diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 77730-0.txt | 3345 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 3361 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/77730-0.txt b/77730-0.txt new file mode 100644 index 0000000..74ccbde --- /dev/null +++ b/77730-0.txt @@ -0,0 +1,3345 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77730 *** +language: Finnish + + + + +KOLME + +Runoantologia + + +Kirj. + +ELINA VAARA +KATRI VALA +KATRI SUORANTA + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1930. + + + + +SISÄLLYS: + +ELINA VAARA: PILVEN VARJO. + +I. Syyskirkkaus. + +Syyskirkkaus +Oodi +Ilta +Ole tervehditty +Rukous +Taivaani +Ilo +Vaelluslaulu +Kukkula +Paimenen laulu +Aamulaulu +Inspiratio +Dityrambi + +II. Pilven varjo. + +Salattu kevät +Heräävä rakkaus +Kevät, armaani +Lyhty +Jääloistoa +Kuolleet lehdet +Pilven varjo +Kysymys +Kevätmyrsky +Onnen laulu +Kauneus +Silmät +Kuun alla +Tuulen laulu +Sanaton laulu +Tumma laulu +Sydämet +Hiiltynyt + +III. Laulu kuolemattomuudesta. + +Kohtalo +Pieni laulu +Syntymätön laulu +Talvi-ilta +Valkovuokkojen aikaan +Ennen syntymääs +Rannalla +Rauha +Laulu kuolemattomuudesta + +KATRI VALA: MAAN LAITURILLA. + +I. + +Maan laiturilla +Andante religioso +Kauneus +Legenda +Onnellinen +Tornin rakentajat +Katkennut kukka +Autio kaupunki +Huuto +Kuolema +Valvoja +Vapaus +Aurinkolautta + +II. + +Tähti +Ennen kevättä +Valkeat aamut +Uni +Malja +Vaellus +Meri +Ikävä +Kielot +Myrsky +Laulu rakastetulle +Satu +Matka Eedeniin +Valitus + +III. + +Herääminen +Nymfi soittaa +Kevät +Sininen aamu +Tänään +Lentokoneelle +Lampun epitaafi +Sanat + +KATRI SUORANTA: KEVÄTTUULI. + +I. + +Etuvartio +Astraia +Meteori +Profeetta +Alpeille +Lapsen silmät +Syys + +II. + +Vanha kevätlaulu +Kismet +Laulu nuoresta Joosefista +Kolme pientä runoa +Kohtaaminen +Viimeiseen päivään +Beata Beatrix +Tähti +Hauta meressä +Sumua +Ylösnouseminen + +III. + +Lapsuudenkoti + +IV. + +Jäälautalla +Lokki +Rannalta +Lahdella +Aamu + +V. + +Tyhjä kehys +Proteussydän +Juopa +Kirje +Sininen liekki +Siunattu + +VI. +Alkanut vaellus +Laulu Kuolemalle +Ojennetuin käsivarsin +Kevät + + + + + + +ELINA VAARA: PILVEN VARJO + +Runoja + + + + + +I. SYYSKIRKKAUS. + + + + +SYYSKIRKKAUS. + + + Ei ole pilveä + syyskuun taivahan yllä. + Mutta sen loiston + jäänsinisen näen kyllä. + + Riitti jo kaipuu + voimaton. Tahtoni heräs. + Kuin tämä aamu, + kimmellä, sieluni teräs! + + Jos olit äsken + punaista, hehkuvaa tulta, + nyt olet puhdas, + valkoinen kuin sula kulta. + + Nyt olet kirkas, + nyt olet kylmä ja vapaa. + Syksyn taivas + veljenkatseesi tapaa. + + Kohtalon kilpeen + kerran sun taittua annoin. + Nyt valan sulle + vertani kalliimman vannoin. + + Totuuden ahjoon + heitin sun — kuolemanpaloon. + Nyt ylös nouse + hengen ylpeään valoon! + + + + +OODI. + + + Sinä päivänä, kun sinut kohtasin, + yli taivaan mahtavat pilvet uivat. + Unen maailmoiksi ne hahmottuivat. + Lumi tuoksui ja siivin valtaisin + kevättalven hankia halkoi tuuli, + ja kaukaa — sen henkeni kuuli — + soi malmiset kellot. + + Rakas sielu, ma kanssasi vaeltaa + sain rikkahan, kallihin kohtalon-vuoden. + Lumen, auringon loistoa sieluuni juoden + olen kuunnellut tuulien huminaa. + Se on kasvanut, paisunut aikain mennen — + kuin nyt, niin korkeaks ennen + vain noussut ei koskaan. + + Tänä päivänä täysi ja kypsä on syys. + Nyt koivujen vihreys hento ei kestä, + mut mäntyjen armaasta synkeydestä + soi laulu niin tumma kuin iäisyys. + Se on kalliorantojen kuohunta loitto, + se on tuhanten latvojen soitto + ja huokaus mullan. + + Rakas sielu, ma sinulta kaiken sain: + jos tänään on kuoleman silmätkin hyvät + ja tielläni varjot niin siintävän syvät, + tuo kaikki on kirkasta oppias vain. + Oi, maailman ääriin jos jalkani vie mun, + yhä virta voiman ja riemun + käy sinusta minuun. + + + + +ILTA. + + + Kultainen taivas, + tyyni loistosi anna! + Maan sydämelle + kirkas loimusi kanna! + + Liekehdi, musta, + salamyhkäinen vesi! + Hehkuvan salli + kylmän pimeytesi! + + Puuntakaa, vuoret, + syttyen ehtoon paloon! + Pilvien varjot + rinteillä, liukukaa valoon! + + Ihana ilta, + siunaa ihmisen mieltä, + suutele hiljaa + Jumalan ikkunan pieltä! + + + + +OLE TERVEHDITTY. + + + Herra, ma saavuin Mamren tammistoon. + Kaukaa jo aavistin sinut — täällä vasta + tuulen pauhusta, puiden huminasta + askeleesi ma eroittanut oon. + Ole tervehditty, jumalvieras + ikuinen, kirkas + + Herra, paimentolaisena harhailin + virtojen luota erämaan kohtuun hamaan. + Koskaan yöksi en yöpynyt paikkaan samaan, + pimeydessä telttani pystytin. + Ole tervehditty, jumalvieras + ikuinen, kirkas. + + Kasvosi, ah, ovat salama ja hiljaisuus. + Kasvosi, ah, ovat myrsky ja aamurusko. + Vaippas on henkeni väkevyys ja usko. + Äänesi tunnen: se öin mua unessa huus. + Ole tervehditty, jumalvieras + ikuinen, kirkas. + + Sammuvin silmin näen minä valtaisen näyn. + Herra, Herra, mikä on palvelijasi, + että mun sallit katsella kasvojasi, + kun sua vastahan tammien alla ma käyn! + Ole tervehditty, jumalvieras + ikuinen, kirkas. + + + + +RUKOUS. + + + Jumala, Henki, + lävistä minut! + Elämä, Totuus, + ota minut omaksesi! + Sinä, joka vahvistat + toukomettisen äänen + ylitse pasuunain pauhun! + Sinä, joka valitset + viidakon hennoimman virven + palavaksi pensaaksesi! + + + + +TAIVAANI. + + + Kultaloimussa pakenee + aurinko länttä päin. + Tuskaa tuntoni vapisee; + tutkin sydäntäin. + + Kerran päiväini viimeinen + ruskotus sammuu pois + kuin sen viinihehkua en + nähnyt ma koskaan ois. + + Mutta kun pimeys nielee maan, + meren ja tornit nuo, + ihmeen Jumala armossaan + tapahtua suo. + + Kauas hetkellä kuoleman + luotani siirtää hän + muiston sairaan ja polttavan, + murheen jähmettävän. + + Katso, ilo ja kauneus vain + tulvii ylitsein! + Tuulta hengitä ulappain, + tuoksua syreenein. + + Raikas, ihana taipumus — + siinä taivaani mun, + siinä autuus ja siunaus! + Kuolen riemuhun. + + + + +ILO. + + + Ma istuin luona ikkunan rantamajassani, + kun sumuun peittyi syksyinen meri + ja länteen painui auringon hehkuva pyörä, + niin punainen kuin tuli, kuin veri. + Ja sumuun peittyi haljennut ikkunakin. + Ma itkin hiljaa ilosta ja ruutuun kirjoitin: + Kun tunnet runon riemua, + kiitä Jumalaa! + Kun tunnet tuskan suonissas, + oi kiitä Jumalaa! + + + + +VAELLUSLAULU. + + + Keväällä taitoin + vihreän vaellussauvan. + Taival se alkoi, + jolle jo kaihosin kauan. + Nurmien silkkiä pitkin + polkuni vei. + Jos minä joskus itkin, + huolta se ei. + + Kuuntelin kohua + kaukaisten taivahanrantain. + Taakkaa ei mitään, + jot' oisin uupunut kantain. + Kaiku mun uhmani kosti + ilveineen, + nauraen lauluni nosti + harteilleen. + + Kuljin ja saavuin + Elämän kaupunkeihin. + Siellä ma hukuin + viiniin ja seppeleihin. + Silmäni nautinnon humu + sokeiksi löi. + Mutta mun sieluni sumu + ympäröi. + + Soihdut jo sammui, + turha on juhlia jatkaa. + Tuntoni ruoska + viiltäen vaativi matkaa. + Syvälle tuskaani omaan + hautaudun: + tuhlasin arvottomaan + voimani mun. + + Syyspuron kolkon + solinan metsissä kuulen. + Sieluuni lankee + sade ja humina tuulen: + Ihminen, taivas ei nuku + kohdallasi — + katso, on tähtien suku + vartijasi. + + Noustessa aamuun + lohtu on ahdistetulla. + Mit' oli kaikki, + josta nyt murhe on sulla? + Nuoruuden hurma — vain vahto + virtaavan veen. + jonka on määrä ja tahto: + _Iäiseen._ + + + + +KUKKULA. + + + Kuule, suuren kukkulan sielu puhuu! + Kaiun huulin kaukaiset rinteet huhuu. + Puiden henkien polkuja hiipivän kuulen. + Latvasta latvaan vyöryy humina tuulen. + Siellä on puhtaiden siipien valtakunta! + Aamuinen taivas antaa suojaista lunta. + Siellä nyt lintu, yönsä oksalla maannut, + kosteat siipensä avaa, kohta kun sade on laannut. + + + + +PAIMENEN LAULU + + + Lammaskatraassani valkeassa + itse hilpein karitsa ma oon. + Toista rikkaampaa jos maailmassa, + tuonpa nimen kaiku mainitkoon! + Minkä uneksin, sen kohta omistan, + enkä mitään tiedä puuttuvan + vihreästä onnestani. + Iloinen on ikävyyskin täällä! + Olen paimen, nauran vuorillani. + + Niinkuin sammal paaden rintehestä + kiivetessä irti lohkeaa, + kaikki raskas murhe sydämestä + hiljaa kumahtaen putoaa + kuiluun unhoituksen. Kevyt olen jo! + Hymyy korkealta aurinko + kultahius, mun armahani. + Itse olen avaruuden tuuli! + Olen paimen, nauran vuorillani. + + Lähde vilpas vettä mulle tarjoo, + mätäs punaisia marjojaan. + Kuusenhavut lepoani varjoo, + kun ma iltaisin käyn nukkumaan. + Riittää vuoteekseni puissa lehtiä! + Yhä ylemmäksi ehtiä + tahdon — eteen Jumalani, + tuonne, missä ikilumi hohtaa! + Olen paimen, nauran vuorillani. + + + + +AAMULAULU. + + + Syystaivaan kylmä kirkkaus + nyt hohtaa kuvastimen lailla, + ja pihlajien punerrus + kuin verihelmin hehkuu mailla. + + Ja kuusenlatvain keinuvain + ma ikkunani alla kuulen + nyt humisevan laulahtain, + kun aukee siivet aamutuulen: + + Sa kulje siltaa auringon + ja ole vapaa, onnellinen! + Ei tunne taakkaa kohtalon, + ken keinuu alla ilmain sinen! + + On tuoksua, on suhinaa, + on sateen raikkautta täällä! + Sun murhees tuuli irroittaa + kuin kuolleet lehdet syksyn säällä! + + + + +INSPIRATIO. + + + Sydämen rehellisyys oli multa, + Vapaus juurtesi raikas vesi. + Niin sinä, Jumalan siemen, + paisuit voimasta siunauksen. + Liikahti sirkkalehdet, + yleni vartesi, ensin hento, valoon. + Nyt olet väkevä virpi! + Kuule, sankassa katveessa lehties + kohisee kiitollisuuden riemu, + humisee elämän hurma. + Inspiratio! + + + + +DITYRAMBI. + + + Jumalten virta, + kanssasi yhtä ma olen. + Naurua onnellista on rintani täynnä, + naurua elämälle, + naurua kuolemalle! + Nyt ei saavuttaa mua voi käsivarret + ihmisen toisen! + Vuorilla tanssin, + laaksoissa kisailen, + vapautta hengitän, + nuoruutta värisen! + Jumalten virta, + kanssasi yhtä ma olen! + + + + + +II. PILVEN VARJO. + + + + +SALATTU KEVÄT. + + + Rannalla meren jäätyneen + sain tuntea ma kevään ensi hurman, + kun olin aivan hiljainen ja nöyrä. + Kovat, kylmät silmät + eivät näe kevättä, + kevään kuisketta ei kuule korvat ylpeäin, + eivät kevään tuoksua he tunne. + + Taakse muiston murheen, + taakse usvan tiheän ja siniharmaan + kätketyt on kevään kasvot ihanat. + Herää, hunnutettu nukkuja! + Tuulessa jo hulmuu hiustes pilvi! — + Kauas pitkin rantoja näin kaikui huutoni + ja häikäisevä aurinko nousi. + + Olin onnellinen + salatiedostani. + Kimmelsi valkea maailma valkeaa tulta + aistini huikaisten — + kunnes aivan hiljaa + hiipi kylmä uhma minuun jälleen, + ja kevään hauras, kristallinen olemus + jääsirpaleiksi helisten särkyi. + + + + +HERÄÄVÄ RAKKAUS. + + + Heräävä rakkaus — + lintuja, jotka lentävät huimaavan kauas. + Vedenharmaita pilviä. + Hämmästyneet kasvot ikkunassa. + Aamunnousun kultajuova. + Värisevä hiljaisuus. + + + + +KEVÄT, ARMAANI. + + + Kevät, armaani, + saavu jälleen, mua suutele. + Hyasintin lailla tuoksuu hiukses, + otsallas on lumen viileys, + huulillasi verenlämpimillä + huoku tuulen, kukkien. + + Kevät, armaani, + kuunnella mun sydäntäsi suo! + Silloin kautta korvan valuu minuun + sykähtely sinun elämäs, + vavahtaen herää kuollut olentoni, + sielu, ruumis tulta taivaallista on! + — — — + + Sinipunertavat iltapilvet + valoisassa hämärässä uivat. + Sulaa, hajoo kuumiin kyyneliin + talven jähmettynyt kaipaus. + + + + +LYHTY. + + + Syttyi varhaiskevään iltaan + lyhty kimmeltäin, + ja sen keinuvan niinkuin kellon + tummassa sinessä näin. + + Kuulin askelteni alla + lumen narskuvan. + Tunsin kylmän ja puhtaan tuulen + otsaa koskevan. + + Raikas, rauhallinen varmuus + silloin valtas mun. + Syttyi vihreää tähteä kaksi: + silmät kaivatun. + + + + +JÄÄLOISTOA. + + + Kun olin nuori, kerran silmät näin + niin kummalliset. Unhoita en niitä. + Ja vaikka ikuisuus on vierryt siitä, + ne vielä elävinä välkkyy edessäin. + + Ne silmät kimaltaa kuin alppijää. + Ja kehä kirkas sinisyyteen sulkee + mun sieluni, kun vaiti ohi kulkee + hän — kylmä uni täynnä kylmää ikävää. + + Vain kerran valta kuninkaallinen + on mulla: nyt ei katsettaan hän nosta. + Hän sulaa aavistuksen hurmiosta + ja käsiäni etsii, ääni vavisten. + + Oi, jyrkänteellä hohtaa Edelweiss, + on ilma kevyt, puhdas, ihmeellinen. + Mut säilymään tuon valon, tuoksun, sinen + vain hengen aurinkoinen, kirkas voima sais. + + Miks väkevien osaa tahdoinkin? + Ma tiedän: niin ei olentoni luotu. + Kun ensi malja arasti on juotu, + se särkyy lailla heikon, hauraan kristallin. + + Niin talveen valkoiseen ja kirpeään + taas jähmettyy sen hetken loisto, huuma, + ja tuomitaan mun sydämeni kuuma + taas alppijäätiköille, viluun viiltävään. + + + + +KUOLLEET LEHDET. + + + Tahdoin olla + pakanallisen nuori + yhden ainoan kerran. + Tahdoin olla + kevyt ja ilman ajatuksia + yhden ainoan kerran. + + Tulin omaksesi, + koska olit kaunein. + Sydämeni oli silloin aivan kylmä. + Mutta en voinut antaa + raukenevaa tomuani + antamatta myöskin sieluani. + + Enkä nyt halaja muuta + kuin sinun sieluasi. + Mutta, ah, niin kaukana + on sinun sielusi! + Hyväilyni putoavat + kuin lakastuneet lehdet + ihanilta kulmiltasi. + Itken toivotonta rakkautta! + + + + +PILVEN VARJO. + + + Pilven varjo löytää levon meressä. + Sieluni ei löydä + rauhaa sinussa. + Rakkaus ei rauhaa + ja hiljaista iloa. + Rakkaus ei ole uni + kukkivan puun alla — + vaan se on pelkoa, + joka ei koskaan tyynny. + Janoa, nälkää, + joka ei koskaan sammu. + + + + +KYSYMYS. + + + Oletko vielä yhtä voimakas + kuin olit silloin? + Herätit kaiken elämään, + sykkimään ja hengittämään ympärilläsi. + Oletko vielä taivaan sinen, + tuoksuvan maan ja leikkivän veden valtias? + + Syntyikö ihme + vain minussa itsessäni? + Versoiko kaikki + omasta sielustani ja verestäni, + niinkuin rakkauteni oli + minun! + + + + +KEVÄTMYRSKY. + + + Sinä olet kevätmyrskyn + siivekäs jumala, + kauas minua kanna! + Huolettomuutesi + kultainen sinetti + otsalleni anna! + Heikko sieluni kiusaa minua. + Sinulla on huima, naurava sydämeni! + Sinä olet kevätmyrskyn + siivekäs jumala, + vie minut kauas, kauas! + + + + +ONNEN LAULU. + + + Tahdoit kuulla yhden lauluni. + Olin unohtanut kaikki lauluni. + Rytmit laulujen ei riitä + kertomahan autuuttani. + Silmissäni, huulillani + näet heijastuksen siitä. + + Kuinka myrskyssä ma pelkäsinkään, + kuinka vapisin! + Läpi olemukseni nyt keinuu + kaiku tyynen mainingin. + Katso kirkkautta vetten! + Tiesinhän ma varmaan, etten + hukkuis, kun mun käsivarsin kiersit väkevin. + + Tahdoit kuulla yhden lauluni. + Olin unohtanut kaikki lauluni. + Sydämestäni vain löysin + yhden suuren hymyilyn, + helmen valtamereen kätketyn. + Se on kaunein lauluni. + + + + +KAUNEUS. + + + Sa seisoit edessäni syksyn kirkkaudessa, + oi avaruuden kaunein kasvatti. + Valoa auringon sun oli sielusi. + Niin heimos väkevyyttä säteillen + sa seisoit edessäni syksyn kirkkaudessa. + + Ja kaislat kultaiset kuin harpun kielet soivat. + Kuin veden pinnalla puun varjo värisee, + niin tumma kuvani sun silmäis kalvossa. + Ja minä rampa, vanki, olennoista halvin, + kuin viinin kalliin join ma veres musiikin. + Ja kaislat kultaiset kuin harpun kielet soivat. + + + + +SILMÄT. + + + Hiivin sävelten kultaiseen taloon, + kun olin pieni, murheellinen tyttö. + Korkeista ikkunoista + hulmahti resedain tuoksu. + Kuultavat valo-olennot virittivät viulunsa + ja hiljaisen musiikin halki + sain katsoa niihin kauniisiin silmiin, + joita en ole vielä valveillani nähnyt. + + Unesta herätessäni + halusin heittäytyä lumeen ja kuolla, + vaikka olin pieni tyttö. + Niin suuri oli kaipuuni. + + Vuodet vierivät. + Ylenin neidoksi. + Kohtasin enkelin silmät. + Kohtasin saatanan silmät. + Ikävöin ihmisen silmiä — niitä, + joita en ole vielä valveillani nähnyt. + + + + +KUUN ALLA. + + + Ruuheni keinuu ääneti kuun alla. + Hyvä on kaislojen apeaa suhinaa kuulla. + Hyvä on joskus paeta onneaankin. + Hyvä on olla ihanasti murheellinen. + Lohdullista on kerran olla yksin + keskellä vihreää merta, + kalpean kuun alla. + + Veden kylmä, hiljentynyt ääni + valtimonsykkeenä lävitseni soi. + Olen vain usva, öisistä vesistä noussut, + olen vain kaisloista yksi, + nimeä ja kohtaloa vailla. + Olinko milloinkaan se salainen, lämmin virta, + joka poreili kätkössä jäisten syvyyksien —? + Olenko milloinkaan minä antanut rakkauteni + kuolemanvakaasti, huumaantuneena + kalpean kuun alla —? + + + + + TUULEN LAULU. + + + En usko enää elämään + enempää kuin kurjenkellon sineen, + joka haalistuu ja varisee + muutamassa kesäisessä päivässä. + Puu kuiskii puulle + tuulen tuomaa tietoa: + »Valhetta, valhetta, valhetta». + + Kuitenkin on ihana kallistaa päänsä + mesimarjankukkien keskelle + ja juoda suloisen valheen lähteestä + kyltymättömästi, kyltymättömästi. + Mitä siitä, jos juodessani + säikähdän kalpeita kasvojani! + Lävitse öitteni unen + humisee tuulen laulu. + + + + +SANATON LAULU. + + + On pehmeä ja murheellinen hieta, + johon painuvat askeleeni äänettömät. + Miten horsmien tuohukset palaa + ja kuuset on synkeän sinivihreät! + + Mun sydämeni on kuin lapsi + ja sen yksinäisyys on kuin vilunväristys, + kuin köyhä ja surullinen hieta, + kuin uupunut savu — ja metsän pimeys. + + + + +TUMMA LAULU. + + + Katkeruuden hekuma on sielulleni rakkaus. + Kuumin kyyneltulvin peitän synkät, kauniit kasvosi. + Sentään autuasta nojata + raskas pää on rintaan ystävän + ja niin turvallista tuntea, + että meillä yhteinen on murhe elämän. + + + + +SYDÄMET. + + + Sulatin itseeni ihmissydämiä: + yksinäisyys oli kauhea. + Paloin: + poltin kauniit sydämet. + onnettomuuteni liekissä. + Mutta ne ylpein siivin + lensivät aurinkoon! + Koskaan, sydämet, + te kimaltavat linnut, + koskaan en lakkaa teitä rakastamasta. + + + + +HIILTYNYT. + + + Katso, tähtimeressä äärettömässä + olen vain pieni, hiiltynyt maailma. + Autius kotini, osani yksinäisyys. + Sydämeni paisui tummasta viisaudesta. + + Kerran viheriöitsin, elämää kannoin, + uneksin kauneudesta — itseni petin. + Turhaan anteeks anoin nöyryydessä: + järkkynyt ei oma tuomioni. + + Totuuden tuli + saavutti minut. + Leppymättömät liekit + polttivat minut. + + + + + +III. LAULU KUOLEMATTOMUUDESTA. + + + + +KOHTALO. + + + Oli kerran kaksi nuorta, ihanaa ihmislasta. + Kevät saapui ja herätti heidän sielunsa rakastamaan. + Kuin kaksi uhriliekkiä puhdasta, autuasta + sinitaivaita päin ne nousivat, vavisten toisiaan. + + Oli vielä silmulla puut, lumipälviä tuolla ja täällä. + Utu kylmä ja valkea aamuin leijaili pinnalla veen. + Mikä kuulaus ilmojen! Tuulet huokuivat kumpujen päällä. + Oras nouseva verhosi laaksot hentohon vihreyteen. + + Joka aamu hämmästyksellä yhtä raikkahalla + nuo kaksi kaunista lasta toisensa kohtasivat + kuin ensi ihmiset aikojen rannalla ruskottavalla. + Oli silmänsä suuret, autereiset ja kosteat. + + Joka päivä päihdytti heitä harhailu onnellinen. + Jalat joustavat siivitti ihana, siintävä kaukaisuus. + Oli ihmeitä haihtuva pilvi, lehden puhkeaminen. + Joka hetki aukeni heille maailma tuoksuva, uus. + + Joka ilta huumauksensa taivaasta huikaisevasta + nuo kaksi kalveten astuivat maahan todelliseen. + Kuin linnut säikähtäneet lumoverkosta kimmaltavasta + pois riistäytyin he kauas lensivät erilleen. + + Sade vihmoi, aurinko paahtoi kenttiä multaisia. + Kohos niille kukkien aaltoavaiset paljoudet. + Veri paisutti viinimäkien terttuja kultaisia. + Rypäleinä keskellä helteen kypsyivät myös sydämet. + + Oi kukkien riutuvaa hehkua rajalla kuihtumuksen! + Oi punaisten, keltaisten lehtien loistoa liekehtivää! + Väri taivaan tummeni, sai vedet mustan kimmalluksen + Maa huokui niinkuin kuumeen houretta näännyttävää. + + Eron raskaan hetkellä silloin, ehtoovartion aikaan + levis ukkospilvien siivet synkistäen yli maan. + Löi salama häikäisevästi — ja ah, miten oudoiksi saikaan + leimahdus silmät nuo, jotka täys oli haavettaan. + + Veren kohina täytti yön, tuon aution, kuolleen ajan. + Povi luokseen povea toista käskevän kuumasti pyys. + Pois hävisi erämaa, pois väliltä kahden majan. + Soi myrskyssä elämän riemun ja tuskan määrättömyys. + + Oli kerran kaksi nuorta, ihanaa ihmislasta + ja he vannoivat uskollisuutta hetkehen viimeiseen. + Mut miksi he toinen toisensa itkusta lohduttomasta + yön tunnein yllättivät, kuun paistaissa pimeyteen? + + Pyhä, arka, valkoinen lintu — aavistus, haaveksunta + oli taivaiden paloa säikkyen paennut heiltä pois. + Raju nyyhkytys herätti heidät usein keskellä unta: + oli kuin sen kaukaisten siipien havinaa kuulleet he ois. + + Kävi raskaaksi elämän tie, suru kasvoi kauhistavaksi + kuin oisivat kylmät laineet nousseet ylitse pään. + Ja etsien kuolemaa nuo poloista lasta kaksi + alas jyrkänteeltä syöksyivät kuiluun syvimpään. + + — — — + + Tulenhohtavat taivaasta portaat kaartuivat yöhön maiseen. + Jumalhaamut kahta kultaista paaria kantoivat. + Meren helmaan he toisen ruumiin kätkivät kuultavaiseen + ja sen toisen kauaksi kallioluolaan hautasivat. + + Myriaadien vuosien jälkeen he löytävät toisensa kyllä, + kun ylitse hautojen koittaa maailman aamu uus. + Tuhatkimmelteinen silta on meren ja vuorien yllä, + ja heidän askelistansa värisee avaruus. + + Myriaadien vuosien jälkeen he eivät itkeä saata. + Jumalhenkäyksestä heidän sielunsa kirkastuu. + On silloin rakkaus tuo, jok' ei kestänyt koskea maata, + iankaikkisuuksien keväässä kukkiva, kultainen puu. + + + + + PIENI LAULU. + + + Tahdotko olla tähtiystäväni, + sukua sielun ja veren? + Saat olla kylmä, jos olet kirkas + soihtu yli kuohuvan meren. + + Ääntäsi kaipaan, sytyn silmistäsi + tummahan murheen paloon. + Tahdotko olla sydämeni autuus + ja viedä minut taivaiden valoon? + + + + +SYNTYMÄTÖN LAULU. + + + Ne silmät, joilla on korkein valta + ajatustesi yli — + se suu, jota suutelematta et malta + olla, kun aukee syli — + + se ihminen, joka on armas ja pyhä, + jääpi lauluas vaille, + siks' että se laulu jää soimaan yhä + sielun aarniomaille. + + + + +TALVI-ILTA. + + + Pimeys + Humina tuulen. + Huuruisten vetten päällä + himmeät, kaukaiset valot. + Maailma nukkuu, + luminen, kaunis maailma + helmassa tumman taivaan, + helmassa jumaluuden. + + Lapseni, sulje + usvaiset, raukeat silmäs. + Hyvä on vaipua + unehen viattomaan. + Luonasi suurten siipien havinan kuulen. + Luonasi, puhdas, + hengitän jumaluutta. + + + + +VALKOVUOKKOJEN AIKAAN. + + + Nyt lehtimetsän siimeksessä kukkii valkovuokot + ja viileästi tuoksuu aamupilvi. + Vain joku harva sadehelmi kuuluvasti putoo maahan. + Vie mua kotiin ujo, tumma polku. + + Jo varmaan silmät siniset siell' unestansa avautuvat + kuin täynnä kasteisia maailmoita. + Oi kadotetut maailmat! Ma saavuttaa en milloinkaan, + en koskettaa voi niitä käsilläni. + Ja kuitenkin ne löydän, kun sun läheisyytes tunnen. + Mun sydämeni kaipaa nähdä jälleen pienet kasvosi, + oi lapsi, olet valkovuokko, olet aamupilvi. + + + + +ENNEN SYNTYMÄÄS. + + + Silmiisi katson ja näen niissä kukkien taivaan, + perhosten taivaan ja kastehelmien taivaan. + Kaikki ne loistivat ennen syntymääs. + Ja äitisi kulki niin ihanaa unta nähden, + uinahti illoin valohon valkean tähden — + suviset yöt oli ennen syntymääs. + Ikkunan alla aaltoili sininen heinä, + tähdet välkkyivät Jumalan kyyneleinä — + syyskesän yöt oli ennen syntymääs. + Lapseni, saitko sa pienten kukkien sielun, + perhosten sielun ja kastehelmien sielun: + kaikki ne sammuivat ennen syntymääs. + + + + +RANNALLA. + + + Suolaruohossa + meren rannalla + aaltoja kuuntelet, lapsi. + Ja vanha, sokea urkuri — meri — + soittaa sinulle aution koraalinsa. + + Äitis on lähellä — + kuitenkin kaukana: + hänellä on outo, hurmaantunut ilme. + Äitis on paennut omaan kaipaukseensa + suljetuin silmin, + huulilla huokaus, laulu. + + Aaltoja kuuntelet, + suursilmä lapsi. + Aaltojen ääni on tumma ja aavistavainen. + Ja kuihtunut kuusi on kuin harmaata savua + rannalla meren. + + + + +RAUHA + + + Pilvisen päivä hämärä + on sulautunut hiljaa + tummaan iltapimeään. + Ilma on pehmeän harmaa. + Kuuluu vain maininkien uupunut keinunta + ja lehtien huokaava hengitys. + + Olemme aivan lähellä unta. + Yksi vain valvoo: + jumalainen rakkaus, väkevä kuin luonnonvoima, + virtaa läpi maailman jokaisen solun. + Siksi, armas lapsi, joka lepäät helmassani + pienen linnun lailla, pesään nukkuneen, + unesi on lempeä kuin itse lempeys, + unesi on rauhainen kuin itse rauha. + + + + +LAULU KUOLEMATTOMUUDESTA. + + + Tänään melkein vaiennut on tuuli. + Vielä syvään hengähtää sen huuli + meille hyräellen + syksyn laulua, + kukkaa keinutellen + suurta, keltaista. + Punertuvin lehdin langassaan + villiviini huojuu portahalla. + Päivä paistaa, meri siintää alla. + Kuusen siimes uhkuu tummuuttaan. + + Oi, syysvalon kuulaus ja hyvyys! + Oi, syyslämmön kypsä hehku, syvyys! + Leikkii auringossa + lapsi naurusuu, + loistaa silmä, jossa + taivas heijastuu. + Leikin hurmaa sulle kaikki on. + Vaan ken aavistaa, on liian vakaa — + siksi mulle kyynelhunnun takaa + hohtaa kultarihmat auringon. + + Kun sa joskus oudon tutkivasti + katsot äitiäsi sieluun asti, + siellä värähtääpi: + mietin, milloin jo + siivet levittääpi + tumma kohtalo. + Lehden varjoa ma säikähdän. + Kohta kuinka kyselyihis vastaan? + Itse ihmetellen ainoastaan + harhaillut halki elämän. + + Pysyy taivas, aurinko ja meri — + meillä päivien on mitta eri. + Kuoleman et tunne + kylmää nimeä. + Kunne vienee, kunne + polku pimeä? + Lapsi, lapsi, kuinka kestää voin, + jos mua vielä kerran soimaat tästä + sangen tuskaisesta elämästä, + jonka sokea ma sulle soin! + + Sädekimppu kimmeltäen sinuun + lankee. Tunnen, suuttua et minuun, + kallis, sentään saata: + ihme kaunehin + olla multaa, maata — + hiuksin kultaisin! + Katso, korkea on avaruus, + kevyt ilman tuoksu hengitellä. + Unet ihanat on ihmisellä: + satumme on kuolemattomuus. + + Kuule, sadun tuon ma kerron armaan! + — Tuhat vuotta vierinyt on varmaan. + Jälleen tahtiin noiden + pienten jalkojen + alla vaahteroiden + juoksee lapsonen. + Silmissään on sinun hymyilys — + oi, hän kaltaises on, lemmikkini, + ympärillään syksyn tumma sini + ja syysruohon raikas vihreys. + + Samat leikit ikivanha kuusi + nähdä saa, yks kuitenkin on uusi: + kukka kastelehti + hänen pivossaan — + toivomme, jok' ehti + terään tuoksuvaan. + Kruunu kirkas säihkyy päällä pään, + puut ja pilvet kumartavat lasta: + kaikki valo, kaihoomamme vasta, + tulvii silloin yli lapsen tään. + + + + + + +KATRI VALA: MAAN LAITURILLA + +Runoja + + + + + +I. + + + + +MAAN LAITURILLA. + + + Kuljen, kuljen sydän palaen + alla sädehtiväin lamppuketjujen. + Lunta sataa hiljaa, tuoksuvat + vierelläni kukat suuret, valkeat. + + Kaupunki on oudon utuinen. + Mitä täältä etsin, sitä löydä en. + Kuulen kohun kaukaa: planeetat + halki avaruuden syöksyy valtavat. + + Valtamerten yli ennen kaipasin, + avaruuden rannalla janoon tähtihin + nyt kaukaisiin. + + Elämässä kaiken, kaiken kadotin. + Laske, taivaan laiva, purjein kultaisin + Maan laituriin! + + + + +ANDANTE RELIGIOSO. + + + Minun alaston sieluni + kohoo läpi avaruuksien + kuin sokea, huikaistunut lintu. + Tähdet keinuvat ympärilläni + kuin äärettömät kukat yötuulessa. + + Ei ole muuta kuin tämä nouseminen, + virran huumaava kaipaus mereen, + väkevyys, jota ei vielä ole, + syntymätön tähti. + + Autuuteni on rajaton, + autuuteni suutelee taivaan ovea, + kun suuren valkeuden ihana säde + tarttuu vavahtavaan sieluuni kuin käsi. + Avaruudet ovat polvillansa. + Auringosta aurinkoon käy huuto: + Jumala! + + + + +KAUNEUS. + + + Etäällä, + minne eivät silmämme näe, + ylenee pyhä kukka + tähtisyvyyksien yllä + sanomattoman hiljaisena. + + Purjehdin hauraassa veneessäni + yli kolmen pimeän meren. + Rajalla, + mustassa vedessä + huikaiseva kirkkaus + kuin ylösnousemuspäivä. + + Peitän kasvoni, janoan: + vain kuvajainen Maan merissä. + Voinko käteeni vangita veden + haihtuvan hohteen, + sirun kuvajaista? + + Etäällä + tähtisyvyyksien yllä + polttava saavuttamattomuus. + + + + +LEGENDA. + + + Kasteisena aamuna + heräsi keltaharsoinen haltiatar + kädessään loistava siemen. + Se säteili kuin Jumalan silmä. + + Ja haltiatar vaelsi laulaen + yli aivan nuoren maan, + siniselle vuorelle + hän kantoi siemenen kasvamaan. + + Taivas punertui sinä yönä, + kun valtainen terä aukeni vuorella. + Ja tuulella oli ihana salaisuus: + suuri kukanlehti putosi humisten maahan, + ja ihmiset lukivat siitä sanan RAKASTAA. + Ja he riitelivät siitä ja selittivät sitä, + mutta vain yksi sen ymmärsi. + + Hän kulki heidän keskellään niin ihmeen hohtavana + ja hänen täytyi kuolla, + sillä ei kukaan voinut nähdä + hänen silmistänsä katsovaa Jumalaa. + + + + +ONNELLINEN. + + + Onneni on avaruus, + jossa auringot syntyvät ja kuolevat. + Niin onnellinen on vain se, + joka seisoo rajalla, + joka on kulkenut + kauhun ja kärsimyksen pimeän tien, + kuullut sydämensä huutavan + jättiläispyörän alla, + nähnyt unelmainsa kuolevan pimeään. + Niin onnellinen on vain se, + jolle ei ole jäänyt mitään, + joka on vain värisevä lanka + yli elämän ja kuoleman rajan. + + Olen kahden ihanuuden välillä: + elämä — huumaantunut juna + sillalla valtameren yli + kuolema — ihanasti kiehtova + niinkuin vain seikkailu ja tuntematon voi olla. + Vaellanpa elämään tai kuolemaan, + suuri, sädehtivä virta on kantava minut! + + + + +TORNIN RAKENTAJAT. + + + Välkkyvällä miekalla + karkoitti enkelisi meidät + ja hajoitti ihanan tornimme Baabelissa. + Olemme ylen surulliset, + emme ymmärrä toisiamme, + emme ymmärrä sinua. + + Tahdoimme nousta lähemmäksi sinua + läpi sinisen ilman ja tuoksuvain tuulien. + Ja kuin lapset me riemuitsimme, + kun saavuimme tornillemme säteilevinä aamuina: + kohta, kohta olemme lähellä sinua, + kasvojesi hohde lankeaa ylitsemme! + Suuri hurmio yhdisti meidät, + ikävöimme sinua. + + Välkkyvällä miekalla + karkoitti enkelisi meidät + ja hajoitti ihanan tornimme. + Emmekä nyt ymmärrä toisiamme. + + _Mutta me tulemme luoksesi kerran!_ + Olemme vain tomu, + mutta meillä on ylpeä kaipuu, + sukupolvesta sukupolveen + on ikävämme kasvava. + Me katoavat näemme vuosituhansien takaa + ihmisen huikaisevan tien + sinun valkeuteesi! + + + + +KATKENNUT KUKKA. + + + Polullani on outo kukka, + tuntematon kaukaisesta maasta. + Kuolevana se katsoo minua + hehkuva terä polun tomussa. + »Sisareni, sisareni», nyyhkytän hiljaa, + »uneksitko maasta, josta tulit + mustankiiltävänä siemenenä + kypsyneenä ihanan auringon alla?» + + Olen voimaton ja kuolema on minussa. + Hiljaisuudesta helähtävät soimaan + kultaiset kielet ylitse maan, + humahtaen aukeavat vakaiset ovet! + Näen. Olen väkevä, ilon hurmiossa: + kukkani, sinä olet punainen venhe, + minun sankaritekojeni pursi hopeisella merellä! + Olen leikki keulassasi, + ikävöin, tahdon kasvaa korkeaksi. + Missä on kaukainen maasi? + Missä on minun maani? + En ole nähnyt sitä koskaan. + Palatko, venheeni, ennenkuin tulemme rantaan? + + + + +AUTIO KAUPUNKI. + + + Sydämeni on kaupunki, + jonka asukkaat ovat jättäneet. + Poissa on elämän hengitys. + + Tuuli kulkee läpi talojen, + ikkunat rämähtävät auki. + Tähdet ja kuu vaeltavat ylitse, + aurinko paistaa kammottavasti esineisiin, + joita ei kukaan koske, + kaduille, joilta askelten äänet ovat häipyneet. + + Kevät, kesä, syksy, talvi menevät, + sateet ja aurinko murentavat taloja, + ruoho kasvaa porraskivillä, + linnut pesivät autioihin huoneisiin. + + Kuollutta? Kärsivätkö kuolleet? + Kuulen öin sanomattoman tuskan rajun huudon: + miksi tuho tulee niin hitaasti, + miksi ei nopea tulivirta + pyyhkäise kaikkea pois, + jottei mikään muistuttaisi elämästä, + joka oli? + + + + +HUUTO. + + + Eikö kärsimykselleni tule koskaan rajaa? + Liian vahva on elämänlankani. + Tahdon paeta näitä iskuja, + maahan, jossa on mustien kukkien rauha. + + Nauran teatraalisuuttasi, oi kohtalo: + on hullua paloitella kirsikkaa + jättiläisen miekalla. + Miksi vihaat sydäntäni, + miksi silvot sen kuin vihollisen? + Näetkö sydämeni aurinkona, + joka nousee julmuutesi yli? + + + + +KUOLEMA. + + + Kun olin hyvin nuori, + kun olin lähellä kukkivaa maata, + aurinkoa ja humisevia puita, + pelkäsin sinua, kuolema. + + Nyt seison niiden joukossa, + jotka odottavat rannalla, + jotka katsovat väsynein silmin + pimeälle merelle, + milloin laivasi tulet näkyvät. + + Me emme tiedä mitään julmempaa kuin elämä, + siksi me odotamme vapahdusta sinulta, + josta emme mitään tiedä. + Kun annat merkin, + astumme laivaasi hiljaisesti toivoen: + hyvyys, uusi kauneus, + ehkä vapautta, kirkkautta kenties? + + + + +VALVOJA. + + + Katson unettomin silmin yöhön. + Ikkuna on korkea ja tumma. + Näkymättömänä paistaa kuu. + Hopeapilareina seisovat puut. + Ja kultaiset tähdet lepattavat matalalla + kuin lamput öisessä temppelissä. + + Tänä yönä on kuolema hyvä. + Tänä yönä olen niin hiljainen. + Tänä yönä en pelkää kulkea yli pimeän + kädessäni tähden väräjävä lyhty. + + + + +VAPAUS. + + + Ruumiini on ollut vankila. + Nyt lyön sen rikki. + + Vapauden huikaiseva taivas jo näkyy. + Voi tuulet, teissä on kaukaisten + auringonnousujen tuoksu! + + Pois, pois yli tuskan maan, + pois kehästä planeettain! + Maa ei kuule riemuhuutoani, + olen liian kaukana. + + + + +AURINKOLAUTTA. + + + Nyt katkesi viime köysi, + köysi hohtava rakkauden. + Olen aamun rannalla vapaa + ja autuas ihminen. + + Sinut, aurinko, lautakseni + taivaan valkeaan virtaan saan. + Kuin lumotut linnut valoon + me syöksymme Jumalaan! + + + + + +II. + + + + +TÄHTI. + + + Näitkö tähden lentävän? + Sen tie värisee vielä sinessä. + + Sydämeni on valoisa ja kuuma: + hengästynyt tähti on pudonnut sinne. + Olen värisevä kaari kätesi alla, + vuorilla kaikuva riemuhuuto, + nauru, onnellinen nyyhkytys. + + Näkijän autuain kasvoin, + ihanasti hymyillen + kuuntelet, rakastettuni, + suurta kohinaa yössä: + huumauksen mahtava virta vyöryy + tuoksuviin, villeihin metsiin. + + + + +ENNEN KEVÄTTÄ. + + + Kevät nukkuu aavistavana + pimeässä metsässä. + Kulje äänettömin askelin, + älä puhu kuumia sanoja + näiden puiden keskellä, + jotka odottavat väristen! + + Käteni on kädessäsi + kuin silmu pimeässä mullassa. + Aurinkoni, älä nouse vielä, + älä kumarru herättäen ylitseni! + Tahdon uneksia vielä väkevyydestäsi + nukkuvan kevään äärellä + keskellä syntymättömän elämän + jumalallista suloa. + + + + +VALKEAT AAMUT. + + + Valkeat aamut tulevat + ihanassa saatossa + peittäen kasteisilla hiuksillaan + maan heräävät kasvot. + Hypähdellen nousevat metsistä + pienet helmenkirkkaat laulut + taivaan siniseen kelloon. + + On liian onnellista + elää näinä valkeina aamuina, + kosketella elävin sormin rakastetun kasvoja, + tuntea huulillansa elämän maku. + Riemu on palannut sydämeeni + kuin muuttolintujen parvi. + Tahtoisin särkyä kasteen lailla + heläjävään, siniseen kelloon! + + + + +UNI. + + + Siinä unessa oli pimeä yö, + lasinen temppeli täynnä liekkejä, + kaksi vihreää tähteä. + + Kalpeat kädet peittävät rukoilijan häikäistyneet silmät. + Kummallinen rukous, + ei ainoatakaan sanaa. + Leikeistä kasvaa nopeasti kuultava kukka: + hennot naisruumiit kehässä, + victoria regia tulimeressä. + + Rukoilla sitä, mitä ei ole. + Ojentaa kiihkeä käsi + kohti vihreitä tähtiä! + Kaikki murtuu. + Jospa voisi vain hiljaa + ihmetellä elämää. + + + + +MALJA. + + + Olen malja kädessäsi + kuultava ja hauras. + Huulesi ovat maljan reunalla. + Minkä erämaan yli + tulit niin janoisena? + Juo minut! Juo minut! + + Kokosin elämän niityiltä + auringon huuman ja kukkien meden, + outojen hedelmäin mehun, + kaukaiseen rantaan murtuvan aallon, + tähtien kukkia, + riemua, tuskaa, + yksinäisyyttä, kuolemaa. + + Juo minut! + Elämän ruhtinaskäsi + on täyttävä minut + yhä uudestaan. + + + + +VAELLUS. + + + Silmiesi hellyys on ylläni + virvoittaen minut, + niinkuin lempeä sadepilvi virvoittaa + janoisen maan. + + Käsi kädessäsi + loistaen silmiesi alla + kuljen ohi kesän lämpimäin kasvojen, + yli hymyilevän, ihanan ruohon. + + Mutta tiedän liian onnellisten kohtalon + talvi on lähellä, + vain kukka, ei koskaan hedelmää. + + Nopein askelin, + käsi kädessäsi + loistaen silmiesi alla + kuljen yli ihanan maan, + joka huutaa minua, + kuljen lyhyen kesäni lakkaamatta + niinkuin Lapin aurinko. + + + + +MERI. + + + Olet meri, rakastettuni, + olen ranta, joka ei voi paeta. + Synkässä uhmassa + kuljit tietäsi ylitseni. + Vaelsit vieraille rannoille + petollisena ja julmana. + + Epätoivo oli niinkuin sumu ylläni, + sydämeni voima loppui, + en tiedä, mistä elin. + Silloin palasit säihkyvänä + hukuttavin merensilmin, + suutelit jalkojani, + lauloit: sinä ainoa. + + Tuhannesti jo kirosin sinut, + tuhat kertaa anteeksi annoin. + + + + +IKÄVÄ. + + + Meren sinisen ulapan äärellä + olen valkea talo. + Sen holvien alla vesi soi. + Ruusuköynnös ympärilläni, + tuskallinen ja ihana kipu: + ikävöin sinua. + + Auringonpolte on ylläni, + meren sini on tarttunut minuun, + meren kaipaus: + odotan. + Voit olla ulapan vihreä välke, + hispanon huuto vuoristoteillä, + punainen tuli mustalla taivaalla, + olen tunteva sinut! + + Auringonpolte on ylläni, + meren sini on tarttunut minuun. + + + + +KIELOT. + + + Ilta on harmaanvihreä kukka. + Olen hiljainen ilosta. + Valkeat, tuoksuvat kukkani, + ihanankostea, suloinen juoma. + + Salaperäiset pienet veitikat, + kuka toi teidät surulliseen huoneeseeni, + joka vielä värisi nyyhkytyksistä? + + Sadeillan hieno onni: + suuri villipeurani, + olen nähnyt silmäsi, + kauniin pojanhymysi + ikkunani alla. + + + + +MYRSKY. + + + Tuulen laulu ulkona + soi myrskyä ja kuolemaa, + valittaa ranta harmaja. + + Ah, armas, mua peloittaa + sun silmäs myrskyntummat, + kuin lieska veres leimuaa. + Mua suojele! + + Soi huuto luona kaislojen. + Lie lintu yöhön eksynyt, + mi etsii parveansa. + Niin sieluasi etsin nyt, + sen tahdon, + tuulen huminassa sitä suutelen! + + + + +LAULU RAKASTETULLE. + + + En näe mustaa tietäni, + en näe kuolemanrannan vartijaa, + joka on huutanut kaiuttomasti: + sinä tulet! + + Onni ja aurinko juoksevat nauraen + valkoisella vuorella. + Silmiesi hellyyteen + sukeltavat silmäni + kuin kaksi huoletonta lintua mereen. + + Janoinen käteni + on tavoittanut oudon kukan. + Ehkä Kharon heitti sen + kuoleman virran yli. + Se on harmaa ja tuoksuton, + enkä tiedä sen nimeä. + Rakastettuni, sekö toi kirpeän huuman + juhlaamme elämänpuun alle? + + + + +SATU. + + + Veden partaalla + kesän ihanalla viitalla + on onnellista olla. + Kerronko sinulle päättömän sadun? + + Vaaleassa kesäyössä + oli mehiläisen pidot. + Leinikinkukka kiharoillaan + tanssi keltaharsoinen haltiatar huimasti + aina auringon nousuun. + Hunaja oli ihanaa juoda + ja yö oli liian tuoksuva. + Hän nukkuu nyt + peipposen pesässä. + Ja pariskunta on hiukan hämillään + ja pelkää, + sillä aivan pieni jalka + on lähellä kauneinta munaa. + + Sinä et kuuntele sanojani, + katsot vain hymyilevin merensilmin. + Pysähdytä aurinko, merenjumalani, + jottei tämä päivä menisi meiltä! + + + + +MATKA EEDENIIN. + + + Vieraassa kylässä kuljimme + rakastettu ja minä. + Juna syöksyi kimeästi huutaen + kuin suuri kultanuoli läpi pimeyden. + + Oli syysyö ja aseman seinällä + SUNLIGHT, SUNLIGHT, SUNLIGHT + Ja nainen oli kassassa tuhruinen. + »Mrs. Elämä, please, + kaksi matkalippua Eedeniin.» + Hän hymyili äkkiä kirkastuen: + SUNLIGHT! + + Juna tyhjä, me vaunussa kahden vain: + kovin harvat kulkevat Eedeniin. + Rakastettuni lauloi yössä: + »orvokkini, mistä tulit luokseni + näin aikaisin?» + Ja juna huusi ihmetellen: aikaisin? + + + + +VALITUS. + + + Olin sinulle outo kukka, + seisoin katsoen iltaan + ja odotin rakkautta. + + Sinä suutelit silmiäni, + sinä lauloit kukkuloilla: + »Olet enemmän kuin rakas.» + Mistä tiesin säveleen vääräksi? + Mistä tiesin käärmeensydämesi? + Pois, mene pois! + + Heitin sydämeni yölliseen metsään. + Voi tätä valitusta! + Kaikki puut huutavat nimeäsi, + joka kerran oli minulle onnen saari. + + + + + +III. + + + + +HERÄÄMINEN. + + + Virtaavan veden kylmä tuoksu, + linnun onnenhellä sävel, + kukan sinertävät kasvot + unenhimmeään ui tajuntaani. + Punavihertävä valo virtaa + läpi puoliavoimien luonten silmiin. + + Mistä saavuin unen sumumeren yli? + Lienen elänyt ja kuollut kauan sitten. + Ja ollut kovin surullinen! + Kuinka ihmeellistä: + tämä maailmahan on tuore, kasteenihana! + On äsken satanut, on koivunlehti nuori, + sen hieno tuoksu käypi sieluun asti. + Maa sädehtivi onnenitkustansa, + ja aurinko on liian nuori, hellä. + + Mitä täällä on ja mitä tuolla? + En nähdä ehdi. + Voi, enhän pian kuole? + Mistä tulinkaan, en muistaa voi? + Lienen ollut leppäkerttu, + purjehtinut koivunlehtivenosessa huimaavasti + ja tehnyt haaksirikon oljenkorteen. + + Ah, autuasta heräämistä + Virtaavan veden kylmään tuoksuun! + + + + +NYMFI SOITTAA. + + + Nymfeistä huimin, hirvijalkainen, + valkea ja raikas kuin nuori, hoikka puu, + hiukset liekkikukkana yllä kasvojen + Panin huilun varastaa ja vanhus raivostuu. + + Hei, nauraen lävitse metsien + nyt nymfi huilun vie, + ja jäljessä ähkien, etsien + käy vanhan Panin tie. + »Älä juokse, Pan», + huutaa nymfi, + »sinulle nauretaan!» + + Ken tuulen voisi tavoittaa, + ken hirvijalkaisen? + Pää tulinen kaukana leimuaa + ja Pan on hikinen. + »Mitäs, jätän sen + vanhan huilun + ja hiukan lepäilen.» + + Nukahtaa alle laakeripuun + Pan muistain nuoruuttaan, + ja hellästi hopeoi lyhty kuun + hänen pientä kaljuaan. + + Ihmiset pimeän laakson tuskastaan + heräävät hopeaisen huilun lauluhun + nuoreen, tulenihanaan, kun nymfi yllä maan + vuorella soittaa säkenöivään aamuhun. + + + + +KEVÄT. + + + Yö kevään, taivas aivan yllä pään, + sen taivutan ma kohden kasvojani + kuin oksan kasteisen. + Ja syliin poimin kukat tähtien + niin vaaleat ja hennot. Elämään + puunsilmu puhkee koskein huuliani. + Sen riemu alkaa soida sielussani, + sen tuoksu kietoo pilveen kuultavaan. + + + + +SININEN AAMU. + + + Sininen aamu, sininen aamu! + + Aurinko singahtaa kuin punainen suihku + huurteisen koivun pyöreästä maljasta. + Olentoni lävistää leiskahtaen + ihana sininen miekka. + + Oi valkeus, säteilevä valkeus! + Valkeus humahtaa lävitseni kuin lintuparvi. + + Pieni hömötiainen, + sinun hurmaantuneessa viulussasi + on vain yksi kieli: + sininen latu vuorelle, + joka on tänään minulle TIE. + + + + +TÄNÄÄN. + + + Nousin tänään kuolleista: + Tänään astuin kohisevaan junaan, + se laulaa: ELÄMÄ, ELÄMÄ, ELÄMÄ. + + Olen aivan hiljaa, + vedän hatun kasvoilleni, + sillä onneni paistaa kaikkeen maailmaan, + kaikki näkevät, miten juna minua riemastuttaa, + miten tahtoisin sanoa jokaiselle: + rakas, ihanaa on elää! + + Uusi puutarha + tuoksuu bentsiiniltä ja asfaltilta, + punaiset, siniset, keltaiset lasikukat + riippuvat betooniseinillä, + kiitävät katuja, + leimuavat silminä + säteilevien muurien välissä. + Ihmisiä, autoja, raitiovaunuja, + kohinaa, + valoja, valoja, valoja, + naurua, + Sonny boy + surulliset kasvot, + silmät, nälkä, + palava suu. + + Elämä, äänesi kohisee minussa ja ulkopuolellani + suurena, outona, värisyttävänä. + Ja minä kuiskaan filmin ihanalle sankarille: + rakas, ihanaa on elää tänään! + + + + +LENTOKONEELLE. + + + Elän suurta, totta satua: + sinä ihmisen välkkyvä jättiläiskukka, + hopeinen ja valkoinen iris, lentokone, + nouset sinisestä järvestä + valtaavan korkealle + aurinkoisen maailman ylle. + Sinä olet unohtanut juuresi, + sinä olet unohtanut vartesi, + on vain teriösi ihana kiihko: + ylemmäs! + + Kurkistan terälehtiesi lomitse maata. + Olen onnellisempi kuin rakastunut. + Taivas on lähellä. + Jumalan silmät katsovat ihmisen kukkaa. + + Uusi ihme: + kuin laiva, joka etsii tuntematonta, + kiitää nyt loistava teriösi etäälle, etäälle. + Meissä on vain ilo ja hurjuus ja valloittamisen himo. + Mikä on meidän tuntemattomamme? + Uudet maat ovat liian vanhat meille! + + + + +LAMPUN EPITAAFI. + + + Olla kirkas kuin vesi, + mustat langat sydämenä mulla. + Kaipasin valaista, palaa, + tahtoi sydämeni punaiseksi tulla. + + Liian väkevän virran + syöksi luojani lävitseni. + Tuskassa riemuitsin, paloin + pyhän hetken, valoni iäksi meni. + + + + +SANAT. + + + Tukehdun virtaan, joka on minussa. + Siellä on monia sanoja, huutoja, sopertelua, + mutta ne kaikki tekevät minut surulliseksi, + ei ole sanoja, joista uneksin. + + Kevät seisoi valkean puun alla, + kevät ampui kultaisen nuolen taivaan lakeen. + Juoksin hennonvihreään metsään. + »Oi värisevä nuoli taivaankannessa, + sinussa on sanani!» huusin. + + Hiljaista, tukehdun virtaan. + Silloin näen ruohon ja puut: + niillä ei ole sanoja, + mutta ne ovat loistava sotajoukko, + niiden äänettömyys on väkevämpi kaikkia sanoja. + + + + + + +KATRI SUORANTA: KEVÄTTUULI + +Runoja + + + + + +I. + + + + +ETUVARTIO. + +Eräälle uneksijalle. + + + Etuvartiona yössä silmiin kuoleman + te olette, sisar, katsoneet ajast'aikoihin, + te elämän laivan tähystäjät kasvoin totisin, + sydän vuotain verta vuoksi maailman. + + Sama laiva teitä kantoi tuntemattomaan, + teitä ja miljoonia, joita löi vitsaus: + työnorjuus, taudit, nälkä, sukupolvien kirous. + Te vartiopaikaltanne näitte, sisar, maan. + + Huipuilta nimettömiltä olematonta päin + te kurkoititte käsiänne aamun koittohon; + jok'ikinen yksinänsä eli saman kohtalon: + teidät ristiinnaulittiin lunnaiks pettäjäin. + + Vaan katso: te ette kuolleet, voittamattomat, + yhä väylää viitoitatte ja kutsutte: eteenpäin. + Te uhmasitte kuolemaa tähden eläväin, + siks ulapan yössä yhä soihtunne palavat. + + Käsistänne kylmenneistä ne siirtyi toisihin: + me olemme te, meissä te synnytte uudelleen. + Ajan merta mittaamatonta rantaan kaukaiseen + unennäkijät laivaa ohjaavat käsin taipumattomin. + + + + +ASTRAIA. + + + En ollut kaltaisenne, + te jumalat korkean Olympon. + Minut työnsitte juhlistanne + yön tähtien joukkohon. + + Perin äitini, Themiin, verta: + oli silmäni kauaksi näkevät, + ja outoja aavoja sousi + ajatukseni väkevät. + + Te minua pelkäsitte: + olin teille ounastus kohtalon; + te minussa aavistitte + tuhon, joka tulossa on. + + Nyt tähtenä Linnunradan + tytär Zeun, Astraia, kimmeltää. + Vaan sentään turman päivä + ei tulematta jää. + + Minun kylmä sieluni nauraa, + te jumalat sortuvan Olympon, + kun kohtalonhetkenne tullen + te siirrytte varjohon. + + Suku uusi, suurempi mettä, + yön kohdusta päivään kohoaa. + Sen tähtisilmäni siunaa: + se maailman valloittaa. + + + + +METEORI. + + + Yön, äitini, kaulalla kerta + kera sisarteni kimmelsin. + Joku katkaisi timanttilangan: + alas maahan syöksähdin. + Nyt katson taivaan merta: + näen sisaret kirkkaina ketjussaan; + minä sammuneena lepään + veden alla, päällä maan. + Yön, äitini, tummat kasvot + myös ylläni nään läpi syksyn jään: + hän minua etsii ja itkee, + kun laskee helmiään... + Ah, menetin tähtien rauhan, + yön tytärten ylpeän valkeuden, + tuta sain elon, kuoleman hurman + — nyt mitään kaipaa en. + + + + +PROFEETTA. + +M. J. Lermontovin mukaan. + + + Siit' alkaen kun Ikuisen + sain kutsun: tuomita lihaa, + luen silmistä ihmisten + vain syntiä, uhmaa ja vihaa. + + Minä puhuin rakkauden + ja totuuden puhdasta kieltä, + vaan vastaani solvaten + he heittivät kiviä tieltä. + + Jätin kaupungin sirottain + yli pääni tuhkaa; ja suojan, + kas, erakkoluolassa sain, + ja ravinnon kädestä Luojan + + kuten linnut. Eläimet + ja puut ovat veljiäni. + Puhun tähdille, suloiset + ne viihtävät sydäntäni. + + Raesateessa kulkien + minä kuulen: lapsiansa + kovin korskasti hymyillen + näin neuvovat vanhempansa: + + Tuo mies oli, kuulkaahan, + ylen ylpeä, halveksi meitä; + muka profeetta Korkeimman, + ja vaelsi pyhiä teitä. + + Nyt, lapset, katsokaa, + miten kurja ja köyhä hän on, + miten nääntynyt, alaston, + ja hän kaikilta pilkkaa saa. + + + + +ALPEILLE. + +I.A.Bunin. + + + Jääpeitteiselle vuoren kukkulalle + ma uursin laulun teräspiirtimin. + Ja vuodet vaihtuvat. Ja hangen alle + on jäänyt polku, jota vaelsin. + Ah, missä taivas kaartuu korkealle, + ja huiput hohtaa lailla smaragdin, + vain näki aurinko, kun kaiversin + ne säkeet jäähän vuoren rintamalle. + Nyt vaikka nimetönnä kuljenkin + ja laakso hymyile ei laulajalle, + mun tuntee runoilija kuitenkin. + Ah, missä taivas kaartuu korkealle, + ma illan tullen laulun kirjoitin + vain sille, joka: nousee kukkulalle. + + + + +LAPSEN SILMÄT. + + + Suuret, surulliset lapsen silmät + kysyvinä nousevat mua vastaan. + Syvyyttäkö, tuntematon maako, + vaiko peili, pintaa ainoastaan? + + On kuin teitä varjoaisi pilvi, + on kuin maailmoiden murhe teissä + piilis, yhtyäkseen vuorostansa + tuleen, joka hiiltyy, sammuu meissä. + + Aavistatteko sen? Muistatteko + katsoneenne enkelmaassa vasta, + kuinka Kaiken Luoja hymys teille + kultakartanonsa ikkunasta, + + kuinka siivin läpikuultavaisin + leijas luokse joku, kallis kovin, + — jyrähti, löi salamaa, ja linna + kiinnipannuin ikkunoin ja ovin + + kohos edessänne uhkaavana, + sitten sankka usva kaiken peitti, + näkymätön käsi sinut, pienen, + kylmään, kummalliseen maahan heitti? + + Katsot minuun. Uskos, luottamukses + viiltävät kuin veitsi sydäntäni: + Mitä vastaan sulle, mitä annan? + Voin vain näyttää kuilut löytämäni, + + merkkivalon jossain ulapalla, + pienen laulun, jok' on kesken jäänyt + kerran... — Tänään otan sinut syliin, + suutelen, jo silmät hymyää nyt. + + + + +SYYS. + + + Mikä on raskainta ollut, + painui sydämen syvyyteen; + laulava, leikkivä riemu + haihtui kuplina veen. + + Mikään ei ollut suotta, + ei suru, tuokiot onnekkaat, + mikään mennyt ei hukkaan, + kaiken takaisin saat: + + Lankee keväinen sade, + tuo kesän, kukkaset herättää, + simpukat aaltojen alla + aarteita säilyttää. + + Seppele kädessä katsot + aavalle kauas: se houkuttelee. + Tokkopa luotausnuoras + syvyyden pohjannee? + + + + + +II. + + + + +VANHA KEVÄTLAULU. + + + Muistan sun hyvin kyllä, + lapsuudenystäväin, + ruskona aamuini yllä, + varjona vierelläin. + Elämän murheesta kyynelin + silmies suveen pakenin. + Muistan vielä sun kyllä, + lapsuudenystäväin. + + Tunnen sen hyvin kyllä, + lapsuudenystäväin: + enää ei kätesi yllä + koskemaan käsiäin: + suru soi siivet valkeat, + kauas ne luotasi kantoivat. + Tunnen sen tuskalla kyllä, + lapsuudenystäväin. + + Muistat mun hyvin kyllä, + lapsuudenystäväs: + kietonet syleilyllä + maallista impeäs + saapuissa uusien keväitten: + kuulet havinaa siipien... + Silloin muistat mun kyllä, + lapsuudenystäväs. + + Tunnet sen hyvin kyllä, + lapsuudenystäväin: + kimmeltää iltaisi yllä + säde mun hymystäin. + Jälkeen lintujen valkoisten + heität kaipaavan katsehen. + Unissas itket mua kyllä, + lapsuudenystäväin. + + + + +KISMET. + + + Silmät nälkäiset ja kodittomat + kerran yössä näin, + lapsen huulet, arat, levottomat, + poltti käsiäin... + Tyhjennetty kalkki, pelto kuiva, musta, + kahlehdittu olin... Muut' en muistaa voi. + Nyt on malja täynnä kuumaa kaipausta, + kahleet katkenneet, maa vihannoi. + Kannan salaisuutta käsissäni, + unensäteilevää, avaraa, + piillen kerjäläisen ryysyissäni + tutkin joka ohikulkijaa. + + Palaan lumotusta puutarhasta, + aarteet, joill' ei vertaa, omistan, + kivisydän-prinssiäni muistain + lohikäärmetietä vaellan. + Vaiti ovat huuleni, en sanaa + ainoata sinis virkkaa saa, + kunis tarhan ruusut, valmut, liljat + sydäntäni nuorta houkuttaa, + kunis helmet, jalokivet, kulta, + oudot, tuoksuavat hedelmät + rauhan vievät sielustani multa, + tuskan silmihini piirtävät. + + Palaan suljetusta puutarhasta: + onnen ihmelinnun kiinni sain, + ikuisuuden nimetöntä vettä + pisara on tomuruukussain. + Vaiti, huulet, kunis joku anoo + kuolonjanoon vettä maljastain! + Vaiti, sydän, kunis joku sanoo, + sanan, jonka tunnet sinä vain! + kunis Peri-Banun silkkitelttaan + astuu Ahmed, prinssi aavikon, + kunis jälkeen Nurunnihar-virvan + yksin sinun rakkautensa on. + + + + +LAULU NUORESTA JOOSEFISTA. + + + Ja sinä olit nuori Joosef, + minä paha nainen Egyptin, + ja viattomuutes nähden + minä sinua kiusasin. + + Sinä olit kovin kaunis, Joosef, + sua Ammon-Raahan verrattiin, + ja uskollisuutes tähden + minut huostaasi annettiin. + + Kai muistat vielä, Joosef, + miten aurinko kultasi kanervaa, + miten kantoi nummelle tuuli + meren tuoksua uuvuttavaa? + + Sinä vain ja minä... ja taivas... + Miten vierelläsi vapisin... + Ja omaa nuoruuttani + minä sinussa rakastin. + + Sinä olit kovin puhdas, Joosef, + et arvannut kätkeä sydäntäs, + lumivalkoisen madonnankuvan + näin pojansilmissäs. + + Kai muistat vielä, Joosef, + miten julmasti sinua haavoitin? + — Oman nuoruuteni tähden + minä sinut pelastin. + + Sillä sinä olit nuori, Joosef, + minä paha nainen Egyptin. + — Ja kuitenkin rakastamaan + minä sinut opetin. + + + + +KOLME PIENTÄ RUNOA. + + + Sinun nuoreen rakkauteesi + kuin pelastusrenkaaseen + minä tartuin aallokossa, + kun vajosin syvyyteen. + + Läpi kuohujen kamppailimme, + meri niellyt meitä ei. + Rakas, katso: me pelastuimme + — vain renkaan aallot vei. + + * * * + + Tänä iltana, kaikkein rakkain, + me roolia vaihdetaan: + minä nauran, kun sinun sydämes + on itkua tulvillaan. + + Tänä iltana, kaikkeinrakkain, + näet loppuu satu tää: + ken kalleimpansa kavaltaa + ei huomispäivää nää. + + * * * + + Sa vaikeroit: on rakkautes kuollut, + on ruusutarhas kolkko hautuumaa; + sen käytäviä kulkee valju vainaa, + sun unelmas. Et saata unhoittaa. + + Oo sydän, turha huoli. Tunnen sinut: + kuin tuuli tunteesi on vaihtuvaa. + Ens poutapäivä, luulen, nimen uuden + sun vahataulullesi kirjoittaa. + + + + +KOHTAAMINEN. + + + Olen uudesti syntynyt: kuollutta elämääni + joku vieras jumala kosketti kulkiessaan. + Näen, tunnen: on seppele kiedottu ympäri pääni, + tomuruumiini verhottu riemujen purppuraan. + + Olen kohdannut kaltaiseni: yössä kuulakkaassa + hän suuteli sieluani terässä angervon; + minä muukalainen, outo kulkija maassa, + nyt tunnustan: täällä, ah, täällä mun kotini on. + + Olen toinen nyt: olen ihminen. Kärsimyksin + kukin meistä maksaa saamansa kohtalon. + Sitä välttää en tahdo, en voi, en saa: sehän yksin + maan päällä omaamme on. + + + + +VIIMEISEEN PÄIVÄÄN. + +K.D. Balmont. + + + Mun tarhassani hehkuu ruusut valkeat, + ah, hehkuu ruusut valkeat ja punaiset. + Mun sielussani värisevät arat unelmat, + niin surullisen suloiset. + + Sun nähnyt olen kerran vain, sä rakkahin, + vain kerran kohtas unelmani unelman, + mut sieluhuni lempi syttyi voittoisin, + se kestää yli kuoleman. + + Sun kasvosi näin armaista armaimmat, + ja unen mailta tutut laineet kutries, + sun silmäs taivashaaveen lailla kiehtovat, + ja tulikukat huulies. + + Vain hetken haihtuvan sun tunsin, rakkahin, + sun, kohtaloni huikaisevan ihanan, + vaan varjona käyt vierelläni ajast 'aikoihin, + mua seuraat yli kuoleman. + + Mun rakkautein — rypäl'verta humaltavaa. + Mun sielussani soivat kuumat, hurjat sävelet. + Mun tarhassani ruusut, ruusut valkeet leimuaa, + ja syvän, syvän punaiset. + + + + +ILTA. + + + Jo ilta viilenee. Sun kädessäs + mun käteni on kylmä, levoton. + Sä tutkit mua. Tutkit itseäs. + Pois painuu kultakehrä auringon. + + On linnut vaiti. Laine hiljalleen + lyö rantakiviin. Juova purppuraa + jäi taivaan ääreen. Sinipunaiseen + yö harsoon kaukometsän hunnuttaa. + + Niin oli päivä kuuma, helteinen, + se paahtoi keltaiseksi nurmikon + maan janoon uuvuttain. Nyt tuskainen + uponnut katsees katseeseeni on. + + Sen tunnet hyvin: poltan ruumistas + kuin liekki; mua vihaat, rakastat + kuin omaa harhailevaa sieluas... + Ja vasta haudassas mun unohdat. + + Yö lankee ylitsemme. Kädessäs + mun käteni on tyyni, peloton. + Näät kohtalomme: öistä sydäntäs + ja mua erottaa on mahdoton. + + + + +BEATA BEATRIX. + + + Äl' avaa silmiäs! On aamu tullut, + sen valo leijuu yllä niittyjen, + sen riemu helää virress' leivosen. + Ah, säilytä sa unelmasi hullut! + + Sun kuumat huules vielä värisee — + Yön valmu punainen sun kädessäs + viel' elää, vielä ruokkii sydäntäs + se rakkaus, joka luotas pakenee. + + Äl' avaa silmiäs! Saat unias + niin hetken nähdä, olla onnellinen. + — Voi, kohta kirpoo valmu sormistas, + kun alkaa päivän tuska, valvominen. + + + + +TÄHTI. + + + Niinkuin matkaan uupuneena + katsois askeltensa alaa, + iltayössä kalvenneena + yksinäinen tähti palaa. + + Ei se kyynelöitse, hymyy, + tuskaa, riemua ei tunne; + avaruuden helmaan lymyy, + hukkuu, emme tiedä kunne. + + Niin sun aamuus säteilevään + tähtenä, mi mailleen meni, + sammuneena valoon kevään + katsoo kuollut rakkauteni. + + + + +HAUTA MERESSÄ. + + + Sinut hautasin mereen, Sargassomereen, + sinut, kaikkeinrakkain, Sargassomereen. + Uit aikasi aaveena aalloillaan, + kunis painut liejuun upottavaan. + + Sua virta vie, sua laine kantaa, + vaan koskaan et saavuta pohjaa, et rantaa, + levät kietovat sua, sua kilkit syö, + meren hirmuista haastavat pilvet ja yö. + + Ohi vuodet käy, yhä aavistan sinut. + Olen talven sinusta uneksinut. + Kevät saapuu taas kera kukkasien, + joka kevät tuo uuden rakkauden. + + Sinut hautasin mereen, Sargassomereen, + sinut, kaikkeinrakkain, Sargassomereen. + Ja uusista unista seppeleen + joka syys sinun haudalles teen. + + + + +SUMUA. + + + Ero ei ole ikuinen. + Me toisemme löydämme taas. + Suon mättäällä istun hyräillen: + sumu tuo sinut luokseni taas. + + Oli käteni kädessäs. + Otin pois sen hetkeks vain, + suon virvaliekkiä tavoitin + ja — usvaa kiinni sain, + + sinä häivyit jonnekin pois. + Ihan yksin yöhön jäin. + Tänä aamuna heräsin muistaen: + me kuljimme käsikkäin. + + Sumu vei sinut luotani pois, + sumu välillämme on, + sumu vain — ja sen takana naurava + on silmä auringon. + + + + +YLÖSNOUSEMINEN. + + + Ja eräänä aamuna outoon valoon havahdan, + ja kuulen äänen lempeän meitä kutsuvan: + läpi maailmoiden hajoavain kuin huiluna helisee + se ihana huomenvirsi, ja haudat aukenee. + + Ja myös meren syvyys antaa kuolleensa takaisin, + ja luokseni käärinliinoissaan käy kaikkein-rakkahin, + ja me tartumme toistemme käsiin ja silmin onnellisin + katsomme hyvää Jumalaa kasvoista kasvoihin. + + Ja hän, tuomari, kysyy: »Mitä teitte päällä maan?» + — »Me rakastimme...» — »Ketä» — »Toistamme ainoastaan.» + — »Mitä tahdotte täällä tehdä, kun kaikki uudeks — saa?» + — »Yhä tahdomme, lempeä Jumala, toistamme rakastaa.» + + Ja valkea enkeliparvi riemuun puhkeaa, + hymy Jumalan yli kaikkeuden kuin siunaus tulvahtaa: + »Ken yhtä ihmistä lempii, kaikkia rakastaa. + Te tulkaa isänne majoihin, teidän on taivaan maa!» + + + + + +III. + + + + +LAPSUUDENKOTI. + + + Enemmän kuin maan päällä mitään + sitä kerran rakastin, + ja unessa usein sinne + yhä palaan takaisin. + + Näen kaukaa, kuin läpi usvan: + ladon, niityn ja vainion, + ja tuolla, rannalla järven, + talo harmaa kartanon. + + Käyn ääneti pihaan: vielä + kota, talli on paikallaan, + isän Musta hirnuu, ja lehmät, + kas, ammuvat tarhassaan. + + Väki nukkuu. En herätä ketään, + teen pienen kierroksen: + yhä aitat mäellä seisoo, + ja riihi on entinen. + + On äsken kaivettu ojaa. + Savipohjaa valkeaa + oli muinoin pienten jalkain + niin mainio taapertaa... + + Menen kaivolle. Kannen avaan + ja kuvaani katselen: + samat silmät... Kiululla vettä + myös vinttaan hiukkasen. + + Joku huokaa. Järvi välkkyy. + Tie rantaan on viileä niin, + ja pehmeenvihreä äyräs + on peittynyt kukkasiin. + + Polun löydän sentään ja jäljet + monet lapsenleikkien. + Mut aalloista nousevat muistot + kuin varjot kuolleitten. + + He nukkuvat poissa Jossain... + Minä elänkö? Kuka oon? + — Eräs heistä. — Tuttua tietä + taas astun kartanoon. + + Oi, häilyikö valkea uudin? + Joku katsoiko tänne päin? + Ihan varmaan kalpeat kasvot + minä verhojen välistä näin, + + nyt kiirehtien varmaan + joku ovea hapuilee, + hän, jota en tuntenut koskaan, + mua kohta syleilee... + + Minä riennän, huudan: »Äiti, + olen tullut takaisin, + et arvata saata, kuinka + minä tänne kaipasin!...» + + — — — + + Yhä unessa sinne, kotiin, + kovin usein vaellan: + Enemmän kuin maan päällä mitään + sitä vielä rakastan. + + + + + +IV. + + + + +JÄÄLAUTALLA. + + + Ei tule alusta mistään. + Mantereesta jää + etenee etenemistään, + railo leviää. + + Ankarat, lohduttomat, + tutkimattomat, + päämme päällä ovat + tähdet korkeat. + + Veljeni tuntematon + vapisee vierelläin. + Taivaan vaskikaton + kiinnipannuks näin. + + Ei ole armahdusta + meille kenellekään: + yö on äänetön, musta, + kuolema alla jään. + + + + +LOKKI. + +K. D. Balmont. + + + Lokki, harmaja lokki hurjasti huutaen kiitää + yli ulapan myrskyisen. + Se mistä on tullut, ja miks on sen viluinen huuto + noin vihlovan tuskallinen? + + Avaruus on rajaton. Käy synkeä taivas pilveen, + Ja vyöryy hyökyaalto kohisten. + Ja nyyhkii pohjatuuli ja kirkuu mieletön lintu, + isänmaaton laps rantojen unelma-kaukaisten. + + + + +RANNALTA. + + + Lähtee viimeinen laiva. + Jää vana vihreänpunainen + jälkeen sen; autio lahti + on hämärän hiljainen. + Ei lokit kirsku, ei tiirat; + nukkuvat asujat kaupungin. + Kaukana tehtaiden sauhut + yhtyvät pilvihin. + + Kaartaa yöllistä rantaa + sähköjen jättiläiskynttilät; + aallot kallioriuttaan + voihkien heittyvät. + Laine nousee ja laskee: + syvyyden hirmu luo suomujaan + peittäen vetten pinnan + kultaan ja hopeaan. + + Soutaja yksinäinen + tarttuu airoihin tiukempaan: + Pois, kotirantaan! — Äänet + kuiskivat sivullaan, + valkeat kädet viittoo, + liehuvat hiukset kosteat, + purren laitojen yli + kuolleet kurkkivat. + + Aavalta rannattomalta + soi sävel myrskyn ja kuoleman; + kiirii lomitse saarten + kaiku ammunnan. + Noin meren sieluko kutsuu, + noinko se omaansa janoaa?... + Armahda, taivas! tän' yönä + seuraa vainajat saa. + + + + +LAHDELLA. + + + Tuhat laivaa tulee, tuhat lähtee. + Työ käy uupumaton satamassa. + Nostokurki nousee, laskee, nousee. + Kiskot jyrisevät. Ohjaamassa + + joku lie. Kai joku tuntematon. + Vaununlastit siirtyy laivanruumaan. + Miehet hikoilevat. Joku kiroo, + toivottaen toisen paikkaan kuumaan. + + Päivä paahtaa. Lahti rasvatyyni + rannat kuvastaa. Pian joutuu ilta. + Tehtaanpiipun varjo kasvaa, kasvaa. + Kuuluu soitto jostain kaupungilta. + + Koti, vaimo, lapset odottavat + joitakuita, lyhyt lepo työstä. + Riennä, kiiruhda! voi, etkö kuule, + kuiskaa ääni uhkaavasta yöstä: + + Kohta kohtalos kuin nostokurki + tarttuu sinuun, heittää ruumiis laivaan, + mustaan laivaan, jonka musta aalto + kantaa kauas ääreen mustan taivaan. + + + + +AAMU. + + + Sarastaa. + Ruso arka itäisen aavan rannan + punertaa. + Meri liikahtaa. + Sen kasvoja nousevan päivän hymy + koskettaa. + + Sarastaa. + Kuin unesta armaasta heräten ulappa + huoahtaa + ja havahtuu. + Ylösnousemuksen riemu sen otsalle + heijastuu. + + Sarastaa. + Tuhat kultaista liekkiä ylitse taivaan + hulvahtaa. + Meri säteilee. + Sitä elämän antaja, aurinkojumala, + suutelee. + + + + + +V. + + + + +TYHJÄ KEHYS. + + + Sun sielusi on uhrikammio: + ain pyhä tuli palaa eessä jonkun kuvan; + näät usein surren liekin tummentuvan, + vaan kun se sammuu, syttyy toinen jo. + + Ma kaiken nähden, kaiken tietäen + myös tiedän: salaovi kaikkein pyhimpähän + on kiinnimuurattu, ja holviin tähän + sä kätket kaipuus iankaikkisen: + + On tyhjä kehys. Malja kultainen + sen eessä alttarilla, kynttilöitä kaksi, + — yö yöltä pimeys käy raskaammaksi — + ja kun ne syttyy, enää elä en. + + + + +PROTEUSSYDÄN. + + + Jos kuinka etsit, mua tapaa et, + ma olen harha, peili petollinen: + sä siinä itseäsi katselet, + ja oma varjos peittää taivaan sinen. + + Käy ohitseni! pyydän, rukoilen, + jos viivyt liian kauan, särkyy lasi: + sen takana on lauma kauhujen, + se vaanii sieluasi, nuoruuttasi. + + Ei kukaan arvaa, kukaan tiedä ei: + se tarttuu varkain niinkuin noidan käsi, + ja salaisuutes kun se kerran vei, + et vapaaks lunastaa voi sydäntäsi. + + En ketään rakasta, en vihaakaan, + En ole uskoton, en uskollinen. + Yks laki Proteuksella on vaan: + hetkestä hetkeen muuksi muuttuminen. + + + + +JUOPA. + + + Juopa on välillä + ihmisen ja ihmisen, + ylipääsemätön, + haudansyvä, ikuinen. + + Milloinkaan näe et + sieluhun ystäväs, + kuin varjo, salaisuus, + astuu hän vierelläs. + + Koskaan ei sydämes + ymmärrä sydäntään. + Vie polku yhteinen + pimeästä pimeään. + + Juopa on välillä + ihmisen ja ihmisen. + Hento porras yli: + oljenkorsi hyvyyden. + + + + +KIRJE. + + + Sen pienen, julman kirjeen + minä avasin vapisten. + Sen pienen, julman kirjeen + revin pirstoiksi hurjasti nyyhkien. + + Se pieni kirje kertoi: + eräs, jota rakastan, + on purppurakaavun saanut + ja kruunun ja ruokovaltikan. + + Se pieni kirje kutsui + minut luoksensa pimeään. + Mut ristiinnaulittuna + kukin kärsii ja kuolee yksinään. + + + + +SININEN LIEKKI. + + + Sininen liekki yössä, + katso, välkähtää. + — Kaipaus sinisen liekin luokse + voimani näännyttää. + + Kapea polku jossain + aarnihaudalle vie... + Kuoleman kuiluko kutsuu mua, + vaiko elämän tie? + + Sininen liekki suolla, + iäti-levoton, + edellä menneen rakkaani sielu + suuntaa näyttävä on. + + + + +SIUNATTU. + + + Ken katsonut on silmiin sibyllan, + on nähnyt ikuisuuden aukeevan; + ken häntä suudellut on, jumalaa + sai elollisin huulin koskettaa. + + Hän nosti verhon, näki kätkettyyn, + hän tuntee kirouksen, tietää syyn. + Ja siunattuna keskeen ihmisten + hän astuu vieden viestin salaisen. + + + + + +VI. + + + + +ALKANUT VAELLUS. + + + Voi lähtösi riemua vavahduttavaa, + sydän vaeltajan! + Kuin kuningasvaipan ympärillesi kiedot + sinä ylpeän kieltäymykses, + sidot jalkoihis siivitetyt sandaalit, + uneksija-isäisi perinnön: kaipuun kaukaisuuteen, + ja rannan pensaikosta kätees taitat + pajunvirven loihditun, värisevän + kuin heimosi äitien sydän. + + Voi matkasi hurmaa kauhistuttavaa, + sydän vaeltajan: + syö lihaasi manttelis laskokset viiltäin ja lämmittäin; + ulospäin kuin halla ja jää + se huokuu kylmää; ja jalkasi astuvat varmoina jyrkännettä + kuin unissakävijän, joka vaaraa ei näe, + ja virpi sun kädessäs + värisee, värisee + ja salatut aarrelähteet näyttää. + + + + +LAULU KUOLEMALLE. + + + Maassa ei ole ketään muuta luotettavaa + kuin sinä, Kuolema. + Sinä tulet kerran jokaista noutamaan. + + Eilen kuljit vierelläni + varisevien syyslehtien alla + salaman jyrähdellessä ja etäisen jyrinän kaikuessa + ja myrskytuulen rajusti syleillessä vapisevia puita. + + Maasta huokui lämmin kosteus, + ihanasti aistejani värähdyttävä + mätänevän kauneuden tuoksu, + ja pilvet laskeutuivat alas, kovin alas, + kuin käärinliina, jota pian tarvitaan. + Ja sinä hymyilit, Kuolema, + vaeltaessasi varisevien syyslehtien alla. + + Sanovat, että sinulla on olallasi viikate, + ja että sinä lyöt... + En tiedä. + Eilen oli sunnuntai, olit ehkä jättänyt työaseesi pois, + luulen, että sinulla oli mukanasi vain harmaa harso. + + Joku istui vieraan ravintolan tuolilla — + aivan lähelläni + — kuulin hänen tekevän turhan kysymyksen + ja sinä astuit ohitseni + suoraan hänen luokseen, + sinä kiersit hunnun hänen ympärilleen, + — siitä ei yksikään voi vapautua — + sinä avasit oven jonnekin, + ja hän kulki sen läpi + minun jäädessäni kummastuneena katsomaan + sen äänetöntä sulkeutumista. + + Maassa ei ole ketään muuta luotettavaa + kuin sinä, Kuolema, + siksi minä pyydän sinua: + Kun tulet minua noutamaan, + valitse silloinkin pyhäpäivä, + ja jätä viikate kotiisi, + — sinähän arvaat pienen tytön pelkäävän kiiltävää terää — + ja tule mukanasi harsoliina, + johon sisaresi Uni par'aikaa + minun varalleni + ompelee punaista valmunkukkaa, + ja hymyile minulle niinkuin eilen + vaeltaessasi vierelläni + varisevien syyslehtien alla. + + + + +OJENNETUIN KÄSIVARSIN. + + + Minä ojennan hennot, hauraat käsivarteni syvyyteen + ja syleilen Elämää, joka tuntemattoman salatusta hetteestä kohoaa: + Kuinka minä sinua rakastankaan, + sinä petollinen, sinä julma, sinä ikuinen! + Kuinka minä sinua rakastankaan, + sinä alati viheriöivä myrkkypuu jumalaisine hedelminesi, + jossa tuhansine versoineni riipun! + + Minä ojennan hennot, hauraat käsivarteni maahan + ja syleilen Ihmistä: + Kuinka minä sinua rakastankaan, veljeni, + sinä liha minun lihastani, + sinä luu minun luustani, + sinä sielu omani kaltainen! + Kuinka minä sinua rakastankaan, + sinä vertaiseni hyvässä ja pahassa, + sinä Elämänpuun köynnöskasvi kuten minäkin! + + Katso: kukkamme auringonkeltaisine heteineen + aukeavat rinnakkain, + ja niiden tuoksu sekoittuu toisiinsa + huumaavaksi, hullaannuttavaksi viiniksi... + + Minä ojennan hennot, hauraat käsivarteni avaruuteen + ja syleilen Kuolemaa: + Kuinka minä sinua rakastankaan, + sinä kalpea, sinä äänetön, sinä totinen! + Viimeinen rakastettuni, sinä ihanin, + taivuta pääsi alemmas, alemmas, + niin että voin kuiskata korvaasi + elämäni sanattoman kysymyksen: + Sinäkö avaat + ihmisen lapselle + Kadotetun Paratiisin portit? + + + + +KEVÄT. + + + Ah katso, kaiken on kevät huuhtonut pois, + mik' ol' sairasta ja pahaa maailmassas, + kevät, joka myrskylinnun siivin kulki ylitses. + Vapisetko, menetitkö jotain, sydän? + + Vain kuolleet, alimmaiset lehdet palmuistas vei + kevättuuli, meri nieli lahot laivas, + ja rannoilta jääriutat musersivat mennessään + jonkun raidan, jolla juuret oli hauraat. + + Kuin paljas, syvään kynnetty vainio oot: + mustat vaot elämä myös sinuun uursi + teräsaatralla, ja vihkivesin vihmoi kuolema + sinut, sydän. Kohta kylvön aika joutuu. + + Jo kuule! Glorianden torvi vuorilla soi, + torvi, jota voi vain puhtain huulin soittaa. + Herää, vastaan riennä! saamme juoda hänen kädestään + kevään maljan, taistelun ja laulun maljan. + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77730 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6c72794 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3256eab --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #77730 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/77730) |