summaryrefslogtreecommitdiff
diff options
context:
space:
mode:
authorwww-data <www-data@mail.pglaf.org>2026-03-10 10:59:56 -0700
committerwww-data <www-data@mail.pglaf.org>2026-03-10 10:59:56 -0700
commit045572ec29c965c9caa9293fe3d33bf5ec69c1ea (patch)
treeda7293033823e99562fd04ccd8573fb5a4803e2a
Initial commit of ebook 78163 filesHEADmain
-rw-r--r--.gitattributes3
-rw-r--r--78163-0.txt4461
-rw-r--r--LICENSE.txt11
-rw-r--r--README.md2
4 files changed, 4477 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/78163-0.txt b/78163-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..8030e68
--- /dev/null
+++ b/78163-0.txt
@@ -0,0 +1,4461 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78163 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+HEMMING GAD
+
+Historiallinen näytelmä
+
+
+Kirj.
+
+ALPO NOPONEN
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström,
+1903.
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+KRISTIAN II, Tanskan kuningas.
+STEN STURE, Ruotsin valtionhoitaja.
+KRISTINA GYLLENSTJERNA, hänen puolisonsa,
+HEMMING GAD, Linköpingin valittu piispa.
+MATIAS, Strengnäsin piispa.
+INGEMAR, Vexiön piispa.
+ERIK TROLLE......... |
+STEN KRISTERINPOIKA. |
+KRISTER PENTINPOIKA. |
+KNUT ESKILINPOIKA... |
+ERIK JUHANANPOIKA... | ruotsalaisia ylimyksiä.
+KUSTAA ERIKINPOIKA.. |
+MAUNU GREN.......... |
+LAURI SIGGENPOIKA... |
+YRJÖ SIGGENPOIKA.... |
+JAAKKO KURKI........ |
+JOHAN ARCIMBOLD, paavin legoatti.
+SIGBRIT, kuningas Kristianin naisministeri.
+MESTARI JON, kuningas Kristianin kirjuri.
+ELSA, rouva Kristinan kamarineito.
+ALBERT BUSKMAN, Vexiön kauppias-veljestön vanhin.
+KARL GRÖN, palveleva veli.
+OLAUS BJÖRN, | talonpoikia.
+LASSE STARK, |
+TUKHOLMAN PORMESTARI.
+Päälliköitä, sotilaita, porvareita, talonpoikia.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Pyhän Slgfridin kauppiasveljestön holvikattoinen huone Vexiössä.
+Peräseinällä suuri kuva Sigfrid-tarusta. Pyhimys seisoo siinä paljain
+päin järven rannalla Ja katsoo järvelle, jonka pinnalla palaa kolme
+tulta. Oikealla on perällä ovi, etualalla pari tuolia, joiden kohdalla
+akkuna, oven takana asekarsina. Vasemmalla pitkä pöytä, jonka
+ympärillä rahit. Pöydällä puunuijia. Sen yläpuolella riippuu katosta
+vanhanaikainen vaaka.
+
+Esiripun noustessa kantaa _Karl Grön_ muutamien toisten veljien kanssa
+olvihaarlkoita pöydälle.
+
+BUSKMAN (hiilen sisään muutamain kauppiaiden kanssa). Onko oluemme
+taatusti hyvää?
+
+GRÖN. Parasta saksalaista. Itämeren yli ei ole tuotu jalompaa juomaa.
+
+BUSKMAN. Danzigistako?
+
+GRÖN. Ei. Se on Emsin olutta.
+
+BUSKMAN. Emsin? Miksi niin? Sitä harvoin pidoissamme nautitaan?
+
+GRÖN. Se on totta. Kuningas Kaarle Knuutinpojan ajoista ovat useimmat
+Ruotsin herrat ja parhaat porvarit nauttineet danzigilaista Pryssingin
+olutta. Mutta pyhän Sigfridin kellarissa on varaa valita.
+
+BUSKMAN. Ja miksi valitsitte nyt Emsin oluen?
+
+GRÖN. Veljillä on hyvä maku, sen tiedät; mutta heillä on hyvä
+hajuaistikin.
+
+BUSKMAN. Ja onko Emsin oluella parempi haju?
+
+GRÖN. On, vieraittemme mielestä.
+
+BUSKMAN. Mistä sen tiedät?
+
+GRÖN. Tänne tulee oma piispamme Ingemar, piispa Matias Strengnäsistä,
+valtaneuvos ja ritari Erik Trolle ja vapaasukuiset herrat Sten
+Kristerinpoika, Krister Pentinpoika ja Knut Eskilinpoika, kenties
+muitakin. Mutta kaikki ovat tanskalaista lajia.
+
+BUSKMAN. Veljestöllemme on heidän vierailunsa kunniaksi.
+
+GRÖN. Voi olla hyödyksikin: siksi voitelemme heitä samalla oluella,
+jota käytetään Kööpenhaminan hovissa.
+
+1:NEN KAUPPIAS. Kenties me markkinoista pääsemme.
+
+2:NEN KAUPPIAS. Siihen auttakoon meitä pyhä Sigfrid!
+
+BUSKMAN. Kuningas on, olen kuullut, aikeissa hävittää markkinat Tanskan
+kaupungeista.
+
+1:NEN KAUPPIAS (kääntyen pyhimyksen kuvaan päin kädet ristissä). Suo
+hänelle valta Ruotsissakin, pyhä Sigfrid, ettei sinun veljestösi
+tarvitseisi kärsiä rihkamakaupustelijain kilpailua, joka polkee oikean
+hinnan.
+
+GRÖN. Et, tiedä, veli, vaikka vielä rukoustasi katuisit. On tuossa
+vaaka (viittaa siihen). Jos toiselle laudalle lasket Sten herramme ja
+toiselle kuningas Kristianin, ja jos kuninkaan puoli silloin vaipuu
+alemma, niin se tapahtuu siksi, että hänellä on kaksi sydäntä, toinen
+hyvä ja avulias, toinen äärettömän julma, pirullinen.
+
+BUSKMAN. Hillitse kielesi, Grön. Ken tietää, milloin vieraat korvat
+ovat ovella. Ne, joita tahdoit punnita, ovat liian raskaat Vexiön
+kauppiaiden vaakaan pantaviksi. Meidän täytyy varoa, ettemme kumpaakaan
+loukkaa.
+
+GRÖN. Ja koettaa hyötyä kummastakin, niinkuin vaatii kauppias veri.
+
+BUSKMAN. Niin.
+
+GRÖN. Pitääkö minun niille arvoisille herroille muistuttaa Sigfridin
+veljestön sääntöjä, ettei täällä saa sanoa toiselle: sinä varas,
+roisto, petturi, konna, ett'ei Sigfridin majassa saa toista puukolla
+iskeä, ei lyödä vasten naamaa, ei tukasta kiskoa eikä oluthaarikalla
+päähän paiskata, ei toista tuleen tuupata eikä viskata olutta
+kumppaninsa vaatteille eikä ojentaa sääriä tanssivien tielle...
+Ai, mikä vahinko, etteivät vieraamme saapuneet illalla, jolloin
+vahakynttilät olisivat pöydällä palaneet ja neitosemme olisivat
+huilujen soidessa sievästi tanssia hipsutelleet.
+
+BUSKMAN. He eivät huvin vuoksi saavu. Mutta vapaasti tulkoot, ilman
+muistutusta.
+
+GRÖN. Entä aseet?
+
+BUSKMAN. Ovella otetaan kuin ainakin.
+
+PALVELIJAVELI (ovesta tullen). Hänen armonsa piispamme Ingemar, hänen
+armonsa piispa Matias Strengnäsistä ja korkea-arvoinen mestari Jon
+Kööpenhaminasta haluavat astua pyhän Sigfridin veljesmajaan.
+
+BUSKMAN. Olkoot tervetulleet.
+
+Piispat _Ingemar_ ja _Matias_ sekä mestari _Jon_ (saapuvat edelliset
+aseettomina, Jon miekka vyöllä).
+
+MATIAS. Omasta ja virkaveljeni Ingemarin sekä tämän nerokkaan mestarin
+puolesta toivotan Vexiön kauppiaille Jumalan, hänen pyhän äitinsä,
+pyhän Sigfridin ja kaikkien muiden pyhimysten suosiota ja suojelusta.
+
+GRÖN (mestari Jonille). Sallikaa, teidän arvoisuutenne, minun hiukan
+keventää vyötäisiänne.
+
+JON (Katsahtaa tuikeasti kysyjään).
+
+GRÖN. Miekkanne, arvoisa.
+
+JON (Hellittää miekan vyöltään ja antaa sen Grönille, joka vie sen
+asekarsinaan).
+
+BUSKMAN. Veljestömme puolesta lausun arvoisat isät tervetulleiksi.
+Piispaamme Ingemaria on meillä ollut onni nähdä täällä useinkin, mutta
+korkea-arvoinen Strengnäsin piispa suo meille sen kunnian nyt ensi
+kertaa, siksi siitä erittäin iloitsemme. Suvaitsetteko, arvoisat isät,
+juoda kanssamme pyhän Sigfridin maljan pyhimyksen kellarista noudetulla
+oluella?
+
+INGEMAR. Me kiitämme. Minä tunnen, että oluenne on hyvää.
+
+MATIAS. Minäkin kiitän. Mutta mielestäni meidän pitäisi odottaa niitä
+vapaasukuisia herroja, joiden on määrä heti saapua.
+
+BUSKMAN. Siis odotamme. Lavitsalle, arvoisat vieraat! (Piispat istuvat).
+
+MESTARI JON. Vexiö on lähellä Tanskan rajaa ja sen kauppiaat ovat
+tunnetut vierasvaraisuudestaan. Siksi rohkenen minä, kuningas
+Kristianin palvelija, saapua tähän majaan.
+
+INGEMAR. Hän on meidän ystävämme, hyvät kauppiaat.
+
+MATIAS. Ja teidän ystävänne. Kuningas Kristian suojelee kauppiaiden
+etuja.
+
+1:NEN KAUPPIAS. Hävittääkö hän markkinat?
+
+2:NEN KAUPPIAS. Ja turvaa oikean hinnan?
+
+MESTARI JON. Sen hän varmaan tekee, kun pääsee valtaan valtakunnassaan
+Ruotsissa.
+
+GRÖN. Hän onkin vallassa valtakunnassaan, mutta ei Ruotsissa. Täällä
+siis ei ole hänen valtakuntansa.
+
+MESTARI JON (piispoille). Väärään paikkaan toitte minut, arvoisat isät.
+
+INGEMAR. Ei, hyvä mestari. Paikka on oikea. Minä tunnen Karl Grönin.
+Hän kyllä sopisi muonamarskiksi kuningas Kristianin hoviin.
+
+GRÖN. Jos saisin anteeksi syntyperäni ja ruotsalaisen kansallisuuteni.
+
+BUSKMAN. Yhdyn arvoisaan piispaamme. Kuningas Kristianin palvelija on
+seuraamme tervetullut. Kauppamiehet tarvitsevat ystäviä kaikkialla. Ja
+kuningas on suosiollinen porvareille. Onhan hän kasvanutkin porvarin
+kotona.
+
+MESTARI JON. Minäkin olen porvarin poika ja istun seuraanne.
+
+MATIAS. Te, Vexiön kauppiaat, eikö olojen epävarmuus ja alituinen sota
+pahasti häiritse rauhallista tointanne?
+
+BUSKMAN. Niin meidän tointamme kuin muidenkin, kenties enemmänkin;
+olemmehan valtakunnan kynnyksellä.
+
+MATIAS. Mutta teillä on hyviä kynnyksen vartioita.
+
+INGEMAR. Trollet Bergqvarassa.
+
+BUSKMAN. Ja piispamme Ingemar.
+
+GRÖN. Ja valpas valtionhoitajamme.
+
+INGEMAR. Hänellä on paljon suojeltavia. Ei tänne yllä hänen kätensä..
+
+MATIAS. Mutta meidän pitäisi jo saada loppu sodista.
+
+BUSKMAN. Sen suokoon Jumala, pyhä Sigfrid ja kaikki Ruotsin pyhät
+suojeluspatroonat.
+
+PALVELIJA (ovesta tullen). Valtioneuvokset ja vapaasukuiset herrat Erik
+Trolle, Knut Eskilinpoika, Sten Kristerinpoika ja Krister Pentinpoika
+haluavat astua pyhän Sigfridin veljesmajaan.
+
+BUSKMAN. Olkoot tervetulleet.
+
+YLIMYKSET (saapuvat sisälle. Grön kiiruhtaa heidän luokseen
+kumarruksilla ja kädenliikkeillä pyytäen heidän aseitaan. Ne annetaan
+hänelle vuoron mukaan, ja hän asettaa ne karsinaan. Huoneessa olijat
+ovat kohonneet seisomaan).
+
+ERIK TROLLE. Kuulin täältä hurskaan toivotuksen.
+
+MATIAS. Se, jalot herrat, oli Vexiön kauppiaiden siunaus rauhapuolueen
+toimille.
+
+ERIK TROLLE. Se oli meille parhain vastaanotto.
+
+BUSKMAN. Ja teidän arvoisuutenne saapuminen tähän majaan on
+veljestöllemme erinomainen kunnia. Ja siksi terve tultuanne! Pyydän
+(lyö nuijalla pöytään), että veljestömme sääntöjen mukaan juomme aluksi
+pyhän Sigfridin maljan. (Haarikoihin tartutaan. Kaikki juovat kääntäen
+kasvonsa pyhimyksen kuvaan päin).
+
+MATIAS. Muistettuamme ensiksi tämän arvoisan veljestön suojeluspyhää,
+pitää meidän nyt pyhän Erikin nimessä kiirehtiä keskustelemaan niistä
+tärkeistä asioista, joiden tähden olemme koolla. Ehdotan, että piispa
+Ingemar johtaisi keskusteluja.
+
+INGEMAR. Kiitän, sydämestäni kiitän. Tätä kunniaa en kuitenkaan
+tahdo. Jos ei veli Matias itse johtajaksemme suostu, niin ehdotan,
+että siksi rupeaisi Ekholman ritari, valtaneuvos Erik Trolle. Ikänsä,
+kokemuksensa, arvonsa ja oppinsa puolesta on hän siihen sopivin.
+
+KAIKKI YLIMYKSET. Hyvä!
+
+ERIK TROLLE. Taasen kiitosta yli ansion. Soturina ovat kaikki nämä
+jalosukuiset ritarit vertaisiani. Oppia suuresti rakastan, mutta
+kelpaan siinä tuskin näiden arvoisain isien kengänrihmoja päästämään.
+Mutta ehdotusta en vastusta, koska minulla on syytä vihata Sten
+Svantenpojan valtaa, ja koska rauhanpuolue minua johtajanaan pitää.
+
+KNUT ESKILINPOIKA. Häpeän puna on ollut poskillani siitä saakka, kun
+meidän Arbogassa tekemän päätöksemme sai talonpoikaiskarja Upsalassa
+puretuksi. Sinäkin Sten Kristerinpoika kannatit Sten Svantenpoikaa.
+
+KRISTER PENTINPOIKA. Sitä en voi antaa sukulaiselleni anteeksi.
+
+STEN KRISTERINPOIKA (hermostuneesti). En voinut sietää Trolleja; pidin
+heitä liian tanskalaisina, ja tanskalaisia oli minulla syy katkerasti
+vihata.
+
+MESTARI JON. Vihanne lauhtunut on, toivon minä.
+
+STEN KRISTERINPOIKA. Nyt vihaan Sturea, en ketään muita.
+
+MATIAS. Siinä kumppanuksia olemme.
+
+KNUT ESKILINPOIKA. Hänen täytyy kukistua.
+
+ERIK TROLLE. Hänellä on ystäviä.
+
+KNUT ESKILINPOIKA. Talonpoikakarja.
+
+ERIK TROLLE. Ja Vaasat, Maunu Gren...
+
+KRISTER PENTINPOIKA. Ja Hemming Gad.
+
+STEN KRISTERINPOIKA. Hänestä vaiti. Hänen hillitön kielensä on minut
+niin suolannut, että mieltäni kirveltää, kun muistan häntä. Vihaan
+Sturea kuolemaan asti, kun hän luottaa mokomaan mieheen. Missä olen
+istunutkin kanssanne juomapöydässä, olette aina kertoneet minulle,
+kuinka tämä kelvoton piispa...
+
+MATIAS. Electus ainoastaan...
+
+STEN KRISTERINPOIKA. No niin, inhoittava electus on minua herrallensa
+ivaillut.
+
+INGEMAR. Samasta vitsasta olemme kaikki saaneet.
+
+STEN KRISTERINPOIKA. Mutta minua, joka olen korottanut Sturen!
+
+ERIK TROLLE. Ja siinä väärin tehnyt.
+
+STEN KRISTERINP. Väärin tai oikein, siitä en tarvitse tehdä tiliä.
+Mutta nyt hänen täytyy kukistua. Minä rupean kuningas Kristianin
+mieheksi.
+
+MESTARI JON. Kun te, arvoisat ylimykset, olette kaikki armollisen
+kuninkaani ystäviä, tuon minä teille hänen terveisensä. Hän luottaa
+teihin ja toivoo avullanne pian pääsevänsä ruotsalaisten alamaistensa
+oikeaksi herraksi, josta ilkeämieliset ihmiset ovat hänet estäneet.
+Hänen hyväntahtoisuudellaan ja anteliaisuudellaan teitä kohtaan ei
+ole rajoja oleva. Hän palkitsee teidät runsaimmilla läänityksillä
+ja vihamiestensä rikkauksilla sekä asettaa teidät johtamaan maan
+hallitusta. Ja rouva Sigbrit, jonka erityisestä suosiosta minulla on
+onni iloita, ja jonka mieltä kuulematta kuningas ei mitään tee, hän
+on...
+
+KNUT ESKILINP. Olkoon hän, mitä on, mutta me kuulemme mieluummin
+kuninkaasta kuin hänestä.
+
+ERIK TROLLE. Minä kunnioitan rouva Sigbritin oppia.
+
+KNUT ESKILINP. Noita!
+
+MATIAS. Kuningas Kristianin malja! Miksi en sanoisi: kuninkaamme malja!
+
+KAIKKI YLIMYKSET. Kuningas Kristianin malja! (Juovat. Kauppiaat
+nousevat, mutta eivät yhdy maljaan.)
+
+MESTARI JON. Samaa olutta kuin kuninkaamme pöydässä!
+
+ERIK TROLLE. Te ette juo, kauppiaamme.
+
+BUSKMAN. Ei meillä, jalot herrat, ole voimaa ja rohkeutta niinkuin
+teillä. Kun Kristian on kuninkaamme, maljansa juomme.
+
+ERIK TROLLE. Minkä keinon, hyvät herrat, luulette nopeimmin tuovan
+heille tämän onnen?
+
+MESTARI JON. Sallitaanko tehdä ehdotus?
+
+ERIK TROLLE. Sallitaan, luulen minä.
+
+KAIKKI YLIMYKSET. Sallitaan.
+
+MESTARI JON. Etelä-Ruotsin aateli avaa heti linnansa Kristianin
+joukoille. Linnain isännät, kieltävät Sturelta läänityksistä määrätyn
+veron sekä huovit, mutta antavat molemmat kuninkaalle. Seudun
+porvaristo ja talonpojat seuraavat heti ylimysten esimerkkiä liittyen
+oikeaan kuninkaaseensa. Niin täytyy Sturen väistyä.
+
+STEN KRISTERINP. Minä olen valmis. Älykkäin huovini on urkkinut
+tietoonsa valtionhoitajan huoveilta, että valtionhoitaja aikoo
+murhauttaa minut epäluulosta saadaksensa haltuunsa Nyköpingin. Ruotsin
+vahvimman linnan.
+
+KRISTER PENTINP. (kiivaasti). Hän uskaltaisi Oxenstjernaan koskea.
+
+STEN KRISTERINP. Linnaani ei hän ainakaan saa; sen luovutan kuningas
+Kristianille. (Lähimmille ylimyksille ja Jonille.) Heti kun Nyköpingin
+portilla tanskalainen soturi lausuu tunnussanan "Kalmarin rakas
+yhteys", remahtaa se auki kuninkaan joukoille.
+
+MESTARI JON. Te täytätte niin kuninkaamme rohkeimman toivon.
+
+INGEMAR. Nyt muistan. (Vetää kirjeen poveltaan.) Sain äsken kirjeen
+Sturelta. Hän kirjoittaa: (Avaa kirjeen ja lukee.) »Sten Sture, Eksjön
+ritari, Ruotsin valtionhoitaja, hänen armolleen piispa Ingemarille
+Vexiossä tervehdys. Kun Ruotsin itsenäisyyden turvaaminen edelleen
+vaatii paljon varoja, niin kehoitamme teidän armoanne joutuisimmin
+suorittamaan veron niistä läänityksistä, joita isäni, Jumala hänen
+sieluansa armahtakoon, ja minä olemme teidän armollenne kruunun
+puolesta antaneet. Samalla kehotamme teitä saapumaan huovinenne
+Kalmariin, jonka kaupungin, kuten teidän armonne tietää, herra
+electus on Ruotsin pyhien suojeluspatroonain avulla jälleen Ruotsille
+valloittanut, vaan jonka linna vielä on Tanskan kuninkaan vallassa. Sen
+valloittaminen vaatii paljon voimaa ja uhrauksia. Valitettavasti monet
+maan ylimyksistä itsekkäistä syistä vetäytyvät näistä uhrauksista pois.
+Mutta siitä he itse vastatkoot omalletunnolleen, Jumalalle ja pyhälle
+Erik kuninkaalle.» (Käärii kirjeen kokoon.) Mitä on minun tehtävä?
+
+KNUT ESKILINP. Lähettäkää vastaukseksi pala tyhjää pergamenttia!
+
+STEN KRISTERINP. Pyhän Bodvidin parran kautta, se on parasta.
+
+MATIAS. Se sopisi ritarille, ei piispalle. Hengen miehen täytyy
+menetellä maltilla.
+
+KRISTER PENTINP. Ja totella?
+
+MATIAS. Ei. Veli Ingemar kirjoittaa näin: Olen tarkoin harkinnut teidän
+herruutenne käskyjä. Mutta täyttää en voi kumpaakaan. Mitä veroihin
+tulee, luulen viisaammaksi säästää ne parempiin aikoihin kuin lähettää
+ne teidän sotavarustuksiinne. Hiippakuntakaupungistani en voi poistua
+enkä electukselle huoveja lähettää, koska niistä toiset ovat kuolleet,
+toiset ovat sairaina ja jäännökset tarvitaan täällä Värendissä.
+
+KAIKKI YLIMYKSET. Hyvä!
+
+TROLLE. Suostuuko hänen armonsa kirjoittamaan näin?
+
+INGEMAR. Jos ei vaaraa olisi.
+
+MATIAS. Vaaraa! Kenen piispan tarvitseisi yhtä valtionhoitajaa pelätä?
+
+INGEMAR. Pyhä isä on kaukana.
+
+MATIAS. Mutta hänen voimakkaita palvelijoitaan on lähellä.
+
+JON. Kuten kuningas Kristian.
+
+KNUT ESKILINP. Niin heikoksi en luullut piispa Ingemaria.
+
+INGEMAR. En olekaan. Kirjoitan veli Matiaan ehdotuksen mukaan.
+
+JON. Siitä kuningas iloitsee. Ja ystäviään hän runsaasti palkitsee.
+
+TROLLE. Mitä muut läsnäolijat tekevät kuninkaan asian hyväksi?
+
+PALVELIJA (ovesta kiiruhtaen). Eräs ritari pyrkii kiireesti sisään.
+
+TROLLE. Ken hän on?
+
+PALVELIJA. Hän kieltäytyi nimeään ilmoittamasta.
+
+TROLLE. Ihmeellistä! Se on varmaan Trotte Maununpoika Eka. Hänellä on
+väliin omituisia päähänpistoja. Hän on kai tervetullut?
+
+KAIKKI. On.
+
+TROLLE. Ritari tulkoon! (Palvelija menee.)
+
+Hemming Gad (saapuu sota-asussa, miekka vyöllä, kypärän silmikko alas
+laskettuna.)
+
+GRÖN (rientäen hänen luoksensa). Miekkanne, ankara herra!
+
+GAD (ojentaa hänelle miekkansa, nostaa silmikon kasvoiltaan ja heittää
+läsnäolijoihin ankaran, kysyvän katseen).
+
+YLIMYKSET (hämmästyen). Te, herra electus!
+
+KAUPPIAAT (samoin). Tohtori Hemming!
+
+GAD. Niin, se minä olen. Olen liikkunut paljon maailmassa, enemmän
+maitse, vähän vesitse. Mutta yhden merimiesten ennusmerkin olen oppinut
+tuntemaan. Saanko sen sanoa teille, piispat ja ritarit?
+
+MATIAS. Sitä opettamaanko tänne tulitte?
+
+GAD. Niin, teidän armonne.
+
+TROLLE. Sanokaa se!
+
+STEN KRISTERINP. Koska ei kielenne voinut enää Kalmarissa kalkattaa.
+
+GAD. Kun lokki kiertää laivaa, on tulossa paha sää.
+
+KNUT ESKILINP. Se sana viekää laivaväelle.
+
+GAD. Se on sokaistu; se luokseen houkuttelee turman lintua.
+
+TROLLE. Se ei meihin koske, tohtori Hemming.
+
+GAD. Jumalan viiden haavan nimessä, se koskee teihin. Te olette
+laivaväki. Tuossa (viittaa mestari Joniin) on lokki!
+
+MATIAS. Ja mikä te olette, herra electus?
+
+GAD. Minä? Sen tietää Ruotsin kansa.
+
+MATIAS. Vaan tiedättekö sen itse? Oletteko te piispa?
+
+STEN KRISTERINP. Hän on anastaja. Hän on vallannut isänmaan asiat yksin
+ajettavikseen.
+
+INGEMAR. Milloinka, veli, olette viimeksi messun lukenut?
+
+GAD. Sitä aijoin juuri lähteä lukemaan. Mutta kun mieluummin katson
+paholaista vasten silmiä kuin seison alttariin päin ja annan hänen
+selkäni takana luikerrella ja juoniaan kutoa, siksi olen täällä.
+
+MATIAS. Jos täällä on paholainen manattava, niin kyllä meissä, veli
+Ingemarissa ja minussa, on siihen enemmän piispaa kuin teissä, joka
+olette hengellisen virkanne kokonaan unhottanut.
+
+GAD. Kuta enemmän olette piispa, sitä useammat teillä on hartiat.
+Eikä minun olisi tarvinnut olla niin kauan paavi Aleksanteri Borgian
+kamariherrana tunteakseni, että piispat kantavat kappaa kaksilla
+hartioilla. Ja jos luulet tietäväsi, mitä toinen kappa kätkee, älä
+yritäkään arvata toisen sisällystä!
+
+STEN KRISTERINP. Kuinka monet hartiat luulette itsellänne olevan, kun
+tohditte noin ylpeästi puhua.
+
+GAD. Teidän sinne tänne vaappumisenne todistaa, että teidän äitinne
+synnytti ainoan hartiattoman pojan.
+
+STEN KRISTERINP. Se herjaus maksakaa! (Hyökkää väkipuukko kädessä Gadia
+vastaan. Knut Eskilinpoika ja Krister Pentinpoika seuraavat).
+
+BUSKMAN (lyöden nuijalla pöytään). Pyhän Sigfridin maja! (Toiset
+kauppiaat rientävät väliin toistaen samat sanat.)
+
+STEN KRISTERINP. (kauppiaille). Miksi puollatte solvaajan henkeä?
+
+GAD. Minun henkeäni? Vaikkei se ole kallis; ei sitä helposti oteta.
+(Viittaa akkunaan.) Katsokaa ulos! Siellä kohoaa vankka keihäsmetsä.
+
+TROLLE (katsoo toisten kanssa ulos aukaistusta akkunasta ja hämmästyy).
+Mitä aijotte, tohtori? Vangitako meidät?
+
+TOISET YLIMYKSET. Sitä hän ei tee. (Lähestyvät uhkaavasti Gadia.)
+
+GAD (asettuen akkunan kohdalle, jonka takaa kuuluu voimakas huuto:
+Tohtori Hemming. Gad viittaa sinne rauhoittavasti). Minä olen turvassa,
+ystävät. (Ylimyksille.) Siinä on porvareita ja talonpoikia; he ovat
+valmiit uhraamaan kaikki Ruotsin vapauden hyväksi.
+
+MATIAS. Te toitte joukon meitä vastaan?
+
+GAD. En tuonut. Minulla oli teihin suurempi luottamus kuin kansalla.
+Olin saanut kuulla tästä kokouksesta ja aijoin tulla yksin. Mutta
+Kalmarin porvarit ja piiritysjoukko olivat saaneet sen tietää eräältä
+uskolliselta palvelijaltani. Kun sitten yritin ratsastaa kaupungin
+portista, piirittivät he minut. »Te olette turvamme», he lausuivat,
+»emme uskalla teistä luopua. Jos ette palaa takaisin kaupunkiin,
+seuraamme me teitä.» Seuratkaa sitten! sanoin heille. Ja nyt on minulla
+syy heitä siunata.
+
+KNUT ESKILINP. Te siis pelkäätte.
+
+GAD. En. Ruotsin aatelismiehissä on kyllä muitakin murhaajia
+kuin Engelbrektin murhaaja. Mutta minä luotan suomalaisen noidan
+ennustukseen, että saan surmani tanskalaisten käsistä; ja silloin
+minä tietysti olen hyvin vanha ja huono. Minä siunaan heidän tuloaan
+siksi, että saan sanoa heille (huutaa akkunasta): Sillä, ajalla kun te
+taistelette uhraten henkenne ja verenne Ruotsin hyväksi, aikovat nämä
+herrat ja piispat hävittää maan itsenäisyyden ja saattaa sen kuningas
+Kristianin valtaan kaikille Ruotsin rehellisille asukkaille turmioksi,
+vahingoksi ja orjuudeksi. Eipä siis syyttä ole Tanskan kuningas heidän
+kunniataan ja kilpeään häväissyt. Ja kun hän saa heidät valtaansa,
+sulkee hän heidät ahtaaseen paikkaan, johon ei kuu kuule eikä päivä
+näe. Se on heidän palkkansa, koska he näkevät omat etunsa, eivätkä
+isänmaan, koska eivät pidä isänmaata sinä ainoana kirkkaana tähtenä,
+jonka tulee töitämme ohjata, sinä ainoana kalliina, jonka edestä miehen
+kannattaa elää, toimia, kuolla. (Ulkoa kuuluu suostumuksen huutoja,
+näyttämöllä lyhyt äänettömyys, jolloin herrat pidättelevät kiukkuansa)
+
+GAD. Valtionhoitajan nimessä vangitsen minä tämän tanskalaisen petturin.
+
+MESTARI JON (hätäisesti). Jalot herrat, armolliset piispat, älkää
+heittäkö minua hänen valtaansa. Muistakaa, minä olen kuningas
+Kristianin edustaja, ja te olette taanneet minulle turvallisuuden
+(piilottautuu toisten taakse).
+
+TROLLE. Häntä suojelee tämän veljestöhuoneen rauha.
+
+GAD. Ja tätä huonetta suojelevat minun keihäsmieheni. Ellei
+tanskalaista valtaani heitetä, ei kenkään pääse täältä vapaana.
+
+TROLLE. Mitä teette hänelle?
+
+GAD. Lähetän Tukholmaan. Ja jollei valtionhoitaja häntä hirtätä muiden
+korppien peloksi, ei hän ole seurannut minun neuvoani.
+
+MATIAS. Muistakaa, herra electus, että mestari Jon on hengellisen
+säädyn jäsen, niinkuin minä ja te. Maallisissa asioissa tuomiten ja
+puuhaten olette te unhottaneet hengelliset asiat. Varoitan teitä
+kuitenkin mestariin koskemasta. Vapaana menköön hän, kun lupaa palata
+rajan yli.
+
+GAD. Älä usko tanskalaista äläkä munkkia! Mutta voin noudattaa teidän
+armonne tahtoa. Myönnyn lähettämään suosikkinne Skåneen Tanskan
+puolelle. Niin pääsee hän jälleen kutomaan mustia juoniaan. Mutta jos
+hänet kerran vielä Ruotsissa tapaan, silloin, viiden haavan nimessä,
+hirtetään hänet lähimmän puun oksaan. Siis ulos, mies! (Mestari Jon
+erkanee toisista ja poistuu ovelle päin.)
+
+STEN KRISTERINP. (Jonille). Sanani kuninkaalle muistakaa!
+
+JON. Se itse muistakaa. Kööpenhaminassa ei sitä unhoteta. (Katsoo kauan
+Gadiin, lähestyy sitten häntä ja lausuu puoliääneen.) Jäättekö ystävien
+joukkoon?
+
+GAD (ylenkatseella). En.
+
+MESTARI JON. He vihaavat teitä?
+
+GAD. Ja minä heitä.
+
+MESTARI JON. He ovat voimakkaat.
+
+GAD. En pelkää heitä.
+
+JON. On ainoastaan yksi, joka voi teidät heistä vapauttaa ja tehdä
+heidän juonensa tyhjäksi.
+
+GAD. Se on —
+
+MESTARI JON (puoleksi kuiskaamalla). Kuningas Kristian.
+
+GAD (kovalla äänellä). Tai paholainen. (Huutaa akkunasta,) Lähetän
+täältä tanskalaisen viettelijän. Viisi miestä saattakoon hänet rajan
+yli Skåneen.
+
+ÄÄNI AKKUNASTA. Hän tulkoon.
+
+MESTARI JON (ylimyksille). Suljen teidät tohtori Hemmingin suosioon.
+(Gadille.) Sanoin teille: yksin hän. (Menee.)
+
+GAD (itsekseen). Tuo konna, luulen, melkein totta haastoi. Sture on
+liian heikko. Kuningas Kristianin julman ruoskan nämä kavaltajat
+tarvitseisivat.
+
+TROLLE. Nyt varmaan jätätte meidät, herra electus?
+
+BUSKMAN. Vexiön kauppiaiden veljeskunta toivoo tohtori Hemmingin
+tyhjentävän haarikan rauhan palauttamiseksi.
+
+GRÖN (tuo haarikan).
+
+GAD (juo). Kiitos oluesta! Mutta rauhaa, joka saataisiin Tanskan
+valtaan alistumalla, en toivo. (Astuu jälleen akkunaan, josta valo
+hänen kasvoilleen sädehtii.) Jatkuva taistelu on meille elinasia.
+Me puolustamme uskoamme, vapauttamme, ihmisarvoamme. Uskoamme!
+Kuningas tahtoo vanhentuneiden ja mädäntyneiden kaavojen voimassa
+pitämistä; meillä on halu avata edes yksi kirkon himmeistä akkunoista.
+Vapauttamme! Tanskassa ei ole vapautta, ja me kadottaisimme omamme.
+Kansa, joka on kahleensa katkonut, joka ei enää kule kumarassa
+ikeen alla, vaan pystyisin päin katsoo ylhäistä valoa kohden;
+kansa, joka ei ole oppinut ainoastaan ajattelemaan, vaan myöskin
+ajatuksensa lausumaan, kansa, joka voi kärsiä äärettömän paljon, joka
+mieluummin uhraa sydänverensä kuin hylkää synnyinmaansa — ojentaisiko
+se vapaaehtoisesti kätensä Tanskan kuninkaan kahlehdittavaksi.
+alentuisiko se tieten ja tahtoen kurjiksi kuormajuhdiksi ja halvaksi
+vaihtotavaraksi, jollaisia hänen omat alamaisensa ovat? Sillä kuka
+meistä ei tietäisi, että tanskalainen linnanherra, joka seuraa
+kuninkaansa esimerkkiä, kernaasti antaa kolme talonpoikaa kelvottomasta
+metsästyskoirasta. — Puolustamme ihmisoikeuksiamme! Meidän maassamme
+suojelee laki ja oikeus kaikkia. Niin on ollut ikimuistoisista ajoista
+saakka. Kuka meistä ei muistaisi sitä jaloa laamannia, joka rohkeasti
+oikaisi kuningastaan ja sai koko kansan puolelleen. Tämä ei ole ainoa
+tapaus lajiaan. Niin voi tapahtua milloin hyvänsä. Ja voi silloin
+Tanskan kuninkaita, kun Ruotsin kansa vie heidät tilille! Varmaankin he
+silloin pakenevat oikeuspaikkaa.
+
+Toistan siis sanani. Meidän pitää jatkaa taistelua. Onhan kunniallinen
+kuolema häpeällistä elämää parempi. Ettekö tiedä, että tanskalaiset
+polveutuvat ryöväreistä, varkaista ja pahantekijöistä? Vihan ja
+kateuden jäytäminä haluavat he kaikkien kansojen häviötä ja ovat
+sentähden kammotut kaikkialla koko maailmassa. Voisin todistaa sanani
+heidän oman, Waldemarien aikana eläneen historioitsijansa Saxon
+lausunnoilla sekä omilla havainnoillani, joita olen tehnyt vieraissa
+maissa matkustellessani. Mutta teille pitäisi se muutenkin olla selvä.
+Kysykääpä omalta kokemukseltanne! Teidän, herra Sten Kristerinpoika,
+joka nyt innolla ajatte kuningas Kristianin asiaa, pitäisi tuntea,
+kuinka tanskalaiset palveluksenne maksavat. Vanhan Sten herran aikana
+te toisten kanssa kutsuitte maahan kuningas Hannun ja kaunistitte hänen
+päänsä Ruotsin kruunulla. Palkinnoksi rosvosi kuningas teidän mainiot
+lohivetenne Elfkarlebyssä.
+
+STEN KRISTERINP. (keskeyttäen). Ajat ovat siitä muuttuneet.
+
+GAD. Mutta eivät tanskalaiset. Kuinka on tapahtunut Suomessa? Tämän
+tuhatjärvisen maan rantamat ovat täynnä heidän hävitysmerkkejään.
+Pyhän Henrikin pyhättö Auran rannalla on häväisty, sen kalleudet
+ryöstetty. Hätäviestit leviävät sieltä, kertoen viattomien
+kärsimyksistä, kyyneleistä, verivirroista. Voi tätä hallitsijaa! Voi
+näitä päälliköitä! He tuhoavat kansaa, joka muita Ruotsin valtakunnan
+asukkaita uskollisimmin on säilyttänyt kuningatar Margaretan
+unioniaatteita... Minä vihaan tanskalaisia. Niin tekee jokainen
+rehellinen Ruotsin mies. (Hyvä-huutoja akkunan takaa.) Ja kun te,
+piispat ja ritarit, haluatte päästä minun seurastani, niin minäkin
+nyt kernaasti jätän teidät. Sillä teissä on tanskalainen haju, jota
+rajattomasti inhoan. Ketä ei lätäkkö-ilma miellytä, hän seuratkoon!
+(Menee kiivaasti. Kauppiaat, paitse Buskman ja Grön, seuraavat. Ulkoa
+kuuluu riemuhuutoja.)
+
+STEN KRISTERINP. (kiivaasti). Pyhän Bodvidin parran nimessä! Tätä me
+siedämme!
+
+KNUT ESKILINP. Hävyttömin solvaus! Hän saattaa siitä ylpeillä.
+
+STEN KRISTERINP. Sen saatoit kuulla, Trolle.
+
+TROLLE. Sen itse kuulit.
+
+KRISTER PENTINP. Sen kuulimme kaikki. Arvoisat piispatkin.
+
+INGEMAR. Sen olemme usein kuulleet.
+
+MATIAS. Mutta emme enää monesti kuule.
+
+KRISTER PENTINP. Jos emme surmaa koiraa, kyllä se haukkuu.
+
+TROLLE. Hän on Sturelle kaikki kaikessa, kansalle uusi Engelbrekt.
+
+MATIAS. Mutta Roomasta tulevaa iskua hän ei kestä.
+
+KAIKKI YLIMYKSET. Roomasta!
+
+MATIAS. Hänen pyhyytensä ei ole vahvistanut Linköpingin kapitulin
+vaalia. Hemming Gad ei ole laillinen piispa.
+
+TROLLE. Ei ole. Mutta hän käyttää piispan tulot.
+
+INGEMAR. Sotaan.
+
+MATIAS. Se on estettävä.
+
+STEN KRISTERINP. (halveksien). Estäkää!
+
+MATIAS. Sen tekee panna.
+
+KAIKKI. Panna!
+
+MATIAS (Trollelle). Poikanne, arkkidiakoni Kustaa, on vielä Roomassa?
+
+TROLLE. On.
+
+MATIAS. Hän on edelleen kardinaalien ja pyhän isän suosiossa?
+
+TROLLE. On.
+
+MATIAS. Ja vihaa Sturea?
+
+TROLLE. Kiivaimmasti.
+
+MATIAS. Ja on kuninkaan ystävä?
+
+TROLLE. Mitä hartain.
+
+MATIAS. Te kirjoitatte hänelle usein?
+
+TROLLE. Paremmin en voisi taitoani käyttää. MATIAS.
+
+Teidän on heti kirjoitettava hänelle.
+
+TROLLE. Kirjeenviejä voi jo tänään Bergqvarasta lähteä.
+
+MATIAS. Hyvä. Kirjoittakaa arkkidiakonille, että hänen on käyttäen
+hyväkseen kardinaalien apua, toimitettava hänen pyhyytensä tietoon,
+että Sturen suosikki Hemming Gad pinoaa rikoksia rikosten päälle, niin
+että niiden mitta jo pitäisi olla täysi, joten tämä itsetekoinen piispa
+ja jumalaton mies olisi pannaan pantava, hiippakunnan hoidosta, viran
+tarjoamien etujen nauttimisesta ja koko seurakunnasta erotettava.
+Lukuun ottamatta hänen monia hengellisiä hairahduksiaan, joista pahin
+on se, että hän on lausunut paljon ilkeitä ja häpäiseviä sanoja
+paavillisesta pyhyydestä, on hän aina ollut kiivas kuninkaan, oman
+oikean herransa vastustaja. Hän menettelee niinkuin viikinki eikä
+niinkuin hengen mies. Hän on häpeäksi koko kristikunnalle. Ilmoittakaa
+samalla, että toivomukseenne yhtyvät kaikki Ruotsin oikeat piispat ja
+vapaasukuiset miehet, joita electuksen röyhkeys ja omavaltaisuus on
+loukannut.
+
+TROLLE. Kirjoitan. Pyhä Sebastiankaan ei voi Hemming Gadin päätä
+panna-iskulta suojella.
+
+KNUT ESKILINP. Pyhä Sebastian on kadottanut arvonsa ja niin tekee
+pannannekin, jos Sture ottaa Gadin suojelukseensa.
+
+MATIAS. Pyhää isää vastaan? Sitä ei hän tee.
+
+STEN KRISTERINP. Sille asialle ei ole vielä kukko laulanut.
+
+MATIAS. Minä kyllä taivutan nuoren kukon. Nyt lähdemme. Te, herra
+ritari, kirjoitatte arkkidiakonille Roomaan, veli Ingemar Sturelle.
+
+TROLLE ja INGEMAR. Niin, niin.
+
+STEN KRISTERINP. Ja minä olen lähettänyt sanani kuninkaalle.
+Viimeiseksi teihin yhdyin; ensiksi teen suurimman uhrin. Minun isäni
+poika ei rakasta empimistä.
+
+TROLLE (haarikkaan tarttuen). Pyhän Sigfridin kunniaksi. (Juovat.)
+
+MATIAS (Buskmanille). Kiitos veljestöllenne. Toivomme pysyvän rauhan
+pian palaavan.
+
+BUSKMAN. (Kumartaa vastaukseksi.)
+
+YLIMYKSET (lähtevät. Grön antaa heille aseet).
+
+BUSKMAN (ottaa haarikan ja katsoo sen pohjaan). Sääli emsiläistä
+oluttamme!
+
+Sille asialle ei ole vielä kukko laulanut.
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimäinen kuvaelma.
+
+Sali Tukholman linnassa. Ovia perällä Ja molemmilla puolilla,
+katsojasta oikealla suuri uuni, jonka kupeissa Sturen vaakuna (yö ja
+päivä), samalla puolella pöytä ja tuoliryhmä, vasemmalla kattotuoli ja
+raheja. Perällä raheja seinustalla. Varhainen aamu. Kattokruunussa ja
+pöydällä palavat vahakynttilät.
+
+Sten Sture ja piispa Matias tulevat oikealta. Matiaalla on kädessä
+paavin pannakirje Gadia vastaan.
+
+STURE (mielenliikutuksella). Se on minulle mahdotonta, teidän armonne.
+
+MATIAS. Ei, herra, se ei saa olla mahdotonta.
+
+STURE. Kuinka hylkäisin miehen, joka meitä kaikkia voimallisemmin
+on isänmaan puolesta taistellut? Jos on vaaran hetkellä miekkaa
+heilutettava tahi joukon epäröidessä sanan voimaan turvauduttava, kuka
+silloin on herra eleotuksen vertainen?
+
+MATIAS. Niin häikäilemätön ei ole kenkään.
+
+STURE. Hän on urhoollinen.
+
+MATIAS. Pilkatessaan häjyllä kielellään virkaveljiään ja aatelia.
+
+STURE. Kansaa ja sen etua puolustaessaan.
+
+MATIAS. Häntä suosimalla ette saa Ruotsiin yksimielisyyttä Hänen
+pyhyytensä, arkkipiispa ja koko kirkko teitä siitä syyttää. Kädessäni
+on pannakirja, joka lankeaa raskaasti Hemming Gadin hartioille.
+Ellei hän sen alle nöyrry, jos hän saa teiltä kannatusta ja tukea
+tuomiokapituliltaan, singahtaa pyhän Pietarin istuimelta salama
+Linköpingin tuomiokapitulia, hiippakuntaa, teitä, koko Ruotsia vastaan.
+
+STURE. Hemming Gad oli isäni ystävä ja tuki. Minua on hän ohjannut
+pienestä saakka. Hänen sanansa ovat povessani isänmaanrakkauden liekin
+sytyttäneet. Minä kunnioitan, rakastan häntä.
+
+MATIAS. Ne ovat omia tunteitanne. Ovatko ne teistä tärkeämpiä kuin
+isänmaan etu. Toisin punnitsi iso-isänne, jalo Niilo-herra, jonka
+luontoiseksi teitä kehutaan.
+
+STURE. Hän oli rahvaan ystävä. Jokainen rahvaan ystävä oli hänen
+ystävänsä. Sellainen on electus.
+
+MATIAS. Hän on pahin este, joka pidättää aatelin ja hengellisen säädyn
+valtaanne kannattamasta. Aateli vihaa häntä. Electus näet kiihoittaa
+talonpoikia. Hengelliset häntä kammovat, koska hän lonkkaa pyhän säädyn
+arvoa. Nyt kohtaa häntä panna. Silloin tulee hän koko kristikunnan
+kammoksi. Jokainen hurskas kristitty väistyy hänen tieltään.
+Pakoittaisitteko te meidät työskentelemään yhdessä tuon kirotun ja
+jumalattoman miehen kanssa? Jos pakoitatte...
+
+STURE. Ei! Älkää uhatko, arvoisa isä! Kunniani ja kilpeni kautta,
+silloin en voi vaatimukseenne suostua. Jos hylkään electuksen, mitä
+turvaa on minulle teistä, kirkkoruhtinaat ja ritarit? Minkälainen on
+teidän apunne? Siitä on todistus pöydälläni, piispa Ingemarin kirje.
+Hän kieltäytyy täyttämästä velvollisuuttaan minua ja kruunua kohtaan.
+Kujeen sisällys ei liene teille tuntematon?
+
+MATIAS. Ei ole. Mutta Ingemar on nyt valmis repimään kirjeen. Hän anoo
+anteeksi ja täyttää kaikki teidän herruutenne käskyt, kun ette kohoa
+kirkkoa vastaan.
+
+STURE. Siis Hemmingillä ostan Ingemarin! Huono kauppa!
+
+MATIAS. Ingemarinko vain? Koko kirkon. Se on mahtava voima. Sekä
+aatelin. Siis älkää epäröikö! Toisella puolella on jumalaton mies,
+toisella hengellinen ja maallinen ylimystö. Te olette nuori, kokematon
+ruhtinas —
+
+STURE. Enkä saisi hylätä koeteltua ystävää.
+
+MATIAS. Ette saa syöksyä vaaraan, joka on helposti kartettavissa.
+Onko eduksi joutua pyhän isän epäsuosioon? Salliiko sen omatuntonne?
+Salliiko sen Ruotsin etu? Kuningas Kristian pitäisi erittäin
+ansiokkaana tekona hyökätä paavillisen kuurian valtuuttamana
+kurittamaan Ruotsin valtionhoitajaa, joka halveksii apostolisen
+istuimen käskyjä.
+
+STURE. Tanskalaiset joukot on täältä usein karkoitettu.
+
+MATIAS. Se on maksanut verta. Kuinka suureksi tulisikaan veritulva
+silloin, kun tanskalaisten valloitushimoa kiihdyttäisi hänen pyhyytensä
+lupaus ja käsky.
+
+STURE. Ryhtyisikö hänen pyhyytensä sellaiseen keinoon?
+
+MATIAS. Aivan vannaan. Niistä susista, jotka pohjoismaissa hävittävät
+Pietarin kaitsettavaksi uskottua laumaa, on Gad kaikkein pahin. Kun
+kerettiläisyys kohottaa Saksassa julkisesti päätään, ei pyhä isä voi
+jättää electusta Ruotsissa hävitystään jatkamaan, häväisemään ja
+pilkkaamaan pyhää säätyä.
+
+STURE. Missä on hän sen oppinut? Paavi Aleksanterin hovissa.
+
+MATIAS. Sitä vaarallisempana Leo X häntä pitää. Electuksen pilkka
+kohoaa paavillista kuuriaa vastaan, jonka loisto on niin suuri, että
+jaloimmatkin ruhtinaat sen nähtyään kasvonsa kätkevät.
+
+STURE. Minä kunnioitan syvästi paavillista istuinta. Alttiimpaa
+palvelijaa sillä tuskin on. Mutta tämä vaatimus on raskas.
+
+MATIAS. Ajatelkaa! Pyhän Pietarin seuraajalla on taivaan avaimet
+Mutta hän on maallisten valtakuntainkin ylin ohjaaja. Hän voi otsanne
+kuninkaan kruunulla kaunistaa; mutta hän voi siihen painaa myöskin
+ijäisen kirouksen leiman. Kummanko valitsette? Se on nyt ratkaistava.
+
+STURE. Äh, eihän minulla ole valinnan varaa. Minun täytyy totella pyhän
+isän tahtoa. Jumala ja pyhä Eerik antakoot sen tapahtua Ruotsin onneksi!
+
+MATIAS. Kiitos, poikani! Iloitsen päätöksestänne. Kirkko ja Ruotsin
+valtakunnan neuvosto on siitä iloitseva.
+
+PALVELIJA (perältä tullen). Hänen armonsa piispa Ingemar sekä
+valta-neuvokset Erik Trolle ja Knut Eskilinpoika.
+
+MATIAS (Sturelle). Vexiön piispan kirje! Minä otan vastaan piispan ja
+ritarit.
+
+STURE. En näe muuta keinoa. (Poistuu raskain askelin oikealle).
+
+MATIAS (katsoo kauan hänen jälkeensä ja astuu sitten rohkeasti piispa
+Ingemaria, Erik Trollea ja Knut Eskilinpoikaa vastaan).
+
+TROLLE. Mitä mieltä on Sture?
+
+MATIAS. Hän on nuotassamme. Täytyy vain tarpoa, ettei kala pakene.
+Piispa Ingemarin on anteeksi pyydettävä ja revittävä kirjeensä, jonka
+Sture hänelle nyt tuo.
+
+INGEMAR. Kernaasti, yhteisen asiamme hyväksi.
+
+KNUT ESKILINP. Mutta Hemming Gad voi repiä nuotan. Hän on leijona
+mieleltään.
+
+MATIAS. Säätynsä häväistys.
+
+INGEMAR. On ainoastaan sotilas.
+
+MATIAS. Se ei ole hänen suurin vikansa.
+
+TROLLE. Irstaisuudesta kuulin häntä moitittavan.
+
+MATIAS. Se on heikkouden synti. Electus ei anna hänen pyhyydellensä
+paaville eikä kirkonruhtinaille ja prelaateille niille kuuluvaa arvoa.
+Kuninkaista puhuu hän kuin tavallisista ihmisistä. Eikä hän tee mitään
+eroa suurisukuisten ja rahvaan välillä; antaapa hän vielä etusijan
+halvalle alhaisolle.
+
+TROLLE. Sillä hän on jo kirouksen ansainnut.
+
+MATIAS. Valtionhoitajan suurin rikos on ollut tämän tuomitun syntisen
+suosiminen. Eikä voi häpeämättä ajatella, että meitä on pahoitettu
+hänen kanssaan toimimaan. Siksi sanoin Sturelle, että niin ei saa enää
+tapahtua.
+
+INGEMAR. Siinä, arvoisa veli, teitte oikein. Kadotuksen tulikivijärven
+on Gad ansainnut.
+
+KNUT ESKILINP. Voitte iloita, arvoisat isät; pian hän sinne pääsee.
+
+MATIAS. Tämä jumalansa unhottanut mies paljastaa maailman pilkattavaksi
+hengellisen säädyn harha-askeleet, vaikka unhotuksen huntu olisi niiden
+päälle rakkaudella levitettävä.
+
+KNUT ESKILINP. (pilkalla). Mikä kuoleman synti!
+
+MATIAS. Niin on, herra ritari. Vai onko teistä oikea se käsitys, että
+hänen pyhyytensä paavi; kirkonruhtinaat ja prelaatit, kaikki kuninkaat,
+suurmiehet, porvarit ja talonpojat, yksinpä kerjäläisetkin syöpäläisten
+täyttämissä ryysyissään ovat saman arvoisia? Kaikki muka ihmisiä eikä
+mitään muuta.
+
+KNUT ESKILINP. Ei toki, arvoisa isä, en sitä hyväksy.
+
+MATIAS. Se on yhteiskunnalle vaarallista.
+
+KNUT ESKILINP. Ruotsin rahvaan ylpeys on ilmankin suuri.
+
+TROLLE. Sitä ovat valtionhoitajatkin mairitelleet.
+
+MATIAS. Mutta ei kuningas.
+
+TROLLE. Niin. Hänen asiaansa me ajamme.
+
+KNUT ESKILINP. Ja omaamme.
+
+MATIAS. Sten Kristerinpoika ei tulle kokoukseemme.
+
+TROLLE. Hän pelkää Sturea ja odottaa kuningas Kristiania.
+
+KNUT ESKILINP. Hänessä kylvömme on itänyt.
+
+VALTIONHOITAJA, ERIK JUHANANP. VAASA, MAUNU GREN ja JAAKKO KURKI
+(saapuvat oikealta. Valtionhoitaja menee kattotuolin luo ja viittaa
+herroja istumaan ja istuu sitten itsekin, jolloin Kurki jää seisomaan
+hänen vasemmalle puolelleen. Piispat istuvat pöydän luo valtionhoitajan
+vastapäätä, muut ylimykset sivuraiteille.)
+
+INGEMAR (lähestyen Matiaan kuiskauksen jälkeen valtionhoitajaa). Ellen
+erehdy, on minun kirjeeni..
+
+STURE. Niin on, arvoisa isä.
+
+INGEMAR. Väli Vexiöstä Tukholmaan on pitkä. Sinne on saapunut vääriä
+viestejä teidän herruutenne aikeista. Ne ovat minut eksyttäneet tekoon,
+jota kadun. Kun loukkauskivi, joka on erottanut kirkonmiehet teistä,
+nyt poistuu, olen valmis palvelemaan teidän herruutenne käskyjä siinä
+määrässä kuin voimani ja pyhän kirkon etu sallivat. Muuta hyvitystä,
+kuin tämän tunnustuksen, ette vaatine vanhalta kirkonpalvelijalta?
+
+STURE. En, arvoisa isä. Kun ojennan teille kirjeenne, on sen muisto
+minulta unhottunut. (Ojentaa kirjeen Ingemarille.)
+
+INGEMAR (repäisten kirjeen). Hävitköön näin kaikki erimielisyys Ruotsin
+valtionhoitajan ja kirkon väliltä!
+
+STURE. Piispa Matias tehköön selvän kokouksemme tarkoituksesta.
+
+MATIAS (nousten). Se olisi hänen armonsa arkkipiispan asia. Mutta kun
+pyhimykset eivät ole suoneet hänelle voimaa tänne saapua, teen minä sen
+hänen edustajanaan.
+
+Pyhän istuimen tietoon Roomassa on tullut se väärä ja turmeleva tapa,
+jolla tohtori Hemming Gad, ilman pyhän isän virkavahvistusta hoitaa
+Linköpingin hiippakuntaa, ja monet solvaukset, joita hän on lausunut
+ei ainoastaan hengellistä säätyä ja maallisia ylimyksiä, vaan myöskin
+hänen pyhyyttään paavia vastaan. Siksi on hänen pyhyytensä ankarimman
+pannan uhalla käskenyt, että electuksen on erottava piispan virasta ja
+kaikesta vaikutuksesta hiippakunnassa.
+
+ERIK VAASA. Hän ei ole hiippakuntaansa juuri koskenutkaan.
+
+MATIAS. Mutta hän on kantanut piispan tulot.
+
+MAUNU GREN. Niillä puolustaakseen isänmaata.
+
+TROLLE (nousten). Olen tiennyt, että kuninkaallisen vallan puute on
+Ruotsissa suuri. Mutta en muistanut, ettei meillä ole niin pitkiin
+aikoihin kuningasta ollut, että hänen lyömänsä ritarit jo ovat ehtineet
+kuolla. Nyt sen muistan, kun kuulen asemiesten valtakunnan neuvostossa
+puhuvan.
+
+MAUNU GREN (kiivaasti). Minä olen ylimys niinkuin tekin, vaikken ole
+kylliksi vanha, että olisin ehtinyt Juutinmaan kuninkaan jaloissa
+ryömiä. Mutta kernaasti suon muille sen kunnian, jonka isänmaallisen
+miehen tuomitseminen tuottaa. (Menee kiivaasti ulos peräovesta.)
+
+STURE. Heimolaisellani on kiivas veri, arvoisat isät ja ritarit. Asiaan
+ryhtyen asettaa hänen pyhyytensä tahto neuvoston vaikeaan asemaan.
+
+INGEMAR. Miksi olisi vaikea seurata pyhää kanoonia?
+
+TROLLE. Ei minusta.
+
+KNUT ESKILINP. Eikä minusta.
+
+MATIAS. Ei suinkaan minustakaan.
+
+ERIK VAASA. Eihän neuvosto voine päättää electusta kuulematta. Onko
+häntä kutsuttu?
+
+STURE. On.
+
+MATIAS. Poissaolo todistaa kovakorvaisuutta.
+
+PALVELIJA (peräovesta tullen). Tohtori Hemming Gad.
+
+STURE. Tulkoon! Me odotamme.
+
+GAD (saapuu). Pyydän anteeksi viipymistäni. Kun sain teidän herruutenne
+käskyn, kuulin, että tanskalainen rosvojoukko oli hyökännyt Skånesta
+Värendiin. Aprikoimatta kumpaistako on ensin kuuleminen, teidän
+herruutenne käskyä vaiko velvollisuutta suojella rauhallista rahvasta,
+riensin sinne, torjuin tanskalaisen joukon ja olen nyt ratsastanut
+tänne läpi yön. Kun nämä arvoisat piispat ja ritarit ovat ehtineet
+minua ennen, eivät heidän juominkinsa viime yönä ole kovin myöhään
+kestäneet.
+
+MATIAS. Piispa Ingemar ja minä vietimme yömme hartauden harjoituksilla
+harmaa-veljesten luostarissa.
+
+GAD. Sittenhän täällä on pyhyyttä runsaasti. Toivon, että yöllinen
+ratsastukseni luetaan siihen pieneksi lisäksi.
+
+MATIAS. Herra electus, nyt ei ole pilanteon aika eikä paikka.
+
+GAD. Siis luopukaa tästä pilanteostanne, hyvät herrat.
+
+STURE. Olemme kutsuneet teidät neuvoston kokoukseen ikävän asian vuoksi.
+
+GAD. Minä koetan sitten pitää huolta, ettei täällä ole ikävä.
+
+STURE. Piispa Matias tehköön selkoa hänen pyhyytensä määräyksistä!
+
+GAD. Säästäkäämme se vaiva arvoisalta isältä. Satun ne tietämään. Pyhän
+Pietarin sijainen on saanut sen käsityksen, että Hemming Gadin on
+jäätävä taivaan portin ulkopuolelle. Mutta se on erehdys, hyvät herrat.
+Piispan virassa ei ole kukaan, apostolisesta istuimesta alkaen, tehnyt
+sen vähemmän syntiä kuin minä.
+
+MATIAS. Teidän rikoksenne ovat liian julkeat, että niitä voisitte
+peittää.
+
+GAD. Niinkö? Kun te olette ne huomanneet, tulee siis tämä
+parannusyrityskin teidän puoleltanne. Huolenpito minun autuudestani
+lisää teidän ansionne monenkertaiseksi. Kun te sen jaatte näille
+vapaasukuisille herroille, toivon ettei oma osanne jää kovin vähäksi.
+
+MATIAS. Teidän röyhkeytenne ja turmiollisen toimintanne ehkäiseminen
+on epäilemättä Jumalalle ja pyhimyksille otollinen teko. Ja meillä
+kirkonmiehillä on erityinen ilo, kun neuvosto ja valtionhoitaja ovat
+tässä asiassa yksimieliset hänen pyhyytensä paavin kanssa.
+
+GAD. Minulla ei varmaankaan ole syytä epäillä hänen armonsa sanoja?
+
+STURE (kaikkien häneen tarkasti katsoessa). Te olette kirkon mies, siis
+kirkon tuomion alainen.
+
+GAD. Mitä on Ruotsin valtionhoitajalla ja neuvostolla tekemistä kirkon
+tuomion kanssa?
+
+MATIAS. Tuomiotaan täytäntöön pannessa käyttää pyhä kirkko maallisen
+vallan apua.
+
+GAD. Ymmärrän. Ruotsin valtionhoitaja, suurmiehet ja piispat, kaikki
+yksin tuumin, tahtovat siis minun paatuneen sydämeni taivuttaa ijäistä
+autuutta ajattelemaan. Tämä minua yksin tarkoittava huolenpito ajalla,
+jolloin Ruotsin itsenäisyys on kovin uhattu, on minulle erinomaisen
+suuri kunnia, ja siitä lausun kiitokseni teille, hengelliset isät ja
+maalliset mahtajat. Mutta sallikaa kysyä, millä olen tämän ansainnut?
+
+STURE. Sen tietää hänen pyhyytensä.
+
+GAD. Että teidän herruutennekin sen tietäisi, sanon sen teille. Olen
+Ruotsin vapauttamiseksi taistellut sanalla sekä miekalla kenties
+enemmän kuin kukaan muu. Kaksikymmentä vuotta sain minä paavin hovissa
+ehkäistyksi kaikki juonet, joita Tanskan kuningas ahneiden prelaattien
+avulla siellä kutoi vanhaa Sten herraa vastaan. Isänne aikana taistelin
+lakkaamatta maalla ja merellä kirottuja tanskalaisia vastaan; samoin
+olen tehnyt teidän aikananne. Vaikka minun on pitänyt ulvoa susien
+kanssa, etten joutuisi susien saaliiksi, en ole kuitenkaan koskaan
+omaa etuani katsonut. Ensimäinen Sture sai Linköpingin tuomiokapitulin
+valitsemaan minut piispakseen. Koska tunnen paljon piispaparkoja, mutta
+tuskin yhtään oikeata piispaa, niin ajattelin, ettei piispan viitta
+minunkaan jumalattomilla hartioillani kovin turmeltuisi. Enkä minä sitä
+ole usein kantanutkaan. Tuomiokapituli on hoitanut viran; mutta minua
+ovat piispan tulot auttaneet taistelemaan isänmaani vihollisia vastaan.
+
+MATIAS. Olette siis kirkon pyhää omaisuutta väärinkäyttänyt.
+
+GAD. Koska en ole sillä edistänyt teidän puolueenne asiaa. Koska olen
+Tanskan kuninkaan kiivaimpia vihamiehiä. Mutta hänellä on ystäviä
+Ruotsin suurmiesten joukossa. Te, herra valtionhoitaja, ette niitä
+nytkään tarvitse kaukaa etsiä. Omat edut ovat heille isänmaan etuja
+kalliimmat. Pettäen teidät Juudaan suunannolla ovat he liittyneet
+yhteen minua kukistaakseen. Se ei, viiden haavan nimessä, ole
+näihin saakka ollut helppo tehtävä. Ympärilläni on ollut urhokkaita
+sotamiehiä, takanani Ruotsin rahvas.
+
+TROLLE. Jota te olette aina kiihoittanut.
+
+GAD. Ja jota te tahdotte orjuuttaa ja juhdaksi alentaa.
+
+KNUT ESKILINP. Mitä se muuta on kuin orjakarja?
+
+STURE. Tanskassa, mutta ei Ruotsissa.
+
+KNUT ESKILINP. Hyvää tekee ruotsalaisillekin ryömiä ikeen alla. Kyllä
+he jaksavat sen, minkä tanskalaisetkin.
+
+GAD. He eivät jaksa. Ennenkuin he siihen tottuvat, kadotatte te,
+korkeat herrat, höyhentöyhtönne ja nämä arvoisat isät kymmenyksensä ja
+lihavat vatsansa.
+
+MATIAS. Nyt ei ole kysymys Ruotsin rahvaasta, vaan teistä, electus.
+
+GAD. Me olemme lähetysten kuin uhrilipas ja piispan pussi. Rahvaan
+tähden ei minuun uskallettu koskea. Silloin nämä älykkäät päät
+keksivät, ettei minua oltu vielä Roomassa virkaani vahvistettu. Sieltä
+päin oli siis isku annettava. Pannajulistus on kyllä meidän päivinämme
+kuin pivollinen olutta, joka on viikkokauden ollut avonaisessa
+astiassa..
+
+MATIAS. Sen sanoo piispa!
+
+GAD. Joka ei ole saanut paavin vahvistusta ja jota vastaan tähdättyä
+pannakirjaa te, arvoisa isä, niin suurella tyytyväisyydellä kädessänne
+puristatte... (Valtionhoitajalle,) Tämä oluttilkka on pitkällä matkalla
+vielä enemmän väljähtynyt. Onko mahdollista, että teidän herruutenne
+rupeaa sitä tynnörissään voimistuttamaan? Suodaanko näille katalille
+liittolaisille niin suuri voiton ilo? Enkö olisi voinut aikoja sitten
+viskata pois miekkaani, kääntyä heihin ja sanoa: Minä voin hoitaa
+hiippakuntani niin kuin kuka hyvänsä. Voin olla yhtä hyvä piispa kuin
+tekin. Voin keritä lampaitani ja lihoittaa itseäni laumani ihralla.
+Voin kulkea mässäten luostarista luostariin, pitää yhtä abbedissojen
+sekä nunnien kanssa sekä ottaa jälleen juhlatiloissa korkeasti pyhän
+ryhdin ja kantaa juhlasaatossa hostiaa...
+
+MATIAS (kiivaasti). Salliiko Ruotsin vallan päämies, että pyhää säätyä
+ja pyhiä toimituksia hänen läsnäollessaan näin törkeästi häväistään?
+
+INGEMAR. Minä kysyn sitä samaa?
+
+ERIK TROLLE ja KNUT ESKILINP. Me kysymme sitä samaa?
+
+GAD. Teille, piispat ja ritarit, olen antanut suolaa vatsanne mukaan.
+Valtionhoitajalle voin tehdä saman kysymyksen kuin tekin.
+
+MATIAS. Me odotamme valtionhoitajan vastausta.
+
+ERIK VAASA. Jos minun sanani voisi jotain vaikuttaa, antaisin sen herra
+electuksen hyväksi.
+
+STURE. Sen tiedän, jalo sukulaiseni. Mutta minä en voi syöstä Ruotsia
+alttiiksi siihen vaaraan, joka olisi odotettavissa, jos asettautuisimme
+pyhän isän tahtoa vastaan. Ja täytyy minun kieltää tohtori Hemmingiltä
+kannatukseni, niin totta kuin minua auttakoon Jumala ja pyhä
+Eerikki-kuningas.
+
+MATIAS (nousten ja ottaen pöydältä palavan kynttilän). Ja minä hänen
+pyhyytensä paavin nimessä kiellän tohtori Hemming Gadin Linköpingin
+hiippakuntaa turmelemasta ja vetämästä sille Jumalan ja kaikkien
+pyhimysten kostoa. Ellei hän herkeä kantamasta piispan tuloja ja luovu
+kaikista vaatimuksista tähän virkaan, on hän kirkonkirouksen alainen,
+erotettu kaiken taivaan valtakunnassa tarjottavan hyvän osallisuudesta,
+ja hänelle sammuu kaikki ilo ja onni, niinkuin tämä maahan viskaamani
+kynttilä sammuu. (Viskaa palavan kynttilän permannolle, jolloin se
+sammuu,) Hänen pyhyytensä paavin kirje on naulattava Linköpingin
+tuomiokirkon oveen.
+
+STURE. Se ei sovi, kansan tähden.
+
+GAD (on Matiaan puheen aikana laskenut päänsä alas, mutta oikaisekse
+nyt vihassa). Se tehtäköön, niin häpeämättömyys saa suureen peiliin
+kurkistaa. Olette tieni katkaisseet. Minä sulkeudun Rönöhön. Ja jos
+minuun leimahtaa siellä koston ajatus, jos vihani teihin voittaa erään
+toisen vihan, niin että lyön teitä ruoskalla, jota olette niin kauan
+nuoleskelleet, niin muistakaa, että olen sen teille sanonut.
+
+MATIAS. Rönön kartano on Linköpingin tuomiokapitulin omaisuutta. Te,
+tohtori Hemming, saatte siellä oleksia ainoastaan niin kauan kuin uusi
+piispa ja tuomiokapituli sallivat.
+
+GAD. Vaan vielä se on minun. (Menee vihoissaan peräovesta.)
+
+MATIAS (Sturelle). Teidän herruudellanne ei liene muuta asiaa
+neuvostolle?
+
+STURE. Ei. Tahi oikeastaan on. Meillä ei ole Tanskalta mitään hyvää
+odotettavissa. Minä toivon, että Ruotsin hengelliset ja maalliset
+ylimykset, kuten rahvaskin, ovat valmiit uhraamaan kaikki Ruotsin
+parhaaksi, niin kuin minä aijon uhrata.
+
+TROLLE. Siitä olkaa varma, jalo ritari!
+
+MATIAS (Sturelle). Pyhän Erikin ja kaikkien pyhimysten haltuun. (Nousee
+ja poistuu peräovesta toisten neuvosherrojen seuraamana.)
+
+KRISTINA Gyllenstjerna (tullen Elsan kanssa vasemmalta). Mitä on
+tapahtunut? Maunu Gren poistui vihoissaan linnasta. Hän lausui: nyt
+konnat tuomitsevat kunnon miehen.
+
+STURE. Niin usein käy. Sitä nähdäkseen ei tarvitse kauan elää.
+
+KRISTINA. Mutta sinä, rakas Sten, et toki niin tee.
+
+STURE. Pyhä Erik varjelkoon! Mutta hänen pyhyytensä paavi on pannut
+Hemming Gadin pannaan, ja neuvosto on kieltänyt hänet kantamasta
+piispan tuloja.
+
+KRISTINA. Ja sinä?
+
+STURE. Yhdyin neuvoskunnan päätökseen.
+
+KRISTINA. Niin en olisi minä tehnyt, kallis ystäväni.
+
+STURE. En tahtonut loukata kirkkoa.
+
+KRISTINA. Jumala ja pyhimykset ovat antaneet sinulle kirkkaan
+ymmärryksen ja lujan tahdon toimia Ruotsin parhaaksi. Ylpeyteni, iloni
+ja suurin onneni on seista rinnallasi. Nyt kuitenkin pelkään. Aavistan
+kavalia juonia. Paras tuki ja luotettavin ystävä on sinulta riistetty.
+Oi Sten, tämä on kovan onnen päivä!
+
+STURE. Luotettavin ystäväni olet sinä, rakas Kristiina, ja sinun
+sankarisielusi rohkaiseekin minua suuresti.
+
+KRISTINA. Kukaan ei rakasta sinua enemmän kuin minä. Eikä Ruotsin
+vapauttakaan kukaan enemmän rakasta.
+
+STURE. Hemming Gad on mies, jota ei sovi halveksia. Kansan kohtalo voi
+olla häneen yhdistetty. Mutta jos hän on sen ohjaaja, voi hän nousta
+minun nostamattanikin. Ja jos pyhimykset suovat minun seista, voin
+seista hänen tukemattansakin.
+
+KRISTINA. Mutta rauhattomalla mielellä ja surulla ajattelen minä sitä
+palkintoa, joka on tullut Hemming Gadille. Oi jos voisin sovittaa
+sinut ja hänet, niinkuin hän sovitti isäsi ja vanhan Sten herran. Sinä
+tiedät, mikä onni siitä seurasi Ruotsille.
+
+STURE. Vaikka et puhuisikaan electuksen puolesta, en voi olla häntä
+arvossa pitämättä.
+
+KRISTINA. Ja kuitenkin hylkäät hänet.
+
+STURE. En voinut tehdä toisin, rakas Kristina. (Aikoo poistua oikealle,)
+
+JAAKKO KURKI. Minulla olisi pyyntö teidän herruudellenne.
+
+STURE. Mitä haluat?
+
+KURKI. Vapaaksi palveluksestanne.
+
+STURE. Tuhannen Turkua! Mikä iski suomalaiseen päähäsi?
+
+KURKI. Menisin tuon kirotun miehen palvelukseen.
+
+STURE. Hemming Gadin?
+
+KURKI. Niin, teidän herruutenne.
+
+STURE. Aikeesi on kummastuttava.
+
+KRISTINA. Lähettämällä electukselle tämän jalosukuisen nuorukaisen
+korvaamme osaksi sen loukkauksen, jonka hän on kärsinyt.
+
+STURE. Hyvä sydämesi, Kristina, voi arvata oikein. Sinä, Kurki, saat
+tulla noutamaan erokirjasi. Palvele uutta herraasi yhtä kunnollisesti
+kuin minuakin! (Valtionhoitaja poistuu oikealle, rouva Kristina
+vasemmalle. Heidän seuralaisensa katsahtavat ovella taaksensa ja,
+kohdattuaan toistensa silmäykset, kääntyvät äkkiä takaisin toisiansa
+tavatakseen.)
+
+KURKI. Elsa, sinä olet nähnyt läpi sydämeni.
+
+ELSA. Miksi poistut linnasta, ylevä nuorukainen?
+
+KURKI. Minun täytyy.
+
+ELSA. Mikä pakko on vapaalla nuorukaisella?
+
+KURKI. Esimerkiksi lemmenvoima.
+
+ELSA. Sekö vetää sinut täältä?
+
+KURKI. Ei. Se kiinnittää minua tänne suloisilla siteillä.
+
+ELSA. Miksi siis lähdet?
+
+KURKI. Äitini kuolinvuoteella vannoin knaappivuosina palvelevani
+jalointa soturia, koska minulle on ennustettu aikaista kuolemaa
+uskollisuutensa rikkoneen herrani tähden. Enoni. Turun piispa Arvid,
+neuvoi minut valtionhoitajan luo. Nyt olen itse oppinut tuntemaan
+jalomman miehen. Häntä seuraan.
+
+ELSA. Jos olisin mies, pyrkisin minäkin hänen palvelukseensa.
+
+KURKI. Sinulla on jalo emäntä. Hänen huomaansa on sinut turvallinen
+jättää. Ja huomaasi heittäisin sisareni. Hän sairastaa Klaaran
+luostarissa Pohjois-Malmilla. Olen usein käynyt häntä lohduttamassa.
+Lupaatko sen minun puolestani tehdä?
+
+ELSA. Lupaan.
+
+KURKI. Lupaatko myöskin muistaa minua?
+
+ELSA. Lupaan.
+
+KURKI. Siis hyvästi! (Rientää oikealle).
+
+
+
+
+Toinen kuvaelma.
+
+
+Talonpoikais-talon piha Itägötanmaalla lähellä Rönön piispantaloa.
+Oikealla hirsinen tuparakennus, johon pihasta portaat ja ovi sekä
+luukulla suljettava akkuna. Vasemmalla ulkohuonerakennusten kulma
+puitten välissä, perällä metsäinen mäki.
+
+_Olaus Björn_ ja _Lasse Stark_ istuvat lyhyellä hirren kappaleella.
+
+STARK. Sanoitko, että munkki on tullut Juutinmaalta?
+
+BJÖRN. Sanoin. Hän saapui sen kauppiaan seurassa, joka myy hyvin hienoa
+tavaraa.
+
+STARK. Sanoitko hienoa vai huonoa?
+
+BJÖRN. Hienoa, hienoa.
+
+STARK. Mitä tavaraa?
+
+BJÖRN. Sielunautuutta.
+
+STARK. Sielunautuutta! Se on todellakin hienoa tavaraa.
+
+BJÖRN. Jumala on, kuuluu, ottanut eron virastaan ja antanut kaiken
+vallan paaville. Ja paavi vie paratiisiin kaikki ihmiset.
+
+STARK. Kaikki ihmisetkö?
+
+BJÖRN. Kaikki, joilla on rahaa, vahvasti rahaa, ja jotka maksavat.
+
+STARK. Vai vahvasti rahaa... Mutta me talonpojat olemme köyhiä.
+
+BJÖRN. Niin, paratiisia me emme jaksa ostaa. Meidän pitää tyytyä
+pieneen voikirjaan.
+
+STARK. Voikirjaan! Mikä se on?
+
+BJÖRN. Lupalippu syödä voita ja lihaa perjantaina ja muina
+paastopäivinä. Se ei maksa paljoa. Ainoastaan yhden äyrityisen.
+
+STARK. Onpa siinäkin.
+
+BJÖRN. Minä olen saanut sen aivan penningittä.
+
+STARK. Munkiltako?
+
+BJÖRN. Niin, mutta puhu hiljaa! Hän katsoo akkunasta. (Tuvan
+akkunaluukku työnnetään syrjään ja munkin päähineen verhoama pää
+pistäytyy siihen ja vetäytyy heti takaisin). Pääkauppias ajoi monella
+hevosella ja vaunuilla Tukholmaan; tämä munkki jäi tänne Itägötanmaalle
+kaupustelemaan.
+
+STARK. Ja sinä ostit voikirjan?
+
+BJÖRN. Sanoinhan, etten ostanut. Hän antoi sen ilmaiseksi, kun sai
+luvan oleksia meillä ja pitää kokouksen talonpoikain kanssa. Hän
+sanoi, että hän antaisi kernaasti sellaisen jokaiselle Itägötanmaan
+talonpojalle, kun meillä ei kasva öljypuuta, josta saisi ruokaöljyä
+paastonajaksi.
+
+STARK. Hyvä munkki.
+
+BJÖRN (kumartuen toisen puoleen ja ääntään hiljentäen). Voisi olla, jos
+ei hänellä olisi kiusoittava tapa lähennellä minun vaimoani.
+
+STARK. Vaimoasi!
+
+BJÖRN. Niin, hyvä naapuri. Hän pitää nytkin pirtissä kirottua
+kuherrustaan.
+
+STARK. Entä vaimo?
+
+BJÖRN. Kuuntelee häntä mesikielellä.
+
+STARK. Sitä minä en sallisi.
+
+BJÖRN. En minäkään. Mutta kun uhkaan ajaa pois munkin, nousee vaimo
+vimmaan. Jos muka loukkaamme tätä hurskasta isää, kohtaa meitä
+kaikkien pyhimyksien kosto. Vaimo väittää, että munkki opettaa hänelle
+hartaudenharjotuksia. Pyhä mies ei voi tehdä rikosta, ja jos tekisikin,
+niin hänellä on aneita vaikka kuin paljon.
+
+STARK. Ja sinä et voi mitään?
+
+BJÖRN. Olen yrittänyt turvautua pyhimysten apuun. Olen arvalla etsinyt
+kymmenestä pyhimyksestä sitä, joka auttaisi.
+
+STARK. Kymmenestä pyhimyksestä! Tunnetko sinä niin monta taivaan
+peräpermannon polkijaa?
+
+BJÖRN. Minä olen papin äpäräpoika, ja minusta aijottiin nuorena tehdä
+munkkia.
+
+STARK. Miksi ei tehty?
+
+BJÖRN. Hurskas isäni joutui riitaan armollisen piispansa kanssa, eikä
+minulle siitä syystä suotu erivapautusta äpäryydestäni. Niin en voinut
+päästä pyhään säätyyn.
+
+STARK. Vaan tulit talonpojaksi ja otit vaimon.
+
+BJÖRN. Josta minulle nyt on kiusaa... Kunpa vaan tietäisin, mikä
+pyhimys auttaisi. Hän on minua tutumpi taivaalliselle vallassäädylle.
+Pyhä Erik, Nikolaus, Yrjänä Jaakob, Sebastian, Knut, Olaus, Sigfrid,
+yksinpä äidillinen Birgitta ja siveä Gertrudkin näyttävät olevan
+hänen puolellaan. (Nousee). Mutta naapureita saapuu jo enemmänkin.
+Pian saamme kuulla, mitä munkilla on sanomista. (Talonpoikia, useilla
+aseita, saapuu vasemmalta metsän takaa.)
+
+1:NEN TALONPOIKA. Hyvää päivää, naapurit.
+
+BJÖRN. Rauha tultuanne.
+
+2:NEN TALONPOIKA. Täälläkö aneidenantaja?
+
+MESTARI JON (saapuu portaalle). Jumalan ja hänen sijaisensa pyhän isän
+armo on lähestynyt kyläänne, talonpojat. Apostolinen protonotarius
+ja referendarius sekä hänen pyhyytensä täysivaltainen komissari,
+kirkko- ja valtakuntaoikeuden tohtori Johan Arcimbold, joka on nyt
+Kööpenhaminan kautta Ruotsiin saapunut, on tästä ohikulkiessaan
+lähettänyt minut teidän luoksenne.
+
+TALONPOJAT (ihmeissään). Meidän luoksemme!
+
+MESTARI JON. Pyhä isä on tässäkin syntien raskauttamassa maassa
+tahtonut pystyttää erityisen armoistuimen, että voisitte ostaa sielunne
+vapaiksi hirmuisista kiirastulen tuskista.
+
+STARK. Olemme köyhää väkeä. Miten kallis lie taksa?
+
+JON. Pyhän isän sekä hänen armonsa apostolisen komissarin tahto on,
+että hinnat sovitetaan päästöähaluavain varallisuuden ja auliuden
+mukaan. En nyt ryhdy luettelemaan, mitä teidän kunkin pitäisi maksaa
+sovitukseksi äidin, sisaren tahi lapsen murhasta, kirkon varkaudesta,
+väärästä valasta, huoruudesta, sukurutsauksesta, noituudesta tahi
+muista sellaisista rikoksista, jotka kylläkin näyttävät suurilta ja
+muuten vaativat monta vuotta kestäviä ankaria katumustöitä, mutta
+jotka anekauppiaan uhriarkun ja punaisen ristin ääressä ovat köykäiset
+kuin höyhenet, niin että heti "kun raha kirstussa kilahtaa, niin sielu
+taivaaseen vilahtaa". Mutta teillä on suuri yhteinen rikos, jota ette
+voi äyrityisillä kuitata. Siihen vaaditaan katumusta.
+
+TALONPOJAT. Mikä rikos?
+
+JON. Se on kavallus.
+
+BJÖRN. Emme ole kavaltajia.
+
+KAIKKI TALONPOJAT. Emme ole kavaltajia.
+
+JON. Ettekö ole? Jo yhdeksäntoista vuotta sitten valittiin Kristian
+toinen Ruotsin kuninkaaksi, ja Ruotsin kansa vannoi hänelle
+uskollisuutta. Kalmarin rakas yhteys oli jälleen lujitettu. Mutta jo
+muutaman vuoden perästä ruotsalaiset rikkoivat valansa ja luopuivat
+uskottomina kuninkaastaan. Siten vetivät he päällensä kunnottoman
+kavaltajan nimen.
+
+TALONPOJAT. Ei.
+
+JON. Todistaahan taivaskin teitä vastaan. Se on ankarasti rangaissut
+teitä. Sota kaikkine kauhuineen on raivonnut maassa, samoin taudit,
+kato ja muut Jumalan ja pyhimysten vihan merkit. Pahin kavaltaja
+on Hemming Gad. Häntä olette ihailleet, ja hän on teitä villinnyt.
+Ajatelkaapa, kuinka hänelle on käynyt.
+
+STARK. Kuinka?
+
+JON. Sitäkö ette tiedä? Asuuhan tämä kurja Rönön piispa aivan lähellä.
+Hänen sielunsa on jo saanut osansa tulikivijärvessä. Häneen on
+mennyt kaikki ne seitsemän perkelettä, jotka meidän herramme muinoin
+Galileassa sikalaumaan ajoi. Jos näkisitte hänen, kauhistuisitte. Pahan
+hengen riivaamana nauraa hän välistä, että kartanon vanhat holvit
+kajaavat. Silloin hän muka iloitsee vahingoille, joita hän on tehnyt
+tanskalaisille ja kuninkaan ystäville. Välistä hän taas, omaa kirottua
+tilaansa muistaen, pieksää vihan vimmassa nyrkkiään tammipöytään,
+samoilee kiroillen ja hammastakiristellen huoneiden läpi viskellen
+vanhoja huonekaluja seiniä vasten, niin että kalkin tomu täyttää
+huoneet. Sellainen on kirottu mies, joka on kuningastaan vastaan
+sotinut.
+
+TALONPOJAT. Kauheata!
+
+JON. Kaikki palvelijat ovat hänestä luopuneet. Ainoastaan yksi
+suomalainen noidan sukua oleva nuorukainen on hänen luonaan. Pian ovat
+he molemmat katottomina taivaan alla; sillä heidät ajetaan ulos Rönön
+kartanosta. He voivat tulla kerjäämään teiltä apua.
+
+TALONPOJAT. (Katselevat ympärilleen.)
+
+JON. Tahdotteko, että kirous maassanne jatkuu? Enteet ovat pelottavat.
+Taivaalla on nähty veripunaisia pilviä. Muutamin paikoin ovat
+kalliot hikoilleet verennäköistä nestettä. Ja aivan äsken on Ruotsin
+rannikolta löydetty mahdottoman suuri kala, jolla oli hirmuinen pää
+ja käärmeen kieli. Ennustettuja onnettomuuksia ette voi karttaa
+muuten kuin muuttamalla menettelytapaa. Kuningas Kristian lähestyy
+sotajoukkoineen näitä seutuja. Hän vaatii nyt vihdoinkin valtakuntansa
+hallituksen itselleen. Valitkaa, ketä kuulette! Sture on kutsunut teitä
+joukkoihinsa. Jos tottelette, tiedättekö, mitä tapahtuu?
+
+TALONPOJAT. Mitä?
+
+JON. Talonne polttaa kuningas Kristian. Mutta niin tyhmiä ette liene.
+Seuratkaa minua kuninkaan joukkoon!
+
+TALONPOJAT. Että herra Sten polttaisi talomme.
+
+JON. Sitä ei hän uskalla.
+
+HEMMING GAD (on tullut, Jaakko Kurki seurassa, metsästä ja kuullut
+viimeisen sananvaihdon). Mutta jos hän uskaltaisi!
+
+JON (hämmästyen). Kirottu mies! Karttakaa häntä! Muistakaa sitä
+hirmuisen suurta kalaa, jolla oli käärmeen kieli! (Juoksee pirttiin.
+Talonpojat seuraavat häntä, jonka jälkeen pirtin ovi suljetaan. Gad ja
+Kurki jäävät yksin pihaan).
+
+GAD (katsoo kauan talonpoikain jälkeen ja puhkeaa sitten katkeraan
+nauruun). Jos perkele auttaisi minua viskaamaan nuo ja ne kaikki
+muut tanskalaisen tiikerikissan kitaan, niin olisi se kerran ollut
+osallisena hyvässä työssä. Hah, hah, haa! Ne pelkäävät minua. Ken ei
+minua pelkäisi? Minä elin kauan siinä helvetissä, jota sanotaan paavin
+hoviksi. Näin jumalan sijaisen rypevän ilkeimmässä riettaudessa..
+Näin kauheimmat lokavirrat vyöryvän pyhyyden kukkuloilla. Näin pyhää
+hiippaa ja kardinaalin punaista päähinettä kantavain henkilöiden
+viettävän kemuja, joiden vertaisia irstaisuudessa eivät pakanuuden
+saastaiset metsiköt nähneet! Kyrie eleison! Näin sukurutsausta,
+näin salamurhia, Tiberiin viskattuja ruumiita. Kyrie eleison! Tätä
+nähdessäni kunnioitin niitä piispoja, jotka hylkäsivät alttarien
+laulut — Kyrie eleison! — pukeutuivat haarniskaan ja syöksyivät miekka
+kädessä mieltä virkistävään sodan pauhinaan. Miserere mei! Rinnassani
+mieltäetova inho kumarsin minä noille irstailijoille. Minä palvelin
+heitä. Minä olin sukkela, kekseliäs. He nauroivat jo, ennen kuin ehdin
+suutanikaan aukaista. Minulla oli päämäärä. Minä ajoin Ruotsin vapauden
+ja itsenäisyyden asiaa. Isänmaa ja oma kansa ovat ainoat, joiden
+vuoksi kannattaa elää. Muu kaikki halveksittavaa. Vastustajani minua
+pelkäsivät. Minä heitä halveksin. Mutta vielä enemmän halveksin minä
+niitä, jotka irstaisesta Roomasta odottivat ohjetta toiminnalleen ja
+omilletunnoilleen..
+
+KURKI. Mutta Rooma on rangaissut teitä.
+
+GAD. Hah hah haa! Rooma ei ole rangaissut. Kun Ruotsin
+valtionhoitajalla ei ollut rohkeutta panna olkapäätä kukkulalta
+heitettyä pyörää vastaan, ovat vihamieheni saaneet minut satulasta
+heitetyksi. He ehkäisivät työni Ruotsin hyväksi. Mutta minä nauran
+heille, hah hah haa! He ovat pelänneet minua kaikki nuo hengelliset ja
+maalliset mahtimiehet, jotka eivät ole ymmärtäneet eivätkä ymmärrä,
+mitä isänmaan ja kansan onni vaatii, vaan näkevät ainoastaan omat
+etunsa ja niiden tähden matelevat tanskalaisen kuninkaan jaloissa. He
+pelkäävät minua satulassa ollessani, pelkäävät vielä jalkamiehenäkin.
+Siksi eivät antaneet minulle Rönössäkään rauhaa, vaan karkottivat
+sieltä. Hah hah haa! Mutta minä elän vielä. Minä tahtoisin elää sata
+vuotta pitääkseni heitä pelossa ja saadakseni kerran nähdä oikean
+kauhun heidän kasvoillansa.
+
+KURKI. Olisiko se Ruotsin onneksi?
+
+GAD. Sinä puhut vielä Ruotsin onnesta, nuori mies. Kuinka vapaa ja
+onnellinen olisikaan tämä maa, jos kaikki sen miehet voimansa sen
+hyväksi uhraisivat! Suurmiesten vilpistellessä voi toivoa vielä.
+Jos kansa olisi uskollinen itselleen, rakastaisi itsenäisyyttä ja
+vapautta, niin tarvittaisiin vain yksi Engelbrekt vielä, ja silloin...
+silloin... (liikutettuna). Ei, kansakin karttaa minua jo. Siihen on jo
+mädännys levinnyt. Kaikki on mennyttä. Miksi eläisit, Hemming Gad? Elän
+kostaakseni.
+
+KURKI. Täällä on munkki villitsemässä.
+
+GAD. Niitä on jokapaikassa. Tekisipä mieleni sanoa, että kaikin paha
+on heidän työtään. Raamatun kertoja on varmaankin erehtynyt sanoessaan
+perkeleen tulleen paratiisiin käärmeen muodossa. Se on tullut sinne
+hengellisen miehen hahmossa. Munkit ja prelaatit ovat saaneet kaikki
+palvelijanikin luotani lähtemään. Miksi et sinä mene?
+
+KURKI. Syy, jonka tähden palvelukseenne tulin, ei vielä ole hävinnyt.
+
+GAD. Sinä tahdot itsepäisesti kulkea kanssani turmioon.
+
+KURKI. Tahdon palvella teitä.
+
+GAD. Miksi voitoksi?
+
+KURKI. Meillä siellä Suomessa on järvi järven vieressä. Ja yhtä
+uskollisesti kuin taivas säilyttää sinensä, yhtä uskollisesti järvet
+sen kuvastavat. Minä olen kasvanut Suomen järvien rannoilla, ja teissä
+näen taivaan korkean sinen.
+
+GAD. Viiden haavan nimessä, poikani, sinä kosketit sieluuni. (Huutaa
+tupaan). Hoi, miehet, kuulkaa!
+
+KURKI (juoksee pirtin ovelle ja kolkuttaa). Tulkaa! Herra electus
+puhuu! (Ovi aukeaa ja muutamia talonpoikia ilmestyy).
+
+JON (huutaa tuvasta). Muistakaa, hän on kirottu mies, Kaikkien hylkäämä.
+
+GAD. Niin muistakaa, että Rooman hovi sekä Ruotsin mahtimiehet,
+prelaatit ja ritarit, ovat minut kirkostaan hylänneet. Mutta Ruotsin
+rahvaan kanssa on minulla yhteinen oikea kirkko Jumalan antama
+temppeli, jonka alttarille meidän kaikkien tulee vilpittömästi ja
+auliisti uhrimme tuoda. Se on isänmaa. Se ei hylkää meistä ketään, jos
+emme me sitä hylkää. Kuinka te, miehet, tätä kirkkoa palvelette?
+
+1:NEN TALONPOIKA. Miten milloinkin.
+
+GAD. Se on sopimaton sana rehellisen miehen suussa. Ihailetteko te
+viiriä, joka liekkuu tuulen mukaan? Jos niin teette, olette paljon
+kehnommat kuin se. Sillä kun viiri vaappuu sinne tänne, noudattaa se
+virkavelvollisuuttaan. Sitä vastoin teidän, oikeina Ruotsin miehinä,
+pitäisi olla lujia kuin vaarumaton kallio, miehuullisesti uskaltaa
+veri, henki ja maalliset edut isänmaan puolesta, kaatua taistelussa,
+mutta ei koskaan väistyä.
+
+BJÖRN. Johda meitä, me seuraamme sinua.
+
+KAIKKI TALONPOJAT. Johda meitä!
+
+STARK. Vie meidät taisteluun, tanskalainen on tulossa.
+
+GAD. Olen teitä ennen johtanut. Nyt en voi.
+
+BJÖRN. Miksi et?
+
+GAD. Sanoinhan etten voi.
+
+1:NEN TALONPOIKA. Miksi puhut sitten hengen ja veren uhraamisesta?
+Itseäsi säästät.
+
+GAD. Mitä sanot mies? Olenko minä säästänyt itseäni. Melkein sadassa
+taistelussa olen taistellut tanskalaisia vastaan. Nyt olen koditon kuin
+pakeneva lintu. Olen pakotettu kerjäämään teiltä kattoa pääni päälle,
+ja sitten täytyy hakea sitä kaukaisesta Kastelholmasta.
+
+JON (talonpoikain takaa). Olet saanut palkkasi.
+
+GAD. Ken lausui niin? Haluaisin katsoa miehen silmiin.
+
+BJÖRN. Munkki.
+
+GAD. Suokaa minun nähdä hänet!
+
+BJÖRN. Kernaasti. (Starkille) Tule naapuri! (Björn ja Stark menevät
+pirttiin ja taluttavat sieltä Jonin, joka vastahakoisesti seuraa).
+
+GAD (tarkastelee munkkia silmiin, viskaa sitten pois hänen päähineensä
+ja, kun Jon tapailee väkipuukkoa, tempaisee häntä voimakkaasti
+käsivarresta kiinni). Tässä näette tanskalaisen veijarin, isänmaan
+nimessä pyydän teiltä köyden, että hirtämme hänet. Sen palkan olen
+hänelle vannonut.
+
+JON. Jos taivaan vihaa pelkäätte, älkää minuun koskeko.
+
+GAD. Jos on suonissanne tilkkaakaan rehellistä ruotsalaista verta, niin
+älkää epäilkö. Köysiä!
+
+BJÖRN. Olen sittenkin osannut oikeaan pyhimykseen. Ripustettakoon
+viettelijä! Minä olen valmis.
+
+STARK. Kuolkoon koiran kuoleman! (Björn tuo köyden. Jonin kädet
+sidotaan. Hänet viedään vasemmalle puun alle. Pari miestä pitää
+sideköysistä; toiset laativat surmasilmukkaa puunoksaan.)
+
+JON (tuskissaan). Päästäkää! Henkeni on kuningas Kristianille kallis.
+
+GAD. Tietysti. Sinunlaisiasi veijareita ei Tanskassakaan joka pirtissä
+kasva.
+
+JON. Jos minut hirtätte, hirtättää kuningas sata itägööttalaista
+talonpoikaa.
+
+GAD. Niinkö vähän? Sittenhän hänestä on tullut lempeä mies.
+
+JON. Hän hirtättää tuhannen.
+
+GAD. Ne eivät ole hänen käsissään.
+
+JON. Ennen kuin luulettekaan. Hän purjehtii juuri Tukholmaa vastaan,
+mutta ottaa mennessään Nyköpingin.
+
+GAD. Ottaa? Ruotsin vahvimman linnan?
+
+JON. Miekanlyönnittä. Sanotaan vaan tunnussana »Kalmarin rakas yhteys»,
+ja silloin avaa Sten Kristerinpoika linnan portit Tanskan joukoille.
+Ken on silloin teidän herranne, talonpojat? Jos hiuskarvaani koskette,
+saatte hirmuisen koston.
+
+GAD (vilkkaasti). Hirteen konnat Ja kuulkaa sitten, ystävät! (Kaikki
+talonpojat nekin, jotka Jonia köysissä pitävät, kääntyvät häneen
+päin.) Kun paholainen haastaa, sekoittaa se valhetulvan joukkoon
+siteeksi totuuttakin. Tuo petturikin puhui nyt rahdun totta. Sten
+Kristerinpoika luovuttaa valapattoisesti Ruotsin vahvimman linnan maan
+viholliselle. Se saa siitä hyvän tuen, ja sen joukot tulvivat sitten
+hävittäen näiden, seutujen yli. Ylimykset vetävät Ruotsin turmioon,
+elleivät kansan syvät joukot estä sitä. Sallimmeko me sen tapahtua?
+Olemmeko toimetonna pimeyden valtojen toimiessa? Tehkäämme nyt sodan
+alussa teko, joka innostuttua kaikkia rehellisiä maan puoltajia ja
+hämmästyttää pettureita. (Björnin vaimo hiipii miesten taitse mestari
+Jonin luo, katkaisee köydet puukolla ja rientää sitten tanskalaisen
+kanssa vasemmalle.) Taalalaiset ovat ennen olleet esimerkin antajia.
+Näyttäkäämme nyt, ettei Itägötanmaan miesten isänmaallinen into ja
+urheus ole pienempi kuin heidänkään. Vapauden rakkaus täyttää rinnat
+täällä niinkuin Engelbrektin Kuparivuorellakin.
+
+TALONPOJAT. Hyvä! Hyvä!
+
+GAD. Todistakaamme se! Temmaiskaamme Nyköpingin linna petturin käsistä
+tanskalaisten nenän edessä.
+
+BJÖRN (keskeyttäen). Missä on tanskalainen?
+
+KAIKKI (hämmästyen). Hän on karannut! Kuinka hän katkaisi köydet?
+
+GAD. Tuo liukas käärme on taas livahtanut käsistäni.
+
+BJÖRN. Mitähän pyhimystä hän palvelee?
+
+GAD. Ettekö tiedä, että perkele auttaa usein omiaan ihmeellisesti. Vaan
+nyt on hetket kalliit. Täytyy koettaa, ken on ennen Nyköpingissä. Jos
+olisi minulla siivet, niin lentäisin sinne, valloittaisin linnan yksin,
+lain sain tunnussanan heittiöltä. Ollappa edes oiva ratsu.
+
+BJÖRN. On. Petturin konkari tuolla tallissa.
+
+GAD. Joudu! Näytä! Toiset jälestä rientäkää! (Rientää Björnin kanssa
+ulkohuoneen taa. Pois kiitävän ratsun jalkaintöminä kuuluu.)
+
+STARK (kulkien toisten jälestä). Niin kiitää kuin hornaan. Ja velho hän
+on miehekseen. (Menee. Jon ja Björnin vaimo tulevat vasemmalta.)
+
+JON. En todellakaan kadu, että soin sinulle, vaimo, ystävyyteni onnen;
+sillä sinä olet pelastanut henkeni. Mutta jos neuvot, mikä auttaa
+minut täältä nopeasti Nyköpinkiin, olet ansainnut kaksinkertaisen
+kiitollisuuteni. Oman juoksijani vei tuo kirottu.
+
+VAIMO. Käy tänne, ystävä! Björn ei ottanut hevostaan pellon takaa.
+Sekin on hyvä juoksia, vaikkei olekaan korskea sotaorhi. Ja ehkenpä
+minä voin näyttää sinulle oikotien.
+
+JON. Tee se, niin lähetän sinulle Kööpenhaminasta sinisestä Flandrian
+verasta tehdyn viitan. (Menevät oikealle pirtin taa.)
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+Ensimäinen kuvaelma.
+
+
+Suuri huone Tukholman italian eteläisimmässä tornissa. Pari
+holviakkunaa perällä. Ovi vasemmalta.
+
+_Kristina Gyllenstjerna_ oikealla polvillaan pyhän Erikin kuvan edessä.
+_Elsa_ akkunasta ulos katsomassa.
+
+KRISTINA (nousten pyhimyksen kuvan edestä). Näetkö, kuinka nyt on?
+
+ELSA. Armollinen rouva, ne väistyvät.
+
+KRISTINA. Väistyvät! Ketkä?
+
+ELSA. Meikäläiset.
+
+KRISTINA. Ah, onko Pyhä Erik hylännyt meidät?
+
+ELSA. Siltä näyttää, armollinen rouva.
+
+KRISTINA. Minä en kuule ammuntaa.
+
+ELSA. Tanskalaiset ovat vallanneet meidän joukkojemme kanuunat. Ruotsin
+miehet peräytyvät metsään ja vihollinen vainoaa heitä.
+
+KRISTINA. Missä on tähtemme, tähtemme! (Heittäytyy polvilleen Erikin
+kuvan eteen.) Kansamme turva, miksi hylkäät meidät? Miksi suojelit
+maatamme tähän asti? Pitikö sen vapaan meren helmasta kohota, että
+kantaisi orjuuden kahletta. Sen päilyvät vedet, virrat ja kohisevat
+kosket, sen metsien juhlallinen humina puhuvat vapauden kieltä.
+Vapauteen on kansamme tottunut. Sitä puolustaessasi sait sinäkin
+kutsun tulla vastaanottamaan taivaallisen perinnön kallisarvoista
+aarretta. Sinä olet nyt valkeuden isän luona. Puhu puolestamme! Pyhin
+suojeluspatroonamme, miksi hylkäisit kansasi nyt? Miksi antaisit särkyä
+työn, jonka oma autuas henkesi suunnitteli? Ei, sinä et hylkää meitä.
+Ahdistuksen aikana lähetit sinä meille Engelbrektin, pienen miehen,
+jolla oli voimakas katse, selkeä otsa ja sankarisielu. Sinä soit hänen
+käteensä oman säihkyvän kalpasi, jolla hän, Gideonimme, löi kansasi
+sortajat. Se välkkyi taivaan sinestä Brunkevuoren taistelijoille
+ja muutti voitoksi uhkaavan tappion. Suo joukkosi nytkin nähdä se!
+Kansamme äitien ja tyttärien nimessä kiitän sinua kaikesta, mitä olet
+Ruotsin miesten sallinut tämän maan ja kansan hyväksi tehdä. Minä
+kiitän sinua Engelbrektin, Sturen ja Hemming Gadin työstä. Oi anna
+hänellekin, joka minulle on rakkain, sija kansamme sankarien joukossa.
+Suo jälleen voitonseppeleen loistaa! Tee epätoivon päivästä riemun ja
+kunnian päivä!
+
+ELSA (iloisesti). Armollinen rouva.
+
+KRISTINA (nousten vilkkaasti). Mitä nyt?
+
+ELSA. Pyhä Erik on kuullut rukouksenne.
+
+KRISTINA. Mitä sanot? (Rientää akkunaan.)
+
+ELSA. Huomaatteko, armollinen rouva? Tanskalaiset peräytyvät takaisin
+metsästä ja ruotsalaiset vainoavat heitä.
+
+KRISTINA. Oi huomaan, huomaan.
+
+ELSA. Huomaatteko, kuinka Ruotsin päälippu kulkee eteen päin
+tanskalaisten joukkojen läpi?
+
+KRISTINA. Huomaan, huomaan.
+
+ELSA. Näettekö, kuinka uljaasti sen kantaja ratsastaa?
+
+KRISTINA. Näen. Se on nuori orpanani Kustaa Erikinpoika. Mutta eikö
+sinulla ole silmiä nähdä korkeaa soturia, joka ratsastaa hänen
+rinnallaan ja edellekin tunkeutuu?
+
+ELSA. Armollinen rouva, kuinka en näkisi ja tuntisi joukon johtajaa,
+jaloa Sten herraa. Kaikki pyhimykset häntä suojelkoot!
+
+KRISTINA.
+
+Lukemattomat kerrat olen minä saman toivomuksen lausunut. Vaimon osa
+on iloita miehensä menestyksestä ja surra hänen vastoinkäymisistään.
+Hän seuraa hartaalla osanotolla kaikkia puolisonsa toimia,
+vähäpätöisimpiäkin, mutta erittäinkin hänen suuria ponnistuksiaan
+isänmaan ja kansan hyväksi. Samoilla tunteilla, kuin minä tästä
+tornista katselen nuoremman Sten Sturen taistelua toista Kristiania
+vastaan, katseli aikoinaan Ingeborg rouva pohjoisesta tornista vanhan
+Sten herran taistelua Brunkevuorella, ja hänen rukouksensa olivat
+yhtä palavat kuin minunkin. Samanlaisella hartaudella seurasi myöskin
+Engelbrektin vaimo miehensä jaloa työtä. Uskallan asettaa itseni näiden
+ylevien naisten rinnalle, koska tiedän, että rakastan isänmaata yhtä
+lämpimästi kuin hekin.
+
+ELSA. Siinä, armollinen rouva, ei teitä kenkään voita.
+
+KRISTINA. En tahdokaan jäädä jälelle. Mutta kuinka on taistelukentällä?
+
+ELSA. Hurraa! Tanskalaiset on lyöty!
+
+KRISTINA. Jumalan ja pyhän Erikin avulla.
+
+ELSA. Kuningas Kristian vie joukkonsa laivoihin.
+
+KRISTINA. Ja Sten marssii kaupungin eteläistä porttia kohden. Hän on
+kohta täällä.
+
+ELSA (surullisesti). Moni kunnon poika jäi kuolleena kentälle.
+
+KRISTINA. Isänmaan puolesta, Elsa. Mutta onko tuossa soturiparvessa
+joku nuori sankari, jonka elämä on sinulle erittäin kallis?
+
+ELSA (Katsoo maahan.)
+
+KRISTINA. Sinä et sano mitään, mutta minä näen vastauksen. Kenties
+nuori serkkuni Kustaa?
+
+ELSA. Ei, armollinen rouva.
+
+KRISTINA. Lauri Sparre tahi kenties hänen veljensä Yrjö?
+
+ELSA. Ei, armollinen rouva.
+
+KRISTINA. Kenties sitten —
+
+ELSA. Älkää arvatko, armollinen rouva. Olisin iloinen, jos tietäisin,
+että hän on ottanut osaa tähän kunniakkaaseen taisteluun. Mutta hän ei
+ole täällä. Hän Iäksi herra electuksen kanssa.
+
+KRISTINA. Jaakko Kurki. Tuo suomalainen nuorukainen on jalon miehen
+alku. Oletko kuullut hänestä?
+
+ELSA. En, armollinen rouva.
+
+KRISTINA. Kun electus karkoitettiin Rönöstä, on Kurki seurannut häntä.
+Minne he menivät, en tiedä.
+
+ELSA. Olisivatko he piilossa vaaran uhatessa isänmaata?
+
+KRISTINA. Se ei ole Hemming Gadin tapa.
+
+ELSA. Tuskinpa hänen palvelijansakaan.
+
+KRISTINA. Ei, ei. Varmaankin heistä saamme kohta kuulla.
+
+PALVELIJA (ovesta tullen). Hänen herruutensa valtionhoitaja.
+
+STURE (saapuen ja kiireesti heittäen kypärinsä). Iloitse Kristina!
+Jumala ja pyhä Erik ovat meille voiton antaneet. (Sulkee puolisonsa
+syliinsä.)
+
+KRISTINA. Onni sinulle, sankarini, ja onni isänmaalle.
+
+STURE. Eikö sinulle?
+
+KRISTINA. Pyhä Gertrud ei saatuansa taivaalta anomansa merkin ollut sen
+onnellisempi kuin minä nyt.
+
+STURE (katsahtaen pyhän Erikin kuvaan). Sinä olet rukoillut.
+
+KRISTINA. Se oli minun taisteluni.
+
+STURE. Sukulaisesi Erik Vaasa poikineen sekä jotkut muut ylimykset
+haluavat sinua onnitella. Käymmekö alas heitä vastaan?
+
+KRISTINA. Miksi emme täällä, josta näemme kentän?
+
+STURE. Niin, miksi emme. (Palvelijalle.) Anna ylimysten tulla. (Erik
+Vaasa, Kustaa Erikinpoika, Maunu Gren, Knut Eskilinpoika, Lauri ja Yrjö
+Sparre sekä piispa Matias saapuvat.)
+
+STURE. Tervetuloa, jalot toverit! Ja teidän armonne piispa Matias! Mikä
+tuo teidät tänne?
+
+MATIAS. Kiirehdin harmaa-veljesten luostarista onnittelemaan teidän
+herruuttanne. Ovathan pyhimykset teille voiton suoneet. Hänen
+pyhyytensä paavin legaatti aikoo myöskin tulla teidän herruuttanne
+tervehtimään.
+
+STURE. Huomaavaisuutenne ilahduttaa minua. Hänen armonsa legaatin
+käynnistä iloitsen jo edeltäpäin. Hänelle on juhlallinen vastaanotto
+valmistettava.
+
+MATIAS. Te ette ole vielä kohdanneet häntä?
+
+STURE. En. Puolisoni Kristina on käynyt hänen luonaan.
+
+MATIAS. Legaatti voi olla Ruotsissa oloonsa tyytyväinen.
+
+STURE. Toivon sitä. Mutta teidän armonne ei lähettänyt minulle huoveja.
+
+MATIAS. Pyydän anteeksi, teidän herruutenne. Mutta —
+
+STURE. Ei mitään selityksiä, arvoisa isä. Pyhän Erikin avulla tulimme
+hyvin toimeen. Mutta sinulla, Kristina on syytä ylpeillä sukulaisestasi
+Kustaa Erikinpojasta. Nämä toiset urheat miehet eivät pahastune, jos
+sanon, että hän on tänä päivänä ollut kaikkein urhokkain.
+
+ERIK VAASA. Ilo kuulla pojastani. Mutta hänen sukulaistaan, Ruotsin
+valtionhoitajaa, ei ole silloin toisten joukkoon luettu. Eikö hän ollut
+urhokkain kaiteista?
+
+TOISET YLIMYKSET. Oli, oli. —
+
+KRISTINA. Kiitos, lanko! Kiitos, jalot herrat! Vaikka olenkin ylpeä
+Stenistä, onnittelen kuitenkin sinua, nuori Kustaa serkku. Sinä teet
+vielä paljon Ruotsin hyväksi.
+
+KUSTAA ERIKINPOIKA. Suokoon sen Jumala ja pyhä Eerikki-kuningas!
+
+PALVELIJA (tulee ilmoittamaan). Jalosukuinen ritari Sten Kristerinpoika
+Nyköpingistä.
+
+STEN KRISTERINPOIKA (saapuu kurjannäköisenä, paljainpäin, aseetonna.
+Häntä saattavat Olaus Björn ja Lasse Stark. Heidän jälessään tulee
+Hemming Gad ja Jaakko Kurki asettautuen toisten taakse).
+
+STURE. Teitä, herra ritari, emme ole pitkiin aikoihin nähneet. Vaan
+mikä teillä on? Onko Nyköping raunioina?
+
+STEN KRISTERINP. (sortuneesti). Se on turvallisempi kuin kenties
+koskaan ennen.
+
+STURE. Miksi siis itse saavutte niin turvatonna?
+
+STEN KRISTERINP. Jos vanki on turvaton, niin olen minäkin.
+
+STURE. Vanki? Missä teidät on vangittu?
+
+STEN KRISTERINP. Nyköpingin linnassa.
+
+STURE. Ken on vanginnut? Selittäkää! Ja jos teille on tehty vääryyttä
+ja väkivaltaa, niin se kostetaan, niin totta kuin minua auttakoon
+Jumala ja Pyhä Eerikki-kuningas.
+
+STEN KRISTERINP. Kuulkaa siis! Ja kuulkoot kaikki nämä herrat! Liukkaat
+kielet, joita en tahdo mainita, viekoittelivat sydämeni pois oikeasta
+isänmaasta, omasta kunniasta, valasta ja rehellisyydestä, niin että
+kirosin teidät, oikean herrani, ja päätin ensimäisenä avata minulle
+uskotun linnan Tanskan kuninkaalle.
+
+STURE. Pyhän Erikin nimessä, onko Nyköping kuningas Kristianin vallassa?
+
+STEN KRISTERINP. Ei. Mutta se ei pyhän Bodvidin parran kautta, ole
+minun ansiotani. Minä olin suostunut aukaisemaan sen hänen joukolleen
+heti, kun määrätty tunnussana portilla lausutaan. Tanskalaiset
+joukot lähestyivät, tunnussanaa odotettiin. Se kajahtikin porttien
+takaa. Ne rentoutettiin selälleen, ja sisään astui teidän uskollisin
+kannattajanne miehineen. Hän vangitsi minut kavaltajana. Häveten jätin
+hänelle miekkani, jota en enää tarvitse. Linnanne vankiholvissa on
+kuitenkin joku tyhjä komero, jossa ruumiillisesti ja henkisesti sairas
+mies saa päättää tahratun elämänsä. Suokaa siis kahleet ja pimeä tyrmä!
+Niin on helppo kuolemaa odottaa. Odotus ei ole pitkä.
+
+KRISTINA (puhuttuaan hiljaa Elsalle, joka poistuu). Valtionhoitaja
+sallinee, että tälle jalolle ritarille valmistetaan huone ja hoitoa
+linnassamme?
+
+STURE. Arvasit ajatukseni, Kristina. Ritarille on sattunut onnettomuus.
+Häneltä ei saa mitään puuttua. (Kristina rientää ulos.) Mutta ken on
+ollut valpas minun puolestani? Ken esti linnan luovutuksen?
+
+STEN KRISTERINP. (viittaa Hemming Gadiin). Hän ei liene tuntematon.
+(Poistuu talonpoikain saattamana.)
+
+STURE. Te, herra electus! Enkö teitä huomannut? Varmaankin te voitte
+hyvin?
+
+GAD. En niin hyvin, ettei aikeessaan onnistunut petturi voisi voida,
+paremmin; mutta en kuitenkaan niin huonosti, ettei omaan kuoppaansa
+langennut kavaltaja ansaitseisi enemmän hyväntahtoisuuttanne.
+
+STURE. Oiva työnne on teille palkintona.
+
+GAD. Tietysti minulle, joka olen tehty kurjaksi jalankulkijaksi, on ilo
+syöstä maahan joku pöyhkeä satulassa istuja.
+
+STURE. Teidän onnettomuutenne, herra electus, ansaitsee kyllä
+säälimistä.
+
+GAD. Mutta ei turvaa eikä suosiota. Edukkainta on ruveta kulkemaan
+kavaltajan kengillä, imarrella teidän herruuttanne menestyksen
+hetkillä, muuten kietoa takananne juonia maan vihollisen kanssa, ja kun
+sitten tarttuu omaan satimeensa, näyttää murheellista naamaa ja ottaa
+vastaan teidän hennon hyväntahtoisuutenne huolenpito.
+
+MATIAS. Ketä tarkoittaa tuo katkeruus?
+
+GAD. Ei ketään, johon se ei koske. Itse parhain tiedätte, millä kädellä
+te kapustaa liikutatte.
+
+MATIAS. Minä en ole kattilan ääressä.
+
+GAD. Mutta te kuitenkin keitätte. Varokaa vain, ettei keitos liiaksi
+väkevöidy.
+
+STURE. Toivon, ettette te, herra electus, tahtoisi katkeroittaa iloa,
+jonka tunnemme voiton jälestä. Lähin velvollisuus on nyt meillä
+neuvotella taistelun jatkamisesta. Kun vihollinen levähtää, tekee hän
+epäilemättä uuden hyökkäyksen.
+
+MATIAS. Teidän herruutenne vapauttanee meidät yhteistyöstä kirouksen
+alaisen miehen kanssa?
+
+ERIK VAASA. Herra electus on urhotyöllään ansainnut oikeuden ottaa osaa
+neuvotteluihimme.
+
+KNUT ESKILINPOIKA ja MATIAS. Ei.
+
+VAASAT JA MAUNU GREN. On.
+
+GAD. Täällä äänestetään minun kunniastani. Hyvät herrat, en kerjää
+teiltä arvoa, en kerjää armoa. Ruotsalaisnimen kunnian vuoksi olen
+lyönyt monta kovaa iskua. Viiden haavan nimessä, haluaisinpa lyödä
+vielä yhden kovimman iskun oman kunniani vuoksi. Ehkenpä se sattuisi
+kaikkiin niihinkin, jotka ovat olleet osallisina Sten Kristerinpojan
+kavalluksessa. (Aikoo lähteä, mutta pysähtyy, kun palvelija saapuu.)
+
+PALVELIJA (ovesta tullen). Kuningas Kristianin airut pyrkii
+valtionhoitajan puheille.
+
+STURE. Hän tulkoon!
+
+MESTARI JON (saapuu). Hänen majesteettinsa Kristian toinen, Tanskan,
+Norjan ja Ruotsin kuningas —
+
+GAD. Pysähdy! Joku päivä sitten väitit Itägötanmaan talonpojille, että
+kuningas Kristian saa ilmaiseksi Nyköpingin. Nyt sanot jo koko Ruotsin
+hänen omakseen. Ajattelepa! Jos herrasi valta kasvaa samassa määrässä
+kuin sinun valheesi, voit sinä aivan pian saada läänityksen jossakin
+muussa taivaankappaleessa, kenties kuussa.
+
+JON. Teiltä ei liene unohtunut, että kuningas Kristian tunnustettiin jo
+20 vuotta sitten Ruotsin kuninkaaksi.
+
+GAD. Eikä sinulta liene unhottunut, että sinun näköisesi kuningas
+Kristianin kätyri oli muutamia päiviä sitten saada Ruotsin talonpojilta
+hirsipuukuoleman.
+
+JON. Niin voi käydä, kun kirottu mies saa kansaa johtaa.
+
+STURE. Asiaasi, airut! Mitä tahtoo kuningas Kristian?
+
+JON. Rauhaa ja sovintoa.
+
+STURE. Niin minäkin.
+
+JON. Hänen majesteettinsa luottaa teidän herruutenne rehelliseen
+tahtoon. Hän luulee, että välitön keskustelu teidän kanssanne poistaisi
+esteet keskinäisen ymmärtämisen ja sovinnon tieltä.
+
+STURE. Tämä ajatus lisää kunnioitustani kuningastanne kohtaan.
+
+JON. Hän toivoo tilaisuutta persoonallisesti puhutella teitä.
+
+STURE. Hän ei voi toivoa sitä hartaammin kuin minä.
+
+JON. Hän ehdottaa, että teidän herruutenne kohtaisi hänen
+majesteettiaan kuninkaallisessa komentajalaivassa.
+
+STURE. Kuninkaan laivassa?
+
+JON. Hänen majesteettinsa pitää mahdottomana, että teidän herruutenne
+epäileisi turvallisuuttaan. Hän on kuitenkin tavallisuuden mukaan
+lähettänyt neljä tanskalaista aatelismiestä panttivangeiksi, ettei
+mielessänne syntyisi epäluulon varjoakaan.
+
+STURE. Kuinka voisin epäillä hänen majesteettiansa? Hyväksyn
+ehdotuksen. Seuraan teitä.
+
+GAD. Sitä ennen on teidän herruudellanne kaksi tehtävää.
+
+STURE. Mitkä ne ovat?
+
+GAD. Sanoisin ne mieluummin tämän viettelijän poissa ollessa.
+
+STURE. Saatettakoon airut ulos! (Airut saatetaan pois.) Nyt, herra
+electus. Mitkä ovat tehtävät?
+
+GAD. Määrätkää seuraajanne, ja työntäkää miekkanne minun rintaani!
+
+STURE. Miksi?
+
+GAD. Koska ei valtio voi tulla toimeen päämiehettä ja koska vasta minut
+murhattuanne te pääsette tanskalaiseen laivaan.
+
+STURE. Säädättekö te minulle lakia, herra electus?
+
+GAD. Ei suinkaan. Te olette päättäneet mennä kuningas Kristianin
+laivaan. No niin, te menette. Ken sen voisi estää? Mutta te ette sieltä
+palaa.
+
+STURE. Ken on sen sanonut?
+
+GAD. Kokemus. Minä tunnen tanskalaisen.
+
+STURE. Kaiketi minulla on oikeus uskaltaa oma henkeni?
+
+GAD. On tietysti Mutta minä olen useasti tavannut saman tanskalaisen
+koiran, joka äsken tässä seisoi, viettelysretkillä Ruotsissa ja aina
+temmaissut hänen saaliinsa. En tahdo nähdä, että Ruotsin vallan päämies
+lapsellisen herkkäuskoisena astuu mokoman petturin ansaan.
+
+STURE. Olen sanonut, minä menen.
+
+ERIK VAASA. Ei, älkää menkö, se olisi meille kaikille turmioksi.
+
+GAD (itsekseen). Oikein, Vaasa! Mutta toisellainen apu on tässä tarpeen
+(pistäikse ulos).
+
+STURE. Tekin, Erik Juhananpoika. Pelkäättekö te?
+
+ERIK VAASA. Muistan Elfsborgin puolustajain kohtaloa, jotka Kristian.
+turvallisuuden lupauksensa rikkoen, murhautti.
+
+MAUNU GREN. Minä muistan norjalaista Knut Alfinpoikaa, joka sai
+surmansa tanskalaisessa laivassa. Hänkin meni rauhasta neuvottelemaan.
+
+STURE. Vaikka kaikki tanskalaiset olisivat sanansa rikkojia ja
+pettureita, en minä tahdo rikkoa sanaani. Olen sanonut, minä menen.
+
+ERIK VAASA. Sitten teidän herruutenne määrätköön, ken on oleva
+johtajamme.
+
+STURE. Onko teidän mahdoton ajatella, että kuningas Kristianissa on
+rehellisyyttä.
+
+MAUNU GREN. Yhdessä tapauksessa sadasta kenties. Jos lähdette,
+määrätkää seuraaja!
+
+MOLEMMAT VAASAT ja SPARRET. Määrätkää seuraaja!
+
+STURE. Valitkaa itse! Jokainen teistä kelpaa siihen yhtä hyvin kuin
+minäkin. Ruotsi voi kyllä tulla minutta toimeen.
+
+KRISTINA (on saapunut Gadin seuraamana taluttaen pientä poikaa kädestä,
+käsivarrella pieni tyttö). Entä me, rakas Sten?
+
+STURE (katsoo heihin. Värisevin äänin). Sinä Kristina! Niilo poikaseni!
+Magda, pikku enkelini!
+
+KRISTINA. Jätätkö sinä meidät?
+
+PIKKU NIILO. Älä mene, rakas isä!
+
+STURE. Pyhä Eerikki-kuningas! Minä olen voitettu. Nuo kirkkaat silmät,
+tuo rukoileva katse! Ne ovat kaikkia valoja voimakkaammat. Airut tänne!
+(Palvelija vie lapset pois.)
+
+GAD (tyytyväisenä käsiään mukeltaen). Karitsat eivät ole koskaan
+paremmin karhua auttaneet. Älykkäämpää iskua en muista lyöneeni.
+
+JON (saatetaan sisään).
+
+STURE. Olen muuttanut mieltäni. En saavu kuninkaan laivaan. Voittajana
+en olekaan velvoitettu hänen majesteettiansa etsimään.
+
+JON. Hänen majesteettinsa on halukas saapumaan teidän luoksenne, jos
+lähetätte muutamia tunnettuja miehiä panttivangeiksi.
+
+STURE. Oliko kuninkaalla kaksi ehdotusta?
+
+JON. Toinen sille varalle, että ensimäinen hylätään.
+
+STURE. Minä hylkään kummankin.
+
+GAD. Teidän herruutenne, jälkimäinen olisi hyväksyttävä. Olettehan
+sanoneet haluavanne persoonallista yhtymistä.
+
+STURE. Kenpä uskaltaisi panttivangin vaaralliseen toimeen?
+
+GAD (rohkeasti). Minä ensimäisenä.
+
+STURE (terävästi). Te, herra electus?
+
+GAD. Niin, jos suotte sen kunnian. Katson kernaasti läheltä sipulilta
+katkuavaa hornan pesää.
+
+JAAKKO KURKI. Minä seuraan herra electusta.
+
+KUSTAA ERIKINPOIKA. Minä olen myöskin halukas.
+
+LAURI SPARRE. Ja minä.
+
+YRJÖ SPARRE. Ja minä.
+
+STURE. Siis tohtori Hemming Gad ja vapaasukuiset nuorukaiset Kustaa
+Erikinpoika Vaasa, Jaakko Knuutinpoika Kurki, Lauri Siggenpoika
+Sparre ja hänen veljensä Yrjö. (Jonille.) Hyväksyykö kuningas nämä
+panttivangit?
+
+JON. Hyväksyy.
+
+STURE. Menkää siis! Odotan kuningasta pyhän Nikolauksen sakaristossa.
+
+GAD. Minäkin siis vielä kelpaan johonkin. Viiden haavan nimessä,
+tanskalainen on myöntänyt Hemming Gadille miehen arvon; sittenkuin
+Ruotsin mahtimiehet ovat sen kieltäneet. Sen huomautan teille, hyvät
+herrat, lähtiessäni matkalle, jonka loppu, sanon sen ilman pelkoa,
+näyttää pimeältä.
+
+STURE. Herra electus!
+
+GAD. Niin, electus... valittu, mutta myöskin hylätty. Hylätty ase
+ruostuu. Hylätty mies halveksii ja vihaa. Hyvästi! (Menee airueen
+jälestä.)
+
+ERIK JUHANANP. Poikani!
+
+KUSTAA ERIKINP. Jos Jumala ja pyhä Erik sallivat, palaan minä elääkseni
+Ruotsin hyväksi. (Menee toisten seurassa.)
+
+STURE. Valmistautukaamme nyt kuningasta kohtaamaan. Ketkä ovat silloin
+läsnä? Kenties hänen armonsa piispa Matias?
+
+MATIAS. Jos teidän herruutenne suvaitsee.
+
+STURE. Ja te, Erik Juhananpoika?
+
+ERIK VAASA. Teitä ja isänmaata palvellakseni.
+
+STURE. Ajattelen vielä hänen armoaan apostolista komissaria.
+(Matiaalle.) Häntähän voidaan odottaa tänne?
+
+MATIAS. Hänen pitäisi jo olla täällä.
+
+STURE. Käykäämme häntä vastaan.
+
+PALVELIJA (ovesta tullen). Hänen armonsa apostolisen istuimen
+protonotarius ja hänen pyhyytensä paavin ylikomissari Arcimbold.
+
+STURE. Se on siis myöhäistä. (Sisään astuu joukko hovipoikia palavat
+vahakynttilät kädessä. He muodostavat kunniakujan. Sen lävitse
+kannetaan samettityynyllä paavin vaakunaa. Sitten saapuu Arcimbold
+kantaen punaista ristiä. Hänellä on seuralainen, joka kantaa
+kokoonkäärittyjä anekirjoja.)
+
+ARCIMBOLD. Jumalan ja pyhän isän armo teidän herruudellenne,
+perheellenne ja koko hoviväellenne!
+
+STURE. Kiitos suosiollisesta tervehdyksestä ja ilosta nähdä teidän
+armoanne.
+
+ARCIMBOLD. Ilo on minulle ainakin yhtä suuri. Suosiollisen
+suojeluksenne turvissa olen maassanne toiminut. Kiitollisuuden ja
+kunnioituksen osoitukseksi pyydän saada jättää teidän herruudellenne
+pyhän anekirjan, jonka siunatusta voimasta Tukholman kirkoissa
+suorittamanne hartaudenharjoitus luetaan pyhän Pietarin haudalla
+toimitetuksi, niin että teiltä säästyy pyhiinvaeltajan vaivat, vaikka
+voitattekin saman autuuden. (Ottaa anekirjan palvelijalta ja ojentaa
+sen valtionhoitajalle.)
+
+STURE. Arvokkaan lahjan otan vastaan syvimmällä kiitollisuudella.
+
+ARCIMBOLD (Kristinalle). Teille, jalo rouva, on minulla myöskin pyhä
+ane. Valkeuden isä merkitsee teidän hyväksenne kaikki katumus- ja
+ansiotyöt, joita Ruotsin luostarien hurskaat sisaret ovat viiden
+kuukauden kuluessa harjoittaneet. (Ojentaa anekirjan Kristinalle.) Ja
+kun yhteinen äitimme, pyhä kirkko, on antelias uskollisille lapsilleen,
+jätän vielä valtionhoitajalle pyhän aneen, joka oikeuttaa hänen,
+perheineen ja hoviväkineen, syömään juustoa paaston aikana. (Antaa
+toisen anekirjan Sturelle.)
+
+STURE. Olen pelkkää kiitollisuutta.
+
+ARCIMBOLD. Kiitollisuuden arvaa pyhä kirkko sangen korkealle. Onhan
+se sen ansainnutkin. Kansalaisianne on lähestynyt autuus, jota heidän
+isänsä eivät aavistaneetkaan. Arvatkaa, kuinka paljon huolettomammin
+voivatkaan he uhrata henkensä ja verensä teidän puolestanne, kun he
+muutamilla äyrityisillä tahi niiden puutteessa voilla, juustolla,
+talilla, raudalla ja vaskella pääsevät syntitaakastaan, suorittavat
+tilinsä taivaalliselle velkamiehelle.
+
+STURE. Toivottavasti ovat he tilaisuutta käyttäneet?
+
+ARCIMBOLD. Olen leikkuumies. Minun on oltava tyytyväinen satoon, jonka
+pyhimykset suovat. Täytyy kuitenkin valittaa vääryyksistä.
+
+MATIAS. Vääryyksistä! Ken jumalaton on uskaltanut?
+
+STURE. Ruotsissa vääryyttä, teidän armollenne? Sallikaa kuulla!
+
+ARCIMBOLD. Teidän herruutenne luvalla lähetin minä Tallinnan kautta
+alikomissariani Suomeen. Tämän kurjan maan asukkaat lunastivat
+Jumalan armoa voilla ja talilla. Mutta kun nämä tavarat lähetettiin
+Lyypekin markkinoille, huomattiin ne ala-arvoisiksi ja väärennetyiksi.
+Taivaalliset aarteet olivat menneet polkuhintaan.
+
+STURE. Todellakin!
+
+ARCIMBOLD. Ei siinä kyllä. Vainajainsa sielujen lunastamiseksi
+kiirastulen tuskista taalalaiset lupasivat kippunnan vaskea, mutta
+antoivatkin vain kaksitoista leiviskää.
+
+STURE. Sitä en olisi uskonut taalalaisistani.
+
+ERIK VAASA. Suorittivat he kuitenkin raskaan lunastuksen.
+
+ARCIMBOLD. Voi tulla raskaaksi, jos heitä kohtaa kirkon panna.
+
+STURE. Sellaisesta onnettomuudesta toivon pyhän isän ja hänen pyhien
+palvelijoittensa meitä säästävän.
+
+ARCIMBOLD. Muutamat piispatkin ovat asemansa ja virkansa unhottaen
+asettuneet välinpitämättömälle jopa aivan vastustavalle kannalle.
+Mainitsen Vincentiuksen Skarasta.
+
+MATIAS. Teidän armonne, hän kokoaa itse kultaa ja kalleuksia.
+
+ARCIMBOLD. Hän? Mihin?
+
+MATIAS. Hankkiakseen kultalippaan Bryniolfin luille.
+
+ARCIMBOLD. Mikä on Bryniolf?
+
+MATIAS. Eikö teidän armonne tunne Skaran hiippakunnan suojeluspatroonaa?
+
+ARCIMBOLD. Mitä sanotte, herra piispa? Pitääkö apostolisen
+ylikomissarin tuntea kaikki kuudennen ja seitsemännen luokan
+pyhimykset? Kultalipasta Bryniolfille! Nyt! Kun yli kristikunnan
+tarjotaan kullekin tilaisuus uhrata roponsa, että pyhien apostolien
+luut pelastettaisiin likaamiselta, saastuttamiselta, rakeilta ja
+sateelta.
+
+STURE. Toivon, että kaikki unhotetaan teidän armonne ja paavillisen
+pyhyyden suosiosta, kun minä puolestani uhraan Pietarin kirkon hyväksi
+Ruotsin hallituksen osan anekaupan tuloista.
+
+ARCIMBOLD. Pyhä Pietari itse on herättänyt teissä jalon ajatuksen.
+Siksi teitä on onnelliseksi ylistettävä. Suokaa minun antaa teille
+vielä täydellisen armon ja synteinanteeksisaamisen pyhä ane, (Ojentaa
+vielä yhden anekirjan Sturelle.)
+
+STURE. Kiitän. Mutta minulla on pyyntö teidän armollenne.
+
+ARCIMBOLD. Hartain haluni on palvella teidän herruuttanne.
+
+MAUNU GREN (on katsellut holviakkunasta). Konnantyö!
+
+STURE. Mitä sanotte?
+
+GREN. Tanskalainen laivasto on nostanut ankkurin ja purjehtii pois.
+
+STURE. Entä panttivangit?
+
+GREN. Tapettu tahi vangeiksi viety.
+
+ERIK VAASA. Minun poikani! Poikani!
+
+STURE. Pyhä Erik suo minulle kostava kalpasi!
+
+MATIAS. Vihassanne ette saa syyttää kuningasta yksin.
+
+STURE. Ken muu olisi syyllinen?
+
+MATIAS. Hemming Gad.
+
+STURE. Hemming Gad!
+
+MATIAS. Miten muuten on selitettävä hänen intonsa päästä panttivangiksi
+ja uhkaavat sanat, jotka hän lähtiessään lausui.
+
+KRISTINA. Teidän armonne erehtyy.
+
+STURE (miettien.) Ei, te olette oikeassa. Electus on petoksessa
+osallinen.
+
+ARCIMBOLD. Tunnen miehen, Paavi Aleksanterin kamariherra ja
+matematikus. Häneltä ei puutu käänteitä.
+
+STURE. Teidän armonne palaa pian Tanskan kautta. Viekää terveiseni
+kuningas Kristianille, että, niin totta kuin minua auttakoon Jumala ja
+pyhä Eerikki-kuningas, olen aina hänen katkerin vihamiehensä. Hemming
+Gad on viimeisellä teollaan kadottanut kaikki entiset ansionsa. Tie
+Ruotsiin on häneltä suljettu. Hänen läänityksensä Kastelholma ja kaikki
+muu, mitä hän vielä omistaa, lankeaa kruunun omaksi.
+
+ARCIMBOLD. Täytän tahtonne. Mutta minulla on vielä sanomista teidän
+herruudellenne.
+
+STURE. Toivon, että olen mahdollinen kuulemaan ja palvelemaan.
+
+ARCIMBOLD. Niinkuin Kristus lähetti palvelijansa maailmaan
+jakamaan armoa kaikille kansoille, niin lähetti hänen pyhyytensä
+meidät. Kaikista niistä ruhtinaista, joiden kanssa olen pyhässä
+toimessani tekemisissä ollut, ei kukaan ole ollut paatuneempi kuin
+kuningas Kristian eikä kukaan sen jalompi kuin Sten Sture, Ruotsin
+sijaiskuningas. Hänen pyhyytensä on painava hänen päähänsä kuninkaan
+kruunun.
+
+STURE (ihastuen). Kuninkaan kruunun!
+
+KRISTINA, (tarttuen peläten puolisonsa käteen). Sten!
+
+
+Toinen kuvaelma.
+
+Odotushuone rouva Sigbritin palatsissa Kööpenhaminassa. Komeasti
+sisustettu. Ovi vasemmalla sekä oikealla.
+
+Rouva Sigbritin _kamaripalvelija_ sekä kaksi puheille pyrkivää
+_valtaneuvosta_.
+
+1:NEN VALTAN. Sigbrit muori ei siis päästä meitä puheilleen?
+
+KAMARIPALVELIJA. Ei.
+
+2:NEN VALTAN. Sanoitko hänelle nimemme ja arvomme?
+
+KAMARIPALVELIJA. Kyllä, herra valtaneuvos.
+
+1:NEN VALTAN. Mitä muori virkkoi?
+
+KAMARIPALVELIJA. Hänen armollensa ei sovi.
+
+2:NEN VALTAN. Ei sovi! Eilen seisoimme hänen portillaan tuntikauden.
+Satoi kuin saavista kaataen. Olimme märkiä alimpaan rihmaan asti. Hän
+hymyili akkunassaan meihin katsottuaan. Hän lähetti sanan: tulkaa
+huomenna. Tulemme huomenna. Ei sovi! Pyhä Knut! Tämä on jo liikaa! Mikä
+hän on?
+
+KAMARIPALVELIJA. Kuninkaallinen hovimestaritar. Kuninkaallisen prinssin
+kasvatusäiti. Kuninkaallisen majesteetin salaisen kabinetin johtaja ja
+yksityisministeri.
+
+2:NEN VALTAN. Mikä hän on ollut?
+
+KAMARIPALVELIJA. En tiedä.
+
+1:NEN VALTAN. Hollantilainen toriämmä, norjalainen rihkamakaupustelija,
+parittaja, vanha portto.
+
+KAMARIPALVELIJA. Ja te, arvoisat herrat, kumartelette hänen portillaan.
+
+2:NEN VALTAN. Tottakin suuri häpeä. Esi-isämme ja isämme ovat olleet
+kuninkaiden vertaisia, joiden tahdon mukaan kuninkaiden piti regerata,
+jos aikoivat pitää kruunun. Sitten saapuu tuo suurisuinen noita-akka.
+Hänellä on kaunis syötti. Sillä pyydystää hän kuninkaan, kohoaa itse
+hänen uskotukseen ja syrjäyttää meidät, syrjäyttää koko valtaneuvoston.
+Uh, pyhä Knut! Jos me nyt tahdomme hiukankaan vipua vääntää, pitää
+meidän aina ensin norjin niskoin kyyristellä (viittaa sormellaan
+vasemmalle) tuon ämmän edessä.
+
+1:NEN VALTAN. Kun nyt tapaamme hänet, niin hän saa kuulla.
+
+2:NEN VALTAN. Jos saamme suunvuoroa.
+
+1:NEN VALTAN. Keksiä mukava keino aatelin verottamiseksi! Vaikka meidän
+pitää olla verosta vapaita! Mitä varten sitä on aateli, jos pitää
+suorittaa korkeat aksiisit?
+
+2:NEN VALTAN. Niin käy, kun ohjaksissa on porvariämmä.
+
+1:NEN VALTAN. Siunatuiksi sotakuluiksi! Kirottu Ruotsi. Miksi pitää sen
+kruunun olla kuninkaan mielitekona?
+
+2:NEN VALTAN. Sigbrit on sen luvannut kuninkaalle.
+
+1:NEN VALTAN. Sitä varten ei hänen tarvitseisi olla sellainen noita
+kuin on. Hätäkös on ryssätä. Kun saadaan selkään, kootaan suuremmat
+joukot, korotetaan tullit, määrätään hirmuiset aksiisit, kerätään
+lainat kaikilta, keitä saadaan, haetaan liittolaisia, palkataan
+sotajoukkoja. Mitä noitakonsteja enää tarvitaan. Siunatkoon! Kuulitko
+sinä?
+
+2:NEN VALTAN. En.
+
+1:NEN VALTAN. Minusta tuntui kuin olisi huuhkaja...
+(Kamaripalvelijalle.) Onko armollisella rouvalla huuhkajoita?
+
+KAMARIPALVELIJA. Viisas ja hurskas rouvamme ei pelkää huuhkajia eikä
+käärmeitä.
+
+2:NEN VALTAN. Sano armolliselle rouvalle, että tapaamme häntä huomenna.
+
+1:NEN VALTAN. Sitä punaposkista leveää noitaa. Hyvästi!
+
+KAMARIPALVELIJA. Hyvästi, — huuhkajat. (Herrat menevät oikealle.)
+
+ARCIMBOLD (saapuu hetkisen kuluttua oikealta). Kuulin, ettei hänen
+armoaan saisi tavata.
+
+KAMARIPALVELIJA. Ei.
+
+ARCIMBOLD. Kielto ei koskene ruhtinaiden lähettiläitä?
+
+KAMARIPALVELIJA. Koskee.
+
+ARCIMBOLD. Mutta minä olen kaikkein pyhimmän isän paavin legatus de
+latere.
+
+KAMARIPALVELIJA. (Kumartaa syvään ja menee vasemmalle.)
+
+ARCIMBOLD. Jospa emo kunnioittaisi virkaani niinkuin pentu.
+
+SIGBRIT (saapuu vasemmalta.) Ahaa, teidän armonne näyttäytyy jälleen
+Juutinmaalla. (Palvelijalle.) Mene, älä päästä ketään. (Palvelija menee
+oikealle.)
+
+ARCIMBOLD. Kunnioittavin tervehdykseni, korkea matroona ja rakkain
+sisar. Ilo päästä pois kirotusta Ruotsista ja jälleen nähdä sisareni
+viisaita silmiä.
+
+SIGBRIT. Kuinka se maa voi olla kirottu, jossa teidän armonne kulkee.
+Vai eivätkö petturit pitäneet autuutta arvossa? Kävikö kauppa huonosti?
+Ettekö voi tyydyttää Rooman syöpäläisten ahneutta?
+
+ARCIMBOLD. Olen pyhän isän tahdosta kulkenut maailman äärimmäisiä
+reunoja. Saaliini apostolien luiden suojelemiseksi ei ole suuren suuri.
+Mutta voin kuitenkin tarjota sata guldenia kappelin rakentamiseksi,
+jossa yötä päivää rukouksia luetaan rakkaan sisareni sielun autuuden
+vuoksi.
+
+SIGBRIT. Ohoo! Mistä tämä anteliaisuus? Sieluni ei nyt ikävöi teidän
+autuuttanne. Suorittakaa ensiksi oma pesunne!
+
+ARCIMBOLD. Oma pesuni! Mitä tarkoitatte, rakas sisar?
+
+SIGBRIT. Ettekö pelkää kuningas Kristianin vihaa?
+
+ARCIMBOLD. Sieluni autuuden ja viimeisen tuomion nimessä vannon, — ja
+tämä on minun suurin valani — että enemmän pelkään teidän vihaanne,
+kuin kuninkaan. Minulla on hänen majesteettinsa suojeluskirja.
+Kokoamistani anerahoista on hän saanut osuuden, joka on kolme kertaa
+suurempi kuin Saksan keisarin osuus.
+
+SIGBRIT. Mutta liittonne ruotsalaisten kapinoitsijain kanssa voi maksaa
+henkenne.
+
+ARCIMBOLD. Apostoliselle istuimelle voin tehdä tilin kaikesta.
+
+SIGBRIT. Mutta täällä teette tilin käynnistänne Sturen luona. Hänen
+kuninkaallinen kruununsa ei teitä täällä suojele.
+
+ARCIMBOLD. Sturen kuninkaallinen kruunu!
+
+SIGBRIT. Jonka Johan Arcimbold, paavin legatus de latere, hänelle
+lupasi. Näette, että olemme seuranneet jälkiänne. Kuningas Kristianilla
+on Ruotsissa yhtä paljon korvia kuin Sturellakin. Me tunnemme tarkoin
+sen maan puolelle ja toiselle liehakoivat herrat, jotka puhuvat toista
+meille, toista Sturelle. Näitä liehakoitsijoita on kerran rangaistus
+kohtaava. Mutta te herra legaatti, olette nyt käsissämme.
+
+ARCIMBOLD. Minua suojelee Jumalan tuomioistuin ja apostolinen
+kamarioikeus.
+
+SIGBRIT. Eivät peloita. Jumalanne voimme luusia jonkun toisen
+anekauppiaan kautta, ja apostolinen kamarioikeus — hm! — meillä jakaa
+oikeutta — — —
+
+ARCIMBOLD. Matami Sigbrit. Ja minä rukoilen häntä kaikkein pyhimysten
+nimessä. Minä tarjoan kauniit hevoseni, vaununi tarjoan kolmanneksen
+siitä, mitä minulla on Pietarin kirkon kalleuksia.
+
+PALVELIJA (tullen vasemmalta). Tohtori Hemming Gad. Armonne on kutsunut.
+
+SIGBRIT (legaatille). Menkää! Mikä on toistaiseksi jätetty, ei
+ole unhotettu. Tahdon puhutella miestä, jota vihaan mutta myöskin
+kunnioitan.
+
+ARCIMBOLD. Minä rukoilen sillä välin pyhimyksiä, että he
+lauhduttaisivat vihanne. Sillä, vannon taas suurimman valani, en ole
+koskaan muuta tarkoittanut kuin pyhän kirkon ja kuningas Kristianin
+parasta. Mutta pyydän teiltä, arvoisa maan äiti, että saisin kertoa
+Hemming Gadille Ruotsista lähetetyt, terveiset.
+
+SIGBRIT. Terveiset Ruotsista? Keneltä?
+
+ARCIMBOLD. Sturelta.
+
+SIGBRIT. Mitä ne sisältävät?
+
+ARCIMBOLD. Ei mitään hyvää. No koskevat yksinomaan tohtori Hemmingiä.
+
+SIGBRIT. Mitä sanoo Sture? Suuren osan rikoksistanne voitte kenties
+sovittaa kertomalla sen minulle.
+
+ARCIMBOLD. Rakkaan sisareni viisaudelta en tahdo mitään salata. Sture
+ja Ruotsin valtaneuvosto ovat julistaneet Gadin petturiksi. Luullaan
+hänen houkutelleen kuninkaan viemään panttivangit. Hänen läänityksensä
+ja omaisuutensa on kruunulle otettu, ja Ruotsiin ei hän saa enää palata.
+
+SlGBRIT. Mutta jos hän palaa sinne Dannebrogen suojassa. Kuka
+silloin estää? Hyvästi! Jätän teille tilaisuuden kertoa terveisenne.
+(Palvelijalle.) Tulkoon ruotsalainen! (Leqaatille.) Teidän
+puheluaikanne ei saa olla pitkä. (Menee vasemmalle.)
+
+GAD (saapuu oikealta Jaakko Kurjen kanssa). Viiden haavan nimessä!
+Hänen pyhyytensä ylikomissari. Täällä, noidan pesässä!
+
+ARCIMBOLD. Pyhän neitsyen kautta, puhukaa varovammin, tohtori Hemming!
+
+GAD. Lähtiessäni aijonkin ottaa vettä suuhuni, että olisin vaiti.
+Teidät nähtyäni olisin kuitenkin vatsani kastellut. Missä olemmekaan
+viimeksi tavanneet?
+
+ARCIMBOLD. Setäni luona Roomassa.
+
+GAD. Kardinaalin?
+
+ARCIMBOLD. Niin.
+
+GAD. Siitä on vuosia. Te olitte nuori. Ennustin teille vähintäänkin
+arkkipiispan hiippaa tahi kardinaalin hattua. Ennustinko väärin?
+
+ARCIMBOLD. Kumpaakaan en ole saavuttanut.
+
+GAD. Kaukana ette ole. Nykyistä virkaanne en kuitenkaan kunnioita.
+
+ARCIMBOLD. Se on vaarallinen ja vaikea.
+
+GAD. Ihmisten tyhmyyttä on vaikeampi rahaksi lyödä, kuin ennen lyötyä
+tuhlata. Te olitte Ruotsissa?
+
+ARCIMBOLD. Tulin juuri.
+
+GAD. Ja saitte runsaan saaliin?
+
+ARCIMBOLD. Kymmeniä tuhansia guldenia rahassa, voissa, talissa ja
+vaskessa.
+
+GAD. Se oli kelpo suonenisku. Mutta siedämmehän me sen. Mitä siellä
+muuten aijotaan tehdä meidän pelastamiseksemme, meidän panttivankien?
+
+ARCIMBOLD. En tiedä, mitä muihin tulee; teille minulla on terveiset
+Sturelta.
+
+GAD. Hänen herruudellaan ei liene minulle mitään hyvää sanomista?
+
+ARCIMBOLD. Ei. Hän pitää teitä rikollisena.
+
+GAD. On yhtä mieltä hänen pyhyytensä paavin kanssa. Sen tiedän.
+
+ARCIMBOLD. Te olette hänestä rikkoneet rehellisyyttä ja kunniaa vastaan.
+
+GAD. Sitenkö, että pidän rehellisyyttä kunniana? Se ei näy olevan
+onneksi.
+
+ARCIMBOLD. Että olette omalla ehdollanne antautuneet kuningas
+Kristianin valtaan sekä houkutelleet toiset samaan ansaan.
+
+GAD. Mitä! Tämähän katkuaa, sanoi piru pätsin suulla. Sanoiko Sture
+niin?
+
+ARCIMBOLD. Ei ole tapani keksiä juttuja, herra electus.
+
+GAD. Te elätte siis toisten keksimillä. Mutta sanokaa, kenen silmä
+älysi minussa petturin? Sturen aistit eivät itsestään niin terävät ole.
+
+ARCIMBOLD. Läsnäolijat selittivät siten käytöksenne ja jäähyväissananne.
+
+GAD. Ne käärmeet! Ja valtionhoitaja julisti selityksen
+valtakunnalliseksi totuudeksi?
+
+ARCIMBOLD. Hän uskoi siihen.
+
+GAD. Sture! Nimi, joka on loistanut minulle yhtä kirkkaana kuin
+isänmaan nimi! Sture! Se sana on näihin asti merkinnyt minulle Ruotsin
+vapautta. Mutta nyt! Mihin syökset sinä minut?
+
+ARCIMBOLD. Valtionhoitaja on omistanut läänityksenne Kastelholman ja
+kaiken muun omaisuutenne kruunun omaksi. Hän on julistanut, että te
+ette saa palata Ruotsiin.
+
+GAD. Jumalan kuoleman nimessä, prelaatti, teidän suussanne on katala
+valhe. Sitä ei ole voinut tehdä Svante Sturen poika. Hänkö riistäisi
+minulta isänmaan, jonka omistan suuremmalla oikeudella kuin kukaan muu,
+joka on minulle ylin, kallein kaikista? Ja Kastelholma! Sen hävittivät
+tanskalaiset rosvot. Sen uudestaan rakentamiseen panin kaiken sen
+vähän, mitä maailmassa omistin. Sekö minulta nyt riistettäisiin? Se ei
+ole totta. Sanokaa, kuinka suuren summan rahassa, voissa, talissa ja
+vaskessa olette valheestanne saaneet!
+
+ARCIMBOLD. Herra tohtori, te solvaatte minua, hänen pyhyytensä
+täysivaltaista ylikomissaria! Se on röyhkeyttä! Aivan kuulumatonta!
+Olen kertonut Sturen sanat. Sen voivat todistaa piispa Matias ja
+läsnäolleet vapaasukuiset miehet. He olivat kaikki yhtä mieltä kuin
+Sturekin. He tietävät minun totta puhuneen. Itse sen tiedän. Ja
+jumalaton, kirottu kielenne syyttää minua valhettelijaksi. Mahdotonta
+on jatkaa keskustelua kanssanne. Hyvästi! (Menee oikealle.)
+
+GAD (katsoen hänen jälkeensä). Hah hah haa! Nauraisin, jollei
+sitä estäisi suru ja inho. Kaiken muun kestäisin, mutta isänmaan
+kiittämättömyys, sitä en voi kestää. Hemming Gad kavaltaja! He ovat sen
+yksimielisesti päättäneet. Eikä yksikään ääni noussut sitä vastaan. Ei
+yksikään niistä, jotka ovat nähneet pitkän elämäntyöni, väsymättömän
+taisteluni, palavan muukalaisvihani. Ei yksikään! Ei, ei!
+
+KURKI. Kustaa Erikinpoika, minä, kaikki toiset panttivangit − me
+tiedämme, että teidän armonne on syytön. Paetkaamme tästä noidan
+pesästä! Paetkaamme Kööpenhaminasta!
+
+GAD. Minne minä pakenen? Isänmaa on minulle suljettu. Olen vanki,
+kirottu, maanpakolainen. Kristusta kiusasi perkele, näyttämällä hänelle
+maailman valtakunnat ja niitten kunnian, minua kiusataan riistämällä
+kaikki. Minä en sano: mene pois! minä sanon: tule, saatana! Minä
+palvelen sinua, jos saan koston, niin, koston.
+
+SIGBRIT (tullen vasemmalta). Tohtori Hemming Gad!
+
+GAD. Ken kutsui minua? Haa! Oletko sinä se henki, jota huusin? Kun
+perkele pukeutuu naisen haamuun, ei hän tavallisesti ole sinun
+näköisesi. Se ottaa notkean ja norjan muodon; se on utuharsoon
+kääriytynyt alastomuus, häilyväkutrinen, silmissä helvetillinen
+himonlieska. Ja sinä olet paksu punainen noita-akka. Hah hah haa!...
+Niin, arvoisa matami, teidän olisi ollut parasta kutsua luoksenne joku
+muu ylistäjä. Te huomaatte, että minä sovin siihen sangen huonosti.
+
+SIGBRIT. Minä en halua ylistystä.
+
+GAD. Tahdoitteko sitten nähdä ihme-eläimen? Tietäkää, että sillä on
+kynnet!
+
+SIGBRIT. Tahdoin nähdä vääryyttä kärsineen miehen, jonka mielen
+ohdakkeet ovat häijyjen ihmisten kylvämiä; siksi niiden piikit eivät
+minuun pysty. Tahdoin myöskin, jos niin suvaitsette, näyttää teille
+ihme-eläimen.
+
+GAD. Minusta ei ole mikään ihmettä.
+
+SIGBRIT. Jos ei se suuri kunnioitus, jota tunnen teitä kohtaan, herra
+piispa.
+
+GAD. Ahaa! Seuraako rakkaudentunnustus? Se sopisi mainiosti. Mutta
+minulle on kunnioituksenne ja ylenkatseenne palaneen äyrityisen
+arvoinen. Enkä ole piispa. Minulla ei ole hiippakuntaa. Minun
+matlakakseni ei kannata pyrkiä.
+
+SIGBRIT. Hiippakuntanne on teiltä vääryydellä riistetty.
+
+GAD. Sepä uutinen! Ettekö luule minun sitä teidän todistamattanne
+tietävän?
+
+SIGBRIT. Mutta kuinka voisin olla ihmettelemättä sitä kuulumatonta
+kiittämättömyyttä, jolla teitä on kohdeltu. Oma puolueenne on teidät
+pettänyt. Sturekin.
+
+GAD. Hän pahimmin.
+
+SIGBRIT. Milloin te olette luopuneet hänestä ja isänmaasta?
+
+GAD. En koskaan.
+
+SIGBRIT. Ja olette saaneet pelkkää kiittämättömyyttä?
+
+GAD. Niin.
+
+SIGBRIT. Pilkkaa ja häväistystä?
+
+GAD. Olen maksanut samalla mitalla.
+
+SIGBRIT. Mutta te olette kärsineet siitä?
+
+GAD. Mutta en masentunut. Iloitkoot minun polkemisestani.
+Nöyrtymisestäni he eivät saa iloita. En kerjää suosiota enkä armoa.
+
+SIGBRIT. Mutta jos joku tarjoaisi teille apuaan?
+
+GAD. Kenpä sitä tarjoaisi?
+
+SIGBRIT. Vaikkapa minä.
+
+GAD. Te? Mihin?
+
+SIGBRIT. Voittamaan vihamiehenne.
+
+GAD. Minä halveksin heitä.
+
+SIGBRIT. Se ei teitä tyydytä. Tiedän mitä kaipaatte.
+
+GAD. Mitä?
+
+SIGBRIT. Ainoastaan raukka jättää väärinteon kostamatta.
+
+GAD. Viiden haavan nimessä, siinä olemme yhtä mieltä.
+
+SIGBRIT. Enkö minä tuntisi, mitä vaatii voimakas luonne? Olen itse
+ollut teidän asemassanne. Minua on vihattu, pilkattu, monella tavalla
+solvattu, aivan niinkuin teitäkin. Mahtavat ylimykset ovat kutoneet
+juonia minua vastaan. He ovat saattaneet minulle kipua ja murhetta.
+Mutta minä olen kostanut He matelevat nyt minun edessäni, nuo
+töyhtöpäiset suvustaan kerskuvat narrit. Minä halveksin heitä. Minä
+nautin kostosta sanomattomasti. Tahtoisitteko sitä herkkua maistaa?
+
+GAD. Tahdon, tahdon!
+
+SIGBRIT. Kaikki ruotsalaiset kavaltajat tarvitsevat koston.
+
+GAD. Niin, kaikki.
+
+SIGBRIT. Koston siitä, mitä ovat rikkoneet teitä ja maataan vastaan.
+
+GAD. Kummastakin.
+
+SIGBRIT. Te tahtoisitte kostaa?
+
+GAD. Sanoin jo sen. Elän ja hengitän sitä varten.
+
+SIGBRIT. Mutta miten kostatte?
+
+GAD. On vain yksi kamala mahdollisuus. En ole tohtinut sitä
+itsellenikään sanoa.
+
+SIGBRIT. Te viette maahan kuningas Kristianin.
+
+GAD. Ääni helvetistä! Se sanoi sen. Ja jos sen teenkin, jos vien maahan
+kuningas Kristianin, en tee mitään muuta kuin sen, mitä vihamieheni
+Banérit, Oxenstjernat, Trollet ja piispat olisivat joka hetki valmiit
+tekemään — nuo herrat, jotka ovat minut petturiksi julistaneet.
+
+SIGBRIT. Ja silloin saavat he kaikki koston.
+
+GAD. Hirmuisen.
+
+SIGBRIT. Te olette valmis yhtymään kuninkaaseen?
+
+GAD. Olen valmis perkelettä palvelemaan.
+
+SIGBRIT.
+
+Mitä ei kuningas saisi aikaan teidän avullanne? Te olette hänelle
+armeijoita arvokkaampi. Ja mikä riistäisi teiltä kostonne? Kuningas
+itse on sanani vahvistava. (Menee vasemmalle.)
+
+KURKI. Teidän armonne, yksi sana!
+
+GAD. No?
+
+KURKI. Jumala ja kaikki pyhimykset varjelkoot teidän armonne särkemästä
+omaa elämäänne ja sitä ylevää kuvaa, jonka olette itsestänne ajan
+vaiheisiin piirtäneet.
+
+GAD. Mitä tarkoitat?
+
+KURKI. Tanska pelkää teitä enemmän kuin kaikkia Ruotsin suurmiehiä
+yhteensä.
+
+GAD (pilkalla). Erittäinkin on sillä nyt syy pelätä minua.
+
+KURKI. Se tietää, että se on kilvoituksensa voittanut, kun te astutte
+sen puolelle. Mutta te olette aina olleet Ruotsin kansan itsenäisyyden
+turvana. Te olette sitä johtaneet taisteluun vapauden puolesta. Te
+olette sen oikeuksia miehuullisesti puolustaneet...
+
+GAD. Kuinka minut on palkittu?
+
+KURKI. Rakastatteko te maatanne palkan ja suosion vuoksi?
+
+GAD. Tiedä, että minäkin olen ihminen.
+
+KURKI. Jalompi muita. Mutta nyt on teidät noiduttu. Sydämessänne ovat
+heränneet itsekkäisyyden ja kostonhimon henget. Paetkaamme, ennenkuin
+ne kokonaan valloittavat teidät.
+
+GAD. Ne ovat jo minut valloittaneet. En tahdo nähdä enkä kuulla muuta.
+
+KURKI. Jumala ja kaikki pyhimykset herättäkööt jälleen sielussanne ne
+suuret voimat, jotka siinä ennen ovat liikkuneet!
+
+GAD. Ja kadotuksen tulikivikatku tukahduttakoon sinut!
+
+KURKI. Oi ajatelkaa, mitä teette! Suuria ratkaisunhetkiä on elämässä
+harvoin. Nyt on teillä sellainen. Ajatelkaa isänmaata! Ajatelkaa
+entisyyttänne! Te olette vihan ja kiukun vallassa.
+
+GAD (kiivaasti, jalkaa polkien). Miksi siis vielä kiihoitat minua?
+Muista kiusaajistani olen päässyt. Eikö kukaan vapauta minua sinusta,
+viimeisestä?
+
+KUNINGAS KRISTIAN (on tullut vasemmalta). Minä vapautan. Hoi! (Pari
+aseellista miestä saapuu. Kuningas viittaa Kurkeen.) Tuo mies on elänyt
+tarpeeksi. (Aseelliset miehet tarttuvat häneen.)
+
+KURKI (pois vietäessä). Jumalan ja kaikkein pyhimysten nimessä, tohtori
+Hemming...
+
+KRISTIAN (ärjäisten). Sulkekaa suu! (Miehet vievät Kuren oikealle.
+Kuningas lähestyy Gadia, joka on murtuneena vaipunut läheiselle
+tuolille.) Tohtori Hemming! (Tämä nousee äkkiä.) Te olette ihmis-ijän
+taistelleet Tanskaa vastaan saamatta palkintoa. Te tahdotte nyt
+palvella sitä voittaaksenne, mitä teiltä on riistetty?
+
+GAD.
+
+Palvella Tanskaa! Minä? Niin, palvelen teidän majesteettianne
+saadakseni koston.
+
+KRISTIAN. Sen saatte viimeiseen pisaraan. Te seuraatte minua Tukholmaa
+vastaan. Teidän puhettanne kuulee kansa.
+
+GAD. On kuullut.
+
+KRISTIAN. Te saatte sitte puhua.
+
+GAD. Saanko jo alkaa palvelukseni neuvolla?
+
+KRISTIAN. Alkakaa!
+
+GAD. Paavin lähetti on tuonut Ruotsista suuret rikkaudet. Sallisitteko
+ne kulettaa Roomaan, kun niillä saatte miehiä ja aseita?
+
+KRISTIAN. Isänmaasi kukistamiseksi?
+
+GAD. Niin. Siten saa typeryys ja kiittämättömyys palkkansa, ja minä
+saan koston.
+
+SlGBRIT. Ja teidän majesteettiinne saa Ruotsin kruunun. Tässä miehessä
+(mittaa Gadiin) kumartuu Ruotsi eteenne.
+
+KRISTIAN. Ja syvään sen täytyy kumartua. Nyt etsimään legaatin jälkiä.
+Äyrityistäkään ei saa hän muassaan viedä. (Menee Sigbritin kanssa
+vasemmalle. Kuninkaan palvelija saapuu oikealta.)
+
+GAD (palvelijalle). Missä on seuralaiseni?
+
+PALVELIJA. Häntä ei ole enää.
+
+GAD. Mitä? Murhattuko?
+
+PALVELIJA. Kuninkaan käsky on täytetty. (Menee vasemmalle).
+
+GAD (yksin). Siis riemuita voi musta helvetti. Olen uhrin antanut jo
+saatanalle. Ja kuitenkin on sääli nuolta miestä. Hän oli kaikkia muita
+parempi. Ja minä! Minä syöksin hänet turmioon. Ja itseni. Äsken olin
+viaton parjauksen uhri, nyt tahraannuin viattomalla verellä. Mutta
+vielä ei ole tehtävänäni suuri elämäntili. Pimeyden syvimpään kuiluun
+painukoon vaaka. Pahemmaksi en tule kuin kavaltajaksi. Siksi on minut
+julistettu jo. Kaikki on minulta riistetty. Mitään ei jälellä ole...
+Eikö mitään? On. Oma itseni. Ja se saa aikaan paljon.
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Hemming Gadin teltta kuningas Kristianin leirissä Tukholman edustalla,
+Pohjois-Malmilla.
+
+Joukko talonpoikia, niiden joukossa _Olaus Björn_ ja _Lasse Stark_.
+
+BJÖRN. Se ei ole mahdollista. Pyhimyksiin en luota. Heitä voi lahjoa.
+He auttavat yhtä usein konnaa kuin rehellistäkin miestä. Mutta tohtori
+Hemming kavaltaja! Ei! Uskokoon ken tahtoo, minä en usko.
+
+1:NEN TALONPOIKA. Mutta miksi hän on Tanskan kuninkaan leirissä?
+
+BJÖRN. Miksi sinä olet?
+
+2:NEN TALONPOIKA. Meitä on kutsuttu.
+
+BJÖRN. Ja tohtori Hemming on tuotu Kööpenhaminasta.
+
+1:NEN TALONPOIKA. Jonne hän itse tahallansa meni.
+
+BJÖRN. Hänet vei kuningas petoksella.
+
+STARK. Mutta kuninkaan ystävältä hän näyttää.
+
+3:S TALONPOIKA. Hän kehoittaa talonpoikia luopumaan aseistaan.
+
+1:NEN TALONPOIKA. Ja lupaamaan uskollisuutta kuninkaalle.
+
+USEAT TALONPOJAT. Kavaltaja! Kavaltaja!
+
+BJÖRN. Älkää kirkuko! Enkö minä tuntisi häntä paremmin kuin muut?
+Puhuihan hän taloni pihalla vuosi sitten. Useat teistä oli mukana, kun
+Nyköpingiin riensimme. Tohtori Hemmingille huudan: eläköön!
+
+STARK. Niin minäkin.
+
+1:NEN TALONPOIKA. Mutta kuulimmehan hänen sanansa. Tulivat kuin ainakin
+tanskalaisesta suusta.
+
+BJÖRN. En kuullut niitä. Mutta tohtori Hemmingiin luotan. Neuvoi hän,
+mitä neuvoi, häntä voimme seurata.
+
+1:NEN TALONPOIKA. Mitä paholaista! Saisiko meitä niinkuin koiria
+usuttaa silloin sinne, tällöin tänne?
+
+BJÖRN. Olot ovat muuttuneet, valtionhoitaja kaatunut, maa täynnä
+vihollisjoukkoja, niiden vallassa kaikki linnat.
+
+3:S TALONPOIKA. Ei Tukholma.
+
+2:NEN TALONPOIKA. Eikä tulekaan.
+
+BJÖRN. Mikäs auttaa? Rouva Kristina ei yksin kauan kestäne. Herrat ovat
+menneet kuninkaan puolelle.
+
+1:NEN TALONPOIKA. Mutta talonpojat?
+
+BJÖRN. Jos meillä olisi Engelbrekt.
+
+1:NEN TALONPOIKA. Ja jos Hemming Gad ei olisi petturi.
+
+BJÖRN. Hän ei olekaan...
+
+USEAT TALONPOJAT. On. Kavaltaja hän on.
+
+GAD (saapuen). Ulos, kirkujat! (Talonpojat poistuvat, paitse Björn ja
+Stark.) Mitä te kaksi töllistelette?
+
+BJÖRN. Teitä, tohtori Hemming,
+
+STARK. Te ette ennen talonpoikia luotanne karkoittaneet.
+
+GAD. En koskaan ole kirkujoita kärsinyt.
+
+STARK. Te meidät tuntenette?
+
+GAD (katsoen heihin). Teidät? Kyllä. Ystäväni Björn ja Stark. Monessa
+ottelussa olemme yhdessä olleet.
+
+BJÖRN. Viimeksi sieppasimme Nyköpingin linnan.
+
+GAD. Niin. Viiden haavan nimessä, se oli oiva kaappaus.
+
+BJÖRN. Sten Kristerinpoika ei jaksanut kauan häpeäänsä kärsiä. Hän
+kuoli Tukholman linnassa.
+
+GAD. Sen tiedän. Sturen hemmottelu ei häntä parantanut.
+
+STARK. Nyt on Nyköping kuitenkin Tanskalaisten vallassa.
+
+GAD. On.
+
+BJÖRN. Helposti he valloittivat sen, Ruotsin vahvimman linnan.
+
+GAD. Piiritystoimet ja rynnäkkö tehtiin minun ohjeitteni mukaan.
+
+BJÖRN. Teidän?
+
+GAD. Niin.
+
+BJÖRN. Onko se mahdollista? Oletteko tehneet sellaisen käänteen?
+
+GAD. Ijankaikkinen sota Tanskan ja Ruotsin välillä saisi jo loppua.
+
+BJÖRN. Sitä toivoo jokainen Ruotsin talonpoika.
+
+GAD. Mutta tietävätkö he, miten se voidaan lopettaa?
+
+BJÖRN. Kun tanskalaiset saadaan karkotetuksi.
+
+GAD. Siihen juuri emme ole kyenneet. Toinen tie on valittava.
+
+STARK. Mikä se on?
+
+GAD. Kristian tunnustetaan Ruotsin kuninkaaksi.
+
+BJÖRN. Mitä! Tahdotteko syöstä meidät tuon julman hallitsijan valtaan?
+
+GAD. Hän on mies, jota Ruotsi tarvitsee.
+
+BJÖRN. Pyhä Erik! Mitä sanotte?
+
+GAD. Jos talonpojat satakin kertaa kuninkaan karkottaisivat, olisivat
+herrat valmiit yhtä useasti hänet takaisin kutsumaan.
+
+STARK. Se on totta.
+
+BJÖRN. Tahdotteko siis perustaa tänne tanskalaisen vallan?
+
+GAD. Sen kysymyksen olisit saanut vatsaasi nielaista. Tunnettehan
+elämän työni.
+
+BJÖRN. Mutta emme nykyistä päämääräänne.
+
+GAD. Pitääkö teidän härän itsepäisyyteen yhdistää aasin tyhmyys?
+Enkö ole aina ollut talonpoikain ystävä? Enkö ole heidän parastaan
+tarkoittanut?
+
+BJÖRN. Aina.
+
+STARK. Kaikissa asioissa.
+
+GAD. Etuanne valvon nytkin. Sortajianne on nöyryytettävä.
+
+BJÖRN. Ylimyksiä.
+
+GAD. Juuri niin. He ovat mätäpaiseita isänmaamme ruumiissa. He
+tarvitsevat ankaran pitelyn. Te olette ikämiehiä, eikö niin?
+
+BJÖRN. Olemme.
+
+GAD. Koko teidän elinaikanne olen minä sotinut Tanskaa vastaan. Olin
+vanhan Sten herran ja Svante Niilonpojan väsymätön toveri. Missä pahin
+vaara uhkasi, sinne rintani vein. Me torjuimme rynnäkön toisensa
+jälkeen, tulivatpa ne sitten Tanskan tahi sen liittolaisen, kaikkien
+kristittyjen vihollisen, Moskovan suuriruhtinaan puolelta. Mutta
+lopullinen toivomme oli, että kansamme voittaisi vapauden, viljeleisi
+rauhassa maataan ja saisi mukavasti humalaa ja suolaa. Niin ei ole
+käynyt, Sturet ovat kesken sortuneet. Minun työni on ilkeimmällä
+kiittämättömyydellä palkittu. Henkilöt, joiden elämä on ollut pelkkä
+kavallus, ovat minut maanpetturiksi julistaneet. He ovat aina ihailleet
+tanskalaista valtaa. Heidän täytyy nyt, viiden haavan nimessä, tuntea,
+millainen se on.
+
+BJÖRN. Mutta Ruotsin kansa?
+
+GAD. Saa ansaitsemansa kohtalon.
+
+BJÖRN. Sortuu muukalaisten vallassa.
+
+GAD. Sen vapauden rakkaus ja itsenäisyyden tunto on sorrosta kasvanut.
+Tanskalaisvallan hetkellinen voitto Ruotsissa on aina antanut
+tanskalaisten pyyteille surman iskun. Niin käy nytkin. Taistelun
+jatkaminen ei ole mahdollista, kun johtajaa ei ole. Vai tunnetteko ketä?
+
+BJÖRN. Tunnemme yhden.
+
+GAD. Ken hän on?
+
+BJÖRN. Tohtori Hemming Gad.
+
+GAD. Minä! Niin, miksi ei? Seuratkaa neuvoani! Itägötanmaan rahvas
+jatkaa vihollisuuksia. Menkää! Kehoittakaa sitä luopumaan niistä!
+Kiitän heitä iskuista, joita olemme yhdessä lyöneet. Nyt levätkööt
+keihäät ja pertuskat.
+
+STARK. Mutta me vihaamme tanskalaisia.
+
+GAD. Siitä tunnen teidät, ystäväni. Mutta olettehan minut ymmärtäneet?
+
+BJÖRN. Olemme. Hyvästi!
+
+GAD. Hyvästi! Älkää unohtako ottaa kuninkaan suolalahjaa. Tanskalainen
+suola parantaa hyvin ruotsalaista mätää. (Miehet aikovat lähteä, mutta
+pysähtyvät uteliaina paikoilleen, kun Elsa syöksyy hädissään sisään ja
+heittäytyy Gadin eteen).
+
+ELSA. Kaikkein pyhimysten tähden, pelastakaa minut! (Katsoo Gadiin.)
+Te, herra electus! Kiitos, pyhä neitsyt! Minä olen turvassa.
+
+GAD. Ken olette?
+
+ELSA. Rouva Kristinan kamarineito.
+
+GAD. Sellainen kyyhky täällä haukkojen seassa! Miksi olette täällä?
+Mikä tuska värisyttää kyyhkyissieluanne?
+
+ELSA. Minun täytyi päästä pyhän Klaaran luostariin.
+
+GAD. Vihollisleirin läpi?
+
+ELSA. Vaikka kuinka. Vartiat taivutin rukouksillani. He aukasivat
+minulle kaupungin pohjoisportin. Luostariin pääsin onnellisesti. Mutta
+tullessani huomasivat tanskalaiset sotamiehet minut. Pakenin heitä
+tänne. Te, herra electus, suojelette minua?
+
+GAD. Eivätkö kana-aivonne voineet vaaraa havaita?
+
+ELSA. Luostarissa oli kuolemaisillaan henkilö, jonka luona olin
+luvannut käydä... Oi, herra electus, missä on hän, jolle lupasin?
+Rukoilen: saattakaa minut hänen luoksensa!
+
+GAD. Kenen?
+
+ELSA. Hänen, jolle lupauksen tein. Minulla on hänelle paljon
+kertomista. Hänen sisarensa on nyt kuollut.
+
+GAD. Mutta ettekö käsitä, etten voi tietää, ketä tarkoitatte.
+
+ELSA. Hän jätti valtionhoitajan ja tuli teitä palvelemaan. Hän piti
+teitä jaloimpana kaikista, ketä hän oli oppinut tuntemaan. Hän tahtoi
+seurata teitä, silloin kuin teidät kirottiin. Sillä hän on itse jalo
+ja ylevä. Hän vihaa vääryyttä ja petosta. Häntä viehätti teidän suora
+olentonne ja sanojenne totuuden voima.
+
+GAD (maahan katsoen). Jaakko Kurki.
+
+ELSA. Niin. Jaakko Kurki. Missä hän on? Onko hän täällä leirissä?
+Saanko minä nähdä hänet?
+
+GAD. Miksi häntä etsitte?
+
+ELSA. Miksi? Siksi, että minun täytyy hänet tavata. Tahdon sanoa
+hänelle sisaren viimeiset terveiset. Tahdon katsoa hänen rehellisiin
+silmiinsä, tahdon kertoa, kuinka me olemme surreet ja kuinka minä olen
+häntä kaivannut. Ja hänen täytyy tulla linnaan taistelemaan meidän
+puolestamme. Me kärsimme sanomattomasti, mutta me uhraamme kaikki
+riemulla kaupungin linnan ja Ruotsin vapauttamiseksi. Milloinka te,
+herra electus, saavutte luoksemme? Te ette voi olla ihailematta rouva
+Kristinan sankaruutta. Hän unhottaa oman onnettomuutensa ja muistaa
+vain, että maa on pelastettava.
+
+GAD. Naisen herkkä usko.
+
+ELSA. Hän kunnioittaa teitä sanomattomasti. Ne väärät huhut, joita
+teistä on levitetty, hylkää hän inholla. Hän sanoo, että teidän
+isänmaanrakkautenne on aina ollut sanomattoman suuri, ettei teidän
+ylevä mielenne ole koskaan omaa etuaan katsonut, vaan on unhottanut
+kaikki kärsimänsä vääryydet.
+
+GAD (kiivaasti). Mutta jos minä en olekaan unhottanut.
+
+ELSA. Herra electus! Olenko loukannut teitä?
+
+GAD (kylmästi). Ette. Oletteko nyt valmis lähtemään?
+
+ELSA. Herra electus, sallikaa minun tavata Jaakko Kurkea?
+
+GAD. Se ei ole mahdollista.
+
+ELSA. Hän ei siis ole täällä?
+
+GAD. Ei.
+
+ELSA. Jäikö hän Tanskaan?
+
+GAD. Jäi.
+
+ELSA. Miksi?
+
+GAD. Siksi, ettei hän voinut tulla tänne.
+
+ELSA. Oi, miksi ei voinut? Teidät nähtyäni, herra electus, ihastuin.
+Luulin saavani nähdä hänet.
+
+GAD. Häntä ette koskaan näe.
+
+ELSA. Ei koskaan! Miksi ei? Onko joku onnettomuus tapahtunut?
+
+GAD. On parasta, ettette kysy. Te ette voi kuulla.
+
+ELSA (oikaisten itsensä jäykäksi). Minä? Olen nähnyt rouva Kristinan
+jalolla tyyneydellä kestävän sanoman ritari Stenin kuolemasta. Olen
+huomannut hänen lujuutensa kaikkien Jobin sanomien saapuessa eri
+seuduilta Ruotsia, joissa tanskalaiset petoksella tahi asevoimalla
+ovat voittoja saaneet. Olen oppinut jotakin hänestä. Vihollisleirin
+halki olen juossut tavatakseni Jaakko Kuren sisarta; minullako ei olisi
+rohkeutta kuulla hänen kohtaloaan?
+
+GAD. Te ette kiusaa minua kyyneleillänne ettekä vaikerruksillanne?
+Sillä niitä inhoan enemmän kuin sipulia kaalisopassa.
+
+ELSA. En.
+
+GAD. Sitten olette ikäiseksenne tavaton olento.
+
+ELSA. Hän on siis...
+
+GAD. Kuollut.
+
+ELSA. Kuollut! Lyhyt mutta kamala sana. Se puristaa sydäntä kuin
+rautavanne. Mutta se myöskin lujentaa ja vahvistaa. Mieltäni ahdistikin
+kamala aavistus. Nyt olen vapautettu kaikista epäilyksen tuskista.
+Sydämessäni vallitsee kylmä, tyyni kuolon rauha. Lemmen onni on
+keväisten päivien kukka. Ainoastaan jotkut taivaan suosimat saavat sen
+suloa pahalla säälläkin nauttia. Kun kaikkialla muualla on nyt kärsimys
+ja epätoivo, en minä ole tätä erityistä onnea ansainnut. Voin surra,
+niinkuin jalo Kristina rouvakin suree. Sten herra sai sankarikuoleman
+isänmaata puolustaessaan. Miten, milloin ja missä kuoli Jaakko Kurki?
+
+GAD. Hän kuoli Kööpenhaminassa.
+
+ELSA. Milloin?
+
+GAD. Viime keväänä.
+
+ELSA. Miten hän kuoli?
+
+GAD. Teillä on monta kysymystä. En minä jaksa kaikkiin vastata.
+
+ELSA. Jaakko Kurki palveli teitä, herra electus?
+
+GAD. Entä sitten?
+
+ELSA. Teidän täytyy tietää, kuinka hän kuoli.
+
+GAD. Tietysti siten, että hän heitti henkensä.
+
+ELSA. Hän rakasti minua ja minä häntä. Sen voin nyt julistaa kaikkien
+kuullen. Minulla on oikeus vaatia tietoja hänen kuolemastaan.
+
+GAD. Ja hän uhrasi minun hyväkseni enemmän kuin kenkään muu. Minäkin
+rakastin häntä. Minulla on siis myöskin oikeus jotakin vaatia. Ja
+minä vaadin, että ollaan vaiti siitä, minkä ei olisi pitänyt koskaan
+tapahtua.
+
+ELSA. Herra electus, minä rukoilen...
+
+GAD. Ja minä käsken. Vaiti!
+
+ELSA. Jumalani! Hän kuoli pahantekijän kuoleman.
+
+GAD. Mutta pahatyö ei ollut hänen.
+
+ELSA. Hän oli siis viaton uhri?
+
+GAD. Niin.
+
+ELSA. Sinä, jalo nuorukainen, kuolit siis puhtaana ja ylevänä. Se tieto
+tekee murheen pyhäksi. Se poistaa kyyneleiltä katkeruuden. Niin voin
+ilolla muistaa lyhyttä lempeäni ja siunata hänen kaunista muistoaan.
+
+GAD (liikutuksella). Muistakaa! Siunatkaa!
+
+ELSA. Te hellytte, herra electus!
+
+GAD. Minä! En. Sotaratsun polkema tanner ei pehmene säveän karitsan
+sorkissa. Minäkö heltyisin? Hunaja tekee happamen vielä happamemmaksi.
+Vaikka teillä onkin jonkun verran sielun voimaa, olette kuitenkin liian
+hento minun seuralaisekseni; sillä kohteliaisuusvarastoni on jo aikoja
+sitten ollut lopussa. (Huomattuaan talonpojat.) Te, miehet, täällä
+vielä? Se on hyvä. Teidän on saatettava tämä turvaton kana pesälleen.
+Talonpojilta ei saa leirissä mitään ryöstää. Sen on kuningas kieltänyt.
+Te viette neidin turvallisesti kaupungin portille.
+
+ELSA. Hyvät miehet. Te ette kieltäne. Portille vain! Rouva Kristina voi
+jo kaivata minua. Rientäkäämme!
+
+BJÖRN. Voitte luottaa meihin, jalo neiti.
+
+ELSA. Luotan täydellisesti. Hyvästi, herra electus! Me odotamme teitä
+turvaksemme. (Rientää ulos talonpoikain kanssa.)
+
+GAD (yksin). Jumalan kiitos! Hän on nyt poissa. Viiden haavan nimessä,
+tuo kyyhkynen oli saada minut vähällä unhottamaan itseni. Ken saisi
+minun tuskani huomata? Tuskani? Mitä tuskailen? Petosta on kaikkialla.
+Pelkkää ulkokultaisuutta, valapattoisuutta, kavallusta. Mutta minä...
+olenko kavaltaja, konna? En? Kirkko ja isänmaa ovat minut hyljänneet.
+Ketä kohtaan on siis minulla velvollisuuksia? Itseäni. Ei ketään muita.
+Minua ei saada kostotta polkea. Minun tieni on kostontie. Eivätkä
+mitkään Koriolanuksen äidin itkut voi minua siltä syrjäyttää. Ja
+vaikkapa lohikäärmeen hampaat rintaani raateleisivat, en sittenkään
+väisty. En puolesta saanut olla, niin vastaan olen, vaikka vastustaja
+onkin saatana.
+
+En sodi nyt miekalla, vaan sanalla. (Ottaa paperin pöydältä ja lukee:)
+"Hemming Gad Ruotsin vapaille porvareille ja talonpojille sekä muille
+yhteisen kansan miehille Jumalan ja pyhän Eerikki-kuninkaan nimessä.
+Kolmea valtionhoitajaa, joiden sielulle Jumala armollinen olkoon, olen
+seurannut taistelussa Tanskaa vastaan ja ensimäisinä siihen osaaottanut
+Niinkuin taistelutantereella miekka kädessä ja monissa neuvotteluissa
+olen valvonut Ruotsin rahvaan etua, niin nytkin, sen vakuutan
+kristillisen uskoni ja kunniani nimessä — — —" (keskeyttäen) "kirottu
+tapa käyttää tällaisia sanoja —" (lukee edelleen) "tarkoitan teidän
+parastanne, arvoisat porvarit ja vapaat talonpojat, kehoittaessani
+teitä luopumaan oikean herranne kuningas Kristianin vastustamisesta.
+Sillä sota tanskalaisia vastaan on hyödytön ja ajan pitkään mahdoton —
+— — niinkuin emme olisi noita rosvoja lukemattomat kerrat karkottaneet
+— — — Kun kuninkaan joukot ovat valloittaneet koko maan lukuunottamatta
+Tukholmaa, joka vielä itsepintaisesti jatkaa hyödytöntä vastustusta,
+ja kun kuningas itse on nyt maahan saapunut vakuuttaen kaikille maan
+asukkaille mahtavan suojeluksensa ja anteeksiantonsa, niin että te
+kaikki voitte elää levossa ja rauhassa lain ja oikeuden sekä vanhojen
+tapojen mukaan saaden kuninkaan suosiollisella avulla minkä tarvitsette
+humalia, suolaa ja kankaita, niin kehoitan minä teitä kaikkia
+palvelemaan lempeää ja oikeutta rakastavaa kuningasta — — —" (Viskaa
+inholla kirjeen käsistään.) Ei ikipäivinä! Näin en minä kirjota. Älä
+usko tanskalaista äläkä munkkia! Niin huudan minä heille; nyt niinkuin
+ennenkin. Sillä lukemattomat kerrat ovat nuo varkaiden ja ryövärien
+jälkeläiset meidät kaunoilla lupauksillaan pettäneet.
+
+MESTARI JON (saapuu). Hänen majesteettinsa kuningas Kristian pyytää
+Ruotsin rahvaalle kirjoittamaanne kirjettä.
+
+GAD (polkaisten kiivaasti jalkaa). Ulos, hirsipuusta karannut koira!
+
+JON (suuresti hämmästyen). Mitä, tohtori Hemming? Tapasiko entinen
+vimmanne?
+
+GAD. Kuulit. Ulos!
+
+JON. Tämä saattaa teidät hirsipuuhun viedä. (Menee.)
+
+GAD. Hah hah haa! Ei tosiaankaan ole kehuttava seura, kun moiset
+konnat luokse tunkeilevat. Vaan, se on muistettava, hän onkin nyt
+kumppani ja veli. Hah hah haa! Me palvelemme samaa (painolla) lempeää
+ja oikeutta rakastavaa herraa. Niin, ja samaa rouvaa, Sigbrit velhoa!
+Mutta mitenkä palvelukseni päättyy, ja jääkö kostoni kesken? (Ottaa
+jälleen kirjeen pöydältä.) Tätä samaa saarnaavat kansalle vihamieheni,
+jotka ovat tehneet minut siksi, mikä nyt olen. Miksi en minä saisi
+pettää tyhmää laumaa, niinkuin muut sitä pettävät. Minun pitää muistaa
+itseäni. Perääntyä en enää voi. Tapahtukoon täytymys! (Lukee.) — —
+„palvelemaan lempeää ja oikeuttarakastavaa kuningasta, jolla ei ole
+mitään rakkaampaa toivoa kuin ruotsalaisten alamaistensa viihtymys ja
+onni.” (Heittää pois popperin.) Valheellisemmin ei perkele paratiisissa
+puhunut. Vaan täällä ei ole mikään paratiisi. (Jää pöydän luo istuen
+katsoa tuijottamaan paperiin. Tanskalainen sotapäällikkö saapuu muassa
+kymmenkunta sotilasta, jotka piirittävät Gadin ja ojentavat keihäät
+häntä kohden.)
+
+GAD (ylös hypähtäen). Mitä tahdotte?
+
+PÄÄLLIKKÖ. Kirjeenne Ruotsin rahvaalle.
+
+GAD. Mutta jos sitä en anna?
+
+PÄÄLLIKKÖ. Hänen majesteettinsa on käskenyt meidän ottamaan sen teidän
+ruumiinne ylitse.
+
+GAD (lyhyen sisällisen taistelun jälkeen). En pelkää aseitanne, en
+henkeäni. Pakoittaa ei minua voida. Tämän kirjoituksen (ottaa sen
+käteensä ja miettii hetken) — annan minä vapaasta tahdosta. (Antaa
+paperin päällikölle, joka sotilaineen poistuu.)
+
+GAD. Voi sinua, Hemming Gad! (Lyö voimalla molemmat nyrkit pöytään ja
+vaipuu sen ääreen.)
+
+PALVELIJA (tullen hetkisen kuluttua). Hänen majesteettinsa kuningas.
+
+GAD (kohoten äkkiä). Hän saapukoon! Kaikkeen olen valmis. (Kuningas
+Kristian, piispa Matias, Erik Trolle, Knut Eskilinpoika ja Krister
+Pentinpoika sekä mestari Jon saapuvat.)
+
+KRISTIAN (Gadille). Olen työhönne tyytyväinen. Kirjoitusta monistetaan
+paraikaa. Se levitetään kaikkialle.
+
+GAD (kumartaen). Kuninkaan tahto tapahtukoon.
+
+KRISTIAN. Vaan vaikuttaako se?
+
+MATIAS. Teidän majesteettinne ei saa kovin paljon odottaa. Tohtori
+Hemmingin sana on jo kadottanut merkityksensä.
+
+TROLLE. Minä pelkään samaa.
+
+KNUT ESKILINP. Suurta laumaa on helpompi kiihoittaa kuin hillitä.
+Tohtori Hemming on aina kiihoittanut.
+
+KRISTIAN. Mitä sitten on tehtävä?
+
+KRISTER PENTINP. Teidän majesteettinne on käytettävä pakkokeinoja.
+
+KRISTIAN (kiivastuen vähitellen). On käytetty ja käytetään. Kokoan
+sotaväkeä Tanskasta, Ranskasta, Saksasta, Hollannista ja Puolasta
+sekä kuletan ne Ruotsiin. Mitä se on muuta kuin pakkokeinoja? Joukot
+kulkevat maakuntien läpi, kukistavat vastarinnan kaikkialla, missä sitä
+vain kohtaavat. Mutta joukkojen pois siirryttyä nousee kansa kapinaan.
+Käyttäkää sitten pakkokeinoja. Sturen kuoltua kokoontuvat Ruotsin
+ylimykset Upsalaan ja vannovat minulle uskollisuutta. Mutta kun kutsun
+heitä luokseni saapumaan, tulee vain muutamia heistä, joku piispa
+Matias, joku Trolle, Banér ja Oxenstjerna. Talonpoikia houkuttelen
+suolalla ja humalalla. Mutta nämä kurjat myyrät pysyvät enimmäkseen
+luolissaan ja hyökkäävät sieltä vain hävitystä tekemään. Käyttäkää
+sitten pakkokeinoja! Pitäisi todellakin käyttää viimeistä keinoa;
+olisi hankittava kylliksi pitkä hirttonuora, jolla kaikki ruotsalaiset
+kavaltajat hirtettäisiin.
+
+MATIAS. Teidän majesteetillanne on täällä paljon uskollisia alamaisia.
+
+KRISTIAN (pilkalla). Erittäin uskollisia, herra piispa. On uskollisia
+koiria, jotka nuolevat sen henkilön kättä, jolla on suurin pala
+tarjottavana.
+
+TROLLE. Teidän majesteettinne ei toki meidän uskollisuuttamme epäille?
+
+KRISTIAN. Auttakaa minut pulasta. Miten lopetetaan tämä kirottu sota?
+Miten ylläpidän armeijan tässä kapinoivassa maassa? Miten saan käsiini
+Kustaa Erikinpojan, joka kunniattomasti karkasi Kööpenhaminasta ja on
+nyt petollisten lyypekkiläisten avulla päässyt Ruotsiin kiihoittamaan?
+
+KRISTER PENTINP. Teidän majesteettinne on juuri valloittanut Vesteråsin.
+
+KRISTIAN. Se ei ole Tukholma.
+
+TROLLE. Mutta sanoma sen kukistumisesta on omiaan lamauttamaan
+Tukholman väestön mieltä.
+
+KRISTIAN. Siinä toivossa lähetin sinne kaksi Vesteråsin porvaria
+antautumisesta kertomaan.
+
+MATIAS. Se oli hyvin keksitty.
+
+KNUT ESKILINP. Mitä Kustaa Erikinpoikaan tulee, ei häntä voida syyttää.
+Hän karkasi vankeudesta, johon hänet petoksella vietiin.
+
+KRISTIAN. Pirun sarvien nimessä, Banér, pyrittekö te mestaroimaan minun
+tekoani. Katsokaa, ettei silloin, kun ruotsalaisille kapinoitsijoille
+palkka maksetaan, mitata teille ensiksi.
+
+KNUT ESKILINP. Ilolla otan vastaan palkan, minkä teidän majesteettinne
+armo määrää.
+
+KRISTIAN (häijysti naurahtaen). Minun armoni ei teitä unhota.
+
+PALVELIJA (saapuen). Teidän majesteettinne Tukholmaan lähettämä airut.
+
+KRISTIAN. Hän tulkoon! Epäilen, että paholaisen nainen taas hylännyt on
+ehdotukseni. (Palvelija menee.)
+
+AIRUT (saapuu). Armollinen majesteetti, tahtoanne en voinut linnan
+puolustajille ilmoittaa.
+
+KRISTIAN. Miksi et, katala raukka?
+
+AIRUT. En päässytkään kaupunkiin.
+
+KRISTIAN. Ketkä estivät?
+
+AIRUT. Kun airueenlippua kantaen lähestyin Vesteråsin porvarien
+kanssa pohjoisporttia, kysyttiin, mitä minulla on asiaa. Sanoin, että
+Vesteråsin porvarit pyrkivät kaupunkiin ja että teidän majesteettinne
+lähetti minut antautumisehdoista keskustelemaan. Me emme keskustele,
+vastattiin. Porvarit pääsivät sisälle, ja kun minä en ollut valmis heti
+palaamaan käännettiin tornin tykki minua kohden. Pyhän Knutin avulla
+pääsin kuitenkin ehjin nahoin kertomaan teidän majesteetillenne tämän
+röyhkeän teon.
+
+KRISTIAN. Mene, kurja, hoitamaan nahkaasi! (Airut menee kiireesti.)
+Mutta nuo kirotut kapinoitsijat, jotka minua kuukausimääriä uhmallaan
+kiusaavat. Heidän täytyy kerran lannistua, heidän täytyy. Kaikki
+kanuunat soimaan! Kaupungin ja linnan täytyy muuttua tuhkakasaksi ja
+jokaisen ihmissielun täytyy raunioiden keskellä surmansa saada, sen
+vannon pirun hampaiden nimessä.
+
+MATIAS. Teidän majesteettinne!
+
+KRISTIAN. Mitä on sanomista, herra piispa?
+
+MATIAS. Teidän majesteettinne ampumavarat eivät riitä kaupungin ja
+linnan raunioiksi ampumiseen.
+
+TROLLE. Pitkän ikäni aikana on kaupunkia usein piiritetty. Väkivallalla
+ei sitä ole koskaan voitu valloittaa, jos ei se vapaaehtoisesti ole
+porttejaan avannut.
+
+KRISTIAN. Siis minun on tyhjin toimin palattava Tanskaan uhrattuani
+äärettömät summat sotaretkeeni. Kapinoitsijat ovat jätettävät
+voitostaan riemuitsemaan. Sekö on neuvonne, uskolliset ystäväni?
+
+MATIAS. Ei suinkaan.
+
+KRISTIAN. Mitä tarkoitatte?
+
+MATIAS. Teidän majesteettinne luopukoon Tukholman piirityksestä ja
+kukistakoon ensin kaikki maakuntakapinat. Kun maaseutu on kokonaan
+teidän vallassanne, täytyy Tukholman itsestäänkin antautua.
+
+KRISTIAN. Neuvonne, herra piispa, sietää harkitsemista. Mitä muut
+luulette siitä?
+
+TROLLE. Minun mielestäni on se viisas neuvo.
+
+KNUT ESKILINP. Kehoitan teidän majesteettianne sitä seuraamaan.
+
+KRISTER PENTINP. Minunkin mielipiteeni, jos saan sen sanoa, tukee hänen
+armonsa ehdotusta.
+
+KRISTIAN. Vaan mitä sanoo tohtori Hemming? Te ette ole suutanne
+avanneet.
+
+GAD. Tohtori Hemmingin sana on kadottanut merkityksensä. Niin sanottiin
+täällä äsken. Minä en pyri teidän majesteettinne neuvomisessa
+kilpailemaan näiden herrojen kanssa.
+
+KRISTIAN. Minä tahdon kuulla mielipiteenne.
+
+GAD. Teidän majesteettinne seuratkoon piispa Matiaan neuvoa.
+
+KRISTIAN. Se teistä on siis hyvä?
+
+GAD. Ainakaan ei Ruotsin kruunu tule silloin kuninkaallisen päänne
+painoksi.
+
+KRISTIAN. Kuinka? Selittäkää sananne!
+
+GAD. Se on helposti tehty. Jos nyt luovutte Tukholman piirityksestä,
+eivät sen portit koskaan teille aukea. Ja jos teillä ei ole Tukholmaa,
+ette te ole Ruotsin kuningas.
+
+KRISTIAN. Kielenne puhuu katkeraa totuutta. Vaan ennen luovun
+hengestäni, kuin Ruotsin kruunusta; siis piiritystä emme keskeytä.
+
+MESTARI JON (puoleksi kuiskaamalla kuninkaalle). Onko majesteettinne
+unhottanut rouva Sigbritin kirjeen?
+
+KRISTIAN (kasvoilla häijy hymy). Olen saanut rouva Sigbritiltä kirjeen,
+jossa hän uudestaan vakuuttaa, että yksin te, tohtori Hemming, voitte
+tehdä minut Ruotsin kuninkaaksi. Nyt saatte näyttää vaikutusvoimaanne.
+Tukholman täytyy teidän toimestanne olla huomenna minun vallassani,
+muuten lähetän hirsipuusta otetun päänne Kööpenhaminaan rouva
+Sigbritille terveisillä, että hänen terävä älynsä on hänet tällä kertaa
+pettänyt. Te saatte käyttää kieltänne ja luvata puolestani vaikka mitä.
+Ymmärrättekö?
+
+GAD (kumartaen). Ymmärrän, teidän majesteettinne. (Kuningas lähtee
+seuralaisineen.)
+
+MESTARI JON (Gadille). Ken on nyt lähempänä hirsipuuta? (Menee.)
+
+GAD. Huomenna on siis Tukholma julman lominkaan käsissä. Ah!
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+Tukholman linnassa. Sama huone kuin toisen näytöksen ensimäisessä
+kuvaelmassa.
+
+Heti esiripun noustua kuuluu sangen voimakas tärähdys.
+
+KRISTINA (saapuu kiireesti surupuvussa perinnäisestä ovesta ja katsoo
+hätääntyneestä ympärilleen).
+
+PALVELIJA (pilkistää kauhuissaan vasemmasta ovesta). Perkeleen kita,
+armollinen rouva! (Kiiruhtaa pois.)
+
+KRISTINA (yrittäen hänen jälkeensä). Mikä kauhea tärähdys!
+
+TOINEN PALVELIJA (juoksee päätään pidellen oikealta). Voi hirmua!
+Perkeleen kita halkesi. (Menee perälle.)
+
+MAUNU GREN (saapuu vasemmalta).
+
+KRISTINA. Mitä on tapahtunut? Ihmiset ovat päästään sekaisin. Mistä
+niin hirveä tärähdys? Murtaako vihollinen linnan?
+
+GREN. Ei. Pohjoisen tornin iso kanuuna räjähti.
+
+KRISTINA. Linnan suurin tykki?
+
+GREN. Niin. Perkeleen kita.
+
+KRISTINA. Se oli onneton tapaus.
+
+GREN. Putki halkesi pitkin pituuttaan. Tornin seinä murtui.
+
+KRISTINA. Entä tykkiväki?
+
+GREN. Yksi kuoli. Viisi haavoittui.
+
+KRISTINA. Sitojia! Lääkkeitä! Tulkaa, ohjatkaa minut
+onnettomuuspaikalle !
+
+GREN. Siellä on kauhea näky. Ja te olette väsynyt.
+
+KRISTINA. Väsynyt? Minä? Saanko minä väsyä tekemästä mitä nainen voi?
+Olettehan tekin alttiit kaikki uhraamaan.
+
+GREN. Te, jalo sukulaiseni, teette enemmän kuin yksikään nykyinen
+Ruotsin mies. (Menevät vasemmalle. Erik Vaasa ja kaupungin pormestari
+tulevat perältä.)
+
+ERIK VAASA. Te tahdotte kertoa uutisen rouva Kristinalle.
+
+PORMESTARI. Niin, herra ritari. Uskaltaako kertoa?
+
+ERIK VAASA. Kuinka ei uskaltaisi? Rouva Kristina on uljain meistä
+kaikista. Mutta onko tietoon luottamista?
+
+PORMESTARI. Tunnen molemmat porvarit.
+
+ERIK VAASA. Heidät lähetti kuningas?
+
+PORMESTARI. Hän kehoitti heitä tulemaan.
+
+ERIK VAASA. Hän toivoo siten meidät masentavansa.
+
+PORMESTARI. Vesterås oli, Tukholmaa lukuunottamatta, viimeinen
+varustus, joka rohkeni kuningasta vastustaa. Nyt on sekin langennut
+hänen käsiinsä.
+
+ERIK VAASA. Ei saa unhottaa Kalmaria.
+
+PORMESTARI. Se on niin kaukana.
+
+ERIK VAASA. Alatteko horjua? Onko porvaristoon luottamista?
+
+PORMESTARI. Tiedätte, että se on ollut luja.
+
+ERIK VAASA. On ollut. Mutta onko vielä?
+
+PORMESTARI. Vaikeaksi voi ajan pitkään tulla. Porvarien talot jo
+palavat.
+
+ERIK VAASA. Palavat?
+
+PORMESTARI. Harmaa-veljesten saarella on tykkituli useita taloja
+sytyttänyt.
+
+ERIK VAASA. Ja porvarit, mitä he tekevät?
+
+PORMESTARI. Tietysti koettavat sammuttaa.
+
+ERIK VAASA. Ei, koko tämä suuri sodan palo olisi saatava sammumaan.
+Pikainen apu olisi tarpeen.
+
+PORMESTARI. Se on kaupungin asukkaidenkin toivo. Vaan mistä se saadaan?
+
+ERIK VAASA. Lyypekistä.
+
+PORMESTARI. Odotamme. Mutta saapuuko?
+
+ERIK VAASA. En ole sitä epäillyt, kun kuulin heidän jalomielisyydestään
+poikaani kohtaan.
+
+PALVELIJA (pilkistää vasemmalta).
+
+ERIK VAASA (palvelijalle). Hoi, mies, missä on armollinen rouva?
+
+PALVELIJA. Tapaturmapaikalla.
+
+ERIK VAASA. Missä?
+
+PALVELIJA. Ettekö, jalo herra tiedä, että perkeleen kita räjähti?
+
+ERIK VAASA. Tiedän, että helvetin kita uhkaa sinua.
+
+PALVELIJA.
+
+Se nielee kaikki. Nyt onkin tulossa viimeinen päivä. Kaarlo kuninkaan
+kansleri Niilo Ryting, joka kanuunan, asetti paikoilleen, oli suuri
+noita, ja hän kastoi sen kuolleenpesuvedellä.
+
+PORMESTARI. Kuolleenpesuvedellä!
+
+ERIK VAASA. Tuon lörpön juttuja. Mene!
+
+PALVELIJA. Nyt on viimeinen päivä. (Menee vasemmalle.)
+
+KRISTINA ja GREN (tulevat perältä useiden linnan puolustajaan kanssa).
+
+KRISTINA. Herra Erik ja pormestari! Linnassa on tapahtunut onnettomuus.
+
+ERIK VAASA. Pormestari tuo tiedon pahemmasta onnettomuudesta.
+
+KRISTINA. Pyhä neitsyt! Kertokaa!
+
+PORMESTARI. Vesterås on tanskalaisten vallassa. He ovat sen rynnäköllä
+valloittaneet.
+
+KRISTINA. Siis uusi murhesanoma. Luulin jo niiden loppuneen. Me
+kadotamme kaikki.
+
+GREN. Uskallustamme emme, jalo sukulaiseni.
+
+KRISTINA. Pyhän Erikin avulla olemme sen säilyttäneet. Mutta kuinka
+kauan sitä voidaan kaupungin asukkaissa ylläpitää? (Porvareita saapuu
+oikealta.) He ovat saaneet surullisen viestin. (Porvareille.) Mitä
+tahdotte, kunnon porvarit?
+
+1:NEN PORVARI. Anomme, että armollinen rouva soisi perheillemme
+linnassa suojaa, kunnes löydämme heille kodin.
+
+KRISTINA. Löydätte kodin? Eikö teillä ole kotia?
+
+2:NEN PORVARI. Oli, mutta ei ole nyt.
+
+KRISTINA. Kuinka niin?
+
+1:NEN PORVARI. Olemme repineet ne maahan.
+
+KRISTINA. Repineet kotinne! Miksi?
+
+1:NEN PORVARI. Että muut kodit säilyisivät.
+
+3:S PORVARI. Meidän talomme, armollinen rouva, olivat Harmaaveljesten
+saarella. Ne yrittivät syttyä vihollisen tykkitulesta. Ja niistä olisi
+voinut tulipalo koko kaupunkiin levitä.
+
+KRISTINA. Siksi uhrasitte ne?
+
+2:NEN PORVARI. Niin kai jokainen tekisi.
+
+KRISTINA. Jokainen, jolla on niin jalo mieli kuin teillä, ystävät. Tämä
+linna olkoon perheittenne ja teidän kotinne, niin kauan kuin haluatte ja
+niin kauan kuin minä saan täällä määrätä. Mutta sen ajan pituutta ei
+voi tietää.
+
+GREN. Meitä ei kenkään täältä pois aja.
+
+KRISTINA. Teillä on luottamusta, Maunu herra. Niin on ollut
+minullakin. Kun jalon ja uskollisen puolisoni kuoltua näin Ruotsin
+miesten horjuvan, epäröivän ja joukottain rientävän uskottoman ja
+julman kuninkaan puolelle, huomasin pian, että maamme kohtalo oli
+suljettu tämän kaupungin muurien sisään ja että se suureksi osaksi
+oli minun heikoissa käsissäni. Ajattelin, kuinka onkaan kansamme
+kärsivä, jos sukujemme onni ja onnettomuus jää kuningas Kristianin
+yksin määrättäväksi. Ajattelin myöskin jalon vainajan lapsia. Heidän
+tulevaisuudestaan on huolta pidettävä. Poikien pitää kasvaa miehiksi,
+ja jonkun niistä, niin ajattelin, on perittävä isänsä valta ja arvo
+sekä hallittava Ruotsia jalosti ja oikeuden mukaan kuin isäkin, mutta
+häntä onnellisemmin. Siksi vannotin teillä, jalot herrat ja arvoisat
+porvarit, pyhän valan suojella tätä kaupunkia ja linnaa viimeiseen
+asti, että täällä säilyisi sarastus, josta vielä isänmaalle valoisa
+päivä valkeneisi. Olettehan tämän valan vannoneet?
+
+KAIKKI. Olemme.
+
+KRISTINA. Mutta teinkö oikein vaatiessani tällaisen valan? Se kysymys
+on usein mieltäni vaivannut. Useat teistä ovat perheenisiä. Teillä
+niinkuin minullakin on lapsia, joiden onnea teidän on valvottava.
+Teenkö oikein vaatiessani pienoisilta turvan? Kenties tahtoisitte
+pelastaa perheenne ja kotinne sodan jaloista. Minulta on se särkynyt.
+Minä pidän puolustautumisen välttämättömänä. Useat teistä voivat olla
+toista mieltä. Varsinkin nyt, kun Vesteråskin on vihollisen valtaan
+joutunut. Vapautan teidät valastanne. Ken toivoo antautumista ja
+rauhaa, lausukoon vapaasti ajatuksensa.
+
+GREN (tempaisee tikarin vyöltään ja laskee sen voimalla pöydälle.) Mitä
+minuun tulee, vannotan teitä kunnian ja kristillisen uskon nimessä,
+että silloin, kuu minä antautumista ehdotan, lähin mies syöksee tämän
+pöydälle jättämäni tikarin minun rintaani.
+
+KAIKKI. Hyvä! Hyvä!
+
+ERIK VAASA. Mitä meillä on kuningas Kristianilta odotettavissa, sen
+tunnen minä. Meidän on kestettävä viimeiseen asti. Se on tietääkseni
+läsnäolevan puolustusväenkin mielipide.
+
+SOTILAAT. Viimeiseen asti!
+
+PORMESTARI. Ruotsin muut kaupungit ja linnat, nyt Vesteråskin, ovat
+vihollisen vallassa. Mitä siitä? Me olemme maamme ensimäisen kaupungin
+asukkaita. Sellaista kunniaa ei osteta halvalla hinnalla. Meidän
+täytyy olla ensimäisiä, kun on kysymys uhrauksista ja isänmaallisesta
+mielialasta, viimeisiä velvollisuudesta väistyessä. Niin,
+ymmärtääkseni, ajattelee pääkaupungin porvaristo. Se tahtoo puolustaa
+isäin kaupunkia ja tätä linnaa viimeiseen asti.
+
+PORVARIT. Viimeiseen asti.
+
+ERIK VAASA. Vaan kuulkaa! Vihollisen tykkituli on tauonnut. Saammekohan
+rynnäkön?
+
+GREN. Niin kauan kuin yksikään mies jaloillaan pysyy, ei sitä ole
+vaikea torjua.
+
+VARTIJA (vasemmalta saapuen.) Kuningas Kristianin edustaja on portilla.
+
+GREN. Taas! Luuleeko hän kaupungin ja linnan kerjäämällä saavansa.
+Luotia heille! (Aikoo lähteä.)
+
+KRISTINA. Pysähtykää, Maunu herra! Kuninkaan asia on kuultava.
+(Vartijalle.) Mitä tahtoo Tanskan mies?
+
+VARTIJA. Portilla ei ole Tanskan mies, vaan tohtori Hemming Gad.
+
+KRISTINA. Herra electus! Häneltä en voi odottaa muuta kuin hyvää.
+Hän tulkoon! (Vartija menee.) Teitä, jalot herrat ja arvoisat
+porvarit, sekä kaikki urheat puolustajamme, kiitän tästä hetkestä.
+Vihollisjoukkojen saartamanakin on elämä tässä lujassa linnassa
+tuntunut minusta turvalliselta. Suurimman turvallisuuden tunteen antaa
+kuitenkin teidän miehuullinen lujuutenne. Niin voimme me halveksua
+vihollisen väkivaltaa ja pelastamme isänmaan ahdistuksesta Jumalan ja
+pyhän Erikin avulla.
+
+KAIKKI. Jumalan ja pyhän Erikin avulla!
+
+KRISTINA. Jumala ja pyhimykset suokoot siihen armoa ja voimaa!
+
+PORMESTARI. Ken meistä on näihin saakka syönyt kokonaisen sillin
+päivässä, syököön tästedes ainoastaan puolen. Antakaamme oluemme
+hapata, leivän homehtua ja suolalihan vanhentua. Sillä meidän on
+kestettävä pitkä piiritys. Ja hapan olut, härskeentynyt silli ja
+vanhentunut liha on parempi kuin aivan tyhjä pöytä.
+
+GREN. Ja parempi on kuollakin vapaina vaikkapa tyhjän pöydän ääreen
+kuin antautua kuningas Kristianin armoille.
+
+ERIK VAASA. Kummastakin pyhimykset meitä varjelkoot! Nyt kukin
+paikoillemme, ja lannistumaton mieli hyvät toverit!
+
+KRISTINA. Älkäämme erotko! Ottakaamme herra electus yhdessä vastaan.
+Siitä, kun hän läksi tästä linnasta, ovat olot paljon muuttuneet.
+Katsokaamme, onko hän muuttunut. Te kaikki tunnette hänet.
+
+PORMESTARI. Ken ei häntä tuntisi? Hän tämän linnan viimeksi
+tanskalaisilta riisti.
+
+1:NEN PORVARI. Hän pelasti minun taloni tanskalaisten ryöstöstä.
+
+2:NEN PORVARI. Minun talossani hän asui linnaa piirittäessään. Jalompaa
+soturia en ole koskaan nähnyt.
+
+3:S PORVARI. Minä taistelin hänen rinnallaan, kun myöhäisenä huhtikuun
+iltana kahdeksantoista vuotta sitten teimme rynnäkön. Kiivaimmassa
+kahakassa linnan portilla tanskalainen sotilas nosti kalpansa
+halkaistakseen minun pääni. Herra electus oli häntä ripeämpi ja iski
+tanskalaisen kuoliaaksi.
+
+KRISTINA. Ken ruotsalainen ei voisi mainita useitakin hyviä töitä,
+joita tohtori Hemming on tehnyt kansalaisilleen ja isänmaalleen.
+Te, herra Maunu, käykää häntä vastaan! Ohjatkaa hänet tänne
+kunnianosoituksilla. (Gren aikoo lähteä, mutta Gad tulee perältä
+häntä vastaan.) Vaan siinä saapuukin jo vieraamme. Tervetultua
+ystävien joukkoon! Tervetultua tähän linnaan. Täältä tervehtää teitä
+Engelbrektin ja Sturen henki. Onni, että te olette vielä isänmaalle
+säilynyt. Teidät keskuudessamme nähtyämme, emme epäile. Me pääsemme
+pian ahdistuksestamme.
+
+GAD. Pian, armollinen rouva. Kaikki riippuu itsestänne.
+
+KRISTINA. Entinen jalo luottamus teissä, herra electus. Niin on
+meissäkin. Me olemme lujasti päättäneet puolustaa viimeiseen saakka.
+
+GAD. Se on uljas päätös.
+
+KRISTINA. Innostus on kaikissa sama! Porvaristossa sekä
+puolustusväessä. Olemme valmiit kaikki uhraamaan. Se on suurta!
+Se on surullistakin. Kuinka moni koti kukistuukaan vielä? Kuinka
+monen perheen tuki kaatuu? Kun sitä ajattelen, uudistuu sydämessäni
+se katkera kipu, jonka tunsin saadessani sanoman Bogesundin
+onnettomuuspäivästä.
+
+GAD. Te saatte rauhoittua, armollinen rouva. Porvaristosta ja
+puolustusväestä ei kaadu enää ainoatakaan miestä.
+
+KRISTINA. Te lohduttelette liiaksi, herra electus; sota on sota.
+
+GAD. Sota loppuu nyt.
+
+KRISTINA. Kuinka? Lakkaako piiritys?
+
+GREN. Onko kuningas jo saanut tarpeekseen?
+
+ERIK VAASA. Huomaako hän, että Tukholmaa ei voida kukistaa?
+
+PORMESTARI. Eikä sen porvareita houkutella?
+
+GAD. Ei, ei! Tukholma avaa porttinsa kuninkaalle.
+
+KRISTINA (hämmästyen). Mitä sanotte, herra electus!
+
+GREN ja VAASA. Se on mahdotonta!
+
+GAD (tyynesti). Se on ainoa mahdollisuus.
+
+KRISTINA. Te sanotte niin, tohtori Hemming!
+
+GAD. Jos jotakin pelastaa tahdotaan, on se ainoa keino. Enkä voi uskoa,
+että se hylätään. Kuningas Kristian on jalosti unhottava kaikki. Vanhan
+ruotsalaisen kuningassuvun vesana on hänellä oikeus Ruotsin kruunuun.
+Sen saatuaan hallitsee hän täällä pyhän Erikin lain mukaan.
+
+KRISTINA (kiivaasti). Kavaltaja! Sananne häväisevät harmaan päänne.
+Läsnäolevat suuret henget häveten täältä pakenevat, kun kuollut on
+kunnia ja kunto, Menkää! Imarrelkaa ostajaanne. Äänenne kuuluu korpin
+rääkynnältä. (Menee kiivaasti vasemmalle.)
+
+GREN. Minäkin poistun; sillä miekkaani on vaikea hillitä. (Menee
+vasemmalle.)
+
+GAD. Nuori kuohuva veri! Kun se on singahtittanut tuomionsa harmaata
+päätäni kohden, kenpä minua enää kuulisi? Seuratkaa heitä kaikki! Ja
+jos tahdotte, voin kulkea edellänne rumpua lyöden ja huutaa: Näin
+uljaasti me kuolemaan riennämme. Ei minulla ole mitään kadotettavaa,
+jos ei teillä. Siis eteenpäin! Otsa säpäleiksi vuorta vasten! Mitä?
+Te seisotte ja minuun töllistelette. Ja näyttää niinkuin ajatukset
+kallossanne kierteleisivät. Mitä ajatuksia tarvitsee se, ken
+kuolla aikoo? Tuleen kaupunki! Joka talo! Sitten muurilla itsemme
+murhatkaamme! Siinä on kosto vihamiehelle. Menkäämme!
+
+KAIKKI. Ei.
+
+GAD. Viiden haavan nimessä! Miksi ei? Kun teidän on kuoltava,
+olette hulluja, jos kidutusta pitkittää tahdotte. Vai luuletteko
+vielä onnenpäiviä näkevänne? Sitä älkää uskoko! Taistelun loppua
+ette näe, kun itse ette päättää sitä tahdo. Katsokaa! Tämä sota on
+niellyt äärettömiä uhreja. Ja se nielee meidät kaikki. Kalmarin
+kuuluisasta kokouksesta asti ei Tanska ole suonut Ruotsille rauhaa
+muuten kuin sen valtaan alistettuna. Luuletteko, että se suo sen
+nyt? Nyt, jolloin Dannebroge liehuu jalopeuran hartioilla ja jolloin
+kuningas Kristianilla keisarin lankona on omien apuneuvojensa lisäksi
+käytettävänään koko roomalaisen keisarikunnan, Alamaiden ja Espanjan
+pohjattomat voimat. Mitä apua on Ruotsilla odotettavissa? Puola?
+Kuningas Kristianin liittolaiset Moskovan suuriruhtinas ja Preussin
+ritariston suurmestari pitävät sen pinteessä. Lyypekki?
+
+PORMESTARI. Niin, Lyypekistä tulee aseita ja ruokavaroja.
+
+GAD. Ne ovat tulleet jo.
+
+ERIK VAASA. Tulleetko?
+
+GAD. Ne on tuotu kuningas Kristianille.
+
+PORMESTARI. Lyypekkiläiset meidät pettäneet!
+
+ERIK VAASA. Se on kostettava.
+
+GAD. Niin, kostettava se on. Mutta kuinka kuolleet kostavat? Kun
+kuningas Kristian hävittää Tukholman — ja sen hän on pirun sarvien
+nimessä vannonut tekevänsä, ellei kaupunki heti antaudu — saavat
+lyypekkiläiset oikeuden rakentaa sen uudestaan. Niin tulee tänne
+jälleen saksalainen porvaristo. Lyypekkiläiset nauttivat kaikki ne
+edut, jotka te saisitte pitää, jos kuningas Kristianiin turvautuisitte.
+
+ERIK VAASA. Mekö turvautuisimme?
+
+GAD. Niin sopii ainakin Erik Vaasan kysyä. Ainoa poika on häneltä
+petoksella viety. Uljas nuorukainen! Hän on päässyt karkuun.
+Tanskalaiset vainoavat häntä kaikkialla. Heitä on hänen lopultakin
+mahdoton karttaa. Nuorukaisen veri vuotaa kohta tanskalaisten
+vainukoirien keihäissä. Siitä ei koko maailmassa voisi häntä suojella
+kukaan muu kuin kuningas Kristian. Mutta hänen vihaansa kiihdyttää jalo
+isä.
+
+ERIK VAASA. Lakatkaa! Säälikää isänsydäntä!
+
+GAD. Isänsydäntä! Se ei kieltäydy poikaansa pelastamasta.
+
+ERIK VAASA. Ei, jos on keinoja.
+
+GAD. Ne suo kuninkaan ystävyys.
+
+ERIK VAASA. Sitäkö minä etsisin?
+
+GAD. Minä olen etsinyt. Katsokaa minua! Harmaata päätäni! Käsiäni!
+Ken on heiluttanut miekkaa Ruotsin puolesta enemmän kuin minä? Ken
+on paremmin tuntenut hetken tarpeen? Minä tohdin sanoa, että vaadin
+rauhaa, antautumista ja etsin kuningas Kristianin ystävyyttä.
+
+ERIK VAASA. Ja tahdotte syöstä isänmaanne Tanskan orjuuteen.
+
+PORMESTARI. Tanskan orjuuteen!
+
+GAD. Vai Tanskan orjuuteen? Mitä syytä olisi minulla tanskalaisten etua
+valvoa. Vihaan heitä kuin helvetin kuilua. Niin vihasi heitä vanha Sten
+herrakin. Mutta kuitenkin katsoi hän tarpeelliseksi avata Tukholman
+portit Hannu kuninkaalle, hänet sitä varmemmin jälleen karkoittaakseen.
+Jos muistonne ulottuisi sinne asti, tietäisitte, että se oli silloin
+ainoa mahdollinen keino isänmaan pelastamiseksi. Mikä silloin oli
+välttämätön, on nyt vielä välttämättömämpi. Minua säälittää tämän
+kansan tuska ja lukemattomien kotien kärsimykset. Mutta te tahdotte
+niitä jatkaa? Tunnen teidät jokaisen. Jos sinä, jalo Vaasa, voitkin
+uhrata sukusi...
+
+ERIK VAASA. Ei! Minä tahdon pelastaa, poikani.
+
+GAD. Vai voitti jo ihmisyys. Anteeksiannon ja vapauden suo kuningas,
+kun vastustuksesta luovutte. Mutta sinä, pormestari! Saksalainen
+porvaristo oli saatu kaupungissamme lannistumaan. Kotimaiset miehet
+nousivat liikkeen päämiehiksi, ja sinä pääsit vaurastuneen porvariston
+johtajaksi. Onko nyt kaikki hävitettävä ja sijat luovutettava
+muukalaisille?
+
+PORMESTARI. Ei! Sitä en tahdo.
+
+GAD. Ja te porvarit, joiden luona olen asunut ja joiden kanssa olen
+taistellut. Mikä olisi teille edullisempi kuin mahtavan valtikan
+suoja. Miten käy nyt suola-, viini-, humala- ja kangaskuormille, joita
+koetatte maahan tuottaa? Ne vihamies ryöstää. Kuningas Kristian Ruotsin
+hallitsijana suojeleisi niitä maailman äärissäkin. Mutta minä puhun
+suotta. Te tahdotte kuolla. Kotinne on poltettava, omaisenne murhattava.
+
+PORVARIT. Ei! Ei!
+
+GAD. Siis hakekaa turvaa ja rauha! Kun hetkeksi alistumme ja rauhan
+saamme, kasvaa voimamme kuin Simsonin tukka vankilassa, ja silloin me
+muukalaisuuden pylväät murramme.
+
+ERIK VAASA. Vaan valamme?
+
+PORMESTARI. Niin, meitä sitoo vala.
+
+GAD. Ken teitä siitä voisi tuomita. Täällä on puolue puoluetta vastaan,
+ja jokainen etsii omaa etuaan. Missä on siis puolueeton tuomari? Mutta
+itsenne, omaisenne, maan ja kansan te tuomitsette alati kasvavaan
+kurjuuteen, jos jatkatte mieletöntä uhmaa. Vaan minä voin puhdistaa
+jaloistani kaupunkinne tomun. Kysyn kuitenkin vielä: Minäkö poistun,
+vai tekö kaikki menette rouva Kristinan luo antautumista vaatimaan?
+On kohtalomme käsissämme. Minulla on ollut rohkeutta ratkaista omani.
+Ratkaiskaa te omanne! (Hetken vaiti.) Siis eroammeko?
+
+ERIK VAASA. Ei, herra electus.
+
+PORMESTARI. Me menemme armollisen rouvan luo.
+
+KAIKKI. Me menemme. (Kaikki kiiruhtavat vasemmalle.)
+
+GAD (yksin). Voi teitä, te löyhäpäiset narrit! Tuolla sankarinaisella
+on pikkusormessaan enemmän älyä kuin koko tällä tomppelilaumalla. He
+itse rientävät nyt turmaansa... Itsekö? He seuraavat kuin tahdottomat
+lampaat. He ansionsa mukaan palkan saavat. Ja minä olen kostanut. On
+kosto läsnä jo. (Kristina ja kaikki muut tulevat vasemmalta.) Lupaus on
+noiden kasvoille kirjoitettu.
+
+KRISTINA (Gadille). Te, herra electus, käskette nyt enkä minä. Niin
+tahtoo kaupungin ja linnan väki. En ole koskaan heitä pahoittanut. Siis
+saavat tahtoansa seurata. Me odotamme määräyksiänne.
+
+GAD. Kun niin on, otan tämän kaupungin ja linnan kuninkaalle.
+
+GREN. Vaan ehdot? Ne on ensin kuultava.
+
+GAD (ottaa poveltaan kuninkaan sinetityn kirjeen). Ne ovat tässä.
+Hänen majesteettinsa lupaa unhottaa kaikki, mitä on tapahtunut Ruotsin
+ja Tanskan pitkässä sodassa hänen iso-isänsä kuningas Kristian
+ensimäisen, hänen isänsä kuningas Hannun ja hänen itsensä aikana.
+Hän lupaa armoihinsa ottaa Kustaa Erikinpojan, suo läänityksiä rouva
+Kristinalle ja kaikille hänen täällä linnassa oleville ystävillensä.
+Hän on myöskin suojeleva rouva Kristinaa, hänen lapsiaan ja ystäviään,
+niin että he kaikki saavat elää levossa ja rauhassa kiittäen armollista
+hallitsijaansa. Nämä lupaukset on hänen majesteettinsa vahvistanut
+kuninkaallisella sinetillä ja pyhän kolminaisuuden nimeen vannotulla
+valalla.
+
+GREN. Johon ei ole luottamista.
+
+GAD. Hallitsijan valaan luotetaan.
+
+GREN. Ja niitä rikotaan.
+
+KRISTINA. Meidän on kuninkaaseen luotettava. Ken lähtee häntä
+vastaanottamaan?
+
+ERIK VAASA. Minä, armollinen rouva.
+
+KRISTINA. Te, jalo sukulaiseni! Menkää!
+
+PORMESTARI. Minun on kaupungin avaimet kuninkaalle ojennettava.
+
+KRISTINA. Siihen velvoittaa teitä virkanne.
+
+GAD. Hänen majesteettinsa saapuu heti tänne armollisna. (Pormestari ja
+Vaasa menevät perälle.)
+
+1:NEN PORVARI. Minä riennän kaupungille riemusanomaa levittämään.
+
+KRISTINA (surullisena). Riemusanomaa? Menkää!
+
+1:NEN PORVARI (Gadille). Terve, pelastajamme! (Menee.)
+
+2:NEN PORVARI. Näin kuninkaan 21 vuotta sitten. Minä kiiruhdan häntä
+vastaan portille.
+
+KRISTINA. Kiiruhtakaa! Kiiruhtakaa!
+
+3:S PORVARI. Kaupunki lienee toki lipuilla kaunistettava?
+
+KRISTINA. Jos riemuitsette, kaunistakaa vain!
+
+3:S PORVARI (Gadille.) Kiitos, pelastajamme! Kaupunki on kaunistettava.
+(Menee.)
+
+GREN. Pelkään, että se kaunistellaan veripurppuralla. Voi silloin
+teitä, herra electus!
+
+GAD. Miksi juuri minua?
+
+GREN. Ilman teitä ei kuningas tänne jalkaansa astuisi.
+
+GAD. Enkä minä ilman kuningasta. Tiedätte, että minulta oli kaikki
+riistetty, olin maanpakoon tuomittu, kaksinkertaiseen pannaan pantu...
+
+KRISTINA. Pyhä Jumalan äiti! Mitä te puhutte?
+
+GREN. Tämä on siis kostotyö?
+
+GAD. On.
+
+GREN. Ketä kohtaan?
+
+GAD. Sen näkee hän, ken elää kostonpäivän yli.
+
+GREN. Pyhän Erikin nimessä! Linna on heti suljettava. Ja sitten palkka
+petturille!
+
+GAD. On myöhäistä. Riemuhuudot lähestyvät. Kuningas on jo täällä.
+
+KRISTINA. Oi, hän on jo täällä. (Vaipuu voimatonna tuolille.)
+
+GREN (rientäen häntä tukemaan). Urheutta, jalo rouva! Olemme tehneet,
+mitä kunnia ja velvollisuus vaatii. Ketä pelkäisimme?
+
+KRISTINA (nousten ryhdikkäästi). Emme ketään.
+
+KRISTIAN (saapuu seurueen kanssa, johon m.m. kuuluvat mestari Jon,
+edellisessä näytöksessä läsnäolleet ruotsalaiset herrat, Erik Vaasa ja
+Tukholman pormestari. Kuningas astuu ylpeästi salin halki kattotuolin
+portaalle).
+
+Tiedättekö, mitä kuninkaallisessa mielessäni liikkuu?
+
+KRISTINA. Teidän majesteettinne miettii, kuinka hyvät aikeenne meitä
+kohtaan olisivat lupauksenne mukaan parhaiten täytettävät.
+
+KRISTIAN. Tekö olette Sturen leski, rouva Kristina Gyllenstjerna?
+
+KRISTINA. Niin, teidän majesteettinne.
+
+KRISTIAN. Tunnetteko, rouva, hyvät aikeeni?
+
+KRISTINA. Aikeenne tunnen lupauksistanne.
+
+KRISTIAN. Minä tunnen teidät teoistanne. Uhmailitte minua liian kauan.
+
+KRISTINA. Tein velvollisuuteni, teidän majesteettinne.
+
+KRISTIAN. Velvollisuutenne olisi ollut avata heti linna ja kaupunki
+kuninkaallenne.
+
+GREN. Ilman petturin apua ei teidän majesteettinne nytkään olisi tänne
+jalkaansa astunut.
+
+KRISTIAN. Kaikki ruotsalaiset ovat pettureita.
+
+GREN (kiivaasti). Teidän majesteettinne!
+
+KRISTIAN (ankarasti). Kaikki, kaikki! Sen olen minä katkerasti
+kokenut. En näet ole ensi kertaa tässä linnassa. Kaksikymmentä vuotta
+sitten tunnustettiin minut täällä ensi kerran Ruotsin kuninkaaksi ja
+vannottiin minulle uskollisuutta. Olin silloin kahdeksantoistavuotias
+nuorukainen. Rintani oli täynnä valoisia toiveita ja halua elää
+Pohjan kansojen onneksi. Ruotsalaiset ovat toiveeni murtaneet.
+He ovat syösseet minut vuosikymmeniä kestävään sotaan. Verta on
+virtaillut; sitä virtaa vielä. Ken tietää, mitä kuninkaallisessa
+mielessäni liikkuu? Ken näki sen, näki kuoleman. Sillä rintani täyttää
+kostonajatus.
+
+KRISTINA. Teidän majesteettinne ei voi rikkoa lupaustaan.
+
+KRISTIAN. Eivätkö ruotsalaiset ole rikkoneet? Jos säästän teitä,
+nousette kapinaan, Siis pirun sarvien nimessä —
+
+GREN Linnan suojelusväki tänne! Kohta vuotaa verta!
+
+RUOTSALAINEN PÄÄLLYSMIES (syöksyy sisään). Tanskalaiset ovat vanginneet
+linnan suojelusväen.
+
+GREN (ja muut ruotsalaiset.) Konnan työ! (Vetävät miekkansa.)
+
+KRISTIAN. Olen turvannut valtani, ja te vedätte miekat! (Sisään
+tuleville tanskalaisille sotilaille.) Vangitkaa nämä kavaltajat! Heidän
+tuomionsa on valmis. (Sotilaat tarttuvat piispa Matiaan, Erik Trollen,
+Knut Eskilinpojan, Krister Pentinpojan, Erik Vaasan, Maunu Grenin ja
+rouva Kristinan käsiin.)
+
+MATIAS. Minä olen kirkon palvelija ja teidän majesteettinne ystävä.
+
+KRISTIAN. Siksi päästän teidät pyhimysten joukkoon.
+
+KNUT ESKILINPOIKA. Kuulumaton hirmutyö!
+
+KRISTIAN. Mittaan lupaamani palkan.
+
+KRISTINA. Ijäti kirotuksi tulee valtanne.
+
+KRISTIAN. Ja pelätyksi.
+
+KRISTER PENTINPOIKA. Se herättää pikaisen koston.
+
+ERIK VAASA. Jumala ja pyhä Erik valitkoot kostajaksi poikani!
+
+KRISTIAN. Jos en hautaanne hänen päällänne kaunista.
+
+GREN. Teidän majesteettinne. Tahtoisin kuolla kahdesti, että
+verenhimonne saisi runsaammin tyydytystä.
+
+KRISTIAN. Pois näkyvistäni kaikki! (Sotilaat vievät vangit pois.)
+
+KRISTINA (katsoen Gadiin). Voi teitä, herra electus! (Menee.)
+
+KRISTIAN (Gadille, joka on tapahtumaa synkästi katsellut). Te odotatte
+palkintoanne?
+
+GAD. Olen saanut sen.
+
+KRISTIAN. Mikä se on?
+
+GAD. Kauhu Ruotsin mahtimiesten poskilla.
+
+KRISTIAN. Ettekö itse pelkää?
+
+GAD. En ole koskaan pelännyt ja vanha olen uutta oppiakseni.
+
+KRISTIAN. Te vihaatte tanskalaisia?
+
+GAD. En ole heitä rakastanut.
+
+KRISTIAN. Vihaatte vieläkin?
+
+GAD. Palvelen heidän kuningastaan.
+
+KRISTIAN. Kauanko kestää palveluksenne?
+
+GAD. Se kai onkin lopussa.
+
+KRISTIAN. Ja aijotteko taas kääntyä häntä vastaan?
+
+GAD. Ken tietäisi sen sanoa?
+
+KRISTIAN. Sen tiedän minä. (Mestari Jonille.) Ruotsalaisten tuomittujen
+joukosta puuttui yksi?
+
+JON. Pahin kaikista kavaltajista.
+
+KRISTIAN (Gadille). Tiedättekö ken hän on?
+
+GAD. En ole heitä rakastanut. En ole pyöveli; en tarvitse tietää.
+
+KRISTIAN. Se olette te!
+
+GAD. Minä! Vaan paholaista olen palvellut! (Lysähtää polvilleen.)
+
+KRISTIAN. On turhaa rukoilla. (Viittaa sotilaille.) Tuo mies
+mestauslavalle!
+
+GAD (kohoten kiivaasti). Minä! Minä en rukoile sinua, tyranni!
+(Katselee hurjasti ympärilleen ja tempaa pöydältä tikarin, jota
+tarkastaa.) Grenin! Rehellisen ruotsalaisen rauta. Se kostakoon
+rikokseni, eivätkä tanskalaiset koirat! (Paiskaa tikarin rintaansa.)
+
+KRISTIAN (vimmassa). Estäkää! Hirttäkää!
+
+GAD. Se on myöhäistä. (Vaipuu maahan.)
+
+VARTIJA (perältä tullen). Teidän majesteettinne! Taalalaiset marssivat
+Engelbrektin laulua laulaen Tukholmaa vastaan.
+
+KRISTIAN. Kuka kirottu johtaa heitä?
+
+VARTIJA. Kustaa Eerikinpoika.
+
+KRISTIAN. Pirun sarvien nimessä. Aseihin! (Hyökkää ulos sotilaiden
+seuraamana.)
+
+GAD (kohottautuen). Kuulinko oikein? Taalalaiset laulavat Engelbrektin
+laulua. Ruotsin kansassa on miehuutta, vapauden rakkautta. Minä vihaan
+tanskalaisia! Jumala siunatkoon synnyinmaatani!
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78163 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..318431a
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78163
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/78163)