskyniae, puhdasta paperia ja erikokoisia ja lajisia vastaterotettuja
+lyijykyniae. Tuomarien kanssa tuli myoeskin yleisen syyttaejaen apulainen.
+Haen meni, salkku samaten kainalossa ja kaettaensae yhae heiluttaen,
+paikallensa ikkunan luo, ja heti syventyi asiapapereitten lukemiseen,
+kaeyttaeen naein hyvaekseen jokaista hetkeae juttuun perehtyaekseen. Taemae
+yleinen syyttaejae oli vasta neljaettae kertaa syyttaejaen toimessa. Haen oli
+hyvin kunnianhimoinen ja oli lujasti paeaettaenyt yletae virkaurallaan,
+jonka vuoksi haen piti vaelttaemaettoemaenae saada asianomaiset syytteeseen
+jokaisessa jutussa, missae haen vaan syyttaejaenae esiintyi. Myrkytysjutun
+juonen haen nyt paeaepiirteissaeaen tunsi ja oli jo suunnitellut puheensa,
+haenelle oli vaan vielae tarpeen muutamia tosiasioita, joita haen haethaetaeae
+asiapapereista keraesi ja kirjoitteli muistiin.
+
+Sihteeri istui lavan toisella puolella, ja, saatuaan reilaan kaikki
+mahdollisesti luettavat paperit, silmaeili eraestae kiellettyae artikkelia,
+jonka oli eilen saanut kaesiinsae. Haenen teki mieli keskustella taestae
+artikkelista suuripartaisen oikeudenjaesenen kanssa, jonka kanssa he
+olivat samaa mieltae, ja ennen keskustelua haenen piti tutustua
+kirjoitukseen.
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Puheenjohtaja, katsottuaan papereista, teki muutamia, kysymyksiae
+oikeudenpalvelijalle ja sihteerille, ja saatuaan myoentaevaet vastaukset,
+kaeski tuoda syytetyt sisaelle. Heti avautui ovi aitauksen takaa ja esille
+astui kaksi santarmia, lakit paeaessae, paljastettu miekka kaedessae, ja
+heidaen jaelessaeaen ensin yksi syytetyistae, punatukkainen, teerenpilkkunen
+mies--ja kaksi naista. Mies oli vankipuvussa, joka oli haenelle sekae
+liian vaeljae ettae liian pitkae. Oikeussaliin tullessaan haen piteli kaesiaeaen
+pitkin housunpoimuja, suuret sormet sojoksi jaennitettyinae, ettei liian
+pitkaet hihat paeaesisi alas solumaan. Vilkasematta tuomareihin tai
+katsojiin haen tarkkuudella taehysteli penkkiae, jota kierrettiin. Sen
+paeaehaen paeaestyae haen, tehden tilaa toisille, kiivaasti istautui penkin
+aeaerimmaeiselle reunalle, ja tuijottaen puheenjohtajaan alkoi nytkytellae
+poskilihaksiansa, aivan kuin olisi jotain itseksensae hoepissyt. Haenen
+peraessaeaen tuli vanhanlainen nainen, myoeskin vankipuvussa. Paeaessae oli
+haenellae vankihuivi, kasvot olivat harmaavaaleat ilman kulmakarvoja ja
+silmaeripsiae, mutta silmaet punaisina. Taemae nainen naeytti aivan
+rauhalliselta. Tullessaan paikallensa haenen mekkonsa takertui johonkin;
+haen selvitti sen tarkalleen ja haetaeilemaettae, ja istuutui.
+
+Kolmas syytetyistae oli Maslova.
+
+Heti kun haen naeyttaeytyi, kaeaentyivaet kaikkien salissa olevien miesten
+silmaet haeneen ja viipyivaet kauan noissa kalpeissa kasvoissa, kiiltaevaen
+loistavine, mustine silmineen, ja tuossa mekon alta naekyvaessae korkeassa
+rinnassa. Santarmikin, jonka ohi haen kulki, katsoi haeneen silmiae
+vaeraehtaemaettae, kun haen kulki paikalleen ja laittausi istumaan, ja, vasta
+kun haen oli istunut, kaeaennaehti santarmi aekisti pois, ikaeaenkuin olisi
+tuntenut itsensae syylliseksi, ja puistettuaan pois ajatuksensa rupesi
+tuijottamaan edessaeaen olevaan ikkunaan.
+
+Puheenjohtaja odotti, ettae kaikki syytetyt olisivat paikoillansa, ja
+sittenkuin Maslovakin oli asettunut istumaan, kaeaentyi haen sihteerin
+puoleen.
+
+Nyt alkoivat tavanmukaiset kaeraejaetemput: valamiesten luetteleminen,
+poissaolevien merkitseminen ja sakkojen maeaeraeaeminen naeille,
+esiintuotujen esteiden laillisuuden tutkiminen, ja varajaesenten
+asettaminen poisjaeaeneiden sijaan. Sitten puheenjohtaja pani kokoon
+pienet paperiliput, asetti ne lasimaljaan ja kaeaerittyaeaen hiukan yloes
+kultareunaisia hihojansa ja paljastettuaan naein hyvin karvaiset kaetensae,
+alkoi nostella yksitellen konstintekijaen liikkeillae lippuja, kiersi ne
+auki ja luki niistae. Sitten haen, taas laskien hihansa, pyysi pappia
+vannottamaan valamiehet.
+
+Pappi-vanhus, keltasen kalpeine, venyvine kasvoineen, ruskeassa
+messukaapussa, kultainen risti rinnassa ja vielae joku pienempi
+kunniamerkki kaapun kylkeen pistettynae, laahusti, hitaasti liikuttaen
+turvonneita jalkojaan kaapun sisaellae, rukousalttarin luo, joka seisoi
+jumalankuvan alla.
+
+Valamiehet nousivat ja tungeskellen laehenivaet alttaria.
+
+--Tehkaeae niin hyvin,--mutisi pappi kosketellen turpealla kaedellaeaen
+rintaristiaensae ja odotellen kaikkien valamiesten saapumista.
+
+Taemae pappi oli ollut papinvirassa 46 vuotta ja aikoi kolmen vuoden
+kuluttua viettaeae riemujuhlaansa samaan tapaan kuin taemmoeistae juhlaa
+aeskettaein oli viettaenyt kirkkoherra. Piirioikeudessa haen oli palvellut
+siitae saakka kuin naemaet oikeudet perustettiin ja haen ylpeili kovasti
+siitae, ettae oli jo vannottanut useampia kymmeniae tuhansia ihmisiae, sekae
+ettae iaestaeaen huolimatta yhae palveli kirkkoa, isaenmaata ja perhettaensae,
+jolle haen jaettaeae perinnoeksi, paitsi taloa, ainakin 30 tuhannen paeaeoman
+korkoakasvavissa arvopapereissa. Se seikka, ettae haenen toimintansa
+oikeudessa oli ihmisien vannottaminen sen evankeliumin edessae, jossa
+valanteko on suoraan kielletty, ja oli siis huono toiminta, ei ollut
+koskaan haenen mieleensaekaeaen juolahtanut; haentae ei taemae tuttu toimi
+lainkaan vaivannut, vaan oli se paeinvastoin haenen mieleensae, kun haen sen
+ohella sai usein tilaisuuden tutustua edulliseen herrasvaekeen. Nytkin
+haen mielihyvaellae tutustui kuuluisan asianajajan kanssa, jota kohtaan haen
+tunsi suurta kunnioitusta siitae syystae, ettae taemae oli yksistaeaen
+kukkapaeisen mummon asiasta saanut kymmenen tuhatta ruplaa.
+
+Kun valamiehet olivat kaikki nousseet asteita myoeten lavalle, kallisti
+pappi kaljun ja harmaan paeaensae, pujotti hartioilleen toimituskaapun ja
+silittaeen jaerjestykseen harvaa tukkaansa, sanoi valamiehille:
+
+--Nostakaa oikea kaetenne ja pankaa sormenne naein,--sanoi haen verkalleen,
+isaellisellae aeaenellae. Haen nosti itse naeytteeksi turpean kaetensae, jonka
+jokaisen sormen kohdalla oli kuoppanen, ja asetti kaksi sormea
+yhteen.--Nyt toistakaa minun peraessaeni,--sanoi haen ja alkoi: Minae lupaan
+ja vannon kaikkivaltiaan Jumalan, haenen pyhaen evankeliuminsa ja
+Kristuksen elaevaen ristin edessae, ettae esillae olevassa asiassa...--puhui
+haen, pysaehtyen joka lauseen jaelkeen.--Aelkaeae laskeko kaettaenne, pitaekaeae
+naein,--sanoi haen nuorelle miehelle, joka oli antanut kaetensae
+pudota...--ettae esillaeolevassa asiassa, jossa...
+
+Komea herrasmies poskipartoinensa, oeversti, kauppias ja jotkut muut
+pitivaet sormensa kokoonpantuina siten kuin pappi oli kaeskenyt, ja
+vielaepae jonkinlaisella erikoisella tyytyvaeisyydellae, hyvin varmasti ja
+korkealle kohotettuna; jotkut muut sitaevastoin aivan kuin
+vastahakoisesti ja epaemaeaeraeisesti. Toiset lausuivat sanat liian
+aeaenekkaeaesti, pannen niihin pontta ja sisaellystae, ikaeaenkuin olisivat
+tahtoneet sanoa: mutta minaepae puhun sittenkin; toiset taas vaan
+mutisivat, jaeivaet jaelkeen papista, ja sitten, ikaeaenkuin saeikaehtaeen,
+ajattomasti saavuttivat haentae; muutamat, ikaeaenkuin pelaeten, ettae joku
+sana voisi jaeaedae pois, puristivat lujasti, uhkaavalla liikkeellae,
+hyppysiaensae yhteen, toiset taas antoivat niiden mennae hajalle ja taas
+yhdistivaet. Kaikkien oli tukala olla, ainoastaan pappi vanhus oli
+ehdottomasti vakuutettu suorittavansa hyoedyllistae ja taerkeaeae asiaa.
+Valan vannottua puheenjohtaja kehotti valamiehiae valitsemaan
+keskuudestaan esimiestae. He nousivat ja tungeskellen poistuivat
+neuvotteluhuoneeseen, missae he kaikki heti sytyttivaet paperossinsa ja
+alkoivat polttaa. Joku ehdotti komean herran esimieheksi, johon kaikki
+paikalla suostuivat, viskasivat pois ja sammuttivat paetkaet ja palasivat
+saliin. Valittu esimies ilmoitti puheenjohtajalle, kuka oli esimieheksi
+valittu, ja niin istuivat kaikki, taaskin tungeskellen toistensa
+jalkojen yli, paikoilleen kahteen riviin korkeaselkaeisiin tuoleihin.
+
+Kaikki kaevi ilman keskeytyksiae, pian ja jonkinlaisella juhlallisuudella,
+ja taemae saeaennoellisyys, johdonmukaisuus ja juhlallisuus naehtaevaesti tuotti
+mielihyvaeae osanottajille, vahvistaen heissae tietoa, ettae he suorittavat
+vakavaa ja taerkeaeae yhteiskunnallista tehtaevaeae. Naein tuumi myoeskin
+Nehljudof.
+
+Heti kun valamiehet olivat istuutuneet, piti puheenjohtaja heille puheen
+heidaen oikeuksistaan, velvollisuuksistaan ja vastuunalaisuudestaan.
+Puhettaan pitaeessaeaen haen alituisesti muutteli asentoansa, milloin
+nojaten vasempaan, milloin oikeaan kaeteen, milloin tuolin selkaeaen,
+milloin sen laitoihin, milloin tasoitteli paperin reunoja, milloin
+silitteli paperiveistae, milloin taas tunnusteli kynaeae.
+
+Haenen sanojensa mukaan olivat heidaen oikeutensa siinae, ettae he saavat
+tehdae syytetyille kysymyksiae puheenjohtajan kautta, ettae heillae sai olla
+lyijykynae ja paperia ja ettae he saivat tutkia esineellisiae todistuksia.
+Velvollisuus oli siinae, ettae heidaen oli tuomitseminen oikein eikae
+valheellisesti. Ja vastuunalaisuus oli siinae, ettae jos he eivaet pitaeneet
+neuvotteluansa salassa tai olivat yhteydessae syrjaeisten kanssa, he
+tulivat rangaistuksen alaisiksi.
+
+Kaikki kuuntelivat kunnioittavalla huomiolla. Kauppias, levittaeen
+ympaerillensae viinan hajua ja pidaetellen aeaenekaestae roeystaeilemistae,
+nyykaeytteli hyvaeksyvaesti paeaetaensae joka lauseelle.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Puheensa paeaetettyae puheenjohtaja kaeaentyi syytettyjen puoleen.
+
+--Simon Kartinkin, nouskaa,--sanoi haen.
+
+Simon kavahti hermostuneesti pystyyn ja poskilihakset alkoivat liikkua
+vielae nopeammin.
+
+--Nimenne?
+
+--Simon Petrovitsh Kartinkin,--sanoi haen nopeasti, koeraekaellae aeaenellae,
+naehtaevaesti jo edeltaepaein valmistuneena vastaamaan.
+
+--Saeaetynne?
+
+--Talonpoika.
+
+--Mitae laeaeniae ja piirikuntaa?
+
+--Tuulan laeaenistae, Krapivenskin piirikunnasta, Kupjanskan kunnasta,
+Borkin kylaestae.
+
+--Kuinka vanha olette?
+
+--Neljaennellae neljaettae, syntynyt vuonna tuhat kahdeksansataa...
+
+--Mitae uskontoa?
+
+--Uskoa ollaan venaelaeistae, oikeauskoista.
+
+--Naimisissako?
+
+--En.
+
+--Mikae ammattinne?
+
+--Palvelimme "Mauritania" hotellin koridoorissa.
+
+--Oletteko ennen olleet syytettynae?
+
+--Ei ole minua koskaan tuomittu, sillae niinkuin elimme ennen...
+
+--Ettekoe ole ennen olleet syytetty?
+
+--Jumala varjelkoon siitae, ei milloinkaan.
+
+--Oletteko saaneet syytekirjan jaeljennoeksen?
+
+--Olemme.
+
+--Istukaa. Jefimia Ivanovna Botshkova,--sanoi puheenjohtaja kaeaentyen
+seuraavan syytetyn puoleen.
+
+Mutta Simon yhae seistae toeroetti ja oli Botshkovan edessae.
+
+--Kartinkin, istukaa.
+
+Kartinkin vaan seisoi.
+
+--Kartinkin, istukaa!
+
+Mutta Kartinkin seisoi, ja haen istui vasta sitten, kun oikeudenpalvelija
+juoksi haenen luokseen ja paeae vinossa, luonnottomasti silmiaeaen avaten,
+traagillisella kuiskauksella sanoi: istukaa, istukaa!
+
+Kartinkin istahti yhtae nopeasti kuin oli seisomaankin noussut, kietoutui
+mekkoonsa ja alkoi taas nytkytellae aeaenettoemaesti poskiansa.
+
+--Nimenne?--kysyi puheenjohtaja toiselta syytetyltae, vaesymyksestae
+huoaisten, katsomatta haeneen ja selaillen jotakin edessaeaen olevaa
+paperia. Taemmoeisiin juttuihin oli puheenjohtaja niin tottunut, ettae
+jutun jouduttamiseksi haen saattoi tehdae kahta asiaa yhtaikaa.
+
+Botshkova oli 43 vuotias, saeaedyltaeaen Kolomenskin talonpoika, ammatiltaan
+koridooripalvelija samassa "Mauritanian" hotellissa. Oikeudessa
+syytettynae ei ollut ollut, jaeljennoeksen oli saanut. Botshkova vastasi
+tavattoman rohkeasti ja semmoisella aeaenen painolla kuin olisi tahtonut
+sanoa: "niinpae niin Jefimia, ja vielae Botshkovakin, jaeljennoeksen saanut,
+ja ylpeilen siitae, enkae salli kenenkaeaen nauraa". Botshkova, odottamatta
+kaeskyae, istui heti, kun kysymykset paeaettyivaet.
+
+--Nimenne?--kysyi naisia rakastava puheenjohtaja erittaein ystaevaellisesti
+kolmannelta syytetyltae.
+
+--Pitaeae nousta,--lisaesi haen pehmeaesti ja lempeaesti, huomattuaan, ettae
+Maslova istui.
+
+Maslova nousi nopealla liikkeellae ja osoittaen olevansa valmis, korkeata
+rintaansa kohottaen, katsoi puheenjohtajata suoraan kasvoihin
+hymyilevillae ja vaehaen kieroilla silmillaeaen.
+
+--Millae nimellae teitae kutsutaan?
+
+--Ljubofj, [merkitsee venaejaeksi rakkaus.]--vastasi haen nopeasti.
+
+Nehljudof oli kaiken aikaa, rillit nenaellae, katsellut syytettyjae sen
+mukaan kuin heitae kuulusteltiin.--"Olisiko se mahdollista", ajatteli
+haen, kaeaentaemaettae silmiaeaen syytetystae.--"Mutta mitenkae siis--Ljubofj",
+ajatteli haen, kuultuaan haenen vastauksensa.
+
+Puheenjohtaja tahtoi kysyae edelleen, mutta lasisilmaeinen oikeudenjaesen,
+mutisten jotain vihaisesti, pysaeytti haenet. Puheenjohtaja nyykaeytti
+myoentaevaesti paeaetaensae ja kaeaentyi syytetyn puoleen.
+
+--Kuinka niin, Ljubofjiksi?--sanoi haen:--teidaet on merkitty toisella
+nimellae. Syytetty oli vaiti.
+
+--Minae kysyn teiltae, mikae on teidaen oikea nimenne?
+
+--Millae nimellae olette kastettu?--kysyi vihainen jaesen.
+
+--Ennen sanottiin minua Katariinaksi.
+
+"Olisiko sittenkin mahdollista", ajatteli yhae itsekseen Nehljudof, ja
+kuitenkin haen jo vaehintaekaeaen epaeilemaettae tiesi, ettae se oli Katjusha,
+samainen otto- tai palvelustyttoe, johon haen yhteen aikaan oli ollut
+rakastunut, niin, juuri rakastunut, ja sitten jonakin mielettoemyyden
+hetkenae vietellyt ja hylaennyt, ja jota haen ei sittemmin enaeae koskaan
+muistellut, koska se muisto oli liian tuskallinen, liian selvaesti
+ilmaisi, ettae haen, hienoudestaan ylpeilevaenae, ei ollut suinkaan hieno,
+vaan oli kaeyttaeytynyt suorastaan halpamaisesti taetae naista kohtaan.
+
+Niin, se oli Katjusha. Haen naeki nyt selvaesti tuon erikoisen,
+salaperaeisen ominaisuuden, joka eroittaa jokaisen yksiloen toisesta
+tehden haenet omituiseksi ja ainoaksi laatuaan. Huolimatta kasvojen
+luonnottomasta kalpeudesta ja taeytelaeisyydestae taemae omituisuus, taemae
+suloinen, erikoinen omituisuus naekyi sittenkin kasvoissa, huulissa,
+vaehaen kieroissa silmissae, hymyilevaessae katseessa, ja siinae herkkyydessae,
+joka ei ilmennyt ainoastaan haenen kasvoissaan, vaan koko olennossaan.
+
+--Niin olisi teidaen ollutkin vastaaminen,--sanoi puheenjohtaja taaskin
+erittaein pehmeaesti.--Ja isaennimenne?
+
+--Minae olen laittomasta avioliitosta,--sanoi Maslova.
+
+--Kuinka on teitae sitten risti-isaen mukaan kutsuttu?
+
+--Mihailovaksi.
+
+"Ja mitae ihmettae on haen voinut tehdae?" ajatteli Nehljudof vaan,
+vaikeasti hengittaeen.
+
+--Mikae on sukunimenne?--jatkoi puheenjohtaja.
+
+--Aeidin mukaan olen kirjoissa nimellae Maslova.
+
+--Saeaetynne?
+
+--Kaupunkilainen.
+
+--Oletteko oikeauskoinen?
+
+--Olen.
+
+--Ammattinne? Mikae on ollut toimenanne? Maslova oli vaiti.
+
+--Mikae on ollut toimenanne?--toisti puheenjohtaja.
+
+--Olin laitoksessa,--vastasi Maslova.
+
+--Missae laitoksessa?--kysyi lasisilmaeinen oikeudenjaesen.
+
+--Itse tiedaette, missae,--sanoi Maslova, hymaehti ja heti jaelleen,
+nopeasti ympaerilleen katsahtaen, kiinnitti silmaensae puheenjohtajaan.
+
+Haenen kasvojensa ilmeessae oli taelloein jotakin niin tavatonta, jotain
+niin pelottavaa ja saeaelittaevaeae oli haenen sanojensa merkityksessae, haenen
+naurahduksessaan ja siinae katseessa, jonka haen heitti salin yli, ettae
+puheenjohtaja painoi haemmentyen paeaensae alas, ja hetken aikaa oli salissa
+taeydellinen aeaenettoemyys. Aeaenettoemyyden katkasi jonkun nauru yleisoen
+puolelta.
+
+Joku vaati sihistaeen hiljaisuutta. Puheenjohtaja nosti paeaensae ja rupesi
+taas kyselemaeaen.
+
+--Oletteko ennen olleet syytettynae?
+
+--En,--vastasi Maslova hiljaa, huoaten.
+
+--Oletteko saaneet syytekirjan jaeljennoeksen?
+
+--Olen.
+
+--Istukaa, sanoi puheenjohtaja.
+
+Syytetty kohautti takaa hamettansa samallaisella liikkeellae, kuin
+hienopukuiset naiset korjaavat laahustimiaan, ja, pannen pienet
+valkoiset kaetensae kokoon mekon hihoihin ja herkeaemaettae katsoen
+puheenjohtajaan, istuutui.
+
+Nyt alkoi todistajien esillehuutoja, niiden kaeskeminen ulos salista,
+sitten tehtiin paeaetoes, joka koski asiantuntijalaeaekaeriae ja haenen
+kutsumistaan istuntosaliin. Sitten nousi sihteeri lukemaan syytekirjaa.
+Haen luki selvaesti ja aeaenekkaeaesti, mutta niin nopeaan, ettae haenen
+sanansa, joissa l- ja r-kirjaimet olivat vaeaerin lausutut, suli
+yhtaejaksoiseksi ja nukuttavaksi polinaksi. Tuomarit nojasivat milloin
+millekin nojatuolin puolelle, milloin poeytaeaen, milloin taaksepaein,
+milloin sulkivat milloin avasivat silmaensae ja kuiskuttelivat keskenaeaen.
+Toinen santarmeista useamman kerran pidaetteli haukotuksen vaereitae
+leuvoissaan.
+
+Syytettyjen joukossa Kartinkin yhae liikutteli poskiansa. Botshkova istui
+ihan rauhallisena ja suorana, silloin taelloein raapien sormellaan
+paeaetaensae huivin alta.
+
+Maslova istui milloin liikkumatonna, kuunnellen lukijaa ja haeneen
+katsoen, milloin saepsaehteli ja aikoi sanoa vastaan, punastui vaelistae ja
+taas raskaasti huokasi, kaesiensae asentoa muutellen, katsahtaen
+ympaerilleen ja sitten taas kaeaentyen lukijaan.
+
+Nehljudof istui ensi rivissae korkeassa tuolissaan, toisena reunasta, ja
+ottamatta alas rillejaensae katseli Maslovaa. Haenen sielussaan tekivaet
+tyoetae monimutkaiset ja tuskalliset ajatukset.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Syytekirja oli taemmoeinen: tammikuun 17 paeivaenae 188' ilmoitti kaupungissa
+olevan "Mauritania" nimisen hotellin isaentae poliisikamarille, ettae
+siellae oli aekisti kuollut Siperiasta tullut 2:sen arvoluokan kauppias,
+
+Ferapont Smelkof. 4:nteen poliisiosastoon kuuluvan laeaekaerin todistuksen
+mukaan oli kuoleman syynae sydaenhalvaus, jonka oli aiheuttanut
+liikanainen vaekevien nauttiminen, ja Smelkofin ruumis oli kolmantena
+paeivaenae haudattu. Mutta neljaentenae paeivaenae Smelkofin kuoleman jaelkeen
+palasi Pietarista haenen maamiehensae ja ystaevaensae, siperialainen kauppias
+Timohin, joka, saatuaan tietaeae ystaevaensae kuolemasta ja sen yhteydessae
+olleista asianhaaroista, ilmoitti epaeilevaensae, ettae Smelkof ei kuollut
+luonnollisella kuolemalla, vaan ettae haen oli myrkytetty, ja ettae haenellae
+olleet rahat ja briljanttisormus, joita ei omaisuusluettelossa naekynyt,
+olivat anastetut, jonka taehden nyt olikin tutkimus toimeenpantu ja
+seuraavat seikat selville saatu: Ensiksikin se seikka, joka oli tunnettu
+sekae "Mauritanian" isaennaelle ettae kauppias Starikofin puotipalvelijalle,
+jonka kauppiaan kanssa Smelkof oli kaupunkiin tultuansa ollut
+asioissa,--nimittaein ettae Smelkofilla piti oleman pankista nostettuja
+rahoja 3,800 ruplaa, mutta haenen kuolemansa jaelkeen avatussa kapsaekissae
+ja lompakossa tavattiin ainoastaan 312 ruplaa 16 kopekkaa. Toiseksi,
+ettae ennen kuolemaansa haen oli koko paeivaen ja yoen viettaenyt
+prostitueeratun Ljubkan [diminutiivi nimestae Ljubof.] kanssa, joka oli
+kaksi kertaa ollut haenen huoneessansa. Kolmanneksi, ettae taemae
+prostitueerattu moei emaennaelle Smelkofille kuuluneen briljanttisormuksen.
+Neljaenneksi, ettae koridoorissa palveleva tyttoe, Jefimia Botshkova,
+seuraavana paeivaenae kauppias Smelkofin kuoleman jaelkeen pani
+kauppapankkiin juoksevalle tilille 1800 ruplaa. Ja viidenneksi, ettae
+prostitueeratun, Ljubkan, sanojen mukaan, koridooripalvelija Simon
+Kartinkin oli antanut prostitueeratulle, Ljubkalle, pulverin ja kaeskenyt
+kaatamaan viinilasiin sekae juottamaan sen kauppias Smelkofille, minkae
+prostitueerattu Ljubka, oman tunnustuksensa mukaan, olikin tehnyt.
+
+Syytettynae kuulusteltu, Ljubkaksi nimitetty prostitueerattu, oli
+todistanut, ettae kauppias Smelkofin ollessa haureustalossa, missae haen,
+kuten sanoi oli tyoeskennellyt, taemae kauppias todellakin laehetti haenet
+"Mauritanian" huoneisiin rahojansa hakemaan, ja ettae avattuaan
+saamallansa avaimella kauppiaan kapsaekin, haen otti sieltae kaeskyn mukaan
+40 ruplaa, vaan enempaeae ei ottanut, jonka voisivat todistaa Simon
+Kartinkin ja Jefimia Botshkova, kun haen oli heidaen laesnaeollessaan
+kapsaekin avannut ja sulkenut ja rahat ottanut.
+
+Mitae Smelkofin myrkyttaemiseen tulee, on prostitueerattu Ljubka
+todistanut, ettae haen, Ljubka, kolmannen kerran tultuaan kauppias
+Smelkofin huoneeseen, oli todellakin antanut taelle, Simon Kartinkinin
+neuvon mukaan, konjakkiin sekoitettuna, jotain pulveria jota haen oli
+pitaenyt unipulverina, tarkoituksella nukuttaa kauppiasta, ettae taemae
+olisi pikemmin haenet paeaestaenyt, vaan ettae rahoja haen ei ollut ottanut,
+ja ettae sormuksen oli Smelkof itse haenelle lahjoittanut, ensin lyoetyaeaen
+haentae ja haenen sen johdosta ruvettua laehtoeae tekemaeaen.
+
+Tutkintotuomarin syytettyinae kuulustelemat Jefimia Botshkova ja Simon
+Kartinkin olivat todistaneet: Jefimia Botshkova, ettei haen mitaeaen tiedae
+kadonneista rahoista ja ettei haen kaeynytkaeaen kauppiaan huoneessa, missae
+Ljubka oli yksin emaennoeinyt, ja ettae siis anastuksen, jos semmoinen on
+tapahtunut, on tehnyt Ljubka, tullessaan kauppiaan avaimen kanssa rahoja
+noutamaan.
+
+Taessae kohden Maslova saepsaehti ja katsahti suu auki Botshkovaan.
+
+Kun Jefimia Botshkovalle naeytettiin haenen 1,800 ruplan
+pankkitodistuksensa,--jatkoi sihteeri lukemistaan,--ja haeneltae kysyttyae,
+mistae oli naein paljon rahaa saanut, haen vaeitti ansainneensa naemae rahat
+12 vuoden aikana yhdessae Simonin kanssa, jonka kanssa he aikoivat mennae
+naimisiin.
+
+Syytettynae kuulusteltu Kartinkin taas, ensi kerran kuulusteltuna,
+tunnusti anastaneensa rahat yhdessae Botshkovan kanssa, Maslovan
+neuvosta, joka oli haureustalosta tullut ja tuonut avaimen kanssaan, ja
+jakaneensa ne itsensae, Maslovan ja Botshkovan kesken; vielae haen tunnusti
+antaneensa Maslovalle pulveria kauppiaan nukuttamista varten; mutta
+toisessa kuulustelussa haen kielsi osanottonsa niinhyvin rahojen
+anastamiseen kuin pulverin antamiseen Maslovalle, syyttaeen kaikesta vaan
+Maslovaa. Botshkovan tallettamien rahojen suhteen haen todisti samaa kuin
+taemaekin, eli ettae naemae rahat olivat heidaen yhteisesti ansaitsemiansa 18
+vuoden palvelusaikana hotellissa, juomarahoina herrasvaeeltae.
+
+Erityisten jutussa ilmestyvaein asianhaarain selvillesaamista varten oli
+katsottu tarpeelliseksi tutkia kauppias Smelkofin ruumista, ja taetae
+tarkoitusta varten tointa pidetty Smelkofin ruumiin jaelleen esille
+kaivamisesta sekae sisaelmysten ja elimistoessae tapahtuneiden muutosten
+tutkimisesta. Sisaelmysten tutkiminen oli antanut aihetta otaksumiseen,
+ettae Smelkofin kuolema oli todellakin myrkytyksen seuraus. Sitten
+seurasi syytekirjassa kertomus vastakkain kuulusteluista ja todistajain
+naeytteistae. Syytekirja paeaettyi naein:
+
+Toisen arvoluokan kauppias, Smelkof, antautuen juomiseen ja irstauteen,
+ja yhtyen Kitaevan laitoksessa asuvan, Ljubkaksi kutsutun
+prostitueeratun kanssa, erityisesti haeneen viehaettyneenae, antoi 17 p:nae
+tammikuuta v. 188', ollen itse taessae Kitaevan haureuslaitoksessa,
+yllaemainitulle Ljubka-nimiselle prostitueeratulle kapsaekkinsae avaimen ja
+laehetti haenet vuokraamaansa huoneeseen hakemaan kapsaekistae maessaeaemistae
+varten tarvittavia rahoja 40 ruplaa. Huoneeseen tultuansa, Katariina
+Maslova, hakiessaan naeitae rahoja, teki liiton Botshkovan ja Kartinkinin
+kanssa anastaaksensa kaikki Smelkofille kuuluvat rahat ja jakaaksensa ne
+sitten keskenaeaen, minkae he tekivaetkin, (taessae Maslova taas saepsaehti,
+jopa kavahti paikaltaankin ja lensi tulipunaseksi), jonka ohella
+erityisesti Maslovalle on annettu briljanttisormus,--jatkoi
+sihteeri,--ja luultavasti vaehempi summa rahaa, jonka haen on joko
+kaetkenyt tai kuluttanut, ollen sinae yoenae juopuneessa tilassa.
+Peittaeaekseen rikoksensa jaeljet paeaettivaet nyt rikolliset houkutella
+Smelkofin jaelleen huoneeseensa ja myrkyttaeae haenet siellae Kartinkinin
+hallussa olevalla pulverilla. Taessae tarkoituksessa Maslova palasi
+jaelleen haureustaloon ja sai kauppias Smelkofin laehtemaeaen kanssansa
+takasin "Mauritaniassa" olevaan asuntoon. Kun Smelkof palasi
+huoneeseensa, niin Maslova, saatuaan Kartinkiniltae mainitun pulverin,
+sekotti sen viinilasiin, jonka antoi Smelkofin juotavaksi ja josta
+seurasi kuolema Smelkofille.
+
+Taemaen perustuksella syytetaeaen Simon Kartinkin, talonpoika Borkin
+kylaestae, 33 vuotias, kaupunkilaisnainen Jefimia Ivanovna Botshkova, 43
+vuotias, ja kaupunkilaisnainen Katariina Mihailovna Maslova, 27 vuotias,
+rikoksellisina siitae, ettae he 17 p:nae tammikuuta v. 188' yhteisesti,
+anastettuansa kauppias Smelkofin rahat, kaikkiaan 2,500 ruplaa,
+tappamisen aikomuksessa ja rikoksen peittaemisen tarkoituksessa juottivat
+kauppias Smelkofille myrkkyae, josta seurasi haenen kuolemansa.
+
+Taemmoeinen rikos on edellytetty rikoslain 1455 luvussa. Johon naehden ja
+katsoen rangaistuksen taeytaentoeoenpanoa koskevan asetuksen sen-ja-sen
+luvun maeaeraeyksiin talonpoika Simon Kartinkin, Jefimia Botshkova ja
+kaupunkilaisnainen Katariina Maslova katsotaan kuuluviksi piirioikeuden
+tuomiovallan alaisiksi valamiesten myoetaevaikutuksella.
+
+Naein lopetti sihteeri pitkaen syytekirjan lukemisen, ja, pannen arkit
+kokoon, istahti paikallensa suoristellen molemmin kaesin pitkaeae
+tukkaansa. Kaikilta paeaesi helpoituksen huokaus naehdessaeaen
+mielihyvaeksensae, ettae nyt oli alkanut rikoksen tutkiminen, ja ettae kohta
+oli kaikki selviaevae, ja oikeus paeaesevae valtaan. Ainoastaan Nehljudof
+ajatteli toisin: Haen oli aivan kauhistuksissaan siitae, ettae Maslova,
+sama jonka haen tunsi 10 vuotta sitten viattomana ja ihanana tyttoenae, oli
+voinut tehdae naein.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Kun syytekirja oli luettu, puheenjohtaja, neuvoteltuaan jaesenten kanssa,
+kaeaentyi Kartinkinin puoleen tavalla, joka selvaesti ilmaisi, ettae nyt me
+jo saamme varmasti ja perin pohjin tietaeae kaikki tyyni.
+
+--Talonpoika Simon Kartinkin,--sanoi haen kallistuen vasemmalle.
+
+Simon Kartinkin nousi eteenpaein kumartuneena ja jaennitti taas kaesiaensae
+kiinni housunpoimuihin, samat nytkytykset yhae poskissansa.
+
+--Teitae syytetaeaen siitae, ettae te 17 p:nae tammikuuta vuonna 188' yhdessae
+Jefimia Botshkovan ja Katariina Maslovan kanssa anastitte kauppias
+Smelkofin kapsaekistae haenelle kuuluvat rahat ja sitten toitte pulverin ja
+houkuttelitte Katariina Maslovan antamaan kauppias Smelkofille myrkkyae,
+viinilasiin sekotettuna, josta seurasi Smelkofin kuolema. Tunnustatteko
+itsenne syylliseksi?--sanoi haen kallistuen takasin oikealle puolelle.
+
+--Vielae vaehae, onhan meidaen asiamme palvella vieraita...
+
+--Siitae puhumme sitten. Tunnustatteko itsenne syylliseksi?
+
+--Enpae suinkaan. Minae ainoastaan...
+
+--Siitae puhumme sitten. Tunnustatteko itsenne syylliseksi?--toisti
+puheenjohtaja rauhallisesti ja varmasti.
+
+--Enhaen mitenkaeaen voi sitae tehdae, sillae... Taaskin hypaehti
+oikeudenpalvelija Simon Kartinkinin luo ja traagillisella kuiskauksella
+pysaeytti haenet.
+
+Puheenjohtaja, siirtaemaellae sen kaeden, jossa piti paperia, toiseen kohti,
+ilmaisi taemaen seikan nyt paeaettyneeksi, ja kaeaentyi Jefimia Botshkovan
+puoleen.
+
+--Jefimia Botshkova, teitae syytetaeaen siitae, ettae 17 paeivaenae tammikuuta
+vuonna 188', "Mauritanian" hotellissa, yhdessae Simon Kartinkinin ja
+Katariina Maslovan kanssa anastitte kauppias Smelkofin kapsaekistae rahat
+ja kantasormuksen, ja jaettuanne anastetun tavaran keskenaenne, juotitte
+rikoksen peittaemiseksi Smelkofille myrkkyae, josta seurasi haenen
+kuolemansa. Tunnustatteko itseaenne syylliseksi?
+
+--En ole missaeaen kohti syyllinen,--sanoi rivakkaasti ja varmasti
+syytetty.--Huoneeseen en ole jalallanikaan astunut... Mutta kun tuo
+riivioe sinne tuli, niin haen se kaikki tekikin.
+
+--Siitae saatte sitte puhua,--sanoi puheenjohtaja yhtae pehmeaesti ja
+varmasti.--Ette siis tunnusta syyllisyyttaenne?
+
+--Minae en ole ottanut rahoja, enkae juottanut, on ole huoneessa
+kaeynytkaeaen. Jos olisin kaeynyt, kyllae olisin tuon tuossa potkaissut ulos.
+
+--Ettekoe tunnusta itseaenne syylliseksi?
+
+--En ikinae maailmassa.
+
+--Hyvae on.
+
+--Katariina Maslova,--alkoi puheenjohtaja, kaeaentyen kolmannen syytetyn
+puoleen:--teitae syytetaeaen siitae, ettae tultuanne haureuslaitoksesta
+"Mauritanian" hotelliin, tuoden muassanne kauppias Smelkofin kapsaekin
+avaimen, anastitte taestae kapsaekistae rahoja ja kantasormuksen,--sanoi haen
+aivan kuin ulkolaeksyae lukien ja kallistaen samalla korvaansa vasemmalla
+istuvan jaesenen puoleen, joka ilmoitti, ettae todistusesineiden
+luettelosta paeaettaeen taeaeltae puuttui vielae laeaekepullo,--anastitte
+kapsaekistae rahat ja kantasormuksen,--toisti puheenjohtaja:--ja
+jaettuanne anastetun tavaran ja sitten jaelleen tultuanne kauppias
+Smelkofin kanssa "Mauritanian" hotelliin, juotitte Smelkofille
+myrkkyjuoman, josta seurasi haenen kuolemansa. Tunnistatteko itsenne
+syylliseksi?
+
+--En ole syypaeae mihinkaeaen,--sanoi Maslova nopeasti,--mitae alusta puhuin,
+sitae puhun nytkin, ettae en ja en ja en, ja sormuksen haen itse minulle
+antoi.
+
+--Ettekoe tunnusta anastaneenne 2,600 ruplaa?--kysyi puheenjohtaja.
+
+--Johan sanoin, etten ole ottanut muuta kuin 10 ruplaa.
+
+--Tunnustattekos antaneenne kauppias Smelkofille myrkkylasin?
+
+--Tunnustan, Mutta minae luulin, kuten minulle oli sanottu, ettae se oli
+unijuomaa, ettei siitae mitaeaen pahaa tule. En aikonut enkae tahtonut.
+Sanon Jumalan nimessae, etten tahtonut,--sanoi haen.
+
+--Ette siis tunnusta itseaenne syylliseksi kauppias Smelkofin rahojen ja
+sormuksen anastamiseen,--sanoi puheenjohtaja.--Vaan tunnustatte
+antaneenne pulverin?
+
+--Sen kyllae tunnustan, mutta minae luulin sen unipulveriksi. Annoin, ettae
+haen nukkuisi,--en tahtonut enkae aikonut.
+
+--Hyvae on, sanoi puheenjohtaja, naehtaevaesti tyytyvaeisenae tutkimuksen
+tuloksiin.--Kertokaa nyt siis, kuinka asia oli,--sanoi haen nojaten
+taaksepaein ja pannen molemmat kaetensae poeydaelle.--Kertokaa kaikki tyyni,
+niinkuin se oli. To voitte, avomielisesti tunnustamalla, lieventaeae
+kohtaloanne.
+
+Maslova katseli yhae suoraan puheenjohtajan silmiin ja oli vaiti.
+
+--Kertokaa kuinka asia oli.
+
+--Kuinkako oli?--alkoi Maslova aekkiae nopeasti.--Tulin hotelliin, minut
+saatettiin huoneeseen, siellae oli haen, ja jo hyvin juopuneena.--Maslova
+lausui _haen_-sanan erityisellae kauhulla, silmiaensae suurentaen.--Minae
+tahdoin laehteae, haen ei paeaestaenyt.
+
+Maslova vaikeni ikaeaenkuin olisi kadottanut ajatuksensa johdon tai
+muistanut muuta.
+
+--Entae sitten?
+
+--Sitten oltuani siellae jonkun aikaa, laeksin pois.
+
+Samassa yleisen syyttaejaen apulainen puolittain kohosi, luonnottomasti
+nojaten toiseen kyynaespaeaehaensae.
+
+--Teillae on jotakin kysyttaevaeae,--sanoi puheenjohtaja, ja taemaen vastattua
+myoentaevaesti osotti liikkeellaeaen, ettae nyt haen saattoi tehdae
+kysymyksensae:
+
+--Haluaisin tehdae kysymyksen: oliko syytetty ennestaeaen tuttu Simon
+Kartinkinin kanssa?--sanoi syyttaejaen apulainen katsomatta Maslovaan.
+
+Ja tehtyaeaen taemaen kysymyksensae puristi huulensa yhteen ja rypisti
+otsansa.
+
+Puheenjohtaja toisti kysymyksen. Maslova tuijotti saeikaehtyneenae
+syyttaejaen apulaiseen.
+
+--Simoninko kanssa? Olin,--sanoi haen.
+
+--Tahtoisin edelleen tietaeae, mitae lajia taemae syytetyn tuttavuus
+Kartinkinin kanssa on oikeastaan ollut. Ovatkohan he useinkin tavanneet
+toisiansa?
+
+--Mitaekoe lajia tuttavuutta? Kaevi minua noutamassa hotellivieraiden luo,
+ei sen kummempaa tuttavuutta--vastasi Maslova, katsellen levottomasti
+vuoroin puheenjohtajaan ja vuoroin syyttaejaen apulaiseen.
+
+--Haluaisin tietaeae, miksi Kartinkin haki vieraiden luo yksinomaan
+Maslovaa eikae muita tyttoejae?--sanoi syyttaejaen apulainen rypistyen taas
+miettivaeisen naekoeiseksi, hieno Mefiston hymy huulilla.
+
+--En tiedae. Mistae sen tietaeisin,--vastasi Maslova, pelaestyneenae
+katsahtaen ympaerilleen ja hetkeksi pysaehtaeen katseensa Nehljudofiin:--
+kenen tahtoi, sen kutsuikin.
+
+"Olisiko todellakin tuntenut?" ajatteli Nehljudof kauhistuneena,
+tuntien, kuinka veri toermaesi haenen kasvoihinsa; mutta Maslova, panematta
+haeneen suurempaa huomiota kuin muihin, heti kaeaentyi toisaanne ja katsoi
+taas pelokkaan naekoeisenae syyttaejaen apulaiseen.
+
+--Syytetty naein ollen kieltaeae olleensa minkaeaenlaisissa laehemmissae
+suhteissa Kartinkiniin. Hyvae on. Muuta ei minulla ole kysyttaevaeae.
+
+Ja syyttaejaen apulainen otti samassa kyynaespaeaensae pois pulpetiltaan
+kirjoittaakseen jotakin muistiin. Mutta oikeastaan haen ei kirjoittanut
+niin mitaeaen, vaan ainoastaan paineli kynaellae entisiae kirjaimia
+muistiinpanoissaan. Haen oli naehnyt kuinka yleiset syyttaejaet ja
+asianajajat aina tekevaet: taitavan kysymyksen tehtyaensae kirjoittavat
+puheeseensa huomautuksen, jonka sitten on musertaminen vastustaja.
+
+Puheenjohtaja ei kaeaentynyt heti syytetyn puoleen, koska paraillaan
+kyseli lasisilmaeiseltae jaeseneltae, oliko taemae suostuvainen siihen
+kysymysten jaerjestykseen, joka oli jo edeltaepaein valmistettu ja
+kirjoitettu.
+
+--Mitaes sitten tapahtui?--kysyi puheenjohtaja edelleen.
+
+--Tulin kotiin,--jatkoi Maslova jo vaehaen rohkeammin ja vaan
+puheenjohtajaan katsellen:--annoin rahat emaennaelle ja panin maata. Mutta
+juuri kun olin nukkunut, heraettaeae minut palvelustyttoemme Berta. "Kaeyhaen
+sisaeaen, kauppiaasi on jaelleen tullut". En olisi tahtonut tulla esille,
+mutta emaentae kaeski. Salissa oli _haen_,--Maslova lausui haen-sanan taas
+ilmeisellae kauhulla,--_haen_ yhae juotti meidaen tyttoejaemme, ja olisi
+sitten laehettaenyt enemmaen viiniae hakemaan, mutta rahat olivat lopussa.
+Emaentae ei luottanut haenelle velaksi. Ja silloin laehetti haen minut
+hotellihuoneeseensa, sanoen missae rahat olivat ja kuinka paljon piti
+ottaa. Niin minae sitten laeksin.
+
+Puheenjohtaja kuiskutteli paraikaa vasemmalla puolella istuvan jaesenen
+kanssa eikae kuullut, mitae Maslova puhui, mutta naeyttaeaeksensae, ettae haen
+oli kaikki kuullut, haen kertoi Maslovan viimeiset sanat:
+
+--Niin sitten laeksitte. No, entae sitten--sanoi haen.
+
+--Tulin ja tein kaikki niinkuin haen oli kaeskenyt. Menin huoneeseen. En
+mennyt yksin, vaan kutsuin mukaani Simon Mihailovitshin ja haenet,--sanoi
+Maslova osoittaen Botshkovaan.
+
+--Se valehtelee. En ole jalallanikaan astunut...--alkoi Botshkova, mutta
+haenet keskeytettiin.
+
+--Heidaen laesnaeollessaan otin neljae kymmenen ruplan seteliae,--jatkoi
+Maslova rypistaeen silmiaeaen ja katsomatta Botshkovaan.
+
+--Eikoe syytetty, ottaessaan 40 ruplaa, huomannut kuinka paljon rahoja
+oli kaikkiaan,--kysyi syyttaejae uudelleen.
+
+Maslova saepsaehti heti kun syyttaejae vaan kaeaentyi haenen puoleensa. Haen
+tunsi taemaen tarkoittavan haenelle pahaa, vaikkei ymmaertaenytkaeaen
+kuinka.--En laskenut rahoja, naein vaan, ettae siellae oli sataruplasia.
+
+--Syytetty siis naeki sataruplasia,--minulla ei ole muuta kysyttaevaeae.
+
+--No toitteko rahat, jatkoi puheenjohtaja kelloansa katsoen.
+
+--Toin.
+
+--Entae sitten?--kysyi puheenjohtaja.
+
+--Sitten haen taas otti minut luoksensa,--sanoi Maslova.
+
+--No kuinka te sitten annoitte haenelle viinissae pulveria?--kysyi
+puheenjohtaja.
+
+--Kuinkako annoin? Kaasin viiniin ja annoin.
+
+--Miksi annoitte?
+
+Maslova huokasi raskaasti ja syvaeaen vastaamatta ensin mitaeaen.
+
+--Kauppias ei tahtonut mitenkaeaen paeaestaeae minua,--sanoi haen
+vihdoin.--Vaesyin lopulta haenen kanssansa. Tulin kaeytaevaeaen ja sanoin
+Simon Mihailovitshille: "kunpa se edes paeaestaeisi minut. Olen vaesynyt".
+Taehaen Simon Mihailovitsh sanoi: "mekin olemme haeneen kyllaestyneet. Me
+tahdomme antaa haenelle unipulveria; kun haen nukkuu, paeaeset sinaekin
+menemaeaen." Minae sanoin; "no hyvae"; en luullut pulveria vaaralliseksi.
+Haen antoikin sen minulle. Minae tulin, haen makasi vaeliseinaen takana, ja
+kaeski paikalla tuomaan itsellensae konjakkia. Minae otin poeydaeltae pullon
+samppanjakonjakkia, kaasin kahteen lasiin, toiseen itselleni toiseen
+haenelle, ja karistin haenen lasiinsa pulverin ja annoin haenelle. Kyllae en
+olisi antanut, jos vaan tiesin.
+
+--Entae sormus, kuinka se oli joutunut kaesiinne?--kysyi puheenjohtaja.
+
+--Sormuksen haen itse lahjoitti minulle.
+
+--Milloin se tapahtui?
+
+--Kun tulimme haenen huoneeseensa, aijoin minae laehteae pois, mutta haen loei
+minua paeaehaen ja saerki kampani. Minae suutuin ja tahdoin laehteae koko
+talosta. Silloin haen otti sormestaan sormuksen ja lahjoitti sen minulle,
+etten vaan olisi laehtenyt,--sanoi Maslova.
+
+Yleisen syyttaejaen apulainen kohosi jaelleen istuimellaan ja yhae samalla
+teeskennellyn viattomalla tavalla pyysi saada tehdae vielaekin muutamia
+kysymyksiae, ja luvan saatuaan ja paeaetaeaen kallistaen kirjaillun
+kauluksensa yli, kysyi:
+
+--Tahtoisin tietaeae, kuinka kauan syytetty oli kauppias Smelkofin
+huoneessa.
+
+Taas tuli Maslovaan pelko, ja levottomasti katsahtaen syyttaejaen
+apulaisesta puheenjohtajaan, haen sanoi kiireisesti:
+
+--En muista kuinka kauan.
+
+--Muistaako syytetty kaeyneensae missaeaen muualla hotellissa, sittenkuin
+oli tullut kauppias Smelkofin huoneesta.
+
+Maslova jaei miettimaeaen.
+
+--Viereisessae tyhjaessae huoneessa kaevin,--sanoi haen.
+
+--Missae tarkoituksessa siellae kaevitte?--kysyi syyttaejaen apulainen
+huomaamattansa kaeaentyen jo suoraan Maslovan puoleen.
+
+--Jaerjestaeaekseni pukuani ja odotellakseni ajuria.
+
+--Entae Kartinkin, oliko haen huoneessa syytetyn kanssa, vai ei?
+
+--Tuli haenkin sinne.
+
+--Mitae varten?
+
+--Kauppiaalta oli jaeaenyt samppanjakonjakkia, me yhdessae joimme sen
+loppuun.
+
+--Vai joitte yhdessae. Hyvae on.
+
+--Puhelitteko jotain Simonin kanssa, ja mitae?
+
+Maslova rypisti aekkiae silmaensae, saevaehti punaseksi ja sanoi nopeasti:
+mitae minae olisin puhunut? En ole mitaeaen puhunut. Olen kertonut aivan
+niinkuin oli. Enkae tiedae mistaeaen muusta. Tehkaeae minun kanssani mitae
+tahdotte. Syyllinen en ole, siinae kaikki.
+
+--Minulla ei ole muuta kysyttaevaeae,--sanoi yleinen syyttaejae
+puheenjohtajalle, ja luonnottomasti kohauttaen olkapaeitaensae alkoi
+kiireisesti kirjoittaa puheeseensa taetae syytetyn omaa tunnustusta, jonka
+mukaan haen oli Simonin kanssa kaeynyt tyhjaessae huoneessa.
+
+Syntyi aeaenettoemyys.
+
+--Eikoe teillae ole mitaeaen lisaettaevaeae?
+
+--Olen sanonut kaikki,--vastasi Maslova huoaten ja istui.
+
+Taemaen jaelkeen puheenjohtaja kirjoitti jotain paperiinsa, ja otettuaan
+huomioon vasemmalla puolella istuvan jaesenen kuiskauksen, ilmoitti
+istunnon keskeytyvaen 10 minuutiksi, nousi nopeasti ja laeksi ulos
+salista. Puheenjohtajan ja vasemmalla puolella istuvan jaesenen
+keskinaeinen kuiskutus oli koskenut sitae seikkaa, ettae taemae jaesen oli
+tuntenut vatsanipistyksiae ja halusi sen johdosta suorittaa pienen
+hieronnan ja juoda tippoja. Taemaen haen ilmoitti puheenjohtajalle, ja
+haenen pyynnoestaeaen nyt tehtiinkin keskeytys.
+
+Tuomarien jaelkeen nousivat valamiehet, asianajajat, todistajat, ja,
+tuntien mielihyvaeae osaksi jo suoritetun taerkeaen tehtaevaen johdosta,
+rupesivat kaeyskentelemaeaen sinne taenne.
+
+Nehljudof tuli valamiesten huoneeseen ja istahti ikkunan aeaereen.
+
+
+
+
+XII.
+
+
+Niin, se oli siis todellakin Katjusha.
+
+Nehljudofin suhteet Katjushaan olivat taemmoeiset.
+
+Ensi kerran Nehljudof naeki Katjushan silloin, kuin haen kolmatta vuotta
+yliopistossa ollessaan, valmistellen vaeitoeskirjaansa maanomistuksesta,
+vietti kesaeae taetiensae luona. Tavallisesti haen oli kesaeae aeitinsae ja
+sisarensa kanssa aeidin omistamalla suurella maatilalla Moskovan laehellae.
+Mutta taenae vuonna oli sisar mennyt naimisiin, ja aeiti matkustanut
+ulkomaille kylpemaeaen. Ja kun Nehljudofin oli kirjoittaminen
+vaeitoeskirjaansa, paeaetti haen asettua kesaeksi taetiensae luo. Heidaen
+luonansa, heikaelaeisessae eraemaassa, oli hiljaista elaeae, eikae ollut tietoa
+huvituksista; taedit paeaelliseksi rakastivat hellaesti veljenpoikaansa ja
+perillistaeaen, ja haenkin puolestaan rakasti heitae, rakasti heidaen
+elaemaensae vanhanaikaisuutta ja yksinkertaisuutta.
+
+Taenae kesaenae taeaellae taetien luona eli Nehljudof siinae ylevaen innostuksen
+kehityskaudessa, jolloin nuorukainen ensi kerran, ei syrjaeisestae
+vaikutuksesta, vaan omin paeinsae tuntee elaemaen koko ihanuuden ja
+taerkeyden, ja sen tehtaevaen koko merkityksen, joka siinae on ihmisellae
+edessaeaen, naekee mahdolliseksi sekae oman ettae koko maailman loppumattoman
+taeydellisentymisen, ja antautuu taehaen taeydellisentymiseen ei ainoastaan
+toivoen, vaan varmaan tietaeen kerran saavuttavansa sen taeydellisyyden,
+jota mielessaeaen kuvailee. Taenae vuonna, vielae yliopistossa ollessaan, haen
+luki Spencerin yhteiskuntaopin ja Spencerin mielipiteet maanomistuksesta
+tekivaet haeneen suuren vaikutuksen, erittaeinkin siksi, ettae haen itse oli
+suurviljelystae harjoittavan maatilan perillinen. Haenen isaensae ei ollut
+rikas, vaan haenen aeitinsae oli myoetaejaeisinae saanut 10 tuhatta desjatinaa
+maata. Ensi kerran haen silloin ymmaersi yksityisen maanomistuksen koko
+julmuuden ja vaeaeryyden, ja ollen niitae ihmisiae, joille uhrautuminen
+jonkun siveellisen tarkoituksen nimessae tuottaa suurinta henkistae
+nautintoa, haen paeaetti olla kaeyttaemaettae hyvaekseen omistusoikeuttaan
+maahan ja antoikin silloin isaenperintoenae saamansa maan talonpojille.
+Taestae aineesta haen nyt kirjoitti yliopistossa.
+
+Haenen elaemaensae oli taehaen aikaan muodostunut taetien luona taemmoeiseksi:
+haen nousi hyvin varhain, joskus 3 aikaan aamulla, ja meni ennen auringon
+nousua uimaan jokeen vuoren alla; toisinaan ei ollut vielae aamusumukaan
+haeipynyt ja palatessa huuru vielae helkkyi ruohossa ja kukkasissa. Joskus
+aamusin, kahvin juotuansa, haen istahti kirjoittamaan vaeitoeskirjaansa tai
+lukemaan tarpeellisia laehdeteoksia, mutta sattui myoeskin usein, ettae haen
+lukemisen ja kirjoittamisen asemesta jaelleen laeksi kotoa ja harhaili
+pitkin metsiae ja ahoja. Ennen paeivaellistae haen nukahti johonkin puutarhan
+pimentoon, sitten paeivaellisillae haen huvitti ja nauratti iloisuudellaan
+taetejae, sitten teki ratsastus- tai veneretkiae ja illalla jaelleen luki
+tai istui taetien kanssa pasianssia panemassa. Usein oeisin, erittaeinkin
+kuutamon aikana, haen ei voinut nukkua vaan siksi, ettae tunsi liian
+valtavasti uhkuvaa elaemaeniloa, ja unen asemesta, joskus aamun
+valkenemiseen saakka, kaeyskenteli puutarhassa mietiskellen ja
+haaveksien.
+
+Naein onnellisesti ja rauhallisesti haen eli ensimaeisen kuukauden
+olostansa taetien luona, ollenkaan huomaamatta tummasilmaeistae,
+vikkelaejalkaista Katjushaa, tuota tyttoeae, josta ei voinut sanoa oliko
+haen piika vai ottotyttoe.
+
+Nehljudof oli kasvatettu aeitinsae siipien suojassa ja oli taehaen aikaan,
+eli 19:n vuotiaana, aivan viaton nuorukainen. Haen ihanteli naista
+ainoastaan tulevana vaimonansa. Kaikki naiset, jotka haenen kaesityksensae
+mukaan eivaet saattaneet tulla haenen vaimokseen, olivat haenelle ihmisiae
+eikae naisia. Mutta kaevi niin, ettae taenae kesaenae, helatorstaina, tuli
+taetien luo naapurin rouva lapsineen: kahden neitosen, lyseolaisen ja
+heidaen luonaan asuvan nuoren, talonpoikaista syntyperaeae olevan
+taiteilijan kanssa.
+
+Teenjuonnin jaelkeen ruvettiin vastaniitetyllae nurmikolla talon edustalla
+leskeae juoksemaan. Katjusha otettiin myoeskin mukaan. Muutamien vaihtojen
+jaelkeen joutui Nehljudof juoksemaan Katjushan kanssa. Katjusha oli aina
+haentae miellyttaenyt, mutta haenen ei ollut paeaehaenkaeaen paelkaehtaenyt, ettae
+heidaen vaelillaeaen voisi syntyae mitaeaen erikoisia suhteita.
+
+--No noitapa ei nyt mikaeaen saa kiinni,--puhui leskeksi jaeaenyt iloinen
+taiteilija, joka osasi hyvin pian juosta lyhyillae ja paksuilla
+vaenkylaesaeaerillaeaen.
+
+--Ei, elleivaet satu kaatua kumpsahtamaan.
+
+--Aelkaeae luulkokaan saavanne kiinni.
+
+--Yks, kaks, kolme!
+
+Lyoetiin kolmasti kaemmeniae yhteen. Vaivoin hilliten nauruansa Katjusha
+vaihtoi nopeasti paikkaa Nehljudofin kanssa ja puristaen kovan
+karkealla, pienellae kaedellaeaen haenen suurta kaettaensae, laehti juoksemaan
+vasemmalle, taerkaettyjen alushameiden kahistessa.
+
+Nehljudof osasi juosta nopeasti eikae olisi millaeaen muotoa tahtonut
+joutua tappiolle taiteilijan rinnalla. Katsottuaan taaksensa haen naeki
+taiteilijan koettavan ottaa kiinni Katjushaa, mutta taemae, nopeasti
+vilistaeen notkean nuorilla jaloillaan, ei antautunut haenelle, vaan
+loittoni vasemmalle. Edessae oli sireenipehko, jota kauemmas ei kukaan
+ollut juossut, mutta Katjusha, katsahtaen Nehljudofiin, antoi taelle
+merkin paeaellaeaen, ettae he yhtyisivaet pehkon takana. Nehljudof ymmaersi
+haenet ja juoksi sireenipensaitten taa. Mutta taeaellae pensaiden takana oli
+haenelle tuntematon oja, taeynnaensae nokkosia: haen kompastui siihen,
+putosi, poltti kaetensae ja sai ne maeriksi illan kasteesta; kohta haen
+kuitenkin kimposi nauraen yloes, korjasi pukunsa ja juoksi aukealle
+paikalle. Katjusha, ilosta loistaen, silmaet mustina kuin kastunut
+viinamarja, lensi haentae vastaan. He juoksivat yhteen ja tarttuivat
+toistensa kaesiin.
+
+--Poltitte kaetenne, mitae?--sanoi haen korjaten vapaalla kaedellaeaen
+palmikkoa, hyvin hengaestyneenae, ja katsoi hymyillen Nehljudofia alhaalta
+yloes, suoraan silmiin.
+
+--Enhaen tiennytkaeaen, ettae taeaellae oli oja,--sanoi Nehljudof myoeskin
+hymyillen ja paeaestaemaettae Katjushan kaettae.
+
+Katjusha siirtyi laehemmaeksi haentae, ja haen, itsekaeaen tietaemaettae kuinka se
+tapahtui, kallisti kasvonsa Katjushan puoleen; toinen ei vaeistynyt;
+silloin haen puristi lujemmin Katjushan kaettae ja suuteli haentae huulille.
+
+--Hyvae ihme!--sanoi Katjusha ja nopeasti irrottaen kaetensae juoksi haenen
+luotaan pois.
+
+Sireenipensaasta haen taittoi kaksi valkoista, jo osaksi karissutta
+sireeniterttua, ja viuhtoen niillae hehkuvia kasvojaan, katsahdellen
+Nehljudofiin ja rivakkaasti heilutellen kaesiaeaen edessaensae, meni takasin
+leikkivien luo.
+
+Taestae laehtien Nehljudofin ja Katjushan vaeliset suhteet muuttuivat
+entisestaeaen ja sijaan tuli se erikoissuhde, joka on olemassa viattoman
+nuoren miehen ja samallaisen viattoman tytoen vaelillae, jotka viehaettaevaet
+toinen toistaan.
+
+Kun Katjusha vaan tuli huoneeseen, taikka vaan kaukaakin naekyi haenen
+valkonen esiliinansa, heti muuttui Nehljudofille kaikki
+paeivaenpaisteiseksi, kaikki tuli huvittavammaksi, hauskemmaksi,
+merkitsevaemmaeksi, koko elaemae kaevi iloisammaksi. Samaa tunsi Katjushakin.
+Mutta ei ainoastaan Katjushan laeheisyys tehnyt Nehljudofiin taetae
+vaikutusta; saman vaikutuksen haeneen teki pelkkae tieto, ettae taemae
+Katjusha oli olemassakin, ja Katjushaan taas, ettae Nehljudof oli
+olemassa. Jos Nehljudof oli saanut ikaevaen kirjeen aeidiltaensae, tai haenen
+vaeitoeskirjansa ei tahtonut luistaa, tai haen muuten tunsi nuoren ihmisen
+aiheetonta surua, silloin ei tarvinnut muuta kuin muistaa, ettae Katjusha
+on olemassa ja ettae haen saa kohta taemaen naehdae, niin kaikki huoli oli
+kuin pois puhallettu.
+
+Katjushalla oli paljon talouspuuhia, mutta haen ennaetti suorittaa kaikki
+ja vapaina hetkinaeaen haen lueskeli. Ja Nehljudof antoi haenelle
+Dostojefskin ja Turgenjefin teoksia, joita oli itse juuri lukenut.
+Katjushaa miellytti enin kaikista Turgenjefin "Suvanto". Keskustelut
+heidaen vaelillaeaen olivat katkonaisia, ja tapahtuivat satunnaisesti
+tavatessa, milloin kaeytaevaessae, milloin balkongilla, milloin pihalla,
+mutta joskus taetien vanhan sisaepiian, Matrjona Pavlovnan huoneessa.
+Katjusha asui taemaen kanssa, ja heidaen pieneen huoneeseensa Nehljudof
+tuli joskus juomaan teetae. Naemaet Matrjona Pavlovnan laesnaeollessa
+tapahtuvat keskustelut olivatkin kaikkein hauskimmat. Vaikeampi oli
+puhella silloin, kuin he olivat kahdenkesken. Heti alkoivat silloin
+silmaet haastella jostakin ihan toisesta, jostakin paljon taerkeaemmaestae
+kuin se, mistae suu puhui; huulet tahtoivat rypistyae ja rupesi tuntumaan
+tukalalta, ja heidaen oli kiireesti erkaneminen.
+
+Taemmoeisinae jatkuivat suhteet Nehljudofin ja Katjushan vaelillae koko sinae
+aikana, jona haen ensi kertaa oleskeli taetien luona. Taedit huomasivat
+asian laidan, saeikaehtivaet, ottivat ja kirjoittivat siitae ulkomaille
+ruhtinatar Helena Ivanovnalle, Nehljudofin aeidille. Taeti Maria Ivanovna
+pelkaesi, ettae Dmitrij alkaisi pitaeae yhteyttae Katjushan kanssa. Mutta
+haenen pelkonsa oli turha: Nehljudof, tietaemaettae itsekaeaen siitae, rakasti
+Katjushaa, niinkuin rakastavat toisiansa viattomat ihmiset, ja haenen
+rakkautensa oli sekae haeneen itseensae ettae Katjushaan naehden paraana
+takeena siitae, ettei mitaeaen lankeemista tulisi tapahtumaan.
+Nehljudofilla ei ollut minkaeaenlaista halua ruumiillisesti omistaa
+Katjushaa; paeinvastoin, haentae kauhistutti ajatella semmoista suhdetta
+mahdolliseksikaan Katjushaan. Paljoa perusteellisempi oli runollisen
+Sofia Ivanovnan pelko, ettae Dimitrij, kokonainen ja paeaettaevaeinen kuin
+olikin luonteeltaan, rakastuisi tyttoeoen ja vaelittaemaettae taemaen
+syntyperaestae ja asemasta paeaettaeisi mennae haenen kanssaan naimisiin. Jos
+Nehljudof olisi siihen aikaan selvaesti tajunnut oman rakkautensa
+Katjushaan, ja erittaeinkin, jos haentae olisi koetettu saada vakuutetuksi
+siitae, ettei haen mitenkaeaen voi eikae saa yhdistaeae kohtaloansa taemaen tytoen
+kanssa, niin olisi helposti voinut tapahtua, ettae haen, kaikessa
+suorasuuntaisuudessaan, ei olisi naehnyt olevan mitaeaen syytae olla
+menemaettae naimisiin tytoen kanssa, olipa taemae kuka tahansa, jos haen itse
+vaan rakasti tyttoeae. Mutta taedit eivaet puhuneet haenelle mitaeaen
+pelostansa, ja niin haen laehti, tietaemaettae omasta rakkaudestaan
+Katjushaan.
+
+Haen oli siinae varmassa luulossa, ettei haenen tunteensa Katjushaa kohtaan
+ole muuta kuin vaan sitae samaa elaemaenilon tunnetta, joka silloin taeytti
+koko haenen olentonsa. Mutta kun haen jo teki laehtoeaensae, ja Katjusha,
+seisten taetien kanssa portailla, saattoi haentae mustine, vaehaen kieroine,
+kyyneleisine silminensae, tunsi haen kuitenkin luopuvansa jostakin
+ihanasta, kalliista, joka ei koskaan voisi enaeae uudistua. Ja haen tuli
+hyvin surulliseksi.
+
+--Hyvaesti, Katjusha, kiitos kaikesta, sanoi haen Sofia Ivanovnan
+pitsimyssyn ylitse, istuutuen rattaille.
+
+--Hyvaesti jaeaekaeae, Dmitrij Ivanovitsh,--sanoi Katjusha miellyttaevaellae,
+hyvaeilevaellae aeaenellaeaen, ja, pidaetellen silmiin tulvaavia kyyneleitae,
+juoksi eteiseen, missae haen saattoi vapaasti itkeae.
+
+
+
+
+XIII.
+
+
+Siitae saakka ei Nehljudof kolmeen vuoteen naehnyt Katjushaa. Ja he
+tapasivat toisensa vasta silloin kuin haen, vastanimitettynae upseerina,
+matkalla armeijaan, poikkesi taetien luo jo ihan toisellaisena kuin kolme
+vuotta sitten viettaeessaeaen heillae kesaeae.
+
+Silloin haen oli ollut rehellinen, altis nuorukainen, joka oli valmis
+antautumaan kaikkiin hyviin toimiin; nyt haen oli siveellisesti
+turmeltunut, hienostunut egoisti, joka rakasti vaan omaa nautintoansa.
+Silloin oli Jumalan maailma naeyttaenyt salaperaeiseltae arvoitukselta, jota
+haen ilolla ja innolla koetti selitellae;--nyt oli taessae elaemaessae kaikki
+yksinkertaista ja selvaeae ja sen koko maeaeritelmaenae olivat vaan ne
+olosuhteet, joissa haen itse eli. Silloin oli tarpeen yhteys luonnon
+kanssa ja seurustelu haentae ennen elaeneiden, ajatelleiden ja tunteneiden
+ihmisten kanssa, (filosofia, runous);--nyt olivat tarpeellisia ja
+taerkeitae vaan inhimilliset laitokset ja seurustelu toverien kanssa.
+Silloin haen kuvaili naista salaperaeiseksi ja ihanaksi olennoksi,
+ihanaksi juuri taemaen salaperaeisyyden vuoksi;--nyt merkitsi nainen,
+jokainen nainen paitsi omaisia ja ystaevaein vaimoja, jotakin perin
+maeaeraettyae: nainen oli yksi parhaimpia keinoja jo koetun nautinnon
+saamiseen. Silloin ei ollut tarvis rahoja ja olisi voinut olla ottamatta
+kolmattakaan osaa siitae, mitae aeiti antoi, oli mahdollista luopua
+isaenperinnoestae ja antaa se talonpojille;--nyt eivaet tahtoneet riittaeae ne
+1,500 ruplaa kuukaudessa, jotka aeiti antoi, ja taemaen kanssa alkoi jo
+syntyae ikaeviae keskusteluja rahojen johdosta. Silloin haen piti oikeana
+minuutenansa henkistae olemustaan; nyt haen piti olemuksenaan omaa
+tervettae, reipasta elaeimellistae minuuttansa.
+
+Ja koko taemae hirveae muutos oli haenessae tapahtunut ainoastaan sen taehden,
+ettae haen lakkasi uskomasta itseaensae ja alkoi uskoa toisia. Ja haen
+lakkasi uskomasta itseaensae ja alkoi uskoa toisia sentaehden, ettae
+elaeminen uskoen itseaensae oli liian vaikeata: uskoen itseaensae ei voinut
+mitaeaen kysymystae ratkaista elaeimellisen minuuden hyoedyksi, joka haki
+keveitae iloja, vaan melkein aina sitae vastaan; mutta uskoen toisia ei
+tarvinnut ensinkaeaen mitaeaen ratkaista,--kaikki oli jo ratkaistu, ja
+ratkaistu aina vasten henkistae olemusta ja elaeimellisen minuuden
+hyvaeksi. Eikae siinae kyllae: uskoen itseaensae haen oli aina ihmisten tuomion
+alaisena,--uskoen toisia haentae hyvaeksyivaet kaikki ympaerillaeolijat.
+
+Niinpae Nehljudofin ajatellessa, lukiessa, puhuessa Jumalasta,
+totuudesta, rikkaudesta, koeyhyydestae,--oli kaikkein mielestae aika ja
+paikka siihen huonosti valittu, jopa pitivaet sitae vaehaen lystimaeisenae, ja
+sekae aeiti ettae taeti sanoivat haentae hyvaentahtoisella ivalla _notre cher
+philosophe'_ksi; mutta kun haen luki romaaneja, kertoi epaeillyttaeviae
+pilajuttuja, kaevi ranskalaisessa varieteessae ja iloisena teki naeistae
+naekemistaeaen tiliae, silloin kaikki ylistelivaet ja kannattivat haentae. Kun
+haen piti tarpeellisena rajoittaa tarpeitansa, kaeytti vanhaa sinelliae
+eikae juonut viiniae,--pitivaet sitae kaikki kummallisuutena ja
+jonkinlaisena kerskaavana tavattomuuden hakemisena,--mutta kun haen
+kulutti suuria rahoja metsaestykseen tai tyoehuoneensa harvinaisen
+ylelliseen sisustamiseen, niin kaikki kehuivat haenen makuansa ja
+lahjoittivat haenelle kalliita kapineita. Ollessaan viaton ja tahtoessaan
+semmoiseksi ennen avioliittoa jaeaedae, huolehtivat sukulaiset haenen
+terveydestaensae, eikae edes aeitikaeaen pahoitellut vaan pikemmin ilostui
+saatuansa tietaeae, ettae haen oli tullut todelliseksi mieheksi ja anastanut
+toveriltansa jonkun ranskalaisen naisen. Mutta tuota juttua Katjushan
+kanssa,--sitae, ettae Dmitrij oli saattanut ajatellakaan avioliittoa taemaen
+kanssa, ei ruhtinaallinen aeiti voinut kauhutta muistella.
+
+Niinpae myoeskin, kun Nehljudof, paeaestyaeaen taeys-ikaeiseksi, antoi isaeltae
+perimaensae maatilkun talonpojille, koska ei pitaenyt maanomistusta
+oikeudenmukaisena,--saattoi taemae teko haenen aeitinsae ja omaisensa
+kauhistukseen ja oli sitten kaikille sukulaisille alituisena moitteen ja
+pilkan esineenae. Haenelle lakkaamalta kerrottiin, kuinka ne talonpojat,
+jotka olivat saaneet maan, eivaet olleet ainoastaan rikastumatta, vaan
+paeinvastoin koeyhtyivaet, laitettuaan itsellensae kolme kapakkaa ja
+ruvettuaan aivan tyoettoemiksi. Mutta kun Nehljudof, tultuansa kaartiin,
+tuhlasi ja haevitti kortinlyoennissae ylhaeisten toveriensa seurassa niin
+paljon, ettae Helena Ivanovnan taeytyi ottaa rahoja paeaeomasta, ei aeiti
+juuri edes suuttunutkaan, vaan piti luonnollisena, jopa hyvaenaekin, kun
+taemmoeinen rokko tuli istutetuksi nuoruudessa ja hyvaessae seurassa.
+
+Ensin alussa Nehljudof taisteli, mutta taistelu oli liian vaikea, sillae
+kaikkea sitae, mitae haen, itseaensae uskoen, piti hyvaenae, pitivaet muut
+pahana, ja, paeinvastoin, mitae haen itseaensae uskoen piti pahana, sitae
+kaikki muut haenen ympaerillaensae pitivaet hyvaenae. Ja asia paeaettyikin
+siihen, ettae Nehljudof antautui, ei uskonut enaeae itseaensae, vaan uskoi
+muita. Ja vaikka taemmoeinen luopuminen omasta itsestae oli ensi alussa
+epaemiellyttaevaeae, niin ei se epaemiellyttaevae tunne kestaenyt kauan, vaan
+herkesi Nehljudof, alettuaan samaan aikaan myoeskin polttaa ja juoda
+viiniae, hyvin pian sitae tuntemasta, jopa paeinvastoin tunsi suurta
+kevennystaekin.
+
+Ja Nehljudof, luonteensa intohimoisuudella, antautui kokonansa taehaen
+uuteen, kaikkien hyvaeksymaeaen elaemaeaen, taeydellisesti tukehuttaen
+itsessaeaen sen aeaenen, joka vaati jotakin muuta. Taemae alkoi Pietariin
+muuttamisen jaelkeen ja nousi ylimmilleen sotapalvelukseen astuttua.
+
+Sotapalvelus yleensaekin turmelee ihmisiae, saattamalla heidaet taeydellisen
+tyoettoemyyden tilaan, s.o. vieroittamalla heitae jaerjellisestae ja
+hyoedyllisestae toimesta ja vapauttamalla yleisistae inhimillisistae
+velvollisuuksista, minkae kaiken sijaan astuu vaan sovinnainen rykmentin,
+sotilaspuvun ja lipun kunnia ja, toiselta puolen, rajaton valta muihin
+ihmisiin, toiselta, orjallinen noeyryys ylempiae paeaellikoeitae kohtaan.
+
+Mutta kun taehaen sotapalveluksen yleiseen turmelukseen, jossa sotilaspuku
+ja lippu ovat ylinnae ja jossa vaekivalta ja tappaminen ovat oikeutettuja,
+liittyy vielae se turmelus, jonka tuottaa rikkaus ja laeheinen yhteys
+keisarillisen perheen kanssa, niinkuin on asianlaita valittujen kaartin
+rykmenttien piireissae, joissa palvelee vaan rikkaita ja tunnetuita
+upseereja, silloin taemae turmelus kehittyy niissae ihmisissae, jotka se on
+saanut valtaansa vihdoin taeydelliseksi itsekkyyden hulluudeksi. Ja
+taellaisen itsekkyys-hulluuden vallassa oli Nehljudofkin sotapalvelukseen
+tultuansa, jolloin haen alkoi elaeae toveriensa tavalla.
+
+Tyoetae ei ollut paljon. Mainiosti ommellussa sotilaspuvussa, jota ei haen,
+vaan muut ihmiset olivat sekae ommelleet ettae puhdistaneet, kypaeraessae,
+aseissa, jotka myoeskin olivat muiden sekae tekemaet, puhdistamat ettae
+esille tarjoamat, oli haenen ratsastaminen mainiolla, niinikaeaen muiden
+kasvattamalla, opettamalla ja syoettaemaellae hevosella harjoituksiin tai
+katselmukseen toisten samallaisten ihmisten kanssa, nelistaeminen ja
+miekalla hosuminen, ampuminen ja opettaminen muille ihmisille taetae
+samaa. Muuta tointa ei ollut, ja kaikkein ylhaeisimmaet ihmiset:
+nuorukaiset, vanhukset, keisari ja haenen laeheisensae eivaet ainoastaan
+hyvaeksyneet taetae tointa, vaan kehuivat ja kiittivaet sitae. Vielae
+pidettiin hyvaenae ja taerkeaenae, viskellen rahoja, joita oli jostakin
+naekymaettoemaesti saatu, kokoontua upseeriklubeihin tai kaikkein
+kalliimpiin ravintoloihin syoemaeaen ja etupaeaessae juomaan. Sitten
+teaatterit, tanssikemut, naiset, ja sitten taas ratsastaminen, miekoilla
+hosuminen, nelistaeminen ja jaelleen rahojen viskeleminen ja viini,
+kortit, naiset.
+
+Erittaeinkin turmelevasti vaikuttaa taemmoeinen elaemae sotilashenkiloeihin
+sen vuoksi, ettae silloin kuin joku tavallinen ihminen, naein elaeissaeaen,
+ei voi olla sydaemmensae syvimmaessae haepeaemaettae taellaista elaemaeae, pitaevaet
+sotilaat sitae aivan luonnollisena, kehuvat ja ylpeilevaet siitae,
+varsinkin sota-aikana, kuten nyt Nehljudof, astuttuaan sotapalvelukseen
+turkkilaissodan julistuksen jaelkeen. "Olemme valmiit uhraamaan henkemme
+sodassa, ja sentaehden on taemmoeinen huoleton, iloinen elaemae sekae anteeksi
+annettava ettae vaelttaemaetoen meille. Ja me vietaemmekin sitae."
+
+Naein oli Nehljudofilla tapana haemaeraesti ajatella taenae elaemaensae
+kehityskautena; mutta samalla haen kaiken aikaa tunsi siveellisistae
+rajoituksista irtautumisen riemua, joita rajoituksia haen oli ennen
+itsellensae asetellut, ja alituisesti pysyi itsekkyys-hulluuden tilassa.
+
+Ja taemmoeisessae tilassa haen nytkin oli, poiketessaan kolmen vuoden
+kuluttua taetien luo.
+
+
+
+
+XIV.
+
+
+Nehljudof tuli poikenneeksi taetien luo sentaehden, ettae heidaen maatilansa
+oli sen tien varrella, jota myoeten haenen rykmenttinsae oli edennyt, ja
+myoeskin sentaehden, ettae he kovin vaativat haentae tulemaan, mutta ennen
+kaikkea naehdaeksensae Katjushan. Kenties haenellae sydaemmensae syvimmaessae oli
+jo silloinkin Katjushaa vastaan pahoja aikeita, joita haenelle kuiskasi
+valloilleen paeaessyt elaeimellinen ihminen, mutta haen ei ainakaan itse
+tajunnut taetae aijetta, vaan halusi ainoastaan jaelleen oleskella niillae
+paikoilla, missae haenen oli ollut niin hyvae olla, ja tavata noita vaehaen
+lystimaeisiae, mutta suloisia ja hyviae taetejae, jotka aina haenen
+huomaamattansa ympaeroeivaet haentae rakkauden ja ihailun ilmakehaellae, ja
+naehdae suloista Katjushaa, josta oli jaeaenyt niin miellyttaevae muisto.
+
+Nehljudof saapui taloon maaliskuun lopulla, piinaviikolla, pahimman
+kelirikon aikana, rankkasateessa, laepimaerkaenae ja viluissaan, mutta
+hyvaensuopana ja kiihkeaenae, jommoiseksi haen aina taehaen aikaan tunsi
+itsensae. "Onkohan Katjusha enaeae heillae!"--ajatteli haen ajaessaan tuttuun
+vanhanaikaiseen, tiilikivi-seinaellae aidattuun pihaan, joka oli taeynnaensae
+katoilta pudotettua lunta. Haen oli odottanut, ettae Katjusha olisi haenen
+soittaessaan juossut portaille, mutta kyoekkiportaille tuli vaan kaksi
+avojalkaista akkaa, liepeet yloes kaeaerittyinae, aempaerit kourassa,
+naehtaevaesti permannon pesun touhussa. Katjushaa ei naekynyt herrasvaeen
+portaillakaan; ainoastaan Tihon-lakeija tuli sinne esiliinassaan, haenkin
+luultavasti siivouksen toimissa. Eteiseen tuli Sofia Ivanovna,
+silkkihameessa pitsimyssy paeaessaeaen.
+
+--Sepae hauskaa, ettae tulit!--puhui Sofia Ivanovna suudellen
+haentae.--Mashenka on hiukan pahoinvoipa, vaesyi kirkossa. Me olemme olleet
+herran ehtoollisella.
+
+--Toivotan onnea, taeti Sonja,--puhui Nehljudof suudellen Sofia Ivanovnan
+kaesiae:--anteeksi, ihanhan kastelen teidaet.
+
+--Menehaen nyt huoneeseesi. Olet laepimaerkae. Onpa sinulla jo viiksetkin...
+Katjusha! Katjusha! Pian kahvia haenelle.
+
+--Kohtsillaeaen!--kuului tuttu, miellyttaevae aeaeni kaeytaevaestae. Ja
+Nehljudofin sydaen hytkaehti ilosta. "Taeaellae!" Ja oli niinkuin aurinko
+olisi jostain esille pilkistaenyt. Nehljudof meni iloisena Tihonin kanssa
+entiseen huoneeseensa vaatteita muuttamaan.
+
+Hyvin olisi Nehljudofin tehnyt mieli kysaeistae Tihonilta
+Katjushasta,--mitae taelle kuului? kuinka haen eleli? aikoiko ehkae
+naimisiin? Mutta Tihon oli niin kunnioittava ja samalla niin ankara,
+niin tiukasti piti kiinni omasta tehtaevaestaeaen kaataa pesuvettae kaesille,
+ettei Nehljudof uskaltanut kysyae Katjushasta ja kysyi ainoastaan
+lapsenlapsista, vanhasta oriista, talon hallista Polkanista. Kaikki
+olivat elossa, terveinae, paitsi Polkania, joka oli mennyvuonna saanut
+vesikauhun.
+
+Heitettyaeaen yltaeaen kaikki maeraet vaatteet ja juuri alettuaan pukeutua
+Nehljudof kuuli kiireistae astuntaa ja ovea koputettiin. Nehljudof tunsi
+sekae askeleet ettae koputuksen. Naein astui ja koputti ainoastaan
+Katjusha.
+
+Haen pani maeraen sinellin hartioilleen ja tuli oven luo.
+
+--Astukaa sisaeaen!
+
+Se oli Katjusha. Yhae haen samoin katseli alhaalta yloes hymyilevin,
+lapsekkain, hiukan kieroin, mustin silmin. Kuten ennen haen nytkin oli
+puhtaassa valkosessa esiliinassa. Haen toi taedeiltae vasta kaeaeroestae
+auaistun hyvaenhajuisen saippuapalasen ja kaksi pyyhinliinaa, joista
+toinen oli suuri, venaelaeinen, toinen nukkainen. Ja taemae vielae
+kaeyttaemaetoen saippua, sisaeaenpainettuine kirjaimineen, naemaet pyyhinliinat
+ja haen itse,--kaikki se oli yhtae puhdasta, tuoretta, koskematonta,
+miellyttaevaeae. Suloiset, kovat, punaset huulet yhae samalla tavalla kuin
+ennenkin rypistyivaet hillitsemaettoemaestae ilosta haenen naehtyae Nehljudofin.
+
+--Tervetuloa, Dmitrij Ivanovitsh!--sai haen vaivoin sanotuksi ja
+punastui.
+
+--Hyvaeae paeivaeae...--Nehljudof pysaehtyi tietaemaettae pitaeisikoe sinutella vai
+teititellae haentae, ja punastui myoeskin.--Terveenaekoe ollaan, vai kuinka?
+
+--Jumalan kiitos, kyllae... Taessae on taediltae teidaen mielikki saippuanne,
+ruusunpunanen,--sanoi Katjusha pannen saippuan poeydaelle ja pyyhinliinat
+nojatuolien kaiteille.
+
+--Herralla on omansa,--sanoi Tihon, vieraan itsenaeisyyttae kehuvalla
+aeaenellae ja ylpeaesti osoittaen Nehljudofin avattuun suureen
+hopeakantiseen matkatarvelippaaseen, joka oli ihan taeynnaensae pullosia,
+harjasia, voiteita, hajuvesiae ja kaikellaisia toalettikapineita.
+
+--Kiittaekaeae taetiae. Kuinka olenkaan ilonen, ettae tulin,--sanoi Nehljudof,
+tuntien ettae haenen sydaemmessaeaen alkaa olla yhtae valoista ja armasta kuin
+oli ollut ennen.
+
+Katjusha vaan hymaehti vastaukseksi naeihin sanoihin ja laeksi huoneesta.
+
+Taedit, jotka aina ennenkin olivat pitaeneet Nehljudofista, ottivat haentae
+taellae kertaa vielae tavallistakin herttaisemmin vastaan. Olihan Dmitrij
+matkalla sotaan, missae saattoi tulla haavoitetuksi, tapetuksi. Taemae
+liikutti taetejae.
+
+Nehljudof oli suunnitellut matkansa niin, ettae viipyisi taetien luona
+vaan vuorokauden, mutta naehtyaeaen Katjushan haen suostui viettaemaeaen siellae
+paeaesiaeisenkin, joka oli alkava kahden paeivaen kuluttua, ja saehkoeitti
+ystaevaelleen ja toverilleen, Shenbokille, jonka kanssa heidaen oli
+yhtyminen Odessassa, ettae taemaekin poikkeisi taetien luo.
+
+Kohta ensi paeivaestae, naehtyaeaen Katjushan, Nehljudof tunsi vanhat
+tunteensa haentae kohtaan. Niinkuin ennenkin haen ei voinut ilman
+mielenkiihkoa naehdae Katjushan valkoista esiliinaa; ei voinut
+iloitsematta kuulla haenen astuntaansa, haenen aeaentaensae, haenen nauruansa,
+ei voinut liikutuksetta katsella haenen silmiaensae, mustia kuin kastunut
+viinamarja, erittaeinkin silloin kuin haen hymyili, ja kaiken lisaeksi, ei
+voinut olla itse haemmentymaettae naehdessaeaen haenen aina punastuvan kun he
+tapasivat toisiansa. Nehljudof tunsi olevansa rakastunut, vaan ei
+niinkuin ennen, jolloin taemae rakkaus oli haenelle salaisuus, jolloin haen
+ei uskaltanut tunnustaa itsellensae olevansa rakastunut ja jolloin haen
+oli vakuutettu siitae, ettei rakastaa voi kuin kerran. Nyt haen oli
+rakastunut niin, ettae itse tiesi ja iloitsi siitae, jopa haemaeraesti
+aavisti, vaikka vielae peittikin itseltaeaen, mitae taemae rakkaus oikeastaan
+oli ja mihin se saattoi viedae.
+
+Nehljudofissa, niinkuin kaikissa muissakin, oli kaksi ihmistae: toinen
+henkinen, ainoastaan semmoista onnea tavoittava, joka olisi myoes muiden
+onni,--ja toinen elaeimellinen ihminen, joka haki onnea vaan itsellensae,
+valmiina taemaen hyvaeksi uhraamaan vaikka koko maailman onnen. Taenae haenen
+itsekkyyshulluutensa kehityskautena, jonka oli heraettaenyt pietarilainen
+sotilas-elaemae, oli elaeimellinen ihminen haenessae valloilla ja se oli
+kokonaan tukehuttanut henkisen. Mutta naehtyaensae Katjushan, ja
+tuntiessaan taetae kohtaan jaelleen sitae, mitae oli tuntenut silloin, nosti
+henkinen ihminen uudestaan paeaetaensae ja alkoi vaatia oikeuksiensa
+tunnustamista. Nehljudofissa riehui herkeaemaettae naeiden kahden paeivaen
+kuluessa ennen paeaesiaeistae sisaellinen, haenen tietaemaettaensae tapahtuva
+taistelu.
+
+Sydaemmensae syvimmaessae haen tiesi, ettae haenen olisi ollut laehteminen ja
+ettei ollut mitaeaen syytae nyt viipyae taetien luona, tiesi, ettei taestae
+voisi mitaeaen hyvaeae seurata, mutta haenen oli niin iloista ja suloista
+olla, ettei haen tahtonut noista asioista tietaeae, vaan yhae viipyi taetien
+luona.
+
+Lauantai-iltana, paeaesiaeisaattona, tuli pappi kirkkovaeaertin ja lukkarin
+kanssa aamujumalanpalvelusta pitaemaeaen. He kertoivat ajaneensa pahimmassa
+kelirikossa reellae pitkin laetaekoeitae ja paljasta maata kolme virstaa
+kirkolta taetien taloon.
+
+Nehljudof otti osaa taehaen aamujumalanpalvelukseen taetien ja palvelusvaeen
+kanssa. Haen katsahteli herkeaemaettae Katjushaan, joka seisoi ovella
+suitsutusastia kaedessae. He vaihtoivat papin ja taetien kanssa
+tavanmukaisen paeaesiaeissuudelman ja haen jo aikoi laehteae kun kuuli
+kaeytaevaessae Matrjona Pavlovnan, Maria-taedin vanhan sisaepiian, yhdessae
+Katjushan kanssa tekevaen laehtoeae kirkkoon paeaesiaeisleivoksien ja
+piimaejuuston siunauttamista varten. "Laehdenpaehaen minaekin", ajatteli haen.
+
+Kirkkotiellae ei ollut ratas- eikae rekikeliae, ja sentaehden Nehljudof,
+joka taetien talossa sai kaeskeae kuin kotonaan, antoi satuloida Veikoksi
+sanotun ratsun, ja, maatapanon asemesta, pukeutui loistavaan
+sotilaspukuun, pingotettuine housuine, heitti sinellin hartioilleen ja
+ratsasti hyvin syoetetyllae, kangistuneella ja alati hirnuvalla, vanhalla
+oriilla, pimeaessae, laetaekoeiden ja lumisohjon rikkomaa tietae myoeten,
+kirkkoon.
+
+
+
+
+XV.
+
+
+Taemae aamukirkko oli sitten ikipaeiviksi Nehljudofin valoisimpia ja
+elaevimpiae muistoja.
+
+Pilkkosen pimeaessae, missae vaan paikotellen haeaemoeitti valkea lumi,
+kahlattuaan rapakoissa, ajoi haen kirkkopihalle. Hevonen poerhisti
+korvansa naehdessaeaen kirkon ulkopuolelle sytytetyt soihtumaljaset.
+Jumalanpalvelus oli jo alkanut.
+
+Kirkkomiehet tunsivat haenet Maria Ivanovnan veljenpojaksi, ja saattoivat
+haenet kuivalle paikalle, missae oli hyvae astua alas, sitoivat haenen
+hevosensa ja saattoivat haenet kirkkoon. Kirkko oli taeynnaensae juhlavaekeae.
+
+Oikealla puolella seisoivat miespuoliset kotikutoisissa kauhtanoissaan
+ja virsuissaan ja puhtaissa, valkosissa jalkarievuissaan, ja nuoret
+uusissa verkakauhtanoissaan, vyoetettyinae kirkasvaerisillae voeillae,
+saappaat jaloissaan. Vasemmalla puolella seisoivat vaimot punasissa
+silkkiliinoissaan, plyysiliiveissaeaen hohtopunasine hihoineen, ja
+sinisissae, viheriaeisissae, punasissa, kirjavissa hameissaan kengaenkorot
+raudoitettuna. Vaatimattomat eukot valkoisissa liinoissaan, harmaissa
+kauhtanoissaan ja vanhanaikuisissa paeaehineissaeaen ja kengissaeaen taikka
+uudenaikaisissa virsuissaan, seisoivat heidaen takanaan; vaelillae
+seisoivat koreapukuiset lapset paeaet voideltuina. Miehet tekivaet
+ristinmerkkejae ja kumartuivat ravistellen tukkaansa; vaimot, erittaeinkin
+eukot, tuijottaen lakastunein silmin kynttiloeillae valaistuun
+jumalankuvaan, lujasti painoivat yhteenpuristetut sormensa otsaan,
+olkapaeihin ja mahaan ja jotain hoepisten kumartelivat, seisten tai
+langeten polvilleen. Lapset, matkien suuria, rukoilivat hartaasti kun
+heitae katsottiin. Kultainen alttarin taus oli taeynnaensae palavia pieniae
+vahakynttiloeitae suurten kullalla kierrettyjen kynttiloeiden ympaerillae.
+Kruunussakin paloivat kynttilaet, koeoerilavalta kuului vapaaehtoisten
+laulajain reippaat aeaenet jymeine bassoineen ja heleine poikaaeaenineen.
+
+Nehljudof kulki eteenpaein. Keskellae seisoi ylimystoe: tilanomistaja
+vaimonsa ja merimiespuseroon puetun poikansa kanssa, maapoliisi,
+telegrafisti, kauppias punareunaisissa saappaissaan, kylaenvanhin
+kunniamerkkineen ja, oikealla alttarilavalta, tilanomistajan rouvan
+takana, Matrjona Pavlovna sinipunervassa, monelle vivahtavassa hameessa
+Ja valkoisessa, reunustetussa vaipassa, ja Katjusha valkoisessa puvussa,
+poimutetussa liivissae, vyoetettynae sinisellae nauhalla, punanen rusetti
+mustassa tukassa.
+
+Kaikki oli pyhaeistae, juhlallista, iloista ja ihastuttavaa: sekae papit
+vaaleanhopeisissa messupuvuissa kultaristineen, ettae kirkkovaeaerti,
+lukkarit pyhaeisissae hopea- ja kultatamineissaan, ja koreapukuiset
+laulajat oeljyttyine hiuksineen, juhlalaulujen iloiset, tanssitahtiin
+menevaet saeveleet pappien alituisesti siunatessa kansaa kolmihaaraisilla
+kukitetuilla kynttiloeillae, yhae ja yhae toistettaissa julistusta: Kristus
+on noussut kuolleista! Kristus on noussut kuolleista! Kaikki oli
+ihastuttavaa, mutta ihanin kaikista oli Katjusha sininauhalla vyoetetyssae
+puvussaan, punanen nauha mustassa tukassa, silmaet riemusta loistavina.
+
+Nehljudof tunsi, ettae Katjusha naeki haenet katsomatta haeneen. Sen haen
+huomasi kulkiessaan aivan haenen ohitsensa alttarille. Ei haenellae ollut
+mitaeaen sanomista Katjushalle, mutta ohimennessaeaen haen keksi suhkaista:
+
+--Taeti sanoi, ettae paeaesiaeisateria tulee vasta myoehemmaen
+jumalanpalveluksen jaelkeen.
+
+Nuori veri, kuten aina Nehljudofin Katjushaan katsahtaessa, tulvahti
+suloisiin kasvoihin ja mustat silmaet nauraen ja iloiten, lapsekkaasti
+katsoen alhaalta yloes pysaehtyivaet haeneen.
+
+--Kyllae tiedaen,--sanoi haen hymaehtaeen.
+
+Taehaen aikaan lukkari, pyrkien vaskinen astia kaedessae kansajoukon laepi,
+kulki Katjushan ohitse ja katsomatta haeneen sipasi haentae kaapunsa
+liepeellae. Lukkari oli tullut sipaisseeksi Katjushaa vaeistaeessaeaen
+Nehljudofia naehtaevaesti kunnioituksesta taetae kohtaan. Mutta Nehljudofia
+kummastutti kuinka tuo lukkari ei ymmaertaenyt sitae, ettae kaikki taeaellae ja
+yleensae koko maailmassakin oli olemassa vaan Katjushaa varten, ja ettae
+halveksia voi maailmassa kaikkea muuta vaan ei haentae, sillae haen oli
+kaiken keskus. Haentaehaen varten loisti kultainen alttarintaus ja paloivat
+kaikki naemaet kynttilaet kirkkokruunussa ja kynttilaejaloissa, haentae varten
+kajahtelivat riemulaulut: "Herran paeaesiaeinen on tullut, iloitkoon
+maailma." Ja kaikki mikae vaan oli hyvaeae maailmassa, se oli haentae varten.
+Ja haenestae naeytti, ettae Katjusha ymmaersi kaiken olevan haentae varten.
+Siltae naeytti Nehljudofista, kun haen katseli Katjushan solakkaa vartaloa
+valkoisessa poimullisessa puvussa ja haenen hartaan iloisia kasvojansa,
+joiden ilmeestae haen paeaetti, ettae juuri sama mikae soi haenen sydaemmessaeaen,
+soi Katjushankin sydaemmessae. Aamu- ja paeivaejumalanpalveluksen vaelillae
+Nehljudof tuli ulos kirkosta. Vaekijoukko hajosi haenen edeltaensae ja
+kumarsi haenelle. Muutamat tunsivat haenet, toiset kyselivaet: "kukas tuo
+on?" Kirkon edustalla haen pysaehtyi.
+
+Kerjaelaeiset ympaeroeivaet haenet, haen jakeli kukkarostaan pois pienet rahat
+ja astui portailta alas.
+
+Oli jo siksi valoisaa ettae naeki, mutta aurinko ei ollut vielae noussut.
+Kirkkovaeki istuutui hautakummuille kirkon ympaerillae. Katjusha viipyi yhae
+kirkossa ja Nehljudof jaei haentae odottamaan,
+
+Kirkosta tulvasi yhae vaekeae, jotka kalkutellen korkorautojansa
+kivipermantoon astuivat portaita alas hajoten kirkkomaeelle ja
+hautausmaalle.
+
+Ikivanha aeijae, Maria Ivanovnan taloudenhoitaja, tutisevin paein pysaeytti
+Nehljudofin, suuteli haentae tavan mukaan, ja haenen vaimonsa, mummo,
+silkkihuivi sidottuna ryppyisen leuan alle, kaeaeri auki nenaeliinastansa
+keltaisen sahramimunan ja antoi Nehljudofille. Samassa laehestyi myoeskin
+hymyilevae jaentehikaes talonpoika uudessa liivissaeaen, viheriaeinen vyoe
+vyoellae.
+
+--Kristus on noussut,--sanoi taemae saeteilevin silmin ja siirtyessaeaen
+Nehljudofin viereen ympaeroeitsi haenet erityisellae miellyttaevaellae
+talonpoikaishajulla ja kutkuttaen haentae kiharaisella parrallaan
+moiskautti haentae kolme kertaa keskelle suuta kovilla, terveillae
+huulillaan.
+
+Siihen aikaan kuin Nehljudof vaihtoi suuteloja talonpojan kanssa ja otti
+taeltae tummanruskean munan, tuli naekyviin Matrjona Pavlovnan monelle
+vivahteleva hame ja suloinen musta paeae punaisine rusettineen.
+
+Katjusha naeki kohta Nehljudofin edessaeaen kulkevien ihmisten paeiden
+ylitse ja Nehljudof naeki kuinka haenen kasvonsa kirkastuivat.
+
+Haen tuli Matrjona Pavlovnan kanssa porrasedustalle, jonne he pysaehtyivaet
+almuja antamaan. Kerjaelaeinen, jonka nenaen sijalla oli vaan punanen
+umpeen parantunut haava, laehestyi Katjushaa. Taemae otti nenaeliinastaan
+jotakin, antoi haenelle, laehestyi ja osoittamatta vaehintaekaeaen inhoa,
+paeinvastoin yhae loistavin silmin kolme kertaa suuteli haentae. Ja
+suudellessaan kerjaelaeistae haenen silmaensae tapasivat Nehljudofin katseen,
+ikaeaenkuin kysyen: tekeekoe haen oikein, niinkuin pitaeaekin?
+
+"Juuri niin, juuri niin, rakkaani, kaikki on hyvaeae, ihastuttavaa,
+rakastan."
+
+He tulivat alas portailta ja Nehljudof tuli haenen luoksensa. Ei haen
+tullut suutelemisen aikomuksessa, mutta ollaksensa laehempaenae haentae.
+
+--Kristus on noussut!--sanoi Matrjona Pavlovna paeaetaensae kallistaen ja
+hymyillen, aeaenellae, joka tahtoi sanoa: nyt olemme kaikki yhdenvertaisia,
+ja pyyhittyaeaen suunsa mykkyraeaen kierretyllae nenaeliinalla, laehestyi haentae
+huulet ojona.
+
+--On totisesti noussut,--vastasi Nehljudof suudellen.
+
+Haen katsahti Katjushaan.
+
+Katjusha saevaehti punaseksi ja samassa hetkessae laehestyi haentae.
+
+--Kristus on noussut, Dmitrij Ivanovitsh.
+
+--On totisesti noussut,--sanoi haen. He suutelivat toisiansa kaksi kertaa
+ja ikaeaenkuin epaeroeiden vielaekoe pitaeae suudella ja sitte paeaetettyaensae,
+ettae pitaeae, suutelivat kolmannen kerran ja hymaehtivaet molemmat.
+
+--Ettehaen mene papin luo?--kysyi Nehljudof.
+
+--Ei, Dmitrij Ivanovitsh, me istumme sen aikaa taeaellae,--sanoi Katjusha,
+raskaasti, ikaeaenkuin iloisen tyoen suoritettua, koko sydaemmestaeaen
+huoaisten ja katsoen haentae suoraan silmiin omilla alttiilla,
+neitseellisillae, rakastavilla, hiukan-hiukan kieroon katsovilla
+silmillaeaen.
+
+Miehen ja naisen vaelisessae rakkaudessa on aina hetki, jolloin taemae
+rakkaus on kehittynyt ylimmilleen, jolloin siinae ei ole mitaeaen tajuttua,
+mietittyae, eikae mitaeaen aistillista. Semmoinen hetki oli Nehljudofille
+taemae Kristuksen yloesnousemuksen yoe. Kun haen nyt muisteli Katjushaa,
+kaikissa niissae tiloissa, joissa haen oli Katjushaa naehnyt, ne kaikki
+himmenivaet taemaen hetken rinnalla. Musta, sileae, loistava pikku paeae,
+valkonen poimullinen hame, joka neitsyeellisesti peitti haenen solakan
+vartalonsa ja pienen povensa, tuo poskien puna, nuo hienot
+vaelkaehtelevaet, mustat silmaet, ja koko haenen olennossaan kaksi
+paeaepiirrettae: neitseellisen rakkauden puhtaus ei ainoastaan haeneen,--sen
+haen tiesi,--vaan rakkaus kaikkiin ihmisiin ja kaikkeen ei ainoastaan
+siihen hyvaeaen mikae on maailmassa, vaan siihen kerjaelaeiseenkin, jota haen
+suuteli.
+
+Haen tiesi, ettae Katjushassa oli taemae rakkaus, siliae haen tunsi sitae
+itsessaeaen taenae yoenae ja taenae aamuna, tunsi, ettae haen taessae rakkaudessa
+sulaa yhdeksi Katjushan kanssa.
+
+Ah jospa kaikki tuo olisi pysaehtynyt siihen tunteeseen, joka oli taenae
+yoenae! "Niin, koko tuo hirmuinen asia tapahtui vasta Kristuksen
+yloesnousemuksen yoen jaelkeen!"--ajatteli haen nyt, istuessaan ikkunan
+aeaeressae valamiesten huoneessa.
+
+
+
+
+XVI.
+
+
+Palattuaan kirkosta Nehljudof soei taetien kanssa paeaesiaeisaterian ja,
+kuten rykmentin tapa vaati, joi vahvistukseksensa ryypyn ja viiniae ja
+meni huoneeseensa maata, nukkuen heti vuoteellensa riisuutumatta. Haen
+heraesi kun ovea koputettiin. Ja koputuksesta tuntien, ettae se oli
+Katjusha, haen nousi istuilleen venytellen ja silmiaeaen hieroen.
+
+--Sinaekoe Katjusha? Tulehan sisaeaen,--sanoi haen nousten seisoalleen.
+
+Katjusha avasi oven raolleen.
+
+--Kaeskettiin syoemaeaen,--sanoi haen.
+
+Haen oli samassa valkeassa puvussa, ainoastaan ilman rusettia paeaessae.
+Katsahdettuaan Nehljudofin silmiin, haenen katseensa kirkastui, aivan
+kuin haen olisi ilmoittanut taelle jotakin tavattoman iloista.
+
+--Tulen paikalla,--vastasi haen, ryhtyen kampaamaan hiuksiansa.
+
+Katjusha viivaehti vaehae. Nehljudof huomasi sen ja heitettyaeaen pois
+kamman, liikahti haentae kohden. Mutta Katjusha samassa kaeaentyi
+kiireisesti ja laeksi menemaeaen tavallisilla keveillae ja nopeilla
+askelilla pitkin kaeytaevaen mattoa.
+
+"Aeh mikae poelloe minae olen", sanoi itseksensae Nehljudof,--"miksi en
+pidaettaenyt haentae."
+
+Ja haen juosten saavutti haenet kaeytaevaessae. Mitae haen Katjushasta tahtoi,
+ei haen itsekaeaen tiennyt, mutta haenestae naeytti, ettae kun Katjusha tuli
+haenen huoneeseensa, haenen olisi pitaenyt tehdae jotain, jota kaikki muut
+taemmoeisissae tapauksissa tekevaet, mutta jonka haen oli jaettaenyt tekemaettae.
+
+--Katjusha, odotahan,--sanoi haen.
+
+Katjusha katsoi taaksensa.
+
+--Mitaes nyt,--sanoi haen pysaehtyessaeaen.
+
+--Muuten vaan...
+
+Ja pakoittaen itseaensae ja muistaen kuinka taemmoeisessae tapauksessa kaikki
+ihmiset haenen asemassaan yleensae menettelevaet, haen kiersi kaetensae
+Katjushan vyoetaeisten ympaerille.
+
+Taemae pysaehtyi ja katsoi haentae silmiin.
+
+--Aelkaeaehaen nyt Dmitrij Ivanovitsh, aelkaeae, sanoi Katjusha punastuen
+kyyneliin asti ja tyoensi karkealla vahvalla kaedellaeaen pois haentae
+syleilevaen kaeden.
+
+Nehljudof paeaesti haenet, ja tunsi hetkeksi asemansa tukalaksi, haentae sekae
+haevetti ettae inhotti oma itsensae. Haenen olisi pitaenyt uskoa omaa
+itseaensae, mutta haen ei ymmaertaenyt, ettae naemae tukaluuden ja haepeaen
+tunteet olivat haenen sydaemmensae parhaimmat tunteet, jotka nyt pyrkivaet
+esille: haenestae paeinvastoin naeytti, ettae taetae puhui haenessae haenen
+tyhmyytensae,--vaan ettae taeytyi menetellae niinkuin kaikki menettelevaet.
+
+Haen saavutti vielae kerran Katjushan, pujotti taas kaetensae haenen
+vyoetaereilleen ja suuteli haentae kaulaan. Taemae suutelo oli jo ihan toinen
+kuin ne kaksi edellistae: ensimaeinen siellae sireenipehkojen takana ja
+toinen aeskettaein aamukirkossa. Taemae oli kauhea ja Katjusha tunsi sen.
+
+--Mitae te teette?--kirkasi Katjusha semmoisella aeaenellae kuin jos toinen
+olisi auttamattomasti saerkenyt jotakin aeaerettoemaen kallisarvoista, ja
+juoksi pois haenen luotaan.
+
+Nehljudof tuli ruokasaliin. Taedit juhlapuvuissaan, tohtori ja
+naapurinrouva seisoivat voileipaepoeydaen aeaeressae. Kaikki oli niin perin
+tavallista, mutta Nehljudofin sydaemmessae oli myrsky. Haen ei ymmaertaenyt
+sanaakaan siitae niitae haenelle puhuttiin, vastaili sopimattomissa kohdin,
+muistellen viimeisen suutelon heraettaemaeae tunnetta, kun haen saavutti
+Katjushan kaeytaevaessae. Mitaeaen muuta haen ei voinut ajatella. Kun Katjusha
+sitten kaevi huoneessa, niin katsomatta haeneen Nehljudof koko olennollaan
+tunsi Katjushan laesnaeolon ja haenen piti pakoittamalla pakottaa itseaensae
+voidakseen olla katsomatta Katjushaan.
+
+Heti paeivaellisen jaelkeen haen meni omaan huoneeseensa ja kovassa
+mielenliikutuksessa alkoi kaevellae pitkin permantoa, kuunnellen aeaeniae
+talossa ja odottaen haenen askeleitansa. Se elaeimellinen ihminen, joka
+asui haenessae oli nyt nostanut paeaensae, eikae siinae kyllae: se oli polkenut
+jalkoihinsa sen henkisen ihmisen, jona Nehljudof oli ensi kaeynnillaeaen,
+ja vielae taenae aamuna kirkossa; ja taemae hirveae, elaeimellinen ihminen oli
+nyt yksin valloillaan haenen sydaemmessaeaen. Mutta vaikka Nehljudof
+lakkaamatta vahti Katjushaa, ei haenen kertaakaan onnistunut tavata
+Katjushaa kahden kesken taenae paeivaenae. Luultavasti Katjusha vaeltti haentae.
+Mutta illempana sattui niin, ettae Katjushan oli meneminen Nehljudofin
+huoneen viereiseen huoneeseen ja laitettava vuode vieraalle. Kuultuaan
+Katjushan askeleet Nehljudof, astuen hiljaa ja henkeaensae pidaettaeen
+ikaeaenkuin olisi rikokseen valmistunut, tuli haenen jaeljessaeaen.
+
+Molemmat kaedet pistettyinae puhtaaseen tyynynpaeaellykseen ja pitaeen
+tyynynnurkista kiinni, Katjusha katsoi haeneen ja hymaehti, mutta ei
+entisellae iloisella, vaan pelaestyneellae, saeaeliae heraettaevaellae hymyllae.
+Taemae hymyily sanoi Nehljudofille, ettae se mitae haen tekee, on pahaa.
+Hetkeksi haen pysaehtyi. Vielae olisi taistelu ollut mahdollista. Vaikka
+heikosti, mutta vielae kuului totisen rakkauden aeaeni Katjushaan haenessae,
+joka aeaeni puhui _haenestae_, haenen tunteistaan, haenen elaemaestaeaen. Toinen
+aeaeni puhui: katso ettet paeaestae kaesistaesi _omaa_ nautintoasi, _omaa_
+onneasi. Ja taemae toinen aeaeni tukehutti ensimaeisen. Haen tuli paeaettaevaesti
+Katjushan luo. Ja kauhea, hillitsemaetoen, elaeimellinen tunne valtasi
+haenet.
+
+Paeaestaemaettae Katjushaa syleilystaeaen, Nehljudof istutti haenet vuoteelle ja
+tuntien, ettae pitaeisi vielae jotakin tehdae, istui haenen viereensae.
+
+--Dmitrij Ivanovitsh, ystaevae hyvae, paeaestaekaeaehaen toki,--puhui Katjusha
+rukoilevalla aeaenellae.--Matrjona Pavlovna voi tulla, kiljasi haen riuhtoen
+itseaensae irti ja todellakin joku laehestyi ovea.
+
+--Sitten tulen luoksesi yoellae,--sanoi Nehljudof.--Olethan yksin?
+
+--Mitae herran nimessae, ei millaeaen lailla! Aelkaeae,--sanoi Katjusha, mutta
+ainoastaan suullansa, sillae koko haenen kiihoittunut, haemmentynyt
+olentonsa puhui toista.
+
+Ovelle oli todellakin tullut Matrjona Pavlovna, mistae haen astui
+huoneeseen, peite kaesivarrella ja katsahtaen moittivasti Nehljudofiin,
+nuhteli vihaisesti Katjushaa siitae, ettae taemae oli ottanut vaeaeraen
+peitteen.
+
+Nehljudof meni aeaenetoennae ulos. Haen ei edes haevennyt. Haen naeki Matrjonan
+kasvojen ilmeestae, ettae taemae tuomitsi haentae ja oli siinae oikeassa;
+tiesi, ettae se, mitae haen tekee, on pahaa; mutta elaeimellinen tunne,
+paeaestyaeaen erilleen entisestae hyvaen rakkauden tunteesta Katjushaan,
+valloitti haenet ja hallitsi nyt yksin tunnustamatta mitaeaen muuta. Haen
+tiesi nyt, mitae oli tehtaevae tunteen tyydyttaemiseksi ja haki vaan keinoa
+sitae tehdaeksensae.
+
+Koko illan haen oli kuin poissa tolalta: milloin haen tuli taetien
+huoneeseen, milloin haen laeksi sieltae ja meni omaan huoneeseensa, ja
+portaille, ja ajatteli vaan sitae, kuinka saisi tavata haentae muiden
+naekemaettae; mutta sekae Katjusha itse vaeitteli haentae, ettae Matrjona
+Pavlovna koitteli pitaeae Katjushaa silmaellae.
+
+
+
+
+XVII.
+
+
+Naein kului koko ilta ja tuli yoe. Tohtori meni levolle. Taedit tekivaet
+maatapanoa. Nehljudof tiesi, ettae Matrjona Pavlovna on nyt taetien luona
+makuuhuoneessa ja Katjusha piikakamarissa--yksin. Nehljudof meni jaelleen
+portaille. Pihalla oli pimeae, kostea, laemmin, ja se valkea sumu, joka
+kevaeisin sulattaa viimeisen lumen taikka auttaa viimeisen lumen
+sulamista, taeytti koko ilman. Joelta, joka oli noin 100 askeleen paeaessae
+talon edessae, jyrkaenteen alla, kuului kummallisia aeaeniae, se oli
+halkeileva jaeae.
+
+Nehljudof tuli alas portailta ja kaeyden laetaekoeiden yli lunta myoeten
+kiersi piikakamarin ikkunan taa. Sydaen tykytti haenen rinnassaan niin,
+ettae haen kuuli sen; haenen hengityksensae milloin pysaehtyi, milloin taas
+purkautui ulos raskaana huokauksena. Piikakamarissa paloi pieni lamppu;
+Katjusha istui yksin poeydaen aeaeressae ajatuksiinsa vaipuneena, ja katseli
+eteensae. Nehljudof katsoi haentae kauan liikahtamatta, tahtoen tietaeae mitae
+Katjusha tekee, kun ei kukaan haentae naee. Parin minuutin kuluessa
+Katjusha istui liikahtamatta paikallaan, nosti sitten silmaensae, hymyili
+ja pudisti paeaetaensae ikaeaenkuin olisi itseaensae nuhdellut ja muuttaen
+asentoansa aekkinaeisellae liikkeellae pani molemmat kaetensae poeydaelle ja
+alkoi tuijottaa eteensae.
+
+Nehljudof seisoi ja katseli haentae kuunnellen samalla tahtomattaan
+sydaemmensae tykytystae ja joelta kuuluvia kummallisia aeaeniae. Siellae joella
+sumussa tapahtui jokin vaesymaetoen, vitkallinen tyoe, milloin siellae
+tohisi, milloin ratisi, milloin kohisi, milloin pienet jaeaesirpaleet
+kilisivaet niinkuin lasi.
+
+Haen seisoi ja katseli Katjushan mietteisiin vaipuneita sisaellisen
+taistelun rasittamia kasvoja ja haentae saeaelitti, mutta kummallista kyllae
+taemae saeaeli ainoastaan enensi haenen himoansa Katjushaan.
+
+Himo valtasi haenet kokonaan.
+
+Haen koputti ikkunaan.
+
+Katjusha ikaeaenkuin olisi saanut saehkoeiskun, vavahti koko ruumiillaan ja
+kauhistus ilmeni haenen kasvoilleen. Sitten haen hypaehti seisaalleen, tuli
+ikkunan luo ja painoi kasvonsa lasiin. Kauhistus oli haenen kasvoissaan
+vielae silloinkin, kun haen, pannen molemmat kaetensae kaihtimiksi
+ohimoltansa vasten, tunsi Nehljudofin. Haenen kasvonsa olivat tavattoman
+totiset, Nehljudof ei ollut niitae koskaan semmoisina naehnyt. Katjusha
+hymyili vasta sitten kuin Nehljudof oli ensin hymyillyt,--hymyili
+ainoastaan niinkuin noeyrtyen haenen tahtonsa alle, mutta sydaemmessaeaen
+haenellae ei ollut hymyilyae, vaan ainoastaan pelkoa. Nehljudof viittasi
+haentae kaedellaensae kutsuen haentae pihalle luoksensa. Mutta haen pudisti
+paeaetaensae merkiksi ettei tahtonut tulla ja jaei seisomaan ikkunan luo.
+Nehljudof painoi vielae kerran kasvonsa lasiin kiinni ja tahtoi huutaa
+haenelle, ettae haen tulisi, mutta Katjusha samassa kaeaentyi oveen paein,
+naehtaevaesti haentae huusi joku. Nehljudof meni loitommaksi ikkunasta. Sumu
+oli niin sakea, ettae viiden askeleen paeaehaen talosta ei ikkunoita enaeae
+naekynyt, vaan ne olivat ainoastaan mustina aukkoina, joiden sisaestae
+paistoi punainen, tavattoman suurelta naeyttaevae lampun valo. Joelta
+kuului yhae samaa kummallista sohinaa, ryskettae, raeiskettae ja jaeaen
+kilinaeae. Jonkun matkan paeaessae sumun sisaestae pihalla lauloi kukko, kohta
+vastasivat laeheltae toiset ja kaukaa kylaestae kuului sekasin ja yhteen
+sulautuen kukkojen laulut. Mutta ympaerillae oli kaikki, paitsi jokea,
+aivan hiljaa. Taemae oli toinen kukonlaulu.
+
+Kulkien pari kertaa edestakasin talon nurkan takana ja astuen muutaman
+kerran jalallaan laetaekkoeoen Nehljudof tuli jaelleen piikakamarin ikkunan
+luo. Lamppu oli vielae palamassa ja Katjusha istui vielae yksin poeydaen
+aeaeressae ikaeaenkuin ollen kahden vaiheella. Heti kun Nehljudof tuli
+ikkunan luo, katsahti Katjusha haeneen. Nehljudof koputti. Sen enempaeae
+arvelematta Katjusha heti juoksi ulos piikakamarista, ja Nehljudof kuuli
+kuinka ulko-ovi meni raolleen ja sitte vingahti. Haen odotti Katjushaa jo
+eteisessae ja heti aeaenetoennae sulki haenet syliinsae. Katjusha likistaeytyi
+haeneen kiinni, nosti paeaensae ja otti vastaan haenen suutelonsa. He
+seisoivat etehisen nurkan takana kuivalla paelvipaikalla ja Nehljudof oli
+taeynnaensae tuskallista tyydyttaemaetoentae halua. Aekkiae ovi taas lonksahti ja
+taas samaten vingahti ja Matrjona Pavlovna kuului vihaisesti huutavan.
+
+--Katjusha!
+
+Katjusha irtausi Nehljudofin sylistae ja palasi piikakamariin.
+
+Nehljudof kuuli kuinka ovi pantiin lukkoon. Taemaen jaelkeen kaikki
+hiljeni, katosi ikkunasta punainen valon silmae, jaei vaan sumu ja joen
+tohina.
+
+Nehljudof tuli ikkunan luo, ei ketaeaen naekynyt. Haen koputti, ei kukaan
+vastannut. Nehljudof palasi sisaeaen herrasportaiden kautta, vaan haen ei
+saanut unta. Haen otti saappaat jalastaan ja meni paljain jaloin kaeytaevaeae
+pitkin Katjushan ovelle Matrjona Pavlovnan huoneen vieressae. Ensin haen
+kuunteli Matrjona Pavlovnan rauhallista kuorsaamista ja aikoi jo astua
+sisaeaen, kun yhtaekkiae kuuli taemaen yskivaen ja kaeaentyvaen narajavalla
+vuoteellaan. Haen jaehmettyi kauhistuksesta ja seisoi naein noin viisi
+minuuttia. Kun sitten taas kaikki hiljeni ja rauhallinen kuorsaaminen
+jaelleen alkoi kuulua, niin Nehljudof, koettaen astua semmoisille
+permantopalkeille, jotka eivaet narisseet, meni edemmaes ja tuli aivan
+Katjushan oven luo. Kaikki oli hiljaa. Katjusha naehtaevaesti ei nukkunut,
+koska haenen hengitystaeaen ei kuulunut. Mutta heti kun Nehljudof oli
+kuiskannut: "Katjusha!",--hypaehti taemae pystyyn, tuli oven luo ja
+suuttuneena, kuten Nehljudofista naeytti, alkoi pyytaeae haentae laehteinaeaen.
+
+--No miltae taemae naeyttaeae? Voiko nyt naein?
+
+Taedit sattuvat kuulemaan,--puhui haenen suunsa, mutta koko haenen
+olemuksensa puhui:--"minae olen kokonaan sinun."
+
+Ja _taemaen_ vaan ymmaersi Nehljudof.
+
+--No, avaahan hetkeksi vaan. Rukoilen sinua,--puhui haen mielettoemiae
+sanoja.
+
+Katjusha vaikeni, sitten Nehljudof kuuli haenen kaetensae hapuilevan oven
+ripaa. Ripa naksahti ja haen tunkeutui sisaeaen avatusta ovesta. Haen otti
+Katjushan syliinsae semmoisena kuin taemae oli kovassa, karkeassa paidassa,
+kaesivarret paljaina, nosti haenet ja kantoi pois.
+
+--Ah! Mitae te teette?--kuiskasi Katjusha. Mutta Nehljudof ei vaelittaenyt
+haenen sanoistaan kantaessaan haentae omaan huoneeseensa.
+
+--Ah, aelkaeae, paeaestaekaeae,--puhui Katjusha, mutta itse likistaeytyi haentae
+vastaan!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun Katjusha vapisevana ja vaiteliaana, mitaeaen vastaamatta Nehljudofin
+sanoihin laeksi haenen luotansa, tuli Nehljudof ulos portaille ja pysaehtyi
+koettaen saada selville sen kaiken merkitystae, mitae oli tapahtunut.
+
+Pihalla oli jo valoisampi: alhaalla joella jaeiden raeiske ja kilinae ja
+sohina oli yhae enennyt ja entisten aeaenten lisaeksi oli tullut veden
+lorina. Sumu alkoi taas laskeutua ja sumuseinaen takaa nousi vaillinainen
+kuu surullisesti valaisten jotakin mustaa ja hirvittaevaeae.
+
+"Mitae taemae nyt on? Suuri onniko vai suuri onnettomuusko minulle on
+tapahtunut?"--kysyi haen itseltaeaen.--"Naeinhaen aina, naeinhaen
+kaikki",--sanoi haen itselleen ja meni maata.
+
+
+
+
+XVIII.
+
+
+Seuraavana paeivaenae tuli Shenbok loistavan iloisena taetien luo
+Nehljudofia hakemaan ja valloitti naemaet kokonaan siroudellaan,
+ystaevyydellaeaen, iloisuudellaan, rakkaudellaan Dmitriae kohtaan ja
+anteliaisuudellaan. Vaikka haenen anteliaisuutensa hyvin miellyttikin
+taetejae, niin se kuitenkin saattoi heidaet ymmaelle liioittelunsa vuoksi.
+Taloon saapuneille sokeille kerjaelaeisille haen antoi ruplan,
+palvelusvaeelle jakoi 15 ruplaa juomarahoja ja kun Sofia Ivanovnan
+bolognalainen koira sattui haenen naehden repaesemaeaen jalkansa veriin; niin
+haen, tarjoutuen sitomaan haavaa, ei epaeillyt hetkeaekaeaen, vaan repi
+siekaleiksi korureunaisen batistinenaeliinansa, (Sofia Ivanovna tiesi,
+ettae taemmoeiset nenaeliinat maksavat vaehintaein 15 ruplaa tusina), ja teki
+siitae siteitae koiraa varten. Taedit eivaet ennen olleet semmoista naehneet
+ja tiesivaet, ettae taellae Shenbokilla oli 200 tuhannen velat, jotka,
+Shenbok tiesi sen, eivaet koskaan tulisi maksetuiksi, ja ettae siis 25
+ruplaa enemmaen tai vaehemmaen ei merkinnyt haenelle mitaeaen,
+
+Shenbok viipyi vaan yhden paeivaen ja seuraavana yoenae matkusti pois
+yhdessae Nehljudofin kanssa. He eivaet voineet viipyae kauemmin, koska
+maeaeraeaika jolloinka piti astua rykmenttiin, oli jo aivan kaesissae.
+
+Nehljudofin sydaemmessae taenae viimeisenae paeivaenae taetien luona, kun haenellae
+oli yoe tuoreessa muistissa, nousi ja taisteli keskenaeaen kaksi tunnetta,
+toinen: polttavat aistilliset muistot elaeimellisestae rakkaudesta, joka
+tosin ei laeheskaeaen ollut antanut mitae oli luvannut, ja jonkinlainen
+tyytyvaeisyys siihen, ettae tarkoitus oli saavutettu; toinen oli tieto
+siitae, ettae haen oli tehnyt jotakin hyvin pahaa ja ettae taemae paha oli
+korjattava ja korjattava ei Katjushan, vaan haenen itsensae taehden.
+
+Siinae itsekkyyshulluuden tilassa, jossa haen oli, ajatteli Nehljudof vaan
+itseaensae,--ajatteli sitae, tuomitsevatko haentae ihmiset ja missae maeaerin,
+jos saavat tietaeae, miten haen oli menetellyt Katjushan kanssa, eikae
+yhtaeaen ajatellut sitae, mitae Katjusha tuntee ja miten haenen on kaeypae.
+
+Haen ajatteli kuinka Shenhok koettaa paeaestae perille haenen suhteestansa
+Katjushaan, ja taemae kutkutti haenen itserakkauttansa.
+
+--Siksipae sinae rupesitkin niin aekkiae pitaemaeaen taeteistae,--sanoi Shenbok
+naehtyaeaen Katjushan:--ettae kokonaisen viikon asuit heidaen luonansa. Enpae
+olisi minaekaeaen sinun sijassasi raskinut laehteae. Ihastuttava olento!
+
+Nehljudof ajatteli vielae sitaekin, ettae vaikka vaehaen saeaelittikin laehteae
+nyt ennenkuin oli ennaettaenyt taeysin nauttia rakkaudesta haeneen, oli
+laehtemisen pakko siitae syystae hyoedyllinen, ettae se kerrassaan katkasi
+suhteet, joita olisi ollut vaikea yllaepitaeae. Ajatteli haen vielae sitaekin,
+ettae pitaeisi antaa Katjushalle rahaa, ei haenen taehtensae, ei sentaehden
+ettae naemae rahat olisivat olleet haenelle tarpeen, vaan sentaehden, ettae
+niin on aina tapana tehdae, ja haentae olisi pidetty epaerehellisenae
+ihmisenae, jos haen kaeytettyaeaen Katjushaa hyvaeksensae, ei olisi siitae
+maksanut. Haen antoikin Katjushalle rahaa,--sen verran kuin piti sopivana
+omaan ja haenen asemaansa naehden.
+
+Laehtoepaeivaenae, paeivaellisen syoetyae, haen yllaetti Katjushan eteisessae. Taemae
+saevaehti punaseksi naehtyaeaen haenet ja aikoi mennae ohitse osoittaen
+silmillaeaen, ettae piikakamarin ovi oli auki, mutta Nehljudof pidaetti
+haenet.
+
+--Minae olisin tahtonut jaettaeae hyvaesti,--sanoi Nehljudof rutistellen
+kaedessaeaen kirjekuorta sataruplasen kanssa.--Taessae olisi...
+
+Katjusha arvasi, rypisti silmaensae, pudisti paeaetaensae ja tyoensi pois haenen
+kaetensae.
+
+--Ei, ota,--mutisi Nehljudof ja pisti kirjekuoren haenen poveensa ja
+aivan kuin olisi polttanut itseaensae, vaeaentaeen kasvojaan, voihkaen juoksi
+huoneeseensa.
+
+Ja kauan taemaen jaelkeen haen yhae kaeveli huoneessansa vaeaennellen itseaensae,
+jopa hyppien ja aeaeneensae aehkien kuten ruumiillisesta kivusta, joka kerta
+kun muisti taemaen kohtauksen.
+
+Vaan mitae oli tehtaevae? Naeinhaen menettelivaet kaikki. Naein Shenbok
+guvernantin kanssa, josta oli kertonut, naein setae Grisha, naein isae kun
+taemae asui kylaessae ja haenelle syntyi talonpoikaisnaisen kanssa avioton
+poika Mitenjka, joka vielaekin oli elossa. Mutta jos kaikki naein
+menettelivaet, niin tietysti naein olikin meneteltaevae. Taeten haen
+lohdutteli itseaensae, vaan ei voinut mitaeaen lohdutusta tuntea. Taemae
+muisto poltti haenen omaatuntoansa.
+
+Sydaemmessaensae, sen syvimmaessae sopukassa haen tiesi menetelleensae niin
+huonosti, alhaisesti, saeaelimaettoemaesti, ettae, muistaen taetae tekoa,
+haenellae ei ollut oikeutta katsoa silmiin ketaeaen, saatikka tuomita
+ketaeaen, puhumattakaan siitae, ettae olisi voinut pitaeae itseaensae sinae
+erinomaisena jalosukuisena ja jalomielisenae nuorena miehenae, jommoisena
+haen itseaensae piti. Mutta haenen oli pitaeminen itseaensae semmoisena siksi,
+ettae olisi voinut jatkaa reipasta ja iloista elaemaeae. Taehaen oli vaan yksi
+keino: olla ajattelematta koko asiaa. Naein haen olikin tehnyt.
+
+Se elaemae, johon haen oli tulemassa,--uudet seudut, toverit,
+sota,--auttoivat haentae. Ja mitae kauemmin haen eli, sitae enemmaen asia
+haeipyi haenen mielestaeaen, kunnes se lopulta todella kokonaan unohtui.
+
+Yhden ainoan kerran, kun haen sodan jaelkeen, toivoen naekevaensae Katjushaa,
+poikkesi taetien luo ja sai tietaeae, ettei Katjusha enaeae siellae ollut,
+ettae taemae oli kohta haenen laehtoensae jaelkeen poistunut talosta
+synnyttaeaeksensae ja jossain synnyttaenytkin ja sittemmin, kuten taedit
+olivat kuulleet, kokonaan pilaantunut, haenen sydaentaensae kouristi. Aikaan
+naehden saattoi lapsi, jonka Katjusha oli synnyttaenyt, olla Nehljudofin,
+mutta saattoihan se olla toisenkin. Taedit sanoivat, ettae Katjusha oli
+turmeltunut ja oli epaesiveellinen luonne, samoin kuin aeitinsae. Taemae
+taetien arvostelu oli Nehljudofin mieleen, koska se tuntui puolustavan
+haentae. Alussa haen kuitenkin tahtoi loeytaeae Katjushan ja lapsen, mutta
+sittemmin, juuri sentaehden, ettae haenen teki sydaemmensae syvimmaessae
+liiaksi kipeaetae ja haentae liiaksi haevetti ajatella taetae, ei haen tehnyt
+tarpeellisia voimainponnistuksia asiaan ryhtyaeksensae, vaan herkesi
+syntiaensae ajattelemasta ja unohti sen vielaekin enemmaen.
+
+Mutta nytpae vasta taemae kummallinen yhteensattumus muistutti haenelle
+kaikki ja vaati haentae tunnustamaan sydaemmettoemyytensae, julmuutensa ja
+alhaisuutensa, jotka olivat tehneet haenelle mahdolliseksi elaeae kymmenen
+vuotta taemmoeinen synti omallatunnolla. Haen oli kuitenkin vielae kaukana
+taellaisesta tunnustamisesta ja ajatteli nyt vaan sitae kunhan ei koko
+juttu vaan tulisi ilmi ja Katjusha taikka haenen puolustajansa kertoisi
+asian laitaa ja haepaeisisi haentae kaikkien edessae.
+
+
+
+
+XIX.
+
+
+Taemmoeisessae mielentilassa oli Nehljudof astuessaan oikeussalista
+valamiesten huoneeseen. Haen istui akkunan aeaereen kuunnellen keskusteluja
+ympaerillaensae ja poltteli lakkaamatta.
+
+Iloinen kauppias hyvaeksyi naehtaevaesti koko sydaemestaeaen kauppias Smelkofin
+ajanvieton.
+
+--Onpa poika pitaenyt lystiae, oikein Siperian malliin, eikae ollut
+makukaan huono, kun semmoisen tytoen valitsi.
+
+Esimies toi esiin joitakin arvelujansa siitae, ettae koko asian paeaetoes
+riippui ruumiinavauspoeytaekirjasta. Pietari Gerasimovitsh puheli joitakin
+sukkeluuksia puotipalvelijan kanssa ja he rupesivat jollekin nauramaan.
+Nehljudof vastasi lyhyesti haenelle tehtyihin kysymyksiin, eikae toivonut
+muuta kuin ettae haenet olisi jaetetty rauhaan.
+
+Kun oikeudenpalvelija toispuoleisella kaeynnillaeaen kutsui jaelleen
+valamiehet istuntosaliin, tunsi Nehljudof kauhua ikaeaenkuin haen ei olisi
+mennyt tuomitsemaan, vaan haentae viety tuomittavaksi. Syvimmaessae
+sielussaan haen jo tunsi olevansa roisto, jonka taeytyi haevetae katsoa
+ihmisiae silmiin, ja kuitenkin haen vanhasta tavasta ja tavanmukaisilla
+itseensae luottavilla liikkeillae nousi yloes lavalle ja istuutui
+paikallensa toisena esimiehestae, jalat ristissae ja komeillen
+rilleillaeaen.
+
+Syytettyjae oli myoeskin jossain kaeytetty.
+
+Salissa oli uusia henkiloeitae--vieraatmiehet; ja Nehljudof huomasi, ettae
+Maslova katseli useamman kerran voimatta irroittaa silmiaensae eraeaeseen
+hyvin koreaan, silkkiin ja samettiin puettuun lihavaan naiseen, joka
+korkeassa suurinauhaisessa hatussaan ja komea kaesityoelaukku riippumassa
+kyynaerpaeaehaen asti paljaalla kaesivarrella, istui ensimaeisessae rivissae
+vaeliaitauksen edessae. Taemae oli, kuten haen sittemmin sai tietaeae,
+todistaja, sen laitoksen emaentae, jossa Maslova oli elaenyt.
+
+Nyt alkoi todistajain kuulustelu, nimi, uskonto j.n.e. Sitten,
+kuulusteltua asianomaisten mieltae, kuinka he tahtoivat kysyttaevaeksi:
+--valanko teolla vai ilman valaa,--ilmestyi jaelleen, vaivoin
+laahustaen jalkojansa, sama vanha pappi ja niinkuin ennenkin
+asetellen paikoilleen kultaista ristiae silkkiselle rinnallensa,
+samalla varmuudella ja luottamuksella siihen, ettae haen suorittaa
+peraeti hyoedyllistae ja taerkeaeae asiaa, vannotti todistajat ja
+asiantuntija-laeaekaerin. Vannottamisen paeaetettyae saatettiin kaikki
+todistajat ulos paitsi juuri Kitajevaa, haureuslaitoksen emaentaeae.
+Haeneltae kysyttiin, mitae haen asiasta tiesi. Kitajeva, teeskennelty hymy
+huulilla, koukkien suurihattuisella paeaellaeaen joka lauseella, kertoi
+saksalaisella murteella tarkasti ja sulavasti:
+
+Kaikkein ensimaeiseksi oli haenen luoksensa laitokseen tullut
+koridooripalvelija Simon, hakemaan tyttoeae rikasta siperialaista
+kauppiasta varten. Haen oli laehettaenyt Ljubashan. Jonkun ajan kuluttua
+Ljubasha palasi takaisin yhdessae kauppiaan kanssa. Kauppias oli jo
+kiihoittuneessa mielentilassa, puhui Kitajeva vaehaen hymyillen,--ja oli
+heillae jatkanut juomistansa ja juottanut tyttoejae. Mutta kun kauppiaalta
+puuttui rahoja, niin haen laehetti omaan kortteeriinsa taemaen saman
+Ljubashan, jota kohtaan oli saanut jonkunlaisen "eturakkauden",--sanoi
+haen katsahtaen syytettyyn.
+
+Nehljudofista naeytti, ettae Maslova taelloein hymaehti ja taemae hymyily
+inhoitti haentae. Kummallinen epaemaeaeraeinen yoekoetyksen tunne sekoittuneena
+saeaeliin heraesi haenessae.
+
+--Mitae mieltae te olette Maslovan suhteen?--kysyi punastuen ja arkaillen
+oikeuden auskultantti, joka oli maeaeraetty Maslovan puolustajaksi.
+
+--Erittaein hyvae,--vastasi Kitajeva. Tyttoe on sivistynyt ja pulska.
+Kasvatettu hyvaessae perheessae ja osaa lukea ranskaa. Joi toisinaan vaehae
+liiaksi, mutta ei koskaan yli oikeasta. Aivan erinomainen tyttoe.
+
+Katjusha katseli emaentaeae, mutta kaeaensi sitte aekkiae silmaensae valamiehiin
+ja pysaehtyi Nehljudofiin, ja haenen kasvonsa muuttuivat totisiksi, jopa
+ankaroiksi. Toinen haenen ankarista silmistaeaen katsoi kieroon. Jotenkin
+kauan olivat naemaet molemmat kummallisesti katsovat silmaet kaeaentyneinae
+Nehljudofiin ja vaikka kauhu oli vallannut Nehljudofin, ei haen voinut
+irroittautua noista hiukan kieroon katsovista silmistae kirkkaine
+valkuaisineen. Haenen mieleensae muistui tuo hirmuinen yoe, jaeaensaerkyminen,
+sumu ja erittaeinkin tuo vaillinainen kallellaan oleva kuu, joka ennen
+aamun sarastusta nousi ja valaisi jotakin mustaa ja kauheaa. Naemaet kaksi
+mustaa silmaeae, jotka katsoivat sekae haeneen ettae haenen ohitsensa,
+muistuttivat haenelle juuri tuota mustaa ja kauheata.
+
+"Haen on tuntenut minut",--ajatteli Nehljudof. Ja Nehljudof, ikaeaenkuin
+kyyristaeytyi kokoon, odottaen iskua. Mutta Katjusha ei ollut tuntenut.
+Haen vaan rauhallisesti huokasi ja taas alkoi katsoa puheenjohtajaan.
+Nehljudof huokasi myoeskin. "Voi kun taestae paeaesisi pikemmin",--ajatteli
+haen. Haen koki nyt samaa kuin metsaestyksessae, kun haavoitettu lintu on
+tapettava:--tuntuu ilkeaeltae, sekae saeaelittaeae ettae harmittaa. Tappamaton
+lintu pyristelee metsaestyslaukussa: se inhottaa ja saeaelittaeae ja tahtoisi
+pian tappaa ja unohtaa.
+
+Taemmoeisiae sekaisia tunteita liikkui nyt Nehljudofissa, haenen
+kuunnellessaan todistajien lausuntoja.
+
+
+
+
+XX.
+
+
+Mutta ihan kuin harmiksi, juttu venyi pitkaeksi: sittenkuin todistajat ja
+asiantuntija-laeaekaeri olivat yksitellen kuulusteltu ja kaikkien noiden
+tavallisten, merkitsevaellae naeyllae tehtyjen, tarpeettomien kysymysten
+jaelkeen syyttaejaein ja asianajajain puolelta, kehoitti puheenjohtaja
+valamiehiae tarkastamaan todiste-esineitae, tavattoman suurta sormusta
+briljanttikantoineen, jota naehtaevaesti oli pidetty mitae paksuimmassa
+etusormessa, ja sitten siiliae, jossa oli tutkittu myrkkyae. Naemaet esineet
+olivat sinetillae painetut ja paeaellekirjoituksilla varustetut.
+
+Valamiehet jo valmistuivat niitae tarkastamaan kun syyttaejaen apulainen
+taaskin kohosi istuimeltaan ja vaati, ettae ennenkuin ryhdyttaeisiin
+todiste-esineiden tarkastamiseen, olisi laeaekaerintarkastus julki
+luettava.
+
+Puheenjohtaja, joka puolestaan kaikin tavoin tahtoi jouduttaa juttua
+ehtiaeksensae sveitsilaeisnaisensa luokse, vaikka hyvin tiesi, ettei
+paperin lukemisesta olisi muuta kuin ikaevyyttae ja paeivaellisen viivykkiae
+ja ettae syyttaejae vaati taetae lukemista ainoastaan siksi, ettae tiesi
+olevansa oikeutettu sitae vaatimaan,--ei haen kuitenkaan voinut kieltaeae,
+vaan ilmoitti suostuvansa. Sihteeri otti esille paperin ja taas
+korisevine r ja l kirjaimineen alkoi haluttomalla aeaenellae lukea.
+
+Ruumista ulkopuolisesti tutkittaessa oli kaeynyt ilmi, ettae:
+
+1) pituus oli 2 arsinaa 12 versakkaa.
+
+--Oho, olipa siinae miehessae kokoa, sanoi huolissaan kauppias Nehljudofin
+korvaan.
+
+2) Ikae ulkomerkeistae paeaettaeen laehimaille neljaekymmentae vuotta.
+
+3) Ruumis naeyttaeae turvonneelta.
+
+4) Ihon vaeri kaikkialla vihertaevae, paikoittain tummia taepliae.
+
+5) Orvaskesi ruumiin pinnalla noussut erisuuruisiin rakkoihin,
+paikotellen laehtenyt ja riippuu laempsaekkeinae.
+
+6) Tukka mustanruskea, tiheae, irtautuu koskettaessa helposti nahasta.
+
+7) Silmaet vuotaneet ulos ja sarveiskalvo mustunut.
+
+8) Nenaeaukosta, molemmista korvista ja suusta vuotaa vaahtoinen maetae,
+suu on puoleksi auki.
+
+9) Kaula tuskin naekyvissae, kasvojen ja rinnan turpoamisen vuoksi.
+
+J. n. e., j. n. e.
+
+Taemae ulkopuolinen katselmus kaikkine erikoisseikkoineen oli esitetty
+neljaellae sivulla 27:ssae eri kohdassa, siinae tehtiin naein selkoa
+kaupungissa huvitelleen kauppiaan hirmuisesta, tavattomasta, lihavasta
+ja vielae turvonneesta, maetaenevaestae ruumiista. Epaemaeaeraeinen yoekoetyksen
+tunne, jota Nehljudof tunsi, vielaekin eneni taetae ruumiin katselmusta
+luettaessa. Katjushan elaemae ja sieramista tuleva maetae ja ulosvuotaneet
+silmaet ja haenen oma tekonsa Katjushan kanssa, kaikki naemae naeyttivaet
+haenestae samaan luokkaan kuuluvilta asioilta, ja haen oli kaikilta puolin
+naeiden asiain ympaeroeimaenae ja oli niihin hukkumassa. Kun ulkopuolisen
+katselmuksen lukeminen vihdoinkin oli paeaettynyt, huokasi puheenjohtaja
+raskaasti ja nosti paeaensae, toivoen ettae kaikki oli nyt lopussa, mutta
+sihteeri rupesi yhteenmenoon lukemaan kertomusta sisaepuolisesta
+katselmuksesta.
+
+Puheenjohtaja laski jaelleen paeaensae ja nojautuen kaeteensae, ummisti
+silmaensae. Kauppias, joka istui Nehljudofin vieressae, saattoi tuskin
+pysyae valveilla ja huojui toisinaan; syytetyt, samoin kuin santarmit
+heidaen takanansa, istuivat liikkumatta.
+
+Sisaepuolisesta tarkastuksesta kaevi ilmi, ettae.
+
+1) Paeaekallon nahka helposti irtautuu paeaekallon luista, eikae verenvuotoja
+ole missaeaen huomattu. 2) Paeaekallon luut ovat keskinkertaisen paksuja ja
+kokonaisina. 3) Kovan aivokalvon paeaellae on kaksi noin 4 tuuman suuruista
+vaerillistae taeplaeae, ja kalvo itse on vaeriltaeaen vaalean himmeae j. n. e.
+vielae 13 kohtaa.
+
+Sitten seurasi vierasmiesten nimet, allekirjoitukset ja laeaekaerin
+paeaetelmae, josta kaevi ilmi, ettae ruumiin avauksessa loeydetyt ja
+poeytaekirjaan otetut muutokset mahassa ja osaksi suolissa ja munuaisissa
+tekevaet _sangen todenmukaiseksi_ sen otaksumisen, ettae Smelkofin kuolema
+oli seuraus myrkytyksestae ja ettae myrkky oli joutunut haenen mahaansa
+yhdessae viinin kanssa. Vaikea on sanoa paeaettaeen muutoksista mahassa ja
+suolissa mitae lajia myrkkyae mahaan oli joutunut; mutta ettae myrkky oli
+joutunut mahaan viinin kanssa, saattoi paeaettaeae siitae, ettae Smelkofin
+mahassa oli paljon viiniae.
+
+--Naekyypae olleen kova juomaan,--sanoi taas kauppias heraeten.
+
+Taemae poeytaekirjan lukeminen, joka kesti noin tunnin, ei kuitenkaan
+tyydyttaenyt syyttaejaen apulaista. Kun lukeminen oli paeaettynyt, kaeaentyi
+puheenjohtaja haenen puoleensa:
+
+--Arvelen, ettae on tarpeetonta lukea asiakirjoja, jotka koskevat
+sisaelmyksien tarkastusta.
+
+--Minae puolestani pyytaeisin, ettae ne luettaisiin, sanoi syyttaejaen
+apulainen ankarasti, katsomatta puheenjohtajaan, hiukan vaan kyljittaein
+kohoten ja antaen aeaenestaensae tuntua, ettae haenen vaatimuksensa perustui
+haenen oikeuteensa ja ettei haen taestae oikeudestansa tule luopumaan, ja
+ettae kieltaeminen tulee antamaan aihetta kassatsiooniin ylioikeudessa.
+
+Suuripartainen mahakatarria sairastava oikeudenjaesen hyvaenluontoisine
+alaspaein riippuvine silmillensae, tuntien itsensae hyvin heikontuneeksi,
+kaeaentyi puheenjohtajan puoleen.
+
+--Mitae siitae lukemisesta? Venyy vaan pitemmaelle. Nuo uudet luudat eivaet
+lakase puhtaammin, vaan hitaammin.
+
+Jaesen kultaisissa silmaelaseissa ei virkkanut mitaeaen, katsoi vaan
+synkaesti ja paeaettaevaeisesti eteensae, odottamatta elaemaeltae yhtae vaehaen kuin
+vaimoltaan mitaeaen hyvaeae.
+
+Asiakirjan lukeminen alkoi.
+
+--Vuonna 188' 15 p:nae Helmikuuta aloin minae allekirjoittanut
+asianomaisen laeaekintoeosaston kaeskystae, numerolla 638,--ryhtyi sihteeri
+paeaettaevaeisesti korottaen aeaentaensae ikaeaenkuin karkoittaakseen unen
+kaikkien laesnaeolijain silmistae, lukemaan:--laeaekintaelaitoksen
+ylitarkastajan apulaisen laesnaeollessa sisaelmyksien tutkimisen,
+nimittaein:
+
+1) Oikean keuhkon ja sydaemmen, (kuusinaulaisessa lasiastiassa).
+
+2) Vatsansisaelmysten, (kuusinaulaisessa lasiastiassa).
+
+3) Mahalaukun, (kuusinaulaisessa lasiastiassa).
+
+4) Maksan, pernan ja munuaisten, (kolmenaulaisessa lasiastiassa).
+
+5) Suolien, (kuusinaulaisessa saviastiassa)... Puheenjohtaja taetae
+lukemista alotettaessa kumartui toisen jaesenen puoleen ja sipatti
+jotakin ja sitte toisen puoleen, ja saatuaan myoentaevaen vastauksen,
+keskeytti taessae kohti lukemisen:
+
+--Oikeus katsoo asiakirjan lukemisen tarpeettomaksi,--sanoi haen.
+
+Sihteeri vaikeni ja rupesi kokoilemaan papereitaan. Syyttaejaen apulainen
+alkoi vihasesti kirjoittaa jotakin muistiin.
+
+--Herrat valamiehet ovat tilaisuudessa tarkastamaan
+todiste-esineitae,--sanoi puheenjohtaja.
+
+Esimies ja muutamat valamiehistae nousivat paikoiltansa ja tietaemaettae
+kuinka liikuttaa ja miten asettaa omia kaesiaensae, tulivat poeydaen luo ja
+vuorotellen katsahtivat sormukseen, laeaekepulloon ja siiliin. Kauppias
+paeaelliseksi koitteli sormusta omaan sormeensa.
+
+--No jo oli sormikin,--sanoi haen palattuaan paikoillensa.--Ihan on
+kurkun kokonen,--lisaesi haen naehtaevaesti mielihyvaellae ajatellen sitae
+jaettilaeissankaria, joksi haen myrkytettyae kauppiasta kuvaili.
+
+
+
+
+XXI.
+
+
+Kun todiste-esineiden tarkastus oli suoritettu, ilmoitti puheenjohtaja
+oikeudellisen tutkimuksen paeaettyneeksi ja yhteen kyytiin antoi
+puheenvuoron syyttaejaelle toivoen pikemmin paeaesevaensae asiasta siinae
+luulossa, ettae taemaekin on ihminen, joka tahtoo sekae tupakoida ettae syoedae
+paeivaellistae ja saeaelii heitae. Mutta syyttaejaen apulainen ei saeaelinyt
+itseaensae eikae heitae.
+
+Syyttaejaen apulainen oli jo luonnostaan aika typerae, mutta taemaen ohella
+haen onnettomuudeksensa oli lopettanut lyseokurssin kultamitalilla ja
+yliopistossa saanut palkinnon kirjoituksesta, joka koski servituutteja
+roomalaisen oikeuden mukaan ja jonka johdosta haen oli suurimmassa maeaerin
+varma ja tyytyvaeinen itseensae, (jota vielae yllytti naisten suosio), ja
+sentaehden oli erityisesti typerae. Kun haen sai puheenvuoron, nousi haen
+hitaasti yloes, esiintyen naein vartalonsa, koko suloudessa. Kirjaillussa
+univormussaan ja laskien molemmat kaetensae pulpetille, paeae hiukan
+kallellaan, katsahdettuaan, syytettyjae vaelttaeen, yli koko salin, haen
+alkoi:
+
+--Asia, joka on jaetetty teidaen ratkaistavaksenne, herrat
+valamiehet,--naein alkoi haen poeytae- ja asiakirjojen lukemisen aikana
+valmistamansa puheen,--on, jos niin saan sanoa, olevia oloja kuvaava
+rikos. Syyttaejaen apulaisen mielestae piti haenen puheellansa oleman
+yhteiskunnallinen merkitys, niinkuin oli niillae kuuluisilla puheilla,
+joita kuuluisiksi tulleet asianajajat olivat pitaeneet. Kuulijain
+joukossa ei tosin ollut muita kuin kolme naista: ompelija, kyoekkipiika
+ja Simonin sisar sekae yksi kuski, mutta taemae ei merkinnyt mitaeaen. Nuo
+kuuluisuudet olivat samalla tavalla alkaneet. Ja syyttaejaen apulaisen
+periaate oli se, ettae haenen oli oleminen aina asemansa korkeimmalla
+huipulla, se on: tunkeutua rikoksen psykoloogisen merkityksen syvyyteen
+ja paljastaa yhteiskunnallisia maetaehaavoja.
+
+--Te naeette edessaenne, herrat valamiehet, kuvaavan, jos niin voi sanoa:
+vuosisadan-lopun rikoksen, jonka tunnusleimana niin sanoakseni ovat sen
+surullisen maedaennaeisyyden ominaiset piirteet, johon meidaen paeivinaemme
+sortuvat ne yhteiskuntamme alkuainekset, jotka ovat taemaen kehityksen
+niin sanoakseni enin polttavien saeteitten alaisina...
+
+Syyttaejaen apulainen puhui hyvin kauan, yhdeltae puolen koettaen muistaa
+kaikki ne viisaat asiat, joita haen oli ajatellut, toiselta puolen,--ja
+se oli paeaeasia,--koettaen olla hetkeksikaeaen pysaehtymaettae ja saada
+puheensa juoksemaan toeksaehtaemaettae 1-1/4 tunnin ajan. Yhden ainoan kerran
+haen pysaehtyi ja jotenkin kauan nieli sylkeae, mutta samassa haen suoriutui
+ja paransi viipymisensae yhae suuremmalla kaunopuheliaisuudella. Haen puhui
+milloin hienolla mielistelevaellae aeaenellae muuttaen jalkaa ja katsoen
+valamiehiin, milloin hiljaisella toimeliaalla aeaenellae, vihkoonsa
+katsellen, milloin kovalla paljastavalla aeaenellae, kaeaentyen toisinaan
+katsojiin toisinaan valamiehiin. Ainoastaan syytettyihin, jotka kaikki
+kolme tuijottivat haeneen silmillaensae, ei haen kertaakaan katsahtanut.
+Haenen puheensa kosketteli kaikkea sitae viimeistae, mistae haenen
+piireissaeaen silloin puhuttiin ja jota pidettiin silloin ja pidetaeaen yhae
+vielae tieteellisen viisauden viimeisenae sanana. Taessae oli sekae
+perinnoellisyyttae ettae synnynnaeistae rikoksellisuutta, sekae Lombrosoa ettae
+Tardesia, sekae kehitysoppia ettae taistelua olemassa-olosta, sekae
+hypnotismia ettae suggestioonia, sekae Charcotia ettae dekadenssia.
+
+Kauppias Smelkof oli syyttaejaen apulaisen maeaeritelmaen mukaan mahtavan,
+koskemattoman, leveaeluontoisen, venaelaeisen ihmisen perikuva, joka
+luottavaisuutensa ja jalomielisyytensae taehden joutui syvaesti
+turmeltuneiden luonteiden uhriksi ja niiden valtaan.
+
+Simon Kartinkin oli maaorjuuskauden atavistinen tuote, alaspoljettu
+ihminen, ilman sivistystae, ilman periaatteita, jopa ilman uskontoakin.
+Jefimia oli haenen rakastettunsa ja perinnoellisyyden uhri. Taessae oli
+naekyvissae kaikki degenereeratun henkiloen tunnusmerkit. Mutta rikoksen
+paeaevaikuttimena oli Maslova, ollen dekadenssi-ilmioen kaikkein
+alhaisimpia edustajia. Taemae nainen,--puhui syyttaejaen apulainen
+katsomatta haeneen,--on saanut kasvatuksen, me olemme kuulleet taessae
+oikeudessa haenen emaentaensae todistuksen. Haen ei ainoastaan osaa lukea ja
+kirjoittaa, vaan osaa myoeskin ranskan kieltae, haen on orpo ja luultavasti
+kantaa itsessaeaen rikoksellisuuden siemeniae; haen oli kasvatettu
+sivistyneessae aatelisperheessae ja olisi voinut elaettaeae henkensae
+rehellisellae tyoellae, mutta taestae huolimatta haen jaettaeae hyvaentekijaensae,
+antautuu intohimoihinsa ja naeiden tyydyttaemiseksi menee haureustaloon,
+missae haen sivistykseensae naehden voittaa muut kumppaninsa ja erittaeinkin,
+kuten te, herrat valamiehet, olette haenen emaennaeltaensae taeaellae kuulleet,
+ilmaisee taitoa vaikuttaa mainitussa talossa kaevijoeihin sillae
+salaperaeisellae ominaisuudella, joka on tunnettu nimellae suggestiooni, ja
+jonka perille tiede ja erittaeinkin Charcotin koulu on viime aikoina
+paeaessyt. Taemaenpae ominaisuuden avulla haen nyt ottaa valtaansa venaelaeisen,
+mahtavan, hyvaentahtoisen, luottavaisen, rikkaan vieraan ja kaeyttaeae taetae
+luottamusta ensin varastaakseen ja sitten saeaelimaettoemaesti ottaakseen
+haenet hengiltae.
+
+--Jo taitaa panna omiaan,--sanoi hymyillen puheenjohtaja, kumartuen
+ankaran jaesenen puoleen.
+
+--Hirveae poelloe,--vastasi ankara jaesen.
+
+--Herrat valamiehet, jatkoi yhae syyttaejaen apulainen, sulavasti
+mutkuillen solakkaa vartaloansa,--teidaen vallassanne on naeiden
+henkiloeiden kohtalo, mutta teidaen vallassanne on osaksi myoeskin
+yhteiskunnan kohtalo, johon te tuomiollanne vaikutatte. Te syvennytte
+taemaen rikoksen merkitykseen, oivallatte sen vaaran, joka yhteiskuntaa
+uhkaa Maslovan tapaisten niinsanoakseni pataloogisten indiviidien
+puolelta ja varjelette sitae saastasta, varjelette taemaen yhteiskunnan
+syyttoemiae alkuaineksia tarttuvasta saastasta ja vielaepae usein haevioestae.
+
+Ja ikaeaenkuin itsekin lamautuen tehtaevaen paeaetoeksen taerkeyden edessae
+syyttaejaen apulainen, naehtaevaesti aeaerimmilleen ihastuneena omaan
+puheeseensa, laskeutui tuolillensa.
+
+Lukuun ottamatta kaunopuheliaisuuden kukkia, oli haenen puheensa sisaellys
+se, ettae Maslova oli hypnotiseerannut kauppiaan ja saavutettuaan
+mielistelemaellae haenen suosionsa ja tultuaan avain mukanaan haenen
+huoneeseensa rahoja hakemaan, tahtoi itse ottaa kaikki, vaan kun Simon
+ja Jefimia haenet tavoittivat, oli pakoitettu tasaamaan heidaen kanssansa.
+Ja sitten peittaeaeksensae rikoksen jaelkiae, tuli jaelleen kauppiaan kanssa
+hotelliin ja myrkytti haenet siellae.
+
+Kun syyttaejaen apulainen oli puheensa paeaettaenyt, nousi asianajajain
+penkiltae keski-ikaeinen haennystakkiin puettu mies, leveae, taerkaetty,
+valkenen puoliympyrae rinnassa ja lausui reippaan puheen Kartinkinin ja
+Botshkovan puolustukseksi. Taemae oli heidaen, kolmella sadalla ruplalla
+palkkaamansa vannotettu asianajaja. Taemae vaeitti heidaen molempien
+syyttoemyyttae ja sysaesi koko syyn Maslovan niskoille.
+
+Haen koetti naeyttaeae peraettoemaeksi Maslovan vaeitteen, ettae Botshkova ja
+Kurtinkin olisivat olleet taemaen kanssa yhdessae, kun haen otti rahat, ja
+koetti todistaa; ettae Maslovan vaeitteellae, taemae kun oli rikoksen teossa
+tavattu myrkyttaejae, ei voinut olla merkitystae. Nuo rahat,--2,500
+ruplaa,--puhui asianajaja,--saattoivat varsin hyvin olla kahden ahkeran
+ja rehellisen ihmisen ansaitsemia, he kun joskus saivat paeivaessae 3 jopa
+5:skin ruplaa hotellivierailta. Kauppiaan rahat olivat Maslovan
+anastamat ja olivat ne sittemmin jollekin annetut taikka hukatut, koska
+Maslova ei ollut selvaepaeisenae. Myrkytyksen oli Maslova yksin saanut
+aikaan.
+
+Taemaen perustuksella haen pyysi valamiehiae julistamaan Kartinkinin ja
+Botshkovan syyttoemiksi rahojen anastamiseen, mutta jos heidaet
+katsottaisiinkin syyllisiksi anastamiseen, niin ainakin ottamatta osaa
+myrkytykseen ja ilman edellaekaeypaeae aikomusta.
+
+Lopuksi taemae asianajaja, pistellen syyttaejaen apulaista, teki
+sen huomautuksen, ettae herra syyttaejaen loistavat mietteet
+perinnoellisyydestae, joskin selvittaevaet taemaen kysymyksen tieteellisiae
+naekoekohtia, eivaet olleet taessae tapauksessa paikallaan, koskapa Botshkova
+oli tuntemattomain vanhempain lapsi.
+
+Syyttaejaen apulainen kirjoitti jotakin vihasesti paperiinsa ja osoittaen
+ylenkatseellista kummastusta kohautti olkapaeitaeaen.
+
+Sitten nousi Maslovan puolustaja istualtaan ja aristellen, kangertaen
+lausui puolustuspuheensa. Kieltaemaettae sitae, ettae Maslova oli ottanut
+osaa rahojen anastamiseen, haen vaeitti ainoastaan sitae, ettei Maslovalla
+ollut tarkoitusta myrkyttaeae Smelkofia, ja ettae haen oli antanut pulverin
+vaan siinae tarkoituksessa, ettae Smelkof nukkuisi. Oli haenellaekin aikomus
+vaehaen hoeystaeae esitystaeaen kaunopuheliaisuudella, mainitsemalla kuinka
+Maslovan oli turmelukseen saattanut mies, joka oli jaeaenyt rankaisematta,
+silloin kuin Maslova yksin sai kantaa lankeemuksensa koko painon, mutta
+taemae asianajajan retki psykologiian alalle meni kokonansa vaetykselleen,
+niin ettae kaikkia haevetti. Kun haen puhua vatkutteli miesten julmuudesta
+ja naisen aseman kurjuudesta, niin puheenjohtaja, haluten auttaa haentae,
+pyysi haentae pysymaeaen paremmin asiassa.
+
+Taemaen puolustajan jaelkeen nousi jaelleen syyttaejaen apulainen ja
+puolustettuaan vaeitettaensae perinnoellisyydestae ensimaeistae asianajajaa
+vastaan sillae, ettae vaikka Botshkova onkin tuntemattomain vanhempain
+tytaer, niin ei perinnoellisyysopin todenperaeisyys sillae suinkaan ole
+kumottu, koskapa perinnoellisyyden laki lepaeae niin vankalla
+tieteellisellae pohjalla, ettemme ainoastaan ole oikeutetut johtamaan
+rikosta perinnoellisyydestae vaan vielaepae perinnoellisyyttae rikoksesta.
+Mitae taas tuli puolustajan otaksumiseen, ettae Maslova muka olisi jonkun
+luullun viettelijaen turmelema (haen lausui erittaein myrkyllisesti sanan
+luullun), niin tosiasiat pikemminkin puhuivat siihen suuntaan, ettae
+juuri Maslova oli monien monituisten uhriensa viettelijae, jotka olivat
+haenen kaesiinsae joutuneet. Naein sanottuansa haen voittoriemuisena koeksaehti
+istumaan.
+
+Sitten annettiin syytetyille tilaisuus puolustaa itseaensae.
+
+Jefimia Botshkova uudisti sen, ettei haen mitaeaen tiennyt eikae ollut
+mihinkaeaen ottanut osaa ja vaeittaemaellae vaeitti Maslovaa syypaeaeksi
+kaikkeen. Simon toisti vaan useamman kerran:
+
+--Teillae on valta, minae olen viaton, suotta syytaette.
+
+Mutta Maslova ei sanonut mitaeaen.
+
+Puheenjohtajan kehoitettua haentae tuomaan esiin, mitae haenellae oli
+puolustukseksensa sanottavaa, Maslova vaan nosti haeneen silmaensae,
+katsahti kaikkiin kuten kierretty metsaeotus, ja heti taas laski alas
+silmaensae ja rupesi itkemaeaen, aeaenekkaeaesti nyyhkyttaeen.
+
+--Mikae teidaen on?--kysyi kauppias, joka istui Nehljudofin vieressae,
+kuultuansa aekkiae kummallisen aeaenen Nehljudofin suusta. Taemae aeaeni oli
+pidaetettyae itkua.
+
+Nehljudof ei yhae vielaekaeaen ymmaertaenyt nykyisen tilansa koko merkitystae
+ja arveli hermojensa heikkouden syyksi, ettae haen tuskin sai hillityksi
+itkua ja kyyneleitae, jotka olivat nousseet haenen silmiinsae. Haen pani
+rillit silmillensae peittaeaekseen niitae, otti sitten esille nenaeliinan ja
+alkoi turistaa.
+
+Haevaeistyksen pelko, joka olisi haentae kohdannut, kun kaikki oikeussalissa
+olisivat saaneet tietaeae haenen teostansa, tahtoi pysaeyttaeae haenessae
+tapahtuvaa sisaellistae tyoetae. Taemae pelko oli taehaen ensimaeiseen aikaan
+kaikkea muuta voimakkaampi.
+
+
+
+
+XXII.
+
+
+Syytettyjen sanottua viimeisen sanansa ja asianomaisten sovittua
+tehtaevien kysymysten muodosta, joka kaikki kesti vielae jokseenkin kauan,
+pantiin kysymykset lopulliseen muotoonsa ja puheenjohtaja esitti
+yleissilmaeyksen jutusta.
+
+Ennen antautumista itse juttuun haen hyvin kauvan selitteli valamiehille
+miellyttaevaellae kodikkaalla puhetavalla, ettae ryoestoe on ryoestoe, mutta
+varkaus on varkautta ja ettae anastaminen lukitusta paikasta on
+anastamista lukitusta paikasta, mutta anastaminen lukitsemattomasta
+paikasta on anastamista lukitsemattomasta paikasta. Ja selitellen taetae
+haen erittaeinkin usein katsahteli Nehljudofiin ikaeaenkuin olisi juuri
+haenelle tahtonut saada selvaeksi taemaen taerkeaen seikan, toivoen, ettae haen
+ymmaerrettyaensae haenet, selittaeae sen sitten tovereillensa. Sitten
+arvellen, ettae valamiehet olivat jo kylliksi paeaesseet naeiden totuuksien
+perille, alkoi haen kehitellae toista totuutta, joka koski sitae, ettae
+tapoksi sanotaan semmoista tekoa, josta seuraa ihmisen kuolema ja taemaen
+mukaan myrkytyskin on tappo. Kun taemaekin totuus oli haenen mielestaensae
+tullut valamiehille selvaeksi, haen selitti heille, ettae jos varkaus ja
+tappo ovat tehdyt yhdessae, niin rikoksen aines on kokoonpantu
+varkaudesta ja taposta.
+
+Huolimatta siitae, ettae haentae itseaensae halutti pian paeaestae erilleen
+jutusta ja ettae sveitsilaeisnainen jo odotti haentae, oli haen niin tottunut
+toimeensa, ettae kerran puhumaan paeaestyaensae ei enaeae mitenkaeaen voinut
+pysaehtyae ja sen vuoksi selitteli tarkalleen valamiehille, ettae jos naemaet
+huomaavat syytetyt syyllisiksi, niin heillae on oikeus julistaa ne
+syyllisiksi, mutta jos he huomaavat ne syyttoemiksi, niin heillae on
+oikeus julistaa ne syyttoemiksi; jos taas he huomaavat ne syyllisiksi
+yhteen, mutta syyttoemiksi toiseen, niin voivat julistaa ne syyllisiksi
+yhteen mutta syyttoemiksi toiseen. Sitten seurasi vielae selitys heille,
+ettae vaikka heille onkin taemmoeinen oikeus annettu, heidaen on kaeyttaeminen
+sitae jaerjellisesti. Haenen oli vielae aikomus selittaeae, ettae jos he
+antavat asetettuun kysymykseen myoentaevaen vastauksen, niin he taellae
+vastauksellansa myoentaevaet kaikkeen, mikae on kysymyksessae sanottu, mutta
+jolleivaet he kaikkea myoennae, mikae on kysymyksessae sanottu, niin heidaen
+on erikseen mainittava, mitae he eivaet myoennae, mutta katsahdettuaan
+kelloonsa ja naehtyaeaen ettae se oli jo 5 minuuttia vaille 3 haen paeaetti
+paikalla siirtyae itse jutun esittaemiseen.
+
+--Taemaen jutun erikoiskohdat ovat seuraavat,--alkoi haen ja uudisti kaiken
+sen, minkae jo olivat moneen kertaan ennen sanoneet sekae puolustajat ettae
+syyttaejaen apulainen ja todistajat. Puheenjohtaja puhui, mutta jaesenet
+haenen ympaerillaensae syvaemietteisen naekoeisinae kuuntelivat ja tuon
+tuostakin katsahtelivat kelloihinsa pitaeen haenen puhettansa tosin sangen
+hyvaenae eli semmoisena kuin sen olla pitikin, mutta vaan vaehaen pitkaenae.
+Samaa mieltae oli syyttaejaen apulainenkin ja yleensaekin kaikki lakimiehet
+ja kaikki salissa olijat. Puheenjohtaja lopetti yleiskatsahduksensa.
+
+Olisi luullut, ettae nyt on kaikki sanottu. Mutta puheenjohtaja ei
+mitenkaeaen voinut luopua oikeudestaan puhua,--niin mieluista oli haenen
+kuunnella omaa mieliinvaikuttavaa aeaenenpainoansa,--ja niinpae haen naeki
+hyvaeksi sanoa vielaekin muutamia sanoja sen oikeuden taerkeydestae, joka
+oli valamiehille annettu, siitae, kuinka naeiden oli huomaavaisuudella ja
+varovaisuudella kaeyttaeminen eikae vaeaerinkaeyttaeminen taetae oikeuttansa,
+siitae ettae he olivat tehneet valan, ettae he olivat yhteiskunnan omatunto
+ja ettae neuvoshuoneen salaisuus oli pyhaenae pidettaevae j.n.e., j.n.e.
+
+Siitae saakka kun puheenjohtaja alkoi puhua, oli Maslova herkeaemaettae
+katsonut haeneen ikaeaenkuin olisi pelaennyt jonkunkaan sanan menevaen
+hukkaan, ja sentaehden Nehljudof ei pelaennyt kohdata haenen katsettansa,
+vaan lakkaamatta katseli haentae. Ja Nehljudofin mielikuvituksessa
+tapahtui se tavallinen ilmioe, ettae rakastetun ihmisen kasvot, joita ei
+ole kaukaan aikaan naehnyt, ensi naekemaellae pitkaen poissaolon aikana
+tapahtuneiden ulkonaisten muutosten taehden haemmaestyttaevaet, mutta
+vaehitellen muuttuvat ihan samallaisiksi kuin olivat monta vuotta sitten;
+kaikki tapahtuneet muutokset haeviaevaet ja henkisten silmien eteen astuu
+vaan paeaeilme tuosta erikoisesta, toistamattomasta henki-ihmisestae.
+Taemaepae nyt tapahtui Nehljudofissa.
+
+Niin, huolimatta vankipuvusta, laajentuneista kasvoista, suureksi
+kasvaneesta povesta, huolimatta pullistuneesta kasvojen ala-osasta,
+rypyistae otsassa ja ohimoilla ja vaehaen turvonneista silmistae, oli se
+epaeilemaettae se sama Katjusha, joka Kristuksen yloesnousemussunnuntaina
+niin viattomasti katseli alhaalta yloes Nehljudofiin, rakastamaansa
+ihmiseen, rakastuneilla, elaemaen riemusta ja elaemaen yltaekyllaeisyydestae
+nauravilla silmillae.
+
+"Ja mikae kummallinen sattumus! Ettae taemaen jutun pitikin sattua juuri
+silloin kun minae olin istumassa ja ettae minae tapaamatta haentae kymmeneen
+vuoteen, tapasin haenet taeaellae syytettyjen penkillae. Ja mihinkae ihmeeseen
+taemae loppuneekaan? Pikemmin, ah, kunhan vaan pikemmin!"
+
+Haen ei yhae vielaekaeaen noeyrtynyt sen katumustunteen alaiseksi, joka alkoi
+haenessae liikkua. Haenestae naeytti taemae sattumalta, joka oli menevae ohi
+eikae vahingoittava haenen elaemaeaensae.
+
+Haen tunsi olevansa samassa asemassa kuin pentu, joka on huonosti
+kaeyttaeytynyt sisaellae, ja jonka turpaa isaentae, pitaeen kiini niskasta,
+painaa siihen likaan, minkae se on tehnyt. Pentu vinkuu, koettaa
+rimpuilla paeaestaeksensae niin kauas kuin mahdollista tekonsa seurauksista,
+unohtaakseen ne. Vaan saeaelimaetoen isaentae ei paeaestae sitae kaesistaeaen. Niin
+Nehljudofkin jo tunsi kaiken sen likaisuuden, minkae oli saanut aikaan,
+tunsi myoeskin isaennaen mahtavan kaeden, mutta haen ei vielaekaeaen ymmaertaenyt,
+mikae merkitys haenen teollaan oli, eikae tunnustanut itse isaentaeae. Haen yhae
+halusi olla uskomatta siihen, ettae se, mikae oli haenen edessaeaen, oli
+haenen tekoansa. Mutta armahtamaton, naekymaetoen kaesi piteli haentae ja haen
+jo aavisti ettei voisi enaeae irtautua. Tosin haen vielae koetti pysyae
+urhoollisena ja vanhan tavan mukaan pantuaan jalat ristiin ja
+huolettomasti leikkien rilliensae kanssa itseensae luottavassa asennossa
+istui tuolillansa ensimaeisessae rivissae toisena jaerjestyksessae. Mutta
+syvimmaessae sielussaan haen kuitenkin jo tunsi koko sen julmuuden,
+halpamaisuuden, alhaisuuden, jota osoitti ei ainoastaan taemae haenen
+tekonsa, vaan koko haenen tyoetoen, siveetoen, julma ja omavaltainen
+elaemaensae; ja niinpae tuo hirvittaevae esirippu, joka jonkinlaisen ihmeen
+kautta oli koko taenae aikana, kaikkina naeinae kahtenatoista vuotena
+salannut haeneltae sekae taetae haenen rikostansa ettae koko haenen tulevaa
+elaemaeaensae, jo liikahteli ja haen jo vilahdukselta naeki yhtae ja toista sen
+takaa.
+
+
+
+
+XXIII.
+
+
+Puheenjohtaja vihdoin paeaetti puheensa ja sulavalla liikkeellae nostaen
+kysymyslistaa antoi sen laehestyneelle esimiehelle. Valamiehet nousivat,
+iloisina siitae, ettae saivat laehteae ja tietaemaettae missae pitaeae kaesiaensae,
+aivan kuin jotain haeveten menivaet toinen toisensa jaelessae
+neuvoshuoneeseensa. Heti kun ovi oli heidaen jaelkeensae sulkeutunut, tuli
+santarmi taemaen oven luo, tempasi miekan tupesta ja pannen sen olalle,
+jaei seisomaan oven eteen. Tuomarit nousivat ja laeksivaet salista.
+Syytetyt niinikaeaen vietiin pois.
+
+Tultuaan neuvoshuoneeseen, ottivat valamiehet kuten ennenkin ensi
+teokseen esille paperossit ja alkoivat polttaa. Heidaen asemansa
+luonnottomuus, kierous ja valheellisuus, jonka he suuremmassa tai
+vaehemmaessae maeaeraessae tunsivat istuessaan paikoillansa salissa, meni heti
+ohi kun he tulivat neuvoshuoneeseen ja olivat sytyttaeneet paperossit, ja
+tuntien helpoitusta, he istuutuivat ja heti alkoi vilkas keskustelu.
+
+--Tyttoe riepu on syytoen, on muuten vaan juttuun kiertynyt,--sanoi
+hyvaenluontoinen kauppias,--haen on armahdettava.
+
+--Siitaepae nyt saammekin puhella,--sanoi esimies.--Emme saa antautua
+persoonallisten vaikutusten alaiseksi.
+
+--Mainion yleiskatsahduksen antoi puheenjohtaja,--huomautti oeversti.
+
+--Jo kait! Olin vaehaellae nukkua.
+
+--Paeaeasiahan on se, ettei palvelusvaeki olisi voinut tietaeae rahoista,
+jollei Maslova olisi ollut heidaen kanssaan samassa liitossa,--sanoi
+juutalainen puotipalvelija.
+
+--Oletteko siis sitae mieltae, ettae haen on varastanut, kysyi joku
+valamiehistae.
+
+--En usko taessae maailmassa, huusi hyvaenluontoinen kauppias:--vaan tuo
+punasilmaeinen retkale on opettanut.
+
+--Kaikki ne ovat yhtae hyviae,--sanoi oeversti.
+
+--Mutta kielsihaen se kaeyneensae jalallaankaan huoneessa.
+
+--Uskokaa sitae. Minae en tuota runtaletta iaessaeni uskoisi.
+
+--Niin, kumpa se olisi sillae hyvae, ettae te ette usko,--sanoi
+puotipalvelija.
+
+--Eikoes avain ollut haenellae?
+
+--Entaes sitte jos olikin?--intti kauppias.
+
+--Entae sormus?
+
+--Eikoes haen siitaekin selittaenyt,--huusi taas kauppias.--Roteva kauppias,
+ja vielae sitte juovuksissa, pieksi haentae. No sitten arvatenkin jaelleen
+leppyi. Tuossa nyt on, ota, elae itke. Olihan se ihminen kuulema
+jaettilaeisen kokoinen, 12 tuumaa paeaelle 2 arsinan, painoihan se 8 puntaa.
+
+--Ei siitae ole kysymys,--keskeytti Pietari Gerasimovitsh,--kysymys on
+siitae, haenkoe yllytti ja pani alkuun koko asian vai palvelusvaeki?
+
+--Mahdotonta oli haenen sitae yksin tehdae. Haenellae oli avain.
+
+Taemae hajanainen keskustelu kesti jotenkin kauvan,
+
+--Mutta suokaahan anteeksi, hyvaet herrat,--sanoi esimies.--Istukaamme
+nyt poeydaen aeaereen keskustelemaan. Tehkaeae hyvin,--sanoi haen istuen
+esimiehen paikalle.
+
+--Ne ovat senkin vietaeviae, nuo tytoet, sanoi puotipalvelija ja kannattaen
+sitae mieltae, ettae paeaerikoksellinen oli Maslova, kertoi kuinka joku
+taemmoeinen otus oli varastanut bulevaardilla kellon haenen toveriltansa.
+
+Taemaen johdosta alkoi oeversti kertoa vielae ihmeellisempaeae juttua hopeisen
+teekyoekin varastamisesta.
+
+--Hyvaet herrat, minae pyytaeisin pysymaeaen kysymyksessae,--sanoi esimies
+naputellen kynaellaensae poeytaeaen.
+
+Kaikki vaikenivat. Kysymykset olivat asetetut naein:
+
+1) Onko Borkin kylaestae Krapivenskin piirikunnasta oleva 33 vuotias
+talonpoika Simon Kartinkin syyllinen siihen, ettae haen tammikuun 17 p:nae
+188' N:kaupungissa, paeaetettyaensae ottaa kauppias Smelkofin hengiltae,
+ryoestaemisen aikomuksessa, yksin tuumin muiden henkiloeiden kanssa, antoi
+taelle konjakkiin sekotettuna myrkkyae, josta sitten seurasi Smelkofin
+kuolema, ja anasti haeneltae 2,500 ruplaa rahaa sekae briljanttisormuksen?
+
+2) Onko kaupunkilaisnainen, 43 vuotias Jefimia Ivanovna Botshkova
+syyllinen edellisessae kohdassa mainittuun rikokseen.
+
+3) Onko 27 vuotias kaupunkilaisnainen Katariina Mihailova Maslova
+syyllinen yllaemainitussa kohdassa sanottuun rikokseen.
+
+4) Jos syytetty Jefimia Botshkova ei ole syyllinen yllaemainittuun
+kysymykseen naehden, niin onko haen syyllinen siihen, ettae haen tammik. 17
+paeivaenae 188' N:kaupungissa, ollen "Mauritanian" hotellin palveluksessa,
+salaisesti anasti lukitusta kapsaekistae, joka kuului samassa hotellissa
+vierailevalle kauppias Smelkofille ja oli taemaen huoneessa, 2,500 ruplaa
+rahaa, jossa tarkoituksessa haen aukaisi kapsaekin paikalle tuodulla ja
+haenen ottamallaan avaimella?
+
+Esimies luki ensimaeisen kysymyksen.
+
+--No mitae arvelette, hyvaet herrat?
+
+Taehaen kysymykseen vastattiin hyvin pian. Kaikki yhtyivaet vastaukseen:
+"On syyllinen", tunnustaen haenet osalliseksi sekae myrkytykseen, ettae
+anastukseen. Haentae syylliseksi julistamasta kieltaeytyi ainoastaan joku
+vanha varusmestari, joka kaikkiin kysymyksiin vastasi vapauttavassa
+hengessae.
+
+Esimies arveli, ettei taemae ymmaerrae mistae on kysymys ja selitteli
+sentaehden, ettae kaikesta paeaettaeen ei ollut epaeilemistaekaeaen ettae
+Kartinkin ja Botshkova olivat syylliset, mutta varusmestari vastasi
+kyllae ymmaertaevaensae vaan pitaevaensae parempana saeaeliae. "Emmehaen ole
+itsekaeaen pyhimyksiae",--sanoi haen ja jaei kun jaeikin omaan
+mielipiteeseensae.
+
+Toiseen kysymykseen, joka koski Botshkovaa, vastattiin pitkien
+keskustelujen ja selitysten jaelkeen: "on syytoen",--koskei ollut selviae
+todistuksia siihen, ettae haen olisi ottanut osaa myrkytykseen, johon
+haenen puolustajansa olikin pannut erityistae painoa.
+
+Kauppias, haluten vapauttaa Maslovan, vaeitti ettae Botshkova oli kaiken
+alkuunpanija.
+
+Monet valamiehistae olivat samaa mieltae haenen kanssaan, mutta esimies,
+tahtoen ankarasti pysyae laillisuuden rajoissa, arveli, ettei ollut syytae
+pitaeae haentae osallisena myrkytykseen.
+
+Pitkien kiistojen peraestae paeaesi esimiehen mielipide voitolle.
+
+Neljaenteen, niinikaeaen Botshkovaa koskevaan kysymykseen vastattiin: "on
+syyllinen", ja varusmestarin vaatimuksesta lisaettiin: "vaan ansaitsee
+armahdusta."
+
+Maslovaa koskeva kysymys heraetti kiivaan ottelun. Esimies vaeitti haentae
+syylliseksi sekae myrkytykseen ettae ryoestoeoen, kauppias samoin kuin
+oeversti, puotipalvelija ja varusmestari olivat toista mieltae,--muut
+olivat ikaeaenkuin kahdenvaiheilla, mutta esimiehen mielipide alkoi yhae
+enemmaen paeaestae valtaan, erittaeinkin siksi, ettae kaikki valamiehet olivat
+vaesyksissae ja mieluimmin kallistuivat siihen suuntaan, joka lupasi
+kaikkein pikemmin saada heidaet yksimielisiksi ja siis vapauttaa.
+
+Paeaettaeen kaikesta siitae, mikae oli oikeudellisesta tutkinnosta esille
+kaeynyt, ja siitae, mitae Nehljudof Maslovasta tiesi, oli haen vakuutettu
+siitae, ettae Maslova oli syytoen sekae anastukseen ettae myrkytykseen. Haen
+oli alussa vakuutettu siitae, ettae kaikki ovat samaa mieltae. Mutta sitten
+haen huomasi, ettae kauppiaan koempeloen puolustuksen taehden, joka
+naehtaevaesti perustui siihen, ettae Maslovan ulkomuoto oli taemaen mieleen,
+jota seikkaa haen ei peittaenytkaeaen, ja kun esimies juuri taemaen taehden
+pani vastaan ja, kaikkien ollessa vaesyksissae, ratkaisu alkoi kallistua
+Maslovaa vastaan, oli haenen aikomuksensa tehdae vastavaeitteitae, mutta
+haentae pelotti puhua Maslovan puolesta,--haenestae tuntui, ettae kaikki heti
+saavat tietaeae haenen suhteestansa taehaen. Ja kuitenkin haen tunsi, ettei
+voisi jaettaeae asiata naein, vaan ettae haenen taeytyi vastustaa. Haen punehtui
+ja vuoroon vaaleni ja oli juuri alkamassa puhetta, kun Pietari
+Gerasimovitsh, taehaen asti vaiettuansa, naehtaevaesti suuttuneena esimiehen
+opettavaan aeaeneen, yhtaekkiae alkoi taetae vastustaa ja puhua juuri sitae
+samaa, mitae Nehljudofkin oli tahtonut sanoa.
+
+--Mutta malttakaahan,--sanoi haen,--te sanotte haentae syylliseksi
+varkauteen sen perustuksella, ettae haenellae oli avain, mutta eivaetkoe
+kaeytaevaepalvelijat haenen jaelkeensae olisi voineet ottaa haltuunsa avainta
+ja avata kapsaekkiae.
+
+--Niinpae kyllae, niinpae kyllae,--ehaetti kauppias sanomaan.
+
+--Eihaen Maslova voinut ottaa rahoja, sillae mihin haen olisi niitae voinut
+omassa asemassaan piiloittaa.
+
+--Sitae minaekin,--lisaesi kauppias.
+
+--Mutta pikemminkin on asianlaita semmoinen, ettae haenen tulonsa johdosta
+heraesi palvelijoissa rikoksen tuuma ja he kaeyttivaet tilaisuutta
+hyvaeksensae, ja sitten sysaesivaet syyn haenen niskoillensa.
+
+Pietari Gerasimovitsh puhui aertyisesti. Ja haenen aertyisyytensae tarttui
+esimieheen, joka taemaen johdosta alkoi erittaein itsepintaisesti
+puolustamaan omaa vastakkaista kantaansa; mutta Pietari Gerasimovitsh
+puhui niin vakuuttavasti, ettae enemmistoe yhtyi haeneen, paeaettaeen, ettei
+Maslova ollut ottanut osaa rahojen ja sormuksen anastamiseen ja ettae
+sormus oli haenelle lahjoitettu.
+
+Mutta puheen tullessa haenen osanotostaan myrkytykseen, sanoi haenen
+kiivas puolustajansa, kauppias, ettae Maslova oli tunnustettava
+syyttoemaeksi, koska ei haenellae ollut mitaeaen aijetta myrkyttaeae kauppiasta.
+Esimies taas sanoi, ettei haentae voitu tunnustaa syyttoemaeksi, koska haen
+oli itse tunnustanut antaneensa pulverin.
+
+--Antoi, mutta luuli antavansa oopiumia,--sanoi kauppias.
+
+--Kyllaehaen oopiumillakin saattoi ottaa hengen,--sanoi oeversti, joka
+rakasti tehdae poikkeuksia asiasta ja alkoi taessae tilaisuudessa kertoa
+siitae, ettae haenen lankonsa vaimo oli myrkyttaenyt itsensae oopiumilla ja
+olisi kuollut, ellei laeaekaeriae olisi ollut saatavissa ja ellei ajoissa
+olisi tarpeellisiin toimiin ryhdytty. Oeversti kertoi semmoisella
+painavuudella, semmoisella arvolla ja luottamuksella itseensae, ettei
+kukaan rohjennut haentae keskeyttaeae. Ainoastaan puotipalvelija, esimerkin
+vaikutuksesta, paeaetti keskeyttaeae haenet, kertoaksensa oman juttunsa.
+
+--Taehaen voivat jotkut niin tottua,--alkoi haen,--ettae saattavat ottaa 40
+tippaa. Minulla oli sukulainen...
+
+Mutta oeversti ei antanut keskeyttaeae itseaensae ja jatkoi kertomustansa
+siitae mitenkae oopiumi oli vaikuttanut haenen lankonsa vaimoon.
+
+--Mutta hyvaet herrat, kellohan kaey jo viidettae,--sanoi joku
+valamiehistae.
+
+--Kuinkas siis, hyvaet herrat,--kaeaentyi esimies:--tunnustamme siis
+syylliseksi ilman ryoestaemisen aikomusta, eikae ole omaisuutta anastanut.
+
+--Niinkoe siis?
+
+Pietari Gerasimovitsh tyytyvaeisenae voittoonsa, suostui.
+
+--Mutta ansaitsee armahdusta,--lisaesi kauppias.
+
+Kaikki suostuivat, ainoastaan varusmestari vaati sanottavaksi: ei ole
+syyllinen.
+
+--No niinhaen taemae nyt onkin,--selitti esimies,--syyttoemaeksihaen haen
+jaeaekin.
+
+--Anna mennae naein: ja ansaitsee armahdusta; eli siis, mikae haenen
+syyksensae jaeaepi, sekin on vielae lievennettaevae,--sanoi iloisesti
+kauppias.
+
+Kaikki olivat niin vaesyksissae, niin sekaantuneet riitoihin, ettei kukaan
+arvannut lisaetae vastaukseen sanoja:--syyllinen, _vaan ilman tappamisen
+aikomusta_.
+
+Nehljudof oli niin kiihtyneessae mielentilassa, ettei haenkaeaen huomannut
+taetae. Ja taessae muodossa tulivat vastaukset kirjoitetuiksi ja
+oikeussaliin annetuiksi.
+
+Rablais sanoo, ettae eraes lakimies, jolta oli tultu oikeutta hakemaan,
+viitattuansa kaikkiin mahdollisiin lakeihin ja luettuaan 20 sivua
+jaerjetoentae lakitieteellistae latinaa, ehdotti ettae oikeuden hakijat
+heittaeisivaet arpaa: kruunu vai risti. Jos kruunu, niin hakija on
+oikeassa, jos risti, niin vastaaja on oikeassa.
+
+Niin kaevi taeaellaekin. Se mitae paeaetettiin, ei paeaetetty siksi, ettae kaikki
+olivat niin suostuneet, vaan ensiksikin siksi, ettae puheenjohtaja,
+vaikka olikin puhunut niin kauan taellae kertaa, jaetti sanomatta sen minkae
+haen aina tavallisesti muulloin sanoi, nimittaein, ettae vastatessaan
+kysymykseen he voivat sanoa: on syyllinen, mutta ilman tappamisen
+aikomusta; toiseksi siksi, ettae oeversti liian pilkallisesti ja ikaevaesti
+kertoi jutun lankonsa vaimosta; kolmanneksi siksi, ettae Nehljudof oli
+semmosessa mielenkiihkossa, ettei huomannut tuota poisjaeaenyttae lisaeystae
+tappamisen aikomuksesta ja ajatteli ettae lisaelause: ilman edeltaepaein
+harkittua aikomusta, tekee syytoeksen tyhjaeksi; neljaenneksi siksi, ettae
+Pietari Gerasimovitshiae ei ollut huoneessa, haen oli kaeymaessae ulkona
+siihen aikaan kun esimies luki laepi kysymykset ja vastaukset; ja
+erittaeinkin siksi, ettae kaikki olivat vaesyksissae ja kaikkien teki mieli
+paeaestae mitae pikemmin pois ja siis tahtoivat suostua siihen paeaetoekseen,
+joka kaikkein pikemmin lopettaisi jutun.
+
+Valamiehet soittivat kelloa. Santarmi, joka seisoi miekka paljastettuna
+ovella, pisti miekan tuppeen ja syrjaeytyi. Tuomarit istuivat
+paikoillensa ja valamiehet tulivat yksitellen huoneestansa.
+
+Esimies kantoi juhlallisen naekoeisenae listaa, tuli puheenjohtajan luo ja
+antoi sen haenelle. Puheenjohtaja luki sen ja naehtaevaesti kummastuneena
+levitti kaetensae ja kaeaentyi vierustoveriensa puoleen neuvottelemaan.
+Puheenjohtaja oli ihmeissaeaen siitae, ettae valamiehet, vaikka olivat
+lisaenneet ensimaeiseen ehtoon sanat: ilman ryoestaemisen aikomusta--eivaet
+lisaenneet toiseen sanoja: ilman tappamisen aikomusta. Nyt kaevi
+valamiesten paeaetoeksestae esiin, ettae Maslova ei ollut varastanut, ei
+ollut ryoestaenyt ja kuitenkin oli myrkyttaenyt ihmisen ilman mitaeaen
+naekyvaeae tarkoitusta.
+
+--Katsokaas mitae jaerjettoemyyksiae ne ovat sieltae tuoneet, sanoi haen
+vasemmalla puolellaan istuvalle jaesenelle.--Siitaehaen seuraa pakkotyoetae
+ja kuitenkin haen on syytoen.
+
+--No kuinka haen nyt olisi syytoen,--sanoi ankara jaesen.
+
+--On kun onkin syytoen. Minun mielestaeni taehaen tapaukseen voi soveltaa
+817 pykaelae. (817 Sec.:ssae puhutaan siitae, ettae jos oikeus huomaa syytoeksen
+peraettoemaeksi, se voi kumota valamiesten paeaetoeksen).
+
+--Mitae te arvelette,--kaeaentyi puheenjohtaja hyvaentahtoisen jaesenen
+puoleen.
+
+Hyvaentahtoinen jaesen ei vastannut heti, vaan katsahti ensin edessaeaen
+olevan paperin numeroon ja laski numerot yhteen,--luku ei ollut
+tasanjaollinen kolmella. Haen paeaetti, ettae jos menee tasan niin haen
+suostuu; mutta vaikka ei mennytkaeaen tasan, niin haen hyvaenluontoisuutensa
+vuoksi kuitenkin suostui.
+
+--Minunkin naehdaekseni se olisi paikallaan,--sanoi haen.
+
+--Entaes te?--sanoi puheenjohtaja kaeaentyen vihasen jaesenen puoleen.
+
+--Ei missaeaen tapauksessa,--vastasi taemae paeaettaevaesti.--Muutenkin
+sanomalehdissae kirjoitetaan, ettae valamiehet vapauttavat rikoksellisia,
+mutta mitaes sitte kirjoitetaan, kun oikeus alkaa vapauttaa. En mitenkaeaen
+voi suostua.
+
+Puheenjohtaja katsoi kelloonsa.
+
+--Ikaevae kyllae, mutta mikae tuumaksi,--sanoi haen ja antoi kysymykset
+esimiehen luettaviksi. Kaikki nousivat ja esimies, muutellen jalkojansa,
+ryki aeaenensae selvaeksi, luki julki kysymykset ja vastaukset. Kaikki
+lakimiehet: sihteeri, asianajajat, jopa syyttaejaekin ilmaisivat
+kummastuksensa.
+
+Syytetyt istuivat levollisina, naehtaevaesti ymmaertaemaettae vastauksien
+merkitystae. Taas asetuttiin istumaan ja puheenjohtaja kysyi syyttaejaeltae:
+minkae rangaistuksen alaisiksi haen katsoi syytettyjen olevan saatettavat.
+
+Syyttaejae, ilostuneena odottamattomasta menestyksestaeaen. Maslovaan naehden
+ja laskien taemaen menestyksen kokonaan kaunopuheliaisuutensa ansioksi,
+nousi katsahdettuaan kirjaan ja sanoi:
+
+--Simon Kartinkiniin sovelluttaisin 1,452 pykaelaen ja 1,453 pykaelaen
+neljaennen kohdan, Jefimia Botshkovaan 1,659 pykaelaen ja Katariina
+Maslovaan 1,454 pykaelaen.
+
+Naemaet rangaistukset olivat kaikkein ankarimpia, mitkae vaan saattoivat
+tulla kysymykseen.
+
+--Oikeus poistuu paeaetoeksen tekemistae varten,--sanoi puheenjohtaja
+nousten seisaalleen.
+
+Kaikki nousivat haenen jaelkeensae ja tuntien tyytyvaeisyyttae, kuten hyvaen
+tyoen suorittamisesta, alkoivat mikae laehteae ulos, mikae liikkua salissa.
+
+--Olemmepa, veliseni, paeaestaeneet haepeaellisen valheen,--sanoi Pietari
+Gerasimovitsh tullen Nehljudofin luo, jolle esimies kertoi
+jotakin.--Olemme teljenneet haenet kuritushuoneeseen.
+
+--Mitae sanottekaan?--huudahti Nehljudof, taellae kertaa ollenkaan
+huomaamatta opettajan epaemiellyttaevaeae tuttavallisuutta.
+
+--Kuinkas muuten,--sanoi haen. Emmehaen lisaenneet vastaukseen sanoja:
+syyllinen, mutta ilman tappamisen aikomusta. Sihteeri sanoi minulle
+juuri, ettae syyttaejae vaatii haenelle 15 vuotta pakkotyoetae.
+
+--No niinhaen oli paeaetetty, sanoi esimies.
+
+Pietari Gerasimovitsh alkoi kiistaeae vastaan, sanoen olevan paeivaen
+selvaeae, ettae kun Maslova ei kerran ollut rahoja ottanut, niin ei haenellae
+voinut olla tappamisen aikomustakaan.
+
+--Mutta luinhan minae vastauksen, ennen kun meidaen oli laehteminen
+huoneesta,--puolusteli esimies itseaensae.--Kukaan ei silloin mitaeaen
+sanonut.
+
+--Minae olin siihen aikaan ulkona,--sanoi Pietari Gerasimovitsh.--Mutta
+en ymmaerrae kuinka se teiltae jaei huomaamatta?
+
+--Enhaen saattanut ajatellakaan,--sanoi Nehljudof.
+
+--Siinaepae se, ette ajatellakaan.
+
+--Se taeytyy saada korjatuksi,--sanoi Nehljudof.
+
+--Ei kuulu mitaeaen,--kyllae se nyt jo pysyy.
+
+Nehljudof katsahti syytettyihin. Siellae ne istuivat nuo samat, joiden
+kohtalo oli ratkaistu, istuivat yhae vaan liikkumattomina aitauksensa
+takana sotamiesten edessae. Maslova hymyili jollekin asialle. Ja
+Nehljudofin sydaemmessae liikahti huono tunne. Taetae ennen haen, pitaeen
+mahdollisena Maslovan vapauttamista ja jaeaemistae kaupunkiin, oli kahden
+vaiheilla mille kannalle asettua haenen suhteensa ja oikea suhtautuminen
+haeneen tuntui vaikealta.--Mutta kuritushuone ja Siperia olisivat
+kerrassaan tehneet lopun kaikista suhteista haeneen.--Kituva lintu
+herkeisi raepyttelemaestae metsaestyslaukussa ja muistuttamasta itseaensae.
+
+
+
+
+XXIV.
+
+
+Pietari Gerasimovitshin otaksuminen oli oikea.
+
+Palattuaan neuvoshuoneesta otti puheenjohtaja paperin ja luki:
+
+"Vuonna 188' 28 paeivaenae Huhtikuuta on Piirioikeus Haenen Keisarillisen
+Majesteettinsa asetuksen mukaisesti rikososastonsa kautta, perustuen
+herrain valamiesten tekemaeaen paeaetoekseen, rikoslain 771 Sec.:n 3:nen kohdan,
+776 Sec.:n 3:nen kohdan ja 777 Sec.:n nojalla tuominnut: 33 vuotiaan
+talonpojan Simon Kartinkinin, 27 vuotiaan kaupunkilaisnaisen Katarina
+Maslovan paitsi kansalaisoikeuksiensa menettaemistae, laehetettaevaeksi
+pakkotoeihin: Kartinkinin 8:ksi vuodeksi, ja Maslovan 4:ksi vuodeksi,
+sekae molemmat kaersimaeaen rikoslain 25 Sec.:ssae mainittuja seurauksia; 43
+vuotiaan kaupunkilaisnaisen Jefimia Botshkovan, paitsi kaikkein
+erityisten persoonallisten ja kansalaisoikeuksien ja etujen
+menettaemistae, suljettavaksi vankilaan 3 vuoden ajaksi ja kaersimaeaen
+rikoslain 48 Sec.:ssae mainittuja seurauksia.--Oikeuskulut taestae jutusta
+ovat syytettyjen tasan keskenaeaen suoritettavat ja varattomuuden
+tapauksessa pantavat kruunun laskuun.
+
+Taehaen juttuun kuuluvat todiste-esineet ovat myytaevaet, sormus jaetettaevae
+takasin, laeaekepullot haevitettaevaet.
+
+Kartinkin seisoi niinkuin ennenkin eteenpaein ojentuneena, pitaeen kaesiaeaen
+sormet hajalla housunpoimuja myoeten ja poskiansa nytkytellen. Botshkova
+naeytti aivan rauhalliselta. Kuultuansa paeaetoeksen Maslova meni
+tulipunaseksi.
+
+--En ole syyllinen, enkae ole,--huusi haen aekkiae yli koko salin.--Taemae on
+syntiae. Syytoen olen. En ole tahtonut, enkae ole ajatellut. Totta puhun.
+Totta.--Ja laskeutuen penkille haen purskahti aeaeneen itkemaeaen.
+
+Kun Kartinkin ja Botshkova tulivat ulos, istui haen yhae vielae paikallansa
+ja itki, niin ettae santarmin oli nykaeseminen haentae mekon hihasta.
+
+--Ei, taetae ei voi enaeae jaettaeae,--sanoi Nehljudof itseksensae kokonaan
+unohtaen tuon inhon tunteen, ja itsekaeaen tietaemaettae miksi, kiirehti
+kaeytaevaeaen vielae kerran naehdaeksensae Maslovaa.
+
+Ovissa tunkeili vilkas joukko ulostulvailevia valamiehiae ja asianajajia
+tyytyvaeisinae jutun paeaettymiseen, niin ettae Nehljudof viipyi muutamia
+minuuttia ovella. Paeaestyaensae kaeytaevaeaen oli Maslova jo kaukana. Mutta
+Nehljudof, ajattelematta sitae huomiota, joka haeneen kaeaentyi, nopein
+askelin saavutti Maslovan ja pysaehtyi haenen edellensae. Taemae oli jo
+herennyt itkemaestae ja vaan ajoittain nyyhkytteli, pyyhkien punottavia
+poskiansa liinan nurkkaan. Haen meni Nehljudofin ohitse katsahtamatta
+sivulleen. Paeaestettyaeaen haenet ohitse, Nehljudof palasi kiireesti takasin
+tavatakseen puheenjohtajaa, vaan puheenjohtaja oli jo mennyt ja
+Nehljudof saavutti haenet vasta eteisessae.
+
+--Herra puheenjohtaja,--sanoi Nehljudof laehestyen haentae juuri sinae
+hetkenae kun taemae puki paeaellensae vaaleata palttoota ja otti vastaan
+vahtimestarilta hopeapaeistae kaevelykeppiaensae:--saanko puhua kanssanne
+asiasta, joka aesken paeaettyi? Minae olen valamies.
+
+--Kyllae, tietysti, ruhtinas Nehljudof. Hauskaa naehdae, olemme ennen
+tavanneet toisiamme,--sanoi puheenjohtaja, katellen haentae ja
+mielihyvaellae muistellen, kuinka hyvin haen oli tanssinut,--paremmin kuin
+yksikaeaen nuorista--sinae iltana, jona oli Nehljudofin tavannut.--Millae
+voin teitae palvella?
+
+--On tullut erehdys vastaukseen, joka koski Maslovaa. Haen on syytoen
+myrkytykseen ja kuitenkin on haen tuomittu kuritushuoneeseen, sanoi
+Nehljudof totisen ja synkaen naekoeisenae.
+
+--Oikeus on tehnyt paeaetoeksensae teidaen omien vastauksienne
+perustuksella,--sanoi puheenjohtaja laeheten ulko-ovea:--vaikka
+vastaukset kyllae oikeudenkin mielestae tuntuivat ristiriitaisilta.
+
+Haen muisti aikoneensa selittaeae valamiehille, ettae jos he vastaavat: "on
+syyllinen", eivaetkae lisaeae sanoja: "vaan ilman tappamisen aikomusta",
+niin tappo katsotaan tahalliseksi, mutta kiireessae jaettaeneensae sen
+tekemaettae.
+
+--Niin, vaan eikoe taetae virhettae voi korjata?
+
+--Syytae kassatsiooniin voi aina loeytaeae. Taeytyy kaeaentyae jonkun
+asianajajan puoleen,--sanoi puheenjohtaja pannen lakin vaehae kallelleen
+paeaehaensae ja yhae laehestyen ovea.
+
+--Mutta taemaehaen on hirmuista.
+
+--Naehkaeaes, Maslovalla oli edessaeaen kaksi mahdollisuutta,--sanoi
+puheenjohtaja haluten olla erittaein ystaevaellinen ja kohtelias
+Nehljudofille. Haen selvitti poskipartaansa palttoon kauluksen paeaelle ja
+ottaen Nehljudofia kevyesti kaesikynkaestae ja suunnaten ulko-ovea kohden,
+jatkoi:--olettehan tekin laehdoessae?
+
+--Olen,--sanoi Nehljudof ja kiireesti pukeutuen laeksi haenen kanssansa.
+
+He tulivat kirkkaaseen, iloiseen auringonpaisteeseen ja taeytyi heti
+ruveta puhumaan kovemmalla aeaenellae rattaiden raeminaen taehden kadulla.
+
+--Asema naehkaeaes on kummallinen,--jatkoi puheenjohtaja korottaen
+aeaentaensae:--haenellae, tuolla Maslovalla, oli edessaeaen yksi kahdesta: joko
+melkein taeydellinen vapautus, vankilarangaistus, johon saattoi tulla
+lukuunotetuksi se, ettae haen jo oli istunut, jopa vaan aresti,--taikka
+sitten kuritushuone; mitaeaen keskivaeliae ei ole. Jos te olisitte lisaenneet
+sanat: "vaan ilman tappamisen aikomusta", niin haen olisi vapautettu.
+
+--Minae anteeksiantamattomasti unohdin sen,--sanoi Nehljudof.
+
+--Siinaepae koko asia onkin,--sanoi puheenjohtaja hymyillen ja kelloonsa
+katsoen.
+
+Jaeljellae oli vaan kolme neljaennestae Klaran maeaeraeaemaeaen hetkeen.
+
+--Nyt jos niin haluatte, kaeaentykaeae asianajajain puoleen. On loeydettaevae
+joku kassatsiooni-aihe. Sen voi aina loeytaeae. Dvoranskin
+kadulle,--vastasi haen ajurille:--30 kopeekkaa, en maksa koskaan enempaeae.
+
+--Teidaen ylhaeisyytenne, tehkaeae hyvin.
+
+--Noeyrin palvelijanne. Jos voin olla jotenkin avuksi, asuntoni on
+Dvornikofin talo Dvoranskin kadulla, se ei ole vaikea muistaa.--Ja
+ystaevaellisesti kumartaen haen ajoi pois.
+
+
+
+
+XXV.
+
+
+Keskustelu puheenjohtajan kanssa ja raikas ilma vaehaen rauhoittivat
+Nehljudofia. Haenen paeaehaensae tuli ajatus, ettae tunteensa ehkae oli
+liioiteltu, haen kun oli viettaenyt koko aamun niin tavattomissa
+olosuhteissa.
+
+"Tietysti vaan kummallinen ja merkillinen sattuma! Ja vaelttaemaetoentae on
+tehdae kaikki, mikae on mahdollista keventaeaekseen haenen kohtaloansa ja
+tehtaevae pian. Taessae paikassa. Niin, taeytyy nyt jo taeaellae oikeudessa
+saada tietaeae, missae asuu Fanarin tai Mikishin." Haen muisti kahta
+kuuluisaa asianajajaa.
+
+Nehljudof palasi jaelleen oikeuteen, riisui palttoonsa ja meni yloes.
+Ensimaeisessae kaeytaevaessae haen jo, tapasi Fanarinin. Nehljudof pysaeytti
+haenet ja sanoi olevan asiaa. Fanarin tunsi haenet sekae naeoeltae ettae
+nimeltae ja sanoi olevansa iloinen, jos saattoi tehdae voitavansa.
+
+--Vaikka olenkin vaesyksissae ... vaan jollei kestae kauan, sanokaa minulle
+asianne,--mennaeaen taenne.
+
+Ja Fanarin vei Nehljudofin johonkin huoneeseen, joka oli arvatenkin
+jonkun tuomarin tyoehuone. He istuivat poeydaen aeaereen.
+
+--No, mikae on nyt asianne?
+
+--Ennen kaikkea pyydaen,--sanoi Nehljudof,--ettei kukaan saisi tietaeae
+minun ottavan osaa taehaen asiaan.
+
+--Sehaen on itsestaeaen selvaeae. Siis?...
+
+--Olin vastikaeaen valamiehenae ja me tuomitsimme pakkotyoehoen eraeaen naisen,
+joka oli syytoen. Taemae vaivaa minua.
+
+Nehljudof odottamattansa punastui ja takertui puheeseensa, eikae tiennyt
+mitae sanoa.
+
+Fanarin vilkasi haeneen, mutta painoi silmaensae jaelleen alas, ja jaei
+kuuntelemaan.
+
+--No ja sitten?--sanoi haen vaan.
+
+--Tuomitsimme viattoman ja minae haluaisin tehdae valituksen asiassa ja
+siirtaeae jutun korkeimpaan instanssiin.
+
+--Senaattiin,--oikasi Fanarin.
+
+--Ja pyytaeisin nyt teitae ottamaan taemae asia ajaaksenne.
+
+Nehljudof tahtoi heti paeaestae kaikkein vaikeimmasta ja sentaehden siinae
+samassa sanoi:
+
+--Kulut taestae asiasta otan suorittaakseni, olkoot ne mitkae
+tahansa,--sanoi haen punehtuen.
+
+--No siitae kyllae sovimme,--sanoi asianajaja, anteeksiantavasti
+naurahtaen haenen kokemattomuudelleen.
+
+--Mistae siis on kysymys?
+
+Nehljudof kertoi.
+
+--Hyvae on, huomenna otan asiapaperit luokseni ja luen ne laepi. Ja
+ylihuomenna, ei, torstaina, saatte tulla luokseni kello 6 illalla ja
+minae annan teille vastauksen. Kuinka siis? Emmekoe mene, minulla on
+taeaellae vielae muutamia asioita.
+
+Nehljudof jaetti hyvaesti ja laeksi ulos.
+
+Keskustelu asianajajan kanssa ja se seikka, ettae haen siis jo oli
+ryhtynyt toimenpiteisiin Maslovan puolustukseksi, rauhoittivat haenen
+mielensae vielae enemmaen. Haen tuli kadulle: ilma oli erinomainen, haen
+hengaehti syvaeaen kevaeistae ilmaa. Ajurit tarjoilivat palvelustansa, vaan
+haen laeksi jalkasin ja heti rupesi haenen paeaessaensae pyoerimaeaen kokonainen
+parvi ajatuksia ja muistoja Katjushasta ja haenen menettelystaeaen taetae
+kohtaan. Ja haenen tuli ikaevae ja kaikki naeytti synkaeltae. "Ei, taetae asiaa
+minae ajattelen toisen kerran", sanoi haen itsekseen, "nyt sitaevastoin
+pitaeae ruveta iloiselle tuulelle ja paeaestae raskaista ajatuksista."
+
+Haen muisti Kortshaginien paeivaellisen ja katsoi kelloonsa. Ei ollut vielae
+myoehaeistae ja saattoi kyllae ehtiae paeivaelliselle. Raitiovaunu kulki
+helistaeen ohitse. Haen antausi juoksuun ja hypaehti vaunuun. Mutta torille
+paeaestyae haen laskeutui pois, otti hyvaen pika-ajurin ja 10 minuutin
+kuluttua oli Kortshaginien suuren talon portailla.
+
+
+
+
+XXVI.
+
+
+--Tehkaeae hyvin, teidaen korkeutenne! teitae odotetaan, sanoi ystaevaellinen,
+lihava ovenvartija Kortshaginien suuressa talossa, avaten melutta
+englantilaisilla saranoilla liikkuvan ulko-oven.--Herrasvaeki syoepi
+parhaallaan, ainoastaan teitae on kaesketty pyytaeae sisaelle.
+
+Ovenvartija tuli toiseen kerrokseen vievien porraskaeytaevien luo ja
+soitti.
+
+--Onko muita? kysyi Nehljudof riisuen palttoonsa.
+
+--Herrat Kolosof ja Mihail Sergejevitsh, muuten kaikki
+kotolaisia,--vastasi ovenvartija.
+
+Ylaekerroksen rappusilta katsahti alas kaunis lakeija haennystakissa ja
+valkosissa hansikkaissa.
+
+--Tehkaeae hyvin, teidaen korkeutenne,--sanoi haen.--Kaeskevaet pyytaeae
+sisaelle.
+
+Nehljudof nousi ylaekertaan ja kulki tutun erinomaisen ja tilavan salin
+laepi ruokasaliin. Ruokasalissa istui koko perhe poeydaen aeaeressae,
+lukuunottamatta aeitiae, ruhtinatar Sofia Vasiljevnaa, joka ei koskaan
+tullut ulos huoneestansa. Poeydaen paeaessae istui ukko Kortshagin, haenen
+vieressaeaen vasemmalla puolella tohtori, oikealla vieras Ivan Ivanovitsh
+Kolosof, entinen laeaeninesimies ja nyt pankinjohtokunnan jaesen,
+Kortshaginin vapaamielinen toveri; sitten vasemmalla puolella,--miss
+Reder, Missin pienen sisaren guvernantti, ja itse nelivuotias tytaer;
+vastapaeaetae oikealla puolella oli Missin veli, Kortshaginien ainoa poika,
+kuudesluokkalainen lyseossa, Petja, jonka taehden koko perhe, haenen
+tutkintojansa odotellen, oli jaeaenyt kaupunkiin; sitten kotiopettaja,
+ylioppilas; sitten vasemmalla Katariina Aleksejevna, 40 vuotias neiti
+kansallisheraetyksen ajoilta, taetae vastapaeaetae Mihail Sergejevitsh taikka
+Mischa Telegin, Missin serkku, ja poeydaen alapaeaessae Missi itse, sekae
+haenen vieressaeaen tyhjae paikka.
+
+--Sepae hauskaa. Istukaahan, me olemme ehtineet vasta kalan
+kimppuun,--sai ukko Kortshagin vaivoin sanotuksi, varovasti
+tekohampaillansa vatustellen ja nostaen Nehljudofiin silmaensae
+veristyneine luomineen, joissa ei eroittanut silmaeripsiae.
+
+--Stepan,--kaeaentyi haen suu taeynnae ruokaa lihavan, mahtavan
+bufettipalvelijan puoleen, silmillaeaen viitaten tyhjaeaen paikkaan. Vaikka
+Nehljudof hyvin tunsi ja monta kertaa oli paeivaellisissaekin naehnyt vanhaa
+Kortshaginia, vaikutti haeneen nyt erityisen vastenmielisesti nuo
+punaiset kasvot hekumallisine, mauskuttelevine huulineen, servietti
+leuan alla, ja rasvainen kaula; sanalla sanoen koko tuo hyvin syoetetty,
+sotilaallinen kenraalityyppi.
+
+Nehljudofin mieleen ehdottomastikin juolahti, mitae haen tiesi taemaen
+ihmisen julmuudesta, joka, jumala ties minkae vuoksi,--sillae haen oli sekae
+rikas ettae tunnettu, eikae kaivannut virka-ansioita,--oli pieksaettaenyt
+jopa hirtaettaenytkin ihmisiae ollessaan sotilaspiirin paeaellikkoenae.
+
+--Tuossa tuokiossa tarjotaan esille, teidaen korkeutenne,--sanoi Stepan,
+ottaen hopeisilla vaaseilla koristetusta bufetista suuren soppakauhan ja
+antaen paeaellaeaen merkin poskipartaiselle lakeijalle, joka heti alkoi
+jaerjestellae lautasia Missin vieressae olevalla tyhjaellae paikalla, mikae
+oli peitetty taiteellisesti kokoontaitetulla, silitetyllae servietillae,
+vaakuna ylaenurkassa.
+
+Nehljudof kiersi koko poeydaen puristaen jokaisen kaettae. Kaikki, paitsi
+vanhaa Kortshaginia ja naisia, nousivat seisaalleen, kun haen heitae
+laehestyi. Ja taemae poeydaen kiertaeminen ja laesnaeolijain kaetteleminen,
+vaikkei haen enimpien kanssa ollut sanaakaan vaihtanut, tuntui haenestae
+nyt erittaeinkin epaemiellyttaevaeltae ja naurettavalta. Haen pyysi anteeksi
+myoehaestymistaeaen ja aikoi istautua tyhjaelle paikalle Missin ja Katariina
+Aleksejevnan vaeliin, mutta ukko Kortshagin vaati haentae, jos ei
+viinaryyppy kelvannutkaan, kuitenkin ottamaan voileipaeae poeydaeltae, jolle
+oli asetettu merikrapuja, maehnaeae, juustoa ja silliae. Nehljudof ei
+aavistanutkaan olevansa niin naelkaeinen, mutta alettuaan syoedae juustoa
+leivaen kanssa, ei haen voinut pysaehtyae, vaan soei ahnaasti.
+
+--No, mitaes, oletteko nyt jaerkytelleet yhteiskunnan perusteita?--sanoi
+Kolosof, ivalla kaeyttaeen eraeaen vanhoillisen lehden sananpartta, joka oli
+noussut valamiesoikeutta vastustamaan.--Olette siis vapauttanut
+syyllisiae ja tuominnut syyttoemiae, niinkoe?
+
+--Jaerkyttaeneet yhteiskunnallisia perusteita... Jaerkyttaeneet
+yhteiskunnallisia perusteita...--toisti ruhtinas nauraen. Haenellae oli
+rajaton luottamus oppineen ja vapaamielisen toverinsa ja ystaevaensae
+jaerkeen.
+
+Nehljudof vaelittaemaettae, ettae oli epaekohtelias, ei vastannut mitaeaen
+Kolosofille ja, istuutuen esille tuodun hoeyryaevaen sopan aeaereen, puri yhae
+suupalaansa.
+
+--Antakaahan haenen nyt ensin syoedae,--sanoi Missi hymyillen, muistuttaen
+sanalla "haenen" omaa laeheisyyttaensae Nehljudofiin.
+
+Kolosof sillae aikaa kertoi reippaasti ja aeaenekkaeaesti eraeaen haentae
+suututtaneen artikkelin sisaeltoeae, jossa vastustettiin valamiesoikeutta.
+Haentae kannatteli Mihail Sergejevitsh, sisarenpoika, kertoen puolestaan
+samassa lehdessae olleen toisen artikkelin sisaellyksen.
+
+Missi, kuten ainakin, oli hyvin distinguee ja hyvin puettu,
+huomaamattoman hyvin.
+
+--Olette arvatenkin hyvin naelissaenne,--sanoi haen Nehljudofille,
+odotettuaan siksi kuin taemae oli nielaissut.
+
+--Ei, enpae erittaein. Entae te, kaevittekoe tauluja katsomassa?--kysyi haen.
+
+--Ei, me jaetimme sen tuonnemmaksi. Mutta me olimme sen sijaan
+lawn-tennistae heittaemaessae Salamatofien luona. Ja mister Croucs leikkii
+todellakin erinomaisesti, ihmetyttaevaen hyvin.
+
+Nehljudof oli tullut taenne virkistyaekseen ja aina olikin haenen taessae
+talossa ollut mieluista olla, ei ainoastansa sen hienon ylellisyyshengen
+vuoksi, joka miellyttaevaesti hiveli haenen tunteitansa, vaan sen
+mielistelevaesti hemmoittelevan ilmakehaen vuoksi, joka haenen
+huomaamattansa ympaeroeitsi haentae. Mutta nyt, kummallista kyllae, kaikki
+taessae talossa oli haenestae vastenmielistae, kaikki, alkaen ovenvartijasta,
+leveistae rappusista, kukkasista, lakeijoista, katetusta poeydaestae--itse
+Missiin asti, joka nyt naeytti haenestae vaehemmaen viehaettaevaeltae ja
+epaeluonnolliselta. Epaemiellyttaevae oli haenestae myoeskin tuo
+itseensaeluottavainen, inhoittava, vapaamielinen Kolosofin aeaeni,
+epaemiellyttaevae tuo haerkaemaeinen, arvostaan varma, aistillinen ukko
+Kortshaginin olento, epaemiellyttaevae nuo kansallisen Katarina
+Aleksejevnan ranskalaiset lauseet, epaemiellyttaevaet guvernantin ja
+kotiopettajan haemillae olevat kasvot, ja erittaeinkin epaemiellyttaevae tuo
+asemasana "haenen", jota oli haenestae kaeytetty...
+
+Nehljudof oli aina kahden vaiheilla mitenkae suhtautua Missiin, milloin
+haen ikaeaenkuin siristaeen silmiaensae, taikka niinkuin kuun valossa naeki
+Missin kaikki ihastuttavat puolet: Missi naeytti sekae raittiilta ettae
+kauniilta, viisaalta ja luonnolliselta. Mutta sitten haen taas aekkiae
+ikaeaenkuin kirkkaassa paeivaen valossa naeki,--ei voinut olla naekemaettae,
+kaikkia haenen puutteitansa. Ja nyt oli haenellae taemmoeinen paeivae. Nyt haen
+naeki pienimmaetkin ryppyset haenen kasvoissaan, tiesi, naeki, millae tavalla
+haenen hiuksensa olivat poeyhistetyt, naeki haenen kyynaespaeittensae
+teraevyyden ja erityisesti naeki peukalon leveaen kynnen, joka muistutti
+taemaen isaen samallaista kynttae.
+
+--Se leikki on sangen ikaevae,--sanoi Kolosof tennisistae:--paljon
+hauskempi oli pallonlyoenti, jota lapsena leikimme.
+
+--Ei, te ette tiedae. Se on hirmuisen hauskaa,--vaeitti Missi, aeaentaeen
+erittaein epaeluonnollisesti sanan "hirmuisen", kuten Nehljudofista
+tuntui.
+
+Ja nyt alkoi kiista, johon ottivat osaa sekae Mihail Sergejevitsh ettae
+Katariina Aleksejevna. Ainoastaan guvernantti, kotiopettaja ja lapset
+olivat vaiti; naehtaevaesti ikaevissaeaen.
+
+--Aina vaan sama riita!--sanoi ukko Kortshagin aeaeneensae nauraen ja
+ottaen serviettinsae liivin alta, ja jyryyttaeen tuoliansa, jonka lakeija
+heti otti haltuunsa, nousi poeydaestae. Haenen peraessaeaen nousivat kaikki
+muutkin ja menivaet pienen poeydaen aeaereen, missae seisoivat vehkeet
+suunhuuhtomista varten hyvaenhajuisine, laempimine vesineen, ja huuhtoen
+suitaan, jatkoivat keskusteluansa, joka ei ketaeaen huvittanut.
+
+--Eikoe totta?--kaeaentyi Missi Nehljudofiin, tahtoen haeneltae kannatusta
+mielipiteellensae siitae ettei missaeaen naey niin selvaesti ihmisen luonne
+kuin leikissae. Missi naeki Nehljudofin kasvoissa tuon totisen ja kuten
+haenestae naeytti, tuomitsevan ilmeen, jota haen pelkaesi Kohljudofissa ja
+tahtoi tietaeae mistae se johtui.
+
+--En todellakaan tiedae, koskaan en ole sitae ajatellut,--vastasi
+Nehljudof.
+
+--Tuletteko mamman luo? kysyi Missi.
+
+--Kyllae, kyllae--sanoi haen ottaen paperossin, ja sen haen sanoi aeaenellae,
+joka selvaeaen ilmaisi ettei haentae haluttanut mennae.
+
+Missi katsahti kysyvaesti, sanomatta mitaeaen, haeneen ja Nehljudofia
+haevetti. "Onpa todellakin sopimatonta tulla vieraisiin ikaevystyttaemaeaen
+ihmisiae", ajatteli haen itsestaensae, ja ollakseen ystaevaellinen, sanoi
+menevaensae mielellaeaen, jos muka ruhtinatar vaan ottaa vastaan.
+
+--Kyllae, kyllae, mamma tulee olemaan iloinen. Polttaa saatte siellaekin.
+Ivan Ivanovitsh on myoeskin siellae.
+
+Talon emaentae, ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli aina makuulla. Jo
+kahdeksatta vuotta oli haen ottanut vieraitakin makuulta vastaan,
+pitseissae ja nauhasissa, sametin, kullattujen esineiden, norsunluun,
+pronssin, lakeerauksen ja kukkien keskellae. Haen ei liikkunut missaeaen, ja
+vastaanotti omien sanojensa mukaan ainoastaan "ystaeviaensae", s.o. kaikkea
+sitae, mikae haenen arvelunsa mukaan jollakin tavoin erottautui laumasta.
+Nehljudof luettiin naeiden ystaevien joukkoon siitae syystae, ettae haentae
+pidettiin jaerkevaenae nuorena miehenae, ja myoeskin siitae syystae, ettae haenen
+aeitinsae oli perheen laeheinen ystaevae, ja vielae siitaekin syystae, ettae
+olisi ollut suotavaa ettae Missi olisi mennyt haenen kanssaan naimisiin.
+
+Ruhtinatar Sofia Vasiljevnan huone oli suuremman ja pienemmaen
+vierashuoneen takana. Missi, joka kaevi Nehljudofin edellae, pysaehtyi
+suuremmassa vierashuoneessa paeaettaevaesti, ja tarttuen kullatun tuolin
+karmiin katsahti haeneen.
+
+Missi olisi hyvin halusta mennyt naimisiin, ja avioliitto Nehljudofin
+kanssa olisi ollut kyllaekin edullinen. Sitaepaitsi Nehljudof miellytti
+haentae ja haen oli totuttanut itsensae siihen ajatukseen, ettae Nehljudof
+oli haenen omansa (ei haen Nehljudofin, mutta Nehljudof haenen), ja
+tiedottomalla, mutta itsepaeisellae viekkaudella, jommoista tavataan
+henkisesti sairaissa ihmisissae, haen nyt koetti saavuttaa tarkoitustansa.
+Haen puhutteli nyt Nehljudofia vaatiakseen selitystae.
+
+--Naeen ettae teille on jotain tapahtunut,--sanoi haen:--mikae teidaen on?
+
+Nehljudof muisti, kenen oli oikeudessa tavannut, rypisti silmaensae ja
+punastui.
+
+--Kyllae, on tapahtunut--sanoi haen tahtoen olla rehellinen:--kummallinen,
+tavatoin ja taerkeae tapaus.
+
+--Mikae sitten? Ettekoe voi sanoa mitae se on?
+
+--Nyt en voi. Sallikaa minun olla sanomatta. On tapahtunut semmoista,
+mitae en ole vielae ehtinyt taeydellisesti ajatella,--sanoi haen ja punehtui
+vielae enemmaen.
+
+--Ja te ette siis aijo sanoa minulle?--Jaenne haenen kasvoissansa vavahti
+ja haen liikahutti tuolia, josta piteli.
+
+--Ei, en voi,--vastasi Nehljudof ja tunsi, ettae naein vastatessaan haen
+vastasi itselleen, tunnustaen, ettae haenelle todella oli tapahtunut
+jotakin hyvin taerkeaetae.
+
+--No, laehdemme siis.
+
+Missi pudisti paeaetaensae ikaeaenkuin haeaetaeaekseen tarpeettomia ajatuksia, ja
+meni tavallista nopeammin eteenpaein.
+
+Nehljudofista naeytti niinkuin Missi olisi luonnottomasti puristanut
+kokoon suutansa kyyneleitae estaeaeksensae. Ja taas Nehljudofia haevetti ja
+haenestae tuntui pahalta, ettae haen oli loukannut Missiae, mutta haen tiesi,
+ettae vaehinkin heikkous kukistaisi haenet s.o. sitoisi. Ja nyt haen pelkaesi
+taetae kaikkein enin, ja haen tuli Missin kanssa sanaakaan sanomatta
+ruhtinattaren huoneeseen asti.
+
+
+
+
+XXVII.
+
+
+Ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli lopettanut paeivaellisensae, joka oli hyvin
+hieno ja ravitseva, ja jota haen aina nautti yksinaensae, ettei vaan kukaan
+olisi naehnyt haentae taessae epaerunollisessa toimituksessa. Haenen sohvansa
+vieressae seisoi kahvipoeytae, ja haen poltteli pitkaeae hienoa
+naispaperossia. Ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli laiha, pitkae, yhae vielae
+itseaeaen nuoreksi lukeva, ruskeatukkainen nainen. Haenellae oli pitkaet
+hampaat ja suuret mustat silmaet.
+
+Puhuttiin pahaa haenen suhteestansa laeaekaeriin. Nehljudof alussa usein sen
+unohti, mutta nyt haen muisti, ja naehdessaeaen laeaekaerin ruhtinattaren
+lepotuolin vieressae, naehdessaeaen haenen voidellun, kiiltaevaen kaksijakoisen
+partansa, Nehljudofia rupesi hirveaesti inhoittumaan.
+
+Sofia Vasiljevnan vieressae, matalassa, pehmeaessae nojatuolissa istui
+Kolosof haemmentaeen kahviansa. Kahvipoeydaellae seisoi likoeoerilasi.
+
+Missi tuli aeidin luokse yhdessae Nehljudofin kanssa, vaan ei jaeaenyt
+huoneeseen.
+
+--Kun mamma vaesyy ja ajaa teidaet pois, tulkaa minun luokseni,--sanoi haen
+kaeaentyen Kolosofin ja Nehljudofin puoleen semmoisella aeaenellae ikaeaenkuin
+ei olisi mitaeaen heidaen vaelillaensae ollut, ja iloisesti hymaehtaeen,
+kuulumattomasti astuen paksua mattoa myoeten, laeksi huoneesta.
+
+--No, terve tulemaanne, ystaevaeni, istukaa nyt ja kertokaa,--sanoi
+ruhtinatar Sofia Vasiljevna taiteellisella, teeskennellyllae ja aivan
+luonnollisen naekoeisellae hymyilyllae, joka paljasti haenen ihastuttavat
+pitkaet hampaansa, jotka olivat erittaein taidokkaasti tehdyt ja aivan
+samallaiset kuin olivat olleet entiset oikeat.
+
+--Minulle on kerrottu teidaen tulleen oikeudesta hyvin synkaessae
+mielentilassa. Minae arvaan, ettae tuo asia on yleensae sangen vaikeata
+ihmisille, joilla on sydaen, sanoi haen ranskankielellae.
+
+--Niin, se on totta,--vastasi Nehljudof:--usein tuntee olevansa ...
+tuntee, ettei ole oikeutta tuomitsemaan...
+
+--_Comme c'est vrai_,--huudahti ruhtinatar aivan kuin olisi kummastunut
+haenen huomautuksensa totuutta, kuten ainakin taitavasti imarrellen
+seuramiestaensae.
+
+--No, entae taulunne, siitae olen hyvin utelias tietaemaeaen,--lisaesi
+haen,--ellen olisi taessae kykenemaettoemyyden tilassa, olisin jo aikaa sitte
+kaeynyt luonanne.
+
+--Olen sen kokonaan jaettaenyt,--vastasi Nehljudof kuivasti.
+Ruhtinattaren, imartelun epaerehellisyys oli haenestae nyt yhtae ilmeinen
+kuin taemaen salaama vanhuuskin. Ei haen mitenkaeaen voinut saada itsensae
+olemaan ystaevaellisenae.
+
+--Sepae vahinko! Tiedaettekoe, minulle on itse Repin sanonut, ettae haenellae
+on ehdoton talangi,--sanoi ruhtinatar kaeaentyen Kolosofin puoleen.
+
+"Ettae se kehtaakin noin valehdella", ajatteli Nehljudof nyrpeaenae.
+
+Paeaestyaensae selville siitae, ettae Nehljudof oli pahalla tuulella ja ettei
+sen kanssa siis voinut saada aikaan miellyttaevaeae ja viisasta
+keskustelua, kaeaentyi Sofia Vasiljevna Kolosofin puoleen tahtoen tietaeae,
+mitae taemae ajatteli uudesta naeytelmaekappaleesta. Haen kysyi semmoisella
+aeaenellae niinkuin nyt Kolosofin mielipide tulisi ratkaisemaan kaikki
+epaeilykset, ja taemaen mielipiteen jokainen sana olisi ollut ikuistettava.
+Kolosof antoi tuomitsevan arvostelun naeytelmaestae ja lausui taemaen
+johdosta mielipiteitaensae taiteesta. Ruhtinatar Sofia Vasiljevna
+kummasteli haenen mielipiteittensae oikeutta yritti puolustelemaan
+naeytelmaen tekijaeae, mutta samassa joko peraeaentyi tahi keksi jotakin
+keskivaeliltae. Nehljudof katsoi ja kuunteli, mutta naeki ja kuuli aivan
+toista kuin sitae, mikae oli haenen edessaeaen.
+
+Kuunnellen milloin Sofia Vasiljevnaa, milloin Kolosofia naeki Nehljudof
+ensiksikin, ettei Sofia Vasiljevnalla eikae Kolosofilla ollut mitaeaen
+tekemistae draaman eikae toinen toisensa kanssa, ja ettae he puhuivat vaan
+tyydyttaeaekseen ruumiillista tarvetta liikutella syoennin jaelkeen kielen
+ja kurkun jaenteitae; toiseksi, ettae Kolosof juotuansa paloviinaa, viiniae
+ja likoeoeriae oli vaehaen humalassa, ei niinkuin ovat humalassa harvoin
+juovat talonpojat, vaan niinkuin ne ihmiset, jotka ovat ottaneet
+viininjuonnin tavaksensa. Ei haen horjunut eikae puhunut tyhmyyksiae, oli
+vaan luonnottomassa, kiihoittuneen itsetyytyvaeisessae mielentilassa.
+Kolmanneksi naeki Nehljudof sen, ettae ruhtinatar Sofia Vasiljevna kesken
+puhettansa katsahteli levottomasti ikkunaan paein, jonka kautta alkoi
+haentae kohden laehestyae vino auringonsaede, ja uhkasi saattaa haenen
+vanhuutensa liian selvaeaen valoon.
+
+--Kuinka se on totta,--sanoi ruhtinatar johonkin Kolosofin
+huomautukseen, ja painoi soittonappulaa sohvan vieressae.
+
+Taehaen aikaan tohtori nousi, ja aivan kuin olisi ollut talon vaekeen
+kuuluva, laeksi mitaeaen sanomatta huoneesta. Sofia Vasiljevna seurasi
+haentae silmillaensae, mutta jatkoi keskustelua.
+
+--Olkaa hyvae, Filip, laskekaa tuo uudin alemmaksi,--sanoi haen osoittaen
+silmillaeaen ikkunaverhoa sittenkuin huoneeseen oli haenen soitostansa
+astunut uljaan naekoeinen lakeija.
+
+--Ei, sanokaa mitae sanottekin, siinae on mystilisyyttae, mutta ilman
+mystillisyyttae ei ole runoutta,--puhui ruhtinatar, vihasesti seuraten
+toisella mustalla silmaellaeaen lakeijan liikkeitae, joka laitteli uudinta.
+
+--Mystisismi ilman runoutta on taikauskoa, mutta runous ilman
+mystisismiae on proosaa,--sanoi ruhtinatar surullisesti hymyillen ja
+herkeaemaettae katsoen lakeijaa, joka suoristeli uudinta.
+
+--Filip, en tarkoittanut tuota uudinta,--tuota tuolla suuren ikkunan
+luona,--sanoi tuskaillen Sofia Vasiljevna naehtaevaesti saeaelien itseaensae
+niiden ponnistusten taehden, joita haenen oli tekeminen saadakseen nuo
+sanat suustansa, ja rauhoittuakseen nosti heti suullensa hyvaenhajuisen,
+savuavan paperossin, kaedellae, joka oli taeynnae sormuksia.
+
+Leveaerintainen, jaentevae Filip kumarsi hiukan, ikaeaenkuin anteeksi
+pyytaeen, ja keveaesti astuen mattoa myoeten vaekevine, suuripohkeisine
+jalkoinensa, noeyraesti ja sanaakaan vastaamatta meni toisen ikkunan luo,
+ja tarkkaavaisesti katsellen ruhtinatarta silmiin koetti jaerjestaeae
+uudinta siten, ettei yksikaeaen saede olisi uskaltanut kohdata haentae. Mutta
+nytkin menetteli lakeija vaeaerin, ja tuskastunut Sofia Vasiljevna oli
+taaskin pakotettu keskeyttaemaeaen puheensa mystisismistae ja oikaisemaan
+ymmaertaemaetoentae, saeaelimaettae haentae vaivaavaa Filipiae. Hetkeksi Filipin
+silmissae leimahti liekkinen.
+
+"Piru sinun tietaeae, mitae sinae tarvitset,--taisi taemae sisaessaeaen sanoa",
+ajatteli Nehljudof naehdessaeaen koko taemaen pelin. Mutta uljas ja vaekevae
+Filip peitti heti kaersimaettoemyytensae ja alkoi rauhallisesti tehdae sitae
+mitae lamaantunut, uupunut, laepitsensae epaerehellinen ruhtinatar Sofia
+Vasiljevna haenelle kaeski.
+
+--Tietysti Darwinin opissa on suuri maeaerae totuuttakin,--puhui Kolosof
+viruen matalassa nojatuolissa ja katsellen unisin silmin ruhtinatar
+Sofia Vasiljevnaan,--vaan haen menee sittenkin aeaerimmaeisyyksiin. Niin.
+
+--Uskotteko te perinnoellisyyteen?--kysyi ruhtinatar Sofia Vasiljevna
+Nehljudofilta, kun taemaen sanattomuus alkoi haentae vaivata.
+
+--Perinnoellisyyteenkoe?--kysyi puolestansa Nehljudof.--En, en
+usko,--sanoi haen. Haenen ajatuksensa olivat taellae hetkellae kokonaan
+vajoutuneet niihin kummallisiin kuviin, jotka arvaamattomista syistae
+heraesivaet haenen mielikuvituksessaan. Vaekevaen, uljaan Filipin rinnalla,
+jota haen ajatteli sopivana modellina taiteilijoille, kuvaili haen
+Kolosofia paljaana, arbuusia muistuttavan mahansa kanssa, kaljuine
+paeineen ja jaenteittoemine, piiskana roikkuvine kaesineen. Samalla lailla
+kuvaili haen haemaeraesti mieleensae noita nyt silkillae ja sametilla
+peitettyjae Sofia Vasiljevnan olkapaeitae, mimmoisina naemae olisivat
+todellisuudessa, mutta taemae mielle oli liian hirvittaevae ja haen koetti
+paeaestae siitae.
+
+Sofia Vasiljevna mittasi haentae silmillaeaen.
+
+--Mutta se on totta, Missihaen odottaa teitae,--sanoi haen,--menkaeaehaen nyt
+haenen luoksensa, haen aikoi soittaa teille uuden kappaleen Griegiltae,--se
+on sangen huvittava.
+
+"Ei mistaeaen soittamisesta ole kysymystaekaeaen ollut. Valehtelet siinae vaan
+suotta", ajatteli Nehljudof nousten yloes ja puristaen Sofia Vasiljevnan
+laepikuultavaa, luista, sormuksilla taeytettyae kaettae.
+
+Vierashuoneessa tapasi haenet Katariina Aleksejevna ja alkoi heti
+keskustelun:
+
+--Luulenpa ettae valamiehen tehtaevaet ovat teihin vaikuttaneet
+masentavasti,--sanoi haen, kuten ainakin ranskaksi.
+
+--Niin, suokaa anteeksi, olen nyt huonolla tuulella eikae minulla ole
+oikeutta ikaevystyttaeae toisia,--sanoi Nehljudof.
+
+--Miksi olette huonolla tuulella?
+
+--Suokaa minun olla siitae puhumatta,--sanoi haen hattuansa hakien.
+
+--Muistatteko kun vielae sanoitte, ettae aina taeytyy puhua totta ja kun
+meille kaikille sanoitte semmoisia ankaria totuuksia. Miksi siis ette
+nyt tahdo sanoa?--Muistatko Missi?--kaeaentyi Katariina Aleksejevna Missin
+puoleen, joka juuri tuli huoneeseen heidaen luoksensa.
+
+--Sentaehden, ettae se oli leikkiae--vastasi Nehljudof totisesti.--Leikillae
+saa puhua. Mutta todellisuudessa me olemme niin huonoja, s.o. minae olen
+niin huono, ettae minae ainakaan en saa puhua totta.
+
+--Aelkaeae oikaisko, sanokaa pois, missae suhteessa me olemme niin
+huonoja,--sanoi Katariina Aleksejevna leikkien sanoilla ja ikaeaenkuin
+huomaamatta Nehljudofin totisuutta.
+
+--Ei ole mitaeaen pahempaa kuin tunnustaa olevansa pahalla
+tuulella,--sanoi Missi.--Minae on koskaan tunnusta sitae itselleni, ja
+olenkin sentaehden aina hyvaellae tuulella. No, tulkaahan nyt luokseni.
+Koetetaan emmekoe saa karkoitetuksi tuota teidaen _mauvaise humeur_'iaenne.
+
+Nehljudof tunsi samaa mitae arvattavasti tuntee hevonen, jota silitellaeaen
+ettae se antaisi panna suitset suuhunsa ja viedae valjastettavaksi. Mutta
+haenen oli nyt jos milloinkaan vastenmielistae ruveta vetaemaeaen. Haen pyysi
+anteeksi, ettae haenen oli laehteminen kotiin ja alkoi jaettaeae hyvaesti.
+Missi pidaetti tavallista kauvemmin haenen kaettaeaen omassansa.
+
+--Muistakaa, ettae se mikae on taerkeaetae teille on taerkeaetae myoes teidaen
+ystaevillenne,--sanoi haen.--Tulettahan huomenna?
+
+--Tuskinpa,--sanoi Nehljudof ja tuntien haepeaetae (haen ei itse tiennyt
+omastako vai toisen puolesta), haen punastui ja laeksi kiireesti ulos.
+
+--Mitae taemae merkitsee? _Comme cela m'intrigue,_ puhui Katariina
+Aleksejevna, kun Nehljudof oli laehtenyt.--Minaepae otan kun otankin
+asiasta selvaen. Se on varmaankin jokin _affaire d'amour propre, il est
+tres susceptible, notre cher Mitja_.
+
+--_Plutot une affaire d'amour sale,_--oli Missi sanoa, muttei sanonut ja
+haen katseli eteensae aivan toisenlaisella, sammuneella katseella, kuin
+oli ollut se jolla haen oli katsellut Nehljudofia. Mutta haen ei sanonut
+Katariina Aleksejevnalle edes taetae vaehemmaen hienoa leikkiae ja sanoi
+ainoastaan:--Kaikillahan meillae on sekae hyviae ettae huonoja paeiviae.
+
+"Jokohan nyt taemaekin pettaeisi,--ajatteli haen.--Kaiken sen peraestae mikae
+on ollut, se olisi hyvin huonosti tehty haeneltae."
+
+Jos Missin olisi ollut tekeminen selvaeae siitae, mitae haen tarkoitti
+sanoilla: "kaiken sen peraestae mikae on ollut", ei haen olisi voinut sanoa
+mitaeaen maeaeraettyae, ja kuitenkin haen ilman vaehintaekaeaen epaeilemistae tiesi,
+ettae Nehljudof ei ollut antanut haenelle ainoastaan toivoa, vaan melkein
+lupauksensakin. Kaikki taemae ei tosin ollut mitaeaen maeaeraettyjae sanoja,
+vaan katsahduksia, hymyilyjae, viittauksia, vaikenemisia. Mutta Missi
+kuitenkin piti haentae omanansa, ja jaeaeminen haentae vaille olisi ollut
+haenelle hyvin vaikeata.
+
+
+
+
+XXVIII.
+
+
+"Haevettaeae ja inhoittaa, inhoittaa ja haevettaeae",--ajatteli Nehljudof
+palatessaan jalkasin kotiin tuttuja katuja myoeten. Mielen-apeus, jota
+haen tunsi keskustelun taehden Missin kanssa, yhae vielae painoi haentae. Haen
+tunsi olevansa muodollisesti, jos niin voi sanoa, oikeassa Missin
+suhteen. Ei haen ollut mitaeaen semmoista sanonut Missille, joka sitoisi
+haentae, ei ollut kosinut haentae. Mutta asiallisesti haen kyllae tunsi
+sitoneensa itsensae Missin kanssa, antaneensa haenelle lupauksen. Ja nyt
+haen kuitenkin koko olennollansa tunsi, ettei voisi mennae naimisiin haenen
+kanssansa. "Haevettaeae ja inhoittaa, inhoittaa ja haevettaeae", kertoi haen
+kertomistaan itselleen, eikae tarkoittanut sillae ainoastansa suhteitansa
+Missiin, vaan yleensae kaikkea. Kaikki inhoittaa ja haevettaeae", toisti haen
+vielae tullessaan oman talonsa portaille.
+
+--Illallista en syoe,--sanoi haen Korneijille, joka tuli haenen jaeljessaeaen
+ruokasaliin, missae haentae odotti katettu illallispoeytae teen
+kanssa.--Saatte mennae.
+
+--Ymmaerraen,--sanoi Kornei, vaan ei mennyt, ja alkoi korjata poeydaeltae.
+Nehljudof tarkasteli Korneijia ja tunsi mielikarvautta haentae vastaan.
+Nehljudof olisi tahtonut ettae kaikki olisivat jaettaeneet haenet rauhaan,
+mutta haenestae naeytti, ettae kaikki tahallaan, ikaeaenkuin kiusalla
+takertuivat haeneen. Kun Kornei laeksi veitsien ja lautasten kanssa, aikoi
+Nehljudof tulla panemaan teetae teekannuun, mutta kuultuansa Agrafena
+Petrovnan askeleita, pujahti kiireesti vieraskamariin paeaestaekseen haentae
+naekemaestae ja sulki jaeljessaeaen oven. Taemae vierashuone oli sama, jossa
+kolme kuukautta sitten oli haenen aeitinsae kuollut. Nyt tullessaan taehaen
+huoneeseen, joka oli valaistu kahdella heijastuslampulla,--toinen haenen
+isaensae kuvan luona ja toinen aeidin kuvan luona,--haen muisti viimeiset
+suhteensa aeitiin, ja naemaet suhteet naeyttivaet haenestae luonnottomilta ja
+vastenmielisiltae, ja sekin haevetti ja inhoitti. Haen muisteli kuinka haen
+aeidin sairauden viimeisenae aikana oli suorastaan toivonut taemaen
+kuolevan. Haen oli vakuuttanut itsellensae toivovansa vaan aeidin paeaesevaen
+kaersimyksistae, mutta oikeastaan haen oli toivonut sitae paeaestaeksensae vaan
+itse haenen kaersimyksiaensae naekemaestae.
+
+Haluten heraettaeae itsessaensae hyvaen muiston aeidistae haen katsahti taemaen
+muotokuvaan, jonka oli 5000 ruplasta maalannut kuuluisa taiteilija. Aeiti
+oli kuvattu mustaan samettipukuun rinta paljaana. Taiteilija oli
+naehtaevaesti pannut erityistae huolta esittaeaeksensae rinnan, kahden rinnan
+vaelyksen ja nuo sokaisevan kauniit olkapaeaet ja kaulan. Taemae oli nyt jo
+aivan haevettaevaeae ja inhoittavaa. Kuvassa oli jotakin ilettaevaeae ja
+herjaavaa, siinae, ettae aeiti oli kuvattu puolialastomana kaunottarena, ja
+sitaekin enemmaen ilettaevaeae, kun juuri taessae samassa huoneessa kolme
+kuukautta sitten oli sama nainen maannut kokoonkutistuneena kuin muumio,
+ja taeyttaenyt kuitenkin ei ainoastaan koko huoneen vaan koko talonkin
+tuskallisen raskaalla hajulla, jota ei voinut mitenkaeaen saada
+poistetuksi. Nehljudof luuli nytkin vielae tuntevansa samaa hajua. Ja haen
+muisti kuinka aeiti paeivaeae ennen kuolemaansa oli tarttunut haenen vahvaan,
+valkoiseen kaeteensae omalla luisella, mustenevalla kaedellaeaen, katsahtanut
+haentae silmiin ja sanonut: "Aelae tuomitse minua, Mitja, jos olen vaeaerin
+menetellyt", ja kaersimyksestae sammuneihin silmiin oli noussut
+kyyneleitae. "Kuinka ilettaevaeae!" sanoi Nehljudof itsekseen vielae kerran
+katsahdettuaan puolalastomaan naiseen komeine marmorisine olkapaeineen ja
+kaesineen, ja voitollisine hymyineen huulilla. Rinnan alastomuus kuvassa
+muistutti haenen mieleensae toista nuorta naista, jonka haen oli aeskettaein
+naehnyt samalla tavalla alastomana. Se oli Missi, joka oli keksinyt
+tekosyyn kutsuakseen Nehljudofin illalla luokseen, tarkoituksella
+naeyttaeytyae haenelle baalipuvussa, jossa haen aikoi esiintyae tanssiaisissa.
+Nehljudof muisti inholla taemaen ihastuttavia olkapaeitae ja kaesiae.--Ja
+sitten tuo raaka elaeimellinen isae menneisyyksinensae, julmuuksillensa ja
+aeiti epaeilyttaevine intelligentin maineinensa, kaikki taemae oli ilettaevaeae,
+ja samalla haevettaevaeae. Haevetti ja inhoitti, inhoitti ja haevetti.
+
+Ei, ei,--ajatteli Nehljudof,--taeytyy vapautua; vapautua kaikista naeistae
+valheellisista suhteista sekae Kortshagineihin, Maria Vasiljevnaan,
+perintoeoen, ettae kaikkeen muuhun... Niin, hengaehtaeae jaelleen vapaasti.
+Laehteae ulkomaille, Roomaan, ryhtyae jaelleen taulua maalaamaan".--Haen
+muisti epaeilleensae omia taipumuksiansa ... no, olkoon kuinka tahansa,
+kunhan vaan hengaehdaenkin. Ensin Konstantinopoliin, sitten Roomaan, ja
+valamiestoimesta on minun paeaeseminen mitae pikemmin. Ja sitten sopiminen
+tuosta seikasta asianajajan kanssa.
+
+Ja yhtaekkiae haenen mielikuvituksessaan tavattoman elaevaesti heraesi
+vangitun naisen kuva mustine, hiukan kieroine silmillensae. Kuinka
+hillitsemaettoemaeaen itkuun taemae olikin purskahtanut, kun syytetyille oli
+annettu viimeinen sananvuoro. Nopeasti rutisti Nehljudof poltetun
+paperossin sammuksiin tuhka-astiaan, sytytti toisen ja alkoi kaevellae
+edestakasin. Ja taemaen naisen kanssa eletyt hetket alkoivat toinen
+toisensa peraestae heraetae haenen mielikuvituksessaan. Haen muisti viimeisen
+tapaamisensa, sen elaeimellisen intohimon, joka silloin oli valloittanut
+haenet ja sen pettymyksen, jonka haen oli tuntenut kun intohimo oli
+tyydytetty. Muisti valkean puvun sinisen nauhan kanssa, muisti
+aamukirkon. "Minaehaen rakastin haentae sinae yoenae, rakastin totisesti ja
+hyvaellae, puhtaalla rakkaudella, olin rakastanut vielae ennenkin, ja
+kovasti rakastin jo silloinkin, kun ensi kertaa asuin taetien luona
+kirjoitellen vaeitoeskirjaani!" Ja haen muisti itseaensae semmoisena kuin oli
+ollut silloin. Taas tuoksahti haenelle tuo tuoreus, nuoruus, elaemaen
+yltaekyllaeisyys ja haenen tuli tuskallisen surullinen olla.
+
+Eroitus sen vaelillae, mimmoisena haen oli silloin ja mimmoisena nyt, oli
+tavattoman suuri, se oli samallainen jollei suurempikin, kuin eroitus
+Katjushan vaelillae kirkossa ja sen Katjushan vaelillae, joka oli
+juopotellut kauppiaan kanssa ja jonka he olivat tuominneet aamulla.
+Silloin haen oli ollut reipas, vapaa ihminen, jonka edessae avautuivat
+loppumattomat mahdollisuudet, nyt haen tunsi olevansa kaikilta tahoilta
+saarrettuna tyhmaen, tyhjaen, tarkoituksettoman, mitaettoemaen elaemaen
+ajoverkkoon, josta haen ei naehnyt mitaeaen ulospaeaesyae, eikaepae suurimmaksi
+osaksi edes halunnutkaan paeaestae. Haen muisti joskus ylpeilleensae
+suoruudestansa, joskus pitaeneensae periaatteenaan aina puhua totta ja
+olleensakin todella rehellinen, ja huomasi kuinka haen nyt oli paeihensae
+valheessa, kaikkein kauheimmassa valheessa, semmoisessa, jota kaikki
+ihmiset haenen ympaerillaensae pitivaet totuutena. Ja taestae valheesta ei
+ollut,--ei ainakaan haen naehnyt--mitaeaen paeaesyae. Ja haen oli tahraantunut
+siihen, tottunut siihen, hemmoitellut itseaeaen siinae.
+
+Kuinka oli paeaeseminen suhteista Maria Vasiljevnaan, taemaen mieheen, niin
+ettei haevettaeisi katsoa miestae ja haenen lapsiansa silmiin? Kuinka oli
+valehtelematta irtautuminen suhteista Missiin? Kuinka selviytyminen
+ristiriidasta sen vaelillae ettae haenen mielestaeaen maanomistus oli laiton,
+ja sen, ettae haen itse kaeytti aeidiltae perittyae maanomistusta
+toimeentullaksensa? Kuinka oli sovittaminen syntinsae Katjushan edessae?
+Eihaen voinut sitae jaettaeae. "En saa jaettaeae naista, jota olen rakastanut,
+ja tyytyae siihen ettae maksan asianajajalle ja vapautan haenet
+pakkotoeistae, joita haen ei ansaitse;--sovittaisin syyni rahoilla samalla
+tavalla kuin silloinkin kun luulin tehneeni mitae pitaeae annettuani
+Katjushalle rahaa!"
+
+Ja haen muisti elaevaesti sen hetken, kun haen kaeytaevaessae saavutti Katjushan
+ja pistettyaeaen taemaen kaeteen rahaa juoksi pois.--"Voi sentaeaen noita
+rahoja!"--muisteli haen kauhulla ja inholla, samoin kuin silloinkin, taetae
+hetkeae.--"Voi, voi! kuinka ilettaevaeae!--puhui haen niinkuin silloinkin
+aeaeneen.--Ainoastaan kurja konna saattoi noin menetellae! Ja minae, minae
+juuri olenkin tuo kurja konna!"--puhui haen aeaeneensae. --"Mutta onko
+todellakin mahdollista,--haen pysaehtyi kesken kaeyntiaensae:--ettae minae,
+juuri minae olen se konna?--Kukas sitten? --vastasi haen itselleen.--Mutta
+onko se todellakin yhtae?--jatkoi haen tilintekoansa:--Eikoe muka ole
+ilettaevaeae ja alhaista sinun suhteesi Maria Vasiljevnaan ja haenen
+mieheensae? Ja sinun suhteesi omaisuuteen? Sillae tekosyyllae ettae rahat
+ovat aeidiltae, kaeytaet sinae hyvaeksesi rikkautta, jota pidaet laittomana? Ja
+koko sinun toimeton, huono elaemaesi Hilton? Ja kaiken kukkana--sinun
+menettelysi Katjushan kanssa! Kurja konna! Ne ihmiset siellae
+arvostelkoot minua kuinka tahtovat, heitae minae voin pettaeae, mutta
+itseaeni en voi pettaeae."
+
+Ja haen yhtaekkiae ymmaersi, ettae se inho, jota haen viime aikoina oli
+tuntenut ihmisiin, ja erittaeinkin aeskettaein ruhtinaaseen, Sofia
+Vasiljevnaan, ja Missiin, ja Kornejiin,--oli inho haeneen itseensae. Ja,
+mikae merkillisintae kaikista, tuossa oman halpamaisuuden tunnustamisessa
+tuntui yhtaikaa jotakin kipua tuottavaa ja kuitenkin iloista ja
+rauhoittavaa.
+
+Nehljudofille ei tapahtunut ensi kertaa elaemaessae se mitae haen nimitti
+"sielun pesoksi". Sielunpesoksi haen sanoi semmoista sielun tilaa,
+jolloin haen aekkiae, joskus pitkaenkin vaeliajan peraestae, tunnettuansa
+sisaellisen elaemaen hidastuvan ja toisinaan pysaehtyvaenkin, ryhtyi
+puhdistamaan kaikkea sitae soraa, joka oli haenen sydaemmeensae keraeytynyt
+ja oli syynae taehaen seisahdukseen.
+
+Aina taellaisten heraeaemysten jaelkeen asetti Nehljudof itselleen
+periaatteita, joita paeaetti sitten ainaisesti seurata: kirjoitti
+paeivaekirjaa ja alkoi uuden elaemaen, josta ei aikonut koskaan luopua,
+--turning a new leaf,--kuten haen sanoi itselleen, mutta joka kerta
+maailman viettelykset saivat haenet jaelleen pauloihinsa ja haen
+huomaamattansa taas lankesi, joskus vielae alemmaksikin kun oli ollut
+ennen.
+
+Naein haen oli puhdistunut ja kohonnut jo useamman kerran: naein oli
+tapahtunut ensi kerran silloin kuin haen tuli kesaeksi taetiensae luokse.
+Silloin oli ollut kaikkein elaevin, innokkain heraeaemys. Ja sen seuraukset
+jatkuivat jotenkin kauvan. Sitten oli samallainen heraeaemys silloin kuin
+haen oli jaettaenyt virkansa, tahtoen uhrata elaemaensae, ja astunut sodan
+aikana sotapalvelukseen. Taelloein oli kuitenkin jaelleen-tahraantuminen
+tapahtunut hyvin pian. Vielae oli yksi heraeaemys silloin, kuin haen jaetti
+sotapalveluksen ja matkustettuaan ulkomaille alkoi harjoittaa
+taidemaalausta.
+
+Siitae saakka nykyiseen paeivaeaen asti oli kulunut pitkae ajanjakso ilman
+mitaeaen puhdistusta, ja sentaehden ei haen ollut vielae milloinkaan paeaessyt
+niin tahraantumaan, tullut semmoiseen ristiriitaan omantuntonsa
+vaatimusten ja sen elaemaen vaelillae, jota haen vietti. Ja haen kauhistui
+naehdessaeaen vaelimatkan pituuden.
+
+Vaelimatka oli niin suuri, tahrautuminen niin taeydellinen, ettae ensi
+hetkenae haenestae tuntui puhdistuminen mahdottomalta. "Olenhan jo
+koettanut tulla taeydellisemmaeksi ja paremmaksi, eikae siitae ole mitaeaen
+tullut", puhui haenen sielussaan kiusaajan aeaeni,--"pitaeisikoe nyt
+uudestaan koettaa? Et sinae yksin, vaan kaikkihan ovat sellaisia,--elaemae
+on kerran sellainen", puhui taemae aeaeni. Mutta se vapaa, henkinen olemus,
+joka yksin on totinen, yksin mahtava, yksin ijankaikkinen, oli jo
+heraennyt Nehljudofissa. Eikae haen voinut olla siihen uskomatta. Niin
+tavattoman suuri kuin erotus olikin entisen haenen ja sen haenen vaelillae,
+jommoisena haen tahtoi olla, tuntui heraenneelle henkiselle olemukselle
+kaikki mahdolliselta.
+
+"Revin rikki taemaen valheen, joka sitoo minua, vaikka se minulle mitae
+maksaisi, ja tunnustan totuuden, sanon kaikille kaiken totuuden ja teen
+totuuden",--sanoi haen paeaettaevaesti aeaeneen itselleen.--"Sanon totuuden
+Missille, sanon, ettae olen elaenyt siveettoemaesti enkae voi mennae naimisiin
+haenen kanssansa,--ettae olen pitaenyt turhaa peliae haenen kanssansa,
+--sanon myoeskin Maria Vasiljevnalle (aateliston johtajan vaimolle).
+Taikka, taelle ei ole mitaeaen sanomista, sanon haenen miehellensae, ettae
+olen heittioe, olen petkuttanut haentae. Perinnoen kanssa menettelen niin,
+ettae totuus tulee tunnustetuksi. Sanon haenelle, Katjushalle, ettae olen
+heittioe, ettae olen syyllinen haenen edessaeaen ja teen kaikki mitae voin
+helpoittaakseni haenen kohtaloansa.--Niin, tahdon tavata haentae ja pyytaeae,
+ettae haen antaisi minulle anteeksi."
+
+--Niin, pyydaen anteeksi, niinkuin lapset pyytaevaet.
+
+Haen pysaehtyi.--Menen naimisiin haenen kanssaan, jos se on tarpeellista.
+
+Haen pysaehtyi, pani kaetensae ristiin rinnan yli niinkuin haen sitae teki
+pienenae ollessaan, nosti silmaensae yloes ja sanoi kaeaentyen jonkun puoleen:
+
+--Herra, auta minua, opeta minua, tule ja asetu minuun, ja puhdista
+minut kaikesta pahasta.
+
+Naein haen rukoili, pyysi Jumalan apua, pyysi asettumaan haenen luoksensa
+ja puhdistamaan haentae, mutta se mitae haen pyysi olikin jo tapahtunut.
+Jumala, joka asui haenessae, oli heraennyt haenen tietoisuudessansa. Haen
+tunsi itsensae haenenae, ja sentaehden, paitsi vapautta, reippautta ja
+elaemaen iloa tunsi myoeskin hyvaen kaikkivaltiuden. Kaiken, kaiken mikae oli
+parasta, mitae vaan ihminen saattoi tehdae, tunsi haen nyt olevansa valmis
+tekemaeaen.
+
+Haenen silmissaensae oli kyyneleitae, kun haen puhui taetae itselleen,--oli
+sekae hyviae ettae huonoja kyyneleitae: hyviae sentaehden, ettae ne olivat ilon
+kyyneleitae sen henkiolemuksen heraeaemisen johdosta, joka kaikkina naeinae
+vuosina oli haenessae nukkunut; ja huonoja sentaehden, ettae ne syntyivaet
+tyytyvaeisyydestae haeneen itseensae, haenen hyvyyteensae.
+
+Haenen tuli kuuma olla. Haen tuli ikkunan luo ja avasi sen. Ikkuna oli
+puutarhaan paein. Oli hiljainen, raikas kuutamoyoe; kadulta kuului ajajan
+raeminae, sitten kaikki hiljeni. Suoraan ikkunan edessae oli varjo
+alastomasta, korkeasta poppelista, jonka kaikki pienimmaetkin haarat ja
+mutkat tarkalleen kuvautuivat puhdistetun tantereen hiekalle. Vasemmalla
+oli liiterin katto, joka kuun kirkkaassa valossa naeytti valkealta,
+edessae mutkittelivat puiden oksat kietoutuneina toinen toisiinsa, ja
+niiden takana naekyi aidan musta varjo. Nehljudof katseli kuun valaisemaa
+puutarhaa, kattoa ja poppelin varjoa, kuunteli, ja hengitti sisaeaensae
+elaehyttaevaeae, tuoretta ilmaa.
+
+"Kuinka hyvae, kuinka hyvae on minun ollakseni, voi Jumalani, kuinka
+hyvae!" puhui haen siitae, mikae oli haenen sielussansa.
+
+
+
+
+XXIX.
+
+
+Maslova palasi takasin omaan koppiinsa vasta kello 6 illalla, vaesyneenae,
+jalat kipeinae, kuljettuansa kaevelyyn tottumattomana 15 virstaa
+kivikatuja myoeten, ja sitae paitsi masentuneena odottamattoman ankarasta
+tuomiosta, ja naelkaeisenae.
+
+Jo silloin kun vielae jonkun keskeytyksen aikana vartijat olivat syoeneet
+haenen vieressaensae vaelipalaksensa leipaeae ja kovia munia, oli sylki tullut
+haenen suuhunsa ja haen tuntenut olevansa naelkaeinen, vaikka pitaenyt
+alentavana pyytaeae heiltae. Mutta kun taemaen jaelkeen oli kulunut vielae
+kolme tuntia, ei haentae enaeae haluttanutkaan syoedae, ja haen tunsi vaan
+heikkoutta. Taemmoeisessae tilassa haen kuuli odottamattoman tuomionsa. Ensi
+hetkellae haen luuli kuulleensa vaeaerin. Ei voinut heti uskoa mitae kuuli,
+ei voinut kuvailla itseaeaen Siperiaan tuomitun nimellae. Mutta naehtyaensae
+tuomarien ja valamiesten rauhalliset, toimeensa kiintyneet kasvot,
+naehtyaensae, ettae he ottivat vastaan taemaen tiedon ihan luonnollisena,
+haenen mielensae kuohahti ja haen huusi yli koko salin olevansa viaton.
+Naehtyaeaen sitten, ettae haenen huutonsakin otettiin vastaan niinkuin
+jotakin aivan luonnollista, odotettua, mikae ei missaeaen tapauksessa
+voinut muuttaa asiata, haen rupesi itkemaeaen, tuntien ettae haenen taeytyi
+noeyrtyae sen julman ja kummastuttavan vaeaeryyden edessae, joka oli haenelle
+tapahtunut. Haentae kummastutti erittaeinkin se, ettae haenet olivat naein
+julmasti tuominneet miespuoliset,--nuoret, ei vanhat miespuoliset, ne
+samat, jotka aina niin lempeaesti katselivat haeneen. Yhden
+heistae,--syyttaejaen apulaisen,--oli haen naehnyt aivan toisessa
+mielentilassa. Istuessaan vankien odotushuoneessa odottamassa istunnon
+alkamista, ja myoeskin keskeytyksien aikana, Maslova naeki kuinka naeillae
+miehillae oli olevinaan asiata kulkea oven ohitse tai tulla huoneeseen
+vaan katsellaksensa haentae. Ja nyt naemaet samat miehet jostakin syystae
+tuomitsivat haenet Siperiaan, vaikkei haen ollut syyllinen siihen, mistae
+haentae syytettiin. Haen itki, vaan sitten hiljeni ja taeydellisen
+tylstymisen tilassa istui vankien huoneessa odottaen laehtoeae. Haen ei
+halunnut nyt muuta kuin polttaa tupakkia. Taessae tilassa haenet tapasivat
+Botshkova ja Kartinkin, jotka tuomion jaelkeen tuotiin samaan huoneeseen.
+Botshkova alkoi heti haukkua Maslovaa ja nimittaeae haentae siperialaisen
+nimellae.
+
+--Aehae, kaevikoes hullusti? Selvisitkoe? Etpaehaen paeaessyt erille, senkin
+vietaevae! Minkae keitit sen soeitkin. Etpaehaen enaeae Siperiassa keikaile.
+
+Maslova istui kaedet mekon hihoissa, ja tuijotti, paeae alas painuneena,
+liikkumatta, kaksi askelta eteensae likaiseksi tallattuun lattiaan, ja
+puhui vaan:
+
+--En ole kajonnut teihin, jaettaekaeae tekin minut rauhaan. Enhaen ole
+kajonnut teihin,--toisti haen useamman kerran, sitten vaikeni kokonaan.
+Haen elpyi vaehaesen vasta sitten kuin Botshkova ja Kartinkin olivat viedyt
+pois ja haenen huoneeseensa oli tullut vartija tuoden haenelle kolme
+ruplaa rahaa.
+
+--Sinaekoe olet Maslova?--kysyi taemae.
+
+--Tuoss' on, rouva laehetti sinulle,--sanoi haen antaen Maslovalle rahat.
+
+--Mikae rouva?
+
+--Ota, itse sen paremmin tiedaet, taessae muka vielae puhumaan tuommoisten
+kanssa!
+
+Rahat oli laehettaenyt Kitajeva. Poistuessaan oikeussalista taemae oli
+kaeaentynyt oikeudenpalvelijan puoleen kysyen olisiko luvallista antaa
+vaehae rahoja Maslovalle. Oikeudenpalvelija sanoi, ettae voi. Silloi haen,
+luvan saatuansa, otti turpeasta kaedestaeaen kolmella napilla varustetun
+saeaemiskaehansikkaan, hapuili esille silkkisen hameen takimaisten poimujen
+keskeltae muodikkaan kukkaron, ja valittuaan jokseenkin suuresta
+kupongien joukosta, jotka olivat vasta leikatut irti haenen
+ansaitsemistaan arvopapereista, yhden 2 ruplan 50 kopekan arvoisen, ja
+pantuaan siihen lisaeksi 50 kopekkaa hopearahoja, antoi ne
+oikeudenpalvelijalle. Taemae kutsui vartijan ja hyvaentekijaen laesnaeollessa
+antoi rahat vartijalle.
+
+--Muistakaa ettae viette oikein perille,--sanoi Kitajeva vartijalle.
+
+Vartija loukkaantui taestae muistutuksesta, ja sentaehden olikin kohdellut
+Maslovaa niin aekaeisesti.
+
+Maslova iloitsi rahoista, sillae naemae antoivat haenelle sen ainoan, mitae
+haen taellae hetkellae halusi.
+
+"Kunpa saisi paperosseja ja saisi vetaeistae savun", ajatteli haen, ja
+haenen kaikki ajatuksensa keskittyivaet taehaen polttamisen haluun. Haenellae
+oli niin kova halu, ettae haen ahnaasti siemaili ilmaa, kun siinae tuntui
+vaehaenkin tupakinhajua, jota tuli kaeytaevaeaen tyoehuoneen ovesta. Mutta
+haenen oli vielae kauvan odottaminen, koska sihteeri, jonka asiana oli
+paeaestaeae vangit, unohti syytetyt ja alkoi keskustelun jopa vaeittelynkin
+kielletyn artikkelin johdosta eraeaen asianajajan kanssa.
+
+Vihdoin 5:n aikaan haen paeaestettiin, ja
+saattosotamiehet--nishninowgorodilainen ja tshuvassi--veivaet haenet
+oikeudesta takapihan kautta. Vielae eteisessae haen antoi heille 20
+kopekkaa pyytaeen ostamaan kaksi korvapuustia ja paperosseja. Tshuvassi
+rupesi nauramaan, otti rahat ja sanoi: "Olkoon menneeksi, ostetaan",--ja
+todellakin rehellisesti osti sekae paperossit ettae korvapuustit ja antoi
+vielae takasinkin. Tiellae ei saanut polttaa, niin ettae Maslova saapui
+vankilan eteen tyydyttaemaettae polttamisen haluansa. Silloin kun haen
+saatettiin vankilan ovien luo, tuotiin rautatieasemalta noin sata
+vankia. Portaissa haen sattui yhteen naeiden kanssa.
+
+Vangit--partasuita, parrattomia, vanhoja, nuoria, venaelaeisiae,
+muukalaisia,--muutamilla paeae puoleksi raakattuna, kolistellen
+jalkarautojansa, taeyttivaet eteishuoneen tomulla, jalkojen kopinalla ja
+vaekevaellae hienhajulla. Kulkiessaan Maslovan ohitse vangit kaikki
+katselivat haentae ja muutamat tulivat haenen luoksensa nykimaeaen haentae.
+
+--Katos sitae tyttoeae vaan, ai-ai kun olet pulska,--sanoi joku
+naeistae.--Muistas minua, kun tavataan, pani toinen silmaeae iskien. Yksi,
+musta, niska siniseksi ajeltuna ja viikset ajelluilla kasvoilla,
+sotkeutuen jalkarautoihinsa ja raemistaeen niitae, hypaehti Maslovan luokse
+ja kapsahti kaulaan.
+
+--Vai ei kelvannut? Jopa olisi aika heittaeae keikailemiset!--huudahti haen
+hampaat irvessae ja silmaet kiiltaevinae, kun Maslova tuuppasi haenet
+luotaan.
+
+--Mitaes sinae perhanan poika siinae teet?--kiljasi tirehtoeoerin apulainen,
+tullen takaapaein.
+
+Vanki kyyristyi kokoon ja livahti kiireesti pois. Mutta apulainen aerjaesi
+Maslovalle:
+
+--Mitae sinae taeaellae?
+
+Maslova tahtoi sanoa, ettae haenet oli tuotu oikeudesta, mutta oli niin
+vaesyksissae, ettei viitsinyt puhua.
+
+--Oikeudesta, herra paeaellysmies,--sanoi vanhempi saattosotamiehistae
+tullen esille ohikulkevien joukosta ja tehden kunniaa.
+
+--Anna siis paeivystaejaen haltuun. Miltaes taemae taemmoeinen naeyttaeae!
+
+--Ymmaerraen, herra tirehtoeoeri.
+
+--Sokolof! Ottakaa vastaan,--huusi apulainen.
+
+Paeivystaejae tuli luo, toeykkaesi vihasesti Maslovaa olkapaeaehaen ja paeaellaensae
+kaeskien seuraamaan, vei haenet naisosaston kaeytaevaeaen. Siellae Maslova
+syynaettiin kaikilta puolin, ja kun ei mitaeaen loeydetty (paperossirasia
+oli piilotettu korvapuustin sisaeaen), laskettiin haen samaan koppiin,
+josta oli aamulla laehtenytkin.
+
+
+
+
+XXX.
+
+
+Se koppi, jossa Maslovaa saeilytettiin, oli suuri, 9 arssinaa pitkae ja 7
+leveae huone; siinae oli kaksi ikkunaa, suuri, rappeutunut uuni, ja
+lavitsoita ravistuneine lautoineen; naemaet ottivat kaksikolmannesta
+huoneen alasta. Keskellae, vastapaeaetae ovea oli mustunut jumalankuva,
+vahakynttilae eteen kiinnitettynae, ja sen alle oli ripustettu poelyytynyt
+kimppu lakastumattomia kukkia. Oven vieressae vasemmalla oli lattialla
+mustunut paikka, missae seisoi haiseva astia. Iltahuuto oli jo ollut ja
+naiset olivat suljetut yoeksi.
+
+Kaikkiaan oli taemaen kopin asukkaita viisitoista: kaksitoista naista ja
+kolme lasta.
+
+Oli vielae aivan valoisa ja ainoastaan kaksi naisista makasi lavitsoilla:
+toisella oli paeae piilotettuna mekon sisaeaen, haen oli hupakko, joka oli
+vangittu passittomana,--haen nukkui melkein aina; ja toinen,
+keuhkotautinen, kaersimaessae rangaistusta varkaudesta. Taemae loikoi
+valveillansa, mekko paeaen alle pistettynae, silmaet selko selaellaeaen ja
+vaivoin pidaetellen, rykimistae vaelttaeaeksensae, kutkuttavaa ja yloespyrkivaeae
+naeljaeae kurkussansa. Muut naiset, kaikki paljain paein ja pelkissae
+karkeissa paidoissansa,--joko istuivat lavitsoilla ompelemassa taikka
+seisoivat ikkunalla katselemassa ohikulkevia miesvankeja. Niiden kolmen
+naisen joukossa, jotka ompelivat, oli myoeskin se sama eukko, joka oli
+saattanut Maslovaa, Korabljova, jolla oli synkaen naekoeiset, rypistyneet,
+kurttuiset kasvot sekae saekkinae riippuvaa nahkaa leuvan alla. Haen oli
+muuten korkea, voimakas nainen, lyhyt letti niskassa, ohimoissa
+harmahtavia hiuksia ja karvoja kasvava syntymaemerkki poskella. Taemae
+vanha vaimo oli tuomittu Siperiaan miehensae tappamisesta kirveellae.
+Tappanut haen oli miehensae siitae syystae, ettae taemae oli ahdistellut haenen
+tytaertaensae. Korabljova oli maeaeraetty vanhimmaksi kopin asukkaiden
+joukossa; haen kauppasi viinaa. Haen ompeli, lasit silmillae, ja piteli
+suurissa, tyoestae kangistuneissa kaesissaeaen neulaa talonpoikaisella
+tavalla, kolmella sormella, terae itseensae paein. Haenen vieressaeaen istui
+niinikaeaen ommellen purjevaatteesta saekkejae, vaehaenlaentae, koukkunokkainen,
+mustahko nainen, paeaessae pienet mustat silmaet, hyvaeluontoinen ja
+puhelias. Taemae oli toimittanut ratamiehen tehtaeviae rautatie-putkalla, ja
+oli tuomittu kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen siitae, ettei ollut tullut
+naeyttaemaeaen lippua junan tullessa, josta olikin syntynyt junaonnettomuus.
+Kolmas ompelevista naisista oli Fedosja,--Fenitshka, kuten haentae
+kumppanit sanoivat,--vaaleaverinen, punaposkinen, kirkkaat siniset
+lapsen silmaet paeaessae, kaksi pitkaeae, tummaa lettiae niskassa kaeaerittyinae
+pienen paeaen ympaeri. Haen oli aivan nuori, erittaein hyvaen naekoeinen nainen,
+joka oli vankeudessa miehensae myrkyttaemisen yrityksestae. Taemaen
+myrkytysyrityksensae oli haen tehnyt heti miehelaeaen mentyaensae, johon oli
+annettu 16 vuotiaana tyttoenae. Niinae kahdeksana kuukautena, joina haen,
+otettuna holhouksen alaiseksi, odotteli tuomiotansa, ei haen ainoastaan
+ollut sopinut miehensae kanssa, vaan vielaepae niin taehaen kiintynyt, ettae
+oikeusjutun alkaessa he olivat elaeneet keskenaeaen niinkuin kaksi
+parhainta ystaevaeae. Huolimatta siitae ettae mies ja appi-isae, ja
+erittaeinkin haeneen kiintynyt anoppi koettivat oikeudessa kaikin voimin
+haentae puolustaa, tuomittiin haen laehetettaevaeksi pakkotoeihin Siperiaan.
+Hyvaeluontoinen, iloinen, usein hymyilevae Fedosja oli Maslovan
+lavitsanaapuri ja kiintyi Maslovaan, vielaepae piti velvollisuutenaan
+pitaeae huolta taestae ja palvella haentae. Toimetonna istui lavitsalla vielae
+kaksi naista: toinen oli noin neljaenkymmenen vuotias kalpeilla,
+laihoilla kasvoilla; haen oli varmaankin ennen ollut hyvin kaunis, vaikka
+nyt oli laihtunut ja kalvistunut; haen piteli kaesissaeaen lasta ja imetti
+sitae pitkaestae, valkoisesta rinnastaan. Haenen rikoksensa oli se, ettae kun
+heidaen kylaestaeaen haettiin rekryyttisotamiestae, joka talonpoikain
+mielestae oli laittomasti otettu, vaeki pysaehytti poliisin ja otti haeneltae
+rekryytin pois. Taemae nainen oli laittomasti otetun nuorukaisen taeti ja
+haen oli ensimaeisenae kaeynyt hevosen suitsiin, jolla rekryyttiae
+kuljetettiin. Vielae istui lavitsalla toimettomana pieni, kokonaan
+ryppyinen, hyvaeluontoinen eukko harmaine hiuksinensa, selkae kyttyraessae.
+Taemae eukko istui lavitsalla uunin luona ja oli ottavinaan kiinni
+nelivuotista, lyhyeksi kerittyae, edestakasin juoksentelevaa, isomahaista
+ja nauruun menehtyvaeae poikaa. Poikanen juoksenteli paitasillaan haenen
+ohitsensa toistaen yhtae ja samaa: aehae etpae saanutkaan kiinni!
+
+Taemae eukko, joka oli yhdessae taeysikaeisen poikansa kanssa syytetty
+murhapoltosta, kaersi vankeusrangaistustansa pysyen mitae
+hyvaenluontoisimpana. Haen suri vaan poikaansa, joka yhteen aikaan istui
+vankeudessa, ja ennen kaikkea omaa ukkoansa, jonka haen pelkaesi joutuvan
+kokonansa taeitten valtaan, sillae kun miniae oli laehtenyt pois, ei ollut
+ketaeaen, joka olisi ukkoa pessyt.
+
+Paitsi naeitae seitsemaeae seisoskeli vielae neljae naista avatun ikkunan
+luona, ja pidellen kiinni rautaisesta ristikosta koetti merkeillae ja
+huudoilla pitaeae puhetta pihalla ohikulkevien vankien kanssa, samojen,
+jotka olivat Maslovankin kohdanneet. Yksi naeistae naisista, varkaudesta
+rangaistu, oli suuri, punaverinen nainen, velton ja lerpallaan olevan
+ruumiin kanssa. Haenen kasvonsa, kaetensae ja avatusta kauluksesta
+esiintyvae kaulansa olivat kellertaevaen valkoset, teerenpilkkujen
+peittaemaet. Kaeheaellae aeaenellae haen kiljui ikkunasta haevyttoemiae sanoja
+pihalle. Haenen vieressaensae seisoi kasvultaan kymmenvuotiaan tytoen
+kokoinen mustahko, koempeloe vanki. Haenen selkaensae oli pitkae ja jalat
+aivan lyhyet, kasvot olivat punaset, taeplaeiset, silmaet hyvin hajallaan,
+huulet paksut ja lyhyet, niin etteivaet peittaeneet valkoisia,
+ulospistaeviae hampaita. Vikistaeae hihittaeen haen nauroi sille, mikae
+tapahtui ulkona. Taemae vanki, jota haenen keikailemisensa taehden sanottiin
+Horoshafkaksi, kaunikiksi, oli syytetty varkaudesta ja murhapoltosta.
+Heidaen takanansa seisoi hyvin likaisessa harmaassa paidassa surkean
+naekoeinen, laiha, suonikas, suurimahainen, raskaudentilassa oleva nainen,
+joka oli syytetty varastetun tavaran kaetkemisestae. Taemae nainen oli
+vaiti, mutta kaiken aikaa hyvaeksyvaesti ja lempeaesti hymyili sille, mikae
+tapahtui pihalla. Neljaes ikkunan aeaeressae seisovista oli
+salakapakoitsemisesta rangaistu lyhyenlaentae, juureva maalaisvaimo hyvin
+ulospistaevine silmineen ja hyvaentahtoisine kasvoineen. Taemae nainen oli
+vanhan eukon kanssa leikkivaen pojan ja niinikaeaen haenen kanssansa
+vankeudessa olevan seitsenvuotisen tytoen aeiti, joita lapsia ei oltu
+voitu jaettaeae yksikseen kotiin. Lasten aeiti katseli kuten muutkin
+ikkunasta, mutta kutoi herkeaemaettae sukkaa ja rypisti paheksivasti
+otsaansa sekae ummisti silmaensae siihen mitae ohikulkevat vangit pihalta
+huusivat. Haenen seitsenvuotias tyttaerensae valkosine irrallaan olevine
+hiuksinensa seisoi paitasillaan punatukkaisen naisen vieressae pidellen
+pienellae, heikolla kaetoesellaeaen taemaen hameesta ja pysaehtynein silmin
+kuunteli tarkasti niitae rivoja sanoja, joita mies- ja naisvangit
+viskelivaet toinen toisilleen, sekae kuiskaili niitae itsekseen ikaeaenkuin
+muistiin pannakseen. Kahdestoista naisvanki oli lukkarin tytaer, joka oli
+upottanut kaivoon oman lapsensa. Taemae tyttoe oli pitkae ja solakka, haenen
+hiuksensa olivat poerroeksissae lyhyen, paksun, ruskean letin ympaerillae,
+silmaet olivat liikkumattomat ja esillepistaevaet. Haen ei pannut mitaeaen
+huomiota siihen mitae haenen ympaerillaensae tapahtui, vaan kulki avojaloin
+likaisessa, harmaassa paidassansa edestakasin kopin vapaalla alalla,
+jyrkaesti ja aekkiae kaeaentyen seinaen kohdalla.
+
+
+
+
+XXXI.
+
+
+Kun lukkoa kolisteltiin ja Maslova laskettiin koppiin, kaikki kaeaentyivaet
+haeneen. Lukkarin tytaerkin pysaehtyi hetkeksi, katsahti kulmakarvojansa
+nostaen sisaeaentulleeseen, vaikka tosin alkoikin heti taas mitaeaen
+sanomatta astua suurilla, paeaettaevillae askeleillaan edestakasin;
+Korabljova pisti neulan karkeaan kankaaseen ja katsoi kysyvaesti
+lasisilmiensae yli Maslovaan.
+
+--Aehaepaes! Tulit sittenkin takasin. Ja minae kun taessae juuri paeaettelin,
+ettae kyllae he sinut vapauttavat,--sanoi haen kaeheaellae, matalalla, melkein
+miehisellae aeaenellaeaen.--Eikoes mitae, kiinni panivat.
+
+Haen otti lasit silmiltaeaen ja asetti ompeluksen viereensae lavitsalle.
+
+--Me mummon kanssa ajattelimme, ettae ehkae paeaestaevaet heti menemaeaen.
+Sellaistakin tapahtuu, sanoimme. Sattuu joskus ettae pistaevaet rahojakin
+kaeteen,--alkoi heti laulavalla aeaenellaeaen kopin vanhimmaksi maeaeraetty
+nainen.--Vai niin, vai niinkoe se nyt kaevikin. Emmepae siis arvanneetkaan.
+Jumala naekyy tahtovan toisin,--puhui haen herkeaemaettae, hellaellae ja
+sointuisalla aeaenellaensae.
+
+--Jokohan tuomitsivat?--kysyi Fedosja osaa ottavalla hellyydellae katsoen
+Maslovaan lapsekkailla, kirkkaan sinisillae silmillaeaen, ja koko haenen
+iloinen, nuori naekoensae muuttui aivan kuin itkua valmistaakseen. Maslova
+ei vastannut mitaeaen, vaan meni sanaakaan sanomatta paikallensa, joka oli
+toinen paeaestae lukien, Korabljovan vieressae, ja istui lavitsan laudoille.
+
+--Et naeemmae ole vielae syoenytkaeaen,--sanoi Fedosja nousten ja tullen
+Maslovan luo.
+
+Maslova vastaamatta mitaeaen asetti korvapuustit paeaenalukselle ja alkoi
+riisuutua. Haen otti tomuisen mekon yltaeaen ja huivin kiharaisilta,
+mustilta hiuksiltaan, ja istui.
+
+Pojan kanssa lavitsain toisessa paeaessae leikkivae kyttyraeselkaeinen eukko
+tuli myoeskin siihen ja pysaehtyi Maslovan eteen.
+
+--Ts, ts, ts!--imasi haen kielellaensae suulakea vastaan saeaelivaesti
+heilutellen paeaetaensae.
+
+Poikanen tuli myoeskin eukon peraestae ja silmaet selaellaeaen, ylaehuuli
+eteenpaein toeroettaevaenae tuijotti korvapuusteihin, jotka Maslova oli
+tuonut. Naehtyaeaen kaikki nuo osaaottavat kasvot kaiken sen peraestae mitae
+haenelle oli tapahtunut, Maslovaa rupesi itkettaemaeaen ja haenen huulensa
+vaeraehtelivaet. Vaan haen koetti pidaettaeae ja onnistuikin pidaettaeae niin
+kauvan kuin ei eukko ja poika vielae olleet tulleet. Nyt, kuultuansa tuon
+hyvaentahtoisen, saeaelivaen aeaenen eukon suusta ja erittaein kohdattuaan
+poikasen silmaet, kun taemae siirsi katseensa korvapuusteista haeneen, ei
+haen enaeae voinut hillitae itseaensae. Koko haenen kasvonsa alkoivat
+vavahdella ja haen purskahti itkuun.
+
+--Sanoinhan minae sinulle: sinun on hankittava itsellesi oikea
+puolustaja,--sanoi Korabljova.--No? Siperiaanko siis?--kysyi haen.
+
+--Maslova aikoi vastata, vaan ei voinut, ja nyyhkyttaeen kaivoi esiin
+korvapuusteista paperossilaatikon, jonka kannella oli punaposkisen
+naisen kuva, hiukset hyvin korkealle kammattuina, kolmikulman muotoinen
+avaus rinnassa, sekae antoi sen Korabljovalle. Korabljova tarkasteli
+kuvaa, pudisti paheksivasti paeaetaensae erittaein sen johdosta, ettae Maslova
+naein hukkasi rahoja, otti yhden paperossin, sytytti sen lampusta, veti
+itse ensin savun ja antoi sitten Maslovalle. Maslova, yhae vaan itkien,
+alkoi ahnaasti kerta toisensa peraestae vetaeae sisaeaensae ja puhaltaa ulos
+tupakinsavua.
+
+--Siperiaan,--sai haen nyyhkytyksiltae vihdoin sanotuksi.
+
+--Eivaetpae pelkaeae Jumalata, ihmissyoejaet, kirotut verenjuojat, sanoi
+Korabljova.--Syyttoemaesti ovat tytoen tuominneet.
+
+Samassa raejaehti ikkunalta sinne jaeaeneiden naisten nauru. Pikku tyttoe
+nauroi myoeskin ja haenen hieno lapsenaeaenensae sekaantui aikaisten kaeheaeaen
+naurun vikinaeaen.--Joku vanki oli pihalla tekaissut semmoista, mikae naein
+vaikutti uloskatsojiin.
+
+--Ah sinae, raakattu koiras! Ettes haepee,--puhui punatukkainen ja koko
+lihava ruumiinsa lerpallaan, painautuen kasvoillansa ristikkoon, huusi
+ulos jaerjettoemaen siivottomia sanoja.
+
+--Mitaes siellae kaakatat senkin retkale!--sanoi Korabljova puistaen
+paeaetaensae punatukkaiselle, ja kaeaentyen sitten jaelleen Maslovaan
+paein.--Kuinka moneksi vuotta?
+
+--Neljaeksi,--sanoi Maslova, ja kyyneleitae tulvasi niin runsaasti haenen
+silmistaeaen, ettae yksi sattui paperossiin.
+
+Maslova rutisti sen vihasesti kokoon, viskasi pois ja otti toisen.
+
+Vanhemmaksi maeaeraetty nainen, vaikka ei itse polttanut, nosti paetkaen heti
+yloes ja alkoi sitae suoritella, jatkaen yhae puhettansa.
+
+--Eivaetpae naey siellae paljon totuudesta piittaavan,--sanoi haen.--Tekevaet
+niinkuin tahtovat. Taessae koko ajan luulimme, ettae vapauttavat.
+Matvejevna sanoi, vapauttavat, mutta minae sanoin: ei, sydaemmessaeni on
+aavistus, ettae haenen kaey huonosti; niinpae kaevikin,--puhui haen,
+naehtaevaesti mielihyvaellae kuunnellen omaa aeaentaensae.
+
+Nyt olivat miesvangit jo kaikki kulkeneet pihan yli, ja naiset, jotka
+olivat heidaen kanssansa puhelleet, tulivat pois ikkunalta ja
+kokoontuivat hekin Maslovan ympaerille. Ensin tuli muljosilmaeinen
+salakapakoitsija tyttaerensae kanssa.
+
+--No, liikaako maeaeraesivaet?--kysyi haen istuutuen Maslovan viereen ja
+jatkaen nopeaan kutomistansa.
+
+--Tietenkin liikaa, kun ei ollut rahoja. Jos olisi rahoja ollut ja olisi
+liukassuisen asianajajan kustantanut, kyllae olisivat vapauttaneet,--
+sanoi Korabljova.
+
+--Vaikkapa sen, miksi sitae taas sanotaan,--sen poerhoetukkaisen,
+suurinokkaisen,--se poika se tuopi kuivana vaikka vedestae. Sen kun olisi
+ottanut!
+
+--Mene sitae ottamaan,--sanoi hampaat irvessae heidaen luoksensa istahtunut
+Horoshafka:--se poika ei tuhatta vaehemmaestae ottaisi edes sylkaeistaekseen.
+
+--Naekyy olevan sinun kohtalosi kerran sellainen.--puuttui puheeseen se
+akka, joka oli syytetty murhapoltosta.--Onkos taemae sitten helppoa
+kantaa: ensin viepi pojalta vaimon, sitten toimittaa haenet taeiden
+ruuaksi linnaan ja vielae minutkin samaan paikkaan vanhoina paeivinae,--
+alkoi haen taas jo sataan kertaan toistamansa historian;--linna tai
+mierontie, jompikumpi on aina edessae. Jollei mierontielle niin linnaan.
+
+--Ainahan ne samalla tavalla,--sanoi salakapakoitsija, ja tarkastettuaan
+tytoen paeaetae, pisti sukankutimen viereensae, veti tytoen jalkojensa vaeliin
+ja alkoi vikkelin sormin hakea haenen paeaestaensae. "Mitaes menit viinaa
+kauppaamaan". Vaan millaepaes lapset olivat ruokittavat?--puhui haen,
+jatkaen tuttua tyoetaensae.
+
+Naemaet salakapakoitsijan sanat muistuttivat Maslovaa viinasta.
+
+--Ottaisko lasin,--sanoi haen Korabljovalle pyyhkien paidan hihalla
+kyyneleitaensae ja vaan silloin taelloein enaeae nyyhkyttaeen.
+
+--Mitaes, olkoon menneeksi,--sanoi Korabljova.
+
+
+
+
+XXXII.
+
+
+Maslova kaivoi rahat esille, niinikaeaen korvapuustin sisaestae, ja antoi
+Korabljovalle kupongin. Korabljova otti kupongin, katsahti siihen ja,
+vaikkei osannutkaan lukea, uskoi mitae kaikkitietaevae Horoshafka sanoi,
+ettae paperi oli arvoltaan 2 ruplaa 50 kopekkaa, ja kiipesi venttiilin
+lokerosta ottamaan sinne piilotettua viinapulloa. Taemaen
+naehtyaensae menivaet kaikki ne naiset, jotka eivaet olleet heidaen
+lavitsanaapureitansa, paikoilleen. Maslova sillae vaelin puisti tomun
+huivistansa ja mekostaan, nousi lavitsalle istumaan ja alkoi syoedae
+korvapuustia.
+
+--Minae koetin pitaeae sinulle teetae, mutta se on sittenkin
+jaeaehtynyt,--sanoi Fedosja noutaen hyllyltae jalkariepuun kaeaerityn
+laekkisen teekannun ja ruukun.
+
+Juoma oli ihan kylmaeae ja maistui enemmaen laekiltae kuin teeltae, mutta
+Maslova taeytti ruukun ja alkoi saerpiae korvapuustin palojen vaeliin.
+
+--Siinae on sinullekin,--huusi haen lohkaisten palan korvapuustista ja
+antaen sen pojalle, joka katseli haenen suuhunsa.
+
+Korabljova tuli nyt esiin viinapullon ja ruukun kanssa. Maslova tarjosi
+Korabljovalle ja Horoshafkalle. Naemaet kolme vankia muodostivat kopin
+ylimystoen, koska heillae oli rahoja ja he tasasivat kaikki keskenaensae.
+
+Jonkun hetken kuluttua Maslova elpyi ja alkoi sukkelasti kertoa
+oikeudesta, matkien syyttaejaeae ja kaikkea sitae, mikae haentae oli siellae
+erittaein kummastuttanut. Kummastuttanut oli haentae erittaeinkin se huomio,
+ettae miehet kaikkialla missae haen vaan liikkui, juoksivat haenen
+peraessaensae. Oikeudessa kaikki olivat haentae katsoneet,--kertoi haen,--ja
+kaevivaet tahallaan yhtaemittaa vankien huoneessa.
+
+--Saattomies itsekin sanoi: "sinua ne vaan kaeyvaet katsomassa." On
+tulevinaan muka jotain taerkeaetae paperia hakemaan, missae,--missae, ja minae
+naeen ihan selvaesti, ettei haen hae mitaeaen paperia, vaan ahmii silmillaensae
+minua,--puhui Maslova hymyillen ja ikaeaenkuin kummissaan heilutellen
+paeaetaensae.--On ne nekin taiteilijoita.
+
+--No se nyt on aina niin,--tarttui puheeseen kopin vanhin, ja heti paeaesi
+haenen laulava aeaenensae vauhtiin.--Niin ne ovat kuin kaerpaeset sokerin
+kimpussa. Jos missae muualla niitae ei olisi, kyllae vaan siinae on. Sen
+paremmasta eivaet tiedae...
+
+--Mutta kyllaepae osaavat taeaellaekin,--keskeytti haentae Maslova.--Pulaan
+jouduin taeaellaekin. Kohta kun oli paeaesty perille, saapui vankiroikka
+asemahuoneelta. Ja naemaetkoes keraeaentyivaet ympaerilleni, etten ollut paeaestae
+heistae. Onneksi tuli paeaellysmiehen apulainen ja ajoi heidaet pois. Yksi
+kaevi niin kimppuuni, ettae tuskin osasin irtautua.
+
+--Minkae naekoeinen?--kysyi Horoshafka.
+
+--Mustahko, viiksien kanssa.
+
+--Kyllae se sitten oli haen.
+
+--Kuka haen?
+
+--Ka, Stsheglof. Se joka aesken meni ohitse.
+
+--Mikae ihmeen Stsheglof?
+
+--Kyllaepae, kun ei Stsheglofia tunne! Stsheglof on kaksi kertaa karannut
+Siperiasta. Nyt saivat kiinni, mutta kyllae haen pian taas laehtee. Haentae
+pelkaeaevaet esimiehetkin,--puhui Horoshafka, joka vaelitteli kirjelappusia
+vangeille ja sentaehden tiesi kaikki, mitae vankilassa tapahtui.--Laehtee
+kun laehteekin.
+
+--No, jos laehteekin, eipae se meitae mukaansa ota,--sanoi
+Korabljova.--Mutta sano sinae paremmin,--kaeaentyi haen Maslovan
+puoleen:--mitae sinulle atvokaatti puhui valituksesta, sehaen se nyt on
+tehtaevae?
+
+Maslova ei sanonut tietaevaensae mistaeaen.
+
+Samassa punatukkainen nainen, upottaen molemmat teerenpilkkuiset kaetensae
+poerroeiseen, tuuheaan, punaseen tukkaansa, ja kynsien paeaetaensae tuli
+viinaa juovien ylimyksien luo.
+
+--Minae selitaen sinulle, Katariina, kaikki niinkuin on,--alkoi
+haen.--Ensiksikin taeytyy sinun kirjoittaa: olen tyytymaetoen tuomioon, ja
+sitten pitaeae antaa ilmoitus syyttaejaelle.
+
+--Piruako sinae taeaeltae tahdot?--tiuskasi haenelle vihaisella bassolla
+Korabljova:--vai vainusitko viinaa,--aelae siinae turhia juttele. Kyllae
+taessae ilman sinuakin tiedetaeaen mitae on tehtaevae.
+
+--Ei puhuta sinulle, mitaes raehiset?
+
+--Vai haluttaisi viinaa? Ja siksi hieroutuisit joukkoon?
+
+--No annetaan vaan haenellekin,--sanoi Maslova, joka aina kaikille jakoi
+kaikki, mitae haenellae oli.
+
+--Kyllae annan kohta niin ettae..
+
+--Koetas, koetas,--sanoi punatukkainen tyoentaeytyen Korabljovan
+paeaelle.--Luuletkos minun pelkaeaevaen?
+
+--Senkin kuritusvanki!
+
+--Semmoiseltapa sen kuulenkin.
+
+--Senkin riivattu ketale!
+
+--Minaekoe ketale?
+
+--Siperialainen, murhaaja!--huusi punatukkainen.
+
+--Alappa vaeistyae,--sanoi Korabljova synkaesti.
+
+Mutta punatukkainen tyoentaeytyi yhae laehemmaeksi ja Korabljova tyrkkaesi
+haentae avonaiseen lihavaan rintaan. Punatukkainen ei muuta odottanutkaan,
+ja aekkiarvaamattoman nopealla liikkeellae kaevi toisella kaedellaeaen kiinni
+Korabljovan tukkaan ja toisella aikoi lyoedae haentae kasvoihin, mutta
+Korabljova sai haenen kaedestaeaen kiinni. Maslova ja Horoshafka tarttuivat
+punatukkaisen kaesiin tahtoen irroittaa haentae, mutta haenen kaetensae ei
+heltinyt hiuksista. Hetkeksi haen paeaesti kaetensae, mutta ainoastaan
+saadaksensa hiukset nyrkkinsae ympaeri. Korabljova, paeae vaeaennyksissae,
+hakkasi toisella kaedellaeaen punatukkaista ruumiiseen, ja koetti kaeydae
+hampailla kiinni taemaen kaeteen. Naiset keraeaentyivaet tappelevien
+ympaerille, erottelivat heitae ja kiljuivat. Keuhkotautinenkin tuli yskien
+katsomaan mitae tapahtui. Lapset likistyivaet toisiinsa ja itkivaet. Melun
+kuultuansa tulivat sisaelle sekae nais- ettae miesvartija. Tappelijat
+erotettiin, ja molemmat: Korabljova paeaestaeen auki harmaata lettiaensae ja
+kooten siitae irtilaehteneitae tupsuja, ja punatukkainen pidellen keltaisen
+rintansa ylitse kokonaan repeytynyttae paitaansa,--huusivat yhtaikaa,
+selittaeen tapausta ja syyttaeen toisiansa.
+
+--Tiedaenhaen minae, ettae se on taas se viina; kun huomenna kerron
+tirehtoeoerille, kyllae saatte kuulla! Tunnenhan selvaesti nenaessaeni,--puhui
+naisvartija.--Katsokaa ettae korjaatte kaikki, muuten kaey ohrasesti,
+taessae ei ole aikaa asiatanne selvitellae. Paikoillenne ja vait!
+
+Mutta vaikenemisesta ei pitkaeaen aikaan tullut mitaeaen. Kauvan naiset
+vielae haukkuivat, kertoivat toisillensa, kuinka riita oli alkanut ja
+kuka oli syyllinen. Vihdoin sekae mies- ettae naisvartija laeksivaet pois,
+ja naiset alkoivat tyyntyae ja laittautua makuulle. Vanha eukko alkoi
+rukoilla jumalankuvan edessae.
+
+--Loeysivaetpaehaen toisensa molemmat siperialaiset,--rupesi punatukkainen
+aekkiae kaeheaellae aeaenellaensae lavitsain toisesta paeaestae taas puhumaan, ja
+haen hoeysti jokaista sanaansa mitae kummallisimmilla haukkumasanoilla.
+
+--Katso etees, ettei taeaeltae vielaekin tulisi,--vastasi heti Korabljova
+liittaeen samallaisia sanoja puheeseensa. Ja molemmat hiljenivaet.
+
+--Jolleivaet vaan estaeisi, kyllae minae sinut mukiloitsisin, senkin
+vietaevae...--alkoi jaelleen punatukkainen, eikae taaskaan viipynyt kauvan
+yhtaelaeinen vastaus Korabljovalta.
+
+Sitten oltiin vaehae kauvemman aikaa vaiti, ja jo taas tuli
+haukkumasanoja. Vaeliajat kuitenkin yhae pitenivaet ja vihdoin kaikki
+kokonaan hiljeni.
+
+Kaikki makasivat, muutamat alkoivat kuorsata, ainoastaan vanha eukko,
+jolla oli tapana kauvan rukoilla, yhae vielaekin teki kumarruksia
+jumalankuvan edessae, mutta lukkarin tytaer, naisvartijan mentyae, heti
+nousi ja alkoi jaelleen kaevellae edes takasin kopissa.
+
+Maslovaa ei nukuttanut. Haen vaan ajatteli olevansa nyt siperialainen, ja
+olihan haentae jo kaksi kertaa siksi sanottukin,--ensin Botshkova ja
+sitten punatukkainen,--eikae haen mitenkaeaen voinut tottua tuohon nimeen.
+Korabljova, joka oli maannut haeneen selin kaeaentyi lavitsalla.
+
+--Kyllaepae en olisi uskonut,--sanoi Maslova hiljaan.--Mitae kaikkea muut
+tekevaetkin ja kuitenkin paeaesevaet vapaiksi, mutta minun taeytyy kaersiae
+ilman syytae.
+
+--Aelae sure, tyttoe. On niitae ihmisiae Siperiassakin. Etkae sinae siellaekaeaen
+hukkaan joudu,--lohdutteli haentae Korabljova.
+
+--Enpae tietenkaeaen, mutta kuitenkin se vaivaa. Semmoisenko kohtalon nyt
+olisin ansainnut. Olenhan niin tottunut hyvaeaen elaemaeaen!
+
+--Jumalaa vastaan et mitaeaen voi,--sanoi Korabljova huokaisten.--Haentae
+vastaan et mitaeaen voi.
+
+--Tiedaen, mummo kulta, mutta kuitenkin on vaikeata.
+
+He vaikenivat.
+
+--Kuuletko? Se on se vetelys!--sanoi Korabljova kaeskien kuuntelemaan
+niitae kummallisia aeaeniae, jotka tulivat lavitsan toiselta puolelta.
+
+Naemaet aeaenet olivat punatukkaisen naisen hillittyjae itkun purkauksia.
+Punatukkainen itki sitae, ettae haentae oli aesken haukuttu, eikae oltu
+annettu viinaa, jota haenen olisi niin mieli tehnyt. Haen itki vielae
+sitaekin, ettae haen yleensae koko elinaikanansa ei ollut muuta kokenut kuin
+haukkumista, pilkkaa, loukkauksia ja lyoentejae. Haen koetti hakea
+lohdutusta muistelemalla ensi rakkauttansa tehdastyoemieheen,
+Molodenkofiin, mutta muistettuaan taemaen rakkauden haen myoeskin muisti
+mihin se oli loppunut. Se oli loppunut siihen, ettae Molodenkof
+kurillaan, humalapaeissaeaen, hutkaisi haentae vihtrillillae kaikkein arimpaan
+paikkaan ja sitten nauroi tovereinsa kanssa sukkeluudelleen, katsellen
+kuinka haen vaeaenteli itseaensae tuskissaan. Haen muisti taemaen, ja haenen tuli
+saeaeli itseaensae, ja luullen ettei kukaan enaeae kuulisi, haen rupesi
+itkemaeaen ja itki niinkuin lapset--voihkien ja nenaeaensae puhisten ja
+niellen suolaisia kyyneleitae.
+
+--Kaey saeaeliksi haentae,--sanoi Maslova.
+
+--Tietysti kaey, mutta mitaes tuppaa.
+
+
+
+
+XXXIII.
+
+
+Ensimaeinen tunne, joka valtasi Nehljudofin haenen seuraavana aamuna
+heraettyaensae, oli tieto siitae ettae haenelle oli jotain tapahtunut, ja
+ennenkuin haen vielae muisti mitae oli tapahtunutkaan, haen jo tiesi ettae se
+oli jotain taerkeaetae ja hyvaeae. "Katjusha, tuomioistuin". Niin, taeytyy
+heretae valehtelemasta, taeytyy sanoa koko totuus. Ja aivan kuin
+ihmeellisenae yhteensattumuksena tuli juuri taenae aamuna tuo kauvan
+odotettu kirje Maria Vasiljevnalta, aateliston johtajan vaimolta; sama
+kirje jota haen nyt niin tarvitsi. Vaimo antoi siinae haenelle taeyden
+vapauden ja toivotti onnea aijottuun avioliittoon.
+
+--Avioliittoon!--ajatteli Nehljudof ivallisesti.--Kuinka kaukana
+olenkaan nyt siitae!
+
+Ja haen muisti eilisen aikomuksensa tunnustaa kaikki tyyni vaimon
+miehelle, tehdae taemaen edessae katumuksensa ja sanoa olevansa valmis mihin
+hyvitykseen tahansa. Mutta nyt aamulla ei taemaen paeaetoeksen
+toimeenpaneminen naeyttaenyt haenestae niin helpolta kuin eilen. "Ja
+oikeastaan, miksi tekisin ihmistae onnettomaksi, kun haen ei kerran tiedae.
+Jos haen kysyy,--silloin kyllae sanon haenelle. Mutta miksi suotta menisin
+ilmaisemaan haenelle? Ei, se ei ole tarpeen."
+
+Yhtae vaikealta nyt aamulla naeytti koko totuuden tunnustaminen Missille.
+Taaskin tuntui sopimattomalta itse tuo puheeksi ottaminen,--se olisi
+ollut loukkaavaa. Vaelttaemaetoentae oli, kuten niin monessa muussakin
+elaemaensuhteessa, ettae olisi jaeaenyt jotain arvattavaksikin. Sen haen
+kuitenkin paeaetti taenae aamuna: haen lakkaa kaeymaestae heidaen luonansa, ja
+sanoo totuuden, jos haeneltae kysytaeaen.
+
+Suhteissa Katjushaan ei sitaevastoin saisi jaeaedae mitaeaen puhtaaksi
+puhumatta.
+
+"Laehden vankilaan, puhun haenen kanssaan, pyydaen haeneltae anteeksi. Ja jos
+on tarpeen, niin, jos on tarpeen, menen naimisiin haenen
+kanssaan",--ajatteli Nehljudof.
+
+Taemae ajatus, ettae siveellisen hyvityksen taehden olisi kaikki alttiiksi
+pantava, jopa mentaevae naimisiinkin, liikutti haentae nyt aamulla
+erikoisesti.
+
+Pitkaeaen aikaan ei haen ollut alkanut paeivaeaensae sellaisella tarmon
+tunteella. Huoneeseen tulleelle Agrafena Petrovnalle haen itseaensaekin
+haemmaestyttaevaellae paeaettaevaeisyydellae heti ilmoitti ei enaeae tarvitsevansa
+taetae huoneustoa eikae Agrafenan palvelusta. Aeaenettoemaellae suostumuksella
+oli ollut ikaeaenkuin paeaetetty asia, ettae Nehljudof kustantaa taetae suurta
+ja kallista kortteeria mennaekseen siinae naimisiin. Ja sentaehden oli
+kortteerista luopumisella ratkaiseva merkitys. Agrafena Petrovna
+katsahtikin haeneen kummastuneena.
+
+--Kiitaen teitae suuresti, Agrafena Petrovna, kaikesta huolenpidostanne,
+mutta nyt en enaeae tarvitse naein suurta huoneustoa enkae kaikkia
+palvelijoita. Jos kuitenkin tahdotte auttaa minua, niin tehkaeae hyvin ja
+pitaekaeae huolta huonekaluista, korjatkaa ne jonnekin aluksi, niinkuin
+tehtiin aeidin elaeessae. Kun Natasha tulee, haen kyllae ottaa ne huostaansa.
+(Natasha oli Nehljudofin sisar.)
+
+Agrafena Petrovna pudisteli paeaetaensae.
+
+--Kuinka niin, "ottaa huostaansa"? Vielaehaen niitae tulette
+tarvitsemaan,--sanoi haen.
+
+--Ei, ei tarvita, Agrafena Petrovna, ihan varmaan ei tarvita,--sanoi
+Nehljudof vastaten siihen mitae toisen paeaenpudistus oli tarkoittanut.
+--Olkaa hyvae, sanokaa Kornejillekin, ettae minae annan haenelle kahden
+kuukauden palkan eteenpaein, mutta etten haentae enaeae tarvitse.
+
+--Vaeaerin teette, Dmitrij Ivanovitsh. No, vaikka nyt ulkomaille
+laehtisittekin, onhan huoneusto kuitenkin tarpeen.
+
+--Te ajattelette toista, Agrafena Petrovna. Minae en laehde ulkomaille; ja
+jos laehden, niin ihan toiseen paikkaan.
+
+Haen tuli aekkiae tulipunaseksi. "Niin, taeytyy sanoa haenelle,--ajatteli
+haen,--ei auta salata, Taeytyy sanoa kaikki kaikille."
+
+--Minulle on tapahtunut hyvin kummallinen ja taerkeae seikka eilen.
+Muistattehan Katjushaa, joka oli taeti Marian luona?
+
+--Kuinka en muistaisi, minaehaen haentae opetin ompelemaankin.
+
+--No niin, illalla taemae sama Katjusha oli oikeuden edessae, ja minae olin
+valamiehenae.
+
+--Voi herranen aika kuinka kauheata!--sanoi Agrafena Petrovna.--Mistae
+haentae syytettiin?
+
+--Taposta,--ja kaiken sen olen minae tehnyt.
+
+--Kuinka olisitte te voineet sen tehdae? Te puhutte hyvin
+kummallisesti,--sanoi Agrafena Petrovna ja haenen vanhoissa silmissaeaen
+leimahti kipinae.
+
+Agrafena tunsi Katjushan historian.
+
+--Niin, minae olen syynae kaikkeen. Ja taemae asia on muuttanut minun kaikki
+aikeeni.
+
+--Mutta mikae ihmeen muutos taestae voisi teille tulla?--sanoi Agrafena
+Petrovna pidaettaeen naurahdusta.
+
+--Se muutos, ettae jos minae olen syynae siihen, ettae Katjusha on joutunut
+taelle tielle, niin minunhan taeytyykin tehdae mitae voin auttaakseni haentae.
+
+--Se on teidaen asianne,--mutta erityisesti teidaen syytaenne ei taessae ole.
+Kyllaehaen mokomata sattuu jokaiselle, ja jos vaan menettelee jaerkevaesti,
+niin se kaikki siliaeae pois ja unohtuu, ja elaevaetpaehaen ihmiset,--sanoi
+Agrafena Petrovna ankarasti,--eikae teidaen ole mitaeaen syytae panna asiaa
+omaan laskuunne. Olinhan minae kuullut ennenkin, ettae Katjusha oli
+joutunut harhatielle, kukapas siihen voisi olla syynae?
+
+--Minae olen syyllinen. Ja sentaehden tahdonkin parantaa asian.
+
+--No, onpa sitae nyt vaikeanlainen parantaa.
+
+--Se on minun asiani. Mutta jos te ajattelette omaa kohtaloanne, niin
+se, mitae mamma oli tahtonut...
+
+--Minae en ajattele omaa kohtaloani. Vainaja on niin runsaasti jakanut
+hyvaentahtoisuuttansa minulle, etten voi toivoa mitaeaen enempaeae. Minua
+kutsuu luoksensa Lizanka, (se oli haenen naimisissa olevan
+veljentyttaerensae nimi), taemaen luokse laehdenkin, kun joudun
+tarpeettomaksi. Mutta sanon vielaekin, ettae turhanpaeiten otatte asiaa
+sydaemmellenne, semmoista tapahtuu jokaiselle.
+
+--No, minulla on oma ajatukseni. Ja kuitenkin pyydaen teitae, auttakaa
+minua huoneiden luovuttamisessa ja tavaroiden korjaamisessa. Aelkaeaekae
+olko minulle suutuksissa. Minae olen teille hyvin, hyvin kiitollinen
+kaikesta.
+
+Merkillistae oli, ettae siitae saakka kuin Nehljudof tuli huonoksi ja
+vastenmieliseksi omissa silmissaeaen, siitae saakka muut eivaet olleet
+haenelle enaeae vastenmielisiae; paeinvastoin, sekae Agrafena Petrovnaa ettae
+Kornejia kohtaan haen tunsi hellyyttae ja kunnioitusta. Haenen olisi tehnyt
+mieli katua Kornejinkin edessae, mutta Kornej naeytti niin
+jaerkaehtaemaettoemaen kunnioittavalta, ettei Nehljudof uskaltanut.
+
+Matkalla oikeuteen, ajaessaan samoja katuja myoeten, samalla ajurilla,
+
+Nehljudof ihmetteli itsekin mihin maeaeraeaen toinen ihminen haen nyt tunsi
+olevansa.
+
+Avioliitto Missin kanssa, joka oli vielae eilen naeyttaenyt niin
+laeheiseltae, tuntui haenestae nyt aivan mahdottomalta. Eilen haen oli
+kaesittaenyt tilansa niin, ettae Missi epaeilemaettae tulee pitaemaeaen onnena
+saada haenet, nyt sitaevastoin haen tunsi itsensae arvottomaksi ei
+ainoastaan avioliittoon vaan edes olemaan minaeaen laeheisenaekaeaen Missille.
+"Jospa haen vaan tietaeisi mikae olen, ei suinkaan ottaisi minua
+vastaankaan. Ja minae kun haentae vielae moitin keikailemisesta tuon herran
+edessae. Ja vaikka Missi nyt suostuisikin minuun, voisinko minae olla
+onnellinen tai edes rauhallinenkaan, tietaeessaeni ettae tuo toinen on
+taeaellae linnassa ja jonakin paeivaenae viedaeaen vartioittuna Siperiaan. Tuo
+minun kukistamani nainen viedaeaen pakkotoeihin, ja minae muka alkaisin
+taeaellae vastaanottaa onnentoivotuksia ja tehdae visiittejae nuoren vaimoni
+keralla. Taikka aateliston johtajan kanssa, jota olen yhdessae haenen
+vaimonsa kanssa pettaenyt, alkaisin laskea aeaeniae, jotka kannattavat tai
+vastustavat koulujohtokunnan tekemiae ehdotuksia j.n.e., ja sitten
+panisin toimeen salaisia tapaamisia haenen vaimonsa kanssa, (kuinka
+inhoittavaa!), taikka rupeisin jatkamaan taulua, joka ei naehtaevaesti
+koskaan tule valmiiksi, sillae eihaen minun pidaekaeaen antautua noihin
+joutavuuksiin, enkae sitae paitsi voisi nyt mitaeaen semmoista
+tehdae",--puhui haen itsekseen, lakkaamatta iloiten siitae sisaellisestae
+muutoksesta, mitae haen koki.
+
+"Nyt olisi ennen kaikkia,--ajatteli haen,--tavattava asianajaja ja
+saatava tietaeae miten haen on paeaettaenyt, ja sitten ... sitten tavattava
+haenet vankilassa, tuon eilisen vangin, ja sanottava haenelle kaikki".
+
+Ja vaan kuvaillessaankin, kuinka haen tapaisi Katjushan, kuinka sanoisi
+haenelle kaikki, kuinka katuisi rikostaan haenen edessaensae, kuinka tekisi
+kaikki minkae voi, menisi naimisiin haenen kanssaan ja sovittaisi siten
+rikoksensa--, valtasi haenet omituinen, ylevae riemu ja kyyneleet nousivat
+haenen silmiinsae.
+
+
+
+
+XXXIV.
+
+
+Tultuaan oikeuteen tapasi Nehljudof heti kaeytaevaessae eilisen
+oikeudenpalvelijan ja tiedusteli taeltae: missae tuomitut vangit
+saeilytetaeaen, ja keltae on saatava lupa niiden tapaamiseen?
+Oikeudenpalvelija selitti, ettae vankeja saeilytettiin eri paikoissa, ja
+ettae ennenkuin tuomio oli voittanut laillisen voiman riippui luvansaanti
+yleisestae syyttaejaestae.--"Minae sanon sitten itse ja saatan teidaet
+istunnon jaelkeen. Syyttaejaeae ei vielae kuulukaan. Mutta sitten istunnon
+jaelkeen. Nyt tehkaeae hyvin ja tulkaa oikeussaliin. Istunto alkaa heti."
+
+Nehljudof kiitti oikeudenpalvelijaa, joka erittaeinkin nyt naeytti haenestae
+surkuteltavalta, ja meni valamiesten huoneeseen.
+
+Haenen laehestyessae taetae huonetta olivat valamiehet jo menossa
+istuntosaliin. Kauppias oli samalla tavalla iloinen, ja samalla tavalla
+kuin eilen oli syoenyt ja ryypaennyt, ja tervehti nyt Nehljudofia kuin
+vanhaa ystaevaeae. Pietari Gerasimovitsh ei heraettaenyt Nehljudofissa nyt
+mitaeaen vihamielisiae tunteita tuttavallisuutensa ja naurunsa taehden.
+
+Nehljudofin teki mieli kaikille valamiehillekin ilmaista suhteensa
+eiliseen syytettyyn. "Oikeastaan,--ajatteli haen,--olisi eilen pitaenyt
+istunnon aikana nousta seisoalleen ja julkisesti tunnustaa
+syyllisyytensae". Mutta kun haen yhdessae muiden valamiesten kanssa astui
+istuntosaliin, ja taas alkoivat nuo eiliset temput: taas "oikeus
+laehestyy", taas kolme kirjokaulaista lavalle, taas aeaenettoemyys, taas
+valamiesten istuutuminen korkeakarmisille tuoleille, taas santarmit,
+pappi,--niin silloin haen tunsi, ettae vaikka olisikin ollut
+menetteleminen naein, ei haen olisi eilenkaeaen voinut rikkoa taetae
+juhlallisuutta.
+
+Valmistelut istuntoon olivat samat taenaeaen kuin eilenkin (paitsi
+valamiesten vannotusta ja puheenjohtajan puhetta heille).
+
+Taemaenpaeivaeinen juttu koski murtovarkautta. Syytettyae, joka oli
+heikonnaekoeinen, kapeahartiainen 20-vuotias poika harmaassa mekossa,
+harmailla, verettoemillae kasvoilla, vartioitsi kaksi santarmia,
+paljastetut miekat kaedessae. Haen istui yksinaensae syytettyjen penkillae ja
+arasti katseli sisaeaentulevia. Taemae poika oli syytetty siitae, ettae oli
+yhdessae toverinsa kanssa murtautunut lukittuun liiteriin ja anastanut
+sieltae vanhoja lattiamattoja, arvoltaan 3 ruplaa 67 kopekkaa.
+Syytekirjasta kaevi ilmi, ettae poliisi oli ottanut pojan kiinni silloin
+kuin taemae oli kulkenut toverinsa kanssa, joka oli kantanut olallaan
+mattoja. Poika ja haenen toverinsa olivat tunnustaneet heti rikoksensa ja
+pantiin molemmat vankilaan. Pojan toveri, viilari, oli jo vankilassa
+kuollut ja poikaa nyt tutkittiin yksin. Vanhat matot makasivat
+todiste-esineiden poeydaellae.
+
+Juttua kaesiteltiin, samoin kuin eilistaekin, loppumattomine varastoineen
+todistuksia, todisteaiheita, vierasmiehiae, vannottamisia,
+kuulustelemisia, asiantuntijoita ja ristiinkyselyjae. Todistajaksi
+kutsuttu poliisi vastasi puheenjohtajan, syyttaejaen ja puolustajan
+kysymyksiin lyhyillae, puisilla sotilasvastauksilla. Mutta huolimatta
+haenen sotilaallisesta tylsaemielisyydestaeaen ja koneellisuudestansa, naekyi
+ettae haen saeaeli poikaa ja vastenmielisesti kertoi kiinniotosta.
+
+Toinen todistaja, varkauden kaersinyt ukko, talonhaltija ja mattojen
+omistaja oli naehtaevaesti kiukkuinen ihminen. Kun haeneltae kysyttiin
+tunnustaako haen matot omikseen, tunnusti haen ne omikseen hyvin
+vastenmielisesti; mutta kun syyttaejaen apulainen sitten alkoi tiedustella
+mihin haen oli aikonut mattoja kaeyttaeae ja hyvinkoe ne olivat haenelle
+tarpeelliset, haen suuttui ja vastasi: "Ja vaikka ne nyt ikuisiksi
+ajoiksi katoisivat naekyvistaeni, en niitae ollenkaan kaipaisi. Jos olisin
+tiennyt, ettae niistae naein paljon puuhaa tulee, en totisesti olisi
+hakenut; kymmenruplasen ja kaksikin olisin suorittanut, kunhan vaan
+olisin paeaessyt naeistae iankaikkisista kuulusteluista. Ajureille yksistaeaen
+olen viisi ruplaa maksanut; enkae minae ole mikaeaen terve ihminen. Minussa
+on sekae tyraet ettae reumatismit."
+
+Naein puhuivat todistajat, ja syytetty itse tunnusti kaikki tyyni, ja
+niinkuin kiinnisaatu elaein, jaerjettoemaenae vilkkuen sivuilleen, kertoi
+katkonaisella aeaenellae koko tapauksen.
+
+Asia oli selvae; mutta syyttaejaen apulainen, samoin kuin eilenkin
+olkapaeitaensae kohottaen, teki hienoja kysymyksiae, joiden tarkoitus oli
+saada viekas rikoksentekijae ansaan.
+
+Puheessansa haen koetti todistaa, ettae varkaus oli tapahtunut
+ihmisasumuksessa ja sisaeaenmurtautumalla, ja ettae poika oli siis
+saatettava ankarimman rangaistuksen alaiseksi.
+
+Oikeuden maeaeraeaemae puolustaja sitaevastoin koetti todistaa, ettei varkaus
+ollut tapahtunut ihmisasumuksessa, ja ettae siis vaikka esillae olikin
+ilmeinen rikos, rikollista ei voitu kuitenkaan pitaeae vielae niin
+vaarallisena yhteiskunnalle, kuin syyttaejaen apulainen oli tahtonut
+luulotella.
+
+Puheenjohtaja, aivan niinkuin eilenkin, pysyi puolueettomuuden ja
+oikeudenmukaisuuden esikuvana ja selitteli tarkalleen valamiehille sitae,
+mitae he tiesivaet eivaetkae voineet olla tietaemaettae. Niinkuin eilenkin
+tehtiin keskeytyksiae; niinkuin eilen poltettiin tupakkia; yhae samalla
+tavalla oikeudenpalvelija jaelleen huuteli: "oikeus laehestyy", ja samalla
+tavalla istuivat kaksi santarmia miekat paljastettuina uhkaamassa
+rikoksen, tekijaeae, mutta itse koettaen olla nukkumatta.
+
+Jutusta kaevi ilmi, ettae taemaen pojan oli haenen isaensae antanut jo
+alaikaeisenae tupakkitehtaan tyoehoen, missae poika oli sitten elaenyt 5
+vuotta. Taenae vuonna oli tehtaan isaentae pannut haenet pois isaennaen ja
+tyoemiesten vaelillae tapahtuneen retteloen jaelkeen, ja jaeaetyaeaen tyoettoemaeksi
+oli poika kuljeksinut pitkin kaupunkia juoden yltaeaen vaatteensakin.
+Jossain ravintolassa haen oli yhdyttaenyt samallaisen, jo ennen
+tyoettoemaeksi jaeaeneen viilarin, pahan juopon, ja he olivat yhdessae
+humalapaeissaeaen oeiseen aikaan rikkoneet liiterin lukon, ja ottaneet
+sieltae mitae ensiksi kaesiinsae saivat. He joutuivat kiinni ja tunnustivat
+kaikki. He pantiin vankilaan, missae sitten viilari ennen oikeudenkaeynnin
+alkamista oli kuollut. Poikaa vastaan kaeytiin nyt oikeutta ja haentae
+pidettiin vaarallisena olentona, josta yhteiskuntaa taeytyi suojella.
+
+"Tuo nyt on ihan samallainen vaarallinen olento kuin eilinenkin
+syytetty",--ajatteli Nehljudof, kuullessaan mitae kaikkea haenen edessaeaen
+tapahtui.--"Nuo olisivat vaaralliset ja me emme olisi vaarallisia?...
+Minae olen siveetoen, pettaejae, ja kaikki me, kaikki ne, jotka tietaeen mikae
+minae olen, eivaet ole halveksineet vaan paeinvastoin kunnioittaneet
+minua."
+
+Onhan selvaeae, ettae taemae poika ei ole mikaeaen erikoinen ilkioe, vaan ihan
+tavallinen (sen kaikki naekevaet) ihminen, ja ettae haen on tullut siksi,
+mikae on, ainoastaan siitae syystae, ettae eli semmoisissa olosuhteissa,
+jotka semmoisia ihmisiae synnyttaevaet. Naeyttaeisi siis ilmeiseltae, ettae jos
+tahdotaan, ettei taemmoeisiae poikia olisi, taeytyy koettaa poistaa niitae
+olosuhteita, joissa taemmoeiset onnettomat olennot syntyvaet. Jos vaan
+olisi loeytynyt jokukin ihminen,--ajatteli Nehljudof katsellen pojan
+tuskallisia pelonalaisia kasvoja,--joka olisi saeaelinyt haentae silloin
+kuin haen leivaen puutteen taehden laehetettiin maalta kaupunkiin; jos
+puutteenalaisia olisi autettu, tai jospa vaan silloinkin, kuin haen jo
+oli kaupungissa ja kaksitoistatuntisen tyoepaeivaen jaelkeen kulki tehtaasta
+vanhempien toverien, viettelijaeinsae kanssa ravintolaan,--kunpa olisi
+silloinkin loeytynyt ihminen, joka olisi sanonut: "aelae sinae mene Vanja,
+ei se ole hyvae", niin ei poika olisi mennyt, ei olisi joutunut
+harhatielle, eikae olisi mitaeaen pahaa tehnyt.
+
+Mutta semmoista ihmistae, joka olisi haentae saeaelinyt, ei loeytynyt
+ainoatakaan koko sinae aikana, kun poika pienen elukan tavalla eleli
+oppipojan vuosia kaupungissa, ja lyhyeksi kerityin paein juoksenteli
+mestarien ostoksilla; paeinvastoin, jos haen jotain sai mestareilta ja
+tovereilta kaupungissa kuulla, niin vaan: ettae se se poikaa on, joka saa
+narratuksi, joka osaa juoda, osaa haukkua, osaa tapella ja elaeae
+huonosti.
+
+Mutta kun haen sitten sairaana ja epaeterveellisen tyoen, juoppouden,
+huonon elaemaen pilaamana, tylsistyneenae ja hupsuna kuin unessa horjuskeli
+ilman tarkoitusta pitkin katuja ja vihdoin juovuspaeissaeaen tunkeutui
+johonkin liiteriin ja vei sieltae tarpeettomia mattoja, niin nyt me emme
+ollenkaan pidae huolta niiden syiden poistamisesta, jotka saattoivat
+pojan haenen nykyiseen tilaansa, vaan tahdomme muka auttaa asiata sillae,
+ettae ryhdymme rankaisemaan taetae poikaa!...
+
+Hirmuista!
+
+Nehljudof ajatteli kaikkea taetae, eikae enaeae kuunnellut mitae haenen
+edessaensae tehtiin. Ja kauhistui yhae enemmaen vaan siitae, mikae haenelle
+selvisi. Haentae haemmaestytti ettae haen oli saattanut olla ennen naekemaettae
+taetae, ettae muut saattoivat olla naekemaettae.
+
+
+
+
+XXXV.
+
+
+Heti kun tehtiin seuraava keskeytys Nehljudof nousi ja tuli kaeytaevaeaen
+paeaettaeen olla enaeae palaamatta istuntosaliin. Antaa heidaen tehdae haenen
+kanssansa mitae tahtovat, mutta taehaen ilveilyyn haen ei enaeae voi ottaa
+osaa.
+
+Otettuaan selvaen missae yleisen syyttaejaen huone oli, meni Nehljudof taemaen
+luo. Vahtimestari ei olisi haentae laskenut, vaan sanoi, ettae syyttaejae oli
+tyoessae, mutta Nehljudof, kuuntelematta haentae, meni sisaelle ja kaeaentyen
+vastaan tulevan virkamiehen puoleen pyysi taetae ilmoittamaan yleiselle
+syyttaejaelle olevansa valamies ja ettae haenen oli vaelttaemaetoentae tavata
+syyttaejaeae eraeaen sangen taerkeaen asian vuoksi. Nehljudofin ruhtinaallinen
+arvonimi ja hienot vaatteet auttoivat haentae. Virkamies teki ilmoituksen
+syyttaejaelle, ja Nehljudof laskettiin sisaelle. Yleinen syyttaejae otti
+haenet vastaan seisaaltansa, naehtaevaesti tyytymaettoemaenae siihen
+itsepintaisuuteen, millae Nehljudof oli pyrkinyt haenen puheillensa.
+
+--Mitae haluatte?--kysyi yleinen syyttaejae ankarasti.
+
+--Minae olen valamies, nimeni on Nehljudof ja minun taeytyy
+vaelttaemaettoemaesti tavata syytettyae Maslovaa,--sanoi Nehljudof nopeasti ja
+paeaettaevaesti, punastuen ja tuntien tekevaensae jotain semmoista, mikae on
+ratkaisevasti vaikuttava haenen elaemaeaensae.
+
+Yleinen syyttaejae oli lyhyenlaentae, tummanverinen mies, tukka lyhyt,
+harmahtava, silmaet kirkkaat ja vilkkaat, tuuhea, leikattu parta
+esiinpistaevaessae alaleuvassa.
+
+--Maslovaa? Kyllae tunnen. Haen oli syytetty myrkytyksestae,--sanoi
+syyttaejae rauhallisesti.--Mitae varten te tahdotte haentae tavata?--Ja
+sitten ikaeaenkuin haluten pehmentaeae kaeytoestaensae lisaesi:--En voi antaa
+lupaa teille, tietaemaettae mitae varten se on teille tarpeen.
+
+--Se on minulle tarpeen eraeaen minulle hyvin taerkeaen asian vuoksi,--sanoi
+Nehljudof saevaehtaeen punaseksi.
+
+--Vai niin,--sanoi syyttaejae ja nostettuaan silmaensae katseli
+tarkkaavaisesti Nehljudofia.--Onko haenen asiansa jo ollut esillae vai ei?
+
+--Haen oli eilen oikeuden edessae, ja tuomittiin neljaeksi vuodeksi
+pakkotoeihin--vaeaeryydellae. Haen on syytoen.
+
+--Vai niin. Jos haen on vasta eilen saanut tuomionsa,--sanoi syyttaejae
+panematta mitaeaen huomiota Nehljudofin ilmoitukseen ettae Maslova oli
+syytoen,--ennenkuin tuomio on voittanut laillisen voiman haen yhae
+saeilytetaeaen tutkintovankilassa. Vankeja voi siellae tavata vaan
+maeaeraepaeivinae. Sinne nyt neuvonkin teitae kaeaentymaeaen.
+
+--Vaan minun taeytyy saada tavata haentae niin pian kuin
+mahdollista,--sanoi Nehljudof tuntien alaleukansa vapisevan ja
+ratkaisevan hetken olevan laehellae.
+
+--Mutta mistae syystae se on teille vaelttaemaetoentae?--kysyi syyttaejae
+kohottaen vaehaen levottomasti kulmakarvojansa.
+
+--Siitae syystae, ettae haen on syytoen ja tuomittu pakkotoeihin. Mutta
+kaikkeen syypaeae olen minae,--sanoi Nehljudof vapisevalla aeaenellae, tuntien
+samalla puhuvansa semmoista, mitae ei olisi oikeastaan tarvinnut.
+
+--Millae tavalla sitten?--kysyi syyttaejae.
+
+--Sillae tavalla, ettae minae olen pettaenyt haenet ja saattanut siihen
+tilaan, missae haen nyt on. Jollei haen olisi semmoinen, miksi minae olen
+haenet tehnyt, ei haen olisi joutunut taemmoeisen syytoeksenkaeaen alaiseksi.
+
+--En minae sittenkaeaen ymmaerrae, missae yhteydessae taemae on tapaamisen
+kanssa.
+
+--Siinae yhteydessae ettae minae tahdon seurata haentae ja ... mennae naimisiin
+haenen kanssaan,--sai Nehljudof sanotuksi. Ja kuten aina, kun haen vaan
+tuli taehaen aineeseen, kyyneleet nousivat haenen silmiinsae.
+
+--Todellakin?--Vai niin!--sanoi syyttaejae.--Taemae on todellakin aivan
+erikoinen tapaus. Ettekoes te ole aeaenivaltainen Krasnoperskin
+piirikunnasta?--kysyi syyttaejae aivan kuin muistellen mitae haen oli ennen
+kuullut Nehljudofista, joka nyt esitti niin kummallisen tuumansa.
+
+--Suokaa anteeksi, en luule ettae taemae olisi missaeaen yhteydessae pyyntoeni
+kanssa,--vastasi Nehljudof kiihkeaesti ja vihaisesti.
+
+--Eipae suinkaan, ei,--sanoi yleinen syyttaejae tuskin huomattavasti
+hymaehtaeen ja ollenkaan joutumatta haemilleen,--mutta teidaen pyyntoenne on
+niin tavatonta laatua, niin ulkopuolella kaikkia muodollisuuksia...
+
+--No, voinko siis saada luvan?
+
+--Luvanko? Kyllae, annan teille kohta paeaestoelipun. Olkaa hyvae, istukaa.
+
+Haen tuli poeydaen luo, istui ja alkoi kirjoittaa.
+
+--Tehkaeae hyvin, istukaa.
+
+Nehljudof jaei seisomaan.
+
+Kirjoitettuaan paeaestoelipun yleinen syyttaejae antoi sen Nehljudofille
+uteliaasti haeneen katsoen.
+
+--Vielae minun on ilmoittaminen,--sanoi Nehljudof,--etten enaeae voi ottaa
+osaa oikeuden istuntoihin.
+
+--Teidaen on, kuten tiedaette, esittaeminen paetevaet syyt oikeudelle.
+
+--Syyt ovat ne, ettae pidaen jokaista oikeutta tarpeettomana, jopa
+siveettoemaenaekin.
+
+--Niinpae kyllae,--sanoi yleinen syyttaejae yhae samalla tavalla tuskin
+huomattavasti hymyillen, ikaeaenkuin osoittaaksensa, ettae taemmoeiset
+ilmoitukset olivat haenelle hyvin tuttuja ja kuuluivat tiettyyn
+hullunkuriseen luokkaan.--Niinpae kyllae, mutta te arvattavasti kuitenkin
+ymmaerraette, ettae minae, ollen yleisenae syyttaejaenae oikeudessa, en voi olla
+kanssanne samaa mieltae. Ja sentaehden neuvon teitae ilmoittamaan asiasta
+oikeudelle, joka sitten paeaettaeae onko ilmoituksenne otettava huomioon vai
+ei, ja jaelkimaeisessae tapauksessa tuomitsee teille sakon. Kaeaentykaeae siis
+oikeuden puoleen.
+
+--Olen jo ilmoittanut enkae enaeae mene minnekaeaen,--sanoi Nehljudof
+vihaisesti.
+
+--Jaeaekaeae hyvaesti,--sanoi yleinen syyttaejae kumartaen paeaellaensae,
+naehtaevaesti haluten pikemmin paeaestae taestae kummallisesta asiamiehestae.
+
+--Kuka se kaevi luonanne?--kysyi oikeudenjaesen tullen heti Nehljudofin
+jaelkeen yleisen syyttaejaen tyoehuoneeseen.
+
+--Nehljudof, tiedaettehaen, joka vielae Krasnoperskin piirikunnassa teki
+kuntakokouksessa kaikenlaisia kummallisia ilmoituksia. Ja kuvailkaa, haen
+on valamiehenae, ja syytettyjen joukossa esiintyy pakkotoeihin tuomittu
+nainen, eli tyttoe, jonka haen sanojensa mukaan oli pettaenyt, ja nyt haen
+tahtoo mennae naimisiin sen kanssa.
+
+--No ihanko todella?
+
+--Niin haen minulle sanoi, ja vielaepae jotenkin kummallisesti
+kiihoittuneena.
+
+--On jonkinlaista epaevakaisuutta, jotain epaenormaalia nykyisissae
+nuorissa miehissae.
+
+--Eipae tuo enaeae niin nuorikaan ole.
+
+--No entae teidaen ylistaemaenne Ivashenko sitten, huh kuinka se
+kyllaestyttaeae. Se panee kuin piinapenkille: puhuu ja puhuu ja puhuu ilman
+loppua.
+
+--Niitae pitaeae yksinkertaisesti vaan keskeyttaeae, muutenhan ne ovat
+varsinaisia jarruttajia.
+
+
+
+
+XXXVI.
+
+
+Yleisen syyttaejaen luota Nehljudof ajoi suoraan tutkintovankilaan. Mutta
+tuli ilmi, ettei siellae mitaeaen Maslovaa ollut ja vankilan tirehtoeoeri
+selitti Nehljudofille, ettae taemaen Maslovan pitaeisi olla vanhassa
+siirtolaisvankilassa. Nehljudof ajoi sinne.
+
+Ja todellakin, Katariina Maslova oli siellae.
+
+Vaelimatka tutkintovankilasta siirtolaislinnaan oli tavattoman suuri ja
+Nehljudof saapui sinne vasta illalla. Haen oli tulemassa taemaen suuren
+synkaen rakennuksen ovelle, mutta vahtimies ei paeaestaenyt haentae, ja soitti
+vaan kelloa. Soiton johdosta tuli yksi vartijoista. Nehljudof naeytti
+paeaestoelippunsa, mutta vartija ei sanonut voivansa ilman tirehtoeoerin
+lupaa paeaestaeae sisaelle. Nehljudof laeksi tirehtoeoerin luo. Jo noustessaan
+rappusia myoeten kuuli haen ovien takaa pianolla soitettavan jotakin
+monimutkaista bravuurikappaletta. Mutta kun sitten vihanen sisaepiika,
+toinen silmae sidottuna, avasi haenelle oven, naemaet aeaenet paeaesivaet
+huoneesta ikaeaenkuin valloilleen ja tainnuttivat haenen kuulonsa. Soitto
+oli kyllaestyttaevae Lisztin rapsodia, joka tuli kyllae erinomaisesti
+suoritetuksi, vaan ainoastaan eraeaeseen kohtaan asti. Taehaen kohtaan
+paeaestyae toistettiin sama asia uudelleen. Nehljudof kysyi sidotulta
+piialta oliko tirehtoeoeri kotona.
+
+Piika sanoi ettae ei.
+
+--Tuleeko haen pian?
+
+Rapsodia pysaehtyi jaelleen ja jaelleen samalla loistolla ja melulla
+pauhautui noiduttuun paikkaan asti.
+
+--Minae menen kysymaeaen.
+
+Ja piika laeksi.
+
+Rapsodia oli juuri paeaessyt vauhtiinsa, kun se aekkiae ennen noiduttua
+paikkaa keskeytyi ja kuului aeaeni:
+
+--Sano haenelle ettei ole, ja ettei tulekaan. Haen on vieraissa, mitae
+ihmettae ne kiusaavat,--kuului oven takaa naisaeaeni, ja taas alkoi
+rapsodia, mutta samassa taaskin keskeytyi ja tuolia kuului tyoennettaevaen
+syrjaeaen. Vihastunut pianonsoittaja tahtoi naehtaevaesti itse purkaa
+suuttumuksensa tunkeilevalle vieraalle, joka ei noudattanut
+vastaanottoaikaa.
+
+--Pappa ei ole kotona,--sanoi haen vihaisesti tullen eteiseen. Se oli
+surkuteltavan naekoeinen, kalpea neitonen, siniset renkaat velttojen
+silmien alla, tukka kohennettuna. Naehtyaeaen nuoren herran hyvaessae
+palttoossa haen laempeni.--Astukaa sisaelle, ehkae... Mitaes asiaa teillae
+olisi?
+
+--Tahtoisin tavata eraestae naisvankia.
+
+--Varmaankin valtiollista?
+
+--Ei, ei valtiollista. Minulla on paeaestoelippu yleiseltae syyttaejaeltae.
+
+--No, en tiedae, pappa ei ole kotona. Astukaahan sisaelle, tehkaeae
+hyvin,--kutsui haen jaelleen Nehljudofia pienestae eteisestae.--Tai
+kaeaentykaeae sitten tirehtoeoerin apulaisen puoleen, joka nyt on konttorissa,
+haenen kanssaan voitte puhua. Kuinka onkaan sukunimenne?
+
+--Kiitaen teitae,--sanoi Nehljudof vastaamatta kysymykseen ja laeksi.
+
+Ovea ei oltu vielae saatu suljetuksi haenen jaelkeensae, kun jo taas alkoi
+sama reipas, iloinen soitto, joka niin ei sopinut taehaen paikkaan missae
+sitae tuotettiin, eikae taemaen surkuteltavan tytoen kasvoihin, joka niin
+itsepintaisesti sitae harjoitteli. Pihalla Nehljudof tapasi nuoren
+vankilavirkamiehen, jolla oli toeroettaevaet vahatut viikset, ja kysyi taeltae
+tirehtoeoerin apulaista. Se olikin apulainen itse. Haen otti paeaestoelipun,
+silmaeili sitae ja sanoi, ettae taemae paeaestoelippu tarkoitti tutkintovankilaa
+ja ettei haen sen nojalla uskaltanut paeaestaeae taenne,--ja onhan jo
+myoehaeistaekin. Tulkaa huomenna. Huomenna kello 10 on vankien tapaaminen
+kaikille sallittu, tulkaa silloin, niin on itse tirehtoeoerikin kotona.
+Silloin saatte tavata yleisessae tapaamishuoneessa, mutta jos tirehtoeoeri
+sallii, niin konttorissakin.
+
+Naein siis paeaesemaettae taenaepaeivaenae tarkoituksensa perille Nehljudof ajoi
+kotiin. Se ettae haen oli koettanut tavata Maslovaa ja oli ilmaissut
+aikeensa syyttaejaelle, ettae haen oli kaeynyt kahdessa vankilassa, oli
+saanut haenen mielensae niin kiihoitetuksi, ettei haen pitkaeaen aikaan
+voinut rauhoittua. Tultuaan kotiin haen heti haki esiin kauan koskematta
+olleet paeivaekirjansa, luki muutamia paikkoja niistae ja kirjoitti:
+"Kahteen vuoteen en ole kirjoittanut paeivaekirjaa enkae luullut enaeae
+koskaan palaavani taehaen lapsellisuuteen. Mutta se ei ollutkaan mitaeaen
+lapsellisuutta, vaan keskustelua itseni kanssa, sen totisen,
+jumalallisen itsen kanssa, joka asuu jokaisessa ihmisessae. Koko aikana
+taemae _minae_ on nukkunut, enkae ole voinut kenenkaeaen kanssa keskustella.
+Sen heraetti nukuksista tuo tavaton tapaus 28:na huhtikuuta, oikeudessa,
+missae olin valamiehenae. Syytettyjen penkillae naein haenet, pettaemaeni
+Katjushan, vankipuvussa. Kummallisen vaeaerinkaesityksen ja minun
+erehdykseni kautta haen tuomittiin Siperiaan. Olen juuri kaeynyt yleisen
+syyttaejaen luona ja vankilassa. Minua ei paeaestetty haenen luoksensa, vaan
+minae olen paeaettaenyt tehdae kaikki saadakseni naehdae haenet, katuakseni
+haenen edessaeaen ja sovittaakseni syyllisyyteni vaikkapa naimisiin
+menemisellae. Herra, auta minua. Minun on hyvin hyvae ja iloinen
+ollakseni."
+
+
+
+
+XXXVII.
+
+
+Maslova ei voinut taenae yoenae pitkaeaen aikaan saada unta, vaan loikoi
+silmaet auki ja, katsellen oveen, joka vaehae vaeliae jaei edestakasin
+kulkevan lukkarin tyttaeren taakse, ajatteli.
+
+Haen ajatteli ettei mitenkaeaen menisi naimisiin Siperiaan tuomitun vangin
+kanssa, Sahalinissa, vaan jaerjestaeisi asian jollakin muulla tavoin,
+esimerkiksi paeaellikoen, kirjurin, tai vaikkapa vartijan, tai sitten
+apulaisen kanssa. Kaikki ne ovat siihen meneviae. "Kunhan ei vaan
+laihtuisi. Silloin olisi kaikki hukassa". Haen muisti millae silmillae
+haenen puolustajansa oli haeneen katsonut, ja kuinka puheenjohtaja oli
+katsonut, ja kuinka olivat katsoneet vastaan tulevat ja tahallaan haenen
+ohitsensa kulkevat ihmiset oikeudessa. Haen muisteli kuinka vankilassa
+haentae tapaamassa kaeynyt Berta oli haenelle kertonut, ettae se ylioppilas,
+josta haen asuessaan Kitajevan luona oli pitaenyt, oli kaeynyt heidaen
+luonansa, kysellyt haenestae ja ollut hyvin pahoillaan. Haen muisteli vielae
+tappelua punatukkaisen kanssa ja surkutteli taetae, muisti pakarimestarin,
+joka oli kaeskenyt antaa haenelle yhden korvapuustin kaupanpaeaelliseksi.
+Haen muisteli monia ihmisiae, ainoastaan ei Nehljudofia. Lapsuuttaan ja
+nuoruuttaan, mutta erittaeinkaeaen rakkauttaan Nehljudofiin ei haen
+milloinkaan ajatellut. Se teki liian kipeaetae. Naemae muistot lepaesivaet
+jossain kaukana koskemattomina haenen sydaemmessaeaen. Ei haen edes
+unissaankaan koskaan naehnyt Nehljudofia. Aesken oikeudessa ei haen ollut
+tuntenut Nehljudofia. Eikae niin paljon senvuoksi ettae viimeksi taetae
+naehdessaeaen taemae oli ollut sotilaspuvussa, ilman partaa, pienet viikset
+vaan huulilla ja lyhyet hiukset tuuheina kiharoina paeaessae, jota vastoin
+Nehljudof nyt oli ikaemiehenae, partasuuna,--vaan enemmaenkin senvuoksi,
+ettei haen milloinkaan Nehljudofia ajatellut. Haen oli haudannut kaikki
+muistonsa silloisista asioista Nehljudofin kanssa, haudannut sinae
+hirveaenae, pimeaenae yoenae, jolloin Nehljudof oli palannut sotakentaeltae
+poikkeamatta taetien luo.
+
+Ennen taetae yoetae, kun Katjushassa vielae asui toivo ettae Nehljudof
+poikkeisi, ei haenelle ollenkaan ollut vaivaksi se lapsi, jota haen kantoi
+sydaemmensae alla, vaan haen paeinvastoin tunsi kummallista hellyyttae taemaen
+pehmeisiin ja joskus aekillisiin liikkeisiin itsessaensae. Mutta taestae
+yoestae laehtien kaikki muuttui. Ja vastainen lapsikin oli vaan
+vastukseksi.
+
+Taedit odottivat Nehljudofia, olivat pyytaeneet haentae poikkeamaan, vaan
+haen oli saehkoeittaenyt ettei tulisi, koska haenen piti muka olla
+maeaeraeaikana Pietarissa. Saatuaan taemaen tietaeae Katjusha paeaetti laehteae
+asemalle tavatakseen haenet. Junan oli kulkeminen aseman ohitse kello 2
+aikaan yoellae. Katjusha auttoi neidit makuulle ja saatuaan puolellensa
+kyoekkipiian tyttaeren, pienen Mashkan, veti jalkaansa vanhat kengaet,
+heitti huivin yllensae, kokosi liepeensae ja juoksi asemalle.
+
+Oli pimeae, syksyinen, sateinen ja tuulinen yoe. Sade milloin tuli alas
+suurina, laempiminae pisaroina, milloin taas taukosi. Maassa jalkojen alla
+ei naekynyt tietae, mutta metsaessae oli mustaa kuin uunin pesaessae, ja
+Katjusha, vaikka tunsikin hyvaesti tien, eksyi siitae metsaessae, joutuen
+vihdoin pienemmaelle pysaekille, missae juna viipyi ainoastaan kolme
+minuuttia, eikae ennaettaenyt hyvaeaen aikaan, kuten oli toivonut, vaan vasta
+toisen soiton jaelkeen. Tultuaan juoksujalassa asemasillalle, naeki
+Katjusha haenet heti ensi luokan vaunun ikkunasta. Taessae vaunussa oli
+erittaein kirkas valo. Samettisissa nojatuoleissa istui vastapaeaetae
+toisiansa kaksi upseeria pelaten korttia. Pikku poeydaellae ikkunan
+vieressae paloivat paksuiksi juosseet kynttilaet. Nehljudof istui
+pingoitetuissa ratsastushousuissa, valkoisessa paidassa tuolin kaesinojan
+paeaellae, nojautuen tuolin selustimeen ja nauroi jollekin asialle. Heti
+haenet tunnettuaan Katjusha koputti palelevalla kaedellaeaen ikkunaan. Mutta
+juuri silloin kuului kolmas soitto ja juna laehti hitaasti liikkeelle,
+ensin taaksepaein, mutta sitten alkoivat vaunut nytkaehtaeen toinen
+toisensa jaelkeen liikkua eteenpaein. Toinen pelaajista nousi kortit
+kaedessae yloes ja katsoi ulos. Katjusha koputti vielae kerran ja pani
+kasvonsa ikkunaa vasten. Silloin nytkaehti sekin vaunu, jonka luona haen
+seisoi ja laehti liikkeelle. Haen laeksi kulkemaan rinnan, katsoen yhae
+ikkunaan. Upseeri aikoi paeaestaeae ikkunan alas, vaan ei mitenkaeaen voinut.
+Nehljudof nousi ja tyoennettyaeaen upseerin syrjaeaen, alkoi itse sitae
+aukaista. Juna lisaesi vauhtia, niin ettae Katjushan oli kulkeminen
+nopeasti. Juna laeksi vielaekin nopeammin, ja nyt meni ikkuna alas. Mutta
+samassa konduktoeoeri tyoensi Katjushan syrjaeaen ja hyppaesi vaunuun.
+Katjusha jaei jaelkeen, vaan juoksi kuitenkin yhae pitkin asemasillan
+maerkiae lautoja, kunnes asemasilta paeaettyi ja haen oli menemaeisillaeaen
+nurin juostessaan astuimia alas. Haen juoksi, mutta ensi luokan vaunu oli
+jo kaukana haenen edellaeaen. Haenen ohitsensa vierivaet toisen luokan
+vaunut, sitten kiitivaet kolmannen luokan vaunut, vaan haen sittenkin
+juoksi. Kun viimeinenkin vaunu oli lyhtyineen suhahtanut haenen
+ohitsensa, oli haen jo vesipumpun luona, ulkopuolella suojaa, ja joutui
+tuulen pyoerteeseen, joka kiskoi irti huivia haenen paeaestaeaen ja kietoi
+toiselta puolelta tiukkaan hameen haenen juoksevien jalkojensa ympaeri.
+Tuuli riuhtasikin huivin pois, mutta haen yhae vaan juoksi.
+
+--Taeti Katariina!--huusi tyttoenen tuskin pysyen haenen
+jaeljessaeaen:--hukkasitte huivinne!
+
+Katjusha pysaehtyi ja heittaeen paeaensae taaksepaein ja tarttuen siihen
+kaesillaeaen purskahti itkuun.
+
+--Mennyt!--huusi haen.
+
+"Haen istuu valaistussa vaunussa, samettituolissa, laskee leikkiae,
+juopi,--mutta minae seison ja itken taessae liassa, pimeaessae, sateessa ja
+tuulessa",--ajatteli Katjusha itseksensae, istui maahan ja alkoi niin
+kovasti itkeae, ettae tyttoe saeikaehti ja tarttui kaesin haenen maerkiin
+vaatteisiinsa.
+
+--Taeti, taeti, mennaeaen kotiin!
+
+"Hyppaeaen junan alle ja siihen loppuu kaikki",--ajatteli sillae vaelin
+Katjusha vastaamatta tytoelle.
+
+Haen paeaetti naein tehdae. Mutta samassa, kuten kaey aina ensi hetkenae
+mielenkiihoituksen asetuttua, lapsi--Nehljudofin lapsi, joka oli
+haenessae, aekkiae hytkaehti, kopautti itseaensae, sitten ojentautui sulavasti
+ja koputti taas jollakin hienolla, hennolla ja teraevaellae. Ja yhtaekkiae
+kaikki se, mikae oli Katjushaa vaivannut niin ettae naeytti mahdottomalta
+enaeae elaeaekaeaen, kaikki viha Nehljudofia vastaan ja kaikki halu kostaa
+haenelle vaikkapa omalla kuolemallaan, kaikki tuo yhtaekkiae eteni pois.
+Katjusha rauhoittui, nousi seisaalleen, laittoi vaatteensa
+jaerjestykseen, pani huivin paeaehaensae ja laeksi kotiin paein.
+
+Naeaentyneenae, maerkaenae, likasena haen palasi kotiin ja taestae paeivaestae
+laehtien sai haenessae alkunsa henkinen kaeaenne, jonka johdosta haen tuli
+siksi mikae nyt oli. Taemaen hirvittaevaen yoen peraestae haen lakkasi uskomasta
+Jumalaan ja hyvaeaen. Ennen haen oli uskonut Jumalaan, niinkuin siihenkin
+ettae muut ihmiset uskoivat Haeneen, mutta taemaen yoen jaelkeen haen tuli
+vakuutetuksi, ettei kukaan usko, ja ettae kaikki mitae puhutaan Jumalasta
+ja Haenen laistaan, on vaan turhaa petosta. Se, jota haen oli rakastanut
+ja joka oli haentae rakastanut,--sen haen tiesi,--oli hylaennyt haenet ja
+polkenut lokaan haenen tunteensa. Ja se ihminen oli kuitenkin paras
+kaikista, joita haen tunsi; muut olivat vielae taetaekin huonommat. Ja
+kaikki, mitae haenelle oli tapahtunut, oli joka askeleella vaan
+vahvistanut taetae asiaa. Nehljudofin taetit, jumaliset mummot olivat haenet
+kartoittaneet, kun haen ei enaeae yhtae hyvin kuin ennen voinut palvella
+heitae. Kaikki ihmiset joiden kanssa haen oli tullut tekemisiin,--naiset,
+olivat koettaneet haenen kauttaan saada rahoja,--miehet, alkaen vanhasta
+poliisista vanginvartijoihin saakka, katsoivat haeneen niinkuin johonkin
+huvituksen esineeseen. Eikae kukaan koko maailmassa tahtonut muusta
+tietaeae. Taessae oli haenet varmistanut vielae enemmaen vanha kirjailija,
+jonka haen oli yhdyttaenyt vapaan elaemaensae toisena vuotena. Kirjailija oli
+suoraan niin puhunutkin haenelle, ettae juuri siinae,--haen sanoi sitae
+runoudeksi, ja estetiikaksi,--olikin ihmisen koko onni.
+
+Kaikki elivaet vaan itseaensae varten, omaa nautintoansa varten, ja kaikki
+sanat Jumalasta ja hyvaestae olivat vaan petosta. Jos joskus tulikin
+puheeksi kysymys miksi maailmassa kaikki on tehty niin pahaksi, ettae
+kaikki tekevaet toinen toisilleen vaeaeryyttae ja kaikki saavat kaersiae, piti
+vaan olla ajattelematta taetae asiaa. Jos tuli ikaevae--piti ottaa paperossi
+tai juoda, tai mikae oli vielae parempi, rakastella miestae,--ja ikaevae
+haeipyi.
+
+
+
+
+XXXVIII.
+
+
+Seuraavana paeivaenae, sunnuntaina, kello 5 aamulla, kun vankilan
+naisosaston kaeytaevaessae kuului tavanmukainen vihellys, heraetti valveilla
+oleva Korabljova Maslovan.
+
+"Siperialainen", ajatteli Maslova kauhistuksella, hieroen silmiaensae ja
+vastenmielisesti hengittaeen itseensae naein aamulla tavattoman
+pilaantunutta ilmaa. Haen olisi tahtonut jaelleen nukkua, vaipua pois
+tiedottomuuden maailmaan, mutta pelon tapa oli vaekevaempi kuin uni, ja
+haen nousi istuvilleen, pannen jalat allensa ja katsellen ympaerilleen.
+Naiset olivat jo nousseet, ainoastaan lapset vielae nukkuivat.
+Muljosilmaeinen salakapakoitsija veti varovasti, ollakseen lapsia
+heraettaemaettae, mekkoa heidaen altansa. Kapinoitsija ripusteli kapaloiksi
+kaeytettyjae riepuja uunin luo, mutta lapsi raeaekyi surkealla aeaenellae
+sinisilmaeisen Fedosjan kaesissae, joka haentae soudatteli sylissaeaen ja
+hellin sanoin tuuditteli. Keuhkotautinen, pidellen rinnastansa,
+vertynein kasvoin yski naeljaeae suustansa, ja vetaeessaeaen vaelillae henkeae
+sisaeaensae, melkein huudahteli. Punatukkainen, heraettyaensae, makasi maha
+pystyssae, paksut jalat koukistettuina, ja kovalla aeaenellae ja iloisesti
+kertoi untansa. Murhapolttaja-mummo seisoi taaskin jumalankuvan edessae
+ja mymisten yhtae ja samaa teki ristinmerkkejae ja kumarteli. Lukkarin
+tytaer istui liikahtamatta lavitsalla ja nukkuvin tylsin katsein tuijotti
+eteensae. Horoshafka kierteli sormensa ympaeri voideltua, karkeata, mustaa
+tukkaansa.
+
+Kaeytaevaessae kuului askeleita kolisevilla vankikengillae, lukko lonksahti
+ja sisaeaen astui kaksi miesvankia lyhyissae, nilkkaa paljon ylemmaeksi
+jaeaevissae harmaissa housuissa, ja totisina, vihasen naekoeisinae nostivat
+korennolla haisevan astian ja veivaet sen ulos kopista. Naiset tulivat
+kaeytaevaeaen peseytyaekseen vesijohtojen luona; siinae syntyi kinastus
+punatukkaisen ja naapurikopista tulleen naisen vaelillae. Taas
+haukkumisia, huutoja, kanteluja...
+
+--Vai olette vailla karsseria,--huusi vartija ja lyoedae laeimaeytti
+punatukkaista rasvaiseen, paljaaseen selkaeaen, niin ettae kuului yli koko
+kaeytaevaen.--Varo etten aeaentaesi enaeae kuule!
+
+--Katsos vanhusta kun hulttaantui,--sanoi punatukkainen niinkuin vartija
+olisi hyvaeellaekseen haentae lyoenyt.
+
+--No, joutukaa siitae! Mars kirkkoon.
+
+Maslova ei ehtinyt vielae sukiutua, kun tirehtoeoeri saapui saattajinensa.
+
+--Aamuhuutoon! kiljasi vartija.
+
+Toisista kopeista tulivat muut vangit ja kaikki asettuivat kahteen
+riviin pitkin kaeytaevaeae, ja takimaisten naisten oli paneminen kaetensae
+eturivissae olevien naisten olkapaeille. Kaikki luettiin ja lueteltiin.
+
+Tarkastuksen jaelkeen tuli vartijanainen ja vei vangit kirkkoon. Maslova
+oli Fedosjan kanssa sataan nousevan naisplutoonan keskustassa. Kaikilla
+oli valkoiset huivit, nutut ja hameet, ja vaan siellae taeaellae oli joku
+vaerillisessae puvussa. Naemaet olivat nimittaein miehiaensae seuraavat vaimot
+lapsineen. Kulkue taeytti kaikki rappuset. Kuului vankikenkien pehmeaeae
+toeminaeae, puhelua, joskus naurua. Kaeaenteessae Maslova naeki vihollisensa
+Botshkovan vihaiset kasvot. Taemae kulki edellae ja Maslova osoitti haenet
+Fedosjalle. Tultuaan alas naiset vaikenivat ja tehden ristinmerkkiae ja
+kumartaen alkoivat tulvata avatuista ovista vielae tyhjaeaen,
+kullankiiltaevaeaen kirkkoon. Heidaen sijansa oli oikealla, ja tungeskellen
+ja toisiansa sysaeten he alkoivat asettua paikoillensa. Naisten jaelkeen
+tuli kirkkoon harmaissa mekoissa siirtovangit, vankeusrangaistusta
+kaersivaet ja kuntain paeaetoeksistae poislaehetetyt; naemaet, aeaeneensae yskien,
+asettuivat taajaan joukkoon vasemmalle ja kirkon keskustaan. Ylhaeaellae
+lehtereillae seisoivat jo ennen kirkkoon tuodut vangit,--toisella
+puolella Siperiaan tuomitut, puoleksi ajeltuine paeineen ja rautojen
+raeminaellae ilmaisten laesnaeolonsa, ja toisella puolella syytteenalaiset,
+ilman rautoja ja paeaet ajelemattomina.
+
+Vankilan kirkko oli vasta uudestaan rakennettu ja sisustettu eraeaen
+rikkaan kauppiaan toimesta, joka oli tarkoitusta varten uhrannut useita
+kymmeniae tuhansia ruplia, ja kirkko loisti nyt heleissae vaereissaeaen ja
+kullassaan.
+
+Jonkun aikaa vallitsi kirkossa aeaenettoemyys eikae kuulunut muuta kuin
+niistaemistae, yskimistae, lasten huutoja ja silloin taelloein ketjujen
+kalinaa. Mutta samassa vangit, jotka seisoivat keskustassa, liikahtivat,
+tunkivat likemmaeksi toisiaan ja jaettivaet keskelle tien, jota myoeten
+astui tirehtoeoeri, asettuen kaikkein etupaeaehaen, keskelle kirkkoa.
+
+
+
+
+XXXIX.
+
+
+Jumalanpalvelus alkoi.
+
+Taemae jumalanpalvelus oli siinae, ettae pappi, puettuna kummalliseen ja
+hyvin epaemukavaan, kullalla kirjailtuun pukuun, leikkeli ja asetteli
+leivaenpalasia pikku tarjottimelle, ja sitten pisteli niitae viinimaljaan
+lausuen taelloein erityisiae nimiae ja rukouksia. Sillaevaelin lukkari
+herkeaemaettae luki kirjasta ja sitten lauloi vuorotellen vankikoeoerin
+kanssa kaikellaisia slaavilaisia jo itsestaeaenkin kaesittaemaettoemiae, mutta
+nopean lukemisen ja, laulamisen takia sitaekin enemmaen kaesittaemaettoemiae
+rukouksia. Rukoukset sisaelsivaet etupaeaessae menestyksen toivomuksia
+Keisarilliselle Majesteetille ja haenen perheellensae. Taestae lausuttiin
+rukouksia moneen kertaan sekae muiden rukouksien ohella ettae erikseen,
+polvistuneessa asennossa. Paitsi sitae lukkari luki joitakuita vaerssyjae
+Apostolien Teoista niin kummallisen epaeluonnollisella aeaenellae, ettae oli
+mahdoton mitaeaen ymmaertaeae, ja pappi taas hyvin selvaesti luki paikan
+Markuksen evankeliumista, jossa oli kerrottu, kuinka Kristus, noustuaan
+kuolleista, ennenkuin oli lentaenyt taivaaseen ja istuutunut siellae
+isaensae oikealle kaedelle, ilmestyi ensin Maria Magdaleenalle, josta ajoi
+seitsemaen perkelettae, ja sitten yhdelletoistakymmenettae opetuslapselle,
+ja kuinka haen kaeski heidaen saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille,
+ilmoittaen samalla, ettae se, joka ei usko, kadotetaan, mutta joka uskoo
+ja kastekaan, se tulee autuaaksi ja paitsi sitae tulee ajamaan ulos
+perkeleitae, tulee parantamaan sairaita kaesien paeaelle-panemisen kautta,
+tulee uusilla kielillae puhumaan, ajamaan pois kaeaermeitae, ja jos haen
+jotakin myrkkyae juo, niin ei haen kuole, vaan jaeae terveeksi.
+
+Jumalanpalveluksen merkitys oli siinae, ettae oleteltiin, ettae papin
+leikkaamat ja viiniin kastamat palaset, pidettaeessae erityisiae
+toimituksia ja rukouksia, muuttuvat Jumalan lihaksi ja vereksi. Naemae
+toimitukset olivat siinae, ettae pappi yhtaemittaa ja katsomatta siihen,
+ettae haenen yllaensae oleva kullalla kirjailtu saekki teki estettae, nosteli
+molempia kaesiaeaen yloes ja piti niitae siinae asennossa, sitten laskeutui
+polvilleen ja suuteli poeytaeae ja mitae siinae oli. Mutta kaikkein taerkein
+toimitus oli se, kun pappi, ottaen molemmin kaesin poeytaeliinan,
+tasaisesti ja sulavasti liehutteli sitae tarjottimen ja kultamaljan
+ylaepuolella. Oletettiin ettae juuri sinae hetkenae leipae ja viini muuttuu
+ruumiiksi ja vereksi, ja sentaehden juuri taemae jumalanpalveluksen kohta
+oli tehty erikoisen juhlalliseksi.
+
+"Veisatkaamme ylistyslaulu Kaikkein Pyhimmaelle, Puhtaimmalle, Siunatulle
+Jumalanaeidille", huusi sitten pappi kovalla aeaenellae aitauksen takaa, ja
+koeoeri alkoi juhlallisesti laulaa, ettae on sangen hyvae ylistaeae Kristuksen
+neitsyeellistae synnyttaejaeae, neitsyt Maariata, jolle on taivaissa
+valmistettu suurempi kunnia, kuin eraeille kerubiimeille, ja suurempi
+kirkkaus, kuin eraeille serafiimeille. Taemaen jaelkeen katsottiin muutos
+tapahtuneeksi, ja pappi, otettuaan liinan pois tarjottimelta, leikkasi
+keskimaeisen palasen neljaeaen osaan, ja asetti sen ensin viiniin ja sitten
+suuhun. Oletettiin, ettae haen oli syoenyt palasen Jumalan lihaa ja juonut
+kulauksen haenen vertansa. Taemaen jaelkeen pappi siirsi esiripun syrjaeaen,
+aukasi keskiovet, ja ottaen kaeteensae kullatun, maljan, tuli sen kanssa
+keskiovien kautta esille kysyen eikoe ketaeaen haluttaisi myoeskin maistaa
+Jumalan ruumista ja verta, jotka olivat maljassa.
+
+Halukkaita oli joitakuita lapsia.
+
+Otettuaan aluksi selvaen lasten nimistae pappi nosti varovasti lusikalla
+maljasta leipaepajasia ja pisteli niitae vuorotellen syvaelle jokaisen
+lapsen suuhun, jolla vaelin lukkari pyyhki heidaen suitansa paeaestaeen
+iloisen laulun siitae, ettae lapset nyt olivat syoeneet Jumalan lihaa ja
+juoneet haenen vertansa. Sitten vei pappi maljan pois aitauksen taakse ja
+juotuaan siellae pohjaan maljassa loeytyvaen veren ja syoetyaeaen kaikki
+Jumalan lihan palaset, kuivattuaan tyystin viiksensae, suunsa ja maljan,
+ilmestyi mitae iloisimmassa mielentilassa, reippain askelin, hienojen,
+vasikannahkaisten saapaspohjain naristessa, jaelleen esille aitauksen
+takaa.
+
+Taehaen olisi varsinainen kristillinen jumalanpalvelus paeaettynyt. Mutta
+pappi halusi vielae lohduttaa onnettomia vankeja ja lisaesi tavallisiin
+menoihin erityisen osan. Taemae erikoinen jumalanpalvelus oli siinae, ettae
+pappi asettui kullatun, litteaeksi taotun, mustuneen korkokuvan eteen,
+joka esitti sitae samaa Jumalaa, jota haen oli syoenyt, ja joka oli
+valaistu kymmenkunnalla vahakynttilaellae, ja alkoi kummallisella,
+puoleksi laulavalla ja puoleksi puhuvalla tekoaeaenellae lausua sanoja,
+jotka sisaelsivaet seuraavia huudahduksia: "Jeesus suloisin, kirkkaus
+apostolein, Jeesus, kunnia marttyyrein, herra kaikkivoipa, pelasta
+minut, Jeesus pelasta minut, Jeesukseni ihanaiseni, armahda, Vapahtajani
+Jeesus, minua tykoesi turvautuvaa, rukousteni taehden Sinun ja kaikkien
+Sinun pyhiesi puoleen, ah Jeesus, kaikkien profeetta, Vapahtajani
+Jeesus, paratiisin suo autuudet minulle, ihmisten ystaevae Jeesus!"
+
+Taessae haen pysaehtyi, veti henkeensae, teki ristinmerkin, kumartui maahan,
+ja kaikki tekivaet samoin. Tirehtoeoeri, vartijat, vangit, kaikki
+kumarsivat ja lehteriltae kuului yltynyt rautojen kalina.--"Enkelein
+Luoja ja voimien Jumala", jatkoi haen: "Jeesukseni ihanin, ihastus
+enkelien, Jeesukseni vaekevin, lunastus isien, Jeesukseni make'in,
+ylistys esivanhempien, Jeesukseni kunniain', vahvistus kuninkain,
+Jeesukseni autuain, taeyttymys profeettain, Jeesukseni ihmehinen, linna
+luja marttyyrien, Jeesukseni hiljainen, ilo munkkein monien, Jeesukseni
+leppe'in, sulo suuri pappien, Jeesukseni armahinen, apu aulis
+paastoojien, Jeesukseni herttainen, ilonlaehde veljien, Jeesukseni
+puhtahin, puhtaus sae puhtaiden, Jeesus iankaikkinen, vapahdus sae
+syntisten, Jeesus Poika Jumalan, armahda jo minuan'", paeaesi haen vihdoin
+pysaehdyspaikkaan, kerrottuaan yhae kovemmalla ja kovemmalla vihellyksellae
+sanan "Jeesukseni", kohautti sitten kaedellaeaen silkkivuorisen
+pappisviittansa ja langeten toiselle polvelleen kumartui maahan, koeoerin
+toistaessa viimeisiae saekeitae: "Jeesus Poika Jumalan, armahda jo
+minuan'", ja vankien vuoroin laskeutuessa maahaan vuoroin noustessa,
+suoritellen tukkaansa, joka oli kumartaissa pudonnut otsalle, ja rautoja
+raemistellen, jotka hieroivat heidaen heikkoja jalkojansa.
+
+Taetae jatkui hyvin kauan. Ensin pidettiin ylistysmessua, joka paeaettyi
+sanoihin: "armahda minua", sitten pidettiin toisia ylistysmessuja, jotka
+paeaettyivaet sanoihin: "halleluija". Ja vangit kumartelivat ja ristivaet
+itseaensae aluksi jokaisen keskeytyksen sattuessa, mutta sitten vaan joka
+toisen aikana jopa vasta kolmannenkin peraestae, ja kaikki olivat sangen
+iloissaan, kun ylistysmessut olivat lopussa ja pappi, paeaestettyaeaen
+itsekin kevennyksen huokauksen, sulki kirjan ja laeksi aitauksensa
+taakse. Vielae oli jaeljellae vaan viimeinen toimitus: pappi otti suurella
+poeydaellae olevan kullatun ristin, jonka paeissae olivat pienet
+emalji-medaljongit, ja astui ristin kanssa keskelle kirkkoa.
+Ensimaeiseksi tuli tirehtoeoeri haenen luoksensa suutelemaan ristiae, sitten
+vartijat, ja sitten tulivat ristin luo vangit, tungeskellen, lykkien ja
+kuiskaamalla saettien toisiansa. Pappi puheli tirehtoeoerin kanssa ja
+tuppasi sentaehden ristin ja kaetensae milloin suuhun milloin nenaeaen haentae
+laehestyville vangeille, jotka koettivat saada suudelluksi sekae ristiae
+ettae papin kaettae. Naein loppui kristillinen jumalanpalvelus, jonka
+tarkoitus oli lohduttaa ja kohottaa eksyneitae veljiae.
+
+
+
+
+XL.
+
+
+Eikae juolahtanut kenenkaeaen laesnaeolijan mieleen, alkaen papista ja
+tirehtoeoeristae aina Maslovaan asti, ettae se sama Jeesus, jonka nimeae
+pappi niin moneen kertaan oli viheltaeen toistanut ja kaikellaisilla
+kummallisilla sanoilla ylistellyt,--oli nimenomaan kieltaenyt juuri
+kaikkea sitae mitae taeaellae tehtiin;--kieltaenyt ei ainoastaan tuommoista
+jaerjetoentae lavertelemista ja pappis-opettajain herjaavaa taikailemista
+leivaen ja viinin edessae, vaan mitae selvimmillae sanoilla kieltaenyt
+ihmisiae kutsumasta toisia ihmisiae opettajikseen, kieltaenyt rukoilemasta
+temppeleissae ja kaeskenyt jokaisen rukoilemaan yksinaeisyydessae, kieltaenyt
+itse temppelitkin, sanoen tulleensa hajoittamaan niitae, kaeskien
+rukoilemaan hengessae ja totuudessa eikae temppeleissae; ja kieltaenyt ennen
+kaikkea paitsi tuomitsemasta ihmisiae ja pitaemaestae heitae teljettyinae,
+paitsi kiduttamasta, haepaeisemaestae, mestaamasta heitae, kuten taeaellae
+tehtiin, vielae harjoittamasta minkaeaenlaista vaekivaltaa ihmisiae vastaan,
+ilmoittaen tulleensa vangituita vapauteen saattamaan.
+
+Ei kenenkaeaen laesnaeolijan mieleen juolahtanut, ettae kaikki, mitae taeaellae
+tehtiin, oli suurinta herjausta ja pilkkaa sille samalle Jeesukselle,
+jonka nimessae kaikkea taetae tehtiin. Ei juolahtanut kenenkaeaen mieleen,
+ettae tuo kullattu risti emalji-medaljonkinensa, jonka pappi oli tuonut
+esiin ihmisten suudeltavaksi, kuvasi sitae hirsipuuta, johon Kristus oli
+hirtetty juuri sen vuoksi, ettae oli kieltaenyt kaiken sen, mitae taeaellae
+nyt haenen omassa nimessaeaen tehtiin. Ei juolahtanut kenenkaeaen mieleen,
+ettae ne papit, jotka luulevat leivaen ja viinin muodossa syoevaensae
+Kristuksen ruumista ja verta, todella syoevaetkin haenen ruumistansa ja
+juovat haenen vertansa, mutta eivaet palasissa eivaetkae viinissae, vaan
+sillae, ettae pahentavat "niitae pienimpiae", joiden kaltaiseksi Kristus oli
+itsensae tehnyt, vielaepae riistaevaet naeiltae korkeimman hyvaen ja saattavat
+heidaet kovimpiin kaersimyksiin, himmentaeessaeaen ihmisiltae sen onnen
+ilmoitusta, jonka haen oli heille tuonut.
+
+Pappi teki rauhallisella omallatunnolla kaikkea mitae teki sentaehden,
+ettae oli lapsuudestaan asti kasvatettu siinae uskossa, ettae taemae oli
+ainoa totinen uskonto, johon ovat uskoneet kaikki ennen elaeneet pyhaet
+ihmiset ja johon nyt uskoo sekae henkinen ettae maallinen esivalta. Haen ei
+tosin uskonut siihen, ettae leipae olisi muuttunut ruumiiksi, ettae
+sielulle olisi hyoedyksi sanojen laverteleminen, tai ettae haen olisi
+todella syoenyt palasen Jumalasta,--siihenhaen oli mahdoton uskoa,--vaan
+haen uskoi, ettae tuohon uskontoon taeytyy uskoa. Mikae ennen kaikkea
+vakuutti haentae uskossansa, oli se, ettae taemaen uskonnon vaatimusten
+taeyttaemisestae haen jo 18 vuoden aikana oli nauttinut niitae tuloja, joilla
+elaetti perhettaensae, kouluutti poikaansa lyseossa ja tytaertaensae
+hengellisessae opistossa. Samoin uskoi myoeskin lukkari, ainoastaan vielae
+sitkeaemmin kuin pappi, sillae haen oli kokonaan unohtanut mikae
+asianomaisten uskonkappalten ajatus oli, ja tiesi ainoastaan, ettae
+ehtoollisviinistae, sielumessusta, rukoushetkistae, kiitosrukouksesta
+laulun kanssa ja kiitosrukouksesta ilman laulua, kaikesta tuli maeaeraetty
+rahasumma, jota todelliset kristityt mielellaeaen maksavat, ja sen taehden
+haen kiljuikin: "armahda, armahda meit'", ja lauloi ja luki, mitae oli
+maeaeraetty, yhtaelaeisellae varmuudella taemaen vaelttaemaettoemyyteen, kuin millae
+ihmiset myoevaet halkoja, jauhoja, perunoita. Tirehtoeoeri ja vartijat
+puolestaan, vaikkeivaet olleet koskaan tienneet eivaetkae ottaneet selvaeae
+naeiden uskonkappalten sisaellyksestae eivaetkae siitae, mitae nuo kaikki
+kirkolliset temput merkitsivaet,--uskoivat, ettae vaelttaemaettae oli
+uskominen taehaen uskoon, koskapa korkea esivalta ja itse keisarikin
+siihen uskoo. Paitsi sitae he, vaikka haemaeraestikin (he eivaet mitenkaeaen
+olisi voineet selittaeae miten se oikeastaan tapahtui), tunsivat, ettae
+taemae usko oikeutti heidaen julman virkansa. Ilman taetae uskontoa heidaen
+olisi ollut vaikea jopa kokonaan mahdotonkin kaeyttaeae kaikkia voimiansa
+ihmisten raeaekkaeaemiseen, kuten he nyt aivan hyvaellae omalla tunnolla
+tekivaet. Tirehtoeoeri oli niin hyvaenluontoinen ihminen, ettei haen
+mitenkaeaen olisi voinut viettaeae taemmoeistae elaemaeae tuntematta kannatusta
+taestae uskonnosta. Ja sentaehden haen seisoi liikahtamatta, suorana,
+kumarteli hartaasti ja teki ristinmerkkiae, koetti tulla liikutetuksi kun
+laulettiin: "Oi kerubiimit", ja, kun lapset vietiin herranehtoolliselle,
+haen astui esille ja omakaetisesti nosti syliinsae pojan, jolle sakramentti
+annettiin.
+
+Enimmaet vangeista, lukuunottamatta niitae ani harvoja, jotka selvaeaen
+ymmaersivaet koko sen eksytyksen, minkae alaiseksi taehaen uskontoon uskojat
+joutuivat, ja jotka sentaehden sydaemmessaeaen sitae nauroivat, enimmaet
+uskoivat, ettae noissa kullatuissa jumalankuvissa, kynttiloeissae,
+maljoissa, messukaapuissa, risteissae, kaesittaemaettoemien sanain
+toistamisissa piili jokin salaperaeinen voima, jonka avulla voi hankkia
+suuria etuja taessae ja tulevassa elaemaessae.
+
+Naein uskoi Maslovakin. Haen kuten muutkin koki jumalanpalveluksen
+kestaeessae hartauden ja ikaevaen sekaista tunnetta. Alussa haen seisoi
+joukon keskellae, aitauksen takana, eikae voinut naehdae muita kuin
+kumppanejansa; mutta kun ehtoollisvieraat olivat siirtyneet eteenpaein,
+tuli haenkin esille, ja haenkin naeki tirehtoeoerin, ja taemaen ja vartijain
+vaelillae vaaleapartaisen valkotukkaisen ukon,--Fedosjan miehen, joka
+pysaehtynein silmin katseli vaimoonsa.--Maslova alkoi laulun aikana
+tarkastella ukkoa ja kuiskutella Fedosjan kanssa, ja teki ristinmerkkiae
+ja kumarteli vaan silloin kuin muut niin tekivaet.
+
+
+
+
+XLI.
+
+
+Nehljudof oli laehtenyt aikasin kotoansa samana aamuna. Kadulla ajoi
+vielae maalais-aeijae ja kummallisella aeaenellae huuteli:
+
+--Maitoa, maitoa, maitoa!
+
+Eilisiltana oli tullut ensimaeinen laemmin kevaetsade. Kaikkialla missae ei
+ollut kivitystae oli ruoho alkanut aekkiae vihertaeae; koivut vihersivaet
+puutarhoissa, ja tuomet ja poppelit suoristelivat pitkiae, hyvaenhajuisia
+lehtiaensae, puodeissa ja asuinrakennuksissa otettiin pois talvi-ikkunoita
+ja pestiin laseja. Romutavarain torilla, jonka ohi Nehljudofin oli
+ajaminen, kiehui riviin rakettujen puotitelttain edessae taaja
+vaekijoukko, kulki ryysyisiae miehiae, kantaen kainalossaan saappaita, ja
+olan yli heitettynae liivejae ja silitettyjae housuja.
+
+Ravintolan luona tungeksi tehtaistansa vapautuneita tyoemiehiae puhtaissa
+alusliiveissae ja kiilloitetuissa saappaissa, ja naisia kirkkaanvaerisissae
+silkkihuiveissa ja helmillae koristetuissa palttoissa. Poliisit keltasine
+pistoolinuorineen seisoskelivat paikoillansa vaanien epaejaerjestyksiae,
+jotka olisivat voineet karkoittaa heidaen painavan ikaevaensae. Bulevardin
+kaeytaevillae ja vasta viherioeityneillae penkereillae juoksenteli leikkiviae
+pienokaisia ja koiria, ja iloiset lapsenhoitajat juttelivat keskenaensae
+toisesta penkistae toiseen.
+
+Kivikaduilla, jotka vasemmalla, varjon puolella, olivat vielae viileitae
+ja kosteina, ja vasta keskellae kuivuneet, jyskyttelivaet herkeaemaettae
+kuorma-ajurien raskaat ajopelit, raemisivaet issikkain roskat ja helisivaet
+raitiovaunut. Joka suunnalta ilma vavahteli kellojen erilaisesta
+soinnista ja kumahtelemisesta, millae ihmisiae kutsuttiin laesnaeolemaan
+samallaisessa jumalanpalveluksessa kuin paraikaa tapahtui vankilassa. Ja
+juhlapukuinen rahvas hajosi kukin seurakuntansa kirkkoon.
+
+Issikka ei tuonut Nehljudofia aivan vankilan eteen, vaan ainoastaan
+kaeaenteeseen, josta mentiin vankilaan.
+
+Joukko miehiae ja naisia, enimmillae myttynen kaedessae, seisoi taessae
+kaeaenteessae, noin sadan askeleen paeaessae vankilasta. Oikealla oli
+mataloita puurakennuksia, vasemmalla kaksikerroksinen talo kylttinensae.
+Itse mahdottoman suuri kivinen vankilarakennus oli edessae, ja sen
+laeheisyyteen ei kaevijoeitae paeaestetty. Vahtisotamies kaeveli kivaeaerineen
+edestakasin, ankarasti kiljahtaen jokaiselle, joka pyrki haenen
+ohitsensa.
+
+Eraeaen puurakennuksen pikkuportin luona, oikealla puolella, vastapaeaetae
+vahtisotamiestae, istui penkillae vanginvartija virkapuvussaan hopeisilla
+ansionauhoilla, kirjotuskirjanen kaedessae. Haenen luoksensa tulivat
+kaevijaet ilmoittamaan ketae halusivat tavata, ja haen pani nimet kirjaan.
+Nehljudof tuli myoeskin haenen eteensae ja nimitti Katariina Maslovan.
+Ansionauhainen vartija kirjoitti yloes.
+
+--Miksi ei jo paeaestetae?--kysyi Nehljudof.
+
+--Paraikaa pidetaeaen jumalanpalvelusta. Kun se loppuu, silloin
+paeaestetaeaen.
+
+Nehljudof siirtyi odottavien joukkoon. Taestae joukosta erkani samassa
+ryysyinen mies kokoon mykertynyt lakki paeaessae, naama taeynnaensae punasia
+viiruja. Haen suuntasi kulkunsa vankilaa kohden.
+
+--Minne sinae tunkisit, hae?--huusi haenelle kivaeriniekka.
+
+--Ja mitaes sinae aerjyt, hae?--vastasi vaivanen ja palasi takasin:--jos on
+kielletty, kuulen vaehemmaellaekin. Kiljut kuin mikaekin jenraali!
+
+Joukossa naurettiin haenelle hyvaeksyvaesti. Tapaamaan tulleista olivat
+enimmaet huonopukuista vaekeae, jopa ryysyisiaekin, mutta oli paeaeltaepaein
+katsoen siistejaekin miehiae ja naisia. Nehljudofin rinnalla seisoi
+hyvinpuettu, kokonaan ajeltu, taeytelaes, punaposkinen mieshenkiloe,
+naehtaevaesti alusvaatteita sisaeltaevae mytty kaedessae. Nehljudof kysyi
+haeneltae, oliko haen ensi kertaa taeaellae. Haen vastasi kaeyvaensae taeaellae joka
+sunnuntai ja niin he tulivat puheisiin keskenaensae. Se oli eraes pankin
+vahtimestari; oli tullut tapaamaan veljeaensae, joka oli tuomittu
+vaeaerennyksestae, ja taemae hyvaenluontoinen ihminen kertoi nyt Nehljudofille
+koko historiansa ja olisi tahtonut tiedustella taemaenkin asiaa, kun
+heidaen huomionsa heraetti suurella, pikimustalla rotuhevosella ja
+kumipyoeraeisissae ajopeleissae saapuva herrasvaeki, ylioppilas hunnuitetun
+naisen kanssa. Ylioppilaalla oli kaesissae suuri mytty. Haen tuli
+Nehljudofin luo ja kysyi millae ehdoilla ja oliko ollenkaan mahdollista
+antaa almua vangeille. Haen oli tuonut vehnaesiae. "Se oli minun morsiameni
+tahto. Taemae on nimittaein minun morsiameni. Haenen vanhempansa kehoittivat
+meitae toimittamaan naemae vehnaeset vangeille."
+
+--Olen itsekin taeaellae ensi kerran, enkae tiedae, mutta luullakseni taeytyy
+kysyae tuolta mieheltae,--sanoi Nehljudof osoittaen ansionauhaista
+vartijaa, joka istui vihkoinensa oikealla.
+
+Sillaevaelin kuin Nehljudof puhui ylioppilaan kanssa avautuivat vankilan
+suuret, pienellae luukulla varustetut rautaovet ja esille tuli
+vankilaupseeri virkatakissa toisen vartijan kanssa; ensimaeinen vartija
+ilmoitti nyt kaevijaein vastaanoton alkaneeksi. Vahtisotamies vaeistyi ja
+kaikki kaevijaet, aivan kuin olisivat pelaenneet myoehaestyvaensae,
+suuntautuivat nopein askelin, jotkut juostenkin, vankilan ovea kohden.
+Ovella seisoi yksi vartijoista, joka luki kaevijoeitae senmukaan kuin naemae
+menivaet haenen ohitsensa, laskien aeaeneensae: 16, 17 j.n.e. Toinen vartija,
+rakennuksen sisaepuolelta, koskettaen jokaista kaedellaeaen, samalla tavalla
+luki seuraavalle ovelle kulkevia, ettae ulospaeaestettaeessae voisi verrata
+lukuja, niin ettei yksikaeaen kaevijoeistae jaeisi vankilaan eikae yksikaeaen
+vangituista paeaesisi ulos. Katsomatta kuka haenen ohitsensa kulki, sipasi
+vartija kaedellaeaen Nehljudofiakin selkaeaen, ja tuo kaedenkosketus ensi
+aluksi loukkasi Nehljudofia, mutta muistettuaan kuitenkin heti missae
+tarkoituksessa haen oli tullut, haentae haevetti taemae tyytymaettoemyyden ja
+loukkaantumisen tunne.
+
+Ensimaeinen huone vankilaovien sisaepuolella oli suuri holvihuone
+rautaristikoilla pienenlaisissa ikkunoissa. Sitae sanottiin
+kokoushuoneeksi. Ja aivan odottamattansa Nehljudof naeki sen
+seinaekomerossa suuren ristiinnaulitunkuvan.
+
+"Mitaehaen varten taemaekin on taessae?"--ajatteli haen, ehdottomasti ajatellen
+Kristuksen kuvaa vapaanakulkevien eikae vangittujen yhteydessae.
+
+Nehljudof kulki verkalleen, paeaestaeen ohitsensa kiirehtaeviae
+kaeymaevieraita. Haen tunsi sekasin sekae kauhua niihin pahantekijoeihin,
+jotka olivat taenne suljetut, saeaeliae niihin syyttoemiin, jotka, kuten
+eilinen poika ja Katjusha, olivat pakoitetut taeaellae olemaan, ja pelkoa
+ja liikutusta sen tapaamisen johdosta, joka oli edessae. Tultua
+ensimaeisen huoneen laepi, sen toisessa paeaessae, vartija murahti jotakin.
+Mutta Nehljudof oli vaipuneena ajatuksiinsa eikae sitae huomannut, vaan
+meni minne useimmat kaeymaevieraat menivaet, siis mies- eikae naisosastoon
+paein, kuten olisi pitaenyt.
+
+Paeaestettyaeaen kiirehtijaet ohitsensa haen tuli viimeisenae tapaamispaikaksi
+maeaeraettyyn huoneeseen. Avattuaan oven haemmaestytti haentae ensiksi korvia
+huumaava, yhtenaeinen, sadoista huutavista ihmisaeaenistae syntyvae pauhu.
+Vasta paeaestyaeaen laehemmaeksi ihmisiae, jotka olivat, kuten kaerpaeset sokerin
+paeaelle, liimaantuneet kiinni huonetta kahtia jakavaan verkkoon, ymmaersi
+Nehljudof mistae oli kysymys. Huone oli jaettu kahtia ei yhdellae, vaan
+kahdella rautalankaverkolla, jotka ylettyivaet katosta maahan asti.
+Naeiden verkkojen vaelillae kaeyskentelivaet vartijat. Verkkojen tuolla
+puolen olivat vangit, taellae puolen taas kaeymaevieraat. Edellisten ja
+jaelkimaeisten vaelillae oli kaksi verkkoa ja yli kahden metrin vaelimatka,
+niin ettae oli mahdotonta saada jotakin annetuksi toiselle, tai
+erittaeinkin lyhytnaekoeisen, edes erottaa toisen kasvoja. Puhua oli
+myoeskin vaikeata, piti huutaa kohti kurkkua tullakseen kuulluksi.
+Molemmilla puolilla oli verkkoihin painautuneita kasvoja: vaimoja,
+miehiae, isiae, aeitejae, lapsia, jotka kaikki koettivat saada naehdyksi
+toisiansa ja sanotuksi, mitae oli sanottavaa. Mutta kun jokainen koetti
+puhua niin, ettae vastapaeaetae oleva olisi haentae kuullut, ja kun haenen
+viereisensae koettivat samaa, mutta heidaen aeaenensae haeiritsivaet toisiansa,
+niin taeytyi jokaisen huutaa lujemmin kuin toisen. Taestae syntyi se pauhu,
+jota Nehljudof oli haemmaestynyt sisaelle tullessaan. Oli aivan mahdotonta
+paeaestae selville mistae puhuttiin. Saattoi ainoastaan arvata kasvojen
+piirteistae mistae oli kysymys ja missae suhteessa keskustelijat olivat
+toisiinsa. Laehinnae Nehljudofia oli mummo, pieni huivi paeaessae. Haen
+painautui verkkoon, ja vapisevalla leuvalla huusi jotain kalpealle
+nuorelle miehelle, jolla oli paeae puoleksi ajeltuna. Vanki kuunteli haentae
+tarkkaavaisesti kohottaen kulmakarvansa ja rypistaeen otsansa. Mummon
+vieressae oli nuori mies, hihaton liivi paidan paeaellae; haen kuunteli
+paeaetaensae pudistellen mitae haenelle puhui haenen naekoeisensae vanki, jolla
+oli kovin kaersivaet kasvot ja jo harmaantuva parta. Vielae sinnempaenae
+seisoi ryysykerjaelaeinen, ja hosuen kaedellaeaen huusi jotain ja nauroi.
+Taemaen vieressae istui permannolla nainen sylilapsen kanssa, hyvae
+villahuivi paeaessae, itkien, naehtaevaesti ensi kerran tavaten sitae
+harmaapaeistae ihmistae, joka oli toisella puolella vankitakissa, paeae
+ajeltuna ja raudoissa. Taemaen naisen ylaepuolella se vahtimestari, jonka
+kanssa Nehljudof oli keskustellut, huusi kaikin voimin kaljupaeiselle
+kiiltosilmaeiselle vangille toisella puolella, Kun Nehljudof naeki, ettae
+haenen oli puhuminen naeissae olosuhteissa, kuohahti haenen mielensae niitae
+ihmisiae vastaan, jotka olivat voineet taemmoeistae jaerjestaeae ja yllaepitaeae.
+Haentae haemmaestytti, ettae taemmoeinen hirmuinen asia, taemmoeinen
+ihmistunteitten herjaaminen ei ketaeaen loukannut. Vaan sekae vartijat ja
+tirehtoeoeri ettae kaeymaevieraat ja vangit tekivaet taetae niin kuin olisivat
+tunnustaneet ettae naein se oli olevakin.
+
+Nehljudof viipyi taessae huoneessa noin viisi minuuttia tuntien
+jonkinlaista kummallista ahdistusta, tuntien omaa voimattomuuttansa,
+tuntien olevansa ikaeaenkuin erillaeaen koko maailmasta. Haenet valtasi
+henkisen kuvotuksen tunne, joka muistutti meritautia.
+
+
+
+
+XLII.
+
+
+"Niin, nyt pitaeae siis ryhtyae siihen, mitae varten olen tullut", ajatteli
+haen, koettaen reipastuttaa itseaensae.
+
+--"Mitae ihmettae minae nyt teenkaeaen?"--Haen alkoi silmillaeaen hakea
+esimiehiae ja naehtyaeaen lyhytkasvuisen, laihan, viiksisuisen virkamiehen
+upseerin olkalapuilla ihmisjoukon takana, kaeaentyi taemaen puoleen.
+
+--Voisitteko sanoa minulle, kunnioitettava herra,--sanoi haen
+aeaerimmaeisellae kohteliaisuudella:--missae saeilytetaeaen naisvankia ja missae
+heitae on lupa tavata?
+
+--Onko teillae siis asiaa naisosastoon?
+
+--Niin, minae haluaisin tavata eraeaen naisen vangittujen
+joukossa,--vastasi Nehljudof samalla aeaerimmaeisellae kohteliaisuudella.
+
+--Olisitte sanoneet sen silloin kuin olitte kokoushuoneessa. Ketae te
+siis tahtoisitte tavata.
+
+--Tahtoisin tavata Katariina Maslovaa.
+
+--Onko haen valtiollinen rikoksentekijae?--kysyi tirehtoeoerin apulainen.
+
+--Ei, haen on vaan tavallinen...
+
+--Onko haen siis tuomittu, vai mitae?
+
+--On, toissa paeivaenae haen sai tuomionsa,--sanoi Nehljudof noeyraesti,
+pelaeten ettei mitenkaeaen vaan pilaisi tirehtoeoerin mielialaa, taemae kun
+naehtaevaesti osoitti jonkinlaista myoetaetuntoisuutta.
+
+--Jos naisosastoon, niin tehkaeae hyvin, taennepaein,--sanoi apulainen, joka
+lienee Nehljudofin ulkomuodosta paeaettaenyt taemaen ansaitsevan
+huomiota.--Sidorof,--kaeaentyi haen partasuisen, mitalirintaisen
+aliupseerin puoleen,--saata taemae herra naisosastoon.
+
+--Ymmaerraen.
+
+Samassa kuului verkon luota sydaentaesaerkeviae nyyhkytyksiae.
+
+Kaikki kummastutti Nehljudofia ja enin kaikesta se, ettae haenen piti
+kiittaeae ja tuntea kiitollisuutta tirehtoeoerin apulaista ja paeaevartijaa
+kohtaan, eli niitae ihmisiae kohtaan, jotka suorittelivat kaikkia naeitae
+julmuuksia.
+
+Vartija vei Nehljudofin miesosaston vierashuoneesta kaeytaevaeaen ja heti
+saattoi haenet vastapaeisen oven kautta samallaiseen huoneeseen
+naisosastoa varten.
+
+Taemae huone oli samoin kuin miesosastossa jaettu kahdella verkolla
+kolmeen osaan, mutta se oli paljoa pienempi ja siinae oli vaehemmaen sekae
+kaeymaevieraita ettae vankeja; ainoastaan huuto ja melu oli yhtae suuri kuin
+miesosastossakin. Paeaellysmiehet kaevivaet samalla tavalla verkkojen
+vaelissae. Paeaellystoenae oli taeaellae vartijanainen virkapuvussa, virkanauhat
+hihoissa sinisine palteineen ja voeineen. Ja samaten kuin miesosastossa
+olivat taeaellaekin ihmiset molemmilta puolilta painautuneet verkkoihin:
+taeltae puolelta kaupungin asukkaita erilaisissa puvuissaan, tuolta
+puolelta naisvankeja, mitkae valkeissa mitkae omissa puvuissa. Koko verkko
+oli taeynnaensae ihmisiae. Jotkut kohosivat varpaillensa voidakseen tulla
+toisten paeiden ylitse kuulluiksi, toiset istuivat permannolla puhellen
+keskenaensae.
+
+Huomattavin kaikista naisvangeista sekae ihmeellisen huutonsa ettae
+naekoensae puolesta oli poerhoetukkainen laiha mustalaisvanki. Haenellae oli
+huivi laskeutunut kiharaiselta tukalta, ja haen seisoi melkein keskellae
+huonetta verkon toisella puolella pylvaeaen luona, ja tehden nopeita
+liikkeitae huusi jotakin mustalaiselle, jolla oli sininen takki, hyvin
+alhaalta ja kireaelle vyoetettynae. Mustalaisen rinnalle oli lattialle
+istuutunut sotamies juttelemaan naisvangin kanssa. Sitten seisoi nojaten
+verkkoa vastaan nuori, vaaleapartainen talonpoika pieksuissa, kasvot
+punasina, naehtaevaesti tuskin voiden hillitae kyyneleitaensae. Haenen
+kanssansa keskusteli vaaleaverinen naisvanki, katsellen haentae kirkkain
+sinisin silmin. Se oli Fedosja ja haenen miehensae. Heidaen vieressaeaen
+seisoi ryysyinen mies jutellen leveaenaamaisen, poerroeisen naisen kanssa;
+sitten oli kaksi naista, sitten mies, sitten taas nainen,--ja kutakin
+vastapaeaetae naisvanki. Naeiden joukossa ei Maslovaa ollut. Mutta vankien
+takana tuolla puolen seisoi vielae yksi nainen, ja Nehljudof heti arvasi,
+ettae se oli haen, ja heti tunsi kuinka haenen sydaemmensae alkoi kovemmin
+sykkiae ja kuinka haenen hengityksensae pysaehtyi. Ratkaiseva hetki laeheni.
+Nehljudof tuli verkon luo ja tunsi haenet varmaan. Maslova seisoi
+sinisilmaeisen Fedosjan takana ja hymyillen kuunteli mitae taemae puhui. Haen
+ei ollut mekossa kuten toissapaeivaenae, vaan valkoisessa roeijyssae, joka
+oli kiristetty vyoellae ja kohosi korkealle rinnan kohdalla. Huivin alta
+naekyi kuten oikeudessakin mustat kiharat.
+
+"Kohta se tapahtuu",--ajatteli Nehljudof.--"Kuinkahan kutsuisin haentae?
+Vai tuleekohan haen itse."
+
+Mutta Maslova ei tullut itse. Haen odotti Klaaraa eikae olisi aavistanut
+ettae tuo mieshenkiloe tahtoi tavata haentae.
+
+--Ketae te haluatte naehdae?--kysyi Nehljudofilta vartijanainen, joka
+kaeveli verkkojen vaelissae.
+
+--Katariina Maslovaa,--sai Nehljudof tuskin sanotuksi.
+
+--Maslova, sinua!--huusi vartijanainen. Maslova katsahti ympaerillensae,
+nosti paeaensae ja, povi koholla, Nehljudofille tutulla kernaudella tuli
+verkon luo tunkeutuen kahden vangin vaeliin. Haen katsoi kummastellen ja
+kysyvaesti Nehljudofiin, tuntematta taetae.
+
+Paeaettaeen kuitenkin Nehljudofin vaatteista, ettae taemae oli rikas mies, haen
+hymaehti.
+
+--Minunko luokseni?--sanoi haen kumartaen hymyilevaet ja hiukan
+kierosilmaeset kasvonsa verkkoa kohden.
+
+--Minae tahdoin naehdae...--Nehljudof ei tietaenyt sanoako: "teitae" eli
+"sinua", ja paeaetti sanoa "teitae". Haen ei puhunut tavallista
+kovemmin:--Minae tahdoin naehdae teitae ... minae...
+
+--"Aelae siinae turhia vaetystae",--huusi haenen vieressaeaen ryysyinen
+mies:--"Sano, oletko ottanut vai et?"
+
+--"Mies on kuolemaisillaan, ei siinae enaeae mikaeaen auta!"--huusi joku
+toiselta puolelta.
+
+Maslova ei saanut selvaeae siitae, mitae Nehljudof puhui, mutta taemaen
+kasvojen ilme puhuessa muistutti haenelle aekkiae Nehljudofin. Haen ei
+voinut uskoa silmiaensae. Hymyily katosi haenen huuliltansa ja otsa alkoi
+kaersivaesti rypistyae.
+
+--On mahdoton kuulla mitae puhutte,--huusi Maslova raepyttaeen silmiaeaen ja
+yhae enemmaen rypistaeen otsaansa.
+
+--Minae olen tullut...
+
+"Niin, minae teen nyt sitae mikae on velvollisuuteni, minae kadun tekoani",
+ajatteli Nehljudof.
+
+Ja tuskin oli haen naein ajatellut, kun kyyneleet nousivat haenen
+silmiinsae, tykertyivaet kaulaan, ja Nehljudof, tarttuen sormin verkon
+lankoihin, vaikeni koettaen hillitae itkun purskausta.
+
+--"Aelae siinae vinkuroi, vaan pysy asiassa" ... huudettiin toiselta
+puolelta.
+
+--"Jumalauta, jos tiedaen mitaeaen",--huusi vanki toiselta.
+
+Naehtyaeaen haenen liikutuksensa Maslova tunsi haenet.
+
+--Ihan haenen naekoeisensae, vaan en tunne,--huusi Maslova katsomatta
+Nehljudofiin ja haenen punastuneet kasvonsa synkistyivaet vielaekin
+enemmaen.
+
+--Olen tullut pyytaemaeaen sinulta anteeksi,--huusi Nehljudof kovalla
+aeaenellae ilman mitaeaen erikoispainoa sanoissa, aivan kuin olisi ulkolaeksyae
+lukenut.
+
+Huudettuaan naemae sanat, haentae alkoi haevettaeae haen katsahti ympaerilleen.
+Mutta kohta tuli ajatus, ettae jos haevettaeae, niin se on sitae parempi,
+koska haenen juuri taeytyykin kantaa haepeaetae. Ja haen jatkoi kovalla
+aeaenellae:
+
+--Anna minulle anteeksi, minae olen tehnyt sinulle paljon pahaa...
+
+Maslova seisoi liikahtamatta, yhae katsoen haeneen.
+
+Nehljudof ei voinut enempaeae puhua, vaan siirtyi pois verkon luota
+koettaen hillitae rintaansa vapisuttavia nyyhkytyksiae.
+
+Tirehtoeoerin apulainen, se sama, joka oli osoittanut Nehljudofin
+naisosastoon, tuli, naehtaevaesti uteliaana Nehljudofin asiasta, taenne, ja
+naehtyaeaen ettei Nehljudof ollutkaan verkon luona, kysyi, miksei haen siis
+puhunut sen kanssa kuin olisi pitaenyt. Nehljudof turisti nenaeaensae, ja
+koettaen pudistaa itsestaeaen pois liikutuksen ja naeyttaeae rauhalliselta,
+vastasi:
+
+--On mahdotonta puhua verkon kautta, ei mitaeaen kuulu.
+
+--No, voihan kaeskeae haenet vaehaeksi ajaksi taennekin.
+
+--Maria Karlovna!--kaeaentyi haen vartijanaisen puoleen.--Saattakaa Maslova
+ulkopuolelle.
+
+
+
+
+XLIII.
+
+
+Hetken kuluttua tuli Maslova syrjaeovesta esille. Laehestyen pehmein
+askelin ihan Nehljudofin luo haen pysaehtyi ja katseli haeneen
+silmaekulmiensa alta. Mustat hiukset kiertyivaet niinkuin toissakin
+paeivaenae kiharoina haenen otsalleen, kasvot olivat sairastavina,
+turvonneina ja vaaleina, ne olivat hyvaennaekoeiset ja aivan rauhalliset;
+ainoastaan kiiltomustat, hiukan kierot silmaet erityisesti loistivat
+turvonneiden silmaeluomien alta.
+
+--Saatte taessae puhua,--sanoi tirehtoeoerin apulainen ja vaeistyi itse
+syrjaeaen. Nehljudof siirtyi penkin aeaereen, joka oli seinaen luona.
+
+Maslova katsahti kysyvaesti tirehtoeoerin apulaiseen ja sitten, ikaeaenkuin
+kummastuksesta kohauttaen olkapaeitaeaen, meni Nehljudofin jaeljessae
+penkille ja istui haenen viereensae, oikaisten hameensa.
+
+--Tiedaen ettae teidaen on vaikea antaa minulle anteeksi,--sanoi Nehljudof,
+mutta haen pysaehtyi jaelleen kun kyyneleet tekivaet estettae,--vaan jos
+entisyyttae onkin mahdoton korjata, niin teen ainakin nyt kaiken mitae
+voin. Sanokaa...
+
+--Kuinka ihmeessae olette minut loeytaeneet?--kysyi Maslova vastaamatta
+haenen kysymykseensae ja katsomatta haeneen.
+
+"Jumalani! Auta minua. Neuvo minulle, mitae minun on
+tekeminen",--ajatteli Nehljudof itsekseen naehdessaeaen haenen nyt niin
+muuttuneet pahannaekoeiset kasvonsa.
+
+--Olin toissapaeivaenae valamiehenae,--sanoi Nehljudof:--silloin kuin olitte
+oikeuden edessae.--Ettekoe tunteneet minua?
+
+--En, en tuntenut. Eihaen minulla ollut semmoiseen aikaakaan. Enkae minae
+siksi toiseksi katsellutkaan.
+
+--Olihan lapsikin?--kysyi Nehljudof ja tunsi kuinka haenen kasvonsa
+punehtuivat.
+
+--Se kuoli kohta, Jumalan kiitos,--vastasi Maslova lyhyesti ja
+vihasesti, kaeaentaeen katseensa pois haenestae.
+
+--Kuinka, mistae syystae?
+
+--Olin itse sairaana, kuoleman kielissae,--sanoi Maslova nostamatta
+silmiaeaen.
+
+--Kuinkas taetit tulivat teitae paeaestaeneeksi?
+
+--Kukapa pitaeisi piikaa, jolla on lapsi? Karkoittivat heti kun
+huomasivat. Ja mitaepae niistae senaikuisista,--en muista mitaeaen, olen
+kaikki unohtanut. Kaikki se silloinen on lopussa.
+
+--Ei, ei ole lopussa. En minae voi sitae jaettaeae naein. Tahdon vaikka nyt
+vasta sovittaa rikokseni.
+
+--Mitae siinae en sovittamista; entiset ovat olleet ja menneet,--sanoi
+Maslova ja,--mitae Nehljudof ei olisi mitenkaeaen odottanut,--katsahti
+aekkiae haeneen ja epaemiellyttaevaesti, viekoittelevasti ja surkeasti
+hymaehti.
+
+Maslova ei ollut suinkaan odottanut, ettae haen tulisi erittaeinkaeaen nyt,
+taenne, ja sentaehden Nehljudofin ilmestyminen haemmaestytti haentae ensi
+hetkellae ja pakotti muistamaan semmoista, mitae haen ei milloinkaan muuten
+muistellut. Ensi hetkellae haen haemaeraesti muisti jaelleen sen uuden,
+ihmeellisen tunne- ja ajatusmaailman jonka haenelle oli avannut
+ihastuttava nuorukainen heidaet keskinaeisen rakkautensa kautta toisiinsa;
+muisti sitten haenen kaesittaemaettoemaen julmuutensa ja koko sen sarjan
+alentumisia ja kaersimyksiae, jotka taestae taikamaisesta onnesta seurasivat
+ja ikaeaenkuin vuotivat. Ja haenen, teki kipeaetae. Mutta ollen kykenemaetoen
+selviytymaeaen taessae asiassa haen menetteli nytkin niinkuin menetteli aina:
+karkoitti luotansa naemae muistot ja koetti peittaeae ne huonon elaemaen
+omituiseen usvaan; juuri naein haen menetteli nytkin. Ensi hetkenae haen oli
+yhdistaenyt ajatuksissaan tuon haenen edessaeaen istuvan ihmisen sen
+nuorukaisen kanssa, jota haen oli kerran rakastanut, mutta kun se teki
+liian kipeaetae, haen heti herkesi yhdistaemaestae edellistae jaelkimaeisen
+kanssa. Taemae puhtaasti vaatetettu, hemmoteltu herrasmies hyvaenhajusine
+partoineen ei ollut nyt haenelle se Nehljudof, jota haen oli rakastanut,
+vaan ainoastaan yksi niistae ihmisistae jotka milloin vaan tarvitsivat
+kaeyttivaet hyvaekseen semmoisia olentoja kuin haen oli, ja joita semmoisten
+olentojen kuin haen, piti puolestaan kaeyttaeae niin paljon kuin mahdollista
+omaksi eduksensa. Ja sentaehden oli haen hymaehtaenyt Nehljudofille.
+
+Maslova oli vaiti ja mietiskeli miten voisi saada Nehljudofista jotain
+hyoetyae.
+
+--Kaikki tuo on lopussa,--sanoi Maslova.--Niin nythaen--ne tuomitsivat
+Siperiaan.--Ja haenen huulensa vavahtivat, kun haen lausui taemaen
+kauhistuttavan sanan.
+
+--Minae tiesin, minae olin vakuutettu siitae ettae olitte syytoen,--sanoi
+Nehljudof.
+
+--Tietysti, kuinkas muuten. Olenko minae mikaeaen varas tai
+ryoevaeri.--Siellae meillae sanoivat, ettae kaikki riippuu asianajajasta,--
+jatkoi haen.--Sanoivat ettae taeytyy jaettaeae anomus. Mutta sehaen kuuluu
+olevan hyvin kallista...
+
+--Niin, ihan vaelttaemaettae,--sanoi Nehljudof.--Minae olenkin jo kaeaentynyt
+asianajajan puoleen.
+
+--Ei saa vaan saeaeliae rahoja, pitaeisi ottaa hyvae,--sanoi Maslova.
+
+--Minae teen kaikki mikae on mahdollista. Syntyi aeaenettoemyys.
+
+Maslova hymyili taaskin samalla tavalla.
+
+--Tahtoisin pyytaeae teiltae ... voisitteko antaa minulle vaehaen rahaa. En
+minae paljon ... kymmenen ruplaa. Enempaeae en tarvitse,--sanoi haen aekkiae.
+
+--Kyllae, kyllae,--sanoi Nehljudof haemillaeaen ja tarttui lompakkoonsa.
+
+Maslova katsahti nopeasti tirehtoeoeriin, joka kaeveli edestakasin
+huoneessa.
+
+--Aelkaeae antako tuon naehden, muuten otetaan rahat pois.
+
+Nehljudof otti esille lompakkonsa heti kun tirehtoeoeri oli kaeaentynyt
+pois, vaan ei ehtinyt vielae saada kymmenruplan seteliae annetuksi, kun
+tirehtoeoeri jo taas kaeaentyi heihin paein. Haen rutisti setelin kouraansa.
+
+--"Tuohan on kuollut nainen",--ajatteli Nehljudof katsellen Maslovan
+ennen niin suloisia, mutta nyt pilaantuneita, turvonneita kasvoja ja
+pahaa kiiltoa haenen mustissa silmissaensae, jotka seurasivat tirehtoeoeriae
+ja Nehljudofin kaettae kymmenruplaisen kanssa. Ja Nehljudofiin tuli
+horjumisen hetki.
+
+Sama kiusaaja, joka puhui eilen yoellae, taas alkoi puhua Nehljudofin
+sydaemmessae, kuten ainakin koettaen johdattaa haentae pois kysymyksestae,
+mitae oli tehtaevae, kysymykseen, mikae seuraisi haenen teoistaan, ja mikae
+olisi hyoedyllistae.
+
+--"Turhaa on kaikki vaivasi taemaen ihmisen kanssa",--puhui taemae aeaeni:
+"Sinae ripustat omaan kaulaasi kiven, joka hukuttaa sinut ja estaeae sinua
+olemasta hyoedyksi muille. Mitae jos antaisi haenelle rahaa, kaikki mitae
+on, sanoisi hyvaesti ja lopettaisi ainiaaksi kaikki suhteet!"--ajatteli
+Nehljudof.
+
+Mutta samassa haen tunsi, ettae nyt, juuri taellae hetkellae, haenen
+sielussaan tapahtuu jotakin tavattoman taerkeaetae,--ettae haenen sisaellinen
+elaemaensae on taellae hetkellae asetettu ikaeaenkuin vaa'alle, joka pienimmaestae
+ponnistuksesta voi vaipua toiselle tai toiselle puolelle. Ja haen teki
+taemaen voimain ponnistuksen, huusi avukseen sen Jumalan, jonka oli eilen
+sydaemmessaeaen tuntenut; ja Jumala heti ilmaisi itsensae haenessae. Haen
+paeaetti heti sanoa kaikki.
+
+--Katjusha! Minae tulin pyytaemaeaen sinulta anteeksi, mutta sinae et ole
+vastannut minulle oletko antanut anteeksi vai annatko milloinkaan,--
+sanoi haen ruveten yhtaekkiae sinuttelemaan.
+
+Maslova ei kuunnellut haentae, vaan katseli yhae milloin kaettae milloin
+tirehtoeoeriae. Kun tirehtoeoeri kaeaentyi pois, ojensi haen nopeasti kaetensae
+Nehljudofia kohti, sieppasi paperirahan ja pisti vyoetaerykseen.
+
+--Puhutte niin kummallisia,--sanoi haen naurahtaen ylenkatseellisesti,
+kuten Nehljudofista naeytti.
+
+Nehljudof tunsi, ettae Maslovassa oli jotakin haenelle suoraan
+vihamielistae, mikae puolusti Maslovan asemaa semmoisena kuin taemae oli, ja
+esti paeaesemaestae taemaen sydaemmeen.
+
+Mutta kummallista kyllae, taemae seikka ei lainkaan vieroittanut, vaan
+paeinvastoin vielae enemmaen ja jollakin aivan erikoisella,
+uudella voimalla kiinnitti Nehljudofia haeneen. Nehljudof tunsi
+velvollisuudeksensa henkisesti heraettaeae haenet, tunsi ettae se oli
+hirmuisen vaikeata,--mutta juuri taemaen teon vaikeus viehaettikin haentae.
+Nehljudofissa oli haentae kohtaan nyt semmoisia tunteita, jommoisia haen ei
+ollut koskaan ennen tuntenut Katjushaa yhtaevaehaen kuin ketaeaen muutakaan
+ihmistae kohtaan,--siinae ei ollut mitaeaen personallista: haen ei toivonut
+Katjushalta mitaeaen itsellensae, toivoi ainoastaan, ettae taemae olisi
+lakannut olemasta sellaisena kuin oli nyt,--ettae olisi heraennyt ja
+muuttunut jaelleen semmoiseksi kuin oli ennen.
+
+--Katjusha, miksi sinae puhut noin. Tunnenhan minae sinut, muistan
+mimmoinen olit siellae maalla...
+
+--Mitaepae niistae vanhoista,--vastasi toinen kuivasti.
+
+--Muistelen siksi, ettae tahdon sovittaa rikokseni. Katjusha,--alkoi haen
+ja oli jo sanomaisillaan senkin, ettae menisi naimisiin, mutta tapasi
+katseen, jossa naeki jotakin niin hirmuista ja raakaa, poissysaeaevaeae,
+ettei haen voinut puhua loppuun.
+
+Nyt alkoivatkin kaeymaevieraat jo laehteae ulos. Tirehtoeoerin apulainen tuli
+Nehljudofin luo sanomaan, ettae tapaamisen aika oli paeaettynyt. Maslova
+nousi, noeyraesti odottaen milloin haenet laskettaisiin menemaeaen.
+
+--Hyvaesti, minulla on vielae paljon puhumista, mutta kuten naeette, nyt ei
+ole lupa,--sanoi Nehljudof ojentaen kaettaensae.--Tulen toisten.
+
+--Taisitte jo sanoa kaikki...
+
+Haen antoi kaetensae, vaan ei puristanut.
+
+--Ei, minae koetan tavata teitae vielae, ja silloin on minun sanottava
+teille hyvin taerkeae asia,--sanoi Nehljudof.
+
+--Tulkaa vaan,--sanoi Maslova hymyillen niinkuin hymyili miehille, joita
+tahtoi miellyttaeae.
+
+--Te olette minulle laehempi kuin sisar,--sanoi Nehljudof.
+
+--Kummallista,--sanoi Maslova taas ja laeksi paeaetaensae keikutellen verkon
+taakse.
+
+
+
+
+XLIV.
+
+
+Nehljudof oli odottanut ettae Katjusha ensi tapaamisessa, naehtyaeaen haenet
+ja saatuaan tietaeae haenen alttiista aikeistaan ja katumisestaan, olisi
+heti ilostunut, tullut liikutetuksi ja muuttunut jaelleen entiseksi
+Katjushaksi, mutta kauhukseen haen nyt naeki, ettei Katjushaa ollut
+olemassa, vaan oli olemassa ainoastaan Maslova. Taemae seikka haemmaestytti
+ja kauhistutti Nehljudofia.
+
+Haentae haemmaestytti erittaeinkin se, ettei Maslova ollenkaan haevennyt
+asemaansa,--ei vangin asemaa, (sitae haen kyllae haepesi), vaan
+prostitueeratun asemaa,--jopa oli ikaeaenkuin tyytyvaeinen siihen, melkein
+ylpeili siitae. Mutta asia ei oikeastaan voinutkaan olla toisin. Jokaisen
+ihmisen, voidakseen toimia, taeytyy pitaeae toimintaansa taerkeaenae ja
+hyvaenae. Ja sentaehden, olipa haenen asemansa mikae tahansa, haen
+ehdottomasti muodostaa itselleen semmoisen katsomuksen ihmiselaemaeaen
+yleensae, ettae sen valossa haenen toimintansa tulee haenestae naeyttaemaeaen
+taerkeaeltae ja hyvaeltae. Tavallisesti ajatellaan, ettae varas, murhaaja,
+spiooni, prostitueerattu pitaevaet omaa toimintaansa huonona ja
+vaelttaemaettae haepeaevaet sitae. Mutta asianlaita on ihan toisenlainen.
+Ihmiset, joita kohtalo ja heidaen omat erehdyksensae ovat saattaneet
+johonkin, vaikka kuinka vaeaeraeaen asemaan, muodostavat heti itselleen
+semmoisen yleisen elaemaenkatsomuksen, jonka valossa heidaen asemansa
+naeyttaeae heistae hyvaeltae ja kunnioitettavalta. Ja taemmoeisen katsomuksen
+yllaepitaemistae varten he vaistomaisesti hakevat aina itselleen semmoista
+seuraa, jossa heidaen omistamansa kaesitys elaemaestae ja heidaen asemansa
+siinae tulee tunnustetuksi ja hyvaeksytyksi. Meitae kummastuttaa taemae
+seikka milloin kysymys on varkaista, jotka ylpeilevaet sukkeluudestaan,
+prostitueeratuista, jotka ylpeilevaet siveettoemyydestaeaen, murhaajista,
+jotka ylpeilevaet julmuudestaan. Mutta se kummastuttaa meitae ainoastaan
+sentaehden, ettae naeiden ihmisten piiri--heidaen ilmakehaensae, on
+rajoitettu, ja erittaeinkin sentaehden, ettae me itse olemme sen
+ulkopuolella; mutta tapahtuuhan aivan sama ilmioe myoeskin rikkaitten
+kesken, jotka ylpeilevaet rikkauksistaan, s.o. ryoestoeistaeaen,--
+sotapaeaellikkoejen kesken, jotka ylpeilevaet voitoistansa, s.o. tapoista,
+--valtamiehien kesken, jotka ylpeilevaet mahtavuudestansa s.o,
+vaekivallasta. Naeitae ihmisiae katsoessa emme huomaa mitaeaen vaeaerennystae
+elaemaenkaesityksessae, hyvaen ja pahan kaesityksessae,--vaeaerennystae, joka
+olisi tehty oman aseman oikeuttamiseksi, ja olemme naekemaettae ainoastaan
+sentaehden, ettae niiden ihmisten piiri, joilla on taeten turmeltuneet
+kaesitykset, on suurempi, ja ettae me itse kuulumme siihen.
+
+Ja taemmoeinen katsomus omaan elaemaeaensae ja omaan asemaansa maailmassa oli
+muodostunut Maslovallekin. Haen oli Siperiaan tuomittu, prostitueerattu,
+ja huolimatta siitae haen oli muodostanut itselleen sellaisen
+maailmankatsomuksen, jonka ohella haen kyllae saattoi hyvaeksyae itseaensae,
+jopa ihmisten edessae ylpeillaekin asemastaan.
+
+Taemae maailmankatsomus oli siinae, ettae suurin onni kaikille miehille,
+kaikille erotuksetta,--vanhoille, nuorille, lyseolaisille, kenraaleille,
+sivistyneille, sivistymaettoemille,--on sukupuolinen yhteys viehaettaevien
+naisten kanssa, ja ettae sentaehden kaikki miehet, vaikka ovatkin
+olevinaan muissa toimissa, oikeastaan haluavat vaan taetae ainoata. Mutta
+haen, Maslova, ollen viehaettaevae nainen, saattoi joko tyydyttaeae taikka
+olla tyydyttaemaettae taetae heidaen haluansa, ja sentaehden haen oli sekae
+taerkeae ettae tarpeellinen ihminen. Koko haenen entinen ja nykyinen
+elaemaensae todisti taemaen katsomuksen oikeaksi.
+
+Kymmenen vuoden aikana oli haen kaikkialla missae haen vaan liikkui, alkaen
+Nehljudofista ja vanhasta poliisista aina vanginvartijoihin
+saakka,--huomannut, ettae miehet tarvitsevat haentae; haen ei naehnyt eikae
+huomannut niitae miehiae, jotka eivaet olisi haentae kaivanneet. Ja sentaehden
+koko maailma naeytti haenestae intohimon nostattamalta laumalta ihmisiae,
+jotka kaikilta tahoilta vartioivat haentae ja kaikilla mahdollisilla
+keinoilla,--petoksella, vaekivallalla, ostolla, viekkaudella,--koettivat
+valloittaa haenet.
+
+Naein kaesitti Maslova elaemaen, ja naein elaemaeae kaesittaeessae haen ei ollut
+ainoastaan viimeinen, vaan paeinvastoin hyvin taerkeae ihminen. Ja Maslova
+piti taemmoeistae elaemaenkaesitystae kalliimpana kuin mitaeaen muuta maailmassa,
+ei voinut olla pitaemaettae sitae kalliina, sentaehden, ettae jos haen olisi
+siitae luopunut haen olisi kadottanut sen merkityksen, minkae taemmoeinen
+kaesitys haenelle ihmisten keskuudessa antoi. Tuntien, ettae Nehljudof
+tahtoo johtaa haentae toiseen maailmaan, haen teki vastarintaa, koska
+ymmaersi, ettae siinae maailmassa, johon haentae olisi viekoteltu haen tulisi
+kadottamaan taemaen asemansa elaemaessae, joka asema antoi haenelle varmuutta
+ja kunnioitusta itseensae. Taestae samasta syystae haen myoeskin karkoitti
+luotaan muistot ensimaeisestae nuoruudestaan ja ensimaeisistae suhteistaan
+Nehljudofiin. Naemaet muistot eivaet sopineet yhteen haenen nykyisen
+maailmankatsomuksensa kanssa, ja olivat sentaehden kokonaan poispyyhityt
+haenen muistostaan, taikka oikeammin, olivat koskemattomina jossakin
+muistojen lokerossa, mutta suljettuina, umpeen kitattuina, aivan kuin
+mehilaeiset kittaavat umpeen matojen pesiae, jotka uhkaavat haevittaeae koko
+heidaen tyoensae, ja siten sulkevat kaiken paeaesoen luoksensa. Ja senpaetaehden
+nykyinen Nehljudof ei ollut haenelle se ihminen, jota haen oli kerran
+puhtaalla rakkaudella rakastanut, vaan ainoastaan rikas herra, jota
+saattoi ja jota oli pakkokin kaeyttaeae hyvaeksensae, ja jota kohtaan tuli
+kysymykseen vaan semmoiset suhteet kuin kaikkiin muihinkin herroihin.
+
+"Ei, en saanut sanotuksi paeaeasiaa",--ajatteli Nehljudof kulkiessaan
+ihmisjoukon mukana pois. "En sanonut haenelle menevaeni naimisiin haenen
+kanssaan. En sanonut, mutta sanon kuin sanonkin",--ajatteli haen.
+
+Ovissa seisovat vartijat taaskin kahteen kertaan laskivat poiskulkevien
+kaeymaevieraiden lukua, ettei kukaan syrjaeinen olisi paeaessyt ulos tai
+jaeaenyt linnaan. Se ettae Nehljudofia nytkin kosketeltiin selkaeaen, ei
+haentae enaeae loukannut eikae haen nyt sitae edes huomannutkaan.
+
+
+
+
+XLV.
+
+
+Nehljudof oli tahtonut muuttaa ulkonaisen elaemaensae: luopua suuresta
+kortteeristaan, paeaestaeae pois palvelijat ja asettua hotelliin. Mutta
+Agrafena Petrovna sai haenelle todistetuksi, ettae oli vaehemmaen jaerkevaeae
+tehdae minkaeaenlaisia muutoksia elaemaenlaadussaan ennen talvea; kesaen
+aikana ei kortteeria kukaan ottaisi ja ainahan oli jossain elaeminen,
+tallettaminen huonekaluja ja tavaroita. Niin ettae myttyyn menivaet kaikki
+Nehljudofin ponnistukset ulkonaisen elaemaensae muuttamiseksi, (haen olisi
+tahtonut jaerjestaeae olonsa ylioppilaiden tavoin). Ei ainoastaan niin,
+ettae kaikki jaei entiselleen, vaan talossa paeinvastoin ryhdyttiin kahta
+innokkaammin kevaettoeihin: tuuletettiin, ripustettiin ulos ja piestiin
+kaikellaisia villa- ja turkkivaatteita, johon tyoehoen ottivat osaa sekae
+talonmies apulaisineen ettae kyoekkipiika ja itse Kornejkin. Ensin
+alettiin kantaa ulos ja ripustaa nuorille jonkinlaisia univormuja ja
+kummallisia turkkeja, joita ei kukaan koskaan kaeyttaenyt, sitten alettiin
+tuoda mattoja ja huonekaluja, ja talonmies apulaisinensa, hihat
+kaeaerittyinae jaentehikkaeiden kaesivarsien ympaeri, alkoivat kaikin voimin
+tahtiin piiskata naeitae vaatteita, ja kaikkiin huoneisiin oli levinnyt
+naftaliinin haju. Kulkiessaan pihan yli ja katsoessaan ikkunoista
+Nehljudof ihmetteli kuinka tavattoman paljon taetae kaikkea oli ja kuinka
+perin tarpeetonta se kaikki oli. Naeiden tavarain ainoa kaeytaennoellinen
+merkitys,--ajatteli Nehljudof,--oli siinae, ettae ne tarjosivat
+harjoittamisen tilaisuutta Agrafena Petrovnalle, Kornejille,
+talonmiehelle, haenen apulaiselleen ja kyoekkipiialle.
+
+"Ei maksa vaivaa muuttaa nyt elaemaenmuotoja, niinkauan kuin Maslovan asia
+on vielae ratkaisematta",--ajatteli Nehljudof.--"Ja se olisi liika
+vaikeaakin. Kyllae kai kaikki itsestaeaen muuttuu sittenkuin Maslova tulee
+joko vapautetuksi taikka poislaehetetyksi ja minae laehden seuraamaan
+haentae."
+
+Asianajaja Fanarinin maeaeraeaemaenae paeivaenae Nehljudof saapui taemaen luokse.
+Tultuaan asianajajan komeaan kortteeriin, haenen omassa talossaan,
+Nehljudof joutui keskelle tavattoman suuria kasveja ja mitae
+ihmeellisimpiae ikkunaverhoja, ja yleensae keskelle semmoista kallista
+huoneiden sisustusta, joka todistaa helposti ja vaivatta saaduista
+rahoista ja jommoista tavataan vaan aekkiarvaamatta rikastuneilla
+ihmisillae. Vastaanottohuoneessa Nehljudof tapasi vuoroansa odottavia
+avunhakijoita, jotka kuten laeaekaerien odotushuoneessa istuskelivat
+haluttomina poeytien aeaeressae katselemassa heidaen lohdutukseksensa sinne
+asetettuja kuvalehtiae. Asianajajan apulainen, joka myoeskin istui taeaellae
+korkean pulpetin aeaeressae, tunsi Nehljudofin, tuli haenen luoksensa,
+tervehti ja sanoi kohta ilmoittavansa esimiehelleen. Mutta haen ei ollut
+vielae ehtinyt tyoehuoneen oven luokse, kun taemae jo aukeni ja kuului
+lyhyen, tanakan, punakasvoisen, tuuheaviiksisen, aivan uusipukuisen
+herran ja itse Fanarinin kovaaeaeninen, vilkas keskustelu. Molempien
+kasvoissa heidaen ulostullessaan oli semmoinen ilme kuin on ihmisten
+kasvoilla, jotka juuri ovat tehneet edullisen, vaan ei aivan rehellisen
+kaupan.
+
+--Oma syynne, oma syynne,--puhui hymyillen Fanarin.
+
+--Kyllaehaen minae olisin ... mutta ei ole hyvae pistaeae naeppiaensae...
+
+Ja molemmat nauroivat epaeluonnollisesti.
+
+--Ahaa, ruhtinas, tehkaeae hyvin,--sanoi Fanarin naehtyaeaen Nehljudofin ja
+nyykaeyttaeen poistuvalle kauppiaalle vielae kerran paeaetaensae, vei
+Nehljudofin omaan jaeykkaekuosisesti sisustettuun tyoehuoneeseensa,
+
+--Tehkaeae hyvin, poltatteko,--sanoi asianajaja istuen Nehljudofia
+vastapaeaetae, myhaeillen vielaekin aeskeisen menestyksen johdosta.
+
+--Kiitos, olen tullut Maslovan asiassa.
+
+--Kyllae, kyllae, paikalla. Huu, mimmoisia veijareita ne ovat nuo
+rahasaekit,--sanoi haen.--Naeittekoe tuota uljasta ritaria, haenellae on
+ainakin 12 miljoonaa, mutta annas jos on kysymyksessae joku 25 ruplanen,
+niin kiskoo sen kaesistaenne vaikka hampain.
+
+"Molemmat olette yhtae hyviae",--ajatteli Nehljudof tuntien sanomatonta
+inhoa tuohon ujostelemattomaan ihmiseen, joka kaikella kaeytoeksellaeaen
+ikaeaenkuin halusi osoittaa kuuluvansa Nehljudofin kanssa samaan
+ihmislajiin ja pitaevaensae noita kaikkia avunhakijoita ja muita toiseen,
+vieraaseen leiriin kuuluvina.
+
+--Kyllaepae se sai minut vaesyksiin--kauhea lurjus. Halutti vaehaen
+huoahtaa,--sanoi asianajaja ikaeaenkuin selittaeen miksi haen ei puhunut
+asiasta.--No, ja nyt teidaen asianne... Olen sen tarkkaavasti
+laepilukenut. Mikae lie ollut asianajaja, joka kaikki kassatsioniaiheet
+paeaesti menemaeaen.
+
+--Mihin paeaetoekseen olette siis tulleet?
+
+--Heti paikalla. Ilmoittakaa haenelle,--kaeaentyi haen sisaeaentulleen
+apulaisensa puoleen:--ettae mitae olin sanonut, siinae pysyn; jos haen voi,
+suostun, jollei--saa jaeaedae.
+
+--Mutta haen ei ole suostuvainen.
+
+--No, jaeaekoeoen minun puolestani koko asia,--sanoi advokaaatti ja haenen
+kasvonsa muuttuivat iloisista ja tyytyvaeisistae aekkiae synkiksi ja
+vihaisiksi.
+
+--Ja sitten sanotaan, ettae advokaatit ottavat ilmaiseksi rahoja,--sanoi
+haen koettaen palauttaa kasvoihinsa entisen miellyttaevaeisyyden.--Minae
+vapautin eraeaen varattoman konkurssintekijaen aivan vaeaeraestae syytoeksestae
+ja nyt ne kaikki tunkisivat taenne. Mutta jokainen semmoinen juttu kysyy
+tavatonta vaivaa. Jaetaemmehaen mekin, kuten eraes kirjailija sanoo, osan
+sydaenvertamme laekkipulloon.
+
+--No, ja mitae teidaen asiaanne tulee, tahi oikeammin asiaan, joka on
+heraettaenyt huomiotanne,--jatkoi haen,--niin on se perin huonosti ajettu,
+mitaeaen hyviae kassatsioniaiheita ei ole olemassa, mutta onhan mahdollista
+kuitenkin koettaa, ja siinae tarkoituksessa olen pannut kokoon seuraavaa:
+
+Haen otti kaeteensae taeyteen kirjoitetun paperilehden ja nopeasti niellen
+muutamia muodollisia lauseita, ja toisiin taas pannen erityistae painoa,
+alkoi lukea: "Kassatsioninalaisten rikosasiain osastoon Senaatissa
+j.n.e. j.n.e. sinae ja sinae paeivaenae j.n.e. valitus. Paeaetoeksellaeaen siltae
+ja siltae paeivaeltae on se ja se oikeus katsonut sen ja sen Maslovan
+syylliseksi kauppias Smelkofin tappamiseen myrkyttaemisellae, ja perustuen
+Rikoslain 1454 Sec.:aeaen tuominnut pakkotoeihin" j.n.e.
+
+Haen pysaehtyi; huolimatta pitkaellisestae tottumuksesta haen naehtaevaesti
+suurella mielihyvaellae kuuli omaa kyhaeelmaeaensae. "Taemae tuomio naeyttaeae
+olevan niin taerkeiden oikeudenkaeyntiae koskevain vaeaerinkaeytoesten ja
+virheiden tuote",--jatkoi haen painavasti, "ettae sen kumoaminen esiintyy
+vaelttaemaettoemaenae. Ensiksikin: Smelkofin sisaelmyksien tutkimista koskevien
+asiakirjain lukeminen tuli puheenjohtajan kautta oikeuden kaeynnin aikana
+keskeytetyksi jo heti sen alkaessa"--se on ensiksikin.
+
+--Mutta syyttaejaehaen se vaati lukemista,--sanoi Nehljudof ihmetellen.
+
+--Yhdentekevae, olisihan puolustaja voinut vaatia samaa.
+
+--Mutta koko lukeminen olisi ollut kokonaan tarpeetonta.
+
+--Se on sittenkin aihe. Kuulkaahan vielae: "Toiseksi: puheenjohtaja
+keskeytti Maslovan puolustajan, kun taemae haluten antaa luonnekuvauksen
+Maslovan henkiloestae kajosi haenen lankeemisensa sisaellisiin syihin, ja
+tapahtui keskeytys sillae perustuksella, etteivaet puolustajan sanat muka
+koskeneet suoraan asiaan,--ja kuitenkin, kuten Senaatti on moneen
+kertaan viitannut, on syytetyn henkiloen luonteen selittaemisellae oleva
+aivan erikoinen merkitys, jo yksistaeaen syyntakeisuus-kysymyksenkin
+oikeen-arvostelemisen vuoksi."--Se oli toiseksi,--sanoi haen katsahtaen
+Nehljudofiin,
+
+--Mutta puolustaja puhui niin epaeselvaesti, ettae oli mahdotoin mitaeaen
+ymmaertaeae,--sanoi Nehljudof vielae enemmaen ihmetellen.
+
+--Paein maentyyn, ei saanut mitaeaen selvaeae suustansa,--sanoi Fanarin
+nauraen,--mutta se on sittenkin aihe. Ja vielae: "Kolmanneksi:
+paeaetoespuheessaan jaetti puheenjohtaja, vastoin Rikosasiain
+Oikeudenkaeyntiae koskevan Asetuksen 801 Sec.:n l kohdassa lausuttua selvaeae
+maeaeraeystae, valamiehille selittaemaettae mimmoisista lakitieteellisistae
+alkuaineksista syyllisyyden kaesite on kokoonpantu, sekae ilmaisematta
+heille, ettae heillae oli oikeus, vaikka katsoivatkin todistetuksi
+Maslovan antaneen myrkkyae Smelkofille, olla lukematta taetae tekoa haenen
+syykseen, jos katsoivat haenellae ei olleen tappamisen aikomusta, ja siis,
+saattoivat, pitaemaettae haentae syyllisenae lainrikokseen, panna haenen
+syykseen ainoastaan varomattomuuden, jonka seurauksena oli Maslovalle
+odottamaton kauppiaan kuolema". Siinae nyt on paeaeasia.
+
+--Mutta se olisi meidaen pitaenyt itsekin ymmaertaeae. Meidaenhaen virhe se
+oli--sanoi Nehljudof.
+
+--"Ja vihdoin neljaenneksi",--jatkoi asianajaja, "Valamiesten vastaus
+oikeuden tekemaeaen, Maslovan syyllisyyttae koskevaan kysymykseen oli
+annettu muodossa, joka sisaelsi itsessaeaen ilmeisen ristiriitaisuuden,
+Maslovaa syytettiin Smelkofin tahallisesta myrkyttaemisestae yksistaeaen
+voitonhimoisessa tarkoituksessa, joka edellytettiin tappamisen
+yksinomaiseksi aiheeksi, mutta valamiehet vastauksessaan kielsivaet
+ryoestaemisen aikomuksen ja Maslovan osanoton arvoesineiden anastamiseen,
+--josta siis kaevi ilmi, ettae heidaen tarkoituksensa oli kieltaeae
+syytetyllae olleen tappamisen aikomusta, ja ettae he siis ainoastaan
+vaeaerinkaesityksen vuoksi, johon puheenjohtajan paeaetoessanat olivat
+antaneet aihetta, olivat jaettaeneet taemaen seikan vastauksessaan
+asianomaisella tavalla mainitsematta, jonka vuoksi taemmoeiseen
+valamiesten vastaukseen olisi ehdottomasti ollut sovittaminen
+Rikosasiain Oikeudenkaeyntiae koskevan Asetuksen 816 ja 808 Sec.Sec.:t, s.o.
+puheenjohtajan puolelta olisi valamiehille ollut selitettaevae heidaen
+tekemaensae virhe ja he palautettavat uutta neuvottelua pitaemaeaen uuden
+vastauksen antamiseksi syytetyn syyllisyyttae koskevaan kysymykseen,"
+--paeaetti Fanarin.
+
+--No miksi puheenjohtaja ei siis tehnyt sitae?
+
+--Sitae minaekin haluaisin tietaeae?--sanoi Fanarin nauraen.
+
+--Senaatti siis on korjaava erehdyksen?
+
+--Se riippuu kokonaan siitae kuka siellae siihen aikaan tulee istumaan.
+No, edelleen sitten kirjoitamme: "Taemmoeinen verdikti ei voinut antaa
+tuomioistuimelle oikeutta",--jatkoi haen nopeasti,--"saattaa Maslova
+rikoslaillisen rangaistuksen alaiseksi ja Rikosasiain Oikeudenkaeyntiae
+koskevan Asetuksen 771 Sec.:n 3 kohdan sovittaminen haeneen loukkaa
+niinmuodoin jyrkaesti ja kouraantuntuvasti voimassaolevan
+kriminaaliprosessimme paeaeperusteita. Yllaeoleviin seikkoihin katsoen on
+minulla kunnia anoa j.n.e. paeaetoeksen kumoamista Rikosasiain
+Oikeudenkaeyntiae koskevan Asetuksen 909, 910, 2 k., 912 ja 928 Sec.Sec.:in
+nojalla j.n.e., j.n.e. ja taemaen asian takaisin laehettaemistae saman
+oikeuden toisen osaston uudestaan kaesiteltaevaeksi." Siinae se; mikae oli
+mahdollista, se on kaikki tehty. Mutta puhuakseni suoraan, menestyksen
+toivoa on aivan vaehaen. Tosin kyllae kaikki riippuu Senaatin Oikeusosaston
+kokoonpanosta. Jos siis olette tilaisuudessa, niin aelkaeae laiminlyoekoe.
+
+--Tunnenhan joitakuita heistae.
+
+--Ja pitaekaeae kiirettae, muuten he kaikki matkustavat pois hemoroita
+laeaekitsemaeaen, ja silloin saa odottaa kolme kuukautta.--No, ja jollei
+onnistu, on vielae mahdollinen anomus Korkeimpaan paikkaan. Taemaekin
+riippuu kulissien takaisista puuhista. Ja siinaekin tapauksessa tarjoon
+palvelustani, s.o. ei kulissien takana, vaan anomuksen laatimisessa.
+
+--Kiitaen teitae, palkkionne siis...
+
+--Apulaiseni jaettaeae teille puhtaaksi kirjoitetun valituksen ja sanoo.
+
+--Vielae minae tahdoin kysyae teiltae: yleinen syyttaejae antoi minulle
+paeaestoelipun vankilaan kysymyksessae olevan henkiloen tapaamista varten,
+mutta vankilassa sanottiin minulle ettae tapaamista varten erikoiseen
+aikaan ja erikoisessa paikassa on tarpeen vielae kuvernoeoerin lupa. Onko
+siinae peraeae?
+
+--Kyllae, luullakseni. Mutta nykyaeaen kuvernoeoeri on poissa, sijassa on
+virantoimittaja. Ja taemae on sellainen uninen poelloe, ettae tuskin mitaeaen
+saatte aikaan haenen kanssansa.
+
+--Eikoe se ole Maslennikof?
+
+--On.
+
+--Kyllae tunnen haenet,--sanoi Nehljudof ja nousi laehteaeksensae.
+
+Samassa lensi huoneeseen nopein askelin pieni, hirveaen rumannaekoeinen,
+koukkunokkainen, luinen keltainen nainen--asianajajan vaimo, joka ei
+kuitenkaan ollut masentunut omasta rumuudestaan. Haen oli aivan erikoisen
+komeasti puettu,--siinae oli yhteensullottuna jotakin samettia ja silkkiae
+ja heleaenkeltaista ja viheriaeae; haenen harvat hiuksensa olivat kiharoidut
+ja voitokkaana haen lensi huoneeseen pitkaen, hymyilevaen herran
+seuraamana, jolla oli mullanvaeriset kasvot, verkatakissa silkkiset
+kaeaenteet ja valkoinen kaulahuivi. Se oli kirjailija, Nehljudof tunsi
+haenet naeoeltae.
+
+--Anatol,--sanoi asianajajan vaimo avaten ovea:--tulehan taenne. Semjon
+Ivanovitsh lupaa taessae lukea aeaeneen runonsa, ja sinun taeytyy lukea
+jotain Garshinilta, vaelttaemaettoemaesti.
+
+Nehljudof aikoi laehteae, mutta asianajajan vaimo, kuiskuteltuaan jotakin
+miehensae kanssa, kaeaentyi haenen puoleensa:
+
+--Tehkaeae hyvin, ruhtinas, minae tunnen teidaet ja pidaen esittelyn
+tarpeettomana, ettekoe tahtoisi olla laesnae meidaen kirjallisessa
+aamuseurassamme. Se tulee hyvin huvittavaksi. Anatol lukee
+erinomaisesti.
+
+--Naeettekoes kuinka paljon erilaisia asioita minulla on,--sanoi Anatol
+levittaeen kaesiaensae, hymyillen ja osottaen vaimoonsa ikaeaenkuin olentoon,
+jonka tenhovoimaa on mahdoton vastustaa.
+
+Surullisella ja ankaralla ilmeellae ja mitae suurimmalla kohteliaisuudella
+kiitettyaeaen asianajajan vaimoa osotetusta kunniasta, sanoi Nehljudof
+olevansa estettynae ja poistui vastaanottohuoneeseen.
+
+--Siinaepae oli virnistelijae,--sanoi asianajajan vaimo haenen mentyaensae.
+
+Vastaanottohuoneessa jaetti apulainen Nehljudofille valmiin anomuksen ja
+palkkion suhteen vastasi Anatol Petrovitshin maeaeraenneen 1,000 ruplaa,
+sekae sen ohella selitti, ettae Anatol Petrovitsh ei oikeastaan ota
+vastaan taemmoeisiae asioita, vaan oli tehnyt sen ainoastaan haenen
+vuoksensa.
+
+--Entaes allekirjoitus, kenen se on tehtaevae?--kysyi Nehljudof.
+
+--Joko syytetyn itsensae, taikka jos se on vaikeata, niin tekee sen
+Anatol Petrovitsh, saatuaan valtakirjan.
+
+--Ei, minae menen ja otan haenen oman allekirjoituksensa,--sanoi Nehljudof
+iloissaan siitae, ettae saisi tavata Maslovaa ennen maeaeraepaeivaeae.
+
+
+
+
+XLVI.
+
+
+Tavalliseen aikaan kajahtivat vankilan kaeytaevissae vartijain vihellykset;
+rautojen kalistessa aukesivat kaeytaevien ja koppien ovet, alkoi kuulua
+avojalkain astumista ja vankikenkien kopinaa, palvelus vangit kulkivat
+kaeytaevien laepi taeyttaeen sen inhoittavalla hajulla; mies- ja naisvangit
+peseytyivaet, pukeutuivat ja asettuivat aamuhuutoa varten pitkin
+kaeytaeviae, sekae laeksivaet sitten kiehuvaa vettae hakemaan teetae varten.
+
+Teen aikana keskusteltiin taenaepaeivaenae vankilan kaikissa kopeissa hyvin
+vilkkaasti siitae, ettae kaksi vankia tulisi taenaepaeivaenae rangaistaviksi
+raipoilla. Toinen naeistae vangeista oli hyvin lukutaitoinen nuori mies,
+puotipalvelija Vasiljef, joka oli mustasukkaisuuden raivossa tappanut
+rakastettunsa. Koppitoverit pitivaet haenestae haenen iloisuutensa ja
+anteliaisuutensa vuoksi, ja siksi, ettei haen antanut peraeaen
+paeaellysmiehille. Haen tunsi asetukset ja vaati niiden taeyttaemistae.
+Sentaehden paeaellysmiehet eivaet kaersineet haentae. Kolme viikkoa sitten oli
+vartija lyoenyt palvelusvankia, kun taemae oli laeikyttaenyt kaalisoppaa
+haenen uuden virkapukunsa paeaelle. Vasiljef oli ruvennut puolustamaan
+palvelusvankia ja sanonut ettei ole lakia, joka sallisi vankien
+lyoemistae.--Kyllae minae sinulle lakia naeytaen,--sanoi vartija ja haukkui
+Vasiljefin pahanpaeivaeiseksi. Vasiljef vastasi samalla mitalla. Vartija
+aikoi lyoedae, mutta Vasiljef tarttui haenen kaesiinsae, piteli niitae kiinni
+jonkun kolme minuuttia, kaeaensi ja tyrkkaesi ulos ovesta. Vartija kanteli
+tirehtoeoerille ja tirehtoeoeri kaeski panna Vasiljefin karsseriin.
+
+Karssereina oli sarja pimeitae koppeja, jotka teljettiin ulkopuolelta
+salvoilla. Pimeaessae, kylmaessae karserissa ei ollut saenkyae, ei poeytaeae,
+eikae tuolia, niin ettae sinne suljetun oli istuminen tai makaaminen
+likasella lattialla, missae haenen ylitsensae ja paeaellitsensae juoksenteli
+rottia, joita siellae oli sangen paljon ja jotka olivat niin rohkeita,
+ettei pimeaessae voinut mitenkaeaen saada leipaeae saeilymaeaen. Ne soeivaet leivaen
+arestilaisten kaesistae jopa hyoekkaesivaet heidaen kimppuunsakin, kun vaan
+herkesi liikkumasta. Vasiljef ei sanonut menevaensae karsseriin, koska oli
+syytoen. Haen vietiin vaekivoimalla. Haen alkoi tehdae vastarintaa ja kaksi
+vangeista auttoi haenet irti vartijain kaesistae. Vartijat kokoontuivat ja
+heidaen muassaan myoeskin voimastaan kuuluisa Petrof. Vangit lytistettiin
+kokoon ja tyoennettiin karssereihin. Kuvernoeoerille ilmoitettiin heti,
+ettae oli tapahtunut jotain kapinan tapaista. Sieltae saatiin sitten
+paperi, jossa kahdelle paeaerikokselliselle--Vasiljefille ja eraeaelle
+irtolaiselle--maeaeraettiin kolmekymmentae paria raippoja.
+
+Taemae rangaistus oli pantava taeytaentoeoen naisosaston tapaamishuoneessa.
+
+Jo illalla oli asia tunnettuna kaikille vankilan asukkaille, ja kopeissa
+keskusteltiin vilkkaasti kohta tapahtuvasta rangaistuksesta, Korabljova,
+Horoshafka, Fedosja ja Maslova istuivat omassa nurkassaan ja iloisina ja
+vilkkaina, juotuaan jo viinaa, jota nyt ei Maslovalta koskaan puuttunut
+ja jolla haen anteliaasti kestitsi tovereitansa, joivat nyt teetae ja
+puhuivat samasta asiasta.
+
+--Eihaen haen yhtaeaen reuhannut,--puhui Korabljova Vasiljefista, lohkaisten
+kaikilla vahvoilla hampaillansa pikkusia sokerimuruja.--Haen olisi vaan
+puolustanut toveria. Sillae tappeleminen ei ole nykyaeaen sallittu.
+
+--Sitae poikaa kehuvat hyvaeksi,--lisaesi Fedosja istuen pitkine lettinensae
+halon paeaellae vastapaeaetae sitae lavitsaa, jolla teekannu oli.
+
+--Kunpa olisi sanoa haenelle,--kaeaentyi se vaimo, joka oli palvellut
+ratavahtina, Maslovan puoleen tarkoittaen "haenellae" Nehljudofia.
+
+--Kyllae sanon. Haen tekee minun taehteni vaikka mitae,--sanoi Maslova
+hymyillen ja paeaetaensae keikauttaen.
+
+--Eipae tiedae milloin se taas tulee, mutta poikia on kuulemma juuri nyt
+menty noutamaan,--sanoi Fedosja.--Se on kauheata,--lisaesi haen huoaten.
+
+--Olen kerran naehnyt kotipitaejaessae kuinka yhtaekin miestae piestiin. Minut
+laehetti appi-isae kylaenvanhimman luo, tulin sinne, mutta taemaepae,--alkoi
+ratavahti pitkaen historian.
+
+--Haenen kertomuksensa keskeytyi kun ylaekerroksen kaeytaevaestae kuului aeaeniae
+ja askeleita.
+
+Naiset lyyhistyivaet kuuntelemaan.
+
+--Saivat sen nyt pirut kynsiinsae,--sanoi Horoshafka.--Kyllae ne nyt sen
+pieksaevaet. Kaikki vartijat vihaavat haentae, kun haen ei paeaestae heitae
+aisoista.
+
+--Ylhaeaellae oli kaikki hiljennyt, ja ratavahti kertoi pitkaen historiansa
+loppuun, kertoi kuinka haen oli saeikaehtaenyt naehdessaeaen miestae liiterissae
+piestaevaen, kuinka haenen sydaemmensae oli pakahtua. Horoshafka puolestaan
+kertoi kuinka Stsheglofia oli piiskattu ilman ettae taemae oli aeaentaekaeaen
+paeaestaenyt. Sitten korjasi Fedosja teen, Korabljova ja Horoshafka
+alkoivat jaelleen ommella, mutta Maslova istui lavitsalla ja kiersi
+kaetensae polviensa ympaeri huokaillen ikaevaestae. Haen oli jo
+heittaeytymaeisillaeaen pitkaekseen nukkuaksensa, kun vartija-nainen huusi
+tulemaan konttoriin kaeymaevieraan puheille.
+
+--Muista nyt sanoa meistae,--puhui haenelle eukko Menshova Maslovan
+jaerjestellessae huiviansa peilin edessae, josta elohopea oli puoleksi
+valunut pois:--emme me sytyttaeneet, vaan haen itse, se pahantekijae, ja
+renki oli naehnyt: haen ei tappaisi kaerpaestaekaeaen. Sano sinae ettae haen
+kutsuisi Mitrijn puheillensa. Mitrij selittaeae haenelle kaikki juurta
+jaksain; onkos taemae nyt laitaa: me istumme linnassa ihan syyttoeminae,
+mutta haen, pahantekijae, rehentelee vieraan vaimon kanssa ja maessaeae
+kapakassa.
+
+--Se on laitonta,--vahvisti Korabljova.
+
+--Sanon, sanon ihan varmaan,--vastasi Maslova.--Olisiko ottaa vielae
+rohkeuden ryyppy,--lisaesi haen iskien silmaeae. Korabljova kaasi haenelle
+puoli kupillista. Maslova joi, pyyhki suunsa ja mitae iloisimmassa
+mielentilassa sanoi toistamalla: "rohkeuden ryyppy", ja paeaetaensae
+keikuttaen ja hymyillen laeksi vartijanaisen kanssa menemaeaen pitkin
+kaeytaevaeae.
+
+
+
+
+XLVII.
+
+
+Nehljudof odotti jo kauvan sitten etehisessae. Saavuttuaan vankilaan haen
+oli soittanut portin ovella ja antanut paeivystaevaelle vartijalle yleisen
+syyttaejaen paeaestoelipun.
+
+--Ketae haluatte tavata?
+
+--Naisvanki Maslovaa.
+
+--Nyt on mahdotonta: tirehtoeoerillae ei ole aikaa.
+
+--Onko haen konttorissa?--kysyi Nehljudof.
+
+--Ei, haen on taeaellae naisosaston tapaamishuoneessa,--vastasi vartija
+haemillaeaen, kuten Nehljudofista naeytti.
+
+--Onko nyt siis vastaanottoaika?
+
+--Ei, erityinen asia,--sanoi haen.
+
+--Kuinka siis voisin haentae tavata?
+
+--Kun tirehtoeoeri tulee ulos, silloin voitte ilmoittaa itsenne; odottakaa
+niin kauvan.
+
+Samassa tuli syrjaeovesta tyytyvaeisennaekoeinen, kiiltaevaenaamainen vaeaepeli,
+tupakin savustamilla viiksillae, loistavat ansionauhat hihoissa. Haen
+kaeaentyi ankarasti vartijan puoleen:
+
+--Kuinka on taenne laskettu? Konttoriin...
+
+--Minulle sanottiin ettae tirehtoeoeri on taeaellae,--sanoi Nehljudof
+ihmetellen sitae levottomuutta, joka ilmausi vaeaepelissaekin.
+
+Samassa aukeni sisaepuolinen ovi ja sieltae tuli hiestynyt, kiihoittunut
+Petrof.
+
+--Kyllae nyt muistaa,--sanoi haen vaeaepelille. Vaeaepeli osoitti silmillaensae
+Nehljudofiin ja Petrof vaikeni, rypisti silmaensae ja meni pois takaoven
+kautta.
+
+"Kuka tulee muistamaan? Miksi he ovat kaikki niin haemillaeaen? Miksi
+vaeaepeli oli tuolle tehnyt jotain merkkejae?" ajatteli Nehljudof.
+
+--Taeaellae ei saa odottaa, tehkaeae hyvin, menkaeae konttoriin, sanoi vaeaepeli
+taas Nehljudofille, ja Nehljudof aikoi jo mennae, kun takaovesta tuli
+tirehtoeoeri vielae enemmaen haemillaeaen kuin haenen alamaisensa. Haen huokaili
+yhtaemittaa. Naehtyaeaen Nehljudofin haen sanoi vartijalle:
+
+--Fedorof, tuokaa Maslova konttoriin naisosaston viidennestae.
+
+--Tehkaeae hyvin,--sanoi haen Nehljudofille. He laskeutuivat jyrkkaeae
+rappusta myoeten alas pieneen huoneeseen, jossa oli yksi ainoa ikkuna,
+kirjoituspoeytae ja muutamia tuoleja. Tirehtoeoeri istahti.--Raskaita,
+raskaita velvollisuuksia, sanoi haen kaeaentyen Nehljudofin puoleen ja
+ottaen taas esille paksun paperossin.
+
+--Te olette naehtaevaesti vaesynyt,--sanoi Nehljudof.
+
+--Koko taemae virka vaesyttaeae minua,--hirveaen vaikeita velvollisuuksia.
+Tahtoisi helpottaa vankien oloa, ja syntyy vaan pahempaa; en muuta
+toivoisi kuin jaettaeae kaikki; hirveaen raskaita velvollisuuksia!
+
+Nehljudof ei ymmaertaenyt mikae se oli tirehtoeoerille niin vaikeata, mutta
+taellae kertaa haen naeki haenessae erikoisesti saeaeliae heraettaevaen,
+tuskastuneen ja toivottoman mielialan.
+
+--Niin, kyllae uskon ettae ne ovat hyvin raskaita,--sanoi
+Nehljudof.--Mutta miksi te sitten taeytaette naeitae velvollisuuksia?
+
+--Ei ole varoja, olen perheellinen.
+
+--Mutta jos teille on raskasta...
+
+--No, tiedaettekoes, toiselta puolen--tuleehan sitae kuitenkin voimiensa
+mukaan hyoetyaekin tuottaneeksi, lieventaeneeksi, missae mahdollista. Joku
+toinen minun asemassani menettelisi ihan toisin. Se on helppo sanoa: yli
+kaksi tuhatta ihmistae, mutta mimmoisia ihmisiae! Siinae taeytyy tietaeae
+kuinka suoriutua. Ovat nekin sentaeaen ihmisiae, taeytyy niitae surkutella.
+Mutta eipaehaen voi paeaestaeae heitae valloilleenkaan.--Tirehtoeoeri alkoi
+kertoa aeskeisestae kahakasta vankien kesken, joka oli paeaettynyt
+miestappoon.
+
+Kertomuksen keskeytti Maslovan saapuminen vartijan seurassa.
+
+Nehljudof naeki Maslovan ovessa silloin kuin taemae ei vielae ollut
+huomannut tirehtoeoeriae. Haenen kasvonsa olivat punaset. Haen tuli
+reippaasti vartijan peraessae ja keikuttaen paeaetaensae herkeaemaettae hymyili.
+Naehtyaeaen tirehtoeoerin haen katsoi saeikaehtyneenae taehaen, mutta ojentautui
+kohta ja reippaasti ja iloisesti kaeaentyi Nehljudofin puoleen.
+
+--Hyvaeae paeivaeae,--sanoi haen venyttaeen viimeistae sanaa ja hymyillen; ja
+pudisti voimakkaasti Nehljudofin kaettae, aivan toisin kuin sinae kertana.
+
+--Olen taessae tuonut teille valituksen allekirjoitettavaksi,--sanoi
+Nehljudof vaehaen ihmetellen sitae reipasta ryhtiae, jolla toinen oli haentae
+tervehtinyt.--Asianajaja on pannut taemaen anomuksen kokoon, ja se on nyt
+allekirjoitettava ja sitten me laehetaemme sen Pietariin.
+
+--Mitaes siinae muuta, jos kirjoitetaan, niin kirjoitetaan. Kaikki on
+luvallista,--sanoi haen siristaeen toista silmaeaensae ja hymyillen.
+Nehljudof otti taskustaan kokoontaitetun paperiarkin ja tuli poeydaen luo.
+
+--Saako taessae kirjoittaa?--kysyi haen tirehtoeoeriltae.
+
+--Tule taenne, istu,--sanoi tirehtoeoeri:--tuoss' on sinulle kynae. Osaatko
+kirjoittaa?
+
+--On joskus osattu,--sanoi Maslova, ja hymyillen, korjattuaan hameensa
+ja hihansa, istui poeydaen aeaereen, tarttui koempeloesti pienellae,
+tarmokkaalla kaedellaeaen kynaeaen ja purskahtaen nauruun katsahti
+Nehljudofiin.
+
+Nehljudof osotti haenelle mitae ja mihin oli kirjoitettava. Hartaasti
+kastaen kynaeae ja pudistaen sitae mustepullossa haen kirjoitti nimensae.
+
+--Vielaekoe tarvitaan muuta?--kysyi haen katsoen vuoroin Nehljudofiin ja
+vuoroin tirehtoeoeriin ja asettaen kynaen milloin mustepulloon milloin
+paperille.
+
+--Minulla olisi jotain teille sanottavaa,--sanoi Nehljudof ottaen haenen
+kaedestaeaen kynaen.
+
+--Sanokaa pois sitten,--sanoi Maslova ja yhtaekkiae muuttui totiseksi
+ikaeaenkuin olisi ruvennut jotain ajattelemaan tai haentae olisi ruvennut
+nukuttamaan.
+
+Tirehtoeoeri nousi yloes ja laeksi huoneesta, ja Nehljudof jaei Maslovan
+kanssa kahden kesken.
+
+
+
+
+XLVIII.
+
+
+Vartija, joka oli tuonut Maslovan, istahti ikkunan alustalle
+tuonnemmaksi poeydaestae. Nehljudofille oli tullut ratkaiseva hetki. Haen
+oli kaiken aikaa moittinut itseaensae siitae, ettei ollut siinae ensi
+naekemaessae sanonut paeaeasiata haenelle, nimittaein menevaensae naimisiin haenen
+kanssaan, ja oli nyt lujasti paeaettaenyt sen tehdae. Maslova istui toisella
+puolella poeytaeae, Nehljudof istui vastapaeaetae haentae toisella. Huoneessa
+oli valoisa, ja Nehljudof naeki ensi kerran selvaesti, lyhyen vaelimatkan
+paeaestae, haenen kasvonsa: rypyt silmien ja huulien luona ja silmien
+turpeuden. Ja vielae enemmaen kuin ennen rupesi Maslova haentae
+saeaelittaemaeaen.
+
+Nojautuen poeytaeae vasten niin ettei haenen puheensa kuuluisi juutalaisen
+muotoiselle, harmaapartaiselle vartijalle, vaan ainoastaan Maslovalle,
+sanoi haen:
+
+--Jos taestae paperista ei ole apua, niin kirjoitamme anomuksen
+Keisarilliselle Majesteetille. Teemme kaikki, mikae on mahdollista.
+
+--Kun olisi ollut jo ennen hommata hyvae asianajaja...--keskeytti Maslova
+haenet.--Se minun puolustajani, mikae lie ollut hoeperoe. Haen puhui vaan
+minulle komplimangeja,--sanoi haen ja rupesi nauramaan.--Kunpa silloin
+olisivat tienneet ettae minae olen teidaen tuttavanne, kyllae olisi toisin
+kaeynyt. Mutta nyt? He ajattelevat ettae kaikki ovat samallaisia varkaita.
+
+"Kuinka kummallinen haen on taellae kertaa",--ajatteli Nehljudof ja aikoi
+juuri tulla omaan asiaansa, kun Maslova rupesi taas puhumaan.
+
+--Niin, kuulkaapas. Siellae meillae on eraes semmoinen mummo, ettae
+tiedaettekoes kaikki oikein ihmettelevaet. Semmoinen merkillisen hyvae
+mummo, ja haen istuu syyttoemaesti, ja haen, ja poika, ja kaikki tietaevaet
+ettae he ovat syyttoemaet, mutta heitae on syytetty siitae ettae ovat
+sytyttaeneet tulipalon, ja nyt ne istuvat. Haen naehkaeaes sai kuulla ettae
+minae olen tuttu teidaen kanssanne,--sanoi Maslova pyoeritellen paeaetaeaen ja
+katsahdellen Nehljudofiin--ja pyysi minua: sano haenelle, sanoi haen, ettae
+haen kaeskisi pojan puheillensa, haen kertoo haenelle kaikki. Menshof on
+heidaen sukunimensaekin. No, teettekoes? Se on, tiedaettekoes, semmoinen
+merkillisen hyvae mummo, heti naekyy ettae syyttoemaesti. Olettehan niin hyvae
+ja koetatte,--sanoi haen milloin katsahtaen Nehljudofiin milloin laskien
+silmaensae ja hymyillen.
+
+--Hyvae, hyvae, kyllae koetan tiedustella,--sanoi Nehljudof yhae enemmaen
+ihmetellen toisen kaeytoeksen vapautta.--Mutta olisin tahtonut puhua
+omasta asiastani teidaen kanssanne. Muistattehan mitae puhuin teille sinae
+kertana?--sanoi haen.
+
+--Paljohan te puhuitte. Mitaes te sitten puhuittekaan?--sanoi Maslova yhae
+hymyillen ja kaeaennellen paeaetaensae milloin sinne milloin taenne.
+
+--Puhuin tulleeni pyytaemaeaen teiltae anteeksi,--sanoi Nehljudof.
+
+--No yhaekoe vaan sitae samaa, anteeksi, anteeksi, mitae siitae nyt on...
+Sanoisitte ennen...
+
+--Ettae minae tahdon sovittaa syyni,--jatkoi Nehljudof,--eikae sovittaa
+sanoilla, vaan teoilla: Minae olen paeaettaenyt mennae naimisiin teidaen
+kanssanne...
+
+Maslovan kasvoihin ilmausi aekkiae saeikaehdys. Haenen hiukan kierot silmaensae
+pysaehtyivaet ja yhtaikaa sekae katsoivat ettae olivat katsomatta
+Nehljudofiin.
+
+--Sitaekoe taessae vielae tarvitaan?--sanoi Maslova muuttuen vihasen
+naekoeiseksi.
+
+--Tunnen Jumalan edessae ettae minun on niin tekeminen.
+
+--Ja mitae jumalia olette taessae vielae loeytaeneet? Puhutte joutavia.
+Jumalan? Minkae Jumalan? Olisitte silloin muistaneet Jumalaa...--sanoi
+haen ja pysaehtyi suu auki.
+
+Nehljudof tunsi vasta nyt kovan viinanhajun Maslovan suusta, ja ymmaersi
+miksi taemae oli niin kuohuksissa.
+
+--Rauhoittukaa,--sanoi haen.
+
+--Minulla ei ole mitaeaen rauhoittumista; sinae luulet ettae minae olen
+humalassa? Niin olenkin, mutta muistan mitae sanon!--alkoi haen nopeasti
+puhua ja meni tulipunaseksi,--minae olen Siperiaan tuomittu, huora, mutta
+sinae olet herra, ruhtinas, etkae sinae yhtaeaen tarvitse tahrata itseaesi
+minuun. Mene sinae omien ruhtinattariesi luo, minun hintani on
+kymmenruplanen.
+
+--Vaikka kuinka julmasti puhuisit, et sittenkaeaen voi sanoa sitae, mitae
+minae tunnen,--sanoi Nehljudof hiljaa ja koko haenen ruumiinsa vapisi,--et
+voi kuvailla mihin maeaeraeaen tunnen syyllisyyteni sinun edessaesi.
+
+--Tunnen syyllisyyteni...--matki haentae Maslova vihasesti.--Etpaes silloin
+tuntenut, vaan pistit kaeteen 100 ruplaa. Siinae oli sinun maksusi...
+
+--Tiedaen, tiedaen, mutta mitae nyt on tehtaevae?--sanoi Nehljudof.--Nyt olen
+paeaettaenyt olla jaettaemaettae sinua; mitae olen sanonut sen teenkin.
+
+--Mutta minae sanon: et tee,--sanoi Maslova ja rupesi aeaeneensae nauramaan.
+
+--Katjusha!--alkoi Nehljudof tarttuen haenen kaeteensae.
+
+--Mene luotani. Minae olen vanki, mutta sinae ruhtinas, eikae sinulla ole
+mitaeaen taeaellae tekemistae,--huusi Maslova vihasta saeihkyen ja tempasi pois
+kaetensae.
+
+--Sinae tahdot minun kauttani pelastua,--jatkoi haen koettaen pian saada
+sanotuksi kaikki mitae haenen sydaemmeensae oli noussut,--sinae olet
+nauttinut minusta taessae elaemaessae, ja minun kauttani tahtoisit pelastua
+vielae tulevassakin! Sinae inhoitat minua, sinun silmaelasisi ja koko sinun
+inhoittava rasvanaamasi. Mene pois!--huusi haen hypaehtaeen tarmokkaalla
+liikkeellae pystyyn.
+
+Vartija laehestyi heitae.
+
+--Mitaes nyt raehiset. Saakos noin...
+
+--Ei, ei, minae pyydaen antakaa olla,--sanoi Nehljudof.
+
+--Se muuten unohtaa missae ollaan,--sanoi vartija.
+
+--Ei, ei, aelkaeaehaen huoliko, odottakaa,--sanoi Nehljudof.
+
+Vartija meni taas ikkunan luo.
+
+--Maslova istui jaelleen. Haen katsoi alas ja puristi lujasti pienet
+kaetensae ristiin.
+
+Nehljudof seisoi haenen vieressaeaen eikae tiennyt mitae tehdae.
+
+--Et sinae usko minua,--sanoi haen.
+
+--Ettaekoe te aijotte mennae naimisiin--se ei tule koskaan tapahtumaan.
+Ennen menen vaikka hirteen! Siinae kuulitte.
+
+--Mutta kuitenkin tahdon sinua palvella.
+
+--Se on teidaen asianne. Mutta minae en tarvitse teiltae mitaeaen. Sen minae
+sanon teille totuudessa,--sanoi haen.
+
+--Ja miksi minae en kuollut silloin,--lisaesi haen ja heltyi katketaan
+itkuun.
+
+Nehljudof ei voinut puhua, toisen kyyneleet tarttuivat haeneen.
+
+Maslova nosti silmaensae, katsahti haeneen, ikaeaenkuin kummastui ja alkoi
+huivilla kuivata poskia myoeten vieriviae kyyneleitae.
+
+Vartija laehestyi nyt taas ja muistutti ettae oli aika erota.
+
+Maslova nousi.
+
+--Te olette nyt kiihoittunut. Jos suinkin mahdollista tulen minae
+huomenna. Ajatelkaa te sillae vaelin asiata,--sanoi Nehljudof.
+
+Maslova ei vastannut mitaeaen ja katsomatta haeneen laeksi vartijan jaelessae
+pois.
+
+--No kyllae nyt paeaeset hyville paeiville,--sanoi Korabljova Maslovalle kun
+taemae palasi koppiin.--Kyllaepae naekyy olevan aikalailla sinuun
+pikiintynyt; tao nyt niin kauvan kuin rauta on kuumana. Kyllae haen sinut
+taeaeltae lunastaa. Rikkaille on kaikki mahdollista.
+
+--Se on kuin nakutettu,--puhui ratavahti laulavalla
+aeaenellaensae.--Koeyhaellae ei olisi yoellaekaeaen aikaa, mutta rikas sen kun sai
+paeaehaensae, kohta kaikki laittaa tahtonsa mukaan. Oli siellae meillaekin
+mokoma pohatta, niin arvatkaas mitae teki...
+
+--No muistitkos puhua minun asiastani?--kysyi vanha eukko.
+
+Mutta Maslova ei vastannut tovereillensa mitaeaen, vaan heittaeysi
+lavitsalle ja tuijottaen nurkkaan makasi naein iltaan asti. Haenessae
+tapahtui tuskallinen tyoe. Se mitae Nehljudof oli haenelle sanonut, oli
+tuonut haenet siihen maailmaan, jossa haen kaersi ja josta haen oli tullut
+pois, kaesittaemaettae sitae ja inhoten sitae. Nyt oli haenen kaesistaeaen mennyt
+se unhotus, jossa haen eli, mutta elaeae selvaesti muistamalla entisyyttae
+oli liian tuskallista. Iltasella haen jaelleen osti viinaa ja joi itsensae
+toveriensa kanssa humalaan.
+
+
+
+
+XLIX.
+
+
+"Vai sitaekoe se olikin", ajatteli Nehljudof tullessaan vankilasta ja nyt
+vasta haen taeydellisesti kaesitti rikoksellisuutensa. Jos haen ei olisi
+koettanut sovittaa, lunastaa itseaeaen vapaaksi omasta teostaan, ei haen
+olisi koskaan saanut tuntea sen koko rikoksellisuutta; vielae
+enemmaen,--Katjushakaan ei olisi tuntenut koko sitae onnettomuutta, mihin
+haen oli saatettu. Ainoastaan nyt oli kaikki tullut paeivaen valoon,
+kaikessa kauheudessaan. Vasta nyt haen naeki, mitae haen oli tehnyt taemaen
+naisen sielun kanssa, ja vasta nyt taemae nainen saattoi naehdae ja ymmaertaeae
+mitae oli haenelle tehty. Ennen oli Nehljudof ainoastaan leikkinyt ja
+ihastellut omaa itseaensae, omaa katumustansa, nyt haentae vaan hirvitti.
+Hylaetae Katjushaa ei haen nyt tuntenut voivansa, mutta ei myoeskaeaen voinut
+kuvailla mielessaensae mitae heidaen suhteestansa syntyisi.
+
+Ulos tullessa laehestyi Nehljudofia vartija, jolla oli kunniamerkkejae
+rinnassa, ja joka vastenmielisellae, imartelevalla katseella antoi salaa
+haenelle paperilapun.
+
+--Siinae olisi teidaen ylhaeisyydellenne kirjelappu eraeaeltae
+naishenkiloeltae...--sanoi haen antaen kirjeen Nehljudofille.
+
+--Miltae naishenkiloeltae?
+
+--Lukekaa niin naeette. Se on eraes valtiollinen vanki. Minae olen siellae
+vartijana. Neiti pyysi toimittamaan. Ja vaikka se nyt onkin kielletty,
+niin kuitenkin ihmisyyteen naehden...--puhui vartija luonnottomasti.
+
+Nehljudof ihmetteli miten valtiollisten vankien vartija saattoi vaelittaeae
+kirjelappuja, vielaepae vankilan seinien sisaepuolella, melkein kaikkien
+naehden; haen ei silloin vielae tiennyt, ettae taemae oli samalla kertaa sekae
+vartija ettae spiooni,--mutta haen otti kuitenkin kirjeen ja luki sen
+mennessaeaen ulos vankilasta. Kirje oli kirjoitettu lyijykynaellae kauniilla
+kaesialalla ja siinae oli noudatettu uudenaikaisinta oikokirjoitusta:
+"Saatuani tietaeae ettae te kaeytte vankilassa ja olette intresseerattu
+eraeaestae rangaistuslainalaisesta henkiloestae, haluaisin tavata teitae.
+Pyytaekaeae tavata minua. Te saatte luvan, ja minae kerron teille paljon
+taerkeaetae, mikae koskee sekae teidaen suojeluksenne alaista ettae myoeskin
+meidaen ryhmaeaemme. Teille kiitollinen Vera Bogoduhofskaja".
+
+Vera Bogoduhofskaja oli opettajatar eraeaessae nowgorodilaisessa
+eraemaanlaeaenissae, jonne Nehljudof oli kerran maailmassa toveriensa kanssa
+tullut karhuja ampumaan. Taemae opettajatar oli kaeaentynyt Nehljudofin
+puoleen rahapyynnoellae opintojensa jatkamista varten. Nehljudof oli
+antanut haenelle nuo rahat ja unohtanut haenet. Nyt tuli ilmi, ettae taemae
+sama neiti istui valtiollisena rikoksentekijaenae linnassa, missae oli
+luultavasti saanut tietaeae Nehljudofin asiasta ja tahtoi tarjota
+palvelustansa.
+
+Kuinka silloin oli kaikki ollut helppoa ja yksinkertaista. Ja kuinka nyt
+oli kaikki raskasta ja monimutkaista. Elaevaesti ja ilolla muisti
+Nehljudof silloisen ajan ja tutustumisensa Bogoduhofskajaan. Se oli
+ennen laskiaista, sydaenmaalla, noin 66 virstaa rautatieltae. Metsaestys
+oli onnistunut erinomaisesti, he olivat tappaneet kaksi karhua ja juuri
+soeivaet laehtoensae edellae paeivaellistae, kun sen talon isaentae, johon he
+olivat asettuneet, tuli ilmoittamaan ettae kappalaisen tytaer oli saapunut
+ja halusi tavata ruhtinas Nehljudofia.--Onko haen naettikin?--oli joku
+kysynyt.--No aelaes nyt siinae,--oli Nehljudof vastannut, laittanut
+kasvonsa totisiksi, noussut poeydaestae ja pyhkien suutansa ja ihmetellen
+mitae asiaa kappalaisen tyttaerellae voisi haenelle olla, mennyt isaentaevaeen
+puolelle.
+
+Taeaellae oli tyttoe huopahattu paeaessae, lyhyessae turkissa, suonikas, kasvot
+laihat ja rumat; kauniit olivat vaan silmaet ja kohotetut kulmakarvat
+niiden ylaepuolella.
+
+--No, Vera Jefremovna, puhu nyt asiasi taelle herralle, sanoi
+emaentaeeukko:--se on ruhtinas itse. Minae menen sill'aikaa pois.
+
+--Millae voin teitae palvella,--oli Nehljudof kysynyt.
+
+--Minae ... minae... Naeettekoes, te kun olette rikas, te heitaette rahoja
+turhaan, metsaestykseen, kyllae minae tiedaen,--oli tyttoe alkanut kovasti
+haemillaeaen,--mutta minae en tahdo muuta kuin olla hyoedyllinen ihmisille,
+enkae mitaeaen voi, kun en mitaeaen tiedae.
+
+Haenen silmaensae olivat rehelliset, hyvaet, ja koko tuo sekae
+paeaettaevaeisyyden ettae pelon ilme oli niin liikuttava, ettae Nehljudof,
+kuten haenen usein kaevi, yhtaekkiae asettui haenen asemaansa, ymmaersi haenet
+ja saeaeli haentae.
+
+--Mitaes minae voisin tehdae?
+
+--Minae olen opettajatar, tahtoisin jatkaa opintojani, mutta minua ei
+paeaestetae, tai eihaen ne kiellae, kyllae ne paeaestaevaet, mutta puuttuu varoja.
+Antakaa minulle, ja minae lopetan opintoni ja maksan teille takasin.
+Minun mielestaeni: jos rikkaat ihmiset tappavat karhuja, juottavat
+talonpoikia--se on kaikki pahaa. Miksi eivaet he voisi tehdae hyvaeae. Minae
+tarvitsisin ainoastaan 80 ruplaa. Mutta jollette anna, olkaa
+antamatta,--sanoi haen vihasesti.
+
+--Paeinvastoin olen hyvin kiitollinen teille, ettae annatte minulle
+tilaisuuden... Tuon heti paikalla,--sanoi Nehljudof.
+
+Haen meni eteiseen ja yllaetti siinae toverin, joka oli kuunnellut heidaen
+keskusteluansa. Vastaamatta mitaeaen toverien pilapuheisin, haki Nehljudof
+matkalaukustaan rahat ja vei tytoelle.
+
+--Ei kestae, ei kestae kiittaeae. Minun on paeinvastoin kiittaeminen teitae.
+
+Nehljudofin oli erittaein mieluista nyt muistella taetae kaikkea; mieluista
+oli muistella, kuinka haen oli vaehaellae riitaantua upseerin kanssa, joka
+oli tahtonut lyoedae rumaa leikkiae tapauksen johdosta, kuinka toinen
+toveri rupesi haenen puolelleen ja kuinka he sen johdosta tulivat
+laehemmaeksi toisiansa, ja kuinka koko metsaestys oli ollut onnellinen ja
+iloinen, ja kuinka haenestae tuntui suloiselta, kun he yoen aikana tekivaet
+matkaa takasin rautatieasemalle. Rekijono liukui keveaesti eteenpaein,
+kuulumattomasti juoksivat parihevoset ravissa pitkin kapeata metsaetietae,
+metsae oli milloin korkeaa, milloin matalaa, ja kuusten oksat painuivat
+alas paljon lumen alla. Pimeaessae, punasena valona loistaen, sytytteli
+joku hyvaenhajuista paperossia. Renki Jooseppi juoksenteli reeltae
+toiselle, lumessa kahlaten, ja puheen lomassa kertoi juttujansa
+ilveksistae, jotka nyt kulkevat syvaessae lumessa nakertaen haavan kuorta,
+ja karhuista, jotka nyt makaavat talvipesissaeaen, turpa ilmareijaessae,
+puhallellen kuumaa hengitystaeaen. Nehljudofin mieleen muistui taemae
+kaikki, ja varsinkin tuo onnellinen terveyden, voiman ja huolettomuuden
+tunne, kun keuhkot turkkinuttua pinnistaeen huokuivat sisaeaensae
+pakkas-ilmaa, silmille tihkui oksista luokan karistamaa lunta, ruumiille
+oli laemmin, kasvoille vilpas ja sielussa ei huolia, ei moitteita, ei
+pelkoa, ei toivomuksia. Kuinka hyvae oli silloin olla. Ja nyt? Herranen
+aika kuinka kaikki oli tuskallista ja vaikeaa.
+
+Naehtaevaesti oli Vera Jefremovna vallankumouksellisena vangittu, ja nyt
+niistae syistae istui linnassa. Piti tavata haentae, erittaeinkin koska haen
+oli luvannut antaa neuvoja miten Maslovan asema olisi ollut
+parannettavissa.
+
+
+
+
+L.
+
+
+Heraettyaeaen seuraavana aamuna muisti Nehljudof illalliset tapaukset, ja
+haentae kauhistutti.
+
+Mutta vaelittaemaettae taestae kauhusta paeaetti haen varmemmin kuin koskaan
+ennen jatkaa mitae oli alkanut.
+
+Taellae velvollisuutensa tunnolla, laeksi Nehljudof kotoansa ja ajoi
+Maslennikofin luo pyytaemaeaen lupaa saada tavata paitsi Maslovaa vielae
+sitae mummo Menshovaa poikinensa, joista Maslova oli maininnut. Sitae
+paitsi haen tahtoi saada luvan tavata Bogoduhofskajaa, joka saattoi olla
+hyoedyksi Maslovalle.
+
+Nehljudof tunsi Maslennikofin jo sotapalveluksestaan saakka, Maslennikof
+oli ollut silloin rykmentin rahastonhoitajana. Haen oli ollut mitae
+hyvaeluontoisin, mitae virka-intoisin upseeri, joka ei tiennyt eikae
+tahtonut tietaeae mistaeaen muusta koko maailmassa kuin rykmentistae ja
+keisarillisesta perheestae. Nyt Nehljudof tapasi haenet hallitusmiehenae,
+rykmentin oli haen vaihtanut laeaeniin ja laeaeninhallitukseen. Haen oli
+naimisissa rikkaan, reippaan naisen kanssa, ja taemaepae se olikin
+pakottanut haenet siirtymaeaen sotapalveluksesta siviilivirkaan. Rouva
+nauroi haentae ja hyvaeili kuin omaa kesyttaemaeaensae elukkaa. Nehljudof oli
+viime talvena kerran kaeynyt heidaen luonansa, mutta taemae parikunta oli
+tuntunut haenestae niin vaehaen huvittavalta, ettei haen ollut sittemmin
+kertaakaan siellae kaeynyt.
+
+Maslennikofin meni suu aivan mehelle, kun haen naeki Nehljudofin. Sama oli
+haenellae kasvojen rasvaisuus ja punaisuus, sama suuri ruumiinkoko, ja
+sama erinomainen puku kuin sotapalveluksessakin. Siellae haen oli puettu
+aina puhtaaseen, olkapaeissae ja rinnassa viimeisen muodin mukaan istuvaan
+univormuun taikka kotitakkiin. Nyt haen oli puettu viimeisen muodin
+mukaiseen siviilipukuun, joka yhtae hyvin istui haenen kyllaeisen ruumiinsa
+ympaerillae ja toi esiin haenen leveaen rintansa. Haen oli sijaisen
+univormussa. Ikaeerotuksesta huolimatta (Maslennikof oli noin 40 ikaeinen)
+he sinuttelivat toisiansa.
+
+--No, kiitos tulemastasi. Mennaeaenpaes nyt vaimoni luo. Minulla sattuu
+juuri olemaan kymmenen minuutin vapaus ennen istunnon alkamista.
+Kuvernoeoeri itse on matkoilla. Minae hallitsen nyt laeaeniae,--sanoi haen
+mielihyvaellae, jota ei voinut salata.
+
+--Olen tullut luoksesi asialle.
+
+--Mitae nyt?--virkkoi Maslennikof aekkiae, ikaeaenkuin virittyen,
+saeikaehtyneellae ja vaehaen ankaralla aeaenellae.
+
+--Vankilassa on eraes henkiloe, joka suuressa maeaeraessae heraettaeae huomiotani
+(mainittaessa sanaa "vankila" muuttuivat Maslennikofin kasvot vielaekin
+ankarammiksi) ja minae tahtoisin tavata haentae ei yleisessae
+vastaanottohuoneessa, vaan konttorissa, eikae ainoastaan maeaeraepaeivinae,
+vaan useamminkin. Minulle on sanottu, ettae se riippuu sinusta.
+
+--Tietysti, mon cher, minae olen valmis tekemaeaen kaikki sinun
+hyvaeksesi,--sanoi Maslennikof molemmilla kaesillaeaen koskettaen haenen
+polviansa ja siten ikaeaenkuin lieventaeen omaa ylhaeisyyttaensae:--se kaey
+paeinsae, mutta huomaa, minae olen kaliifi vaan tunniksi.
+
+--Niin, voitko siis antaa minulle paperin, ettae voisin tavata taetae
+ihmistae?
+
+--Onko se nainen?
+
+--On.
+
+--No, mistaes haen--?
+
+--Myrkytyksestae. Mutta haen on saanut vaeaeraen tuomion.
+
+--Aehae, siinae nyt on sinun valamies-oikeutesi! _Ils n'en font point
+d'autres_--sanoi haen jostakin syystae ranskankielellae.--Et tietysti ole
+yhtae mieltae minun kanssani, mutta mitaepae sille voin, _c'est mon opinion
+bien arretee_,--lisaesi haen, lausuessaan ajatuksen, jota haen vuoden
+kuluessa oli eri muodoissa lukenut taantumispuolueen vanhollisessa
+sanomalehdistoessae.--Tiedaenhaen minae ettae sinae olet vapaamielinen.
+
+--Lienenkoe vapaamielinen vai mikae muu,--sanoi hymyillen Nehljudof, joka
+aina ihmetteli, ettae kaikki lukivat haentae johonkin puolueeseen ja vaan
+sentaehden pitivaet vapaamielisenae, ettae haen sanoi kaikkia ihmisiae
+tasa-arvoisiksi tuomioistuimen edessae, piti pahana ihmisten raeaekkaeaemistae
+ja lyoemistae yleensae, ja erittaeinkin niiden, joita ei vielae oltu
+tuomittu.--En tiedae olenko vapaamielinen vai en, tiedaen ainoastaan, ettae
+nykyiset valamiesoikeustot, kaikkine vikoinensa, kuitenkin ovat paremmat
+entisiae.
+
+--Kenen olet ottanut asianajajaksi?
+
+--Minae olen kaeaentynyt Fanarinin puoleen.
+
+--Vai niin, Fanarinin!--sanoi Maslennikof rypistaeen silmaekulmiansa ja
+muistellen kuinka viime vuonna taemae sama Fanarin kuulusteli haentae
+todistajana oikeuden edessae ja mitae suurimmalla kohteliaisuudella puolen
+tunnin aikana nauratti yleisoeae haenen kustannuksellaan.
+
+--En kehoittaisi sinua olemaan missaeaen tekemisissae haenen kanssaan.
+_Fanarin est un homme tare_.
+
+--Ja vielae olisi minulla yksi pyyntoe sinulle,--sanoi Nehljudof
+vastaamatta haenelle. Hyvin kauvan sitten minae tunsin eraeaen
+tytoen--opettajattaren--haen on hyvin surkuteltava olento ja niinikaeaen nyt
+linnassa, mutta haluaisi tavata minua. Voisitko sinae antaa minulle luvan
+paeaestae haenenkin puheilleen?
+
+Maslennikof kallisti vaehaen paeaetaensae ja kaevi miettivaeiseksi.
+
+--Onko haen valtiollinen?
+
+--Niin on minulle sanottu.
+
+--No, naeetkoes valtiollisia vankeja voivat tavata ainoastaan heidaen
+sukulaisensa, mutta sinulle minae annan yleisen paeaesyn. _Je sais que vous
+n'abuserez pas_.
+
+--Mikae on haenen nimensae? sen sinun tuttavasi ... oliko se
+Bogoduhofskaja? _Elle est jolie_?
+
+--_Hideuse_.
+
+--Maslennikof pudisteli moittivasti paeaetaensae, tuli poeydaen aeaereen ja
+kirjoitti paperille, jossa oli painettu kulmakirjoitus, sulavalla
+kaesialalla: "Taemaen haltijalle, ruhtinas Dmitrij Ivanovitsh
+Nehljudofille, sallin minae taeten vankilan konttorissa tavata linnassa
+saeilytettyae kaupunkilaisnaista Maslovaa, samoin kuin vankilan
+sairaanhoitajatarta Bogoduhofskajaa".--Haen paeaetti kirjoituksensa
+riipaisten suurenmoisen nimikiemuran.
+
+--Kohta olet naekevae mimmoinen jaerjestys siellae on. Jaerjestystae siellae on
+hyvin vaikea noudattaa, sillae vankila on taepoetaeynnaensae, erittaeinkin
+siirtovankeja, mutta minae kuitenkin pidaen ankarasti silmaellae, ja
+rakastan taetae asiaa. Saat itse naehdae--heidaen on siellae hyvin hyvae olla,
+ja he ovat tyytyvaeisiae. Heidaen kanssansa taeytyy vaan osata oikein
+menetellae. Aeskettaein oli kuitenkin ollut ikaevyys--uppiniskaisuus
+viranomaisia vastaan. Joku toinen olisi selittaenyt asian kapinaksi ja
+tehnyt monet onnettomiksi. Mutta meillae paeaettyi asia hyvin hyvaesti.
+Yhdeltae puolen on tarpeen huolellisuus, toiselta puolelta luja
+kurinpito,--sanoi haen puristaen kokoon vaalean, turpean nyrkkinsae, jossa
+naekyi turkoosikivellae koristettu sormus, ja joka esiintyi valkoisesta
+kovaksi taerkaetystae kultanappisesta hihansuusta,--huolellisuus ja luja
+kurinpito.
+
+--No sitae en juuri tiedae,--sanoi Nehljudof:--kahdesti olen siellae
+kaeynyt, ja se on tehnyt minuun hyvin raskaan vaikutuksen.
+
+--Tiedaetkoes mitae, sinun pitaeisi vaelttaemaettoemaesti tutustua kreivinna
+Passeak'iin,--jatkoi vauhtiin paeaessyt Maslennikof:--haen on kokonaan
+antautunut taehaen asiaan. _Elle fait beaucoup de bien_. Haenenpae avullaan
+olen minaekin, suoraan puhuakseni, kenties onnistunut muuttamaan kaikki,
+ja muuttamaan niin, ettei ole enaeae tietoakaan entisistae kauhuista, vaan
+heidaen on siellae suorastaan hyvae olla. Saatpahan naehdae. Mitae Fanariniin
+tulee, en tunne haentae persoonallisesti ja yhteiskunnallisen asemanikin
+vuoksi kaeyvaet tiemme erillaeaen. Mutta haen on kerrassaan huono ihminen ja
+sitae paitsi saattaa oikeudessa puhua semmoisia asioita, semmoisia
+asioita...
+
+--No kiitoksia,--sanoi Nehljudof, otti paperin ja kuuntelematta loppuun
+jaetti hyvaesti entiselle toverilleen.
+
+--Vaimoni luona et siis pistaeydykaeaen?
+
+--En, veli hyvae, nyt ei minulla ole aikaa.
+
+--No, aelaes nyt toki, haen ei anna minulle anteeksi sitae,--puhui
+Maslennikof saattaen entistae toveriansa rappusten ensimaeiseen
+kaeaenteeseen asti, jonne haen tavallisesti saattoi ihmisiae, jotka eivaet
+olleet ensiluokan ylhaeisiae, vaan vasta toisen, ja joihin haen luki
+Nehljudofin.--Ei, no tekisit nyt hyvin ja tulisit vaikka hetkeksi.
+
+Mutta Nehljudof pysyi lujana ja lakeijan ja ovenvartijan haeaeraetessae
+haenen ympaerillaensae, tarjotessa haenelle palttoota ja keppiae ja avatessa
+ovea, jonka edessae seisoi poliisi, haen vakuutteli ettei mitenkaeaen ollut
+nyt mahdollista.
+
+--No, niin tule sitten torstaina, muista. Se on vaimoni
+vastaanottopaeivae. Minae sanon haenelle!--huusi Maslennikof rappusilta.
+
+
+
+
+LI.
+
+
+Samana paeivaenae, suoraan Maslennikofilta, ajoi Nehljudof vankilaan ja
+sinne tultuansa meni haenelle jo tuttuun tirehtoeoerin kortteeriin. Taaskin
+kuului samat pianon aeaenet kuin ensi kerrallakin, mutta nyt soitettiin
+rapsodian asemesta Clementin harjoitelmia, myoeskin tavattoman
+voimakkaasti, selvaesti ja nopeasti. Oven avasi sama sisaepiika sidottuine
+silmineen, sanoen kapteenin olevan kotona ja johdattaen Nehljudofin
+pieneen vastaanotto-huoneeseen, jossa oli sohva, poeytae ja virkatun
+villaisen lamppumaton paeaellae seisova suuri lamppu ynnae sen yhdestae
+syrjaestae hiukan palanut ruusunpunainen paperinen varjostin.
+Paeaetirehtoeoeri tuli esille kiusaantuneine, surullisine kasvoineen.
+
+--Olkaa hyvae, mikae on asianne?--sanoi haen pistaeen kiinni virkanuttunsa
+keskimaeistae nappia.
+
+--Olen kaeynyt kuvernoeoerin sijaisen luona ja taessae on nyt
+lupakirja,--sanoi Nehljudof antaen paperin.--Tahtoisin tavata Maslovaa.
+
+--Markovaa?--kysyi tirehtoeoeri voimatta kuulla pianonsoiton taehden.
+
+--Maslovaa.
+
+--Niin, niin.
+
+Tirehtoeoeri nousi ja tuli sen oven luo, jonka takaa kuuluivat Clementin
+juoksutukset.
+
+--Marusja, heitaeppaes nyt vaikka hetkiseksi,--sanoi haen aeaenellae, josta
+saattoi paeaettaeae ettae taemae soitto oli haenen elaemaensae risti:--on mahdoton
+mitaeaen kuulla.
+
+Piano vaikeni, kuului tyytymaettoemiae askelia, ja joku katsahti ovesta.
+
+Tirehtoeoeri, aivan kuin tuntien kevennystae taestae soiton seisahduksesta,
+sytytti paksun paperossin heikkoa tupakkia ja tarjosi Nehljudofille.
+Nehljudof kieltaeytyi.
+
+--Niin, minae siis tahtoisin tavata Maslovaa.
+
+--Kyllaehaen se kaey laatuun,--sanoi tirehtoeoeri.
+
+--Mitaes sinae taeaellae,--kaeaentyi haen noin viisi- tai kuusivuotiaan tytoen
+puoleen, joka oli tullut huoneeseen ja kaeaentaeen paeaensae niin ettae koko
+ajan naeki Nehljudofin kulki isaeaensae kohden.--Katso eteesi ettet
+putoo,--sanoi tirehtoeoeri hymyillen sille ettae tyttoe eteensae katsomatta
+takertui mattoon ja hypaehti isaen luo.
+
+--Jos siis kaey paeinsae niin laehtisin.
+
+--Maslovaa on nyt vaehaen sopimaton naehdae,--sanoi tirehtoeoeri.
+
+--Kuinka niin?
+
+--Te olette itse syypaeae,--sanoi tirehtoeoeri hiukan hymyillen.--Hyvae
+ruhtinas, aelkaeae antako haenelle rahoja kaeteen. Jos haluatte, antakaa
+minulle. Kaikki joutuu haenelle. Eilen olitte varmaan antaneet haenelle
+rahaa, haen oli saanut kaesiinsae viinaa,--mahdotonta on paeaestae siitae
+pahasta,--ja taenaepaeivaenae haen on niin humalassa ettae oli ruvennut
+raivoamaan.
+
+--Onko se mahdollista?
+
+--Aivan varmaan,--pitipae minun kaeyttaeae ankaruuttakin haentae
+vastaan--siirsin toiseen koppiin. Muuten haen olisi kyllaekin hiljainen
+nainen. Mutta rahoja aelkaeae suinkaan haenelle antako. Ne on nyt sitaelajia
+vaekeae...
+
+--Nehljudof muisti elaevaesti eilisen tapauksen ja haentae kauhistutti.
+
+--No saisinko sitten tavata Bogoduhofskajaa, sitae valtiollista?--kysyi
+Nehljudof hetken vaiti oltuaan.
+
+--Kenties,--sanoi tirehtoeoeri syleillen tyttoeae, joka yhae katseli
+Nehljudofia, nousi ja hellaesti siirtaeen tytoen syrjaeaen meni eteiseen.
+
+Tuskin oli tirehtoeoeri kipeaesilmaeisen piian avulla saanut palttoon
+yllensae ja paeaessyt ovesta, kun jo taas alkoivat Clementin liritykset.
+
+--Haen on kaeynyt musiikkiopistossa, mutta siellae on jotain
+epaejaerjestyksiae. Haenellae on suuri taipumus,--sanoi tirehtoeoeri laskeutuen
+rappusia alas.--Haen aikoo esiintyae konserteissa.
+
+Tirehtoeoeri tuli Nehljudofin kanssa vankilan eteen. Tirehtoeoerin
+laehestyessae aukeni pikku portti silmaenraepaeyksessae. Tehden kunniaa
+seurasivat vartijat haentae silmillaensae. Neljae ihmistae ajelluilla paeillae
+tuli eteisessae heitae vastaan kantaen jotakin aempaereissae, ja kaikki
+lyyhistyivaet kokoon naehtyaeaen tirehtoeoerin. Yksi erittaeinkin kumartui ja
+synkaesti rypistyi, mustat silmaet kiiluvina.
+
+--Taemmoeistae taipumusta on tietysti kehitettaevae edelleen, sitae ei kaey
+hautaaminen, mutta pienessae kortteerissa se tahtoo toisinaan kaeydae
+rasittavaksi,--jatkoi tirehtoeoeri keskustelua kaeaentaemaettae mitaeaen huomiota
+naeihin vankeihin, ja laahustaen vaesynein jaloin tuli Nehljudofin
+seurassa kokoushuoneeseen.
+
+--Ketae haluaisitte naehdae?--kysyi tirehtoeoeri.
+
+--Bogoduhofskajaa.
+
+--Sehaen on tornin puolella? Teidaen on vaehaen odottaminen,--sanoi haen
+Nehljudofille.
+
+--Enkoe saisi sillae aikaa tavata vankeja Menshofeja--aeitiae poikansa
+kanssa, jotka ovat syytetyt murhapoltosta.
+
+--Se on 21:stae kopista. Voinhan kaeskeae ne ulos.
+
+--Enkoe voisi saada puhua Menshofin kanssa haenen kopissaan?
+
+--Taeaellae kokoushuoneessa te olette paremmin rauhassa.
+
+--Ei mutta minua huvittaisi.
+
+--Kyllaepae loeysitte huvittavaa!
+
+Samassa tuli syrjaeovesta keikarimainen apulaisupseeri.
+
+--Saattakaahan ruhtinas Menshofin koppiin. Koppi n:o 21,--sanoi
+tirehtoeoeri apulaiselleen:--ja tulkaa sitten konttoriin. Minae kaesken
+haenet ulos. Mikae olikaan haenen nimensae?
+
+--Vera Bogoduhofskaja,--sanoi Nehljudof.
+
+Tirehtoeoerin apulainen oli vaaleaverinen nuori upseeri, viikset
+vahattuina, haen levitti ympaerillensae kukkas-odekolonjin tuoksua.
+
+--Tehkaeae hyvin,--kaeaentyi haen Nehljudofin puoleen miellyttaevaellae
+hymyllae.--Olette huvitettu meidaen laitoksestamme?
+
+--Niin, ja olen erittaeinkin huvitettu naekemaeaen sitae ihmistae, jonka olen
+kuullut joutuneen taenne aivan syyttae.
+
+Apulainen kohautti olkapaeitaeaen.
+
+--Niin, sattuuhan semmoista,--sanoi haen rauhallisena, paeaestaeessaeaen
+vierasta kohteliaasti edellensae leveaeaen, haisevaan kaeytaevaeaen.--Mutta
+osaavat he valehdellakin. Tehkaeae hyvin.
+
+Koppien ovet olivat avoinna ja joitakuita vankeja oli kaeytaevaessae. Tuskin
+huomattavasti nyykaeyttaeen paeaetaensae vartijoille ja mulkoillen vangeille,
+jotka painautuen seiniin pujahtelivat koppeihinsa tai sormet ojona
+pitkin housun saumoja tekivaet, silmillaensae seuraten, sotamiesten tavoin
+kunniaa, kuljetti apulainen Nehljudofin ensin yhden kaeytaevaen kautta ja
+saattoi sitten toiseen kaeytaevaeaen vasemmalla, joka oli suljettu
+rautaovella.
+
+Taemae kaeytaevae oli kapeampi, pimeaempi ja vielae haisevampi edellistae. Sen
+molemmilla puolilla oli lukoilla suljettuja ovia. Ovissa oli pienet
+reijaet, niin sanotut "silmaet", noin kolme sentimetriae laepimitaten.
+Kaeytaevaessae ei ollut ketaeaen paitsi surullisen naekoeistae, ryppyistae
+vartijavanhusta.
+
+--Missae kopissa on Menshof?--kysyi apulainen vartijalta.
+
+--Kahdeksannessa vasemmalla.
+
+--Onko naeissae ketae?--kysyi Nehljudof.
+
+--Kaikki ovat yloesotetut paitsi yksi.
+
+
+
+
+LII.
+
+
+--Saako tirkistaeae? sanoi Nehljudof.
+
+--Olkaa niin hyvae,--sanoi miellyttaevaellae hymyilyllae apulainen ja alkoi
+jotakin kysellae vartijalta. Nehljudof katsahti yhteen reijistae,--siellae
+kaeyskenteli edes takaisin pitkae, nuori ihminen, vaehaen mustaa partaa
+leuassa, pelkissae alusvaatteissa; kuultuaan risahduksen ovelta taemae
+katsahti yloes, rypisti silmiaensae ja jatkoi sitten kaeymistaensae.
+
+Nehljudof katsahti toiseen reikaeaen. Haenen silmaensae sattuivat yhteen
+peljaestyneen suuren silmaen kanssa, joka katseli reijaestae ja vetaeytyi
+kiireesti takaisin. Katsahdettuaan kolmanteen aukkoon, haen naeki
+vuoteessa nukkuvan hyvin pienikasvuisen, kaeppyraessae makaavan ihmisen,
+paeae peitettynae mekon sisaeaen. Neljaennessae kopissa istui leveaekasvoinen,
+kalpea olento, paeae hyvin painuksissa ja kyynaespaeaet polvien nojassa.
+
+Kuultuaan askeleita mies nosti paeaensae ja katseli yloes. Koko haenen
+olennossaan, mutta erittaeinkin suurissa silmissae, ilmausi toivoton
+ikaevae. Haen ei naehtaevaesti ollenkaan vaelittaenyt saada tietaeae siitae, kuka
+haentae katseli koppiin. Olipa se kuka tahansa ei haen naehtaevaesti keltaeaen
+odottanut mitaeaen hyvaeae. Nehljudofia alkoi kauhistuttaa; haen ei enaeae
+tahtonut tirkistaeae sisaelle, vaan meni Menshofin koppiin, numero 21.
+Pritsin aeaeressae seisoi nuori pitkaekaulainen, jaentevae mies pienellae
+parralla, hyvaentahtoiset pyoereaet silmaet paeaessae. Saeikaehtynein kasvoin
+veti haen nopeasti mekkoa yllensae. Erittaeinkin haemmaestytti Nehljudofia
+nuo hyvaentahtoiset, pyoereaet silmaet, jotka kysyvaeisesti ja pelonalaisesti
+siirtyilivaet haenestae vartijaan, apulaiseen ja paeinvastoin.
+
+--Taemae herra taessae haluaa tiedustella sinun asiatasi.
+
+--Kiitaemme noeyrimmaesti.
+
+--Niin, minulle on kerrottu teidaen asiastanne,--sanoi Nehljudof mennen
+kopin peraelle ja asettuen likaisen ristikkoikkunan luo:--ja haluaisin
+nyt kuulla sen omasta suustanne.
+
+Menshof tuli myoeskin ikkunan luo ja alkoi heti kertoa, ensin arasti,
+tirehtoeoeriin katsahdellen, sitten yhae rohkeammin. Mutta kun tirehtoeoeri
+meni pois kaeytaevaeaen antaaksensa siellae muutamia maeaeraeyksiae, rohkaistui
+haen kokonaan. Kertomus oli kieleen ja puhelutapoihin naehden tavallisen
+rehellisen talonpoikaispojan puhetta, ja Nehljudofista tuntui erittaein
+kummalliselta kuulla taetae kertomusta taeaellae linnassa vangin suusta,
+jolla oli haepeaellinen puku. Nehljudof kuunteli ja yhtaikaa katseli sekae
+matalaa olkivuodetta, ikkunaa paksuine rautaristikkoineen, likaisia,
+homehtuneita ja tahraantuneita seiniae ja onnettoman, kuvattomaksi
+muokatun talonpojan surkeita kasvoja ja koko haenen olentoansa
+koempeloeissae vankikengissae ja mekossa, ja haenen tuli yhae surullisempi ja
+surullisempi olla; olisi tahtonut olla uskomatta, mitae taemae
+hyvaesydaemminen mies kertoi. Hirmuista oli ajatella ettae ihmiset olivat
+ottaneet taemaen miehen kiinni ilman mitaeaen syytae, ainoastaan siksi ettae
+juuri haentae oli loukattu,--ottaneet kiinni ja pukeneet haenen paeaellensae
+vankipuvun ja panneet haenet istumaan taehaen kauhistuttavaan paikkaan;
+mutta vielae kauheampaa olisi ollut ajatella, ettae taemae todennaekoeinen
+kertomus noiden hyvaesydaemmisten kasvojen yhteydessae olisi ollut
+tahallaan keksitty petos. Kertomuksen mukaan oli kapakoitsija pian
+Menshofin naimisen jaelkeen anastanut taemaen vaimon. Menshof oli hakenut
+lakia kaikkialla. Joka paikassa oli kapakoitsija lahjonut viranomaisia
+ja paeaessyt jutusta eheaenae. Kerran oli Menshof vaekisin tuonut vaimonsa
+kotiin, mutta taemae oli karannut takaisin seuraavana paeivaenae. Silloin haen
+oli tullut vaatimaan vaimoansa. Kapakoitsija oli vaeittaenyt ettei vaimoa
+ollut siellae, (mutta Menshof oli naehnyt vaimon astuessaan sisaelle), ja
+kaeskenyt haentae ulos. Haen ei laehtenyt. Silloin oli kapakoitsija renkinsae
+kanssa piessyt haenet veriin, mutta seuraavana paeivaenae oli kapakoitsijan
+talo syttynyt palamaan. Menshofia ja haenen aeitiaensae syytettiin nyt
+murhapoltosta, mutta haen ei ollut sytyttaenyt, vaan oli ollut kumminsa
+luona.
+
+--Todellakaan et siis sytyttaenyt?
+
+--Semmoista ei olisi, herra, voinut paeaehaenikaeaen paelkaehtaeae. Se minun
+pahantekijaeni oli varmaankin itse sytyttaenyt. Sanottiin haenen juuri
+ottaneen palovakuutuksen. Mutta meitae vastaan aeidin kanssa todistettiin,
+ettae olimme kaeyneet siellae ja uhanneet haentae. Niinhaen se olikin,
+kyllaehaen minae haentae sillae kertaa haukuin, en malttanut mieltaeni. Mutta
+sytyttaenyt en ole. En siellae tulipalon alkaessa edes ollutkaan.
+Tahallaan se vaan sytytti juuri sinae paeivaenae kuin me kaevimme aeidin
+kanssa. Sytytti palovakuutuksen vuoksi, mutta kantoi meidaen paeaellemme.
+
+--Onko se nyt mahdollista?
+
+--Totisesti, puhun Jumalan edessae. Olkaa te herra minun oma isaeni!--haen
+aikoi vannoakseen langeta maahan, josta Nehljudof tuskin sai haentae
+estetyksi.--Pelastakaa minut, turhanpaeiten menen hukkaan,--jatkoi haen.
+Ja yhtaekkiae haenen poskensa alkoivat vaeraehdellae ja haen purskahti itkuun,
+ja kaeaeraeisten hihansa yloes haen kuivasi silmiaensae likaiseen paidan
+hihaan.
+
+--Oletteko jo lopettaneet?--kysyi tirehtoeoeri.
+
+--Olemme. Aelkaeae siis surko, koetamme tehdae parastamme,--sanoi Nehljudof
+laehtiessaeaen. Menshof seisoi kynnyksellae niin ettae vartija tyrkkaesi haentae
+ovella, pannessaan taetae kiinni. Sillaikaa kuin vartija sulki lukkoa
+katseli Menshof ulos ovireijaestae.
+
+
+
+
+LIII.
+
+
+Palatessaan takaisin pitkin leveaetae kaeytaevaeae, (oli paeivaellisen aika, ja
+kopit olivat avoinna), kulkiessaan keltaisenharmaisiin mekkoihin,
+lyhyeisiin, leveisiin housuihin ja vankikenkiin puettujen miesten
+vaelitse, jotka ahnain silmin tuijottivat haeneen, tunsi Nehljudof
+omituista saeaeliae niihin ihmisiin, jotka taeaellae istuivat, mutta epaeilystae
+ja kauhua niihin, jotka pitivaet edellisiae suljettuina, ja vielae tunsi
+jostakin syystae haepeaeae oman itsensae vuoksi, senvuoksi, ettae haen taisi
+rauhallisesti taetae katsella.
+
+Eraeaessae kaeytaevaessae juoksi joku mies, vankikenkiaensae kolistellen, kopin
+ovelle ja samassa sieltae tuli ulos joukko miehiae, jotka asettuivat
+Nehljudofin tielle, kumarrellen haenelle.
+
+--Pyydaemme noeyrimmaesti, teidaen ylhaeisyytenne, en tiedae kuinka teitae
+pitaeisi puhutella, saattakaa meidaen asiamme johonkin paeaetoekseen.
+
+--En ole paeaellysmies, en tiedae mitaeaen.
+
+--Sama se, sanokaa kelle hyvaensae, paeaellikoeille tahi kelle muulle,--puhui
+tyytymaetoen aeaeni.--Olemme ihan syyttoemaet, kaersimme taeaellae jo toista
+kuukautta.
+
+--Kuinka niin? Mistae syystae?--kysyi Nehljudof.
+
+--Olemme vaan suljettu taenne linnaan. Jo toista kuukautta istumme
+taeaellae, itsekaeaen tietaemaettae mistae syystae.
+
+--Se on totta, se on sattumuksesta,--sanoi tirehtoeoerin apulainen:--naemaet
+miehet ovat otetut passittomina, ja he olisivat olleet laehetettaevaet
+kotiseudulleen, mutta siellae on laeaeninvankila palanut, ja laeaeninhallitus
+kirjoitti meille ettemme laehettaeisi sinne. Kaikista muista laeaeneistae
+olevia olemme jo laehettaeneet pois, mutta naeitae pidaemme taeaellae.
+
+--Kuinka, vaanko sen vuoksi?--kysyi Nehljudof pysaehtyen ovelle.
+
+Noin neljaenkymmen-henkinen miesjoukko, kaikki vankimekoissa, piiritti
+Nehljudofin ja apulaisen. Useammat rupesivat puhumaan yhteen suuhun.
+Apulainen pysaeytti:
+
+--Puhukoon yksi kerrallaan.
+
+Joukosta erkaantui nyt pitkae, hyvaennaekoeinen, noin 50-ikaeinen talonpoika.
+Haen selvitti Nehljudofille, ettae he olivat kaikki tuodut taenne
+vankilaan, kun ei heillae ollut passeja. Passit heillae kyllae oli, mutta
+ne olivat yliaikaisia, noin kaksi viikkoa. Joka vuosi oli ollut naein
+vanhentuneita passeja, eikae oltu mitaeaen puhuttu, mutta nyt pantiin
+kiinni ja jo toista kuukautta kohdeltiin kuin rikoksentekijoeitae.
+
+--Olemme kaikki kivimiehiae, kuulumme kaikki samaan sakkiin.
+Laeaeninvankilan sanotaan palaneen. Mutta eihaen se meidaen vikamme ollut.
+Armahtakaa toki meitae, hyvae herra.
+
+Nehljudof kuunteli ja tuskin ymmaersi mitae tuo hyvaennaekoeinen vanha mies
+puhui; koko haenen huomionsa oli kaeaentynyt suureen tummanharmaaseen
+monijalkaiseen taeihen, joka kiipesi hiuksien vaelissae pitkin vanhan,
+hyvaennaekoeisen kivimiehen poskea.
+
+--Kuinka se on mahdollista? Vaanko siitae syystae?--kysyi Nehljudof
+kaeaentyen tirehtoeoerin puoleen.
+
+--Niin, ne olisivat oikeastaan laehetettaevaet ja sijoitettavat
+kotiseutuunsa,--puhui apulainen. Haenen sanottuaan naemaet sanat esiintyi
+joukosta pikkuinen mies, myoeskin vankipuvussa, ja alkoi, suu
+kummallisesti vaeaennyksissae, puhua siitae, ettae heitae piinataan taeaellae
+syyttoemaesti.
+
+--Pahemmin kuin koiria...--alkoi haen.
+
+--No-no, aelae siinae sentaeaen liikoja laskettele, pidae varasi, muuten...
+
+--Mitae muuten, sanoi pieni mies epaetoivoisasti.--Olemmeko me mitaeaen
+pahoja tehneet?
+
+--Suu kiinni!--kiljasi nyt paeaellysmies ja pieni mies vaikeni.
+
+"Mitaes taemae nyt onkaan?" ajatteli Nehljudof itseksensae mennessaeaen pois.
+Ja haen kulki ikaeaenkuin olisi kulkenut kujanjuoksua satojen silmien
+seuraamana, jotka tuijottivat haeneen ovista ja kaeytaevistae.
+
+--Onko todella mahdollista ettae syyttoemiae ihmisiae naein pidetaeaen
+vangittuina?--sanoi Nehljudof heidaen tullessaan kaeytaevaestae.
+
+--Mitaes kaeskisitte tehdae?--Mutta paljon ne myoeskin valehtelevat. Jos
+heitae rupeaa kuulemaan, kyllae he kaikki ovat viattomia,--puhui
+tirehtoeoerin apulainen.
+
+--Mutta eivaethaen naemae ainakaan ole mihinkaeaen syypaeaet.
+
+--Naemaet, olkoon. Mutta kyllae se on hyvin turmeltunutta vaekeae. Mahdotonta
+on olla ankaruutta kaeyttaemaettae. Niiden joukossa on veijareita semmoisia,
+ettae elaepaes mene sormea suuhun pistaemaeaen.--Eilenkin taessae piti kahta
+kurittaa.
+
+--Kuinka kurittaa?--kysyi Nehljudof.
+
+--Saivat raippoja maeaeraeyksen mukaan...
+
+--Mutta onhan ruumiillinen rangaistus poistettu?
+
+--Se ei koske oikeutensa-menettaeneitae. Naeitae kaey raipoilla
+rankaiseminen.
+
+Nehljudof muisti nyt kaikki, mitae oli eilen naehnyt odotellessaan
+etehisessae, ja ymmaersi ettae taetae rangaistusta pantiin taeytaentoeoen juuri
+siihen aikaan kuin haen oli odotellut, ja haeneen tuli tavattomalla
+voimalla taaskin se uteliaisuuden, surun ja neuvottomuuden sekainen
+tunne, yhdessae siveellisen, melkein fyysilliseksi muuttuvan kuvotuksen
+kanssa, joka tosin ennenkin, vaan ei koskaan semmoisella voimalla ollut
+haentae vallannut.
+
+Kuuntelematta tirehtoeoerin apulaista ja katsomatta ympaerilleen haen
+kiireesti laittautui pois kaeytaevistae ja meni konttoriin. Tirehtoeoeri oli
+eteisessae. Haen oli muiden toimien taehden unohtanut kutsua esille
+Bogoduhofskajaa, ja muisti asian vasta Nehljudofin tullessa konttoriin.
+
+--Laehetaen heti noutamaan haentae, istukaahan niin kauvan,--sanoi haen.
+
+
+
+
+LIV.
+
+
+Konttorina oli kaksi huonetta. Ensimaeisessae oli suuri, rappeutunut uuni
+ja kaksi likaista ikkunaa; nurkassa seisoi musta mittapuu vankien
+pituuden mittaamista varten, toisessa nurkassa riippui,--
+kidutuspaikoissa tavallinen esine, suuri Kristuksen kuva.
+Taessae ensimaeisessae huoneessa seisoskeli muutamia vartijoita. Toisessa
+huoneessa istui pitkin seiniae eri ryhmissae, tai parittain, noin
+kaksikymmentae henkeae miehiae ja naisia jutellen hiljaa keskenaensae.
+Ikkunan luona oli kirjoituspoeytae.
+
+Tirehtoeoeri istui kirjoituspoeydaen aeaereen ja tarjosi Nehljudofille
+vieressae olevan tuolin. Nehljudof istui ja alkoi tarkastella huoneessa
+olijoita.
+
+Ennen muita heraetti haenen huomionsa nuori, miellyttaevaen naekoeinen mies
+lyhyessae takissa. Haen seisoi vanhahkon, mustakulmaisen naisen edessae
+puhuen taelle jotakin kiihkeaesti ja kaesillaeaen osoitellen. Vieressae istui
+vanha mies sinisillae lasisilmillae ja liikahtamatta kuunteli ja piteli
+kaedestae nuorta vankipuvussa olevaa naista, joka kertoi haenelle jotakin.
+Reaalikoululainen poika katseli silmiaensae raepaeyttaemaettae pelokkaana
+vanhukseen. Heidaen laeheisyydessaensae, nurkassa, istui rakastunut pari:
+nainen oli lyhyttukkainen, kasvot tarmokkaat, vaaleaverinen,
+hyvaennaekoeinen, aivan nuori tyttoe muodikkaassa puvussa; miehellae oli
+hienot kasvonpiirteet ja lainehtiva tukka, haen oli kaunis nuorukainen,
+puettu guttaperkka-nuttuun. He istuivat nurkassa kuiskutellen keskenaeaen,
+naehtaevaesti aivan tainnoksissa rakkaudesta. Laehimpaenae poeytaeae istui
+harmaapaeinen mustapukuinen nainen, arvattavasti aeiti: haen tuijotti
+keuhkotautisen naekoeiseen nuorukaiseen, jolla oli samallainen nuttu; haen
+tahtoi jotakin sanoa, vaan ei voinut kyynelien taehden: tuskin oli
+alkanut niin jo piti pysaehtyae. Nuorukainen hypisteli kaesissaeaen
+paperipalasta ja naehtaevaesti tietaemaettae mitae tehdae vihasena taitteli ja
+rutisteli sitae. Heidaen vieressaensae istui taeytelaes, punaposkinen, kaunis
+tyttoe, mykevaesti ulkonevilla silmillae, harmaassa puvussa ja
+peleriinissae. Haen istui itkevaen aeidin vieressae ja silitteli taetae
+hellaesti olalle. Kaikki oli kaunista taessae tytoessae: suuret valkoiset
+kaedet, tuuhea, lyhyeksi leikattu tukka ja voimakas nenae ja huulet, mutta
+kauniinta oli haenen kasvoissansa nuo tumman ruskeat leppeaesti katsovat,
+hyvaeluontoiset ja rehelliset silmaet. Haenen kauniit silmaensae irtaantuivat
+aeidin kasvoista sillae hetkellae kuin Nehljudof astui sisaeaen, ja heidaen
+katseensa tapasivat toisensa. Mutta tyttoe kaeaentyi paikalla pois ja alkoi
+jotain puhua aeidille. Rakastuneen parin laeheisyydessae istui musta,
+poerhoetukkainen ja synkaennaekoeinen mies vihasesti puhuen jotain
+parrattomalle kaeymaevieraalle, joka muistutti Skoptsien lahkokuntaan
+kuuluvia.
+
+Nehljudof istui tirehtoeoerin viereen ja vaipui suurella uteliaisuudella
+katsomaan ympaerilleen.
+
+Haenet haihdutti ajatuksista pieni, sileaeksi keritty poikanen, joka tuli
+luokse ja hienolla lapsen aeaenellae kysaesi:
+
+--Ketaes te odotatte?
+
+Nehljudof kummastui kysymystae, mutta katsahdettuaan poikaa ja naehtyaeaen
+taemaen totiset, jaerkevaet kasvot tarkkaavine, vilkkaine silmineen,
+totisesti vastasi haenelle odottavansa eraestae tuttua naista.
+
+--Onkos haen teidaen sisarenne?--kysyi poika.
+
+--Ei, ei ole sisar,--vastasi Nehljudof ihmetellen.--Kenenkaes kanssa sinae
+olet taeaellae? kysyi haen pojalta?
+
+--Minae olen aeidin kanssa. Haen on valtiollinen,--sanoi poika.
+
+--Maria Pavlovna, hakekaa Kolja pois,--sanoi tirehtoeoeri, joka
+arvattavasti piti Nehljudofin keskustelua pojan kanssa laittomana.
+
+Maria Pavlovna, se sama kaunis tyttoe leppeillae silmillae, joka oli
+heraettaenyt Nehljudofin huomion, nousi seisaalleen koko pituuteensa, ja
+voimakkaalla, leveaellae, melkein miehisellae kaeynnillae tuli Nehljudofin ja
+pojan luokse.
+
+--Mitae, kyselikoe poika teiltae kuka olette?--kysyi haen Nehljudofilta
+hiukan hymyillen ja luottavasti katsoen haenen silmiinsae, katsoi niinkuin
+ei olisi voinut syntyae vaehintaekaeaen epaeilystae siitae, ettae haen oli aina
+ollut, oli nyt ja piti olla kaikkien kanssa yksinkertaisissa,
+ystaevaellisissae sisarussuhteissa.
+
+--Kaikkea haen aina tahtoo tietaeae,--sanoi tyttoe, ja paeaesti nyt hymynsae
+valloilleen, naurahtaen pojalle niin ystaevaellisesti ja suloisesti, ettae
+sekae pojan ettae Nehljudofin piti ehdottomastikin hymyillae haenen
+hymylleen.
+
+--Niin, haen kyseli minulta ketae odotan.
+
+--Maria Pavlovna, ei ole lupa puhella syrjaeisten kanssa. Pitaeisihaen
+teidaen tietaeae,--sanoi tirehtoeoeri.
+
+--Hyvae, hyvae,--vastasi toinen ja ottaen suureen kaeteensae pojan pienen
+kaetoesen palasi keuhkotautisen nuorukaisen aeidin luokse.
+
+--Kenen poika se oli?--kysyi Nehljudof tirehtoeoeriltae.
+
+--Eraeaen valtiollisen; lapsi on taeaellae vankilassa syntynytkin,--sanoi
+tirehtoeoeri vissillae tyytyvaeisyydellae ikaeaenkuin olisi ylpeillyt
+laitoksensa merkillisyydestae.
+
+--Todellakin?
+
+--Niin, nyt se laehtee aeitinsae kanssa Siperiaan.
+
+--Entaes tuo tyttoe?
+
+--En voi vastata teille,--sanoi tirehtoeoeri kohauttaen
+olkapaeitaensae,--Tuossapa onkin jo Bogoduhofskaja.
+
+
+
+
+LV.
+
+
+Peraeovesta tuli hyoerivaesti kaeyden pienikasvuinen, laiha, keltainen Vera
+Jefremovna leikattuine tukkineen, ja suurine, hyvaentahtoisine silmineen.
+
+--No, kiitos tulemastanne,--sanoi haen puristaen Nehljudofin
+kaettae.--Muistitte minua? Istutaan,
+
+--En luullut tapaavani teitae naein.
+
+--Oo, minun on erinomaisen hyvae, niin erinomaisen hyvae olla,--etten
+parempaa toivokaan,--puhui Vera Jefremovna katsellen kuten ainakin
+pelokkaana tavattoman suurilla, hyvaentahtoisilla, ympyraesilmillaeaen
+Nehljudofiin ja pyoeritellen keltaista, hienon hienoa, suonikasta
+kaulaansa, joka esiintyi haenen nuttunsa saeaeliae heraettaevaestae,
+rutistuneesta ja likasesta kauluksesta.
+
+Nehljudof alkoi haeneltae kysellae miten haen oli taehaen tilaan joutunut.
+Vastatessaan haenelle rupesi Vera Jefremovna hyvin elaevaesti kertomaan
+omasta asiastansa. Haenen puheeseensa oli taeyteen sirotettuna
+vieraskielisiae sanoja propagandasta, desorganisatsionista, grupeista ja
+sektsioneista ja haarasektsioneista, ja haen oli naehtaevaesti aivan
+vakuutettuna siitae, ettae naeistae asioista, joista Nehljudof ei ollut
+koskaan kuullut, olisi kaikkien pitaenyt tietaeae.
+
+Haen kertoi Nehljudofille juttujansa ja oli taeysin vakuutettuna siitae,
+ettae taelle oli kovasti huvittavaa ja mieluista saada tietaeae
+kansanvaltaisen liikkeen erikoissalaisuuksia. Mutta Nehljudof katseli
+haenen surullista kaulaansa, haenen harvoja sekaisin menneitae hiuksiansa
+ja ihmetteli mitae varten haen oikeastaan taetae kaikkea teki ja kertoi.
+Nehljudofin oli tosin saeaeli haentae, mutta aivan toisella tavalla kuin oli
+saeaeli talonpoikaa Menshofia, joka ilman mitaeaen omaa syytaensae istui
+haisevassa vankilassa. Vera Jefremovnassa oli ennen kaikkea saeaelittaevae
+se silminnaehtaevae sekamelska, joka oli haenen paeaessaensae. Haen naehtaevaesti
+piti itseaensae sankarittarena, joka oli valmis uhraamaan elaemaensae oman
+asiansa menestymiseksi, ja kuitenkin haen olisi tuskin voinut selittaeae,
+mitae taemae asia oikeastaan tarkoitti ja mistae sen menestys riippui.
+
+Vera Jefremovnan asia, josta haen tahtoi puhua Nehljudofin kanssa, oli
+se, ettae haenen toverinsa Shustova, joka ei edes kuulunut heidaen
+haaraosastoonsa, kuten haen sanoi, pantiin viisi kuukautta sitten kiinni
+yhdessae haenen kanssansa, ja suljettiin Petropavlovskin linnaan
+ainoastaan sen syyn nojalla, ettae haeneltae oli loeydetty haenen haltuunsa
+jaetettyjae kirjoja ja papereja. Vera Jefremovna piti osaksi itseaensae
+syypaeaenae Shustovan kohtaloon, ja rukoili nyt Nehljudofia, jolla oli
+suhteita ylhaeisten ihmisten kanssa, tekemaeaen kaikki mikae oli mahdollista
+vangitun vapauttamiseksi. Toinen seikka, jota Bogoduhofskaja pyysi, oli,
+ettae Petropavlovskin linnassa saeilytetylle Gurevifshille olisi pitaenyt
+hankkia lupa tavata vanhempiansa ja saada tieteellisiae kirjoja, jotka
+olivat haenelle tarpeen opintojansa varten.
+
+Nehljudof lupasi tehdae kaikki voitavansa, kun tulisi kaeymaeaen Pietarissa.
+
+Oman historiansa Vera Jefremovna kertoi niin, ettae haen lopetettuaan
+kaetiloekurssin oli yhtynyt kansanvaltaiseen puolueeseen ja tyoeskennellyt
+heidaen kanssaan. Aluksi oli kaikki kaeynyt hyvin, he olivat kirjoitelleet
+proklamatsioneja, harjoitelleet propagandaa tehtaissa, mutta sitten oli
+yksi heidaen eturivimiehistaeaen otettu kiinni, paperit pantu takavarikkoon
+ja alettu vangita kaikkia muitakin.
+
+--Niin otettiin minaekin kiinni ja nyt tulen laehetettaevaeksi...--lopetti
+haen kertomuksensa.--Mutta se ei tee mitaeaen. Minun on erinomaisen hyvae
+olla,--olympolainen itsetunto,--sanoi haen ja naurahti saeaeliae
+heraettaevaesti.
+
+Nehljudof kysyi, kuka oli se leppeaesilmaeinen tyttoe; Vera Jefremovna
+kertoi, ettae se oli eraeaen kenraalin tytaer, joka oli jo kauvan sitten
+kuulunut vallankumoukselliseen puolueeseen ja oli joutunut kiinni siitae
+syystae, ettae oli ottanut omaksi syykseen laukauksen santarmia vastaan.
+Haen oli asunut vallankumouksellisten kortteerissa, jossa heillae oli
+ollut painokone. Kun yoellae tultiin kotitarkastusta pitaemaeaen, niin
+huoneuston asukkaat olivat paeaettaeneet puolustautua, sammuttivat valkean
+ja alkoivat haevittaeae todistukseksi kelpaavia esineitae. Poliisit
+murtautuivat sisaeaen, ja silloin yksi liittolaisista ampui ja haavoitti
+kuolettavasti santarmin. Kun tuli kysymys kuka oli ampunut, haen sanoi
+ampuneensa, vaikkei ollut ikinae revolveria kaedessaeaenkaeaen pitaenyt, eikae
+haemaehaekkiaekaeaen suostuisi tappamaan. Siihen asia, paeaettyi. Ja nyt haen
+viedaeaen pakkotoeihin.
+
+--Haen on altruistillinen, hyvae ihminen...--sanoi Vera Jefremovna
+hyvaeksyvaesti.
+
+Kolmas asia, josta Vera Jefremovna tahtoi puhua, koski Maslovaa. Haen
+tunsi, kuten vankilassa kaikki tunnettiin, Maslovan historian ja
+Nehljudofin suhteet taehaen, ja neuvoi hommaamaan Maslovan siirtaemistae
+valtiollisten osastoon tai ainakin sairaiden palvelijaksi lasarettiin,
+missae nyt oli erittaeinkin paljon sairaita ja tyoentekijoeistae puute.
+
+Nehljudof kiitti haentae neuvosta ja sanoi koettavansa kaeyttaeae sitae
+hyvaekseen.
+
+
+
+
+LVI.
+
+
+Heidaen keskustelunsa keskeytti tirehtoeoeri, joka nousi ja ilmoitti, ettae
+tapaamisen aika oli paeaettynyt ja oli eroominen. Nehljudof nousi, jaetti
+Vera Jefremovnalle hyvaesti ja meni oven luo, minne haen pysaehtyi
+katselemaan sitae mitae haenen edessaensae tehtiin.
+
+--Hyvae herrasvaeki, joutukaa, joutukaa,--puhui tirehtoeoeri milloin nousten
+milloin jaelleen istuen.
+
+Tirehtoeoerin vaatimus heraetti huoneessaolijoissa sekae rangaistujen ettae
+kaeymaevieraiden puolelta ainoastaan erityistae vilkastumista, mutta ei
+kukaan ajatellutkaan laehtoeae. Muutamat nousivat ja jatkoivat seisaltaan
+puhettaan. Toiset keskustelivat yhae istuviltaan. Jotkut alkoivat jaettaeae
+hyvaesti ja itkeae. Erittaeinkin liikuttava oli aeiti keuhkotautisen
+poikansa kanssa. Nuorukainen yhae pyoeritteli paperia kaesissaensae ja haenen
+kasvonsa saivat yhae vihasemman ilmeen, niin suuret olivat ne
+ponnistukset, joita haen teki estaeaekseen aeidin tunteiden tarttumista
+itseensae. Kuultuansa ettae piti jo erota, vajosi aeiti haenen olalleen ja
+nyyhkytteli, nenaeaensae vetaeen. Leppeaesilmaeinen tyttoe,--Nehljudof
+ehdottomasti tarkatteli haentae,--seisoi itkevaen aeidin edessae ja puhui
+haenelle lohdutuksen sanoja. Vanhus sinisissae lasisilmissae seisoi ja
+piteli kaedestae tytaertaeaen nyykaeytellen paeaetaeaen siihen mitae taemae puhui.
+Nuoret rakastuneet nousivat ja kaesi kaedessae, sanaakaan sanomatta
+katsoivat toisiansa silmiin.
+
+--Hauskaa on vaan noille tuossa,--sanoi naeihin osoittaen nuori mies
+lyhyessae nutussa. Haen seisoi Nehljudofin vieressae ja yhdessae taemaen
+kanssa katseli hyvaesti-jaettaeviae.
+
+Tuntien paeaellaensae Nehljudofin ja nuoren miehen katseet,
+rakastuneet--nuori mies guttaperkkanutussa ja vaaleaverinen kaunis
+tyttoe--ojensivat yhteenliitetyt kaetensae, kallistuivat kumpikin
+taaksepaein ja alkoivat nauraen pyoeriae myllytystae.
+
+--Taenae iltana ne vihitaeaen taeaellae vankilassa ja tyttoe seuraa haentae
+Siperiaan,--sanoi nuori mies.
+
+--Mitaes se mies on?
+
+--Pakkotoeihin tuomittu. Hyvae kun noilla edes on hauska, muuten olisi
+liian vaikeata kuunnella,--lisaesi nuori mies kuullessaan aeidin
+nyyhkytyksiae.
+
+--Hyvae herrasvaeki! Kiirehtikaeae, kiirehtikaeae! Aelkaeae pakottako minua
+ankaruutta kaeyttaemaeaen,--puhui tirehtoeoeri moneen kertaan toistaen samoja
+sanoja.--Olkaa niin hyvaet, minae pyydaen teitae,--puhui haen heikosti ja
+epaeroeivaesti.--Mitaes taemae taemmoeinen on? Jo kauvan sitten olisi pitaenyt
+erota. Eihaen naein ole mahdollista. Sanon viimeisen kerran,--toisti haen
+haluttomasti, milloin sytyttaeen milloin sammuttaen paksua paperossia.
+Naekyi selvaesti, ettae vaikka jaerjen syyt, jotka sallivat ihmisten tehdae
+pahaa toisille tuntematta siitae edesvastausta, olivat kuinkakin taidolla
+keksityt, kuinkakin vanhat ja tutut, ei tirehtoeoeri kuitenkaan voinut
+olla tuntematta itseaensae yhdeksi syylliseksi siihen suruun, joka taessae
+huoneessa ilmeni; ja haenen oli naehtaevaesti kauhean vaikea olla.
+
+Vihdoin viimeinkin alkoivat kaeymaevieraat ja vangit erota toisistaan:
+jaelkimaeiset sisae-oveen paein, edelliset ulko-oveen. Poistuivat miehet
+guttaperkkanutuissa, keuhkotautinen ja musta poerhoetukka: poistui myoeskin
+Maria Pavlovna pojan kanssa, joka oli syntynyt vankilassa.
+
+Alkoivat laehteae jo kaeymaevieraatkin. Laeksi raskain askelin vanhus
+sinisissae lasisilmissae, ja haenen jaelkeensae Nehljudof.
+
+--Kyllaepae on todella merkillisiae saeaentoejae,--sanoi puhelias nuori mies
+ikaeaenkuin jatkaen keskeytettyae puhettansa. He laskeutuivat yhdessae
+Nehljudofin kanssa rappusia myoeten.--Onneksi edes kapteeni on hyvae
+ihminen, eikae vaelitae saeaennoeistae; antaa jutella yhtae ja toista.
+
+Kun Nehljudof keskustellen Medyntsefin kanssa,--naein esitteli itsensae
+puhelias nuori mies,--paeaesi alas eteiseen, tuli heidaen luoksensa
+vaesyneen naekoeinen tirehtoeoeri.
+
+--Jos siis tahdotte tavata Maslovaa, niin olkaa hyvae, tulkaa
+huomenna;--sanoi haen, naehtaevaesti haluten olla ystaevaellinen
+Nehljudofille.
+
+--Hyvae on,--sanoi Nehljudof ja laeksi kiireesti.
+
+Hirmuiset olivat kaikesta paeaettaeen Menshofin syyttoemaet
+kaersimykset,--eikae niin paljon ruumiilliset kaersimykset kuin se
+neuvottomuus, se epaeluottamus hyvaeaen ja Jumalaan, joita haenen taeytyy
+kokea naehdessaeaen syyttoemaesti haentae kiduttavien ihmisten julmuutta;
+hirmuinen oli noiden satojen aivan viattomien ihmisten haepaeiseminen ja
+kidutus ainoastaan sillae perustuksella, ettae oli paperille niin
+kirjoitettu; hirmuiset olivat nuo tylsistyneet vartijat, joiden
+tehtaevaenae oli heidaen omien veljiensae kiduttaminen ja jotka olivat
+vakuutetut olevansa hyvaessae ja taerkeaessae toimessa. Mutta hirmuisinta
+kaikesta oli haenen mielestaeaen tuo vanheneva ja terveydeltaeaen heikko,
+hyvaenluontoinen tirehtoeoeri, jonka oli erottaminen aeitiae pojasta, isaeae
+tyttaerestae, aivan samallaisia ihmisiae, kuin haen itse ja haenen lapsensa.
+
+"Mitae varten taemae kaikki?" kyseli itseltaeaen Nehljudof ja haenessae oli nyt
+noussut ylimmilleen tuo henkinen, fyysilliseksi muuttuva kuvotuksen
+tunne, jota haen oli aina vankilassa kokenut, eikae haen loeytaenyt
+vastausta.
+
+
+
+
+LVII.
+
+
+Seuraavana paeivaenae Nehljudof laeksi asianajajan luo ja ilmoitti taelle
+Menshofin asian, pyytaeen haentae puolustajaksi. Asianajaja kuunteli ja
+sanoi ottavansa jutun tarkastaaksensa, ja siinae tapauksessa ettae kaikki
+oli niinkuin Nehljudof oli puhunut, mikae oli hyvin luultavaa, lupasi
+ottaa jutun ajaaksensa ilman mitaeaen palkkiota. Nehljudof kertoi
+asianajajalle muun muassa noista 130:stae ihmisestae, jotka pidettiin
+vangittuina erehdyksen vuoksi, ja kysyi kestae taemae riippui, kuka oli
+syypaeae? Asianajaja oli hetkisen vaiti, naehtaevaesti haluten vastata
+taesmaellisesti.
+
+--Kukako on syyllinen? Ei kukaan,--sanoi haen paeaettaevaesti.--Jos valitatte
+yleiselle syyttaejaelle, syyttaeae taemae kuvernoeoeriae, jos valitatte
+kuvernoeoerille syyttaeae haen yleistae syyttaejaeae. Ei ole kukaan syyllinen.
+
+--Minae aijon heti laehteae Maslennikofin luo ja sanon haenelle.
+
+--No se nyt on kerrassaan hyoedytoentae,--sanoi asianajaja hymyillen.--Haen
+on taeydellinen,--ei suinkaan haen ole sukulainen eikae ystaevae?--luvalla
+sanoen, haen on taeydellinen poelkky, ja samassa viekas kettu, sika.
+
+Nehljudof muisti mitae Maslennikof oli puhunut asianajajasta, eikae
+vastannut mitaeaen, vaan ajoi Maslennikofin luo.
+
+Nehljudofilla oli Maslennikofille kaksi asiaa: pyytaeae Maslovan
+siirtaemistae sairashuoneeseen ja puhua noista 130:stae passittomasta,
+jotka syyttoemaesti pidettiin vankilassa. Niin vaikeata kuin haenen olikin
+anoa jotain ihmiseltae, jota haen ei kunnioittanut,--oli se kuitenkin
+ainoa keino, jolla saattoi paeaestae tarkoituksen perille, ja sen laepi oli
+siis meneminen.
+
+Laehestyessaeaen Maslennikofin taloa, naeki Nehljudof portaitten edessae
+useampia vaunuja: roskia, trilloja ja suljettuja vaunuja, ja haen muisti
+ettae juuri nyt oli Maslennikofin vaimon vastaanottopaeivae, joksi haentaekin
+oli sinne pyydetty. Nehljudofin ajaessa talon eteen seisoi yksi
+vaunuista paraadioven edessae ja lakeija, kokaardilla varustetussa
+hatussa ja peleriinissae, seisten--portaiden kynnyksellae auttoi vaunuihin
+naista, joka oli nostanut yloes laahustimensa ja paljastanut mustat,
+hienot nilkkansa tohveleineen. Odottavien ajopelien joukossa haen tunsi
+Kortshaginien suljetun landoon. Harmaapaeinen, punakasvoinen kuski nosti
+kunnioittavasti ja kohteliaasti hattuansa niinkuin erityisesti tutulle
+herralle. Ei ollut Nehljudof vielae ennaettaenyt kysyae ovenvartijalta missae
+Mihail Ivanovitsh (Maslennikof) oli, kun taemae jo itse naeyttaeytyi
+matonpeittaemillae rappusilla saattamassa hyvin ylhaeistae vierasta,
+semmoista, jota haen ei saattanut ainoastaan rappusten kaeaenteeseen, vaan
+ihan alas asti. Alastullessaan taemae ylhaeinen sotilaallinen vieras puhui
+ranskankielellae allegri-arpajaisista, jotka pantiin kaupungissa toimeen
+turvakotien hyvaeksi, lausuen arvelunsa, ettae taellaiset arpajaiset
+hankkivat hyoedyllistae toimintaa naisille: "heillae on hauska, ja rahoja
+karttuu!"
+
+--_Qu'lles s'amusent et que le bon Dieu les benisse_.
+
+--Ahaa, Nehljudof, hyvaeae paeivaeae. Eipae ole pitkaeaen aikaan teitae
+naekynyt,--tervehti haen Nehljudofia.--_Allez presenter vos devoirs a
+Madame_. Kortshaginit ovat myoeskin taeaellae. _Et Nadine Bukshevden. Toutes
+les jolies femmes de la ville_, sanoi haen hiukan kohottaen ja asettaen
+sotilaalliset olkapaeaensae sinellin alle, jota haenelle tarjosi haenen oma
+kultakalunoilla varustettu, mainio lakeijansa.--_Au revoir, mon
+cher_.--Haen kaetteli vielae kerran Maslennikofia.
+
+--No, kaeykaeaemmepae yloes, olen hyvin iloinen,--puhui Maslennikof
+haltioissaan, ottaen Nehljudofia kaesikynkaestae ja lihavuudestansa
+huolimatta nopeasti vieden haentae yloes. Maslennikof oli erittaein
+iloisessa mielentilassa, jonka oli synnyttaenyt ylhaeisen henkiloen haenelle
+osoittama huomio. Kaikki taemmoeinen huomaaminen saattoi Maslennikofin
+semmoiseen riemuun, johon joutuu saevyisae koiranen, kun isaentae sitae
+silittaeae ja ruoputtaa ja raapii korvien takaa. Se heiluttaa haentaeaensae,
+lyyhistyy kokoon, kiemurtelee, painaa alas korvansa ja piirtelee hurjia
+ympyroeitae. Samaan oli valmis Maslennikofkin. Haen ei huomannut
+Nehljudofin kasvojen totisuutta, ei kuunnellut haentae, vaan kiskoi
+vastustamattomasti vierashuoneeseen, niin ettae oli mahdoton kieltaeytyae,
+piti vaan tulla mukana.
+
+--Asiasta voimme puhua sitten, teen kaikki mitae tahdot,--sanoi
+Maslennikof kulkiessaan Nehljudofin kanssa salin laepi.--Ilmoittakaa
+kenraalinnalle, ettae ruhtinas Nehljudof,--sanoi haen ohimennen
+lakeijalle. Lakeija harppasi heidaen ohitsensa eteenpaein.--_Vous n'avez
+qu'a ordonner_. Mutta vaimoani on sinun vaelttaemaettae tapaaminen. Ilmankin
+jouduin vaelikaeteen kun en viime kerralla tuonut sinua.
+
+Lakeija oli jo ehtinyt ilmoittaa Nehljudofin tulon heidaen astuessaan
+vierashuoneeseen, ja Anna Ignatjevna, varakuvernoeoerska, kenraalinna,
+kuten haen itseaensae nimitti, kumartui hymystae loistaen Nehljudofia kohden
+hattujen ja paeiden takaa, jotka ympaeroeivaet haentae sohvan luona.
+Vierashuoneen toisessa paeaessae, teepoeydaen aeaeressae, istui rouvia ja seisoi
+sekae sotilas- ettae siviiliherroja, ja kuului herkeaemaetoen mies- ja
+naisaeaenten porina.
+
+--_Enfin_! Miksi ette tahdo meistae mitaeaen tietaeae? Millae olemme teitae
+loukanneet?
+
+Naeillae sanoilla, joiden oli ilmaiseminen haenen ja Nehljudofin vaelistae
+aivan olematonta tuttavallisuutta, vastaanotti Anna Ignatjevna
+sisaeaentullutta.
+
+--Tunnetteko toisianne? Oletteko tuttuja?--Rouva Belafskaja, Mihail
+Ivanovitsh Tshernof.--Istukaahan laehemmaeksi.
+
+--Missi, _venez donc a notre tuble, on vous apportera votre the_ ... ja
+... kaeaentyi haen Missin kanssa puhuneen upseerin puoleen, naehtaevaesti
+unohtaen haenen nimensae,--olkaa hyvae, tulkaa taenne. Suvaitsetteko teetae
+ruhtinas?
+
+--En ikinae voi myoentaeae, tyttoe ei voinut olla haeneen rakastunut.
+
+--Rakasti enemmaen torttuja.
+
+--Aina vaan tyhmiae sukkeluuksia,--puuttui nauraen puheeseen toinen
+nainen korkeassa hatussa, loistavana silkistae, kullasta ja jalokivistae.
+
+--_C'est exellent_--nuo voffelit, ja kuinka keveaet! Antakaahan vielae
+taenne.
+
+--Joko pian matkustatte?
+
+--Jo, viimeinen paeivae on kaesissae. Siksi tulimmekin kaeymaeaen.
+
+--Mikae ihana kevaet, kuinka suloista on nyt maalla.
+
+Missi oli hyvin kaunis hatussaan ja jonkinlaisessa tummanviiruisessa
+puvussaan joka ilman ainoatakaan poimua kiertyi haenen hoikan vartalonsa
+ympaeri aivan kuin haen olisi ollut taessae puvussa syntynytkin. Naehtyaeaen
+Nehljudofin haen punastui.
+
+--Minae kun luulin ettae olitte matkustanut,--sanoi haen Nehljudofille.
+
+--Melkeinpae olinkin,--sanoi Nehljudof--On asioita. Asialle olen taennekin
+tullut.
+
+--Kaeykaeaehaen toki mamman luona. Haen kovasti haluaa naehdae teitae,--sanoi
+Missi mutta tuntien valehtelevansa ja ettae Nehljudof sen naeki punastui
+vielae enemmaen.
+
+--Tuskinpa ennaetaen,--vastasi Nehljudof kuivasti, koettaen osoittaa ettei
+ollut huomannut toisen punastumista.
+
+Missi rypisti vihasesti otsaansa kohautti olkapaeitaeaen ja kaeaentyi komean
+upseerin puoleen, joka sukkelasti, otti haenen kaesistaeaen tyhjaen kupin ja
+kalistellen sapelillansa nojatuoleihin miehekkaeaesti vei sen toiselle
+poeydaelle.
+
+--Teidaenkin on vaelttaemaettae uhraaminen jotakin turvakodin hyvaeksi.
+
+--Minaepae en kieltaeydykaeaen mutta aijon lykaetae koko anteliaisuuteni
+arpajais-iltaan. Siellae sitten esiydyn koko loistossani.
+
+--No, saadaanpa naehdae,--kuului ilmeisesti teeskennelty naurun aeaeni.
+
+Vastaanottopaeivae onnistui loistavasti ja Anna Ignatjevna oli
+haltioissaan.
+
+--Minulle on Mika kertonut ettae tyoeskentelette vankiloissa. Minae voin
+hyvin ymmaertaeae sitae.--puhui haen Nehljudofille.--Mikalla (se oli haenen
+lihava miehensae, Maslennikof) voi olla mitae muita puutteellisuuksia
+tahansa, mutta tiedaette miten hyvaeluontoinen haen on. Kaikki nuo
+onnettomat vangit ovat haenen lapsiansa. Haen ei voi pitaeae heitae muuna.
+_Il est' d'une bonte_...
+
+Haen keskeytti lauseensa kun ei voinut loeytaeae sanoja, jotka olisivat
+ilmaisseet sen miehen _bonte_, jonka kaeskystae ihmisiae piestiin, ja
+kaeaentyi samassa hymyillen sisaeaentulevan vanhan, ryppyisen rouvan puoleen
+gredliinisissae nauhasissa.
+
+Puheltuansa niin paljon kuin oli tarpeellista ja niin joutavia asioita
+kuin sopivaisuuden saeaentoejen mukaan myoeskin oli tarpeellista, nousi
+Nehljudof ja tuli Maslennikofin luo.
+
+--No, teeppae hyvin, voisitko nyt kuulla minun asiani.
+
+--Vai niin! Mitae se olikaan? Mennaeaen taenne?
+
+He menivaet pieneen japanilaiseen kabinettiin ja istuivat ikkunan aeaereen.
+
+
+
+
+LVIII.
+
+
+--Ja nyt, _je suis a vous_. Haluatko polttaa? Mutta maltahan, kun emme
+taessae vaan taervelisi,--sanoi haen ja toi tuhka-astian.--No, annappas
+kuulua.
+
+--Minulla on sinulle kaksikin asiaa.
+
+--Vai niinkoe.
+
+Maslennikofin kasvot menivaet kuiviksi ja haluttomiksi. Kaikki jaeljet sen
+koirasen riemusta, jota isaentae oli korvain taa ruoputellut, katosivat
+kokonaan. Vierashuoneesta kuului aeaeniae taenne. Yksi naisaeaeni puhui:
+_jamais, jamais je ne croirai_, ja toisesta paeaestae kuului miesaeaeni, joka
+jotakin kertoi ja toistamistaan toisti: _la comtesse Voronzoff_ ja
+_Victor Apraksine_. Kolmannelta haaralta kuului puhe ja nauru yhtenae
+porinana. Maslennikof kuulosteli mitae vierashuoneessa tapahtui yhtaikaa
+kuunnellen myoeskin Nehljudofia.
+
+--Minun olisi taas puhuttava siitae naisesta.
+
+--Niin, siitae syyttoemaesti tuomitusta. Kyllae, kyllae.
+
+--Pyytaeisin, ettae haen siirrettaeisiin palvelijaksi sairashuoneeseen.
+Minulle sanottiin ettae se kaevisi paeinsae.
+
+Maslennikof puristi huulensa yhteen ja kaevi miettivaeiseksi.
+
+--Tuskinpa,--sanoi haen.--Mutta voinhan minae neuvotella asiasta ja
+huomenna saehkoeittaeae sinulle.
+
+--Minulle sanottiin siellae olevan paljon sairaita ja ettae apulaisista on
+puute.
+
+--Niinpae kyllae, niinpae kyllae. Kaikissa tapauksissa siis ilmoitan
+sinulle.
+
+--Tee nyt niin hyvin,--sanoi Nehljudof. Vierashuoneessa remahti yleinen
+ja melkein luonnolliselta kuuluva nauru.
+
+--Se on se Viktor aina,--sanoi Maslennikof hymyillen,--haen on tavattoman
+sukkela kun sille paeaelle sattuu.
+
+--Ja sitten vielae,--sanoi Nehljudof:--vankilassa istuu paraikaa 130
+ihmistae vaan siitae syystae, ettae heidaen passinsa ovat vanhentuneet. Heitae
+on pidetty taeaellae jo kuukauden ajan.
+
+Ja haen kertoi syyt, joiden nojalla he olivat vankilassa.
+
+--Kuinka olet saanut sen tietaeae?--kysyi Maslennikof muuttuen aekkiae
+levottoman ja tyytymaettoemaen naekoeiseksi.
+
+--Kaevin eraeaen syytetyn luona ja kaeytaevaessae minut piirittivaet nuo ihmiset
+ja rupesivat pyytaemaeaen...
+
+--Minkae syytetyn luona sinae kaevit?
+
+--Talonpojan, joka on viattomasti syytetty ja jolle hankin puolustajan.
+Mutta ei ole kysymys siitae. Onko mahdollista ettae noita syyttoemiae
+ihmisiae pidetaeaen vankilassa vaan sen nojalla, ettae heidaen passinsa ovat
+vanhentuneet ja...
+
+--Se asia kuuluu yleiselle syyttaejaelle,--keskeytti Maslennikof
+harmistuneena Nehljudofin.--Sinae aina sanot: "nopea ja oikeudenmukainen
+tuomioistuimemme". Syyttaejaen apulaisen tehtaevae on kaeydae vankilassa
+tarkastamassa kaersivaetkoe vangit rangaistusta lainmukaisesti. Mutta sen
+sijaan he vaan pelaavat skruuviansa.
+
+--Etkoe siis voi mitaeaen tehdae asiaan?--sanoi Nehljudof synkaesti, muistaen
+advokaatin ennustaneen ettae kuvernoeoeri tulisi syyttaemaeaen yleistae
+syyttaejaeae.
+
+--Ei, kyllaehaen minae teen. Minae otan heti selvaen asiasta.
+
+--Sitae pahempi haenelle. _C'est un souffre douleur_,--kuului
+vierashuoneesta naisaeaeni, joka oli naehtaevaesti aivan vaeliaepitaemaetoen siitae
+mitae puhui.
+
+--Sitae parempi, minae otan tuonkin, kuului toiselta puolelta leikkisae
+miesaeaeni, johon yhtae leikkisaesti nauraen vastasi nainen, tahtomatta
+antaa jotakin toiselle.
+
+--Ei, ei mistaeaen hinnasta,--puhui naisaeaeni.
+
+--Niinpae siis minae teen kaikki,--toisti Maslennikof sammuttaen
+paperossinsa valkoisella kaedellaeaen, jossa kimalteli turkoosikivi,--nyt
+laehtekaeaemme naisten luo.
+
+--Ja sitten vielae,--sanoi Nehljudof tulematta vierashuoneeseen ja
+pysaehtyen ovelle.--Minulle kerrottiin, ettae eilen rangaistiin vankilassa
+ihmisiae ruumiillisesti. Onko siinae peraeae?
+
+Maslennikof punastui.
+
+--Jassoo, siitaekoe sinae? Ei, _mon cher_, parasta olisi kieltaeae sinulta
+paeaesy, kaikkeen sinulla onkin asiata. Tule, tule, Annette kutsuu
+meitae,--sanoi haen ottaen Nehljudofia kaesikynkaestae ja ilmaisten taas
+samallaista elaevyyttae kuin ylhaeisen vieraan huomion johdosta; nyt siinae
+ei kuitenkaan ollut iloa, vaan levottomuutta.
+
+Nehljudof tempasi kaetensae irti ja kellekaeaen kumartamatta ja mitaeaen
+sanomatta kulki synkaen naekoeisenae laepi vierashuoneen, salin, ja ohi
+esille hypaehtaevien lakeijain tampuriin ja siitae kadulle.
+
+--Mikae haeneen tuli? Mitae sinae haenelle teit?--kysyi Annette mieheltaensae.
+
+--Taemaehaen on _a la francaise_, sanoi joku.
+
+--Mitae vielae, ei _a la francaise_, vaan _a la zoulou_,
+
+--No, aina haen on ollut sellainen.
+
+Joku nousi seisaalleen, joku saapui taloon ja niin alkoi kielitteleminen
+tavalliseen menoonsa: seura kaeytti hyvaeksensae Nehljudofin juttua
+sopivana keskusteluaineena taeksi paeivaeksi.
+
+Seuraavana paeivaenae Maslennikofin luona kaeynnin jaelkeen sai Nehljudof
+haeneltae paksulle, kiiltaevaelle, vaakunalla ja leimoilla varustetulle
+paperille, vankalla kaesialalla kirjoitetun kirjeen, jossa haen ilmoitti
+jo kirjoittaneensa vankilan laeaekaerille Maslovan siirtaemisestae
+sairashuoneeseen ja ettae haenen tahtonsa arvatenkin tulee taeytetyksi.
+Alle oli kirjoitettu: ystaevaesi ja "vanhempi toverisi", ja nimen alla oli
+kummallisen taidokkaasti tehty suuri ja voimakas kiehkura.
+
+--Poelloe!--ei malttanut Nehljudof olla sanomatta, erittaeinkin siksi ettae
+tuossa sanassa: "toveri", tuntui niinkuin Maslennikof olisi tuntenut
+alentuvansa kirjoittaessaan haenelle, s.o. vaikka toimitti siveellisesti
+kaikkein likaisinta ja haepeaellisintae virkaa, piti itseaensae mahtavana
+ihmisenae ja tahtoi, jollei nyt juuri imarrella haentae, niin tuolla
+toverinimityksellae ainakin osoittaa, ettei haen kuitenkaan liiaksi
+ylpeillyt omasta suuruudestansa.
+
+
+
+
+LIX.
+
+
+Kaikkein tavallisin ja enin levinnyt harhaluulo on se, ettae jokaisella
+ihmisellae on vaan omat maeaeraetyt ominaisuutensa, ettae ihminen on joko
+hyvae tai paha, viisas tai tyhmae, tarmokas tai veltto j.n.e. Ihmiset
+eivaet ole sellaiset. Ihmisestae voi sanoa, ettae haen on useammin hyvae kuin
+paha, useammin viisas kuin tyhmae, useammin tarmokas kuin veltto, ja
+paeinvastoin; mutta vaeaerin sanomme, jos sanomme yhtae ihmistae hyvaeksi
+taikka viisaaksi ja toista pahaksi taikka tyhmaeksi. Ja kuitenkin me aina
+naein eroitamme ihmiset. Taemae on vaeaerin. Ihmiset ovat niinkuin virrat:
+vesi on kaikissa yhtaelaeinen ja kaikkialla sama, mutta jokainen joki on
+milloin kapea, milloin nopea, milloin leveae, milloin hidas, milloin
+puhdas, milloin kylmae, milloin mutainen, milloin laemmin. Niin
+ihmisetkin. Jokaisessa ihmisessae on kaikkien inhimillisten
+ominaisuuksien idut, haen vaan ilmaisee joskus naeitae joskus noita, usein
+haen ei ole ollenkaan itsensae naekoeinen, ja kuitenkin haen pysyy yhtenae ja
+samana itsenae. Muutamilla ihmisillae naemaet ylimenot tapahtuvat hyvin
+jyrkaesti. Ja semmoisiin kuului Nehljudof. Naemaet ylimenot tapahtuivat
+haenessae sekae ruumiillisista ettae henkisistae syistae. Ja semmoinen ylimeno
+tapahtui haenessae nytkin.
+
+Se uudistumisen ylevae riemu, jota haen tunsi oikeudenkaeynnin jaelkeen ja
+naehtyaensae ensi kerran Katjushaa, haevisi kokonaan ja vaihtui viimeisen
+tapaamisen jaelkeen kauhuun jopa inhoon taetae vastaan. Haen oli tosin
+paeaettaenyt olla jaettaemaettae Katjushaa, olla luopumatta avioliiton
+aikeista, jos Katjusha vaan itse tahtoi, mutta se oli haenelle vaikeata
+ja tuskallista.
+
+Seuraavana paeivaenae haenen kaeyntinsae jaelkeen Maslennikofin luona haen laeksi
+jaelleen vankilaan tavatakseen Katjushaa.
+
+Tirehtoeoeri antoi luvan tavata, vaan ei konttorissa eikae
+neuvotteluhuoneessa, vaan naisten vierashuoneessa. Huolimatta
+hyvaesydaemmisyydestaeaen oli tirehtoeoeri taellae kertaa entistae jaeykempi
+Nehljudofia kohtaan; se oli naehtaevaesti seuraus keskustelusta
+Maslennikofin kanssa, oli kai tullut kaesky noudattaa suurempaa
+varovaisuutta taemaen kaeymaevieraan kanssa.
+
+--Tavata kaey paeinsae,--sanoi haen,--mutta mitae rahoihin tulee, niin--kuten
+olen pyytaenyt ... mitae taas haenen siirtaemiseensae sairaalaan tulee, josta
+haenen ylhaeisyytensae kirjoitti, niin se kaey paeinsae, ja laeaekaerikin on
+suostuvainen. Maslova ei ole vaan itse suostuvainen, haen sanoo: vielae
+minae noiden rupinaamojen pottuja rupeisin kantamaan... Tiedaettekoes
+ruhtinas, ne on sitae lajia ihmisiae,--lisaesi haen.
+
+Nehljudof ei vastannut mitaeaen, vaan pyysi paeaestae tapaamaan. Tirehtoeoeri
+laehetti vartijan ja Nehljudof tuli taemaen kanssa naisosaston tyhjaeaen
+vierashuoneeseen.
+
+Maslova oli jo siellae ja ilmestyi hiljaisena ja arkana verkon takaa. Haen
+tuli ihan laehelle Nehljudofia ja katsoen haenen ohitsensa sanoi hiljaa:
+
+--Antakaa minulle anteeksi, Dmitrij Ivanovitsh, minae puhuin paljon pahaa
+toispaeivaenae.
+
+--Eihaen minun ole anteeksi antaminen teille...--alkoi jo Nehljudof.
+
+--Vaan kuitenkin, jaettaekaeae te minut, lisaesi haen ja haenen kauheasti
+kieroon menneistae silmistae, joilla haen katsahti Nehljudofiin, luki
+Nehljudof jaelleen kiihkeaen ja vihaisen ilmeen.
+
+--Miksi minun olisi jaettaeminen teidaet?
+
+--Muuten vaan.
+
+--Miksi niin?
+
+Nehljudofista naeytti ettae haen katsahti haeneen taas samalla vihasella
+katseella.
+
+--No kuulkaa sitten, sanoi Katjusha.--Teidaen taeytyy jaettaeae minut, sen
+minae sanon todenperaestae. Minae en voi. Jaettaekaeae se kokonaan,--sanoi haen
+vapisevin huulin ja vaikeni.--Niin se on. Ennen menen vaikka hirteen.
+
+Nehljudof tunsi, ettae taessae Katjushan kiellossa oli inhoa haentae vastaan,
+sovittamatonta loukkaantumusta, mutta oli myoeskin jotain muuta,--hyvaeae
+ja taerkeaetae. Naemaet sanat, joilla Katjusha, aivan rauhallisessa
+mielentilassa uudisti entisen kieltonsa, karkoitti Nehljudofin
+sydaemmestae yhdellae kertaa kaikki epaeilykset ja palautti entiseen
+totiseen, juhlalliseen ja hellaan suhteeseen Katjushaan.
+
+--Katjusha, niinkuin olen ennen sanonut, niin sanon nytkin,--lausui
+Nehljudof erityisen totisesti.--Minae pyydaen sinua vaimokseni. Jos sinae
+et tahdo, ja niin kauvan kun et tahdo, minae tulen kuitenkin olemaan
+siellae missae sinae olet, ja matkustan sinne minne sinae viedaeaen.
+
+--Se on teidaen asianne, minae en rupea enempaeae puhumaan,--sanoi haen,--ja
+haenen huulensa rupesivat taas vapisemaan.
+
+Nehljudof oli myoeskin vaiti, tuntien itsensae voimattomaksi puhumaan.
+
+--Laehden nyt maalle, ja matkustan sitten Pietariin,--sanoi haen, vihdoin
+selviytyen.--Rupean puuhaamaan teidaen, meidaen asiaamme, ja jos Jumala
+suo, tulee tuomio kumotuksi.
+
+--Vaikkei tulisikaan, se on sama. Jos en taemaen, niin muun vuoksi olen
+sen ansainnut...--sanoi Katjusha ja Nehljudof naeki kuinka kovasti haenen
+piti ponnistaa voimiansa pidaettaeaekseen kyyneleitae.
+
+--Mitenkaes, naeittekoe Menshofia? kysyi Katjusha aekkiae peittaeaekseen
+liikutustaan.--Eikoes se ole totta ettae he ovat syyttoemaet?
+
+--Kyllae, luullakseni.
+
+--Semmoinen mainio mummo,--sanoi Katjusha. Nehljudof kertoi haenelle
+kaikki mitae oli Menshofilta kuullut, ja kysyi eikoe Katjusha jotain
+tarvitsisi; haen ei sanonut tarvitsevansa mitaeaen.
+
+Taas he olivat vaehaen aikaa vaiti.
+
+--No, ja siitae lasaretista sitten,--sanoi Katjusha aekkiae, vilkaisten
+haeneen kierolla katseellaan--jos te tahdotte, niin minae suostun, enkae
+myoeskaeaen enaeae juo...
+
+Nehljudof katsahti haentae vaieten silmiin. Katjushan silmaet hymyilivaet.
+
+--Se on erittaein hyvae,--sai Nehljudof vaan sanotuksi ja jaetti haenelle
+hyvaesti.
+
+"Niin, niin, haen on aivan toinen ihminen!" ajatteli Nehljudof, kokien
+entisten epaeilyksien jaelkeen aivan uutta, ennen koskaan tuntematonta
+vakaumusta rakkauden voittamattomuuteen.
+
+Palattuaan taemaen tapahtuman jaelkeen omaan haisevaan koppiinsa, riisui
+Maslova mekkonsa ja istui paikallensa lavitsalle laskien kaedet polvien
+paeaelle. Kopissa ei ollut muita kuin: keuhkotautinen Vladimirskaja
+rintalapsen kanssa, mummo Menshova ja ratavahti kahden lapsen kanssa.
+Lukkarin tytaer oli eilen mielisairaaksi katsottuna laehetetty
+lasarettiin. Kaikki muut naiset olivat pyykinpesussa. Mummo makasi
+nukkuen lavitsalla; lapset olivat kaeytaevaessae, jonne ovi oli auki.
+Vladimirskaja lapsinensa ja ratavahti sukkansa kanssa, joita haen nopein
+sormin herkeaemaettae kutoi, tulivat Maslovan luo.
+
+--No, tapasitteko toisianne?--kysyivaet he.
+
+Vastaamatta mitaeaen istui Maslova korkealla lavitsalla, heilutellen
+jalkojansa, jotka eivaet ylettyneet permantoon.
+
+--Mitaes turhia poraat?--sanoi ratavahti.--Katso vaan ettet rupee
+suremaan. Voi sinua, Katjusha. No!--sanoi haen nopeasti liikutellen
+sormiansa.
+
+Maslova ei vastannut mitaeaen.
+
+--Meikaelaeiset ovat pyykillae. Sanotaan ettae olivat saaneet paljon
+antimia,--sanoi Vladimirskaja.
+
+--Finashka!--huusi ratavahti oveen,--minne se poika raeppaenae taas on
+juossut.
+
+Ja haen pisti puikon keraen ja sukan laepi, ja meni kaeytaevaeaen.
+
+Samassa kuului kaeytaevaestae askeleita ja naisaeaeniae ja kopin asukkaat
+tulivat sisaelle vankikengaet paljaissa jaloissa, jokaisella vehnaenen
+kaedessae, muutamilla kaksikin. Fedosja tuli kohta Maslovan luo.
+
+--Mitaes nyt, onko kaeynyt hullusti?--kysyi Fedosja katsellen
+ystaevaellisesti Maslovaa kirkkailla sinisillae silmillaeaen. Taessae on meille
+teeksi,--ja haen alkoi asetella vehnaesiae hyllylle.
+
+--Jokohan olisi jaettaenyt naimistuumat?--sanoi Korabljova.
+
+--Ei, ei ole jaettaenyt, vaan minae en tahdo,--sanoi Maslova.
+
+--Siinae sitae on tyhmaeae!--sanoi Korabljova bassoaeaenellaeaen.
+
+--No jos ei eletae yhdessae, hittoako siitae naimisesta,--sanoi Fedosja.
+
+--Seuraapa sinunkin miehesi sinua,--sanoi ratavahti.
+
+--Mepae olemmekin laillisesti vihityt, sanoi Fedosja.--Mutta miksi haen
+menisi vihille kun ei mennae yhteen.
+
+--Poelloe! Miksi? Jos haen menee vihille niin kullalla haen tuon puettaa.
+
+--Haen sanoi: vaikka sinut minne veisivaet, minae tulen sinun mukanasi,--
+sanoi Maslova.--Jos laehtee, niin laehtee, jollei, niin en minae rupea
+pyytaemaeaen.
+
+--Nyt haen laehtee Pietariin puuhaamaan. Siellae ovat kaikki ministerit
+haenen sukujansa,--jatkoi Maslova,--mutta en minae sittenkaeaen tarvitse
+haentae.
+
+--Tietty se!--suostui Korabljova aekkiae, selaillessaan saekkiaensae,
+naehtaevaesti muuta ajatellen.--Ottaisimmeko lasin viiniae?
+
+--En minae vaelitae.--Juokaa te.
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Ylosnousemus I, by Leo Tolstoi
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YLOSNOUSEMUS I ***
+
+***** This file should be named 12379.txt or 12379.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/2/3/7/12379/
+
+Produced by Miranda van de Heijning, Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen
+and PG Distributed Proofreaders
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's
+eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII,
+compressed (zipped), HTML and others.
+
+Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over
+the old filename and etext number.  The replaced older file is renamed.
+VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving
+new filenames and etext numbers.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000,
+are filed in directories based on their release date.  If you want to
+download any of these eBooks directly, rather than using the regular
+search system you may utilize the following addresses and just
+download by the etext year.
+
+     https://www.gutenberg.org/etext06
+
+    (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99,
+     98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90)
+
+EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are
+filed in a different way.  The year of a release date is no longer part
+of the directory path.  The path is based on the etext number (which is
+identical to the filename).  The path to the file is made up of single
+digits corresponding to all but the last digit in the filename.  For
+example an eBook of filename 10234 would be found at:
+
+     https://www.gutenberg.org/1/0/2/3/10234
+
+or filename 24689 would be found at:
+     https://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24689
+
+An alternative method of locating eBooks:
+     https://www.gutenberg.org/GUTINDEX.ALL
+
+
diff --git a/old/12379.zip b/old/12379.zip
new file mode 100644
index 0000000..4e637b3
--- /dev/null
+++ b/old/12379.zip