path: root/old/12182.txt

The Project Gutenberg EBook of Veneh'ojalaiset, by Arvid Jaernefelt

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org


Title: Veneh'ojalaiset

Author: Arvid Jaernefelt

Release Date: April 27, 2004 [EBook #12182]

Language: Finnish

Character set encoding: ASCII

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VENEH'OJALAISET ***




Produced by Distributed Proofreaders Europe, http://dp.rastko.net






VENEH'OJALAISET

Kirj.

Arvid Jaernefelt


1909




ENSIMAeINEN OSA




1.


Laentisen Haemeen sydaenmailla, vesien takana, asuskelee hajallansa
veneh'ojalaisia. Ne tunnetaan kaikki pitkistae kaesivarsistaan, kieroista
saeaeristae, ulkonevista poskiluista ja isosta paeaen takaraivosta, joka aina
toeroettaeae paeaehinettae ulompana, minkaeaen tavallisen lippalakin tai edes
huopalakinkaan voimatta sitae suojaansa kaesittaeae.

Monet sanoivat heitae naehdessaeaen: kuinka he ovat muodottomia! Ovatko
ihmisen poskiluut rakennetut vaan virnistystae varten, jotta haen niiden
avulla saisi silmaensae suojaan hankien haeikaeisyltae? Onko ihminen luotu
pelkaeksi maan tonkijaksi? Onko tarkotus, ettae haenen kaesivartensa
pikemmin maahan ulottuakseen kasvaisivat polviin asti, kaemmenet
tuommoisiksi lapioiksi laajenisivat, ja jalat menisivaet koukkuisiksi?
Onko myoes tarkotus, ettae haenen paeaekallonsa takaraivo noin mahdottomasti
paisuisi? Mikae muodoton moukka! Mikae kollo!

Mutta taemae on vaeaerae tuomio. Sillae mainitut ruumiinviat ja muodottomuudet
ovat jaerjestaensae veneh'ojalaisten suurista ansioista peraeisin. Mitae
erityisesti tuohon heidaen merkillisimpaeaen ominaisuuteensa eli paeaen
suureen takaraivoon tulee, josta heitae tyhmiksi tuomitaan, niin ovathan
peraeaivot muistokyvyn ja perinnoellisen viisauden saeilytyspaikkana.
Senvuoksi, jos takaraivo rupeaa ylenmaeaerin paisumaan, ei se tarvitse
todistaa muuta kuin ettae taemae viisaus ei ole voinut loeytaeae luonnollista
laskua ympaeristoeaensae hedelmoeittaeaekseen, koska ihminen on ihmeellisten
olojen ja vaiheiden pakotuksesta asettunut korpeen elaemaeaen, erilleen
muiden ihmisten kyliltae ja haenen lapsensa ja lapsenlapsensa,
taeysi-ikaeisiksi kerittyaensae, eivaet jaeae isaeinsae asunnoille, vaan yhae
syvempiin korpiin painuvat.

Oliko heissae siis joku erikoinen roturakkaus korpeen? Tai kammo
ihmisyhteyteen?

Silloinpa olisikin voinut sanoa heitae tyhmiksi, sillae totisesti on se
ihminen tyhmae, joka erakoksi eriytyy, kun haenen paeaensae kaikki
Vaeinaemoeisen viisaudet sisaeltaeisi.

Mutta seuraavasta naekee, ettae veneh'ojalaisten koko elaemaentaistelu onkin
paeinvastoin ollut pelkkaeae kovaa ja turhaa taistelua juuri korpeen
ajautumista vastaan.

Paholaisen elkeet kuuluvat olleen perimmaeisenae syynae siihen, ettae
veneh'ojalaisten hurskas suku joutui kylaestae hajallensa. Sillae ei alusta
niin ollut, vaan taemae suku oli muinoin kauneudestaan, viisaudestaan ja
taidostaan maan kuulu. Paholainen vihasi heitae sammumattomasti heidaen
hurskautensa ja lujan kylaeyhteytensae vuoksi. Kaikkialla muualla aina
joku tarttui haenen pauloihinsa, mutta kun haen nuottansa Veneh'ojan yli
heitti, luvaten suuria rikkauksia sille, joka haenen palvelukseensa
erkanisi, ja veti nuotan maalle, ei siinae koskaan yhtaekaeaen Veneh'ojan
miestae ollut.

Silloin pukeutui paholainen hienoksi neuvosherraksi, meni kuninkaan
puheille ja sanoi: Teidaen Majesteettinne, minae olin valtakunnassanne
matkoilla tarkastellakseni onko kaikki niinkuin olla pitaeae, ja tultuani
Veneh'ojan kylaeaen huomasin, ettae sen miehet olivat suuria ja naiset ylen
kauniita, mutta Teidaen Majesteetistanne ei siellae kukaan tiennyt yhtaeaen
mitaeaen.

Koska neuvosherra naemae sanonut oli, muuttui kuninkaan hahmo ja haen
kysyi: Ketae he siis tottelevat ja ketae he kunnioittavat?

Paholainen sanoi: Yksi heillae on viisauden ja laulun kuningas, jota
sanovat Veneh'ojan Heikiksi, sitae he kaikki kuuntelevat.

Ja valtakunnan herra sanoi: Kaeske kaikki, joilla viisauden lahjaa ja
laulun aeaentae on taenne minun kaupunkiini; taeaellae he laulelkoot ja minae
olen heitae palkitseva itsekutakin ansionsa mukaan. Mutta ettae se
Veneh'ojan Heikki on itsensae kuninkaaksi tehnyt, hakkautan minae haeneltae
paeaen.

Neuvosherra sanoi: Sata Heikkiae nousisi sijalle ja viimeinen villitys
tulisi ensimaeistae pahemmaksi.

Ja taemaen kuultuansa kuningas tuli surulliseksi ja sanoi: Siksi sinae olet
neuvosherra ettae sinae neuvon tietaeisit, mutta et sinae mitaeaen keksi.

Ja neuvosherra sanoi: anna minulle kolme valtaa, jotka ovat jakajan
valta, sovittajan valta ja kieltaejaen valta, ja minae sinulle sen kylaen
hajotan niin ettei veneh'ojalaisista koskaan enaeae kahta tai kolmea
yhteen tule.

Ja naemae kolme valtaa kuninkaalta saatuansa paholainen pukeutui
maamittariksi, ja meni Veneh'ojaan. Mutta Veneh'ojan nuoriso oli kylaen
keinulla. Koska he siis keinun pysaeyttivaet, sanoi maamittari: olen
kuninkaalta laehetetty teille maita jakamaan, ettae jokaisella olisi
omansa. Ja suuri riemu nousi nuorten joukossa, jotka eivaet uskoneet
pirua olevan. Mutta vanhat, jotka uskoivat pirun olevan, katsoivat
karsaasti maamittariin ja sanoivat: emme tahdo jakaa, vaan elaemme koko
kylae yhtenae pesaenae niinkuin taehaen asti. Taemaen kuultuansa nuoret
huusivat: kuningas lupaa meille maat omiksemme! Ja suuri riita nousi
vanhojen ja nuorten vaelille. Mutta kun riita oli ylimmillaeaen, pukeutui
paholainen tuomarin pukuun ja tuli Veneh'ojaan ja sanoi: minun
kuninkaani on rauhaa rakastava mies eikae haen salli riideltaevaen, vaan on
minun laehettaenyt sovittajaksi teidaen vaelillenne.--Ja avasi lakikirjan ja
luki: Olkoon valta sen, joka jakaa tahtoo. Ja vahvisti maamittarin jaon
antaen kiinnekirjat itsekullekin ja tuomiten jokaisen muuttamaan
riitaisesta kylaestae hajalleen, kunkin omille maillensa. Mutta ettei
heille tulisi erakkoina ikaevae opetti paholainen heille viinankeiton.

Naein hajosi Veneh'ojan kylae ja naein joutui Veneh'ojan Heikki
rintaperillisineen takamaille, vaikka haen oli taehaen asti kylaen
johtomiehenae ollut, vaikka oli viisaudestaan ja hurskaudestaan kuulu ja
oli kaikkea ihmisyhteyttae rakastaen aina ollut emaekylaen yhdistaevaenae
siteenae.

Taemaen isonjaon suoritettuansa paholainen muutti sihteeriksi kauppalaan.
Sillae ei haen vielae uskonut sitoneensa Veneh'ojan Heikkiae.

Kului muutamia vuosikymmeniae ja Heikin maat olivatkin kuokittuina,
kannot juurinensa pengottuina, ojat kaivettuina.

Jakamattomille takamaille oli Veneh'ojan Heikin ympaerille uusi kylae
syntynyt, pojat kasvaneet ja menneet naimisiin, tyttaeret tuoneet kylaeaen
kotivaevyjae. Ja Heikin peraeaivot, jotka korpielaemaessae, luonnollisen
laskun puutteessa, olivat ruvenneet arveluttavasti paeaen takaraivoa
paisuttamaan, pysaehtyivaet vaehitellen kasvussaan, kun haenen perinnoellinen
viisautensa ja mahdoton muistinsa alkoi jaelleen loeytaeae hedelmoeittaevaeae
vaikutusalaa ihmisyhteydessae.

Eleli siis yhteisessae kylaekunnassa taas Veneh'ojan Heikin rintasuku. Ja
he tekivaet keskenaensae perinnoenjakoja vaan lain sakkoja vaelttaeaeksensae.
Mutta toista haaraa heistae sanottiin nyt Tyrvaennaeisiksi, joiden isae oli
naapurikylaestae ensimaeisenae kotivaevynae taehaen uuteen Veneh'ojan kylaeaen
tullut. Ja kun Tyrvaentaeinen rupesi miniaensae perintoeosaa erilleen
vaatimaan, eivaet he antaneet asian mennae lakiin, vaan sopivat haenen
kanssaan niin ettae ositus- ja lohkokustannusten vaelttaemiseksi vaevy otti
emaetilan omiin nimiinsae, mutta Heikki poikinensa asettui lain edessae
niinkuin haenen perinnoelliseksi vuokramieheksensae.

Naein elettiin laehemmaes puoli vuosisataa, kunnes tapahtui kummallinen
selkkaus. Vanhin Tyrvaentaeis-vainajan pojista, toivoen suuria rikkauksia,
moei itsensae paholaisen palvelukseen. Sanottiin haenen tehneen haavan
kaeteensae, vuodattaneen omaa vertaan korpin sulkaan ja kirjottaneen taellae
nimensae paperille, jonka oli vienyt sen suuren Hiidenkiven alle, missae
vanhan Veneh'ojan kylaen jaettujen talojen rajat kaeyvaet yhteen.

Paholainen ei ollut kuitenkaan naeyttaeytynyt, vaan oli antanut
Tyrvaentaeiselle kaeskyjaensae viattomien ihmisten suulla.

Niinpae kerran kauppalan torilla Tyrvaentaeinen hevosta myydessaeaen oli
kuullut takaansa jonkun sanovan: "haasta se kaeraejille"; mutta kun haen
taaksensa katsahti ei siellae ketaeaen ollut ja haen sillae hetkellae ymmaersi
noiden sanojen tulleen paholaisen suusta. Tyrvaentaeinen mietti paeaensae
puhki mitae olisi paholaisen kaeskyn johdosta tekeminen, ketae haastettava
kaeraejille ja minkae syyn varjolla. Kolme paeivaeae haen maleksi kauppalan
katuja, vaikka markkinat olivat jo toisena paeaettyneet ja kadut
tyhjenneet. Neljaentenae paeivaenae juoksi muutamasta portista kaksi aemmaeae
haenen ohitsensa, joista toinen sanoi toiselle: "kolkuta sihteerin
ovelle". Ja koska Tyrvaentaeinen taaksensa katsahti olivat he kulman taa
menneet eikae ketaeaen naekynyt. Piru voi olla yhtae lailla hameessakin,
ajatteli haen ja kaeaentyi oikopaeaetae siitae portista pihalle; eikae sydaen
ehtinyt pampatuksellaan haentae herpaista ennenkuin haen oli jo
koputtamassa sihteerin kyoekinovelle. Sieltae neuvottiin valkosen salin
laepitse kilisevaen kynttilaekruunun alitse peraekamariin, missae istui
keinuskellen pieni mies, pitkae piippu hampaissa, punanen nokka
savuisissa parroissa, mutta muu paeae kumotti kaljuna ja kelmeaenae; sarven
alkuja naekyi siellae taeaellae paeaekallossa. Tyrvaentaeinen tiesi nyt visusti,
ettae haenen edessaeaen oli pirujen paeaepappa itse.

Sihteeri alkoi kysellae ja tiuskia ja, kun ei paeaessyt muka millaeaen
puheilla Tyrvaentaeisen asiasta perille, oli vihdoin suutuksissaan
ajavinaan ulos. Vasta ovessa kysyi nimeae. Tyrvaentaeinen antoi nyt
neuvotun merkin, koskettaen toisella kaedellae niskaansa ja toisella
kantapaeaetaensae. Silloin sihteeri rykaesi, meni poeydaen aeaereen ja paiskasi
auki suuren kirjan. Ja koska haen oli aikansa kirjan lehtiae kaeaennellyt,
nosti haen katseensa Tyrvaentaeiseen.--Ketae sinae aijot kaeraejille
haastaa?--Olkoon vaikka sen vanhan Veneh'ojan Heikin, sanoi Tyrvaentaeinen
pelaeten sihteerin muutoin haenen niskaansa lentaevaen.--Mutta sihteeri ei
ollut Veneh'ojan Heikistae tietaevinaeaen ja kysyi viattomasti: Kuka on
Veneh'ojan Heikki?--Naapuri.--Mikae talon nimi?--Tyrvaentaeinen selitti
Veneh'ojan Heikin omistavan kahdeksan yhdeksaennestae samaa Veneh'ojan
emaetaloa, josta Tyrvaentaeisellae oli yksi yhdeksaennes. Taas katsoi
sihteeri kirjaansa ja taas nosti silmaensae Tyrvaentaeiseen, sanoen: Sinulla
naekyy kuitenkin olevan kiinnekirja koko taloon.--Taitaa se olla muorin
kirstussa.--Millae paperilla Veneh'oja viljelee?--Liekoe sillae
papereita.--Nyt istui sihteeri poeytaensae aeaereen ja kirjotti, ja koska haen
siitae jaelleen nousi, kaeski haen todistajiksi kaksi vierasta miestae ja
Tyrvaentaeinen piirsi nimensae paperiin. Vaelikirja oli tehty sellainen,
ettae Tyrvaentaeinen lupasi sihteerille puolet kaikesta siitae mitae
kaeraejillae haenen hyvaekseen mahdollisesti voitetaan. Naein Tyrvaentaeinen oli
toisen kerran piirtaenyt nimensae pirun papereihin.

Mutta ei kaksi kolmetta mene.

Veneh'ojan Heikki sai haasteen talvikaeraejille ja tuomittiin
muuttamaan maaltansa, koska ei ollut niiden omistaja eikae osannut
viljelysoikeuttansa millaeaen paperilla tukea. Asian oikeudessa paeaetyttyae
kutsui sihteeri Tyrvaentaeisen sivukamariin ja sanoi:--Sinae olet
voittanut.--Veti esiin valmiin velkakirjan ja sanoi: Kirjotas nyt
tuohon. Ja niin kirjotti Tyrvaentaeinen kolmannen kerran nimensae pirun
paperiin.

Veneh'ojan Heikki ei paljonkaan naeistae taellaisista tuomioista
ymmaertaenyt, ajatteli, ettae ne on vaan niitae lain vaelttaemaettoemiae
temppuja, joilla tahtovat ehkae pakottaa haentae tilusten
lohkomiskustannuksiin. Eikae liioin Tyrvaentaeinen uskaltanut kylaessae
mitaeaen muutoksia esitellae tuomion johdosta, jonka merkitystae ei haenkaeaen
ymmaertaenyt. Ja ajatteli jo peruuttaa koko liittonsa paholaisen kanssa.

Mutta jonkun kuukauden kuluttua siitae kuin tuomio oli saanut lainvoiman
ilmestyi vallesmanni ajaen Tyrvaentaeisen taloon ja rupesi maksettavaksi
joutuneen velkakirjan nojalla vaatimaan sihteerin palkkaa, joka teki
monta sataa riikin talaria.

Silloin asiasta vasta tosi tuli. Tyrvaentaeinen ei paeaessyt paholaiselta
puuhun eikae kantoon. Sihteerille rahoja hankkiakseen haen nyt kiristi
veneh'ojalaisia joko maksamaan vuotuisia verorahoja, niinkuin olisivat
haenen torppareitaan olleet, tai sitten jaettaemaeaen maansa haenen
myytaevaekseen. Ja ne riitaisuudet, jotka ennen isojako oli synnyttaenyt,
olivat pelkkaeae pienten pilpatusta niiden temmellysten rinnalla, jotka
nyt alkoivat tyrvaennaeisten ja veneh'ojalaisten vaelillae.

Vaehaeltaepae oli mennae veneh'ojalaisten omassakin keskuudessa kaikki vaelit
rikki, sillae toiset tahtoivat panna kovan kovaa vastaan, nostaa tappelun
tyrvaennaeisiae vastaan ja lyoedae kuoliaaksi, toiset taas panna alulle uudet
kaeraejaet ja sitten suostuttaa Tyrvaentaeisen maksamalla puolet sihteerin
palkasta.

Ainoastaan vanha Veneh'ojan Heikki itse ei malttiansa menettaenyt, vaan
pysyi hurskaudessaan yhtae jaeykkaenae.--Ei tehdae kumpaakaan, puhui haen
nuorille,--ei tapeta Tyrvaentaeistae eikae liioin haenelle veroa makseta.
Nurkumatta ottakaamme vastaan Herran vitsaus.--Ja niin suuri oli Heikin
vaikutusvoima, ettae haen tyynnytti enimmaen osan laumaansa, kaeraejoeimiset
keskeytettiin ja siirryttiin uusiin korpiin. Ainoastaan harva perhekunta
noeyrtyi Tyrvaentaeisen torppareiksi, ja jokunen tappelupukari vallesmannin
rautoihin.

Ne maat, joille vanhaa Heikkiae seuranneet veneh'ojalaiset nyt karjoineen
ja irtaimistoinensa muuttivat, olivat suureen sukutilaan kuuluvia
autioiksi jaeaeneitae torppia muiden hajallaan olevien asuttujen koeyhaein ja
raensistyneiden torppain seassa. Kartanon herra paeaesti veneh'ojalaiset
sinne valtoinansa myllertaemaeaen. Lupasi autiotorppien maita viljellae ja
metsiae rakennuksiin ja kotitarpeiksi vapaasti kaeyttaeae, eikae verojakaan
sanonut toistaiseksi vaativansa. Kymmeneen vuoteen ei kaeynyt
katsomassakaan. Ja jo alkoi vanha Veneh'oja jaelleen tuntea iloa
sydaemmessaeaen. Taas oli Veneh'ojan miesten sitkeae tarmo ja heidaen
naistensa voimakas hedelmaellisyys tehnyt tehtaevaensae. Kylaeinen yhteisyys
alkoi jaelleen syntyae. Vieraatkin torpat elpyivaet taestae eloisasta
naapuruudesta, yhtyen samaan kylaekuntaan. Hajoavat seinaet poenkitettiin,
uudet hirret alkoivat paistaa lahojen paikalta, ja missae vallan uudet
pirtit laitettiin, siellae ne laitettiin pitkaet ja iloiset, ettae koolle
mahtui muutakin kuin vaan oman talon vaekeae.

Yhdentenaetoista vuotena eksyi kartanon herra metsaestysretkeltaensae
veneh'ojalaisten uuteen kylaeaen eikae voinut uskoa silmiaensae. Haenen
mielensae ilahtui niinkuin sen, joka aekkiae huomaa olevansa rikkaampi kuin
luulikaan. Sillae missae haen muisti ennen olleen vaivaisia toellejae ja
hajanaisia peltotilkkuja korpiraemeikkoejen erottamina, siellae nyt pitkaet
yhtenaeiset sarat tyoensivaet tieltaeaen metsaenrintaa ja iloiset kylaekujat
luikertelivat taloista taloihin. Kaikki oli kuin jaettilaeiskaeden luomaa.
Missae nurmi oli kaeaennettynae, siellae oli aura viiltaenyt nurin kyynaeraen
paksulta pohjasoraa ja juuria. Missae suota oli perattuna, siellae ojat
olivat sylen syvyisiksi luotu, siellae yksi ainoa kuokan irrottama
kokkare olisi kokonaisen talvikuorman taeyttaenyt, siellae kannot ja juuret
kohosivat talon korkuisiin laejiin. Ja ihmeellinen, muusta maailmasta
tietaemaetoen, sisaeaenpaein kaeaentynyt vapaa suunnitelma tuntui kaikkialla,
ikaeaenkuin kaikki olisi ollut yhden ainoan, jaerkevaen miehen luomaa.

Kartanon herra oli tullut ratsain. Mutta haenen vieressaensae ratsasti
voudiksi pukeutunut paholainen.

--Merkillistae! Merkillistae! sanoi kartanon herra ihastellen peltoja ja
ymmaertaemaettae mikae se taemaen ihastuksen ohella pyrki haenen mieltaensae
samalla niin painostamaan.

Taemae metsaekulma taeaellae kuunteli ikaeaenkuin jotakin omaa keskustansa,
viisasta, vapaata, sille rakasta, ja kopeassa itsenaeisyydessaeaen ei
naeyttaenyt tietaevaen mistaeaen suuremmasta maailmasta. Se aersytti ja
kuitenkin tahtoi mieli siihen kaihoten rakastua.

Kaksi nuorta, ylen muodokasta naista, toisella raskaasti heilahteleva
punainen alushame, tuli pellon piennarta. Kiipesivaet kuja-aidan yli,
katsahtivat ohimennen ratsastajiin, sitten kiipesivaet toispuolisen aidan
yli ja painuivat kylaeaen paein, omiaan keskenaensae jutellen. Tuonnempana
tuli mies kirves olalla kujaa myoeten. Haen talutti nuorta hevosta ja
lauloi raikuvasti. Hetkeksi sentaeaen hillitsi laulunsa, nyykaeytti paeaetaeaen
tervehdykseksi, mutta ohi paeaestyaeaen kajahutti kahta aeaenekkaeaemmin. Eivaet
tunteneet kartanon herraksi tai jos tunsivat eivaet vaelittaeneet sen
enempaeae.

Kartanon herra sanoi voudillensa:

--Sellaiset miehet ja sellaiset tytoet voisivat minua kartanossakin
palvella, mutta minae en ole naehnyt yhtaekaeaen heistae kartanossa. Minae
kaipaan laehempaeae yhteyttae alustalaisteni kanssa, minae olen kansaa
rakastava mies. Johda asiat siis niin, ettae taemae kunnon vaeki muuttaa
laehemmaeksi kartanoa ja tarjoo nuorisonsa minun palvelukseeni. Taemae
metsaekulma kelpaa huonommallekin vaeelle.

Taehaen vouti vastasi:

--Teidaen armonne, jos me veneh'ojalaisille parempaa maata antaisimme
vaikka kohta kartanon tarhan takaa, niin ei heistae yksikaeaen kartanon
rengiksi rupeisi. Sitae vastoin jos me heidaet laehettaeisimme taestae heidaen
kylaestaensae korpeen, niin voisi heidaen nuorisonsa siellae ikaevystyae ja
ehkae joku pitaeisi parempana muuttaa kartanoon.

Kartanon herra sanoi:

--Neuvosi on niin viisas, ettae onpa aivankuin olisin sen itse keksinyt.
Me verotamme taemaen kylaen maat niin lujasti, etteivaet he naeitae voi
viljellae, vaan ennen muuttavat korpeen. Nuorisolle lupaan kartanossa
laempimaet huoneet ja hyvaet palkat. Laehetae siis korpeen.

--Ymmaerraen, teidaen armonne; laehetaen korpeen hajallensa, annan kullekin
eri toellin ja eri maat, hajalle toisistaan. Ja iloliemen keitto olkoon
heiltae kielletty.

Kun he tulivat kylaeaen ja paeaetoes tuli kylaen tietoon, niin eivaet miehet
enaeae laulelleet eivaetkae naiset omiansa joutaneet haastelemaan. Vaan
lapsetkin nostivat aelaekaen. Eikae koskaan tuuli paiskonut ovia niin
tuimasti kuin nyt akat paiskoivat hakiessaan huivejansa. Miehet jaettivaet
tyoensae kesken. Pikemmin kuin tulipalon sattuessa koko kylae juoksi
kokoon.

Kartanon herra ilmotti nyt tahtonsa. Mutta ihmeellistae! Vaikka haen oli
luetellut mielestaeaen kaikkein ankarimmat verovaatimukset, suostuivat
veneh'ojalaiset niihin kuin yhdestae suusta.

Mikae ihmeellinen vastenmielisyys uutismaihin! ajatteli herra ja haen piti
vanhoille puheen kieltaeen korpimaita vihaamasta. Sanoi usein itsekin
ratsastavansa ihan huvikseen synkkaeaen korpeen. Ihmisen pitaeae, sanoi,
rakastaa jylhaeaekin luontoa.

Suu auki veneh'ojalaiset kuuntelivat kartanonherran puhetta. Eikoe haen
ymmaertaenyt taetae asiaa vai oliko niin paha, ettei vaelittaenyt heidaen
kylaeisestae yhteydestaeaen, vaan ainoastaan heidaen raa'asta
ruumiinvoimastaan, jota tahtoi kaeyttaeae korpiensa raivaamiseen?

Puheensa pidettyaeaen kartanonherra nousi jaelleen ratsun selkaeaen. Mutta
kun haen vielae kerran katsahti kokoontuneen kylaen vaekijoukkoon, kaevi
haenen saeaeliksi vanhojen veneh'ojalaisten huolestuneet kasvot, nuorten
poispaein kaeaennetyt paeaet ja lasten liikkumaton aellistys. Ja haen paeaetti
antaa armon kaeydae laista, ja jatkaen puhettansa ratsun selaestae sanoi:

--Katsoen kuitenkin Veneh'ojan Heikin korkeaan ikaeaen saatte olla
muuttamatta niin kauan kuin haen elaeae.

Sillae haen luuli Heikin huomenna kuolevan.

Ja tyytyvaeisenae osottamaansa hyvyyteen haen, lihava lylleroe, pompahteli
poispaein juoksevan ratsunsa selaessae, ajatellen mielessaeaen kuinka haenen
takanaan kylaen miehet ja naiset nyt toruivat toisiaan etteivaet olleet
kohta tunteneet ja lakinnostoilla tervehtineet mahtavata ja samalla niin
hyvaeae herraansa.

Mutta vanhan Heikin edessae ei nyt ollut muuta tehtaevaeae kuin olla
kuolematta.

Ja niinkuin haen kaikki elaemaensae asiat oli viisaasti ja sitkeaesti paeaehaen
asti vienyt, niin haen taemaenkin tehtaevaensae suoritti, elaeen sadan ja
kahdeksan ajastajan ikaeiseksi.

Seitsemaen poikaansa ja kolme pojanpoikaansa ehti jo sillae vaelin
ikaemiehinae hautaan mennae, mutta ukko itse elaemistaeaen eli, ja kylae
kasvamistaan kasvoi.

Jo kuoli kartanonherrakin ja haenen riitainen poikansa otti sukutilan
haltuunsa. Koviin retteloeihin tosin joutuivat veneh'ojalaiset taemaen
uuden isaennaen kanssa, sillae haen tahtoi haeaetaeae heidaet kaikki, koska aikoi
tehdae heidaen kylaestaensae itsenaeisen ulkokartanon. Mutta kun
veneh'ojalaisten nuorempi sukupolvi teki kiivasta vastusta, todistaen
vanhan herran ilmeiset lupaukset, jaei haeaetoe nuorenkin herran puolelta
aina tuonnemmaksi siinae toivossa, ettae se vanha Veneh'oja viimeinkin
kuolee ja silloin heidaen kaikki oikeutensa lakkaavat.

Mutta vanha Veneh'oja ei kuollut.

Ei paeaessyt edes kangistumaan, sillae vihreillae koivuvihtasilla haentae
miniaet vuoden umpeensa saunoittivat, ja haen eli elaemistaeaen.

Ei ollut haenellae lopulta kuin yksi ainoa etuhammas, sekin pahoin
liikkuvainen, mutta nuorikot syoettivaet ohrarieskalla niin pehmeaellae,
ettae se hampaan koskematta siihen kielelle suli; ja kun sekin hammas
meni, laittoivat makosia maitovellejae, joita aivan hampaatonkin alas
suljutti, ja haen elaemistaeaen eli.

Meni haeneltae jo naekoekin ja silmaein kohdalla vaan tihrurakoset enaeae
hymyilivaet, mutta tyttoeset haentae kaedestae taluttivat ja haenelle
elaemaeniloa pilpattivat.

Ja kun ei tahtonut enaeae paeaestae kaeymaeaen, ja tuli elonkorjuu, niin
vuoleskelivat poikaset tukisauvan, ja katso, haen nojasi sauvaan ja
tutisten kaeveli elopellolle, ja vaikkei naehnyt mitaeaen, kuuli sirpin
kalskeen ja elaemistaeaen eli.

Rakastui lopulta ehkae vaehaen liiemmaeksi saunaan, liekoe sieltae laemmintae
hakenut vai muuten lepoa elaemaen iloiselta humulta.

Jaei kerran yksiksensae lauteille, sanoi nukahtavansa siihen laempimaeaen.
Kun ei kuulunut kotvaan ja yoe jo oli, mentiin lyhty kaedessae katsomaan,
niin olikin ainaiseksi silmaensae ummistanut. Ja vainajan kasvot tuntuivat
huolestuneina pyytaevaen anteeksi: "Enhaen minae, mutta kun nukutti niin
kovasti. Kaivakaahan kuoppa ja siirtaekaeae minut hiljaisuudessa sinne
maata, etteivaet soita kelloja ja heraetae kartanonherraa."

Mutta sitae kaeskyae eivaet veneh'ojalaiset taeyttaeneet, vaan soitattivat
kirkonkelloja ja raemisyttivaet yli koko seudun vanhan vaarinsa
kuolinsanoman, ja kartanonherra heraesi.

Retteloet alkoivat kohta, sillae kovasti oli kartanonherra iskenyt
silmaensae Veneh'ojan kylaeaen, joka oli sekae asemansa ettae maittensa suuren
tuottavuuden vuoksi sangen sopiva muodostamaan itsenaeisen ulkokartanon.
Herra ei siis suostunut mihinkaeaen uusiin veroihin, joita veneh'ojalaiset
olisivat haenelle luvanneet, vaan olisi ottanut heitae muonamiehiksi,
tarjosi heille renki- ja piikapaikkoja uudessa kartanossa, tai kyllae
myoes samoja korpimaita, joita vanhakin herra.

Ja veneh'ojalaisten kesken nousi riita siitae, mitae vanha Heikki vainaja
olisi taessae tilassa tehnyt. Toiset vaeittivaet, ettei nyt ollut asema sama
kuin Tyrvaentaeisen riidassa ja ettei nyt Heikki olisi laehtenyt kylaestae
ennenkuin olisi viimeisen paitansa kuittiin kaeraejoeinyt. Johon nuoremmat
sanoivat vielae, ettae haeaetaejille olisi kaeraejaein asemesta annettava
kirkasta rintaan ja kartanonherran henkeae uhattava. Toiset taas
arvelivat vaelttaemaettoemaeksi taipua kartanonherran tahtoon ja ruveta
vanhempien haenen muonamiehikseen ja nuorempien haenen rengeikseen ja
piioikseen.

Ja niin tapahtui, ettae niiden vaelillae, jotka olisivat muonamiehiksi
suostuneet, ja niiden, jotka olisivat kaeraejiin tai tappeluun
turvautuneet, syntyi hajaannus, ennenkuin kylae oli hajonnutkaan ja
katkerampi kuin aikoinansa Tyrvaentaeisen synnyttaemae.

Silloin vanhin Heikki vainajan vielae elossaolevista pojista, haenkin jo
harmaa hapsinen ja Heikki nimeltaensae, nousi ja laeksi poikineen,
karjoineen ja irtaimistoinensa korpeen. Ja katso, suurin osa
veneh'ojalaisia, toinen toisensa jaelkeen, seurasi haentae. Ainoastaan
jokunen taaskin noeyrtyi kartanon muonarengiksi, ja yksi ainoa teki
vaekivaltaa, lyoeden kirveenpaeaellae kartanonvoudin otsaluun sisaelle. Haen
olisi siitae teostaan joutunut Siperiaan, mutta pelastui pakenemalla.




2.


Taemae ainoa vaekivallantekijae oli myoes Heikki vainajan pojan poika, mutta
ei sen pojan, joka korpeen ensimaeisenae laeksi. Kuitenkin oli taemaenkin
nimi Heikki. Haen oli hakenut itselleen vaimon vanhasta Tyrvaennaeisten
kylaestae--sillae vaikka suvut olivatkin ikiriidassa, tapahtui aina vaan
vielaekin, ettae tyrvaennaeisten tyttoejae haettiin Veneh'ojaan emaenniksi.
Taemae vaimo oli synnyttaenyt haenelle tyttaeren, mutta itse kuollut
synnytykseensae, jota Heikki suuresti suri.

Vaekivallantyoen tehtyaensae haen otti evaessaekin selkaeaensae ja kirveen
olalleen ja samosi metsaeaen niin kauas ettei miltaeaen suunnalta hallin
haukunta enaeae kuulunut eikae savupatsasta naekynyt. Ja haenen tuli naelkae ja
haen istui maettaeaelle syoemaeaen evaeitaensae, mutta syoetyaensae heittaeysi
selaellensae lepaeaemaeaen ja sininen taivas paistoi petaejaen latvain vaelistae
haenen silmiinsae. Ja koska haen voudin vajonneen otsan muisti, tuli haenen
mieleensae katumus ja haen ajatteli mennae jaelleen ihmisten ilmoille ja
antaa itsensae rautoihin panna. Mutta taas haen ajatteli: ihminen taitaa
myoes toisella tavalla rikoksensa sovittaa. Ja se paikka, kussa haen naeitae
ajatteli, oli kauniilla kunnaalla, jossa kaeki kukahteli yhtae rakkaasti
kuin Veneh'ojan pihkaisessa hongikossa, mutta maa oli peraeltaeaen vielae
mullakkaampaa kuin Veneh'ojan parhaissa pelloissa. Ja haen nousi ja
sanoi: taehaen rakennan minae majani ja vastaisen elaemaeni jumalan pelkoon
perustan. Ja iski kohta kirveensae petaejaen juureen. Mutta koska haen
paeivaen tyoestae levaeten taehtiae lueskeli, kulkivat haenen aatoksensa toivon
kultaisilla kunnahilla. Kun maja valmistuu, hakee haen taehaen emaennaeksi
toisen Tyrvaentaeisen tyttaeristae ja suuri heimo on heistae alkunsa saava;
sillae joka jumalanpelvolle rakentaa, haenen siemenensae pitaeae sukukunnasta
sukukuntaan siunatuksi tuleman. Ja taas on kirjoitettu: autuaat ovat
siviaet, sillae he saavat maan periae. Ja kun haenen kylaensae kasvaa niin
suureksi, ettae sen maine tulee veneh'ojalaistenkin korviin, silloin haen
aukaisee suunsa ja sanoo heille: "Muistatteko sen eksyneen veljen, joka
muinen erehtyi vaekivallan toeihin? Herra vei haenet korpeen ja siellae haen
katui tekoansa, ja joka teiltae hyljaetty oli, sen on nyt Herra
kulmakiveksi rakennukseensa asettanut!" Ja sen sanottuaan haen antaisi
veneh'ojalaisten yhtyae haenen kylaeaensae, unohduksen hymy huulilla ja
sovituksen kirkas kyynel silmaessae ilmottaen heille: "Tulkaat minun
ilooni!"

Taellaisia hurskaita ajatuksia ei haenellae ennen ihmisten ilmoilla
ollutkaan. Mutta ah mitae voikaan katumus ja parannus korven
yksinaeisyydessae aikaansaada, ihmetteli haen, ja haltioissaan jo viritteli
virsiaekin, paljastaen paeaensae, ja polvensa sammaleiselle maettaeaelle
notkistaen.

Mutta kun haen seuraavana paeivaenae iski kirveensae petaejaen juureen kuului
kaatuvien puiden ryske metsaevahtien korviin ja he tulivat kysymaeaen: mikae
mies sinae olet? ja sanoivat: ei taehaen saa rakentaa, taemae on kruunun
maata.

Sillae niinae vuosina kun veneh'ojalaiset kartanon maita viljelivaet, oli
maamittari jakanut muutkin kylaet ja tuomari haenen jakonsa vahvistanut.
Ja oli jakanut metsaeae taloille niin paljon kuin kukin tahtoi ottaa,
mutta liikamaan pannut kruunun nimiin. Kun Heikki sentaehden vaelsi
kauemmas, ei haen mistaeaen enaeae sellaista maata loeytaenyt jota olisi voinut
viljelykseen ottaa tulematta kruunun tai talollisten torppariksi. Mutta
torppareilta oli esivalta viinanpolton kieltaenyt, niin ettei rikastua
voineet muut kuin talolliset, jotka viinaa rengeilleen ja
alustalaisilleen kauppasivat. Kuinka olisi siis Heikki torpparina sen
suuren kylaeaatteensa toteuttanut? Ei ollut haen turhaan perinyt suurta
paeaen takaraivoa, vaan muisti hyvin veneh'ojalaisten pitkaen historian.
Juuri kun haenen vastainen heimonsa olisi suurimmillaan ja kylaensae
kukoistuksissaan, tulisi maanomistaja sanomaan: muuta korpeen tai rupee
rengikseni.--Ja haen vaelsi aina vaan edemmaes ja edemmaes, syvemmaes ja
syvemmaes metsaeaen. Sillae jossain, jossainhan piti sentaeaen olla maata,
joka ei ollut kenenkaeaen. Eihaen ilman sitae jumalaakaan voinut olla
olemassa.

Evaeaet alkoivat ehtyae ja ruumista rupesi kangistamaan. Ei mistaeaen haen
pystynyt loeytaemaeaen niin pitkiae metsiae, joita ei maamittari ja tuomari jo
olisi ehtinyt kruunulle ja talollisille jakaa. Miksei Jumala katumuksen
ja parannuksen tehneelle naeyttaenyt missae sellaista maata oli? Jos olisi
naeyttaenyt, niin haen olisi vanhan Israelin tavoin kymmenykset kaikista
mintuistansa ja vaikkapa puoletkin tuloistaan koko elinaikanansa ja
lastensa ja lastensa lasten aikana kaikkien ihmisten naehden Jumalalle
uhrauttanut.

Mies alkoi hakuihinsa vaesyae.

Ja niin tapahtui, ettae haenen eteensae nousi mahdottoman suuri vuori,
jonka yli ei haen enaeae jaksanut kavuta, vaan yoepyi korpeen taehtien alle,
paeaensae kallistaen karhunsammaleiselle turpeelle.

Ja naeki ihmeellisen naeyn.

Kirves, jolla haen oli kartanonvoudin otsan puhki lyoenyt ja jonka haen
nukkumaan pannessaan oli viereensae asettanut, alkoi kasvaa suuremmaksi.
"Vai sinae minulla pikkuherroja kolistelet, puhui kirves,--nytpae et jaksa
nostaakaan!"--Katsotaan, sanoi Heikki, nousi pystyyn ja alkoi myoes
kasvaa, pysyaekseen rinnalla. Kirves kasvoi niin suureksi, ettae kun sen
terae kumotti laakson pohjalla, niin varsi vuoren ylimpaeaen huippuun
nojasi. Mutta Heikin paeae yletti jo yli vuoren, ja korkeuden vinhat
tuulet hulmuttivat haenen tukkaansa. Kirves huusi: "Etpae jaksa
heilutella!"--Katsotaan, sanoi Heikki, ja vuoren huippu oli jo haenen
jalkainsa astinlautana. "Et uskalla lyoedae, mihin lyoetaevae on!" kiljui
kirveen saekenoeivae terae.--Katsotaan, sanoi Heikki, ja haenen silmaensae
tulta iskivaet ja Veneh'ojan satavuotiset kaersimykset nostivat haenessae
huimaavan vihan voiman, ja haen tarttui kirveeseen ja heilahutti kerran
paeaensae ympaeri. Ei ollut vielae vauhti hyvae. Heilautti toisen kerran. Ei
ollut vauhti vielae hyvae. Heilautti kolmannen kerran, ja kirveen terae
upposi paeinensae taivaankannen sydaemmeen. Kilisten ja kalisten tippuivat
taehdet maahan. Ja taivas meni kahtia. Paljastui Jumala itse
valtaistuimellaan. Ja kun Heikki naeki, ettei kirves ollutkaan satuttanut
paeaesyylliseen, heitti haen sen kaedestaeaen, tarttui jumalata partaan,
kiertaeen kaemmenensae ympaeri niinkuin ohjakset, tempasi itse ylisen luojan
valtaistuimelta ja alkoi retuuttaa alas maahan, suu vaahtoisessa
vimmassa huutaen:

"Ellei saa haeaetaejaetae tappaa, niin naeytae missae taeaellae on maata muualla!"

Uni oli kestaenyt koko yoen, sillae haenen heraetessaeaen peipponen jo
piiperteli viserrystaeaen ja taehdet olivat sammuneet aamuruskon tieltae.

Ja kun haen naeki pienen, vaivaisen kirveen vieressaensae, tuli haeneen
tuskainen ihmismitaettoemyyden tunto, ja haen selvaeaen ymmaersi, ettei
yliluonnollisitta voimitta voi taivasta halkoa eikae veneh'ojalaisille
maita vapaiksi ostaa.

Kaksi oli haenen tietaeaekseen yliluonnollista voimaa: toinen jumalan,
toinen perkeleen. Ja kun haen nyt oli Jumalan kanssa mielestaeaen
riitaantunut, nousi haen nopeasti makuultaan ja samosi Tyrvaennaeisten
kylaeaen ottamaan selkoa siitae miten on menetteleminen, kun itsensae
pirulle myydae tahtoo.

Ja niin tapahtui, ettae hurskaan ja varmasti autuaitten mailla lepaeaevaen
Veneh'ojan pojanpoika, leveaekaemmeneisin ja voimakkain, lujin ja
pelottomin heistae kaikista avasi kaetensae hurmeen vuotaa ja toehri verisen
puumerkin paholaisen paperiin lupautuen haenen orjaksensa _siellae_, jos
se vaan tekee haenet rikkaaksi _taeaellae_. Olisiko kukaan toinen haenen
sijassansa taemaen teon tehtyaensae saanut yoen rauhaa, tarvitsematta
kauhistuksen tuskissa itseaensae vaeaennellae, on epaetietoista. Mutta Heikin
rinta hengitti rauhallisesti kuin myrskyn jaelkeen tyyntyneen meren
maininki, tai niinkuin sen rinta, joka kauan eksyksissae harhailtuaan
vihdoin naekee valontuikkeen ja ennen laehtoeaensae viimeiselle toivon
taipaleelle autuas hymy huulilla nukahtaa lepoon.

Kohta seuraavana paeivaenae valmistui haen tappamaan postia, jonka oli maeaerae
viedae kruunun maarahoja. Mutta koska postin aisakello jo maantieltae
kuului ja Heikki naereikoessae odotteli, naeki haen ettae tapettava olisi
ollut kyytipoikakin, joka oli haenelle tutun Tyrvaentaeisen poikia. Ja
kirves vaipui haenen kaedestaensae ja posti ajoi ohitse. Ja samassa kuuli
haen paholaisen sanovan:

"Mene siihen kaikista isoimpaan herraskylaeaen, sinae kollo!"

Ja haenen sydaemmensae saepsaehti riemusta. Mene siihen kaikista isoimpaan
herraskylaeaen, sanoi! Ei sanonutkaan: tapa posti!

Tietaemaettae vielae mikae ja missae se kaikista isoin kylae oli, mutta tuntien
varmasti, ettae kaesky oli pettaemaettoemaen oikeaan osattu, Heikki
valmistautui nopeasti matkaan. Haen poikkesi ensin haetimmiten
veneh'ojalaisten uusille korpeen rakennetuille vuokra-asumuksille, moei
siellae vaehaeisen perintoeosuutensa karjaan ja irtaimistoon, ompeli sitten
saekin sarkaisesta vaatteesta, pani siihen pienen tyttaerensae, nosti
selkaeaensae ja laeksi maailmalle.

Hurskaat veneh'ojalaiset tulivat ihmetellen koeyhistae toelleistaensae kummaa
matkamiestae naekemaeaen, kun se, sarkasaekki selaessae ja pienen lapsen paeae
saekinsuussa, reippain askelin oikasi veraejaeltae suoraan metsaetielle.

--Ostatko meille kylaen omaksemme, jos rikastut? huusi muuan akka haenen
jaelkeensae.

Heikki pysaehtyi, kaeaentyi taaksensa ja naeki ihmeekseen, ettae koko
jumalinen Veneh'oja pirun palvelijalta vastausta janoo.

--Katsotaan! haen huusi ja haenen rintaansa paisutti jaelleen vaekevaen uhman
lieska niinkuin koska haen vuorella paeaensae ylitse kirvestae heilutteli ja
sen taivaankanteen sinkautti.

Sitten ei enaeae kertaakaan taaksensa katsahtanut. Ja niin
veneh'ojalaisten naekyvistae iaeksi haeipyi heidaen taehtensae helvetin
hirmukitaan viskautunut ihmislapsi.

Heikki pani matkansa maeaeraeksi saman kauppalan, jossa se vanha
Tyrvaentaeinenkin kuului ennen muinoin paholaisen sanoja tietaeae saaneen.
Se oli suuren kosken partaalla ja sitae kauppalaa sanottiin isoksi
kylaeksi; mutta isoonpa kylaeaen oli paholainen Heikin kaeskenytkin.

Ensi kerran elaeessaeaen haen tuli taehaen liikepaikkaan, ja kohta naeki, ettei
se ollut mikaeaen oikea kylae, sellainen kuin vanhat veneh'ojalaisten kylaet
olivat olleet, vaan tavallinen vaivaiskylae. Rikkaat olivat lyoettaeytyneet
yhteen asumaan ja palveluttivat itseaensae niillae noeyrtyneillae ihmisillae,
jotka eivaet korpeen menneet eivaetkae myoes voutien kalloja murtaneet.
Sellaisia kyliae Heikki sanoi mielessaeaen renkikyliksi, ja oli haen niitae
paljon ennenkin maanhaku-vaelluksillansa tavannut, taemae oli ennen
naehtyjae vaan suurempi.

Ja haen nyt ajatteli olevansa paholaiselta laehetetty sytyttaemaeaen taemae
kauppala tuleen ja ryoestaemaeaen sen rikkaudet.

Mutta koska haen jo turulla seisoi sytytysaineista kauppaa tehden, niin
katso, lapset tulivat haenen selkaensae taa puhelemaan sen kanssa, joka
sarkasaekissae istui, ja ojensivat sille rinkeliae. Ja haen kaeaentyi
taaksensa, katsoi lapsia ja ajatteli: palaisivatko naemaekin? Ja meni pois
ja istui murheissansa rannan kivelle. Mutta siinae paikassa oli laituri
ja haaksi taeynnaensae viinaa ja viljaa, ja miehet irrottelivat koeysiae
rantalepistae haahden laehteae.

Suuri oli sillae hetkellae tyoe haenen aivoissansa ja hyvae oli myoes ettae oli
aivoilla tilaa liikkua, sillae ties kuinka muutoin olisi kaeynyt.

Mitaeaen pirun sanoja ei haen ihmisten suun kautta kuullut, mutta
sittenkuin oli turulta laehtenyt, oli pirun peli haenen aivoissansakin
pysaehtynyt. Jumalako vai perkele se oli pannut haenet ottamaan taemaen
kakaran selkaeaen ja nyt sille vielae loisten kakarain kautta rinkeliae
syoettaenyt? Polttamaan kaeskee saatana, sillae kuinka taessae kaupungissa
muutoin rikkaaksi paeaesee? Ei haenellae ollut maata, josta olisi veroa
ottanut ja rengeillae itsellensae rikkautta teettaenyt. Kaiketi olisi itsen
pitaenyt ruveta rikkaiden rengiksi. Mutta mitae rahoja siitae laehtee! Ei
koko Veneh'ojalle kylaenmaita pienillae rikkauksilla osteta. Rannan veteen
on taemae tyttoe saekkineen upotettava, koska haen viattomat silmaensae uneen
ummistaa, ja sitten kaupunki poltettava. Mutta voi ettei saatana, joka
haenelle tehtaevaen antoi, siihen myoes voimaa antanut!

Ja haenen paeaekoppansa oli haljeta aivojen puristuksesta.

Aikansa siinae tuskailtuaan haen loei kaetensae otsaan sanoen: Tyhmae olet
sinae Heikki, sillae jos paholainen on taemaen kaupungin rakentanut, ja haen
on totisesti sinun mestarisi, niin meneekoe kukaan mestarinsa rakennusta
tulee sytyttaemaeaen? Ja kenen toeitae sinae teet, jos sinae perkeleeltae haenen
kaupunkinsa haevitaet? Perkeleenkoe vai jumalan? Jumalan toeitae sinae silloin
teet. Anna siis kaupungin kunniansa palmuissa kukoistaa. Niin kaeskee
saatana.--Ja tyhmae sinae olet vielae sittenkin, sillae

--Onkos taemae se kaikista isoin kylae? kysyi haen haaksimiehiltae.

--On niitae isompiakin, sanoivat he, ja isompi sekin on, johon me naemae
viinat ja naemae viljat viemme.

Naees nyt, ajatteli Heikki,--ja sinae olisit taenne pysaehtynyt paholaiselta
haenen omaa tervapyttyaensae polttamaan! Ja eikoe haen sanonut sinulle: mene
siihen kaikista isoimpaan kylaeaen, sinae kollo!

Haen hyppaesi saekki selaessae haahteen, kun se jo liikkeellae oli, ja rupesi
miesten kanssa vaelipuhetta tekemaeaen, ettae he haenet mukaansa ottaisivat.
Ja koska ankkurikoeysi oli selvitetty ja haahteen saatu, panivat he haenet
kokeeksi ensin pienempaeae venettae soutamaan. Mutta sillaikaa kuin Heikki
kilvoitteli, kokoontuivat he ihmetellen sarkasaekin ympaerille pientae
tyttoeae katsomaan ja kyykkysillaensae istuen kukin paraansa mukaan
koettivat puhutella lasta. Mutta se katseli ympaerilleen ja naposteli
rinkeliae eikae sanonut mitaeaen. Ja miehet mielistyivaet, ettae heidaen
haahteensa sellainen asukas tullut oli. Kun Heikki oli soutanut, ja
vaikka haen vaekevaekin oli, puuttui kilpakokeesta viisi aironmittaa. Mutta
tytoen taehden he haenet mukaansa ottivat. Silloin Heikki ajatteli:

"Turhaan sinae haentae veteen upottaa tahdoit, sillae totisesti on taemae
tyttoe paeaeosakas saatanan suuriin tarkotuksiin."

Ja niin laeksi haaksi veden selville selille ja maat taivaanrantaan
loittonivat. Ja koska tuulet kaevivaet ja aallot loiskuivat haahden
laitoja vasten, laittoivat miehet vesiruovoista ja kaislankorsista
tytoelle vuoteen, jonka he purjeen alle vipuun ripustivat ja visusti
tuulilta suojasivat. Ja tyttoe nukkui kohta siihen. Ja he istuivat
vuoronsa mukaan kaislavasua heiluttamaan.

Mutta kun he saaren suojaan saapuneet olivat ja paeivaen toeistae nuotion
aeaeressae lepaesivaet, alkoivat he Heikiltae kysellae haenen kotiperaeaensae, ja
haen kertoi heille entisen elaemaensae vaiheet ja kautta rantain mainitsi
myoes nykyisistae rikastumisen aikeistansa sekae pirun palvelukseen
rupeamisesta. Mutta he sanoivat: ei sellaisia yksin tehdae, vaan taeytyy
olla sakki, niinkuin Riikillaekin on. Ja he kertoivat haenelle moninaisia
maankuulusta Riikistae ja sen pelottavasta joukosta, jotka parihevosilla
ajelevat maita mantereita, viinanpoltosta rikastuneita talollisia
ryoestaeen. Kun Riikki joukkoinensa taloon tulee, sanoivat, haen kaeskee
aitat avata ja hopeat esille kantaa, ja jos isaentae on aarteensa
piilottanut eikae kaetkoepaikkaa ilmaise, sidottaa Riikki haenen kaetensae
yhteen, ja pitelee palavaa paerettae kaemmenien alla, kunnes tunnustavat.
Eivaet he ketaeaen tapa. Rikkailta ottavat, koeyhille antavat.

Mutta ei Heikki sillae kertaa sen enempaeae Riikin joukosta kysellyt, vaan
pani heidaen eteensae pulmallisen kysymyksen: mistae herrat rahoja ottavat,
vaikkei kaikilla maitakaan ole, ettae viinanpoltolla rikastuisivat,
eivaetkae myoes talollisia ryoestae?

Silloin alensivat haaksimiehet aeaenensae, ja Heikki sai kuulla kumman
salaisuuden.

Olipa yksi heistae etelaen puolelta, ja oli siellaepaein ollut kartanon
renkinae. Niin sen herran luo sanoi joka vuosi juhanin aikaan pirun
ajaneen suurella huminalla ja mustilla parihevosilla, joiden suusta tuli
soitti niinkuin lohikaeaermeen suusta. Ei ketaeaen syrjaeisiae silloin
paeaestetty kartanon huoneihin. Ja koska piru jaelleen laehti, niin kun
riihen kohdalle ennaetti, rusahtivat hevoset mustana lepakkona kujaan ja
kaikki haevisi naekyvistae. Mutta toisena vuotena se tuli taas ja taas
laehti samalla tavalla. Ja viljalti oli aina pirun kaeytyae ollut
kartanossa rahaa, niin ettei sitae keltaeaen puuttunut.

Ja naein he kertoivat kukin kotipitaejaestaeaen paljon juttuja niistae, jotka
olivat itsensae pirulle myoeneet. Niillae sanoivat kaikilla olevan suuren
liiton keskenaensae aina vieraista valtakunnista asti. Ja kerran vuodessa
sanoivat niillae olevan kokouksen Linnanmaeellae. Siellae oli silloin suuret
tanssit, ja jotka eivaet olleet liiton kaeskyjae pitaeneet, ne piru parkitsi
niin ettae tulivat sieltae paidat verisinae. Toiset sanoivat, ettei piru
parkinnut, vaan toverit parkitsivat.

Naemaet kaikki pani Heikki visusti mieleensae.

Ja matka kesti kolme viikkoa myoetaetuulessa ja tyvenessae. Ja taas kun
vastatuuli puhalsi, saattoivat he lautan suojaan, hakivat kylaein
huitukoita ja viettivaet hurjia ilonpaeiviae.

Ja suuresti Heikki mielistyi heihin, sillae naemae taeaellae, jospa olivatkin
kauppiaan palkkarenkiae, olivat kuitenkin osanneet varastaa vapauden
mukaansa vesille. Eivaetpae he vaivaisrenkien tavalla palkkojansa
saeaestelleet, ettae vasta isaenniltae torpan kerjaettyaensae olisivat naimisiin
menneet, vaan naivat milloin luonto nousi ja muutoin tuulilta soveltui,
mutta palkallansa tuottivat tisleerattua osto-iloa, joka heidaen
haahtensa teki laveaksi kisakentaeksi, huimaavaksi kirkkotantereeksi
muutti, ja vedet ja maat yhteen ainoaan maailmaa syleilevaeaen
riemunremakkaan yhdisti, ikaeaenkuin eivaet he koskaan olisikaan
kotikyliaensae jaettaeneet ja rengeiksi ruvenneet.

Ja Heikki ajatteli: ostankin niillae pirun rahoilla huikean lautan ja
tuon koko Veneh'ojan pontulle ja niin laehdetaeaen laulaen ja riemuiten
kunne vapaa virta viepi.

Tapahtui myoes niin, ettae he pitkien vastatuulten sattuessa menivaet
maihin jaettaeen haahden Heikin vahdittavaksi. Ja viikonpaeivaet
juopoteltuansa ja mellastettuaan, rikottuansa kylaein veneitae ja
tuuliajolle hajotettuansa airoja, tanssittuaan ja tapeltuaan raukeina
palasivat yksitellen takasin, vaatteet revittyinae, sinelmaet silmaein
alla, kallot vanteissa. Ja myoetaetuulen jaelleen lehahdellessa taas
alkoivat hiljaiset tyoepaeivaet haahdella. Eikae heillae enaeae levaehtaeessaekaeaen
muita mielihaluja ollut kuin puhella viattomia lapsen kanssa, laittaa
sille salkkionkia, syoettaeae sitae, pestae sen vaatteita, harjata sen paeaetae,
lepoon tuudittaa, niinkuin muistivat muinoin aeitinsae tehneen heille
itselleen tai heidaen pilpattaville sisarilleen.

Ja kun lapsi jo nukkui ja yoen kuudan kimalteli haahden edessae lipovan
veden virissae, lauloi valvova haahtelainen kaihoisasti ikaeaenkuin olisi
ikimennyttae muiston untuville vielae elvytellae tahtonut.

Ja Heikki valvoi ja kuunteli laulua ja vannoi uuden valan pirulle, ettei
haen suinkaan ole pelkaeaevae sitae kaikista isointa kylaeae tuleen sytyttaeae,
kunhan piru haenelle apulaisia antaa, niinkuin Riikille.

Ja kolmantenakolmatta paeivaenae sen jaelkeen kuin he matkalle laehteneet
olivat, kun ilta jo haemaersi, saapuivat he Haemeenlinnan lahteen. Ja koska
Heikki oli jaelleen sarkasaekin selkaeaensae ottanut ja he astuivat maihin,
teki yksi haaksimiehistae haenelle merkin ja he laeksivaet muista erinaensae.

Mutta kaupungissa oli suuret hevosmarkkinat. Ja sen torit ja kadut
olivat taeynnaensae huutoja ja villiae ajoa ja humaltuneita vaekijoukkoja
eikae yoevartijat saaneet soitoillaan ja puhalluksillansa ihmisiae
hajoamaan, vaikka jo pimennyt oli. Ja kaupungin porvarien kesken oli
suuri pelko rosvon taehden, jonka sanottiin joukkoinensa markkinoille
tulleen.

Ja se haaksimies johdatti Heikin vaekijoukkojen laepi kaupungin toiseen
laitaan, ja he pysaehtyivaet suljetun portin eteen, joka lautaiseen
aituukseen tehty oli. Ja koska haen koputti, aukeni portti ja he astuivat
pimeaelle pihalle, jonka peraellae oli matala maja, eikae sen luukuissa
mitaeaen valoa naekynyt. Mutta se, joka portin oli avaissut, kaeski heidaen
odottaa ja meni majaan, ja kun haen mennessaensae majan oven avasi,
leimahti sieltae paereitten loimu ja naekyi savupatsas ja paljon
miestenaeaeniae kuului. Kun he olivat hetken odottaneet tuli majasta kookas
mies pihalle, palava tuohus kaedessae. Ja haen kiroili pitkaeaen.--Ettekoe te
saatanat, sanoi, tiedae ettae kolmesataa kasakkaa on kaikille maanteille
hajotettu minua kiinniottamaan, ja te portille koputatte! Mutta
haaksimies teki haenelle merkin ja he menivaet erinaensae. Ja hetken
kuluttua se pitkae mies tuli Heikin luo ja sanoi: Vai olet myynyt itsesi,
ja paljostako hinnasta? Heikki sanoi: Sen isoimman kylaen
rikkauksista.--Hyvae, hyvae, sanoi pitkae mies, ja kuka sinae olet, en minae
tahdo tietaeae, en nimeaesikaeaen, mutta minae olen Riikki.

Ja naein sanoen haen kiersi loimuavan tuohuksen niskansa taakse ja avasi
ammottavan kitansa, naehdaekseen pelkaeaekoe Heikki. Mutta Heikin silmae ei
vaeraehtaenyt.

--Hyvae olet, sanoi Riikki, sinuapa taessae juuri tarvitsenkin, sillae taenae
yoenae me sytytaemme kokot kaupungin ympaerille. Ja kunhan kaeskyni taeytaet,
saat jo taenae yoenae paholaisen rikkauksista maistaa. Mitaes seljaessaesi
kannat?

Ja Riikki valaisi tuohuksella sarkasaekin suuta, pisti sormensa lapsen
leuan alle ja kohotti sen paeaetae. Mutta lapsi nukkui suu auki, ettae
maitohampaat naekyivaet, ja sen paeae retvahti kallelleen isaen niskaa
vasten. Silloin Riikki naurahti.

--Oletkos jo kauan emaennaettae ollut? kysyi haen. Ja sanoi hetken
mietittyaensae: onhan meillae vielae aikaa.

Eikae vienytkaeaen majaan miestensae sakkiin, vaan vaihetti Heikin kanssa
lakkia, avasi portin ja johdatti kujaa pitkin laehes kymmenen
kivenheittaemaen vaeliae toiseen majaan.

Heidaen mennessaensae sanoi Riikki:

--Viedaeaen lapsi talteen.

Ja kotvan vaiti oltuansa sanoi taas:

--Mennaeaen Sandran luo. En minae ole haentae vielae tuntenut. Sinae saat
haenet.

Heidaen sisaelle tullessaan paloi pesaessae hiiltyneet rangot ja tyttoe
odotteli Riikkiae, yksinaensae vuoteella maaten, mutta huomattuaan ettae
heitae kaksi oli hyppaesi jaloillensa. Ja Heikki naeki, ettae Sandra Riikkiae
kovin pelkaesi.

Riikki nosti lapsen Heikin selaestae ja antaen Sandran syliin sanoi:

--Ota sinae taemae niinkauan kuin me asioissa ollaan. Eikae lapsi heraennyt.
Ja koska Sandra sen hellaesti vuoteelle asetti, oli haen Heikin mielestae
kauniimpi kuin kaunein Tyrvaennaeisten tyttaeristae.

Mutta Riikki sanoi Heikille:

--Jos kasakat sinut tavottavat, annan minae tytoelle viisikymmentae
hopearuplaa ja haen katsoo lapsen.

Ja koska haen naeki, ettae he toisiansa lempeaesti puhuttelivat, sanoi haen
viekastellen Sandralle:

--Taitaisi olla haenen morsiamenansa parempi? No, jos haen elaevaenae
leikistae paeaesee, tuo haen sinulle kultaa ja hopeata ja ottaa
emaennaeksensae.

--Sen vannon valehtelematta, sanoi Heikki.

Ja Riikki sanoi:

--Jokos mennaeaen. Ja oli menevinaeaen haenen kanssaan ovelle.

Silloin Sandra ojensi salaa kaetensae Riikin selaen takaa ja tavotti
Heikkiae hihasta, ettei haen vielae menisi. Mutta Riikki naeki sen ja rupesi
nauramaan.

--Taidat olla naelissaesikin? sanoi haen Heikille, ja Sandralle
sanoi:--Syoetae ja juota haentae kunnes minae palaan.

Ja meni pois eikae tullut ennenkuin aamupuoleen yoetae.

Ja kun he tytoen kanssa jo kaikesta keskenaensae sopineet olivat ja
rakkaudessa sikeaesti nukkuivat, koputti Riikki ovelle ja huusi: Joudu!

Ja heidaen tultuansa kujalle oli siinae toinen mies Riikkiae puolta
lyhyempi. Ja Riikki sanoi:

--Nyt on kaikki valmiina. Minun muut mieheni sytyttaevaet kaupungin
pohjosen, laennen ja etelaen puolelta, sytytae sinae idaen puolelta. Mutta
joutuin, ennenkuin paeivae valkenee.

Ja annettuaan Heikille omat tuluksensa haen haevisi nopeasti.

Mutta Heikki meni sen lyhyen miehen kanssa itaepuolelle kaupunkia ja mies
opasti haentae ja naeytti kuhunka tervakset olivat koottu ja mihin
olkikasat kannetut. Ja oli viisi paikkaa, jotka sytytettaemaen piti, laehes
kolmen kivenkantaman paeaessae toisistansa.

Ja Heikki iski kohta tulen pakuriin ja sytytti ensimaeisen tervaskasan,
joka hajotetun oljen kanssa oli pihavajaan kaetketty. Ja suuri valkea
roiskahti kohta ilmaan. Mutta tuulenhenki kaevi idaestae. Sen tehtyaeaen haen
juoksi toista tervaskasaa sytyttaemaeaen, joka oli kotaan koottu. Kolmas
oli rakennettu rikkaan talon ympaerille, jossa oli lasi-ikkunat. Ja haen
sytytti senkin. Mutta koska haen neljaettae sytytteli, kuuli haen
ensimaeisestae paikasta heraeaevien ihmisten huutoja. Ja juostessansa
viimeisen kasan luo alkoi kaupungilla rumpu paeristae sotavaekeae kokoon
kutsuen. Kun haen sen viidennen oli syttymaeaen saanut meni haen katsomaan
paloivatko muut. Ja valkean kohina oli kaikkialla suuri ja korkealle
loimut kohosivat valaisten itaepuolen kaupunkia ja taivaan pilvet. Ja
Heikki naeki ihmisten juoksevan edestakaisin ja kuuli heidaen
haetaehuutonsa. Ja haen meni laeheiselle kummulle naehdaeksensae olivatko
Riikin miehet tyoensae tehneet niinkuin haen. Mutta pohjoinen, etelae ja
laensi olivat pilkko pimeinae, ja rumpu paerisi jo kujalla haenen allansa.
Villinae vihurina ensimaeinen kasakkaparvi nelisti haenen ohitsensa, ja
koska haen sivuillensa katsahti, naeki haen ratsujoukkojen rientaevaen
pohjoisen, etelaen ja laennen puolelta, palopaikkaa joka kulmalta
piirittaeaeksensae. Silloin Heikki ajatteli: nyt on paras paeta, kunnes
Riikin kokot syttyy. Mutta mennessaeaen palavan talon ohitse haen naeki
ihmisten hyppivaen akkunoista ulos, ja he olivat jaettaeneet partasuu aeijaen
sinne yksinaensae hosumaan, joka ei omin voimin ulos paeaessyt. Niin Heikki
kapusi akkunasta sisaelle haentae auttaaksensa. Mutta aeijae rupesi kynsimaeaen
vastaan ja huutamaan: Riikki tappaa! Ja ihmiset huusivat: Riikki!
Riikki! Ja osottivat kasakoille, mistae Heikki sisaelle oli kavunnut. Ja
kasakat huusivat: kolii, ja heittivaet haentae kujalta keihaeillaensae. Ja
koska haen oli savun ja tulen laepi kantanut aeijaen ulos, ja sammuttanut
haenen partansa, vangitsivat kasakat Heikin, sitoivat haenen kaetensae
satuloihin ja veivaet hevosten vaelissae pois. Ja ihmiset riemuiten
huusivat: nyt on Riikki kiinni! Ja Heikki kaeaensi paeaetaensae ja katsoi
hevosten yli pohjoiseen, laenteen ja etelaeaen, mutta siellae oli pimeys.
Silloin haen ymmaersi, ettae Riikki oli haenet pettaemaellae itsellensae
pakotien avannut.

Ja Heikkiae tutkittiin raastuvassa ja kaeytettiin monilla kaeraejillae, sillae
he kantoivat haenen paeaellensae kaikkinaisista Riikin pahoista toeistae. Ja
kun haen yhden ajastajan linnassa istunut oli, tuomitsivat he haenet
kuolemaan.

Ja Heikki ajatteli: Miksikaes menin minae sitae aeijaeae tulesta ja savusta
tuomaan! Oikein he minut kuolemaan tuomitsivat, sillae taehaen asti en ole
ymmaertaenyt, ettei piru ihmisestae ulkona ole, vaan ihmisen on itse
itsessaensae piru oleminen.

Mutta kun Heikki jo kuolemaan valmistunut oli ja linnan holvissa
pyoeveliaensae odotti, joka haenen oikean kaetensae olisi miekalla katkaissut
ja haenen paeaensae poikki lyoenyt, avasivat he holvin oven ja toivat haenelle
paperin. Ja kun Heikki oli siihen puumerkkinsae piirtaenyt, veivaet he
paperin jaelleen pois ja haen istui linnassa taas kolmen kuukauden paeivaet.
Niin neljaennen kuukauden ensimaeisellae neljaenneksellae he sanoivat
haenelle: Sinae olet armon saanut, eikae sinun pidae kuolemalla kuoleman,
vaan olet ikipaeiviksi Siperiaan tuomittu.

Mutta kun aika tuli, ettae Heikki piti muiden pahantekijaein kanssa
Siperiaan vietaemaen, oli linnan portille yksi mies laehetetty, joka heidaen
ulosastuissansa sanoi Heikille: Sandra on sinulle pojan synnyttaenyt.
Eikae muuta sanonut vartijain ja sotavaeen taehden, jotka siinae olivat.

Ja niin laeksi Heikki pitkaelle taipaleelle. Ja oli kevaet ja maamiehet
jaeivaet peltojansa aeestaemaeaen ja varikset istuivat aidan seipaeihin
lennoistansa lepaeillen ja jaeivaet Suomeen. Mutta Venaejaen metsaenrinnasta
kukahti kaeki: Sandra on sinulle pojan synnyttaenyt! Ja Heikki ajatteli:
Vielae ei ole minun asiani maan paeaellae loppunut, vaan piru on minut
jaelleen palvelukseensa ottanut, ettae kerran naeen valani taeyttyvaen, jonka
Veneh'ojan miehille vannoin.




3.


Sandra oli torpan tyttoe Hauhon suuresta kylaestae, jonka myoes maamittari
oli jakanut ja hajottanut ja tuomari jaetuksi vahvistanut. Kun
torppareilta viinankeitto kiellettiin kurkisti koeyhyys Sandran
kotitupaan ja haen pantiin piiaksi sille talolliselle, joka oli kiellon
antanut ja siten itse rikastunut. Mutta Sandra ikaevoeitsi kotiansa, ja
kun Riikki tuli joukkoinensa taloon, antoi Sandra haenelle salaa aittain
avaimet ja Riikki ryoesti talon puhtaaksi. Mutta kauniin Sandran vei
mukanansa Haemeenlinnaan.

Sittenkuin Sandra oli Heikille pojan synnyttaenyt laehetti Riikki haenelle
kolmekymmentae hopearuplaa eikae sen enempaeae haenestae tietaenyt. Sen jaelkeen
Sandra elaetti itseaeaen ja molempia lapsia myymaellae tisleerattua viinaa
Haemeenlinnan kasakoille.

Mutta Riikin joukko kasvamistaan kasvoi. Sillae oli paljon miehiae, jotka
ennemmin ryoestivaet talollisia kuin olivat heidaen renkeinaensae. Ja kun
heidaen vallattomuutensa kaevi niin suureksi, ettei kukaan voinut enaeae
olla kullastaan ja hopeastaan varmana, tuli keisarilta ja senaatilta
kaesky, ettae rautatie oli rakennettava Haemeenlinnan ja Helsingin vaelille.
Ja paljon Riikin miehiae tuli kruunun toeihin ja vallattomuus lakkasi.

Mutta Sandra, joka oli huonon elaemaen taehden kaupungista ajettu, rupesi
ruuan ja viinan myyjaeksi rautatien rakentajille, lautakojuansa siirtaeen
sen mukaan kuin rautatie valmistui.--Silloin oli haenen poikansa, jonka
haen Franssiksi nimittaenyt oli, kymmenen vuotias. Mutta Kustaava, jonka
Heikki oli haenelle sarkasaekissae tuonut, oli viisitoista taeyttaenyt ja
jaeaenyt Haemeenlinnaan saunoittajan toimeen.

Rautatie rakennettiin alkaen yhtaikaa kummastakin paeaestae, Haemeenlinnasta
ja Helsingistae. Kun paeaet tulivat yhteen, loppui tyoe ja miehet saivat
vapaan kyydin toiset pohjoiseen paein toiset etelaeaen. Mutta Sandra jaei
kojuinensa keskelle kaupunkien vaeliae.

Ja haen alkoi maanteillae viinaa kaupiten ja poikaansa kerjuulle
laehettaemaellae itseaensae elaettaeae, painuen etelaeaenpaein ja kuoli Helsingissae
vaesymyksen ja tautien runtelemana.

Parinkymmenen vuoden kuluttua Sandran kuolemasta oli haenen poikansa jo
rikas mies.

Eraeaellae paeaekaupungin syrjaekadulla, jossa nykyaeaen on vieri vieressae
suuria kivimuuria taeynnaensae ylhaeistae hyyryvaekeae, oli viime vuosisadan
70-luvulla mataloita, harmaan ruskeiksi siveltyjae puutaloja, joihin
mentiin pihan puolelta, sillae niissae ei asunut niin ylhaeistae vaekeae, ettae
olisivat erityistae katuovea kaivanneet. Yhdessae taemmoeisessae talossa asui
hyyryllae pihan peraellae myoes issikka n:o 16, Frans Henrikson, jotenkin
pienipaeinen, valkotukkainen pitkae ja lihava leskimies, jonka
etuhampaista oli ainoastaan joka toinen tallella, vaikka ikaeae oli vaille
kolmekymmentae. Se oli saman Sandra vainajan poika.

Haenellae oli kaksi pulskaa hevosta tallissa, vajassa hyvaenlaiset
ajurinrattaat, roskat, kahdet reet. Sanomalehti oli tilattuna vuodeksi,
ja haen paraikaa hieroskeli kauppaa ostaaksensa omakseen sen talon
tonttineen, jossa asui, sillae tonttien hinnat nousivat vuosi vuodelta,
joten saeaestoerahoille ei olisi parempaa sijotuspaikkaa voinut loeytyae.

Tyhjaestae haen oli alkanut.

Rikastumisen suuri salaisuus oli haenelle selvinnyt jo haenen pikku
poikana ollessaan, kun haen kerjaeilevaen aeitinsae kanssa maantieltae saapui
taehaen suureen kaupunkiin. Aeiti oli aina opettanut kerjaeilemaellae ja
varastelemalla kokoomaan. Mutta semmoisesta ei milloinkaan rikkautta
syntynyt, vaikka olisi kuinkakin monta hopealusikkaa haenelle tuonut.
Varastettua tavaraa ei voi panna talteen, vaan se muuttuu viinaksi ja
laiskuudeksi, kuten aeidillae. Mutta rikkauden salaisuus on siinae, ettae
tavaraa voi panna talteen ja se siellae itsestaensae kasvaa, sillae aikaa
kuin toista tavaraa hankitaan. Vielae on varastelemisen suuri vika siinae,
ettae tahtoo joutua rikkaiden kanssa riitaan ja polisien ajettavaksi,
mutta rikastuminen riippuukin vaan siitae, osaako tekeytyae rikkaiden
ystaevaeksi ja polisien lellipoikana pysyae.

Salaisuus oli haenelle selvinnyt oikeastaan jo ensi paeivaenae, kun haen
aeitinsae kanssa maantien tomusta paeaesi kaupungin puhtaille kaduille.

Silloin oli ollut kauhean kuuma paeivae.

Aeiti oli istunut lepaeaemaeaen kirkon rappusille. Mutta Frans oli niin
janoinen, ettae olisi laetaekoestaekin juonut, jos vaan olisi sellaisen mistae
loeytaenyt. Vettae hakiessaan haen naeki kuinka muuan suuri roimahousu ryssae
kantoi keskellae katua poenttoeae paeaensae laella ja pysaehtyen aina rikkaitten
talojen kohdalle huusi kukon tapaan kiekahtaen: "Maroosina karoosi!"
Pieni valkonen impi avasi nyt akkunan ja kohta juoksi ryssae ketteraesti
akkunan alle, taeyttaeen immeltae saamansa astian helakan punaisella
puurolla, jota haenellae oli poentoessaensae. Ja impi antoi ryssaelle
rahasetelin. Nyt tuli Frans viereen katsomaan kuinka ryssae antaa immelle
pikkurahoja. Rahat olivat sillae pyoereaeaen, kovaan lakkiin piilotetut.
Sillae jos ne olisivat sillae taskussa olleet, arveli Frans, ei ryssae
olisi voinut paeaelaella pideltaevaen poentoen taehden niitae varkailta
varjella. Ei Frans ollut elaeessaeaen niin paljon rahoja naehnyt kuin nyt
naeki ryssaen lakissa, hopeita, kuparia, seteleitae. Kun se oli pyyhkinyt
hikisen otsansa, rahat jaelleen piilottanut ja lakin paeaehaensae pannut,
huomasi se kerjaelaeispojan, otti poentoestae pienen luisen lusikan kaerkeen
sitae samaa puuroa, irvisti ja pisti Fransin suuhun. Ensin Frans aikoi
sylkaeistae pois, kun se oli jaeaekylmaeae. Mutta se alkoikin sulaa janoiselle
kielelle, levisi suupieliin, herahti kuivaan kitaan ja yhtaekkiae, kun oli
jo nielty, alkoi maistua--maistua aeaerettoemaen hyvaelle, niin sanomattoman,
niin ihanan autuaalle--eikae tullut enaeaen takasin imemaellaekaeaen, ei sitae
ollut enaeae missaeaen--ei missaeaen. Frans oli varmaan ollut taivaan
avattujen porttien edessae eikae mennyt sisaelle ennenkuin ne jo
sulkeutuivat! Haen hyoekkaesi ryssaen jaelkeen, mutta taellae oli poenttoe jo
kiinni ja paeaelaella.

Imelae unohtui kyllae pian. Mutta rikastumisen salaisuus oli haenelle taestae
hetkestae selvinnyt iki paeiviksi: taeytyi palvella rikkaita _kaikkein
makoisimmalla_.

Ei tosin haenestae milloinkaan marosinaryssaeae tullut. Mutta on maailmassa
muutakin makeata, josta rikas rahansa antaa.

Haen meni naimisiin lesken kanssa, joka oli toistakymmentae vuotta haentae
vanhempi ja neljaen poikalapsen aeiti. Joku oli sanonut: tuosta miehestae
ei tule ikinae rikasta. Mutta malttakaa! Leskellae oli kaupungin laidassa
velkainen taloraehjae, jossa haen harjotteli luvatonta viina- ja
olutkauppaa, juottaen kuorma-ajureja ja satamalastaajia ja vuokrasi
huoneita katutytoeille. Kun Frans paeaesi lesken ja liikkeen herraksi,
muutti haen asiat kokonaan toisin paein. Mitaeaen luvatonta ja poliseille
salattua ei haenen periaatteensa mukaan saanut harjottaa, sillae kaikki
sellainen teki polisin ja rikkaitten vihamieheksi. Sitaepaitsi eivaet
ajurit eivaetkae lastaajat olleet niitae, joita palveleman piti, vaan
rikkaat rahoilla elaejaet. Frans toimitti lesken alaikaeiset lapset
oppipojiksi verstaihin, kaksi vaunumestarin pajaan, yhden suutarinoppiin
ja yhden raeaetaelinverstaaseen. Sitten loei kivijalkaan katuoven ja
laudotti kellariin huoneen, josta tuli laillinen viini- ja
portterimyymaelae. Mutta ylaehuoneiden korjaamiseen haen pani kaikki omat
roposensa ja viimeisetkin lesken varat. Huoneet tapitseerattiin
punasilla seinaepapereilla, sisustettiin punasilla moeoepeleillae, komeilla
saengyillae, ikkunoihin ripustettiin kaksinkertaiset verhot, seinille
hankittiin peilejae ja koristuksia, saliin saatiin vanha pianokin. Kun
kaikki oli valmista, rupesi leski emaennaeksi siihen komeuteen ottaen
huoneihin asukkaiksi hienoja ruotsinmaalaisia ammattinaisia. Mutta Frans
itse rupesi rengiksi laehimmaeisen talon ajuri-isaennaelle. Eikae haen taehaen
vaatimattomaan ammattiin ryhtynyt sen vuoksi, ettae oli kaikki varansa
pannut talon sisustukseen, vaan siksi ettae saattoi ajaa taloonsa
yoevieraita ravintoloista ja siten tehdae liikettaensae tunnetuksi. Ja tytoet
maksoivat huikeita hintoja lesken huoneista ja kestityksestae, ja herrat
yhtae huikeita Fransin viinistae ja portterista. Pian oli haenellae oma
hevonen, pian kaksi, pian neljae, omat tallit, omat liiterit, reet,
rattaat ja ajurirengit.

Ja ties kuinka rikkaaksi haen olisikaan paeaessyt, ellei leski olisi aekkiae
kuollut. Frans ei voinut loeytaeae sopivaa emaentaeae liikkeeseensae.

Oli haenellae sisarpuoli Haemeenlinnassa, se Kustaava. Taestae Kustaavasta
haen oli kuullut, ettae se oli joku vuosi sitten saanut siellae lapsen, ja
oli Franssilla senvuoksi hyvae toivo, ettae Kustaava ottaa toimen
mielellaeaen vastaan. Mutta kun Kustaava kuusivuotiaan lapsensa kanssa
Helsinkiin tultuansa huomasi, mitae elkeitae Fransilla oli ja Frans
suoraan suositteli haenelle emaennaen paikkaa liikkeessaensae, oli Frans
saada haeneltae korvillensa.

Kustaava ei kuitenkaan enaeae palannut Haemeenlinnaan, vaan jaei Helsinkiin
ja rupesi elaettaemaeaen itseaensae pyykin pesulla.

Toisen kerran otti Frans saman asian puheeksi vasta parin vuoden peraestae
ja katsoi silloinkin varovaisuuden vaativan pitaeae ensin esipuhe
rikastumisen salaisuuksista ylimalkaan. Kustaava kuunteli toisella
korvalla, mutta vaehitellen alkoi kaesitellae esineitae yhae vihasemmin. Ja
kun Frans paeaesi siihen asti, ettae sanoi pyykkiae voivan kyllae
tyhmempienkin ihmisten pestae, ymmaersi Kustaava mihin haen taehtaesi ja
lennaetti kauhan haenen silmillensae.

Nyt katsoi Frans tarpeelliseksi pitaeae vielaekin pitemmaen vaeliajan. Mutta
ei tuumasta sentaeaen luopunut. Haen vuokrasi tyttoehuoneuston vieraalle
emaennoeitsijaelle ja piti toistaiseksi ainoastaan ajurinliikettae ja
viinikauppaa, kunnes toivoi Kustaavan taipuvan. Kustaava oli haenelle
suurimpana kummana mikae milloinkaan oli haenen eteensae tullut. Elaeae
saunoittajana vallattomassa kaupungissa upseerien ja sotamiesten
keskellae, joutua haepeaeaen, saada lapsi ja sittenkin halveksia taellaista
rikastumisen ja hyvityksen tilaisuutta, ja muuttua jo kolmenkymmenen
viiden ikaeisenae aereaeksi, miehiae luotaan lykkivaeksi pyykkiakaksi, se oli
Franssille selittaemaetoen arvotus. Mutta mitae vihasempi ja tuittupaeisempi
Kustaava oli, sitae enemmaen haen Franssia miellytti ja sitae enemmaen Frans
taivuttamisyrityksissaeaen kiihottui.

Kustaavan poika, Hannes, oli jo kahdentoista ikaeinen silloin kuin Frans,
tarkoin asianhaaroja harkittuansa ja punnittuansa, teki vihdoin
kolmannen taivuttamisyrityksen. Ja taemaepae poika se nyt juuri olikin
paeaepykaelaenae haenen suunnitelmassaan. Kustaava rakasti poikaansa ylitse
kaiken ja Frans oli paeaettaenyt todistaa haenelle, ettae Kustaavan
rikastuminen oli pojan kasvatuksen vuoksi vaelttaemaetoen.

Asia oli taellainen:

Vaikka Frans oli rikas mies, vaikka haen pyhaeisin kaevi ponsuuriin
puettuna ja paksu kultainen kellonvitja roikkui taskusta taskuun haenen
moehoeisen mahansa ylitse ja kantasormukset kiristivaet haenen punaisia,
pulleita sormiansa, eikae olisi luullut haeneltae ikinae mitaeaen puuttuvan,
oli haenellaekin sentaeaen pahat harminsa. Sen tuottivat haenen kolme
poikaansa, jotka leski oli haenelle synnyttaenyt. Ne eivaet vaan voineet
seurata isaeaensae parempien ihmisten kirjoihin, siksikoe ettae Frans oli
liian nopeasti itsekin kohonnut vai ehkae siksi, ettae olivat jo
luonnostaan hulttioimia. Frans eli heidaen taehtensae alituisessa vaarassa
tulla polisien kanssa retteloeihin--seikka, joka oli Franssille perin
vastenmielinen. Kaksi kertaa haen oli jo ollut kaeskettynae polisikamariin
heidaen vehkeittensae vuoksi. Taemae kaikki syntyi siitae, ettei heille
voinut keksiae mitaeaen tyoetae. He kasvoivat ensi luokan katupojiksi, joiden
taehden saattoi minae hetkenae tahansa odottaa ikaevyyksiae. Selkaesaunasta ja
arestikurista ei ollut mitaeaen apua.

Mutta tulipas vihdoinkin apu asiaan.

Eraeaenae lauhkeana kevaeisenae iltapaeivaenae Frans istui paitahihasillaan
pihakamarissaan, avatun akkunan aeaeressae lueskellen Suometarta. Haen kyllae
kuuli kadulta sitae tavallista kirkunaa ja tiesi ketkae siellae taas
harjottavat vallattomuuksiaan. Myoes tunsi, ettae olisi pitaenyt mennae
niitae kurittamaan ennenkuin polisi tuo ne niskasta pidellen haenen
eteensae. Mutta taessae sattui olemaan niin merkillinen kirjotus, ettae jos
pojat olisivat nyt vaikka virsikirjat kainalossa kotia ilmestyneet, haen
olisi ne piiskalla takasin kadulle ajanut.

Aluksi haen ei osannut muuta kuin suu auki toellistaeae Suomettareensa. Haen
luki kirjotuksen uudelleen ja taas uudelleen. Vuoroin naurahteli vuoroin
meni totiseksi, katseli lehteen milloin kaukaa milloin aivan laeheltae.
Niin siinae seisoi ja niin se oli, ei siitae paeaessyt puuhun ei kantoon.

Siinae seisoi, ettae koulu avataan suomalaisille kansan lapsille, josta he
kahdeksan vuoden kuluttua paeaesevaet yliopistoon.

Taestae kummasta haen kyllae oli kuullut epaeillen puhuttavan, mutta nyt
naehtyaeaen asian Suomettaressa taeytyi asian uskoa todeksi.

Siinae samassa hetkessae oli haenelle selvaenae, ettae haen panee kaikki
poikansa taehaen kouluun. Taemae eriskummallinen koulupuuha oli aivan kuin
haentae vaan odottanut,--ettae haenen asiansa olisivat kypsyneet: haen
rikastunut ja haenen poikansa kouluikaeaen tulleet. Hyvaepae oli, ettei haen
niitae vielae verstaisiin ollut ehtinyt antaa, joka olisikin ollut
taka-askel haenen nopeassa edistyksessaeaen.

Mutta niinkuin taemae omain poikain kouluun paneminen haentae innostikin,
oli haen vielae enemmaen innoissaan siitae vaikutuksesta, minkae ehdotus oli
tekevae Kustaavaan. Kaikki seikat nyt kiertyivaet siihen, ettae Kustaava
tulee lopultakin taivutetuksi. Asia oli nimittaein sellainen, ettae
vaikkei Frans varmasti tiennytkaeaen Kustaavan pojan isaestae, oli haenellae
aina ollut epaeilys, ettae se oli muuan hieno sotakapteeni. Taemaen vuoksi
Franssin pojat olivat antaneet Kustaavan pojalle kapteenin
haukkumanimen. Mutta Kustaava oli sen kuultuansa kerran raivoissansa
huutanut: kyllae minae teille piruille haenestae kapteenin teenkin! Josta
Frans paeaetti, ettei Kustaava tiedae mitaeaen suurempaa kostoa maailmalle
kuin jos saisi poikansa herraksi. Sentaehden haen nousi ja meni Kustaavaa
hakemaan.

Haen loeysi sen Kaivopuiston rannasta pyykinpesusillalta, jossa Kustaava
suuren paukutuksen keskellae muiden pyykkiakkain mukana virutteli ja
kierteli hienoja liinavaatteita jaeaesohjun seassa. Kun Frans
malttamattomuudessaan kutsui haenet erikseen ja lyhyesti mainitsi
Hanneksen panemisesta herraskouluun, lensivaet Kustaavan kasvot
tulipunaisiksi ja haenen taeytyi haemmaestyksestae istua vaatekorin paeaelle.
Frans oli osunut keskelle haenen sisintae sydaentaensae.

Frans ei sillae kertaa sen enempaeae puhunut, vaan meni myhaeillen kotiinsa
odottamaan. Ja aivan oikein: jo kolmantena paeivaenae Kustaava tuli haenen
luoksensa, vaikkei muutoin koskaan kaeynyt. Tultuansa Kustaava tietysti
ei sanonut uskovansa sanaakaan kaikesta siitae mitae Frans oli haenelle
koulusta puhunut.

Silloin Frans haki Suomettaren ja luki siitae.

Ei Kustaava vaan uskonut, nousi ja rupesi kiukkuisesti Franssin huonetta
luutuamaan.

Silloin Frans todisti haenelle asian toisella tavalla. Haen kertoi viime
talvena kerran yoen aikaan odotelleensa Kaisaniemen ravintolan luona
muiden ajurien mukana milloin siellae kestit loppuisivat. Mutta kun
herrat tulivat ulos, olivat muutamat liikutetut ja heidaen vaelillaensae
nousi suuri riita. Silloin hyppaesi yksi verannan poeydaelle seisomaan ja
alkoi selittaeae taetae samaa koulu-asiaa, ja he vetivaet haenet alas, ja yksi
rupesi hosumaan kepillae ja sanomaan: issikkainko lapsia te siihen
kouluun panette? Toiset sanoivat: eikoe issikka ole ihminen? Ja, jotka
enemmaen juopuneita olivat, rupesivat tappelemaan. Mutta toiset istuivat
rekiin, ja ne, jotka haenen rekeensae tulleet olivat, puhuivat samasta
asiasta vielae sittenkin kun haen heitae tyttoejen luo ajoi, ja haen kuuli
selvaesti heidaen moneen kertaan sanovan: toiset ajat taestae syntyy!
Perille tultua, kun Frans kumartui taakseen vaellyae kiinnittaemaeaen, yksi
herroista loei haentae olalle ja sanoi: onkos sinulla lapsia? Frans
vastasi: on.--Pane ne kouluun, niin saat ne herroiksi. Taestaelaehin
suomalaisetkin saavat sivistystae.

Kustaava oli tullut hyvin levottomaksi ja kiihottuneeksi. Kun Frans
lopetti, sanoi haen: sinulle ne koulun laittavat, joka rikas olet.

Silloin Frans sanoi: Miksi ei Kustaavakin voisi rikkaaksi tulla?

Mutta Kustaavan rupesi molemmat leuat vapisemaan, eikae haen saanut
sanaakaan suustansa, ja meni niin kotiansa.

Sinne tultuaan haen rupesi kohta vitsa kaedessae kiivaasti hakemaan
poikaansa pihalta, mutta poika pakeni nurkasta nurkkaan. Kustaava juoksi
peraessae ja torui:

--Vai olet taas noin rypenyt! Sisso, poika, kyllae minae sinut opetan!

Ja asettui edeltaepaein kaikkiin aukkoihin ja soliin mistae poika olisi
voinut haenen kaesistaeaen livahtaa vapaalle kadulle.

Mutta poika pakenikin aeitiae ainoastaan nimeksi, sillae haen oli tullut
sangen uteliaaksi. Taemmoeiset ilman vaehintaekaeaen syytae toimeenpannut
selkaesaunat ennustivat aina jotakin suurta tapahtumaa eli kaeaennettae
haenen elaemaessaeaen. Haen senvuoksi, vaikka naeki, ettae taellae kertaa uhkasi
mitae perusteellisin selkaesauna, antautui melkein omin ehdoin.
Mankelihuoneen ylisparven alta aeiti koppasi haenet kiinni, paukahutti
tillin kummallekin korvalle, tukisti ja sitten niskasta pidellen vei
sisaelle saamaan oikeata pehmitystae. Siellae kukisti pojan, riisui haeneltae
poeksyt ja alkoi hutkia vitsalla:

--Vai meinaat aina vaan porsaana elaeae, vai meinaat, vai meinaat! haen
saneli lyoentinsae tahtiin.

Poika kiljui sentaeaen vaan niinkuin viran puolesta. Silmaet pyoereinae ja
odottavina kysyivaet aeidiltae: Mikae siis on asiana? Onko se hyvaeae vai
pahaa?

Mutta aeiti ei ruvennut kohta antamaan selityksiae naeihin ilmeisiin
kysymyksiin. Selkaesaunan piti olla asian taerkeyttae vastaava.

Kun toimitus oli vihdoin suoritettu, nousi haen aeaerimmilleen
kiihottuneena seisaalleen ja rupesi puhumaan vienon hiljaisella aeaenellae,
niinkuin se, jonka valta toisen ihmisen yli on ylimmilleen kohonnut ja
joka senvuoksi ei tarvitse kovalla aeaenellae kaeskyjaensae antaa.

--Kaedet ristiin, poika, pane kaedet ristiin!

Poika vaikeni ja pani sormet ristiin, niinkuin kirkossa tehtiin, ja
odotti noeyraenae ja uteliaana.

--Osaatko isaemeitaeae? Lue isaemeitaeae. Jaa, jaa, lue isaemeitaeae!

Poika rupesi hoepisemaeaen isaemeitaeae, mutta ei osannut kuin puolivaeliin.

--Vai et osaa isaemeitaeae? Jaha, taeytyy panna kouluun, ettae opit
isaemeitaeae. Mene kouluun. Vaatteet ovat hyllyllae ja saappaat ovat
hyllyllae. Ota jalkaas ja mene kouluun...

Kustaava aikoi vielae sanoa jotain, mutta sen sijaan istui tuolille ja
voimatta hillitae itseaeaen purskahti aeaenekkaeaeseen itkuun:

--Ettae minun pitikin synnyttaeae sinut taemaen auringon alle!

Ja taas hyppaesi pystyyn, polkasi jalkaansa ja komensi:

--Sisso! Pese itsesi ja kampaa tukkasi!

Ja haen otti pojan vaatteet ja saappaat hyllyltae ja nakkeli yksitellen
permannolle ja meni itkien pois.

Tasan kuukauden kuluttua taestae merkillisestae paeivaestae he kulkivat
molemmat jaelekkaein ajuri Henriksonille paein, aeiti edellae, silmaet
mielenliikutuksesta turpeina, juhlaliina paeaessae ja juhlallinen paeaetoes
kasvoilla. Pojalla oli jalassa koempeloesti kolisevat saappaat, vaehaen
liian pitkaet housut ja taeys'ikaeisen lainalakki paeaessae. Paljaskinttuiset
katutoverit osottelivat ihmetellen haentae sormellaan. Mutta haen ei
kaeaentaenyt paeaetaensae oikealle eikae vasemmalle, ja ainoastaan silmillaeaen
seurasi heidaen kadehtivaa ihmettelyaeaen.

Henrikson oli myoes valmistanut poikansa kouluun vietaeviksi, kaikki
kolme. He seisoivat saappaat jalassa portilla ja odotellen katsoivat
kadunkulmaan paein. Ja kun naekivaet Kustaavan tulevan kaukaa poikansa
kanssa, sanoivat toisillensa: tuolla tulee kapteeni. Ja juoksivat
sanomaan isaellensae, joka oli huoneessansa, piha-ikkunassa istuen.

Silloin Frans tyoensi jalallansa oven auki sisempaeaen huoneeseen ja huusi
sinne:

--Vaari hoi, Kustaava tulee pojan kanssa!

Sillae siellae sisemmaessae huoneessa asui vanha aeijae, jota lapset sanoivat
vaariksi ja Franssin olisi pitaenyt sanoa isaeksi, mutta sanoi vaariksi,
ja piti ikaeaenkuin piilossa ihmisiltae, koska aeijae oli aikoinaan ollut
murhapoltosta vankina Siperiassa ja sieltae karannut. Merkillinen aeijae
senkin puolesta, ettei se osannut puhua muusta kuin menneistae ajoista ja
taitamattomuudessaan rupesi aina kertomaan karkuretkistaensae, olipa
sitten kuulijana ollut vaikka polisimestari itse. Senkin taehden eikae
ainoastaan haepeaen vuoksi haen oli ihmisiltae salattava.

Franssin huutoon vaari kaeaensi makuultaan paeaetaensae, katsoi hetken eteensae
ja alkoi sitten:

--Siihen aikaan koska minae Siperiasta Suomeen palasin...

Frans huusi keskeyttaeen:

--Kustaava tuo poikansa kouluun!

--Jaa mihin tuo?

--Kouluun.

--Turhaan minae sen sarkasaekissae maailmalle kannoin, sanoi vaari ja
katsoi hetken eteensae.

--Meitae oli kymmenen, alkoi haen, jotka Siperiasta laeksimme ja lautalla
virran ylitse tultiin, mutta Aunuksen rajalle paeaestyae ei ollut kuin minae
ja Matti. Sitae on naees huikeasti matkaa. Kolme vuotta kesti kaeydae ja
kahdesti tauti tapasi kaverin. Mutta koska minae Suomeen takasin tullut
olin...

Kustaavan tulo keskeytti haenen kertomuksensa, kuten sen aina jokin
keskeytti. Haen kaeaentyi toiselle kyljelleen eikae tullut etuhuoneeseen,
sillae haen ei pitaenyt Kustaavasta eikae vaelittaenyt haenen pojastaan. Haen
vaelitti vaan Franssin lapsista. Niiden vehkeitae haen aina tarkkaan
seurasi, ja kun ne varastelivat tai murtivat lukkoja tai joutuivat
polisin kynsiin, kasvoivat vaarin toiveet yhae suuremmiksi. Paljon,
paljon haen niistae pojista odotti. Ja milloin Frans voivotteli lapsiansa,
silloin vaari niistae enin iloitsi.

Mutta eipae vaari ollut oikein tyytyvaeinen itse siihen poikaan, jonka
Sandra oli haenelle synnyttaenyt, sillae heidaen vaelillensae oli noussut
jyrkkae erimielisyys jo kohta siitae paeivaestae pitaeen, jolloin haen
Siperiasta palattuaan Franssinsa loeysi.

Ilokseen haen tosin ensin naeki, ettae myoeskin Frans ennen kaikkea muuta,
ajatteli rikastumista. Mutta Franssin "rikastumisen salaisuus" ei
miellyttaenyt vaaria, sillae vaarilla oli mielessae toinen salaisuus.

Siperiassa haen oli, seurustellessaan maankuulujen pahantekijaein kanssa,
oppinut venaelaeiseltae ammattirosvolta vaeaeraen rahan valmistamistaidon.
Vehkeet olisivat vaarilla olleet kaikki kunnossa vaikkapa uusia Suomen
kultarahoja valmistaa, ja sattui vielae niin onnellisesti, ettae Frans oli
hopeasepaen opissa kaeynyt, joten haen olisi tuntenut koko joukon taerkeitae
seikkoja, jotka vaeaeraen rahan valmistamiseen kuuluu. Mutta Frans ei
tahtonut ottaa kuuleviin korviinsakaan vaarin suunnitelmia. Ei tahtonut
muka tehdae mitaeaen laissa kiellettyae eikae joutua polisin kanssa
retteloeihin. Rahoistakin, jotka vaari oli haenelle tuonut, ensin kysyi,
mitae rahoja ne olivat. Ja vasta sittenkuin vaari oli kertonut, ettae ne
olivat haenen ammutun kaverinsa ryoestaemiae ja haenelle talteen jaettaemiae,
oli Frans suostunut ottamaan ne vastaan. Mutta saatuaan rahat ei
ruvennutkaan niillae rahaverstasta kuntoon laittamaan, vaan kaikki pani
talonsa sisustuksiin. Ei uskaltanut. Ei ollut haenessae miestae. Tahtoi
rikastua vaan omiksi huvikseen, ilman tarkotusta, ettae olisi vaan
punaseen naamaansa aina saanut kaapista viiniae kaataa ja huitukoita
silitellae. Maitten vapaaksi ostamisesta ei ymmaertaenyt mitaeaen.

Mutta jos oli Frans vaarin mielestae huono, niin sitae enemmaen haen odotti
pojista. Odotti niistae kerran tulevan semmoisia miehiae, jotka tietaevaet,
ettae piru on ihmisessae itsessaeaen, eivaetkae sentaehden mitaeaen tekoa tunne,
mihin ei heidaen kaetensae uskaltaisi kohota.

Paniko Frans heidaet kouluun taikka ei, se oli vaarin mielestae
vaehaepaetoeinen kysymys.

Ja sentaehden vaari vaan kaeaensi kylkeaensae eikae vaelittaenyt kuunnella
poikansa ja tyttaerensae puheita koulusta.

Mutta Frans sanoi Kustaavalle, kun he olivat istuneet:

--Ottaisit aluksi vaikka taemaen viinipuodin hoitoosi.

Kustaavan vaeraehtivaet taas leuvat. Mutta haen sanoi hillitysti:

--Jos koettaisin sentaeaen ensin pyykinpesulla.

Fransin naama venyi pitkaeksi, mutta haen ajatteli kaersivaellisesti: ehkae
koulutat pari vuotta, mutta poika kasvaa ja kerran sinae sittenkin
taivut!

He nousivat ja menivaet viemaeaen poikiansa koulun rehtorille.




4.


Seitsemaenkymmenen luvulla ei ollut Taehtitornivuorella vielae mitaeaen
ihmiskaeden laitoksia, ei istutuksia, ei harvinaisia puulajeja, ei
runkoruusuja, ei nurmikkoja, ei kaeytaeviae, ei haaksirikkoisten laenteen
kaeaentyvaeae haetaehuutoa eikae sopivaa paikkaa Suomen oikeuksia vartioivalle
eduskuntatalolle.

Vuoren huipulta naekyi etelaen puolelle esteettoemaesti avomeri ja pohjosen
puolelta satama, tori, valkonen Nikolainkirkko ympaeroeivine
kivimuurineen, yhtae komeana kuin nytkin, ja loitompana joka suunnalle
matalien puurakennusten epaetasainen taistelu yhae taajemmin nousevia
tiilitaloja vastaan. Laenteenpaein naekyi etenevae saaristo. Mutta itaeaenpaein
yhtae esteettoemaesti Viaporin linnoitus vallinensa ja kasarmineen.

Vuoren itaeisen osan ylitse luikerteli kivittaemaetoen tie jalankulkijoita
ja niitae kuorma-ajureita varten, jotka kuljettivat kaupunkiin kalliosta
louhittuja kiviae. Myoes koko laentinen puoli oli louhoksien vallassa ja
oli kaeynti siellae kiviroeykkioeiden taehden vaikeata. Epaetasaisuutta
lisaesivaet vielae suuret soralaejaet, sillae taetae osaa vuoresta kaeytettiin
kaupungin yleisenae kaatopaikkana.

Jospa hienommat kaevelijaet siis vaelttivaetkin Taehtitornivuoren saermaekkaeitae
kivirotkoja, pullojen sirpaleita ja tiilisoraa, niin kuitenkin suuri
joukko kultaisen paeaekaupungin asukkaista jo silloin rakasti vuorta
lempipaikkanansa. Niihin kuului ennen muita satamalastaajat, jotka
laivoja ulapalta taehystellessaeaen, mielellaeaen siellae pulloansa
kallistelivat, kaartilaiset ja heidaen huitukkansa, ja muut joutolaiset,
joilla oli aika vetaeytyae kaupungista louhikkojen vapauteen
juopottelemaan.

Mutta niihin kuului myoes eraeaen koulun oppilaskunta, sillae hekin olivat
vuoren valinneet olinpaikaksensa.

Taemae koulu oli ensimaeinen ja ainoa suomalainen alkeiskoulu paeaekaupungin
monien muunkielisten sivistyskoulujen keskellae, ja sen pojilla oli siis
suuria vastuksia voitettavana. Sillae heidaen oli kaeyminen alituista,
sitkeaetae taistelua arvonsa ja kunniansa yllaepitaemiseksi muiden koulujen
monilukuisia joukkoja vastaan, jotka heitae joka suunnalta piirittivaet ja
luonnollisina vihollisinaan pitivaet. Tappeleminen oli ensiksikin
"norsseja" vastaan, joiden koulu oli keskikaupungilla, sitten "rottia"
vastaan Kasarmintorin kulmassa, ja vihdoin "ryssiae" vastaan, jotka
sijaitsivat Vaelitorin kulmassa. Naeistae kaikista olivat "rotat"
rohkeimmat, purevimmat ja laehimpaenae heitae. Ne olivat myoes kaikkein
vahvimmat. "Norssit" taas pahat siitae ettae olivat usein pampuilla
varustetut tai iskuraudoilla, joka teki heidaet vielae vaarallisemmiksi.
Mutta ryssaet olivat lukuisimmat.

Alituisen sotatilan vuoksi tuli koulun oppilaiden kesken ainoaksi
arvonmitaksi tappelukelpoisuus. Muut arvonmitat, kuten kaeytoes, ahkeruus,
tarkkuus, taito, saeaety--ne olivat merkitystae vailla. Ahkerat, osaavaiset
ja ylempisaeaetyiset pidettiin pikemmin ala-arvoisina, koska olivat
tavallisesti voima-asioissa takapajulla ja suoriutuivat rotista
ainoastaan toisten vahvempien turvissa. Tappelukokemus ja siitae laehtevae
kunnia saavutettiin yksityisissae ja yhteisissae otteluissa kohtaavan
vihollisen kanssa, mutta yhtaepaljon myoeskin varsinaisissa
taisteluharjotuksissa, joiden leiripaikkana oli Taehtitornivuori.

Eraeaenae kevaetiltana pari paeivaeae ennen odotettua yhteentoermaeystae norssien
kanssa kokoontuivat koulun tappelukykyiset sinne sotaharjotuksiin.
Hinkin, heidaen kuninkaansa, oli maeaerae kaeytaennoessae naeyttaeae heille uutta
suunnitelmaansa, miten vihollisen voima petetaeaen hajalle teeskennellyn
pakenemisen avulla. Odottaessaan taetae Hinkkiae he harjottelivat
tavallisia sotaharjotuksia, jommoisia olivat naehneet ryssaen sotamiesten
tekevaen Kampin kentaellae. He olivat taellae kertaa ottaneet mukaansa
myoeskin sen ainoan aatelispojan, joka koulussa oli. Poika oli tosin
tappeluihin liian heikko, mutta kun sen isae oli Venaejaen palveluksessa
oleva suomalainen eversti, saivat he siten kaesiinsae pitkaen laahustavan
miekan, joka raeminaellaeaen suuresti lisaesi sotamieltae. Tekivaet haenestae
tilapaeisen paeaellikoen ja keppikivaerit olalla, rivittaein kulkivat,
juoksivat, hajosivat ketjuksi, paneutuivat pitkaekseen ampuma-asentoon,
taas hyoekkaesivaet pystyyn, kertasivat rivejae ja tekivaet rynnaekkoejae
suljetussa joukossa. Liput liehuivat kivaerien paeissae, ja ne, joilla oli
leikkipyssyjae, paukuttivat nalleja.

Kuitenkin oli tavalliseen verraten suuri alakuloisuus nyt vallalla. Eikae
kauan kestaenyt ennenkuin he jaettivaet harjotuksensa ja istuivat sinne
taenne hajallensa odottelemaan eikoe kuningas lopultakin sentaeaen saavu.

Alakuloisuuteen oli syynae suuri, harvinainen, mieliae taerisyttaevae tapaus
heidaen koulu-elaemaessaeaen.

Se poika, joka heidaen keskuudessaan kantoi kuninkaan nimeae ja todella
oli kaikkivaltias, ei ollut voimakkain heistae. Haen oli sukkelin, haen oli
viekkain, taitavin tappelussa, nerokkain suunnitteluissa, haen petti
opettajat paraiten, haen poltteli tupakkia melkein heidaen nenaensae alla,
meni kuiskauksien avulla laepitse vaikkei lukenut mitaeaen ja sai toimeen
lupapaeiviae melkein milloin vaan haenelle paraiten soveltui, sillae kun haen
kaeski, ulisi koko koulu, kunnes rehtorin taeytyi suostua. Mutta
voimakkain haen ei ollut. Voimakkain oli toinen poika, jota sanottiin
"kapteeniksi".

Ja naemae kaksi olivat taenaepaeivaenae tapelleet keskenaeaen koulun pihalla.

Mitae leikkisotia saattoi tulla kysymykseen, kun tappelun valtava naeky
oli syoepynyt mieliin ja jokaisen ajatuksiinsa vaivutti ja pani eteensae
tuijottamaan!

Jotakin oli Hinkki ensin "kapteenille" sanonut, ei kukaan ollut kuullut
mitae. Se vaan tiedettiin, ettei kapteeni kaersinyt taetae haukkumanimeae.
Kapteeni oli heti rajusti kaeynyt paeaelle ja paiskannut kuninkaan maahan.
Hinkki hyppaesi pystyyn ja loei korvalle, mutta kapteeni paiskasi haenet
jaelleen maahan ja piteli siinae kunnes Hinkki tunnusti olevansa voitettu.
Pystyyn paeaestyaensae Hinkki kuitenkin heti raapasi kapteenia kasvoihin,
mutta joutui uudestaan alle. Kolmasti haen naein petti voittajansa. Silmaet
pyoerivaet vertyneinae Hinkin paeaessae ja vaahtoa tuli suusta haenen
raivokkaan huohottaessaan maassa. Monet ajattelivat, ettae haenen olisi
ollut parempi kuolla kuin nousta siitae haepeaestae. Neljaennellae kerralla
haenen taeytyi kaikkien kuullen vannoa olevansa voitettu. Yloes noustuaan
haen koetti nauraa, mutta ei voinut kuin irvistaeae, ja sanoi hiljaa
hengaestyksen katkaisemat sanat: me--koetamme--iltapaeivaellae--uudestaan.

Heti iltapaeivaetuntien paeaetyttyae haen oli kaeskenyt kaikki harjotuksiin
vuorelle, mutta kapteenin kanssa he olivat kadonneet muuanne.

Senvuoksi eivaet sotaleikit sujuneet. Hirveaeltae tuntui ajatella, ettae ne
nyt jossain kenenkaeaen naekemaettae temmelsivaet elaemaen ja kuoleman
kamppausta. Ehkae olivat ottaneet veitsiae mukaansa, ainakin kuningas,
eikae vaahtoisessa raivossansa osannut olla sitae kaeyttaemaettae.

Mutta sitae suurempi oli haemmaestys ja ilo, kun joku aekkiae huusi: mikaes
tuolta tulee! ja kaikki kaeaentyivaet sinnepaein ja naekivaet molempien
ilmestyvaen ihkasen elaevinae kasarmin kulmasta, vielaepae kaeyden rinnakkain
vaelinsae jo sopineina.

Kuningas oli kapteenia lyhyempi ja solakampi. Myoeskin haenen kasvonsa
olivat melkein naisellisen hienopiirteiset. Viehaettaevaen sinisistae
silmistae ei olisi haenen kuninkuuttansa voinut paeaettaeae. Mutta kaeynti oli
todellisen kuninkaan. Se hetkahteli miesmaeisesti joka askeleella
niinkuin satamalastaajilla ja ruumis heilahteli puolelta toiselle
ylpeaesti. Takki oli auki, helyvyoe kannatti housuja tuuman verran liiviae
alempana, ettae siniraitainen paita naekyi vaeliltae. Peukalot haen piti vyoen
alla antaen muun kaemmenen valtoinansa retkottaa. Sekin painoi vyoetae
alas.

Kapteeni oli pitempi ja rotevampi Hinkkiae. Kulki taemaen kanssa samassa
tahdissa, mutta kaeynti ei hetkahdellut eikae ruumis heilahdellut
kummallekaan puolelle. Haenen paeaensae oli pyoereae ja sen takaraivo
isonlainen. Ruskean ja vihertaevaen sekaiset silmaet katsoivat totisina ja
rehellisinae suoraan eteenpaein, niinkuin olisivat joka hetki tahtoneet
pudistautua vapaaksi kaikkinaisesta valheesta, mikae ihmisten ympaerille
tahtoo vaekisin tarttua. Leuvassa oli juova, joka antoi haenen totisille
kasvoilleen loukkaantumisen liikuttavan ilmeen, niinkuin joskus
lapsella, jolle vaeaeryyttae tehdaeaen. Mutta silmaet ikaeaenkuin taestaekin
pyrkivaet irti ja vaeraehtelivaet vaan rehellisesti totuuteen paein.

Kun naemae molemmat sankarit tulivat muiden luo, sanoi Hinkki aivan kuin
sopimuksesta:

--Joka haentae taestae edes vielae uskaltaa kapteeniksi sanoa, sen minae lyoen
nuuskaksi.

Taemaen sanottuaan Hinkki meni syrjaeaen ja antoi kapteenille tilaa.

Kapteeni astui nyt vuorostaan esille ja silmaet maahan luotuina, niinkuin
valehtelijan, sanoi ikaeaenkuin tunnustaen:

--Kyllae Hinkki voittaa minut.

Hinkki katsahti vihasesti ja ankarasti ympaerilleen, naehdaekseen uskoiko
jokainen erikseen mitae kapteeni oli sanonut.

Mutta kapteeni ei katsonut kehenkaeaen, vaan meni ja istui syrjaeaen. Haenen
silmaensae olivat turpeina eikae voinut olla epaeilystaekaeaen siitae, ettae haen
oli katkerasti itkenyt. Haenen surunsa sen johdosta, mitae aamupaeivaellae
oli tapahtunut, naeytti niin syvaeltae, ettae haentae katsoessa tahtoi
muidenkin mieli masentua.

Kun Hinkki naeki, ettae kaikki uskoivat, tuli haen laupeaammaksi ja kertoi
heidaen sopineen jutun niin, ettae Hannes taestaelaehin (se oli kapteenin
oikea, mutta melkein tuntematon nimi) tuo haenelle kouluun joka paeivae
viisi penniae veroa. Ja uudelleen kielsi sanomasta haentae enaeae
kapteeniksi.

Sitten Hinkki rupesi katsomaan heidaen patterejansa, jotka he olivat
laatineet kivensirpaleista kiintonaisten kivien vaeliin, ja nauroi, ettae
he aikoivat antaa nallipaukutusten kaeydae tykkitulesta. Haen nauroi myoes
heidaen sapeliansa, veti miekan huotrasta ja loei linkkuveitsen teraellae
miekan teraeaen lovia osottaakseen ettei sen miekan teraes mihinkaeaen
kelpaa. Vielae haen nauroi lippujakin. Ei haen oikeastaan vaelittaenyt
mistaeaen leikkisodista, eikae yleensae pitaenyt taisteluja ryssiae, norsseja
ja rottia vastaan minaeaen leikkinae ollenkaan, vaan haenen
sotakavaluutensa, vihollisvihansa, pampuniskunsa olivat aina taeyttae
totta, oikeata, intohimoista tappelua. Eipae haen muutoin kuningas olisi
ollutkaan.

Haen veti nyt esiin parin korttelin pituisen sytytyslangan ja sanoi ettae
taeytyy mennae ruutia hakemaan.

Kun he kysyivaet, mistae haen ruutia saapi, nauroi haen vaan, ettae kyllae
_haen_ aina saa, ja sanoi huomenna naeyttaevaensae miltae oikea pamaus kuuluu.
Osotti kivenkolon, jonka sanoi lataavansa taeyteen, reunoja myoeten, ja
maeaeraesi valmiiksi mihin eri suuntaan kunkin piti paeta, kun polisit
alkaisivat juosta vuorelle.

Ettae Hinkki oli tuon mustan sytytyslangan saanut kaesiinsae, se oli jo
kyllaekin suuri ihme, mutta mistae haen aikoi niin paljon ruutia saada, se
meni yli jokaisen ymmaerryksen. Hinkille oli kaikki mahdollista. Haenen
kuninkuutensa ei perustunut voimaan, vaan siihen ettae haen joka alalla
tunsi maailmata paremmin kuin muut, tunsi ja tiesi sellaista, mitae muut
osasivat vaan suu auki ja posket hehkuvina kuunnella, milloin
haemmaestyen, milloin kauhistuen, milloin surren, milloin tuleen syttyen.

--Menkaeae te muut kotiin, mutta Hannes tulee minun kanssani, sanoi haen.

Sykkivin sydaemmin, taeynnae ihmeellistae odotusta hajosivat kaikki
vuorelta.

Mutta Hinkki ja kapteeni menivaet vuoren itaeiselle harjalle.

Siellae he paneutuivat pitkaekseen kalliolle illan haemaertymistae
odottamaan.

Kun kapteenin rinnasta kohosi silloin taelloein itkun jaeljiltae vielaekin
hytkaehdyksiae, katsoi Hinkki saeaelien haentae, niinkuin olisi tahtonut
sanoa: aelae enaeae viitsi valittaa. Ja kun he vaehaen aikaa siinae vielae
olivat, kuului kasarmilta iltasoitto. Sitten kuului soitto paeaevahdista
ja rummunpaerinaeae Viaporista, ja Hinkki nousi pystyyn.

--Nyt taeytyy saada kaksi punttia tolanderia, sanoi haen.--Onko sinulla 5
penniae?

Kapteeni sanoi:

--Kaksi tolanderipunttia maksaa markan. Mitae sinae viidellae pennillae
teet?

Hinkki sanoi:

--Se on sinun paeivaerahas. Anna taenne.

Ja kapteeni antoi haenelle viisi penniae.

--Nyt mennaeaen taestae alas, sanoi Hinkki, ja johdatti kapteenin
jyrkimmaestae paikasta kadulle vuoren taakse. Siinae oli vaehaen matkan
paeaessae katolin-uskoisten pieni kirkko, jonka luota alkoi puisto ja
kylpylaitokseen meren rannalla johtava vanha lehmuskaeytaevae.

Puistossa soitteli musiikki.

Hinkki osotti sormellaan kirkon luona seisovaan pieneen aeijaeaen, joka
olan yli heitetyllae hihnalla kannatti edessaeaen laatikkoa ja moei siitae
appelsiinejae ja paperossia puistoon kulkeville.

--Mene sinae, sanoi, toista kautta ja kun minae tulen taeaeltae paein ostamaan
siltae paperossia, niin tule vastaan aelaekae ole tuntevanas minua. Kun minae
rupeen juoksemaan, niin kiroo sinae ja juokse minun peraessaeni ja ole
ottavanas minua kiinni. Ymmaerraetkoe?

Kapteeni sanoi:

--Pitaeaekoe minun ottaa sinut kiinni?

Hinkki katsoi haeneen, naurahti ja sanoi:

--Ota, jos saat. Mutta mene nyt, ja muista, aelae ole tuntevanas.

Kapteeni kiersi kokonaisen asuinkorttelin, ja kun haen laehestyi aeijaeae
seisoi Hinkki jo siinae ja otti tulta paperossiinsa. Mutta kohta kun
kapteeni ehti kohdalle, heitti Hinkki paperossin aekkiae suustansa ja
alkoi juosta puistokaeytaevaeae alas.

Aeijae huusi: ottakaa kiinni! ja alkoi laatikkoineen ontuen linkuttaa
peraessae. Kapteeni kirosi nyt kaeskynmukaisesti ja rupesi juoksemaan
Hinkin jaelkeen.

Kun lehmuskaeytaevaellae oli paljon kaevelijoeitae kaeaensi Hinkki oikealle ja
kierteli syrjaeteitae syvaelle varjoisaan puistoon. Haen antoi kapteenin
paeaestae aivan kintereillensae, mutta kiinni ei antautunut, sillae vaikka
kapteeni tosin olisikin suorassa juoksussa saanut kiinni, ei haen voinut
tehdae niin nopeita luikerruksia ja kaeaenteitae.

Vasta rantavallin takana meren rannalla Hinkki pysaehtyi ja silloin
kapteeni naeki haenen kaedessaeaen kaksi punasta Tollanderin
paperossipunttia. Hinkki ei avannut niitae, vaan pisti yhden kumpaankin
takintaskuunsa, ja istui kivelle odottamaan ettae juoksun kiihkeae
hengaestys talttuisi.--Ei se nyt enaeaen meitae loeydae, sanoi haen
paperossiaeijaestae.

Levaettyaeaen haen nousi, katsoi ympaerillensae ja vei kapteenin rantaan,
jossa oli pyykinpesulautta, ja sen kaidepuuhun oli kahlittu useita
veneitae.

Hinkki koetteli jokaisen lukkoa. Ne olivat suljetut. Mutta ulompana oli
kaljaasi ankkurissa ja sen peraeaen oli korkealaitainen musta vene pantu
koeyteen. Kaljaasi liikkui hiljaa milloin ulommas, milloin laehemmaes
rantaa ja pikku vene kaeaenteli mukana vuoroin kiristellen ja vuoroin
loeyhentaeen koeyttae. Hinkki haki ongenvavan rannasta, kaeski kapteenin
pidellae lauttaan lukittua venettae kaeaentyneenae merelle paein, meni itse
peraeaen ja jonkun ajan odotuksen jaelkeen tavotti kuin tavottikin vavalla
mustan venheen ja sai siitae kaesin kiinni. Pian haen linkkuveitsellae
katkasi koeyden ja haki kapteenin venheeseen.

--Souda lujaa, mutta niin ettei loiskahtele, sanoi Hinkki vaehaen
levottomana ympaerilleen katsellen.

Kapteeni oli miltei ensi kertaa vesillae ja vene kaeaenteli haenen kaesissaeaen
sinne taenne, josta Hinkki alkoi hermostua.

--Mikaes naekyy minun paeaeni takaa, haeh? tiuskasi haen.

--Tokan savupiippu, sanoi kapteeni.

--No, jos piippu menee taelle puolelle paeaetae, niin souda taellae airolla,
mutta jos tuolle, niin tuolla, ymmaerraetkoe?

Kapteeni teki niin eikae vene enaeae kaeaennellyt.

Haen naeki ihmeeksensae, ettae Hinkki oli merellaekin aina vaan sama kuningas
kuin maalla.

He tulivat salmesta kylpylaitoksen pitkaen sillan ohitse ja vene jo
keinui rasvatyyneen avomeren sileaellae mainingilla. Laskenut aurinko
paistoi meren takaa pitkaen pilven tuhansiksi punajoutseniksi, jotka yhae
suurenevina kohosivat taivaan laelle asti.

Hinkin mieli lauhtui. Haen lupasi soutaa hiljaa ja rupesi itse
selkaekenoon peraelle.

--Mikaes nyt on paeaen takana? kysyi haen.

--Harakan vallit, sanoi kapteeni.

--Souda niin, kaeski Hinkki, mutta itse laskeutui retvanaan peraetuhdolle,
ummisti silmaensae ja oli kuorsaavinaan.

Jonkun aikaa soudettuaan kapteeni huomasi, ettae Hinkki oli todella
nukahtanut. Silloin kapteeni lakkasi pitaemaestae Harakan valleja merkkinae
ja alkoi kiertaeae kaupungin satamalahteen.

Vihdoin haen lakkasi soutamasta, nosti kolistelematta airot ja rupesi
katselemaan ympaerillensae. Uusi, merkillinen maailma oli kuin loihtimalla
noussut haenen eteensae. Hinkki se haentae aina vei ja opetti uusia
maailmoita naekemaeaen.

Vene hiljensi vauhtinsa. Sen heraettaemaet laineet olivat ruskosta
valoisia. Nikolainkirkon kello vielae jymisi, vuoroin heleaemmin, vuoroin
kumeammin. Liike satamassa oli hiljentynyt.

Vene pysaehtyi kokonaan.

Kun sen laineetkin tyyntyivaet, silisi merenpinta ja koko kaupunki naekyi
yloesalaisin kaeaentyneenae lahden pohjasta.

Jonkun verran nukuttuansa Hinkki havahti istuvilleen ja aerjaesi:

--Mitae sinae noin venettae heiluttelet?

--Katso! sanoi kapteeni innoissaan osottaen laineita.

Haen oli todella saanut heilutuksellaan ihmeitae aikaan.

Hajosi liitoksistaan koko kaupunki, puistot maasta erkanivat ja tornit
kaatuivat. Horjuivat vanhat tullimakasiinit, vavahtelivat monikertaiset
kivimuurit, pankit, hotellit, itse keisaripalatsikin syttyi
punaliekkeihin ja kirkko kupuineen ja kultaristineen perustuksiltaan
sortui.

Kapteeni oli kuin hulluna.

--Istu hiljaa, sanoi Hinkki, ja katsahdettuaan ympaerilleen sanoi: minne
helvettiin sinae olet soutanut!

Naein sanoen haen melalla kaeaensi veneen poispaein kaupungista, ja kapteeni
alkoi vedellae.

Laehes neljaenneksen tuntia soudettuaan he sivuuttivat suuren sotalaivan,
joka mahtavine piippuinensa kellui meressae kuin puoleksi uponnut
jaettilaeistynnyri. Merimiehet iloisesti leikkivaet kannella.
Kylki-aukoista naekyi kanunain mustat suut.

Kapteeni ei sanonut laivasta mitaeaen, vaan kysyi:

--Mitae ne kranaatit oikein ovat?

--Ne ovat kanunankuulia, selitti Hinkki.

--Mutta sinae kerran sanoit, ettae niissae on ruutia?

--Naees nyt, sanoi Hinkki, kranaatti on niinkuin pieni kanuna, joka
pannaan suuren kanunan sisaeaen ja ammutaan ulos niinkuin kuula, mutta
siinae on peraessae ruuvi, josta pannaan ruutia sisaelle, ja paeaessae on
nalli, ja kun se sattuu vaikka laivaan taikka sitten tuonne kaupunkiin,
niin se raejaehtaeae ja palaset lentaevaet ja sattuvat ihmisiin ja ihmiset
kuolevat.

--Vaikkako eivaet olisi mitaeaen pahaakaan tehneet?

Hinkki ei ruvennut sellaisiin kysymyksiin ollenkaan vastaamaan.

--Mutta kuinka ihmiset lainkaan uskaltavat olla sivelistejae?

Hinkki ei pitaenyt taetaekaeaen kysymystae vastauksen arvoisena.

--Tahtoisitko sinae olla upseeri vai sivelisti? kysyi kapteeni viimein.

--Ei sivelistit mitaeaen merkitse, sanoi Hinkki. Sellaiset
lasisilmaeherrat! Maeskiksi menisivaet, jos Viaporista ammuttaisiin.

Ja vaehaen ajan peraestae sanoi:

--En minae vaan. Merille minae karkaan.

Kapteeni vaipui kadehtien mietteihinsae.

Merille,--se on tuonne, tuonne, missae ei maata naey ja kaikki on suurta
ihmeellistae aavistusta. Meri on Hinkin. Ja maa naeytti kapteenista taellae
hetkellae mitaettoemaen harmaalta, ikaevaeltae, pieneltae.

Taas neljaenneksen tuntia soudettuaan kapteeni kysaesi:

--Mihinkaes me nyt mennaeaen?

--Katso taakses, sanoi Hinkki.

Ja kun kapteeni kaeaentyi katsomaan taaksensa, osotti veneen kokka kohti
merestae nousevaa, harmaista kivistae muurattua pitkaeae ikkunatonta
linnanseinaeae, joka kaikkinensa kuvastui meren pintaan.

Suuret illanruskossa punertavat lokit lentelivaet yoepymistae tehden
ylhaeaellae linnanseinaen edessae ja kun joku laskeutui alas ja kohottaen
siipensae sipaisi noukallansa vedenpintaa, hajosi kuvastus pitkiksi
viiruiksi, joihin jo kuukin heitti vaelaehdyksensae.

Haemmaestyneinae ja kysyvinae kaeaentyivaet kapteenin silmaet takasin Hinkkiin.

--Aelae pelkaeae, souda vaan, sanoi Hinkki ja rupesi juttelemaan kapteenille
ihmeellisiae tarinoita taestae Viaporin harmaasta vesilinnasta.

Kertoi sen seinaen takana olevan sotavankeja, jotka ovat siellae istuneet
monta kymmentae vuotta. Sanoi niiden olevan teljettyinae koppeihin, joiden
ovet ovat kiinnimuuratut, ettei ole kuin yksi laepi linnanpihalle paein ja
toinen laepi ylhaeaellae merelle paein.

--Katso tuonne! naeetkoe pieniae aukkoja linnanseinaessae? siinae on toinen
laepi, josta he saavat ilmaa hengittaeaekseen, mutta eivaet ylety naekemaeaen.

Kapteenin silmaet suurina ja palavina tuijottivat linnaan paein.

--Souda vaan laehemmaes, sanoi Hinkki.

Ja kertoi, ettae kun seinaen juurella on hiljaa, voi kuulla vankien
huokauksia ja valituksia.

He tulivat juuri seinaen viereen. Enin osa siitae oli rakennettu suoraan
veteen, joka veneen laehestyessae kumeasti lotisi kivien vihreissae
uurteissa. Muutamassa kohti pisti karin kivet esille ja siinae oli ruohon
tupsuja kasvanut karikivien ja linnankivien vaeliin.

--Pitele noista, sanoi Hinkki, minae tahdon kuunnella. Kapteeni tarttui
ruohontupsuihin, Hinkki nousi pystyyn ja kallisti korvansa kiviseinaeae
vasten.

--Kovasti huokailevat, sanoi haen jonkun aikaa kuunneltuansa. Sitten
rupesi itse pitelemaeaen venettae ja kaeski kapteenin vuorostaan kuunnella.

Kapteeni kallisti nyt haenkin korvansa kiviseinaeae vasten.

Lieneekoe hiljainen tuulenhenki ylaeilmoissa kaeynyt ja linnanseinaen
aukoissa suhissut, mutta veri oli jaettaenyt kapteenin kasvot, kun haen
kuuntelemasta paeaesi, sillae haenkin oli kuullut huokauksia, syviae,
ikionnettomuutta itkeviae.

Haen kallistui uudestaan seinaeaen kiinni.

Ei epaeilystaekaeaen. Ne huokailivat--huokailivat.

Kapteeni mittasi silmillaeaen korkeuden maasta henkilaepeen.

--Mutta jos auttais ne sieltae pois, sanoi haen.

--Hm, pani Hinkki ikaeaenkuin olisi jo ennen itsekin sitae ajatellut ja
mahdottomaksi huomannut.

--Varrottais yoetae ja heitettaeis koeysi laevestae sisaeaen, arveli kapteeni.

--Ei siitae laevestae mahdu ihmisen paeae, sanoi Hinkki.

--Tai tultais joka yoe ja kaivettais reikaeae muurin laepi, esitti kapteeni.

--Taeytyy laeksyjae lukea, sanoi Hinkki ivallisesti, ja kapteeni heraesi
haaveistaan.

--Saatana! huusi haen kalpeana, nousi pystyyn ottaen airon kaeteensae ja
ylimalkaisessa raivossa aikoi sillae ruveta huitomaan ympaerilleen.

Hinkki saeikaehti ja koetti kapteenia tyynnytellae, mutta kun kapteenin
silmaet pyoerivaet paeaessae yhae kummallisemmin, haen huusi:

--Vahti naeki meidaet, souda pois, se ottaa kiinni ja pistaeae linnaan,
joutuin, joutuin!

Ja kapteeni istui ja vetaesi vettae airoilla niin lujasti ettae toinen
niistae siihen katkesi:

--Mitaes nyt tehdaeaen?

--Ojenna taenne ehjae, sanoi Hinkki, ja saatuaan airon haen nousi pystyyn,
pani peraessae olevaan loveen ja rupesi kierrellen melomaan, niinkuin
tekivaet punamustain korkeiden englantilaisten kivihiililaivain
matruusit, kun he nokisessa paidassaan kiipesivaet pikkuvenheeseen ja
seisten sen peraellae yhdellae airolla soutivat koeyden pollariin.

Hinkki seisoi melotessaan selin veneen kokkaan eikae pitaenyt mitaeaen
kiirettae.

--Ethaen sinae kaupungin rantaan soudakaan, huomautti kapteeni.

Mutta Hinkki ei ollut kuulevinaan, vaan vihelteli hiljakseen, ja vene
eteni joustavan nopeasti Viaporin linnoitusta kohden.

--Annas kun minae tulen soutamaan, sanoi kapteeni toivoen samalla
saavansa veneen kaeaennetyksi kotiin paein.

--Et osaa taemmoeistae soutua, sanoi Hinkki ja veneen kokka osotti aina
vaan Viaporia kohden.

Linnoituksen vallit, jotka kaupungista paein naeyttivaet tavallisilta
ruohokummuilta, kasvoivat yhae suuremmiksi. Ne kohosivat vihdoin kuin
mahtavat vuoret kallioiden paeaellae ja suuret tykit ammottivat aukoista
merelle paein. Pieniksi pilkuiksi haevisivaet vahtimiehet, jotka kivaeaerit
olalla korkealla vallien harjalla kulkivat nopeasti edestakasin.

Jo tuli esille linnatelakan hirmuinen veden yli kallistuva nostohana,
ihmeelliset muurit, salaperaeinen laituri ja linnotukseen vievae
rautaportti. Kaikki suurenemistaan suureni, nousi heidaen eteensae
aivankuin niellaekseen pienen veneen. Ilma pimeni, jylhistyi, kylmeni
kosteammaksi.

Hinkki vaan meloi suoraan surman suuhun.

Kaukana idaen taivaan takana on suuri valtakunta, jonka laumat
hallitsevat puoli maailmaa. Taemae valtakunta on rakentanut linnoituksen
mereen ja pannut sotamiehensae sen valtaa vartioimaan. Mutta Hinkki
soutaa vihellellen kohti kitaa.

--Aelae herran taehden, kuiskasi kapteeni kiihkeaesti. Ryssae tappaa meidaet!

Hinkki kaeaentyi katsomaan.

Kiviportaalla, alhaalla muurin juurella vahdissa oleva ryssae alkoi
todella huitoa kaesillaeaen ja puiden nyrkkiae kielsi heitae laehestymaestae.

Hinkki antoi rohkeasti veneen mennae eteenpaein.

Silloin haki ryssae vahtikopista kivaerinsae ja rupesi suurilla liikkeillae
muka sitae lataamaan.

Hinkki ei vaan ollut tietaeaekseenkaeaen.

--Herran taehden, Hinkki! Hinkki!

Heti kun vene oli tullut niin laehelle muuria, etteivaet ylhaeaellae kulkevat
vahdit heitae enaeaen voineet naehdae, veti Hinkki taskuistaan punaset
paperossipuntit, ja antoi sitten veneen kaeaentyae pitkittaein porrasta
vasten.

--Anna ruutia, kuiskasi Hinkki, ja rupesi ruudin syttymistae matkimaan:
puh, puh,--ettae ryssae ymmaertaeisi.

Ryssae rupesi tavottamaan puntteja Hinkin kaedestae.

--Aelae luule, poika, sanoi Hinkki ja tyoensi veneen ulommas.--Ni ponimai
poruski. Hellitae vaan ruuti ensin.

Ryssae pani nyt kivaerinsae jaelleen vahtikojuun ja katosi pienestae portista
muurin sisaepuolelle.

Heidaen odotellessaan sanoi Hinkki:

--Taeaeltae kaikki kivimiehetkin ruutia ostavat, ja jos olisi viinaa,
saisimme paljonkin.

--Mistaes ryssaet itse saavat ruutia? kysyi kapteeni.

--Kranaateista raapivat.

Taemaen kuultuansa kapteeni tunsi yhtaekkiae olevansa kuin kotonaan keskellae
naeitae pilviin nousevia valleja ja hirmumuureja. Hinkki oli naeyttaenyt
avaimen ja avannut niiden sisimmaen salaisuuden. Ja yhdellae iskulla
hajosi linnotuksen jylhae taika kapteenin mielestae.

Iloissaan haen alkoi kovalla aeaenellae morista Hinkin opettamaa
englantilaista merimieslaulua:

    Hel Viktooria, hel Viktooria!
    Tshilivili vippan boi!

--Ole hiljaa, sanoi Hinkki.

Ryssae toi pussissa naulan ruutia ja otti Hinkiltae vastaan paperossit.

Kun he paluumatkalla laehestyivaet jaelleen Kaivopuiston rantaa, nousi
Hinkki pystyyn ja kauan taehysteli maalle paein. Oli jo niin haemaerae, ettei
haen voinut naehdae. Silloin haen kaeski olla soutamatta ja kuunteli kauan.

--Kaljaasin miehet hakevat venettae, sanoi haen tyynesti.

Rannalta paein kuului aeaeniae ja saappaitten rapinata kivien paeaellae.

--Ne tulevat taenne paein. Paeaestae minut maalle, sanoi Hinkki.

Kapteeni paeaesti Hinkin maalle ja alkoi itse melota venettae, saaden
vihdoinkin tilaisuuden tehdae niinkuin Hinkki ja niinkuin
kivihiililaivain nokiset merimiehet.

Ensi innostuksessa vene laeksi menemaeaen suoraan ulapalle, sillae kapteeni
ei huomannut sen suunnasta vaaria pitaeae. Mutta suunnan pitaeminen siinae
konstissa oli vaikeinta. Ja niin tapahtui, ettae kun haen Harakan salmelle
ehti, kuuli haen huutoja rannasta, jotka haenelle suuntaa neuvoivat ja
niitae totellen haen loeysi pesulautan, sitoi veneen koeyden paetkaellae
kaidepuuhun, missae muutkin veneet olivat ja tuli rantaan.

Kaksi saarelaista oli siinae, jotka olivat suuntaa huutaneet ja sanoivat
haenelle: kenen luvalla olet veneen ottanut ja koeyden katkaissut ja vielae
aironkin taittanut? Ja rupesivat haentae polisikamariin vaatimaan.

Silloin tuli Hinkki rantaan, keppi kaedessae ja sanoi miehille:

--Mitae haen on tehnyt?

Miehet sanoivat mitae pahaa haen oli tehnyt, ja Hinkki sanoi:

--Taitaa olla sama poika, joka meidaenkin veneen on vienyt. Sallikaa
minun antaa haenelle selkaeaen.

Ja rupesi tulemaan keppi ojona kapteenin paeaelle. Mutta kapteeni pakeni
ja Hinkki rupesi ottamaan haentae kiinni ja he alkoivat juosta yloes
pimeaetae lehmuskaeytaevaeae, niinkuin olivat aesken alaskin juosseet. Sillae se
oli Hinkin ainainen konsti.

Pari kivenheittaemaen vaeliae juostuansa Hinkki sanoi: seisata, ei ne osaa
juosta, ne on saarelaisia.

He pysaehtyivaet ja rupesivat kulkemaan rauhallisesti eteenpaein.

--Olisiko ollut lysti polisikamarissa istua, sanoi Hinkki, kun he olivat
paeaesseet kadulle.--Ei siellae lystiae ole.

--Oletko ollut? kysyi kapteeni.

--Olen, sanoi Hinkki. Siellae on ikaevae. Tule saattamaan minua.

--Loeivaetkoe ne?

--Eivaet lyoeneet, kaeskivaet papan lyoedae.

--Loeikoe se?

--Loei.

Taehtitornivuoren yli tultua Hinkki piilotti ruutipussin alhaalla olevan
saunan kellariluukkuun.

Kun he tulivat haenen asunnolleen, oli portti suljettu ja kapteeni
ehdotti, ettae Hinkki kapuaisi haenen olkapaeiltaeaen portin ylitse. Mutta
Hinkki tiesi paremman keinon. Haen nosti toisesta paeaestae portin alla
olevaa lautaa ja pudotti sen lappeelleen, jonka jaelkeen laskeutui maahan
pitkaekseen ja notkeana kuin orava pujahti portin alitse pihalle.

--Huomenna pamahtaa, sanoi haen portin takaa.

--Olrait, vastasi kapteeni Hinkin opettamalla enkelskalla.

Ja he erosivat.

Siinae talossa asui Hinkin isae, ajuri Frans Henrikson. Ajurin toisia
poikia ei oltu kouluun hyvaeksytty, sillae ne olivat liian vanhoiksi
katsotut ja olivat myoes jo kotikurin saamiseen tuomittuina olleet.




5.


Ainoa, joka kuunteli vaarin pitkiae kertomuksia eikae heti mennyt pois kun
haen suunsa avasi, oli taemae sama Hinkki,--vaarin lempipoika.

Peraekamarin puolipimennossa, kolkutellen ja kaeaennellen vaarin
merkillisiae sulatuskuppeja, viiloja, pihtejae, Hinkki istui kuunnellen
permannolla, ja vaari taas makuultansa haenelle jutteli. Yhdessae kohti
heillae tuli usein riita.

Vaari koetti aina paeaestae veneh'ojalaisista haenelle puhumaan; Hinkki taas
ei niistae niinkaeaen vaelittaenyt; olisi tahtonut kuulla enemmaen vaan
Siperian seikkailuista ja yhae uudestaan vaati kertomaan siitae
merkillisestae raharyoestoestae, jossa vaarin toveri oli taistellut yksin
kymmentae kasakkaa vastaan ja vihdoin ammuttiin kuoliaaksi. Opettaakseen
rakkaalle Hinkillensae vaikka puoli vaekisin sen kaikkein taerkeimmaen
asian, nimittaein sen suuren vaeaeryyden, minkae veneh'ojalaiset olivat
kaersineet jaeaedessaeaen maattomiksi, vaari menetteli naein: haen lupasi
kertoa uusia seikkailuja, kunhan Hinkki ensin lupasi kuunnella
Veneh'ojan asioita. Hinkki tosin lupasi, mutta oli hajamielinen ja kovin
kolkutteli vasaroita. Ei vaari saanut haentae ymmaertaemaeaen
tavallisimpiakaan talonpojan asioita. Ei Hinkki tiennyt mitae oja on,
mitae lato, mitae virta, mitae niitty, mitae korpi, mitae kartano, vielae
vaehemmaen ymmaersi torpan veroja ja metsaenmyynti-asioita, jotka kaikki
olisivat olleet vaelttaemaettoemaet ymmaertaeae vaeaeryyden perille paeaesemiseksi.

Sitaevastoin jo ensi kerralla kun vaari otti puheeksi nuo kupit ja viilat
ja mitae niillae oikein voisi tehdae, hoeristi Hinkki korvansa, tuli vaarin
viereen vuoteelle istumaan, ja ymmaersi kohta kaikki.

Vaari sanoi vaan:

--Jos naeillae tehtaeis rahoja niin paljon, ettae koko Veneh'oja vapaaksi
ostettaisiin!

Ja koko Hinkki oli liekkinae. Silmaet hehkuivat, posket paloivat. Ei tosin
siksi, ettae Veneh'oja vapautettaisiin, vaan siksi, ettae rahoja
tehtaeisiin. Taas saattoi vaari kauan aikaa sen kustannuksella puhua
Veneh'ojasta.

Vaehaen aikaa kuunneltuaan Hinkki sanoi:

--Pitaeisi ruveta polisiksi. Sitte ei kukaan arvaisi.

Ja naemaet sanat kuultuansa vaari taas haemmaestyi Hinkin suurta neroa ja
naeki selvaeaen, ettae haenestae tulee se mies, joka ei usko mitaeaen ihmisestae
ulkona olevaa pirua, vaan rohkenee olla piru itsessaensae. Mutta haen
rakasti Hinkkiae niin, ettei uskaltanut vielae opettaa, pelaeten haenelle
vaaraa. Sitaepaitsi Veneh'ojan asiain ymmaertaemaettoemyyden takiakin haen
paeaetti jaettaeae laehemmaen opettamisen kunnes Hinkki paremmin miehistyy. Ja
sanoi:

--Olet huonoissa kirjoissa, eivaet ota polisiksi.

Ja kun Hinkki rupesi miettivaeiseksi, sanoi, tietaeen Hinkin mielihalun:

--Menisit ensin merille, niin sieltae tultuasi saisit uudet kirjatkin.

Hinkki ihastui.

Ja siitae pitaeen neljaennelle luokalle asti haen ei muuta ajatellut kuin
keinoja millae saisi isaensae ottamaan haenet koulusta, sillae laivan
kapteenit eivaet alaikaeisistae karkureista huolineet, vaan vaativat
holhoojan suostumusta.

Nyt oli asianlaita kuitenkin sellainen, ettae mitae korkeammille luokille
Hinkki tuli, sitae enemmaen opettajat halusivat paeaestae haenestae. He eivaet
pitaeneet Hinkkiae nerona, niinkuin vanha vaari. Eivaet myoeskaeaen olleet
samaa mieltae kuin Hinkin toverit, joiden joukossa haen oli juuri
mittaamattoman neronsa vuoksi kuninkaaksi kohonnut. Opettajat kutoivat
siis verkon haenen ympaerillensae ja kun Hinkki kaeski kapteenin naulaamaan
opettaja Oerbomin kalossit eteisen lattiaan, jonka johdosta Oerbom meni
nokillensa, vetivaet he verkon paeaet yhteen ja nostivat Hinkin koreasti
maalle, eli toisin sanoen erottivat koulusta.

Jaettaeessaeaen koulun Hinkki sanoi tovereille:

--Totelkaa Hannesta, niin ei ne teille mitaeaen mahda.

Ja kapteenin rinta kohosi ylpeaesti.

Opettajat olisivat kyllae haenetkin erottaneet yhdessae Hinkin kanssa,
mutta he toivoivat haenen vielae parantavan tapansa, kun Hinkin
vaikutusvalta nyt lakkasi. Senvuoksi he paeaettivaet jaettaeae kapteenin
toistaiseksi kouluun.

Koulun sisaeiset asiat paeaesivaetkin kohta Hinkin laehdettyae sille tolalle,
jota opettajat olivat tarkottaneet perustaessaan taemaen opiston
paeaekaupunkiin vastaisen suomalaisen kulttuurin kulmakiveksi,
kasvattaakseen oman suomalaisen sivistyssaeaedyn. Oppilaat alkoivat uskoa
opettajiansa. Ahkeruus, tarkkaavaisuus ja saeaety tuli arvon mittapuuksi.
Kaikki muuttui.

Kun siis kapteeni tuli Hinkin jaelkeen kuninkaaksi, kasvoi haenen
ympaerilleen heti, tiedon, taidon ja saeaedyn perustuksella pikku
kuninkaita, jotka Hinkin aikana eivaet olisi uskaltaneet paeaetaensaekaeaen
nostaa. Kapteeni ei ymmaertaenyt missae vika oli, vaan rupesi ajattelemaan,
ettae haenen taeytyy, valtansa vahvistamiseksi, haastaa kaksintaisteluun
norssien, rottain ja ryssaein kuninkaat ja siten osottaa voimansa
suuruus. Norssien ja rottain kuninkaat kaatuivat ensi toermaeyksessae.
Ryssaet taas houkuttelivat haenet kaksintaistelun varjolla koulunsa
pihalle, mutta siellae hyoekkaesivaetkin kaikki haenen kimppuunsa. Ja nyt
tuli kapteenin eteen tosi voimankoe. Haen taisteli kuin karhu. Sillae
aikaa kuin haen nurkkaan ajautuneena koetteli vapautua kaesiensae ja
jalkojensa ympaerille takertuneista harmaista pikkuryssistae, takoivat
suuret haentae nyrkeillaensae paeaehaen. Silloin pani kapteeni silmaensae kiinni
ja ajatteli: nyt vaikka maa allani haljetkoon ja helvetti minut
nielkoeoen! Ja samassa huikeasti aerjaehtaeen aekki tempauksella irrotti
kaetensae. Osa pikku ryssistae kaatui, osa peraeytyi haetkaehtaeen ja heti
vapautti haenen jalkansa. Kapteeni hyppaesi ilmaan ja sitten hurjassa
raivossa kaetensae hajottaen kyykistyi kuin tiikeri lauman paeaelle
hypaetaekseen. Silloin soi ryssaein kello ja kapteenin paeaestellessae villiae
huutoja he pakenivat kaikki toinen toistaan jalkoihinsa sotkien.

Porttikaeytaevaeaen juoksivat kapteenin toverit ja he todistivat sitten
kaikille kapteenin yksin voittaneen ryssaet.

Mutta merkillistae! Vaikka haen oli avonaisessa kamppailussa kaatanut
norssien ja rottain kuninkaat,--vaikka haen oli yksin ajanut koko ryssaein
koulun pakoon, ei haenen valtansa sittenkaeaen vakiintunut, vaan
kaikellaiset pystynokat tietokuninkaat pyrkivaet haentae sittenkin
viisasteluillaan nolaamaan ja paeaetae lyhyemmaet naskalit tekivaet haenen
urotoeistaensae ivaa, niin ettae joskus melkein kolmas osa luokkaa jo
uskalsi olla tottelematta, kun haen johonkin asiaan komensi.

Taemae kaevi haeneen kovin kipeaesti,--ei senvuoksi ettae haen olisi tahtonut
itsellensae kunniaa, vaan senvuoksi, ettae jos haenen valtansa olisi
paeaessyt hoellistymaeaen, niin olisi saattanut tapahtua, ettae olisivat
vaehitellen uskaltaneet ruveta jaelleen sanomaan haentae kapteeniksi.
Varjelkoon sellaista tapahtumasta!

Ilmeistae oli, ettei voima yksin riittaenyt. Eipae Hinkkikaeaen ollut
voimakas. Hinkki oli tosin antanut luulla olleensa kaikkein voimakkain
ja oli siinae tarkotuksessa saanut kapteeninkin valheellisesti
tunnustamaan pojille, ettae Hinkki oli haenet muka voittanut. Mutta
oikeastaan oli Hinkki ollut vaan kaikista viekkain. Haen oli ollut niin
paha niille, jotka haentae eivaet tunnustaneet, ettae sellaisten elaemae oli
kaeynyt mahdottoman happameksi ja heidaen oli lopultakin aina taeytynyt
taipua. Itki tai parkui, kyllae Hinkki sai vihdoin aina armoille
heittaeytymaeaen. Mutta kapteeni ei millaeaen osannut olla kovuudessa niin
sitkeae kuin kuninkuus olisi vaatinut. Erittaein oli haenen mahdoton kauan
toisia itkettaeae; niskurin ei tarvinnut kuin parahtaa, niin kapteeni jo
heltyi ja paeaesti kaesistaeaen. Ei auttanut kapteenin teeskennellae julmuria,
kertoa hirmuisia ryoevaerijuttuja omasta saeaelimaettoemyydestaeaen, aekkiae
aerjaehdellae, mulkoilla silmillaeaen, paukahutella kaemmeniaeaen yhteen ja
hyppiae villisti ilmaan ikaeaenkuin olisi ollut valmis tuossa tuokiossa
tuhoamaan koko koulun. Kaikki tiesivaet, ettae haen olisi kyllae saattanut
rikkoa pulpetit ja taulut ja lennaettaeae opettajan tuolin ikkunasta, mutta
ettae tarvitsi vaan ruveta itkemaeaen niin haen heti paeaesti.

Ja niinpae sitten tapahtuikin, ettae yhteisesti pihalla telmittaeissae joku
satutettu uskalsi heittaeae haenelle laumasta jaelleen tuon kamalan
haukkumanimen, jonka haen oli luullut kaikilta jo unohtuneen.

Ainoastaan laehimmaet silloin naekivaet, ettae haen kaevi aekkiae totiseksi. Muut
eivaet huomanneet mitaeaen. Ja vasta useiden paeivien jaelkeen alkoivat
kaikki ihmetellae suurta, kaesittaemaetoentae muutosta kapteenin koko
olennossa ja kaeytoeksessae;

Haen alkoi lukea.

Todella alkoi osata laeksyjae, nousi ja vastasi lyhyellae kaeheaesti
moeraehtaevaellae aeaenellaensae ja vastattuaan istui tuiman naekoeisenae,
ympaerilleen vilkuilematta.

Haen tuli nyt kouluun karkea tukka aina vedellae kasteltuna ja harjalla
silitettynae, selaili lakkaamatta kirjoja, koska oli kaikessa jaelkeen
jaeaenyt ja paljosta piti selville paeaestae. Kaevellen edestakaisin luki ja
paenttaesi paeaehaen vaeliajoillakin, kehenkaeaen katsomatta ja ketaeaen
kuuntelematta. Kaeytaevaet vaan kumisivat haenen yksitoikkoisesti
jonottavasta moerinaestaensae.

Ei kukaan ymmaertaenyt mitae taemae kaikki merkitsi. Summa vaan oli, ettae
kapteeni ihmeellisesti alkoi tiedossa ja taidossa varttua. Opettajatkin
jo ihmetellen katsahtelivat haeneen ja ensin ikaeaenkuin koetteeksi tekivaet
haenelle sellaisia kysymyksiae, joita he muuten ainoastaan parhaille
tekivaet. Kapteeni rypisti silmaekulmansa, vastasi lyhyeen ja
taesmaellisesti ja istui kohta vastauksen jaelkeen, silmaet alas luotuina,
ikaeaenkuin haeveten tietoansa.

Oliko siis kapteeni luopunut kuninkuuden tavottelusta? Oliko lakannut
tuntemasta olevansa vallanperijae Hinkin jaelkeen tai tahtomasta olla
valtijaana? Ei. Sillae jos kuningas naekee valtansa hajoavan, niin syyttaeae
haen itseaensae huonommaksi heikointa alamaisistaan, joka sikoja
paimentaessaan on valtansa sikojen yli saeilyttaenyt. Ei yksikaeaen kuningas
salli sanottavan: valta meni haenen kaesistaeaen. Sentaehden, jos vaikka haen
aikoisi vallasta luopua, vahvistaa haen ensin valtansa. Haen tutkii ja
ajattelee paeaensae ympaeri: miksi olen minae kelvoton? Ja naehtyaensae missae
kohden haenen asemansa on heikko, kaeyttaeae kaiken kykynsae ja jaerkensae ja
tarmonsa valtansa vahvistamiseksi siltae heikolta puolelta.

Niin teki myoes kapteeni.

Huomattuaan ettae tietokuninkaat haenen valtaansa jaeytaevaet haen paeaetti
voittaa heidaet heidaen omilla aseillaan. Paeaetti voittaa heidaet tiedossa
ja taidossa. Ja kun Kustaava oli haenen paeaensae suurenlaiseen takaraivoon
antanut haenelle Veneh'ojan viisauden perinnoen, ei tarkotus ollutkaan
haenelle vaikea saavuttaa. Haen loei pystynokat tietokuninkaat perinpohjin.
Lakkasivat nenaestelemaestae ja muiden mukana alkoivat noeyrinae,
epaetietoisen uteliaina katsoa yloespaein haenen silmiinsae. Voimakkain ja
samalla viisain! Onko yksikaeaen kuningas koskaan osannut lujemmin
valtaansa turvata? Sellainen on totisesti kaikkivaltias!

Mitae olisikaan Hinkki taellaisesta asiain kaeaenteestae sanonut! Kapteenin
ei ollut omatunto taehaen aikaan hyvae, vaan muuan seikka teki naemae uudet
kuninkuuden valjaat hirmuisen hankaliksi. Hinkiltae perittyyn ja
kapteenin uskollisesti omistamaan kuningashenkeen kuului ehdottomasti
opettajiston sitkeae vastustaminen kaikilla mahdollisilla keinoilla,
uppiniskaisuudella, lunttaamisella, nenaestae vetaemisellae,
kiusanteolla,--sanalla sanoen, opettajien vallan vaehentaeminen. Asia
olikin kapteenista ollut paeivaen selvae ja luonnollinen niinkauan kuin haen
oli kuten Hinkki opettajiston avonainen vihollinen. Mutta nyt olivat
asiat muuttuneet ja haen joutui ilman Hinkkiae kuin yksin tuntemattomalle
ulapalle. Se seikka, ettae haen nyt aina osasi laeksynsae ja ymmaersi kaikki
opettajain kysymykset teki opettajat vaekisinkin haenen ystaevikseen. He
katsoivat haeneen lempeaesti, vaelistae ikaeaenkuin haenen suosiotansa
tavottaen. Hinkki olisi tietysti teeskennellyt vastaystaevyyttae ja
takanapaein yhae hurjemmin ilvehtinyt. Mutta kapteenilla piti aina kaikki
asiat olla joko niin taikka naein eikae koskaan molempaa yhtaikaa.
Naeyttelemiseen ja teeskentelemiseen haenen suorain kasvojensa lihakset
eivaet taipuneet, ja pyoereaet silmaensaekin olivat semmoiseen jo luonnostaan
liian jaeykaesti avonaiset. Olisi jaeljellae ollut ainoastaan suora
vastustus, vaikka osasikin laeksynsae ja vaikka opettajat kilvan
kiittivaet. Taemae oli kuitenkin mahdoton ristiriita, koska laeksyjen
osaaminen oli jo itsessaeaen taeysi myoennytys ja kaedentarjous opettajille.
Ja kapteeni oli kuin teraevaellae miekan teraellae. Ristiriita tuli haenelle
sietaemaettoemaeksi, josta oli seurauksena, ettae haen paeivae paeivaeltae,
ehdottomastikin yhae enemmaen luopui Hinkin hengestae ja antautui
opettajain henkeen. Haen lohdutti itseaeaen sillae, ettae Hinkki taetae kaikkea
ei naee ja ettae koulun kaeyntiae ei kestae ikuisesti. Neljaen, sanoo neljaen
vuoden kuluttua haen on taeysi herra, paeaessae valkea ylioppilaslakki, ja
silloin haen on vapaa teeskentelystae.

Ja niin tapahtui, ettae kapteeni suljahtikin kokonaan Hinkin vastaiselle
tielle, avasi takaraivonsa kaikki onkalot tiedon ja taidon
hedelmoeittaeviksi. Veneh'ojalaisten vanha viisauden perintoe, joka siellae
laentisen Suomen sydaenkorvissa heidaen paeaekoppiinsa visusti kaetkettynae
odotteli maiden vapautumista ja kansan kokoontumista vapauden kyliin,
paeaesi nyt kapteenin kautta ennen aikojansa paeivaen valoon, ulos
pursuessaan loeytaemaettae vapautuneita maita, auroja, multaa, uuden kylaen
salvoshirsiae, vaan pelkkaeae sivistystae ja opettajia, jotka hiki paeaessae
tekivaet tyoetae ravitakseen sitae kyllaeiseksi algebralla, latinalla ja
kuninkaiden historialla, ettei se taaksensa naekisi ja peruansa kysyisi
ja voimaansa tuntien nousisi koulun omaa sivistystyoetae tuhoamaan.

Ja onkin mahdollista, ettae jos kaikki olisi paeaessyt jatkumaan niinkuin
oli nyt alkanut, niin kapteenista olisi tullut samallainen
tulevaisuudessa elaejae kuin ne, jotka suuren maailman taeyttaevaet
haaveillaan ja rajattomilla vaatimuksillaan. Johan haenkin alkoi salata
sukuperaeaensae, karttoi johtamasta ketaeaen tietaemaeaen missae asui, saamaan
vihiae haenen Siperiassa olleesta vaaristaan, eno Fransista, joka piti
porttolaa, ja aeidistae, joka Kaivopuiston rannassa paukutteli parempain
ihmisten likariepuja.

--Haen on aepaerae, sanoi vaari, kuultuansa kapteenin erinomaisesta
menestyksestae koulussa.

Mutta ennenkuin lukuvuosi loppui, tapahtui sellaista, joka antoi
asioille uuden kaeaenteen.

Hinkki naeet astui vielae kerran naeyttaemoelle.

Hinkki oli erotettu syksyllae, juuri kun haen oli alottamassa V:ttae
luokkaa. Silloin olivat purjelaivat jo saapuneet kotiin tai jaeaeneet
talvehtimaan ulkomaille, joten Hinkin ei sinae vuonna enaeae onnistunut
paeaestae merille.

Jonkun kerran haen oli talven kuluessa tavannut kapteenia. Entisissae
suhteissa vielae pysyen Hinkki silloin oli kysellyt koulun kuulumisia ja
kapteeni koetti puolestaan myoeskin teeskennellae entisiae vaelejae
haukkumalla opettajia. Mutta Hinkki katseli haeneen huolestuneesti ja
epaeluuloisesti, jonka vuoksi kapteeni ei voinut katsoa haentae silmiin,
vaan kaeaenteli paeaetaensae sinne ja taenne.

--Naeytaes tuota, sanoi Hinkki tavattuaan kerran kapteenin koulusta
tulemasta. Kapteeni antoi haenelle ainevihkonsa. Ja heidaen kulkiessaan
Hinkki selaili vihkoa. Siellae oli aineita "Kesaen vietosta", arvosana 9,
"Kaarle Suuresta", arvosana 8, "Lapsuuden uskosta", arvosana 10, ja niin
poispaein. Hinkki ojensi vihon takasin ja kapteeni oli mennyt
tiilenkarvaiseksi haepeaestae.

Senjaelkeen he eivaet olleet voineet puhua mitaeaen keskenaensae, ja he
tapasivat toisensa vasta kevaeaellae, jaeidenlaehtoeaikaan. Hinkki oli silloin
jo moenstrattu suureen purjelaivaan, joka otti lastia etelaesatamassa
laehteaekseen Espanjaan ja sitten Vaelimeren satamiin.

Viimeisenae paeaesiaeispaeivaen aattona, pari iltaa ennen merille laehtoeae haen
ilmestyi kapteenin luo, jolla nyt oli jo oma eri kamari, kirjahylly,
pesukomooti ja harmaalla viltillae peitetty rautasaenky. Hinkki tuli
ikaeaenkuin hyvaestijaetoelle, olipa pukeutunut uusiin, haenen yllaensae oudon
hienoihin vaatteihin. Oli tullut pyytaemaeaen kapteenia laeksijaeisille,
joita sanoi vietettaevaen morsiamensa luona.

Kapteeni tuli kovin ihmeihinsae, ettae Hinkillae oli jo morsian; sitae haen
ei ollut aavistanutkaan. Itsellae haenellae tosin kyllae myoes jo oli
mielitietty, viaton, vielae lyhythameinen tyttoe, joka suuresti rakasti
haentae ja alituiseen oleskeli Kustaavan luona. Mutta kapteeni oli taetaekin
asiaa ruvennut ikaeaenkuin tukehuttamaan, sillae se tyttoe oli yhtae pimeaetae
sukuperaeae kuin haen itsekin: eraeaen palvelijan avioton lapsi, joka
palvelija oli jostakin vaarin haemaeriltae kotiseuduilta kaupunkiin tullut,
ja kapteeni tahtoi kaikki semmoiset asiat painaa maailmalta salaan.

Hinkki kertoi morsiamestaan, ettae se haenen morsiamensa oli hirveaen
fiini, oikein semmoinen, jolla on rannerenkaita, punaisia rusetteja,
kraji ja sinjonki--sana jota kapteeni ei ymmaertaenyt, mutta sitae
hartaammin kunnioitti. Hinkki ei todella naeyttaenyt koulun
ulkopuolellakaan lakkaavan olemasta kuningas. Kaunis haen oli,
viehaettaevaempi kuin koskaan ennen, eikae olisi yhtaeaen ollut
kummasteleminen, vaikka hienoimmat prinsessat olisivat haeneen
rakastuneet.

Kapteeni rupesi siis pukeutumaan Hinkin laeksijaeisjuhlaan. Haen tahtoi
pukeutua parhaimpansa mukaan, koska Hinkki itsekin naeytti olevan
tavallista hienommissa tamineissa. Erittaeinkin somensi Hinkkiae valkea
paidankaulus haenen tavallisen siniraitaisen asemesta. Ja sentaehden
paeaetti kapteenikin panna kauluksen kaulaansa, mutta oikein taerkaetyn.

--Ei sitae tarvita, sanoi Hinkki.

Mutta kapteeni oli itsepaeinen ja suurten ponnistusten jaelkeen sai takana
nuppineulan ja edestae napin avulla kauluksen pysymaeaen paikoillaan,
vaikka se tyoentaeytyikin ehkae liian korkealle poenkoettaemaeaen, kun pehmeae
aluspaita ei pitaenyt vastaan. Hinkki sitoi haenelle rusetin,
yksipuoliseen solmuun.

Kellon tultua kuusi he laeksivaet.

Hinkin morsian asui Hietalahden rantakadulla. Ja kun he sinnepaein
kulkivat tuli heitae vastaan jonottain telakan tyoemiehiae iloisesti
rupattaen ja kiiruusti kaeyden. Kevaeinen ilta-aurinko paistoi vielae
vinottain talojen raeystaes-ikkunoihin ja kattojen piippuihin. Vesi lorisi
ojissa; hanget olivat katujen reunoista sulaneet ja siellae taeaellae oli
ainoastaan alta veden kalvamia ja paeaeltae mustuneita jaeaekuoria, jotka
hauskasti kopisivat ihmisten kaeydessae niiden ylitse. Taehaen aikaan
kapteeni tavallisesti tuli koulusta; luettavien laeksyjen paljous pakotti
karkottamaan mielestae kevaeistae meren tuoksua ja sanomatonta halua
piilottaa kirjat johonkin kivijalan luukkuun ja laehteae epaemaeaeraeisesti
eteenpaein pitkin haemaertyviae katuja rantakaduille asti, missae suuret,
teloille nostetut laivain rungot haeaemoettivaet ja meri huokui suolaa ja
laiturien tervaa. Nytpae he kulkivat Hinkin kanssa--ei koulusta kotiin
laeksyjae lukemaan, vaan haemaertyviae katuja myoeten epaetietoiseen,
viehaettaevaeaen vapauteen. Sillae Hinkin laeikkyville merille laehtevae mieli
heitti suuresta yltaekyllaeisyydestaeaen leiskauksen kapteenillekin. Ja jo
veteli kapteeni syviae huimaavia savuja Hinkin paperossista, kokonaan
haenen henkeensae antautuen.

Hinkki kulki nopeasti edellae ja ikaeaenkuin tuntien jaelleen entistae
valtaansa kapteeniin haen hytkaehteli joka askeleella, antaen
saappaittensa korkorautain rytmillisesti raapaista katukaeytaevaen laakeita
kiviae.

Aekkiae haen kiersi kadulta talon pihalle, niin ettae kapteeni vauhdista
meni hyvaen matkaa edelleen pitkin katua ja sitten juosten saavutti
Hinkin, kun taemae oli jo talon pihalla nousemassa portaita yloes.

Hinkki koputti ovelle ja he paeaestettiin kyoekkiin, jonka johdosta
kapteeni ensin luuli, ettae Hinkin morsian olikin vaan palvelustyttoe.
Mutta ei. Palvelustyttoe meni naurahtaen sisaelle ja selvaesti kuului
kuinka se siellae ilmotti heidaen tulonsa, sanoen: neiti Magdan vieraat
ovat tulleet.

Oven avautuessa kapteeni ehti vilkaista sisaelle suureen huoneeseen ja
naeki silloin Magdan sisaret--arvatenkin ne olivat Magdan sisaria. Ne
kampasivat vasta paeaetaensae ja kumartuen vatien yli pesivaet itseaeaen
niinkuin suureen juhlaan; joku oli vielae alushameisillaan ja yhdellae oli
musta kalotti paeaelaella.

Kapteeni korjasi kaulustansa ja silitti vaatteitaan. Suuri hetki oli
tulossa. Naehtaevaesti oli taessae aikomus viettaeae todella juhlaa Hinkin
kunniaksi, vaikka he olivat tulleet liika aikasin. Ja onko ihme, ettae
juhlaa vietettiin, kun Hinkki, kuninkaallinen Hinkki laeksi merille!

He kaeskettiin nyt kyoekistae toiseen huoneeseen, joka oli hyvin hieno,
niin ettei kapteeni ollut koskaan vielae semmoisessa kaeynyt. Haen oli
tosin kerran ollut vieraissa everstin poikain luona, ja ovien avautuessa
haetimmiten tarkastanut vierashuonetta, naehnyt pianon, peilejae, pehmeitae
nojatuoleja ja muuta ihmeellistae, mutta taeaellae oli vielae hienompaa ja
punasempaa, punasta silkkiae ja samettia, ihmeellisiae varjostimia,
kirjavia linnunsulkia. Peiliin katsahtaissa he Hinkin kanssa olivat
parhaissakin vaatteissaan kuin mitaekin kadulta tulleita hampuusia, mutta
Hinkki sanoi aina vaan: ei se mitaeaen tee, ja rohkaisi kapteenin mieltae.

Keskellae huonetta oli pyoereae poeytae, jolle oli katettu appelsiinejae,
omenia ja pitkaekaulaisia viinipulloja. Kapteeni ei olisi uskaltanut
ajatellakaan, ettae tuo kaikki oli heitae varten, mutta Hinkki sanoi: se
on meitae varten.

Ylimmilleen nousi sentaeaen kapteenin ihastus, kun sisaeovi avautui ja
morsian ilmestyi. Se lensi kohta Hinkin kaulaan, ja vasta sitten
tervehti kapteenia, sanoen: taemaekoe on Hannes?

Eipae ollut Hinkki liiotellut kehuessaan morsiantansa. Haeikaeisevaen kaunis
ja komea oli taemae haenen ihana morsiamensa. Ihmeellisenae tornina kohosi
tukkalaitos paeaelaelle, ja edessae se oli kammattuna oikealle puolelle
paeaetae. Korvarenkaat kilisivaet haenen korvissaan ja kaulaa somisti
rinnoille asti avonainen pystykaulus ulospaein pyoeristyvine kulmineen.
Monia rannerenkaita hohti haenen kaesivarsillaan, jotka alastomina
katosivat vaeljiin, avonaisiin hihoihin. Mutta kasvot olivat sentaeaen
kaikkea kauniimmat. Ihon vaeri oli maidon valkea ja poskipaeillae helotti
mitae ihanin ruusunpuna. Kulmakarvat olivat hienona mustana viivana,
mustat olivat myoes silmaeripset sekae ylae- ettae alaluomissa. Ja silmaein
sini ui niissae niin viehkeaesti, ettae katsoessa sydaen kuoristui ja mieli
juopui.

Ihmeellinen oli sentaeaen se Hinkki! Kuinka se oli osannut itselleen
hankkia naein taivaallisen morsiamen, sitae oli mahdoton kaesittaeae. Eikae
kuitenkaan ollut itse millaensaekaeaen koko asiasta. Vielaepae naeytti
ikaeaenkuin haepeaevaen morsiamensa hellyyksiae ja hyvaeilyjae, sillae aivan
huomattavasti ja useampaan kertaan haen tyoensi Magdan poispaein, kun taemae
tahtoi haentae suudella.

Kapteeni koetti parhaansa mukaan korjata Hinkin epaekohteliaisuutta,
tarjoili Magdalle tuolia ja teki kaikkein hartaimpia kumarrusharppauksia
lyoeden kantapaeaensae yhteen ja muuta sellaista mitae suinkin oli oppinut
everstin pojilta.

Kun Hinkki ei tullut Magdan viereen sohvalle istumaan, vaan meni
tuolille poeydaen aeaereen, missae kapteenikin istui, koetti Magda ruveta
juttelemaan vieraittensa kanssa. Mutta Hinkin ja kapteenin
juttelemisesta ei tullut mitaeaen. Silloin Magda avasi pianon ja rupesi
soittelemaan polkkaa.

Kapteeni ajatteli:

--Kyllae totisesti on taemae Hinkin morsian sentaeaen toista kuin se _minun_
heitukkani, se saparoniska, jonka sitkeaet kiharat eivaet pysy palmikossa,
vaan kaikille suunnille toeroettaevaet, ja joka kaevelee avojaloin, vaikkei
vielae kaikki lumikaan ole sulanut. Hinkin morsiamen iho on valkea kuin
hienoin perunajauho ja sanomattoman ihana tuoksu laehtee haenen
vaatteistaan, mutta se minun tyttoeni on ruskea kuin kahvipapu eikae
suinkaan aina hyvaeltae tuoksu.

Kuinka monta kertaa olikaan kapteeni pyytaenyt aeitiae, ettae sille
hankittaisiin kengaet ja tukka kammattaisiin, mutta sillae taisi olla
sellainen luonnonvika, ettae se mieluummin kaeveli avojaloin ja tukka
poerroeisenae. Nyt kapteeni paeaetti uhata, ettae jollei se mene kansakouluun,
niin haen sen kokonaan hylkaeae.

Naemae ikaevaelle suunnalle joutuneet ajatukset, aeskeinen suuri
mielenjaennitys, appelsiinien syoeminen, viinin maisteleminen, illan
haemaeryys ja kauan kestaenyt soitanto vaikuttivat kaikki yhteisesti, ettae
kapteenia rupesi sanomattomasti nukuttamaan, niin ettae haenen taeytyi
tehdae hirmuisia ponnistuksia pitaeaekseen silmaeluomia edes raoilleen
avoinna.

Hinkki torkkui myoeskin, leuka tuolinselkaeae vasten nojattuna.

Vihdoin lakkasi morsian soittamasta ja kaeski palvelustytoen korjaamaan
poeydaeltae kaikki mitae siinae oli.

Kapteeni nousi nyt laehteaekseen, sillae haen luuli juhlan loppuneen; mutta
Hinkki sanoi: istu, ei taemae ole vielae loppunut.

Ja haen olikin oikeassa, sillae poeydaelle tuotiin valkonen liina,
asetettiin neljae lautasta, veitset ja kahvelit, sitten tuotiin
leipaelaitos, jossa oli rivittaein vehnae- ja hiivaleipaeae, ihmeellinen,
korkea voitorni, josta laehti ulospaein niinkuin kielekkeitae,--sinappia,
etikkaa, pippuria, kaikennaekoeisiae pikku asetteja, joissa oli sardiinia,
anjoovista ja kravunlihaa.

Sisaelle astui nyt vanhanpuoleinen hyvin lihava vaimoihminen, joka ei
ollut laeheskaeaen niin hienoissa pukimissa kuin Magda, ja oli kaiketi
taemaen aeiti taikka taeti. Haenellae oli povessaan kaksi veden kirkkaalla
aineella taeytettyae pulloa, ja tirrikkalaseja joka sormen
vaelissae.--Ohhoh, sanoi haen, kaksi kavaljeeria ja yksi daami, se ei kaey
laatuun. Ja aikoi naein sanoen mennae huutamaan lisaeaen daameja, mutta
Magda kielsi. Sitte avasi lihava rouva viinapullot, kaasi laseihin ja
sanoi: saako herroille luvan olla ryyppy?

Hinkki kulautti heti koko sisaellyksen kurkkuunsa ja aehkaesi paeaelle, jonka
jaelkeen myoeskin kapteeni teki samoin; mutta koska haen ei ennen ollut
elaeessaeaen viinaa suuhunsa ottanut, karvasteli haenen kurkkuansa niin ettae
vesi puristautui silmistae. Silloin Magda, ojentaen molemmat kaetensae
haentae kohden, tuli ja sanoi: Voi, voi, eikoe Hanneksen tehnytkaeaen viina
hyvaeae? Minae otankin taemaen Hanneksen, koska Henrik ei minusta
huoli.--Naein sanoen haen kietoi kaesivartensa kapteenin kaulan ympaeri ja
suuteli haentae. Kapteeni kaesitti taemaen leikiksi, ja aekkiae haen tunsi
olevansa taeaellae yhtae kotona kuin ennen muinoin Viaporin kanunavallien
alla, kun ryssae avasi linnan rautaoven ja toi heille kranaatista
kaiverrettua ruutia. Oikein haenen teki mieli hihkaista eikae haen
vierastellut enaeae ketaeaen.

Nyt laski palvelustyttoe alas ikkunauutimet ja sytytti viisi kynttilaeae
hopeisiin jalustimiin ruokapoeydaelle. Ja meni pois. Lihava rouva meni
myoes pois. He istuivat kolmisin katetun poeydaen aeaereen.

--Oliko se teidaen aeitinne? kysyi kapteeni ilon huumauksessa.

Magda alkoi aeaenekkaeaesti nauraa, mutta tuli aekkiae totiseksi ja rupesi
Hinkiltae kysymaeaen:

--Etkoes ole Hannekselle sanonut mikae paikka...

Totta Hinkki teki sille jotain merkkiae, koska se jaetti kysymyksensae
kesken.

Ja Magda rupesi senjaelkeen kapteenille vielae hellemmaeksi ja
kaeytoeksessaeaen entistaeaen hienommaksi. Haenen aeaenensae tuli vienon
saevyisaeksi, kaikki liikkeet enkelimaeisen herttaisiksi ja viehaettaeviksi.
Ei huolinut toisesta ryypystae ja olutta ei saanut haenen lasiinsa
ollenkaan kaataa. Ei, ei, sanoi haen alakuloisesti.

Hinkki ja kapteeni lauloivat paljon merimieslauluja. Kapteeni osasi
sanat, mutta laulun-aeaentae haenellae ei ollut ja oli haenen tapanansa
sentaehden moeristae aina vaan samaa kaeheaetae aeaentae, luiruttelipa toinen
mitae tahansa. Taessae ilossa kului kolme tuntia. He olivat juoneet
viimeiseksi kahvia ja punssia, ja kapteenin silmissae alkoi huonekin jo
ilonhypyissae tanssahdella. Ei haen paljon enaeae erottanut kuka meni ja
kuka tuli; ainoastaan sen haen naeki, ettae huoneeseen tuli ja meni paljon
Magdan sisaria, jotka joivat heidaen kanssansa, ja ettae Hinkki istui
sohvalla jonkun toisen kanssa, jolla oli valkonen yoenuttu, ja Magda taas
koko ajan tahtoi olla kapteenin kanssa ja kallistaa paeaetaensae haenen
rinnalleen, jotka asiat haen selitti itselleen niin, ettae Magda tahtoo
kostaa Hinkille ja Hinkki Magdalle.

--Jospa Hinkki suuttuu! kuiskasi kapteeni haenelle hiljaa.

Mutta vastaukseksi Magda yhae hellemmin painautui haenen rintaansa vasten
tai pani armaat kaesivartensa haenen paeaensae ympaeri.

--Kello on jo puoli kaksitoista, kuiskasi Magda,--tulkaa toisen kerran,
mutta aelkaeae enaeae olko taeaellae.

Mutta ei kapteeni halunnut laehteae, sillae haenen oli kauhean hauskaa ja
haen oli kuin tulessa Magdan syleilyjen vuoksi.

Magda pyysi vielae toisen kerran, mutta ei kapteeni totellut.

Kello neljaennestae vaille kaksitoista, kun Hinkki vieruskumppaninsa
kanssa oli mennyt jonnekin muuanne, rupesi sen ison huoneen puolelta
kuulumaan humalaisten melua, ja Magdan sisaret menivaet yksitellen pois.

Kapteeni ei ensin tehnyt selkoa itselleen mitae aeaeniae ne olivat ja mistae
ne oikeastaan kuuluivat, sillae koko maailma tanssi aukeana ja iloisena
haenen ympaerillaeaen, ja voihan olla, ettae Hinkki oli kaeskenyt muitakin
toverejaan taehaen samaan iloon ja ettae kohta vaeliovet avataan ja he
kaikki yhtyvaet hirmuiseen riemun remakkaan. Elaekoeoen, elaekoeoen Hinkki!
Elaekoeoen laiva, joka haenet viepi, elaekoeoen sen laivan kapteeni ja
matruusit, elaekoeoet sinisen meren laineet, elaekoeoen koko maailma huikeassa
tanssissansa.

--Menisit, menisit vaan, pyysi Magda riippuen haenen kaulassansa.--Katso,
johan kaikki muutkin ovat menneet.

Sen sijaan kapteeni viritti merimieslaulun. Hel Viktoria, hel
Viktoria----!

Kun laulu ei kuitenkaan sujunut ilman Hinkkiae, nousi haen hakeakseen
Hinkin esille. Mutta hoiperrellessaan salin suljetun oven editse,
pysaehtyi haen aekkiae niinkuin salaman lyoemaenae, silmaet aukenivat,
kulmakarvat kohosivat ja veri pakeni kasvoista. Hetken haen kuunteli
liikahtamatta.

--Mitaes miehiae ne ovat? kuiskasi haen kaeheaellae aeaenellaensae.

Magda rupesi tulemaan haenen luoksensa.

--Katsos nyt, sanoinhan minae sinulle, ettae olisit mennyt!

Mutta kapteeni ei ottanut Magdaa vastaan, vaan kallisti korvansa oven
avaimenreikaeaen.

Magda silloin lukitsi nopeasti oven.

--Sano herran nimessae mitae miehiae ne ovat! kaehisi kapteeni.

--Voi, voi, valitteli Magda, sanoinhan minae--taemae on kaikki Hinkin
peliae, haen tahtoi ettae sinae jaeisit naekemaeaen. Voi, voi, Hannes kulta, elae
suutu...

--Oletko sinae Hinkin morsian vai et? kysyi kapteeni. Haenen kulmakarvansa
olivat aina vaan yhtae koholla, silmaet yhtae pyoereinae ja kasvot yhtae
verettoeminae. Haen oli aivan selvinnyt.

Magda rupesi muka vetistelemaeaen,--sillae haen oli jo huomannut kapteenin
hellaen luonteen,--ja itki niin runsaasti, ettae nokea vuoti silmaeripsistae
haenen maalatuille poskilleen. Miksi ei haen mielellaeaenkin olisi Hinkin
morsiamena--valitteli Magda,--mutta kun Hinkki nyt haenen poloisen jaettaeae
ja menee merille, eikae kukaan, ei kukaan huoli haenestae enaeae. Hinkki
olisi jaettaenyt haenet Hannekselle, mutta ei Hanneskaan huoli, kun sai nyt
tietaeae haenen olevan porton kirjoissa. Voi, voi, minua onnetonta!

--Elae poraa, tyttoe, sanoi kapteeni karkeasti, joka merkitsi, ettae haentae
alkoi Magdan itku saeaelittaeae.--Missae on Hinkki? kyseli haen ja alkoi vihaa
puuskuen kaevellae ympaeri huonetta. Ettae se Hinkki olikaan haenet
taellaiseen soppaan johdattanut! Haen vihasi porttoloita ja porttoja
enemmaen kuin mitaeaen muuta. Ne inhottivat haentae, haen vihasi kaikkia,
jotka porttoloissa kaevivaet, ja nyt itse oli taeaellae ja kuuli seinaen takaa
oman opettajansa juopuneen aeaenen! Kapteenin tahtoi mennae paeae sekaisin,
vaikka haen olikin humalasta selvinnyt.

Samassa kuului salista tahtiin monen miehen yhtaikainen huuto:

--Mag-da!

Selvae oli, ettae he kaipasivat Magdaa sinne. Magda kavahtikin pystyyn ja
kuivasi pian kyyneleensae. Vaehaen ajan peraestae kuului taas yhteen aeaeneen,
mutta vielae kovemmin:

--Mag-da!

--Tulen, tulen, vastasi Magda.

--Et tarvitse mennae sinne, sanoi kapteeni.

Mutta Magda oli jo peilin luona ja nopeasti otti pois rannerenkaita ja
korvarenkaita sekae korjasi poskimaalausta, silmaeripsiae ja pani uutta
jauhoa ohimoille ja otsaan.

Taas tuli oven takaa hirmuisena karjuntana:

--Mag-da!

--Et saa mennae! toisti kapteeni.

--Ohoh, mitae sinae ajattelet, sanoi Magda riisuen haenen naehtensae
hamettaan,--ja mitae emaentaekin sanoisi! Taeytyy minun mennae, ennenkuin
oven saerkevaet.--Minae tulen, huusi haen.

--Elae mene, sanon minae.

--Otatko sinae minut? Et ota. Ja opettajaas sinaekin tottelet.--Magda otti
ylleen yoepuvun. Haenellae ei ollut nyt mitaeaen koristeita. Haen oli
valkosessa vaeljaessae yoenutussa yhtae kaunis, mutta ei yhtaeaen enaeae
vaelittaenyt olla hieno, sittenkuin kapteeni tiesi mikae haen oli.

--Jospa minae ottaisin sinut, niinkauan kuin Hinkki on merillae, sanoi
kapteeni, valmiina Hinkin taehden lyoemaeaen rikki kaiken tulevaisuutensa.

Magda rupesi aeaenekkaeaesti nauramaan, sulki kaesillaeaen haenen suunsa ja
silittaeen haenen kasvojansa puhui liikutettuna:

--No niin, niin, sinae otat minut, ja tulet sitten minua hakemaan, minun
poikaseni, rakas, rakas,--mutta nyt minun taeytyy mennae vaehaen heidaen
luoksensa, ymmaerraethaen, taeytyyhaen sinunkin totella opettajia, no minun
taeytyy totella emaentaeae,--ja kun sinae sitten tulet, minun poikaseni, ehkae
sinulla on silloin jo pitkaet viikset taessae naein, niin, ja sinae otat
minut vyoetaeisistae ja minae olen sinun vaimosi, hieno ja hellae--juuri
niinkuin aesken taessae, kun et vielae tiennyt ... eikoe se ollut lysti?

--Mag-da! kuului salista kuin sadan miehen suusta.

Ja Magda nopeasti irtausi kapteenista, avasi ovenlukon ja pujahti
saliin, jossa seiniaetaerisyttaevae tervehdyskarjunta otti haenet vastaan.

Kun kapteeni pitkaen ajan kuluttua heraesi tunteittensa sekaisesta
huumeesta, naeki haen Hinkin seisovan kumarruksissa oven luona ja
tirkistaevaen avaimenreijaestae saliin, josta kuului huikeita huutoja ja
pianon raempytystae.

--Meinaavat ruveta tanssimaan,--sanoi Hinkki nostamatta paeaetaeaen lukolta.

--Tule pois, sanoi kapteeni. Haen oli ottanut paeaellystakin yllensae ja
suuren karvalakin paeaehaensae.

Hinkki sanoi: varro vaehaen. Ja jaei katsomaan.

Nyt alkoi salista kuulua kauheata tanssin toeminaeae, ettae lasit ja pullot
kilisivaet siinae huoneessa missae Hinkki ja kapteeni olivat. Lattiakin
hytkyi ja suuri koristeruukku ylhaeaellae vaatekaapin paeaellae jyskyi seinaeae
vasten.

--Maisteri on riisunut takkinsa, kertoi Hinkki,--ja menee kuin ajakka.
Naees, naees vaan! Noin pojat! Muista antaa Hannekselle 10, kun se kesaen
perhosista sinulle kirjottaa!

--Tule pois! sanoi kapteeni tuimasti.

--Ja, ai-ai sitae meidaenkin likkaa, jatkoi Hinkki,--kun nostaa hameitaan,
katos noin:

Hinkki rupesi matkimaan kapteenille Magdan tanssia. Pidellen kaesillaeaen
muka hameita mahan paeaellae haen hyppi yhdellae jalalla eteenpaein ja
toisella jalalla potki hurjasti ilmaan. Sitten meni vesissae suin taas
katsomaan avaimenreijaestae.

--Nyt potkii maisterikin, puheli haen sieltae. Varro sinae maisteri kulta,
kun me vaarin kanssa mynttiae ruvetaan lyoemaeaen, vielae se likka sinun
kaesistaesi ostetaan!

--Tule pois, sanon minae, huusi kapteeni.

--Varro, sanoi Hinkki, ja rupesi nyt keksimaeaen omiansa.

--Mikaes tuokin vanha kapteeni on? oli haen avaimenreijaestae
naekevinaeaen.--Tule sinae katsomaan, jospa tuntisit...

"Kapteenin" nimen kuultuaan ei Hannes enaeae voinut hillitae itseaeaen. Mitta
oli taeysi. Vaikkei haen uskonutkaan Hinkin viittausta ettae tuolla seinaen
takana olisi todella ollut se mies, joka oli antanut haenen syntyae
maailmaan aepaeraeksi, riitti sellaisen mahdollisuuden pelkkae
ajatteleminenkin kuohuttamaan haenen mieltaensae yli reunojen; sillae
maisterin tanssi oli loukannut ainoastaan haentae itseaensae ja haen olisi
ollut valmis laehtemaeaen hiljaa pois, mutta kapteenin nimi pani saman
loukkauksen ulottumaan haenen aeitiinsae ja koko haenen elaemaeaensae. Ja
niinkuin haen oli kerran koulunpihalla hyoekaennyt Hinkin kimppuun, kun
taemae oli uskaltanut kapteenin nimellae haavoittaa haenen aeitiaensae, niin
haen nyt sydaenveriin haavoittuneena sekae omasta ettae aeitinsae puolesta
hyoekkaesi ovelle, paiskasi Hinkin tieltaeaen ja yhdellae ainoalla
tempauksella riuhtasi lukitun oven selaelleen.

Koko talo vaan kerran hirmuisesti jysaehti.

Tanssi pysaehtyi. Kaikki meni aeaenettoemaeksi. Kuului vaan ovesta
puupirstaleiden mukana irtauneen lukon putoaminen maahan ja jonkun
pienen lasiastian kilahtava saerkyminen.

--Mikaes saelli se on? kysyi aeaenettoemyyden keskeltae uhkaavasti nouseva
humalainen aeaeni.

Vastaukseksi kapteeni sieppasi tuolin ja paeaensae yli lennaetti salissa
olijain joukkoon.

--Ulos kaikki! haen huusi.

Naiset juoksivat kirkuen eri suunnille poliseja huutamaan. Mutta
miehistae vaan yksi ainoa totteli kapteenin kaeskyae. Se oli maisteri. Haen
pujahti nopeasti pitkin seinaevieriae, aellistyneiden ihmisten vaelitse
eteiseen ja katosi ulos.

Kaksi vahvinta hyoekkaesi kapteenin kumpaiseenkin kaesivarteen heittaeaekseen
haenet ulos. Mutta onnellisena siitae, ettae ei mitaeaen sotaherraa naekynyt,
ettae maisteri oli paennut ja siis murha vaeltetty, haen paeaetti ottaa loput
tavallisen voimakokeen kannalta. Selkae edellae peraeaentyen haen antoi
heidaen tyoentaeae itseaensae ovelle, siitae eteisen laepi aina rappusille asti,
mutta siihen tultua aekkiarvaamatta riuhtasi ensin toisen heistae ja
sitten toisen kaesistaeaen, ja molemmat lensivaet suinpaein alas rappusia.
Samaa tietae meni seuranneesta joukosta vielae yksi, jonka hihasta haen
ehti saada kiinni. Kaksi muuta pakeni vapaaehtoisesti ja muut
peraeaentyivaet takasin saliin, jossa nyt suurin temmellys alkoi kapteenin
ja varajoukon vaelillae, joiden seassa oli vielae seuran vahvin. Mutta
kesken taistelua kaatui korkeajalkainen lamppu pianon paeaeltae ja sammuen
meni pirstaleiksi lattialle. Silloin pakenivat useimmat. Kaesirysy jatkui
nyt vaan heidaen kahden kesken pimeaestae huolimatta ja loppui siihen, ettae
kapteenin suuri vastustaja lensi kolisten rappusia alas.

Taellae oli kapteeni nyt puhdistanut talon, jossa ei yksikaeaen enaeae
uskaltanut paeaetaensae esille kurkottaa.

Huohottaen tuli haen vilposelle pihalle. Sekin oli tyhjae. Kelmeae
kevaetkuutamo kiilui raeystaeiden hienoissa jaeaepuikoissa. Portti oli
suljettu. Sen takaa kuului kadulta kiivasta puhelua ja selittelyae.

Silloin Hinkki tuli varkain esille pihan pimeaestae nurkasta ja sanoi
kohta iloisesti:

--Laehdeks merille?

Aivan kuin olisi odottanut, ettae kapteeni ilahtuen lyoe haentae olalle ja
yhtae reippaasti vastaa: Laehdetaeaen vaan!

Mutta kun Hinkki oli taemaen sanonut, naeki kapteeni edessaensae kohtalon
sysimustan seinaen, jonka haen oli taenae lyhyenae yoenae eteensae kasvattanut.
Ja maahan tuijottaen haen kirosi.

Sen kuultuansa Hinkki huokasi pettyneesti. Sillae haen oli taemaen kauan
mietityn suuren suunnitelmansa toteuttanut siinae varmassa uskossa, ettae
kapteeni naehtyaensae maisterin tanssin heti luopuu opettajien
alamaisuudesta. Hinkin laskujen mukaan kapteenin olisi taemaen peraestae
pitaenyt vaatia aeidin ottamaan haenet koulusta ja viimein karata, johon
Hinkki olisi tarjonnut haenelle tilaisuuden. Mutta nyt naekyi, ettei
kapteeni ollutkaan vielae taemmoeiseen tekoon kypsae. Ja kun ei kapteeni
vapaaehtoisesti tahtonut, katsoi Hinkki velvollisuudekseen pelastaa
haenet polisien kynsistae.

--Anna taenne karvalakkis, sanoi haen, ja otti sen itse kapteenin paeaestae,
kun kapteeni ei kohta totellut, sekae pani oman lippalakkinsa kapteenin
paeaehaen.

Taemaen tehtyaensae haen rupesi nopeasti kiskomaan paeaellystakkia kapteenin
hartioilta.

--Mitae, mitae nyt? kysyi kapteeni hajamielisen kiukkuisesti.

--Taeytyy vaihtaa, sanoi Hinkki sillae kaeskevaellae aeaenellae, jota kapteeni
ei tavallisesti milloinkaan vastustanut.--Etkoes kuule, polisit on
porttien takana. Vai _laehdetkoe_ siis merille?

--En, sanoi kapteeni toistamiseen.

He vaihtoivat nyt paeaellystakit, ja tuskin oli kapteeni ehtinyt vaeistyae
siihen vajan nurkkaan, jonka Hinkki haenelle osotti, kun suljettu portti
avattiin ja koko lauma ulosajettuja vieraita hyoekkaesi polisien johdolla
pihalle.

--Tuossa haen on! huusivat he heti, osottaen keskellae pihaa seisovaan
Hinkkiin, joka muka koetti paeta ja teeskenteli juopunutta.

Kun polisit ottivat haentae kainaloista ja alkoivat viedae portille, kuului
Hinkki panevan vaan heikosti semmoista menettelyae vastaan. Haenen
monisanaiset ja tahallisen sekaiset vastalauseensa hukkuivat muiden
voitonriemuiseen ulvontaan.

--Haen se oli! huudettiin poliseille,--haen se oli,--juuri tuollainen
lakki sillae oli...

Polisit huusivat ajurin, Hinkki nostettiin roskaan, ja, sittenkuin haen
oli ottanut itsetietoisen mukavan asennon, mennen lyyhyksiin istuimen ja
ajuripenkin vaeliin, niinkuin oli naehnyt juopuneille tehtaevaen, ja polisit
olivat asettuneet istuimelle ja panneet jalkansa Hinkin ylitse, ajaa
huristettiin poliisikamariin.

Vasta taenne tultua Hinkki alkoi pontevammin todistella viattomuuttansa.
Haen tuli yhae kovempiaeaeniseksi ja vaati poliseille edesvastausta siitae,
ettae he olivat muka sotkeneet haenet vaekivaltaisesti roskain pohjaan ja
istuneet haenen paeaellensae. Sen yoen haen tosin sai viettaeae polisiputkassa,
mutta seuraavana paeivaenae itse paikalla toimitetussa kuulustelussa kaevi
haenen viattomuutensa selville ja juttu raukesi, kun oikean syyllisen
nimeae ja asuntoa ei kukaan osannut ilmaista.

Mutta vaikka Hinkki naein saikin kapteenin onnellisesti polisien
kynsistae, ja kapteeni olisi voinut haeirioettae jatkaa koulunkaeyntiaensae,
tuli asia kuitenkin ilmi itse koulussa ja siellae se ei paeaettynyt
kapteenille suinkaan onnellisesti.

Opettajaneuvostossa jotkut nuoremmat koettivat puolustaa kapteenia ja
loeytaeae lieventaeviae asianhaaroja, mutta valtava enemmistoe sentaeaen oli jo
ennen kokousta siinae varmassa vakaumuksessa, ettae moisten luonnonvoimain
kurissapitaeminen kuuluu poliseille ja vankiloille eikae sille koululle,
joka oli perustettu luomaan Suomen kansallista sivistyssaeaetyae.

Kapteeni erotettiin koulusta.

Hinkki ei taestae kapteenille onnettomasta asiain kaeaenteestae saanut
tietaeae, sillae haen purjehti silloin jo kaukana meren sinisillae ulapoilla.




6.


--Haen tulee vaariinsa, sanoi ajuri Frans Henrikson, kun kuuli kapteenin
surkeasta tepposesta. Erittaein tarkan tiedon tapauksesta haen sai
toiselta pojaltansa, joka sinae yoenae oli ajamassa ja--veljensae Hinkin
huomaamatta--vei taemaen polisikamariin. Frans olisi tahtonut kurittaa
Hinkkiae, mutta Hinkki oli laehtenyt merille ilmestymaettae enaeae haenen
eteensae. Ainoastaan vaarille oli Hinkki hyvaesti sanonut.

Kapteenin menettely oli Franssille suuresti vastenmielinen. Haen ei
voinut kaersiae mitaeaen vaekivaltaisuuksia, ja kaikkein vaehin sellaisia,
joilla ei ollut mitaeaen kaeytaennoellistae tarkotusta. Ryoestoeae,
murhapolttoa--niitae kaikkia haen ymmaersi, vaikkei polisinvastaisina
tekoina hyvaeksynytkaeaen; mutta ettae joku ilman mitaeaen tarkotusta, pelkaen
tunteen vuoksi rupesi mellastamaan, se oli haenelle niin vierasta ja
vastenmielistae, ettae haen oli vaehaeltae mennae sisarensa Kustaavan luo
tarjoamaan apuansa kapteenin loeylyttaemiseen.

Kustaavan suru sen johdosta, ettae haenen poikansa erotettiin ainaiseksi
koulusta ja naein katkaistiin kaikki ne suunnitelmat, joita varten haen
oli suuret uhrauksensa tehnyt pojan kouluttamiseksi, vaatettamiseksi,
kirjain, vihkojen, kynien, paperien ja muiden koulutarpeiden
ostamiseksi, ilmeni aluksi siten, ettae haen puristi huulensa yhteen eikae
puhunut asiasta halkaistua sanaa. Ettae jotain muuta oli kuitenkin
tulossa, sen tiesi kapteeni hyvaesti. Mutta taemae sanaton vaeliaika oli
haenelle vaikein kestaeae. Jos aeiti vaan olisi ruvennut jotain puhumaan,
olisi Hanneksellakin ehkae ollut millae lohduttaa. Sillae taellae vaelin haen
oli jo tehnyt tulevaisuutensa suhteen sellaisen paeaetoeksen, joka aivan
varmaan olisi aeitiaekin tyydyttaenyt, jopa uutta keskinaeistae ymmaerrystae
heidaen vaelillensae luonut. Haen ajatteli naeet ruveta polisiksi, niinkuin
Hinkki, mutta ei tosin lainkaan samoissa tarkotuksissa. Polisiksi haen
aikoi sen vuoksi, ettae kohottuaan komisarjukseksi ja siitae
polisimestariksi haen saisi vallan kieltaeae kuoleman uhalla kaikki
sellaiset talot ja laitokset, joissa Hinkki oli aesken haentae kaeyttaenyt.
Taemaen tarkotuksensa haen aikoi pitaeae ihmisiltae visusti salassa, ettei
kukaan paeaesisi haentae estaemaeaen saavuttamasta sitae suurta valtaa, mikae
aikeen toteuttamiseen tarvittiin. Mutta tuuma oli muuten senkin puolesta
haenen mielestaeaen viisaasti harkittu, ettae vaari ja eno Frans tulisivat,
tietaemaettae haenen salaisesta tarkotuksestaan, antamaan aineellista apua
ja kannatusta, ja aeiti taas varmaan tyytyisi, koska polisikomisarjus
kiiltonappinensa oli ehdottomasti herraksi luettava. Sentaehden Hannes
malttamattomalla hartaudella odotti sitae suloista hetkeae, jolloin aeiti
ei enaeae voi hillitae itseaensae ja vanhan, lapsuuden ajoilta yhae jatkuvan
tavan mukaisesti rupee haeneen kaesiksi antaen haenelle tukkapoellyae.

Eivaet kaikki sentaeaen olleet tapauksesta kauhuissansa. Naeihin kuului
vaari. Haen ei tavallisesti ottanut korviinsa mitaeaen kaikesta siitae, mitae
Kustaavasta tai taemaen pojasta sanottiin. Kustaavaa haen ei vielaekaeaen
ajatellut muuten kuin sarkasaekkiin mahtuvana pikkutyttoenae ja haenen
poikaansa ei senvuoksi voinut paljonkaan vaaksaa pitemmaeksi arvostella.
Mutta nyt haen hoeristi korviansa.

--Mitae, mitae mae kuulenkaan? sanoi haen, kun Hinkki tuli jaettaemaeaen
hyvaestiae ja kertoi haenelle kapteenin asiasta. Ja koska haen Hinkille
hyvaesti sanonut oli, nousi haen kolmantena paeivaenae vuoteeltansa, kampasi
paeaensae, loeysi sauvansa, pani lakin paeaehaensae ja meni Kustaavan majaan. Ja
pojan naehtyaensae haen haemmaestyi sen suurta kokoa, sillae taehaen paeivaeaen asti
haen ei ollut kertaakaan sen puoleen silmiaensae kaeaentaenyt.

Mutta Kustaava oli murheissansa, ettae poika koulusta oli erotettu. Ja
koska vaari naeki, ettae Kustaava jo oli vanha ja itki niin katkerasti,
tuli haenen haentae surku, ja haen meni kotiansa ja otti vuoteensa alle
kaetketyn kirstun ja luki kaeteensae sata Suomen markkaa, jotka haen
Kustaavan pojalle vei, ja sanoi:

--Naemaet annan minae sinulle, ja sinun pitaeae vielae enemmaen saaman, jos
minun kaeskyni taeytaet.

Mutta Kustaavalle sanoi:

--Pane haenet valurin oppiin.

Eikae haen taetae sanonut, ettae olisi pojasta paljon apua itsellensae
odottanut, sillae pojan silmaet olivat uskolliset ja lempeaet, mutta ettae
haenen oli Kustaavaa surku. Ja meni jaelleen kotiansa ja laskeusi
vuoteelleen.

Mutta Kustaava ei totellut vaaria eikae pannut poikaa valurin oppiin,
vaan sonnusti itsensae ja meni koulun rehtorin puheille rukoillakseen,
ettae poika armahdettaisiin ja vielae kouluun otettaisiin. Ja lupasi
kurittaa niin ettae kyllae muistaa olla toisten tekemaettae. Mutta rehtori
rupesi nauramaan ja sanoi: eipae sille vahvat miehet kuulu pystyvaen
selkaeaen antamaan, saatikka te. Ja vaehaen mietittyaensae sanoi: pankaa se
sotavaekeen, kyllae ne siellae siltae puhdin ottavat, ja voihan se sitten
paeaestae alaupseeriksi tai ehkae vaeaepeliksikin. Ja Kustaavan jo
hyvaestellessae lisaesi: minae kysyn asiasta everstiltae, ja ilmotan teille.
Hyvaesti.

Oli vielae yksi, joka ei surrut taetae kapteenin onnettomuutta, ei surrut,
vaan paeinvastoin iloitsi. Se oli Kerttu Fagerlund, kapteenin saparoniska
morsian.

Kerttu oli kapteenin suuresta onnettomuudesta yhtae iloinen kuin jos
maailman suurin onni olisi haenen osaksensa tullut. Ja syy haenen iloonsa
oli se, ettae Hannes oli nyt kadottanut mahdollisuuden tulla joskus
herraksi ja Kerttu siis paeaessyt ainaisesta pelostansa, ettae Hannes
kerran hylkaeae haenet. Erittaein suureksi paisui Kertun ilo, kun Kustaavan
retki rehtorin puheille oli mennyt myttyyn. Salatakseen taemaen pursuavan,
hytkyttaevaen, kaikella tavalla naekymaeaen pyrkivaen ilonsa syytae haen koki
tehdae parastaan oman ulkoasunsa saattamiseksi sellaiseen kuntoon, ettei
vastakohta haenen ja parempain ihmisten vaelillae olisi liian raeikeaenae
silmiin pistaenyt. Ilmestyi Kustaavan luo korskeasti narahtelevissa
kengissae--mistae lieneekin ne lainannut,--ja kiharansa oli kastanut niin
maeriksi ja niin kireaesti palmikoinut, ettae ainoastaan korvain luona
jokuma oli paeaessyt sittenkin valloilleen. Esiliina oli pantu hameen
etupuolella olevaa nelikulmaista repeaemaeae peittaemaeaen ja kaulassa oli
merkillinen litteae rusetti, jonka oli loeytaenyt ja repinyt irti Franssin
naisten vanhoista puolikengistae.

Mutta eraeaenae paeivaenae, kun Hannes oli jo kaeynyt valurintoeitae
tiedustamassa ja Kustaavakin, joka tosin aina vaan oli yhtae puhumaton,
naeytti siihen jo pakostakin ikaeaenkuin suostuvan, huomasi Kerttu
ikkunasta, ettae heidaen pihalleen tuli hienopukuinen nuorukainen,
parempain ihmisten lapsia. Ja Kertun sydaen sykaehti pahasta
aavistuksesta, sillae haen epaeili sitae everstin pojaksi.

Poika naeytti kapteenin ikaeiseltae, katseli ympaerilleen mistae sisaelle
mennaeaen, aikoi tulla heidaen portaistaan, mutta jostakin syystae ei
tullut, kun oli valkosella, hienolla etusormella ja peukalolla raottanut
ovea ja katsahtanut rappusille.

--Asuuko taeaellae Hannes? haen kysyi yloes ikkunaan, josta Kerttu kurkotti.

--Ei ole kotona, sanoi Kerttu, vaikka Hannes oli mennyt vaan vaehaen
asialle.

--Mutta Hanneksen aeiti?

Kerttu sulki ikkunan ja sanoi Kustaavalle, ettae Hannesta kysytaeaen. Mutta
oliko nyt Kustaava kuullut, ettae kysyttiin haentaekin,--alas pihalle se
ainakin meni. Ja siellae vaan vaehaen aikaa puhui everstin pojan kanssa,
joka oli jo menossa, kun Kerttu raotti ikkunaa kuullakseen mitae he
puhuvat. Ei kuullut.

Kustaava tuli sisaelle ja rupesi kohta pukeutumaan.

Ei ollut siis epaeilemistaekaeaen: haen oli kaesketty everstin puheille.

Niinkuin se, joka on valmistunut nimipaeivaeaensae viettaemaeaen, mutta
kutsuvieraiden sijaan saakin luoksensa kuolinsanoman tuojan, niin Kerttu
kauhistui taetae asiaa ja ilo pakeni haenen pienestae sydaemmestaeaen. Sillae
haen aavisti, ettae taessae on kysymys Hanneksen tekemisestae herraksi.

Kun Kustaava oli mennyt, tuli Hannes asialta.

Kerttu pakotti itsensae nauramaan muka ihan kuollakseen, koska sanoi
naehneensae niin hassun unen.

Hannes kysyi mikae uni se oli.

Kerttu sanoi: se oli semmoinen uni, ettae Hannes oli tullut
polisimestariksi.

--Aelae herran nimessae! Mistae sinae sen olet keksinyt?

--Ja kaikki kumarsivat Hannesta.

--Mutta sittenhaen Kerttukin oli fiini rouva, sanoi Hannes.

--Eipae. Unessa oli niin, ettae Hannes otti toisen, joka oli paremmista
ihmisistae. Mutta ei haenen olisi pitaenyt niin tehdae, sillae--en tiedae
viitsinkoe kertoakaan ... unessa on niin hassua.--

--Sano vaan.

--Oli semmoinen musta kuoppa ja Hannes raukka putosi siihen ja kun
nousi, kaikki viskasivat lokaa haenen paeaellensae ja Kerttu olisi yksin
ollut haenen ystaevaensae.

--Sanoppas sinae Kerttu, mistae se tulee, ettae muutamilla ihmisillae on
niin-niin hieno ja valkonen iho ja toisilla taas sellainen ruskea.

--Parasollista se tulee, sanoi Kerttu.

Mutta Hannes naputti sormellaan Kerttua niskaan ja sanoi:

--Onkohan Kerttu pessyt itseaensae?

Kerttu vaeisti ja sanoi:

--Mutta sanoppas sinae Hannes, onko vaeaepeli herra vai ei?

Hannes vastasi:

--Vaeaepeli ei ole herra.

--Mutta vaenrikki? kysyi Kerttu.

Hannes vastasi:

--On.

--Niin minaekin luulen, sanoi Kerttu.

Hannes selitti tarkemmin:

--Herra on se, jolla on palvelijoita ja jonka vaimo ei keitae ruokaa.

--Mutta sekin vaenrikki--mikae sen nimi taas on--sillae ei ole palvelijoita
ja se syoe klupilla. (Kerttu tiesi naeistae asioista, sillae haenen aeitinsae
palveli kasarmilla.)

Hannes joutui pulaan.

--Sinae et voi naeitae asioita ymmaertaeae, sanoi haen.--Naees nyt, vaenrikki syoe
klupilla, mutta sinun mammas tiskaa klupin kyoekissae astiat, mutta
vaeaepelin astiat tiskaa vaeaepelin muija ja vaeaepelin saappaita kiillottaa
vaeaepeli itse taikka muija, mutta vaenrikin saappaita ei vaenrikki
kiillota, vaan sotamies taikka sinun mammas.

Kerttua ei taemae maeaeritelmae tyydyttaenyt ja oli ilmeistae, ettae haen mietti
uusia kumoavia esimerkkejae.

--Ja siksi toiseksi, sanoi Hannes lisaeselitykseksi, vaeaepeli on
sotamiesten korkein virka, mutta vaenrikki on herrain alhaisin.

Taemae oli Kertusta vielaekin haemaeraempaeae, sillae ne esimerkit, joita haen nyt
ajatteli, eivaet olleet mitaeaen virkamiehiae, vaan lapsia, ja sittenkin oli
yhtae selvae ja jyrkkae ero. Kun haen siitae Hannekselle sanoi, selitti
Hannes, ettae lapsi on sitae mitae haenestae "meinaa" tulla. Niinpae Hanneskin
oli yhtae hyvae kuin herra niinkauan kuin haenestae meinasi tulla
ylioppilas, mutta nyt ei haen enaeae ollut mikaeaen herra.

--Valurimestari Liimatainen on myoeskin herra, sanoi Kerttu.

--Omasta mielestaeaen, sanoi Hannes, mutta ei herrain mielestae.

--Mutta sillae on palvelijoita eikae muija keitae ruokaa, sanoi Kerttu.

Nyt huomasi Hannes rusetin Kertun kaulassa.

--Mitaes valurimestari taehaen kuuluu? sanoi haen kiivastuen.

Ja haen huomasi esiliinan ja narisevat kengaet.

--Kerttu vissiin meinaa tulla valurin rouvaksi, mutta pois semmoiset
meiningit, sanon minae. Pane pois kohta tuo kaulastas.

Kerttu riisui pelokkaasti rusetin kaulastaan.

--Vai semmoisia, vai semmoisia! puhui Hannes ja suutuksissaan kaeveli
nopeasti keittioen nurkasta toiseen.

--Itsehaen olet kaeskenyt mennae kansakouluunkin ja kengaet panna jalkaan.

--Hiljaa! sanoi Hannes uhkaavalla aeaenellae.--Kerttu ei saa viisastella,
kyllae minae opetan. Ei Kerttua kukaan kasvata eikae kurita, siis minun
taeytyy se tehdae. Vai sinae taessae froeoekinaeksi rupeisit!

Naein sanoen Hannes tuli Kertun luo ja tukisti haentae aimo lailla.

Kerttu rupesi itkemaeaen, mutta oli oikeastaan onnensa huipulla. Nyt oli
ainakin selvaeae, ettei Hannes miksikaeaen herraksi enaeae meinannut.

Vaehaen itkettyaeaen Kerttu tuli Hanneksen eteen esiliinan kulmalla silmiaeaen
pyyhkien, niiasi ja pyysi anteeksi.

--No-no, sanoi Hannes.--Kerttu muistaa vaan, ettei toisten enaeae...
Kerttu saa nyt istua pallille, niin minae kerron Kertulle taas historiaa.

Ja kun Kerttu oli istuutunut, alkoi Hannes pasuunamaisella, osaksi
opettajaa ja osaksi komentavaa kenraalia matkivalla aeaenellae kertoa
Austerlitsin tappelusta, johon he edellisiltae kerroilta olivat
joutuneet. Senjaelkeen rupesi kyselemaeaen.

--Muistaako Kerttu kuinka monta miestae Napoleonilla oli taessae
taistelussa?

--Kahdeksankymmentae ja yhdeksaen tuhatta, sanoi Kerttu.

--Ei. Niinpaljon oli liittoutuneilla. Napoleonilla oli kuusikymmentae
viisi tuhatta, siis laehes kaksikymmentae viisi tuhatta vaehemmaen.--Nyt
kerro kuinka Napoleon voitti.

--He meinasivat kiertaeae oikealta puolelta...

--Liittoutuneet aikoivat kiertaeae Napoleonin oikean siiven,--oikasi
Hannes.--Jatka.

--Mutta haen meni keskeltae...

--Ai, ai, Kerttu, kuinka Kerttu noin--! Kuuntele: Napoleon, saatuansa
tietaeae vihollisen aikeen, peraeytyi, ja jaettaeen oikean sivustan
suojattomaksi vietteli vihollisen taistelemaan sitae vastaan; mutta
hyoekkaesi itse joukkoinensa vihollisen heikontunutta keskustaa vastaan,
ajoi sen pakoon ja kiersi oikealla sivustalla taistelevan vihollisen
selkaeaen, joka naein joutui kahden tulen vaeliin. No, kerro uudestaan.

Mutta ennenkuin Kerttu ehti paeaestae alkuun, huomasi Hannes, joka istui
ikkunarahilla, ettae Kustaava juhlallisena ilmestyi portille, tullen
kaupungilta.

--Missaes mamma on ollut? kysyi haen Kertulta. Kerttu naeki, ettei Hannes
odota haeneltae vastausta, vaan uteliaasti katselee aeitiae,--ja jaetti
vastaamatta, sillae sydaen pampatti niin.

--Nyt taidan minae saada kyytiae, sanoi Hannes;--aina kun sillae on
silmaeluomet noin alhaalla, tulee ilmanmuutos. Mene sinae Kerttu pois.--

Kerttu meni, mutta ainoastaan viemaeaen laskiaempaeriae pihanperaelle. Kun haen
toinen kaesi ilmaa huitoen ja kieli vasemmassa suupielessae kantoi
raskasta korvoa Kustaavan ohi, kysyi taemae: onko Hannes kotona? Kerttu
sanoi: se lupasi laittaa valkean, kun on puut niin maerkiae.

Kerttu viipyi vaehaen aikaa pihalla, sitten varovasti rupesi nousemaan
rappuja ja raotti keittioen ovea.

Hannes oli arvannut oikein. Heti sisaelle tultuansa Kustaava, mitaeaen
esipuheita pitaemaettae, oli tarttunut haenen tukkaansa ja poellyytti nyt
sitae ankarasti. Hannes, vaikka oli joku aika sitten ajanut puolen
tusinaa taeysikaeisiae miehiae kadulle, otti vastaan aeitinsae kurituksen
noeyraesti kuin lapsi. Ja niinkuin lapsena ollessaan haen nytkin tunsi ettae
jokin suuri kaeaennekohta on haenen elaemaessaeaen tapahtumassa, koska aeiti
haentae naein kurittaa. Ja oli onnellinen siitae, ettae aeidin raskas vaitiolo
nyt vihdoin purkautui sekae myoeskin siitae, ettae on joku, joka haenen
kohtaloansa onnettomuudessakin valvoo.

Myoeskin Kerttu katseli ovenraosta Hanneksen kurittamista hartaana kuin
olisi jotakin pyhaeae toimitusta suoritettu, ja muisti Hanneksen sanat:
"Sinua Kerttu ei kukaan kurita, siis minun taeytyy se tehdae", ja
uudestaan paeaetti haentae aina totella. Kerttu oli melkein aivan varma
siitae, ettei Kustaava ollut everstin luona mitaeaen asiata saanut
toimitetuksi. Ja sen haen paeaetti etenkin Kustaavan tutisevista huulista,
jotka ilmaisivat mitae suurinta mielenliikutusta.

Toimituksen paeaetyttyae Kustaava, punakasvoisena, luomet aivan alhaalla,
silmaeinraot taeynnae kyyneleitae ja suljetut huulet yhae tutisevina sanoi
hiljaisella valtijaan aeaenellae ja sormella osottaen: Mene kamariis. Ja
Hanneksen mentyae meni itse haenen jaelkeensae sekae sulki oven.

Kerttu nyt nopeasti riisui narisevat kenkaensae, pujahti sukkasillaan
keittioeoen ja hiipi oven taakse kuuntelemaan. Haenen sydaemmensae pampatti
niin hurjasti, ettae olisi luullut sen paeaesseen irroilleen puseron alle.

Nyt he puhuvat.

Hannes sanoo jotakin--ei kuulu mitae.

Nyt sanoo Kustaava, hyvae jumala, mitae haen sanoo? Puhuu sotakoulusta!

Hannes vastasi: Kyllae minae olen sen verran ryssaeae oppinut.

Kustaava sanoo: Ensin, sanoo eversti, taeytyy sinun vuoden olla
kaartissa--

Kaartissa!--

--Ja kun sen vuoden olet siivosti palvellut, ettei mitaeaen muistuttamista
ole, ja kaartin herrat upseerit ja korkea paeaellystoe kuin myoes
alipaeaellikkoekunta--

Hyvae jumala, niin mitae sitten?

--Ovat sinuun tyytyvaeiset ja sinae opit sotakurin saeaennoet, niin he
komentavat sinut Ryssaenmaalle junkkarikouluun.

Junkkarikouluun! Mitae se on--junkkarikouluun? Ja Ryssaenmaalle!

Hannes sanoo: On Suomessakin sotakoulu--Haminassa on kadettikoulu.

Kustaava sanoo:--Hannes on hyvae ja kuuntelee vaan eikae puhu mitaeaen.
Suomessa on sotakoulu, sanoi everstikin, mutta ei sinne ketae tahansa
oteta; parempain ihmisten lapsia sinne otetaan eikae semmoisia, joita on
toisesta koulusta erotettu ja jotka tappelevat.

Nyt olivat kauan aikaa aeaeneti kumpikin.

Sitten sanoo Kustaava:

--Hannes ei saa vihotella.

Kaiketi Hannes kiristeli yhteen hampaitansa, ehkae itkikin, koska
Kustaava naein sanoi. Voi, hyvae jumala!

Taas Kustaava puhuu:

--Kolmen vuoden kuluttua, sanoo eversti, paeaeset vaenrikiksi.

--Ai, ai, ai, ai--rupesi Kerttu itkien huutamaan, ja sekae Kustaava ettae
Hannes tulivat katsomaan mikae haenen oli.

Kerttu ulvoi ikkunarahilla.

--Kun poltin sormeni, selitti haen heidaen kysymyksiinsae.

--Eihaen taeaellae valkeatakaan ole, ihmetteli Hannes.

--Naeytae taenne sormes, sanoi Kustaava.

Mutta Kerttu tyoenteli itsensae kyynaerpaeillaeaen irti heidaen kaesistaeaen ja
meni rappusille ja itki koko paeivaen, pimeaeaen iltaan asti.

Kuitenkaan ei olisi Kertun pitaenyt vielae itkeae, vaan itkeae vasta vuoden
peraestae. Sillae eihaen Hannes vielae Suomesta laehtenyt, vaan laeksi Suomesta
vasta vuoden peraestae. Unohtaa lintukin surunsa, kun syksyyn on vielae
pitkaelti ja aurinko joka aamu aina uudestaan nousee metsaein takaa; miksi
ei olisi Kerttu unohtanut, kun haen vuoden mittaan joka paeivae naeki
Hanneksen.

Olivat kaikki haemmaestyneet Hanneksen komeutta, kun haen ensi kertaa
Keisarillisen kaartin kolmannen Suomen tarkk'ampuja-pataljoonan I
komppanian ensimaeisen plutonan miehenae, pitkaessae harmaassa sinellissae,
pajunetti vyoellae, siniset olkalaput helottavina, napit kiiltaevinae,
kokardilakki vaehaen kallellaan ilmestyi ihmisten eteen. Haenet naehtyaeaen ei
kukaan olisi enaeae tahtonut naehdae haentae muuna kuin sotilaana. Oli kuin
luotu siksi. Sitae varten haenen kokonsa, sitae varten haenen rehellisesti
raepyttelevaet silmaensae, sitae varten haenen jaeykkae niskansa ja suora
ryhtinsae, sitae varten haenen voimansa. Se kaikki mikae oli haenelle
sivilinae ollut kompastukseksi, se nyt kaartissa naeytti nostavan haenet
kunniaan ja arvoon.

Haemmaestyivaet ja ihastuivat kaikki.

Yksin vaarikin kallisti paeaetaensae toiselle puolelle Hannesta
katsellessaan.

Kustaavankin totisissa kasvoissa kaevaesi hymaehdys vuosimaeaerien takaa,
sillae ei kukaan muistanut haenen sitae ennen hymyilleen.

Ja Franssilta paeaesi hieno, kateellinen aelaehdys. Haen oli aikoinaan
vaivoin saanut Kustaavan myoentymaeaen kouluuttamisasiaan. Nyt oli haenen
oma Hinkkinsae ties millae merillae, mutta Kustaavan Hannesta odotteli
junkkarikoulu, sapelit ja kilisevaet kannukset.

Minae myoes! ajatteli Frans. Ainakin toinen pojistani, se rotevampi,
menkoeoen kaartiin. Jos Kustaavan poika kelpaa junkkarikouluun, niin
miksei minunkin. Taestae Franssin aatteesta ei tullut kuitenkaan sillae
kertaa vielae mitaeaen, sillae kun haen vei molemmat poikansa tarjolle,
vaadittiin mainetodistuksia, ja ne naehtyae luvattiin ottaa vasta poikien
taeysi-ikaeisiksi tultua, jos papinkirjoissa ei silloin enaeae mitaeaen mustaa
ollut. Ja niin pojat jaeivaet toistaiseksi edelleen isaensae
ajurinrengeiksi.

Sen vuoden piti Hannes Kertulle koulua niinkuin ennenkin, milloin kotona
kaevi, erittaein Napoleonin sotahistoriaan paeaepainoa pannen. Oikasi haen
sentaeaen laskuvirheetkin ja kovisti ankarasti, kun Kerttu alkoi lauseen
pienellae kirjaimella, mutta kirjotti ja-sanan isolla J:llae.

Vaikeinta ei Kertusta kuitenkaan olleet isot eikae pienet j:t, ei laskut
eikae Napoleonin vasemmat ja oikeat sivustat, vaan Hanneksen yhae
ankarampien kaeyttaeytymisvaatimusten noudattaminen.

Kerttu ei mitenkaeaen osannut olla haenen mieleensae eikae voinut paeaestae
perille haenen vaatimustensa johtolangasta.

Eraeaen kerran sanoi Hannes: Kun me taenaeaen tultiin ampumaharjotuksista,
naein minae tulliportin luona nelijalkaisen. Minae kysyin mikae se on. Muut
sotamiehet sanoivat: se on lehmae. Tietaeaekoe Kerttu minkae vuoksi minae
heiltae kysyin.

Kerttu ei tiennyt.

Senvuoksi, ettae Kerttu kaevelee juuri niinkuin se nelijalkainen. Saako
kaevellae katsomatta eteensae ja astua minne tahansa?

Kerttu katsoi jalkoihinsa ja--varmaan haen oli astunut johonkin
puolikuivaan laetaekkoeoen, sillae ison ja keskivarpaan vaelissae oli
savipoetky. Kerttu ymmaersi nyt Hanneksen tahtovan, ettae haen kaevisi
kengissae. Mutta kun haen sitten ilmestyi niissae narisevissa
lainakengissae, suuttui Hannes.

Yhtae paljon saattoi Hannes suuttua, kun Kerttu ilmestyi aeitinsae
vanhoissa kengissae ja ne lotkahtelivat jalassa.

Vielae vaikeampi oli arvata Hanneksen vaatimuksia paeaehineiden suhteen.
Haen ei kaersinyt, ettae Kerttu juoksi kadulle paljainpaein. Mutta paeaeliina
ei ollut myoeskaeaen haenen mieleensae. Nyt syntyi kysymys: mikae siis oli
Hanneksen mielestae paeaehaen pantava? Sillae kun Kerttu sai Franssin poikain
kautta lahjaksi hienolta naiselta hatun, jossa oli oikein paperista
tehtyjae kukkia, ja ilmestyi siinae, odottaen Hanneksen ihastuvan,
raivostui Hannes niin ettae tahtoi ilmaan hypaetae.

Vielae esimerkki: Jos Kerttu koetti--Hanneksen vaatimuksia
arvaillen--kaeyttaeae jotakin sanaa, jota saeaetylaeiset kaeyttivaet, saattoi se
ensi kerralla onnistua mainiosti. Haen huomasi selvaesti, ettae Hannes
salavihkaa katsahti haeneen ja tyytyvaeisesti hymyili. Mutta toisen kerran
taas--vaikka Kerttu kaeytti juuri samaa sanaa, Hannes torui, heristi
sormea ja ilmotti, ettei oppi ja sivistys ole mitaeaen ihmisten
matkimista, sekae otti esille sen kauhean ikaevaen vieraskielisen kirjan,
josta vaivaloisesti parin tunnin aikana kaeaensi Kertulle vanhoja
viisauden lausuntoja, kuten:

Sec. 1. Aelae naura kauan, ei usein eikae liian kovasti.

Sec. 2. Ole useammin aeaeneti, tai sano ainoastaan mikae on tarpeellista, ja
vaehillae sanoilla.

Sec. 3. Ihmisen hienous tulee hyveistae eikae syntymaestae.

Sec. 4. Kun Antistheneelta kysyttiin, mikae oppi on taerkein, haen vastasi:
olla oppimatta turhia.

Sec. 5. Aelae puhu ihmisistae milloinkaan pahaa, aelae naura heitae aelaekae vertaa
heitae toisiinsa.

Ja niin edespaein.

Kesaekuuman tultua matkusti kaarti leiriin Venaejaelle ja Hannes vietiin
mukana. Taemae oli Kertulle vastaisen pitkaen eron esimakua.

Mutta Kerttu kaeytti aikaa hyvaekseen.

Yksikseen jaeaetyaeaenkin haen lakkaamatta tutki kaeyttaeytymissaeaentoejae, joista
nyt kerran koko haenen vastainen onnensa ja elaemaensae naeytti riippuvan.

Kaikista Hanneksen opetuksista, suuttumisista ja leppymisistae oli
Kertulle jaeaenyt varmimmaksi tulokseksi se tieto, ettae Hannes ei kaersinyt
Kertun matkivan muita ihmisiae. Siitae tahtoi Kerttu nyt tehdaekin
itsellensae periaatteen, ja pienellae nyrkillaensae lyoeden otsaan koetti
takoa sitae opetusta paeaehaensae. Mutta juuri taemaepae Hanneksen vaatimus se
tekikin kaikki niin vaikeaksi. Sillae kuinka saattoi ilman mallia tietaeae
millaisena pitaeae olla! Ja sitaepaitsi Kerttu suuresti epaeili, ettae
Hanneksella itsellaeaen oli jokin salainen malli, jonka mukaan haen
arvosteli ihmisten kaeyttaeytymistae. Jo kauan aikaa oli Kerttu epaeillyt,
ettae everstin perhe, josta Hannes ei Kertun kanssa koskaan puhunut,
koska piti haentae siihen liian ymmaertaemaettoemaenae, oli juuri se Kertulta
salattu "kaikkein pyhin", josta Hannes ammensi tietonsa ja vaatimuksensa
mitae kaeyttaeytymiseen tulee. Nyt oli everstillae paitsi poikia myoeskin
neitejae. Ja Kerttu sentaehden pani ensimaeiseksi tarkotusperaeksensae paeaestae
naeitae neitejae naekemaeaen ja niistae jotain mallia itsellensae ottamaan. Ei
tietysti haen toivonut koskaan voivansa laittaa itseaensae niin hienoksi
kuin kuvaili everstin neitien olevan, mutta ehkae haen jotain sinnepaein
voisi saavuttaa--tai ainakin paeaestae edes ymmaertaemaeaen mikae se oikeastaan
Hannesta ihmisissae miellytti.

Eikae kestaenyt kauan ennenkuin Kerttu paeaesi jo niin pitkaelle taessae
tarkotuksessaan, ettae tutustui everstin palvelijain kanssa. Koeksae lupasi
haenen istua odottamassa sattuisiko joku neideistae tulemaan kyoekkiin,
ettae Kerttu olisi saanut niitae naehdae. Mutta odottamisesta ei ollut apua.
Koeksae kyllae kertoi herrasvaeestae kaikellaista ja sai Kertun
uteliaisuudesta melkein pakahtumaan, mutta elaevaeae mallia ei Kerttu vaan
saanut naehdae. Kerran kaevi everstinna. Katsahti vaehaen oudoksuen Kerttuun
ja meni, jonka jaelkeen palvelija sanoi: nousisit yloes, kun herrasvaekeae
tulee. Kerttu punastui, mutta pani visusti mieleensae taemaen ensimaeisen
kaeyttaeytymis-saeaennoen. Ajatella, ettae Hannes tulee kerran upseerina
sisaelle ja Kerttu ei edes ymmaerrae nousta yloes!

Vasta talven jaelkeen, kun ensimaeinen laiva oli jo vienyt Hanneksen meren
yli Raeaeveliin, ja Kerttu, itkettyaensae kyllaeltae, tuli koeksaensae luo
lohdutuksille, onnistui haenen saada naehdae molemmat everstin neitoset.
Sisaepiika tuli kyoekkiin ja, tietaeen haenkin Kertun asian, sanoi: nyt
juuri laehtevaet neidit kaevelylle. Eikae haenen tarvinnut sanoa
toistamiseen, sillae Kerttu juoksi vikkelaesti kadulle. Samassa neidit
tulivat katuovesta ulos.

Kertun haemmaestys oli suuri. Sata kertaa fiinimpiae haen naeki joka paeivae
kaduilla. Naemae olivat niin yksinkertaisia, ettae oikein haentae nauratti.
Haen rupesi kulkemaan heidaen jaelessaensae ja tarkasteli tyystin kaikki
paikat heidaen puvuissansa. Paeaessae niillae oli vaan mustavillainen,
hienokiharainen karvalakki ja kaulassa samallainen korkea kaulus, ja
kaikki muukin oli tosin hyvin puhdasta ja istuvaa, ehkae myoes kallista,
mutta semmoista, jota Kertun ei ollut suinkaan mahdoton ajatella kerran
saavuttavansa.

Mitae kauemmin haen kuitenkin kulki heidaen jaelessaensae sitae uteliaammin haen
alkoi tarkastella heitae. Jotakin oli heidaen liikkeissaensae,
askeleissansa, paeaen kaeaenteissae, joka vaekisin kiinnitti heihin,--
kiinnittaemistaeaen kiinnitti. Ja Kerttu seurasi heitae lakkaamatta
ja tuli hyvin laehelle heidaen taaksensa. Nyt haen naeki ettae heidaen ihonsa
oli hyvin hieno. Toisella heistae kurkotti nahkakauluksen alta hienon
hieno ryyshivaatteen reuna, ja vaikka niskatukan irtautuneet haivenet
sitae hieroivat oli se kuitenkin aivan puhdas, samoin myoes niska. Taetae
katseli ja ajatteli Kerttu senvuoksi, ettae muisti Hanneksen kerran
sanoneen: mistae se tulee, ettae muutamilla ihmisillae on niin hieno
iho, ... ja kysyi oliko Kerttu niskaansa pessyt... Mutta vielae
viehaettaevaempaeae oli Kertusta katsella heidaen poskiansa, kun he kaeaensivaet
paeaensae kohti toisiaan ja nauraen puhuivat keskenaeaen. Kaikki oli yhtae
puhdasta ja hienoa. Ja silmaein seudut ja ohimo erittaeinkin vetivaet
puoleensa.

Eraeaen suuren puodinikkunan eteen he pysaehtyivaet ja rupesivat katsomaan
siihen naeytteille pantuja kuvia.

Nyt oli Kertun tahtomattaankin kulkeminen heidaen ohitsensa ja silloin
haen kuuli heidaen puhuvan keskenaeaen suomea. Haenen taeytyi oikein
saepsaehtaeae, niin kummalliselta se tuntui. Sillae ei haen ollut vielae ikinae
kuullut parempain ihmisten puhuvan suomea, vaan suomea puhuivat
ainoastaan huonompi vaeki, semmoiset kuin Kerttu ja muut siellae
Punavuoren kaduilla, kaikellaiset paljasjalkaiset. Kerttu ei ensi
kerralla uskonutkaan korviansa, vaan meni vielae toistamiseen heidaen
ohitsensa. Suomea he puhuivat,--ja millaista suomea! Niin kauniisti he
puhuivat, ettei haen uskaltanut ajatella sitae todella haenen omaksi
suomeksensa. Samaa, juuri samaa se oli sittenkin--ihan tutut
sanat--noin, noin juuri mekin sanotaan. Ja kuitenkin oli aivan kuin
eivaet ihmiset olisi puhuneet, vaan enkelit soittaneet harpuilla Kertun
kieltae.

Eipae ihme, eipae todellakaan ihme, ettae Hannes oli heihin niin kiintynyt,
koskapa Kerttukin oli jo suoraan rakastunut heihin--poismenneen
Hanneksen asemesta oli rakastunut heihin! Ei olisi malttanut enaeae jaettaeae
heitae ollenkaan naekyvistae. Ties milloin niitae enaeae saa naehdae, ja niin
tulee kaikki kolkoksi ja pimeaeksi: ei ole Hannesta eikae ole heitae.

Ja Kerttu seurasi heitae koko heidaen kaevelynsae ajan, milloin kauempaa
milloin laehempaeae. Mutta kun he jo kulkivat kotikatua poispaein
keskikaupungilta, kulki Kerttu hyvin laehellae ja ajatteli pysaeyttaeae ja
sanoa: Kunpa ottaisitte minut mukaanne kadulta! Minae tulisin teidaen
palvelijaksenne, minae palvelisin teitae aamusta iltaan, kunpa ottaisitte
minut! Minae pesisin laattiat, minae pyyhkisin poelyae teidaen tieltaenne,
etteivaet teidaen valkoiset kaetenne milloinkaan tahraantuisi, minae
laemmittaeisin teidaen huoneenne, minae laittaisin vuoteenne, minae harjaisin
paeaellysvaatteenne ja pesisin alusvaatteenne, minae riisuisin teidaen
kenkaenne ja minae jaelleen ne pauloittaisin, aamusta varhain ja iltaan
myoehaeaen minae teitae palvelisin, enkae itselleni mitaeaen pyytaeisi, kunpa
ottaisitte minut ja minae naekisin ja oppisin--ja kelpaisin haenelle.

Mutta eihaen Kertulla ollut mitaeaen valmiita sanoja siihen mitae haen
ajatteli ja tunsi. Haen olisi voinut vaan koempeloesti pysaeyttaeae hihasta ja
sanoa: seisahtukaa, ja kun he olisivat seisahtuneet, sanoa paeivaeae ja
kysyae palveluspaikkaa. Johon he olisivat nauraneet ja sanoneet: kyllae
meillae on palvelijoita ennestaeaenkin.

Nyt he jo tyoensivaet auki asuntonsa raskaan katuoven. Kolisten, ulvahtaen
kohosi toisella puolella ovipaino ja neitien mentyae sisaelle ovi vetaeysi
jymaehtaeen kiinni.

Suuri suru vallotti Kertun sydaemmen, paljon suurempi suru kuin se, joka
haentae oli polttanut silloin kuin Hannes meni laivaan ja laiva erkani
laiturista merelle. Sillae silloin haen vielae toivoi kerran kelpaavansa
Hannekselle, mutta nyt, naehtyaensae ja kuultuansa everstin neitejae, ei haen
toivonut enaeae mitaeaen.




7.


Niinae viitenae vuonna, joina Hannes viipyi Venaejaellae sotakoulussa,
Kustaava teki jaettilaeisponnistuksia voidakseen pyykinpesulla yllaepitaeae
poikaansa. Minkae haen paeivin pesi, kuivasi tai mankelissa kaeytti, sen haen
yoellae silitteli. Lisaeksi oppi vielae kiillottamisen salaisuuden, ja
Kertun toimelias aeiti hankki haenelle toeitae kaartin hienoimmilta
perheiltae.

Myoeskin Frans, joka edelleen vietti ilotonta elaemaeaensae ja yhae useammin
aukoili kaappinsa konjakkipulloa, tarjosi Kustaavalle apuansa. Frans oli
aina ollut enemmaen huvitettu sisarensa kohtalosta kuin omastaan. Ja nyt
kun haenen kaartissa palvelevien poikiensa paeaesemisestae junkkarikouluun
ei voinut olla kysymystaekaeaen--sillae ne istuivat arestissa yhtae usein
kuin olivat vapaina--jaetti haen heidaet herran nimeen, tunnusti kerran
kaikkiaan Kustaavan menneen haenestae edelle ja antautui taeydellae innolla
taemaen asioihin.

Huomattuaan miten Kustaava raataa, miten se kaesien ankarassa
kolotuksessa kaersii saamatta niiltae edes unenkaan lepoa, paeaesi Frans nyt
tilaisuuteen soutaa aina valmiina olleen veneensae vihdoinkin esille.
Taellae kertaa haen kuitenkin suoritti asian mitae suurimmalla
varovaisuudella, souti kautta rantain, niin ettei kokka ollut koskaan
suoraan Kustaavaan paein kaeaentyneenae. Eraeaenae paeivaenae haen aivankuin
satunnaisena mieleenjuolahduksena esitti, ettae Kustaava rupeisi myymaeaen
eraeaenlaista tupakkia, jonka valmistelun ja muun kaesittelyn haen kyllae
lupasi opettaa, samoin kuin myoes hankkia polisin varalta valmistukseen
ja myyntiin tarpeelliset oikeudet. Taetae ehdotustaan Frans alkoi nyt
lakkaamatta uudistella luvaten vihdoin myynnistaekin pitaeae huolta, kunhan
Kustaava vaan ottaisi valmistaakseen. Ja niinpae, kun haen kymmenennen
kerran otti asian puheeksi, huokasi toeihinsae tuskaantunut Kustaava
syvaeaen ja huoaistessaan antoi suostumuksensa.

Nyt Frans vilkastui. Haenen alituisesta kaappiryypyistaeaen tihkuisesti
kimaltelevat silmaensae kirkastuivat ja kaikkiin liikkeihin tuli vanha
eloisuus. Asian kaeytaennoellinen jaerjestaeminen oli haenelle aivan
vaehaepaetoeinen homma. Pian oli Kustaavalla tarpeelliset kojeet ja vehkeet.
Tupakka osottautui heti niin merkillisen halutuksi tavaraksi, ettae
Kustaava sai ainakin puolet entisestae pitkaestae tyoeajastaan kaeyttaeae taehaen
kaesiae lepuuttavaan ja samalla monin verroin tuottavampaan tyoehoen.

Kun asia oli nyt alulla, tunsi Frans kuitenkin ottaneensa vasta
ensimaeisen askeleen voittoon paein. Mutta haen jatkoi vaesymaettae.

Frans oli aivan viime vuosina rikastunut tavattomasti, vielaepae itse
siitae melkein tietaemaettae; ainakaan ei ollut tikkua ristiin pannut taemaen
rikastumisensa vuoksi. Kaupunki oli vaan ruvennut Franssille aivan
tuntemattomista syistae huikeasti kasvamaan. Sanottiin norjalaisten
insinoeoerien tulleen maahan ostamaan talollisilta tukkipuita ja maksavan
niistae ennen kuulumattomia hintoja, niin ettae jolla metsaeae oli, haen
rikastui kohta. Mutta niitae asioita ei Frans ymmaertaenyt. Haen naeki vaan,
ettae rahaa alkoi tulla kuin syytaemaellae kaupunkiin. Ihmiset vaeljensivaet
kukkaroitaan, toiset eivaet paeaesseet rahoistaan heittelemaellaekaeaen, kassat
taeyttyivaet, pankit paisuivat, tehtaat tupruttelivat savujaan, junat
vihelsivaet, laivat puhalsivat. Mutta kaikista tulliporteista tulvi
tulvimalla maattomaksi ja metsaettoemaeksi jaeaenyttae kansaa raha-ansiolle.
Ja kun kerran tulivat, eivaet koskaan enaeae laehteneet. Niinpae kasvoi
kaupungin vaekiluku Franssin aikana 20 tuhannesta laehes 100 tuhanteen.
Mutta Franssin rikkaus tuli ilmi naein: Haen rupesi panttaamaan vanhaa
taloansa saadakseen lainan, jolla aikoi ostaa sen talon, missae Kustaava
asui. Kun haen rupesi rahapaikoista rahaa tiedustamaan luvattiin haenelle
lainaa kolmas osa talon arvioidusta arvosta, mutta sen johdosta
tapahtuneen arvion mukaan teki taemae kolmas osa kolme kertaa suuremman
summan kuin minkae Frans oli alkujaan talostaan vaarin rahoja maksanut.
Naein huomasi Frans olevansa tonttien huikean hinnannousun vuoksi laehes
kymmenen kertaa rikkaampi kuin oli itse luullutkaan. Ajaa huristella
oeisin jonkun vuoden pitkin katuja, ryypiskellae, nautiskella, sitten
mitaeaen tekemaettae maata selaellaensae ja heraetae sadantuhannen omistajana!
Taikalinna, satujen ihmemaa oli haenelle taemae kultainen kaupunki
ehtymaettoemine rikkaudenlaehteineen.

Semmoisesta pikkuasiasta kuin Kustaavan pienen taloraehjaen ostamisesta ei
haenen asioissaan siis kannattanut puhuakaan. Sitae taloa ei oltu koskaan
arvioitu ja haen sai sen halvasta. Itse haen jaei vaarin ja poikien kanssa
sentaeaen asumaan vanhaan taloon siirtaeen ainoastaan viini- ja
portterikaupan uuteen.

Taemae tuli kaikki jotensakin Kustaavan tietaemaettae. Frans selitti haenelle
syyksi puodin siirtoon sen, ettae taemae paikka oli viinikaupalle paljon
edukkaampaa kuin entinen, koska sekae vastapaeaetae ettae aivan laehellae
kummallakin puolen oli taloja, joihin meni lujasti viiniae ja portteria
kaikkina vuorokauden aikoina. Taemaen haen oli naein tunnustavinaan
Kustaavalle, mutta muuten, pelosta, ettei Kustaava vaan alkaisi mitaeaen
suunnitelmia haenen puoleltaan epaeillae, oli kokonaisen vuoden ajan ihan
hiljaa, ainoastaan kaikin tavoin yritteli Kustaavan viihtymistae edistaeae
ja ennakolta arvata haenen vaehimpiaekin toiveitaan mitae mukavuuksiin
tulee. Vasta vuoden peraestae ja muuttoajan onnellisesti mentyae ohitse haen
taas souti veneensae esille:

Kustaavan sairastellessa laehes kuukauden paeivaet niin kovaa
luunkolotusta, ettei paeaessyt makuulta eikae voinut mitaeaen ansaita,
ehdotti Frans, ettae sisar nyt ottaisi haltuunsa haenen viinikauppansa,
jossa tapauksessa he vaikka tasaisivat voiton keskenaeaen ja Kustaava
voisi silloin varmaan jaettaeae kokonaan sikseen ei ainoastaan pyykinpesun
vaan silityksenkin ja saada kaesivartensa jaelleen terveiksi. Naemae syyt
eivaet vielae olisi saaneet Kustaavaa suostumaan Franssin ehdotukseen.
Mutta Frans rupesi yhae suuremmalla ponnella todistelemaan, kuinka
vaikeissa oloissa Hannes oli saadessaan kaersiae toveriensa rinnalla
koeyhyyden haepeaeae. Sellainen ei sovi upseeriksi aikovalle, sanoi Frans;
sillae upseeri on korkean esivallan palvelija; suutari pysykoeoen
lestissaensae, voivat Hannekselle sanoa, ja ehkae sellaisesta
kitsastelemisesta haenen majesteettinsakin saattaa suuttua. Ajattelepas
sitae, Kustaava kulta!

Taemmoeinen puhe vaikutti Kustaavaan, sillae haen myoensi veljensae olevan
oikeassa. Eikae Franssin tarvinnut kuin pari kertaa teraestellae naeitae
samoja sanojaan, niin Kustaava taas raskaasti huokasi ja huokaistessaan
suostui viini- ja portteripuotiin.

Frans sai aivankuin uutta elaemisen intoa. Raskas paino, jolla haenen
sisarensa mykkae tuomitseminen oli toistakymmentae vuotta alinomaa haentae
painanut, ja joka oli saattanut haenet ikaeviinsae vaekeviae maistelemaan,
helpponi nyt tuntuvasti. Sillae mitaeaen muuta omaatuntoa kuin taemaen
sisarensa mielipide ei Franssilla ollut. Mutta haave, ettae Kustaava
kerran suostuu alkamaan rikastumista samalla tavalla kuin haen itsekin
oli alkanut, oli sentaehden haenen mielessaeaen valoisimpana,
vapauttavimpana tulevaisuuden toiveena. Hei vaan! Jos kerran niin
kaevisi, saisi haen sellaista tarmoa, ettae paeaeseminen kivimuurien
omistajaksi ja vaikkapa paeaekaupungin kaikkein rikkaimmaksi mieheksi
olisi haenelle pelkkaeae leikintekoa. Maailman me sinun kanssasi
valloittaisimme, Kustaava kulta!

Franssin laskut, mitae viini- ja portterikauppaan tuli, naeyttaeytyivaet
taesmaelleen oikeiksi. Menekki oli uudessa paikassa laehes kolminkertainen.
Ja kun haen sai aikaan vielae sen, ettae sisar otti talon puotineen
vuokralle, nousivat Kustaavankin tulot kohta niin suuriksi, ettae saattoi
laehettaeae Hanneksellensa toista sataa markkaa kuukausittain.

Saatuaan naein sisarensa sidotuksi viini- ja portteriliikkeeseen Frans
ryhtyi tekojensa kauniiseen viimeistelyyn.

Hanneksen tulevaisuuteen vetoaminen oli naein osottautunut siksi
pettaemaettoemaeksi sillaksi, jota myoeten Kustaavan sai astumaan kaikkien
entisten epaeilyksiensae ylitse.

Punaseen nokkaansa nuuskaa toehertaeen Frans nyt rupesi sanomaan:

--Kuuleppas Kustaava kulta, oletko sinae naehnyt minkaeaen upseerin keskellae
paeivaeae kulkevan naeillae meidaen kaduillamme?

Kustaava vastasi:

--En ole kyllae naehnyt.

Frans aivasti ja sanoi: Et ole naehnyt, sillae upseerinpuku on arka
kunniasta ja ainoastaan hienoimmat kadut ovat heille kyllin hienoja.

Hetken vaiti oltuaan ja annettuaan Kustaavan rauhassa sulattaa naeitae
viisauden sanoja Frans jatkoi:

--Mutta Hannes--jos haen joskus tahtoisi tulla vanhaa kotiansa katsomaan,
saisi kai niellae haepeaen.

Taas antoi Frans Kustaavalle sulattamisaikaa ja nyt vielae pitemmaen.
Naehtyaeaen ettae Kustaava jo alkaa olla taestae uutisesta haemillaeaen ja
liikuttelee huuliansa Frans sanoi: Noh', mitae me voimme kadullemme, se
on sen naekoeinen kuin on, mutta voisimme ainakin laittaa taemaen oman
hoekkelimme vaehaen parempaan kuntoon, ettei haen ainakaan taenne sisaelle
astuessaan haepeaeae tuntisi.

Kustaava haemmentyi kokonaan. Haen ei ollut taetae asiaa tullut koskaan
vielae ajatelleeksikaan. Nyt kun Frans sen sanoi, tuntui haenestae
itsestaeaenkin aivan mahdottomalta, ettae Hannes upseerina ollen istuisi
naeille mustuneen keittioen penkeille ja soeisi yhdessae heidaen kanssaan
heidaen ruokakupeistaan kattamattomalta poeydaeltae. Uusi ajatus tuli niin
aekkiae, ettae Kustaava peraeti haetaeaentyi.

--Sinunhan taemae talo nyt on, kun olet sen minulta vuokrannut, mutta
kyllaehaen minae sinua autan taessaekin asiassa, jos vaan tahdot, sanoi
Frans--ja jos vaan enaeae ehdimme, aersytteli Frans edelleen.--Syksyllae
pitaeisi haenen jo olla upseerina ja silloin haen varmaan tulee kaeymaeaen.

Kustaava tarttui kuin tarttuikin Franssin avuntarjoukseen. Mutta ei haen
sentaeaen sellaista siitae tulevan aavistanut kuin mikae tuli.

Eraeaenae aamuna varhain haen heraesi omituiseen yksitoikkoiseen kivien
kilahtelemiseen ja kun haen katsoi ulos oli siellae kolme kuorma-ajuria,
jotka laittoivat tiilikiviae neliskulmaisiin laejiin haenen pihallensa.

Mitae taestae nyt tulee? ajatteli Kustaava. Mutta haenen ihmetyksensae kohosi
korkeimmilleen, kun pihalle rupesi tulemaan hirsiae, lankkuja, lautoja ja
niin suuriin laejiin, ettae koko piha taeyttyi, jokainen nurkka ja sopukka.
Viimein tuli Frans ja esitti, ettae Kustaavan olisi paras muuttaa
joksikin aikaa haenen kortteeriinsa niiden "pienten korjausten vuoksi",
sanoi haen, joita talossa tulisi tehtaevaeksi.

Kustaava ei pitaenyt kiirettae.

Mutta jo taas eraeaenae aamuna haen sai hypaetae vuoteeltaan saeikaehdykseen,
kun koko talon vesikatto suurella pauhinalla romahti alas pihalle.
Sitten alkoivat vuorilaudat lentaeae irti seinistae, ovet irtaantuivat
saranoistaan ja kannettiin syrjaeaen, ikkunat revaeistiin saepeistaeaen, uunit
kolisteltiin alas ja haevitys laehestyi Kustaavan huonetta niin nopeasti,
ettae kiireimmaen kautta haen sai korjata vaatteensa ja kamsunsa ja paeta
Franssin luo. Franssin "pienet korjaukset" paeaettyivaet siihen, ettae koko
vanha rakennus purettiin maan tasalle ja aivan uusi rakennus nousi kuin
loihdittuna sijalle. Alakerta oli siinae tiilestae. Siihen tuli huoneisto
viini- ja portteripuotia varten ja toiselle puolelle holvattua
pihakaeytaevaeae huoneisto Kustaavaa varten. Ylaekerta taas laitettiin
jotensakin samalla tavalla kuin Franssin talossa. Huoneet verhottiin
valoisilla seinaepapereilla, kaakeli-uuneihin pantiin siroja koristuksia,
suuret, isoruutuiset ikkunat katsoivat kadulle paein. Frans selitti
Kustaavalle, ettae jos niin kaevisi ettei Hannes saisikaan upseerin
paikkaa kaartissa, niin kyllae taemae ylaekerta kelpaisi sitten muillekin
hienoille ihmisille vuokrata; ja kun Kustaava taemaen johdosta katsahti
haeneen vaehaen pitkaeaen, lisaesi: no, no, eipae siltae, tietysti Hanneksesta
tulee kaartin luutnantti. Taellainen asunto, sanoi haen, on sittenkin
vielae kaikista huonoin, mihin kaartin upseeri voi asettua asumaan, ja
haen piti vaelttaemaettoemaenae ettae huonekaluston suhteen kaikki jaetettaeisiin
haenen, Franssin, huostaan. "Kyllae minae olen ennenkin osannut huoneita
sisustaa", sanoi haen.

Mitae enemmaen Frans naein hommasi, sitae paremmin Kustaava alkoi myoentaeae,
kuinka tuiki vaelttaemaetoentae taemae oli, kuinka kehnossa tilassa haenen
asiansa todella olisivat Hanneksen tultua olleet, ellei Frans olisi
ajoissa puuhiin ryhtynyt.

Naein Frans tuli vihdoin taeydelliseksi isaennaeksi kaikkiin Kustaavan
asioihin ja haen nautti elaemaestae taeysin siemauksin, aivan suunnattomia
tulevaisuuden tuumia paeaessaensae pyoeritellen.

Hannes ei tullut kuitenkaan vielae syksyllae, mutta tasan viiden vuoden
kuluttua siitae kuin haen oli laehtenyt Suomesta, toukokuussa, siihen
aikaan kuin tuiman, paljolumisen talven peraestae lauhkea kesaeilma aekkiae
laskeutui maahan ja heraetti elaemaen.

Kustaava varhain aamusilla rupesi irrottamaan ylaekerran sisaepuolisia
talvi-ikkunoita. Silloin haen naeki postiljoonin tulevan kirje kaedessae
pihalle. Tuli yloes, ojensi kirjeen haenelle ja meni.

Kustaava otti kirjeen ja pani viereensae penkille, jolla seisoi ikkunoita
aukomassa. Haen ei osannut lukea. Veri lensi haenen kasvoihinsa ilosta ja
uteliaisuudesta, sillae ettae kirje oli Hannekselta, sitae ei haen
hetkeaekaeaen epaeillyt. Nyt kun vaan Kerttu tulisi iltapaeivaellae ja lukisi
haenelle mitae siinae seisoo.

Kustaava rupesi muka jaelleen ikkunoita irrottamaan, mutta katse lensi
tavan takaa rahille silloinkin kuin kaesien olisi pitaenyt olla
ojennettuina yloes ja silmaein tarkata ikkunain rakoja, joista pumpulit
tippuivat. Ei, ei haen voinut jatkaa tyoetaensae ennenkuin oli ainakin vaehaen
aikaa istunut kirje kaesissae. Ja haen istui rahille ja silitteli kirjettae
sylissaeaen. Siinae, siinae nyt oli kaikki mitae varten haenen sydaemmensae
tykki, vastaukset vuosien kysymyksiin ja kaipauksiin: missae sinae olet?
mitae ne tekevaet sinulle? ajatteletko aeitiaesi? tuomitsetko haentae, kun haen
on sinut viskannut vieraalle maalle vieraitten ihmisten pideltaevaeksi?

Kustaava varovasti avasi peukalollaan kirjekuoren kulmaa, aukasi
enemmaen, kunnes kirje alkoi liikkua, vielae vaehaesen repaesi kuoren paperia
ja kirje irtausi. Kun ei nyt vaan olisi tullut tehtyae mitaeaen tyhmyyttae,
haen ajatteli,--mutta ei malttanut olla avaamatta kirjettae levaelleen. Oli
siinae sivun verran rakasta toeherrystae. Ja tuo on varmaan nimi; sellaisen
tapaista Kustaava oli ennen naehnyt Hanneksen kouluvihkojen paeaellae.

Ettei sentaeaen voinut tietaeae, vaikka piteli kaesissaeaen,--vaikka oma poika
oli tuon ja tuon siihen piirrellyt! Kustaavalta putosi kirjotukselle
maerkaeae, jonka haen saeikaehtaeen pyyhki siitae pois. Oliko haen jotenkin muita
mitaettoemaempi, huonompi, koska ei elaemae ollut haenelle antanut mitae haen
olisi nyt pitaenyt omaa hengitystaensaekin taerkeaempaenae, kykyae saamaan
tietaeae mitae haenen oma poikansa, haenen synnyttaemaensae, haenen imettaemaensae,
haenen kaetkyessae heiluttamansa taessae haenen edessaeaen, taessae haenen
kaesissaeaen haenelle puhui? Frans ja haenen poikansa ja monet lapsetkin
lukivat, ja lukivat kuin lystiksensae, ei muun vuoksi kuin saadaksensa
tietaeae sotauutisia ja muuta mitaetoentae--Herra Jumala ja taivaallinen isae!
jospa Hannes kirjottaakin laehtevaensae sotaan! laemaehti nyt Kustaavan
mieleen.

Haenen rupesi sydaen pelosta niin sykkimaeaen, ettae taeytyi mennae kohta
tapaamaan Kerttua kenraalin herrasvaeen luo, missae Kerttu palveli,
vaikkei tyoeaikana saanutkaan kaeydae palvelijain luona vieraisilla.
Ikkunat jaeivaet auki laepaettaemaeaen.

Onneksi olivat herrasvaeki vielae makuulla, kun Kustaava tuli Kertun luo.
Toinen palvelija oli mennyt torille ja Kerttu sentaehden hoiti taemaenkin
tehtaeviae; seisten hellan luona haen paraillaan odotteli kahvin
kiehautumista.

--Nyt en minae jouda, taeti kulta, sanoi Kerttu.

Ettei Kerttu saeikaehtaeisi hirmuista uutista, sanoi Kustaava haenelle
kohta:

Naein kauheata unta ... Hannes vietiin sotaan...

Kerttu rupesi nauramaan:

--Mihin sotaan?

--Turkin sotaan, sanoi Kustaava.

--Voi taeti kulta, Turkin sota on jo paeaettynyt, luuletteko etten minae ole
sitae asiaa seurannut.

Kustaavan vieraehti kuin kivi sydaemmeltae.

--Minulla olisi taessae kirje, sanoi haen asettuen Kertun paikalle hellan
viereen, jossa kahvin hoeyry pannun kantta jo koholle puskutteli.

Kerttu lensi hehkuvan punaseksi; otti nopeasti kirjeen ja
silmaenraepaeyksen siihen katsottuansa kaevi Kustaavan kaulaan ja yhtaikaa
sekae nauraen ettae itkien rupesi sanomaan: voi, voi, voi, voi! Sitten
nauru voitti ja haen rupesi riemuissaan pyoerittaemaeaen Kustaavaa ympaeri.

--Hannes tulee! Hannes tulee!

Kustaavan piti istua, sillae jalat eivaet kannattaneet seista naein suuren
uutisen jaelkeen. Kaikki meni sekasin haenen paeaessaeaen. Viiden vuoden
peraestae aekkiae yhtenae paeivaenae kaikki on ratkaistu!

Mutta sekasin meni kaikki kyoekissaekin. Kello pirisi sisaellae. Kahvi
kuohui ylitse. Kansi oli jaeaenyt Kustaavan kaeteen. Kerttu ennaetti
paraiksi pelastamaan pannun tulelta. Kahvitarjottimen kanssa Kerttu
juoksi sisaelle. Kun haen tuli pannua ja leipaeae hakemaan, oli Kustaava
saanut sen jo pyyhityksi, ja ennaetti kysymaeaen:

--Milloin?

Leikellessaeaen tulisessa kiireessae ranskanleipaeae Kerttu selitti yhtaikaa
sekae ilosta vapisevana ettae kahvin kohtalosta naerkaestyneenae:

--Kolmen paeivaen peraestae--illalla--iltajunassa Pietarista--niin,
niin!--Ja nyykaeyttaeen paeaetae, saeteilevaenae ilosta ja punasena kiukusta
meni taas sisaelle.

"Kolmen paeivaen peraestae--yoe--paeivae--yoe--paeivae ja Hannes seisoo haenen
edessaensae! ajatteli Kustaava itseksensae. Valtavasti loeivaet taellae
hetkellae haenen sydaemmensae tyyntyneen myrskyn mainingit.

Kerttu tuli silmaet rypistyneinae taas kyoekkiin.

--Teillaehaen se on! sanoi haen temmaisten kannen Kustaavan kaesistae ja taas
meni.

Kunpa Kustaava nyt olisi saanut Kertun luoksensa taenae heidaen elaemaensae
ehkae onnellisimpana paeivaenae! Siellae ne kahvit vasta olisi keitetty! Ja
he olisivat istuneet ja puhuneet Hanneksesta kolme paeivaeae ja kolme yoetae.
Mutta Kerttu tuli ja sanoi:

--Nyt taeti kulta, menkaeae, en jouda--ja paha on vielae sekin, ettae illalla
juuri kolmen paeivaen peraestae taeaellae on vieraita enkae voi silloin tulla
Hannesta naekemaeaen, mutta mitae siitae!

--Kuinka et sinae tulisi, johan Hannes pahastuisi!

Kerttu nosti silmaekulmansa ja alas katsoen sanoi:

--Vielae mitae, haen nyt siitae vaelittaeisi!--Mutta itse oli onnensa huipulla
Kustaavan sanoista.

Ja taas otti aekkiae Kustaavan kaulasta, retuutti, pyoeritti haentae ja
nauraen tyoenteli ovesta ulos.

Kolmantena paeivaenae alkoi Kustaavan luo alakertaan kokoontua naapureita
ja sukulaisia odottamaan Hanneksen ilmestymistae. Vaikka kirjeessae, jota
moneen kertaan luettiin, seisoi selvaesti ja kahdessa eri paikassa: tulen
_ilta_junassa ja ajan kohta kotiin, aelkoeoen kukaan tulko asemalle, minae
tulen siis _illalla_, muistakaa--, niin siitae huolimatta vaari ilmestyi
jo aamulla. Frans oli haenelle sanonut: vaari menee nyt Kustaavan luo,
siellae on pidot. Ja tietaemaettae pitojen syytae oli vaari ajellut
parranhaivenensa ja pitkaen, korvain taa kiertyvaen harmaansekaisen
tukkansa vedellae kastellut ja harjalla silittaenyt.

Ylleen oli saanut Franssilta lainaksi mustan syrtuutin, joka oli haenelle
kovin vaeljae ja vaehaen lyhythihainen, sillae vaarilla oli kookkaan miehen
pitkaet kaedet. Taemae hihain lyhyys oli vaarille hankalaa sen puolesta kun
haenen piti tavan takaa pyyhkiae silmiaensae, jotka olivat ruvenneet
vuotamaan. Toiset sanoivat: niissae on tauti; toiset taas sanoivat: haen
itkee. Niin sanoi etenkin Kerttu, sillae haen oli pannut merkille, ettae
vaari rupeaa aina pyyhkimaeaen silmiaensae, kun tulee puhe Hinkistae, joka
viiteen vuoteen ei ollut antanut sanaakaan itsestaeaen tietoa ja jota
vaari oli alkanut pitaeae hukkuneena.

Niistae kahdesta muusta Franssin pojasta, jotka kaartissa palvelivat, ei
vaari suurtakaan lohdutusta saanut, vaikka kyllae heitaekin rakasti. Haen
oli kaikki kuppinsa ja vehkeensae piilottanut, sillae naeistae pojista haen
selvaeaen naeki, ettae niinkuin ne vaeaeriae rahoja halusivatkin tehdae eivaet he
Veneh'ojasta ilmoisena ikaenae mitaeaen olisi ymmaertaeneet.

Taenaepaeivaenae, vaikka Kustaavan luona ei kukaan Hinkistae mitaeaen maininnut,
rupesi vaari pyyhkimaeaen silmiaensae heti kun oli sisaelle tullut ja
ympaerilleen katsahtanut. Sentaehden Kustaava puolestaan ajatteli: tauti
niissae silmissae on, sillae kukapa taemmoeisenae riemupaeivaenae itkuun
hyraehtaeisi! Ilahuttaakseen vaaria Kustaava sanoi: varmasti haen
taenaepaeivaenae taenne sisaelle astuu.

--Jaa kuka? sanoi vaari.

--Hannes, Hannes.

--Paniko ne sen taas koulusta? kysyi ukko elpyen ja selviten
kyyneleistaeaen.

--Vai paniko koulusta! Upseerina haen tulee, _kapteenin_ he haenestae
tekevaet!

Taemaen sanan sanottuaan Kustaava ei malttanut istua, vaan nousi
seisaalleen, hengitys tahtoi ahdistaa kurkkua ja kaedet vavahtelivat. Haen
oli voittamaisillaan. Pilkkanimestae oli haen tekemaeisillaeaen Hannekselle
kunnianimen. Sanokaa koreasti haentae kapteeniksi kaikki!

Mutta vaari ei voinut naein suuria asioita heti ensikuulemalla kaesittaeae.
Haenen piti kaikissa tapauksissa ensin saada ajatella omiansa, jonka
vuoksi haenen silmaeluomensa rupesivat painautumaan ikaeaenkuin uneen,
kunnes aukenivat ja haen alkoi vanhan virtensae:

--Siihen aikaan koska minae Siperiasta Suomeen kaevelin--

Mutta Kustaavalla oli nyt paljon muuta tekemistae ja ajattelemista eikae
haen senvuoksi kuunnellut sanaakaan.

Jo aikasin saapui myoeskin Frans.

Haen oli ottanut tapauksen taeydellisen juhlan kannalta ja maistellut
pitkaen paeivaen varoiksi kaapistansa niin vahvasti, ettae kasvot olivat
turpean punaisina ja silmaet tahmeina.

Oli tuonut mukanaan kaksi suurta, loistavanvaeristae oeljypainokuvaa, jotka
esittivaet Heidaen Majesteettejaeaen Keisari Aleksanteri III:tta ja Haenen
Korkeata Puolisoansa Keisarinnaa kruunauspuvuissa. Taestae keksinnoestaeaen
itse melkein kyyneliin asti liikutettuna Frans nyt ehdotteli kuvat
ripustettaviksi seinaeaen niin, ettae ne heti naekyisivaet ovesta sisaeaen
astuville ja panisivat tuntemaan, mikae suuri siunaus oli taetae matalaa
majaa kohdannut, se kun oli nyt Hanneksen kautta tullut ikaeaenkuin
suhteisiin valtakunnan korkeimpien huippujen kanssa. Ehkae oli taessae
majassa niitae, jotka olivat elaeessaeaen vaeaeryyttae tehneet, ehkae niitaekin,
jotka olivat suoraan esivaltaa vastaan rikkoneet, nyt oli sentaeaen kaikki
sovitettu ja lainkuuliainen noeyryyden ja alamaisuuden henki oli taestedes
taeaellae vallalla. Kuvien seinaeaen kiinnittaeminen ja naulojen naputtaminen
suoritettiin aeaenettoemaellae juhlallisuudella. Ne muut vieraat, jotka
olivat silloin jo saapuneet, vaihtoivat ajatuksia kuiskuttelemalla, ja
jotka olivat sukua Kustaavalle tunsivat olevansa vieraampien kadehtimia.
Loviisa, Kertun aeiti, se hienon maailman tuntija, joka oli saanut lomaa
kasarmilta ja myoeskin tullut Kustaavan luo, katseli kuvia paeaetaensae
kallistellen ja pitaeen nyrkkiaeaen toisen silmaensae edessae, jonka jaelkeen
sanoi kuvat erittaein onnistuneiksi. Taemae Loviisan kaeytoes kohotti myoeskin
suuresti juhlatunnelmaa.

Kustaavan huone taeyttyi illemmalla vieraista. Saapuneet olivat myoeskin
Franssin neljae poikapuolta, haenen vaimovainajansa lapsia ensimaeisistae
naimisista, Albert, Eemil, Johan ja Oskar, jotka Frans oli jo pieninae
toimittanut pois laeheisyydestaensae oppipojiksi verstaihin. He olivat nyt
laehes 30-ikaeisiae, juroja, karkeakouraisia tyoemiehiae, seisoivat
seinaevierillae ujostellen vaeen paljoutta. Muut kaikki istuivat suuressa
ringissae, punakasvoisina viinin ja kahvin paljosta juomisesta,
juhlallisen aeaenettoeminae.

Viimeiseksi saapuivat Franssin omat pojat, kaartilaiset Haagert ja
Vilhelm; he olivat molemmat kookkaita, ylpeaen naekoeisiae miehiae, ivan hymy
huulilla.

Frans nosti kysymyksen, oliko sopivaa, ettae sotamiehet esiintyivaet
samassa huoneessa kuin upseeri, mutta Haagert ja Vilhelm sanoivat itse
paremmin ymmaertaevaensae sen asian, eikae tarvittu muuta kuin luutnantin
sisaeaen astuessa komentaa: "staatj!" sekae nousta seisaallensa, jonka
jaelkeen luutnantti antaa merkin kaedellae ja he saavat jaelleen istua.
Frans arveli taehaen, ettae samasta komennuksesta olisi paras muidenkin
nousta seisaalleen, mutta Loviisa vastusti jyrkaesti taetae mielipidettae ja
neuvoi, ettae tervehdys oli tapahtuva naein: ensin menee Kustaava
kynnykselle vastaan ja tervehtii, sitten tervehtii Frans ja sitten muut.

--Vaarin unehutit, sanoi Haagert Loviisan takaa bassollansa. Ja kun
kaikki katsahtivat vaariin, istui taemae muista syrjaessae,
rintaperillistensae ja jaelkelaeistensae lauman takana, joka oli
kotimaastansa tietaemaettoemaeksi taehaen kaupunkiin syntynyt, ja itki niin
katkerasti, ettae paeae tutisi. Silloin kaikki rupesivat sanomaan: ei
silmissae vikaa ole, mutta joku suru sitae vaivaa. Ja jaettivaet haenet
omillensa.

Sillae vaelin kun vieraat naein istuivat ringissae Hannesta odottamassa, oli
haen kuitenkin aikaa sitten Helsingissae. Haen oli tullut jo aamulla
voidakseen ensin kaeydae komendantin ja pataljoonan paeaellikoen luona
tervehdyksellae ja rauhassa suorittaa muut viralliset asiansa. Asemalta
haen oli ajanut hotelliin ja ottanut siellae itsellensae huoneen niiksi
paeiviksi, joina aikoi viipyae Helsingissae; mutta kotiinsa aikoi mennae
vasta haemaertaeessae, kun oli kaikista muista asioista vapaa, ja
myoeskin--kun ei haenen liikkumisensa niillae kaupungin huonomaineisilla
laitakaduilla olisi tarpeettoman julkista.

Riemu sydaemmessae, veikeaenae, nuorena viiksiniekka upseerina haen asteli
niitae kotikaupunkinsa katuja, joilla oli koulupoikana juoksennellut,
joista joka soppi ja kaeaenne oli haenelle tuttua ja kodikasta. Kulkiessaan
nopeasti toimehikkaan naekoeisenae niinkuin taerkeissaekin asioissa haen
vasemmalla kaedellaeaen piteli miekkaa, ettei se jaloissa hoippunut, ja
oikealla taas oli aina valmis sotilastervehdyksiin. Joka toinen
vastaantulevista, tai joka kolmas, jos vaan olivat paeaekaupunkilaisia,
tunsi haenet naeoeltae, mutta melkein kaikki aellistyivaet vaehaen liian
myoehaeaen, niin ettae haen, nopeasti kulkiessaan, oli jo ehtinyt ohitse
silloin kuin toinen vasta paeaesi perille siitae kummasta, ettae tuokin nyt
on siis upseerina. Odottakaa, odottakaa, soi haenessae riemuisa lupaus
vastaantulijoille. Odottakaa, taemae on vasta alkua!

Ei haen sentaeaen malttanut iltaan asti kulkea kaduilla poikkeematta sille
pienelle torille, mistae tiesi kotitalonsa kaukaa naekyvaen tutussa rivissae
muiden katutalojen kanssa. Sykkivin sydaemmin haen laehestyi sitae katujen
kulmaa, sillae kuka ties juoksee Kerttu paljasjalkaisena kadun yli, ihan
elaevaenae se Kerttu, jota haen oli monta vuotta saanut ainoastaan
ajatuksissaan kuvailla. Ehkae myoes aeiti, Frans tai joku muu sattuu
olemaan tulossa tai menossa. Mutta kun haen siihen paikkaan saapui, ei
haen voinutkaan kotitaloa naehdae. Joku vieras talo oli asettunut eteen.
Haen katseli puolelta ja toiselta ja yhae enemmaen haemmaestyi, sillae sen
vieraan, tiilisellae jalustalla seisovan, uudelta hohtavan rakennuksen
taeytyi olla juuri haenen kotitalonsa paikalla, se oli uutisrakennus,
josta haen ei ollut tiennyt mitaeaen. Ja se on kaksinkertainen, toisessa
kerroksessa suuret ikkunat, yksi, kaksi, kolme, ja vielae neljaes, ei,
vielae viideskin. Tiilijalustassa on kyltti--Hannes meni sinnepaein kunnes
erotti kyltissae sanat _Viini- ja Portteripuoti_. Silloin haen kaeaentyi
nopeasti takasin aivankuin joku olisi haenet naehnyt ja haen ruvennut
pakenemaan.

Niinkuin pimeae pilvi olisi aekkiae tullut haenen iloisen mielensae eteen;
tunteet ja ajatukset viskautuivat valtoinaan joka suunnalle haenen
tietaemaettaeaen vielae mikae ne oli lentoonkaan ajanut.

Ensin haen koetti vaan kaeyntinsae nopeudella ja hienolla viheltaemisellae
tukahuttaa nolouden tunnetta. Sitten alkoi hakea jotain ajatusta, joka
olisi samaa noloutta lieventaenyt.

Kuinka olenkaan voinut taehaen asti kuvailla, ettae minua olisi naein kauan
elaetetty pelkaellae pyykinpesulla. Enkoe ole saanut yli sata markkaa
kuussa? Johan aeiti raukan kaedet olisivat tyngille kuluneet. "Viini- ja
portteripuoti", onko siinae mitaeaen pahaa, eikoe tuossakin ole paljon
suurempi viinikauppa, ja eikoe tuossa ole ravintola ja eikoe koko kaupunki
elae sillae kaupalla? Mitae siis siitae ettae joku on sillae kaupalla tullut
upseeriksi! Mikae hoelmoe minae olen!

Moisista sekaisista ajatuksista rupesi yksi yhae sitkeaemmin tekemaeaen
itsellensae tilaa, kunnes mitkaeaen muut ajatukset eivaet voineet sitae enaeae
karkottaa, vaan se itse syrjaeytti kaikki.

Millae rahoilla aeiti on rakentanut?

On voinut saada jonkun lainan--saahan niitae semmoisia--koetti haen
ajatella, mutta se yksi tunki semmoiset kaikki tieltaeaen, selvaesti
ilmoittaen:

Tietysti eno Franssin rahoilla.

Haen koetti vielaekin irrottautua:

Entae sitten. On voinut lainata eno Franssilta. Ja onko eno Franssin
myntti kruunun mynttiae huonompi!

Mutta se yksi toitotti vielae kuuluvammin:

Talo on juuri samanlainen kuin eno Franssin oma eikae ole siis mitaeaen
syytae olla varma siitae, ettei meidaenkin ylaekerrassa tanssita--! Naein
ollen minae en ole ainoastaan viinin ja portterin kaupalla upseeriksi
tullut, vaan--. Uskallanko ajatella loppuun asti?

Hannes oli rohkea ja itsepaeinen. Haen otti uudestaan etulauseesta vauhtia
ja ajatteli loppuun asti:

Naein ollen minae en ainoastaan viini- ja portterikaupalla ole upseeriksi
tullut, vaan sillae kaupalla, jonka haevittaemistae varten olen upseeriksi
tullut!

Haenen kulkiessaan rupesi selkaeae ja paeaetae kuumottamaan niin, ettae haenen
piti nenaeliinalla kuivata ohimoitaan.

--Olkoon! mutta minae olen sittenkin upseeri ainoastaan haevittaeaekseni
kerran sen pahuuden, ja jos olen sellaisilla rahoilla upseeriksi tullut,
niin juuri senvuoksi minae vielae enemmaen haevitaen, juurinensa haevitaen,
maan tasalle haevitaen!

Se oli minulle rangaistus ja terveellinen muistutus. Enkoe juuri aesken
vielae ollut innoissani naeistae mitaettoemistae kiiltonapeista ja miekastani.
Niinkuin Hinkki muinoin pisteli neuloilla rintaansa sinisen laivankuvan,
joka ei siitae ikinae voi laehteae, niin pitaeisi minun kirjottaa
kulumattomilla kirjaimilla lihaani ja vereeni: porttolain ja kapakkain
haevittaejae, muista!

Tanssikaa! mutta niillae rahoilla, jotka tanssitte kokoon, luotte te oman
haevittaejaenne!

Odottakaa! minae jo ymmaerraen, ettei polisimestarilla ole valtaa teitae
haevittaeae. Ei myoes taellaisella luutnantti pahasella. Mutta katsotaan,
eivaetkoe minun siipeni kannata ylemmaeksi lentaeae! Kannattavathan muiden,
jotka vaan leikillaensae lentelevaet, miksi eivaet sen, jolla on tosi lento
mielessae.

Valtaan, ylimpaeaen valtaan! mutta niin ettae he kaikki luulevat minunkin
vaan huvikseni ilmoihin kohoovan, sillae muuten he minut ampuisivat alas.
Siis keveyttae, kasvot iloisiksi, kumarruksia, viiksien voitelua, siroja
lauseita!

Ja Hannes saikin heti tilaisuuden esiintyae sellaisena suurmaailman
temppuihin tottuneena upseerina, jonka sekae ulkonaisen ettae sisaellisen
olennon haen Venaejaellae ollessaan oli mitae seikkaperaeisimmin tutkinut ja
mielestaeaen sangen hyvaellae menestyksellae omaksunut, ja jonka matkiminen
sitae paitsi--miksei haen sitae olisi avonaisesti itsellensae
tunnustanut--tuotti haenelle monessa suhteessa hauskuutta.

Naeissae kiihottuneissa ajatuksissa haen oli tietaemaettaeaen kulkenut
keskikaupungille asti. Ylioppilastalon luona aekkiae joku huusi haenen
nimeaensae, ja kun haen katsoi taakseen saavutti haenet entinen toverinsa,
everstin poika, haenkin jo taeysikaeisenae, valkonen ylioppilaslakki paeaessae.
Sanoi tulevansa eilispaeivaen juhlasta.

--Mistae juhlasta?

--Etkoe sinae todellakaan tiedae? Koko kansa on siihen ottanut osaa, mutta
sinaehaen tuletkin naeen minae Venaejaeltae.

Ne asiat, joista taemae toveri nyt alkoi innostuneesti kertoa, olivat
Hannekselle aivan tuntemattomia. "Koko programmi toimeen!" hoki toveri,
ja niin paljon Hannekselle haenen puheistaan selvisi, ettae tarkotus oli
saada yliopisto, koulut, virkamiehet, hallitus, sotavaeen paeaellystoe,
polisikunta, kaikki suomalaisiksi, ettae olisi omat suomalaiset
sota-upseerit, omat suomalaiset polisimestarit, omat suomalaiset
senaattorit j.n.e.

--Se sopii minulle, ajatteli Hannes,--he valmistavat minulle tietae!

Ja haen innostui kuuntelemaan toverinsa puheita. Kaikki tuo oli
todellakin syntynyt aivan kuin haentae varten, avaamaan haenelle
mahdollisuuksia. Haenen katseensa sattui kelmeaen kuun hahmoon, joka
laskevan auringon mukana naekyi kevaeisellae taivalla, ja sykaeyttaevae riemu
taeytti hetkeksi haenen rintansa. Taemmoeisen riemun tunnossa oli haenen
kaeyntinsae niin notkeata, koko haenen kaeytoeksensae niin sulavan veisteltyae,
ettae sen ehdottomasti taeytyi tehdae vaikutuksensa. Haenen toverinsa
pysaehtyi, peraeytyi pari askelta haenestae, katseli haentae kiireestae
kantapaeaehaen ja sanoi: sinun taeytyy tulla meille.

--Kelpasin! ajatteli Hannes.

--En paraalla tahdollakaan jouda, vaikka tunnustan, ettae olisi
velvollisuuteni, sanoi haen.

--Mitae vielae, kyllae sinae joudat. Saat meillae taenae iltana naehdae Suomen
kaikki suurmiehet, tulet heille esitetyksi--. Me teemme sinustakin
suurmiehen.

--Elae herran nimessae!

--Sinun taeytyy kerran tulla Suomen vasta perustetun sotavaeen
paeaellikoeksi. Niin juuri!

--Taemaehaen jo alkaa kuulua kapinalliselta, leikki Hannes.

Mutta haenen toverinsa rupesi nyt suurin sanoin esittaemaeaen taetae
paeaehaenpistoa niinkuin se olisi haenellae ollut jo kauan sitten harkittu
suunnitelma. Kaikki riippuu siitae millaisissa piirteissae uskaltaa
ajatella, sanoi haen. Mitae uskaltaa, sen saa. Eikoe teidaen omissa
piireissaenne sanota: huono on se sotamies, joka ei toivo kerran
kenraaliksi paeaesevaensae?--Ajatteleppas vaan, he ovat panneet siihen
henkiloen, joka ei osaa sanaakaan suomea! Suomen sotavaekeae, jonka on
antaminen verensae, komentaa mies, joka ei tunne edes sen kieltae! Se ei
saa tapahtua! Siihen taeytyy ennen tai myoehemmin tulla umpi suomalainen.
Ja sinae olet oikea mies, sinae olet ainoa suomalainen heidaen joukossansa.
Uskalla vaan ajatella! No! Onko taellae kevaeaellae, onko tuolla taivaalla
rajoja? Miksi pitaeae siis olla ihmisen uskalluksella rajoja?

Vaikka Hannes kyllae ymmaersi, ettae taemae innostus oli liian pitkaelle
jatkuneen juhlan jaelkikaikua, haemmaestyi haen kuitenkin merkillistae
yhteensattumaa naeiden puheiden ja haenen omien tulevaisuuden
suunnitelmiensa vaelillae. Niin korkealle ei haen tosin itse ollut
ajatellut kohota, mutta jos uskallus ja tarmo todella ovat jotain
tekijoeitae ihmiskohtaloissa, niin ei haenellae ainakaan niitae tekijoeitae
ollut puuttuva.

Hannes seurasi toveriansa taemaen asunnolle asti ja tahtoi siitae kaeaentyae,
sillae alkoi jo haemaertaeae, mutta toveri veti haenet puoli vaekisin mukaansa
sille kadulle, jossa heidaen asuntonsa oli. Ja vihdoin Hannes, kun
haenellae juuri sattui olemaan paras pukunsa yllaeaen, paraat hansikkaansa
sormissa, paras jaeykkyys viiksissae, ja parhaan parturin hajuvedet
vaatteissa, lupasi tulla hetkeksi sisaelle.

Siellae oli myoes sama juhlatunnelma vallalla. Kenraalitar--sillae Turkin
sodan jaelkeen oli eversti tullut kenraaliksi--otti Hanneksen hyvin
ystaevaellisesti vastaan. Tyttaeret samaten iloista haemmaestystae ilmaisevin
katsein mittasivat Hanneksen olentoa joka suunnalta ja hymyilivaet
haenelle sangen armollisesti. Taemae ilmeinen menestys antoi haenen
liikkeihinsae ja puheluunsa yhae enemmaen varmuutta ja aito pietarilaista
sulavuutta, jopa niin ettae haenen onnistui taidokkaasti kaeaentaeae
tietaemaettoemyytensae suuren kansallisjuhlan vaiheista omaksi ilmeiseksi
eduksensa. Teeskennellen mitae hartainta mielenkiintoa haen sai neitoset
kiihkeaellae, keskenaeaen kilpailevalla vilkkaudella kertomaan viikon
suurista tapahtumista, valmistuksista, sen loistavasta onnistumisesta,
juhlan sankarin suuremmoisesta henkiloestae, miten haen oli astunut
sisaelle, mitae puhunut, mitae sanonut sille tai tuolle. Vielae he kertoivat
haenelle kaikkien paeaekaupungin kansallismielisten naisten aikeesta
lahjottaa voittoisalle ylioppilaskunnalle sininen lippu
kultakirjaiminensa: "sitae kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto";
puhuivat haenelle kukista, seppeleistae, kevaeaen ihanuudesta ja
tulevaisuuden valoisuudesta. Ja kaiken aikaa Hannes, samalla kuin tuo
mieletoen aate Suomen sotavaeen paeaellikkyydestae tuon tuostakin
ihmeellisellae tavalla muuttui tunteissa mahdollisuudeksi, oli mitae
elaevimmaellae osanotolla mukana neitosten riemukkaassa juhlahumussa,
huudahteli ihastuksesta, innostui, tuli haltioihinsa, niin ettae kun haen
nousi laehteaeksensae neitoset eivaet mitenkaeaen olisi siihen suostuneet ja
kenraalitar vaati kiven kovaan luutnantin juomaan ainakin lasillisen
teetae ennenkuin laehtee.

Samassa astui sisaelle kenraali itse.

Hannes kavahti pystyyn, loei joustavasti kantapaeaensae yhteen ja meni
sitten Pietarin ratsukaartin ylimysten malliin jaeykaessae
kumarrusasennossa kenraalia vastaan, joka oli ojentanut haenelle kaetensae.
Tervehdys onnistui odottamattoman hyvin. Kenraali suvaitsi kysellae
Venaejaen sotakouluoloista ja siirtyi sitten puhumaan oman maan vasta
perustetuista pataljoonista, erinomaisesti kiittaeen sitae, ettae nuori
vaenrikki oli pyrkinyt ja paeaessyt Itae-Suomen laeaeniin, jonka
vaeestoe--arveli kenraali--enemmaen kuin mikaeaen muu kaipasi sotilaallisen
kurin ja jaerjestyksen kasvattavaa vaikutusta.

Kenraalin puhuessa Hannes huomasi ettae palvelustyttoe oli jo pitkaen aikaa
seisonut haenen edessaeaen teetae tarjoten. Mutta hyvin tuntien etiketin
vaatimukset haen ei ollut sitae huomaavinaan ja silmaeae raepaeyttaemaettae
katsellen kenraaliin odotti milloin taemae kaedellaeaen viittaamalla pyytaeae
teetae ottamaan. Juoda teetae seisaaltaan ja tehdae se niin, ettei kenraali
huomaa vaehintaekaeaen koempelyyttae tai vaivautumista eikae sentaehden tule
pyytaeneeksi istumaan, kas se on kaiken taitavuuden huippu. Ja haen paeaetti
suoriutua taestae kokeesta sitae suuremmalla loistolla, kun tunsi
jaesenissaeaen ettae neitoset kaiken aikaa seuraavat uteliaisuudella haenen
esiintymistaeaen voimatta loeytaeae sitae heikkoa kohtaa, joka oikeuttaisi
heitae ajattelemaan: siinae se sittenkin ilmaisi plebeijisyytensae.

Mutta kun kenraali vihdoin pyysi ottamaan teetae ja Hannes kumarrettuaan
kaeaentyi tarjoojan puoleen, niin kenen kasvot naeki haen tarjottimen takaa?
Kertun ihastuksesta ja riemusta punehtuneet kasvot sieltae loistivat
haentae vastaan.

Hanneksen silmaet vaeraehtivaet, kulmakarvat kohosivat ja luomet alkoivat
nopeasti raepyttaeae. Ohimoihin nousi sankka puna, mutta suun ympaerykset
kalpenivat.

Viiden vuoden aikana Venaejaellae ollessaan haen oli hartaasti tutkinut
pientae elaemaenviisautta sisaeltaevaeae kirjasta nimeltae "Les maximes
d'Epictete philosophe stoicien" saavuttaakseen sotilaalle tarpeellista
mielenmalttia ja tahdonlujuutta elaemaen aekkiarvaamattomissa kohtauksissa;
oli sekae sinisellae ettae punasella kynaellae ja paikotellen kummallakin
viivannut paraat, mieleen pantavimmat kohdat siitae, mutta nyt, kun haen
olisi juuri tarvinnut niistae viisauksista tyyneyden voimaa ammentaa, haen
ei muistanut ainoatakaan. Lasi alkoi tutista haenen kaesissaeaen, katse
harhaili pitkin seiniae ja kenraali sanoi heti: mutta istukaahan herra
luutnantti! sekae jaetettyaeaen haenet naisten seuraan poistui omalle
puolelleen.

Kuinka oli Kerttu joutunut palvelijaksi, kuinka Kerttu oli juuri taenne
keksinyt hakeutua, oliko Kerttu ilmaissut taeaellae suhteensa haeneen, ne
olivat kysymyksiae, joihin Hannes turhaan koetti tavottaa vastausta.

Naiset olivat pian jaelleen virittaeneet samat vilkkaat puheet, jotka
kenraalin tulo oli aesken keskeyttaenyt. Mutta sen mukaan kuin Hannes
paeaesi heistae perille, ettei Kerttu ollut mitaeaen ilmaissut, lakkasi haen
ponnistamasta voimiaan naeiden puheiden kuuntelemiseen. Nauramatta missae
olisi pitaenyt nauraa ja nauraen missae ei sopinut nauraa haen
koneellisesti myoenteli kaikkeen ja sanoi vai-niin sopiviin ja
sopimattomiin paikkoihin. Asema tuli yhae tukalammaksi, sillae haen lopulta
ei naehnyt, ei kuullut, ei ymmaertaenyt mitaeaen. Ei naehnyt edessaeaen muuta
kuin Kertun olennon, sen ihmeellisesti solakistuneen vartalon mustissa
hienosti istuvissa vaatteissa, sen ihanat, irtautuneiden suortuvain
ympaeroeimaet kasvot ja sirot liikkeet. Ja niinae hetkinae, jolloin Kerttu
tuli sisaelle, Hanneksen huomiokyky lakkasi kokonaan tottelemasta haentae
kaeaentyen vaekipakolla Kerttuun, jopa vaekipakolla kaeaentaeen haenen
paeaetaensaekin sitae kohden missae Kerttu liikkui. Joten haen oli itse minae
hetkenae hyvaensae ilmaisemaisillaan sen minkae Kerttu oli naehtaevaesti
osannut salata.

Ja kansalliset suurmiehet tulivat, ja haenet esitettiin suurmiehille,
mutta haen ei naehnyt mitaeaen, ja suurmiehet soeivaet ja joivat ja puhuivat
sekae yksitellen ettae yhteisesti keskustellen maan tulevaisuudesta ja haen
ei kuullut mitaeaen, sillae haen ajatteli ja ihmetteli vaan sitae yhtae, sitae,
ettae se nainen, joka oli tarjottimen takaa katsonut haeneen riemusta
loistavin, rakastunein silmin, oli Kerttu.

--Mutta mikae teitae oikein vaivaa, herra luutnantti? kuuli haen vihdoin
nuoremman neideistae nauraen kysyvaen.

Silloin haen huomasi, ettae hetkenkin viipyminen taeaellae voi neideissae
heraettaeae perusteellisia epaeluuloja haenen ja Kertun keskinaeisestae
tuttavuudesta ja tulla siten haenen tulevaisuudelleen mitae tuhoisimmaksi.

Senvuoksi haen hyvaesteli ja katosi.

Vaehaen ajan peraestae tuli Kerttu saliin ja katseli ympaerillensae, teki
asiaa herrain kamariin ja katseli ympaerillensae, meni vierashuoneeseen ja
katseli ympaerillensae. Ja meni kyoekkiin ja sanoi koeksaelle: Enkoe minae ole
teitae aina auttanut? Koeksae sanoi: Olet. Kerttu sanoi: Nyt auttakaa te
minua; he ovat syoeneet, ja ennenkuin laehtevaet ehdin minae juosta
Kustaavan luo. Koeksae sanoi: Ole rauhassa; naein minaekin haenet oven
raosta, ai, ai, kuinka komea luutnantti haenestae on tullut, mutta kyllae
haen ei sinusta enaeae huoli, juokse nyt vaan sentaeaen itse kysymaeaen
haeneltae.

Kerttu oli jo juossut ulos. Liina paeaessae haen huristi sen matkan
muutamassa minutissa.

Kustaavan luona ei ollut enaeae ketaeaen vierasta. Kun Kerttu juoksusta
hengaestyneenae tempasi oven auki ja kynnykseltae katsahti Kustaavan
huoneeseen paloi siellae yksi ainoa kynttilae, mutta Hannes istui kuin
istuikin Kustaavan vieressae.

--Taeaellae haen istuu ja tuliaisiksi toruu minua, sanoi Kustaava Kertulle
puoleksi leikillae ja puoleksi todella valittaen.

Tervehtimaettae Kerttua Hannes nousi yloes ja rupesi kaevelemaeaen nopeasti
edestakasin niinkuin haen ennen muinoin teki, kun Kerttu ei osannut
laeksyjaensae. Silmaekulmat olivat haenellae nytkin samalla tavalla koholla,
huulet hoeroessae ja ankara katse harhaili pitkin permantoa, sopivia
torumasanoja hakien.

--Haen toruu minua, kun olen muka pannut sinut palvelukseen, mutta minaekoe
sen olen tehnyt? sanoi Kustaava Kertun puolustusta pyytaeen.

--Taestae pitaeae tulla paikalla loppu, sanoi Hannes kiivaasti, melkeinpae
ettei jalkaa polkaissut.

Kerttu luuli haenen tarkottavan, ettae heidaen suhteestansa piti tulla
paikalla loppu. Ja senvuoksi niinkuin Kerttu oli vielae ovella, jota ei
ollut vielae jaelkeensae kiinnikaeaen vetaenyt, alkoi Kerttu maahan katsellen
sormillaan nopeasti hieroa oven kahvaa, josta piteli, ja suu aukeni
noloon, kaersivaeaen ilmeeseen.

--Voiko olla mitaeaen sen tyhmempaeae! puhui Hannes,--voiko olla sellainen
kananpaeae!

--Niin, niin, noin se on minuakin koko ajan torunut, lohdutteli Kustaava
Kerttua, joka painoi paeaetaensae yhae alemmas.

Hannes vaan kaeveli kiivaasti toruen:

--Ja jos Kerttu olisi saanut palveluspaikan esimerkiksi jossain
Porvoossa tai Loviisassa, en minae puhuisi mitaeaen, mutta nyt on haen juuri
siellae, missae haen vaehin saisi olla. Ei haen ikinae paeaese piian nimestae.
Ajatelkaamme, ettae minusta tulisi kerran--haen aikoi ensin sanoa
sotavaeenpaeaellikkoe, mutta sanoi sentaeaen:--vaikkapa kapteeni. Eikoe Kerttu
siis ymmaerrae, ettae kun me menemme naimisiin, ei Kerttu saa olla piika?

Naemae sanat kuultuansa Kerttu juoksi Kustaavan luo ja langeten haenen
eteensae nyyhkyttaeen kaetki paeaensae haenen syliinsae. Mutta taemae oli sitae
Kertun onnen ja ilon itkua, sillae haen oli kuullut Hanneksen sanat: "kun
me menemme naimisiin", ja siis aikoi Hannes mennae haenen kanssaan
naimisiin ja mistaeaen muusta ei Kerttu vaelittaenyt, sen rinnalla oli
kysymys siitae miten haen peseytyy vapaaksi piiannimen haepeaestae aivan
vaehaepaetoeinen ja helppo asia.

Mutta Hannes luuli Kertun itkevaen haenen kovuuttansa.

--No, no, Kerttu, aelae huoli itkeae, kyllae me taestae selvitaeaen. Naeistae
sanoista Kerttu sai vielae enemmaen varmuutta siihen, ettae Hannes aikoo
ottaa haenet, ja kun Kustaava vielae silitteli haenen paeaetaensae, kasvoi
haenen onnensa niin suureksi, ettae haen itki ihan valtoinansa.

Sellaista surua ei Hannes enaeae voinut kestaeae, vaan meni ja otti Kerttua
kaedestae.

--So, so, so, tyttoe, saako noin itkeae! puhui haen lievaesti toruvalla
aeaenellae ja veti Kertun polvellensa istumaan sekae rupesi puhumaan
toisista asioista, ettae Kerttu unohtaisi surunsa.

--Mikaes se Kertun oikea nimi taas onkaan, eihaen Kertun nimi oikeastaan
ole Fagerlund.

Vaikka Kerttu jo oli herennyt itkemaestae, hytkytti haentae vielae niin ettae
haen sai vaivoin aeaennetyksi:

--Tyr------

--Tyr--kuinka se olikaan, sanoi Hannes.

--Tyr--vaen----

--Niin oikein Tyrvaentaeinen on Kertun oikea nimi. Mutta Fagerlund on
sentaeaen toistaiseksi parempi. _Neiti_ Fagerlund.

Nyt rupesi Kerttua yhtae paljon naurattamaan kuin haentae oli itkettaenyt.
Ja he nauroivat kaikki kolme. Aina kun he taas katsahtivat toisiinsa,
taeytyi heidaen purskahtaa uuteen nauruun, niin ettae lopulta Hanneskin
pyyhki naurun taehden kyyneleitae silmistaeaen ja hieroi niskaansa.

Kunnes Kerttu aekkiae hyppaesi yloes haenen polveltaan, katsoi saeikaehtaeneenae
kelloon ja ehtimaettae edes hyvaestellae juoksi liinaa paeaehaensae sitoen ulos.

Haenen mentyaensae Hannes tuli jaelleen totiseksi, nousi kaevelemaeaen, pyyhki
otsaansa ikaeaenkuin tuskitellen, sitten pysaehtyi Kustaavan eteen ja sanoi
noeyraen hiljaisella aeaenellae:

--Kenen on taemae talo?

Kustaava vaehaen saepsaehti Hanneksen hiljaista aeaentae.

--Puolet on eno Franssin, mutta puolet haen sanoo lankeavan minulle
perintoenae vaarin jaelkeen.

--Rahalla on aina joku pimeae alkuperae, sanoi Hannes raskaasti
huokaisten.--Entae viinikauppa?

--Se on nyt minun.

Hannes tuli vielae laehemmaeksi aeitiae ja osottaen sormella yloespaein kysyi
melkein kuiskaten:

Ja kuka asuu tuolla?

--Ei vielae ketaeaen asu.

--Miksi se siis on rakennettu?

--Mitae me ymmaersimme! Luulimme sinun ottavan Kertun kohta.

Hanneksen vieraehti suuri paino sydaemmeltae ja koko maailma valkeni. Siis
ainoastaan viini-, portteri- ja tupakkikaupalla!

--Ei-ei-ei, sanoi haen ankarasti, kuten aina kun oli hyvillaeaen--siitae
naimisesta ei voi tulla mitaeaen. Minae matkustan pois hyvin kauaksi aikaa
ja Kerttu muuttakoon heti siitae paikasta. Heti, sanon minae! Ruvetkoon
aluksi vaikka ompelijaksi taenne teidaen luoksenne.

Sitten haen taas tuli hiljaiseksi ja sanoi:

--He eivaet ottaneet minua kaartiin. He sanoivat: kaartiin paeaesee vaan
kadettikoulusta. Mutta kadettikouluun he eivaet paeaestae muita kuin
parempisaeaetyisiae. Se olkoon heidaen asiansa. Minae tahdon nyt siis mennae
Pietarin sota-akatemiaan.

--Mikae se on?

--Se on valtakunnan korkein sotaopisto, joka avaa tien kaikkiin
kaarteihin. Mutta minae tarvitsisin paljon, paljon rahaa.

Ylpeaenae kohotti Kustaava paeaetaensae.

--Luuletteko ettae voisin saada eno Franssilta lainaa?

Kustaava sanoi: Kyllae haen lainaa, mutta jospa haen rupeaa sitten taehaen
isaennaeksi ja vuokraa ylaekerran kenelle tahtoo?

Hannes oli kahden vaiheella sanoako: vuokratkoon, sillae ilman rahoja ei
haen koskaan voi valtaan paeaestae, mutta ilman valtaa ei haen koskaan voi
porttoloita haevittaeae. Silloin Kustaava naeki haenen ajatuksensa ja pelasti
haenet sitae sanaa sanomasta:

--Laehde, Hannes, sinae saat rahaa _minun_ kaedestaeni.

Ja Hannes tyytyi olemaan kysymaettae mistae aeiti ottaa rahat.

Haen rupesi taas nopeasti kaevelemaeaen edestakasin Kustaavan huoneessa,
vaipuen niin syviin mietteihin ettei lainkaan muistanut huonetta missae
oli eikae aeitiae, joka hiljaa haenen ympaerillaensae haeaerien laitteli haenelle
vuodetta.

Ymmaerraenhaen minae, ettae ajatus Suomen sotavaeen paeaellikkyydestae on
mielettoemyyttae. Tietysti! Tietysti ymmaerraen! Mutta se on kuitenkin
mielettoemyyttae ainoastaan _nyt_. Jos sitaevastoin nuo suurmiehet kerran
todellakin saavuttavat sen vallan, johon pyrkivaet, niin tulee kysymys
myoes sotavaeenpaeaellikkyydestae. Silloin pitaeae olla mies kaesillae. Ja
silloin se ei ole enaeae mielettoemyyttae!

Valmistua! Valmistua!

Ja haenen mieleensae ehdottomasti muistuivat Hinkin sanat: "Ei sivelistit
mitaeaen merkitse,--sellaiset lasisilmaeherrat! Maskiksi menisivaet, jos
Viaporista ammuttaisiin."

Siinae oli Hinkki peraeti oikeassa. Ehdottakoonpa joku "sivelisti",
vaikkapa kuinkakin oppinut, ettae porttolat olisivat kiellettaevaet, kohta
asetetaan komiteoja, jotka esittaevaet asian kaikki puolet, historialliset
kehitykset, tuhannet seikat ja asianhaarat, ja loppusumma on se, ettae
porttoloita ei voida kieltaeae. Mutta sanokoonpa se, jolla on valta
kaeaentaeae tykin suu kaupunkia kohden, vaikka vaan kuiskatkoonkin:
korjatkaapa porttolanne. Heti ovat porttolat jaeljettoemiin kadonneet.

Aeiti kaevi hiljaa haentae hihaan osottaen ettae vuode oli valmis.

Ja haen muisti taas missae oli. Muisti aeidin lupauksen hankkia rahat ja
oman paeaetoeksensae olla kysymaettae mistae aeiti ne rahat ottaa.

Tuli niin kova halu pian, pian toteuttaa tulevaisuus ja siten paeaestae
lyoemaeaen pirstaleiksi myoes naemae nykyisyyden mitaettoemaet, ilkeaesti kalvavat
ristiriidat. Pois taeaeltae! Pois suuriin voiman ja tarmon ponnistuksiin!




8.


Vasta monta vuotta palveltuansa upseerina Suomen sotavaeessae, milloin
reservijoukkojen milloin vakinaisen vaeen opettajana, sai Hannes
voitetuksi ne suuret vaikeudet, jotka olivat sota-akatemiaan paeaesemisen
tiellae, ja siirryttyaeaen Pietariin taeydellae tarmolla antautui
sotatieteisiin.

Mutta haenen loistavasti jo suoritettuansa muutamia tutkintoja, tapahtui
uusi suuri selkkaus haenen elaemaessaeaen.

Luonto, joka jokaisena kevaeaenae maeaeraeaikaan sulattaa hanget, maeaeraeaikaan
kasvattaa uutta maeihaeae maentyjen runkoihin, maeaeraeaikaan puhkaisee koivut
lehteen, maeaeraeaikaan lennaettaeae leppaein siitepoelyn, maeaeraeaikaan yhdistaeae
kukkain heteet paisuneihin emiin ja maeaeraeaikaan siemenet kaikille
tuulensuunnille hajottaa, ei voi ihmiseenkaeaen naehden lykaetae kevaettaensae
tuonnemmaksi, jaettaeae haentae vaikutustaan vaille ja kevaetkuohuista haentae
vapauttaa. Ihmisellae olkoon esteitae, joiden vuoksi haen katsoisi
tarpeelliseksi jopa vaelttaemaettoemaeksikin lykaetae kevaeaen tulon
tuonnemmaksi, se tulee maeaeraeaikanansa. Ihminen ajattelee: vasta
kahden--kolmen vuoden peraestae; sitten tulkoon minun kevaeaeni, sillae jos
se _nyt_ tulisi jaeisi minun tyoeni vaille tuloksia, ja tulevaisuuden
suunnitelmani menisivaet mullin mallin. Mutta kevaet laehestyy kysymaettae
haenen lupiansa. Vielae vaehaen aikaa ja sota-esikuntain portit olisivat
haenelle jo selko selaellaensae auki, mutta kevaet on jo tullut. Jaeaet jo
irtautuvat rannoista, mahlaja nousee koivuihin, urvut puhkeaa, ja Hannes
kirjottaa Kertulle monen talven peraestae:

"En tiedae mikae minuun on tullut, mutta minun taeytyy naehdae sinua. Jospa
hetkenkin saisin naehdae sinun kasvosi! Kerttu, minae tulen."

Ja jos ne kevaeaen kohtaamat eivaet olisi olleet Hannes ja Kerttu, vaan
olisivat olleet vanhan sivistyksen hienostuneita lapsia, niin he
olisivat tienneet kuinka ihmisjaerki voi sentaeaen kevaeaenkin voiman pettaeae
ja sen haeiritsevaet tarkotukset rikki lyoedae. Mutta sellaiset ihmiset,
jotka sivistyksessaensae olivat vasta ensi polvea toinen Veneh'ojasta
toinen Tyrvaennaestae, jossa sukukunnan luja lisaeaentyminen luetaan miesten
iloksi ja hedelmaellisyys naisten ylpeydeksi, sellaiset ihmiset eivaet voi
sota-akatemiankaan taehden kevaeaen tarkotuksia harhaan johtaa.

Ja haen tuli. Ja kohta kun he naekivaet toisensa, jo kymmenen askeleen
paeaestae, he avasivat sylinsae ja juoksivat toisiansa vastaan.

Taemaen vastustamattoman luonnonvoiman vuoksi Kerttu sitten kirjotti
Hannekselle Pietariin olevansa mahdollisesti tulemassa aeidiksi.

Niinkuin muinaisina vuosina uutta kylaeaensae rakentava Veneh'ojan Heikki,
koska haenen tyttoensae haentae salvoksille laehestyi ja kaevi hihaan ja
kuiskaten sanoi: minae olen sinusta aeidiksi tulemassa, riemastui ettae
haenen valittunsa oli itsensae hedelmaelliseksi osottanut ja haen nyt sai
sen vaimoksensa, niin tunsi taetae vanhaa Veneh'ojan sukuriemua ensi
kuulemalta myoeskin Hannes. Mutta kun haen ehti ympaerilleen katsahtaa eikae
mitaeaen kylaen salvoksia eikae uutispeltoa haenen ympaerillaeaen ollut, ja kun
haen muisti sota-akatemian, joka haenet esikunta-upseeriksi oli tekevae,
ymmaersi haen ettei suurempaa haeirioetae haenen suunnitelmiinsa mikaeaen muu
asia maailmassa olisi voinut aikaansaada kuin taemae riemua heraettaenyt
toivo lapsen syntymisestae.

Jonka vuoksi haen heti kirjotti Kustaavalle ja Kertulle:

"Toivon viimeiseen asti ettae Kerttu on erehtynyt. Koettakaa salata sitae
asiaa niin tyystin kuin voitte. Kerttu matkustakoon siksi aikaa johonkin
toiseen kaupunkiin, jossa haentae ei tunneta. Se ei saa tapahtua nyt.
Ellei mitaeaen muita syitae olisikaan niin ymmaerraettehaen ettae minun
upseerina on yleisen tavan mukaan kysyminen paeaellystoeltae lupaa
avioliittoon. Kuinka voin sitae tehdae jos minulla jo on perillinen!!!
Sentaehden salatkaa herran nimessae taetae asiaa."

Kun taemaen peraestae ei moneen kuukauteen ruvennut mitaeaen kuulumaan, alkoi
Hannes toivoa Kertun otaksumisen olleen erehdystae. Jo meni puoli
vuottakin, eikae vaan sanaakaan tullut tietoa siitae asiasta. Kertulta
tuli tosin kirje, mutta siinae ei Hannes ensi katsaukselta huomannut
mitaeaen ihmeellistae. Haen oli silloin niin kiireessae tyoessae tutkintojensa
kanssa, ettei ehtinyt tarkkaan lukeakaan. Mutta illalla kun haen,
pietarilaisen kivimuurin neljaennessae kerroksessa olevan huoneensa oli
yoeksi lukinnut, riisuutunut ja poltettuaan yhden noita pitkaen pitkiae
mielipaperossiansa sammuttanut kynttilaen, muisti haen Kertun kirjeen ja
ettae siinae oli jaeaenyt haenelle jotain epaeselvaeksi. Haen sytytti uudestaan
kynttilaen, tavotti takkinsa taskusta kirjeen ja luki sen toistamiseen.
Epaeselvae kohta oli naein kuuluva:

"Sinun aeitisi on kovasti vanhentunut taenae viimeisenae vuotena. Haenen
tukkansakin on aivan harmaaksi kaeynyt ja niska koeyristynyt. Haen
ikaevoeitsee sinua, sillae varmaan haen kovasti rakastaa sinua. Mutta miksi
eivaet muut aeidit saa rakastaa lapsiansa."

Mitae merkitsee taemae: miksi eivaet muut aeidit saa rakastaa lapsiansa?

Onko Kertulla lapsi?

Mutta jos on, niin miksi ei haen saa sitae rakastaa? Miksi samassa
yhteydessae sanotaan, ettae aeiti on vanhentunut ja harmaantunut?

Ja niinkuin salama yhdessae silmaenraepaeyksessae lyoe puuhun ikuisen jaeljen,
loei Hannekseen ajatus: he ovat erottaneet lapsen Kertulta!

Ja niinkuin salaman lyoetyae ikihonkaan, lehtipuut, jotka vieressae
kasvavat, eivaet aluksi huomaa mitae ympaerillae on muuttunut, vaan auringon
pilkistaeessae esille jatkavat kasvamistaan niinkuin ei mitaeaen olisi
tapahtunut ja vasta ajan mentyae alkavat tuntea autioitumista
ympaerillaeaen, niin Hanneskin ensin, vaikka tuo ajatus oli haeneen lyoenyt,
ajatteli samalla:

Huomenna on tutkinto taktiikassa ja tutkijana on se pelaetty hampaaton
harvaparta kenraali. Toisin sanoen: minun taeytyy nyt nukkua, sillae
siksihaen olen niin varhain maatakin pannut, ettae huomenna olisin
voimissani.

Ja sammuttamatta kynttilaeae asettui selaelleen, kaedet taivutettuna ristiin
paeaensae alle, ummisti silmaensae ja oli nukkuvinaan.

Poeydaellae seisoi vartioimassa Boguslawskin "Taktiikan kehityksen
historia" neljaessae paksussa nidoksessa, vaatien sekin nukkumista.

Mutta kynttilae paloi ja viattomasti liekkiaensae kallistellen ehdotteli:
kynae on poeydaellae ja postipaperia on poeydaellae, kirjota, vie yoejunan
postiin, tule takasin, sammuta minut ja nuku.

Sen todella teen kaikki tyyni puolessa tunnissa enkae tarvitse haeiriytyae
huomisesta tutkinnosta.

Haen pukeutui nopeasti, nosti Boguslawskin vasemmalle puolelle poeytaeae,
Jominen kaksi nidoksisen "Precis de l'art de guerre" oikealle puolelle
ja tyoensi taaemmaksi lempikirjansa, Welitshkon teokset linnoitussodasta,
joita haen ei milloinkaan voinut olla selailematta eikae edes nytkaeaen
voinut olla katsahtamatta muutamaan siinae olevaan piirrokseen
Strassburgin piirityksestae. (Sillae linnoitustiede oli haenen
erikoisalansa).

Saatuaan kirjojen taehden ahtaalla poeydaellaensae tilaa haen otti esille
paperin ja kynaen aikoen parilla sanalla kysyae Kertulta miten asianlaita
oikeastaan oli.

"Rakas Kerttu" oli kyllae helppo kirjottaa, mutta itse kysymykseen haen ei
voinut loeytaeae mitaeaen sopivia sanoja. Vaan kun piti kaeyttaeae tuota sanaa
_lapsi_, tuli koko haenen suhteensa Kerttuun niin moninaisena elaemaen
aeaerettoemyytenae haenen eteensae, ettei miljoonat sanat olisi riittaeneet
taemaen taerkeaen asian puheeksi ottamiseen. Haen veti jaelleen Kertun kirjeen
povestansa ja koetti lukea sitae niin ettei siitae tuo ajatus esiintyisi,
mutta se esiintyi paeinvastoin vaan entistae varmempana.

Mitae olen minae tehnyt Kertulle? Minae olen antanut haenen--

Mielenjohde oli niin kauhea, ettei haen voinut sitae selviin sanoihin
puettuna eteensae ajatella. Koetti nousemalla seisaalleen ja tarttumalla
Boguslawskiin sekae avaamalla auki sen vaikeimmat sivut ja niitae
lukemalla karkottaa sitae mielenjohdetta ajatuksistaan. Mutta kirjan
rivien vaelistae nousi tukahutettu ajatus selvin sanoin:

Minae olen antanut haenen kaersiae haepeaeae aviottoman lapsen synnyttaemisestae!

Hannes paiskasi kirjan voimakkaasti poeytaeaen.

Miksi tahdoinkaan porttoloita haevittaeae? Nehaen ovat juuri minun
kaltaisiani varten olemassa! Minun olisi pitaenyt mennae porttolaan
silloin kevaeaellae. Niin tekevaet kaikki, joiden taeytyy asioiden vuoksi
lykaetae naiminen tuonnemmaksi. Mutta minae menin Kertun luo ja olen nyt
tehnyt haenelle sen minkae joku joskus teki minun aeidilleni. He sanovat
sen olleen jonkun kapteenin. Miksi ei se kapteeni ottanut lapsen aeitiae
vaimokseen? Vai pyrkikoe haenkin sota-akatemiaan!

Taemae kamala vertaus tuotti Hannekselle suurta kipua ja haenen ruumiinsa
tunsi milloin kuumaa tuskaa, milloin vaerisi vilusta.

Vaehaen ajan peraestae haen alkoi nopeasti koota jotain tavaroita.

Naeyttaeae siltae kuin aikoisin minae matkustaa, ajatteli haen huomatessaan
tahtomattaan ottaneensa esille matkalaukun. Se ei voi kuitenkaan tulla
kysymykseen, sillae minulla on huomenna tutkinto taktiikassa.

Ja siitae huolimatta haen rupesi jaerjestaemaeaen kampoja, saippuoita ja
partaveitsiae laukkuunsa, panipa sinne jo tavallisen hajuvesipullonsakin.

Jos minae nyt laehden, voi tutkintotilaisuus tarjoutua vasta vuoden
peraestae. Seis, mies!

Ja siitae huolimatta haen vaehaen ajan peraestae astui jo ulos kadulle, huusi
ajurin ja ajoi rautatieasemalle.

Ehti viimeiseen yoejunaan kun taemae oli jo liikkeellae.

Helsinkiin tultuansa aamulla haen ajoi kohta asemalta suoraan kotiin
muistellen matkalla jonkun vanhan filosoofin lausuneen: Jos menet
velvollisuutesi ohitse sen tullessa vastaasi pukkina, kohtaa se sinua
ensi kerralla varmasti haerkaenae. Taetae haen ajatteli koska muisti kerran
odottaneensa illan haemaeraeae ennenkuin meni kotiinsa, ja nyt haen kuitenkin
ajoi niille samoille kaduille kirkkaan aamun valossa, jolloin siellae
tavallisesti hoiperteli viimeisiae myoehaestyneitae yoekaevijoeitae, ja aika
siis oli kaikkein sopimattomin vastaisen esikuntaupseerin siellae
liikkua.

Kun haen astui sisaelle, oli Kerttu yksin ompelukoneen aeaeressae. Kertun
kalpeista kasvoista ja siitae, ettae haen, Hanneksen naehtyaeaen,
haemmaestyksestae huudahtaen juoksi haentae vastaan, mutta ei ollenkaan
hymyillyt, vaan painoi heti paeaensae haenen rintaansa vasten, haen paeaetti
kohta, ettae asianlaita oli niinkuin haen oli otaksunut. Kaikkein pahinta
aavistaen haen sanoi niin hellaesti kuin vaan taisi:

--Missae on meidaen lapsemme, Kerttu? Ja samalla silitti Kertun paeaetae.

Kertun suupielet vaehaen vaeraehtivaet ja pitaeen paeaetaensae yhae niin laehellae,
ettei Hannes voinut naehdae haentae silmiin, sanoi:

--Kaikki on salattu niin, ettei kukaan aavista mitaeaen, Hannes.

Jos Hannes olisi nyt langennut polvilleen Kertun eteen ja sanonut: minae
kadun tekoani, ja jos lapsen olisi jo ehtinyt kaeydae huonosti, olisi
Kerttu syyttaenyt itseaensae eikae olisi elaeessaeaen saanut rauhaa. Sentaehden
Hannes sanoi vaan:

--Se on hyvae. Ja oli ennen valmis kaersimaeaen senkin, ettae Kerttu noiden
sanojen johdosta naeytti ilmeisesti kylmentyvaen haentae kohtaan.

--Se on hyvae, toisti haen vielae melkein tahallisen koleasti. Mutta itse
oli raueta suruun ja sanoi Kertulle:

--Minae naeen, Kerttu, ettae sinae olet rakastanut minua enemmaen kuin olen
ansainnutkaan.

Mutta Kerttu ei ymmaertaenyt naeiden sanojen tulleen Hanneksen itkevaestae
sydaemmestae, vaan meni vaehaen kauemmas haenestae sekae pyysi istumaan.

Kustaavalle, joka todella oli kovasti vanhentunut, ei Hannes myoeskaeaen
sanonut muuta kuin: Se on hyvae.

Aeidiltae haen sai kuulla ettae he olivat Kertun omalla suostumuksella
ottaneet lapsen haeneltae heti sen synnyttyae, niin ettei Kerttu ollut
ollenkaan lastansa naehnyt.

--Miksi te niin teitte? kysyi Hannes.

Aeiti sanoi: Voihan Hannes ymmaertaeae ettae jos Kerttu olisi saanut lastansa
imettaeae ei haen enaeae olisi jaksanut erota.

Naemae sanat tahtoivat repiae Hanneksen kahtia, mutta haen sanoi vaan taas
jaeykaesti: Se on hyvae.

Ja "se on hyvae" sanoi haen myoeskin silloin kuin haen kuultuaan ylhaeaeltae
pianon raempytystae kysyi mitae soittoa se on? ja Kustaava siihen vastasi:
Frans on nyt taeaellae isaentaenae. Sillae Hannes ajatteli: he voivat olla
suruun pakahtumatta ainoastaan niin kauan kuin luulevat minun taetae
kaikkea vaativan. Ja sanoi aeidillensae niinkuin ohimennen: Mihin te
olette lapsen vieneet? Mutta aeiti sanoi: Se on parempi ettemme sitae
kukaan tiedae.

Mutta Hannes ei jaettaenyt asiaa taehaen. Saatuaan tietaeae kaetiloeimen nimen
Hannes jaetti Kertun ja aeidin hyvaesti ja matkusti junalla takasin,
pysaehtyen siihen kaupunkiin, jossa lapsi oli synnytetty. Kaetiloein
ilmaisi haenelle antaneensa lapsen sellaiselle naisihmiselle, joka piti
hylkylapsia hoidossaan. Hannes antoi kaetiloeimelle rahaa kieltaeen
ikipaeivinae ilmottamasta haenen kaeyneen lasta kysymaessae.

Nyt meni Hannes sen neuvotun naisihmisen luo, sillae haen ajatteli:

Minae tuon heille lapsen takaisin, vasussa kantaen, keskellae Jumalan
kirkasta paeivaeae minae sen heille tuon!

Mutta kun haen loeysi sen naisihmisen ei sillae ollutkaan enaeae
lastenhoitolaa siinae kaupungissa, vaan se sanoi kaikki sellaiset lapset
nyt vievaensae Pietarin suureen hoitolaan. Hannes maksoi taas rahaa ja
vannotti olla ikinae kertomatta haenen kaeyneen lasta kysymaessae.

Minae en lakkaa hakemasta ennenkuin loeydaen. Minae tuon sen heille
sittenkin! Tuon, tuon, tuon!

Pietariin palattuaan haen ajoi kortteeriinsa ainoastaan pestaekseen
itsensae, muuttaakseen vaatteet ja juodakseen teetae, jonka jaelkeen aikoi
heti mennae neuvottuun kasvatuslaitokseen ottamaan selkoa Kertun
lapsesta. Mutta juuri kun haen oli itsensae taeyteen pietarilaiseen kuntoon
saanut ja haki vaan laatikosta puhtaampia hansikkaita, kuuli haen
rappusissa kolmen venaelaeisen upseeritoverinsa iloiset aeaenet. He tulivat
meluten sisaelle ja rupesivat kysymaeaen mikae Hannesta vaivasi, kun ei
ollut tutkintoon tullut? Hannes selitti olleen laillisia esteitae. Mutta
he ihmettelivaet mitae salaisuuksia ihmisellae voi olla, joita ei
tovereille sanota, ja rupesivat arvailemaan: haenellae on joku
rakkausjuttu.

Yhdellae heistae oli hyvin vaehaen menestystae sota-akatemiassa, koska ei
voinut oppia kieliae. Mutta myoeskin nyt taktiikan tutkinnossa haen oli
tullut hylaetyksi. Haen aikoi senvuoksi antautua jaelleen santarmilaitoksen
palvelukseen osaksi siitae syystae, ettae taemae laitos oli nyt terroristien
viimeisten tekojen jaelkeen muuttunut kaikkein suosituimmaksi ja myoes
kannattavimmaksi toimialaksi, mutta osaksi myoes puhtaasti aatteellisista
syistae.

Taemaen toverin kanssa oli Hannes mitae parhaimmissa ystaevyyden suhteissa
senvuoksi, ettae he kerran yleisessae keskustelussa olivat huomanneet
olevansa taesmaelleen samaa mieltae ja juuri siinae asiassa, mikae naeytti
Hanneksesta kaikkein taerkeimmaeltae. Asia koski porttoloita ja kapakoita.
Toveri, Boris Mihailovitsh, oli sanonut: hallituksen taeytyy paisua niin
mahtavaksi voimaksi, sen taeytyy laajentaa valtaansa niin joka soppeen,
ettae se kerran voi pelkaellae mahtisanalla yksinkertaisesti kieltaeae sekae
viinan ettae siveettoemyyden.

Naeiden sanojen jaelkeen oli Hannes puristanut toverin kaettae niin lujasti
ettae taemae vastedes aina otti nimettoemaestae sormestaan kihlasormuksensa
pois, kun joutui Hanneksen kanssa samoista asioista puheisiin.

Toisella tovereista, Gregor Gregorovitshillae, vaikka haen oli
ruhtinaallista sukua, oli myoeskin sangen vaehaen toiveita suoriutua
koskaan sota-akatemiasta--ja monesta syystae, mutta ei vaehin siitae, ettae
haenellae oli suuri taipumus juopumukseen. Haenen olemassaolonsa riippui
kokonaan suosituksista.

Heti sisaelle tultuaan ja huomattuaan ettae Hanneksella oli jotain
sydaemmellae Gregor Gregorovitsh, luvaten silmaenraepaeyksen kuluttua palata,
pujahti takaisin ulos.

Haenen kanssaan oli Hannes ystaevyyden suhteissa senvuoksi vaan, ettae
haentae miellytti Gregorin rajaton avomielisyys kaikkein arimmistakin
sukupuoli-asioista keskusteltaessa.

Kolmannella toverilla Aleksei Dmitrievitshilla sitae vastoin oli aivan
varmat toiveet paeaestae sota-akatemiasta ja haenestae oli ilman vaehintaekaeaen
epaeilystae kerran tuleva mitae loistavin sotapaeaellikkoe, jos vaan joku sota
onnistui haenen aikanaan syttymaeaen. Hanneksen suuri ystaevyys taemaen
toverin kanssa perustui siihen, ettae heillae oli sama lempi-ala
sotatieteissae, nimittaein linnoitus- ja aseoppi. Ollen aivan vastakkaisia
mielipiteiltaeaen ja elaemaentavoiltakin he saattoivat, paeaestyaeaen
mieliaineeseensa, tuntikausia istua paeaet yhdessae tutkimassa piirustuksia
linnoitusjaerjestelmistae. Oli silloin muilla mitae hauskaa hyvaensae, kyllae
heillae kahdella hauskempaa oli. Tavallisesti rupesi kuitenkin muita
kohta alussa nukuttamaan, kun he paeaesivaet siihen lempiaineeseensa
kaesiksi. Toinen puolusti niinsanottua linnoitustieteen "uutta koulua",
mutta Hannes oli Velitshkon miehiae. Naeitae asioita koskeva vaeittely ei
kuitenkaan ollut vielae mitaeaen erinomaista ja nukkujat saivat makeasti
kuorsata sohvannurkissa. Mutta annas kun puhe siirtyi shrapnelleihin!
--Trah! huutaa Hannes silmaet saekenoeivinae. Trah! vastaa toinen. Se
merkitsi heillae shrapnellien sattumista maaliin. Mutta joka huudolla
pompahtelevat nukkuneet saeikaehtyneinae sohvannurkista. Toivottomina he
laehtevaet vihdoin pois. Mutta Hannes ja Aleksei Dmitrievitsh jatkavat
puoliyoehoen, milloin kumartuneina piirrosten yli, milloin kiihkeinae ja
innostuneina kaevellen vastakkain pitkin huonetta hirmuaseiden tuhoavaa
vaikutusta eri aeaentein ja liikkein kuvaten.

Gregor Gregorovitsh ilmestyi ulkoa juuri oikeaan aikaan, sillae vastoin
tavallisuutta alkoi puhe toveruksilta kokonaan loppua Hanneksen
merkillisen hajamielisyyden takia.

--Oletteko haenelle jo sanoneet? kysyi ruhtinas tullen neliskulmaiseksi
laaditun kannoksensa kanssa, jossa kuitenkin oli pelkkiae viinipulloja.

--Emme ole haenelle mitaeaen vielae sanoneet, mutta anna taenne pullot, niin
ehkae taessae kielen kanta heltii.

--Kyllae se vaan on paeivaenselvaeae, ettae taessae pelaa joku nainen ensi
viulua,--arveli Gregor Gregorovitsh asetellessaan kauniita pullojaan
poeydaelle.

Aleksein avattua korkit--sillae haenellae oli aina se merkillinen
korkkiruuvilaitoksensa taskussa--ja Boris Mihailovitshin haettua lasit
Hanneksen kaapista sekae Gregorin ne taeytettyae ja kaeskettyae juomaan,
joivat kaikki, mutta Hannes esteli.

--No sanoinhan minae, ettae taessae on ollut nainen mukana, aeh! sanoi Gregor
sylkaeisten.

Ja toisetkin nyt uskoivat sairauden olevan syynae Hanneksen
alakuloisuuteen.

--Varovasti, varovasti veljeni, murahti Aleksei, ei nyt ole ajat
sellaiset, ettae sopii vapaasti tyttoejen kanssa elellae. Tuonaan
raportteerasi urkkija, ettae Didrichs oli naehty Shtsherbagofskin kadulla
ja se mies aelkoeoen enaeae avatko akatemian portteja.

Hannes tuli uteliaaksi ja kyseli haeneltae tarkkaan tuota tapausta, mikae
vielae enemmaen vahvisti toverien epaeluuloa.

--Ai, ai, puheli ruhtinas, katsotaanpa mitae Epikteetillae on taehaen
sanomista!--

Naein sanoen haen rupesi tarkastelemaan kirjoja kaapin hyllyltae, sillae
Hannes oli heidaen keskuudessaan tunnettu hartaana moraalifilosofian
tutkijana.

--Entae Bacon, luki Gregor kirjahyllyltae.--Ja mistae hitosta se on ne
kaikki kaivellutkin, puhui Gregor syleskellen.

Lopuksi he ilmaisivat Hannekselle sen ilosanoman, jonka vuoksi olivat
tulleet, nimittaein ettae Hannekselle oli osotettu erityinen armo ja
myoennetty oikeus suorittaa taktiikan tutkinto ylihuomenna.

Aekkiae kohdanneen ilonpuuskauksen johdosta Hannes loei Gregoria olalle
semmoisella voimalla, ettae taemae lyyhistyi vetelaeksi mytyksi sohvalle.

--Nyt veljet minun taeytyy laehteae taerkeaelle asialle, mutta jos hyvin kaey,
niin vielae me sinun kanssasi, Boris, rautaisella kaedellae--rautaisella
kaedellae--!

Naein sanoen Hannes silmaet saekenoeivinae leijonan voimalla pudisti vahvaa
nyrkkiaeaen ilmassa. Se merkitsi, ettae vielae me sinun kanssasi, Boris,
rautaisella kaedellae haevitaemme pahuuden maailmasta!

Juotuaan toveriensa mieliksi muutamia laseja viiniae ja erottuaan heistae
haen laeksi ajamaan asiallensa.

Kaikki oli aekkiae taas valjennut haenelle. Toverien toivehikkaat,
elvyttaevaet puheet ja huudahdukset, aamupaeivae-auringon haeikaeisevae loisto
kirkkojen kultaisissa kuvuissa, mahtavat palatsit, rantapuistojen
suihkulaehteet, muistopatsaat, Nevskin loppumattomat ihmislaumat, joiden
keskellae yksityisen personalliset ristiriidat vaekisin haeipyivaet
tietoisuudesta, aesken juotu erinomainen viini, ja pika-ajurien pyoeraein
puisella katusillalla aeaenettoemaesti lentaevae hurina, se kaikki taas
nostatti Hanneksessa vanhan ihastuksen haenen upseeriammattiinsa ja
erittaein haenen sotatieteelliseen lempi-aineeseensa, linnoitus- ja
aseoppiin. Paeae, joka tuota yhae laajenevaa tieteellistae ainehistoa
sisaelsi, tuntui muuttuvan maailmalle yhae taerkeaemmaeksi esineeksi.

Nyt kun vaan saisi selvaen siitae Kertun lapsesta, ajatteli Hannes, kun
ajuri kaeaensi pimeaemmille syrjaekaduille.

Mutta mitae kauemmin he ajoivat, sitae ihmeellisempiin kaupungin
lokeroihin ajuri haentae vei ja sitae tukalammalta alkoi olo tuntua. Haen
etsi turhaan jotain taehaen tilaisuuteen sopivaa viisauden sanaa, josta
olisi saanut tarpeeksi selkaerankaa halveksiakseen sellaisten
sotilas-urkkijain vaaraa, kuin ne jotka olivat Didrichsin tuhonneet.
Lopulta oli kaupunginosa jo sitae laatua, ettei ainoatakaan saeaetyhenkiloeae
siinae enaeae liikkunut. Ja pika-ajurilla esiintyvaeae upseeri-ilmioetae
kaeaentyivaet sentaehden kulkijat ihmeeksensae katsomaan.

Itse kasvatuslaitos oli taessae ympaeristoessae kuin mikae palatsi, mutta
ovesta tuli ja meni pelkkiae epaeilyttaevaen naekoeisiae henkiloeitae.

Kulmakarvat koholla, silmaeluomet raepyttelevinae, mutta katse ja kaeytoes
vihaista ankaruutta teeskentelevaenae Hannes astui sisaelle. Haen olisi
tuhat kertaa mieluummin mennyt avonaiseen tykkituleen tai vaikkapa
suoraan ryoeminyt ladatun kanuunan kitaan.

Kaeynti loppui kuitenkin lyhyeen, sillae konttorissa sanottiin, ettae lasta
oli mahdoton loeytaeae, ellei ulkonaekoeae tuntenut tai ainakin numeroa
tiennyt.

Hannes suoritti loistavan tutkinnon taktiikassa ja ensimaeisellae
yoejunalla matkusti uudestaan kaetiloeintae ja sitae naishenkiloeae tapaamaan.

Pietariin palattuaan tapasi Hannes huoneensa poeydaellae avonaisen kirjeen,
jossa oli kutsumus strategian tutkintoon samana paeivaenae kello 5. Mutta
kello oli jo 10 iltaa.

Hannes raepytteli vaehaen aikaa silmiaensae, pyyhki otsansa hienosta hiestae,
joka oli siihen kirjettae katsellessa kohonnut, meni kirjahyllylle, otti
viisauden kirjan esille, selaili kauan aikaa ja loeysi kuin loeysikin
siitae paikan, jota haki. Siinae seisoi: "Elae anna tapausten syoedae sinun
sydaentaesi,--elae itke menneisyyttae, joka on jo haudattu, vaan tee sinae
mitae pitaeae tehdae, ole voimakas, miehekaes, ja niinkuin taehti, joka ei
lepaeae eikae kiirehdi."

Taemaen luettuaan haen pani maata, sammutti kynttilaen ja nukkui sikeaesti
aamuun asti, jolloin ajoi uudelleen kasvatuslaitokseen.

Mutta taeaellae tehtiin asiaan uusia vaikeuksia. Milloin sellaista numeroa
ei sanottu lainkaan olevan, milloin sanottiin sen numeroisen lapsen jo
kuolleen, milloin taas arveltiin numeron mahdollisesti vaihtuneen. Muuta
ei ollut Hanneksella neuvona kuin pyytaeae saada tarkastaa kaikki lapset
siltae varalta, ettae jollakin naeistae sattuisi olemaan Kertun ulkomuoto,
josta sen voisi tuntea omakseen.

Hannes johdettiin pitkaeaen kaeytaevaeaen, jossa oli ovia kummallekin
puolelle, ja haen joutui naein yleisen huomion esineeksi. Joka paikasta
tunki esille uteliaita paeitae katsomaan kummaa ilmioetae: komeata,
korskeata upseeria kaetiloeinten, lastenhoitajain, kaikellaisten
epaeilyttaevien asialla kaevijaein joukossa, hakemassa salattua lasta.

Haenelle avattiin ovi oven peraestae. Jokaisessa huoneessa oli kymmenkunta
lasta, mutta naeistae oli haenen tarkastaminen ainoastaan ne, jotka olivat
olleet laitoksessa kahta kuukautta vaehemmaen aikaa. Ensimaeisiae lapsia
katsellessaan haen oli vielae niin haemillaeaen haentae seuraavien
hoitajattarien laesnaeolosta ja kaikesta siitae huomiosta, minkae oli
vetaenyt puoleensa, ettei haen naehnyt mitaeaen eteensae. Joitakin pieniae
olentoja tuotiin haenen naehtaevaekseen ja taas vietiin nopeasti pois, kun
ei haen sanonut mitaeaen. Kun yhdestae huoneesta olivat kaikki lapset
naeytetty, mentiin toiseen huoneeseen, sitten kolmanteen ja niin haen
vaehitellen alkoi todella katsella noita rimpuilevia pikku olentoja. Ne
olivat ensin haenen mielestaeaen samannaekoeisiae kaikki ja jotenkin vaehaen
puoleensavetaeviae. Haen alkoi pysaeyttaeae kaikki ruskeasilmaeiset, kyseli
niiden ikaeae, tuojan nimeae, ja paeaesti pois vasta kun oli saanut taeyden
varmuuden ettei lapsi ollut Kertun.

Taehaen paeivaeaen asti haen oli puuhannut lapsen hakemisessa yksinomaan siinae
tarkotuksessa ja mielessae ettae olisi saanut sitten viedae sen Kertulle,
jotta Kerttu olisi naehtyaensae haenen katumuksensa jaelleen laemminnyt
haenelle. Sillae niin aeaerettoemaeksi kuin Kertun rakkaus haentae kohtaan
olikin osottautunut, kun Kerttu oli haenen taehtensae omasta lapsestaankin
luopunut, niin oli Hannes kuitenkin varma siitae, ettae Kerttu oli haenen
kylmaen "se on hyvae" sanansa vuoksi kokonaan lakannut haentae rakastamasta.
Senvuoksi Hanneksen palavalla innolla loeytaeae lapsi ei ollut mitaeaen
rajoja.

Mutta nyt omin silmin saadessaan naehdae noita lukemattomia hylaetyitae
olentoja ja totuttuaan niihin niin, ettae alkoi erottaa toisistaan kunkin
heidaen pienen yksiloeisyytensae, oli haenen sydaemmensae kuin revennyt ja haen
haki yhtae suurella innolla lasta jo sen lapsen itsensae vuoksi. Kertun
maidotta jaeaenyt Kertun lapsi! Jossain taessae aivan laehellae Hannesta ja
kuitenkin hukkumaisillaan vieraan kaupungin pohjattomiin syvyyksiin!

Yhae kasvavaa sydaemmen ahdistusta tuntien haen kirjotteli listaan ne
lapset, joista sitten vielae aikoi merkitae erikseen mahdollisimmat ja
lopulta naeiden joukosta sen oikean loeytaeae. Mutta kun sen paeivaen
vastaanotto-aika paeaettyi, ei haen ollut vielae ehtinyt tarkastaa kuin osan
kasvatuslaitoksen kaikista kahden kuukauden ikaeisistae lapsista. Taeytyi
jaettaeae seuraavaan paeivaeaen.

Kun haen tuli kortteeriinsa, oli poeydaellae kirje tovereilta, jossa seisoi
vaan naemae sanat:

"Mitae taemae on? Ilmesty huomenna kello 11 Haenen Ylhaeisyytensae luo ja ehkae
saat vielaekin armon!"

Hannes ei taemaen johdosta mennyt edes viisauden kirjaa selailemaan, vaan
tyoensi toverien kirjeen syrjaeaen ja painoi paeaensae kaesien varaan
miettiaekseen asemansa selvaeksi.

Paitsi Kertun hyvittaemistae, paitsi lapsen itsensae pelastamista oli vielae
kolmas seikka, joka tuli kaiken lisaeksi ja joka teki aivan
vaelttaemaettoemaeksi loeytaeae lapsi. Se oli koko taemaen asian painava
rikoksellisuus ja se oli haenelle vasta nyt koko musertavalla voimallaan
ruvennut tuntumaan.

Ei haen kuitenkaan voinut mitenkaeaen myoentaeae tehneensae rikosta siinae, ettae
silloin kevaeaellae oli matkustanut Kertun luo. Se oli rehellisyyden, se
oli siveellisyyden vaatimus, ja senvuoksi heidaen silloinen kohtauksensa
oli vielaekin haenellae mielessaeaen elaemaensae suurimpana onnena, jota
muistellessa yhae samat onnen aallot alkoivat laeiskyae. Mutta ei haen
myoeskaeaen paraalla tahdollansakaan ymmaertaenyt, kuinka haen olisi voinut,
pyrkiessaeaen kenraali-esikunnan upseeriksi, julkisesti vihityttaeae
itseaensae Kertun kanssa ennenkuin taemae oli saatu pois piian kirjoista.
Rikoksellisuus oli siis ilmeisesti siinae, ettae haen ollenkaan pyrki
kenraali-esikuntaan, koska juuri se oli tehnyt lapsen salaamisen
vaelttaemaettoemaeksi. Taehaen asti oli kaikki selvaeae ja jollei mitaeaen muuta
olisi ollut, niin helppo olisi haenen ollut heittaeae kaikki sellaiset
pyrkimiset hiiteen. Mutta juuri taessae kohtasi haentae uusi epaeselvyys: haen
pyrki esikuntaan haevittaeaekseen kerran maailmasta juuri ne olot, jotka
pakottavat ihmisiae tulevaisuutensa nimessae vaelttaemaeaen avioliittoa ja
turvaamaan porttoloihin. Haen pyrki esikuntaan siksi, ettae oli rintaansa
kirjottanut: porttoloiden haevittaejae, muista! Oliko se pyrkiminen
sittenkin rikoksellista?

Mitae enemmaen haen naeitae asioita mietti--ja haen mietti niitae koko
yoen--sitae ilmeisemmaeksi haenelle kaevi, ettei haen pysty taetae ristiriitaa
ratkaisemaan.

Valvomisesta ja ajattelemisesta naeaennyksiin asti vaesyneenae, mieleltaeaen
masentuneena haen seuraavana aamuna kello 11 meni Haenen Ylhaeisyytensae
luo.

--Mikae on teidaen laiminlyoentiinne syynae? kysyi taemae.

--Upseerikunniani kautta vakuutan, vastasi Hannes, ettae syyni ovat
lailliset.

Ja luutnantin rehellisesti raepyttelevaet silmaet miellyttivaet Haenen
Ylhaeisyyttaensae niin, ettae ukko heti armahti haentae. Matkien Hanneksen
karkeata aeaentae ja leikillae nostaen sormensa kunniantekoon sanoi kenraali
lyhyesti:

--Huomenna kello 5, teidaen jalosukuisuutenne!

Eikae sen enempaeae mitaeaen syistae kysellyt.

Jospa haenen nyt onnistuisi kasvatuslaitoksessa yhtae hyvin!

Mutta kasvatuslaitoksessa ei onnistunut yhtae hyvin.

Sitten kun haen oli puoli paeivaeae taas lapsia tarkastellut ja hetken aikaa
lepaesi, tuli haenen luoksensa hyvin lyhytkasvuinen, pitkaekaetinen,
kyttyraeselkaeinen hoitajatar, jolla oli lyhyeksi leikattu, suora ja
kiilloton pikimusta tukka ja ruskeat, vilkuilevat silmaet, kuten
positiivi-apinoilla.

--Te naeytaette kovin vaesyneeltae, herra luutnantti, sanoi taemae apina
sujuvalla ranskankielellae.

Hermostuneesti ja jyrkaesti vastasi Hannes haenelle:

--Minun kieltaeni ette osaa, puhukaa siis venaettae, jos teillae on jotain
asiaa.

Loukkaantumatta ja yhtae saevyisaesti sanoi nyt hoitajatar venaejaeksi:

--Minulle on kerrottu teidaen asianne ja, minun taeytyy se sanoa, te
teette turhaa tyoetae, herra luutnantti, taemaehaen on pelkkaeae komediaa.

--Minulle se on luvallanne tragediaa, jota tuskin mitkaeaen sivuhenkiloet
voivat millaeaen komismilla lievittaeae.

--Vakuutan teille, herra luutnantti, ettae olisin valmis antamaan teille
kaiken apuni lapsen hakemisessa, ellen tietaeisi sitae turhaksi.--Ja
muuttaen taas puheensa ranskaksi hoitajatar sanoi:--Mahdotonta on ettei
numeroa tiedettaeisi, mutta jos lapsi on taenne tuotu vastasyntyneenae, on
se, kuten tavallisesti, kuollut ja he ovat ainoastaan laitoksen maineen
vuoksi hakevinaan.

Hannes sanoi masentuneena:

--Te tahdotte riistaeae minulta viimeisen toivon, mutta teette sen
jotenkin loeyhillae perustuksilla.

--Herra luutnantti, kaksi vuotta olen palvellut taessae pesaessae ja se
riittaeae naehdaekseni mikae laitos taemae on.

--Ihmeellistae, ettae saatatte murhalaitoksessa palvella, arveli Hannes
ivallisesti.

--Minae opiskelen, sanoi hoitajatar vaehaen kohauttaen olkapaeitaensae,--mutta
se ei nyt kuulu taehaen, paeaeasia on, ettae olen sanonut teille mitae
ajattelen ja sen olen tehnyt yksistaeaen teidaen itsenne taehden, sillae
minun on teitae hyvin, hyvin saeaeli.

Taemae odottamaton toivon menettaeminen masensi Hannesta niin, ettei haentae
haluttanut enaeae vaesymystaensae vastustaa, vaan haen herpautui voimattomana
kaeytaevaen paeaessae olevalle halkolaatikolle istumaan ja otti molemmin kaesin
ohimoistansa.

Apina laehestyi haentae uudelleen.

--Herra luutnantti, ihminen on erehtyvaeinen, enhaen minae--puhui haen
koettaen lieventaeae sanojensa vaikutusta.--Minae teen kaiken voitavani
hankkiakseni teille varmuutta taehaen asiaan. Ja jos lapsi vaan on elossa,
niin kyllae se silloin myoes loeytyy. Jaettaekaeae vaan kaikki minun huostaani.

Nyt huomasi Hannes uskaltaneensa olla tyly taelle hyvaelle naiselle
ainoastaan sillae perustuksella, ettae se oli apinan naekoeinen ja sen
huomattuaan haen suuresti haepesi hengessae Epikteetin edessae. Rohkaistuna
neidin uutta toivoa antavista sanoista haen nousi reippaasti ja sanoi
mitae kohteliaimmin kumartaen:

--Suokaa minulle anteeksi. Teidaen jalomielinen avuntarjouksenne on
minulle suunnattoman arvokas enkae voi teitae kyllin kiittaeae.

--No, mitaeaen muuta en tahdokaan, sanoi apina ilostuen ja istui nyt
vuorostaan halkolaatikolle.--Menkaeae te vaan kaikessa rauhassa kotiinne.
Epaeilemaettae taemae paikka ei ole nuorille upseereille sovelias. Mutta minae
teidaen puolestanne saatan tutkimukset loppuun ja annan teille tiedon
tuloksista.--Ehkae vielae taenae iltana.

Liikutettuna Hannes ojensi apinalle kaeyntikorttinsa ja he esittelivaet
itsensae toisilleen sekae kirjottivat muistiin toistensa osotteet. Mutta
omaa osotettaan ilmaistessaan apina kielsi kiven kovaan tulemasta
luoksensa ja sanoi kyllae itse kaeyvaensae Hanneksen luona, kun asia
selviaeae. Taemaen jaelkeen sanoi Hannes apinaa Natalja Feodorovnaksi ja
apina sanoi haentae Ivan Ivanovitshiksi.

Laehtiessaeaen ei Hannes kuitenkaan malttanut olla vielae kerran kysymaettae:

--Luuletteko olevan jotain toivoa?

Natalja Feodorovna katsahti haenen silmiinsae, mutta ei raatsinutkaan
sanoa niinkuin ensin aikoi, vaan sanoi:

--Te kysytte siis mitae minae _luulen_?

--Niin, sanoi Hannes, jaennittyneenae odottaen haenen vastaustaan.

Natalja Feodorovna pudisti hiljaa paeaetaensae, ja jaei sitten surullisena
katsomaan kuinka suurikokoinen mies, voimatta liikutukselta saada
suustansa hyvaestiae, laeksi menemaeaen.




9.


Kaksi kertaa elaemaessaeaen kohtasi Hannes vielae Natalja Feodorovnan.

Ensimaeisen kerran jo saman paeivaen iltana.

Kello seitsemaen aikaan Natalja Feodorovna koputti haenen huoneensa
ovelle.

--Niinkuin minae sanoin teille, Ivan Ivanovitsh, niin onkin. Minun on
onnistunut saada taeysi selvae, kuten taestae todistuksesta nyt itse naeette,
sanoi Natalja Feodorovna antaen Hannekselle paperin.

Taeysin valmistuneena taellaiseen tietoon ja surtuaan suruansa itsekseen
Hannes nyt osasi jo jotenkin sujuvasti harjottaa isaennaen
kohteliaisuutta, siten paraansa mukaan sovittaakseen ensi tylyyttaensae
Natalja Feodorovnaa kohtaan. Haen tarjosi vieraallensa teetae ja koetti
puhua muusta, jopa laskea leikkiaekin.

--Muuan seikka, sanoi haen, heraetti minussa aamupaeivaellae suurenlaista
uteliaisuutta. Te sanoitte "opiskelevanne" tuossa laitoksessa? Kuinka se
on selitettaevae?

--No niin, opiskelen, tutkin elaemaeae, vastasi Natalja Feodorovna.

--Mutta, luvallanne sanoen, tuota filosofiaa seuraten minae voisin
antautua vaikkapa rosvoksi ryoevaerijoukkoon, ryoestellae ja sanella: minae
opiskelen, tutkin elaemaeae.

--Te sitae vastoin, sanoi Natalja Feodorovna, sulkisitte heti koko
laitoksen?

--Haevittaeisin heti paikalla.

--Ehkae se kaevisi paeinsae pelkaellae mahtikaeskyllae, sanoi Natalja
Feodorovna,--mutta taemae laitos on kuitenkin aivan vaelttaemaetoen niin kauan
kuin prostitutsioni kukoistaa, ja prostitutsionia emme voi mahtikaeskyllae
haevittaeae.

Hannes nousi kuohahtaen seisaallensa.

--Miksi emme voi prostitutsionia haevittaeae? Se _on_ haevitettaevae ja sen
_voi_ haevittaeae! En ainakaan minae tiedae mitae varten elaeisin, ellen sitae
haevittaeaekseni.

Natalja Feodorovna katsahti haeneen iloisesti haemmaestyneenae, mutta sanoi
vitkaan:

--Minusta naeyttaeae ettae taeytyy olla upseeri kaesittaeaekseen
yhteiskunnallisia asioita noin lapsellisesti.

--Ja _minun_ taeytyy sanoa, ettae ellette katso prostitutsionilaitoksen
olevan heti perustuksia myoeten haevitettaevaen, niin minae mieluummin olen
kanssanne keskustelematta yhteiskunnallisista asioista.

Natalja Feodorovna naeytti yhae enemmaen haemmaestyvaen.

--Niin juuri, jatkoi Hannes; taemae kysymys on minulle kaiken muun alfa ja
omega. Ja juuri taellae hetkellae, kun olen lapseni kadottanut, enkae
ainoastaan lasta, vaan--minun taeytyy sanoa se teille--olen ikuisiksi
kadottanut sen naisen kunnioituksen, jota paitsi----

Hanneksen rinta kuorsahti naeitae sanoja sanoessa vastoin haenen tahtoansa
ja koko haenen ruumiinsa hytkaehti niin ettei haen voinut lopettaa
lausettaan.

Mutta huomattuaan ettae Natalja Feodorovna vedet silmissae kokoo nopeasti
muruja poeydaeltae hakien sanoja lohduttaakseen haentae, kokosi Hannes
miehekkyytensae kaikki voimat ja tavattoman kovalla ja karkealla aeaenellae
rykien kurkkuansa selvaeksi huusi, ettei Natalja Feodorovnalla ollut
teetae lasissa ja rupesi suurella puuhalla uutta teetae haenelle
valmistamaan.

--Sanalla sanoen,--huusi haen yhae samalla aeaenellae,--tarkotan sanoa, ettae
taemaen tapauksen peraestae minae olen lujemmin kuin koskaan ennen paeaettaenyt,
ettae prostitutsiooni on haevitettaevae--maan tasalle--kuulkaahan: maan
tasalle!

Natalja Feodorovna koetti nyt taemaen kovan aeaenen viereen tulla
mahdollisimman saevyisaellae ja varovaisella nuotilla:

--Ivan Ivanovitsh, te suuresti erehdytte, jos luulette, etten minae ole
prostitutsionilaitoksen vihollinen. Sellainen otaksuminen tuntuu minusta
paeinvastoin melkein personalliselta loukkaukselta. Tietaekaeae siis, ettae
minae pidaen prostitutsionia pahimpana yhteiskunnallisena
maetaehaavana.--Tietysti, Ivan Ivanovitsh! Tietysti!.

--No?! No!? innostui Hannes ja oli lyoedae Natalja Feodorovnaa olalle
suuren ystaevyydentunteen merkiksi, niinkuin oli lyyhistaenyt Gregorin.

--Mutta--sanoi Natalja Feodorovna.

--Aelkaeae herran nimessae sanoko enaeae mutta!

--Mutta--naurahti Natalja Feodorovna ja lisaesi niin vienosti kuin taisi:
prostitutsioni on sittenkin vaelttaemaetoen seuraus vaeaeristae
yhteiskunnallisista oloista, jotka siis _ensin_ ovat haevitettaevaet.

--Mitae tarkotatte? Onko mitaeaen suurempaa vaeaeryyttae kuin prostitutsioni?!

--Ivan Ivanovitsh, onko mitaeaen pahempaa tautia kuin isorokko, mutta
eihaen sitae paranneta repimaellae pois rupia. Taudin syy on loeydettaevae.
Prostitutsioni on kaupungin tuottama tauti. Eikoe se ole aeaerimmaeinen
seuraus koeyhien pakosta jaettaeae maansa ja muuttaa kaupunkiin
rahanpalvelukseen?

Sanoessaan sanat "koeyhien pakosta" Natalja Feodorovna ei voinutkaan
saeilyttaeae sitae vienon noeyraeae aeaenilajia, jolla naehtaevaesti oli aikonut
loppuun asti keskustella. Aeaeni vaeraehti mielenkuohusta ja silmaet
ihmeellisesti terottuivat.

--Suokaa anteeksi, sanoi Hannes, mutta minae olen sangen tyhmae naeissae
asioissa, enkae voi ymmaertaeae----te puhutte pakosta, mutta mikae voisi
pakottaa ihmisiae vastoin heidaen tahtoansa muuttamaan kaupunkeihin?

Natalja Feodorovnan suupielissae vaeraehti nolo hymaehdys ja haen katseli
hyvaen aikaa Hannekseen ennenkuin rupesi jatkamaan, ilmeisesti mielessaeaen
harkiten oliko Hanneksen kysymys todella tietaemaettoemyyttae vai ehkae
viekkautta. Yhae pitaeen Hannesta silmaellae haen sanoi hitaasti:

--Eikoehaen talonpoikia pakota kaupunkeihin maan puute?

Mutta Hannes rupesi taetae asiaa niin rehellisen syvaellisesti miettimaeaen,
ettae Natalja Feodorovnalta katosivat kaikki epaeilykset ja haen sanoi
hilpeaesti:

--Niin, niin, Ivan Ivanovitsh, te katsotte minuun suu auki uskomatta
suuressa Venaejaessae voivan olla maan puutetta, mutta kyllae meillae on
asianlaita sama kuin muuallakin maailmassa: maa on viekkaudella ja
vaekivallalla riistetty tyoevaeen kaesistae, joka senvuoksi laumoittain
siirtyy rahan palvelukseen. Eikoe teidaenkin maassanne ole niin?

Hannes joutui pulaan. Haen ei todellakaan tiennyt maalaisista asioista
mitaeaen muuta kuin minkae oli kuullut joskus vaarin jankuttavan joistakin
Veneh'ojan metsaejaoista, joilla toiset olivat tehneet toiset
torppareikseen.

--No niin, sanoi Natalja Feodorovna, puhukaamme siis vaan Venaejaen
oloista, joita ainakin _minae_ tunnen.--En tahtoisi kuitenkaan myoentaeae,
ettae yksistaeaen meidaen tyoevaeessaemme olisi vapauden ja ihmisarvon tunto
sammunut, vaan minae olen paljon matkustellut ja kaikkialla naeen samaa:
tyoevaeki ei enaeae tunne mitaeaen haepeaeae siitae, ettae se rahan edestae palvelee
meitae, kumartelee meitae, kiillottelee meidaen kenkiaemme, juoksee meidaen
asioillamme. Se myy itsensae mihin tahansa; se tekee kaikkea tuota
noeyryyttaevaeae, minkae vuoksi me sitae juuri halveksimme, jopa pidaemme
alempirotuisina olentoina. Se myy itsensae kuskiksi, lakeijaksi,
piiaksi,--yhdentekevaeae!--polisiksi, urkkijaksi...

Naeitae sanoessa Natalja Feodorovnan hengitys kaevi aekkiae epaetasaiseksi,
joten haenen taeytyi hetkeksi pysaehtyae. Vasta kun hengitys oli jaelleen
tasottunut koetti haen alkaa taas noeyraellae saevyllae, mutta ei onnistunut
pitemmaelle kuin ensimaeiseen lauseesen.

--Ivan Ivanovitsh, te sanotte: prostitutsioni on haevitettaevae, mutta en
minae tiedae mikae ero taessae oikeastaan on. Jos ihminen kerran on oppinut
myymaeaen ruumiinvoimansa enintarjoovalle kysymaettae mihin niitae
kaeytetaeaen,--miksi sitten pidettaeisiin erikoisempana haepeaenae itse
ruumiinkaan myymistae?

Nyt ei Natalja Feodorovna enaeae voinut hillitae itseaensae, vaan hengitti
taas tiheaeaen ja haenen kasvojensa lihakset nytkaehtelivaet hullunkurisesti
ja aeaeni vavahteli mielenkuohusta:

--Myydae rahasta ruumiin voimat sille, joka niillae tekee mitae ikinae
haluaa, ja myydae rahasta ruumis sille, joka tekee sillae mitae
haluaa,--mikae ero siinae on? Edellistae harjottavat etupaeaessae miehet,
jaelkimaeistae etupaeaessae naiset. Eikoe se ole vaan luonnollinen jatko ja
huippu asiain kehityksessae? Onko urkkija parempi kuin prostituerattu--
sanokaa te--minae--en todellakaan tiedae----

Hengen ahdistus ei antanut Natalja Feodorovnan sanoa pitemmaelle.
Vaeliajan taeyttaeaeksensae Hannes sanoi:

--Olette siis sitae mieltae, ettae taeytyy ennen kaikkea antaa talonpojille
riittaevaesti maa-alaa?

Natalja Feodorovna voitti aekkiae mielenkuohunsa ja sanoi kylmaen
tyyneesti:

--Olen mieluummin sitae mieltae, ettae talonpojan taeytyy ennen kaikkea
_ottaa_ itsellensae riittaevaesti maata.

Ymmaertaemaettae mitaeaen eroa taessae Hannes tokasi iloisesti:

--No, jos niin, niin mitaepaes muuta kuin _annetaan_ haenelle kyllaeksi
maata.

Natalja Feodorovna kohottautui vaehaen tuolillansa, katsahti vaesyneesti
Hannekseen ja sanoi vielaekin tyynemmin:

--Maata ei voi antaa, ellei sitae joltakin oteta.

--Siis otettakoon! huusi Hannes, innostuneena saavutettuun
yksimielisyyteen heidaen vaelillaensae.

Natalja Feodorovna piirteli sormellaan kirjainta leipaemurujen joukkoon.

--Aivan oikein, Ivan Ivanovitsh, mutta siinae tapauksessa kehottaisin
teitae puhumaan ainoastaan kuiskaamalla, sillae seinaetkin sellaisiin
ehdotuksiin hoeristaevaet korviansa.

Natalja Feodorovnan kasvot olivat muuttuneet ankariksi ja jokin voimakas
ylpeyden ilme alkoi tehdae ne yhae vieraammiksi ja pelottavammiksi
Hannekselle:

--Mutta te varmaankaan ette tiedae mitae sanotte, jatkoi Natalja
Feodorovna.--Keltae maa olisi otettava? Eikoe juuri niiltae, joita te,
herra luutnantti, palvelette kantaessanne tuota upseeripukua? Vai ettekoe
luule isaentaenne pyytaevaen teidaen palvelustanne juuri maan riistaemiseen
talonpojilta? Olettehan valalla vannonut tottelevanne haentae. Aelkaeae siis
puhuko minulle aikeestanne haevittaeae prostitutsionia. Sillae juuri te
itse, suojellessanne vaekivallalla maan anastusta ja pakottaessanne
kansaa rahan palvelukseen, olette kaiken ihmis-alennuksen, sen alhaisen
orjamielen ja sen porttolain oikea synnyttaejae!

Nyt naeytti Natalja Feodorovnan kasvot muuttuvan jaelleen lempeaemmiksi.
Mutta jokin ylimyksellinen, itsetietoinen ylemmyyden ilme oli yhae
vallalla. Hannes tunsi yhae enemmaen pienenevaensae haenen edessaeaen. Natalja
Feodorovna kasvamistaan kasvoi. Tuijottaen haenen kasvoihinsa Hannes
haemmaestyen tarkkasi niiden piirteitae. Mistae olikaan Natalja
Feodorovnalle ilmestynyt tuo hieno ja kuitenkin niin korskea ilme nenaen
ja silmaekulmien yhtymaekohtaan? Miksi ei Hannes ennen ollut huomannut
haenen ylpeaesti kaareutuvaa aatelisnenaeaensae? Kuinka oli kaeynyt, ettae se
sama pieni, apinamainen ihminen, jota Hannes oli vielae aeskettaein
uskaltanut hermostuneesti kohdella, nyt oli kasvanut jaettilaeiseksi haenen
eteensae ja kohta kokonaan hallitsi haentae?

--Ainoastaan teidaen hirmuinen tietaemaettoemyytenne, herra luutnantti, voi
suoda teille jotain puolustusta. Minae naeen, ettae tekin olette nousukas,
niinkuin enimmaet teidaen kaltaisenne. Te olette vapautensa jo unohtaneen
ja orjiksi kasvaneen tyoevaeen lapsia, siksi itsekin olette voinut
rahapalkasta myydae omantuntonne ja toimintavapautenne.

Lempeys taas katosi Natalja Feodorovnan kasvoista. Silmaet alkoivat
saekenoeidae, sanat hehkuivat kuin maanalaisen paetsin purkausta.

Hannes kalpenemistaan kalpeni.

--Voi teitae raukkoja, jotka porttoloita muka haevitaette ja huomenna
juoksette komennosta ihmisiae tappamaan! Voi teitae viheliaeisiae, jotka
viekkaudella ja vaekivallalla olette kansan opettaneet rahasta myymaeaen
pyhaet tyoevoimansa ja pyhaet ruumiinsa teidaen oikkujenne palvelemiseen!
Voi teitae elaemaen sammuttajia, voi teitae laulun ja runouden tukahuttajia,
voi teitae vapaan ihmisyhteyden hajottajia! Voi teitae kuolleiden kylien
ja maetien kaupunkien rakentajia, joissa te rahasta tanssitatte, rahasta
laulatatte, rahasta soitatatte! Voi teitae vapauden haevittaejiae! Voi teitae
maessaeaejiae kuolleen elaemaen haudalla! Voi teitae...

Natalja Feodorovna olisi sanonut vielaekin enemmaen, mutta nyt kuului
koputus, ja Gregor Gregorovitsh, ollen jotenkin paeissaeaen, avasi oven
lupaa odottamatta. Haenen jaelessaeaen tulivat sisaelle myoes Boris
Mihailovitsh ja Aleksei Dmitrievitsh.

--Uuu! pani Gregor Gregorovitsh, nostaen silmaekulmansa hullunkurisen
korkealle, ollen haemmaestyvinaeaen niinkuin muka tahtomatta haeiritessae
kahta rakastunutta.

Natalja Feodorovna katsahti Boris Mihailovitshiin, nousi ja nolosti
hymaehtaeen, odottamatta esittelyae poistui.

Kun Hannes, saatettuaan Natalja Feodorovnan, tuli eteisestae takasin,
sanoi Gregor Gregorovitsh:

--Nae, nae, nae, veliseni,--kyllaehaen me arvasimme, ettae taessae on nainen
pelissae, mutta ettae se olisi ollut niin loistava kaunotar, sitae emme
toki osanneet aavistaa!--Sanalla sanoen: me olemme tulleet taenne
vahtimaan sinua, ettet enaeae jaeisi tutkinnosta. Pullot taskuissa
tietysti! Usko minulle kaunottaresi nimi! Nae?

Aleksei Dmitrievitshillae oli pinkka linnoituspiirroksia ja haen odotteli
naehtaevaesti kaersimaettoemaenae milloin tervehdyksistae ja muista
syrjaeseikoista paeaestaeaen.

Mutta Boris Mihailovitsh, santarmiupseeri, seisoi kalpeana kuin lakana
oven luona.

--Boris, mikae _sinun_ on? sanoi Aleksei ihmeissaeaen.

Boris Mihailovitsh sammalteli vaehaen puheessaan ainakin, mutta nyt ei
tahtonut saada sanaakaan suustansa.

Kaikki kaeaentyivaet ihmetellen haeneen paein.

--Tae-taessae ei ole a-ainoastaan ra-rakkausjuttu. Ivan, voitko sanoa
minulle missae olet tuohon naiseen tutustunut?

Hannes rypisti silmaensae eikae vastannut mitaeaen.

--Tahtoisitko sanoa minulle haenen osotteensa?

Hannes otti esille Natalja Feodorovnan kaeyntikortin, johon taemae oli
kirjottanut osotteensa, ja vasta annettuaan sen Boris Mihailovitshille
muisti Natalja Feodorovnan nimenomaan kieltaeneen ilmaisemasta taetae
osotetta.

Boris Mihailovitsh pisti kaeyntikortin taskuunsa.

--Sinae, Ivan, olet joutunut vallankumouksellisten pauloihin!

--Mitaeae? huusi juopunut ruhtinas pitkaeaen.

--Mitae joutavia, sanoi Aleksei.

Boris Mihailovitsh teki nyt itsensae yhae taerkeaemmaen naekoeiseksi ja sanoi
sormea heristaeen:

--Varo, varo! Tuo nainen on vaarallisimpia vallankumouksellisia,
hallitukselle miltei taerkein taellae hetkellae, sillae haen johtaa
propagandaa sotavaeen keskuudessa.

Aleksei Dmitrievitsh, joka jo oli istunut, nousi levottomana ja
tyytymaettoemaenae, ja rupesi kaedet housujen taskuissa liikkumaan
edestakasin pienessae huoneessa. Haen sanoi kaevellessaeaen:

--Voithan selittaeae mitae tekemistae sinulla on tuon naisen kanssa.

--Sitae en voi, sanoi Hannes.

Kavahtaen katsahtivat kaikki kolme aekkiae haeneen, ja tuskallinen
aeaenettoemyys seurasi.

--Kehenkae se kuuluu, sanoi ruhtinas.--Ja antakaa te kaikkien olla
rauhassa, hallituksen hallituksena ja vallankumouskel-uksellisten
vallankumouskil--Haen ei nyt osannut toistaa taetae monimutkaisuutta, ja
sanoi sentaehden: piru viekoeoen kaikki!

Hannes sanoi:

--Sen sanon ainakin sinulle, Boris, ettae Natalja Feodorovna vihaa
porttoloita yhtae paljon kuin me ja tahtoo niiden haevittaemistae
juurinensa.

--Ivan, he tahtovat ennen kaikkea hallituksen haevittaemistae juurinensa.
Mutta me sinun kanssasi tahdomme hallituksen vahvistamista absolutiseksi
voimaksi. Vai emmekoe?

Hannes ei vastannut mitaeaen.

Aleksei, estaeaekseen tuskallisen aeaenettoemyyden uudestaan syntymaestae,
kysyi Boris Mihailovitshiltae oliko Natalja Feodorovna ollut
sekaantuneena viimeisiin skandaaleihin.

Boris Mihailovitsh vastasi:

--Istunut tutkintovankilassa keisarimurhasta asti. Paeaestettynae vapaalle
jalalle joutunut uudelleen epaeluulonalaiseksi. Piileskellyt
menestyksellae Pietarin lokeroissa. Syntyjaeaen ruhtinatar--(haen nimitti
Venaejaen vanhimman ruhtinassuvun nimen).

--Ahaa! Malttakaa, huusi Gregor Gregorovitsh,--Natalja Feodorovna--. Se
kyttyraeselkae. Tunnen. Haenen aeitinsae, Vera Vannovskaja, synnytti haenet
siirtovankilassa mitae kamalimmissa oloissa. Todellakin, Boris, sinae
paeaeset everstiksi, jos haenet nappaat.

Hanneksen kasvoihin nousi hehkuva puna.

--Senkoe vuoksi sinae haenen osotettaan pyysit? kysyi haen Boris
Mihailovitshiltae.--Minae vakuutan sinulle: Natalja Feodorovna on mitae
jalomielisin nainen, ja haen on tehnyt minulle palveluksia, joita en tule
koskaan unohtamaan. Enkae ole koskaan ketaeaen ihmistae kohtaan tuntenut
sellaista ystaevyyttae.

Boris Mihailovitsh sanoi:

--Se on ikaevae,--se on todellakin valitettava asia, mutta ymmaerraethaen
itse, ettae asemani santarmiupseerina----

--No niin, sanoinhan minae sen, huusi ruhtinas vaeliin:--haen aikoo tulla
everstiksi!

Aleksei Dmitrievitsh rupesi laehtemaeaen pois, sanoen, ettei haentae haluta
tulla todistajaksi mahdollisiin ikaevyyksiin.

Mutta ruhtinas, naehtyaeaen Hanneksen kiivaasta hengityksestae vaeraehtelevaet
kalvenneet sieramet ja hampaitten lujasta yhteenkiristaemisestae korvain
luona liikahtelevat mukulat, aelysi ettae taestae alkaa tulla taeysi tosi ja
selvisi kohta humalastaan. Nousten sohvalta haen tuli Boris
Mihailovitshin luo ja sanoi hiljaa:

--Olisi sentaeaen suoraan konnamaista taessae tapauksessa kaeyttaeae
hyvaeksensae--oman ystaevaensae luona.--Boris, jaetae!

--Konnamaista taikka ei, se riippuu miltae kannalta katsoo.
Armeijaupseerilla on yksi naekoekanta, keisarillisella santarmistolla voi
olla toinen. Siinaehaen meillae on vanha ero.

--Voit toisin sanoen vaikka oman veljesi antaa ilmi?!

--Silmaeae raepaeyttaemaettae. Pyhin kaikesta on keisari ja isaenmaa, eli
hallituksen absolutinen voima, jos Ivan sen paremmin ymmaertaeae. Ystaevae,
veli,--se tulee toisessa sijassa.

Nyt huomasi ruhtinas, ettae Ivan Ivanovitshistae oli kadonnut kaikki, mikae
haenessae oli hienostunutta upseeria ja jokin seurauksia laskematon
luonnonvoima huohotti haenen auenneista sieramistaan ja silmistaeaen.
Ruhtinas ymmaersi silloin, ettae jotain taeytyy heti tehdae hirmuisen
katastrofin vaelttaemiseksi. Ja siinae tarkotuksessa haen veti miekan
huotrastansa. Haen tahtoi alkamalla tappelun estaeae Hanneksen alkamasta.

--Ja minae sanon sinulle, huusi haen muka aeaerimmaeisessae vimmassa Boris
Mihailovitshille,--ettae ellet heti vanno luopuvasi siitae aikeesta,
sivallan minae sinut paeaettoemaeksi tuohon paikkaan!

--Unohdatte, ettae minullakin on miekka kupeellani, huusi Boris
Mihailovitsh kaeyden miekkansa kahvaan.

--Me taistelemme saeaentoejen mukaan. Valitkaa aseet! sanoi Gregor
Gregorovitsh.

Kun Hannes heraesi jaelleen tuntoihinsa olivat molemmat laehteneet.

Haen vaipui ymmaertaemaettae mitaeaen sohvalle, ja kauan hieroi paeaetaensae,
sekottaen kaiken tukkansa.

       *       *       *       *       *

Kolmannen ja viimeisen kerran tapasi Hannes Natalja Feodorovnan taemaen
asunnossa.

Taeynnae kysymyksiae ja kiihkeaetae vastausten janoa, taeynnae valtoinansa
lainehtivaa mielenkuohua Hannes meni pari tuntia ennen viimeistae
tutkintoa Natalja Feodorovnan luo, joka asui annetun osotteen mukaan
aivan laehellae kasvatuslaitosta.

Pimeaet ja kapeat porraskaeytaevaet noustuansa Hannes pysaehtyi oven eteen,
jonka takaa kuului miesten iloista lauluaeaentae ja naisten naurua.

Haen koputti varovasti.

Silloin kaikki hiljeni ja vasta pitkaen ajan kuluttua aeaeni kysyi juuri
oven takaa: kuka siellae?

Hannes nimitti nimensae, mutta ovea ei avattu ennenkuin kiihkeiden
kuiskausten ja juoksujen jaelkeen, jotka selvaeaen kuuluivat ulos.

Haen paeaestettiin nyt suureen, pimeaeaen eteiseen, josta useita ovia oli
auki valoisampiin huoneihin. Naeistae kurkisteli uteliaasti nuorta vaekeae,
isotukkaisia miesylioppilaita ja saeikaehtaeneitae kurssilaisnaisia. Siis
niitae tavallisia ylioppilas-korttereja, joissa mies- ja naisylioppilaat
elaevaet keskinaeistae siviliavioliittoa, siten tarvitsematta porttoloita.

Hanneksen kysymykseen Natalja Feodorovnasta vastattiin haenelle yhtaikaa
kahdella tavalla. Toisaalta sanottiin: taeaellae ei asu mitaeaen sellaista;
toisaalta kuului: ei ole kotona! Ilmeisesti eivaet olleet ehtineet sopia
yhteisestae valheesta, jonka vuoksi Hannes sanoi: minae odotan.

--Taeaellae ei ole teitae varten mitaeaen sopivaa odotuspaikkaa, rohkeni
kaunis pieni nainen huomauttaa.

Mutta ennenkuin tuli ratkaistuksi Hannesko suostuu tottelemaan
ulos-kaeskyae tai toiset tulevat pakotetuiksi tarjoomaan haenelle tuolia,
ilmestyi Natalja Feodorovna esille.

Sekae iloisesti ettae nuhtelevasti haen sanoi kohta:

--Ivan Ivanovitsh, enkoe kieltaenyt teitae?!

Muut asukkaat vetaeytyivaet nyt huoneihinsa niinkuin simpukat kuoriinsa.

Natalja Feodorovna vei Hanneksen pimeaestae eteisestae pieneen kyoekkiin,
joka samalla oli haenen oma olinpaikkansa.

Taeaellae he, istuen toinen pienen kirstun paeaellae ja toinen selaettoemaellae
tuolilla keskustelivat ensin kauan aikaa ylioppilaiden ja
kurssilaisnaisten elaemaestae. Sillae niin paljon kuin Hannes aikoikin vielae
kysellae niitae samoja asioita, joista Natalja Feodorovna oli haenen
luonaan puhunut, oli tieto ylioppilaiden ja heidaen hilpeaein saeestaejaeinsae
elaemaestae ja suhteesta porttoloihin haenelle melkein yhtae taerkeae.

--Hyvae. Jos sellainen miekkoinen saapi tulevaisuudessa sen viran, jota
varten haen nyt lukee, ottaa haen tytoen kyllae vaimoksensa ja omistaa
lapset. Mutta jollei luvut onnistu?

--Heillae tavallisesti ei ole lapsia, sanoi Natalja Feodorovna.

--Kuinka se on mahdollista? sanoi Hannes ihmetyksestae kohottautuen ja
rehellisesti raepyttaeen silmiaensae.

--Se on kyllae mahdollista, vaikka tosin hirmuista, sanoi Natalja
Feodorovna alakuloisesti. Ja ikaeaenkuin puolustaakseen niitae raukkoja,
joita haen taeaellae naehtaevaesti aeidillisesti hoiti, kyoekistaensae ruokkien,
koetti haen ihmettelevaelle Ivan Ivanovitshille selittaeae:

--Teidaen taeytyy ymmaertaeae, etteivaet he ajattele tulevaisuuttansa minkaeaen
viransaannin muodossa, vaan he elaevaet kaikki pikaisen ja taeydellisen
olojen mullistuksen toivossa.

--Mutta miksi he sitten lukevat? Mullistaisivat!

Natalja Feodorovna huokasi raskaasti:

--Taeytyyhaen kahleissakin ollen _jotain_ tehdae. Ei, Ivan Ivanovitsh,
jaettaekaeaemme taemae asia. Siihen minun sydaemmeni vielae kerran pakahtuu. En
kestae.

Nyt rupesi Hannes kyselemaeaen vallankumouksellisista ja samassa muisti,
ettei haen ollut vielae kertonut siitae, mitae Natalja Feodorovnan kaeynnin
jaelkeen oli haenen kotonansa tapahtunut.

Natalja Feodorovna naeytti kovin saeikaehtaevaen, mutta ei lainkaan omasta
puolestansa, vaan ainoastaan Hanneksen, johon haen, oli ruvennut yhae
enenevaellae laemmoellae katsomaan.

--Ja senjaelkeen olette te uskaltanut tulla taenne! Rakas Ivan Ivanovitsh,
poistukaa niin nopeasti ja niin salaa kuin mahdollista!

Hannes tahtoi kuitenkin vielae vastauksia muutamiin taerkeihin
kysymyksiin.

--Ei-ei-ei-ei--laehtekaeae heti, heti,--ei saa suotta panna itseaeaen vaaran
alaiseksi--no-no-no, ei mitaeaen puheita, laehtekaeae nyt vaan.

Haen melkein vaekivallalla lykki Hannesta ovelle.

Mutta kun Hannes oli saanut paeaellystakin ylleen, ja seisoi jo ovessa,
sanoi Natalja Feodorovna vedet silmissae:

--Me emme naee enaeae toisiamme koskaan.

--Miksi? kysyi Hannes ja ensi kertaa tunsi kuinka lujilla siteillae haen
oli Natalja Feodorovnaan kiintynyt.

Natalja Feodorovna ei vastannut, vaan sanoi:

--Minae neuvon teidaet toisen ystaevaen luo, joka teille kaikki selittaeae,
mutta me emme naee enaeae toisiamme.

Nimitti kadun ja numeron.

--Sanokaa haentae aina vaan _Vasiliksi_, aelkaeae koskaan kysykoe muuta nimeae,
sinutelkaa ja sallikaa haenen sinutella teitae, haen selittaeae teille kaikki
ja paljon paremmin kuin minae. Vaehaen voin ilmaista: haen on kuuluisan
vallankumousperheen jaesen, toiset ovat kaikki mikae kotivankiloissa, mikae
Siperiassa. Ja jos joku paeaeseekin vapaaksi, joutuu kohta jaelleen. Isae,
kenraali, suuri, joka suunnalle jaeykkaenae toerroettaevae tukka, silmaet
huhkaimen, itse ajaa lapsiansa kokouksiin: mikae mies sinae olet, sanoo,
kun taemmoeisenae aikana et mene kokoukseen! Ja kun saa tiedon lapsiensa
vangitsemisesta, murahtaa: Aina ovat sanoneet kelpo pojaksi, nyt itse
naein.--Mutta Vasili asuu erillaeaen, paremman toimintamahdollisuuden
vuoksi. Jos he ottavat teidaet perheeseen, onnittelen minae teitae.
Paeaesette kaikki tietaemaeaen. Tulette maailmalle tarpeelliseksi
ihmiseksi--! Hyvaesti ainiaaksi, Ivan Ivanovitsh!

Kun Hannes tuli kadulle, loeivaet tapulin kellot jossain kuutta. Haen oli
tunnin verran myoehaestynyt tutkinnosta.

--Se on hyvae, sanoi haen itsekseen, raepytteli vaehaen aikaa silmiaeaen ja
sitten, paeaettaevaeisyyden ilme katseessa suuntasi askeleensa Natalja
Feodorovnan antaman osotteen mukaan.

Natalja Feodorovna oli oikeassa: he olivat naehneet toisensa viimeisen
kerran, sillae kolmen paeivaen kuluttua antoi Boris Mihailovitsh haenet ilmi
ja haen haevisi ainiaaksi vankiloihin.




10.


Kahden vuoden kuluttua naeiden tapausten jaelkeen levisi Venaejaen
vallankumouksellisten keskuudessa huhu jostakin merkillisestae
suunnitelmasta, joka oli jaetetty heidaen Genevessae sijaitsevaan
paeaekortteeriinsa. Huhu suunnitelmasta saattoi levitae ainoastaan sen
vuoksi, ettae ehdotus sen toteuttamisesta tuli paeaekortteerissa hylaetyksi.

Mutta hylaetyksi ei se suunnitelma tullut senvuoksi, ettae olisi ollut
vaillinaisesti kokoonpantu tai ettae sen toteuttaminen olisi ollut
missaeaen suhteessa mahdoton, vaan ainoastaan haeikaeilemaettoemaen,
haemmaestyttaevaen, sydaentae kouristavan julmuutensa vuoksi. Vallankumous oli
siinae suunniteltu alotettavaksi yhtaikaa Moskovasta ja Pietarista. Mutta
Moskovaa koskeva osa suunnitelmasta oli jaetetty muodostelematta ja
riippuvaksi edellisen eli Pietaria koskevan osan hyvaeksymisestae.
Suunnitelman nerokkaasti mietitty paeaejuoni tarkotti Pietarin kaupungin
hukuttamista veden alle avaamalla Laatokan puolelta pitkin Nevan virtaa
tulevien vesien sulut.

Kun asia oli lopullisen ratkaisun alaisena vallankumouksellisten
paeaekortteerissa, jakautuivat johtomiehet kahteen kiivaasti keskenaeaen
taistelevaan joukkoon, joista vaehemmistoe kannatti suunnitelman
omaksumista. Voimakkaassa puheessa koetti jyrkemmaen puolueen edustaja
tuoda esiin suunnitelman haemmaestyttaevaeae nerokkuutta ja sen yhtae
ihmeteltaevaeae viimeistelyae, jossa kaikki sotatieteen vaatimukset olivat
mitae huolellisimmin noudatetut ja punnitut. Todistetuksi tuli myoeskin,
ettae vallankumouksellisten asejoukkojen taidokkaasti suunnitellun
asetuksen avulla ympaeri hukkuvaa kaupunkia voisi suurin osa
vallankumouksellisiksi itsensae tunnustavista kaupungin asukkaista tulla
pelastetuksi. Mutta aeaenestyksessae saavutti sittenkin voiton hylkaeaevae
lausunto, joka perustui yksistaeaen suunnitelman julmuuteen.

Ne samat miehet, jotka olivat tikari- ja pommimurhiin valmiina,--jotka
sellaisiin olivat tovereitansa aeaenestaeneet ja arvoilla maeaeraenneet,
peraeaentyivaet sentaeaen, kun tuli kysymys kokonaisen kaupungin
upottamisesta.

Mikae mies se oli heidaen joukossansa, joka oli tuon suunnitelman tehnyt?
Kuka oli se jaettilaeinen, josta uhkasi niin peloton ja haeikaeilemaetoen
leijonamieli? Kuka oli pitaenyt ikaeaenkuin koko maapalloa kaedessaeaen,
katsonut Venaejaen paikkaa ja sormellansan osottaen sanonut: tuo kohta
upotettakoon veden alle ja tuosta kohdasta nostakoon vallankumous
verisen paeaensae?

Kun suunnitelma oli tullut hylaetyksi, ilmaisi Vasili, joka oli sen
Schveitsiin tuonut, johtomiehille sen tekijaen. Se oli entinen
sota-akatemian upseeri, Ivan Ivanovitsh, jolla nimellae haentae sitten
vallankumouksellisten kesken sanottiin.

Ja paeaekortteerissa oltiin yhtae mieltae siitae, ettae sellaisen miehen
liittyminen vallankumouksellisiin oli katsottava suureksi voitoksi, ja
ettae haenen ilmeistae kykyaensae oli nyt vaelttaemaettae kaeytettaevae eraeaeseen
toiseen tekeillae olevaan yhtae laajaan, mutta vaehemmaen julmaan
suunnitelmaan.






TOINEN OSA




1.


"Merkillisiae ihmisiae!" ajatteli Hannes, kun Vasili ilmotti haenelle
uutisen siitae, ettae tuo haenen paljotoeinen, tarkkaan perusteltu ja joka
puolelta punnittu suunnitelmansa oli paeaekortteerissa tullut hylaetyksi.

"Merkillisiae ihmisiae, kun pelkaeaevaet tappaa monta, mutta eivaet pelkaeae
tappaa yhtae tai kahta!"

Vasili seisoi haenen edessaeaen kaedet riipuksissa, kasvot pitkinae ja
surullisina. Sillae Vasili rakasti Hannesta, ja vaikka Genevessae oli
itsekin aeaenestaenyt suunnitelmaa vastaan, oli haenen nyt--hukkaan menneen
tyoen vuoksi--tuskallisen saeaeli Hannesta, kun ajatteli miten Hannes oli
kahden vuoden aikana lakkaamatta ja innosta saeihkyvin silmin siitae
puhunut, lyoenyt nyrkkiae poeytaeaen, taerisyttaenyt seiniae ja ikkunaruutuja
raejaehdyksiae matkivilla huudoillansa.

--Ja tunnusta, sanoi Hannes,--ettae ilman sinun aeaentaesi olisi asia mennyt
laepitse!

Vasili vaikeni, ja myoensi siten asian todella olleen niin, ettae haenen
aeaenensae oli ollut ratkaiseva.

Surullisesti alas katsoen haen jotakin epaeselvaeae mielessaeaen punnitsi,
jolloin haenen silmaeluomensa saeaennoellisessae tahdissa painuivat kiinni ja
aukenivat, ja tummat, pitkaet ripset loeivaet yhteen kuin kaksi luutaa.
Vasilin hienot ylimyskasvot suurine ruskeine silmineen ja naisellisen
sileine ihoineen olisivat sopineet ihanimman kaunottaren kasvoiksi.

Miksi Vasili ei ollut ennen, noiden kahden vuoden aikana, jolloin haen
joka paeivae tapasi Hannesta, kertaakaan maininnut katsovansa suunnitelmaa
liian julmaksi, vaan oli paeinvastoin aina innolla kuunnellut Hannesta ja
kaiken aikaa ikaeaenkuin ottanut asiaan osaa? Taemae seikka suuresti lisaesi
Vasilin surua, sillae naeytti melkein mahdottomalta selvitellae Hanneksen
eteen koko se monimutkainen, tuhansien ristiriitaisten ajatusten ja
tunteiden vyyhti, joka olisi tuolle suoraviivaisesti ja mutkattomasti
ajattelevalle suomalaiselle osottanut, ettei taessae ollut Vasilin
puolelta harjotettu mitaeaen tahallista kaksinaisuutta. Vaikeutta enensi
Vasilille vielae seuraava seikka:

Haen oli kerran ruvennut lukemaan Hannekselle Nietzschen kirjaa "Also
sprach Zarathustra", joka oli eraeaessae suhteessa muuttunut melkein
evankeliumiksi kaikille vallankumouksellisille, siinae kun arvosteltiin
saeaelintunne pelkaeksi heikkouden hyveeksi, josta todellisen yli-ihmisen
taeytyi olla vapaana. Tosin oli Hannes ollut luettaissa melko uninen,
kirjan voimatta missaeaen suhteessa kiinnittaeae haenen huomiotansa, mutta
sensijaan oli juuri Vasili itse ollut aivan haltioissaan tuosta
vastailmestyneestae kirjallisuuden aarteesta. Vasilia oli suuresti
harmittanut Hanneksen uneliaisuus: eikoe se mies todellakaan tuntenut
luissaan ja ytimissaeaen kirjan ihmeellisesti vapauttavaa vaikutusta!
"Minae en tarvitse tuota kirjaa", oli Hannes vaan sanonut, ja se oli
vielae enemmaen harmittanut Vasilia, sillae se kuului samalta kuin jos
Hannes olisi sanonut: kyllae saeaelintunnekin voi olla hyvae. Muutamana
hetkenae oli sohvalla loikova Hannes tuntunut Vasilista suoralta
viholliselta, jota olisi tehnyt mieli haevittaeae siinae silmaenraepaeyksessae
kokonaan olemattomaksi. Olla sellainen raakilo, sellainen toelppaemaeinen,
keskeneraeinen, tunteeton ihminen, ettae nukkuu Nietzscheae luettaissa,
vaikka valmistelee vedenpaisumusta kokonaisen kaupungin ylitse! Mies ei
lainkaan tajua, ettae moisen jaettilaeisaikeen toteuttaakseen taeytyy olla
yli-ihminen, vapaa sellaisesta mahdollisuudesta ettae ratkaisevalla
hetkellae saeaelintunne haenen kauttansa tunkeutuu tekijaeksi historiallisten
valtatapausten keskelle, ja turmelee kaikki. Ei, haen loikoo sohvalla ja
mymisee unisena: kyllae saeaelintunnekin on hyvae! Vasili oli silloin
ehdottomasti ajatellut: ollakseen sellainen toelppae taeytyy todellakin
olla suomalainen!

Mutta kuinka oli kaeynyt?

Vallankumoukselliset hylkaesivaet suunnitelman sen julmuuden taehden,
ja--mikae ihmeellisintae--juuri saman saeaelintunteen vaikutuksesta oli
Vasilikin aeaenestaenyt suunnitelman hylkaeaemistae,--siitae seikasta oli haen,
toimitettuaan kaikkien sisaellisten vaikuttimiensa tarkan seulouksen, nyt
paeaessyt taeysin perille.

Naemae sisaeisimmaet vaikuttimet olivat kuitenkin sitae laatua, ettei Vasili,
kuten sanottu, naehnyt mitaeaen mahdollisuutta saada niitae Hanneksen
kohtisuoraan katsovien silmien laepitse haenen aivoihinsa ja sydaemmeensae.
Vasilin laehtiessae matkalle Geneveen Hanneksen suunnitelma mukanaan oli
haenet taeyttaenyt sykaehtelevae ylpeys siitae, ettae _haen_ oli saanut
viedaekseen niin taerkeaen paperin tovereilleen, ja haenellae oli ollut
koottuna joukko tuoreimpia kertomuksia hallituksen viimeisistae
julmuuksista, joiden pontevalla esiintuomisella haen toivoi varmaan
nostattavansa toveriensa joukossa sellaisen maeaeraen tervettae,
kuohahtelevaa ihmisvihaa, ettae suunnitelma tulisi yleisen innostuksen
purkautuessa pelkaellae huutoaeaenestyksellae periaatteessa hyvaeksytyksi.
Berlinissae oli haenen taeytynyt asiain taehden viivaehtaeae useampia paeiviae,
ja vaelttaeaekseen sikaelaeisten toveriensa uteliaisuutta haen oli tahallaan
pysytellyt heidaen kaupunginosastaan erillaeaen kuluttaen loput aikaansa
kaikkein virallisimmilla kaduilla ja kaevelypaikoilla. Istuessaan
ikaevissaeaen Unter-den-Lindenillae oli haenen mieleensae muistunut Venaejaen
paljon laempimaemmaet, kotoiset olot ja niiden keskellae ties mistae syystae
erikoisesti--Vera Mihailovna.

Kuka oli Vera Mihailovna?

Vanha, vierasvarainen, kodikkaan haemaerissae huoneissa asuva, puhelias,
iloisiin kinasteluihin aina valmis, aina teekyoekin aeaeressae istuva ja
vieraillensa teetae jakeleva, lihava pietarilainen rouva, mielipiteiltaeaen
mitae vanhoillisin--haen teki pitkiae kumarruksia kotijumalilleen, joiden
laempimaet tulet tuikahtelivat talon korkeissa, haemaerissae nurkissa,--mutta
sydaemmeltaeaen niin herttainen, ettae nekin haenen vieraistaan, joilla oli
ennestaeaen oma koti kaupungissa, tulivat haenen luokseen niinkuin vielae
parempaan ja laempimaempaeaen kotiin,--mitae sitten sanoakaan niistae
lukemattomista ylioppilaista, teknikoista, kurssilaisnaisista, joilla ei
kotia ollut! Ja saman Vera Mihailovnan luona Vasilikin, joka oli aeidin
puolelta orpo, loeysi aeidillistae mielenkiintoa personallisiin asioihinsa,
joita tavallisesti ainoastaan oikeat aeidit ymmaertaevaet ja tahtovat pitaeae
yhtae taerkeinae kuin ne itsestae tuntuvat olevan. Myoeskin oikea aeiti oli
Vasililla ollut jumalinen ja mielipiteiltaeaen vanhoillinen.

Vasilin mieleen oli nyt Unter-den-Lindenillae juolahtanut taemmoeinen kuva:

Vedenpaisumus. Vera Mihailovnan kasvoilla epaetoivon ilme. Koettaa nousta
teepoeydaen aeaerestae, mutta ei kukaan auta haentae, sillae kaikki haenen nuoret
vieraansa ovat paenneet ja jaettaeneet ovet auki. Teekyoekki on kaatumassa,
tehden 45 asteen kulman poeydaen pintaa vasten. Vera Mihailovna on kaeynyt
kalman kalpeaksi ja huutaa: Vasili! Vasili! Tule auttamaan! Kylmae
vesilaine on hyoekaennyt vierashuoneeseeni! Vasili, nyt se huuhtoi kaikki
kupit poeydaeltae! Vasili, nyt se kaasi samovarin! Vasili, auta, minae
tukehdun!--Mutta Vasilia ei tule. Haen on pelastamassa toisia ihmisiae,
sellaisia, jotka eivaet ole mielipiteiltaeaen vanhoillisia!

Veri nousi Vasilin paeaehaen, kutkutti tukan juuria, ja takasin painuessaan
jaetti paeaen hienoon hikeen.

Haen ei tietysti ollut huomaavinaan koko tuota mielijohdetta eikae
myoeskaeaen sitae ettae hirmuinen kauhu oli haenen tukkansa juuria
kutkuttanut, vaan oli taeydellisesti vakuutettu siitae, ettae tuo ohimenevae
ilmaus oli haenessae jotain jaeaennoestae lapsuuden ajoilta, jolla ei ollut
mitaeaen valtaa haenen vallankumouksellisen toimintansa yleiseen kulkuun.
Siitae huolimatta, kun ratkaisevassa istunnossa ensimaeinen puhuja alkoi
tuoda esiin suunnitelman teoreettisia heikkouksia, oli suuri ilo
levinnyt Vasilin muille naekymaettoemiin sydaenlokeroihin, ja haen oli
tuntenut erikoista laempimyyttae tuota pitkaetukkaista, turpeahuulista
venaelaeistae toveriansa kohtaan, joka naeitae vikoja esitti, sekae erikoista
vihaa sitae hienosti sivistynyttae, kauniskasvoista juutalaista kohtaan,
joka rauhallisesti ja erinomaisen seikkaperaeisesti suunnitelmaa
arvosteltuansa antoi sille teoreettiselta kannalta taeyden
tunnustuksensa. Aeaenien jo mennessae melkein tasan, antoi komitean
voimakkain jaesen, intohimoinen puolalainen insinoeoeri lausuntonsa.
Puolustettuaan suunnitelmaa rajun tulisessa puheessa, mikae
vallankumouksellisten kesken ei milloinkaan ollut tapana, kun istuivat
omassa toveripiirissaeaen, haen kaeaentyi suunnitelman vastustajien puoleen
ja viskasi vasten heidaen silmiaensae vaeitteen, ettae he tuomalla esiin
keksittyjae heikkouksia salasivat todellista vaikutintansa, joka ei ollut
mikaeaen muu kuin lyhytnaekoeinen, tunteiden maailmaan kuuluva kammo
joukkomurhaan.--Toverit!--huusi haen suu vaahdossa:--Ensi kerran
tarjoutuu venaelaeiselle vapaudenliikkeelle taemaen mahtavan suunnitelman
kautta laajempi perspektiivi, tilaisuus terroristisen sissisodan
asteelta kohota ratkaisevaan historialliseen taisteluun! Mutta
joukossamme on--(haen huusi kimakasti:)--lalluksia!

Taemae teki suuren vaikutuksen.

Naein oli siis suunnitelmaa kannattanut: sivistynyt juutalainen,
sivistynyt puolalainen ja kolme koeyhaelistoeoen kuuluvaa sivistymaetoentae
venaelaeistae; vastaan taas olivat neljae sivistynyttae venaelaeistae.

Nyt oli tullut vihdoin Vasilin vuoro sanoa sanansa ja antaa ratkaiseva
aeaenensae.

Haen tunsi siis pitaevaensae Pietarin ja koko Venaejaen kohtaloa kaesissaeaen.
Turhaanko haen oli kasvattanut itsessaeaen Nietzschen yli-inhimillisiae
ominaisuuksia!

Haen nousi rauhallisena seisaallensa sanoakseen tietysti alistuvansa mitae
suunnitelman teoreetiseen kelpoisuuteen tulee esiintyneiden haentae
etevaempien asiantuntijain lausuntoon, samalla kuin indignatsionilla
torjuvansa luotaan sen jokaiselle vallankumoukselliselle haepeaellisen
oletuksen, ettae mitkaeaen muut vaikuttimet kuin vapausliikkeen menestys
olisivat olleet maeaeraeaevinae suunnitelman vastustajilla. Mutta silloin
alkavat haenen kaetensae vastoin haenen tahtoansa vapista. Vastoin haenen
tahtoansa kouristaa jokin vieras voima haenen sydaentaensae, niin ettae
kaikki veri pakenee kasvoista ja jalat herpautuvat:--Vasili, minae hukun!
huutaa Vera Mihailovna.--Vasili, minae vannotan sinua kaikkien pyhien
nimessae, en itseni vuoksi--minae olen jo vanha,--vaan sinun taehtesi,
Vasili, Vasili!

Ratkaisevat sanat eivaet laehde Vasilin suusta.

Vasilin edessae ei ollut mikaeaen muu kuin tunnustaa olevansa
hermokohtauksen alaisena ja pyytaeae sen perustuksella asian ratkaisun
lykkaeaemistae toiseen kertaan. Mutta tunnustaa olevansa tunteiden vallassa
naein taerkeaessae tilaisuudessa olisi ollut samaa kuin todistaa olevansa
kokonaan kelpaamaton vallankumouksellisten paeaekomiteassa toimimaan.
Vasili sentaehden katsahti ankarasti ja merkitsevaesti insinoeoeriin, antaen
siten kaikille sen kaesityksen ettae haenen vapisemisensa ja kalpenemisensa
oli muka vaivalla hillittyae raivostumista puolalaisen toverin viskaaman
insinuatsionin johdosta, sillae raivostuminen ei ollut niitae tunteita,
jotka tekivaet vallankumouksellisena-olon mahdottomaksi. Taemae
teeskennelty vaerinmuutos antoi Vasilille aivan odottamatta erinomaisen
naeyttelijaetaidon. Voimatta nyt muka raivon taehden saada sanaakaan
suustansa haen sammalteli vapisevalla aeaenellae:

--Vaadin suljettua aeaenestystae!

Ja tarvitsematta enaeae naeytellae istui melkein kaatumalla alas.

Taellae hetkellae Vasili oli vielae taeysin varmana siitae ettae haen, kaikista
vapisemisistaan huolimatta, oli aeaenestaevae suunnitelman hyvaeksymistae.
Mutta kun toverit olivat jakaneet jaa- ja ei-liput, ja haen kaeaentyi selin
heihin katsahtaakseen kumpi lipuista oli jaa-lippu, seisahtuivat haenen
silmaensae molempiin, ja vielae kerran asettui kysymys haenen eteensae
vaa'alle. Ei-lippu oli aivan yhtae suuri kuin jaa-lippukin. Ei-lipun
paeaellae oli haenen omatuntonsa, lapsuutensa, aeiti-vainajansa. Ei-lipun
paeaeltae Vera Mihailovnan hukkuva aeaeni yhae toisti haenen nimeaensae: Vasili!
Vasili!

Vasili teki jaettilaeisponnistuksen rikkoakseen kaiken sen mikae puhui
ei-lipusta. Yli-inhimillisiae voimia kaeyttaeen haen pakotti oikeaan
kaeteensae jaa-lipun, mutta tulos oli sittenkin, ettae haen vasemmalla
pudotti ei-lipun sylinterihattuun, jonka juutalainen oli uurnaksi
poeydaelle asettanut.

Haenen kaeytoeksensae omituisuus, genevelaeisten toverien oudostelu, tieto
siitae ettae suunnitelman muiden vastustajien oli ainakin naeennaeisesti
onnistunut piiloutua sen teoreettisten tekopuutteiden taa, mutta ettae
haen yksin oli auttamattomasti ilmaissut todelliset vaikuttimensa ja
siten tehnyt itsensae paeaekortteerissa mahdottomaksi,--se kaikki oli
Vasilille verrattain helppo kantaa. Vaikeinta oli haenen sitaevastoin
Pietariin palattuansa katsoa Hanneksen silmiin.

--Merkillisiae ihmisiae!--hoki Hannes.

Ja Vasili katsoi alas ja haenen tummat silmaeripsensae loeivaet yhteen
tasaisessa tahdissa.

--Merkillisiae ihmisiae, kun pelkaeaevaet tappaa monta, mutta eivaet pelkaeae
tappaa yhtae tai kahta!

Vasili tunsi kuinka Hannes turhaan hakee tilaisuutta katsahtaakseen
haenen silmiinsae, mutta ei voinut mitenkaeaen haenen katseeseensa vastata.
Ja vuoren raskaana painona laskeutuivat Vasilin hartioille Hanneksen
sanat:

--Tunnusta ettae ilman sinun aeaentaesi olisi asia mennyt laepitse!

Mutta mitae olivat naemaekaeaen sanat niiden rinnalla, jotka nyt tulivat
Hanneksen suusta:

--Teillae Venaejaellae ei vallankumouksesta tule koskaan mitaeaen, sillae ette
osaa erottaa jaerkeae tunteista.

Naemae sanat palottelivat jaeaennoeksenkin siitae kokonaisuudesta, joksi
Vasili itseaensae ihmisenae vielae ehkae tunsi. Mitaepae jos haen, vaikuttamalla
ratkaisevasti etevaen suunnitelman kukistumiseen, olikin tehnyt jotain
paljon pahempaa kuin Pietarin hukuttaminen olisi ollut! Mitaepae jos haen,
Vasili, oli tehnyt mahdottomaksi tai ainakin epaemaeaeraeiseen
tulevaisuuteen siirtaenyt Venaejaen vapausasian! Jos niin, niin
lopputilinsae ei voinut olla muu kuin hirttaeytyminen.

Mutta nyt kuului Hanneksen huolestunut huudahdus:

--Kuule, et suinkaan sinae vaan suuttunut?

Ja Vasili tunsi kuinka Hanneksen laemmin sydaen kiehtoi haenet aivan kuin
lapsen aeidinsyliin.

Heistae oli muutaman vuoden kuluessa tullut suuret ystaevykset. Vasilia
oli vastustamattomasti vetaenyt puoleensa ensiksi vaan Hanneksen
harvasanainen, moeraehtelevae miehekkyys, sitten haenen ehdottoman luja
toveri-uskollisuutensa, ja vihdoin tuo ihmeteltaevae sekotus
haemmaestyttaevaestae voimasta ja samalla laempimaestae sydaemmestae. "Kuule, et
suinkaan sinae vaan suuttunut"--ne sanat vetivaet Vasilin
itsensaehalveksimisesta takasin ihmisten ilmoille kuin vaekevae kaesi vetaeae
hukkuvan suosta. Ja silmaet taeynnaensae kyyneleitae Vasili katsahti
Hannekseen.--Mikae ihmeellinen mies! ajatteli haen naehdessaeaen
huolestumisen jopa tuskan ilmeen Hanneksen kasvoilla.--Ei voi tuskatta
naehdae kyyneleitae, vapisee toverin puolesta, jos naekee taemaen kaesittelevaen
varomattomasti browninkia, mutta samalla, kun kysymyksessae on _asia_, ei
epaeile avata meren sulkuja kokonaisen miljoonakaupungin hukuttamiseksi!
Nukkuu Nietzscheae luettaissa, ja kuitenkin juuri haen yksin on oikea
yli-ihminen. Sillae viisas ja voimakas oli ollut tuo genevelaeinen
juutalaistoveri, taetaekin vielae voimakkaampi se kaunopuheinen insinoeoeri,
mutta mitaeaen yli-ihmisiae ne eivaet olleet kumpikaan. Heitae tuhat kertaa
voimakkaampi oli taemae suomalainen, jolla oli ikaeaenkuin toisena luontona
pettaemaetoen kyky erottaa toisistaan asia ja persona, jaerki ja tunne,--tuo
ihmeellinen mies, joka suotta ei tappanut kaerpaeistaekaeaen, mutta asian
vuoksi upotti vaikka puolet maailmaa,--jonka luona oleminen sentaehden
yhtaikaa sekae pelotti ettae tuntui turvallisen laempimaeltae. Pelotti haenen
luonansa ikaeaenkuin jokin kaukaa tuleva, raakain ja nokeentuneiden
tyoemiesten rintamassa kulkeva, maan pimeaestae sydaemmestae nouseva
hirmuinen kostonvoima, joka puhjettuaan kerran toimintaan ei ole ketaeaen
saeaestaevae, ei ystaevaeae ei omaista, ei kokonaista kaupunkia, vaan lyoevae
murskaksi kaikki mikae sen tielle asettuu. Laemmitti haenen luonaan taas se
uskollinen toveruus ja turva, joka haenestae huokui taemaen kumouksellisen
voiman rinnalla, jokin siitae riippumaton, siitae tietaemaetoenkin
sivistynyt, hieno, altistuva inhimillisyys, joka oli siihen liittynyt
ulkoapaein, aivankuin vaelttaemaettoemaestae katastrofista tietaemaetoen karitsa
olisi viattomasti hakenut tyyssijansa nukahtaneen leijonan pehmeaelle
turkille.

Hannes puolestaan oli kiintynyt Vasiliin aluksi vaan taemaen hienon-hienon
ylimyksellisyyden vuoksi, joka oli junkkarikoulussa ja sivistymaettoemien
armeijaupseerien keskuudessa kasvaneelle Hannekselle jotakuinkin uutta.
Ensin se oli heraettaenyt haenen uteliaisuuttansa, sittemmin, laehemmaen
personallisen tutustumisen jaelkeen, kunnioitusta ja salaista ihailua.
Todelliset ystaevyyden tunteet heraesivaet haenessae, kun Vasili, vaivoja
saeaestaemaettae, alkoi lukea haenen kanssaan venaelaeistae kaunokirjallisuutta,
kaeyden laepi Gogolit, Turgenjevit, Dostojevskit, ja samalla vihkien haenet
viimeisinten ja hienostuneimpain kirjallisuudentuntijain arvosteluihin
ja ajatuksiin. Se avasi uusia maailmoja Hanneksen omassa sielussa,
saattaen haenet ymmaertaemaeaen sellaisia sieluelaemaen hienouksia, joista
haenellae ennen ei ollut aavistustakaan, avarsi haenen katsettansa ja
kehitti kaikkia aisteja. Mutta ei Vasilin ylimyksellinen hienous ja
haenen olentonsa kauneus, ei syvae kiitollisuus haentae kohtaan uusien
maailmojen avaamisesta vielae olisi aikaan saanut sitae ihmeellistae,
ikaeaenkuin aivan ylenluonnollisilla siteillae solmittua sielujen yhteyttae,
jossa Hannes tunsi olevansa Vasiliin naehden. Sen oli saanut aikaan
seuraava sielullinen tosiasia:

Olojen taeydellistae kumousta janoova intohimo, joka oli naeennaeisesti niin
aekkiarvaamatta leimahtanut ilmiliekkiin tuon nuoren, ulkonaisesta
esiintymisestae taerkeaetae ja turhan tarkkaa huolta pitaevaen upseerin
povessa, ei ollut Natalia Feodorovnan heraettaemae;--se oli siellae jo
ennestaeaen, jo Hinkin ajoilta asti, niiltae vuosilta, jolloin haen,
seurauksia ajattelematta, oli lakaissut puhtaaksi porttolan,--jolloin
haen sitten, vaelittoemaen oikeudentuntonsa kanssa kieraeillen ja olojen
parannuksen lykaeten tulevaisuuteen, oli Hinkin-vastaisessa hengessae
mennyt niin pitkaelle, ettae valhe joka taholta ympaeroeitsi haentae ja haen,
samalla kuin kulki hajuvesissae ja hansikkaat kaesissae, odotti sitae
vaelttaemaetoentae hetkeae, jolloin haen voimatta enaeae sisaellistae pakkoa
vastustaa antaa vallan raivollensa, repii jossain julkisessa paikassa
upseeripuvun yltaensae, alkaa huutaa ja ilmaan hyppiae ja koko maailman
haevittaemisen esikuvaksi nakkelee tuolit ulos, saerkee peilit ja rikkoo
tieltaeaen esineitae niinpaljon kuin suinkin mahdollista. Sillae taellaisiin
katastrofeihin olivat aina paeaettyneet kaikki Hanneksen yritykset
viekkauden ja itsepetoksen avulla paeaestae vapaaksi Hinkin osottamasta
elaemaensuunnasta. Ja siihen oli ennen tai myoehemmin varmaan taemaekin haenen
upseerikieraeilynsae paeaettyvae, niin totta kuin aurinkoa ei voi estaeae
nousemasta tai maailmata radaltansa muuttaa.--Silloin, juuri taemaen
katastrofin viimeisimmaellae hetkellae, oli haenen tiellensae sattunut
Natalia Feodorovna ja Vasili. Suureksi ihmeekseen Hannes nyt naeki, ettae
Hinkin edustamalla ja haenen omassa sisimmaessae sydaemmessaeaen piilevaellae
kumoushengellae oli vastineensa maailmassa, ettae se oli siellae jo
valmiiksi opiksi muodostunut ja ikaeaenkuin haentae odottamassa. Ihmisille
tapahtuva vaeaeryys, josta haenellae oli ollut ainoastaan haemaerae,
jonkinlaisena painajaisena sydaentae kalvava ja sanoihin kokonaan
pukematon tuntumus, oli taessae opissa lausuttu julki niin selvin ja
voimakkain sanoin, ettae Hanneksen vaekevae kumoushenki, naeistae tietoisista
perustuksista laehtien, kasvoi satakertaiseksi ja valtasi koko haenen
olentonsa. Sen puhkeamista ei mikaeaen olisi enaeae voinut estaeae, ellei taemae
oppi itse olisi juuri vaatinut kumoushengen talttumista jaerjen kylmien
lakien alaiseksi tulevaisuuden suunnitelmaksi. Jaerjetoen katastrofi oli
vaeltetty, ja Hannes pani sen sijaan koko uhkuvan voimansa suuren
suunnitelman luomiseen vallankumoukselle, josta suunnitelmasta olikin
sitten paisunut todellinen naeyte haenen sisaellisestae voimastaan. Mutta
samalla kuin taemae kumouksellinen intohimo naein sai yhae laajemmalle
ylettyvaeae ilmaa siipiinsae, kulki sen rinnalla haenen sielussansa
lakkaamatta myoes tuo toinen kehitys: ihanoiva ihmettely, ettae se
vapautta rakastava, haenen sisintae itseaeaen edustava, vaikka kyllae taehaen
asti ikaeaenkuin paeivaen valoa kammonut ja Hinkin nimellae kulkenut
mielihalu oli sama myoes maailman hienoimmilla ja sivistyneimmillae
ihmisillae, jommoisina haen piti Natalia Feodorovnaa ja Vasilia. Eikae
ainoastaan sattumalta sama, vaan se oli siltana heidaen luoksensa,
siltana yli koko porvarimaailman, siltana heidaen hienostuneeseen,
syvintae siveellisyyttae ja lahjomattominta rehellisyyttae henkivaeaen
elaemaeaensae.

Taemae tosiasia se oli perustuksena siihen ihmeelliseen, aivankuin
yliluonnolliseen vetovoimaan, jota Hannes puolestaan tunsi Vasilia
kohtaan.

Kyyneleistaeaen selvittyaensae Vasili sanoi:

--Jospa vaan olisit naehnyt millaisia ne olivat, ne, jotka suunnitelmaa
puolustivat!

--Millaisia ne olivat?

--En tarkota sitae juutalaista, enkae puolalaista,--ne olivat kyllae
oikeassakin, vaan niitae kolmea venaelaeistae,--sivistymaettoemiae,--raakoja--.
Jumala varjelkoon vallankumouksen milloinkaan joutumasta sellaisten
miesten kaesiin!

--Hm, pani Hannes.

Vasili katsahti Hannekseen.

--Sinae ajattelet varmaan, ettae sellaisiakin tarvitaan?

--On hyvae,--sanoi Hannes,--ettae komiteassa on myoes voimamiehiae.

--Ei,--sanoi Vasili.--Voima ja hienous taeytyy olla _yhdessae_ ihmisessae,
mutta ei niin ettae toisessa on voima ja toisessa hienous,--siitae ei tule
koskaan mitaeaen, ei koskaan!

Vasili kirjotti taestae huomiota heraettaeneen kirjotuksen parisilaiseen
vallankumoukselliseen lehteen. Haen oli sitae mieltae ettae ylin johto olisi
ollut vaelttaemaettae annettava yhden ainoan miehen kaesiin, joka olisi
henkiloeoensae yhdistaenyt ne ajan vaatimat, Friedrich Nietzschen esittaemaet,
korkeimmat luonteenominaisuudet,--jossa hienoin sielullinen kulttuuri
olisi yhtynyt tunteita taeydellisesti hallitsevaan tahdonvoimaan.
Niinkauankuin sellaista henkiloeae ei ollut--kirjotti Vasili--niinkauan
puuttui vallankumoukseltakin vaelttaemaettoemin edellytys onnistumiseen.
Komitean enemmistoepaeaetoekset olivat yksipuolisia, milloin yksistaeaen
vihaan milloin yksistaeaen saeaeliin milloin naeiden hedelmaettoemaeaen
sekotukseen perustuvia elottomia ja voimattomia sokkoliikkeitae.

Oli ilmeistae, ettae Vasili ajatteli: Hanneksesta on se tulevaisuuden mies
tuleva,--ja yksityiskeskusteluissa vaikuttavien toveriensa kanssa haen
lakkaamatta toikin esiin Hanneksen ihmeteltaevaeae sopivaisuutta
vallankumouksen palvelukseen: mitae hienointa kaesityskykyae, taeydellistae
vapautumista porvarillisista ajatustavoista, ja samalla kuitenkin
rajatonta kumouksen voimaa, jonka laehteet olivat aivan kuin jossain maan
tuntemattomissa, syvissae onkaloissa ja jonka pettaeminen oli yhtae
mahdoton kuin tulivuoren muuttuminen lakeaksi laaksoksi.

Kuitenkin, kun vallankumoukselliset sitten todellakin kaeaentyivaet
Hanneksen puoleen, eivaet he sitae tehneet Vasilin kautta.

Eraeaenae pimeaenae syysiltana Hannes istui huoneessaan odottelemassa
sovittua kellonlyoemaeae, joka oli maeaeraetty salaperaeisessae haenen poeydaelleen
ilmestyneessae kirjeessae. Tuuli ulvoi ja toinen toistaan vinhemmaet
puuskat paiskelivat ikkunoihin lakkaamatta virtanaan valuvia
sadepisaroita. Sateen ja tuulen kohinalta aniharvoin kuului kadulta
rattaiden raeminaeae ja kavioiden kopsetta, mutta aina ajoivat ohitse.

Hannes ei ollut tyytyvaeinen taehaen naein jaerjestettyyn kohtaukseen. Haen
tuskaili ja nousi tuon tuostakin kaedet taskuissa kaevelemaeaen edestakasin
nurkasta nurkkaan. Haen liikkui nopeasti ja silmaet vilkkuivat
kiukkuisesti sivuille:

"Ettae ne saattoivatkin panna naein varomattomasti toimeen yhtymiae! Eivaet
lainkaan ottaneet lukuun ettae toinen on upseeri ja siis tuhat kertaa
aremmassa asemassa kuin he kaikki yhteensae."

Tuuli yhae yltyi ja sen puuskat jyskyttivaet ikkunoita.

Hannes pysaehtyi aekkiae:

"Pelkaeaenkoe minae"? haen ajatteli ja alkoi tehdae itselleen tiliae siitae
ihmeellisestae tunteesta, joka saattoi haentae taellae hetkellae levottomaksi.

Taehaen asti haen oli, muodollisesti vallankumouksellisiin kuulumatta,
ainoastaan kirjojensa aeaeressae vallankumousta suunnitellut, mutta nyt haen
odotteli henkiloeae, joka oli vallankumouksellisten puolesta ottava
haeneltae sitoumuksen ja antava haenelle aktiivisen toimen. Ehkae maeaeraeaevaet
he haenelle koetehtaevaeksi sellaisen murhan suorittamisen, johon haenellae
on upseerina parempi tilaisuus kuin muilla. Sen he tekevaet, siitae haen
oli varma. Sitaekoe haen pelkaesi?

Ei. Ei haen sitae pelaennyt. Inhosi yksityismurhia, mutta ei pelaennyt. Jos
asia vaati oli haen valmis kaikkeen.

Mutta taessae tuulen ulvonnassa oli jotakin--. Kuinka lapsellista ja
sittenkin kuinka voittamatonta! Aeiti oli ukkosen kaeydessae aina sanonut:
se on Herran voima, onko Hanneksella syntiae sydaemmellae? Ja Hannes oli
uskollisesti aina miettinyt oliko haenellae syntiae sydaemmellae, ollakseen
valmis astumaan iankaikkisen tuomarin eteen, jos salama haenet tappaa.
Vaikka haen mieheksi tultuaan oli aikaa sitten vapautunut uskosta
sellaiseen ukkospilvissae elaevaeaen jumalaan,--vaikka haen varmaan muisti
jossain tieteellisessae teoksessa lukeneensa, ettae kaikkein alkuperaeisin
ja raain jumaluuden kaesite oli kansoissa syntynyt pelon ja erittaeinkin
luonnonvoimain pelon tunteesta, heraesi haenessae vastoin haenen
tahtoansakin aina sama lapsellinen tunnelma jokakerta kuin jokin
luonnonvoima naeytti mahtiansa. Niinpae nytkin: myrskyn kauheat
jyskytykset asettivat haenen tahtomattansa tuon murhakysymyksen
lapsuudenaikuisen jumalantunnelman rinnalle, ja joka kerta kuin
tuulispaeae vavahutteli seiniae haen aina uudestaan ja uudestaan kuuli
aeitinsae sanat: onko Hanneksen sydaemmellae syntiae? ja katsoi sydaemmeensae
oliko siellae syntiae, ja joka kerta nosti verinen kummitus paeaensae. Kuinka
lapsellista ja sentaeaen kuinka voittamatonta! Eivaetkoe he olleet myoeskin
Vasilin kanssa monta kertaa puhuneet juuri taestae samasta asiasta:
jumala-tunnelman turmiollisuudesta inhimillistae tarmoa estaevaenae
vastavoimana. Lapsuudesta asti ihmiseen istutettuna se oli niin
juurtunut haeneen, ettei siitae vielae miehenaekaeaen voinut paeaestae. Taemae
oli--niin he ajattelivat--valtaluokkien tahallista, hienoa petosta.
Papistonsa avulla naemae olivat istuttaneet kansoihin tuon merkillisen
psykologisen voiman, joka herpaisee kansan kaeden, kun se nousee omaa
sortajaansa vastaan. Ainoastaan niin saattoi olla mahdollista, ettae yksi
omistaa maan, jolla sata haenen pituistansa haentae renkinae palvelee.
Ainoastaan niin saattoi olla mahdollista, ettae yhden komentaissa tuhat
kovilla patruuneilla varustettua sorronalaista tekee pelkkiae viattomia
kivaeaeritemppuja eivaetkae ammu sortajaansa. Sotakuri! Hoelyn poelyae! Ellei
olisi tuota pientae sydaemmeen istutettua: ei sinun pidae tappaman, niin
olisivat jo aikaa sitten ihmiset oikeuksissaan keskenaeaen olleet yhtae
pitkiae kuin olivat kasvultaan.

Naein he olivat Vasilin kanssa keskustelleet. Vasili oli tosin sanonut,
ettei haenellae personallisesti ollut mitaeaen sellaista jumalatunnelmaa,
sillae haen oli lapsuudesta ollut ateistinen, vallankumouksellisen isaensae
vaikutuksen alaisena, mutta puhui sen sijaan jostakin "saeaelistae", jonka
herpaisuvoimaa sanoi yhtae suureksi. Jumalatunnelman sanoi olevan
ominaisen erityisesti "kansanlapsille". Siitae saakka kuin Vasili oli
naein sanonut, oli Hannes ruvennut panemaan merkille taetae asiaa, sillae
haenkin tunsi itsensae "kansanlapseksi".

Ei kertaakaan niinae vuosina, joina haen suunnitelmaa valmisteli, haen
ollut tuntenut itsessaeaen sitae herpaisevaa voimaa, jota Vasili oli
sanonut "kansanlapsille" ominaiseksi. Mutta nyt kun kysymys oli
aktiivisen tehtaevaen vastaanottamisesta vallankumouksellisilta, sai
myrskyn ulvonta haenen tukkakarvansa kauhusta kohoamaan! Haepeaellistae!
Halpamaista!

Kun odotettu vieras maeaeraetyllae kellonlyoemaellae saapui eikae heti huomannut
tarpeellisella varovaisuudella valita sanojaan ja alentaa aeaentaensae,
hermostui Hannes siitae niin, ettei tervehtinyt haentae, vaan uhkaavasti
rypistaeen silmaekulmiansa enensi vaan kaevelemisensae vauhtia.

Haenen huoneeseensa oli astunut pitkae, rauhallisen ja synkaen naekoeinen
mies, laepimaerkaenae sateesta, ja istui viluisena ja haluttomana tuolille
odottamatta siihen kehotusta.

Hannes meni eteiseen, kuunteli visusti, sulki sitten tarkasti oven ja
iski vielae kerran tuiman, nuhtelevan katseen tuntemattomaan.

Silloin taemae veti suunsa ivalliseen nauruun, mikae vielaekin enemmaen
suututti Hannesta. Haen tunsi inhoa tuota vierasta henkiloeae kohtaan sen
johdosta ettae taemae ei vaelittaenyt noudattaa sivistyneen maailman tapoja.

Mutta vieras, sanallakaan esittaemaettae itseaeaen, ja tarkasti varoten
lausumasta mitaeaen mikae ei kuulunut asiaan, avasi kaeaereestae
muistikirjansa, katsoi siihen ja sanoi rauhallisesti:

--Onko serkkunne tila tyydyttaevae?--taellae lauseella vaatien Hannekselta
vallankumouksellisten tunnussanaa.

Nyt tuli Hanneksen eteen ratkaiseva hetki.

Pudistaa kieltaevaesti paeaetae vieraan kysymykseen olisi merkinnyt samaa
kuin ainiaaksi luopua yhteydestae vallankumouksellisten kanssa. Se viha,
jota haen tunsi taellae hetkellae tuota henkiloeae kohtaan, joka ilmeisesti
tavotteli kaeytoeksen raakuutta siinae luulossa ettae Hannes, ollen tunnettu
hirmuaikeistansa, sellaista suosi,--se viha kyllae puhui paeaenpudistamisen
puolesta.

Hannes katsoi kauan vieraan silmiin ja haenen sieramensa hengittivaet
kauheata uhkaa.

--Minae kysyn onko serkkunne tila tyydyttaevae,--toisti vieras tahallisen
laiskasti venytellen jaeseniaensae, aivankuin kysymys todellakin olisi
ollut jostakin serkusta.

Jaeaedae taas upseeriksi kadotettuaan uskonsa hallituksen absolutisen
vallan mahdollisuuteen tuntui Hanneksesta niin mitaettoemaeltae ja
raukkamaiselta, ettae haen mieluummin olisi vaikka heti mennyt paeaevahtiin,
riisunut miekkansa ja antanut itsensae ilmi.

"Millae oikeudella he laittavat ihmiselle taemmoeisiae hetkiae!"

Hanneksen teki mieli ottaa mies niskasta ja kantaa ulos.

Voi, ettae he olivatkaan sysaenneet Vasilin syrjaeaen, joka oli ollut
Hannekselle kuin majakkana pimeaesti myrskyaevaessae meressae! Vasili oli
ollut haenen kumouksellisen intohimonsa pyhitys, ja ilman Natalia
Feodorovnan aatteellista pohjaa ei koko taessae intohimossa ollut mitaeaen
muuta kuin jaerjetoentae sisaellistae raivoa, joka ei tuntenut laehteitaeaen
eikae lopullista paeaemaeaeraeaensae.

--Taeaellae arkaillaan?--sanoi vieras vihdoin sama ivahymy huulillaan.

Vetoominen rohkeuden puutteeseen oli kyllae Hanneksen kaikkein arimpaan
kohtaan koskettamista. Koko haenen olentonsa vavahti. Oli ilmeistae, ettae
vieras ajattelee ivallisesti: olet kamarissasi uskaltanut luoda rohkean
suunnitelman, mutta kamaristasi et uskallakaan astua toimintaan! Hannes
oli kuitenkin liian paljon aikoinaan stoialaisia filosofeja lukenut,
ettae olisi taellaisen yllytyksen antanut itseensae vaikuttaa. Haen
viivytteli vastaustaan.

Silloin ulvahti tuuli uuninpellissae, ulvahti seinien liitoksissa,
ulvahti katossa, ulvahti maassa,--ikkuna-uutimet imeytyivaet kiinni
lasiruutuihin, kuului kumeata, jostakin kaukaa laehestyvaeae kohinaa, se
kasvoi, kasvoi, ja vihdoin jysaehti hirmumyrskyn ensimaeinen tuuliaispaeae
vasten seiniae ja ikkunoita ja koko talo tuntui huojuvan ja vavahtelevan.

--"Onko Hanneksella syntiae sydaemmellae?"

Voi, aeiti, aeiti, sinae olet poljettu, sinae olet haevaeisty, ja kuitenkin
olet itse istuttanut tietaemaettoemyydessaesi poikasi vereen sen orjamaisen
taikauskon, joka haenen kostavan kaetensae herpaisee! Vaiti aeiti, vaiti!

Ikkunaruutu irtausi ja lasi putosi kilisten permannolle. Lampunliekki
alkoi laepaettaeae.

Kuului kattopeltien raemisevae irtautuminen, kuului kokonaisen katon
saerkyvae luhistuminen, kuului kirkonkellojen kumajavat haetaesoitot.

Ja Hannes ajatteli:

"Se, jota sanotaan jumalaksi, tahtoo pelottaa minua!"

Vieras kalpeni ja hoepisten jotakin, joka ei mitenkaeaen kuulunut asiaan,
rupesi panemaan lakkia paeaehaensae pelastuakseen pian korkean talon
ylimmaestae kerroksesta jonnekin alemmas ennenkuin koko talo kaatuu.

Mutta Hannes ojensi kaetensae ja pani oven lukkoon.

Haenestae naeytti kuin olisi haen ollut korkealla vuorella, jossa ylimmaen
taivaan hirmutuulet repivaet haenen vaatteitaan ja tukkaansa, ja kuin
olisi vihdoin lyoenyt se kauan aikaa yhae tuonnemmaksi lykaetty hetki,
jolloin haenen oli taisteleminen jumalan kanssa.

Sadat heikot aeaenet huusivat alhaalta: tee se meidaen puolestamme, me emme
voi, me olemme heikot, mutta sinae olet vaekevae meidaen joukossamme, sinae
jaksat, sinae ainoa uskallat, tee meidaen puolestamme se mikae kumminkin
kerran on tehtaevae: voita jumala!

Ja kun Hannes naemae aeaenet sisaessaensae kuuli, huusi haen myrskyn
vihellyksessae vallankumouksellisten tunnussanan vieraan korvaan.

Mutta vieras rupesi peloissansa lukemaan lapsuudenrukousta, sillae
haen oli syntyjaeaen talonpoika ja semmoisissa kasvatettu. Ja
vallankumouksellisten tunnussana tuntui haenestae taellae myrskyn hetkellae
jumalan herjaamiselta.

Ja kun Hannes nauroi haenen hoepinaeaensae, saeikaehti vieras vielae enemmaen sen
voiman taehden, joka Hanneksessa oli.

Mutta myrsky, huippunsa saavutettuaan, alkoi hiljetae ja Hannes tukki
ikkuna-aukon uutimilla. Silloin he istuivat poeydaen aeaereen ja Hannes oli
valmis kuulemaan, minkae tehtaevaen vallankumoukselliset olivat haenelle
maeaeraenneet.

Kuivattuaan otsahikensae vieras veti jaelleen muistikirjansa esille, jonka
sivut olivat taeynnaensae merkkejae ja salakirjaimia, ja rupesi tekemaeaen
Hannekselle selvaeae uudesta suunnitelmasta, jonka mukaan Pietarin
keskushallituksen kukistaminen ei tulisi tapahtumaan Laatokan sulkujen
avaamisella, vaan Kruunstatin kanunain avuilla sekae laivaston
saattamisella vallankumoukselliseksi. Kapinan oli syttyminen yhtaikaa
niin monessa eri kohdassa kuin mahdollista, jotta keskushallituksen
aekkinaeinen lamautuminen vaikuttaisi sitae tuntuvammin ja sotavoimain
nopea kokoominen sinne missae niitae tarvittiin olisi niin vaikeutettu
kuin suinkin.

Vaeliaikainen vallankumouksellinen hallitus sillae vaelin asettuisi
johonkin laivaston turvaamaan paikkaan ja kaeyttaeen yleistae sekasortoa
hyvaekseen otttaisi ohjakset kaesiinsae.

Naein pitkaelle paeaestyaensae vieras vaikeni ja rupesi silmaekulmiensa alta
kysyvaesti katsomaan Hannekseen, ilmeisesti taemaen vastausta odottaen.

Mutta Hannes ei ollut vielaekaeaen paeaessyt siitae hermostuksesta, minkae
vieras oli haenessae heraettaenyt, vaan nousi yloes kaevelemaeaen ja sanoi
vihasesti:

--Mitae laivasto minuun kuuluu? Minae olen maamyyrae! Silloin vieras kaivoi
muistikirjansa lehtien vaelistae Venaejaen valtakunnan kartan, levitti sen
poeydaelle ja osottaen eraestae punasella kynaellae merkittyae kohtaa
Suomenlahdessa sanoi:

--Taetae saarta on ajateltu laivaston suojaamaksi vaeliaikaisen hallituksen
paikaksi.

Se oli Suursaari.

--Nerokasta! Sangen nerokasta!--sanoi Hannes ivallisesti, sillae ei
mikaeaen naeyttaenyt haenestae taellae hetkellae hullunkurisemmalta kuin tuo
"laivaston suojaama" saarivaltio, joka mahdollisesti kyllae saattoi
tarjota vallankumouksen johtajille hyvaeae turvaa, mutta ei mitaeaen takeita
paeaeasiasta, nimittaein vaelttaemaettoemaen, nopean ja helpon yhteyden
saavuttamisesta uuden hallituskeskuksen ja itse hallittavan valtakunnan
vaelillae. Hannes ei voinut pidaettaeae naurahdusta.

Mutta kasvojensa ilmettae vaehaeaekaeaen muuttamatta vieras pyysi Hanneksen
istumaan ja jatkoi selostustansa.

Taemae oli suunnitelman toinen puoli.

Toinen puoli tarkotti Mustanmeren linnotuksen, Sevastopolin, muutaman
Itaemeren sotasataman, ja Suomenlahden linnotusten, Viaporin ja
Kruunstatin saattamista vallankumouksellisten kaesiin.

Naeistae oli taerkein sija Viaporilla, jonka oli oleminen laivaston
nojakohtana ja vaelittaeae vaeliaikaisen hallituksen yhteyttae muiden
kapinallisten satamain ja linnotusten kanssa sekae saehkoetysyhteyttae
Suomen ja ulkomaiden kautta Sevastopoliin.

Taessae kohden Hanneksen suupielistae katosi hymy ja haen hoeristi korvansa.

Vaehaen aikaa kuunneltuansa haen hyppaesi pystyyn ja kulki pari kertaa
edestakasin, valtavasti huohottaen ilmaa sieramistaan. Vielae pari
sanaa--ja Hannes pysaehtyi poeydaen aeaeressae istuvan vieraan luo ja huutaen:

--Ystaevae!--loei haentae olalle niin ettae koko mies taeraehti
lyyhyksiin.--Taetae kelpaa kuunnella, jatkakaa!--sanoi haen, uudestaan
alkaen kaevellae, ja vielae voimakkaammin puuskutti ilmaa sekae suustaan
ettae sieramistaan.

Vieras muutti nyt aeaenensae tahallisen kuivaksi ja asialliseksi, mutta ei
voinut estaeae sen silloin taelloein vaeraehtaemaestae, joka selvaeaen ilmaisi
kuinka suuresti haen nautti suunnitelman yksityiskohtien selostamisesta
nyt kun Hannes oli paeaeasiasta ilmeisesti innostunut. Sillae
yksityiskohdat kaikki seurasivat toisiansa kuin hammasrattaat lovesta
loveen, missaeaen kohden menemaettae vastakkain. Ja ne vierittivaet esiin
mahtavan kuvan suuren vapaustaistelun vastaisista paeaepiirteistae.
Selostajan aeaeni vaeraehteli ja vapisi lopulta niin, ettei haen voinut enaeae
puhua.

--Suunnitelma on teidaen! huusi Hannes arvaillen.

--Valitettavasti olen ainoastaan laehettilaes ja tehtaevaeaeni kuuluu pysyae
teille tuntemattomana siihen asti kuin suuri paeivae koittaa,--sanoi
vieras nousten seisaallensa, ja jatkoi juhlallisena:

--Nyt siirryn siihen tehtaevaeaen, joka taessae naeytelmaessae tulisi _teidaen_
osaksenne.

--Olen valmis, sanoi Hannes.

--Minulta puuttuu vielae teidaen toverivalanne.

Naein sanoen vieras otti povitaskustaan paperin ja avonaisen kirjekuoren.

Hannes katsahti paperiin, jossa oli ainoastaan kolme sanaa ja
paeivaemaeaerae. Haen otti paperin ja kirjotti siihen nimensae.

Vieras pani paperin kirjekuoreen.

Taemaen tapahtuessa Hannes jostakin syystae muisti Hinkin kertomuksen miten
sen, joka tahtoo itsensae pirulle myoedae, taeytyy kirjottaa nimensae omalla
verellaeaen. Mutta haen vaan naurahti sitae hullunkurista ajatusten yhtymaeae.

Vieras antoi kirjekuoren Hannekselle ja pyysi haenen itsensae laehettaemaeaen
se paeaekomitealle osotteen mukaan, joka oli kuoressa. Sitten sanoi:

--Tehtaevae, jonka paeaekomitea minun kauttani antaa teille, tarkottaa
Viaporin linnotuksen strateegisen merkityksen tutkimista puheenaolevassa
suhteessa, ja erittaeinkin sen vastustuskykyae maalta paein uhkaavaa voimaa
vastaan. Se ensiksikin. Toiseksi antaa paeaekomitea tehtaevaeksenne
vaesymaettae tyoeskennellae paikallisen vaeestoen saattamiseksi
vapausliikkeelle suotuisaksi, jotta se voisi osaltaan tehdae tehtaevaensae
uuden keskushallituksen suojaamiseksi maan puolelta ja esteettoemaen
saehkoetysyhteyden yllaepitaemiseksi Suomen kautta valtakunnan eri osien
kanssa.

--Sitae kelpaa kuunnella, sitae kelpaa kuunnella, hoki Hannes, mutta haenen
silmaensae olivat aivan hajalla ja ajatuksensa jo kaukana strategian
lempialoilla, Ehrensvaerdin seitsemaelle kalliosaarelle rakennetussa
linnotuksessa, vastapaeaetae kotikaupungin rakkaita rantoja.

Haen tuskin huomasi milloin vieras laeksi, niin valtavina nyt tunkivat
heraenneen aatteen aallot kaikkea epaeoleellista tieltaeaen. Epaeoleellisia
olivat taellae hetkellae haenelle kaikki erityiset ihmiset, epaeoleellista
vasta hiljennyt myrsky ja kaduilta uudestaan kuuluvat liikenteen aeaenet,
epaeoleellista koko taemae tyhmae nykyisyys. Oleellista oli ainoastaan tuo
aekkiae auennut, tulevaisuudesta loistava, haeikaeisevae kirkkaus.

"Elaemaen tehtaevae! Minulla on elaemaen tehtaevae!"

Hannes siveli otsaansa, siveli paeaelakeansa ikaeaenkuin auttaakseen
huimaavain ajatustensa koossapysymistae.

Huone tuntui liian pieneltae, liian ahtaalta haenen tunteilleen niinkuin
haenen askeleillensakin.

Lamppu kitui oeljyttoemyyttae ja kaeryten teki pimenemistae.

Haen sammutti sen ja yhdellae iskulla repaesi uutimet lasittoman
ikkunakaaren edestae.

Hah, mikae raikas avaruuden henkaeys tuoksahti haentae vastaan!

Myrsky oli kokonaan tyyntynyt. Pilvet olivat hajonneet ja syvaen pimeaellae
taivaalla kimalteli Siriuksen monivaerinen liekehtiminen venaelaeisen
paeaekaupungin mustien katonharjain ylitse.

Ihmeellinen jaerki sokean kohtalon kulussa: haen tutkii upseerina
strategiaa ja linnotusoppia lempiaineinaan, sitten viskaa kaikki
luotansa, ja saa vallankumouksellisena uuden elaemaentehtaevaen, jonka
kunnolliseksi suorittamiseksi haen ei mitaeaen niin tarvitse
kuin--strategiaa ja linnotusoppia!

Riemu tuli niin repaeisevaenae sydaemeen ja olo tuntui niin lapsellisen
hyvaeltae.

Silloin muisti haen aeskeisen kamppailunsa ja ajatteli siitae:

Paistoivatko kaikkeuden taehdet haenelle vai paistoivatko, ettae haen taellae
hetkellae tuntisi kenen haen oli sydaemmessaeaen kironnut? Mutta ei haen
kamppailuansa katunut, eikae haen katsettansa taehdistae pelaestyen
kaeaentaenyt. Paein niitae haen katseli, suoraan kohti kaeaentyi, ja nyrkillaensae
loei kumahtavan voima-iskun vasten rintaansa, ikaeaenkuin olisi taehdille
sanonut: Kamppaillaanko vielae kerran? Antakaa myrskyn tulla, minae olen
valmis!

Olisiko kukaan toinen haenen sijassansa taemaen valan tehtyaensae saanut yoen
rauhaa, tarvitsematta kauhun tuskissa itseaensae vaeaennellae, on
epaetietoista. Mutta yoe tuli ja Hanneksen leveae rinta, jonka haen oli
vaariltaan perinyt, hengitti rauhallisesti kuin myrskyn jaelkeen
tyyntyneen meren maininki.




2.


Naeiden tapausten jaelkeen Hannes otti kohta eron sotapalveluksesta ja
matkusti Helsinkiin, sinne pysyvaeisesti asettuakseen.

Toverit jaeivaet ihmeihinsae.

Jotkut arvelivat, ettae haen oli antanut itseensae vaikuttaa sen
merkillisen kirjailijakreivin, joka rikkautensa ja maineensa ylimmiltae
kukkuloilta oli aivan odottamatta laskeutunut evankeliumin lukijaksi,
pukeutunut talonpojan mekkoon ja ruvennut saarnaamaan asevelvollisuutta
vastaan, kaeskien kansan siitae kieltaeytymaeaen.

Oikeata syytae ei yksikaeaen syrjaeisistae voinut aavistaa.

Mutta kaikkein vaehin sitae osattiin ymmaertaeae Hanneksen kotona.

Se vastaanotto, joka taellae kertaa tuli Hanneksen osaksi Helsingissae
sukulaisten puolelta, oli peraeti toisenlainen kuin ennen muinoin haenen
saapuessaan vastaleivottuna vaenrikkinae kotiinsa Kustaavan asuntoon.

Kaikkein tyytymaettoemin oli eno Frans, jonka merkitys ja sanavalta taetae
veneh'ojalaisten kaupunkilaista sukuhaaraa koskevissa asioissa oli sillae
vaelin paisunut ylimmilleen. Eikae ihme, ettae haenen valtansa oli suureksi
paisunut. Haenestae oli tullut taemaen sukuhaaran kaunistus, jonka kanssa
itse Loviisakin, se hienon maailman suuri tuntija, piti jo ylpeytenaeaen
olla sukulaisuudessa, vaikka itse ei ollut kuin Tyrvaentaeisiae: Frans oli
kolmikerroksisen kivimuurin velaton omistaja, Frans oli niin lihava,
ettei milloinkaan omien jalkainsa teriae naehnyt, Frans oli kasvoiltaan
niin punakas, ettae verevin ruusu olisi niiden rinnalla kalvennut, Frans
ei milloinkaan enaeae ajurinpukilla istunut, Frans kaeveli herrain kanssa
Esplanaadilla, Frans joi liikemiesten seurassa olutta Gambrinin
kellarissa, Frans nyykaeytti vaan paeaetae missae toinen lakkia nosti, Frans
tiesi kaikki, ja olipa niitaekin, jotka sanoivat haenen rikkautensa
nousevan puoleen miljonaan. Frans oli Hanneksen asiaan hyvin, hyvin
tyytymaetoen.

Se tahtoo sanoa, ne syyt, jotka Hanneksella oli esiintuotavana eronsa
selittaemiseksi, haemmaestyttivaet jopa suuresti katkeroittivat Franssin
mieltae.

Hannes ei tietenkaeaen Fransille voinut sanoa oikeata syytae | eroonsa.
Vaikka haen olikin paeaettaenyt alkaa tehtaevaensae--eli vallankumouksellisten
aatteiden levittaemisen Suomessa--kaikkein ensiksi vaikuttamalla omiin
laehimpiin sukulaisiinsa,--vaikka haen olikin eritoten juuri Franssiin
naehden valmistanut mielessaeaen mitae sitovimpia jaerjen todistuksia, joilla
aikoi oikean hetken tultua niinkuin suurella saehkoereflektorilla aekkiae
haeikaeistae Franssin ihroittunutta ajatus- ja tunne-elaemaeae saadakseen
haenet ehkae kerran laskemaan kaikki rikkautensa vallankumouksellisten
jalkain juureen, ei haen kuitenkaan olisi muuta kuin vahingoittanut taetae
aijettansa jos olisi heti ilmaissut kumoukselliset mielipiteensae.
Sellaisesta ilmoituksesta Frans olisi saanut, jos oli kokonaan
valmistumaton, vaehintaein halvauskohtauksen. Asia oli aluksi tyystin
salattava.

Tahtomatta kuitenkaan perustaa kohta ilmivalheeseen uusia suhteitaan
ihmisiin Hannes siis sanoi Franssille vaan eronneensa siksi, ettei
upseerin toimi haentae enaeae miellyttaenyt. Mutta Hannes sai naehdae
ihmeekseen, ettae Frans jo taestaekin uutisesta oli saada halvauksen.

Franssin silmaet suurenivat arpuusien kokoisiksi ja sanattomaksi
tyypertyen haenen oli astuminen kaksi askelta taapaein pysyaekseen
tasapainoaan menettaemaettae.

Olla lupaavana upseerina, kantaa olkalappuja ja kiiltonappista
kruununpukua, vielaepae saada maine koko maan terveimpaenae, voimakkaimpana
upseerina, sen parhaimpana ampujana, sen etevimpaenae kykynae mitae tulee
taitoon yllaepitaeae jaerjestystae ja innostaa miehistoeae,--ja sitten ilman
muuta jaelleen ruveta vaivaisesti toimeentulevaksi, kulunutta takkia
kaeyttaevaeksi, kiillokashousuiseksi siviliksi, se oli Franssin mielestae
jotain niin nurinkurista, ettae jos Hannes olisi puolustuksekseen tuonut
esiin vaikka kaikkein taerkeimpiaekin syitae ne olisivat Franssista
tuntuneet mielenvikaisuudelta. Mutta ei Hanneksella ollut yhtaeaen mitaeaen
muuta sanottavaa kuin--kehtasiko sitae edes ajatuksissaan toistaa!--kuin
ettae upseerin ammatti ei haentae _miellyttaenyt_!

Ei miellyttaenyt!!

Halvauksen asemesta Frans naeitae sanoja kuullessaan tunsi sormiensa
paeissae ihmeellistae pistelyae ja ihmeellistae halua paeaestae niin laehelle
Hannesta kuin mahdollista, jotta olisi voinut ryhtyae haentae nujuuttamaan.

Ei miellyttaenyt!!!

--Aih, aih, aih,--haen lauloi aivankuin tuskasta, sillae Hanneksen maine
Suomen ja ehkae koko valtakunnankin vaekevimpaenae upseerina esti haentae
toteuttamasta sormiensa palavaa halua uppoutua haenen tukkaansa.

Ei miellyttaenyt!!!

Oliko taessae kukaan muu saanut elaemaessaeaen tehdae sitae mikae miellytti?
Luuliko Hannes todellakin naeiden kaikkien Franssin rikkauksien syntyneen
siten ettae Frans olisi tehnyt sellaista mikae haentae kulloinkin miellytti?
Sittenpae olisi Frans totisesti syoenyt suuhunsa ensimaeisen 10-pennisen
makeana maroosinahyyteloenae, jota ryssaet ennen aikaan kantoivat poentoessae
paeaensae laella ja jonka kylmaen imelae maku edelleen oli Franssin mielestae
mieluisinta mitae elaemae yleensae saattoi tarjota. Ei, poika! Kyllae eivaet
10-penniset marosiin joutaneet. Oliko ollut miellyttaevaeae Franssin istua
yoekaudet kuskipukilla porttolain pihoilla milloin sateessa milloin
paukkuvassa pakkasessa nuoria maessaeaeviae herrasnulikoita odottelemassa?
Oliko ollut miellyttaevaeae sitten tanssittaa lutkuja omassa talossa ja
kantaa ihmisten suurta halveksimista? Nyt oli tosin kaikki unohdettu ja
Frans taeydessae kunniassa, mutta haen kysyi vaan: oliko se ollut
miellyttaevaeae? Haeh?

Hannes aikoi taehaen vastata ettei rikkauden kokoominen ollut mitaeaen
vaelttaemaetoentae, jonka vuoksi olisi tarvinnut kaersiae pakkasta ja palvella
pikku herrain intohimoja, mutta koska haen itse aikoi kerran anastaa
samat Franssin rikkaudet vallankumouksen hyvaeksi, ja koska siis oli
taerkeaetae ettei Frans paeaessyt suuttumaan, piti Hannes parhaana olla haentae
pahemmin loukkaamatta, ja sanoi vaan:

--Kerran tulee se paeivae ettae eno naekee miksi minae olen eronnut ja ettae
eroni on ollut kaikille hyvaeksi.

Frans vaan aellistyi naeistae sanoista entistaekin enemmaen eikae osannut
keskustelua enaeae jatkaa. Heiskauttaen kaettaeaen ja vaijeten haen meni pois
asioilleen.

Paremmalla menestyksellae toivoi Hannes voivansa aeitiin vaikuttaa, joka
nytkin oli ottanut haenet vastaan avosylin ja perin taidokkaasti osannut
salata suuren pettymyksensae sen johdosta ettae haenen poikansa oli
palannut kotiin sivilinae.

Hannes ei kierrellyt aeidin edessae niinkuin Franssin, vaan meni kohta
suoraan asiaan selittaeen haenelle laajalti kaikkea sitae mitae Natalia
Feodorovna oli kerran haenelle itselleen selittaenyt, vielaepae koetti
kaeyttaeae samoja sanoja ja lausekaeaenteitae, ettae vaikutus olisi vaan tullut
juuri sama kuin se, joka oli haenet itsensae heraettaenyt. Puhuessaan
aeidille haen samalla kaeytti tilaisuutta ikaeaenkuin vielae kertaalleen
itsekin punnitakseen ja tarkastaakseen suuren vapausasian kulmakivet ja
perusmuurit. Haenelle muodostui ihmeellinen ajatusten ura, jota haen
selityksissaeaen yhae suuremmalla nautinnolla seurasi, teraestellen sitae,
saattaen yhae voimakkaammaksi, laajentaen perusteluja ja kaerjistaeen
huippua yhae korkeammalle. Ensin tulivat premissit eli perustelut mitae
huolellisimmassa jaerjestyksessae, sitten seurasivat johtopaeaetoekset
kaikessa musertavuudessaan. Siirtyminen perusteluista johtopaeaetoeksiin
tuotti kaikkein suurinta nautintoa Hannekselle, jonka saeaestaemiseksi haen
ei raatsinut tarpeellisen nopeasti siirtymistae suorittaa, vaan viipyi
perusteluissa ehkae liian kauan. Usein haen myoehaeaen yoehoen kaeveli
edestakaisin aeidin huoneessa pitaeen taelle puhetta ylaeluokan ja alaluokan
suhteista toisiinsa.

Aeiti meni ensimaeisestae puheesta aivan hajallensa ymmaertaemaettae juuri
mitaeaen. Sitten alkoi kuulostella, mutta toisinaan myoeskin torkahdella.
Erittaein kiusallista oli Hanneksesta se, ettae aeitiae melkein aina rupesi
nukuttamaan juuri silloin kuin Hannes, kaikki premissit vaivalla
esitettyaensae, aikoi nautinnolla antautua johtopaeaetoesten latelemiseen.
Saekenoeivin, onnistunein, kaerjistynein ajatusjohdelma, kaikkein
huutavimman yhteiskunnallisen vaeaeryyden taesmaellisimmin laeiskaehtelevae
piiskaus ei jaksanut kiinnittaeae aeidin mieltae eikae heraettaeae haentae taeysin
valveille.

Vai oliko syy sittenkin Hanneksen? Ihmeellistae kyllae oli, ettae Hannes
taeaellae kotona ei laehimainkaan muistanut kaikkia Natalia Feodorovnan ja
Vasilin ajatuksia, sellaisina kuin oli ne heiltae kuullut. Vaan kun piti
aeidille selittaeae niinkuin lapselle ja erittaeinkin kun aeiti teki
kysymyksiae, joihin piti vastata ulkopuolelle tuota uraa, tunsi Hannes
ikaeaenkuin sekaantuvansa ihmeellisiin ristiriitaisuuksiin, joista ei
tahtonut osata mitenkaeaen selvitae, ja sentaehden suuttui. Aeiti silloin
luuli tyhmaesti kysyneensae ja lakkasi kysymaestae, mikae puolestaan suuresti
edisti haenen uneliaisuuttaan. Nukahtaminen heti kun tuli puhe
kumouksellisista asioista kehittyi aeidissae vihdoin niin pitkaelle, ettae
lopulta Hannes ei tarvinnut kuin avata suunsa niin aeidin silmaet jo
mulskahtivat nurin.

Aeiti heraesi taeysin valveille vasta silloin kuin Hannes kauan turhaan
koetettuansa haentae heraettaeae, sattumalta tuli maininneeksi saaneensa
sotapalveluksesta erottuaan kapteenin arvonimen.

--Mitae?--sanoi aeiti silmiaensae unen poepperoestae selviksi raepytellen.

Hannes toisti leikillaensae:

--Minua on taestae laehin sanottava kapteeniksi.

Aeidin katse alkoi ensin loistaa. Sitten haen punehtui kovasti, nousi
istuviltaan, rupesi nopeasti liikkumaan paikasta paikkaan ja entiseen
tapaansa sangen kovakouraisesti kohtelemaan esineitae, jotka haenen
kaesiinsae sattuivat.

--Vai on Hannes kapteeniksi korotettu? Mutta kuinka se vieras herra,
joka taenaeaen kaevi, kysyi ovessa: onko herra luutnantti kotona?

--Se ei tiennyt.

--Jaha, ei tiennyt, mutta sopii kirjottaa ovelle nimen eteen: Kapteeni.

Suuresti kiihottuneena Kustaava katosi kohta ilmottamaan asiasta
laehimmaelle ympaeristoelle, joten vielae samana paeivaenae kaikki, jotka
Hannesta puhuttelivat, kunnioittivat haentae kapteenin arvonimellae. Jos
joku erehtyi sanomaan luutnantiksi, ei Kustaava nyt koskaan unohtanut
huomauttaa: kapteeni! Tai jos ovelta vielae joku kysyi: onko herra
luutnantti kotona, oikaisi Kustaava arvokkaan saevyisaesti painaen
silmaeluomiansa alas: herra kapteeni! Sanalla sanoen, Kustaava soitti sen
viestin kelloa kunnes kaikki kuulivat sanoman, joka sisaelsi haenen
elaemaensae kaikkien tarkotusten ylimmaen saavutuksen: pilkkanimestae haen oli
kuin olikin tehnyt pojallensa kunnianimen! Kustaava riemuitsi, Kustaava
nuortui, Kustaava kohosi.

Mutta mitae enemmaen Kustaava riemuitsi, mitae enemmaen haen nuortui ja
kohosi, sitae enemmaen ihmetteli taetae asiaa haenen kapteeninsa:

Kuinka on taemae ihmeellinen kiertokulku, kuinka on taemae noiduttu
taika-ympyrae mahdollinen? Kapteeni!--ja kaikki naeaennytykset ja kaikki
haevaeistykset ovat unohdetut! Kapteeni!--ja vuosisatain vaeaeryydet ovat
kostetut! Jo pienestae pitaeen haen muisti, ettae aeiti oli pitaenyt haenen
kouluuttamistansa eli herraksi-tekemistaensae mitae huutavimpana kostona
kaikille niille, jotka olivat haentae haevaeisseet tai haenelle vaeaeryyttae
tehneet. Mutta nyt Natalia Feodorovnan mukaan alaluokan haepaeiseminen ja
kukistaminen tapahtuikin paeaeasiallisesti juuri sotakapteenien avulla!

Aeitiae oli yhtae vaikea horjahuttaa pois taestae saavutuksensa riemukkaasta
tunnosta kuin Franssia saada uskomaan ettei rikkauksien kokoominen ole
mitaeaen vaelttaemaetoentae.

--Ei!--ajatteli Kustaavan kapteeni,--taessae eivaet aekkirynnaekoet mitaeaen
auta, taessae on edessae tuntematon, hyvin varustettu linnotus, jonka
vallottaminen voi kaeydae paeinsae ainoastaan pitkaellisen, harkitun
piirityksen avulla. Mutta kaikki puheeni ovat olleet yhtae hyoedyttoemiae ja
noloja kuin ratsuvaeen malttamaton hyoekkaeys pansaroituja linnotusvalleja
vastaan ilman edellaekaeypaeae piiritystae tykistoen ja jalkavaeen puolelta,
jommoinen tyhmae hyoekkaeys ei ole ainoastaan kokonaan hyoedytoen, vaan
vielaepae suorastaan vahingollinenkin, koska se ennen aikoja antaa tiedon
hyoekkaeaejaen aikeista.

Siis piiritys! Tarkkaan punnittu, pienimpiin erikoisuuksiin asti
valmistettu piiritys! Ja ratsuvaeki viimeiseksi!

Naein kapteeni vaikeni kokonaan Franssiin ja Rustaavaan naehden. Ja ettae
haen sitten kaiken aikaa lakkaamatta heitae piiritti, se naekyi ainoastaan
salamyhkaeisistae silmaeniskuista, joiden merkitystae ei kukaan osannut
aavistaa. Taetae mykkaeae piiritystae kesti kymmenen seuraavaa vuotta.

Mutta sillae vaelin oli kapteenilla ankara tuli kaeymaessae toisaalla. Se
olisi kai laehimmin ollut verrattava avonaiseen kenttaetuleen. Se tuli
kesti vaihtelevalla voimalla vielae kauemmin kuin piiritys, milloin
hiljeten heikommaksi, milloin kohoten vimmattuun, raivoisaan taistelun
temmellykseen.

Alku oli taellainen.

Helsinkiin tultuansa kapteeni ei kohta tavannut Kerttua, sillae taemae ei
asunutkaan enaeae Kustaavan luona, vaan omassa kortteerissansa, joka oli
toisella puolella kaupunkia ja jossa haenellae oli ompeluverstaa ja
kahdeksan apulaista.

Ennenkuin kapteeni oli Kerttua tavannut, sattui niin merkillisesti, ettae
haen, kaevellessaeaen Esplanaadilla, huomasi kaikkien herrain kaeaentyvaen yhtae
ihmistae katsomaan, joka kulki kapteenin edellae mustassa surupuvussa,
pitkae suruharso hauskasti roikkuen suuresta hatusta.

Ellei kapteeni olisi aikaa sitten jo tehnyt liittoa silmiensae kanssa
siitae, ettei haen kaeaennae katsettansa naisiin, olisi haen ehkae
uteliaisuudesta katsahtanutkin, mutta nyt haen Epikteetillensae
uskollisena meni toiselle puolelle katua, (sillae taemae nainen oli
takaakin paein katsoen aivan tarpeettoman viehaettaevae).

Kohtalo tahtoi kuitenkin ettae sillae naisellakin oli asiaa kadun toiselle
puolelle, ja kun kapteeni oli vaehaen matkaa kulkenut, sivuutti
surupukuinen haenet kadunkulmassa, mennen toiselle kadulle.

Kerttu!

Kapteenin syoeksaehti sydaen kurkkuun ja haen aikoi huutaa Kertulle, mutta
ei toki huutanutkaan, vaan antoi haenen kulkea ohitsensa haentae
huomaamatta.

Miksi Kertulla oli surupuku? Ja vielae sellainen, joka puki haentae niin
erinomaisesti, ettae vastaantulijat kaeaentyivaet ympaerinsae! Surupuku ei
voinut olla kuin lapsen kuoleman jaelkeen jaeaenyt tapa. Mutta vaan siksi
ettae se puki!

Kapteeni meni Kustaavan luo ja kysyi:

--Mikae sitae Kerttua oikein vaivaa?

Aeiti sanoi:

--Ei Kerttua mikaeaen vaivaa.

Kapteeni kysyi vielae:

--Onko Kerttu tullut huikentelevaiseksi?

Aeiti kielsi sanoen:

--Johan nyt, ei Kerttu ole huikentelevainen, vaikka herrat haenestae kovin
pitaevaet. Kerttu kaey joka pyhae kirkossakin.

--Ai, ai, ai, ai, sanoi kapteeni,--se on pahinta kaikesta! Ja haen
huolestui suuresti.

Aeiti katsoi poikaansa pitkaeaen, sillae haen oli maininnut Kertun kirkossa
kaeymisestae Kerttua kehuakseen, niinkuin sitae sanomalla olisi luullut
jokaista muuta kehuvansa. Mutta kapteeni tuli hyvin murheelliseksi ja
sanoi:

--Joko te olette taeaellae niin pitkaelle tulleet!

Ja aehki ja voihki ja sanoi:

--Aeiti, laittakaa pian meille kaksi huonetta reilaan ylaekertaan. Minae
menen heti naimisiin Kertun kanssa,--vielae taellae viikolla.

Aeiti katsahti poikaansa niinkuin olisi suuresti ilostunut haenen
aikeestaan mennae naimisiin Kertun kanssa, mutta samalla ei voinut olla
nauramatta sitae nopeutta, jolla Hannes luuli sellaiset seikat
suorittavansa.

--Meneehaen kolme viikkoa jo kuulutuksiinkin, sanoi Kustaava nauraen
tyytyvaeisenae.

Johon kapteeni vastasi:

--Mitaeaen kuulutuksia ei taessae tarvita eikae pappia liioin. Me menemme
naimisiin kuuluttamatta ja vihkimaettae.

Naemae sanat kuultuansa Kustaava jaei seisomaan suu auki paikoilleen,
voimatta pitkaeaen aikaan liikahtaa tai loeytaeae mitaeaen mihin tarttua
epaetietoisuudesta ja noloudesta paeaestaekseen. Sillae jos Kustaava olisi
naehnyt edessaeaen kaiken kaupungin kirkkoineen ja katuineen koreasti
yloesalasin kaeaennetyksi niinkuin tyynen veden kalvossa, ei haen olisi
ollenkaan enemmaen haemmaestynyt kuin nyt naeitae Hanneksen sanoja.

Taemaen suuren sanojensa vaikutuksen huomattuansa kapteeni huokasi ja
sanoi:

--Istukaa, aeiti.

Ja Kustaava istui.

Nyt alkoi kapteeni ensin kaevellae edestakasin huoneessa mymisten ja
selitellen jotakin itseksensae, sitten pysaehtyi, avasi suunsa ja piti
aeidille ensimaeisen perusteellisen esitelmaensae siitae kuinka olevaisten
olojen suuret vaeaeryydet koeyhaeae kansaa kohtaan olivat saattaneet kestaeae
naein kauan ainoastaan siitae syystae ettae papit opettivat tulevaisen
autuuden taehden tyytymaeaen koeyhyyteen ja noeyraesti palvelemaan rikkaita.

Ikaeaenkuin ei olisi mitaeaen taestae kaikesta ymmaertaenyt aeiti hoki vaan:

--Tietysti, kuinkas muutoin,--noeyryys on tarpeellinen ihmiselle, kuinkas
muutoin.

Jonka vuoksi kapteeni korotti aeaenensae jylisevaeksi ukkoseksi ja huusi
sanoen:

--Kansa on voimakas eikae sen kaesivartta vastaan mikaeaen voima riittaeisi,
mutta siihen on juotettu noeyryyden kirottu usko, joka panee sen
ompelemaan tohvelia omalle sortajallensa!

Aeiti tosin vaehaeksi aikaa saepsaehti, mutta sitten, kapteenin antautuessa
hiljentyvaellae aeaenellae tarkempiin selityksiin, tuli yhae uneliaammaksi.

Sattui kuitenkin niin ettae vanha vaari oli koempinyt Kustaavan luo ja
nukahtanut nurkkaan.

Koska kapteeni aeaenensae korotti ja jylisevaen ukkosen tavalla puhui,
heraesi vaari ja jonkun ajan kuluttua alkoi nurkasta kuulua ihmeellisiae
pitkiae aeaennaehdyksiae: aeae, aeae, aeae-ae. Ja kaedet ojentuivat kapteenia kohden
niinkuin lapsen, joka ei tiedae kuinka asiaansa selittaeae.

Ensin luuli kapteeni, ettae se muuten vaan vanhuuttansa horisee, mutta
puhuessaan eteenpaein huomasi ihmeekseen vaarin aeaennaehtelevaen sitae
kovemmin mitae voimakkaampia kohtia esitelmae tarjosi. Ja kun aeitikin oli
jo sikeaessae unessa, huusi kapteeni koetteeksi sen venaelaeisen
suuriruhtinattaren, Natalia Feodorovnan lempilauseen:

--He ovat kansalta maan ottaneet, he ovat kansan rengiksensae tehneet,
joka rahasta tyoevoimaansa myypi niinkuin markkinatavaraa kaupungin
torilla!

--Aeae, aeae, aeae-aeae--alkoi vaari panna ja ojennetuin kaesin tulla kapteenia
kohden.

--Jaa, jaa, vaari,--sanoi kapteeni,--eikoes niin: maa on sen, joka sitae
viljelee?

--Aeae-ae--maa--aeae--

--Eikoes niin? He ovat tehneet kansan rengeiksi ja nyt on renki unohtanut
ettae maa sen on ollutkaan.

Taemaen kuultuansa vaarilta loppui viimeinenkin aeaeni. Haen rupesi huitomaan
kaesillaensae hyvaeksymisen merkiksi, mutta pian kaedetkin tarvittiin taas
kaesivarsineen paeivineen niiden kyynelien kuivaamiseen, jotka alkoivat
tulvanaan haenen silmistaeaen vuotaa.

Kapteenia harmitti suuresti, ettae ainoa, joka naeytti haenen sanojansa
kuuntelevan ja hyvaeksyvaen, oli tuollainen vanha rumilas. Ei haen
ollenkaan olisi vaelittaenyt vaarin tunnustuksesta.

Olisipa edes Kerttu kuullut kaiken sen, minkae haen oli taessae niin
suurella voimalla saanut sanotuksi! Mutta Kerttu, kas haenpae ei vaan
tullut, vaikka oli jo kuinka mones paeivae kulunut kapteenin tulosta
kotiin!

Jonkun paeivaen haen vielae odotti, ettae Kerttu, saatuaan tietaeae haenen
olevan kaupungissa, tulisi kaeymaeaen. Mutta vihdoin ei malttanut enaeae
odottaa, vaan meni itse Kertun luo, jonka asunto oli laennen puolella
Kaivopuiston ratavalleja.

Ettae kapteenin taeytyi viipymaettae mennae naimisiin Kertun kanssa, siitae ei
nyt voinut olla kahta mieltae. Mitae haeneen itseensae tuli, niin oli haen
pitaenyt oikeutenansa laehestyae Kerttua tietysti ainoastaan senvuoksi,
ettae katsoi kaersimyksillaeaen jo sovittaneensa rikoksen,--ettae heidaen
lapsensa kuolema oli kaeaentaenyt koko haenen elaemaensae nurin,--ettae haen oli
juuri sen johdosta tullut vallankumoukselliseksi,--ettae haen oli kaikki
personalliset mielihalunsa ja tulevaisuudenpyyteensae rohkeasti heittaenyt
luotaan. Mutta Kerttu! Mitae tiesi Kerttu haenen sisaellisestae
muutoksestaan? Tai haenen kaersimyksistaeaen? Luuliko Kerttu, ettae lapsen
kuolema oli yhtaeaen mitaeaen haeneen vaikuttanut, tai ettae haen oli edes
hakenutkaan lasta! Ei. Sitae Kerttu ei tiennyt. Eikae ole milloinkaan
tietaevaekaeaen!

Naein ollen saattoi tulla kysymykseen ainoastaan noudattaa sitae vanhaa
toruvaa suhdetta Kerttuun, ikaeaenkuin taemaen nykyisyyden ja heidaen
viattoman lapsuutensa vaelillae ei olisi mitaeaen juopaa olemassakaan. Ja
semmoinen olikin nyt haenen aikeensa.

Eteisessae vastaanotti kapteenin Kertun palvelustyttoe, joka sangen
epaeluuloisesti mittasi katseellaan tulijaa kiireestae kantapaeaehaen, kun
kapteeni kysyi Kerttu Fagerlundia eikae neiti Fagerlundia. Tyttoe ei
avannut ovea sisaehuoneeseen, vaan meni ensin ilmottamaan.

Kapteeni ehti naehdae ovenraosta suuri-ikkunaisen valkeaseinaeisen
salihuoneen, josta kuului tavatonta, kuuroksi tekevaeae ompelukoneiden
raetinaeae. Naekyi ompeluksien, hihojen, liivien valkoisen kirjava
sekamelska, naekyi silkkiin ja samettiin verhottuja seisovia pukukuvia.
Toisella puolen salia, sermin erottamana, naekyi Kertun solakan pitkae
vartalo ja haenen haeikaeisevaen kauniiksi kaeyneet, kalpeat kasvonsa, kun
haen, milloin kumartuen milloin ojentuen saepitteli neuloilla hihatonta
liiviae jollekin lihavahkolle, toeyhtoetukkaiselle, muhkearintaiselle ja
kasvoiltaan sangen arveluttavasti maalatulle naiselle. Kapteeni ehti
naehdae myoeskin Kertun keveaen punehtumisen, kun palvelustyttoe haenelle
hiljaa ilmotti tulijan. Mutta muuten ei Kerttu vaehimmaellaekaeaen
liikahduksella tai pienimmaellae paeaen kaeaennaehdyksellae osottanut aikovansa
heti jaettaeae puvun koettelemisen sikseen ja juosta kapteenin kaulaan. Ei.
Vaan kapteeni kaeskettiin viereiseen, pienempaeaen huoneeseen odottamaan,
ja Kerttu jatkoi saepittelemistae niinkuin ei mitaeaen olisi tapahtunut tai
niinkuin olisi pitaenyt tyoetaensae tuhat kertaa taerkeaempaenae kuin kapteenin
ilmestymistae haenen luoksensa monivuotisen poissaolon jaelkeen.

Sen pienen huoneen ovi ei ollut raollaan eikae kapteeni siis voinut ottaa
tarkempaa selkoa siitae mitae lajia naisia se Kertun puvuntilaaja
oikeastaan oli.

Sitae parempi tilaisuus haenen oli miettiae valmiiksi saarna, jolla aikoi
Kerttua tuliaisiksi laeksyttaeae. Saarna perustui kahteen ankaraan
kysymykseen: 1) Mistae syystae Kerttu oli muuttanut Kustaavan luota? 2)
Miksi oli ruvennut taemmoeisten ylellisyyspukujen valmistamiseen eikae
tyytynyt entiseen vaatimattomaan tehtaevaeaensae: paitojen ja alusvaatteiden
ompelemiseen?

Puolen tunnin odotusajan peraestae Kerttu naeyttaeytyi silmaenraepaeykseksi
ovella:

--Oo! Eikoe Hannes enaeae upseeri olekaan?--sanoi haen hirmuisesti
haemmaestyneenae, ikaeaenkuin ei olisi sitae jo tiennyt.

--Sulje ovi! sanoi kapteeni, merkitsevaesti kohauttaen silmaekulmiansa.

Mutta Kerttu nosti vaan hieman olkapaeitaensae osottaakseen ettei oven
sulkeminen kaeynyt oikein laatuun.

--Odota, kulta, minae tulen kohta, sanoi haen ja katosi taas puoleksi
tunniksi--vaehintaein puoleksi tunniksi--salihuoneeseen, jonne uusia
pukujen koettajia naeytti saapuneen.

Oli ilmeistae ettae Kerttu kopeili naeistae muka taerkeaen taerkeistae
tehtaevistaeaen, jotka estivaet haentae heti ottamasta vierastaan vastaan.

Ja erittaeinkin haemmaestytti kapteenia tuo haenen sanansa "kulta". Se oli
sanottu tavalla, jota haen olisi Kertulta vaehimmin odottanut. Siinae
tuntui selvaesti jotain ikaeaenkuin kokeneemman suhtautumista nuorempaan.
Tai ehkae jotakin vielae sitaekin arveluttavampaa.

"Odota, kulta, minae tulen kohta!"--niissae sanoissa piili ilmeisesti
sellainen kaesitys--sitkeae, ikipaeiviksi juurtunut kaesitys,--ettae Hannes
oli pohjaltaan loeyhaen koeykaeinen, matalikoissa uiskenteleva mies, joka
nyt vielae paeaelliseksi ei malttanut edes upseerin uralla pysyae, vaan
tahtoi koetella taas jotain uutta.

Miten saada Kerttu irti sellaisesta kauheasta kaesityksestae ja oliko haen
ollenkaan saatavakaan siitae irti, se asia naeytti kapteenista taellae
hetkellae peraeti sotkuiselta ja selvittaemaettoemaeltae vyyhdeltae.

Kaikissa tapauksissa, kun se vanha torumistunnelma naein alkoi naeyttaeytyae
aivan mahdottomaksi, haen kadotti vaehimmaenkin kuvan siitae miten Kertun
edessae esiintyae. Kaikki konseptit menivaet kaesistae. Mitae sanoo haen
Kertulle, jos taemae nyt, juuri nyt ilmestyy ovesta?

Ja kapteeni joutui niin haemillensae, ettae hiki isoina karpaleina nousi
haenen otsallensa. Mennae polvilleen Kertun eteen ja sanoa katuvansa, sitae
tehkoeoen joku vanha tohveli, mutta ei kapteeni. Haenen suhteensa
naisiin--ainakaan kauniisin naisiin--ei vielae ikinae ollut muuta kuin
aereaen soturin.

Sitae paitsi olisi noeyrtyminen Kertun edessae Kertulle itselleen mitae
haitallisin. Kerttu kyllae heti nostaisi nokkansa pystyyn, mutta sitaepae
se juuri ei saanutkaan tehdae. Sillae jo muutenkin kaikki merkit
viittasivat siihen ettae Kerttu oli saanut haitallisia vaikutuksia omasta
kauneudestaan ja oli hyvaellae alulla pilaantumiseen paein.

Naein ollen ei taessae ollut mitaeaen aikaa vaelittaeae siitae mikae kaesitys
Kertulla muka oli haenestae, vaan viipymaetoen naimisiin meneminen oli
Kertulle juuri haenen itsensae vuoksi tuiki vaelttaemaetoen! tuiki
vaelttaemaetoen!

Sitae oli siis sittenkin kohdeltava ankaruudella, eikae millaeaen
leikkisaellae, vaan todellisella ankaruudella.

Paeaestyaeaen menettelytavasta selvyyteen kapteeni enempaeae Kerttua
odottamatta nousi ja laeksi pois, aikoen pakottaa Kertun tulemaan lopulta
itse hakemaan haentae.

Mutta haen ei voinut ruveta monta paeivaeae odottamaan, sillae Kertun kuva ei
mennyt haenen mielestaeaen hetkeksikaeaen. Haenen levottomuutensa kasvoi tunti
tunnilta. Ja niinpae haen vielae samana iltana, kun ajatteli Kertun
tyoepaeivaen pian loppuvan, meni uudestaan laentisille rantavalleille paein.

Laehestyessaeaen Kertun asuntoa haen tuli portin kohdalla vastakkain kahden
herrasmiehen kanssa, ja kun jostakin syystae ei tahtonut ettae naemae
naekisivaet haenen menevaen siihen taloon, jatkoi matkaansa seuraavan kadun
kulmaan. Mutta sieltae kaeaentyessaeaen takasin haen huomasikin ettae myoeskin
naemae herrat kiertelivaet samaa porttia,--inhottavat sivilit merkillisine
kauluksineen ja puoliknallineen, jalat pingotettuina, kaevelykepit
kourassa, irstas hymy huulilla! Ei vielae kertaakaan ollut kapteeni
katunut luopuneensa sotilaspuvustaan, mutta nyt Kertun portin edessae ja
naeiden rakkarien taehden haenen mieltaensae kirveli tuo katala
loeyhaepoeksyisyyden tunne, jossa haenen vaatimattomat sivilivaatteensa
haentae pitivaet.

Ei ollut epaeilemistaekaeaen ettae nuo herrat odottivat milloin Kerttu
lopettaa tyoensae laehteaekseen sitten haenen kanssaan kaevelylle!

Kapteeni kulki vihapaeissaeaen heidaen ohitsensa eikae mennytkaeaen portista
sisaelle, vaan jaetti aikeensa ja meni sen sijaan valleille, josta naekyi
meri ja Viaporin ilta-auringon saeteissae hohtava linnotus.

Siellae haen istui penkille ja koetti ajatella:

"Mitae tulee minun siihen naiseen! Tuo linnotus tuolla--se on minun!"

Mutta taemmoeinen peraeaentyminen ja Kertun luovuttaminen tuntui haenestae
taellae hetkellae paljon haepeaellisemmaeltae kuin jonkun linnotuksen
luovuttaminen ilman taistelua. Jaelkimaeisen voi tehdae tavallinen pelkuri,
mutta edellisen ainoastaan konna.

Ja kapteeni loei otsaansa sanoen:

"Olenko minae vallankumouksellinen?"

Ja vastasi: "Olen".

"Mutta jos minae olen vallankumouksellinen enkae mitaeaen pappia, en
vihkimistae enkae kuulutuksia tunnusta, niin mitae semmoisissa oloissa
naimisiin meneminen merkitsee? Kuinka voin minae "mennae" naimisiin, jos
se meneminen merkitsee juuri kuulutuksia ja vihkimistae? Ei. Vaan minae
_olen_ jo naimisissa. Niin juuri,--siitae silloisesta hetkestae saakka me
olemme sinun kanssasi naimisissa, Kerttu! Ja se on taerkeaempaeae kuin tuo
linnotus ja taerkeaempaeae kuin sinun koneittesi raetinae. Se on paeaeasia,
josta kaiken muun olisi pitaenyt riippua ja johtua. Mutta mikae pirullinen
valhe ja mikae haemmaestyttaevae tottumuksen voima onkaan voinut luulotella
meille, ettemme ole naimisissa ennenkuin "menemme" naimisiin, ja salata
minulta taetae jumalallista autuutta: Kerttu _on_ minun vaimoni?

Kuka on siis se, joka aesken nousi taenne yloes valleille? Se on Kertun
mies. Kuka se istuu taessae penkillae? Se on Kertun mies. Kuka se nyt
nousee penkiltae? Se on Kertun mies. Minne Kertun mies laehtee? Kertun
mies laehtee omaa vaimoansa tapaamaan. Ja vaikka haen ei laehtisi, vaikka
haen laehtisi maailman toiseen paeaehaen, on haen aina vaan Kertun mies."
Mutta haen laehti.

Haenen tullessa portille olivat samaiset herrat vielae siinae.

Kapteeni meni heihin vilkasematta ovesta sisaelle. Naemae peraessae. Pienet
rappuset noustua kapteeni kysyi heiltae Kertun oven edessae:

--Ketaes herrat hakevat?

Molemmat herrat nenaestyivaet taestae kysymyksestae ja toinen kaeski kapteenin
ensin sanoa ketae haen taeaeltae haki.

Silloin kapteeni sanoi:

--Minae olen Kerttu Fagerlundin mies, mutta ketae te olette?

He sanoivat:

--Ohoh, sepae saadaan naehdae!

Kapteeni soitti ovelle.

Palvelustyttoe paeaesti kaikki kolme sisaelle ja nauraen ja makeillen niille
kahdelle hienommalle herralle antoi naeiden mennae odottamaan siihen
viereiseen huoneeseen, jossa kapteeni oli aamupaeivaellae odotustuntinsa
viettaenyt, mutta kapteenille sanoi happamesti, ettei neiti Fagerlund ole
taenaepaeivaenae enaeae tavattavissa.

Salista kuului vielae hienoa ompelukoneen kaeyntiae.

Kapteeni riisui paeaellystakkinsa ja pani sen naulaan.

Luullen miestae kuuroksi palvelustyttoe huusi haenen korvaansa aeskeisen
sanansa toistamiseen.

Kapteeni otti esille taskupeilin, silitteli huulet hoeroessae pienellae
harjalla huolellisesti tuuheat viiksensae kahden puolen, ja pisti sitten
kaikki rauhallisesti jaelleen taskuunsa. Naemae tehtyaensae haen meni salin
ovelle, avasi sen selko selaellensae ja astui vakaasti sisaelle.

Salissa nousi suuri haelinae.

Hihkaisten saeikaehdyksestae vetaeytyi joku rouva, jolla hameliivin napitus
oli kesken, nopeasti sermin taakse. Ompelijattaret nousivat paikoiltaan
ja yksi juoksi telefoniin siltae varalta ettae tulisi kaeskettaevaeksi apua.

Korvia myoeten punehtuen Kerttu rupesi jotain haetaeaentyneenae sanomaan
kapteenille, mutta kapteeni huiskutti etusormeaan ilmassa, vaatien
aeaenettoemyyttae silmaenraepaeyksessae. Suhahtaen livahti puvun koettelija
sermin takaa eteiseen ja sieltae ulos.

Kapteeni kaeaentyi ompelijattarien puoleen sanoen:

--Tyoe lopetetaan. Saatte mennae!

Tytoet katsoivat haemmaestyneinae Kerttuun, herrat kurkkivat viereisestae
huoneesta, kaikki odottaen milloin Kerttu osottaa roeyhkeaen komentajan
ovelle.

Mutta Kerttu tuli noeyraenae ja pelokkaana niinkuin lapsi kapteenin luo, ja
katsoen haentae yloes silmiin sanoi:

--Hannes hyvae, annathan anteeksi--

Nyt lakkasivat herrat kurkkimasta ja kolistelivat kiireimmaen kautta
ulos.

--Saatte mennae. Kuulitteko?--toisti kapteeni ompelijattarille, jotka nyt
alkoivat myoeskin toinen toisensa jaelestae kulkea varpaisillaan salista
eteiseen.

Kun viimeinenkin oli mennyt, sanoi kapteeni:

--Ei kaiketi Kerttu ole unohtanut, ettae Hannes on Kertun mies?

Ellei Kerttu olisi, naemaet sanat kuultuansa, taitavasti kumartanut
paeaetaensae kapteenilta syrjaeaen, olisi kapteeni naehnyt haenen huulillaan
ihmeellisen autuaan hymaehdyksen ja ehkae sen johdosta tehnyt kohta sen
paeaetelmaen, ettae Kerttu oli niistae onnellinen. Mutta kapteeni ei voinut
sillae hetkellae Kertun kasvoihin naehdae. Ja Kerttu sai sanotuksi,
mielestaeaen erinomaisen onnistuneella ylenkatseen vaeraehdyksellae
aeaenessaeaen:

--Soo-o?

Ja vielae lisaetyksi:

--Minulla olisi sentaeaen ehkae parempi oikeus kysyae sellaista Hannekselta.

Taehaen sanoi kapteeni:

--Minae en ole Kerttua unohtanut. Olen naehnyt siellae monta jalomielistae
naista, semmoista, jotka antavat vaikka elaemaensae aatteen vuoksi, mutta
en minae silti ole Kerttua unohtanut. Mutta kun naein nuo kaksi rakkaria
Kertun huoneessa, ajattelin: Kerttu on unohtanut.

--Ne eivaet olleet mitaeaen rakkareita, sanoi Kerttu kiivaasti,--ne
palvelee fiinin konttorin paeaellae.

Kapteeni rupesi nopeasti kaevelemaeaen ja huusi:

--Taemae verstas suljetaan huomisesta paeivaestae. Kaikki on lopussa.

--Vai niin, sanoi Kerttu ja puri huulensa yhteen. Eikae osannut mitaeaen
parempaa keksiae sanoakseen kuin:

--Emmehaen me ole sentaeaen _vielae_ naimisissa!

Silloin kapteeni pysaehtyi aivan Kertun eteen ja sanoi ankaran uhkaavasti
sormeansa heristaeen:

--Keerttuu!

Kerttu painoi paeaensae alas, ja osasi vaan sammaltaen sanoa:

--Kun on niin paljon tilauksia vielae kesken--

--Sen asian saa Kerttu jaerjestaeae niinkuin paraiten ymmaertaeae, mutta
verstas suljetaan. Me muutamme aeidin luo ylaekertaan. Kerttu saa siellae
ommella paitoja ja alusvaatteita niinkuin ennen--koeyhemmaelle kansalle.

Nyt ei Kerttu voinut itseaensae pidaettaeae, vaan purskahti pitkaeaen ja
raikkaaseen nauruun, sillae niin hullunkuriselta tuntui haenestae ajatus
ettae haen rupeisi jaelleen paitoja ompelemaan!

Kapteeni sanoi:

--Ei ole mitaeaen nauramista. Kertun pitaeisi haevetae ommella tuollaisia
silkki- ja samettileninkejae, kun on toisia ihmisiae repaleissa.

Kerttu joutui yhae enemmaen ihmeihinsae.

--Kerttu muistaa nyt mitae minae olen puhunut, ja auttaa sitten aeitiae
laittamaan kaksi huonetta reilaan ylaekertaan.

Taemaen sanottuansa kapteeni laeksi pois.

Yksin jaeaetyaeaen Kerttu oli niin ihmeissaeaen ettei tiennyt mihin katsoa, ei
voinut paeaettaeae istuako vai seista, avasi ikkunan ja taas sulki ja taas
avasi. Juuri kun haenen piti ruveta jotakin asiaa tekemaeaen, pysaehtyivaet
kaedet ja silmaet jaeivaet yhteen kohti katsomaan. Kalpea kuu paistoi
ruskoiselle merelle.

Vaelistae haenen kasvojansa kirkasti sama onnellisen autuas hymy, jonka haen
oli onnistunut Hannekselta salaamaan. Vaelistae taas, kun haenen eteensae
sattui keskeneraeisten pukujen ompeluksia, haenen silmaekulmansa
rypistyivaet kiukkuisesti ja uhmaavasti.

Pitikoe todella ruveta korjaamaan noita ompeluksia kokoon! Niin hassua!
Ja mitae sanoa kaikille niille, jotka huomenna tulevat koettelemaan ja
ylihuomenna odottavat pukujansa valmiiksi! Vai ettae Kerttu saa sen asian
miettiae niinkuin paraiten ymmaertaeae. No, mietitaeaen, mietitaeaen!

Ja Kerttu pani hatun ja keveaen paeaellystakin yllensae ja meni nopeasti
Kustaavan luo.

Siellae Kerttu, kuiskuteltuaan kiihkeaesti Kustaavan kanssa, sai tietaeae
kaikki mitae kapteeni oli taelle puhunut kuulutusten ja vihkimisen
tarpeettomuudesta.

Ja niin Kertulle vaehitellen selvisi kuinka asiat olivat.

Kustaavan kanssa haen ei tosin siitae puhunut. He vaan molemmat
onnellisina sopivat keskenaeaen siitae miten ylaekerta sitten oikein
jaerjestettaeisiin, kun he Hanneksen kanssa sinne asettuvat. Onnesta
hehkuvina Kustaava ja Kerttu syleilivaet toisiansa, kun sinae iltana
erosivat.

Mutta kun Kerttu sitten kulki pois Kustaavan luota, naeki haen Hanneksen
tulevan kotiansa paein ja teki kasvonsa sangen totisen ja jumalisen
naekoeisiksi, sillae suuri hurskaudenhenki tuli juuri sillae hetkellae haenen
paeaellensae.

--Se oli kiltisti tehty, sanoi kapteeni, kun tuli kohdalle.

--Mikae niin?--kysyi Kerttu hienon saevyisaesti.

--Totta Kerttu puhui huoneen laittamisesta aeidille?

--Sehaen on kyllae asia,--sanoi Kerttu,--mutta aeitisi puhui sinun
ajattelevan ilman vihkiaeisiae.--Hyi sinua!

--Mutta Kerttu hyvae, mehaen _olemme_ jo naimisissa!

--Emme ole ihmisten edessae.

--Minkae ihmisten edessae?

--Ja siksi toiseksi,--sanoi Kerttu,--tiedae ettae minae olen tullut
jumaliseksi.

--Mitae se merkitsee? kysyi kapteeni.

--No, kyllaehaen sen tiedaet, voi sitae pahemmaksikin tulla, kun pitkaet
vuodet saa yksin surra.--Ja Kerttu pyhkaesi vihasen kyyneleen
silmaestaensae:--Noh, antaa niiden asiain olla.

--Luuliko Kerttu, ettae minae olin unohtanut? Ei, Kerttu! Nyt sanon
sinulle, miksi en tahdo tietaeae kuulutuksista enkae papeista. Minae olen
tullut vallankumoukselliseksi!

--Mitaes _se_ sitten merkitsee? sanoi Kerttu matkien.

--Tulehan taennepaein.

Kapteeni alkoi mennae Kertun kanssa pois paein kotoa ja puhua
kuiskaamalla.

--Vallankumouksellinen--se on sellainen, joka tahtoo muuttaa kaikki olot
toisellaisiksi, esimerkiksi niin, ettei kukaan enaeae kaersi vaeaeryyttae,
vaan saa taeyden toimeentulon tyoestaensae. Kaikki muutetaan--ymmaertaeaekoe
Kerttu--kaikki!

--Ai, ai, kuinka Hannes voi semmoista yksin toimittaa!

--Minae en ole yksin.

Ja katsahdettuaan ympaerilleen, ettei kukaan kuulisi, kapteeni kaevi
Kertun kaeteen, ja kovaaeaenisesti saehisten kuiskasi:

--Meitae on paljon. Mutta aelae herrannimessae puhu taestae asiasta
kellekaeaen!--Ja taas katsoi ympaerillensae:--On ruhtinaitakin! Ole hiljaa
kuin myyrae taestae asiasta: on suurruhtinaitakin, kuulitko!

--Siksikoehaen Hannes ei ole enaeae luutnanttikaan?

--Nyt sen tiedaet.

--Osaakohan niihin sellaisiin ihmisiin luottaa? Ai, ai, Hannes.

--Sen parempia ei ole taivaan kannen alla. Rikkaita, mahtavia, ja
sittenkin antavat vaikka henkensae koeyhaen kansan edestae. Niin, Kerttu,
sinae sanoit, ettemme ole naimisissa ihmisten edessae,--emme olekaan
naeiden taekaelaeisten edessae, mutta heidaen edessaensae olemme. Voi sentaeaen,
Kerttu, jospa sinae vaan naekisit niitae ihmisiae!

--Olkoon kuinka hyvaensae, mutta ilman vihkimaettae minae en suostu, en
milloinkaan.

--Silloin sanon sinulle hyvaesti, Kerttu, sanoi kapteeni ja seisahtui.

--Kas niin, aesken sanoit ettae olemme naimisissa ja nyt jo hyvaesti!

--Minae en voi suostua semmoisiin temppuihin, sanoi kapteeni.

--No niin, kuinka vaan tahdot, sanoi Kerttu ja alkoi hiljaa edetae
kapteenista omalle suunnalleen.--Ollaan siis erossa!

Haen kulki rohkeasti, taaksensa katsahtamatta laeheisen kadun kulmaan
asti, mutta siellae oli pudottavinaan jotain ja kumartaessaan nostamaan
vilkasi salavihkaa taaksensa, ettae vielaekoe se haentae odottaa.

--Mieti taetae asiaa tarkkaan!--huusi kapteeni haenelle silloin,
varottavasti sormeansa heristaeen.

Miettikoe Kerttu taetae asiaa vai ei, on epaetietoista. Mutta siltae varalta,
ettae "jos" kapteeni vihdoin suostuu vihkimiseen, Kerttu ryhtyi kyllae
kohta puuhiin, joten haenen ompeluverstaansa kaevi seuraavanakin paeivaenae
taeydessae hoeyryssae. Vimmatummin kuin koskaan polkivat tytoet koneitaan,
suuri oli rytinae, niinkuin kapteeni ei ikipaeivinae olisi siinae talossa
komentelemassa kaeynytkaeaen.

Eikae Kertun verstas kaeynyt ainoastaan seuraavan paeivaen, vaan vielae
sitten seuraavan, ja sitten vielae viikon ja monta, monta viikkoa.--Sillae
siellae oli nyt otettu valmistettavaksi sellaista, mitae ei siinae
verstaassa oltu ennen milloinkaan ajateltukaan valmistaa, nimittaein
kaesiliinoja, tyynynpeitteitae, lakanoita, paitoja, alusvaatteita, tusinan
ja toista tusinaa kutakin lajia. Eikae suinkaan mitaeaen koeyhaen kansan
tavaraa vaan hienointa morsiuskuosia ja myoetaejaeismyyniae. Paidat tehtiin
hihattomat, mitae kauniimpien vaeli- ja reunapitsien kanssa. Lakanat
varustettiin myoeskin leveillae vaelipitseillae ja suunnattomilla,
punalangalla ommelluilla nimikirjaimilla: K.F.--Sekin huone, jossa
kapteeni oli istunut, otettiin nyt verstaan palvelukseen. Siellae
tikattiin mahdottoman leveaetae peitettae punasesta satinista,
ruusunkuvioilla. Mutta pahin sihinae ja saehinae kaevi sentaeaen muutaman
ompelupoeydaen ympaerillae, missae itse haeaehametta ruvettiin valmistamaan.
Siinae neuvoteltiin, siinae mittailtiin, siinae paeae kallella katseltiin
lehdistae kuoseja, sillae kaikki ompelijattaret panivat parastaan, koska
ymmaersivaet ja tiesivaet kysymyksen olevan haeaepuvusta heidaen suositulle
neidille itselleen.

Kaikkea taetae tietysti ainoastaan ettae "jos" kapteeni tulee jaerkiinsae.

Kapteeni puolestaan katsoi kaikkien suhteittensa Kerttuun olevan
lopussa, niinkuin Kerttu oli haenelle sanonut. Mutta se ei estaenyt haentae
olemasta huolissaan siitae ajatuksesta, ettae Kerttu nyt valtoinansa
antautuu konttoristiensa ihailtavaksi. Ajatus: syyttaekoeoen itseaensae, ei
lohduttanut. Mutta taemae huoli oli suureksi pahennukseksi haenen
vallankumous-aatteellensa.

"Jos niinae vuosina kuin minae ehdin Viaporin strateegisen merkityksen
maeaeritellae Kerttu menee pilalle, mitae on minulle silloin vallankumous?"

Miettiessaeaen vastausta taehaen kysymykseen haen huomasi, ettae se yksi
Kerttu oli haenelle yhtae taerkeae kuin koko vapaustaistelu ja vallankumous.
Taemae oli todellakin enemmaen kuin arveluttavaa.

Vallankumouksen aate siis taeltaekin kannalta vaatimalla vaati luopumista
Kertusta. Jo senkin vuoksi olisi pitaenyt niin pian kuin mahdollista
lakata Kerttua ajattelemasta. Nyt oli Kerttu kaiken paeaelliseksi vielae
sanonut, ettei haen tunnusta Hannesta mieheksensae, ellei heitae kirkossa
kuuluteta ja papilla vihitae. Kerttu oli siis kolmesta eri syystae
lopullisesti jaetettaevae ajatuksista pois.

Selvyyteen taestae paeaestyaensae kapteeni teki lujan paeaetoeksen olla Kerttua
ajattelematta ja jaettaeae muutenkin koko asia mielestaensae.

Haen ryhtyi sensijaan tyoehoensae.

Ja ainoa yhteys, mikae haenellae pitkaeaen aikaan oli Kertun kanssa, oli se,
ettae haen joka paeivae, tyoestaensae levaehtaeaekseen, kaeveli Kaivopuiston
rantavalleille, joilta naekyi Viaporin linnotus: tie niille valleille
kaevi Kertun asunnon ohitse.

Melkein joka kerta haen kuuli Kertun huoneesta ompelukoneiden raetinaeae ja
tuli aina uudestaan siihen paeaetoekseen, joka puhkesi haenellae sanoihin:

"Mitae tulee minun siihen naiseen? Ei yhtaeaen mitaeaen!"

Valleille tultuansa kapteeni, vapautuen vaehimmaenkin nauhasen
ajattelemisesta, joka saattoi olla Kertun puvussa, antautui kokonaan
strateegisiin mietelmiin linnotuksen asemasta laivaston nojakohtana.
Teki itselleen selkoa 12-tuumaisten kantovoimasta, ammuttuina
linnotuksesta tai laivastosta maallepaein. Ajatteli myoes shrapnellien
rakennetta j.n.e.

Mutta ihmeellinen ja tuontuostakin uudistuva luonnonilmioe haeiritsi perin
kiusallisesti kapteenin mietelmiae: Kertun kaunis paeae alkoi naekyae joka
paikasta, mihin ikinae kapteeni katsahtelikaan, ei ainoastaan puiden
vihreissae latvoissa, jotka vallien alta nousivat haenen jalkojensa
tasalle, vaan meren laeikkyviltae laineilta, ja itse Viaporinkin
valleilta, jotka ilta-auringon valossa hohtivat. Kertun ihanasti
raepyttelevaet ruskeat, uskolliset silmaet.

Tietysti olisi kapteeni mainiosti voinut katsoa Kertun paeaen ohitse joka
kerta kuin se ilmestyi, mutta siinae ilmioessae oli vielae se ominaisuus,
ettae niinkuin joskus musta pilkku seuraa katsetta niin Kertunkin kuva,
vaikka sen ohi katsoi, aina tuli mukana. Ja kun kapteeni silmiaensae
rypistaeen kiinnitti mitae asiallisimman katseen johonkin linnotuksen
kohtaan, seurasi Kertun paeae ihan--ihan sen kohdan viereen odottamaan,
hymyilevaenae, rakastavana.

Kapteeni ymmaersi hyvin mikae taessae oli kysymyksessae, ja niinkuin jokainen
toinen ihminen olisi--ymmaerrettyaeaen ettae taemae oli rakkautta--katsonut
mahdottomaksi sitae vastustaa, niin kapteeni paeinvastoin paeaetti panna
kaikki voimansa liikkeelle haevittaeaekseen itsestaeaen juuria myoeten
sellaiset oireet.

Haen lakkasi kaeymaestae valleilla ja kuuntelemasta Kertun ompelukoneiden
raetinaeae. Haen teki tyoetae ja lepaesi aina silmaet ankarassa rypyssae, ettei
se musta pilkku milloinkaan paeaesisi juuri sille kohdalle, mihin haen
katsoi tai mihin haenen ajatuksensa olivat kiintyneet.

Mutta mitaes Kerttu teki?

Se tuli haenen luokseen unissa.

Ja vielae kuinka tuli?--Sopimattomasti puettuna!

--Oletko sinae noin kulkenut laepi koko kaupungin, ettae konttoristitkin
ovat sinut naehneet!

--Olen sanoi Kerttu kylmaestae vaeraejaevaellae aeaenellae,--itsehaen kielsit
minulta vaatteet.

Kapteeni varustui ankarasti torumaan, sillae ei haen vaatteita ollut
kieltaenyt vaan ainoastaan liian _hienoja_ vaatteita. Mutta haenen kaevi
kovin saeaeliksi Kerttu, kun se siinae vaerisi melkein alastomana ja sen
kaikki haeikaeisevaen kauniit vartalomuodot, joista kapteenilla oli
saattanut olla Kertun puvun poimujen ja laskoksien mukaan ainoastaan
haemaerae aavistus, nyt esiintyivaet taeydellisesti laepinaekyvaen harson alla.

Oli kovin, kovin saeaeli Kerttu raukkaa siinae, ja kapteenin olisi tehnyt
mieli pyytaeae se vuoteeseensa laemmittelemaeaen, joka olisi kaeynyt hyvin
paeinsae, sillae olivathan he lapsuudentuttuja ja sitaepaitsi hehaen jo
_olivat_ naimisissa. Mutta nyt oli heitae erottamassa mahdottomuuden
muuri, kapteeni oli paeaettaenyt, ettei haen saa ajatella Kerttua, ja
Kerttua niinikaeaen sitoi paeaetoes olla menemaettae kapteenille, ellei heitae
laillisesti vihitae.

Ja niin he nyt siinae olivat vaan jonkun sylen erottamina toisistaan,
Kerttu puoli-itkussa, vilusta vaeraejaevaenae, ja haen, kapteeni, laempimaessae
vuoteessa, aeaerettoemaen saeaelintuskan raatelemana, voimatta sulkea palavaan
syliinsae omaa hyvaeae, kultaista Kerttua!

Jos haen ei olisi ollut soturi, olisi haenkin vuodattanut saineita
kyyneleitae.

Taemae uni sai haenen, sittenkuin haen heraesi, ymmaertaemaeaen heidaen asemansa
hullunkurisuuden: he _olivat_ naimisissa, Kerttu vaati vihkimistae,
kapteeni ei saanut Kerttua ajatella, mutta he _olivat_ naimisissa!

Ja kapteeni loei taas otsaansa sanoen:

--Minae kollo! Jos joku rakastuisi sanokaamme neekerityttoeoen,--Kerttu ei
tosin ole neekerityttoeoen verrattava, mutta minae sanon "jos"--. Nyt olisi
neekereillae omituisia haeaetemppuja, joita morsian ei suostuisi menoista
pois jaettaemaeaen. Eikoe sulho olisi sivistymaetoen aasi, jos haen senvuoksi
morsian raukan jaettaeisi? Tietysti pitaeisi sulhon, jos haen tahtoo kaeydae
gentlemannista, suostua siihen haeaetemppuun ja sitten vasta naimisissa
ollessaan kasvattaa vaimonsa moisista taikauskoista vapaaksi!

Tosin kapteeni selvaeaen tunsi, ettae vertaus ontuu, sillae haen oli ollut
suostumatta vihkimiseen paeaeasiassa senvuoksi, ettae papit tekivaet
itseaensae sellaisen taikauskon avulla kansalle vaelttaemaettoemaeksi, eikae
suinkaan vaan siksi ettae se oli itsessaeaen jaerjetoen temppu, kuten ehkae
neekereillae. Mutta kapteeni ajatteli nyt siitae asiasta niin, ettae
papistosta vapautuminen oli vallankumouksen asia, joka oli toteutuva
tulevaisuudessa tykkien ja shrapnellien vaikutuksesta eikae suinkaan
siten ettae haen piti armasta Kerttua sellaisessa kiusauksessa.

"Aivan toista saatan minae vaatia Kertulta, niinkuin itseltaenikin",
ajatteli kapteeni edelleen.--"Kaesitykset vihkimisen vaelttaemaettoemyydestae
saattavat olla Kertulla perintoeae esivanhemmilta vuosisatojen takaa,
mutta ne hienot vaatteet, joita haen on oppinut pitaemaeaen, ne ovat haenen
omia ompelemiaan. Mutta kas me asetumme asumaan kuin tavallinen
tyoemies-pariskunta. Minae rupean kaeymaeaen ruskeassa puserossa ja takki
puseron paeaellae, ilman mitaeaen kauluksia, ja Kerttu kaeykoeoen liina paeaessae,
niinkuin tyoemiehen vaimo ainakin. Ja yksi tai kaksi vaatimattomasti
sisustettua huonetta, joista toinen olkoon vaikka kyoekkinae ja toisessa
seiskoon valkeapuinen, kattamaton ruokapoeytaemme, riittaeae asunnoksemme."

Kapteeni innostui taestae uudesta aatteesta niin, ettae se huone, jossa haen
oli, tuntui haenen kaevellaekseen aivan liian pieneltae,--seinaet tulivat
liian usein vastaan ja katto tahtoi ottaa paeaelakeen.

"Kerran jylisevaet naemae kentaet, kerran paukkuu naeillae
tantereilla!"--huusi haen itseksensae ja ryntaesi haltioissaan ulos
avaramman katon alle.

Haen meni suoraa paeaetae Kertun luo, vei kaevelylle valleille, istutti
penkille ja sanoi:

--Naeetkoe linnotuksen tuossa?

Kerttu sanoi:

--Se on Viapori.

--Se on Viapori,--toisti kapteeni.--Sen kanuunat ovat nyt kaeaentyneinae
merelle paein sellaista vihollista vastaan, joka ei koskaan tule, ja sekae
Kerttu ettae kaikki muut taemaen ison kaupungin asukkaat ovat aivan
unohtaneet, ettae tuon pienen salmen takana on sellainen uinuva voima,
joka puolessa tunnissa voisi koko kaupungin haevittaeae soralaejaeksi niin
ettei yhtaekaeaen tiilikiveae jaeisi toisensa paeaelle.

Kerttu kuunteli tarkkaavasti vielae voimatta ollenkaan aavistaa minne
paein kapteenin ajatusten kanuna oikein taehtaeae.

Kapteeni jatkoi:

--Voisi kuitenkin tapahtua, ettae linnotuksen hirmu-kanunat kerran
kaeaentyisivaet taetae samaa kaupunkia kohden.

--Hyi, aelae semmoista!--sanoi Kerttu.

--Luuleeko Kerttu, ettae kaupunki silloin lupaisi kaikki kultansa ja
hopeansa, kunhan vaan pommitukselta saeaestyisi?

--Tietysti,--sanoi Kerttu.

--Mutta mitae tekisivaet kaupunkilaiset, jos heille saman pommituksen
uhalla sanottaisiin: pois kapakat! pois porttolat! pois ylellisyys ja
hekuma! pois kansan orjuutus ja sorto!--Mitae tekisivaet kaupunkilaiset,
kun ensimaeinen jaereaen tykin kuula lentaeisi kaupungin ylitse--kuuleppas,
naein: pang uu-u-u-uu-u--kapteeni matki 12-tuumaisen kauhistuttavaa
ulinaa sen halkaistessa ilmaa.--Mitae?

Kerttu jo vainusi mihin paein sitae mennaeaen, ja tuli kohta aivan
vaeliaepitaemaettoemaeksi. Jalkaansa heilutellen ja paeaetaensae kaeaennellen
milloin laennen milloin idaen puolelle merta haen sanoi vaan:

--Sellaista aikaa ei tule koskaan.

Katsahtaen ympaerillensae, etteivaet edes kivetkaeaen kuulisi, ja lykaeten
kaedellaeaen Kerttua ikaeaenkuin syrjaeaen kapteeni antoi rintansa
perimmaeisestae sopukasta kuulua maanalaisen saehinaen:

--Sellainen aika tulee, Kerttu, se tulee!

Kerttu nousi laehteaekseen ja ikaeaenkuin jo ompeluksiansa ajatellen sanoi:

--Tulkoon sitten, mutta ilman vihkimaettae en minae vaan; suostu.

Nyt sanoi kapteeni ketteraesti:

--Etkae tarvitsekaan enaeaen suostua, lintuseni, kunhan vaan ymmaerraet ja
suostut toiseen asiaan.

--Mihinkae sitten?--kysyi Kerttu eloisasti.

--Siihen vaan, ettae me sinun kanssasi rupeamme vapaaehtoisesti elaemaeaen
niinkuin tavallinen tyoemiespariskunta--jo ennenkuin Viaporin tykit meitae
siihen pakottavat.

--Ja sinae siis suostut?--sanoi Kerttu, itsekin uskoen, ettae suostumus
oli haenelle muka jotain odottamattonta.

--Saat mennae vaikka vielae taenaepaeivaenae pappilaan kuulutusta toimittamaan.

Kertun oli valtaavinaan aivan ihmeellinen vilkkaus ja ilo, josta
huomiosta kapteeni tuli niin onnelliseksi, ettei haen vielae koskaan
elaemaessaeaen ollut niin onnellinen ollut.

--Mutta sittenhaen minulle tulee ihan tulinen kiire,--liverteli
Kerttu,--sillae ajattele mitae kaikkea minulla on vielae tekemaettae!

Ja rupesi luettelemaan mitae kaikkea haenellae oli kesken
myoetaejaeismyynistae.

--Kyllaepae taessae tulee kiire, toisteli Kerttu innoissaan, ja vaelillae ehti
kertoa yhtae ja toista haeaeleningistaekin.

Mutta kapteeni sai pian naehdae, ettei ainoastaan Kerttu, vaan myoeskin
vanha Kustaava aeiti oli jo aikaa sitten ryhtynyt laajaperaeisiin puuhiin
sen tapauksen varalta, ettae "jos" tai paremmin "kun" Hannes vihdoin
suostuu kuulutuksiin ja vihkimiseen.

Olihan kapteeni tosin jo pitemmaen aikaa kuullut ylaekerrasta omituista
koputusta ja nakutusta, vaelistaepae oikeita moukarinkin iskuja, jopa
kaakelien rysaehdyksiae, niinkuin uuneja hajotettaessa. Aeiti oli Hanneksen
kysymyksiin koputusten johdosta vastannut vaan, ettae siellae tehtiin
tarpeellisia "replatsuunia" talveksi. Mutta ettae taemae tasainen ja
kuukausmaeaeriae yhtaemittaa kestaenyt kolina, olikin tarkottanut koko
ylaekertapuoliskon, se on, neljaen huoneen ja kyoekin varustamista nuorelle
pariskunnalle, siitae ei kapteenilla ollut vaehintaekaeaen aavistusta
ennenkuin sinae paeivaenae, jona Kerttu, onnesta hehkuvana, tuli heille ja
oikopaeaetae lensi Kustaavan kaulaan ilmottaen tulevansa pappilasta
kuulutusta pyytaemaestae.

Sinae paeivaenae, heti Kertun laehdettyae, aeiti vei Hanneksen katsomaan
ylaekertaa.

Hannes huokaili ja iloitsi, suri ja nauroi--kaikkia yhtaikaa.

--Mutta enkoe minae sanonut teille, aeiti, ettae me Kertun kanssa asetumme
yhteen ainoaan tai korkeintain kahteen huoneeseen, joista toinen olkoon
kyoekki? Ja te olette taemmoeistae varustaneet!

Aeiti seisoi syyllisenae haenen edessaeaen, mutta ainoastaan niinkauan kuin
Hanneksen silmaekulmat pysyivaet korkealla ja huulet hoeroessae. Sillae he
Kertun kanssa pitivaet taetae Hanneksen ajoittain ilmaantuvaa komeuden
vihaamispuuskaa jonakin haenelle ominaisena hulluuden purkauksena, jota
ei auttanut vastustaa. Heti kun silmaekulmat laskeutuivat ja huulten
hoeroetys tasottui, alkoi Kustaava taas samalla innolla naeytellae ylaekerran
laitteita, niinkuin ei mitaeaen ankaruuden vaelinaeytoestae olisi ollutkaan.

--Aelkaeae herran nimessae!--puhkesi Hannes sanomaan, kun astui saliin.
Mutta aeiti huomasi kuinka Hanneksen katse kiersi asiantuntijan tavalla
taemaen huoneen katosta lattiaan asti ja ilmaisi huonosti peitettyae
tyytyvaeisyyttae Kertun osottamaan mainioon makuun. Aeiti pani kaetensae
mahan paeaelle ja vettynein silmin tirkisteli hymyillen yloes Hannekseen.

Korkeat, valoisat huoneet, mainiot kaakeliuunit vaerillisine
kirjailuksineen, syvennyksineen, rykelmineen,--ikkunoissa automaatiset
rullakartiinit, sitten pitsiset vaeliverhot, sitten vaerilliset
paeaellysverhot,--ikkunain vaelissae lattiasta kattoon ylettyvaet
trymoot,--piano, nuottihylly, keikarimaisesti seisova kirjahylly,
keveaet, punasella verhotut sohvat, tuolit--

--Aelkaeae, aelkaeae herran nimessae!--hoki Hannes sekae mielipahoillaan ettae
iloissaan, sekae onnettomana ettae onnellisena, kun aeiti avasi
makuuhuoneen ovet ja Hannes naeki vilaukselta sen sisustuksen
salaperaeisine budoarineen,--ja puoli alaa huoneesta ottavan, komean
kaksoisvuoteen, peitettynae yhdellae ainoalla, mahtavalla,
ruusukuvioisella peitteellae punasesta satinista.

Ainoa paikka, mikae ei vielae ollut aivan valmis, oli asumukseen vievaet
paeaeportaat, jotka laveassa, valkoiseksi maalatussa, kumajavassa
eteisessae mukavasti ja vaeljaesti tekivaet kaeaenteen alakerrasta ylaekertaan
ja paeaettyivaet ylhaeaellae himmeiksi hiotuilla, kuvioisilla laseilla
varustettuun paraadi-oveen, saehkoenappuloineen ja nimikirjoitusta varten
varattuine posliinitauluineen. Se ainoa kohta, johon kapteenin
maeaeraeysvalta ehti paeaestae ulottumaan, oli juuri taemae posliinitaulu: haen
sai ajoissa estetyksi, ettei siihen, kuten Kustaavan aikomus alkujaan
oli, tullut nimikirjotuksen alle suurilla kirjaimilla: Kapteeni!

Kaiken summa oli, ettae haen vihittiin Kertun kanssa "herran pyhaeaen
avioliittoon",--ettae kapteeni oli frakkiin puettuna, tukka koreasti
kammattuna keskijakaukselle kahdelle puolen paeaetae,--ettae pyylevae pappi,
mustassa, juhlallisessa kauhtanassa, valkoset liperit leuvan alla
asettui kirja kaedessae heidaen eteensae ja he lankesivat Kertun kanssa
polvilleen pallille,--ettae he vastasivat liikutuksesta vaeraejaevaellae
aeaenellae papin kysymyksiin: jaa, jaa,--ettae pappi otti kapteenilta
sormuksen ja pani sen Kertun nimettoemaeaen sormeen,--ettae Kerttu,
punehtuneena ja huntuisessa morsiuspuvussaan ihanana kuin kevaeinen
valkopilvi antoi haenelle vihkimys-suudelman,--ettae suunnaton joukko
laehempiae ja kaukaisempia sukulaisia taeytti haeaesalin aeaeriae myoeten,--aeiti
kiitettyaeaen niiaamalla pappia, tuli kyyneleitae vuodattaen onnittelemaan
nuorta paria,--ettae eno Frans, myoeskin frakkiin puettuna, silmaeluomet
arvokkaasti alaspainettuina lausui virallisen onnentoivotuksensa, ja
haenen jaelkeensae kaikki muut, itsekukin arvonsa ja rankinsa mukaan.

Kapteeni oli voitettu, voitettu pahemmin kuin joku maan tasalle
hajotettu linnotus.

Voi ihanaa, voi katkeraa, voi onnea, voi onnettomuutta, voi kyyneliin
asti liikuttavaa, voi naurettavaa!

Keskellae haeaeyoetae huusi haen suurella aeaenellae, istuallensa kavahtaen ja
kaesiaensae puistaen: Kerran jylisevaet naemae kentaet--!

Haen heraesi omaan hourailuunsa, veti ylitsensae hienopitsiset,
hyvaenhajuiset lakanat ja peitteet, ja laskeutui jaelleen nukkumaan unissa
hymyilevaen Kertun valkoiselle kaesivarrelle.




3.


Vaarille luettiin ikaeae jo viisi yhdeksaettae ajastaikaa ja luultiin pian
kuolevan, sillae haen alkoi viime vuosina heikkenemistaeaen heiketae, niin
ettei jalat kantaneet, syoenti ei sujunut eikae edes puhekaan enaeae kaeynyt.

Mutta juuri pahimmillaan ollessa, kun jo luultiin eron elaemaestae tulevan
huomenna tai viimeistaeaen ylihuomenna, tapahtui jotain sellaista, mikae
kaikkien suureksi haemmaestykseksi virkisti vaarin uudestaan taeydellisesti
eleille, ikaeaenkuin haenen vanhenemisensa ainoa syy olisi aekkiae laannut
vaikuttamasta. Haen sai puhelahjansa takaisin, ruoka alkoi maistaa,
kyyneleet taukosivat vuotamasta, selkae ja saeaeret oikenivat, ja haen taisi
jaelleen kaevellae keppiin nojautumatta.

Taemae tapaus oli se, ettae eraeaenae syyspaeivaenae, kun lehdet jo olivat
lakastuneet, markkinat olleet, maa kohmettunut ja laivat menneet
talviteloilleen, vaarin rakas Hinkki, se vainajaksi luultu, hunningolle
joutunut Franssin vanhin poika, aekkiarvaamatta ja ilmi elaevaenae ilmestyi
vaarin eteen.

Kohta ensimaeiseksi he, sanaakaan sanomatta toisilleen, rupesivat syoemaeaen
vaarin asunnossa, ennenkuin Hinkki vielae menikaeaen isaeaensae kivimuuriin
tapaamaan.

Vaari mutisteli suussansa ensin vaan kasteltua leipaeae, mutta ei
aikaakaan niin alkoi jo syoedae perunoita, repaesipae silakastakin
ruodottoman palasen ja pisti poskeensa. Sitten tyhjensivaet suuren
puurokupin ja nuolivat lusikkansa. Siitae hetkestae saakka vaari alkoi
elpyae.

Syoetyae Hinkki kertoi vaarille vaehaesen.

Haen oli seilaillut kaikki maailman meret, kaeynyt kaikki kaupungit, ollut
jossain Afrikan sodassa, ja tiesi nyt jutella melkein yhtae paljon kuin
vaari Siperian matkoiltaan. Hinkki kyseli myoes vaarilta semmoista mitae
ei ennen ollut ymmaertaenytkaeaen kysellae. Taemae laehensi heitae jaelleen
entisillae ystaevyyden siteillae, sillae Hinkki kyseli nyt myoes
maa-asioista.

Hinkki oli pysynyt vanhana Hinkkinae, tosin vaehaen tautien runtelemana,
jotka olivat jaettaeneet jotain kuoppamaista toeherrystae haenen
kasvoihoonsa, mutta yhtae vilkkaana haen oli tullut, yhtae neuvokkaana ja
yhtae valmiina kaikkiin asioihin.

Frans oli Hinkille hyvin kovana. Tuskin tunnusti pojaksensa. Kaeski
asumaan vaarin kanssa pihan matalassa puurakennuksessa, jota kivimuuri
peitti pimeaeaen ja nokiseen varjoon, laehestyen sen ikkunoita ainoastaan
kolmen jalan vaelimatkalle.

Frans ei voinut tunnustaa pojakseen sellaista heittioetae, joka kaikki
maailman metkut koettuansa ei ollut osannut hankkia itsellensae mitaeaen
omaisuutta. Jos Hinkki olisi tuonut matkoilta edes satakin dollaria,
olisi Frans antanut haenelle kehotukseksi tuhannen. Mutta Hinkki ei
tuonut roposen rahtuakaan. Frans ei tahtonut haenestae mitaeaen tietaeae sen
jaelkeen kuin Hinkki ilmaisi taloudellisen tilansa.

Mutta vaikka Frans olisi kaikkia virallisia muotoja seuraten julistanut
haenet perinnoettoemaeksi, ei se seikka olisi tehnyt juuri mitaeaen vaikutusta
Hinkkiin. Sillae Hinkki ei rakastanut rahoja laehimaillekaan niinkuin
vapauttansa.

Kun Frans, pakottaakseen Hinkin itsenaeisesti ansaitsemaan, ei antanut
haenelle edes tupakkirahoja, nautti Hinkki enemmaen kuin pahotteli siitae
ettae sai olla taas taeaellae kotikaupungissaan kokonaan vapaana halunkkina,
vapaasti keksimaessae keinoja tupakki- ja muun vehkeilyrahan saamiseen,
isaen aseman mitenkaeaen sitomatta haentae.

Haen tahtoi taas elaeae taeytelaeistae nykyisyyden elaemaeaensae taessae niin paljon
muuttuneessa, niin suunnattomasti kasvaneessa ja niin lukemattomia uusia
tilaisuuksia tarjoovassa suurkaupungissa, samaa elaemaeae, jota oli
lapsuudessa elaenyt kaupungin vielae ollessa pikkukaupunkina.

Oikein Hinkki vetaesi syviae savuja kitaansa, kun ensimaeiset isaen kirot
kestettyaensae laeksi tallustamaan naeitae uusia asfalttikaeytaeviae. Sellainen
suuri, sanomattoman ihana vapauden tunnelma taeytti koko haenen olentonsa.
Ei ollut laivakapteenia, ei peraemiehiae, ei hoidettavia purjeita, ei
paeivae-, ei yoevuoroja, ei ahdasta laivankantta kaevellaekseen; vaan
vilkastuneen, vaeekkaeaen kaupungin kotoiset ja sittenkin niin vieraiksi
kaeyneet kadut. Sen salaperaeiset nurkat viettelivaet Hinkkiae paikasta
paikkaan, vetivaet, kutsuivat,--aivankuin joku haltija tai sanokaamme
Hinkin jumala olisi taluttanut haentae ja yhae sanonut haenelle: katsos
taetae, ja katsos tuotakin paikkaa, ja muistatko sitaekin sokkelia siellae
Katajanokalla, tai vielae sitaekin siellae Hermanninkaupungilla, tai
Soeoernaeisissae, tai siellae Toeoeloeoen puolella. Ne paikat kaeytti Hinkkiae
haenen jumalansa ensin, sitten vasta vei keskemmaelle kaupunkia.

Meni kauniit viikon paeivaet Hinkiltae taehaen alkajaisnuuskintaan, meni
toinen viikko, meni kuukaus: ei haen vaan mihinkaeaen koukkuun tarttunut.
Sillae juuri sitae tilaa, sitae hetkeae, jona ihminen ei vielae ole sidottu
mihinkaeaen, vaan vapaa ryhtymaeaen mihin tahansa, juuri sitae tilaa Hinkki
enin rakastikin eikae olisi siitae millaeaen hennonnut luopua. Maailma
esiintyi haenen silmissaeaen kokoelmana tyhmyreitae, jotka kaikki olivat
sitoneet itsensae johonkin maeaeraetehtaevaeaen, ja juoksivat ja hikoilivat,
mutta eivaet elaeneet.

Satama-tyoemiesten parvessa kaeydessaeaen Hinkki tapasi monta tuttua, jotka
haentae muistivat nuoruutensa parhaana toverina. Samoin lautatarhoilla
Soeoernaeisissae. Kone- ja silta-tehtaalla haen myoes vietti paeivaen, ja
siellaekin haen pian sai naehdae, ettae liukkaimmat ja tunnetuimmat, joita
koko muu sakki seurasi, olivat haenen vanhoja kasvattejaan ja
katutoverejaan. Hinkki nimitteli nimiae ja kyseli, ja aina nousi huuto ja
haelinae miesten joukossa, sillae kaikki tunsivat juuri haenen nimittaemaensae
ja tiesivaet suosituimmiksi veijareiksi. Monessa paikassa ja monella
tyoemaalla oli niinae paeivinae puhe Hinkistae: vanhat kertoivat nuoremmille
asioita, joita naemae suu auki kuuntelivat.

Kaikista niistae toimista ja tyoepaikoista, joita toverit haenelle
tarjosivat, kilvan koettaen saada Hinkki omalle tyoemaalleen, ei haen
paljonkaan viitsinyt kuunnella. Ainoa ehdotus, jolle haen hetkeksi
korvaansa kallisti, oli vanhoilla virkaheitoilla poliseilla ja
juoppoudesta rangaistuilla veronkantomiehillae. Niillae oli oma
jaerjestetty sakkinsa, ja tarkotti toimi kaikellaisten maksujen ja
ulostekojen kiristaemistae rikkailta leskiltae vaeaerennettyjen verolippujen
ja hakupaperien avulla. Mutta ei haen siihenkaeaen lopulta suostunut, koska
taellae sakilla oli ankarat saeaennoet ja tarkat rahainjakomaeaeraeykset.
Asianajoammatti, jota haenelle myoeskin tarjottiin, ei haentae
miellyttaenyt--taesmaellisen ajanmaeaeraen vuoksi, jona piti joka aamu olla
polisikamarissa juopoilta ja varkailta asioita ottamassa. Kaikki
vahtimestarinpaikat haen hylkaesi jaerkenaeaen, ei ottanut edes kuuleviin
korviin, vaikka monessakin olisi ollut mitae loistavin tilaisuus
sivutuloihin.

Ei. Vaan suurinta ja pitkaellisintae huomiota heraetti
Hinkissae--pelastusarmeija! Se oli Hinkille jotakin aivan uutta ja
kiinnitti sentaehden haenen mieltaensae sangen suuresti.

Ensi kerran Hinkki naeki taemaen armeijan sen marssiessa torvia toitottaen
ja suurta rumpua paukuttaen Pitkaensillan yli.

"Ne on poikia!--ajatteli Hinkki,--eipae taemmoeistae minun aikanani
ollutkaan".

Ja seurasi kulkuetta uteliaana heidaen kokoushuoneelleen.

Taeaellae Hinkki vaipui silmilleen rukouksiin, niinkuin kaikki muutkin, ja
otti viereensae neitosen, joka tuli kysymaeaen tunteeko haen Jeesuksen.

Hinkki vakuutti tuntevansa hyvin Jeesuksen, ja istuutuen kaulatuksin
penkin eteen he antautuivat hartaihin rukouksiin. Venyvien, itkevien
rukousaeaeniensae keskeltae Hinkki aekkiae muuttuneella aeaenellae kysyi
neitoseltaan: paljokos palkkaa annetaan armeijan luutnantille? Ja
neitonen, keskeyttaeen haenkin rukousnuottinsa, vastasi Hinkille ja
ilmaisi palkan, sekae jatkoi sitten itkujansa, hyvaessae toivossa Hinkin
sielun pelastamisesta ja armeijaan astumisesta. Sillae pitaeaehaen ihmisen
vaehaen maallisestakin palkasta tiedustella.

Hinkki otti tytoen morsiameksensa, sillae mielenkiintonsa kasvoi
kasvamistaan ja haen tahtoi tutkia armeijan asiat perin pohjin.

Naeiden tutkimustensa aikana haen pelasi kaiken aikaa myoes isaensae edessae
hurskasta. Frans uskoi vihdoin pojassa tapahtuneen suuren kaeaentymyksen,
ja kun itsekin oli jumalinen ja kaevi joka pyhae kirkossa, miellytti haentae
taemae asia sanomattomasti ja haen teetti Hinkille hienot vaatteet ja
tarjosi siistin asuinhuoneen kivimuurissaan, ja vaehaen rahaa.

--Naeetkoes, naeetkoes, ettae sinun kaey hyvin, kun vaan uskot!--iloitsi
morsian korviin asti Hinkkiin rakastuneena.

Hinkki alkoi olla jotenkin selvillae pelastusarmeijan perustuksista.
Paljon yhteistae haen kyllae huomasi oman uskonsa ja heidaen uskonsa
vaelillae. Naemaekin ihmiset naeet haenen mielestaeaen _elivaet_, sillae ei heillae
ollut entisyyttae eikae liioin tulevaisuutta mielessaeaen, vaan he
kukoistivat jokaisen paeivaen paisteessa semmoisena kuin kukin paeivae oli.
Eikae Hinkillae olisi ollut mitaeaen sitae vastaan, ettae olisi ruvennut
heidaen kanssansa kukoistamaan ja vielae paeaelliseksi paeaessyt kuolemansa
jaelkeen iankaikkiseen autuuteen, mutta siinae oli yksi arveluttava ja
paha kohta: He kyllae sanoivat tekevaensae Jeesuksen tahtoa, mutta laehemmin
tarkastellessa tottelivatkin kaikki omia kapteenejansa, jotka tottelivat
jotakin kenraalia. Taemae seikka oli Hinkistae naehden ratkaiseva. Haenen
omassa uskossansa oli paeaeasiana juuri se elaemaenviisaus, ettae ymmaersi
aina ja kaikkialla pysyae irti toisten komennusvallasta, saeilyttaeen
itselleen tilaisuuksia livahtamaan vapaaksi, jos milloin satimeen
joutui. Ja sentaehden tuntui haenestae pelastusarmeijaankin meneminen
samalta kuin jos joku hyvin, hyvin viekas ihminen olisi haenelle sanonut:
annappas kun sidon kaetesi, niin paeaeset kokonaan vapaaksi! Kenraalin
tottelemista taas tulevaisen autuuden taehden ei Hinkki voinut ottaa
mitenkaeaen edes totisen punnitsemisenkaan alaiseksi. Ei haen koskaan olisi
antanut pois sitae voileipaeae, joka haenellae oli, sen voileivaen taehden,
jota ei vielae oltu voideltu.

Ja niinpae, puijattuaan isaeltaeaen yhdellae kertaa kokonaista 200 markkaa,
Hinkki katsoi tarkotuksensa taeysin saavutetuksi ja jaetti jaelleen sekae
isaensae ettae pelastusarmeijan ja morsiamensakin, jolle tosin antoi
kymmenen markkaa, sittenkuin oli pantannut taetae tarkotusta varten isaeltae
saamansa hienot poeksyt.

Sitten eleskeli vuosikausia milloin missaekin toimessa ja alkoi jo
vaehitellen kadottaa uskoansa siihen, ettae mitaeaen sen ihmeellisempiae voi
elaemaessae tapahtua maalla yhtaevaehaen kuin merellae. Mutta silloinpa kiintyi
Hinkin mieli taaskin eraeaeseen aivan uuden uutukaiseen ilmioeoen ja
valveutti haenet virkeaemmaeksi kuin haen ehkae milloinkaan ennen oli ollut.

Asia oli taellainen.

Hinkki ei ollut koskaan voinut sietaeae mitaeaen kansanjuhlia niiden
kuolettavan, sisaeaenpaeaesymaksusta tarjotun ja ohjelman mukaan anniskellun
huvituksen vuoksi. Hinkkiae ei olisi semmoisiin mistaeaen maksusta saanut
menemaeaen. Nytpae rupesivat toverit kuitenkin viettelemaeaen haentae
sellaiseen tulemaan. Sanoivat, ettae joku merkillinen mustatukka oli
puheillansa kansankokouksissa pannut monen miehen paeaen pyoeraelle ja
koonnut sakkia ympaerilleen satamaeaeriae, sekae vanhaa ettae nuorta kansaa.
Itse eivaet osanneet arvostella, vaan tahtoivat tietaeae Hinkin mieltae.

Hinkki lupasi vihdoin mennae katsomaan sitae otusta.

Haen meni tovereinensa Hesperiaan, ja kun kansaa oli paljon kokoontunut
puhujalavan ympaerille, asettui Hinkki parhaine tovereineen joukon taakse
ylennykselle, missae toiset istuivat puiden juurilla, toiset seisten
nojautuivat runkoihin. Hinkki istui. Haenen eteensae asettui selin
puhujaan joukko miehiae, jotka paljon mieluummin tahtoivat naehdae Hinkin
kasvoihin tietaeaekseen mitae Hinkki meinasi puheesta, kuin itse puhujaa
kuunnella.

Kun mustatukka vihdoin nousi puhujalavalle ja uteliaisuuden ja
ihastuksen sohina kaevi yli suuren vaekijoukon, haukotteli Hinkki silmaensae
vetisiksi jo pelkaestae ajatuksestakin ettae haenen piti nyt ruveta puhetta
kuuntelemaan.

--Aelae nuku Hinkki, kyllaes kohta saat kuulla!--sanoivat miehet. Mutta
Hinkki haukotteli vielae leveaemmaesti, ja miehet purskahtivat nauramaan.

Vasta sittenkuin ensimaeinen hyvaehuudon volina kajahti tantereelta,
heraesi Hinkkikin uneliaisuudestaan.

--Mitae piruja se oikein poraa?--sanoi haen ja pystympaeaen istuen hoeristi
korvansa.

Mustatukan silmaet saekenoeivaet tulta, pitkaet suortuvat hulmusivat tuulessa
ja kaedet ilmaa syleilivaet. Mutta puheen sisaellyksestae ei tahtonut selvaeae
saada ihmeellisten sanojen vuoksi, joita haen suustansa paeaesteli.

--Se kaeskee tyoevaeen omaa sanomalehteae laittamaan,--selitti joku
miehistae.

Hinkki nousi nyt pystyyn ja rupesi toden teolla kuuntelemaan. Ei haen
vaan paeaessyt kaesittaemaeaen, mikae se vaeen sai noin innokkaasti mustatukalle
volisemaan.

Se kaesitys, minkae Hinkki puolestaan puheesta sai, kun haen terotti
parhaan kuulokykynsae ja neuvokkaimman aelynsae, oli taemmoeinen:

Mustatukka kaeski kaikkien tyoemiesten mennae yhteen ainoaan sakkiin, niin
ettae uusperilaiset ja tokanmiehet, sineprykovin miehet ja sokeritehtaan
miehet, Hietalahden sahamiehet ja Soeoernaeisten sahamiehet, jotka kaikki
olivat keskenaeaen ennen hurjasti tapelleet, nyt tekisivaet sovinnon ja
menisivaet kaikki herroja vastaan. Mutta ilman puukkoja, sanoi
mustatukka.

--Polisi vie sun putkaan!--huusi Hinkki vaeen takaa puunjuurelta, ja
miehet purskahtivat nauruun. Ainoastaan ne, jotka olivat laehinnae
puhujalavan ympaerillae, kaeaentyivaet ja puivat nyrkkiae meluaville.

Mutta ikaeaenkuin vastaten Hinkin vaelihuutoon mustatukka sai nyt vasta
oikein tuulta siipiinsae.

--Polisiko? Mikae on polisi?--puhui haen,--polisi on sama Suomen poika
kuin jokainen meistae,--sama tyoemies, joka niinkuin jokainen muu tyoemies
on rahan edestae myynyt tyoevoimansa herroille. Mutta kun sosialismi
paeaesee leviaemaeaen,--kun jokainen kerran ymmaertaeae, ettemme ainoata ja
kalleinta, mitae tyoemies omistaa, nimittaein tyoevoimiamme, saa kaupata
niinkuin markkinatavaraa,--silloin polisikin tulee meidaen puolellemme.
Silloin me vaadimme ja me saamme oikeuden aeaenestaeae joka mies kansan
yhteistae onnea koskevissa asioissa, ja silloin me aeaenestaemme kaikki tyoen
vaelineet, kaikki ne tehtaat, jotka nyt idaessae ja laennessae savujansa
meidaen ympaerillaemme tupruttavat, me aeaenestaemme ne kansan yhteiseksi
omaisuudeksi, josta aelkoeoen kenkaeaen suurempaa palkkaa nostako kuin minkae
haen tyoellaensae ansaitsee. Silloin me aeaenestaemme veljeyden ja tasa-arvon
valtakunnan maan paeaelle, silloin me--

--Tulee paukku Viaporista!--huusi taas Hinkki.

Kaikki vaeki aeimistyi ensin sanattomaksi. Ja puhujakin jaei ikaeaenkuin
sammaltelemaan, yhtyen yleiseen aeaenettoemyyteen. Sillae niin olivat kaikki
naemae kaupunginlapset tottuneet Viaporin aina naekyviin sotavalleihin ja
kaduilla marssiviin sotamiehiin, etteivaet he milloinkaan tulleet
ajatelleeksikaan mitaeaen kaupunkia kohden taehdaetyn pommituksen
mahdollisuutta sieltaepaein. Mutta heti kun odottamaton ajatus ehti heille
selvitae, remahti vaeki nauruun.

Mustatukka ei ollut kauan aikaa haemillaensae. Pian haen kokosi yhteen
kaeteen jaelleen kaikki puheensa langat ja viritti entistaekin tulisemmalla
innolla nuottinsa.

--Yhteenliittyminen on voimaa!--huusi haen.--

Hinkki huokasi, istui jaelleen puunjuurelle ja sanoi laehimmillensae:

--Se on heikkojaerkinen.

Eikae haen enaeae kertaakaan keskeyttaenyt puhujaa, vaan taemae paeaesi taeyteen
vauhtiinsa. Ja pian olivat Hinkin vastavaeitteet unohdetut polisineen ja
Viaporineen.

Mitae siinae auttoi Hinkin selitellae puhetta jaerjettoemaeksi! Niinkuin meren
hyoeky, aalto aaltoa ajaen, levisi uuden uskon innostus laumaan. Jo
alkoivat Hinkin laehimmaetkin kaeaentaeae kasvonsa haenestae puhujaan paein.
Toiset nousivat ja haenen ympaeriltaensae hajoten tunkeutuivat laehemmaeksi
puhujalavaa. Kun Hinkki katsahti sivuillensa, ei siinae ollut haenen
rinnallaan enaeae kuin haenen uskollinen seuraajansa muurarinsaelli ja
toisella puolella peltisepaensaelli, joka vasta pyrki Hinkin suosioon.

Ilman mitaeaen tappelua, ilman mitaeaen ovelaa kaappausta, pelkaellae suun
porinalla oli mustatukka vienyt puolelleen Hinkin lauman ja jaettaenyt
haenet yksinaeiseksi kuin kuikan meren tyhjille kallioille. Paljon, paljon
oli maailmaan sillae aikaa uutta tullut! Mutta maltahan, sinae mustatukka!

--Yhteenliittyminen on voimaa!--huusi mustatukka huutamistaan. Ja rupesi
nyt toista kautta todistamaan taetae mahtilausettansa.

--Taeaellae koetti joku aesken, sanoi haen, saada naurajoita puolellensa
pommitusta uhkaamalla. Viapori! Mitae on Viapori, sanon minae haenelle
nytkin! Se on kourallinen samoja tyoemiehiae, vaikka vaan toiskielisiae,
jotka niinkuin me meidaen herroillemme myyvaet tyoevoimansa heidaen
herroillensa! Mutta se kipinae, jota minae koetan tuleksi puhaltaa taeaellae,
se on--uskokaa minua--jo ilmiliekissae muualla. Kerran kaikki kansat
omistavat sosialismin, ja kuka silloin, kuka silloin, sanon minae, lataa
tykin ja laukasee sen? Kuka ampuu koeyhaelistoen riveihin, silloinkuin
kaikkien kansain koeyhaelistoet ovat veljinae? Tyoemies on tyoemiehen veli
eikae valtakunnat eivaetkae valtameret erota sitae veljeyttae. Tyhjaeksi
hiukkaseksi kaikkisuudessa katoaa se, ken taetae mahtia vastustaa! Kansa,
tervehdi paeivaeae, joka vastaasi pimeydestae nousee! Kansa, ota vastaan oma
suuri tulevaisuutesi! Yoepeikot pakenevat! Pimeyden voimat hajoovat!
Yksityiset rikkaudet maatuvat ja maetaenevaet! Koeyhaelistoen rikkaudet nousee
niiden haudalle! Koeyhaelistoe, tunne rikkautesi ja voimasi: kaikkien
kansain koeyhaelistoet, yhtykaeae!

--Tuhatvuotista valtakuntaa se meinaa?--sanoi Hinkki, mutta nyt ei haentae
ollut enaeae peltiseppaekaeaen kuuntelemassa, ja muurari, jonka huulet
tavallisesti olivat lujasti kokoonpuristuneet, katseli nyt suu auki ja
ammottavin silmin puhujaan paein, tuskin kuullen mitae Hinkki sanoikaan.

--Saatanan perkele!--kiroili Hinkki suutuksissaan puoliaeaeneen.

Mutta nyt tuli sellaista, jolle sentaeaen Hinkkikin lakkiansa kohautti.

Mustatukka, kaesiaensae huitoen ja taivaisiin osottaen rupesi sanomaan,
ettae herrat olivat tyoevaeen sanomalehdeltae kieltaeneet paperin ja
pysaeyttaeneet saehkoevirran, joten painokonetta ei saanut liikkeelle.--He
tahtovat tukahuttaa meidaen veljeysaatteemme jo sen kaetkyeeseen! huusi
haen.--Mutta miten me siihen vastaamme? Veljet! parikymmentae vahvaa
kaesivartta, ja koneenhyrrae pyoerii miesvoimalla!

Kun haen taemaen oli sanonut, nousi innostus ylimmilleen ja kohta tarjoutui
toista sataa vahvinta miestae painokonetta liikuttamaan. Naeistae rupesi
joukko valitsemaan tarpeellisen maeaeraen kaikkein vahvimpia.

Mustatukka jatkoi:

--Mutta ei sillae hyvae. Kone rupeaa kaeymaeaen, mutta mille painetaan?
Herrat tekivaet meille paperilakon. Hyvae, kerran tulee meidaenkin vuoromme
tehdae lakko. Varjele, kun meidaen kaesivartemme kerran painuu alas ja
heitae palvelemasta kieltaeytyy! Me lypsaemme heidaen lehmaensae, me leivomme
heidaen leipaensae, me rakennamme heidaen huoneensa, me luomme heidaen
tiensae, me kivitaemme heidaen katunsa, me linjotamme heidaen rautatiensae,
me kaeytaemme heidaen tehtaansa, me pystytaemme heidaen kirkkonsa, me olemme
heidaen polisinsa ja heidaen armeijansa. Varjele, varjele! sanon minae, kun
me kerran tyoestae lakkaamme! Kuka on silloin kuivilla? Ja kuka silloin
kerjaeae? Minae kysyn: kuka silloin kerjaeae? Kuka silloin selkae kumarassa,
tihrusilmin, kynnyksen takaa leipaeaensae kerjaeae?

Taessae hukutti puhujan aeaenen kuulumattomiin ilmoja paisuttava hurraa- ja
hyvae-huuto. Mustatukka siveli tuulen hajottamat suortuvansa
jaerjestykseen, kohotti olkapaeaensae, ummisti silmaensae ikaeaenkuin pauhun
tyyntymistae odottaakseen, ja kun vaeki aekkiae hiljeni, oli kauan aikaa
vielae aeaeneti, nauttien tuhansien sielujen antautumisesta haenen luovan
aatteensa vaikutukselle. Avasi jaelleen silmaensae, olkapaeaet laskeutuivat,
ja eteenpaein kumartuen ikaeaenkuin ettae haenen tahallaan hiljennettyae
aeaentaensae voitaisiin kuulla, sanoi:

--Vai paperilakko!

Vaeki purskahti rajuun nauruun.

--Onnittelen teitae, hyvaet porvarit,--mutta vasta sitte kuin lakkonne on
onnistunut. Sillae totisesti sanon minae teille: jos te meiltae paperin
todella kieltaeae voisitte, emme epaeilisi riisua valkoiset paitamme ja
panna koneeseen sanomalehdiksi. Mutta te ette sitae meiltae ikinae estae. Ja
totta on myoeskin, ettae paitojen kaeyttaeminen sellaiseen tarkotukseen
kohtaa teknillisiae vaikeuksia.

Taas remahti vaeki nauramaan.

Mustatukka odotti viimeisenkin naurunaeaenen hiljenemiseen ja sanoi
sitten:

--Ei kai auttaisi muu kuin selvae raha, ja on "raeknaetty ulos", ettei
koeyhaelistoellae ole rahaa. Mutta katsokaahan, hyvaet herrat, onko
koeyhaelistoellae rahaa! Taessae on minun hattuni, ja jolla on suurempi paeae,
pankoon haenkin lakkinsa kiertaemaeaen, niin paeaesemme asiasta kohta
selville!

Syntyi yleinen riemukas innostuksen haelinae. Kaikki koettivat tunkeutua
lakkien ympaerille ja pian oli niitae kymmenkunta kiertelemaessae tuhantisen
vaekijoukon keskellae.

Hinkki tunkeutui nyt vaekijoukkoon naehdaeksensae tuliko lakkeihin
todellakin rahaa.

Sillae vaelin mustatukka jatkoi puhettansa ikaeaenkuin olisi tahtonut
soittaa kuulijoillensa yhae samaa innostuksen saeveltae. Haenen kasvonsa
muuttuivat jaelleen totisiksi ja haaveileviksi.

--Kerrotaan vanhan Sammon jauhaneen pohjolan vaeelle viljaa, suolaa ja
rahaa, josta sitten kaikki ihmisten onni ja kukoistus oli seurauksena.
Kalevan kansa laeksi taetae onnen antajaa ryoestaemaeaen, mutta ryoestettaeissae
sampo saerkyi ja hajosi meren pohjaan. Vanha Vaeinaemoeinen pelasti sentaeaen
muruset maalle, ja niistaepae onnen muruista elaeae yhaekin Kalevan kansa.
Niinpae niin, onnen muruista! Vaehaen jauhoja, vaehaen suolaa ja vaehaen rahaa!
Mutta miksi muruihin tyytyisimme? Miksi ei ole kenenkaeaen paeaehaen
paelkaehtaenyt, ettae saerkyneen sammon sijaan on uusi sampo taottava! Emme
siihen enaeae tarvitse rahanalaisten tuskaa, ei orjain lietsomista ja
palkeiden painamista. Osto-orjan tyoetaekoe olisi onnen sampo? Ei, ja tuhat
kertaa ei! Uutta sampoa ei taota enaeae rahanalaisilla tyoevoimilla. Uuden
sammon takoo ainoastaan rahan kahleista irrottunut tyoe, sopusoinnun
innostama tyoe, sellainen tyoe, jota te teette pannessanne kohta
kaesivoimin koneemme kaeymaeaen, sellainen tyoe, jota te nyt teette
luodessanne paperia tyhjaestae, sellainen tyoe, jolla te taemaen
elaeimellisessae kilpailussa raadellun ihmiskunnan muutatte elaevaeksi,
henkivaeksi, vapaaksi sointulaksi. Elaekoeoen uusi Kalevan kansa! Elaekoeoen
uuden sammon takojat!

Hinkki ei enaeae taemmoeisiae puheita ymmaertaenyt eikae kuunnellut. Haen vaan
seurasi lakkien kiertoa. Haen naeki lakkien muotojen muuttuvan yhae enemmaen
pussimaisiksi, haen kuuli lakkaamattoman hopea- ja kuparivirran kilisten
vuotavan niihin, haen naeki rutistuneiden setelien sinne putoavan. Naeki
kaikkialla ympaerillaeaen suuren innostuksen elaehyttaemiae, haltioituneita
kasvoja, naeki kaesiae, jotka vaan yhaekin hakivat kaikista taskuista
vielaekoe olisi mistae ottaa, vielaekoe mistae itseaensae tyhjentaeae, naeki
naisia, jotka pudottivat lakkiin korvarenkaita ja sormuksia--

Ja kun rahat laskettiin, oli niitae hyvae joukko paeaelle 800.

Silloin sanoi Hinkki:

--Katos perhana, katos, katos perhana!

Taemae ei merkinnyt ollenkaan, ettae haen olisi ruvennut mustatukkaa
uskomaan tai kunnioittamaan, vaan ainoastaan, ettae rahoja oli lakkeihin
keraeaentynyt niin paljon.

Hinkki seurasi tarkkaan keraeystae toimittavia miehiae, jopa tunkeutui
rahoja laskettaissa keskelle mustatukan laehintae sakkia, naehdaeksensae
oikeinko ne laskevat ja oikeanko summan sitten todella ilmottavat.
Sitten seurasi vielae tarkemmin, mihin he rahat panevat, ketkae rupesivat
kasoeoereiksi ja kuinka paljon kunkin kasoeoerin taakse jaei. Ja pani tyystin
merkille, ettei naehtaevaesti kukaan tehnyt laskua siitae kuinka paljon
kullekin tuli, ainoastaan koko summasta oli heillae tieto. Rahat pantiin
taskuihin kourakaupalla, mutta ei yksikaeaen toistaan epaeillyt. Ja Hinkki
sanoi taas:

--Katos, katos perhana!

Koneen vaeaentaejiksi valitut miehet--niitae ei paraalla tahdollakaan saatu
valituksi alle viidenkymmenen, sillae kaikki pitivaet itseaeaen vaekevimpinae
ja siis tarkotukseen sopivimpina,--rupesivat kohta tekemaeaen laehtoeae
kirjapainoon. Silloin tuotiin liput, laulajat asettuivat eteen,
jaerjestivaet rivikkaein neljae miestae riviin, ja koko vaekijoukko laeksi
heitae seuraamaan kunniakkaalle matkalle, haltioissaan yhtyen lauluun.

Hinkki oli mennyt edelle aikaisemmin, ja jo laehestyessaeaen kaupungin
kivikatua kuuli laulun takaansa ja naeki kulkueen tulevan liehuvine
punalippuineen. Haen alkoi kulkea hitaammin, mietiskellen erotusta naeiden
ja pelastusarmeijalaisten vaelillae, jotka myoeskin kuljeskelivat noin
musiikin kanssa pitkin katuja. Eikae ymmaertaenyt toistaiseksi muuta
erotusta olevan kuin ettae naemae uskovat tuhatvuotiseen valtakuntaan, joka
pitaeisi tulla maan paeaelle noin tuhannen vuoden peraestae, mutta
pelastusarmeijalaisten valtakunta tulee taivaasta ja pikemmin, koska se
tulee kohta kuoleman jaelkeen. Molemmissa uskoissa oli Hinkin mielestae
paljon enemmaen yhtaelaeisyyksiae kuin eroavaisuuksia.

Kun kulkue saavutti Hinkin, ei haen yhtynyt siihen, vaan jaei kaeymaeaen
kaeytaevaelle.

Taetae ohimenoa eivaet kulkueessa olevat Hinkin toverit voineet kestaeae,
rivien ja tahtiin laetkaehtelevien jalkain vuoksi, vaan haepeissaeaen
tippuivat yksitellen laulun tahtiin marssivista riveistae, ja takaa
tullen yhtyivaet epaetahdissa kaevelevaeaen Hinkkiin, pannen enin osa kaedet
housuntaskuihin niinkuin oli haenellae.

--Saatanan sammontakojat! sanoi joku heistae.

Ja rupesivat Hinkille haukkumaan mustatukkaa, kilvotellen kuka
mehevaemmin haukkua osaisi.

Mutta Hinkki hoki vaan heillekin sitae samaa:

--Katos perhana, katos, katos perhana!

Miehet joutuivat kahdenvaiheille. Toiset alkoivat koetteeksi peruutella
haukkumisen, joku kehasi.--

Mutta Hinkki ei puhunut mitaeaen ennenkuin kaeaennyttyaeaen kulkueen suunnasta
pois syrjaekadulle.

--Naeittekoes rahoja?--kysyi haen aekkiae.

Ja kun miehet sanoivat kyllae rahat naehneensae, aeaennaehti Hinkki ankaran
kysyvaesti:

--No?!

Ja sanoi:

--Onko se mikaeaen tyhmae mies, joka niin paljon _rahaa_ kokoon saa!

Miehet myoensivaet, ettae sellainen oli monelle viisaallekin aivan
mahdotonta.

--Ottakaa siis vaari, pojat!--sanoi Hinkki, merkitsevaesti silmaekulmainsa
alta heihin katsahtaen, ja niine sanoineen erkani heistae sillae kertaa.

Haen alkoi nyt kaeydae kaikissa mahdollisissa kokouksissa ja
tilaisuuksissa, missae vaan tiesi mustatukan liikkuvan. Omista
tovereistaan haen silloin vielae pysyi paremminkin erossa kuin otti
mukaansa. Kulki yksin, hiljaa hissuksin. Kuunteli hartaasti, ei puhunut
mitaeaen. Pani kaikki muistiin. Iltasilla, kokouksista palattuaan lueskeli
myoehaeaen yoehoen pieniae, punakantisia kirjasia. Vaarille sanoi:

--Nyt saatte pian naehdae, ettae maat ostetaan veneh'ojalaisille vapaiksi.

Vaari ei tosin uskonut, mutta pani muistiin naemae Hinkin sanat, ja
hetken, milloin ne sanotut olivat.

Ajan tultua Hinkki meni sakkinsa kanssa ryssaen kasarmin taakse, ja
rupesi heille siellae sanomaan, ettae nyt taeytyy mennae oppiin.

He sanoivat:

--Mihin oppiin sinae meitae aikamiehiae kaesket?

Hinkki vastasi:

--Mustatukan oppiin minae teitae kaesken.

He ihmettelivaet suuresti naeitae Hinkin sanoja.

--Mitae sinae meitae mustatukan oppiin kaesket, emmehaen taida lukea emmekae
kirjoittaa?

Hinkki sanoi:

--Oppikaa ensin minulta mitae minae taidan.

Ja antoi heille kirjasia ja rupesi opettamaan heille aapista ahkerasti,
milloin kotonansa kirjotuttaen heillae puustavia, milloin taas lukemista
harjottaen Kaartin kallioilla, missae he, mahallansa loikoen, piirissae,
paeaet yhteen koottuina, taidossansa kilpaillen vuoronperaeaen lukivat ja
sitten kuulivat Hinkiltae arvostelun.

Eikae mennyt puoli vuotta, niin he jo osasivat lukea ja kirjottaa ja
paljon uusia asioita tunsivat niistae samasista Hinkin kirjasista. Ja
puhuivat Karl Marxista ja kapitaalista ja tuotannosta, kysynnaestae,
tarjonnasta ja kaikkiin Hinkin viekkaihin kysymyksiin osasivat vastata
taidokkaasti, kompastumatta.

Sillae eivaet Hinkin miehet olleet kollopaeitae, ei semmoisia ollut koskaan
Hinkin ympaerillae. Vaan joskin korttipelissae ja juopottelussa ja
kaikenkarvaisessa nurkkavehkeilyssae turmeltuneita oli monta, niin
sentaeaen kaikki olivat aelyltaensae aina kaikkein teraevimpiae mitae suuressa
kaupungissa loeytyi.

Ja kun Hinkki huomasi heidaet taitaviksi, sanoi haen:

--Nyt menkaeae mustatukan oppiin.

Ja Hinkin miehet alkoivat kulkea kokouksista kokouksiin ja oppivat
mustatukasta kaikki haenen sanansa.

Siihen aikaan mustatukka rupesi suurentamaan lehteaensae, sillae haen tahtoi
asiaansa yhae laajemmalle levittaeae. Mutta haen istui taitamattomien
keskellae eikae taitomiehiae lisaeaentynyt niin nopeasti kuin haen olisi
tahtonut asiansa ilmiliekkiin puhaltaa.

Sentaehden, kun Hinkin miehet tulivat haenen ympaerillensae ja haen heidaen
aelynsae huomasi, ihastui haen kohta suuresti ja sanoi:

--Taemmoeisiae miehiaepae minae juuri tarvitsinkin!

Ja otti kohta heidaet viereensae ja teki heidaet asiansa etuvartijoiksi ja
opetti heille kaikki mitae itse tiesi ja ymmaersi.

Ja pian he nousivat haenen sanoillansa puhumaan kansan keskuuteen ja
puhuivat yhtae voimallisesti kuin mustatukka.

Ja mustatukan asia, Hinkin sakin kaesiin tultuansa, alkoi levitae ennen
tuntemattomalla vauhdilla, ja taeytti pian koko kaupungin.

Mutta Hinkki itse kyllaestyi taehaenkin.

Tai oikeastaan naeki, ettae se, jota haen omenoita varastaakseen oli
olallensa nostanut, olikin haenen puustaan omenat syoenyt.

Rupesivat haenelle itsellensae kovin koppaviksi, kohta kun saivat kovan
paidan kaulaansa. (Hinkillae oli aina vaan pehmeae siniraitainen.)

Meni haen sentaeaen kerran heidaen lehteaensae katsomaan. Olisi luullut
menevaensae vaehaen niinkuin isaentaenae omaan taloonsa. Tuli sisaelle. Istuu
peltiseppae itse poeydaen aeaeressae, kirjojen takana suu tupessa. Hinkki
istuu sohvalle: ei suju puhe. Sanoo: Noh, mitenkaes hurisee?--Ei
hurisekkaan, vastaa saelli. Hinkki nousee koko seinaen ylettyvaeae
kirjahyllyae taehystelemaeaen. Katselee ainakin puolen tuntia: Ei vaan laehde
sanaa tuppisuulta saelliltae. Tulee toisia miehiae, aikovat istua punaselle
sohvalle, silloin saelli tiuskasee: Ei taessae ole koko maailman
kokouspaikka! Nousevat miehet ja puolta lyhempinae omaa pituuttansa
kyyroestaevaet ulos. Niiden joukossa Hinkki.

Toisia oli kaulusniekkoja sellaisia, ettei kadullakaan tunteneet.

--Maltas, saelli, ajatteli Hinkki.

Mutta ei Hinkki taetae tappiotaan sen syvemmaelti ottanut. Haen tiesi jo
ennestaeaen, ettae rahat aina tekevaet ihmisiae herroiksi, eikae se siis ollut
haenelle mitaeaen uutta. Haenen omat ajatuksensa ja tiedonhalunsa liikkuivat
jo kokonaan muualla.

Kun vaari kysyi, kuinka nyt olivat asiat, vastasi Hinkki:

--Odottakaa vaehaen.--Ja rupesi jotain ihmeellistae hommaamaan
polisikamarissa, joka siihen aikaan oli joutunut ryssien haltuun.

Ja vaari odotti tyynesti, sillae haen tiesi, ettae suuret tapaukset aina
pyoerivaet Hinkin ympaerillae, missae ikinae se liikkuukin.

Eikae mennytkaeaen monta aikaa, niin vaari jo taas sai naehdae ihmeitae.

Eraeaenae kauniina paeivaenae Hinkki ilmestyy haenen matalaan asuntoonsa niin
komeassa ja kiiltaevaessae puvussa, ettae ellei vaari olisi miestae kohta
Hinkiksi tuntenut olisi voinut luulla esivallan vihdoin loeytaeneen vanhan
Siperian-karkulaisen taestae pimeaestae piilosta, Franssin kivimuurin takaa,
haemaehaekinverkkoisten ikkunain haemaeraestae, ja tulleen hakemaan takasin
Siperiaan vietaevaeksi.

Mutta vaari tunsi Hinkin kohta, ja kuten aina kaikkien merkillisyyksien
edellae he rupesivat nytkin ensin syoemaeaen. Hinkki soei sillae kertaa
tavattoman paljon ja kauan, eikae koko aikana kuin haenen suunsa ruuan
puremisessa kaevi puhunut mitaeaen.

Joten vaarilla oli hyvae aika kaikin puolin tarkastella Hinkkinsae uutta
pukua.

Musta takki ylettyi laehes polviin asti, takaa se oli vyoen kohdalla
poimuissa. Jaloissa oli hyvin vaeljaet siniset roima-housut, niin ettae
pussina putosivat puolivaeliin pitkaevartisia saappaita. Olkapaeillae oli
keltanyoeri-palmikot, ja oikean olan yli roikkui nahkahihnasta pitkaen
pitkae vaskihelapaeae miekka, jota Hinkki syoennin aikana piti seisomassa
polviensa vaelissae nojallaan. Toiset hihnat kaevivaet vasemman olan yli.
Lakin oli pannut tuolin alle. Siinae oli suuri, kiiltaevae lippa, leveae
vanne ja paeaellimmaeisenae niinkuin vaatteen alle koholleen pingotettu
lautanen, jossa helotti ihmeellinen pyoereae toeherrys.

Syoetyae vaari tyoensi tuolinsa kauemmaksi poeydaen luota, pani kaemmenensae
polvilleen ja heiskauttaen sormellaan Hinkkiin paein naurahtamisella
kysyi, mitae taemae nyt kaikki merkitsi. Se naurahtaminen kysyi vielae sitae,
ettae muistiko Hinkki luvanneensa kerran ruveta polisiksi, jotta he
epaeilyksiltae turvattuina voisivat ryhtyae vaeaeraen rahan valmistamiseen.

Hinkki ymmaersi hyvin vaarin mykaen kysymyksen.

Vastaukseksi, ja osottaakseen, ettae haenellae oli nyt mielessae jotain
vielae parempaa kuin rahan tekeminen onkaan, Hinkki alkoi rauhallisesti
avata merkillistae nahkakoteloa, joka oli haenen vyoellaeaen, ja veti esiin
vaelkaehtelevaen pistoolin ynnae patruunalaukun, kovilla patruunilla
taeytetyn.

--Kaksitoista! sanoi Hinkki osottaen revolveriinsa, ja nousi ja ampui
seinaeaen. Senjaelkeen haen vuoli tikun ja pistaeen seinaeaen naeytti vaarille,
ettae kuula oli mennyt laepi. Ja kun he katsoivat ikkunaan, oli vielae
kivimuurissakin raeiskaeyttaenyt suuren loven tiileen.

Hinkki pani revolverin ja patruunat takasin koteloon ja ripusti jaelleen
vyoelle. Sitten veti haen miekan tupesta ja kauan aikaa haki mihin
esineeseen voisi sen voimaa koetella. Otti vihdoin vaarin vuoteesta
sylttaeytyneen tyynyn, vivutti kaedellaeaen, heitti ilmaan, ja ihmeellisen
ketteraellae miekaniskulla halkasi kahtia, antaen siten aivan
epaeaemaettoemaesti sitovan todistuksen, ettae samallaisella iskulla voisi
katkaista myoeskin ihmispaeaen.

Vaari katseli miekkaa ja myoensi itsekseen Hinkin olevan oikeassa eli
todella omistavan aseita, jotka olivat tehoisammat kuin vaarin vanhat
valinkupit koskaan olisivat voineet olla. Taestae asiasta tuli vaari
taeysin vakuutetuksi, kun Hinkki nyt kertoi kaeskeneensae koko
sakkinsa--nimittaein sen osan siitae, jota ei ollut lukutaitoiseksi
opettanut eikae mustatukan oppiin laehettaenyt--hakemaan ryssaenpolisin
paikkoja missae vaan niitae oli kaupungeissa taikka mailla. Sillae, sanoi
Hinkki, ryssae tahtoo heidaen avullansa telottaa kaikki Suomen herrat,
jolloin varmaan veneh'ojalaisillekin maita jaettaisiin.

Ryssae--se oli vaarin ajatuksissa taehaen asti ollut aivan olematon tekijae,
kun oli kysymyksessae veneh'ojalaiset ja heidaen maa-asiansa. Ryssae--se
oli vaarille ollut ensin joukko villiae kasakoita, jotka haentae
pyydystaevaet kuin metsaen otusta ja kiinni saatuansa pieksevaet ja
kiduttavat, ja sitten esivallalle aina yhtae alamaisina, lakkaamatta
vaihtuvina sotilas-vartijoina saattavat haentae pitkaellae Siperian-matkalla.
Ja ettae taemaen saman ryssaen avulla veneh'ojalaiset nyt saisivat maat
omikseen, sitae olisi vaari kaikkein viimeiseksi tullut ajatelleeksi
niinkauan kuin haenellae ajatukset yleensae vielae liikkuivat, ellei sitae
olisi nyt haenelle Hinkki sanonut. Sittenkin olisi vaari vielae epaeillyt,
mutta haen sai pian naehdae ihmeekseen, ettae Hinkin ennustukset alkoivat
mennae toteen, sillae ryssae ajoi maasta pois suuren joukon korkeimpia
herroja ja Frans oli kertonut vielae karkotettavan paljon enemmaenkin.
Joten vaari rupesi uskomaan, ettei Hinkki ollut suotta ryhtynyt
sellaiseen toimeen, jossa piti olla maeaeraetunnit kamarilla ja
pakkasellakin passissa seista.

Muuten oli Hinkin odottamaton astuminen saeaennoelliselle virkauralle
suuresti kaikkien sukulaistensa mieleen, kaikkien muiden paitsi ei
kapteenin, joka julmasti rypisti silmaekulmansa asiasta tiedon saatuaan.

He olivat ani harvoin koko taellae ajalla tavanneet toisiansa, eikae vielae
kertaakaan silmaestae silmaeaen kahden kesken. Hinkkikoe vaeltti haentae vai haen
Hinkkiae, siitae ei kapteeni ollut itsekaeaen selvillae.

Ensi kerran he naein tapasivat toisensa vasta monen vuoden kuluttua
Hinkin palaamisesta meriltae. Se tapahtui seuraavalla tapaa:

Eraeaenae kesaeaamuna kapteeni meni karttoinensa Kaartin kallioille
tarkastellaksensa siltae suunnalta Viaporin linnotusta ja erittaeinkin
muutamien ulkosaarten asemaa.

Haenen suuri tyoensae, Viaporin strateegisen aseman kaikinpuolinen
maeaeritteleminen ja erikoisesti sen merkitykseen naehden laivaston
nojakohtana,--alkoi olla suunnilleen valmiina. Kaikki oli haenen
mietinnoessaeaen kaesitelty mitae tarkimmalla huolella, ei yksikaeaen, kaikkein
vaehaepaetoeisimmaeltaekaeaen naeyttaevae erikoisuus ollut jaeaenyt huomioon
ottamatta. Puuttui ainoastaan viimeisin viimeistely, muutamien
lauserakenteiden muodosteleminen.

Mutta--taemaehaen oli ainoastaan toinen puoli haenelle uskotusta tehtaevaestae.
Toinen puoli oli vallankumouksen valmisteleminen vaikuttamalla
paikallisen vaeestoen kaesityskantaan. Ja taemae puoli--kapteeni huokasi
syvaeaen--taemae puoli asiasta oli niin hyvin kuin kokonaan alullekaan
panematta. Se oli sentaeaen ainakin, _ainakin_ yhtae taerkeae puoli kuin naemae
haenen strateegiset piirustuksensa ja laskelmansa. Yhtae taerkeae, mutta ei
suinkaan yhtae hauska.

Syvaeaen, syvaeaen huokaili kapteeni, sillae niin taitava kuin haen olikin
linnotustieteessae, niin kokonaan mahdottomaksi tunsi haen itsensae mitaeaen
mullistusta mielipiteissae vaikuttamaan. Mutta aika rupesi jo olemaan
taepaeraellae, sillae 5-8 vuotta oli haenelle annettu, mutta yhdeksaes oli jo
menossa!

Mitae sivistyneeseen saeaetyyn tulee, niin oli haen taeaellae Suomessa
aivankuin eraemaassa yksin. Mitaeaen Vasilejae tai Natalia Feodorovnoja ei
ollut, eikae edes eraemaan kaukaisena kangastuksena luvannut tulla.
Lainkuuliaisuus, kansankirkko, perustuslakien pyhyys--! Jos semmoisen
pyhyyden viereen asettui, kun haen tuli salkku kainalossa senatista tai
muusta virastosta kaevellaekseen puolituntia Esplanaadilla, ja jos koetti
kaeaentaeae puhetta vallankumoukseen tai esimerkiksi sanoi: prostitutsioni
on haevitettaevae!--niin se kohta alkoi pitaeae ihmistae tois-arvoisena
olentona, ainakin peraeti kuolleena kaikelle, mikae kuului totiseen
valtiolliseen maailmaan, ja katsella aivankuin haenen vieressaeaen olisi
kulkenut kuudentoista ikaeinen lyseolainen.

Vielae enemmaen toivottomaksi oli kapteenille naeyttaeytynyt koskaan
heraettaeae alempaa kansanluokkaa vallankumoukseen. Tehtyaeaen turhat
yrityksensae saada edes omaisensa kaesittaemaeaen olevien olojen
nurinkurisuutta saati sitten tunnustamaan vallankumouksen mahdollisuutta
tai edes tarpeellisuuttakaan, kapteeni tuli heihin naehden jo kohta
alusta pitaeen siihen kaesitykseen, ettae sellaisten ihmisten silmiae ei voi
avata mikaeaen muu kuin vallankumous itse. Kun kerran naemae kentaet
jylisevaet, kun kerran jyraehtaeae vallankumouksen ukkonen, niin on se
taerisyttaevae heitae siihen maeaeraeaen, ettae he yhdellae kertaa naekevaet kaikki:
sekae olojen kierouden ettae myoes uuden ajan mahdollisuuden. Taehaen
johtopaeaetoekseen tultuansa haen oli jaettaenyt sekae Franssin ettae aeidin
kokonaan rauhaan, ja ainoastaan Kertun kanssa oli alkupuolella heidaen
avioliittoansa tuimanlaisia otteluja. Kerttu yhae jatkoi kirkonkaeyntiaeaen
joka pyhae, niinkuin eno Franskin, ja piti kapteenin mielipiteitae
useimmiten, kun ei ollut kysymyksessae kaikkein totisin keskustelu,
pelkkaenae hassutuksena, mutta kaikkein totisimmissa keskusteluissa sanoi
niiden mielipiteiden osottavan Hanneksessa noeyryyden puutetta. Taemae
vaeite noeyryyden puutteesta se saikin aikaan kuumimmat toermaeykset heidaen
vaelillaensae. Sillae kapteeni oli sitae mieltae, ettae paeinvastoin juuri
porvarillinen elaemaentapa osotti noeyryyden puutetta, ei tosin mitaeaen
jumalaa, vaan toisia ihmisiae kohtaan. Taehaen sanoi Kerttu aina: pitaeae
olla rikkaita, sillae mistaes koeyhaet muuten tyoetae saisi!--Joka lause sai
kapteenin melkein aina tarttumaan raivokkaana tukkaansa, voimatta mitaeaen
vastata, sillae haenen oli mahdoton loeytaeae semmoisia sanoja, joista Kerttu
olisi voinut taemaen asian ymmaertaeae, eli toisin sanoen suomalaisia sanoja
siihen Natalia Feodorovnan selitykseen, jonka mukaan koeyhaet olivat
_pakotetut_ palvelemaan rikkaita eikae koeyhiae, ja ettae vallankumouksen
tarkotus juuri oli aikaansaada ettae semmoinen pakko haeviaeisi. Jos haen
koetti joskus voittaa raivonsa ja koreasti antautua taemaen asian
selittaemiseen Kertulle, niin Kerttu rupesi ilmeisesti ajattelemaan
jotain puku- tai talouskysymyksiae eikae naeyttaenyt pitaevaen enaeae
keskustelua niitae kysymyksiae taerkeaempaenae, tai sitten sanoa tokasi:
taeytyy olla noeyrae,--ja niin oltiin taas kiertaemaessae samaa ympyraeae.
Kaikesta taestae huolimatta Kerttu oli aeaerettoemaen hyvae ja viehaettaevae. Ja
kun heillae oli jo monta lasta ja naemae alkoivat kasvaa ja talouspuuhiakin
Kertulle yhae enemmaen karttui, harvenivat toermaeykset harvenemistaan ja
yhae enemmaen alaa vallotti se elaemaen mahdollisuus, jossa
vallankumouksellinen ja kirkossakaevijae kulkivat kaesi kaedessae, vielaepae
pelkaestae ystaevyydestae antoivat toisillensa suuta. Kaiken summa oli, ettae
ei ollut ainoastaan naimisiin mennessaeaen kapteeni suostunut johonkin
vaehaepaetoeiseen vihkimiskysymykseen, vaan koko haenen muukin elaemaensae
vaehitellen ja varmaan oli askel askeleelta suistunut porvarillisen
elaemaentavan uralle: lapset kaevivaet tavallista herraskoulua, saivat
pianotunteja, palvelustyttoe tiskasi, kiillotti kengaet ja veivasi
mankelia. Taemaen asian seurauksena taas oli, ettae kapteeni erottui
vaehitellen kokonaan siitae alemmasta kansanluokasta, jossa haenen olisi
pitaenyt myoeskin vallankumousta valmistaa. Se tyoe oli epaetoivoisin
kaikesta, sillae siellaekin kaikki ajattelivat joko niinkuin aeiti, Frans
ja Kerttu: taeytyy olla rikkaita, ettae koeyhaet saisi tyoetae, taikka
niinkuin Hinkki, ettae taeytyy olla rikkaita, sillae ketae muuten
pettaeis!--Kerran jylisee! ajatteli tosin kapteeni. Mutta haen ajatteli
sitaekin yhae harvemmin.

Niinpae juuri eilispaeivaenae haen oli tavallisuuden mukaan istunut
kirjotuspoeytaensae aeaeressae katselemassa ikkunasta katuelaemaeae. Niinkuin
tavallista, tuntui huoneessa hienon hieno hajahdus siitae vaekevaestae
tupakista, jota aeiti yhae kaesillaensae hierteli ja kaupitteli, ja joka
kaikista trossilattioista ja korkkimatoista huolimatta hermostuttavasti
tunkeutui ylaekertaan. Niinkuin tavallista kuuli haenen korvansa myoeskin
tyhjien pullojen kolinaa, kun kuski kantoi niitae laatikossa aeidin
puodista rattaillensa. Taemae vanha ristiriita, ettae haen, jonka olisi
pitaenyt heraettaeae ihmisiae tuntemaan suunnatonta noeyryytystaensae elaeessaeaen
rikkaiden komentamalla tyoellae, itse eli suureksi osaksi aeitinsae
varoilla, joka kaupitsi tupakkia ja moei viiniae ties kelle,--taemaekin
kiljuva ristiriita oli vuosien vieriessae vaehitellen muuttunut
jokapaeivaeiseksi tottumukseksi ja sentaehden herennyt vaivaamastakin.
Taellae kertaa haen oli sentaeaen juuri taas sanomaisillaan itsekseen:
kerranhan jylisee! kun huomasi, ettae kadulla tapahtui jotain tavallista
enemmaen mieltaekiinnittaevaeae. Suurella pauhulla ja melulla ja raehisevaen
katupoikajoukon seuratessa kulettivat polisit humaltunutta aemmaeae, joka
raivokkaana, purren ja potkien heitae, teki hurjaa vastarintaa. Polisit
koettivat saada sitae ajurinrattaille, mutta turhaan, sillae he eivaet
tahtoneet vaekijoukon taehden siivottomasti nostaa. Kun kapteeni oli
taitava voimistelija ja vielae taitavampi painija, harmitti haentae polisin
taitamattomuus ja haenen teki kovin mieli naeyttaeae heille kuinka mies
koreasti nostaa mokoman rimpuilijan minne vaan halutaan. Kun polisit
uudestaan pilasivat asiansa, ei kapteeni enaeae malttanut jaeaedae
toimettomana katselemaan, vaan meni kadulle nostaakseen polisien opiksi
aemmaen mitae siivoimmin rattaille. Silloin haen haemmaestyksekseen rupesi
naekemaeaen jotain tuttua sen kasvoissa, sydaen kouristui, kauhu loei mielen
lamauksiin: se oli--tuo nainen oli joskus jossain hennoilla kaesillae
silittaenyt haenen kasvojansa,--se oli Hinkin vanha morsian!--Kapteeni
jaetti asian polisien haltuun ja juoksi takasin sisaelle. Sydaen loei
raivokkaasti. Niinkoe pitkaelle haen oli jo tullut! Magda, onneton Magda!
Kun sinae kaesillaesi minua silitit, sanoit sinae: kerran tulet ottamaan
minua, silloin on sinulla suuret viikset... Ja minulla on suuret viikset
ja minae tulin ottamaan sinut, mutta--polisina! Taemae ajatus taerisytti
kapteenin mielen syvimpiae pohjia myoeten. Miksi et jo tule vallankumous!
Miksi olet ikuisella viipymisellaesi paaduttanut minut ja yhae paadutat
taetae suurta porttolaa, jota yhteiskunnaksi sanotaan. Tuletko sinae
koskaan vai oletko sinae niinkuin suuri petos: sinae vaan _lupaat_ tulla,
ettae me siihen hetkeen asti antaisimme kapakkain seista ja porttokin
rehottaa, ja sinae sillaevaelin meidaen vihamme lauhduttaisit ja meidaen
parhaat voimamme herpaisisit ja intomme lokaviemaereihin hukuttaisit,
ettei sitae hetkeae koskaan, ei koskaan tulisi! Kuka olet sinae pettaejae?
Sillae pettaejae sinae olet, paholainen, piru sinae olet mustassa
petosmielessaesi! Saatana itse sinae olet! Etkae enaeae saa minua pettaeae!
_Nyt nyt, nyt_ tulkoon vallankumous, nyt paikalla, aseita minulle! nyt
lakasen taemaen porttolan puhtaaksi... Kerttu tapasi kapteenin sellaisessa
raivontilassa, ettae pahanpaeivaeisesti haetaeaentyi, ja rupesi rauhottamaan.
"Elae nyt noin--! Tuleehan se vallankumous, tuleehan se, jahka herratkin
oikein ehtii ryssaelle suuttua, ja entae ne--mitkae ne on--sosialistit?
sanotaanhan niidenkin villitsevaen kansaa, taeytyy olla kaersivaellinen,
Hannes kulta!"--Ja sai kuin saikin kapteenin tasapainoon, osaksi
aeaerettoemaellae sulollaan, mutta suureksi osaksi myoes sillae, ettae nuo
mainitsemansa seikat--mistae ihmeestae se ne olikaan taehaen tarpeeseen niin
pian keksinyt--todella olivat sangen huomattavia ja noin esitettyinae
muodostivat ilahuttavan valopilkun muutoin niin toivottomalla taivaalla.

Naeitae Kertun valtiollisia, aekkiae ja odottamatta esiinpulpahtaneita
naekoekohtia kapteeni mietiskeli nyt taenae aamuna Kaartin kallioilla
istuessaan. Ja mitae enemmaen mietti, sitae vaehemmin huokaili. Jospa se
esplanaadin jaeykkaeniskainen, himmeaesti ja tylsaesti katsahteleva
virkamies sittenkin sisaeltaeisi jonkun mahdollisuuden! Kunpa se ryssae
sitae nyt oikein ja oikein kolhisi! Kunpa se ei karkottaisi ainoastaan
sukulaisten luo Ruotsiin ja Norjaan, vaan antaisi maistaa kostean
vankeuskopin iloja ja tallustella Siperian aroja! Ehkae heraeisi, ehkae
heraeisi haenessaekin vielae oikean vapaustaistelijan veri! Ehkae luopuisi
haen toimettomasta perustuslaillisesta vastarinnastaan ja tuntisi
yhteytensae ihmiskunnan vapausaatteen kanssa!--Pahempi oli sen toisen
asian laita, jonka Kerttu mainitsi,--sosialismin? Sen mustatukan
kapteeni kyllae tunsi, ja olihan se puheillansa heraettaenyt paljon kansaa
sen omaa orjuutta tuntemaan. Mutta kun kapteeni oli haeneltae kysynyt
millae voimalla, vallankumouksellako, haen ajatteli sen vapautumisen
suorittaa, oli mustatukka sanonut: aeaenestaemisen voimalla. Silloin oli
kapteeni kysynyt: kaeyneekoe sellainen laatuun ilman aseellista kapinaa?
Mustatukka sanoi: se kaey vakuuttamisen ja esimerkin voimalla ja
senvuoksi minae nyt perustankin sellaisen sointulan, josta ihmiset
naekevaet, ettae sopusointu ja rakkaus heidaen vaelillaensae on suorastaan
heille aineellisestikin edullisempi kuin taemae kapitalistinen
ryoestoekomento. Kapteeni aikoi sanoa, ettae valtaluokat pitaevaet aina
itselleen edullisempana omistaa enemmaen kuin muut ja siitae syystae
palkkaavat itselleen sotavoimaa, jota vastaan pelkkae aeaenestaeminen on
tehoton; mutta mustatukka pysyi lujasti "ei-saa-tappaa" periaatteessa,
ja hukutti hehkuvan intonsa niin suunnattomaan sanatulvaan, ettae
kapteenin oli lyhyesti moeraehtelevaellae puheellaan mahdoton enaeae esille
paeaestae. Sittemmin, kun ryssae oli alkanut ahdistaa, olikin mustatukka
jaettaenyt kaikki asiat oppilaittensa kaesiin ja (--toiset sanoivat naeiden
kyllaestyneen haeneen--) laehtenyt toiseen, vapaampaan maanosaan
perustamaan sellaista kapitaalitonta siirtolaa, josta oli puhunut.
Sillae,--oli haen silmaet innosta palavina sanonut vielae ihan
laehtiessaeaen,--ihmiset eivaet tarvitse muuta kuin naehdae, eivaet mitaeaen
muuta kuin vaan _naehdae_! Haenen oppilaansa jatkoivat sitten taeaellae omin
paein sanomalehden toimittamista, kirjasten myymistae ja kansanjuhlien
pitaemistae samalla menestyksellae kuin mustatukkakin. Ja se ihmeellinen
sointulaoppi levisi leviaemistaeaen: ei saa tappaa, voitto on aeaenestettaevae!
Olisiko kapteeni pitaenyt taetae oppia vaehemmin lapsellisena, ellei haen
olisi linnotustiedettae koskaan lukenut, se on vaikea sanoa, mutta nyt
tuntui haenestae pansaroitu merivallitus ja 12-tuumaisen tykin ammottava
kita paljon enemmaen puhuvalta kuin kuuluvinkaan huutoaeaenestys: jaa, jaa,
taikka: ei, ei. Shrapnelli panee vaan trah! ja siinae ovat sitten kaikki
jaat ja eit. Opin leviaeminen saattoi olla mahdollinen ainoastaan
viattomien, aatteellisten ihmisten keskuudessa, jotka olivat
historiallisen maaperaensae kokonaan unohtaneet. Olivat vaehitellen
unohtaneet, ettae sotilaallinen asevoima tarkottaa valtaluokan
rikkauksien turvaamista eikae sotaa tavallisesti olematonta
ulkovihollista vastaan. Jos taemae koeykaeinen kaupungin kansa ei olisi sitae
unohtanut, eipae se olisi ikinae uskonut sointulaa luotavan
aeaenestaemisellae. Vanha koeyhaelistoe--ajatteli kapteeni--on taehaen asti
istunut noeyraenae pimeaessae puutteessaan ainoastaan senvuoksi, ettae
valtaluokat olivat vuosisatojen saarnoilla, Siperian ja vankilain uhalla
vihdoin onnistuneet istuttaa siihen noeyryyden uskon: ei sinun pidae
tappaman. Ainoastaan se pieni usko kansassa se yllaepitaeae ja turvaa koko
taetae kapitalistista yhteiskuntaa. Kysytaeaenpae: miksi ei jo vaari ja haenen
aikalaisensa ole aeaenestaeneet itsellensae sointulaa? Todellako sen
mustatukka nyt vasta keksi? Ei. Vaan vaarin aikuiset vielae muistivat ja
ymmaersivaet, ettae sotavoima painaa heitae. Mutta naemae eivaet enaeae muista
eivaetkae ymmaerrae. Ovat kuin lapset turulla. Aeaenestetaeaen! Aih, aih, se
saattaa raivoon! Se tekee hulluksi!

Kuka siis ottaa pois kansalta sen noeyryyden uskon, jonka vuosisadat ovat
istuttaneet! Kuka valmistaa taemaen kansan vallankumoukselliseen
vapaustaisteluun, jonka pitaeisi puhjeta jo taenaeaen taikka huomenna!

Taas raskaasti huokaillen kapteeni alkoi astua Kaartin kallioilta
takasin kotiinsa. Ja juuri kun haen tuli jaelleen kivikadulle, siihen
kohti, mihin kaupunki oli rakennuttanut viina-anniskelupuodin
laivaveistaemoen tyoemiehiae varten, ilmestyi Hinkki polisipuvussaan
puodista, ja he joutuivat vastakkain niin, etteivaet voineet mennae
toistensa ohi teeskennellen huomaamattomuutta. Kadulla ei ollut ketaeaen.
He seisoivat kuin seisoivatkin vastakkain, kyynaeraen paeaessae toisistaan.

Olihan kapteenilla ollut pieni tunto siitae, ettae Hinkin kohtaaminen
silmaestae silmaeaen olisi monesta syystae kenties vaehaen epaemukavaa, mutta
ettae se olisi ollut naein sanomattoman, melkeinpae sietaemaettoemaen vaikeaa,
sitae ei haen toki ollut osannut ajatella.

Pyyhkaeisten nopealla liikkeellae suunsa kuivaksi ryypyn jaeljiltae Hinkki
teki tervehdykseksi kapteenille hunoeoerin, mikae vaan hullummin lisaesi
heidaen merkillisen epaesuhteensa hankaluutta.

Silmiin katsahtamisesta ei voinut olla kysymystaekaeaen.

Kapteeni myoes tuli sanoneeksi paeivaeae vaehaen niinkuin sotamiehelle eikae
osannut siitae isaellisestae aeaenilajista tulla. Haen hikoili sen aeaenilajin
vuoksi ja sittenkin vaan pysyi siinae. Keskustelun aikana Hinkki nosti
kaksi kertaa kaetensae lakinlippaalle, niinkuin esimiehiae puhutellessa.

Kapteeni teki viimeisen ponnistuksen, laehestyi Hinkkiae tuttavallisemmin,
ja vaelttaemaettae enaeae sinuttelemista sanoi aivan hiljaisella aeaenellae:

--Kas kun rupesit polisiksi?!

Taelloein haen tuli aivan vahingossa katsahtaneeksi Hinkin silmiin ja
Hinkki haenen silmiinsae. Kapteeni hymaehti nolosti ja haenen asemansa kaevi
vielae tuhat kertaa vaikeammaksi. Sillae siinae lyhyessae silmaeyksessae
yhtaekkiae osat vaihtuivat ja heidaen suhteensa vaelaehti esille semmoisena
miksi se oli jaeaenyt Hinkin merille laehtiessae. Eikae se paikka, jossa he
nyt seisoivat, ollut kaukana siitae paikasta, jossa haen oli herrat
porttolasta ajanut ja Hinkki haenet polisien kynsistae pelastanut.--
Niinkuin Hinkki nytkin olisi sanonut: tunnustatko kuninkaaksi vai et?
muuta ei taessae kysytae!--Niinkuin ei ainoakaan paeivae olisi siitae saakka
ohi vieraehtaenyt! Hinkki seisoi haenen edessaeaen kaeskijaenae ja haen
tottelijana. Hinkki oli kuningas, haen alamainen, ja aivan yhtae vaikea
kuin silloin olisi ollut muuttaa taetae suhdetta, yhtae paeaesemaettoemissae
tunsi kapteeni nytkin olevansa. Haen sentaehden, asettuen puoleksi Hinkin
kannalle ja puoleksi pysyen sotavaeenkapteenina kysyi kuiskaamalla:

--Maksaako ne hyviaekin rahoja?

Mutta sai Hinkin puolelta ainoastaan tylyn katsahduksen, joka ilmaisi,
ettae Hinkki piti heidaen vanhat suhteensa ainiaaksi menneinae ja siis
hylkaesi kapteenin tarjouksen laskeutua ainoastaan puoleksi entiselle
tasalle.

Hinkki teki siis taas hunoeoerin ja sanoi:

--Herra kapteeni, meillae on kuukausipalkkaa----

--Ei, ei, ei,--pysaeytti kapteeni, ja jaettaeen sekae sinuttelemisen ettae
teitittelemisen loeysi keskitien sanomalla vaan nimeltae:--Hinkin pitaeae
ymmaertaeae, minae vaan kysyn, eikoe Hinkki olisi jotain parempaakin virkaa
voinut saada, eihaen ne ryssaet pyri muuta kuin Suomen rahojen kimppuun,
siksi ne herroja tieltaeaen ajaa, ja mitae ihmiset sanovat, ettae ryssae
jakaa maita talonpojille, niin ei Hinkin pidae sellaista uskoa ja
toiseksi taeaellae Suomessa maat ovatkin talonpoikien hallussa.

--Aelae sano,--sinutteli nyt Hinkki murahtaen,--kuulisit mitae vaarikin
kertoo...

Mikae kauhea sekasotku koko maailmassa! Kerttu, vaari, perustuslailliset,
mustatukka, Natalia Feodorovna vallankumouksineen, ja tuossa Hinkki
venaelaeisenae polisina kansalle maita jakamassa! Voimakas rakkaudenlaine
tulvahti kapteenin sydaemmestae Hinkkiae kohtaan. Haen aikoi jo laehestyae
Hinkkiae kuiskatakseen haenen korvaansa sanan, joka varmaan heti olisi
nostanut Hinkin mielen tahmeasta humalasta, pannut haenessae joka jaenteen
vireille ja luonut heidaen vaelillensae ystaevyyden, tuhat kertaa puhtaamman
ja rehellisemmaen kuin milloinkaan oli heidaen vaelillaensae ollut. Haen aikoi
kuiskaten saehaehtaeae Hinkille: Hinkki, jaetae tuo, kohta tulee promut!
(Promut merkitsi heidaen vanhalla koulukielellaensae julkista kapinaa
opettajistoa vastaan esimerkiksi tuolien ulosviskelemisellae, ikkunain
saerkemisellae y.m.s.). Haen jo sitae varten katsahti ympaerilleen, ettei
kukaan kuulisi. Mutta silloin juuri...

Muuan suunniltaan joutunut akka juoksi heidaen eteensae ja rupesi
hengaestyneenae sekasesti selittaemaeaen jotain kauheata tapahtuneen
kaupungilla--senaatissa--sisaellae rappusilla--oli tullut--oli
seisonut--oli tervehtinyt--oli ampunut--herrat itse ampuivat--

--Ketae?--sanoi kapteeni mitae ankarimmin rypistaeen silmaekulmiansa.

--Sitae itseae! Naein omin silmin kun kantoivat kirurkiin--olin juuri
tulemassa makasiinikatua kauppatorilta ja senverran ettae--no ettae juuri
ehdin nousta kasarmintorille--naeen, kantavat paareilla valkosen lakanan
alla--ja rouva itse kaey vieressae ja parasollilla varjostaa, ettei
paeivaenen naeette--jo minae kohta sanoin, siunaa ja varjele mitae aikoja
taestae nyt tulee!

--Katos perhanoita!--sanoi Hinkki, teki kohta paeaetoeksensae ja rupesi
suurta sapeliansa kannattaen yhae lisaeaentyvaellae vauhdilla juoksemaan
kaupungille paein, aivankuin olisi ennenmuinoin koulupihalla juossut, jos
olisi saanut kuulla pihan toisessa paeaessae sysaetyn kumoon haenen
pystyttaemaensae lumiukko.

Akka riensi toiselle puolen katua kertomaan nousustaan kasarmintorille.

Kapteenin ensimaeinen tunne oli vaan pelkkae ruumiillinen: niinkuin
suunaton muurahaisparvi olisi laehtenyt juoksuun pitkin haenen
selkaeaensae, noussut niskaan ja siitae muuttunut haenen oman tukkansa
pystyyn-kohoamiseksi. Silmaeteraet mustuivat ja kasvot kalpenivat. Sitten
sama tunne muuttui ajatuskuvaksi: niinkuin kauan jonakin matalana
laetaekkoenae seisonut aika olisi elaevaenae voimana koonnut siipensae ja
laehtenyt liikkeelle. Tulevaisuuden kaukaiset sadut muuttuivat
nykyisyyden leimuaviksi liekeiksi. Nyt, nyt se tuli! ajatteli kapteeni
tietaemaettae itsekaeaen vielae mikae se tuli. Haen vaan tiesi, ettae tullut oli
se, mikae teki haaveesta toden ja oli ikuisiksi laehtemaetoentae niinkuin
kirveenisku kaadettavan puun juureen.

Vasta pitkaen ajan kuluttua puhkesi ajatuskuva elaevaeaen sanamuotoon:

"Kuka ottaa kansalta sen noeyryydenuskon?" huusin minae aesken voimatonna
itselleni, ja olisinko aavistanut, ettae he sen itse minun puolestani
tekevaet!

Mutta kun kapteeni heraesi ajatuksistansa juoksi kansaa jo kaikilta
kadunkulmilta keskikaupungille paein.




4.


Niinkuin kapteeni oli saattanut hyvin arvata Kerttu suuresti kauhistui
taetae tapausta ja sanoi tekoa jumalattomaksi.

Asettui kohta sille kannalle kuin olisi kapteeni sen kertomisella
tahtonut tuoda ja luullut tuoneensa esiin ehdottomasti sitovan
todistuskappaleen haenen jumalisuuttansa vastaan. Ja alkoi sentaehden
kiivaasti vaeittaeae kapteenia kumoon, ennenkuin taemae oli vielae mitaeaen
muuta ehtinyt sanoakaan kuin vasta kertoa tapauksen paeaepiirteet.

Vaikkei kapteeni vielae sittenkaeaen mitaeaen sinnepaein sanonut, tulistui
Kerttu uudelleen aivan itsestaeaen, ja rupesi vielae kiivaammin
todistamaan, ettae teon oli tehnyt se yksi omin paein, ikaeaenkuin toinen
olisi istunut ja lakkaamatta vaeittaenyt kaikkien herrain muka yksissae
neuvoin seisoneen rappusilla ja ampuneen...

Kapteeni ei todellakaan puhunut halkaistuakaan sanaa mistaeaen
semmoisesta.

Vaehaen aikaa kiihkoiltuansa Kerttu teki paeaetoeksensae ja vaikeni. Jotakin
mykaesti vaeittaeaekseen, niinkuin kapteeni, haen heti seuraavana pyhaenae
sanaakaan sanomatta pukeutui mustiinsa ja hyvin asiallisena ja totisena
laeksi Allianssitaloon, joka oli haenen kirkkonsa ja hartaushuoneensa.
Siellae oli haen kuuleva jylisevaen tuomion ja kaikki ne todistukset
kapteenin kantaa vastaan, joita haen olisi niin tarvinnut, mutta ei itse
osannut loeytaeae. Sillae jos murhasta odotettiin jotain hyoetyae--kuten
kapteeni ilmeisesti odotti--niin kuinka silloin voi olla jumala,
ainakaan se jumala, josta Allianssitalolla saarnattiin! Kerttu siis
kokosi lapsensa, puki nekin pyhaevaatteisiin, hajotti tyttoejen tukat,
varusti tummilla ruseteilla ja laeksi.

Haenen kirkkokuntaansa kuului paljon paeaekaupungin ylimystoeae, joka siellae
vietti hartaushetkiaensae ihmeellisessae laeheisyydessae, milteipae
yhdenvertaisuudessa ei ainoastaan puotipalvelijain, ompelijain ynnae
muiden sellaisten keskisaeaetylaeisten, vaan nikkarien, raeaetaelien, jopa
vielaekin alempien kanssa, jotka vaan edes johonkin maeaerin siistissae
vaatteissa pystyivaet esiintymaeaen, ja tukkaansa silittaeae osasivat. Taestae
kiitollisina naemae istuivat takapenkeillaensae hiljaisina ja juhlallisina
katuen viikon syntejaeaen ja samalla vaarinottaen ja pannen muistiin
ylhaeisten tapoja, seuratakseen sitten niitae sekae kotona ettae ulkona.

Sen jaelkeen kuin kapteeni oli ehdottomasti kieltaenyt Kertun palvelemasta
piikana sivistyneiden luona, ei ollut Kertullakaan ollut mitaeaen muuta
niin sopivaa paikkaa, missae olisi saanut olla sivistyneiden vaelittoemaessae
laeheisyydessae, kuin taemae Allianssikirkko. Haenen tavallinen paikkansa
siellae oli melkein ensimaeisillae penkeillae, missae haen useimmiten istui
eraeaen hienon vapaaherrattaren vieressae, ja oli heillae taemaen kanssa
muodostunut aluksi vaan ihmeellinen kirkkotuttavuus: vapaaherrattarella
ei tavallisesti ollut mukanaan mitaeaen virsikirjaa ja Kerttu senvuoksi
tarjoutui aina pitaemaeaen omaansa myoeskin haenen edessaeaen. Kerttu ihaili
rajattomasti vapaaherrattaren hienoa olentoa ja koetti sentaehden itse
puolestaankin olla taelle niinpaljon kuin mahdollista mieliksi
kaeytoeksensae hienoudessa ja arvokkuudessa. Haenessae oli jokainen hermo
jaennityksissae, kun haen virsikirjaa piteli. Vapaaherratar ihastuikin
Kerttuun ja vihdoin meni tuttavuus niin pitkaelle, ettae se kutsui Kertun
luoksensa yksityisille hartaushetkille. Siellae Kerttu kaeskettiin muiden
vieraiden mukana yhteisen teepoeydaen aeaereen, ja paroni ja aatelisnaiset
puhuivat haenen kanssaan aivankuin vertaiselleen. Naemae olivat olleet
Kertun elaemaen juhlahetkiae. Sillae haen ihaili hienoa vaekeae eikae tainnut
sille mitaeaen. Vielaepae ihaili heitae Hanneksen itsensae taehden, sillae
kaikista Hanneksen puheista, kauluksettomuuteen taipumuksista ja
vallankumouksista huolimatta Kerttu vainusi selvaesti, ettae haenen
ihanteenansa eli salaisena "mallina" olivat nytkin jotkin Kertulle
naekymaettoemaet, hienon hienot ylimyshenkiloet jossain kaukana,
tuntemattomassa maailmassa. Ja vaikka siis Hannes puhui aina
koeyhaelistoestae ja ankarilla sanoilla tuomitsi saeaetyhenkiloeitae, huomasi
Kerttu selvaeaen, ettae mitae hienommaksi Kerttu oppi sekae puheiltaan ettae
muulta kaeytoekseltaeaen, sitae tyytyvaeisempi oli Hannes. Naemae huomiot
kumosivat Kertun silmissae kaikki Hanneksen puheet ja toimet, ja Kerttu
oli perin juurin vakuutettu siitae, ettae kapteeni kulkee
vallankumouksellisissa harrastuksissaan tietaemaettaensae vasten omaa
onneaan ja sisaellisiae taipumuksiaan.

Mennessaeaen Allianssitalolle Kerttu naeki kuinka taemaen haemmaestyttaevaen
tapauksen johdosta kaikkiin muihinkin kirkkoihin kulki joka suunnalta
ihan tulvaamalla vaekeae. Ja ymmaertaeen syyn taehaen tulvaan ja tuntien
innostavaa, asiallista yhteyttae semmoisen ihmisjoukon kanssa haen
ajatteli ylpeydellae omaa kirkkoansa, jossa he viime vuosina niin monasti
olivat rukoilleet Suomenkin puolesta ja tunteneet kaikesta
ulkopuolisesta raehinaestae huolimatta rukouksiensa voimalla ikaeaenkuin
pitaevaensae maan kohtaloa kaesissaeaen.

Kertun tullessa perille oli Allianssillakin sellainen vaeentungos, ettae
ensin naeytti melkein mahdottomalta paeaestae etupenkeille. Mutta nyt jos
koskaan piti Kertun juuri sinne paeaestae, sillae vaikka kaikki muu vaeki
olikin utelias kuulemaan mitae pappi on tapauksesta sanova, kohdistui
Kertun uteliaisuus ainakin yhtaepaljon siihen, miten vapaaherratar oli
haeneen sen johdosta katsahtava ja mitae ehkae sanovakin.

Kerttu alkoi sentaehden lastensa kanssa tunkeutua askel askeleelta
eteenpaein, ja ainoastaan haenen ulkonainen kauneutensa ja ne eri
aeaenenpainoilla lausutut kohteliaisuudet ja pyynnoet, joita haen niin
viehaettaevaesti osasi jaella kaikille syrjaeytettaeville, estivaet haenen
tukehtumasta ja auttoivat vihdoin paeaesemaeaen toivotuille perille.

Ensimaeisillae penkeillae olikin tilaa vaeljaeltae.

Tehtyaeaen lastensa kanssa hartauskumarruksen Kerttu senvuoksi katsahti
kohta ihmetellen ympaerillensae.

Vapaaherratarta ja koko sitae muuta seuruetta ei naekynyt missaeaen, ei ensi
penkeillae, ei oikealla eikae vasemmalla lehterillae, ei takalehterillae
eikae keskellae. Pappi oli kuitenkin jo esillae ja virttae veisattiin, jopa
oltiin paeaesty sen loppupuolelle. Ylimysten paikoilla istui joitakin
nuhkatakkisia, kaljupaeisiae, punanaamaisia, rokonarpisia ... ja muutamia
vanhoja vaimoja, liinat kuumuuden taehden paeaelaelta niskaan sysaettyinae.

Hattupaeisten ja hienommasti puettujen joukossa--Kerttu tunsi
allianssi-yleisoensae hyvin--ei ollut ainoatakaan, joka olisi ollut
arvossa Kerttua ylempi tai edes tasalla. Mutta ilmeisesti kaikki naemaekin
kaipasivat niitae ylhaeisiae, niinkuin Kerttu. Ja monet tuntuivat osottavan
Kerttuun ja tiedustavan naapureiltaan kuka haen oli, mutta naapurit
naeyttivaet sanovan: ei, se on vaan kapteenska se ja se.

Pappi jo saarnasi. Janoovina tuijottivat ihmiset haeneen, odottaen
milloin haen ottaa puheeksi sen tapauksen, joka vuorena seisoi kaikkien
mielessae. Mutta pappi saarnasi vanhaa vaalisaarnaansa sielujen
lunastuksesta eikae ottanut sitae puheeksi. Ja niin alkoi jaennitys
lauhtumistaan lauhtua, kuuma vaihtoi sen vaesymykseksi ja joku jo
torkahtelikin.

Viimeisiin asti Kerttu toivoi, ettae ne sieltae tulevat. Yhtaemittaa haen
kaeaenteli paeaetaensae salin peraelle naehdaekseen olisivatko ehkae myoehaestyneet
ja senvuoksi jaeaeneet muiden taakse. Mutta ei vaan ketaeaen naekynyt.
Kerttua jostain syystae niin sanomattomasti haevetti edustaa taessae noiden
hattupaeisten kanssa parempia ihmisiae, ettae haen olisi mieluummin vaikka
maan alle vajonnut kuin siinae kauemmin istunut. Ja papin asiattomat
puheet haentae taellae kertaa suorastaan kyllaestyttivaet. Ottamatta osaa
loppuvirteen haen sentaehden nousi kesken kaikkea ja alkoi tunkeutua pois,
jolloin hyvae toinen puoli seurakunnasta myoeskin nousi ja alkoi laehteae.

Kerttu ei osannut ihmeekseenkaeaen selittaeae taetae asiaa. Seuraavina pyhinae
haen koetti kaeydae muissa kirkoissa, mutta kerta kerralta sai vaan yhae
varmemmin todistaa, ettei papit puhuneet mitaeaen taestae asiasta ja ettae
vaeki viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta kirkoista vaehenemistaeaen
vaeheni. Ei mennyt vuottakaan, kun tapahtui jo niinkin, ettae haenen
tullessaan Allianssitaloon pappi seisoi hajamielisenae lavalla
neuvottelemassa lukkarien kanssa pidettaeisiinkoe vaeen vaehyyden taehden
ollenkaan jumalanpalvelusta. Vapaaherratarta ei naekynyt missaeaen, ei
kirkoissa eikae kaduilla; kerran vaan lensi vaunuissa Kertun ohitse,
silloinkin kaeaensi paeaensae muuanne, koska varmaan ei huomannut. (?)

Syksyllae, jotenkin vuoden kuluttua siitae ensimaeisestae kirkossakaeynnistae,
tapahtui, ettae Kertun lapset, jotka kaevivaet samassa koulussa kuin
vapaaherrattaren lapset, tulivat pyytaemaeaen aeidiltae rahaa heidaen keskensae
toimeenpantua keraeystae varten. Mutta kapteeni seisoi ikkunan luona
sanomalehteae lukemassa.

Kerttu sanoi:

--Mihin te rahaa keraeaette?

Lapset vastasivat:

--Me ostamme hautaseppeleen.

Kerttu kysyi:

--Kenen haudalle?

Lapset sanoivat:

--Sen, joka on Suomen pelastanut.

Kerttu antoi heille pian rahaa ja tyoensi menemaeaen. Mutta kapteenin
edessae haen punastui niin, ettei elaeessaeaen ollut vielae niin korvia ja
kaikkia hiuskarvoja myoeten punastunut.

Kapteeni ei puhunut mitaeaen. Korkeintaan vaan aivan sanattomasti myhaehti,
ja ehkae myoes pari kertaa iski kulmainsa alta silmaeae. Mutta kas juuri
sitaepae haenen ei olisikaan pitaenyt tehdae, sillae Kerttu kaesitti asian niin
kuin kapteeni olisi vaeittaenyt, ettae koko haenen jumalisuutensa ei ollut
muka mitaeaen muuta kuin vaan sivistyneen saeaedyn jumaloimista.

Semmoista vaeitettae vastaan Kerttu ei voinut panna kyllin ankaraa
vastalausetta. Turhaan sanoja haettuansa haen sanoi vaan:

--Mitae minae vapaaherrattaresta!... On niitae toisia ja yhtae hienoja,
jotka sanovat, ettei saa ollenkaan tappaa, eikae edes saa olla
sotamiehenae ... jaapas!

Kapteeni tiesi keitae Kerttu tarkoitti, ja sanoi sentaehden hyvin
merkitsevaesti silmillaensae mulkoillen:

--Kerttu on oikeassa, on niitae semmoisia, ja tietaeaekoes Kerttu, Venaejaellae
on eraes kreivi, ajattelepas Kerttu: (kapteeni huusi kovalla aeaenellae)
eraes _kreivi_!--joka sanoo juuri sitae samaa. Mutta--(ja kapteeni muutti
aeaenensae yhtaekkiae ihan hiljaiseksi)--se kreivi kaey tyoemiehen puserossa ja
pitkaevartisissa, ajatteles: pitkaevartisissa!

--Tolstoi, kyllae minae tiedaen,--sanoi Kerttu lyhyesti, sillae haen tiesi,
ettae kapteeni taellaekin vaan vaeittaeae haenen jumaloivan hienostipuettuja.

Sittenkuin Kertulta naein oli katkennut taemae haenen jumalisuudestaan
johtuva yhteys hienostuneen maailman kanssa, ei haenellae ollut enaeae
mitaeaen tilaisuutta semmoisen yhteyden hakemiseen. Kaikki alkoi Kertun
kaesityksissae mennae sekaisin, eikae ainoastaan kaesityksissae, vaan itse
siinae todellisessa maailmassa, joka oli jokapaeivae haenen silmiensae
edessae. Kaikki, kaikki alkoi mennae sekasin, ja haen uskoi hyvin vanhan
Kustaavan hiljaa lausuman arvelun, ettae kaikki tuo uusi, mikae nyt niin
aekkiae oli taeyttaenyt ihmisten ajatukset, ei ollut muuta kuin laehestyvaen
maailmanlopun enteitae.

Senmukaan kuin kirkot tyhjenivaet ja papit vihdoin jaeivaet neuvottomina
yksin seisomaan alttareille ja saarnalavoille, senmukaan taeyttyivaet
kaikki maalliset kokoushuoneet. Kerttu koetti kyllae kerran tunkeutua
sellaiseenkin kokoukseen, mutta jo aivan ovella oli vastassa niin sankka
muuri miesten selkiae, ettei ollut ajattelemistakaan naisihmisen paeaestae
laevitse. Sitaepaitsi sanoi haenelle joku ovensuussa, ettei taeaellae
herrasvaekeae kaivattu. Ja Kerttu sai palata pois.

Ihmeellisintae kaikesta oli Kertun mielestae se, ettae kapteenia eivaet naemae
aikojen mullistukset naeyttaeneet lainkaan sekottavan, vaan paeinvastoin
mitae ikinae tapahtuikin, se naeytti tapahtuvan ikaeaenkuin juuri haenen
maeaeraeystensae mukaan. Aivankuin juuri haen olisi maeaeraennyt kirkot
tyhjenemaeaen. Aivankuin juuri haen olisi maeaeraennyt nuo kaikki maalliset
kokoushuoneet taeyttymaeaen ja ihmiset villinae juoksemaan uusia oppeja
kuulemassa. Ja kuitenkin tiesi Kerttu, ettei kapteeni missaeaen
kokouksissa kulkenut eikae mihinkaeaen puuhaan osaa ottanut, vaan istui
enimmaekseen hiljaa paperiensa aeaeressae ja jotain piirteli.

Mitae pitemmaelle aika joutui, sitae hullummiksi rupesivat asiat Kertun
mielestae ulkona maailmassa kaeymaeaen. Toinen murha, kolmas murha, neljaes
murha...

Vihdoin Kerttu noeyrtyi ja eraeaen kerran kun kapteeni istui poeytaensae
aeaeressae ja vihreaekupuinen lamppu kodikkaasti valaisi kapteenin alaleukaa
oikealla keltasella valolla, mutta poskia ja otsaa piti viheriaessae
pimennossa, Kerttu istahti tuolille kirjotuspoeydaen toiseen paeaehaen ja
kysyi mitae niissae kokouksissa oikein puhuttiin ja hommattiin.

Kapteeni kaeaentyi ystaevaellisesti paein Kerttua, sillae haenkin paeaetti, ettae
nyt kerrankin ollaan kiivastumatta, ja sanoi:

--Niitae on kahta lajia kokouksia, herrain kokouksia ja tyoemiesten
kokouksia, kumpiakos Kerttu tarkottaa?

Kerttu oli tahtonut tietaeae tyoemiesten kokouksista, mutta koska haen nyt
sai kuulla olevan myoeskin herrain kokouksia, oli haen niistae tietaemaeaen
vielaekin uteliaampi. Jonka vuoksi kapteeni otti esitelmaenpitaejaen
asennon, niinkuin ennen muinoin Kerttua opettaessaan, ja rupesi
selittaemaeaen.

--Toiset tahtovat antaa ryssaelle peraeaen, toiset tahtoisivat panna
vastaan, vaikkei sentaeaen asevoimalla, mutta on vielae semmoisia, jotka--

--Jotka mitae? sanoi Kerttu.

Kapteeni alensi aeaenensae kuiskaukseksi ja sanoi:

--On tapahtunut ihme, Kerttu, eraemaasta on yhdessae vuodessa syntynyt
kukkiva kaupunki! Yhdessae vuodessa, Kerttu!

--Mitae, mitae? sanoi Kerttu.

--On niitae, jotka tahtoisivat yhtyae Venaejaen vallankumouksellisiin!

Nyt ei tullut selityksistae enaeae mitaeaen. Kapteeni unohti aikoneensa puhua
kuiskaavalla aeaenellae, kun haen taehaen nuottiin paeaesi.

--Kuulitko sinae Kerttu? Kerttu! Vallankumouksellisiin!
Vallankumouksellisiin!!

Haen nousi yloes ja alkoi haltioituneessa raivoinnossa liikkua huoneessa.

--Yhdessae vuodessa, Kerttu! Kukkiva kaupunki yhdessae ainoassa vuodessa!

Meni pitkae aika ennenkuin Kerttu sai kapteenilta sananvuoron kysyaekseen
mitae siis tyoemiehet puolestaan kokouksissaan keskustelivat.

Kapteeni sanoi silloin, istahtaen jaelleen tuolille:

--Onko Kerttu mustatukasta mitaeaen kuullut?

Kuinka Kerttu ei olisi mustatukasta tiennyt! Tiesipae vielae
Sointulastakin, jonka mustatukka oli toiseen maanosaan perustanut, ja
tiesi, ettae koko se Sointula oli epaeonnistunut ja hajonnut, kuten
kapteenille olisi jokaikinen Allianssitalolla kaevijae voinut edeltaepaein
ennustaa.

Kapteeni sanoi:

--Kerttu on oikeassa. Se oppi oli lapsekasta. Mutta ainoastaan kesaekuun
16 paeivaeaen asti vuonna 1904, sillae siitae asti on taemaekin asia muuttunut.

Kerttu ei voinut taemmoeisiae ongelmoita ymmaertaeae, ja rupesi sentaehden jo
laehtemaeaen omalle puolelleen. Mutta kapteeni sai haenet kiinni helmasta:

--Kuule, kuule, kuule, istu, istu, istu!

Ja asetti Kertun istumaan jaelleen entiselle paikalle.

--Taemae on hirmuisen taerkeae asia,--sanoi haen sormeansa Kertulle
heristaeen.--Kuules nyt: ainoastaan kesaekuun 16 paeivaeaen, sillae sen
jaelkeen ovat melkein kaikki ruvenneet siihen oppiin uskomaan.

--No mitae se paeivae siihen kuuluu, aesh!

--Sitae vaan, ettae jos saa tappaa, niin kuka kaeskee orjuudessa istumaan!
Voihan silloin aeaenestaeae vaikka Sointulankin!

--Eikae saa tappaa!--sanoi Kerttu pontevasti.

--Kirkoissa saarnattiin, ettae ei saa tappaa, mutta kuka sitae nyt enaeae
uskoo? Teot opettavat, eivaet sanat mitaeaen voi. Katsos, siksi ovat kirkot
tyhjentyneet. Nyt he uskovat kaikki vaan sitae toista asiaa, joka ei ole
tuolla puolella hautaa, vaan taeaellae, taeaellae, Kerttu, taeaellae! Suuri mahti
on siitae kasvanut, ja yhdessae ainoassa vuodessa sekin! Ja kuka tietaeae
mitae siitae on vielae tuleva!

Kapteeni loei haeneen aekkiae tulleessa innossa kaetensae yhteen, osottaakseen
aeaeretoentae paukahdusta, mikae siitae oli tuleva.

--Kerran jylisee, Kerttu, kerran jylisee naemae kentaet!

--Minae en usko sinua tuon vertaa! sanoi Kerttu naeyttaeen kapteenille
aivan pientae osaa etusormestansa, ja meni niine hyvineen.

Mutta oikeastaan kyllae itsekin jo alkoi aavistaa, ettae jotakin
ihmeellistae oli tulossa. Erittaein sai Kertun siihen uskoon taipumaan
seuraava seikka.

Kapteenin luo tuli eraeaenae paeivaenae hienon hieno venaelaeinen herra
majavannahkaisessa turkissa (vaikka ei ollut vielae talvi). Kerttu sattui
itse olemaan eteisessae ja avasi haenelle oven. Niin hienoa ja niin
kasvoiltaan kaunista herraa Kerttu ei ollut vielae elaeissaeaen naehnyt. Ei
myoes niin viehaettaevaen sydaemmellistae hymyilyae, joka naekyi sen kasvoilla,
kun he kielen vuoksi eivaet mitaeaen toistensa puheesta ymmaertaeneet.
Suuret, suuret silmaet, puoleksi luomien peittaeminae, ja niin pitkaet
silmaeripset, ja iho vielae hienompi kuin vapaaherrattarella...

--Ivan Ivanovitsh, tut?--sanoi vieras osottaen sormellaan maahan.

Kerttu pudisti paeaetae ja rupesi nauramaan.

Mutta nyt oli Kerttu myoes kauniimmillaan juuri silloinkuin haen noin
raikkaasti nauroi.

Joten he jaeivaet suorastaan katselemaan toisiansa.

Kerttu huusi kapteenia. Ja ajatella haenen haemmaestystaeaen, kun kapteeni
lentaeae suoraa paeaetae sen syliin ja he suutelevat toisiansa ja lyoevaet
toisiansa selkaeaen!

He rupesivat kohta nopeasti ja aeaenekkaeaesti keskenaensae puhumaan, ja
menivaet saliin ja siitae tyoehuoneeseen. Senverran ettae kapteeni ehti
ohimennen lykkaeillae Kerttua kyoekkiin paein sanoen: mamma, mamma, laita
kahvit meille, so, so, mamma, pian, pian, pian... Ja menivaet.

Se suukopu ja porina oli sitten kaiken paeivaeae niin lakkaamaton, etteivaet
edes paeivaellisissae paeaesseet irti, eivaet mitaeaen Kertun erikoisruokalajeja
huomanneet, eivaet serviettien asetusta, eivaet voin rakennetta, eivaet
kukkakimppua poeydaellae (vaikka oli melkein talvi),--ja syoetyae eivaet
nousseet, vaan jaeivaet puoleksitoista tunniksi siihen ruokien keskelle
puhumaan, jona aikana se vieras kierteli ainakin kahdeksan pientae kuulaa
Kertun pehmeaestae hapanleivaestae, ja jaetti poeytaeliinalle.

Vasta illempana, kun kapteeni jaetti vieraansa hetkeksi yksikseen, tuli
taemae ulos tyoekamarista salihuoneeseen jalottelemaan. Kerttu meni nyt
tarjoomaan sille toista valokuva-albumia sen albumin asemasta, jonka se
oli jo kaesiinsae ottanut. Sillae siinae oli ainoastaan laehimpien
sukulaisten valokuvia, mutta toisessa sitaevastoin mitae kauniimpia,
suurkokoisia valokuvia Hanneksen entisistae upseeritovereista ja lisaeksi
Loviisan hankkimia valokuvia kaartin hienoimmista upseereista.

Avattuaan taemaen toisen albumin vieras katseli ensin vaehaen aikaa
upseereja, ja rupesi sitten--koska ei muuten voinut vaikutelmiaan
ilmaista--kasvojen elkeillae matkimaan mitae muka kukin noista
kaartinupseereista naeytti itsestaeaen ajattelevan, laittaen kasvonsa
milloin huolestuneen totisiksi, milloin ylpeydestae sameasilmaeisiksi,
milloin paisuvan mahtaviksi. Ja taemaen kaiken haen teki niin naekoeisesti,
niin hyvaentahtoisesti ja samalla kuitenkin niin hullunkurisesti, ettae
Kertun taeytyi paeaetaensae taakseen kallistaen yhtaemittaa raejaehtaeae
nauramaan: ne olivat juuri, juuri semmoisia kuin haen naeytti, ja
ikaeaenkuin vielae enemmaen semmoisia!

Mutta--voi kauhistusta,--kun kaikki oli siinae albumissa katsottu, haen
ottikin uudestaan esille sen toisen albumin! Jossa ei ollut muuta kuin
sukulaisia! Jos se noin ankarasti arvosteli paraatipuvussa olevia
kaartinupseereja, niin mitae se olikaan sanova siitae, mikae oli nyt
tuleva!

Kohta ensimaeisellae sivulla istui Frans kaikessa lihavuudessaan. Onneksi
ei sen kasvojen punaisuus eli oikeastaan sinipunaisuus, ainakin mitae
suureen nenaeaen tulee, voinut valokuvassa naekyae.

Eipae naurakaan. Paeinvastoin meni ajatuksiinsa ja hyvin totisena kauan
aikaa katseli, sitten rypisti silmaekulmansa, pani silmaet kiinni ja
painoi kolmella sormella nenaenjuurta aivankuin olisi tahtonut muistaa
missae ihmeessae haen oli ennen naehnyt samallaisen ihmisen. Sitten taas
katsoi kauan aikaa Franssia, ja aina vaan yhtae kiinteaesti. Vasta lopulla
tuli pieni hymy toiseen suupieleen.

Franssin jaelkeen seurasivat Franssin poikapuolet ja omat pojat, Haagert
nuoremman aliupseerin ja Vilhelm vanhemman aliupseerin puvussa, ja
viimeiksi Hinkki, josta oli valokuva ainoastaan poikavuosilta,
raitaisessa paidassa, tukka ikaeaenkuin vaekisin kammattuna, tupsuisena.
Ihmeellistae! juuri sitae Hinkkiae vaan pysaehtyikin katsomaan. Katseli
kauan. Nosti silmaensae Kerttuun ikaeaenkuin kysyaekseen oliko sukua,
naurahti ja sanoi:

--Niet?

Kerttu pudisti paeaetaensae ja vastasi:

--Niet.

Jonka jaelkeen se taas rupesi Hinkkiae katselemaan ja sanoi lopuksi
paeaetaensae ihastuksesta pudistaen:

--A harosh!

Eikae tahtonut malttaa luopua sitae katselemasta.

Seurasi sitten Kustaavan kuva vanhanajan myssy paeaessae.

Suurella kunnioituksella ja tarkkaavasti katseli sitaekin ja taas vaipui
ikaeaenkuin ajatuksiinsa. Naeytti pitaevaen varmana, ettae se oli Kertun aeiti,
ja kun varmuuden vuoksi kysyvaesti katsahti Kertun silmiin, niin Kerttu
nyykaeytti haenelle myoentaevaesti paeaetaensae, sillae eihaen Kertun tarvinnut
ymmaertaeae, ettae se juuri _sitae_ kysyi, vaan sehaen saattoi kysyae, oliko
Kustaava Kertun sukulaisia.

Taemaen teki Kerttu senvuoksi, ettae Kustaavan peraestae seurasi haenen oma
aeitinsae Loviisa, josta Kerttu kaikkein enin pelkaesi mitae se sanoo. Sillae
Loviisa oli siinae kuvassa tosin parhaissa vaatteissaan, mutta juuri
senvuoksi ehkae naurattaisikin taetae herraa. Oikein rupesi sydaen
pampattamaan.

Kerttu koetti ottaa haeneltae albumin ennenkuin Loviisan sivu oli avattu,
mutta juuri silloin se sen avasikin.

--Aa!--sanoi haen ja silmaet suurina tuijotti kuvaan, ettae Kerttua rupesi
oikein kaduttamaan, kun oli antanut luulla Kustaavaa haenen aeidikseen.
Vieras katsomistaan katsoi, ja rupesi ajatuksissaan paeaetaensae
nyykyttaemaeaen ikaeaenkuin olisi itsekseen hokenut: Mikae olisikaan sinusta
voinut tulla! Mikae olisikaan voinut tulla!--Ja lopulta vettyi haenen
silmaensae ja oikein osottaakseen Kertulle ihastustaan haen painoi albumin
poskeansa vasten ikaeaenkuin olisi hellaesti-hellaesti tahtonut puristautua
Loviisaan, niin se haentae miellytti. Kerttu punastui liikutuksesta.

Silloin juuri tuli kapteeni ja vei vieraan taas omalle puolelleen. Ja
pieni tapaus naeytti olevan ohitse.

Mutta Kertulle se ei ollut mikaeaen pieni tapaus, sillae se ei mennyt haenen
ohitsensa milloinkaan. Merkillistae, merkillistae,--aivankuin aeidin koko
elaemae olisi sillae hetkellae yhtenae ainoana kuvana kulkenut Kertun editse,
se elaemae, jota haen todellakaan ei koskaan ennen ollut eteensae yhteen
koonnut. Kulki ohitse ja naeytti piirteensae Kertulle ihan uusina,
aivankuin Kerttukin olisi vieraan herran tavalla vasta ensi kerran
siihen katsahtanut, uusina ja niin ihastuttavina, ettae haenkin olisi
aivan samalla tavalla tahtonut kohta rajattomalla rakkaudella hellaesti
syliinsae sulkea--ei tosin sitae valokuvaa, vaan aeidin itsensae, katuen ja
itkien, ettae naein kauan oli ollut naekemaettae aeitiae taessae rakkaassa ja
todellisessa valossa. Miksi olikaan Kerttu taehaen asti ikaeaenkuin
peittaenyt ja piilottanut ihmisiltae aeitiaeaen? Aeiti oli koko ikaensae
palvellut kyoekkipiikana kaartin upseeriklubissa. Kerttu ei ollut haenen
ainoa lapsensa. Mutta aeiti oli sanonut haenelle suoraan olleensa
menemaettae naimisiin sen kanssa, jota rakasti, sen vuoksi, ettae siinae
tapauksessa olisi menettaenyt paikkansa eikae olisi voinutkaan lapsiansa
elaettaeae. Taestae syystae oli Kerttu tahtonut aeitiae ihmisiltae piilottaa.
Mutta nyt, juuri taemae asia vyoerytti yhtaekkiae aeidin elaemaen syvaenae,
aeaerettoemaenae, uhrautuvaisena Kertun eteen...

Jokseenkin tunnin kuluttua he tulivat kapteenin tyoehuoneesta. Vieraalla
oli silloin kaedessaeaen nahkapaeaellyksiin pantu paperikaeaeroe, ja haen oli
laehdoessae takasin Venaejaelle.

Kertun kysyvaesti ihmettelevaen katseen vieras heti ymmaersi, ja
vastaukseksi vaan lempeaesti hymaehti ikaeaenkuin sanoakseen: minkae sille
voin, minun _taeytyy_ ... ja suuteli hyvaestiksi Kerttua kaedelle. Jota
Kertulle ei ollut vielae ikinae ennen tapahtunut, ja jommoista haen oli
yhden ainoan kerran naehnyt tehtaevaen, nimittaein kerran vapaaherrattaren
luona.

Kun kapteeni palasi vierasta saattamasta. Kerttu kohta jo eteisessae
kysyi kiihkeaesti:

--Kuka se oli?

Ja naehtyaeaen Kertun ihastuksesta punehtuneet kasvot kapteeni sanoi muka
vaelinpitaemaettoemaesti:

--Olipahan vaan tullut toeitaeni hakemaan. Naeithaen sillae paperipinkan, ne
oli minun papereitani.

Mutta kun haen huomasi, ettae Kerttu yhae uteliaampana vaan kysyy, saehaehti
haen voitokkaana Kertun korvaan:

--Vallankumouksellinen! Vallankumouksellinen!

Kerttu oli kaatua haemmaestyksestae.

Kapteeni nautti sanomattomasti.

--Mutta kuka se sitten oli?--kysyi Kerttu taas.

Kapteeni selitti salaperaeisenae:

--Sano haentae aina vaan Vasiliksi. Mitaeaen muuta nimeae elae ikinae kysy. Haen
olisi voinut olla koko vallankumouksen johtaja, mutta osottautui liian
hellaemieliseksi.

--Onko sekin paha?--kysyi Kerttu.

--On, sanoi kapteeni,--sillae vallankumouksessa taeytyy noin: (Kapteeni
oli aekkinaeisellae liikkeellae murtavinaan jotakin kahtia, ja silmaet
hirmumieltae kuvaavina huusi) Trah!

Kerttu jaei hyvin miettivaeiseksi. Sekin hieno herra siis! Merkitsisikoe
vallankumous todellakin sitae, ettae ei tulisi enaeae olemaan sellaista
elaemaeae ja oloja kuin missae haenen aeitinsae oli elaenyt?

Taemae ihmeellinen tapaus, ettae vieras ylimys oli haenen silmaensae avannut,
se sai Kertunkin vihdoin taipumaan siihen uskoon, ettae jotakin
ihmeellistae todella oli tulossa, vaikka haen taehaen asti olikin pannut
kapteenin puheille niin pientae huomiota kuin kaikkein pienin kaerki
etusormesta.

Eikae aivan kauan naeiden paeivien jaelkeen Kerttu sai taelle alkavalle
uskollensa perin odottamatonta lisaetukea.

Haen meni eraeaenae maanantaina palvelustytoen kanssa kauppatorille
tavallisille talousostoksille, mutta perille tultuaan, vaikka olisi
pitaenyt olla vielae paras toriaika, ihmeekseen huomasi, ettae melkein
kaikki ruokavarat olivat jo myytynae ja useimmat myyjaet kojuinensa
haevinneet. Suunnaton ostajajoukko kulki edestakasin torilla ja
ruokahalleissa tyhjentaeen kaikki paikat. Kerttu ei ensin saanut mitaeaen
selvaeae taemmoeisen kummallisen ilmioen syistae, sillae ne, joilta haen kyseli
eivaet tienneet eivaetkae ehtineet sanoa haenelle muuta kuin ettae nyt taeytyy
jokaisen ostaa, sillae kohta ei saa enaeae mistaeaen. Kerttu ryntaesi
ostoksille yhtae epaetietoisena kuin muutkin. Toiset nauroivat, toiset
melkein tappelivat. Kerttu oli naurajia: ikaeaenkuin ei puodista saisi,
jos torilta loppuisikin! Kerttu tiesi tutun lihakauppiaan, ja kun haen
vaan taelle vaeen takaa kaunista paeaetaensae nyykaeytti, huomasi kauppias ja
kaeski olemaan huoleti.

Mutta vielae kummallisempiin selkkauksiin piti Kertun joutua.

Saatuaan palvelustytoen avulla senverran selville asioita, ettae
kaupungissa pelaettiin tori- ja ruokakauppiaitten lakkoa--toiset sanoivat
"he ovat tyytymaettoemaet polisiin", toiset sanoivat "rautatiemiehet
tekevaet lakon ja junat seisattuvat"--ja varattuaan itselleen tavaraa
niinpaljon kuin haenen torikoriinsa suinkin mahtui, Kerttu rupesi,
taisteluunsa vaesyneenae, menemaeaen kotiin paein. Silloin naekee haen
ihmeekseen alhaalla Korkeavuorenkadun kulmassa taas suuren vaekijoukon
pyrkimaessae aempaerien ja kannujen kanssa kukin tungoksen keskustaan. Ja
uusia ihmisiae juoksee vuorelta alas, kiiltaevaet kannut kaesissae heiluen.
Ja taas on vaekijoukossa sekae naurua ettae puoli tappelua. Mitae taemae on?
He ovat avanneet katukraanan ja taeyttaevaet kilvan aempaerejaensae vedellae!

Palvelustyttoe, joka oli mennyt edelle ja tunkeutunut vaekijoukkoon, tulee
jo laeaehaettaeen Kerttua vastaan:

--Kapteenska, kapteenska, vesijohdonmiehet tekevaet lakon, vettae ei tule
enaeae korkeissa paikoissa ja kohta sitae ei saa enaeae koko kaupungissa!

Kerttu rupesi nauramaan. Ihminen ei saisi enaeae vettae! Eikoe ole kaivoja!
Ei niitae ole. Kertun nuoruudessa oli, mutta sitten rupesi kaikki vesi
tulemaan vaan kraanoista. Vesijohto? Se tahtoo sanoa: vesi tulee mistae?
Kraanasta, kun sitae kiertaeae. Mutta kraanoihin se tulee--mistae? Sitae
Kerttu ei tosin ollut tullut useinkaan ajatelleeksi, mutta nyt haen
yhdessae silmaenraepaeyksessae oivalsi, ettae tietysti veden taeytyy tulla
jostakin myoes kraanoihin, ja muisti, ettae sitaehaen ne ihmiset olivat aina
puhuneet vesijohdosta ja--aivan oikein--vesilinnasta, jonka pitaeisi olla
Elaeintarhassa, ja jos nyt todella siellae tulisi lakko... Taemae kaikki
selvisi Kertulle melkein kolmen askeleen aikana, jotka haen otti
ajatuksissaan kotiin paein, ja jo neljaennellae haen viittasi ajurin
luoksensa, hyppaesi koreineen yloes ja miestae kiireen vuoksi selkaeaen
koputellen ajoi kotiin. Palvelustyttoekin unehtui siinae kiireessae mukaan
ottamatta.

Kotiin paeaestyaensae haen avasi kraanan ja onneksi vettae vielae tuli, vaikka
laiskasti. Kerttu heti taeytti kaikki astiat vedellae, kannut, saavit,
aempaerit, tiskipaljut ja pesupunkat, laitoja ja reunoja myoeten.

Kapteeni vaan hymyili.

--Mitae taemae kaikki merkitsee?--sanoi Kerttu.

Kapteeni hykersi kaesiaensae ja sanoi:

--He valmistuvat, Kerttu, he valmistuvat!

Kapteenilta ei Kerttu siis voinut saada mitaeaen selvaeae.

Palvelustyttoe tuli kotiin ja kertoi humalaisten miesten kulkeneen
rivissae pitkin katuja.

Lapset tulivat koulusta ja hurrasivat saadun luvan johdosta. He
kertoivat, ettae Venaejaellae olivat kaikki junat pysaehtyneet ja nyt
pysaehtyvaet jo Suomessakin. Venaejaellae tulee vallankumous, sanoivat he.

Taemaen kuultuansa kapteeni sanoi:

--Vallankumous ei tule vielae, sillae sotajoukot eivaet ole valmiit, eivaet
Venaejaellae eivaetkae Viaporissa.

Mutta ei kapteeni, lasten puheet kuultuansa, hymyillyt enaeae, vaan otti
hattunsa ja meni kiireesti kaupungille.

Jonka jaelkeen muutkin tippuivat Kertun ympaeriltae jaelleen kaupungille, ja
Kerttu jaei yksin.

Haen oli kyllae vaehaen haepeissaeaen, ettae kaiken mitae haen naeistae
eriskummallisista asioista tiesi, haen oli saanut tietaeae lapsilta. Mutta
paitsi taetae pientae haepeaeae haen tunsi jotakin sydaemmentakaista kaipausta
senjohdosta, ettei taellae merkillisellae hetkellae ollut missaeaen
jumalanpalvelusta, jonne olisi voinut mennae ja tuntea jaelleen olevansa
yhtae paljon kaiken keskellae kuin nekin, jotka ulkonaisen maailman
haelinaestae jotakin tiesivaet ja ymmaersivaet. Ei milloinkaan vielae ihmiset
naeyttaeneet Kertun mielestae niin kokonaan jumalisuudesta
vaelinpitaemaettoemiltae kuin naeinae paeivinae ja erittaein juuri taenae paeivaenae.
Mutta Kerttu paeaetti uhallakin pysyae omassaan eikae vaelittaeae mitaeaen siitae
mitae ne tapauksista kaupungilla tulisivat haenelle kertomaan, olipa se
mitae tahansa.

Haen pysyikin koko paeivaen lujana paeaetoeksessaeaen, koettaen ehdottomalla
vaikenemisellaan osottaa jokaiselle, joka paeivaen kuluessa tuli
uutisineen haenen eteensae, ettei haen pitaenyt niitae juuri minkaeaen
arvoisina muutaman toisen, unohdetun asian rinnalla, joka teki Kertun
rauhalliseksi ja asetti ikaeaenkuin ylaepuolelle kaikkein villeintaekin
maailman melua. Ikaepuoleen tahtoi toinen korva tosin ruveta vaehaen
niinkuin pettaemaeaen, ottaen kuuloonsa sellaista, jota Kerttu oli
paeaettaenyt olla kuuntelematta, ja taemae asia kaevi myoehemmaellae vielaekin
vaikeammaksi vaelttaeae. Mutta Kerttu meni sentaeaen maata varhemmin kuin
tavallista eikae ollut utelias.

Kohta seuraavana aamuna haen meni alas Kustaavan luo, eikae vaelittaenyt
siitae, ettae kasakka ajoi kiireesti ikkunan ohi. Ja aivan oikein,
vanhalla Kustaavalla olikin siellae raamattu avoinna edessaeaen. Kustaava
oli Kertun johdolla oppinut jotakuinkin lukemaan, mutta aina sentaeaen
kaevi raamatun lukeminen mukavammin kuin Kerttu luki. Ja siksi Kustaava
heti sanoi: hyvae oli ettae tulit, ja annettuaan paikkansa poeydaen paeaestae
Kertulle meni itse kahvia keittaemaeaen.

Vasta hyvaen aikaa raamatusta eri paikkoja luettuaan mainitsi Kustaava
vaehaen maallisiakin asioita, mutta he rupesivat kohta taas lukemaan,
ettei mieli olisi sanasta eksynyt paeivaen kysymyksiin, jota he kumpikin
tahtoivat vaelttaeae.

Kahvipannua viedessaeaen takaisin hellalle Kustaava sentaeaen sanoi, ettae
tuota noin Franssin kaikki ajurirengit olivat tuoneet hevosensa talliin
eivaetkae luvanneet enaeae laehteae ajoon.

Ja taas lukivat.

He lukivat siitae kuinka profeetta Daniel kesytti leijonat. Taemae
raamatunpaikka todisti heidaen mielestaensae selvemmin kuin moni muu, ettae
jumala on. Kuningas, koettaakseen onko jumala, heittaeae profeetta
Danielin umpinaiseen rotkoon, jossa on villiae jalopeuroja, lukitsee
luolan sineteillaensae (ja voimallistensa sineteillae), seuraavana aamuna
tulee luolansuulle ja sieltae Daniel huutaa: kauan elaekoeoen kuningas!

Todistuksen voima kasvoi kaksinkertaiseksi vielae siitae, ettae kun
voimallisten piti mennae katsomaan oliko siellae jalopeuroja ollenkaan
enaeae, niin repelivaet pedot heidaet murentaen heidaen luunsakin.

Kun piti lehteae kaeaentaeae, kysaesi Kerttu kuitenkin sivumennen:

--Mitaes Frans?

Kustaava vastasi myoes ikaeaenkuin sivumennen vaan:

--Oli ottanut kovasti pahaksensa ja lyoenyt yhtae rengeistae vihapaeissaeaen
kepillae.

Ja taas lukivat.

"Minun Jumalani on laehettaenyt enkelinsae, joka jalopeurain kidat on
pitaenyt kiinni, ettei he minulle mitaeaen pahaa tehneet ole, sillae minae
olen haenen edessaensae viattomaksi loeytty; en myoes ole minae sinua vastaan,
herra kuningas, mitaeaen tehnyt."

--Mitaes miehet?

--Olivat menneet valittamaan lakkokomitealle ja sieltae oli luvattu
vangita meidaen Frans.

Kertun taeytyi tyoentaeae raamattu hetkeksi aikaa syrjaeaen voidakseen
haeiriytymaettae ajatella taetae asiaa.

"Palvelijat nousevat isaentaeaensae vastaan", huokasi sillae vaelin Kustaava,
muistellen jotakin raamatunsanaa viimeisestae tuomiosta.

Kertun taeytyi myoentaeae Kustaavalle, ettae tapaus oli niinkuin jostakin
toisesta maailmasta kotosin. Taessae maailmassa oli aina ennen vangittu
renkejae, jotka luvatta tyoestae laeksivaet, mutta nyt rengit vangitsevat
isaennaen,--olipa se aika outoa. Jos taas muisti Vasilin ja Vasilista
aeidin, niin kaevi vielae oudommin: Frans siirtyi kaartinupseerien asemaan
ja rengit aeidin asemaan, ettei ollenkaan tiennyt kenen puolelle mennae,
renkienkoe vai Franssin.

Ei, ajatteli Kerttu, taessae hetkessae on myoehaeistae enaeae mitaeaen muuttaa,
vaan jokaisen taeytyy pysyae uskollisena omallensa. "Joka pysyy
uskollisena loppuun asti" ... muisteli Kerttukin jotain raamatunpaikkaa,
vaikkei muistanut koko lausetta. Ja haen paeaetti jatkaa mistaeaen huolimatta
samaa ehdotonta kuuroutta kuin taehaenkin asti.

Paeivaellisen aikaan tulivat lapset taas hurraten kotiin ja kertoivat,
ettae kaikki koulut olivat tehneet lakon kulkien saatossa pitkin katuja.

--Vai niin, sanoi Kerttu ja tarkasteli vaan oliko siinae kupissa todella
halkeama, jota haen kuivasi.

Lapset juoksivat taas ulos.

Palvelustyttoe kertoi, ettae kaikki tehtaat oli pantu seisomaan ja kaikki
ihmiset olivat kaduilla.

--Jotka joutavat, sanoi Kerttu,--mene vaan sinaekin.

Ja palvelustyttoe meni. Koko maailma oli sekasin.

Taas juoksevat lapset hurraten sisaelle:

--Hurraa, polisit ovat tehneet lakon, nyt saa tehdae mitae tahtoo, hurraa!

--Vai niin, sanoi Kerttu ja silmaet rypyssae paranteli jotain tikkua
nimettoemaessae...

Lapset huusivat:

--Hurraa, rautatieasemalla liehuu Suomen lippu, jossa on keltainen
jalopeura miekan paeaellae! Hurraa, senatin katolla ja raatihuoneen katolla
ja yliopiston katolla liehuu Suomen lippu! Hurraa, Suomenmaa on vapaa,
hurraaaa!

Taas juoksivat lapset ulos.

Vasta haemaeraen tultua ilmestyi kapteeni kotiin. Eikae haen enaeae hymyillyt,
vaan oli paeinvastoin sangen huolestuneen naekoeinen ja kasvoiltaan
kellertaevaen kalpea.

Kun Kerttu naeki haenen huolestumisensa, ei Kerttu voinut olla sanomatta:

--No, sinun vallankumouksesi taeisikin tulla vaehaen liian pian?

--Herran nimessae, mitae he tekevaet! Voi onnettomia! Naeyttaeytyisi
parikymmentae kasakkaa, niin saisimme kymmeniae tuhansia raajarikkoisia!
Kerttu! Kerttu! He ovat unohtaneet Viaporin! He ovat unohtaneet kaikki!
He ovat panneet senaattorit ja kenraalit viralta! He ovat nostaneet
Suomen itsenaeisyyslipun! He huutavat peruslakia saeaetaevaeae
kansalliskokousta! Kerttu, kuuletko sinae! Kansalliskokousta niinkuin
vallankumouksessa, ja Viapori naekyy kaikkien ikkunoihin! Viapori,
Kerttu, valmistumaton Viapori! Mielettoemaet! Mielettoemaet! Kerttu, kuule
minua, minae kaevin kaikki kaupungin kasarmit. He liikuttavat tykkejaensae,
Kerttu! Yksi seisoi jo kadulla, ei muuta kuin pieni vetaesy ja bum-,
bum-, bum-, se kaataa niinkuin viikate heinaeae... Trah! lovi kivimuuriin,
laepi ruokasalin, lapset murskaksi...

Kapteeni katsahti aekkiae ympaerillensae.

--Missae ovat lapset?--huusi haen saeikaehtyneenae, kurottaen kaulaansa
ikaeaenkuin naekemaeaen yhtaikaa yli kaikkien huoneiden.--Herran taehden,
Kerttu, taemae on hengen vaarallista, usko minua! Minae sanoin tosin:
sotajoukko ei ole vielae valmistunut kapinaan nousemaan. Ei kyllae ole
valmistunut, mutta he itse eivaet ole _vallankumoukseen_ valmistuneet, he
eivaet tiedae, ettae vallankumous vaatii miehekkyyttae, mutta minae sanon:
naeyttaeytyisipae vaan parikymmentaekin kasakkaa... Totisesti, Kerttu,
muistatko mitae tapahtui Senatintorilla, kun viimeiksi kasakat ihmisiae
ajoivat? Mutta nyt on tuhat kertaa suurempia joukkoja kaduilla.
Vallankumous! Voi te mielettoemaet! (Kapteeni takoi raivokkaana otsaansa
yhae ja yhae huutaen:) Voi te mielettoemaet, te mielettoemaet!

Mutta Kerttu ei silloin enaeae kuunnellut haentae.

Ajatus, ettae lapset todella voisivat joutua pakenevan ihmislauman
jalkoihin, oli niin saeikaeyttaenyt Kertun, ettae haen suin paein juoksi
kadulle, ehtimaettae ottaa muuta kuin huivin paeaehaensae.

Kadulla oli sakea sumu. Oli jo alkanut haemaertaeae. Siellae taeaellae naekyi
vaan joitakin ihmisiae nopeasti kulkevan kadulla tai vilkkuvan
kulmauksissa. Askelien kopina kuului selvaesti, mutta ei missaeaen ajoa.
Samassa kuitenkin alkoi kuulua huimaavaa vauhtia laehestyvae kavioiden
kopse, ja ennenkuin Kerttu ehti ympaerilleen katsahtaa, lensi kolme
kasakkaa pitkin katua haenen ohitsensa, ettae oikein haenen kaetensae ja
kasvonsa kauhusta kylmenivaet.

Mutta eihaen Kerttu nyt voinut pelolle valtaa antaa. Vaikka keskelle
villeintae kasakkarykmenttiae olisi Kerttu tunkeutunut, jos vaan olisi
tiennyt lasten siellae olevan. Minne haen oikeastaan nyt juoksi, ei haen
itsekaeaen tiennyt. Jonnekin vaan, missae olisi kaikkein enin ihmisiae
koolla ja kaikkein suurin tungos, sillae siellae tietysti olivat haenen
lapsensa, missaes muualla!

Siis yhae vaan keskemmaelle kaupunkia haen juoksi, ajatellen mennae pitkin
Kasarminkatua alas ja siitae kaeaentaeae rautatientorille, jossa olivat
haenelle kertoneet niin suuria kansanjoukkoja olleen. Ja ennenkuin haen
aavistikaan oli haenen ympaerillaeaen ihmisiae joka taholla, meneviae,
tulevia, juoksevia, seisovia, huutavia, nauravia, haetaeaentyneitae,
riiteleviae, innostuneita--niin paljon, ettae Kertun taeytyi juoksustansa
pysaehtyae ja ruveta pujotteleimaan yksitellen jokaisen ohitse. Paljon oli
Kertulle paeivaen kuluessa kerrottu tapauksista kaupungin kaduilla, mutta
ettae vaekijoukko naein suuri olisi ollut, sitae haen ei sentaeaen ollut
aavistanut. Ei iki maailmassa haen taemmoeistae ollut naehnyt naeillae
kaupungin kaduilla.

Kun haen naein pujottautumalla oli paeaessyt Esplanaadille asti, ei joukko
tuntunutkaan sakenevan rautatientorilla paein, vaan paeinvastoin
kauppatorille paein. Ja tuskin oli haen muutaman askeleen sinnepaein
tunkeutunut, kun haenen sydaemmensae seisahtui kauhusta. Torinpuoleisessa
paeaessae esplanaadia, kenraalikuvernoeoerin palatsin kohdalla, naeytti
todella tapahtuvan jotain peraeti kummallista. Se on vallankumous,
ajatteli Kerttu, ja kysyi ihmisiltae:

--Mitae se on?

Toiset vastasivat: Ne huutavat senaattia alas.

Toiset sanoivat: Ne vaatii itse ruhtinaan viralta.

Naeistae ei Kerttu mitaeaen ymmaertaenyt, mutta kolmannet Sanoivat:

--Kasakoita on kenraalikuvernoeoerin pihalla.

Silloin alkoi Kerttu tunkeutua niin voimakkaasti eteenpaein, ettae suuret
miehetkin horjahtelivat kummallekin puolelle.

Jo naeki haen haemaeraestae huolimatta selvaesti palatsin edustan, naeki jonkun
seisovan toisen kerroksen ikkunaeteisellae ja jotakin huutaen kaksin
kaesin huitovan ilmaan. Alhaalta vastasivat huudoilla. Sieltae naekyi sikin
sokin ojennettuja kaesiae, keppejae, hattuja.

Mutta juuri kun Kerttu oli paeaesemaeisillaeaen perille, hulpahti vaekijoukko
taaksepaein ja kohta alkoi kuulua: kasakat tulevat! ja pakokauhun
valtaamia ihmisiae juoksi mustana tulvana tungoksen keskuksesta poispaein.

Kerttu koetti vimmatusti ponnistaa vasten virtaa, vaikka juoksijat,
jotka haentae vastaan toeytaesivaet, huusivat haenelle: kasakat tulevat! Mitae
Kerttu kasakoista, kun haen tiesi niin varmaan lasten olevan siellae, ettae
haen melkein naeki ne jo edessaeaen!

Aekkiae kasvoi vaeen pakeneva tulva kuitenkin niin, ettei Kerttu enaeae
voinut edetae, vaan alkoi sen mukana tyoentyae askel askeleelta takasin
paein. Estaeaekseen taetae onnetonta peraeytymistae, Kerttu tarttui
saehkoepatsaaseen, kiertaeen molemmat kaetensae sen ympaerille. Ja patsaan
halkaistessa vaekijoukkoa kahtia Kerttu pysyi peraeaentymaettae, riippuen
siinae silmaet ummessa, kaikin voimin kiinnipuristuneena, ikaeaenkuin olisi
pidellyt kiinni ainoasta jaelellaeolevasta mahdollisuudesta pelastaa
armaat lapsensa varmasta perikadosta. Haen tunsi vaatteittensa repeytyvaen
ihmisvirran armottomassa puristuksessa, mutta voimiansa ei haen
sittenkaeaen kadottanut. Haen alkoi kuulla ympaerillaeaen hirmuista tuskan
vikinaeae, joka oli niinkuin tuhansia rottia olisi teraevaellae raudalla
painettu kuoliaaksi. Myoes kuuli haen samalla kertaa maammelaulun tuttuja
sanoja laulettavan tai huudettavan. Ja kun haen silmaensae vihdoin avasi,
naeki haen kaatuneita ihmisiae ja yhden naisen makaavan katuloassa ja
suurten miesten juoksevan haenen ylitsensae, raskailla saappaillansa
astuen suoraan haenen tiedottomiin kasvoihinsa. Mutta mitaeaen kasakoita ei
naekynyt missaeaen. "Mielettoemaet! mielettoemaet!" muisti haen kapteenin
huutaneen.

Nyt oli jo pahin tulva ohitse ja Kerttu, paeaestyaeaen tunkeutumaan keskelle
onnettomuuspaikkaa, jaerjettoemaenae hirmuisesta aavistuksesta kaivautui
ruhjoutuneiden ihmisruumisten sekaan lapsiansa etsien. Oli jo niin
pimeae, ettae taeytyi aivan laeheltae tarkastaa.

Ei ollut missaeaen.

Vasta senmukaan kuin Kertussa alkoi kasvaa iloinen toivo, ettei haenen
lapsiansa ollutkaan tuossa avuttomasti vikisevaessae, toinen toisensa
paeaelle sulloutuneessa ihmislaejaessae, kaeaentyi haenen huomionsa muihin
ruhjoutuneihin ja haen ajatteli: taemmoeistaekoe se vallankumous nyt onkin!
Ilo omien lasten pelastumisesta avasi yhtaekkiae haenen silmaensae, ettei haen
enaeae pitaenyt muita ainoastaan haenen omien lapsiensa tieltae ja paeaeltae
mitae pikemmin syrjaeytettaevinae painoina, vaan apua tarvitsevina
raukkoina. Ja se sama ilo antoi haenelle ihmeellistae voimaa ja
neuvokkuutta taessae hirveaessae vallankumouksessa, jonka tekijoeitae niin
haepeaellinen pakokauhu oli vallannut, etteivaet edes avunhuutoihin
uskaltaneet takasin palata. Jopa sentaeaen palasivat muutamat uskalikot,
jopa ilmestyi laeaekaerejaekin, jopa ruvettiin nostamaan, tukemaan,
sitomaan, jopa tuotiin paaritkin, apteekit avattiin, kahvilasta tehtiin
sairashuone, ja Kerttu paeaesi juoksemaan kotiin...

Aivan oikein! Siinae istuivat kuin istuivatkin kaikki kolme ruokasalin
poeydaen ympaerillae, lampun ylhaeaeltae valaistessa heidaen paeitaensae, ja
odottivat mitae aeiti sanoo ... sillae he todella olivat olleet siellae.

Missae kapteeni?

Ei kukaan tiedae.

Olivatko lapset jo kotona kun isae laeksi?

Eivaet. Kustaava vaan tiesi kertoa, ettae miehiae oli juossut sisaelle
huutaen: tulkaa, tulkaa! Ja kun he olivat vaehaen aikaa kapteenin kanssa
puhuneet, oli kapteeni ottanut hatun paeaehaensae, ja sanottuaan kovalla
aeaenellae kaksi kertaa: mielettoemaet, mennyt miesten kanssa ulos. Kadulle
paeaestyae he olivat kaikin ruvenneet juoksemaan.

Tapasiko isae lapsia kadulla?

Ei.

Taemae oli Kertun mielestae selvae todistus siihen, ettae kapteeni oli,
kuultuaan ehkae miehiltae mitae kenraalikuvernoeoerin palatsin luona
tapahtui, myoeskin juossut sinne lapsia pelastamaan. Kummallista taessae
oli ainoastaan se, kuinka ei Kerttu eikae lapset olleet kapteenia siellae
ollenkaan naehneet.

Alkoi tulla yoe.

Lapset nukkuivat kukin rautasaenkyynsae.

Lamput paloivat kaikissa huoneissa. Kerttu ei tahtonut sammuttaa niistae
ainoatakaan ennenkuin kapteeni tulee ja haen saa sen kanssa elaeae
uudestaan riemun naehdae lapset pelastettuina, laempimaen peitteen alla
vuoteissaan nukkuvina.

Joutessaan Kerttu laitteli kapteenin vuoteenpuoliskon aivan
mallikelpoiseen yoekuntoon. Oikein haen itse ihmetteli kuinka tarkkaan haen
taetae teki, ei saanut olla muka mitaeaen vinoa eikae ainoatakaan poimua
lakanoissa, lakanainpaeitten piti olla ihan tasaisesti yhtae pitkaellae ja
tyynyn ihan-ihan keskellae. Jos vaan naeki vaehaenkin vikaa, niin meni ja
korjasi. Yoepaidan taittoi tarkkaan neliskulmaiseen laskokseen ja pani
juuri keskikohdalle tyynyn ja peitteen yhtymaen paeaelle.

Kun ei siinae vuoteen luona enaeae ollut mitaeaen tekemistae, kulki Kerttu
huoneesta huoneeseen ja korjasi meluisan paeivaen jaelkiae, korjasi niin
tarkkaan, ettei missaeaen pienintaekaeaen epaejaerjestystae naekynyt.
Ikkunaverhotkin muisti poeyhistaeae, tuolit salissa asetti saeaennoelliseen
asentoon, tuuletti huoneet raikkaiksi, eteisessae jaerjesti hatut ja
paeaellysvaatteet mahdollisimman vaehae tilaavaativasti ja korukirjatkin
asetti nurkkahyllylle sievempaeaen jaerjestykseen.

Mutta kapteenia ei vaan kuulunut tuntikausiin.

Taemae viipyminen ei ollut ollenkaan kapteenin naekoeistae. Jos se olisikin
huomannut lasten tulevan kotiin, niin eipae haen kuitenkaan ollut naehnyt
Kertun tulevan, ja laehtiessaeaen kotoa se tiesi Kertun juosseen lapsia
hakemaan ja siis taeytyneen joutua vaaran alaiseksi. Nyt ei ollut
ollenkaan kapteenin naekoeistae, ettae haen olisi voinut olla naein kauan
kotoa poissa tietaemaettae miten Kertun on kaeynyt. Yli kaksitoista vuotta
olivat he Kertun kanssa olleet naimisissa ja koko taenae aikana ei
kapteeni ollut kertaakaan unohtanut tarkkaan tiedustaa missae Kerttu
kulloinkin on ja aina joutunut suuresti huoliinsa, jos epaeili
vaehintaekaeaen pahaa Kertulle voivan tapahtua, vaarasta puhumattakaan.

Mitae kauemmas siis se hetki siirtyi, jolloin kapteeni olisi silmaet
pystyssae juossut sisaelle ja huutanut: missae Kerttu, missae Kerttu?--sitae
levottomammaksi Kerttu kaevi, ja haenen mielikuvituksensa alkoi
laeikaehdellae ihmeellisissae naeyissae.

Ehkae ovat haenet vanginneet ja haen nyt siellae tuskailee kauheassa
epaetietoisuudessa siitae mitae Kertulle ja lapsille on tapahtunut. Kun
kapteeni tuskailee, on haen hirmuinen. Haen on niin vaekevae, ettae saerkee
millaisen vankikopin tahansa, ja silloin he suuttuvat haeneen vielaekin
enemmaen ja sulkevat ties millaisten salpojen taakse.--Tai on haen sitten
ryhtynyt jossain yksin jotakin vaekijoukkoa pakokauhusta pysaeyttaemaeaen ja
saanut siinae surmansa.

Kello puoli 12 Kustaava ilmestyi tohveleissa ja alushameisillaan hiljaa
alakerrasta, jonne haen oli kuullut Kertun yksinaeisiae askeleita ja niistae
paeaettaenyt, ettei kapteeni mahda olla kotona. Nyt Kustaava heti yhtyi
siihen Kertun mielipiteeseen, ettae jotain oli taeytynyt kapteenille
tapahtua. He tulivat melkein varmaan vakaumukseen, ettae kapteeni oli
vangittu.

Kello yhteen asti he vielae odottivat, mutta kun ei sittenkaeaen vielae
kuulunut, paeaetti Kerttu, tuli mitae tuli, laehteae jaelleen
tiedustusretkelle. Kustaava jaei sillae aikaa kotia vartioimaan.

Kerttu sukelsi ulos asunnosta niinkuin olisi paeaettaenyt jostakin
korkealta hypaetae alas ammottavaan syvyyteen tai niinkuin olisi
varustunut hyoekkaeaemaeaen keskelle tuiminta miesten ottelua, sillae haen
kuvaili kadulla olevan vielae tuhat kertaa pahempaa elaemaeae kuin aesken, ja
odotti varmaan joutuvansa kasakkain jalkoihin. Suuri oli sentaehden
Kertun haemmaestys, kun keskikaupungilla vallitsikin taeysi ja pimeae
tyhjyys. Siellae taeaellae kulki katuja myoeten jotain henkiloeitae rivissae,
mutta sivilipuvussa, kalossit jaloissa, kuulumattomasti astellen.
Niinkuin jokin naekymaetoen leijona olisi aekkiae tukahuttanut tassunsa alle
koko kaupungin, sanoen: hiljaa nulikat! Kivimuurit kumottivat kuin
suuret pimeaet haamut yoessae, siellae taeaellae tuikahteli yoesumussa himmeaet
ikkunavalot. Ja hiljaisuus oli niin syvae, ettae olisi kuullut nuppineulan
putoamisen. Mutta ei ainoatakaan polisia naekynyt, jolta Kerttu olisi
voinut kysyae oliko mitaeaen vangitsemista tai tapausta kuulunut. Silloin
Kerttu muistikin lasten kertoneen, ettae polisitkin olivat tehneet lakon,
ja haen kaeaentyi senvuoksi ja juoksi niiden miesten luo, jotka kaevelivaet
keskellae katua ja kysyi heiltae. Miehet sanoivat Kertulle: Me olemme
uuden polisimestarin kaeskylaeisiae ja olemme taessae kolme tuntia
vahtivuorossa olleet emmekae ole mitaeaen vangitsemisesta kuulleet, mutta
jos tietaeae tahdotte, menkaeae keskusasemalle, joka on senatintorilla,
siellae vangituita saeilytetaeaen.

Kerttu oikasi suoraa paeaetae sinne.

Taeaellae oli portin edessae tavaton vilinae samallaisia hiljaisia
sivilimiehiae, jotka tulivat ja menivaet, tulivat ja menivaet.

Kerttu ajatteli: Jospa vaan paeaesisin niin pitkaelle, ettae antaisivat
tulla vankikopin oven taakse, niin minae huutaisin sille raukalle niin
kovaa kuin jaksaisin: ole rauhassa, lapset ovat tallella!

Ja haen tunkeutui voimakkaasti miesten sekaan porttikaeytaevaeaen mennaekseen
sisaelle polisikamariin.

Miehet pysaeyttivaet haenet kysyen mitae asiaa haenellae oli.

Kerttu sanoi olevan asiaa polisimestarille ja tyoenteli itseaensae
vaekivallalla eteenpaein. Mutta miehet sulkivat haeneltae tien kysyen kuka
haen oli, joka ei jaerjestyksenvalvojia totellut.

Kun Kerttu oli sanonut nimensae, luullen jo haentaekin vangittavan,
astuivatkin miehet askeleen taapaein, tekivaet haenelle kunniaa ja
sanoivat: Herra kapteenia on nyt vaikea tavata, mutta me raivaamme
teille tien. Ja kohta avasivat leveaen tien keskellaensae, kahdelle
puolelle syrjaeytyen.

Kerttu paeaesi taellae tavalla kahden miehen kulkiessa haenen edellaeaen tietae
avaamassa pitkaelle yhae sakenevan vaekijoukon sisaeaen, kunnes joutui
suureen huoneeseen, missae eteenpaeinliikkuminen alkoi vaeen paljouden
taehden tuntua jo mahdottomalta.

Silloin kuulee haen aekkiae ihan selvaesti kapteenin aeaenen, kuulee haenen
ankaran komentavalla aeaenellae lausuvan jotain kaeskysanoja, ja melu
senmukaan hiljenee.

--Tuolla menee herra polisimestari,--sanovat sinnepaein osottaen Kertulle
haenen saattajansa.

Kerttu kurottuu varpailleen naehdaekseen sitae, johon he osottavat. Se on
kapteeni ilmi elaevaenae, haenen oma Hanneksensa! Hannes--polisimestarina!
Silmaet ankarissa rypyissae, ei ikinae ollut Kerttu niitae niin ankarina
naehnyt...

Kerttu peraeaentyi. Haen oli kaatua haemmaestyksestae.

--Enhaen minae sinne--, sammalteli haen saattajillensa,--kunhan vaan
sanotte haenelle, ettae lapset ovat tallella...

Ja oli liikutuksesta hykertyae itkuun ihan siinae miesten naehden.

Mutta oikeastaan kohottausi Kertun mieli samassa kuin siivillae yli haenen
perhehuoliensa.

Semmoinenko, semmoinenko sinae olitkin!--Ja haenen rintansa paisui
ylpeydestae, kun haen muisti pimeaen kaupungin, hiljaisena kuin
hautakammio, ettae olisi neulan kuullut putoavan!

He antoivat kapteenskalle kaksi miestae saattajiksi, joilla oli kaesissae
kirkkaat heijastuslyhdyt.

Yksi kummallakin puolella Kerttua he kulkivat kertoen suurten tapausten
menosta ja kapteenin ottamisesta jaerjestyksen valvomisen kaesiinsae.

Kerttu innostui yhae enemmaen. Kadut muuttuivat ikaeaenkuin haenen kodikseen,
ihmiset kaikki, sekae ulkona ettae sisaellae olevaiset, tutuiksi omaisiksi.
Yhtae, yhtae olemme kaikki, sekae rikkaat ettae koeyhaet, yhtae koko maailma.
Taemmoeistae, naeinkoe ihanaa se vallankumous siis onkin!

Kiivaasta kaeynnistae nuorten henkivartijainsa vaelissae haenen hattunsa
lepatti vaehaen silmillae,--mutta mitae siitae!

--Haen on poliisimestarina!--huusi Kerttu heti sisaelle paeaestyaensae, ja
lensi Kustaavan kaulaan.

Kustaava tyypertyi. Kerttu ei saanut kerrotuksi jaerjestyksessae, vaan
haenen sanansa menivaet toistensa edelle tai rupesi haen kesken kaikkea
ajattelemaan ja jaetti lauseensa lopettamatta.

--Tyoemiehet ovat haenet valinneet ... ja herrasvaeet tietysti myoeskin ...
siellae ovat kaikki yhdessae, herrat kaesikkaein tyoemiesten kanssa ...
kaikki ovat niinkuin yhteen koottu ja keskellae on kapteeni...

Ja taas puristi Kustaavaa vasten rintaansa.

Haen kertoi ja puhui ja kertoi ja he valvoivat neljaeaen aamua, eivaetkae
sittenkaeaen vielae malttaneet erota, vaan menivaet kaesi kaedessae kaikkia
huoneita katsomaan, ettae miltae nekin naeyttivaet naeiden suurten tapausten
peraestae. Kaikki paikat he kaevivaet. Yksin pellinnyoeristaekin, joka oli
punojalta aikoinaan ostettua punanyoeriae, Kerttu ajatteli paeaetaensae
nyykaeytellen: Tuokin tuossa...

Yksikseen jaeaetyaeaen haen ei sittenkaeaen pannut maata, vaan nautti yhae
suurten tunteiden ja ajatusten vaellusta itsessaensae.

Ihmeellistae! Kuinka Kerttu nyt oli haeneen rakastunut! Ja rakastunut
yhtaekkiae sillae entisellae rakkaudella kaukaa lapsuudesta, jolloin
kapteeni haentae opetti ja ankarasti kuritti. Oli yksi ainoa pieni varjo
vaan siinae. Se oli vaan muuan kaukainen muisto, joka ihan huomaamatta
pujahti haenen mieleensae, kun haen naeki jaelleen Hanneksen neliskulmaiseksi
taitetun yoepaidan siinae tyynyn alapuolella,--muisto unesta, jonka haen
oli joskus melkein vielae lapsena naehnyt, ja josta haen ei edes kaikkia
paikkoja senvuoksi voinut tarkemmin muistaakaan. Siinae unessa oli vaan
ollut niin, ettae Hannes oli tullut polisimestariksi, ja kaikki
kumarsivat haentae, niinkuin nyt polisikamarissa; mutta unessa oli sen
yhteydessae ollut jotakin hirmuista. Oli niinkuin joku kuoppa ja Hannes
peraeaentyy--peraeaentyy eikae huomaa sitae ja putoaa siihen...

Jos taetae nyt ollenkaan kannatti muistella naein suuren hyvaentunnon
rinnalla! Mitae ihmeen kuoppia tai onnettomuutta voisi siitae tulla, ettae
ihminen on niinkuin leijona pannut tassunsa kaupungin paeaelle ja sanonut:
hiljaa nulikat! Ja kaikki on hiljennyt niin ettae kuulisi nuppineulan
putoovan...

Sinae rakas ... sinae voimakas ... sinae suuri!




5.


Se tapaus, josta Hinkki sai niin odottamattoman tiedon silloin
anniskelumyymaelaen luona kapteenin kanssa puhellessaan, oli suuresti
haenen mieltaensae jaerkyttaenyt. Ei kuitenkaan itse se murha missaeaen
suhteissa vaikuttanut haenen tunteihinsa tai tasapainoa haenessae
haeirinnyt, vaan ainoastaan se seikka, ettae kuinka haen, Hinkki, ei ollut
itse ennen keksinyt, ettae sellaistakin voi tehdae. Ei vielae ikinae haen
ollut tullut ajatelleeksi, ettae oikeastaan eihaen yhtaeaen mikaeaen estae
tappamasta jotakin haenen vihaamaansa henkiloeae, kuten esimerkiksi isae
Franssia tai jotakin muuta vielae rikkaampaa ja haevyttoemaempaeae. Ei yhtaeaen
mikaeaen, ei yhtaeaen! Ja taetae haen ei voinut antaa itselleen anteeksi, ettei
haen ollut ennen keksinyt. Se oli haenelle nyt ilmeisenae todistuksena
siihen, ettae haen oli ajan kuluessa jaeaenyt jotenkin takapajulle. Ne
siellae jossain kulkivat ilmeisesti haenestae edellae. Haen ei ollut enaeae
asiain kaerjessae. Taemaepae se vaan jaerkyttikin Hinkin mieltae.

Ei Hinkki voinut jaettaeae asioita taelleen.

Vaan heti kun komisarius jaelleen maeaeraesi haenet olemaan
kotitarkastuksessa laesnae, meni Hinkki illalla sivilivaatteissa ja kasvot
noettuina sen luo, jonka huoneessa kotitarkastus oli maeaeraetty
pidettaevaeksi, ja sanoi: Paljokos annatte taerkeaestae ilmotuksesta? Ja kun
haenelle oli luvattu 20 markkaa siinae tapauksessa, ettae haenen
ilmotuksensa osottautuisi oikeaksi, sanoi Hinkki: Taenae yoenae kello neljae
ne tulevat. Vielaepae auttoi itse luvattomien kirjain ja paperien
poiskantamista. Mutta polisikomissariukselle raportteerasi, sittenkuin
oli polisipuvun jaelleen paeaellensae vetaenyt: Kaikki on sen asunnon
ympaerillae rauhallista.

Muutaman ajan haen vielae oli polisina ja ansaitsi taemmoeisillae
ilmiannoilla, jona aikana haen hyvin tutustui naeihin ihmisiin; ja vaikka
ne olivat herroja, miellyttivaet ne Hinkkiae jotakuinkin.

Mutta pian haen jaetti polisitoimen kokonaan ja rupesi pommeja
valmistamaan.

Sellaisia kaesipommeja haen oli naehnyt Afrikan sodassa, jossa oli sotinut
englantilaisten puolella alkuasukkaita vastaan, ja oli silloin ottanut
yhden pommin, raapinut hajalle ja hyvin tarkkaan tutkinut sen
rakennetta. Nyt oppi haen myoes oikean raejaehdyspommin rakenteen, jota
virolainen mestari sanoi helvetinkoneeksi.

Mihin tarkotukseen Hinkki naeitae pommeja nimenomaan valmisti, ei haenellae
toistaiseksi ollut itsellaekaeaen varmaa selvaeae. Haen oli vaan kerran
seistessaeaen rautatientorilla naehnyt armottoman pitkaen jonon ryssaen
sotamiehiae, jotka ylettyen toisesta paeaestae toria toiseen, ja sittenkaeaen
haentaeae vielae naekymaettae, kantoivat olallaan kaksi kivaeaeriae kukin. Kun
Hinkki tiedusteli syytae taehaen omituiseen ilmioeoen, sanottiin haenelle,
ettae siinae vietiin pois Venaejaelle Suomen hajotetun sotavaeen aseita ja
ettae naemae nyt olivat viimeiset kivaerit mitae enaeae oli. Silloin Hinkki
laski niin, ettae kun Suomen herroilla nyt ei ole enaeae sotamiehiae, ja
ovat vihoissa ryssaen kanssa, niin ei ryssae ampuisi Viaporista eikae
kasarmeista, vaikka mentaeiskin vaehaen niinkuin tasajaolle Franssin
kaltaisten kanssa. Ja rupesi valmistamaan pommeja vastaisen varalle.
Toistaiseksi oli haen kuitenkin enemmaen huvitettu niiden laittelemisesta
kuin niiden kaeyttaemisen tarkemmasta ajattelemisesta.

Mutta kun haenen toverinsa--kaikkia ei haen suinkaan ollut lukutaitoisiksi
opettanut--saivat vihiae naeistae valmistuksista, ei Hinkki enaeae mitaeaen
rauhaa heiltae saanut. Tulivat kuin hassuiksi. Ymmaersivaet hyvin Hinkin
selitykset miksi ryssae ei ampuisi eikae liioin mitaeaen paukkua Viaporista
olisi pelaettaevae. Ja tulvasivat Hinkin ympaerille niin suurissa joukoissa,
ettae haenen aivan pian taeytyi heidaen rauhoittamisekseen ruveta
ajattelemaan vielae lisaeverstaiden perustamista, yhden itaeiseen
ulkokaupunkiin ja yhden laentiseen. Vaekeae meni niin paljon Hinkin
puolelle, ettae haenen entisten oppineittenkin toveriensa--niitten pirun
maitopartain--taeytyi ottaa haenet taas armoihinsa, tunnustaa haenen
mahtinsa ja kirjottaa sakkiinsa.

Kun taemae oli tapahtunut, rupesi mustatukan oppi--ilman
mustatukkaa--Hinkin miesten selittaemien tosiasiain ja naekoekohtain
valossa leviaemaeaen niin hurjaa vauhtia, etteivaet taemaen kaupungin nurkat
enaeae sen rajoiksi riittaeneetkaeaen, vaan se meni kaupungista kaupunkiin ja
maapaikasta maapaikkaan taeyttaeen kaikki kaupungit ja kaikki maat. Ne
oppineet Hinkin tovereista olisivat jo tahtoneet ruveta niinkuin vastaan
pitaemaeaen, mutta joutuivat kohta vaehemmistoeoen ja paikkojensa menettaemisen
vaaraan, jos vaehaenkin poikkesivat Hinkin suunnasta.

Kun sitten junat pysaehtyivaet, tehtaat seisahtuivat ja itse polisitkin
tekivaet lakon, katsoi Hinkki ajan tulleeksi. Miehille nyt vaan hyvae
annos viinaa, ja asia olisi ollut pian suoritettu. Sillae ei Hinkki
mitaeaen tuhatvuotista valtakuntaa ajatellut, eikae liioin
pelastusarmeijalaisten taivasta, vaan sievaeae tasajakoa vaan ja pian. Jo
kulki haenen miehiaensae rohkeissa nousuviinoissa rivittaein pitkin
Pitkaensillankatua, sulkien tieltaeaen kaiken katuliikkeen ja lakaisten
edestaeaen kaikki hajallaan olevaiset ja saeikkyvaeiset.

Silloin juuri parhaiksi sukelsi itse mustatukka jostain jaelleen esille.
Oli kai vaaninut niinkuin korppi haaskaa. Jaetti kesken kaikki
sointulansa, tuli ja rupesi kyntaemaeaen vierailla haerjillae. Omisti kohta
kaikki omaksensa, vaikkei haenen oppinsa olisi ikinae ulkopuolelle
haljusilmaeisten ja vaimovaeen piiriae levinnyt, ellei herrat olisi haenen
poissa ollessaan vaehaen pistoolia paukutelleet, ellei ryssae olisi vienyt
kivaerejae ja ellei Hinkki olisi sitae lammasuskoa vihjauksillaan
teraestellyt.

Jo naekee Hinkki mustatukan taas haraavan ilmaa pitkillae kaesillaeaen.
Seisoo keskellae rautatientoria huutaen vaekijoukolle: "Veljet, sisaret,
kapakat kiinni, jakkaus, jakkaus"... Aih, aih, kuinka Hinkkiae luihin ja
ytimiin asti inhotti se mies!

Tietaeaehaen sen! Vaeki seisoo ympaerillae, mojottaa suu auki, sylki suusta.
No ja elaekoeoen! Otetaan jakkaudella! aeaenestetaeaen! aeae-baeae-baeae!

Tosin mustatukasta olisi kyllae suoriutunut. Anniskelut saa miesvoimalla
helposti auki, eikae tynnyrien tapit niin lujassa istu. Panimon
portinlukkoja ei myoeskaeaen tarvitse rikkoa, kun jokapaikassa paeaesee
sisaelle aitojen ylitse ja alitse. Ja kun polisitkin olivat lakossa,
olisi muutama kymmen miestae riittaenyt asiain suoritukseen. Alkoi olla jo
pimeaekin.

Mutta silloin juuri tuli kapteeni.

Rupesi polisimestariksi ja teki kohta liiton mustatukan ja Hinkin
entisten, oppineitten toverien kanssa.

Ei olisi Hinkki uskonut kapteenia niin viekkaaksi kuin se taessae asiassa
naeyttaeytyi olevan.

Pani oman kaartin pystyyn ja siihen otti Hinkin parhaat miehet! Sitoi
heidaen kaesivartensa ympaeri veripunasen nauhan, sanoen: taemae on verisen
vallankumouksen merkki, joka tuleva on. Ja joka vannoo minun kaeskyni
taeyttaeae, haenen kaesivarteensa sidon minae taemaen merkin. Ja he vannoivat.
Mutta kun toiset miehet naekivaet toistensa kaesivarsissa punaset nauhat,
kysyivaet he: mikae merkki se on? Toiset sanoivat: se on verisen
vallankumouksen merkki, joka tuleva on. Silloin menivaet kaikki kapteenin
luo tahtomaan veripunasta nauhaa vannoen: mitae meille kasketkin, sen
teemme. Mutta kapteeni sanoi: sulkekaa kapakat, ja joka ei teidaen
kaeskyjaenne tottele, se vangitkaa ja tuokaa taenne! Ja kohta levisi haenen
kaartinsa yli koko kaupungin eikae kapakkoihin olisi enaeae millaeaen
miesvoimalla kukaan paeaessyt.

Taemae manoeoeveri osotti Hinkin mielestae kapteenissa niin suurta
viekkautta, ettae haen oli melkein taipuvainen senjohdosta antamaan sille
anteeksi oman taeydellisen mieshukkansa.

Ja mistae ihmeestae se olikaan aivan ilman Hinkkiae niin laepiviisaaksi
oppinut? Opetettiinkohan sellaisia temppuja sotakoulussa?--ajatteli
Hinkki.

Kaikissa tapauksissa haen, Hinkki, oli nyt kokonaan puilla paljailla, ja
kaeveli seuraavina paeivinae toimettomana ja haluttomana pitkin
keskikaupungin katuja, katsellen ihmisjoukkojen jaerjetoentae
laumavaellusta rautatientorilta senatintorille ja senatintorilta
rautatientorille, joka vaellus haentae nyt suuresti inhotti ja
kyllaestytti, koska sen syynae oli haenen mielestaeaen niin tyhmaen peraettoemaet
huhut piakkoin muka alkavasta pommituksesta Helsingin kaupunkia vastaan.
Niihin ollenkaan uskomatta ja puolinaisella mielenkiinnolla eteensae
tuijottaen Hinkki vaan kaeveli ilman mitaeaen maeaeraeae ja lakkaamatta
haukotteli.

Vihdoin haen, kun ei mitaeaen huvia voinut keksiae, meni vaaria katsomaan ja
ehkae saamaan mukaansa kadulle.

Vaari, vaikka ei ollut vuosikymmeniin liikkunut kaupungilla sen kuin
vaan Franssin asunnon ja Kustaavan asunnon vaeliae ehkae kerran kolmessa
vuodessa, ei voinut vastustaa rakkaan Hinkkinsae vaatimusta, vaan laeksi
sauvan nojassa liikkeelle.

Kyllae siitae olikin huvia Hinkille aika lailla, kun haen katseli vaarin
yhtaemittaa nieleskelevaeae, hampaatonta suuta ja ihmeissaeaen vasemmalle ja
oikealle kaeaentelevaeae paeaetae. Vaarin liikkeistae Hinkki naeki jokaisen haenen
ajatuksensa, mutta ei puhunut mitaeaen, eikae vaarikaan puhunut.

Mikonkatua he menivaet alas rautatientorille paein ja kaeaentyivaet sieltae
hiljakseen takasin, kun Hinkki huomasi vaarin vaesyvaen.

--Katos, katos,--sanoi Hinkki elvytellen vaaria, ja osotteli kaikkein
rikkaimpien talojen ikkunoihin:--Jos nyt taemaen kaupungin sytyttaeisi,
niin toinen leikki siitae tulisi kuin ennenmuinoin Haemeenlinnan
markkinoilla! (Naein sanoi Hinkki muistutellen vaarin kertomusta
aikeistaan Riikin miesten kanssa polttaa Haemeenlinnan kaupunki, josta
syystae se sitten Siperiaankin oli joutunut.)

--Toinen tulisi!--myoensi vaari, sillae haen oli jo naehnyt, ettae kaupunki
oli ilman poliseja, kuten Hinkki oli haenelle sanonut.

--Mutta eikoehaen se vaari olisi kasakoilta pelastunut, ellei vaan olisi
sitae aeijaeae tulesta auttamaan mennyt, sanoi Hinkki ja nauraen tyoenteli
vaaria kylkeen: hoeoe-haeae-haeae, jolla aeaenellae Hinkki tahtoi pilkata vaarin
siinae tilaisuudessa osottamaa tyhmyyttae.

Vaari nauraa hohotti sydaemmellisesti rakkaalle Hinkillensae.

--Katos, katos, hoki Hinkki taas, harmistuneena ja kihelmoeivin sormin
osotellen aivan suojattomia rikkauksia kivimuurien ikkunoissa,
pankkipalatseissa ... ja pani tuskitellen: aih, aih! kuten tapansa oli
saadessaan jotain oikein tyhmaeae todistaa.

--Sitaekoe mustatukkaa ne vaan uskovat? sanoi vaari, tahtoen ottaa osaa
Hinkin huoliin.

--Vielae mitae, sanoi Hinkki,--meidaen kapteenia ne uskovat.

--Kas vaan sitae aepaeraeae!--sanoi vaari, ja lisaesi: Turhaan, turhaan minae
sen likan sarkasaekissae maailmalle kannoin!

--Aelkaeae sanoko, sanoi Hinkki ja haenen ylaehuulensa vasen pieli vaehaen
kohosi:--Jos se kapteeni kuninkaaksi paeaesee, ehkae se maatkin
Veneh'ojalle jakaa.

--Jakaa se,--sanonko minae!

Eteenpaein maleksiessaan he tulivat patsaan kohdalle, jonka ympaerillae
suuri vaekijoukko seisoi lukemassa kapteenin julistusta. Toiset tulivat,
toiset menivaet,--toiset vaan suu auki katsoivat silmien turhaan
haratessa jotain selittaevaeae vastausta aekkiae nousseihin, yllaettaeviin
kysymyksiin,--toiset nyykaeyttelivaet hyvaeksyvaesti paeaetaensae, toiset
naeyttivaet huolestuneilta, toiset naurahtelivat...

Hinkki tunkeutui vaarin kanssa myoes esille patsaan juureen.

--Mitaes siinae on?--kysyi vaari.

Hinkki luki:

TAeSTAe PAeIVAeSTAe ALKAEN ON PROSTITUTSIONI SUOMEN PAeAeKAUPUNGISSA
LAKKAUTETTU.

--Soo-o?--pani Hinkki, ja haen muisti kuinka kapteeni oli aikoinaan
laassut puhtaaksi tyttoepaikan. Aikookohan se nyt laasta koko kaupungin?

--Haeh?--kysyi vaari uudestaan.

Mutta Hinkki ei katsonut maksavan vaivaa ruveta vaarille sellaista edes
selittaemaeaen. Ja haukotellen ja aeijaen hitaasta etenemisestae laiskistuen
Hinkki maleksi vaarin asunnolle takasin.

Taeaellae haen rupesi, loikoen vaarin vuoteella, ajan kuluksi ikaevissaeaen
soittelemaan harmonikkaansa, jota vaari haentae varten kaapinnurkassa
talletti. Sillae ei Hinkki tahtonut ajatella niitae ikaeviae ajatuksia,
joita kapteenin plakaatti oli haenessae virittaenyt, kun haen siitae muisti
koko oman elaemaensae ja erittaeinkin isae Franssin elaemaen, sen inhottavan
moehoemahan kaikki rikastumisen alkusyyt, sen vaaria kohtaan osottaman
suuren haevyttoemyyden, kun oli ensin viekotellut vaarilta kaikki rahat ja
sitten antoi sen asua puolimaedaenneessae piharakennuksessa, pimeaessae,
haemaehaekkien ja homeen seassa... Kyllae se mies olisi ollut aivan
ensimaeiseksi tapettava, jos vaan joku oli tapettava. Mutta juuri naeitaepae
Hinkki ei nyt viitsinytkaeaen ajatella. Haen aikoi ensin pyytaeae vaarilta
viinaa, jota tiesi kyllae kaapissa haenen varalleen olevan, mutta sitten
ottikin harmonikan, koska se teki haenelle tavallisesti melkein saman
palveluksen ikaevien ajatusten karkottajana.

Ja soitteli soittelemistaan aivan loppumattomiin.

Vihdoin alkoi pitaeae niinkuin pieniae vaeliaikoja ja silloin aina hymyili
ajatuksissaan. Vaari huomasi siitae, ettae nyt se on vihdoin jotain taas
huvikseen keksinyt.

Ja aivan oikein.

Vielae yksi valssi, ja Hinkki nousi paeaettaevaesti vuoteelta ja meni suu
hymyssae ajurirenkien puolelle.

--No, ettehaen te sitae moehoemahaa vanginneetkaan!

--Ei meidaen pitaenytkaeaen, vaan lakkokomitean, vastasivat he haenelle.

Silloin Hinkki kysyi, eikoe lakkokomitea siis kaeskenyt vangita.

He vastasivat: siellae sanottiin, ei nyt ole semmoisiin aikaa, mutta
vartokaa kunnes kaesky tulee. Sitae me varromme.

--Ja voi teitae loeyhaepaeitae, sanoi Hinkki,--sillae kun lakko loppuu,
vangitsee moehoemaha teidaet, mutta nyt on teidaen vuoro vangita haenet.
Menkaeae siis polisikamariin ja pyytaekaeae oitis punanauhat kaesivarsiinne,
ja ottakaa mukaanne vielae kaksi miestae, joilla on punanauhat, ja tulkaa
viipymaettae taenne minun puheilleni. Saakos ihmisiae kepillae hutkia!

He tekivaet niinkuin Hinkki oli heidaen kaeskenyt ja tulivat haenen eteensae
nelin miehin, nauhat kaesivarsissa.

Kun nyt Frans tuli ulos, kaevelylle laehteaekseen, menivaet miehet haenen
luoksensa ja sanoivat niinkuin Hinkki oli heille opettanut:

--Lakkokomitea on meidaet laehettaenyt sinua polisikamariin tuomaan, koskas
olet heidaen kaeskyjaensae vastaan rikkonut.

Ja kun Frans kielsi heitae tottelemasta, rupesivat he haentae taluttamaan.

Mutta Hinkki itse istui ikkunassa ja katseli taetae menoa. Katseli ja
hykerteli mielihyvaestae kaesiaeaen. Niin kaey isaentien, kun kerran rengitkin
asettuvat esivallan istuimille!

Frans ei enaeae vastustellut. Mutta kun haen mahdottoman lihavuutensa
vuoksi saattoi ainoastaan hitaasti sipsutella eteenpaein, piteli kaksi
miehistae haentae kaesistae niinkuin rinkitanssissa, ja eteenpaein
kumartuneina vetivaet haentae peraessaeaen. Franssin nopeat ja lyhyet askeleet
toeksaehtelivaet Hinkin mielestae kovin hauskasti maahan, pullean ruumiin
ollessa nojallaan taapaein. Liikkumattomissa, tumman tiilen karvaisissa,
pitkaenenaeisissae kasvoissa ei naekynyt vaehintaekaeaen ulkonaista
rauhattomuuden merkkiae, vaan suuret silmaeluomet olivat paeinvastoin
painuneet vielae tavallistakin alemmas, joten olisi syrjaeinen luullut
haenen noeyraesti taipuneen kohtaloonsa. Mutta joka haenet tunsi--niinkuin
Hinkki--se tiesi, se melkein kuulemalla kuuli, kuinka Frans sisaessaeaen,
ruumiinsa puolijuoksussa toeksaehdellessae uhkaavasti ajatteli:
Ma-a-a-alt-taka-a-a-han! ma-a-a-alttaka-a-a-han!

Kolme pitkaeae tuntia istutettiin Franssia polisikamarissa odottamassa
milloin haenen asiansa tulisi esille.

Mutta kun kolme tuntia oli kulunut, tultiin haeneltae kysymaeaen: Mitae
teillae on asiaa?

Frans selitti, ettei haenellae ollut yhtaeaen mitaeaen asiaa.

Silloin sanottiin haenelle: Jos teillae ei ole mitaeaen asiaa, niin menkaeae
pois, sillae taeaellae ei ole tilaa asiallisillekaan.

Kotiin tultuansa oli Frans lujasti kiroillut. Haen oli ollut
kolmituntisen oleskelunsa vuoksi vaeentungoksessa niin maerkaenae, ettae oli
vaatteineen paeivineen kuin merestae nostettu. Ohikulkevaiset olivat
astuneet haenen varpaansa turvoksiin ja liivit olivat peraeti
harvanappisiksi repeytyneet.

Paljon oli Frans elaeessaeaen kokenut ja naehnyt, oli kerjaelaeisenae vaeltanut
maantien loassa, oli ollut juoksupoikana kaiken maailman mestareilla,
oli sen seitsemaessae myllyssae onneansa koettanut, oli vihdoin
rikastumisen salaisuuden keksinyt ja sen avulla hyvaeaen alkuun paeaestyaensae
vihdoin tullut kivimuurin omistajaksi. Mutta niin monessa metkussa ja
mutkassa kuin haen elaeessaeaen olikin ollut, oli haen aina tullut yhae
varmempaan vakaumukseen siitae, ettae ainoastaan ollen lujassa liitossa
esivallan ja polisin kanssa saattoi ihminen saavuttaa rikastumisen
tarkotuksen. Kun siis Frans kuuli polisien tehneen lakon, oli taemae haenen
mielestaeaen niin nurinkurinen eli kaikkia kaesityksiae yloesalasin kaeaentaevae
tapaus, ettei haen olisi ottanut uskoakseen, vaikka Abraham olisi tullut
ilmottamaan. Yhtaehyvin olisi jumala itse astunut alas maan paeaelle,
luopunut valtikastaan ja sanonut ihmisille: hallitkaa itse! Ihmeitae oli
Frans elaemaensae aikana paljon naehnyt, mutta semmoista mitae haen nyt
polisikamarilla oli naehnyt, ei haen vielae ikinae ollut unissaankaan
aavistanut mahdolliseksi. Kaikki oli nurin ja yloesalaisin. Viimeiset
olivat tulleet ensimaeisiksi ja ensimaeiset viimeisiksi. Suuret herrat
sekasin kaiken maailman saellien kanssa. Polisia ei missaeaen. Kapteeni
yksin istuu valtaistuimella. Raatimiehet, oikeusneuvosmiehet, viskaalit,
konsulit, tirehtoeoerit tulevat yksitellen kapteenin eteen, kumartavat
noeyraesti ja esittaevaet asioitaan. Mutta mitaes taemae vielae!
Pormestari--itse pormestarikin!--kumartaa kapteenille! Franssin taeytyi
panna kaemmenensae korvan taa ja kurottua sinnepaein, kuullakseen mitae
pormestarilla voi olla pyydettaevaeae kapteenilta. Mitae?--Mitae?--Onko se
mahdollista! Kuulkaa, kuulkaa! Pormestari pyytaeae kapteenilta saisiko haen
oikeuden ja armon ottaa puoleksi tunniksi issikkaa! Ennen ei tarvinnut
kuin viheltaeae kadunkulmassa, niin sai niitae ympaerilleen joka suunnalta,
ettae olivat toistensa paeaelle lentaeae. Ja monta kertaa oli Frans itsekin,
talvipakkasessa istuessaan keskipukilla, ollut onnellinen kun vihdoin
kuuli vihellyksen ja sai hutkia kaakkiansa selkaeaen, etteivaet muut ennen
ennaettaeisi. Olipa useasti suljauttanut rekensae juuri taemaen saman
pormestarinkin eteen, kun naeki haenen astuvan kahvilasta hansikoita
sormiinsa vetaeen. Ja nyt olisi ollut haenen renkiensae vuoro palvella
herroja, mutta pormestari ei vihellae, vaan pyytaeae lupaa kapteenilta, ja
Frans ei voi laehettaeae renkiaensae, sillae rengit ovat haenet vanginneet!

Taessae kohden oli Franssin paeae ruvennut menemaeaen niin sekasin, ettae
nuokahti tainnuksiin. Ja haentae virvotellessa olikin haeneltae sitten
kysytty mitae asiaa haenellae oli, ja paeaestetty kotiin. Franssin anomukseen
saada ajaa kotiinsa oli korkeimpaan paikkaan sitaevastoin annettu
hylkaeaevae lausunto, ja haen sai kaevellae.

Sentaehden, kun kaksi hierojaa oli haentae kotona pari tuntia virvoitellut,
oli haenen ensimaeinen sanansa kapteenista: Maltashan, kyllae minae sinulle
vielae naeytaen! Vai sinae taessae maeaeraeaet milloin minae saan omilla
hevosillani ajaa! Malta, malta!

Sen enempaeae huvia ei Hinkille taestae Franssin asiasta koitunutkaan.
Ikaevissaeaen haen tuli joka paeivae soittelemaan vaarin luo, sillae ei
milloinkaan vielae ollut elaemae haenestae tuntunut niin kuivalta kuin taellae
lakkoviikolla. Vaikka kuinka olisi koettanut huvittaa itseaeaen, aina tuli
kapteeni vaeliin ja esti kaikki. Leijonaliput se tietysti vedaetti jo
kolmantena paeivaenae alas, ja kun Hinkki meni rautatientorille valitsemaan
vaeliaikaista hallitusta, naulasi kapteeni sellaisen plakaatin, ettei
koko vaali merkitse mitaeaen ennenkuin esivalta siihen suostuu. Jolloin
Hinkki tunsi itsensae tavalliseksi virkamieheksi eikae ottanut osaa
vaaliin.

Kapteenin osottama suuri viisaus ei voinut antaa Hinkille mitaeaen rauhaa.
Se yhtaikaa sekae ihmetytti haentae ettae myoeskin jotenkin kalvoi haenen
sydaenpohjaansa.

Ja ollakseen ajattelematta haen otti sen valssin, josta Hiltu--muuan--oli
vielae niin pitaenyt "Kolmasti, neljaesti..."

Mutta kun kaedenranteet vaesyvaet, tulee taas ajatus:

Mistaehaen sekin asia johtuu, ettae kun ihmiset uskovat joskus tulevan
jotain parempaa, niin he kohta kesyttyvaet? Hinkki tunsi eraeaen
patajuopon--hyviae ystaevyksiae olivatkin--, joka meni pelastusarmeijaan ja
rupesi uskomaan, ettae kuoleman peraestae tulee paratiisi kaikille
ihmisille. Ja niin villi kuin se olikin ollut, kohta alkoi loistaa kuin
aurinko, ei ottanut enaeae viinan tilkkaa suuhunsa, vaan itki ja ylisteli
aamusta iltaan herraa, eikae Hinkki olisi saanut haentae maistelemaan enaeae,
vaikka olisi hienointa pomeranssia nenaen alle tuonut.

Hinkki soitti kahdeksan kertaa peraekkaein Taavetinpolskan, ollakseen
moisia typeryyksiae ajattelematta. Mutta heti kun haen taas lepuutteli
kaesiaensae ajoivat lakkoviikon tapaukset vaekisin ajatuksia haenen paeaensae
taeyteen:

Niinkuin pelastusarmeija, niin mustatukkakin. Kuinka monta kaikkein
varminta ja luotettavinta jaerjenmiestae olikaan mustatukka jo haeneltae
vienyt! Heti kun olivat saaneet mustatukan uskon, ettae noin sadan vuoden
peraestae eli sittenkuin paeaestaeaen aeaenestaemaeaen tulee maan paeaelle
tuhatvuotinen valtakunta, heti lakkasivat juomasta, kampasivat tukkansa
ja katselivat haljusilmin korkeuteen. Ja kun Hinkki koetti saada heitae
ravistettua ennalleen, tyoensivaet he haenet ylenkatseellisesti luotaan,
sanoen: sinae elaet pimeydessae!

Osasi Hinkki yhden jenkankin nuotin, vaikkei ihan taesmaelleen. Mutta haen
nyt soitti sitae niin monta kertaa peraekkaein, ettae tahti ei lopulta
kertaakaan rikkoontunut, ja haen paeaetti soittaa naein erehtymaettae viisi
kertaa peraekkaein. Jos tuli pieninkin erehdys vaikka vasta viidennellae
kerralla, piti alkaa taas alusta. Kun taemae urakka vihdoin onnistui,
olivat Hinkin ranteet kuin poikki.

Naein pelastusarmeija ja mustatukka. Entae kapteeni? Juuri samalla
tavalla. Kesytti yhdellae ainoalla sanalla tulevaisesta vallankumouksesta
Hinkin rajuimmat miehet. Niin ettae kun Hinkki meni koetteeksi
anniskeluun pyrkimaeaen, jossa naeitae oli vahtina, heidaen paeaemiehensae
hypaeten poikasi molemmin jaloin maata ja rajusti hihkaisten kirosi ettae
ei vaikka perkele olisi! Kapakat ja porttolat pois ja oikeus maahan, se
olkoon tunnussanamme!

Ja jos nyt nuo pelastusarmeijan ja mustatukan ja kapteenin lupaukset
olisivat olleet jotain uskottavia asioita, mutta puhumattakaan
pelastusarmeijan paratiisista oli sekae mustatukan ettae myoes kapteeninkin
puheet kaikkein typerintae typeryyttae, sillae kuinka voivat he tehdae ettei
sotamiehiae olisi ryssaellaekaeaen!

Voisiko Hinkki koskaan kesyttyae? Jos nyt ajateltaisiin, ettae joku
keksisi keinon muuttaa asiat paremmiksi niin viisaasti, ettei siinae
voisi loeytaeae mitaeaen vaehintaekaeaen tyhmyyttae...

Mutta Hinkki pelaestyi itsekin, ettae oli antanut ajatustensa mennae niin
pitkaelle. Ja taemae ajatus oli haenelle kirvelevaen vastenmielinen. Haen
kirosi mielessaeaen vielae kerran lakkoa, joka vaekisin pani haenen paeaehaensae
siellae ennen milloinkaan olemattomia ajatuksia, ja huusi vaarille:

--Antakaa nyt sitten sitae viinaanne!

Vaari kolisteli esille potun kaapistaan.

Kun Hinkki oli juonut kolme ryyppyae, saattoi haen taas soittaa
esteettoemaesti. Ja naein haen ryypiskeli ja soitteli kunnes lakon paeivaet
paeaettyivaet ja Hinkki oli paeaessyt elaemaensae ehkae kaikkein ikaevimmaestae
ajasta.




6.


Olihan kapteeni aina, katsellessaan sekae kotimaisten isaenmaanystaevaein
itsenaeisyyspyrintoejae ettae myoes mustatukan oppilaitten
vallankumouksellisia vaatimuksia, ollut sitae mieltae, ettae kumpaisetkin
olivat ainoastaan ehdonalaisia pikku liikkeitae, jotka viime asteessaan
kokonaan riippuivat siitae mihin suuntaan Helsingin sylissae lepaeaevaen
venaelaeisen linnotuksen tykit olivat kaeaentyneet. Sitae ymmaertaeen haen oli
heti ylimpaeaen valtaan paeaestyaensae sekae vedaettaenyt alas senatin katolle
kohotetun itsenaeisyyslipun ettae myoeskin antanut julistuksen siitae, ettae
rautatientorilla valittava vaeliaikainen hallitus oli alistettava
hallitsijan vahvistettavaksi.

Mutta nyt, kun lakkoviikko paeaettyi sellaisiin suuriin voittoihin, jotka
takasivat yksikamarisen eduskunnan ja yleisen ja yhtaelaeisen
aeaenestysoikeuden, ymmaersi kapteeni vielae selvemmin kuin koskaan ennen
sellaisen linnotuksen merkityksen. Koko voitosta voi puhua ainoastaan
siinae tapauksessa, ettae venaelaeinen vallankumous tulee sen tueksi. Muuten
on kaikki haihtuva kuin suopakupla, ja aeaenestaeminen yksikamarisessa
eduskunnassa Viaporin tykkien alla lopultakin muuttuva pelkaeksi
ivanaeytelmaeksi, jonka ainoa hyoety on sen huvittavuudessa.

Sentaehden kapteeni hytkaehteli ilosta ja onnesta, kun huomasi, ettae
Venaejaen vallankumouksen johtajat heti lakkoviikon tapausten jaelkeen
kaeaensivaet koko huomionsa Suomeen. Se suunnitelma, jonka tarkotuksena oli
ollut kapinan alottaminen Viaporista, jotta laivasto voisi kaeyttaeae taetae
nojakohtanaan hallitessaan Suomenlahtea ja suojellessaan Suursaarelle
sijotettua vaeliaikaista vallankumouksellista hallitusta, oli Vasilin
kertomusten mukaan joutunut melkein kokonaan unohduksiin ja oli haenen
matkansa tarkotus ollut noutaa kapteenin mietintoe paeaekortteeriin
koettaakseen pelastaa suunnitelmaa kokonaan paperikoriin joutumasta.
Mutta nyt naeiden Suomessa niin aekkiarvaamatta sattuneiden tapausten
jaelkeen, erittaeinkin kun kapteeni jaei edelleen vallankumouksellisen
punasen kaartin ylipaeaellikoeksi, ja koko maan mieliala naeytti
vallankumoukselle niin odottamattoman suotuisalta, tuli suunnitelma
uudestaan pohdinnan alaiseksi ja asianomaiset haemmaestyivaet naehdessaeaen
kuinka kaikki asianhaarat joka suunnalta tukivat suunnitelmaa, aivankuin
jokin jaerjellinen kohtalo olisi sen juuri taetae tapausten muodostumaa
varten kaikkinaekevaesti edeltaepaein luonut.

Suunnitelman heikoin kohta--vaeliaikaisen hallituksen asettuminen
laivaston suojaamana avonaiselle merisaarelle,--jota aatetta kapteeni
oli jo mietinnoessaeaen hyvin ankarasti arvostellut, muutettiin nyt siihen
suuntaan, ettae vallankumouksellinen hallitus sijaitsi Helsingissae
itsessaeaen, joka aate naeyttaeytyi nyt sitae mahdollisemmaksi, kun
paikallinen vaeestoe oli vapautusliikkeelle suotuisa ja kapteenin yli koko
maan levinneen kaartin vakinainen miehistoe laskettiin nousevan
toiseenkymmeneen tuhanteen, joista Helsinkiae kohti tuli noin kolme
tuhatta kokardimiestae.

Naein muutettuna tuntuikin suunnitelma saavuttavan paljon suurempaa
kantavuutta, ja kapteeni teki vaesymaetoentae tyoetae tarkemmin
maeaeritellaekseen sen erikoiskohtia. Koko haenen huomionsa kiintyi nyt
Helsingin taeydellisen suojaamisen mahdollisuuksiin. Se tehtaevae tulisi
nyt meren puolelta Viaporille ja maan puolelta punaselle kaartille,
laivaston pyrkiessae taeydellisesti vallitsemaan Suomenlahtea. Naeiden
seikkain aeaerimmaeisyyksiin tarkka selosteleminen taeytti kapteenin mitae
palavimmalla innolla, mutta haen arveli parhaimmassakin tapauksessa
valmistusten vaativan vielae vaehintaein kahden vuoden ajan.

Nuoremmat nauroivat haenen turhantarkkuuttansa yksityiskohdissa ja
aeaerimmaeisen varovaisuuden vaatimuksiaan mitae suunnitelman salassapitoon
tuli. Sanoivat sitae jonkinlaiseksi "kiinneaatteeksi" haenen aivoissaan,
ja laehettivaet uhallakin sotamiehiae sotilaspuvussa haenen luokseen
asioille, siten huvikseen haentae haernaetaekseen.

Vallankumoukselliset suuntasivat siis nyt kaikki voimansa paitsi
laivaston kaeaennyttaemiseen, joka oli heidaen toimenaan taehaenkin asti
ollut, myoeskin Suomeen sijoitetun venaelaeisen maavaeen ja erittaeinkin
Viaporin varusvaeen kiihottamiseksi kapinaan.

Vasililta tuli kapteenille kirje, joka hehkui innostusta ja toivoa.
Siinae oli (paitsi mainio valokuva Vasilista itsestaeaen, jonka haen pyysi
sijottaa Kertun albumiin jonnekin haenen sukulaistensa laeheisyyteen)
lopussa taemmoeinen lause:

... ja kun syistae, jotka ovat sinulle hyvin tunnetut, suuren yrityksemme
onnistuminen riippuu aivan yhtae paljon teidaen suomalaistenne
suhtautumisesta siihen kuin meidaen venaelaeistemme urhoollisuudesta itse
taistelussa, niin voi taeydellae syyllae sanoa, ettae sinun kaesiisi uskotaan
enemmaen kuin puolet koko tehtaevaestaemme. Vastaa sinae suomalaisistasi.
Vastaa sinae siitae, ettae Viapori suomalaistesi avulla pysyy maan puolelta
suojattuna, silloin kun sen kanunat vapaudentaistelussa jylisevaet...

Kapteeni ajatteli: Vasili raukka naeyttaeae olevan kokonaan syrjaeytetty,
sillae haen ei tiedae muuttuneesta suunnitelmastamme yhtaeaen mitaeaen! Mutta
varovaisuuden vuoksi ei kirjottanut mitaeaen Vasilille.

Jos Kustaava olisi kapteenin ja Kertun naimisiinmenon varalta ymmaertaenyt
jaerjestaeae heille kymmenen kertaa suuremman asunnon kuin missae he nyt
asuivat,--jos olisi varustanut salin vaikka 15 metrin pituiseksi ja 10
metrin levyiseksi, niin sittenkaeaen heidaen kaikki huoneet yhteensae eivaet
olisi suoneet mitaeaen vaeljaeae tilaa kaikille niille vieraille, joita alkoi
heidaen luoksensa tulvata, puhumattakaan niistae kokouksista, joita heillae
pidettiin. Kerttu melkein oppi sujuvasti venaettae puhumaan. Ainakin
ymmaersi haen lopulta aivan hyvin heidaen puhettansa ja saattoi vapaasti
kuunnella pitkiaekin kertomuksia, kun ei vaan liian nopeasti puhuttu.

Mitae olikaan seurustelu vapaaherrattaren luona ollut verrattuna
seurusteluun naeiden kanssa!

Vapaaherrattaren hienous oli ollut kaeytoeksen ja ikaeaenkuin ylpeyden
hienoutta, mutta naeiden hienous oli ajatusten ja tunteiden hienoutta,
sillae he eivaet koskaan ajatelleet eivaetkae tunteneet muuta kuin suuria
vapaustaistelun asioita. Kaeytoeksessae ei ollut ylpeyden vivahdustakaan,
vaan kaikki koettivat olla niinkuin ihmisten vaelillae ei olisi mitaeaen
eroa koskaan ollutkaan.

Kaikessa mitae he kertoivat kotimaastaan ja vallankumouksellisten
taisteluista oli aina jotain, joka samalla sekae kammotti ettae veti
vastustamattomasti puoleensa, jotakin, joka oli samalla sekae hirveaeae
ettae ihanaa, ja kun Kerttu istui heidaen seurassansa, oli haen aina ylpeae
siitae, ettae he kohtelivat haentae aivankuin haen olisi ollut jo kauan
sitten tuttu heidaen kanssansa ja he pitaeneet paeivaen selvaenae, ettae Kerttu
tietysti menisi arvelematta kuolemaan, jos vaan vapauden asia olisi
vaatinut. Kerttu antoi heidaen luulla, mutta itsekseen, kun haen ajatteli
heidaen kertomuksiaan vankeuksista ja kosteista pimeistae kopeista ja
hirmuisista Siperianmatkoista, tunsi niin kouristavaa kauhistusta, ettae
varmaan haenen olisi pitaenyt elaeae vielae ainakin kolme ihmisikaeae ennenkuin
olisi oppinut pitaemaeaen jotakin asiaa semmoisten kaersimysten veroisena.
Jaa no,--jos juuri omien lasten pelastaminen ryoevaerien kynsistae olisi
siitae riippunut, niin silloin kyllae.

Suuria uskalikkoja ne olivat Kertun mielestae nytkin naeissae sotavaeen
kaeaennaettaemispuuhissaan. Pukeutuivat sotamiehen valepukuun ja
tunkeutuivat keskelle kasarmeja, nousivat matruuseina sotalaivoihin,
viettivaet viikkokausia piileskellen itse Viaporin linnotuksessa ja
kiipesivaet valleille vapauspuheitansa pitaemaeaen. Monta, monta vangittiin,
mutta mitaes toiset siitae! Nyykaeyttivaet vaehaen paeaetae, vaehaen silmae vettyi,
ja taas yhtae innoissaan jatkoivat tyoetaeaen.

Erittaein haemmaestytti Kerttua muuan haenen mielestaeaen melkein
ylenluonnollista uhrautuvaisuutta osottava teko. Heidaen joukkoonsa
saapui Pietarista kaksi aivan haeikaeisevaen kaunista neitiae, jotka
kuuluivat sen korkeimpiin ylimyspiireihin--kaikkein korkeimpiin!--ja
rupesivat ravintolaneideiksi suureen venaelaeiseen upseeriklubiin
palvellakseen tarjoilijattarina upseerien pidoissa ja juomingeissa.
Mutta salaa harjottaakseen kapinallista kiihotusta!

Nytpae se kerrankin tuli ilmi, missae ne kapteenin "mallit" oikein
istuivat! Mutta jos se vaan olisi ymmaertaenyt Kertulle alusta asti
puhua niinkuin naemae, niin olisi Kerttukin varmaan tullut
vallankumoukselliseksi, ja kapteenin kanssa naimisten sijaan kukaties
haenkin--jaa-a!--ruvennut tarjoilijattarena kaartinupseereja
vallankumoukseen kaeaennyttaemaeaen! Mutta eihaen se kapteeni osannut puhua
muuta kuin moeraehdellae vaan.

Kaikkein enin (melkein yhtae paljon kuin Vasilista) piti Kerttu sentaeaen
eraeaestae aivan nuoresta luutnantista, joka hyvin harvoin paeaesi heillae
kaeymaeaen ja silloinkin useimmiten valepuvussa ja myoehaeaen illalla, sillae
haen oli tykkivaeenluutnantti Viaporista. Kuitenkin haen aina sisaelle
tultuansa riisui pitkaen sivilipalttoonsa ja istui luutnantinpuvussa
heillae. Ei haen ollut mikaeaen niin erittaein kaunis, mutta innokas ja
samalla niin ilonen ja lystikaes, ettae aina ja kaikissa asioissa puhui
niinkuin olisi vaan pilaa laskenut, vaikka kysymys olisi ollut kuinka
vaarallisesta tehtaevaestae tahansa. Semmoisista Kerttu piti. Ja sen
paeaelliseksi taisi ruotsia, joten Kerttu sai haenen kauttansa selvaen
kaikesta mistae vaan halusi tietaeae. Kun Kerttu puhui paljon taestae
ihastuksestaan, rupesivat muut sanomaan luutnanttia "Ihastukseksi". Niin
ettae lapsetkin, kun ikkunasta naekivaet haenen tulevan, huusivat: Aeiti,
aeiti, Ihastus tulee!

Ja saikin se Ihastus Kertun niin pitkaelle vallankumoukseen taipumaan,
ettae Kerttu ompeli punaselle kaartille lipun ja otti osaa suureen
mielenosotusretkeen, jonka tarkotuksena oli pakottaa Suomen viimeisen
kerran kokoontuneet saeaedyt hyvaeksymaeaen lakkoviikolla paeaetetty
yksikamarinen eduskunta ja kaikkien aeaenestysoikeus. Joka sitten
hyvaeksyttiinkin. Itse oli Ihastus kovin kaersimaetoen vanhempien toveriensa
viivyttelemiseen. Haen olisi tahtonut oitis vaan panna kanunat
jylisemaeaen, ja sanoi Kertulle, ettae he nuoremmat eivaet kovinkaan kauan
aijo enaeae suostua taehaen vitkastelun ja varovaisuuden henkeen, jota sekae
kapteeni ettae muut vanhemmat vallankumoukselliset tahtoivat noudattaa.

Yksi ainoa oli koko taessae ihastuttavassa ihmisjoukossa sellainen, jota
Kerttu ei voinut oikein sietaeae. Se oli hyvin pitkae mies, joka kyllae
istui aina kaikissa kokouksissa, mutta ei koskaan puhunut mitaeaen eikae
koskaan nauranut. Se oli todella Ihastuksen taeydellinen vastakohta, ja
sentaehden haentae ruvettiinkin nimittaemaeaen Kertun antamalla nimellae
"Vastakohdaksi". Mutta kun Kerttu kerran ilmaisi vastenmielisyytensae
jopa epaeluulonsakin taehaen Vastakohtaan, raejaehti kapteeni nauramaan, ja
sanoi: Elae herran nimessae Kerttu kulta, sehaen on koko suunnitelman
keksijae ja oikea henki!

Taessae hirveaessae touhussa kului aika yli talven kesaeaen asti ja Kerttu
rupesi jo luulemaan, ettae tulee rauhallisempia aikoja. Mutta kun haen
sanoi kapteenille, ettae pitaeisi muuttaa maalle, jotta kapteeni saisi
vaehaen levaehtaeae, iski kapteeni merkitsevaesti silmaeae, ja sanoi Kertulle
olkansa taakse:

--Nyt ei taestae enaeae laehdetae minnekaeaen.

Kerttu kysyi mitae haen tarkottaa. Kapteeni sanoi:

--Olemme joutuneet niin kummalliseen asemaan, ettae meidaen taeytyy joka
hetki kaikin voimin estaeae taistelun alkamista.

Kerttu teki silmaensae suuriksi.

--No eikoe vallankumousta tulekkaan?

--Se ei saa tulla liian aikasin, sanoi kapteeni,--mutta kiihotus on
kaeynyt liian suurella hoeyryllae, ja meidaen omatkin tyoemiehet ... ah,
Kerttu! ... kaesitteiden sekaannus on kaeynyt hirmuiseksi!

Harvoin puhui kapteeni Kertulle naein totisesti, ja siitae haen paeaetti
varmasti, ettae nyt ei ollut mikaeaen leikki kysymyksessae enaeae.

Osottaakseen olevansa asioissa mukana Kerttu kysyi:

--Ovatko he siis taas saaneet dynamiittia?

Mutta kapteeni taehaen heiskautti vaan kaedellaeaen ja huokasi syvaesti:

--Niitae ei pidaetae enaeae mikaeaen. Ymmaerraetkoe sinae Kerttu, vallankumouksessa
on kaksi, toinen on hienon-hienon valkea ja kirkas, mutta toinen on
verisen raaka ja musta, eikae niitae kahta mikaeaen erota toisistaan, ei
mikaeaen! Ne ovat samassa ihmisessae.

Joten oli Kertusta oikein suuri helpotus, kun naeiden kapteenin synkkien
sanojen peraestae huoneeseen astui Ihastus ja heti taeytti koko asunnon
hilpeaellae naurullaan ja valoisasti eteenpaein katsovilla silmillaeaen.
Semmoisista, semmoisista Kerttu piti.

Kesaeae oli jo kulunut hyvaen joukon yli puolivaelin, kun heille saapui
uusia vieraita pitaemaeaen hyvin salaista kokousta. Kerttu oli sellaisissa
kokouksissa aina ennenkin tehnyt poeytaepalvelusta varmuuden vuoksi itse,
niin ettei palvelustytoen tarvinnut kuljettaa edestakasin teekyoekkiae, ei
kaadella vettae kannuun eikae edes pestae laseja, vaan Kerttu pesi ne kohta
siinae, teekyoekistae laehtevaellae kuumalla vedellae. Haen oli jo niin tottunut
kaikkiin taemmoeisiin kokouksiin, ettei enaeae juuri vaelittaenyt paljon edes
kuunnella, erittaeinkin kun Ihastuskaan ei ollut taellae kertaa saapuvilla,
eikae kumma kyllae myoeskaeaen Vastakohta, joka muuten aina jossain nurkassa
mukana koekoetti. Mutta taellae kertaa Kerttu sensijaan sai ensikerran
kuulla kapteenin pitaevaen oikeata puhetta, avaten kaikellaisia papereita
ja naeytellen karttoja. Vaikka se puhui venaettae, ymmaersi Kerttu kuitenkin
niin paljon, ettae kapteeni oli tapansa mukaan aeaerimmaeisen varovaisuuden
kannalla ja neuvoi kaikin mokomin lykkaeaemaeaen ratkaisevan askeleen
ottamisen siksi kunnes saatiin taeydet takeet muutamista laivastoa
koskevista asioista. Jos vieraiden joukossa olisi ollut Ihastus, olisi
kapteeni ihan varmaan saanut haenestae ankaran vastustajan. Vastustanut
olisi myoeskin se Vastakohta, sillae Kerttu oli itseksensae kyllae
huomannut, ettae taemae kallistui nuorempien puolelle, ikaeaenkuin eri seuraa
pitaemaeaen. Mutta nyt oli melkein vaan vanhempia ja keski-ikaeisiae laesnae ja
ne kaikki olivat naehtaevaesti samaa mieltae kuin kapteeni, selittaeen
etteivaet kaikki valmistukset olleet laehimaillekaan loppuunsuoritetut.

Mitae oli nuorempia, ne istuivat happamina ja unisina.

Palvelustyttoe koputti ovelle.

Kerttu meni ulos ja vaehaen ajan peraestae toi kapteenille saehkoesanoman.

Kapteeni antoi saehkoesanoman muiden avattavaksi ja meni itse
kirjoittamaan kuittia.

Kerttu otti kuitin ja vei sen takasin sanomantuojalle. Haen pistaeytyi
samalla kyoekkiin hakeakseen sitruunaa, jota venaelaeiset aina rakastivat
sekottaa teehensae. Kun haen tuli takasin, olivat kaikki seisaallaan ja
suuri haelinae vallitsi vieraiden joukossa. Toiset naeyttivaet
riemastuneilta, toiset vaehaen niinkuin sekapaeisiltae. Kapteeni yksin ei
ollut kumpaakaan. Haen sanoi: En usko ennenkuin itse naeen,--ja otti
saehkoesanoman heidaen kaesistaeaen. Haen luki sitae moneen kertaan, ja haenen
silmaekulmansa vetaeytyivaet yhae ankarampiin ryppyihin. Pyoeristyneet silmaet
rupesivat vaeraehtelemaeaen uhkaavan nopeasti, huulet menivaet hoeroelleen ja
se tuttu, Kertusta niin miellyttaevae loukkaantumuksen juova haenen
alaleuvassaan tuli entistae selvemmin naekyviin. Samassa rupesi
ihmeellinen kalpeus levenemaeaen haenen poskilleen, aivankuin ihmisen
pelaestyessae jotakin. Kun Kerttu suurella vaivalla sai heidaen puheistaan
vihdoin selville, ettae saehkoesanomassa ilmotettiin taistelun alkavan
Kruunstatissa ja siellae oltavan voitosta varmoina, ihmetteli haen
suuresti, ettae kapteeni oli saattanut semmoisesta pelaestyae.

Mutta kapteeni sanoi toeykeaesti:

--Kuka on Juudas meidaen joukossamme?

He tulivat kaikki kuolleen totisiksi ja katsahtivat toisiinsa ja
ymmaersivaet, ettei heistae kukaan voinut olla Juudas.

Mutta hetken vaiti oltua joku, helpottaakseen mielenraskautta, kysyi
piloilla: Kuinka lienee Ihastuksen laita, joka on poissa?

Taemae pilasana tuntui kaikista niin hassulta, ettae he rupesivat nauramaan
ja kapteeninkin taeytyi lopulta vetaeae suunsa hymyyn.

Mutta Kerttu huomasi, ettei kukaan heistae ajatellut Vastakohtaa, joka
myoeskin oli poissa.

Ja he rupesivat kapteenin synkkaeae mieltae lauhduttelemaan, selitellen
kuinka nopein suoritus on usein parhain suoritus.

Mielialan naein tultua paremmaksi he keskustelivat jo aivan rauhallisesti
siitae millae keinoilla kapinan puhkeamista Kruunstatissa paraiten ja
nopeimmin voisi saada siirretyksi tuonnemmaksi. Kapteeni rupesi
osottamaan vielae kertaalleen kaikkia niitae syitae, jotka tekivaet
siirtaemisen aivan vaelttaemaettoemaeksi. Muut asettivat silloin kapteenille
yhden kysymyksen ja tuli syvae hiljaisuus, sillae kapteeni tahtoi
tarkalleen punnita vastauksensa.

Kerttu aikoi juuri ryhtyae keraeaemaeaen tyhjentyneitae teelaseja,
taeyttaeaekseen ne uudelleen, kun samassa lasit rupesivat aivan itsestaeaen
hienosti kilisemaeaen ja kohta se kilinae siirtyi ikkunaruutuihin, jotka
alkoivat taeristae niinkuin ukkosen kaeydessae.

Herrat olivat niin asiaansa kiintyneet, ettei heistae yksikaeaen pannut
huomiota myoeskaeaen siihen selvaesti kuuluvaan jysaeykseen, joka tuli heti
kilinaen peraessae. Mutta Kerttu tiesi hyvin, ettae sellainen kumiseva aeaeni
kuuluu ainoastaan silloin kun Viaporissa ammutaan.

Vasta pitkaen ajan peraestae, kun Kerttu oli laskenut ainakin kymmenen
jysaehdystae, nousi haen yloes ja tahtomatta herrain keskustelua haeiritae
pani kaetensae kapteenin olalle ja sanoi haenelle hiljaa:

--Viaporissa ammutaan.

Tuskin oli Kerttu taemaen sanonut, niin rappusissa kuului juoksua ja joku
rupesi, ymmaertaemaettae soittaa ovikelloa, kovasti ovea rytyyttaemaeaen.

Kapteeni meni nopeasti eteiseen, avasi oven, ja nyt kuulivat kaikki,
kuinka hengaestynyt sotamies kertoi taistelun alkaneen Viaporissa ...
tykkimiehet--sanoi--alkoivat humalapaeissaeaen tappelun jalkavaeen kanssa ja
kun toiset rupesivat ampumaan kivaeaereillae vastasivat toiset
tykkitulella... Nyt on kaikki ilmisodassa...

Liikkumattomina ja kalpeina istuivat nyt vuorostansa vieraat, aivan kuin
olisivat siihen tuoleillensa kivettyneet. Kapteeni tuli sisaelle.
Kylmaellae ja komentavalla aeaenellae sanoi haen lyhyesti:

--Vallankumouksellisten paeaekortteeri on Katajanokalla.

Jonka jaelkeen haen laeksi ulos eikae tullut enaeae sisaelle.

Niin nousivat vaehitellen muutkin ja sanaakaan sanomatta laeksivaet
yksitellen ulos, kunnes huone jaei aivan tyhjaeksi.

--Arpa on heitetty, arpa on heitetty, hoki Kerttu itsekseen. Miksikae haen
sitae oikeastaan hoki?--Arpa on heitetty, arpa on heitetty.--Ja mitae se
edes merkitsikaeaen? Varmaan oli joku vieraista niin sanonut, mutta ei haen
voinut muuta kuin koko ajan vaan sanoa itsekseen: arpa on heitetty, arpa
on heitetty...

Haen meni kyoekkiin, mutta ei siellaekaeaen voinut mitaeaen jaerkevaeae sanoa.
Haenen paeaensae alkoi mennae ihan sekasin.

Kustaava tuli taas yloes yoepuvussaan, kuulumattomasti rappusilla
sipsuttaen.

Tuli ja laempimaellae kaedellaeaen pehmeaesti painaen Kertun poskeen sanoi:

--Kerttu kulta, mikae Kerttua vaivaa?

Kerttu katsoi Kustaavaan ja sanoi: Arpa on heitetty, arpa on heitetty!

--Eikoe Kerttu Israelin herraa enaeae muistakaan?

Silloin Kerttu selvisi ja itkien lankesi Kustaavan kaulaan.

He pitivaet sitten koko yoen toisillensa seuraa, ja kanunain jyskyttaeissae
seiniae niin ettae ruudut ja usein lampunkin lasit kilisivaet, Kerttu
kertoi haenelle kaikesta mitae tiesi.




7.


Suunnitelman mukaisesti leiriytyi kapteenin kaarti ja siihen
kapinallisena yhtynyt osa venaelaeisestae merivaeestae kapinan puhjettua
kaupungintakaisiin puistoihin, vartiostojensa kautta ketjuna halliten
rautatielinjaa ja kaikkia sisaemaan puolelta johtavia teitae.

Toinen yoe oli jo tulossa.

Paeaeleiripaikkaan kokoontunut miehistoe alkoi jo sytytellae tulia,
levaehtaeaekseen niiden aeaeressae paeivaen juoksujen ja liikkeiden jaelkeen. He
istuivat nuotioiden aeaereen suurissa joukoissa, toinen toisensa niskan
takaa kuunnellakseen mitae kullakin oli sanomista ja edes jonkinlaista
kokonaiskaesitystae saadakseen asemasta niiden lukemattomien huhujen
johdolla, jotka pitkin taetae vaiheikasta paeivaeae olivat niin
ristiriitaisina tuoneet tietoja kapinallisten menestyksestae.

Suuri mieltenkuohu vallitsi miesten joukossa monesta eri syystae.
Ensiksikin oli tyoevaeen johtajat kieltaeytyneet omissa nimissaeaen
julistamasta lakkoa, joka olisi ollut vaelttaemaetoen, jotta kaikki liike
olisi seisahtunut, hallitus tullut voimattomaksi ja kaupunki ilman
verenvuodatusta joutunut vallankumouksellisten valtaan. Kapteeni oli
silloin julistanut lakon omassa nimessaeaen, mutta sitae ei totellut koko
tyoevaeestoe, vaan ainoastaan punanen kaarti ja jotkin vielae. Mutta
kaupungin kasarmeissa oleva sotavaeki kielsi yhtymaestae kapinallisiin
ennenkuin lakko oli kaupungissa. Ainoastaan merivaeen kasarmista olivat
miehet liittyneet punaseen kaartiin ja oleskelivat leirissae.--Toinen syy
mielten kuohuun oli se, ettae kapteeni ei jo komentanut rynnaekkoeoen
niskottelevaa kaupunkia vastaan. Oli vaan miesten jalottelemiseksi ja
liikkeellae pitaemiseksi revityttaenyt siellae taeaellae rautatienlinjaa ja
paikotellen haevittaenyt lankatolppia. Kun sitaevastoin joku
alipaeaellikoeistae, kansan koettaessa vaekivallalla pysaeyttaeae liikettae
Pitkaensillan kautta kaupunkiin, oli komentanut merivaeen ampumaan herrain
suojeluspoliseja, jotka tahtoivat liikettae vaekivallalla yllaepitaeae, niin
oli kapteeni, kahakasta tiedon saatuansa kauheasti raivostunut, ettae
haenen luvattansa semmoisia tehtiin.

Taemaen tapauksen johdosta miehet lausuivat eri suuntiin arvelujaan.
Toiset sanoivat, ettae kahakassa oli kaatunut kapteenin herrastovereja,
joiden kuolemaa haen suri; toiset vaeittivaet kapteenin pelkaeaevaen herroja;
useimmat sentaeaen puolsivat kapteenia, muistutellen lakkoviikon aikoja.
Mutta kaikki olivat yksimielisesti kiukuissaan, ettei haen jo
vaeki-rynnaekkoeoen komentanut.

Ihmeellinen mies se kapteeni! Istuu leirimajassaan yksin, ja,
silloinkuin muut riemuitsevat voitonsanomista, synkistymistaeaen
synkistyy. Vielae ihmettelivaet miehet suuresti, mitae sekin saattoi
merkitae, kun kapteeni viimeksi kaupungista palattuaan oli laehettaenyt
miehiae olkikupojen hakuun ja miesten palattua mennyt heidaen kanssaan
korkeimmalle kalliolle, ja sinne pystyttaenyt hongan pituisen kuiviin
olki-tupsuihin kaeaerityn riuvun, jaettaeen neljae miestae sitae vahtimaan.
Jotkut arvelivat, ettae jos se oli hyvinkin kaeynyt sekapaeiseksi,
kun niin suri. Mutta toiset, jotka olivat hajotetun Suomen
tarkk'ampujapataljoonan miehiae, ja olleet leirissae Venaejaellae, sanoivat
sellaisia riukuja kaeytettaevaen sotamerkkien antamiseen oeiseen aikaan.

Kapteenin paeaemajan ympaerillae seisoi sankka parvi kaartin miehiae,
paeaestaemaettae ketaeaen sisaelle, sillae niin oli kapteenin kaesky.

Haen kaeveli nopeasti edestakaisin huoneessa.

Kasvot olivat syvaen murheen raatelemat, katse palavasti sisaeaenpaein
kaeaentyneenae, suupielissae tuskan vaereily. Silloin taelloein haen kaevi
molemmin kaesin paeaelakensa tukkaan, ja sieraimista huohotti tukahutettu
raivo.

Vallankumouksellisten paeaekortteerissa oli paeivaellae, kolmen ylimmaen
johtomiehen neuvottelussa, johon kapteeni oli yhtenae ottanut osaa,
lausuttu julki se, mitae kapteeni oli viimeisiin asti tahtonut itseltaensae
peittaeae, nimittaein, ettae ainoa vaikuttava keino taessae tukalassa asemassa
oli kaupungin pommittaminen.

Suunnitelmassa oli kapteeni itse kaesitellyt sellaista mahdollisuutta,
ettae kaupunki tulisi niskottelemaan. Kuitenkin kosketeltiin taessae haenen
lisaemietinnoessaeaen asiata ainoastaan ohimennen, ja oli siinae edellytetty
ainoastaan se mahdollisuus, ettae porvariluokka, epaevarmana kapinan
menestymisestae ja vastasaavutettujen valtiollisten oikeuksien
menettaemisen pelossa, olisi suostumatta alistumaan vaeliaikaisen
vallankumouksellisen hallituksen kaeskynalaisuuteen. Sen tapauksen
varalta suunniteltiin siinae ainoastaan muutaman laukauksen laehettaemistae
Viaporin jaereimmistae tykeistae kaupungin ylitse, jotta ne, ketaeaen
vahingoittamatta, ainoastaan hirmuisella aeaenellaeaen saisivat aikaan
tarkotukseen riittaevaen pelaestymisen ja sitae vaelittoemaesti seuraavan
mukautumisen.

Mutta nyt taeytyi kapteenin paeaekortteerissa myoentaeae, ettae asema oli
kokonaan toinen kuin mikae mietinnoessae oli edellytetty.

Hirmuisinta oli, ettae haen juuri itse sekae sotataidon tuntijana ettae
laumavaistojen arvaajana oli sitae mieltae, ettae kaupungin pommitus oli
taessae tapauksessa ainoa mahdollisuus, eikae mikaeaen leikkipommitus, vaan
aekkinaeinen, taeydellinen, musertava, joka lyoe rohkeimmankin miehen ja
muuttaa haenet kaesiae kurottavaksi haetaehuudoksi!

Asia tuli niin paeaetetyksi.

Kuitenkin sellaisella muodostelulla, ettae aika, milloin pommitus
alkaisi, tuli riippumaan kapteenista, eli siitae, milloin kapteeni naekee
kaiken toivon kaupungin antautumisesta hyvaellae--rauenneeksi.

Kaupunki oli, saman niskottelunsa vuoksi, siihen maeaeraeaen eristetty
Viaporista, jossa taistelu riehui yhae hurjistuneemmalla voimalla, ettae
kaikki yhteys vallankumouksellisen paeaekortteerin kanssa saattoi millae
hetkellae hyvaensae tulla kokonaan katkaistuksi. Kaupungin rannat
olivat taeynnae laivoja, mutta yksi ainoa hoeyrypursi oli enaeae
vallankumouksellisten kaeytettaevissae.

Taestae syystae, eli yhteyden katkeamisen pelosta, paeaetettiin antaa kapinan
paeaejohtajalle tieto, ettae merkkinae pommituksen alkamiseen tulisi olemaan
tulipatsaan nouseminen kaupungintakaisilta kallioilta. Pommituksen oli
tapahtuminen yllaetyksenae, ja niin rajusti, ettei kaupunki ehtisi mitaeaen
menettelyn suuntaa omistamaan, vaan heti antautuisi armoille.

Leirimajaan tultuansa ja olkiriuvun pystytettyaensae oli haen laehettaenyt
parhaiksi puhujiksi tunnetut miehensae ympaeri kaupunkia tekemaeaen
viimeisen yrityksen tyoevaeestoen taivuttamiseksi vastoin kaikkia muita
maeaeraeyksiae jaettaemaeaen verstaansa. Erittaein haen kaeski terottamaan mieliin,
ettei lakkoviikolla saavutetut voitot mitaeaen merkinneet, vaan jaeisivaet
vaikutuksiltaan aivan mitaettoemiksi, ellei vallankumous tulisi niitae
tukemaan.

Itse haen ei minnekaeaen mennyt, sillae paeivaen kuluessa haen oli havainnut,
ettae minne ikinae haen meni, siellae mielet jo olivat kiihotetut haentae
vastaan, joten naeyttaeytymaettae pysyminen oli parempana takeena rauhasta
kuin sen puolesta tyoeskenteleminen.

Miehet olivat palanneet ilmottaen, ettae porvaristo oli pannut pystyyn
aseellisen suojeluskunnan estaemaeaen liikkeen pysaeyttaemistae. Ja kun
kapteeni sitten kuuli ensimaeisestae kahakasta vallankumouksellisten ja
taemaen suojeluskunnan vaelillae, keskeytti haen kaikki yritykset, ja
sulkeutui majaansa, kieltaeen ketaeaen puheillensa paeaestaemaestae.

Kaupungin asemakarttojako, linnotuksen piirustuksiako oli kapteenilla
poeydaellae edessaeaen? Ei. Haen oli taskustaan ottanut esille ainoastaan
pienen, 12 x 8 cm kokoisen kirjasen, jonka kannella seisoi: Les Maximes
d'Epictete. Siitae haen tuon tuostakin katseli punakynaellae merkittyjae
paikkoja, ja taas aina heitti kirjan takasin poeydaelle. Pelkkiae
jokapaeivaeisiae pikkusaeaentoejae, jotka haen muisti ulkoa! Kun haen ei
mitenkaeaen nyt voinut muistaa eraestae toista kirjaa, jota nyt juuri taetae
yoetae odottaessa olisi paljon enemmaen tarvinnut! Se oli se kirja, jota
Vasili oli muinoin haenelle lukenut, mutta haen ei silloin ollut
ymmaertaenyt kuunnella. Yksi lause vaan oli sattumalta tarttunut haenen
muistiinsa. Se oli jotenkin naein: "Ei mikaeaen ole epaeterveellisempaeae kuin
kristillinen saeaeli. _Taessae_ olla laeaekaerinae, _taessae_ olla heltymaetoen,
_taessae_ kaeyttaeae veistae--se on _meidaen_ tehtaevaemme, me olemme _siten_
filosoofeja!"--Sitae kirjaa haen nyt olisi tarvinnut, niin kipeaesti, niin
tuskaisesti tarvinnut! Se kirja oli taemmoeisiae hetkiae varten! Eikoe se
ollut jotain semmoista kuin Nitsh ... Nitsh... Mahdotonta muistaa ...
mahdotonta siis myoes pyytaeae keltaeaen. Ja saeaeli raateli mielin maeaerin
haenen sydaentaensae. Jo oli haen kuulevinaan tautivuoteella makaavien
ihmisten avuttomia haetaehuutoja, kun ensimaeiset pommit putosivat
raejaehtaeen kivimuureja vastaan... Jo oli haen naekevinaeaen, miten haedissaeaen
katuja pitkin juoksevat aeidit hakevat lapsiaan, miten palavien
rakennusten ylaekerroksista ihmiset heittaeytyvaet alas murhaavia
raudansirpaleita purkavien pommien keskelle!

Yoe teki armotta tuloansa. Vihreaen kelmeaellae taivaalla, puiden vaelissae,
naekyi ikkunasta jo kimalteleva taehti...

Sen naehtyaensae kapteeni muisti jonkun haemaeraen tunteen taistelustaan
taehtien kanssa: "Onko Hanneksella syntiae sydaemmellae?" Jolloin haen oli
lyoenyt rintaansa kumahtavan iskun, vannoen voittavansa, kun myrsky
uudestaan mylvaehtaeae! Se isku oli niinkuin sinettinae siihen, ettei haen
paeaetoeksestaeaen peraeaenny. Mutta nyt sanoivat taehdet: Odota, meitae tulee
kohta paljon enemmaen!

Kuiskatako Kertulle: laehde lasten kanssa heti kaupungista?

Ei. Se olisi kurja teko. Olla heltymaetoen, kaeyttaeae veistae taetae
synnyinkaupunkia vastaan--siihen kuului jaettaeae myoes Kerttu pommien
reveltaevaeksi--kuului ehdottomasti, luonnon vaelttaemaettoemyydellae! Sen
sanoi jaerki, ja sen ymmaertaemiseen haen ei tarvinnut mitaeaen kirjaa. Ainoa
mihin haenellae oli oikeus, oli jaettaeae Kertulle hyvaesti...

Ja kapteeni naehtiin tulevan majastansa ja ajavan kaupungille.

Haen ei ajaessaan enaeae mitaeaen vaelittaenyt siitae mitae kaupungissa tehtiin,
tapeltiinko siellae vai oltiin siivolla. Kaikki oli paeaetetty.

Nukkuukohan Kerttu jo, vai palavatko lamput huoneissa niinkuin aina
ennen haenen poissa ollessansa. Tietysti se valvoo, ehkae uneksien suuren
vapaudenpaeivaen koitosta. Mutta ennenkuin aamu valkenee, on pommi
musertava sinun kotosi seinaet ja sen sirpaleet repelevaet sinun viattoman
ruumiisi ja lapset vuoteihinsae tappaa.

Niinkuin haen oli arvannut, paloi Kertulla kaikissa ikkunoissa valot.

Kerttu juoksi kapteenin kaulaan, onnellisena saadessaan naein odottamatta
naehdae haentae.

Kapteeni sanoi:

--Kerttu, ainoastaan viideksi minutiksi! Missae lapset?

Ja meni niitae katsomaan.

Olivat juuri niinkuin haen oli ajatellut, kukin rautavuoteissansa,
nuorimmalla oli pulleat kaedet paeaelaella, peite puoleksi pois potkittuna,
keskimaeinen makasi mahallansa ja kuorsasi pihisten, vanhin nukkui
kyljellaensae, nokanpaeae peitteen alla...

Kapteeni korjasi peitteen nuorimmalle, pistaeen reunat lapsen kylkien
alle, ja ajatteli: kuinka tarpeetonta! sillae pommi kuitenkin kohta...

--Kerttu! Hyvaesti!

--No miksi sanot hyvaesti?

--Siksi vaan, ettae laehden.

Kerttu sanoi saeikaehtaeen:

--Viaporiin?!

--Ei Kerttu, en mene Viaporiin, mutta kuka tietaeae milloin taas naeemme
toisiamme. Hyvaesti!

--Voi, voi,--sanoi Kerttu ja kaepristyi kokoon, naein varustuen kapteenin
puristusta vastaan, sillae haen tiesi kokemuksesta mitae se puristus
merkitsee.

--Mutta Hannes kulta, sinaehaen vapiset, mikae sinun on? Miksi sanot
hyvaesti? tunnusta!

Silloin sanoi kapteeni:

--Jos vapisen, niin kai pelkaeaen. Ja jos tulisin paenneeksi sinua enaeae
naekemaettae--

--Kerttu katsahti epaeluuloisesti haeneen:

--Kaikkea sinae osaat, mutta viisaasti valehdella et ymmaerrae. Sinaekoe
pakenisit!

Ja rupesi nauramaan.

Mutta silloin Hannes puristi haenet syliinsae niin ettae kylkiluut
rytisivaet. Ja aekkiae irrottui haenestae ja kovasti kolisten laeksi menemaeaen
rappusia alas.

Kerttu huutamaan ovesta alas rappusille:

--Hyvaesti, hyvaesti, Hannes, miksi sinae niin aekkiae... Hyvaesti, kulta!

Kapteeni vaan meni kuin tuulispaeae. Alaovi paiskautui kiinni haenen
jaelkeensae. Ja kohta Kerttu kuuli kuinka haen hevosen nelistaeessae hurjaa
vauhtia ajoi pois.

Vasta ajaessaan kapteeni muisti ettei tullutkaan aeitiae hyvaestelleeksi.
Mutta haenestae naeytti jostakin syystae, ettae aeidin kanssa kyllae voi puhua
vielae vaikka he molemmat olisivat jo haudassa...

Saapuessaan takasin leiripaikalle haen jo kaukaa huomasi, ettae siellae oli
syntynyt jokin haeirioe. Ja haen tiesi hyvin mitae se oli. Miehiae oli
suurissa joukoissa kokoontunut haenen majansa ympaerille. Ja kun haen ajoi
esiin, sanoivat he haenelle, ettae Viaporista oli tullut luutnantti
hakemaan linnaan lisaevaekeae kaartista. Ja oli pitaenyt puheen portailla ja
nostattanut koko leirin pystyyn.

--Olemme valmiit antamaan henkemme ja veremme vapaudentaisteluun,
sanoivat miehet.

Kapteeni meni sisaelle ja hetken kuluttua he tulivat ulos luutnantin
seurassa (jota Kerttu sanoi Ihastukseksi), valitsemaan 400 miestae, sillae
kapinallisten ainoa laiva ei voinut enempaeae viedae.

Kun miesten kesken tuli riita siitae kuka saisi mukaan mennae kuka ei,
sanoi kapteeni:

--Jos ken naimattomista tahtoo kuolla rehellisessae tappelussa, en minae
estae, mutta naineet jaeaekoeoet taenne.

Miehistoe alkoi kuuluvasti nurista.

Silloin sanoi kapteeni:

--Rauhottukaa, kohta saamme taeaellae kotona vielae kuumempaa.

Ja miehet alkoivat keskenaeaen arvailla naeiden sanojen merkitystae, ja
hiljenivaet.

Mutta kapteeni meni synkkaenae jaelleen majaansa ja sulkeutui sinne.

Silloin erottui osa leirivaeestae luutnantin ympaerille, noin 400 miestae,
naimatonta, ja he marssivat kohta kaupungin laentiseen satamaan,
mennaeksensae hoeyrypurteen ja yoen pimeaessae pyrkiaekseen aavan meren kautta
kapinallisten hallussa oleville linnotuksen saarille.

Mutta paeaevoima, ylipaeaellikkoensae kaeskyae totellen, painui takasin
puistojen metsikkoeihin.

Puoliyoen aikaan kapteeni tuli ulos majastaan, ja silloin haen naeki Hinkin
seisovan yksinaensae leuka ja kaedet portaiden kaidepuita vasten
nojautuneina. Hinkki oli tullut kapteenin leiriae katsomaan.

--Tule Hinkki minun kanssani, sanoi kapteeni.--Onko sinulla tulta?

Hinkki veti taskustansa esiin tulitikkulaatikon, ja antoi taeristaemaellae
kapteenin kuulla, ettae siinae oli tikkuja.

Heidaen mennessaensae kalliolle paein kapteeni sanoi:

--Mistae Hinkki tulee?

Hinkki sanoi olleensa Hietalahden rannassa katsomassa kaartin laehtoeae
Viaporiin.

Kapteeni huokasi raskaasti sanoen:

--Ei heistae yksikaeaen osaa tykkiae virittaeae.

Haen vei Hinkin kilometrin paeaessae olevalle korkealle kalliolle, jossa oli
olkiin kaeaeritty suunnaton pystyriuku.

Siellae sanoi kapteeni vahtimiehille:

--Saatte mennae, nyt ei taeaellae vahtia enaeae tarvita.

Mutta Hinkille sanoi: Onko sinulla tulta?

Hinkki vastasi: On.

Vahtimiesten mentyae kapteeni kaeaentyi paein kaupunkia, joka tuhansine
tuikkivine valoineen lepaesi kirkkaan taehtitaivaan alla. Hinkki katseli
haentae, istuen kalliolla. Kapteeni seisoo kauan liikahtamatta. Nyt se
nostaa molemmat kaetensae paeaelaelle ja kaey tukkaansa. Katsoo kauan yloes
taehtiselle taivaalle. Ja Hinkistae alkaa naeyttaeae, ettae se on kuin
jaettilaeinen, ja ettae jos sillae vaan olisi kirves kaedessae, niin se
halkaisisi taivaankin kahtia, ja taehdet tippuisivat kilisten alas...

--Sanoitko sinulla olevan tulta?--kysyy kapteeni aekkiae.

Mutta ennenkuin Hinkki ehtii vastata kapteeni horjahtaa ja maahan
vaipuen huutaa:

--Hinkki, Hinkki, tuo minulle konjakkia!

Sen ymmaersi Hinkki hyvin, sillae haen oli naehnyt kapteenin olevan jostakin
asiasta kahden vaiheella, ja tiesi, ettei semmoisissa tiloissa mikaeaen
niinkuin viina auta.

Senvuoksi ei kestaenyt kauan ennenkuin kapteeni naeki Hinkin laskeutuvan
alemmas ja alemmas kalliopolkua myoeten, ja nopeasti katoovan pimeyteen.

Itse meni kapteeni voivotellen pitkaekseen kalliolle.

Ja kadotti kaiken ajan ja paikan tunnon.

Haen oli ryoemivinaeaen jollakin hienolla huonematolla... Vasili seisoo
haenen edessaeaen, kaettaensae nojaten mahonkisen kirjotuspoeydaen kulmaukseen,
ja puhuu kapteenille vieraan kylmaellae aeaenellae, mutta tutusti raepytellen
raskaita, pitkaeripsisiae silmaeluomiansa:

--Emmekoe sanoneet sinua leijonamieleksi? Emmekoe uskoneet sinun kaesiisi
vapauden pyhaeae asiaa, ja sinae _petaet_ meidaet taemaen kaupungin taehden!

--Armoa, Vasili, armoa! Katso sen tulia...

--Etkoe sinae sanonut: Vallankumous on Venaejaellae mahdoton, sillae ette osaa
erottaa jaerkeae tunteesta?

--Armoa, Vasili! Taemae on kotikaupunkini...

--Etkoe sinae kaeskenyt avata meren sulkuja, upottaaksesi Pietarin
miljoonakaupungin, ja nyt saeaelit taetae kylaeae!

--Olin siellae suomalainen, ja puolalainen ja juutalainen kannatti minua.
Vasili, taeaellae olet _sinae_ muukalainen!...

--Astu siis riveistae!--sanoi Vasili.

Taemaen tuomion kuultuansa oli kapteeni juuri astumaisillaan, paeae
painuksiin masentuneena, vallankumouksellisten riveistae, kun joku toi
haenelle viinaa, antaakseen haenelle toimeen tarvittavaa voimaa.

Kapteeni heraesi ja naeki Hinkin ojentavan haenelle puolillaan
laeiskaehtelevaeae konjakkipulloa ja kuuli sanovan: Tuoss' on, ryyppaeae!

Kapteeni tunnusteli kaedellae maata ja ihmetteli, ettei siinae olekaan
Vasilin huoneen hieno matto, vaan ainoastaan sammalta, ja ettae raaka
Hinkki likasen punasella kaedellae tarjoaa haenelle semmoista, mikae auttaa
toimeenpanemaan hienon Vasilin tahtoa... Ja kuitenkin oli Vasili juuri
itse sanonut, ettae vallankumous haevittaeae kapakat...

Mutta kun haen kokonaan valveille kavahti ja naeki kaupungin, kaevi haen
taas tukkaansa, sieppasi pullon Hinkin kaedestae ja maeiskaesi sen rajusti
vasten kalliota.

--Hullusti kaey, Hinkki!--sanoi haen hiljaa, maahan katsoen. Ja haenen
sieraimensa huohottivat, ja silmaet pyoerivaet mulkoillen paeaessae.

Taemae kapteenin tunnustus suuresti liikutti Hinkkiae. Se oli niinkuin
ehdoton noeyrtyminen, semmoinen kuin ihmisen pyytaeessae toiselta anteeksi.
Niinkuin kapteeni olisi tullut alas siltae korkeudelta, jolle oli noussut
Hinkin ylaepuolelle, ja sanonut: tunnustan ylemmyytesi!

Peittaeaekseen kapteenin puolesta sitae noloutta, jota taemmoeinen
noeyrtyminen haenen mielestaeaen taeytyi kapteenissa synnyttaeae, Hinkki sanoi
haihduttaen:

--Saatanatakos sen pullon rikoit!

Ja vaehaen istuttuansa, kun ei kapteeni naeyttaenyt mielensae masennuksesta
selviaevaen, Hinkki sanoi haentae lohduttaakseen ja hyvittaeaekseen:

--No jos minae nyt sitten menisin sinne heitae opettamaan.

Ymmaertaemaettae minne Hinkki tahtoi mennae, ja haluten olla yksin kapteeni
sanoi:

--Mene, mene--

Hinkki nousi yloes.

--Annas rahaa!--sanoi haen ojentaen kaetensae kapteeniin paein.

Kapteeni antoi haenelle kukkaronsa, ja Hinkki laeksi ketteraesti kallioita
alas yoen pimeyteen.




8.


Hinkki osti kapteenin rahoilla suuren joukon tupakkia ja viinaa,
ilahuttaakseen Viaporin miehiae evaeillaensae, koska oli kuullut heidaen
evaeaensae olevan juuri loppumaisillaan. Haen pani kaikki koriin ja se oli
silloin niin taeynnae, ettei ainoatakaan tulitikkulaatikkoa olisi enaeae
mahtunut. Mutta olipa myoes kaikki kapteenin rahat viimeistae penniae
myoeten menneet. Kukkarossa ei ollut enaeae muuta kuin laidimmassa
osastossa kortti, jossa oli kapteenin nimi venaelaeisillae kirjaimilla.

Kun soutaminen Kuninkaansaarelle, jonne kaarti oli avomeren kautta
viety, olisi sitae tietae ollut liian pitkae, ja Hinkki tiesi, ettae
Harakka, joka laennestae kaesin oli laehinnae kaupungin rantaa, oli
hallituksen puolella eikae siis olisi maan puolelta paeaestaenyt ohitsensa,
valitsi haen toisen tien. Haen paeaetti pyrkiae etelaesatamasta, suoraan
Kruunperin selaellae olevien sotalaivojen ohi, jotka kaupungin
antautumista odotellen toistaiseksi olivat nekin hallituksen puolella ja
pitivaet kaupungin ja Viaporin vaelistae merta heijastimillansa alituiseen
valaistuna, niinkuin revontulet olisivat taivaista vetten paeaelle
siirtyneet.

Asia ei Hinkille onnistunut. Haen tuli venheineen, johon oli kokkaa
vastaan pystyyn sijoittanut joukon ongenvapoja, heti huomatuksi ja
joutui keskelle haeikaeisevaen kirkasta valovirtaa. Ei auttanut koukistaa
selkaeae ja matkia vanhaa kalastajaaeijaeae. Kuulat lensivaet kohta ratisten
ja vinkuen yli paeaen.

Toisen yrityksen teki Hinkki pohjoissatamasta kaesin, aikoen kiertaeae
sotalaivojen takaa.

Mutta heijastusvalot ylettyivaet sinnekin, ja Hinkin taeytyi soutaa
kiertaeen Korkeasaaren etelaerannatse Degeroen pohjoisrantaan ennenkuin
paeaesi pikku saaria ja rantapoukamia myoeten etenemaeaen Santahaminaa
kohden, joka oli idaen puolelta laehinnae mannermaata oleva linnoitussaari.

Haen aikoi nyt Vasikkasaaren taitse oikaista suoraan kohti
Kuninkaansaarta, ja souti vinhaan, mutta laehestyessaeaen sen ja
Santahaminan vaelistae salmea haen kuuli selkaensae takaa, ettae ankara pauke
kaey juuri siinae salmessa. Haen hellitti soutamasta ja kaeaentyi katsomaan.
Kuninkaansaarelta ammuttiin tykeillae suoraan salmen yli Santahaminan
valleihin, ja Santahaminasta vaelkaehteli raetisevae kivaerituli
Kuninkaansaarta kohden.

Hinkiltae paeaesi pitkae vihellys, joka merkitsi yhtaekuin: ohhoh, pojat,
niinkoe teidaen asianne olikin! Sillae jos taemae itaeinenkin mannermaata
laehin oleva saari oli hallituksen miesten kaesissae, oli Hinkistae selvaeae,
ettae kapinalliset olivat naeiden vaelissae kuin loukossa. Hallituksen oli
taeytynyt edeltaepaein tietaeae milloin kapina alkaa, koska oli ehtinyt
varmat miehensae koota maanpuoleisille saarille sekae idaessae ettae
laennessae.--Taetae kaikkea merkitsi Hinkin pitkae vihellys.

Haen nosti airot vedestae, otti lakin paeaestaensae ja rupesi otsahikeaensae
kuivaamaan. Ongenvavat sillaevaelin piirsivaet puolikaaren Viaporista
kaupunkiin takaisin. Mutta levaettyaensae ja tupakoimaan Hinkki pani airot
jaelleen hankoihin ja voimakkaalla vetaesyllae kaeaensi veneen takasin
Degeroen maata kohden. Haen laski maihin toisella puolen Stansvikin
lahtea, jaetti veneensae siihen ja laeksi koreineen ja onkivapoineen
kulkemaan puolijuoksussa pitkin rantaa itaeaenpaein. Noin viisi kilometriae
mentyaensae haen irrotti huvilanrannasta vanhan ruuhen ja laeksi soutamaan
avomerelle paeaestaekseen Santahaminan etelaerantaa seuraten
Kuninkaansaarelle, sillae haen laski niin, ettei nyt voinut mitaeaen vaaraa
avomeren puolelta olla, kun sota kaevi laennessae olevaa linnoitusta
vastaan.

Soutumatkaa taetae kautta Kuninkaansaarelle oli paeaelle peninkulman ja
puolivaeliin paeaestyae alkoi paeivae valeta idaen taivaalla, niin ettae selvaeaen
saattoi erottaa vahtisotamiehiae rantapatterin harjalla. Ensimaeisen
patterin ohi mennessae Hinkki alkoi soutaa hiljaa, sillae haenet oli
ilmeisesti huomattu. Joukko sotamiehiae kokoontui yhteen ja rupesivat
toisilleen osottelemaan Hinkkiae. Tulipa niiden joukkoon upseerikin ja
nosti kiikarin silmilleen. Silloin ei Hinkin todellakaan auttanut muu
kuin ruveta ongelle. Haen pysaeytti veneen karin reunaan ja istui selin
rantapatteriin, sivahuttaen siiman ulapalle paein.

--Saatanan kilohailiako taessae olisi aikaa vedellae!--kiroili Hinkki.
Mutta eipae haenen tarvinnut siinae kymmentae minuuttiakaan kyykoettaeae,
ennenkuin upseeri jo laski alas kiikarinsa ja sotamiehet hajosivat.

Toisen rantapatterin kohdalle paeaestyaeaen ja jaelleen jouduttuaan
huomatuksi Hinkki koetti samaa temppua, mutta nytpae ei auttanutkaan.
Kymmenkunta sotamiestae juoksi rantaan ja viitaten Hinkkiae tulemaan
rupesivat lataamaan kivaerejaensae. Hinkki souti suoraan kohti sotamiehiae,
ja rantaa laehestyessaeaen otti koristansa esiin viinapullon, ja rupesi
sitae heille kauppaamaan, huutaen:

--Kupii votku!

Sillae Hinkki oli polisina ollessansa oppinut jotakuinkin venaettae.

Ryssaet viittasivat vaan Hinkkiae maalle, vangitakseen haenet.

He loeysivaet haenen veneestaeaen korin taeynnaensae viinapulloja ja tupakkia,
ja nauraen rupesivat kohta jakamaan tavaraa keskenaensae.

Kun he olivat sen tehneet aerjaeisi Hinkki vihasesti:

--Davai dengi! (Se merkitsee: Anna rahat.)

Ja rupesi vaatien tulemaan heitae kohti.

Sotamiehet peraeaentyivaet nauraen ja koettaen haentae vaelttaeae. Mutta Hinkki
tuli yhae kovemmaksi. Haen koputteli ongenvavalla maahan, aerjyi ja uhkasi
lyoedae. Sotamiehet sen mukaan peraeaentyivaet. Vihdoin Hinkki rupesi muka
kiviae maasta hakemaan, ja kun sotamiehet laehtivaet karkuun, juoksi haen
heidaen jaelkeensae kauheasti kiljuen ja kiroillen ja useita suuria ja
pieniae kivimoehkaeleitae heitellen. Kunnes ryssaet kokonaan pakenivat.

Hinkki laeksi nyt soutamaan ulapalle ja kaeaentyi jaelleen Kuninkaansaarta
kohden. Olivathan evaeaet tosin menneet, mutta olipa sensijaan vapaus
saeiloessae.

Kolmannen patterin kohdalla oli varusvaeen huomio naehtaevaesti niin
kokonaan laenteen ja pohjoiseen paein kaeaentyneenae, ettae Hinkki souti ohi
aivan alitse, ja vasta kun haen oli jo puolitiessae salmea, joka erottaa
Santahaminan Kuninkaansaaresta, huomasivat he sieltae haenen aikeensa ja
alkoivat ampua. Hinkki veteli kuin viimeistae paeivaeae. Kaksi kuulaa meni
veneenlaitain laepi, yksi osui kokkaan juuri silloinkuin Hinkki oli
parhaiksi hypaennyt rannalle.

Haen oli jyrkaen kallioseinaen edessae, joka rantatoeyraeaenae kohosi korkeuteen
ja muuttui siellae viheriaeksi patterin penkereeksi. Monta kertaa oli
Hinkki ennen poikana meren saarissa soudellessaan naehnyt kuinka
taitavasti ryssaet nousivat ja laskeutuivat taemmoeisiae kallioseiniae
myoeten, ja haen oli aina ajatellut, ettae niillae taeytyi olla sitae varten
merkityt paikkansa ja tekopolkunsa. Nyt haen istuen suojassa irtiporatun
kivilohkareen takana koetti sellaista paikkaa keksiae, itaetaivaan
valettua niinpaljon ettae vielae naekymaetoen auringonkerae jo saeteili.
Samassa Hinkki jo viskautui kuin nuoli pitkin rantaa, ja kohta haen naekyi
Santahaminaan oravana nousevan Kuninkaansaaren rantatoeyraestae yloes.
Tshik-tshak-tshuk panivat Hinkin korvaan kiviseinaeae vasten
maeiskaehtelevaet kuulat, ja juuri niinkuin haenen ampumansa revolverin
kuula oli Franssin kivimuuriin raeiskaeyttaenyt loven, niin raeiskaeyttelivaet
naemaekin kalliosta palasia irti.

Aivan eheaenae Hinkki paeaesi suojustoermaen korkeimmalle harjalle ja
heittaeytyi pitkaekseen sen suojanpuoleiselle vietteelle.

--Strastu!--sanoi haen nokiselkaeiselle ja oeljyyntyneelle sotamiehelle,
joka paitahihasillaan puhdisteli jaereaen tykin sisustaa ja
esiinpompahtaneen Hinkin naehtyaeaen oli haemmaestyksestae lentaeae selaelleen.

Molemmilta puolilta juoksi nyt sotamiehiae pajunetin kaerjet leimuavina
paikalle. He eivaet olleet ampuneet tulokasta ainoastaan senvuoksi, ettae
naekivaet vihollisen haentae ampuvan. Mutta nyt tiukasti vaativat tietoa
mikae mies haen oli, ja Hinkki naeki, ettae heidaen pajunettinsa olivat
hiotut.

Viimeisellae hetkellae Hinkki muisti jotakin, ja rauhallisena, aivankuin
olisi heille ruvennut rahaa antamaan, veti esiin kapteenin kukkaron,
kaivoi sieltae nimikortin ja viskasi heille alas. Sotamiehet lukivat,
paeaet yhdessae, ja jaelleen hajoten rupesivat sanomaan:

--Snaem, snaem! (Se on: kyllae tunnemme.)

Heidaen kasvonsa loistivat ja he olisivat varmaan syleilleet Hinkkiae, jos
haen vaan olisi ollut alhaalla. Mutta nyt ylettyivaet mielisuosionsa
osotukseksi ainoastaan haenen saappaitansa taputtamaan.

Niin laehellae naeitae Viaporin linnotuksia oli Hinkki parhaan ikaensae
elaenyt, eikae vielae ikinae aavistanut, ettae taeaellae taemmoeistae on! Jos
paeaetaensae suojusvallin yli kurkotti, naekyi aava meri, alkaen syvyydestae,
jossa laineet korkeudesta katsottuina naeyttivaet pieniltae
leikkilaineilta, ja paeaettyen siintaevaeaen taivaanrantaan. Jos taas kaeaentyi
maalle paein katsomaan, niin oikein sydaenalaa hiipasi se mahtava
linnoituksen komento, kun kukkulalta kukkulalle ja saaresta saareen
jatkuivat patteriketjut, milloin vihreitae rintojansa levitellen, milloin
paljastaen sisaepuoliset linnotustantereet hautoineen ja pengerryksineen,
tykkirivien vaelkaehdellessae ylimpaenae, nousevan paeivaen saeteissae. Pieneksi
ja melkeinpae olemattomaksi meni koko Helsinki siellae lahtien
pohjassa--taemaen mahtavuuden rinnalla.

Ei ainoatakaan laukausta kuulunut mistaeaen. Yoen veristen ja tuimain
ottelujen peraestae varmaan lepaesivaet sekae taeaellae ettae siellae, raskimatta
kummaltakaan puolelta antaa ensi merkkiae uuden taistelun alkamiseen.
Paeivae oli jo jaettaenyt merenpinnan, mutta yhae uskalsivat vahdit kaevellae
patterien harjoilla.

Tykkimies selitti Hinkille, ettae kun taestaelaehin Santahaminasta
ensimaeinen kivaerinlaukaus kuuluu, alkaa Kuninkaansaarella tykistoe
paukkua. Tykinsuut olivat kaikki kaeaennettyinae Santahaminaan paein.

--Entaes Santahaminan tykit?--kysyi Hinkki.

Tykkimies sanoi siellae kyllae olevan tykkejae, mutta vaeki oli jalkavaekeae,
joista ei yksikaeaen osannut niitae kaeyttaeae. Kaikki tykkimiehet olivat
kapinallisia.

Nyt alkoi Hinkki kauheasti kiroilla itseksensae, sillae olisipa haen tuon
asian ennen tiennyt, niin kyllae olisi ymmaertaenyt soutaa kivaerinkantamata
kauempana rannasta ja viinat olisivat saeilyneet. Mutta mennyt mikae
mennyt!

Naeitae tykkimiehen kanssa jutellessaan Hinkki samassa naeki suuren
miesjoukon tulevan taajassa parvessa pitkin linnotuksen leveaeae tietae,
joka kaevi laennestae kaesin laaksoa myoeten halki saaren. Ja haen naeki kohta,
ettae se oli suomalaisten joukko.

Ihmeissaeaen juoksivat tykkimiehet kokoon taetae kummaa katsomaan, kun
tuntematon sivilipukuinen sotajoukko laehestyi, kivaerit olalla.

Kun Hinkki sanoi niiden olevan suomalaista apuvaekeae, tulivat sotamiehet
hurjan iloisiksi, ja lakkejansa ilmaan viskellen rupesivat hurraamaan.

Suomalaiset vastasivat tieltae, hekin hurraten ja lakkejansa heilutellen.
Heidaen edellaensae kulki venaelaeinen luutnantti, paljastettu miekka
kaedessae. Kuninkaansaaren kapinallisten johtaja.

Kun joukko saapui tienkaeaenteeseen saaren itaeiselle puolelle,
noustaksensa siitae etelaeisille rantapattereille, joilta ryssaet heille
hurraata huusivat, alkoi Santahaminasta kaesin kova kivaerinpauke.

Nuori luutnantti naekyi silloin ottavan pari askelta eteenpaein, ja, juuri
niinkuin Hinkki oli naehnyt niiden paraatissa tekevaen, kaeaentyi miekkaa
huiskuttaen ja jotain huutaen miehiin paein, jotka kohta hajosivat ja
alkoivat juosta pitkaeae rinnettae yloespaein.

Suuri raetinae kaevi ilmassa, joista aeaenistae Hinkki saattoi hyvin tuntea jo
Afrikan sodassa oppimansa kuularuiskut, kranaatit, pommit ja shrapnellit
erilaisine mylvinoeineen, vihellyksineen ja paukahduksineen.

Ainoastaan kolme miestae jaei sille leveaelle santatielle, yksi
liikkumattomaksi, yksi polvilleen ryoemimaeaen ja yksi paikalleen
kieppumaan niinkuin ankerias veneen pohjaan. Kaikki muut nousivat
juosten pattereille.

Tullessaan miehet nauroivat kaikki ja huusivat toisilleen sukkeluuksia,
mutta ei kaikkien sentaeaen onnistunut salata kalvenneiden suupielien
noloa jaeykistystae ja suurenneiden silmaemustuaisten saeikkynyttae viikunaa
taemaen odottamattoman tervehdyksen johdosta.

Ojennetuin kaesin ja hurraten juoksivat ryssaet heitae vastaan. Ja
suomalaiset ja venaelaeiset rupesivat syleilemaeaen ja suutelemaan
toisiansa, upseeri mukana, niinkuin veli veljein joukossa...

Hinkki istui ylempaenae, suojusvalliin selkaeaensae nojaten, polvet
notkistettuina leuvan alle, kaedet saeaerien ympaerillae. Tavatonta oli taemae
naeky Hinkistae. Niin pitkaelle kuin haen ikaeaensae muisti, oli ryssien ja
suomalaisten vaelillae aina ollut kopeilemista ja pilkkaa, vihaa ja
tappelua. Myoes muisti Hinkki vielae kouluajoilta historiaa, ja tiesi
missae monissa vaiheissa taemae Ehrensvaerdin linnotus oli aikojen kuluessa
ollut. Mutta ettae sen korkeimmalla ja vahvimmalla patterilla kerran
maailmassa venaelaeiset ja suomalaiset sotamiehet syleilisivaet toisiansa,
sitae eivaet naemae kivet ja kalliot olisi toki koskaan voineet uneksia...
Ja siinae oli Hinkistae taas jotain sitae samaa uutta, joka ihmeellisesti
haenen sisuksiansa kaivellen tahtoi aina todistaa haenelle, ettae haen oli
jotenkin jaeaenyt ajassa jaeljelle eikae ollutkaan enaeae kaiken kaerjessae.

Ilmat vavahtavat ... tanner taeraehtaeae ... taivaita halkaiseva pamahdus
... toinen ... kolmas...

Kuninkaansaaren tykistoe vastaa Santahaminan tervehdykseen. Paeivaen
taistelu on alkanut.

Upseeri puhuu jotakin miehille, ja paljastaa paeaensae. Kaikki miehet
paljastavat paeaensae, niin ryssaet kuin suomalaisetkin. Upseeri nostaa
kaetensae ja antaa merkin, ja silloin kajahtaa marseljeesin tuttu saevel
satojen miesten suusta. Toiset laulavat venaejaeksi, toiset suomeksi.

Hinkinkin taeytyi nousta seisaalleen ja paljastaa paeaensae. Mutta haen piti
sentaeaen lakkia nenaen ja suun edessae, koska ei voinut olla vaehaen
haepeemaettae sitae nousemistaan.

Ihmetellyt oli Hinkki aina, kuinka miehet voivat niin peraeti toisiksi
muuttua heti kun saavat jonkun uskon, mutta nyt haen tunsi monta naeistae
miehistae eikae ollut sentaeaen vielae milloinkaan ennen naehnyt missaeaen
kirkossa eikae liioin mustatukan kuulijain joukossa miesten silmissae
semmoista hartautta ja uskon loistetta, kuin noiden nyt siinae veisatessa
kaulatuksin ryssaein kanssa. Aivan paloivat niiden silmaet kuin olisivat
pyhien enkelien vaellusta taivaan pilvissae todistaneet.

    Jo nosta paeaesi koeyhae kansa!
    On tullut paeivae kunnian!
    Te ylitsenne lippuansa
    Nyt sorron naeaette nostavan,
    Vihaisna riistaejaemme aerjyy,

    Ne meidaet orjantyoehoen vie,
    Aeitimme viepi mierontie,
    Lapsemme viluissansa vaerjyy.
    Aseihin astukaa,
    Ja vasten sortajaa!
    Eespaein! Eespaein!
    Lyoekaeaemme naein pois valta riistaejaein!

--Kun eivaet vaan veisaisi omaa hauta virttaensae!--ajatteli Hinkki.

Vavahtaa, vavahtaa taas ilmat, pamahtavat tykit...

    Aseihin ... stukaa
    ... vasten ... tajaa
    ... paein! Eespaein...

Ei kuulu enaeae laulu ... jaeae kesken ... ryssaet juoksevat parvittain eri
pattereille,--suomalaiset hajoovat neuvottomina sinne taenne tykkimiesten
luo, oppiakseen hekin sotakanuunain kumeata kieltae.

Nyt alkaa Hinkin toimi, ja haenen laesnaeolonsa naeyttaeytyy kohta niin
vaelttaemaettoemaeksi, ettei kukaan voi ymmaertaeae kuinka ilman haentae ollenkaan
olisi voitu toimeen tulla. Tykkimiesten suureksi haemmaestykseksi haen osaa
kaikki temput neuvomatta, ja he tekevaet haenet kohta opettajamestariksi
suomalaisille. Kranaattien, shrapnellien, kuularuiskujen, kanunain
jyskeessae tuskin olisivatkaan suomalaiset mitaeaen tolkkua venaelaeisten
selityksistae saaneet.

Koko paeivaen kaevi tykkituli Santahaminaa vastaan, jossa kerrottiin viime
yoenae yli 500 hallituksen puoluelaista kaatuneen. Mitaeaen vastatulta ei
sieltae tykeillae annettu, ja naein oli suomalaisille hyvaeae harjotusaikaa
sekae itse kanunain kaeyttoeoen ettae mielen tottumiseen korvia kuuroiksi
tekevaeaen sotapauhuun. Ensi aterian syoetyaensae he jo taas osasivat
naureskella, ja nautinnokseen katselivat, kuinka suurta haevitystyoetae
tykkituli teki vastapaeisen saaren valleihin, kun joka laukauksella
suuret maakerrokset irtautuivat ja viskautuivat ilmaan. Heidaen paeaensae
yli kaevi ankara shrapnellituli samaa Santahaminan saarta vastaan
Aleksanterin saaresta, joka myoeskin oli vallankumouksellisten vallassa.

Iltapaeivaellae alkoi tykkituli vaimeta, ja aekkiae taukosi melkein kokonaan.

Silloin tuli Hinkin luo nuori, noin 18-vuotias mies ja sanoi:

--Kas kun olet niin noessa etten ollut tunteakaan.

Hinkki huomasi kyllae ettae sillae oli jotain muuta asiaa, ja niin olikin.

--Onkohan sota nyt lopussa?--kysyi nuorukainen.

--Vai lopussa! sanoi Hinkki,--eihaen taemae ollut vasta kuin
harjotus-ammuntaa. Mutta katos tuonne!

Ja Hinkki naeytti suoraan aavalle merelle.

Siellae oli kaukaisen merisaaren kupeelle asettunut muutamia suuria
sotalaivoja.

--Onko laivasto vihdoin tullut?--sanoi nuorukainen, ja lisaesi
asiantuntijan aeaenellae:--Laivasto on vallankumouksellinen.

Hinkki tunsi haenen puhuvan sillae sivistyneen ylemmyydellae, jolla
"jaerjestynyt" tavallisesti puhuttelee pimeaeae "jaerjestymaetoentae".

--Taitaa, sanoi Hinkki, mutta jos se on meidaen puolella, niin kas kun ei
se ole tullut laehemmaeksi. Sitae laivastoa ne ovat taeaellae varttoneet kuin
nousevaa paeivaeae. Siinae se on nyt!

--Luuletko ettei se olisikaan--vallankumouksellinen?

Hinkki viittasi kaedellaeaen Kuninkaansaaren patterien ulkolinjaa, ja
sanoi:

--Mitaes ne tuolla tekevaet? Ne kaeaentaevaet tykkejaensae merelle paein, eikae
siellae nyt enaeae ketaeaen naurata. Mene sinaekin vaan aliupseeris luo, ettei
suutu.

Nuorukainen meni nopeasti pois.

Hinkki alkoi taas puhdistaa kanuunaa, hyraeillen valssiansa: Kolmasti,
neljaesti...

Ei ainoatakaan laukausta kuulunut. Kuolon hiljaisuus kaikkialla,
linnotuksessa, saarilla, merellae... Toisilta pattereilta asti saattaa
erottaa miesten tavallista puhetta. Suuret kalalokitkin uskaltavat
vaehitellen saapua takasin pesaekariensa ympaerille kaartamaan ja alkavat
huudoillansa taeyttaeae ilman. Meri on rasvatyyni.

Hinkki katselee ahnain silmin saaren kupeella kelluvan jaettilaeislaivan
hohtavia panssarikylkiae, valkoisia piipputorneja, mastotaklinkia,
ampuma-aukkojen rivejae.

Haenen siinae katsellessa samassa tuprahtaa valkonen savupilvi keskiaukon
kidasta ja yhdellae kertaa vaelaehtaeae teraevaen kirkas liekki sen pilven
halki. Naekyy valkopilven hiljainen kohoaminen ja sen viaton kuvastuminen
pitkaenae viiruna tyynen meren kalvoon. Tuprahtaa vierimmaeisistae kidoista
liekkinae leimahtaen toinen ja kolmas pyoereaereunainen valkopilvi. Ja
samassa jo kuuluu kanunankuulan ulina menevaen Aleksanterinsaaren yli
linnotuksen pohjoissaarille. Toinen ja kolmas menee Kuninkaansaaren yli,
kolmen kumean pamahduksen seuratessa toisiaan. Taas hiljaisuus. Lokit
lentaevaet aeaenettoeminae hajalle.

Hinkin tykkiae tarkastava aliupseeri, tahtoen rohkaista, sanoo naurahtaen
ja paeaetaensae hyvaentahtoisesti nyykaeyttaeen, ettae se oli vaan
koelaukauksia. Juu, juu, myoentelee Hinkki, vaikka selvaesti naekee, ettae
aliupseerin naurahduksesta ei tullut mitaeaen. Aliupseeri rupesi nyt
selittaemaeaen, miksi sotalaivat eivaet voi olla ampumatta naeitae
"koelaukauksia". Jos ne olisivat ampumatta, sanoi haen, niin asiasta
tulisi kysymys sotaoikeudessa, jolleivaet vallankumoukselliset
paeaesisikaeaen voitolle. Mutta laivat eivaet tahdo antaa vielae mitaeaen
todistuksia kapinallisuudestaan, ennenkuin jotain tapahtuu, jota ne
odottavat, ja sentaehden niiden _taeytyy_ ampua. Juu, juu, pani Hinkki.
Mutta vaikka Hinkki olisi kuinkakin vakuuttanut ymmaertaevaensae ja
taeydellisesti uskovansa aliupseerin selityksiae, katsoi taemae
vaelttaemaettoemaeksi yhae uudestaan selitellae ja uusia perusteita loeytaeae,
mikae saattoi asian yhae enemmaen epaeilyttaevaeksi Hinkin silmissae, ja haen
teki lujasti tyoetae kanunain taehtaeinten suuntaamiseksi merelle, niinkuin
naeki kaikkialla pattereilla tehtaevaen.--Ne odottavat, sanoi aliupseeri,
naees, taeytyy odottaa, taeytyy saada ensin tietaeae tuleeko siitae
vallankumouksesta mitaeaen. Juu, juu, sanoi Hinkki, vaikka ei ollenkaan
ymmaertaenyt miksi asia olisi voinut odottamisesta muuttua. Naeithaen itse,
sanoi taas tykkimies, ettae ne ampuivat ylitse. Juu, juu, myoensi Hinkki,
ja kysyi nyt vuorostaan tykkimieheltae, mitae oli tuleva sitten, jos
kapinalliset voittaisivat. Tasavalta ja presidentti, niinkuin
Amerikassa, sanoi tykkimies,--ja Suomikin saa silloin olla vapaa valtio.
Saa niin, sanoi Hinkki, hikeae otsaltansa pyyhkien.

Kuitenkin taeytyi Hinkinkin lopulta itsekseen myoentaeae, ettae laivat
todellakin ikaeaenkuin jotakin odottivat. Sillae koko sinae paeivaenae eivaet
ampuneet Kuninkaansaarelle yhtaeaen laukausta, jota ei olisi voinut
selittaeae koelaukaukseksi. Kaikki laukaukset olivat taehdaetyt linnotuksen
kaupunginpuoleisiin saariin.

Tuli uusi yoe, ja miehet menivaet makuulle illastamatta, sillae evaeaet
olivat loppuneet kapinallisilta, ja yhteys kaupungin kanssa kokonaan
katkennut. Hinkki ja venaelaeiset eivaet olleet koko paeivaenae syoeneet.
Miehet kaeskettiin yoepymaeaen valleille, osaksi senvuoksi, ettae kasarmit
olivat Santahaminasta tulevan alituisen kivaeaeritulen alaisina, osaksi
taas--kuten toiset vaeittivaet--laivastosta uhkaavan pommituksen vuoksi.

Yoellae ei kuulunut laivastosta mitaeaen.

--Odottavat!--sanoi tykkimies keskiyoen aikaan Hinkille, kun huomasi
taemaenkin valvovan. Sitten nukkui rauhallisesti uudelleen.

Jo kauan ennen paeivaennousua heraesivaet miehet jaereaen tykistoen
helvetilliseen pauhuun.

Hinkki kapusi tykkimiehensae viereen silloin kuin taemae oli ampunut
tykistaeaen jo kolme laukausta, sillae Hinkki oli ajatuksissaan valvonut
koko yoen ja vasta aamulla saanut naelaentuskaltansa unta.

Koko laivasto oli yhtenae savu- ja tulimerenae.

Pommitus kaevi Aleksanterin ja Kuninkaan saaria kohtaan. Nyt ei enaeae
odotettu. Nyt oli leikki loppunut.

Kuninkaansaarella paloivat pian ilmiliekissae kasarmit ja muut
puurakennukset, savussa ja tulessa oli kaikki, ilmain ulistessa
kaksitoistatuumaisten hirmu-uhkaa, suurten hietavallien hajotessa
niinkuin aaltojen viskaama hyrsky, pommien ja kranaattien raejaehdellessae
kaikilla tantereilla, murhaavaa rautaromua levitellen.

Tykkimies jaetti asiansa hetkeksi Hinkin hoitoon, sillae miehiae kaatui
paljon ja aliupseereja tarvittiin jokapaikkaan. Hinkki ammuskeli kyllae
ominkin paein. Tosin olisi haen paljon mieluummin ollut niiden puolella,
jotka laivoista ampuivat, sillae haen olisi sanomattomasti nauttinut saada
virittaeae laivatykkiae ja koettaa osua siihen Viaporin nupipaeae
kirkontorniin, joka kaupunkiin naekyvaenae oli kaiken ikaeae Hinkkiae
vaivannut ja kutkuttanut. Ihmeelliset olot ja vaiheet olivat kuitenkin
kaeaentyneet niinpaein, ettae Hinkin nyt paeinvastoin taeytyi ampua noita
rakkaita laivojansa, jotka siellae meren viileaessae sylissae ihanasti
kelluivat. Mutta--

--Soromnoo!--ajatteli Hinkki, ja lasketteli laukauksen toisensa peraestae,
osui taikka oli osumatta.

Kun taistelu myoehemmin kiihtyi kuumimmilleen, tuli sama nuorukainen
Hinkin luo uudestaan ja silmaet melkein ulkona paeaestae, soperrellen kuin
puolihullu, kaevi molemmin kaesin Hinkkiin, rukoillen laehtemaeaen haenen
kanssansa karkuun Viaporista. Hinkki rupesi ensin laskemaan leikkiae
haenen kanssaan, sanoen: taisi olla mukavampi, hempukka kainalossa,
mustatukan puheita Kaisaniemen kentaellae kuunnella, hae? Mutta mies ei
ymmaertaenyt enaeae paljon. Hinkin kaevi sitae surku, ja haen neuvoi sille
paikan mihin oli ruuhensa jaettaenyt, sanoen: souda kohta ulos merelle ja
vasta sitten kaeaenny itaeaen, Degeroen maata kohden, ei sinua nyt kukaan
vaelitae ampua.--Mies oli kuitenkin niin saamaton ja tohlo, ettae Hinkin
taeytyi saattaa haenet omin silmin venettae naekemaeaen, ennenkuin se mitaeaen
ymmaersi. Kuinka sen sitten kaevi, ei Hinkki naehnyt, mutta itse haen ei
ainakaan vahinkoa ehtinyt saada.

Aliupseerin tultua takasin patterille Hinkki kysyi muista suomalaisista.
Aliupseeri sanoi: Urhoollisesti taistelevat, kelpomiehiae jokainen,--ja
rupesi vielae Hinkin mieliksi sanomaan jotakin, ettae heistae pitaeisi tehdae
kenraaleja, mutta juuri silloin kranaatin sirpale lensi edestae miehen
kaulaan, ja haen kaatui selaelleen, niin ettae paeae joutui juuri penkereen
reunalle ja retkahtaen irti ruumiista jaei ainoastaan niskalihoilla
roikkumaan verisestae kaulasta.

Hinkki teki parastaan voidakseen hoitaa kaatuneen sotaystaevaensae
kanunoita. Haen taisteli siihen asti kuin naeki useimmat patterit jo
jaetetyiksi ja niiden kanunat vaijenneiksi. Vielae sittenkin haen olisi,
kapteenin hukkaan menevaeae asiata ajatellen, pysynyt patterillaan, mutta
tapahtui niin, ettae linnotuksen ruutikellarit raejaehtivaet, ja Hinkki
lensi monta syltaeae asemaltaan tykin vierestae. Semmoista pamausta ei
Hinkki vielae elaeessaeaen ollut kuullut, ei Afrikassa eikae missaeaen muussa
maanosassa, missae oli elinaikanansa vaeltanut. Siinaekoe lennossa vai
hyvaen aikaa tiedottomana maatessaan raejaehtaevien pommien keskellae Hinkki
oli saanut kaksi haavaa, ei haen itse voinut heraettyaeaen paeaettaeae. Ensin
haen ei huomannut muuta kuin sen haavan, joka oli tullut ohimoon ja
tahrannut kaikki kasvot vereen. Haen pyyhki kasvonsa kaikkein
puhtaimmilla paikoilla, mitae takkinsa liepeistae loeysi. Mutta takkia
aikoessaan vetaeae jaelleen ylleen haen vasta huomasi kaiken paitansakin
olevan siekaleina ja veressae, ja tunnusteltuaan tuli siihen paeaetoekseen,
ettae kranaatinsirpale oli repinyt vasemmalta puolen haenen vatsansa auki.

Ampuivatko ne enaeae vai eivaet, sitae ei Hinkki voinut kuulla, sillae haenen
korvansa olivat lukossa, niinkuin haenellae kuuloa ei enaeae olisi
ollutkaan.

Noustuansa ja huomattuaan voivansa hyvin pysyae pystyssae ja astua Hinkki
palasi tykkinsae luo ja kapusi siitae vallille.

Heti haen naeki, ettae asia oli menetetty.

Ei ammuttu missaeaen. Laivastokin oli savuista selkeaenae. Haevitys
Kuninkaansaarella naeytti taeydelliseltae. Haavottuneita ja kuolleita
kuljetettiin pitkissae jonoissa lasaretteihin. Punasen kapinalipun
viereen olivat nostaneet valkosen lipun.

Nyt olisi kai Hinkinkin pitaenyt mennae lasarettiin mahahaavaansa
sidottamaan, josta tuntui niinkuin suolet roikkuvan, mutta haen laski
niin, ettae jos haen sinne menee, niin haen joutuu varmasti vangiksi. Ryssae
antaa Suomen herroille raastupaan, ja Suomen herrat tuomitsevat
Soeoernaeaesiin, eikae kun Kakolaan Turkuun.

Taestae selville paeaestyaensae Hinkki levitti takkinsa hihat ja sitoi ne
lujaksi vyoeksi mahansa ympaerille, niin ettae muu takki tuli pariin
kertaan taitettuna pinkaksi kaeaereeksi haavan paeaelle.

Sen tehtyaensae haen laskeutui vallin merenpuoleiselle vietteelle ja samaa
kallioseinaeae myoeten, kuin oli tullut, kapusi alas rantaan. Hiukan oli
haentae keskikalliolla vain pyoerryttaenyt. Nuorukainen oli arvatenkin
paeaessyt pakenemaan, sillae venettae ei naekynyt missaeaen. Mutta ei Hinkki
sitae odottanutkaan. Haen riisui saappaansa, katseli niitae vaehaen aikaa
punniten kannattaako niitae viedae mukaansa. Pani ne sitten selkaensae
taakse takista tehdyn vyoen alle. Taessae rupesi haentae toisen kerran
pyoerryttaemaeaen niin huimaavasti, ettae taeytyi vaehaen aikaa istua kivellae.
Sama kivi, joka oli haentae tullessa Santahaminan kuulilta suojannut.
Mutta Hinkki ajatteli, ettae pyoerrytys menee ohi, jahka haen menee veteen.
Ja kohta kun huimaus hellitti, haen astui vyoetaeryksiae myoeten mereen ja
tasaisesti heittaeytyi uimaan salmen yli Santahaminaa kohden.

Sillae Hinkki ei voinut kaersiae ajatusta ettae haen vankeuteen tulisi.

Jo puoli matkassa salmea Hinkki katsoi vaelttaemaettoemaeksi temmata saappaat
irti selaen takaa ja antaa mennae. Mutta vyoen solmu taelloein aukeni ja
takki solui vyoetaeisiltae ja jaei sekin. Melkein oli Hinkki siihen
tyytyvaeinen, sillae sekin kevensi ihmeellisesti vaesyttaevaeae uintia.

Vaehissae voimin haen paeaesi Santahaminan rantaan. Siihen kohti oli meri
ajanut hienoa hiekkaa, joka oli paeivaen paisteessa kuumennut. Hinkki
ryoemi hiekalle ja katsahti ympaerinsae pitkin rantoja. Santahamina oli
kuin kuollut. Ei ainoatakaan sotamiestae naekynyt missaeaen, joten pako taetae
tietae naeytti olevan paras kaikista mahdollisuuksista. Hymaehtaeen Hinkki
vaipui laempimaelle hiekalle, siinae levaehtaeaekseen ja antaakseen
vaatteittensa kuivaa. Raukasi niin, ettei haen muuta olisi jaksanutkaan.
Ja pyoertyi tainnuksiin.

Liikkumattomana kuin kivi nukkui Hinkki iltaan asti.

Yoeksi rupesi merivesi tekemaeaen nousemista.

Ja vaikka pienet yoelaineet jo hipivaet Hinkin jalkoja polvia myoeten, ei
Hinkki heraennyt.

Taehdet jo syttyvaet. Ei Hinkki heraeae.

Pikkulaineet nousivat jo rintaan asti. Ei Hinkki heraeae.

Nyt jo huuhtelevat haenen poskiansa, hienosti lipien ja pesten ruudista
nokeentuneita ja vereen tahraantuneita kasvoja. Pesevaet ... pesevaet...

Ei Hinkki heraeae.

Nyt menee meren maininki jo yli paeaen, ja Hinkin ruumis alkaa hiljaa
kellua, niinkuin kaetkyessae, kunnes vesi vetaeae sen syvemmaeksi, vielae
syvemmaeksi, vielae syvemmaeksi, ja se vihdoin painuu naekymaettoemaeksi meren
pimeaeaen nieluun.




9.


Kun kapteenia ei kahteen paeivaeaen eikae yoehoen naekynyt kotona, siitae kuin
haen viimeiksi niin kummallisesti kaeyttaeytyen siellae keskiyoen aikaan
pistaeytyi, ja kun kammottavia huhuja Viaporin kohtalosta oli jo alkanut
kaupungilla liikkua, laeksi Kerttu haentae hakemaan.

Punasen kaartin kaikki leiripaikat haen tietysti ensin juoksi. Mutta
kaarti naeytti olevan hajonnut viimeistae miestae myoeten.

Sitten haen kaevi tyoevaeentalot ja kansliat. Taeaellae haen ensi kerran huomasi
kuinka nurjamielisiksi ihmiset olivat aekkiae kaeyneet kapteenille.
Kaeytaevaessae haen kuuli jonkun sanovan, ettae kapteeni oli naehty tulevan
tyoevaeentalolta, mutta kadulla oleva kansa oli tahtonut ottaa haenet
kiinni ja revellae palasiksi, huutaen: nyt menee meiltae aeaenestysoikeus ja
yksikamari!

Kadullakin ihmiset osottelivat Kerttua. Useat vallassaeaetyiset eivaet
olleet tuntevinaan, ja kaeaensivaet paeaensae pois, kun tulivat vastaan.

Katajanokalle vallankumouksellisten paeaekortteeriin tultuansa ei Kerttu
siellae tavannut yhtaekaeaen elaevaetae sielua. Ovet olivat selko selaellaensae.
Poeytien ja tuolien paeaellae naekyi sekasin sotamiesten pukuja,
upseerintakkeja, sivilivaatteita, lakkeja, revolvereja,
patrunakoteloita, kivaerejae, pulloja, tupakkia,--kaikki aeaerettoemaessae
sekasotkussa. Minne ne olivat kaikki hajonneet, ei Kerttu ymmaertaenyt
aavistaa. Ei jaelkeaekaeaen missaeaen niistae ihmisistae.

Kaikki paikat kaeytyaensae ei Kertun auttanut muu kuin kaeydae uudestaan
samat paikat. Vihdoin haen tapasi muutamia punasen kaartin miehiae, jotka
kertoivat naehneensae viime yoenae kapteenin. Haen oli vienyt neljae miestae
mukanansa kaupungintakaiselle vuorelle, jossa heidaen oli pitaenyt
sytyttaemaen olkiriuku palamaan. Mutta juuri kun miehet olivat sen
alhaalta sytyttaeneet, oli kapteeni rynnistaenyt patsaan juurelle
vyoerytetyn kiven syrjaeaen, jolloin riuku oli, kahdesta kohden taittuen,
kaatunut. Sen jaelkeen ei kukaan ollut kapteenia enaeae naehnyt.

Onkohan se raukka jaerkensae kadottanut?--ajatteli Kerttu, sydaen kurkussa.

Vallankumouksellisten paeaekortteeriin uudestaan tultuansa haen ei enaeae
paeaessytkaeaen sisaelle. Ovet oli pantu lukkoon ja kaksi suomalaista
kaupungin poliisia ja kolme venaelaeistae santarmia seisoi ovella vahtia
pitaemaessae.

Kerttu paeaetti nyt juosta vaelillae kotona kysymaessae oliko kapteenia sillae
aikaa siellae naekynyt.

Kun Kerttu oli mennyt Katajanokan sillan yli, ja paeaevahdin ohi
paeaestyaensae rupesi laskeutumaan etelaesatamaan, naeki haen sotakulkueen
tulevan Elisabetintorin rannasta. Haen seisahtui vaeenpaljouden taehden
keisaripalatsin kulmaan odottamaan saattueen ohikulkemista.

Ensin kulki kolme sotamiestae rinnakkain, keskimaeisellae rumpu edessae ja
palikat kaesissae. Sitten kulki joukko santarmeja ja sotamiehiae pyssyt
olalla. Sitten kolme upseeria paljastetuin miekoin kummallakin puolen
sitae sivilihenkiloeae, joka kulki niiden keskellae. Sitten taas sotamiehiae,
ja viimeiksi kasakat.

Kun saattue matkallaan paeaevahtiin tuli Kertun kohdalle, ymmaersi Kerttu,
ettae se sivilihenkiloe oli Viaporista tuotu vanki. Ja samassa
Kerttu jo kauhistuen tunsi Ihastuksen, kapinallisten johtajan
Aleksanterinsaarella.

Ihastus kulkee hitaassa tahdissa, niinkuin sotamiehetkin. Haen katselee
maahan. Kasvot ilmaisevat kalpeaa vaesymystae. Poskilihat ovat vaehaen
koholla, silmaekulmat haluttomasti rypyssae, ikaeaenkuin haentae vaivaisi
katukivien kuuma auringonheijastus.

--Mitaehaen sille tullee?--kuuli Kerttu jonkun yleisoestae sanovan. Toinen
vastasi siihen:

--Ammutaan parin viikon peraestae.

Kertun sydaen jaeaehtyi. Ja kuinka nuo sotamiehet--nehaen olivat samoja,
joita Kerttu oli monta kertaa naehnyt vallankumouksellisten tyoevaeen
kokouksissa--kuinka ne nyt saattoivat kuolemaan sitae, joka tahtoi tehdae
heidaet vapaiksi? Eivaetkoe ne olisi voineet kaeaentyae ja sanoa: emme tahdo!
Sillae ne olivat--ne olivat samoja! Varmaan eivaet tiedae milloin kaeaentyae
ja pelkaeaevaet, ettei kaikki sano yhtaikaa ... tai sitten pelkaeaevaet
kasakoita, jotka ratsastavat takana. Eivaet kaeaenny ... kulkevat ...
kulkevat... Ai, ai, ei Kerttu tiedae kenenae olisi tukalampi olla, noinako
sotamiehinae vai Ihastuksena.

Paeaevahdin kello kilahtaa. Vahtimiehet tulevat kaksittain ulos, kivaerit
kaesissae. Kaksoisovet jaeae auki.

Rumpu paerisee.

Upseerit menevaet Ihastuksen kanssa paeaevahdin ovista sisaelle. Vahtimiehet
menevaet kaksittain jaelestae. Ovet sulkeutuvat. Kasakat ratsastavat pois.

Vaeki hajoo hiljaa. Kerttu juoksee henkensae edestae, sillae jos haen ei nyt
kohta loeydae kapteenia ja piilota haentae, vangitsevat ne senkin ja
ampuvat.

Kerttu tahtoo poiketa uudestaan kaartin kanslialle, mutta ei paeaese enaeae
laehellekaeaen. Kadut ovat suljetut, kanslia on kasakkain vallassa, jotka
ottavat kiinni kaikki, mitkae vaan siitae talosta tulevat tai sitae
laehestyvaet.

Karkulaisilta Kerttu saa tietaeae, ettei kapteenia ole naehty kansliassa.

Nyt juoksee Kerttu vihdoin kotiin.

Kustaava on jo ulko-ovella vastassa, ja sanoo surkeasti haetaeaentyneenae
kaeyneensae Franssin luona neuvottelemassa. Ja oli Frans sanonut polisien
tulevan kohta kapteenin asuntoon kotitarkastukselle ja vangitsemaan
haentae. Sen oli Frans saanut tietaeae siten, ettae haenen poikansa Haagert ja
Vilhelm, jotka Suomen kaartin tarkk'ampujapataljoonan hajottua
palvelivat uusina kaupunginpoliseina, olivat muiden polisien mukana
maeaeraetyt taetae vangitsemista toimittamaan. He eivaet olleet
sukulaisuuttansa ilmaisseet, sillae se olisi nyt heidaen nimeaensae
haitannut, ja sitaepaitsi oli heidaen vaelinsae kapteenin kanssa aina ollut
huono, mutta erittaeinkin nyt taehaen uuteen polisikuntaan tultuansa, jota
kapteenin miehet olivat haukkuneet "lahtarikaartiksi". Kun vaari oli
sanonut heille: huonosti teette, olivat he moittineet vaaria sanoen:
saako esivaltaa vastaan olla? Vaarin pitaeisi olla hiljaa, joka on
Siperian karkulainen! He olivat vaan nauraa virnistaeneet vetaeessaeaen
valkoisia polisihansikkaita kaesiinsae, ja sitten punaviiksiaeaen
kohennellen laehteneet kotoa.

Frans, naehtyaeaen Kustaavan epaetoivon, oli vihdoin heltynyt ja kaeskenyt
piilottaa kapteeni vinnille, jos tulisi kotiin, mutta itse oli mennyt
puuskuttaen pois, niinkuin taerkeaelle asialle, mikae seikka oli antanut
Kustaavalle salaista toivoa Franssin myoetaevaikutuksesta kapteenin
pelastamiseksi. Franssilla oli suuria tuttavuuksia.

Kustaava sanoi kaikille: tehkaeae niinkuin eno Frans sanoo, sillae kaikki
kaey kuitenkin aina juuri niinkuin eno Frans tahtoo.

Hyvae olisi Kertun ollut piilottaa kapteeni vinnille, jos vaan olisi
tiennyt missae se kapteeni on.

Taehaen haetaeaen tuli vielae Loviisa (joka saman tarkk'ampujapataljoonan
hajottua palveli ruuanlaittajana vapaaherrattarella) ja sanoi kaikkien
parempien ihmisten neuvovan, ettae Kertun pitaeisi ilmaista kapteeni
polisille ja ottaa ero semmoisesta miehestae.

--Mutta _mimmoisesta_ miehestae?--huusi Kerttu kadottaen vihdoin
kaersivaellisyytensae, sillae koko paeivaen olivat ihmiset puhuneet haenelle
_semmoisesta_ miehestae, ja nyt vielae vapaaherratarkin! Haen purskahti
itkemaeaen, jolloin Loviisa muutti kohta mielipiteensae, ruveten nyt haenkin
innolla ottamaan osaa neuvotteluun kapteenin toimittamisesta saeiloeoen.

Lapset olivat jo kauan aikaa tahtoneet jotain sanoa, ja kun vihdoin
saivat suunvuoron, ilmottivat hakeneensa isaeae merikallioilta, joita
sanotaan myoes Kaartinkallioiksi, ja naehneensae siellae isaen kaevelemaessae
edestakasin, mutta isae oli sormea heristaeen sanonut heille: menkaeae
joutuin kotio!

Merikallioista tuskin puoli sanaa kuultuansa Kerttu jo lensi jaelleen
ulos. Kuinka haen ei ollut ennen tullut sitae ajatelleeksi, vaikka
kapteeni oli toistakymmentae vuotta aina ollut niillae merikallioilla,
milloin ei ollut kotona tai jossain tarkkaan ilmotetussa muussa
paikassa!

Aivan oikein. Ensin naekyy vaan musta pilkku taivasta vasten. Sitten
erottuu ilmeisesti kapteenin tutut piirteet. Katselee Viaporiin paein.
Kaevelee nopeasti edestakaisin. Taas seisahtuu, taas katselee.

Kerttu oli hurjasta juoksusta, monista harhaanastumisista ja
kompastuksista naeillae kallioilla niin hengaestynyt, ettae haenen taeytyi
istua levaehtaemaeaen ollessaan jo aivan laehellae kapteenia. Sanaakaan haen ei
saanut hengaestyksen taehden suustansa.

Kapteeni naeytti haenestae ensi katsaukselta melkein mielipuolelta, niin
tuhkan harmaa se oli kasvoiltansa ja puhui itseksensae, milloin
pysaehtyen, milloin nopeasti siirtyen toiseen paikkaan. Mutta kun Kerttu
tuli laehelle, ei kapteenin kasvoissa naekynyt mitaeaen muuta erinomaista
kuin tavattomasti suurenneet silmien mustuaiset. Kerttu kaevi kohta
tarmokkaasti kapteenin kaeteen ja rupesi vetaemaeaen pois sanoen, ettae
polisit olivat tulossa.

--Mitae pahaa olen minae tehnyt, ettae minua vangittaisiin?--sanoi kapteeni
ajatuksistaan revaeistyn ihmettelevaellae ilmeellae. Ja Kerttu tunsi, ettae
helpompi olisi ollut saada liikkeelle sellaista satamapollaria, johon
siirtolaislaivat viskaavat koeysisilmukkansa, kuin kapteenia
hievautetuksi siltae paikalta missae haen seisoi.

--Enkoe minae lakkoviikolla pelastanut taetae kaupunkia veriloeylystae omien
kansalaisten kesken? Enkoe minae nyt ole pelastanut taetae kaupunkia
pommituksesta, joka olisi sen maan tasalle tuhonnut? Miksi he siis minua
vangitsisivat? Johan sinae olet jaerjiltaesi, Kerttu!

Kerttu tiesi, ettae kun kapteeni rupeaa jotakin ajatuksenjuoksua puheessa
selvittaemaeaen, on paras antaa haenen rauhassa sanoa sanottavansa. Kerttu
sentaehden paeaetti antaa sen puhua korkeintaan 5 minuuttia, jonka jaelkeen
aikoi ryhtyae viimeiseen keinoon, sillae jokainen hetki oli taerkeae.

--Ei, Kerttu! Olkoon Kertulla oikein: ei saa tappaa. Olkoon ettei saa,
kun ei kerta voikaan. Mutta sitten ei saa myoeskaeaen totella. Hyvae on: nyt
en aijo enaeae totella ketaeaen, ei jumalia, ei piruja, ei hallitusta, ei
vallankumouksellisia, ei Vasilia, ei Natalia Feodorovnaa, ei tovereja,
ei ystaeviae, ei vihollisia, eikae Kerttuakaan, kuuleeko Kerttu? Ei
Kerttuakaan, ei ikinae!

Kapteeni oli ilmeisesti saada raivokohtauksensa.

Mutta Kerttu ehti ennen. Viisi minuuttia oli kulunut.

Haen heittaeytyi suulleen maahan, pani kasvonsa kaesivarsien paeaelle ja
alkoi paeaetaensae heilutellen aeaeneensae itkeae, surkeasti voivotellen lasten
ja haenen omaa kohtaloansa, kun nyt jo ihmiset melkein sylkevaet
heitae,--ja paljon muuta semmoista sanoi, mitae vaan saattoi kiireessae
keksiae. Sillae kun on ihmishengestae kysymys, ei voi mitaeaen keinoja olla
kaeyttaemaettae, jotka pelastusta lupaavat. Ei Kertun tarvinnut suoraan
teeskennellae; haen antoi vaan valtaa tuskan raatelemalle sydaemmellensae,
ja niin syntyi sellainen raju itku kuin nyt oli vaelttaemaetoen.

Ja niinkuin Kerttu oli arvannut, ei kapteeni nytkaeaen voinut itkua naehdae,
ja Kerttu jo tunsi kuinka se koputtaa haentae selkaeaen:

--No, no, Kerttu, aelae huoli itkeae, nouse istumaan!

Kerttu nousi istumaan, ja valtoinansa nyyhkyttaeen sanoi:

--Jos minae sinua johonkin pahaan kaeskisin, niin tietysti et
tarvitsisikaan totella...

--Mitae siis vaadit minulta?

--Ei muuta kuin ettae tulet kotiin. Sano rehellisesti, onko siinae mitaeaen
pahaa, ettae joku ihminen menee kotiin? Sano!

Kapteeni raepytteli vaehaen aikaa silmiaensae ja sanoi sitten:

--Ei.

Muuta ei Kerttu toistaiseksi tarvinnutkaan. Haen tarttui kapteenia kaeteen
ja alkoi vetaeae. Kapteeni tuli.

Kaupungin kadulle paeaestyaensae Kerttu rupesi kaeymaeaen kapteenin kanssa
kaesikynkaessae ja hiljensi vauhtia niin ettei kaeynti naeyttaenyt
kiireiseltae.

Ihmiset katselivat heitae pitkaeaen joka puolelta, mutta Kerttu ei ollut
millaensaekaeaen. Ei edes passipolisin haemmaestynyt naama, polisipillin
esilleottaminen ja epaeroeivae seuraaminen saanut Kertun kasvoista pois
sitae viatonta hymyae, jonka haen oli niihin ottanut. Vasta kotitalon ovea
laehestyessae Kerttu yhtaekkiae rupesi vaatimaan kapteenilta nopeutta ja
hymy vaihtui kalpenemiseksi. Ovessa haen jo kaikin voimin tyoensi
kapteenia, ja rappusissa sai hirveaen kiireen ja haedaen.

Tuskin olivat he tulleet yloes toiseen kertaan, kun Kerttu naeki tyhjaen
ajurin tulevan heidaen portillensa ja ajavan heidaen pihaansa.

Kertun sydaen seisahtui. Haen ajatteli: tuolla ajurilla aikoo polisi viedae
kapteenin. Myoehaeistae! Haen oli pyoertyae Kustaavan syliin. Silloin Kustaava
toeykkaesi haentae kylkeen ja sanoi: Ole hiljaa, etkoe naehnyt, ettae se oli
eno Frans itse!

Nyt huomasi Kerttu, ettae ajuri oli todellakin ollut hirmuisen
suurikokoinen, ja sydaen alkoi taas toivokkaasti pampattaa.

Samassa astui sisaelle Frans suuressa vanhanaikaisessa ajurinkauhtanassa,
ja rupesi sitae riisumaan yltaensae, sanaakaan sanomatta. Haen oli puettu
nyt keveaeaen kesaepalttooseen, ja hattukorista haen otti esille tavallisen
knallinsa. Sitten, silmaeluomet alhaalla ja kasvot liikkumattomina, tuli
kapteenin taakse, pidellen ajurinkauhtanaa levaellaeaen edessaeaen, niinkuin
toista pukeutumaan auttaessa.

--Mikae nyt?--sanoi kapteeni haemmaestyen.

Frans sanoi hiljaisella ja yksitoikkoisella aeaenellae:

--Vedae paeaelles.

--Tehkaeae kaikki niinkuin Frans kaeskee, sanoi Kustaava Hartaudella.

--Aelae anna enon odottaa, sanoi Kerttu viattomasti.

Kapteeni katsahti Kerttuun tuimanlaisesti:

--Mitae taemae merkitsee?

Sillae kapteeni huomasi selvaesti, ettae eno Frans tahtoo valmistaa haenelle
paitsi pakoa myoeskin kostoa lakkoviikon tapahtumista.

--Mutta Hannes kulta, onko taessae mitaeaen pahaa?--sanoi Kerttu itkuun
valmiina.--Minae vannon sinulle, etten milloinkaan tule vaatimaan sinulta
pahaa.

--Pidae siis valasi!--sanoi kapteeni ankarasti, ja alkoi pujottaa kaesiaeaen
eno Franssin tarjoaman kauhtanan hihoihin.

Haenen molempien kaesiensae ollessa naein toimessa ennaetti Kerttu sipaista
saksilla pois suuren palan haenen pitkistae viiksistaeaen. Ja kun toinen
puoli oli kerran sipaistu, ei tietysti voinut enaeae jaettaeae toistakaan
puolta leikkaamatta.

Taemae temppu muutti kapteenin ulkonaeoen haemmaestyttaevaesti. Mutta
katsahdettuaan peiliin, ei kapteeni voinut sellaista ulkomuotoa lainkaan
hyvaeksyae ja lyhensi nyt itse viiksensae niinkuin vaan saksilla sai, sillae
kapteeni oli aina pysynyt ulkomuodostaan sangen arkana. Anna tulla vaan
Kerttu! Suurimmankin haepeaen minae otan kantaakseni sinun taehtesi, mutta
maltahan, kohta tulee: stop!

Ja he sitoivat vyoen vaeljaen kauhtanan ympaerille, ja panivat ajurinlakin
kapteenin paeaehaen, ja eno Frans sanoi:

--Mene, istu kuskipukille.

Mutta Kustaava oli sillae aika Loviisan kanssa laittanut mankelikoriin
kapteenin paeaehineen, paeaellys- ja alusvaatteita. Ja kun kapteeni oli
kuskipukille istunut, sovitti Kustaava korin haenen jalkoihinsa.

Silloin tuli Frans keppi kaedessae ulos, istui rattaille, ja niin kapteeni
ajoi kaedet ojona kauniisti kaartaen portista kadulle.

Ohi ajaessa haen vilkasi, paeaetaeaen kaeaentaemaettae, ylaekerran ikkunoihin:
siellae naekyi vaan joukko huiskuvia liinoja, ja viimeisessae ikkunassa
Kerttu, joka silmaet ilonitkusta punaisina suuteli kaesiaensae ja heitteli
niitae kapteenille.

--Aja hiljaa, kuului kapteenin selaen takaa eno Franssin tyynesti laulava
aeaeni.

Eno Frans istui jaeykkaenae ja liikkumattomana, keppi polvien vaelissae ja
molemmat kaedet kepinkoukun paeaellae, silmaeluomet mahdollisimman alhaalla.
Silloin taelloein haen kadun kulmauksissa kosketti kepillae kapteenin
kylkeen, ilmaistakseen taelle minne oli kaeaennyttaevae.

Keskikaupungin keskisimpiae katuja mentiin.

Yhtaemittaa Franssia tervehdittiin. Kapteeniin ei katsahtanut kukaan.
Monet polisikonstaapelitkin tekivaet Franssille kunniaa, sillae haen tunsi
aina kaikki kaupungin suuret ja pienet virkailijat. Etelaeesplanaatia
ajettaissa itse polisimestari ajoi ohitse ja tervehti.

Pitkaensillan yli ajettaissa, jossa hevosen juoksuttaminen oli kielletty,
kapteeni saattoi selvaesti kuulla, ettae eno Frans kaiken aikaa itseksensae
mymisee. Ja vaikka haen ei voinut erottaa sanoja, oli myminaen aeaenenpaino
sellainen, ettae ajatus ikaeaenkuin itsestaensae antautui: Hyvae oli
polisikamarissa minua kolme tuntia vankina istuttaa; mutta onnenpyoerae
kaeaentyy, poikaseni! Miltaes tuntuu nyt itsesi ajurina kuskipukilla
kekottaa, hae?

--Aja tulliportissa oikealle!

He ajoivat ulos kaupungista ja pysaehtyivaet eraeaen suuren konetehtaan
taakse ja menivaet pieneen huoneeseen. Rannassa oli moottorivene, joka
vei kapteenin saaristoon. Taeaellae haen astui avonaiseen purjealukseen,
jonka miehet saattoivat haenet Itaemeren yli Ruotsin rannikolle.

Sieltae matkusti kapteeni Englantiin, ja jonkun aikaa Englannissa
oleskeltuansa jatkoi matkaa valtameren yli toiseen maanosaan.

Kun kapteeni siis naein kaikessa totteli Kerttua, niin milloinka haen
oikeastaan sitten toteutti sen ankaran tottelemattomuudenvalansa, jonka
oli Kerttua vastaan vannonut?

Sen haen toteutti vasta siellae toisessa maanosassa, sittenkuin oli sen
rannikolta vankan vastustusasennon ottanut.

Kerttu kirjoitti haenelle heti osotteesta selvaen saatuansa: Saako
tulla?--Kahdenkymmenen neljaen paeivaen kuluttua kapteenilta tuli vastaus:
Et saa tulla.

Kerttu koetti elaeae odotuksessa. Sekae haen ettae Kustaava tulivat nyt
jyrkaesti vallankumouksellisiksi, sillae he toivoivat, ettae jos
vallankumous vielae tulisi, niin kapteeni palaisi kotiin kapinallisten
panssarilaivalla, ylimmaellae komentosillalla seisten. Myoeskin kapteenin
jyrkkae kielto Kertun tulemisesta sinne tuntui heistae osottavan, ettae
kapteeni itsekin luuli vallankumouksen vielae tulevan. He eivaet siis
olleet aikoihin huomaavinaankaan, ettae heidaen omat toiveensa uuden
vallankumouksen tulosta paeivae paeivaeltae yhae enemmaen raukesivat.

Vihdoin Kerttu ei voinut enaeae pidaettaeae, vaan kirjotti uudestaan: Saako
jo tulla?--Kahdenkymmenen neljaen paeivaen kuluttua kapteenilta tuli
uudestaan vastaus: Et saa tulla.

Silloin Kerttu tuskaantui ja kirjotti: Tuleeko
vallankumous?--Kahdenkymmenen neljaen paeivaen kuluttua kapteenilta tuli
vastaus: Vallankumous ei tule milloinkaan, sillae hienot ihmiset eivaet
henno, vaikka pystyisivaetkin, mutta raa'at eivaet pysty, vaikka
hennoisivat.

Taemaen alakuloisempaa ei Kerttu ollut vielae milloinkaan lukenut. Haen,
joka oli kapteenille saarnannut: ei saa tappaa, olisi nyt tahtonut koota
ympaerillensae sata tykkiae ja ampua ympaeri maailmaa niin ettae olisi
raeiskynyt! Kuinka ihmeellisesti osat elaemaessae vaihtuvat! Kerttu olisi
ollut valmis nyt luopumaan kaikesta entisestae, itse jumalisuudestaankin,
saadakseen vaan ajatella vallankumousta vaelttaemaettoemaeksi. Mutta
kapteeni, joka oli aina ennen kaikkiin Kertun jumalisuuksiin huutanut:
trah! nyt noissa lyhyeissae vastauksissaan tuntui selvaesti asettuneen
juuri sille entiselle Kertun kannalle, vaikka Kerttu hyvin tiesi, ettei
kapteeni mitaeaen Israelin herraa tunnusta.

Kun aikaa taas oli kulunut ja talven yli uusi kevaet tullut, kirjoitti
Kerttu kyynel silmin kapteenille: Selitae vihdoin _miksi_ Kerttu ei saa
tulla oman Hanneksensa luo?

Kahdenkymmenen neljaen paeivaen kuluttua saapui kapteenilta selittaevae
vastaus: Jos ei saa tappaa, niin ei saa myoes totella. Minae elaen taeaellae
kaetteni tyoellae. Semmoista elaemaeae ei Kerttu jaksa kestaeae. Kerttu jaeae siis
aeidin luo, niinkuin ennenkin. Hannes.

Ja sitaekoe se vaan olikin, ajatteli Kerttu. Heti paikalla haen alkoi
valmistella matkalle laehtoeae. Kustaavan kanssa he paeaettivaet niin, ettae
Kustaava jaeae kotiin edelleenkin taloa hoitamaan siltae varalta, ettae
vallankumous sittenkin vielae tulee ja he paeaesevaet kerran rakkaaseen
kotikaupunkiinsa takasin. Kustaava laehettelisi heille sillae vaelin mitae
irti saa, ja ehkae Franskin antaisi ensi haetaeaen apua. Kerttu oli varma
siitae, ettae haen kyllae pian saisi taas kapteenin paeaestae tuon merkillisen
"ei saa totella", jonka se oli niin itsepaeisesti lisaennyt Kertun
saeaentoeoen "ei saa tappaa".

Mutta kuinka kaevi?

Kun Kerttu tuli lapsineen perille, oli kapteenilla siellae pieni farmi,
se on, vaehaen maata, kaksi lehmaeae, pieni navetta, pari huonetta sisaeltaevae
asumus, joku ulkohuone ja vaehaeinen sauna. Taemae olisi kaikki ollut hyvae,
mutta ei ollut minkaeaenlaista apuihmistae. Kerttu sanoi: Taessae tarvitaan
apuihmistae. Kapteeni vastasi: Ei.

Ja vaikka Kerttu olisi kuinka sitovilla syillae koettanut selittaeae, ettae
ilman apulaista oli mahdotonta tulla toimeen, oli kapteenin vastaus aina
yhtae jyrkkae: Ei!

Sen maan tavan mukaan kapteeni itse syoetti, juotti, ruokkosi ja lypsi
lehmaet, joten Kertun oli mahdotonta kieltaeytymaellae navettaan menemaestae
pakottaa kapteeni hankkimaan lehmaenhoitajaa. Mutta kyllae se vielae siihen
kyllaestyy, ajatteli Kerttu, ja vaeltti visusti jalallansakaan navettaan
astumasta.

Kerran sanoi Kerttu: Suuressa farmissa avaa lehmaenhoitaja vesikraanan ja
puolessa tunnissa juottaa tuhat lehmaeae, mutta sinulta menee puoli paeivaeae
kahden lehmaen hoitoon!--Kapteeni vastasi:

--Vaehemmin menisi, jos Kerttu auttaisi.

Toisen kerran Kerttu sanoi: Tavallisena palkkalaisenakin paeaesisit
vaehemmaellae tyoellae, ja me kaikki elaeisimme.--Kapteeni vastasi: Upseerina
olisin paeaessyt vielae vaehemmaellae.

Monasti tarjottiin kapteenille hyvaepalkkaisia paeaellysmiehen toimia
erilaisille tyoemaille. Kapteeni hylkaesi kaikki.

Ikaevissaeaen rupesi Kerttu kerran valittamaan, ettei taessae vieraassa
maassa ole edes jumalanpalvelukseen tilaisuutta.--Kapteeni moeraehti
aereaesti: Mitae on jumalanpalvelus? Tee mitae pitaeae, aelaekae tottele ketaeaen,
se on jumalanpalvelus.

Taemae sana jaei Kertun mieleen.

Kapteenin aereys ja synkkaemielisyys rupesi surkuttamaan Kerttua, ja
kerran haen pani huivin paeaehaensae ja esiliinan eteensae mennaekseen vihdoin
navettaan katsomaan mitae se siellae oikein tekee.

Kapteeni oli siivonnut navetan, ja istui lypsaemaessae.

Kerttu tuli oikein liikutetuksi. Katseli vaehaen aikaa entistae komeata
upseeriansa, meni ja pani kaetensae sen olalle, sanoen:

--Minae ja maailma olemme sinulle vaeaeryyttae tehneet.

Kapteeni nousi aekisti yloes, rypisti ankarasti silmaekulmansa ja tiuskasi:

--Jos vaeaeryyttae, niin istu lypsaemaeaen!

Mutta kapteenin haemmaestys oli suuri, kun Kerttu, laitettuaan paeaeliinansa
solmun leuvan alta niskan taakse, tuli ja otti haeneltae kiulun ja istui
lypsinpallille. Ensin se vaehaen saepsaehti, kun lehmae haentaeaensae huiskautti,
mutta sitten nipisti tarmokkaasti hienot sormensa lehmaen ruusunpunaisiin
naenneihin. Eikae aikaakaan, niin jo kuului maidon ruiskahdus lakkisen
kiulun laitaan, ensin vaan lyhyesti: pshiu,--pshiu, mutta sitten kohta
jo paljon pitemmin: pshiiu, pshiiu, ja niin laeksi maito herumaan, ja
Kerttu ajatteli: Oikeinko todella on niin, ettae kaikki maito tulee
maailmaan naein lypsaemaellae, ja haen kun ei ollut taehaen asti sen pitemmaelle
ajatellut, kuin ettae maito tulee kotikadun kulmapuodista, josta
palvelustyttoe sitae aina nouti!

Punehtuneena nousi Kerttu lypsaemaestae, sittenkuin oli kapteenin neuvon
mukaan vetaenyt viimeiseen tippaan.

Jumalanpalvelustako taemae oli, niinkuin kapteeni oli sanonut, vai mitae,
hyvae oli Kertun vaan olla.

--Mene sinae vaan lehmille heiniae kylvaemaeaen, kyllae minae taemaen navetan
hoidan,--sanoi haen kapteenille.

Ja oikeassa oli kapteeni siinaekin, ettae asiat todellakin rupesivat
kaeymaeaen paremmin, kun Kerttu otti navetan haltuunsa.

Tosin haen kaikessa hiljaisuudessa vielae otti vastaan Kustaavan
rahalaehetyksiae, ja ehkae he ilman taetae apua olisivat ensi alussa
naelkaeaenkin kuolleet. Mutta kun lapsetkin yhae enemmaen innostuivat uuteen
maailmaan, alkoi Kerttu toden peraestae toivoa kerran sen suuren onnen
voivan heille tapahtua, ettae Kustaavakin voisi jaettaeae viini- ja
tupakkikauppansa, myoedae talon ja tulla valtameren ylitse taenne heidaen
keskellensae.




10.


Hinkin jaelkeen kyyneleensae kuiviin itkettyaeaen ja kyllikseen taessae
kaupungissa kahleiden kalinata kuunneltuaan, vaari kokosi viimeiset
voimansa, vyoetti kupeensa, pani evaessaekin selkaeaensae, otti sauvan
kaeteensae ja laeksi Franssin talosta.

Ja niin tapahtui, ettae kantomiehet, jotka rautatieaseman kivisillae
portailla seisoivat, naekivaet vanhan miehen toisessa paeaessae toria
hoippuvan asemaa kohden, pitkaeae matkasauvaansa kaeyttaeen askelvuorossa
kuin kolmatta jalkaa, tutisevalla hitaudellaan pysaeyttaeen kaikki
hevoset, raitiovaunut ja muut hevosettomat saehkoepuskurit. Ja miehet
naurahtelivat: Onkohan sillae ikaeae jo sata vuotta? Mutta koska junan
laehtoekello oli jo kahdesti soinut, kyselivaet he keskenaensae: Jaettaeaekoe sen
juna vai vielaekoe aeijae ehtii? Ja jotka olivat sanoneet: Se ehtii,
juoksivat vaarin luo ja kainaloista kannattaen jouduttivat haenen
kulkuansa.

Ja kysyivaet haeneltae: Minne matkalippu ostetaan?

Mutta vaari sanoi: Haemeenlinnaan.

Ja ottivat haenen rahansa ja juosten edelle ostivat haenelle matkalipun.

Mutta kun laehtoekello kolmannen kerran soi ja vaarin jalat kiireessae
loeivaet ristiin ja toisiinsa sekaantuivat, kaevivaet miehet haeneen toiset
jaloista toiset kainaloista ja kantoivat vaunuun. Ja sillae hetkellae juna
laeksi liikkeelle.

Mutta ettae vaari oli niin vanha ja voimaton, kokosivat matkustajat
alusia haenen paeaensae alle; ja koska maat ja metsaet kohta alkoivat vaarin
silmissae huikeasti vilkkua, tulivat haenen silmaeluomensa ylen raskaiksi
ja haen vaipui uneen, ja nukkui Haemeenlinnaan asti.

Junan laehestyessae Haemeenlinnaa, kun sinne menevaeiset jo olivat
paikoiltansa nousseet, heraettivaet he vaarin, sanoen: Eikoe taemae aeijae
ollut Haemeenlinnaan tuleva? Ja taluttivat haenet sillalle, missae oli
suuri vaeen tungos ja vilinae.

Ja sittenkuin juna oli eteenpaein laehtenyt, kysyivaet Haemeenlinnaan
jaeaeneet vaarilta, minne kaesin haen taestae oli laehtevae. Vaari vastasi:

--Siihen kylaeaen, joka Veneh'ojaksi sanotaan.

Mutta ei heistae kukaan siitae kylaestae mitaeaen tiennyt. Ja kun vaari oli
nimittaenyt sen kaupungin ja kauppalan, joka laehinnae vanhaa Veneh'ojaa
oli, sanoivat he haenelle: Sinne olisit tuolla laehteneellae junalla
paeaessyt, miksi Haemeenlinnaan seisatit?--Ja menivaet tiehensae. Mutta ei
vaari heidaen neuvojansa kaivannut, sillae ei haen ensikertaa naeillae mailla
liikkunut.

Ja koska suuri kasakkaparvi, jotka olivat juuri taehaen kaupunkiin tuotu,
ratsasti asemahuoneen ohi, ja kasakkaparven jaelkeen kohta alkoi
tykkivaeen loppumaton jono, joka vaarilta tien sulki, istui vaari
rauhassa asemahuoneen alimmalle rappuselle evaeitaensae syoemaeaen ja
ajatteli: Ei taemaekaeaen kahleiden kalina ole entisistae ajoista muuksi
muuttunut. Mutta kun minae Veneh'ojaan paeaesen, siellae vanhat kuuset
laulavat ja minun korvani saavut rauhan.

Tien auettua vaari nosti evaessaekin jaelleen selkaeaensae, kokosi voimansa,
ja taas sauvaansa kolmantena jalkana siirrellen meni linnan lahteen, ja
kysyi miehiltae, jotka rannalla olivat, oliko heidaen tiedossansa haahta,
joka oli pohjoisille vesille laehtevae. Mutta miehet eivaet vaarin
vanhanaikaista puhetta ymmaertaeneet, vaan sanoivat: Emme taeaellae mitaeaen
haaksia tiedae. Ja veivaet vaarin suuren, mustan proomun kannelle, sanoen:
Yoellae taemae laehtee. Mutta kaksi proomua oli kummallakin puolen sitae
proomua, johon vaari astui, eikae mitaeaen airoja eikae airojen sijoja, ei
myoes purjeita naekynyt, kuten vaarinaikuisissa haaksissa.

Hepae sen paremmin tiennevaet, ajatteli vaari, ja pani maata proomun
kannelle.

Haenen siitae heraetessaeaen jo rusottivat taivaat laskenutta paeivaeae, ja
nousevan yoepilven paeaellae kaameana kumotti vanhan linnan kivinen torni,
jossa haen laehes kaksi ajastaikaa oli istunut Siperianmatkaa odotellen.
Ja vaari ajatteli: Ei sekaeaen torni ole niistae ajoista asti muotoansa
muuttanut. Polttamatta oli haeneltae jaeaenyt taemae pahainen kylae,
polttamatta nyt myoeskin se kaikista isoin kylae, johon paholainen oli
haenet Siperian jaelkeen tuonut,--polttamatta, vaikka kaikki rikkaudet
olivat avoinna olleet ja esivallan kaesi voimatonna, polttamatta haeneltae
ja haenen jaelkelaeisiltaensae. Sillae ei ole taehtien alla sitae miestae, joka
olisi piru itsessaensae, vaan kun hetki tulee, soittaa toinen kannel haenen
sydaemmeensae, ja katso, hetki on ohitse, ja esivalta jo taas kahleitansa
kalistaa.

Ennen aamunkoittoa, yoen haemaeraessae tuli pieni hoeyryalus jyskyttaeen
proomujen eteen, ja kun miehet olivat ensimaeisestae proomusta sinne
varpinpaeaen ojentaneet, laeksi se kohta silleen puskuttamaan lahden
selaelle.

Vaari koekoetti viimeisessae proomussa. Ja niin haeipyi pian haenen
silmistaensae ikipaeiviksi taemae kylae, ja linna vaipui pilven paeaeltae
aamusumuissa uinuvien rantametsikkoejen taa.

Mutta aamun koitossa, kun sumuiset saaret ja terhenniemet kirkastuivat
usvistansa, katseli vaari rantoja ympaerinsae ja tunsi maat ja vedet, ja
naeki saaren, jonka rannassa laehes seitsemaenkymmentae ajastaikaa sitten
heidaen haahtensa kuutamoisena yoenae laineilla lepaesi, miesten mentyae
kylaelle ja yksinaeisen haaksimiehen laulellessa tuutulaulua vakkasessa
vivun paeaessae nukkuvalle lapselle.

Ja haen muisti nuoruutensa voimakkaan uhman, joka oli sammunut mitaeaen
polttamatta ja rynnistaenyt mitaeaen kaatamatta. Ja haen muisti Franssin ja
muisti Rustaavan ja kapteenin ja Hinkin, ja rupesi jaelleen itkemaeaen.

Mutta nouseva paeivae kerkesi korkeuteen ja laemmitti haenen jaesenensae ja
paistoi vedestae ja rannan kivistae ja nukutti vaarin sikeaeaen uneen hamaan
siihen asti kun he sen kaupungin rantaa laehestyivaet, josta haen
seitsemaenkymmentae ajastaikaa sitten vesille laeksi. Ja oli tulossa toinen
yoe siitae kuin vaari "sen kaikista isoimman kylaen" oli jaettaenyt.

Silloin heraetti haenet proomun peraemies, sanoen: nouse, aeijae, jo tullaan
perille.

Mutta koska vaari silmaensae avasi, ei haen muistanut missae oli, ja
ihmeelliset taikalinnat naekyivaet haenen silmaeaensae, toinen toistaan
korkeampina, ja kirkas valo loisti niiden tuhansista ikkunoista, ja
kaikki oli sen valon taehden kuin tulimeressae.

Ja vaari katsoi alas ja naeki veden lipuvan sen valon punasessa
heijastuksessa, ja tunsi proomun mustat laidat, ja sanoi peraemiehelle:
Mikae palo tuolla on?

Mutta peraemies vastasi:

--Ne on Tampereen tehtaita.

Silloin vaari ajatteli: Jos Veneh'ojan rengit taeaellae taemmoeistae
ilotulitusta pitaevaet, mitae onkaan minun silmaeni naekevae, koska minae
Veneh'ojan maille astun!

Kun vaari oli proomusta laiturille autettu, ei haen sittenkaeaen taetae
kaupunkia samaksi renkikylaeksi tuntenut. Lyhdyt paistoivat torilla haenen
silmiinsae ja ajurit raemisivaet kivisillae kaduilla niinkuin siinae kaikista
isoimmassakin renkikylaessae, jonka haen oli ikipaeiviksi jaelkeensae
jaettaenyt.

Ei vaari pitkaelle hoippuilemaan paeaessyt, ennenkuin polisi otti haenet
taluttaakseen ja talutti polisikamariin, sinne yoevyttaeen putkan
pritsille.

Seuraavana aamuna sanoivat polisit vaarille:

--Minne aeijae matkaa tekee?

Ja vaari vastasi:

--Veneh'ojan kylaeaen.

Silloin sanoivat polisit:

--Mitae sinae siihen pahaan kylaeaen menet, joka on jaerjestysvaltaa vastaan
kapinaan noussut?

Mutta vaari sanoi:

--En minae siihen kylaeaen mene, Veneh'ojan kylaeaen minae menen.

Polisit sanoivat:

--Nyt on sunnuntaipaeivae, katsokaamme meneekoe sinne joku huvilaiva.

Ja ottivat sanomalehden ja loeysivaet ilmotuksen tyoevaeen huvimatkasta
niille samoille Veneh'ojan kylaen maille.

Niin yksi polisimiehistae istutti vaarin viereensae ajurinrattaille ja vei
rantaan, jossa oli laiva, koeynnoeksillae ja lipuilla koristettuna,
taeynnaensae huvimatkalle laehtevaeae vaekeae. Ja laiturin aeaereen ajettuansa
huusi: Taessae on vielae yksi sosialisti, ottakaa sekin!

Ja kaikki vaeki herahti nauramaan, kun he tutisevan vaarin ja sen pitkaen
matkasauvan naekivaet. Ja nostivat sillan jaelleen maihin, josta ne sen jo
ottaneet olivat, ja ojentaen kaesiaensae ottivat vaarin vastaan, ettei haen
kapealta sillalta horjahtanut. Ja istuttivat haenet keskellensae laivan
kokkaan.

Mutta laivan laehtiessae vesien siniselle selaelle he puhalsivat torviin,
ylimmaellae komentosillalla seisten.

Ja vaari ajatteli: En ilmoisna ikinae olisi luullut lippujen ja musikin
kanssa Veneh'ojan maille takasin palaavani.

Ja kun haen taellae nuorella vaeellae naeki kiillokkaat kellonperaet ja
verkavaatteet ja kaulukset kaulassa ja hatut paeaessae, haen vielae ajatteli:
Jos naemae Veneh'ojan rengit naein ovat, niin kuinkasta sitten Veneh'ojan
isaennaet!

Ja vaari rupesi kyselemaeaen heiltae Veneh'ojan asioita.

Niin he kertoivat haenelle semmoista, jota ei haenen korvansa voinut
todeksi uskoa, sillae he sanoivat Veneh'ojan miesten nousseen kapinaan.
Ja olivat takoneet viikatteensa miekoiksi ja tulella ja pistimellae
tahtoneet nousta kartanon herraa vastaan, joka heitae heidaen
asuinsijoiltansa olisi poishaeaetaenyt. Niin oli taemae laivavaeki, joka ei
itseaensae punakaartiksi vaan suosiolliseksi timokaartiksi sanoi,
viimeisellae hetkellae sanansaattajansa heidaen sekaan laehettaenyt, heille
sanomaan: Aelkaeae aseihin ryhtykoe, aelkaeaekae tulella ja miekalla asiaanne
ajako, vaan yhtykaeae meihin, ja koska heinae parhaallansa kukkii, ettae se
jo viikatteen ala pantava on, silloin tehkaeae lakko. Ja he olivat sen
sanan jaelkeen tehneet. Ja sanoivat kartanonherralle: uudistatko vanhat
kontrahdit taikka heinaesi maetaenee ja lehmaesi lypsaemaettae ehtyy. Mutta
kartanonherra, joka heinaensae maetaenevaen ja lehmaensae ehtyvaen naeki, tuotti
kaupungista poelisit ja alkoi Veneh'ojan miehiae yksitellen asumuksilta
haeaetaeae. Silloin suosiolliset sanoivat heille: Aelkaeae taetae peljaestykoe,
vaan kun se teidaet haeaetaeae, niin muuttakaa takasin, ja kun se toisen
kerran haeaetaeae, niin tehkaeae samaten, ja samaten jos vielae kolmannenkin
kerran haeaetaeae. Sillae me nostamme haentae vastaan huikeat vastakaeraejaet. Ja
panivat heidaen eteensae kirjan, sanoen: Joka taehaen kirjaan nimensae
piirtaeae, ja viisikolmatta penniae kuukaudessa maksaa, se kuuluu
riveihimme, sillae meillae on nyt yksi kamari, ja kun me siellae
enemmistoeoen tulemme, niin valtakunnat vapisevat ja vallanpitaejaet
istuimiltaan sortuu, ja me maat teille vapaiksi aeaenestaemme. Ja kohta oli
kolmas osa alustalaisista nimensae kirjaan kirjottanut.

Naemae kummat kuultuansa ja kun taemae kansa oli vaarin mielestae lystikaestae
ja puheliasta vaekeae, paeaetti haenkin heille jotain maailman kummista
kertoa, ja kurkkunsa selvaeksi ryittyaeaen haen avasi suunsa ja sanoi:

--Siihen aikaan koska minae Siperiasta Suomeen kaevelin----

Niin he huusivat: Toverit kuulkaa, taemae on Siperiassakin kaeynyt. Ja
keraeaentyivaet kaikki haenen ympaerillensae.

Ja vaari alkoi uudestaan:

--Siihen aikaan koska minae Siperiasta Suomeen kaevelin----

Mutta ylimmaellae kannella rupesivat toiset taas torviin puhaltamaan, ja
vaarin aeaeni hukkui kuulumattomiin.

Jo laehestyi liputettu laiva, viehkeaeae valssinsaeveltae kaijuttaen,
veneh'ojalaisten pientae laivasiltaa.

Mutta ei vaari voinut naeitae maita tuntea, sillae naemae olivat haenen
aikoinansa vielae asumattomia korpia olleet.

Maihin noustua he menivaet kentaelle, kuhunka kartanon alustalaiset olivat
kokoontuneet. Ja niinkuin ei vaari ollut maita samoiksi tuntenut, niin
ei haen naeitae ihmisiae samoiksi tuntenut. Sillae veneh'ojalaiset olivat
haenen aikanansa olleet kookasta ja voimakasta vaekeae niinkuin haen itse,
mutta naemae olivat lyhyenlaentiae, pitkaekaetisiae, kierosaeaerisiae suurpaeitae,
eikae mitaeaen Veneh'ojan miehiae.

Ja keskellae tannerta oli vanha petaejae, jonka runkoa vasten oli
saarnastuoli laitettu ja punaisella veralla ympaeroeity.

Niin yksi suosiollisista nousi saarnastuoliin ja loei kirjansa auki,
sanoen: Suuri on ollut pimeyden valta naeillae Veneh'ojan mailla. Tuhat
vuotta varmaankin olette naeitae korpia perkailleet, ettekae taehaen paeivaeaen
asti ole yhteenliittymisen voimaa ja siunausta tienneet. Mutta nyt sen
tiedaette. Nyt olemme teille taenne osuuskaupan perustaneet ja tyoevaeentalo
on rakennuksen alla. Tosin on joukossanne vielae niitae, jotka
vaekivallantoeitae ajattelevat, ja myoes niitae, jotka piplian kansista
taktiikkaa hakevat. Mutta poistukoot jo viimeisetkin yoepeikot teidaen
keskeltaenne, ja joka ei vielae ole taehaen kirjaan nimeaensae piirtaenyt, haen
sen tehkoeoen.

Ja oli laitettu lava keskelle kenttaeae, ja he menivaet sinne ja puhalsivat
torviin, ja tanssivat ja hyppelivaet.

Ja oli riuku nostettu Veneh'ojan miesten kiivetae, jonka paeaehaen oli
suun-imellystae pantu kullankiiltaevaeaen paperiin, ettae he sitae kaesiinsae
kiistaeisivaet.

Oli myoes pukki poelkyistae tehty, ettae he sen paeaelle hajareisin istuisivat
ja heinaepusseilla lyoeden toisensa maahan kukistaisivat.

Ja oli paukuttimia, joilla he pilkkaan ampuivat, ja ongenvapoja, joilla
he nauhasia ja lastentossuja paperiseinaen takaa nostelivat. Ja paljon
muuta sellaista oli.

Mutta vaari, kyllikseen naeitae kujeita katseltuaan, kysyi vaeeltae: Missae
ne Veneh'ojan miehet ovat, jotka eivaet vielae ole kirjaan nimeaensae
piirtaeneet ja jotka vaekivallantoeitae ajattelevat ja pipliaa lukevat?

Ja he sanoivat: Katajiston torpassa ne visapaeaet istuvat.

Ja antoivat vaarille pienen tytoen oppaaksi, joka haenet Katajiston taloon
johdattaisi.

Mutta ettae vaari muisti Katajiston talon ja tiesi, ettei se talo
kartanon herran laeaeniin kuulu, kysyi haen oppaaltansa, sitten kuin he
laehes kolme hetkeae vaeltaneet olivat: Miksi Veneh'ojan miehet Katajiston
talossa ovat, joka ei kartanonherran laeaeniin kuulu?--Niin pani tyttoe
sormen suuhunsa ja ajatteli, mitae haen aeijaelle vastaisi, ja kun ei haen
vielae pitkaeltae puhua osannut, sanoi: Kohta naekyy.

Ja he vaelsivat jaelleen.

Mutta vaarin silmae alkoi jo naeitae maita ennen naehdyiksi tunnella, ja haen
suuresti ihmetteli, sillae eivaetkoe naemae silloin korpia olleet, ja nyt
kaikki rinteet viljavainioina helottivat? Eikoe taemae maeki, jonka harjalle
nyt pieni tyttoe taluttaa vanhuuden voimattomuudessa hoippuilevaa vaaria,
juuri sama maeki ole, jota myoeten haen muinoin, sarkasaekki selaessae ja
lapsenpaeae saekinsuussa, voimainsa kukoistuksessa, laskeutui alas,
viimeisen kerran katsahdettuansa jumalisten veneh'ojalaisten kurjille
uutis-asumuksille, kun he toelleistaensae ulostullen pirunpalvelijan
maailmalle-laehtoeae jaeivaet ihmettelemaeaen? Totisesti sama maeki, mutta missae
haenen oman uhmansa silloinen voima?

Ja koska he tytoen kanssa maeen harjalle nousseet olivat, riutuivat vaarin
voimat ja haen vaipui polvillensa kanervikkoon polun laitaan.

Mutta pilven repeaemaestae paistoi silloin kirkas paeivaen saede alas
laaksoon, ja Veneh'ojan suuri kylae lukemattomine taloinensa,
aittoinensa, kaivonvinttinensae, latoinensa, riihinensae, teinensae,
kujinensa, kultaisine elopeltoinensa levisi vaarin sammuvan silmaen
eteen,--kylae vielae suurempi ja vielae komeampi, kuin se muinainen kylae,
josta veneh'ojalaiset, sen sata ja kahdeksan ajastaikaa elaeneen Heikin
kuoltua, olivat taehaen silloiseen korpeen muuttaneet.

--Nyt sen naekee, sanoi tyttoe. Ja ikaevystyen vaarin pitkaeaen lepaeaemiseen
ja alas laaksoon tuijotukseen istui maahan ja laittoi polulle kaksi
rinkiae pienistae kivistae, toisen itsellensae, toisen vaarille. Ja otti
kiven vaarilta ja pani omaan rinkiinsae ja kysyi: Minkae kiven olen
teitiltae ottanut?

Vaari naeytti vaeaeraen kiven, ja tyttoe pani oikean kiven rinkinsae keskelle,
sanoen: Kaeyppaes haerkae kae-rae-jille! Nyt Leena ottaa toisen kiven
teitiltae.

--Sano sinae Leena, lukkoonko on vanhan korva mennyt, vai oikeinko on tuo
kylae kuollut, sillae ei siellae halli hauku eikae miesten aeaentae kuulu?

Tyttoe sanoi:

--Ei siellae ketaeaen ole. Mutta minkaes kiven olen teitiltae ottanut?

Taas naeytti vaari vaeaeraen kiven, sillae haenen katseensa kaevi alas
laaksoon. Ja tyttoe riemuitsi ja pani oikean kiven jaelleen rinkinsae
keskelle, sanoen: Kaeyppaes haerkae kae-rae-jille! Kaeyppaes haerkae kae-rae-jille!
Nyt Leena ottaa teitiltae kolmannen kiven.

Mutta vaari kuivasi silmaensae ja kaedellaensae varjostaen katsoi alas
laaksoon.

--Sanoppas sinae vaehaeinen, vaeaerinkoe vanhan silmae naekee, vai oikeinko ovat
sen kylaen katot piippuinensa maahan sorretut?

--Sata polisia kaevi, ne sorti.

--Ja mistae niitae niin paljon polisia?

--Sata polisia kaevi Helsingistae asti, ne sorti.

--No jos Helsingistae--siellae niitae on. Ja vaari ajatteli: Vielaekoe minun
taeaellaekin sitae kahleiden kalinata kuuleman pitaeae!--Ja sanoi tytoelle:

--Taisi olla niitten joukossa kaksi punaviiksistaekin, suurta...

Tyttoe mietti hetken:

--Oli niinkin kaksi punaviiksistae. Mutta mikaes kivi?

Ja vaari muisti mitae suosiolliset olivat saarnastuolistansa puhuneet:
Tuhat vuotta olette naeitae korpia perkailleet, ettekae taehaen paeivaeaen asti
ole yhteenliittymisen siunausta ymmaertaeneet! Ja muisti vanhan tarinan
paholaisesta, joka kuninkaalle oli vannonut Veneh'ojan kylaen
hajottavansa mihin ikinae se rakettiinkaan, ja jotka heistae viisaat
olivat ja lauluun ja soittoon pystyvaeiset, kokoontuvansa kuningasta
palvelemaan haenen kaupunkiinsa. Niin oli nyt sama paholainen vaarin
omilla jaelkelaeisillae Veneh'ojan kylaen hajottanut, ja vielae haenet pelin
ja musiikin kanssa taetae haevitystae naekemaeaen tuonut. Ja vaari sanoi
tytoelle:

--Onko taestae vielae pitkaeltae Katajiston taloon?

Niin tyttoe vastasi:

--Jaa Katajistoon? Vielae mennaeaen niityn kujaa ja sitten mennaeaen myllyn
ojan yli ja sitten pellon poikki ja--ja--ja minkaes kiven olen teitiltae
ottanut?

Mutta sillae aikaa kuin vaari ja pikku Leena naein kanervikkopolulla
"kaeyppaes haerkaeae" leikkivaet, istuivat vanhat veneh'ojalaiset vieri
vieressae Katajiston tuvassa, taeyttaeen sen kaikki penkit.

Ja heidaen keskellaensae oli kysymys noussut elosta, joka oli korjattavaksi
kypsynyt, jonka he aikoinansa kylvaeneet olivat, joka oli heidaen
saeaestoesiemenistaensae itaenyt ja heidaen lannottamassansa ja heidaen
kyntaemaessaensae ja heidaen karhitsemassansa maassa orastanut, kasvanut ja
tuleentunut. Mutta ettae he haeaedetyt olivat ja tuomiotansa odottivat, oli
kartanon herra vierasta vaekeae paikalle kuuluttanut heidaen eloansakin
kartanon vilja-aittoihin korjaamaan.

Ja koska poutaa oli kauan kestaenyt, ettae olki oli kuivaa, sanoivat
jotkut heistae: Mikae minun omaani on, sen minae vaikka tulella poltan.
Toiset sanoivat siihen: synti on jumalan viljaa polttaa. Mutta vielae
kolmannet sanoivat: emme ainoastaan viljaa polta, vaan kartanon poltamme
herroinensa paeivinensae, ettei Veneh'ojalle sitae haepeaeae ikinae tapahtuisi.
Ja taas lukivat toiset pipliasta: ei sinun pidae tappaman. Ja sanoivat
siihen: Jos me vielae haeneltae armoa rukoilemme ja uusiin kontrahteihin
suostumme, on haen meille viljammekin saeaestaevae. Mutta toiset sanoivat:
parempi olisi ihmisen maassa matona madella kuin kaksijalkaisena
polvillansa ryoemiae. Eivaetkae tienneet neuvoa, vaan niinkuin aina ennen,
milloin taemae kysymys oli veneh'ojalaisten eteen tullut, niin he nytkin
hajaantuivat kahteen joukkoon, vihaa toisiansa vastaan kantaen, ja sillae
vihallansa vielae tuhatkertaiseksi tuimentaen sitae haavaa, jonka heidaen
asuntojensa hajotus oli heille tuottanut.

Mutta heidaen parhaallansa riidellessae tuvan ovi aukesi, ja vaari astui
rauhaa toivottaen heidaen keskellaensae.

Ja kun he haentae tervehtineet ja puhutelleet olivat, sanoivat he
keskenaensae: Eikoe taemae ole se, joka muinoin kartanon-voudin otsaluun
sisaelle mursi? Kuulkaamme mitae haen sanoo.

Ja kertoivat haenelle asiansa, ja panivat haenen eteensae kysymyksen, oliko
vilja kartanon kaesistae vaekivalloin ryoestettaevae vai kartanon herralta
armoa anottava.

Mutta ettae vaari oli viimeiset voimansa tielle jaettaenyt, ei haen voinut
kuuluvaa sanaa suustansa saada. Ja nousi sauvansa nojassa ja kaeveli
hoippuen keskelle permantoa. Ja kun haen siihen asti tullut oli, ja he
aeaenettoeminae odottivat, viittasi haen kaedellaensae ikkunaan.

Mutta ikkunasta naekyi sininen korpi.

Niin he katsoivat toisiinsa ja vanhin heistae sanoi:

--Korpeen kaeskee.

Ja taas katsahtivat toisiinsa ja vakaasti nyykaeyttivaet paeaetaeaen. Sillae he
olivat jo kauan toimettomina olleet ja heidaen kaetensae syhyivaet kuokan
varteen paeaestae, eikae rauhaa ja vapautta heille kuitenkaan muu kuin korpi
tarjonnut.

Ja nousivat toimekkaina penkeiltaensae, reipastunut ilonilme kasvoissansa,
niinkuin vaikeassa asiassa paeaetoeksen tehtyaensae jo kohta olisivat muuton
touhuun saaneet kaesiksi kaeydae.

Mutta eivaet he vielae kohta korpeen muuttaneet. Sillae paitsi muuta, oli
vielae vaarikin haudattava, joka Katajiston laempimaen saunan lauteille
kuoleman uneen vaipui.

Yksivakaisina toinen toisensa jaelessae kulkien he saattoivat vaaria
viimeiselle taipaleelle ja hautasivat haenet pienen kirkkonsa maahan.

Siellae pitkaet, harvaoksaiset kuuset tuulessa lauloivat, eikae vaarin
korva kahleiden kalinata enaeae milloinkaan kuullut.







End of the Project Gutenberg EBook of Veneh'ojalaiset, by Arvid Jaernefelt

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VENEH'OJALAISET ***

***** This file should be named 12182.txt or 12182.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        https://www.gutenberg.org/1/2/1/8/12182/

Produced by Distributed Proofreaders Europe, http://dp.rastko.net

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
https://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at https://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     gbnewby@pglaf.org

Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit https://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's
eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII,
compressed (zipped), HTML and others.

Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over
the old filename and etext number.  The replaced older file is renamed.
VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving
new filenames and etext numbers.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     https://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000,
are filed in directories based on their release date.  If you want to
download any of these eBooks directly, rather than using the regular
search system you may utilize the following addresses and just
download by the etext year.

     https://www.gutenberg.org/etext06

    (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99,
     98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90)

EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are
filed in a different way.  The year of a release date is no longer part
of the directory path.  The path is based on the etext number (which is
identical to the filename).  The path to the file is made up of single
digits corresponding to all but the last digit in the filename.  For
example an eBook of filename 10234 would be found at:

     https://www.gutenberg.org/1/0/2/3/10234

or filename 24689 would be found at:
     https://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24689

An alternative method of locating eBooks:
     https://www.gutenberg.org/GUTINDEX.ALL