diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 78163-0.txt | 4461 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 4477 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/78163-0.txt b/78163-0.txt new file mode 100644 index 0000000..8030e68 --- /dev/null +++ b/78163-0.txt @@ -0,0 +1,4461 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78163 *** +language: Finnish + + + + +HEMMING GAD + +Historiallinen näytelmä + + +Kirj. + +ALPO NOPONEN + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström, +1903. + + + +HENKILÖT: + +KRISTIAN II, Tanskan kuningas. +STEN STURE, Ruotsin valtionhoitaja. +KRISTINA GYLLENSTJERNA, hänen puolisonsa, +HEMMING GAD, Linköpingin valittu piispa. +MATIAS, Strengnäsin piispa. +INGEMAR, Vexiön piispa. +ERIK TROLLE......... | +STEN KRISTERINPOIKA. | +KRISTER PENTINPOIKA. | +KNUT ESKILINPOIKA... | +ERIK JUHANANPOIKA... | ruotsalaisia ylimyksiä. +KUSTAA ERIKINPOIKA.. | +MAUNU GREN.......... | +LAURI SIGGENPOIKA... | +YRJÖ SIGGENPOIKA.... | +JAAKKO KURKI........ | +JOHAN ARCIMBOLD, paavin legoatti. +SIGBRIT, kuningas Kristianin naisministeri. +MESTARI JON, kuningas Kristianin kirjuri. +ELSA, rouva Kristinan kamarineito. +ALBERT BUSKMAN, Vexiön kauppias-veljestön vanhin. +KARL GRÖN, palveleva veli. +OLAUS BJÖRN, | talonpoikia. +LASSE STARK, | +TUKHOLMAN PORMESTARI. +Päälliköitä, sotilaita, porvareita, talonpoikia. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + +Pyhän Slgfridin kauppiasveljestön holvikattoinen huone Vexiössä. +Peräseinällä suuri kuva Sigfrid-tarusta. Pyhimys seisoo siinä paljain +päin järven rannalla Ja katsoo järvelle, jonka pinnalla palaa kolme +tulta. Oikealla on perällä ovi, etualalla pari tuolia, joiden kohdalla +akkuna, oven takana asekarsina. Vasemmalla pitkä pöytä, jonka +ympärillä rahit. Pöydällä puunuijia. Sen yläpuolella riippuu katosta +vanhanaikainen vaaka. + +Esiripun noustessa kantaa _Karl Grön_ muutamien toisten veljien kanssa +olvihaarlkoita pöydälle. + +BUSKMAN (hiilen sisään muutamain kauppiaiden kanssa). Onko oluemme +taatusti hyvää? + +GRÖN. Parasta saksalaista. Itämeren yli ei ole tuotu jalompaa juomaa. + +BUSKMAN. Danzigistako? + +GRÖN. Ei. Se on Emsin olutta. + +BUSKMAN. Emsin? Miksi niin? Sitä harvoin pidoissamme nautitaan? + +GRÖN. Se on totta. Kuningas Kaarle Knuutinpojan ajoista ovat useimmat +Ruotsin herrat ja parhaat porvarit nauttineet danzigilaista Pryssingin +olutta. Mutta pyhän Sigfridin kellarissa on varaa valita. + +BUSKMAN. Ja miksi valitsitte nyt Emsin oluen? + +GRÖN. Veljillä on hyvä maku, sen tiedät; mutta heillä on hyvä +hajuaistikin. + +BUSKMAN. Ja onko Emsin oluella parempi haju? + +GRÖN. On, vieraittemme mielestä. + +BUSKMAN. Mistä sen tiedät? + +GRÖN. Tänne tulee oma piispamme Ingemar, piispa Matias Strengnäsistä, +valtaneuvos ja ritari Erik Trolle ja vapaasukuiset herrat Sten +Kristerinpoika, Krister Pentinpoika ja Knut Eskilinpoika, kenties +muitakin. Mutta kaikki ovat tanskalaista lajia. + +BUSKMAN. Veljestöllemme on heidän vierailunsa kunniaksi. + +GRÖN. Voi olla hyödyksikin: siksi voitelemme heitä samalla oluella, +jota käytetään Kööpenhaminan hovissa. + +1:NEN KAUPPIAS. Kenties me markkinoista pääsemme. + +2:NEN KAUPPIAS. Siihen auttakoon meitä pyhä Sigfrid! + +BUSKMAN. Kuningas on, olen kuullut, aikeissa hävittää markkinat Tanskan +kaupungeista. + +1:NEN KAUPPIAS (kääntyen pyhimyksen kuvaan päin kädet ristissä). Suo +hänelle valta Ruotsissakin, pyhä Sigfrid, ettei sinun veljestösi +tarvitseisi kärsiä rihkamakaupustelijain kilpailua, joka polkee oikean +hinnan. + +GRÖN. Et, tiedä, veli, vaikka vielä rukoustasi katuisit. On tuossa +vaaka (viittaa siihen). Jos toiselle laudalle lasket Sten herramme ja +toiselle kuningas Kristianin, ja jos kuninkaan puoli silloin vaipuu +alemma, niin se tapahtuu siksi, että hänellä on kaksi sydäntä, toinen +hyvä ja avulias, toinen äärettömän julma, pirullinen. + +BUSKMAN. Hillitse kielesi, Grön. Ken tietää, milloin vieraat korvat +ovat ovella. Ne, joita tahdoit punnita, ovat liian raskaat Vexiön +kauppiaiden vaakaan pantaviksi. Meidän täytyy varoa, ettemme kumpaakaan +loukkaa. + +GRÖN. Ja koettaa hyötyä kummastakin, niinkuin vaatii kauppias veri. + +BUSKMAN. Niin. + +GRÖN. Pitääkö minun niille arvoisille herroille muistuttaa Sigfridin +veljestön sääntöjä, ettei täällä saa sanoa toiselle: sinä varas, +roisto, petturi, konna, ett'ei Sigfridin majassa saa toista puukolla +iskeä, ei lyödä vasten naamaa, ei tukasta kiskoa eikä oluthaarikalla +päähän paiskata, ei toista tuleen tuupata eikä viskata olutta +kumppaninsa vaatteille eikä ojentaa sääriä tanssivien tielle... +Ai, mikä vahinko, etteivät vieraamme saapuneet illalla, jolloin +vahakynttilät olisivat pöydällä palaneet ja neitosemme olisivat +huilujen soidessa sievästi tanssia hipsutelleet. + +BUSKMAN. He eivät huvin vuoksi saavu. Mutta vapaasti tulkoot, ilman +muistutusta. + +GRÖN. Entä aseet? + +BUSKMAN. Ovella otetaan kuin ainakin. + +PALVELIJAVELI (ovesta tullen). Hänen armonsa piispamme Ingemar, hänen +armonsa piispa Matias Strengnäsistä ja korkea-arvoinen mestari Jon +Kööpenhaminasta haluavat astua pyhän Sigfridin veljesmajaan. + +BUSKMAN. Olkoot tervetulleet. + +Piispat _Ingemar_ ja _Matias_ sekä mestari _Jon_ (saapuvat edelliset +aseettomina, Jon miekka vyöllä). + +MATIAS. Omasta ja virkaveljeni Ingemarin sekä tämän nerokkaan mestarin +puolesta toivotan Vexiön kauppiaille Jumalan, hänen pyhän äitinsä, +pyhän Sigfridin ja kaikkien muiden pyhimysten suosiota ja suojelusta. + +GRÖN (mestari Jonille). Sallikaa, teidän arvoisuutenne, minun hiukan +keventää vyötäisiänne. + +JON (Katsahtaa tuikeasti kysyjään). + +GRÖN. Miekkanne, arvoisa. + +JON (Hellittää miekan vyöltään ja antaa sen Grönille, joka vie sen +asekarsinaan). + +BUSKMAN. Veljestömme puolesta lausun arvoisat isät tervetulleiksi. +Piispaamme Ingemaria on meillä ollut onni nähdä täällä useinkin, mutta +korkea-arvoinen Strengnäsin piispa suo meille sen kunnian nyt ensi +kertaa, siksi siitä erittäin iloitsemme. Suvaitsetteko, arvoisat isät, +juoda kanssamme pyhän Sigfridin maljan pyhimyksen kellarista noudetulla +oluella? + +INGEMAR. Me kiitämme. Minä tunnen, että oluenne on hyvää. + +MATIAS. Minäkin kiitän. Mutta mielestäni meidän pitäisi odottaa niitä +vapaasukuisia herroja, joiden on määrä heti saapua. + +BUSKMAN. Siis odotamme. Lavitsalle, arvoisat vieraat! (Piispat istuvat). + +MESTARI JON. Vexiö on lähellä Tanskan rajaa ja sen kauppiaat ovat +tunnetut vierasvaraisuudestaan. Siksi rohkenen minä, kuningas +Kristianin palvelija, saapua tähän majaan. + +INGEMAR. Hän on meidän ystävämme, hyvät kauppiaat. + +MATIAS. Ja teidän ystävänne. Kuningas Kristian suojelee kauppiaiden +etuja. + +1:NEN KAUPPIAS. Hävittääkö hän markkinat? + +2:NEN KAUPPIAS. Ja turvaa oikean hinnan? + +MESTARI JON. Sen hän varmaan tekee, kun pääsee valtaan valtakunnassaan +Ruotsissa. + +GRÖN. Hän onkin vallassa valtakunnassaan, mutta ei Ruotsissa. Täällä +siis ei ole hänen valtakuntansa. + +MESTARI JON (piispoille). Väärään paikkaan toitte minut, arvoisat isät. + +INGEMAR. Ei, hyvä mestari. Paikka on oikea. Minä tunnen Karl Grönin. +Hän kyllä sopisi muonamarskiksi kuningas Kristianin hoviin. + +GRÖN. Jos saisin anteeksi syntyperäni ja ruotsalaisen kansallisuuteni. + +BUSKMAN. Yhdyn arvoisaan piispaamme. Kuningas Kristianin palvelija on +seuraamme tervetullut. Kauppamiehet tarvitsevat ystäviä kaikkialla. Ja +kuningas on suosiollinen porvareille. Onhan hän kasvanutkin porvarin +kotona. + +MESTARI JON. Minäkin olen porvarin poika ja istun seuraanne. + +MATIAS. Te, Vexiön kauppiaat, eikö olojen epävarmuus ja alituinen sota +pahasti häiritse rauhallista tointanne? + +BUSKMAN. Niin meidän tointamme kuin muidenkin, kenties enemmänkin; +olemmehan valtakunnan kynnyksellä. + +MATIAS. Mutta teillä on hyviä kynnyksen vartioita. + +INGEMAR. Trollet Bergqvarassa. + +BUSKMAN. Ja piispamme Ingemar. + +GRÖN. Ja valpas valtionhoitajamme. + +INGEMAR. Hänellä on paljon suojeltavia. Ei tänne yllä hänen kätensä.. + +MATIAS. Mutta meidän pitäisi jo saada loppu sodista. + +BUSKMAN. Sen suokoon Jumala, pyhä Sigfrid ja kaikki Ruotsin pyhät +suojeluspatroonat. + +PALVELIJA (ovesta tullen). Valtioneuvokset ja vapaasukuiset herrat Erik +Trolle, Knut Eskilinpoika, Sten Kristerinpoika ja Krister Pentinpoika +haluavat astua pyhän Sigfridin veljesmajaan. + +BUSKMAN. Olkoot tervetulleet. + +YLIMYKSET (saapuvat sisälle. Grön kiiruhtaa heidän luokseen +kumarruksilla ja kädenliikkeillä pyytäen heidän aseitaan. Ne annetaan +hänelle vuoron mukaan, ja hän asettaa ne karsinaan. Huoneessa olijat +ovat kohonneet seisomaan). + +ERIK TROLLE. Kuulin täältä hurskaan toivotuksen. + +MATIAS. Se, jalot herrat, oli Vexiön kauppiaiden siunaus rauhapuolueen +toimille. + +ERIK TROLLE. Se oli meille parhain vastaanotto. + +BUSKMAN. Ja teidän arvoisuutenne saapuminen tähän majaan on +veljestöllemme erinomainen kunnia. Ja siksi terve tultuanne! Pyydän +(lyö nuijalla pöytään), että veljestömme sääntöjen mukaan juomme aluksi +pyhän Sigfridin maljan. (Haarikoihin tartutaan. Kaikki juovat kääntäen +kasvonsa pyhimyksen kuvaan päin). + +MATIAS. Muistettuamme ensiksi tämän arvoisan veljestön suojeluspyhää, +pitää meidän nyt pyhän Erikin nimessä kiirehtiä keskustelemaan niistä +tärkeistä asioista, joiden tähden olemme koolla. Ehdotan, että piispa +Ingemar johtaisi keskusteluja. + +INGEMAR. Kiitän, sydämestäni kiitän. Tätä kunniaa en kuitenkaan +tahdo. Jos ei veli Matias itse johtajaksemme suostu, niin ehdotan, +että siksi rupeaisi Ekholman ritari, valtaneuvos Erik Trolle. Ikänsä, +kokemuksensa, arvonsa ja oppinsa puolesta on hän siihen sopivin. + +KAIKKI YLIMYKSET. Hyvä! + +ERIK TROLLE. Taasen kiitosta yli ansion. Soturina ovat kaikki nämä +jalosukuiset ritarit vertaisiani. Oppia suuresti rakastan, mutta +kelpaan siinä tuskin näiden arvoisain isien kengänrihmoja päästämään. +Mutta ehdotusta en vastusta, koska minulla on syytä vihata Sten +Svantenpojan valtaa, ja koska rauhanpuolue minua johtajanaan pitää. + +KNUT ESKILINPOIKA. Häpeän puna on ollut poskillani siitä saakka, kun +meidän Arbogassa tekemän päätöksemme sai talonpoikaiskarja Upsalassa +puretuksi. Sinäkin Sten Kristerinpoika kannatit Sten Svantenpoikaa. + +KRISTER PENTINPOIKA. Sitä en voi antaa sukulaiselleni anteeksi. + +STEN KRISTERINPOIKA (hermostuneesti). En voinut sietää Trolleja; pidin +heitä liian tanskalaisina, ja tanskalaisia oli minulla syy katkerasti +vihata. + +MESTARI JON. Vihanne lauhtunut on, toivon minä. + +STEN KRISTERINPOIKA. Nyt vihaan Sturea, en ketään muita. + +MATIAS. Siinä kumppanuksia olemme. + +KNUT ESKILINPOIKA. Hänen täytyy kukistua. + +ERIK TROLLE. Hänellä on ystäviä. + +KNUT ESKILINPOIKA. Talonpoikakarja. + +ERIK TROLLE. Ja Vaasat, Maunu Gren... + +KRISTER PENTINPOIKA. Ja Hemming Gad. + +STEN KRISTERINPOIKA. Hänestä vaiti. Hänen hillitön kielensä on minut +niin suolannut, että mieltäni kirveltää, kun muistan häntä. Vihaan +Sturea kuolemaan asti, kun hän luottaa mokomaan mieheen. Missä olen +istunutkin kanssanne juomapöydässä, olette aina kertoneet minulle, +kuinka tämä kelvoton piispa... + +MATIAS. Electus ainoastaan... + +STEN KRISTERINPOIKA. No niin, inhoittava electus on minua herrallensa +ivaillut. + +INGEMAR. Samasta vitsasta olemme kaikki saaneet. + +STEN KRISTERINPOIKA. Mutta minua, joka olen korottanut Sturen! + +ERIK TROLLE. Ja siinä väärin tehnyt. + +STEN KRISTERINP. Väärin tai oikein, siitä en tarvitse tehdä tiliä. +Mutta nyt hänen täytyy kukistua. Minä rupean kuningas Kristianin +mieheksi. + +MESTARI JON. Kun te, arvoisat ylimykset, olette kaikki armollisen +kuninkaani ystäviä, tuon minä teille hänen terveisensä. Hän luottaa +teihin ja toivoo avullanne pian pääsevänsä ruotsalaisten alamaistensa +oikeaksi herraksi, josta ilkeämieliset ihmiset ovat hänet estäneet. +Hänen hyväntahtoisuudellaan ja anteliaisuudellaan teitä kohtaan ei +ole rajoja oleva. Hän palkitsee teidät runsaimmilla läänityksillä +ja vihamiestensä rikkauksilla sekä asettaa teidät johtamaan maan +hallitusta. Ja rouva Sigbrit, jonka erityisestä suosiosta minulla on +onni iloita, ja jonka mieltä kuulematta kuningas ei mitään tee, hän +on... + +KNUT ESKILINP. Olkoon hän, mitä on, mutta me kuulemme mieluummin +kuninkaasta kuin hänestä. + +ERIK TROLLE. Minä kunnioitan rouva Sigbritin oppia. + +KNUT ESKILINP. Noita! + +MATIAS. Kuningas Kristianin malja! Miksi en sanoisi: kuninkaamme malja! + +KAIKKI YLIMYKSET. Kuningas Kristianin malja! (Juovat. Kauppiaat +nousevat, mutta eivät yhdy maljaan.) + +MESTARI JON. Samaa olutta kuin kuninkaamme pöydässä! + +ERIK TROLLE. Te ette juo, kauppiaamme. + +BUSKMAN. Ei meillä, jalot herrat, ole voimaa ja rohkeutta niinkuin +teillä. Kun Kristian on kuninkaamme, maljansa juomme. + +ERIK TROLLE. Minkä keinon, hyvät herrat, luulette nopeimmin tuovan +heille tämän onnen? + +MESTARI JON. Sallitaanko tehdä ehdotus? + +ERIK TROLLE. Sallitaan, luulen minä. + +KAIKKI YLIMYKSET. Sallitaan. + +MESTARI JON. Etelä-Ruotsin aateli avaa heti linnansa Kristianin +joukoille. Linnain isännät, kieltävät Sturelta läänityksistä määrätyn +veron sekä huovit, mutta antavat molemmat kuninkaalle. Seudun +porvaristo ja talonpojat seuraavat heti ylimysten esimerkkiä liittyen +oikeaan kuninkaaseensa. Niin täytyy Sturen väistyä. + +STEN KRISTERINP. Minä olen valmis. Älykkäin huovini on urkkinut +tietoonsa valtionhoitajan huoveilta, että valtionhoitaja aikoo +murhauttaa minut epäluulosta saadaksensa haltuunsa Nyköpingin. Ruotsin +vahvimman linnan. + +KRISTER PENTINP. (kiivaasti). Hän uskaltaisi Oxenstjernaan koskea. + +STEN KRISTERINP. Linnaani ei hän ainakaan saa; sen luovutan kuningas +Kristianille. (Lähimmille ylimyksille ja Jonille.) Heti kun Nyköpingin +portilla tanskalainen soturi lausuu tunnussanan "Kalmarin rakas +yhteys", remahtaa se auki kuninkaan joukoille. + +MESTARI JON. Te täytätte niin kuninkaamme rohkeimman toivon. + +INGEMAR. Nyt muistan. (Vetää kirjeen poveltaan.) Sain äsken kirjeen +Sturelta. Hän kirjoittaa: (Avaa kirjeen ja lukee.) »Sten Sture, Eksjön +ritari, Ruotsin valtionhoitaja, hänen armolleen piispa Ingemarille +Vexiossä tervehdys. Kun Ruotsin itsenäisyyden turvaaminen edelleen +vaatii paljon varoja, niin kehoitamme teidän armoanne joutuisimmin +suorittamaan veron niistä läänityksistä, joita isäni, Jumala hänen +sieluansa armahtakoon, ja minä olemme teidän armollenne kruunun +puolesta antaneet. Samalla kehotamme teitä saapumaan huovinenne +Kalmariin, jonka kaupungin, kuten teidän armonne tietää, herra +electus on Ruotsin pyhien suojeluspatroonain avulla jälleen Ruotsille +valloittanut, vaan jonka linna vielä on Tanskan kuninkaan vallassa. Sen +valloittaminen vaatii paljon voimaa ja uhrauksia. Valitettavasti monet +maan ylimyksistä itsekkäistä syistä vetäytyvät näistä uhrauksista pois. +Mutta siitä he itse vastatkoot omalletunnolleen, Jumalalle ja pyhälle +Erik kuninkaalle.» (Käärii kirjeen kokoon.) Mitä on minun tehtävä? + +KNUT ESKILINP. Lähettäkää vastaukseksi pala tyhjää pergamenttia! + +STEN KRISTERINP. Pyhän Bodvidin parran kautta, se on parasta. + +MATIAS. Se sopisi ritarille, ei piispalle. Hengen miehen täytyy +menetellä maltilla. + +KRISTER PENTINP. Ja totella? + +MATIAS. Ei. Veli Ingemar kirjoittaa näin: Olen tarkoin harkinnut teidän +herruutenne käskyjä. Mutta täyttää en voi kumpaakaan. Mitä veroihin +tulee, luulen viisaammaksi säästää ne parempiin aikoihin kuin lähettää +ne teidän sotavarustuksiinne. Hiippakuntakaupungistani en voi poistua +enkä electukselle huoveja lähettää, koska niistä toiset ovat kuolleet, +toiset ovat sairaina ja jäännökset tarvitaan täällä Värendissä. + +KAIKKI YLIMYKSET. Hyvä! + +TROLLE. Suostuuko hänen armonsa kirjoittamaan näin? + +INGEMAR. Jos ei vaaraa olisi. + +MATIAS. Vaaraa! Kenen piispan tarvitseisi yhtä valtionhoitajaa pelätä? + +INGEMAR. Pyhä isä on kaukana. + +MATIAS. Mutta hänen voimakkaita palvelijoitaan on lähellä. + +JON. Kuten kuningas Kristian. + +KNUT ESKILINP. Niin heikoksi en luullut piispa Ingemaria. + +INGEMAR. En olekaan. Kirjoitan veli Matiaan ehdotuksen mukaan. + +JON. Siitä kuningas iloitsee. Ja ystäviään hän runsaasti palkitsee. + +TROLLE. Mitä muut läsnäolijat tekevät kuninkaan asian hyväksi? + +PALVELIJA (ovesta kiiruhtaen). Eräs ritari pyrkii kiireesti sisään. + +TROLLE. Ken hän on? + +PALVELIJA. Hän kieltäytyi nimeään ilmoittamasta. + +TROLLE. Ihmeellistä! Se on varmaan Trotte Maununpoika Eka. Hänellä on +väliin omituisia päähänpistoja. Hän on kai tervetullut? + +KAIKKI. On. + +TROLLE. Ritari tulkoon! (Palvelija menee.) + +Hemming Gad (saapuu sota-asussa, miekka vyöllä, kypärän silmikko alas +laskettuna.) + +GRÖN (rientäen hänen luoksensa). Miekkanne, ankara herra! + +GAD (ojentaa hänelle miekkansa, nostaa silmikon kasvoiltaan ja heittää +läsnäolijoihin ankaran, kysyvän katseen). + +YLIMYKSET (hämmästyen). Te, herra electus! + +KAUPPIAAT (samoin). Tohtori Hemming! + +GAD. Niin, se minä olen. Olen liikkunut paljon maailmassa, enemmän +maitse, vähän vesitse. Mutta yhden merimiesten ennusmerkin olen oppinut +tuntemaan. Saanko sen sanoa teille, piispat ja ritarit? + +MATIAS. Sitä opettamaanko tänne tulitte? + +GAD. Niin, teidän armonne. + +TROLLE. Sanokaa se! + +STEN KRISTERINP. Koska ei kielenne voinut enää Kalmarissa kalkattaa. + +GAD. Kun lokki kiertää laivaa, on tulossa paha sää. + +KNUT ESKILINP. Se sana viekää laivaväelle. + +GAD. Se on sokaistu; se luokseen houkuttelee turman lintua. + +TROLLE. Se ei meihin koske, tohtori Hemming. + +GAD. Jumalan viiden haavan nimessä, se koskee teihin. Te olette +laivaväki. Tuossa (viittaa mestari Joniin) on lokki! + +MATIAS. Ja mikä te olette, herra electus? + +GAD. Minä? Sen tietää Ruotsin kansa. + +MATIAS. Vaan tiedättekö sen itse? Oletteko te piispa? + +STEN KRISTERINP. Hän on anastaja. Hän on vallannut isänmaan asiat yksin +ajettavikseen. + +INGEMAR. Milloinka, veli, olette viimeksi messun lukenut? + +GAD. Sitä aijoin juuri lähteä lukemaan. Mutta kun mieluummin katson +paholaista vasten silmiä kuin seison alttariin päin ja annan hänen +selkäni takana luikerrella ja juoniaan kutoa, siksi olen täällä. + +MATIAS. Jos täällä on paholainen manattava, niin kyllä meissä, veli +Ingemarissa ja minussa, on siihen enemmän piispaa kuin teissä, joka +olette hengellisen virkanne kokonaan unhottanut. + +GAD. Kuta enemmän olette piispa, sitä useammat teillä on hartiat. +Eikä minun olisi tarvinnut olla niin kauan paavi Aleksanteri Borgian +kamariherrana tunteakseni, että piispat kantavat kappaa kaksilla +hartioilla. Ja jos luulet tietäväsi, mitä toinen kappa kätkee, älä +yritäkään arvata toisen sisällystä! + +STEN KRISTERINP. Kuinka monet hartiat luulette itsellänne olevan, kun +tohditte noin ylpeästi puhua. + +GAD. Teidän sinne tänne vaappumisenne todistaa, että teidän äitinne +synnytti ainoan hartiattoman pojan. + +STEN KRISTERINP. Se herjaus maksakaa! (Hyökkää väkipuukko kädessä Gadia +vastaan. Knut Eskilinpoika ja Krister Pentinpoika seuraavat). + +BUSKMAN (lyöden nuijalla pöytään). Pyhän Sigfridin maja! (Toiset +kauppiaat rientävät väliin toistaen samat sanat.) + +STEN KRISTERINP. (kauppiaille). Miksi puollatte solvaajan henkeä? + +GAD. Minun henkeäni? Vaikkei se ole kallis; ei sitä helposti oteta. +(Viittaa akkunaan.) Katsokaa ulos! Siellä kohoaa vankka keihäsmetsä. + +TROLLE (katsoo toisten kanssa ulos aukaistusta akkunasta ja hämmästyy). +Mitä aijotte, tohtori? Vangitako meidät? + +TOISET YLIMYKSET. Sitä hän ei tee. (Lähestyvät uhkaavasti Gadia.) + +GAD (asettuen akkunan kohdalle, jonka takaa kuuluu voimakas huuto: +Tohtori Hemming. Gad viittaa sinne rauhoittavasti). Minä olen turvassa, +ystävät. (Ylimyksille.) Siinä on porvareita ja talonpoikia; he ovat +valmiit uhraamaan kaikki Ruotsin vapauden hyväksi. + +MATIAS. Te toitte joukon meitä vastaan? + +GAD. En tuonut. Minulla oli teihin suurempi luottamus kuin kansalla. +Olin saanut kuulla tästä kokouksesta ja aijoin tulla yksin. Mutta +Kalmarin porvarit ja piiritysjoukko olivat saaneet sen tietää eräältä +uskolliselta palvelijaltani. Kun sitten yritin ratsastaa kaupungin +portista, piirittivät he minut. »Te olette turvamme», he lausuivat, +»emme uskalla teistä luopua. Jos ette palaa takaisin kaupunkiin, +seuraamme me teitä.» Seuratkaa sitten! sanoin heille. Ja nyt on minulla +syy heitä siunata. + +KNUT ESKILINP. Te siis pelkäätte. + +GAD. En. Ruotsin aatelismiehissä on kyllä muitakin murhaajia +kuin Engelbrektin murhaaja. Mutta minä luotan suomalaisen noidan +ennustukseen, että saan surmani tanskalaisten käsistä; ja silloin +minä tietysti olen hyvin vanha ja huono. Minä siunaan heidän tuloaan +siksi, että saan sanoa heille (huutaa akkunasta): Sillä, ajalla kun te +taistelette uhraten henkenne ja verenne Ruotsin hyväksi, aikovat nämä +herrat ja piispat hävittää maan itsenäisyyden ja saattaa sen kuningas +Kristianin valtaan kaikille Ruotsin rehellisille asukkaille turmioksi, +vahingoksi ja orjuudeksi. Eipä siis syyttä ole Tanskan kuningas heidän +kunniataan ja kilpeään häväissyt. Ja kun hän saa heidät valtaansa, +sulkee hän heidät ahtaaseen paikkaan, johon ei kuu kuule eikä päivä +näe. Se on heidän palkkansa, koska he näkevät omat etunsa, eivätkä +isänmaan, koska eivät pidä isänmaata sinä ainoana kirkkaana tähtenä, +jonka tulee töitämme ohjata, sinä ainoana kalliina, jonka edestä miehen +kannattaa elää, toimia, kuolla. (Ulkoa kuuluu suostumuksen huutoja, +näyttämöllä lyhyt äänettömyys, jolloin herrat pidättelevät kiukkuansa) + +GAD. Valtionhoitajan nimessä vangitsen minä tämän tanskalaisen petturin. + +MESTARI JON (hätäisesti). Jalot herrat, armolliset piispat, älkää +heittäkö minua hänen valtaansa. Muistakaa, minä olen kuningas +Kristianin edustaja, ja te olette taanneet minulle turvallisuuden +(piilottautuu toisten taakse). + +TROLLE. Häntä suojelee tämän veljestöhuoneen rauha. + +GAD. Ja tätä huonetta suojelevat minun keihäsmieheni. Ellei +tanskalaista valtaani heitetä, ei kenkään pääse täältä vapaana. + +TROLLE. Mitä teette hänelle? + +GAD. Lähetän Tukholmaan. Ja jollei valtionhoitaja häntä hirtätä muiden +korppien peloksi, ei hän ole seurannut minun neuvoani. + +MATIAS. Muistakaa, herra electus, että mestari Jon on hengellisen +säädyn jäsen, niinkuin minä ja te. Maallisissa asioissa tuomiten ja +puuhaten olette te unhottaneet hengelliset asiat. Varoitan teitä +kuitenkin mestariin koskemasta. Vapaana menköön hän, kun lupaa palata +rajan yli. + +GAD. Älä usko tanskalaista äläkä munkkia! Mutta voin noudattaa teidän +armonne tahtoa. Myönnyn lähettämään suosikkinne Skåneen Tanskan +puolelle. Niin pääsee hän jälleen kutomaan mustia juoniaan. Mutta jos +hänet kerran vielä Ruotsissa tapaan, silloin, viiden haavan nimessä, +hirtetään hänet lähimmän puun oksaan. Siis ulos, mies! (Mestari Jon +erkanee toisista ja poistuu ovelle päin.) + +STEN KRISTERINP. (Jonille). Sanani kuninkaalle muistakaa! + +JON. Se itse muistakaa. Kööpenhaminassa ei sitä unhoteta. (Katsoo kauan +Gadiin, lähestyy sitten häntä ja lausuu puoliääneen.) Jäättekö ystävien +joukkoon? + +GAD (ylenkatseella). En. + +MESTARI JON. He vihaavat teitä? + +GAD. Ja minä heitä. + +MESTARI JON. He ovat voimakkaat. + +GAD. En pelkää heitä. + +JON. On ainoastaan yksi, joka voi teidät heistä vapauttaa ja tehdä +heidän juonensa tyhjäksi. + +GAD. Se on — + +MESTARI JON (puoleksi kuiskaamalla). Kuningas Kristian. + +GAD (kovalla äänellä). Tai paholainen. (Huutaa akkunasta,) Lähetän +täältä tanskalaisen viettelijän. Viisi miestä saattakoon hänet rajan +yli Skåneen. + +ÄÄNI AKKUNASTA. Hän tulkoon. + +MESTARI JON (ylimyksille). Suljen teidät tohtori Hemmingin suosioon. +(Gadille.) Sanoin teille: yksin hän. (Menee.) + +GAD (itsekseen). Tuo konna, luulen, melkein totta haastoi. Sture on +liian heikko. Kuningas Kristianin julman ruoskan nämä kavaltajat +tarvitseisivat. + +TROLLE. Nyt varmaan jätätte meidät, herra electus? + +BUSKMAN. Vexiön kauppiaiden veljeskunta toivoo tohtori Hemmingin +tyhjentävän haarikan rauhan palauttamiseksi. + +GRÖN (tuo haarikan). + +GAD (juo). Kiitos oluesta! Mutta rauhaa, joka saataisiin Tanskan +valtaan alistumalla, en toivo. (Astuu jälleen akkunaan, josta valo +hänen kasvoilleen sädehtii.) Jatkuva taistelu on meille elinasia. +Me puolustamme uskoamme, vapauttamme, ihmisarvoamme. Uskoamme! +Kuningas tahtoo vanhentuneiden ja mädäntyneiden kaavojen voimassa +pitämistä; meillä on halu avata edes yksi kirkon himmeistä akkunoista. +Vapauttamme! Tanskassa ei ole vapautta, ja me kadottaisimme omamme. +Kansa, joka on kahleensa katkonut, joka ei enää kule kumarassa +ikeen alla, vaan pystyisin päin katsoo ylhäistä valoa kohden; +kansa, joka ei ole oppinut ainoastaan ajattelemaan, vaan myöskin +ajatuksensa lausumaan, kansa, joka voi kärsiä äärettömän paljon, joka +mieluummin uhraa sydänverensä kuin hylkää synnyinmaansa — ojentaisiko +se vapaaehtoisesti kätensä Tanskan kuninkaan kahlehdittavaksi. +alentuisiko se tieten ja tahtoen kurjiksi kuormajuhdiksi ja halvaksi +vaihtotavaraksi, jollaisia hänen omat alamaisensa ovat? Sillä kuka +meistä ei tietäisi, että tanskalainen linnanherra, joka seuraa +kuninkaansa esimerkkiä, kernaasti antaa kolme talonpoikaa kelvottomasta +metsästyskoirasta. — Puolustamme ihmisoikeuksiamme! Meidän maassamme +suojelee laki ja oikeus kaikkia. Niin on ollut ikimuistoisista ajoista +saakka. Kuka meistä ei muistaisi sitä jaloa laamannia, joka rohkeasti +oikaisi kuningastaan ja sai koko kansan puolelleen. Tämä ei ole ainoa +tapaus lajiaan. Niin voi tapahtua milloin hyvänsä. Ja voi silloin +Tanskan kuninkaita, kun Ruotsin kansa vie heidät tilille! Varmaankin he +silloin pakenevat oikeuspaikkaa. + +Toistan siis sanani. Meidän pitää jatkaa taistelua. Onhan kunniallinen +kuolema häpeällistä elämää parempi. Ettekö tiedä, että tanskalaiset +polveutuvat ryöväreistä, varkaista ja pahantekijöistä? Vihan ja +kateuden jäytäminä haluavat he kaikkien kansojen häviötä ja ovat +sentähden kammotut kaikkialla koko maailmassa. Voisin todistaa sanani +heidän oman, Waldemarien aikana eläneen historioitsijansa Saxon +lausunnoilla sekä omilla havainnoillani, joita olen tehnyt vieraissa +maissa matkustellessani. Mutta teille pitäisi se muutenkin olla selvä. +Kysykääpä omalta kokemukseltanne! Teidän, herra Sten Kristerinpoika, +joka nyt innolla ajatte kuningas Kristianin asiaa, pitäisi tuntea, +kuinka tanskalaiset palveluksenne maksavat. Vanhan Sten herran aikana +te toisten kanssa kutsuitte maahan kuningas Hannun ja kaunistitte hänen +päänsä Ruotsin kruunulla. Palkinnoksi rosvosi kuningas teidän mainiot +lohivetenne Elfkarlebyssä. + +STEN KRISTERINP. (keskeyttäen). Ajat ovat siitä muuttuneet. + +GAD. Mutta eivät tanskalaiset. Kuinka on tapahtunut Suomessa? Tämän +tuhatjärvisen maan rantamat ovat täynnä heidän hävitysmerkkejään. +Pyhän Henrikin pyhättö Auran rannalla on häväisty, sen kalleudet +ryöstetty. Hätäviestit leviävät sieltä, kertoen viattomien +kärsimyksistä, kyyneleistä, verivirroista. Voi tätä hallitsijaa! Voi +näitä päälliköitä! He tuhoavat kansaa, joka muita Ruotsin valtakunnan +asukkaita uskollisimmin on säilyttänyt kuningatar Margaretan +unioniaatteita... Minä vihaan tanskalaisia. Niin tekee jokainen +rehellinen Ruotsin mies. (Hyvä-huutoja akkunan takaa.) Ja kun te, +piispat ja ritarit, haluatte päästä minun seurastani, niin minäkin +nyt kernaasti jätän teidät. Sillä teissä on tanskalainen haju, jota +rajattomasti inhoan. Ketä ei lätäkkö-ilma miellytä, hän seuratkoon! +(Menee kiivaasti. Kauppiaat, paitse Buskman ja Grön, seuraavat. Ulkoa +kuuluu riemuhuutoja.) + +STEN KRISTERINP. (kiivaasti). Pyhän Bodvidin parran nimessä! Tätä me +siedämme! + +KNUT ESKILINP. Hävyttömin solvaus! Hän saattaa siitä ylpeillä. + +STEN KRISTERINP. Sen saatoit kuulla, Trolle. + +TROLLE. Sen itse kuulit. + +KRISTER PENTINP. Sen kuulimme kaikki. Arvoisat piispatkin. + +INGEMAR. Sen olemme usein kuulleet. + +MATIAS. Mutta emme enää monesti kuule. + +KRISTER PENTINP. Jos emme surmaa koiraa, kyllä se haukkuu. + +TROLLE. Hän on Sturelle kaikki kaikessa, kansalle uusi Engelbrekt. + +MATIAS. Mutta Roomasta tulevaa iskua hän ei kestä. + +KAIKKI YLIMYKSET. Roomasta! + +MATIAS. Hänen pyhyytensä ei ole vahvistanut Linköpingin kapitulin +vaalia. Hemming Gad ei ole laillinen piispa. + +TROLLE. Ei ole. Mutta hän käyttää piispan tulot. + +INGEMAR. Sotaan. + +MATIAS. Se on estettävä. + +STEN KRISTERINP. (halveksien). Estäkää! + +MATIAS. Sen tekee panna. + +KAIKKI. Panna! + +MATIAS (Trollelle). Poikanne, arkkidiakoni Kustaa, on vielä Roomassa? + +TROLLE. On. + +MATIAS. Hän on edelleen kardinaalien ja pyhän isän suosiossa? + +TROLLE. On. + +MATIAS. Ja vihaa Sturea? + +TROLLE. Kiivaimmasti. + +MATIAS. Ja on kuninkaan ystävä? + +TROLLE. Mitä hartain. + +MATIAS. Te kirjoitatte hänelle usein? + +TROLLE. Paremmin en voisi taitoani käyttää. MATIAS. + +Teidän on heti kirjoitettava hänelle. + +TROLLE. Kirjeenviejä voi jo tänään Bergqvarasta lähteä. + +MATIAS. Hyvä. Kirjoittakaa arkkidiakonille, että hänen on käyttäen +hyväkseen kardinaalien apua, toimitettava hänen pyhyytensä tietoon, +että Sturen suosikki Hemming Gad pinoaa rikoksia rikosten päälle, niin +että niiden mitta jo pitäisi olla täysi, joten tämä itsetekoinen piispa +ja jumalaton mies olisi pannaan pantava, hiippakunnan hoidosta, viran +tarjoamien etujen nauttimisesta ja koko seurakunnasta erotettava. +Lukuun ottamatta hänen monia hengellisiä hairahduksiaan, joista pahin +on se, että hän on lausunut paljon ilkeitä ja häpäiseviä sanoja +paavillisesta pyhyydestä, on hän aina ollut kiivas kuninkaan, oman +oikean herransa vastustaja. Hän menettelee niinkuin viikinki eikä +niinkuin hengen mies. Hän on häpeäksi koko kristikunnalle. Ilmoittakaa +samalla, että toivomukseenne yhtyvät kaikki Ruotsin oikeat piispat ja +vapaasukuiset miehet, joita electuksen röyhkeys ja omavaltaisuus on +loukannut. + +TROLLE. Kirjoitan. Pyhä Sebastiankaan ei voi Hemming Gadin päätä +panna-iskulta suojella. + +KNUT ESKILINP. Pyhä Sebastian on kadottanut arvonsa ja niin tekee +pannannekin, jos Sture ottaa Gadin suojelukseensa. + +MATIAS. Pyhää isää vastaan? Sitä ei hän tee. + +STEN KRISTERINP. Sille asialle ei ole vielä kukko laulanut. + +MATIAS. Minä kyllä taivutan nuoren kukon. Nyt lähdemme. Te, herra +ritari, kirjoitatte arkkidiakonille Roomaan, veli Ingemar Sturelle. + +TROLLE ja INGEMAR. Niin, niin. + +STEN KRISTERINP. Ja minä olen lähettänyt sanani kuninkaalle. +Viimeiseksi teihin yhdyin; ensiksi teen suurimman uhrin. Minun isäni +poika ei rakasta empimistä. + +TROLLE (haarikkaan tarttuen). Pyhän Sigfridin kunniaksi. (Juovat.) + +MATIAS (Buskmanille). Kiitos veljestöllenne. Toivomme pysyvän rauhan +pian palaavan. + +BUSKMAN. (Kumartaa vastaukseksi.) + +YLIMYKSET (lähtevät. Grön antaa heille aseet). + +BUSKMAN (ottaa haarikan ja katsoo sen pohjaan). Sääli emsiläistä +oluttamme! + +Sille asialle ei ole vielä kukko laulanut. + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Ensimäinen kuvaelma. + +Sali Tukholman linnassa. Ovia perällä Ja molemmilla puolilla, +katsojasta oikealla suuri uuni, jonka kupeissa Sturen vaakuna (yö ja +päivä), samalla puolella pöytä ja tuoliryhmä, vasemmalla kattotuoli ja +raheja. Perällä raheja seinustalla. Varhainen aamu. Kattokruunussa ja +pöydällä palavat vahakynttilät. + +Sten Sture ja piispa Matias tulevat oikealta. Matiaalla on kädessä +paavin pannakirje Gadia vastaan. + +STURE (mielenliikutuksella). Se on minulle mahdotonta, teidän armonne. + +MATIAS. Ei, herra, se ei saa olla mahdotonta. + +STURE. Kuinka hylkäisin miehen, joka meitä kaikkia voimallisemmin +on isänmaan puolesta taistellut? Jos on vaaran hetkellä miekkaa +heilutettava tahi joukon epäröidessä sanan voimaan turvauduttava, kuka +silloin on herra eleotuksen vertainen? + +MATIAS. Niin häikäilemätön ei ole kenkään. + +STURE. Hän on urhoollinen. + +MATIAS. Pilkatessaan häjyllä kielellään virkaveljiään ja aatelia. + +STURE. Kansaa ja sen etua puolustaessaan. + +MATIAS. Häntä suosimalla ette saa Ruotsiin yksimielisyyttä Hänen +pyhyytensä, arkkipiispa ja koko kirkko teitä siitä syyttää. Kädessäni +on pannakirja, joka lankeaa raskaasti Hemming Gadin hartioille. +Ellei hän sen alle nöyrry, jos hän saa teiltä kannatusta ja tukea +tuomiokapituliltaan, singahtaa pyhän Pietarin istuimelta salama +Linköpingin tuomiokapitulia, hiippakuntaa, teitä, koko Ruotsia vastaan. + +STURE. Hemming Gad oli isäni ystävä ja tuki. Minua on hän ohjannut +pienestä saakka. Hänen sanansa ovat povessani isänmaanrakkauden liekin +sytyttäneet. Minä kunnioitan, rakastan häntä. + +MATIAS. Ne ovat omia tunteitanne. Ovatko ne teistä tärkeämpiä kuin +isänmaan etu. Toisin punnitsi iso-isänne, jalo Niilo-herra, jonka +luontoiseksi teitä kehutaan. + +STURE. Hän oli rahvaan ystävä. Jokainen rahvaan ystävä oli hänen +ystävänsä. Sellainen on electus. + +MATIAS. Hän on pahin este, joka pidättää aatelin ja hengellisen säädyn +valtaanne kannattamasta. Aateli vihaa häntä. Electus näet kiihoittaa +talonpoikia. Hengelliset häntä kammovat, koska hän lonkkaa pyhän säädyn +arvoa. Nyt kohtaa häntä panna. Silloin tulee hän koko kristikunnan +kammoksi. Jokainen hurskas kristitty väistyy hänen tieltään. +Pakoittaisitteko te meidät työskentelemään yhdessä tuon kirotun ja +jumalattoman miehen kanssa? Jos pakoitatte... + +STURE. Ei! Älkää uhatko, arvoisa isä! Kunniani ja kilpeni kautta, +silloin en voi vaatimukseenne suostua. Jos hylkään electuksen, mitä +turvaa on minulle teistä, kirkkoruhtinaat ja ritarit? Minkälainen on +teidän apunne? Siitä on todistus pöydälläni, piispa Ingemarin kirje. +Hän kieltäytyy täyttämästä velvollisuuttaan minua ja kruunua kohtaan. +Kujeen sisällys ei liene teille tuntematon? + +MATIAS. Ei ole. Mutta Ingemar on nyt valmis repimään kirjeen. Hän anoo +anteeksi ja täyttää kaikki teidän herruutenne käskyt, kun ette kohoa +kirkkoa vastaan. + +STURE. Siis Hemmingillä ostan Ingemarin! Huono kauppa! + +MATIAS. Ingemarinko vain? Koko kirkon. Se on mahtava voima. Sekä +aatelin. Siis älkää epäröikö! Toisella puolella on jumalaton mies, +toisella hengellinen ja maallinen ylimystö. Te olette nuori, kokematon +ruhtinas — + +STURE. Enkä saisi hylätä koeteltua ystävää. + +MATIAS. Ette saa syöksyä vaaraan, joka on helposti kartettavissa. +Onko eduksi joutua pyhän isän epäsuosioon? Salliiko sen omatuntonne? +Salliiko sen Ruotsin etu? Kuningas Kristian pitäisi erittäin +ansiokkaana tekona hyökätä paavillisen kuurian valtuuttamana +kurittamaan Ruotsin valtionhoitajaa, joka halveksii apostolisen +istuimen käskyjä. + +STURE. Tanskalaiset joukot on täältä usein karkoitettu. + +MATIAS. Se on maksanut verta. Kuinka suureksi tulisikaan veritulva +silloin, kun tanskalaisten valloitushimoa kiihdyttäisi hänen pyhyytensä +lupaus ja käsky. + +STURE. Ryhtyisikö hänen pyhyytensä sellaiseen keinoon? + +MATIAS. Aivan vannaan. Niistä susista, jotka pohjoismaissa hävittävät +Pietarin kaitsettavaksi uskottua laumaa, on Gad kaikkein pahin. Kun +kerettiläisyys kohottaa Saksassa julkisesti päätään, ei pyhä isä voi +jättää electusta Ruotsissa hävitystään jatkamaan, häväisemään ja +pilkkaamaan pyhää säätyä. + +STURE. Missä on hän sen oppinut? Paavi Aleksanterin hovissa. + +MATIAS. Sitä vaarallisempana Leo X häntä pitää. Electuksen pilkka +kohoaa paavillista kuuriaa vastaan, jonka loisto on niin suuri, että +jaloimmatkin ruhtinaat sen nähtyään kasvonsa kätkevät. + +STURE. Minä kunnioitan syvästi paavillista istuinta. Alttiimpaa +palvelijaa sillä tuskin on. Mutta tämä vaatimus on raskas. + +MATIAS. Ajatelkaa! Pyhän Pietarin seuraajalla on taivaan avaimet +Mutta hän on maallisten valtakuntainkin ylin ohjaaja. Hän voi otsanne +kuninkaan kruunulla kaunistaa; mutta hän voi siihen painaa myöskin +ijäisen kirouksen leiman. Kummanko valitsette? Se on nyt ratkaistava. + +STURE. Äh, eihän minulla ole valinnan varaa. Minun täytyy totella pyhän +isän tahtoa. Jumala ja pyhä Eerik antakoot sen tapahtua Ruotsin onneksi! + +MATIAS. Kiitos, poikani! Iloitsen päätöksestänne. Kirkko ja Ruotsin +valtakunnan neuvosto on siitä iloitseva. + +PALVELIJA (perältä tullen). Hänen armonsa piispa Ingemar sekä +valta-neuvokset Erik Trolle ja Knut Eskilinpoika. + +MATIAS (Sturelle). Vexiön piispan kirje! Minä otan vastaan piispan ja +ritarit. + +STURE. En näe muuta keinoa. (Poistuu raskain askelin oikealle). + +MATIAS (katsoo kauan hänen jälkeensä ja astuu sitten rohkeasti piispa +Ingemaria, Erik Trollea ja Knut Eskilinpoikaa vastaan). + +TROLLE. Mitä mieltä on Sture? + +MATIAS. Hän on nuotassamme. Täytyy vain tarpoa, ettei kala pakene. +Piispa Ingemarin on anteeksi pyydettävä ja revittävä kirjeensä, jonka +Sture hänelle nyt tuo. + +INGEMAR. Kernaasti, yhteisen asiamme hyväksi. + +KNUT ESKILINP. Mutta Hemming Gad voi repiä nuotan. Hän on leijona +mieleltään. + +MATIAS. Säätynsä häväistys. + +INGEMAR. On ainoastaan sotilas. + +MATIAS. Se ei ole hänen suurin vikansa. + +TROLLE. Irstaisuudesta kuulin häntä moitittavan. + +MATIAS. Se on heikkouden synti. Electus ei anna hänen pyhyydellensä +paaville eikä kirkonruhtinaille ja prelaateille niille kuuluvaa arvoa. +Kuninkaista puhuu hän kuin tavallisista ihmisistä. Eikä hän tee mitään +eroa suurisukuisten ja rahvaan välillä; antaapa hän vielä etusijan +halvalle alhaisolle. + +TROLLE. Sillä hän on jo kirouksen ansainnut. + +MATIAS. Valtionhoitajan suurin rikos on ollut tämän tuomitun syntisen +suosiminen. Eikä voi häpeämättä ajatella, että meitä on pahoitettu +hänen kanssaan toimimaan. Siksi sanoin Sturelle, että niin ei saa enää +tapahtua. + +INGEMAR. Siinä, arvoisa veli, teitte oikein. Kadotuksen tulikivijärven +on Gad ansainnut. + +KNUT ESKILINP. Voitte iloita, arvoisat isät; pian hän sinne pääsee. + +MATIAS. Tämä jumalansa unhottanut mies paljastaa maailman pilkattavaksi +hengellisen säädyn harha-askeleet, vaikka unhotuksen huntu olisi niiden +päälle rakkaudella levitettävä. + +KNUT ESKILINP. (pilkalla). Mikä kuoleman synti! + +MATIAS. Niin on, herra ritari. Vai onko teistä oikea se käsitys, että +hänen pyhyytensä paavi; kirkonruhtinaat ja prelaatit, kaikki kuninkaat, +suurmiehet, porvarit ja talonpojat, yksinpä kerjäläisetkin syöpäläisten +täyttämissä ryysyissään ovat saman arvoisia? Kaikki muka ihmisiä eikä +mitään muuta. + +KNUT ESKILINP. Ei toki, arvoisa isä, en sitä hyväksy. + +MATIAS. Se on yhteiskunnalle vaarallista. + +KNUT ESKILINP. Ruotsin rahvaan ylpeys on ilmankin suuri. + +TROLLE. Sitä ovat valtionhoitajatkin mairitelleet. + +MATIAS. Mutta ei kuningas. + +TROLLE. Niin. Hänen asiaansa me ajamme. + +KNUT ESKILINP. Ja omaamme. + +MATIAS. Sten Kristerinpoika ei tulle kokoukseemme. + +TROLLE. Hän pelkää Sturea ja odottaa kuningas Kristiania. + +KNUT ESKILINP. Hänessä kylvömme on itänyt. + +VALTIONHOITAJA, ERIK JUHANANP. VAASA, MAUNU GREN ja JAAKKO KURKI +(saapuvat oikealta. Valtionhoitaja menee kattotuolin luo ja viittaa +herroja istumaan ja istuu sitten itsekin, jolloin Kurki jää seisomaan +hänen vasemmalle puolelleen. Piispat istuvat pöydän luo valtionhoitajan +vastapäätä, muut ylimykset sivuraiteille.) + +INGEMAR (lähestyen Matiaan kuiskauksen jälkeen valtionhoitajaa). Ellen +erehdy, on minun kirjeeni.. + +STURE. Niin on, arvoisa isä. + +INGEMAR. Väli Vexiöstä Tukholmaan on pitkä. Sinne on saapunut vääriä +viestejä teidän herruutenne aikeista. Ne ovat minut eksyttäneet tekoon, +jota kadun. Kun loukkauskivi, joka on erottanut kirkonmiehet teistä, +nyt poistuu, olen valmis palvelemaan teidän herruutenne käskyjä siinä +määrässä kuin voimani ja pyhän kirkon etu sallivat. Muuta hyvitystä, +kuin tämän tunnustuksen, ette vaatine vanhalta kirkonpalvelijalta? + +STURE. En, arvoisa isä. Kun ojennan teille kirjeenne, on sen muisto +minulta unhottunut. (Ojentaa kirjeen Ingemarille.) + +INGEMAR (repäisten kirjeen). Hävitköön näin kaikki erimielisyys Ruotsin +valtionhoitajan ja kirkon väliltä! + +STURE. Piispa Matias tehköön selvän kokouksemme tarkoituksesta. + +MATIAS (nousten). Se olisi hänen armonsa arkkipiispan asia. Mutta kun +pyhimykset eivät ole suoneet hänelle voimaa tänne saapua, teen minä sen +hänen edustajanaan. + +Pyhän istuimen tietoon Roomassa on tullut se väärä ja turmeleva tapa, +jolla tohtori Hemming Gad, ilman pyhän isän virkavahvistusta hoitaa +Linköpingin hiippakuntaa, ja monet solvaukset, joita hän on lausunut +ei ainoastaan hengellistä säätyä ja maallisia ylimyksiä, vaan myöskin +hänen pyhyyttään paavia vastaan. Siksi on hänen pyhyytensä ankarimman +pannan uhalla käskenyt, että electuksen on erottava piispan virasta ja +kaikesta vaikutuksesta hiippakunnassa. + +ERIK VAASA. Hän ei ole hiippakuntaansa juuri koskenutkaan. + +MATIAS. Mutta hän on kantanut piispan tulot. + +MAUNU GREN. Niillä puolustaakseen isänmaata. + +TROLLE (nousten). Olen tiennyt, että kuninkaallisen vallan puute on +Ruotsissa suuri. Mutta en muistanut, ettei meillä ole niin pitkiin +aikoihin kuningasta ollut, että hänen lyömänsä ritarit jo ovat ehtineet +kuolla. Nyt sen muistan, kun kuulen asemiesten valtakunnan neuvostossa +puhuvan. + +MAUNU GREN (kiivaasti). Minä olen ylimys niinkuin tekin, vaikken ole +kylliksi vanha, että olisin ehtinyt Juutinmaan kuninkaan jaloissa +ryömiä. Mutta kernaasti suon muille sen kunnian, jonka isänmaallisen +miehen tuomitseminen tuottaa. (Menee kiivaasti ulos peräovesta.) + +STURE. Heimolaisellani on kiivas veri, arvoisat isät ja ritarit. Asiaan +ryhtyen asettaa hänen pyhyytensä tahto neuvoston vaikeaan asemaan. + +INGEMAR. Miksi olisi vaikea seurata pyhää kanoonia? + +TROLLE. Ei minusta. + +KNUT ESKILINP. Eikä minusta. + +MATIAS. Ei suinkaan minustakaan. + +ERIK VAASA. Eihän neuvosto voine päättää electusta kuulematta. Onko +häntä kutsuttu? + +STURE. On. + +MATIAS. Poissaolo todistaa kovakorvaisuutta. + +PALVELIJA (peräovesta tullen). Tohtori Hemming Gad. + +STURE. Tulkoon! Me odotamme. + +GAD (saapuu). Pyydän anteeksi viipymistäni. Kun sain teidän herruutenne +käskyn, kuulin, että tanskalainen rosvojoukko oli hyökännyt Skånesta +Värendiin. Aprikoimatta kumpaistako on ensin kuuleminen, teidän +herruutenne käskyä vaiko velvollisuutta suojella rauhallista rahvasta, +riensin sinne, torjuin tanskalaisen joukon ja olen nyt ratsastanut +tänne läpi yön. Kun nämä arvoisat piispat ja ritarit ovat ehtineet +minua ennen, eivät heidän juominkinsa viime yönä ole kovin myöhään +kestäneet. + +MATIAS. Piispa Ingemar ja minä vietimme yömme hartauden harjoituksilla +harmaa-veljesten luostarissa. + +GAD. Sittenhän täällä on pyhyyttä runsaasti. Toivon, että yöllinen +ratsastukseni luetaan siihen pieneksi lisäksi. + +MATIAS. Herra electus, nyt ei ole pilanteon aika eikä paikka. + +GAD. Siis luopukaa tästä pilanteostanne, hyvät herrat. + +STURE. Olemme kutsuneet teidät neuvoston kokoukseen ikävän asian vuoksi. + +GAD. Minä koetan sitten pitää huolta, ettei täällä ole ikävä. + +STURE. Piispa Matias tehköön selkoa hänen pyhyytensä määräyksistä! + +GAD. Säästäkäämme se vaiva arvoisalta isältä. Satun ne tietämään. Pyhän +Pietarin sijainen on saanut sen käsityksen, että Hemming Gadin on +jäätävä taivaan portin ulkopuolelle. Mutta se on erehdys, hyvät herrat. +Piispan virassa ei ole kukaan, apostolisesta istuimesta alkaen, tehnyt +sen vähemmän syntiä kuin minä. + +MATIAS. Teidän rikoksenne ovat liian julkeat, että niitä voisitte +peittää. + +GAD. Niinkö? Kun te olette ne huomanneet, tulee siis tämä +parannusyrityskin teidän puoleltanne. Huolenpito minun autuudestani +lisää teidän ansionne monenkertaiseksi. Kun te sen jaatte näille +vapaasukuisille herroille, toivon ettei oma osanne jää kovin vähäksi. + +MATIAS. Teidän röyhkeytenne ja turmiollisen toimintanne ehkäiseminen +on epäilemättä Jumalalle ja pyhimyksille otollinen teko. Ja meillä +kirkonmiehillä on erityinen ilo, kun neuvosto ja valtionhoitaja ovat +tässä asiassa yksimieliset hänen pyhyytensä paavin kanssa. + +GAD. Minulla ei varmaankaan ole syytä epäillä hänen armonsa sanoja? + +STURE (kaikkien häneen tarkasti katsoessa). Te olette kirkon mies, siis +kirkon tuomion alainen. + +GAD. Mitä on Ruotsin valtionhoitajalla ja neuvostolla tekemistä kirkon +tuomion kanssa? + +MATIAS. Tuomiotaan täytäntöön pannessa käyttää pyhä kirkko maallisen +vallan apua. + +GAD. Ymmärrän. Ruotsin valtionhoitaja, suurmiehet ja piispat, kaikki +yksin tuumin, tahtovat siis minun paatuneen sydämeni taivuttaa ijäistä +autuutta ajattelemaan. Tämä minua yksin tarkoittava huolenpito ajalla, +jolloin Ruotsin itsenäisyys on kovin uhattu, on minulle erinomaisen +suuri kunnia, ja siitä lausun kiitokseni teille, hengelliset isät ja +maalliset mahtajat. Mutta sallikaa kysyä, millä olen tämän ansainnut? + +STURE. Sen tietää hänen pyhyytensä. + +GAD. Että teidän herruutennekin sen tietäisi, sanon sen teille. Olen +Ruotsin vapauttamiseksi taistellut sanalla sekä miekalla kenties +enemmän kuin kukaan muu. Kaksikymmentä vuotta sain minä paavin hovissa +ehkäistyksi kaikki juonet, joita Tanskan kuningas ahneiden prelaattien +avulla siellä kutoi vanhaa Sten herraa vastaan. Isänne aikana taistelin +lakkaamatta maalla ja merellä kirottuja tanskalaisia vastaan; samoin +olen tehnyt teidän aikananne. Vaikka minun on pitänyt ulvoa susien +kanssa, etten joutuisi susien saaliiksi, en ole kuitenkaan koskaan +omaa etuani katsonut. Ensimäinen Sture sai Linköpingin tuomiokapitulin +valitsemaan minut piispakseen. Koska tunnen paljon piispaparkoja, mutta +tuskin yhtään oikeata piispaa, niin ajattelin, ettei piispan viitta +minunkaan jumalattomilla hartioillani kovin turmeltuisi. Enkä minä sitä +ole usein kantanutkaan. Tuomiokapituli on hoitanut viran; mutta minua +ovat piispan tulot auttaneet taistelemaan isänmaani vihollisia vastaan. + +MATIAS. Olette siis kirkon pyhää omaisuutta väärinkäyttänyt. + +GAD. Koska en ole sillä edistänyt teidän puolueenne asiaa. Koska olen +Tanskan kuninkaan kiivaimpia vihamiehiä. Mutta hänellä on ystäviä +Ruotsin suurmiesten joukossa. Te, herra valtionhoitaja, ette niitä +nytkään tarvitse kaukaa etsiä. Omat edut ovat heille isänmaan etuja +kalliimmat. Pettäen teidät Juudaan suunannolla ovat he liittyneet +yhteen minua kukistaakseen. Se ei, viiden haavan nimessä, ole +näihin saakka ollut helppo tehtävä. Ympärilläni on ollut urhokkaita +sotamiehiä, takanani Ruotsin rahvas. + +TROLLE. Jota te olette aina kiihoittanut. + +GAD. Ja jota te tahdotte orjuuttaa ja juhdaksi alentaa. + +KNUT ESKILINP. Mitä se muuta on kuin orjakarja? + +STURE. Tanskassa, mutta ei Ruotsissa. + +KNUT ESKILINP. Hyvää tekee ruotsalaisillekin ryömiä ikeen alla. Kyllä +he jaksavat sen, minkä tanskalaisetkin. + +GAD. He eivät jaksa. Ennenkuin he siihen tottuvat, kadotatte te, +korkeat herrat, höyhentöyhtönne ja nämä arvoisat isät kymmenyksensä ja +lihavat vatsansa. + +MATIAS. Nyt ei ole kysymys Ruotsin rahvaasta, vaan teistä, electus. + +GAD. Me olemme lähetysten kuin uhrilipas ja piispan pussi. Rahvaan +tähden ei minuun uskallettu koskea. Silloin nämä älykkäät päät +keksivät, ettei minua oltu vielä Roomassa virkaani vahvistettu. Sieltä +päin oli siis isku annettava. Pannajulistus on kyllä meidän päivinämme +kuin pivollinen olutta, joka on viikkokauden ollut avonaisessa +astiassa.. + +MATIAS. Sen sanoo piispa! + +GAD. Joka ei ole saanut paavin vahvistusta ja jota vastaan tähdättyä +pannakirjaa te, arvoisa isä, niin suurella tyytyväisyydellä kädessänne +puristatte... (Valtionhoitajalle,) Tämä oluttilkka on pitkällä matkalla +vielä enemmän väljähtynyt. Onko mahdollista, että teidän herruutenne +rupeaa sitä tynnörissään voimistuttamaan? Suodaanko näille katalille +liittolaisille niin suuri voiton ilo? Enkö olisi voinut aikoja sitten +viskata pois miekkaani, kääntyä heihin ja sanoa: Minä voin hoitaa +hiippakuntani niin kuin kuka hyvänsä. Voin olla yhtä hyvä piispa kuin +tekin. Voin keritä lampaitani ja lihoittaa itseäni laumani ihralla. +Voin kulkea mässäten luostarista luostariin, pitää yhtä abbedissojen +sekä nunnien kanssa sekä ottaa jälleen juhlatiloissa korkeasti pyhän +ryhdin ja kantaa juhlasaatossa hostiaa... + +MATIAS (kiivaasti). Salliiko Ruotsin vallan päämies, että pyhää säätyä +ja pyhiä toimituksia hänen läsnäollessaan näin törkeästi häväistään? + +INGEMAR. Minä kysyn sitä samaa? + +ERIK TROLLE ja KNUT ESKILINP. Me kysymme sitä samaa? + +GAD. Teille, piispat ja ritarit, olen antanut suolaa vatsanne mukaan. +Valtionhoitajalle voin tehdä saman kysymyksen kuin tekin. + +MATIAS. Me odotamme valtionhoitajan vastausta. + +ERIK VAASA. Jos minun sanani voisi jotain vaikuttaa, antaisin sen herra +electuksen hyväksi. + +STURE. Sen tiedän, jalo sukulaiseni. Mutta minä en voi syöstä Ruotsia +alttiiksi siihen vaaraan, joka olisi odotettavissa, jos asettautuisimme +pyhän isän tahtoa vastaan. Ja täytyy minun kieltää tohtori Hemmingiltä +kannatukseni, niin totta kuin minua auttakoon Jumala ja pyhä +Eerikki-kuningas. + +MATIAS (nousten ja ottaen pöydältä palavan kynttilän). Ja minä hänen +pyhyytensä paavin nimessä kiellän tohtori Hemming Gadin Linköpingin +hiippakuntaa turmelemasta ja vetämästä sille Jumalan ja kaikkien +pyhimysten kostoa. Ellei hän herkeä kantamasta piispan tuloja ja luovu +kaikista vaatimuksista tähän virkaan, on hän kirkonkirouksen alainen, +erotettu kaiken taivaan valtakunnassa tarjottavan hyvän osallisuudesta, +ja hänelle sammuu kaikki ilo ja onni, niinkuin tämä maahan viskaamani +kynttilä sammuu. (Viskaa palavan kynttilän permannolle, jolloin se +sammuu,) Hänen pyhyytensä paavin kirje on naulattava Linköpingin +tuomiokirkon oveen. + +STURE. Se ei sovi, kansan tähden. + +GAD (on Matiaan puheen aikana laskenut päänsä alas, mutta oikaisekse +nyt vihassa). Se tehtäköön, niin häpeämättömyys saa suureen peiliin +kurkistaa. Olette tieni katkaisseet. Minä sulkeudun Rönöhön. Ja jos +minuun leimahtaa siellä koston ajatus, jos vihani teihin voittaa erään +toisen vihan, niin että lyön teitä ruoskalla, jota olette niin kauan +nuoleskelleet, niin muistakaa, että olen sen teille sanonut. + +MATIAS. Rönön kartano on Linköpingin tuomiokapitulin omaisuutta. Te, +tohtori Hemming, saatte siellä oleksia ainoastaan niin kauan kuin uusi +piispa ja tuomiokapituli sallivat. + +GAD. Vaan vielä se on minun. (Menee vihoissaan peräovesta.) + +MATIAS (Sturelle). Teidän herruudellanne ei liene muuta asiaa +neuvostolle? + +STURE. Ei. Tahi oikeastaan on. Meillä ei ole Tanskalta mitään hyvää +odotettavissa. Minä toivon, että Ruotsin hengelliset ja maalliset +ylimykset, kuten rahvaskin, ovat valmiit uhraamaan kaikki Ruotsin +parhaaksi, niin kuin minä aijon uhrata. + +TROLLE. Siitä olkaa varma, jalo ritari! + +MATIAS (Sturelle). Pyhän Erikin ja kaikkien pyhimysten haltuun. (Nousee +ja poistuu peräovesta toisten neuvosherrojen seuraamana.) + +KRISTINA Gyllenstjerna (tullen Elsan kanssa vasemmalta). Mitä on +tapahtunut? Maunu Gren poistui vihoissaan linnasta. Hän lausui: nyt +konnat tuomitsevat kunnon miehen. + +STURE. Niin usein käy. Sitä nähdäkseen ei tarvitse kauan elää. + +KRISTINA. Mutta sinä, rakas Sten, et toki niin tee. + +STURE. Pyhä Erik varjelkoon! Mutta hänen pyhyytensä paavi on pannut +Hemming Gadin pannaan, ja neuvosto on kieltänyt hänet kantamasta +piispan tuloja. + +KRISTINA. Ja sinä? + +STURE. Yhdyin neuvoskunnan päätökseen. + +KRISTINA. Niin en olisi minä tehnyt, kallis ystäväni. + +STURE. En tahtonut loukata kirkkoa. + +KRISTINA. Jumala ja pyhimykset ovat antaneet sinulle kirkkaan +ymmärryksen ja lujan tahdon toimia Ruotsin parhaaksi. Ylpeyteni, iloni +ja suurin onneni on seista rinnallasi. Nyt kuitenkin pelkään. Aavistan +kavalia juonia. Paras tuki ja luotettavin ystävä on sinulta riistetty. +Oi Sten, tämä on kovan onnen päivä! + +STURE. Luotettavin ystäväni olet sinä, rakas Kristiina, ja sinun +sankarisielusi rohkaiseekin minua suuresti. + +KRISTINA. Kukaan ei rakasta sinua enemmän kuin minä. Eikä Ruotsin +vapauttakaan kukaan enemmän rakasta. + +STURE. Hemming Gad on mies, jota ei sovi halveksia. Kansan kohtalo voi +olla häneen yhdistetty. Mutta jos hän on sen ohjaaja, voi hän nousta +minun nostamattanikin. Ja jos pyhimykset suovat minun seista, voin +seista hänen tukemattansakin. + +KRISTINA. Mutta rauhattomalla mielellä ja surulla ajattelen minä sitä +palkintoa, joka on tullut Hemming Gadille. Oi jos voisin sovittaa +sinut ja hänet, niinkuin hän sovitti isäsi ja vanhan Sten herran. Sinä +tiedät, mikä onni siitä seurasi Ruotsille. + +STURE. Vaikka et puhuisikaan electuksen puolesta, en voi olla häntä +arvossa pitämättä. + +KRISTINA. Ja kuitenkin hylkäät hänet. + +STURE. En voinut tehdä toisin, rakas Kristina. (Aikoo poistua oikealle,) + +JAAKKO KURKI. Minulla olisi pyyntö teidän herruudellenne. + +STURE. Mitä haluat? + +KURKI. Vapaaksi palveluksestanne. + +STURE. Tuhannen Turkua! Mikä iski suomalaiseen päähäsi? + +KURKI. Menisin tuon kirotun miehen palvelukseen. + +STURE. Hemming Gadin? + +KURKI. Niin, teidän herruutenne. + +STURE. Aikeesi on kummastuttava. + +KRISTINA. Lähettämällä electukselle tämän jalosukuisen nuorukaisen +korvaamme osaksi sen loukkauksen, jonka hän on kärsinyt. + +STURE. Hyvä sydämesi, Kristina, voi arvata oikein. Sinä, Kurki, saat +tulla noutamaan erokirjasi. Palvele uutta herraasi yhtä kunnollisesti +kuin minuakin! (Valtionhoitaja poistuu oikealle, rouva Kristina +vasemmalle. Heidän seuralaisensa katsahtavat ovella taaksensa ja, +kohdattuaan toistensa silmäykset, kääntyvät äkkiä takaisin toisiansa +tavatakseen.) + +KURKI. Elsa, sinä olet nähnyt läpi sydämeni. + +ELSA. Miksi poistut linnasta, ylevä nuorukainen? + +KURKI. Minun täytyy. + +ELSA. Mikä pakko on vapaalla nuorukaisella? + +KURKI. Esimerkiksi lemmenvoima. + +ELSA. Sekö vetää sinut täältä? + +KURKI. Ei. Se kiinnittää minua tänne suloisilla siteillä. + +ELSA. Miksi siis lähdet? + +KURKI. Äitini kuolinvuoteella vannoin knaappivuosina palvelevani +jalointa soturia, koska minulle on ennustettu aikaista kuolemaa +uskollisuutensa rikkoneen herrani tähden. Enoni. Turun piispa Arvid, +neuvoi minut valtionhoitajan luo. Nyt olen itse oppinut tuntemaan +jalomman miehen. Häntä seuraan. + +ELSA. Jos olisin mies, pyrkisin minäkin hänen palvelukseensa. + +KURKI. Sinulla on jalo emäntä. Hänen huomaansa on sinut turvallinen +jättää. Ja huomaasi heittäisin sisareni. Hän sairastaa Klaaran +luostarissa Pohjois-Malmilla. Olen usein käynyt häntä lohduttamassa. +Lupaatko sen minun puolestani tehdä? + +ELSA. Lupaan. + +KURKI. Lupaatko myöskin muistaa minua? + +ELSA. Lupaan. + +KURKI. Siis hyvästi! (Rientää oikealle). + + + + +Toinen kuvaelma. + + +Talonpoikais-talon piha Itägötanmaalla lähellä Rönön piispantaloa. +Oikealla hirsinen tuparakennus, johon pihasta portaat ja ovi sekä +luukulla suljettava akkuna. Vasemmalla ulkohuonerakennusten kulma +puitten välissä, perällä metsäinen mäki. + +_Olaus Björn_ ja _Lasse Stark_ istuvat lyhyellä hirren kappaleella. + +STARK. Sanoitko, että munkki on tullut Juutinmaalta? + +BJÖRN. Sanoin. Hän saapui sen kauppiaan seurassa, joka myy hyvin hienoa +tavaraa. + +STARK. Sanoitko hienoa vai huonoa? + +BJÖRN. Hienoa, hienoa. + +STARK. Mitä tavaraa? + +BJÖRN. Sielunautuutta. + +STARK. Sielunautuutta! Se on todellakin hienoa tavaraa. + +BJÖRN. Jumala on, kuuluu, ottanut eron virastaan ja antanut kaiken +vallan paaville. Ja paavi vie paratiisiin kaikki ihmiset. + +STARK. Kaikki ihmisetkö? + +BJÖRN. Kaikki, joilla on rahaa, vahvasti rahaa, ja jotka maksavat. + +STARK. Vai vahvasti rahaa... Mutta me talonpojat olemme köyhiä. + +BJÖRN. Niin, paratiisia me emme jaksa ostaa. Meidän pitää tyytyä +pieneen voikirjaan. + +STARK. Voikirjaan! Mikä se on? + +BJÖRN. Lupalippu syödä voita ja lihaa perjantaina ja muina +paastopäivinä. Se ei maksa paljoa. Ainoastaan yhden äyrityisen. + +STARK. Onpa siinäkin. + +BJÖRN. Minä olen saanut sen aivan penningittä. + +STARK. Munkiltako? + +BJÖRN. Niin, mutta puhu hiljaa! Hän katsoo akkunasta. (Tuvan +akkunaluukku työnnetään syrjään ja munkin päähineen verhoama pää +pistäytyy siihen ja vetäytyy heti takaisin). Pääkauppias ajoi monella +hevosella ja vaunuilla Tukholmaan; tämä munkki jäi tänne Itägötanmaalle +kaupustelemaan. + +STARK. Ja sinä ostit voikirjan? + +BJÖRN. Sanoinhan, etten ostanut. Hän antoi sen ilmaiseksi, kun sai +luvan oleksia meillä ja pitää kokouksen talonpoikain kanssa. Hän +sanoi, että hän antaisi kernaasti sellaisen jokaiselle Itägötanmaan +talonpojalle, kun meillä ei kasva öljypuuta, josta saisi ruokaöljyä +paastonajaksi. + +STARK. Hyvä munkki. + +BJÖRN (kumartuen toisen puoleen ja ääntään hiljentäen). Voisi olla, jos +ei hänellä olisi kiusoittava tapa lähennellä minun vaimoani. + +STARK. Vaimoasi! + +BJÖRN. Niin, hyvä naapuri. Hän pitää nytkin pirtissä kirottua +kuherrustaan. + +STARK. Entä vaimo? + +BJÖRN. Kuuntelee häntä mesikielellä. + +STARK. Sitä minä en sallisi. + +BJÖRN. En minäkään. Mutta kun uhkaan ajaa pois munkin, nousee vaimo +vimmaan. Jos muka loukkaamme tätä hurskasta isää, kohtaa meitä +kaikkien pyhimyksien kosto. Vaimo väittää, että munkki opettaa hänelle +hartaudenharjotuksia. Pyhä mies ei voi tehdä rikosta, ja jos tekisikin, +niin hänellä on aneita vaikka kuin paljon. + +STARK. Ja sinä et voi mitään? + +BJÖRN. Olen yrittänyt turvautua pyhimysten apuun. Olen arvalla etsinyt +kymmenestä pyhimyksestä sitä, joka auttaisi. + +STARK. Kymmenestä pyhimyksestä! Tunnetko sinä niin monta taivaan +peräpermannon polkijaa? + +BJÖRN. Minä olen papin äpäräpoika, ja minusta aijottiin nuorena tehdä +munkkia. + +STARK. Miksi ei tehty? + +BJÖRN. Hurskas isäni joutui riitaan armollisen piispansa kanssa, eikä +minulle siitä syystä suotu erivapautusta äpäryydestäni. Niin en voinut +päästä pyhään säätyyn. + +STARK. Vaan tulit talonpojaksi ja otit vaimon. + +BJÖRN. Josta minulle nyt on kiusaa... Kunpa vaan tietäisin, mikä +pyhimys auttaisi. Hän on minua tutumpi taivaalliselle vallassäädylle. +Pyhä Erik, Nikolaus, Yrjänä Jaakob, Sebastian, Knut, Olaus, Sigfrid, +yksinpä äidillinen Birgitta ja siveä Gertrudkin näyttävät olevan +hänen puolellaan. (Nousee). Mutta naapureita saapuu jo enemmänkin. +Pian saamme kuulla, mitä munkilla on sanomista. (Talonpoikia, useilla +aseita, saapuu vasemmalta metsän takaa.) + +1:NEN TALONPOIKA. Hyvää päivää, naapurit. + +BJÖRN. Rauha tultuanne. + +2:NEN TALONPOIKA. Täälläkö aneidenantaja? + +MESTARI JON (saapuu portaalle). Jumalan ja hänen sijaisensa pyhän isän +armo on lähestynyt kyläänne, talonpojat. Apostolinen protonotarius +ja referendarius sekä hänen pyhyytensä täysivaltainen komissari, +kirkko- ja valtakuntaoikeuden tohtori Johan Arcimbold, joka on nyt +Kööpenhaminan kautta Ruotsiin saapunut, on tästä ohikulkiessaan +lähettänyt minut teidän luoksenne. + +TALONPOJAT (ihmeissään). Meidän luoksemme! + +MESTARI JON. Pyhä isä on tässäkin syntien raskauttamassa maassa +tahtonut pystyttää erityisen armoistuimen, että voisitte ostaa sielunne +vapaiksi hirmuisista kiirastulen tuskista. + +STARK. Olemme köyhää väkeä. Miten kallis lie taksa? + +JON. Pyhän isän sekä hänen armonsa apostolisen komissarin tahto on, +että hinnat sovitetaan päästöähaluavain varallisuuden ja auliuden +mukaan. En nyt ryhdy luettelemaan, mitä teidän kunkin pitäisi maksaa +sovitukseksi äidin, sisaren tahi lapsen murhasta, kirkon varkaudesta, +väärästä valasta, huoruudesta, sukurutsauksesta, noituudesta tahi +muista sellaisista rikoksista, jotka kylläkin näyttävät suurilta ja +muuten vaativat monta vuotta kestäviä ankaria katumustöitä, mutta +jotka anekauppiaan uhriarkun ja punaisen ristin ääressä ovat köykäiset +kuin höyhenet, niin että heti "kun raha kirstussa kilahtaa, niin sielu +taivaaseen vilahtaa". Mutta teillä on suuri yhteinen rikos, jota ette +voi äyrityisillä kuitata. Siihen vaaditaan katumusta. + +TALONPOJAT. Mikä rikos? + +JON. Se on kavallus. + +BJÖRN. Emme ole kavaltajia. + +KAIKKI TALONPOJAT. Emme ole kavaltajia. + +JON. Ettekö ole? Jo yhdeksäntoista vuotta sitten valittiin Kristian +toinen Ruotsin kuninkaaksi, ja Ruotsin kansa vannoi hänelle +uskollisuutta. Kalmarin rakas yhteys oli jälleen lujitettu. Mutta jo +muutaman vuoden perästä ruotsalaiset rikkoivat valansa ja luopuivat +uskottomina kuninkaastaan. Siten vetivät he päällensä kunnottoman +kavaltajan nimen. + +TALONPOJAT. Ei. + +JON. Todistaahan taivaskin teitä vastaan. Se on ankarasti rangaissut +teitä. Sota kaikkine kauhuineen on raivonnut maassa, samoin taudit, +kato ja muut Jumalan ja pyhimysten vihan merkit. Pahin kavaltaja +on Hemming Gad. Häntä olette ihailleet, ja hän on teitä villinnyt. +Ajatelkaapa, kuinka hänelle on käynyt. + +STARK. Kuinka? + +JON. Sitäkö ette tiedä? Asuuhan tämä kurja Rönön piispa aivan lähellä. +Hänen sielunsa on jo saanut osansa tulikivijärvessä. Häneen on +mennyt kaikki ne seitsemän perkelettä, jotka meidän herramme muinoin +Galileassa sikalaumaan ajoi. Jos näkisitte hänen, kauhistuisitte. Pahan +hengen riivaamana nauraa hän välistä, että kartanon vanhat holvit +kajaavat. Silloin hän muka iloitsee vahingoille, joita hän on tehnyt +tanskalaisille ja kuninkaan ystäville. Välistä hän taas, omaa kirottua +tilaansa muistaen, pieksää vihan vimmassa nyrkkiään tammipöytään, +samoilee kiroillen ja hammastakiristellen huoneiden läpi viskellen +vanhoja huonekaluja seiniä vasten, niin että kalkin tomu täyttää +huoneet. Sellainen on kirottu mies, joka on kuningastaan vastaan +sotinut. + +TALONPOJAT. Kauheata! + +JON. Kaikki palvelijat ovat hänestä luopuneet. Ainoastaan yksi +suomalainen noidan sukua oleva nuorukainen on hänen luonaan. Pian ovat +he molemmat katottomina taivaan alla; sillä heidät ajetaan ulos Rönön +kartanosta. He voivat tulla kerjäämään teiltä apua. + +TALONPOJAT. (Katselevat ympärilleen.) + +JON. Tahdotteko, että kirous maassanne jatkuu? Enteet ovat pelottavat. +Taivaalla on nähty veripunaisia pilviä. Muutamin paikoin ovat +kalliot hikoilleet verennäköistä nestettä. Ja aivan äsken on Ruotsin +rannikolta löydetty mahdottoman suuri kala, jolla oli hirmuinen pää +ja käärmeen kieli. Ennustettuja onnettomuuksia ette voi karttaa +muuten kuin muuttamalla menettelytapaa. Kuningas Kristian lähestyy +sotajoukkoineen näitä seutuja. Hän vaatii nyt vihdoinkin valtakuntansa +hallituksen itselleen. Valitkaa, ketä kuulette! Sture on kutsunut teitä +joukkoihinsa. Jos tottelette, tiedättekö, mitä tapahtuu? + +TALONPOJAT. Mitä? + +JON. Talonne polttaa kuningas Kristian. Mutta niin tyhmiä ette liene. +Seuratkaa minua kuninkaan joukkoon! + +TALONPOJAT. Että herra Sten polttaisi talomme. + +JON. Sitä ei hän uskalla. + +HEMMING GAD (on tullut, Jaakko Kurki seurassa, metsästä ja kuullut +viimeisen sananvaihdon). Mutta jos hän uskaltaisi! + +JON (hämmästyen). Kirottu mies! Karttakaa häntä! Muistakaa sitä +hirmuisen suurta kalaa, jolla oli käärmeen kieli! (Juoksee pirttiin. +Talonpojat seuraavat häntä, jonka jälkeen pirtin ovi suljetaan. Gad ja +Kurki jäävät yksin pihaan). + +GAD (katsoo kauan talonpoikain jälkeen ja puhkeaa sitten katkeraan +nauruun). Jos perkele auttaisi minua viskaamaan nuo ja ne kaikki +muut tanskalaisen tiikerikissan kitaan, niin olisi se kerran ollut +osallisena hyvässä työssä. Hah, hah, haa! Ne pelkäävät minua. Ken ei +minua pelkäisi? Minä elin kauan siinä helvetissä, jota sanotaan paavin +hoviksi. Näin jumalan sijaisen rypevän ilkeimmässä riettaudessa.. +Näin kauheimmat lokavirrat vyöryvän pyhyyden kukkuloilla. Näin pyhää +hiippaa ja kardinaalin punaista päähinettä kantavain henkilöiden +viettävän kemuja, joiden vertaisia irstaisuudessa eivät pakanuuden +saastaiset metsiköt nähneet! Kyrie eleison! Näin sukurutsausta, +näin salamurhia, Tiberiin viskattuja ruumiita. Kyrie eleison! Tätä +nähdessäni kunnioitin niitä piispoja, jotka hylkäsivät alttarien +laulut — Kyrie eleison! — pukeutuivat haarniskaan ja syöksyivät miekka +kädessä mieltä virkistävään sodan pauhinaan. Miserere mei! Rinnassani +mieltäetova inho kumarsin minä noille irstailijoille. Minä palvelin +heitä. Minä olin sukkela, kekseliäs. He nauroivat jo, ennen kuin ehdin +suutanikaan aukaista. Minulla oli päämäärä. Minä ajoin Ruotsin vapauden +ja itsenäisyyden asiaa. Isänmaa ja oma kansa ovat ainoat, joiden +vuoksi kannattaa elää. Muu kaikki halveksittavaa. Vastustajani minua +pelkäsivät. Minä heitä halveksin. Mutta vielä enemmän halveksin minä +niitä, jotka irstaisesta Roomasta odottivat ohjetta toiminnalleen ja +omilletunnoilleen.. + +KURKI. Mutta Rooma on rangaissut teitä. + +GAD. Hah hah haa! Rooma ei ole rangaissut. Kun Ruotsin +valtionhoitajalla ei ollut rohkeutta panna olkapäätä kukkulalta +heitettyä pyörää vastaan, ovat vihamieheni saaneet minut satulasta +heitetyksi. He ehkäisivät työni Ruotsin hyväksi. Mutta minä nauran +heille, hah hah haa! He ovat pelänneet minua kaikki nuo hengelliset ja +maalliset mahtimiehet, jotka eivät ole ymmärtäneet eivätkä ymmärrä, +mitä isänmaan ja kansan onni vaatii, vaan näkevät ainoastaan omat +etunsa ja niiden tähden matelevat tanskalaisen kuninkaan jaloissa. He +pelkäävät minua satulassa ollessani, pelkäävät vielä jalkamiehenäkin. +Siksi eivät antaneet minulle Rönössäkään rauhaa, vaan karkottivat +sieltä. Hah hah haa! Mutta minä elän vielä. Minä tahtoisin elää sata +vuotta pitääkseni heitä pelossa ja saadakseni kerran nähdä oikean +kauhun heidän kasvoillansa. + +KURKI. Olisiko se Ruotsin onneksi? + +GAD. Sinä puhut vielä Ruotsin onnesta, nuori mies. Kuinka vapaa ja +onnellinen olisikaan tämä maa, jos kaikki sen miehet voimansa sen +hyväksi uhraisivat! Suurmiesten vilpistellessä voi toivoa vielä. +Jos kansa olisi uskollinen itselleen, rakastaisi itsenäisyyttä ja +vapautta, niin tarvittaisiin vain yksi Engelbrekt vielä, ja silloin... +silloin... (liikutettuna). Ei, kansakin karttaa minua jo. Siihen on jo +mädännys levinnyt. Kaikki on mennyttä. Miksi eläisit, Hemming Gad? Elän +kostaakseni. + +KURKI. Täällä on munkki villitsemässä. + +GAD. Niitä on jokapaikassa. Tekisipä mieleni sanoa, että kaikin paha +on heidän työtään. Raamatun kertoja on varmaankin erehtynyt sanoessaan +perkeleen tulleen paratiisiin käärmeen muodossa. Se on tullut sinne +hengellisen miehen hahmossa. Munkit ja prelaatit ovat saaneet kaikki +palvelijanikin luotani lähtemään. Miksi et sinä mene? + +KURKI. Syy, jonka tähden palvelukseenne tulin, ei vielä ole hävinnyt. + +GAD. Sinä tahdot itsepäisesti kulkea kanssani turmioon. + +KURKI. Tahdon palvella teitä. + +GAD. Miksi voitoksi? + +KURKI. Meillä siellä Suomessa on järvi järven vieressä. Ja yhtä +uskollisesti kuin taivas säilyttää sinensä, yhtä uskollisesti järvet +sen kuvastavat. Minä olen kasvanut Suomen järvien rannoilla, ja teissä +näen taivaan korkean sinen. + +GAD. Viiden haavan nimessä, poikani, sinä kosketit sieluuni. (Huutaa +tupaan). Hoi, miehet, kuulkaa! + +KURKI (juoksee pirtin ovelle ja kolkuttaa). Tulkaa! Herra electus +puhuu! (Ovi aukeaa ja muutamia talonpoikia ilmestyy). + +JON (huutaa tuvasta). Muistakaa, hän on kirottu mies, Kaikkien hylkäämä. + +GAD. Niin muistakaa, että Rooman hovi sekä Ruotsin mahtimiehet, +prelaatit ja ritarit, ovat minut kirkostaan hylänneet. Mutta Ruotsin +rahvaan kanssa on minulla yhteinen oikea kirkko Jumalan antama +temppeli, jonka alttarille meidän kaikkien tulee vilpittömästi ja +auliisti uhrimme tuoda. Se on isänmaa. Se ei hylkää meistä ketään, jos +emme me sitä hylkää. Kuinka te, miehet, tätä kirkkoa palvelette? + +1:NEN TALONPOIKA. Miten milloinkin. + +GAD. Se on sopimaton sana rehellisen miehen suussa. Ihailetteko te +viiriä, joka liekkuu tuulen mukaan? Jos niin teette, olette paljon +kehnommat kuin se. Sillä kun viiri vaappuu sinne tänne, noudattaa se +virkavelvollisuuttaan. Sitä vastoin teidän, oikeina Ruotsin miehinä, +pitäisi olla lujia kuin vaarumaton kallio, miehuullisesti uskaltaa +veri, henki ja maalliset edut isänmaan puolesta, kaatua taistelussa, +mutta ei koskaan väistyä. + +BJÖRN. Johda meitä, me seuraamme sinua. + +KAIKKI TALONPOJAT. Johda meitä! + +STARK. Vie meidät taisteluun, tanskalainen on tulossa. + +GAD. Olen teitä ennen johtanut. Nyt en voi. + +BJÖRN. Miksi et? + +GAD. Sanoinhan etten voi. + +1:NEN TALONPOIKA. Miksi puhut sitten hengen ja veren uhraamisesta? +Itseäsi säästät. + +GAD. Mitä sanot mies? Olenko minä säästänyt itseäni. Melkein sadassa +taistelussa olen taistellut tanskalaisia vastaan. Nyt olen koditon kuin +pakeneva lintu. Olen pakotettu kerjäämään teiltä kattoa pääni päälle, +ja sitten täytyy hakea sitä kaukaisesta Kastelholmasta. + +JON (talonpoikain takaa). Olet saanut palkkasi. + +GAD. Ken lausui niin? Haluaisin katsoa miehen silmiin. + +BJÖRN. Munkki. + +GAD. Suokaa minun nähdä hänet! + +BJÖRN. Kernaasti. (Starkille) Tule naapuri! (Björn ja Stark menevät +pirttiin ja taluttavat sieltä Jonin, joka vastahakoisesti seuraa). + +GAD (tarkastelee munkkia silmiin, viskaa sitten pois hänen päähineensä +ja, kun Jon tapailee väkipuukkoa, tempaisee häntä voimakkaasti +käsivarresta kiinni). Tässä näette tanskalaisen veijarin, isänmaan +nimessä pyydän teiltä köyden, että hirtämme hänet. Sen palkan olen +hänelle vannonut. + +JON. Jos taivaan vihaa pelkäätte, älkää minuun koskeko. + +GAD. Jos on suonissanne tilkkaakaan rehellistä ruotsalaista verta, niin +älkää epäilkö. Köysiä! + +BJÖRN. Olen sittenkin osannut oikeaan pyhimykseen. Ripustettakoon +viettelijä! Minä olen valmis. + +STARK. Kuolkoon koiran kuoleman! (Björn tuo köyden. Jonin kädet +sidotaan. Hänet viedään vasemmalle puun alle. Pari miestä pitää +sideköysistä; toiset laativat surmasilmukkaa puunoksaan.) + +JON (tuskissaan). Päästäkää! Henkeni on kuningas Kristianille kallis. + +GAD. Tietysti. Sinunlaisiasi veijareita ei Tanskassakaan joka pirtissä +kasva. + +JON. Jos minut hirtätte, hirtättää kuningas sata itägööttalaista +talonpoikaa. + +GAD. Niinkö vähän? Sittenhän hänestä on tullut lempeä mies. + +JON. Hän hirtättää tuhannen. + +GAD. Ne eivät ole hänen käsissään. + +JON. Ennen kuin luulettekaan. Hän purjehtii juuri Tukholmaa vastaan, +mutta ottaa mennessään Nyköpingin. + +GAD. Ottaa? Ruotsin vahvimman linnan? + +JON. Miekanlyönnittä. Sanotaan vaan tunnussana »Kalmarin rakas yhteys», +ja silloin avaa Sten Kristerinpoika linnan portit Tanskan joukoille. +Ken on silloin teidän herranne, talonpojat? Jos hiuskarvaani koskette, +saatte hirmuisen koston. + +GAD (vilkkaasti). Hirteen konnat Ja kuulkaa sitten, ystävät! (Kaikki +talonpojat nekin, jotka Jonia köysissä pitävät, kääntyvät häneen +päin.) Kun paholainen haastaa, sekoittaa se valhetulvan joukkoon +siteeksi totuuttakin. Tuo petturikin puhui nyt rahdun totta. Sten +Kristerinpoika luovuttaa valapattoisesti Ruotsin vahvimman linnan maan +viholliselle. Se saa siitä hyvän tuen, ja sen joukot tulvivat sitten +hävittäen näiden, seutujen yli. Ylimykset vetävät Ruotsin turmioon, +elleivät kansan syvät joukot estä sitä. Sallimmeko me sen tapahtua? +Olemmeko toimetonna pimeyden valtojen toimiessa? Tehkäämme nyt sodan +alussa teko, joka innostuttua kaikkia rehellisiä maan puoltajia ja +hämmästyttää pettureita. (Björnin vaimo hiipii miesten taitse mestari +Jonin luo, katkaisee köydet puukolla ja rientää sitten tanskalaisen +kanssa vasemmalle.) Taalalaiset ovat ennen olleet esimerkin antajia. +Näyttäkäämme nyt, ettei Itägötanmaan miesten isänmaallinen into ja +urheus ole pienempi kuin heidänkään. Vapauden rakkaus täyttää rinnat +täällä niinkuin Engelbrektin Kuparivuorellakin. + +TALONPOJAT. Hyvä! Hyvä! + +GAD. Todistakaamme se! Temmaiskaamme Nyköpingin linna petturin käsistä +tanskalaisten nenän edessä. + +BJÖRN (keskeyttäen). Missä on tanskalainen? + +KAIKKI (hämmästyen). Hän on karannut! Kuinka hän katkaisi köydet? + +GAD. Tuo liukas käärme on taas livahtanut käsistäni. + +BJÖRN. Mitähän pyhimystä hän palvelee? + +GAD. Ettekö tiedä, että perkele auttaa usein omiaan ihmeellisesti. Vaan +nyt on hetket kalliit. Täytyy koettaa, ken on ennen Nyköpingissä. Jos +olisi minulla siivet, niin lentäisin sinne, valloittaisin linnan yksin, +lain sain tunnussanan heittiöltä. Ollappa edes oiva ratsu. + +BJÖRN. On. Petturin konkari tuolla tallissa. + +GAD. Joudu! Näytä! Toiset jälestä rientäkää! (Rientää Björnin kanssa +ulkohuoneen taa. Pois kiitävän ratsun jalkaintöminä kuuluu.) + +STARK (kulkien toisten jälestä). Niin kiitää kuin hornaan. Ja velho hän +on miehekseen. (Menee. Jon ja Björnin vaimo tulevat vasemmalta.) + +JON. En todellakaan kadu, että soin sinulle, vaimo, ystävyyteni onnen; +sillä sinä olet pelastanut henkeni. Mutta jos neuvot, mikä auttaa +minut täältä nopeasti Nyköpinkiin, olet ansainnut kaksinkertaisen +kiitollisuuteni. Oman juoksijani vei tuo kirottu. + +VAIMO. Käy tänne, ystävä! Björn ei ottanut hevostaan pellon takaa. +Sekin on hyvä juoksia, vaikkei olekaan korskea sotaorhi. Ja ehkenpä +minä voin näyttää sinulle oikotien. + +JON. Tee se, niin lähetän sinulle Kööpenhaminasta sinisestä Flandrian +verasta tehdyn viitan. (Menevät oikealle pirtin taa.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + +Ensimäinen kuvaelma. + + +Suuri huone Tukholman italian eteläisimmässä tornissa. Pari +holviakkunaa perällä. Ovi vasemmalta. + +_Kristina Gyllenstjerna_ oikealla polvillaan pyhän Erikin kuvan edessä. +_Elsa_ akkunasta ulos katsomassa. + +KRISTINA (nousten pyhimyksen kuvan edestä). Näetkö, kuinka nyt on? + +ELSA. Armollinen rouva, ne väistyvät. + +KRISTINA. Väistyvät! Ketkä? + +ELSA. Meikäläiset. + +KRISTINA. Ah, onko Pyhä Erik hylännyt meidät? + +ELSA. Siltä näyttää, armollinen rouva. + +KRISTINA. Minä en kuule ammuntaa. + +ELSA. Tanskalaiset ovat vallanneet meidän joukkojemme kanuunat. Ruotsin +miehet peräytyvät metsään ja vihollinen vainoaa heitä. + +KRISTINA. Missä on tähtemme, tähtemme! (Heittäytyy polvilleen Erikin +kuvan eteen.) Kansamme turva, miksi hylkäät meidät? Miksi suojelit +maatamme tähän asti? Pitikö sen vapaan meren helmasta kohota, että +kantaisi orjuuden kahletta. Sen päilyvät vedet, virrat ja kohisevat +kosket, sen metsien juhlallinen humina puhuvat vapauden kieltä. +Vapauteen on kansamme tottunut. Sitä puolustaessasi sait sinäkin +kutsun tulla vastaanottamaan taivaallisen perinnön kallisarvoista +aarretta. Sinä olet nyt valkeuden isän luona. Puhu puolestamme! Pyhin +suojeluspatroonamme, miksi hylkäisit kansasi nyt? Miksi antaisit särkyä +työn, jonka oma autuas henkesi suunnitteli? Ei, sinä et hylkää meitä. +Ahdistuksen aikana lähetit sinä meille Engelbrektin, pienen miehen, +jolla oli voimakas katse, selkeä otsa ja sankarisielu. Sinä soit hänen +käteensä oman säihkyvän kalpasi, jolla hän, Gideonimme, löi kansasi +sortajat. Se välkkyi taivaan sinestä Brunkevuoren taistelijoille +ja muutti voitoksi uhkaavan tappion. Suo joukkosi nytkin nähdä se! +Kansamme äitien ja tyttärien nimessä kiitän sinua kaikesta, mitä olet +Ruotsin miesten sallinut tämän maan ja kansan hyväksi tehdä. Minä +kiitän sinua Engelbrektin, Sturen ja Hemming Gadin työstä. Oi anna +hänellekin, joka minulle on rakkain, sija kansamme sankarien joukossa. +Suo jälleen voitonseppeleen loistaa! Tee epätoivon päivästä riemun ja +kunnian päivä! + +ELSA (iloisesti). Armollinen rouva. + +KRISTINA (nousten vilkkaasti). Mitä nyt? + +ELSA. Pyhä Erik on kuullut rukouksenne. + +KRISTINA. Mitä sanot? (Rientää akkunaan.) + +ELSA. Huomaatteko, armollinen rouva? Tanskalaiset peräytyvät takaisin +metsästä ja ruotsalaiset vainoavat heitä. + +KRISTINA. Oi huomaan, huomaan. + +ELSA. Huomaatteko, kuinka Ruotsin päälippu kulkee eteen päin +tanskalaisten joukkojen läpi? + +KRISTINA. Huomaan, huomaan. + +ELSA. Näettekö, kuinka uljaasti sen kantaja ratsastaa? + +KRISTINA. Näen. Se on nuori orpanani Kustaa Erikinpoika. Mutta eikö +sinulla ole silmiä nähdä korkeaa soturia, joka ratsastaa hänen +rinnallaan ja edellekin tunkeutuu? + +ELSA. Armollinen rouva, kuinka en näkisi ja tuntisi joukon johtajaa, +jaloa Sten herraa. Kaikki pyhimykset häntä suojelkoot! + +KRISTINA. + +Lukemattomat kerrat olen minä saman toivomuksen lausunut. Vaimon osa +on iloita miehensä menestyksestä ja surra hänen vastoinkäymisistään. +Hän seuraa hartaalla osanotolla kaikkia puolisonsa toimia, +vähäpätöisimpiäkin, mutta erittäinkin hänen suuria ponnistuksiaan +isänmaan ja kansan hyväksi. Samoilla tunteilla, kuin minä tästä +tornista katselen nuoremman Sten Sturen taistelua toista Kristiania +vastaan, katseli aikoinaan Ingeborg rouva pohjoisesta tornista vanhan +Sten herran taistelua Brunkevuorella, ja hänen rukouksensa olivat +yhtä palavat kuin minunkin. Samanlaisella hartaudella seurasi myöskin +Engelbrektin vaimo miehensä jaloa työtä. Uskallan asettaa itseni näiden +ylevien naisten rinnalle, koska tiedän, että rakastan isänmaata yhtä +lämpimästi kuin hekin. + +ELSA. Siinä, armollinen rouva, ei teitä kenkään voita. + +KRISTINA. En tahdokaan jäädä jälelle. Mutta kuinka on taistelukentällä? + +ELSA. Hurraa! Tanskalaiset on lyöty! + +KRISTINA. Jumalan ja pyhän Erikin avulla. + +ELSA. Kuningas Kristian vie joukkonsa laivoihin. + +KRISTINA. Ja Sten marssii kaupungin eteläistä porttia kohden. Hän on +kohta täällä. + +ELSA (surullisesti). Moni kunnon poika jäi kuolleena kentälle. + +KRISTINA. Isänmaan puolesta, Elsa. Mutta onko tuossa soturiparvessa +joku nuori sankari, jonka elämä on sinulle erittäin kallis? + +ELSA (Katsoo maahan.) + +KRISTINA. Sinä et sano mitään, mutta minä näen vastauksen. Kenties +nuori serkkuni Kustaa? + +ELSA. Ei, armollinen rouva. + +KRISTINA. Lauri Sparre tahi kenties hänen veljensä Yrjö? + +ELSA. Ei, armollinen rouva. + +KRISTINA. Kenties sitten — + +ELSA. Älkää arvatko, armollinen rouva. Olisin iloinen, jos tietäisin, +että hän on ottanut osaa tähän kunniakkaaseen taisteluun. Mutta hän ei +ole täällä. Hän Iäksi herra electuksen kanssa. + +KRISTINA. Jaakko Kurki. Tuo suomalainen nuorukainen on jalon miehen +alku. Oletko kuullut hänestä? + +ELSA. En, armollinen rouva. + +KRISTINA. Kun electus karkoitettiin Rönöstä, on Kurki seurannut häntä. +Minne he menivät, en tiedä. + +ELSA. Olisivatko he piilossa vaaran uhatessa isänmaata? + +KRISTINA. Se ei ole Hemming Gadin tapa. + +ELSA. Tuskinpa hänen palvelijansakaan. + +KRISTINA. Ei, ei. Varmaankin heistä saamme kohta kuulla. + +PALVELIJA (ovesta tullen). Hänen herruutensa valtionhoitaja. + +STURE (saapuen ja kiireesti heittäen kypärinsä). Iloitse Kristina! +Jumala ja pyhä Erik ovat meille voiton antaneet. (Sulkee puolisonsa +syliinsä.) + +KRISTINA. Onni sinulle, sankarini, ja onni isänmaalle. + +STURE. Eikö sinulle? + +KRISTINA. Pyhä Gertrud ei saatuansa taivaalta anomansa merkin ollut sen +onnellisempi kuin minä nyt. + +STURE (katsahtaen pyhän Erikin kuvaan). Sinä olet rukoillut. + +KRISTINA. Se oli minun taisteluni. + +STURE. Sukulaisesi Erik Vaasa poikineen sekä jotkut muut ylimykset +haluavat sinua onnitella. Käymmekö alas heitä vastaan? + +KRISTINA. Miksi emme täällä, josta näemme kentän? + +STURE. Niin, miksi emme. (Palvelijalle.) Anna ylimysten tulla. (Erik +Vaasa, Kustaa Erikinpoika, Maunu Gren, Knut Eskilinpoika, Lauri ja Yrjö +Sparre sekä piispa Matias saapuvat.) + +STURE. Tervetuloa, jalot toverit! Ja teidän armonne piispa Matias! Mikä +tuo teidät tänne? + +MATIAS. Kiirehdin harmaa-veljesten luostarista onnittelemaan teidän +herruuttanne. Ovathan pyhimykset teille voiton suoneet. Hänen +pyhyytensä paavin legaatti aikoo myöskin tulla teidän herruuttanne +tervehtimään. + +STURE. Huomaavaisuutenne ilahduttaa minua. Hänen armonsa legaatin +käynnistä iloitsen jo edeltäpäin. Hänelle on juhlallinen vastaanotto +valmistettava. + +MATIAS. Te ette ole vielä kohdanneet häntä? + +STURE. En. Puolisoni Kristina on käynyt hänen luonaan. + +MATIAS. Legaatti voi olla Ruotsissa oloonsa tyytyväinen. + +STURE. Toivon sitä. Mutta teidän armonne ei lähettänyt minulle huoveja. + +MATIAS. Pyydän anteeksi, teidän herruutenne. Mutta — + +STURE. Ei mitään selityksiä, arvoisa isä. Pyhän Erikin avulla tulimme +hyvin toimeen. Mutta sinulla, Kristina on syytä ylpeillä sukulaisestasi +Kustaa Erikinpojasta. Nämä toiset urheat miehet eivät pahastune, jos +sanon, että hän on tänä päivänä ollut kaikkein urhokkain. + +ERIK VAASA. Ilo kuulla pojastani. Mutta hänen sukulaistaan, Ruotsin +valtionhoitajaa, ei ole silloin toisten joukkoon luettu. Eikö hän ollut +urhokkain kaiteista? + +TOISET YLIMYKSET. Oli, oli. — + +KRISTINA. Kiitos, lanko! Kiitos, jalot herrat! Vaikka olenkin ylpeä +Stenistä, onnittelen kuitenkin sinua, nuori Kustaa serkku. Sinä teet +vielä paljon Ruotsin hyväksi. + +KUSTAA ERIKINPOIKA. Suokoon sen Jumala ja pyhä Eerikki-kuningas! + +PALVELIJA (tulee ilmoittamaan). Jalosukuinen ritari Sten Kristerinpoika +Nyköpingistä. + +STEN KRISTERINPOIKA (saapuu kurjannäköisenä, paljainpäin, aseetonna. +Häntä saattavat Olaus Björn ja Lasse Stark. Heidän jälessään tulee +Hemming Gad ja Jaakko Kurki asettautuen toisten taakse). + +STURE. Teitä, herra ritari, emme ole pitkiin aikoihin nähneet. Vaan +mikä teillä on? Onko Nyköping raunioina? + +STEN KRISTERINP. (sortuneesti). Se on turvallisempi kuin kenties +koskaan ennen. + +STURE. Miksi siis itse saavutte niin turvatonna? + +STEN KRISTERINP. Jos vanki on turvaton, niin olen minäkin. + +STURE. Vanki? Missä teidät on vangittu? + +STEN KRISTERINP. Nyköpingin linnassa. + +STURE. Ken on vanginnut? Selittäkää! Ja jos teille on tehty vääryyttä +ja väkivaltaa, niin se kostetaan, niin totta kuin minua auttakoon +Jumala ja Pyhä Eerikki-kuningas. + +STEN KRISTERINP. Kuulkaa siis! Ja kuulkoot kaikki nämä herrat! Liukkaat +kielet, joita en tahdo mainita, viekoittelivat sydämeni pois oikeasta +isänmaasta, omasta kunniasta, valasta ja rehellisyydestä, niin että +kirosin teidät, oikean herrani, ja päätin ensimäisenä avata minulle +uskotun linnan Tanskan kuninkaalle. + +STURE. Pyhän Erikin nimessä, onko Nyköping kuningas Kristianin vallassa? + +STEN KRISTERINP. Ei. Mutta se ei pyhän Bodvidin parran kautta, ole +minun ansiotani. Minä olin suostunut aukaisemaan sen hänen joukolleen +heti, kun määrätty tunnussana portilla lausutaan. Tanskalaiset +joukot lähestyivät, tunnussanaa odotettiin. Se kajahtikin porttien +takaa. Ne rentoutettiin selälleen, ja sisään astui teidän uskollisin +kannattajanne miehineen. Hän vangitsi minut kavaltajana. Häveten jätin +hänelle miekkani, jota en enää tarvitse. Linnanne vankiholvissa on +kuitenkin joku tyhjä komero, jossa ruumiillisesti ja henkisesti sairas +mies saa päättää tahratun elämänsä. Suokaa siis kahleet ja pimeä tyrmä! +Niin on helppo kuolemaa odottaa. Odotus ei ole pitkä. + +KRISTINA (puhuttuaan hiljaa Elsalle, joka poistuu). Valtionhoitaja +sallinee, että tälle jalolle ritarille valmistetaan huone ja hoitoa +linnassamme? + +STURE. Arvasit ajatukseni, Kristina. Ritarille on sattunut onnettomuus. +Häneltä ei saa mitään puuttua. (Kristina rientää ulos.) Mutta ken on +ollut valpas minun puolestani? Ken esti linnan luovutuksen? + +STEN KRISTERINP. (viittaa Hemming Gadiin). Hän ei liene tuntematon. +(Poistuu talonpoikain saattamana.) + +STURE. Te, herra electus! Enkö teitä huomannut? Varmaankin te voitte +hyvin? + +GAD. En niin hyvin, ettei aikeessaan onnistunut petturi voisi voida, +paremmin; mutta en kuitenkaan niin huonosti, ettei omaan kuoppaansa +langennut kavaltaja ansaitseisi enemmän hyväntahtoisuuttanne. + +STURE. Oiva työnne on teille palkintona. + +GAD. Tietysti minulle, joka olen tehty kurjaksi jalankulkijaksi, on ilo +syöstä maahan joku pöyhkeä satulassa istuja. + +STURE. Teidän onnettomuutenne, herra electus, ansaitsee kyllä +säälimistä. + +GAD. Mutta ei turvaa eikä suosiota. Edukkainta on ruveta kulkemaan +kavaltajan kengillä, imarrella teidän herruuttanne menestyksen +hetkillä, muuten kietoa takananne juonia maan vihollisen kanssa, ja kun +sitten tarttuu omaan satimeensa, näyttää murheellista naamaa ja ottaa +vastaan teidän hennon hyväntahtoisuutenne huolenpito. + +MATIAS. Ketä tarkoittaa tuo katkeruus? + +GAD. Ei ketään, johon se ei koske. Itse parhain tiedätte, millä kädellä +te kapustaa liikutatte. + +MATIAS. Minä en ole kattilan ääressä. + +GAD. Mutta te kuitenkin keitätte. Varokaa vain, ettei keitos liiaksi +väkevöidy. + +STURE. Toivon, ettette te, herra electus, tahtoisi katkeroittaa iloa, +jonka tunnemme voiton jälestä. Lähin velvollisuus on nyt meillä +neuvotella taistelun jatkamisesta. Kun vihollinen levähtää, tekee hän +epäilemättä uuden hyökkäyksen. + +MATIAS. Teidän herruutenne vapauttanee meidät yhteistyöstä kirouksen +alaisen miehen kanssa? + +ERIK VAASA. Herra electus on urhotyöllään ansainnut oikeuden ottaa osaa +neuvotteluihimme. + +KNUT ESKILINPOIKA ja MATIAS. Ei. + +VAASAT JA MAUNU GREN. On. + +GAD. Täällä äänestetään minun kunniastani. Hyvät herrat, en kerjää +teiltä arvoa, en kerjää armoa. Ruotsalaisnimen kunnian vuoksi olen +lyönyt monta kovaa iskua. Viiden haavan nimessä, haluaisinpa lyödä +vielä yhden kovimman iskun oman kunniani vuoksi. Ehkenpä se sattuisi +kaikkiin niihinkin, jotka ovat olleet osallisina Sten Kristerinpojan +kavalluksessa. (Aikoo lähteä, mutta pysähtyy, kun palvelija saapuu.) + +PALVELIJA (ovesta tullen). Kuningas Kristianin airut pyrkii +valtionhoitajan puheille. + +STURE. Hän tulkoon! + +MESTARI JON (saapuu). Hänen majesteettinsa Kristian toinen, Tanskan, +Norjan ja Ruotsin kuningas — + +GAD. Pysähdy! Joku päivä sitten väitit Itägötanmaan talonpojille, että +kuningas Kristian saa ilmaiseksi Nyköpingin. Nyt sanot jo koko Ruotsin +hänen omakseen. Ajattelepa! Jos herrasi valta kasvaa samassa määrässä +kuin sinun valheesi, voit sinä aivan pian saada läänityksen jossakin +muussa taivaankappaleessa, kenties kuussa. + +JON. Teiltä ei liene unohtunut, että kuningas Kristian tunnustettiin jo +20 vuotta sitten Ruotsin kuninkaaksi. + +GAD. Eikä sinulta liene unhottunut, että sinun näköisesi kuningas +Kristianin kätyri oli muutamia päiviä sitten saada Ruotsin talonpojilta +hirsipuukuoleman. + +JON. Niin voi käydä, kun kirottu mies saa kansaa johtaa. + +STURE. Asiaasi, airut! Mitä tahtoo kuningas Kristian? + +JON. Rauhaa ja sovintoa. + +STURE. Niin minäkin. + +JON. Hänen majesteettinsa luottaa teidän herruutenne rehelliseen +tahtoon. Hän luulee, että välitön keskustelu teidän kanssanne poistaisi +esteet keskinäisen ymmärtämisen ja sovinnon tieltä. + +STURE. Tämä ajatus lisää kunnioitustani kuningastanne kohtaan. + +JON. Hän toivoo tilaisuutta persoonallisesti puhutella teitä. + +STURE. Hän ei voi toivoa sitä hartaammin kuin minä. + +JON. Hän ehdottaa, että teidän herruutenne kohtaisi hänen +majesteettiaan kuninkaallisessa komentajalaivassa. + +STURE. Kuninkaan laivassa? + +JON. Hänen majesteettinsa pitää mahdottomana, että teidän herruutenne +epäileisi turvallisuuttaan. Hän on kuitenkin tavallisuuden mukaan +lähettänyt neljä tanskalaista aatelismiestä panttivangeiksi, ettei +mielessänne syntyisi epäluulon varjoakaan. + +STURE. Kuinka voisin epäillä hänen majesteettiansa? Hyväksyn +ehdotuksen. Seuraan teitä. + +GAD. Sitä ennen on teidän herruudellanne kaksi tehtävää. + +STURE. Mitkä ne ovat? + +GAD. Sanoisin ne mieluummin tämän viettelijän poissa ollessa. + +STURE. Saatettakoon airut ulos! (Airut saatetaan pois.) Nyt, herra +electus. Mitkä ovat tehtävät? + +GAD. Määrätkää seuraajanne, ja työntäkää miekkanne minun rintaani! + +STURE. Miksi? + +GAD. Koska ei valtio voi tulla toimeen päämiehettä ja koska vasta minut +murhattuanne te pääsette tanskalaiseen laivaan. + +STURE. Säädättekö te minulle lakia, herra electus? + +GAD. Ei suinkaan. Te olette päättäneet mennä kuningas Kristianin +laivaan. No niin, te menette. Ken sen voisi estää? Mutta te ette sieltä +palaa. + +STURE. Ken on sen sanonut? + +GAD. Kokemus. Minä tunnen tanskalaisen. + +STURE. Kaiketi minulla on oikeus uskaltaa oma henkeni? + +GAD. On tietysti Mutta minä olen useasti tavannut saman tanskalaisen +koiran, joka äsken tässä seisoi, viettelysretkillä Ruotsissa ja aina +temmaissut hänen saaliinsa. En tahdo nähdä, että Ruotsin vallan päämies +lapsellisen herkkäuskoisena astuu mokoman petturin ansaan. + +STURE. Olen sanonut, minä menen. + +ERIK VAASA. Ei, älkää menkö, se olisi meille kaikille turmioksi. + +GAD (itsekseen). Oikein, Vaasa! Mutta toisellainen apu on tässä tarpeen +(pistäikse ulos). + +STURE. Tekin, Erik Juhananpoika. Pelkäättekö te? + +ERIK VAASA. Muistan Elfsborgin puolustajain kohtaloa, jotka Kristian. +turvallisuuden lupauksensa rikkoen, murhautti. + +MAUNU GREN. Minä muistan norjalaista Knut Alfinpoikaa, joka sai +surmansa tanskalaisessa laivassa. Hänkin meni rauhasta neuvottelemaan. + +STURE. Vaikka kaikki tanskalaiset olisivat sanansa rikkojia ja +pettureita, en minä tahdo rikkoa sanaani. Olen sanonut, minä menen. + +ERIK VAASA. Sitten teidän herruutenne määrätköön, ken on oleva +johtajamme. + +STURE. Onko teidän mahdoton ajatella, että kuningas Kristianissa on +rehellisyyttä. + +MAUNU GREN. Yhdessä tapauksessa sadasta kenties. Jos lähdette, +määrätkää seuraaja! + +MOLEMMAT VAASAT ja SPARRET. Määrätkää seuraaja! + +STURE. Valitkaa itse! Jokainen teistä kelpaa siihen yhtä hyvin kuin +minäkin. Ruotsi voi kyllä tulla minutta toimeen. + +KRISTINA (on saapunut Gadin seuraamana taluttaen pientä poikaa kädestä, +käsivarrella pieni tyttö). Entä me, rakas Sten? + +STURE (katsoo heihin. Värisevin äänin). Sinä Kristina! Niilo poikaseni! +Magda, pikku enkelini! + +KRISTINA. Jätätkö sinä meidät? + +PIKKU NIILO. Älä mene, rakas isä! + +STURE. Pyhä Eerikki-kuningas! Minä olen voitettu. Nuo kirkkaat silmät, +tuo rukoileva katse! Ne ovat kaikkia valoja voimakkaammat. Airut tänne! +(Palvelija vie lapset pois.) + +GAD (tyytyväisenä käsiään mukeltaen). Karitsat eivät ole koskaan +paremmin karhua auttaneet. Älykkäämpää iskua en muista lyöneeni. + +JON (saatetaan sisään). + +STURE. Olen muuttanut mieltäni. En saavu kuninkaan laivaan. Voittajana +en olekaan velvoitettu hänen majesteettiansa etsimään. + +JON. Hänen majesteettinsa on halukas saapumaan teidän luoksenne, jos +lähetätte muutamia tunnettuja miehiä panttivangeiksi. + +STURE. Oliko kuninkaalla kaksi ehdotusta? + +JON. Toinen sille varalle, että ensimäinen hylätään. + +STURE. Minä hylkään kummankin. + +GAD. Teidän herruutenne, jälkimäinen olisi hyväksyttävä. Olettehan +sanoneet haluavanne persoonallista yhtymistä. + +STURE. Kenpä uskaltaisi panttivangin vaaralliseen toimeen? + +GAD (rohkeasti). Minä ensimäisenä. + +STURE (terävästi). Te, herra electus? + +GAD. Niin, jos suotte sen kunnian. Katson kernaasti läheltä sipulilta +katkuavaa hornan pesää. + +JAAKKO KURKI. Minä seuraan herra electusta. + +KUSTAA ERIKINPOIKA. Minä olen myöskin halukas. + +LAURI SPARRE. Ja minä. + +YRJÖ SPARRE. Ja minä. + +STURE. Siis tohtori Hemming Gad ja vapaasukuiset nuorukaiset Kustaa +Erikinpoika Vaasa, Jaakko Knuutinpoika Kurki, Lauri Siggenpoika +Sparre ja hänen veljensä Yrjö. (Jonille.) Hyväksyykö kuningas nämä +panttivangit? + +JON. Hyväksyy. + +STURE. Menkää siis! Odotan kuningasta pyhän Nikolauksen sakaristossa. + +GAD. Minäkin siis vielä kelpaan johonkin. Viiden haavan nimessä, +tanskalainen on myöntänyt Hemming Gadille miehen arvon; sittenkuin +Ruotsin mahtimiehet ovat sen kieltäneet. Sen huomautan teille, hyvät +herrat, lähtiessäni matkalle, jonka loppu, sanon sen ilman pelkoa, +näyttää pimeältä. + +STURE. Herra electus! + +GAD. Niin, electus... valittu, mutta myöskin hylätty. Hylätty ase +ruostuu. Hylätty mies halveksii ja vihaa. Hyvästi! (Menee airueen +jälestä.) + +ERIK JUHANANP. Poikani! + +KUSTAA ERIKINP. Jos Jumala ja pyhä Erik sallivat, palaan minä elääkseni +Ruotsin hyväksi. (Menee toisten seurassa.) + +STURE. Valmistautukaamme nyt kuningasta kohtaamaan. Ketkä ovat silloin +läsnä? Kenties hänen armonsa piispa Matias? + +MATIAS. Jos teidän herruutenne suvaitsee. + +STURE. Ja te, Erik Juhananpoika? + +ERIK VAASA. Teitä ja isänmaata palvellakseni. + +STURE. Ajattelen vielä hänen armoaan apostolista komissaria. +(Matiaalle.) Häntähän voidaan odottaa tänne? + +MATIAS. Hänen pitäisi jo olla täällä. + +STURE. Käykäämme häntä vastaan. + +PALVELIJA (ovesta tullen). Hänen armonsa apostolisen istuimen +protonotarius ja hänen pyhyytensä paavin ylikomissari Arcimbold. + +STURE. Se on siis myöhäistä. (Sisään astuu joukko hovipoikia palavat +vahakynttilät kädessä. He muodostavat kunniakujan. Sen lävitse +kannetaan samettityynyllä paavin vaakunaa. Sitten saapuu Arcimbold +kantaen punaista ristiä. Hänellä on seuralainen, joka kantaa +kokoonkäärittyjä anekirjoja.) + +ARCIMBOLD. Jumalan ja pyhän isän armo teidän herruudellenne, +perheellenne ja koko hoviväellenne! + +STURE. Kiitos suosiollisesta tervehdyksestä ja ilosta nähdä teidän +armoanne. + +ARCIMBOLD. Ilo on minulle ainakin yhtä suuri. Suosiollisen +suojeluksenne turvissa olen maassanne toiminut. Kiitollisuuden ja +kunnioituksen osoitukseksi pyydän saada jättää teidän herruudellenne +pyhän anekirjan, jonka siunatusta voimasta Tukholman kirkoissa +suorittamanne hartaudenharjoitus luetaan pyhän Pietarin haudalla +toimitetuksi, niin että teiltä säästyy pyhiinvaeltajan vaivat, vaikka +voitattekin saman autuuden. (Ottaa anekirjan palvelijalta ja ojentaa +sen valtionhoitajalle.) + +STURE. Arvokkaan lahjan otan vastaan syvimmällä kiitollisuudella. + +ARCIMBOLD (Kristinalle). Teille, jalo rouva, on minulla myöskin pyhä +ane. Valkeuden isä merkitsee teidän hyväksenne kaikki katumus- ja +ansiotyöt, joita Ruotsin luostarien hurskaat sisaret ovat viiden +kuukauden kuluessa harjoittaneet. (Ojentaa anekirjan Kristinalle.) Ja +kun yhteinen äitimme, pyhä kirkko, on antelias uskollisille lapsilleen, +jätän vielä valtionhoitajalle pyhän aneen, joka oikeuttaa hänen, +perheineen ja hoviväkineen, syömään juustoa paaston aikana. (Antaa +toisen anekirjan Sturelle.) + +STURE. Olen pelkkää kiitollisuutta. + +ARCIMBOLD. Kiitollisuuden arvaa pyhä kirkko sangen korkealle. Onhan +se sen ansainnutkin. Kansalaisianne on lähestynyt autuus, jota heidän +isänsä eivät aavistaneetkaan. Arvatkaa, kuinka paljon huolettomammin +voivatkaan he uhrata henkensä ja verensä teidän puolestanne, kun he +muutamilla äyrityisillä tahi niiden puutteessa voilla, juustolla, +talilla, raudalla ja vaskella pääsevät syntitaakastaan, suorittavat +tilinsä taivaalliselle velkamiehelle. + +STURE. Toivottavasti ovat he tilaisuutta käyttäneet? + +ARCIMBOLD. Olen leikkuumies. Minun on oltava tyytyväinen satoon, jonka +pyhimykset suovat. Täytyy kuitenkin valittaa vääryyksistä. + +MATIAS. Vääryyksistä! Ken jumalaton on uskaltanut? + +STURE. Ruotsissa vääryyttä, teidän armollenne? Sallikaa kuulla! + +ARCIMBOLD. Teidän herruutenne luvalla lähetin minä Tallinnan kautta +alikomissariani Suomeen. Tämän kurjan maan asukkaat lunastivat +Jumalan armoa voilla ja talilla. Mutta kun nämä tavarat lähetettiin +Lyypekin markkinoille, huomattiin ne ala-arvoisiksi ja väärennetyiksi. +Taivaalliset aarteet olivat menneet polkuhintaan. + +STURE. Todellakin! + +ARCIMBOLD. Ei siinä kyllä. Vainajainsa sielujen lunastamiseksi +kiirastulen tuskista taalalaiset lupasivat kippunnan vaskea, mutta +antoivatkin vain kaksitoista leiviskää. + +STURE. Sitä en olisi uskonut taalalaisistani. + +ERIK VAASA. Suorittivat he kuitenkin raskaan lunastuksen. + +ARCIMBOLD. Voi tulla raskaaksi, jos heitä kohtaa kirkon panna. + +STURE. Sellaisesta onnettomuudesta toivon pyhän isän ja hänen pyhien +palvelijoittensa meitä säästävän. + +ARCIMBOLD. Muutamat piispatkin ovat asemansa ja virkansa unhottaen +asettuneet välinpitämättömälle jopa aivan vastustavalle kannalle. +Mainitsen Vincentiuksen Skarasta. + +MATIAS. Teidän armonne, hän kokoaa itse kultaa ja kalleuksia. + +ARCIMBOLD. Hän? Mihin? + +MATIAS. Hankkiakseen kultalippaan Bryniolfin luille. + +ARCIMBOLD. Mikä on Bryniolf? + +MATIAS. Eikö teidän armonne tunne Skaran hiippakunnan suojeluspatroonaa? + +ARCIMBOLD. Mitä sanotte, herra piispa? Pitääkö apostolisen +ylikomissarin tuntea kaikki kuudennen ja seitsemännen luokan +pyhimykset? Kultalipasta Bryniolfille! Nyt! Kun yli kristikunnan +tarjotaan kullekin tilaisuus uhrata roponsa, että pyhien apostolien +luut pelastettaisiin likaamiselta, saastuttamiselta, rakeilta ja +sateelta. + +STURE. Toivon, että kaikki unhotetaan teidän armonne ja paavillisen +pyhyyden suosiosta, kun minä puolestani uhraan Pietarin kirkon hyväksi +Ruotsin hallituksen osan anekaupan tuloista. + +ARCIMBOLD. Pyhä Pietari itse on herättänyt teissä jalon ajatuksen. +Siksi teitä on onnelliseksi ylistettävä. Suokaa minun antaa teille +vielä täydellisen armon ja synteinanteeksisaamisen pyhä ane, (Ojentaa +vielä yhden anekirjan Sturelle.) + +STURE. Kiitän. Mutta minulla on pyyntö teidän armollenne. + +ARCIMBOLD. Hartain haluni on palvella teidän herruuttanne. + +MAUNU GREN (on katsellut holviakkunasta). Konnantyö! + +STURE. Mitä sanotte? + +GREN. Tanskalainen laivasto on nostanut ankkurin ja purjehtii pois. + +STURE. Entä panttivangit? + +GREN. Tapettu tahi vangeiksi viety. + +ERIK VAASA. Minun poikani! Poikani! + +STURE. Pyhä Erik suo minulle kostava kalpasi! + +MATIAS. Vihassanne ette saa syyttää kuningasta yksin. + +STURE. Ken muu olisi syyllinen? + +MATIAS. Hemming Gad. + +STURE. Hemming Gad! + +MATIAS. Miten muuten on selitettävä hänen intonsa päästä panttivangiksi +ja uhkaavat sanat, jotka hän lähtiessään lausui. + +KRISTINA. Teidän armonne erehtyy. + +STURE (miettien.) Ei, te olette oikeassa. Electus on petoksessa +osallinen. + +ARCIMBOLD. Tunnen miehen, Paavi Aleksanterin kamariherra ja +matematikus. Häneltä ei puutu käänteitä. + +STURE. Teidän armonne palaa pian Tanskan kautta. Viekää terveiseni +kuningas Kristianille, että, niin totta kuin minua auttakoon Jumala ja +pyhä Eerikki-kuningas, olen aina hänen katkerin vihamiehensä. Hemming +Gad on viimeisellä teollaan kadottanut kaikki entiset ansionsa. Tie +Ruotsiin on häneltä suljettu. Hänen läänityksensä Kastelholma ja kaikki +muu, mitä hän vielä omistaa, lankeaa kruunun omaksi. + +ARCIMBOLD. Täytän tahtonne. Mutta minulla on vielä sanomista teidän +herruudellenne. + +STURE. Toivon, että olen mahdollinen kuulemaan ja palvelemaan. + +ARCIMBOLD. Niinkuin Kristus lähetti palvelijansa maailmaan +jakamaan armoa kaikille kansoille, niin lähetti hänen pyhyytensä +meidät. Kaikista niistä ruhtinaista, joiden kanssa olen pyhässä +toimessani tekemisissä ollut, ei kukaan ole ollut paatuneempi kuin +kuningas Kristian eikä kukaan sen jalompi kuin Sten Sture, Ruotsin +sijaiskuningas. Hänen pyhyytensä on painava hänen päähänsä kuninkaan +kruunun. + +STURE (ihastuen). Kuninkaan kruunun! + +KRISTINA, (tarttuen peläten puolisonsa käteen). Sten! + + +Toinen kuvaelma. + +Odotushuone rouva Sigbritin palatsissa Kööpenhaminassa. Komeasti +sisustettu. Ovi vasemmalla sekä oikealla. + +Rouva Sigbritin _kamaripalvelija_ sekä kaksi puheille pyrkivää +_valtaneuvosta_. + +1:NEN VALTAN. Sigbrit muori ei siis päästä meitä puheilleen? + +KAMARIPALVELIJA. Ei. + +2:NEN VALTAN. Sanoitko hänelle nimemme ja arvomme? + +KAMARIPALVELIJA. Kyllä, herra valtaneuvos. + +1:NEN VALTAN. Mitä muori virkkoi? + +KAMARIPALVELIJA. Hänen armollensa ei sovi. + +2:NEN VALTAN. Ei sovi! Eilen seisoimme hänen portillaan tuntikauden. +Satoi kuin saavista kaataen. Olimme märkiä alimpaan rihmaan asti. Hän +hymyili akkunassaan meihin katsottuaan. Hän lähetti sanan: tulkaa +huomenna. Tulemme huomenna. Ei sovi! Pyhä Knut! Tämä on jo liikaa! Mikä +hän on? + +KAMARIPALVELIJA. Kuninkaallinen hovimestaritar. Kuninkaallisen prinssin +kasvatusäiti. Kuninkaallisen majesteetin salaisen kabinetin johtaja ja +yksityisministeri. + +2:NEN VALTAN. Mikä hän on ollut? + +KAMARIPALVELIJA. En tiedä. + +1:NEN VALTAN. Hollantilainen toriämmä, norjalainen rihkamakaupustelija, +parittaja, vanha portto. + +KAMARIPALVELIJA. Ja te, arvoisat herrat, kumartelette hänen portillaan. + +2:NEN VALTAN. Tottakin suuri häpeä. Esi-isämme ja isämme ovat olleet +kuninkaiden vertaisia, joiden tahdon mukaan kuninkaiden piti regerata, +jos aikoivat pitää kruunun. Sitten saapuu tuo suurisuinen noita-akka. +Hänellä on kaunis syötti. Sillä pyydystää hän kuninkaan, kohoaa itse +hänen uskotukseen ja syrjäyttää meidät, syrjäyttää koko valtaneuvoston. +Uh, pyhä Knut! Jos me nyt tahdomme hiukankaan vipua vääntää, pitää +meidän aina ensin norjin niskoin kyyristellä (viittaa sormellaan +vasemmalle) tuon ämmän edessä. + +1:NEN VALTAN. Kun nyt tapaamme hänet, niin hän saa kuulla. + +2:NEN VALTAN. Jos saamme suunvuoroa. + +1:NEN VALTAN. Keksiä mukava keino aatelin verottamiseksi! Vaikka meidän +pitää olla verosta vapaita! Mitä varten sitä on aateli, jos pitää +suorittaa korkeat aksiisit? + +2:NEN VALTAN. Niin käy, kun ohjaksissa on porvariämmä. + +1:NEN VALTAN. Siunatuiksi sotakuluiksi! Kirottu Ruotsi. Miksi pitää sen +kruunun olla kuninkaan mielitekona? + +2:NEN VALTAN. Sigbrit on sen luvannut kuninkaalle. + +1:NEN VALTAN. Sitä varten ei hänen tarvitseisi olla sellainen noita +kuin on. Hätäkös on ryssätä. Kun saadaan selkään, kootaan suuremmat +joukot, korotetaan tullit, määrätään hirmuiset aksiisit, kerätään +lainat kaikilta, keitä saadaan, haetaan liittolaisia, palkataan +sotajoukkoja. Mitä noitakonsteja enää tarvitaan. Siunatkoon! Kuulitko +sinä? + +2:NEN VALTAN. En. + +1:NEN VALTAN. Minusta tuntui kuin olisi huuhkaja... +(Kamaripalvelijalle.) Onko armollisella rouvalla huuhkajoita? + +KAMARIPALVELIJA. Viisas ja hurskas rouvamme ei pelkää huuhkajia eikä +käärmeitä. + +2:NEN VALTAN. Sano armolliselle rouvalle, että tapaamme häntä huomenna. + +1:NEN VALTAN. Sitä punaposkista leveää noitaa. Hyvästi! + +KAMARIPALVELIJA. Hyvästi, — huuhkajat. (Herrat menevät oikealle.) + +ARCIMBOLD (saapuu hetkisen kuluttua oikealta). Kuulin, ettei hänen +armoaan saisi tavata. + +KAMARIPALVELIJA. Ei. + +ARCIMBOLD. Kielto ei koskene ruhtinaiden lähettiläitä? + +KAMARIPALVELIJA. Koskee. + +ARCIMBOLD. Mutta minä olen kaikkein pyhimmän isän paavin legatus de +latere. + +KAMARIPALVELIJA. (Kumartaa syvään ja menee vasemmalle.) + +ARCIMBOLD. Jospa emo kunnioittaisi virkaani niinkuin pentu. + +SIGBRIT (saapuu vasemmalta.) Ahaa, teidän armonne näyttäytyy jälleen +Juutinmaalla. (Palvelijalle.) Mene, älä päästä ketään. (Palvelija menee +oikealle.) + +ARCIMBOLD. Kunnioittavin tervehdykseni, korkea matroona ja rakkain +sisar. Ilo päästä pois kirotusta Ruotsista ja jälleen nähdä sisareni +viisaita silmiä. + +SIGBRIT. Kuinka se maa voi olla kirottu, jossa teidän armonne kulkee. +Vai eivätkö petturit pitäneet autuutta arvossa? Kävikö kauppa huonosti? +Ettekö voi tyydyttää Rooman syöpäläisten ahneutta? + +ARCIMBOLD. Olen pyhän isän tahdosta kulkenut maailman äärimmäisiä +reunoja. Saaliini apostolien luiden suojelemiseksi ei ole suuren suuri. +Mutta voin kuitenkin tarjota sata guldenia kappelin rakentamiseksi, +jossa yötä päivää rukouksia luetaan rakkaan sisareni sielun autuuden +vuoksi. + +SIGBRIT. Ohoo! Mistä tämä anteliaisuus? Sieluni ei nyt ikävöi teidän +autuuttanne. Suorittakaa ensiksi oma pesunne! + +ARCIMBOLD. Oma pesuni! Mitä tarkoitatte, rakas sisar? + +SIGBRIT. Ettekö pelkää kuningas Kristianin vihaa? + +ARCIMBOLD. Sieluni autuuden ja viimeisen tuomion nimessä vannon, — ja +tämä on minun suurin valani — että enemmän pelkään teidän vihaanne, +kuin kuninkaan. Minulla on hänen majesteettinsa suojeluskirja. +Kokoamistani anerahoista on hän saanut osuuden, joka on kolme kertaa +suurempi kuin Saksan keisarin osuus. + +SIGBRIT. Mutta liittonne ruotsalaisten kapinoitsijain kanssa voi maksaa +henkenne. + +ARCIMBOLD. Apostoliselle istuimelle voin tehdä tilin kaikesta. + +SIGBRIT. Mutta täällä teette tilin käynnistänne Sturen luona. Hänen +kuninkaallinen kruununsa ei teitä täällä suojele. + +ARCIMBOLD. Sturen kuninkaallinen kruunu! + +SIGBRIT. Jonka Johan Arcimbold, paavin legatus de latere, hänelle +lupasi. Näette, että olemme seuranneet jälkiänne. Kuningas Kristianilla +on Ruotsissa yhtä paljon korvia kuin Sturellakin. Me tunnemme tarkoin +sen maan puolelle ja toiselle liehakoivat herrat, jotka puhuvat toista +meille, toista Sturelle. Näitä liehakoitsijoita on kerran rangaistus +kohtaava. Mutta te herra legaatti, olette nyt käsissämme. + +ARCIMBOLD. Minua suojelee Jumalan tuomioistuin ja apostolinen +kamarioikeus. + +SIGBRIT. Eivät peloita. Jumalanne voimme luusia jonkun toisen +anekauppiaan kautta, ja apostolinen kamarioikeus — hm! — meillä jakaa +oikeutta — — — + +ARCIMBOLD. Matami Sigbrit. Ja minä rukoilen häntä kaikkein pyhimysten +nimessä. Minä tarjoan kauniit hevoseni, vaununi tarjoan kolmanneksen +siitä, mitä minulla on Pietarin kirkon kalleuksia. + +PALVELIJA (tullen vasemmalta). Tohtori Hemming Gad. Armonne on kutsunut. + +SIGBRIT (legaatille). Menkää! Mikä on toistaiseksi jätetty, ei +ole unhotettu. Tahdon puhutella miestä, jota vihaan mutta myöskin +kunnioitan. + +ARCIMBOLD. Minä rukoilen sillä välin pyhimyksiä, että he +lauhduttaisivat vihanne. Sillä, vannon taas suurimman valani, en ole +koskaan muuta tarkoittanut kuin pyhän kirkon ja kuningas Kristianin +parasta. Mutta pyydän teiltä, arvoisa maan äiti, että saisin kertoa +Hemming Gadille Ruotsista lähetetyt, terveiset. + +SIGBRIT. Terveiset Ruotsista? Keneltä? + +ARCIMBOLD. Sturelta. + +SIGBRIT. Mitä ne sisältävät? + +ARCIMBOLD. Ei mitään hyvää. No koskevat yksinomaan tohtori Hemmingiä. + +SIGBRIT. Mitä sanoo Sture? Suuren osan rikoksistanne voitte kenties +sovittaa kertomalla sen minulle. + +ARCIMBOLD. Rakkaan sisareni viisaudelta en tahdo mitään salata. Sture +ja Ruotsin valtaneuvosto ovat julistaneet Gadin petturiksi. Luullaan +hänen houkutelleen kuninkaan viemään panttivangit. Hänen läänityksensä +ja omaisuutensa on kruunulle otettu, ja Ruotsiin ei hän saa enää palata. + +SlGBRIT. Mutta jos hän palaa sinne Dannebrogen suojassa. Kuka +silloin estää? Hyvästi! Jätän teille tilaisuuden kertoa terveisenne. +(Palvelijalle.) Tulkoon ruotsalainen! (Leqaatille.) Teidän +puheluaikanne ei saa olla pitkä. (Menee vasemmalle.) + +GAD (saapuu oikealta Jaakko Kurjen kanssa). Viiden haavan nimessä! +Hänen pyhyytensä ylikomissari. Täällä, noidan pesässä! + +ARCIMBOLD. Pyhän neitsyen kautta, puhukaa varovammin, tohtori Hemming! + +GAD. Lähtiessäni aijonkin ottaa vettä suuhuni, että olisin vaiti. +Teidät nähtyäni olisin kuitenkin vatsani kastellut. Missä olemmekaan +viimeksi tavanneet? + +ARCIMBOLD. Setäni luona Roomassa. + +GAD. Kardinaalin? + +ARCIMBOLD. Niin. + +GAD. Siitä on vuosia. Te olitte nuori. Ennustin teille vähintäänkin +arkkipiispan hiippaa tahi kardinaalin hattua. Ennustinko väärin? + +ARCIMBOLD. Kumpaakaan en ole saavuttanut. + +GAD. Kaukana ette ole. Nykyistä virkaanne en kuitenkaan kunnioita. + +ARCIMBOLD. Se on vaarallinen ja vaikea. + +GAD. Ihmisten tyhmyyttä on vaikeampi rahaksi lyödä, kuin ennen lyötyä +tuhlata. Te olitte Ruotsissa? + +ARCIMBOLD. Tulin juuri. + +GAD. Ja saitte runsaan saaliin? + +ARCIMBOLD. Kymmeniä tuhansia guldenia rahassa, voissa, talissa ja +vaskessa. + +GAD. Se oli kelpo suonenisku. Mutta siedämmehän me sen. Mitä siellä +muuten aijotaan tehdä meidän pelastamiseksemme, meidän panttivankien? + +ARCIMBOLD. En tiedä, mitä muihin tulee; teille minulla on terveiset +Sturelta. + +GAD. Hänen herruudellaan ei liene minulle mitään hyvää sanomista? + +ARCIMBOLD. Ei. Hän pitää teitä rikollisena. + +GAD. On yhtä mieltä hänen pyhyytensä paavin kanssa. Sen tiedän. + +ARCIMBOLD. Te olette hänestä rikkoneet rehellisyyttä ja kunniaa vastaan. + +GAD. Sitenkö, että pidän rehellisyyttä kunniana? Se ei näy olevan +onneksi. + +ARCIMBOLD. Että olette omalla ehdollanne antautuneet kuningas +Kristianin valtaan sekä houkutelleet toiset samaan ansaan. + +GAD. Mitä! Tämähän katkuaa, sanoi piru pätsin suulla. Sanoiko Sture +niin? + +ARCIMBOLD. Ei ole tapani keksiä juttuja, herra electus. + +GAD. Te elätte siis toisten keksimillä. Mutta sanokaa, kenen silmä +älysi minussa petturin? Sturen aistit eivät itsestään niin terävät ole. + +ARCIMBOLD. Läsnäolijat selittivät siten käytöksenne ja jäähyväissananne. + +GAD. Ne käärmeet! Ja valtionhoitaja julisti selityksen +valtakunnalliseksi totuudeksi? + +ARCIMBOLD. Hän uskoi siihen. + +GAD. Sture! Nimi, joka on loistanut minulle yhtä kirkkaana kuin +isänmaan nimi! Sture! Se sana on näihin asti merkinnyt minulle Ruotsin +vapautta. Mutta nyt! Mihin syökset sinä minut? + +ARCIMBOLD. Valtionhoitaja on omistanut läänityksenne Kastelholman ja +kaiken muun omaisuutenne kruunun omaksi. Hän on julistanut, että te +ette saa palata Ruotsiin. + +GAD. Jumalan kuoleman nimessä, prelaatti, teidän suussanne on katala +valhe. Sitä ei ole voinut tehdä Svante Sturen poika. Hänkö riistäisi +minulta isänmaan, jonka omistan suuremmalla oikeudella kuin kukaan muu, +joka on minulle ylin, kallein kaikista? Ja Kastelholma! Sen hävittivät +tanskalaiset rosvot. Sen uudestaan rakentamiseen panin kaiken sen +vähän, mitä maailmassa omistin. Sekö minulta nyt riistettäisiin? Se ei +ole totta. Sanokaa, kuinka suuren summan rahassa, voissa, talissa ja +vaskessa olette valheestanne saaneet! + +ARCIMBOLD. Herra tohtori, te solvaatte minua, hänen pyhyytensä +täysivaltaista ylikomissaria! Se on röyhkeyttä! Aivan kuulumatonta! +Olen kertonut Sturen sanat. Sen voivat todistaa piispa Matias ja +läsnäolleet vapaasukuiset miehet. He olivat kaikki yhtä mieltä kuin +Sturekin. He tietävät minun totta puhuneen. Itse sen tiedän. Ja +jumalaton, kirottu kielenne syyttää minua valhettelijaksi. Mahdotonta +on jatkaa keskustelua kanssanne. Hyvästi! (Menee oikealle.) + +GAD (katsoen hänen jälkeensä). Hah hah haa! Nauraisin, jollei +sitä estäisi suru ja inho. Kaiken muun kestäisin, mutta isänmaan +kiittämättömyys, sitä en voi kestää. Hemming Gad kavaltaja! He ovat sen +yksimielisesti päättäneet. Eikä yksikään ääni noussut sitä vastaan. Ei +yksikään niistä, jotka ovat nähneet pitkän elämäntyöni, väsymättömän +taisteluni, palavan muukalaisvihani. Ei yksikään! Ei, ei! + +KURKI. Kustaa Erikinpoika, minä, kaikki toiset panttivangit − me +tiedämme, että teidän armonne on syytön. Paetkaamme tästä noidan +pesästä! Paetkaamme Kööpenhaminasta! + +GAD. Minne minä pakenen? Isänmaa on minulle suljettu. Olen vanki, +kirottu, maanpakolainen. Kristusta kiusasi perkele, näyttämällä hänelle +maailman valtakunnat ja niitten kunnian, minua kiusataan riistämällä +kaikki. Minä en sano: mene pois! minä sanon: tule, saatana! Minä +palvelen sinua, jos saan koston, niin, koston. + +SIGBRIT (tullen vasemmalta). Tohtori Hemming Gad! + +GAD. Ken kutsui minua? Haa! Oletko sinä se henki, jota huusin? Kun +perkele pukeutuu naisen haamuun, ei hän tavallisesti ole sinun +näköisesi. Se ottaa notkean ja norjan muodon; se on utuharsoon +kääriytynyt alastomuus, häilyväkutrinen, silmissä helvetillinen +himonlieska. Ja sinä olet paksu punainen noita-akka. Hah hah haa!... +Niin, arvoisa matami, teidän olisi ollut parasta kutsua luoksenne joku +muu ylistäjä. Te huomaatte, että minä sovin siihen sangen huonosti. + +SIGBRIT. Minä en halua ylistystä. + +GAD. Tahdoitteko sitten nähdä ihme-eläimen? Tietäkää, että sillä on +kynnet! + +SIGBRIT. Tahdoin nähdä vääryyttä kärsineen miehen, jonka mielen +ohdakkeet ovat häijyjen ihmisten kylvämiä; siksi niiden piikit eivät +minuun pysty. Tahdoin myöskin, jos niin suvaitsette, näyttää teille +ihme-eläimen. + +GAD. Minusta ei ole mikään ihmettä. + +SIGBRIT. Jos ei se suuri kunnioitus, jota tunnen teitä kohtaan, herra +piispa. + +GAD. Ahaa! Seuraako rakkaudentunnustus? Se sopisi mainiosti. Mutta +minulle on kunnioituksenne ja ylenkatseenne palaneen äyrityisen +arvoinen. Enkä ole piispa. Minulla ei ole hiippakuntaa. Minun +matlakakseni ei kannata pyrkiä. + +SIGBRIT. Hiippakuntanne on teiltä vääryydellä riistetty. + +GAD. Sepä uutinen! Ettekö luule minun sitä teidän todistamattanne +tietävän? + +SIGBRIT. Mutta kuinka voisin olla ihmettelemättä sitä kuulumatonta +kiittämättömyyttä, jolla teitä on kohdeltu. Oma puolueenne on teidät +pettänyt. Sturekin. + +GAD. Hän pahimmin. + +SIGBRIT. Milloin te olette luopuneet hänestä ja isänmaasta? + +GAD. En koskaan. + +SIGBRIT. Ja olette saaneet pelkkää kiittämättömyyttä? + +GAD. Niin. + +SIGBRIT. Pilkkaa ja häväistystä? + +GAD. Olen maksanut samalla mitalla. + +SIGBRIT. Mutta te olette kärsineet siitä? + +GAD. Mutta en masentunut. Iloitkoot minun polkemisestani. +Nöyrtymisestäni he eivät saa iloita. En kerjää suosiota enkä armoa. + +SIGBRIT. Mutta jos joku tarjoaisi teille apuaan? + +GAD. Kenpä sitä tarjoaisi? + +SIGBRIT. Vaikkapa minä. + +GAD. Te? Mihin? + +SIGBRIT. Voittamaan vihamiehenne. + +GAD. Minä halveksin heitä. + +SIGBRIT. Se ei teitä tyydytä. Tiedän mitä kaipaatte. + +GAD. Mitä? + +SIGBRIT. Ainoastaan raukka jättää väärinteon kostamatta. + +GAD. Viiden haavan nimessä, siinä olemme yhtä mieltä. + +SIGBRIT. Enkö minä tuntisi, mitä vaatii voimakas luonne? Olen itse +ollut teidän asemassanne. Minua on vihattu, pilkattu, monella tavalla +solvattu, aivan niinkuin teitäkin. Mahtavat ylimykset ovat kutoneet +juonia minua vastaan. He ovat saattaneet minulle kipua ja murhetta. +Mutta minä olen kostanut He matelevat nyt minun edessäni, nuo +töyhtöpäiset suvustaan kerskuvat narrit. Minä halveksin heitä. Minä +nautin kostosta sanomattomasti. Tahtoisitteko sitä herkkua maistaa? + +GAD. Tahdon, tahdon! + +SIGBRIT. Kaikki ruotsalaiset kavaltajat tarvitsevat koston. + +GAD. Niin, kaikki. + +SIGBRIT. Koston siitä, mitä ovat rikkoneet teitä ja maataan vastaan. + +GAD. Kummastakin. + +SIGBRIT. Te tahtoisitte kostaa? + +GAD. Sanoin jo sen. Elän ja hengitän sitä varten. + +SIGBRIT. Mutta miten kostatte? + +GAD. On vain yksi kamala mahdollisuus. En ole tohtinut sitä +itsellenikään sanoa. + +SIGBRIT. Te viette maahan kuningas Kristianin. + +GAD. Ääni helvetistä! Se sanoi sen. Ja jos sen teenkin, jos vien maahan +kuningas Kristianin, en tee mitään muuta kuin sen, mitä vihamieheni +Banérit, Oxenstjernat, Trollet ja piispat olisivat joka hetki valmiit +tekemään — nuo herrat, jotka ovat minut petturiksi julistaneet. + +SIGBRIT. Ja silloin saavat he kaikki koston. + +GAD. Hirmuisen. + +SIGBRIT. Te olette valmis yhtymään kuninkaaseen? + +GAD. Olen valmis perkelettä palvelemaan. + +SIGBRIT. + +Mitä ei kuningas saisi aikaan teidän avullanne? Te olette hänelle +armeijoita arvokkaampi. Ja mikä riistäisi teiltä kostonne? Kuningas +itse on sanani vahvistava. (Menee vasemmalle.) + +KURKI. Teidän armonne, yksi sana! + +GAD. No? + +KURKI. Jumala ja kaikki pyhimykset varjelkoot teidän armonne särkemästä +omaa elämäänne ja sitä ylevää kuvaa, jonka olette itsestänne ajan +vaiheisiin piirtäneet. + +GAD. Mitä tarkoitat? + +KURKI. Tanska pelkää teitä enemmän kuin kaikkia Ruotsin suurmiehiä +yhteensä. + +GAD (pilkalla). Erittäinkin on sillä nyt syy pelätä minua. + +KURKI. Se tietää, että se on kilvoituksensa voittanut, kun te astutte +sen puolelle. Mutta te olette aina olleet Ruotsin kansan itsenäisyyden +turvana. Te olette sitä johtaneet taisteluun vapauden puolesta. Te +olette sen oikeuksia miehuullisesti puolustaneet... + +GAD. Kuinka minut on palkittu? + +KURKI. Rakastatteko te maatanne palkan ja suosion vuoksi? + +GAD. Tiedä, että minäkin olen ihminen. + +KURKI. Jalompi muita. Mutta nyt on teidät noiduttu. Sydämessänne ovat +heränneet itsekkäisyyden ja kostonhimon henget. Paetkaamme, ennenkuin +ne kokonaan valloittavat teidät. + +GAD. Ne ovat jo minut valloittaneet. En tahdo nähdä enkä kuulla muuta. + +KURKI. Jumala ja kaikki pyhimykset herättäkööt jälleen sielussanne ne +suuret voimat, jotka siinä ennen ovat liikkuneet! + +GAD. Ja kadotuksen tulikivikatku tukahduttakoon sinut! + +KURKI. Oi ajatelkaa, mitä teette! Suuria ratkaisunhetkiä on elämässä +harvoin. Nyt on teillä sellainen. Ajatelkaa isänmaata! Ajatelkaa +entisyyttänne! Te olette vihan ja kiukun vallassa. + +GAD (kiivaasti, jalkaa polkien). Miksi siis vielä kiihoitat minua? +Muista kiusaajistani olen päässyt. Eikö kukaan vapauta minua sinusta, +viimeisestä? + +KUNINGAS KRISTIAN (on tullut vasemmalta). Minä vapautan. Hoi! (Pari +aseellista miestä saapuu. Kuningas viittaa Kurkeen.) Tuo mies on elänyt +tarpeeksi. (Aseelliset miehet tarttuvat häneen.) + +KURKI (pois vietäessä). Jumalan ja kaikkein pyhimysten nimessä, tohtori +Hemming... + +KRISTIAN (ärjäisten). Sulkekaa suu! (Miehet vievät Kuren oikealle. +Kuningas lähestyy Gadia, joka on murtuneena vaipunut läheiselle +tuolille.) Tohtori Hemming! (Tämä nousee äkkiä.) Te olette ihmis-ijän +taistelleet Tanskaa vastaan saamatta palkintoa. Te tahdotte nyt +palvella sitä voittaaksenne, mitä teiltä on riistetty? + +GAD. + +Palvella Tanskaa! Minä? Niin, palvelen teidän majesteettianne +saadakseni koston. + +KRISTIAN. Sen saatte viimeiseen pisaraan. Te seuraatte minua Tukholmaa +vastaan. Teidän puhettanne kuulee kansa. + +GAD. On kuullut. + +KRISTIAN. Te saatte sitte puhua. + +GAD. Saanko jo alkaa palvelukseni neuvolla? + +KRISTIAN. Alkakaa! + +GAD. Paavin lähetti on tuonut Ruotsista suuret rikkaudet. Sallisitteko +ne kulettaa Roomaan, kun niillä saatte miehiä ja aseita? + +KRISTIAN. Isänmaasi kukistamiseksi? + +GAD. Niin. Siten saa typeryys ja kiittämättömyys palkkansa, ja minä +saan koston. + +SlGBRIT. Ja teidän majesteettiinne saa Ruotsin kruunun. Tässä miehessä +(mittaa Gadiin) kumartuu Ruotsi eteenne. + +KRISTIAN. Ja syvään sen täytyy kumartua. Nyt etsimään legaatin jälkiä. +Äyrityistäkään ei saa hän muassaan viedä. (Menee Sigbritin kanssa +vasemmalle. Kuninkaan palvelija saapuu oikealta.) + +GAD (palvelijalle). Missä on seuralaiseni? + +PALVELIJA. Häntä ei ole enää. + +GAD. Mitä? Murhattuko? + +PALVELIJA. Kuninkaan käsky on täytetty. (Menee vasemmalle). + +GAD (yksin). Siis riemuita voi musta helvetti. Olen uhrin antanut jo +saatanalle. Ja kuitenkin on sääli nuolta miestä. Hän oli kaikkia muita +parempi. Ja minä! Minä syöksin hänet turmioon. Ja itseni. Äsken olin +viaton parjauksen uhri, nyt tahraannuin viattomalla verellä. Mutta +vielä ei ole tehtävänäni suuri elämäntili. Pimeyden syvimpään kuiluun +painukoon vaaka. Pahemmaksi en tule kuin kavaltajaksi. Siksi on minut +julistettu jo. Kaikki on minulta riistetty. Mitään ei jälellä ole... +Eikö mitään? On. Oma itseni. Ja se saa aikaan paljon. + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +Hemming Gadin teltta kuningas Kristianin leirissä Tukholman edustalla, +Pohjois-Malmilla. + +Joukko talonpoikia, niiden joukossa _Olaus Björn_ ja _Lasse Stark_. + +BJÖRN. Se ei ole mahdollista. Pyhimyksiin en luota. Heitä voi lahjoa. +He auttavat yhtä usein konnaa kuin rehellistäkin miestä. Mutta tohtori +Hemming kavaltaja! Ei! Uskokoon ken tahtoo, minä en usko. + +1:NEN TALONPOIKA. Mutta miksi hän on Tanskan kuninkaan leirissä? + +BJÖRN. Miksi sinä olet? + +2:NEN TALONPOIKA. Meitä on kutsuttu. + +BJÖRN. Ja tohtori Hemming on tuotu Kööpenhaminasta. + +1:NEN TALONPOIKA. Jonne hän itse tahallansa meni. + +BJÖRN. Hänet vei kuningas petoksella. + +STARK. Mutta kuninkaan ystävältä hän näyttää. + +3:S TALONPOIKA. Hän kehoittaa talonpoikia luopumaan aseistaan. + +1:NEN TALONPOIKA. Ja lupaamaan uskollisuutta kuninkaalle. + +USEAT TALONPOJAT. Kavaltaja! Kavaltaja! + +BJÖRN. Älkää kirkuko! Enkö minä tuntisi häntä paremmin kuin muut? +Puhuihan hän taloni pihalla vuosi sitten. Useat teistä oli mukana, kun +Nyköpingiin riensimme. Tohtori Hemmingille huudan: eläköön! + +STARK. Niin minäkin. + +1:NEN TALONPOIKA. Mutta kuulimmehan hänen sanansa. Tulivat kuin ainakin +tanskalaisesta suusta. + +BJÖRN. En kuullut niitä. Mutta tohtori Hemmingiin luotan. Neuvoi hän, +mitä neuvoi, häntä voimme seurata. + +1:NEN TALONPOIKA. Mitä paholaista! Saisiko meitä niinkuin koiria +usuttaa silloin sinne, tällöin tänne? + +BJÖRN. Olot ovat muuttuneet, valtionhoitaja kaatunut, maa täynnä +vihollisjoukkoja, niiden vallassa kaikki linnat. + +3:S TALONPOIKA. Ei Tukholma. + +2:NEN TALONPOIKA. Eikä tulekaan. + +BJÖRN. Mikäs auttaa? Rouva Kristina ei yksin kauan kestäne. Herrat ovat +menneet kuninkaan puolelle. + +1:NEN TALONPOIKA. Mutta talonpojat? + +BJÖRN. Jos meillä olisi Engelbrekt. + +1:NEN TALONPOIKA. Ja jos Hemming Gad ei olisi petturi. + +BJÖRN. Hän ei olekaan... + +USEAT TALONPOJAT. On. Kavaltaja hän on. + +GAD (saapuen). Ulos, kirkujat! (Talonpojat poistuvat, paitse Björn ja +Stark.) Mitä te kaksi töllistelette? + +BJÖRN. Teitä, tohtori Hemming, + +STARK. Te ette ennen talonpoikia luotanne karkoittaneet. + +GAD. En koskaan ole kirkujoita kärsinyt. + +STARK. Te meidät tuntenette? + +GAD (katsoen heihin). Teidät? Kyllä. Ystäväni Björn ja Stark. Monessa +ottelussa olemme yhdessä olleet. + +BJÖRN. Viimeksi sieppasimme Nyköpingin linnan. + +GAD. Niin. Viiden haavan nimessä, se oli oiva kaappaus. + +BJÖRN. Sten Kristerinpoika ei jaksanut kauan häpeäänsä kärsiä. Hän +kuoli Tukholman linnassa. + +GAD. Sen tiedän. Sturen hemmottelu ei häntä parantanut. + +STARK. Nyt on Nyköping kuitenkin Tanskalaisten vallassa. + +GAD. On. + +BJÖRN. Helposti he valloittivat sen, Ruotsin vahvimman linnan. + +GAD. Piiritystoimet ja rynnäkkö tehtiin minun ohjeitteni mukaan. + +BJÖRN. Teidän? + +GAD. Niin. + +BJÖRN. Onko se mahdollista? Oletteko tehneet sellaisen käänteen? + +GAD. Ijankaikkinen sota Tanskan ja Ruotsin välillä saisi jo loppua. + +BJÖRN. Sitä toivoo jokainen Ruotsin talonpoika. + +GAD. Mutta tietävätkö he, miten se voidaan lopettaa? + +BJÖRN. Kun tanskalaiset saadaan karkotetuksi. + +GAD. Siihen juuri emme ole kyenneet. Toinen tie on valittava. + +STARK. Mikä se on? + +GAD. Kristian tunnustetaan Ruotsin kuninkaaksi. + +BJÖRN. Mitä! Tahdotteko syöstä meidät tuon julman hallitsijan valtaan? + +GAD. Hän on mies, jota Ruotsi tarvitsee. + +BJÖRN. Pyhä Erik! Mitä sanotte? + +GAD. Jos talonpojat satakin kertaa kuninkaan karkottaisivat, olisivat +herrat valmiit yhtä useasti hänet takaisin kutsumaan. + +STARK. Se on totta. + +BJÖRN. Tahdotteko siis perustaa tänne tanskalaisen vallan? + +GAD. Sen kysymyksen olisit saanut vatsaasi nielaista. Tunnettehan +elämän työni. + +BJÖRN. Mutta emme nykyistä päämääräänne. + +GAD. Pitääkö teidän härän itsepäisyyteen yhdistää aasin tyhmyys? +Enkö ole aina ollut talonpoikain ystävä? Enkö ole heidän parastaan +tarkoittanut? + +BJÖRN. Aina. + +STARK. Kaikissa asioissa. + +GAD. Etuanne valvon nytkin. Sortajianne on nöyryytettävä. + +BJÖRN. Ylimyksiä. + +GAD. Juuri niin. He ovat mätäpaiseita isänmaamme ruumiissa. He +tarvitsevat ankaran pitelyn. Te olette ikämiehiä, eikö niin? + +BJÖRN. Olemme. + +GAD. Koko teidän elinaikanne olen minä sotinut Tanskaa vastaan. Olin +vanhan Sten herran ja Svante Niilonpojan väsymätön toveri. Missä pahin +vaara uhkasi, sinne rintani vein. Me torjuimme rynnäkön toisensa +jälkeen, tulivatpa ne sitten Tanskan tahi sen liittolaisen, kaikkien +kristittyjen vihollisen, Moskovan suuriruhtinaan puolelta. Mutta +lopullinen toivomme oli, että kansamme voittaisi vapauden, viljeleisi +rauhassa maataan ja saisi mukavasti humalaa ja suolaa. Niin ei ole +käynyt, Sturet ovat kesken sortuneet. Minun työni on ilkeimmällä +kiittämättömyydellä palkittu. Henkilöt, joiden elämä on ollut pelkkä +kavallus, ovat minut maanpetturiksi julistaneet. He ovat aina ihailleet +tanskalaista valtaa. Heidän täytyy nyt, viiden haavan nimessä, tuntea, +millainen se on. + +BJÖRN. Mutta Ruotsin kansa? + +GAD. Saa ansaitsemansa kohtalon. + +BJÖRN. Sortuu muukalaisten vallassa. + +GAD. Sen vapauden rakkaus ja itsenäisyyden tunto on sorrosta kasvanut. +Tanskalaisvallan hetkellinen voitto Ruotsissa on aina antanut +tanskalaisten pyyteille surman iskun. Niin käy nytkin. Taistelun +jatkaminen ei ole mahdollista, kun johtajaa ei ole. Vai tunnetteko ketä? + +BJÖRN. Tunnemme yhden. + +GAD. Ken hän on? + +BJÖRN. Tohtori Hemming Gad. + +GAD. Minä! Niin, miksi ei? Seuratkaa neuvoani! Itägötanmaan rahvas +jatkaa vihollisuuksia. Menkää! Kehoittakaa sitä luopumaan niistä! +Kiitän heitä iskuista, joita olemme yhdessä lyöneet. Nyt levätkööt +keihäät ja pertuskat. + +STARK. Mutta me vihaamme tanskalaisia. + +GAD. Siitä tunnen teidät, ystäväni. Mutta olettehan minut ymmärtäneet? + +BJÖRN. Olemme. Hyvästi! + +GAD. Hyvästi! Älkää unohtako ottaa kuninkaan suolalahjaa. Tanskalainen +suola parantaa hyvin ruotsalaista mätää. (Miehet aikovat lähteä, mutta +pysähtyvät uteliaina paikoilleen, kun Elsa syöksyy hädissään sisään ja +heittäytyy Gadin eteen). + +ELSA. Kaikkein pyhimysten tähden, pelastakaa minut! (Katsoo Gadiin.) +Te, herra electus! Kiitos, pyhä neitsyt! Minä olen turvassa. + +GAD. Ken olette? + +ELSA. Rouva Kristinan kamarineito. + +GAD. Sellainen kyyhky täällä haukkojen seassa! Miksi olette täällä? +Mikä tuska värisyttää kyyhkyissieluanne? + +ELSA. Minun täytyi päästä pyhän Klaaran luostariin. + +GAD. Vihollisleirin läpi? + +ELSA. Vaikka kuinka. Vartiat taivutin rukouksillani. He aukasivat +minulle kaupungin pohjoisportin. Luostariin pääsin onnellisesti. Mutta +tullessani huomasivat tanskalaiset sotamiehet minut. Pakenin heitä +tänne. Te, herra electus, suojelette minua? + +GAD. Eivätkö kana-aivonne voineet vaaraa havaita? + +ELSA. Luostarissa oli kuolemaisillaan henkilö, jonka luona olin +luvannut käydä... Oi, herra electus, missä on hän, jolle lupasin? +Rukoilen: saattakaa minut hänen luoksensa! + +GAD. Kenen? + +ELSA. Hänen, jolle lupauksen tein. Minulla on hänelle paljon +kertomista. Hänen sisarensa on nyt kuollut. + +GAD. Mutta ettekö käsitä, etten voi tietää, ketä tarkoitatte. + +ELSA. Hän jätti valtionhoitajan ja tuli teitä palvelemaan. Hän piti +teitä jaloimpana kaikista, ketä hän oli oppinut tuntemaan. Hän tahtoi +seurata teitä, silloin kuin teidät kirottiin. Sillä hän on itse jalo +ja ylevä. Hän vihaa vääryyttä ja petosta. Häntä viehätti teidän suora +olentonne ja sanojenne totuuden voima. + +GAD (maahan katsoen). Jaakko Kurki. + +ELSA. Niin. Jaakko Kurki. Missä hän on? Onko hän täällä leirissä? +Saanko minä nähdä hänet? + +GAD. Miksi häntä etsitte? + +ELSA. Miksi? Siksi, että minun täytyy hänet tavata. Tahdon sanoa +hänelle sisaren viimeiset terveiset. Tahdon katsoa hänen rehellisiin +silmiinsä, tahdon kertoa, kuinka me olemme surreet ja kuinka minä olen +häntä kaivannut. Ja hänen täytyy tulla linnaan taistelemaan meidän +puolestamme. Me kärsimme sanomattomasti, mutta me uhraamme kaikki +riemulla kaupungin linnan ja Ruotsin vapauttamiseksi. Milloinka te, +herra electus, saavutte luoksemme? Te ette voi olla ihailematta rouva +Kristinan sankaruutta. Hän unhottaa oman onnettomuutensa ja muistaa +vain, että maa on pelastettava. + +GAD. Naisen herkkä usko. + +ELSA. Hän kunnioittaa teitä sanomattomasti. Ne väärät huhut, joita +teistä on levitetty, hylkää hän inholla. Hän sanoo, että teidän +isänmaanrakkautenne on aina ollut sanomattoman suuri, ettei teidän +ylevä mielenne ole koskaan omaa etuaan katsonut, vaan on unhottanut +kaikki kärsimänsä vääryydet. + +GAD (kiivaasti). Mutta jos minä en olekaan unhottanut. + +ELSA. Herra electus! Olenko loukannut teitä? + +GAD (kylmästi). Ette. Oletteko nyt valmis lähtemään? + +ELSA. Herra electus, sallikaa minun tavata Jaakko Kurkea? + +GAD. Se ei ole mahdollista. + +ELSA. Hän ei siis ole täällä? + +GAD. Ei. + +ELSA. Jäikö hän Tanskaan? + +GAD. Jäi. + +ELSA. Miksi? + +GAD. Siksi, ettei hän voinut tulla tänne. + +ELSA. Oi, miksi ei voinut? Teidät nähtyäni, herra electus, ihastuin. +Luulin saavani nähdä hänet. + +GAD. Häntä ette koskaan näe. + +ELSA. Ei koskaan! Miksi ei? Onko joku onnettomuus tapahtunut? + +GAD. On parasta, ettette kysy. Te ette voi kuulla. + +ELSA (oikaisten itsensä jäykäksi). Minä? Olen nähnyt rouva Kristinan +jalolla tyyneydellä kestävän sanoman ritari Stenin kuolemasta. Olen +huomannut hänen lujuutensa kaikkien Jobin sanomien saapuessa eri +seuduilta Ruotsia, joissa tanskalaiset petoksella tahi asevoimalla +ovat voittoja saaneet. Olen oppinut jotakin hänestä. Vihollisleirin +halki olen juossut tavatakseni Jaakko Kuren sisarta; minullako ei olisi +rohkeutta kuulla hänen kohtaloaan? + +GAD. Te ette kiusaa minua kyyneleillänne ettekä vaikerruksillanne? +Sillä niitä inhoan enemmän kuin sipulia kaalisopassa. + +ELSA. En. + +GAD. Sitten olette ikäiseksenne tavaton olento. + +ELSA. Hän on siis... + +GAD. Kuollut. + +ELSA. Kuollut! Lyhyt mutta kamala sana. Se puristaa sydäntä kuin +rautavanne. Mutta se myöskin lujentaa ja vahvistaa. Mieltäni ahdistikin +kamala aavistus. Nyt olen vapautettu kaikista epäilyksen tuskista. +Sydämessäni vallitsee kylmä, tyyni kuolon rauha. Lemmen onni on +keväisten päivien kukka. Ainoastaan jotkut taivaan suosimat saavat sen +suloa pahalla säälläkin nauttia. Kun kaikkialla muualla on nyt kärsimys +ja epätoivo, en minä ole tätä erityistä onnea ansainnut. Voin surra, +niinkuin jalo Kristina rouvakin suree. Sten herra sai sankarikuoleman +isänmaata puolustaessaan. Miten, milloin ja missä kuoli Jaakko Kurki? + +GAD. Hän kuoli Kööpenhaminassa. + +ELSA. Milloin? + +GAD. Viime keväänä. + +ELSA. Miten hän kuoli? + +GAD. Teillä on monta kysymystä. En minä jaksa kaikkiin vastata. + +ELSA. Jaakko Kurki palveli teitä, herra electus? + +GAD. Entä sitten? + +ELSA. Teidän täytyy tietää, kuinka hän kuoli. + +GAD. Tietysti siten, että hän heitti henkensä. + +ELSA. Hän rakasti minua ja minä häntä. Sen voin nyt julistaa kaikkien +kuullen. Minulla on oikeus vaatia tietoja hänen kuolemastaan. + +GAD. Ja hän uhrasi minun hyväkseni enemmän kuin kenkään muu. Minäkin +rakastin häntä. Minulla on siis myöskin oikeus jotakin vaatia. Ja +minä vaadin, että ollaan vaiti siitä, minkä ei olisi pitänyt koskaan +tapahtua. + +ELSA. Herra electus, minä rukoilen... + +GAD. Ja minä käsken. Vaiti! + +ELSA. Jumalani! Hän kuoli pahantekijän kuoleman. + +GAD. Mutta pahatyö ei ollut hänen. + +ELSA. Hän oli siis viaton uhri? + +GAD. Niin. + +ELSA. Sinä, jalo nuorukainen, kuolit siis puhtaana ja ylevänä. Se tieto +tekee murheen pyhäksi. Se poistaa kyyneleiltä katkeruuden. Niin voin +ilolla muistaa lyhyttä lempeäni ja siunata hänen kaunista muistoaan. + +GAD (liikutuksella). Muistakaa! Siunatkaa! + +ELSA. Te hellytte, herra electus! + +GAD. Minä! En. Sotaratsun polkema tanner ei pehmene säveän karitsan +sorkissa. Minäkö heltyisin? Hunaja tekee happamen vielä happamemmaksi. +Vaikka teillä onkin jonkun verran sielun voimaa, olette kuitenkin liian +hento minun seuralaisekseni; sillä kohteliaisuusvarastoni on jo aikoja +sitten ollut lopussa. (Huomattuaan talonpojat.) Te, miehet, täällä +vielä? Se on hyvä. Teidän on saatettava tämä turvaton kana pesälleen. +Talonpojilta ei saa leirissä mitään ryöstää. Sen on kuningas kieltänyt. +Te viette neidin turvallisesti kaupungin portille. + +ELSA. Hyvät miehet. Te ette kieltäne. Portille vain! Rouva Kristina voi +jo kaivata minua. Rientäkäämme! + +BJÖRN. Voitte luottaa meihin, jalo neiti. + +ELSA. Luotan täydellisesti. Hyvästi, herra electus! Me odotamme teitä +turvaksemme. (Rientää ulos talonpoikain kanssa.) + +GAD (yksin). Jumalan kiitos! Hän on nyt poissa. Viiden haavan nimessä, +tuo kyyhkynen oli saada minut vähällä unhottamaan itseni. Ken saisi +minun tuskani huomata? Tuskani? Mitä tuskailen? Petosta on kaikkialla. +Pelkkää ulkokultaisuutta, valapattoisuutta, kavallusta. Mutta minä... +olenko kavaltaja, konna? En? Kirkko ja isänmaa ovat minut hyljänneet. +Ketä kohtaan on siis minulla velvollisuuksia? Itseäni. Ei ketään muita. +Minua ei saada kostotta polkea. Minun tieni on kostontie. Eivätkä +mitkään Koriolanuksen äidin itkut voi minua siltä syrjäyttää. Ja +vaikkapa lohikäärmeen hampaat rintaani raateleisivat, en sittenkään +väisty. En puolesta saanut olla, niin vastaan olen, vaikka vastustaja +onkin saatana. + +En sodi nyt miekalla, vaan sanalla. (Ottaa paperin pöydältä ja lukee:) +"Hemming Gad Ruotsin vapaille porvareille ja talonpojille sekä muille +yhteisen kansan miehille Jumalan ja pyhän Eerikki-kuninkaan nimessä. +Kolmea valtionhoitajaa, joiden sielulle Jumala armollinen olkoon, olen +seurannut taistelussa Tanskaa vastaan ja ensimäisinä siihen osaaottanut +Niinkuin taistelutantereella miekka kädessä ja monissa neuvotteluissa +olen valvonut Ruotsin rahvaan etua, niin nytkin, sen vakuutan +kristillisen uskoni ja kunniani nimessä — — —" (keskeyttäen) "kirottu +tapa käyttää tällaisia sanoja —" (lukee edelleen) "tarkoitan teidän +parastanne, arvoisat porvarit ja vapaat talonpojat, kehoittaessani +teitä luopumaan oikean herranne kuningas Kristianin vastustamisesta. +Sillä sota tanskalaisia vastaan on hyödytön ja ajan pitkään mahdoton — +— — niinkuin emme olisi noita rosvoja lukemattomat kerrat karkottaneet +— — — Kun kuninkaan joukot ovat valloittaneet koko maan lukuunottamatta +Tukholmaa, joka vielä itsepintaisesti jatkaa hyödytöntä vastustusta, +ja kun kuningas itse on nyt maahan saapunut vakuuttaen kaikille maan +asukkaille mahtavan suojeluksensa ja anteeksiantonsa, niin että te +kaikki voitte elää levossa ja rauhassa lain ja oikeuden sekä vanhojen +tapojen mukaan saaden kuninkaan suosiollisella avulla minkä tarvitsette +humalia, suolaa ja kankaita, niin kehoitan minä teitä kaikkia +palvelemaan lempeää ja oikeutta rakastavaa kuningasta — — —" (Viskaa +inholla kirjeen käsistään.) Ei ikipäivinä! Näin en minä kirjota. Älä +usko tanskalaista äläkä munkkia! Niin huudan minä heille; nyt niinkuin +ennenkin. Sillä lukemattomat kerrat ovat nuo varkaiden ja ryövärien +jälkeläiset meidät kaunoilla lupauksillaan pettäneet. + +MESTARI JON (saapuu). Hänen majesteettinsa kuningas Kristian pyytää +Ruotsin rahvaalle kirjoittamaanne kirjettä. + +GAD (polkaisten kiivaasti jalkaa). Ulos, hirsipuusta karannut koira! + +JON (suuresti hämmästyen). Mitä, tohtori Hemming? Tapasiko entinen +vimmanne? + +GAD. Kuulit. Ulos! + +JON. Tämä saattaa teidät hirsipuuhun viedä. (Menee.) + +GAD. Hah hah haa! Ei tosiaankaan ole kehuttava seura, kun moiset +konnat luokse tunkeilevat. Vaan, se on muistettava, hän onkin nyt +kumppani ja veli. Hah hah haa! Me palvelemme samaa (painolla) lempeää +ja oikeutta rakastavaa herraa. Niin, ja samaa rouvaa, Sigbrit velhoa! +Mutta mitenkä palvelukseni päättyy, ja jääkö kostoni kesken? (Ottaa +jälleen kirjeen pöydältä.) Tätä samaa saarnaavat kansalle vihamieheni, +jotka ovat tehneet minut siksi, mikä nyt olen. Miksi en minä saisi +pettää tyhmää laumaa, niinkuin muut sitä pettävät. Minun pitää muistaa +itseäni. Perääntyä en enää voi. Tapahtukoon täytymys! (Lukee.) — — +„palvelemaan lempeää ja oikeuttarakastavaa kuningasta, jolla ei ole +mitään rakkaampaa toivoa kuin ruotsalaisten alamaistensa viihtymys ja +onni.” (Heittää pois popperin.) Valheellisemmin ei perkele paratiisissa +puhunut. Vaan täällä ei ole mikään paratiisi. (Jää pöydän luo istuen +katsoa tuijottamaan paperiin. Tanskalainen sotapäällikkö saapuu muassa +kymmenkunta sotilasta, jotka piirittävät Gadin ja ojentavat keihäät +häntä kohden.) + +GAD (ylös hypähtäen). Mitä tahdotte? + +PÄÄLLIKKÖ. Kirjeenne Ruotsin rahvaalle. + +GAD. Mutta jos sitä en anna? + +PÄÄLLIKKÖ. Hänen majesteettinsa on käskenyt meidän ottamaan sen teidän +ruumiinne ylitse. + +GAD (lyhyen sisällisen taistelun jälkeen). En pelkää aseitanne, en +henkeäni. Pakoittaa ei minua voida. Tämän kirjoituksen (ottaa sen +käteensä ja miettii hetken) — annan minä vapaasta tahdosta. (Antaa +paperin päällikölle, joka sotilaineen poistuu.) + +GAD. Voi sinua, Hemming Gad! (Lyö voimalla molemmat nyrkit pöytään ja +vaipuu sen ääreen.) + +PALVELIJA (tullen hetkisen kuluttua). Hänen majesteettinsa kuningas. + +GAD (kohoten äkkiä). Hän saapukoon! Kaikkeen olen valmis. (Kuningas +Kristian, piispa Matias, Erik Trolle, Knut Eskilinpoika ja Krister +Pentinpoika sekä mestari Jon saapuvat.) + +KRISTIAN (Gadille). Olen työhönne tyytyväinen. Kirjoitusta monistetaan +paraikaa. Se levitetään kaikkialle. + +GAD (kumartaen). Kuninkaan tahto tapahtukoon. + +KRISTIAN. Vaan vaikuttaako se? + +MATIAS. Teidän majesteettinne ei saa kovin paljon odottaa. Tohtori +Hemmingin sana on jo kadottanut merkityksensä. + +TROLLE. Minä pelkään samaa. + +KNUT ESKILINP. Suurta laumaa on helpompi kiihoittaa kuin hillitä. +Tohtori Hemming on aina kiihoittanut. + +KRISTIAN. Mitä sitten on tehtävä? + +KRISTER PENTINP. Teidän majesteettinne on käytettävä pakkokeinoja. + +KRISTIAN (kiivastuen vähitellen). On käytetty ja käytetään. Kokoan +sotaväkeä Tanskasta, Ranskasta, Saksasta, Hollannista ja Puolasta +sekä kuletan ne Ruotsiin. Mitä se on muuta kuin pakkokeinoja? Joukot +kulkevat maakuntien läpi, kukistavat vastarinnan kaikkialla, missä sitä +vain kohtaavat. Mutta joukkojen pois siirryttyä nousee kansa kapinaan. +Käyttäkää sitten pakkokeinoja. Sturen kuoltua kokoontuvat Ruotsin +ylimykset Upsalaan ja vannovat minulle uskollisuutta. Mutta kun kutsun +heitä luokseni saapumaan, tulee vain muutamia heistä, joku piispa +Matias, joku Trolle, Banér ja Oxenstjerna. Talonpoikia houkuttelen +suolalla ja humalalla. Mutta nämä kurjat myyrät pysyvät enimmäkseen +luolissaan ja hyökkäävät sieltä vain hävitystä tekemään. Käyttäkää +sitten pakkokeinoja! Pitäisi todellakin käyttää viimeistä keinoa; +olisi hankittava kylliksi pitkä hirttonuora, jolla kaikki ruotsalaiset +kavaltajat hirtettäisiin. + +MATIAS. Teidän majesteetillanne on täällä paljon uskollisia alamaisia. + +KRISTIAN (pilkalla). Erittäin uskollisia, herra piispa. On uskollisia +koiria, jotka nuolevat sen henkilön kättä, jolla on suurin pala +tarjottavana. + +TROLLE. Teidän majesteettinne ei toki meidän uskollisuuttamme epäille? + +KRISTIAN. Auttakaa minut pulasta. Miten lopetetaan tämä kirottu sota? +Miten ylläpidän armeijan tässä kapinoivassa maassa? Miten saan käsiini +Kustaa Erikinpojan, joka kunniattomasti karkasi Kööpenhaminasta ja on +nyt petollisten lyypekkiläisten avulla päässyt Ruotsiin kiihoittamaan? + +KRISTER PENTINP. Teidän majesteettinne on juuri valloittanut Vesteråsin. + +KRISTIAN. Se ei ole Tukholma. + +TROLLE. Mutta sanoma sen kukistumisesta on omiaan lamauttamaan +Tukholman väestön mieltä. + +KRISTIAN. Siinä toivossa lähetin sinne kaksi Vesteråsin porvaria +antautumisesta kertomaan. + +MATIAS. Se oli hyvin keksitty. + +KNUT ESKILINP. Mitä Kustaa Erikinpoikaan tulee, ei häntä voida syyttää. +Hän karkasi vankeudesta, johon hänet petoksella vietiin. + +KRISTIAN. Pirun sarvien nimessä, Banér, pyrittekö te mestaroimaan minun +tekoani. Katsokaa, ettei silloin, kun ruotsalaisille kapinoitsijoille +palkka maksetaan, mitata teille ensiksi. + +KNUT ESKILINP. Ilolla otan vastaan palkan, minkä teidän majesteettinne +armo määrää. + +KRISTIAN (häijysti naurahtaen). Minun armoni ei teitä unhota. + +PALVELIJA (saapuen). Teidän majesteettinne Tukholmaan lähettämä airut. + +KRISTIAN. Hän tulkoon! Epäilen, että paholaisen nainen taas hylännyt on +ehdotukseni. (Palvelija menee.) + +AIRUT (saapuu). Armollinen majesteetti, tahtoanne en voinut linnan +puolustajille ilmoittaa. + +KRISTIAN. Miksi et, katala raukka? + +AIRUT. En päässytkään kaupunkiin. + +KRISTIAN. Ketkä estivät? + +AIRUT. Kun airueenlippua kantaen lähestyin Vesteråsin porvarien +kanssa pohjoisporttia, kysyttiin, mitä minulla on asiaa. Sanoin, että +Vesteråsin porvarit pyrkivät kaupunkiin ja että teidän majesteettinne +lähetti minut antautumisehdoista keskustelemaan. Me emme keskustele, +vastattiin. Porvarit pääsivät sisälle, ja kun minä en ollut valmis heti +palaamaan käännettiin tornin tykki minua kohden. Pyhän Knutin avulla +pääsin kuitenkin ehjin nahoin kertomaan teidän majesteetillenne tämän +röyhkeän teon. + +KRISTIAN. Mene, kurja, hoitamaan nahkaasi! (Airut menee kiireesti.) +Mutta nuo kirotut kapinoitsijat, jotka minua kuukausimääriä uhmallaan +kiusaavat. Heidän täytyy kerran lannistua, heidän täytyy. Kaikki +kanuunat soimaan! Kaupungin ja linnan täytyy muuttua tuhkakasaksi ja +jokaisen ihmissielun täytyy raunioiden keskellä surmansa saada, sen +vannon pirun hampaiden nimessä. + +MATIAS. Teidän majesteettinne! + +KRISTIAN. Mitä on sanomista, herra piispa? + +MATIAS. Teidän majesteettinne ampumavarat eivät riitä kaupungin ja +linnan raunioiksi ampumiseen. + +TROLLE. Pitkän ikäni aikana on kaupunkia usein piiritetty. Väkivallalla +ei sitä ole koskaan voitu valloittaa, jos ei se vapaaehtoisesti ole +porttejaan avannut. + +KRISTIAN. Siis minun on tyhjin toimin palattava Tanskaan uhrattuani +äärettömät summat sotaretkeeni. Kapinoitsijat ovat jätettävät +voitostaan riemuitsemaan. Sekö on neuvonne, uskolliset ystäväni? + +MATIAS. Ei suinkaan. + +KRISTIAN. Mitä tarkoitatte? + +MATIAS. Teidän majesteettinne luopukoon Tukholman piirityksestä ja +kukistakoon ensin kaikki maakuntakapinat. Kun maaseutu on kokonaan +teidän vallassanne, täytyy Tukholman itsestäänkin antautua. + +KRISTIAN. Neuvonne, herra piispa, sietää harkitsemista. Mitä muut +luulette siitä? + +TROLLE. Minun mielestäni on se viisas neuvo. + +KNUT ESKILINP. Kehoitan teidän majesteettianne sitä seuraamaan. + +KRISTER PENTINP. Minunkin mielipiteeni, jos saan sen sanoa, tukee hänen +armonsa ehdotusta. + +KRISTIAN. Vaan mitä sanoo tohtori Hemming? Te ette ole suutanne +avanneet. + +GAD. Tohtori Hemmingin sana on kadottanut merkityksensä. Niin sanottiin +täällä äsken. Minä en pyri teidän majesteettinne neuvomisessa +kilpailemaan näiden herrojen kanssa. + +KRISTIAN. Minä tahdon kuulla mielipiteenne. + +GAD. Teidän majesteettinne seuratkoon piispa Matiaan neuvoa. + +KRISTIAN. Se teistä on siis hyvä? + +GAD. Ainakaan ei Ruotsin kruunu tule silloin kuninkaallisen päänne +painoksi. + +KRISTIAN. Kuinka? Selittäkää sananne! + +GAD. Se on helposti tehty. Jos nyt luovutte Tukholman piirityksestä, +eivät sen portit koskaan teille aukea. Ja jos teillä ei ole Tukholmaa, +ette te ole Ruotsin kuningas. + +KRISTIAN. Kielenne puhuu katkeraa totuutta. Vaan ennen luovun +hengestäni, kuin Ruotsin kruunusta; siis piiritystä emme keskeytä. + +MESTARI JON (puoleksi kuiskaamalla kuninkaalle). Onko majesteettinne +unhottanut rouva Sigbritin kirjeen? + +KRISTIAN (kasvoilla häijy hymy). Olen saanut rouva Sigbritiltä kirjeen, +jossa hän uudestaan vakuuttaa, että yksin te, tohtori Hemming, voitte +tehdä minut Ruotsin kuninkaaksi. Nyt saatte näyttää vaikutusvoimaanne. +Tukholman täytyy teidän toimestanne olla huomenna minun vallassani, +muuten lähetän hirsipuusta otetun päänne Kööpenhaminaan rouva +Sigbritille terveisillä, että hänen terävä älynsä on hänet tällä kertaa +pettänyt. Te saatte käyttää kieltänne ja luvata puolestani vaikka mitä. +Ymmärrättekö? + +GAD (kumartaen). Ymmärrän, teidän majesteettinne. (Kuningas lähtee +seuralaisineen.) + +MESTARI JON (Gadille). Ken on nyt lähempänä hirsipuuta? (Menee.) + +GAD. Huomenna on siis Tukholma julman lominkaan käsissä. Ah! + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +Tukholman linnassa. Sama huone kuin toisen näytöksen ensimäisessä +kuvaelmassa. + +Heti esiripun noustua kuuluu sangen voimakas tärähdys. + +KRISTINA (saapuu kiireesti surupuvussa perinnäisestä ovesta ja katsoo +hätääntyneestä ympärilleen). + +PALVELIJA (pilkistää kauhuissaan vasemmasta ovesta). Perkeleen kita, +armollinen rouva! (Kiiruhtaa pois.) + +KRISTINA (yrittäen hänen jälkeensä). Mikä kauhea tärähdys! + +TOINEN PALVELIJA (juoksee päätään pidellen oikealta). Voi hirmua! +Perkeleen kita halkesi. (Menee perälle.) + +MAUNU GREN (saapuu vasemmalta). + +KRISTINA. Mitä on tapahtunut? Ihmiset ovat päästään sekaisin. Mistä +niin hirveä tärähdys? Murtaako vihollinen linnan? + +GREN. Ei. Pohjoisen tornin iso kanuuna räjähti. + +KRISTINA. Linnan suurin tykki? + +GREN. Niin. Perkeleen kita. + +KRISTINA. Se oli onneton tapaus. + +GREN. Putki halkesi pitkin pituuttaan. Tornin seinä murtui. + +KRISTINA. Entä tykkiväki? + +GREN. Yksi kuoli. Viisi haavoittui. + +KRISTINA. Sitojia! Lääkkeitä! Tulkaa, ohjatkaa minut +onnettomuuspaikalle ! + +GREN. Siellä on kauhea näky. Ja te olette väsynyt. + +KRISTINA. Väsynyt? Minä? Saanko minä väsyä tekemästä mitä nainen voi? +Olettehan tekin alttiit kaikki uhraamaan. + +GREN. Te, jalo sukulaiseni, teette enemmän kuin yksikään nykyinen +Ruotsin mies. (Menevät vasemmalle. Erik Vaasa ja kaupungin pormestari +tulevat perältä.) + +ERIK VAASA. Te tahdotte kertoa uutisen rouva Kristinalle. + +PORMESTARI. Niin, herra ritari. Uskaltaako kertoa? + +ERIK VAASA. Kuinka ei uskaltaisi? Rouva Kristina on uljain meistä +kaikista. Mutta onko tietoon luottamista? + +PORMESTARI. Tunnen molemmat porvarit. + +ERIK VAASA. Heidät lähetti kuningas? + +PORMESTARI. Hän kehoitti heitä tulemaan. + +ERIK VAASA. Hän toivoo siten meidät masentavansa. + +PORMESTARI. Vesterås oli, Tukholmaa lukuunottamatta, viimeinen +varustus, joka rohkeni kuningasta vastustaa. Nyt on sekin langennut +hänen käsiinsä. + +ERIK VAASA. Ei saa unhottaa Kalmaria. + +PORMESTARI. Se on niin kaukana. + +ERIK VAASA. Alatteko horjua? Onko porvaristoon luottamista? + +PORMESTARI. Tiedätte, että se on ollut luja. + +ERIK VAASA. On ollut. Mutta onko vielä? + +PORMESTARI. Vaikeaksi voi ajan pitkään tulla. Porvarien talot jo +palavat. + +ERIK VAASA. Palavat? + +PORMESTARI. Harmaa-veljesten saarella on tykkituli useita taloja +sytyttänyt. + +ERIK VAASA. Ja porvarit, mitä he tekevät? + +PORMESTARI. Tietysti koettavat sammuttaa. + +ERIK VAASA. Ei, koko tämä suuri sodan palo olisi saatava sammumaan. +Pikainen apu olisi tarpeen. + +PORMESTARI. Se on kaupungin asukkaidenkin toivo. Vaan mistä se saadaan? + +ERIK VAASA. Lyypekistä. + +PORMESTARI. Odotamme. Mutta saapuuko? + +ERIK VAASA. En ole sitä epäillyt, kun kuulin heidän jalomielisyydestään +poikaani kohtaan. + +PALVELIJA (pilkistää vasemmalta). + +ERIK VAASA (palvelijalle). Hoi, mies, missä on armollinen rouva? + +PALVELIJA. Tapaturmapaikalla. + +ERIK VAASA. Missä? + +PALVELIJA. Ettekö, jalo herra tiedä, että perkeleen kita räjähti? + +ERIK VAASA. Tiedän, että helvetin kita uhkaa sinua. + +PALVELIJA. + +Se nielee kaikki. Nyt onkin tulossa viimeinen päivä. Kaarlo kuninkaan +kansleri Niilo Ryting, joka kanuunan, asetti paikoilleen, oli suuri +noita, ja hän kastoi sen kuolleenpesuvedellä. + +PORMESTARI. Kuolleenpesuvedellä! + +ERIK VAASA. Tuon lörpön juttuja. Mene! + +PALVELIJA. Nyt on viimeinen päivä. (Menee vasemmalle.) + +KRISTINA ja GREN (tulevat perältä useiden linnan puolustajaan kanssa). + +KRISTINA. Herra Erik ja pormestari! Linnassa on tapahtunut onnettomuus. + +ERIK VAASA. Pormestari tuo tiedon pahemmasta onnettomuudesta. + +KRISTINA. Pyhä neitsyt! Kertokaa! + +PORMESTARI. Vesterås on tanskalaisten vallassa. He ovat sen rynnäköllä +valloittaneet. + +KRISTINA. Siis uusi murhesanoma. Luulin jo niiden loppuneen. Me +kadotamme kaikki. + +GREN. Uskallustamme emme, jalo sukulaiseni. + +KRISTINA. Pyhän Erikin avulla olemme sen säilyttäneet. Mutta kuinka +kauan sitä voidaan kaupungin asukkaissa ylläpitää? (Porvareita saapuu +oikealta.) He ovat saaneet surullisen viestin. (Porvareille.) Mitä +tahdotte, kunnon porvarit? + +1:NEN PORVARI. Anomme, että armollinen rouva soisi perheillemme +linnassa suojaa, kunnes löydämme heille kodin. + +KRISTINA. Löydätte kodin? Eikö teillä ole kotia? + +2:NEN PORVARI. Oli, mutta ei ole nyt. + +KRISTINA. Kuinka niin? + +1:NEN PORVARI. Olemme repineet ne maahan. + +KRISTINA. Repineet kotinne! Miksi? + +1:NEN PORVARI. Että muut kodit säilyisivät. + +3:S PORVARI. Meidän talomme, armollinen rouva, olivat Harmaaveljesten +saarella. Ne yrittivät syttyä vihollisen tykkitulesta. Ja niistä olisi +voinut tulipalo koko kaupunkiin levitä. + +KRISTINA. Siksi uhrasitte ne? + +2:NEN PORVARI. Niin kai jokainen tekisi. + +KRISTINA. Jokainen, jolla on niin jalo mieli kuin teillä, ystävät. Tämä +linna olkoon perheittenne ja teidän kotinne, niin kauan kuin haluatte ja +niin kauan kuin minä saan täällä määrätä. Mutta sen ajan pituutta ei +voi tietää. + +GREN. Meitä ei kenkään täältä pois aja. + +KRISTINA. Teillä on luottamusta, Maunu herra. Niin on ollut +minullakin. Kun jalon ja uskollisen puolisoni kuoltua näin Ruotsin +miesten horjuvan, epäröivän ja joukottain rientävän uskottoman ja +julman kuninkaan puolelle, huomasin pian, että maamme kohtalo oli +suljettu tämän kaupungin muurien sisään ja että se suureksi osaksi +oli minun heikoissa käsissäni. Ajattelin, kuinka onkaan kansamme +kärsivä, jos sukujemme onni ja onnettomuus jää kuningas Kristianin +yksin määrättäväksi. Ajattelin myöskin jalon vainajan lapsia. Heidän +tulevaisuudestaan on huolta pidettävä. Poikien pitää kasvaa miehiksi, +ja jonkun niistä, niin ajattelin, on perittävä isänsä valta ja arvo +sekä hallittava Ruotsia jalosti ja oikeuden mukaan kuin isäkin, mutta +häntä onnellisemmin. Siksi vannotin teillä, jalot herrat ja arvoisat +porvarit, pyhän valan suojella tätä kaupunkia ja linnaa viimeiseen +asti, että täällä säilyisi sarastus, josta vielä isänmaalle valoisa +päivä valkeneisi. Olettehan tämän valan vannoneet? + +KAIKKI. Olemme. + +KRISTINA. Mutta teinkö oikein vaatiessani tällaisen valan? Se kysymys +on usein mieltäni vaivannut. Useat teistä ovat perheenisiä. Teillä +niinkuin minullakin on lapsia, joiden onnea teidän on valvottava. +Teenkö oikein vaatiessani pienoisilta turvan? Kenties tahtoisitte +pelastaa perheenne ja kotinne sodan jaloista. Minulta on se särkynyt. +Minä pidän puolustautumisen välttämättömänä. Useat teistä voivat olla +toista mieltä. Varsinkin nyt, kun Vesteråskin on vihollisen valtaan +joutunut. Vapautan teidät valastanne. Ken toivoo antautumista ja +rauhaa, lausukoon vapaasti ajatuksensa. + +GREN (tempaisee tikarin vyöltään ja laskee sen voimalla pöydälle.) Mitä +minuun tulee, vannotan teitä kunnian ja kristillisen uskon nimessä, +että silloin, kuu minä antautumista ehdotan, lähin mies syöksee tämän +pöydälle jättämäni tikarin minun rintaani. + +KAIKKI. Hyvä! Hyvä! + +ERIK VAASA. Mitä meillä on kuningas Kristianilta odotettavissa, sen +tunnen minä. Meidän on kestettävä viimeiseen asti. Se on tietääkseni +läsnäolevan puolustusväenkin mielipide. + +SOTILAAT. Viimeiseen asti! + +PORMESTARI. Ruotsin muut kaupungit ja linnat, nyt Vesteråskin, ovat +vihollisen vallassa. Mitä siitä? Me olemme maamme ensimäisen kaupungin +asukkaita. Sellaista kunniaa ei osteta halvalla hinnalla. Meidän +täytyy olla ensimäisiä, kun on kysymys uhrauksista ja isänmaallisesta +mielialasta, viimeisiä velvollisuudesta väistyessä. Niin, +ymmärtääkseni, ajattelee pääkaupungin porvaristo. Se tahtoo puolustaa +isäin kaupunkia ja tätä linnaa viimeiseen asti. + +PORVARIT. Viimeiseen asti. + +ERIK VAASA. Vaan kuulkaa! Vihollisen tykkituli on tauonnut. Saammekohan +rynnäkön? + +GREN. Niin kauan kuin yksikään mies jaloillaan pysyy, ei sitä ole +vaikea torjua. + +VARTIJA (vasemmalta saapuen.) Kuningas Kristianin edustaja on portilla. + +GREN. Taas! Luuleeko hän kaupungin ja linnan kerjäämällä saavansa. +Luotia heille! (Aikoo lähteä.) + +KRISTINA. Pysähtykää, Maunu herra! Kuninkaan asia on kuultava. +(Vartijalle.) Mitä tahtoo Tanskan mies? + +VARTIJA. Portilla ei ole Tanskan mies, vaan tohtori Hemming Gad. + +KRISTINA. Herra electus! Häneltä en voi odottaa muuta kuin hyvää. +Hän tulkoon! (Vartija menee.) Teitä, jalot herrat ja arvoisat +porvarit, sekä kaikki urheat puolustajamme, kiitän tästä hetkestä. +Vihollisjoukkojen saartamanakin on elämä tässä lujassa linnassa +tuntunut minusta turvalliselta. Suurimman turvallisuuden tunteen antaa +kuitenkin teidän miehuullinen lujuutenne. Niin voimme me halveksua +vihollisen väkivaltaa ja pelastamme isänmaan ahdistuksesta Jumalan ja +pyhän Erikin avulla. + +KAIKKI. Jumalan ja pyhän Erikin avulla! + +KRISTINA. Jumala ja pyhimykset suokoot siihen armoa ja voimaa! + +PORMESTARI. Ken meistä on näihin saakka syönyt kokonaisen sillin +päivässä, syököön tästedes ainoastaan puolen. Antakaamme oluemme +hapata, leivän homehtua ja suolalihan vanhentua. Sillä meidän on +kestettävä pitkä piiritys. Ja hapan olut, härskeentynyt silli ja +vanhentunut liha on parempi kuin aivan tyhjä pöytä. + +GREN. Ja parempi on kuollakin vapaina vaikkapa tyhjän pöydän ääreen +kuin antautua kuningas Kristianin armoille. + +ERIK VAASA. Kummastakin pyhimykset meitä varjelkoot! Nyt kukin +paikoillemme, ja lannistumaton mieli hyvät toverit! + +KRISTINA. Älkäämme erotko! Ottakaamme herra electus yhdessä vastaan. +Siitä, kun hän läksi tästä linnasta, ovat olot paljon muuttuneet. +Katsokaamme, onko hän muuttunut. Te kaikki tunnette hänet. + +PORMESTARI. Ken ei häntä tuntisi? Hän tämän linnan viimeksi +tanskalaisilta riisti. + +1:NEN PORVARI. Hän pelasti minun taloni tanskalaisten ryöstöstä. + +2:NEN PORVARI. Minun talossani hän asui linnaa piirittäessään. Jalompaa +soturia en ole koskaan nähnyt. + +3:S PORVARI. Minä taistelin hänen rinnallaan, kun myöhäisenä huhtikuun +iltana kahdeksantoista vuotta sitten teimme rynnäkön. Kiivaimmassa +kahakassa linnan portilla tanskalainen sotilas nosti kalpansa +halkaistakseen minun pääni. Herra electus oli häntä ripeämpi ja iski +tanskalaisen kuoliaaksi. + +KRISTINA. Ken ruotsalainen ei voisi mainita useitakin hyviä töitä, +joita tohtori Hemming on tehnyt kansalaisilleen ja isänmaalleen. +Te, herra Maunu, käykää häntä vastaan! Ohjatkaa hänet tänne +kunnianosoituksilla. (Gren aikoo lähteä, mutta Gad tulee perältä +häntä vastaan.) Vaan siinä saapuukin jo vieraamme. Tervetultua +ystävien joukkoon! Tervetultua tähän linnaan. Täältä tervehtää teitä +Engelbrektin ja Sturen henki. Onni, että te olette vielä isänmaalle +säilynyt. Teidät keskuudessamme nähtyämme, emme epäile. Me pääsemme +pian ahdistuksestamme. + +GAD. Pian, armollinen rouva. Kaikki riippuu itsestänne. + +KRISTINA. Entinen jalo luottamus teissä, herra electus. Niin on +meissäkin. Me olemme lujasti päättäneet puolustaa viimeiseen saakka. + +GAD. Se on uljas päätös. + +KRISTINA. Innostus on kaikissa sama! Porvaristossa sekä +puolustusväessä. Olemme valmiit kaikki uhraamaan. Se on suurta! +Se on surullistakin. Kuinka moni koti kukistuukaan vielä? Kuinka +monen perheen tuki kaatuu? Kun sitä ajattelen, uudistuu sydämessäni +se katkera kipu, jonka tunsin saadessani sanoman Bogesundin +onnettomuuspäivästä. + +GAD. Te saatte rauhoittua, armollinen rouva. Porvaristosta ja +puolustusväestä ei kaadu enää ainoatakaan miestä. + +KRISTINA. Te lohduttelette liiaksi, herra electus; sota on sota. + +GAD. Sota loppuu nyt. + +KRISTINA. Kuinka? Lakkaako piiritys? + +GREN. Onko kuningas jo saanut tarpeekseen? + +ERIK VAASA. Huomaako hän, että Tukholmaa ei voida kukistaa? + +PORMESTARI. Eikä sen porvareita houkutella? + +GAD. Ei, ei! Tukholma avaa porttinsa kuninkaalle. + +KRISTINA (hämmästyen). Mitä sanotte, herra electus! + +GREN ja VAASA. Se on mahdotonta! + +GAD (tyynesti). Se on ainoa mahdollisuus. + +KRISTINA. Te sanotte niin, tohtori Hemming! + +GAD. Jos jotakin pelastaa tahdotaan, on se ainoa keino. Enkä voi uskoa, +että se hylätään. Kuningas Kristian on jalosti unhottava kaikki. Vanhan +ruotsalaisen kuningassuvun vesana on hänellä oikeus Ruotsin kruunuun. +Sen saatuaan hallitsee hän täällä pyhän Erikin lain mukaan. + +KRISTINA (kiivaasti). Kavaltaja! Sananne häväisevät harmaan päänne. +Läsnäolevat suuret henget häveten täältä pakenevat, kun kuollut on +kunnia ja kunto, Menkää! Imarrelkaa ostajaanne. Äänenne kuuluu korpin +rääkynnältä. (Menee kiivaasti vasemmalle.) + +GREN. Minäkin poistun; sillä miekkaani on vaikea hillitä. (Menee +vasemmalle.) + +GAD. Nuori kuohuva veri! Kun se on singahtittanut tuomionsa harmaata +päätäni kohden, kenpä minua enää kuulisi? Seuratkaa heitä kaikki! Ja +jos tahdotte, voin kulkea edellänne rumpua lyöden ja huutaa: Näin +uljaasti me kuolemaan riennämme. Ei minulla ole mitään kadotettavaa, +jos ei teillä. Siis eteenpäin! Otsa säpäleiksi vuorta vasten! Mitä? +Te seisotte ja minuun töllistelette. Ja näyttää niinkuin ajatukset +kallossanne kierteleisivät. Mitä ajatuksia tarvitsee se, ken +kuolla aikoo? Tuleen kaupunki! Joka talo! Sitten muurilla itsemme +murhatkaamme! Siinä on kosto vihamiehelle. Menkäämme! + +KAIKKI. Ei. + +GAD. Viiden haavan nimessä! Miksi ei? Kun teidän on kuoltava, +olette hulluja, jos kidutusta pitkittää tahdotte. Vai luuletteko +vielä onnenpäiviä näkevänne? Sitä älkää uskoko! Taistelun loppua +ette näe, kun itse ette päättää sitä tahdo. Katsokaa! Tämä sota on +niellyt äärettömiä uhreja. Ja se nielee meidät kaikki. Kalmarin +kuuluisasta kokouksesta asti ei Tanska ole suonut Ruotsille rauhaa +muuten kuin sen valtaan alistettuna. Luuletteko, että se suo sen +nyt? Nyt, jolloin Dannebroge liehuu jalopeuran hartioilla ja jolloin +kuningas Kristianilla keisarin lankona on omien apuneuvojensa lisäksi +käytettävänään koko roomalaisen keisarikunnan, Alamaiden ja Espanjan +pohjattomat voimat. Mitä apua on Ruotsilla odotettavissa? Puola? +Kuningas Kristianin liittolaiset Moskovan suuriruhtinas ja Preussin +ritariston suurmestari pitävät sen pinteessä. Lyypekki? + +PORMESTARI. Niin, Lyypekistä tulee aseita ja ruokavaroja. + +GAD. Ne ovat tulleet jo. + +ERIK VAASA. Tulleetko? + +GAD. Ne on tuotu kuningas Kristianille. + +PORMESTARI. Lyypekkiläiset meidät pettäneet! + +ERIK VAASA. Se on kostettava. + +GAD. Niin, kostettava se on. Mutta kuinka kuolleet kostavat? Kun +kuningas Kristian hävittää Tukholman — ja sen hän on pirun sarvien +nimessä vannonut tekevänsä, ellei kaupunki heti antaudu — saavat +lyypekkiläiset oikeuden rakentaa sen uudestaan. Niin tulee tänne +jälleen saksalainen porvaristo. Lyypekkiläiset nauttivat kaikki ne +edut, jotka te saisitte pitää, jos kuningas Kristianiin turvautuisitte. + +ERIK VAASA. Mekö turvautuisimme? + +GAD. Niin sopii ainakin Erik Vaasan kysyä. Ainoa poika on häneltä +petoksella viety. Uljas nuorukainen! Hän on päässyt karkuun. +Tanskalaiset vainoavat häntä kaikkialla. Heitä on hänen lopultakin +mahdoton karttaa. Nuorukaisen veri vuotaa kohta tanskalaisten +vainukoirien keihäissä. Siitä ei koko maailmassa voisi häntä suojella +kukaan muu kuin kuningas Kristian. Mutta hänen vihaansa kiihdyttää jalo +isä. + +ERIK VAASA. Lakatkaa! Säälikää isänsydäntä! + +GAD. Isänsydäntä! Se ei kieltäydy poikaansa pelastamasta. + +ERIK VAASA. Ei, jos on keinoja. + +GAD. Ne suo kuninkaan ystävyys. + +ERIK VAASA. Sitäkö minä etsisin? + +GAD. Minä olen etsinyt. Katsokaa minua! Harmaata päätäni! Käsiäni! +Ken on heiluttanut miekkaa Ruotsin puolesta enemmän kuin minä? Ken +on paremmin tuntenut hetken tarpeen? Minä tohdin sanoa, että vaadin +rauhaa, antautumista ja etsin kuningas Kristianin ystävyyttä. + +ERIK VAASA. Ja tahdotte syöstä isänmaanne Tanskan orjuuteen. + +PORMESTARI. Tanskan orjuuteen! + +GAD. Vai Tanskan orjuuteen? Mitä syytä olisi minulla tanskalaisten etua +valvoa. Vihaan heitä kuin helvetin kuilua. Niin vihasi heitä vanha Sten +herrakin. Mutta kuitenkin katsoi hän tarpeelliseksi avata Tukholman +portit Hannu kuninkaalle, hänet sitä varmemmin jälleen karkoittaakseen. +Jos muistonne ulottuisi sinne asti, tietäisitte, että se oli silloin +ainoa mahdollinen keino isänmaan pelastamiseksi. Mikä silloin oli +välttämätön, on nyt vielä välttämättömämpi. Minua säälittää tämän +kansan tuska ja lukemattomien kotien kärsimykset. Mutta te tahdotte +niitä jatkaa? Tunnen teidät jokaisen. Jos sinä, jalo Vaasa, voitkin +uhrata sukusi... + +ERIK VAASA. Ei! Minä tahdon pelastaa, poikani. + +GAD. Vai voitti jo ihmisyys. Anteeksiannon ja vapauden suo kuningas, +kun vastustuksesta luovutte. Mutta sinä, pormestari! Saksalainen +porvaristo oli saatu kaupungissamme lannistumaan. Kotimaiset miehet +nousivat liikkeen päämiehiksi, ja sinä pääsit vaurastuneen porvariston +johtajaksi. Onko nyt kaikki hävitettävä ja sijat luovutettava +muukalaisille? + +PORMESTARI. Ei! Sitä en tahdo. + +GAD. Ja te porvarit, joiden luona olen asunut ja joiden kanssa olen +taistellut. Mikä olisi teille edullisempi kuin mahtavan valtikan +suoja. Miten käy nyt suola-, viini-, humala- ja kangaskuormille, joita +koetatte maahan tuottaa? Ne vihamies ryöstää. Kuningas Kristian Ruotsin +hallitsijana suojeleisi niitä maailman äärissäkin. Mutta minä puhun +suotta. Te tahdotte kuolla. Kotinne on poltettava, omaisenne murhattava. + +PORVARIT. Ei! Ei! + +GAD. Siis hakekaa turvaa ja rauha! Kun hetkeksi alistumme ja rauhan +saamme, kasvaa voimamme kuin Simsonin tukka vankilassa, ja silloin me +muukalaisuuden pylväät murramme. + +ERIK VAASA. Vaan valamme? + +PORMESTARI. Niin, meitä sitoo vala. + +GAD. Ken teitä siitä voisi tuomita. Täällä on puolue puoluetta vastaan, +ja jokainen etsii omaa etuaan. Missä on siis puolueeton tuomari? Mutta +itsenne, omaisenne, maan ja kansan te tuomitsette alati kasvavaan +kurjuuteen, jos jatkatte mieletöntä uhmaa. Vaan minä voin puhdistaa +jaloistani kaupunkinne tomun. Kysyn kuitenkin vielä: Minäkö poistun, +vai tekö kaikki menette rouva Kristinan luo antautumista vaatimaan? +On kohtalomme käsissämme. Minulla on ollut rohkeutta ratkaista omani. +Ratkaiskaa te omanne! (Hetken vaiti.) Siis eroammeko? + +ERIK VAASA. Ei, herra electus. + +PORMESTARI. Me menemme armollisen rouvan luo. + +KAIKKI. Me menemme. (Kaikki kiiruhtavat vasemmalle.) + +GAD (yksin). Voi teitä, te löyhäpäiset narrit! Tuolla sankarinaisella +on pikkusormessaan enemmän älyä kuin koko tällä tomppelilaumalla. He +itse rientävät nyt turmaansa... Itsekö? He seuraavat kuin tahdottomat +lampaat. He ansionsa mukaan palkan saavat. Ja minä olen kostanut. On +kosto läsnä jo. (Kristina ja kaikki muut tulevat vasemmalta.) Lupaus on +noiden kasvoille kirjoitettu. + +KRISTINA (Gadille). Te, herra electus, käskette nyt enkä minä. Niin +tahtoo kaupungin ja linnan väki. En ole koskaan heitä pahoittanut. Siis +saavat tahtoansa seurata. Me odotamme määräyksiänne. + +GAD. Kun niin on, otan tämän kaupungin ja linnan kuninkaalle. + +GREN. Vaan ehdot? Ne on ensin kuultava. + +GAD (ottaa poveltaan kuninkaan sinetityn kirjeen). Ne ovat tässä. +Hänen majesteettinsa lupaa unhottaa kaikki, mitä on tapahtunut Ruotsin +ja Tanskan pitkässä sodassa hänen iso-isänsä kuningas Kristian +ensimäisen, hänen isänsä kuningas Hannun ja hänen itsensä aikana. +Hän lupaa armoihinsa ottaa Kustaa Erikinpojan, suo läänityksiä rouva +Kristinalle ja kaikille hänen täällä linnassa oleville ystävillensä. +Hän on myöskin suojeleva rouva Kristinaa, hänen lapsiaan ja ystäviään, +niin että he kaikki saavat elää levossa ja rauhassa kiittäen armollista +hallitsijaansa. Nämä lupaukset on hänen majesteettinsa vahvistanut +kuninkaallisella sinetillä ja pyhän kolminaisuuden nimeen vannotulla +valalla. + +GREN. Johon ei ole luottamista. + +GAD. Hallitsijan valaan luotetaan. + +GREN. Ja niitä rikotaan. + +KRISTINA. Meidän on kuninkaaseen luotettava. Ken lähtee häntä +vastaanottamaan? + +ERIK VAASA. Minä, armollinen rouva. + +KRISTINA. Te, jalo sukulaiseni! Menkää! + +PORMESTARI. Minun on kaupungin avaimet kuninkaalle ojennettava. + +KRISTINA. Siihen velvoittaa teitä virkanne. + +GAD. Hänen majesteettinsa saapuu heti tänne armollisna. (Pormestari ja +Vaasa menevät perälle.) + +1:NEN PORVARI. Minä riennän kaupungille riemusanomaa levittämään. + +KRISTINA (surullisena). Riemusanomaa? Menkää! + +1:NEN PORVARI (Gadille). Terve, pelastajamme! (Menee.) + +2:NEN PORVARI. Näin kuninkaan 21 vuotta sitten. Minä kiiruhdan häntä +vastaan portille. + +KRISTINA. Kiiruhtakaa! Kiiruhtakaa! + +3:S PORVARI. Kaupunki lienee toki lipuilla kaunistettava? + +KRISTINA. Jos riemuitsette, kaunistakaa vain! + +3:S PORVARI (Gadille.) Kiitos, pelastajamme! Kaupunki on kaunistettava. +(Menee.) + +GREN. Pelkään, että se kaunistellaan veripurppuralla. Voi silloin +teitä, herra electus! + +GAD. Miksi juuri minua? + +GREN. Ilman teitä ei kuningas tänne jalkaansa astuisi. + +GAD. Enkä minä ilman kuningasta. Tiedätte, että minulta oli kaikki +riistetty, olin maanpakoon tuomittu, kaksinkertaiseen pannaan pantu... + +KRISTINA. Pyhä Jumalan äiti! Mitä te puhutte? + +GREN. Tämä on siis kostotyö? + +GAD. On. + +GREN. Ketä kohtaan? + +GAD. Sen näkee hän, ken elää kostonpäivän yli. + +GREN. Pyhän Erikin nimessä! Linna on heti suljettava. Ja sitten palkka +petturille! + +GAD. On myöhäistä. Riemuhuudot lähestyvät. Kuningas on jo täällä. + +KRISTINA. Oi, hän on jo täällä. (Vaipuu voimatonna tuolille.) + +GREN (rientäen häntä tukemaan). Urheutta, jalo rouva! Olemme tehneet, +mitä kunnia ja velvollisuus vaatii. Ketä pelkäisimme? + +KRISTINA (nousten ryhdikkäästi). Emme ketään. + +KRISTIAN (saapuu seurueen kanssa, johon m.m. kuuluvat mestari Jon, +edellisessä näytöksessä läsnäolleet ruotsalaiset herrat, Erik Vaasa ja +Tukholman pormestari. Kuningas astuu ylpeästi salin halki kattotuolin +portaalle). + +Tiedättekö, mitä kuninkaallisessa mielessäni liikkuu? + +KRISTINA. Teidän majesteettinne miettii, kuinka hyvät aikeenne meitä +kohtaan olisivat lupauksenne mukaan parhaiten täytettävät. + +KRISTIAN. Tekö olette Sturen leski, rouva Kristina Gyllenstjerna? + +KRISTINA. Niin, teidän majesteettinne. + +KRISTIAN. Tunnetteko, rouva, hyvät aikeeni? + +KRISTINA. Aikeenne tunnen lupauksistanne. + +KRISTIAN. Minä tunnen teidät teoistanne. Uhmailitte minua liian kauan. + +KRISTINA. Tein velvollisuuteni, teidän majesteettinne. + +KRISTIAN. Velvollisuutenne olisi ollut avata heti linna ja kaupunki +kuninkaallenne. + +GREN. Ilman petturin apua ei teidän majesteettinne nytkään olisi tänne +jalkaansa astunut. + +KRISTIAN. Kaikki ruotsalaiset ovat pettureita. + +GREN (kiivaasti). Teidän majesteettinne! + +KRISTIAN (ankarasti). Kaikki, kaikki! Sen olen minä katkerasti +kokenut. En näet ole ensi kertaa tässä linnassa. Kaksikymmentä vuotta +sitten tunnustettiin minut täällä ensi kerran Ruotsin kuninkaaksi ja +vannottiin minulle uskollisuutta. Olin silloin kahdeksantoistavuotias +nuorukainen. Rintani oli täynnä valoisia toiveita ja halua elää +Pohjan kansojen onneksi. Ruotsalaiset ovat toiveeni murtaneet. +He ovat syösseet minut vuosikymmeniä kestävään sotaan. Verta on +virtaillut; sitä virtaa vielä. Ken tietää, mitä kuninkaallisessa +mielessäni liikkuu? Ken näki sen, näki kuoleman. Sillä rintani täyttää +kostonajatus. + +KRISTINA. Teidän majesteettinne ei voi rikkoa lupaustaan. + +KRISTIAN. Eivätkö ruotsalaiset ole rikkoneet? Jos säästän teitä, +nousette kapinaan, Siis pirun sarvien nimessä — + +GREN Linnan suojelusväki tänne! Kohta vuotaa verta! + +RUOTSALAINEN PÄÄLLYSMIES (syöksyy sisään). Tanskalaiset ovat vanginneet +linnan suojelusväen. + +GREN (ja muut ruotsalaiset.) Konnan työ! (Vetävät miekkansa.) + +KRISTIAN. Olen turvannut valtani, ja te vedätte miekat! (Sisään +tuleville tanskalaisille sotilaille.) Vangitkaa nämä kavaltajat! Heidän +tuomionsa on valmis. (Sotilaat tarttuvat piispa Matiaan, Erik Trollen, +Knut Eskilinpojan, Krister Pentinpojan, Erik Vaasan, Maunu Grenin ja +rouva Kristinan käsiin.) + +MATIAS. Minä olen kirkon palvelija ja teidän majesteettinne ystävä. + +KRISTIAN. Siksi päästän teidät pyhimysten joukkoon. + +KNUT ESKILINPOIKA. Kuulumaton hirmutyö! + +KRISTIAN. Mittaan lupaamani palkan. + +KRISTINA. Ijäti kirotuksi tulee valtanne. + +KRISTIAN. Ja pelätyksi. + +KRISTER PENTINPOIKA. Se herättää pikaisen koston. + +ERIK VAASA. Jumala ja pyhä Erik valitkoot kostajaksi poikani! + +KRISTIAN. Jos en hautaanne hänen päällänne kaunista. + +GREN. Teidän majesteettinne. Tahtoisin kuolla kahdesti, että +verenhimonne saisi runsaammin tyydytystä. + +KRISTIAN. Pois näkyvistäni kaikki! (Sotilaat vievät vangit pois.) + +KRISTINA (katsoen Gadiin). Voi teitä, herra electus! (Menee.) + +KRISTIAN (Gadille, joka on tapahtumaa synkästi katsellut). Te odotatte +palkintoanne? + +GAD. Olen saanut sen. + +KRISTIAN. Mikä se on? + +GAD. Kauhu Ruotsin mahtimiesten poskilla. + +KRISTIAN. Ettekö itse pelkää? + +GAD. En ole koskaan pelännyt ja vanha olen uutta oppiakseni. + +KRISTIAN. Te vihaatte tanskalaisia? + +GAD. En ole heitä rakastanut. + +KRISTIAN. Vihaatte vieläkin? + +GAD. Palvelen heidän kuningastaan. + +KRISTIAN. Kauanko kestää palveluksenne? + +GAD. Se kai onkin lopussa. + +KRISTIAN. Ja aijotteko taas kääntyä häntä vastaan? + +GAD. Ken tietäisi sen sanoa? + +KRISTIAN. Sen tiedän minä. (Mestari Jonille.) Ruotsalaisten tuomittujen +joukosta puuttui yksi? + +JON. Pahin kaikista kavaltajista. + +KRISTIAN (Gadille). Tiedättekö ken hän on? + +GAD. En ole heitä rakastanut. En ole pyöveli; en tarvitse tietää. + +KRISTIAN. Se olette te! + +GAD. Minä! Vaan paholaista olen palvellut! (Lysähtää polvilleen.) + +KRISTIAN. On turhaa rukoilla. (Viittaa sotilaille.) Tuo mies +mestauslavalle! + +GAD (kohoten kiivaasti). Minä! Minä en rukoile sinua, tyranni! +(Katselee hurjasti ympärilleen ja tempaa pöydältä tikarin, jota +tarkastaa.) Grenin! Rehellisen ruotsalaisen rauta. Se kostakoon +rikokseni, eivätkä tanskalaiset koirat! (Paiskaa tikarin rintaansa.) + +KRISTIAN (vimmassa). Estäkää! Hirttäkää! + +GAD. Se on myöhäistä. (Vaipuu maahan.) + +VARTIJA (perältä tullen). Teidän majesteettinne! Taalalaiset marssivat +Engelbrektin laulua laulaen Tukholmaa vastaan. + +KRISTIAN. Kuka kirottu johtaa heitä? + +VARTIJA. Kustaa Eerikinpoika. + +KRISTIAN. Pirun sarvien nimessä. Aseihin! (Hyökkää ulos sotilaiden +seuraamana.) + +GAD (kohottautuen). Kuulinko oikein? Taalalaiset laulavat Engelbrektin +laulua. Ruotsin kansassa on miehuutta, vapauden rakkautta. Minä vihaan +tanskalaisia! Jumala siunatkoon synnyinmaatani! + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78163 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6c72794 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..318431a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78163 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/78163) |