diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 77713-0.txt | 19239 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 19255 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/77713-0.txt b/77713-0.txt new file mode 100644 index 0000000..9b65d7e --- /dev/null +++ b/77713-0.txt @@ -0,0 +1,19239 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77713 *** +language: Finnish + + + + +KANSOJEN HISTORIA 3 + +Vanha aika III + +Kreikkalaiset vuodesta 404 e.Kr. +Roomalaiset vuoteen 133 e.Kr. + + +Kirj. + +CARL GRIMBERG + + + +Tekijän luvalla suomentanut + +Weikko Pakarinen + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1929. + + + + +SISÄLLYS: + + Esipuhe. +Tieteen ensimmäinen suuruudenaika. + Sofistat. + Antiikin jaloin ja viisain ihmisystävä. + Sokrateslaiset koulukunnat. + Platon. + Aristoteles. + »Lääkitsemistaidon isä». +Vanha attikalainen huvinäytelmä. + Aristophanes. +Kreikan valtiollinen rappio. + Helleenit Persian herruuden alaisina. + Sisilian olot ateenalaisten Syrakusan luona kärsimän tappion jälkeen. +Makedonian johtovalta. + Makedonian kuningas Philippos. + Aleksanteri Suuri. + Maailmanvaltakunta hajoaa. +Hellenistinen aika. + Maailman taloudellisen kehityksen uusi vaihe. + Hellenistinen kulttuuri................................. 268 + Hellenististen valtakuntain häviö. + Lännen helleenit ja barbaarit. +Italia ennen roomalaisia. + Etruskit. +Rooman taruaika. + Romulus ja Remus. + Rooman kuningastarut. + Brutus. + Horatius Cocles ja Mucius Scaevola. + Patriisien ja plebeijien välinen taistelu. + Cincinnatus. + Gallialaiset hävittävät Rooman. + Aito talonpoikaiskansaa. + Rooman historiaa tarun ja tieteen valossa. +Rooman sankari- ja suuruusaika. + Roomalaiset pääsevät koko niemimaan herroiksi. + Roomasta tulee suurvalta. + Roomalaiset pääsevät itäisenkin Välimerenmaailman valtiaiksi. + Scipio ja Cato. + Hannibalin viimeiset vaiheet. + Kolmas puunilaissota. + Numantia — toinen Karthago. + + + + +ESIPUHE. + + +Kreikkalaisten historian kuvauksessa professori Ernst Nachmanson +on edelleenkin hyväntahtoisesti auttanut minua tarkastajana +ja neuvonantajana. Kiitollisuudenvelkani hänelle on kasvanut +suhteellisesti nopeammin kuin hänen tarkastamansa sivumäärä. +Erikoisesti hänen asiantunteva opastuksensa hellenististä aikaa +koskevan runsaan kirjallisuuden suhteen on ollut minulle verrattomaksi +hyödyksi. + +Rooman historiassa minulla on ollut yhtä suuri etu kuin ilokin +saada turvautua lehtori Harald Hagendahlin apuun. Osaston »Tieteen +ensimmäinen suuruudenaika» Aristoteleeseen asti on suosiollisesti +tarkastanut myöskin fil. tri Alf Ahlberg. Kaikille näille avustajille +sydämellinen kiitos! + +Djurholm marraskuussa 1928. + +Carl Grimberg. + + + + + + +TIETEEN ENSIMMÄINEN SUURUUDENAIKA + + + + +SOFISTAT. + + +»Tänä yönä — tai oikeammin varhaisena aamuhetkenä — tuli Hippokrātēs, +Apollódōroksen poika, ja kolkutti sangen kovasti kepillään ulko-oveani. +Hänelle avattiin ovi; hän ryntäsi heti sisään ja huusi kovaäänisesti: +Sokrates, oletko hereillä vai nukutko?'» + +Filosofi Sokrates kertoo itse tämän tapauksen. + +Hän jatkaa: »'Hyvä', minä sanoin. 'Mutta mistä on kysymys? Miksi tulet +tänne näin varhain?' + +_Prōtāgōras_ on saapunut', hän vastasi.» + + * * * * * + +Kuka tämä Protagoras sitten oli? Hän oli aikansa suurin sofista. + +Nykyaikaisessa kielenkäytössä »sofista» merkitsee samaa kuin sanojen +vääristelyä: henkilö, joka viisasteluilla ja sanansutkauksilla voi +muuttaa mustan valkoiseksi ja yhtä helposti ja sujuvasti voi todistaa +saman väitteen vääräksi tai oikeaksi. + +Jos sofista sattui näkemään jonkun kurittavan koiraansa, niin hän +saattoi — käyttääksemme antiikin aikaista esimerkkiä — miehen +hämmästykseksi todistaa hänen lyövän omaa isäänsä: »Koirahan on +_sinun_, ja _isä_ se myöskin on — nimittäin pentujensa. Siispä koira on +_sinun isäsi_.» + +Ensimmäiset tunnetut sofistat eivät kuitenkaan olleet sellaisia sanojen +vääntelijöitä. »Sofista» samoinkuin »tyranni» ovat sanoja, jotka +aikojen kuluessa ovat saaneet huonomman kaiun, kuin niillä alkujaan +oli. Oikeastaan sofista merkitsee »viisasta ja taitavaa miestä», ja +Protagoras oli sellainen. Perikleen päivinä, kansanvallan kulta-aikana, +Ateenassa ja muissa Kreikan kaupungeissa esiintyi kokonainen sarja +samanlaisia viisaudenopettajia, jotka käyttivät itsestään sofistan +nimeä. Tätä he tietenkään eivät olisi tehneet, ellei se olisi ollut +kunnianimi. + +Sofistoilla, viisailla ja taitavilla miehillä, on ollut suuri +sivistyksellinen merkitys. He ovat tuoneet aikansa tieteen tulokset +yhteisen kansan ulottuville: he olivat yleistajuistieteellisiä +luennoitsijoita ja opettajia, »puoleksi professoreja, puoleksi +sanomalehtimiehiä», kuten Gomperz sanoo. Heidän aloittamansa uusi aika +on valistusaikaa ja henkisesti sukua 1700-luvun suurelle samannimiselle +sivistysvirtaukselle.[1] + +Äsken kuvatusta kohtauksesta, jossa nuori Hippokrātēs yllättää vielä +makuulla olevan Sokrateen saattaen hänet suunniltaan ihastuksesta +Protagoraan kaupunkiin saapumisen johdosta, saamme voimakkaan +vaikutelman siitä, millainen yhteiskunnallinen voima sofistoilla +mahtoikaan olla, — Plātōn, Sokrateen suuri oppilas, antaa eräässä +kuuluisista »dialogeistaan» mestarinsa kertoa tapauksen. Hippokrates +palaa innosta päästä osalliseksi mainehikkaan kansanvalistajan +viisaudesta, ja Sokrateen täytyy luvata esittää hänet suurelle +julistajalle. Mutta nuorukaisen täytyy koettaa malttaa mielensä, kunnes +aamu sarastaa. + +Heti päivän valjetessa he lähtevät taloon, johon Protagoras +on majoittunut — erään rikkaan ateenalaisen vieraaksi. Heidän +saapuessaan sinne koko talo on jo jalkeilla. Eteishallissa suuri +sofista kävelee edestakaisin syventyneenä keskusteluun isäntänsä, +Perikleen kahden pojan ja kolmen muun ylhäisen miehen kanssa. »Heidän +takanaan», Sokrates sanoo, »kulki koko joukko ihmisiä, ilmeisesti +suurimmaksi osaksi muukalaisia, kuunnellen keskustelua. Protagoras +vetää heitä mukaansa eri kaupungeista, joissa hän vierailee — hän +lumoaa heidät äänellään kuin uusi Orpheus. Seurassa oli myöskin +muutamia ateenalaisia. Joukon katseleminen tuotti minulle todellista +huvia: miten äärimmäisen tarkasti kukin varoikaan joutumasta +koskaan Protagoraan eteen tai hänen tielleen. Joka kerta, kun hän +vierustovereineen kääntyi, toiset jakaantuivat niin sirosti ja +täsmällisesti molemmille tahoille, tekivät käännöksen ja asettuivat +aina hänen taakseen erinomaisessa järjestyksessä.» Ja verrattomalla +ironialla Sokrates kertoo, miten kuulijat heti suuren miehen avatessa +suunsa odotuksen jännityksestä kiinnittivät katseensa hänen huuliinsa +ja miten hänen lopetettuaan kauan pidätetyt jyrisevät suosionosoitukset +puhkesivat ilmoille. — Talon sisäosissa oli muita sofistoja majaillen +eri huoneissa, kukin ihailijapiirinsä ympäröimänä. + +Sofistojen tiede oli aivan toista kuin ne elämänarvoitukset, joita +maailmalle vieraat luonnonfilosofit olivat pohtineet — sofistojen +pyrkimyksenä sen sijaan oli tarjota ihmisille sellaista filosofiaa ja +tietoa, josta oli hyötyä elämää varten. + +_Hyötynäkökohta_ oli siis vallitsevana heidän toiminnassaan. Siinä +piili sekä tämän sivistysliikkeen voima että sen häviön siemen. + +Kreikkalaiset pitivät käytännöllisenä tieteenä ennen kaikkea +puhetaitoa, _retoriikkaa_. Olivathan he kansaa, joka on kaikkina +aikoina mielellään pitänyt ja kuunnellut puheita. Temmatakseen +mukaansa etelämaalaisen kansanjoukon puhuja tarvitsee vain kauniisti +helkähteleviä korulauseita. Niitä vastaan etelän lapset ovat avuttomia. +He humaltuvat kuin oopiumista, eikä kukaan kysy tosiseikkoja. Ken osaa +hyvin valita sanansa, voi täällä ohjata ihmisten sydämiä niinkuin +vesiojia. Ateenassa ja muissa kansanvaltaisissa yhteiskunnissa +hänelle tarjoutui kansankokouksessa loistavat mahdollisuudet. Ja jos +hänellä oli oikeusjuttu ajettavana, niin taitava asianajo oli paras +keino, jolla hän saattoi johtaa tuomareina olevat yksinkertaiset +kansanmiehet, mihin itse halusi. Henkilö, joka ei kyennyt asestautumaan +kaunopuheisuuden taitokeinoilla, oli yhtä pahassa pulassa, kuin jos hän +olisi heittäytynyt ilman miekkaa ja kilpeä taistelukentän tuoksinaan. + +Tällaisissa oloissa itsekukin oivalsi, että »tieto on valtaa», ja +varsinkin, että kaunopuheisuuden taito oli mahtava yhteiskunnallinen +voima. Eräässä Platonin dialogissa muuan sofista julistaakin, että +retoriikka tuottaa ihmiselle vallan hallita muita ja tehdä heidät +orjikseen. »Liikemies, joka kerää rahoja, ei kokoa niitä itselleen», +sofista sanoo, »vaan toiselle — juuri sinulle, jolla on sana vallassasi +ja voit vakuuttaa kansanjoukkoja. Sillä yleensä ei ole mitään, mistä +puhuja ei kansan edessä voisi lausua ajatuksiaan vakuuttavammin kuin +kuka muu ammattimies tahansa. Sen laatuinen, niin valtava on tämän +taidon voima.» + +Protagoras kerskaili myöskin voivansa puhetaidollaan »_tehdä heikomman +syyn voimakkaammaksi_». Sattuvammalla tavalla ei voi ilmaista uskoa +retoriikan kaikkivaltaan. Saattaa ymmärtää, miten sofistat johtuivat +pitämään puhetaitoa kykynä, joka tuotti »kansalaiskelpoisuuden». He +pitivät retoriikkaa _kaikkia muita taitoja tärkeämpänä_ ja kaikkien +tieteitten mestarina. Mikään tieteellinen lauselma, mikään vakaumus ei +ole niin luja, että se voisi vastustaa kaunopuheisuuden taikavoimaa, +sillä kuten Protagoras sangen oikein sanoi, »_jokaisesta asiasta on +olemassa kaksi toisilleen vastakkaista mielipidettä_.» + +Koko tämä ajatustapa perustuu siihen käsitykseen, että ei ole mitään +ehdotonta totuutta, vaan ainoastaan »mielipiteitä» ja »arveluita». + +Kuitenkin jo sofistat tiesivät kaikesta kaunopuheisuuden taidon +ylistämisestään huolimatta, että se vaikuttaa voimakkaammin, jos se +on yhtynyt vakavaan tietoon. Vanhemmat, kunnianarvoisat sofistat +koettivatkin itse perehtyä erikoistieteisiin voidakseen sitten +vuorostaan välittää näitä tietoja oppilailleen, pyrkien täten +kehittämään heistä kunnon kansalaisia. + +Ennen kaikkea heidän kieliopintonsa osoittavat, miten vakavasti +he tällöin suhtautuivat tehtäväänsä. Juuri sofistat tutkivat +ensimmäisinä tätä tiedettä luodakseen virheettömän kielen, joka olisi +käyttökelpoinen heidän toimiessaan puhujina. Samasta syystä sofistat +harrastivat innokkaasti muitakin tieteitä. Sillä ne, jotka ottivat +tehtävänsä vakavalta kannalta, arvelivat, että sen, joka haluaa puhua +vakuuttavasti ammattikysymyksistä, tulee olla perin pohjin tutustunut +käsittelemäänsä aineeseen. + +Aikana, jolloin erikoistuminen ei ollut vielä ehtinyt niin pitkälle +kuin nykyjään, tarvittiin tällaisia monipuolisia miehiä tyydyttämään +yhä kasvavaa sivistysjanoa. Heidän oli sen vuoksi turhaa ryhtyä +sellaisiin mielettömiin liioitteluihin kuin sofista Hippias, joka +asettui torille rahanvaihtajien pöydän ääreen ja kerskaili tiedoillaan +kaikkien mahdollisten tieteitten alalla. Edelleen hän kehui olevansa +erikoisen etevä muistamistaidossa, mnemotekniikassa, eikä unohtanut +kertoa hämmästyneille kuulijoilleen, miten hän kerran Olympiaan +tullessaan oli omin käsin valmistanut kaiken, mitä hänellä oli +yllään aina sormuksesta, joka hänellä oli sormessaan, öljypullosta +ja kylpysuasta kenkiin ja viittaan saakka. Vyönsäkin hän oli itse +kutonut. Eikä siinä kyllin: matkatavaroittensa joukossa hänellä oli +myöskin ollut kertovia runoja, murhenäytelmiä ynnä muuta runoutta sekä +joukoittain erilaatuisia suorasanaisia kirjoitelmia. + +Sellainen tuhattaituri ei tosin vaikuta oikein luottamustaherättävältä, +ja pätevämmät sofistat, kuten Protagoras, rajoittautuivatkin +kohtuullisemmalle liikkuma-alalle. + +Ajan mittaan sofistinen liike muuttui yhä pintapuolisemmaksi. +Todellinen perehtyminen asioihin tuli tuskin enää kysymykseen, +vaan pikemminkin taito verhoutua _näennäiseen_ asiantuntemukseen. +Retorisista taitokeinoista tuli A ja O huolimatta siitä, oliko +kaunopuheisuuden näytteiden sisällöllä mitään arvoa. Sofistiikka +muuttui asianajotempuiksi ja sanojen vääntelemiseksi. »Onko sairaus +hyvä vai paha?» sofistat kysyivät. Ja saatuaan odottamansa vastauksen, +että se oli paha, he vastasivat voitonriemuisina: »Se ei ole paha +lääkärille!» — »Entä kuolema, onko se paha?» — »Ei hautapaikkojen +myyjälle.» He esittivät rikkiviisaita kysymyksiä kuten tämä: +»Valehteleeko silloin, kun ei puhu totta, mutta sanoo valehtelevansa?» + +Tämän luokan sofistat huvittelivat myös keksimällä mahdottomia +todistuksia; he harjoittivat näitä temppuja kuten jonkinlaista +silmänkääntämistä. He todistivat esimerkiksi, että yksityisistä +hiekkajyväsistä ei voi koskaan saada aikaan hiekkakasaa. »Eihän yksi +hiekkajyvänen muodosta mitään kasaa», he sanoivat. »Jos lisätään yksi +jyvä, ei siitäkään tule mitään hiekkakasaa, sillä kaksi hiekkajyvää ei +ole hiekkakasa. Yhtä vähän syntyy hiekkakasaa, jos lisätään vieläkin +yksi jyvä j.n.e. Siispä ei voida lisäämällä yksi uusi hiekkajyvä +kerrallaan saada aikaan hiekkakasaa.» + +Samalla tavalla he huvittelivat todistamalla, että on mahdotonta tulla +kaljupäiseksi. Pää ei tule kaljuksi, jos menettää yhden hiuksen; +ei myöskään, jos menettää kaksi, kolme, neljä j.n.e. Yhden hiuksen +vähennys ei siis ole mitään. + +Tällaiset todistukset ovat sukua elealaisen Zenonin +hirssinjyvä-esimerkille. Hiekkakasasta puhuttaessa kieli itse tekee +ajatukselle kepposen. Tapaus edustaa runsaslukuisia esimerkkejä +»kielen vallasta ajatukseen.»[2] Hiekkajyvän ja hiekkakasan välillä +on itse asiassa vain _aste-ero_; mutta siitä seikasta, että niillä +on _erilaatuiset nimet_, johdumme pitämään itse käsitteitäkin +erilaatuisina. Jos on ilmaistava, mitä käsitteeseen »kasa» sisältyy, +tullaan siihen tulokseen, että sillä tarkoitetaan niin lukuisaa +yksityisten esineitten kokoelmaa, ettei niitä enää voi laskea ensi +näkemältä. Siinä kulkee yksityisten esineitten ja kokonaisen kasan +raja. Eri henkilöillä tämä raja kuitenkin osoittautuu olevan erilainen. +Se vaihtelee riippuen käsityskyvyn nopeudesta ja henkilön tottumuksesta +lukukäsitteiden käyttöön.[3] + +Toinen esimerkki sofistojen taidosta todistaa mahdottomuuksia on +seuraava: »Sen, mitä olen omistanut, mutta jota minulla ei enää ole, +sen olen menettänyt. Minulla oli viisi drakmaa[4], mutta en enää omista +viittä drakmaa — olen nimittäin tehnyt ostoksia kahdella drakmalla. +Koska minulla siis ei enää ole viittä drakmaa, jotka kerran omistin +(vaan ainoastaan kolme), niin olen», sofistat sanoivat, »menettänyt +viisi drakmaa.» Sillä sovimmehan alussa, että sen, minkä on omistanut +ja jota ei enää omista, sen on tietenkin menettänyt. + +Sofistat käänsivät myöskin lauseen nurin ja sanoivat: »Mitä ei ole +menettänyt, sen omistaa.» Niinpä he kysyivät: »Oletko kadottanut +sarvesi?» — »En.» — »Siispä sinulla on sarvet.» + +»Oletko lakannut lyömästä isääsi?» he myöskin kysyivät. Jos vastasi +myöntävästi, niin sittenhän oli tunnustanut aikaisemmin tavallisesti +lyöneensä omaa isäänsä. Jos vastasi kieltävästi, niin sofistat +käyttivät kieltoakin julistaakseen siveellisesti langettavan tuomion: +»Vai niin, sinä et siis olekaan lopettanut, vaan yhä edelleen _jatkat_ +häpeällistä menettelyäsi. Sillä sen, jolta kysyttiin, piti vastata +vain kyllä tai ei, eikä hän saanut lisätä: »Koska en milloinkaan ole +_alkanut_ lyödä isääni, en myöskään ole voinut lakata sitä tekemästä.» + +Tällaisilla väittelytaidon mestarinäytteillä on kuitenkin ollut oma +arvonsa. Ne ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että on kysymyksiä, +joihin ei voi vastata yksinomaan myöntävästi tai kieltävästi saamatta +tahtomattaan aikaan harhaanjohtavaa vaikutusta. + +Vähempiarvoisia esimerkkejä loogillisista silmänkääntötempuista ovat +tämäntapaiset: »Onhan nylkeminen ja paloitteleminen teurastajalle +sopivaa, eikö totta?» — »Sehän on selvää», vastaa toinen ja luulee +myöntäneensä todeksi sen itsestään selvän väitteen, että teurastajan +sopii paloitella ja nylkeä lihaa. Mutta kavala sofista huudahtaa +voitonriemuisena: »Vai arvelet sinä tosiaankin, että menetellään +sopivasti, jos teurastaja paloitellaan ja nyljetään!» + +Samalla tavoin on kielellistä kaksimielisyyttä seuraavassa +ajatusjuoksussa: »Onko mahdollista vaikenevan olla keskustelussa?» +— »Ei», toinen vastaa kysymykseen ajatellen: vaieta ja olla mukana +keskustelussa. »Sepä vasta merkillistä», sofista tokaisee. »Eikö sitten +voi keskustella leivistä ja puista — nehän ovat molemmat vaikenevia.» + + * * * * * + +Jo ennenkuin tämä sivistysliike, jollainen sofistiikka epäilemättä +alussa oli, ehti joutua kaltevalle pinnalle, esiintyi sen vastustajana +muuan Kreikan ja koko maailmanhistorian syvimpiä ja jaloimpia henkiä, +ajattelija, jonka terävä katse jo alusta alkaen oli huomannut +sofistojen enemmän tai vähemmän halpamaisten hyötynäkökohtien +turmiollisuuden. + + +Kirjallisuutta: + +Efraim Liljequist, Antik och modern sofistik. + + + + +ANTIIKIN JALOIN JA VIISAIN IHMISYSTÄVÄ. + + +Ateenassa ratkaistiin 23 vuosisataa sitten valtiollinen oikeusjuttu, +joka vieläkin mainitaan maailmanhistorian tärkeimpien tapausten +joukossa. Muuan nöyrä ja vaatimaton vanha mies, joka ei milloinkaan +ollut kohonnut korkeaan yhteiskunnalliseen tai valtiolliseen asemaan, +joka ainoastaan sotapalvelustaan suorittaessaan siirtyi pois siitä +pienestä maailman kolkasta, missä hän oli syntynyt — tämä mies +tuomittiin silloin tyhjentämään myrkkymalja. Hän ei ollut pitänyt +suurta melua itsestään eikä eläessään ollut kirjoittanut riviäkään. +Mitäpä tämän miehen kohtalo meitä liikuttaa? Minkä vuoksi on siitä +lähtien kaikkina aikoina puhuttu enemmän hänestä kuin kenestäkään +toisesta muinaisajan ihmisestä? Sen vuoksi, että hänen elämäntyöhönsä +sisältyy jaloin ja korkein, mitä helleeninen henki on luonut. Hän +sytytti kipinän, joka vielä valaisee maailmaa. Hänen nimensä oli +_Sōkrātēs_. + +Ateenassa ei ollut Perikleen aikana ketään, joka ei olisi tuntenut +kuluneeseen viittaan puettua miestä, joka varhaisesta aamusta +myöhäiseen iltaan aina kuljeskeli avojaloin kaduilla ja toreilla, +kylpylöissä ja voimisteluhalleissa lyöttäytyen keskusteluun +kaikenlaisten ihmisten kanssa. + +Kun hän ensinnä ryhtyi puheisiin jonkun kanssa, tuntui siltä, kuin hän +olisi vain halunnut rupatella joutohetkensä huviksi. Puhelihan hän +mitä jokapäiväisimmistä asioista: ilmoista ja tuulista, vuodentulosta +ja torihinnoista. Mutta hänestä erotessaan tunsi, että tuolla miehellä +oli jotakin sanottavaa juuri puhuttelemallensa. Oli ihmeellistä, miten +paljon ajattelemisen aihetta hän saattoikaan antaa, tuo omituinen, +ruma filosofi, jolla oli hyvät ja viisaat silmät. Nyt näki itsekukin +selvemmin kuin konsanaan, millainen raukka sitä sentään oli. Mutta +tästä lähtien pitikin pyrkiä paremmaksi ihmiseksi! Sokrates oli ottanut +elämänsä tunnuslauseeksi delphoilaisen mietelmän: »Tunne itsesi!» +Hän harjoitteli joka päivä itsensä tuntemista ja koetti opettaa tätä +vaikeata taitoa muillekin, jotta he sitten voisivat kehittyä paremmiksi +ihmisiksi. + +Juuri siihen Sokrates pyrki keskusteluissaan. Hän halusi osoittaa +ihmisille, että jokaisella on tässä maailmassa tehtävänsä täytettävänä +ja että korkein kaikista tehtävistä on pyrkimys totuuteen, +vanhurskauteen ja hyvyyteen. Hän tahtoi opettaa heitä kuuntelemaan +ääntä sisimmässään, »daimonionia», joka varoittaa meitä, kun olemme +aikeissa tehdä jotakin pahaa. Se, joka on tottunut seuraamaan tämän +äänen johtoa, tekee aina oikein; hänestä tulee _hyvä_ ihminen. Juuri +tätä Sokrates tarkoitti kuuluisilla sanoillaan: »Se joka _tietää_, +mikä on oikein, _tekee_ myöskin oikein. Sillä se, joka tietää, mikä on +oikein, on juuri ihminen, joka on niin tottunut antamaan omantuntonsa +äänen puhua, että hänen _täytyy_ noudattaa sen kehoitusta.» + +Sokrateen elämä ja oppi olivat sulautuneet sopusointuiseksi +kokonaisuudeksi. Tämä viisas mies ja ajattelija ei ollut suinkaan +kärtyinen erakko, vaan päinvastoin tosi ihmisystävä kaikissa +tilanteissa. Hän itki itkevien kanssa ja iloitsi iloitsevien kanssa. +Hän ei koskaan pilannut juhlapitoja, joihin hänet oli kutsuttu, vaan +antoi aina juhlariemun keskelläkin ihmisille jotakin mieltäylentävää +ajattelemista. + +Vaeltaessaan kaduilla ja turuilla Sokrateen päämääränä oli, kuten hän +itse sanoi, »ihmisten pyydystäminen». Miten tämä tapahtui, osoittaa +kertomus siitä, miten kelpo nuorukainen Ksenophōn joutui hänen +oppilaakseen. Sokrates tapaa hänet eräänä päivänä kapealla kadulla. +Hän pitää sauvaansa nuorukaisen edessä, niin että tämän on pakko +pysähtyä, ja kysyy häneltä: »Sanokaa minulle, mistä ostetaan maitoa?» +— »Torilta», Ksenophon vastaa. — »Entä öljyä?» — »Myöskin torilta.» +— »Mutta minne on mentävä tullakseen viisaaksi ja hyväksi?» — Siihen +nuorukainen ei osaa vastata. »Seuraa minua!» sanoo viisas mies. »Minäpä +sanon sen sinulle.» Ja pian nämä kaksi olivat parhaita ystäviä. +Sokrateen johdolla Ksenophonista kehittyi taitava upseeri ja etevä +kirjailija. + + * * * * * + +Sokrates oli syntynyt v. 469 e.Kr. Hänen isänsä oli kuvanveistäjä, +ja itsekin hän jonkin aikaa harjoitti samaa ammattia. Mutta pian hän +jätti sen antautuakseen vaativampaan tehtävään: kehittämään eläviä +ihmisiä korkeimpaan mahdolliseen täydellisyyteen. Pienen maatalon +tuotteista hän sai niukan elatuksen itselleen sekä ylläpidon vaimolleen +ja lapsilleen.[5] Hänen omat elämäntarpeensa olivat mahdollisimman +vähäiset. Ksenophon antaa eräässä kirjoituksessaan sofistan sanoa +Sokrateelle: »Elämäntapasi on sellainen, ettei yksikään orja kestäisi +oloa isäntänsä luona, jos hänen pitäisi elää niin niukasti. Minun +täytyy sanoa, että sinä annat köyhyyden opetusta.» + +Sokrates kysyy silloin: »Luuletko, että herkulliset ruokalajisi +maistuvat sinusta paremmilta, kuin minun ruokani maistuu minusta? +Tuntuu, kuin eläisit siinä harhaluulossa, että onni on samaa kuin +ylellinen ja kallis elämäntapa. Minä sitävastoin luulen, että olla +mitään tarvitsematta on elää kuin jumala. Se jolla on vähäisimmät +tarpeet, pääsee siis lähimmäksi jumaluutta.» + +Kukaan ei voinut olla vapautuneempi kaikesta ulkonaisesta, +välinpitämättömämpi ihmisten mielipiteistä kuin tämä ajattelija, joka +saattoi seisoa mietiskellen paikoillaan useita tunteja yhteen menoon, +kun jokin tärkeä kysymys askarrutti hänen ajatuksiaan. Tässä asennossa +tapaamme hänet Platonin dialogissa »Sympósion» eli »Pidot», joka on +kuuluisin ja taiteellisesti viimeistellyin hänen kirjoituksistaan. +Sokrates on kutsuttu päivällisille, ja kaikki muut vieraat ovat +saapuneet, mutta suuri filosofi on ajatuksissaan kulkenut isännän talon +ohitse ja seisoo nyt aivan yksinään viereisen talon edustalla. Isäntä +aikoo lähettää häntä noutamaan, mutta muuan vieraista, joka tuntee +Sokrateen tavat, sanoo: »Ei, ei, antakaa hänen olla! Hän tekee usein +näin. Mutta hän tulee kyllä heti. Älkää vain häiritkö häntä!» + +_Heti_ hän ei kylläkään tullut — sillä kun hän vihdoinkin oli herännyt +mietteistään, ateria oli kulunut puoliväliin. + +Pitojen jatkuessa Alkibiádēs pitää ylistyspuheen Sokrateen kunniaksi +ja kertoo m.m., miten karaistunut tämä mies on kestämään kaikenlaista +puutetta. Eräällä sotaretkellä Makedonian vuoristoissa, missä he olivat +aseveljiä, »hän ei rasitusten kestämisessä voittanut ainoastaan minua», +Alkibiades sanoo, »vaan myös kaikki muut. Kun me esimerkiksi toisinaan, +kuten sodassa voi käydä, jouduimme eristetyiksi muista ja näimme +nälkää, ei muita voinut mainitakaan hänen rinnallaan milloin kestävyys +oli tarpeen. Kun taas oli kyseessä juhliminen, niin hän oli ainoa, joka +osasi oikean nauttimisen taidon. Ja vaikka hän ei pitänyt juomisesta, +hän kykeni, jos hänet kaikesta huolimatta siihen pakotettiin, juomaan +meidät kaikki pöydän alle. Ja ihmeellisintä kaikesta: kukaan ei ikinä +ole nähnyt Sokratesta juopuneena.» + +Hänen kykynsä sietää pakkasta talvisodassa oli aivan uskomaton. +»Mainitsenpa esimerkin», Alkibiades jatkaa. »Oli kauhean kylmä, +ja sotilaat pysyttelivät sisällä, tai jos heidän oli pakko mennä +ulos, he pukivat ylleen tavattoman runsaasti vaatetta ja käärivät +jalkansa huopiin ja nahkoihin. Mutta Sokrates lähti ulos ainoastaan +tavalliseen viittaansa pukeutuneena ja käveli jäällä avojaloin paljon +vaivattomammin kuin me muut, jotka käytimme jalkineita.» + +Ja kun käytiin taisteluun ei kukaan kyennyt osoittamaan samalla +kertaa suurempaa urhoollisuutta ja ihailtavampaa tyyneyttä. Kerran +kun Alkibiades oli vaikeasti haavoittunut, Sokrates pelasti hänet ja +toimitti sittemmin Alkibiadeelle palkinnon urhoollisuudesta — hänen +itsensä jäädessä ilman. + +Yhtä kovakouraisesti kuin tämä viisas mies ryntäsi päin vihollisten +rivejä taistelutantereella, yhtä peloittavaa tuhoa hän saattoi +tehdä sofistojen parvessa. Hän astuu pylväskäytävään, missä +professori-sofista parhaillaan julistaa oppiaan hämmästelevälle +nuorukaisjoukolle, ja aito attikalaisen kohteliaasti hän pyytää +saada tehdä muutamia kysymyksiä. »Sinä tahdot», hän sanoo +viisaudenopettajalle, »opettaa näille monille miehille, mikä on oikein. +Mitä siis on oikein? Tahdot tehdä heistä hyviä ihmisiä. Mitä siis on +hyvyys?» Kysyjä, joka alituisesti selittää olevansa aivan tietämätön, +kietoo ylivoimaisella väittelytaidollaan oppineen professorin +mahdottomiin ristiriitaisuuksiin, ja lopputulokseksi todetaan, että +viisaudenopettaja tietää asiasta vieläkin vähemmän kuin kiusallinen +kyselijä. + +Sokrates oli perin pohjin syventynyt aikansa sivistykseen ja +huomannut, että se useimmiten oli vain kuori vailla sydäntä, +alamittaista puolisivistystä, sulamaton sekamelska sieltä täältä +siepattuja tiedonsirpaleita, joilta puuttui keskinäinen yhteys ja tosi +hyödyllisyys. Hänen elämäntyönsä muodostuikin sen vuoksi taisteluksi +korulauseita ja puolisivistystä vastaan. + +Sellaisen »oppineen» miehen perikuva, joka on maistellut kaikkea eikä +syventynyt mihinkään, oli sofista Hippias. Sokrates ei olisi voinut +keksiä otollisempaa pilkanteon esinettä. Platon tarjoaa eräässä +dialogissaan meille tilaisuuden kuunnella näiden molempien miesten +sananvaihtoa. Hippias on juuri lopettanut luennon, jota muuan hänen +ystävänsä ja ihailijansa ylistää pilviin saakka. Sokrates sitävastoin +ei virka mitään. Ja kun kysytään, mitä hän pitää esitelmästä, hän +selittää, ettei ole voinut oikein seurata kaunista esitystä. Siksi hän +haluaisi mielellään tehdä muutamia kysymyksiä. Hippias oli luennossaan +esittänyt Akhilleuksen ja Odysseuksen toistensa vastakohtina. Akhilleus +oli luonteeltaan suora, Odysseus kavala. + +Sokrates saa Hippiaan kuitenkin myöntämään, että myöskin Akhilleus +saattoi valehdella; mutta Hippias huomauttaa, että Akhilleus teki sen +tarkoituksetta, kun Odysseus sitävastoin valehteli ehdoin tahdoin. +Sofista antaa edelleen Sokrateen houkutella hänet vahvistamaan sen, +että voidakseen tahallaan tehdä huonon teon ihmisen täytyy olla sekä +viisas että taitava. Sellainen mies on kuitenkin huonompi kuin se, joka +ei tahallaan hairahdu, ja ansaitsee ankaran rangaistuksen, kun taas +sitä, joka vasten tahtoaan tekee pahaa, on kohdeltava lempeästi. + +Sokrates istuu siinä koko ajan niin sydämellisen kiitollisena viisaan +miehen hänelle antamista vastauksista. Mutta hänen on niin vaikea +käsittää mitään ja senvuoksi hän pyytää Hippiasta olemaan kärsivällinen +hänen suhteensa. »Enhän minä ymmärrä filosofisia kysymyksiä», hän sanoo +lempeällä ironiallaan, jossa hän oli mestari. »Paras todistus siitä on +se, että heti kun olen yhdessä jonkun kanssa teidän joukostanne, jotka +koko Hellas on tunnustanut viisaiksi, tunnen olevani aivan tietämätön. +Sillä melkein kaikesta ajattelen toisin kuin te. Ja se lienee varmaan +ilmeinen todistus tietämättömyydestäni.» + +Mutta Hippias on tällä haavaa alkanut menettää uhkavarmuuttaan. Mihin +tuo kummallinen mies oikeastaan _pyrkii_ kaikilla kysymyksillään. +Hänhän sotkee kaiken, niin että sofista alkaa tuumia, lieneekö hänen +viattomilla kysymyksillään salakavalia tarkoituksia. Mutta se Sokrateen +on mitä jyrkimmin kiellettävä. »Jos niin olisi», hän sanoo, »että +tahallani saisin aikaan sekaannusta keskustelussamme, silloinhan minä +omien sanojesi mukaan olisin viisas ja neuvokas mies. Ei, olen aivan +tahtomattani sekoittanut asiani. Ole sentähden pitkämielinen minua +kohtaan. Itsehän sanoit äsken, että on annettava anteeksi sille, joka +vasten tahtoansa tekee väärin.» + +Hippias istuu siinä kuin neuloilla, mutta häpeätä välttääkseen hänen +täytyy koettaa kestää. Sokrates sitävastoin on nyt kuin kala vedessä. +Hänellä on käsillä kerrassaan tyhjentymätön varasto kiperiä kysymyksiä +ja harmillisia esimerkkejä. Hän alkaa nyt puhua kahdesta juoksijasta, +jotka kilpailussa kumpikin juoksevat hitaasti. Toinen tekee sen siksi, +ettei hän _voi_ juosta kovin, toinen siksi, ettei hän _halua_. »Kumpi +näistä on parempi juoksija?» Sokrates kysyy. + +Hippiaan täytyy myöntää, että parempi juoksija on se, joka _voi_ juosta +nopeasti; jos hän vain tahtoo. Samoin Sokrates saa hänet vastaamaan, +kun kysymyksessä on paras painija, paras laulaja ja paras soittaja. +»Kaksi miestä soittaa väärin kitaraa», Sokrates sanoo. »Toinen ei +_osaa_ soittaa paremmin, toinen soittaa ehdoin tahdoin väärin. Kumpi on +suurempi mestari?» + +Hippias on varma vastauksestaan. Hänen täytyy myöskin myöntää, että +samoin on sen laita, joka ymmärtää tieteitä ja taiteita, verrattuna +siihen, joka on niissä taitamaton, jos molemmat tekevät saman virheen. + +On siis sovittu, että se jolla on taito tai kyky, on parempi kuin +toinen, jolla ei ole tätä taitoa tai kykyä. Ja kun taitava ja tietävä +erehtyy, hän on parempi sitä, joka hairahtuu vasten tahtoaan. »Onhan» — +Sokrates jatkaa — »oikeamielisyyskin sielun taito ja kyky. Sen suhteen +täytyy siis saman pitää paikkansa kuin soitannollisen ja tieteellisen +taidon ja tiedon suhteen: Se joka ehdoin tahdoin tekee vääriä tekoja, +on siis parempi kuin toinen, joka tahtomattaan tekee niin.» + +Sinä hetkenä Hippiaan silmät aukenevat näkemään Sokrateen ironian koko +laajuudessaan. Olihan tuo tunkeilevainen mies kysymyksillään saattanut +hänet väittämään juuri päinvastaista, mitä hän — Hippias — itse +hetkistä aikaisemmin oli lausunut! Mutta sitä johtopäätöstä Hippias +tietenkään ei halua tunnustaa mielipiteenään. + +»En minäkään, hyvä Hippias», Sokrates sanoo. »Mutta eikö se +ehdottomasti ole tutkimuksemme lopputulos? Kuten — näet, minä harhailen +sinne tänne pääsemättä mihinkään tulokseen. Eikä olekaan ihme, jos +minä ja muut maallikot erehdymme. Mutta se, että te viisaatkin voitte +erehtyä, se on suuri onnettomuus — myöskin meille. Emmehän voi päästä +erehdyksistämme edes kääntymällä teidän puoleenne.» + +Ja Sokrateshan oli ollut niin varma siitä, että Hippias »parantaisi +hänet tietämättömyydestään niinkuin taudista»! + +Yhtä vähän apua Sokrates saa omahyväiseltä tietäjä Euthyphrōnilta, +kun hän haluaa selitystä kysymykseen, mitä jumalanpelko on. Aluksi +hän tuskin voi tulkita iloaan tavattuaan miehen, joka niin varmasti +tietää, mikä on vanhurskasta ja mikä väärää. Hän tahtoo heti ruveta +Euthyphronin oppilaaksi saadakseen selvyyden tähän tärkeään kysymykseen. + +Kyllä vain, se hänelle kyllä suodaan, hurskas tietäjä selittää +alentuvaisesti. »Huonosti olisi tosiaan laitani» — hän rehentelee, +»ellen olisi varmasti selvillä siitä asiasta. Silloinhan minä, +Euthyphron, en olisi parempi kuin tavalliset ihmiset!» + +Mutta miten Euthyphron hurskauden määritteleekin, Sokrates ei ole +tyytyväinen. Tietäjä aloittaa lausumalla, että hurskaus on samaa kuin +»tehdä niinkuin _minä_ teen.» Mutta Sokrates tahtoo saada esille +hurskauden _yleisen luonteen_, niin että hän sitten voi käyttää sitä +tekojensa mittapuuna. »_Selitä_ toki se minulle!» Sokrates pyytää +niin liikuttavasti. — »Kyllä, Sokrates, sen teen mielihyvällä», +viisaudenopettaja lupaa, ja niin hän juhlallisesti julistaa, että +»hurskaus on jumalille mieluista ja jumalattomuus ei sitä ole.» + +»Oivallista!» Sokrates huudahtaa. »Nyt vastasit täsmälleen +kysymykseeni. Mutta onko vastaus myöskin _oikea_? Miten onkaan, +Euthyphron, eivätkö jumalat ole keskenään eripuraisia ja riitele ja +toraile keskenään?» + +Sitähän Euthyphron ei voi kieltää. + +»Mutta silloinhan», Sokrates huomauttaa hiljaiseen ja kainoon +tapaansa, »täytyy saman asian olla muutamien jumalien mielestä oikein +ja toisten mielestä väärin.» Täten hän on houkutellut ennustajan ja +merkkienselittäjän liukkaalle jäälle. Turhaan Euthyphron koettaa +selviytyä uusin vakuutuksin, että kukaan ei varmemmin kuin hän itse +tiedä, mitä tekoja jumalat hyväksyvät. Sokrates on kyllin epähieno +pyytääkseen saada tietää, miten Euthyphron voi olla niin varma siitä +asiasta. Mutta kaikki ennustajan yritykset selvitellä kysymystä +johtavat siihen, että palataan samaan kohtaan kuin keskustelun alussa. +»En totisesti tiedä», Euthyphron huudahtaa uupuneena, »miten minun +pitäisi lausua ajatukseni. Sillä mitä sanonemmekin, se pyörähtää aina +ympäri eikä koskaan pysy siinä, mihin sen olemme asettaneet.» Mutta +Sokrates vihjailee ivallisesti, että Euthyphron ei _halua_ vastata +hänen kysymykseensä. »Sinulla ilmeisesti ei ole halua opettaa minua», +hän sanoo, eikä se ole kauniisti tehty niin tarkkaavaista oppilasta +kohtaan, joka varoo, ettei ainoakaan opettajan viisauden sana pääsisi +menemään hukkaan. + +Hän on myöskin oppilas, joka ei milloinkaan masennu. Kun taaskin +on palattu takaisin lähtökohtaan, hän vain virkkaa armottoman +rauhallisesti: »Siispä meidän on taas alettava uudestaan. Sillä minä +en aio lopettaa, ennenkuin olen oppinut, mitä jumalanpelko on. Ja +jos yleensä joku ihminen sen tietää, niin sinä tiedät. Sano siis se +minulle.» + +Mutta nyt Euthyphron on saanut tarpeekseen. »Toisella kertaa, +Sokrates», hän vastaa hermostuneesti. »Nyt en ehdi, vaan minun on +mentävä.» + +»Mutta hyvä ystävä, mitä ajatteletkaan?» tiedonhaluinen oppilas +huudahtaa aivan epätoivoissaan. »Ja minä kun toivoin saavani sinulta +oppia, mikä on vanhurskasta ja mikä väärää voidakseni siten vastedes +elää parempaa elämää kuin tähän asti!» + + * * * * * + +Oivallisimpia Platonin jälkimaailmalle pelastamia +kielenpieksäntäkohtauksia on se, jonka hän esittää dialogissa +»Euthýdēmos». Euthydemos ja hänen veljensä Dionýsódōros ovat +ensiluokkainen sofistinen ilveilijäpari — parempaa nimitystä ei heistä +voi käyttää. He ovat aikaisemmin esiintyneet miekkailijoina, mutta ovat +viime aikoina alkaneet harrastaa väittelytaitoa ja saavuttaneet siinä +suurenmoista menestystä. Sille, joka vain haluaa kuulla, he julistavat +ujostelematta panevansa toimeen oikeita »hyveen» pikakursseja +— luonnollisesti asianomaista korvausta vastaan. Dialogissa he +esiintyvätkin ihailevan opetuslapsijoukon ympäröiminä. Sokrates pyytää +heitä nyt ottamaan huostaansa erään hänen nuoren, Kleinias-nimisen +ystävänsä. »Asian laita on näet niin», hän sanoo, »että sekä minä +että hänen muut ystävänsä toivomme hartaasti, että tästä nuoresta +miehestä tulisi niin oivallinen ihminen kuin mahdollista. Olemme +vain huolissamme siitä, että nuori kun hän on, joku toinen saattaa +ehtiä ennen meitä ja kääntää hänen mielensä väärään suuntaan ja siten +turmella hänet. Te kaksi tulette siksi juuri kuin kutsuttuina. Ettekö +haluaisi kokeilla nuorukaisen suhteen ja puhella hänen kanssaan tässä +meidän läsnäollessamme?» + +Kyllä vain, siihen nuo etevät hyveenopettajat kyllä olivat halukkaita. +Nuorukaisen on vain vastattava sofistojen esittämiin kysymyksiin. + +Ja nyt alkaa näytäntö, miten ihmistä lyhyessä ajassa opetetaan tulemaan +»hyveelliseksi». Platon antaa Sokrateen itsensä kertoa tästä uusimmasta +sielunkehittämisen muodosta. »Euthydemos», hän sanoo, »aloitti nyt — +muistaakseni — suunnilleen näin: 'Sanohan, Kleinias, ovatko ne, jotka +jotakin oppivat, taitavia ihmisiä vai taitamattomia?' Kun kysymys +kieltämättä oli aika vaikea, nuorukainen punastui ja katsoi melkoisen +hämillään minua kohti.» Mutta Sokrates kehoitti häntä vain vastaamaan +parhaansa mukaan. »Siitä on sinulle varmasti todellista hyötyä», hän +sanoi. + +»Samassa hetkessä», Sokrates jatkaa, »Dionysodoros kumartui hieman +korvaani kohden, hymyili koko naamallaan ja sanoi: 'Sen sanon sinulle +jo etukäteen, Sokrates, että mitä hyvänsä nuorukainen vastanneekin, +kyllä me hänet kumoamme.'» + +Kun Kleinias nyt lausui vastauksensa, kuului se niin, että ne, jotka +oppivat, ovat _taitavia_. + +Euthydemos ryhtyy tutkistelemaan vastausta. Hän kysyy: »Miten olikaan, +Kleinias, kun itse kävit koulua? Tunsitteko sinä ja toverisi ennakolta +sen, mitä opitte?» + +»Emme tunteneet.» + +»Silloin on kai sanottava, että olitte taitamattomia.» + +Sehän Kleiniaan täytyi myöntää. + +»_Taitamattomat_ siis oppivat, Kleinias, eivätkä taitavat, kuten sinä +luulit», Euthydemos huudahtaa voitonriemuisena. + +»Nämä sanat kuultuaan», Sokrates sanoo, »kaikki, jotka kuuluivat +Dionysodoroksen ja Euthydemoksen seurueeseen, alkoivat yhtä aikaa sekä +huutaa että nauraa, aivan kuin juhlakuoro johtajan annettua merkin. + +Mutta ennenkuin nuorukainen oli ehtinyt oikein tyyntyä, Dionysodoros +puhkesi puhumaan ja sanoi: 'Kuulehan, Kleinias! Kun opettaja +saneli teille, kutka pojista silloin oppivat luetun, taitavat vai +taitamattomat?' + +'Taitavat', Kleinias vastasi. + +'Silloinhan oppivaiset kuitenkin ovat _taitavia_ eivätkä taitamattomia. +Ja sinun yhtymisesi Euthydemoksen sanoihin oli siis virheellistä.' + +Nyt näiden kahden miehen oppilaat vasta toden teolla alkoivat nauraa +täyttä kurkkua ja huutaa ihaillen heidän viisauttaan. Mutta me muut +istuimme hiljaa ja ihmeissämme. Huomatessaan hämmästyksemme Euthydemos +tahtoi, että me vielä enemmän ihailisimme häntä eikä päästänyt +nuorukaista, vaan kysyi häneltä uudestaan; ja taitavan tanssimestarin +tavoin, joka pyörähtää kaksi kertaa ympäri samalla kohdalla, hän käänsi +kysymyksen ja sanoi: 'oppiiko ihminen sellaista, minkä tietää, vaiko +sellaista, jota ei tiedä?' + +Nyt Euthydemos taas kuiskasi jotakin korvaani ja sanoi: 'Tämäkin, +Sokrates, on samanlainen kysymys kuin edellinen. Kaikki kysymyksemme +ovat tämän kaltaisia: niihin on mahdotonta vastata!' + +'Nyt ymmärrän', minä lausuin, 'miksi opetuslapsenne pitävät teitä niin +suuressa arvossa.' + +Sillä aikaa Kleinias oli vastannut, että ihminen oppii sellaista, jota +hän _ei tiedä_. Euthydemos kysyi häneltä käyttäen samaa juonta kuin +äskenkin: 'Miten onkaan? Tunnetko kirjaimet?' + +'Tunnen kyllä', Kleinias vastasi. + +'Jos nyt joku sanelee sinulle, eikö hän silloin sanele kirjaimia?' + +'Kyllä.' + +'Jos siis tunnet kaikki kirjaimet — eikö hän silloin sanele sellaista, +minkä sinä _tunnet_?' + +Nytkin Kleinias vastasi myöntävästi. + +'No niin', Euthydemos toisti, 'sinä siis opit sellaista, minkä tunnet +ja tiedät, koska tunnet kaikki kirjaimet.' + +'Niin.' + +'Olet siis taaskin vastannut väärin.' + +Euthydemos oli tuskin ehtinyt lausua nämä sanat ennenkuin Dionysodoros +puuttui puheeseen aivan kuin pallo siepataan ilmasta, ja kohdisti +sanansa nuorukaiselle: 'Euthydemos petkuttaa sinua, Kleinias. Sillä +sanokaa minulle — onhan toki oppiminen sellaisen tiedon saamista, mitä +ei ole ennemmin omistanut?' + +'On.' + +'Ne, jotka oppivat, ovat siis _tietämättömiä_ — eivätkä tietäväisiä.’» + +Näin kaikki muuttuu pelkäksi mitä kehnoimmaksi sanojen vääntelyksi, +»sofistiikaksi»sanan huonoimmassa merkityksessä. Mutta Sokrates +on käsittävittään tämän vain jonkinlaiseksi alkupilaksi. Nyt hän +arvelee, että sitä lajia on saatu tarpeeksi, ja pyytää molempia +viisaudenopettajia ottamaan asian vakavalta kannalta. »Näyttäkää +nyt», hän sanoo, »miten osaatte rohkaista nuorukaista ja saada hänet +harrastamaan viisautta ja hyvettä!» + +»Vai niin, te tahdotte, että nuoresta ystävästänne tulisi viisas», +alkaa Dionysodoros. + +»Niin tietenkin», Sokrates ystävineen vastaa. + +»Ja miten on nyt», sofista kysyy — »onko hän viisas vai eikö?» + +»Ei hän ole viisas.» + +»Toivotte siis, että hänestä tulisi se, mitä hän nyt ei ole, ja ettei +hän enää olisi sitä, mikä hän on. Niinmuodoin haluatte nähtävästi hänen +perinpohjin tuhoutuvan. Hänellä mahtaa tosiaankin olla kelpo ystäviä!» + +Siihen tapaan molemmat sofistat jatkavat eivätkä kykene esittämään +muuta kuin sanasutkauksiaan. Milloinkaan he eivät edes yritä keksiä +jotakin asiallisesti arvokasta, vaan koettavat ainoastaan puhua kumoon +toisen puolueen. + +Sokrates käyttelee koko ajan oivallisinta ironiaansa. »Olen hiukan +hidasjärkinen», hän kerrankin sanoo puolustellen itseään. »Suokaa +sentähden anteeksi, että esitän kysymyksen, joka on hieman hankala!» +Ja kun kysymys osoittautuu olevan niin hankala, että Euthydemos +välttelee sitä kuin liukas ankerias, niin Sokrates antaa täyden arvon +hänen »kaikki tietäväisyydelleen, joka neuvoo häntä, milloin hänen +on vastattava ja milloin oltava vastaamatta.» Mutta kun sofistojen +sanansaivartelu ei ota loppuakseen, Sokrates vertaa omaa taisteluansa +heitä vastaan Herkuleen kuuluisaan taisteluun Lernan lohikäärmettä +vastaan ja selittää, että tämä oli — naarassofista! Sillä niin pian +kuin siltä hakattiin poikki yksi dialektiikan pää, se kasvatti sijalle +uusia. + +Omasta puolestaan Sokrates koko ajan on tarkoin varovainen +vastauksissaan. Nuo kaksi sofista-ilveilijää eivät saa häntä +milloinkaan houkutelluksi tuumaakaan pitemmälle, kuin hän itse +haluaa. Siksipä hän alkaakin tuntua heistä melko ärsyttävältä. Koko +jutun tuloksena on, että Sokrates armottomalla ilveilyllään riistää +molemmilta »viisaudenopettajilta» kaiken arvon ajattelevien ihmisten +silmissä ja paljastaa heidät halpamaisiksi sanansaivartelijoiksi. + +Ei olisi ollut Sokrateen tapaista, jos hän ei olisi siroin kumarruksin +lopettanut tätä ystävyysottelua — kuten sitä tekisi mieli nimittää — +tunnustaen, ettei hän ikinä eläessään ollut tavannut niin viisaita +miehiä ja pitäen heille heidän viisautensa suorastaan musertamana +ylitsevuotavan ylistyspuheen. Heidän oli ainoastaan varottava, etteivät +tekisi niin harvinaista tavaraa vähemmän kysytyksi ja arvokkaaksi +levittämällä taitoaan kansan keskuuteen. Ainakaan heidän ei pitänyt +päästää siitä osalliseksi muita kuin niitä, jotka maksoivat opetuksesta. + + * * * * * + +Sokrates oli ottanut elämäntehtäväkseen opettaa ihmisiä ajattelemaan, +avata heidän silmänsä näkemään, miten vähän he itse asiassa tiesivät +ja siten herättää heissä arvokkaitten ja jalostavien tietojen +kaipausta. Mutta kehoituspuheita ja saarnoja hän ei pitänyt. Hän vain +kyseli kyselemistään, kunnes toinen lopulta huomasi, mihin Sokrates +tahtoi häntä johtaa. Henkilön, jonka kanssa Sokrates oli ryhtynyt +keskusteluun, oli Platonin sanojen mukaan »annettava tämän johtaa +itseään sinne tänne, kunnes hänen ehdottomasti oli pakko tehdä tiliä +itselleen siitä, miten hän nyt eli ja miten hän oli elänyt.» + +Alkibiades sanookin »Pidoissa»; »Kuullessani Periklestä ja muita +suuria puhujia minusta tuntui kyllä, että he puhuivat hyvin — mutta en +tullut voimakkaasti järkytetyksi, en tuntenut huolta enkä surua oman +orjamaisen ja kurjan tilani johdosta. Sokrates sitävastoin on usein +saattanut minut sellaiseen mielentilaan, että elämä minunlaisessani +tilassa ei ole tuntunut elämisen arvoiselta. Sokrates on ainoa +ihminen, joka milloinkaan on saanut minut siihen, mitä tuskin kukaan +olisi minusta uskonut: häpeämään. Sen miehen rinnalla minä tosiaankin +häpeän. Sillä olen tietoinen siitä, että kun hän sanoo, mitä minun on +tehtävä, en voi sitä kumota, mutta kun sitten erkanen hänestä, niin +joukkojen suosion toivo saa minussa vallan. Riistäydyn senvuoksi irti +hänestä ja karkaan tieheni; mutta kun uudelleen näen hänet, häpeän +rikottuja lupauksiani. Niin, toivoisin usein, että hän olisi kuollut; +mutta tiedän hyvin, että jos jotakin sellaista sattuisi, tulisin +vieläkin onnettomammaksi. Sentähden en totisesti tiedä, miten minun on +meneteltävä sen miehen suhteen. + +Ulkonaisestihan hän muistuttaa kivestä veistettyjä sileenejä. Mutta +kun hän avautuu, ystävät ja veljet, miten täynnä hän onkaan sisäistä +viisautta! En tiedä, onko joku teistä nähnyt siellä sisällä olevia +jumalankuvia; mutta _minä_ olen ne nähnyt, ja ne olivat silmissäni +jumalallisia, puhdasta kultaa, niin ihmeellisen ihania, että tuntui +kuin minun heti olisi pakko kaikessa tehdä, niinkuin Sokrates on +käskenyt.» + +Sokrates tahtoi ikäänkuin luoda uusia ihmisiä. Hän vertasi omaa +menettelytapaansa äitinsä työhön, joka oli kätilö, ja nimitti omaa +taitoaan lapsenpäästötaidoksi: hän tahtoi »irroittaa» totuuden +jumalallisen lapsen sielusta, joka kantoi tätä lasta kohdussaan. Hän +tahtoi ohjata ihmisiä oikeaan, saattaa heitä siveelliseen itsetajuntaan. + +Kuten kaikilla elämän aloilla vaaditaan asiantuntemusta arvokkaitten +tulosten aikaansaamiseksi, niin — Sokrateen mielestä — myöskin +siveysopin alalla on tieto tarpeen, jotta voitaisiin tehdä oikein: +ainoastaan se, joka _tietää_, mikä on oikein, kykenee _tekemään_ oikein. + +Tämä hyvän tietäminen, on aivan toisenlaista ja korkeammanlaatuista +kuin muut tiedot. Sitä ei voi oppia samalla tavalla kuin muuta. Sen, +joka haluaa saada tätä salaperäistä tietoa, täytyy, kuten Sokrates +selitti Alkibiadeelle, »odottaa, kunnes jumala on avannut hänen +silmänsä ja poistanut sumun, joka vielä himmensi hänen näköään. Hyvyys +on sellaista »tietoa», joka voidaan ainoastaan elää. Se on niin +ihmeellisen läheistä sukua sille mielenmuutokselle, jota kristityssä +kielenkäytössä sanotaan _kääntymykseksi_. Siten selittyy Sokrateen +kuuluisan lauseen näennäinen oudoksuttavaisuus: »_Se joka tietää, mikä +on oikein, myöskin tekee oikein_.» + +Ennen kaikkea Sokrateen päämääränä oli sen syöpähaavan parantaminen, +jonka sofistat olivat aiheuttaneet siveellisellä alalla. Useimmat +heistä suhtautuivat tehtäväänsä pintapuolisesti ja kevytmielisesti. He +pyrkivät opetuksellaan vain neuvomaan oppilailleen eräitä ulkonaisia +taitoja ja puhe taidollisia temppuja, joiden tarkoituksena oli +arvostelukyvyttömien ja herkkien kuulijoitten pyydystäminen. Nämä n.s. +viisaudenopettajat eivät uskoneet mihinkään. + +Arvosteluhan on vain hyväksi ja hyödyksi kohdistuessaan vanhaan +taikauskoon ja ennakkoluuloihin. Sillä niitä kriitillisesti +tutkittaessa on syntynyt tiede, ja ihmiskunta on kulkenut eteenpäin +valistusta kohti. Mutta kun muutamat sofistat eivät edes uskoneet +hyvällä ja pahalla olevan lainkaan eroa, silloin he kävivät +vaarallisiksi. + +Suuri oppi-isä Protagoras oli tarkkojen havaintojensa perusteella +tehnyt sen sattuvan johtopäätöksen, että jostakin esineestä ei voi +sanoa, millainen se tosiaan _on_, vaan ainoastaan minkä _vaikutuksen_ +se tekee aisteihimme. Kun toisen mielestä on kylmä, niin toinen pitää +lämpömäärää miellyttävänä; toinen nauttii soittokappaleesta, mutta +jonkun muun mielestä se on hirveätä räminää; muuan syö halukkaasti +sparttalaista mustaa lientä, kun taas toinen ei kärsi sitä nähdäkään +j.n.e. Kaikki aistivaikutelmat perustuvat siis siihen, kuka ne +vastaanottaa, tai kuten Protagoras lausui: »_Ihminen on kaiken mitta_.» +Esineitä sellaisinaan emme tunne. + +Sofista _Gorgías_ meni vieläkin pitemmälle ja selitti, että itse +asiassa emme tiedä mitään meitä ympäröivästä maailmasta. Ja vaikka +tietäisimmekin jotakin, emme kykenisi ilmaisemaan sitä muille, sillä +sanat eivät milloinkaan eri ihmisille merkitse aivan samaa. + +Toiset sofistat siirsivät tämän lauseen siveelliselle alalle. +Samoinkuin ei ole mitään kaikille ihmisille pätevää totuutta — kuten he +arvelivat — ei myöskään ole mitään oikeuskäsitettä, joka on voimassa +kaikkien suhteen. Se mitä ihmiset yleensä nimittävät oikeudeksi, on +vain sitä, mikä jonakin määrättynä ajankohtana ja määrätyissä oloissa +on heille itselleen edullista ja hyödyllistä. Valtion lakeja oli +siis noudatettava — juuri sen verran, kuin niistä oli etua, mutta +ei enempää. — Muutamia vuosia sitten löydettiin erään kirjoituksen +katkelma, jossa muuan etevä sofista julistaa, että »valtion laeista +hyötyy eniten, jos _todistajien läsnäollessa_ pitää niitä kunniassa», +mutta huomaa: vain todistajien läsnäollessa! + +Sellaisilla opeillaan sofistat vaikuttivat höllentäväsi kaikkeen lakiin +ja oikeuteen, eikä heidän kouluistaan lähtenyt ainoastaan suulaita +lorunlaskijoita, vaan myöskin vaarallisia lainvääristelijöitä, miehiä, +jotka aina olivat valmiita ottamaan huonon asian puolustaakseen ja +vetivät ylevimmänkin lokaan. + +Päinvastoin kuin sofistat Sokrates oli varma ikuisten siveyskäskyjen ja +lakien olemassaolosta, lakien, jotka koskivat kaikkia ja joita kukaan +ei rankaisematta loukannut. Protagoraan väitteestä, että »ihminen +on kaiken mitta», Sokrates kerran lausui: »Hän olisi yhtä hyvin +voinut sanoa, että sika tai paviaani tai jokin muu eläin on kaiken +mitta.» Ja miten nurinkurista onkaan, hän arveli, että tuollaisen +ajatuksen lausuja pyrkii esiintymään toisten opettajana ja ottaa +maksun opetuksestaan! Olihan hänen jokaisella oppilaallaan yhtä oikeat +mielipiteet, ja he olivat siis yhtä viisaita kuin opettaja itse. + +Platonin »Gorgias»-nimisessä dialogissa Sokrates häikäilemättömästi +vastustaa sellaisia sofistisen siveysopin ilmauksia kuin esimerkiksi +seuraava, jonka esittäjä on muuan ehdottoman voimaopin jyrkkä +puolustaja nimeltä Kalliklēs. »Valta ja kyky tyydyttää himojaan, siinä +hyve ja onni», hän sanoo. »Kaikki muu, kauniit korulauseet, lait ja +sovinnainen siveellisyys on vain turhaa lorua.» + +Voimakkaat himot ja niiden tyydyttäminen — se siis muka on todellista +onnea. »Sinä tietenkin tarkoitat», Sokrates sanoo, »että pohjaton +mässäilijä on onnellinen, kun hän vain saa syödä ja juoda niin paljon +kuin haluaa.» + +»Niin, sitä tarkoitan. Ja se, jolla on kaikenlaisia muita haluja ja +joka voi ne tyydyttää, elää iloisena ja onnellisena.» + +»Sanokaa minulle ensin», Sokrates jatkaa: »jos jollakin on syyhyä ja +kapitautia ja samalla tilaisuus raapia itseään mielin määrin, onko +tällainen raapien eletty elämä onnellista?» + +Kallikleen mielestä esimerkki on mauton, mutta johdonmukaisuudesta +hänen on pakko vastata myöntävästi. »Mutta», Sokrates jatkaa, »etkö +joka tapauksessa ole sitä mieltä, että siveettömän irstailijan elämä +on häpeällistä ja kurjaa? Vai julkeatko tosiaankin ylistää sellaista +miestä onnelliseksi vain sen vuoksi, että hänellä on yllin kyllin sitä, +mitä hän toivoo?» + +Nyt kysytyn täytyy peräytyä ja turvautua välttelevään vastaukseen. + +»Etkö häpeä, Sokrates, johtaa keskustelua sellaisiin asioihin?» + +Sokrates valitsee silloin muita esimerkkejä selvittääkseen, mihin +hän pyrkii. Hän kysyy m.m.: »Oletko sodassa nähnyt pelkurin? Kumpi +mielestäsi iloitsi enemmän vihollisten poistuessa, pelkuri vai rohkea?» + +»Pelkuri», Kallikles myöntää. »Niinpä tässä tapauksessa pelkurin +nautinto on suurempi kuin urhoollisen», Sokrates vahvistaa. + +Mutta nythän se mies, jonka nautinto on suurin, on paras ja onnellisin. +Pelkuri on siis parempi ja onnellisempi kuin urhoollinen, Sokrates +toteaa järkähtämättömän johdonmukaisesti. Sofistamme ei kuitenkaan voi +myöntää sitä. Muutamia nautintoja on tietenkin pidettävä huonompina ja +toisia parempina, hän arvelee. + +»Ai, ai, Kallikles, millainen vekkuli sinä olet», Sokrates huudahtaa. +»Kohtelet minua kuin lasta ja pilkkaat minua puhuen milloin niin, +milloin näin. Nyt siis väität, että toiset nautinnot ovat hyviä ja +toiset huonoja. Eikö niin?» + +Se Kallikleen täytyy tunnustaa, ja sitten Sokrateen on helppoa saada +hänet myöntämään sekin, että sellainen ihminen on hyvä, joka on +himojensa herra, ja että se, joka tekee hyvää, on onnellinen, mutta se, +joka tekee pahaa, onneton. + +Keskustellessaan tämän omahyväisen herran kanssa Sokrateella on +ollut runsaasti tilaisuutta käytellä hienoa ironiaansa, jossa hän +oli mestari. Kun Kallikleen sävy alkaa käydä aivan sietämättömän +opettavaiseksi, Sokrates väistää imartelemalla hänen itserakkauttaan +ja vertaa häntä koetinkiveen, jolla ihmissielujen kultapitoisuus +koetellaan. Hän lausuu ilmi ilonsa sen johdosta, että on vihdoinkin +tavannut niin harvinaisen aarteen, ja pyytää, ettei korkeasti oppinut +herra millään muotoa kyllästyisi neuvomaan ihmisille, miten tulee +ajatella ja toimia. + +Taistelunsa sofistojen moraalia vastaan Sokrates kohdisti myöskin +siihen seikkaan, että he vaikuttivat alentavasti julkiseen elämään +pintapuolisella puhetaidollaan. Kansan johtajina ja valtion +hallitusmiehinä ei saanut olla puhujia, vaan asiantuntijoita, miehiä, +jotka todella olivat _perehtyneet_ alaansa. Eihän vähemmänkään +vaativissa tehtävissä, hän sanoo, turvauduta kaunopuhujaan, vaan +ammattimieheen. Äsken mainitussa »Gorgias»-dialogissa Sokrates esittää +sofista Gorgiaalle seuraavan kysymyksen: »Kun pidetään julkinen kokous +lääkärin tai veneenrakentajan tai muiden ammattimiesten valitsemiseksi +— eihän silloin tarvita _puhujan_ neuvoa? Ei, sillä onhan selvää, että +kaikissa vaaleissa on valittava se, joka asian parhaiten ymmärtää. +Ja samoin, kun rakennetaan muureja, satamia tai laivatelakoita, on +rakennusmestarien saatava määrätä eikä puhujien.» + +Kuitenkin puhetaito on valtava voima, Gorgias huomauttaa. »Niin, +Sokrates», hän vakuuttaa sydämensä kyllyydestä, »jospa vain tietäisit +kaiken — se saa aikaan miltei mitä hyvänsä. Esitänpä sinulle pätevän +todistuksen. Usein olen lääkärin mukana käynyt sairaan luona, joka +kieltäytyi nauttimasta lääkettä tai antamasta lääkärin leikata tai +polttaa itseään. Mihin lääkäri ei saanut häntä taipumaan, siinä +onnistuin minä, ja yksinomaan puhetaidollani. Uskallanpa väittää +seuraavaa: oleta, että lääkäri ja puhuja lähtevät johonkin kaupunkiin, +mihin tahansa, missä kansankokouksen tai jonkin muun kokouksen olisi +pohdittava, kumpi noista kahdesta olisi valittava lääkäriksi. Silloin +lääkäri joutuisi tappiolle, mutta etevä puhuja valittaisiin, jos +hän niin haluaisi. Ja kilpailussa minkä tahansa muun ammattimiehen +kanssa puhuja voisi tulla valituksi helpommin kuin kukaan muu. Sillä +yleensä ei ole mitään, mistä puhuja ei kansanjoukon kuullen voisi +lausua ajatuksiaan vakuuttavammin kuin kuka ammattimies hyvänsä. Sen +laatuinen, niin valtava on hänen taitonsa voima.» + +Sokrates takertuu kuitenkin siihen, että puhuja voittaa ammattimiehen +juuri kohdistaessaan sanansa _kansanjoukolle_. »Nimityksellä +kansanjoukko tarkoitat varmaankin tietämättömiä ihmisiä?» hän sanoo. +»Sillä ymmärtäväisiin kuulijoihin puhuja tietenkään ei voi vaikuttaa +vakuuttavammin kuin lääkäri.» + +»Olet oikeassa», Gorgias vastasi. + +»Ja se, joka ei ole lääkäri, on ilmeisesti tietämätön niissä asioissa, +joita lääkäri osaa?» + +»Ilmeisesti.» + +»Tietämättömiä ihmisiä siis vakuuttaa tietämätön paremmin kuin taitava, +koska puhuja on taitamattomampi kuin lääkäri», Sokrates toteaa ja +vahvistaa väitteensä lausuen, että niin on laita kaikilla aloilla. +»Itse asiasta puhujan ei tarvitse olla selvillä — kunhan hän vain on +keksinyt jonkinlaisen todistelutavan, niin että hän tietämättömien +ihmisten mielestä näyttää tietävän enemmän kuin asian tuntevat.» + +Siihen Gorgias yhtyy, sitäkin halukkaammmin, kun hän ei voi pitää muuna +kuin »suurena etuna sitä, että osaamatta mitään muita ammatteja kuin +tätä yhtä, kuitenkaan ei tarvitse olla ammattimiehiä huonompi.» + +Sokrates sitävastoin sanoo suoraan, että kun puhetaitoa käytetään +sillä tavalla, se ei ole muuta kuin jonkinlaista halpaa käytännöllistä +taituruutta, jonka tarkoituksena on ihmisten pettäminen ja +mielisteleminen, sanalla sanoen: valtiotaidon irvikuva. Sillä +todellisen valtiotaidon tehtävä on ihmisten _kasvattaminen_ +kunnollisiksi ja vastuukykyisiksi eikä heidän _pettämisensä_. Siinä +Sokrates on antanut kaikkien aikojen kansanjohtajille ja valtiomiehille +ajattelemisen aihetta. + + * * * * * + +Monet saivat kiittää Sokratesta siitä, että heistä oli tullut hyviä ja +kunnon ihmisiä. Mutta hänellä oli myöskin suuri joukko vihamiehiä ja +kadehtijoita. + +Ei ole ihme, että monet omahyväiset luonteet oikein sydämensä pohjasta +inhosivat kelpo Sokratesta, joka tällä tavoin vaelsi ympäri kaupunkia +koettaen luulotella ihmisille, että he eivät tienneet kerrassaan +mitään asioista, jotka he varmasti uskoivat perin pohjin tuntevansa. +Ei tosiaankaan ole hauskaa joutua koulupojan tavoin vastaamaan +nenäkkäisiin solmukysymyksiin, joita ei osaa ratkaista sotkeutumatta +mitä ilmeisimpiin ristiriitoihin. Se voi kenties olla terveellistä ja +välttämätöntä, jotta kehittyisi paremmaksi ja ajattelevaksi ihmiseksi, +mutta tilanne on joka tapauksessa mahdollisimman epämiellyttävä +ja panee häpeämään. Ja sangen harvat ihmiset pitävät sellaisesta +henkilöstä, joka on saanut heidät häpeämään tietämättömyyttään. +Sitä eivät ainakaan tee laiskat ja hitaat sielut, jotka pysähtyvät +häpeämään sisässänsä jaksamatta milloinkaan päästä pitemmälle, ihmiset, +jotka eivät ikinä ole saaneet nauttia tuskallisen sielunleikkauksen +myönteisiä hedelmiä. Ja vihdoin on muistettava, että ne miehet, joita +Sokrates erityisen mielellään ahdisti nenäkkäillä kysymyksillään +ja halusi ravistella hereille ajatuslaiskuudesta ja henkisestä +unesta, ne olivat enimmäkseen yhteiskunnan tukipylväitä, juuri +sellaisia, jotka olivat ylpeitä kyvyistään ja siis erikoisen arkoja +nöyryyttäville tilanteille. Heidän epäsuosioonsa joutuminen oli sitäkin +vaarallisempaa, kun heidän vaikutusvaltansa tietenkin oli suurempi kuin +tavallisten kansalaisten. + +Mutta Sokrates otti myöskin mielellään hoiviinsa lahjakkaita +nuorukaisia. Ja kun nämä tulivat kotiin mieli tulvillaan uusia +tuumia ja ajatuksia, joita isä ei hyväksynyt, voi helposti käsittää, +millainen mieliala vanhemman polven keskuudessa vallitsi tätä »nuorison +viettelijää» kohtaan. Hänhän opetti lapset vastustamaan vanhempiansa +ja pitämään itseään mukamas heitä viisaampina! Ja hän houkutteli +heitä laiminlyömään velvollisuutensa ja sen sijaan vetelehtimään +kaupungilla tuollaisen omituisen ukkorähjän seurassa. Eräällä Sokrateen +syyttäjistä, joka muuten oli nahkuri, tuntuu olleen juuri tuollaisia +perhesyitä. Tämän miehen poika seurusteli mielellään Sokrateen kanssa, +ja filosofi, jossa nuorukaisen innokkaat älylliset harrastukset ja +suuri lahjakkuus olivat herättäneet suuria toiveita, koetti suostuttaa +isää sallimaan hänen antautua jollekin muulle alalle kuin nahkuriksi. +Mutta isä pysyi jyrkkänä mielipiteessään, että siihen asiaan ei +omituisella ukkorähjällä ollut oikeutta sekaantua. Mitenkä tuon +kummallisen vanhuksen omat kasvatusyritykset olivatkaan onnistuneet? +»Katsokaapa sellaisia oppilaita kuin Alkibiades ja Kritias![6] Kauniita +esimerkkejä!» + +Vihdoin tilanne kärjistyi niin pitkälle, että muutamat Sokrateen +vihamiehet uskalsivat julkisesti astua esiin ja syyttää häntä siitä, +ettei hän enää uskonut isänmaan jumaliin, vaan tahtoi asettaa näiden +sijalle muita henkiolentoja, ja että hän turmeli nuorisoa. + +Jumalattomuudesta oli säädetty ankara rangaistus, ja syyttäjä vaati +— kuolemanrangaistusta. Mutta Sokrateen mielestä syytös oli niin +mahdoton, että hän tuskin vaivautui puolustautumaan. Valmistautumatta +hän saapui oikeuteen ja puhui yhtä koruttomasti, kuin hänellä oli ollut +tapana keskustellessaan ihmisten kanssa kaduilla ja turuilla. »Minun +iälläni tuskin olisi sopivaa astua teidän eteenne kuin koulupoika +suorittamaan kaunopuheisuudennäytettä», Platon kertoo kirjassaan +»_Sokrateen puolustuspuhe_» hänen lausuneen tuomareilleen. Yleensä +hän ei osoittanut tuomioistuimelle niin syvää kunnioitusta, kuin sen +jäsenet vaativat. Hän esimerkiksi laiminlöi yleisen tavan koettaa +kyynelin ja rukouksin hellyttää valamiehiä. Hänen mielestään näet ei +ollut yhteiskunnan eikä hänen omalle arvolleen sopivaa kyyneltulvin +kerjätä tuomarien sääliä. »Muukalaiset voisivat sellaisesta +käyttäytymisestä saada sen käsityksen, että ne miehet, joita +ateenalaiset kunnioittivat valitsemalla heidät korkeimpiin virkoihin, +eivät ole parempia kuin heikot ja tunteelliset naiset», hän sanoi. +Ja mitä häneen itseensä tuli, oli Sokrateen mielestä hänen arvolleen +alentavaa esittää sellaista näytelmää, ikäänkuin hän pelkäisi kuolemaa. + +Mutta sopivaisuudesta puhumattakin hän ei pitänyt oikeana sitä, että +tuomari antoi rukousten vaikuttaa itseensä. Sillä tuomarin velvollisuus +ei ollut langettaa tuomiota ikäänkuin suosionosoitukseksi tai lahjaksi, +vaan huolellisesti harkittuaan, mikä oli oikein. + +Yleensä Sokrateesta _ei_ ollut — niin ihmeelliseltä kuin se tavallisen +ihmisen korvissa kuuluukin — tärkeintä se, tuomittaisiinko hänet +kuolemaan vai eikö, vaan se, langettaisivatko ateenalaiset oikean +tuomion vai väärän. Hän oli niin syvälle juurtunut kansankasvattajan +tehtävään, että oma elämä näytti hänestä toisarvoiselta sen kysymyksen +rinnalla, kykenivätkö hänen maanmiehensä osoittamaan oikeamielisyyttä +ja itsehillintää. Sen tarkoituksena, mitä hän lausui tuomioistuimen +edessä ei ollut hänen oma vapautumisensa, vaan ateenalaisten estäminen +tekemästä väärää tekoa. Hänen oma kohtalonsa sitävastoin oli aivan +epäoleellinen seikka. »En usko», hän kerran lausui, »että jumalallisen +lain ja inhimillisen järjestyksen mukaan on mahdollista, että huonompi +mies vahingoittaa parempaa.» Se, joka tekee pahaa, vahingoittaa sillä +vain itseään. Ja Sokrates tahtoi estää ateenalaisia tekemästä tätä +rikosta itseään vastaan. + +Sokrates on useita muita kertoja lausunut saman ajatuksen. Ksenophonin +»_Muistelmissa Sokrateesta_» luemme esiin.: »Kun kerran eräs +mies oli vihoissaan siitä, että tuttava ei ollut vastannut hänen +tervehdykseensä, niin Sokrates sanoi: 'Jos olisit tavannut raajarikon, +ihmisen, jolla oli huonompi _ruumis_ kuin sinulla, et olisi suuttunut. +Eikö silloin ole hullunkurista, että olet vihoissasi tavattuasi +henkilön, jolla on huonompi _sielu_ kuin sinulla?» + +Syytetty koetti myöskin innokkaasti tehdä selväksi tuomareilleen, että +hän ei tahtonut ostaa vapautusta lupaamalla lakata »viettelemästä +nuorisoa». Hänen elämäntehtävänsä kansan kasvattajana oli hänelle +kalliimpi kuin elämä. »Niin kauan kuin elän ja siihen kykenen, en +ikinä luovu filosofiastani enkä lakkaa neuvomasta ihmisiä», hän +sanoi. »Jokaiselle teistä, jonka tapaan, sanon totuuden tavalliseen +tapaani. 'Oi, sinä miehistä parhain’, olen sanova, ’joka olet +kotoisin Ateenasta, tästä suuresta, sivistyksensä ja valtansa vuoksi +eniten arvossapidetystä ja kuuluisasta kaupungista, etkö häpeä +huolehtia vain rikkauden, arvon ja kunnian kokoamisesta välittämättä +lainkaan viisaudesta ja totuudesta ja oman sielusi kehittämisestä +täydellisyyteen? Senvuoksi, ateenalaiset, vapautatte minut tai ette, +tietäkää, että en aio toimia toisin enpä edes vaikka minun pitäisi +kärsiä kuolemanrangaistus kuinka monta kertaa hyvänsä.’» Näin ainakin +Platon selostaa hänen tuomareille pitämänsä puheen. Ja vaikka tämä +esitys ei ehkä olekaan sananmukainen, esiintyy siinä kuitenkin aivan +varmasti Sokrateen ajatusjuoksu. + +Kun toimitettiin äänestys 500 valamiehen kesken, oli tuloksena +Sokrateen julistaminen syylliseksi. Jäljellä oli ratkaiseva +oikeustoimenpide — rangaistuksen määrääminen. + +Syyttäjä oli vaatinut kuolemanrangaistusta, mutta tämäntapaisissa +oikeusjutuissa se, joka oli julistettu syylliseksi, sai ehdottaa +jotakin lievempää rangaistusta. Jos Sokrates nyt olisi ehdottanut +maanpakoa, on sangen todennäköistä, että tuomioistuin olisi tyytynyt +tähän rangaistukseen, sillä syylliseksi julistus oli tapahtunut vain +mitättömän pienellä enemmistöllä. + +Mutta sellainen menettely oli Sokrateelle mahdotonta kahdestakin +syystä: sisältyisihän siihen ensinnäkin se, että hän tunnusti +olevansa rikollinen, ja toiseksi sellainen rangaistus estäisi häntä +suorittamasta elämäntehtäväänsä. Hänen täytyi siis keksiä jokin muu +rangaistusmuoto. + +»Aion siis ehdottaa oikeudenmukaista rangaistusta» — näin Platon +antaa hänen sanoa — »valtion hyväntekijälle, joka on köyhä ja +tarvitsee vapautusta muista toimista voidakseen neuvoa teitä. Mikäpä +silloin, ateenalaiset, olisi sopivampaa, kuin että sellainen mies +saisi aterioida raatihuoneessa kaupungin kustannuksella? Eikö tämä +ole paljoa oikeudenmukaisempaa kuin saman kunnian antaminen jollekin +niistä, jotka ovat yhdellä, kahdella tai neljällä hevosella voittaneet +olympialaisissa kisoissa? Sillä sellainen mies saa aikaan sen, että te +näytätte _onnellisilta_, minä sitävastoin, että _olette_ onnellisia.» + +Sellainen puhe syylliseksi julistetun vastaajan suusta oli tietysti +omiaan suoraa päätä aikaansaamaan kuolemantuomion. Sen julisti +vihapäissään paljoa suurempi enemmistö kuin se, joka oli julistanut +hänet syylliseksi. + +Sokrates kuunteli järkkymättömän tyynesti, kun kuolemantuomio luettiin +julki. Hänen esiintymisensä tuomioistuimen edessä oli mitä ihanin +todistus siitä, että hän oli kohonnut korkeammalle kaikkea inhimillistä +pelkoa ja heikkoutta. Hän tiesi, että hänen elämänsä loppunäytös +tulisi olemaan havainto-opetus, joka poltettaisiin aikalaisten ja +jälkimaailman tietoisuuteen syvemmälle kuin kaikki hänen puhumansa +sanat, ja joka sinetöisi kaiken sen, mitä hän pitkän elämänsä aikana +oli julistanut. Platon antaa hänen päättää puheensa tuomareille näin +sanoen: »Nyt on meidän aika lähteä täältä, minun kuolemaan, teidän +elämään. Kenelle meistä on langennut parempi arpa, sitä ei tiedä kukaan +muu kuin jumala yksin.» + +Mutta hänen ystävänsä ja oppilaansa olivat epätoivoissaan. Kun eräs +heistä valitti sitä, että hänen ihaillun opettajansa täytyi kuolla +syyttömänä, Sokrates silitti hymyillen hänen päätään ja sanoi: +»Näkisitkö mieluummin minun kuolevan syyllisenä?» + +Päivä päivältä suuren ratkaisun lähestyessä hänen mielensä kävi +yhä valoisammaksi. Ja käydessään hänen luonaan ystävät saivat aina +opettajaltaan lohdutuksen sanoja. Dialogi »Kritōn», joka on saanut +nimensä erään Sokrateen uskollisimman oppilaan mukaan, vie meidät +kuolemaantuomitun vankilaan paria päivää ennen tuomion täytäntöönpanoa. +Sokrates on vielä makuulla rauhalliseen uneen vaipuneena. Hänen +herätessään Kriton sanoo: »Olen nyt istunut hyvän aikaa ja ihaillut +sitä, että voit nukkua niin hyvin. Monta kertaa kuluneen elämäsi +varrella olen kadehtinut mielenrauhaasi, mutta en milloinkaan niin +suuresti kuin nykyisessä asemassasi — kannat kohtalosi niin keveästi ja +kärsivällisesti.» + +Sokrates vastaa: »Minun iässäni, Kriton, olisikin aika typerää masentua +siitä, että täytyy kuolla.» + +Sokrates oli varmasti vakuutettu siitä, että se, mikä tapahtui, +oli hänelle parasta, sillä hän ei ollut näinä päivinä kertaakaan +kuullut ääntä sisimmässään, joka muulloin aina varoitti häntä, +milloin hän oli tekemäisillään jotakin väärää. Siitä hän teki sen +varman johtopäätöksen, että, kuten hän sanoi, »sen, mikä minulle +on tapahtunut, täytyy olla jotakin hyvää, ja niiden meistä, jotka +luulevat, että kuolema on jotakin pahaa, on täytynyt erehtyä.» Näin hän +itse kuoleman lähestyessä todisti sen viisauden voimasta, jota hän koko +ikänsä oli julistanut. + +Mutta Kriton ei voinut tyytyä siihen, että väärä tuomio pantaisiin +täytäntöön. Hänen onnistui lahjoa vankilan vartijat, niin että he +eräänä iltana jättivät oven lukitsematta. Hän oli huolehtinut siitäkin, +että rakastettu opettaja saisi varman turvapaikan, sillä hänellä oli +Thessaliassa hyviä ystäviä, jotka ilolla ottaisivat vastaan Sokrateen +ja valmistaisivat hänelle siellä rauhallisen elämän. Mutta kun Kriton +saapui ystävänsä luo kehoittaen häntä pakenemaan, niin viisas mies +vastasi: »Rakas Kriton, emmekö ole yhtä mieltä siitä, ettei koskaan +pidä palkita pahaa pahalla? Emmekö ole keskusteluissamme tulleet +siihen tulokseen, että kansalaisen ensimmäinen velvollisuus on lakien +noudattaminen? Olen näin kauan elänyt isänmaani lakien alaisena ja +nauttinut sen etuja; välttäisinkö niitä nyt, siksi että muutamat +henkilöt käyttävät niitä väärin minua vastaan?» Erään Pōlos-nimisen +Gorgiaan oppilaan ja Sokrateen välisessä keskustelussa, jota Platon +kuvaa »Gorgias»-dialogissa, Sokrates oli kerran lausunut: »Jos olisi +välttämätöntä joko tehdä väärin tai kärsiä vääryyttä, valitsisin +jälkimmäisen.» Ja hän jatkaa ajatusta esittämällä kysymyksen: »Onko +pahantekijä onnellinen saadessaan oikeudenmukaisen rangaistuksensa?» + +»Ei, hän on silloin mahdollisimman onneton», Polos vastasi. + +»Mutta jollei häntä rangaista — onko hän silloin mielestäsi onnellinen?» + +»On.» + +»Mutta minun käsitykseni mukaan, Polos, väärämielinen ja rikollinen +ihminen on kaikissa oloissa onneton. Kuitenkin hän on onnettomampi, +jollei hän saa oikeudenmukaista rangaistusta rikoksestaan, ja vähemmän +onneton, jos jumalat ja ihmiset häntä siitä rankaisevat.» + +»Sinäpä vasta lausuit kummallisen ajatuksen, Sokrates.» Sokrates +yrittää silloin selvitellä asiaa esittämällä seuraavan kysymyksen: +»Jos ajattelemme kahta henkilöä, jotka ovat sairaita, olkootpa sitten +ruumiiltaan tai sielultaan, kumpi on silloin onnettomampi: sekö, joka +saa lääkärinhoitoa ja siten pääsee kivustaan, vaiko se, jota ei hoideta +ja jonka on edelleen kärsittävä vaivansa?» + +Polos vastaa: »Se, jota hoidetaan, niin minusta tuntuu.» + +Sokrates kysyy silloin: »Eikö rangaistuksen saamiseen sisälly vapautus +suurimmasta pahasta, sielun pahuudesta?» + +»Kyllä.» + +»Sillä», Sokrates jatkaa, »rangaistus palauttaa ihmisen järkiinsä, +tekee hänet oikeamielisemmäksi ja parantaa pahuuden.» + +Sen Polos myöntää, ja Sokrates jatkaa: »Mutta se, joka elää törkeässä +pahuudessa ja vääryydessä saamatta rangaistusta, on miehen kaltainen, +joka potee vaikeita tauteja, mutta jonka on onnistunut karttaa +lääkärinhoitoa, siksi että hän — aivan kuin lapsi — on pelännyt +polttamista ja leikkaamista, koska se tekee kipeää. Etkö sinäkin ole +samaa mieltä?» + +Kyllä, se Poloksen täytyi myöntää. + +Periaatteelleen kärsiä mieluummin vääryyttä kuin tehdä väärin +Sokrates pysyi uskollisena silloinkin, kun hänen oli valittava elämän +ja kuoleman välillä. Hänen viimeisten hetkiensä kuvaus Platonin +»Phaidōn»-dialogissa on ylevintä, mitä milloinkaan on kirjoitettu. Sen +kieli on kauttaaltaan erinomaisen yksinkertaista ja hillityn arvokasta, +ja nämä ominaisuudet vain lisäävät sen tehon voimakkuutta. Sokrates +esiintyy miltei ylimaallisen kirkastetun hohteen ympäröimänä. Hänen +oppilaansa Phaidon, jonka mukaan dialogi on saanut nimensä, kuvaa +seuraavin sanoin muistojaan näistä mieltäylentävistä hetkistä: »Minusta +tuntui tosiaankin varsin omituiselta ja ihmeelliseltä olla hänen +luonaan. En nimittäin lainkaan tuntenut sääliä häntä kohtaan, kuten +olisi odottanut, sillä olinhan rakkaan ystävän kuoleman todistajana. +Hänhän oli onnellinen — sen huomasin selvästi hänen käytöksestään ja +puheestaan. Pelotta ja pystypäin hän erosi elämästä vuorenvarmana +siitä, että hyvälle ihmiselle ei voi tapahtua pahaa elämässä eikä +kuolemassa, eikä hänen kohtalonsa ole jumalille yhdentekevä.» + +Phaidon vie meidät Sokrateen vankilaan. On viimeinen päivä. Varhain +aamulla ystävät saapuvat tervehdyskäynnille kuolemaantuomitun luo. +Hänellä on silloin luonaan vaimonsa Ksanthippa, jolla on käsivarrellaan +heidän pieni poikansa — nuorin kolmesta lapsesta. Mutta kun Sokrateen +ystävät astuvat sisään, vaimo alkaa itkeä ja valittaa niin äänekkäästi, +että Sokrateen täytyy lähettää hänet kotiin, jotta hän valituksillaan +ei häiritsisi hänen keskusteluaan ystäviensä kanssa. Sokrateella on +nimittäin vielä muutamia sanoja lausuttavana heille, ja ne ilmaisevat +sitä luottamusta, jolla hän odottaa viimeistä matkaansa. + +Hän koettaa lohduttaa heitä unohtamattomin sanoin, sellaisin kuin nämä: +»Näyttää siltä, kuin ette pitäisi minua yhtä hyvänä tietäjänä kuin +joutsenia: nehän laulavat koko ikänsä, mutta innokkaimmin huomatessaan +loppunsa lähestyvän. Sillä ne iloitsevat siitä, että saavat lähteä +sen jumalan luo, jonka palvelijoita ne ovat. Mutta ihmisten on tapana +oman kuolemanpelkonsa perusteella väittää, että joutsenet valittavat +kuolemaansa ja laulavat surusta. He eivät ajattele sitä, ettei mikään +lintu laula nälissään tai viluissaan tai tuntiessaan jotakin muuta +vaivaa, eivätpä edes satakieli tai pääskynen tai harjalintu, joiden +juuri väitetään laulavan valitusvirsiä. Ei, surusta he eivät suinkaan +laula, ja yhtä vähän joutsenetkaan tekevät sitä. Ne ovat Apollonin +omia, ja siksi niillä on tietäjänlahja. Ja omasta puolestani pidän +itseäni joutsenten palvelustoverina ja samalle jumalalle pyhitettynä. +Uskon siis, että minäkin olen saanut herraltani tietäjänlahjan yhtä +hyvin kuin ne, ja että minun on erottava elämästä yhtä iloisena kuin +ne.» + +Kun päivä kallistui iltaa kohti, tuli vanginvartija kuolemaantuomitun +huoneeseen ilmoittaen, että nyt hänen on aika tyhjentää myrkkypikari. +Mies purkaa samalla sanoiksi sen, mitä hän tänä hetkenä tuntee: »Olen +tänä aikana oppinut tuntemaan sinut jaloimmaksi, lempeimmäksi ja +parhaaksi mieheksi, joka milloinkaan on tänne joutunut.» Näin sanoen +mies purskahtaa itkuun. Ja nyt seuraa ihmeellinen loppukohtaus, +sellaisena kuin Platon antaa Phaidonin kuvata sen: »Miehelle, joka +ojensi hänelle myrkkypikarin, Sokrates sanoi: 'Niin, ystäväni, sinä, +joka olet selvillä tästä, sano, miten minun on meneteltävä?' + +'Sinun on yksinkertaisesti vain juotava se', kuului vastaus, 'ja +sitten käveltävä ympäri huonetta, kunnes jalkasi tuntuvat painavilta; +silloin sinun on laskeuduttava makuulle, jolloin myrkky vaikuttaa +itsestään.' Näin sanoen mies ojensi hänelle pikarin. Sokrates otti sen +vastaan mitä ystävällisimmän näköisenä, käsien vapisematta, kasvojen +värin muuttumatta tai ilmeenkään värähtämättä. Hän vain tapansa mukaan +katsoi kiinteästi mieheen ja kysyi: 'Mitä arvelet, jos uhraisin tästä +pikarista juomauhrin? Onko se luvallista?' Mies vastasi: 'Sokrates, me +valmistamme vain juuri sen määrän, jota pidämme tarpeellisena juoda.' +— 'Ymmärrän', Sokrates sanoi. 'Mutta on varmaan luvallista rukoilla +jumalia — rukoilla, että muutto täältä tuolle puolen olisi onnellinen. +Se on rukoukseni: Tapahtukoon siis niin!» + +Näin sanoen hän vei pikarin huulilleen ja tyhjensi sen reippaasti ja +helposti. + +Tähän saakka useimmat meistä olivat kutakuinkin kyenneet pidättämään +kyyneleitään. Mutta nähdessämme hänen juovan, nähdessämme, että hän +oli tyhjentänyt pikarin — silloin olivat voimamme lopussa. Mitä minuun +tulee, niin kyyneleeni valuivat virtanaan, niin paljon kuin koetinkin +niitä hillitä, ja minun täytyi peittää kasvoni ja itkeä itsekseni. +Sillä en minä häntä itkenyt, vaan omaa onnettomuuttani, kun olin +menettänyt sellaisen ystävän. Kriton oli jo aikaisemmin noussut ja +lähtenyt ulos, kun hän ei voinut pidättää kyyneleitään. Apollodoros +oli koko ajan itkenyt lakkaamatta, mutta nyt hän puhkesi äänekkäisiin +valituksiin ja voivotuksiin, niin että kaikki läsnäolijat paitsi +Sokrates tulivat syvästi järkytetyiksi. + +Sokrates sanoi: 'Mitä te teette, kummalliset ihmiset? Juuri +senvuoksihan minä lähetin pois naiset, jotta he eivät käyttäytyisi +tuolla tavoin. Olen myöskin kuullut sanottavan, että pitää saada kuolla +rauhassa. Rauhoittukaa ja osoittakaa olevanne miehiä!' + +Tämän kuultuamme häpesimme ja pidätimme kyyneleitämme. Sokrates +käveli nyt edestakaisin huoneessa. Hetken kuluttua hän sanoi, että +hänen jalkansa alkoivat nyt tuntua painavilta, ja laskeutui senvuoksi +selälleen. Sillä niinhän mies, joka antoi hänelle myrkyn, oli käskenyt +hänen tehdä.» + +Pian kuolemaatuottava juoma oli vaikuttanut, ja Kriton sulki vainajan +silmät. + +»Sellaisen lopun sai ystävämme. Voimme ainoastaan sanoa, että hän oli +paras, viisain ja oikeamielisin ihminen, jonka milloinkaan olemme +tunteneet.» + +Tämä tapahtui vuonna 399 e.Kr. Vasta liian myöhään ateenalaiset +huomasivat, miten väärin he olivat kohdelleet jaloa ihmisystävää, +joka itse oli elänyt köyhyydessä ja niukoissa oloissa auttaakseen +lähimmäisiään henkisesti rikkaampaan, enemmän ihmisarvon mukaiseen +elämään, ollen aina valmiina sinetöimään rakkaudentyönsä +marttyyrikuolemalla. + +Lämminsydämisiä luonteita on ollut kaikkina aikoina ja samaten +teräväjärkisiä, mutta on miltei ainutlaatuista, että samassa henkilössä +niin hehkuvan lämpöinen sydän on yhtynyt niin ihmeellisen terävään +järkeen. Sellainen _selvän järjen innostus_ kuin Sokrateella ylittää +ihmisen tavalliset mitat, sillä innostuksen omaan luonteeseenhan +sisältyy se, että tunteet hämmentävät arvostelevan järjen. Mutta +Sokrateen suuri innostus pyrki tekemään sekä hänet itsensä että muut +ihmiset _selvänäköisemmiksi_. Haaveilijan koko hehkulla tämä mies +janosi selvyyttä, eivätkä hänen arvostelukykyään ikinä hämmentäneet +intohimot, ei viha eikä rakkaus. Ja kuitenkin hän oli luonnostaan +intohimoinen. Muuan kuuluisa syyrialainen fysiognomi luki sen hänen +kasvonpiirteistään. Kun Sokrateen ympärille kokoontunut oppilasjoukko +kiivaasti väitti syyrialaisen arvostelua vastaan, mestari itse saattoi +heidät vaikenemaan sanoen: »Hän on nähnyt aivan oikein: minulla on +voimakkaat intohimot. Mutta olen päässyt niiden herraksi.» + + * * * * * + +Kullan puhtaus koetellaan tulessa. Mitä Sokrates oli, sen osoitti +täysin vasta se kiirastuli, joka lopetti hänen maallisen elämänsä, +mutta teki hänet kuolemattomaksi, hänen tuomionsa ja kuolemansa. +Tämän koetuksen tuloksena oli yksinkertaisen ihmisen mieltäylentävä +kuva, ihmisen, joka on alistanut koko sielunelämänsä järjen +johdettavaksi ja joka sen nojalla seisoo koskemattomana kaikissa +kohtalon vaiheissa. Elämässä ja kuolemassa hänen sielunrauhansa on +häiriintymätön. Onnellisena hän elää; onnellisena hän vaeltaa viimeisen +matkansa. Sokrateen kuolema on ihmishengen kauneimpia riemuvoittoja +vastoinkäymisistä ja kärsimyksistä. Tämä kohtaus on ylevän kaunis +ja kuitenkin niin puhtaasti inhimillinen. Näemme siinä vain köyhän +ihmisen, joka hiljaa ja tyynesti eroaa elämästä, marttyyrin, jolta +puuttuu marttyyrien kouristuksen tapainen kiihko, mutta jonka kestävyys +juuri sen vuoksi on sitäkin ihailtavampaa. + + +Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun: + +Theidir Gomperz, Griechische Denker: nide II. + +Tähän lukuun: + +Heinrich Maier, Sokrates. + +Karl Joel: Der echte und der Xeonphontische Sokrates: 2 nid. +(Kirjallisuusviittauksin.) + +Sven Lönborg, Dike och Eros: osa II. + +C.J. Dahlbäck, Sokrates. + +Xenophons Hågkomster om Sokrates. Ruotsint. S. Ljungdahl. + +Robert v. Pöhlmann, Sokrates und sein Volk. + +Robert v. Pöhlmann, Das Sokratesproblem. + + + + +SOKRATESLAISET KOULUKUNNAT. + + +Suuren miehen julistus käsitetään aina enemmän tai vähemmän +yksipuolisesti. Se kuuluu neron tragiikkaan tässä vajavaisuuksien +maailmassa. Tavalliset ihmiset eivät täytä neron hengen mittaa, +eikä hän kykene kohottamaan heitä luokseen muuta kuin pienen +matkan. Jokainen suuren mestarin oppilaista ottaa vaarin siitä, +mikä parhaiten sopii hänen _omalle_ lahjakkuudelleen ja henkiselle +suunnalleen. Jokainen voi ainoastaan sirpaleittain omaksua mestarin +julistuksen selittäen sen omalla pienellä tavallaan. Ihmishengen +rajoittuneisuudesta johtuu, että suurten julistajien opit niin usein +ovat olleet alkuna erilaisille koulukunnille, jotka monesti ovat olleet +ja yhä vieläkin ovat sotakannalla keskenään. + +Sokrateenkin oppilaat hajaantuivat ajan mittaan koulukuntiin, jotka +yksipuolisesti takertuivat mikä mihinkin puoleen suuren oppi-isän +julistuksessa. + + + + +KYYNIKOT JA STOALAISET. + + +Sokrateen oppilaista yksipuolisimpia olivat kyynikot. He kehittivät +kiihkomielisyyteen saakka Sokrateen opin kohtuullisuuden hyveestä +ja velvollisuudesta hillitä himojaan.[7] He eivät pysähtyneet +vaatimaan kohtuullisuutta, vaan opettivat hyveen olevan täydellistä +vieroittautumista mahdollisimman monista tarpeista. Ainoastaan +siten tulee todella vapaaksi. »Kernaammin tahdon olla mieletön kuin +nauttia», sanoi oppi-isä _Antisthénēs_. Kyynikkojen opin kehitti +huippuunsa kuuluisa Diogēnēs. Hänestä perimätieto kertoo, että hän +asui tynnyrissä ja tuli toimeen ilman muita talouskaluja paitsi +maljaa, josta hän joi vettä. Mutta kun hän tuli ajatelleeksi, +että voihan juoda kourastaankin, hän hylkäsi tämän viimeisenkin +sivistyselämän jäännöksen. Aleksanteri Suuren kerrotaan kerran käyneen +kuuluisan aikalaisensa luona ja kehoittaneen tätä pyytämään häneltä +suosionosoitusta, mitä hyvänsä. Diogeneen pyyntö kuului: »Olepa +ystävällinen ja väisty hiukan, niin että aurinko pääsee paistamaan +minuun!»[8] + +Juuri »koiramaisesta» elämäntavasta johtui, että rahvas alkoi +nimittää tämän suunnan kannattajia kyynikoiksi, jonka nimen kantana +on kreikkalainen sana _kýōn_: koira. Ja vaikka useimmat kyynikot +eivät luontoon palaamisessaan menneetkään niin pitkälle, että +olisivat pitäneet eläimiä tai villi-ihmisiä esikuvanaan, niin he +kuitenkin kaikkea hienostunutta sivistyselämää halveksiessaan +olivat sivistykselle vihamielisiä, vaikkakin heidän itsehillintänsä +on ihailtava. He pitivät kunnianaan vapautumista sellaisista +harhaluuloista, jotka tavallisilla ihmisillä ilmenevät pyrkimyksenä +hyvinvointiin ja arvoasemaan. Jonkinlaisten kerjäläismunkkien tavoin +takkuisin hiuksin ja parroin ilman kotia ja enimmäkseen ilman perhettä +he vaelsivat ympäri maata kerjuusauva ja kerjuupussi mukanaan ja +julistivat oppejaan. Varmasti he olivat siunaukseksi monelle köyhälle +ja kärsivälle ihmiselle, mutta paikoittain heistä tuli oikea maanvaiva, +etenkin sen epämiellyttävän tunkeilevaisen tavan vuoksi, jolla he +sanoivat lähimmäisilleen »totuuden». Muuten on kuvaavaa, mitä Platon +sanoi Antistheneelle hänen tavastaan olla huolehtimatta ulkonaisesta +ihmisestään ja huomiontavoittelustaan esiintymällä hirvittävän +risaisessa viitassa. »Ystäväni», sanoi viisas, »turhamaisuus paistaa +viittasi reiästä!» + +Kyynikot ovat särkeneet kreikkalaisen sivistyksen sopusoinnun. +Aikaisemmin ruumiillisesti terveet ja voimakkaat olivat myöskin +henkisiä johtajia. Kaunis ihminen oli hyvä ja hyvä ihminen kaunis. +»Sielu helkkyi ruumiin soittimesta kuin sävel.» Nyt on kaikki +muuttunut. Hyve pukeutuu rumuuteen, ja kauneutta pidetään melkein +syntisenä. Ja ihmiset tulevat yksipuolisiksi. Muutamat rupeavat +ammattisotureiksi ja antautuvat niiden palvelukseen, jotka parhaiten +maksavat; toisista tulee filosofisten oppituntien tai oikeammin +lakkojen johtajia. Palkkasoturi on taitava ammatissaan mutta +jalostavasti se ei vaikuta. Filosofikoulukunnan kannattajalla ja +huoltajalla on varma vakaumus, mutta yksipuolisuus on _hänenkin_ +tunnusmerkkinsä. + +Kyynikkojen teorioilla oli sama vaikutus kuin niin monilla muilla +kielteisillä »opeilla»: ne olivat hyödyllisiä arvostellessaan +ihmiselämän epäkohtia — tässä tapauksessa ahneutta, nautinnon- ja +vallanhimoa — mutta ne tarjosivat liian heikon perustuksen oleellisesti +uuden rakentamiselle. Näiden oppien kaikkea sovinnaisuutta, jopa +kaikkea säädyllisyyttäkin halveksivasta hengestä muistuttaa sanojen +»kyynikko» ja »kyynillinen» nykyjään tavallinen merkitys. + + * * * * * + +Mitä kyynillisen suunnan vastenmielisen ulkokuoren peitossa +kuitenkin piili ihailtavaa, se kehittyi _stoalaisessa oppikunnassa_ +kunnioitusta herättäväksi. Stoalaisuus piti tehtävänään opettaa +ihmisille _itsensähillitsemista_ ja vapauttaa heidät siten kiivaista +mielenliikutuksista, niin pelosta ja surusta kuin säälistä, +suuttumuksesta ja vihasta yhtä hyvin kuin hillittömästä ilostakin. +Sillä stoalaiset pitivät näitä kaikkia sielun sairaustilana. Ainoastaan +vapautumalla kaikista sellaisista häiritsevistä vaikutteista ja +seuraamalla järkeä saavutetaan »stoalainen tyyneys», joka on _hyveen_ +tunnusmerkki. »Ole rauhallinen!» — niin kuuluisi stoalaisten +tunnuslause tavalliselle kielelle käännettynä. Suhtaudu rauhallisesti +kaikkeen, mitä ei voi välttää: sairauteen ja kipuun, köyhyyteen ja +puutteeseen! Kaikki sellainen on vain _ulkonaista_ ja sen vuoksi +ajattelevalle ihmiselle yhdentekevää. Ainoastaan sisäinen elämämme +on tärkeä. Se, joka on päässyt tälle korkealle tasolle, on _viisas_; +hänellä on silloin kaikki hyveet ja hän on jumalien kaltainen. Mikään +ei voi järkyttää viisaan mielenrauhaa. Onnen päivinä hän ei joudu +ihastuksen valtaan, vastoinkäymisen aikoina hän ei sure, sillä se mitä, +tietämätön rahvas pitää arvossa, on hänelle enimmäkseen yhdentekevää. + +Viisas näkee myöskin olemassaolon pintaa syvemmälle. Hänen silmänsä +ovat avautuneet näkemään maailmassa suuren yhteenkuuluvaisuuden, +ja hän tajuaa, että yksityisen täytyy joskus kärsiä kokonaisuuden +hyväksi. »Osan ei sovi olla tyytymätön siihen, mikä tapahtuu +kokonaisuuden vuoksi», sanoo Rooman keisari Marcus Aurelius, kruunupää +filosofi.[9] Hän painostaa edelleen yksilöitten yhteenkuuluvaisuuden +tunnetta vertaamalla meitä kaikkia »saman puun oksiin». Jokaisen +ihmisen velvollisuus on palvella kokonaisuutta, ja sitä, joka pettää +lähimmäisensä, hän nimittää karkuriksi. + +Stoalainen oppikunta on, kuten myöhemmin tulemme näkemään, +syvästi vaikuttanut roomalaiseen kansanluonteeseen. Sen vaatima +raudanluja mielenlaadun ja luonteen johdonmukaisuus ja sen ankara +velvollisuudentunto olivat sopusoinnussa roomalaishengen kanssa. +»Käy tietäsi suoraan eteenpäin arvelematta!» oli stoalainen +velvollisuuskäsky. »Ole aina oma itsesi!» Viisas ei milloinkaan +saa olla epävarma päämäärästään, ei milloinkaan kiusata itseään +epäilyksellä ja epävarmuudella. Myöskään ei hänen ikinä tarvitse katua +tekojaan. + +Useat Rooman stoalaiset paitsi Marcus Aureliusta ovat voimakkaasti +tehostaneet sitä, että kaikki ihmiset ovat veljiä, sillä jokainen +sielu on jumaluuden osa. Kaikilla meillä on sama ihmisarvo, köyhillä +samoinkuin rikkailla, orjalla yhtä hyvin kuin hänen herrallaan. +Stoalaiset ovat ensimmäisinä tunnustaneet orjien ihmisarvon. He +ovat myöskin ensimmäisiä, jotka ovat pitäneet velvollisuutenaan +osoittaa vihollisillekin hyvyyttä. Heitäkin kohtaan viisas on +lempeä ja ystävällinen seuraten jumalien esimerkkiä, jotka antavat +aurinkonsa nousta arvottomillekin. Sellaisia sanoja lausuu arvossa +pidetty roomalainen stoalainen _Sēneca_. Hän julistaa myös, että +on unohdettava, mitä muut ovat rikkoneet meitä vastaan: »Anna +heille anteeksi, jotta sinulle itsellesi anteeksi annettaisiin!» +Huomaamme siis roomalaisessa stoalaisuudessa erinäisiä kosketuskohtia +kristinuskon kanssa. Palaamme myöhemmin tähän kysymykseen. + + + + +KYRENELÄISET JA EPIKUROLAISET. + + +Sokrateen oppihan on, että hyve on onnea. Kyreneläisen Aristippoksen, +hänen oppilaansa, opin perusajatus on, että hyve johtaa onneen. +Tuntuisi, kuten eräs ruotsalainen filosofi on sanonut, että näiden +oppien välillä on vain hiuksenhieno ero. + +Sokrates oli julistanut, että hyve sinänsä on todellinen onni. Se +on toisin sanoen siinä, että tekee hyvää kaikissa elämän vaiheissa, +vaikkakin se maksaisi asianomaisen hengen. Hyveeseen itseensä sisältyy +korkein onni. Hyvälle ihmiselle ei voi tapahtua mitään pahaa elämässä +eikä kuolemassa, vaikka lyhytnäköisten ihmisten mielestä voi siltä +näyttääkin. Hänet voidaan surmata tai karkoittaa maanpakoon, häntä +voidaan ruoskia tai panna hänet kahleisiin, puhkaista hänen silmänsä +tai ristiinnaulita hänet — hänen onnensa ei riipu siitä. Sillä hyve +tekee hänet onnelliseksi. Sitävastoin mahtavinkin tyranni, joka +voi kaikessa noudattaa mielitekojaan, on onneton, jos hän ei ole +hyveellinen. + +Mutta useimmat ihmiset ovat nyt kerta kaikkiaan sellaisia, että hyvän +tekeminen sen itsensä vuoksi on heille liian korkea ihanne. Tämän +korkean siveysopillisen katsantokannan mukainen elämä edellyttää +perinpohjaista mielenmuutosta, jonka Sokrates koetti saada aikaan +oppilaissaan, sielunkriisiä, jota kristillinen kielenkäyttö nimittää +»kääntymykseksi». Johtaakseen kuulijansa siihen Sokrateen täytyi astua +askel kerrallaan. Ollen erinomainen pedagogi hän ei laiminlyönyt +rohkaista yksinkertaisia kuulijoitaan sillä, että jo _pyrkimys_ +ihannetta kohti, pyrkimys paremmaksi ihmiseksi, saa palkakseen siitä +johtuvan puhtaan, ylevän ilon. Mutta mitä korkeammalle suurta ihanuutta +kohti hänen onnistui oppilaansa johtaa, sitä voimakkaammin hän tehosti, +että tosi onni ei ole tyydytyksentunne, joka _seuraa_ hyvettä, vaan +itse elämä _hyveessä_. Hyve ei suinkaan ole ainoastaan onnen tie, ei, +vaan hyveen omistaminen itsessään on korkein, vieläpä ainoa todellinen +onni. + +Sokrateen oppilas Aristippos takertui kuitenkin mestarin puheeseen +mielihyväntunteista, jotka seuraavat tietoisuutta siitä, että kehittyy +paremmaksi ihmiseksi, ja hän opetti, että nämä mielihyväntunteet ovat +hyveen _oleellinen_ osa, että se ihminen elää parhaiten, joka saavuttaa +suurimman mahdollisen mielihyvän. + +Aristippos erosi Antistheneestä niin paljon, kuin yleensä on +mahdollista. Hänen kotiseutunsa oli rikas ja ihmeen ihanalla paikalla +sijaitseva Kyrene Afrikan pohjoisrannikolla Ison-Syrtin poukamassa. +Siellä hän oli tottunut ylelliseen ja hienostuneeseen elämään ja +hänestä oli kehittynyt täydellinen maailmanmies, elämäntaituri ja +miellyttävä seuraihminen. Elämä oli hänelle olemassa nauttimista +varten. Miksikä — hän kysyy — pitäisi tehdä kyynikkojen tavoin +ja kääntää selkänsä kaikelle tämän elämän hyvyydelle pitäen sitä +arvottomana? Elämä on antavampaa, jos siitä nauttii niin kauan +kuin se kestää; sillä kukaan ei tiedä, mitä epävarma tulevaisuus +kantaa helmassaan. Mutta — huomaa — on nautittava järkevästi ja +kohtuullisesti. Tähän lisäykseen sisältyy Aristippoksen opin +sokratesmainen piirre. Hän ei julistanut lihan evankeliumia, vaan +kohtuullista elämäniloa. Mielihyväntunne, jota hän pitää hyveen +päämääränä, ei ole laadultaan myrskyisää, vaan sen aateloi aito +helleeninen vaatimus: »Kohtuus kaikessa!» On suurempi taito nauttia +kohtuullisesti kuin kieltäytyä. Aristippos itse luonnehtii mielihyvän +»lempeäksi ja tasaiseksi sielun liikkeeksi», joka toisin sanoin +lausuttuna voisi olla elämää sopusoinnussa olemassaolon kanssa. + +»Ainoastaan se mielihyväntunne on hyvä, jota ei seuraa katumus», hänen +myöskin kerrotaan sanoneen. Älä senvuoksi antaudu nautinnon orjaksi, +vaan opi hallitsemaan sitä! »Minä omistan, mutta minua ei omisteta», +oli muuan Aristippoksen ajatelma. + +Mutta kuulkaamme nyt, miten Aristippos perustelee varoituksensa +kohtuuttomuutta vastaan! Sitä on vältettävä — hän sanoo — siksi, että +se johtaa nautinnon vastakohtaan, siksi, että sitä seuraa tuska, pahin +kaikesta pahasta. Kohtuuton nautinto voi myöskin lopulta kokonaan +turmella ihraisen kyvyn nauttia edelleen. Sellaisista syistä intohimot +ovat korkeimman hyvän vihollisia. — Perustelu osoittaa kaikkein +selvimmin, miten Aristippos on pysähtynyt paljoa alemmalle asteelle +kuin korkeinta ihannetta ikävöivä Sokrates. + + * * * * * + +Varoittavana esimerkkinä siitä, mihin joudutaan, kun kyreneläisten +tavoin asetetaan hetken mieliteko kunniasijalle, mainitaan tavallisesti +muuan kolmannen vuosisadan kyreneläinen nimeltä Hēgēsías. Hänen +mielestään elämä oli niin täynnä tuskaa ja kärsimystä, että hän ei +uskonut voivansa saavuttaa sitä autuutta, jonka hänen oppikuntansa +asetti elämän korkeimmaksi päämääräksi. Senvuoksi hän piti parhaana +vapautua kaikista kärsimyksistä riistämällä henkensä. Hän sai +sen johdosta nimen Peisithánatos: »kuolemaan houkuttelija». Tätä +pessimististä elämänkatsomustaan hän kehitteli osittain suullisissa +esityksissä, osittain kirjoitelmassa, jolla oli kaunis nimi +»Itsemurhaaja». Ja hän saarnasi oppiaan niin varmalla vakaumuksella, +että Aleksandreiassa, kaupungissa, jossa hän toimi, syntyi oikea +itsemurhakulkutauti. Viranomaisten täytyi puuttua asiaan ja kieltää +häntä esitelmöimästä. + + * * * * * + +Kuten stoalainen koulukunta oli kyynikkojen jalostunut jälkeläinen, +samoin olivat kyreneläisen suunnan ylevämpiä seuraajia epikurolaiset, +jotka ovat saaneet nimensä oppi-isänsä _Epikūroksen_ mukaan. — +Epikurolaisella tarkoitetaan nykyjään ihmistä, joka on asettanut +hienostuneet nautinnot elämäntehtäväkseen. + +Epikurolaisuutta ollaan yleensä kärkkäitä pitämään pelkkänä lihan +evankeliumina. Epikuros oli kuitenkin korkeammalla kannalla. Elämän +korkeimmaksi hyväksi hän asetti _sen_ nautinnon, joka johtuu siitä, +että hiljaisen sielunrauhan tunnelma leviää koko elämän ylle. Hän +selittää itse seuraavin sanoin tarkoituksensa: »Sanoessamme, että +mielihyväntunne on elämän päämäärä, emme tarkoita sitä hekumaa, jota +irstailijat tavoittelevat; vaan me ymmärrämme mielihyvän käsitteellä +sitä, että ruumis ei tunne tuskaa eikä sielu levottomuutta.» +Henkilökohtaisesti Epikuros oli hyvä ja helläsydäminen ihminen, joka +keskellä sairautta ja puutettakin ylläpiti sekä omaansa että muidenkin +rohkeutta. Ollen oppilaittensa rakastama ja ihailema ja kuolemansa +jälkeen jumaloitu hän tosiaankin oli nimensä veroinen. Se nimittäin +merkitsee »auttajaa» tai »lohduttajaa». + +Voidakseen elää siinä häiritsemättömän onnen ja hyvinvoinnin tilassa, +joka on Epikuroksen ihanne, ihmisen täytyy vapautua kaikesta, mikä +voi vaikuttaa häiritsevästi, ei ainoastaan maallisen kärsimyksen +pelosta, vaan myöskin kostavien jumaluusolentojen ja kuoleman jälkeisen +rangaistuksen herättämästä taikauskoisesta pelosta. Ruumiillista +kipua vastaan Epikuros esittää sen lohdutuksen, että »se ei viivy +pitkää aikaa lihassamme»; ja sielullisia kärsimyksiä vastaan, joita +toiset ihmiset voivat meille aiheuttaa, hän suosittelee sen lauseen +noudattamista, joka roomalaisten kielellä kuuluu: »Bene vixit, qui +bene latuit: Onnellisena on elänyt se ihminen, joka on elänyt hiljaa +ja huomaamatta.» Älköön sentähden kukaan vapaaehtoisesti astuko +esiin ja pyrkikö johtaville paikoille yhteiskunnassa! Oikein hyvien +ystävien muodostama piiri, joka on perehtynyt totuuden oppiin, on +paras suoja kaikkea ulkomaailman taholta uhkaavaa pahaa vastaan. Juuri +samoinajattelevien välinen uskollinen ystävyys on todellisen onnen +syvin salaisuus. + +Ihmisten on kaikkina aikoina ollut vaikeinta, Epikuros sanoo, vapautua +jumalien pelosta. Mutta se on vain johtunut siitä, että ihmiset eivät +ole tunteneet _ilmiöitten luonnollisia syitä_ ja sentähden ovat +etsineet yliluonnollisten olentojen asioihin sekaantumisesta selitystä +kaikelle, mitä maailmassa tapahtuu, »aivan kuin arat lapset hämärissä +pelkäävät kummituksia». + +Onkin kyllä totta, että tieto luonnonilmiöitten todellisesta kulusta +on paras taikauskon ja sen aiheuttaman kauhun parannuskeino. Mutta +Epikuros menee paljoa pitemmälle: hän tahtoo poistaa _kaiken_ +yliluonnollisen, koska se häiritsee rauhaamme. + +Tämän tehtävän parhaiten täyttävä maailmanselitys on hänen mielestään +_Demokritoksen atomioppi_. Sekä Epikuros että Demokritos pitivät +kaiken pohjana atomien liikkeitä. Jumalilla ei ole mitään tekemistä +meidän maailmamme kanssa, Epikuros sanoo. He elävät korkealla +eetterissä, omassa maailmassaan, »ylevässä rauhassa, kaukana ihmisten +kilvoittelusta.» + +Jos meidän siis ei tarvitse pelätä jumalia, niin kuolema on vielä +vähemmän kauhistava. Epikuros ei näe kuolemassa mitään kaameata, +sillä se on vain hävitys, palaaminen tyhjyydeksi, jota olimme ennen +syntymäämme. Molemmat ovat yhtä vähän peloittavia. Hänen saarnojaan +kuolemanpelkoa vastaan kannattaa juhlallinen, miltei uskonnollinen +paatos, ja koko vakaumuksensa voimalla hän huudahtaa: »Sinä kuolema, +sinä et minua liikuta, sillä missä sinä olet, ei minua ole; ja missä +minä olen, siellä et ole sinä.» + + * * * * * + +Painavin epikurolaisuutta vastaan tähdätty moite on sen _itsekkyys_. +Epikuros ei ole milloinkaan jaksanut kohota yksilöllisestä +onnenmoraalistaan yleisen onnen aatteeseen. Korkeintaan hän +ulottaa sen käsittämään oikeauskoisten epikurolaisten yhdyskunnan. +Hän ei milloinkaan stoalaisten tavoin puhu ihmisrakkaudesta; ja +ystävyydellekin hän antaa arvoa ainoastaan, mikäli se edistää elämän +rauhallisuutta ja miellyttävyyttä. Rakastaessaan ystävää rakastaa +itseään eikä toista. + +Mutta toiselta puolen Epikuros ei milloinkaan kehoita +suvaitsemattomuuteen ja vihaan toisinajattelevia kohtaan. Viisas +välittää ainoastaan siitä, mikä voi edistää hänen omaa onneansa. +Epikuroksen sävy ei lainkaan ole taisteluunhaastavan tuikea kuten +monien kyynikkojen ja stoalaisten. Hänen ihanteensa on elämäniloisempi, +eikä hän saarnaa hyvettä omahyväisin ilmein ja otsa synkästi rypyssä. + +Ihminen, jota epikurolaiset pitävät viisaana, pakenee rakkautta +ja karttaa ystävyyssuhteita hengenheimolaistensa pienen piirin +ulkopuolelta, sillä ne vain tekevät hänen onnensa epävarmaksi. Hän ei +milloinkaan mene naimisiin, sillä avioliitto tuo mukanaan monenlaisia +huolia ja ristiriitoja, joita aiheuttaa yhdyselämä eriluonteisen +yksilön kanssa, lasten kiittämättömyys ja heidän särkemänsä toiveet, +heidän sairaudestaan tai kuolemastaan aiheutuvat huolet. Naimaton on +kaiken sellaisen kärsimyksen ulkopuolella. Epikurolaisuus tarjosi +kannattajilleen turvapaikan, johon elämän myrskyjä voi paeta; +stoalaisuus sitävastoin oli luja linnoitus sille, joka tahtoi taistella +turmeltunutta ajanhenkeä vastaan. + +Samasta syystä, josta aito epikurolainen, »viisas» vältti avioliittoa, +samasta syystä hänen ei pitänyt milloinkaan puuttua politiikkaan. Siitä +seuraa vain loppumattomia rettelöitä. Ei ole toista intohimoa, joka +voisi tehdä ihmisen niin onnettomaksi kuin kunnianhimo, ei yhtäkään, +joka asettaa onnettoman uhrinsa alttiiksi niin äkillisille muutoksille. +Ja valta ja kunnia — mitä siunausta onkaan näin ollen niiden +omistamisesta? »Ainoa kruunu, jolla on jotakin arvoa, on viisauden +kruunu.» Kuitenkin Epikuros myöntää, että henkilö, joka suorastaan +palaa valtiollisesta kunnianhimosta, tekee parhaiten jättäessään sen +hillitsemättä ja antautuessaan leikkiin. Ja aikoina, jolloin valtion +etu vaatii, että kaikkien kansalaisten on kannettava kortensa kekoon, +on viisaankin velvollisuus uhrata rauhansa yhteiseksi hyväksi. + + +Kirjallisuutta: + +Eduard Schwartz, Charakterköpfe aus der antiken Literatur: II Reihe. + +Paul Barth, Die Stoa. + +Adolf Dyroff, Die Ethik der alten Stoa. + +H. von Arnim, Epikur. + +Ivar Harrie, Athenare. + +E. Joyau, Epicure. + + + + +PLATON. + + +Ehjimmän kuvan Sokrateesta on jälkimaailmalle antanut Platon, +verrattomasti suurin hänen oppilaistaan. Jo aikalaisiltaan hän sai +kunnianimen »filosofian ruhtinas». Suurella mestarilla ei milloinkaan +ole ollut niin arvokasta seuraajaa. + +Platon oli syntynyt vuonna 427 e.Kr. suuren peloponnesolaissodan +viidentenä vuotena. Hän kuului erääseen Ateenan ylhäisimpiä ja +varakkaimpia sukuja. Hänen isänsä sukujuuret ulottuivat aina +Ateenan viimeiseen kuninkaaseen asti. Syntyperänsä nojalla tällä +kunnianhimoisella, runsaslahjaisella nuorukaisella oli kaikki +edellytykset kohota valtiomiehenä johtavaan asemaan. Mutta niihin +aikoihin, jolloin hän astui elämään, sattui tapahtuma, joka antoi hänen +elämänuralleen aivan toisen suunnan: hän oppi tuntemaan Sokrateen. +Ja hänet valtasi ihailu, jota eheä persoonallisuus aina herättää +intomielisessä nuorukaissydämessä. Elämä oli jo opettanut nuorelle +idealistille niin paljon, että hän oli huomannut sekä ylimysvallan että +kansanvallan heikot ja turmiolliset puolet. Molemmat olivat tehneet +politiikasta väkivallan ja puolueellisuuden välikappaleen. Mutta ajan +kiistojen keskellä Sokrates esiintyi ihmisyyden ja oikeamielisyyden +lipunkantajana väkivallan ja vääryyden pahoja voimia vastaan. Mitä +arvoa olikaan valtio- ja puoluemielien uralla sellaisen henkilön +siunauksellisen elämäntyön rinnalla? Mitä auttoikaan kaikki maailman +valtiotaito, niin kauan kuin yhteiskunta oli muodostunut ihmisistä, +joiden silmät olivat sokeat näkemään hyvän ja oikean? Mitä enemmän +onnettomuudet saartoivat Platonin maanmiehiä, sitä selvemmin hän +tajusi, että ainoa todellinen valtiotaito on ihmisten tekeminen +paremmiksi ja onnellisemmiksi. »Hän näki», kuten muuan ruotsalainen +Platonin kuvaaja lausuu, »vain _yhden_ mahdollisuuden paremman valtion +aikaansaamiseksi: sen, että _ihmiset_ muuttuisivat paremmiksi.» Siihen +Sokrates oli työllään pyrkinyt koko ikänsä, ja Platon tahtoi nyt jatkaa +hänen elämäntyötään. + +Platonin päätökseen seurata opettajansa jälkiä vaikutti +peruuttamattomasti se, että Sokrates ihailtavalla tavalla sinetöi +kuolemallaan elämäntyönsä. Niihin aikoihin, jolloin Platon ainaiseksi +jätti hyvästi nuoruudenaikaiset valtiomiesunelmansa, jolloin hän +uhrasi kunniansa velvollisuuden ja todellisen onnen hyväksi, hän oli +28-vuotias mies. + +Platon tuntee nyt, että hänen lähin tehtävänsä on kaiken maailman +edessä sovittaa poismenneen mestarinsa muisto. Ja hän tarttuu kynään +ja kirjoittaa ne kaksi teosta, jotka ovat nimeltään »Sokrateen +puolustuspuhe» ja »Kriton». Kaikesta päättäen ne eivät olleet Platonin +teosten pitkän sarjan ensimmäisiä. Asiantuntijat pitävät aivan +yleisesti vanhempina ainakin paria niistä dialogeista, jotka esittävät +Sokratesta kiistelemässä sofistojen kanssa, erikoisesti »Protagorasta» +ja »Hippiasta». Sitävastoin muuan toinen Platonin kuuluisimpia +dialogeja, joka käsittelee samaa aihetta, nimittäin se, jonka nimenä +on »Gorgias» ja jota on sanottu »oikeamielisyyden korkeaksi veisuksi», +on ilmeisesti kirjoitettu unohtumattoman mestarin kuolemasta saatujen +voimakkaitten vaikutusten alaisena.[10] + +Platon oli aloittanut kirjailijauransa näytelmänkirjoittajana. +Nuoruudenteoksensa hän oli polttanut päättäessään vihkiä elämänsä +filosofialle, mutta draamallinen kipinä kyti vielä hänen dialogeissaan. +Ne eivät ole ainoastaan saaneet sisältöään suurella ajattelijalta +— ne ovat myöskin suuren taiteilijan muovailemia. Dialogit, jotka +Platon kirjoitti voimansa päivinä, ovat jännitystä ja elämää uhkuvia +mestariteoksia, ja niissä vaeltaa silmiemme editse runsas kokoelma +mielenkiintoisia henkilöitä. Ja kun vielä tänä päivänä puhumme +attikalaisesta siroudesta, attikalaisesta suolasta esityksen mausteena, +silloin ajattelemme etupäässä Platonin dialogien valikoidun hienoa, +taiteellisesti viimeisteltyä kieltä. + + * * * * * + +Ennenkuin Platon ryhtyi jatkamaan edesmenneen mestarinsa +rakkaudentyötä, hänen täytyi saada toipua musertavasta iskusta. Hänelle +oli tarpeellista päästä joksikin aikaa pois kansan keskuudesta, +joka oli palkinnut jaloimman ja parhaan miehensä kuolemalla. Platon +kaipasi maahan, missä helleenisen maailman valtiollinen levottomuus ja +kilvoittelu oli pannaanjulistettu, valtioon, jolla oli luja perustus ja +ikivanhat perimätiedot. Ja niin hän lähti Egyptiin, salaisen viisauden +ihmemaahan.[11] + +Hänen hiljaisuuden ja rauhan kaipuunsa ei pettynyt. Täällä tuntui +siltä, kuin ajan kello olisi pysähtynyt ja ikuisuuden muuttumaton +maailma astunut alas ajalliseen elämään. Heijastaen iäisyyden suurta +rauhaa ja sielu syventyneenä Hellaan suurin ajattelija palasi +faaraoitten maasta. + +Kotimatkalla hän kävi etelä-Italiassa, jossa tapasi Pythagoraan opin +kannattajia. Näiden esimerkkiä hän noudatti monessa suhteessa, kun hän +kotiin palattuaan itse perusti filosofisen yhdyskunnan. Luultavasti hän +myöskin oli pythagoralaisilta saanut elämänkatsomukseensa sellaisia +piirteitä kuin uskon sielunvaellukseen. + +Syrakusassa Platoniin liittyi muuan hänen uskollisimpia ja +huomattavimpia oppilaitaan, yksinvaltias Dionysioksen lanko _Díōn_, +joka silloin oli kaksikymmenvuotias nuorukainen. »Hän omaksui», Platon +itse sanoo, »esittämäni opit suuremmalla innolla ja terävyydellä +kuin yksikään siihen asti tapaamani nuorukainen.» Mutta itsevaltias +Dionysios ei suinkaan yhtynyt Platonin ihastukseen. Hän piti huolen +siitä, että mahdollisimman pian päästiin eroon filosofista, joka +julkisesti paheksui väkivaltaa ja raakuutta, ja panetti tämän laivaan, +joka vei hänet takaisin kotimaahansa. + +Oltuaan poissa kymmenkunnan vuotta Platon palaa koliinsa Ateenaan +rikkaana uusista vaikutelmista ja kokemuksista. Hän on kypsynyt +mieheksi ja filosofiksi. Nyt hän tahtoo käydä käsiksi suureen +elämäntehtäväänsä, ryhtyä uudistamaan yhteiskuntaa jalostamalla +ihmisiä. Ja niin hän kokoaa ympärilleen joukon ihanteellisia +luonteita veljeskunnaksi pythagoralaiseen tapaan. He asuvat puutarhan +kaunistamassa maatalossa, joka sijaitsi Ateenan ulkopuolella +Akádēmos-nimiselle satusankarille pyhitetyllä paikalla ja oli +siitä saanut nimen _Akadēmeia_. Luonnonihailija Kimon oli täällä +keinotekoisen kastelun avulla saanut aikaan tuuhean puiston ja vihreitä +nurmikenttiä. Platon oli itse ostanut maatilan. + +Viileissä pylväiköissä tapahtui varsinainen opetus, ja Akademeian +hiljaisessa ja tyynessä lehdossa Platon käyskenteli oppilasparvineen +keskustellen filosofisista ja muista tieteellisistä kysymyksistä. Niin +syntyi maailman ensimmäinen akatemia. Se sai nimensä paikasta, jossa +se sijaitsi, ja se on antanut nimensä myöhempien aikojen korkeammille +opetuslaitoksille sekä oppineille, kaunokirjallisille ja taiteellisille +yhdyskunnille. + +Platonin akatemia oli laatuaan pitkäikäisin opetuslaitos, mikä +milloinkaan on ollut olemassa. Kun keisari Justinianus vuonna 529 j.Kr. +hajoitti sen, se oli pysynyt pystyssä enemmän kuin yhdeksän vuosisataa. + +Mutta akatemia ei ollut ainoastaan koulu, vaan myös tieteellinen +tutkimuslaitos — sitä voisi nimittää maailman ensimmäiseksi +yliopistoksi. Täällä opiskeltiin miltei kaikkia silloisia tieteitä, ja +Platon antoi herätteitä eri alojen tutkimukselle. + +Ennen kaikkea harrastettiin luonnollisesti filosofian eri aloja. +Täällä laskettiin perustus sekä _psykologialle_, joka on oppi ihmisen +sielunelämästä, että _logiikalle_, joka tutkii ajattelun lakeja. +_Etiikka_ oli kuitenkin kaikista filosofian haaroista lähinnä Platonin +sydäntä. Kaikkien hänen filosofisten mietiskelyjensä lopullisena +tarkoituksena oli sen elämäntehtävän toteuttaminen, jonka hän oli +perinyt omalta opettajaltaan ja mestariltaan: ihmisten tekeminen +hyviksi ja oikeamielisiksi. Todellisena Hellaan poikana hän ei +milloinkaan väsynyt saarnaamaan _kohtuullisuutta_ ja _mielenmalttia_ +kaikkia muita etevämpinä hyveinä. + +Tämä Platonin siveysopillinen harrastus on ollut alkuna m.m. +tutkimukselle, jota voisi pitää alkoholikysymyksen ensimmäisenä +tunnettuna tieteellisenä käsittelynä. Hän tutkii ensin, millainen +käsitys eri kansoilla on juovutusjuomista alkaen skyyttalaisista ja +traakialaisista, joiden keskuudessa sekä miehet että naiset juovat +viiniä, tai Tarentumin asukkaista, missä voi Dionysoksen juhlana nähdä +koko kaupungin juopuneena, aina sparttalaisiin saakka, jotka ovat +kieltäneet kaiken viinin käytön ja rankaisevat ankarasti juopunutta +henkilöä. Platon tutkii edelleen humalan seurauksia ja huomaa, että +ne osoittautuvat halujen ja intohimojen voimakkaana nousuna, kun +sitävastoin huomiokyky, ymmärrys ja muisti tylsistyvät, vieläpä +kokonaan katoavat. Juopuneesta tulee kuin pieni lapsi, hän menettää +itsehallintansa ja muuttuu »todella viheliäiseksi olennoksi.» Platon +on kuitenkin varma siitä, että vanhoihin ihmisiin viini voi vaikuttaa +hyväätekevästi. Sentähden sallittakoon heidän kutsua Dionysos +»juhlallisuuteen ja riemuun, jonka hän on antanut ihmisille avuksi +vanhuuden ankeutta vastaan. Sillä hän antoi meille viinin siten +nuorentaakseen meidät uudelleen, saadakseen meidät unohtamaan murheemme +ja pehmittääkseen kovan mielemme kuten raudan, kun se pannaan tuleen ja +muuttuu silloin taipuisaksi.» + +Sitävastoin ei »poikien tule ollenkaan saada maistaa viiniä, ennenkuin +he ovat kahdeksantoista vuoden ikäisiä. Sillä ei ole lisättävä tulta +tuleen ruumiissa enempää kuin sielussakaan. Ja ennenkuin nuoret ovat +alkaneet tehdä kovaa työtä, on tarkoin varottava heidän kiivaita +intohimojaan.» Platon puoltaa myöskin karthagolaisten keskuudessa +voimassa olevaa lakia, jonka mukaan »kukaan ei saa maistaa viiniä +ollessaan sodassa, kukaan virkamies ei saa juoda viiniä virkavuotenaan, +samoin eivät myöskään perämiehet ja tuomarit virkaansa toimittaessaan +eikä henkilö, joka aikoo ottaa osaa johonkin tärkeään neuvotteluun. +On myöskin», hän lisää, »joukoittain muita tapauksia, jolloin ei tule +juoda viiniä, jos tahtoo säilyttää hyvän ymmärryksen ja arvostelukyvyn.» + + * * * * * + +Platonin innokkaasti harrastama tiede oli myöskin _matematiikka_. +Tällä alalla hän oli Pythagoraan hengenheimolainen ja yhtyi lukujen +maailman tässä herättämään innostukseen. Erikoisen suurena hän piti +matematiikan pedagogista arvoa: se selvittää ajatusta ja tekee +käsityskyvyn nopeammaksi. _Tähtitieteessä_ Platon itse antoi loistavan +näytteen intuitiivisesta tieteellisestä neroudestaan lausuessaan sen +vakaumuksen, että kiertotähtien liikkeitten itse asiassa täytyy olla +lainalaisia, vaikka ne meistä näyttävät säännöttömiltä. Oli vain +osattava laskea nämä lait. Muutaman akatemian jäsenen, kuuluisan +matemaatikon ja tähtitieteilijän, Eūdoksoksen, onnistuikin laskea +kiertotähtien radat ja kiertoaika, ja hän vahvisti siten suuren +mestarin tieteellisen aavistuksen. + + * * * * * + +Ystävien ja oppilasten piirissä, jonka Platon oli kerännyt ympärilleen +Akatemiaan, hän oli täysin löytänyt itsensä, ja täällä hän laskee +filosofisen oppirakennelmansa perustuksen neljällä dialogillaan +»_Sympōsion_», »_Phaidon_», »_Phaidros_» ja »_Valtio_». Ne ovat +draamallisen eloisia mestariteoksia, jotka merkitsevät hänen +tuotantonsa huippukohtaa. Näissä dialogeissa hän johtaa lukijan +valtaiseen ajatusrakennelmaansa, _ideaoppiin_. Tämän sisällön Platon +on havainnollistuttanut suurpiirteisellä kuvalla »Valtio»-dialogissa, +teoksessa, joka on hänen filosofiansa korkeimpia saavutuksia. Hän +sanoo siinä lukijalle suunnilleen näin: »Kuvittele maanalaista luolaa, +missä istuu ihmisiä kahleet jaloissa ja kaulan ympärillä sillä tavoin, +että he eivät ikinä ole saaneet nähdä luolan ulkopuolella olevasta +elämästä muuta kuin varjokuvia, jotka piirtyvät luolan seinään ja +liikkuvat siinä ikäänkuin ne olisivat eläviä olentoja! Jos nämä ihmiset +kykenisivät ilmaisemaan toisilleen ajatuksiaan, etkö silloin luule +heidän kaikkien tulevan siihen käsitykseen, että nämä varjot olivat +todellisia esineitä. Nämä ihmiset eivät siis yleensä pitäisi totena +muuta kuin asioitten varjoja. + +Kuvittele edelleen, että heidän kahleensa irroitetaan ja heidät +vapautetaan harhaluulostaan — mikä on seurauksena? Oleta, että yksi +heistä päästetään vapaaksi ja hänet pakotetaan äkkiä nousemaan, +tekemään täyskäännös ja katsomaan valoa kohti. Hän ei voi tehdä tätä +tuntemalta tuskaa, ja päivänvalon sokaisemana hän ei voi käsittää +kaikkia todellisia esineitä, joiden varjoja hän aikaisemmin näki. Mitä +arvelet hänen sanovan, jos joku selittäisi hänelle, että hän ennen oli +nähnyt vain silmänlumetta, mutta nyt sitävastoin näkee oikeammin? Etkö +luule hänen hämmentyvän ja pitävän ennen näkemäänsä todellisempana kuin +sitä, mitä hänelle nyt näytetään?» Samalla tavalla — Platon arvelee +— käy meidän ihmisten, kun me yritämme kohota aistimaailmasta, jossa +joka päivä elämme, järjen ja aatteitten katoamattomaan maailmaan. +Vain vähitellen me maan asujaimet totumme yläilmojen valkeuteen. Vain +asteittain meidän katseemme voi avautua näkemään oikean todellisuuden. +Mutta kun se tapahtuu, me tajuamme, että tämän aistimaailman esineet +ovat vain aatteitten kalpeita muistoja. + +Korkeimpia aatteita ovat hyvyyden ja kauneuden idea sekä +oikeamielisyyden ja rohkeuden eli urhoollisuuden idea. Mitä sitten on +esimerkiksi _kauneuden idea_? Se on, Platon sanoo, jotakin muuta ja +korkeampaa kuin kauniit esineet, mutta se on läsnäolevana jokaisessa +kauniissa esineessä. Kauniit kasvot vaihtelevat ja muuttuvat, mutta +kauneus itsessään pysyy samana. Näin on myöskin _hyvyyden idean_ +laita. Sen maalliset muodot vaihtelevat, mutta itse idea on ikuinen +ja muuttumaton. Sentähden se onkin todellisempi kuin ne muodot, +joissa se esiintyy täällä maan päällä. Yksityiset esineet ja ilmiöt +täällä maailmassa ovat vain kalpeita varjokuvia ideoitten maailmasta +— se yksinään on oikea todellisuus. Se on alkuperäinen. Yksityisten +esineitten olemassaolo perustuu itse asiassa aatteeseen. Kauniit +esineet ovat kauniita vain siitä syystä, että ne ovat osallisia +kauneuden aatteesta. + +Tällöin johtuu helposti mieleen Johan Olof Wallinin ihana virsi: + + Oi, ylen paljon kauneutta kätkee + elämän, luomakunnan virranuomat. + Vaan alkulähteen aallot, jotka soittaa, + ne virrat voittaa. + +Jos laskeudumme ideoitten maailman asteikkoa alaspäin, on laita sama +kuin kauneuden idean: kaikkialla muodostaa oikean todellisuuden yleinen +tyyppi, lajikäsite, yleinen laki. Paino on oikea todellisuus — ei +putoava kivi. Yksityinen hevonen ei ole oikea todellisuus, vaan hevosen +lajikäsite — s.o. niiden tunnusmerkkien yhtymä, jotka ovat yhteisiä +kaikille hevosille ottamatta huomioon väriä, kokoa, ikää, sukupuolta. +Yksilöt tulevat ja menevät, syntyvät ja kuolevat, mutta lajityyppi +säilyy. Senvuoksi — Platon arvelee — se on oikea todellisuus eli idea. +Esineitten tilapäisiä ominaisuuksia me näemme silmillämme, kuulemme +korvillamme ja havaitsemme muilla aistimillamme; idean sitävastoin +tajuamme ainoastaan ajatuksellamme — vain se antaa täydellistä tietoa. +Tosi filosofi on se, jonka katse kykenee tunkeutumaan vaihtelevien +varjojen harson läpi, jota useimmat ihmiset nimittävät todellisuudeksi, +aina olioitten olemukseen asti, kirkkaitten, läpikuultavien aatteitten +maailmaan, »maahan, joka on tehty karneolista, jaspiksesta ja +smaragdista». Mutta vain harvat voivat nähdä petollista ulkokuorta +syvemmälle. + +Hyvyyden idea on kaikista korkein. »On ilmeistä», Lindskog sanoo, +»että Platon pitää sitä melkein persoonallisena olentona. Se on +hänelle todellisuudessa korkein jumala ja ainoa jumala.» Toisinaan +hän puhuu muistakin korkeimmista aatteista aivan kuin elävistä ja +ajatuskykyisistä hengistä. Tällä tavoin niistä tulee paljoa enemmän +kuin pelkkiä lajikäsitteitä — niistä tulee järjellisiä olentoja, jotka +ovat läheisessä yhteydessä jumalallisen hengen kanssa. + +Platonin tien oli johtanut ideaopin huipuille hänen elämäntarpeensa +löytää ehdottomasti todellista tietoa, saavuttaa kiinteä tukikohta +tässä katoavassa ja vaihtelevassa maailmassa. + +Elämä aatteitten maailmassa on korkeinta autuutta, ja niiden näkemisen +tulee siksi olla kaikkien ajattelevien ihmisten pyrkimyksen päämääränä. +Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä sitä, jonka silmät ovat täten +avautuneet näkemään korkeamman todellisuuden. Asian laita on aivan +sama, kuin jos joku noista luolaihmisistä äkkiä pakotettaisiin +päivänvalosta palaamaan luolan pimeyteen. »Oleta», Platon sanoo, »että +hänen tällöin on heti kilpailtava entisten vankitoveriensa kanssa +noiden varjokuvien arvostelemisessa, ennenkuin hänen silmänsä vielä +ovat ehtineet uudelleen tottua pimeyteen. Eikö hänelle silloin ilkkuen +naurettaisi sanoen, että hän on palannut vaellukseltaan yläilmoista +tärveltynein silmin, ja että siis ei ollut hyvä lähteä sinne? Ja voi +sitä, joka tämän jälkeen yrittäisi vapauttaa vangit ja viedä heidät +ylös valoon.» Sokrates oli saanut kokea, miten sen asian laita oli. +Luolaihmiset olivat hänet surmanneet. + +Platonkin joutui monta kertaa tekemään sen katkeran kokemuksen, että +ihmiset eivät _tahtoneet_ vapautua vankeudestaan eivätkä antaneet viedä +itseään ylös päivänvaloon. Pettyneenä hän yhä enemmän luopui kaikista +yrityksistä vaikuttaa yleisiin asioihin ja sulkeutui yhä ahtaammin +kuoreensa ja uskollisten ystäviensä ja oppilaittensa pieneen piiriin. +Valtiolliset ihanteensa, hän esitti suuressa »Valtio»-nimisessä +teoksessa. Siinä hän piirsi ihannevaltion suuntaviivat, valtion, jonka +tuli astua »vääristeltyjen ja turmeltuneitten valtiomuotojen tilalle, +joita hän itse masentuneena oli paennut». Vain sille valtiomuodolle hän +antaa jotakin arvoa, joka yhteiskuntansa johtajiksi asettaa sellaisia +miehiä, jotka voivat vaikuttaa _kansankasvattajina_, jotka voivat tehdä +ihmiset hyviksi ja onnellisiksi, koska he vaeltavat katse kiinnitettynä +korkeampaan, katoamattomaan maailmaan. Tätä Platon tarkoittaa +sanoillaan, että »ainoa hyvä valtiomuoto on se, jonka vallassaolijat +ovat todellisia filosofeja.» Platon painostaa kuitenkin itse nimenomaan +sitä, että valtiomuoto, jonka hän ajatusmaailmassaan on luonut, on +mittapuuksi tarkoitettu _ihanne_, jonka mukaan muita valtiomuotoja on +arvosteltava. + +Minkä verran hänen onnistui toteuttaa tätä teoriaansa käytännössä? + +Tilanne näytti jo kerran varsin lupaavalta. Kuten pilvien lomitse +tunkeutuva auringonsäde tuli Platonille äkkiä kutsu matkustaa Sisiliaan +julistamaan oppejaan Syrakusan yksinvaltiaan hovissa. Se tapahtui +vuonna 366. Edellisenä vuonna Dionysios oli äkkiä kuollut, ja Platonin +ihailija Dion oli saanut suuren vaikutusvallan. Hän toivoi nyt voivansa +suuren filosofin avulla käännyttää nuoren Dionysios II:n. + +Platon oli tällöin yli kuudenkymmenen vuoden ikäinen ja hänestä tuntui +sangen arveluttavalta niin iäkkäänä lähteä pitkälle ja vaivalloiselle +merimatkalle, mutta — kuten hän eräässä kirjeessään sanoo — »jos +yleensä milloinkaan aiottiin yrittää toteuttaa ajatuksiani laeista ja +asetuksista, niin sen täytyi tapahtua nyt. En tahtoisi olla omasta +mielestäni vain sanataituri, joka ei koskaan omasta aloitteestaan ole +ryhtynyt tositoimiin.» + +Kaikki aikalaiset odottivat jännityksellä, miten mahtavan hallitsijan +ja koko Hellaan suurimman viisauden opettajan kohtaus sujuisi. +Alku näytti varsin lupaavalta. Dionysios otti Platonin vastaan +ruhtinaallisin. kunnianosoituksin, ja kuuluisan vieraansa mieliksi +yksinvaltias pani toimeen perinpohjaisia uudistuksia hovielämässä. +Meluisten juominkien sijaan, jotka voivat kestää »kolme kuukautta +yhteen menoon», astui voimaan ankara kohtuullisuus ruoan ja juoman +suhteen. Mutta pian filosofin oppien herättämä ensimmäinen innostus +haihtui, ja varsinaiselle mielenmuutokselle Dionysios oli yhtä vähän +altis kuin aikoinaan Alkibiades. Molemmat ihailivat opettajaansa ja +tunsivat hänen rinnallaan jonkinlaista häpeää hairahdustensa vuoksi, +mutta hyviä päätöksiä tai korkeintaan hyviä yrityksiä pitemmälle he +eivät ikinä päässeet. Platonin ei milloinkaan onnistunut muuttaa +tyrannia hallitsija-filosofiksi. + +Yksinvaltiaan hovissa oli luonnollisesti myöskin sellaisia henkilöitä, +jotka olivat huolissaan Dionin ja Platonin vaikutusvallasta ja +pelkäsivät oman asemansa senvuoksi sortuvan. Platoniin he eivät alussa +uskaltaneet käydä käsiksi, mutta sitä kiivaammin he hyökkäsivät Dionin +kimppuun. Heidän onnistui uskotella Dionysiokselle, että hänen enonsa +aikoi itse pyrkiä tyranniksi, ja vihdoin eräänä päivänä Dion ajettiin +maanpakoon. Pian myöskin Dionysioksen ja Platonin ystävyys katkesi, ja +filosofi palasi kotiin. + +Muutamien vuosien kuluttua oikullisen tyrannin mieleen tosin juolahti +ajatus kutsua filosofi uudelleen luokseen. Platonin sai varmaankin +suostumaan tarjoukseen se seikka, että Dionysios lupasi sopia Dionin +kanssa ja uskotteli, että hänessä oli uudelleen herännyt innokas +harrastus filosofiaan. Mutta kun tosi oli kyseessä, ei kummastakaan +tullut mitään, ja Platonin itsensä sallittiin töin tuskin lähteä +Sisiliasta. Dionysios koetti pidättää häntä siellä mahdollisimman kauan +— jonkinlaisena panttivankina. Sillä niin kauan kuin Platonin kohtalo +oli yksinvaltiaan määrättävissä, ei tämän ystävä Dion uskaltanut kostaa +sukulaiselleen. + +Joitakin vuosia myöhemmin tilanne kuitenkin jälleen muuttui lupaavaksi. +Dion karkoitti Dionysioksen Syrakusasta. Tämä asettui Korinthokseen, +missä hänen kerrotaan ansainneen elatuksensa koulumestarina. Mutta +toimiessaan parhaillaan Syrakusan valtiomuodon uudistamiseksi Dion +joutui salamurhaajan uhriksi. Näin Platonin kaikki toiveet saada +käytännössä toteuttaa valtiollisia oppejaan olivat ainaiseksi +sortuneet. Hän suri syvästi ystävänsä kuolemaa. Platonin viimeinen +suuri teos, »_Lait_», onkin alistumisen tuote, osoittaen »vanhuksen +alistumista todellisuuteen, jota hän ei voinut hallita.» Ja kuitenkin +tämä teos ei ilmaise katkeruutta. Siitä huokuu vain elämänviisautta +ja lisäksi tunteen lämpöä, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta. +Vanhus ei ole katkera, sillä hän ymmärtää, mistä syystä hän on +epäonnistunut valtiollisena opettajana. Ja hänellä on se kaunis +lohdutus, että vaikka hän ei ole voinutkaan luoda uusia _yhteiskuntia_, +hän on kuitenkin kyennyt tekemään lukemattomia _ihmisiä_ paremmiksi. + + * * * * * + +Platon oli kahdeksankymmenvuotias muuttaessaan pois tästä raihnaisuuden +ja pettymysten maailmasta. Hän erosi elämästä lujasti luottaen toiseen +olemassaoloon, missä ruumiillinen heikkous ei haitannut sielun +pyrkimystä »puhtauden, ikuisuuden ja kuolemattomuuden maailmaan», +hyvyyden ja kauneuden iäiseen valtakuntaan, jonne hänen sielunsa +innoituksen hetkinä oli kaipauksen siivin kohonnut. Platonin ruumis +kätkettiin viimeiseen leposijaansa Akatemian läheisyyteen, mutta hänen +henkensä elää ja vaikuttaa vielä tänä päivänä kuolemattomissa teoksissa +kuten ennen kaikkea »Sokrateen puolustuspuhe», »Symposion», »Phaidon», +»Gorgias» ja »Valtio». + +»Platon on ensimmäisenä yrittänyt ratkaista länsimaisen ihmisen +elämänongelmaa kokonaisuudessaan, ja hänen jälkeensä tähän probleemaan +sisältyvät ristiriidat ovat taukoamatta askarruttaneet länsimaista +ihmiskuntaa» — suunnilleen tällaisen yleisarvostelun muuan Platonin +tuntija lausuu suuren filosofin elämäntyöstä. »Tämä ihmiskunta on +yksilön sisäisen täydellistymisen suureksi välikappaleeksi koroittanut +maailmasta pakenemisen, mutta toiselta puolen se on sankarina palvonut +niitä, jotka ovat vihkineet elämänsä työlle ihanteen toteuttamiseksi +maailmassa. + +Intian viisaan silmissä elämänongelma on jo vuosituhansia näyttänyt +sangen yksinkertaiselta: elämä _maailmassa_ on vain valmistusta +eroon _maailmasta_. Länsimaalainen sitävastoin pitää näitä molempia, +sisäistä persoonallista kehitystä ja työtä maailmassa, samanarvoisina, +välttämättöminä vaatimuksina, ja ne tekevät hänestä sen rikkiraastetun +ihmisen, jollainen hän on, ellei hän surmaa toista, puolta sielustaan. +Hänen ikuinen ihanteenkaipuunsa ja ikuinen tarve muuttaa maailma +ihanteitten kaltaiseksi — näitten molempien päämäärien välillä häilyy +länsimaalaisen ajatus- ja tunne-elämä, ja tuloksena on ainainen +levottomuus, lakkaamaton vaikeus löytää oikeata tietä, löytää elämän +keskeistä painopistettä — olemassaolon tuska. Voimakkaammin kuin kukaan +muu on Platon lausunut julki elämämme ylevimmät pyrkimykset ja oman +elämämme tragiikan. »Platonin filosofian voi sanalla sanoen lausua +sisältävän _länsimaisen ihmisen koko aatemaailman_. Hänessä tapaamme +Euroopan kaikkien ajatusten idut. Ja hänessä löydämme länsimaisen +sielumme suuren vapahduksen ja levon — kaikki sovittavan huumorin.» + +Kaikki idealismi on erottamattomasti liittynyt ideaopin suuren +julistajan muistoon. Jokaisen suuren ihanteellisen uudestisyntymisen, +niin renessanssin kuin romantiikankin päivinä, — kuten +kirjallisuushistorioitsija Albert Nilsson sanoo — »henget ovat +palanneet takaisin Platonin ajatusmaailmaan sytyttääkseen soihtunsa +hänen tulestaan.» Skandinavialaisessa sivistyspiirissä ilmenee +Platonin vaikutus voimakkaana Atterbomin lujassa uskossa aatteitten +ja kauneuden iäisyysarvoon. Sitä todistaa myöskin Stagneliuksen usko, +että aistimaailma on syntynyt ideoitten luopuessa Jumalasta. Tegnér +nimittää aistimaailmaan laskeutunutta aatetta langenneeksi enkeliksi, +joka kaipaa takaisin alkulähteeseensä. Hänen ihanteellisuutensa viittaa +myöskin, samoinkuin Platonin, aistimaailmasta totuuden, hyvyyden ja +kauneuden katoamattomaan maailmaan, ja hänen runollinen aatemaailman +kuvailunsa muistuttaa usein suuresti Platonia. Saman hengen lapsia on +Vihtori Rydberg, joka pitää maailmankehityksen keskeisimpänä asiana +jumaluuden toteuttamista täällä maan päällä ihmisten ihanteellisten +pyrkimysten avulla. + + * * * * * + +Kirjallisuutta: + +Platon, — Skrifter, ruotsiksi kääntänyt Claes Lindskog: 6 osaa. + +Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Platon: 2 nid. + +N. Bergius, Platons livssyn. + +Hugo Bergstedt, Samhällsstrider och samhällsutopier i det forntida +Grekland. + +Ivar A. Heikel, Platon (sarjassa »Merkkimiehiä»). + +Malte Jacobsson, Platon som politiker. + +Hans Larsson, Platon och vår tid. + +Sven Lönborg, Det sjunde Platonsbrevet och Erosdialogerna (Svensk +tidskrift 1927). + +Paul Natorp, Platos Ideenlehre. + +Vitalis Norström, Till Platos idélära. + +Gunnar Rudberg, Ur Platons brevväxling. + +Gunnar Rudberg, Platon. + +Pontus Wikner, Platon. + +Albert Nilsson, Svensk romantik. Den platonska strömningen. + + + + +ARISTOTÉLĒS. + + +Aristoteles oli Platonin suurin oppilas. Hän on Platonin akatemian +toiminnan _tieteellisen_ puolen etevin edustaja. Platon oli samalla +kertaa ajattelija ja runoilija — Aristoteles on sitävastoin tiedemies +kiireestä kantapäähän. Hänellä ei ole suuren mestarinsa mielikuvitusta +ja kykyä ajatella kuvissa tuottaen lukijoilleen puhtaasti taiteellista +nautintoa. »Milloinkaan», Wilamowitz sanoo, »eivät laulunjumalattaret +ole suudelleet hänen huuliaan.» Hän on kuiva ja abstraktinen +luonne, mutta sen sijaan hänellä on tiedemiehen perinpohjaisuutta, +huolellisuutta ja varovaisesti harkitseva arvostelukyky. Kuitenkin voi +myöskin Aristoteleessa havaita erinäisiä piirteitä Sokrateen ironiasta +ja huumorista, vaikka ne ovatkin hänessä kuivuneet satiiriksi. Niinpä +pidetään seuraavaa arvostelua hänen lausumanaan: »Ateenalaiset ovat +keksineet kaksi asiaa: maanviljelyksen ja oivalliset lait. Pellon +viljasta he elävät, mutta lakeja he eivät käytä mihinkään.» + +Aristoteleen ajattelu on _analysoivaa_: hän erittelee kaiken +yksityisiin osiinsa, kun taas Platonin ajatustoiminnan kohteena +on kokonaiskuva. Aristoteleen ajattelu on Platonin rinnalla kuin +anatominen kartasto verrattuna elävään ihmisolentoon. + +Aristoteles oli seitsemäntoistavuotias nuorukainen tullessaan +Platonin oppilaaksi — se tapahtui vuonna 367 — ja kuului sitten +akatemiaan kaksikymmentä vuotta, aina mestarin kuolemaan asti. +Niin arvosteleva kuin Aristoteles olikin taipumuksiltaan, vieläpä +suhtautuen kriitillisesti muutamiin puoliin mestarin filosofiassa, +hän ihaili kuitenkin lämpimästi verratonta opettajaansa. Pitipä hän +suurta ajattelijaa niin suuressa arvossa, että selitti jo senkin +»liian suureksi kunniaksi, että kuka tahansa saisi edes puhua hänestä, +vaikkapa se olisi tapahtunut mitä ylistävimmin sanoin». + +Viisi vuotta Platonin kuoleman jälkeen Aristoteles ryhtyi Makedonian +Philippos kuninkaan pyynnöstä hänen poikansa Aleksanterin opettajaksi +ja kasvattajaksi tämän ollessa silloin kolmentoistavuotias nuorukainen. +Näin oli sen ajan etevimmällä filosofilla parin vuoden aikana +tilaisuus henkisesti vaikuttaa runsaslahjaiseen nuorukaiseen, jolle +historia kerran oli antava nimen Suuri. Aristoteleen ansiota on +varmaankin se kiihkeä mieltymys kreikkalaiseen sivistykseen, jota +nuori makedonialainen ruhtinas jo varhain osoitti, ja jonka hän +kerran lausui julki intomielisin sanoin: »Eivätkö teistä tosiaankin +kreikkalaiset makedonialaisten parissa näytä olevan kuin puolijumalia +villien eläinten keskellä!» Kun Aleksanteri sitten maailmaasyleilevillä +valloitusretkillään tunkeutui syvälle idän maihin, hän muisti lähettää +vanhan opettajansa tutkittavaksi kiintoisia luonnonesineitä ja myönsi +suuria summia Itämaitten rikkauksista hänen tutkimuksiaan varten. + +Vuonna 335 Aleksanteri astui Makedonian valtaistuimelle. Samana +vuonna Aristoteles lähti Ateenaan ja perusti sinne filosofikoulun. Se +sijaitsi erään Lykeion nimisen voimisteluhallin läheisyydessä, ja tämän +nimen latinalainen muoto, _Lyceum_, toistuu vielä tänä päivänä monien +korkeampien oppilaitosten nimissä. Täällä harrastettiin voimaperäisesti +ei ainoastaan filosofian eri aloja, vaan myös kaikkia muita tieteitä, +ja Aristoteleen suuruus perustuu enimmältä osalta hänen miltei +ainutlaatuiseen kykyynsä hallita aikansa koko tietoa. + +Aristoteleen filosofisen kasvatuksen pohjanahan oli Platonin +ideaoppi. Ajattelussaan hän onkin pysynyt ideaopin kannalla, mutta on +muodostellut sitä, niin että se on muuttunut niin sanoaksemme enemmän +turpeeseen sidotuksi. Platon kuvitteli ideoita itsenäisiksi olioiksi, +jonkinlaisiksi yliaistillisiksi henkiolennoiksi, jotka elivät toisessa +maailmassa kuin aistilliset esineet. Aristoteles toi ideat alas +aistimaailmaan ja opetti, että ne asuvat yksityisissä esineissä, aivan +kuin taiteilija valmistaa aatteelleen asunnon marmorilohkareeseen, +josta hän luo taideteoksen. + +Aristoteles ei kuitenkaan ole suorittanut filosofista suurtyötään +metafysiikan vaan _logiikan_ alalla. Sekä Sokrates että Platon olivat +uutterasti harrastaneet loogillisia tutkimuksia varsinkin päästäkseen +selville oikeista käsitteistä ja ajattelun säännöistä, mutta vasta +Aristoteles on luonut järjestelmällisen logiikan ja aikaansaanut +siten erinomaisen arvokkaan älyllisen apuneuvon. Hän on antanut +ajattelijoille, puhujille ja kirjailijoille ajatusten koetinkiven, +keinon, jonka avulla voidaan erottaa toisistaan väärät ja oikeat +johtopäätökset. Hänen oma ajattelunsa todistaa myöskin hienoa ja +terävää logiikkaa. Hänen kirjoituksensa logiikan alalta olivat +keskiaikana yliopistojen tärkeimpiä oppikirjoja, ja niillä oli suuri +vaikutus myöskin muhamettilaiseen sivistykseen. + +Muitten tieteitten alalla Aristoteleen vahvoja puolia on toisaalta +hänen perusteellinen _yksityiskohtien tutkimuksensa_. Toisaalta hänen +mestarillinen järjestely- ja _luokittelukykynsä_: taito, osoittaa tämän +maailman ilmiöitten lainalaisuutta ja yhteenkuuluvaisuutta. + +Sanomattoman paljon vaivaa hän on varmaankin nähnyt ohjatessaan +oppilaitaan suorittamaan kärsivällisyyttä koettelevia tieteellisiä +erikoistutkimuksia, opettaessaan heitä tieteellisellä harrastuksella +tarkastelemaan hyönteisiä tai onkimatoja taikka ilman esteettistä +vastenmielisyyttä käsittelemään eläinten sisälmyksiä. Yhä uudelleen +hänen oli pakko teroittaa opiskelijoille, että luonnossa kaikki, +vähäpätöisin ja halveksituinkin, on ihmeellistä ja omassa lajissaan +kaunista. + +Aristoteles on ensimmäisenä luokitellut eläinkunnan ja jakanut sen +selkärankaisiin ja selkärangattomiin eläimiin ja selkärankaiset +edelleen imettäväisiin, lintuihin, kaloihin, matelijoihin ja +sammakkoeläimiin. Hän tietää, että valas ei ole kala eikä lepakko +lintu, vaan molemmat ovat imettäväisiä.[12] + +Miellyttävä piirre Aristoteleessa on se, että hänessä ilmenee +todellisen tiedemiehen nöyryys. Oman tutkimuksemme »rajoitettujen +apulähteitten» vuoksi — hän sanoo — »täytyy usein tyytyä pieniin +tuloksiin yrittäessään ratkaista maailmanarvoituksia; ja lohdutuksena +on se, että tulevaisuus runsaampine mahdollisuuksineen on saavuttava +parempia tuloksia. Meidän on vain tehtävä parhaamme, vaikka toisinaan +pakostakin tulisimme tehneeksi vääriä johtopäätöksiä.» + +Ja tuskin tarvinnee mainita, että niin teräväjärkistä kuin Aristoteleen +tieteellinen menettely hänen oman aikansa kannalta olikin, se ei aina +täytä nykyajan tieteellisiä mittoja. Lisäksi hän oli useinkin liian +herkkäuskoinen, ja ennakkokannat ovat aivan liian paljon päässeet +vaikuttamaan hänen tosiseikkojen selityksiinsä.[13] + + * * * * * + +Kaksitoista vuotta Aristoteles sai häiritsemättömässä rauhassa +toimia Lykeionissa. Mutta Aleksanterin äkkiä kuoltua vuonna 323 +e.Kr. helleenien keskuudessa syttyi vapaussota makedonialaisia +vastaan, jotka aina Philippoksen ajoista asti olivat olleet heidän +isäntiään. Aristoteleen suhteet Makedonian kuningashuoneeseen olivat +jo aikaisemmin saattaneet hänet epäluulonalaiseksi »vapaudenystävien» +silmissä, ja nämä vihjailivat, että Lykeion muka oli makedonialainen +vakoilukeskus. Vanhan tutun kaavan mukaan häntä vihdoin syytettiin +»jumalattomuudesta». Mutta ennenkuin kuolemantuomiota oli ehditty +julistaa Aristoteles käänsi Ateenalle selkänsä sanoen: »Ateenalaiset +eivät saa toista kertaa tehdä syntiä filosofiaa vastaan.» Euboiasta hän +löysi turvapaikan, mutta kuoli siellä jo seuraa vana vuonna 62 vuoden +ikäisenä. + +Aristoteleen vaikutus sivistyksen edistymiseen on valtava, suurempi +kuin yhdenkään toisen tiedemiehen. Vielä puolitoista vuosituhatta +hänen kuolemansa jälkeen muuan keskiajan suurimpia henkiä nimittää +häntä »kaikkien tieteitten mestariksi». »Muhamettilaiset samoinkuin +kristityt kunnioittavat häntä, ja ristiretkeilijä ja islamilainen +unohtavat kiistansa kilpaillessaan keskenään kreikkalaisen viisaan +ylistämisessä», Gomperz sanoo. Aristoteles on kaikista ensimmäisenä +asettanut tieteen kunniapaikalleen ihmiskunnan kehityksessä. Ja tämän +kunniasijan se on suureksi osaksi saavuttanut Aristoteleen luomien +varmojen tutkimusmenetelmien avulla. Niiden voima on ennen kaikkea +siinä, että hän on perustanut tutkimuksensa kokemuksen kiinteälle +maaperälle. + + +Kirjallisuutta: + +Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Aristoteles und Athen: 2 nid. + +Theodor Gomperz, Griechische Denker: nide III. + +Werner Jaeger, Aristoteles. + +Richard Nordin, Aristoteles, den grekiska antikens mångsidigaste +forskare. + + + + +»LÄÄKITSEMISTAIDON ISÄ». + + +Sokrateen ja Platonin aikoina eli Hippokrates, jota on nimitetty +»lääkitsemistaidon isäksi». Hänen kotipaikkansa oli Kōs-saari, kaunein +Vähän-Aasian lounaisrannikkoa reunustavista saarista, ja hän kuului +perheeseen joka polveutui Asklēpióksesta, lääkitsemistaidon jumalasta. +Tämän latinalainen nimi oli Aesculāpius, josta johtuu lääkärin +nimitys eskulaappi. — Asklepioksen pyhäkköjä oli melkein kaikkialla +helleenisessä maailmassa, ja niihin tulvi laumoittain sairaita +saadakseen apua ja neuvoja kipuihinsa. Asklepioksen kuuluisimmat +temppelit sijaitsevat Kos-saarella ja Epidauroksessa Argoliin +maakunnassa. + +Kaivauksia suoritettaessa viimeksimainitulla paikalla on löydetty +kivitauluja, joiden kirjoitukset kertovat lukuisista ihmeparannuksista, +joita täällä on tapahtunut ontuville ja rammoille, sokeille ja mykille, +keuhkotautisille ja leininlyömille, ihmisille, joita oli vaivannut +rakkokivi, paiseet tai tulehdukset tai käärmeenpuremat tai joilla on +ollut ruumiissaan nuolenkärkiä. Hedelmättömät naiset voivat täällä +tulla siunatuiksi.[14] Epidauros oli antiikin Lourdes. + +Kun sairaat olivat uhranneet jumalalle ja kun heidät oli soitolla +ja laululla saatettu voimakkaasti suggestiiviseen tilaan, he saivat +viettää yön temppelissä nukkuen uhrieläinten taljoilla, ja aamulla he +nousivat terveinä tai heille oli ainakin unessa ilmoitettu, miten he +saavuttaisivat terveytensä. Monelle onnettomalle Asklepioksen temppeli +kuitenkin oli kärsimyksen tien viimeinen pysähdyspaikka: hautausmaa on +pyhäkön alueen ulkopuolella. + + Epidauros-tammilehtoon + sairas väsyneenä kulkee + tuomiota vuottaen. + Kultauneen Asklepios + taikka kuolonuneen sulkee + silmät uneksijan sen. + + Uneksien tahdon lehdon + suhistessa syksyn lähteen + tuikkivaiseen tuijottaa. + Solistessa kuolon virran, + kuohuessa elon lähteen + kuolla — elon saavuttaa. + + Oscar Levertinin runosta »Tempelsömen». + +Epidauroksen temppeli todistaa, että lääkitsemistaito joillakin +tahoilla Kreikassa, kuten Itämaillakin, oli yhteydessä uskonnon +ja loitsutaidon kanssa. Mutta täällä oli jo aikaisin olemassa +luonnonparannuksen, terveen kansanomaisen parannustaidon alkeet; +ja nämä Hippokrates kohotti tieteeksi. Tosin hän ei ollut +lääkitsemistaidon isä siinä mielessä, että hän olisi ollut lääketieteen +_perustaja_, mutta hänen _vaikutuksensa_ lääketieteen kehitykseen on +suurempi kuin kenenkään muun lääkärin. Siitä johtuu hänen kunnianimensä. + +Kansanomainen lääkitsemistaito käytti kotoisissa parannuskeinoissaan +sellaisia aineita, joiden kokemus osoitti olevan terveellisiä; mutta +sen harjoittajien mieleen ei milloinkaan juolahtanut tutkia, mistä +syistä jokin lääkeaine vaikutti niin tai näin. He eivät tutkineet +rohtoja eivätkä ihmisruumista ja sentähden he eivät osanneet +tarkoituksenmukaisesti sovelluttaa lääkkeen käyttöä erilaisiin +tapauksiin. He eivät kyenneet erottamaan oleellista tilapäisestä; usein +he erehtyivät luulemaan taudin oireita sairauden syyksi. Tällainen +parannustaito oli vielä vain harjaantumiseen perustuvaa käsityötä eikä +tiedettä. Kreikkalaiset luonnonfilosofit ovat antaneet alkusysäyksen +lääketieteellisten kysymysten tieteelliselle käsittelylle.[15] Heidät +johti siihen tutkimisinto, ainainen kysymys _minkätähden_. + +Mutta luonnonfilosofien lääketieteellisten kysymysten pohdinnassa piili +vaara: voidaan myöskin filosofoida liian paljon, niin että yhteys +kokemuksen kiinteän maaperän kanssa häviää. Lääketieteen perustana ei +saa olla ennakolta tehty _irrallinen olettamus_, sanoo Hippokrates +eräässä jälkeensä jättämässään kirjoituksessa ja suhtautuu purevalla +ivalla niihin, jotka vajoavat löyhiin havitteluihin. + +Yhtä ankarasti hän arvostelee noitien ja velhojen lääkitsemistaitoa, +jonka pohjana on usko, että sairaat ovat pahan hengen riivaamia. +Miten paljon ovatkaan onnettomat mielisairaat ja kaatuvatautiset +saaneet kärsiä sen uskon vuoksi, että he olivat saastaisia ja jumalien +epäsuosiossa! Keskiajalla ja kauan jälkeenpäin, aina 1800-luvulle +saakka, näitä raukkoja pidettiin rautoihin kahlehdittuina kuin +pahantekijöitä ja heitä kohdeltiin järkyttävän tylysti. Tätä raakuuden +taustaa vastaan Hippokrateen inhimillinen käsitys tuntuu sitäkin +ihailtavammalta. Hän ei pitänyt uhriraukkoja hourupäinä, joita täytyi +pitää kahleissa, vaan sairaina ihmisinä, jotka tarvitsivat hoitoa. Hän +nimittäin totesi, että mielisairaus ja kaatuvatauti aiheutuvat erään +ruumiin elimen, aivojen, sairastumisesta, ja hän sovellutti hoidon +sen mukaisesti. »Ihmisten täytyy tietää», hän sanoo, »että mieluisat +ja iloiset vaikutelmamme, naurumme, pilamme eivät johdu muualta +kuin aivoista, kuten myös surumme ja murheemme, alakuloisuutemme ja +valituksemme. Etupäässä juuri aivoilla me ajattelemme ja ymmärrämme, +näemme ja kuulemme. Tämä sama elin aiheuttaa sen, että menetämme +järkemme ja vaivumme houreeseen, että pelko ja kauhu ympäröivät meitä +päivin ja öin.» + +Lähtien joka kohdassa kokemuksesta ja tarkoista, varmasti +vahvistetuista havainnoista Hippokrates on lääketieteen alalla +saavuttanut saman merkityksen kuin Aristoteles luonnontieteitten +alalla yleensä. Molemmissa tapauksissa ammattimiehet ovat pari +vuosituhatta astuneet mestarin jälkiä varoen huolellisesti pienintäkin +poikkeusta; Sekä Platon että Aristoteles ovat muuten saaneet suuren +osan lääketieteellisistä tiedoistaan Hippokrateen kirjoituksista ja +mainitsevat hänet kunnioittaen aikansa suurimpana arvovaltana tällä +alalla. + +Takaisin siis vanhaan kansanomaiseen lääkitsemistaitoon, joka ei +perustunut loitsujen lukemiseen ja jota filosofiset teoriat eivät +olleet hämmentäneet! — se oli Hippokrateen tunnussana. Rakenna +kokemuksen perustalle! Mutta rakenna edelleen! Älä tyydy siihen +tosiseikkaan, että jokin lääke auttaa, vaan koeta myöskin saada +selville syy, minkä vuoksi se auttaa! Itse hän on lausunut syvän +kunnioituksensa tieteellistä tutkimusta kohtaan »Aforismiensa», +tietonsa yhdistelmän, tutuissa alkusanoissa: »Elämä on lyhyt, mutta +taito on pitkä.» + +Olemme jo saaneet voimakkaan vaikutelman siitä, että lääkitsemistaidon +isä ei ollut ainoastaan nerokas lääkäri ja luonnontutkija, vaan myöskin +lämminsydäminen ihmisystävä. Hän ei milloinkaan unohtanut kärsivää +ihmistä sairaustapauksen vuoksi. Kirjoituksissaan hän puhuu harvemmin +taudeista kuin sairaista ihmisistä Ja sairauksia käsitellessään hän +näki paikallista taudinoiretta syvemmälle, hän ajatteli etupäässä koko +elimistön vahvistamista, jotta se siten jaksaisi voittaa paikallisen +kivun. + +Tärkein tehtävä autettaessa elimistöä saamaan takaisin terveytensä on +_ruokajärjestyksen_ määrääminen ottaen huomioon potilaan yksilölliset +taipumukset. Tämä on uutta lääketieteen historiassa. Lääkkeisiin +nähden Hippokrates sitävastoin on erittäin säästäväinen aikana, +jolloin oltiin halukkaita ahmimaan sellaisia aineita, sen parempi mitä +eriskummallisempia. + +Myöskin _kirurgina_ Hippokrates pääsi odottamattoman pitkälle, ja +hänen kirurgiset kirjoituksensa ovat useissa kohdissa pakottaneet +nykyaikaisiakin kirurgeja ihailemaan miehen erinomaista kokemusta, +taitoa ja huolellisuutta leikkausten suorittamisessa. Milloinkaan +hän ei väsy teroittamaan lääkäreille puhtautta ja varoittamaan +koskettelemasta haavoja likaisilla esineillä. Puhtaus on paranemisen +ensimmäinen ehto. + +_Yleisen terveydenhoidon_ alalla Hippokrateen huomiot olivat perustavaa +laatua. Hän on, mikäli tiedämme, ensimmäinen, joka on täysin tajunnut +ilmastollisten ja maantieteellisten olojen vaikutuksen väestön +terveydentilaan. Hän neuvoo uudelle paikkakunnalle tulevaa lääkäriä +tutkimaan sen asemaa, sillä on suuri ero, onko seutu pohjan vai +etelän puolella, auringon nousuun tai laskuun päin. Lääkärin on myös +tarkattava, onko seutu laaksonpohjassa, jossa ilma on ummehtunutta, +vai kukkulalla, jossa ilmanvaihto on nopea, onko maa vesipitoista vai +kuivaa, sekä minkälaista juomavesi on, onko se pehmeätä vai kovaa, +kirkasta vai sameata ja mistä se tulee. + + * * * * * + +Olemme edellä aivan arastelematta puhuneet Hippokrateesta ja hänen +kirjoituksistaan. Nyt meidän täytyy tunnustaa, että hänen omista +kirjoituksistaan tiedämme miltei yhtä vähän kuin Homeroksen. Niistä 53 +kirjoituksesta, joita pidetään hänen tekeminään, ei varmastikaan noin +nelisenkymmentä ole hänen kirjoittamaansa. Mutta ainakin suuri osa +niistä on kuitenkin hänen koulukuntansa tuotetta, ja nekin — ainakin +pääasiassa — ilmaisevat mestarin ajatuksia. + + +Kirjallisuutta: + +Ernst Nachmanson, Hippokrates och hans tid. + +M.K. Löwegren, De Hippokratiska skrifterna i svensk öfversättning; 2 +osaa. + +Chr. Blinkenberg, Miraklerne i Epidauros. + +Axel W. Persson, Ur antikens liv och kultur. + +Hermann Usener, Organisation der wissenschaftlichen Arbeit (»Vorträge +und Aufsätze»). + + + + + + +VANHA ATTIKALAINEN HUVINÄYTELMÄ + + + + +ARISTOPHÁNĒS. + + +Erään nuoren kirjailijan näytelmä nimeltä 'Pilvet' esitettiin äskettäin +ensi kerran ruotsalaiselle yleisölle. Se on saanut odottaa esitystään +Tukholmassa melko kauan, lähes kaksi ja puoli vuosituhatta. Sen +alkupremiääri oli Ateenassa vuonna 423 e.Kr., jonka jälkeen se oli +unohduksissa jonkin aikaa, kaksikymmentä vuosisataa ja enemmänkin, +joutuen meidän päivinämme uudelleen teatterien ohjelmistoon. + +Tekijä on meikäläiselle teatteria harrastavalle yleisölle uusi +tuttavuus; hänen kappaleitaan lienee tuskin milloinkaan esitetty +Ruotsin näyttämöillä. Mutta hän tuntuu kaikin tavoin ansaitsevan +rohkaisua, ja ensi-ilta on melkoinen merkkitapaus, varsinkin kun on +kulunut niin pitkä aika ensi-illasta tekijän omassa maassa, missä hän +kohtasi erinäisiä ikävyyksiä arvostelijain taholta kuten niin moni +muukin teatterin ohdakkeisella polulla. Toivottavasti meikäläinen +yleisö on vastaanottanut kappaleen suopeasti. + +Kirjailija on kuten sanottu nuori, ja ajan tunnus on, että nuorten on +saatava äänensä kuuluviin vieläpä radiossakin. Se on sitäkin enemmän +paikallaan tässä tapauksessa, kun hän on ollut nuori lukemattomien +miespolvien aikana, nuorempi kuin useimmat ihmiset, ja on elänyt +kauemmin kuin sadat kaikkien maiden ja kaikkien koulukuntien nuoret. +Erehtymättömiä kirjallisia ohjelmia on toitotettu maailmalle ja +noudatettu ja haudattu, mutta 'Pilvien' kirjoittaja on säilynyt +tuoreena ja elävänä. Vanhuus ei ole pystynyt häneen, mitkään suunnat, +virtaukset ja -ismit eivät ole häntä surmanneet. Sillä hänellä, +Aristophaneella, on sitä, mihin runouden koko elämä perustuu: +mielikuvitusta ja oikeata sävyä.» + +Näin kirjoitti muuan ruotsalainen teatteriarvostelija jonkin aikaa +sitten[16] otsakkeena »Lupaava ensi-esitys». + +Aristophaneen ensimmäinen huvinäytelmä esitettiin vuonna 427 e.Kr., +siis peloponnesolaissodan viidentenä vuonna. Siitä on tallella vain +katkelmia, mutta niistä voi päätellä aiheen olleen saman, jota +Aristophanes neljä vuotta myöhemmin käsitteli komediassa »Pilvet». +Kummassakin kappaleessa hän kävi sofistojen kimppuun syyttäen +heitä siitä, että he kasvattivat nuorisosta lainvääristelijöitä ja +sanansaivartelijoita. + +Ennenkuin siirrymme »Pilviin», meidän on kuitenkin tutustuttava +erääseen toiseen hänen kuuluisimpia huvinäytelmiään, joka esitettiin +edellisenä vuonna. Sen nimenä on »_Ritarit_», ja se on kuuluisa +häikäilemättömyydestä, jolla siinä mukiloidaan kansanvallan ja +sotapuolueen johtomiestä, pöyhkeilevää nahkuri Kloonia. Harvoin, +tuskin milloinkaan lienee ketään miestä julkisuudessa niin ankarasti +ruoskittu. Aristophanes oli tosiaankin tässä pitänyt lupauksensa +»leikata karvari anturanahaksi ritareille». + +Muuan kappaleen päähenkilöistä on ylhäinen herra nimeltä Dēmos. +Demos[17] merkitsee »kansa», ja ylhäinen herra onkin Ateenan kansa +olennoituna. Komedia alkaa kahden orjan keskustelulla Demoksen talossa. +He purkavat toisilleen sydäntään sättien erästä vastatullutta toveria, +paphlagonialaista lurjusta, joka kaikin tavoin katkeroittaa heidän +elämäänsä ja petkuttaa heidän vanhaa, herkkä uskoista isäntäänsä. +Juonen edistyessä käy pian selville, että orjien naamarin taakse +kätkeytyy sotapäällikkö Demosthenes — hän jonka ansiota, oli +Pyloksen valloitus, vaikka Kleon riisti siitä kunnian itselleen — ja +muuan toinen sotapäällikkö. Röyhkeä paphlagonialainen on tietenkin +Kleon — lisävakuudeksi saamme tietää, että paphlagonialainen on +aikaisemmin ollut nahkurinsälli. Kun tulee puheeksi paphlagonialaisen +pitkäkyntisyys — hänen kaikkien muiden vastenmielisten ominaisuuksiensa +joukossa —, sanoo Demos: »Äskettäin sotkin Pyloksessa sparttalaisen +taikinan, mutta sen, mikä oli minun leipomaani, hän kähveltää ja +tarjoaa sen sannalle omana työnään.» + +Päästäkseen eroon hirmuvaltiaastaan nuo molemmat veijarit keksivät +varastaa hänen oraakkelikirjansa hänen maatessaan ja kuorsatessaan. +Ilmeisesti Kleon ei ole laiminlyönyt tarpeen vaatiessa lisätä +suunnitelmiensa arvovaltaa vetoamalla sopiviin oraakkelilauseisiin. + +Kun orjat ovat saaneet kallisarvoisen kirjan käsiinsä, he löytävät +ihastuksekseen sen ennustuksen, että paphlagonialaisen nahkurin on +lopuksi karkoittava makkarakauppias, joka on vielä röyhkeämpi lurjus +kuin hän itse. + +Samassa hetkessä makkaranmyyjä ilmestyykin kuin kutsuttuna, ja Demos +tervehtii häntä sanoilla: + + »Sua rikast', onnekasta! + Maan mato tänään, huomenna jo valtias, + oi päämies onnellisen Ateenan!» + +Hämmästyneenä kaupustelija huudahtaa: »Mutta miten minusta, +makkaranmyyjästä, voisi tulla niin mahtava mies?» + +— »Voi kyllä», Demos valistaa häntä, »juuri senvuoksi, että olet +mankuja, tyhjäntoimittaja, hävytön ja julkea vintiö.» + + Oi sa onnen kultapoika, + Mink' osan saitkaan, hyväks valtion tään elää!» + +hän huudahtaa väristen tunnetta ja vakaumusta. + +Kun makkarakauppias kainosti huomauttaa, ettei hän ole saanut +sivistystä, tuskinpa tuntee edes kirjaimia, hän saa Demokselta kuulla, +että jo siinäkin on arveluttavan paljon. Hän olisi ollut vielä +soveliaampi valtiolliseksi johtajaksi, jos hän ei ikinä olisi oppinut +ainoatakaan kirjainta. Makkarakauppiaan liian korkean sivistystason +korvaa se, että hän tähänastisen ammattinsa perusteella on hyvin +valmistunut ottamaan käsiinsä valtion ohjakset. Sillä makkaran teko ja +valtion ohjaaminenhan on yhdentekevää; kummassakin tapauksessa on vain +sekoitettava, Demos arvelee ja lisää: + + »Sun lahjas kaikki viittaa kansanjohtajaan: + suur' ääni, tavat raa'at, synty alhainen. + Sun laistas juuri kaipaa toimet valtion.» + +Kun nyt paphlagonialainen ilmestyy näyttämölle, niin hänen ja +makkarakauppiaan välillä alkaa kaikkea muuta kuin salonkisävyinen +kaksintaistelu. Osoittaakseen oveluuttaan makkarakauppias kertoo jo +poikana kerran varastaneensa eräältä kokilta paistin. Huudahtaen: +»Katsohan, tuolla on pääskynen! Nyt tulee kevät», hän sai kokin +katsomaan ylös työstään. »Ja siinä silmänräpäyksessä»; hän jatkaa, +»minä sieppasin paistin, kätkin sen ja vannoin olevani viaton, kun +minua epäiltiin. Ja eräs demagogi, joka näki minut, sanoi: 'Kyllä +totisesti tuosta pojasta tulee kansanjohtaja.'» + +Kiista päättyy makkaranmyyjän voittoon, sillä hän osaa eniten soittaa +suutaan; ja kuoron, jossa on Ateenan ritareita, huudellessa hänelle +kehoituksen sanoja, hän kaikin voimin pehmittää paphlagonialaisen. +Lopulta nahkuri menettää myöskin Demoksen suosion, ja hänen on pakko +luovuttaa valtansa makkarakauppiaalle. + +Näytelmän lopussa makkaranmyyjä paljastuukin tosi isänmaanystäväksi, +joka on ainoastaan tahtonut avata Demoksen silmät. Hänen onnistuukin +herättää Demos ajattelemaan ja tehdä hänestä jälleen se, mikä hän oli +entisinä aikoina, Marathonin mainehikkaina päivinä. + + * * * * * + +Mutta »Ritareista» kyllin — istuutukaamme katselemaan »_Pilviä!_» +Huvinäytelmä on saanut nimensä kuorosta, jonka jäsenet oli puettu +pilviksi esittäen vertauskuvallisesti sofistojen haihattelua ja +todellisen sisällön puutetta. Komedia kuvaa talonpoikaa, joka on +muuttanut Ateenaan ja jonka täytyy siellä tehdä velkaa, jotta hänen +poikansa voisi ylläpitää hevosiaan ja esiintyä oikein hienona herrana. +Nyt hän ei tiedä, miten selvittäisi huonot asiansa. Mutta silloin hän +tulee ajatelleeksi sofistoja, jotka opettavat, miten musta tehdään +valkoiseksi ja lakeja väännellään mielinmäärin. Hän sanoo pojalleen: + + »On heillä kaksi puhetapaa kuulemma, + parempi puhe sekä toinen huonompi. + Ja toinen niistä, juuri huonompi, + se aina väärin sanoin voittaa, sanotaan. + Jos nyt sen väärän puheen opettelet vain, + niin veloistani, jotka sinun tähtes tein, + obolia[18] ei tarvis ole maksaa mun.» + +Pojalla ei kuitenkaan ole halua istuutua koulunpenkille. Silloin +isä itse lähtee erääseen »viisasten henkien mietiskelyhuoneeseen», +kuten hän sofistakoulua nimittää, Sokrateen luo, jonka Aristophanes +kuvaa pääsofistaksi. »Makkarakauppiaat ja muut kelpo ihmiset, jotka +muodostivat teatterin yleisön enemmistön», hirttivät kyllä yhteen +köyteen kaiken, mikä filosofian nimeä kantoi», käyttääksemme Sohückin +hauskaa sanontaa. Heidän mielestään kaikki filosofit olivat pelkkiä +saivartelijoita. + +Kelpo maamies tapaa suuren viisaudenopettajan riippumatossa makaamassa, +ja kysyessään viisaalta mieheltä, mikä tarkoitus sillä on, hän saa +ylevän vastauksen: »Leijailen pilvissä ja filosofoin auringosta.» + +Talonpoika esittää nyt toivomuksensa saada oppia kaunopuheisuuden +taitoa, ja suurten traagikkojen tyyliin, joita Aristophanes parodioi, +hän antaa kuoron vastata: + + »Mitä pyydät, me kyllä täytämme sen, eikä tästä hetkestä kenkään + Sua voita, kun kansankokous on, missä tärkeimmät päätökset tehdään.» + +Mutta tätä ei velkainen talonpoika pyydä. Hän selittää lähemmin +toivomustaan: + + »Minä tärkeistä päätöksistä nyt viis; en sellaista valtaa kaipaa, + Kun väärin vain tulkita voisin lait ja saamamieheni pettää.» + +Kuoro suostuu siihen, että hän saa oppia tätäkin, ja suuri sofista +alkaa siis opettaa häntä. Ensiksi n.s. Sokrateen täytyy kuitenkin +päästä selville miehen luonteesta ja senvuoksi hän tekee tälle muutamia +kysymyksiä: + + »Sull' onko muisti? + + _Talonpoika_: + + Kautta Zeun, on kaksikin: + jos olen saamamies, niin muistan hyvin, + jos velkaa olen, sangen kehnosti. + + _Sokrates_: + + No entäs onko puheenlahja sulla? + + _Talonpoika_: + + En puhu yhtään paremmin kuin maksankaan.» + +Tämähän ei näytä erikoisen lupaavalta, ja maamies osoittautuukin +pian mahdottomaksi kehittymään edelleen. Hän ei malta omaksua mitään +tietoja, vaan odottaa ainoastaan kärsimättömästi, että saisi oppia +»sen niin — sen — tiedäthän — sen _väärän puheen_». Lopulta Sokrates +perinpohjin kyllästyy mahdottomaan oppilaaseen, ja mies saa sen sijaan +lähettää poikansa kouluun. Mutta sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä, +sillä kun poika tapaa jälleen isänsä, hän ensi töikseen antaa ukolle +selkäsaunan. Ja hän todistaa kaikkien väittelytaidon sääntöjen mukaan, +että hänellä on siihen oikeus. + +»Etkö ole lyönyt minua ollessani lapsi?» hän kysyy isältä. + +»Olen kylläkin, mutta vain siksi, että tahdoin sinun parastasi.» + +»Eikö minullakin silloin ole oikeus tahtoa _sinun_ parastasi?» kysyy +häikäilemätön nuorukainen. + +Katkeroituneena siitä, että häntä on niin perinpohjaisesti vedetty +nenästä, talonpoika raukka kostaa sytyttämällä koko sofistapesän +palamaan. + + * * * * * + +Seuraavana vuonna, 422, Aristophanes palaa jälleen politiikkaan +kirjoittaen mainion huvinäytelmän »_Ampiaiset_», jossa hän ivailee +ateenalaisten rajatonta käräjöimishalua, minkä vuoksi he tuhlasivat +aikaa, joka olisi voitu käyttää paremminkin. Tämän piirteen +vertauskuvana on se kiukkuinen, pistävä hyönteinen, josta huvinäytelmä +on saanut nimensä. Sen hahmoon hän on myöskin pukenut kuoron jäsenet. +Päähenkilöinä ovat tässä, kuten »Pilvissä», isä ja poika. Isä on +yhtä innokas Kleonin ihailija kuin poika mainehikkaan nahkurin +verivihollinen. Ukko istuu oikeutta päivät pääksytyksin; ja siitä hän +saa Kleonin aikaansaaman lain mukaisesti kolme obolia päivässä. Mutta +omat asiansa hän laiminlyö kokonaan. + +Parantaakseen isän tästä päähänpistosta poika lopulta keksii niin +jyrkän toimenpiteen, että telkeää hänet omaan taloonsa pitäen sitä +herkeämättä silmällä. Mutta ukko ryömii ulos viemärijohdoista tai +savuaukosta. Näytelmän alkaessa hän on pujahtanut leivinuuniin, missä +hän ryömii pitkin seiniä kuin hiiri. Hetken kuluttua hän ilmestyy +uudelleen savuaukkoon, mutta hänet huomataan, hän tekee uusia +epäonnistuneita yrityksiä päästääkseen ulos ja talttuu vasta pojan +luvatessa, että hän saa virkistäytyä ihanimmalla mitä tietää: hän +saa istua oikeutta, mutta kotona, ratkaisten — kahden koiran välistä +oikeusjuttua. Toinen rakki syyttää toista aitassa tapahtuneesta +juustonvarkaudesta, ja oikeudenkäynnissä noudatetaan kaikkia +oikeusistuimen muodollisuuksia, Ei unohdeta edes tuoda syytetyn pieniä +lapsia tuomioistuimen eteen pyytämään armoa isälleen. + + * * * * * + +Herjaava, ilakoiva ilveily, joka pilkkaa vanhoja jumalia, politiikkaa +ja paljon muuta, on huvinäytelmä »_Linnut_», Aristophaneen runouden +mestariteos, antiikin Kesäyönunelma. Se on ehdottomasti samalla +iloisin ja ilmavin kaikista hänen näytelmistään. On kuin jokaisesta +vuorosanasta soisi linnunliverrys. Pilkkaaja on samalla kertaa +mestarilaulaja. Hänen runoutensa on, kuten muuan ruotsalainen +kreikkalaisen kirjallisuuden tuntija[19] sanoo, »ilmavinta ja ja +sirointa, mitä Attika milloinkaan on tuottanut. Keskellä ilmeilyjä +kumpuaa lyriikka kimmeltävinä, oikullisina vesisuihkuina. Hänen +suuren, ihanan vihansa vastapainona on puhdas ja lapsellinen ilo +mielikuvituksen päästessä laitumelle ilman ohjaksia tai turparengasta +— ja niin hullunkurisia syrjähyppyjä kuin se tekeekin, se päätyy aina +erehtymättömästi jollekin vihreälle ja kasteiselle niitylle, jossa on +kauniita kukkia ja linnunlaulua. — Sokrateen nimen solvaaja, Euripideen +kiihkeä ja ahdasmielinen vihollinen pysyy kuitenkin aina sulotarten +suosikkina. + +Raivoisaa kynäkiistaa ja lennokasta runoutta dionysisen juhlatunnelman +yhdistäminä — siinä on suunnilleen Aristophaneen runouden kaava. Mutta +yhden ainoan kerran, elämänsä juoksun keskivaiheilla, hän näyttää +väsyneenä ja inhoten jättäneen päivän taistelujen kuorman ja helteen +ohjatakseen runon nopeakulkuisinta huvipurtta leikin ja haaveen +kultaista maailmaa kohti. Silloin hän kirjoitti »Linnut». + +Tämä huvinäytelmä esitettiin ensi kerran vuonna 414, siis ajankohtana, +jolloin koko Ateena levottomuuden ja pelon vallassa odotti Sisilian +sotaretken päättymistä. Pääjuoni on seuraava: kaksi porvaria, jotka +ovat lopen kyllästyneet Ateenassa vallitsevaan eripuraisuuteen ja +rettelöimiseen, päättää perustaa uuden kaupungin, mutta ei maan päälle, +vaan yläilmoihin, lintujen valtakuntaan. Molemmat siirtolaiset, joiden +nimet ovat _Neuvokas_ ja _Hyvä toivo_, lähtevät matkaan kuljettaen +mukanaan välttämättömimmän kaluston uuden kodin perustamista varten: +patoja, pannuja, paistinvartaita y.m. Ensimmäisessä näytöksessä Hyvä +toivo esittää yleisölle seuraavat selitykset, jotka nykyaikaiselle +suomenkielelle käännettyinä kuuluvat näin: + + »Arvoisa herrasväki, hyvät kuulijat! + Kuin tiedätte, on moni moitteetonkin mies + Ateenan kansalaiseks päässyt viekkain keinoin. + Me sitävastoin, kaksi poikaa Ateenan + ja kuuluen sen tunnetuimpiin perheisiin, + otimme jalat allemme ja Ateenan + niin ilman kehoituksianne jätimme. + Tää oikein ymmärtäkää, tiedämmehän toki: + on kaupunkimme mahtava, ja jokaisella + tääll’ yhtäläinen oikeus on turmeltua. + Vain _yhden_ suven laulaa sirkka oksallaan, + mut Ateenassa miehet kuljeksivat veisaten + pois koko pitkän elämänsä käräjillä. + Siks pois me läksimme vain kori kainalossa + ja kulho sekä myrttiseppel uhrattavaks, + ja etsimme nyt paikkaa, miss’ ei käräjöidä, + ja minne siivo väki majoittua voi.» + +Molemmat siirtolaiset aikovat ensinnä käydä harjalinnun, Tereuksen, +luona, sillä hän on kerran ollut ihminen ja saattoi varmasti antaa +heille arvokkaita neuvoja. Löytääkseen tien on kumpikin ostanut +itselleen lintukauppiaalta siivekkään oppaan, Hyvä toivo naakan ja +Neuvokas variksen. Näyttämö esittää karua seutua, missä molemmat +kulkijat harhailevat kummallakin tietäjälintu kädellään, väsyneinä +vaivalloisesta vaelluksesta, jolle nuo kirotut linnut ovat heidät +houkutelleet. + + Nyt Hyvä toivo sanoo naakalle: + + »Päin puuta suoraan? Käsitinkö oikein? + + Neuvokas: + + Sen piru ties. Tää raakkui: 'käännös, mars!' + + Hyvä toivo: + + Näin juostaan ahdett' alas, toista ylös. + + Neuvokas: + + Vie hengen meiltä nämä harhatiet. + + Hyvä toivo: + + Näin komennosta variksen saa käydä + Tääll' yhteen menoon sadat peninkulmat. + + Neuvokas: + + Näin komennosta naakan marssimme + Ja saamme känsän joka varpaaseen. + + Hyvä toivo: + + Miss' ihmeessä me olemmekaan nyt? + + Neuvokas: + + Tien jospa löytäis täällä Ateenaan — + + Hyvä toivo: + + Sit' ei vois löytää kauppajutkukaan. + + Neuvokas: + + Tie kulkee metsään. + + Hyvä toivo: + + Juokse sitten sinne! + Niin meidät petti kurjasti tuo hullu + Philokrates, tuo siipikarjan kauppi. + Siis näiden löytää piti Tereus, + jok' ihmisestä harjalinnuks muuttui. + Ja mitä vielä! Hintaa sai hän kyllä. + (Naakalle) Mit' anot nokkaas? Narratako aiot + päistikkaa kannokkoon ja louhuun meitä? + En tietä nää. + + Neuvokas: + + Niin, polkua ei missään. + + Hyvä toivo: + + Seis! Minne varis meitä viittoo taas? + + Neuvokas: + + Niin, kautta Zeun, ei raa'u se kuin ennen. + + Hyvä toivo: + + Se mitä tiestä tietääkään? + + Neuvokas: + + Ei muuta + Kuin tahtois sormeni se nokkia. + + Hyvä toivo: + + Tää pirullista on — kun tahtois muuttaa + luo lintuin kimssuineen ja kamssuineen, + ei sinne silloin tietä löydäkään. + + Neuvokas: + + Mut kuule! + + Hyvä toivo: + + Mitä sitten? + + Neuvokas: + + Varis viittaa + Pään päälle suoraan. + + Hyvä toivo: + + Naakka töllistää + Myös sinne. Linnulle tää haiskahtaa.» + + Hyvä toivo koputtaa harjalinnun asunnon oveen ja kysyy: + + »Onko pappa kotona? + + Neuvokas: + + Oot hullu! + Kas pappa lintuin kielellä on pippi. + + Hyvä toivo: + + Siell' onko pippi? — Turhaan naputan. + (Huutaa) _Hei, onko pippi kotona?_» + +Peukaloinen, kuningas Harjalinnun palvelija, tulee ulos ja hetken +esteltyään hän lupaa »herrojen vuoksi» — kuten palvelijankielellä +sanotaan — päästää muukalaiset sisään. Näyttämön peräovet avataan ja +harjalintu astuu esiin. Mutta ainoastaan hänen koukkuinen nokkansa +osoittaa, että hän on lintu. + + Hyvä toivo: + + Herakles auta, moinen kuvatus! + Niin kumma pyrstö! Outo kaksoisharja! + + Harjalintu: + + Ken siellä on? + + Hyvä toivo: + + Olympon jumalat + Kanss' Armonne on hiukan pilailleet. + + Harjalintu: + + Tuo mauton vihjailunne jättäkää, + mä pyydän. Hyvät herrat, minäkin + oon ollut ihminen. + + Hyvä toivo: + + Sua emme pilkkaa. + + Harjalintu: + + No mitäs? + + Hyvä toivo: + + Koukkunokkaas nauramme. + Liet kala vaiko lintu, Tereus? + + Harjalintu: + + Mä lintu olen. + + Hyvä toivo: + + Miss' on höyhenes? + + Harjalintu: + + On sulkasato. + + Hyvä toivo: + + Etkö voi siis hyvin? + + Harjalintu: + + Voin, kaikin muodoin, tää on vuosittaista. + Kevääksi kasvaa uudet höyhenet. + Mut keitä ootte sitten? + + Hyvä toivo: + + Ihmisiä. + + Harjalintu: + + Ja mistä? + + Hyvä toivo: + + Kaupungista suurten laivain.» + +Kun harjalintu saa kuulla, että vieraat ovat Ateenasta, hän huudahtaa: + + »Miks' ette komiteass' istu sitten? + + Hyvä toivo: + + Vihaamme komiteoita. + + Harjalintu: + + Sepä kummaa, + Kun luulin moisien sukupuuttoon kuolleen. + + Hyvä toivo: + + Voi niitä sattumoisin löytää — mailta. + + Harjalintu: + + No entäs millä palvella voin teitä? + + Hyvä toivo: + + Sun kanssas puhuisimme. + + Harjalintu: + + Mistä sitten? + + Hyvä toivo: + + Olithan ennen ihminen kuin mekin, + teit velkaa niinkuin mekin teimme kerran, + ja muutit hahmoa ja ilmaan lensit, + näit sieltä linnunsilmin koko maan. + Sait linnun tiedon, tiedot ihmisen. + Kaks' anojaa on luokses saapunut + nyt pyytäin, että paikan näyttäisit + miss' ois niin turvallista asustaa + kuin nukkuis lämpimässä vuoteessaan.» + + »Mutta viihtyisien paikkojen puheena ollen, kuinka eletään + täällä lintujen maailmassa?» kysyy Hyvä toivo Harjalinnulla. + + »Sen tiedät kai sä? + + Harjalintu: + + Kyllä, oivasti, + kun vain saa höyhenpuvun lämpöisen. + Pro primo, tääll' ei kukkaroita ole. + + Hyvä toivo: + + Siis ei myös taskuvarkaan pelkoa. + + Harjalintu: + + Puutarhoiss' astelemme noukkien + Vain unikoita sekä minttuja.» + + »Onhan tuokin tosin mukavaa», tuumii _Neuvokas_, »mutta + voisipa olonne olla paljoa paremmatkin: + + On lintuin suku valtaan nouseva + Ja kunniaan, jos neuvojani seuraa. + + Harjalintu: + + Ja mitä tehdä pitäis? + + Neuvokas: + + Mitäs pitäis? + Tuo sinne tänne räpyttely ensin + ja turha töllistely jättäkää. + Noin tehdään kansankokouksissamme; + on oikein, että sitä ivaillaan, + sen käytös on kuin hassun kanan häät. + + Harjalintu: + + Suur Dionysos, hän on oikeassa. + Siis mitä tehdä? + + Neuvokas: + + Tehkää kaupunki.» + +Ja sen kaupungin tuli olla ylhäällä avaruudessa, niin että linnut +voisivat sieltä käsin hallita alapuolellaan olevia ihmisiä ja kukistaa +yläpuolella asuvat jumalat saattamalla heidät piiritystilaan. + + Harjalintu: + + »Saarros? Mitä tarkoitat? + + Neuvokas: + + Kas ilma + välissä maan ja taivaan sijaitsee. + Vain läpikulkutullit säätäkää + siis uhrisauhulle! Jos jumalat + ei maksa, kieltää voitte liikenteen! + + Harjalintu: + + Tra-Ia-la-la. + Niin totta kuin en lintuverkkoon jää. + niin viekast' aatella en ennen kuullut. + Sen kaupungin me rakennamme oitis, + jos lintuni vain tuumaan yhtyvät.» + +Näin sanoen harjalintu menee sisään herättämään puolisonsa, +heleä-äänisen satakielen, niin että he yhdessä voisivat kutsua linnut +koolle neuvotteluun. Hän herättää vaimonsa tällä ihanalla laululla: + + »Luo silmäsi auki, pien' armaani oi! + Pyhä sävelten virta nyt ilmoille nosta + ja kirvoita rinnastus hurmaava laulus, + joka sävelten kyynelten lohdutuksen + vuoks' Itys-poikamme meille jo soi! + Pyhän hymnin sävel kun ilmoille kohoo + sun kurkustas tummasta, värisevästä, + niin hopeankirkkaana kaiku kiirii + maan ylitse kentille Olympon ylhän, + missä Phoibos kultakutrinen vastaan + virittää sitransa norsunluisen. + Jumalattaret jumalten rinnalla silloin + ja kuorossa autuaat + avaruuksia laululla hurmaa.» + +Runollinen loistokohta on myöskin houkutushuuto, jolla harjalintu +kutsuu koolle ilman siivekkäät sotajoukot: + + »Lok, lok! Pok, pok! + Tänne, tänne, tännepäin! + Kaikki siivelliset ilmain asukkaat, + kokoontukaat vainioilta, kynnöksiltä, + te tuhannet ja jälleen tuhannet, + jotka parveilette kyläin ympärillä, + kierrätte ja kaartelette jyvää etsien + ja liverrätte tuulelle, jok' ohi vaeltaa, + säveltä suloisinta laululintusen! + Te, jotka toisillenne viserrätte näin: + 'Aura kyntää madot esiin, nopsaan tännepäin', + kaikki kuulkoot, kun ma kutsun: + tänne, tänne, tännepäin! + + Te myöskin, jotka puistikoissa pesitte, + miss' ympäritse puitten kiertyy muratit, + ja tekin, jotka metsissä ja vuorill' asustatte: + vadelmat, pähkinät ja kirsikat nyt jääköön + ja kaikki herkut ylelliset muut! + Niin nopsaan kuin vain siivet kantaa + lok, pok, tänne, tännepäin! + Te, jotka yllä niittyjen + tai kaislarantain eestaas sinkoilette + sukeltain sääskipilveen — tulkaa, lintuparvet + myös vesirikkaan Marathonin kaupungin! + Mua kuulkaa, kirjosiivet virtain asujat! + Hoi, viiriäiset sekä haikarat, + tänne, tännepäin! + + Ja lokki, meren lintu, joka kuohuun veen + oot siipes kastanut, + ylitse välkkyväisen valtameren ohjaa + jo matkas käräjille kuulemaan, + mit ihmisvieras suunnitellut on!» + +Kun lintukongressi on koolla, alkavat vilkkaat neuvottelut flamingon ja +kukon, harakan ja mettisen, haarahaukan ja papukaijan välillä. Siivekäs +sotajoukko raakkuu ja piipittää ja visertää loppumattomiin, ja kokous +päättää perustaa yläilmoihin kaupungin, jonka nimeksi pannaan Käkelä +ja jolla tulee olla kaikkea, mikä mahtavalle valtakunnalle kuuluu: +»loistava historia, voimakas ja hyvinharjoitettu armeija» y.m. + +Mutta kun muurit ovat valmiit, herättää Olympoksen uusi kilpailija +jumalissa levottomuutta. Uusi kaupunki sulkee taivaan ja maan välisen +tien, niin että ihmisten uhrit eivät saavu jumalien luo. Tästä on +seurauksena nälänhätä Olympoksen asukkaitten keskuudessa, ja heidän +on pakko taipua lähettämään rauhanhierojia Käkelään. Seuraavassa +näytöksessä ilveily saavuttaa huippukohtansa. Lähetystöön kuuluvat +Poseidon ja Herkules sekä muuan barbaarijumala, joka käyttäytyy niin +kömpelösti, että Poseidon häpeää hänen tähtensä. + +Neuvokas, joka on ottanut käsiinsä uuden yhteiskunnan johdon, on heti +selvillä siitä, miten hän voittaa suursyömäri Herkuleen puolelleen. Hän +tarjoaa hänelle herkullista paistia, joka on valmistettu linnuista, +»jotka ovat kapinoineet lintumaailman kansanvaltaa vastaan ja saaneet +tuomionsa»; ja siitä lähtien suuri sotasankari on kuin vahaa Neuvokkaan +käsissä. Ja koska barbaarijumala puhuu niin huonoa kreikkaa, ettei +kukaan voi ymmärtää häntä, Neuvokas saattaa helposti tulkita hänen +siansaksansa Herkuleen mielipiteitten eduksi. Ja Herkules muutoin +auttaa barbaarijumalan sekasotkuisen puheen »kääntämisessä». Hän +tulkitsee seuralaisensa lausunnot melko vapaasti sanoilla: »Hyvin +puhuttu, hän sanoo.» + +Jumalien lähettiläät suostuvat siis lintuvaltion vaatimukseen, että +Zeuksen on jaettava maailman herruus lintujen kanssa ja annettava eräs +tyttärensä puolisoksi Neuvokkaalle. Huvinäytelmä päättyy nuoren parin +juhlallisiin häihin. + +Onko tämä selitettävä Alkibiadeen tuulentupia rakentelevaan +Sisilian-politiikkaan kohdistuvaksi pilaksi? Ehkäpä. Emme tiedä +sitä. Kappale on joka tapauksessa _hauska_ ja _sukkela_. Ja sehän on +huvinäytelmässä pääasia. + + * * * * * + +»_Sammakot_» komediassa, joka esitettiin vuonna 405, Aristophaneen +parodioimiskyky ilmenee kaikessa loistossaan. Ivan esineenä on suuri +murhenäytelmänkirjoittaja Euripides, jota kohtaan Aristophaneella on +aina ollut vanhaa kaunaa tämän uudenaikaisuuden vuoksi. + +Näytelmä alkaa siten, että Dionysos jumala lähtee Ateenan kansan +edustajana manalaan noutamaan Euripidestä takaisin Ateenaan. +Kaupungissa on näet puute suurista murhenäytelmänkirjoittajista.[20] +Soudettaessa Kharonin lautalla esiintyvät sammakot, joista komedia +on saanut nimensä, ja kurnuttavat manalan järvessä. Puettuna +ruohonvihreisiin vaatteisiin, kasvoilla naamarit, joissa on valtava +sammakonsuu, kuoro esittää laulujaan, joissa on kertosäkeenä. + + »Brekekekeks koaks koaks. + Brekekekeks koaks koaks.» + +Dionysoksen saapuessa Hadeksen linnaan siellä on parhaillaan käynnissä +kiivas runoilijakilpailu Aiskhyloksen ja Euripideen välillä etusijasta +murhenäytelmänkirjoittajien joukossa, ja Dionysos saapuu paikalle juuri +parhaaseen aikaan erotuomariksi. Nulikkamaisen vallattomasti ja käyttäen +huolellisesti hyväkseen kaikkia koomillisia kohtia Aristophanes +matkii Euripideen tyyliä. Lopputuloksena on, että Dionysos ei viekään +mukanansa Ateenaan Euripidestä, vaan Aiskhyloksen, ja manalan +runoilijavaltaistuimelle ei nouse Euripides, vaan Sophokles. + + * * * * * + +Aristophanes oli synnynnäinen dramaattinen nero. Varmalla kädellä, vain +parilla vuorosanalla hän luonnehtii koko henkilön. Hänen vuoropuhelunsa +pulppuavat elämää. Ja kaikki, mihin hän koskettaa, muuttuu +hauskaksi, saa koomillisen värityksen. Kaikenlaiset inhimilliset +heikkoudet hän vainuaa erinomaisen herkästi. Hän suimii ruoskallaan +nousukkaan kopeutta ja kerskailua, orjien oveluutta, ennustajien ja +merkkienselittäjäin sekä valtiollisten onnenonkijain petollisuutta ja +itsekkyyttä. Hänen mielikuvituksensa on vallaton ja tyhjentymättömän +rikas uusista käänteistä. Eikä hän milloinkaan menetä hyvää tuultaan. + + +Kirjallisuutta: + +Johannes Paulson, Komedier av Aristophanes: 2 nid. + +Ivar Harrie, Aristophanes (Ord ooh bild 1927). + +Margarete Bieber, Die Denkmäler zum Teaterwesen im Altertum. + + + + + + +KREIKAN VALTIOLLINEN RAPPIO + + + + +HELLEENIT PERSIAN HERRUUDEN ALAISINA. + + +Peloponnesolaissodat olivat päättyneet Ateenan häviöön. Suurkuninkaan +kullan avulla helleenien oli onnistunut murtaa oman maansa +itsenäisyyden vahvin tuki. Seurauksena oli luonnollisesti, että he +siitä alkaen, kuten ennen Salamiin, Plataian ja Mykalen voittoisia +taisteluita, joutuivat raskaasti tuntemaan Persian valtakunnan ikeen +painon. Menetetty oli vapaus, jonka he olivat saavuttaneet suurilla +voitoillaan, menetetty v. 448 tehdyn rauhan tulos. Helleenien +keskinäinen eripuraisuus tarjosi suurkuninkaalle tilaisuuden ratkaista +eri valtioiden välisiä kiistoja. Jos kreikkalaiset sitävastoin olisivat +olleet yksimielisiä, ei näin olisi milloinkaan tarvinnut käydä, sillä +useat seikat todistavat pätevästi, että yksimielinen Kreikka olisi +ollut sotilaallisesti paljoa voimakkaampi kuin tällöin hajaannustilassa +oleva Persia. Kun Kreikan valtiolliset olot kuitenkin olivat +parantumattomia, niin Susasta käsin ohjattu diplomatia oli kultansa +avulla helposti voinut taata itselleen määräämisvallan Hellaassa +useiksi vuosikymmeniksi eteenpäin. Nimellisesti tosin itse Kreikan +johtovalta tänä aikana on vuorotellen sparttalaisilla ja thebalaisilla, +mutta asian todellisesta laidasta saa väärän kuvan, jos ei ota +huomioon sitä, että näiden vallanpitäjien takana väikkyi aina Susan +suurkuninkaan varjo. Tätä jatkuu, kunnes Kreikassa kohoaa voimamies, +joka voi koota kaikki helleenien nimeä kantavat vapaaehtoisesti tai +vastentahtoisesti — enimmäkseen vastentahtoisesti — _yhdeksi_ kansaksi. + + + + +SPARTAN JOHTOVALTA. + + +Milloinkaan aikaisempina tai myöhempinä aikoina ei helleenisen heimon +mies ole viettänyt niin uljasta riemujuhlaa kuin Lysandros palatessaan +takaisin Sparttaan Ateenan kukistumisen jälkeen. Hänen sankaritekojensa +suuruudesta, todistivat kaikki ne monisataiset keulakuvat, joita hän +kuljetti mukanaan Aigospotamoissa ja muualla valtaamistaan laivoista. +Hän oli suorastaan nääntymäisillään kultaisten voitonseppelten painon +alle, joita kiitolliset Peloponnesoksen kaupungit olivat lahjoittaneet, +ja hän saattoi kerskailla lähes 500 talentin suuruisella ylijäämällä +siitä kullasta, minkä Persian kuningas oli antanut hänelle tehoisampaa +sodankäyntiä varten. Helleenit eivät ole milloinkaan aikaisemmin tai +myöhemmin suoneet kellekään omalle miehelleen niin laajaa valta-asemaa, +kuin mikä tällä kaikista sotapäälliköistä sparttalaisimmalla oli. +Hän hallitsi yksinvaltiaana miltei kaikkia Aigeian meren rantamien +kreikkalaisia merikaupunkeja. Hänen käskyjensä toimeenpanijoita olivat +kymmenmiehiset hallitukset, joita hän oli asettanut toiseen kaupunkiin +toisensa jälkeen voittoisalla retkellään pitkin rannikkoa. Tähän uuteen +hallitusmiehistöön kuului kymmenen porvaria, jotka Lysandros oli +kohottanut valtaan ja joiden tukena oli sparttalaisen käskynhaltijan +johtama sparttalainen varusväki. Tämän turvissa tyrannit voivat aivan +rajattomasti vallita kansalaisten henkeä ja omaisuutta. + +Tällainen oli se vapaus, jonka muinaisen Attikan liiton jäsenet olivat +saavuttaneet luopumalla »sortajastaan» Ateenasta! Liittolaivastoon +suorittamansa avustuksen sijasta he nyt suorittivat sievoisen summan, +yhteensä tuhat latenttia vuodessa Spartalle. Mieheen, joka oli tämän +uuden vapauden ruumiillistuma, oli pakostakin vaikuttanut kaikki +se mieletön imartelu, jonka esineeksi hän joutui. Ihailu, joka +häntä kohtasi joka taholla, lähenteli miltei jumaloimista. Hänelle +pystytettiin alttareita ja hänen kunniakseen sepitettiin hymnejä. Ja +eräässä veistoryhmässä, jonka sparttalaiset pystyttivät Delphoihin, he +kuvasivat hänet rinnakkain Olympoksen jumalien kanssa. + +Sellaisen täytyi jo nousta hyveellisimmänkin sparttalaisen päähän. +Lysandroksen kävi samoin kuin Pausaniaan Plataian voiton jälkeen: hän +muuttui aivan sietämättömäksi; hänen mielivaltaisuutensa ja kopeutensa +ylitti kaikki rajat. + +Ateenaan hän asetti hallituksen, johon kuului kolmekymmentä +ateenalaista sparttalaisten kannattajaa. Nämä käyttivät asemaansa +pöyristyttävän hirmuvallan harjoittamiseen mestauttaen joukon +kansalaisia, eräitten tietojen mukaan 1.500 henkilöä. — Sekä +valtiolliset vastustajat että henkilökohtaiset viholliset joutuivat +heidän kostonhimonsa uhriksi. Nuo »kolmekymmentä tyrannia», kuten +heitä nimitettiin, olivat varmoja vallastaan tietäen, että heillä +oli turvanaan Akropoliin luja sparttalainen varusväki. Heidän +kätyreinään oli joukko nuoria henkivartijoita, jotka olivat valmiita +mihin väkivallantyöhön hyvänsä. Jokainen kansalainen, joka oli +kunnostautunut rohkeudellaan ja itsenäisyydellään, oli vaarassa joutua +tämän murhaajajoukkueen uhriksi, sillä juuri kunnon miehet saattoivat +käydä vaarallisiksi tyrannien vallalle. Niinpä monet Ateenan parhaat +kansalaiset menettivät henkensä, ja toiset välttivät kohtalonsa +vain pakenemalla tai ryhtymällä pakosta tyrannien käskyläisiksi. +Mitä pitemmälle aika kului, sitä pahemmaksi tilanne kävi. Lopulta +kolmenkymmenen tyrannin toimenpiteet tähtäsivät etupäässä niitä, joilla +oli rahaa. Seurauksena oli täydellinen rosvohallitus. Ja tyrannit +olivat kaiken korkeamman sivistyksen verivihollisia. Olihan pakotettava +kansa — Ateenan kansa, jonka ylpeytenä oli sen korkea sivistys — +tietämättömyyteen ja orjanmielisyyteen ja kuoletettava kaikki järki ja +arvostelu. + +_Kritías_ oli nimeltään se mies, joka oli näiden ilkitöiden sieluna. +Tunnottomuudessa hän oli Lysandroksen vertainen ja senvuoksi kuin luotu +hänen kätyrikseen. Pahoja töitään hän puolusti sillä, että sellaista +sattui kaikkialla vallankumousaikoina. Ateena oli liian kauan ollut +demokratian ja omavaltaisuuden turmeltavana, hän selitti, mutta nyt +asiat muuttuivat. Ja uutta ja onnellisempaa valtiomuotoa ei voitu luoda +muuten kuin, riistämällä henki kaikilta, jotka epäilivät harvainvallan +tuottamaa siunausta ja estelivät Kritiaan ja hänen toveriensa toimia. +Pois kaikki sellaiset isänmaankavaltajat! Näin puhui tämä kansan +hyväntekijä. + +Mutta ankarain herrain komennon laulu on lyhyt. Kaikkialla Kreikassa +oli alettu kyllästyä Spartan hirmuvaltaan ja Lysandroksen röyhkeyteen. +Kummallakaan ei kohta ollut mitään rajoja. Helleeniraukat eivät +milloinkaan olleet kokeneet sellaista kurjuutta. Attikan liiton entiset +jäsenet alkoivat tuumia, eiköhän heillä sittenkin ollut parempi +olo siihen aikaan, kun he »nääntyivät Ateenan raskaan ikeen alle»; +tunnettiinpa suorastaan sääliä ateenalaisia kohtaan. Erittäinkin +Thebassa Ateenan vapauttarakastavat pakolaiset saivat turvapaikan +kolmenkymmenen tyrannin vainolta. Kun näiden hirmuhallitusta oli +kestänyt kahdeksan kuukautta, joukko ateenalaisia pakolaisia teki +jalon, _Thrasýbūlos_ nimisen isänmaanystävän johdolla Thebasta käsin +hyökkäyksen pelastaakseen kaupunkinsa. Syntyneessä taistelussa Kritias +kaatui, ja sen jälkeen voitiin tyrannit jokseenkin helposti syöstä +vallasta, ja kansanvaltainen hallitusmuoto palautettiin. + +Samoin kävi kymmenmiehisten hirmuhallitusten useissa kaupungeissa; +mutta sparttalaisista käskynhaltijoista ja varusväestä ei päästy +eroon. Jonkin verran helpotusta tuotti kuitenkin Lysandroksen +kukistuminen. Spartan hallitukselle tulvi näet joka taholta +sellaiset määrät valituksia hänen menettelynsä johdosta, että +eforit peläten hänen vaikutustaan vihdoin riistivät häneltä vallan. +Jonkin ajan kuluttua häntä tosin jälleen käytettiin päällikkönä, +mutta entistä valta-asemaansa hän ei enää saanut takaisin, ja hänen +suunnitelmansa päästä Spartan kuninkaaksi haihtuivat tuuleen. Kaikesta +lahjakkuudestaan huolimatta Lysandros oli luonteeltaan perin kehno +mies, ja siksi hän ei voinut saada aikaan mitään hyvää. Hän on vain +johtanut maanmiehensä salakavaluuden ja vehkeilyn mutkaisille poluille; +hän on turmellut Spartan hengen, tehnyt sen vihatuksi kaikkialla ja +siten edistänyt sen häviötä. + +Spartan muuhun Hellaaseen kohdistamaa sortoa lievensi edelleen se, +että sparttalaisten ja _suurkuninkaan_ suhteen sydämellisyys alkoi +viilentyä. Ensimmäisenä aiheena ystävyyden rikkoutumiseen oli se, +että sparttalaiset salaa suosivat, vieläpä avustivatkin vaarallista +kapinayritystä kuningas Artakserkses II vastaan. + + + + +KYYROS NUOREMPI JA KYMMENENTUHANNEN RETKI. + + +Salaliitot veljessotineen ja veljenmurhineen ovat olleet tavallisia +ilmiöitä hallitsijanvaihdosten aikoina Persian valtakunnassa. +Vuonna 465 e.Kr. _Kserkses_ kaatui salaliiton uhrina, ja pian sen +jälkeen myöskin hänen vanhin poikansa Dareios murhattiin veljensä +_Artakserkseen_ toimesta. Tämä sai hallita kokonaista neljäkymmentä +vuotta, mutta hänen poikansa ja seuraajansa Kserkses II:n surmasi +muutaman viikon kuluttua toinen veli, jonka vuorostaan pian raivasi +tieltä veljeksistä kolmas, _Dareios II_. Uusi kuningas meni naimisiin +sisarpuolensa Parýsātiksen kanssa. Tämä oli inhoittava nainen, oikea +raivotar, ja hän oli osallisena kaikkiin veritöihin, joita hovissa +tehtiin heikon Dareioksen hallitusaikana. + +Dareios II kuoli vuonna 404 jättäen jälkeensä 13 lasta avioliitostaan +Parysatiksen kanssa, näiden joukossa pojat _Artakserkses II_ ja +_Kyyros_. Nuorempi, poika oli päinvastoin kuin vanhempi, tarmokas +ja kunnianhimoinen ja oli vahvasti päättänyt syöstä veljensä +valtaistuimelta. Hänen suunnitelmilleen antoi virikettä Parysatis, +jonka lempilapsi hän oli. + +Siinä tarkoituksessa hän pestautti sotajoukon kreikkalaisia +palkkasotureita, 10 000 miestä, joka määrä vähitellen karttui 14 +000:ksi, ja näiden kera hän keväällä 401 lähti Sardeesta. Lisäksi +hänellä oli käytettävänään 10 000 persialaista. Uljaan, nuoren +ruhtinaan rehellisyyden ja anteliaisuuden maine oli näet hankkinut +hänelle paljon kannattajia. Kuljettiin suuren Persian valtakunnan +sydäntä kohti, mutta määrä oli kauan sotajoukolle salaisuus. Alussa +puhuttiin vain sotaretkestä erästä Vähän-Aasian kapinallista kansaa +vastaan.[21] + +Kreikkalainen palkkasotajoukko kantaa historiassa »kymmenentuhannen» +nimeä. Lukemattomia vaaroja ja seikkailuja, joita nämä soturit kokivat, +on mukaansatempaavalla tavalla kuvannut muuan osanottaja, ateenalainen +_Ksenophōn_. Tämä oli arvossapidetty ja sivistynyt mies. Sokrateen +läheinen ystävä ja oppilas. Hänen »_Anábasis_»-nimistä kirjaansa +kymmenentuhannen retkestä lukevat vielä tänä päivänä Odysseian ja +Iliaan rinnalla kouluissamme helleenien kielen opiskelun alkajat. + +Rasittavin osa kymmenentuhannen matkasta kaakkoa kohti oli marssiminen +Eufratin rantaa pitkin halki pohjois-Mesopotamian erämaitten, missä +ei ollut ainoatakaan puuta, vaan yksinomaan koiruohoa ja kaikenlaisia +väkevätuoksuisia pensaita. Täällä kreikkalaiset ihmeekseen ensi +kerran eläessään näkivät gaselleja ja villiaaseja, jotka olivat +nopsempia kuin nopeinkaan hevonen. Täällä oli myöskin trappeja, +eräänlaisia kameelikurjen tapaisia lintuja, joita jotkut ratsumiehet +huvikseen metsästivät saaden täten sekä tarpeellisen että maukkaan +lisän ruokavarastoonsa. Arkoja kameelikurkia ei sitävastoin kenenkään +onnistunut saada hengiltä. — Kaksi viikkoa helleenit marssivat näiden +tylyjen seutujen halki. Heidän mukanaan kuljettamansa varastot olivat +lopulta niin vähissä, että useita kuormajuhtia kuoli nälkään. Onneksi +saavuttiin sittemmin viljaviin ja hedelmällisiin seutuihin. + +_Kūnaksa_-nimisessä paikassa Eufratin rannalla, Babylonista luoteeseen, +Artakserkses hyökkäsi veljensä kimppuun komealla sotajoukollaan. Mutta +uljaamman näyn kuin persialaisten suunnattomat sotalaumat, tarjosi +kreikkalaisten pieni parvi, joka hyökkäsi vihollista vastaan sotalaulun +kaikuessa ja sitä nopeammassa tahdissa, mitä enemmän he lähestyivät +persialaisten taistelulinjaa. Enempää ei tarvittu, ennenkuin +vihollisten vastaava sivusta hajaantui hurjaan pakoon. + +Mutta toisin kävi siinä osassa taistelukenttää, missä persialaiset +taistelivat keskenään. Kun kreikkalaiset Klearkhoksen johdolla +ajoivat pakenevia takaa, Artakserkses käytti ylivoimaista mieslukuaan +saartoliikkeen suorittamiseen aikoen hyökätä veljensä kimppuun +selkäpuolelta. Kyyros kiirehti silloin estämään häntä tehden kiivaan +rynnäkön vihollisen keskustaa vastaan, juuri siihen kohtaan, missä +kuningas itse oli henkivartijoineen. Hyökkäys oli niin kiivas, +että Kyyros 600 ratsumiehen kera mursi kymmenen kertaa lukuisamman +henkivartijajoukon rivit, ajoi ne pakosalle ja kaatoi omakätisesti +heidän johtajansa. Samassa hetkessä hän näkee veljensä Artakserkseen +ja joutuu sellaisen vihan ja raivon valtaan, että unohtaa kaiken +varovaisuuden. Huudahtaen: »Minä näen hänet» hän syöksyy pienen +miesjoukon seuraamana vihattua veljeänsä vastaan. Hän lennättää +keihäänsä tämän rintaa vastaan, mutta se tuskin tunkeutuu haarniskan +lävitse. Sen sijaan suurkuninkaan läheltä heitetty keihäs tuottaa +Kyyrokselle vaarallisen haavan silmän alapuolelle, hän horjahtaa +hevosen selästä ja kaatuu yhdessä niiden uskollisten kanssa, jotka +yrittävät häntä suojella. Muuan näistä heittäytyi prinssin kaatumisen +nähdessään hänen päälleen, sulki hänet syliinsä ja surmasi itsensä tai +hänet surmattiin Artakserkseen käskystä. + +Suurkuningas antoi hakata kuolleelta kruununtavoittelijalta pään +ja oikean käden ja asettaa ne kauas näkyvälle paikalle.[22] Se oli +kaikille taistelun päättymisen merkki. Silloin Kyyroksen persialaiset +joukot lähtivät heti pakosalle. + +Kun Klearkhos kreikkalaisten hopliittain kanssa palasi liian pitkältä +takaa-ajomatkaltaan, hän karkoitti persialaiset kaikkialta pakoon; +mutta nämä olivat ehtineet ryöstää Kyyroksen leirin putipuhtaaksi, niin +että kreikkalaiset olivat ilman elintarpeita keskellä vihollismaata, +lähes sadan päivämarssin päässä kotimaansa merestä. + +Kun he nyt, mikäli mahdollista, koettivat lepäillä taistelun +rasitusten jälkeen, saapui suurkuninkaalta airueita vaatimaan, että he +luovuttaisivat aseensa ja antautuisivat kuninkaan armoille. Klearkhos +vastasi: »Voittaneet miehet eivät tavallisesti laske aseitaan.» Ja +muuan upseeri lisäsi: »Suurkuningas tulkoon itse ottamaan meiltä aseet!» + +Kreikkalaisten jyrkkä esiintyminen teki persialaisten ylipäällikköihin +niin valtavan vaikutuksen, että heidän korkealentoiset vaatimuksensa +seuraavana aamuna muuttuivat aselevon hieromiseksi. Klearkhos huomasi +nyt, että tässä oli edelleenkin ennen kaikkea pyrittävä herättämään +kunnioitusta. Hän ei lainkaan pitänyt kiirettä ottaessaan airueita +vastaan, ja ennenkuin hän ryhtyi tekemään sopimusta heidän kanssaan, +hän järjesti sotajoukon siten, että se näytti mahdollisimman komealta +ja peloittavalta. Neuvottelujen tuloksena oli, että Klearkhos »myöntyi» +aselepoon sitä vastaan, että suurkuningas hankkisi sotajoukolle +muonavaroja. + +Siihen Artakserkses heti suostui, ja helleeneille osoitettiin +majapaikaksi muutamia kyliä, missä oli yllin kyllin viljaa, niin +erinomaisia taateleita, että ne sulivat suuhun, sekä palmuviiniä ja +muita ihanuuksia. + +Kun he olivat viipyneet siellä kolme päivää ja saaneet uusia voimia, +saapui sinne suurkuninkaan satraappi Tissaphernes ja oli tahtovinaan +kreikkalaisten ystävänä pelastaa heidät. Hänen oli onnistunut saada +suurkuningas lupaamaan, että hän satraappikuntaansa palatessaan saisi +viedä sekä kreikkalaiset että Kyyroksen persialaiset apujoukot kotiin. +Hän sitoutui neuvomaan heille parhaimman tien ja hankkimaan heille +elintarpeita maksua ja lupausta vastaan, että he eivät tuottaisi maalle +ja sen asukkaille vahinkoa. Mutta jos hän ei täyttäisi sitoumuksiaan, +he saisivat itse ottaa elintarpeita, mistä löytäisivät. Tähän +kreikkalaiset suostuivat, ja sopimus vahvistettiin kädenlyönnillä ja +valoilla. + +Ymmärtääksemme Artakserkseen myöntyväisyyden meidän on muistettava, +ettei ollut suinkaan miellyttävää pitää näitä kreikkalaisia, jotka +hänen kansassaan aina herättivät suoranaista pakokauhua, maan +viljavimmassa osassa ja arveluttavan lähellä pääkaupunkia. Näiden +sotakelpoisten ja hyvin järjestettyjen joukkojen olisi ollut helppoa +muodostaa linnoitettu kaupunki tähän maahan, missä monet kanavat +tarjosivat erinomaisia puolustuslinjoja sille, joka osasi niitä +käyttää. Ja kun kreikkalaiset kerran olivat pureutuneet kiinni hänen +valtakuntansa sydämeen — mitä kaikkea he saattaisivatkaan keksiä +yllyttääkseen hänen tyytymättömiä ja epäluotettavia babylonialaisiaan +ja katkeroittaakseen heidän kuninkaansa elämän! Sellaisista syistä +suurkuninkaan mielestä oli viisainta päästä mahdollisimman pian eroon +kreikkalaisista. Hän ei voinut rauhoittua, ennenkuin oli saanut +heidät hyvän matkaa Tigriksen toiselle puolelle. Tämä seikka todistaa +parhaiten, miten heikko valtavan suuri Persia itse asiassa näihin +aikoihin oli suurista mahdollisuuksistaan huolimatta. + +Kreikkalaisten siirtäminen pois Babyloniasta kauas Assyrian ja Meedian +vuoriseutuihin oli siis sen sopimuksen tarkoitus, jonka Tissaphernes +oli tehnyt heidän kanssaan. Paluumatkan piti näet tapahtua pitkin +Tigriksen rantaa. Ei voitu ajatellakaan marssia kotiin samaa tietä +kuin oli tultu, koska kreikkalaisten oli nyt mahdotonta kuljettaa +mukanaan valtavia varastoja, joita tarvittiin matkalla halki Eufratin +yläjuoksua ympäröiväin erämaitten. Millainen sitävastoin oli se maa, +johon Tissaphernes nyt aikoi heidät viedä, siitä ei kenelläkään +ollut aavistusta. Siksi he luottivatkin sokeasti häneen. Pian alkoi +kuitenkin näkyä merkkejä siitä, että satraappi oli täynnänsä koiruutta +ja kavaluutta, ja kreikkalaisten sotajoukossa alkoi herätä pahoja +aavistuksia. Kun oli päästy Tigriksen keskijuoksun vaiheille, oli +Tissapherneen mielestä aika ruveta panemaan täytäntöön niitä pirullisia +juonia, joita hän oli koko ajan punonut. Niin ovelasti hän oli +toiminut ja niin kauniisti puhunut, että hänen nyt onnistui houkutella +Klearkhos yhdessä neljän muun ylipäällikön ja kahdenkymmenen upseerin +kanssa vierailulle hänen leiriinsä ottamatta mukaansa enempää kuin 200 +sotilasta. + +Kun kreikkalaiset olivat saapuneet pettäjänsä teltalle, kaikki viisi +ylipäällikköä vietiin sisään satraapin luo. Samassa hetkessä ilmoitti +purppuranpunainen lippu, joka vedettiin teltan harjalle, mitä oli +tulossa. Se oli hyökkäyksen ja verilöylyn merkki teltan ulkopuolella +seisoville[23], kun taas ylipäälliköt sisällä teltassa pantiin +kahleisiin. Vangit lähetettiin sitten suurkuninkaan luo ja mestattiin. + +Eräs seikka Tissapherneen käytöksessä tuntuu aivan käsittämättömältä, +nimittäin se, ettei tuo roisto käyttänyt hyväkseen sitä hämminkiä, +mitä johtajien poistumisen täytyi aiheuttaa kreikkalaisten keskuudessa +ja tehnyt äkkirynnäkköä heidän kimppuunsa. Ainoa selitys on se, +että persialaiset suunnattomasti pelkäsivät helleenejä ja että +Persian valtakunta oli uskomattoman heikko. Sen sijaan, että olisi +mainitulla tavalla korjannut tekonsa hedelmän, Tissaphernes lähetti +kreikkalaisten luo airueita ja kehoitti heitä luovuttamaan aseensa, +kun heidän johtajiaan nyt oli »rangaistu sopimuksen rikkomisesta. Nämä +aseet kuuluivat nimittäin», mukamas, »tätä nykyä suurkuninkaalle, +oltuaan sitä ennen hänen orjansa Kyyroksen omia.» — Ksenophon, joka +vapaaehtoisena otti osaa retkeen, alkoi silloin yhdessä erään upseerin +kanssa ohjata maanmiestensä kohtaloa. Nämä kaksi miestä antoivat +airueille sellaisen vastauksen, että nämä katsoivat parhaaksi haihtua +silmänräpäyksessä. + +Mutta voidaan helposti kuvitella, millainen mieliala tämän jälkeen +vallitsi kymmenentuhannen leirissä. Kaikki aavistivat, että kaamea +vaara uhkasi heitä, mutta kukaan ei voinut sanoa, missä muodossa +onnettomuus tulisi. Oltiin vähällä vaipua epätoivon valtaan. Vain +muutamat harvat tulivat iltakatselmukseen, ja »monet eivät välittäneet +sytyttää tulta ja keittää ruokaansa. Kukin paneutui levolle siihen, +missä sattui olemaan; mutta kukaan ei voinut nukkua pelon ahdistamana +ja kaivaten kotona olevia omaisiaan, joita ei enää milloinkaan saisi +nähdä.» + +Ksenophon makasi myös valveilla kuten toisetkin. Mutta hänellä oli +sitä, mitä heiltä puuttui: rohkeutta ja toimintatarmoa. »Tässä ei +auta nuhjailla, kun persialaiset valmistautuvat huomenna tappamaan +meidät kuin koirat», hän ajatteli. Päättäen tehdä kaiken voitavansa +pelastaakseen itsensä ja maanmiehensä hän nousi keskellä yötä ja +kutsui koolle ne upseerit, jotka hän parhaiten tunsi. Hän teroitti +heille vaaraa, joka uhkasi, jos he menettäisivät rohkeutensa, ja +muistutti, miten persialaiset aikaisemmin olivat peräytyneet, heti kuin +kreikkalaiset käyttäytyivät kopeasti. Siis oli edelleenkin tehtävä +samoin. + +Hän saikin koko joukon puolelleen paitsi yhtä miestä, joka piti pitkiä +puheita siitä, miten epätoivoinen tilanne oli, ja piti antautumista +suurkuninkaalle ainoana pelastuskeinona. Mutta Ksenophon vastusti +häntä voimakkain sanoin: saattoiko todellakin joku kaiken sen jälkeen, +mitä oli tapahtunut, neuvoa kreikkalaisia turvattomina jättäytymään +sellaisten valapattojen armoille kuin persialaiset olivat? »Helleeni, +joka kehoittaa sellaiseen tekoon, on koko Kreikan häpeätahra», hän +huudahti. Erottakaamme hänet päällikkyydestä ja alentakaamme hänet +orjaksi kantamaan tavaroitamme!» — Se oli kaikkien mielestä oikein +puhuttu, ja mies ajettiin muitta mutkitta tiehensä. + +Sen jälkeen kutsuttiin myöskin muut upseerit koolle, ja +Ksenophonin tarmokkuuden ansio oli, että heti ryhdyttiin uusiin +järjestelytoimenpiteisiin. Upseerit valitsivat itse viisi uutta +ylipäällikköä, niiden joukossa Ksenophonin, ja nämä kutsuivat sotilaat +yleiseen kokoukseen vaalin vahvistamista varten. Kaunopuheisin sanoin +Ksenophon lietsoi miestensä mieliin rohkeutta ja luottamusta. Hän +muistutti heille niitä suuria päiviä, jolloin Dareioksen ja Kserkseen +lukemattomat sotalaumat oli häpeäkseen karkoitettu Kreikasta. Ja nyt +äskettäin helleenit olivat Kunaksan taistelukentällä osoittaneet +olevansa sellaisten esi-isien arvoisia kuin Marathonin, Salamiin ja +Plataian sankarit. »Jos me vain yhtenä miehenä ylläpidämme kuria ja +järjestystä, on kaikki edelleenkin sujuva yhtä onnellisesti», hän +lopetti. Kädet koholla kaikki lupasivat olla yksimielisiä ja neuvotella +pelkurin ja kavalan vihollisen kanssa vain miekalla. + +Kun sitten oli nautittu aamuateria, lähti koko armeija liikkeelle +jatkamaan matkaa. Mutta ennen marssimaan lähtöä helleenit päättivät +olla kuulematta enää persialaisten airueita. Heidän juonistaan oli +saatu tarpeeksi. + +Näin alkoi paluumatka, jota on kiintoisaa seurata, ei niinkään sen +valtiollisen merkityksen vuoksi, vaan koska kertomus siitä valaisee +kreikkalaista luonnetta ja kreikkalaista kansansielua. Juuri sen vuoksi +Ksenophonin »Anabasis» on muinaisajan arvokkaimpia teoksia. Näemme +siinä kaikista Hellaan osista kootun miesjoukon, pienoiskuvan koko +Kreikan kansasta hyveineen ja paheineen. Tämä pieni joukko on yksinään +ja vaarojen saartamana ventovieraassa maassa. Mutta se on voimakas +ollessaan yksimielinen; ja joka mies ymmärtää, että sen nyt on oltava +sellainen. Se neuvottelee ja tekee päätöksiä kotoisen tapansa mukaan, +siitä on tullut vaeltava, itseään hallitseva kansa. + + * * * * * + +Matkan jatkuessa havaittiin, että Tissaphernes ei milloinkaan +uskaltanut ryhtyä avoimeen taisteluun kreikkalaisten kanssa edes +edullisissa tilanteissa. Hän ainoastaan lähetti ratsuväkeä ahdistamaan +heidän jälkijoukkoaan nuolin ja heittokeihäin ja miehitti kukkuloita, +joiden ohi kreikkalaisten piti kulkea. Näin hän tosin viivästytti +heidän matkaansa, mutta ei voinut tuottaa heille varsinaista vahinkoa. +Paljoa enemmän kreikkalaiset joutuivat kärsimään tullessaan Kardukhian +jylhiin vuoriseutuihin, nykyiseen Kurdistaniin. Siellä heitä vastassa +oli alkuasukkaitten linko- ja jousimiehiä, jotka lennättivät vasamiaan +niin voimakkaasti, että ne tunkeutuivat kypärien, haarniskain ja +kilpien läpi tuottaen kuolettavia haavoja. Muutamissa ahtaissa solissa +kardukhialaiset asettuivat korkealle vuoriseinämien ulokkeille ja +tekivät kaiken etenemisen mahdottomaksi vierittämällä taukoamatta alas +valtavia kivilohkareita. Kreikkalaisten täytyi silloin tehdä pitkiä ja +aikaa vieviä kierroksia. + +Kun he sitten tulivat Armeenian vuorimaahan, siellä oli hirvittävän +kylmä — oli joulukuu —, ja helleenit joutuivat ajoittain marssimaan +miehenkorkuisten lumikinosten halki purevassa pohjatuulessa. Jotkut +menehtyivät nälkään ja rasituksiin niin, että laskeutuivat maahan +kuollakseen. Mutta Ksenophon, joka johti jälkijoukkoa, pakotti lyöden +ja hosuen useita heistä nousemaan. »Löin heitä nyrkilläni», hän itse +sanoo, »jotta viholliset eivät iskisi heitä keihäillään.» Monet +palelluttivat jalkansa tai saivat muita vammoja. + +Onneksi nääntyneet soturit vihdoin saapuivat kylän tapaisiin. Nämä +olivat tosin vain suuria sorakumpuja, mutta niissä oli runsaasti +karjaa, kaikenlaisia ruokatavaroita, viiniä ja öljyä. Kokonaisen viikon +helleenit viipyivät siellä ja kokosivat voimia uusia ponnistuksia +varten.[24] + +Käyden herkeämättömiä kahakoita alkuasukkaitten kanssa he jatkoivat +marssiaan. Mutta tuntui kuin kaikki vaivat ja vaarat olisivat +unohtuneet sinä hetkenä, jolloin he eräältä vuorenhuipulta jälleen +näkivät kaipaamansa meren. Ilonhuuto puhkesi niiden povesta, jotka +ensinnä olivat ehtineet huipulle, ja sen voima kasvoi sitä mukaa, kuin +uudet rivit saivat Mustanmeren näkyviinsä: »Thalatta, thalatta! (Meri, +meri!)» he huusivat ja syleilivät toisiaan kyynelsilmin. Ase kädessä +he sitten raivasivat itselleen tien rannikolle[25], ja Trapezuksen +merikaupungissa he vihdoin saivat osakseen vieraanvaraisen vastaanoton. +He majoittuivat eräisiin lähikyliin ja nauttivat siellä kuukauden +päivät tervetullutta lepoa. Kiitollisina ihmeellisestä pelastuksestaan +helleenit uhrasivat nyt runsaita uhreja Zeukselle, pelastajalle, +Herkuleelle, oppaalleen, ja muille jumalille; ja uhritoimitusten +jälkeen he viettivät juhlakisat, joissa oli juoksu-, paini-, nyrkkeily- +ja muita urheilukilpailulta. + + * * * * * + +Trapezuksesta kymmenentuhannen joukko marssi länteenpäin rannikkoa +pitkin. Mutta meren näkeminen oli helleeneissä herättänyt halun, jonka +muuan soturi välittömästi lausui julki sanoen: »Toverit, nyt olen +lopen kyllästynyt kantamuksiin ja marsseihin, juoksemiseen ja aseitten +kantamiseen, varustautumiseen, vahdinpitoon ja tappeluun. Nyt tahdon +_purjehtia_ kotiin loppumatkan ja mukavasti maaten kaikessa rauhassa +palata Kreikkaan kuin Odysseus laivassaan.» Nämä ilmehikkäät sanat +saivat yleisen ja valtavan suosion osakseen. Kymmenentuhannen joukko +ei enää tahtonut kuulla puhuttavankaan marsseista, ja päälliköiden +täytyi koettaa hankkia kuljetuslaivasto. Tämä onnistuikin lopulta, ja +sitten matka sujui nopeasti. Bysantionissa helleenit jälleen astuivat +Euroopan kamaralle. Se tapahtui kesällä 399. Täällä kymmenentuhannen +joukko alkoi hajaantua, mutta suurin osa pysytteli kuitenkin yhdessä +ja antautui sparttalaisten palvelukseen, jotka taas veivät heidät +Vähään-Aasiaan käyttääkseen heitä sodassa, johon Spartta juuri oli +joutunut Tissapherneen ja tämän virkaveljien kanssa. Siellä Ksenophon +jätti hyvästi sotatovereilleen, jotka ihmeellisestä pelastuksestaan +olivat suuremmassa kiitollisuudenvelassa hänelle kuin kenellekään +muulle ihmiselle. Oltuaan poissa 2 1/2 vuotta hän palasi Ateenaan. +Muutamia viikkoja aikaisemmin hänen opettajansa ja ystävänsä Sokrates +oli siellä tyhjentänyt myrkkymaljan. + + + + +SPARTTALAISET RYHTYVÄT HYÖKKÄYKSEEN PERSIAN VALTAKUNTAA VASTAAN. + + +Kymmenentuhannen retki ei ainoastaan ole vaiherikas välikohtaus Kreikan +historiassa, vaan sillä on myöskin ollut maailmanhistoriallinen +merkitys. Tämä tapaus paljasti näet yhdellä iskulla Persian valtakunnan +heikkoudet; ja siitä lähtien alkoi selvänäköisten helleenien mieliin +juurtua yhä syvemmin se käsitys, että tarvittaisiin vain keskikokoinen, +mutta hyvin varustettu kreikkalainen sotajoukko suurkuninkaan +valtakunnan kukistamiseksi ja jakamiseksi. Sen vakaumuksen hedelmänä +olivat aikaa myöten Aleksanteri Suuren urotyöt. + +Yhä lisääntyvä persialaisten halveksiminen näyttää kuitenkin olevan +ristiriidassa sen suuren vaikutusvallan kanssa, joka heillä oli +Kreikan kohtaloon vielä parin miespolven aikana. Tämä vaikutusvalta +ei kuitenkaan perustunut — kuten edellä on sanottu — persialaisten +voimakkuuteen, vaan helleenien eripuraisuuteen, siihen, että +suurkuningas osasi käyttää helleenejä toisiaan vastaan. Ja tämän +edellytyksenä oli Persian kulta. Spartta, helleenien johtovaltio, +kavalsi heidän asiansa ja luovutti Vähässä-Aasiassa olevat maanmiehensä +suurkuninkaalle. + +Mutta viime aikoina oli lehti kääntynyt. Sparttalaiset olivat joutuneet +epäluulon alaisiksi suurkuninkaan hovissa, koska he olivat salaisesti +avustaneet Kyyroksen kapinayritystä. Mutta tilanne paheni vieläkin, kun +Tissaphernes palattuaan kotiin Kunaksasta pani toimeen rangaistusretken +joonialaisia kaupunkeja vastaan, koska nämä olivat asettuneet Kyyroksen +puolelle. Kun joonialaiset nyt anoivat sparttalaisilla apua, nämä +eivät kehdanneet pysyä toimettomina. Tosin he ainoastaan muutamia +vuosia sitten olivat ostaneet itselleen Persian tuen luovuttamalla +kylmäverisesti Aigeian meren toisella puolen asuvat maanmiehensä +suurkuninkaan käsiin, mutta nyt ollessaan Hellaan valtiaita oli heidän +kunnia-asiansa näyttää, mihin he pystyivät. Ja niin sparttalaiset +kohottivat miekkansa Tissaphernestä ja hänen kuningastaan vastaan. + +Sotatapahtumista ei alkupuolelta ole paljoakaan kerrottavaa, etupäässä +siitä syystä, että Tissaphernes, kuten tunnettua, ei juuri ollut mikään +sankari ja senvuoksi mieluimmin vältti ratkaisevia taisteluita. Mutta +vuonna 396 toiminta vilkastui, kun Spartan kuningas _Agesilāos_ tuli +ylipäälliköksi. Hän oli oikea sparttalainen, peloton ja nuhteeton. +Ei haitannut se, että hän oli pieni ja mitätön ja ontui toista +jalkaansa, sillä tässä raihnaisessa tomumajassa asuva tulisielu mursi +tieltään kaikki esteet. Päinvastoin kuin Lysandros hän oli yleisesti +pidetty kansanomaisen ja hyväntahtoisen esiintymisensä vuoksi. Hänen +käytöksensä ei milloinkaan ollut prameilevaa, mutta kuitenkin hänessä +oli jotakin kuninkaallista ja vaikuttavaa. Se oli tahdonvoiman +heijastusta. + +Kun hän nyt vastaanotti päällikkyyden, hän vertasi yritystään Troian +sotaan: taaskin koko Kreikka ryhtyi taisteluun yhteistä aasialaista +vihollista vastaan tämän omalla maaperällä. Kuten muinoin Agamemnon +hän uhrasi Auliissa ennen lähtöään. Hänen sotaretkensä huippukohta +oli lähellä Sardesta saatu loistava voitto. Persialaisten tappion +syy onnistui leskikuningatar Parysatiksen vierittää Tissapherneen +niskoille. Tämä tehtiin nyt hovin määräyksestä päätänsä lyhemmäksi. + +Mutta Agesilaoksen täytyi pian keskeyttää voittokulkunsa. Kotimaassa +oli sattunut tapauksia, jotka vaativat hänen läsnäoloaan. Persian +kuningas oli viisaasti kultaansa käyttäen hankkinut hänelle vihollisia +hänen selkänsä taakse. Aluksi _thebalaiset_ tarttuivat aseisiin +sparttalaisia vastaan ja voittivat heidät taistelussa, joka maksoi +Lysandroksen hengen. Tilanne oli sparttalaisille sitä arveluttavampi, +kun thebalaisia avustivat _korinthoslaiset, ateenalaiset_, jotka +luulivat vapautuksensa hetken tulleen, ja tietenkin _Argoliin_ asukkaat +sekä muutamat muut kansat. Liitto eli luonnollisesti etupäässä +persialaisten rahoilla. + +Yhdistyneet sotajoukot, jotka olivat kokoontuneet Korinthokseen, +suunnittelivat ylpeästi hyökkäystä Sparttaa vastaan. »Meidän on +poltettava ampiaiset pesäänsä, ennenkuin ne pääsevät ulos pistämään, +sanoi korinthoslaisten sotajoukkojen ylipäällikkö. + +Uhkaavat varustukset pakottivat sparttalaiset kutsumaan kotiin +Agesilaoksen. Tämä kunnianhimoinen mies ei suinkaan iloisin tuntein +näin äkkiä tempautunut irti aasialaisista suuruudenunelmistaan, +mutta kunnon sparttalaisena hän totteli eforien määräystä. Hän +saapui maitse Traakian, Makedonian ja Thessalian kautta Boiotiaan. +Siellä hän tapasi liittoutuneet koolla _Korōneian_ luona vuonna +394. Näiden ja sparttalaisten välillä käytiin valtava ottelu. +Kummankin puolen hopliittajoukot syöksyivät toisiaan vastaan niin +raivoisan taisteluhalun vallassa, että eturivin kilvet ryskyen +murtuivat vastakkain, keihäät pirstoutuivat ja tikari oli ainoa +ase, jota sotilaat tilanahtauden vuoksi voivat käyttää. Tässä ei +kohotettu yhteisiä sotahuutoja, kuten muulloin oli tapana. Katkeran +vihan synkkä, uhkaava tunnelma vallitsi tämän hirveän teurastuksen +kestäessä, ja ainoastaan yksityiset kostonhimon ja raivon purkaukset +keskeyttivät kaamean hiljaisuuden. Agesilaos itse haavoittui useita +kertoja, hänet tallattiin maahan ja hänet pelasti kuolemasta +uhrautuvalla rohkeudellaan viisikymmentä sparttalaista, jotka +olivat hänen vapaaehtoisia henkivartijoitaan. Mutta voittajana hän +vihdoin selvisi. Tällä menestyksellä ei kuitenkaan ollut suurtakaan +merkitystä sen musertavan tappion rinnalla, jonka persialaista +laivastoa johtava ateenalainen _Kōnōn_ oli vähän aikaisemmin samana +vuonna tuottanut Spartan merivoimille _Knídoksen_ luona Vähän-Aasian +lounaiskolkassa.[26] Siellä murtui Spartan johtovalta merellä. +Aigospotamoin taistelun jälkeiset olot olivat yhdellä iskulla +muuttuneet ja Agesilaokselta oli paluutie Aasiaan tukossa. Konon +purjehti sen jälkeen laivastollaan saarelta saarelle, toisesta Aigeian +meren satamakaupungista toiseen ja karkoitti kaikkialta sparttalaiset +käskynhaltijat. Heitä vihattiin niin kiihkeästi, että tehtävä onnistui +odottamattoman helposti. Tietäen olevansa epäsuosiossa he miltei +kaikkialla jättivät paikkansa ja pakenivat kuullessaan pelkän sanoman +Kononin saapumisesta. + +Konon palasi takaisin Ateenaan kuin uusi Themistokles, isänmaansa +vapauttaja, kansan tervehtiessä häntä riemuiten. Ja nyt hän ryhtyi +kansalle yhtä mieluisaan toimeen, rakentamaan uudestaan Ateenan +hajoitettuja linnoituksia. Lukemattomat kädet alkoivat ahertaa. +Myöskin boiotialaisia ja muita naapureita työskenteli vapaaehtoisina +samoilla muureilla, joiden repimistä he yksitoista vuotta sitten +olivat juhlineet tanssien ja huilua soittaen. Niin täydellisesti oli +mieliala Kreikassa sen jälkeen muuttunut. Kaikki oli nyt pelkkää iloa +ja sovintoa. Kuvaa himmensi vain yksi varjo, mutta sitä rakentajat +eivät huomanneet: Kreikan vapauden uusi suoja oli pystytetty Persian +kullalla. Mutta tuloksena oli joka tapauksessa, että Ateena jälleen +oli oma itsensä, ei tosin Perikleen Ateena — sotalaivaston puutteessa +ei siitä milloinkaan enää voinut tulla sellaista — mutta kuitenkin +lukuunotettava tekijä, ja Peiraieuksesta tuli jälleen vilkas +satamakaupunki. + +Mutta nyt oli myöskin koittanut hetki, jolloin suurkuningas ja hänen +Jooniassa oleva satraappinsa arvelivat, että vaaka taas vähitellen +saisi painua Spartan eduksi. Tätä muutosta Persian politiikassa +ilmaisi se, että satraappi äkkiä vangitsi Kononin, miehen, joka oli +ateenalaisten paras apu ja tuki. Petollista tekoa perusteltiin sillä, +että Konon toimi suurkuninkaan etuja vastaan. Hänen uransa oli täten +äkkiä katkaistu, juuri kun se lupasi eniten Ateenan kehitykselle, ja +sparttalaiset riemuitsivat. Monet muutkin merkit osoittivat, että +Artakserkses satraappinsa kautta aikoi jälleen ottaa Spartan armoihinsa +sen viimeaikaisten koirankurien perästä. Ja lopulta erään viekkaan +sparttalaisen välittäjän onnistui hankkia maalleen _rauha Persian +kanssa vuonna 387_. Mutta tämä rauha tuotti ikuisen häpeän Spartalle, +sillä se uhrasi toistamiseen oman etunsa vuoksi Vähässä-Aasiassa olevat +maanmiehensä. Jo muodoltaan rauhansopimus oli kuin isku vasten kasvoja +kaikille, jotka helleenin nimeä kantoivat. »Kuninkaanrauha», kuten +sitä nimitettiin, »säädettiin» näet Kreikan valtioille julistuksen +loukkaavassa muodossa, jonka suurkuningas itsevaltiudessaan oli +sanellut Susassa, ja jota helleenien vain tuli totella ja noudattaa. +Se sisälsi, että kaikki Vähän-Aasian kaupungit tästä lähtien kuuluivat +suurkuninkaalle. + +Sitä lupaavammalta tuntui — ensi silmäykseltä — se sopimuksen kohta, +joka takasi itsenäisyyden kaikille varsinaisen Kreikan kaupungeille, +suurille ja pienille. Saattoivatko kreikkalaiset toivoa, parempaa? Ei, +ehkäpä ei, jos Sparttaa ja Persiaa ei olisi ollut. Mutta nyt ne olivat +olemassa; ja Spartalle tämä kauniisti kaavailtu pykälä merkitsi sitä, +että muut kreikkalaiset yhteiskunnat saivat olla juuri sen verran +itsenäisiä, kuin soveltui lakedaimonilaisten — ja luonnollisesti myös +Persian kuninkaan — tarkoitukseen hajoittaa ja hallita. Sparttalaisista +Artakserkses sai luotettavan vartijan pitämään huolta siitä, että +helleenien itsenäisyyspyrinnöt eivät onnistuisi. Spartta näet otti +suorittaakseen jalon tehtävän valvoa Persian henkivartijana, että +sopimusta tarkoin noudatettaisiin. Jokaista rauhanrikkojaa kohtaan +sparttalaiset suorittivat pyövelin virkaa persialaisten avulla. + +Tämän kaiken tuloksena oli, että sparttalaisten menettely pakotti +helleenit turvattomina alistumaan Spartan ylivaltaan ja lisäksi vielä +_muodollisestikin tunnustamaan Persian kuninkaan yliherruuden_. Ja +ensi kertaa Mykaleen taistelun jälkeen, joka käytiin lähes sata vuotta +aikaisemmin, persialaiset olivat kaikkien Vähän-Aasian helleenien +todellisia valtiaita. + +Vuoden 387 rauhansopimus on diplomatian mestariteos. Se on näennäisesti +miellyttävän selkeä ja yksinkertainen, mutta todellisuudessa sillä on +sisältö, jonka huomaa ainoastaan lukemalla rivien välistä. + +Kuninkaanrauha oli halkaissut helleenisen maailman kahteen osaan. +Molemmat puoliskot olivat tästä lähtien suurkuninkaan vallassa, +toinen välittömästi, toinen välillisesti. Helleenit olivat +tuhlanneet suuruudenaikansa perinnön, kieltäneet suuret sankarinsa +ja valtiomiehensä. Se oli sitäkin häpeällisempi nöyryytys, kun +kreikkalaiset eivät olleet sortuneet taistelussa ylivoimaista +vihollista vastaan, vaan ryömivät tomussa sellaisen vallan edessä, joka +oli heitä heikompi sekä maalla että merellä, vallan, jonka sisäinen +heikkous oli nyt ilmeisempi kuin milloinkaan ennen. Helleenit olivat +menetelleet näin _tuhotakseen toisensa_. Eripuraisuuden pahan +hengen riivaamana oli ensin osa Hellaan kansasta ja sitten kansa +kokonaisuudessaan ottanut niskoilleen perivihollisensa häpeällisen +ikeen. + +Se että sparttalaiset saattoivat tehdä, minkä tekivät, häpeällisesti +kavaltaa Hellaan nimen kunnian, voidaan psykologisesti selittää vain +siten, että heidät varmaan valtasi silmitön säikähdys nähdessään, miten +nopeasti Ateena oli saanut linnoituksensa uudestaan rakennetuksi. Tästä +kauhusta kasvoi heti päähänpinttymä, että Ateena oli kehittymäisillään +yhtä mahtavaksi valtioksi, kuin se oli ollut kaksikymmentä vuotta +aikaisemmin. Senvuoksi heidän täytyi mistä hinnasta hyvänsä — kunhan +sitä tietenkään ei vain tarvinnut itse maksaa — koettaa saada aikaan +rauha ja päästä sellaiseen ratkaisuun, että kaikki muut Kreikan valtiot +olisivat eristettyinä eikä mikään vastaliitto voisi enää kilpailla +Spartan kanssa Kreikan johtovallasta. + +Kuninkaanrauha oli tehnyt tyhjäksi Kononin vapautustyön hedelmät. +Sparttalaiset olivat jälleen, kuten Aigospotamoin taistelun jälkeen, +hajoittaneet kreikkalaiset vastustajansa ja voivat tästä lähtien +kohdella heitä mielensä mukaan. Nyt alkaa uudelleen sama näytelmä kuin +tuohon — aikaan. He valvovat nyt muiden valtioiden kreikkalaisia yhtä +epäluuloisesti kuin omia heloottejaan, ja jokaisen vapaudenliikkeen +oireen he koettavat tukahduttaa alkuunsa. Heidän ensimmäisiä +toimenpiteitään rauhanteon jälkeen oli pakottaa thebalaiset luopumaan +johtavasta asemastaan Boiotian muiden kaupunkien keskuudessa. +Persialaisten avulla sparttalaiset sitten seuraavina vuosina alkoivat +uudelleen asettaa useihin paikkoihin vihattuja käskynhaltijoitaan ja +levittää valtaansa yhä laajemmalle. Ja Persian satraapit sortivat +vielä pahemmin Vähän-Aasian nyt aivan turvattomia kreikkalaisia. Sekä +sparttalaiset että persialaiset kylvivät väkivaltaisuuksillaan vihaa, +joka aikanaan kantoi odottamattoman hedelmän. + + + + +THEBAN JOHTOVALTA. + + +Ateenan kukistumisen jälkeen sparttalaiset pelkäsivät Thebaa enemmän +kuin mitään muuta kaupunkia. Kuningas Agesilaokselle se oli erikoisen +vastenmielinen. Olihan hänen juuri thebalaisten tähden täytynyt +keskeyttää lupaava Aasian sotaretkensä. Senvuoksi hän nyt nautti +saadessaan kaikin tavoin kiusata ja loukata tätä jäykkäluontoista +kansaa. Sparttalaisten onnistui muun muassa tyydytyksekseen saada +itselleen varma jalansija Boiotiassa, arveluttavan lähellä itse +Thebaa, asettamalla sparttalaista varusväkeä ja sparttalaismielisiä +kymmenmiehishallituksia muutamiin muihin Boiotian kaupunkeihin. + +Thebalaiset purivat hammasta ja olivat vaiti. He odottivat vain sopivaa +hetkeä, jolloin he voisivat uudestaan herättää eloon Boiotian liiton ja +ryhtyä jälleen taisteluun Sparttaa vastaan. + +Mutta sitä ennen he joutuivat kokemaan vielä pahempaa: heidän täytyi +sietää vihatun sortajan kätyreitä omassa kaupungissaan. + +Thebassa oli näet myöskin sparttalaismielinen vähemmistö, ja tämän +avulla lakedaimonilaiset suorittivat erään röyhkeimpiä tekojaan. Muuan +Traakiaan matkalla oleva sparttalainen sotajoukko valtasi näet vuonna +382 Theban linnan äkkirynnäköllä. Se oli sattumalta ilman puolustajia, +sillä päivä oli pyhitetty uskonnolliselle juhlalle, jota ainoastaan +naiset viettivät siellä keskenään. Ja niin kauan kuin juhlaa kesti, +ei yhdenkään miehen ollut lupa näyttäytyä, ulkosalla. Sentähden +sparttalaiset voivatkin esteettömästi saada linnan valtaansa. Tällöin +he myöskin ottivat haltuunsa kaikki sinne kokoontuneet naiset ja +hankkivat täten itselleen parhaimman vakuuden siitä, että kaupungin +porvarit alistuisivat kohtaloonsa. + +Agesilaos kannattajineen riemuitsi. Mutta koko Kreikka tuomitsi +yksimielisesti kavalan teon. Lauhduttaakseen mielialaa sparttalaiset +silloin lausuivat virallisen paheksumisensa asianomaisen sotapäällikön +toimenpiteistä Thebassa ja tuomitsivat hänet maksamaan sakkoja —, joita +kaikesta päättäen ei milloinkaan vaadittu. + +Theban linna heillä joka tapauksessa oli hallussaan, ja sieltä käsin +he pitivät kauhun vallassa kaikkia kaupungissa olevia vastustajiaan, +joita muutoin pitivät aisoissa käskynhaltijat ja sparttalaismielinen +harvainvaltainen hallitus, jonka he olivat tännekin asettaneet. +Uudet hallitusmiehet» joilla Thebaa onnellistutettiin, olivat samoja +henkilöitä, jotka olivat avanneet linnan portit verivihollisille. + +Koko Kreikassa ei ollut ketään, joka olisi uskaltanut tehdä vastarintaa +kaikkivaltiaille lakedaimonilaisille, joita toiselta puolen tuki +Persian kuningas, toiselta Syrakusan tyranni Dionysios, josta myöskin +oli tullut heidän liittolaisensa. Sillä niin paljon kuin sparttalaisia +olikin ylistetty heidän tyrannivihastaan, heitä ei arveluttanut solmia +liittoa oikean tyrannin kanssa, kun se vain oli edullista heidän +itsekkäille pyyteilleen. + +Mutta pian kuului uusia hälytysmerkkejä Kreikan vapaustaistelijani +riveistä. Ne olivat lähtöisin kaupungista, missä sparttalaisten sorto +tuntui raskaimmin, helleenisen heimon keskuudesta, joka ei vielä ollut +yhtä uupunut kuin ateenalaiset ja muut Kreikan kansat, joiden veri oli +vuotanut kuiviin. + +Boiotia oli hedelmällistä maata, ja siinä asui tervettä ja voimakasta +kansaa. Boiotian miehet olivat kuuluisia voimastaan. Mutta erikoisia +sivistyskansaa boiotialaiset eivät olleet, vaikka he olivat +synnyttäneet Hesiodoksen ja Pindaroksen.[27] Hienosti sivistyneet +ja sirostelevat ateenalaiset tekivät pilaa naapuriensa karkeasta ja +kömpelöstä käytöksestä ja heidän vanhanaikaisesta murteestaan. Mutta +heidän nyrkkejään he kunnioittivat. + +Boiotialaisilla — paitsi Plataian kaupunkia — ei ollut osuutta Kreikan +suuruudenaikaan. Taistelukentällä tämän kaupungin luona he olivat +vuodattaneet vertansa persialaisten asian puolesta. He olivat kaikkina +aikoina suhtautuneet epäluuloisesti ja kateellisesti kukoistavaan +attikalaiseen valtakuntaan ja tehneet kaiken voitavansa yllyttääkseen +ateenalaisten vihollisia. Tämän johdosta he tietenkin olivat aina +olleet hyvissä väleissä Spartan kanssa. Peloponnesolaissodan +päättyminen oli myöskin boiotialaisille suuri voitto. + +Mutta sodan jälkeen oli lehti kääntynyt. Sen oli vihdoinkin aiheuttanut +noiden rakkaiden sparttalaisten ylimielisyys. Boiotialaiset olivat +silloin alkaneet tuntea olevassa yhtä sorrettujen kanssa ja avasivat +sydämensä ja kotiensa ovet selkiselälleen kaikille ateenalaisille, +jotka pakenivat kolmenkymmenen tyrannin vainoa. + +Tämän vieraanvaraisuuden ateenalaiset nyt korvasivat +vapauttarakastaville thebalaisille, joita sadoittain pakeni Ateenaan, +kun Theban linna joutui sortajien käsiin. Nämä pakolaiset olivat +sparttalaisille ainaisen levottomuuden lähteenä. Lakedaimonilaiset +olivat niin huolissaan siitä, mihin nämä miehet saattaisivat ryhtyä, +että paikkasivat salamurhaajia raivaamaan heidät tieltään. Heidän +onnistuikin surmata pakolaisten etevimmät johtajat. Mutta se olikin +heidän ainoa »menestyksensä». + +Näiden pakolaisten joukossa oli muutamia Theban rikkaimpia ja +ylhäisimpiä miehiä. Osa heistä teki nuoren _Pelopidaan_ johdolla +salaliiton surmatakseen harvainvaltaiset ja vapauttaakseen +kotikaupunkinsa. + +Eräänä koleana ja sateisena joulukuun iltana 379 onnistui seitsemän +salaliittolaisen talonpojiksi pukeutuneina päästä Thebaan, juuri +kun kaupungin portit suljettiin viimeisten maatyöläisten palattua +kotiin pelloilta.[28] Kaikki pääsivät onnellisesti erään luotettavan +ystävän taloon. Tämä oli luvannut heille majapaikan, kunnes toiminnan +hetki oli tullut. Suotuisan tilaisuuden valmistaminen vapautustyön +suorittamiselle oli uskottu eräälle toiselle luotettavalle +thebalaiselle ystävälle, jonka oli onnistunut näytellä osansa niin +hyvin, että oli päässyt oligarkkien yksityissihteeriksi. Hän kutsui +nyt neljästä tyrannista kaksi kotiinsa juhla-aterialle, jonka hän +oli luvannut tehdä tavallista houkuttelevammaksi kutsumalla myöskin +muutamia Theban kauneimpia naisia. Tämä ei merkinnyt niinkään vähän, +sillä Theban tyttäret olivat kuuluisia lumoavasta kauneudestaan. + +Seuraavana iltana vietettiin juhlapidot molempien oligarkkien +kunniaksi. Oli suunniteltu, että vieraitten juovuttua viinistä isäntä +toisi sisään lupaamansa kauniit naiset — jotka olivat juuri Pelopidas +ja hänen ystävänsä, jotka olivat pukeutuneet naisiksi. + +Ratkaiseva hetki läheni ja salaliittolaiset valmistautuivat näyt +teleinään osaansa, kun oveen yhtäkkiä koputetaan ja sisään astuu +sanansaattaja tuoden oligarkkien Ateenassa olevilta ystäviltä kirjeen, +jossa tarkalleen selostettiin koko juoni ja lueteltiin kaikkien +salaliittolaisten nimet. Mutta ylhäisten vieraitten järki oli nyt +jo niin perin pohjin hämärtynyt, että kirjeen saaja ei vaivautunut +sitä avaamaan, vaikka sanansaattaja huomautti, että oli kysymys +erittäin vakavista asioista. »Vakavat asiat huomiseksi», sanoi tämä, +mallikelpoinen hallitusmies, laskeutui veltosti takaisin patjalleen ja +pani pikaviestin avaamattomana pieluksensa alle. Ei, nyt oli vihdoinkin +nähtävä nuo kauniit thebattaret. + +Kas, nyt astuu sisään kolme upeaa, ylhäisen arvokasta naista tiheät +hunnut kasvoillaan ja puettuina monipoimuisiin pukuihin! Heitä seuraa +neljä palvelijatarta. Naiset asettuvat noiden kolmen miehen viereen. +Mutta se hetki, jolloin he työntävät hunnut kasvoiltaan, on sovittu +merkki tikarin käyttämiseen, joka heillä on kätkettynä pukunsa +poimuihin; ja seuraavassa hetkessä molemmat oligarkit ovat poissa +pelistä. Samalla tavalla heidän kaksi toveriaan surmataan omissa +kodeissaan. — Näin kunniattomasti päättyi niiden miesten elämänura, +jotka kerran olivat valmistaneet synnyinkaupunkinsa verivihollisille +pääsyn linnaan. + +Tämän jälkeen salaliittolaiset lähtivät vankilaan, mihin oli teljetty +150 valtiollista vankia. Ensin tehtiin keihään iskulla vaarattomaksi +vankilan johtaja, muuan oligarkkien uskollisimpia kätyreitä[29], +ja sen jälkeen vapautettiin kaikki ne onnettomat, joiden oli +täytynyt nääntyä täällä isänmaanrakkautensa tähden. Sitten oli vain +muutamien silmänräpäyksien työ varustaa heidät aseilla ja järjestää +heidät taistelurintamaan. Kun tämä oli tehty, vapauttajat antoivat +airueitten ja torvensoittajien kuuluttaa kaikkialla kaupungissa, +että Theba oli vapaa ja että kaikki thebalaiset, jotka rakastivat +vapauttaan, kokoontuisivat asestettuina torille. Siellä pidettiin +päivän sarastaessa kansankokous Pelopidaan ja hänen tovereittensa +johdolla. Papit seppelöivät heidät ja kiittivät heitä kaupungin +suojelusjumalien nimessä, ja innostunut kansa nimitti heidät +johtajikseen ja sotapäälliköikseen. He käyttivät heti hyväkseen +vapauden asian herättämää yleistä innostusta ja tekivät äkkirynnäkön +linnaan. Uskaltamatta ryhtyä vastarintaan lakedaimonilaisten kolme +käskynhaltijaa tarjoutuivat antautumaan ehdolla, että he saisivat +vapaasti poistua. Ja se heille luvattiinkin. Mutta kun sparttalainen +varusväki marssi ulos kaupungista, eivät thebalaiset jaksaneet +hillitä katkeruuttaan oman heimonsa kavaltajia kohtaan, jotka +käyttivät tilaisuutta hyväkseen pyrkien samalla kertaa turvaan. Heidän +isänmaanpetoksensa, matelunsa voittoisien sparttalaisten edessä ja +kopeutensa kukistettuja maanmiehiään kohtaan oli vielä liian tuoreessa +muistissa ollakseen herättämättä kostonhalua. Monet eniten vihatuista +otettiin kiinni ja lyötiin kuoliaiksi. + +Palattuaan Sparttaan mestattiin kaksi näistä käskynhaltijoista, jotka +tällä tavoin ilman miekaniskua olivat lähteneet Theban linnasta; +kolmatta rangaistiin suurilla sakoilla ja maanpaolla. Niin suurta +katkeruutta herätti tämä häväistys, jonka nuo miehet olivat Spartan +sotavoimille tuottaneet. + +Sanoma Theban vapautuksesta levisi kuin kulovalkea kautta koko +kreikkalaisen maailman. Ihailtiin tämän pienen miesjoukon rohkeutta ja +kylmäverisyyttä sen ryhtyessä vaaralliseen uhkayritykseen, yksinään +kumoamaan hallitusta, jota vielä edellisenä päivänä oli pidetty +voittamattomana. Ja iloittiin siitä, että Spartan hirmuvalta oli +menettänyt ainakin yhden tukikohtansa. + +Vähän myöhemmin katkeruus sparttalaisia kohtaan yhä vain lisääntyi, kun +saatiin kuulla, että he olivat aikoneet tehdä Ateenalle yhtä petollisen +teon kuin kolmea vuotta aikaisemmin Theballe. Erään boiotialaisen +käskynhaltijan mieleen juolahti näet tehdä maalta käsin yöllinen +hyökkäys Peiraieukseen ja saada siten yhdellä iskulla haltuunsa +Ateenan laivat ja varastohuoneet. Eräänä iltana hän lähti joukkoineen +liikkeelle laskien olevansa Peiraieuksessa seuraavana aamuna ennen +päivän koittoa. Onneksi Ateenalle hänen laskelmansa pettivät, ja aamu +sarasti hänen vielä ollessaan matkalla. Silloinhan ei enää kannattanut +jatkaa? Hän lähti takaisin boiotialaiseen kaupunkiinsa, kuitenkin ensin +ryöstäen Ateenan ympäristöjä. + +Ateenalaisten suuttumus tapahtuman johdosta oli suuri, ja mitta +täyttyi, kun vastoin kaikkia odotuksia Spartan eforit vapauttivat +miehen, joka oli aikonut tehdä tämän kavalan työn. + +Hansikas oli heitetty. Ateenalaiset nostivat sen maasta. He solmivat +ystävyysliiton thebalaisten kanssa ja varustautuivat voimaperäisesti +sotaan Sparttaa vastaan sekä maalla että merellä. Merisotaa varten +heidän onnistuikin hankkia itselleen uusia voimia perustaessaan v. +378 _uuden attikalaisen liiton_, joka oli täsmälleen sata vuotta +nuorempi kuin attikalais-delolainen. Tämä uusi liitto, joka oli +syntynyt suojaksi sparttalaisten väkivaltaa vastaan, oli hengeltään +paljoa vapaamielisempi kuin edellinen. Ateena ei enää tavoitellut +samanluontoista johtovaltaa kuin aikaisemmin. Sellainen ei olisi +ollut sopusoinnussa kuninkaanrauhan eikä Ateenan silloisen aseman +kanssa. Tosin Ateenalla oli liiton johto käsissään, mutta kaikkien sen +jäsenten tuli olla »vapaita ja itsenäisiä.» Liittoneuvostossa, joka +ratkaisi heidän yhteiset asiansa, oli jokaisella valtiolla, suurella +ja pienellä, yksi ääni, kun Ateena sitävastoin ei ollut ollenkaan +edustettuna tässä kokouksessa. Tässä liitossa ei myöskään ollut +vakituisia vuosimaksuja, vaan liittoneuvosto määräsi ne joka kerralla +erikseen. + +Sekä Ateenan että Theban asukkaita elähdytti ajatus murtaa +sparttalaisten valta-asema Kreikassa. Ateenalaisten hankkiessa +itselleen auttajia merisotaa varten, thebalaiset järjestivät +maajoukkonsa entistä sotakelpoisemmaksi. Osasto, johon kuului 300 +hopliittaa, kaupungin ylhäisimmistä perheistä valittuja nuorukaisia, +jotka olivat kunnostautuneet miehuudellaan ja voimallaan, oli armeijan +ydin, n.s. pyhä joukko. Se oli järjestetty siten, että vierekkäin +seisoi aina kaksi nuorukaista, jotka olivat ystäviä elämässä ja +kuolemassa ja olivat vannoneet voittavansa tai kuolevansa yhdessä. +Thebalaiset olivat täten käyttäneet hyväkseen kreikkalaisten +romanttista nuorukaisystävyyttä, samaa tunnetta, joka liitti yhteen +Akhilleuksen ja Patrokloksen, Daavidin ja Jonatanin. Se sitoi +tämän valiojoukon jäsenet niin lujasti toisiinsa, että maallinen +mahti ei voinut murtaa heidän rivejään. Hyökkäyksissä tämä osasto +oli vastustamaton. — Mutta ei siinä kyllin, että valiojoukko oli +erinomaisen huolellisesti harjoitettu —, myöskin Theban armeijan jo +ennestään oivallinen pääaines sai vielä perusteellisemman koulutuksen +kuin aikaisemmin. Mutta thebalaisten taistelukelpoisuudelle merkitsi +verrattoman paljon enemmän se, että he samoihin aikoihin saivat mainion +sotapäällikön ja johtajan. _Epaminondaan_ nimi aloittaa nyt uuden luvun +Kreikan historiassa. Hän kuului erääseen Theban ylhäisimpiä perheitä +kuten Pelopidas, johon häntä yhdisti läheinen ystävyysside, joka oli +koeteltu ja vahvistettu eräässä taistelussa, jolloin he ottelivat +rinnakkain ja Epaminondas oman henkensä uhalla pelasti vaarallisesti +haavoittuneen aseveljensä. + +Kirjalliset harrastukset ja kaunotaiteet eivät yleensä olleet +thebalaisten vahvoja puolia, mutta Epaminondas oli loistava poikkeus. +Hän oli erittäin soitannollinen ja osoitti jo nuoruudestaan lähtien +ilmeistä mieltymystä opiskeluun ja yleensä älyllisiin harrastuksiin. +Hän käytti halukkaasti hyväkseen jokaista tilaisuutta keskusteluihin +filosofien ja puhujain kanssa ja vapautui täten suureksi osaksi +taikauskosta, joka teki niin monen muun sen ajan sotapäällikön +merkkien ja enteitten orjaksi. Hän keräsikin itselleen kunnioitettavan +tietovaraston eri aineissa, mutta ei milloinkaan loistanut niillä +tarpeettomasti. Muuan erittäin arvostelukykyinen ateenalainen on +hänestä sanonut, että hän ei »ikinä ollut tavannut ketään, joka olisi +samalla kertaa taitanut niin paljon ja puhunut niin vähän». + +Mutta hänen harvapuheisuutensa syynä ei suinkaan ollut vaikeus lausua +ajatuksiaan. Päinvastoin Epaminondas oli niin etevä kaunopuhuja, +että hän tarvittaessa kykeni voittamaan jopa Ateenan parhaatkin +puhujat. Mutta hän oli koko olemukseltaan vaatimaton, joka on sitäkin +miellyttävämpi ominaisuus, kun hänen maanmiehensä päinvastoin olivat +tunnettuja tympäisevästä kerskailustaan ja itsetietoisuudestaan. +Edelleen Epaminondaan ei ikinä voitu sanoa tavoittelevan kansansuosiota +eikä rikkautta. Rahat olivat hänelle aivan yhdentekeviä, ja hän pysyi +köyhänä elämänsä loppuun saakka. Hän ei jättänyt jälkeensä edes sen +vertaa, että se olisi riittänyt hautauskustannuksiin. Ja tämä mies +torjui kaikki sellaiset lahjomisyritykset, joihin niin monet muissa +suhteissa Kreikan etevimmät valtiomiehet lankesivat, vieläpä ystäviensä +tarjoamat lahjatkin. Kun hän lisäksi oli niin suora ja totuutta +rakastava, että ei leikilläkään valehdellut, ja itse jalomielisyys +voitettuja vastustajia kohtaan, niin on miltei mahdotonta löytää +tästä valoisasta kuvasta ainoatakaan tummaa tahraa. Eivät edes hänen +vihollisensa olisi siihen kyenneet. + +Mutta silti ei tarvitse luulla, että hän oli ikävä ihminen, kuten +hyveen perikuvat useinkin ovat. Epaminondas ei saavuttanut ainoastaan +lähimmäistensä kunnioitusta, vaan myöskin heidän kiintymyksensä, ja +hänen huumorin lahjaansa todistaa esimerkiksi kertomus siitä, miten +hän kerran lähetti erään liian hyvinvoivan soturin kotiin perustellen +tekoaan sillä, että kolmekaan kilpeä ei riittäisi suojelemaan hänen +ruhoansa vihollisen nuolilta. + + * * * * * + +Thebalaisten Epaminondaan johdolla suorittaman varustelutyön tulokset +osoittautuivat siinä, että he menestyksellä torjuivat sparttalaisten +kaikki yritykset saada takaisin valta-asemansa Thebassa. Yhtä +huonolla onnella lakedaimonilaiset yrittivät merellä mitellä voimiaan +ateenalaisten ja heidän liittolaistensa kanssa. + +Sparttalaisten pääpyrkimyksenä oli kuitenkin kukistaa Theba, joka alkoi +saada takaisin vaikutusvaltaansa muihin Boiotian kaupunkeihin. Spartta +perusti tällöin toivonsa siihen kylmyyteen, joka aito kreikkalaisen +hajaantumissäännön mukaisesti alkoi ilmetä Theban ja Ateenan välisessä +suhteessa. Se olikin luonnonpakko tässä keskinäisen kateuden luvatussa +maassa, heti kuin molempien entisten liittolaisten asiat alkoivat sujua +hyvin ja ne siis eivät enää yhtä välttämättömästi tarvinneet toisiaan. +Niiden tiet erkanivat yhä enemmän, ja lopulta ateenalaiset solmivat +rauhan sparttalaisten kanssa kuulematta liittolaistensa mielipidettä. +Thebalaiset vetäytyivät syrjään loukkaantuneina ateenalaisten +menettelystä. Ja niin he olivat eristettyjä kaikesta Boiotian +ulkopuolelta saatavasta avusta. + +Sparttalaiset arvelivat, että nyt oli otollinen hetki suunnata +surmanisku vihattuja thebalaisia kohden. Kaikkialla, vieläpä +Thebassakin, luultiin, että isku olisi musertava. Mutta ne, jotka +sitä ennustivat, olivat jättäneet huomioonottamatta erään tekijän: +_Epaminondaan_. + +Vuonna 371 voimakas sparttalainen sotajoukko murtautui Boiotiaan. Nyt +olivat tarpeen Epaminondaan kaikki valtiomiehen- ja sotapäällikönlahjat +ja Pelopidaan koko urhoollisuus ylläpitämään heidän maanmiestensä +rohkeutta. Mutta mieliala ei suinkaan sittenkään ollut toivehikas, kun +Theban soturit ryhtyivät ratkaisevaan taisteluun sparttalaisia vastaan +_Leuktran_ kentällä lähellä Thebaa v. 371. Pikemminkin he epätoivon +vimmalla kävivät voitonvarmaa ja miesluvultaan ylivoimaista vihollista +vastaan. He olivat kuitenkin lujasti päättäneet mieluummin kuolla +taistelutantereella kuin elää lakedaimonilaisten sorron alaisina. + +Epaminondas osasi kuitenkin paremmin kuin kukaan toinen tämän +ajan sotapäällikkö korvata väkensä vähäisen miesluvun taitavalla +taktiikalla. Hän hylkäsi vanhan rinnakkaistaktiikan taistella kahtena +samansuuntaisena rintamana niiden koko pituudella. Sen sijaan hän ensi +kerran toi sotahistoriaan taistelurintaman tietoisen ja tahallisen +jaon siten, että vain toista puolta käytettiin ensimmäisessä +hyökkäyksessä. Hän jakoi näet hopliittafalangin heikompaan puolustus- +ja voimakkaampaan hyökkäyssivustaan, jossa sotilaat oli järjestetty +jopa 50 miehen vahvuisiin riveihin.[30] Tämän sivustan tehdessä +yksinään musertavia hyökkäyksiä vihollista vastaan sotapäällikkö +antoi sitävastoin heikomman puolustussivustan pysyä paikoillaan. +Tällä sotajoukon osalla ei siis taistelun alussa ollut muuta tehtävää +kuin sitoa ne vihollisen sotavoimat, jotka olivat vastapäätä +sitä. Vasta kuin hyökkäysosasto oli täyttänyt tehtävänsä murtaen +vihollisen vastaavan sivustan ja saattaen sen epäjärjestykseen, oli +puolustussivustan aika sekaantua leikkiin ja saartaa vihollinen. + +Tämä järjestely, kuuluisa _vino taistelurintama_, saikin aikaan +ihmeitä Leuktran luona. Kaikki kävi Epaminondaan laskelmien mukaan. +Hän oli varustanut vahvimmin vasemman sivustansa, koska sparttalaisten +kuningas ja sotapäälliköt sekä kaikki sparttalaiset olivat vihollisen +vastaavalla oikealla sivustalla. Hän arveli näet, että kun hän oli +täydellisesti voittanut tämän vihollisarmeijan parhaan osan, olisi +helppo tehdä sen vasen sivusta vaarattomaksi. + +Etumaisena thebalaisten vahvalla puolustussivustalla seisoi Pelopidas +»pyhine joukkoineen». Rientomarssissa tämä sivusta ryntäsi vihollista +vastaan. Hyökkäys oli vastustamaton, ja sparttalaisten rintama murtui +täydellisesti. Sparttalaisten ylipäällikkö haavoittui kuolettavasti, +ja enemmän kuin puolet hänen parhaita miehiään kaatui. Hirvittävän +verilöylyn ja itsepintaisen vastarinnan jälkeen sparttalaisten oikea +sivusta voitettiin täydellisesti ja karkoitettiin takaisin leiriinsä. +Sotajoukkojen muiden osien kesken ei syntynytkään varsinaista kahakkaa, +johon suurimpana syynä oli se, että sparttalaisten vasempana sivustana +olivat liittolaiset, jotka suhtautuivat melko viileästi Spartan asiaan. +He taistelivat melkein vain näön vuoksi. Ja nähdessään sparttalaisten +väistyvän hekin vetäytyivät takaisin. Muutaman tunnin kuluttua koko +lakedaimonilainen armeija oli kokoontunut leiriin kuolevan kuninkaan +ympärille. + +Spartan sotajoukkoon sen kärsimät tappiot tekivät peloittavan +vaikutuksen. Mutta monet liittolaiset eivät edes yrittäneet salata, +että he sydämensä pohjasta iloitsivat sortajansa tappiosta. Ja +kun sparttalaiset upseerit nyt pitivät sotaneuvottelua, niin +ainoastaan muutamat, hyvin harvat, sparttalaiset vaativat, että +ryhdyttäisiin uuteen taisteluun. Yleinen mielipide kannatti aselepoa. +Siihen thebalaiset suostuivatkin. Vieläpä he rajattomasti iloiten +odottamattomasta voitostaan sallivat vihollisen rauhassa lähteä kotiin. + + * * * * * + +Leuktran taistelu on käännekohta sotahistoriassa. Epaminondaan +luoma taktiikka oli kohottanut hänet kunniasijalle kaikkien aikojen +nerokkaimpien sotapäälliköitten pariin. Tämän taktiikan rinnalla vanha +pelätty Lykurgoksen sotakuri osoittautui jo vanhentuneeksi. Se ei enää +yksinään kyennyt luomaan ajanmukaista armeijaa. + +Vanhassa rinnakkaistaistelussa oli oteltu samalla tavoin pitkin koko +linjaa. Tämä oli tosin jaettu keskustaan ja kahteen sivustaan, mutta +_työnjakoa_ näiden eri osastojen välillä ei ollut. Ollessaan parhaiten +yhteensulautunut armeija tosin muodosti taktillisen »ruumiin», mutta +tälle ruumiille ei vielä ollut kasvanut jäseniä. Vasta Epaminondas on +alkanut kehittää ruumiista todellista _elimistöä_, jonka eri osilla on +erilaatuiset tehtävät. Hyökkäyssivustan hopliitalla on toisenlainen +tehtävä kuin hänen puolustussivustalla olevilla tovereillaan. +Hänen täytyy keskittää kaikki voimansa yhteen ainoaan hetkeen, kun +taas toisen sivustan sotilaitten on mikäli mahdollista säästettävä +voimiaan, kunnes hyökkäys on suoritettu, aivan kuin nyrkki taistelijan +toinen käsivarsi torjuu toisen iskiessä. Taistelu on muuttunut +suunnitelmallisemmaksi. Sen tulos ei perustu ainoastaan voimaan ja +rohkeuteen, vaan vielä enemmän älyyn ja johtavaan kylmään järkeen. +Sotajoukon päällystön ei enää tarvinnut kuten ennen näyttää ainoastaan +esimerkkiä urhoollisuudessa, vaan heidän oli ennen kaikkea toimittava +armeijan aivoina. Sota alkaa muuttua ammatista _sotataidoksi_. Juuri +Epaminondas on astunut ensimmäisen suuren askelen tähän suuntaan. + +Vinorintamaa kehitti myöhemmin edelleen Aleksanteri Suuri, ja vielä +1700-luvulla sillä oli tärkeä merkitys Fredrik Suuren taktiikassa. + +Mutta vaikka sparttalainen sotakuri oli joutunut tappiolle Leuktran +taistelukentällä, se oli kuitenkin yhä edelleen voittamaton eräässä +toisessa suhteessa, nimittäin taidossa kestää tuskaa miehen tavoin +ja hillitä jokainen mielenliikutus. Tappion sanoma vastaanotettiin +Spartassa ihailtavalla tavalla. Voidaksemme oikein arvioida +sparttalaisten käytöstä tänä koetuksen hetkenä voimme verrata sitä +ateenalaisten menettelyyn heidän saadessaan tiedon Aigospotamoin +tappiosta noin miespolvea aikaisemmin. Aivan toisenlainen näky oli +nyt tarjolla Spartassa. Ja kuitenkin onnettomuuden isku oli nyt yhtä +ankara kuin silloinkin ja sattui hetkenä, jolloin kaikki olivat +varmasti odottaneet voitonsanomaa. Mutta ainoatakaan valituksen ääntä +ei täällä kuulunut. »Kaikki oli», Ksenophon sanoo, »kuin ei mitään +olisi tapahtunut. Eforit ilmoittivat ainoastaan kaatuneitten nimet +näiden omaisille ja julkaisivat yleisen määräyksen, että naiset eivät +saaneet voihkia ja valittaa, vaan heidän tuli kantaa surunsa vaieten.» +Jo se, että tätä käskyä voitiin noudattaa, on ihailtava todistus +sparttalaisesta kurista. Mutta tämän kansan sankarillinen itsehillintä +meni vieläkin pitemmälle. Sitä olisi mahdoton uskoa, jollei voitaisi +vedota erään sen ajan kirjailijan todistukseen. »Seuraavana aamuna», +hän kertoo — edelleenkin Ksenophon —, »voitiin nähdä niiden, jotka +olivat menettäneet omaisiaan taistelutantereella, käyskentelevän +julkisilla paikoilla iloisin ilmein. Mutta henkiinjääneitten +omaisia tuskin näkyi ainoatakaan, ja ne harvat, jotka näyttäytyivät +julkisuudessa, olivat surullisen ja masentuneen näköisiä.» Niin +syvälle oli sparttalaisiin juurtunut velvollisuuden käsky, että +taistelukentältä ei milloinkaan saanut väistyä. + +Ja kun viholliselle antautuneet soturit palasivat kotiin, he saivat +niin halveksivan vastaanoton, että heidän elämänsä kävi aivan +sietämättömäksi. Kukaan heidän maanmiehistään ei tahtonut seurustella +heidän kanssaan tai edes lausua heille sanaakaan. Kukaan ei halunnut +naida sen perheen jäsentä, johon he kuuluivat. Jos joku heistä uskalsi +näyttää iloiselta, ohikulkijat antoivat hänelle heti selkäsaunan, +kunnes hänen kasvonsa jälleen saivat nöyrän ilmeen, jonka arveltiin +soveltuvan hänen asemassaan olevalle henkilölle. — Tämän kuultuaan +ymmärtää paremmin niitä sparttalaisia isiä ja äitejä, jotka iloitsivat +siitä, että heidän poikansa lepäsivät kuolleina taistelukentällä +eivätkä olleet niiden joukossa, joiden täytyi kokea tappion häpeä. + +Mutta luonnollisesti ei voitu loppumattomiin kohdella suurta osaa +Spartan väestöstä kuin ruton saastuttamia, vaan Agesilaoksen +ehdotuksesta heidät tällä kertaa vihdoin vapautettiin häpeästään, +ja he saivat ihmisarvonsa takaisin. Sellainen poikkeustoimenpide +oli välttämätön varsinkin siitä syystä, että Spartan porvaristo oli +lukumäärältään arveluttavasti vähentynyt. + + * * * * * + +Mutta Leuktran taistelu ei ole ainoastaan sotahistoriallinen +merkkitapaus — se on myöskin _Kreikan valtiollisen historian +käännekohta_, sillä se merkitsee, että Kreikan hegemonia siirtyy +Spartalta Epaminondaan johtamalle Theballe. Melkein koko Keski-Kreikka +lukuunottamatta Ateenaa muodosti nyt yhdessä Theban kanssa thebalaisen +liiton, jonka vaikutus pian ulottui Peloponnesokselle asti. Epaminondas +lähti sinne sotajoukkoineen ja hävitti Lakoniaa. Silloin nousivat +_Messenian_ kauan sorretut helootit; ja Italiasta, Sisiliasta ja +Afrikasta saapui laivoja täynnä messenialaisia ja muinoin kotimaastaan +paenneitten messenialaisten jälkeläisiä. Nyt he kiirehtivät takaisin +ottaakseen jälleen haltuunsa vanhat kotinsa ja saadakseen taas +palvella isänmaansa jumalia. Tämä pitkällisen hajaannustilan lopettava +kansanvaellus muistutti Israelin lasten paluuta Babylonin vankeudesta. +Messenialaiset saivat takaisin vapautensa ja muodostivat oman valtion, +joka oli Epaminondaan johdon alainen. Hänen avullaan perustettiin +myöskin niemimaan sisäosaan _arkadialainen liittovaltio_. + +Arkadialaiset olivat tervettä ja tyytyväistä paimen-, metsästäjä- ja +maanviljelijäkansaa. Mutta valtiollisesta tämä kansa oli aina ollut +heikkoa, se kun oli jakaantunut lukemattomiin pikkutasavaltoihin, +joista muutamien valtiomuoto oli ikivanha, toiset taas olivat +nykyaikaisemmin järjestettyjä. Tätä hajaannusta vaalivat hellästi +sparttalaiset, jotka sen avulla saivat arkadialaiset pysymään heistä +riippuvaisina. + +Vain harvoista maista on ihmisillä ylimalkaan ollut niin nurinkurista +käsitystä kuin muinaisajan Arkadiasta. Rokookoajan idyllirunoilijat +tekivät siitä ihanan maan, jossa vienot länsituulet puhalsivat ja +jonka asukkaat, paimenet ja paimenettaret, tuskin tekivät muuta kuin +kaitsivat laumaansa istuen puun varjossa lirisevän lähteen reunalla +kuiskaillen lemmensanoja tai esittivät siroja tansseja paimenhuilun +säestyksellä. + +Arkadia on tosin kaikkina aikoina ollut paimentolaismaa, mutta se on +karua ja villiä seutua ja sangen vähän idyllimäistä. Elämä siellä +vaatii työtä ja vaivaa, ja ilmasto on ankarampaa kuin useimmissa +muissa osissa Kreikkaa. Kansa on myöskin sen mukaista. Todellisuudessa +Arkadian paimenet ja »paimenettaret» tuskin olivat yleviä ja jaloja +— päinvastoin he olivat yhtä villejä ja alkukantaisia kuin heidän +vuorensakin. Heidän uskonnossaan oli barbaarisia piirteitä, ja +jumalanpalveluksissa käytettiin kauan ihmisuhreja. + +Myöskin _Akhaian_ kaupungit liittyivät myöhemmin Thebaan. Kaikki +osoitti, miten suuresti Spartan arvo oli alentunut. + +Thebalaisten suuri menestys herätti kuitenkin kateutta ja huolestumista +Ateenassa. Siihen olikin syytä, sillä vuosi vuodelta ilmeni yhä +selvemmin, että Epaminondas tavoitteli _koko Kreikan hegemoniaa_. +Ateenalaiset tajusivat vähitellen, että Spartan kukistumisen jälkeen +oli aikanaan tuleva heidän oma vuoronsa. + +On masentavaa huomata, että taistelussa kreikkalaisia kilpailijoita +vastaan sellainenkaan mies kuin Epaminondas ei voinut olla +turvautumatta Persian apuun. Kaipa häntä puolustaa se, että hän +menetteli kuten kaikki toisetkin, sillä oli tullut tavaksi, että +kaikki Kreikan valtiot antoivat lähettiläittensä lojua Susan hovin +odotushuoneissa. Mutta ei siis edes Epaminondaan voida sanoa +harjoittaneen yleishelleenistä kansallispolitiikkaa. Hänellä oli +yhteisiä harrastuksia suurkuninkaan kanssa, niin kauan kuin oli +tarpeellista heikontaa Ateenan merivoimaa, joka oli aina ollut +persialaisten ja etenkin foinikialaisten silmätikkuna. + +On myöskin muistettava, että thebalaiset eivät milloinkaan olleet +varsinaisesti vihanneet persialaisia, vaan aina pitäneet Ateenaa +tai Sparttaa luonnollisina vihollisinaan. Suuri kansallistaistelu +persialaisia vastaan, jota ateenalaisten ja sparttalaisten silmissä +ympäröi voiton sädekehä, oli thebalaisille masentava ja häpeällinen +muisto. Miten olisikaan tästä kansasta voinut tulla Kreikan yhteys- ja +kansallisuusaatteen esitaistelija? Kenties kuitenkin Epaminondaasta, +joka oli niin äärettömän paljon korkeammalla asteella kuin +maanmiehensä, olisi voinut ajanmittaan kehittyä sellainen. Kenties hän +toivoi, että saatuaan kerran koko Kreikan voimat kootuiksi omiinsa ja +Theban käsiin, hän voisi jälleen vapauttaa helleenit persialaisten +ylivallasta. Emme tiedä, oliko hänellä tällaisia aikomuksia, mutta +saanemme ainakin toivoa sitä. + +Hänen uransa katkesi kuitenkin äkkiä, ennenkuin hän oli ehtinyt +toteuttaa suuret suunnitelmansa. Eräällä Peloponnesokselle tehdyllä +retkellä vuonna 362 hän yritti eräänä yönä tehdä äkkirynnäkön +Sparttaan[31], juuri kun kaikki sen asekuntoiset miehet olivat +Agesilaoksen johdolla lähteneet kaupungista kohdatakseen thebalaiset +avoimella kentällä. Mutta vanha, jo kahdeksankymmenvuotias kuningas +ehkäisi hänen aikeensa ja ennätti kotiin Sparttaan ennen vihollista, +niin että thebalaisten hyökkäys torjuttiin jo alussaan.[32] Kun +Epaminondas huomasi, että hänen aikomuksensa yllättää kaupunki +raukesi tyhjiin, hän ei uskaltanut ryhtyä hyökkäykseen, vaan +päätti sen sijaan tehdä samanlaisen yrityksen Arkadiassa olevan +Mantíneian viholliskaupungin valtaamiseksi. Mutta vaikka hän lähti +liikkeelle pikamarssissa, kaupunki ehti kuitenkin saada avukseen +ateenalaista ratsuväkeä. Mutta Mantineian ulkopuolella syntyi +ratsuväenkahakka, josta lopulta sukeutui varsinainen taistelu, kun +myöskin Spartan armeija oli saapunut sotanäyttämölle. Ennen ratkaisua +Epaminondas kuitenkin sai yliotteen, kun hänen valeliikehtimisellä +onnistui uskotella vihollisille, ettei hän tällä kertaa aikonut +ryhtyä taisteluun. Senvuoksi vihollisrintaman rivit särkyivät +lakedaimonilaisten hajaantuessa kentälle. Vieläpä monet ratsumiehet +riisuivat rintahaarniskansakin ja ottivat satulat pois hevosensa +selästä. + +Taistelun alkaessa thebalaisten mieliala oli aivan toisenlainen +kuin ennen Leuktran tulikastetta yhdeksän vuotta aikaisemmin. Nyt +he paloivat taistelun halusta ja olivat kiilloittaneet kilpensä +ja miekkansa, niin että ne välkkyivät kuin paraatissa. Arkadian +hurjat paimenetkin, joiden ainoana aseena oli sotanuija, olivat ylen +onnellisia saadessaan jakaa taistelun vaarat liittolaistensa kanssa, +ja liikuttavan ihastuksen valtaamina he maalasivat yksinkertaisiin +nelikulmaisiin puukilpiinsä Theban tunnusmerkin, Herkuleen nuijan. + +Epaminondas käytti Mantineian luona pääasiallisesti samaa taktiikkaa, +joka yhdeksän vuotta aikaisemmin oli tuottanut thebalaisille voiton +Leuktran taistelussa. Itse hän oli hopliittain valiojoukon kera +hyökkäävän sivustan etupäässä. Thebalaisten rynnäkkö oli sitäkin +tuhoisampi, kun viholliset eivät olleet vielä ehtineet järjestyä +taistelurintamaan, kun jo Epaminondaan miehet rientomarssissa +hyökkäsivät heitä vastaan. Kentän kaikille tahoille hajaantuneet +lakedaimonilaiset hopliitat syöksyivät paikoilleen, ratsastajat +koettivat hermostuneella kiireellä satuloida hevosensa ja pukeutua +haarniskaan, ja upseerit ponnistivat kaiken voimansa palauttaakseen +taistelujärjestyksen. Mutta ennenkuin sparttalaiset olivat ehtineet +asettua paikoilleen, Epaminondas oli jo murtanut heidän rivinsä, ja +murhaavan ottelun jälkeen ajettiin lakedaimonilaisten ahdistettu +sivusta pakoon. Pian koko vihollisen rintama oli pakokauhun vallassa. + +Mutta nyt thebalaisia kohtasi kauhea onnettomuus, pahin mitä heille voi +sattua. Pakenevaa vihollista takaa ajettaessa Epaminondas, thebalaisten +kaikki kaikessa, sai kuolettavan keihäänpiston rintaansa. Tavoilleen +uskollisena hän oli aina taistelun alusta saakka ensimmäisenä uhmaillut +vaaraa; ja erikoisesti juuri tänään hän näyttää enemmän kuin konsanaan +olleen joukkonsa etupäässä innostaakseen väkeään ja ollakseen aina +saapuvilla, kun oli tarpeellista puuttua asioiden kulkuun. Omin +käsin hän oli myös kaatanut sparttalaisten ylipäällikön ja useita +muita vihollisia. Sparttalaiset olivat suorastaan pommittaneet häntä +heittokeihäillään. Mutta osan näistä hän oli väistänyt, toisia taas +torjunut kilvellään ja singonnut takaisin vihollista vastaan. Lopulta +murhaava ase kuitenkin osui häneen. Keihäs katkesi, ja sen kärki +jäi hänen rintaansa. Seuraavassa silmänräpäyksessä sankari vaipui +tajuttomana toveriensa käsivarsille. + +Surusanoma rakastetun päällikön kaatumisesta levisi kuin kulovalkea +kautta koko thebalaisen falangin. Tämän mainion miehen merkitystä +koko sotajoukolle osoittaa selvimmin se seikka, että sanoma hänen +menettämisestään silmänräpäyksessä vaikutti lamauttavasti kaikkiin. +Yht'äkkiä ei ainoakaan hopliitta enää jaksanut ajaa vihollista takaa. +Tämän jälkeen ei enää yhtäkään vihollista surmattu, vaan kukin +jäi siihen, missä oli, eikä astunut askel takaan eteenpäin. Eikä +thebalainen ratsuväki ainoastaan lakannut ajamasta pakenevaa vihollista +takaa, vaan se pakeni itse, ikäänkuin olisi joutunut tappiolle. + +Ainutlaatuinen kohtaus: kokonainen voitettu ja pakeneva sotajoukko +pelastuu tuossa tuokiossa joutumasta tuhon omaksi, kun sitä ahdistava +päällikkö poistuu pelistä. Helposti on ymmärrettävissä, että Theban +sotajoukossa ei enää ollut ketään, joka olisi kyennyt johtamaan +sotilaita uusiin kamppailuihin ja olisi toteuttanut Epaminondaan +suunnitelmat. Mutta jos kertojana ei olisi todistaja, jonka +luotettavuutta ei voi epäillä, tuntuisi kerrassaan uskomattomalta, että +sotajoukko voi äkkiä täysin herpautua hetkenä, jolloin jumaloiduin ja +pelätyinkään päällikkö tavallisissa oloissa tuskin kykenee hillitsemään +väkeään — itse taistelukentällä, kun kamppailun ratkaisu jo on selvä ja +sen vaarat ohitse, kun soturi taisteluhalusta hehkuen näkee vihollisen +pakenevan edellään ja hänen on antautumatta omakohtaiseen vaaraan vain +korjattava kestämänsä ankaran kilvoituksen hedelmät. + +Tuskin milloinkaan sotajoukko on niin selvästi osoittanut kiintymystään +johtajaansa. Kaikki onnellisen ratkaisun toiveet, kaikki tulevaisuuden +usko oli ruumiillistuneena tässä ainoassa miehessä. Kun hän oli +poissa, hänen sotilaillaan ei ollut edes sen vertaa itseluottamusta, +että he olisivat uskoneet voivansa kukistaa pakenevan vihollisen. +Samalla kertaa mieltä ylentävä ja syvästi masentava ilmiö! Varmaankaan +ei kukaan olisi katkerammin tuntenut tämän näyn alakuloisuutta kuin +— Epaminondas itse, jos hän kuolinhetkellään olisi joutunut sen +todistajaksi. + +Sitä hänen ei tarvinnut nähdä, mutta hänen viimeisissä hetkissään on +silti järkyttävän traagillisuuden tuntu, sillä hän tiesi olevansa +korvaamaton, tiesi merkitsevänsä kokonaiselle kansalle _kaikkea_. +Tutkittuaan hänen haavansa lääkärit selittivät, että jos keihäänkärki +vedettäisiin ulos, niin haavoittunut heti kuolisi verenhukkaan. + +Silloin kuoleva kysyi niillä, jotka seisoivat hänen ympärillään, +miten taistelu oli päättynyt. Vastaus kuului, että thebalaiset olivat +voittaneet. Sitten hän pyysi saada puhutella kahta päällikköä, jotka +hän halusi nimittää seuraajikseen. Hän sai surullisen vastauksen, että +molemmat olivat kaatuneet taistelussa. »Siinä tapauksessa», Epaminondas +sanoi, »teidän tulee tehdä rauha vihollisen kanssa.» Hän käski sitten, +että keihäänkärki vedettäisiin ulos. »Olen elänyt tarpeeksi kauan», +hän sanoi, »sillä kuolen voittamattomana». — »Mutta sinä menet pois, +Epaminondas», sanoi eräs lähellä seisova ystävä, »jättämättä jälkeesi +poikaa, joka saattaisi työsi loppuun.» Kuoleva vastasi siihen: »En jätä +teille yhtään poikaa, vaan kaksi kuolematonta tytärtä, Leuktran ja +Mantineian voitot.» + +Nämä olivat hänen viimeiset sanansa. Mutta niihin sisältyy enemmän +alistumista kuin voitonriemua. Epaminondas oli toivonut, että hän +aatteellisuudellaan ja persoonallisuutensa voimalla voisi lietsoa +innostusta hitaisiin boiotialaisiin ja kohottaa heidät korkeammalle +tasolle. Mutta hänen kuolinhetkellään antamansa neuvo todistaa, että +hän oli tietoinen epäonnistumisestaan ja tajusi elämäntyönsä menneen +hukkaan. + +Varsinaista pysyvää tulosta hän ei saavuttanutkaan _valtiolliselta_ +kannalta katsoen. Kreikan yhtenäisyyden hyväksi hän ei ollut voinut +tehdä mitään pysyväistä. Mutta hän on kuitenkin vapauttajana +murtanut Spartan röyhkeän ja rasittavan johtovallan. Ja puhtaasti +_inhimilliseltä_ kannalta Epaminondas ei totisesti ole toiminut +turhaan. Helleenien sydämessä tämän heidän jaloimman miehensä kuva +säilyi kehoituksena pyrkimään ylöspäin. Ja Epaminondaan nimi sisältää +saman kehoituksen kaikkien aikojen kansoille, jotka tahtovat olla +helleenien henkisiä perillisiä. Sekä eläessään että kuoltuaan hän on +ollut harvinaisen suuripiirteinen kansan jalostaja. + +Epaminondaan kaatuminen oli ehdottomasti ankarin isku, mikä milloinkaan +oli kohdannut Thebaa. Se oli toinen korvaamaton tappio, jonka tämä +eteenpäin pyrkivä kaupunki oli viime aikoma kärsinyt. Kaksi vuotta +aikaisemmin oli näet Epaminondaan ystävä Pelopidas kaatunut eräällä +Thessaliaan tehdyllä sotaretkellä, saattaen hänkin sanomattoman surun +valtaan kokonaisen kansan, jonka vapauden puolesta hän oli uhrannut +nuoren elämänsä. Hän oli ainoa, joka olisi voinut ottaa käsiinsä +kaupungin johdon Epaminondaan jälkeen. + +Heti Epaminondaan kuolinsanoman saapuessa oltiin Thebassa selvillä +siitä, että ei ollut muuta neuvoa kuin noudattaa hänen kehoitustaan +ja tehdä rauha. Rauha saatiinkin aikaan — mutta siihen päättyi Theban +hegemonia. Sen suurvalta-asema loppui samalla hetkellä, jolloin +elävä henki, Epaminondaan nerous, irtautui hitaasta boiotialaisesta +ruumiista. Boiotialaiset olivat urhoollisia, mutta heillä ei ollut +tarpeellisia aineellisia mahdollisuuksia eikä lahjakkuutta sen tehtävän +ratkaisemiseksi, jossa sekä ateenalaiset että sparttalaiset olivat +epäonnistuneet. Theban lyhyt suuruudentarina oli johtanut ainoastaan +siihen, että Spartta ja Ateena olivat menettäneet merkitystänsä ja +voimaansa. Kuten aikaisemmin nämä molemmat valtiot siten Thebakin oli +onnistunut paremmin heikontaessaan vastustajiaan kuin vahvistaessaan +omaa valtaansa. + +Kun näkee, miten tuloksetonta oli, että Kreikan valtiot tilapäisesti +kohosivat toisiaan etevämmiksi, kuinka mikään niistä, ei Spartta, ei +Ateena eikä Theba, ajan pitkään ei jaksa luoda Hellaaseen maanrauhaa, +silloin täytyy sitä enemmän ihailla Perikleen valtioviisautta siinä +suhteessa, että hän ei milloinkaan antanut ateenalaistensa kuohuvan +voimantunnon houkutella itseään hylkäämään puhtaasti puolustavaa +kantaansa ja siirtymään hyökkäysstrategiaan, joka olisi vain maksanut +turhia ihmisuhreja. + + * * * * * + +Myöskin Ateenan vasta saavuttama merivalta oli pian lopussa. Heti kuin +ateenalaiset jälleen saivat vähänkin tuulta purjeisiinsa, liittolaiset +syyttivät luonnollisesti heitä ylimielisyydestä — ja kenties ei aivan +aiheettomasti. Persialaisten juonilla oli tässä kiitollinen maaperä, ja +tuloksena oli, että useat Vähän-Aasian rannikon saaret erosivat uudesta +attikalais-liitosta. Tällöin idän suurvalta lausui niin voimakkaita +uhkauksia, että Ateenan täytyi alistua. + +Ateena, Spartta, Theba — kaikki ne olivat uupuneet ja menettäneet +toimintakykynsä. Kreikan rajojen sisäpuolella ei enää ollut johtavaa +valtiota. Sekasorto oli vallalla. Pitkällisten ylivoimaisten +ponnistusten jälkeen helleenien yleinen mieliala muuttui +_materialistiseksi_. Miltei jokaisen korkeimpana päämääränä oli saada +oma elämänsä mahdollisimman mukavaksi. Varsinkin Ateenan yhteisen +kansan elämässä komeat juhlat ja ilmaiset teatteriesitykset olivat A +ja O. Työtä ei muutoin ollut pakko tehdäkään, sillä valtiohan maksoi +jokaiselle palkan n.s. kansalaisvelvollisuuksien täyttämisestä. +Tottumus valtioavun saamiseen vaikutti siveellistä tasoa alentavasti +kuten kaikki tulot, jotka saadaan ilman työtä. Sellaista apua, +Aristoteles sanoo, voidaan verrata seulaan: kaikki mitä sinne +ammennetaan, valuu heti pois. Se vain kiihoitti joukkoja himoitsemaan +lisää — rajattomasti lisää. + +Valtio oli tavallisen ateenalaisen mielestä tuskin muuta kuin suuri +elättäjä ja huvitusten toimeenpanija. Mutta henkensä uhraamiseen +sen hyväksi, jos sitä tarvittaisiin, ei ihmisillä ollut paljoakaan +halua. Yleisen asevelvollisuuden korvaaminen palkkajoukoilla on +tämän materialistisen ajan rappeutumisen tunnusmerkkejä, selvimpiä +merkkejä kansalaishengen madaltumisesta varsinkin Ateenassa. Nyt +eivät enää kansalaisten muodostamat sotajoukot taistelleet kotinsa ja +kontunsa puolesta, vaan vaaran hetkellä valtion kohtalon ratkaisivat +kokoonhaalitut kodittomat seikkailijat, joiden uskollisuus ja +luotettavuus kesti täsmälleen yhtä kauan kuin sotakassakin. + +Niin syvälle oli siis yhteiskunnan henki vajonnut, että kaikki huusivat +oikeuksia, mutta velvollisuuksista ei tahdottu kuulla puhuttavan. +Kavallukset asioiden hoidossa kuuluivat melkein päiväjärjestykseen. +Asetettiin lukemattomia tarkastuslautakuntia; mutta mitäpä se +auttoi, kun itse tarkastajatkin voitiin lahjoa. Oli aika, jolloin +luultiin yhteishenkeä voitavan parantaa uusilla asetuksilla, ja oikea +lainsäätämisvimma alkoi rehoittaa. Tämä lapsellinen taikausko, että +muodolliset seikat voisivat vaikuttaa ihmissydämeen, sai luonnollisesti +aikaan vain sellaisen määrän lakeja ja asetuksia, että kukaan ei +jaksanut pitää niitä mielessään ja melkein jokaisesta ateenalaisesta +tuli lainrikkoja. Attikalaisen kansanvallan suuret ja ylevät piirteet +hävisivät jäljettömiin ja tässä vakiomuodossa piilevät turmion +siemenet alkoivat kasvaa ja rehoittaa. Koko elämä menetti vakavuutensa +muuttuen pintapuoliseksi ja kevytmieliseksi. »Kaupungin tärkeimpiä +keskustelunaiheita, Curtius sanoo, »olivat kuuluisat ilotytöt ja +etevimmän sokerileipurin uusin keksintö leivostuotteitten alalla, +ja iloisissa juomaseuroissa syntyneet rivot sukkeluudet levisivät +kaupungissa kuin kulovalkea.» Ateena alkoi muuttua henkiseksi +pikkukaupungiksi. + + +Kirjallisuutta, joka liittyy tähän ja muihin lukuihin: + +Ernst von Stern, Geschichte der spartanischen und thebanischen +Hegemonie vom Königsfrieden bis zur Schlacht bei Mantinea. (Laaja +kirjallisuusluettelo.) + +Johannes Kromayer, Antike Schlachtfelder in Griechenland. + +Justin V. Prašek, Geschichte der Meder und Perser: nid. 2. + + + + +SISILIAN OLOT ATEENALAISTEN SYRAKUSAN LUONA KÄRSIMÄN MUSERTAVAN TAPPION +JÄLKEEN. + + +Karthagolaiset olivat Sisilian kreikkalaisille samaa kuin persialaiset +heidän itäisille heimolaisilleen. Ateena, Hellaan vapauden puolustaja, +oli tuskin menettänyt johtavan asemansa, kun helleenien molemmat +veriviholliset, Persia ja Karthago, jälleen ilmestyvät näyttämölle +pysyteltyään poissa aina Plataian, Mykalen ja Himeran tappioista +lähtien. Samoihin aikoihin kuin suurkuningas jälleen sekaantuu +joonialaisten asioihin, Karthago ojentaa kätensä tavoitellen +toistamiseen Sisiliaa. + +Saaren länsirannikolla sijaitsevat rikkaat kaupungit joutuvat nyt +kaamean kohtalon uhriksi. Toisen toisensa jälkeen valloittavat veren- +ja saaliinhimoiset palkkasoturijoukot, joita karthagolaiset ovat +haalineet kokoon läntisen Välimeren kaikilta rannikoilta. Seuraa +hirvittävä teurastus. Asekuntoinen väestö surmataan viimeiseen mieheen, +ja sitten tulee vanhusten ja lasten vuoro. Ainoastaan täysikasvuiset +naiset jätettiin henkiin joutuakseen voittajiensa orjattariksi ja +heidän himojensa uhriksi. + +Pari vuotta sen jälkeen kuin nämä yhteiskunnat näin kauhealla tavalla +hävisivät maan pinnalta, tuli erään etelärannikolla sijaitsevan vielä +mahtavamman Akrágas-nimisen kaupungin vuoro, jossa oli useita satoja +tuhansia asukkaita. Akragaan seudut olivat Sisilian viljavimpia osia +hyvin hoideltuine viinitarhoineen ja öljypuuistutuksineen. Näiden +antimilla kaupungin asukkaat harjoittivat sangen tuottavaa kauppaa +Afrikan vastapäätä olevalla rannikolla. Rikkauksista, jotka täten +virtasivat kaupunkiin, todistavat upeat temppelit ja pylväskäytävät, +kuvapatsaat ja taideaarteet, joten Akragas oli kaikista helleenisistä +kaupungeista komeimpia. Mutta kaupungin kehittämistä ja kaunistamista +varten olikin ollut käytettävissä runsaasti halpaa työvoimaa, sillä +suuri osa Himeran luona kärsimänsä tappion jälkeen vangituista +karthagolaisista oli joutunut Akragaan asukkaitten orjiksi. + +Ylhäisten porvarien ylellinen ja loistava elämä olikin tullut +kuuluisaksi. He pitivät uljaita pitoja, ja heidän keittiötaidollisia +harrastuksiaan todisti muun muassa suuri tekojärvi, jossa vilisi veden +herkkuja. Akragaan asukkaat olivat myös innokkaita hevosmiehiä ja +kilpailivat keskenään juoksijoitten kasvattamisessa.[33] + +Mutta tämä kaupunki joutui äkkiä tuhon omaksi, kun karthagolaisten +valtavat sotalaumat hyökkäsivät sen muureja vastaan vuonna 406. Sanoma +uuden onnettomuuden lähestymisestä saattoi koko Sisilian kauhun +valtaan. Akragaan väestö luotti kuitenkin lujiin muureihinsa ja +kaupungin helposti puolustettavaan asemaan, se kun sijaitsi korkealla, +tasangon reunassa kohoavan jyrkän kallion laella. Karthagolaisten +hyökkäys saatiinkin vähällä vaivalla torjutuksi.[34] + +Ja pian kaupunki sai apua Syrakusasta. Karthagolaisten ylipäällikkö +lähetti silloin erään piiritysjoukkojen osaston lähestyviä apujoukkoja +vastaan, mutta syrakusalaiset voittivat karthagolaisten joukon +piiritettyjen taholta tehdyn hyökkäyksen avulla. Mutta herätti +huomiota, että syrakusalaisten päällystö ei käyttänyt hyväkseen +voittoa ajamalla vihollista takaa, ja Akragaassa alettiin kuiskailla +välinpitämättömyydestä ja lahjojen otosta. + +Kaupunkilaisten asema oli kuitenkin huomattavasti parantunut +apujoukkojen saavuttua, sillä nämä olivat kyllin voimakkaat +ehkäistäkseen karthagolaisilta kaiken tuontiyhteyden, niin että heidän +leirissään alkoi vallita puute ja osa palkkajoukoista uhkasi karata. + +Karthagolaisten ylipäällikkö käytti kuitenkin hyväkseen sitä +seikkaa, että pääasiallinen tuonti Akragaan kaupunkiin tapahtui +meritse Syrakusasta käsin. Hänen onnistui yllättää ja vallata +suuri syrakusalainen elintarpeita kuljettava kuormalaiva, ja nyt +karthagolaisten leirissä vallitsi ylellisyys ja hyvinvointi, kun +sitävastoin piiritetyiltä alkoi puuttua välttämättömimpiäkin +tarpeita. Heidän auttajilleen setvisi pian, että kaupunki ei jaksaisi +kestää lujasta asemastaan huolimatta. Oikealla hetkellä käytetty +karthagolainen kulta vahvisti vielä heidän uskoaan.[35] Ja eräänä +kauniina päivänä kaikki apujoukot olivat poissa. + +Silloin Akragaan asukkaat yht'äkkiä joutuivat epätoivon valtaan. He +eivät keksineet muuta keinoa lähestyvän verilöylyn välttämiseksi kuin +lähteä kaupungista. + +Eräänä pimeänä joulukuun yönä päätös pantiin täytäntöön. Oli kaamea +näky, kun nämä sadattuhannet miehet, naiset ja lapset epätoivoissaan +jättivät kotinsa ja kontunsa ja miltei kaiken omaisuutensa. Monien +lasten, vanhusten ja sairaitten täytyi kuitenkin jäädä kaupunkiin, +koska he eivät jaksaneet laahautua joukon mukana. Muutamat jäljelle +jääneistä riistivät itseltään hengen välttääkseen vielä pahempaa +kohtaloa. Toiset etsivät suojaa jumalien pyhistä asunnoista, vaikka he +tuskin saattoivat toivoa, että nämä voisivat suojella heitä hurjilta +barbaareilta. + +Päivän sarastaessa karthagolaiset näkivät edessään tyhjän kaupungin ja +kaukana häämöittävän tumman, epätoivoisen kulkueen, joka etsi turvaa +muualta. Mutta pakolaisten onneksi sotilaat ajattelivat vain saalista, +joka odotti heitä suojattomassa kaupungissa, jota he olivat nyt 8 +kuukautta koettaneet saada haltuunsa. He ryöstivät kaikki kalleudet +taloista ja temppeleistä. Kaiken elollisen he löivät kuoliaaksi. He +eivät edes karttaneet pyhäkköjen saastuttamista verenvuodatuksella. + + * * * * * + +Tästä hädästä pelastuivat saaren kreikkalaiset siirtolaiset ainoastaan +siten, että muuan voimamies nimeltä _Dionysios_, nuori alhaissyntyinen +upseeri, rupesi johtamaan heitä kaikkia. Hän käytti kuitenkin valtaansa +niin törkeän häikäilemättömästi, että hänen nimensä kokonaisen +miespolven ajan oli kreikkalaisen maailman pelätyin ja vihatuin nimi. +Perimätieto on tehnyt Dionysoksesta julman tyrannin perikuvan. Mutta +hänen etevyytensä sotapäällikkönä sekä taitava ja määrätietoinen +ulkomaanpolitiikkansa suojeli itä-Sisilian helleenejä lähes 40 vuoden +ajan sanomattoman paljon pahemmalta onnettomuudelta kuin tyrannivalta. + +Jos tahtoo olla oikeudenmukainen, on tarkasteltava Dionysioksen +sortovaltaa asettaen taustaksi länsi- ja etelä-Italian suurkaupunkien +kohtalon. Hän astui esiin hetkenä, jolloin peloittava vihollinen +oli anastanut haltuunsa puolet Sisiliaa, jolloin kaikki saaren +kreikkalaiset vapisivat peläten henkeään ja monet säikähtyneinä +lähtivät sieltä etsiäkseen itselleen uuden kodin Italian niemimaalta. +On yksinomaan Dionysioksen ansio, että muut pelastuivat. Jos hän +tällöin oli liian kovakourainen, niin mitä se merkitsikään kaikkien +niiden kauhujen rinnalla, joita vapaammin hallitut yhteiskunnat +joutuivat kokemaan? + +Mutta eikö ole liioittelua väittää, että Dionysios oli ainoa, joka +kykeni pelastamaan heimonsa yleisestä perikadosta? Vastaus on itsestään +selvä nähdessämme, mitä niin voimakas kaupunki kuin Akragas pystyi +saamaan aikaan Syrakusan silloisen hallituksen avulla. Millaista +velttoutta menestyksestä huolimatta! Ja miten anteeksiantamattoman +uneliaasti valvottiin elintarpeitten kuljetusta, jonka onnistuminen +ratkaisi, voisivatko karthagolaiset jatkaa piiritystä vai täytyisikö +heidän jättää Akragas rauhaan! Ei ole ihme, että Syrakusan väestö +menetti luottamuksen johtajiinsa ja hallitusmiehiinsä syyttäen heitä +kykenemättömyydestä, vieläpä petollisuudesta. + +Jos syrakusalaiset mielivät välttää Akragaan kohtalon, he tarvitsivat +nyt ennen kaikkea johtajaa, jolla oli toimintatarmoa ja sotilaallista +kykyä. Vaikka Dionysios oli aivan nuori ja halpasäätyinen, hän +oli kuitenkin yleisesti tunnettu urhoollisuudestaan ja rohkeasta +toimintakyvystään. Nyt hän esiintyy kansankokouksessa ja lukee lakia +sotapäälliköille, vieläpä syyttää heitä kavalluksesta. Ystäviensä +avulla hän itse tulee valituksi yksinvaltiaaksi ylipäälliköksi. Ja +uransa jatkuessa hän ei halveksi mitään kansankiihoittajan juonia ja +temppuja. Erikoisesti hän osasi esiintyä kansan ystävänä moittien +silloista hallitusta kansalle vihamieliseksi ja puolustaen ilmeisellä +innolla köyhiä rikkaita vastaan. + +Myöhemmin hän lujitti valta-asemansa hankkimalla itselleen luotettavan +henkivartioston. Se tapahtui jokseenkin samoin, kuin miten Peisistratos +hankki omat henkivartijansa.[36] + +Kansankokous ei asioiden ollessa tällä kannalla uskaltanut +hiiskahtaakaan. Se oli niin altis palvelemaan tyrannia, että tuomitsi +hänen vaatimuksestaan hänen mahtavimmat ja rikkaimmat vastustajansa +kuolemaan ja mestautti heidät. Erästä kapinayritystä Dionysios käytti +hyväkseen surmauttaen useita vihollisiaan ja karkoittaen toisia +maanpakoon. Ja Syrakusan kammotut kivilouhokset tulivat täyteen +valtiollisia vankeja. + +Useammin kuin kerran Dionysioksen henki ja herruus kuitenkin riippui +hiuskarvan varassa. Mutta käyttäen väkivaltaa ja viekkautta hän +säilytti valtansa, jota lisäksi suojelivat hänen kansan kustannuksella +rakennuttamansa erinomaisen vahvat varustukset. Ollaksemme +oikeudenmukaisia täytyy kuitenkin tunnustaa, että suurin osa näistä +linnoituksista oli samalla kaupungin omien asukkaitten arvokkaana +suojana. Voidakseen olla aivan varma asemastaan Dionysios käytti +hyväkseen sopivaa hetkeä, kun oli elonkorjuuaika ja kaupungin porvarit +olivat työssä pelloillaan. Hän toimitutti silloin kotitarkastuksen +heidän taloissaan ottaen takavarikkoon kaikki aseet, mitä löydettiin. + + * * * * * + +Vasta suoritettuaan nämä erilaiset turvallisuustoimenpiteet hän kävi +käsiksi varsinaiseen tehtäväänsä: sotaan karthagolaisia vastaan. +Ja kun sopiva sodan alkamishetki on tullut, on ihmeellistä nähdä, +miten hänen käytöksensä sekä syrakusalaisia että Sisilian muita +kreikkalaisia kohtaan muuttuu. Viekkaus- ja väkivaltapolitiikan +sijaan astuu lempeys ja sovinnollisuus. Nyt olikin saatava kaikki +koolle yksimieliseen taisteluun kiihkeästi vihattua kilpailijaa +vastaan. Varustustyöt, jotka pantiin alulle, suoritettiinkin aivan +intohimoisella kiihkolla, Dionysios oli itse päättänyt, että kaikki +teknilliset apuneuvot, joita suinkin voitiin keksiä, otettaisiin nyt +käytäntöön. Milloinkaan ennen ei oltu nähty niin erinomaisen hyvin +asestettua sotavoimaa. Hän kutsui luokseen koko Sisilian ja Italian +kaikki parhaat insinöörit, mekaanikot, laivanrakentajat sekä kaikki +asesepät ja muut käsityöläiset, jotka hän sai käsiinsä; ja ne, jotka +eivät tulleet vapaaehtoisesti, hän häikäilemättä tuotti Syrakusaan +väkisin. Kaupunki oli yhtenä ainoana suurena asetehtaana. Itse hän +väsymättömästi seurasi työn edistymistä. Hänen hellittämätöntä tarmoaan +kuvaavat seuraavat hänen lausumansa sanat: »Kunpa en ikinä joutuisi +viettämään toimetonta hetkeä!» Hän innosti palkinnoilla niitä, +jotka olivat tehneet arvokkaita keksintöjä ja suorittaneet työnsä +mallikelpoisesti. Nyt rakennettiin karthagolaisten mallin mukaan +niin valtavia muurinsärkijöitä, että niiden vertaisia ei oltu ennen +nähty; valmistettiin heittokoneita nuolien, kivien ja lyijykuulien +lennättämiseksi, ja varastot täyttyivät monenlaisilla oivallisilla +aseilla. Yhtä innokasta työtä tehtiin laivaston vahvistamiseksi ja +uudistamiseksi. Täten luotiin merivoima, johon kuului yhtä monta +laivaa kuin Ateenan laivastoon sen loistoaikoina, ja siinä oli paljoa +suurempia aluksia, kuin mitä kreikkalaiset milloinkaan ennen olivat +uskaltaneet ryhtyä rakentamaan.[37] + +Kun kaikki oli valmista, niin Dionysios julisti sodan. Sisilian +sorretut kreikkalaiset riemuitsivat, kun heille nyt vihdoinkin koitti +vapautuksen päivä. Johtaen suurinta sotajoukkoa, minkä kreikkalainen +maailma milloinkaan oli varustanut, Dionysios alkoi marssia länttä +kohti vapauttaen kaupungin toisensa jälkeen. Kaikki karthagolaisten +joukkojen petomaiset ilkityöt kostettiin hirmuisella tavalla. +Kreikkalaiset kilpailivat nyt julmuudessa näiden hurjien laumojen +kanssa. + +Vapauttajat tunkeutuivat aina Sisilian länsirannikolle, mutta sitten +tapahtui käänne, ja Dionysiosta itseään piti jonkin aikaa saarrettuna +Syrakusassa Karthagon armeija ja laivasto, joka oli voittanut hänen +merivoimansa. Tilanne näytti uhkaavalta, mutta sotaonni kääntyi taas, +ja mihin aseet eivät kyenneet, sen teki hirveä rutto, joka alkoi +raivota piirittäjien keskuudessa. Se tuntuu olleen vielä ankarampi +kuin kuuluisa Ateenan rutto. Karthagolaisia kuoli kuin kärpäsiä. +Vainajia ei ehditty haudata, ja ruumiit, joita lopulta laskettiin +olevan monia tuhansia, saastuttivat ilman löyhkällään. Vihollisen +onnettomuuden mitta täyttyi kukkuroilleen, kun syrakusalaiset saivat +sytytetyksi karthagolaisten laivaston palamaan. Koko satama oli yhtenä +ainoana tulimerenä, ja liekit loimusivat taivasta kohti. Miehistön +täytyi hypätä mereen välttyäkseen palamasta elävältä. Karthagon uljas +merivoima tuhoutui muutamien tuntien kuluessa melkein kokonaan. + +Heidän päällikkönsä teki silloin kaikessa hiljaisuudessa Dionysioksen +kanssa sopimuksen, että hän itse karthagolaisineen saisi 300 +talentin maksua vastaan häipyä kotiin yön pimeydessä. Muun väkensä +hän sitävastoin luovutti viholliselle. Näin hän tällä häpeällisellä +sopimuksella pelasti henkensä, mutta vain lyhyeksi ajaksi. Palatessaan +Karthagoon hänen maanmiehensä vastaanottivat hänet sellaisella +suuttumuksella ja inholla, että hän epätoivoissaan sulkeutui taloonsa +ja näännyttäytyi nälkään. + +Sotaa jatkettiin yhä onnen vaihdellessa molemmin puolin Tuloksena oli, +että Dionysios sai aikaan rauhan, jonka mukaan karthagolaisten alue +supistui länsi-Sisiliaan ja Dionysioksen kiistämättömäksi omaisuudeksi +jäi viisi seitsemättäosaa Sisiliasta. + +Sisilian olot Syrakusan tappion jälkeen 163 + +Dionysios levitti valtaansa myöskin etelä-Italiaan ja loi aikansa +suurimman kreikkalaisen merivoiman, jolle hän valmisti tukikohtia +perustamalla sotilassiirtokuntia kauas Adrianmeren rantamille. Hänen +maineensa oli suuri kaikissa Välimerenmaissa. Pidettiinpä häntä arvossa +niinkin etäisillä seuduilla, että _gallialaiset_, roomalaisten ja +etruskien viholliset, tarjoutuivat hänen liittolaisikseen ja lähettivät +hänelle apujoukkoja. Myöskin Kreikan emämaan asioihin hän tehokkaasti +sekaantui Spartan liittolaisena.[38] + +Mutta sitä kiihkeämmin kaikki Kreikan kansanvaltaiset yhteiskunnat +häntä vihasivat. Häntä pidettiin Persian kuninkaan veroisena Hellaan +tuhoajana ja väitettiin hänen tehneen liiton Artakserkseen kanssa +Kreikan kukistamiseksi. Nämä tunteet purkautuivat olympialaisissa +kisoissa tavalla, joka riisti tyrannilta mielenrauhan. + +Dionysios ei näet tyytynyt sotapäällikön laakereihin ja yksinvaltiaan +arvoasemaan. Hän tahtoi myöskin käydä runoilijasta ja sellaisena +kilpailla ihailusta, jota mikään mahtikäsky ei voi herättää. +Hemmoiteltu tyranni-runoilija oli kuitenkin sangen arkatuntoinen. +Kerran hän luki runoilija Philóksenokselle eräissä juomingeissa +muutamia runojaan ja kysyi tyytyväisenä hänen mielipidettään. +Philoksenos oli niin varomaton, että arvosteli niitä. Runoilija +Dionysios loukkaantui niin pahasti, että antoi tyranni Dionysioksen +panettaa runoilijaveljensä kivilouhoksiin. Seuraavana päivänä hän +kuitenkin katui ja vapautti runoilijan. Mutta eräissä myöhemmissä +juomingeissa Philoksenos raukka pantiin samalle koetukselle. Dionysios +kysyi häneltä: »Entä mitä arvelet näistä runoista?» Philoksenos ei +vastannut hänelle suoraan, vaan kääntyi henkivartijan puoleen sanoen: +»Vie minut takaisin kivilouhoksiin!» + +_Silloin_ Dionysios hymyili.[39] + +Olympialaisissa kisoissa vuonna 388 Dionysioksen murhenäytelmille +oli vuoroin vihelletty, vuoroin naurettu, ja kansan suussa kierteli +hauska juttu sitä esittäneistä näyttelijöistä: kärsittyään kotimatkalla +haaksirikon he arvelivat vastoinkäymistensä aiheutuvan yksinomaan +jumalien harmista heille uskottujen viheliäisten osien vuoksi. + +Kun Dionysioksen murhenäytelmistä ei ole säilynyt ainoatakaan, emme +voi saada luotettavaa käsitystä niiden laadusta; mutta ala-arvoisia ne +tuskin lienevät olleet, koskapa ne Ateenan runoilijakilpailuissa saivat +parhaita palkintoja. Kreikkalaisten menettely olympialaisissa kisoissa +lienee johtunut valtiollisista syistä. + +Olkoonpa miten tahansa, ainakin Dionysios aikoi saada suuren voiton +vuoden 384 kisoissa, jotka olivat ensimmäiset »kuninkaanrauhan» jälkeen +ja joihin sentähden odotettiin erikoisen runsaasti osanottajia koko +helleenisestä maailmasta. Dionysios itse oli valtansa ja kunniansa +kukkuloilla ja koetti kaikin tavoin liehitellä heimolaisiaan. Hänen +lähettiläänsä, jotka saapuivat toimittamaan uhria, olivat pukeutuneet +mitä komeimpiin vaatteisiin, joissa kimalteli ylenmäärin kulta- ja +hopeakoristeita. Heitä seurasivat valitut esilukijat ja kuorolaulajat, +joiden oli määrä esittää hänen runotuotteitaan kaikille, jotka +halusivat kuulla. Hän lähetti myöskin useita loistavia nelivaljakkoja +Olympiaan. Dionysios oli tehnyt kaikkensa, jotta tämä esiintyminen +koko helleeniselle maailmalle osoittaisi hänet onnellisimmaksi ja +mahtavimmaksi kaikista ihmisistä. Ja hän odotti, että hänen uljasta +lähetystöään tervehdittäisiin riemuhuudoilla, joita kreikkalaiset +yleensä tuhlasivat jokaiselle, joka tarjosi kaikelle kansalle komeata +katseltavaa. + +Mitä hän sitten sai aikaan kaikella tällä loistolla ja prameudella? +Sen, että hän entistä enemmän ärsytti kansan mielialaa, niin että +järjestyksenvalvojien täytyi puuttua asiaan suojellakseen hänen +lähettiläitään väkivallalta. Ja kun hänen nelivaljakkonsa ottivat osaa +kilpa-ajoihin, tapahtui niille kaikille onnettomuuksia, ne ajoivat +kumoon tai niiden vaunut särkyivät, ja kansanjoukot pilkkasivat niitä. +Mutta pahin nöyryytys tapahtui, kun hänen runoelmiaan piti luettaman. +Se oli suoranainen häväistys. + +Jännittyneenä, suurin odotuksin Dionysios vastaanotti lähettiläänsä +näiden palatessa juhlasta. Mutta loistavien riemuvoittojen asemesta +hänen täytyi kuulla sanoma syvimmästä nöyryytyksestä, mikä milloinkaan +oli kohdannut helleeniä koko Kreikan pyhimmässä ja julkisimmassa +juhlassa. Ikinä ennen ei olympialaisissa kisoissa oltu nähty +sellaisia vastenmielisyyden purkauksia. Niiltä eivät kaikki hänen +palkkajoukkonsa, laivansa ja linnoituksensa voineet häntä suojella. + +Dionysioksen kunnianhimoiseen mieleen tämä häväistys koski +sanomattomasti. Hän hautoi sitä mielessään, kunnes oli vähällä menettää +järkensä. Hän kuvitteli, että kaikkien sydämissä piili häntä kohtaan +sellainen viha, jota kreikkalaiset olivat osoittaneet Olympiassa. +Parhaita ystäviään ja lähimpiä sukulaisiaankin hän alkoi epäillä, +kohdisti heihin mitä järjettömimpiä syytöksiä ja antoi raivoissaan +vangita ja mestata useita heistä. Vieläpä hänen veljensä ja hänen oman +poikansakin täytyi alistua henkivartijan tarkastettaviksi, ennenkuin he +saivat astua hänen eteensä.[40] Mitä kauemmin hän eli, sitä syvemmälle +juurtui hänen sieluunsa epäluuloisuus ja ihmisten halveksiminen. +Miehissä, jotka tungeksivat hänen ympärillään, hän näki pelkkiä +paatuneita oman etunsa tavoittelijoita, jotka imartelivat ja kumarsivat +häntä vain siksi, että hänellä oli valta, mutta saattoivat ensimmäisen +tilaisuuden tullen pettää hänet, vieläpä työntää tikarin hänen +rintaansa. Hän luuli voivansa pitää heitä kurissa vain viekkaudella ja +väkivallalla. + +Mutta hän itse oli kuitenkin kaikista onnettomin. Hänellä ei +ollut koskaan iloista eikä edes rauhallista päivää. Kertomus +Damokleenmiekasta on kuvaava hänen kohtalolleen. Hän oli kokenut liian +paljon, hänen omallatunnollaan oli niin monta kauhunäkyä, että hän ei +milloinkaan voinut tuntea olevansa onnellinen.[41] + +Anteliaisuudellaan henkivartijoitaan ja palkkajoukkojansa kohtaan hän +kuitenkin säilytti valtansa aina kuolemaansa asti v. 367. + +Hänen sijaansa astui silloin muitta mutkitta hänen poikansa _Dionysios +II_, aivan kuin olisi ollut kysymyksessä perinnöllinen valtaistuin. Isä +olikin kuolinhetkellään kehaissut jättävänsä pojalleen valtakunnan, +joka oli »lujitettu rautaisin sitein.» Sanoillaan vahvoista siteistä, +joilla hän oli maanmiehensä sitonut, hän tarkoitti palkkajoukkojaan, +voittamattomia linnoituksiaan ja valtavia asevarastojaan. Ne olivat +tosiaankin »rautasiteitä» — niin kauan kuin Dionysioksen tapainen +voimamies johti asioita. Mutta hänen poikansa ja seuraajansa ei +suinkaan ollut tehtävänsä tasalla. Hän oli tosin lahjakas, mutta heikko +ja horjuvainen sekä Bakkhoksen ja Venuksen intohimoinen palvelija. +Hänen isänsä kunnianhimo ja mustasukkainen oman valtansa valvonta oli +mennyt niin pitkälle, että hän ei milloinkaan ollut antanut pojan ottaa +osaa mihinkään hallitustoimiin. Aivan tottumattomana niin sotaisiin +kuin rauhallisiinkin valtiotoimiin tämä 25-vuotias nuorukainen aivan +äkkiä sai vallan käsiinsä. Noin kymmenen vuoden kuluttua hänet +karkoitettiin Syrakusasta. + + * * * * * + +Karthagolaiset käyttivät hyväkseen hämminkiä, joka tämän tapauksen +jälkeisinä aikoina vallitsi kaupungissa, luoden laumansa uudelleen +Sisiliaan. Hädissään syrakusalaiset silloin kääntyivät emäkaupunkinsa +Korinthoksen puoleen pyytäen apua. Korinthoslaiset säälivät +maanmiehiään ja päättivät yksimielisesti auttaa heitä. + +Apujoukkojen johtajaksi he valitsivat miehen nimellä _Timoléōn_, joka +oli saavuttanut mainetta ja kunniaa ei ainoastaan urhoollisuudellaan, +vaan myös jalomielisyydellään ja rehellisyydellään. Timoleon oli +lisäksi vaatimaton luonne, joka tavoitteli isänmaan parasta enemmän +kuin omaa etuaan ja kunniaansa, sanalla sanoen: Epaminondaan tapainen +mies. Hän olikin ottanut jalon thebalaisen esikuvakseen. Hänen +persoonallisuuttaan muutoin valaisee parhaiten hänen suhteensa omaan +veljeensä. Timoleon oli kerran eräässä taistelussa pelastanut hänet +varmasta kuolemasta asettumalla itse alttiiksi vihollisen keihäille +ja nuolille. Mutta veli oli sitten käyttänyt väärin vaikutusvaltaansa +kohoten Korinthoksen tyranniksi ja kohdellut vastustajiaan +mielivaltaisesti julistaen laittomia tuomioita ja mestausmääräyksiä. +Timoleon puolestaan ei vihannut mitään niin syvästi kuin tyranniutta +ja sortovaltaa. Veljen ilkityöt tuottivat hänelle senvuoksi ankaria +sieluntuskia. Ensin hän nuhteli tätä ja pyytämällä pyysi häntä +luopumaan kunnianhimoisista suunnitelmistaan. Mutta kun tyranni +kopeasti torjui kaikki sensuuntaiset puheet, Timoleonin oli valittava +joko rakkaus veljeään tai isänmaata kohtaan. Raskaimmin häntä kenties +painoi se ajatus, että ellei hän itse kerran olisi pelastanut veljensä +henkeä, tämä ei milloinkaan olisi käynyt vaaralliseksi muiden elämälle +ja vapaudelle. + +Eräänä päivänä Timoleon keräsi ympärilleen muutamia ystäviä, lähti +heidän kanssaan tyrannin luo Akropoliille ja rukoilemalla rukoili häntä +luopumaan vallastaan. Mutta hirmuhallitsija torjui ivallisin sanoin +kaikki hänen pyyntönsä. Silloin miehet tempasivat miekkansa ja pistivät +hänet kuoliaaksi. Timoleon ei kuitenkaan omin käsin ottanut osaa tähän +kaameaan verityöhön eikä voinut katsella hirveätä näkyä, vaan seisoi +jonkin matkan päässä syrjässä ja peitti itkien kasvonsa käsillään. + +Korinthoksen porvarit huokasivat helpotuksesta vapautuessaan verisestä +tyrannista ja ihailivat Timoleonia, jonka povessa isänmaanrakkaus oli +voittanut luonnollisen sukulaistunteen. Mutta hänen vanha äitinsä +kirosi veljenmurhaajan eikä sallinut tämän enää näyttäytyä silmiensä +edessä. Monien muittenkin mielestä oli liian järkyttävää, että veli oli +tehnyt sellaisen teon veljelleen. Mutta ne, jotka näin ajattelivat, +eivät muistaneet, että jos tätä ei olisi tapahtunut, ei tyrannista +olisi ikinä voitu vapautua. Sillä ainoastaan lähimmät omaiset pääsivät +niin lähelle häntä, että he olisivat voineet raivata hänet pois tieltä. + +Onneton, tuskien raatelema murhaaja joutui epätoivon valtaan +muistaessaan kaikkia kaameita kokemuksiaan ja oli vähällä riistää +itseltään hengen. Ainoastaan ystävien sekaantuminen asiaan esti häntä +näännyttäytymästä nälkään. Mutta hän pakeni ihmisten parista ja +piileskeli useita vuosia maaseudun yksinäisyydessä. + + * * * * * + +Timoleonin elämän järkyttävästä murhenäytelmästä oli kulunut +kaksikymmentä vuotta, kun hänet valittiin Syrakusaan lähetettävien +apujoukkojen johtajaksi. Hän käytti parhaansa mukaan vähäisiä +varoja, jotka korinthoslaiset voivat uskoa hänen haltuunsa. Mutta +inhimillisesti katsoen hänen pienellä joukollaan tuntui olevan hyvin +vähäiset mahdollisuudet tehdä mitään karthagolaisten sotalaumojen +torjumiseksi. Vieläpä heräsi kysymys, voisivatko he edes astua maihin +saarelle, jota vihollinen vastarakennetulla laivastollaan piti +silmällä. Mutta jumalat antoivat Timoleonille suotuisia enteitä. +Ei siinä kyllin, että hän sai Delphoista rohkaisevan vastauksen, +vaan tapahtui myöskin, että juuri hänen ollessaan temppelissä erään +jumalankuvan voitonseppele putosi hänen päähänsä. + +Timoleonin onnistuikin ensi töikseen vetää vihollista nenästä, niin +että hän saattoi häiritsemättä laskea joukkonsa maihin Sisilian +itärannikolle, Syrakusan pohjoispuolelle. Käyttäen viisaasti itsessään +mitättömiä sotavoimiaan ja sekaantuen asioihin oikealla hetkellä +hän pääsi vihollisista voiton puolelle, ja onnistui hänen vihdoin +viekkaudella päästä Syrakusaan, vaikka karthagolaiset pitivät sitä +saarrettuna. Jumalat osoittivat jatkuvasti Timoleonille suosiotaan +valmistamalla hänelle erinomaisen edullisia tilanteita ja sokaisemalla +vihollisen silmät. + +Mutta kun vapautustyö oli täytetty, vapauttaja joutui kovimmalle +koetukselle. Voisiko hän tyhjentää kukkuraisen onnenmaljan juopumatta? +Tuskin milloinkaan oli Syrakusassa ihailtu ainoatakaan miestä niin +suuresti kuin häntä, ja nyt hänellä oli hallussaan kaupungin kaikki +runsaat varat. Mikä esti häntä kohoamasta tyranniksi ja kieltämästä +entistä itseään. Oli monta, jotka innokkaasti kehoittivat häntä +tekemään niin, ja jotka pitivät häntä pölkkypäänä, jos hän ei siihen +ryhtynyt. He vakuuttivat, että syrakusalaiset eivät olleet kypsiä +saamaan vapaata hallitusmuotoa ja että he yleensäkin sietivät vapautta +vain _aivan, aivan_ pienissä erissä. + +Mitä Timoleon silloin teki? Hän kutsui julistuksilla kaikki +syrakusalaiset, jotka halusivat olla mukana, saapumaan yhdessä hänen +kanssaan hajoittamaan sortovallan varustusta, lujaa linnaa, jonka +Dionysios oli itselleen rakennuttanut. Se oli vertauskuvallinen teko, +ja kansa, jonka vapautta oli poljettu enemmän kuin puoli vuosisataa, +tervehti sitä lämpimällä kiitollisuudella. Kun hirmuvallan tunnusmerkki +oli hajoitettu, pystytettiin sen sijaan samalle paikalle rakennus +oikeudenkäyttöä varten. Timoleonin vaikutusvalta perustui yksinomaan +kansalaisten kunnioitukseen ja ihailuun, eikä se siitä vähentynyt, +päinvastoin. + +Lopuksi Timoleon kruunasi vapautustyönsä tuottamalla karthagolaisille +musertavan tappion vuonna 341, juuri kun heidän piti kulkea erään joen +yli nykyisen Palermon eteläpuolella. Nytkin jumalat olivat hänelle +erikoisen suopeita. Jo taistelun alussa puhkesi rajuilma. Se kasvoi +hirmumyrskyksi ja toi mukanaan sadetta ja rakeita, jotka korvia +huumaavien ukkosenjyrähdysten kaikuessa ruoskivat karthagolaisten +kasvoja, niin, että he eivät voineet nähdä omaa kättänsäkään, kun +kreikkalaisilla sitävastoin oli myötätuuli. Rakeet räiskyivät +karthagolaisten kilpiä vasten, niin että upseerien komentohuudot +kokonaan hukkuivat pauhinaan. Maa kävi liejuiseksi. Sotilaat +kaatuilivat ja jäivät avuttomina makaamaan raskaissa varustuksissaan. +Eri joukko-osastot tungeskelivat toisiaan vastaan hirveän sekasorron +vallitessa, ja sillä aikaa joki alkoi tulvia, niin että se tempasi +joukon sotilaita mukaansa. Vihdoin ei yksikään karthagolainen enää +ajatellut muuta kuin pakoa. Mutta kreikkalaiset ajoivat heitä +takaa joka suunnalle, panivat toimeen kauhean verilöylyn ja saivat +uskomattoman määrän vankeja sekä ennenkuulumattoman runsaan saaliin. +Tämä oli Karthagolle peloittavan ankara isku, ja tappion sanoma sai +kaupungissa aikaan maansurun. + +Sisilian kreikkalaiset tunsivat nyt olonsa niin turvalliseksi, että +he uskalsivat rakentaa uudelleen Akragaan ja muitakin hävitettyjä +kaupunkeja, ja väestöä lisäsivät emämaasta saapuvat siirtolaiset. +Saaren kreikkalaiset kaupungit yhtyivät liittoon Syrakusan johdolla. +Mutta täällä kuten Thebassakin tuli näkyviin, että kaikki oli yhden +ainoan miehen työn tulosta. Kun Timoleon liian aikaisin temmattiin pois +— se tapahtui vuonna 336 — puhkesivat kreikkalaisten yhteiskuntien +välillä uudelleen vanhat onnettomat riidat, ja osa heistä turvautui +karthagolaisten apuun. + +Sisilian historiassa näemme saman masentavan ilmiön kuin emämaassakin. +Sama auttamaton eripuraisuus tarjosi täälläkin helleenien +verivihollisille tilaisuuden sekaantua asioihin. Vain erikoisen +voimakkaat persoonallisuudet ovat sellaisen kansan keskuudessa kyenneet +jonkin aikaa pitämään kurissa sekä sisäisiä hajaannuspyrkimyksiä että +ulkonaisia vihollisia. + + +Kirjallisuutta: + +Edward A. Freeman, History of Sicily: 4 nid. + +Adolph Holm, Geschichte Siciliens im Alterthum: 3 nid. + +Victor Ehrenberg, Karthago (Beiheft 14 zum Alten Orien!). + + + + + + +MAKEDONIAN JOHTOVALTA + + + + +MAKEDONIAN KUNINGAS PHILIPPOS. + + +Mantineian taistelun jälkeen kaikki Kreikan valtiot ovat niin uupuneet, +että mikään niistä ei enää uskalla ryhtyä johtamaan toisia. Mikään +vanhan Hellaan kansa ei enää rohkene uneksia suuruudenunelmia. Sen +sijaan on tullut erään valtion vuoro, joka siihen asti oli ollut +syrjässä historian piiristä, nimittäin Makedonian. + +Kreikkalaiset eivät tahtoneet tunnustaa makedonialaisia varsinaisiksi +helleeneiksi, vaan pitivät heitä vielä barbaareina. Eikä tosiaan +varmasti tiedetäkään, puhuivatko makedonialaiset kreikkaa vai +jotakin muuta indo-eurooppalaista kiellä, joka siinä tapauksessa on +saattanut olla aivan erilaista kuin kreikka. Ainoatakaan makedonian +kansankielellä kirjoitettua riviä ei näet ole säilynyt, sillä hovi ja +sivistyneet yhteiskuntaluokat omaksuivat niin aikaisin kreikankielen, +että makedonian kansankieltä ei ehditty kirjoitukseen lainkaan +käyttää. On kuitenkin todennäköistä, että tämäkin kieli on ollut +kreikkalaista murretta. Ei näet milloinkaan mainita, että kreikkalaiset +ja makedonialaiset olisivat tarvinneet tulkkia voidakseen puhua. +keskenään, kun sitävastoin tiedetään, että esimerkiksi makedonialaisten +naapureina asuvien illyrialaisten kieli oli kreikkalaisille +käsittämätöntä. Sen olettamuksen puolesta, että makedonialaisten +kansankieli oli kreikan murretta, puhuu myöskin se tosiseikka, että +makedonialaiset käyttivät kuukausista ja jumalista kreikkalaisia +nimityksiä. + +Mutta _historiallista_ yhteyttä helleenien kanssa makedonialaisilla ei +ollut — ja se kuitenkin ennenkaikkea luo yhteenkuuluvaisuudentunteen. +Tällä kansalla ei ollut lainkaan osuutta Hellaan yhteiseen runouteen ja +tarustoon. Heillä ei ollut oikeutta ottaa osaa olympialaisiin kisoihin +eikä muihin yleishelleenisiin juhliin, ja helleenien liittoon, jonka +keskuksena oli Delphoi, ei heitä hyväksytty, ennenkuin Philippos +kuningas väkipakolla pääsi jäseneksi. — On aivan toinen asia, että +makedonialaiset ajan pitkään osoittivat erinomaista kykyä omaksua +helleenistä sivistystä. + +Makedonialaiset olivat maanviljelijäkansaa. Heidän maansa oli +hedelmällistä, mutta sen ilmasto oli ankarampi ja kosteampi kuin +varsinaisen Kreikan.[42] Siihen aikaan, jolloin makedonialaiset alkavat +esiintyä historiassa, Philippos kuninkaan aikoina, he olivat vielä +paljoa vanhanaikaisemmalla asteella kuin muut kreikkalaiset heimot; +he elivät homerisella kannalla ja olivat »paimenten ja talonpoikien +kansaa.» He olivat eläneet enemmän syrjässä suurten maailmantapahtumien +ulottuvilta kuin Kreikan merenkulkijakansa. Kautta vuosisatojen he +olivat sitkeästi pitäneet kiinni vanhoista laitoksistaan, jotka olivat +peräisin siltä ajalta, jolloin ne olivat yhteisiä koko Kreikalle. +Näin oli homerisen ajan vanha patriarkallinen kuningaskunta säilynyt +heidän maassaan, johtuen pääasiallisesti siitä, että Makedoniassa ei +ollut suuria ja mahtavia kaupunkeja. Sillä nämä olivat kreikkalaisissa +seuduissa aina hajoittavana aineksena. + +Makedonia tarjosi kuluttamatonta kansanvoimaa hallitsijansa +käytettäväksi, se oli yhtenäinen valtio, jonka vapaat kansalaiset +olivat taitavia metsästäjiä ja urheita sotureita, ylpeitä arvistaan ja +voittamattomia juomasankareita aivan kuin muinaiset pohjoismaalaiset. +Nuorukaisella ei ollut oikeutta istua pitopöydän ääressä, ennenkuin hän +oli kaatanut ensimmäisen metsäkarjunsa, ja miehen, joka ei vielä ollut +surmannut yhtään vihollista, täytyi käyttää nuoraa vyötäisillään. + +Kun _Makedonian kuningas Philippos_ puuttui Kreikan kohtaloon, +hänellä oli käytettävissään suuret varastot elävää voimaa. Nuori +kuningas itse oli voimaa uhkuva luonne, oikea makedonialainen, +jolla oli taipumusta barbaariseen kohtuuttomuuteen, jopa hurjuuteen +huveissa ja nautinnoissa. Mutta hän hautoi suuria suunnitelmia eikä +milloinkaan unohtanut niitä, ja makedonialaiseen alkuvoimaan yhtyi +hänessä helleeninen sivistys. Sen hän oli suureksi osaksi hankkinut +Thebassa, missä hän oli viettänyt varhaisimmat nuoruusvuotensa.[43] +Hänen vanhempi ystävänsä Epaminondas, jota hän suuresti ihaili, oli +tutustuttanut hänet valtio- ja sotataitoonsa. + +Vuonna 359 hän nousi Makedonian valtaistuimelle. + +Kunnianhimoinen kuningas oli asettanut päämääräkseen Makedonian +laajentamisen suureksi Balkaninvaltioksi, ja hän oli päättänyt +käyttää hyväkseen kaikkia suotuisia tilaisuuksia. Ensiksi hän ryhtyi +perinpohjaisiin valmistuksiin järjestäen uudelleen maansa tarjoaman +oivallisen armeija-aineksen, etenkin aatelisen ratsuväkensä. +Mutta myöskin karaistunut talonpoikaiskansa, jonka täytyi aina +olla varuillaan ryöstäviä ja hävittäviä naapureita vastaan, oli +erinomaista sotilasainesta. Yhdistäen ratsu- ja jalkaväen Philippos +loi Epaminondaan »vinorintamasta» uuden taktillisen muunnoksen, joka +on nimeltään »_makedonialainen falangi_». Se erosi thebalaisesta +falangista varsinkin siinä suhteessa, että hyökkäysten suorittajana oli +etupäässä ratsuväki eikä jalkaväki, jota taas käytettiin enimmäkseen +puolustussivustan tehtäviin. Jalkamiesten pitkät keihäät soveltuivatkin +hyvin tähän tarkoitukseen. Nämä aseet olivat kooltaan niin valtavia, +että vielä viidennen rivin keihäät ulottuivat ensi rivin miehiin +saakka. Viidennen rivin takana olevat miehet, joiden päätehtävänä +oli tukea rintamaa ja työntää sitä eteenpäin, laskivat keihäänsä +vinosti pystyyn edessään seisovan miehen olkapäille murtaakseen siten +vihollisen heittokeihäitten ja nuolisateen voiman. + +Ratsuväen Philippos muodosti taktillisiksi kokonaisuuksiksi, joka +tehtävä luonnollisesti oli vaikeampi kuin jalkaväen järjestäminen. +Varsinaisessa Kreikassa ei ratsuväen järjestely ollut vielä milloinkaan +ehtinyt niin pitkälle, ei edes Boiotiassa. Makedonian Philippos +lieneekin siis todellisen ratsuväen luoja. + +Makedonialaisen sotataidon historiallinen merkitys ei kuitenkaan +rajoitu tähän. Philippoksen luoma ja hänen poikansa Aleksanterin +myöhemmin täydellistyttämä armeija merkitsi käännekohtaa taktiikan +kehityksessä myöskin sen perusteella, että eri aselajit, jalkaväki +ja ratsuväki, kevyt- ja raskasaseiset joukot j.n.e., sulautuivat +_taktilliseksi kokonaisuudeksi_. + +Alituisella harjoituksella, kesällä ja talvella, päivin ja öin, +Philippos piti armeijansa taistelukuntoisena. Ja sotilaat seurasivat +uskollisina ja ihaillen arpista johtajaansa, joka jakoi heidän kanssaan +kaikki vaivat ja vaarat. Yleisen asevelvollisuuden pohjalla hän +täten loi politiikalleen tottelevaisen aseen aikana, jolloin Kreikan +muitten yhteiskuntien kansalaiset alkoivat pitää itseään liian hyvinä +harjoittamaan aseitten käyttöä ja uskoivat mieluimmin kotinsa ja +kontunsa puolustamisen palkkajoukkojen tehtäväksi. + +Philippoksen voima verrattuna keski- ja etelä-Kreikan hajanaisiin +kansoihin perustui myöskin siihen, että hänellä oli käsissään sekä +sotilaallinen että valtiollinen johto, kun sitävastoin pienten +vapaavaltioitten politiikka oli kansankokousten vaihtelevan enemmistön +vallassa. Ja tämä Philippoksen ylivoimaisuus ilmeni sitäkin selvemmin, +kun hän oli erinomaisen ovela diplomaatti. Hänen käsitystään politiikan +keinoista kuvaavat sanat, jotka hän lausui piiritettäessä erästä +korkealla sijaitsevaa linnaa, jonka aseman hänen tiedustelujoukkueensa +selitti voittamattomaksi. Hän kysyi: »Onko sinne johtava tie tosiaankin +niin jyrkkä, ettei edes kultakuormaa kantava aasi voi sinne kiivetä?» + +Tuskin tarvinnee huomauttaa, että sellaiselle valtiomiehelle kiistelevä +Kreikka aina tarjosi runsaasti tilaisuuksia puuttua asioihin, +ja niin taitava juonien punoja voi helposti valmistaa uusiakin +mahdollisuuksia sekaantuakseen leikkiin, milloin näki sen hyväksi. +Kaikkialla oli tyytymättömyyttä, joka tarpeen vaatiessa voitiin lietsoa +voimakkaammaksi, ja kaikkialla tyytymättömät toivoivat hänestä auttajaa +ja »sorrettujen» suojelijaa. Philippoksen valtiotaidon ensimmäinen +suuri päämäärä oli suurvaltapolitiikalle välttämättömien taloudellisten +apulähteitten hankkiminen. Ne hän saavutti miehittämällä Traakian +tuottoisat kulta- ja hopeakaivokset, jotka osaksi olivat ateenalaisten +omaisuutta. Tavallisella tarmollaan hän kohotti tuotantoa niin +suuresti, että hänen kerrotaan saaneen sieltä 1000 talentin vuotuiset +tulot. + +Hän tarvitsikin paljon rahaa, sillä hänen toinen päämääränsä oli +laivaston hankkiminen. Mutta sen saavuttamiseksi hänen täytyi +uudelleen astua ateenalaisten varpaille. Hänen valtakuntansa oli +näet sisämaanvaltio, jonka Traakian ja Makedonian rannikoilla olevat +ateenalaiset siirtokunnat erottivat merestä. Philippos eteni täällä +vastustamattomasti ja liitti vihdoin valtapiiriinsä koko rannikkomaan +aina Hellespontokseen asti. + +Ateenassa johti hänen vastustajiaan ajan etevin kaunopuhuja, +Demosthénēs. On ihmeellistä, että tämä mies on voinut saavuttaa +sellaisen arvoaseman, kun häneltä luonnostaan puuttuivat kaikki +puhujan välttämättömimmät edellytykset. Hän oli lapsuudestaan saakka +hintelä ja sairaalloinen, hänen äänensä oli heikko, vieläpä hän +sammalsi, ja hänen liikkeistään puuttui sulavuutta. Lisäksi hän +oli arka ja ujo. Mutta hänellä oli kylliksi lahjakkuutta ja tarmoa +voittaakseen kaikki vaikeudet. Hän koetti korjata ääntämisensä +virheitä ja puutteellisuuksia harjoitellen puhumista pitäen piikiviä +suussaan. Hän vahvisti keuhkojaan juoksemalla ja lisäsi äänivarojaan +pitämällä puheita kulkiessaan ylämäkeä ja koettaen meren rannalla +voittaa äänellään myrskyn pauhinan. Ja parantaakseen elehtimistään +hän harjoitteli peilin edessä. Useitten vuosien kuluttua hänen +hellittämättömät ponnistuksensa tuottivatkin tuloksen, ja hänestä oli +tullut täydellinen kaunopuhuja. + +Sekä puhujana että ihmisenä Demosthenes muistutti suuresti Periklestä. +Molemmat olivat niin kokonaan valtiollisen ja yhteiskunnallisen +aatteensa valtaamia, että heiltä ei riittänyt aikaa seuraelämään tai +olemuksensa ulkonaisen miellyttäväisyyden hoitamiseen. Demosthenesta +pidettiinkin yleisesti synkkänä ja kärtyisänä; sen johdosta, ettei +hän milloinkaan nauttinut viiniä, hänet leimattiin iloa vihaavaksi +»vedenjuojaksi.» — Olkoonpa sen asian laita miten hyvänsä — tämä +vaatimaton erakkoluonne oli joka tapauksessa todellinen ihmisystävä, +joka tunsi kutsumusta esiintyä ihmisten parissa vain silloin, kun +yhteinen hyvä oli kysymyksessä. Hänen rahakukkaronsa oli aina avoin +tarvitseville, monia hän oli hädän hetkellä auttanut, monia sotavankeja +ostanut orjuudesta omilla varoillaan. On väärin väittää sellaista +miestä katkeraksi ja ihmisiä halveksivaksi. + +Sanoimme äsken, että Demosthenes myöskin puhujana eräissä suhteissa +muistutti Periklestä. Tämä koskee esityksen selvää ajatusjuoksua, +vakuuttavaa voimaa ja taiteellista valmiutta, vaan ei puheitten +esitystapaa. Perikles oli ylevän juhlallinen kuin suuri traagillinen +näyttelijä. Hän ei milloinkaan antautunut tunteen purkauksiin, ei +tehnyt mitään eleitä. Hän edusti niitä vanhanajan kansanpuhujia, joiden +perikuvana on _kättänsä viitan alla pitävä_ Solon. Demostheneella ei +ollut »olympolaisen» synnynnäistä arvokkuutta ja esiintymisvarmuutta. +Hän oli tulinen ja intohimoinen luonne, joka helposti kiihtyi. +Hän vastasi herjauksiin herjauksilla ja käytti kaikkia keinoja +halventaakseen vastustajaansa. Hän elehti, liikkui edestakaisin +puhujalavalla, hiljensi ja koroitti ääntään, joka toisinaan kiihtyi +huutamiseksikin, käytti puhuessaan vannomisia ja purskahti joskus +mielenliikutuksesta itkuun. + +Hänen kykynsä vaikuttaa kuulijoihin oli aivan uskomaton. Se perustui +pohjimmiltaan siihen, että hän vuodatti koko tulisielunsa asiaan, +jonka oli ottanut ajaakseen, niin että hän ei jättänyt itselleen +eikä kuulijoilleen aikaa silmänräpäyksenkään epäilyyn. Hänen +kaunopuheisuutensa vyöryi valtavana virtana, joka tempasi kaikki +mukaansa eikä sekunninkaan ajaksi jättänyt kuulijaa koskemattomaksi. + +Hän otti nyt käytäntöön kaiken tämän erinomaisen kaunopuheisuutensa +kehoittaakseen ateenalaisia varomaan viekasta makedonialaista. Hän näki +heidän taistelussaan Philipposta vastaan kaupunkitasavallan taistelun +yksinvaltaa vastaan, joka hänen käsityksensä mukaan merkitsi, että +vapaa, lakien mukaisesti hallittu valtio vastusti hirmuhallitsijan +mielivaltaa. Sillä hänen mielestään yksinvalta oli samaa kuin +hirmuvalta: »Jokainen yksinvaltias ja tyranni on vapauden vihollinen +ja lakien vastustaja.» Ateenan kansanvaltaa Demosthenes piti vapauden +ja oikeuden viimeisenä varustuksena pohjoisesta uhkaavaa sortovaltaa +vastaan. + +Mutta hänen isänmaallisuutensa ei ulottunut Ateenan rajojen +ulkopuolelle. Ei ole syitä, joiden nojalla Demosthenesta voisi +pitää yleishelleenisen, koko kreikkalaismaailman käsittävän +isänmaallisuuden edustajana. Mutta yhtä väärin olisi pitää Philipposta +yleishelleeninä. Hän oli ajanut makedonialaista politiikkaa eikä +helleenistä — se käy selvästi ilmi kaikesta hänen teoistaan. Molemmat +suunnat saattoivat tosin sopivissa tilaisuuksissa koristella itseään +kauniilla yleishelleenisillä iskulauseilla, mutta helleeninen aate +ei Demostheneelle enempää kuin Philippoksellekaan ollut itsenäinen +päämäärä — se oli vain keino, jolla itsekkäät pyrkimykset voitiin +kullata. + +Näin ollen oli kysymys siitä, kumpi puolue, Ateena vaiko Makedonia, +todella _kykeni_ edustamaan helleenien yhteistä asiaa, ottamaan +johdon käsiinsä, kun oli puolustettava Kreikan kaikkia valtioita idän +yhteistä vihollista vastaan ja vapautettava Hellas Persian kuninkaan +häpeällisestä ylivallasta, joka oli vahvistettu n.s. kuninkaanrauhalla. + +Makedonian ja Ateenan kilpailu on itse asiassa Philippoksen ja +Demostheneen kaksintaistelua. Philippoksen asiaa puolusti Ateenassa +eräs toinen kaunopuhuja nimeltä Aiskhinēs, joka oli Demostheneen +vastakohta ja vastustaja. Aiskhineella oli puhujan ammatin luonnolliset +edellytykset, jotka Demostheneelta puuttuivat: hänellä oli voimailijan +vartalo, erinomaisen sujuva puhelahja sekä kaunis ja sointuva ääni, +jota hän aikaisemmin näyttelijänä oli harjoittanut ja kouluttanut, niin +että se teki aivan toisen vaikutuksen kuin Demostheneen kiihtymyksestä +kimeä äänensävy. Hän ei myöskään hyväksynyt intohimoista elehtimistä, +josta oli tullut Demostheneen toinen luonto. + +Aiskhines oli päinvastoin kuin Demosthenes ruumiillisesti terve +ja voimakas ihminen, joka katseli elämää sen valoisalta puolelta. +Hän soveltui hyvin juhlivien ja juovien makedonialaisten pariin. +Hän kerskailikin olevansa »Philippoksen kestiystävä.» — »_Sinä_ +Philippoksen kestiystävä!» Demosthenes huudahti. »Kaipa kai yhtä paljon +kuin palkolliset ja päivätyöläiset ovat vuokraajansa kestiystäviä.» + +Syvä luonne Aiskhines ei ollut. Hän oli näyttelijä eikä muuksi +muuttunut, ja asia, jonka hän oli ottanut ajaakseen, oli hänen +mielestään vain osa, joka oli näyteltävä hyvin. Mutta hänellä oli kykyä +esittää ajatuksensa kauniilla ja sointuvalla kielellä. + +Ajan pitkään Aiskhines ei kuitenkaan kyennyt pitämään puoliaan +kilpailijaansa vastaan. Demostheneen tulinen kaunopuheisuus vaimensi +kaiken arvostelun. Ateenalaiset näkivät vain vaarallisen Makedonian +Philippoksen, joka ryösti itselleen kaiken, »tämän valapattoisen, +uskottoman ihmisen, tämän roiston, joka on petoksella saavuttanut +valta-asemansa.» + +Demosthenes piti Philipposta ateenalaisten verivihollisena, joka +suunnitteli Ateenan tuhoa. Niin rajattomasti hän pelkäsi »Pohjolan +barbaaria», että hän lopulla kehoitti mieluummin liittoutumaan itse +suurkuninkaan kanssa. + +Itse asiassa Demosthenes oli arvostellut Philippoksen politiikkaa +aivan väärin. Makedonian kuningas tunsi todellisuudessa liian suurta +ihailua Kreikan etevintä sivistyskaupunkia kohtaan voidakseen +hautoa niin barbaarisia suunnitelmia kuin Demosthenes luuli hänen +tekevän. Philippoksen tarkoituksena oli tosin saada käsiinsä Ateenan +kuten muunkin Kreikan valtiollinen johto, mutta hänen tulevassa +suurvallassaan Ateenan oli määrä olla sivistyksellisenä perustana. +Hänellä oli myöskin tärkeä valtiollinen syy etsiä mieluummin +ateenalaisten ystävyyttä kuin tehdä heidät verivihollisikseen, ja +tämä syy oli heidän laivastonsa ja merikelpoisuutensa. Sillä alalla +makedonialaiset eivät voineet läheskään kilpailla heidän kanssaan. +Sentähden saattoi olla vaarallista, jos Ateena antautui Persian +kuninkaan käsiin. + +Demostheneen vaikutusvalta kasvoi kuitenkin vuosi vuodelta, ja hän +hallitsi kansankokousta yhä täydellisemmin. Useita kertoja hänet +valittiin muihin Kreikan valtioihin meneviin lähetystöihin, ja +kaikkialla hän piti palopuheita makedonialaista rauhanhäiritsijää +vastaan. Hän sai ateenalaiset ryhtymään sotaisiin toimenpiteisiin +koettaen tehdä sodan Philipposta vastaan välttämättömäksi. Mutta +kuningas odotti vielä otollista hetkeä. Silloin Demosthenes alkoi +avoimesti puoltaa sotaa. Se tapahtui järjestyksessä kolmannessa hänen +kuuluisista »filippisistä puheistaan» eli »filippiikeistään»[44], joka +on »valtavin, intomielisin puhe, minkä Demosthenes itse ja kenties +kukaan puhuja maailmassa milloinkaan on pitänyt.» + +»Meidän täytyy selvittää itsellemme», hän sanoi, »että Philippos vihaa +meitä, vihaa kaupunkiamme, maaperää, jolle se on rakennettu, kaikkia +sen asukkaita, niitäkin, joiden mieltä nyt hivelee hänen ystävyytensä, +mutta kaikista eniten hän vihaa vapaata hallitusmuotoamme. Ja siihen +hänellä on pätevät syynsä, sillä hän tietää erinomaisen hyvin, että +vaikka hän olisi saanut kaikki muut kansat kynsiinsä, ei hän voisi +olla varma saaliistaan, niin kauan kuin on olemassa yksikin sellainen +valtio, missä kansa on isäntänä omassa talossaan. Hän tietää, että +jos hänelle tapahtuisi onnettomuus, niin kaikki, jotka nyt ovat hänen +vallassaan, etsisivät apua ja suojaa meiltä. Sillä teidän tehtävänne, +ateenalaiset, on asettua estämään toisten ryöstönhalua, riistää +heiltä heidän saaliinsa ja auttaa kaikkia ihmisiä vapauteen.» Ja +milloin oli otollinen hetki tämän teon suorittamiselle, ellei nyt, +juuri nyt? »Sillä mitä enemmän Philippos saa levittää valtaansa, sitä +vaarallisemmaksi hän lopulta käy omalle vapaudellemme. Meidän on +tehtävä velvollisuutemme ja sekaannuttava asioiden kulkuun, milloin +tarvis vaatii. Ja meitä on jo kohdannut se, mitä _vapaat miehet_ +nimittävät hädäksi. Ei kai ole tarkoitus, että meidän pitäisi odottaa +sitä, mikä orjien mielestä on hätää, nimittäin sortoa ja pahoinpitelyä? +Sillä jumalat varjelkoot, ettei meidän tarvitsisi _sitä_ kokea!»[45] + +Sellainen puhe vaikutti vihdoin sen havainto-opetuksen vahvistamana, +jota Philippos itse tarjosi ateenalaisille ennen kaikkea Traakiassa. +Lysandroksen Hellespontoksen-retki oli vielä tuoreessa muistissa, +ja ateenalaiset tiesivät, mitä viljantuonnin ehkäiseminen heille +merkitsi. Traakian niemimaa oli — käyttääksemme nykyaikaista vertausta +— Ateenan merivallan Gibraltar.[46] Taloudelliselta kannalta oli +taistelun esineenä _meritie Mustalle merelle_, Ateenan merenkulun ja +kreikkalaisten leipäviljan hankinnan valtaväylä. + +Hehkuvalla isänmaanrakkaudellaan ja ihailtavalla kaunopuheisuudellaan +Demosthenes luo loistoa Ateenan itsenäisyyden viimeisille päiville. +On vain vahinko, että tässä näytelmässä on niin paljon onttoja +korulauseita, että vapaus, jonka kunniaksi hän käyttelee vuoroin +rintaääniä, vuoroin itkuisia diskanttisäveleitä, oikeastaan on Kreikan +pikkuvaltioiden kallisarvoinen vapaus tuhota toisiaan. _Tätä_ vapautta +uhkasi nyt todellinen vaara. — »Kaikkien aikojen suurimmasta puhujasta» +tuntuu yhä enemmän vakiintuvan se käsitys, että hän oli suuri +kansanpuhuja ja asianajaja, mutta pieni valtiomies. + +Mutta toiselta puolen: onkohan valtiomieheltä milloinkaan voitu +pyytää, että hän vapaaehtoisesti sallisi maansa joutua vieraan vallan +alaiseksi? Kaikkein vähimmin sitä voi odottaa kreikkalaiselta, joka +niin intohimoisesti piti kiinni pikkuvaltionsa itsehallintaoikeudesta. +Philipposta ja hänen suurta poikaansa Aleksanteria voi varmasti ihailla +tarvitsematta silti olla tuntematta samaa isänmaanystävä Demosthenesta +kohtaan, joka eli ja kuoli uskoen palavasti Ateenan kutsumukseen ja +kansanvallan pyhään asiaan. + + * * * * * + +Demostehenes sai vihdoin käsiinsä Ateenan politiikan ylijohdon ja +hänen onnistui saada aikaan liitto Korinthoksen ja muutamien muitten +valtioitten kanssa Philipposta vastaan, Hän pyysi myöskin apua Susan +suurkuninkaalta. + +Siellä oli Artakserkses II kuollut v. 358 hallittuaan lähes puoli +vuosisataa, ja hänen sijaansa oli tullut hänen nuorin poikansa +_Artakserkses III_ [47]. Virallisesti Demostheneen avunpyyntö tosin +tylysti torjuttiin, mutta salateitse kerrotaan persialaista kultaa +lähetetyn sota-avustukseksi Ateenan hallitusmiehille, myöskin +Demostheneelle. Vihdoin ateenalaiset eivät enää tahtoneet odottaa, vaan +julistivat Philippoksen rauhanrikkojaksi ja tuottivat hänelle tappion +meritaistelussa. Odotettu vastaus viipyi. Mutta vuonna 338 se annettiin +Khairōneian luona Boiotiassa. + +Paljon oli nyt sen varassa, kenen puolelle Theba liittyisi. +Demostheneelle tuotti suuren riemuvoiton ja Philippoksen laskelmiin +arveluttavan aukon se, että suuren kaunopuhujan oli onnistunut +saada thebalaiset puolelleen. Khaironeian taistelussa Philippos +voitti kuitenkin käyttämällä taitavasti makedonialaista falangia. +Hyökkäyssivustan johdon hän uskoi 18-vuotiaalle pojalleen +Aleksanterille, jonka tukena oli kokeneita kenraaleja. Nuorukaisen +ratsastaessa ratkaisevaan hyökkäykseen thebalaisten pyhää joukkoa +vastaan Philippos itse piti toisella sivustalla huolen ateenalaisista +tehden valeliikkeitä, jotka saivat heidät luulemaan, että hän +aikoi lähteä pakoon. »Pyhä joukko» kaatui viimeiseen mieheen. +Liittoutuneitten urhoollisuus ei mahtanut mitään Philippoksen +ylivoimaiselle taktiikalle. Philippos oli saanut ratkaisevan yliotteen +myöskin sen nojalla, että hän itse johti koko joukkoaan, kun taas +vastapuolueen ylijohto oli jaettu ateenalaisten ja thebalaisten kesken. +Liittoutuneitten liikkeitä suunnittelivat yhteisissä neuvotteluissaan +heidän valtiomiehensä ja kenraalinsa, joista oikeastaan kukaan ei ollut +niin vaativan tehtävän tasalla.[48] + +Vastoin tapaansa Philippos ei ajanut voitettuja takaa. Hän oli näet +jo ennen taistelun alkua asettanut itselleen toisen päämäärän kuin +vihollisen tuhoamisen: hän tahtoi saada aikaan sovinnon vihollisten +erään osan, ateenalaisten kanssa. Hänelle ei tuottanut etua — +päinvastoin — pakottaa ateenalaiset epätoivoiseen vastarintaan ja +työntää heidät suoraan suurkuninkaan syliin. Sen vuoksi nähtiin nyt, +miten voittaja itse heti taistelun jälkeen ojensi kätensä voitetuille +ja myönsi heille odottamattoman suotuisat rauhanehdot. Tosin heidän +täytyi hajoittaa meriliittonsa viimeisetkin rippeet ja luopua Traakian +rannikolta hankkimistaan alueista, mutta vapautensa ja itsehallintonsa +he saivat pitää, kun sitävastoin thebalaisten täytyi tyytyä siihen, +että heidän linnaansa asetettiin makedonialaista varusväkeä ja heitä +hallitsemaan Philippoksen kannattajien muodostama neuvosto. Khaironeian +luona vangiksi joutuneet ateenalaiset Philippos luovutti takaisin ilman +lunnaita, mutta vangitut thebalaiset hän myytätti orjiksi. + +Ihmeekseen ateenalaisten täytyi todeta, että se käsitys, jonka he nyt +saivat voittajasta, ei lainkaan vastannut sitä kuvaa, jonka Demosthenes +oli aina heille esittänyt. Philippoksen lempeys — jota muuten ei juuri +voi pitää hänelle ominaisena — tuotti heille niin mieluisan yllätyksen, +että he pystyttivät kaupunkinsa torille häntä esittävän kuvapatsaan. +Ja kun Philippoksen oma poika tuli tuomaan kaatuneitten ateenalaisten +ruumiita kotiin, ihastui intomielinen kansa niin suuresti, että +sekä Philippokselle että Aleksanterille myönnettiin kaupungin +kansalaisoikeus. + + * * * * * + +Voiton saatuaan Philippos aloitti suuren työnsä pyrkien yhdistämään +koko Kreikan ratkaisevaan taisteluun idän perivihollista vastaan. +Tämä suunnitelma saavutti voimakasta vastakaikua koko kreikkalaisessa +maailmassa. Sellaisen kostoretken ajatus ei ollut milloinkaan kuollut; +ja vaikkakin se uinuvana piili kansansielussa, se voitiin kuitenkin +helposti herättää. »Se oli», sanoo muuan etevä antiikin historian +tuntija, »helleeneille samaa kuin länsimaitten kristikunnalle +vuosisatoja kestävä taistelu uskottomia vastaan.» Ja mitä selvemmin +idän jättiläisen voimattomuus ja sisäinen hajanaisuus alkoi tulla +näkyviin, sitä lujemmaksi kasvoi luottamus sodan onnelliseen +päätökseen. Miten kauan pitikään sietää sitä häväistystä, että nämä +barbaarit pyrkivät esiintymään helleenien poliittisina holhoojina? + +Nyt oli ilmestynyt se mies, joka kykeni kokoamaan Hellaan sotavoimat. +Philippos solmi ateenalaisten kanssa liiton, johon hän aikoi johtonsa +alaiseksi saada liittymään koko Kreikan. Peloponnesoksella siihen +liittyivät kaikki paitsi sparttalaiset. Kuu nämä kieltäytyivät +alistumasta muukalaisten valtaan, niin Philippos hävitti Lakonian +ja jakoi sparttalaisten muut alueet heidän naapuriensa kesken. Sen +jälkeen hän kehoitti kaikkia Kreikan manteren itsenäisiä valtioita +lähettämään edustajia Korinthoksessa pidettävään suureen kongressiin. +Siellä julistettiin yleinen maanrauha ja päätettiin perustaa _yleinen +helleenien liitto_. Philippoksesta tuli liiton ylipäällikkö ja +elinikäinen presidentti, jonka arvonimenä oli hegemoni. + +Se haave, josta helleenien parhaat miehet kaikkina aikoina olivat +uneksineet, oli siis nyt toteutunut, vaikkakin toisella tavalla, kuin +he olivat kuvitelleet. Kreikka ei milloinkaan ennen ollut esiintynyt +niin yhtenäisenä kokonaisuutena kuin nyt. Tähän loppuivat alinomaiset, +kuluttavat veljessodat. Tämä Philippoksen nerouden ja rautaisen +tahdon uusi valtiollinen luomus joutui kestämään sarjan vaikeita +koettelemuksia, kunnes roomalaisten ylivoima sen vihdoin kukisti. + +Khaironeian taistelussa maakuntavaltio oli voittanut kaupunkivaltion. +Mutta kunnallisella valtiolla oli Kreikassa liian syvät juuret, +jotta se olisi voitu perin pohjin hävittää sen maaperästä. Kreikasta +ei sentähden milloinkaan tullut makedonialaista maakuntaa. Mutta +_poliittisena_ laitoksena kaupunkivaltio on kuollut. + + * * * * * + +Suoritettuaan järjestelytyönsä Philippos palasi Makedoniaan ryhtyen +tarmokkaasti varustamaan sotaa Persiaa vastaan. Siellä Artakserkses +III:n verinen hallitus oli päättynyt samana vuonna, jolloin Philippos +sai Kreikan valtaansa. Muuan suurkuninkaan sotapäällikkö oli +myrkyttämällä vapauttanut maailman hirmuvaltiaasta ja hänen sijaansa +kohottanut valtaistuimelle erään hänen sukulaisensa, joka oli nimeltään +Dareios III, luonteeltaan lempeä ja hienotunteinen mies. + +Philippoksen suuren sotaretken lähimpänä päämääränä piti olla +joonialaisten vapauttaminen Persian ylivallasta. Keväällä 336 hän +lähetti 10 000 miehen suuruisen etujoukon Vähään-Aasiaan ja aikoi +itse saapua pääjoukon keralla myöhemmin. Mutta ennenkuin tämä oli +ennättänyt tapahtua, hänet surmattiin tyttärensä häissä. Murhamies +oli muuan nuori ylhäinen makedonialainen, jota Philippoksen toisen +puolison läheisen sukulaisen kerrotaan inhoittavasti herjanneen. +Nuorukaisen katkeruutta sen johdosta, ettei kuningas ollut kohdellut +häntä oikeudenmukaisesti, Philippoksen vihamiehet olivat yllyttäneet. +Todennäköisesti oli teon suunnitellut Philippoksen ensimmäinen puoliso, +kostonhimoinen, pirullinen Olympias suuttuneena siitä, että hänet oli +hylätty. Myöskin Dareios-kuningas kerskaili julkisissa kirjoituksissaan +olevansa murhan alkuunpanija. Emme kuitenkaan tiedä, onko tämä totta. +Luultavana sitä ei pidetä. Joka tapauksessa hän pysyi väitteessään +vieläpä eräässä Aleksanterille lähettämässään kirjeessä, joka muutenkin +oli sanamuodoltaan kopea ja loukkaava. Hän voi mielestänsä antautua +sellaisiin tunteenpurkauksiin, kun Makedonian taholta ei enää muka +vaara uhannut. + +Heti murhatyön jälkeen vainajan ystävät pistivät kuoliaaksi +Philippoksen murhaajat, ja ne heidän rikostoverinsa, jotka saatiin +ilmi, Aleksanteri tuomitsi kuolemaan. Hän käytti myöskin tilaisuutta +hyväkseen raivaten samaa keinoa käyttäen tieltään muutamia sukulaisia, +jotka kilpailivat hänen kanssaan kruunusta. Heidät tuomittiin +osallisuudesta hänen isäänsä vastaan tehtyyn salaliittoon. + + * * * * * + +Makedonian Philipposta on eri aikoina arvosteltu hyvin eri lailla. +Historian tuomarit ovat kauan katselleet häntä Demostheneen silmillä; +ja niissäkin tapauksissa, jolloin ei ole suorastaan menetelty näin, +häntä on arvosteltu _Ateenan_ politiikan kannalta. Vasta meidän +aikanamme on alettu huomata, että hänhän oli _Makedonian_ kuningas ja +että häntä on siis arvosteltava makedonialaisten kannalta hallitsijana, +joka pyrki luomaan oman valtakuntansa suureksi ja mahtavaksi. Mutta +hänen politiikkansa ei pysähtynyt tähän: hän tahtoi tehdä Makedonian +voimakkaaksi kyetäkseen siten tarjoamaan kaikille helleeneille pätevän +johtajan sen maailmanhistoriallisen tehtävän suorittamiseen, joka oli +heille uskottu aina Kreikan suuruudenajan syntymähetkestä saakka. +Ja senvuoksi Philippoksen elämäntyötä voi hyvin arvostella ei yksin +_makedonialaiselta_, vaan myös _helleeniseltä_ kannalta. + + +Kirjallisuutta, joka liittyy tähän ja seuraavaan lukuun. + +Julius Kaerst, Geschichte des Hellenismus: 2 osaa. + +Tähän lukuun: + +Arnold Schaefer, Demosthenes und seine Zeit: 3 nid. + +C.A.F. Brückner, König Philipp und die hellenischen Staaten. + +Walther Kranz, Demosthenes und Philipp. + + + + +ALEKSANTERI SUURI. + + +Siinä historian näytelmän kohtauksessa, missä Makedonian Aleksanteri +ensi kerran esiintyy, hän on vielä vallaton, huimapäinen poika. +Mutta jo silloin hän tietää, miten muita on hallittava. Sentähden +sisältyykin vertauskuva kertomukseen siitä, miten hän taltuttaa +hurjan thessalialaisen sotaoriin nimeltä Buképhalos, jota etevimmät +ratsastajat ovat turhaan koettaneet opettaa. Hevonen on niin vauhko ja +hurja, ettei kukaan voi päästä sen selkään. Philippos määrää silloin, +että eläin on lähetettävä pois, koska siihen ei opetus pysty. + +Mutta silloin nuori Aleksanteri pyytää saada yrittää. Hän tarttuu +virman varsan ohjaksiin, taputtelee sitä ja puhelee sille +rauhoittavasti — ja äkkiä hän istuu Bukephaloksen selässä. Se on käynyt +päinsä siten, että hän talutti hevosen suoraan aurinkoa kohti, jotta se +ei näkisi omaa varjoaan. Poika on näet huomannut, että ori pelkää juuri +sitä. + +Tuntiessaan ratsastajan selässään Bukephalos syöksähtää hurjaan +laukkaan ja on pian hävinnyt säikähtyneen hovin näkyvistä. Kaikki +valmistautuvat siihen, etteivät enää milloinkaan näe prinssiä elävänä. + +Hetken kuluttua ilmestyy päinvastaiselta suunnalta ratsumies, joka +ohjaa juoksijaansa tyynesti ja varmasti. Ratsastaja on Aleksanteri. + +Siitä ajasta lähtien Bukephalos kantoi uskollisesti nuorta isäntäänsä. +Mutta kenenkään muun ei kannattanut yrittääkään päästä sen selkään.[49] + +Makedonian Philippoksen poikaa ympäröi sädekehänä nuorekas tarmo +ja valoisa helleeninen poikamaisuus. Hän on maailman suurin +seikkailusankari ja hän on niitä historian valiohenkilöitä, jotka +aina pysyvät nuorina. Hän on yli-ihminen, jossa älyn ja tahdonvoiman +panokset ovat harvinaisen sopusointuisesti tasapainossa. Tahtominen +merkitsi hänelle toimimista. Mutta kaikkeen tähän valoisaan ja +vapauttavaan yhtyy tässä verrattomassa nuorukaishahmossa intohimoinen +piirre, jonka hän on perinyt äidiltään, _Olympiaalta_. + +Olympias oli vuorisen, Epeiroksen kuninkaan tytär, samaa verta kuin +meidän aikamme urhoolliset mutta kostonhimoiset albanialaiset.[50] +Epeiroksen kuten Traakiankin naiset olivat kuuluisia hurjista +uskonnollisen hurmion kohtauksistaan Dionysoksen juhlissa, joita heidän +syrjäisillä vuoriseuduillaan vietettiin. Ja Olympias, joka oli kiivas +ja intohimoinen nainen, tuntuu olleen erikoisen altis tällaiselle +uskonnolliselle kiihtymykselle. Hänen kerrotaan harrastaneen loitsuja +ja taikamenoja ja huvikseen tanssineen antaen käärmeitten kiemurrella +kaulansa ja päänsä ympärillä. Hän oli, käyttääksemme erään saksalaisen +historioitsijan kuvausta, »aito barbaarityyppi, naarassusi, joka +suuttuessaan näytti hampaitaan.» Perimätiedon mukaan hän polveutui itse +Akhilleuksesta. + +Ei ole ihme, jos hänen miehensä ajanmittaan arveli hänessä olevan +sisua liiaksikin. Ja kun toinen nainen, eräs ylhäinen makedoniatar, +sekaantui peliin, tämä nainen sai helposti aikaan sen, että Philippos +hylkäsi Olympiaan. Mutta tästä teosta aiheutui ankaria ristiriitoja +Philippoksen ja hänen poikansa välillä. Philippoksen ja hänen toisen +puolisonsa häissä — siihen aikaan, jolloin kuningas varusteli +Persianretkeä — syntyi uhkaava kohtaus, kun uuden kuningattaren setä +oli kyllin tahditon rukoillakseen juomamaljan ääressä jumalia, että +uudesta avioliitosta syntyisi Makedonian valtaistuimen _laillinen_ +perijä. Aleksanteri huudahti silloin raivoissaan: »Vai nimität sinä +minua julkisesti äpäräksi!» ja heitti juomapikarinsa vasten edellisen +puhujan kalloa. + +Suunniltaan raivosta Philippos ryntää silloin pystyyn ja syöksyy +paljastetuin miekoin omaa poikaansa kohti, mutta kun hänen järkensä on +juominkien sumentama, hän horjahtaa kumoon. Se pelastaa Aleksanterin +hengen ja kohtaus päättyy nuoren ruhtinaan lausumiin katkeriin +sanoihin: »Siinä nyt makaa mies, joka varustautuu lähtemään Euroopasta +Aasiaan, mutta ei edes kykene kulkemaan pöydästä toiseen vakavin +askelin.» + +Aleksanteri lähti nyt Makedoniasta yhdessä äitinsä kanssa. Myöhemmin +isä ja poika kuitenkin tekivät sovinnon. Mutta Olympias ei milloinkaan +unohtanut, että hänet oli hylätty ja häväisty, ja hän yllytti sekä +veljeään että poikaansa Philipposta vastaan. + +Ilman äidiltä perimäänsä intohimon synkkää suonta Aleksanterista ei +olisi tullut sitä nerokasta persoonallisuutta, mikä hän oli; ilman +sitä hänen miltei yli-inhimilliset saavutuksensa historian näyttämöllä +olisivat selittämättömiä. Mutta vielä tänä päivänä hänestä lausutaan +vaihtelevia mielipiteitä aina sen mukaan, kiintyykö arvostelijan huomio +enemmän hänen olemuksensa valoisaan vai synkkään puoleen. + +Philippos antoi pojalleen parhaan kasvatuksen, mikä siihen aikaan +oli saatavissa. Hän valitsi itsensä Aristoteleen perehdyttämään +kolmentoistavuotiasta nuorukaista helleeniseen sivistykseen. +Monipuolinen tiedemies herätti oppilaassaan rakkauden kreikkalaiseen +runouteen, ennen kaikkea Homerokseen, mikä ilmeni Aleksanterissa hänen +koko ikänsä. Sotaretkillään nuori sankari kuljetti mukanaan Iliasta +kultaisessa lippaassa, jota hän öisin säilytti päänalusensa alla +miekkansa vieressä. + +Aleksanteri oli erittäin kiintynyt opettajaansa ja sanoi pitävänsä +häntä yhtä suuressa arvossa kuin omaa isäänsä, sillä kuningas Philippos +oli tosin antanut hänelle elämän, mutta Aristoteles oli opettanut häntä +elämään arvokkaalla tavalla. + + + + +ALEKSANTERI LUJITTAA VALTAISTUIMENSA. + + +Isänsä äkkiä kuollessa Aleksanteri oli vain kaksikymmenvuotias. Tällöin +ei ollut kysymys ainoastaan isän jättämän perinnön vastaanottamisesta +— nuorukaisen täytyi osoittaa, että hänellä oli kylliksi tarmoa ja +voimaa säilyttääkseen kuningaskruununsa. Monissa osissa Kreikkaa +ilmeni näet pyrkimyksiä käyttämään hallitsijanvaihdoksen tarjoamaa +tilaisuutta Makedonian johtovallasta vapautumiseen. Näitten +pyrkimysten keskipisteenä oli Ateena. Khaironeian taistelun jälkeinen, +Philippoksen jalomielisyyden herättämä innostus oli siellä pian +haihtunut, ja Demostheneen oli onnistunut saada mieliala muuttumaan. +Mutta Philippoksen eläessä kansankiihoittajien täytyi koreasti pysyä +nahoissaan. Se oli Kreikan monille riitapukareille vaikeata aikaa. +Heiltä oli riistetty kaikki mahdollisuudet keskinäisiin kahakkoihin. +»Tyranni» ylläpiti häikäilemättä maanrauhaa. + +Mutta eräänä päivänä Ateenaan saapui ilosanoma: »Philippos on +murhattu!» Makedonian valtiollinen merkitys oli, kuten kerran Theban, +perustunut yhteen ainoaan mieheen. Nyt nähtiin, oliko tämä ainoa +saanut arvoisensa seuraajan, vai oliko Makedonian johtovalta tuomittu +kukistumaan samoista syistä kuin Thebankin. Useimmat arvelivat +näin käyvän. Etenkin Demosthenes toivoi, että sijalle saataisiin +Ateenan hegemonia. Heti saatuaan tiedon Philippoksen kuolemasta hän +saapui juhlapukuisena kansankokoukseen, onnitteli maanmiehiään, +jotka olivat vapautuneet vaarallisimmasta vihollisestaan, ja ylisti +»tyranninmurhaajan» urotyötä pilviin saakka. Sitten hän alkoi herjata +Aleksanteria, käytti hänestä nimeä Margitēs — kreikkalaisen kansantarun +tyhmä ja omahyväinen henkilö — ja julisti maanmiehilleen, että »tyhmän +nulikan» taholta ei vaara voinut uhata. Näin ainakin Aiskhines kertoo. +Mutta on muistettava, millaisessa suhteessa tämä todistajamme oli +Demostheneeseen. + +Kaikissa Kreikan valtioissa pidettiin samanlaisia kokouksia ja puheita, +ja päätöksiä tehtiin Makedonian tyrannivaltaa vastaan. + +Mutta salaman nopeudella Aleksanteri hyökkäsi Boiotiaan keskelle +politikoivia tasavaltalaisia. Ennenkuin nämä ennättivät tulla +tajuihinsa, oli »penikka», joksi Demosteneksen myöskin kerrotaan +häntä nimittäneen, osoittanut olevansa nuori leijona. Se ei karjunut +— se vain kohotti käpälänsä valmiina iskemään seuraavassa hetkessä. +Silloin vapisivat kaikki, jotka olivat aikoneet nousta kapinaan nuorta +hallitsijaa vastaan. Makedoniasta luopumisen ajatuskin oli hävinnyt, +ja ateenalaiset huomasivat parhaaksi pyytää häneltä nöyrin sanoin +anteeksi. Sen jälkeen hän kutsui helleenisen liiton edustajat koolle +Korinthokseen ja vahvistutti henkilökohtaisen johtovaltansa. Ainoastaan +sparttalaiset pysyivät poissa nyt kuten ennenkin. + +Aleksanterin oleskellessa Korinthoksessa kreikkalaiset osoittivat +monin tavoin ihailuansa nuorta sankaria kohtaan. Sinne saapui joka +taholta valtiomiehiä, filosofeja ja taiteilijoita, jotka tungeksivat +hänen ympärillään saadakseen kuulla sanan hänen suustaan tai edes +nähdäkseen vilahduksen hänestä. Ainoastaan kyynikko Diogenes pysytteli +välinpitämättömänä tynnyrissään kaupungin ulkopuolella. Mutta kun +hänellä ei ollut halua lähteä katsomaan Aleksanteria, tulikin +Aleksanteri hänen luokseen. + +Nuori kuningas oli perinyt isänsä suuren suunnitelman ryhtyä +loppuratkaisuun idän vihollisen kanssa. Mutta ennenkuin hän pani +toimeen tämän suuren aikeensa, hän tahtoi saada täyden varmuuden siitä, +ettei hänen kimppuunsa hyökätty selkäpuolelta. Makedonian länsi- ja +itäpuolella, Illyriassa ja Traakiassa, asui näet kansoja, jotka aina +olivat olleet hieman uskottomia naapureita. Heti saadessaan tiedon +Philippoksen kuolemasta ne alkoivat liikehtiä. Näitä kansanheimoja +vastaan Aleksanteri lähti sotaretkelle, joka ulottui aina Tonavaan +asti. Vieläpä hän eräänä yönä kulki tämän suurimman siihen asti +tunnetun Euroopan joen yli. Sekä jalka- että ratsuväki kuljetettiin +veneillä toiselle puolelle. Täten hän herätti joen toisella rannalla +asuvassa väestössä sellaista kauhua, että se pakeni jättäen kaiken +omaisuutensa vihollisen käsiin. Aleksanteri osoitti jo tällä +sotaretkellä kaikkia niitä sotapäällikön ominaisuuksia, jotka sitten +tekivät hänestä Aasian voittajan: valmistusten ja tiedustelujen +perusteellisuutta, joka on harvinaista niin tuliselle luonteelle, +mestarillista maaston hyväksi käyttöä, yllättävän nopeita sotaliikkeitä +ja — kun hetki oli tullut — hyökkäyksissä keskitettyä voimaa. Ja täällä +nuorukainen oli yksinään johtajana. Sotia kokenut Parmēnion, hänen +isänsä uskollinen apulainen, joka Aleksanterin kanssa jakaa kunnian +Aasian voitoista, ei ottanut osaa Balkanin sotaretkeen — hän oli +Vähässä-Aasiassa. + +Aleksanterin sotatoimet herättivät kaikkialla niin suurta kauhua, että +kaikki ne Traakian kansat, joita ei vielä oltu kukistettu, lähettivät +hänen luokseen lähettiläitä, jotka tarjosivat lahjoja tai veroa ja +pyysivät rauhaa. Ja Aleksanteri otti heidät armoihinsa. Hän oli +tyytyväinen saatuaan nämä kansanheimot sellaisen pelon valtaan, että +ne eivät uskaltaneet kapinoida, kun hän oli lähtenyt kauas Aasiaan. +Varmuuden vuoksi hän valitsi äsken kukistettujen naapurikansojen +ylimyksistä tarmokkaimmat ja otti heidät mukaansa Aasiaan. + +Aleksanterin maine oli nyt tunkeutunut aina kelttien asumiin +vuoriseutuihin saakka Adrian meren pohjoispuolelle. Muuan silloinen +silminnäkijä kertoo heistä, että he »olivat kasvultaan kookkaita ja +heillä oli suuret ajatukset itsestään.» Koska he olivat vihoissa +Adrian meren koillisrannikolla asuvien illyrialaisten kanssa, jotka +Aleksanteri oli voittanut, he lähettivät nyt lähettiläitä päästäkseen +mahtavan kuninkaan ystäviksi. Aleksanteri kestitsi heitä loistavasti +ja kysyi pidoissa, mitä he eniten pelkäsivät. Hän tietenkin toivoi +saavansa kuulla kaunopuheisia sanoja siitä kauhusta, jota hänen +urotyönsä kaikkialla olivat herättäneet. Mutta sen sijaan hän sai +ylpeän vastauksen: »Me emme pelkää ketään ihmistä emmekä mitään vaaraa +paitsi yksin sitä, että taivas putoaa päällemme.» Kuitenkin lähettiläät +olivat samalla kyllin valtioviisaita ymmärtääkseen yskän ja lisäsivät: +»Mutta sinun kaltaisesi sankarin ystävyyttä me pidämme kaikkein +suurimmassa arvossa.» Aleksanteri nimitti heitä silloin ystävikseen ja +liittolaisikseen ja antoi heille jäähyväisiksi runsaita lahjoja. + +Mutta joka tapauksessa hän arveli, että keltit olivat aikamoisia +suunsoittajia. + + * * * * * + +Juuri saavutettuaan sotaretkensä päämäärän Aleksanteri saa tiedon, +että Kreikassa on puhjennut vaarallinen kapina. Helleenien keskuuteen +on kulovalkean tavoin levinnyt huhu, että Aleksanteri on kuolettavasti +haavoittunut ja hänen joukkonsa tuhoutunut. Demosthenes on jälleen +astunut puhujalavalle ja alkanut puoltaa Kreikan kansojen vapautta. +Thebalaiset ovat julistautuneet itsenäisiksi ja piirittävät parhaillaan +linnansa makedonialaista varusväkeä. Kaikki vuoret ja laaksot +kajahtelevat vihaa makedonialaisia vastaan. Nämä ovatkin monin paikoin +tehneet itsensä syypäiksi mielivaltaan ja loukkauksiin harjoittaessaan +uutta valtaansa. Kapina, joka oli uhannut puhjeta Philippoksen kuoleman +jälkeen, on nyt leimahtanut ilmi liekkiin. + +Dareios oli kaiken takana lietsoen tyytymättömyyttä. Jakelemalla +rahoja, joitten välittäjänä suureksi osaksi toimi Demosthenes, oli +Persian kuninkaan onnistunut yllyttää thebalaiset kapinaan. Pelopidaan +päivien muistot heräsivät heidän keskuudessaan uudelleen eloon. + +Kapinalliset näkivät pian, että Aleksanteri eli. Äkkiä hän on +vahvoine joukkoineen Theban muurien ulkopuolella. Hän tarjoutuu +ottamaan kaupungin asukkaat jälleen armoihinsa ja liittoonsa, jos +kapinan alkuunpanijat luovutetaan hänelle. Mutta hän saa ylimielisen +ja ivallisen vastauksen: thebalaiset vaativat, että Aleksanterin +päinvastoin on luovutettava kaksi sotapäällikköään, ja he kehoittavat +yhtymään liittoonsa jokaista, joka yhdessä heidän ja Persian kuninkaan +kanssa tahtoo vapauttaa Kreikan sen hirmuvaltiaasta. + +Sitä vastausta Aleksanteri ei ikinä voinut antaa anteeksi. Nyt +hän päästi sodan ukkosen valloilleen Theban ja sen asukkaitten +tuhoksi. Syttyi verinen taistelu. Makedonialaisia raivostutti +itsepäinen vastarinta, mutta vielä pahempaa jälkeä tekivät heidän +apujoukkonsa, jotka olivat kotoisin muista osista Kreikkaa ja +Boiotian pikkukaupungeista, sillä ne paloivat halusta saada +vuorostaan kostaa kaiken, mitä olivat muinoin kärsineet thebalaisten +ylimielisyyden vuoksi. Ainoakaan thebalainen, joka kykeni käyttämään +aseita, ei pyytänyt armoa. Mutta sodan kauhut kohtasivat kaikkia +ikään tai sukupuoleen katsomatta. Eivät edes temppelit suojanneet +verenvuodatukselta. Liittoutuneet kreikkalaiset vaativat vihoissaan, +että Theba oli hävitettävä maan tasalle ja kaikki sen asukkaat, +miehet, naiset ja lapset myytävä orjiksi. Ja Aleksanteri noudatti +heidän toivomustaan. Ainoastaan runoilija Pindaroksen talo jätettiin +kuninkaan käskystä koskematta ja hänen jälkeläisensä säästettiin. +Laulajan ylistämien kuningasten jälkeläinen ja ihailija osoitti täten +kunnioitustaan suurelle runoilijalle. + +Kansa, joka tuskin miespolvea aikaisemmin oli ollut Hellaan valtiaana, +oli joutunut kaamean kohtalon uhriksi. Epaminondaan ja »pyhän +joukon» kotipaikka oli pyyhitty pois maan pinnalta. Milloinkaan ei +Hellasta ollut kohdannut niin hirvittävä onnettomuus, ja se teki +kaikkialla järkyttävän vaikutuksen. Tuntui siltä, sanoi muuan sen ajan +kaunopuhuja, kuin Zeus olisi temmannut kuun taivaankannelta. Hellaan +aurinko, Ateena, säteili tosin vielä, mutta kuka saattoi sanoa, kuinka +kauan? + +Juuri Ateenasta Aleksanterin oli etsittävä ne, jotka olivat +hoidelleet thebalaisten kapinan johtolankoja. Sen hän tiesikin aivan +hyvin, mutta hän toivoi kuten aikaisemmin isänsä voivansa säästää +Hellaan auringon ja sivistyskehdon. Hän _voikin_ sen tehdä, sillä +ateenalaiset eivät onneksi olleet vielä ehtineet julkisesti osoittaa +vihamielisyyttään häntä kohtaan — niin yllättävän nopeasti Theban tuho +oli tapahtunut. Kun ateenalaiset sitten olivat niin valtioviisaita, +että lähetystön kautta onnittelivat Aleksanteria Traakiasta paluun +ja Theban kapinoitsijain kukistamisen johdosta, niin tämän kauniin +kunnianosoituksen esine voi näytellä tyyneyttä. Hän antoi kaiken +anteeksi sillä ehdolla, että hänelle luovutettaisiin Demosthenes +ja muutamia muita makedonialaisvastaisen politiikan tärkeimpiä +johtomiehiä. Ja kun ateenalaiset kieltäytyivät tästä, Aleksanteri +lopuksi luopui siitäkin vaatimuksestaan ja tyytyi siihen, että tuo +leppymättömistä leppymättömin mies ajettiin maanpakoon. Demosthenes +lähti silloin Aasiaan ja antautui Dareioksen palvelukseen. + +Kun Aleksanteri nyt oli varma siitä, että hänen selkäpuolensa oli +turvattu, hän palasi Makedoniaan jatkamaan varustuksiansa Persiaa +vastaan. + + + + +KREIKKALAISTEN KOSTORETKI PERSIAAN. + + +Vuonna 334 Aleksanteri meni yli Hellespontoksen, meni koskaan +palaamatta. 35-tuhantinen sotajoukko mukanaan hän lähti sotaan +vapauttaakseen helleenit suurkuninkaan valtiollisesta holhouksesta. +Valtakunta, jonka kimppuun Aleksanteri kävi, oli ainakin viisikymmentä +kertaa niin suuri kuin hänen omansa, ja sen asukasmäärä oli varmasti +noin kaksikymmenkertainen. Se ulottui Hellespontoksesta Intian viiden +virran maahan, Aral-järvestä Niilin katarakteille. Siinä oli jäätävän +kylmän ja hehkuvan kuuman seutuja ja kaiken rotuisia, kaiken kielisiä +ja uskoisia ihmisiä. Suurkuninkaan tahto oli ainoa näitä maita +yhdistävä side. + +Vähäiset olivat ne voimat, mitkä kreikkalaisilla oli asettaa +suurkuninkaan äärettömiä kansanjoukkoja ja ehtymättömiltä näyttäviä +rikkauksia vastaan. Mutta toiselta puolen Persian puolustusjoukoilla +oli suuret heikkoutensa: niillä ei ollut ollenkaan sitä eheyttä +ja keskinäistä lujaa yhteyttä, mikä makedonialaisille joukoille +oli ominaista, ja asekuntoisuudessa ne eivät läheskään vetäneet +näille vertoja. Persialaisten muonituslaitoksen järjestelyssä +oli samoin paljon toivomisen varaa. Tässä suhteessa Persian +valtakunnassa ylipäänsä oli suuria puutteita. Jättiläiset ovat +taistelussa raskasliikkeisiä ja kankeita. Odysseus veti pitemmän +korren kykloopin kanssa taistellessaan, ja Daavid voitti Goljatin. +Jättiläisvaltakunnan, joka on lähes Euroopan kokoinen, on vaikea +koota voimansa yhteen kohtaan ja vielä vaikeampi suojella kaikkia +rajojaan. Maailmanvaltakunnan strategisena voimana sitävastoin olivat +viholliselle näköjään voittamattomat maastovaikeudet: hehkuvankuumat +erämaat ja pilvenkorkuiset vuorijonot, jotka tuntuivat ilkkuvan +jokaista ajatusta kuljettaa siellä suurehkoja sotajoukkoja. Babylonista +nähtynä Dareioksesta sentähden tuo maahan hyökkääjä näytti kääpiöltä, +jonka suuruudenhulluus oli vallannut. Kuten nukkuva jättiläinen lepäsi +hänen suuren suuri valtakuntansa kaikessa rauhassa. Jättiläinen ei +edes hätkähtänyt, kun helleenit — »ryövärijoukot», kuten Dareios heitä +nimitti — astuivat Aasian maankamaralle. + +Vaarallisin Aleksanterille oli kuitenkin persialaisten ylivoimaisuus +merellä, sillä aina oli olemassa vaara, että heidän laivastonsa +voisi purjehtia Kreikkaan, nostattaa kapinoita ja siten pakottaa +Aleksanterin keskeyttämään sotatoimet Aasiassa, aivan kuin Agesilaos +oli saanut tehdä kuusikymmentä vuotta aikaisemmin. Aleksanteri koetti +estää suunnitelmainsa tuon takia myttyyn menemisen panemalla toimeen +nerokkaan strategisen perusajatuksensa: _ensin ottaa valtaansa kaikki +Persian Välimeren rantamaat ja vasta sitten tunkeutua sisämaahan_. +Tätenhän Persian laivastolta riistettiin sen toiminnan tukikohta, se +joutui kodittomaksi ja satamattomaksi ja siten sen oli mahdotonta saada +uutta miehistöä ja hankkia kaikkinaisia tarpeita. Ratkaiseva taistelu +oli käytävä maalla. Maalla saataisiin voitto myös suurkuninkaan +laivastosta johdonmukaisesti toimeenpannun mannermaansulkemuksen +avulla. Aleksanteri ei ainoastaan pyrkinyt voittoon, hän teki, +mikäli mahdollista, edeltäkäsin tyhjäksi jokaisen häviön vaaran. +Täten hän osoitti suurenmoista todellisuustajuntaa, näytti, että hän +ei ollut ainoastaan kunnianhimoinen nuorukainen, vaan myös nerokas +reaalipoliitikko. + +Persian laivaston passiivinen asenne jo alussa, kun Aleksanteri oli +aikeissa viedä joukkonsa yli Hellespontoksen, kuitenkin ihmetyttää. +Hän sai toimia aivan häiriytymättä sen johdosta, että Aasian +puoleinen ranta oli jo Philippoksen sinne lähettämän[51] etujoukon +miehittämä. Kuitenkin olisi varmasti Persian laivastolle, jos se olisi +ajoissa tullut paikalle, ollut helppo lyödä hajalle makedonialainen +sotalaivasto ja tehdä mahdottomaksi kreikkalaisten joukkojen +ylivieminen. Oliko tämä persialaisen ylipäällikön ensimmäinen erehdys, +vai luultiinko, että tuo rohkea maahanhyökkääjä olisi paljon helpompi +murskata, kunhan vain hän oli varmasti Aasian maaperällä kotimaastaan +eristettynä? Tämä suunnitelma oli joka tapauksessa Persian armeijan +etevimmällä sotapäälliköllä, kreikkalaisella _Mémnōnilla_: Hän kehoitti +välttämään taistelua, jota varmasti voi olettaa Aleksanterin toivovan. +Eiväthän kreikkalaiset voineet olla varustettuja elintarpeilla kuin +vain lyhyttä aikaa varten. Paras keino heidän lannistamisekseen olisi +sentähden, että Persian sotajoukko peräytyisi samalla hävittäen omaa +maataan ja houkuttelisi vihollisen perässään hävitettyihin seutuihin, +missä tällä ei olisi mistä elää. Samaan aikaan Persian laivaston tulisi +katkaista kaikki yhteys Aleksanterin kotimaahan ja siirtää sota sinne. +Mutta sotaneuvostossa Vähän-Aasian persialaiset satraapit hylkäsivät +peräytymisajatuksen häpeällisenä ja kuiskailivat toisilleen, korvaan, +että Memnon vain halusi pitkittää sotaa tullakseen suurkuninkaalle +yhäkin tärkeämmäksi. Ja oman maan, hävittäminen — sehän merkitsi +satraappien tulojen vallan arveluttavaa kutistumista, niin, voisipa +käydä kuten Agesilaoksen aikoihin, että »satraapit eivät voineet +hankkia itselleen kunnollista päivällistä omassa maassaan». »Ei», +selitti, eräs heistä, »minä en salli poltettavan ainoatakaan taloa +satraappikunnassani.» + +Päätettiin siis odottaa Aleksanteria Graneikos-virralla; tämä on +pieni joki, joka saa alkunsa Ida-vuorelta ja virtaa pohjoista kohti +Marmaramereen. Graneikos oli niin matala, että sen yli voi kahlata +useissa kohdin sen paikan lähellä, minne persialaiset olivat +asettuneet. Mutta itäranta oli sangen jyrkkä tarjoten hyökkäävälle +viholliselle vaikeuksia. Persialaiset kuitenkin tekivät sen virheen, +että, asettivat ratsumiehensä lähimmäksi joenäyrästä, mistä, nämä eivät +voineet tehdä hyökkäyksiä. Ratsuväen taakse he asettivat jalkaväkeä, +jonka muodostivat kreikkalaiset palkkajoukot. Tästä johtui, että näitä, +sotajoukon parasta osaa, ei voitu käyttää taistelun ratkaisevana +hetkenä. + +Parmenion neuvoi Aleksanteria antamaan sotilastensa levätä yön, mutta +nuori kuningas ei tahtonut kuulla puhuttavankaan viivytyksestä, mikä +voisi heikentää kreikkalaisten rohkeutta ja vahvistaa vihollisen +luottamusta. Ja niille, jotka pitivät aivan liian uskaliaana kulkea +vihollisen nähden yli joen, hän sanoi: »Hellespontos häpeäisi, että +päästi meidät ylitseen, jos me arastelisimme tätä puroa.» Hän päätti +marssikolonnista heti kehittää taistelurintaman. Tälläkin kertaa »vino +rintama» oli tuottava voiton. Makedonialaisen ratsuväen etunenässä +hyökkäyssivustalla Aleksanteri itse riensi yli joen ja ryntäsi +vastustamattomalla voimalla jyrkkää rantaa ylös. Missä taistelun +tuoksina oli kiivain, siellä hänen valkean kypäräntöyhtönsä nähtiin +hulmuavan. Ankarassa kamppailussa hänen keihäänsä meni pirstoiksi, ja +tuskin hän oli saanut uuden, kun eräs persialainen ruhtinas, Dareioksen +oma vävy, ratsumiesten etunenässä syöksi hänen kimppuunsa ja haavoitti +häntä olkapäähän. Mutta keihääniskulla Aleksanteri kaatoi hänet +maahan. Silloin ryntäsi kaatuneen veli paikalle käyrämiekka korkealle +lyöntiin kohotettuna ja halkaisi Aleksanterin kypärän, mutta kuningas +surmasi hänet työntämällä keihään suoraan läpi haarniskan. Samassa +hetkessä tuli muuan persialainen satraappi takaa ja heilautti miekkansa +surmaniskuun, mutta eräs kuninkaan sotapäälliköistä, uskollinen +_Kleitos_, syöksyi paikalle ja irroitti yhdellä iskulla persialaisen +käsivarren vartalosta. + +Aleksanterin esimerkki innosti hänen väkensä ihmetöihin, kun taas +persialaisia ei ollut kiihoittamassa heidän kuninkaansa silminnäkijänä. +Kuuman taistelun perästä kreikkalaisten lopulta onnistui tehdä aukko +persialaisten riveihin ja lyödä vihollinen pakoon. Persialaisten takana +taistelivat heidän kreikkalaiset palkkajoukkonsa kuolemaa halveksuen, +mutta heidän kohtalonsa oli, että suurin osa hakattiin maahan. Ne +kaikki, jotka otettiin vangeiksi, pantiin kahleisiin ja lähetettiin +Makedoniaan tekemään työtä orjina. Ankaraa kohteluaan Aleksanteri +perusteli sillä, että he olivat kantaneet aseita omia kansalaisiaan +vastaan ja olivat Kreikan yhteisen asian pettäjiä.[52] + +Graneikos-virralla kreikkalaiset ratsujoukot olivat ensikerran +taistelussa voittaneet perialaisen ratsuväen, aselajin, missä +persialaiset siihen asti olivat olleet helleeneille ylivoimaiset. Tässä +suhteessa taistelu muodostaa käännekohdan sotahistoriassa. + +Yllättävän ja voimakkaan hyökkäyksen takia Aleksanterin vauriot olivat +sangen vähäpätöiset. Ja kuitenkin hänen voittonsa oli ratkaiseva. +Persian sotajoukko oli suureksi osaksi hävitetty, loput hajoitettu. +Tällä puolen Taurusta ei ollut enää sotavoimaa, joka olisi kyennyt +tekemään lujaa vastarintaa. Aleksanteri voi pitää jo itseään +Vähän-Aasian läntisen osan herrana. + +Itse voitto taistelutantereella oli kuitenkin vain puoleksi tehty työ +ja tuskin sitäkään. Nyt oli aseonnen tulos vakiinnutettava. + +Lähimmän taistelun jälkeisen ajan Aleksanteri käytti ottaakseen +haltuunsa tärkeimmät paikat Vähässä-Aasiassa. Hänen täytyi näet olla +varma, että selkäpuoli oli vapaa, kun hän kerran kulkisi edelleen kohti +itää.[53] Vähän-Aasian kaupunkien asukkaathan suureksi osaksi olivat +kreikkalaisia, ja ne hän sai omiin pyyteisiinsä liittymään asettamalla +jälleen voimaan kansanvaltaisen hallitusmuodon ja vapauttamalla heidät +suurkuninkaalle menevistä veroista. Vähän-Aasian kreikkalaiset saivat +jälleen hengittää aidon helleenisen vapauden ilmapiirissä. Vähän-Aasian +satraapeiksi Aleksanteri nimitti hänen erikoisen luottamuksensa omaavia +makedonialaisia upseereja. + +Vuoden 334:n lopussa Aleksanteri asettui talvileiriin Frygian vanhaan +pääkaupunkiin Gordioniin. Siellä oli vanhat kuninkaanvaunut, jotka +olivat tulleet kuuluisiksi erään ennustuksen johdosta. Vaunun ies oli +näet hyvin konstikkaalla solmulla kiinni väliaisassa; ja oraakkeli oli +ennustanut, että siitä, jonka onnistuisi avata solmu, tulisi Aasian +herra. Aleksanteri avasi sen ripeällä miekaniskulla. »Tapa ei vaikuta +asiaan», hän sanoi. Sittemmin on sanontatapa »aukaista Gordionin +solmu» tullut puheenparreksi, jota käytetään jonkin pulmallisen asian +odottamattomasta ratkaisutavasta. + +Graneikos-joen taistelun jälkeen oli suurkuninkaan armeijaa kohdannut +korvaamaton tappio. Memnon näet sairastui ja kuoli. Dareios tiesi +menettäneensä hänessä sotapäälliköistään kyvykkäimmän ja kokeneimman, +mutta parhaiten ymmärsi hänen terävänäköinen vastustajansa antaa täyden +arvon tappiolle. Memnonin kuolema merkitsikin Persian sotajohdolle +voiman ja viisauden menetystä. + + * * * * * + +Keväällä 333 Aleksanteri lähti liikkeelle jatkaakseen sotatoimiaan.[54] + +Sillä välin Dareios oli Mesopotamiassa koonnut sotajoukon niin +mahtavan, että kukaan silloin elävistä ei ollut nähnyt vertaa. Se +koottiin suuren Persian valtakunnan kaikista osista, ja siinä olivat +edustettuina kaikki kansat Persianlahden ja Kaspian-meren väliltä. +Näiden kirjavain sotalaumain määrän on kerrottu olleen puoli miljoonaa +miestä, vieläpä enemmänkin, mutta tuollaiset luvut ovat nähtävästi +kovin liioiteltuja. Suurenmoisen suuri kansanjoukko se joka tapauksessa +oli. Nähdessään tämän sotajoukon, sen monet aseet ja puvut ja +kuullessaan sen kielten sorinan Dareioksen ja persialaiset hovimiehet +täytti uusi luottamus ja ylpeys.[55] + +Dareios otti nyt itselleen tuon valtavan sotavoiman päällikkyyden +lujasti päättäneenä tuottaa viholliselle musertavan tappion maalla. +Aleksanterin onneksi hän ei arvellut tarvitsevansa ottaa enää laivastoa +lukuun. Todisteena tästä on hänen käskynsä, että sotalaivoissa olevien +kreikkalaisten palkkasoturien päinvastoin tuli liittyä maa-armeijaan. + +_Issoksen_ merikaupungin luona Vähän-Aasian kaakkoiskulmassa +Aleksanteri ja Dareios ensi kertaa kohtasivat toisensa. »Kohtasivat» +voi oikeastaan tuskin sanoa, sillä Aleksanterin hyökätessä sivustansa +kanssa suurkuningas lähti pakoon ja jätti väkensä päälliköttä. Hetkessä +hän oli unohtanut ylpeän päätöksensä polkea maahan »ryövärijoukot» +sotalaumoillaan. + +Dareioksen pako veti mukanaan kaikki, jotka sen näkivät; ja niin +hurjasti pakenevat syöksyivät eteenpäin, että he ratsastaessaan +polkivat maahan toisiaan mielettömässä hädässään päästä pakoon. +Ja kuitenkin taistelu oli alkanut suurkuninkaalle hyvin, kiitos +hänen oivallisten kreikkalaisten palkkajoukkojensa. He käyttivät +hyväkseen aukkoa, joka oli syntynyt makedonialaisten falangiin +heidän rynnätessään eteenpäin, ja iskivät heti siihen. Mutta silloin +Aleksanteri itse tuli kovassa pinteessä olevien soturiensa avuksi, +ja sitten Dareioksen heikkous ja kunnottomuus muodostui muutamissa +silmänräpäyksissä ratkaisevaksi suurelle taistelulle. + +Aleksanterin sotapäällikköäly ei kuitenkaan ilmennyt vain itse +hyökkäyksessä, vaan myös tapahtumain jatkossa. Hän varoi ajamasta +sivustoineen takaa vihollista, ennenkuin Parmenionin johtama +toinenkin siipi oli saavuttanut voiton. Ja siihen vaadittiin ankara +ratsuväkitaistelu. Viivytyksestä oli kuitenkin seurauksena, että +Dareios pääsi pakoon ehjin nahoin, vaikka Aleksanteri ajoi takaa +pimeän tuloon asti. Mutta Dareioksen puoliso, jota pidettiin Aasian +kauneimpana naisena, hänen lapsensa ja äitinsä sekä koko muu haareminsa +joutuivat voittajan käsiin, ja tämä sai niistä arvokkaan pantin. +Aleksanteri kohteli ylhäisiä naisia aivan erinomaisen ritarillisesti. +Dareioksen puolisoa hän karttoi, sillä hän pelkäsi hänen kauneuttaan. +»Kauniit persialaisnaiset», hän sanoi, »sokaisevat niiden silmät, jotka +heidät näkevät.» + +3 000 talentin suuruinen rahasumma jäi myös Aleksanterin saaliiksi — ja +kuitenkin oli suuri osa kuninkaan aarteista ja kalleuksista lähetetty +turvaan Damaskokseen. Mutta nekin joutuivat pian voittajan käsiin. Niin +suuret määrät rahaa ja kulta- ja hopea-astioita sekä muita jaloista +metalleista tehtyjä kalleuksia Dareios oli ottanut mukaansa sotaan, +että tarvittiin 600 muulia ja 300 kameelia kuljettamaan vain niitä. + +Pako oli maksanut persialaisille enemmän kuin itse taistelu. Heillä +näet ei ollut muuta pakotietä kuin eräs kapea rotko, ja pelästyneiden +ihmisjoukkojen koettaessa hurjassa epäjärjestyksessä tunkeutua siitä +läpi sola tuli niin hirvittävän täyteen ruumiita, että ne lopuksi +muodostivat sillan, jota myöten voi kulkea yli. + +Oli hyvin tyhmää, että Dareios ylipäänsä ryhtyi taisteluun sellaisessa +maastossa. Sitkeä puolustussota ahtaissa vuorisolissa ja muissa +vaikeissa kulkukohdissa olisi luultavasti ollut persialaisille +luonnollinen sodankäyntitapa. + + * * * * * + +Issoksen taistelu oli maailmanhistorian käännekohtia. Vain +Salamis-saaren ottelu on merkityksessä tämän taistelun veroinen. +Suuremman merkityksen kuin Aleksanterin aikaisemmille menestyksille +antoi tälle taistelulle suurkuninkaan läsnäolo, sillä hänet _itse +henkilökohtaisesti_ oli siinä voitettu. Nyt oli Dareios pakolainen ja +hänen sotajoukkonsa niin perin pohjin hävitetty ja hajoitettu, että ei +voinut ajatellakaan uutta sotajoukkoa pitkiin aikoihin koottavaksi. + +Vähän tappionsa jälkeen Dareios kirjoitti Aleksanterille pyytäen +tätä antamaan hänelle takaisin hänen äitinsä, puolisonsa ja lapsensa +sekä tarjoutui hänelle ystäväksi ja liittolaiseksi. Nyt oli toinen +ääni kellossa kuin silloin, kun hän kerskui raivauttaneensa +Aleksanterin isän pois tieltä. Mutta Aleksanteri ei ollut unohtanut, +mitä suurkuningas silloin kirjoitti. Muutoin Dareios ei ollut +viime kirjeessään lyönyt laimin sodan alkamisen syyn lykkäämistä +vastustajansa niskoille. + +Aleksanteri muistutti vastauskirjeessään hänen mieleensä Kserkseen +sotaretkeä Kreikkaan. Hän huomautti myös Dareiokselle, kuinka tämä +oli itse kehunut ottaneensa Makedonian Philippoksen hengiltä, kuinka +hän oli yllyttänyt kreikkalaisia sotaan ja kapinoihin Makedonian +kuningasta vastaan ja alituisesti yrittänyt häiritä rauhaa Hellaassa. +Hän tiedoitti nyt suurkuninkaalle, että mitkään neuvottelut hänen +kanssaan eivät voineet tulla kysymykseen, koska hän jo piti itseään +_Aasian kuninkaana_. Jos sen sijaan Dareios tahtoi rukoillen tulla +hänen luokseen, hän saisi takaisin sekä vangitut sukulaisensa että +vielä muuta lisäksi. »Mutta», hän lisäsi, »jos kirjallisesti tahdot +kääntyä puoleeni, niin älä puhu minulle kuin vertaisellesi, vaan kuten +Aasian ja kaiken sen herralle, mikä on sinulle kuulunut! Muuten tulen +menettelemään kanssasi kuten sellaisen kanssa, joka minua loukkaa. Jos +sinulla kuitenkin olisi toinen käsitys siitä, kuka on Aasian herra, +niin osoita se kohtaamalla minut taistelukentällä pakenematta!» + +Kaikesta huolimatta Dareios kai heltyi vaimonsa ja lastensa rukouksista +tekemään voittajalle uuden tarjouksen. Puolta vuotta myöhemmin, +hän tarjosi omaisistaan lunnaiksi 10 000 talenttia sekä Etu-Aasian +luovutusta aina Eufratiin asti. Sitäpaitsi hän teki Aleksanterille +tarjouksen, että tämä tulisi hänen liittolaisekseen, vieläpä vävykseen. +Ei koskaan Persian suurkuningas ollut niin syvälle nöyrtynyt. + +Kun Parmenion sai kuulla tästä suurenmoisesta tarjouksesta, hän +sanoi: »Jos olisin Aleksanteri, suostuisin noin edullisiin ehtoihin +mieluummin, kuin antautuisin uusiin vaaroihin» — »Niin tekisin +minäkin», Aleksanteri sanoi, — »jos olisin Parmenion.» Hän vastasi +Dareiokselle, että sille, joka on ottanut kaiken, ei tule tarjota osaa. +Ja naimatarjoukseen nähden Aleksanteri ilmoitti: »Jos haluan naida +tyttäresi, teen sen, annatpa hänet minulle tai et.» + +Äsken mainitut Aleksanterin ja hänen vanhan sotapäällikkönsä väliset +vuorosanat ovat tyypillinen esimerkki siitä, kuinka perintätaru +mielellään muutamiin lyhyiin ja eläviin sanoihin sisällyttää suuren +historiallisen ratkaisun merkityksen. Vaikkeivätkään nämä sanat ole +sanasta sanaan varmoja, voimme niissä nähdä Aleksanterin ja hänen +isänsä politiikan välisen vastakkaisuuden vertauskuvallisen ilmauksen. +Makedonian Philippos olisi varmastikin pysähtynyt Eufratille ja +tyytynyt _Välimeren valtiuteen_. Aleksanteri oli joutunut niin +pitkälle, että hän ei tyytynyt vähempään kuin _maailmanherruuteen_. +Hän ei odottanut pysyvää rauhaa idässä, niin kauan kuin Dareioksen +valtapiiriin vielä kuuluivat vanhan Persian valtakunnan maat, vieläpä +sen ulkopuolellakin olevia maita. Voitettu varmastikin käyttäisi ensi +tilaisuutta saattaakseen valtakuntansa ainakin sen entiseen laajuuteen. +Tämän estääkseen Aleksanteri aikoi ottaa omaan päähänsä suurkuninkaan +tiaran. + +Mutta siinä tapauksessa, että Aleksanterista tulisi Persian +suurkuningas, hänen valtansa painopiste välttämättä tulisi siirtymään +pienestä, suhteellisen vähäpätöisestä Makedoniasta Etu-Aasian sydämeen, +ja hänen ja kotimaansa Makedonian väliset siteet löyhtyisivät. Tästä +vanhamakedonialaisen ja Aleksanterin, Parmenionin ja hänen nuoren +kuninkaansa käsityksen vastakohtaisuus. Katkerina makedonialaiset +huomasivat, että heidän kansallinen kuningaskuntansa oli +häviämäisillään ja että he sen sijaan monen muun kansan ohella olivat +joutumaisillaan aasialaisen maailmanvallan alamaisiksi. Vaaditaan +_hyvin_ laajanäköistä katsetta pitääkseen tuollaista muutosta onnena. + + * * * * * + +Saatuaan Aleksanterin vastauksen viimeiseen tarjoukseensa onneton +Persian kuningas ymmärsi, ettei hänen asemansa voisi huonontua +taistelun jatkamisesta — mutta ehkä hän voisi uudella taistelulla +jotakin voittaa. Vielä hän oli Eufratin itäpuoleisten kansojen valtias, +vielä miljoonat tottelivat hänen viittaustaan. Jälleen hän kutsui +kokoon valtakuntansa armeijan. + +Aleksanteri soi hänelle aikaa varustautumiseen. + +Ja kuitenkin olihan tie Persian valtakunnan sydämeen nuorelle +voittajalle avoinna — niin tuntuisi. Mutta hänestä itsestään ei asiain +tila ollut niin yksinkertainen. Hän pysyi sitkeästi alkuperäisessä +suunnitelmassaan, että hän ensin ottaisi valtaansa koko Välimeren +eturannikon. Sillä yhä oli olemassa vaara, että persialaiset +laivastollaan voivat kiihoittaa Hellaan kapinaan. Kuten Kustaa II +Adolf Breitenfeldin voiton jälkeen niin Aleksanterikin tahtoi Issoksen +taistelun perästä turvata yhteyden kotimaan kanssa. Ensimmäinen askel +tuli siis olemaan _Syyrian_ alistaminen hänen valtaansa. + +Siellä vain Tyros teki hänelle vakavaa vastarintaa. Tyroslaiset +luottivat kaupunkinsa valloittamattomuuteen, se kun sijaitsi saarella +ja oli ympäriinsä varustettu mahtavilla, paksuilla muureilla, jotka +muutamin paikoin olivat lähes viisikymmentä metriä korkeat. Aleksanteri +saikin seitsemän kuukautta piirittää tätä mahtavaa kauppakaupunkia, +ennenkuin hän voi päästää väkensä rynnäkköön.[56] Useimmat kaupungin +miehisistä asukkaista kaatuivat ase kädessä. Kaikki henkiin jääneet +myytiin orjiksi. Kreikkalaisille sotavangeille osoittamallaan +julmuudella tyroslaiset olivat tehneet mahdottomiksi kaikki armon +toiveet. + +On sanottu, että Aleksanterin ei olisi pitänyt käyttää niin pitkää +aikaa ja voimia yhden ainoan kaupungin piirittämiseen. Mutta Tyros +oli erityisen tärkeä Persian laivaston tukikohtana. Vasta kuin tämä +kaupunki oli kukistunut, persialaiset olivat aivan kodittomia merellä. +Eikä siinä kylliksi: päästyään Foinikian herraksi Aleksanteri voi myös +laskea, että foinikialaisten laivasto, joka oli persialaisen merivoiman +huomattavin osa, siirtyisi hänen puolelleen. Kaikki, jotka Kreikassa +havittelivat kapinaa Aleksanteria vastaan, olivat silloin menettäneet +kaiken toivon saada apua idästä. _Siksi_ Tyroksen oli täytynyt kukistua. + +Tähän liittyy myös eräs laajaperäisempi syy. Aleksanterin suunnitelmiin +ei sopinut ainoakaan askel taaksepäin, ei ainoakaan puolinaiseen tekoon +tyytyminen: Itämaan kansoille tuli selvitä, että jokainen yritys tehdä +vastarintaa hänelle ja hänen makedonialaisilleen oli turha. Mitä +lujemmin tyroslaiset luottivat kaupunkinsa valloittamattomuuteen, sitä +tärkeämpää Aleksanterin arvolle oli masentaa heidän ylpeä mielensä. +Ainoakin epäonnistuminen voi tuottaa suurta haittaa hänen voittoisalle +maineelleen ja saattaa vaaraan koko hänen järjestelmällisesti harkitun +sotasuunnitelmansa. + +Tyroksen kukistuminen oli, niin voi sanoa, vuosisataisten, +foinikialaisten ja helleenien välillä itäisen Välimeren herruudesta +käytyjen taistelujen loppukohtaus, ja Aleksanterin voitto teki +valtavan vaikutuksen koko maailmaan. Suuren kauppakaupungin +häviö valmisti helleenisen kulttuurin voittokulkua seemiläisten +rannikkokansojen pääasuma-aloilla. _Läntisellä_ Välimerellä oli +sitävastoin indoeurooppalaisten ja seemiläisten välinen taistelu vielä +ratkaisematta. Siellä eivät helleenit, vaan roomalaiset tulivat viemään +valtavan kamppailun länsimaisen kulttuurin voittoon. + + * * * * * + +Tyros tosin rakennettiin jälleen ja nousi myöhemmin aikamoiseen +kukoistukseen, mutta merenvaltiasasemaansa se ei koskaan saavuttanut +takaisin. Maailmankauppa siirtyi sen sijaan Aleksandriaan, Aleksanterin +Egyptissä käydessään Niilin läntisimmän suuhaaran varrelle perustamaan +kaupunkiin. + +Syyrian valloituksen jälkeen hänelle näet jäi vielä _Egyptin_ +rannikkojen haltuunsa ottaminen, ennenkuin hän voi tuntea itsensä +kyllin varmaksi kulkeakseen sisä-Aasiaan. Egyptin anastaminen oli +oleva Aleksanterin itäisen Välimeren herruuden lukko. Niilinmaan +rikkaudet varsinkin viljaan nähden olisivat myös tuiki tarpeellisena +taloudellisten varojen vahvistuksena hänelle ja niinmuodoin toisivat +hänelle mahdollisuuden lujemmin pitää kurissa levottomia aineksia +kotona Kreikassa. + +Egyptiläiset olivat nyt kuten aina valmiit luomaan yltään +persialaisikeen. Miekan iskutta Aleksanteri voi edetä Memphikseen +asti. Helposti hän myös voitti puolelleen asukkaat, varsinkin mahtavan +papiston, hienotunteisuudellaan, jota hän osoitti heidän uskontoaan +kohtaan. Suvaitsevaisuudessaan hän enemmän kuin kukaan muu muistuttaa +Persian kuninkaista suurinta. Hän jopa uhrasi Apis-härälle. Tänne kuten +Vähän-Aasian helleenien luo, Aleksanteri saapui vapauttajana. + +Omituinen hänen Egyptinretkensä tapaus oli hänen käyntinsä kaukana +erämaassa sijaitsevan Sivan keitaan Amonin temppelissä. Sen selittää +se tosiasia, että kreikkalaiset pitivät Amonia ja Zeusta samana +ja pitivät tätä oraakkelia yhtenä koko maailman parhaimmista. +On kertomuksia, kuinka Hellaasta sekä etevät yksityiset ihmiset +että mahtavat valtiot kääntyivät tämän jumalan puoleen saadakseen +neuvoja tärkeissä asioissa.[57] Aleksanterin Amonin oraakkeliin +poikkeamisen tarkoituksena oli siis herättää kunnioitusta enemmän +hänen maanmiehissään kuin egyptiläisissä. Ei kukaan muu kuin hän itse +ja oraakkelipappi tiennyt, mitä hän oraakkelilta kysyi, ja millaisen +vastauksen jumala hänelle antoi. Ei siis tarvittu muuta, kuin että hän +selitti olevansa tyytyväinen Amonin vastaukseen, jotta kreikkalaiset +uskoivat, että kaikki, mihin hän tämän jälkeen ryhtyi, tapahtui jumalan +neuvon mukaan ja että sen _täytyi_ senvuoksi onnistua. + +Sivassa käynti tuli kuitenkin vieläkin merkityksellisemmäksi. Amonin +pappi näet tervehti nuorta sankaria »Amonin poikana». Ne tosin olivat +tavalliset Egyptin kuninkaille käytetyt tervehdyssanat, mutta kuitenkin +heidän kuninkaansa kunnioittaminen jumalaisena vaikutti syvästi heihin, +ja yli koko Kreikan kuulutettiin Aleksanterin ystävien suosiollisella +avustuksella, että hänet tuossa kuuluisassa oraakkelissa oli julistettu +Zeuksen pojaksi.[58] On enemmän kuin luultavaa, että Aleksanteri oli +tuon arvokkaan huhun levittäjäin takana. + + * * * * * + +Sillä välin kuin Aleksanteri oli Foinikiassa ja Egyptissä, Dareios oli +käyttänyt aikansa sotajoukon kokoamiseen, jonka vahvuuden väitettiin +olevan miljoona miestä. Saattaakseen sen oikein pelottavaksi hän +oli asettanut rintaman eteen viisitoista intialaista elefanttia ja +varustanut 200 taisteluvaunua molemmin puolin viikatteilla, jotta ne +voisivat niittää maahan vihollisen taistelurintaman koko rivejä. + +Uutta sotajoukkoaan Dareios aikoi varoa käyttämästä niin epäsuotuisissa +maastosuhteissa kuin Issoksen luona; sitä käytettäisiin vain +taistelukentällä, jossa sen paljouden vaikutus pääsisi täyteen +tehoonsa. Hän antoi Aleksanterin melkein esteettä jatkaa marssiaan +Egyptistä kohti suurkuninkaan valtakunnan sydäntä. Ilmeisesti hän +toivoi saavansa houkutelluksi vihollisen oikein syvälle maahan +voidakseen persialaisten sattuessa voittamaan täysin hänet tuhota +ja tappion sattuessa voidakseen paeta lähelle Iraanin vuorimaahan. +Gaugámēlan luona, ei kaukana Niniven raunioista, Dareios sijoittui +edulliseen asemaan Tigriksen taakse. Täällä, edessään vuolas, leveä ja +syvä virta, hän päätti odottaa vihollistaan. Täällä siis tuli ratkaisun +tapahtua kokonaisen maanosan eikä ainoastaan yhden maan herruudesta, +kuten Graneikoksen ja Issoksen luona. + +Mutta valtavinkaan armeija mitä oivallisimmin asestettuna ja +suotuisimmissa olosuhteissa ei ole paljon arvoinen, jos sen korkein +johto on kykenemätön kuten suurkuninkaan sotajoukon. Se oli ainoastaan +joukko yhteenpakotettuja, yhteisvaikutukseen kykenemättömiä yksilöitä. +Sitä ihailtavammalta tuntuu tätä taustaa vastaan se varmuus ja +täsmällisyys, millä kreikkalainen sotakoneisto koko sotaretken ajan +toimii. Salainen koneisto tuntuu johtavan ja järjestelevän armeijan +kaikkia liikkeitä. Se käy eteenpäin pettämättömän varmasti, talvella +ja kesällä, läpi virtojen, läpi villien vuoriseutujen. Eivät mitkään +linnoitukset kykene ajan mittaan vastustamaan helleenejä. Sellaiset +suoritukset ovat mahdottomia ajatella ilman sotajohtoa, joka laskee +kaiken edeltäkäsin ja työskentelee kuin monista osista koottu, mutta +kuitenkin yhtenäinen koneisto. Ilman erinomaista sotilaallista +hallintokoneistoa ja yliesikuntaa ei kaksikymmenvuotias nuorukainen, +olipa kuinka nerokas tahansa, olisi voinut saavuttaa niitä satumaisia +menestyksiä, jotka ovat Aleksanterin tehneet maailmankuuluksi. +Etupäässä Makedonian Philippoksen järjestämän ja kasvattaman oivallisen +päällikkökunnan avulla Aleksanteri on saavuttanut voittonsa. + +Mutta yhtä paljon tulee kunniaa nuorelle sankarille itselleen, joka +on käyttänyt oivallisia sota- ja hallintovälineitään viisaasti +harkiten, järkevästi ja suuriin tehtäviin. Olemme saaneet riittävästi +todisteita siitä, että hän ei ole seurannut Parmenionin ja muiden +sotaakokeneiden päälliköiden neuvoja ilman muuta. Lukemattomia kertoja +hän myös on henkilökohtaisella sekaantumisellaan vaikuttanut joukkojen +liikuntoihin taistelukentällä. Erikoisen kouraantuntuvaa se oli +Issoksen taistelussa. Aleksanterin loistavat sotapäällikönlahjat eivät +ilmene ainoastaan ennakolta laskemisen kyvyssä, vaan myös siinä, että +hän silmänräpäyksessä pääsee niiden monien arvaamattomien tapahtumain +tasalle, joita aina välttämättömästi sattuu aseittenmittelyssä. +Aleksanteri oli, Delbrück sanoo, »ei ainoastaan suuri sotapäällikkö, +vaan myöskin suurten mittojen sotapäällikkö. Mutta hän oli vielä +enemmän: hänellä on aivan ainutlaatuinen asema sentähden, että hänessä +on yhtyneenä maailmanvalloittava sotapäällikkö ja voittamattoman +urhoollinen sankari, joka jokaisessa ottelussa taistelee keihäs ja +miekka kädessä ratsuväkensä etunenässä tai hyökkäysrivistön etupäässä +tunkeutuu vihollisrintaman aukkoon.» + + * * * * * + +Kreikkalaisten oli mahdotonta Gaugamelassa, leveä Tigris edessään, +tehdä samalla tapaa kuin Graneikos-virralla ja rynnätä suoraan +persialaisten kimppuun. Aleksanterin täytyi kääntyä pohjoiseen, ja +hänen onnistui siellä vihollisen huomaamatta johtaa sotajoukkonsa joen +yli. Sen jälkeen hän kävi hyökkäykseen. Dareios antoi joukkojensa +suorittaa asennonmuutoksen vastustaakseen hyökkäystä, mutta silloin +syntyi aukko persialaisten taistelurintamaan. Tätä Aleksanteri käytti +hyväkseen ja lähetti ratsuväkisiipensä kiilaksi vihollisen armeijan +keskeen. Tämä horjuu iskusta; se alkaa hajota. Pelätyt keihäsvaunut +eivät saa aikaan sitä vaikutusta, jota Dareios on odottanut mielessään, +sillä käskyn saatuaan kreikkalaiset muodostavat taistelurintamaansa +laajan aukon, josta vaunut vapaasti pääsevät läpi, ja niiden edetessä +sekä ajajat että hevoset saavat surmansa heittokeihäistä ja nuolista. + +Muuten käy aivan kuin Issoksen luona. Heti, kun tilanne muodostuu +vakavaksi, Dareioksen luottamus murtuu. Kun makedonialaisen falangin +aivan äänetön eteneminen yhtäkkiä vaihtuu kuin yhdestä suusta +kajahtavaan taisteluhuutoon, se käy yli hänen hermojensa. Sen sijaan, +että olisi järjestänyt jälleen joukkonsa, hän syöksyy pakoon ja +vie mukanaan suuren osan väestään. Hänen ratsuväkensä pitää toki +urhoollisesti puolensa ja estää siten kreikkalaiset oikeaan aikaan +alkamasta suurkuninkaan ja pääarmeijan takaa-ajoa. Sentähden Dareioksen +onnistuu pelastautua Meedian vuoristoihin. Sinne hän pakeni siinä +toivossa, että Aleksanteri ei voisi seurata häntä tässä karussa +maastossa, jota pidettiin melkein mahdottomana suurenpuoleisten +sotaväenosastojen kulkea. + +Dareioksen armeija on sillä välin muuttunut järjestymättömäksi +joukoksi, jossa ratsumiehiä ja jalkamiehiä on sekaisin auttamattoman +hämmingin vallassa. Suuri osa näistä ihmisjoukoista ei koskaan ole +ottanut osaa taisteluun. Polvet vavisten he ovat täällä kuten Issoksen +luona olleet toimettomina sivustakatsojina, kunnes todella taistelevat +ovat alkaneet pötkiä pakoon. Vasta kuin asiat olivat tällä kannalla, +tämän Persian armeijan passiivisen osan vaikutus tuli näkyviin, ja se +merkitsi — yhä suurempaa hämmennystä ja mieshukkaa. + +Kuinka toisin makedonialaisessa sotajoukossa, jossa sotapäällikkö +jokaista komppaniaa, jokaista eskadroonaa, niin, jokaista miestä +käytti erikoiseen tehtäväänsä! Ja kun barbaarit käyttivät ensimmäistä +satunnaista menestystä hyväkseen käydäkseen ryöstämään vihollisen +leiriä välittämättä, mitä sitten tapahtui taistelukentällä, +helleeneille sitävastoin ei koskaan johtunut mieleenkään ajatus jättää +paikkaansa rivissä, ennenkuin vihollinen oli perin pohjin lyöty! + +Yhtä ehdoton oli arkasydämisen, veltostuneen Persian kuninkaan +ja täynnä voimaa olevan, voittamattomuuteensa horjumatta uskovan +makedonialaisen sankarin välinen erotus. Juuri tuollainen usko, +yhtyneenä ylivoimaiseen lahjakkuuteen, voittaa maailman. Ilman tätä +vastustamatonta voitonvarmuutta se ennenkuulumaton uhkayritys, mihin +Aleksanteri pienine helleeniläisjoukkoineen ryhtyi, olisi ollut +käsittämätön. + + * * * * * + +Gaugamelan tappio oli tosiasiallisesti surmanisku vanhalle Persian +valtakunnalle. Syy oli mitä, suurimmassa määrin suurkuninkaan, jolta +ei puuttunut ainoastaan sotapäällikön, vaan vieläpä sotamiehen kyky ja +joka kuitenkin pyrki itse korkeassa persoonassaan pitämään komentoa. +Issoksen luona hän oli voinut syyttää epäsuotuisaa maastoa, mutta +täällä hän oli itse valinnut taistelupaikan ja huolimatta tavattoman +suotuisista maastosuhteista heti heittänyt kaikki menemään. Dareios +oli aivan yksinkertaisesti velvollisuutensa rikkova maankavaltaja, +ei enempää eikä vähempää. Näin kehnoon mieheen loppuu Kyyroksen +hallitsijasuku historiassa. Sen sijaan Makedonian Aleksanteri tulee +suurkuninkaaksi. Itse taistelukentällä hän huudatti itsensä uuteen +arvoonsa. + +Kuka olisikaan 150 vuotta aikaisemmin, Miltiadeen ja Themistokleen +aikoina, voinut ajatella sellaista mahdollisuutta, että kreikkalainen +sotapäällikkö pienine kreikkalaisine sotajoukkoineen valmistaisi +suurelle Persian valtakunnalle saman kohtalon, millä persialaiset +silloin uhkasivat Hellasta! + +Aleksanterin voiton ratkaiseva merkitys ilmeni heti siinä, että +kaksi tärkeintä hallituskaupunkia, Babylon ja Susa, heti aukaisi +porttinsa voittajalle. Kun hän lähestyi Babylonia, kaupungin satraappi +tuli vastaan mukanaan kaupungin avaimet; ja pitkin tietä, joka oli +koristettu kukilla ja molemmille puolille sytytetyillä uhritulilla, +nuori sankari kulki Babylonian ja Persian valtiasten entiseen +pääkaupunkiin babylonialaisten koko ajan pappiensa johtamina suurin +joukoin virratessa ulos kaupungista häntä tervehtimään riemuhuudoin +ja ojentamaan tervetuliaislahjoja. Suurkuninkaan aarrekammiossa +oli suunnattomia rahasummia odottamassa voittajaa. Ne riittivät +Aleksanterin sotajoukon jokaisen soturin palkitsemiseen rikkailla +lahjoilla. + +Mies, joka Niilinmaassa oli uhrannut Egyptin jumalille ja jota oli +tervehditty Amonin poikana, uhrasi Babylonissa Mardukille. Täällä +Aleksanteri ensi kerran antoi persialaiselle satraapinarvon takaisin. +Tämä oli sama mies, joka oli hänelle jättänyt kaupungin avaimet. Näin +ilmenee Aleksanderin politiikassa uusi puoli, nimittäin pyrkimys +saada persialainen aatelisto puolelleen ja ylipäänsä tehdä ylhäiset +persialaiset tasa-arvoisiksi makedonialaisten upseerien kanssa. +Makedonialaisille hän oli uskonut kaikki länsi-Aasian satraappikunnat. +Maailmanvaltakuntansa itäosassa hän sitävastoin teki useimmissa +tapauksissa persialaisia aatelisia satraapeiksi, mutta oli kuitenkin +kyllin varovainen ja antoi heille vain siviilitoimivallan ja jätti +sotilaallisen vallan makedonialaisille upseereille. Babylonista +Aleksanterin marssi kävi edelleen Susaan, missä suurkuninkaalla oli +koottuina vielä suuremmat rikkaudet kuin Babylonissa. Niiden arvon +sanotaan nousseen aina 50 000 talenttiin. siis yli 2 000 miljoonan +markan, määrään, joka olisi tuntunut uskomattomalta, ellei olisi tultu +tietämään, että Persian järjestyksessä kolmannesta pääkaupungista +löydetyt rikkaudet ne suuresti ylittävät. Kerrotaan, että nämä nousivat +aina 120 000 talenttiin eli n. 5 miljaardiin markkaan. + +Tässä kaupungissa, joka oli varsinaisen Persian sydän, Aleksanteri +sytytti tuleen suurkuninkaan vanhan palatsin. Setripuiset +loistohuoneet, joissa Persian kuninkaat olivat hoitaneet hallitusta +ja pitäneet loistavia juhlia, hävisivät liekkeihin. Se oli +vertauskuvallinen koston toimi, koston siitä, mitä Kserkses ja hänen +persialaisensa aikoinaan olivat tehneet kreikkalaisten temppeleille. +Yli koko maailman kävi nyt tärisyttävä sanoma, että noin kohtaa lopulta +rangaistus sen, joka uskaltaa loukata Hellaan jumalia.[59] + + + + +MAAILMANVALTAKUNTA. + + +Kun Aleksanteri oli marssinut neljänteenkin pääkaupunkiin _Ekbatanaan_, +hän jälleen ryhtyi Dareioksen takaa-ajoon. Ei kuitenkaan elävänä tuo +onneton kuningas joutunut hänen käsiinsä. Kun lopulta takaa-ajajat +olivat aivan hänet saavuttamaisillaan, murhasi hänet eräs petollinen +satraappi, joka sitten huudatti itsensä kuolleen seuraajaksi +_Artakserkses_-nimisenä. + +Nyt alkoi ankara kamppailu Aleksanterin ja väärän Artakserkseen välillä +_varsinaisen Persian_ eli Iraanin herruudesta. Iraanilaiset heimot +olivat urhoollisia sotureita, ja heitä elähdytti Zoroaster-uskontonsa. +Aleksanterin joukoille syntyi tästä vaivalloinen pienoissota vihollista +vastaan, joka tuskin oli lyöty _yhdessä_ paikkaa, ennenkuin se +ilmaantui esiin milloin siellä, milloin taas täällä, usein mitä +odottamattomimmissa seuduissa. Aleksanterin täytyi kokonaan muuttaa +taktiikkansa, ja hänen älyllisellä notkeudellaan varustetulle +se oli aivan luonnollinen asia. Nerokkaasti käsittäen, mikä oli +tarpeen, hän järjesti uudelleen armeijansa kevytliikkeisemmäksi, +jakoi sen pienempiin osastoihin ja muodosti kevyempiä jalkaväki- ja +ratsuväkijoukkoja. Osa näistä uudenlajisista joukko-osastoista oli +muodosteltu myös persialaisista. Sekä poliittiset että sotilaalliset +syyt vaikuttivat, että Aleksanteri nyt alkoi käyttää armeijassaan +tätäkin kansallisuutta: hänestähän oli nyt tullut _heidän_ kuninkaansa +yhtä hyvin kuin makedonialaisten, ja hän halusi senvuoksi opettaa +molemmat kansat ymmärtämään toisiansa ja toimimaan yhdessä. Hän +oli laajanäköisempi kuin vieläpä niinkin lahjakas mies kuin hänen +opettajansa Aristoteles. Suuri filosofi oli neuvonut häntä olemaan +helleeneille johtaja, mutta »barbaareille» despootti; helleeneitä hänen +tuli pitää ystävinään ja tasa-arvoisinaan, mutta barbaareja käsitellä +eläiminä. Tämä neuvo oli kylläkin tyypillinen yleiselle kreikkalaiselle +käsitykselle. Mutta Aleksanterin henkinen näköpiiri oli laajempi +kuin tavallisten helleenien — ehkä osaksi syystä, että moni helleeni +itsepintaisesti piti häntä »barbaarina». + +Makedonian Aleksanteri ei ollut vienyt sotajoukkojaan Aasian +sydämeen tehdäkseen aasialaiset Lännen kansojen orjiksi. Hänen +maailmanvaltakunnassaan ei enää pitänyt olla puhetta voittajasta ja +voitetusta, ei myöskään helleeneistä ja barbaareista. Sitä mukaa +kuin hän laski maailman alleen, muuttuivat hänen sotajoukkonsa, +hänen ympäristönsä, hän itsekin. Veristen taistelujen jälkeen hänen +ensimmäinen toimensa oli aseittensa lyömien haavojen parantaminen, +armahdus, rauhoittaminen ja uudelleen järjestely. Eräs vanha kirjailija +on kuvannut hänen pyrkimyksiään seuraavin sanoin: »Hän käski kaikkia +pitämään koko maailmaa isänmaanaan ja vieraina vain niitä, jotka +olivat huonoja ihmisiä.» Mutta rauhantyö, joka häntä odotti sotaisten +urotekojen jälkeen, ei ollut vähemmän vaativaa kuin sodan veriset +toimet. + +Vielä oli kuitenkin nuorella kuninkaalla tehtäviä ase kädessä +ratkaistavina. Ensin hänen täytyi kuitata laskut väärän Artakserkseen +kanssa, joka oli paennut Persian valtakunnan koillisiin osiin. +Vaati Aleksanterilta kolmen vuoden taistelut, ennenkuin Iraani +Jaksartes-virtaan saakka saatiin tottelevaksi maankolkaksi.[60] +Tuo itseään Artakserkseeksi nimittävä mies luovutettiin lopulta +Aleksanterille. Persialainen tuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan, +ja hänet mestattiin itämaisen julmalla tavalla. Lopuksi hänet +ristiinnaulittiin. + +Aleksanterin valtausten turvaksi perustettiin lujia kaupunkeja, +joihin asetettiin vahva makedonialainen varusväki. Useiden näiden +»Aleksanterin kaupunkien» asema oli liikenteeseen katsoen niin +kaukonäköisesti valittu, että ne ovat olemassa ja kukoistavat vielä +tänäänkin. + +Mitä varmemmaksi Aleksanteri alkoi tuntea itsensä uudella +valtaistuimellaan, sitä enemmän hän rupesi käyttäytymään itämaisen +valtiaan tavoin. Hän pukeutui Persian kuninkaitten juhla-asuun, +ja häntä tervehdittiin samoin kunnianosoituksin kuin kaikkia +suurkuninkaita ennen häntä. Ylipäänsä hän noudatti persialaisia +tapoja. Hän opetteli persian kielen ja otti yhä useampia persialaisia +palvelukseensa. + +Persialaisten hallitsijana hänen velvollisuutensa luonnollisesti oli +ottaa huomioon alamaistensa enemmistön mieli seuraamalla ulkonaisessa +esiintymisessään heidän perintätapojaan. Muuten he pitäisivät häntä +vieraana ja vallananastajana, ja se tehtävä, jonka hän oli itselleen +ottanut, tulisi vaikeammaksi ellei vallan mahdottomaksi suorittaa. +Sillä ajan mittaan hän ei voisi perustaa kokonaisen maanosan +valtiuttansa kouralliseen makedonialaisia, olivatpa nämä kuinka oivia +tahansa taistelukentällä. Mutta kreikkalaiset ja makedonialaiset +arvelivat, että tuo itämainen käytös meni liian pitkälle, ja tästä +länsi- ja itämaisen käsityksen vastakkaisuudesta johtui pari +kauhistavaa murhenäytelmää. + +Toinen oli hänen nuoruudenystävänsä Philotaan ja tämän kunnioitetun +vanhan isän, Parmenionin mestaaminen. Philotas oli itse huomattava +kenraali ja kuului Aleksanterin jokapäiväiseen seuraan. Oikein aito +makedonialainen hän oli: urhoollinen, jäykkä, kunnianhimoinen ja täynnä +voittajan rajatonta itsetuntoa kukistettuja »barbaareja» kohtaan. Hän +ei lainkaan hyväksynyt kuninkaan inhimillistä voitettujen kansain +käsittelyä. + +Jo Aleksanterin käydessä Egyptissä lienee hänelle ja Philotaalle +tullut jotakin vänkää väliin. Syynä lienevät olleet muutamat kärkevät +ajatukset kuninkaan suhtautumisesta Zeus-Amoniin, jotka tulivat hänen +korkeutensa kuuluviin. Niinpä kenraalia eräänä päivänä syytettiin, +että vaikka hän tiesi Aleksanteria vastaan tehdystä salaliitosta, hän +ei kuitenkaan ollut antanut ilmi sitä kuninkaalle. Hän tunnustikin +Aleksanterille, että hän oli kuullut puhuttavan tuollaisista +suunnitelmista, mutta että tuo kaikki oli aivan ilmeisesti ollut +muutamain nuorukaisten pelkkää kerskailua. Sillä kertaa Philotas +pääsikin vapaaksi ja Aleksanteri ojensi hänelle kätensä luottamuksensa +osoitukseksi ja seurusteli hänen kanssaan kuten ennen. Mutta Philotas +oli nuoruusvuosiltaan tottunut suoraan sanomaan ystävälleen totuuden, +ja kun nyt satumaiset menestykset alkoivat nousta Aleksanterille +päähän, hän ei suinkaan peitellyt paheksumistaan. + +Tätä oli uuden suurkuninkaan vaikea sietää, varsinkin kun Philotaassa, +niin kykenevä kuin hän olikin, kuitenkin oli paljon kerskuria. Ei +varmastikaan Aleksanterista ollut hauskaa kuulla kerrottavan, kuinka +hänen ystävänsä oli kehunut, että Aasian valloituksessa hän ja hänen +isänsä olivat olleet päähenkilöinä. Vähempiarvoisia kohtaan mies +myös esiintyi ylpeästi ja hävittömästi, ja hänestä ei siksi lainkaan +pidetty. Lopulta Aleksanterin korviin tuli niin paljon ilmiantoja +Philotasta vastaan, että hän äkkiä vihoissaan antoi vangita hänet ja +kutsui kokoon erään armeijaosaston eräänlaiseksi tuomioistuimeksi. +Vangittaessa löydettiin Parmenionin pojalleen lähettämä kirje, jonka +käänteet olivat epämääräisiä ja horjuvia, mutta ne _voitiin_ kuitenkin +saada viittaamaan Aleksanteria vastaan tehtyyn salaliittoon. + +Kuningas asetti Philotaan vastaamaan tuomioistuimen eteen, joka oli +muodostettu makedonialaisista upseereista ja sotamiehistä. Nämä +julistivat sekä hänet että joukon muita ylhäisiä makedonialaisia +syypäiksi valtiopetokseen ja pistivät keihäillään heidät kaikki +kuoliaiksi. + +Philotaan mestaamisen jälkeen tuli hänen isänsä vuoro. Aina siitä +päivästä, jolloin Parmenion oli yrittänyt estää Aleksanteria ottamasta +Philippoksen terveellistä lääkettä, oli kuninkaan sydämen pohjalla +itänyt epäluulo Parmenionia kohtaan. Sen jälkeen, mitä oli tapahtunut +Philotaalle, Aleksanterin tietysti piti pelätä isän kostoa, ja sen +vaara oli sitäkin suurempi, kun Parmenion nautti erinomaisen suurta +kunnioitusta koko sotajoukossa. Luultavasti Aleksanteri oli myös +vakuutettu, ettei isä voinut olla tietämätön siitä rikoksesta, josta +poikaa oli syytetty. + +Ettei synnyttäisi sisäistä sotaa, Aleksanterin täytyi toimia salassa. +Hän houkutteli muutamia Parmenionin parhaita ystäviä raivaamaan hänet +pois tieltä. Kerran, kun hän ei osannut olla varuillaan, he pistivät +hänet kuoliaaksi. Niin päättyi vanhan, ansioituneen soturin kunniakas +ura salamurhaan. + +Tunnemme nykyjään liian vähän tilannetta voidaksemme ratkaista +kysymyksen Philotaan ja Parmenionin syyllisyydestä. Monet seikat +puhuvat sen puolesta, että kysymyksessä oli vaarallinen ilmautuma +vanhamakedonialaisen käsityksen ja Aleksanterin hallitusjärjestelmän +välisestä kamppailusta, joka alkoi Aleksanterin hylätessä Dareioksen +viimeisen rauhantarjouksen. Hirvittävää oli joka tapauksessa, että +kaksi niin kovin ansiokasta miestä kuin Parmenion ja Philotas joutuivat +saamaan tuollaisen lopun. Tällaisissa tilaisuuksissa Aleksanterissa +ilmenee hänen äitinsä demonista intohimoa. On otettava myös huomioon, +että ne ylivoimaiset rasitukset, joihin hän oli antautunut uuvuttavassa +troopillisessa ilmastossa, olivat pahasti koskeneet hänen hermostoonsa, +ja että satumaiset menestykset olivat osaltaan järkyttäneet tämän +sielun tasapainoa, jonka syvyyksissä niin voimakkaat intohimot kytivät. + +Vielä kauhistuttavampana tämä esiintyy draamassa, joka näyteltiin +vähän senjälkeen. Traagillinen päähenkilö on tässä Kleitos, sama mies, +joka oli pelastanut Aleksanterin hengen Graneikos-joella. Tragedia +näyteltiin eräiden juominkien yhteydessä, jotka Aleksanteri ja hänen +ystävänsä pitivät. Mieliala oli hyvin korkea. Puhuttiin ylitsevuotavin +sanoin kuninkaan urotöistä. Innokkaimmat ihailijat imartelivat +Aleksanteria Philippoksen kustannuksella ja koroittivat hänet jumalien +joukkoon. + +Tämä oli lopulta liikaa Kleitokselle. Humala teki hänet varomattomaksi. +Hän alkoi ylistää Philippoksen urotöitä ja halventaa Aleksanterin sekä +muistutti nuorelle kuninkaalle, että tämä makedonialaisten soturien +avulla oli suorittanut urotyönsä, näiden soturien avulla, jotka hän nyt +syrjäytti persialaisten takia, ja ennen kaikkea Parmenionin avulla —, +jonka hän äskettäin oli murhauttanut. Ja puiden nyrkkiään kuninkaalle +hän huusi: »Ajattele, että tämä käsi pelasti sinut Graneikos-joella! +Kuuntele totuuden kaunistelematonta kieltä ja lakkaa ympäröimästä +itseäsi barbaareilla ja orjilla, jotka heittäytyvät tomuun edessäsi ja +suutelevat vaatteittesi helmaa!» Aleksanteri, joka myös oli juopunut +liikaa, joutui suunniltaan, tarttui lopulta keihääseen ja lävisti sillä +Kleitoksen sanoen: »Mene nyt Parmenionin luo!» + +Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä tuli vastavaikutus hänen nähdessään +henkensä pelastajan maassa verisenä ruumiina. Hän tempasi keihään +Kleitoksen ruumiista ja hänen kerrotaan aikoneen lävistää sillä +itsensä. Mutta hänen ystävänsä estivät hänet siitä ja veivät hänet +väkisin makuuhuoneeseen. Kolme päivää hän sitten makasi vuoteessaan, +äänekkäästi osoittaen tuskaansa, syömättä ja juomatta, alinomaa +syyttäen itseään ystäviensä murhaamisesta ja toivoen vain kuolemaa. + +Aleksanterin historian paras esittäjä vanhalla ajalla, +_Arrianos_-niminen kreikkalais-roomalainen upseeri ja virkamies, +joka eli toisen vuosisadan keskivaiheilla j.Kr. lausuu Aleksanterin +kuohahtelevan kiivauden johdosta muutamia varteen otettavia mietelmiä. +Arrianos ei koskaan peittele sankarinsa vikoja, vaan muistuttaa, +että tulee ottaa huomioon hänen nuoruutensa ja myös se, että onni +alati häntä seurasi ja että ruhtinaita heidän omaksi vahingokseen +aina ympäröivät imartelijat ja matelevat kaikkeenmyöntyjät. Heidän +on siksi vaikeampi pidättäytyä kuin muiden ihmisten. »Mutta, mikäli +tiedän», historioitsijamme jatkaa, »Aleksanteri on ollut ainoa +muinaisajan kuningas, joka on omistanut _sen_ ominaisuuden, että on +_katunut_ tekemäänsä hairahdusta; ja se osoittaa hänen luonteensa +jaloutta. Useimpien laitahan on siten, että vaikkakin he ovat +nähneet tehneensä vääryyden, he koettavat puolustaa menettelyään ja +kuvittelevat siten peittävänsä virheen. Mutta siinä he ajattelevat +väärin. Minun käsittääkseni on vain yksi tapa saada virhe korjatuksi, +sen avoin tunnustaminen ja katumuksensa osoittaminen. Sillä silloin +tuntuu niistä, jotka ovat joutuneet kärsimään väärästä teosta, että +heidän tuskansa ei ole niin toivottoman katkera; ja syyllinen voi +toivoa, ettei hän koskaan tulevaisuudessa ole tekevä itseään syypääksi +samanlaiseen äkkipikaisuuteen.» + + * * * * * + +Vuosi 327 alkaa uuden vaiheen Aleksanterin sotatoimissa Aasiassa. +Hän laajentaa ne silloin käsittämään Intian, kultamaan, missä joet +kuljettivat kultahiekkaa. Sieltä tuli suurin osa suurkuninkaan +aarteista jaloina metalleina, helminä ja jalokivinä. Aleksanterin +Intianretken tarkoituksena oli laskea hänen maailmanvaltansa päätekivi. +Hän näet luuli, että tämän maan kautta saavutettaisiin Aasiaa idässä +rajoittava valtameri. + +Satumaa ei kuitenkaan houkutellut yksin _valloittaja_ Aleksanteria, +vaan myös _löytöretkeilijää_. Kreikkalaisille oli kokonaan uusi se +maailma, joka avautui, kun he tulivat Induksen viittä lähdehaaraa +ympäröivään »Viiden virran maahan», maailmaan kasvi- ja eläinkuntineen, +jollaista he eivät koskaan ennen olleet nähneet. Täällä asui myös +kansa, jonka kastijakoa, uskonnollisia tapoja ja yhteiskuntalaitoksia +kreikkalaiset eivät koskaan voineet kylliksi kummastella. + +Ainoa, joka kykeni kreikkalaisille lujempaan vastarinnan tekoon, +oli kuningas _Poros_. Hän oli koonnut valtavan sotajoukon, mihin +kuului pari sataa elefanttia, joilla oli selässään tornit täynnä +jousi- ja keihäsmiehiä. Nämä elefantit hän oli asettanut jalkaväen +eteen niin suurin välein, että eläinten muodostama rintama tuli koko +taistelurivistön pituiseksi. Tarkoitus oli, että valtavat eläimet +pelästyttäisivät makedonialaisten hevoset, niin että ratsumiehet eivät +saisi niitä hyökkäykseen. + +Mutta Aleksanteri teki Poroksen tuumat tyhjiksi käymällä ratsuväellään +vihollisen kimppuun molemmilta sivuilta ja selkäpuolelta eikä +edestä. Yleisessä sekamelskassa elefantit ja ihmiset joutuivat +sekaisin. Eläimet vimmastuivat, ja kun kreikkalaiset olivat ampuneet +kuoliaiksi niiden ajajat, ne tulivat aivan hurjiksi ja polkivat +maahan sekä intialaisia että kreikkalaisia. Lopulta kreikkalaisten +keihäänheittäjäin tuottamat haavat saivat ne niin uuvuksiin, ettei +niitä enää voitu saada hyökkäykseen, vaan ne, kuten Arrianos lausuu, +»valittaen ja ulvoen väistyivät askel askeleelta pää kohti vihollista +aivan kuin sotalaivat, joita soudetaan taaksepäin.» Poros itse, +jättiläismäinen mies[61], johti taistelua elefantin selästä ja yritti +mahdollisimman kauan pitää koossa joukkojaan, mutta joutui lopulta +vaikeasti haavoittuneena Aleksanterin valtaan. Elefantista, jonka +selässä hän oli, Plutarkhos sanoo, että se »taistelussa oli aivan +uskomattomalla tavalla huolehtinut herrastaan. Niin kauan kuin kuningas +oli täysissä voimissaan, elefantti hurjasti puolustautui vihollisia +vastaan ja polki kuoliaaksi monta heistä. Mutta kun uskollinen eläin +huomasi, että kuningas oli haavoittunut ja voimaton, se varovaisesti +polvistui ja veti kärsällään nuolet herransa ruumiista.» + +Aleksanterin valtasi ihailu yhtä paljon Poros-kuninkaan komeaa +ulkonäköä kuin hänen urhoollisuuttaan kohtaan, ja hän pyysi tätä +sanomaan, mitä hän vankina halusi. »Haluan, että minua kohdellaan +kuninkaallisesti», oli Poroksen ylpeä vastaus. Tuollaiset sanat +voittivat Aleksanterin sydämen, ja hän kohteli vankia kuninkaallisen +jalomielisesti. Täten hän Poroksesta sai uskollisen liittolaisen. + +Eräästä puheesta, jonka Aleksanteri taistelun jälkeen piti +sotilailleen, ilmenee, että hän ajatteli täydentää valloituskulkuaan +aina maailman ääreen asti. Se oli hänen maantieteellisen käsityksensä +mukaan siinä paikassa, missä Ganges laskee Valtamereen, ja sen +mukaan Kaspian-meri oli itäisen valtameren lahti.[62] Jatkamalla +voittokulkuaan sinne asti hän siis tulisi koko Aasian herraksi. +Kun hän tuli itäisimmälle Induksen viidestä alkuhaarasta, hän +tämän yli-inhimillisen suunnitelman ilmaisi joukoilleen. Mutta +nyt tapahtui uskomatonta: Aleksanteri komensi eteenpäin, mutta +sotamiehet kieltäytyivät kulkemasta kauemmaksi itään. Yli kaksi +kuukautta kestäneet troopilliset rankkasateet olivat masentaneet +heidän seikkailunhalunsa, ja he aivan yksinkertaisesti kieltäytyivät +lähtemästä kauemmas tuntemattomaan. Ensimmäisen kerran elämässään +Aleksanterin täytyi antaa paluukäsky. _Hänenkin_ mahtikeinoillaan oli +rajansa. Luonto oli hänen tahtoansa voimakkaampi.[63] + +Hän antoi nyt osan sotureistaan nousta laivoihin ja veneisiin ja +purjehtia Indus-virtaa alas, samalla kuin muu armeija suojellen saattoi +sitä kulkien pitkin molempia rantoja. Tarvittiin kymmenen kuukautta, +ennenkuin tultiin tämän valtavan joen suulle. Mutta silloin Aleksanteri +myös oli saattanut valtaansa koko Indus-laaksoon. + +Nyt hän aikoi yhdistää tämän rajamaan lujemmin omaan valtakuntaansa +avaamalla mukavamman kauppatien yli meren Indukselta Eufrat- ja +Tigris virroille. Tässä tarkoituksessa hän antoi amiraalinsa +Néarkhoksen osa joukkoja mukanaan purjehtia Induksen suulta länteen +pitkin rannikkoa ja tutkia minkälaisia mahdollisuuksia oli siellä +satamien ja kauppapaikkojen perustamiselle. Aleksanteri itse kulki +osan armeijan kanssa lähellä rannikkoa järjestääkseen ruokavarastoja +ja kaivauttaakseen kaivoja merta myöten kulkevia varten, kun taas +päävoimat valitsivat pohjoisemman tien yhtyäkseen eteläisessä Persiassa +Aleksanteriin. + +Nearkhos löysi meritien Indus-virralta Eufratille ja Tigrikselle tai, +oikeammin sanottuna, löysi sen uudestaan, sillä sitä oli luultavasti +käytetty vanhan Babylonian ajalla, mutta sitten se oli jäänyt +unohduksiin. + +Aleksanterin oma marssi Belutshistanin hehkuvan kuumain erämaitten +halki oli tavattoman rasittava. Tuhansittain ihmisiä, hevosia ja +kuormajuhtia sortui nälkään, janoon ja tropiikinmaiden kauheaan +kuumuuteen. Se kävi niin raskaaksi, että täytyi pitkiä matkoja marssia +vain öisin ja päivät viettää raukeassa levossa. Tavattomin ponnistuksin +nälkäänäkevät ja janoiset soturit laahustivat eteenpäin halki +hiekkakinosten, joka askelella syvään upoten. He teurastivat hevosia, +kameeleja ja aaseja saadakseen jotakin, millä elää, he riisuivat +kuormajuhdat sairaita kuljettavain vaunujen edestä ja jättivät nämä +oman onnensa varaan. Joka uupumuksesta jäi jälkeen, voi tuskin yön +lopulla enää löytää jälkeäkään tovereistansa. Hänen osansa oli nääntyä +hietakinoksiin erämaan hehkuvankuumain henkäysten hitaasti kuoliaaksi +kiduttamana. Vain nuorta kuningasta saatiin kiittää, ettei joka miestä +sama kohtalo kohdannut. Hänen vankkumattoman tarmonsa avulla armeijan +kokoon kutistuneet jäännökset pelastuivat Persiaan.[64] + +Kreikkalaisten tällä retkellä kokemat kärsimykset lienevät vertaistaan +vailla koko maailman sotahistoriassa aina Napoleonin armeijan +kärsimyksiin asti Venäjän lumikentillä v. 1812. Mutta siinä on suuri +erotus näiden kahden maailmanvalloittajan välillä, että Aleksanteri +ei edes suurimmassa hengenvaarassa olisi Napoleonin tavoin jättänyt +urheita sotureitaan oman onnensa varaan. Tätä todistaa kertomus, +kuinka eräänä päivänä muutamat makedonialaiset ratsumiehet löysivät +vuorenkolosta vähän vettä ja kypärissä toivat sen kuninkaalle. »Olenko +minä ainoa, joka saan sammuttaa janoni?» Aleksanteri kysyi — ja heitti +veden maahan. Nuoren kuninkaan itsehillintä terästi sotilaita ja +kannusti heitä uusiin yrityksiin. »Oli», Arrianos sanoo, »aivan kuin +Aleksanterin pois kaatama vesi olisi koitunut kaikille juomaksi.» + +Palatessaan Persiaan Aleksanteri sai vastaanottaa ilosanoman, että +Nearkhos oli saapunut erääseen eteläiseen satamaan. Mutta monet vaarat +hän oli saanut kestää taistellen sekä myrskyjä että vihamielisiä +kansoja vastaan. + +Keväällä 324 maailmanvalloittaja-armeijan jäännös saapui Susaan. +Aleksanteri oli silloin ollut poissa niin kauan ja saanut kestää niin +monta vaarallista seikkailua, että oli tuskin odotettu hänen hengissä +palaavan. Oli jo todellakin aika hänen palata, sillä hänen ollessa +sodassa monet satraapeista olivat tottuneet suureen itsevaltaisuuteen +ja elivät ja hallitsivat, kuin ei olisi mitään esivaltaa. He olivat +värvänneet omia sotajoukkoja ja odottivat vain, että huhu Aleksanterin +kuolemasta saisi varmuuden, niin he kyllä kaikki tyynni ymmärtäisivät +laittautua itsenäisiksi ruhtinaiksi. Koko Aleksanterin valta oli +kyseessä. Yksi ainoa heikkouden merkki hänen esiintymisessään — ja +kaikki tyynni olisi voinut romahtaa. + +Rautaisella kädellä nuori kuningas tarttui omavaltaisiin. Kauhistuttava +hän oli vihassaan. Nuorukainen oli kovettunut mieheksi. Pian oli taas +kaikki järjestyksessä ja kunnossa. Mutta tämän jälkeen hän antoi +useimmat satraappikunnat idässäkin makedonialaisille. + +Hänen yrityksensä yhdistää persialaista ja kreikkalaista, oli siis +jossakin määrin epäonnistunut. Kuitenkaan hän ei ollut luopunut itse +ajatuksesta tasoittaa kansalliset erikoisuudet rauhallisin keinoin. +Maailman herruuden omaan luontoon kuuluu näet tuollaisen tasoittelun +aikaansaamisen yrittäminen. Aleksanterin aikomalle Itämaiden ja +Länsimaiden yhtymiselle olivat vertauskuvalliset makedonialaisten +miesten ja persialaisten naisten hääjuhlat, jotka hän vietti heti +Susaan tultuaan. Itse hän oli sitä ennen Intian-retkellään ottanut +puolisokseen ylhäisen Baktrian tyttären, ihmeen kauniin Rōksánēn. Nyt +hän nai erään Dareioksen tyttäristä, ja samanaikaisesti vietettiin +loistavin juhlallisuuksin kahdeksisenkymmenen makedonialaisen upseerin +ja ylhäisen persialaisen naisen häät. Myös 10 000 makedonialaista +soturia, jotka jo ennen olivat ottaneet persialaisen vaimon, saivat +ottaa osaa juhlallisuuksiin. Mutta onnellisia eivät olleet ne +morsiusparit, jotka täällä nähtiin. Tarvittiin Aleksanterin arvovaltaa, +jotta saatiin sulhaset solmimaan lailliset suhteet aasialaisiin +naisiin. Ja heti kuninkaan kuoltua he melkein poikkeuksetta hylkäsivät +persialaiset vaimonsa tai kohtelivat heitä jalkavaimoina. Mielen apeus +siitä, että kuningas tahtoi kohdella aasialaisia — »barbaareja» — +tasa-arvoisina kreikkalaisten kanssa, purkautui pian suurten hääjuhlain +jälkeen suoranaisena kapinana. + +Aina siitä hetkestä, jolloin makedonialaiset veteraanit kieltäytyivät +jatkamasta marssia läpi Intian, Aleksanterille oli ollut selvillä, että +hän ei voisi toteuttaa loppuun maailmanherruussuunnitelmiaan, jollei +hän hankkisi uusia, voimakkaita, kuriin totutettuja joukkoja. Vanha +toverillisen tuttavallinen suhde kuninkaan ja hänen makedonialaistensa +välillä sopi huonosti uusiin olosuhteisiin. Hän varusti sentähden +armeijan parhaista iraanilaisista soturikansoista ja aseisti sen +makedonialaiseen tapaan. Kiitos Aleksanterin sotilaallisen neron +nämä soturit järjestettiin niin oivallisesti ja heistä tuli niin +luotettavia hänen suunnitelmainsa välikappaleita, että hän oikeastaan +ei enää tarvinnut makedonialaisia sotavanhuksiaan. Hän päätti sentähden +lähettää kotiin suuren osan niistä, nimittäin ne, jotka eivät olleet +täysin sotapalvelukseen kykeneviä. Juuri silloin, kun tämä päätös +annettiin tiedoksi, kapina puhkesi. Mikä Aleksanterin mielestä oli +hyvä työ täysin palvelleille sotavanhuksilleen, sitä sotilaat pitivät +merkkinä siitä, että hän aikoi kokonaan luopua makedonialaisistaan. +Nämä sotilaat, jotka uskollisesti olivat palvelleet nuorta +kuningastaan, tunsivat nyt yht'äkkiä tulleensa syrjään sysätyiksi +loppuunkäytettyinä ja tarpeettomina, ja tämä tapahtui noiden +halveksittujen »barbaarien» takia, jotka monta kertaa olivat paeten +kääntäneet heille selkänsä taistelussa! Makedonialaiset vaativat +kovaäänisesti, että heidät kaikki lähetettäisiin kotiin, ja neuvoivat +häntä vastedes tekemään valloituksensa isänsä Amonin avulla. + +Vihasta kiehuen Aleksanteri silloin, vain muutamain henkivartiostoonsa +kuuluvain miesten seuraamana, ryntäsi keskelle hurjaa joukkoa, +tarttui omin käsin yhteen pahimmista huutajista, osoitti sitten +henkivartijoille yhden sieltä, toisen täällä ja vietätti heillä nämä +heti teloitettaviksi. + +Tämä yhden ainoan miehen henkilökohtainen rohkeus oli tarpeeksi +taltuttamaan raivoavan joukon. Vaieten he kuuntelivat kuninkaansa +suuttunutta puhetta. Hän huomautti heille kaikesta, mistä he saivat +häntä ja hänen isäänsä kiittää. »Mitä Te olisitte ilman meitä +molempia!» hän huudahti. »Köyhinä ja ilman pysyväisiä asuntoja te +kuljeksitte ympäriinsä vuorien keskellä kurjine karjalaumoinenne alati +alttiina traakialaisten, illyrialaisten ja muiden villien kansain +hyökkäyksille. Isäni antoi teille soturin puvun kurjan eläinten taljan +asemesta. Hän teki teidät naapurina olevien barbaarikansojen herroiksi, +hän avasi teille Traakian rikkaat kaivokset ja antoi teille meren käydä +kauppaa. Thessalian, Theban, Ateenan ja Peloponnesoksen hän saattoi +teidän alaisiksenne ja antoi teille kaikkien helleenein hegemonian +käydäksenne sotaa persialaisia vastaan. Kaiken tämän minun isäni on +tehnyt. + +Ja minä? Enkö ole avannut Hellespontosta teille, saattanut alaisiksenne +Vähän-Aasian rikkaita satraappikuntia ja antanut teidän nauttia voiton +hedelmiä? Teidän hyväksenne ovat tulleet Egyptin rikkaudet, teille +tulivat Syyria ja Babylonia, teille Persian aarteet, Intian rikkaudet +ja Valtameri. Teidän joukostanne olen valinnut satraapit, päälliköt, +strategit. Mitä olen itse ottanut saaliiksi muuta kuin purppuraviitan +ja diadeemin? En mitään ole pitänyt omaan laskuuni. Ei kukaan voisi +näyttää _minun_ aarteitani. + +Ja miksi minä kokoaisinkaan aarteita itselleni, kun minä syön kuin +te, nukun kuin te. Niin, moni teistä viettää herkuttelevampaa elämää +kuin minä, ja monta yötä minun täytyy valvoa, että te voisitte nukkua +rauhassa. Kun te olette kärsineet vaivoja ja vaaroja, luuletteko, että +minulla silloin ei ole ollut huolia ja suruja. Kuka teistä voi sanoa, +että hän on kärsinyt enemmän minun puolestani kuin minä hänen? Kukin +teistä, jolla on arpia ruumiissaan, näyttäköön ne, ja minä näytän +myös omani. Ei mikään ruumiini osa ole jäänyt haavoittumatta, eikä +ole senlaatuista asetta, jonka jälkiä ei minussa näkyisi: miekat ja +tikarit, jouset, heittokoneet ja nuijat ovat minuun iskeneet haavoja, +kun minä voittaen olen johtanut teitä yli maitten ja merien, yli +vuorten, läpi virtojen ja erämaitten. + +Ja nyt olin ajatellut antaa niiden teistä, jotka ovat väsyneet +monista taisteluista, mennä kotiin, tullakseen siellä ihailun ja +ylpeyden kohteiksi. Mutta te tahdotte kaikki mennä pois — no menkää +sitten kaikki tiehenne! Ja kun tulette kotiin, niin kertokaa, että +kuninkaanne, hänet, joka on voittanut meedialaiset ja persialaiset ja +lukemattomat muut kansat, joka on kulkenut läpi Kaukasoksen vuorisolien +ja Aasian virtain ja joka olisi tunkeutunut syvälle Intian maahan, jos +ette te itse olisi häntä estäneet, kertokaa, että hänet te olette +jättäneet ja sallineet voitettujen barbaarien jäädä häntä suojaamaan. +Tämän julistaminen varmaan tuottaa teille ihmisten kunnioituksen ja +todistaa hurskautta jumalia kohtaan. Menkää sitten tiehenne!» + +Näin sanoen hän jätti heidät yksikseen. + +Lähipäivinä hän oli olevinaan kuin ei makedonialaisia joukkoja olisi +olemassakaan. He eivät saaneet mitään määräyksiä, eikä kukaan heistä +huolehtinut, vaan sotilaat oli jätetty selviytymään aivan omin päin. +Ja se ei ollut ajan mittaan hauskaa. He huomasivat toivottomaksi tehdä +vastarintaa Aleksanterille ja hänen aasialaisille joukoilleen, eikä +heillä lopulta ollut muu neuvona kuin alistua. Aivan menehdyksissään +he syöksyivät kuninkaanpalatsin porteille, heittivät maahan aseensa ja +pyysivät itkien ja valittaen kuninkaaltaan anteeksi. + +Hetken kuluttua Aleksanteri tuli ulos palatsista, ja näky, jonka hän +näki edessään, liikutti hänet kyyneliin. Hän leppyi taas täydellisesti +uskollisille sotavanhuksillensa. Sitten pantiin toimeen juhlakemut, +joissa makedonialaiset ja persialaiset yhtä suurella tarmolla joivat +molempien kansojen välisen tulevan sovun ja valtiollisen yhteyden +puolesta. + +Nyt hän sai myöskin kaikki loppuunpalvelleet makedonialaiset soturit +vapaaehtoisesti lähtemään kotiin. Hän piti hyvää huolta heidän +toimeentulostaan matkalla ja lahjoitti heille talentin kullekin. +Ja heidän ja aasialaisten naisten lapset hän otti kasvattaakseen +makedonialaiseen tapaan, kunnes he kasvaisivat ja kykenisivät lähtemään +kotiin isäinsä maahan. Kyynelten vuotaessa molemmin puolin Aleksanteri +ja hänen vanhat aseveikkonsa erosivat. + + * * * * * + +Vähän sen jälkeen hän lähti Babyloniin, missä hän jo aikaisemmin oli +ryhtynyt järjestelemään uutta, suurta meriretkikuntaa. Hän halusi tällä +kertaa itse olla mukana laivastossa, jonka tuli kulkea Eufrat-virtaa +alas sekä purjehtia Arabian niemimaan ympäri ja Punaiselle merelle. +Täten oli saatava aikaan meriyhteys Babylonin ja Aleksandreian välille.: + +Matkalla sinne retkikunnan ilmeisesti oli tarkoitus ottaa haltuunsa +tärkeimmät satamapaikat ja perustaa sinne siirtokuntia. Tämä yritys oli +siis samoinkuin hänen Intian retkensä uusi rengas hänen pyrkimyksessään +maailmanherruuteen. Oli liikkeellä myös huhuja, että suunniteltiin +sotaretkeä helleenien vihollisia vastaan Sisiliaan ja Afrikkaan; ja +Aleksanterin jälkeen jääneistä papereista lienee löydetty viittailuja +tuollaisiin suunnitelmiin. + +Suuren meriretkikunnan varustelut toimitettiin maailmanvalloittajan +tavallisella tarmolla. Mutta kun ne lähestyivät loppuaan, kuningas +erään suuren juhlan perästä sairastui äkkiä ilmastokuumeeseen. Hänen +tilansa huononi nopeasti. Mutta loppuun asti hänen ajatuksensa +kiertelivät suuressa retkikunnassa ja jatkuvasti hän antoi sitä +koskevia käskyjä, kunnes ääni häneltä tukehtui. + +Kun oli käynyt selväksi, että tila oli toivoton, oli häneltä kysytty, +kenelle hän halusi uskoa valtakuntansa. Hän vastasi: »Arvokkaimmalle.» +Ja hänen viimeisiä toimiaan oli, että hän veti sinettisormuksensa +sormestaan ja ojensi sen uskolliselle _Perdikkaalle_, sille +ystävistään, joka nautti suurinta kunnioitusta. + +Armeijassa tiedot kuninkaan tilasta olivat herättäneet synkän +mielialan. Makedonialaiset tungeksivat linnan ympärillä ja rukoillen +pyysivät saada nähdä jumaloidun päällikkönsä. He vaikeroivat ja +uhkailivat siihen asti, että heille avattiin ovet ja annettiin heidän +marssia kuninkaan vuoteen ohi. Hän ojensi heille oikean kätensä, +mutta kykeni vain heikosti päätään nyökäyttämällä sanomaan heille +jäähyväiset. Se oli viimeinen tajunnan ilmaus. Kaksi päivää myöhemmin +hän veti viimeisen henkäyksensä luonaan makedonialaiset päällikkönsä, +jotka syvästi liikutettuina olivat kokoutuneet kuolinvuoteen ympärille. +Hän oli silloin vain 33 vuoden vanha.[65] Pois hän meni elämän +keväimessä, kuten sankarinsa, tulinen ja kiihkeä Akhilleus. + +»Aleksanteri Hydaspesvirralla»-nimisessä runossa Esaias Tegnér antaa +nuoren sankarin seuraavin sanoin sotilailleen ilmaista sen salaperäisen +äänen, jonka hän sisässään kuuli: + + »Pelkonne ei, vailla rajaa, + ei Hydaspeen aallotkaan + estää saata valloittajaa + hänen voittokulussaan. + Ilmain, vetten kuiskehista + kuulee poika auringon: + 'Selvän elon ongelmista + antaa sulle Babylon.'» + +»Nuoren sankarin viime henkäys aloitti katkeran taistelun hänen +lähimpäin miestensä välillä, kapinan hänen sotajoukossaan ja hänen +maailmanvaltakuntansa kukistumisen» — näin lopettaa Droysen kuuluisan +Aleksanteria käsittelevän teoksensa. + + * * * * * + +Jonkin aikaa Aleksanterin Gaugamelan luona Dareioksesta saaman +voiton jälkeen Aiskhines oli eräässä puheessaan Ateenassa ilmaissut +aikansa hämmästyksen sen ihmeellisen johdosta, mitä hänen polvensa +kreikkalaiset olivat saaneet kokea muutamien vuosien kuluessa. +»Me olemme», hän sanoi, »omin silmin nähneet tapahtumia, jotka +jälkimaailmasta varmasti tuntuvat uskomattomilta saduilta. Persian +kuningas — hän, joka kaivoi kanavan Atoksen poikki ja laski sillan +yli Hellespontoksen, hän, joka kreikkalaisilta vaati maata ja vettä +ja kirjoituksissaan oli kyllin julkea sanomaan koko ihmiskunnan +aina auringon noususta sen laskuun olevan hänen käskyvallassaan +— hän ei enää taistele saattaakseen toisia herruuteensa, vaan +pelastaakseen itsensä.» Ja samoihin aikoihin eräs toinen huomattu +ateenalainen kirjoitti: »Jos viisikymmentä vuotta sitten joku jumala +olisi suurkuninkaalle tai makedonialaisten hallitsijalle ennustanut +tulevaisuuden, olisikohan kumpikaan heistä silloin voinut uskoa, että +tänä päivänä tuskin muuta kuin nimi on jäljellä siitä valtakunnasta, +joka silloin oli melkein koko maailman valtijaana, ja että kansa, +jota silloin tunnettiin tuskin nimeltäkään, saavuttaisi koko maailman +herruuden? Toden totta, onni osoittaa voimaansa mitä uskomattomimmissa +kohtaloissa! Nyt se on asettanut makedonialaiset persialaisten +ihanuuteen näyttääkseen ihmisille, että Persian kansakin vain ajaksi +oli saanut käyttöoikeuden Idän ihanuuteen, kunnes kohtalo näki +parhaaksi sitä toisella lailla vallita.» + +Sellaisia olivat ajatukset, jotka Aleksanterin voittokulun johdosta +täyttivät ihmiskunnan jo seitsemän vuotta ennen hänen uransa loppua. +Seuraavina vuosina hän ei ainoastaan saattanut valtansa alle koko +tavattoman suuren Persian valtakunnan itäistä osaa, vaan tunkeutui +sen rajain ulkopuolelle ennen tuntemattomiin maihin, ja otti ne +valtaansa. Hänellä oli nyt hallussaan Kreikan apulähteiden lisäksi +myöskin ne äärettömät rikkaudet ja mahtava sotavoima, jotka kerran +olivat tehneet suurkuninkaan niin pelätyksi. Ei kukaan sen ajan +ihmisistä olisi voinut kuvitella niin suunnatonta valtaa yksiin +käsiin koottuna — vain Aleksanteri itse. Ja tämä maailmanvaltias +oli vasta miehuusikänsä alussa, voimaa ja toimintahalua uhkuen! +Liioittelematta ja imartelematta voi hänestä sanoa, että hän ei ollut +koskaan taistellut taistelua voittamatta, koskaan käynyt kaupungin +kimppuun sitä valloittamatta, koskaan tullut maahan sitä valtansa alle +laskematta. Oliko mitään, mikä hänen kunnianhimoisia suunnitelmiaan +kykeni rajoittamaan? Missä oli sotavoima, joka oli kyllin vahva +pitämään puoliaan häntä ja hänen sotaan tottuneita sotilaitaan vastaan, +näitä sotilaita, joita eivät kuumuus eikä kylmyys eivätkä minkäänlaiset +vaivat kyenneet seisauttamaan? On sanottu: »Ehkä roomalaiset?» Mutta +heillä ei ollut käytettävinään niin monipuolisia sotilaallisia +apulähteitä kuin Aleksanterilla eikä niin erinomaisia sotapäälliköitä, +kuin hän oli. + +»Minä puolestani», Arrianos sanoo, »en kykene muodostamaan varmaa +mielipidettä, miten oli Aleksanterin tulevaisuudensuunnitelmain +laita; mutta minä _uskon_ aivan varmasti, ettei hän koskaan olisi +asettunut rauhaan, vaikka olisi lisännyt Euroopan maat Aasiaan, ei +vaikka olisi Brittein saaret liittänyt Eurooppaan. Hän olisi jatkanut +eteenpäin tuntemattomiin maihin, vaikkapa hänellä ei olisi ollut muuta +kilpailijaa kuin — itsensä. + +Kerrotaan, että Intiassa muutamat viisaat miehet sanoivat hänelle: +'Ilman lepoa ja rauhaa sinä syöksyt omasta maastasi maanpiirin +etäisimpiin kolkkiin ja tuotat sekä itsellesi että muille vaivoja ja +vastuksia. Ja kuitenkaan sinä, kun kohta makaat kuolleena, et omista +tästä maasta enempää kuin sen, mikä tarvitaan sinun ruumiisi peitoksi.' + +Aleksanteri tosin kiitti sitä, mitä he olivat sanoneet, kuten hän erään +toisen kerran ilmaisi ihailunsa Diogenesta kohtaan, mutta yhtä kaikki +hän jatkuvasti toimi vastoin sitä, mitä oli ylistänyt totuutena.» + +Ehkä oli kuitenkin, kuten Arrianos sanoo, »onnellisinta hänelle +saada mennä pois, kun hän vielä »oli maineen ja kunnian kukkuloilla, +ennenkuin hänet vielä kohtasi sellainen onnettomuus, mitä viisas Solon +ajatteli, kun hän varoitti Kroisosta kiittämästä ketään onnelliseksi +ennen kuolemaa.» + +Mutta ajattelematta, mitä Aleksanteri olisi voinut suorittaa, jos olisi +saanut elää, jo se, mitä hän lyhyen, kolmikymmenvuotisen hallituksensa +aikana oli saanut toimeen, tietää täydellistä kumousta suurimmassa +osassa senaikaista kulttuurielämää ja aloittaa uuden aikakauden. Sillä +hän ei tyytynyt kukistamaan suurta valtakuntaa, vaan pyrki myös saamaan +sille uutta sisältöä. Hän oli niitä syntyperäisiä hallitsijaluonteita, +jotka ovat kohonneet yli kansallisuusrajain ja rohkealla tarmolla +ylläpitävät _ihmisyyskäsitettä_. Väsymättä hän työskenteli edistääkseen +uudestiluodussa valtakunnassaan kaikkien parasta, avatakseen uusia +hyvinvoinnin lähteitä, perustaakseen uusia kaupunkeja ja saattaakseen +rappeutuneita yhteiskuntia hyvään kuntoon, helpottaakseen liikennettä +ja edistääkseen kauppayhteyksiä. Kullan, joka ennen oli saanut kasautua +kuolleena pääomana suurkuninkaan aarrekammioon hän runsain käsin pani +liikkeeseen koko maailman elinkeinoelämälle suunnattomaksi hyödyksi. +Vampyyreina Persian hallitsijat olivat imeneet alamaistensa parhaan +veren ja lamauttaneet heidän elinkeinoelämänsä. Oli kuin olisi uutta +verta nyt kiertänyt valtakunnan sydämestä kuihtuneisiin jäseniin. + +Utuisessa kaukaisuudessa häämöittäneiden Itämaiden tuntemus edistyi +Aleksanterin kautta enemmän kuin koskaan ennen. Hänen valloituskulkunsa +oli hänelle samalla suuri tieteellinen retki läpi ennen tuntemattomien +seutujen. Huomiot, jotka sen kestäessä tehtiin, tulivat Aristoteleen +ja muiden tiedemiesten, maantieteilijöitten, luonnontutkijain ja +historioitsijain hyväksi. Tämän tutkimustyön tulokset koottiin +tieteelliseen arkistoon, jota säilytettiin Babylonissa. Se on hävinnyt +kuten niin paljon muuta arvokasta maailmassa, mutta onneksi etevät +tutkijat osaksi kerkisivät sitä käyttää. + +Suuria summia Aleksanteri myös asetti Aristoteleen tutkimuksiin +käytettäväksi, ja suuren joukon ihmisiä hän itse pani kokoamaan +vieraitten maitten eläimiä, niitä tutkimaan ja tarkkaamaan niiden +tapoja. Hänen sotilaalliset urotyönsä eivät olleet oma päämääränsä — ne +muokkasivat maata uudelle, yllättävän rikkaalle sivistyselämälle sekä +tieteissä että taiteissa. + +Tavaton vaikutus, minkä Aleksanteri teki aikalaisiinsa, ulottui +Itämaidenkin kansoihin, ja heillä on »Iskender» vielä tänään elävä +taruhenkilö. + +Vielä vuosituhansin hänen kuolemansa jälkeen historioitsijat +arvosteluja hänen persoonastaan on värittänyt rajaton ihailu tai +hehkuva viha. Englantilainen historioitsija Grote oli perinyt jotakin +Demostheneen tunteista tätä kreikkalaisten »vapauden» vaarallisinta +vihollista vastaan. Barthold Niebuhr, suuri Rooman historian tuntija, +vihasi häntä yhtä intohimoisesti kuin Napoleonia. Kaikkia nuoren +sankarin tekoja, joita tavallisesti ylistetään jaloiksi, Niebuhr pitää +»teatraalisina ja hyvää vaikutusta tavoittelevina.» + +Pian Niebuhrin kuoleman jälkeen ilmestyivät Droysenin ihailevaa +innostusta täynnä olevat kuvaukset Aleksanterista. Hän hillitsi itse +40 vuotta myöhemmin ihastuksen ilmaisujaan, mutta tässäkin miedommassa +muodossaan Droysenin mielipiteet ovat enemmän kuin kerran nostattaneet +vastaväitteitä. Niin kriitillinen ja vaikeasti tyydytettävä +historioitsija kuin Beloch ei tahdo tunnustaa Aleksanterin suuruutta +sotapäällikkönä ja valtiomiehenä. Este on oikeastaan hallitsijan +nuoruudessa: kuinka voisi muutamia vuosia yli kahdenkymmenen +oleva nuorukainen omata sotapäällikön ja valtiomiehen kypsyneen +arvostelukyvyn? + +Mutta neroutta ja ritarillisen ihastuttavia ominaisuuksia ei toki +kukaan ole voinut evätä häneltä, kieltämättä loistavimmalta henkilöltä, +minkä Hellas on synnyttänyt. + + +Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun: + +Benedictus Niese, Geschichte der griechischen und makedonischen Staaten +seit der Schlacht bei Chaeronea. 3 osaa. + +P. Jouguet, L'impérialisme macédonien et l'hellénisation de l'Orient. + +Theodor Birt, Alexander der Grosse und das Weltgriechentum. + +Tähän lukuun: + +Arrianos, Alexandros' Bedrifter, oversat af M.Cl. Gertz. + +Joh. Gust. Droysen, Geschichte Alexanders des Grossen. + +Fr. Koepp, Alexander der Grosse. + +Eduard Meyer, Alexander der Grosse und die absolute Monarchie. + +Richard Nordin, Alexander den Store. + +Werner Hoffman, Das literarische Porträt Alexanders des Grossen im +griechischen und römischen Altertum. + +Victor Ehrenberg, Alexander und Ägypten. + +Jarl Charpentier, Politiska och kulturella förbindelser mellan Grekland +och Indien före Alexander den store (Nordisk tidskrift 1918). + + + + +MAAILMAN VALTAKUNTA HAJOAA. + + +Aleksanterin äkillisen kuoleman perästä hänen maailmanvaltakuntansa +oli tuomittu pirstoutumaan, sillä se oli neron luomus, ja vain +rautatahtoinen, aivan erinomaisen suuri nero sitä kykeni pitämään +koossa. Kysyttiin paljon enemmän kuin tavallista inhimillistä +tahdonvoimaa ja arvostelukykyä sulattamaan yhdeksi kokonaisuudeksi +ihmiset, jotka olivat niin eri kehitysasteilla kuin Aasian, Afrikan +ja Euroopan kansat. Aleksanterin valtakunnassa oli heimoja, joiden +piti opetella vasta maanviljelystä, toisia joita piti sivistää elämään +avioliitossa tai — kuten kauimpana koillisessa asuva Sogdianan kansa +— »elättämään vanhoja vanhempiaan, eikä lyömään heitä kuoliaiksi.» +Foinikialaiset piti saada luopumaan kauheista Molokin uhreista. + +Mutta toiselta puoleltahan joukossa oli kansoja, joilla oli +ikivanha kulttuuri jo siihen aikaan, jolloin kreikkalaiset vielä +olivat barbaareja, kansoja, jotka ennen kaikkia muita olivat olleet +kreikkalaisten oppimestareita. Kuitenkin täytyi nämäkin, kuten +kaikki itämaalaiset, vapauttaa kahleista, joissa taikausko ja sokea +auktoriteettiusko heitä pitivät vankeina, ja herättää heidät tuntemaan +ihmisarvonsa. Sellainen oli työ, jonka helleeninen kulttuuri oli +siellä ottanut suorittaakseen. Aleksanteri tämän alkoi; ja leima, +jonka nuori valloittaja antoi työlleen, olikin määräävänä kokonaiselle +aikakaudelle, _hellenistiselle_. + +Aleksanteri ei jättänyt jälkeensä kruununperillistä, mutta vähän +jälkeen hänen kuolemansa hänen puolisonsa Roksane synnytti pojan, joka +sai nimen Aleksanteri. Mutta ennenkuin lapsi oli nähnyt päivänvalon, +syntyi armeijassa Babylonissa kiivas kamppailu siitä, kenestä tulisi +vainajan seuraaja. Se päättyi sovintoon sankarin paarien ääressä ja +seuraavan sisältöiseen sovitteluun: Siinä tapauksessa, että Roksanen +odottama lapsi on poika, tulee tästä ja hänen avioliiton ulkopuolella +syntyneestä velipuolestaan _Philippoksesta_, erään tanssijattaren +pojasta, kuninkaita. Philippos oli tosin jo ehtinyt täyteen ikään, +mutta häntä vaivasi kaatuvatauti, ja hän oli heikko, siis kykenemätön +hallitsemaan valtakuntaa. Aleksanterin kruunu oli, kuten Wilamowitz +sanoo, »siirtynyt idiootille ja vielä syntymättömälle lapselle.» +Hallituksen otti senvuoksi käsiinsä _Perdikkas_ valtionhoitajana +alaisinaan maaherroina etevimmät Aleksanterin lähimmistä miehistä. +Tunnetuimmat heistä olivat _Ptolemāios, Antígonos_ ja _Séleukos_. +Makedonian ja Kreikan maaherrana oli _Antipatros_. Kaikki nämä valtiaat +olivat voimakkaita luonteita, joiden oli vaikea toimia yhdessä, ja +lähimmän miespolven valtiollinen historia onkin täynnä taisteluita +näiden Aleksanterin »_diadokien_» — s.o. seuraajain — välillä. + + * * * * * + +Kreikassa tieto Aleksanterin äkillisestä kuolemasta vaikutti kuin +sytyttävä kipinä tukahdutettuun »vapaudenrakkauteen». Kaikkinainen +pikkuvaltiopolitiikka oli sammunut Aleksanterin ratkaisevasti +vakaannutettua Makedonian hegemonian. Kansankokouksissa ei käsitelty +kuin pikkukysymyksiä. Keskusteltiin »kaduista ja kaivoista, joita piti +korjata, muurinharjasta, jota piti kalkita ja muusta sellaisesta», +lainataksemme Demostheneen sanat, joka kuitenkin alkaakseen uuden +»vapaustaistelun» vain odotti, että Aleksanterin kävisi huonosti +Aasiassa. + +On erittäin mielenkiintoista tarkata Demostheneen ja ateenalaisten +eleitä Aleksanterin sotaretken eri tilanteissa. Tuntuu, kuten +Droysenista, että »jos helleenisessä maailmassa olisi ollut terveen +kansallistunnon alkuakaan, niin Aleksanterin saavuttamain Graneikoksen, +Issoksen ja Gaugamelan voittojen, Vähän-Aasian helleenein vapautuksen, +Tyroksen ja vanhan kilpailijan Foinikian kauppavallan tuhoamisen ja +Persian ylivallan murskaamisen olisi pitänyt saada leppymättömimmätkin +sopimaan Aleksanterin kanssa ja kaikkien helleenein olisi toki riemu +rinnassa pitänyt kilpailla siitä, että saisivat ottaa osaa hänen +vapautustyöhönsä.» Kun tieto Miletoksen vapautuksesta saapui, niin +»eikö kautta koko kreikkalaisen maailman käynyt riemunhuuto?» kysyy +eräs toinen saksalainen vanhanajan historioitsija. »Vihdoinkin +oli toteutunut se, mitä helleenit niin kauan olivat toivoneet ja +odottaneet. Olihan Miletos kaupunki, josta persialaissodan sytyttävä +kipinä kerran sinkosi, kaupunki, jonka häviön takia koko Ateena +vuodatti kyyneleitä, Thaleen ja Anaksimandroksen kaupunki... Mutta +kun se jälleen pystytettiin, ei kuulunut riemun kaikua Kreikasta. +Kukaan isänmaallinen runoilija ei ole koskaan ylistänyt runoissaan +tätä urotyötä.» Vaikutusvaltaiset kreikkalaiset kaupungit käsittivät +isänmaallisuuden ja kansalliset tehtävät vallan toisin. + +Jos ateenalaiset olisivat halunneet, he olisivat jo Aleksanterin +vapautussodan alussa voineet poistaa ainoan tosi vaaran, mikä uhkasi +tätä hanketta kaikkien helleenien yhteistä vihollista vastaan. Jos +näet helleenit päättävästi olisivat koko merivoimineen menneet mukaan +Aleksanterin puolelle, hän olisi ollut persialaisia voimakkaampi +myös merellä, ja sodan lopputulos jo siten alusta asti ollut varma. +Aleksanteri olisi varmasti maksanut korkean hinnan tuollaisesta avusta, +ja Ateena olisi vielä kerran saanut tilaisuuden näytellä tärkeää osaa +politiikassa. + +Mutta ateenalaiset eivät tahtoneet. Demosthenes ja hänen ystävänsä +eivät heitä siihen päästäneet. Ateenalaiset rajoittuivat varovaisesti +asettamaan sopimuksenmukaiset kaksikymmentä laivaa Aleksanterin +käytettäviksi. Mutta muuten he pysyttelivät puolueettomina ja +odottelevina. + +Kuumeenomaisella jännityksellä he odottivat Issoksen suuren +voimainkoetuksen tulosta. Demosthenes. osoitti niille, jotka halusivat +kuunnella —ja niitä oli paljon — että Aleksanterin sotajoukon +persialaiset ratsumiesmassat aivan varmasti polkisivat maahan. +Kuitenkin hän oli kyllin diplomaatti odottamaan taistelun ratkaisua, +ennenkuin hän antaisi Ateenan päättää liittyä avoimesti Persian +puolelle. + +Silloin tuli tieto, että Aleksanteri oli saavuttanut ratkaisevan +voiton. Mitä silloin ateenalaiset ja heidän liittolaisensa tekivät? +He päättivät antaa kunnialahjan voittajalle, kultaisen seppeleen +kiitollisuutensa ilmaukseksi siitä, mitä hän oli tehnyt Kreikan +vapauden hyväksi. + +Sitten kului muutamia vuosia uudessa odotuksessa. + +Mutta kun tuli tieto, että »itsevaltias» lopultakin oli kuollut, +mikä poliittinen vireys kaikkialla, mitä toiveita uuden vapauden +aikakaudesta! + + * * * * * + +Sparttalaiset taas eivät koskaan olleet avustaneet Philippoksen +perustamaa Korinthoksen liittoa. Koko ajan, kun Aleksanteri oli +Aasiassa, he olivat jos mahdollista vielä kärsimättömämpinä kuin +ateenalaiset odottaneet sopivaa tilaisuutta entisen valtansa +saavuttamiseen Kreikassa, vaikka se toisen kerran pitäisi ostaa +pettämällä Kreikan yhteinen asia. Heti Aleksanterin kuljettua Aasian +puolelle he ryhtyivät yhteyteen suurkuninkaan kanssa. Issoksen +taistelun jälkeen he esiintyivät niin uhkaavasti, että syntyi +suoranainen sota heidän ja Aleksanterin Makedoniaan asettaman +maaherran, Antipatroksen välillä. Verisessä taistelussa sparttalaiset +voitettiin v. 331, ja sitten ei mikään Kreikan valtio uskaltanut +ajatella kapinaa Makedoniaa vastaan, niin kauan kuin Aleksanteri eli. +Mutta sitä todella suurenmoista, mitä noina monivaiheisina vuosina +tapahtui, eivät ateenalaiset eivätkä sparttalaiset nähneet, eivät +_tahtoneet_ nähdä. + +Kun nyt huhu Aleksanterin kuolemasta oli saanut vahvistuksen, +makedonialaisvastaiset puoluejohtajat kaikkialla intohimoisin sanoin +kehoittivat kansaa astumaan helleenien uuden vapaustaistelun johtoon +ja siinä tarkoituksessa kokoamaan kaikki Kreikan valtiot liittoon. Ne +sanat saivat heti vastakaikua. Demostheneen ja muiden kansanjohtajain +ansiosta vapausliike levisi kuin kulovalkea yli melkein koko Kreikan, +ja melkoinen sotajoukko kävi taisteluun Antipatrosta vastaan. Yritys +päättyi kuitenkin niin, että liittoutuneet kärsivät perinpohjaisen +tappion ja huomattavimmat kansanjohtajat mestattiin. Demosthenes vältti +tämän kohtalon ottamalla myrkkyä.[66] + +Kun sitten Antipatros muutamia vuosia myöhemmin kuoli, syttyi +Makedoniassa sisällissota. Näihin kahakoihin sekaantui myös +kunnianhimoinen Olympias. Hän tappoi heikkomielisen Philippoksen +ja hänen puolisonsa ja satakunnan heidän puoluelaisiaan, mutta +Antipatroksen poika voitti ja otti vangiksi hänet. Murhattujen omaiset +vaativat hänen henkeänsä, ja makedonialainen kansantuomioistuin +tuomitsi hänet kuolemaan. Taipumattomana kuten oli elänytkin, hän otti +vastaan kohtalonsa. + +Muutamia vuosia myöhemmin — nimittäin v. 310 e.Kr. — Kassandros raivasi +tieltä myös nuoren Aleksanterin, kauniin ja lupaavan lapsen, ja hänen +ihanan äitinsä. Roksane itse oli sitä ennen murhauttanut Aleksanterin +kuningatarpuolison. + +Silloin muutamat Kassandroksen vastustajista ottivat peliin häntä +vastaan Aleksanterin sivukantaisen pojan, jonka äiti oli eräs ylhäinen +fryygialainen nainen, seitsentoistavuotiaan Heraklén. Mutta häntäkin +odotti sama kohtalo kuin sukulaisiaan. Nuorukainen kutsuttiin suuriin +juhliin, ja kun kemut olivat päässeet huippukohtaansa, hänet pistettiin +kuoliaaksi. Hänen rikkomuksensa oli sama kuin muidenkin uhrien: hän oli +Aleksanterin sukua. + +Nyt oli jäljellä vain Aleksanterin sisko, lahjakas _Kleopātra_. +Hän oli ollut aikaisemmin naimisissa enonsa, Epeiroksen kuninkaan +kanssa, mutta oli nyt leski. Monet mahtavain kruununtavoittelijoiden +naimatarjoukset hän oli sen jälkeen hylännyt, mutta aikoi nyt mennä +naimisiin Ptolemaioksen kanssa. Mutta Antigonos ehkäisi hänen aikeensa +myrkytyttämällä hänet. Philippoksen ja Aleksanterin hallitsijasuku oli +kokonaan hävitetty. + + * * * * * + +Sillä välin kuin tämä tapahtui Kreikassa, kävi idässä vimmattu taistelu +sekä valtionhoitajan ja diadokien että vielä diadokien välillä +keskenään. Nämä sotapäälliköt, jotka ennen olivat vuosikymmeniä +yhdessä taistelleet ja parhaina tovereina nauttineet pöydän ja pikarin +iloja, ottelivat nyt keskenään elämästä ja kuolemasta ja koettivat +ryöstää toisiltaan maat. Jo kaksi vuotta Aleksanterin kuoleman jälkeen +Perdikkas sai surmansa murhaajan kädestä. + +Diadokeista kaikkein voimakkain ja tarmokkain oli _Antigonos_, +jota nimitettiin »kykloopiksi», sillä hän oli silmäpuoli. Hän +laajensi maaherrakuntaansa saaden voittoja kilpailijoistaan, eli ja +hallitsi kuin Aasian suurkuningas ja tavoitteli koko Aleksanterin +valtakunnan herruutta. Mutta lopulta tämä raudankova mies kaatui +ase kädessä yli 80 vuoden ikäisenä suuressa taistelussa Seleukosta +ja muita kilpailijoitaan vastaan v. 301. Täten Aleksanterin suuri +yhdistämisajatus oli rauennut. Hänen valtakuntansa jaettiin kolmeen +valtioon, joista _Makedonia_ joutui Antigonoksen suvulle, suurin osa +_etu-Aasiaa_ seleukideille ja _Egypti_ Ptolemaioksille. Mutta silti +eivät olot vakaantuneet. Kaksi seuraavaakin vuosikymmentä oli täynnä +kiistoja ja kamppailuja. Ptolemaiosten ja seleukidein välillä oli +kauppapoliittisesti tärkeä Syyria riitakapulana, aivan kuten ennen +faaraot olivat taistelleet tämän maan omistamisesta ensin Mesopotamian +valtiaitten ja sitten heettiläisten kuninkaitten kanssa. Molemmat +puolet tavoittelivat Foinikian rannikon satamia, Libanonin metsien +laivanrakennuspuita ja vuorien malmeja. Ptolemaiokset kilpailivat myös +Antigonoksen jälkeläisten kanssa Aigeian meren herruudesta. Ei mikään +kolmesta osavaltiosta pyrkinyt enää maailmanherruuteen, mutta kaikki ne +tahtoivat olla suurvalloista ensimmäisenä. + + +Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun: + +Job. Gust. Droysen, Geschichte des Hellenismus. + + + + + + +HELLENISTINEN AIKA + + + + +MAAILMAN TALOUDELLISEN KEHITYKSEN UUSI VAIHE. + + +Hellenistinen aika on antanut entistä kansainvälisemmän luonteen +taloudelliselle elämälle ja uusinut sitä kapitalismin henkeen. Aina +höyryn ja industrialismin[67] aikakaudelle saakka se sitten kulkee +pääasiallisesti samoja ratoja kuin hellenistisellä ajalla. Oleellisin +ero on, että työn suorituttaminen orjilla lakkaa kristinuskon +voittaessa alaa. + +Helleenien suuri leviäminen oli pääasiassa lakannut 6. vuosisadan +keskivaiheilla e.Kr. idässä Persian valtakunnan perustamisen, lännessä +Karthagon ja etruskien kasvavan vallan johdosta. Sitten siirtolaisuus, +nopeasti kasvavan väkiluvun varaventtiili, oli ollut tukossa yli kaksi +vuosisataa, kunnes Aleksanteri Suuri sen jälleen aukaisi. Tämän pitkän +luonnottoman tilan seurauksia olivat ne yhteiskunnalliset pulmat, jotka +peloponnesolaissotien ajoista alkaen tuottivat Kreikalle vahinkoa. Maan +liian lukuisa väestö joko tuhosi itseään sisällissodilla tai värväytyi +palkkasotureiksi vieraan palvelukseen. + +Aleksanteri sitävastoin avasi uuden maailman kreikkalaisille ja antoi +heille siten mahdollisuuksia paremmalla tavalla käyttää kansanvoimaa, +joka uhkasi murtaa patonsa. Hänen valloituksillaan Itämailla on +kaupalle, liikenteelle ja taloudelliselle elämälle yleensä ollut +merkitys, joka on verrattavissa Amerikan löytöön 18 vuosisataa +myöhemmin. Molemmat nämä tapahtumat ovat uusien vaiheiden johdantoa +ihmiskunnan historiassa. Ennen Aleksanteria Välimeren seudut ja +kaukaisemmat itämaat olivat muodostaneet kaksi toistensa vieressä +olevaa eri maailmaa. Tosin kreikkalaisten siirtyminen Vähään-Aasiaan, +Sisiliaan, etelä-Sisiliaan ja moniin muihin maihin oli synnyttänyt +kreikkalaisia kaupunkeja ympäriinsä Välimeren rannoille, mutta Syyrian +rannikoillahan ei kreikkalaista siirtoasutusta ollut, ja niissä +seuduin, minne kreikkalaisia oli asettunut asumaan Itämaille, he +eivät missään olleet tunkeneet syvemmälle sisämaahan. Sisä-Aasiaan, +Intiaan ja Arabiaan johtavat kauppatiet persialaiset, foinikialaiset +ja egyptiläiset olivat tarkasti pitäneet muilta kansoilta suljettuina. +Nyt sitävastoin Aleksanteri oli avannut Aasian Intiaan ja Egyptin +ensimmäiseen kataraktiin saakka ei ainoastaan makedonialaisen +ratsumiehen peitselle, vaan myös helleeni-kauppiaan laivalle ja +kuorma-aasille. Siten hän oli hankkinut helleeneille määrättömän +laajat raakatavara- ja tavarankuluttajaseudut. Nyt myös suurkuninkaan +jalometalliaarteet pantiin liikkeeseen rahaksi lyötynä. Kaikki tämä +aiheutti Hellaan elinkeinoelämän elpymisen, jota voi verrata siihen, +mikä seurasi kreikkalaisten suurta siirtoasutusta 8., 7. ja 6. +vuosisadalla. + +Mutta määrätietoisuudella, joka oli ominaista kaikelle, mihin +Aleksanteri ryhtyi, nuori valloittaja työskenteli kreikkalaisen sekä +henkisen että aineellisen kulttuurin levittämiseksi. Perustamalla +joukon uusia kaupunkeja Egyptin Aleksandreiasta aina Jaksartes-virran +varrelle »uloimpaan Aleksandreiaan» asti, hän hankki kaikkialle vanhaan +maailmaan helleenisen sivistyksen tukikohtia. Näiden sivistyskeskuksien +välistä liikennettä hän edisti avaamalla maanmiestensä käytettäväksi +persialaisten suurenmoisen tieverkon ja sitä kehittämällä sekä +valmistelemalla myös uusien merireittien käytäntöön ottamista. + +Hänen diadokinsa seurasivat esimerkkiä ja hankkivat kilpaa tuhansia +helleenejä, ei ainoastaan palkkasotureita, vaan myös kauppiaita ja +käsityöläisiä, lähtemään Itämaihin asuttamaan uusia kaupunkeja, +joita Aleksanteri ja hänen seuraajansa olivat perustaneet. _Uusi +kreikkalainen siirtoasutuskausi_, kolmas järjestyksessä, alkaa. + +Seleukos ja hänen poikansa Antiokhos ovat maailmanhistorian suurimmat +kaupunkienperustajat. Aleksanterin aloittamaa asutusta he jatkoivat +suurisuuntaisesti yli koko Aasian, Intian ja Turaanin arojen rajoille +saakka. Se on valtavin asutus, minkä mikään hallitus koskaan on pannut +toimeen. + +Kaikki tämän suunnattoman suuren alueen viljavat seudut suorastaan +kylvettiin täyteen kukoistavia kreikkalaisia kaupunkiyhdyskuntia, +joilla oli kreikkalaiset nimet. Myös Syyria sai nyt samalla tavoin +helleenisen leiman. Kaikkialla näissä vastaperustetuissa yhdyskunnissa +väestön ydin oli kreikkalaista, ja kreikan kieli oli virallisena +kielenä. Neuvosto ja kansankokous kokoontuivat torille neuvottelemaan +ja vaaleja toimittamaan. Kreikkalaisille jumalille rakennettiin +temppeleitä. Siten seleukidikuninkaat sulattivat aasialaiseen valtaansa +länsimaisen kansalaishengen ja itsehallinnon aineksia. Hellenistisen +sivistyksen siemeniä kylvettiin yli koko Aasian. Itämaille asumaan +asettuvat kreikkalaiset tulivat sinne täynnä nuorekkaan reipasta +yritteliäisyyttä ja herättivät uutta elämää kansoihin, jotka olivat +jo vaipumaisillaan itämaiseen uneliaisuuteen. Kreikkalaiset osasivat +herättää eloon Itämaan uinuvat miljoonat. Minne he asettuivat asumaan, +siellä syntyi vilkasta ja mitä moninaisinta teollisuustoimintaa ja +monin paikoin myös tuottavaa maanviljelystä. + +Helleeniset kaupungit olivat kuin saaristo mahtavassa valtameressä. +Monelle niistä luonnollisesti valtameri oli ylivoimainen, mutta +muutamat säilyttivät kauan henkisen erikoisleimansa. + +Mutta lopulta nämäkin nieli ääretön itämainen ihmismeri, tämä raskas, +liikkumaton Itämaa, missä hallitukset ja vallat ovat vain pintavärettä, +mutta kansan tavat ja elämänkatsomus pysyvät muuttumattomina +kuin luonto itse. hellenistiseltä ajalta. Ajan mittaan Itämaat +vaikuttivatkin enemmän Länsimaihin kuin päinvastoin. + +Tigriksen varrelle Seleukos perusti uuden Seleúkeia-nimisen +pääkaupungin siten pyrkien syrjäyttämään Babylonin keskeisestä +asemastaan maailmankaupan valtiaana. Hän ei viihtynyt vanhassa +pääkaupungissa, jonka väestön enemmistö oli seemiläistä ja jossa +Mardukin vanhoillinen papisto soitti ensi viulua. Mutta hän ei tahtonut +yrittää kaataa uutta viiniä vanhoihin leileihin. Vain helleenisestä +kaupungista saattoi ja sai tulla helleenisen valtakunnan keskipiste. + +Hänen tarkoituksensa täyttyi täysin. Nebukadnesarin jättiläiskaupunki +kutistui yhä enemmän kokoon ja rappeutui, mutta hellenistinen Seleukeia +vapaine järjestysmuotoineen kasvoi Aasian sen ajan suurimmaksi +kaupungiksi — kerrotaan siinä olleen noin puoli miljoonaa asukasta. Sen +asema oli myös täysin yhtä edullinen kuin Babylonin. Seleukeiasta johti +purjehduskelpoinen kanava Eufratiin, joka juuri tällä kohtaa tekee +mutkan lähelle Tigristä. + +Seleukeian kautta kuljetettiin nyt länteen Intian tuotteet: maustimet, +indigo, pumpuli, helmet ja jalokivet ja myöhemmin myös Kiinan silkki, +ja Arabiasta tuli sinne kallisarvoista suitsuketta ja voiteita, +kun taas tavarakuormat sieltä kulkivat Aleksandreiaan ja Syyrian +satamakaupunkeihin. + +Seleukideillä oli paljoa vaikeampi tehtävä kuin Ptolemaioksilla, +joiden hallitsema alkuasukaskansa kylläkin oli heille vierasta, +mutta kuitenkin syntyperältään _yhtenäistä_, ja jotka voivat +hallituksessaan nojautua voimakkaaseen virkavaltaan sekä kansan +veriin menneeseen tottumukseen taipua valtiaansa edessä kuten +jumalan edessä. Seleukideillä sitävastoin oli hallittavana +parikymmentä kansaa eri tapoineen ja laitoksineen.[68] Ja pulmaa +eivät tehneet suinkaan yksinkertaisemmaksi mahtavat, itsehallintoon +tottuneet vanhat Vähän-Aasian kreikkalaiset kauppakaupungit, jotka +vallitsivat Aasian kauppateitten päätepisteitä ja niiden jatkumista +länteen. Näiden yhdyskuntien kanssa kuninkaan oli pysyteltävä +hyvissä väleissä runsailla lahjoilla ja monenlaatuisilla muilla +huomaavaisuudenosoituksilla. Ei sopinut niitä kohtaan osoittaa liian +ankaraa kuninkaallista mahtia. Seleukidien tehtävää vaikeutti vielä +lukuisa juutalainen väestö, joka vaati uskonnollista itsenäisyyttä. +Heprealaisten pyrkimys muodostaa maalliseen yhteiskuntaan eri +pappisvaltio johti lopulta vaarallisiin kapinoihin, joista puhumme +toisessa yhteydessä. + + * * * * * + +Egyptissä tuli _Aleksandreiasta_ hellenismin liesi. Tämän kaupungin +perustaminen on Aleksanterin nerokkaan kaukonäköisyyden oivin todistus. +Itse luonto hänelle neuvoi tämän merikaupungin paikan. Välimeren +virrat näet vaikuttavat, että Niilin liejua kulkeutuu itään, niin +että ei ainoastaan delttamaan, vaan myös etelä-Syyrian rannikko on +täydellisesti mataloitunut. Vasta Niilin läntisimmästä suuhaarasta +länteen on meri vapaa liejusta. + +Jo ensimmäisten Ptolemaiosten aikaan kaupunki sai suuren merkityksen +sekä itään että länteen pitkin Afrikan rannikkoa kulkevassa maailman +meriliikenteessä. 3. vuosisadan keskivaiheilla e.Kr. perkautettiin +näet Niilin ja Punaisenmeren välinen kanava, jonka Dareios oli avannut +liikenteeseen, mutta joka sitten oli täyttynyt taas lentohiekalla. + +Aleksandreiasta ei tullut ainoastaan pohjoisesta etelään suuntautuvan +Aigeian meren ja Niilin välisen kauppatien, vaan myös lännestä itään +kulkevan Karthagon ja Syyrian välisen kaupan pääasemapaikka. Edullisen +asemansa johdosta mahtavan liikesuonen suulla ja erinomaisen rikas +sisämaa takanaan kaupungista tuli maailman yhdysliikenteen tärkeimpiä +solmukohtiapa se olikin kolme vuosisataa maailman huomattavin +kauppakaupunki ja kolmen maanosan keskipiste. + +Aleksandreian vilkasta liikennettä edisti se seikka, että purjehtija +yölläkin voi tulla satamaan. Silloin näet hänen laivaansa opasti +sataman edustalla olevan Pharos-saaren majakan valo; tämä rakennus oli +yksi maailman seitsemästä ihmeestä. + +Aleksandreiassa virtaili sekaisin kaikkia maailman kansanheimoja. +Intialaisiakin siellä näki jokseenkin usein, ja Aleksandreian +taidekäsiteollisuudessa on piirteitä, jotka mahdollisesti viittaavat +siihen, että maailmankaupungin vilinässä esiintyi myös kiinalaisia. +Rooman keisari Hadrianus mainitsee eräässä kirjeessään Aleksandreian +kaupunkina, missä kukaan ei kulje toimetonna: yksi puhaltaa lasia, +toinen tekee papyrusta, kolmas kutoo palttinaa — kaikilla on +jonkinlaista taidokkuutta tai ainakin he haluavat olla sitä omaavinaan. +Myös raajarikot, sokeat ja luuvalon vaivaamat tekevät työtä. +Aleksandreialaiset tuntevat vain yhden jumalan: rahan.» + +Egypti oli kyllin rikas synnyttääkseen tuottoisan viennin muihin +Välimeren satamiin. Syrjähkön asemansa ja mainioitten luonnollisten +rajainsa ansiosta maa sai olla rauhassa niiltä hurjilta kiistoilta, +mitkä hävittivät Aasiaa, ja rauhallisemmin kehittää taloudellisia +apulähteitään. Kanavat, Egyptin elinsuonet, voitiin panna taas +hyvään kuntoon, ja Niilinmaasta alkoi tulla koko maailman jyväaitta +ja elintarpeitten hankkija. Täältä ei viety vain viljaa ja paljon +muita maanviljelyksen tuotteita, vaan myös kankaita, lasitavaroita ja +papyrusta. Tästä onnellisesta maasta puuttui oikeastaan vain puutavaraa +ja kuparia. Molempia oli kuitenkin Kypros-saarella, jonka Ptolemaios I +kyllin kaukonäköisenä oli ottanut haltuunsa Aleksanterin valtakuntaa +jaettaessa. + +Lukuisat tämän ajan papyruslähdekirjat antavat meille mielenkiintoisia +tietoja faaraoitten maan taloudellisesta elämästä. Egypti on ainoa +hellenistisistä valtioista, joka on antanut meille mahdollisuuden +syvemmin tunkeutua itse hellenistisen ajan elämään ja päästä selville, +kuinka hellenismi elimöityi ja kykeni sitten perinpohjin hapattamaan +vieraan kansan. Siinä suhteessa ovat arkeologien Aasiassa tekemät +löydöt vähäpätöistä verrattuna siihen, mitä erämaanhiekka on meille +säilyttänyt. + +Egyptin papyruslöydöistä huomaamme m.m., että ptolemaiolaiskuningas +itse oli valtakuntansa suurin liikemies. Koko Egyptin viljanviennin +Ptolemaiokset olivat ottaneet yksinoikeudekseen, ja tuloksena heidän +määrätietoisesta kauppapolitiikastaan oli, että Egyptin ohra ja vehnä +yhä enemmän tunki syrjään maailmanmarkkinoilta Mustanmerenmaitten +viljaa. + +Viljantuotantoon perustui Ptolemaiosten mahti ja Egyptin poliittinen +vaikutus. Mutta ei ollut talonpoika raukalle itselleen paljon +iloa runsaista sadoistaan. Koko maa oli suurina tiluksina, jotka +kuuluivat kuninkaalle tai temppeleille taikka olivat määrätyt +siviili- ja sotilasvirkamiesten käytettäviksi. Talonpoika itse omisti +tavallisesti vain talonsa, ja viljastaan hän sai vain pienen osan. +Ei ainoatakaan jyvää hän saanut viljaa korjatessaan viedä taloonsa. +Valtion puimapaikoilla kylän edustalla hänen viljansa virallisen +valvonnan alaisena puitiin ja sitten punnittiin. Jos talonpoika +oli velassa, niin otettiin sen maksu tällöin. Sitten valtio otti +vero-osuutensa, ja maamiehen piti itsensä huolehtia sen kuljettamisesta +lähimpään kuninkaalliseen viljavarastoon. Siellä vilja kuormattiin +aasien ja kameelien selkään, jotka kuuluivat eläinten omistajille, +joiden velvollisuutena oli huolehtia sen kuljetuksesta lähimmälle +kanavalle tai Niilin rannalle, ja laivoilla se kuljetettiin edelleen +Aleksandreiaan. + +Mutta Ptolemaiokset eivät olleet ottaneet haltuunsa ainoastaan +viljakauppaa — he olivat myös pidättäneet yksinoikeudekseen useat +parhaiten kannattavat suurteollisuusalat tai ainakin olivat suuria +osakkaita niissä. Sellaisia olivat öljyn valmistus, kutomateollisuus, +lasinpuhallus, papyrustuotanto, oluen valmistus ja hajuaineitten +tuotanto. Öljy valmistettiin kuninkaan tehtaissa ja myytiin sitten +monopolin tavaralle määräämiin vähittäishintoihin, joten välikäsien +voitto oli tarkoin määrätty. + +Monopolisointi tietysti houkutteli salakuljetukseen. Muiston siitä +tapaamme seuraavasta erään korkean virkamiehen kirjeestä alaiselleen: +»Heti tämän kirjelmän saatuasi lähetä luokseni sekä sinun huostaasi +vankeuteen jätetty nainen ynnä salakuljetettu öljy että myös mies, joka +hänet luoksesi toi. Jos et moisia rikoksia kylässä saa loppumaan, niin +olet saava sitä katua.» + +Myös pankkilaitos ja kaakkoon suuntautuva kauppa olivat hallituksen +käsissä. Valtakunnanpankilla oli pääkonttorinsa Aleksandreiassa, ja sen +alaisina haarakonttoreita kaikissa suuremmissa kaupungeissa.[69] + +Vilja oli hyvin tärkeää maksuvälineenä rahan ohella. Oli olemassa +julkisia varastoja, ja joka sinne talletti viljaa, voi käyttää sitä +maksuna kirjoittamalla yksinkertaisesti niin ja niin monen tynnyrin +maksumääräyksen. Tuollaiset maksumääräykset voivat sitten käydä +seteleistä yli koko maan. + +Egyptin verotuslaitosta hoiti valtiokoneisto, joka toimi pettämättömän +varmasti. Ei kukaan verotettava päässyt tässä maassa täyttämästä, +mitä valtio vaati. Noin tusinasta Egyptin kaupungista on löydetty +Ptolemaiosten ajalta manttaaliluetteloja niin tarkkoine tietoineen +talonomistajista ja vuokralaisista, että me vähäisen mielikuvituksen +avulla voimme nähdä näiden rauniokaupunkien väestön elävänä edessämme. + +Laajan taloudellisen politiikkansa avulla Ptolemaioksista tuli ajallaan +maailman rikkaimmat hallitsijat. Mutta osasivatpa he myös menettää +rahoja. Toiset heistä olivat suuria sivistyksen edistäjiä, mutta toiset +tuhlasivat paljon juhliin ja loistoon ja palvoivat Bakkhosta ja Venusta +enemmän kuin Apollonia.[70] + + * * * * * + +Egyptiläisten koko luonteensävy oli erikoislaatuista, eikä ollut +helppoa saada sitä yhtymään helleeniseen aatemaailmaan. Tarkasta, +juhlallisesta muodollisuudesta, mikä oli seurauksena pappis- ja +virkamiesvallasta, oli tullut egyptiläisten toinen luonto. Kuinka +loppumattomalla arvonimisarjalla faaraon pitikään komeilla, kun hän +suvaitsi laatia jonkin asiakirjan! Ja missä muualla maan päällä +tarvittiin kuusikymmentä — sanottuna ja kirjoitettuna 60 — todistajaa, +jotta sopimuksella olisi laillinen voima! + +Ptolemaioksilla ei ollut muuta tietä kulkea kuin vanha, jo +tasaiseksi poljettu, jota papit ja virkamiehet viittoivat, jos +kuninkaat tahtoivat voittaa kansan puolelleen. Suvaitsevaisuuden ja +hienotunteisuuden toisten uskoa ja tapoja kohtaan he olivat oppineet +suurelta, laajanäköiseltä edeltäjältään. Rosetten kivi on yksi monia +todisteita Ptolemaiosten kyvystä anteliaisuudella voittaa mahtava +papisto puolelleen. Samalla tavoin vaikutti myös lukuisain temppelien +rakentaminen sellaisten kuin Edfun ja Esnen temppelien, jotka tämä +hallitsijasuku pani alulle. Ptolemaiokset uhrasivat myös vanhain +faaraoitten tapaan Egyptin kummallisille koirapäisille demoneille ja +kuvauttivat temppelin seinille itsensä niille uhraamassa ja niitä +rukoilemassa, aivan kuin olisivat olleet »joku Thotmes tai Ramses. + +Ei mikään voi antaa selvempää käsitystä egyptiläisen ja helleenisen +ajatusmaailman välisestä vastakohdasta kuin esim. varhaisimman tunnetun +kuningas Ptolemaios I:n antaman asetuksen lukeminen. Hän ei vielä ollut +ottanut itselleen kuninkuutta, vaan hallitsi nimellisesti satraappina +alaikäisen Aleksanteri II:n puolesta. Ptolemaios julistuttaa siinä, +että hän Horus- ja Buto-jumalille, jotka hallitsivat Pen ja Tepin +kaupunkeja, antoi takaisin kaikki heidän vanhat tiluksensa pohjoisessa +delttamaassa. Julistus on kirjoitettu hieroglyfeillä ja alkaa +seuraavasti: »Kuningas Aleksanteri II:n, ikuisesti elävän, Horus- +ja Buto-jumalain ystävän seitsemäntenä hallitusvuonna, tulva-ajan +alussa oli Hänen Majesteettinsa sisä-Aasiassa, joten Egyptiä hallitsi +Ptolemaios-niminen käskynhaltija. Hän oli nuoruudenreipas mies, +vahva molemmilta käsivarsiltaan, viisas, mahtava miesten joukossa, +järkkymättömän rohkea. Hurjimmankin vihollisen hän löi pakoon selin +kääntymättä. Keskellä tappelua hän seisoi, ja kukaan ei voinut tulla +häntä liian lähelle. Valtavat olivat hänen nyrkkinsä, eikä kukaan +kyennyt niiden lyöntiä torjumaan. Mitä hänen suunsa sanoi, sitä ei +peruutettu. Ei kukaan ollut hänen vertaisensa ulkomaalaisista.» — +Pitkäveteisessä jatkossa Ptolemaioksen sotaisia toimia verrataan +korppikotkan liikuntaan pikkulintujen keskellä, ja lopuksi julistetaan +lahjoitus uudestaan ikuisiksi ajoiksi. »Palkaksi siitä, mitä hän on +tehnyt» — sanotaan lopuksi — »suotakoon hänelle voittoisuutta ja +voimaa, niin että hänen sydämensä iloitsee ja pelko häntä kohtaan yhä +edelleen, kuten nyt, tulee vallitsemaan vieraissa kansoissa.» + +Ptolemaiokset ovat, varoneet yrittämästä mahtikäskyin poistaa syviä +rajoja egyptiläisten ja helleenien väliltä. + +Mutta säilyttäen vanhain faaraoitten hallitustavan ulkonaiset piirteet +uusi hallitsijasuku teki kuitenkin työtä maansa hellenistyttämiseksi. +Mutta kuinka itämainen itsevaltius sopi helleeniseen henkeen? Tyyssijan +hellenismi sai Aleksandreiassa ja parissa muussa kaupungissa, toinen +lähellä Thebaa, toinen Faijumin alueella. Täällä helleeninen kulttuuri +vapaasti sai kehittyä, kun taas ympärillä olevan maalaisväestön +elämällä oli itämainen leima. Näiden kaupunkien gymnasioneissa nuoriso +sai helleenisen kasvatuksen, ja niissä pidettiin yllä kreikkalaista +henkeä. Ja jotta helleeninen rotu säilyisi puhtaana, pidettiin +laittomina avioliittoja syntyperäisten egyptiläisten kanssa. + +Mutta kolme tai neljä helleenistä kaupunkia ei riittänyt maata +hellenistyttämään, varsinkin kun kreikkalaiset siellä pysyttäytyivät +niin ankarasti erillään alkuasukasväestöstä. Enemmän Ptolemaiokset +edistivät hellenistymistä asettamalla kreikkalaisia kaikkiin tärkeihin +virkapaikkoihin sekä keskus- että paikallishallinnossa ja antamalla +armeijan johdon kreikkalaisten ja makedonialaisten käsiin. Samaan +suuntaan he vaikuttivat käyttämällä kreikkalaisten insinööritaitoa +ja tekniikkaa julkisiin rakennuksiin ja kanavatöihin sekä +elinkeinoelämän yleiseen kohottamiseen. Kreikkalaisten lahjakkuutta +käytettiin myös liike-elämän ja pankkilaitoksen johtoon. Tuntuvimmin +kuitenkin kreikkalaiset joutuivat syntyperäisten egyptiläisten +kanssa kosketuksiin, kun Ptolemaiokset sijoittivat kreikkalaisia ja +makedonialaisia sotilaita sinne tänne maan viljelyssiirtoloihin. Siten +tuli, kaikesta huolimatta, rotusekoitus ajan oloon välttämättömäksi. + + +Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun: + +John Pentland Mahaffy, The progress of hellenism in Alexander's empire. + +J.P. Mahaffy, Greek life and thought from the age of Alexander to the +Roman conquest. + +William Scott Ferguson, Hellenistic Athens. + +Eduard Meyer, Blüte und Niedergang des Hellenismus in Asien. + +A. Bouché-Leclerq, Histoire des Seleucides: 2 nid. Alfred von +Gutschmid, Geschichte Irans und seiner Nachbarländer. + +Alfred von Sallet, Die Nachfolger Alexanders des Grossen in Baktrien +und Indien. + +A. Bouché-Leclerq, Histoire des Lagides: 4 nid. + +J.P. Mahaffy, The empire of the Ptolemies. + +Max L. Strack, Die Dynastie der Ptolemäer. + +Wilhelm Schubart, Ägypten von Alexander dem Grossen bis auf Mohammed. + +Wilhelm Schubart, Die Griechen in Ägypten. + +Melvin M. Knight, Economic history of Europe to the end of the middle +age. (Kirjallisuusluettelo.) + +Otto Lagercrantz, Det egyptiska skatte- och finansväsendet under den +grekisk-romerska tiden (Ekonomisk Tidskrift 1901). + +J. Toutain, L'économic antique. (Kirjallisuusluettelo;) + + + + +HELLENISTINEN KULTTUURI. + + +Kun Aleksanteri avasi Itämaat länsimaiselle yritteliäisyydelle, ei +syntynyt ainoastaan maailmankauppaa, vaan myös yleismaailmallinen +kulttuuri. Kreikkalainen kulttuuri tunkee nyt Itämaihin, mutta +saa sieltä itse vuorostaan uusia vaikutteita, mitkä tekevät sen +sopivammaksi valtaamaan maailman. Egyptiläinen ja babylonialainen +sivistys, ennen kaikkea kaldealaisten tähtitiede, Zoroasterin oppi +hyvän ja pahan maailmansielun taistelusta, Israelin Jahvenpalvonta +ja oppi syntivelasta ja katumuksesta, kaikki tuo tunkeutui syvälle +kansantajuntaan yli koko maailman ja sai historiallisesti ratkaisevan +merkityksen. Hellenistisestä kreikasta — kielestä, jolle Vanha +Testamentti käännettiin ja jolla sitten Uuden Testamentin kirjat +kirjoitettiin — tuli sen ajan maailmankieli, kuten myöhemmin, +vuorostaan ja aikanaan latinasta, ranskasta ja englannista. Uutta +kreikkalaisen kulttuurin muotoa, joka nyt syntyy nimitetään +_hellenistiseksi_ erotukseksi vanhempain aikain helleenisestä. Se on +sekakulttuuria, jolla on toinen luonne Egyptissä kuin Kreikassa ja +Makedoniassa, toinen Babyloniassa kuin Syyriassa j.n.e. + + + + +KUN KIVET PUHUVAT. + + +Eri kansallisuutta olevien arkeologien Vähän-Aasian vanhoissa +sivistyskaupungeissa toimittamien kaivausten ansiosta on tehty +lukuisia löytöjä hellenistiseltä aikakaudelta ja myös vanhemmilta +ajoilta[70]. On kaivettu päivänvaloon temppeleitä, kuninkaanpalatseja, +raatihuoneita, teattereita ja kauppahalleja, komeita sarkofageja +ja kuvapatsaitten palasia sekä löydetty joukko piirtokirjoituksia. +Runsastuottoisia olivat kuuluisan maailmankaupungin ja suurten +ajattelijain kotipaikan _Miletoksen_, »joonialaisten jaloimman +korun» rauniot. Siellä on muun muassa kaiveltu esiin suurin tunnettu +kreikkalainen kauppatori, yli 200 metriä pitkä ja melkein yhtä +leveä. Ja yllättävän rikkaita veistokuva- ja rakennustaiteellisia +löytöjä on siellä tehty — olkoon, että se, mikä on säilynyt, tuli +käsiimme palasiksi pirstottuna. Siitä, että näitä taiteen luomuksia +ylipäätään on jäljellä, saamme kiittää suurta muurien rakennusta, johon +suurella kiireellä oli ryhdyttävä kuudennella vuosisadalla j.Kr., kun +hyökkäävät barbaarijoukot uhkasivat kaupunkia. Muuria levennettiin +niin paljon, että useita muistomerkkejä jäi sen sisään ja säilyi +siten. Muuten ne aikoja sitten olisivat saaneet kulkea kunnioitusta +tuntemattomien heimojen kalkkiuuneihin tai ne olisi hakattu rikki +katu- tai rakennuskiviksi. Kiireessä käytettiin rakennusaineena myös +toisista rakennuksista suuria muistokirjoituksilla varustettuja +möhkäleitä, kokonaisia pylväitä, kuvapatsaita ja muuta, mitä yht'äkkiä +voitiin saada käsiin, ja välipaikat täytettiin marmoripatsaitten +päillä, jaloilla ja käsillä. Senvuoksi tulikin tästä kaupunginmuurista +myöhempäin aikain arkeologeille alituisten uusien yllätysten lähde. + +Miletoksen ylpeys oli teatteri, jossa oli istumapaikkoja 25 000 +katsojalle. Ihmeellisen komea näköala sieltä oli yli satalaivaisen +sataman ja sen edustalla avautuvan meren. Aina kaukaiseen Samokseen +katse liiti.[72] + +Miletoksen eteläiseltä kaupunginportilta vie marmorileijonan vartioima +pyhä tie laajalti kuuluun Apollonin temppeliin, missä oli oraakkeli, +joka ajoittain kilpaili Delphoin oraakkelin kanssa maineesta. Kuinka +monia miljoonia hurskaita pyhiinvaeltajia onkaan aikojen kuluessa +kulkenut juhlallisissa kulkueissa tätä puolitoista peninkulmaa pitkää +tietä, joka tarjoaa niin runsaasti ihmeen ihania näköaloja! Etunenässä +kulkivat Apolloninveljet eli Apollonin laulajat ja tanssijat, +veljeskunta, jonka olemassaoloa voi seurata ainakin seitsemän +vuosisadan ajan. Ja kun lopultakin pyhäkön ylpeät marmoripylväät +tulivat näkyviin, silloin pyhiinvaeltajat hartaina suuntasivat +kulkunsa temppelikukkulalle, tietä reunusta vain valtaistuimilla +istuvain marmoripatsaitten pitkien rivien herättämässä pyhän vakavassa +tunnelmassa.[73] Kuvapatsaat olivat hurskaitten temppelissäkävijöitten +lahjoja seitsemänneltä esikristilliseltä vuosisadalta. + +Itse temppeli on ihana, mittasuhteiltaan valtava rakennus, 109 metriä +pitkä ja 50 metriä leveä. Rauniot todistavat vielä sen ihmeteltävän +rikasta ja vaihtelevaa koristeellista somistelua, joka teki jokaisesta +pylväästä itsenäisen taideteoksen. Mikä työ, mitkä rahamäärät, +mitä intoa miletoslaisten olikaan täytynyt uhrata tähän rakkaaseen +pyhäkköön, jonka persialaiset tuhosivat raunioiksi hävittäessään +Miletoksen v. 494 e.Kr.[74] + +Tämän katastrofin jälkeen itse kaupunki tosin rakennettiin pian +uudelleen, mutta entistä loistoaan se ei koskaan saavuttanut. Suureen +temppelin rakennukseen ryhdyttiin uudelleen vasta v. 333, kun +Aleksanteri Suuri lahjoitti kaupungille takaisin sen vapauden, mutta +se piti monta kertaa keskeyttää varojen puutteessa.[75] Kerran se +oli lamassa melkein kokonaisen vuosisadan, ja ensimmäisen vuosisadan +keskivaiheilla j.Kr. työ lakkasi ainiaaksi. Maanjäristysten ja +nuoremman sukupolven kunnioituksen puutteen johdosta suuri pyhäkkö +vajosi soraksi ja pirstaleiksi. + +Mutta juuri sentähden, että tämä temppelirakennus oli suunniteltu +niin suurisuuntaiseksi, ettei sitä koskaan ehditty päättää, sen +rauniot suovat meille tilaisuuden seurata rakennustaiteen kehitystä +vuosisatain kestäessä, ja temppelin esiinkaivaminen on senvuoksi +arkeologian kiitollisimpia tehtäviä, varsinkin kun tämä temppeli +lähinnä Ateenan akropoliin pyhäkköjen jälkeen on parhaiten säilynyt +kaikista joonialaisista temppeleistä. Juuri niin paljon on jäljellä, +että on tilaisuus arvostaa miletoslaisten arkkitehtien omaperäisyyttä, +heidän kykyänsä antaa kivelle eloa ja välttää sitä yksitoikkoisuutta ja +kylmyyttä, mikä on noin valtavamittaisten rakennusten suuri vaara. + + * * * * * + +_Prienessä_, Miletoksesta pohjoiseen, on kaivettu esiin niin suuri +rauniokaupunki, että sille on annettu »Vähän-Aasian Pompejin» nimi. +Korkealle yli kaupungin kohoaa akropoliin »uhmaava marmoriotsa», +»kotkien kiertelemä kalliopesä», omiaan paremmin kuin mikään muu +väestön viimeiseksi pakopaikaksi. + +Tämä kaupunki perustettiin samana vuonna kuin Aleksanteri Suuri lähti +taisteluun persialaisia vastaan. Se on mallikuva säännöllisestä, +kuin viivoittimella suunnitellusta hellenistisestä kaupungista. Sen +sydän ja keskipiste on, kuten aina, tori, jonka ympärillä on ryhmässä +temppeleitä ja julkisia rakennuksia, kauppapuoteja ja työpajoja. Monin +paikoin oli Prienessä kaivoja, joiden vesi kumpuaa 800 metriä korkealla +kalliolla olevasta lähteestä. + +Prienen suurin rakennus on luonnollisesti sen stadion. Parhaiten +säilynyt kaupungin rakennustaiteellisista luomuksista on kaunis +teatteri, joka kauneudessa veti vertoja sen Athenen temppelille, joka +on joonialaisen rakennustaiteen jaloimpia muistomerkkejä. Hämmästyy +ajatellessa, miten pieni, 5.000-asukkainen maaseutukaupunki voi saada +suoritetuksi noin kalliin rakennustyön. Mutta siitä saa täällä, kuten +Miletoksessa, kiittää Aleksanterin anteliaisuutta. Hänen nimensä +loistikin kerran suurin kirjaimin temppelin eteishallissa. Sinne oli +myös kaiverrettuna hänen antamansa käskykirje, joka antoi kaupungin +asukkaille täyden itsehallinnon ja vapautti heidät verovelvollisuudesta +suurkuninkaalle. + +Erikoisen huomattavaa eivät Prienen rauniokaupungissa kuitenkaan ole +julkiset rakennukset, vaan se tosiasia, että yksityistalot ovat niin +ihmeen hyvin säilyneet. Aina viime vuosisadan lopulle saakka tiedettiin +hyvin vähän siitä, millaista muinaisajan kreikkalaisilla oli kotonaan. +Siitä oli vain joitakin viittailuja kirjallisuudessa. Nyt on Prienessä, +Delos-saarella ja parissa muussa paikassa suoritettujen kaivausten +ansiosta aivan toisin. Näissä rauniokaupungeissa on saatu astua sisään +antiikkiseen asuintaloon, jollaisen elämyksen voi ennen vain Pompeji +tarjota. Tämä se Prienen raunioille on antanut »Vähän-Aasian Pompejin» +nimen. + +Antiikin asuintalo oli mahdollisimman paljon ulkomaailmasta eristetty. +Siinä ei ollut ikkunoita pääkadulle päin. Valo ei kreikkalaisissa +asumuksissa tullut ulkoa, vaan rakennuksen keskellä olevasta +valopaikasta. Koko perheen elämä keskittyi sinne, erilleen kadun +melusta ja levottomuudesta, avoimen taivaan alle, valoon ja aurinkoon. +Tämän valopihan ympärillä olivat eri huoneet. Talon sisäänkäytävä +sijoitettiin mikäli mahdollista hiljaiselle ja rauhalliselle +sivukadulle päin. Kun vedensaanti oli runsasta, niin melkeinpä joka +perhe voi pitää oman kylpyhuoneensa. + +Joukko piirtokirjoituksia suo meidän silmätä prieneläisten julkisiin +ja yksityiselämään. Torihallien seiniin piirrettiin muun muassa +sellaisia tekoja, joita etevät porvarit olivat kaupunkinsa hyväksi +tehneet. Miellyttävä tapa oli, että vastavalittu pormestari kutsui +kaikki kaupungin porvarit poikineen, orjat ja vapaaksi päässeet +juhlaan ja tarjosi heille lasin makeaa viiniä särpimineen. Kun uusi +pormestari valittiin joka vuosi, oli siis ainakin kerran vuodessa +tuollainen hauska ja ilahduttava tapahtuma tiedossa. Mutta ei ollutkaan +vastavalitun helppoa yllätyksellä voittaa edeltäjäänsä ja saada +puolelleen kelpo prieneläisten sydämiä. + +_Ephesoksesta_, syvämietteisen ajattelijan Herakleitoksen kotipaikasta, +ovat arkeologit myös pitäneet huolta. Kaupunki oli kerran kuuluisa +Artemiin temppelistään. + +»Suuri on ephesoslaisten Diana!», kaupungin pakanat huusivat Paavalille +ja kristityille. Kaikista maan ääristä tultiin Ephesokseen kantamaan +hänelle uhrilahjoja ja pyytämään hänen mahtavaa apuaan; ja kuuluisaa +Artemiin temppeliään Ephesos oikeastaan sai kiittää olemassaolostaan. +Mainehikkaan pyhäkön sinne vetämä ihmisvirta aiheutti, että kaupungista +tuli myös suuri markkina- ja kauppapaikka. Ja jumalattaren rikas +temppeli oli mahtava luottolaitos, asemaltaan, maineeltaan ja arvoltaan +Aasian keskuspankki. + +V. 356, samana yönä, kerrotaan, jolloin Aleksanteri syntyi, erään +ephesoslaisen sytyttämä murhapalo hävitti Artemiin temppelin.[76] +Kidutuspenkillä tekemänsä tunnustuksen mukaan hän oli tehnyt +tekonsa ainoastaan halusta saada nimensä säilymään jälkimaailmalle. +Vähän-Aasian kreikkalaiset kostivat päättämällä olla koskaan +mainitsematta murhapolttajan nimeä. Mutta historioitsija Theopompoksen +varomattomuuden takia tiedämme, että miehen nimi — sanommeko sen? — oli +_Hēróstratos_, ja tämän johdosta kutsutaan ilkityön kautta kuuluisaksi +tulemista Herostratoksen maineeksi. + +Aleksanteri Suuren arkkitehti ja rakennusmestari Deinokrátēs rakensi +temppelin uudelleen vielä kalliimmaksi ja paljoa suuremmaksi kuin +ennen. Siitä tuli Hellaan suurin ja loistavin temppeli ja sitä +pidettiin yhtenä maailman seitsemästä ihmeestä. Pituus oli runsaasti +130 metriä ja leveys yli puolet siitä. Keisari Nero ryösti pyhäköltä +sen aarteet. Sitten itse temppelin tuhosivat hyökkäävät barbaarikansat +ja kristityt hurjapäät. Se rakennettiin tosin jälleen, mutta rikas +kaupunki joutui rappiolle ryöstöjen, maanjäristysten ja erinomaisen +sataman madaltumisen takia. Koitti aika, jolloin ei kukaan tiennyt, +missä kuuluisa temppeli kerran oli sijainnut. Seitsenvuotisen +etsiskelyn jälkeen eräs englantilainen arkeologi löysi sen rauniot v. +1863.[77] + +Hiljakkoin esiin kaivetun _Pergamonin_ rauniokaupungin nimi elää +vielä tänäänkin mainion kirjoitusaineksen, pergamentin nimessä[78], +joka kerran oli kaupungin parhaita vientitavaroita. Pergamon oli +v. 281 perustetun valtakunnan pääkaupunki. Silloin näet sikäläinen +käskynhaltija diadokien taistellessa pääsi itsenäiseksi. Pergamonin +valtakunta laajeni ja sai suurempaa merkitystä, kun sen kuningas ja +kansa menestyksellä täyttivät tehtävänsä hellenismin puolustajina +kelttiläislaumoja vastaan, jotka 3. vuosisadan keskivaiheilla e.Kr. +tulivat Vähään-Aasiaan. Kelttien eli gallien esiintyminen täällä päin +maailmaa oli suuren _kelttiläisen kansainvaelluksen_ tapahtumia. + +Siihen aikaan kelttiläinen kielikanta käsitti suurimman osan +keski-Eurooppaa, kun sitävastoin meidän päivinämme keltin kiellä +puhutaan vain Walesissa, Irlannissa, länsi-Skottlannissa ja +Bretagne'issa. + +Kelteillä oli levottomuus ja vaeltamishalu veressä. He eivät +viihtyneet paikoillaan eivätkä tahtoneet asettua asumaan minnekään +vakinaisesti. Taistelunhaluisina ja huiman rohkeina heistä tuli +toisten kansain alituinen pelon aihe. Kiivaillen hyökkäystensä ja +hurjan sotakarjuntansa takia heitä pelättiin. Muutamilla heimoilla oli +tapana osoittaa kuolemanhalveksumistaan heittämällä pois vaatteensa +ja ryntäämällä alastomina vain pitkän, kapean kilven suojaamina. +Hyviä sotilaita he olivat, mutta huonoja porvareita. Senvuoksi he +ovatkin saattaneet kaikki naapurivaltiot vavahtelemaan, mutta eivät +itse koskaan ole perustaneet järjestettyä valtiota tai luoneet omaa +kulttuuria. He olivat vanhan-ajan mustalaisia. Alkujaan kelttien +arvellaan asuneen nykyisessä Badenissa ja Würtenbergissä ja sieltä +levinneen edelleen. Osa kelttiläisiä heimoja kulki yli nykyisen +Englannin kanaalin ja asettui asumaan Brittein saarille. Myöhemmin +suuria gallialaislaumoja kulki länteen ja asutti nykyisen Ranskan, jota +sentähden roomalaiset nimittivät Galliaksi. Toisia kelttiläisheimoja +tunkeutui yli Alppien pohjois-Italiaan, karkoitti mahtavat etruskit +sieltä ja ulotti retkeilynsä Roomaan asti, missä heidät myöhemmin +kohtaamme. + +Suuri kansanliike ulottui kuitenkin myös kauaksi itään. Vuosisata +gallien Roomaa vastaan tekemän hyökkäyksen jälkeen he ovat ehtineet +Makedoniaan ja Kreikkaan. Delphoin luona kreikkalaisten kuitenkin +onnistui lyödä heidät takaisin.[79] Tästä oli vuorostaan seurauksena, +että osa kelttejä kulki Vähään-Aasiaan, missä he asettuivat +asumaan Fryygiasta itään, maahan, jota heidän mukaansa kutsuttiin +Galatiaksi.[80] On pääasiassa Pergamonin kuninkaan Attalos I:n ja hänen +jälkeläistensä _attalidien_ ansiota, että he täällä pysyivät aisoissa +huolimalta siitä, että uusia kelttiläislaumoja alituiseen virtasi yli +Hellespontoksen. + +Myös sivistyksen piirissä nämä kuninkaat ovat tehneet nimensä +kuuluisiksi. He loivat Pergamonista pienoiskokoisen Aleksandreian. +He eivät pääkaupungistaan tehneet ainoastaan Vähän-Aasian tärkeintä +kauppakaupunkia, vaan myös tieteitten ja taiteitten mitä parhaimman +taimitarhan. Pergamonista käytettiin kunnianimeä »Aasian Ateena». +Attalos I:n perustamasta kirjastosta tuli hellenistisen maailman +suurin Ptolemaiosten kirjaston jälkeen. Egyptin kuninkaitten kateus +Pergamonin kirjaston kasvamisen johdosta lienee antanut vauhtia +pergamenttiteollisuudelle. Ptolemaiokset eivät näet sietäneet +kilpailijaa kuuluisalle Aleksandreian kirjastollensa, ja heidän +sanotaan tästä syystä lopettaneen papyruksen viennin Pergamoniin. + +Pergamentti ei kuitenkaan ollut ainoa tuote, jota vietiin muihin +maihin attalidien maasta. Tämä oli kuuluisa myös mosaiikeistaan, +kultakirjovaatteistaan ja taideteoksistaan. Pergamonin taiteen +tuotteista kuuluisin oli kaupungin valtavan suuri Zeus-jumalan +alttari, »Saatanan valtaistuin», kuten sitä nimitetään Johanneksen +ilmestyksessä. Sen pystytti toinen attalideista gallialaisista saatujen +voittojen ylistykseksi ja kiitokseksi jumalien kuninkaan ja Athenen +helleeneille antamasta avusta. Alttarirakennuksen ulkosyrjää reunustava +suuri friisi esittää voimakkain kohokuvin jumalien taistelun gigantteja +vastaan Zeuksen johtamina, joka salamoillaan lyö maahan näitä alkuajan +hirviöitä toisen toisensa jälkeen. Giganteissa — muinaispohjoismaisen +sadun jättiläisissä ja peikoissa — kreikkalainen jumalaistarusta +ruumiillistutti kesyttämättömät, sivistystä tuhoavat luonnonvoimat: +tuliperäiset purkaukset, myrskyt, rankkasateet, pimeyden ja kylmän. + +Tästä ja toisista ihailtavista taideteoksista on huomattavia jäännöksiä +saatettu päivänvaloon. Pergamonissa saamme siitä, että täällä siksi +paljon on voinut säilyä häviöltä, kiittää samoja seikkoja kuin +Miletoksessa, nimittäin bysanttilaisella ajalla kaupungin turvaksi +suoritettua suurta muurirakennusta. + +Toinen Pergamonin kaivausten tulos on, että olemme perusteellisesti +saaneet tietää, kuinka hyvin järjestettyä kreikkalaista kaupunkia +hoidettiin yleiseen järjestykseen ja terveydenhoitoon nähden. Kiviin on +hakattuina poliisiasetuksia, jotka voisivat olla siunaukseksi usealle +meidän-aikamme Etelän kaupungille. M.m. oli jokaisen talonomistajan +velvollisuus pitää katuosuutensa hyvässä kunnossa ja huolehtia sen +puhtaanapidosta. Joka rikoilla tai muulla sellaisella saattoi kadun +likaiseksi, hänen täytyi omin kustannuksin toimittaa pois ne, muuten +poliisi huolehti siitä, ja syyllinen sai sakkoa. Ei kukaan saanut +juottaa elukoitaan eikä pestä vaatteitaan tai astioitaan yleisissä +kaivoissa tai muulla tavoin liata niiden tai vesijohtojen vettä 50 +drakman sakon ja kyseessä olevain elukkain, vaatteiden tai astiain +menetyksen uhalla. Jos syyllinen oli orja, hän sai lisäksi 50—100 paria +raippoja ja hänen piti istua kymmenen päivää jalkapuussa, mistä häntä +ei päästetty vapaaksi, ennenkuin hän oli saanut vielä 50 paria raippoja +muistin virkistämiseksi. Joka ilmoitti tuollaiset rikokset, sai puolet +sakkomäärästä palkkioksi. + +Eräs torikauppaa koskeva piirtokirjoitus tuo eloisin sanoin ilmi +ostavan yleisön ajatukset kalakaupan vaikeuksista. »On», niin +valitetaan, »kymmenentuhatta kertaa helpompaa saada vastaus armeijaa +johtavalta kenraalilta kuin näiltä kirotuilla kalakauppiailta. Jos +kysyy heiltä: »Kuinka paljon tuo kala maksaa?» tulee heille heti +kiire milloin mitäkin asiaa toimittamaan, taikka he seisovat vain +hajamielisinä. Onnellisimmassa tapauksessa saa vastaukseksi jotakin +mutinaa hampaitten välistä. Ja jos joku heistä suvaitsisi sanoa +esim. 'Kymmenen obolia', hän ei sano, mitä lajia oboleja. Mutta +laskekaapa vain rahat, niin saatte kuulla, että hän tarkoittaa Aiginan +oboleja.[81] Jos hänen sitävastoin tulee antaa rahaa takaisin, niin +olkaa varmoja, että ne ovat Attikan oboleja. Hänen on tietysti +voitettava kummassakin tapauksessa!» + + * * * * * + +Myös Mesopotamia on aivan vastikään saanut Pompejinsa, hellenistisen +_Doura-Europoksen_[82] Eufratin keskijuoksun varrella. + +Vielä ei ole keritty enempää kuin kaivaa esiin kaksi temppeliä ja +yksi yksityisen talo. Muutoin koko kaupunki uinuu erämaan hiekan +alla odottaen lapiota, joka sen kaivaisi esiin. Kuitenkin osoittaa +se, mitä on löydetty, että jatkaminen hyvin maksaa vaivan. Ehkä +huomiotaherättävin on vanhimman pergamenttilehden löytö, mitä yleensä +tunnetaan. Käsikirjoitus on toisen vuosisadan alulta e.Kr. Se ei ole +lajiaan ainoa täältä löydetty. On mielenkiintoista, että kreikan kieli +on osoittautunut ehdottomasti vallitsevaksi kieleksi tässä itämaisessa +kaupungissa. + +Kummassakaan temppelissä rakennustapa ei sitävastoin ole kreikkalainen, +vaan itämainen; ja toista niistä koristavat seinämaalaukset ovat +myös itämaiset sekä kuvattujen henkilöitten ulkonäköön että heidän +pukuihinsa nähden. Taideteoksina niitä tarkastaessa huomaa niissä +myös itämaisen juhlallisen jäykkyyden leiman. Vain siellä täällä voi +todeta merkkejä helleenisestä vaikutuksesta.[83] — Omituinen tässä +melkein puhtaasti itämaisessa ympäristössä on sitävastoin toisessa +temppelissä Aphroditen torso aaltoilevine rytmeineen. Siinä ilmenee +aito kreikkalainen kauneudentunto. Tämä kuvapatsas on erään tunnetun +kreikkalaisen. Pheidiaan tekemäksi otaksutun, taideteoksen jäljennös. + + * * * * * + +Hellenistinen sivistys ulotti vaikutuksensa kauaksi itään. Äskettäin +on Meediasta löytynyt kreikkalaisia pergamenttikäsikirjoituksia, jotka +osoittavat, että kreikkalainen oikeus vielä ensimmäisellä vuosisadalla +e.Kr. oli voimassa noissa kaukaisissa seuduissa. Ja sisäisimmän +Keski-Aasian löytöpaikat, jotka vielä eivät läheskään ole tyhjentyneet, +ovat viime aikoina yllättävän selvästi osoittaneet, miten helleenisen +kulttuurin valo on sinne lännestä lähettänyt säteitänsä. Kaikki tämä +pohjautuu Aleksanterin työhön. »Suuri kuningas on», Wilamowitz sanoo, +»niitä valituita kylvömiehiä, joiden kylvö itää silloinkin, kun se +lankeaa orjantappurain joukkoon.» + +Intiankin hellenistisissä kaupungeissa kreikkalainen sivistys on +kerran ollut elinvoimaista. Vielä miespolvi seleukidien valtakunnan +kukistumisen jälkeen — vuonna 64 e.Kr. — eristetyt kreikkalaiset +pikkuruhtinaat pysyttelivät ihmeteltävän sitkeästi siellä täällä Intian +maaperällä; ja kului lähes neljä vuosisataa Aleksanterin kuoleman +jälkeen, ennenkuin kreikkalaisen vaikutuksen viimeinenkin jälki oli +hävinnyt Intiasta. + +Nimi, jolla kreikkalaisista puhutaan intialaisissa lähdekirjoissa, on +_yavana_ tai _yona_: joonialaiset, Raamatun _javan_. + +Kreikkalainen vaikutus intialais-buddhalaiseen sivistykseen on +erikoisen huomattavaa _taiteessa_. Eloisat kreikkalaiset jumalhahmot on +otettu buddhalaisten jumalain, haltiain ja pyhimysten kuvien malleiksi. +Samoin on laita rakennustaiteen, missä helposti huomaa erityisesti +korinttilaisen pylvään. + +Tämä kreikkalaisen vaikutuksen alainen taide on sitten Buddhan uskonnon +jäljissä ja kiitos Intian ja Kiinan välisille kauppayhteyksille +tunkeutunut Keski-Aasiaan ja sieltä aina Kiinaan saakka, missä se on +perin pohjin uudistanut vanhan kiinalaisen taiteen. + +Niin esiintyy täällä kuten kaikkialla helleenisen hengen elävöitävä +ja hedelmöittävä vaikutus. Eikä se ole koskaan lakannut, minne se +kerran on päässyt tunkeutumaan: Itä-Aasian taiteessa yhtä vähän kuin +Euroopan tai Islamin. Meidän päiviemmekin kiinalainen ja japanilainen +taide, niin kansalliseksi kuin se onkin muodostunut, palautuu kuitenkin +perimmältään viidennen vuosisadan suuren kreikkalaisen taiteen luomista +saatuihin herätteisiin. + + * * * * * + +Egyptissä eivät yksin kreikkalaisen taiteen ja taidekäsityön +jätteet, vaan myöskin valtavat määrät kreikkalaisia kirjeitä ja +papyrusasiakirjoja todistavat elävästi hellenismin levinneisyydestä. + + +Kirjallisuutta: + +Erich Ziebarth, Kulturbilder aus griechischen Städten. + +Felix Sartiaux, Villes mortes d'Asie mineure. + +Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Mindre Asiens upptäckande (Ord och +bild 1921). + +Saturnino Ximenez, L'Asie Mineure en ruines. + +Theodor Wiegand y.m., Milet. Ergebnisse der Ausgrabungen: 3. nide +osaksi ilmestynyt. + +Olivier Rayet et Albert Thomas, Milet et le golfe Latmique. Fouilles et +explorations archéologiques. + +Theodor Wiegand, Hans Schrader y.m., Priene. Ergebnisse der +Ausgrabungen 1895—1898. + +J.T. Wood, Discoveries at Ephesus. + +David George Hogarth, Excavations at Ephesus. + +Österreichisches archäologisches Institut, Forschungen in Ephesus: 3 +nidettä ilmestynyt. + +A. Conze, K. Humann y.m., Die Altertümer von Pergamon: 8 nidettä +ilmestynyt. + +Karl Hachtmann, Pergamon (Kirjallisuusluettelo). + +Emanuel Pontrémoli et Maxime Collignon, Pergame. Restauration, et +reconstruction des monuments de l'acropole. + +Alexander Bugge. Kelterna och deras kultur. + +Felix Stæhelin, Geschichte der kleinasiatischen Galater. + +Franz Cumont, Fouilles de Doura-Europos 1922—1923. + +Martin P:n Nilsson, Ett syriskt Pompeji (Svensk tidskrift 1927). + +Jarl Charpentier, Politiska och kulturella förbindelser mellan Grekland +och Indien efter Alexander den Store (Nordisk tidskrift 1919). + + + + +HELLENISTINEN TIEDE. + + +Jos käännymme hellenistisen sivistyksen saavutuksia tutkimaan, niin ne +ovat epäilemättä painavimmat _tieteen_ alalla. Alkulähteenä on tällöin +Aristoteles, Kreikan suuri yleisnero. Hän se ensimmäisenä yhdisti ajan +kaikki tieteet yhteydeksi. Mutta samalla hän laajensi tieteellisen +tutkimuksen piiriä siinä määrin, että hänen jälkeensä ei kukaan kyennyt +hallitsemaan koko valtavaa lopputulosta. Hänen jälkeensä seurasi siis +_tieteiden erikoistumisen_ aikakausi. + +Tieteiden keskipisteeksi tuli Aleksandreia. Tänne ensimmäinen +Ptolemaios perusti tieteellisen tutkimuslaitoksen, n.s. Mūseíonin. +Hän kutsui sinne aikansa etevimmät oppineet ja antoi heille niin +runsaan toimeentulon, että he voivat kokonaan antautua tieteelliseen +toimintaan. Heillä oli tutkimuksiansa varten käytettävissä tieteellisiä +kokoelmia ja apuneuvoja joka lajia, kuten kirjasto, jossa pian oli +useita satoja tuhansia papyruskääröjä, tähtitieteellinen observatorio, +eläintieteellinen puutarha, jossa oli harvinaisia eläimiä, ja +anatominen laitos. + +Tunnetuin Aleksandreian oppineista on matemaatikko _Eukleídēs_, +joka oppikirjaansa »Eukleideen alkeet» kokosi ja järjestelmöi +aikansa geometrisen tiedon. Kiitos tavattomalle selvyydelleen tuota +kirjaa käytetään vielä tänäkin päivänä koulukirjana melkein koko +maailmassa. Toinen tämän ajan matemaattinen nero on syrakuusalainen +_Arkhimēdēs_, joka oli opiskellut Aleksandreiassa Eukleideen oppilaiden +johdolla. Arkhimedes oli epäilemättä antiikin suurin ja kaikkienkin +aikojen suurimpia matemaatikkoja.[84] Äskettäin on löydetty hänen +kirjoituksensa, joka yllättävällä tavalla osoittaa, että hän oli +keksinyt perusteet integraalilaskennalle, jonka suuren keksinnön sitten +Newton ja Leibniz tekivät 1600-luvulla. Arkhimedes oli myöskin aikansa +etevin mekaanikko ja tuli erityisen kuuluisaksi keksimällä nerokkaita +sotakoneita. Hänen nimensä elää vieläkin erinäisissä fysiikan laeissa +ja sellaisessa keksinnössä kuin n.s. _Arkhimedeen kierrin_. Se on +pitkän putken sisässä vinossa asennossa oleva kierukka, joka nostaa +vettä, kun sitä pyöritetään akselinsa ympäri. Kuvaavaa sille, miten +luja Arkhimedeen ajan luottamus oli hänen mekaaniseen kykyynsä, on +seuraava hänen lausumanansa kerrottu: »Jos voisin saada kiinteän kohdan +avaruudessa, minä kykenisin horjahduttamaan maan radaltaan.»[85] + +Arkhimedeen aikalainen, mutta häntä jonkin verran vanhempi oli +luultavasti etevä teknikko _Ktēsibios_, hänkin hyvin monipuolinen +mies. Muun muassa hän valmisti hyvin ihmeellisen kellon, jossa oli +liikkuvia kuvia, tunteja ilmoittavat toitotusmerkit ja monenmoisia +muita kiintoisia laitteita, jonka kaiken pani liikkeelle vesivoima. +Tietomme tästä kellolaitteesta ovat peräisin toisilta muinaisajan +kirjailijoilta. Kiitos heille me voimme seurata konstikellon +rakennetta, sellaisena kuin tunnemme sen keskiajan kirkoista[86] +ja luostareista sekä oman aikamme jälkivesoista — arabialaisten ja +roomalaisten välityksellä — aina Ktesibioksen kellosepänpajaan.[87] + +Monipuolinen henki ennen kaikkea fysiikan ja tekniikan alalla oli +Aleksandrialainen _Hérōn_. Höyryturbiini, automaatti ja taksametrihän +ovat erikoisen nykyaikaisia sanoja, mutta kaikkien noiden kolmen +keksinnön kantaisäksi voidaan sanoa Heronia, joka näyttää eläneen +viimeistään toisella vuosisadalla e.Kr. Hänen jälkeenjättämiänsä +kirjoituksia saammekin kiittää enimmästä, mitä tiedämme siitä, mitä +fysiikan lakeja muinaisajan ihmiset tunsivat ja mitä he kykenivät +aikaan saamaan tekniikan alalla. + +Arkhimedeen ja Heronin keksinnöt ovat aikaan saaneet rakennustaiteen +ja ylipäänsä tekniikan alalla nousun, jonka merkitys antiikin +taloudelliselle kehitykselle tavallansa on verrattavissa siihen +suurteollisuuden uudestiluontiin, jonka tekniikan ihmeet meidän +aikanamme ovat suorittaneet. Etevälle tekniikan historian tutkijalle +onkin selvää, että — kuten eräs heistä[88] sanoo — »antiikki myöskin +teknillisissä riennoissaan on nykyaikaa paljon lähempänä kuin välillä +oleva keskiaika. Lukemattomat ovat ne langat, osaksi näkyväiset, osaksi +näkymättömät, jotka yhdistävät nämä molemmat maailmat, vanhan ja uuden, +toisiinsa.» Tähän nähden hän sanookin: »Se mieletön kamppailu, jota +nykyajan, tekniikka ja luonnontiede edellisellä vuosisadalla kävivät +antiikkia vastaan, ja joka vielä tänäkin päivänä on saada monen ahtaan +kallon halkeamaan, riippui valitettavasti kummankin taistelevan +puolen tietämättömyydestä ja sivistyksen puolinaisuudesta. Humanistit +tunsivat silloin vielä liian vähän antiikin todellista maailmaa. +He olivat senvuoksi utuisen ja epäselvän idealismin kahleissa. Ja +heidän vastustajansa toiselta puolen eivät tahtoneet tietää mitään +eurooppalaisen kulttuurimme antiikkisesta hemisfääristä[89], koska +heitä tympäisi tämä yksipuolinen antiikkinen idealismi, jota humanistit +alati toitottivat. + +Niin perusteellisesti kuin antiikki nykyisin tunnetaan, voidaan +varmasti todeta, että »jos sen teknillisestä kirjallisuudesta ei olisi +halki keskiajan pimeyden säilynyt meille niinkään monia sirpaleita, +kuin todella on tapahtunut, me tällä hetkellä emme olisi saavuttaneet +sitä teknillisen- ja teollisuuskulttuurin korkeata tasoa, josta olemme +niin ylpeitä. Me olemme korkealla — kuka ei sitä myöntäisi? — mutta me +seisomme lukemattomien edellisten sukupolvien hartioilla, ennen kaikkea +Hellaan teknikkojen, joiden älyn terävyys ja aaterikkaus ei ollut +vähäisempi kuin nykyisen ajan tiedemiehen.» Ero on vain siinä, että +alku on aina hankala. Vaivalloisia olivat ihmisen ensimmäiset askelet +hänen pyrkiessään suurta päämääräänsä kohti, tekemään luonnonvoimat +alamaisiksensa, ja senvuoksi ne askelet täytyi astua verkkaammin. +Mutta kun tätä ajattelee, niin höyryn, sähkön, lentokoneen ja radion +aikakaudella ei ole lainkaan aihetta ylimielisesti hymyillen katsoa +niihin, jotka ottivat ensimmäiset askelet. + +Niiden tieteiden joukossa, jotka suuresti edistyivät hellenistisellä +ajalla, kuuluvat myöskin _tähtitiede_ ja _maantiede_. Tähtitiede +kukoisti Babylonian kaupungeissa, missä helleenit voivat rakentaa +edelleen muinaisten kaldealaisten taivaankappaleista tekemiin +havaintoihin ja heidän laskelmiinsa niiden kiertoradoista. Maantieteen +näköpiiri laajeni luonnollisesti suunnattomasti Aleksanterin löytöjen +johdosta. Hän ei näet ollut pelkkä valloittaja ja valtiomies, vaan +myöskin lämpimästi kiinnostunut tieteellisiin tutkimuksiin — hänhän +olikin Aristoteleen oppilas. Sotaretkillä häntä seurasi esikunta +tiedemiehiä ja teknikoita, joiden piti tutkia ja kuvailla niitä uusia +maita, mihin tultiin. Ei ainoastaan maantieteelle, vaan myös kasvi- ja +eläinopille ja geologialle avautui siten uusia tutkimusaloja. + +Aina Pohjolaan saakka tiedonjano ulotti nyt tutkimuksensa. Vuoden 300 +seutuvilla e.Kr. massilialainen _Pȳthias_ löysi Brittein saaret ja toi +myöskin joitakin tietoja kauimpana pohjoisessa olevasta Thúlēn maasta, +»joka rajautui jäämereen.»[90] + +Aleksandriassa suoritetut anatomiset tutkimukset saivat myöskin +_lääketieteen_ elpymään. Anatomisia opintojansa lääkärit eivät +harjoittaneet siellä yksin ruumiiden avulla, vaan he suorittivat +myöskin vivisektioita[91] kuolemaan tuomituissa rikollisissa, niin +kerrotaan. Aleksandreialaisten kirurgien kerrotaan suorittaneen +vaikeita leikkauksia nukuttaen potilaan ja käyttäneen tällöin +huumausaineena narkoottisesti[92] vaikuttavaa mandrágaran eli alrunan +juurta.[93] + +Yhtä suosittua kuin luonnontieteet oli _kielitutkimus_, varsinkin +kielioppi ja kirjallisuusopinnot. + +_Filosofian_ keskuksena oli yhäkin Ateena. Sen yliopistossa kävi +tuhansittain sekä kreikkalaisia että ei-kreikkalaisia koko maailmasta. +Tämän tieteen alalla esiintyi pian Platonin ja Aristoteleen oppilaiden +rinnalla uusia suuntia, joilla oli suuri vaikutus koko sivistyneeseen. +maailmaan. Näin oli laita varsinkin stoalaisen ja epikurolaisen +filosofian. + + * * * * * + +Kuuluisin Aleksandreian tieteellisistä laitoksista oli kirjasto. Siitä +tuli vähitellen kreikkalaisen kirjallisuuden aarreaitta, joka sivuutti +kaikki muut. Kiitos tälle laitokselle kehittyi kaupunkiin myöskin +vilkas kirjakauppaliike. Kirjastossa oli näet työssä joukko orjia +kopioimassa suurten kreikkalaisten kirjailijain teoksia monilukuisiksi +kappaleiksi, jotka myytiin ja levisivät yli koko helleenisen maailmain: +Kirjastolle ja kirjakaupalle saamme etupäässä olla kiitollisia siitä, +että niin paljon klassillisen kirjallisuuden aarteita on pelastunut +jälkimaailmalle. + +Vuonna 47 e.Kr., taisteltaessa roomalaisten kanssa, suuri kirjasto +korvaamattomine aarteineen tuhoutui. 700 000 nidettä joutui silloin +liekkien saaliiksi. + + +Kirjallisuutta: + +Hermann Diels, Antike Technik. + +Ernst Nachmanson, Heron från Alexandria. Ktesibios och hans +efterföljare. Arkimedes (Vetenskapen och livet 1919, 1920 ja 1924). + +Hugo Bretzl, Botanische Forschungen des Alexanderzuges. + +Karl Sudhoff, Kurzes Handbuch der Geschichte der Mcdizin (Laajat +kirjallisuusluettelot). + +Robert Tigerstedt, Medicinens utveckling till en naturvetenskap: 2 osaa. + + + + +ERÄMAANHIEDAN SALAISUUKSIA. + + +Kirjojen kaupan kasvaessa lisääntyi alati papyruksen tarve, ja tämä on +luultavasti syynä siihen, että tämä kasvi, jota kerran kasvoi tiheässä +pitkin Niilin vartta, on nyt kokonaan hävinnyt Egyptistä esiintyen +siellä vain yksinäisinä koristekasveina. Tavatakseen papyrusta villinä +täytyy mennä aina Abessiniaan saakka.[94] Käsityksen siitä, mitä määriä +papyruslehtiä on kerran ollut olemassa, voi saada niistä hämmästyttävän +rikkaista käsikirjoituslöydöistä, joita viime aikoina on tehty kuivissa +ja hiekkaisissa osissa Egyptiä. Erikoisen paljon arvokasta on löytynyt +suurista jätekasoista, joita on kertynyt muinaisten kaupunkien ja +kylien edustalle[95], osa myöskin temppelien raunioista ja taloista, +jotka ovat sortuneet tai äkkiä vaaran uhatessa joutuneet hylätyiksi, +ja sitten hautautuneet erämaanhietaan. Antoisimpia ovat luonnollisesti +olleet sellaiset talot, niissä virkamiehillä tai asianajajilla on ollut +konttorinsa, missä he ovat säilyttäneet kirjeitä ja asiakirjoja. + +Myöskin haudat sisältävät arvokkaita papyruskääröjä. Osittain tehtiin +näet muumiokotelot yhteen liisteröidystä papyrusmakulatuurista[96], +osittain Ptolemaiosten ajan Egyptin kreikkalaisten asukkaiden oli +tapana panna vainajien mukaan hautaan heidän lempikirjailijansa. + +Mutta myöskin toisin odottamattomin tavoin papyruskäsikirjoituksia +on tullut päivänvaloon. Sata vuotta aikaisemmin kuin maantieteilijä +Strábōn kävi pyhiä krokotiilejä katsomassa Moiris-järven rannalla +Egyptissä, mistä ennen on kerrottu, muuan roomalainen senaattori +Memmius, kuten monet muut siihen aikaan, teki turistimatkan +halki Egyptin, ja luonnollisesti piti hänen mennä kuuluisalle +krokotiilijärvelle katsomaan pyhien eläinten ruokkimista. Siltä +ajalta on säilynyt erään korkean egyptiläisen virkamiehen kirjelmä, +jossa hän valmistaa asianomaisia paikallisia viranomaisia ylhäisen +vierailun varalle ja käskee heidän ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin +korkean miehen arvonmukaiseksi vastaanottamiseksi. Hän kirjoittaa +näin: »Pidä huolta, että yömajoja järjestetään sopiviin paikkoihin, +että maihinnousupaikoilla järven rannalla vieraslahjoja annetaan +senaattorille annettujen määräysten mukaisesti ja lopuksi, että +pidetään valmiina ruokaa Petesoukhokselle[97] ja muille krokotiileille!» + +Kuinka sitten tämä kirje, joka suo meille silmäyksen Egyptin +matkailijaliikkeen järjestelyyn vuosisata e.Kr., on säilynyt meidän +päiviimme? Niin ihmeelliseltä kuin se kuuluneekin, niin pyhä +krokotiili itse omassa korkeassa persoonassaan — tekisi mieli sanoa — +saa kunnian tästä. Se palvelus, jota egyptiläiset suorittivat tälle +kunnianarvoiselle eläinlajille, on ollut arvaamattomaksi hyödyksi +muinaistutkimukselle. Mutta tästä asianlaidasta ei kellään ollut +aavistustakaan ennen viimeistä vuosisadanvaihdetta. Eräänä päivänä, kun +kaksi kuuluisaa englantilaista papyrustutkijaa oli työssänsä kuuluisan +Krokodilopoliksen lähellä, muuan heidän työmiehistään satutti lapionsa +krokotiilin muumioon. Sitä lajia oli jo tavattu niin paljon, että mies +harmistuneena potkaisi pyhää eläintä, niin että se meni murskaksi. +Mutta ajatelkaapa papyrustutkijaimme ihastusta, kun he huomasivat, että +muumio oli kääritty pitkiin, täyteenkirjoitettuihin papyruslehtiin! + +Nyt alkoi jännittävä krokotiilinmuumioitten etsintä hiekasta, ja +ainoastaan muutamien viikkojen kaivamisella oli löydetty erinäisiä +tuhansia sellaisia eläinten muumioita — sekä poikasten että +täyskasvuisten. Mutta surullista sanoa, enempää kuin kaksi prosenttia +ei niistä ollut papyruskäsikirjoituksiin käärittyjä. + +Ihmeellisiä teitä siis tietomme antiikin kirjallisuuden +mestariteoksista ovat viime aikoina laajentuneet, ja suuret +kirjailijat, joista muuten olisimme tietäneet tuskin muuta kuin +nimen, ovat, kiitos Egyptin papyruslöydöille, tulleet henkiseksi +omaisuudeksemme. + +Siten Egyptin hiekka ja kuiva ilmasto ovat korvanneet paljon siitä, +mitä myöhäisantiikin ja varhaisemman keskiajan ihmiset olivat saaneet +aikaan antamalla ajattelemattomuudesta ja välinpitämättömyydestä +kulttuuriarvojen tuhoutua. Paljon sellaista, minkä luultiin +peruuttamattomasti kadonneen, on noussut ylös hautojen yöstä, sorasta +ja murusta ja keltaisilla tai ruskeilla lehdillään antaneet uuden +todistuksen kreikkalaisen hengen ilmiömäisestä rikkaudesta. + +Mutta Hellaan suuret henget eivät ole tulleet yksin. Heidän seurassaan +tuli ihmisiä monta lajia, sivistyneitä ja sivistymättömiä, köyhiä ja +rikkaita, miehiä ja naisia. Kaikki he ovat meille kertoneet, millaista +heillä oli eläessään. Niin valtavan runsas on tällaisten paperien +sato ollut, että niiden avulla muinaisajan suuret yhteiskunnalliset +ja taloudelliset kysymykset ovat joutuneet kokonaan uuteen valoon ja +oikeushistorian tutkijat ovat saaneet tutkimusainehistoa vuosikausiksi. +Kirjeet ja muut yksityiset paperit, sopimukset ja erilaatuiset +oikeudelliset asiakirjat antavat ainehistoa kyllin voidaksemme seurata +ihmisten kohtaloita kehdosta hautaan, silmätä heidän elämäänsä ja +pyrkimyksiinsä, heidän ilonaiheisiinsa ja kärsimyksiinsä ja saada +kuulla heidän sisimmät ajatuksensa ja tunteensa. + +Alkakaamme kätkyen äärestä! Jos äiti ei voi itse antaa lapselleen +tervettä ravintoa tai — kuten toisessa tuntemassamme tapauksessa — +lapsen isä ei tahdo, että äiti itse imettäisi, silloin palkataan +imettäjä ja tehdään hänen kanssaan kirjallinen sopimus. Imettäjä +sitoutuu viettämään tervettä ja siveellisen puhdasta elämää, niin +kauan kuin hän lasta imettää, niin että maito ei kärsi vahinkoa. +Imettämisaika on usein kaksi vuotta taikka enemmänkin, kuten tapa on +vieläkin Itämailla.. Jos imettäjä ottaa lapsen luoksensa kotiinsa, +hänen täytyy useita kertoja kuukaudessa saapua lasten vanhempain luo, +jotta voidaan todeta kaiken olevan hyvin. Koska imettäjä tavallisesti +on vähävarainen, hän saa kuukausipalkkansa etukäteen. Jos hän rikkoo +sopimuksen, hän saa ankaran rangaistuksen; mutta toiselta puolen +hänellä on oikeus saada vahingonkorvaus, jos toinen puoli rikkoo +sopimuksen. + +Kun lapsuusaika on ohi ja elämän vakavuus alkaa, pojan on toisinaan +valmistauduttava johonkin ammattiin. Hänen isänsä tekee silloin +jonkun mestarin kanssa sopimuksen poikansa oppiajasta. Sellaisia +papereita on paljon. Kankurimestari Tryphon tekee neljätoistavuotiaan +poikansa puolesta tuollaisen sopimuksen kankurimestari Ptolemaioksen +kanssa. Mutta miksi Tryphon ei itse opettanut toivorikasta vesaansa +omaan ammattiinsa? Hänhän oli varakas mies — sen saamme nähdä hänen +pankkitileistään. Mutta saamme kuulla myöskin, että kankurimestari poti +silmäsairautta. Mitenkä sen tiedämme? Eräästä toisesta löydöstä samassa +kaupungissa, jossa hän asui: vapautuskirja sotapalveluksesta pysyväisen +silmäkatarrin ja alentuneen näkökyvyn perustalla. Mutta tiedämme +vieläkin enemmän: myöskin kotiolot ovat voineet vaikuttaa siihen, että +poika sai jättää kodin. + +Tryphon oli eronnut vaimostaan, ja tämän ja hänen uuden nuorikkonsa +välillä oli rähinää; voimmehan silloin ajatella, että poika piti +äitinsä puolta. Joka tapauksessa tiedetään Tryphonin valittaneen +poliisiviranomaisille, että hänen ensimmäinen vaimonsa oli loukannut +seuraajatartaan.[98] + +Mutta kuulkaammepa nuorukaisten ohella tyttöjenkin asemasta! +Silmäyksen siihen suo meille esim. sopimuskirja, joka on irroitettu +eräästä Berliinin museon muumiokotelosta. Se koskee ravintolatytön +paikkaa ja on ankara, oikea orjan kontrahti. Tyttö saa heti kapakan +omistajattarelta lainaksi 100 drakmaa, jotka tulevat hänen omakseen +kolmen vuoden palveluksen perästä. Tänä aikana hän saa ruoan ja +vaatteet ja palvelusajan päättyessä lisäksi 40 drakmaa. Tyttö lupasi +hyvin hoitaa ja palauttaa kaikki talouskalut, jotka hän saa huostaansa, +ja olla koskaan poistumatta ravintolasta ilman emäntänsä lupaa. Jos hän +hairahtuu johonkin rikkomukseen, hänen on heti maksettava takaisin 100 +drakmaa ynnä korkea korko, korvattava vahinko ja kaiken päälliseksi +maksettava 100 drakmaa sakkoa. Tyttö on siis täydellisesti emäntänsä +vallassa. Tämä voi ajaa hänet tiehensä, konsa hyväksi näkee, ja vielä +puti puhtaaksi kynittynä! Palvelijatar-paralle sitävastoin sopimuksen +purkaminen maksaa niin suuria summia, ettei hän voi ajatella niistä +koskaan suoriutuvansa; ja jos aikoo vältellä velvollisuuksiansa, häntä +uhkaa aina velkarangaistus ja orjuus. + + * * * * * + +Mutta tästä synkästä viivähtämisestä elämän radalla siirrymme nyt +iloisempaan! Ei ole, kuten tunnettua, ihmisen hyvä yksinänsä olla. Sen +tiesivät muinaiset Egyptin kreikkalaisetkin, ja senvuoksi meillä on +paljon aviosopimuksia. Lukekaammepa yksi sellainenkin! Asiakirjalla +on erikoinen arvonsa sen johdosta, että se on ensimmäinen tunnettu +lajiansa. Se on tehty vuonna 311 e.Kr., ja sopimuspuolet ovat Egyptin +kreikkalainen mies ja kreikkalainen nainen, ja se kuuluu seuraavasti: +»Herakleideen ja Demetrian välinen aviosopimus. Herakleides ottaa +Kos'ista kotoisin olevan Demetrian puolisoksensa. Morsian tuo myötänsä +pesään vaatteita ja koristuksia 1.000 drakman arvosta. Herakleides +sitoutuu suomaan Demetrialle kaiken, mitä vapaalle naiselle kuuluu. +Me molemmat sopimuspuolet haluamme asettua asumaan sinne, minne +Demetrian isä ja hänen miehensä yhteisen harkinnan perustalla näkevät +hyväksi. Jos Demetria tavattaisiin huonosta teosta, joka aiheuttaa +hänen aviomiehelleen häpeää ja häväistystä, niin hän menettää koko +myötäjäisensä. Kumminkin Herakleideen täytyy kolmen miehen edessä, +jotka molemmat hyväksyvät, osoittaa Demetriaa vastaan tekemänsä +syytökset oikeiksi. + +Herakleides ei saa Demetrian mieliharmiksi tuoda kotiin toista naista +eikä myöskään siittää lapsia toisen naisen kanssa tai muulla tavoin +loukata Demetriaa. Jos Demetria voisi jotakin sellaista toteen näyttää +kolmen miehen edessä, jotka molemmat puolisot hyväksyvät, niin +Herakleideen on annettava Demetrialle takaisin hänen myötäjäisensä ja +lisäksi suoritettava sakkoa 1.000 Aleksandreian hopeadrakmaa.» + + * * * * * + +Liikuttavan silmäyksen aviosäädyn huoliin ja murheisiin suo meille +kirje, jonka Kristuksen syntymän aikoihin muuan keski-Egyptin +kaupungin työmies on kirjoittanut vaimolleen. »Tietäös» — hän kertoo +— »että olemme vielä Aleksandriassa. Älä tule levottomaksi, jos useat +tovereistani palaavat ja minä yhäkin viivyn täällä! Pyydän sinua +kaikesta sydämestäni: Pidä hyvää huolta pienokaisestamme! Ja niin pian +kuin saamme palkkamme, lähetän sen sinulle. + +Sinä olet Aphrodisiaan mukana lähettänyt minulle terveisesi: 'Älä +unohda minua!’ Kuinka voisin sinut unohtaa? Pyydän siis: Älä ole +levoton!» + +Mies on, kuten huomaamme, hyvä puoliso ja isä. Hän lohduttaa vaimoaan +ja huolehtii lapsistaan. Tämä on eritoten huomattava, sillä nyt seuraa +kirjeessä sellaista, mikä meidän ajallamme tuntuu pöyristyttävän +julmalta. Mies tietää, että hänen vaimonsa odottaa jälleen pienokaista, +ja tämän johdosta hän kirjoittaan: »Jos se on poika, jätä hänet eloon; +mutta jos syntyy tyttö, niin pane hänet heitteille!» Se kuuluu kauhean +sydämettömältä. Mutta sellainen oli ajan tapa köyhien keskuudessa, +jotka tuskin jaksoivat elättää itsensä. Vasta kristinuskon mukana on +inhimillisempi ajatustapa päässyt vallalle. Kuinka monet kurjat äidit +ovatkaan siten vapautuneet mykästä kauhusta pienokaisensa tulevasta +kohtalosta! + +Köyhyydestä huolimatta se avioliitto, johon olemme saaneet luoda +silmäyksen, kuului onnellisempaan lajiin. Mutta luonnollisesti on +runsaasti esimerkkejä toisenkin laatuisista avioliitoista. Erään +leipurinsällin ja hänen vaimonsa välinen avioerosopimus kuuluu +seuraavasti: »Useita vuosia sitten yhdyimme avioliittoon mitä parhain +toivein ja vakain päätöksin halki koko elämämme elää rauhassa ja +kunniallisesti yhdessä. Mutta kun nyt onneton, kurja kohtalo on +loitontanut meidät toisistamme, on siitä ero ollut seurauksena.» Ja +sitten seuraavat oikeudellisen selvittelyn yksityiskohdat. + + * * * * * + +Jos meitä huvittavat taloussalaisuudet, niin voimme halumme tyydyttää +luomalla silmäyksen mallikelpoisesti pidettyihin talouskirjoihin. On +esim. muuan perhe eräässä Egyptin pikkukaupungissa tuossa Kristuksen +syntymisen seutuvilla. Se elää hyvin yksinkertaisesti. Leipä paistetaan +yleensä oman pellon viljasta, mutta vehnäleipää ostetaan joka päivä +lapsia varten, mikä nimenomaan mainitaan laskuissa. Niin ikään ostetaan +maitoa puolella obolilla ja silloin tällöin kyyhkynen obolilla. +Lapset ovat siksi suuria, että käyvät koulua. Sen huomaa siitä, että +isä ostaa obolilla heille vahataulun ja piirtimen. Keittiötä varten +ostetaan vihanneksia, sipulia ja öljyä. Kun tulee vieraita, tarjotaan +kernaasti sellaisia herkkuja kuin parsaa ja herneitä. Ilahduttaakseen +tuttujen lapsia kiltti perheenisä ostaa puolella obolilla kakkuja ja +ohran suurimoita puuroksi yhtä paljolla. Leikkikalujakin annetaan +lahjaksi. Ja syntymäpäivälahjaksi ostetaan kukkia kahdella obolilla. +Kuolemantapaukset kävivät kassalle kalliimmaksi, sillä silloin voi +mennä kokonainen drakma myrhaan ja balsamiin, mitä lähetettiin +surutaloon. Käsityöläiset, kuten kankurit ja räätälit, tekivät usein +työtä kotona ja tuli heillä silloin olla vapaa ravinto. + +Avokätisemmin kuin kodin rauhallisessa sopukassa annettiin rahan kieriä +kapakoissa ja ravintoloissa. Erään kerhon ravintolalasku on kokonaista +190 drakmaa 6 hengen päivällisestä, ja 22 hengen viinilasku on 2 000 +drakmaa. Seuraavana iltana juotiin jälleen viiniä yhtä suuren summan +edestä. + + * * * * * + +Mitä on sitten sellaista, joka puhuu elämän lopusta? Muun muassa +lukuisia jälkisäädöksiä ja surunvalituskirjeitä. Otettakoon tähän hyvin +yksinkertainen, mutta liikuttava surunvalituskirje. Se on toiselta +vuosisadalta e.Kr., ja sen on kirjoittanut rouva perheelle, joka juuri +on menettänyt lapsensa: »Olkaa lujia!» hän sanoo. »Olen ollut kovin +murheissani ja itkenyt tuota autuaasti nukkunutta pienokaista aivan +kuin aikoinaan omaa pikkuistani Didymosta. Eihän kukaan mahda mitään +sellaisille kohtalon sallimille. Niinpä lohduttautukaa! Voikaa hyvin!» + + * * * * * + +Täten meillä näissä kellastuneissa lehdissä on koko elämän puitteet: +syntymästä kuolemaan. Senhän kyllä tiesimme edeltäpäin, että onni +ja onnettomuus vaihtelevat kuin valo ja varjo ihmisen elämässä +kaikkina aikoina. »Mutta kuitenkin», sanoo eräs hellenistisen ajan +sivistyksen tutkija, »on paljon eroa, tiedämmekö sen noin vain +ylipäänsä, vai näemmekö sen havainnollisesti silmiemme edessä kuten +näissä tapauksissa: ja historia on kauan sitten opettanut maan suurten +ja mahtavien ohella käsittelemään myöskin pieniä ja nimettömiä. +Myöskin köyhät ja vähäiset on otettava huomioon ja heitä kuunneltava, +jos tahtoo saada toden ja täydellisen kuvan antiikin maailmasta. +Historiankirjoittajaankin nähden pitävät paikkansa seuraavat +roomalaisen runoilijan sanat: 'Olen ihminen, ja mikään inhimillinen ei +saa olla minulle vierasta.'» + +Sen pahempi historioitsijan mahdollisuudet päästä lähelle historian +miljardeja nimettömiä ovat yleensä hyvin vähäiset. Kansan johtajat — +ja myöskin sen sortajat — valtiomiehet ja sotapäälliköt, tiedemiehet, +kirjailijat ja muut sivistyksen kannattajat, mutta myöskin ihmiset, +jotka pelkän syntyperänsä nojalla tai muusta kohtalon suomasta +ovat tulleet herättäneeksi huomiota tässä maailmassa — nämä ne +ovat pääasiallisesti niitä, joihin historioitsija onnellisimmassa +tapauksessa saa tilaisuuden tutustua yksilöinä. Kaikkia muita, niitä, +jotka kuuluvat maan hiljaisiin ja elävät vain työnsä tuloksissa, voi +lähemmin päästä tuntemaan vain sellaisista onnellisista sattumista, +joita edellä olemme nähneet. Sitä arvokkaampia ovat senvuoksi ne +tilaisuudet, jolloin saa kuulla, mitä liikkuu niiden rinnassa, jotka +työtä tekevät ja ovat raskautetut. + +Poimikaamme senvuoksi vaikkakin umpimähkään vielä joitakin +kiinnostavia yksityiskirjeitä ja syventykäämme niihin! Muutamat +niistä ovat sellaisia että ne olisi voitu kirjoittaa tänä päivänä, +jona elämme. Erään on kirjoittanut aleksandreialainen sotilas, +ilmeisesti hyvinvoivan miehen poika. Näin kuuluu hänen kirjeensä: +»Paljon terveisiä sinulle, rakas äitini! Ensimmäinen toivomukseni on, +että sinä ja kaikki kotolaiset voitte hyvin. Olisi hyvä, jos ensi +tilassa tahtoisit lähettää minulle 200 drakmaa. Minulla ei ole nyt +lainkaan rahaa, koska olen hankkinut itselleni muulivaljakon[99] ja +pannut siihen kaikki varani. Puhun tästä sinulle, että sen tietäisit. +Lähetä minulle myöskin vaippa, huppukaulusviitta, pari housuja, pari +nahkatakkia, oliiviöljyä ja paistinpannu, jonka lupasit minulle, +sekä pari päänalusta! Ja muutoin lähetä minulle kuukausirahani +mahdollisimman pian! Sanoithan viimeksi tavatessamme näin: 'Ennenkuin +ehdit palata palvelusjoukkoosi, minä lähetän jonkun veljistäsi +luoksesi’. Mutta mitään et ole minulle lähettänyt. Päinvastoin annoit +minun kulkea, sellaisena kuin olin, ilman oboliakaan taskussa. +Sanallakaan et ole vihjannut siihen, ettei sinulla rahoja olisi, vaan +annoit minun lähteä luotasi, aivan kuin koira päästetään menemään. Ja +isänikään, joka etsi minut käsiinsä, ei antanut minulle oboliakaan, +ei huppukaulusviittaa, ei mitään. Mutta kaikki nauravat minulle ja +sanovat: 'Hänen isänsä on sotilas, mutta mitään hän ei ole antanut +hänelle!' Pyydän senvuoksi sinua, rakas äiti: Lähetä minulle jotakin, +äläkä päästä minua näin pois lähtemään! Minun on jo täytynyt lainata +rahaa eräältä toveriltani ja sotilaskirjurilta.» + +Seuraavalle kirjeelle voitaisiin sopivasti panna otsakkeeksi +»Tuhlaajapoika». Sen on kirjoittanut Aleksandriasta nuorukainen, joka +luultavasti on lähetetty sinne opiskelemaan. Hän on siellä elänyt +huonosti, ja hänen äitinsä on matkustanut suureen kaupunkiin häntä +kovistelemaan. Mutta poika on piileskellyt — kunnes rahapula on alkanut +ahdistaa. Silloin hän tarttuu rukouskirjaan ja kirjoittaa seuraavan +kirjeen, missä melkein joka sana hirmuisella oikeinkirjoituksellaan +osoittaa, kuinka hän on laiminlyönyt opiskelunsa: »Antonius Longus +lähettää äidillensä Nilukselle parhaimmat terveisensä. Minä rukoilen +aina hyvinvointisi puolesta. Joka päivä pidän esirukouksia puolestasi +Serapiksen temppelissä. Soisin kernaasti sinun tietävän, etten +odottanut sinun tulevan pääkaupunkiin; ja senvuoksi en käynyt sinua +tapaamassa. Minua hävettää toiselta puolen tulla kotiin Karanikseen, +kun olen vallan ryysyissä. Sanon sinulle, että olen melkein alaston. +Rukoilen sinua, äiti: Anna minulle anteeksi! Tiedän kyllä, mitä olen +tehnyt. Minua on kuritettu, ja täydellä syyllä. Tiedän, että olen +rikkonut. Kuulin Postumukselta, että joku oli tavannut sinut ja +jo puhunut sinulle kaikki. Mutta tietäös, että kernaammin tulisin +rammaksi, kuin jäisin kenellekään velkaa äyriäkään!» + +Kirje on vain paperin repale, johon on töhritty muutamia kömpelöitä +kirjaimia hirmuisella oikeinkirjoituksella, mutta kuitenkin on jotakin +liikuttavaa tässä valituksessa ja näissä rukouksissa miehen huulilta, +joka oli sortumaisillaan 1800 vuotta sitten. Hänen äitinsä on kai +saanut kokea samantapaista kuin ne, vanhemmat, jotka samaan aikaan +maankolkkansa viranomaisille jättivät seuraavan kirjelmän: »Sittenkuin +poikamme Kastor irstaassa seurassa on tuhlannut kaiken, mitä hän +omisti, hän koettaa tuhota vielä meidänkin omaisuutemme. Estääksemme +häntä vahingoittamasta meitä tai tuottamasta meille ikävyyksiä, anomme +julkista kuulutusta, ettei tämän jälkeen kukaan lainaisi hänelle +mitään.» + +Sellaisia ilmoituksia tehtiin jo 1800 vuotta sitten Niilin varsilla. + + * * * * * + +Seuraavassa esitämme kirjeen, jota lukiessa ihmettelee, jollei siitä +pojan hulttiosta, joka sen on kirjoittanut, myöskin ole ajallansa +tullut tuollaista tuhlaajapoikaa. Poika asuu maalla ja kirjoittaa +isälleen, joka tilapäisesti on läheisessä pikkukaupungissa, mutta +matkustaa sieltä edelleen Aleksandriaan: »Theon tervehtii isäänsä +Theonia. Niin, oli sekin hieno teko, että et ottanut minua mukaasi +kaupunkiin. Jos et ota minua mukaasi Aleksandriaan, en kirjoita +sinulle, en puhu sinulle, en sano sinulle hyvää päivää. Ja jos sinä +noin matkustat Aleksandriaan, en tartu enää käteesi enkä tervehdi +sinua. Nii'in, niin käy, jollet ota minua mukaasi. Ja äsken sanoi äiti +Arkhélaokselle: 'Tuo poika voi tehdä minut hulluksi — vie se pois!' + +Käyttäydyit todellakin siististi, kun lähetit minulle suuria lahjoja: +muutamia pieniä kirjanpahasia, mutta samanaikaisesti petit minut, niin +että vasta kuusi päivää myöhemmin sain tietää, että olit purjehtinut +tiehesi! Käy minut siis noutamassa — pyydän sinua. Jollet sitä tee, en +totta totisesti syö enkä juo. Nii'in. Hyvästi!» — Huomaa ensiksikin +hänen logiikkansa julkeus, kun hän toistaa äidin epätoivoiset sanat +Arkhelaokselle. Silloin isä olisi voinut, tuo viikari meinaa, ottaa +hänet mukaansa — Aleksandreiaan.[100] + +Loistavaa mieltä todistaa sitävastoin seuraava kirje, jonka isä on +kirjoittanut äskennaineelle pojalleen: »Kaiken aluksi tervehdin sinua +ja iloitsen kanssasi siitä hyvästä ja arvokkaasta ja onnellisesta +avioliitosta, joka osaksesi on tullut. Olemme yhdessä rukoilleet sitä +jumalilta, ja he ovat armollisesti kuulleet meitä. Vaikkakaan minä en +voinut olla mukana juhlallisuuksissa, on minulla niistä kuulemastani +ollut yhtä paljon iloa, kuin jos olisin ollut läsnä. Ja minä toivon, +että joskus myöhemmin saan tulla tervehtimään teitä ja silloin panna +pystyyn samanlaiset komeat juhla-ateriat.» + +Ja vieläkin isän kirje pojalleen! Isä on ilmeisesti varakas +tilanomistaja, joka kirjoittaa jossakin suuressa kaupungissa +opiskelevalle pojalleen näin: »Cornelius kaikkein rakkaimmalle +pojallensa. Sydämellisesti tervehdimme kaikki täältä kotoa sinua ja +tovereitasi. Älä antaudu liian paljon tekemisiin sen miehen kanssa, +josta usein kirjoitat, ennenkuin minä olen tullut luoksesi ja saanut +nähdä hänet — olkoon tuttavuus parhaaksesi! Sillä jos jumalat suovat, +tulen pian, Mekir-kuukauden kuluttua. Mutta tällä hetkellä minulla on +kiireellisiä töitä. + +Katso, ettet loukkaa ketään uudessa kodissasi! Pysyttele kernaammin +kirjojesi ääressä uutterissa opinnoissa, ja sinulla on oleva hyötyä +siitä. Huolehdi Onophraksen avulla, että saat ne valkoiset vaatteet, +jotka sopivat purppuraviittaan — toisia voit käyttää myrhanväristen +viittojen kanssa. Anubaksen välityksellä lähetän sinulle rahaa, +kuukausivaraston ja toiset helakanpunaiset vaatteet. Meille +hankkimallasi kalalla olet valmistanut meille suuren ilon, ja siitä +suorittamasi maksun korvaan sinulle Anubaksen välityksellä. Kunnes hän +saapuu, saat maksaa ylläpitosi ja palvelijasi taskurahoistasi. Ilmoita +minulle ensi kirjeessä, mitä haluat! Voi hyvin, poikani!» + + * * * * * + +Muuan mies, joka oleskelee kaukana Vähässä-Aasiassa, kirjoittaa kotona +olevalle vanhimmalle veljelleen: »Olen saanut kuulla, että äitiämme +kohdellaan kuin piikaa. Minun täytyy senvuoksi pyytää sinua, rakkahin +veljeni: Älä pahoita hänen mieltänsä pienimmälläkään tavalla! Jos joku +veljistämme inttää häntä vastaan, niin lyö häntä korvalle, sillä sinä +olet nyt isämme asemassa. Tiedän kyllä, että sinä ilman kirjettänikin +voit auttaa äitiä. Älä senvuoksi pane pahaksesi, että näin sinua +kehoitan; sillä häntä, joka on kantanut meitä sydämensä alla, meidän +tulee kunnioittaa kuin itseänsä Jumalaa[101], varsinkin, kun hän on +niin hyvä. Tämän olen kirjoittanut sinulle, veljeni, koska tiedän, +miten lämmittävää on omistaa vanhemmat. Teet hyvän työn, jos kirjoitat +minulle, miten äiti voi. Voi hyvin, veljeni!» + +Aivan erikoisen liikuttava on Tays-nimisen egyptiläisnaisen kirjoittama +kirje strategi Apolloniokselle, kun tämä oli poissa tärkeissä +virkatehtävissä suuren juutalaiskapinan johdosta, joka tuohon aikaan +— vuonna 118 j.Kr. — tärisytti Egyptiä. Tämä maa oli silloin jo kauan +ollut Rooman maakuntana. Kirje osoittaa, että Tays kuului Apollonioksen +huonekuntaan. Luultavasti hän oli tuon ylhäisen miehen lapsuudessa +ollut hänen imettäjänsä tai hoitajattarensa. Siihen viittaa se +hellyys ja kiintymys, mitä kirje henkii. Kömpelöillä kirjaimillaan ja +avuttomilla käänteillään nämä rivit tekevät vieläkin liikuttavamman +vaikutuksen. Ne kuuluvat näin: »Tays toivottaa herrallensa paljon iloa. +Ennen kaikkea tervehdin sinua, valtiaani, ja rukoilen aina menestyksesi +puolesta. Minulle tuotti suurta surua, herrani, kun kuulin, että +sairastuit; mutta kiitos kaikille jumalille, että he säilyttivät sinut! +Rukoilen sinua, herrani, jos sen soveliaaksi näet, että lähettäisit +meillekin jonkin rivin; muutoin me kuolemme[102] koska emme joka päivä +saa nähdä sinua. Oi jospa voisin lentää, että saisin tulla suutelemaan +kättäsi! Sillä olen kuoleman tuskassa, kun en saa nähdä sinua. Ole siis +niin kiltti ja lähetä jokin rivi! Voi hyvin, herrani! Meillä on kaikki +hyvin.» + +Kirjeen saaja on meille hyvin tuttu lukuisista tuon ajan kirjelmistä +ja asiakirjoista. Niistä käy ilmi, että hän oli hyvin arvossapidetty, +sivistynyt ja varakas mies. Hänen äitinsä, vaimonsa ja tyttärensä ovat +kirjoittaneet hänelle paljon kirjeitä. Eräs hänen puolisonsa kirje +esitettäköön vielä näytteeksi perhepiirissä vallinneesta kauniista +suhteesta. Sekin on suuren juutalaiskapinan ajalta. »Hyvin huolissani», +hän kirjoittaa, »olen puolestasi kaikkien niiden huhujen johdosta, +joita täällä on liikkeellä, ja senvuoksi, että sinun niin äkkiä oli +matkustettava luotani. Olen niin levoton, ettei minua lainkaan haluta +syödä eikä juoda. En voi, nukkua yöllä enkä päivällä, vaan ajattelen +vain huolehtien sinua. Vain isäni huolenpidolla pysyn pystyssä; ja +uuden vuoden ensimmäisenä päivänä olisin — niin totta kuin toivon, +että sinun kävisi hyvin — mennyt vuoteeseen maistamatta palaakaan, +ellei isäni olisi tullut ja pakottanut minua syömään. Pyydän nyt sinua: +Huolehdi itsestäsi äläkä ota yksin vaaraa niskoillesi, vaan tee kuten +täkäläinen strategi: hän osaa panna taakan kaupungin virkamiesten +hartioille.» + + * * * * * + +Suoria sanoja sisältää seuraava kirje, jossa kuitenkin on vielä +pohjalla vanhaa kiintymystä: »Minä en ota malliksi sinua enkä +epäystävällisiä kirjeitäsi, vaan kirjoitan yhäkin kuten Theoninos +Didymokselle. Uskon, kaikesta huolimatta, ettet ole lakannut tavalla +tai toisella ajattelemasta minua; mutta sinä olet ilmeisesti +pöyhistynyt rikkaudestasi ja ylenkatsot entisiä ystäviäsi. Mutta älä +ole sellainen veljeäsi Theoninosta kohtaan, vaan kirjoita useammin +meille, että ystäväsi voisi kirjeellisestikin saada tietoja sinusta! +Sillä se ei kuitenkaan liene sinulle tuntematonta, että heti kun +yhteisiä tuttaviamme käy luonani, minä teen kaikkeni saadakseni kuulla, +miten voit.» + + * * * * * + +Erikoisen kiintoisa on muuan kirjeenpalanen vuosien 300—270 väliltä +e.Kr., senvuoksi, että sen on kirjoittanut kuuluisa filosofi Epikuros. +Kirjeensaaja on hänen kuolleen ystävänsä lapsi. Epikuros toivoo, että +lapsi voi hyvin ja että — kuten hän sanoo — »olet isoisällesi ja +opettajallesi kuuliainen, nyt kuten ennenkin. Sillä tietäös, että minä +ja kaikki muutkin pidämme sinusta niin paljon juuri senvuoksi, että +sinä olet aina tottelevainen.» + +Suuren filosofin herttaisen naiivia kirjettä on verrattu Martti +Lutherin kuuluisaan kirjeeseen pikku Hannullensa. + +Muuan filosofin kaikkein viimeisimpiä kirjeitä päättyy uskolliselle +ystävälle ja oppilaalle annettuun kehoitukseen pitää huolta tästä +lapsesta ja hänen siskoistaan. Itsestänsä hän kertoo käyttäen +sanoja, jotka sopisivat stoalaisellekin: »On sattunut sappikivi- ja +punatautikohtauksia niin ankaria, kuin ne ylipäänsä olla voivat. Mutta +olen kestänyt nyt ne, kiitos sille sisäiselle ilolle, mitä tunsin +ajatellessani filosofista keskusteluamme.» + + * * * * * + +Egyptiläisten pikkukaupunkien poliisijutuista hiukan. Kerran vanha +veteraani valittaa, että ilkeät naapurit ovat houkutelleet hänen +kahdeksan sikaansa tamariskipensaikkoon ja siellä teurastaneet ne +kaikki tyyni. Toinen veteraani, peltojen kelpo tarkastusmies on +ollessaan työssään tavannut muutamia naapurikylien paimenia, jotka +kavalasti olivat ajaneet laumansa niille pelloille, joita miehen oli +vartioitava. Luonnollisesti syntyi siitä tora ja tappelu, jossa sattui +niin, että järjestyksen ylläpitäjä repi erään paimenen viitan. + +Pahankurisia naapuruksia on viljalti. Kerrankin tulee maamies +kertomaan, että vesi on tuhonnut hänen laihonsa, kun naapurit sulasta +ilkeydestä olivat sulkeneet hänen kastelukanaviensa patojen luukut. + +Toisen kerran taasen kaksi entistä ystävystä syyttelee toisiansa. He +olivat asuneet sovussa ja rauhassa yhdessä, kunnes nainen sotkeutui +peliin. Silloin syntyi mustasukkaisuutta ja kaikenmoista selkkausta, ja +kun toinen rakkaista ystävistä matkusti pois, varasti toinen häneltä +sirpin, kirveen, villasäkin, arkun ja 20 drakmaa puhdasta rahaa. + +Hyvin arveluttavan silmäyksen egyptiläisen pikkukaupungin yöelämään saa +papyrusasiakirjasta, joka kertoo seuraavaa. Kunniallinen maamies on +siinä auringonlaskun ajoissa kävelyllä muutamain iloisten ystäväinsä +seurassa ja antautuu keskusteluun naisen kanssa, joka kurkistelee +ikkunastaan. Tarkoituksessa, jota tuskin voi väärin käsittää, nainen +tarrautuu hänen viittaansa; mutta miehen mielestä se menee jo liian +pitkälle, ja hän vastustelee, jolloin nainen sylkee häntä vasten +kasvoja. Kun miehen toverit pitävät tämän puolta, nainen rientää +ylempään kerrokseen ja vuodattaa sieltä ei yksin vihansa maljoja, vaan +myöskin erinäisen astian sisällön kadulla seisovain miesten päälle. + + * * * * * + +Säilyneistä sopimuksista saamme Egyptin elinkeinoelämän oloista +kuvan, joka muistuttaa samalla tavoin babylonialaisesta elämästä +meille avautunutta kuvaa. Egyptissä oli ainakin muutamin paikoin +hyvin järjestetty ammattikuntalaitos, jossa kisällikoulutus oli +tarkoin säännöin määrätty. Niinpä muuan mies on tehnyt kankurin kanssa +sopimuksen ottaa hänen holhokkinsa oppiin viiden vuoden ajaksi. Poika +asuisi ja söisi kotonaan, mutta tekisi työtä mestarille auringon +noususta auringon laskuun. Ajan ensi puoliskona hän ei saisi lainkaan +palkkaa, mutta sitten hän saa vähitellen nousevan kuukausirahan. +Mestarin on myöskin pidettävä hänet vaatteessa. Kaksikymmentä päivää +vuodessa oppilas saa lomaa, mutta jos hän sairastuu tai ottaa pitemmän +loman, hänen on myöhemmin palveltava hukkaanmennyt työaika. + +Hyvin kiintoisa on myöskin Kristuksen jälkeisen toisen vuosisadan +keskimailta peräisin oleva sopimus, missä pikakirjoittaja sitoutuu +opettamaan pikakirjoitusjärjestelmänsä ylhäisen miehen orjalle kahdessa +vuodessa 120 drakman palkkiosta. + + * * * * * + +Paljon ihmeellistä olemme ennen kuulleet Egyptistä, mutta miespolven +aika takaperin ei olisi voitu uneksiakaan, että tällä maalla tulisi +olemaan niin valtava, melkein ainutlaatuinen merkitys _kreikkalaisten_ +ja _roomalaisten_ muinaisaikaa tutkivalle tieteelle. + +Kuinka paljoa lähemmäksi meitä muinaisajan ihmiset ovatkaan tulleet, +kun me näin olemme saaneet lukea heidän tuttavallisia kirjeitään ja +siten luoda silmäyksen heidän ajatus- ja tunnemaailmansa sisimpiin +sopukkoihin![103] Niissä emme näe kreikkalaisia yksinomaan valtion +kansalaisina, vaan myöskin _yksilöinä_, jokapäiväisinä ihmisinä +suruineen ja huolineen. Ei tarvita monta sanaa, ennenkuin me tunnemme +samoja tunteita kuin nuo aikoja sitten manalle menneet samaan +ihmissukuun kuuluneet veljemme ja sisaremme — riippuu siitä, _miten_ +sanat sanotaan. Kuinka paljon sisältyykään näihin yksinkertaisiin +sanoihin, jotka nuori kreikkalainen kerran kaiversi rakastettunsa +sormukseen: »Puhukoot ihmiset niin paljon kuin haluavat! Minä en +välitä siitä rahtuakaan. Sinä rakastat minua — se on minulle kyllin.» +Kokonainen romaani! Tai ainakin pieni novelli. + +Kiitos eräälle »maailmanhistorian suurimmista epähienouksista» on +meidän aikamme suotu nähdä sellaisia puolia antiikin elämästä, joita ei +tunnettu juuri lainkaan, ennenkuin Egyptin hiekka ja haudat paljastivat +meille salaisuutensa. Ja me huomaamme, että sisimmältään ihminen on +suurin piirtein samanlainen kaikkina aikoina. Tulee ajatelleeksi +Levertinin sanoja hänen aforismeissaan, että »historia on ihmissuvun +scriptura continuata: jatkuva, koskaan keskeytymätön kirjoitus +ikuisesti palautuvine kirjaimineen.» + + +Kirjallisuutta: + +Karl Kalbfleisch, Griechischc Familienpapiere aus Ägypten. + +Bror Olsson, Papyrusbriefe aus der frühesten Römerzeit. + +Friedrich Preisigke, Antikes Leben nach den ägyptischen Papyri. + +Rudolf Röding, De grekiska papyrusfynden i Egypten. + +Wilhelm Schubart, Einführung in die Papyruskunde. + +Wilhelm Schubart, Ein Jahrtausend am Nil. + +Paul Viereck, Philadelpheia. + + + + +HELLENISTINEN TAIDE. + + +Jos käännymme sitten hellenistisen ajan _taiteeseen_, niin huomaamme, +että vaikutukset eivät ole siirtyneet ainoastaan lännestä itään, mistä +aikaisemmin olemme puhuneet vaan myöskin päinvastaiseen suuntaan. +Voittoa kreikkalaiselle kuvanveisto-, rakennus- ja maalaustaiteelle +ei merkinnyt, että taiteilijat alkoivat hylätä sopusointuisen +tasapainon, mikä oli kreikkalaisen kuvanveistotaiteen aatelismerkki +ponnistellakseen itämaisen mallin mukaan jättimäisyyden tavoittelussa +sekä harrastaessaan upeutta, kallisarvoista ainetta ja silmänherkkua. +Tämän pyrkimyksen yhteydessä on sekin, että taide nyt yhä enemmän ja +enemmän palvelee ruhtinaita ja työskentelee heidän hallituskaupunkiensa +kaunistamiseksi. Se muuttuu kansanomaisesta taiteesta hovitaiteeksi. +Diadokit olivat mahtavia hallitsijoita, jotka nauttivat siitä, että +saivat osoittaa maailmalle, kuinka rikkaita he olivat. Kuvanveistäjän +taltta tuli loistonhalun palvelukseen. Ennen kaikkea Ptolemaiokset +suosivat taidetta sinä aikana, jolloin Ateena oli lakannut olemasta sen +paras tyyssija. + +Myöskin Rhodos-saari, joka diadokien välisten taistelujen aikana +säilyi itsenäisenä ja kehittyi kukoistavaksi kauppakaupungiksi, +tuli kuuluisain taiteilijain ja tieteenharjoittajain tyyssijaksi. +Laokoon-ryhmä on rhodoslaisen taiteilijakoulun kuuluisimpia teoksia. +Tyypillinen ajan makusuunnalle oli n.s. Rhodoksen kolossi[104], +yli kolmekymmentä metriä korkea auringonjumalan, pääkaupungin +suojelusherran kuparipatsas. Rhodoksen kolossi oli yksi maailman +seitsemästä ihmeestä. Sitä kuvaillaan niin valtavan suureksi, että +tavallisen ihmisen syli ei ylettynyt edes kuvan peukalon ympäri ja +jokainen sormi oli pitempi kuin tavallinen kuvapatsas. Mutta noin +kuudenkymmenen vuoden perästä — vuonna 225 e.Kr. — maanjäristys tuhosi +muutamassa silmänräpäyksessä tämän jättiläisen, joka oli vaatinut +kahdentoista vuoden työn ja maksanut 300 talenttia. + +Sortumisensa jälkeen Rhodoksen kolossi eli kuitenkin sadun maailmassa. +Ja siellä se ajan oloon sai vieläkin valtavammat mittasuhteet kuin +todellisuudessa. Hajasäärin se seisoi sataman suulla. Suuret alukset +purjehtivat sen säärien välistä, ja oikeassa kädessään sillä oli +soihtu, joka opasti purjehtijoita yön pimeydessä. + +Rhodoksen kolossi olisi kuitenkin löytänyt vieläkin suurempansa, +jos kuvanveistäjä Deinokrátēs olisi saanut toteuttaa jättimäisen +suunnitelmansa hakata Atos-niemen jyrkkään, 2 000 metriä korkeaan +kallioseinämään Aleksanterin patsaan, jonka pää olisi pidellyt pilviä +ja jonka jalkoja olisivat aallot huuhtoneet. Kuvapatsaan toisena kätenä +olisi ollut kallioseinämän pengermä, jossa olisi ollut tilaa 10 000 +asukkaan kaupungille temppeleineen ja teattereineen, ja toisen käden +ylitse piti mahtavan vuorivirran valtavana putouksena syöstä mereen. + + * * * * * + +Yleisenä piirteenä hellenistisessä taiteessa on _realismi_, jonka +tapaamme kirjallisuudessakin. Siihen sijaan, että klassillisen ajan +taide, sellaisena kuin se puhuu Pheidiaan ja Praksiteleen luomista, +ilmaisi hiljaista, ylevää _lepoa_, siihen sijaan hellenistisen ajan +taiteilijat pitivät tehtävänään kuvata _toimintaa_. Taideteos aivan +kuin pyrkii vetämään huomiota puoleensa ja saa siten teatraalisen +piirteen. Tämä esiintyy heti sellaisessa mestariteoksessa kuin +»Apollo di Belvederessä». Siinä vallitsee kuitenkin sopusointuinen +kauneus. Sopusointuisuus vallitsee niissäkin teoksissa, jotka on +luonut _Lýsippos_, Aleksanterin ajan suurin kuvanveistäjä. Niissä on +hienostuksen, eleganssin leima, mikä erottaa ne klassillisen ajan +veistoksista. + +Mutta toisissa hellenistisen ajan kuvanveistoksissa sopusointu on +särkynyt. Toiminta huipentuu niissä rajuksi tai muiden tunteiden +hillittömiksi purkauksiksi. Kuvanveistäjä ei kavahda kuolinkamppailun +tuskaa ja korinaa tai epätoivon tuskanparahduksia. Tätä todistavat +sellaiset teokset kuin »Kuoleva gallialainen» tai ryhmä, jossa toinen +gallialainen ensin surmaa vaimonsa ja sitten itsensä välttääkseen +vankeuteen joutumisen. Sama henki on Laokoon-ryhmässä. + +Taide on nyt joutunut niin kauas klassillisen ajan ihanteesta, että sen +mestarituotteista voidaan tehdä ivamukaelmia, kuten kirjallisuudessa +Homeroksesta. Varsinkin Aleksandreian asukkaat olivat muinoin +tunnettuja kunnioituksesta piittaamattomiksi kyynikoiksi, aina ivanväre +valmiina, aina kärkkäinä laskemaan veristä pilkkaa. Pilapiirros oli +melkein heidän toinen luontonsa. Sellaisiin suhdattomuuksiin, kuin mitä +täällä tässä suhteessa voitiin aikaansaada kuvanveiston alalla, ovat +vain kiinalaiset voineet päästä. + +Maalaustaide saavuttaa hellenistisellä ajalla korkean kukoistuksen. +Tämän ajan suuret maalarit osoittavat samoja pyrkimyksiä kuin +kuvanveistäjätkin. He esittävät kernaasti traagillisia ja järkyttäviä +kohtauksia, joissa jännitys kohoaa huippuunsa. Kreikan maalaustaiteen +suurimpia nimiä on _Apellēs_. Hänen maalaamansa Aleksanterin +muotokuvat ovat valitettavasti kadonneet. Mutta hänen nimensä elää +muun muassa sananparressa: »Suutari pysyköön lestissänsä!» Tämän hyvän +neuvon hän antoi jalkineiden tekijälle, joka oli tehnyt hänelle sen +palveluksen, että oli korjannut hänen maalaamaansa kengänkuvaa, mutta +ihastuksissaan siitä, että oli saanut tehdä huomautuksia, tahtoi +ulottaa parannusintonsa kengänomistajan sääriinkin. + + +Kirjallisuutta: + +Guy Dickins, Hellenistic sculpture. + +Martin P:n Nilsson, Kolossen på Rhodos (Nordisk tidskrift 1910). + +Wolfgang Helbig, Untersuchungen über die campanische Wandmalerei. + + + + +NYKYAIKAISEN DRAAMAN ISÄ. + + +Hämmästyy kreikkalaisten huvinäytelmän kirjoittajain tuotteliaisuutta, +kun ajattelee, että nykyisin tunnetaan likemmä 1.500 attikalaista +komediaa — useimmat kuitenkin vain nimeltä. Ja luonnollisesti suuri +joukko on vajonnut niin täydellisesti unhotuksen valtamereen, ettei +nimikään ole pelastunut. + +Etevimmät attikalaiset komedian kirjoittajat ovat _Aristophánēs_ ja +_Ménandros_. Vaikka heidän välillänsä on aikaa vain vuosisata, on +kuin vuosituhannet erottaisivat heidän tuotantonsa —, siinä määrin +»uudenaikaiselta» Menandros vaikuttaa meihin, myöhemmän ajan lapsiin. +Syystä sanotaan sitä runolajia, jonka pääedustaja oli Aristophanes, +_vanhaksi_ attikalaiseksi komediaksi ja tämän vastakohtana Menandroksen +edustamaa huvinäytelmää _uudeksi_ attikalaiseksi komediaksi. +Näiden huvinäytelmälajien välillä on selvä ero. Eroavaisuudet +ovat monenlaiset, mutta varsinaisin ero on siinä, että vanhempi +komedia on valloilleen päästetyn _mielikuvituksen_ tuotetta; se on +ylioppilasiloilun ja revyyn välimuoto, jossa yhtä säälimättömästi +käsitellään niin jumalia kuin ihmisiäkin. Uusi komedia sitävastoin +on väkevän _realistinen_ ja kesyn porvarillinen, usein suorastaan +poroporvarillinen. Tyypit on otettu suoraan elävästä elämästä, +sellaisina kuin ihmiset todella ovat. + +Uuden attikalaisen komedian voima on ennen kaikkea siinä, että +kirjailijat ovat tarkoin tutkineet ympäristönsä ihmisiä. Ja he pitävät +sankarinsa tarkoin mahdollisuuden ja todennäköisyyden rajoissa. Muuan +Kristuksen edellisen toisen vuosisadan kirjallinen makutuomari menee +Menandroksen realismin ihailussaan niin pitkälle, että hän huudahtaa: +»Menandros ja elämä — kumpiko teistä on toistansa kuvannut?» + +Tästä huvinäytelmämuodosta nykyaikainen komedia suoraan alenevassa +sarjassa polveutuu. Menandroksesta hänen roomalaisten jäljittelijäinsä +välityksellä Shakespeare, Molière, Holberg ja Ibsen ovat saaneet sekä +luonnetyyppinsä että motiivinsa huvinäytelmiensä juoniin. + +Vahinko, että tavallansa olemme niin epäedullisessa asemassa +arvostellessamme uutta komediaa, verrattuna siihen, miten on +laita vanhemman. Siihen sijaan, että Aristophaneelta on säilynyt +yksitoista huvinäytelmää, ei Menandroksen ajalta ole ainoatakaan +turmeltumattomassa kunnossa. Mutta siitä huolimatta tunnemme tämän +runolajin hyvin, kiitos täydellisinä säilyneille roomalaisten komedian +kirjoittajani Plautuksen ja Terentiuksen tuotteille. Nämä ovat +nimittäin — varsinkin Terentius — niin uskollisesti seuranneet hänen +jälkiänsä, että Menandros-katkelmat paljastavat heidät suureksi osaksi +mestarin teosten kääntäjiksi tai ainakin muovailijoiksi. + +Ei ole kauan siitä, kuin Menandros, »uuden attikalaisen komedian +loistava tähti» — kuten muinaisajan arvostelu kuului, oli meille +melkein tuntematon kirjailija. Vuonna 1893 Wilamowitz ilmitoi sen +lujan uskon, »että oikeamieliset jumalat lahjoittavat meille vielä +Menandroksen.» Hänen tarvitsi vain odottaa muutamia harvoja vuosia — ja +jo löytyi papyruslehti, jossa oli katkelmia Menandroksen komediasta. + +Ja vähemmän kuin kymmenen vuotta myöhemmin muuan ranskalainen tutkija +teki tavattoman arvokkaan löydön Faijumin vanhassa Aphroditopoliksessa +attikalaisen rakennuksen raunioista. Saviastian päällä, mikä oli +täynnänsä kaikenlaisia papyrusasiakirjoja 6. vuosisadalta j.Kr., oli +repaleinen papyruskäärö, jossa oli Menandroksen »Välitystuomio»-nimisen +komedian osa[105] ja hajallaan lattialla irtonaisia lehtiä ja pikku +paloja saman kirjailijan teoksista. Kerta kaikkiaan oli nyt löydetty +noin puolet »Välitystuomiota» ja osia kolmesta muusta Menandroksen +kirjoittamasta huvinäytelmästä. Kiitos toisaalla, m.m. eräässä Siinain +luostarissa, tehtyjen täydentäväin pikkulöytöjen, on uupumattomien +tutkijoitten onnistunut entiselleen sommitella melkein täysin varmaan +asuun kolme Menandroksen draamaa. + +Kuulkaamme nyt jotakin siitä niistä, joka on parhaiten säilynyt. Juoni +»_Välitystuomiossa_» on seuraava. Artemis-jumalattaren kunniaksi +Ateenassa toimeenpannuissa juhlissa on _Pamphilē_, rikkaan porvarin +tytär, pimeän tultua eksynyt seurastaan ja kohdannut juopuneen +nuorukaisen, joka on tehnyt hänelle väkivaltaa. Kuka nuorukainen +oli, siitä ei tytöllä ole aavistustakaan, sillä pimeä yö esti häntä +näkemästä hänen kasvojansa. + +Muutamia kuukausia myöhemmin hän joutui naimisiin _Khairisios_-nimisen +nuorukaisen kanssa. Kreikkalaisen tavan mukaan nuorten vanhemmat +tekivät naimiskaupan, mutta nuoret itse olivat aikaisemmin toisillensa +aivan tuntemattomia. He pitävät kuitenkin toisistaan ja elävät +onnellisina, kunnes Pamphile viisi kuukautta häiden jälkeen saa lapsen. + +Khairisios ei tiennyt mitään ikävästä tapahtumasta, sillä hän oli +silloin matkoillapa lasta, poikaa, hän myöskään ei saa nähdä, sillä +äiti on panettanut hänet heitteille. Koko tapahtuma olisi mennyt +huomaamatta, jollei miehen uskollinen ja hyvin utelias orja olisi +vainunnut, mitä oli tapahtunut, ja puhunut siitä herralleen. + +Kharisios on hyvin murheissaan siitä, mitä oli saanut tietää, sillä +hän oli todella kiihtynyt Pamphileen. Hylätä tätä hän ei tahdo, koska +vaimo silloin olisi tullut sysätyksi yhteiskunnan ulkopuolelle. +Mutta elää yhdessä hänen kanssaan hän ei myöskään voi, sillä hän on +kadottanut kunnioituksensa häntä kohtaan. Tukahduttaakseen tuskansa +ja samalla epäitsekkäästi haluten antaa _vaimolle_ aiheen vaatia +eroa, hän heittäytyy irstailuihin. Hän muuttaa asumaan juomaveikkonsa +_Kairéstratoksen_ luo ja elää siellä humussa ja sumussa toisten +juhlailijain parissa. Ja herättääkseen vieläkin enemmän pahennusta hän +on juominkeihinsa palkannut nuoren ja kauniin kitaransoittajattaren, +hetaira _Habrótononin_. Läheisempiin suhteisiin tämän kevytkenkäisen +naisen kanssa hän kuitenkaan ei ryhdy — niin syvästi hän on kiintynyt +vaimoonsa. Asia näyttää siis häneen nähden pahemmalta, kuin mitä se +ansaitsee. + +Näin olemme seuranneet toista niistä langoista, jotka johtavat +varsinaiseen juoneen. Toinen lanka juontuu heitteille pannun lapsen +kohtalosta. Vuohipaimen on löytänyt lapsen ja ottanut sen kotiinsa. +Mutta sitten muuan miilunpolttaja on saanut hänet houkutelluksi +jättämään lapsen hänen vaimolleen, jonka oma pienokainen on juuri +kuollut. Pian sen jälkeen miilunpolttaja kuitenkin saa sattumalta +tietää, että kun vuohipaimen löysi lapsen, tällä oli päällänsä joitakin +koristuksia ja muitakin tuntomerkkejä. Miilunpolttaja vaatii silloin +näitä arvoesineitä, mutta paimen kieltäytyy niitä antamasta. Lopuksi +he päättävät, että sovintotuomari saa ratkaista asian. Kohtaus, joka +tästä juontuu, on aiheuttanut koko komedian nimen. Tästä kohtauksesta +alkaakin kappaleen ensimmäinen säilynyt suurempi palanen. Edellä +esitetty on voitu päätellä siitä, mitä näytelmästä on jäljellä. + +Sovintotuomariksi riitapuolet ottavat henkilön, joka toisestakin +syystä esiintyy kappaleessa, nimittäin Pamphileen isän, vanhan +saiturin _Smikrineen_. Hän on saanut kuulla huhuja vävypoikansa +seurustelusta ja on poissa suunniltaan ajatellessaan, että tyttären +saamat vaivalla ansaitut myötäjäiset kenties menevät tätä menoa sen +tien. Keskusteltuaan tyttärensä kanssa hän on poistumaisillaan tämän +kodista, kun hän kohtaa riitelevät miehet, paimenen ja miilunpolttajan. +»Minä olen vapaaehtoisesti antanut sinulle lapsen», paimen sanoo. +»Jos et halua lahjaa pitää, niin anna se takaisin! Mutta oikeutta +sinulla ei ole pakottaa minua enempään, kuin mitä annoin sinulle.» +— »Enhän minä vaadi takaisin kaulakäätyjä. ja muita tuntomerkkejä», +sanoo miilunpolttaja, »vaan poika se niitä vaatii. Ne ovat hänen +omaisuuttaan, ja hänen puolestaan, hänen edustajanaan minä esitän +vaatimukseni.» Ja kääntyen Smikrineeseen hän sanoo: »Tämä vuohipaimen +on _ryöstänyt_ lapsen. Sellaista menettelyä en sano löytämiseksi, +vaan kähveltämiseksi. Ja kuulepa vielä: kenties poika on ylhäistä +syntyperää. Kenties hänen tuntomerkkinsä voisivat vastaisuudessa +auttaa häntä saamaan selvän suvustaan ja saavuttamaan siten loistavan +tulevaisuuden.» + +Sellaiselle henkilölle, joka voi toimia kuten tuo paimen, sellaiselle +miilunpolttaja ei tahdo enää luovuttaa pienokaista. + +Sitä ei sovintotuomarikaan tahtoisi. Ja vastenmielisesti paimenen +täytyy luopua lapsen koristuksista. + +Miilunpolttajan seisoessa siinä kapistukset käsissään, saapuu paikalle +Kharisioksen kaikkialla läsnäoleva orja ja tuntee kummakseen sormuksen, +joka on ollut hänen herransa omaisuutta. Kharisios oli kaipaillut sitä +aina siitä asti, kun hän otti osaa viimeiseen Artemiksen juhlaan. Ovela +orja tekee heti johtopäätöksensä: hänen isäntänsä on humalan huumassa +hairahtunut väkivaltaan naista kohtaan. Painiskeltaessa tyttö on saanut +käsiinsä sormuksen. Sitten hän on synnyttänyt lapsen, pannut sen +heitteille ja antanut sille mukaan isänsä sormuksen! + +Orjan uteliaisuus on herännyt, ja nyt on hänen saatava selko lapsen +äidistä. Silloin astuu näyttämölle Habrotonon ja saa kuulla, miten +asiat ovat. Ja kun hänellä on sekä hyvä sydän että ovelat aivot, +hän keksii viekkaan suunnitelman valmistaakseen pienokaiselle +vastaisuudessa paremmat oltavat kuin miilunpolttajan hökkelissä. Hän +sopii orjan kanssa, että hän menee Kharisioksen luo sormus mukanaan +ja sanoo ottaneensa sen häneltä, kun Kharisios Artemiksen juhlan +jälkeisenä yönä teki hänelle väkivaltaa. + + »Ma sanon muka ujostuin + nyt jonkin tavallisen lauseparren, + niin etten anna ilmi itseäni: + 'Niin hirvittävän häikäilemätön + ja rohkea sa olit.’ + Ja lopuks sitten sanon hälle näin: + 'Oon saanut lapsen nyt’ ja näytän hälle + tään pienen löytölapsen.» + +Ja palkaksi hyvästä teostaan Habrotonon on varmasti saava vapauden — +hän on nimittäin orjatar. + +Hänen suunnitelmansa onnistuu. Hän menee Kairestratoksen taloon lapsi +mukanaan ja saa Kharisioksen helposti uskomaan, että hän on pienen +sormus-pojan isä. + +Mutta hänen ja hetairan välistä keskustelua on kuunnellut +asiaankuulumaton henkilö, joka rientää Smikrineelle kertomaan, että +hänen vävypoikansa on aviottoman lapsen isä. Nyt vanha saituri on +vasta saanut vettä myllyynsä. Nyt, niin hän ajattelee, on oleva +helppoa saada Pamphilelle ero irstailevasta miehestään. Kharisioksen +talon puutarhassa hän kohtaa tyttärensä ja jyrisee kuin ukkonen tuota +senkin paatunutta elostelevaa vävyänsä vastaan, niin että pauhu +kuuluu matkojen päähän. Mutta Pamphile puolustaa miestänsä eikä halua +kuullakaan puhuttavan erosta. + +Äänekkään keskustelun kuuntelijaksi onkin sattunut Kharisios +itse. Hänen talonsa puutarhan ja Kairestratoksen talon, jossa hän +nyt oleilee, puutarhan välillä on nimittäin vain muuri. Kun hän +nyt saa kuulla, miten anteeksiantavainen hänen vaimonsa on hänen +harha-askeleisiinsa nähden, ja ajattelee, miten ankarasti hän on +tuominnut vaimoaan tapahtuneesta, jolle tämä ei ollut mitään voinut, +niin hänen sydämensä sulaa kuin vaha ja omatunto herää. Hänen orjansa +tulee Kairestratoksen talosta ja kertoo monologissa, kuinka epätoivon +vallassa hänen nuori isäntänsä on, kuinka hän lyö otsaansa, raastaa +tukkaansa ja puhkeaa äänekkäisiin valitushuutoihin. »Minkälaisen vaimon +olin saanutkaan, ja kuinka olen häntä kohdellut!» hän huudahtaa. + +Sillä välin on Habrotonon astunut ulos Kairestratoksen talosta +löytölapsi mukanaan. Samassa tulee Pamphilekin talostaan päästyään +eroon ankarasta isästään. Hän huomaa lapsen ja tuntee luonnollisesti +heti ne koristukset, joita lapsella on. »Sinä et ole lapsen äiti!» hän +huutaa Habrotonille. »En, minä tekeydyn vain toivoen lopuksi saavani +selon hänen oikeasta äidistään.» Ja nyt Habrotonon on hänet löytänyt. +Hän kertoo myöskin Pamphilelle, että Kharisios on lapsen isä. Ajatella, +miten onnelliseksi kaikki kääntyy! + +Pian hetairan onnistuu myöskin saada Kharisios vakuutetuksi, että hänen +vaimonsa on sama nainen, jota hän kerran on loukannut. Kun sitten vanha +saituri ilmestyy jälleen näyttämölle, vakaasti päättäneenä ottaa pois +tyttärensä — ja myötäjäiset —, hän vallan hölmistyy nähdessään, että +puolisojen välillä vallitsee sopu ja rauha. + + * * * * * + +Yhtä sotkuisa on tapahtumain vyyhti komediassa, jonka nimi on +»_Leikkotukkatyttö_» eli »_Mustasukkaisuuden uhri_». Soturi Polemon +on ottanut itselleen rakastajattaren. Hän on tähän hyvin ihastunut +ja pitää häntä kuin avio vaimoaan, mutta ei voi mennä hänen kanssaan +lailliseen avioliittoon, koska hän on löytölapsi eikä siis voida +tietää, onko hän vapaasukuisista vanhemmista. Hänen nimensä on +_Glykéra_. + +Perheessä, joka asuu Polemonin kodin vieressä, on rikas ja +hemmoittelulla pilattu nuorukainen nimeltä Moskhiōn. Hän rakastuu +kauniiseen Glykeraan, ja eräänä iltana, kun Polemon tulee kotiin, +hän näkee Moskhionin juoksevan kadulla, ottavan Glykeran syliinsä ja +suutelevan häntä. Ja — voi kauheata — tyttö ei edes yritä vastustella. + +Ei voi ihmetellä, että Polemon tulee raivoksi mustasukkaisuudesta. +Eihän hän voi aavistaakaan, että Glykera itse asiassa ei lainkaan +ole hurmaantunut ihailijaansa — asia on vain niin, että hänen +kasvatusäitinsä kuolinvuoteellaan oli uskonut hänelle salaisuuden, mitä +yhteyttä oli hänen ja Moskhionin syntyperässä: että he olivat molemmat +löytölapsia ja kaksoissisaruksia. Mutta Moskhionin kasvattiäiti +_Myrrínē_ ei halua mistään hinnasta, että salaisuus tulisi ilmi. +Varakas Myrrine, jolla ei itsellään ollut lapsia, oli nimittäin ottanut +Moskhionin omaksi pojakseen. Kun hän jäi leskeksi, hän oli mennyt +uusiin naimisiin ja uudelle miehelleen hän on aina selittänyt, että +Moskhion on hänen synnyttämänsä. Hänen vuoksensa Glykeran oli täytynyt +juhlallisin valoin luvata kasvatusäidilleen, ettei hän paljastaisi +Moskhionin syntyperän salaisuutta. Hän ei voinut senvuoksi herralleen +ja miehelleen tyydyttävästi selittää käyttäytymistään Moskhionin häntä +suudellessa. + +Hurjana mustasukkaisuudesta tuo uljas soturi leikkaa silloin Glykeralta +tukan. Se oli hyvin häpäisevää vapaasyntyisen naisen kohtelua, sillä +lyhyt tukka oli orjan merkki. + +Epätoivoissaan Glykera miehen poissa ollessa pakenee Myrrinen taloon. +Itserakas Moskhion kuvittelee silloin luonnollisesti heti, että hän on +tehnyt sen ihastuksesta häneen. + +Polemonin on kumminkin vaikeata ajan pitkään kestää eroa +rakastajattarestaan. Hän lähtee lopuksi itse Myrrinen taloon ottaakseen +väkivalloin takaisin uskottoman kaunottarensa. Mutta Myrrinen mies, +_Pataikós_, tulee paikalle ja hänen ja kuopuksissaan olevan soturin +välillä syntyy seuraava kovaääninen keskustelu. + + _Pataikos_: + + Jos asia on käynyt sillä tavoin, + kuin olet vakuuttanut, ja jos nainen + on sinun avios — + + _Polemon_: + + Ei oo, Pataikos. + + _Pataikos_: + + No, se on toista. + + _Polemon_: + + Mutta olen aina + _pitänyt_ häntä vaimonani. + + _Pataikos_: + + Älä + nyt huuda! Kuka antoi hänet sulle? + + _Polemon_: + + Hänetkö? Kuka? Hänpä itse. + + _Pataikos_: + + Hyvä + siis asia on selkeä ja kirkas. + Siis piti sinusta hän — ja se on + nyt lopussa. Hän lähti luotasi, + kun enää kohdellut et häntä niin, + kuin olis pitänyt.» + +Lopuksi Polemonin viha muuttuu epätoivoksi ja hän huudahtaa: + + »Nyt hirtän itseni! Mun Glykerani + on minut hyljännyt! Mun Glykerani + on minut hyljännyt! Mut jos vain luulet + sen sopivaksi — tuttu hänen kanssaan + olethan, puhuit usein hänen kanssaan —, + niin mene puolestani, vannotan sua, + ja puhu ensin hänen kanssaan!» + +Nyt Pataikoksen mielestä on sääli miestä ja hän tahtoo kernaasti +puhua järkeä Glykeralle. Mutta aluksi tämä on taipumaton. Hänen on +vaikea sulattaa sitä häväistystä, jonka Polemon on tuottanut hänelle, +vapaasyntyiselle naiselle. Todistaakseen vapaasyntyisyytensä hän tahtoo +näyttää ne korut, jotka hänellä oli silloin, kun kasvatusäiti löysi +hänet. Hän noudattaa ne ja näyttää Pataikokselle. Hämmästyksekseen tämä +tuntee ja huomaa, että Glykera on — hänen oma lapsensa. Selitys on se, +että Pataikos, joka aikoinaan oli ollut rikas liikemies, oli menettänyt +omaisuutensa pian sen jälkeen kuin hänen vaimonsa oli lahjoittanut +hänelle kaksi lasta, joita kasvattamaan hän hädässään piti itseänsä +kykenemättömänä. Samana päivänä kuoli hänen vaimonsa. Hän panetti +senvuoksi äskensyntyneet heitteille. Nyt hän tietää siis, minne toinen +hänen lapsistaan on joutunut. + +Hän ei aavista silloin saavansa pian yhtä odottamattomia tietoja siitä, +missä on toinen lapsista, poika. + +Pataikoksen ja Glykeran — hänen oman tyttärensä — välistä keskustelua +on Moskhion salaa kuunnellut. Hiukan aikaisemmin hän samalla tapaa oli +kuullut, kun Glykera kertoi Myrrinelle, mitä hän tiesi sotkuisista +sukulaissuhteista. Näin valkeni hänelle, että Glykera on hänen +sisarensa ja Pataikos hänen isänsä. + +Lähin mies, joka saa tietää oikean asiantilan, on Polemon, ja nyt hänen +on luonnollisesti helppo antaa anteeksi rakastajattarelleen. Hänen +suureksi ilokseen Glykerakin puolestaan antaa hänelle anteeksi. Ja +yleinen ihastus kukkuroituu, kun Glykeran isä Pataikos tulee ja jättää +tyttärensä Polemonille, joka nyt voi ottaa hänet aviovaimokseen, koska +hänen vapaasyntyisyytensä on todettu. »Kiivautesi koitui tällä kertaa +onneksi meille molemmille», Glykera sanoo ja lisää: »Ja senvuoksi olen +jo antanut sinulle anteeksi.» + + * * * * * + +Ne kaksi Menandroksen näytelmää, jotka olemme näin selostaneet, +riittävät, että voimme vanhoina tuttuina tervehtiä eräitä tyyppejä, +jotka vähäisin muunnoksin usein esiintyvät uudessa komediassa. Ennen +kaikkea esiintyy heitteille pantu lapsi, joka saa aikaan joukon +selkkauksia, ennenkuin sen oikea syntyperä on saatu selville, ja kaikki +päättyy sovintoon ja onneen. Tämä aihe muuntelee lukemattomin tavoin. +Juonen langat löyhtyvät ja kiristyvät kirjavasti vaihdellen. Muita +draaman tyyppejä ovat hieno, elosteleva nuori herra, joka on aina +heikko viinille ja naisille, ovela orja, liukas hetaira, uskollinen +imettäjä ja joukko muita osia. + +Täten on Aristophaneen dionysoslaisen iloittelun tilalle tullut +porvarillinen luonne- ja juonidraama. Aristophaneen aikana ateenalaiset +voivat vielä uneksia valtiollisia suuruuden unelmia; kun Menandros +aloitti kirjallisen toimintansa — noin vuonna 320 e.Kr. —, suuruuden +unelmat olivat rauenneet, ja heidän oli ollut toistaiseksi haudattava +itsenäisyydenkin haaveilut. Demosthenes, Philippoksen ja Aleksanterin +politiikan väsymätön vastustaja oli vapaaehtoisesti päättänyt päivänsä, +ja Ateenan oli täytynyt alistaa kohtalonsa makedonialaisten koviin +käsiin. Peiraieuksen linnassa oli makedonialainen varusväki valvomassa, +että mihinkään ei ryhdytty vastoin Antipatroksen tahtoa; ja melkein +joka vuonna, mikä kului, näyttäytyi yhä selvemmin, että entinen +itsetehostuksen henki oli ikiajoiksi jättänyt Perikleen Ateenan. Ajan +valtiollisista myrskyistä ei senvuoksi Menandroksen draamoissa ole +jälkeäkään. + +Kuinka toisenlaista, kun ajattelee Aristophaneen komedioja, kaikkia +niitä lausuntoja, joilla tämä »sulotarten vallaton lemmikki» +— kuten Goethe on häntä nimittänyt[106] — sekaantui aikansa +valtiollisiin väittelyihin. Menandroksen draamoissa vallitsee +tässä suhteessa täydellinen hiljaisuus, mutta hiljaisuus, joka on +helposti selitettävissä. Hänen komediainsa kuulijakunta oli vallan +toisenlaista kuin Perikleen ajan teatterissakävijät. Se oli yleisö, +joka oli kadottanut kaikki poliittiset harhakuvittelut, joka oli +tottunut kohtaloonsa alistumaan. Ei oltu enää maailmankansalaisia +eikä suurvallankansalaisia — oltiin yksinkertaisesti porvareita, +joilla oli kyllin omissa yksityisissä harrastuksissaan. Jokapäiväisen +ruoan mausteena eivät olleet enää Sisilian-retket, valtiolliset +oikeudenkäynnit ja demagogien taistelu valtiollisesta johtaja-asemasta +— sinä olivat siihen sijaan avioskandaalit, aviottomat ja heitteille +pannut lapset, jotka äkkiä tunnettiin ja otettiin jälleen perheen +huomaan, koko omaisuuden äkilliset menetykset ja nopeasti saadut +voitot, omavaltaisten poikien harha-askeleet, hurmaavain hetairain +ja julkeiden orjien vehkeet ja paljon muuta samaa maata. »Vanha +Aristophanes vei meidät milloin pilviin Sokrateen seurassa, milloin +kuljetti taas alas manalaan Dionysos mukanamme. Mutta Menandros pysyy +maan pinnalla» — puhuaksemme erään attikalaisen komedian tuntijan +suulla. »Taivas on laskeutunut alemmaksi, ja Hades on kaikonnut meistä +kauemmaksi», mutta maa ja _ihminen_ ovat tulleet kiintoisammiksi +huomioida, kuin mitä koskaan vielä oli voitu aavistaa. »Menandroksen +Ateenassa», sanoo Harrie, »oli kansallinen voima ehtynyt ja kaikki +laajat näköalat olivat kutistuneet. Suurten ajatusten ja näkyjen +vaahtoava virta tislautui tässä ympäristössä pikku annoksiksi hienoa +vettä, jolla oli valioarvonimi; vanhain ajattelijain ylväät pyrkimykset +muovata ihminen Aatteen kasvojen mukaan kuitattiin vaieten. Sen sijaan +omistauduttiin siihen saakka tuntemattomalla hellivällä kiinnostuksella +huomioimaan ihmistä, sellaisena kuin hän nyt kerta kaikkiaan oli ja eli +Jumalan viheriöitsevän maan pinnalla.» + + +Kirjallisuutta: + +Menander, Tre nyfundne komedier. Oversettelse og innledning av S. +Eitrem. + +Stycken ur Menandros' komedier, översättning av Alarik Hallström. + +Ivar Harrie, Athenare. + +Menander, Das Schiedsgericht, erklärt von Ulrich v. +Wilamowitz-Moellendorff. + +Menandri Reliquiae in Papyris et Membranis Servatae. Edidit Christianus +Jensen. + + + + +IDYLLEJÄ, EPIGRAMMEJA JA HYMNEJÄ. + + +Lyyrillisiä ja eepillisiä runoilijoita oli aleksandreialaisajalla +joukoittain, toinen toistansa oppineempia ja kuivempia. Runoudesta +on tullut — käyttääksemme Schückin sanoja — »professorirunoutta +professoreja varten. Kaunokirjallisuus vaikuttaa Aleksandreiassa +harjoitettujen kieliopillisten ja bibliografisten opintojen +sivutuotteelta.» + +Aleksandrialainen aika on _oppinutta_ aikakautta. Sen runoilijat eivät +ole laulajia, jotka hetken innoituksesta laulavat kaikelle kansalle +— aleksandrialaiset runoilijat kirjoittavat sen sijaan valtapiirille +kirjallisia herkuttelijoita, jotka lukevat runoutta nirson kielimiehen +nautinnolla. Luoda kauniiksi sorvattu kieliasu on näiden kirjallisten +runoilijoiden päätehtävä. Se on muotokaunista, opillansa — varsinkin +mytologisella — suorastaan loistelevaa. + +Jokaista ilmiötä on kuitenkin arvosteltava _sen oman_ ajan mittakaavan +mukaan. Ja hellenistisen ajan runouden ihanteet olivat toiset +kuin meidän. Ne muistuttavat pikemminkin niitä, jotka Ruotsissa +olivat vallalla silloin, kun Gustav Fredrik Gyllenborgin rutikuivaa +vertauskuvallista sankarirunoa »Tåget över Bält» (Retki Bältin yli) +ylistettiin mestariteoksena.[107] + +Yhden jumalan armoittaman runoilijaneron aleksandreialainenkin aika +on kuitenkin tuottanut — sisilialaisen laulajan _Theókritoksen_.[108] +Hän oli ainoa sen ajan runoilijoista, joka varsinaisesti merkitsi +uutta lisää kreikkalaisen kirjallisuuden kehitykseen. Tämä lisä oli +_paimenrunous_ eli _idylli_, runouden laji, joka kaksi vuosituhatta +myöhemmin — 1600- ja 1700-luvulla — tuli muotiin hoveissa ja ylhäisön +seurapiirissä. Laulunäytelmissä ja naamioilveissä vilisi silloin +paimenia ja paimenittaria nimeltänsä Daphnis, Khloe, Doris ja Amaryllis. + +Theokritoksen paimenet eivät kuitenkaan ole liikasivistyksen +leimaamia kuten rokokoo-ajan runoudessa. He ovat terveitä ja aitoja. +Heidän pukunansa on puhvelinnahka tai lampaantalja ja he tuoksuvat +vuohenmaidolta ja pukilta. Mutta he hehkuvat rakkaudesta Amaryllikseen +tai Naïkseen ja osaavat sekä runoilla että laulaa tunteistaan. +Kaikki on heille rakkautta, laulua ja huilunsäveliä. Runouslaji +sellaisenaan on hurmaavaa; mutta joka tapauksessa se on ylikultivoidun +kaupunkilaisen taidetuotetta, joka tahtoo itselleen ja toisille +valmistaa hetken huvia naiiveilla maalaiskuvillaan. Runoilija vie +meidät luonnon helmaan, missä mehiläiset surisevat, sirkat sirittävät, +lampaat määkivät ja vohlat hyppelehtivät, lirisevien purojen +rannalle ja puiden hiljaiseen huminaan aurinkoisena kesäpäivänä. +Kukaan ei ole kyennyt voimakkaampana loihtimaan esille myöhäiskesän +ja elonkorjuuajan siunatun runsauden tunnelmaa kuin Theokritos +»_Elonkorjuujuhla_»-nimisessä idyllissään, jossa hän kuvailee, kuinka +hän kahden kaupunkilaisystävänsä kanssa kulkee Phrasidamoksen talossa +vietettäviin leikkuujuhliin ja saa vihreällä nurmikolla lojuen nauttia +oivallista, seitsemän vuoden vanhaa viiniä: + + Vuoteeksemmepa kohta + tuorehet viininlehvät, kaislat tuoksuvat tuotiin, + niin lepohon venähtää hyvin mielin, nauttien saimme. + Yllämme huojuivat jalavat sekä poppelit lehdon, + tuuli kun soi huminoiden siellä, ja veet pyhät lähteen + pulppusi vierelt' aivan, miss' oli nymfien luola, + piiloss' oksien kun taas päivän paahtamat sirkat + istui ehtimiseen rupatellen, kurnutus tyyni + lehtisammakon kaukaa nous okapensahikosta; + Kyyhkyn soi kujerrus sekä kiurujen, tiklien laulu; + kultaiset kimalaiset kierteli lähtehen vettä. + Noin suvi, laihot, kypsät heelmät ympäri tuoksui. + Päärynät kierivät jalkoihimme ja taas omenoita + kertyi vierellemme ja luumujen painamat oksat + taipuivat alas puista ja riippuivat liki maata; + ruukku nyt viinin soi, oli seitsenvuotinen hartsi. + +Lopuksi runoilija kruunaa tämän maalaisidyllinsä kuvaamalla Demeteriä, +sadon jumalatarta suopea hymy kasvoillaan. + + »Kun aikojansa ja lyhteitään kädet täynnä on hällä.» + +Laulaja nauttii itse täysin siemauksin tästä viljavuuden runsaudesta. +Hän ei ainoastaan _näe_ maan kauneutta, — hän imee sen sieluunsa +kaikilla aisteillaan, hän _elää_ sen elämää. Hän eläytyy myöskin +niihin ihmisiin, joita hänen runoelmassaan esiintyy. Ne eivät ole +pelkkiä varjokuvia, vaan niissä on lihaa ja verta. Hänen lahjakkuutensa +on suuri; se on samalla kertaa hienon lyyrillinen ja voimakkaan +draamallinen. + +Draamallinen piirre esiintyy m.m. vuorolauseissa, joilla paimenet +kilpailevat, kuten idyllissä »_Daphniin ja Menalkaan laulukilpailu_.» + + »Vuorilla viehkeä Daphnis kerran, niin taru kertoo, + lehmiä kaitessaan tapas lammaspaimen Menalkaan. + Hiukset kultaiset oli, kauniit poikien nuorten, + kumpikin taitaja myös oli syrinks-soittelon, laulun. + Kääntyen Daphnikseen Menalkas lausua ehti: + »Daphnis, lehmien paimen, sua haluttaisiko laulaa? + Leikiten voitan sun, jos laulaa saan, mitä mielin.» + Hällepä vastasi Daphnis taas, sanat virkki ja lausui: + »Lammaspaimen Menalkas, taitaja syrinks-soiton, + koskaan et mua voita, jo turmelet äänesi ennen.» + + Menalkas. + + Ehkä sen tahdot nähdä ja palkinnonko sa määräät? + + Daphnis. + + Nähdä sen tahdon totta ja palkinnon minä määrään. + + Menalkas. + + Siis, mikä arvoa myöten palkinnoks sopis meille? + + Daphnis. + + Puolestain asetan vasikan, sinä taas ison lampaan. + + Menalkas. + + Lammast' en asettaa minä tohdi, sill' on isä saita, + Niin on äitini myös, ja he lampaat laskevat illoin. + + Daphnis. + + Olkoon, siis mitä annat? Määrää voittajan palkka! + + Menalkas. + + Syrinks-huiluni kauniin yhdeksin suloäänin, + myös vaha valkehin peitteenään, tasan yllä ja alla, + sen panen palkinnoks, mut yhtään en isän karjaa. + +Myöskin Daphnis panee syrinksinsä[109] palkinnoksi, ja +palkintotuomariksi he ottavat kolmannen paimenen. Laulukilpailussa +tulee vuorotellen laulaa luonnon kauneudesta ja paimenten elämän +ihanuudesta. + + Näinpä nyt vuoroon toinen toiselleen pojat lauloi, + mutta jo päätöslaulua laatia alkoi Menalkas: + »Lampaat, oi susi, säästä ja myös karitsoitani säästä! + Mua älä vainoo, vaikk' olen pieni ja niin monen paimen! + Hei Lampuros, koirani, vai nukut niin sikeästi? + Ei uninen saa olla, kun kaitsee poikasen kanssa! + Teitäpä, lampaat, vaadin ruohoa taas mehukasta + innoin syömään, niin väsymättä, jos uunna se kasvaa. + Syökää, syökää, hei nyt täyteen vain utareenne, + niin omans' saa karitsat sekä riittää juustoa varten. + + Mut hänen jäljessään taas äänin helkkyvin Daphnis: + »Tyttönen kauniskulma mun luolastaan näki eilen, + kun ohi lehmiä vein, ja mun kauniiks, kaunihiks kiitti, + mut hänen murheekseen en vastannut minä lainkaan, + maahan loin minä katsellen vain sekä tietäni kuljin. + Armas lehmän ammuva ääni on, tuuli on armas, + armast' on suven aikaan myös puron äärellä maata. + Terhot on tammen kaunistus, omenat ovat puunsa, + lehmän taas vasikat, mut paimenen lehmät on aarre. + +Kun kilpailu oli päättynyt, vuohipaimen tuomiisi voittopalkinnon +Daphniille, joka siitä suuresti riemastui. + + * * * * * + +Kielentaitajana Theokritos on jumalanarmoittama mestari. Hänen kielensä +on musiikkia. Hänen aivan kuin läähättävä rytminsä tekee hänestä +kuuman rakkauden synnynnäisen laulajan. On kuin kuulisi rakastuneen +sydämen kiivaan tykinnän, kuin tuntisi intohimon vavistuksen hänen +värähtelevässä äänessään. Vain Sapphoa voi häneen verrata. + +Mutta hän voi myöskin leikinlaskulla kuitata rakkaudentuskat, kuten +idyllissä »_Niittomiehet_»: + + Milon. + + Maamies hoi, mikä on? Mikä vaivaakaan sua, raukka? + Jälkeäs suoraks leikkaa et, kuten leikkasit ennen, + rinnall’ et pysy naapuris, vaan jäät jälkehen, niinkuin + lammas laumastaan, kun jalkaan sai okahaavan. + Kuinka suu käykään, rahjus, ehtoopäivä kun ehtii, + kun aluss' et edes leikkaa luokoas puhtaaks. + + Battos. + + Milon, iltahan kestät, oot kova kuin pala paatta. + Etkö sa kaivannut ketäkään, joka poissa on, koskaan? + + Milon. + + En. Miten työmies sitten outoja kaivata voisi? + + Battos. + + Etkö sa rakkaudest' ole koskaan valvonut yötä? + + Milon. + + En, ja se jääköön! »Nahkan maulla sa varjele koiraa!» + + Battos. + + Mut olen lempeä hehkunut, ah, ykstoista jo päivää. + + Milon. + + »Täynnäpä on vatis viiniä.»[110] Ei etikkaa edes mutta. + + Battos. + + Siks koko kylvö on laiminlyötynä täällä. + + Milon. + + Vuoks kenen huokaat siis? + + Battos. + + Polybótaan tyttären vuoksi, + Luona Hippótionin, joka huilua soitteli äsken. + + Milon. + + Kosto jo kohtasi syntisen: sait, mitä pyytelit kauan. + Laiha on hän kuin sirkka ja mustemp' yötäkin on hän. + + Battos. + + Vai alat kiusata nyt? Ei Plutos[111] vain ole sokko, + Arvoton Eros on myös: sinä et saa pöyhkeäks tulla. + + Milon. + + En tule pöyhkeäks. Mutta jo leikkaamaan sinä riennä, + tyttösi kunniaks kun teet laulun hehkuvan, työkin + käy kevyemmin — tiedän, ett' olet laulanut ennen. + + Battos. + + Immet Piérian[112], nyt avullanne ma tyttöä hoikkaa + palvon! Kaiken, oi jumalattaret, kaunihiks teette. + Oi Bombyka, mun neitoni, moittivat, ett' olet laiha, + päivän paahtama syyriatar, olet ruskea mulle. + Tumma on orvokki myös ja on hyasinttikin tumma, + seppelkukkina käyvät kauneimmista ne sentään. + Oi Bombyka, mun neitoni, elfenluusta on jalkas; + hurmaten äänes soi, kuvaella en voi olemustas.» + +Milon vastaa käytännöllisellä ja hilpeällä maamiehen laululla, jonka +ydinkohta on kehoitus: + + »Solmeilkaa, sitojat, niin lyhteet, kulkija ettei + Lausuis: 'Raihnaist' on väki, hukkaan palkka on mennyt?» + +Hän lopettaa sanoen: + + »Kas, tätä laulua raatajat kuulee, paahtamat helteen. + Mut leperrystä sa rakkaudestasi juttele ennen + eukon korvaan, äitisi, vuoteessaan joka loikoo.» + +Käytännöllisen neuvon tuskaansa vastaan saa myöskin mustasukkainen +Aiskhines runoelmassa »_Mustasukkaisuus_». Runon alku on erinomaista +dramatiikkaa: + + Aiskhines. + + Terve, Tyónikos! Voit hyvin kai! + + Tyonikos. + + Sama toivotus sulle, + Aiskhines! + + Aiskhines. + + Aikoja siitä jo on. + + Tyonikos. + + Miten niin? Mikä vaivaa? + + Aiskhines. + + Huonoa kuuluu mulle. Tyonikos. + + Tyonikos. + + Siks' olet laiha, + siks noin mahdoton parta ja noin vanukkeisena tukka! + Kulkija tuollainen, Pythagoraan[113] oppilas, äsken + kalpea, paljasjalka, Ateenan mies, kävi täällä. + Hänkin lempeä, luulen, hehkui — vehnäsen vuoksi. + + Aiskhines. + + Leikkiä lasket aina. Mut mulle on julma Kyniska + Kaunis; ah, pian järki on mennyt — hiukkanen puuttuu.» + +Ja sitten Aiskhines kertoo, että hän mustasukkaisuudesta oli antanut +Kyniskalle korvapuustin sellaisin seurauksin, että tämä oli kadonnut +hänen näkyvistään jo kaksi kuukautta sitten. Thyōnikos neuvoo häntä +parantamaan lemmentuskiansa menemällä Ptolemaiokselle sotapalvelukseen. + + * * * * * + +Dramaattisen eloisa kuin komedia on runoelma »_Syrakusattaret Adoniksen +juhlassa_», joka on oivallisin kuvaus senaikaisen keskisäädyn elämästä. +Päähenkilöinä on kaksi syrakusalaista rouvaa: Gorgo ja Praksinoa, +jotka ovat asettuneet asumaan Aleksandreiaan. He kohtaavat toisensa +sopimuksen mukaisesti Praksinoan kotona lähteäkseen sieltä linnaan +Adoniksen juhlaan. Heti kun he tapaavat toisensa, he alkavat sadatella +poissa olevia miehiänsä, samalla kuin emäntä siinä lomassa rähisee +palvelijattarelleen, joka auttaa häntä pukeutumisessa. + + Gorgo. + + Onko Praksinoa tullut? + + Praksinoa. + + Jo aikaa, Gorgo. Jo ehdin. + Kas, tulit vihdoinkin. Tuo, Eunoa, tuoli ja pielus + Rouvaa varten! + + Gorgo. + + Kiitos kaunis! + + Praksinoa. + + Istuhan, Gorgo! + + Gorgo. + + Huh, miten hengästyin ma. Praksinoa, uskohan, vaivoin + pääsin ehjänä pois väkijoukon, vaunujen tieltä. + Saappaat hohtelevat, on viilat herrojen yllä. + Sitten mahdoton tie! Asut hirveän kaukana meiltä. + + Praksinoa. + + Sen se on hullun syy. Tämän maailman lopun luolan + hän taloksemme on ostanut, ettemme naapurit saisi + olla, hän tahtoo vain mua kiusata aina, se lurjus. + + Gorgo. + + Noin varo soimaamasta sa Deinon ukkoas, kun tuo + pieni sen kuulee! Nääs, hörökorvin tuossa hän seisoo. + Kiltti Zopyrion, ethän pelkää! Ei isä oo se. + + Praksinoa. + + Pentuhan ymmärtää, hyvä luojani! + + Gorgo. + + On isä kaunis. + + Praksinoa. + + Viimeinen urotyö saman herran: puotihin lähti + ostaakseen ihomaalit vain, salpietarit mulle, + suolaa tuo palatessaan mies iso, riiviö aivan. + + Gorgo. + + Mieheni Diklides, rahantuhlari, on samanmoinen, + toi tukon villoja eilen, maksoi seitsemän drakmaa, + niinkuin koiran takkua, vaivaa loppumatonta. — + Mut ota viitta jo ylle ja myös hame, jossa on soljet! + Luo hovin käyskelkäämme, luo kuningas Ptolemaioon, + nähdähän Adonis täytyy — on kuningattaren luona + loistoa nyt, minä kuulin. + + Praksinoa. + + Suurellist' olo suurten. + + Gorgo. + + Hän, joka nähnyt on jotakin, voi kertoa muille. + Aika on lähteä nyt. + + Praksinoa. + + Pyhä aina on joutilahalla. + Eunoa, noudapas vettä ja kanna se, torkkuja, valmiiks + huoneeseen! — Mukavastipa kissat nukkua tahtoo. + Liikuta jalkojas, vettä nyt tänne sa toimita ensin! + Saippua vain on hällä! — No, tänne! — Mut ei ylenmäärin! + Kaada nyt kannustasi — Puvun noinko sa, hulttio, tahraat! + Riittää, pestyhän oon, vaikk' onnistui pesu niin näin. + Miss' avain suuren kirstun on? Mene etsimähän se! + + Gorgo. + + Kuinka, Praksinoa kulta, on kaunis tuo puku ylläs + Soljin, laskoksin! Miten kalliiks se tulla mahtoi? + + Praksinoa. + + Siit' älä muistutakaan! Hyvä miinaa kaks hopeaa jos + Riittää ees, olen työhön pannut henkeni melkein. + + Gorgo. + + Mutta se onnistui makuhus. + + Praksinoa. + + Sitä saata ei kieltää. — + Noudahan viitta ja solmia nyt hyvin aurinkohattu! — + Laps, sinä jäät kotihin. Varo mörköä! — Vie hevoselle + ruokaa! Juostakin saat, kun vain et jalkojas taita. + Mennään nyt! — Ota, Phrygia, lapsi ja leiki sen kanssa! + (Menevät kadulle.) + Oi jumalat, tätä kansaa! Kuinka ja koskahan tästä + nyt läpi pääsemme? Kuin keko muurahaisia kiehuis!» + +Linnan edustalla tungos käy vieläkin pahemmaksi ja Praksinoa parahtaa: + + Ah, minä onneton! On suvihameeni halki jo, Gorgo. + (Eräälle muukalaiselle:) + Zeuksen kautta, jos tahdot onnea, oi hyvä herra, + jossakin, auttaos meitä nyt, että mun viittani säilyis. + + Muukalainen. + + Ei ole vallassain, mut voin yrittää. + + Praksinoa. + + Tätä kansaa! + Kuin siat täyttivät! + + Muukalainen. + + Malttia, rouva, jo pääsimme turvaan. + + Praksinoa. + + Parhain, suojass', oi, eläös tänä vuonna ja aina, + Meitä kun suojelit näin! — Oli mies hyvä, auttava siinä!» + +Linnaan päästyään molemmat naiset käyvät loistoa ihastellessaan niin +kovaäänisiksi, että eräs vieras tiuskaisee heille: + + »Hiljaa kerrankin, tuo pärpätys poikki, te lörpöt + Hanhet! Hirveä ääntämys tuo ihan ihmiset tappaa.[114] + + Gorgo. + + Kuulkaas vain! Kuka on hän? Vai sua jaaritus koskee? + Orjias voit komentaa, mut rouvia et Syrakusan! + Mielehes myöskin paina: Korinthos on koti meidän, + kuin Bellerophonin[115]; Peloponnesoolta on kieli: + doorit luullakseni saa haastaa doorien lailla.» + +Riita keskeytyy kuitenkin, kun kuuluisa laulajatar virittää Adoniksen +laulun. Kun se on päättynyt, Gorgon täytyy lähteä kotiin antamaan +aamiaista kärtyiselle miehelleen: + + »Sappea vain hän on, nälän ollen en voi liki mennä.» + + * * * * * + +Enemmän opin raskauttama on Theokritoksen runoilijaveikko, +hymniensepittäjä _Kallímakhos_, ammatiltaan aleksandrialainen +ylikirjastonhoitaja ja hyvin ansioitunut bibliografi. Hänen +runoudessaan kirjallisuuden tuntijan ominaisuudet himmentävätkin kovin +usein runoilijan. Hänen runouttaan, ei yksinkertaisesti voi oikein +ymmärtää, jos ei ajattele, että se on aikansa oppineimman miehen työtä. +Vain hyvin harvoin Kallimakhos kykenee vapautumaan opin painolastista. +Hän on, kuten sanotaan, akateeminen runoilija, enemmän oppinut +kuin haltioitunut, kykenevämpi analysoimaan kuin luovaan voimaan, +paremmin kuvailun kuin kiihkon mies, enemmän säkeitten sepittäjä kuin +taiteilija. Välistä tuntee kuitenkin, kuinka haltioituminen väkevänä +tempaa hänetkin, kuten loppusäkeissä »_Zeus-hymniin_», jonka hän runoili +noin vuonna 280 e.Kr. + + »Terve, sa Kronoon[116] korkea poika, sa, ken hyvän kaiken + annat kipsillesi Kuka laulaa vois sua, suuri? + Ei elänyt ketäkään, joka vois sinun töitäsi laulaa. + Terve sa kolminkerroin! Antaos laupeus, onni! + Rikkaus ilman laupeutt' ei ole siunaus meille.» + +Jumalaninnoittama on myöskin alku hänen Apollon-hymniinsä, joka kai +on miespolvea nuorempi. Ylevän juhlallisin sanoin runoilija ennustaa +jumalan lähestyvän ja kehoittaa poikakuoroa olemaan valmiina lauluun ja +tanssiin: + + Nähkää, oksat kuinka Apollonin laakerin värjyy, + kuin vapisee rakennus! Pois täältä, te syntiset kaikki! + Porttia lyö totisesti nyt Phoiboon loistava jalka. + Etkö jo nää jumalaa? Alas taipuu äkkiä Deloon + palmu. Mut joutsen ilmoissaan ihanasti nyt laulaa. + Itsestään oven salvat työntyvät tieltä ja lukko + aukee itsestään. Liki loistava on jumalhahmo. + Siksi, te nuoret, olkaa valmiit lauluhun, tanssiin! + Kaikkien nähdä hän näyttäy ei, hyve suosion saa vain. + Ken jumalan näki, suuri on, ken ei, on epäkelpo. + +Nämä säkeet tuovat mieleen Johan Olof Wallinin dityrambin Kustaa +III:n kuvapatsasta paljastettaessa: Apollo di Belvedere, jolla on +hurmaajakuninkaan piirteet: + + Oi kuulkaa, oi kuulkaatte ääniä! + On helissyt hurmaajan lyyra, + on jymissyt kostajan jousi + ja kaiku on pilvissä soinut. + Oi nähkää, on jumala tuolla, + hän lannisti jättiläiskäärmeen, + hän kaunisti Deloksen laakson! + Nyt toivo mun katseeni kiehtoo. + + * * * * * + +Kallimakhos sai aikanaan suurta kiitosta ei yksin hymnirunoilijana, +vaan myöskin epigrammien sepittäjänä. Hänen siron loistava +tyylinsä, jossa on hienon sivistyksen tuntu, samoinkuin hänen suuri +älykkäisyytensä ja siellä täällä esiintyvä hiljainen huumori asettavat +hänet arvoasemaan tällä alalla. Hänen somimpia luomiansa on seuraava +Krethisneidon hautaepigrammi: + + Krethis, ah, sadunkertoja, vilkas, auttava, armas, + Samoon neitojen on etsimä, kaipaama nyt. + leikit kauneimmat ken keksi. Unta hän nukkuu + nyt, jota kerran myös käymme me uinumahan. + + +Kirjallisuutta: + +Franz Susemih, Geschichte der griechischen Literatur in der +Alexandrinerzeit. + +Theokritos' idyller. Erland Lagerlöfin ruotsinnos. + +Kallimachos' hymner, Elof Hellqvistin ruotsiksi tulkitsemina. + +Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Hellenistische Dichtung in der Zeit +des Kallimachos. + + + + +MAAILMANHISTORIAN ENSIMMÄINEN TUNNETTU PARODIA.[117] + + + Lauluni alkakohon! Runotarten tulkohon parvi + Helikonilt' alas sieluuni nyt, avuks' tulkohon laulun, + jonka ma piirsin tauluun, jok' oli polveni päällä — + aiheeseen määrätön taistelu, Areen tappavan luoma. + Laulaa mielin tästä, sen korvin kuolevat kuulkoot. + Kertoa tahdon, kuin rotat taisteli, sammakot voittain, + jättien jälkiä käyden rohkeudess', urotöissä, + joist' tarut kertovat kuullaksemme. Mut tää oli alku: + Vuoks janon kerran rotta, mi äsken portimon vältti, + luo lätäkön lähimmän meni, suutaan aikoen kastaa, + vettä sen nautti hän kuin makeaa hunajaa. Hänet huomas + nyt moniääninen sammakko, veen asukas, sekä virkkoi: + 'Ken olet, vieras? ken sinut synnytti? kuin tulit rantaan? + Vilppiä vailla se kerro nyt, ei valehdella sun auta! + Jos olet ystäväks arvoisein, niin vien sinut luoksein; + lahjat, ystävä, silloin sulle ma suon monet, kauniit. + Itse Physignatos oon, kuningas tämän lammikon aavan; + valtias sammakkoin olen vuoden loppuhun täällä. + Peleus taattoni on, taas Hydromedusa mun kantoi, + tuolla he lempeä hehkui, missä Eridanos virtaa. + Mutta ma näön: sinä myös olet kaikkein kaunehin, uljahin, + valtikan kantaja varmaankin, olet sankari myös sa + silmissäni. Hyvä, mulle sa kerto'os siis pian syntys!’ + Mutta Psikárpaks vastasi hälle ja nää sanat lausui: + »Miks sukuain sinä näin kyselet? Sen tuntevat kaikki. + Tiedä: Psikarpaks oon nimeltäin minä, poika Troksárteen, + jolla on kultainen sydän, Leikomyle mun kantoi, + hän tytär Pternotrókteen, valtiahan oli kuulun. + Niin majass' synnyin, niin mua äitini ruokki ja nouti + viikunat, pähkinät, kaiken, mik' ihanaa oli syödä. + Kuinka sun vieraakses tulisin? On luontoni toinen. + Veess' elämään sinä synnyit, kun minä taas sitävastoin + syön kuin ihmislapset, siks korin pyöreän etsin + mielelläni minä, kolmeen kertaan paistetun leivän, + myös kakun paisuvan, jossa on ryytinä juusto ja sesam, + kinkkua myös sekä maksaa, jolla on loistava pinta, + juustoakin, joka äsken maidost' on puserrettu, + torttua myös hunajaista, jok' on jumalillekin mieleen, + kaikkea, niin, mitä vain kokit laittavat kestejä varten. + +Näin alkaa kuuluisa »_Sammakkojen ja hiirien taistelu_», hyvin +suuressa arvossa pidelty parodia vieläkin kuuluisammasta eepoksesta: +Homeroksen lauluista. Saamme pian nähdä, miten Iliaan ja Odysseian +taistelukuvauksia ja jumalakoneistoa mahtipontisin sanoin parodioidaan +»Batrakhomyomakhiassa», niinkuin sammakkojen ja hiirien sodan nimi on +alkukielellä, ja kuinka siellä vilisee homeroslaisia sanontatapoja ja +käänteitä. + +Runon iästä ja tekijästä ollaan hyvin eri mieltä. Paljon on kumminkin +sellaista, joka viittaa hellenistiseen aikaan. + +Solmimme kuitenkin jälleen tapahtumain langat. Kun Psikarpaks, +rottaprinssi, on jonkin aikaa kehuskellut sotaisia urotekojaan, hän +päättää hyväksyä sammakkokuninkaan Physignatoksen tarjouksen päästä +tämän selässä hänen kotiinsa. + + Tuns ilon ensin hän, kun häntä Physignatos kantoi, + kun liki viel' oli rannat. Mut hänen ympärillään kun + hurjana vaahtosi aalto, hän vuolaat kyynelet itki. + Retkeä turhaan nyt katuen hän hiuksia raastoi. + +Ja yhä pahempaa: hirmuinen vesikäärme pistää äkkiä päänsä esiin ja +kohottaikse korkealle yli vedenpinnan. Tämän kauhean näyn nähdessään +sammakko sukeltaa ja jättää matkatoverinsa surkeasti tuhoutumaan. +Mutta kuolinhetkellään rottaprinssi syyttää häntä petoksesta ja huutaa +rottien kostoa uskottomalle: + + »Mut vetehen vajotessaan nää sanat vielä hän lausui: + 'Koskaan maalla ei voittanut ois mua, tappios, konna + ois moniottelu, juoksu ja paini. Mut nyt petoksella + oot vetehen minut syössyt. Kostakohot ikivallat!' + + Näin. Ja nyt veess' elämänsä hän päätti; mut kun hänet huomas + Leikopinaks, jot' oli kutsunut pehmeä hiekka, + karjahtain pois riensi hän, rottien kuulla sen kertoi. + Kun nämä kuulivat tuon, viha kiehuva valtasi heidät. + Airuet toimeks sai rotat kutsua huomenen koittoon + neuvotteluun luo linnan, miss' eli itse Troksartes, + taatto Psikarpaks raukan, lammen veessä min ruumis + nyt selällään lepäs kuollut, onnettoman, joka koskaan + rantoja nähnyt ei, vaan ui meren aavoja kohti.» + +Kansan- tai paremmin sanoen rottainkokouksessa kuningas Troksartes +puhkeaa puhumaan ja valittaa katkerasti kohtaloansa: + + »Mua surun sortelemaa: olen vailla jo kolmea poikaa. + Ensimmäisen vei, puri hengeti hirveä, julma + portimo kerran, kun hän loittoni luolani luota. + Toisen ihmiset surmas, keksijät nuo kovamielet + uusien ansojen, jotka on veitetyt viekkahin tuumin — + 'loukkuja' on nimeltänsä ne, turmio rottien parven.» + +Ja nyt hän on sammakkokuninkaan petoksen kautta menettänyt kolmannenkin +rakastetun poikansa. Hän päättää puheensa kehoittaen rottia +varustautumaan ja lähtemään sotaan. Kaikki asekuntoiset noudattavat +hänen kehoitustaan: + + »Ensin suojukset rotat solmivat jalkojen ylle, + taidoll' yhteen liittäen palkoja vihreän herneen, + jotk' oli ensin yön pimeässä he suuhunsa syöneet. + Peittona pään, kypäröinäpä taas oli pähkinänkuoret.» + +Muu aseistus on samanmukaista. Kun sammakot olivat huomanneet, mitä oli +tekeillä, kokoontuivat hekin. + + »Neuvotellen päättääkseen sodan kauhean myöskin.» + +Sitten he varustautuivat kaikin voimin. + + »Pitkät, pistävät kaislat peitsiksi liitti he yhteen; + simpukankuoret hienot taas kypäreiksi he otti. + Täyttivät sammakot noin varuksissaan korkean rannan, + peitsiä heiluttain, halu taistelun rinnassa hehkuin. + Yhteen Zeus jumalat nyt kutsui tähtisen taivaan, + näytti hän joukon heille ja kaikki sankarit uljaat, + nuo monet, katsoa suuret, kourassa valtavat peitset + — ei suku uljaammalta kentaurien, jättien näytä —» + +Hymyssä huulin Zeus kysyy jumalilta ja jumalattarilta, kumpaako +uljaista sotajoukoista olisi autettava. Mutta sammakot enemmän kuin +hiiretkään eivät ole juuri suosiossa kaikkeinkorkeimmassa paikassa, +jonka vuoksi Olympoksen asukkaat päättävät — päinvastoin kuin Troian +sodassa — pysytellä puolueettomina katselijoina. + +Sen jälkeen kaksi kuuluttajaa julistaa verisen näytelmän alkaneeksi: + + »Hyttyset valtavin torvin ne soittivat kaikkien kuulla + viestiä nyt sodan hirveän pauhun. Korkeudesta + Zeus salamoin soi merkin taiston kauhean alkaa. + + Ensin keihäällään Hypsibóas Leikhénorin kaataa, + maksan puhkaisten, etummaisna kun ryntäsi uljas; + päistikkaa hän sortui, hiukset tahraten multaan, + noin ryminällä hän kaatui, soi kalisten sopavasket. + Heitti Troglites nyt, sai surmaniskun Peléion, + keihään vahvan rintahan sai, ja jo kuolema tumma + koppoi kaatuvan urhon, ja ruumiist' erkani sielu.» + +Melkein joka rivistä tuntee kunnon Homeroksen. Aito homeroslaista on +sekin, että eräästä »sankarista» sanotaan, että hän sinkosi vihollista +vastaan kiven niin suurella voimalla, että tältä »yö valotonpa jo +varjosi silmät». Mainio on myöskin parodia, kun eräästä toisesta +kaatuvasta kerrotaan: + + »Maahan vaipuu tää, ei hengitä, mut veren värjäs + loistava purppura veen, hän pitkällään lepäs siinä, + suolten ja välkkyvän rasvan vuotaen pois mahastansa. + Mut Tyrophagos vei sopavasket rannalla hältä. + +Samaa lajia ovat seuraavat vertatihkuvat säkeet: + + Mutta Litraioon surmasi urhea Borborokoites, + löi kivell' otsaan häntä, ja vuotivat pois nenän kautta + miehen aivot, pintaa maan veri purskuva kastoi.» + +Rottain sotajoukon voimallinen sankari kostaa ystävänsä puolesta, jonka +Prassaios[118]-sammakko on surmannut. + + »Julmistui tämä silloin, koppoi jäntevin nyrkein + maasta hän nyt kiven valtavan raskaan, maata mi painoi. + Krambobaleen päin polvia lensi se, ett' ihan pohje + oikea murskautui, vihamies heti santahan sortui.» + +Mutta jääkööt jo tuollaiset kauhunkuvat! + +Lopuksi alkaa sammakoiden käydä huonosti. Heidän mainehikkain +sankarinsakin näkee parhaaksi pelastautua sukeltamalla lammikon pohjaan. + + »Mut Meridárpaks[119], sankari nuori, nyt rottia johti; + Knaisoon, leivänsyöjän, urhon uijahan poika. + Lähtiessään kotihin hän poikaa taistohon käski. + Korskana, ylpeillen tää seisoi rannalla lammen, + uhkasi sammakot nyt hävittää sukupuuttohon kaikki. + Varmaan tehnyt oisi hän sen — ei puuttunut uljuus —, + jollei ois sitä nähnyt taivaan mahtava Taatto: + sääli Kronionin[120] täytti, kun sammakot sortua uhkas, + kiirettään ravistain hän ääntään nosti ja lausui: + 'Kuulkaa, oi jumalat, mitä kummia silmäni katsoo! + Hämmästymään minut saa Meridárpaks, kylväen murhaa + syöstessään läpi sammakkojoukon!» + +Hän päätti lähettää sammakoille apuarmeijan koukkukyntisiä ja +saksisuisia krapuja. + + »Käyrin kynsin ja kieroin silmin nyt tuli joukko + äkkiä, sakset suussa ja panssari peittäen selkää, + luut, oli nahkakin niillä ja kauniisti hartiat loisti, + jalkaa kahdeksan, vakopäät — »rapu» on nimi niillä. + Rottien joukolta poikki nyt häntää, kättä ja jalkaa + nää kävi hakkaamaan heti, peitset kääntäen taapäin. + Niin rotat valtasi, raukat, kauhu ja vartomatt' yhtään + kääntyivät pakohon ne. Jo aurinko laskea alkoi. + Taistelu yhden päivän niin oli loppunut viimein.» + + + + +HELLENISTISTEN VALTAKUNTAIN HÄVIÖ. + + +Diadokien ja heidän jälkeläistensä taistellessa keskenään ensimmäisestä +arvosijasta, kukaan heistä ei huomannut, että lännessä oli kasvamassa +suurvalta, _Rooman valtakunta_, joka heidän keskinäisen hajanaisuutensa +vuoksi oli tuleva heille kaikille ylivoimaiseksi ja ajan oloon muuttava +heidän valtakuntansa Rooman maakunniksi. Jos Aleksanterin valtakunta +sitävastoin olisi ollut yhtenäinen, niin maailmanhistorian kulku olisi +varmasti ollut toinen. + +_Varsinaisessa Kreikassakin_ oli roomalaisille ajan tullen peli +helposti voitettu, kiitos helleenien häviämättömän eripuraisuuden. +Tosin tilanne silloin oli sellainen, että suurin osa Kreikan valtioista +oli jälleen yhtynyt valtioliitoksi; mutta luonnollisesti niitä piti +olla _kaksi_, ja luonnollisesti niiden piti nyt, kun makedonialaista +»tyrannia» ei enää ollut, käyttää hyväkseen helleenien ikivanhaa +oikeutta käydä toistensa tukkaan, aivan kuin aikoinaan Attikan ja +Peloponnesoksen liittokunnat. Ja luonnollisesti roomalaiset ratkaisun +hetkellä — Persian kuninkaan aikoinaan antaman esikuvan mukaan — +käyttivät sitten toista liittokuntaa toista vastaan. Tämä Kreikan +rikkinäisyys ja Aleksanterin entisen valtakunnan osavaltioiden +kuninkaiden keskinäinen kilpailu johti Kreikan ja hellenististen +valtioiden muuttumiseen Rooman maakunniksi. + +Kreikan valtiolliseen perikatoon vaikutti suuressa määrin seikka, johon +kreikkalainen historioitsija Polybios[121] viittaa sanoessaan: »Meidän +aikanamme ahdistaa koko Kreikkaa lapsiköyhyys ja sen mukana seuraava +väestön väheneminen. Kaupungit autioituvat ja väestö vähenee, vaikka +emme ole kärsineet alituisista sodista emmekä kulkutaudeista. Syy on +päivänselvä ja oma asiamme on siihen apua etsiä. Ihmiset ovat näet +joutuneet ylpeyden, ahneuden ja nautinnonhimon valtaan eivätkä siitä +syystä halua solmia avioliittoja. Ja jos he menevätkin naimisiin, he +eivät yleensä halua elättää enempää kuin yhden tai korkeintaan kaksi +lasta. He näet ennen kaikkea haluavat kasvattaa lapsensa ylellisyydessä +ja jättää heille suuren perinnön. Mutta jos nyt sota tai sairaus tempaa +pois ehkä ainoan lapsen, niin kodit jäävät ilmeisesti autioiksi ja +kaupungit heikkenevät vähitellen ja joutuvat voimattomuuden tilaan, +niinkuin mehiläiskennot, joista mehiläiset ovat sukupuuttoon kuolemassa. + + + + +LÄNNEN HELLEENIT JA BARBAARIT. + + +Lännenkin _helleenien maailma_ joutui, poliittisesti katsottuna, tuhon +omaksi samoista syistä kuin idän. Jos Aleksanteri olisi saanut elää, +niin luonnollisesti hänen maailmanhistoriallisiin tehtäviinsä olisi +kuulunut liittää länsihelleenit maailmanvaltaansa ja tehdä loppu +Karthagon taholta uhkaavasta vaarasta. Dionysios I:n ja Timoleonin +aikojen Sisilian historia todistaa, että ainoastaan voimakkaat +persoonallisuudet voivat pelastaa sikäläisen helleenisen kulttuurin. + +Uuden todistuksen siitä antoi Agathoklēs-niminen voimaihminen, etevä +sotapäällikkö ja järjestäjä, jonka koko elämä on sarja rohkeita +seikkailuja ja huimia yrityksiä. Muutamia vuosia Aleksanterin kuoleman +jälkeen hän anasti Syrakusan herruuden toimeenpannen perusteellisen +verilöylyn vastustajainsa keskuudessa. Sitten hän kutsui kokoon tutun +esikuvan mukaisesti n.s. kansankokouksen, jossa oli miltei yksinomaan +hänen omia kätyreitänsä. Hän onnitteli »kansaa» siitä, että se oli +vapautettu sortajistaan, riisui päältään sotaherran viitan ja pukeutui +tavallisen porvarin pukuun. Hän oli mukamas väsynyt päällikön toimeen +ja kaipasi tavallisen kansalaisen huoletonta elämää! Se vaikutti +»kansaan». Pantiin yleinen vastalause sitä vastaan, että hän jättäisi +uskollisensa ilman johtajaa, ja lopuksi Agathokles taipui. Hän lupasi +ryhtyä hallitsemaan, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että saisi +hallita yksin: hän ei halunnut virkatovereita eikä neuvosherroja, +joiden erehdyksistä ja konnankoukuista hänen täytyisi olla vastuussa. +Tähän n.s. kansankokous kernaasti suostui, ja niin Agathokleesta +tuli Syrakusan yksinvaltias. Ja tämä mieltäylentävä näytelmä päättyi +tyrannin juhlalliseen lupaukseen, että hän oli hallitseva lempeästi ja +kansanomaisesti. + +Sen lupauksen hän pitikin. Hän eli kuten tavallinen porvari, ei pitänyt +henkivartiostoa, oli jokaisen puhuteltavissa, ken häntä tahtoi tavata, +hänellä oli ystävällinen sana tai rattoisa pilapuhe jokaiselle. +Puolustuslaitoksen ja raha-asiat hän pani järjestykseen ja kuntoon. +Mutta vihollisilleen hän oli yhäkin kiljuva jalopeura, joka levitti +pelkoa ja kauhua kaikkialle, missä kulki. + +Kerran hän teki rohkean suunnitelman kurittaa karthagolaisia heidän +omalla alueellaan ja siten pakottaa heidät ainakin kutsumaan kotiin +sotavoimansa Sisiliasta. Koskaan karthagolaiset eivät olleet voineet +ajatellakaan sellaisen hyökkäyksen mahdollisuutta. Senvuoksi he eivät +olleet myöskään valmiit torjumaan vaaraa. Tämä oli sitäkin suurempi +siitä syystä, että afrikkalaiset alamaiskansat olivat tyytymättömiä +karthagolaisten kovaan hallintoon. Ne tarttuisivat senvuoksi +ihastuksella ensimmäiseen sopivaan kapinantekotilaisuuteen. + +Agathokleen keksintö onnistui. Hänen laivastonsa ehti Afrikkaan +ennenkuin karthagolaisten. Niin pian kuin hän oli noussut maihin, hän +torventoitotuksin ja kotimaan jumalille osoitetuin rukouksin pistätti +laivansa tuleen, ettei tarvitsisi käyttää osaa armeijastaan niiden +vartiointiin. + +Karthagossa sanoma kreikkalaisten maihinnoususta herätti suurta +kauhua. Mutta kaupungin asukkaat rauhoittuivat, kun kävi selville, +että tungeksijoita oli vain puolet kaupungin omista sotavoimista. Nämä +marssivat senvuoksi pelotta Agathoklesta vastaan. Hänen sotilaansa +sitävastoin olivat menettää rohkeutensa nähdessään vihollisen +ylivoiman, mutta kerrotaan hänen keksineen päästää irti pöllöjä, +jotka asettuivat sotilaiden kypäröille ja kilville. Ja kun Pallas +Athenen lempilintuja pidettiin voiton julistajina, niin kreikkalaiset +saivat uutta rohkeutta ja luottamusta. Oikeastaan heillä oli siihen +aihetta enemmän toisesta syystä, nimittäin siitä, että karthagolaisten +päälliköt olivat toistensa kilpailijoita ja pettivät toisensa ratkaisun +hetkellä. Tulos oli joka tapauksessa se, että karthagolaiset lyötiin ja +ajettiin takaisin pääkaupunkiinsa. Siellä säikähdettiin silmittömästi. +Tappiota pidettiin Molokin vihan merkkinä, ja lepyttääkseen häntä +karthagolaiset uhrasivat julkisesti 200 kaupungin ylhäisinten perheiden +lasta. + +Vähitellen kasvoi sitten jälleen karthagolaisten rohkeus, ja he +alkoivat tehdä menestyksellisiä hyökkäyksiä. Kreikkalaiset kärsivät +raskaan tappion toisensa jälkeen. Lopuksi Agathokles päätti pelastautua +itse ja jättää sotajoukkonsa oman onnensa varaan. Väki aavisteli +kuitenkin hänen pahoja aiheitansa; ja kun hänen yön pimeydessä juuri +piti nousta pelastavaan laivaan, katkeroituneet sotilaat ottivat hänet +kiinni ja panivat kahleisiin. Mutta kun vihollinen kävi kimppuun, +joukot tarvitsivat hänen johtoansa ja päästivät hänet senvuoksi +vapaaksi. Hän huomasi kuitenkin, ettei hän enää voinut luottaa heihin, +vaan vaara oli tarjona, että hänet kenties jätettäisiin karthagolaisten +käsiin. Heti tilaisuuden saatuaan hän senvuoksi hiipi pois, hyppäsi, +seuranaan vain muutamia miehiä, veneeseen ja hänen onnistui päästä +Sisiliaan. Mutta hänen sotilaansa kostivat hänelle surmaamalla hänen +molemmat poikansa. Samalla he antautuivat sillä ehdolla, että saisivat, +jos haluaisivat, purjehtia kotiin. + +Sisiliaan palattuaan Agathokleskin huomasi parhaaksi tehdä sovinnon +karthagolaisten kanssa ja solmi heidän kanssaan rauhan, joka jätti +kummankin puolen suuret alueet entiselleen. Sitten hän oli kuolemaansa +saakka läntisen Välimeren mahtavin hallitsija. + + * * * * * + +Agathokles muistuttaa paljon Dionysiosta. Kuten tämän tyrannin oli +hänenkin historiallisena tehtävänään puolustaa Sisilian hellenismiä +karthagolaisia vastaan. Kun Agathokles kuoli, hänen valtakuntansa +hajosi, ja kreikkalaisten yhteiskuntain vanha eripuraisuus pääsi +jälleen valloilleen karthagolaisten ja roomalaisten suureksi +riemuksi. Näiden kesken sitten käytiin ratkaiseva taistelu Sisilian +omistamisesta, taistelu, joka päättyi siihen, että roomalaiset +anastivat arvokkaan saaren ja muuttivat sen Rooman maakunnaksi. + +Kunnallisen itsehallinnon aatteen hyväksi niin lännen kuin +idänkin kreikkalaiset olivat uhranneet valtiollisen vapautensa ja +itsenäisyytensä. Tämä ainoa poliittinen ajatus oli heidät kaikkialla +siinä määrin sokaissut, ettei heille ollut selvinnyt, miten tämä aate +oli muuttunut tyhjäksi iskusanaksi sen vaaran edessä, joka uhkasi +heidän kaikkien itsenäisyyttä. Mutta ken elää onttojen iskusanojen +varassa, niin kansa kuin yksilökin, hänen osuutensa kehityksessä on +loppuunsuoritettu. + + + + + + +ITALIA ENNEN ROOMALAISIA. + + +Kreikkalaiset ovat opettaneet ihmiskunnan _rakastamaan kauneutta_. +Tämän jumalanarmoittaman kansan keskuudessa taiteen hengetär on saanut +siipensä. Täällä myöskin ensiksi runsaslahjaiset ajattelijat ovat +uskaltaneet, enemmän uskonnon kuin taikauskonkaan heitä kahlehtimatta, +antaa järkensä johdattaa heidät ylös aatteitten maailmaan. Helleenit +ovat _ajatuksenvapauden_ luojia ja samalla _tieteen_ alkuunpanijoita. + +He eivät olisi kyenneet kehittymään sellaisiksi ilman heidän +historiassaan selvänä ilmenevää voimakkaan _individualismin_ piirrettä. +Tästä ominaisuudesta kehittyi tuo rikas ja monivivahteinen elämä, joka +sykki erilaisissa helleeniläisissä yhteiskunnissa; se soi yksityiselle +ihmiselle kylliksi tilaa kehittyä vapaudessa ja teki Kreikan historian +hyvin suuressa määrin _persoonallisuuksien_ historiaksi. Mutta ei +valoa ilman varjoa! Oli aika, jolloin vanhaa Kreikkaa pidettiin +ihannemaailmana. Perinpohjaisempi tutkimus on kumminkin säälimättömästi +hajoittanut nämä kauniit unelmat. Me tiedämme nykyisin, että monet +puutteellisuudet, monet viat ja varjot rumensivat kreikkalaistenkin +elämää. Ajateltakoon vain orjuutta ja naisen syrjäytettyä asemaa siitä +johtavine siveellisine varjopuolineen! Ja tuo ihmeteltävä ominaisuus, +siteitä tuntematon individualismi, joka sivistyksellisessä suhteessa +oli helleenien voima, se muodostui poliittisessa toiminnassa heidän +suureksi heikkoudekseen. Eripuraisuus ja pirstoutuminen tuli heidän +kohtalokseen. + +Mutta mitä kreikkalaiset eivät koskaan kyenneet saamaan aikaan, siihen +kykeni paljoa jäykempi, mutta myöskin päämäärästään tietoisempi +rautatahtoinen kansa, joka oli asettunut asumaan keskimmäiseen +niistä kolmesta niemimaasta, jotka Euroopan mantereesta työntyvät +sinivivahteiseen Välimereen. Kreikka ja Italia ovat selin toisiinsa. +Kreikalla on satamansa itä-, Italialla länsirannallaan. Pitkin Kreikan +itärannikkoa on myöskin maanlaatu hedelmällisintä, kun sitävastoin +Italian halutuimmat maa-alueet levittäytyvät länteen Apenniineista, +jotka suojaavat niitä pohjoistuulilta. Emme ota tällöin lukuun +suurta Pon tasankoa, jonka ei vanhaan aikaan laskettu kuuluvan +varsinaiseen Italiaan. Muinaiselle Italialle oli itärannikko kauan yhtä +vähämerkityksellinen kuin Epeiros Balkanin niemimaalle. + +Täydellä syyllä voi siis sanoa, että Kreikka katsoo itään, Italia +länteen — niinhyvin historiallisesti kuin maantieteellisestikin. +Kreikalla oli luonnolliset suhteensa Vähään Aasiaan ja Egyptiin. +Italian kansat, joilla ei ollut mitään saarisiltaa rannikkojensa +edustalla, olivat sitävastoin kauan enemmän oman onnensa varaan +jätettyinä. Viljavat seudut muodostivat siellä suuria, yhtäjaksoisia +rantatasankoja, ja maanviljelys antoi varmemman toimeentulon kuin +vaaroja täysinäinen merimieselämä. Italian vuoret ovat yhtenäisiä +nekin. Pitkinä rinnakkaisina jonoina Apenniinit ulottuvat läpi koko +niemimaan ja muodostavat sen selkärangan. Italian maantieteellinen +yhtenäisyys viittaa luonnollisena seurauksena yhtenäiseen valtiolliseen +kehitykseen, jonka vastakohtana on Kreikan maantieteellinen ja +valtiollinen rikkinäisyys. + + * * * * * + +Italia astuu esiin esihistoriallisen ajan hämärästä paljoa myöhemmin +kuin Kreikka. Siihen aikaan, kun tämä tapahtuu, vilisee niemimaa sekä +indoeurooppalaisia että muita erikielisiä kansanheimoja. Muinaistiede +voi seurata kehitystä takaisinpäin kivikauteen ja luolaihmisten +aikaan asti, mutta kykenee vain väläyksittäin valaisemaan pimeyttä. +Äärimmäisen hitaasti on kansoittuminen täällä päässyt kohoamaan +alkeelliselta asteelta. Täällä ei ole odotettavissa senlaatuisia +löytöjä, jotka toivat päivänvaloon kreikkalaismykeneläisen ajanjakson +hämmästystä herättävän rikkaan kulttuurin. + +_Etruskilaiset_ ja _kreikkalaiset_ toivat sivistyksen Italiaan. +Kreikkalaiset olivat jo kahdeksannella vuosisadalla e.Kr. asettautuneet +Sisiliaan ja eteläiseen Italiaan. Siellä he joutuivat ajan kuluessa +etruskien naapureiksi ja vaikuttivat heidän sivistykseensä +helleeniläistyttävästi. Sillä helleenien sivistyksellinen vaikutus ei +rajoittunut ainoastaan »Suur-Kreikan» asuttamiseen — myöskin itseensä +Etruriaan ja Latiumiin he veivät mukanaan sivistyksen siemeniä. Mutta +tänne he eivät tulleet uutisasukkaina, vaan kauppiaina. + + +Kirjallisuutta: + +Oscar Montelius, La civilisation primitive en Italie. + +Oscar Montelius, Die vorklassische Chronologie Italiens. + +T. Eric Pect, The Stone and bronze ages in Italy. + +David Randali—Mac Iver, Villanovans and early etruscans. + +David Randall—Mac Iver, The iron age in Italy. + +Leon Homo, L'Italie primitive et les débuts de l'impérialisme romain +(laaja kirjallisuusluettelo). + + + + +ETRUSKIT, + + +Tuo omituinen kansa, joka heettiläisten ja aigeialaisen kulttuurin +edustajain rinnalla kuuluu historian mielenkiintoisimpiin myöhemmän +ajan kansantieteellisiin löytöihin, toivat ensimmäisinä Italiaan +tullessaan mukanansa korkeamman kehityksen siemenen. Etruskeista +muistuttaa vielä tänä päivänä heidän päämaansa _Toskanan_ nimi, +latinaksi _Etruria_[122], kuten myöskin sen meren nimi, johon Italia +lännessä rajoittuu. Kysymyksessä olevan kansan nimi oli nimittäin +kreikaksi _tyrseeniläiset_ eli _tyrrheeniläiset_. Etruskit olivat +kerran Italian hallitseva kansa, ja heidän valtansa ulottui Alppeihin +pohjoisosassa ja Napolin lahteen etelässä. Täällä kreikkalaiset +siirtolaiset kahdeksannelta vuosisadalta alkaen ehkäisivät etruskien +eteenpäin tunkeutumisen. + +Vanhan perimätiedon mukaan etruskit ovat vaeltaneet Italiaan +Vähästä-Aasiasta[123], otaksuttavasti akhaialaisen kansanvaelluksen +johdosta. Tämän muistitiedon totuudenmukaisuuden puolesta puhuvat monet +ilmeisesti itämaiset piirteet etruskien kulttuurissa. Eräs todiste +siitä on maksan pronssi-malli, joka on löydetty muinoin etruskilaisesta +Piacenzan kaupungista. Sitä on käytetty merkkientulkitsemistaidon +opetuksessa ja siinä esiintyy aivan samanlainen osittelu — jumalannimi +jokaisen piirin sisällä — kuin vastaavanlaisessa babylonialaisessa +pronssimaksassa. Maksastaennustaminen samoinkuin lintujen lennon +tulkinta ja muut ennustukset olivat salaperäisiä itämaisia taitoja, +joihin roomalaiset vuorostaan tutustuivat etruskien välityksellä.[124] +Koristeluaiheet ihmeellisissä etruskilaisissa hautakammioissa, joista +heti tulemme puhumaan, ilmaisevat myöskin monia itämaalaisia piirteitä. +Niinpä niissä esiintyy mieltymystä sellaisten eläinten kuin leijonan ja +leopardin kuviin sekä sfinkseihin. + +Useimmissa seinäkuvissa on myöskin itämaalainen julmuuden piirre +kuteena etruskilaisessa kansanluonteessa. + +Ajan oloon kuitenkin Suur-Kreikan helleenien sivistyksellinen +vaikutus tunki yhä enemmän ja enemmän tieltään itämaisuuden merkit. +Etruskien taide on suurin piirtein katsottuna kreikkalaisen taiteen +jälkeläinen, ja itse aiheenvalinta todistaa, että kreikkalaiset sadut +ja jumalaistarusto olivat myöskin etruskien henkistä omaisuutta.[125] + +Varmastikin viljava maanlaatu ja senaikuisen välttämättömyystavaran, +kuparin saanti houkutteli vaeltamaan lähteneitä asettumaan Etruriaan. +Otaksuttavasti rauta samoihin aikoihin oli tulossa käytäntöön, ja +tätä metallia oli runsaasti uudessa kotimaassa, ennen kaikkea Elban +saarella. Etruskit toivat mukanaan korkealle kehittyneen kulttuurin +ja olivat mestareja erittäinkin asetaonnassa ja kaikenlaisissa +metallikäsitöissä. + +Kaupalla ja merenkululla he hankkivat rikkauksia, ja yläluokka eli +ylellisyydessä ja elämänmukavuudessa, joka tuli melkein sananparreksi. +Että näin on ollut, sen näemme myöskin etruskien hautarakennuksista +seinämaalauksineen, jotka kuuluvat Italian mielenkiintoisimpiin +muinaistieteellisiin nähtävyyksiin. Ainoastaan ylhäisten egyptiläisten +viimeiset leposijat ovat koristelultaan näihin verrattavissa. +Monivivahteinen taulugalleria kulkee etruskilaisissa hautakammioissa +silmiemme ohi. Milloin kuvataan iloisia leikkejä, tulisia, intohimoisia +tansseja, joiden rytmi ja tahti elää tanssijattarien sormenpäissäkin, +milloin näemme taas itämaalaisen ylellisiä juhlia ja juominkeja, +milloin taas synkkiä, kuolemanvaltakunnan hädän ja kauhun kyllästämiä +kohtauksia. Mikä hurja elämänhalu olikaan kansassa, joka koristi +kuolleittensakin viimeiset lepopaikat bakkantista elämäniloa kuvaavilla +loisteliailla, värikkäillä kuvilla![126] Etruskien luonteen voimakas +elonjanoinen piirre ja heidän kauneudenpalvontansa on antanut aiheen +sanoa heitä Italian joonialaisiksi tahi ateenalaisiksi. Roomalaiset +olivat taas niemimaan doorilaisia eli sparttalaisia. + +Aikojen kuluessa etruskit vajosivat yhä enemmän ja enemmän +ylellisyyteen ja hekumaan. »Lihaviksi ja ylenkylläisiksi» sanoivat +heitä roomalaiset. Ja me ymmärrämme ehdottomasti nämä mainesanat, +kun näemme etruskien hautakammioiden kuvien turvonneet vartalot. +Kreetan suuruudenajan jälkeen ei Euroopassa oltu nähty niin hienoa, +suorastaan ylenmäärin hienostunutta eleganssia, mitä etruskilaiset +naiset elämässään osoittivat. Kauneus ja eleganssi kuuluivat +nähtävästi etruskilais-naisten elämäntarpeisiin. Sekä roomalaiset että +kreikkalaiset kiittävätkin heitä ihmeen kauniiksi. Heidän moraalinsa +ei saa yhtä korkeaa arvosanaa — oikeinko tai väärin — täytyy olla +sanomatta. + +Etruriassa, kuten Egyptissäkin, voitiin kuitenkin ainoastaan rikkaita +ja ylhäisiä kuoleman jälkeen kunnioittaa ylellisillä asunnoilla. +Monen tuhannen etruskilaisen haudan joukossa, jotka on löydetty, on +vain noin seitsemisenkymmentä seinämaalauksin koristettu. Näiden +hautakuvien perusteella täytyy senvuoksi varoa tekemästä yksipuolisia +johtopäätöksiä. Ne kuvaavat vain yhtä puolta etruskien elämässä: +juhlallista puolta. »Kansa» — sanoo muuan etevä englantilainen +etruskologi — »joka on vallannut puolet Italiaa ja kohottanut sen +raakalaisuudesta korkean sivistyksen asteelle, ei suinkaan viettänyt +_kaikkea aikaansa_ juhlissa ja juomingeissa, kilpa-ajoissa tahi +katselemalla puupuhaltimien säestäessä suoritettavia nyrkkeilyotteluja +ja painikilpailuja. Meidän päiviemme englantilaisten elämää ei voi +kaikinpuolisesti kuvata urheilukuvilla, Derbykilpailumaalauksilla +ja jalkapallo- ja krikettikilpailujen pöytäkirjoilla.» — Muutoin +esiintyykin etruskilaisissa hautakuvissa, kuten egyptiläisissäkin, +kohtauksia myöskin arkisesta työelämästä. + +Mutta kuinka ne hautakuvat, jotka esittävät elämän iloa ja nautintoja, +ovat yhdistettävissä kauheisiin helvettikohtauksiin, joissa +kostonhenget piinaavat sielu-parkoja, kostonhenget, jotka on kuvattu +ruumiiltaan ihmisiksi, mutta petolinnunpäisiksi tulipunaisin, hurjasti +liehuvin hiuksin, kamalasti pyörivin silmin, sinertävin kasvoin ja +elostelijan ihonvärein. Etruskien julmuusko ilmenee tällaisinkin +muodoin? Tahi ovatko itämaiset ajatukset syntivelasta tunkeutuneet +tämän kansan keskuuteen aikana, jolloin se tunsi, että sen suuruusaika +oli mennyttä ja että se kävi perikatoaan kohti? + +Useimmat etruskilaiset haudat ovat noin 8 peninkulmaa Roomasta +pohjoiseen päin olevassa kaupungissa, jonka nykyinen nimi on +Tarquinia[127], muinainen Tarquinii. Suuri joukko kreikkalaista, +karthagolaista, foinikialaista ja egyptiläistä alkuperää olevia +haudoista löydettyjä esineitä todistaa etruskien rikkaista +kauppasuhteista toisten kansojen kanssa. Taiteellisessa suhteessa +arvokkaimmat hautalöydöt ovat kreikkalaisia saviastioita, — muutamissa +suorastaan hurmaavia kuvia. Erittäinkin Tarquiniin ympärillä oleva +seutu on ollut samanlaisten, attikalaisesta keramiikista tehtyjen +mestariteosten rikas löytökaivos. Se seikka, että nämä kalleudet +ovat säilyneet niin suurin määrin juuri Etruriassa — ja niin hyvin +säilyneet — johtuu siitä meille onnellisesta menettelystä, että +etruskeilla oli sama tapa kuin egyptiläisillä antaa kuolleilleen mukaan +kaikenlaatuisia talous- ja koriste-esineitä. Avaroissa hautakammioissa +oli kreikkalaisia maljakoita pitkissä riveissä. + +_Haudoista_ on nykyaika ammentanut suorastaan kaiken tietonsa +siitä merkillisestä kansasta, joka välittömästi ennen roomalaisia +hallitsi Italiaa, mutta huolimalta kaikesta vaivasta, jota nerokkaat +kielentutkijat ovat tulkitsemiseen uhranneet, tämän kansan _kieli_ on +vieläkin arvoitus. Itse _kirjoitusta_ voidaan vaikeudetta lukea, sillä +kirjaimet ovat kreikkalaisia, mutta mitä sanat merkitsevät, se on +meiltä salattu. Noin joka toinen tai kolmas vuosi leviää tavallisesti +kuitenkin aina huomiotaherättävä tiedoitus, että se tai se aikaisemmin +— ja myöskin jälkeenpäin! — säännöllisesti täysin tuntematon kielimies +on keksinyt etruskien kielen avaimen. + +Enemmän kuin vain ylhäistä mahdikkuutta sisältyy kuitenkin kaikitenkin +siihen johtopäätökseen, jonka eräs etruskologi muutamassa tilaisuudessa +julkitoi erään sensuuntaisen sanomalehtiuutisen johdosta, jossa +kerrottiin, mitä muuan humpuukimestari oli saanut aikaan. Hän lausui: +»Itse asiassa ei minua kiinnosta juuri lainkaan saada nähdä avain +oveen, joka johtaa tyhjään huoneeseen.» Tosiasiallisesti on nimittäin +etruskilainen piirtokirjoitusainehisto, joka on tarjolla, erittäin +vähäpätöinen. Tosin on olemassa 8 000—9 000 n.s. piirtokirjoitusta, +mutta ne ovat melkein kauttaaltaan niin lyhyitä, että ne yhteensä +täyttäisivät vain muutamia harvoja kirjan sivuja, jos ne painettaisiin +peräkkäin. Harvoin sisältyy sellaiseen kirjoitukseen muuta kuin +kuolleen nimi, hänen lähimpäin omaistensa nimet, ilmoitus hänen +elämänsä pituudesta. Ainoastaan yhdeksän kirjoitusta sisältää kukin +noin kolmisenkymmentä sanaa[128]. Ei ole senvuoksi luultavaa, että +huomattavampia historiallisia tietoja saataisiin niin laihasta +ainehistosta, joskin kieli kerran tulisi tulkituksi. + +Etruskien kielen tulkinnalla tulisi sentähden olemaan vain +_kielellistä_ arvoa. Ja luonnollisesti olisi erittäin kiinnostavaa +saada tämän kielen sukulaisuussuhteet varmennetuiksi. Olettamukset +ovat nimittäin tässä suhteessa melkein yhtä monet, kuin on maailman +kieliperheitä. »Gangesista Gibraltariin asti» — näin eräs kielentutkija +pilailee — »on retkeilty kaikki Vanhan maailman kolkat tarkoituksena +löytää etruskien ja heidän kielensä kehto. Kuten hylätyt lapset etsivät +vanhempiaan, on heitä harhailtu etsimässä läpi koko Euroopan, Aasian ja +Afrikan; ja naurettavaa tässä etsiskelyssä on se, että loppujen lopuksi +vähin kaikkialta on löydetty nuo luonnottomat vanhemmat.» Toinen on +löytänyt heidät sieltä, toinen täältä. + +Etevimmät kielentutkijat ovat nykyisin kuitenkin melkein yksimielisiä +siitä, että etruskien kieli ei ole indoeurooppalainen. + +Eikö ole sitten kaksikielisiä kirjoituksia etruskilais-ajalta apuna +tulkitsemisyrityksissä? Ei, kaikki, mitä sensuuntaista on tähän asti +löydetty, on aivan liian vähän merkitsevää. Ei ole siis muuta keinoa +kuin olla kärsivällinen ja toivoa, että kerran löydetään jokin pitempi +kaksikielinen kirjoitus, joka ratkaisee sfinksin arvoituksen. + + * * * * * + +Vuoden 500 e.Kr. paikkeilla oli etruskien valta suurimmillaan. Sen +jälkeen alkoivat heitä yhä kovemmin ahdistaa pohjoisesta tunkeutuvat +kelttiläiset kansat ja etelästäpäin suurkreikkalaiset. Mutta ne, jotka +ovat yhden ja saman vihollisia, ovat keskenään ystäviä. Etruskit +saivat hädässään liittolaisekseen erään toisen kreikkalaisten +vihollisen, nimittäin Karthagon. Mutta vuonna 480 karthagolaiset +kärsivät ratkaisevan tappion, ja kuusi vuotta sen jälkeen tuli heidän +liittolaistensa, etruskien vuoro. Silloin voitti heidät _Kýmēn_[129] +luona Syrakusan hallitsija, Gélōnin veli ja seuraaja Hiérōn. Tämä +tapaus muodostui käännekohdaksi etruskien historiassa. Senjälkeen +heidän voimansa ja merkityksensä väheni alituisesti. Kelttiläiset, +samnilaiset ja roomalaiset valtasivat pala palalta heidän maansa. + + +Kirjallisuutta: + +Karl Otfried Müller ja Wilhelm Deecke, Die Etrusken: 2 nid. + +David Randall— Mac Iver, The etruscans. + +G.O. Thulin, Die etruskische Disciplin (Göteborgs högskolas årsskrift +1905, 1906, 1909). + +Jules Martha, L'art étrusque. + +Fr. Poulsen, Etruskiske Gravmaeler. + +Fritz Weege, Etruskische Malerei. + +Ernst Nachmanson, Vulci. + +Åke Åkerström, Nyare italienska utgrävningar (Svensk skrift 1928). + + + + + + +ROOMAN TARUAIKA + + + + +ROMULUS JA REMUS. + + + +ROOMAN PERUSTAMINEN. + + +Kaksikymmentäkolme vuotta sen vuoden jälkeen, josta kreikkalaiset +alkoivat ajanlaskunsa, siis 753 e.Kr., perustettiin tarujen mukaan +Latiumiin pikku kaupunki, joka aikakirjoissa kantaa »ikuisen kaupungin» +nimeä. Kukahan olisi silloin aavistanut, että tuo pikkukaupunki +kasvaisi maailmanvallaksi ja löisi leimansa koko ihmiskuntaan! »Kaikki +tiet johtavat Roomaan», ja Rooma on ihmiskunnan olemassaolon ajasta +pitkät jaksot ollut maailman keskipiste: ensiksi poliittinen, sitten +uskonnollinen, lopuksi taiteellinen ja kirjallinen keskusta. + +Muutamat köyhät paimenet ja talonpojat asuttivat ensiksi Tiberin +rannan kaupungin, ja sivistyksen Rooman väestö sai vasta vähitellen +etelä-italian etruskeilta ja kreikkalaisilta. Roomalaiset eivät +olleet lainkaan yhtä alttiita uusille vaikutteille kuin joonialaiset, +vaan muistuttivat sekä tässä että muissakin suhteissa pikemmin +lakedaimonilaisia. Jos he ylimalkaan olisivat välittäneet siitä, mitä +toisilla kansoilla mahdollisesti olisi ollut tarjottavaa, niin olisi +sen pitänyt olla sellaista, joka kiinnitti heidän käytännöllistä +järkeään, heidän kuivia hyötynäkökohtaan. Helleenien kauneushaaveilulle +ei heissä ollut kaikupohjaa. Mutta roomalaisilla oli sen sijaan ne +ominaisuudet, jotka tekevät kansan valtiaskansaksi. + +Roomalaiselle merkitsi _eetillinen_ verrattomasti paljon enemmän kuin +_esteettinen_. Suurimmillaan ollessaan roomalainen ennen kaikkea oli +velvollisuusihminen. Velvollisuuden täyttäminen oli hänestä elämän +päämäärä ja tarkoitus. Valtion luojana ja yhteiskunnan rakentajana +hän on ilmituonut suuruutensa. Valtioelämä oli se kenttä, joka antoi +väljemmän toimialan tahdon ja toiminnan miehelle. + +Kreikkalaiset ja roomalaiset täydentävät toisiaan. Heidän +yksipuolisuudessaan on samalla kertaa heidän voimansa ja heikkoutensa. +Olisi ahdasmielistä antaa sen tosiasian, että Hellaan kansat nyt +kertakaikkiaan _olivat_ sellaisia, että he eivät kyenneet aikaansaamaan +valtiollista yhtenäisyyttä, tukahduttaa Hellaan kirkkauden ihailunsa. +Mutta yhtä lyhytnäköistä olisi moittia roomalaista siitä, että hän ei +kyennyt oppimaan luomaan taideteoksia kuten Pheidias, Praksiteles ja +Lysippos tahi runoilemaan kuten Homeros, Sophokles ja Aristophanes. +Theodor Mommsen, suuri Rooman historian kirjoittaja, huomauttaa, että +hedelmättömintä, mitä ajatella voi, on historiallisissa tutkielmissa +roomalaisia alentaakseen ylistää kreikkalaisia ja päinvastoin. +»Tammella on oikeus olemassaoloonsa yhtä hyvin kuin ruusullakin: ei +tule ylistää tai moittia kumpaakaan niistä kahdesta valtavimmasta +rakennelmasta, jotka antiikki on tuottanut, koettamatta käsittää +niitä», käsittämättä, että niiden puutteellisuudet ovat vain toinen +puoli niiden ansioista. Oikeastaan on onneksi ihmiskunnalle, että saman +meren rannalla on asunut kaksi kulttuurikansaa, jotka ominaisuuksiltaan +ovat olleet niin perin vastakkaisia kuin kreikkalaiset ja roomalaiset, +toinen kansa ihanteellinen, toinen luonteeltaan läpeensä käytännöllinen. + +»Pohjimmaisin syy kummankin kansan olemuksen erilaisuuteen on +epäilemättä se, ettei Latiumia, kuten Hellasta, sen historiaan +ilmestymisen aikoina ole Itä hedelmöittänyt», sanoo Mommsen. Molempien +kansojen ihmiskunnallinen merkitys voidaan lyhimmin ilmaista sanomalla, +että Hellas on puhtaan _inhimillisen_ kehityksen ja Rooma _kansallisen_ +kehityksen perikuva. + + * * * * * + +_Latinalaisten_ maassa, Latiumissa, oli useita kaupunkeja. Vanhimpia +oli _Alba longa_. Taru kertoo, että kaupungin oli perustanut +nuori troialainen Iulus, joka monen seikkailun jälkeen oli tullut +Latiumiin isänsä Æneaan[130] kanssa. Latiumissa hallitsi 8:nnella +vuosisadalla e.Kr. kuningas nimeltään _Númitor_. Numitor oli hyvä +ja lempeä mies, mutta hänellä oli julma ja kunnianhimoinen nuorempi +veli, nimeltään Amūlius, joka syöksi Numitorin valtaistuimelta, +murhautti hänen poikansa ja vihitytti hänen tyttärensä Vestan, +kotilieden suojelijattaren, temppelin papittareksi. Siten hän tahtoi +estää Numitorin saamasta uutta perillistä. Vestan neitsyet, joiden +tehtävänä oli vaalia pyhää tulta jumalattaren alttarilla, olivat +nimittäin tuomitut tahrattomaan siveyteen. Rikos tätä määräystä vastaan +rangaistiin siten, että syyllinen suljettiin elävänä maanalaiseen +hautaholviin ja sai siellä kuolla nälkään.[131] + +Mutta sodanjumala Mars rakastui kuninkaantyttäreen, ja heidän liittonsa +hedelmänä syntyivät kaksoispojat _Rómulus_ ja _Rémus_. Julma Amulius +kauhistui luonnollisesti ja käski heti heittää vastasyntyneet lapset +Tiberiin. Kuninkaan palvelija oli kuitenkin armeliaampi. Hän asetti +pienokaiset koriin laskuvetisen joen laineille. Kori tarttui kuitenkin +pian rantaan, ja Mars armahti poikiaan ja lähetti erään hänelle +pyhitetyistä eläimistä pelastamaa heitä. Janoinen naarassusi tuli +joelle, näki pienokaiset ja imetti heitä. + +Sittemmin muuan paimen löysi pojat. Hän vei heidät kotiinsa, ja kun +he tulivat suuremmiksi, he saivat viettää raitista ja karkaisevaa +elämää ulkona kedoilla yhdessä toisten paimenpoikien kanssa ja saivat +taistella milloin petoeläimiä, milloin ryöväreitä vastaan. + +Eräänä päivänä Numitor sai sattumalta tiedon molemmista lapsista. Hän +kyseli heidän kasvatusisältään, mitä hän tiesi heistä, ja ymmärsi +kuulemastaan, että heidän täytyi olla hänen omia tyttärenpoikiaan. Hän +kertoi silloin heille kaikesta siitä pahasta, mitä Amulius oli tehnyt +sekä heille että heidän sukulaisilleen. Romulus ja Remus keräsivät +sitten seurakseen joukon paimenia, lähtivät ilkeää Amuliusta vastaan +ja surmasivat vallananastajan ja asettivat hyvän isoisänsä jälleen +valtaistuimelle. Sen jälkeen asettuivat he ystävineen asumaan eräälle +kukkulalle lähelle sitä paikkaa, missä he itse kerran vastasyntyneinä +olivat korissa ajautuneet rantaan, ja ympäröivät sen kivimuurilla. +Tämä oli tarun mukaan Rooman kaupungin alku. Tulevan maailmankaupungin +ensimmäiset rakennukset olivat pieniä, vaatimattomia, auringon +kuivaamasta savesta tehtyjä majoja, joissa oli olki- ja ruokokatot, +samanlaiset kuin vielä nykyjäänkin Campagnan ja Apenniinien paimenilla. + +Romuluksesta tuli kaupungin ensimmäinen kuningas. Mutta Remus tuli +kateelliseksi ja koetti näyttää etevämmyyttään. Pilkaten hyppäsi hän +kaupungin muurin yli, jonka veli oli rakennuttanut. Mutta silloin +julmistui Romulus niin, että löi veljensä kuoliaaksi sanoen: »Näin +käyköön jokaisen, joka koettaa tulla muurieni yli!» + +Satuaiheen lasten heitteillejättämisestä ja ihmeellisestä pelastuksesta +tunnemme. Sehän on sama kuin babylonialaisissa saduissa Sargon +I:stä, israelilaisilla Mooseksesta, persialaisilla Kyyroksesta ja +kreikkalaisilla Oidipus-tarussa. Kahden ensimmäisen sadun mukaan +heitetään lapset virran vietäviksi, kahdessa jälkimmäisessä esiintyy +paimen, joka pelastaa heidät. Molemmat aiheet ilmenevät jälleen +roomalaisessa tarussa. + +Rooman ensimmäinen asutus on varmasti paljoa varhaisempaa kuin +perintätiedon mainitsemalta vuodelta 753 e.Kr. Varmasti juontaa +se juurensa vuoden 1000 e.Kr. toiselta puolen.[132] Ja »Roomaa ei +_yhdessä_ päivässä rakennettu.» + +Kaupungin synty ja sen kehitys ei tietysti ole selitettävissä +ainoastaan väestön kunnollisuuden nojalla, vaan on otettava huomioon +myöskin maantieteelliset ja taloudelliset näkökohdat. Rooma oli +vain yksi niistä latinalaisista pikkukaupungeista, joita Campagna +kerran oli tulvillaan. Useimmat niistä ovat nykyisin kokonaan +kadonneet, mutta Rooma on jäljellä ja on yhäkin maailmankaupunki. +Tärkein syy siihen, että Rooma voitti ne, oli sen edullinen asema +Latiumin valtimon, purjehdittavan Tiberin rannalla. _Rooma_ sanan +arvellaan merkitsevänkin »virtakaupunki».[133] Tiberin suu oli haluttu +ankkuripaikka senvuoksi, että se oli keski-Italian ainoa satama niihin +aikoihin. Ensimmäinen paikka Tiberin rannalla, suusta lukien, joka +tarjosi hyvät puolustusmahdollisuudet, oli se tulivuoriperäisestä +karstakivestä muodostunut kukkula-alue, jonka päälle Rooma kohosi. Se +oli myöskin terveellisempi asuinpaikka kuin vesiperäinen, kuumeinen +Campagna. Tiber oli myöskin ikivanhoista ajoista asti ollut Latiumin +rajasuojana pohjoisia naapureita vastaan. Toinen ei suinkaan +vähäksiarvioitava etu oli Roomalla toisiin Latiumin kaupunkeihin nähden +välttämättömyystavaran, suolan saannissa. Tiberin suun sallineilta +eli suolalammikoilta suuntautui vanhastaan huomattava suolankuljetus +Latiumin kautta koilliseen vuoristokansojen tykö. Se kauppatie, joka +tämän johdosta muodostui, sai nimen Via Salaria (»Suolatie»); ja se +nimi sillä on vielä tänäkin päivänä. + +Rooma oli siis se paikka Latiumissa, joka parhaiten soveltui yhtähyvin +rajalinnaksi kuin kauppakaupungiksi. Kukkulalta, joka rakennettiin +ensiksi, levisi sitten kaupunki käsittäen lopuksi kaikkiaan seitsemän +samanlaista kukkulaa ja sanottiin sitä senvuoksi »Seitsemän kukkulan +kaupungiksi.»[134] + +Muinaisaikainen kaupunki oli elävä elimistö paljoa suuremmassa määrässä +kuin nykyinen. Kaupungin asukkaat elivät kaupungissaan ja sen kanssa +paljoa voimaperäisemmin kuin me. Kaupungin elämä oli heidän elämänsä, +kaupungin onni heidän onnensa. Samoinkuin kaupungin akropolis kohosi +yläpuolelle ympäröivien lakeuksien, samoin kaupungin asukkaat tunsivat +kantavansa päänsä korkeammalla kuin ympärillä asuva maalaisväestö; ja +se muuri, joka erotti kaupungin maaseudusta, oli vertauskuvallinen +raja kaupungin asukkaitten ja niitten välillä, jotka elivät muurien +ulkopuolella. + +Ei mikään kaupunki tunnu täyttäneen asukkaittensa sielua niin kokonaan +kuin Rooma, eikä herättäneen asukkaissaan sellaista ylpeyttä ja samalla +kertaa niin korkealentoista ja niin ahdasta isänmaanrakkautta. Rooma +oli heille »kaupunki» ennen kaikkia muita, ja he nimittivätkin sitä +pelkästään sanalla »_urbs_» (kaupunki). + + + +SATU SABIINITARTEN RYÖSTÖSTÄ. + + +Saadaksensa uuden kaupunkinsa nopeasti kasvamaan Romuluksen sanotaan +tehneen sen kaikkien ympärillä olevien kaupunkien ja yhteiskuntien +pakolaisten turvapaikaksi, ja joukko erilaatuisia maanpakolaisia ja +seikkailijoita etsikin siellä turvaa. Mutta tästä oli se seuraus, että +naapurikansat eivät tahtoneet olla missään tekemisissä moisen väestön +kanssa; ja kun roomalaisnuorukaiset saapuivat kosimaan, hylättiin +heidät kaikkialla pilkaten. + +Silloin Romulus keksi viekkaan keinon. Hän pani toimeen uskonnollisen +juhlan urheilukilpailuineen. Uteliaina näkemään ainakin kerran uuden +kaupungin naapurikansat matkasivat sinne suurin joukoin. Erittäin +runsaslukuisina tulivat sabiinilaiset Apenniinien rinteiltä. + +Mutta kesken kilpaleikkien Romulus antoi sovitun merkin — ja +roomalaisnuorukaiset syöksyivät katselijain joukkoon, ja ryöstivät +sabiinilaisneidot. + +Kun loukatut vieraat olivat tulleet koteihinsa ja tointuneet +ensimmäisestä säikähdyksestään, he lähtivät Roomaa vastaan +kostaaksensa. Syntyi verinen taistelu. Mutta kesken ottelun ryöstetyt +sabiinittaret hapset hajalla ja revityin vaattein syöksähtivät +taistelevien keskelle. He olivat jo ehtineet mukautua kohtaloonsa ja +kiintyä miehiinsä. Kyynelsilmin he rukoilivat sabiinilaisia: »Älkää +surmatko miehiämme!» Ja roomalaisille he huusivat: »Älkää tappako +meidän isiämme ja veljiämme!» Tämän odottamattoman näyn nähdessään +taistelevat aivan kuin lamaantuivat ja taipuivat sovintoon. Eivätkä he +solmineet ainoastaan rauhaa, vaan, tekivät liiton toistensa kanssa. +Roomalaisten ja sabiinilaisten tuli yhdessä muodostaa yksi kansa, +ja sabiinilaiset asettautuivat asumaan eräälle vieressä olevista +kukkuloista. + +Näin taru kertoo. + + +Kirjallisuutta roomalaisia koskevaan jaksoon: + +Diodoros Romerske Aarboger ved A.B. Drachmann. + +Romerska historien af Titus Livius. O. Kolmodinin ruotsinnos. + +Titus Livius, Roms konungasagor. P.G. Lythin ruotsinnos. + +Dionysius von Halikarnass Werke. Gottfried Jakob Schallerin saksannos; +3 osaa. + +Polybios, Om Romernes Statsforfatning og Krigsvæsen, Joh. Forchhammerin +tanskannos. + +Arthur Rosenberg, Einleitung und Quellenkunde zur römischen Geschichte +(Laajat kirjallisuusluettelot). + +Benedictus Niese, Grundriss der römischen Geschichte nebst Quellenkunde +(Laajat kirjallisuusluettelot). + +B.G. Niebuhr, Römische Geschichte (bis 241 v. Chr.): 3 nid. + +Theodor Mommsen, Römische Geschichte: 4 nid. + +Karl Julius Beloch, Römische Geschichte bis zum Beginn der punischen +Kriege. + +Victor Duruy, Histoire des romains: 7 nid. + +Tenney Frank, A history of Rome. + +L.M. Hartmann und J. Kromayer, Römische Geschichte. + +Wilh. Ihne, Römische Geschichte: 8 nid. + +Ettore Pais, Storia critica di Roma durante i primi cinque secoli: 8 +nid. ilmestynyt. + +Karl Peter, Geschichte Roms: 3 nid. + +Gaetano de Sanctis, Storia dei romani: 4 nid. osittain ilmestynyt. + +A. Schwegler, Römische Geschichte (bis 366 v. Chr.): 3 nid. + +Wilhelm Wágner und Otto Eduard Schmidt. Rom, Geschichte des römischen +Volkes und seiner Kultur. + +Léon Homo, Les institutions politiques romaines. (Laaja +kirjallisuusluettelo.) + +Joachim Marquardt und Theodor Mommsen, Handbuch der römischen +Alterthūmer: 7 nid. + +Ludvig Lange, Römische Alterthūmer: 3 nid. + +Julius Centerwall, Romersk fornkunskap (kirjallisuusluetteloin). + +Wilamowitz-Moellendorff y.m., Staat und Gesellschaft der Griechen und +Römer. + +Tenney Frank, An economic history of Rome to the end of the republic. + +Otto Neurath, Antike Wirtschaftsgeschichte. + +J. Declareuil, Rome et l'organisation du droit. (Laaja +kirjallisuusluettelo.) + +Theodor Birt, Zur Kulturgeschichte Roms. + +H. Lamer, Römische Kultur im Bilde. + +Martin P:n Nilsson, Romersk kultur i bild. + +Eduard Meyer, Kleine Schriften: 2 nid. + +Ernst Diehl, Das alte Rom. + +Henrik Schück, Rom. En vandring genom seklerna. + +Friedrich Lohr, Ein Gang durch die Ruinen Roms. + +Ch. Huelsen, Das Forum romanum. + +Ch. Huelsen, Die neuesten Ausgrabungen auf dem Forum romanum. + +Ernst Schulze, Das römische Forum als Mittelpunkt des öffentlichen +Lebens. + +Friedrich Lohr, Das Marsfeld. + +Friedrich Lohr, Trans Tiberim. + +Friedrich Noack, Die römische Campagna. + +Bruno Schrader, Die römische Campagna. + +Ivar Hjertén, Vålnader på Palatinen. + + + + +ROOMAN KUNINGASTARUT. + + +Romuluksen seuraaja oli nimeltään _Núma Pompilius_. Hänet valittiin +kuninkaaksi suuren viisauden ja oikeamielisyytensä maineen perusteella. +Hänen ansionaan pidetään roomalaisten jumalanpalveluksen ja +_uskonnollisten menojen_ järjestämistä. Jumalanpalveluksen johdon +hän antoi pappisvirkakuntien toimeksi. Yhden virkakunnan muodostivat +augurit, jotka julistivat jumalien tahdon lintujen lentoa ja muita +enteitä tarkkaamalla. Suurta osaa näyttelivät myöskin ne miehet, jotka +ymmärsivät selittää uhrieläinten maksan ja muiden sisuselimien merkkejä. + +Ajan jumalalle, kaksikasvoiselle Ianukselle, Numa rakensi temppelin, +joka pidettiin auki sota-aikana, mutta oli suljettu, kun rauha +vallitsi. Numan oman, pitkän hallituksen aikana ei sen portteja +tarvittu koskaan avata. Mutta sittemmin sanotaan temppelin olleen +suljettuna vain kerran koko Rooman historian aikana aina keisari +Augustuksen aikaan asti. + + * * * * * + +_Tullus Hostiliuksessa_ Rooma sai sotaisen kuninkaan. Vieläpä Alba +longankin, Rooman äitikaupungin, kanssa hän joutui sotaan. Molemmat +sotajoukot seisoivat jo järjestettyinä toisiansa vastassa valmiina +iskemään. Mutta molemmin puolin arasteltiin niin jumalatonta tekoa +kuin sotaa äiti- ja tytärkaupungin välillä. Sovittiin senvuoksi +siitä, että riita ratkaistaan kaksintaistelulla. Sattuipa silloin +niin, että kummassakin sotajoukossa oli kolmoisveljekset, kolme +_Horātius_-sukuista roomalaisessa ja kolme _Curiātius_-nimistä +albalaisessa sotajoukossa. Heidät valittiin taistelemaan ratkaiseva +taistelu. Sitä ennen sovittiin, että se kansa, jonka uroot +voittaisivat, saisi hallita toista kansaa. + +Kun merkki oli annettu, kävi siis kuusi nuorukaista valtoinaan +toistensa kimppuun, ja raivoisan kaksintaistelun jälkeen vaipui ensiksi +yksi ja sitten vielä toinen roomalainen kuolettavasti haavoittuneena +maahan. Kaikki kolme Curiatiusta olivat myös vaikeasti haavoittuneet, +mutta nyt oli heitä kolme yhtä vastaan. Riemunhuuto kuului albalaisten +leiristä, ja roomalaiset eivät uskaltaneet toivoa enää. Silloin äkkiä +ainoa elossa oleva Horatius lähti pakoon. Mutta pako oli hänellä +ainoastaan sotajuoni saadakseen vastustajansa eroamaan toisistaan, niin +ettei hänen tarvitsisi samalla kertaa taistella heitä kaikkia vastaan. +Hän oli itse haavoittumaton ja arveli, ettei kolme albalaista jaksaisi +seurata häntä yhtä nopeasti, koska he olivat, mikä helpommin, mikä +vaikeammin haavoittuneet. Kävikin niin, kuin Horatius oli laskenut. Hän +pysähtyi hetken päästä, ja silloin oli vain yksi vihollisista häntä +ahdistamassa; molemmat toiset olivat vielä kaukana. Silmänräpäyksessä +hän syöksyi ankaralla voimalla kohti lähintä Curiatiusta ja lävisti +hänet. Sen jälkeen hän hyökkäsi roomalaisten rohkaisevien huutojen +kiihoittamana lähimmän kimppuun, ja myöskin tämä vihollinen kaatui. +Ja kun viimein kolmas Curiatius vaipui hengettömänä maahan, silloin +voittajien riemu täytti ilman. Alba longa alistui nyt Rooman herruuteen +— sanotaan tarussa. + +Ylpeänä voittoisa Horatius palasi sotajoukon etunenässä Roomaan. +Kolmen Curiatiuksen varusteita kanneltiin hänen edellään. Kaupungin +portilla kohtasi hänet sisarensa, joka oli kihloissa yhden Curiatiuksen +kanssa. Kun sisar huomasi veljen voitonmerkkien joukossa sulhasensa +verisen puvun, jonka hän itse oli ommellut, hän alkoi ääneensä itkeä +ja valittaa. Raivoissaan Horatius hyökkäsi silloin kohti sisartaan +ja kaatoi hänet miekallaan, huudahtaen: »Käyköön näin jokaisen +roomattaren, joka suree vihollisen kaatumista!» + +Mutta tämä voittajan hirvittävä teko vaimensi roomalaisten riemun; +ja niin suuret kuin Horatiuksen synnyinmaallensa tekemät palvelukset +olivatkin, hänet asetettiin oikeuden eteen ja tuomittiin kuolemaan. +Kuitenkin kansa armahti häntä hänen vanhan isänsä rukouksien vuoksi, +että häneltä ei riistettäisi viimeistä lasta. »Voisitteko todellakin +nähdä tämän nuorukaisen hirsipuuhun sidottuna ja ruoskaniskujen +kiusaamana, tämän nuorukaisen, jonka te, roomalaiset, äskettäin näitte +kulkevan kaikkien ylistämänä senvuoksi, että hän oli pelastanut teidän +kunnianne?» isä huudahti. + +Horatiuksen rikkomus täytyi kuitenkin sovittaa puhdistusuhrilla, +ja rikollinen sai »käydä ikeen alatse», jonkinmoisen hirsipuun, +joka muuten pystytettiin voitettujen ja vangittujen vihollisten +häpäisemiseksi. + + * * * * * + +_Servius Tullius_ oli sen kuninkaan nimi, jonka sanotaan järjestäneen +ja vakiinnuttaneen Rooman _valtiolliset olot_, kuten Numa oli +vakiinnuttanut uskonnolliset menot. Hän pani toimeen yleisen +_verotuksen_ ja asekuntoisen väestön _tarkastuksen_. Tarkastus tapahtui +joka viides vuosi Marskentällä Tiberin varrella; ja tarkastuksen +jälkeen uhrattiin yksi sika, yksi lammas ja yksi härkä[135] niiden +rikosten sovittamiseksi, joita Rooman kansa oli tehnyt viiden viimeisen +vuoden kuluessa. + +Silmällä pitäen varallisuutta ja siitä aiheutuvaa erilaatuista +sotapalvelusta ja verovelvollisuutta Serviuksen kerrotaan jakaneen +kansan viiteen _luokkaan_ ja jokaisen luokan _senturioihin_. Tämä jako +oli voimassa sekä taistelukentällä että Forumilla, missä kansankokous +pidettiin. Käsitteet sotajoukko ja kansalaisto vastasivat toisiaan +senvuoksi niin täydellisesti, että _asiainkäsittely kansankokouksessa +oli hyvin sotilaallista järjestykseltään_. Kansankokouksessa oli +jokaisella seuturialla yksi ääni. Senturioiden lukumäärä oli 193, +mutta niistä kuului enemmän kuin puolet — 98 — varakkaimpiin. Jos nämä +olivat yksimielisiä, niin he siis sanelivat kansankokouksen päätökset. +Tuskin koskaan tapahtui, että tarvitsi antaa viidennen luokan äänestää. +Serviuksen valtiomuodon tulos oli siis kuten Delbrück sattuvasti sanoo, +»demokraattisiin muotoihin naamioitu aristokratia.» Sekä Delbrück että +toisetkin nykyaikaiset tutkijat, kuten Beloch, luulevat kuitenkin tämän +kansan jaoittelun suoritetun paljoa myöhäisemmällä ajalla.[136] + +Ylimyksellinen yhteiskunta-aines oli myöskin kuuluisa Rooman +_senaatti_: »vanhojen neuvosto», joka vastasi Spartan samannimistä +laitosta ja Ateenan areiopagia. Senaatti kokoontui _kuuriassa_, eräässä +julkisessa rakennuksessa Forumilla. Kunnianarvoisan neuvottelukunnan +muodosti kolmesataa miestä, jotka oli valittu viisaimmista ja +kokeneimmista kansalaisista. »Vakavuudessa ja valtioviisaudessa, +yksimielisyydessä ja isänmaanrakkaudessa, vallankäytössä ja +horjumattomassa rohkeudessa Rooman senaatti oli parhain valtiollinen +järjestö, mitä koskaan on ollut», sanoo Mommsen. »Se oli 'kuningasten +kokous', joka ymmärsi taidon yhdistää itsevaltaisen tarmon +uskollisuuteen tasavaltaa kohtaan. Ei koskaan ole valtiolla ollut +lujempaa ja arvokkaampaa edustusta kuin Roomalla parhaimpana aikanaan +senaatissaan.» Joskin tätäkin laitosta omat puutteellisuutensa +haittasivat, on kuitenkin tosiasia, että »roomalaiset ovat paljoa +kauemman aikaa, kuin yleensä on kansoille suotu, kyenneet senaatissaan +toteuttamaan suurenmoisimman kaikista ihmistöistä: viisaan ja +onnellisen itsehallinnon.» + + * * * * * + +Servius Tulliuksella kerrotaan olleen kaksi Tullia-nimistä +tytärtä. Vanhempi tytär oli lempeä ja hiljainen, nuorempi kiivas +ja intohimoinen. Servius Tullius naitti kummankin _Tarquiniusten_ +perheeseen kuuluvalle serkulleen. Vanhempi Tarquinius oli luonteeltaan +väkivaltainen ja kunnianhimoinen, mutta nuorempi rauhaarakastavainen ja +lempeä. Servius arveli, että oli parasta yhdistää vastakohdat toistensa +kanssa, niin että toisen lempeys tukahduttaisi toisen kiivauden. + +Mutta tuli ei ole veteen yhdistettävissä. Pian näyttäytyi, että +vanhempi Tarquinius ja nuorempi Tullia olivat etsineet ja löytäneet +toisensa. Heitä molempia poltti kunnianhimo, ja nuorempi Tullia +nimitti ihaillen vanhempaa Tarquiniusta oikeaksi _mieheksi_. Enemmän +kuin sattumalta näyttää, että nuorempi Tarquinius ja vanhempi Tullia +kuolivat heti toistensa jälkeen ja että lesket menivät naimisiin +keskenään. + +Tämän jälkeen kuningas Servius ei voinut tuntea enää oloansa +turvalliseksi, sillä hänen tyttärensä kiihoitti yötä päivää miestänsä +syöksemään isänsä valtaistuimelta. Lopulta Tarquinius ei epäröinyt +raivata tietä valtaan murhaamalla appensa. Hän oli seitsemäs +järjestyksessä Rooman kuninkaista. + + * * * * * + +Mutta rikos synnyttää rikoksen. Niin pian kuin _Tarquinius_ oli tullut +kuninkaaksi, hän surmautti ja ajatti maanpakoon joukon henkilöitä, +joiden hän epäili olevan Serviukselle uskollisia. Toiset, joiden +omaisuuden haltijaksi hän halusi tulla, hän antoi tuomita menettämään +kaiken, mitä he omistivat. Muutenkin hän hallitsi niinkuin ei senaattia +eikä kansankokousta olisi ollut olemassakaan. Hänestä oli tullut yhtä +ilkeä ja halpamainen itsevaltias kuin pahamaineisimmat kreikkalaiset +tyrannit. Vallanhimonsa ja vääryyksiensä takia hän sai lisänimen +_Superbus_: ylimielinen. + +Pian kukaan ei tuntenut itseään turvalliseksi tyrannin takia. Hänen +oman sisarensa poika Iúnius Brutus vältti kauhean enonsa huomion vain +siten, että hän tekeytyi heikkoälyiseksi. Tarquinius antoi hänelle +senvuoksi haukkumanimen Brutus, joka merkitsee »houkkio», ja siihen +nuorukainen tyytyi — hyvän asian vuoksi. + +Mutta ei ainoastaan Tarquinius itse, vaan myöskin yksi hänen pojistaan, +nimeltään Sextus Tarquinius, joutui yleisesti inhotuksi. Irstas +nuorukainen alkoi tulisen kiihkeästi himoita erään serkkunsa vaimoa, +kaunista _Lucrētiaa_. Lopuksi hän loukkasi vierasoikeuden velvoitusta +ja pakotti Lucretian väkivallalla aviorikokseen. Ensiksi hän uhkaili +vaimoa paljastetulla miekalla. Mutta tämä ei pelännyt kuolemaa. Silloin +hän taivutti hänet pirullisella uhkauksella, että hän murhaisi jonkun +orjan ja kantaisi sitten alastoman ruumiin vaimon viereen vuoteeseen +sekä teeskentelisi kostavansa Lucretian puolison loukatun kunnian +puolesta. »Tämä hirvittävä uhkaus», Livius kertoo, »voitti muutoin +taipumattoman viattomuuden. Ylpeänä siitä, että oli voittanut naisen +kunnian, Tarquinius matkusti pois.» + +Seuraavana päivänä Lucretia pyysi isäänsä ja puolisoansa, joka +oli sotaretkellä, saapumaan hänen luoksensa kotiin, kummallakin +luotettava ystävä seurassaan. Miehet tapasivat Lucretian kielin +kertomattoman epätoivon vallassa ja saivat hänen omasta suustaan kuulla +kauhistuttavan kertomuksen siitä, mitä oli tapahtunut. »Kuitenkin», hän +lopetti, »on ainoastaan ruumis häväisty — sielu on puhdas. Kuolemani +tulee olemaan sen todistaja. Mutta luvatkaa nyt minulle kättäni +puristaen, että roisto ei jää rankaisemalta!» Sen jälkeen hän veti +esiin tikarin ja syöksi sen suoraan sydämeensä. + +Brutus, joka myöskin oli läsnä, tempasi tikarin haavasta, nosti sen +kohti korkeutta ja huudahti: »Minä vannon tämän veren kautta ja minä +otan teidät, jumalat todistajiksi siihen, että minä tästä hetkestä +alkaen miekalla ja tulella, kaikella, mikä on minun vallassani, vainoan +Tarquinius Superbusta, hänen jumalatonta puolisoaan ja koko hänen +sukuaan, ja että minä en koskaan salli, että he tahi jotkut toiset +hallitsevat Roomaa kuninkaina.» + +Kun Sextuksen konnantyö tuli tunnetuksi, pääsi koko Rooman väestöltä +suuttumuksen parkaisu. Sanoin, jotka leiskuivat vihaa Tarquiniusten +monien hävyttömyyksien takia, Brutus puhui Forumilla kansalle ja +mukaansa temmaten sai kansan päättämään, että kuningas pantaisiin +viralta ja hänen perheensä ajettaisiin maanpakoon. Näiden tapausten +arvellaan sattuneen vuonna 509, siis suunnilleen samoihin aikoihin, +jolloin tyranni Hippias syöstiin vallasta Ateenassa. + + * * * * * + +Nykyaikainen historiantutkimus on taipuvainen näkemään Tarquiniuksen +karkoittamistarussa satuaihein kaunistellun kertomuksen Rooman +vapautumisesta etruskien vallanalaisuudesta. Nykyjään aivan yleisesti +nimittäin kallistutaan siihen mielipiteeseen päin, että Rooma on +alkujaan ollut etruskilainen kaupunki.[137] Se olisi syntynyt siten, +että Tarquiniusten johtamat etruskit valloittivat Tiberin varrella +olevat alkuperältään latinalaiset kylät, jotka tällä tavoin niin +sanoaksemme pakotettiin yhtymään kaupungiksi. Oikeita kaupunkeja ei +nimittäin vanhimman ajan Italiassa olisi pitänyt olla tätä ennen muilla +kuin etruskeilla ja kreikkalaisilla. Vuoden 509 vallankumouksessa +ilmeni näin ollen kansallis-latinalainen vastavaikutus etruskien +herruutta vastaan. Itse nimi Rooma on kenties etruskinkieltä, ja samoin +monien vanhimpien roomalaisten sukujen nimet, jotka me tunnemme. Monet +roomalaiset valtiolliset ja uskonnolliset tavat ja menot ovat myös +alkuperältään etruskilaisia. + +Että Tarquiniusten suku on hallinnut Roomassa ja tullut sieltä +karkotetuksi, sitä otaksumaa tukee se seikka, että luullaan löydetyn +heidän sukukuntansa etruskilaisessa Cæren kaupungissa, jonne he +maanpakoon ajon jälkeen pakenivat. Näin ollen johtuu asettamaan Rooman +vuonna 509 suoritetun vapauttamisen etruskilaisesta tyrannista ja +hänen hallitsijasuvustaan lähinnä etruskien yleisen takaisintunkemisen +yhteyteen, joka takaisintunkeminen saavutti huippukohtansa etelässä +kreikkalaisten ratkaisevassa voitossa Kymen luona vuonna 474 e.Kr. +Tässä historiallisessa yhteydessä Rooman vapautus on paremmin +selitettävissä.[138] + +Rooma muuttui nyt tasavallaksi, ja Brutus otti kansalta pyhän +lupauksen, ettei se enää koskaan kärsisi kuningasta. Korkein valta +annettiin sen sijaan kahdelle konsulille, jotka kuten Ateenan arkontit, +kansankokous oli valinnut vain vuodeksi kerrallaan. Vallan ja mahdin +merkkeinä astui konsulien edellä, kun he olivat virantoimituksessa, +kaksitoista liktoria, kullakin kirves raippanipussa.[139] Selvemmin +kuin sanoin ilmaistiin näin, että konsuleilla oli valta ruoskituttaa +tai mestauttaa jokainen, joka yritti vastustaa heitä. Jälkimmäinen +vallankäyttöoikeus tuli kysymykseen ainoastaan sodassa. Rauhallisissa +oloissa oli raipparangaistus kyllin tehoisa pitämään voimassa +kunnioituksen konsulin virkaa kohtaan. Voi helposti kuvitella, +miten kauhistavan voimakkaasti täytyi vaikuttaa kansaan, kun se +alituisesti näki kahdentoista pyövelin havainnollistuttavan valtion +mahtia ja voimaa, pyövelien, jotka olivat varustetut vitsoilla +raipparangaistukseen ja terävillä kirveillä mestaamaan jokaisen, +joka nousi korkeinta virkamiestä vastaan. Ei ihme, että roomalaisia +hallitsi kaiken hillitsevä kuri ja valtion kaikkivaltaan alistumisen +taju. Konsulien valta oli kuitenkin rajoitettu siten, että heidän +virka-aikansa loppui vuoden perästä, sekä siten, että heitä oli kaksi +ja siten pitivät silmällä toisiaan.[140] + +Kirjallisuutta: + +R.A.L. Fell, Etruria and Rome. + + + + +BRUTUS. + + +Brutuksen kerrotaan olleen toinen Rooman ensimmäisistä konsuleista. +Kuinka väkivaltaisesti Tarquinius Superbus lienee menetellytkin +Roomassa, siellä sittenkin oli joitakuita, jotka kaipasivat +häntä. Nämä henkilöt olivat osaksi hemmoiteltuja ja kevytmielisiä +nuorukaisia, jotka olivat ennen eläneet sumussa ja humussa yhdessä +nuorten Tarquiniusten kanssa. Heidän oli senvuoksi vaikeata mukautua +konsulien ankaraan komentoon. Heidän keskuuteensa Tarquiniuksen +onnistui salaisten asiamiestensä avulla perustaa salaliitto, joka +suunnitteli kaupungin porttien avaamista jonakin yönä karkoitetulle +kuningasperheelle. + +Mutta suunnitelma tuli ilmi ja maankavaltajat vangittiin. Taru kertoo, +että näitten turmeltuneitten nuorukaisten joukossa oli myöskin +Brutuksen kaksi poikaa. Kaikki rikolliset tuomittiin kuolemaan, ja +konsulien tuli Forumilla toimeenpanna rangaistus. Brutus ja hänen +virkatoverinsa istuutuivat paikoilleen. Liktorit riisuivat tuomitut, +ruoskivat ja mestasivat heidät. Roomalainen historioitsija Livius[141] +sanoo kertomuksessaan tästä sydäntä viiltävästä näytelmästä: »Koko +ajan olivat kaikkien silmät suunnatut Brutukseen, hänen kasvoihinsa +ja ilmeeseensä; näkyi mitä hän tunsi isänä, samalla kertaa kuin hän +rankaisi virkamiehenä.»[142] + +Vähän sen jälkeen Brutus kaatui eräässä taistelussa Tarquiniuksen +etruskilaisia apujoukkoja vastaan. Hän kaatui katkerassa +kaksintaistelussa erästä erotetun kuninkaan poikaa vastaan. Rooman +naiset surivat häntä kuin isää. + + +Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun: + +C. Bloch, La république romaine. + +W.E. Heitland, The roman republic: 3 nid. + +Sofus Larsen, Det romerska samhället under republiken. + +Karl Johan Neumann, Die Grundherrschaft der römischen Republik. + +Karl Wilhelm Nitzsch, Geschichte der römischen Republik. + +Arthur Rosenberg, Geschichte der römischen Republik. + + + + +HORATIUS COCLES JA MUCIUS SCÆVOLA. + + +ROOMALAISET olivat tosin lopuksi voittaneet etruskit, mutta Tarquinius +ei silti luopunut suunnitelmistaan voittaa takaisin valtaistuimensa. +Hänen onnistui saada apua toiselta taholta, eräältä mahtavalta +etruskien kuninkaalta nimeltä _Porséna_, joka hyökkäsi roomalaisia +vastaan valtavan sotajoukon kanssa ja löi heidät pakoon. Porsena +seurasi roomalaisia aina paalusillalle asti, joka johti yli Tiberin +Roomaan. »Ei koskaan ennen», Livius sanoo, »ollut sellainen pelko +vallannut Rooman senaattia.» Eikä kukaan tiennyt, kuinka olisi +käynyt, jollei Horatius Coclesta[143] olisi ollut. »Hän näki», +Livius jatkaa, »kuinka roomalaiset vihollisen vainoamina syöksyivät +epäjärjestyksessä paalusillalle. Hän asettui sillan päähän ja +vannotti tovereitaan hillitsemään pakoaan ja hävittämään sillan hänen +takaansa. Vihollinen hämmästyy hänen uskomatonta rohkeuttaan. Vain +kaksi miestä asettuu hänen rinnalleen, ja yhdessä näiden kanssa hän +jaksaa hetkisen vastustaa kiivasta hyökkäystä. Kun ainoastaan pieni +osa siltaa oli jäljellä, huusivat ne, jotka sitä repivät, Horatiuksen +tovereita takaisin, ja hän pakotti heidät vetäytymään turvaan. Joka +puolelta suunnattiin nyt keihäitä Horatiusta kohti, mutta kun keihäät +tarttuivat ojennettuun kilpeen, etruskit hyökkäsivät kohti syöstäkseen +miehen alas. Samassa kuultiin murtuvan sillan rytinää ja roomalaisten +riemuhuutoja. Silloin Horatius kääntyi rukoillen Isä Tiberinuksen +puoleen, syöksyi täysissä varusteissa jokeen ja ui keihässateessa +vahingoittumattomana omiensa luo. + +Kaupunki oli kiitollinen näin ansioituneelle miehelle; Hänen +kuvapatsaansa pystytettiin Forumille, ja hänelle lahjoitettiin niin +suuri ala peltomaata, minkä hän päivässä kykeni kyntäen kiertämään.» + + * * * * * + +Kiitos Horatius Cocleen miehuullisuuden Porsena ei voinut tunkeutua +Roomaan. Hän päätti silloin näännyttää kaupungin nälkään. Silloin +jalo nuorukainen nimeltään Mūcius pelasti Rooman jälleen kuolemaa +halveksivalla uroteolla. Eräänä päivänä hän meni yksin, tikari +viitan alla, vihollisen leiriin. Täällä oltiin juuri kuninkaan +teltan edustalla maksamassa palkkaa sotaväelle, ja senvuoksi ei +kukaan kiinnittänyt huomiota muukalaiseen. Äkkiä heittäytyi Mucius +sen miehen päälle, jonka puoleen useimmat sotilaista kääntyivät. Hän +luuli nimittäin, että miehen täytyi olla itse kuningas ja iski häntä +tikarillaan. Mutta surmattu oli vain kuninkaan kirjuri. Seuraavassa +silmänräpäyksessä Porsenan sotilaat olivat vanginneet Muciuksen ja +veivät hänet kuninkaan eteen. + +Nuorukainen ei näyttänyt pelon merkkiäkään. »Minun nimeni on Mucius», +hän sanoi kuninkaalle. »Olen roomalainen ja tahdoin surmata maani +vihollisen. Mutta minä en pelkää enempää kuolla kuin surmatakaan. Ja +minä en ole ainoa, sillä minun perästäni tulee paljon nuorukaisia, +jotka tahtovat saavuttaa saman kunnian. Valmistaudu senvuoksi joka +silmänräpäys panemaan vaaraan elämäsi ja astuessasi telttaasi tapaamaan +siellä tikarin ja vihollisen. Sellainen on se sota, jonka me, Rooman +nuoriso, julistamme sinulle.» + +Vihan vimmassa Porsena uhkasi poltattaa nuorukaisen elävältä, jollei +hän heti tunnustaisi, minkälaatuinen väijytys hänelle aiottiin +virittää. »Katsohan», Mucius sanoi, »kuinka vähän ruumis merkitsee +sille, joka tavoittelee ikuista kunniaa!» Näin sanoen hän pisti oikean +kätensä uhrituleen ja piti kättä tulessa kunnes se hiiltyi. Suunniltaan +hämmästyksestä kuningas syöksähti istuimeltaan ja käski viedä pois +nuorukaisen alttarin äärestä. »Mene!» hän sanoi. »Minä ylistäisin +urotekoasi, jos se olisi uroteko _oman_ isänmaani puolesta.» + +Palkitakseen kuninkaan jalomielisyyden Mucius vastasi: +»Ylevämielisyydelläsi voitat, mitä et saanut aikaan uhkauksella. Tiedä: +kolmesataa Rooman nuorta ylimystä on vannoutunut surmaamaan sinut. +Minulle arpa lankesi ensin, muut tulevat, sitä mukaa kuin arpa määrää, +kunnes kohtalo jättää sinut meidän käsiimme.» + +Pian tämän tapauksen perästä Porsenan lähetystö saapui Roomaan. Vaara, +joka uhkasi kuningasta, ja se järkkymätön rohkeus, jota hän oli saanut +kokea roomalaisten puolelta, olivat tehneet hänet taipuvaiseksi rauhaan. + +Mucius sai urotyönsä johdosta nimen Scævola, s.o. vasenkätinen; ja tämä +nimi oli kunnianimi, joka meni perintönä hänen jälkeläisilleen. + + * * * * * + +Tarquinius oli kuitenkin uupumaton kiihoittamaan vihollisia roomalaisia +vastaan. Seuraavalla kerralla oli latinalaisten vuoro. Kiivaan +taistelun jälkeen, johon vanha hirmuhallitsija itse otti osaa ja jossa +hän haavoittui, roomalaiset saivat lopuksi voiton. Tarquinius pakeni +kreikkalaiseen Kymen rajakaupunkiin. Siellä hän kuoli seuraavana +vuonna, ja niin levottomuuden aihe oli vihdoinkin poissa maailmasta. + + + + +PATRIISIEN JA PLEBEIJIEN VÄLINEN TAISTELU. + + + +VAELLUS PYHÄLLE VUORELLE. + + +Roomassa, kuten Hellaassakin, oli väestö vapaita ja orjia. Vapaiden +kesken muodostui aikaa myöten luokkajako patriiseihin ja plebeijeihin, +jotka erotti toisistaan ylipääsemätön kuilu. Rooman vanhojen, ylhäisten +sukujen jälkeläisiä sanottiin patriiseiksi. Heidän esi-isiensä +arveltiin olleen kuninkaitten neuvonantajia, ja jälkeläisillä tuli +senvuoksi olla perinnöllinen oikeus senaatin jäsenyyteen.[144] +Patriiseilla oli yleensä suuremmat tilukset ja rahaomaisuuskin. +Sukuperänsä ja taloudellisen valtansa perusteella patriisit olivat +hallitsevassa asemassa yhteiskunnassa ja johtavia miehiä sekä +sodan että rauhan aikana. Heidän piiristään valittiin senaattorit +ja konsulit, ja heillä oli erikoinen kansankokous, joka pidettiin +vihityllä alueella Forumin lähellä. Siellä säädettiin lakeja ja +ratkaistiin myöskin muita tärkeitä valtionasioita. + +_Plebeijejä_ olivat myöhempinä aikoina Roomaan muuttaneet ja heidän +jälkeläisensä. He olivat suurimmaksi osaksi pienviljelijöitä ja +käsityöläisiä. Vaikka heidän yhteiskuntaluokkansa oli kasvanut +suurimmaksi, ja vaikka he olivat velvolliset sekä suorittamaan +sotapalvelusta että maksamaan veroa, heillä ei ollut mitään +vaikutusvaltaa hallitukseen. Plebeijien valtiollinen ja +yhteiskunnallinen asema muistuttaa siis suuresti perioikkien ja +sparttalaisten suhdetta Lakoniassa. Tosin plebeijit saivat ottaa osaa +suureen kansankokoukseen, joka pidettiin Forumilla, mutta minkälainen +heidän vaikutusvaltansa siihen oli, sen olemme nähneet. + +Maataviljelevät plebeijit kärsivät paljon alituisista kahakoista +naapurikansojen kanssa. Talonpoika ei koskaan tuntenut itseään +oikein turvalliseksi. Sota ei suonut milloinkaan lepoa eikä rauhaa. +Sotapalveluksen takia hänen täytyi usein laiminlyödä maansa. Hänellä +ei, kuten rikkailla patriiseilla, ollut joukoittain talonväkeä ja +orjia, jotka olisivat tehneet työtä hänen puolestaan. Usein tuhosi +talonpoikien pellot vihollinen, joka voi yhtenä ainoana päivänä +hävittäen kulkea pitkin ja poikki koko tasavallan alueen. Plebeijeillä +ei ollut koottuna viljavarastoja eikä käyttövaroja pahan päivän +varalle. Seuraus tästä oli se, että he yleensä joutuivat velkaan +rikkaille patriiseille. Ja kun velallinen ei kyennyt maksamaan korkeita +korkoja, niin hän ja hänen perheensä voivat kovien roomalaisten +velkalakien mukaan joutua vankeuteen tai tulla tuomituiksi velkojan +orjuuteen. Myöskin karjanhoidossa plebeijit olivat huonommassa +asemassa. Laitumet olivat nimittäin valtion yhteismaata. Kuinka +olisivatkaan köyhät, joilla oli vain pari kolme nautaa, voineet +pitää puoliaan suurten tilanomistajani hävyttömiä paimenia ja heidän +alituisesti kasvavia laumojaan vastaan! + +Kuta lukuisammiksi ja pitempiaikaisiksi sodat tulivat ja kuta enemmän +Rooman alue kasvoi, sitä kurjemmaksi kävi plebeijien asema. He +napisivat, Livius sanoo, että »heidän kohtalokseen oli tullut työnsä +jättäen taistella Rooman vapauden ja herruuden puolesta, mutta kotona +olla omien kansalaisten vangittavina ja sorrettavina. Varmempaa oli +rahvaan vapaus sodassa kuin rauhan aikana, varmempaa vihollisten +kuin kansalaisten keskuudessa.» Tilanne Roomassa oli muodostunut +samanlaiseksi kuin Ateenassa niihin aikoihin, jolloin viisas Solon +esiintyi yhteiskunnan uudistajana. Roomassa, kuten Ateenassa ja +kaikissa muinaisajan yhteiskunnissa, joissa köyhillä ei vielä ollut +teollisuutta leivän antajana, ennen kaikkea juuri raskaat velkataakat +olivat demokraattisten kumousten aiheuttajina. Roomalla, joka oli +aito maanviljelijä-yhteiskunta, olisi pitänyt olla laaja maa-alue ja +häiritsemätön rauha, jotta se olisi voinut elättää nopeasti lisääntyvän +väestönsä. + +Rikkaiden ja köyhien välinen raja ei kuitenkaan kaikin paikoin yhtynyt +patriiseja ja plebeijejä erottavaan ylipääsemättömään kuiluun. +Tietysti oli, kuten Mommsen on osoittanut, rikkaita ja arvokkaita +perheitä myöskin plebeijien keskuudessa. Mutta sitä, lyhytnäköisemmin +patriisit toimivat sentähden pitäessään heidät erillään yhteiskunnan +valtiollisesta johdosta. Juuri siten vallassa-olevat tekivät +vastustuspuolueen todella vaaralliseksi, sillä patriisit huolehtivat +tavallaan siitä, että oppositio sai vaikutusvaltaisia johtajia. + +»Eräänä päivänä», Livius kertoo, »tapahtui Roomassa, että eräs iäkäs +mies, jossa ilmeni kaikki kurjuuden merkit, syöksyi Forumille. Hänen +vaatteensa olivat lian tahraamat, ja vielä kamalampi katseltava oli +hänen kalpea, lopen kuihtunut ruumiinsa. Pörröinen parta ja harrottavat +hiukset tekivät hänen kasvonsa villin näköisiksi. Vaikka hän oli +tällainen kuvatus, tunnettiin hänet kuitenkin: sanottiin, että hän +oli ollut centuriona (»sadanpäämiehenä»)[145], ja puhuttiin hänen +urotöistään. Itse hän paljasti ylpeästi rintansa ja näytti haavojensa +arpia, todisteita monista kunniakkaista taisteluista. Hän kertoi, +kuinka hän oli palvellut sodassa, kuinka vihollinen oli polttanut +hänen talonsa ja vienyt mennessään hänen karjansa, kuinka hänen oli +täytynyt ottaa laina, joka oli suurentunut koroista, niin että se oli +niellyt kaiken hänen jäljelläolevan omaisuutensa ja kuinka viimein +kalvava sairaus oli alkanut vaivata hänen ruumistaan. Velkojat olivat +lopuksi heitättäneet hänet kuritushuoneeseen ja rangaistustyöhön. +Sitten hän näytti selkäänsä, joka oli ruoskimisen jälkien rumentama. +Tämän nähdessään pääsi kaikilta kova parkuna. Rauhattomuus levisi +silloin koko kaupunkiin. Kaikki, jotka olivat tai olivat olleet +velkavankeudessa, virtasivat kaduille ja rukoilivat kansalaisilta apua. + +Silloin karahdutti Roomaan latinalainen ratsumies ilmoittamaan, että +heidän naapurikansansa, volskit, olivat tulossa kaupunkia kohti. + +Vaara oli uhkaava, sillä plebeijit käyttivät tilaisuutta hyväkseen +kieltäytyen sotapalveluksesta, joll’eivät saisi helpotusta hädässään. +Patriisit hätääntyivät ja lupasivat, että ankaroita velkalakeja +lievennettäisiin. Silloin köyhät raukat lähtivät sotaretkelle, ja +volskit voitettiin. Mutta kun vaara oli onnellisesti sivuutettu, +patriisit olivat unohtaneet kaikki kauniit lupauksensa. + +Näin tapahtui kerta toisensa jälkeen. »Silloin», Livius kertoo, +»plebeijit menettivät täydellisesti kärsivällisyytensä. He lähtivät +pois Roomasta ja menivät Pyhälle vuorelle ja asettuivat sinne +linnoitettuun leiriin.» He uhkasivat perustaa sinne kilpailevan +kaupungin, kaupungin, jossa kaikki vapaat miehet olisivat tasa-arvoisia. + +Roomassa vallitsi suuri hämmennys. Kuinka kävisi, jos sota puhkeaisi? +Viimein päätettiin lähettää sanansaattaja plebeijien luokse Pyhälle +vuorelle. Tähän toimeen valittiin _Menénius Agrippa_, hyvä puhuja +ja tunnettu kansanmielinen. Kun hän tuli plebeijien leiriin, hänen +kerrotaan alkaneen välittäjätoimensa kertomalla seuraavan sadun: +»Kerran ihmisruumiin kaikki jäsenet vihastuivat vatsaan. 'Minkävuoksi', +ne sanoivat, 'tekisimme työtä ja raataisimme varustaaksemme hänet, +ruoalla ja herkuilla hänen itsensä näkemättä tutuistakaan vaivaa? Ei, +olkoon meillä kaikilla yhtä hyvät päivät ja olkaamme tekemättä työtä!' +Ne liittoutuivat siis vatsaa vastaan ja lakkasivat tekemästä vatsalle +palvelusta. Kädet eivät vieneet enää ruokaa suuhun, ja leuat eivät +pureksineet. Kaikki jäsenet viettivät ihania päiviä. + +Mutta jonkin ajan kuluttua ne alkoivat kaikki kuihtua, ja koko +ruumis kävi voimattomaksi. Silloin jäsenet ymmärsivät, että vatsa +oli välttämätön kokonaisuudelle. Myöskin sillä on tärkeä tehtävänsä, +nimittäin sulattaa ruokaa ja valmistaa ruumiille ravintoa, joka antaa +jäsenille voimaa. Samalla tavoin», Agrippa lopetti puheensa, »on +yhteiskunnan laita. Ei yksikään sen elin kykene yksin tulemaan toimeen. +Kaikkien jäsenten yksimielisyydestä riippuu kokonaisuuden hyvinvointi.» + +Plebeijit ymmärsivät vertauksen, ja kun Agrippa nyt esitti +sovitteluehdotuksen, he olivat taipuvaisia neuvottelemaan, sillä he +tiesivät, että tarjouksen teki mies, joka pysyi sanassaan. Agrippa +oli jossakin määrin Rooman Solon. Hän tiesi, että senaatin _täytyi_ +nyt myöntyä. Sopimus saatiin aikaan. Plebeijit saivat oikeusturvansa +vahvistetuksi siten, että heille vakuutettiin oikeus patriisien tavoin +pitää oma kansankokouksensa, jossa äänioikeus ei ollut omaisuuden +mukaan asteettainen, vaan kaikille samanlainen. Siinä ei suurin +pääomanomistaja merkinnyt sen enempää kuin köyhin päivätyöläinen. Tästä +kansankokouksesta tuli kansanvaltaistuttavan liikkeen tehoisin elin, +liikkeen, joka vuosi vuodelta vahvistuen voitti yhä enemmän jalansijaa. +Ja alituiset sodat saivat aikaan sen, että valtion poliittinen +painopiste siirtyi laajoihin kansankerroksiin, noiden pienviljelijäin +ja käsityöläisten piiriin, jotka 9/10:nneltä osalta muodostivat ne +sotalaumat, joiden avulla Rooma puolustautui ja teki valloituksensa. + +Kansankokouksissaan plebeijit saivat valita omat virkamiehensä, joita +nimitettiin _kansantribuuneiksi_. + +Tribuunien tehtävänä oli suojella säätyveljiään patriisien +mielivallalta. Jos senaatti tai konsuli määräsi jotakin, joka +kansantribuunin mielestä oli vahingollista plebeijeille, hänen tarvitsi +ainoastaan sanoa: »_Veto_» (minä kiellän), ja määräys oli voimaton. +Myöskin yksityiset henkilöt voivat pyytää kansantribuuneilta suojaa +vääryyttä vastaan. Senvuoksi tribuunien kotien ovet olivat avoinna yötä +päivää. Kansantribuunit olivat henkilökohtaisesti loukkaamattomia. +Eivät edes liktorit saaneet tulla liian lähelle heitä. Se, joka +kävi käsiksi kansantribuuniin, tuomittiin turvattomaksi ja joutui +jumalien tuomion alaiseksi. Valtansa nojalla ja loukkaamattomuutensa +suojelemana kansantribuuni voi panna jopa konsulitkin syytteeseen ja +vangita heidät, jos he eivät vapaaehtoisesti saapuneet vastaamaan. +Kansantribuuni oli yhtä mahtava kuin konsuli. Mutta konsuleilla oli +valta käskeä, kansantribuunilla kieltää, toisen valta oli positiivista, +toisen negatiivista. Kansantribuunit voivat saada koko valtiokoneiston +pysähtymään estämällä konsulit hoitamasta virkatoimiaan tai suoraan +vangituttamalla heidät. Kansantribunaatin perustaminen on itse +asiassa koe laillisin keinoin kiinnittää vallankumouksellinen aines +valtiorakenteeseen, koe, jolla ei ole vastinetta muissa maissa. + +Vaelluksen Pyhälle vuorelle ja kansantribunaatin perustamisen arvellaan +tapahtuneen vuonna 494 e.Kr. + + * * * * * + +Beloch on kuitenkin nojautuen perusteellisiin tutkimuksiin antanut +paljoa luonnollisemman, joskin vähemmän dramaattisen selityksen +tämän omituisen viran synnystä. Hänen mukaansa tribuunit olivat +kunnallisia luottamusmiehiä, jotka kansa oli valinnut yhden jokaisesta +neljästä tribuksesta eli ruodusta, joihin kaupunki oli jaettu, ollen +siis jonkinlaisia harvalukuisia kaupunginvaltuutettuja, voinemme +sanoa. Kun nyt tribuunit ajan kuluessa alkoivat kokoontua yhteisesti +neuvottelemaan asioista, jotka koskivat koko kaupunkia, ja muodostivat +siten jonkinlaisen virkakunnan, oli aivan luonnollista, että heidän +täytyi joskus kutsua koko kaupungin väestö koolle Forumille tekemään +päätöksiä asioista, jotka olivat yhteisiä kaikille roomalaisille. +Tällä tavoin kehittyi uudenlajinen kansankokous, joka tosin ei ollut +valtio-oikeudellisesti lailliseksi tunnustettu, mutta joka oli +kuitenkin siksi merkitsevä, että voi sanoa painavan sanansa yleisissä +asioissa. Ja tribuunit, joilla oli laajat kansankerrokset tukenaan, +voivat tämän nojalla suojella säätyläisiään patriisivirkamiesten +sorrolta. Antaakseen kansantribuuneille välttämättömän selkänojan +plebeijit sitoutuivat valallisesti puolustamaan johtajiaan +loukkauksilta, tulivatpa ne miltä taholta tahansa. Siten tribuunit +voivat käyttää hyväkseen niitä välikappaleita, joita demagogit kaikkina +aikoina ovat käyttäneet, nimittäin mielenosoituksia ja katumellakoita, +tai ainakin sellaisten uhkaa. Oikeudellista toimivaltaa ryhtyä +plebeijejä suojelemaan heillä ei kuitenkaan aluksi ollut. Tässäkin +tapauksessa, kuten usein, kävi voima ennen oikeutta. Hätähän ei lue +lakia. Vasta ajan oloon kävi niin, että asioihin sekaantumisvalta, +jonka tribuunit olivat anastaneet kansan luottamukseen nojaten, tuli +oikeudellisesti koko yhteiskunnan tunnustamaksi. + +Beloch sijoittaa kansantribunaatin synnyn huomattavasti myöhäisempään +aikaan, kuin vaellus Pyhälle vuorelle tapahtui, nimittäin viidennen +vuosisadan viimeisille vuosikymmenille. Ennen kaikkea juuri raskas +velkataakka pakotti plebeijit vuoden 494 suurlakkoon — jos saa käyttää +niin nykyaikaista sanaa —, ja tulokseksi heidän välien selvittelystään +patriisien kanssa on täytynyt siis ennen kaikkea tulla velkakuormien +keventäminen, että ryhdyttiin siis samantapaisiin toimenpiteisiin kuin +Solonin aikaansaannokset Ateenassa sata vuotta aikaisemmin.[146] + + + +CORIOLĀNUS. + + +Ainoastaan hädän ja pakon alaisina patriisien enemmistö oli vuonna +494 myöntynyt plebeijien vaatimuksiin, ja monet patriisit olivat sen +tehneet kavalin salatuumin. Näihin kuului _Coriolānus_, patriisi, +joka oli yhtä tunnettu ylimielisestä rohkeudestaan kuin rajattomasta +sukuylpeydestään. Häneen vaikutti kansantribunaatti samoinkuin punainen +riepu härkään. + +Kerran, kun Roomassa oli nälänhätä, ostattivat konsulit viljaa +Sisiliasta. Nyt CorioIanus arveli tilaisuuden tulleen kukistaa +kansantribuunit. Hän neuvoi senaattia olemaan antamatta plebeijeille +ollenkaan viljaa, ennenkuin he olisivat luopuneet tribunaatista. +»Minunko, joka en kärsinyt Tarquiniusta kuninkaana, minunko pitää +kärsiä kansantribuunia?» hän huudahti. Silloin kansantribuunit +haastoivat hänet oikeuteen. Hän esiintyi uhmaten ja ylimielisesti; +mutta kun hän näki, minne päin asia oli menossa, hän vältti tuomion +menemällä maanpakoon roomalaisten vihollisten, volskien, luo. Nämä +ottivat hänet avosylin vastaan ja valitsivat hänet roomalaisia vastaan +tehtävän uuden sotaretken johtajaksi. Hän hyökkäsi itse Roomaa vastaan, +ja hävitytti maaseutua, mutta säästi patriisien tiluksia. + +Roomassa vallitsi suuri hämminki. Senaatti lähetti lähetystön +Coriolanuksen luo. Hän antoi lähetystölle ylimielisen ja torjuvan +vastauksen. Kun lähetystö tuli toisen kerran, se ei päässyt edes +leiriin. Silloin papit virkapukuihinsa pukeutuneina lähtivät sinne. +Mutta eivät hekään kyenneet mitään aikaan saamaan. + +Viimein tuli joukko Rooman naisia, joukossa Coriolanuksen äiti ja +puoliso lapset mukanaan. »Silloin», Livius kertoo, »CorioIanus melkein +suunniltaan kavahti ylös ja riensi avoimin sylin äitiään vastaan. +Mutta naisen rukous muuttui nyt vihaksi. 'Ennenkuin otan vastaan +tervehdyksesi', hän sanoi, 'sano minulle, kenen luokse minä tulen? +Vihollisen vai pojanko luokse? Olenko täällä leirissäsi vankisi vaiko +äitisi? Pitkä elämä ja onneton vanhuus on saanut minut näkemään sinut +ensin pakolaisena ja sitten vihollisena. Kuinka olet voinut hävittää +sitä maata, joka on sinut synnyttänyt ja kasvattanut? Etkö ajatellut, +kun näit Rooman silmiesi edessä: Näiden muurien sisäpuolella ovat +taloni, penaattini[147], äitini, puolisoni, lapseni? Jollen minä olisi +sinua synnyttänyt, Rooma ei olisi nyt piiritetty. Minä olisin saanut +kuolla vapaassa maassa, jollei minulla olisi ollut poikaa.'» + +Silloin — satu kertoo — oli ylpeä CorioIanus voitettu. Hän lopetti +piirityksen ja vei sotajoukon takaisin volskien maahan. Mutta nämä +suuttuivat niin häneen, että sanotaan heidän surmanneen hänet.[148] + + + +DECEMVIRIT JA KAHDENTOISTA TAULUN LAKI. + + +Pyhälle vuorelle vaelluksen jälkeen oli kyllä köyhien ja turvattomien +tila parantunut, mutta niin kauan kuin Roomassa ei ollut ollenkaan +kirjoitettuja lakeja, vaan konsulit ja muut patriisien virkamiehet +tuomitsivat vain vanhan tavan mukaan, plebeijit eivät voineet tuntea +elämäänsä eikä omaisuuttaan turvatuiksi. Ponnisteltuaan monta +vuotta turhaan saadakseen kuntoon lakikirjan, he saivat lopulta +aikaan sen, Livius kertoo, että »kolme miestä lähetettiin Ateenaan +tehtävänään kopioida Solonin kuuluisat lait ja hankkia tietoja toisten +kreikkalaisten kaupunkien laitoksista, tavoista ja oloista. Kahden +vuoden kuluttua lähetit palasivat.» Nyt asetettiin yhden vuoden ajaksi +kymmenen miestä: _decemvirit_[149] sekä jakamaan oikeutta että lakeja +säätämään. Tämä tapahtui vuonna 451 e.Kr. Tätä vuotta varten ei +valittu muita valtionvirkamiehiä. Ne lait, jotka decemvirit laativat, +kansankokous sitten Forumilla hyväksyi, ja ne piirrettiin kahteentoista +tauluun. Kahdentoista taulun laki on kuuluisan roomalaisen oikeuden +perusta, oikeuden, jota pidetään yhtenä suuriarvoisimmista panoksista +kulttuurin kehitykseen. Se onkin mestariteos selvän ja lyhyeksi +muovatun tyylinsä takia. Mutta sillä ei ole eloisan havainnollisuuden +hauskaa piirrettä, minkä kuvakieli ja vanhat runolliset käänteet +siellä täällä antavat esimerkiksi Ruotsin vanhoille maakuntalaeille +kuten ylipäänsä germaanilaiselle oikeudelle. Roomalaisessa oikeudessa +ei esiinny vertauskuvia, ei tarpeettomia sanoja. Sen lakipykälät ovat +karuja ja niukkasanaisia. Taipumattoman ankaria ne myöskin ovat. Ne +eivät salli poikkeuksia, ei lieventäviä asianhaaroja. Vääjäämättömällä +johdonmukaisuudella vaaditaan rangaistusta. Mutta julmia ne eivät +ole. Ettei esim. vapaata miestä saa kiduttaa, kuuluu roomalaisen +oikeuden perusteisiin, sill'aikaa kuin toisten kansojen keskuudessa +inhimillisyyden lipunkantajien on täytynyt taistella vuosituhansia +päästäkseen siihen asti. + +Kahdentoista taulun lailla on se sävy, että se on syntynyt n.s. +heroisella[150] aikakaudella. Sellaisena aikana laki ei rankaise +_henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa_ mainkaan yhtä ankarasti kuin +varkautta, johtuen siitä, että miehet vielä olivat tottuneet +puolustamaan itseään. _Omistusoikeuden_ loukkaukset ovat sitävastoin +jumalattomia tekoja, sillä perheen omaisuus on kotijumalien lahja, +ja sato on itse Ceres-jumalatar. Sen vahingoittaminen rangaistiin +ankarammin kuin tappo. »Joka» — niin kuuluu lainpaikka — »noituudella +turmelee toisen miehen laihon, ja joka yönaikaan niittää hänen +viljansa, joutukoon uhriksi Ceres-jumalattarelle.» Yönaikaan oli oikeus +surmata varas pellolle ja myöskin päivällä, jos hän asettui tekemään +vastarintaa. Se, joka pisti tulen viljalyhteeseen, tuli köyttää, piestä +raipoilla ja polttaa elävänä. + +Huomattava osa kahdentoista taulun laista on säilynyt, kiitos sen +asianlaidan, että roomalaiset lapset saivat oppia sen kouluissa. +Voidaan siis puhua kansalaistietojen opetuksesta vanhassa Roomassa. +Hellaassa kasvatettiin ja kehitettiin nuorisoa Homeroksen lauluilla, +Roomassa kahdentoista taulun lakisäännöksillä — runoutta ja proosaa! + + * * * * * + +Hyvin suoritetun työnsä jälkeen decemvirien olisi tullut luopua +viroistaan, mutta siitä lie eivät olleet tietääkseenkään. He +alkoivat sen sijaan esiintyä tyranneina, kukin kahdentoista liktorin +ympäröimänä, liktorien, jotka kantoivat raippakimppuja kirveineen. »Oli +kuin olisi nähty kymmenen kuningasta, ja kauhu valtasi sekä patriisit +että plebeijet», Livius sanoo. Decemvirien häikäilemättömät viran +väärinkäytökset alkoivat kuulua päiväjärjestykseen. + +Decemvirien paha henki oli _Appius Claudius_, patriisi, joka oli +teeskennellyt mitä hellintä kansanmielisyyttä päästäkseen valtaan, +mutta näytti sittemmin oikean luonteensa. Hänen pahojen tekojensa +mitta tuli kukkuroilleen, kun hän koetti mahtisanalla saada erään +arvossapidetyn plebeijin tyttären, nuoren ja kauniin _Vergínian_ +rakastajattarekseen. Hän oli turhaan koettanut vietellä tyttöä +lahjoilla ja kauniilla lupauksilla. Hän sopi silloin erään kätyrinsä +kanssa, että tämä vaatisi tyttöä itselleen orjattarenaan. Sitten mies +myisi hänet Appiukselle. + +Eräänä päivänä, kun Verginia kulki torin yli, juoksee mies esiin ja +tarttuu häneen väittäen, että Verginia on erään hänen orjattarensa +tytär. Hän käskee senvuoksi tyttöä seuraamaan häntä — muutoin hän +laahaa hänet pois väkivallalla. Tyttö-rukka seisoo hämmästyksestä +äänetönnä, mutta hänen imettäjänsä, joka on hänen mukanaan, huutaa +apua. Kansaa keräytyy ja se esiintyy niin uhkaavasti naisrauhan +häiritsijää kohtaan, että hänen täytyy jättää Verginia rauhaan. Sen +sijaan hän haastaa tytön oikeuteen. + +Oikeudenkäyntipäivänä oli koko Forum täynnä jännittyneenä odottavaa +kansaa. Verginia ja hänen isänsä Verginius olivat pukeutuneet täyteen +surupukuun. Kaikesta huolimatta Appius tuomitsi tytön orjattareksi. +Pelastaakseen tyttärensä häväistyksestä Verginius otti veitsen ja pisti +sen tyttärensä rintaan sanoen: »Tällä ainoalla tavalla, joka on minun +vallassani, päästän minä sinut, tyttäreni, vapauteen!» Ja Appiukselle +hän huudahti: »Sinut, Appius, vihin minä tällä verellä koston +jumalille.» + +Mitta oli nyt täysi. Yleinen kansannousu puhkesi decemvirejä vastaan. +Heidän täytyi luopua viroistaan, ja konsulit ja muut virkamiehet +asetettiin kuten ennen. Decemvirit saivat oikeudessa vastata teoistaan. +Appius heitettiin vankilaan, mutta ennätti oikeuden edelle surmaamalla +itsensä. + + * * * * * + +Ei tarvitse huomauttaakaan, että decemvirien kukistumistarun aihe on +hyvin samanlainen kuin kerrottaessa viimeisen kuninkaan maanpakoon +ajosta. Toisessa tapauksessa kansan vihan purkauksen aiheuttaa +viattoman Verginian kuolema isän tikariniskusta, toisessa taasen +hyveellisen Lucretian itsemurha. Tarujen varsinainen tarkoitus on +osoittaa, että rajaton hallitusvalta, jota kansan omat tribuunit eivät +ole rajoittamassa, johtaa tyranniuteen ja vallan väärinkäyttöön. +Sadussa decemvirien omavaltaisesta hallituksesta on muutoinkin niin +paljon yhteisiä piirteitä kertomuksen kanssa Kritiaan johtamasta +kolmenkymmenen tyrannin hirmuhallituksesta, että on arveltu olevan +kyseenalaista, eikö edellinen kertomus olekin vain jälkimmäisen mukailu. + +Beloch pitää myöskin koko tarua decemvirien hirmuhallituksesta ja +julmuudesta toisintona, jolla ei ole lainkaan historiallista arvoa. +Kahdentoista taulun lain synnystä hänellä on samoin tavallisuudesta +kokonaan poikkeava käsitys. Näissä lainkäskyissä, hän sanoo, ei ole +lainkaan sitä leimaa, että ne olisivat demokraattisen kumouksen +tuotetta. Valtion hallitusmuotoa ne eivät määrittele, vaan sisältävät +vain siviili- ja rikosoikeudellisia määräyksiä, ja nämä eivät ilmaise +ollenkaan demokraattisia pyrkimyksiä. Ne sisältävät sekä kovia +velkalakeja että avioliittokiellon patriisien ja plebeijien välillä. +Nämä lait ovat olleet luonnollisesti voimassa ennenkin, mutta se +seikka, että ne on säilytetty, on tosiasia, joka tekee mahdottomaksi +ajatuksenkin kahdentoista taulun lain demokraattisista päämääristä. + +Tätä perustelua vastaan voi tehdä kuitenkin sen huomautuksen, että +velkalait kylläkin antavat velkojalle oikeuden pitää velallista +orjuudessa siinä tapauksessa, että hän ei kykene velkaansa maksamaan, +mutta että velkalait on kuitenkin jonkin verran lievennetty köyhien +eduksi; Sitä, joka velan takia joutui orjaksi, ei nimittäin saanut +pitää kunniansa menettäneenä.[151] Myöskin suojelusmääräyksillä, jotka +käsittelivät velallisten kohtelua, parannettiin nyt näiden asemaa. +Ja se, joka lainasi rahoja korkeampaa korkoa kuin 8 1/3 prosenttia +vastaan, sai suorittaa nelinkertaisesti lainatun pääoman.[152] + +Säätämällä kuolemanrangaistuksen väärille todistajille ja juonikkaille +tuomareille kahdentoista taulun lait turvasivat varattomia niitä +vastaan, joilla oli rahoja käyttää lahjomiseen. Ylipäänsä on +kahdentoista taulun laeille tunnusmerkillistä läpikäyvä pyrkimys +tehdä oikeus kaikille yhtäläiseksi. Siinä suhteessa niiden suunta on +kieltämättä demokraattinen. + +Sitävastoin oli, kuten sanottu, avioliitto patriisien ja plebeijien +välillä yhäti kielletty. Lain ja tuomarin edessä patriisit ja plebeijit +olivat yhdenarvoisia, mutta oikeussalista tuli kunkin palata sen +yhteiskuntaluokan piiriin, mistä oli tullutkin. + + + +YHTEISKUNNALLINEN TAISTELU SAA ONNELLISEN LOPUN. + + +Melkein koko 5:nnen ja 4:nnen vuosisadan e.Kr. on Rooman sisäinen +historia pääasiallisesti alituisia patriisien ja plebeijien välisiä +taisteluita. Käyttämällä viisaasti valtaansa kansantribuunien +onnistuu vähän kerrassaan hankkia omilleen täysin samanarvoiset +oikeudet patriisien kanssa. Vähän aikaa kahdentoista taulun +lain voimaanastumisen jälkeen kaatui tähän asti ylipääsemätön +_yhteiskunnallinen_ raja-aita, joka kielsi patriisien ja plebeijien +välisen avioliiton. Tällaiset naimiskaupat saivat nyt laillisen +vahvistuksen. Tällaisesta avioliitosta syntyneet lapset tulivat +kuulumaan isänsä säätyyn. + +Mutta sen jälkeen viipyi lähes vuosisadan, ennenkuin plebeijien +onnistui taistellen saavuttaa suuri, ratkaiseva _valtiollinen_ oikeus, +joka avasi heille pääsyn _konsuleiksi_. Jäykällä itsepäisyydellä, +lahjomisella, ja vaaliteknillisillä tempuilla ja monilla muilla +juonilla patriisien onnistui vuosi vuodelta viivästyttää uudistuksen +toteuttamista. Aina voitiin epämiellyttävä päätös tai vaali tehdä +mitättömäksi, jollei muutoin niin pappien ja auguurieh avulla, jotka +selittivät enteet ja merkit epäsuotuisiksi.[153] + +Vuoden 220 e.Kr. paikkeilla tapahtui kerran, että senaatinpuolue +teki mitättömäksi erään sille epämieluisen miehen vaalin ratsuväen +päälliköksi siitä syystä, että hiiri oli vinkunut nimitystilaisuudessa. +Ja tarpeen tullen voi Iuppiter jyristä. Ukkonen tai sade julkisen +toimituksen aikana oli kylliksi, että auguuri voi julistaa taivaan +vihaa. Niin, tarvittiin vain, että joku kokouksen osanottajista +pyörtyi, ja virkamiehen, joka johti keskustelua, oli pakko lykätä +keskustelut siksi, kunnes kansa oli sovittautunut vihastuneen +jumalvoiman kanssa. Näin ollen voitiin vapaasti harjoittaa kaikenlaisia +koirankujeita. Täydellä syyllä kutsuttiin pyörtymiskohtausta +»vaalisairaudeksi». + +Ajan pitkään plebeijien vaatimuksia ei kuitenkaan voitu tehdä tyhjäksi +luikerteluilla ja vehkeillä. Lopulta patriisien täytyi, olkoonpa että +se tuli laiksi tai tavaksi, myöntyä siihen, että _toisen konsulin tuli +olla plebeiji_. + +Asian ratkaisi kenties ennen kaikkea gallialaisten aiheuttama Rooman +hävitys vuonna 387. Osaksi Rooman aatelisto oli näet suuresti +vähentynyt taistelussa gallialaisia vastaan, osaksi ymmärrettiin, +että jos gallialaiset hyökkäisivät uudestaan, tahi jos jouduttaisiin +sotaan muita yhtä vaarallisia vihollisia vastaan, Rooman puolustusvoima +täytyisi käyttää äärimmilleen. Ja tämä ei voisi tapahtua vähemmällä, +kuin että koko väestö saisi täydet kansalaisoikeudet. + +Kun jää oli näin murrettu, avautui suhteellisen nopeasti plebeijeille +pääsy toiseen toisensa perästä korkeimmista valtionviroista ja sitä +tietä _senaattiinkin_ — oli nimittäin vähitellen tullut tavaksi, että +korkeimmat virkamiehet virkavuotensa kuluttua astuivat senaattiin. +Vuoden 300 paikkeilla plebeijit olivat taistellen saavuttaneet +samat kansalaisoikeudet kuin patriiseilla, ja rikkirepivät +yhteiskuntataistelut olivat lopussa. + + * * * * * + +»Rooman sisäisellä historialla on todellakin ihmeellisen yksinkertainen +kulku», sanoo ranskalainen Duruy loistavasti sen vaiheita kuvatessaan. +»Rooman valtiosääntö kehittyy loogillisella johdonmukaisuudella tai +luonnonlakien horjumattomalla säännöllisyydellä. Sen hitaassa, mutta +voimakkaassa kasvussa on aivan näkevinään kehittyvän sen puun, joka +on varjostava maanpiirin.» Rooman ensimmäisen asujamiston lukumäärää +lisäävät osaltaan muukalaiset ja pakolaiset, »miehet ilman perhettä +ja melkein ilman jumalia. Näistä plebeijeistä tuli Roomalle väline +uusien alueiden valloittamiseen; he kasvavat lukumäärältään ja +merkitykseltään. Yhtenä päivänä he auttavat patriiseja karkoittamaan +tyrannin; mutta niin pian kuin yksinvallan vaara on ohi, on apukin +unhotettu.» Silloin he ryhtyvät yhä voimakkaampiin pakotuskeinoihin, ja +lopputuloksena on heidän täydellinen valtiollinen ja yhteiskunnallinen +tasa-arvoisuutensa patriisien kanssa. + +Ihailtavalla, melkein ainutlaatuisella tyyneydellä, verenvuodatuksetta +ja aina todistaen roomalaisten järkevää ja käytännöllistä käsityskantaa +yhteiskuntaluokkien väliset riidat oli taisteltu onnellisesti +loppuun. Taistelun maltillinen kulku riippui lähinnä siitä, että +molemmat taistelevat puolueet kunnioittivat toisiaan. Rooma oli +yhteiskunta, jossa sekä patriisit että plebeijit pitivät suuressa +arvossa työteliäisyyttä ja yksinkertaisia tapoja. Sinne ei ollut vielä +virrannut suuria rikkauksia aiheuttamaan ylellisyyttä ja tuhlausta +vastakohtanaan huutava hätä. Yläluokan, jolla oli sellainen mies +kuin Cincinnatus esikuvana, täytyi suurin piirtein siveellisten +ominaisuuksiensa takia herättää vastustajissaankin kunnioitusta. +Tämän vuoksi yhteiskunnallinen taistelu sai Roomassa maltillisen ja +vilpittömän leiman, joten se ratkaisevasti erosi Kreikan yhteiskuntien +verisistä puoluetaisteluista ja äkillisistä mullistuksista. + +Myöhemmin asianlaita oli toinen. Myöskin roomalaiset saivat kokea +verisiä sisällissotia. Mutta silloin olikin Roomassa vastakohta +rikkaitten ja köyhien välillä, tullut kuulumattoman räikeäksi. + + * * * * * + +Aateluus oli Roomassa vuoden 300 seutuvilla alkaen enää vain tyhjä +nimi. Mutta, kuten Mommsen sanoo, »mitä vähemmän patriisit nyt +merkitsivät ja mitä vähempään kykenivät, sitä jyrkemmin ilmeni +junkkarihenki. Sukuaateliylpeys eli läpi vuosisatojen jäännöksenä +säätyetuoikeuksista. Ymmärtääkseen Rooman myöhäisempää historiaa, ei +saa unohtaa erinäisten junkkaripiirien ivallisen ylimielistä sävyä +’alhaissukuisia’ kohtaan. Tietenkään he eivät kyenneet siten saamaan +aikaan muuta kuin kiihdyttämään itseään ja toisia, mutta sen he sitten +ovatkin tehneet parhaan kykynsä mukaan.[154] + +Luonnollisesti patriisisukujen parhaimmisto pidättäytyi sellaisista +huonon luonteen rakastettavista purkauksista, mutta sellainen +tyhjänpäiväinen torailu aiheutti kuitenkin tarkoituksettomien +jälkimaininkien tavoin taistelua, jonka olisi pitänyt olla lopetettua, +ja synnytti nurjamielisyyttä molemmin puolin.» + + +Kirjallisuutta: + +Leo Bloch, Soziale Kämpfe im alten Rom. + + + + +CINCINNÁTUS. + + +Sellaisissa tapauksissa, jolloin jokin suuri vaara, sisäinen tai +ulkonainen, uhkasi Roomaa, senaatti asetti tavallisesti _diktaattorin_, +joka rajattomalla vallalla vallitsi koko yhteiskuntaa ja kaikkien +kansalaisten elämää. Täytyihän taistelukentällä tahi muissakin +tilanteissa, jotka vaativat nopeaa ratkaisua, _yhden_ tahdon määrätä. +Sellaisissa tapauksissa oli arveluttavaa, jos korkein valta oli jaettu +kahden henkilön kesken, joilla oli yhtä suuri valta ja mahti. Tämä +tosiasia on synnyttänyt diktatuurin. Mutta tätä yksinvaltaa ei saanut +pitää kauemmin kuin korkeintaan puoli vuotta. Tehtävänsä toimitettuaan +diktaattorista tuli tavallinen yksityismies, ja kenellä tahansa oli +oikeus vaatia hänet tilille vallankäytöstään. + +Kerran, kun roomalaiset olivat joutuneet vaaralliseen sotaan +naapuriensa _ēkvien_ kanssa, saapui Roomaan musertava tieto. Toisen +konsulin taitamattomuuden vuoksi hänen johtamansa osa sotajoukosta +oli joutunut omassa leirissään vihollisten saartamaksi. Hädissään +roomalaiset eivät nähneet muuta pelastuksen tietä kuin keskittää +kaiken vallan yhden miehen käsiin. He valitsivat diktaattoriksi +Cincinnatuksen[155], erään patriisin, joka konsulina ollessaan oli +tullut kuuluisaksi järkähtämättömyydestään ja vakavuudestaan. Hänellä +oli pieni talo Tiberin toisella rannalla. Kun senaatin lähettiläät +tulivat sinne ilmoittamaan hänelle vaalin tuloksen, hän oli kyntämässä +maataan. + +Seuraavana aamuna, hän esiintyi diktaattorin purppurareunusteisessa +togassa Forumilla ja kutsui kaikki miehet aseisiin. Hän järjesti +miehet legiooniin ja otti itse korkeimman päällikkyyden. Keskiyöllä +roomalainen sotajoukko oli ekvien leirin edustalla. Yön hiljaisuudessa +hän saartoi nyt vuorostaan viholliset ja teetti sotilailla vallituksen +vihollisen leirin ympäri. Kun työ oli likipitäin valmis, Cincinnatus +käski joukkojensa kohottaa sotahuudon. Kun heidän eristetyt toverinsa +kuulivat sen, he rohkaistuivat ja kävivät hyökkäykseen vihollista +vastaan; ja niin pian kuin diktaattori oli saanut varustuksensa +valmiiksi, hän hyökkäsi toiselta puolelta. Ekvit huomasivat silloin, +että he olivat kahden tulen välissä, ja tarjosivat rauhaa. Cincinnatus +suostui myöntämään heille vapaan lähdön, mutta heidän tuli luovuttaa +roomalaisille aseensa ja päällikkönsä. Kuudentenatoista päivänä +diktaattori luopui hyvin suoritetun työnsä jälkeen korkeasta virastaan, +joka oli anneltu hänelle kuuden kuukauden ajaksi, ja palasi pellolleen. +Kaikkina aikoina hän pysyi oikean roomalaishengen esikuvana.[156] + + * * * * * + +Diktatuurihan oli oikeastaan ainiaaksi kumotun kuninkuuden +henkiinheräämistä toisen nimisenä. Beloch on koettanut antaa +tälle omituiselle ilmiölle ymmärrettävän selityksen. Tutkittuaan +perusteellisesti konsuli- ja diktaattorikausien pituutta hän on +päätynyt siihen olettamukseen, että diktatuuri, eikä konsulivirka +— seurasi heti kuninkuutta. Vasta sitten, kun diktatuuri oli ollut +voimassa puoli vuosisataa, kehittyi siitä vähitellen konsulin virka. +On voinut käydä sillä tavoin, että ratsuväen päälliköstä, jonka +diktaattori aina nimitti, tehtiin hänen virkatoverinsa ja hän sai samat +oikeudet kuin diktaattori. Diktatuuri oli siis jo vanha ja koeteltu +virka, kun myöhemmin vaikeissa tilanteissa nähtiin olevan syytä +herättää se lyhyeksi ajaksi henkiin. + + * * * * * + +Kaksikymmentä vuotta ekviläis-voittonsa jälkeen Cincinnatus taas +pelasti kansansa. Eräs ylhäinen roomalainen, nimeltään Spūrius Mælius +koetti nimittäin niihin aikoihin[157] valtiokaappauksella anastaa +itselleen korkeimman vallan. Ainakin syytettiin häntä siitä. + +Mælius oli upporikas mies, ja kun Roomassa vallitsi ankara nälänhätä, +hän tuumi käyttää omaisuuttansa niin, että hän sen avulla pääsisi +itsevaltiaaksi. Tilanne oli, Livius kertoo, niin epätoivoinen, että +joukko ihmisiä lyhensi tuskansa siten, että »verhosi päänsä ja +heittäytyi Tiberiin». + +Mælius ryhtyi nyt ostamaan suurissa määrin viljaa Etruriasta ja +jakamaan sitä nälkäänäkevälle kansalle. »Anteliaisuudellaan hän +lumosi rahvaan, niin että se kulki hänen perässään seurueena, +menipä hän minne tahansa», sanoo Livius. »Hän esiintyi sen ohessa +niin komeasti ja korskeasti, että ylitti sen, mikä on soveliasta +yksityiselle henkilölle.» Näytti siltä, että hän pyrki _hyvin_ +korkeaan — ja kiellettyyn — asemaan. Pian viranomaiset saivat +siitä myöskin todisteita. Keksittiin, että asevarastoja oli koottu +Mæliuksen taloon, että siellä pidettiin salaisia kokouksia, että +suunnitelmia oli tehty poliittisen vallankumouksen toimeenpanemiseksi, +jopa, että hän oli ostanut kansantribuunitkin. Niin peloittava oli +vaara, joka uhkasi Rooman vapautta, että turvauduttiin diktaattorin +asettamiseen. Diktaattoriksi tuli jälleen Cincinnatus. Hän oli nyt +kahdeksankymmenvuotias, mutta ruumiiltaan ja sielultaan murtumaton. + +Valtansa nojalla hän lähetti ratsuväenpäällikkö Serviliuksen Mæliuksen +luo terveisin: »Diktaattori kutsuu sinua.» Mælius aavisti pahaa +ja pakeni rukoillen rahvaan suojelusta. Mutta Srrvilius sai hänet +kiinni ja surmasi hänet. Kun hän Cincinnatukselle kertoi, mitä oli +tapahtunut, diktaattori lausui: »Kiitos sinulle, Gaius Servilius, +miehuullisuudestasi! Valtio on pelastettu.» + +Mæliuksen omaisuus takavarikoitiin valtion rahastoon, ja se talo, jossa +hän oli punonut juoniaan roomalaisten vapauden tuhoksi, oli näistä niin +vihattava, että se päätettiin hajoittaa perustuksiaan myöten. + + + + +GALLIALAISET HÄVITTÄVÄT ROOMAN. + + +Vuonna 387, samana vuonna, joka oli niin helleenejä nöyryyttävä, oli +myöskin onnettomuudenvuosi roomalaisille. Silloin oli kysymys ikuisen +kaupungin olemassaolosta. Pohjoisesta tulivat hyökäten villit _keltit_ +eli _gallialaiset_. + +Gallialaiset olivat aikaisemmin asuneet nykyisessä Ranskassa, jota +roomalaiset senvuoksi nimittivät _Transalppiseksi Galliaksi_[158]. +Sieltä he olivat menneet yhdelle suunnalle yli nykyisen Englannin +kanaalin ja asettuneet Brittein saarille. Toiselle suunnalle he olivat +tunkeutuneet viljavalle Pon tasangolle eli _Cisalpiseen Galliaan_[159], +»Italian suloisten hedelmien ja erittäinkin sen viinin houkuttelemina, +viinin, joka silloin oli heille uusi nautinto», sanoo Livius. +Pääasiallisesti kyllä laidunmaiden tarve veti voimakkaimmin näitä vielä +paimentolaisina eläviä joukkoja etelään. + +Kelttiläisillä oli levottomuus ja vaelluksenhalu verissä. He eivät +viihtyneet paikoillaan eivätkä tahtoneet asettua vakinaisesti asumaan. +Ollen sotaisia ja hurjan rohkeita he olivat naapurikansojen alituisena +kauhuna. He olivat hyviä sotilaita, mutta huonoja porvareja. Senvuoksi +he ovatkin vapisuttaneet kaikkia naapurivaltioita, mutta itse eivät ole +koskaan perustaneet suurta yhtenäistä valtiota. He olivat muinaisajan +mustalaisia. + +Cisalpisesta Galliasta alkoi eräänä päivänä lukuisia kelttiläisjoukkoja +kulkeutua kauemmas etelään ja mennä yli Apenniinienkin. Ennenkuin +roomalaiset aavistivatkaan, vaeltajakansa oli uhkaavan lähellä heidän +kaupunkiaan. Sotajoukko, joka läksi pysäyttämään vihollisia, vallan, +lamaantui kauhusta nähdessään villinnäköiset ja rajuluontoiset, +suurikokoiset barbaarit. Gallialaisten taistelutapa oli aivan toinen, +kuin mihin roomalaiset olivat tottuneet naapurikansojen kanssa +kahakoidessaan. Sellainenkin seikka kuin gallialaisten luihin ja +ytimiin tunkeva sotahuuto oli jo kokonaan uutta roomalaiselle ja samoin +kauheat torventoitotukset sotaluikuista — kelttiläinen keksintö —, +joilla nämä barbaarit nostattivat taisteluhaluaan. + +Legioonat eivät kestäneet kauan. Ne hajautuivat hurjaan pakoon. Koskaan +roomalaiset eivät ole kärsineet niin ratkaisevaa tappiota, he eivät +koskaan aiemmin eikä myöhemmin ole niin kunniattomasti hylänneet +taistelukenttää, missä Rooman kohtalo piti ratkaista. Roomalaisille +historioitsijoillekin oli taistelun tulos täydellinen arvoitus. + +Pakokauhu levisi sotajoukosta koko Rooman kansaan. Silmänräpäyksessä +yhteiskunta höltyi liitoksistaan. Ei kukaan kyennyt hillitsemään +myrskyä, ei ollut niin arvovaltaista, jota olisi toteltu. Kukin +ajatteli vain omaa pelastustaan ja pitäen kaikkea menetettynä välitti +vähät muusta. Melkein koko väestö pakeni läheisiin kaupunkeihin. + +Roomalaisten onneksi barbaarit pysähtyivät vähäksi aikaa taistelun +jälkeen ryöstääkseen, hakatakseen päät kaatuneilta vihollisilta +ja viettääkseen hurjia juominkeja ihastuneina helposti saamastaan +voitosta. Roomalaiset saivat aikaa tointua ja ryhtyä tarpeellisiin +toimenpiteisiin pelastaakseen Rooman nimen häviämästä. Muutamat +urhoolliset miehet vetäytyivät _Capitóliumiin_, linnaan, joka vastaa +kreikkalaisten kaupunkien akropolista. Sinne pelastettiin myöskin, +mitä oli pelastettavissa hopeaa, kultaa ja muita arvoesineitä. Tähän +kallioon oli barbaarien hyökkäys musertuva. Tällä kalliolla ikuinen +Rooma oli pitävä puolensa ja tältä pieneltä paikalta nouseva tuhasta +uudistunein voimin. Itse kaupunkiin jäi ainoastaan muutamia ylhäisiä +vanhuksia, entisiä konsuleja ja senaattoreja. He eivät tahtoneet +nauttia linnan ruokavaroja, eivätkä myöskään elää kaupunkinsa +perikadon jälkeen. He pukeutuivat komeimpiin pukuihinsa ja istuutuivat +virkatuoleilleen lepyttääkseen, uhrikuolemallaan Roomalle suuttuneet +jumalat. + +Seuraavana päivänä gallialaiset hyökkäsivät kaupunkiin. He eivät +tienneet, mitä ajatella, kun näkivät nuo kunnianarvoiset harmaahapset, +»jotka ylpeän ja vakavan muotonsa takia näyttivät heistä muistuttavan +jumalia», Livius kertoo. »Heidän seisoessaan syventyneinä +katselemiseen, ikäänkuin vanhukset olisivat olleet kuvapatsaita, +kerrotaan erään gallialaisen nykäisseen erästä vanhusta parrasta. +Vihastuneena roomalainen kohotti norsunluusauvansa ja löi sillä miestä +päähän. Silloin alkoi verilöyly, ja kaikki harmaahapset murhattiin +istualleen tuoleilleen. Senjälkeen talot ryöstettiin ja jätettiin +liekkien uhriksi.» Rooman hävitys oli maailmaa järkyttävä katastrofi. +Kreikkalainen historioitsija Diodoros kertoo, että huhu siitä saapui +myöskin Kreikkaan. Siellä kerrottiin, että »kaukaa pohjoisista +seuduista, hyperborealaisten[160] maasta oli tullut sotajoukko ja +tuhonnut 'kreikkalaisen', Rooma-nimisen kaupungin, joka oli hyvin +kaukana lännessä, suuren meren läheisyydessä.» + +Epäonnistuttuaan yrityksessään vallata Capitoliumi rynnäköllä +gallialaiset alkoivat piirittää linnaa. Eräänä tähtikirkkaana yönä +muutamat heidän uhkarohkeimmista miehistään koettivat yllättää linnan +miehistön. Yhden ja toisen onnistui kiivetä ylös jyrkkää kallioseinää, +joka oli jätetty vartioimatta. Ei ainoakaan ääni rikkonut yön +hiljaisuutta; eivät edes koirat haukkuneet. Mutta äkkiä Junon pyhä +hanhi alkoi kaakottaa ja siipiään räpytellen lennellä ympäriinsä. +Tämä pelasti piiritetyt, sillä hanhen kaakotukseen heräsi _Mánlius_, +tarttui aseisiin ja teki hälytyksen. Mutta katsohan: tuolla jo yksi +gallialainen seisoo ylhäällä kalliolla. Manlius hyökkää sinne ja +antaa hänelle iskun kilvellään, niin että hän heittää kuperkeikkaa +ja vie useampia tovereitaan mukanaan pudotessaan. Toiset, jotka +ovat kauhuissaan heittäneet aseensa ja käsillään tarrautuneet +kallionkielekkeisiin, passitetaan helposti toiseen maailmaan. +»Niinkuin maanvieremä», Livius sanoo, »syöksyi koko vihollisjoukko +syvyyteen.» Vartija, joka oli lyönyt laimin velvollisuutensa, sai tehdä +vihollisille seuraa. + +Mutta sekä piiritettyjen että piiritysarmeijan keskuudessa vallitsi +ankara puute, ja kulkutaudit raivosivat ahtaalle alalle kootuissa +gallialaisjoukoissa. Lopuksi linnan miehistöllä ei ollut mitään +syötävää, ja se oli aivan uupunut alituisesta vahdinpidosta. Kun +roomalaiset viimein, seitsemän kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen, +olivat niin menehtyneet, että he melkein sortuivat voimattomuudesta +aseittensa painon alla, he tarjosivat gallialaisille noin viiden +miljoonan nykyisen markan suuruista summaa kullassa vapaata poispääsyä +vastaan. »Tämä oli», Livius sanoo, »kansan hinta, joka pian oli +hallitseva maailmaa.» Että gallialaiset hyväksyivät tarjouksen, +johtuu siitä, että he olivat saaneet ilmoituksen, että vihollisia oli +hyökännyt heidän Pon varrella oleville alueilleen. + +Kultaa punnittaessa gallialaiset käyttivät vääriä painoja. Mutta +kun roomalaiset kieltäytyivät hyväksymästä tällaista, laski +gallialaisruhtinas olkapäitään kohauttaen myöskin miekkansa +vaakakuppiin lausuen roomalaisten korvissa sietämättömiltä kuuluvat +sanat: »Væ victis!» (Voi voitettuja!) + +Seuraavassa hetkessä kääntyy, lehti. Juuri kun oltiin lunnaita +punnitsemassa, silloin roomalainen diktaattori _Camillus_, mies, jolla +oli suuri voittajamaine, on gallialaisten kimpussa taisteluvalmiine +sotajoukkoineen ja voittaa heidät perin pohjin. Sen jälkeen hän +kulkee riemusaatossa Roomaan, ja häntä tervehditään »Rooman toisena +perustajana». + +Tämän kunnianimen hän ansaitsi kaksin kerroin, kun hän ehkäisi +maanmiestensä aikeet alakuloisuuden valtaamina hylätä tuhottu +kaupunkinsa. Voimakkaasti hän puhui kansankokouksessa tätä +pelkurimaista ehdotusta vastaan. »Esi-isämme», hän sanoi, »jotka +olivat paimenia ja useammalta paikkakunnalta kerääntyneitä +muukalaisia, tapasivat näillä seuduin vain metsiä ja soita, ja +kuitenkin he rakensivat lyhkäisessä ajassa uuden kaupungin. Ja nytkö +olisi meistä — kun Capitolium ja linna, kun jumalain temppelit ovat +vahingoittumattomina — työlästä tehdä, minkä jokainen yksityinen olisi +pitänyt aivan luonnollisena, jos hänen talonsa olisi palanut, nimittäin +rakentaa se uudelleen! Jos me pakenemme toiseen kaupunkiin, eiköhän +silloin milloin tahansa tulipalo voi hävittää myöskin sitä? Ja eikö +sitten isänmaan kamaralla, tällä maalla, jota me nimitämme äidiksi, +ole mitään, joka meitä pidättää? Kiinnittääkö isänmaanrakkautemme +meitä vain taloihin ja hirsiin? Eikö se ole paljoa erottamattomammin +yhdistetty näiden kukkulain ja kenttien, Tiber-joen ja koko tämän +seudun näkyyn, joka meillä on joka päivä ollut silmiemme edessä? Eikö, +oi roomalaiset, kaikki tämä pidättäisi teitä nyt rakkauden siteillä +pysymään kotonanne! Muuten tulee varmasti päivä, jolloin kotiseudun +muisto, jonka olette hyljänneet, herättää kalvavan kaipauksen +mielissänne.» Tällaisin hellyttävin sanoin hän sai roomalaiset jäämään +paikoilleen ja tarmolla ryhtymään kaupunkiansa uudestaan rakentamaan. + +Sittemmin Camillus oli useampia kertoja päällikkönä Rooman vihollisia +vastaan taisteltaessa, ja voitto seurasi aina hänen sotamerkkejään. +Kun hänet viimeisen kerran valittiin diktaattoriksi, hän oli +kahdeksankymmenvuotias. Vähän sen jälkeen hän kuoli kulkutautiin. +Hän oli ollut eläessään viisi kertaa diktaattorina ja neljä kertaa +viettänyt triumfin. + +Koko kertomus Camilluksen gallialaisvoitosta ja siitä, mitenkä hän esti +roomalaiset hylkäämästä kaupunkiaan, on kuitenkin suuresti somistettu +ja kaunisteltu myöhemmällä ajalla legendaksi muodostuessaan. + + * * * * * + +Räikeä vastakohta niille kunnianosoituksille, joita Camillus sai +osakseen, on se kohtalo, jonka alaiseksi joutui urhoollinen ja valpas +Manlius. Vaikka hän itse oli patriisi, hän oli yhteiskunnallisissa +taisteluissa plebeijien puolella. Hänet saattoi toimimaan näin osaksi +sääli köyhiä sotatovereitaan kohtaan, osaksi harmi, kun hän näki, +kuinka patriisit tekivät oman puoluejohtajansa Camilluksen juhlituksi +sankarikseen. Kiihkeä Manlius joutui lopulta pois suunnillaan, ja +häntä epäiltiin suunnitelmista yllyttää köyhempi väestö kapinaan. +Viranomaiset haastoivat hänet oikeuteen, ja kansanyllyttäjänä hänen +osakseen tuli sama tuomio, joka ennen häntä oli kohdannut Spurius +Mæliusta ja Spurius Cassiusta. Vanhan tarun mukaan hänet syöstiin alas +Tarpejin kalliolta, samalta paikalla, jolla hän oli kerran suorittanut +kuuluisan pelastustyönsä. + +Kirjallisuutta: + +H. d'Arbois de Juhainville, Les Celtes. + + + + +AITO TALONPOIKAISKANSAA, + + +jolla oli talonpojan ihailtavan sitkeä kestävyys, olivat roomalaiset. +Kyntäminen oli työtä, joka sopi suurtalon pojan yhtähyvin kuin +pienviljelijänkin arvolle, isälle kuten pojallekin. Rikkaasta +roomalaisesta oli kunnia, jos häntä pidettiin kelvollisena +maanviljelijänä ja maatalousmiehenä. Kotinsa oli hänellä maalla. +Kaupungissa hänellä oli vain pienehkö talo, johon hän voi majoittua +hoitaessaan liikeasioitaan ja halutessaan saada kuumimpana vuodenaikana +hengittää vähän raittiimpaa ilmaa kuin tukahduttavan Campagnan +seisovavetisistä lammikoista ja soista nousevia kuumehöyryjä. +Valtavilla salaojituslaitteilla — paljon puhuttu roomalainen +viemärijohtolaitos — parannettiin Rooman terveydellisiä olosuhteita +melkoisesti, ja vähintään yhtä paljon olivat siinä apuna suuret +vesijohtolaitteet, jotka toivat raikasta lähdevettä vuorilta +kaupunkiin. Suurinta näistä kuuluisista vesijohdoista ei rakennettu +kuitenkaan ennenkuin vuonna 312 e.Kr. Se oli yli 16 km. pitkä. Suuren +likajohdon, »Cloaca maximan» rakentamista pidettiin Tarquiniusten +ansiona. Itse pääjohto oli niin valtavan suuri, että korkeaksi +kuormattu vaunu voi ajaa sen sisälle. Vielä kuudennella vuosisadalla +j.Kr. oli Cloaca maxima käytännössä, onpa eräs haara siitä käytännössä +tänäkin päivänä., + +Tiheän asutuksensa takia oli Roomassa kuitenkin paljon toivomisen +varaa terveydenhoidollisessa suhteessa. Se oli, kuten Schück +sanoo,- »ylikansoitettu, ahdas, ruma, huonosti rakennettu ja +epäterveellinen kaupunki, jossa ei ollut lainkaan esteettisesti +miellyttäviä keskuspaikkoja. Itse asiassa Rooma oli joukko yhteen +kasattuja latinalaisia kyliä. Kauneudentajunta, joka aateloi +helleenien kaupungit ja joka ilmeni kansalaisten halussa koristaa +ainakin akropolis kalleilla marmoritemppeleillä[161], pystyttää +kaupunkiin pylväistöjä, rakentaa toreja ja istuttaa puistoja, tämä +kauneudentajunta ei ollut vielä herännyt roomalaisten tietoisuudessa. +Rooman kukkulain talonpoikaiskylät olivat tosin kasvaneet +kaupungeiksi, jotka olivat levinneet vanhojen muuriensa ylitse ja +täyttäneet laaksot, ja olkikattoiset majat olivat muuttuneet tiili- +ja ristikkopuurakennuksiksi, mutta rakentaminen oli tapahtunut ilman +suunnittelua ja järjestystä. Talot, jotka yleensä oli rakennettu +ilmassa kuivatuista tiilistä ja olivat senvuoksi väriltään +likaisenharmaita, olivat ahtailla, melkein huimaavan jyrkillä mäillä +tahi riippuivat kuin linnunpesät äkkijyrkänteillä, yksi toisensa +yläpuolella.» Sellaiselta näytti alussa »ikuinen kaupunki», jonne +meidän aikanamme ja jo vuosisatojen ajan lukemattomat joukot ovat +tehneet pyhiinvaellusmatkojansa. Ei kukaan saattanut aavistaa, mitä +suuria saavutuksia tulevaisuus toisi helmassaan. + +Turistille, joka on katsellut Ateenan akropolista, on Rooman keskus +ja muistorikkain paikka, Forum, jossakin määrin pettymys. Kuinka +köyhältä, kuinka harmaalta se vaikuttaakaan. Mutta niinpä tällä +muistorikkaalla paikalla ei olekaan Akropoliin hallitsevaa asemaa, +sen muistomerkit eivät kuvastu kohti sinertävää merta eivätkä ole +pystytetyt läpinäkyvään eetteriin. Raunioitten kauneusarvo Rooman +Forumilla ei luo tunnelmaa maailman muistorikkaimmalle torille, sen tuo +henkäys menneitten vuosisatojen kunniasta. Mitä merkillisiä puheita +sillä torilla on pidettykään ja mitä merkillisiä päätöksiä tehty aina +Rooman kuninkaiden taruajalta suuren germaanilaisen kansainvaelluksen +aiheuttamaan maailmanvaltakunnan perikatoon asti! Tällä torilla kaikui +ankaran Caton ääni jännittyneenä kuuntelevan kansan korviin, siellä +pitivät Gracchus-veljekset tuliset puheensa, siellä antoi Cicero +kaunopuheisuutensa virran juosta, siellä puhui Julius Cæsar ylpeät +sanansa, ja maailmaa hallitseva keisari teki sieltäkäsin julistuksensa +tiettäväksi. Tällä torilla vuoti Verginian veri isän antamasta +tikariniskusta, ja tällä torilla tuhosivat liekit murhaajien raateleman +Cæsarin ruumiin. Täällä kuljetettiin lugurthaa, aavikkojen kuningasta, +kahleissa triumfaattorin vaunujen edellä, ja saman kohtalon sai täällä +osakseen gallialaisten vapauden urhoollinen puolustaja Vercingetorix ja +Tusnelda, jalon germaani Arminiuksen uskollinen puoliso. Täällä ovat +käyskennelleet kerran ympäriinsä runoilijat Vergilius, Horatius ja +Ovidius.[162] + +Mutta siihen aikaan, jolloin Ateena Perikleen vallitessa vietti +ihanimman kukoistuksensa aikaa, Rooma oli vielä suuri talonpoikaiskylä, +täynnä olkikattoja, kylä, jossa ei ollut ainoatakaan kotimaista +taiteilijaa tai kirjailijaa. Vielä 300-sataluvun puolivälissä +Rooma pohjoisempien rikkaitten etruskilaisten kaupunkien ja etelän +kreikkalaisten kaupunkien rinnalla jäi ratkaisevasti varjoon. +Kreikkalaisiltahan oli roomalaisiin verraten etumatkaa lähes kokonainen +vuosituhat. + + * * * * * + +Maanviljelys oli verrattomasti tärkein elinkeino vanhassa Roomassa. +Latinalainen sana _cultúra_ merkitsee oikeastaan »maanviljelys». Mutta +jo roomalaiset itsekin ajan kuluessa huomasivat, että siirtyminen +paimentolaiselämästä kyläasutukseen ja maanviljelykseen ei muuta kansaa +kulttuurikansaksi. Se suo vain edellytykset korkeamman laatuiselle +sivistykselle. »Vasta kaupungit kykenevät luomaan kulttuurin», sanoo +eräs myöhäisroomalainen kirjailija.[163] + +Kaupungit saavat kiittää kauppaa ja käsityötä synnystään. Täytyihän +talonpojan myydä viljansa, viininsä, karjansa ja muut tuotteensa +saadakseen toisia välttämättömyystavaroita. Mitään varsinaista +kauppiassäätyä Roomassa ei kuitenkaan ollut vielä olemassa. Kotimainen +kauppa oli suurimmalla osallaan vaihtokauppaa, ja ulkomaista kauppaa +harjoittivat suurtilanomistajat itse, jotka yksin kykenivät rakentamaan +aluksia ja lastaamaan ne viljalla, rakennusaineilla ja muilla +tuotteilla sekä myöskin orjilla. Suuret maanomistajat olivat samalla +kertaa liikemiehiä ja kapitalisteja. Voimaperäisempi kaupallinen +elämä ei kuitenkaan voinut kehittyä toimeenpanematta varsinaista +työnjakoa ja kantokykyistä teollisuuspohjaa, ilman teollisuutta, +joka tuotti vientitavaraa. Mutta Roomassa ei käsiteollisuus kyennyt +koskaan kohoamaan suurteollisuuden eikä taidekäsityön tasolle. +Rooma oli tosin huomattava kauppakaupunki, mutta vain latinalaista +mittapuuta käyttäen. Tosinhan kaupunki oli koko Latiumin tuotteiden +varsinainen keräyspaikka- ja suurenpuoleisen tarvikemäärän jakelija, +jotka osaksi valmistettiin itsessään Roomassa, osaksi tuotiin sinne, +pääasiallisesti Suur-Kreikasta, Sisiliasta, Kreikasta ja Karthagosta; +mutta perimmältään Rooma ei suinkaan ollut kauppakaupunki, kuten esim. +Tarentum tahi etruskilainen Caere, vaan se oli ja pysyi kauan vain +maataviljelevän maan keskipisteenä. + + * * * * * + +Roomalainen ymmärsi siihen aikaan kaupunkinsa ja maansa talonpojan +näkökannalta; ja mitäpähän muuta olivatkaan hänen valloitussotansa +kuin talonkauppoja suuressa mittakaavassa, vaikka maksuvälineenä +käytettiinkin verta rahojen asemesta! Voitettujen täytyi joko +täydellisesti mukautua roomalaiseen taionpoikaisväestöön tahi heidän +täytyi luopua suurehkosta osasta peltomaitaan, tavallisesti kolmannesta +osasta, johon silloin aina rakennettiin roomalainen talonpoikaistalo. +»Monet kansat», Mommsen sanoo, »ovat voittaneet ja ryöstäneet kuten +roomalaiset, mutta ei mikään kansakunta ole kuten he otsansa hiessä +tehnyt asevoimin valloitettua maata omakseen ja aurankärjellä toisen +kerran vallannut maata, minkä keihäs kerran oli kukistanut. Mitä sota +antaa, sen se myös voi ottaa, mutta ei sitä valtausta, jonka kyntäjä +tekee. Tosiasia on, että roomalaiset tietysti ovat joutuneet tappiolle +monessa taistelussa, mutta tuskin koskaan heidän on tarvinnut luopua +roomalaisesta maasta. Siitä he saavat kiiltää talonpojan sitkeää +turpeeseen kiintymistä. Peltomaan omistuksessa ja isännyydessä on +miehen ja valtion voima. Rooman suuruus on rakennettu kansalaisten +maanomistuksen ja maalaisväestön yhdenlaatuisuuden lujalle perustalle.» + + * * * * * + +Kunnioitus, jota roomalaiset tunsivat rauhallista työtä kohtaan, +aiheutti yhtä suuressa määrin kuin heidän voimakas valtiotunteensa +sen, että heistä tuli ei ainoastaan Italian, vaan maailman valtiaita. +Vapaa maanomistaja itse auran takana — siinä kuva elämästä, jota +sparttalaisista ei voitaisi ajatellakaan, vaikkakin roomalaiset heitä +monessa suhteessa muistuttavatkin. Mutta sparttalaisista ei voinutkaan +koskaan tulla kulttuurin edistäjiä, eivätkä he koskaan kyenneet +pysyväisesti alistamaan toisia kansoja valtansa alle. + + * * * * * + +Roomalaisen yhteiskuntaelämän toinen valoisa puoli sparttalaiseen +yhteiskuntaelämään verraten on, että huolimatta suurista vaatimuksista, +joita yhteiskunta yksityiselle asetti, kukin kumminkin sai olla +_yksilö_ ja _ihminen_, eikä vain mehiläinen mehiläiskeossa; ja +sen ankaran kasvatuksen, jonka Rooman nuoriso sai, sen se sai +kodissaan. Roomassa kunnioitettiin _perhe-elämää_. Roomalaisessa +avioliittokaavassa oli kaunis sisällys: »Missä sinä olet, siellä +minäkin tahdon olla.» Perheen emännät, »matroonat», olivat +kunnioitetussa asemassa, eikä heillä ollut haaremipakkoa, mihin Ateenan +naiset oli alistettu. Ja Roomassa ei katkaistu, kuten Spartassa, +tunteettomasti lasten ja vanhempien välistä suhdetta. Roomassa isä ja +poika olivat kuten veljespari. Poika poistui tuskin koskaan isänsä +rinnalta. Hän oli isänsä mukana sekä työssä pellolla että myöskin +juhlissa ja vieraspidoissa ja kansankokouksissa. Senaattorien pojat +seurasivat isiään vanhainneuvostoon ja salin sisäänkäytävän suulla +kuuntelivat niiden viisaiden miesten sanoja, joiden tuoleilla he itse +kerran tulisivat istumaan. + +Mutta isän ja pojan välinen toveruus ei kärsinyt pilailua — ei ainakaan +pojan puolelta. Roomalaisella perheenisällä oli nimittäin mahtava +valta. Hänellä oli rajoittamaton oikeus käyttää kotikuria. Saattoipa +hän myydä vaimonsa ja lapsensa orjiksi vieläpä surmata heidät, ilman +että hänen tarvitsi vastata siitä maalliselle tuomioistuimelle. Vain +jumalille hän oli vastuunalainen sellaisista teoista. + +Vielä sittenkin, kun pojilla jo oli oma perhe tahi he olivat päässeet +korkeimpiin valtion virkoihin, he olivat isän vallan alaisia. +Merkillinen todiste tässä suhteessa on kertomus _Spúrius Cassiuksesta_. +Ollessaan konsulina vuonna 485 hän oli esittänyt peltomaan ja viljan +jakamista köyhimmille. Täten hän herätti epäluuloja, että hänellä +oli aikeita villitä kansaa, ja niin pian kuin hänen konsuliaikansa +oli loppunut, häntä syytettiin siitä. Erään tarinan mukaan asia +lykättiin hänen isälleen, joka isänvaltansa nojalla tutkisteli poikaa +ja tuomitsi hänet kuolemaan. Vaikka Spurius Cassius oli ollut kolme +kertaa konsulina ja viettänyt triumfeja ja vaikka hän oli naimisissa ja +hänellä oli useita lapsia, hän oli isänsä vallan ja holhouksen alainen. + +Vielä aikana, jota voidaan tarkastella historian täydessä +valaistuksessa, voi sattua, että roomalainen isänvaltansa nojalla +esiintyi poikaansa vastaan, joka oli kansantribuuni, sillä perusteella, +että »poikanen» esitti liiaksi kansanmielisiä ja isäukon mielestä +vahingollisia lakeja. Isä vaiensi yksinkertaisesti pojan käskien hänen +jättämään puhujanpaikan ja seuraamaan häntä kotiin. Eikä ainoakaan ääni +uskaltanut nousta tällaista isällisen oikeuden ilmaisua vastaan. + +Roomalaisen yhteiskunnan oinaan olemukseen kuului, Mommsen sanoo, +»että pojan tuli pelätä isää, kansalaisen esivaltaa ja kaikkien +pelätä jumalia.» Perheenisän vallan rajoja tuntematon kehitys, joka +näin ilmenee roomalaisessa perheoikeudessa, on täysin vierasta +kreikkalaiselle käsitykselle, mutta muistuttaa suuresti germaanilaista. +Vanhojen pohjoismaalaisten keskuudessa kuitenkin samalla kertaa oltiin +sisimmässään tyytyväisiä, kun poika uskalsi osoittaa jäykkäniskaisuutta +ja itsekkyyttä.[164] + +Tuntuukin siltä, että Rooman suuruuden hinta oli kallis, joskaan ei +_niin_ kallis, kuin minkä Spartan valta-asema maksoi. Molemmissa +tapauksissa uhrattiin valtion edun takia liian paljon sitä vapautta +ja luonnollista elämäniloa, joka tuo onnea elämän keväässä ja luo +hohdettaan myöskin vanhuuden päivien ylle. Kuinka paljoa onnellisempi +olikaan ateenalainen ja joonialainen nuoriso ja kuinka kohottavasti +vapaus vaikuttikaan yksilölliseen lahjakkaisuuteen näiden keskuudessa!» + +Rooman valtio perustui siis perheeseen. Lähinnä perheitten yläpuolella +olivat _suvut_, joita pitivät koossa perintöedut ja yhteinen +sukupalvelus. Tämän yhteenkuuluvaisuuden ilmaisumuoto oli myöskin +yhteinen sukunimi. Syyllä voi sanoa Rooman historian olevan sen +suursukujen historiaa, ja sukutarinat ovat suureksi osaksi olleet niitä +lähteitä, joista Rooman omat historioitsijat ovat ammentaneet. Mutta +tietysti nämä lähteet ovat samentuneet kunkin suvun pyrkimyksestä +kaunistella omaansa ja maansa historiaa. + +Jokaisen kuolemantapauksen yhteydessä, joka sattui jonkin vanhan +historiallisen suvun keskuudessa, roomalaiset saivat havainto-opetusta +historiastaan. Kuolleet suurmiehet nousivat silloin ylös haudoistaan. +Kreikkalainen historioitsija Polybios, joka itse kauan aikaa eli +Roomassa[165], kertoo silminnäkijän välittömyydellä samalla kertaa +naiiveista ja vaikuttavista näytelmistä, joita tällaisissa tapauksissa +pantiin toimeen. Silloin otetaan — hän sanoo — esille ne kuuluisain +esi-isien vahanaamiot, joita säilytetään talon huoneissa ja »pannaan +ne sellaisten miesten kasvoille, jotka pituudeltaan ja vartaloltaan +muistuttavat mahdollisimman, paljon vainajia. Nämä miehet pukeutuvat +sitäpaitsi vastaavaan pukuun: purppurapäärmeiseen togaan, jos kuollut +on ollut konsuli tai preetori[166], kokonaan purppuranväriseen togaan, +jos hän on ollut sensori[167], mutta jos hän on viettänyt triumfin tai +suorittanut jonkin suuren urotyön, silloin pukeudutaan kultaompeleiseen +pukuun. Nämä miehet, jotka esittävät suvun esi-isiä, seuraavat lähinnä +ruumisvaunuja, mutta heidän vitsakimppujaan ja kirveitään kannetaan +ruumisvaunujen edellä.» + +Ruumissaatto soluu ensiksi Forumille. Kun sinne on saavuttu, istuutuvat +kaikki, jotka esittävät esi-isien osia, norsunluutuoleille. »Kauniimpaa +näytelmää», Polybios sanoo, »kunnianhaluinen ja jalosti ajatteleva +nuorukainen voi tuskin nähdä. Sillä kehenkä ei tekisi haihtumatonta +vaikutusta se, että saa nähdä kuvia kuolleista miehistä, jotka olivat +suuresti kunnioitettuja urhoollisuutensa ja kelvollisuutensa vuoksi, +nähdä heidät kaikki, ikäänkuin he vielä olisivat olemassa elävässä +elämässä?» + +Forumilla nousee puhujanpaikalle vainajan poika tahi joku muu läheinen +sukulainen, joka »puhuu kuolleen hyveistä ja niistä kiitettävistä +teoista, joita hän on suorittanut elämänsä aikana. Puheen vaikutuksesta +kuulijat joutuvat sellaiseen tunnelmaan, että kuolemantapaus ei +näytä ainoastaan surevaa sukua, vaan koko Rooman kansaa kohtaavalta +tappiolta. Sen jälkeen puhuja siirtyy ylistämään esi-isiänsä, alkaen +vanhimman läsnäolevan elämänkulkua ja urotöitä kuvailemalla. Tällä +tavoin verestyy jalojen miesten urotöiden maine alituisesti, niiden +maine, jotka ovat jotakin suurta suorittaneet, tulee ikuistetuksi, ja +niiden miesten nimet, jotka ovat olleet isänmaan hyväntekijöitä, ei +haihdu koskaan kansan mielestä. Mutta merkityksellisintä on kuitenkin, +että nuoret innostuvat uhrautumaan ja kärsimään valtion puolesta ja +koettamaan saavuttaa sankarin mainetta.» + + * * * * * + +Että kahden, olemukseltaan niin erilaisen kansan kuin roomalaisten ja +helleenien — ajattelemme tässä etupäässä ateenalaisia ja joonialaisia +— yhteiskuntaelämässä ja _uskonnossa_ ilmenee suuria eroavaisuuksia, +on ilman muuta selvää. Roomalaisten uskonnossa on epäämättömän selviä +merkkejä siitä, että se on ollut alkujaan aito talonpoikaisuskonto, +joka on syntynyt niistä tarpeista, toiveista ja toivomuksista, jotka +ilmenevät sellaisen suvun keskuudessa, joka otsansa hiessä tekee työtä +hankkiakseen leipää itselleen ja omaisilleen. Sellaiselle kansalle +ovat ennen kaikkea koti ja kotiliesi pyhiä. Jokaisella kodilla oli +kotijumalansa: penaatit. Kotilieden tulta palvottiin Vesta-jumalattaren +vertauskuvana ja kotia esitti vertauskuvallisesti ovi, joka johtaa +taloon. Oven vertauskuva on _Iānus_, roomalaisille ominainen +kaksikasvoinen jumala, jonka synnyn selittää se yksinkertainen +tosiasia, että ovi ikäänkuin katsoo sekä sisäänpäin huoneeseen, että +ulospäin maailmaan. Niin yksinkertainen oli se mielikuvitus, joka +loi roomalaisen jumalankuvan. Roomalaisten jumalaistarustossa ei +muutoin yleensä ole lainkaan tilaa mielikuvitukselle. Jumalansa ja +jumalattarensa he ovat kerta kaikkiaan lainanneet kreikkalaisilta, +jotka etruskien jälkeen olivat roomalaisten oppimestareita kaikilla +kulttuurin eri aloilla. Kreikkalaisilta roomalaiset ovat saaneet +kirjoitustaidon, heiltä he ovat oppineet taidekäsityön ja teollisuuden +eri lajeja, ja kreikkalainen kirjallisuus ja taide ovat olleet +myöskin roomalaisen kirjallisuuden ja taiteen — säännöllisesti +saavuttamattomina — esikuvina. Kreikkalaisten jumalat ja jumalattaret +he myöskin kuten sanottu, ovat lainanneet — ja muodostelleet matalain +_hyötynäkökohtiensa_ mukaisesti. + +Kuinka suunnattoman paljon alhaisempaa onkaan senvuoksi roomalainen +jumalaistarusto kuin kreikkalainen, jollaisena se oli kehityksensä +huipulla ollessaan! Helleenien jumalmaailma on aikansa lahjakkaimpien +henkien luoma — roomalaisten on kaavailtu suuren, turpeeseen +sidotun joukon tarpeen mukaiseksi. »Maatalous ja liikekeinottelu +olivat juurtuneet liian syvälle roomalaisen olemukseen, ollakseen +tunkeutumatta myöskin tämän olemuksen mukaiseen jumalan kuvaan, sen +sisimpään ytimeen», sanoo Mommsen. Hyviä satoja ja hyviä afäärejä +— niitä roomalainen rukoili jumaliltaan. Vastapalvelukseksi hän +sitoutui äärimmäisen tarkasti noudattamaan kaikkia seremonioita, +joita jumalvoimat häneltä vaativat. »_Relígio_» merkitsee +oikeastaan, kuvaavaa kylläkin, »sidottuneisuus». Latinalaisen sanan +alkuperäinen merkitys on kaikkea muuta kuin mystillisen harras; +päinvastoin se on lainopillinen. Jumalanpalvelusmenojen määräykset +roomalainen suoritti samalla täsmällisyydellä, jolla hän täytti +kauppa-asiakirjasitoumuksensa. Hän teki jumaliensa kanssa samantapaisen +sopimuksen, kuin lainanpyytäjä kapitalistin kanssa, »ja hän lähestyi +jumaliaan», Mommsen sanoo, »melkein, samanlaisella tuskaisella +ujoudella, millä velallinen lähestyy mahtavaa velkojaansa.» Mutta +hänen jumalanpelkonsa ei estänyt häntä yhdestä ja toisesta viekkaasta +kokeesta saada näennäisillä hurskauden osoituksilla vaarallinen +herra hyvälle tuulelle ja houkutella hänet antautumaan erinäisiin +liikekeinotteluihin mukaan. Salainen ajatus tällöin, kuten aina, oli: +»Do, ut des.»[168] + +Niin kauan kuin roomalaisten täytyi ase kädessä taistella +olemassaolonsa puolesta vihamielisiä naapurikansoja vastaan, näyttää +keihästä heittävä Mars olleen ylin jumalien, joukossa. Hänessä +nähtiin suojelija, joka löi vihollisen ja suojeli sekä kansaa +että karjalaumoja. Mutta vähitellen hän sai yhä enemmän väistyä +Iuppiterin[169] tieltä. Juppiterin temppeli Capitoliumilla muodostui +koko Rooman valtakunnan uskonnolliseksi keskipisteeksi. Capitoliumin +Iuppiter, »parhain ja suurin», kuten häntä kutsuttiin, oli kuvattu +valtikka toisessa ja ukonvaaja toisessa kädessä. _Minérvalla_ ja +_Iūnolla_ oli kummallakin sivuhuoneessa kuvapatsaansa. Täällä valtion +korkeimmat virkamiehet alkoivat aina toimintansa juhlallisella uhrilla. +Täällä laski triumfia viettävä sotapäällikkö jumalan syliin laakerin, +jota hän triumfin aikana oli kantanut kädessään, ja toimitti sen +kiitosuhrin, jonka hän oli sodan alussa luvannut. + +Suuruudestaan huolimatta tämä temppeli ei ollut kuitenkaan suinkaan +loistorakennus, joka olisi Parthenoniin verrattavissa. Se oli tehty +rumasta tulivuoriperäisestä karstakivestä ja päällystetty marmoriseolla +ja polttosavella. Itse jumalankuvatkin olivat polttosavea.[170] + + * * * * * + +Roomalaisten uskonnon lainopillisen kuivasta laadusta johtuu, että +se oli mitä vähimmässä määrin omiaan innostamaan taiteilijoita ja +runoilijoita. Roomalainen _aavisti_ vain jumaluuden; hän ei _nähnyt_ +sitä. Hänestä olivat jumalat aina salaperäisiä henkiolentoja, joilla +ei ollut ihmisenmuotoista ruumista eikä inhimillisiä tunteita. Hänen +uskonnollisessa maailmassaan oli vain »voimia», jotka hallitsivat ja +mellastivat. Mitä me sanomme luonnonlaeiksi, ne olivat roomalaisesta +jumalvoimia, jotka eivät seuranneet muita lakeja kuin omaa tahtoaan +ja oikkujaan tai niitä lakeja, jotka korkeammat voimat kuin he itse, +olivat heille säätäneet. »Roomalaisen käsityksen mukaan», sanoo eräs +tämän alan ammattimies, »ihminen ei itse toimi. Ei rakennusmestari +itse rakenna taloa, ei sotapäällikkö saa voittoa, ei keihäs +surmaa — toimivana on _jumalvoima_, joka on ottanut asunnokseen +rakennusmestarin, _jumalvoima_, joka toimii sotapäällikön kautta +ja hallitsee vihollisen jumalia, ja keihäs on vain ulkonainen ja +epäoleellinen merkki voimien kamppailusta, joka vie toisen kuolemaan ja +toisen voittoon. Ilmiöiden tältä kannalta arvosteleminen on vanhempaa +kuin logiikka, mutta on kauan ollut logiikkaa elinvoimaisempi eikä ole +koskaan täydellisesti lakannut, ei Roomassa, eikä missään muuallakaan, +ei edes meidän valistuneella ajallamme.» + +Jokaista elämän tilannetta varten roomalaiset loivat itselleen +erikoisen jumalan. Heidän jumalmaailmansa tuli niin runsaasti +kansoitetuksi, ylikansoitetuksikin, että historioitsija Polybias voi +sanoa: »Roomalaiset ovat uskonnollisempia kuin jumalat itse.» + +Kreikkalaisten jumalat ja jumalattaret olivat niin lähellä ihmisiä, +että heillä oli näiden kaikki heikkoudet — roomalaiset jumal-voimat +hallitsivat ihmisten tekoja, mutta eivät koskaan ottaneet osaa heidän +kärsimyksiinsä. »Taide ja kaunokirjallisuus menettävät, mutta moraali +voittaa siitä», sanoo Duruy aito gallialaisella henkevyydellä. +»Roomalainen Olympos ei säteile elämää, valoa ja kauneutta. Sen jumalat +ovat synkkiä voimia, ilman ääriviivoja ja piirteitä, mutta ne ovat +hyödyllisiä — sille, joka asianmukaisesti täyttää velvollisuutensa +niitä kohtaan.» + +Kreikkalaisten jumalat istutettiin tosin uudelleen roomalaiseen +maaperään, mutta ne eivät koskaan juurtuneet kansan mieleen, eivät +koskaan tunkeutuneet sen sisimpään sielunelämään. Taiteellisessa +suhteessa köyhempää, kuin mitä saatiin aikaan Latiumissa siihen +aikaan, jolloin tämä maa alkoi esiintyä maailmanhistoriassa, tavataan +tuskin minkään muun kuin täydellisesti sivistymättömäin kansojen +keskuudessa. Roomalaisilta puuttui täydellisesti se kauneustajunta, +joka antoi helleeneille sen ihannemaailman, jossa kaikki se, minkä +todellisuus heiltä kielsi, oli heille suotu. Kreikkalaisilla oli tarve +pukea uskonnolliset tunteensa ja ajatuksensa ihmismuotoon, ja heidän +jumalhahmonsa innostuttivat sekä kuvaavaa että runoilevaa taidetta. +Roomassa on sitävastoin kaksikasvoinen Ianus ainoa jumalankuva, +jonka kotimainen jumalaistarusto on itsestään kyennyt luomaan. Tätä +korkeammalle se ei ole omin voimin päässyt. + +Helleeneiltä puuttui roomalaisten kyky saavuttaa poliittista tietä +valtiollinen yhtenäisyys. Oikeastaan vain taide ja kauneudenpalvonta +voi saada heidät tuntemaan itsensä _yhdeksi_ kansaksi! Vain sellaiset +henkiset arvot kuin Homeroksen laulut, Euripideen tragediat ja +olympialaiset kisat kykenivät pitämään Hellaan koossa. + + +Kirjallisuutta: + +Hugo Bergstedt, Huvuddragen av grekernas och romarnes mytologi. + +S. Eilrem, Opferritus und Voropfer der Griechen und Römer. + +W. Warde Fowler, The religious experience of the roman people. + +Albert Grenier, Le genie romain dans la religion, la pensée et l'art. +(Laaja kirjallisuusluettelo.) + +Y. Toutain, Les cultes paíens dans l'empire romain. + +Georg Wissowa, Religion und Kultur der Römer. + + + + +ROOMAN HISTORIAA TARUN JA TIETEEN VALOSSA. + + +Ei millään kansalla koko maailmassa ole niin rikasta ja kuvaavaa +historiaa vanhimmista kohtaloistaan kuin roomalaisilla. Mutta on +kyseenalaista, vastaako totuusnäkökannalta laatu runsautta. + +Taruja Rooman vanhimmasta historiasta täytyy, kuten kaikkea, mikä on +vanhaa perimätietoa, katsella arvostelevin silmin. Ankaruus, jolla +tiede käsittelee tarua, kasvaa ajasta aikaan. Yleensä on kai niin, +että arvostelun lapsuusvuodet tai paremmin sanoen sen varhaisin +nuoruus ovat kuvaavia näytteitä liioitellun ankarasta arvostelusta. +Mutta liioittelut tulevat tavallisesti vähitellen kumotuiksi +muinaistieteellisten tai muiden löytöjen kautta, jotka antavat ainakin +jonkinmoisen uskottavuuden tarulle, joka on aikaisemmin selitetty +pelkäksi kansan mielikuvituksen tuotteeksi. Merkillisimmät esimerkit +tässä suhteessa ovat Evansin Kreetassa tekemät löydöt ja Schliemannin +suorittamat kaivaukset ja löydöt vanhan Troian seuduilla, jonka +kaupungin olemassaolon tieteellinen kritiikki aikaisemmin oli siirtänyt +kokonaan runojen maailmaan. + +Jossakin määrin Rooman muinaishistorian laita on sama. Yhteen aikaan +oli tapana kohauttaa olkapäitä poikkeuksetta kaikelle, mitä roomalaiset +ja kreikkalaiset historioitsijat, pätevimmätkin, kertoivat roomalaisten +vanhimmista vaiheista. Tiedettiinhän, että monelta vuosisadalta +roomalaisilla oli kansansa historiasta olemassa vain suullinen +perimätieto. Aakkoset joutuivat nimittäin kaikkein aikaisintaan +6:nnella vuosisadalla kreikkalaisten välityksellä roomalaisille. Sitten +viipyi vielä vuosisatoja, ennenkuin kirjoitustaito oli yleisemmin +levinnyt tämän kansan keskuuteen, ja vasta hyvin myöhään käytettiin +sitä _historiallisten_ tapausten muistiinmerkitsemiseen. + +Vielä viime vuosisatain vaihteessa eräs hyvin tunnettu italialainen +historioitsija puolusti sitä kantaa, että ikuinen kaupunki ei ole +voinut syntyä ennenkuin, noin 450 e.Kr. Tuskin tämä uskonkappale oli +julistettu ja yksi ja toinen sen omaksunut, kun jo kivet alkoivat +puhua sitä vastaan. Maa avautuu, ja eräs kivi kunnianarvoisin +vanhoin kirjoituksin nousee ylös ja todistaa, että Rooman historia +on useita vuosisatoja vanhempi. Rooman Forumilla, sen syvimmässä +kulttuurikerrostumassa tehtiin löytö. Hakattujen kirjaimien muoto +ja toiset muinaisesineet, jotka löydettiin samalla kertaa kuin +merkillinen kivikin, osoittavat, että kirjoitus on peräisin Rooman +kuningasajalta tai ainakin tasavallan kaikkein ensimmäisiltä vuosilta. +Kivi on murskaantunut ja kirjoitus senvuoksi epätäydellinen, mutta +voi kuitenkin pitää varmana, että teksti käsittelee uskonnollisia +seremonioita ja laitoksia. + +Löytö on sitä arvokkaampi, koska paitsi tätä kiveä on olemassa +vain muutamia sangen merkityksettömiä palasia roomalaisista +alkuperäisistä piirtokirjoituksista vanhemmalta ajalta kuin noin +vuodelta 300 e.Kr. Useimmat tätä vuotta lähimmältä ajalta olevat +löydöt ovat hautakirjoituksia.[171] Yhteenvetona niiden sisällöstä +saamme jonkinlaisen, joskin vähäisen valaistuksen tavoista ja +elinsuhteista muinaisessa Roomassa. Niiden suurin arvo on kumminkin +siinä, että ne suovat meidän luoda silmäyksen keskitason roomalaisten +elämänkatsomukseen, sellaisena kuin se esiintyy elämän suureen +arvoitukseen nähden. Mutta etruskilaisten hautalöytöjen rinnalla +roomalaiset ovat vähäpätöisiä. + +Tasavallan historian toisten ensikäden lähteitten joukossa on +senaatinpäätöksillä huomattava sijansa. Ne merkittiin muistiin ja ovat +olleet lähteinä Liviuksen ja toistenkin muinaisten historioitsijani +Rooman historian kuvauksille.[172] + +Rooman vanhimmat historialliset kirjaanpanot ovat n.s. annaalit, +vuosikirjat: lyhyet julkiset merkinnät huomattavista tapauksista +vuosi vuodelta olevin ilmoituksin, kutka olivat konsuleina kunakin +vuotena. Näiden kronikoiden pitäisi alkaa vuodelta 510 tai 509 e.Kr. +Niitä on vanhin tunnettu roomalainen historioitsija _Fābius Pictor_ +käyttänyt hyväkseen. Noin vuonna 200 e.Kr. hän alkoi kirjoittaa +puunilaissotien historiaa ja varusti kuvauksensa vuosikirjoin tapaan +laaditulla lyhyellä johdannolla edellisen ajan historiasta. Tämä osa +hänen esitystään tavataan enemmän tai vähemmän muuttumattomana jälleen +myöhemmän muinaisajan historioitsijain teoksissa.[173] + +Roomassa, kuten Hellaassakin, on siis kaivajan lapio näyttäytynyt +varmimmaksi välineeksi, kun on ollut kysymyksessä erottaa +perimätiedossa todellisuus mielikuvituksesta.[174] Kunnia +tieteellisten kaivausten alkamisesta Rooman Forumilla lankeaa samalle +yleismaailmalliselle nerolle, joka teki aloitteen loihtia esiin +kuolleista egyptiläisten loistava muinaisajan historia. Edellisen +vuosisadan alussa, siihen aikaan, jolloin Napoleon hallitsi myöskin +Italiaa, muinaistieteilijät alkoivat muokkaustyönsä niiden sora- ja +sirpalekasain keskellä, jotka olivat kerääntyneet muistorikkaalle +paikalle, joissakin kohdin yhdeksänkin metrin korkeudelta.[175] +Napoleonin ajan jälkeen lyö lepäsi aina 1870-luvulle asti, jolloin +Italian yhdistyminen Rooma pääkaupunkina synnytti lämpimän harrastuksen +myöskin ikuisen kaupungin muinaishistoriaa kohtaan. Schliemannin +menestys Troiassa, Mykenessä ja Tirynsissä houkutteli myöskin +kilpailuun roomalaisella maaperällä. + +Nyt kaivettiin päivänvaloon toisen kuuluisan Rooman rakennuksen rauniot +toisensa jälkeen, sellaisina kuin nyt voimme katsella niitä Rooman +Forumilla: Tituksen kaari, Saturnuksen temppeli, Vestan temppeli[176] +ja Vestan neitsyeitten asunto. Ei ainoakaan Forumin rakennus nykyisessä +kunnossaan ole kuitenkaan peräisin tasavallan ajalta. Ja valitettavasti +ne on saatu esiin surullisen pirstotussa kunnossa. Tähän ovat vikapäät +suurelta osalta gallialaiset, jotka polttivat ja rikkoivat kaikki, +mitä vain voivat hävittää. Kaikki todistuskappaleet Rooman vanhimmasta +historiasta tulivat näin hävitetyiksi korvaamattomaksi tappioksi +historialle.[177] Mutta useat vanhat karstakivitemppelit ovat myöskin +hävinneet siten, että enemmän loistoa rakastava Rooman sukukunta +keisariajalla rakensi ne uudelleen marmorista. + + + + + + +ROOMAN SANKARI- JA SUURUUSAIKA + + + + +Rooman hävitys, jonka gallialaiset panivat toimeen, oli kovin +koettelemus, mitä »ikuinen kaupunki» siihen asti oli kokenut. Mutta +tämänkin voimainkoetuksen roomalaishenki kesti taittumatta. Päinvastoin +se selviytyi terästyneenä tulikasteesta. Kansakunnat, joille on +määrätty suuri tulevaisuus, eivät muserru koettelemuksista, vaan +päinvastoin karaistuvat. + +Myöskin roomalaisten naapureille ja vihollisille oli gallialaisten +hyökkäys ollut vaikea vitsaus. Nekin olivat menettäneet paljon väkeä +ja omaisuutta, mutta ne eivät kestäneet koettelemusta yhtä loistavasti +kuin kansa, jonka pääkaupunki oli muuttunut soraksi ja tuhaksi. +Erittäinkin ekvit näyttävät kokonaan masentuneen. Roomalaisia legioonia +elähdytti sitävastoin yksimielisyys ja kuri, joka tekee armeijan +voiman kaksinkertaiseksi. Tietysti kansakunta tarvitsi jonkin aikaa +tointuakseen kärsimästään onnettomuudesta, mutta lähinnä seuraavat +vuosikymmenet käytetään yhteiskunnan yhteensulautumisen edistämiseen, +joka tekee sen puolustuskykyisemmäksi kuin koskaan ennen. Puolivälissä +neljättä vuosisataa e.Kr. säätyriidat on pääasiallisesti taisteltu +loppuun, ja patriisit ja plebeijit kilpailevat toistensa kanssa +palvellakseen isänmaata ja uhrautuakseen sen hyväksi. Rooman sankari- +ja suuruusaika alkaa. + + + + +ROOMALAISET PÄÄSEVÄT KOKO NIEMIMAAN HERROIKSI. + + + +ETRUSKIT JA LATINALAISET KUKISTETAAN. + + +Tarunomaisena aikana Rooma oli hiljaa, mutta varmasti kasvanut etenkin +_etruskien_ ja _latinalaisten_[178] kustannuksella. Kun säätyriidat +oli sovittu, roomalaisten valloitukset alkoivat edistyä reippaammassa +tahdissa, ja sekä etruskit että latinalaiset voitettiin perin pohjin. +Käännekohta etruskilaissodassa oli mahtavan _Vējin_, Latiumia vastassa +olevan rajalinnoituksen ja Rooman vaarallisimman kilpailijan, +valloitus. Satavuotinen kaksintaistelu näiden kilpailijain välillä +loppui vuonna 396 e.Kr., jolloin roomalaiset valloittivat ja hävittivät +kaupungin. Sen kukistuminen oli tuloksena yksitoistavuotisesta +piirityksestä, joka taruissa kasvoi ja sai jonkinlaisen uuden Troian +sodan mittasuhteet. + +Pääottelu latinalaisten kanssa suoritettiin _Vesuviuksen juurella_ +vuonna 340 e.Kr. Koska latinalaiset olivat kauan olleet roomalaisten +liittolaisia, he tunsivat hyvästi vastustajansa sotataidon. Suurin +varovaisuus oli siis tarpeen roomalaisten puolelta. Molemmat konsulit +kielsivät senvuoksi kuolemanrangaistuksen uhalla jokaista, olipa kuka +hyvänsä, antautumasta taisteluun taistelujärjestyksen ulkopuolella. +Vanhastaan oli nimittäin korkeimmalla päälliköllä valta mestauttaa +kuka tahansa armeijasta ja antaa raipparangaistus yhtä hyvin korkealle +päällikölle kuin alhaiselle sotamiehelle. + +Konsulien käskyn rikkoi kuitenkin — ei sen merkityksettömämpi henkilö +kuin toisen konsulin, Manliuksen, oma poika. Nuorukainen oli lähetetty +ratsuosaston kanssa tiedustelemaan. Tiedustelumatkallaan hän sattui +kohtaamaan vihollisen vartioston, jonka päällikkö haastoi hänet +kaksintaisteluun. »Jos uskallat hyväksyä haasteen», latinalainen +sanoi, »olet näkevä, kuinka paljon meidän ratsuväkemme on roomalaista +parempi.» Nuori roomalainen tulistui eikä tahtonut joutua sen vaaran +alaiseksi, että häntä pidettäisiin pelkurina. Hän unohti isänsä käskyn +ja hyväksyi haasteen. Kaksintaistelu loppui siten, että hän surmasi +vastustajansa. Ylpeänä voitostaan hän palasi isänsä telttaan. + +Manlius annatti torventoitotuksilla kokoontumismerkin koko +sotajoukolle. Rintaman edessä hän palkitsi poikansa voitonseppeleellä +hänen urhoollisuutensa vuoksi. Mutta sen jälkeen hän, kääntyen +nuorukaiseen päin, sanoi: »Titus Manlius, sinä olet saavuttanut voiton, +mutta sinä olet myöskin rikkonut käskyni ja siten höllentänyt kuria, +johon Rooman valtion olemassaolo perustuu. Sotakuri täytyy pitää +voimassa. Liktori, mene ja sido hänet paaluun!» Kauhusta äänettöminä +näkivät sotilaat nuorukaisen pään putoavan kirveen iskusta. + +Sellainen oli roomalainen sotakuri. Kohta sen jälkeen tapahtui +ratkaiseva taistelu. Taistelun edellisenä yönä molemmat konsulit olivat +— Livius kertoo — yhtä aikaa nähneet unessa näöltään ja suuruudeltaan +yli-inhimillisen muotoisen ja juhlallisen miehen, joka ilmoitti heille +taistelun tuloksen. Toisessa taistelevassa sotajoukossa — mies oli +sanonut — oli yksi päälliköistä vihitty kuolonjumalille ja äiti maalle, +mutta vastakkaisella puolella odotti sama kohtalo koko sotajoukkoa. Sen +ylipäällikön kansalle, joka vihkisi itsensä ja vihollisen sotajoukon +kuolemalle, tulisi siis voitto lankeamaan. Molemmat konsulit lupasivat +silloin toisilleen kättä lyöden, että se heistä, jonka johtama sivusta +ensiksi väistyisi vihollisen edessä, uhraisi itsensä Rooman kansan +puolesta. + +Taistelussa Manlius johti oikeaa, hänen virkaveljensä _Dēcius_ vasenta +sivustaa. Alussa kävi taistelu tasaisesti, mutta jonkin ajan kuluttua +roomalaisten vasen sivusta alkoi perääntyä. Tällä ratkaisevalla +hetkellä Decius kutsutti Rooman valtion ylipapin vihkimään hänet +uhriksi legioonain puolesta. Ylipapin kehoituksesta Decius pukeutui +purppurapäärmeiseen konsulin togaan ja lausui kovalla äänellä sanat: +»Ianus, Iuppiter, isä Mars ja te muut jumalat, minä rukoilen teitä. +Antakaa Rooman kansalle voitto, mutta lyökää sen viholliset kauhulla +ja kuolemalla! Minä vihin vihollisjoukot ja samalla itseni manalan +jumalille ja äiti maalle.» Sen jälkeen hän heittäytyi juoksijansa +selkään ja syöksyi vihollisten keskeen. + +»Kummankin armeijan silmissä», Livius kertoo, »näytti kuolemaan +vihitty paljoa ylevämmältä kuin ihmiseltä. Kauhu ja vavistus kulkivat +hänen kintereillään, minne hän ratsastikin. Latinalaiset pakenivat +hänen edessään kuin ruttotautisen tieltä, ja samalla hetkellä kuin +hän kaatui, he läksivät yhtenä miehenä pakoon.[179] Kiitos Dcciuksen +uhrautumisen ja Manliuksen rohkeuden ja neuvokkuuden roomalaiset +saavuttivat täydellisen voiton. Tuskin neljäsosa vihollisen +sotajoukosta pääsi elävänä pakoon. + +Näin loppui merkillinen taistelu, jossa toinen konsuli oli uhrannut +poikansa, toinen itsensä valtion edun puolesta. + +Latinalaissota leimahti tosin liekkiin uudelleen, mutta vihollisen +voima oli murtunut, ja parin vuoden jälkeen latinalaisten täytyi +alistua täydelleen roomalaisten valtiuteen, samoihin aikoihin, +jolloin Makedonian Philippos mursi kreikkalaisten itsenäisyyden. +Samanaikuisesti, mutta toisistaan riippumatta, latinalaiset ja +kreikkalaiset tulivat siis voitetuiksi ja pakotetuiksi yhtenäisen +valtiollisen johdon alaisiksi. Mutta Kreikassa tämä johto riippui +yhdestä ainoasta miehestä, joka milloin tahansa voi kuolla; Roomassa +sitävastoin oli valtiollinen johto monipäisen, mutta kuitenkin hyvästi +koossapysyvän senaatin käsissä. Kun nyt latinalaiset yhteiskunnat +oli liitettävä Rooman valtioon, ilmeni, että roomalaisilla oli +yhtä suurenmoinen _valtiotaito_ kuin aseellinen mahti. He olivat +itse vielä liian vähälukuisia voidakseen sulattaa itseensä niin +väkirikkaita uusia kansanaineksia. Oli senvuoksi tärkeää säilyttää +varsinaisille roomalaisille hallitseva asema; muuten voisivat vieraat +helposti tukahduttaa roomalaisen aineksen. Mutta toiselta puolen +piili tässä sama vaara kuin Spartan heloottipulmassa. Jos roomalaiset +pitäisivät voitettuja liian ankarassa alistetussa asemassa, voisivat +nämä vuorostaan pitää hallitsevaa kansaa yhteisenä vihollisenaan ja +liittoutua ensimmäisen sopivan tilaisuuden ilmetessä pudistaakseen +ikeen niskoiltaan. Täytyi siis estää voitettuja muodostamasta +tällaista yhteisrintamaa. Siinä mielessä roomalaiset eivät tehneet +sopimuksiaan latinalaisten vastaisesta asemasta tämän kansan kanssa +kokonaisuudessaan, vaan kunkin yksityisen kaupungin kanssa erikseen. +Ja tällöin vahvistettiin erilaiset ehdot eri yhteiskunnille. Muutamien +tarvitsi vain antaa määrätty luku joukko-osastoja roomalaisten sodassa +käytettäväksi, mutta saivat säilyttää täydellisen itsenäisyytensä +kaupunkinsa sisäisiin asioihin nähden. Heidän omat lakinsa ja +yhteiskuntahallintonsa saivat jäädä voimaan muuttumattomina. Kaikki +ulkopoliittiset kysymykset ratkaisivat sitävastoin luonnollisesti +roomalaiset. + +Useimmat latinalaiset yhteiskunnat tulivat kuitenkin liitetyiksi +Rooman valtioon. Mutta tällöinkin oli eroavaisuutta olemassa, muutamat +kaupungit kun saivat täydelliset Rooman kansalaisoikeudet, toisten +asukkaat taas kansalaisoikeudet ilman valtiollista äänioikeutta tai +pääsyä valtion virkoihin. Ja nämä vähimmin suositut yhteiskunnat saivat +sen lisäksi eri asteisesti pitää yhteiskunnallisen itsenäisyytensä. +Tällä tavoin roomalaiset pitivät yllä voitettujen yhteiskuntien kesken +tarpeellista kateutta ja antoivat kouraantuntuvan esimerkin poliittisen +periaatteen: »_Divide et imperā_!» (Hajoita ja hallitse!) paikkansa +pitävyydestä. + +Mutta, _roomalaisiksi_ latinalaiset muuttuivat pian kaikki tyynni +sielultaan ja mieleltään. Ansaitsihan toki kuulua voimakkaaseen ja +kunnioitettuun kansakuntaan, joka suojeli toista, rakensi toiselle +teitä ja joka sekä maalla että merellä turvasi kauppiaita ryöväreitä +vastaan. Tästedes roomalaiset sotivat myöskin toisten Italian kansojen +puolesta. Kun nämä olivat jättäneet miehistönsä Roomaan, voivat he +rauhassa viljellä sarkojaan tarvitsematta pelätä, että pimeänä yönä +ryövärijoukkue tunkeutuisi heidän alueelleen ja ryöstäisi heidän +vilja-aittansa ja karjakartanonsa, hävittäisi ja polttaisi ja raahaisi +mennessään naiset ja lapset orjuuteen. Rooman sotamerkkien ympärillä +suoritettu asevelvollisuus ei ollut rasitus näille sotaisille +kansanheimoille, erittäinkin kun heillä Rooman vahvoissa joukoissa +oli suuremmat mahdollisuudet saaliin saantiin kuin ennen omin päin +sotiessaan. + +Suomalla hyvissä ajoin enemmän tai vähemmän täydelliset +kansalaisoikeudet niille kansoille, jotka joutuivat heidän valtansa +alaisiksi, roomalaiset osoittivat valtioviisautta, jota puuttui +ateenalaisilta ja sparttalaisilta. Ja hyödyllisellä hallituksellaan +he sovittivat sen, että olivat perustaneet valtansa väkivallalla ja +viekkaudella. + + + +SUURET SAMNILAISSODAT. + + +Vaikeammin taivutettavissa kuin latinalaiset ja etruskit olivat +_samnilaiset_, »keski-italian sveitsiläiset»[180]. Tämä karaistunut +vuoristolaiskansa oli ainoa Italian monista heimoista, joka kykeni +kilpailemaan roomalaisten kanssa sotakuntoisuudessa. + +Jos syrjäinen olisi ennakolta sanonut, mikä oli oleva tulos +lähestyvästä voimainmittelystä, ei varmasti olisi ollut monta, +jotka olisivat uskoneet roomalaisten voittoon. Tosiasiallisesti oli +samnilaisten valloittajaura ollut tähänasti suunnattomasti paljoa +loistavampi kuin roomalaisten. Mutta se, joka näki syvemmälle, oli pian +selvillä siitä, kumpi näistä valloista oli lujempi. Rooma oli koko ajan +suurentunut hitaasti, mutta varmasti, yhtenäisesti ja elimellisesti; +samnilaisilla ei ollut Rooman kaupungin tapaista kiinteää keskipistettä +ja sen seurauksena ei myöskään kiinteää ja voimastaan tietoista +johtoa. Itse isänmaakin pikemmin heikontui kuin vahvistui siitä, +että siirtolaisjoukot sen piiristä levittäytyivät yhä laajemmalle +alueelle. Samnilaiset sallivat kreikkalaisten yhteiskuntien säilyä +uusien rajojensa sisäpuolella, ja heidän omasta osuudestaan huolimatta +kehityksen tuloksena oli kaikkialla vain rotusekoitus. Samnilainen +heimo oli kyllä yhtä rohkea kuin roomalainenkin, mutta se oli hajallaan +kuten helleenit. Rooma oli sitävastoin lujasti koossapysyvä valtio, +joka hallitsi koko Latiumin sotavoimaa. Sen alamaiset voivat tietysti +nurista, mutta totella heidän täytyi. + +Taistelun päämääränä ei roomalaisille ollut paljonkaan samnilaisten +vuorisen kotimaan, vaan sitä enemmän ihanan, erinomaisen viljavan +Campanian valtaaminen. Tämän maan tahtoivat sekä samnilaiset että +roomalaiset omistaa. Roomalainen historioitsija Florus[181] nimittää +tätä hymyilevää seutua »kauneimmaksi koko maanpiirissä» ja puhuu +ihastuksella siitä kukkakeväästä, joka kaksi kertaa vuodessa verhoo +maan. Niin viljavaa on Campanian tulivuoriperäinen musta multa, että +viljelijä voi saada vähintään kolme satoa vuodessa, ja itse jumalat +riitelevät tämän maan omistuksesta, hän sanoo. + +Lopulta roomalaisten ja samnilaisten välinen taistelu laajeni +kysymykseksi siitä, kumpiko hallitsisi koko keski-Italiaa. + +Useampia kertoja tilanne oli mitä arveluttavin roomalaisille. Kerran +samnilaisten taitava sotapäällikkö Pontius väärillä huhuilla houkutteli +roomalaisen sotajoukon ahtaaseen _Caudiumin solaksi_ sanottuun laaksoon +Samniumissa ja sulki sen sinne. Nyt oli vain kysymys siitä, kuinka +Pontius parhaiten voisi käyttää yliotettaan hyväkseen. Hän lähetti +sanansaattajan vanhan, viisaan isänsä luo kysymään neuvoa. Vastaus +kuului: »Anna kaikkien roomalaisten poistua vahingoittumattomina!» + +Pontius ei voinut uskoa muuta, kuin että sanansaattaja oli kuullut +väärin, ja lähetti hänet senvuoksi uudelleen kysymään neuvoa. +Sanansaattaja palasi jälleen tuoden tällä kertaa vastauksen: »Tuhoa +roomalaiset viimeiseen mieheen asti!» Pontius joutui entistä enemmän +ymmälle. Hän alkoi uskoa, että isäukko oli tullut vanhuudenhöperöksi. +Varmuuden vuoksi hän pyysi isän itsensä saapumaan luoksensa. Vanhus +tuli ja selitti, että hänen ensimmäisen neuvonsa tarkoituksena oli +tavattomalla jalomielisyydellä saavuttaa ikuinen rauha ja ystävyys +Italian mahtavimman kansan kanssa. Mutta koska poika ei tahtonut +noudattaa sitä neuvoa, niin hänen täytyi seurata viimeistä ja käyttää +tilaisuutta hyväkseen perusteellisesti heikontaakseen roomalaiset. +Silloin saataisiin nimittäin elää useampi miesikä eteenpäin heiltä +rauhassa. »Kolmatta neuvoa en voi antaa», vanhus selitti. + +Samnilaisten onnettomuudeksi Pontius ei seurannut kumpaakaan neuvoa, +vaan valitsi keskitien. Hän antoi roomalaisten pitää henkensä ja +sai näin aikaan rauhan heidän kanssansa, mutta hän tuotti heille +samalla kuolemattoman häpeän kuljetuttamalla voitetun sotajoukon +samnilaisten pilkan ja ivan esineenä »ikeen alitse». Rooman senaatti +kieltäytyi kuitenkin hyväksymästä näin häpeällistä sopimusta ja +rajoittui jättämään sopimuksesta vastuussa olevat viholliselle. Mutta +samnilaiset olivat kyllin jalomielisiä kieltäytyäkseen ottamasta heitä +vastaan. He eivät tahtoneet sellaista kostoa. Taistelua jatkettiin yhä +katkerammin, ja pian tuli samnilaisten vuoro käydä ikeen alitse. Sota +jatkui kuitenkin vielä monta vuotta johtuen siitä, että samnilaisten +onnistui koota kaikki kansat, jotka tunsivat olemassaolonsa +roomalaisten uhkaamaksi, liittoon yhteistä vihollista vastaan. Tähän +liittoon yhtyivät muiden muassa muinaiset veriviholliset etruskit ja +gallialaiset. + +Mutta nyt olivat olosuhteet toiset kuin vuonna 387. Rooman armeijan +lujuus oli nyt vallan toista, eikä sen tarvinnut pelätä enää +kelttiläis-laumoja. Taistelu näiden ja roomalaisten legioonain +välillä tuotti verisen tappion gallialaisille. Ja sitten suoriutuivat +roomalaiset yhdestä vihollisesta toisensa jälkeen. Itse samnilaissota +päättyi siten, että samnilaiset voitettiin ja heidän täytyi alistua +roomalaisten herruuteen noin vuonna 290 e.Kr.[182] Heistä tuli tällöin +roomalaisten »liittolaisia», s.o. he alistuivat Rooman poliittiseen +ja sotilaalliseen johtoon, mutta saivat pitää yhteiskunnallisen +itsehallintonsa. + +Viimeisessä suuressa taistelussa kerrotaan jalon Pontiuksen joutuneen +vangiksi. Kahleisiin pantuna hänen täytyi koristaa voittajan +triumfikulkuetta ja senjälkeen hänet mestattiin. On epävarmaa, onko +kertomus tosiaankin totta vai sepitetty hivelemään roomalaisten +kansallista turhamaisuutta. Kaikissa tapauksissa se kuvaa sitä jalouden +ja ylevämielisyyden määrää, mitä tämä kansa piti velvollisuutenansa +osoittaa voitettua vastustajaa kohtaan. + +Roomalle edullinen ratkaisu oli saatu aikaan siten, että roomalaiset +hankkivat itselleen liittolaisia Apuliassa, missä myöskin pelättiin +voimakkaiden samnilaisten suunnitelmia, ja saivat perustaa vahvan +rajalinnoituksen samnilaisten selkäpuolelle Apulian ja Samniumin +välille. Se oli kuin samnilaisten lihaan pistetty tutkain. He eivät +voineet enää käyttää kaikkea voimaansa Campanian valtaamiseen, koska he +tunsivat roomalaisten uhkaavan itseänsä myöskin selkäpuolelta. + + * * * * * + +On aina traagillista, kun urhoollinen ja isänmaataan rakastava kansa +sortuu taistelussaan itsenäisyytensä puolesta. Mutta samnilaisten +miehuullisuus ei riittänyt pelastamaan heitä, senvuoksi ettei heillä +enemmän kuin helleeneilläkään ollut sitä ominaisuutta, joka yksin +tekee kansan voimakkaaksi: yksimielisyyttä. Edes taistelukentällä he +eivät voineet luopua uhmamielisestä alistumattomuuden vaatimuksesta, +joka heillä oli perintönä vapaasta, siteitä tuntemattomasta +paimentolaiselämästä kotimaansa vuorilta. Vielä viimeisessä suuressa, +ratkaisevassa taistelussa oli ylipäällikön pakko ryhtyä mystillisiin, +kauhua herättäviin uhrimenoihin saadakseen vielä viimeisen kerran +sotakurin voimaan. »Koko tämän uhritilaisuuden järjestely», Livius +kertoo, »oli sellainen, että sen täytyi saada mielet pyhän valistuksen +tilaan.» Yksittäin vietiin ylhäisimmät samnilaiset alttarin ääreen, +joka oli ylt'ympäriinsä täynnä teurastettuja uhrieläimiä ja jonka +ympärillä seisoi aliupseereita paljastetuin miekoin. »He muistuttivat +enemmän uhrattavia kuin uhrijuhlaan osanottajia. Jokaisen täytyi +vannoa hirmuisen valankaavan mukaan, joka toi kirouksen hänelle, hänen +huoneellensa ja suvullensa, jollei hän ryhtyisi siihen teurastukseen, +johon päällikkönsä hänet johti, ja jollei hän siihen paikkaan surmaisi +jokaista maanmiestään, jonka hän näkisi yrittävän lähteä pakoon. +Muutamat, jotka alussa kieltäytyivät vannomasta valaa, surmattiin +alttarin ääreen. Maaten uhrieläinten keskellä he olivat sitten toisille +varoituksena kieltäytymisestä.» + +Tämän jälkeen sotilaat seisoivat yhtenä miehenä taistelukentällä +aivan kuin kauhistavan uhrijuhlanäyn maahan naulitsemina, mielissä +muisto »uhratuista ihmisistä ja eläimistä, jotka lojuivat sekaisin +maassa, verisestä alttarista ja hirmuisesta valankaavasta, joka huusi +kostoa heidän huoneilleen ja jälkeläisilleen», kertoo Livius. Nyt »he +pelkäsivät, enemmän kansalaisiaan kuin vihollista». Taistelusta tulikin +kauhistavan verinen. 40 000:sta samnilaisesta olisi pitänyt kaatua 30 +000. + +Mutta roomalaiset olivat voittaneet. + + * * * * * + +Sodan jatkumista roomalaiset olivat käyttäneet hyväkseen saattaakseen +valtansa alle myöskin _Apenniinien pohjoispuolella olevan keskisen +Italian_ ja olivat tunkeutuneet aina Adrian merelle asti. Kaikkialle +uusille alueilleen he perustivat valtansa tueksi vahvoja _roomalaisia +siirtokuntia_. + +Säälimättömän ankarina roomalaiset täällä esiintyivät. Suurilla +maa-alueilla alkuperäinen väestö tykkänään hävitettiin, karkoitettiin +pois tai tehtiin orjiksi. Volskit, ekvit ja toisetkin kansat tuhottiin +olemattomiin, ja heidän maansa jaettiin roomalaisille siirtolaisille. +Pääasiallisesti _latinalaiset_ ottivat nyt tehtäväkseen suorittaa tätä +vartiopalvelusta Rooman puolesta. + +Roomalaisten kovuudesta oli kuitenkin se hyvä seuraus, että se toi +Italiaan rauhan, »roomalaisen rauhan». Roomalaiset tekivät lopun +ikuisista kahakoista, pysyvästä sotatilasta, joka oli ennen ollut +vallitseva. + +Latinalaiset siirtokunnat kehittyivät Rooman etuvartiopaikoiksi +valloitetussa maassa. Yhtenäinen maa-alue Toscanasta aina Campaniaan +asti luotiin lujaksi roomalais-latinalaiseksi valtioalueeksi. Ja +voimakkaaksi, yhteenliittäväksi tekijäksi tuli oivallinen sota- ja +maantie Rooman ja Capuan välillä, n.s. Via Appia, jonka roomalaiset +rakensivat. Heidän voimansa rakentajina ei alussa ilmennyt +harrastuksena saada aikaan rakennustaiteellisia mestariteoksia, vaan +pyrkimyksenä rakentaa kunnollisesti, rakentaa vuosituhansia varten +ja ennen kaikkea rakentaa teitä, vesijohtoja ja viemärilaitoksia. +Roomalaiset sotatiet olivat niin huolellisesti rakennettuja, että +useimmat niistä ovat vielä tänä päivänäkin olemassa ja käytännössä. +Rauhalliselle liikeyhteydelle ja tavaranvaihdolle yhtä hyvin kuin +sotilaallisiin tarkoituksiin niillä oli sama merkitys kuin rautateillä +meidän päivinämme. Sotateitä roomalaiset rakensivat seuraavan +vuosisadan kuluessa ympäri koko Italian. Nämä liikenneväylät päätyivät +kaikki Roomaan, mutta niitä toisiinsa liittäviä teitä ei yleensä ollut. +»Kaikki tiet johtavat Roomaan», sanottiin jo silloin. Rooma oli koko +valtakunnan sydän ja keskipiste. + +Kuinka lujat Rooman valtion liitokset olivat, se ilmeni niiden +kovien koettelemusten aikana, jotka pian tulivat: ensiksi Pyrrhoksen +sotaretket ja sitten karthagolaissodat. + + * * * * * + +Kuinka toisin kehittyikään Rooman kuin helleenisen alueen kasvaminen! +Foinikialaisten tavoin kreikkalaiset parveilivat ympäriinsä kaikilla +merillä etsiskellen kauppapaikkoja ja siirtomaita sortuakseen +lopulta valtiollisesti, koska juuret eivät päässeet kyllin syvälle +kyetäkseen kantamaan laajalle levinnyttä elimistöä. Roomalais-valta on +sitävastoin aluksi aito mannermaista. He eivät uskalla edes kurkottaa +käsiänsä lähimpänä olevia Tyrrheenan meren saaria kohti, ennenkuin +he tuntevat itsensä kyllin vahvasti juurtuneiksi niemimaalleen. +Sitkeätä kestäväisyyttä, jota vaaditaan, että valtio kasvaisi +tällä elimellisellä tavalla, ei ollut vilkkailla ja hermostuneilla +kreikkalaisilla. Tosin he voivat uhrata paljon suuren tehtävän hyväksi, +tosin he voivat vaaran hetkellä osoittaa ihmeteltävää toimitarmoa, +mutta vain muutamien lyhyiden hetkien aikana kansan elämässä. Mitä he +eivät kyenneet ottamaan rynnäköllä, sen he antoivat luisua läpi sormien. + + + +KUNINGAS PYRRHOKSEN SOTARETKI. + + +Samnilaissotien jälkeen Rooma oli koko varsinaisen Italian valtias +niemimaan eteläisimpiä osia lukuunottamatta. Suunnitellulta näyttäisi +senvuoksi Rooman yhteentörmäys Tarentumin kanssa, joka kaupunki +Sybariksen ja Krotonin perikadon perästä oli Suur-Kreikan rikkain +siirtokunta. Tarentum, Italian Ateena, oli ainoa kreikkalainen +siirtokunta, jonka oli onnistunut pysyä täydellisesti riippumattomana. +Riippumattomuudestaan se sai kiittää osaksi eristettyä asemaansa, +osaksi sitä apua, jota se voi odottaa emämaasta. Rooman ja Tarentumin +välinen riita ei ollut kuitenkaan, kuten voisi uskoa, roomalaisten +aiheuttama sodan syyn saamiseksi. Roomalaiset osoittivat päinvastoin +harvinaista maltillisuutta saadakseen ristiriidan poistetuksi. Syynä +siihen, etteivät he juuri nyt halunneet sotaa tarentumilaisten kanssa, +oli se, että Kreikassa oli vaarallinen mies, joka vain toivoi voivansa +sekaantua Apenniinien niemimaan sotiin. Hänen nimensä oli _Pyrrhos_. +Hän hallitsi Epeirosta ja kuului samaan sukuun kuin Aleksanteri Suuren +äiti Olympias. Häntä pidettiin siis Akhilleuksen jälkeläisenä ja +itsekin hän oli laajalti kuuluisa soturikuningas. + +Epeiros oli villiä, karua vuorimaata ja siinä asui kansa, joka +vanhimmista säilyneistä henkilö- ja sukunimistä päättäen ei ollut +helleenien heimoa. Mutta kuten makedonialaiset olivat epeiroslaisetkin +kreikkalaistuneet ja puhuivat ja kirjoittivat kreikankieltä. He olivat +kuitenkin vielä Homeroslaisen ajan alkuperäisellä kehityskannalla. +Rahatalousjärjestelmä ei ollut vielä tunkeutunut heidän keskuuteensa, +vaan sekä kuninkaan että tilanomistajain omaisuus oli pääasiallisesti +karjaa. Härkäpari oli kuninkaallinen lahja. Kuninkaan »ylipaimen» +oli ylhäisimpiä hovivirkailijoita, joka ilmenee siitä, että hän asui +yhdessä kuninkaan sisarien kanssa. Huomatussa asemassa olivat myöskin +kuninkaan juomanlaskija ja ylijuomanlaskija. Siitä seikasta, että kaksi +henkilöä tarvittiin tähän toimeen, voi tehdä johtopäätöksiä rypäleen +mehujen käytöstä Epeiroksen hovissa. + +Karjanhoito oli epeiroslaisten pääelinkeino.[183] Maanviljelyskelpoista +maata oli niukalti. Kansa asui kylissä. Muutamat kaupungit, joita oli, +olivat vähäpätöisiä — kulttuurikeskuksia ne tuskin olivat. + + * * * * * + +Roomalaisille Pyrrhoksen kunnianhimoiset suunnitelmat eivät olleet +tuntemattomia. He koettivat senvuoksi tarkoin varoa, etteivät antaisi +hänelle aihetta auttaa kreikkalaista siirtokuntaa eikä sen seurauksena +tekosyytä saada kiinteä jalansija Apenniinien niemimaalla. + +Tällä kertaa roomalaisia siis todellakin elähdytti vilpitön toive, +että myrsky menisi ohi. Joskus myöhemmin tulevaisuudessa voisi tulla +sopivampi tilaisuus laajentaa Rooman valtaa etelään päin. + +Tarentumilaiset eivät yksinään koskaan voineet tulla vaarallisiksi +roomalaisten laiselle kansalle, sillä siihen he olivat aivan liian +pehmeää ainesta. Platon kertoo käynnistään kaupungissa vuonna 365, että +hän Dionysos-juhlassa näki koko väestön vallan juopuneena. Ilmeneehän +siitä jo melko paljon. + +Pilailu ja ilveily huvitti tarentumilaisia suunnattomasti enemmän +kuin ikävä ja vaivalloinen politiikka. Oli myöskin mukavinta antaa +puolustuslaitoksen rappeutua, huolimatta siitä, että vaara pohjoisesta +lähestyi. Niin kauan kuin se uhkasi vielä vain tarentumilaisten +naapureita samnilaisia, heidän osuutensa maailmankehitykseen rajoittui +senlaatuisen parodisen farssin luomiseen, joka tunnetaan nimellä +»hupaisa tragedia». + +Vaarallisiksi roomalaisille — kuten karthagolaisillekaan — eivät +tarentumilaiset eivätkä toisetkaan länsikreikkalaiset voineet +kehittyä muuten kuin nerokkaan hallitsijakyvyn johdolla, sellaisten +kuin Dionysios I, Timoleon ja Agathokles. Nyt Agathokles, viimeinen +näistä johtajakyvyistä, oli kuollut jo vuonna 289 —, ja aina hänen +kuolemastaan lähtien vallitsi tavanmukainen epäsopu ja sekasorto niin +hyvin Sisiliassa kuin etelä-Italiassakin. Tämän vuoksi karthagolaiset +kävivät jälleen vaarallisiksi Sisilian helleeneille, ja samaan +aikaan roomalaiset uhkasivat kreikkalaisia siirtolaisia Apenniinien +niemimaalla, nyt etupäässä tarentumilaisia. + +Nämä tekivät kuitenkin roomalaisten suunnitelmat tyhjiksi etsimällä +apua emämaastaan ja tekemällä liiton Pyrrhoksen kanssa. + +Epeiroslaiset olivat, kuten makedonialaisetkin, erinomaista +soturikansaa ja toivoivat nyt seikkailunhaluisen kuninkaansa johdolla +saavuttavansa yhtä suurta menestystä lännessä, kuin makedonialaiset +olivat saavuttaneet Aleksanterin johdolla idässä. Heidän kuninkaansa +oli sotilas sielultaan ja mieleltään. Hän oli kehittynyt +makedonialaisessa koulussa, muun muassa peloittavan Antigonoksen +johdolla. Nuori, tulinen ruhtinas oli sodan melskeessä kuin +kesyttämätön varsa. Niin valtava voima oli hänen käsivarressaan, että +kerrotaan hänen voineen miekaniskulla halkaista vihollisen keskeltä +kahtia. Rohkeat maanmiehensä, jotka nimittivät häntä »kotkaksi», hän +tempasi mukaansa minne vain halusi. Vanha, kokenut Antigonos katseli +häntä suopein silmin ja hänen sanotaan ennustaneen, että nuorukaisesta +kehittyisi maailman parhain soturi, kunhan hän vain vähän vanhettuaan +ehtisi rauhoittua. Ja naiset syttyivät tuleen ja liekkiin nähdessään +alkuvoimaisen kauniin sankarinuorukaisen. Mutta kunnianhimo ja hänen +parempi minänsä pitivät alhaisemmat intohimot kurissa. Pyrrhos oli +siveelliseltä luonteenlujuudeltaan täysin suuren Aleksanterin veroinen. + +Tällaiselle tulisielulle pieni, köyhä Epeiros tarjosi ajan pitkään +liian vähän toiminta-alaa. Senvuoksi hän oli käyttänyt jokaista +tilaisuutta laajentaakseen valtakuntaansa ja sydämensä pohjasta +heittäytynyt sotiin, joilla Aleksanterin diadokit ja kaikenlaatuiset +vallantavoittelijat täyttivät maailman. Nyt aukeni hänelle lännessä +uusi maailma kaikkine houkuttelevine mahdollisuuksineen, joita se +tarjosi miehelle, joka kykeni käyttämään miekkaa. Hänen epeiroslaisensa +seurasivat häntä halukkaasti minne vain, ja Makedoniasta hän +sai vahvistukseksi osaston ratsuväkeä sekä 5 000 jalkamiestä. +Sotatottumusta saaneet makedonialaiset joukot olivat siihen aikaan +parhaat maailmassa. Makedonialainen raskas ratsuväki oli tähän asti +lyönyt maahan jokaisen vihollisen, joka oli joutunut sen tielle, ja +keihäin asestettu makedonialainen falangi oli kiinteä vastus, jota +kukaan ei ollut kyennyt murtamaan. + +Mutta legioonakin voi muodostaa voimakkaan puolustusketjun. Näinä +aikoina se asetettiin kolmeen riviin. Falangi kehitti koko kootun +voimansa yhdellä kertaa, mutta legioona täytyi niin sanoaksemme +voittaa kolme kertaa peräkkäin. Ensiksi piti voittaa ensimmäisen +rivistön nuorekas tuli, sen jälkeen toisen rivistön kypsä miehuusvoima +ja lopuksi kolmannen rivin veteraanit. Mutta legioonan järjestely +teki myöskin tarpeen tullen mahdolliseksi erikoisosastojen siirron +rivistöstä toiseen toisiansa tukemaan taistelun aikana. Roomalaisten +sotataito perustui suurelta _osalta taitoon osata taloudellisesti +käyttää sotavoimia_. + + * * * * * + +Ensimmäinen näytös maailmanhistoriallisessa näytelmässä: +_taistelu falangin ja legioonan välillä_, oli alkava. Pyrrhoksen +maailmanhistoriallinen merkitys on siinä, että hän oli ensimmäinen +kreikkalainen, joka ryhtyi taisteluun roomalaisia vastaan. »Hänen +kanssaan», Mommsen sanoo, »alkavat sen ajan läntisen ja itäisen +valtiojärjestelmän väliset suoranaiset valtiolliset suhteet, jotka +ratkaisevat antiikin sivistyksen koko myöhemmän kehityksen ja myöskin +oleellisen osan nykyisen kulttuurin laadusta. Taistelu falangin ja +legioonan, soturikuningaskunnan ja senaatin johtaman valtion välillä, +taistelu yksilöllisen johtajalahjakkuuden ja kootun kansallisen voiman +välillä — tämä taistelu Rooman ja hellenismin välillä suoritettiin +ensi vaiheessaan Pyrrhoksen ja roomalaisten sotapäällikköjen välisissä +taisteluissa.» + +Mukanaan armeija, johon pyörein luvuin kuului 25 000 ensiluokkaista +sotilasta ja 20 elefanttia, Pyrrhos nousi vuonna 280 maihin +Tarentumissa. Ylikulku, joka tapahtui tarentumilaisilla +kuljetuslaivoilla, maksoi myrskyisen matkan takia paljon +ihmishenkiä. Epäilemättä Pyrrhoksen mielessä päämääränä väikkyi +päästä länsikreikkalaisten hallitsijaksi ja perustaa Adrian meren +molemmat rannat käsittävä suurvalta. Mutta pian näyttäytyi, ettei +suurkreikkalaisten vapaaseen liittymiseen ollut paljoakaan luottamista. +Niitä lukuisia joukkoja, joilla tarentumilaiset olivat luvanneet +vahvistaa hänen armeijaansa, oli tuskin olemassakaan. Sellaisia +liittolaisia täytyi Pyrrhoksen ruveta käsittelemään kovakouraisesti. +Hän sulki kaupungin teatterit ja huvittelupaikat, hän pakotti +tarentumilaiset asestautumaan ja harjoitteli ja koulutti heitä, aivan +kuin he olisivat olleet palkkasotureita, niin että monet heistä +kauhistuneina karkasivat tiehensä. Sanalla sanoen: hän kohteli +Tarentumia melkein kuin valloitettua kaupunkia saadakseen varman +tukikohdan sotaliikkeilleen. Sillä asukasten hyvään tahtoon hän ei +ilmeisesti voinut luottaa. + +Hērakleian luona Lucaniassa taisteltiin vuonna 280 ensimmäinen taistelu +roomalaisten ja kreikkalaisten välillä. Roomalaisten sotataito ei +ollut vielä likimainkaan niin kehittynyt kuin kerran persialaisen +jättiläisvaltakunnan murskannut makedonialainen taktiikka. Olivathan +roomalaiset kankeata talonpoikaiskansaa eivätkä olleet vielä muuttuneet +siksi sotaiseksi valloittajakansaksi, jollaisena heitä yleisesti +pidetään historiassa. Melkein kokonaisen vuosituhannen ajan he olivat +rauhallisesti, ilman kunnianhimoisia suunnitelmia paimentaneet +laumojaan ja viljelleet maataan, ennenkuin he alkoivat vaikuttaa +maailmanpolitiikkaan. Heidän sotainen kunnianhimonsa ei ollut ennen +Latiumin valtausta tähdännyt kauemmas kuin lyömään takaisin naapurien +toimeenpanemat ryöstöretket ja kostamaan heille _heidän_ omilla +alueillaan. Eikä korkeampi sotataito ollut voinut kehittyä niiden +sotien aikana, joita roomalaiset tähän mennessä olivat käyneet. Mutta +heidän siveellinen voimansa ja ankara kuri korvasivat paljon siitä, +mitä puuttui taktiikasta ja strategiasta. + +Herakleian taistelu oli ankara, ja taistelun tulos näytti kauan +epävarmalta. Pyrrhoksen elefantit näyttävät lopulta ratkaisevasti +vaikuttaneen taistelun päättymiseen. Kun ne tuotiin taisteluun, ne +saivat aikaan pakokauhun roomalaisten puolella. Hevoset säikkyivät, ja +sotilaat eivät uskaltaneet lähestyä valtavia petoja, vaan pakenivat +niiden tieltä, ja Pyrrhoksen elefantit ja ratsuväki panivat yhdessä +toimeen hirmuisen verilöylyn pakenevien keskuudessa. Pienellä +ihmisellä, jolla on asestuksena vain keihäs, miekka tai jousi, pitää +olla tavallista paljon vahvemmat hermot, jollei hän pakene nähdessään +tuollaisia suunnattomia petoja. Kauheita olivat nämä »Pyrrhoksen +härät», kun ne syöksyivät kohti, toitottaen ja kärsät torahampaitten +välissä »kiemurrellen niinkuin käärmeet», samalla kuin maa vapisi +niiden jalkojen alla. Hevoset tulivat kuin villeiksi, kun ne vain +vainusivatkaan elefantteja.[184] + +Suurin uhrauksin Pyrrhos oli saanut voittonsa. Mieshukka oli suurin +hänen parhaitten sotilaittensa ja alipäällystön keskuudessa. Hänen +tappionsa olivat senvuoksi verrattomasti vaikeammin korvattavissa +kuin roomalaisten. Arveluttava tosiasia täytyi niin terävänäköiselle +strategiselle arvostelijalle kuin Pyrrhokselle olla sen seikan, +että hän oikeastaan sai voitostaan kiittää elefanttien tuottamaa +hämmästystä. Sellainen temppu ei oikein tahdo onnistua kuin _yhden_ +kerran. + +Kuitenkin Pyrrhoksen sotapäällikkölahjakkuus esiintyi Herakleian +taistelun jälkeenkin kaikessa loistossaan, ja poikkeuksetta kaikki +kreikkalaiset kaupungit etelä-Italiassa liittyivät nyt häneen. Samoin +tekivät samnilaiset. Voiton jälkeen ryntäsi Pyrrhos Campaniaan ja +jatkoi matkaa Roomaa kohti. Hän oletti, että etruskit ja muutkin +kansat, jotka roomalaiset miekan voimalla olivat pakottaneet +liittolaisikseen, käyttäisivät nyt tilaisuutta hyväkseen ja +liittyisivät voittajaan, kuten oli tavallista Itämailla. Mutta ei +yksikään Rooman liittolainen, ei Campaniassa eikä keski-Italiassa +avannut porttejaan hänelle. Huolimatta roomalaisten ahdingosta heidän +liittolaisensa eivät osoittaneet vähintäkään halua vaihtaa heidän +herruuttaan vieraan kuninkaan herruuteen. Ja vaikka ritarillinen +Pyrrhos kuinka harkitusti suostutellen kohtelikin sotavankejaan, +ei ollut ainoatakaan, ei roomalaista eikä latinalaista, joka olisi +suostunut hänen tarjoukseensa ruveta hänen palvelukseensa. Pyrrhos sai +kokea, että hän ei nyt taistellut palkkasotureja, vaan yksimielistä +kansaa vastaan. + +Roomalaiset polkivat maasta uusia sotajoukkoja, ja ne olivat niin +mieslukuisia, että Pyrrhos näki viisaimmaksi kääntyä ympäri, kun +hänellä oli enää jäljellä kahden päivän marssi Roomaan, sekä vetäytyä +takaisin Tarentumiin. Kamppailu roomalaisten kanssa on samaa kuin +taistella lohikäärmettä vastaan, kerrotaan hänen sanoneen. + +Seuraavana vuonna hän sai uuden voiton, mutta se oli niin +kallishintainen, että hänen sanotaan huudahtaneen: »Vielä sellainen +voitto — ja minä olen hukassa!» Sen jälkeen on »Pyrrhoksen-voitto» +muuttunut puheenparreksi liian kallishintaisista saavutuksista. + +Kaikissa tapauksissa Pyrrhos ei käyttänyt voittoaan hyväkseen. Hän +pidättäytyi siitä poliittisista syistä. Juuri nyt saapui nimittäin +sanoma hallitsijanvaihdoksesta Makedoniassa. Kuningas, joka oli ollut +hänen hyvä ystävänsä, oli kaatunut taistelussa gallialaisia vastaan ja +makedonialaiset tarvitsivat johtajaa hyökkääviä barbaareja vastaan. +Pyrrhos harkitsi mielessään, olisiko hänen käytettävä tilaisuutta +hyväkseen, anastaakseen itselleen Makedonian kruunun. Sodan jatkamista +varten Lännessä hän ei voinut odottaa vahvistusjoukkoja Makedoniasta. +Hänen täytyi myös sen perusteella, mitä oli tapahtunut, valmistautua +siihen, että hänen olisi pakko rientää kotiin puolustamaan omaa +maataan. Pyrrhos oli vallan valmis poistumaan Italiasta, sillä hän oli +ehtinyt väsyä auttamaan huikentelevaisia suurkreikkalaisia. + +Mutta toiselta puolen kuului Syrakusasta liikuttavia rukouksia saapua +antamaan apua karthagolaisia vastaan. Agathokleen kuoleman jälkeen nämä +olivat tulleet vaarallisemmiksi vuosi vuodelta ja uhkasivat nyt vallata +koko Sisilian. Pyrrhos oli ainoa, joka voi tuoda pelastuksen. + +Mutta voidakseen jättää Italian hyvällä omallatunnolla hänen tuli +saada rauha aikaan roomalaisten kanssa. Ja myöskin nämä tahtoivat +saada loppumaan sodan, joka oli heille aiheuttanut vain mieshukkaa +ja suuria tappioita. Välittäjäksi Pyrrhos lähetti kreikkalaisen +kaunopuhuja _Kinéaan_ Roomaan. Kineas oli viekas valtiomies, perehtynyt +politiikan kaikkiin metkuihin. Pyrrhos sanoi itse, että Kineas oli +voittanut hänelle useampia kaupunkeja kaunopuheisuudellaan kuin hän +itse aseillaan. Osoittamalla kohteliaisuutta ja imartelua voitetuille +ja myöskin hyvin suunnitelluilla lahjoilla tämän onnistui voittaa +yleinen mielipide Roomassa puolelleen, ja itse senaatti horjui. Mutta +ratkaisevalla hetkellä sekaantui asioiden kulkuun vanha mies, joka +on piirtänyt nimensä pysyvästi Rooman historiaan. Hänen nimensä oli +_Appius Claudius_, ja hän kuului samaan sukuun kuin kaimansa decemviri. +Kolmekymmentä vuotta aikaisemmin hän oli ollut sensorina ja oli kaksi +kertaa ollut konsulina. Pysyvänä tuloksena hänen sensorina olostaan +oli kaksi suurenmoista rakennusaloitetta, nimittäin vesijohto Roomaan +ja se sotatie Rooman ja Capuan välillä, joka vieläkin tunnetaan hänen +nimellään. Nyt hän oli vanhuuden raihnas ja sokea, mutta vietti itsensä +kantotuolissa senaattiin ja piti valtion isille herättävän puheen, joka +kauttaaltaan värisi aidon roomalaisen harmia. »Tähän asti», hän sanoi, +»minä olen surrut silmieni valon kadottamista; mutta nyt tahtoisin olla +myöskin kuuro, että pääsisin kuulemasta niitä häpäiseviä neuvotteluja, +joita täällä pidetään.» Sillä rauhan solmiaminen niillä ehdoilla, joita +Pyrrhos tarjoaa, olisi roomalaisille yhtä arvotonta kuin vaarallistakin. + +Kerrotaan, että nuhdesaarna, jonka piti aivan kuin varjojen +valtakunnasta ylösnoussut vanhus, valoi terästä horjuviin mieliin. +Kerrotaan, että Kineas sai palata takaisin tuomisinaan se ylpeä +vastaus, että Rooma ei koskaan neuvottele Italian maaperällä olevan +vihollisen kanssa. Tämä päätös tuli aina vastakin olemaan roomalaisen +valtiotaidon horjumaton periaate.[185] + +Niin valtavan vaikutuksen tekivät roomalaiset barbaarit hienosti +sivistyneeseen kreikkalaiseen, että hän palattuaan Pyrrhoksen luo +selitti: »Kuningasten kokoukselta näytti minusta Rooman senaatti.»[186] + + * * * * * + +Roomalaisten päätökseen hylätä Pyrrhoksen rauhantarjous ei niinkään +vaikuttanut sokean Appiuksen kaunopuheisuus kuin eräs reaalipoliittinen +tekijä: karthagolainen laivasto ilmestyi eräänä päivänä Tiber-joen +suulle ja amiraali itse tuli Roomaan ehdottamaan liittoa Pyrrhosta +vastaan. + +Asianlaita oli niin, että karthagolaisille oli erittäin tärkeätä saada +toteuttaa suunnitelmansa Syrakusaa vastaan, ilman että Pyrrhos heitä +häiritsisi. Heidän oli siis saatava hänen sotavoimansa sidotuiksi +Italiaan. + +Jo vuosisata tätä ennen —jollei vielä aikaisemminkin[187] — +karthagolaiset ja roomalaiset ovat luultavasti kohdanneet toisensa +erästä kauppasopimusta tehtäessä. Toisessa myöhäisemmässä sopimuksessa +— noin vuodelta 350 e.Kr. — molemmat kansat lupasivat toisilleen +omasta ja liittolaistensa puolesta ystävyyttä sillä ehdolla, etteivät +roomalaiset ulottaisi kauppamatkojaan Afrikan rannikolle kauemmaksi +länteen kuin erääseen muutamia peninkulmia Karthagosta pohjoiseen +olevaan niemeen. He eivät saisi myöskään harjoittaa kauppaa Espanjassa +eteläänpäin nykyisestä Cartagenasta. Karthagon alueilla Sisiliassa +»karthagolaisten ja roomalaisten tulisi olla kaikissa suhteissa +tasa-arvoisia.» Karthagolaiset eivät puolestaan harjoittaisi väkivaltaa +Rooman liittolaisia kohtaan Latiumissa. Jos he joutuisivat sotaan +joidenkin toisten latinalaisten kuin Rooman liittolaisten kanssa +ja tämän johdosta valtaisivat jonkin kaupungin, he jättäisivät sen +vahingoittumattomana roomalaisille. »Mitään tukikohtaa he eivät +rakentaisi itselleen Latiumiin», sopimuksessa sanottiin.[188] + +Tämä sopimus uudistettiin sitten aikojen kuluessa. Nyt — +seitsemänkymmentä vuotta jälkeenpäin — se muutettiin hyökkäys- ja +puolustusliitoksi Pyrrhosta vastaan. Täten roomalaiset saivat m.m. +karthagolaisen merivoiman käytettäväkseen joukkojen kuljetusta varten +ja saivat mahdollisuuden Karthagon sotalaivaston avulla katkaista +Pyrrhokselta yhteyden kotimaan kanssa. + +Näin sotapuolue oli saanut yliotteen Rooman senaatissa, ja sotaa +Pyrrhoksen ja roomalaisten välillä oli jatkettava. Mutta samaan aikaan +kävi Syrakusan asema niin toivottomaksi, että Pyrrhos ei voinut +jättää kaupunkia oman onnensa nojaan. Hänelle oli selvää, että samana +hetkenä, jolloin karthagolaiset valloittaisivat tämän kaupungin ja +pääsisivät koko Sisilian valtiaiksi, samana hetkenä hänen oma asemansa +italialaisella maaperällä kävisi kestämättömäksi. Hänen joukkonsa +jäisivät silloin varmasti roomalaisten ja karthagolaisten armoille. +Sitävastoin Sisilian hallussapito tarjoaisi hänelle mahdollisuuden +saattaa roomalaissotakin myöhemmin onnelliseen loppuun. Jos hän kerran +olisi päässyt koko saaren valtiaaksi, niin tuskinpa roomalaiset +vähäisellä laivastollaan voisivat karkoittaa häntä sieltä. Kun nyt +syrakusalaiset epätoivoissaan: tarjosivat hänelle koko Sisilian +saaren valtiutta, hän päätti pelastaa heidät ja purjehti sinne puolen +armeijansa kanssa. Toinen puoli armeijaa jäi jäljelle hänen poikansa +komentoon suojellakseen kreikkalaisia liittolaisia roomalaisia vastaan. + +Karthagolaiset eivät kyenneet estämään hänen purjehdustaan Sisiliaan. +Siellä hänen onnistui ennen pitkää yhdistää kaikki vapaat kreikkalaiset +kaupungit johtonsa alaisiksi taisteluun perivihollista vastaan ja sotaa +käytiin niin menestyksellisesti, että karthagolaiset olivat vähällä +joutua tungetuiksi pois koko saarelta. He lupasivat Pyrrhokselle m.m. +luopua kaikista alueistaan Sisiliassa, paitsi linnoitetusta kaupungista +saaren läntisimmällä niemellä, missä nyt on Marsala, ja olivatpa he +valmiit tukemaankin häntä rahoilla ja sotalaivoilla — siis roomalaisia +vastaan![189] —, jos hän vain jättäisi Sisilian. Laskelma oli liian +läpinäkyvä. Sillä mihin saaren voimattomat kreikkalaiset kaupungit +kykenisivät ilman Pyrrhoksen johtoa? Kuninkaan vastaus ei senvuoksi +voinut olla muuta kuin hylkäävä. Ei koskaan hänen valta-asemansa ollut +ollut niin vahva kuin nyt. Mutta niin pian kuin hänen liittolaisensa +tunsivat henkensä ja omaisuutensa täysin turvatuiksi, saatiin nähdä +heidän esittävän samaa surkeaa ilveilyä kuin Suur-Kreikassakin. +Sisilialaisista alkoi tuntua, että Pyrrhos hallitsi aivan liian +kovakouraisesti. Ei liiton johtajana, vaan itsevaltiaana hän kohteli +Sisilian kreikkalaisia, ja tässä huikentelevaisessa kansassa alkoi +saada jalansijaa se hourupäinen ajatus, että karthagolaisten ies oli +kuitenkin siedettävämpi kuin epeiroslaisen »tyrannin». Toinen toisensa +jälkeen kreikkalaiset kaupungit solmivat suhteita karthagolaisten +kanssa ja avustivat heitä joukoilla. Ja Pyrrhos puolestaan oli liian +paljon onnenritari osoittaakseen tällä ratkaisevalla hetkellä sitä +raudanlujaa tarmoa, jota olisi tarvittu vastustuksen tukahduttamiseksi +ja karthagolaisten karkoittamiseksi Sisiliasta. Hän kuunteli mieluummin +tarentumilaisten, samnilaisten ja toistenkin italialaisten kansojen +sydäntä vihlovia hätähuutoja, kansojen, joita nyt roomalaiset kovasti +ahdistivat, ja purjehti Italiaan auttaakseen heitä jälleen. Mutta hänen +vielä äskettäin niin lupaava sisilialainen valtakuntansa pirstoutui +vielä nopeammin, kuin se oli luotu. + +Mies, joka oli uneksinut tulevansa Lännen Aleksanteriksi, on tästä +hetkestä lakannut olemasta valtiomies — hän on nyt vain onnenritari ja +seikkailija, urhea, ritarillinen ja kylläkin miellyttävä, romanttinen +sädekehä ympärillään, mutta hänellä ei ole enää valtiomiehen tarkkaa +silmää huomaamaan, mikä on oleellista, mikä epäoleellista, ja sota ei +ole hänelle enää muuta kuin arpapeliä. + +_Beneventumin_ luona samnilaisten maassa saavutti hänet kohtalonsa +vuonna 275 e.Kr. Eivät edes hänen elefanttinsa kyenneet täällä +auttamaan häntä voittoon. Roomalaiset olivat nimittäin keksineet keinon +säikyttää niitä. He ampuivat elefantteja nuolilla, joihin oli kääritty +tervassa kasteltuja palavia rohtimia. Kun nuolet tarttuivat eläinten +nahkaan ja alkoivat polttaa niitä, ne tulivat kivusta villeiksi, +kääntyivät ympäri ja murskasivat jalkoihinsa suuret joukot kuninkaan +omaa väkeä. Pyrrhoksen ei onnistunut karkoittaa roomalaisia legioonia +niiden asemista, ja tällainen taistelun päättyminen merkitsi samaa kuin +strateginen tappio. Armeija arveluttavasti heikontuneena ja rahattomana +kerran niin pelätty sankari oli nyt yksinäisenä ja hylättynä +Italian maalla. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin palata +takaisin Kreikkaan. Varmasti hän raskain sydämin jätti viisivuotisen +miekanmittelyn jälkeen maan, jonne hän oli toivonut perustavansa +loistavan valtakunnan. Kotona hän koetteli onneaan uusissa kahakoissa, +valloitti suurimman osan Makedoniaa ja koko Thessalian ja tunkeutui +voittoisana aina Peloponnesokselle asti. Kaikkialla tervehdittiin häntä +vapauttajana Makedonian ikeestä. Mutta taisteltaessa Argoksesta vuonna +272, taistelussa, johon naisetkin osallistuivat kivittämällä talojen +katoilta, hänen kerrotaan kuolettavasti haavoittuneen kivestä, jonka +eräs ämmä heitti alas.[190] + +Näin päättyi elämä, joka oli ollut alituista ylös ja alas, eteen- ja +taaksepäin menoa, alituista houkuttelevien mahdollisuuksien etsimistä, +jotka liiankin usein osoittautuivat olevansa tyhjää kangastusten +harhakuvaa. + + * * * * * + +Roomalaisten Pyrrhoksesta saama lopullinen voitto oli enne heidän +vastaisista voitoistaan Aleksanteri Suuren kaikista seuraajista. +Legioona oli saavuttanut voiton falangista. Rooma oli yhdellä iskulla +astunut esiin pimennosta. Uusi suuruus ilmestyi historian näyttämölle +Egyptin, Makedonian ja seleukidien aasialaisen valtakunnan rinnalle. +Senvuoksi on kuvaavaa, että heti kuin Pyrrhos oli lähtenyt Italiasta, +egyptiläinen lähetystö saapui Roomaan tarjoamaan ystävyyssopimusta[191] +ja Rooman senaatti suostui auliisti esitykseen. + +Väkilukuunsa nähden Rooman valtio ei tietysti voinut kilpailla Idän +suurvaltojen kanssa, mutta sotilaallisesti se oli kuitenkin niitä +voimakkaampi. Idässä oli nimittäin vain ohut yhteiskuntakerros +helleenejä, joita todellakin kiinnosti valtion etu — alkuasukasväestöä +se kysymys ei yleensä ollenkaan liikuttanut. Siellä oli näin ollen +mahdotonta saada luoduksi oikeaa sotajoukkoa. Hallitus sai turvautua +palkkajoukkoihin. Italialainen liittovaltio sitävastoin voi yleisen +asevelvollisuuden turvin saada kokoon paljoa enemmän sotilaita kuin +seleukidit ja ptolemaioslaiset yhteensä. + +Beneventumin taistelun jälkeen koko etelä-italia oli roomalaisten +armoilla. Kymmenen vuotta myöhemmin he olivat _koko Apenniinien +niemimaan_ valtiaita aina _Rubicon-virtaan asti_, joka kauan pysyi +Rooman valtion pohjoisena, gallialaisista erottavana rajana. Laajalla +sotilassiirtokuntaverkollaan Rooma lujitti uutta valtaansa ja +levitti latinan kieltä ja latinalaisia tapoja yli koko niemimaan. +Minkä roomalainen talonpoika oli hankkinut miekalla, sen omistuksen +hän varmensi auralla. Kansalliset rajat Italian eri kansojen +väliltä alkoivat häipyä ja koko niemimaa muuttua _roomalaiseksi +kansallisvaltioksi_. Yhtynyt Italia luotiin ensimmäisen kerran +historiassa. + +Kauan helleenien kieli ja tavat säilyivät kuitenkin muinaisessa +Suur-Kreikassa, ja myöskin latinalaisten ja roomalaisten keskuuteen +levisi helleenisyys. Ylhäiset roomalaiset alkoivat yhä enemmän ja +enemmän panna arvoa kreikkalaisten jäljittelemiselle. Näin tunkeutui +helleeninen _sivistys_ eteenpäin yhtä vastustamattomasti, kuin +roomalaiset työskentelivät päästäkseen _valtiollisesti_ toisten +kansojen valtiaiksi. + +Vuosisata oli mennyt roomalaisilta aikaa ponnistautuessaan kaiken +Rubiconin ja Messinan salmen välisen maan herroiksi. Makedonialaiset +olivat samalla aikaa vuosikymmenessä laskeneet valtansa alle kaiken +maan Adrian meren ja Indus-virran välillä. Mutta joskin roomalaiset +olivat edenneet vain askel askelelta, niin he ymmärsivät sen sijaan +säilyttää sen, minkä kerran olivat valloittaneet, kun sitävastoin +makedonialaiset ja kreikkalaiset menettivät kaikki valloituksensa +ja sen lisäksi oman itsenäisyytensäkin. Kuinka hyvin Rooman valtion +perusta oli laskettu, ilmenee parhaiten siitä, ettei vaarallisen +karthagolaissodan aikana, joka puhkesi heti keski- ja etelä-Italian +yhdistämisen jälkeen, yhdestä ainoastakaan kapinayrityksestä +kuultu koko keski-Italiassa. Ja parin miespolven aikana Italia +saavutti sellaisen kukoistuksen, mitä sekä väenpaljouteen että +hyvinvointiin tulee, että se myöhemmistä sukupolvista tuntuu +kerrassaan uskomattomalta. Tämä hyvinvointi tuhoutui, kun Karthagon +suurin sotapäällikkö siirsi sodan kaikkine kauheuksineen Apenniinien +niemimaalle. + + +Kirjallisuutta: + +Karl Julius Beloch, Griechische Geschichte IV. + +W. Helbig, Deux portraits de Pyrrhus (»Mélenges d'archéologie et +d'histoire» 1893). + +Benedictus Niese, Zur Geschichte des Pyrrhischen Krieges (Hermes 1896). + +Rudolf Schubert, Geschichte des Pyrrhus. + +Carl Klotzscb, Epirotische Geschichte bis zum Jahr 280 v. Chr. + +Martin P:n Nilsson, Studien zur Geschichte des alten Epeiros (Lundin +yliopiston vuosikirja 1910). + +Hans Treidler, Epirus im Altertum. + +Otto Miller, Römisches Lagerleben. + + + + +ROOMASTA TULEE SUURVALTA. + + + +ENSIMMÄINEN PUUNILAISSOTA. + + +Kerrotaan, että kun Pyrrhos vuonna 276 jätti Sisilian, hän +huudahti: »Minkä taistelukentän jätämmekään nyt roomalaisille ja +karthagolaisille!» + +Sisilia oli Italian Peloponnesos. Toisessa tapauksessa kapea kannas +yhdisti, toisessa tapauksessa salmi erotti tai yhdisti — kuinka sen nyt +käsittääkin —, mutta sillähän ei ole suurta eroa. + +Sitä mukaa kuin roomalaiset laskivat Italian valtansa alle, kävi +heille selväksi, mikä vaara heidän vallalleen piili siinä, että +karthagolaiset ikäänkuin sulkivat Tyrrheenan meren. Karthago hallitsi +nimittäin Sardiniaa ja uhkasi minä päivänä tahansa vallata myös +koko Sisilian. Roomalaisille oli tärkeää, kuten Polybios sanoo, +estää kilpailijoitaan »rakentamasta siltaa, jota myöten he voisivat +tulla Italian puolelle.» Kun nyt karthagolaiset kovasti ahdistivat +Messinaa ja osa kaupungin väestöä rukoili roomalaisilta apua, nämä +päättivät sekaantua juttuun, vaikka he itse tosiaankin olivat rauhan +ja levon tarpeessa Pyrrhoksen kanssa käydyn, voimia kysyneen sodan +jälkeen. Tämä tärkeä päätös tehtiin vuonna 264 e.Kr. Tällöin alkoivat +kohtalokkaimmat sodat, mitä roomalaiset ovat milloinkaan käyneet. Niitä +sanotaan _puunilaissodiksi_, koska roomalaisilla oli tapana nimittää +foinikialaisia naapureitaan puunilaisiksi. + +Oli historiallinen hetki, kun Rooma ensi kerran lähetti sotajoukon +meren yli. Vaistomaisesti koko kansa tunsi, että se seisoi +tienhaarassa, joka johti maailmanpolitiikkaan. Rooman ja Latiumin +talonpoikia ei suurpolitiikka kaikkine vaaroineen houkutellut, +mutta sitä enemmän se houkutteli kauppiaita. He kaipasivat kovin +sen pidäkkeen poistamista, jonka karthagolaiset olivat asettaneet +Välimeren kaupalle. Päätös auttaa Messinaa oli siis jossakin määrin +liikeharrastusten voitto talonpoikaispolitiikasta.[192] + +Roomalaisten ja karthagolaisten taistelu oli nyt siis lähinnä taistelua +Messinansalmen vallitsemisesta. Ristiriidat näiden kansain välillä +olivat samanlaatuiset kuin silloin, kun Ruotsi ja Tanska aikoinaan +taistelivat Öresundin omistamisesta. Molemmissa tapauksissa kovat +voimakkaat kaupalliset harrastuksen aiheuttaneet sodan. Mutta +taistelulla on sen ohella paljoa laajakantoisemmat seuraukset. Toisen +kerran maailmanhistoriassa oli ratkaistavana sama asia, joka jo kerran, +enemmän kuin kaksi vuosisataa aikaisemmin, ratkaistiin Marathonin, +Salamiin ja Plataian taisteluissa: ratkaisu koski sitä, tulisiko +maailmanherruus kuulumaan Länsimaille vai Idälle. Tällä kertaa sen +lisäksi kaksi eri kansanrotua: indoeurooppalaiset ja seemiläiset +mittelivät voimiaan toistensa kanssa. Roomalaiset ja karthagolaiset +olivat aikansa ainoat poliittisesti voimakkaat sivistyskansat. Toisen +tai toisen täytyi ennemmin tai myöhemmin päästä koko Välimerenmaailman +herraksi. Kummalle kansalle voitto oli suotu, sitä ei voinut kukaan +etukäteen sanoa. + +Rooman valtio oli mannermaa -, Karthago taas tyypillinen merivalta. +Sen ydinmaan muodosti vain se maa, jonka nimi nyt on Tunis, eikä +edes tämäkään alue kokonaan; mutta sitäpaitsi oli karthagolaisilla +alueita ympäri koko Välimerta. Heidän valtiomiestensä kerrotaan +varoittaneen roomalaisia ryhtymästä sotaan huomauttamalla, että vastoin +karthagolaisten tahtoa ei yksikään roomalainen edes voisi pestä +käsiään meressä. Karthagolle oli siirtynyt Tyroksen ja Sidonin johtava +asema foinikialaisessa maailmassa. Sitä mukaa kuin nämä kaupungit +olivat taantuneet, Karthago oli saanut niistä lisää huomattavan +määrän älykkäitä henkilöitä, kauppatraditioita ja rikkauksia +siten, että ylhäisimmät foinikialaiset kauppiasperheet muuttivat! +kukoistavaan tytärkaupunkiin. Vähitellen Karthago oli maailman +rikkaimpia kaupunkeja. Sen aarteita verrattiin Persian suurkuningasten +kalleuksiin. Mitä kaikkea huhu tiesikään kertoa Karthagon rikkauksista! +Siellä oli Baalin kuva puhdasta kultaa, tuhannen talentin painoinen, +sanottiin, ja kullasta olivat kattolevytkin jumalan temppelissä.[193] +Karthagosta oli tullut samanlainen maailmanvaltakunnan keskus, kuin +brittien valtakunta uudella ajalla. Vahvan laivastonsa ja rajattomien +rahavarojensa varassa Karthago oli suunnattoman paljon mahtavampi +köyhää Rooman mannermaavaltaa. + +Mutta kysymys oli siitä, kumpi ajan pitkään merkitsisi enemmän: rahat +vaiko horjumattoman luja valtiorakenne, jossa johtotähtenä eivät olleet +taloudelliset yksityispyyteet, vaan jossa kaikki murtumattomalla +yksimielisyydellä toimivat yhteisen päämäärän: isänmaan mahdin ja +kunnian hyväksi. + + * * * * * + +Mutta Rooma ja Karthagohan olivat vanhastaan hyviä ystäviä. Karthago +oli Rooman vanhin liittolainen. Että kahdesta liittolaisesta voi tulla +veriviholliset, se ei ole kuitenkaan tavaton ilmiö historiassa enempää +kuin yksityiselämässäkään. Ja ettei roomalaisten ja karthagolaisten +välinen rakkaus ollut sitä laatua, joka ei voi koskaan ruostua, se oli +ilmennyt jo Pyrrhoksen sodan aikana, kun karthagolaiset m.m. tarjosivat +hänelle liittoa roomalaisia vastaan. + + * * * * * + +Puunilaissodan ensimmäinen näytös esitettiin Sisiliassa, jossa +taisteltiin vaihtelevalla onnella. Mutta joskin roomalaiset +voittivat maalla, niin mitä se hyödytti, kun uusia rikkauksia, uusia +sodankäyntivaroja alituisesti yli meren virtasi tuohon suureen +kauppakaupunkiin? Ja laivastollaan karthagolaiset voivat lamauttaa koko +Italian kaupan ja eristää Sisiliassa olevat roomalaiset sotavoimat +kotimaasta. Ilmeisesti tätä sotaa ei sopinut käydä samalla tavoin kuin +taistelua Apenniinien niemimaan herruudesta. Roomalaisille selvisi, +että jos jotakin ratkaisevaa aiottiin saada aikaan, heidän täytyi +mitellä voimiaan karthagolaisten kanssa ei vain maalla, vaan myöskin +heidän omassa elementissään: merellä. + +Campanian talonpojat olivat ja pysyivät maamyyrinä. Yksi niistä +kolmesta asiasta, joita Cato, roomalaisen perustyyppi, katui, oli se, +että hän oli kerran veneellä kulkenut kahden paikan välin, jonka hän +olisi voinut suorittaa jalkaisin. + +Mutta nyt Rooman kansan täytyi kuitenkin totuttautua merimiehiksi. +Täytyi rakentaa vahvempi ja uudenaikaisempi laivasto kuin entinen. +Ja jos Latiumin talonpojat ja Apenniinien paimentolaiset eivät +kyenneetkään hoitelemaan airoja ja ohjaamaan laivaa, niin roomalaiset +olivat viime aikoina liittäneet itseensä toisia kansoja, joilla +oli meritottumusta. Tällaisia olivat etruskit, mutta ennen kaikkea +etelä-Italian valtaus oli antanut roomalaisille kelvollisia merimiehiä +omien rajain sisältä. Tarentumilaiset ja toiset suurkreikkalaiset +olivat kansaa, joka ymmärsi laivan rakennustaidon; he kelpasivat +myöskin muodostamaan Rooman laivaston miehistön ydinjoukon. Näiden +olosuhteiden ja sen lisäksi erään merisotaa palvelevan keksinnön +avulla Rooman laivasto sai vuonna 260 voiton _Mylæn_ luona lähellä +Messinaa. Keksittiin näet ryntäyssillat, jotka voitiin pudottaa +alas roomalaisista laivoista, ja jotka rautahaoilla iskivät kiinni +vihollislaivan kanteen. Sitten roomalaiset sotilaat voivat juosta +vihollisen laivaan ja taistella mies miestä vastaan sen sijaan, että +ennen oli ollut kysymys laivan taistelusta laivaa vastaan, taito, +jossa varsinaiset roomalaiset olivat suunnattomasti kehittymättömämpiä +kuin karthagolaiset. Heidän laivansa olivat kömpelömpiä ja +raskasliikkeisempiä eivätkä senvuoksi kyenneet suorittamaan nopeita +taktillisia liikkeitä. Minne ne olivat asettuneet, siinä ne sitten +olivat. Kaksintaistelussa karthagolainen palkkasoturi sitävastoin ei +lainkaan kyennyt mittelemään voimiaan Rooman legioonalaisen kanssa; ja +tätä lukuunottamatta roomalaisilla oli yliote siinäkin, että he olivat +ottaneet laivoihinsa enemmän sotilaita kuin karthagolaiset. Lukumäärän +ylivoima tuli oikeuksiinsa siten, että ryntäyssiltojen kautta merisota +muuttui melkein maataisteluksi. + +Roomalaiset olivat saaneet ensimmäisen suuren merivoiton, ja Roomasta +oli yhdellä iskulla tullut merivalta. Luonnollisesti varsinaiset +roomalaiset eivät voineet merimiehinä olla vastustajiensa veroisia. +Lukemattomia kertoja heidän laivastonsa kärsivätkin haaksirikon +ylipäällikköjen tyhmänrohkeuden takia ollessaan tekemisissä elementin +kanssa, johon he eivät olleet tarpeeksi kotiutuneet. Nämä tekaistut +amiraalit olivat luonnollisesti aivan liian korkea-arvoisia +kuunnellakseen alempiarvoisten, mutta merta tuntevien neuvoja. Ja +heidän itserakkautensa takia tuhannet viattomat saivat uhrata elämänsä. +Kerran kovassa myrskyssä murskautui Sisilian etelärannikkoa vastaan +eräästä 360-laivaisesta laivastosta enemmän kuin 3/4 aluksista. + +Mutta ihailtavalla tarmolla ja ripeydellä roomalaiset rakensivat +uuden laivaston, jonka avulla heidän onnistui kuten Agathokleen +viedä joukkoja Afrikkaan ja uhata itseään Karthagoa.[194] Yritys +päättyi kuitenkin roomalaisten täydelliseen tappioon. Vastoinkäyminen +tuli sitäkin vaarallisemmaksi, kun karthagolaiset saivat nuoressa, +lahjakkaassa _Hamilkarissa_, liikanimeltä _Barkas_ — se on tulkittu +merkitsevän »Salama» — erinomaisen päällikön. Hän paloverotti ja +hävitti Italian rannikoita. + +Vastustajat olivat tavattoman tasaväkiset. Ei tahtonut tulla +ratkaisua lainkaan, sanoo Polybios, »vaikka kummallakaan puolen ei +laiminlyöty koettaa jokaista historiasta tunnettua sotatemppua tai +vallan uhkarohkeita uljuudennäytteitä. Tuskin kului päivääkään ilman +taisteluja, mutta ei mikään johtanut ratkaisevaan tulokseen. Kumpikin +kansa muistutti kahta kukkoa, jotka taistelevat elämästä ja kuolemasta, +kunnes molemmat ovat täydellisesti menehtyneet.» + +Viimeiset varansa roomalaiset panivat peliin saadakseen +aikaan ratkaisun merellä. Valtiokassa oli tyhjä, mutta kiitos +johtavien miesten jalomielisyyden ja isänmaanrakkauden saatiin +laivastorakennukseen tarvittavat välttämättömät rahavarat kokoon. +Kukin otti varojensa ja voimiensa mukaan joko yksin tai yhdessä yhden +tai useamman kansalaisensa kanssa rakentaakseen suuren sota-aluksen. +Tämä vertaistaan vailla oleva voimannäyte oli täydellinen yllätys +viholliselle, joka tuli perinpohjin lyödyksi _Ægātēs-saarten_ luona +Sisilian länsirannikolla vuonna 242. Nyt karthagolaisten tilanne oli +niin toivoton, että he tarjosivat rauhaa. Sisilia oli itse asiassa +menetetty jo monta vuotta sitten, ja mahdollisuuksia sen takaisin +valloittamisesta ei ollut olemassa. Roomalaisilla ei myöskään ollut +mitään voitettavissa jatkamalla sotaa. Rauha solmittiin sillä ehdolla, +että karthagolaiset luopuivat Sisiliasta ja maksoivat niin suuren +summan kuin 3 200 talenttia sotakorvausta. + + * * * * * + +24 vuotta oli sota jatkunut keskeytymättä. Niistä sotilaista, jotka +ottivat osaa ratkaisevaan taisteluun, ei suuri osa ollut vielä +syntynyt, kun sota puhkesi. Kuinka monta ihmiselämää tämä sota oli +maksanut, ymmärrämme siitä, että Rooman väestön lukumäärä vain +seitsemänä vuotena väheni likemmä 50 000 miehellä eli seitsemännellä +osalla koko asukasluvusta. Ja suhteellisesti vähintään yhtä suuret +olivat varmasti ne tappiot, jotka kohtasivat Rooman liittolaisia. +Hankkiakseen varoja sodankäyntiin senaatin oli täytynyt ryhtyä +vaaralliseen toimenpiteeseen, huonontamaan rahaa, niin että sen arvo +lopullisesti laski seitsemänteen osaan normaaliarvosta. + +Kalliisti roomalaiset olivat siis ostaneet Sisilian. Mutta +hedelmällinen saari oli vieläkin suuremman hinnan arvoinen. +Lähimmässä tulevaisuudessa tuli siitä Rooman vilja-aitta. Nykyjään, +kun Sisilian viljelty maa tuottaa pääasiallisesti viiniä, oliiveja +ja etelänhedelmiä, meidän on vaikea kuvitella saaren hedelmällisiä +osia lainehtivina viljavainioina. Mutta maanviljelys oli siellä +roomalaisaikaan tulos tarkoituksellisesti ajetusta Rooman +elintarvepolitiikasta. Veroina roomalaiset kantoivat nimittäin +puutarhatuotteista[195] viidennen osan sadosta, mutta viljasta +ainoastaan kymmenennen osan. + +Karthagolle Sisilian menetys oli kova isku. Sisilia oli nimittäin ainoa +paikka, josta vihollinen voi uhata itseään Karthagoa. Tähän aikaan +alukset eivät vielä olleet rakennetut niin, että ne voivat kauemman +aikaa uhmata myrskyjä avoimella merellä, vaan täytyi niiden purjehtia +pitkin rannikkoja löytääkseen helposti sataman äkillisen rajuilman +puhjetessa. Sellaisten olosuhteitten vallitessa oli matka Apenniinien +niemimaalta Afrikkaan liian pitkä roomalaiselle maihinnousulaivastolle, +jollei se voinut tarpeen tullen päästä Sisilian satamiin. Agathokleen +aikaiset kokemukset olivat antaneet karthagolaisille näytteen +siitä, kuinka vaarallista oli, jos vihollisia oli saarella. Ja nyt +tämä oli joutunut roomalaisten käsiin. Milloin nämä käyttäisivät +hyväkseen hyökkäysasemaansa? Se oli vain ajan kysymys. Jonakin yönä +voi sotalaivasto hyvän tuulen vallitessa viedä roomalaiset legioonat +Sisiliasta Afrikkaan. Sisilia roomalaisten käsissä oli alituisena +kuolemanuhkana karthagolaisten vallalle. + + +Kirjallisuutta puunilaissotiin: + +Om grundlæggelsen af Romernes verdensherredømme efter de tre første +bøger af Polybios's historiske værk. O.A. Hovgárdin tanskannos. + +Hans Delbrück, Geschichte der Kriegskunst: I nide. + +Johannes Kromayer, Antike Schlachtfelder: III nide. + +Eduard Meyer, Kleine Schriften: II nide. + +Carl Neumann und Gustav Faltin, Das Zeitalter der punischen Kriege. + +Ad. Holm, Geschichte Siciliens im Altertum: III nide. + +Victor Ehrenberg, Karthago. + +Stephane Gsell, Histoire ancíenne de l'Afrique du Nord: 4 nid. + +Otto Meltzer und Ulrich Kahrstedt, Geschichte der Kartager: 3 nid. + +Tähän lukuun: + +Max Schermann: Der erste punische Krieg im Lichte der livianischen +Tradition. + + + +ROOMAN VALTAKUNTA SAA LUONNOLLISET RAJAT. + + +Sisiliasta oli tullut Rooman _provinssi_ — niin roomalaiset nimittivät +varsinaisen Italian ulkopuolella olevia alueitaan. Provinsseja +hallitsivat roomalaiset maaherrat melkein rajattomalla vallalla. +Vähän sen jälkeen kuin olivat tehneet rauhan karthagolaisten kanssa, +roomalaiset valtasivat myöskin toisen karthagolaisten alueen, nimittäin +Sardinian. He käyttivät hyväkseen vaarallista kapinaa, joka puhkesi +karthagolaisten palkkajoukkojen keskuudessa, sitten kuin nämä oli +viety Afrikkaan, ilman että heille oli maksettu palkkaa. Kapina +levisi Karthagon alaisten Afrikan kansojen keskuuteen, jotka olivat +kauan vihanneet ylimielisiä herrojaan näiden kovan hallituksen ja +kiristysjärjestelmän vuoksi. Vieläpä oli mieliala foinikialaisten +liittolaistenkin keskuudessa niin uhkaava, että karthagolaisten valta +näytti olevan tuomittu pirstoutumaan. Ainoastaan Hamilkarin erinomaista +voimaa ja sotapäälliköntaitoa karthagolaiset saivat kiittää siitä, +että kuohunta lopuksi kolme vuotta kestäneiden kiivaiden taisteluiden +jälkeen voitiin kukistaa. Vangittuja kapinallisia heitettiin +tuhansittain elefanttien kuoliaaksi tallattaviksi,[196] kostoksi +niistä kauheista julmuuksista, joita nämä itse olivat aikaisemmin +suorittaneet, ja heidän johtajansa naulittiin ristiin. Väristen +puhuttiin kaikkialla maailmassa tästä kauheasta sodasta.[197] + +Vaikka roomalaiset olivat äskettäin selvittäneet välinsä +karthagolaisten kanssa, he eivät saaliinhimossaan empineet käyttää +näiden vaikeaa tilannetta hyväkseen, vaan anastivat _Sardinian_, +kun kapinaliike karthagolaisia vastaan levisi myöskin sinne. Kun +entiset omistajat vaativat saarta takaisin, roomalaiset uhkasivat +sodalla. Karthagolaisten täytyi — vaikka hammasta purren — taipua +eikä ainoastaan luovuttaa Sardinia, vaan suorittaa sen lisäksi +vahingonkorvauksena niistä sotavarusteluista, joihin roomalaisten +oli täytynyt ryhtyä, 1.200 talenttia. Harvoin on lausetta, että +politiikassa valta on oikeutta, sovellettu häpeällisemmällä tavalla. +Roomalaisten oli tarvinnut ainoastaan uhata sodalla tehdäkseen +ainutlaatuisen hienon afäärin. + +Toinen juttu on se, mitä seurauksia tästä kaappauksesta tuli olemaan. + +Sardinian voittoa sopi roomalaisten mielestä lisätä _Korsikan_ +valtauksella, joka oli vanha etruskilainen alue, missä roomalaiset jo +aikaisemminkin olivat koettaneet saada lujan jalansijan. Molemmilla +saarilla uudet herrat rajoittuivat kumminkin — samoinkuin ennen +karthagolaiset ja etruskitkin olivat tehneet — vain rannikkojen +miehitykseen. Maan sisäosien alkuasukasväestöä he pitivät +alituisen kauhun vallassa panemalla toimeen ihmismetsästyksiä. +Alkuasukas-raukkojen kimppuun usutettiin verikoiria ja heidät myytiin +sitten orjiksi. + +Hankkimalla valtaansa Sisilian, Sardinian ja Korsikan _roomalaiset +olivat saaneet Tyrrheenan meren omakseen_. Ne kauppa-asemat, jotka +karthagolaiset olivat näillä saarilla itselleen hankkineet, olivat +olleet tavattoman tärkeitä heidän kauppamatkoilleen läntisellä +Välimerellä. Nyt tämä vaivalloisesti hankittu tien varrella +olevain pysähdyspaikkain verkko oli revitty rikki. Karthagolaiset +olivat kauppamatkoillaan riippuvaiset roomalaisten armosta. Heidän +valtansa Välimeren läntisellä syvänteellä oli uhattu, ja he olivat +menettämäisillään elämisenehtonsa luonnollisen lähteen. + + * * * * * + +Ei viipynyt kauan näiden viimeisten maan hankintojen jälkeen, +ennenkuin roomalaiset alkoivat vallata myöskin jäljellä olevaa osaa +Apenniinien niemimaasta aina Alppeihin asti. Gallialaiset alkoivat +tulla jälleen vaarallisiksi, ja Roomaa uhkasi uusi gallialaismyrsky. +Laidunmaita himoitsevat suunnattomat joukot tätä puoli villiä kansaa +tunkeutui pohjoisesta päin ja olivat enää vain kolmen päivän maikan +päässä Roomasta, ennenkuin siellä tiedettiin, missä he olivat. Maksoi +paljon verta, ennenkuin roomalaisten onnistui lopulta voittaa heidät. +Torjuakseen gallialaisvaaran ikiajoiksi he päättivät valloittaa koko +_Cisalppisen Gallian_. Viisivuotisen kovan taistelun jälkeen oli koko +Italian valloitus aina Alppeihin asti pääasiallisesti suoritettu +noin vuonna 220 e.Kr. Kuinka paljoa vaarallisemmaksi olisi seuraava +puunilaissota muussa tapauksessa muodostunutkaan roomalaisille! +Mutta mitä oli saatu aikaan, se oli roomalaisten näkökannalta +katsoen suoritettu viimeisellä hetkellä. Sillävälin, kun roomalaiset +olivat vielä valmistelupuuhissa vyöttääkseen Cisalppisen Galliankin +sotilassiirtokunnilla, kulki Hannibal, heidän vaarallisin vihollisensa, +Alppien yli. + + + +TOINEN PUUNILAISSOTA. + + +Karthago voimistuu jälleen mahtavaksi. + +Sardinian tapahtumien jälkeen karthagolaisille oli päivänselvää — +jollei se ollut sitä jo ennenkin —, että he eivät voineet pitää +vuoden 241 rauhaa muuna kuin aselepona. Ei kukaan nähnyt selvemmin, +mitä oli odotettavissa, kuin Hamilkar ja hänen vävynsä _Hasdrubal_. +Molemmat ottivat nyt elämäntehtäväkseen hankkia isänmaalleen korvauksen +kärsityistä menetyksistä toiselta taholta, _Espanjasta_. Espanjasta +piti tulla samalla kertaa uuden sodan tukikohta, sillä kostettava oli +roomalaisille, joita he vihasivat sydämestään ja sielustaan. Espanjan +hopeakaivokset olivat, jos niitä järjellisesti käytettiin, kylliksi +rikkaat sekä Karthagon sotavelan maksamiseen että korvaamaan suuret +sotavarustelut, ja iberiläiset kansat olivat erinomaista sotilasainesta. + +Neljä vuotta rauhanteon jälkeen Hamilkar vei joukkonsa tähän maahan, +jossa karthagolaisilla ennestään oli Gades ja muutamia muita +hajallaan olevia kauppapaikkoja. Käyttäen näitä tukikohtinaan hän loi +sotapäällikkölahjainsa ja poliittisen viisautensa avulla yhtenäisen +karthagolaisen alueen, joka ulottui Espanjan viljavilta Välimeren +mailta aina pohjoisessa olevaan Ebro-virtaan asti. Etelä-rannikon +parhaaseen satamapaikkaan hän perusti _Cartagenan_ (Uusi Karthago), +josta tuli uuden valtakunnan pääkaupunki. Nerokkaan valtiomieskatseensa +opastamana Hamilkar oli hankkinut isänmaalleen siirtomaa-alueen, joka +enemmän kuin täysin korvasi Sisilian ja Sardinian menetyksen ja samalla +avasi uuden vientialueen karthagolaisille kauppalaivoille. + + * * * * * + +Kauan aikaa kului, ennenkuin roomalaiset käsittivät, mitä tosiaankin +oli tapahtunut tuolla kaukaisella Iberian niemimaalla. Ne epäluulot, +jotka olivat karthagolaisten saavutusten johdosta heränneet, häipyivät +kumminkin, kun Hamilkar kaatui kahdeksanvuotisten voittoisaan +taistelujen jälkeen. Toivottiin, että hänen suuret suunnitelmansa +olivat kuolleet hänen kanssansa. Ilmeni kuitenkin, että hänellä oli +henkinen perillinen, Hasdrubal. Mutta roomalaisista ei ollut viisasta +heittäytyä uuteen sotaan, ennenkuin he olisivat selvitelleet välinsä +vihollisten kanssa, jotka olivat aivan heidän ulottuvillaan, nimittäin +Po-laakson gallialaisten kanssa. + +Samaan aikaan, jolloin roomalaiset masensivat nämä kansat, Hasdrubal +kaatui murhaajan käden kautta. Mutta kostoajatus sai uuden ja +vaarallisemman edustajan. Se oli Hamilkarin vanhin poika, _Hannibal_. +Hän oli siihen aikaan vain kaksikymmenkuusivuotias. Jo poikasena +hän oli saanut seurata isäänsä sotaretkillä. Hän on itse vanhoilla +päivillään kertonut, että kun Hamilkar oli lähdössä Espanjaan, hän +kysyi yhdeksänvuotiaalta pojaltaan, tahtoisiko tämä seurata mukana. +»Minä vastasin ihastuneena 'kyllä'», Hannibal jatkaa, »ja rukoilin +häntä lapsen tavoin itsepäisesti ottamaan minut mukaan. Silloin hän +tarttui käteeni, vei minut alttarin ääreen, jossa hän juuri uhrasi +Zeukselle, ja sanoi, että minun tulisi käsi uhrin päällä vannoa vala +aina vihaavani roomalaisia.» Tälle valalleen Hannibal oli uskollinen +elämänsä loppuun asti. + +Hannibal oli melkein kaikessa isänsä kuva. »Vanhat soturit luulivat +hänessä saaneensa takaisin Hamilkarin nuorukaisena», Livius kertoo. +»Sama ilme oli katseessa, sama tuli silmissä, samat kasvojenpiirteet.» +Pian hän oli koko sotajoukon epäjumala. »Ei ollut ketään, jonka +Hasdrubal mieluummin asetti johtoon, kun jokin rohkea urotyö oli +toimitettava, ei ketään, jolla oli sellainen kyky temmata sotilaat +mukaansa, ei ketään, jota he seurasivat sellaisella luottamuksella. +Itse hän ei koskaan väsynyt mistään ponnistuksista. Hän voi kärsiä +yhtä hyvin hellettä kuin pakkastakin. Ruoassa ja juomassa hän oli mitä +kohtuullisin. Valvoa hän voi yhtä hyvin yöllä kuin päivälläkin. Uni +sai tulla, kun hänellä oli siihen aikaa työltään, eikä hän tarvinnut +unta varten pehmeää vuodetta eikä hiljaisuutta. Usein nähtiin hänen +nukkuvan paljaalla maalla vahtien ja vartijain välillä sotilasvaippa +peitteenään. Pukunsa puolesta hän ei lainkaan erottautunut +sotatovereistaan, ainoastaan hänen hevosensa ja aseensa herättivät +huomiota. Ratsain tai jalan hän oli parhain kaikista, ensimmäisenä hän +riensi taisteluun ja palasi viimeisenä takaisin.» + +Näin voimakas on ihailu, minkä tuo erikoinen mies herätti vihollisessa. +Olisi kuitenkin ollut enemmän kuin inhimillistä, jollei kansallisuus- +ja rotuviha myöskin esiintyisi siinä kuvassa, jonka roomalainen +historioitsija on antanut maansa vaarallisimmasta vihollisesta. Hän +lisää näet liioitellen, jonka tosiseikat kuitenkin kumoavat: »Näiden +suurten luonteenominaisuuksien vastapainona oli kuitenkin yhtä suuria +luonteenvirheitä: epäinhimillinen julmuus ja puunilaisellekin ominaista +suurempi petollisuus. Hän ei tuntenut lainkaan totuutta, mikään ei +hänelle ollut pyhää, jumalien pelko oli hänelle tuntematon, eikä hän +piitannut vannotuista valoista, omaatuntoa hänellä ei ollut.» Nämä +Liviuksen syytökset ovat mitä suurimmassa määrin epäoikeutettuja. +»Sanansa Hannibal on aina pitänyt», Eduard Meyer sanoo, »eikä hän +milloinkaan tarpeettomasti vuodattanut verta. Sotavankejaan hän +on kohdellut inhimillisesti ja vihollisiaan kohtaan hän on aina +käyttäytynyt ritarillisesti.» + + * * * * * + +Ensimmäinen puunilaissota oli alkanut Messinassa; toinen puhkesi +_Saguntumissa_. Sodan puhkeamisajan olosuhteet molemmissa +kaupungeissa muistuttavat suuresti toisiaan. Molemmissa oli +roomalaisystävällinen puolue ja toinen, joka tahtoi antautua +karthagolaisten vallanalaisuuteen. Viimemainittua vaaraa välttääkseen +Rooman kannattajat ryhtyivät karkoittamaan tai surmaamaan vastapuolueen +ensimmäisiä miehiä. Jäljellejääneet kääntyivät avunpyynnöllä +Karthagon hallituksen puoleen, ja suuri neuvosto valtuutti Hannibalin +sekaantumaan Saguntumin asioihin. Kaupungin hallitseva puolue etsi +silloin turvaa roomalaisilta, jotka ottivatkin kaupungin turviinsa. + + * * * * * + +Vuonna 219 Hannibal alkoi piirittää kaupunkia. + +Se oli itse asiassa sodanjulistus roomalaisille ja vastaus heidän +vilpilliseen menettelyynsä Sardiniassa kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. + +Saguntumilaiset puolustivat kaupunkiaan epätoivon rohkeudella. Kun +muurit ja tornit olivat sortuneet karthagolaisten muurinmurtajien +sysäyksistä, »he peittivät ruumiillaan», kuten Livius sanoo, »lujat +muurinsa menettäneen isiensä kaupungin, eikä kukaan väistynyt +paikaltaan.» Mutta karthagolaisia kiihoitti runsas saalis, joka heitä +odotti; ja kun Hannibal antoi puhaltaa ryntäysmerkin, kaupunki oli +tuomittu perikatoon. + +Roomalaiset näyttävät mahdollisimman kauan välttäneen uutta sotaa. +Kahdeksan kuukautta kaupunki sai näet kokea kaikkia piirityksen +kauhuja, ilman että he lähettivät sinne apua. Mutta kun Saguntum oli +valloitettu, he lähettivät Karthagoon lähetystön, joka vaati Hannibalin +luovuttamista. + +Harmistuneena suuri neuvosto hylkäsi tämän vaatimuksen. Rooman lähetit +eivät vastanneet sanaakaan. Vanhin heistä osoitti vain togansa +rintalaskosta ja sanoi: »Täällä on meillä sota sekä rauha. Valitkaa +kumman haluatte!» Karthagolaiset huusivat silloin yhtä uhmamielisinä, +että hän voisi antaa, kumman vain halusi. Ja kun roomalainen sanoi, +että hän antoi sodan, karthagolaiset vastasivat, että he ottivat sen +vastaan ja että he tulisivat käymään sitä samalla rohkeudella, jolla he +olivat sen vastaankin ottaneet. »Tosiasiallisesti Hannibal oli», sanoo +Eduard Meyer, »pakottanut sekä roomalaiset että karthagolaiset uuteen +sotaan.» + +Mutta Saguntumin hävitys ei luonnollisesti ollut lainkaan _syynä_ +uuteen sotaan, vaan ainoastaan _satunnainen aihe_ sen puhkeamiseen. +Varsinainen sodan syy oli paljoa syvemmällä: Sisilian menetyksessä +ja ennen kaikkea Rooman häpeällisessä Sardinian valtauksessa sekä +sen yhteydessä tapahtuneessa rahankiristyksessä. Tyytyä pysyvästi +tällaiseen asiaintilaan olisi merkinnyt Karthagolle samaa kuin +itsemurha. ostosodan täytyi tulla. + + +Hannibalin retki. + +»Minä ryhdyn nyt» — Livius sanoo suuren teoksensa 21:nnen kirjan +johdannossa — »kuvaamaan muistettavinta kaikista sodista, mitä +milloinkaan on käyty, sitä sotaa, jota karthagolaiset Hannibalin +johdolla kävivät Rooman kansaa vastaan. Sillä eivät koskaan ole +voimakkaammat valtiot ja kansat asein mitelleet voimiaan toistensa +kanssa, eivätkä taistelevat itse ennen koskaan ole olleet niin mahtavia +ja voimakkaita. Ja niin vaihteleva oli sotaonni, niin epävarma sodan +lopputulos, että ne olivat lähempänä häviötä, jotka lopuksi voittivat. +Lisätkäämme, että katkeruus, jolla kumpikin kansa taisteli, oli melkein +vielä suurempi kuin sen sotavoimat.» Nyt sodan tarkoituksena ei enää +ollut jonkin siirtomaan valtaus; se oli taistelua maailman valtiudesta. +Ja nyt seisoivat vastakkain kokonaisen kansan murtumaton voima ja yksi +maailman suurimpia neroja. _Hannibalin sota on kaksintaistelu neron ja +luonteen välillä_. + + * * * * * + +Jos roomalaiset, kuten on hyvin luultavaa, olivat arvelleet Afrikan +tulevan läheisimmäksi sotanäyttämöksi, niin Hannibal teki tyhjäksi +heidän laskelmansa. Rooman valtakunnan sydämeen hän aikoi suunnata +iskunsa. Joukkojen kuljetus Italiaan oli kuitenkin suunnattoman +arveluttava yritys. Jos tämä tapahtui meritse tai pitkin rannikkoa, +niin uskaltautui hän kohtaamaan Rooman laivaston, joka silloin jo +hallitsi merta. Runsaslukuista ratsuväkeään, joka oli hänen armeijansa +parhain ase, hän ei missään tapauksessa voinut kuljettaa meren yli. Ja +vielä mahdottomampi oli kuljettaa elefantteja pitkää meritietä. + +Oli kuitenkin eräs toinen tie, mutta sitä tietä kulkeminen oli +toisista syistä kuulumatonta uhkapeliä. Se kulki yli Alppien, yli +noiden pilvenkorkuisten vuorijonojen, jotka muinaisajan kansoille +olivat kauhistavan salaperäisyyden verhoamat. Ainoastaan villit +keltit tunsivat tiet, ja nämä eivät luonnollisesti olleet sellaisia, +että kukaan olisi uskaltautunut johtamaan kokonaista armeijaa +kuormastoineen ja elefantteineen niitä pitkin. Mutta Hannibal uskalsi. +Kuitenkaan hänen hankkeensa ei suinkaan ollut vain uhkayritys, +kuten kauan arveltiin. Ennenkuin hän teki rohkean päätöksensä, hän +oli keskusteluista niiden kansojen kanssa, jotka tunsivat vuoret, +tullut vakuutetuksi siitä, että suunnitelman toteuttaminen oli hänen +laiselleen voimamiehelle mahdollisuuksien rajoissa. Hän oli hankkinut +tarkat tiedot solien yli johtavista teistä ja oli saanut maan +syntyperäisiä asukkaita oppaikseen. + +Hannibal luotti siihen, että kun hän kerran olisi päässyt Alppien yli, +Po-laakso tulisi olemaan hänen sotaliikkeillensä tukikohtana. Hän voi +odottaa, että keltit ottaisivat siellä hänet vastaan vapauttajana, +koska roomalaiset olivat äskettäin riistäneet heiltä itsenäisyyden. +Mitä kaikkea Hannibalin lainen mies voikaan toivoa saavansa aikaan +näiden urhoollisten soturien avulla, jos hän oikein ohjaisi heidän +valtavan iskuvoimansa ja liittäisi heidät koulutettujen libyalaisten ja +espanjalaisten veteraaniensa joukkoon! Gallialaiset eivät olleet vielä +lakanneet olemasta Etelä-Euroopan kauhuna. + +Hannibal voi sitäpaitsi toivoa makedonialaisen armeijan apua. +Makedonian kuningas _Philippos V_, joka oli uudelleen laskenut valtansa +alle Peloponnesoksen oli kireissä väleissä roomalaisten kanssa. Nämä +olivat äskettäin alkaneet ulottaa valtaansa Balkanin niemimaallekin +pitämällä kurissa puolivillejä _illyrialaisia_, jotka olivat Adrian +meren itärannikolle perustaneet merirosvovaltion. Dalmatian saaristo +repaleisine rannikkoineen ja monine sen edustalla olevine saarineen +oli kuin luotu merirosvopesäksi. Täällä kasvoivat myöskin ne rohkeat +merimiehet, jotka sitten keskiajalla tekivät Venetsian merivallan +kaikkia muita senaikaisia etevämmäksi. Rooman senaatin valitukset +merirosvojen kaappauksista torjui ylimielisesti heidän kuningattarensa, +uhmaileva ja miehekäs nainen, joka siihen aikaan hoiti hallitusta +alaikäisen poikansa puolesta. »Vanhastaan on illyrialaisilla ollut +tapana» — hän selitti — »hyötyä merestä niin paljon kuin kukin +kykenee.» Tähän yksi Rooman lähettiläistä antoi katkeran vastauksen: +»Roomalaisten kesken on tapana, että valtio auttaa niitä kansalaisia, +jotka ovat kärsineet vahinkoa.» Ja hän lisäsi, että jumalien avulla +kyllä tultaisiin pakottamaan kuningatar vieroittamaan illyrialaiset +pahoista tavoistaan. Kuningatar katkeroitui nuhteista niin, että hän +surmautti lähettilään. + +Nyt senaatti tarttui ponnella asiaan ja lähetti matkaan suuren +laivaston, joka hävitti illyrialaisten rosvopesät ja pakotti heidät +antamaan merenkulkijain vastaisuudessa olla rauhassa. Tämän matkan +yhteydessä saatettiin myöskin lähinnä sijaitsevat kreikkalaiset +satamapaikat roomalaisten tarkastuksen alaisiksi. Näiden joukossa +oli _Korfu_, Adrian meren avain. Illyrian sota oli ensimmäisen +puunilaissodan lisäksi uusi näyte siitä, että Roomasta oli tullut +Välimeren mahtavin merivalta. Roomalaiset olivat nyt tehneet itsensä +sekä Tyrrheenan että Adrian meren herroiksi. + +Rooman pyrkimyksissä saada vakava jalansija Adrian meren itärannikolla +oli uhka Makedonialle. Oli senvuoksi luultavaa, että Philippos +tahtoisi seurata Pyrrhoksen esimerkkiä, tulla Italiaan ja yhdistää +siellä sotavoimansa niihin, jotka tulivat Guadalquiviriltä. Senjälkeen +tarvittaisiin, Hannibal toivoi, vain muutamia voittoja, ja ne saisivat +Rooman liittolaiset ja alamaiset varsinaisessa Italiassa luopumaan +Roomasta. Ja mikä estäisi häntä sen jälkeen antamasta Rooman vallalle +kuoliniskua? Hän luotti siis siihen, että side, joka yhdisti Rooman +sen alaisiin kansoihin, oli yhtä hauras kuin se side, joka piti koossa +Karthagon valtiota. Oliko tämä olettamus oikea? Siitä riippui koko +hänen yrityksensä. + +Kaikissa tapauksissa oli toimittava, ennenkuin Rooma ehtisi vahvistaa +valtansa Po-laaksossa. Kun tämä kerran ehtisi tapahtua, olisi myöhäistä +saada Italiassa sopivaa tukiasemaa sotaliikkeille. + + * * * * * + +Keväällä 218 Hannibal lähti liikkeelle Cartagenasta mukanaan 90 000 +jalkamiestä, 12 000 ratsumiestä ja 37 elefanttia.[198] Espanjaan hän +jätti veljensä _Hasdrubalin_ huomattavan joukon kanssa tätä maata +puolustamaan. + +Niin pian kuin oli tullut Ebron yli, hän oli vihollismaassa. Tämän joen +ja Pyreneitten vuorten välillä olevien, vapauttaan rakastavien kansojen +kukistaminen lienee maksanut hänelle 20 000 miestä, ja yhtä monta +miestä hän jätti vähän ennen tämän vuorijonon ylikulkuaan jäljelle +turvaamaan karthagolaisten valtaa Espanjassa. Hänen armeijansa oli siis +vähentynyt 60 000 mieheen, kun hän hyökkäsi Transalppiseen Galliaan, +mutta nämä olivat kaikki koeteltuja veteraaneja. + +Kulkiessaan Rhône-virran yli Hannibal sai ensimmäisen kerran kokea +vihollismielisyyttä gallialaisten puolelta. Eiväthän he voineet tietää, +että karthagolaisten sotaretki tarkoitti kokonaan toista maata kuin +heidän. Sotajuonella Hannibalin onnistui kuitenkin saada armeija +vahingoittumattomana joen yli.[199] + +Hannibal saa kiittää onneaan, että hän niin nopeasti ja hyvissä ajoin +pääsi Rhônen yli, sillä Massilian luona, tuskin neljän päivänmarssin +päässä etelään päin, joen suulla, oli konsuli _Publius Cornelius +Scipio_ laivastonsa kanssa. Hän oli matkalla Espanjaan tarkoituksenaan +taistella siellä karthagolaisten kanssa. Nyt hän sai hämmästyksekseen +kuulla, että Hannibal oli ehtinyt Rhônelle asti. Ei mikään todista +selvemmin Hannibalin sotasuunnitelman rohkeutta ja suurenmoisuutta kuin +se, että roomalaiset eivät koskaan olisi voineet ajatellakaan, että hän +ryhtyisi sellaiseen uhkarohkeaan tekoon kuin sotaretkeen Italiaan +saakka. + +Rooman konsuli oli ensi hämäännyksessään liian hidastuumainen. Hän +luuli ensiksi, että se, mitä hän sai kuulla Hannibalin marssista, oli +tyhjää hälytystä. Kun hän viimeinkin tuli vakuutetuksi siitä, miten +asianlaita oikein oli, hän lähti päätä pahkaa ylimenopaikalle. Mutta +kun hän viimeinkin saapui sinne, Hannibal oli poistunut paikalta kolme +päivää aikaisemmin. + +Scipiota on paljon syytetty siitä, mihin hän nyt ryhtyi. Muutamat +historioitsijat ovat järkeilleet niinkin, että hänen olisi +luonnollisesti pitänyt koko armeijansa kanssa palata takaisin Italiaan +ja koettaa sulkea alppisolat Hannibalilta. Mutta hämäännyksissään +siitä, että oli tullut petetyksi, »hän teki sen sijasta sen suuren +virheen», että jätti suurimman osan armeijasta veljensä Guæuksen +johtoon Espanjaan, samalla kuin hän itse pienemmän osan kanssa kääntyi +takaisin Italiaan. + +Meille tulee myöhemmin tilaisuus palata pohtimaan kysymystä, +menettelikö hän oikein vai väärin. Tällä kertaa pysähdymme sen sijaan +miettimään kysymystä: Miksikä Hannibal ei viipynyt paria päivää Rhônen +rannalla odottaen Scipiota. Hänen joukkonsa olivat sekä lukumäärään +että sotatottumukseen nähden viholliseen verraten ylivoimaiset. Vastaus +kysymykseen piilee siinä, että syksy oli jo pitkälle kulunut. Vain +jonkin viikon myöhästyminen voi aiheuttaa sen, ettei Hannibal enää sinä +vuonna olisi voinut kulkea Alppien yli, sillä milloin tahansa suuret +lumipyryt voivat sulkea vuorensolat. Vaikkakin hän voisi olla kuinka +varma tahansa voitosta, niin tosiasia oli, että roomalaiset myisivät +henkensä kalliista. Vaikka karthagolaisten tappiot _kuolleissa_ eivät +tulisikaan olemaan kovin suuret, niin täytyi sellaisen taistelun +jälkeen aina ottaa lukuun _haavoittuneiden_ suuri lukumäärä. Heitä +ei voisi ottaa mukaan rasittaville marsseille yli Alppien, ennenkuin +he olivat toipuneet; ja heidän hylkäämistään vihollismaahan sopi +yhtä vähän ajatella. Mutta joutua pakotetuksi keskeyttämään marssi +ja pysähtyä talven ajaksi Galliaan merkitsi samaa kuin panna koko +yritys peliin. Sillä silloin roomalaiset ennättäisivät ottaa oppia +ensimmäisestä tappiosta ja saisivat aikaa kohdatakseen karthagolaiset +murskaavalla ylivoimalla jo näiden tullessa ulos vuorisolasta. Koska +karthagolaisten täytyisi silloin olla perin uupuneita suorittamistaan +marsseista ja koska heillä ei olisi tilaisuutta käyttää hyväkseen +voimakkainta asettaan, ratsuväkeä, olisi heidän tappionsa jo ennakolta +ollut selvä. + + * * * * * + +Sillävälin Hannibalin kulku jatkui syntyperäisten oppaitten johdolla +yhä korkeammalle halki Alppien. Lähin päämäärä oli eräs niistä solista, +jotka länteen Torinosta johtavat läntisten Alppien yli.[200] + +Ensimmäistä alppijonoa ylikuljettaessa vaikeudet alkoivat. Juuri +silloin, kun tie oli jyrkin, tien yläpuolella oleville kallioille +väijyksiin asettuneet vihamieliset alkuasukkaat hyökkäsivät ratsuväen +ja kuormaston kimppuun. Gallialaiset eivät nimittäin saaneet päästään +sitä ajatusta, että Hannibalin sotaretki tarkoitti juuri heitä. +»Karthagolaiset», Polybios kirjoittaa, »kärsivät nyt suuria vahinkoja, +ei niin paljon suoranaisesti barbaarien hyökkäyksestä kuin siitä, että +tie oli niin kapea ja jyrkkä. Vähinkin levottomuuden aihe saattoi +kuormaeläimet yhä suuremman kauhun valtaan, niin että monet niistä +syöksyivät taakkoineen rotkoihin. Ja kaikkein enimmän saivat häiriötä +aikaan haavoittuneet hevoset, sillä ne tulivat tuskasta aivan villeiksi +ja sysäsivät sekä kuormaeläimiä että ihmisiä alas jyrkänteitä.» — +»Suurten lumivyöryjen lailla», Livius kertoo, »vetojuhdat vyöryivät +kuormineen syvyyteen.» + +Hannibal älysi, että hän oli kadottamaisillaan kuormastonsa. Jos +näin sai jatkua, oli koko armeija vihitty perikatoon. Täytyi toimia +nopeasti. Ravakan joukko-osaston kanssa hän kiiruhti paikalle ja +kävi ylhäältäpäin vihollisen kimppuun, hakkasi osan maahan ja ajoi +muut pakoon. Hetkeksi tosin sekaannus lisääntyi marssirivistössä +sotahuutojen ja hälinän takia; mutta kun vaara oli torjuttu, retki +voi jatkua rauhassa. Herättääkseen kauhua »barbaareissa», Hannibal +ryntäsi, sitten kuin armeija oli kulkenut solan läpi, sen kaupungin +kimppuun, jossa he asuivat. Sieltä hän otti korvauksen niistä +hevosista ja kuormajuhdista, jotka oli menettänyt, ja sai sen lisäksi +runsaan muonavaraston. Hän oli nyt herättänyt sellaisen kunnioituksen +gallialaisissa, että retki voi jatkua häiriintymättä aina korkeimmalle +alppijonolle asti. Väristen vuoristokansat katselivat jättiläissuurien +elefanttien kulkua tunturien välitse. + +Kulun jatkaminen solia ympäröiväin kukkuloiden yli näytti lupaavalta. +Siellä asuvat kansat tulivat Hannibalia vastaan kantaen öljypuun +oksia ja seppeleitä, antoivat hänelle panttivankeja takeeksi siitä, +että heillä oli rauhalliset tarkoitukset ja varustivat sotajoukon +teuraskarjalla. Mutta Hannibalilla oli tapana olla aina varuillaan +sellaisten ystävyydenosoitusten suhteen. Hänen epäluulonsa saivatkin +pian vahvistuksen. Tuskin karthagolaiset olivat ehtineet ahtaalle +solatielle, kun jo barbaarit kävivät heidän kimppuunsa, vyöryttivät +heidän päällensä suuria kivilohkareita ja olivat hukuttaa heidät +kivisateeseen. Hannibal oli kuitenkin tällä kertaa ollut kylliksi +varovainen. Hän asetti ratsuväen ja kuormaston kulkemaan edellä ja +järjesti jalkaväen viimeiseksi. Tämä sai nyt pysähtyä ja olla yötä +solassa, sillä aikaa kuin kuormaeläimet, hevoset ja elefantit jatkoivat +matkaa eteenpäin. Täten vahingot eivät tulleet niin suuriksi kuin +edellisellä kerralla, vaikkakin monet ihmiset luonnollisesti pahasti +vahingoittuivat. + +Alppien-ylimarssin yhdeksäntenä päivänä Hannibal saavutti korkeimman +kohdan. Sinne hän asettui leiriin ja vietti kaksi lepopäivää, osaksi +siksi, että ihmiset ja eläimet saisivat levähtää, osaksi odottaakseen +niitä, jotka olivat jääneet jälkeen. »Ja tapahtui todellakin», Polybios +kertoo, »että monet niistä hevosista, jotka olivat kauhuissaan +harhailleet vuorilla, ja monet kuormaeläimet, jotka olivat heittäneet +kuormansa selästään, äkkiä ilmestyivät leiriin seurattuaan sinne +johtavia jälkiä.» + +Tällä välin oli kuitenkin jo hyvän matkaa syyskuuta ehtinyt kulua, ja +vuorenhuipuilla alkoi jo sataa lunta. Monen kasvoilla kuvastui väsymys +ja alakuloisuus ajatellessa niitä rasituksia, jotka vielä odottivat +Etelän lapsia ylhäällä tunturimaailman pakkasessa. Mutta kun oli +saavuttu kukkulalle, josta avautui näköala Po-laaksoon, Hannibal piti +joukoilleen puheen, jossa hän kuvaili kaikkea sitä ihanuutta, mikä +odotti heitä rikkaassa maassa, vuorimuurin juurella ja huomautti niistä +urotöistä, jotka sinne kutsuen viittoivat.[201] + +Rohkaistunein mielin karthagolaiset aloittivat nyt alaslaskeutumisen. +Se tuotti heille kuitenkin vähintään yhtä suuria vahinkoja kuin +ylösnousukin. »Sillä tie oli», Polybios kuvailee, »kapea ja jyrkkä, +ja lumi, joka sen peitti, teki mahdottomaksi nähdä, missä voi saada +varman jalansijan. Niin pian kuin joku lipesi ja kaatui, hän syöksyi +heti pohjattomaan kuiluun. Niin kauheaa ja surullista kuin olikin +olla tällaisten tapausten todistajana, jäljelle jäävät olivat jo niin +tottuneet tämän laatuisiin onnettomuuksiin, että olivat niiden suhteen +tulleet välinpitämättömiksi. Mutta tultiinpa paikkaan, jossa tie kulki +pitkin äkkijyrkänteen laitaa ja oli niin kapea, etteivät elefantit +eivätkä kuormaeläimet voineet päästä eteenpäin.» Valtava vuorenvieremä +oli nimittäin vähän ennen pyyhkäissyt pois tiestä enemmän kuin puolet +sen leveydestä. Yritys kiertää ylempää vaarallinen kulkupaikka +epäonnistui, sillä kylminä kesinä lumi ei siellä sulanut, vaan puristui +yhteen jään tapaiseksi massaksi. Nyt oli uutta, märkää lunta satanut +vuodenvanhan päälle. »Mutta», Polybios sanoo, »kun sotilaat polkivat +sen läpi ja jalka kosketti vanhaa, kiinteää lunta uuden alla, niin +molemmat jalat liukuivat heidän altansa _samalla kertaa_. Ja kun he +sitten koettivat tukea itseään polvin ja käsin noustakseen pystyyn, +he tulivat täysin avuttomiksi ja liukuivat yli jyrkänteen. Mutta kun +kuormaeläimet keikahtivat kumoon ja koettivat nousta jälleen pystyyn, +niin ne polkivat läpi vanhan lumen ja jäivät painonsa ja lumen kovuuden +takia paikoilleen kuin kiinninaulittuina.» + +Tässä ei siis auttanut mikään muu kuin koettaa korjata ja leventää +särkynyttä tietä. Korjaus tapahtui Liviuksen kertomuksen mukaan +seuraavalla tavalla: »Koska vuorta täytyi murtaa, kaadettiin +ympäristöllä kasvavia mahtavia puita ja tehtiin niistä suuri rovio. Se +pistettiin tuleen ja kuumennettiin siten kalliota, jonka perästä se +tehtiin hauraaksi valamalla hehkuvalle kivelle viinietikkaa.[202] Sen +perästä voitiin sitä särkeä murtoraudalla.» Yhden päivän työn jälkeen +oli saatu tietä levennetyksi niin paljon, että hevoset ja kuormajuhdat +voitiin kuljettaa sitä pitkin ja viedä alas laitumelle, sillä välin +kuin tien tekoa jatkettiin elefanttien takia. Tämä työ vaati lisäksi +kolme päivää, ennenkuin nälkiintyneet rumilas-raukat voitiin kuljettaa +eteenpäin. Mutta vielä kolme vuorokautta, ja silloin koko armeija oli +alhaalla tasangolla. Alppien ylikulku oli vienyt viisitoista päivää. +Viisi kuukautta oli kulunut siitä, kun Hannibal läksi Cartagenasta. + +Hannibalin suuri ajatus ryhtyä taisteluun roomalaisten kanssa itsessään +Italiassa oli toteutumaisillaan. Raudan lujalla tahdonvoimallaan hän +oli suorittanut tuon historiassa ainutlaatuisen uhkapelin, jollaista +kulku yli Alppien oli. Mutta kauheita uhrauksia se oli maksanut. Rhônen +ylikulun jälkeen hänen sanotaan menettäneen noin puolet armeijastaan. +Varmaankin kylmyys ylhäällä Euroopan korkeimmilla tuntureilla on vienyt +hengen useimmilta. Viettää viisitoista yötä paljaan taivaan alla +alituisesti alttiina jääkylmille tuulille, jotka jäätiköiltä pusertuvat +alas tunturien kuilujen kautta, sen jo olisi pitänyt olla kylliksi +tuhotakseen melkein koko armeijan. Ainoastaan 20 000 jalka- ja 6 000 +ratsumiestä lienee Hannibalilla ollut jäljellä, kun hän astui Rooman +valtakunnan maaperälle.[203] Mutta täällä hän voi olettaa kykenevänsä +täyttämään armeijansa aukot ystävällismielisten kansojen avulla. +Hämmästellen nämä totesivat harvinaisen näytelmän: suuri armeija, joka +oli kulkenut aina Herkuleen patsailta asti, laskeutui alas Alppien +huipuilta tuomaan heille vapautta. + + +Po-laakson taistelut. + +Ennenkuin Publius Scipio armeijoineen oli ehtinyt tulevalle +sotanäyttämölle, Hannibal ehti antaa sotilastensa kerätä uusia voimia +rasitusten jälkeen. Hän oli myöskin houkutellut tai pakottanut +puolelleen suuren osan väestöä pohjoisessa, Cisalppisessa Galliassa. +_Ticinus_-joen luona, lähellä Vercellæn kaupunkia Scipion ratsu- ja +jousimiehet sattuivat eräällä tiedustelumatkalla kohtaamaan Hannibalin +ratsujoukon. Molemmilla puolin olivat itse ylipäälliköt johtajina +Huolimatta karthagolaisten ylivoimaisuudesta Scipio otti vastaan +vihollisen taisteluhaasteen.[204] + +Hannibalin raskasaseiset ratsumiehet heittivät pian roomalaiset +takaisin, ja sitten kevyt numidialainen ratsuväki oli heidän kimpussaan +hyökäten sivuilta ja takaa. Nämä numidialaiset eli berbiläiset +ratsastajat nopeine, kestävine hevosineen olivat kevyen ratsuväen +ihanne. Voittamattomia olivat nämä arojen pojat vihollista häiritsemään +ja uuvuttamaan, hänen ympärillään parveilemaan, houkuttelemaan +itseään seuraamaan, harhaan johtamaan ja väijytyspaikassa vaanimaan. +Kuin pyörremyrsky he syöksähtivät roomalaisia kohti villiä neliä, ja +tomupilvestä, jossa valkeat viitat häilähtelivät ja tummat silmät +salamoivat, lennähti nuolikuuro. Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä he +villisti kirkaisten pyörähyttivät ympäri pystyyn kavahtaneet oriinsa +ja hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Numidialaiset +merkitsivät karthagolaisille samaa kuin venäläisille kasakat 18:nnella +ja 19:nnellä vuosisadalla. + +Suurin tappioin Scipion täytyi, itse vaikeasti haavoittuneena perääntyä +Po-joen yli. Roomalaiset pelastuivat täydelliseltä häviöltä ainoastaan +siten, että heidän onnistui viime hetkessä repiä joen yli johtava +silta. Mutta se armeijan osa, joka sankarillisesti kuolemaa halveksien +suojasi toverien perääntymistä yli sillan, joutui itse eristetyksi +omistaan ja sen täytyi antautua vangiksi. + +Ennenkuin Hannibal oli tullut Pon yli, Scipio oli ehtinyt perääntyä +_Trebia_-joen taakse ja asettautua vahvoihin asemiin vasen sivusta +Apenniinien, oikea Po-virran ja roomalaisen Placentian[205] +linnoituksen tukemina. Täällä Scipio odotti apujoukkoja, ja kun nämä +olivat saapuneet, hän oli täysin tasaväkinen vihollisen kanssa, mitä +jalkaväkeen tulee. Hänen ratsuväkensä oli sitävastoin edelleenkin +heikompi kuin Hannibalin. + +Haavansa takia Scipion täytyi luovuttaa päällikkyys toiselle +miehelle. Hannibal koetteli nyt sotapäällikköneroaan saadakseen +houkutelluksi roomalaiset tulemaan pois vahvasta asemastaan. Ja se +onnistui lopuksi. Hän antoi vihollisen ratsuväen saada pienen voiton +ratsuväkitaistelussa. Se houkutteli koettelemaan enempää. Päällikkyyttä +hoiteleva konsuli halusi mielellään ehtiä tehdä itsensä huomatuksi, +ennenkuin hänen virka-aikansa loppuisi — siihen oli enää muutamia +viikkoja. Ja niin johduttiin siihen, että roomalaisten kevyet joukot +muutamia päiviä sen jälkeen joutuivat taas taisteluun vihollisen +ratsuväen kanssa. Karthagolaiset väistyivät vähän kerrassaan, ja +taisteluinnossaan roomalaiset seurasivat heidän perässään joen poikki. +Mutta äkkiä karthagolaiset pysähtyivät. Roomalaiset olivat juuri sillä +paikalla, jonka Hannibal oli valinnut, silmä silmää vasten hänen +taistelujärjestyksessä olevan armeijansa kanssa. + +Roomalaiset olivat kuolemaantuomitut, jollei heidän armeijansa päävoima +rientäisi avuksi. Se tuli. Mutta sotilaat saapuivat perille lopen +väsyneinä, läpimärkinä ja väristen joulukuisen, kylmän ja korkealle +paisuneen joen yli suoritetun pikamarssin jälkeen ja lisäksi nälkäisinä +— sillä he eivät olleet ehtineet saada aamiaistaen. Hannibal oli +sitävastoin antanut armeijansa päävoiman lämmitellä ja hyvin aterioida +leirissä. Kylläisinä ja tyytyväisinä ja voideltuina öljyllä ollakseen +pakkaseen nähden vastustuskykyisempiä sotilaat olivat sitten asettuneet +taistelujärjestykseen, ja kun ylipäällikön oli onnistunut houkutella +roomalaiset sinne, jonne tahtoi, verinen näytelmä voi alkaa. + +Avusta huolimatta roomalaisten kevyet joukot eivät jaksaneet +kauan pitää puoliaan. Heidän jalkasoturinsa sitävastoin näyttivät +ansainneensa voittamattomien maineen ollen koko taistelun ajan +ratkaisevasti parempia kuin Hannibalin jalkaväki. He eivät tietysti +voineet rynnätä eteenpäin vihollisen jalkaväkeä ja siihen yhtynyttä +ylivoimaista ratsuväkeä vastaan, mutta he eivät myöskään perääntyneet +tuumaakaan. Vasta kun osasto valittuja joukkoja Hannibalin nuorimman +veljen _Māgon_ johdolla hyökkäsi heidän selkäänsä, sivustat ja +keskustan takimmaisin rivi joutuivat epäjärjestykseen. Keskustan +päävoima sitävastoin — kolmasosa koko armeijasta — painautui tiiviisti +yhteen, mursi karthagolaisten rintaman ja murhaavassa taistelussa +raivasi itselleen tien Placentiaan. Mutta suurimman osan muuta armeijaa +sen koettaessa päästä virran yli vihollisen kevyet joukot surmasivat +tai elefantit tallasivat jalkoihinsa. + +Mutta taistelu tuotti Hannibalillekin suuria tappioita. Jälkeenpäin +hänen armeijansa hupeni yhäkin sairauksien takia, joita raa’an kylmä +talvisää aiheutti. Itse taistelun kuluessa karthagolaiset olivat +rankkasateesta ja lumirännästä niin pahoin paleltuneet, että he +tuskin kykenivät iloitsemaan saamastaan voitosta, Livius kertoo. Ja +elefantit, jotka Hannibalin niin suurella vaivalla oli onnistunut +kuljettaa Alppien yli, kuolivat kaikki paitsi yksi. Mutta sen sijaan +hänen armeijaansa vahvistivat entistä enemmän kelttiläiset soturit. +Gallialaiset nousivat näet Hannibalin voiton jälkeen yleisesti +roomalaisia vastaan ja toivat hänelle, niin sanotaan, apujoukkoja +hieman yli 60 000 miestä. + +Kaikesta huolimatta Trebian voitto oli osoittanut, kuinka paljoa +huonompi karthagolainen jalkasoturi oli Rooman legioonalaista. »On +harvoja taisteluita», Mommsen sanoo, »jotka siinä määrin tuottavat +kunniaa roomalaiselle sotilaalle, kuin Trebian taistelu. Mutta on +myöskin harvoja taisteluita, jotka aiheuttavat raskaampia syytöksiä +niitä sotapäälliköitä kohtaan, jotka ovat taistelua johtaneet.» +Vika oli kuitenkin perimmältään korkeimman johdon järjestelmässä. +Ylipäällikkyys joutui näet jo vuoden kuluttua aina uusiin, +kokemattomiin käsiin. Ennenkuin uusi ylipäällikkö oli oikein oppinut +tuntemaan omia joukkojaan saatikka sitten vihollisen sotavoimia ja +ehtinyt perehtyä olosuhteisiin sotanäyttämöllä, suurin osa hänen +virka-ajastaan oli kulunut, ja hänen seuraajansa jo kenties tullut +nimitetyksi. Jos hän nyt sattui olemaan kunnianhimoinen ja tahtoi +tulla huomatuksi, oli seurauksena hyvin usein se, että hän heittäytyi +liian kiirehdittyihin yrityksiin ja niitti häpeää ja tappiota triumfin +asemesta. »Kaksi komentavaa pormestaria», kuten Delbrück nimittää +sotaretkellä olevia konsuleita, voivat kyetä pysyttämään ympärillä +asuvat ryövärilaumat tarpeellisen välimatkan päässä, mutta tällainen +järjestelmä oli täydellisesti epäajanmukainen valtiolle, jolla oli +vastassaan sotapäälliköitä, joiden elämäntehtävänä oli sota. »Kerta +kaikkiaan ei käy päinsä poimia viikunoita orjantappuroista», Mommsen +lisää. + +Roomalaisten voima perustui sitävastoin heidän jalkaväkisotilastensa +erikoiseen kuntoon ja siihen, että heillä oli voimakkaasti kasvava +väestö, josta saatiin uutta sotilasainesta. Yhdessä liittolaistensa +kanssa heillä oli käytettävissään yli 700 000 sotakuntoista miestä. +Sitävastoin Hannibalin säännöllisiä sotavoimia, jotka luonnollisesti +vuosi vuodelta vähenivät, oli suunnattomasti vaikeampi täydentää. +Täydentämisen täytyi tapahtua joko Karthagosta tai Espanjasta käsin. +Järjestettyjen joukkojen luominen kelttiläisistä sotajoukoista oli +ylivoimainen tehtävä, ainakin säällisessä ajassa. Hyökkäyksessä +gallialaiset olivat kelpo sotilaita, mutta heiltä puuttui kestävyyttä. +Vaikeisiin taktillisiin manöövereihin ja vaativiin marsseihin he eivät +kelvanneet. + +Ainoa, missä Hannibal oli vihollistansa edellä, oli yhäkin hänen +erinomainen ratsuväkensä, mutta ajan mittaan vain hänen oma +sotapäällikkö-nerokkuutensa. _Sitä_ täytyi siis käyttää hyväkseen, +äärimmilleen, ennen kaikkea alituisesti valmistamalla viholliselle +yllätyksiä, niin että sotanäyttämöä voitiin siirtää. Sillä jos taistelu +jähmettyi asemasodaksi, karthagolaiset olivat lukumääränsä vähemmyyden +perusteella hukassa. + +_Ratkaisua_ Hannibal kuitenkin piti mahdottomana saavuttaa, ellei +hänen onnistuisi taivuttaa liittolaisia luopumaan Roomasta. Hän koetti +senvuoksi kaikin tavoin saada heitä puolelleen. Roomalaiset, jotka hän +oli ottanut vangiksi, hän panetti rautoihin, mutta heidän italialaiset +liittolaisensa hän laski vapaiksi lunnaitta. Hän toivoi, että kukin +vapaaksi päästetty kertoisi kotiseudullaan, että Hannibal ei taistellut +Italiaa, vaan Roomaa vastaan ja että hän taisteli italialaisten +kansojen vapauden puolesta ja aikoi antaa takaisin kaikille sorretuille +kansoille itsenäisyyden ja entiset maa-alueet. + + +Hannibal kulkee Apenniinien yli. Trasimenuksen taistelu. + +Saa mennä ajassa taaksepäin aina gallialaisten Roomaa vastaan tekemään +rynnäkköön asti, joka tapahtui 170 vuotta aikaisemmin, tavatakseen +samanlaisen katastrofin, kuin sen, mikä kohtasi roomalaisia Trebian +luona. Nimet _Hannibal_ ja _puunilaiset_ olivat siitä päivästä lähtien +roomalaisille sotilaille yhtä kauhistavia kuin muinoin gallialaisten +nimi. Ja nyt nämä molemmat pelätyt viholliset olivat yhtyneet +toisiinsa! Koko kansan täytti tuska ja kaikkialla nähtiin onnettomuutta +ennustavia merkkejä ja ihmeitä.[206] + +Sillä välin Hannibalin marssi jatkui Trebiasta kohti keskistä +Italiaa, yli Apenniinien Etruriaan. Mutta Arnon rannat olivat lumen +sulamisen ja joen tulvimisen takia niin vesiperäiset, että armeijan +täytyi neljänä päivänä marssia vedessä. Sotilailla ei ollut öisin +muuta lepopaikkaa kuin kantamuksensa, jotka he latoivat kokoon, tai +kuolleiden hevosten ja kuormajuhtien ruumiit. Joukkojen kärsimykset +olivat sanoin kuvaamattomat, erittäinkin gallialaisen jalkaväen, joka +sai marssia karthagolaisten perässä, sittenkuin tie täten oli tullut +vielä pohjattomammaksi kuin ennen. Kelttiläiset napisivat äänekkäästi +ja olisivat epäilemättä karanneet joukoittain, jollei Hannibal olisi +ryhtynyt siihen varovaisuustoimenpiteeseen, että asetti ratsuväkensä +Magon komennossa kulkemaan viimeisenä. Hän oli pian huomannut, kuinka +toivotonta oli totuttaa kuriin kelttiläisiä joukkoja. Taistelujen +väliajoilla oli vaikeata tulla toimeen heidän kanssansa. Heillä oli +arveluttava taipumus viinin nauttimiseen, mutta eivät kestäneet sitä. +Heillä oli hyvin suuret luulot itsestään ja he olivat senvuoksi +räyhäävää ja uppiniskaisia. Olihan Aleksanteri Suuri vuosisataa +aikaisemmin tehnyt sen havainnon, että kelttiläiset olivat aikamoisia +lörpöttelijöitä. + +Marssi Etrurian suomaitten kautta aiheutti Hannibalille suuria +vahinkoja. Paljon sotilaita sairastui kuumeeseen ja vaipui maahan, +nousematta enää koskaan ylös ja myöskin hevosissa raivosivat taudit +kauhistavassa määrässä.[207] Hannibal itse, joka ratsasti ainoalla, +jäljelle jääneellä elefantillaan, sai epäterveellisistä suohuuruista +tulehduksen, joka maksoi hänelle hänen toisen silmänsä. + +Perille hän kuitenkin tuli kaikista vastuksista huolimatta. Hirvittävä +vaara uhkasi nyt Rooman valtaa. Oli suuri onnettomuus valtiolle, +että sillä miehellä, jonka tuli mitellä voimiaan maailman suurimpien +sotilasneroihin kuuluvan vastustajan kanssa, uskottiin olevan +sotilaallista lahjakkuutta, vaikka hänellä ei sitä ollut. Konsuli +_Fláminius_ oli kaukonäköinen yhteiskuntapoliitikko. Muun muassa hän +kansantribuunina, taistellen senaattia ja kapitalistipiirejä vastaan, +oli saattanut voimaan erään valtiota hyödyttävän peltolain. Tämän lain +nojalla suuri ja viljava Rubicon-joesta etelään oleva, tähän asti +melkein asumaton maa-alue jaettiin maapalstoihin, jotka annettiin +roomalaisille pienviljelijöille. Tämä oli sen tien seuraamista, +mitä kulkien Rooma oli tullut suureksi ja mahtavaksi. Mutta suuret +tilanomistajat ja kapitalistit olivat asettuneet Flaminiuksen kansan +parasta tarkoittavaa lakiehdotusta vastaan, koska he itse halusivat +pilahinnasta vuokrata alueen valtiolta. + +Sitten Flaminius oli sensorina ikuistanut nimensä toimeenpanemalla +suuren tierakennuksen, joka kantaa hänen nimeään. Via Flaminialla +liitettiin Gallia sotilaallisesti ja taloudellisesti Rooman +valtakuntaan. + +Mutta onnettomuus oli, että Flaminius luuli olevansa +pätevä ansaitsemaan myöskin sotapäällikön laakerit toisten +kansalaiskunnianosoitusten lisäksi. Voitto, jonka hän oli saanut +eräästä gallialaisesta kansasta, antoi hänelle sotapäällikön maineen. +Mutta itse asiassa hän ei — Mommsen sanoo — sillä kertaa lyönyt +vihollista, vaan sen tekivät hänen sotilaansa mielettömästä johdosta +huolimatta. Ilman kuolemaa halveksivaa kuriansa legioonat olisivat +silloin olleet perikatoon tuomitut. + +Nyt kansanjohtaja oli toistamiseen heittävä sotapäällikön viitan +hartioilleen, ja hän tiesi tunnossaan, mitä kansa häneltä odotti. +Hannibal oli pian selvillä siitä, kuinka oli konsulin soturinerouden +laita. Viekkaan puunilaisen onnistuikin houkutella hänet parhaalle +taistelupaikalle, mitä karthagolaiset voivat toivoa. Sen muodosti +ahdas vuorisola _Trasimēnus_-järven luona. Kun Hannibal näki, miten +Flaminius seurasi hänen kintereillään marssin aikana, hän asetti +joukkonsa eräänä kesäkuun yönä 217 väijyksiin tälle erinomaisen +hyvin valitulle paikalle. Flaminiuksen suuri virhe oli kunnollisen +tiedustelun laiminlyönti. Jos hän olisi siitä huolehtinut, hän ei olisi +elänyt siinä luulossa, että Hannibal oli yöllä marssinut eteenpäin. Nyt +hän antoi pahaa aavistamatta joukkojensa seuraavana aamuna tunkeutua +vaaralliseen solaan. Kuinka vaarallinen se oli, se selveni hänelle +vasta silloin, kun aamu-usva rupesi hälvenemään. Silloin ei alkanut +taistelu, vaan teurastus. Marssirivistössä etenevät roomalaiset +hakattiin maahan, ilman että he lainkaan voivat tehdä yhtenäistä +vastarintaa. Monet koettivat pelastautua heittäytymällä järveen, mutta +hukkuivat tai saivat surmansa ahdistavain karthagolaisten ratsumiesten +kädestä. Flaminius sai itsekin saman kohtalon. Ne, jotka eivät +kaatuneet, otettiin vangiksi. Melkein koko armeija — 30 000 miestä — +hävisi kirjaimellisesti olemattomiin, maksamatta Hannibalille muuta +kuin 1.500 miestä, pääasiallisesti gallialaisia. + + +Fabius Cunctator. + +Hannibal voi nyt esteettömästi marssia Roomaan, jos halusi. Täällä +varustauduttiin äärimmäisen varalle. Tiberin yli johtavat sillat +revittiin ja päätettiin ryhtyä toimenpiteeseen, jota ei oltu tehty +kolmeenkymmeneen vuoteen: asetettiin diktaattori. _Fābius Māximus_ +oli sen miehen nimi, joka siihen toimeen nimitettiin. Hän oli vanha, +koeteltu mies, tunnettu siitä, ettei hän koskaan tehnyt hätiköityjä +päätöksiä. Mutta kansan suosiossa hän ei suinkaan ollut. Hän oli +itsetietoinen ylimys, joka piti arvonsa mukaisena olla koskaan lainkaan +välittämättä yleisestä mielipiteestä. Vieläpä hän suorastaan tahtoi +osoittaa, kuinka täydellisesti välinpitämätön hän oli kansan äänestä. +Hän aikoi käydä sotaa oman päänsä mukaan, sallimatta koskaan kansan +mielialan johtaa itseään harkitsemattomiin tekoihin. + +Hannibal osoittautui kuitenkin puolestaan hänkin paljoa varovaisemmaksi +strategiassaan, kuin mitä olisi voinut odottaa niin ilmeiseltä +hyökkäystaktikolta. Huolimatta suuresta voitostaan Trasimenuksen luona +hän ei aikonut marssia Roomaa kohti — vielä. Ensimmäinen tehtävä oli +saattaa vihollisen liittolaiset luopumaan. Hävittäen hän samosi halki +Umbrian alas etelä-Italiaan näyttääkseen oikein havainnollisesti sen +kansoille, että Rooma ei kyennyt suojelemaan heitä. Ja samalla kertaa +kuin hän löi toisella kädellä, hän ojensi toisen liittoon. Kohtelemalla +lempeästi niitä sotavankeja, jotka oli saanut Rooman liittolaisten +joukosta, hän koetti alati voittaa nämä kansat puolelleen. + +Tällainen vastustamaton hyökkäysvoima ja aito puunilainen +harkinta yhdessä tekivät Hannibalista maailmanhistorian suurimpia +sotapäälliköitä. »Hän muistutti», eräs kirjailija sanoo, »afrikkalaisen +kotimaansa eläinten kuningasta: aina tietoinen voimastaan, mutta ei +koskaan hyökkäämässä saaliin kimppuun, ennenkuin oli siitä täysin +varma.» + +Mutta roomalaisen valtiorakenteen lujuuden rinnalla puunilainen +viekkaus oli sittenkin vähäistä. Ei ainoakaan italialainen kansa +halunnut liittyä valloittajaan, joka oli solminut aseveljeyden heidän +muinaisten verivihollistensa, noiden puolivillien gallialaisten kanssa, +jotka olivat tehneet heille niin paljon pahaa. Kaikkialla, minne +Hannibal tulikin, suljettiin häneltä kaupungin portit. Kaikkialla +pidettiin roomalaisia suojelijoina puunilaisia ja gallialaisia vastaan. +Rotuviha oli hyvä liittolainen roomalaisille. + +Hannibal oli kuten Pyrrhoskin tehnyt laskuvirheen arvioidessaan Rooman +valtion lujuutta ja puolustusvoimaa. Pyrrhoksen aikana kirvelivät +vielä sellaisissa maankolkissa kuin Sammumissa sodan jälkeiset kaiken +koetun kärsimyksen ja häväistyksen haavat. Nyt oli siitä kulunut +kuusikymmentä vuotta, ja kaikkialla Italiassa oli kasvanut uusi +sukupolvi, joka tunsi itsensä yhdeksi roomalaisen kansanaineksen +kanssa ja joka piti koko olemassaoloansa uhattuna, jos Rooma sortuisi. +Italialainen kansallistunne oli tullut niemimaan kansojen kesken +aikaisemmin vallinneen kilpailun tilalle. Hannibal oli Italiassa saanut +tekemisiä lujuudeltaan aivan toisenlaatuisen valtiorakenteen kanssa +kuin Karthagon, jonka alamaiset olivat vastahakoisia ja liittolaiset +epäluotettavia. + +Rooman pelastumista auttoi myöskin uuden diktaattorin viisas ja +varovainen sodankäyntitapa. Hän oli yhtä lujasti päättänyt välttää +ratkaisevaa taistelua, kuin hänen edeltäjänsä ja poliittinen +vastustajansa Flaminius oli ollut siihen halukas. Fabius Maximuksen +suunnitelmana oli tyytyä alituisilla pikkukahakoilla häiritsemään +ja uuvuttamaan vihollista sen joukkojen ollessa muonavarojen +hankintamatkoilla ja muissakin sopivissa tilanteissa. Sillä tavoin hän +vähitellen hankkisi alokasjoukoilleen sotatottumusta ja menestysten +avulla kohottaisi heidän rohkeuttaan, samalla kuin hän vaikeuttaisi +vihollisen olemassaolon mahdollisuutta vieraassa maassa. Oikein +hyvin hänen tuumansa luonnistivat, kun hänen onnistui miehittää eräs +kampanialainen vuorisola, jonka läpi Hannibal oli kulkemassa. Tässä +oli siis vähällä käydä karthagolaisille samoin kuin roomalaisille +oli käynyt samalla seudulla vuosisata aikaisemmin. Näytti siltä kuin +saataisiin hyvitys Trasimenuksen taistelusta. + +Mutta Hannibal oli viekkaampi kuin roomalaiset. Kun hän huomasi, +että oli joutunut väijytyksiin, hän teetti kuivista puista soihtuja +ja sidotti ne yön pimeydessä sotasaaliina saamainsa 2.000 vetohärän +sarviin. Sittenkuin soihdut oli sytytetty, eräs sotilasosasto sai +lakkaamatta kilpiänsä rämistäen ajaa eläimet ylös erästä niistä +vuorenkukkuloista, jotka ympäröivät solaa. + +Roomalainen sotavoima, joka piti solan suuta hallussaan, näki äkkiä +suuren joukon soihtuja liikkuvan kohti tunturin lakea ja luuli, että +karthagolaiset aikoivat sitä tietä luikkia tiehensä ja kiiruhti sinne. +Mutta kun sitten roomalaiset saivat selville, kuinka asianlaita oikein +oli, Hannibal oli jo ehtinyt viedä joukkonsa solasta. + +Jos Fabius olisi onnistunut suunnitelmassaan, häntä olisi +luonnollisesti tervehditty maansa pelastajana. Nyt sen sijaan purkautui +ilmoille koko se suuttumus, jonka hänen sodankäyntitapansa oli +synnyttänyt. Eikö hän ollutkin antanut sotilaittensa aseet käsissä +seisoa toimettomina katselijoina, sillä aikaa kuin numidialaiset +ratsumiehet ylt'ympäriinsä ryöstivät putipuhtaiksi uskollisia +liittolaisia ja tuhosivat heidän kotinsa tulella! Yleisesti alettiin +olla sitä mieltä, että vanha diktaattori oli tolkuton, että hän oli +päähänpiston vallassa, ja hänelle annettiin haukkumanimi _Cūnctātor_ +(Kuhnustelija). + +Mutta vähintään yhtä tyytymätön »kuhnustelijaan» oli — Hannibal. +Sellaisesta ajan tuhlauksesta, joka ei antanut tilaisuutta urotekoihin +eikä sotasaaliin saantiin, ei pitänyt hän eivätkä hänen sotilaansa. Hän +teki kaikkensa houkutellakseen vastustajansa ratkaisevaan taisteluun. +Hän teki partioretkiä pitkin ja poikki, hävitti maata laajalti ja +lavealti ja liikehti tavalla, joka näytti ylen salaperäiseltä ja +teki sen vaikutuksen, kuin jotakin suurenmoista olisi tekeillä hänen +puoleltaan. Mutta Fabiukseen nähden kaikki nämä taktilliset temput +olivat turhaa vaivaa. Hän ei koskaan antanut houkutella itseään +varomattomaan manööveriin, hän ei koskaan pannut armeijaa liikkeelle, +ennenkuin oli huolellisesti tutkituttanut maaston. + +Niiden joukkoon, jotka katkerimmin moittivat diktaattoria, kuului hänen +oma ratsuväenpäällikkönsä _Minuciūs_. Hänen kanssansa oli kansankokous +samaa mieltä; ja kun Minucius oli voittanut pienen, vähäpätöisen +kahakan, päätettiin, että ratsuväen päällikkö saisi samanlaisen vallan +ja voiman kuin diktaattorikin. Minucius kerskui saaneensa voiton sekä +Hannibalista että Rooman diktaattorista. + +Molemmat ylipäälliköt ottivat nyt komentoonsa puolet armeijaa kumpikin +ja erosivat sitten toisistaan. Niin oli Rooman armeija taasen jaettu +kahden ylipäällikön kesken ja nämä seurasivat kumpikin omia, aivan +vastakkaisia sodankäyntiperiaatteitaan. + +Minuciuksen täytyi luonnollisesti käyttää ensimmäistä tilaisuutta +hyväkseen näyttääkseen, kuinka kyvykäs hän oli. Tulos oli se, että +hänen sotajoukkonsa olisi tullut täydellisesti tuhotuksi, jollei Fabius +olisi saapunut viime hetkessä apuun. Silloin haukkumanimi Kuhnustelija +muuttui kunnianimeksi »Rooman kilpi»; ja runoilija Ennius, joka pian +tämän jälkeen kirjoitti runomittaisen Rooman historian, lausui siinä +Fabiuksesta: + + »Unus homo nobis cunctando restituit rem.» + (Vitkuilullapa mies yks’ ainoa valtion turvas.) + + +Cannæn taistelu. + +Vuosi 216 tuli kuitenkin roomalaisille vielä pahemmaksi onnettomuuden +vuodeksi kuin kaksi lähinnä edellistä huolimatta suurenmoisista +ponnistuksista, joita nyt tehtiin suuremman armeijan luomiseksi kuin +koskaan aikaisemmin. Lähemmä 90 000 miestä voivat roomalaiset keväällä +lähettää sotaan. + +Näitä vastaan Hannibal kykeni gallialaisten liittolaistensa avulla +asettamaan korkeintaan 50 000 [208] miestä. Mutta vastapainoksi hän jos +kenkään osasi taidon johtaa sodan kulkua tahtonsa mukaan ja sijoittaa +sotanäyttämön sinne, minkä piti itselleen edullisimpana. Roomalaisilta +ei puuttunut, kuten de Sanctis sanoo, ei miehistöä, ei kuria, eikä +voimaa, mutta heillä ei ollut vieläkään oikeaa päällikköä. He olivat +jälleen jättäneet armeijan johdon kahden konsulin, _Æmilius Pauluksen_ +ja _Terentius Varron_ käsiin. Nämä olivat sotapäällikköinä uusia +painoksia, edellinen diktaattori Fabius Cunctatorista, jälkimmäinen +tämän ratsuväen päälliköstä tai pikemminkin Flaminiuksesta. +Järjestelmällisestä sodankäynnistä kaikkine moninaisine toimenpiteineen +Terentius ymmärsi suunnilleen sen verran, että hän nimitti koko +puuhaa sotilaalliseksi saivarteluksi. Sotaan ei oltu ryhdytty, hän +arveli, vain siksi, että varovasti toimitettaisiin tiedusteluja +ja asetettaisiin vartijoita ja vartiostoja, vaan siinä mielessä, +että miekkaa käytettäisiin. Sillä senaatti ja kansankokous olivat +lausuneet sen toivomuksen, että konsulit uskaltautuisivat taisteluun. +Mutta tarkoitus ei suinkaan ollut, että oli hyökättävä suoraa päätä +vihollisen kimppuun, missä tahansa se tavattaisiin, joka oli ainoa +sääntö, mitä Terentius tahtoi soveltaa. Senaatti oli päinvastoin +painostanut konsulien suurta edesvastuuta, minkä ylipäällikkyys +aiheutti, ja huomauttanut, miten tärkeää oli, että ratkaisevalle +taistelulle valittaisiin sopiva ajankohta. + +Eräänä päivänä, jolloin Terentiuksella oli korkein päällikkyys +— se vaihteli nimittäin konsulien kesken päivittäin —, hän +ryhtyi hyökkäykseen Cannæen luona Apuliassa. Vaikka itse asiassa +Hannibal se päätti asiasta. Apulian kentät tarjosivat hänelle mitä +parhaimman tilaisuuden käyttää täydellisesti hyväkseen ratsuväkensä +ylivoimaisuutta. Æmilius oli samasta syystä vaalinut, että roomalaiset +taisteluun antautumatta odottaisivat, kunnes vihollinen olisi saatu +maastoon, jossa ratkaisu riippuisi pääasiallisesti jalkaväestä. Mutta +Terentius hylkäsi ylimielisesti kaikki sellaiset ajatukset. Lopulta hän +aivan raivostui; hän repi hiuksiansa, puhkesi herjaamaan virkatoveriaan +ja syytti häntä kateudesta. Tilanne päämajassa tuli niin kiusalliseksi, +että Æmilius lopuksi suostui tolkuttoman virkaveljensä vaatimuksiin. +Niin jouduttiin sitten suureen, ratkaisevaan taisteluun Cannæn luona. + +Hannibalin armeija oli suuruudeltaan vain puolet Rooman armeijasta, +hiukan suurempi, mutta kuitenkin sen onnistui täydellisesti kiertää +vihollinen ja sen lisäksi pitää se rautaotteessaan tämän onnistumatta +murtautua sen ehkäisen ketjun läpi, joka sitä ympäröi. Boakäärmeen +sitkeällä voimalla karthagolaisten ketju puristi vastustajansa yhä +enemmän ja enemmän kokoon, muutti sen järjestyksettömäksi joukoksi ja +tuhosi sen lopulta melkein kokonaan. + +50 000 roomalaista, niistä 80 senaattoria, peitti taistelukentän, ja 20 +000 miestä joutui sotavangeiksi. Siis melkein neljä viidesosaa niistä +legioonista, jotka Rooma kirveltävin ponnistuksin oli saanut kokoon, +oli menetetty. Milloinkaan ei liene niin suuri ja samalla kertaa +itsessään niin kelpo armeija tullut tuhotuksi itse taistelukentällä +niin vähäisin vastapuolen tappioin. Voitto ei maksanut Hannibalille +enempää kuin 6 000 miestä, josta määrästä kaksi kolmasosaa oli +gallialaisia. + +Niiden joukossa, jotka Cannæn luona taistelukentällä saivat +surmansa, oli myös Æmilius Paulus. Vaikeasti haavoittuneena hän +oli tehnyt velvollisuutensa loppuun asti, sillä välin kuin hänen +virkaveljensä pelasti nahkansa, kiitos hyvän hevosensa — ja reippaan +päättäväisyytensä, joka ei nytkään häntä pettänyt. Kukapa voikaan +ihmetellä, että hän sellaisessa tilanteessa kuin tämä, unohti sen +lupauksen, jonka hän ylpeänä hetkenä oli rintaman edessä antanut, +nimittäin jakaa kaikki vaarat sotilastansa kanssa! Urheuttaan hän +osoitti nyt toisella tavalla: hänellä oli otsaa elää senkin jälkeen, +mitä oli aiheuttanut. + + * * * * * + +Cannæn taistelu on tyypillinen tuhoamistaistelu, taktillisen +mestaruuden saavutus. Tämä Hannibalin sotapäällikkönerouden triumfi oli +mahdollinen siten, että hän itse oli kehittänyt armeijansa kykeneväksi +korkeampilaatuiseen sotataitoon kuin oli se, jonka roomalaiset +osasivat. Hannibalin ammattisoturit ja upseerit olivat harjaantuneet +yhtä hyvin yhteistoimintaan kuin itsenäisestikin liikehtimään +pienempinä osastoina. Roomalaiset olivat sitävastoin tottuneet +toimimaan ainoastaan yhtenäisen komennon mukaan. Tiheään ryhmittyneinä +eri osastot tunkeutuivat eteenpäin taistelussa, eivätkä tahtoneet +eritä toisistaan. Roomalaiset sotapäälliköt eivät yleensä tunteneet +muuta sotataitoa kuin johtaa joukot kohti vihollista ja urheasti iskeä +häneen kiinni. Senvuoksi he eivät myöskään kyenneet täysin käyttämään +hyväkseen lukumääräistä etevämmyyttään. Se selittää sen, että Hannibal +heikommalla armeijalla sai saarretuksi melkein kaksi kertaa omaansa +suuremman ja kykeni tuhoamaankin sen, kuten Trasimenuksen ja Cannæn +luona. + +Hänen voittonsa riippui kuitenkin taistelun alussa hiuskarvan varassa. +Hän tiesi vallan hyvin, että hänen oma, heikko keskustansa ei jaksaisi +kauan pitää puoliaan 70 miehen syvyisen roomalaisen keskustan valtavaa +iskuhyökkäystä vastaan. Täytyi senvuoksi ratsuväen saartoliikkeillä +koettaa saada tilaisuus pidättää roomalaisten keskustaa, häiritä sitä +tekemällä hyökkäyksiä sivustoihin ja selkään, tehdä se epävarmaksi ja +siten lamaannuttaa sen valtava iskuvoima. Jos tämä onnistui, olisi koko +Rooman armeija pian saarrettu ja tuhon oma. Mutta jos karthagolaisten +ratsuväenhyökkäys vain hetkenkin myöhästyisi, roomalaiset ehtisivät +murtautua läpi ja heittää nurin niskoin Hannibalin keskustan. Ja jos +taitehikas verkko roomalaisen armeijan ympärillä kerrankin repeäisi, +sitä ei enää voisi paikata. + + * * * * * + +Hannibalin voittoretkeä Cartagenasta Cannæseen voi verrata ainoastaan +Aleksanterin retkeen. Mutta Hannibalin tarkoitusperä ei ollut, kuten +Aleksanterin, kukistaa sitä valtakuntaa, jonka kanssa hän soti, vaan +ainoastaan pakottaa vastustaja hänen omaa maataan turvaavaan rauhaan. +Tämä käy ilmi tyydyttävän selvästi siitä sopimuksesta, jonka Hannibal +vuonna 215 teki Makedonian kuninkaan Philippoksen kanssa. Niihin +aikoihin, jolloin Hannibal oli menestystensä huipulla, hänellä ei +ollut aikomustakaan tuhota roomalaisvaltaa, vaan hän suunnitteli sodan +loputtua solmita ystävyysliiton Rooman kanssa. Hän tahtoi vain luoda +sen ajan kahden merkitsevimmän valtion välille _tasapainotilanteen_ +ja saada Makedonian sen takaajaksi. Philippos saisi tyytyä siihen, +että saisi takaisin ne alueet, jotka roomalaiset olivat vallanneet +Adrianmeressä ja sen rantamilla. + +Hannibalin tarkoituksena lienee ollut palauttaa isänmaalleen, mitä +roomalaiset olivat siltä ottaneet, siis Sisilia, Sardinia ja Ebron +pohjoispuolella oleva Espanja, antaa pohjois-Italia kelteille ja +etelä-Italia kreikkalaisille ja siten rajoittaa Rooman valtakunta +keskiseen Italiaan. Sen jälkeen voisivat karthagolaiset tuntea itsensä +rauhallisiksi. Rooma ei voisi enää riidellä heiltä läntisen Välimeren +herruutta. + +Mutta sellaista sodan tulosta vastaan nousi kaikki se, mitä voi kutsua +roomalaishengeksi. Tässä oli Hannibalilla vastassaan kansakunta, joka +oli päättänyt järkähtämättömästi puolustaa Rooman herruutta koko +Italiassa. Ennemmin joutua perikatoon kuin tulla jälleen pieneksi, +mitättömäksi kansaksi! — siinä mielessä taisteli Tiberin kaupungin +kansa ja sen uskolliset liittolaiset; _ja tämä mielenlaatu teki heidät +historiallisesti oikeutetuiksi tulemaan maailman herroiksi._ + + +Rooman ihmeellinen elinvoima. + +Roomalaiset eivät unohtaneet koskaan Cannæn onnettomuuden jälkeisiä +kauheita päiviä. Ikäänkuin tulikirjaimin oli niiden päiväin +muisto mieliin piirretty ei ainoastaan surumuistona, vaan myöskin +kehoituksena ja varoituksena. Toisilla kansoilla on tapana vahvistaa +kansallistuntoaan viettämällä suurien voittojensa muistoa. Roomalaisten +suuruus ilmenee paljoa suurempana siinä, että he alituisesti +pitivät myöskin kansalliset onnettomuudet mielessään ja viettivät +tappioidensa vuosipäiviä kansallisina muisto- ja katumuspäivinä. +Gallialaisia vastaan taisteltaessa kärsityn tappion, Gaudiumin solan +häpeän ja Cannæn onnettomuuden päivä olivat jokaisen roomalaisen +mielikuvituksessa yhtä eläviä kuin voitonpäivätkin. + +Cannæn taistelun muisto ei kuulunut kuitenkaan ainoastaan Rooman +aikakirjojen surullisimpiin, vaan samalla sen ylväimpiin. + +Inhimillisesti katsoen Rooman olisi pitänyt sellaisen verenvuodatuksen +jälkeen olla mennyttä. Ne legioonat, joihin luottaen kaupunki oli +toivonut pelastuvansa, olivat tuhotut. »Jokainen muu kansa», Livius +sanoo, »olisi murtunut sellaisesta onnettomuudesta.» + +Tosin roomalaisetkin horjuivat surusanoman saapuessa, mutta +vain hetkisen. Ensimmäistä hämmästystä seurasi pian raudanluja +päättäväisyys. Ei koskaan roomalaisvoima ole esiintynyt niin +ihailtavana kuin onnettomuuden päivinä. + +Mutta jos Rooman _liittolaiset_ olisivat pettäneet tällä hetkellä, sen +historia olisi ollut silloin kaikissa tapauksissa lopussa. Vasta nyt +oli Hannibalin mielestä tullut aika suunnata kuolinisku pääkaupunkiin. +Tosin Cannæn onnettomuuden perästä italialainen liittovaltiokin järkkyi +siksi voimakkaasti, että useimmat etelä-italialaiset yhteiskunnat ja +Italian toiseksi suurin kaupunki, rikas ja mahtava _Capua_ heti sen +jälkeen antautuivat karthagolaisille. Ja näiden esimerkkiä seurasi pian +_Syrakusa_. Mutta melkein koko keski-Italia pysyi Roomalle uskollisena. +Lujine kaupunkeineen ja melkein ehtymättömine väestövarastoineen +nämä liittolaiset olivat roomalaisvallan vahvana turvana. Sen, joka +pyrki tuhoamaan Rooman valta-aseman, täytyi ensiksi rajattomin +ponnistuksin murtaa irti kivi kiven jälkeen keski-italialaisten +kaupunkien linnoitusvöistä. Mutta tämän roomalaisvallan suojamuurin +läpi tunkeutumista varten tarvittiin sekä piirityskoneita että paljoa +suurempia sotajoukkoja, kuin mitä Hannibalilla oli käytettävänään. + +Sen hän myöskin itse tiesi parhaiten. Hänen sotajoukkonsa oli +luonnollisesti — joskin vitkallisesti — vähentynyt yhä enemmän ja +enemmän sairauksien ja niiden tappioiden johdosta, jotka aina kohtaavat +voittajaakin taistelukentällä. Hannibalin heikkous oli siinä, että +hänellä oli ainoastaan tämä yksi korvaamaton armeija ja hänen täytyi +sentähden säästää sitä niin paljon kuin mahdollista. Näin ollen hän +ei voinut ajatellakaan kiinteitten asemien piirittämistä, vielä +vähemmin niiden valtaamista väkirynnäköllä. Tosin hänen onnistui +lopulta saada aikaan, että apujoukko läksi Karthagosta, mutta suurin +osa siitä täytyi lähettää Espanjaan. Ticinuksen taistelun jälkeen +Publius Scipio oli näet lähtenyt sinne vahvistusjoukkoja mukanaan ja +yhdessä veljensä Gnæuksen kanssa saavuttanut niin suurta menestystä, +että he uhkasivat ryöstää Karthagolta koko tämän rikkaan maan. Rooman +sotavoimat tunkeutuivat voittoisina aina Herkuleen patsaille saakka. +Senvuoksi Hannibal ei voinut nyt, jolloin olisi kipeimmin tarvinnut, +ottaa laskelmissaan huomioon niitä apujoukkoja, jotka hänen veljensä +Hasdrubal muuten olisi voinut tuoda hänelle Espanjasta. + +Myöskin Hannibalin toiveet aseveljeydestä Makedonian kuninkaan +kanssa haihtuivat kuin tuhka tuuleen. Tosin Philippos rohkaistui +karthagolaisten voitoista niin paljon, että hän uskalsi tehdä hyökkäys- +ja puolustusliiton Hannibalin kanssa, mutta hän ei kyennyt koskaan +täyttämään lupauksiaan. Sillä roomalaiset hyökkäsivät hänen kimppuunsa +Balkanin niemimaalla ja yllyttivät häntä vastaan sekä kreikkalaiset +että Pergamonin kuninkaan Attaloksen, joka ajoissa huomasi edulliseksi +olla hyvissä väleissä roomalaisten kanssa. Kymmenvuotisessa, +epäinhimillisellä julmuudella käydyssä sodassa Balkanin valtiot +raatelivat toisiansa viimeisetkin voimansa ponnistaen. Ja kun rauha +viimeinkin lopetti kurjuuden, Kreikan varallisuus oli perin pohjin +hävitetty. + +Hannibalin suuri suunnitelma yhdistää Idän ja Lännen sotavoimat Roomaa +vastaan jäi vain suureksi haaveeksi. + +Niiden esteiden lisäksi, jotka nyt kohtasivat Hannibalia, tuli vielä +yksi: etelä-Italian kreikkalaiset kaupungit pysyivät yleensä Roomalle +uskollisina. Heitä ei elähdyttänyt vain perinnöllinen puunilaisviha, +vaan myöskin todellinen uskollisuuden tunne valloittajakansaa +kohtaan, joka osoitti heille silmäänpistävää lempeyttä ja koetti aina +osoittaa mieltymystään helleeniläiseen sivistykseen. Mitä taas tulee +niihin suurkreikkalaisiin, jotka olivat julistautuneet Hannibalin +kannattajiksi, olisi väärin sanoa, että he olisivat osoittaneet +olevansa vähääkään innostuneita häntä auttamaan. Pelättiin Hannibalia, +kuten oli pelätty Pyrrhoksen komentosävyä. Liityttiin Rooman voittajaan +siksi, että Rooma nyt kerta kaikkiaan näytti olevan auttamattomasti +hukassa, mutta se ei tapahtunut tunteen ja vakaumuksen pakosta, vaan +pelosta. + +Ottaen maan tilanteen huomioon Hannibalista oli viisainta käyttää +hyväkseen vahvaa yliotettaan koettaakseen saada aikaan rauhan +toistaiseksi, että sillä aikaa voisi vahvistaa asemaansa. Mutta +lähetystö, jonka hän lähetti Roomaan esittämään rauhaa ja vankien +vaihtoa, ajettiin häpeällisesti kaupungin porttien ulkopuolelle. +Roomalaiset pitivät järkähtämättömästi kiinni siitä Appius Claudiuksen +periaatteesta, että ei tullut kuunnella Italian maaperällä olevan +vihollisen rauhantarjousta. Kieltäytyminen vankien vaihdosta +keskustelemasta merkitsi tosin samaa kuin jättää tuhansittain +roomalaisia, jotka olivat viimeiseen asti täyttäneet velvollisuutensa +isänmaataan kohtaan, alttiiksi kuolemalle ja orjuudelle. Mutta +tarkoitus oli, että sotilaille ei tulevissa taisteluissa jätettäisi +muuta vaihtoehtoa kuin joko voittaa tai kuolla. Valtion hyväksi oli +kaikki uhrattava, armotta, säälimättä. + +Uusi armeija pantiin pystyyn kutsumalla lippujen alle kaikki +asekuntoiset miehet aina poikaikään asti, asestamalla vangitut ja +rikolliset ja sijoittamalla legiooniin valtion ostamat 8 000 voimakasta +orjaa. Rohkaistakseen heitä korkein ylipäällikkö lupasi palkita +jokaista, joka taisteli urhoollisesti, suomalla hänelle vapauden. Mutta +jokaista, joka väistyisi paikaltaan, odottaisi rangaistus, joka oli +säädetty orjille. Saadakseen tyydytetyksi aseiden tarpeensa roomalaiset +eivät kavahtaneet riistämästä varusteita, jotka oli sotasaaliina +sijoitettu temppeleihin. + +Roomalaiset näyttivät olevansa yhtä murtumattoman uhmamielisiä kuin +entisinäkin aikoina. + +Tällaisten olosuhteitten vallitessa Cannæn taistelusta tuli sodan +käännekohta, mutta ei sillä tavoin, kuin olisi voinut luulla todetessa +tämän hirmuisen onnettomuuden suuruuden. Kun Hannibal ei voitollaan +kyennyt saamaan aikaan edes väliaikaista rauhaa, vaan käsitti, että +voimakas liitto oli yhäkin esteenä hänen tiellään, hänen täytyi ennen +kaikkea ajatella omien joukkojensa säästämistä. Suurten voittojen +aika oli lopussa. Hänen oli pakko muuttaa sodankäyntitapansa enemmän +puolustussodan luontoiseksi koettaakseen säilyttää sen, mitä oli +voittanut. + +Roomalaiset kävivät nyt myöskin paljoa vaikeammin käsiteltäviksi kuin +ennen. Kolmesta hirveästä tappiostaan viisastuneina he olivat oppineet +asettamaan armeijainsa johtoon ainoastaan kokeneita sotapäälliköitä +ja valitsemaan heidät aina uudelleen vuodeksi toisensa perästä. +Tällaisia miehiä näyttäytyi olevan mahdotonta petkuttaa ryhtymään +harkitsemattomiin tekoihin. He pysyttelivät sitkeän puolustuksen +kannalla ja ainoastaan siinä tapauksessa, että tilanne näytti heille +itselleen erittäin suotuisalta, he antautuivat aseelliseen taisteluun. +Palattiin Fabius Maximuksen strategiaan. Vallitetuille leireille, +joihin roomalaiset sotajoukot aina sulkeutuivat marssien ja liikkeitten +välillä, ei Hannibalin ratsuväki voinut mitään, enempää kuin +linnoitetuille kaupungeillekaan. + + * * * * * + +Cannæn taisteluun on suurten taistelujen aikajakso päättynyt ja sota +muuttuu _näännytyssodaksi_. Näännyttämällä roomalaiset lopultakin +voittivat yhden kaikkien aikojen suurimmista sotapäälliköistä. +Järkähtämättömän johdonmukaisesti roomalaiset seurasivat nyt +tätä heille itselleenkin äärettömän uuvuttavaa ja rasittavaa +sodankäyntitapaa antamatta silmänräpäykseksikään — kuten etevä +sotahistorioitsija Kromayer sanoo — houkutella itseään »sallimaan +kernaammin kaiken päättyä kauheaan loppuun, kuin kärsiä kauhua +loputtomasti. Tämä osoittaa» — hän sanoo — »vielä korkeamman laatuista +luonteenlujuutta ja on raittiissa järjellisyydessään korkeampaa +kuin rohkein hyökkäys hetken hurmiossa. Se on varmasti, kaiken +huomioonottaen, suurin urotyö, minkä Rooman kansa on suorittanut pitkän +historiansa kuluessa.» + +Mutta yhtä ihailtava on yhä edelleenkin Hannibalkin. Sama +sotapäällikkö, joka on aikaisemmin johtanut hyökkäyssotaa rohkeammin +ja tulisemmin kuin kenties kukaan muu, johtaa nyt yhtä etevästi +puolustusta. Kunnioitusta herättävä on myöskin hänen kykynsä kokonaan +muuttuneiden olosuhteiden vallitessa kokonaisten kolmentoista vuoden +kuluessa yhä edelleenkin pitää koossa sekalainen palkkasoturiarmeijansa +ja saada se nurisematta seuraamaan itseään minne tahansa, vaikka hän +ei enää voinutkaan heitä urotöillä kiihoittaa. Ei Cæsarilla eikä +Napoleonilla ole ollut tällaista vaikeata sotapäällikkönerouden koetta +suoritettavanaan. + +Mutta varmastikin sodankäynnin lamaantumisen on täytynyt sen ajan +ihmisistä näyttää aivan selittämättömältä. Sama sotapäällikkönero, joka +ennen kerta kerran perästä voitti ja tuhosi Rooman armeijat, lamaantuu +äkkiä kunniansa kukkulalla toimintavoimassaan. Samalla hetkellä, +jolloin hänen inhimillisesti arvostellen tarvitsi vain astua askel +täydellisesti musertaakseen Rooman, hänet sen sijaan tungetaan yhä +kauemmaksi eteläänpäin.[209] + +Roomalaisten uuden — tai paremminkin vanhan — sodankäyntitavan sieluna +oli sotakokemusta omaava _Marcellus_, »Rooman miekka»; ja tukenaan +hänellä oli Rooman senaatti, joka ei koskaan ole osoittautunut niin +ihailtavan lujaksi ja viisaaksi, ei koskaan tuonut ilmi sellaista +kylmäveristä järjestelykykyistä voimaa kuin näinä vaikeina aikoina. +Pian Marcellus ja hänen alapäällikkönsä voivat tiedoittaa useista +saavuttamistaan voitoista. Olkoon, että nämä olivat pieniä[210] ja että +karthagolaisten voitot vielä ylittivät roomalaisten saamat. Mutta ne +osoittivat kuitenkin selvästi, että pahin aika oli nyt roomalaisilta +ohi, ja toivo alkoi jälleen syttyä heidän mielissään. Hannibal sai +alkaa pitää veteraaneilleen rohkaisupuheitten asemesta nuhdesaarnoja, +senvuoksi että nämä saivat selkäänsä alokkailta ja äsken värvätyllä +väeltä. »Ovatko miekkanne tylstyneet ja kätenne puutuneet, vai oletteko +tulleet lumotuiksi?» hän puhkesi kysymään. + +Ennen pitkää Hannibalin _täytyi_ joutua tappiolle, ellei hän saanut +huomattavia apujoukkoja. Mutta niitä ei saapunut. Karthagon ahnailla +kauppaherroilla ei ollut vähintäkään halua uhrata rahoja niin +epävarmoihin yrityksiin kuin Hannibalin sotahankkeisiin. Jos hän oli +aikaisemmin kyennyt sotimaan omin voimin, niin piti hänen nyt vielä +helpommin kyetä tekemään se, koskapa hän oli saanut ratkaisevan voiton, +raharuhtinaat tuumailivat. + + +Syrakusan piiritys. + +Sillävälin Marcellus suunnitteli itselleen _yhden_ positiivisen +tehtävän kerrallaan. Vuonna 214 hän purjehti senaatin käskystä +Sisiliaan valloittaakseen takaisin Syrakusan ja tehdäkseen roomalaiset +yksin arvokkaan saaren, Euroopan ja Afrikan välisen sillan valtiaiksi. +Täten joutui Sisilia joksikin aikaa huomatuimmaksi sotanäyttämöksi. + +Kaupunki teki äärimmäisen sitkeää vastarintaa niiden sotakoneiden +avulla, joita sen suurin poika, nerokas _Arkhimédēs_ keksi. Sellaisia +olivat heittokoneet, jotka sinkauttivat valtavia kivilohkareita +roomalaisten piirityskoneita kohti, ja toiset, jotka valoivat heidän +päällensä kokonaiset nuoli- ja heittokeihäskuurot. Ja jos roomalaisten +alukset uskalsivat tulla kaupungin muurin lähelle, työntyi sieltä +äkisti esiin suunnattoman suuria nostokurkia koukkuihin päättyvine +ketjuineen. Nämä tarttuivat alusten keulaan, nostivat ne ylös ja +päästivät ne sitten äkisti jälleen putoamaan alas, niin että ne +musertuivat kallioihin tahi täyttyivät vedellä ja upposivat. Lopulta +roomalaiset pelkäsivät siinä määrin Arkhimedeen salaperäisiä vehkeitä, +että heissä heräsi pahoja aavistuksia, kun vain puunpalanen tai ketju +näkyi muurilla, eivätkä uskaltaneet lähestyä sitä. + +Kaupunkia, joka oli kerran uhmannut ateenalaisten uljasta laivastoa +ja lukemattomia kertoja vastustanut karthagolaisten sotavoimaa, ei +nytkään voitu kukistaa väkivallalla. Kahdeksan kuukautta kestäneen +piirityksen jälkeen Marcelluksen täytyi rajoittaa toimintansa pitämään +vain kaupunkia saarroksissa. Mutta kerrotaan, että tämäkään ei saanut +tapahtua Arkhimedeen häiritsemättä, vaan että suuri mekaanikko +suunnattoman suurilla polttopeileillä maalta käsin sytytti tuleen +roomalaisten alukset. Vasta kolmantena vuonna Marcellus kavaltajan +avulla pääsi kaupungin herraksi. Rangaistukseksi se jätettiin alttiiksi +yleiselle ryöstölle, jolloin Arkhimedes ja monta muuta porvaria +surmattiin. Kerrotaan että roomalainen sotilas tunkeutui Arkhimedeen +puutarhaan, juuri kuin oppinut mies istui syventyneenä joidenkin +geometristen kuvioiden tutkimiseen, jotka hän oli piirustanut santaan. +Hän ei kuullut eikä nähnyt, mitä hänen ympärillään tapahtui. »Älä +liikuta minun ympyröitäni!» hän huudahti roomalaiselle. Mutta sotilas, +joka ei tiennyt, kuka kummallinen mies oli, lävisti hänet miekallaan. + +Niin sammui yksi ihmiskunnan kirkkaimmin loistavia neroja, samalla +kertaa kuin yksi kaikkein uljaimpia helleeniläisiä kaupunkeja +kukistui kykenemättä enää koskaan saavuttamaan entistä loistoaan. Ne +taideaarteet, jotka Syrakusan rikas porvaristo oli vuosisatain kuluessa +haalinut kokoon, vietiin nyt pois koristamaan Tiberin rannan kaupunkia. +Sisilia oli taas roomalaisten omaisuutta, ja roomalaisilla oli jälleen +hallussaan mahdollisuus uhata karthagolaisia maihinnousulla heidän +omalle rannikolleen. + + +»Hannibal ante porras!» + +Siihen aikaan, jolloin Syrakusan kukistuminen oli odotettavissa, +roomalaiset ryhtyivät lähimpään päätehtäväänsä: valloittamaan takaisin +_Kapuaa_. Hannibal riensi kaupungin avuksi. Mutta piiritysarmeijan +vahvoja vallituksia vastaan hän ei voinut mitään. + +Oli liian kärsivällisyyttä koettelevaa, ettei hän enää voinut mitään +roomalaisille. Mitähän, jos hän koettelisi jotakin yllätystä, joka +saisi heidät hätäilemään. + +Eräänä päivänä hän lähti äkisti kohti Roomaa. Näin hän varmasti saa +roomalaisen piiritysarmeijan seuraamaan itseään ja saa sen siten taas +houkutelluksi liikkuvaan sotaan. Täytyisihän heidän ennen kaikkea +ajatella oman pääkaupunkinsa pelastamista! + +Roomassa täytti pelko ja kauhu mielet, kun saapui tieto siitä, että +Hannibal oli tulossa. Voihan tuo peljätty puunilainen, jonka murhaava +miekka oli niittänyt Rooman nuorison kukan kuten viikate viljaa ja jota +ei nykyisin kukaan roomalainen sotapäällikkö uskaltanut vastustaa, +voihan hän minä hetkenä tahansa olla Roomassa. »Naisten tuskanhuutoja +ei kuulunut ainoastaan yksityisistä taloista, vaan kaikkialta riensivät +perheenäidit kaduille ja juoksentelivat edes takaisin temppelien +välillä», Livius kertoo. »Hajalla hapsin he polvistuivat alttarien +ääreen ja rukoilivat kädet koholla jumalia pelastamaan Rooman kaupungin +vihollisen hävitykseltä sekä suojelemaan Rooman äitejä ja pikkulapsia +väkivaltaisuuksilta.» Eivät koskaan roomalaiset unohtaneet näitä +kauhun hetkiä. Vielä lastenlasten lastenlapset värisivät kauhusta, kun +kerrottiin siitä ajasta, jolloin Roomassa kuultiin kauhistuttava huuto: +»Hannibal ante porras!» (Hannibal on kaupungin porttien edustalla!) + +Itse asiassa ei vaara kuitenkaan ollut niin suuri, kuin roomalaiset +luulivat. Hannibalin tarkoituksena ei ollut vallata Roomaa — kaupunki +oli liian lujasti linnoitettu —, vaan ainoastaan houkutella roomalainen +piiritysarmeija pois Capuasta. Mutta tämä ei onnistunut. Roomalaiset +legioonat eivät antaneet pettää itseään, vaan pysyivät edelleen +piiritysasemissaan, ja ainoastaan pieni osasto lähetettiin Roomaan. +Capuan kohtalo oli varma. Kun ei enää mitään avun toivoa ollut, valtasi +kaikki kaupunkilaiset epätoivo. Kaksikymmentäkahdeksan neuvosherraa +kokoontui viimeisiin kemuihin ja jättivät sen jälkeen kaikki yhdessä +elämälle jäähyväiset tyhjentäen myrkkymaljat. He olivat jo kuolleet, +kun roomalaiset Iuppiterin portin kautta marssivat perikatoon +tuomittuun kaupunkiin. Toiset antautuivat leppymättömän vihollisen +armoille. Kaupungin kohtalo oli hirmuinen. Roomalainen ylipäällikkö +ruoski tutti ensin julkisesti noin viittäkymmentä Capuan ylhäisintä +miestä ja mestautti heidät sitten. Ne, jotka jätettiin elämään, +suljettiin vankiloihin. Suuri joukko kaupungin asukkaista myytiin +orjiksi, ja kaikkien varakkaiden kansalaisten omaisuus takavarikoitiin. +Tämä tapahtui vuonna 211. + +Capuan kohtalo ei ollut sen asukkaille rangaistus ainoastaan siitä, +mitä he olivat tehneet luopuessaan Roomasta. Kaikki kaupungin +roomalaiset oli näet silloin murhattu yhdellä kertaa.[211] Mutta +roomalaisten menettely takaisin valloitettua kaupunkia kohtaan oli +myöskin ilmaus siitä kilpailusta, joka oli kauan vallinnut näiden +kahden Italian suurimman kaupungin välillä. Rooman asukkaille +oli mieluista suunnata nyt surmanisku vihattuun ja kadehdittuun +kilpailijaansa, ja he käyttivät hyväkseen voittoa riistääkseen +kaupungilta sen itsehallinnon. Sillä ei saanut olla neuvostoa eikä +kansankokousta, vaan porvaristoa oli hallitseva roomalainen esimies, +jolla oli tuomio-oikeus. + + * * * * * + +Syrakusan ja Capuan takaisin valloituksella olivat roomalaiset +riistäneet Hannibalilta Capuan valloituksen kauneimmat hedelmät. Capuan +kukistuminen muodostui itse asiassa sodan tärkeäksi käännekohdaksi, +joskin myöhemmin tuli ajankohta, jolloin kaikki näytti olevan +hukassa roomalaisilta. Kaupungin surullinen perikato ei aiheuttanut +Hannibalille ainoastaan muunkin Campanian menetystä — vaan, mikä +vielä pahempi horjutti sitä luottamusta, jota hänen italialaiset +liittolaisensa olivat tähän asti tunteneet hänen suurenmoiseen kykyynsä +suojella heitä. Toinen toisensa perästä ne alkoivat kääntyä jälleen +Rooman puolelle. Lopuksi Hannibal oli suljettu niemimaan lounaisimpaan +kolkkaan. + + +Espanjan sotanäyttämö. Hasdrubal tulee veljellensä avuksi. + +Muutamia vuosia aikaisemmin oli sitävastoin roomalaisten alkanut +käydä huonosti Espanjassa. _Publius ja Gnæus Scipio_ kaatuivat samassa +onnettomassa taistelussa, ja Rooman Ebron pohjoispuolella valtaamat +alueet menetettiin. Mutta aseonni palasi, kun miellyttävä, ritarillinen +Publius Cornelius Scipio nuorempi, samannimisen kaatuneen kenraalin +nuori poika sai ylipäällikkyyden[212]. Hänestä tuli pian Rooman kilpi +ja miekka ja hänen nimensä oli kaikkien huulilla. Kuten Marcellus +Sisiliassa, samoin Scipio Espanjassa sai sotaonnen kääntymään +roomalaisten puolelle. Hän aloitti loistavan sotapäällikköuransa +yllättämällä ja hämmästyttävän helposti valtaamalla karthagolaisten +Espanjan pääkaupungin _Cartagenan_. Valtava saalis sotatarpeita, +ruokavaroja ja rahaa joutui voittajan käsiin. Cartagenan valloituksen +jälkeen hän samosi Andalusiaan ja voitti Hasdrubalin, mutta ei voinut +estää tätä toteuttamasta suunnitelmaansa siirtyä jäljellä olevine +joukkoinensa Italiaan auttamaan veljeänsä Hannibalia. + +Kun Hasdrubal otti tämän askelen, hänen täytyi olla selvillä siitä, +että Espanja pitkäksi aikaa oli annettava alttiiksi roomalaisille. +Nuori Scipio ei ollut ainoastaan jumalanarmoittama sotapäällikkö, +vaan kenties yhtä vaarallinen vihollisilleen harvinaisen +persoonallisen lumousvoimansa vuoksi. Tällä ominaisuudellaan ja +voittajana osoittamallaan lempeydellä hän pian valloitti iberiläisten +kansojen sydämet. Ja peli oli hänelle sitäkin helpompi voittaa, kun +karthagolaiset olivat herättäneet maassa yleistä vihaa kiristyksillään +ja sillä hillittömällä, irstailevalla elämällä, mitä heidän upseerinsa +viettivät. + + * * * * * + +Hasdrubalin yritystä auttaa Hannibalia helpotti se, että hän voi +käyttää hyväkseen veljen alppiteistä saamia kokemuksia ja että +alppikansat antoivat hänen häiritsemättä suorittaa marssinsa, kun ne +nyt tiesivät, että karthagolaisten retki ei koskenut heitä. Syksyllä +208 Hasdrubal oli Gallia Cisalpinassa mukanaan suuret varastot ja +sotajoukko, joka gallialaisten siihen liittymisen johdosta paisui 60 +000 mieheksi. + +Sanoma uudesta vaarasta, joka uhkasi Roomaa, tapasi kaupungin hetkellä, +jolloin tilanne siellä oli käynyt vallan sietämättömäksi. Pahinta oli, +että pellot, joiden oli tyydytettävä niin monen suun nälkä, olivat +kaikkialla hoitamatta, sielläkin, missä sodan vyöry ei ollut hävittäen +kulkenut. Sillä kyntämiseen ja elonkorjuuseen puuttui käsivarsia. Jos +ei olisi saatu tuotetuksi viljaa Egyptistä ja Sisiliasta, niin olisi +ihmisiä joukoittain kuollut nälkään. + +Mutta kaikkein arveluttavinta oli, että roomalaisten liittolaiset +alkoivat väsyä tähän iänikuiseen sotaan, joka imi heistä veren +ja ytimen. Yksinpä latinalaisetkin yhteiskunnat alkoivat horjua +uskollisuudessaan roomalaisia kohtaan. Vähän aikaa aikaisemmin yli +kolmasosa heistä oli selittänyt epätoivoissaan, että enemmän joukoilla +kuin rahallakaan he enää eivät voisi avustaa, vaan että he jättäisivät +roomalaisten itsensä kannettaviksi kustannukset sodasta, jota käytiin +näiden omaksi eduksi. + +Jos tämä olisi tapahtunut muutamia vuosia aikaisemmin, jolloin +Hannibalin tähti oli vielä nousemassa, se olisi merkinnyt Rooman +tuhoa. Nyt sillä sen sijaan oli se vaikutus, että toiset latinalaiset +siirtokunnat ponnistivat uhrimieltänsä sitäkin enemmän auttaakseen +Roomaa ja voittaakseen sen suosion. + +Roomalaisten asema oli joka tapauksessa hyvin arveluttava. He olivat +saaneet kimppuunsa uuden vaarallisen vihollisen juuri samalla hetkellä, +jolloin heidän paras päällikkönsä Italiassa oli kaatunut. Kuinka +kävisikään, jos Hasdrubalin onnistuisi tuoda vahvistusjoukkonsa +Hannibalille? Riittäisivätkö roomalaisten kovin ehtyneet voimat silloin +häntä vastustamaan? Nyt, kuten aina suuren vaaran aikoina, tuskan +vallassa oleva kansa näki kaikkialla jumalain vihan merkkejä.[213] + +Lähimmässä tulevaisuudessa Rooman kohtalo riippui siitä, +onnistuttaisiinko estää pohjoisesta marssiva Hasdrubal yhtymästä +veljeensä etelä-italiassa. Voimakas armeija asettui päättävästi +Hasdrubalin tielle ja pakotti hänet kenttätaisteluun, jota hän halusi +välttää. Ottelu suoritettiin _Senan_ seuduilla itäisimmässä Umbriassa +vuonna 207. Hasdrubalilla oli siellä vastassaan kaksinkertainen +ylivoima. Hänen ainoa pelastuksen toivonsa oli kohdistaa kaikki +voimansa hyökkäykseen, jolla voisi murtautua läpi vihollisen rintaman. + +Yritys raukesi roomalaisten jämerään vastarintaan, ja taistelusta tuli +senvuoksi pitkällinen ja verinen. Se päättyi roomalaisten ratkaisevaan +voittoon, joka oli heidän ensimmäinen suuri voittonsa koko sodassa. +Puunilaisten armeija tuli melkein tuhotuksi. Kun Hasdrubal näki, että +kaikki oli menetetty, »hän kannusti hevostansa, syöksyi keskelle +roomalaista kohorttia[214] ja kaatui taistellen kuten sopi Hamilkarin +pojan ja Hannibalin veljen», Livius sanoo. + +Kohta voiton perästä toinen roomalaisten ylipäälliköistä, konsuli +_Claudius Nēro_, riensi pikamarssissa eteläitaliaan kohdatakseen siellä +Hannibalin. Ihmetellä täytyy vain sitä, etteivät molemmat konsulit +yhdistynein voimin sinne marssineet koettaakseen voitosta ylpeine +sotajoukkoineen päästä siellä lopulliseen ratkaisuun. Mutta tätä +mahdollisuutta ei näytä ajatellunkaan. Niin valtavasti vaikuttava, +niin suorastaan lamauttava oli suuren puunilaisen nimen tenhovoima. +Ainoakaan Rooman senaikaisista valtiomiehistä tai sotapäälliköistä ei +ollut koskaan voinut saada aivoihinsa edes ajatusta, että Hannibal +voitaisiin voittaa. Korkeinta, mitä voitiin ajatella, oli välttää hänen +musertava iskunsa. Tarvittiin tavallisia mittoja suurempaa miestä, +joka vasta voi kohota siihen ajatukseen, että näännyttävästä sodasta +voitaisiin tehdä loppu roomalaisten saavuttamalla voitolla. Tämä mies +olikin ilmestyvä aikanaan. + + * * * * * + +Hannibalilla ei ollut vielä varmaa tietoa veljen marssista. Neron +tulosta hän sai varmuuden kamalalla tavalla. Konsuli oli nimittäin +kuljettanut mukanaan Hasdrubalin irtileikatun pään ja heitätti sen +nyt Hannibalin etuvartijoille. Tämän nähdessään sanotaan Hannibalin +epätoivosta suunniltaan huudahtaneen: »Nyt aavistan Karthagon kohtalon.» + +Kuvaamaton oli sitävastoin voitonsanoman Roomassa herättämä riemu. +Kaikki hengähtivät jälleen kauhean jännityksen perästä ja kiittivät +jumalia, että suuri vaara oli vältetty. Mielet täytti lohdutus ja +toivo, että pian saataisiin loppu kauheasta sodasta. Kauppa ja muut +elinkeinot heräsivät taas eloon. + +Molemmilla tahoilla tunnettiin, että sota oli itse asiassa ratkaistu +Senan taistelulla. Niin uupuneita roomalaiset tosin olivat, etteivät +he kyenneet ajamaan Hannibalia pois Italiasta; mutta hänkään ei +kyennyt aikaansaamaan muuta kuin pysyttelemään sitkeästi Bruttiumissa, +jonne hän oli peräytynyt, että hänellä tarvittaessa olisi tie vapaana +sopivaan lähtösatamaan. Että hän vielä neljä vuotta kykeni omin päin +jatkamaan taistelua, on tosin loistava todistus hänen sotilasnerostaan, +mutta sekään ei enää voinut muuttaa sodan lopputulosta. + + * * * * * + +Eduard Meyer on sitä mieltä, että Hannibalin yritys olisi ollut +tuomittu epäonnistumaan siinäkin tapauksessa, että Hasdrubalin olisi +onnistunut tuoda joukkonsa vaurioitta veljensä avuksi vuonna 207. Hänen +mielestään apu silloisissa oloissa joka tapauksessa oli jo myöhästynyt. +Sodan ratkaiseva käänne oli jo kauan aikaisemmin tapahtunut. Scipio +voi Roomalle uudestaan valtaamastaan Espanjasta levollisena katsella, +kuinka Hasdrubal riensi kohtaloansa kohti, »sillä hänen retkensä», +Meyer sanoo, »ei ollut enää kuolinisku Roomalle, mitä se olisi voinut +olla kahdeksan vuolta aikaisemmin. Se oli nyt vain kuolettavasti +haavoitetun vastustajan epätoivoinen yritys.» + +Vaikka suuren tiedemiehen päättelyt eivät tuntuisikaan vakuuttavilta +kauemmas kuin siihen saakka, että Hasdrubalin toiveet antaa Roomalle +surmanisku vähenivät joka vuosi, mikä kului Hannibalin saavuttaman +Cannæn voiton perästä, niin ne antavat kuitenkin vastauksen siihen +aikaisemmin viritettyyn kysymykseen, menettelikö vanhempi Scipio +viisaasti vai harkitsemattomasti, kun hän salli veljensä joukkoineen +jatkaa matkaansa Espanjaan. Itse asiassa hänen silloin tekemänsä päätös +tuli ratkaisevaksi koko sodalle. Italiassa oli aina riittävästi väkeä +sotakentälle vietäväksi, välttämätön oli siellä vain päällikkö. Jos +Scipio olisi luopunut sotaretkestä Espanjaa vastaan, hän olisi jättänyt +Hannibalin rintamantakaiset liikenneyhteydet rauhaan, ja Hasdrubal +olisi pian voinut tuoda toisen armeijan veljensä jälkiä. Mutta kun +Rooman sotajoukko asettui asemiin Ebron rannoille, silloin Hannibalilta +oli katkaistu yhteys toimintakeskuksensa kanssa. Ja kaikki Hasdrubalin +yritykset karkoittaa roomalaiset sieltä pois olivat tuloksettomia. Näin +Hasdrubalin avustusretkikunta myöhästyi vuosi vuodelta, ja voidaankin +senvuoksi täydellä syyllä sanoa, että Scipion toimenpiteet vuonna 218 +olivat ratkaisevimpana syynä siihen, että »Libyan jalopeuran» veren +täytyi verkalleen juosta kuiviin. + + +Ratkaisu. + +Hasdrubalin lähdettyä Espanjasta Scipio oli vallannut kaikki sikäläiset +Karthagon alueet. Mitä hän ei asevoimin kukistanut, sen hän voitti +lempeydellä ja jalomielisyydellä. Karthagolaisten ei maksanut enää +vaivaa pitää joukkoja tässä maassa, vaan jäljellä olevan miehistön, +alukset ja varastot he siirsivät sieltä pois. Espanja oli muuttunut +Rooman maakunnaksi. + +Näin oli sota onnistunut ensiksi Sisiliassa, sitten Espanjassa ja +Makedoniassa; ja itse Italiassakin se oli vaimentunut. Saadakseen sen +kokonaan loppumaan Scipio teki rohkean suunnitelman yrittää nousta +maihin Afrikkaan ja suunnata ratkaiseva isku itseänsä Karthagoa vastaan. + +Hänen suunnitelmansa eivät kuitenkaan miellyttäneet senaattia. Maan +isät olivat sitä mieltä, että oli saatu jo enemmän kuin tarpeeksi +rohkeasta uhkapelistä. Miehellä, jolla tuskin kolmikymmenvuotiaana oli +niin tavaton menestys takanaan, täytyi luonnollisesti olla myöskin +paljon kadehtijoita, ja kuiskuteltiin, että Scipio voisi käydä +vaaralliseksi Rooman kansan vapaudelle, jos hän saisi liian suuren +vallan käsiinsä. Kansansuosionsa nojalla hänen onnistui kuitenkin +hyvin myrskyisten senaatin keskustelujen jälkeen saada tämä korkea +kokous antamaan hänelle lupa siirtää sota Karthagon omalle alueelle. +Mutta vain kaksi legioonaa senaatti asetti hänen käytettäväkseen ja +rahavaroja se ei tahtonut hänelle lainkaan myöntää. Varustukset täytyi +suorittaa pääasiallisesti vapaaehtoisuuden tietä. Mutta sekin onnistui, +kiitos Scipion lujan uskon asiaansa ja hänen koskaan pettämättömän +toimintatarmonsa. Hän oli huimaavan paljoa korkeammalla kaikkia +Rooman senaattoreja valtiollisessa selvänäköisyydessä, samoinkuin +hän solapäällikönlahjoissa oli kaikkia muita Rooman sotaherroja +verrattomasti etevämpi. Kaikilta tahoilta keräytyi vapaaehtoisia hänen +kotkiensa — Rooman legioonain sotamerkkien — alle, Sisilian satamissa +rakennettiin sotalaivoja, ja eräänä päivänä Rooman sotajoukko nousi +Afrikan rannikolle. _Karthagon sota Roomaa vastaan oli päättynyt. +Rooman sota Karthagoa vastaan alkaa._ + +Tuskin Scipio oli noussut Afrikan maaperälle, kun hänen luoksensa tuli +numidialainen hallitsija _Masinissa_. Jo aikaisemmin, kun Scipio oli +Espanjassa, tämä erämaan poika oli luvannut, että roomalaiset voisivat +luottaa häneen, jos halusivat siirtää sodan Afrikkaan. Masinissa +oli hallinnut valtakuntaa, joka oli länteen Karthagon alueesta, ja +hänen hallituskaupunkinansa oli ollut nykyinen Constantine, mutta +hänet oli karkoittanut kilpaileva numidialainen kuningas _Syphaks_. +Tämän karthagolaiset olivat ottaneet siipiensä suojaan, koska hän +oli kilpailijoista mahtavampi. Houkuttimena Karthagon neuvosto oli +käyttänyt ihmeen ihanaa ylhäistä karthagolaisnaista _Sophonisbea_, +joka oli annettu hänelle puolisoksi. Masinissa oli myöskin +kosiskellut häntä, mutta tullut häpeällisesti laudalta lyödyksi, +kun rakkausasioilla ruvettiin harjoittamaan politiikkaa. Karthagon +avulla Syphaks karkoitti Masinissan valtaistuimelta. Siitä saakka tämä +harhaili pakolaisena erämaassa pieni ratsastajaparvi seuranaan. Hän ei +siis ollut juuri paljon arvoinen tuolla hetkellä, jolloin hän tarjosi +Scipiolle apuaan, mutta apua hänestä voi olla, sillä hän oli tavattoman +tarmokas mies ja taitava ratsuväen päällikkö. + +Afrikassa, kuten Espanjassakin, Scipiolla oli onni puolellaan, vaikka +vihollinen oli hänen joukkojansa paljoa mieslukuisempi. Voidakseen +tätä »jumalten suosikkia» vastaan asettaa samanveroisen vastustajan, +karthagolaisten täytyi kutsua Hannibal Italiasta. Käsky ei tullut +hänelle odottamatta. Krotonin sataman edustalla hänellä oli jo kauan +ollut valmiina kuljetuslaivasto. Hän nousi nyt joukkoineen laivoihin +tapettuaan hevoset. Niille ei näet ollut tilaa laivoissa.[215] + +Hammasta purren Hannibal näki aluksestansa voittojensa näyttämön +häipyvän näköpiirin taakse. Hän jätti Italian sellaisen mahdin +voittamana, joka oli hänen neroaankin voimakkaampi. Se mahti oli +_roomalaishenki_. + +On kysytty, miksi Scipio ei käynyt Hannibalin kimppuun Italiassa, vaan +sen sijaan antautui paljoa uskalletumpaan yritykseen mennä Afrikkaan. +Tähän vaikuttivat seuraavat seikat. Ratkaisu oli saavutettavissa vain +uhkaamalla Karthagoa itseänsä. Tosin Scipio olisi ehkä voinut pakottaa +Hannibalin vetäytymän pois ja palaamaan Afrikkaan; mutta jos Hannibal +olisi tullut sinne ennen häntä, olisi roomalaisille käynyt vaikeaksi +saada siellä lujaa jalansijaa ja voittaa numidialaisia puolellensa. + +Mutta miksi Hannibal ei sitten jättänyt Italiaa, niin pian kuin oli +selvää, ettei hän enää voinut saada siellä mitään merkitsevää aikaan? +Varmastikin senvuoksi, että hän luuli helpommin voivansa saada uupuneet +roomalaiset tekemään rauhan, jos hän itsepintaisesti piti osan heidän +maastaan miehitettynä. Olihan toki luultavaa, että roomalaiset +maksaisivat yhtä ja toista vapauttaakseen Italian vihollisjoukoista. +Luultavasti päätteli Hannibal, ja kaipa yleensä Karthagon hallituskin, +että niin kauan kuin vihollisjoukkoja oli Italian rajojen sisällä, +roomalaiset eivät uskaltaisi siirtää sotaa Afrikkaan. Mutta +karthagolaiset laskivat väärin molemmissa suhteissa. + + * * * * * + +Roomalaiset huoahtivat helpotuksesta, kun »Libyan jalopeura» +vapaaehtoisesti jätti Italian maan. Iloissaan he kunnioittivat +kunniaseppeleellä ainoata elossa olevaa niistä sotapäälliköistä, jotka +kunnialla olivat kestäneet vaikeimman koettelemusten ajan, lähemmä +yhdeksänkymmenvuotiasta Fabius Maximusta. Sitä pidettiin suurimpana +kunnianosoituksena, mitä koskaan oli tullut Rooman kansalaisen osaksi. +Siitä tulikin vanhan sotaherran viimeinen suuri hetki, sillä kohta sen +perästä hän erosi elämästä. + +Samaan aikaan Hannibal palasi kotiseudulleen, jonka hän 34 vuotta +sitten oli poikasena jättänyt. Tuloksettomaksi oli jäänyt se loistava +voitonrata, jonka hän tuona aikana oli ympäri läntisen Välimeren +piirtänyt. Mutta hänen kotiinpaluunsa valoi karthagolaisiin uutta +rohkeutta. Mitenkä hän, jota ei vielä koskaan oltu voitettu, ei voisi +lyödä maahan Scipiotakin! + +Mutta kotimaan mantereella odotti Hannibalia katkerin kaikesta, +mitä hän oli kokenut. Hänen kansansa ei ollutkaan nyt miteltävä +voimiansa juuri kokoonhaalittujen legioonain kanssa, vaan sillä +oli vastustajanaan veteraaniarmeija. Roomalaisille olivat Espanjan +sotaretket ja ahkerat harjoitukset olleet erinomaista sotakoulua. +Scipion alipäälliköt ja sotilaat olivat siellä oppineet toimimaan +itsenäisinä osastoina ja ratkaisevalla hetkellä tekemään päätöksen +omalla vastuullaan. Se aika oli ohi, jolloin Rooman armeijat antoivat +saartaa itsensä avoimella kentällä ollen kyvyttömiä kohtaamaan +vihollisen taktillisia liikkeitä tarpeellisilla vastaliikkeillä. Scipio +voi käyttää Hannibalia vastaan tämän omaa voittoisaa taktiikkaa. Hän +kykeni nyt tarvittaessa ohentamaan taistelurintamaansa ja sen sijaan +leventämään sitä, niin ettei sitä voitu saartaa. Hannibal oli ennen +ollut ylivoimainen ratsuväessä; tämän edun tasoitti nyt Scipion liitto +numidialaisten kanssa. _Zaman_ seuduilla, 20 peninkulmaa Karthagosta +lounaaseen, nykyisen Tuniksen ja Algerian rajalla onnellisempi +vastustaja vuonna 202 löi perin pohjin Hannibalin. Paetessaan +puunilainen armeija perin pohjin hajoitettiin ja tuhottiin. Vain pienen +ratsastajaparven seuraamana Hannibal pelasti henkensä. + +Zama merkitsi karthagolaisille samaa, mitä Cannæ oli ollut +roomalaisille. Rooman sotajoukot olivat tämän jälkeen tunnustetusti +maailman parhaat. Roomalaisten käyttämä uusi sotataito oli niin paljon +toisten kansojen sotatapoja parempi, että se kahden sukupolven aikana +oli antava heille koko maailman herruuden. Senvuoksi Zaman taistelu +merkitsee käännettä sotahistoriassa. + + * * * * * + +Karthagolaisten täytyi nyt alistua roomalaisten koviin ja nöyryyttäviin +rauhanehtoihin, sillä heidän pääkaupungillansa ei ollut muonavarastoja +ja se ei voinut senvuoksi kestää piiritystä. Heidän täytyi sitoutua +viitenäkymmenenä vuotena suorittamaan vuotuista sotaveroa 200 talenttia +ja olla ryhtymättä sotaan, edes puolustussotaan, ilman roomalaisten +suostumusta. Karthago oli siis tosiasiallisesti joutunut Rooman +veronalaiseksi ja alistunut sen valtiolliseen holhontaan. Sitäpaitsi +karthagolaisten täytyi luovuttaa Roomalle kaikki espanjalaiset +alueensa, jättää heille kaikki sotalaivansa paitsi kymmentä ja kaikki +sotaelefanttinsa ja sitoutua olemaan harjoittamatta näitä uusia. + +Karthagon osa maailmanhistoriassa oli loppuun näytelty. + +Kovin vikisten ja vaikeroiden Karthagon neuvosherrat suorittivat +ensimmäisen määräajan vahingonkorvauksen. Mutta Hannibalin +sanotaan ivallisesti nauraneen heidän voivottelulleen. Eivätkö +nämä kauppasaksasielut kyenneet ymmärtämään, että rahanmenetys oli +vähäisintä niistä onnettomuuksista, joita nyt kokoontui heidän +onnettoman isänmaansa ylle! + +Jo ennen karthagolaisten lopullista voittamista Masinissa oli lyönyt +Syphaksin, ottanut hänet vangiksi ja riemukulussa marssinut entiseen +pääkaupunkiinsa. Sophonisbe heittäytyi voittajan jalkoihin ja anoi +häneltä turvaa roomalaisia vastaan. Kuka voikaan vastustaa hänen +viehätysvoimaansa? Ainakaan ei arojen poika, joka rakastui niin, että +samana päivänä vietti häitä hänen kanssaan. + +Mutta kun Scipio sai kuulla, että Masinissa oli nainut Rooman kansan +leppymättömän vihollisen, hän antoi tämän kuulla suoria sanoja. +Murheissaan arojen poika vetäytyi telttaansa, yksinäisyyteen ja +epätoivoonsa. Kun hän jonkin verran oli tointunut, hän oli päättänyt +olla sallimatta jumaloidun Sophonisben elävänä joutua roomalaisten +valtaan. Hän ojennutti hänelle myrkkymaljan, jonka Sophonisbe +epäröimättä tyhjensi. + +Roomalaiset palkitsivat Masinissaa hänen liittolaisuudestaan antamalla +hänelle melkein koko Syphaksin valtakunnan kuningaskunnaksi ja uskoivat +hänen tehtäväkseen valvoa, etteivät karthagolaiset ryhtyisi mihinkään, +mikä olisi Rooman etujen vastaista. Syphaks kuoli roomalaisten +vankeudessa. + + * * * * * + +Kun Scipio palasi kotiin, hän vietti loistavimman triumfin, mitä Rooma +siihen saakka oli nähnyt, ja hän sai kunnianiinen Āfricánus. + + * * * * * + +Niin oli päättynyt tämä valtava taistelu, joka 18 vuoden ajan oli +pitänyt koko läntistä Välimerenmaailmaa ja suurta osaa itäisestäkin +henkeä salpaavassa jännityksessä. Sota oli ollut rikas draamallisista +kohtauksista, ja vielä viime hetkellä ei kukaan ollut voinut ennustaa +lopputulosta. Kun päätös vihdoin tuli, se merkitsi ratkaisevaa +käännettä Välimerenmaiden kohtaloissa. Yksi toisensa perästä sen maat +kukistuvat voittoisan Rooman alaisiksi. Mutta tämä on jälkimaailman +silmissä vain välttämätön seuraus Hannibalinsodan suurista, +ratkaisevista tapahtumista. + +Italialle oli sodalla ollut se merkitys, että se oli sulattanut +niemimaan kansat _yhdeksi_ kansallisuudeksi. »Yhtä suuressa määrin +kuin yhteinen voitto vaikuttivat myöskin sen vaatimat äärettömät uhrit +siihen, että roomalaiset ja heidän liittolaisensa veljistyivät ja että +syntyi italialainen kansakunta», sanoo De Sanctis. + +Rooman aikakirjoissa toinen puunilaissota on myöskin toisessa suhteessa +rajapyykkinä. Vasta tutkijan tullessa tähän aikaan Rooman kohtaloita +verhoava tarujen hämärä täydellisesti haihtuu ja, kiitos ennen kaikkea +Polybioksen, historian kirkas valo lankeaa sen ylle. Vastakkaisten ja +puolueellisesti väritettyjen tiedonantojen lomitse historioitsijan +täytyy tosin edelleenkin eteenpäin pujotteleutua — niinhän täytyy +tehdä senkin, joka kerran on muodostava itselleen käsityksen siitä, +mitä meidän päivinämme todella tapahtuu — ja täydellisten tietojen +puutteessa hänen on monesti tyydyttävä todennäköisyyspäätelmiin, mutta +hänen vaelluksensa halki aikojen ei kuitenkaan ole enää »yöllisen +kulkijan, joka varovaisesti haparoitsee eteenpäin.» + + +Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun: + +J. Kromayer, Roms Kampf um die Weltherrsshaft. + +Theodor Birt, Römische Charakterköpfe, Weikko Pakarisen ja Lauri +Pelkosen suomentamana nimellä »Rooman miehiä». + +T.A. Dodge, Hannibal. + +Gottlob Egelhaaf, Hannibal. + +Eugene Hennebert, Histoire d'Hannibal: 3 osaa. + +J. Kromayer, Hannibal als Staatsman (Historische Zeitschrift 1909). + +Eduard Meyer, Hannibal und Scipio (Erich Marcks und K.A. von Müller, +Meister der Politik I). + +Tähän lukuun: + +Hermann Hesselbarth, Historisch-kritische Untersuchungen zur dritten +Dekade des Livius. + +Eugen Täubler, Die Vorgeschichte des zweiten punischen Krieges + +J.F. Liljeblad, Var gick Hannibal över Alperna? + +Wilh. Lundström, C. Flaminius och Hannibal. + +W. Streit, Zur Geschichte des zweiten punischen Krieges in Italien nach +der Schlacht von Cannæ. + + + + +ROOMALAISET PÄÄSEVÄT ITÄISENKIN VÄLIMERENMAAILMAN VALTIAIKSI. + + +Kuulumattoman jännittävä ja ponnistuksia kysynyt sota oli saatettu +päätökseen vuonna 201. Ja kuitenkin roomalaiset jo seuraavana +vuonna alkoivat uuden sodan. Tosin tämä sellaisenaan oli vallan +mitätön Hannibalinsodan rinnalla, mutta sillä oli kuitenkin +maailmanhistoriallinen merkitys. Sillä Rooma näet alkoi omin +asein sekaantua myöskin _itäisen Välimerenmaailman_ asioihin. Jo +Polybiokselle aikoinaan oli täysin selvänä Hannibalinsodan merkitys +maailmanhistoriallisena rajapyykkinä. »Aikaisemmin», hän sanoo, +»maailman tapahtumat olivat aivan kuin hajallaan ja vailla keskinäistä +yhteyttä. Mutta tästä ajasta alkaen historia muodostaa elimellisen +kokonaisuuden: Italian ja Libyan tapahtumat punoutuvat Aasian ja +Hellaan tapahtumiin ja kaikki tähtää yhteen ja samaan päämäärään.» +Hannibalinsodan jälkeen _roomalaiset vaihtavat poliittista rintamaa_. +Mutta koska he ovat järjestelmällisiä — tai ainakin perästäpäin +näyttävät olevan — kaikessa mihin he ryhtyvät, niin he tekevät tämän +täyskäännöksen vasta sitten, kun he Karthagon kukistamisella ja +Espanjan valtauksella ovat täysin turvanneet selkäpuolensa. + +Lopullinen menestys taistelussa Karthagon voittoon tottuneita, sen ajan +suurimman sotapäällikön johtamia sotajoukkoja vastaan oli täyttänyt +roomalaiset itsetunnolla, ylpeällä varmuudella, ettei mikään mahti +maailmassa enää voisi heitä vastustaa. Roomalaiset olivat heränneet +täyteen tietoisuuteen voimastansa. Ja Itä houkutteli heitä, Itä +rikkauksineen ja hienoine helleeniläiskulttuureineen, jota roomalaiset +yhä enemmän oppivat ihailemaan.[215] Toinen toisensa perästä Idän +kulttuurimaat tulivat vedetyiksi Rooman verkkoon. Ensimmäinen +vuorossaan oli Makedonia. + + + + +MAKEDONIAN VALTAKUNTA. + + +Makedonia oli fyysillisesti voimakkain hellenistisistä +valtiomuodostumista. Isänmaanrakkaudessa ja sitkeässä kestävyydessä +makedonialaiset olivat sen ajan kansoista ainoat, joita voitiin +verrata roomalaisiin. Olisipa heillä vain ollut johdossa kunnioitusta +herättävämpiä ja laajakatseisempia miehiä kuin väkivaltainen, tolkuton +_Philippos V_ ja hänen jälkeensä hänen vähäpätöinen poikansa _Perseus_! + +Syynä Philippoksen joutumiseen sotaan roomalaisten kanssa oli hänen +kunnianhimoinen ja ahnas politiikkansa, joka teki hänestä koko Kreikan +kauhun. Monet niin Euroopan kuin Aasiankin kreikkalaiset valtiot +etsivät senvuoksi suojaa Roomalta. Ja roomalaiset muistivat hyvin hänen +liittonsa Hannibalin kanssa. + +Tuskin tarvinnee kuitenkaan edes sanoa, että Rooman _kansa_ ei +halunnut taas sotaa sen jälkeen, mitä se viimeisinä seitsemänätoista +kauhun vuotena oli saanut kärsiä. Rooman _senaatti_ se, ja se yksin, +päästi sodan puhkeamaan. Asioihin oli sopiva tilaisuus sekaantua, +kun Philippoksen liittolainen, seleukidien hallitsijasukuun kuuluva +mahtava Antíokhos vielä oli sodassa Egyptin kanssa; ja juuri nyt, +äsken päättyneen sodan kovan koulun jälkeen, Rooman legioonilla oli +iskuvoimaa, jota ne kenties koskaan myöhemmin eivät saavuttaisi. +Myöskin oli, kuten sanottu, kauniilta kajahtava sodan syy: Rooma +esiintyi helleenien vapauden suojelijana makedonialaisten tyranniutta +vastaan. + +Samaan aikaan kuin päätettiin ryhtyä sotaan Philipposta vastaan, meni +Antiokhoksen luo lähetystö ottamaan selvää hänen suunnitelmistaan +ja pidättämään häntä auttamasta Philipposta. Siinä tarkoituksessa +lähettilästen tuli imarrella perin omahyväistä kuningasta, koettaa +saada hänet vakuutetuksi Rooman senaatin ystävällisyydestä sekä saada +hänen sodanhalunsa kohdistumaan Egyptin syyrialaisiin alueisiin. + +Roomalaisten onnistui helposti eristää Philippos, ja he saivat siis +toisten häiritsemättä käydä sotaa häntä vastaan. Näyttääkin muutoin +siltä, ettei Anliokhos ollut aikonutkaan auttaa häntä roomalaisia +vastaan. Kolmessa vuodessa konsuli _Flāminínuksen_ johtamat +Rooman legioonat olivat voittaneet makedonialaisen falangin, ja +rauhanpäätöksessä typistettiin Makedonian alue samaksi, mitä se oli +ollut ennen suuren Philippoksen sekaantumista Kreikan kohtaloihin.[217] +Sitäpaitsi Philippoksen täytyi jättää Roomalaisille koko laivastonsa +paitsi viittä alusta ja kaikki elefanttinsa, maksaa 1.000 talenttia ja +sitoutua olemaan solmimatta liittoja Rooman tietämättä eikä käymään +sotaa sen suostumuksetta — kaikki luonteeltaan vallan samanlaisia +rauhanehtoja, kuin mihin Karthagon oli täytynyt alistua neljä vuotta +aikaisemmin. + +Kolme vuotta oli riittänyt pyyhkäisemään Makedonian kuningaskunnan +pois suurvaltojen joukosta. Että Philippos sai pitää varsinaisen +Makedonian, riippui siitä, että roomalaiset eivät halunneet pakottaa +häntä syöksymään epätoivoissaan Antiokhoksen syliin. Merkillistä on, +että itselleen roomalaiset eivät ottaneet mitään vallatuista maista. +Se johtui siitä, että he tajusivat selvästi, miten vaivalloista +oli hoidella meren toisella puolen olevia alueita. Pelättiin, että +liian kaukaisten maakuntain maaherrat omaksuisivat pahoja tapoja, +jotka voisivat käydä vaarallisiksi Rooman tasavallan rauhalliselle +kehitykselle. Historian opetusten tutkijoille voi Pausaniaan tapaus +olla peloittavana esimerkkinä. Että roomalaiset eivät ottaneet Kreikkaa +itselleen, riippui myöskin siitä, että helleenien kaltaiset tuittupäät +olivat varmasti erikoisen vaikeita hallittavia Roomasta käsin. Sen +sijaan, että olisivat tehneet heidät alamaisikseen, jotka sitten +tavan takaa olisivat yrittäneet päästä jälleen vapaiksi, roomalaiset +olivat kyllin viisaita avokätisesti _lahjoittaakseen_ heille kaivatun +vapauden. He laskivat näet täten hankkivansa vastaisen varalle Balkanin +niemimaalle turvallisuusvahdin, joka ei hinnasta mistään päästäisi +maahan valloitushaluista naapuriruhtinasta. Kreikkalaisten kaltainen +kansa oli viisaampaa sitoa kiitollisuuden siteillä kuin kahleilla. Niin +roomalaiset laskeskelivat. Vastaisuus oli pian osoittava, pitivätkö +heidän laskelmansa paikkansa. + +Suurissa juhlissa, jotka pidettiin Korinthoksessa vuonna 196 e.Kr., +Flamininus sai julistaa ilosanoman. Kun kaikki katselijat olivat +kokoontuneet, juhlat avattiin tavanmukaisella tavalla siten, että +airut torvensoittajan seuraamana astui keskelle Stadionia. Sittenkuin +hän torventoitotuksin oli pyytänyt hiljaisuutta, eivät seuranneetkaan +juhlain tavanmukaiset avajaismenot, vaan sen sijaan hän kuulutti +seuraavan ilosanoman: »Rooman senaatti ja sen voittoisa sotapäällikkö +julistavat Makedonian kukistumisen jälkeen kaikki kreikkalaiset +valtiot, jotka ovat olleet kuningas Philippoksen alaisia, itsenäisiksi +ja vapaiksi kaikesta verovelvollisuudesta ja toisten alaisuudesta.» + +Kreikkalaisten ilo oli niin suuri, etteivät he aluksi olleet uskoa +korviaan. »Hämmästyksissään, aivan kuin kaikki olisi ollut unta, he +tuijottivat toinen toisiinsa», kertoo Livius. »Vielä kerran airueen oli +astuttava esiin, sillä jokainen paloi halusta ei ainoastaan kuulla, +vaan myöskin nähdä vapauden julistajan. Kun airut sitten toisen kerran +oli kuuluttanut senaatin tiedonannon, silloin puhkesi valloilleen +sellainen riemu ja sellainen kättentaputuksen pauke, että selvästi +näki, että kaikesta elämän hyvyydestä vapaus on rakkain.»[218] Mutta +itse juhlaleikit pääteltiin sinä päivänä nopeammin kuin koskaan, sillä +kukaan ei kyennyt näkemään eikä ajattelemaan sitä, mitä kilparadalla +tapahtui. + +Kun päivän kilpailut olivat päättyneet, koko katselijalauma syöksyi +roomalaisen päällikön luo ja oli ihastuksissaan vähällä repiä hänet +kappaleiksi. + +Flamininuksen Philippos V:stä saavuttama voitto ja kreikkalaisten +itsenäisyyden julistaminen on vastaisku sille voitolle, jonka _suuri_ +Philippos kerran Khaironeian luona oli saanut helleeneistä. + + * * * * * + +Vallanhimoinen, hurjaluontoinen Philippos tunsi elämänsä suuren +tappion perästä olevansa kuin häkkiin suljettu metsän otus. Kaikki ne +pikkukansat, joita hän ennen oli halveksinut ja häikäilemättömästi +sortanut, olivat nyt häkin ympärillä ja iloitsivat ristikon lujuudesta. +Ei ollut määrää heidän Rooman senaatille lähettämillään valituksilla, +niin pian kuin vangittu villipeto uskalsi näyttää kynsiänsä. Silloin +sukelsi heti esille roomalaisia toimikuntia tutkimaan, oliko kaikki +niin kuin olla piti. Nämä Philippos sai luvan ottaa vastaan erinomaisen +kohteliaasti; ja korkean senaatin tuomioihin hänen oli alistuttava +napisematta. + +Mutta salaisesti hän valmistautui kerran murtautumaan ulos ja +lyömään maahan kaikki nuo raukat, jotka riemuitsivat hänen häkkiin +sulkemisestaan; ja kun kuolema yllätti hänet, hän jätti suunnitelmansa +perinnöksi pojalleen. Perseus varustautui kaikin voimin, mutta hänen +urhoolliset makedonialaisensa olisivat tarvinneet toisen johtajan. +Hyvin verisessä taistelussa löi heidät vuonna 168 _Æmilius Paulus_, +sen konsulin vertainen kaima ja poika, joka kaatui Cannæn taistelussa. +Perseus kuoli roomalaisten vankeudessa.[219] Että tällaiset tapaukset +eivät enää voisi uudistua, Makedonian kuningaskunta jaettiin neljään +pieneen tasavaltaan, jotka tulivat Roomasta riippuvaisiksi. Koko kansa +riisuttiin aseista. Kuparikilvet vietiin Roomaan, mutta kaikki muut +aseet poltettiin tai sulatettiin. + +Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kun makedonialaisten keskuudessa +puhkesi kapina, Rooma muutti poliittista järjestelmää, otti maan +suoranaiseen hallintaansa ja muutti sen _Rooman maakunnaksi_. + + + + +SELEUKIDIEN VALTAKUNTA. + + +Helleenien holhoojan asemastaan roomalaiset saivat aiheen turvata +heitä ei yksin Makedonian kuningasta, vaan myöskin Antiokhos III:ta +vastaan. Kohta sen jälkeen kuin senaatti oli julistanut Kreikan +valtiot vapaiksi ja riippumattomiksi, Antiokhos alkoi ahdistaa eräitä +niistä. Roomalaisten mielestä se todisti suurkuninkaan »määrätöntä +vallanhimoa». Sellaista luonnetta ei luonnollisestikaan tyydyttäisi +vähempi kuin koko maailman herruus, jos se vain pääsisi tarkoituksiaan +toteuttamaan. Kuninkaan olisi helppo saada sekä Makedonian Philippos +että karthagolaiset kostosotaan Roomaa vastaan. Ainakin sodan +kannattajat koettivat Roomassa herättää kansassa sellaista pelkoa. Nyt, +kuten Philippostakin vastaan, oli siis toimittava tosin kreikkalaisten +suojelijana, mutta ennen kaikkea omassa asiassa. + +Itse asiassa Antiokhoksella ei ollut lainkaan sellaisia koko maailmaa +käsittäviä suunnitelmia, mistä roomalaiset häntä epäilivät. Hänen +valloitussuunnitelmansa rajoittuivat melkein kokonaan Aasiaan. Siellä +hän halusi kulkea entisten suurkuninkaiden jälkiä. + +Kuitenkin roomalaiset veivät armeijan Makedoniasta Hellespontoksen +yli Vähään-Aasiaan. He voittivat Antiokhoksen perin pohjin vuonna +190 e.Kr. Tämä taistelu riitti lopettamaan seleukidien valtakunnan +suurvaltasadun. »Koskaan vielä», Mommsen sanoo, »suurvalta ei ole niin +perin pohjin ja kunniattomasti kukistunut.» Rauhassa Antiokhoksen +täytyi luovuttaa melkein koko Vähä-Aasia ja muutoin alistua +samanlaisiin ehtoihin kuin aikaisemmin Karthagon ja Makedonian: jättää +koko laivastonsa paitsi 10 alusta sekä kaikki sotaelefanttinsa, maksaa +15 000 talentin huikea summa ja sitoutua olemaan ahdistamatta läntisiä +naapureitansa. Laiha oli se lohdutus, että suurkuninkaalle suotiin +arvonimi »Rooman kansan ystävä». Hänen kärsimänsä nöyryytyksen perästä +oli alamaisten kunnioitus häntä kohtaan lopussa. Hänen valtakuntaansa +tärisyttivät kapinat, ja se kärsi taloudellisia vaikeuksia. +Koettaessaan kukistaa Persian lahden rantamilla puhjennutta kapinaa +hänet surmattiin, kun hän oli ryöstämässä Baalin temppeliä, jonka +aarteilla hän aikoi täyttää tyhjät kassansa. Sitten heikkeni hänen +valtakuntansa yhä enemmän ja enemmän valtaistuinriidoista, kapinoista +ja itäisten naapurikansojen kanssa käydyistä sodista ja ensimmäisellä +vuosisadalla e.Kr. se lopullisesti hajaantui. + +Sitä ennen — vuonna 133 e.Kr. — oli osa seleukidien valtakuntaa +liitetty Rooman alueisiin. Tämän asian laita oli seuraava. Kun +roomalaiset ottivat Antiokhokselta Vähän-Aasian, he lahjoittivat +suurimman osan siitä uskolliselle liittolaiselleen Pergamonin +kuninkaalle. Tästä attalidien valtakunnasta tuli siten itäisissä +Välimerenmaissa Rooman vahti, kuten Numidia oli Afrikassa. Kuten +Masinissan tuli pitää silmällä karthagolaisia, samoin oli Pergamonin +tehtävänä roomalaisten laskuun pitää aisoissa Makedoniaa ja seleukidien +valtakuntaa. Vielä roomalaiset eivät halunneet sitä rasitusta, mitä +merentakaiset alueet aiheuttaisivat. Mutta ajan oloon he vapautuivat +tästä vanhanaikaisesta käsityksestään. Vuonna 133 attalidien suku +loppui kuningas Attalos III:een. Hänen poismenonsa jälkeen huomattiin, +että hän oli jälkisäädöksessään määrännyt valtakuntansa roomalaisille. +Perintöoikeus ei kyllä ollut vallan riidaton, mutta mitä se merkitsi, +kun Rooma halusi saada maan? Vähä-Aasia tuli Rooman ensimmäiseksi +suoranaiseksi alusmaaksi toisella puolen itäistä Välimerta. Siitä +muodostettiin _Aasia_-niminen Rooman maakunta. + + + + +ROOMA JA KREIKKA. + + +Kreikkalaiset olivat jälleen päässeet »vapaiksi» vuonna 196 e.Kr. +Ennenkuin Flamininus jätti Kreikan, hän kutsui lähettiläitä kaikista +Kreikan kaupungeista Korinthokseen ja piti heille jäähyväispuheen, +jossa hän teroitti heidän mieliinsä, että vapautta oli nautittava +kohtuudella. »Jos te olette yksimielisiä», hän sanoi, »ei mikään +kuningas, ei mikään tyranni voi kukistaa teitä; mutta riita ja +eripuraisuus raivaavat tietä niille, jotka vaanivat perikatoanne. +Vapauden ovat hankkineet teille vieraat aseet; se on lahjoitettu +teille toisen kansan luottamuksen osoituksena. Teidän oma asianne on +suojella sitä ja säilyttää se. Osoittakaa nyt Rooman kansalle, että +te ansaitsette vapauden lahjan, että se on jättänyt lahjansa hyviin +käsiin.» + +»Ilonkyynelet silmissään kreikkalaiset kuuntelivat, kuinka roomalainen +puhui heille kuin isä», Livius kertoo; »ja liikutus valtasi puhujan +itsensä. Häntä keskeytettiin hyväksymishuudoilla, ja toinen kehoitti +toistansa painamaan hänen sanansa syvälle sydämeen aivan kuin +oraakkelin lausuman.» Kaunis näytelmä! Ja varmasti se näyteltiin +tunteella ja vakaumuksella —, niin kauan kuin se kesti. Mutta keskellä +tätä innostusta ne, jotka näkivät syvemmälle, kysyivät: »Onko vapaus +sellaista, jota voidaan lahjoittaa? Ja minkä arvoista on vapaus ilman +sopua?» + +Vastaus kysymyksiin saatiin pian. Kreikkalaiset eivät saaneet +vapautta, vaan anarkian, ja kiitollisuus antajaa kohtaan muuttui pian +kiittämättömyydeksi. Kävi vallan sietämättömäksi kuunnella noita +parantumattomia rettelöitsijöitä, kun he tottuivat kääntymään Rooman +puoleen vaikerruksineen ja valituksineen toinen toisestansa. Mitä +piti senaatin tehdä, kun kerrankin yksistään Spartasta tuli samalla +kertaa neljän keskenään riitelevän puolueen edustajia, jotka rähisivät +kunnianarvoisan kokouksen edessä antamatta toisilleen suunvuoroa? Ja +minkä moisia olivatkaan ne »valtiomiehet», jotka nyt Roomassa edustivat +Aristeideen, Leonidaan ja Perikleen maata. Sellainenkin erikoinen +helleenien ystävä kuin Flamininus pudisteli miettiväisenä päätään, +kun eräs näistä arvon herroista yhtenä päivänä puhui valtionasioista +ja toisena antoi kaikelle piu pauta esiintymällä juomingeissa +tanssijattarena ja laulajattarena naisvaatteisiin pukeutuneena. +Lopulta roomalaiset menettivät kokonaan kärsivällisyytensä ja pyysivät +kreikkalaisia hoitamaan asiansa parhaan taitonsa mukaan. Mutta samalla +oli myöskin tipotiessään viimeinenkin jäte helleenien mieltymyksestä +vuoden 196 suuren hetken ajoilta, ja roomalaisille kuuliaisia he eivät +enää olleet rakkaudesta, vaan pelosta. + +Roomalaiset olivat aikaisemmin nähneet kreikkalaisia matkan päästä, ja +heitä olivat ihastuttaneet heidän kauniit puolensa, heidän suurenmoiset +tieteelliset saavutuksensa, heidän taiteensa, kirjallisuutensa ja +ylipäänsä heidän hienostunut kulttuurinsa. Nyt heidän silmänsä olivat +avautuneet näkemään nurjat puolet, varsinkin heidän kyvyttömyytensä +pitää yllä rauhaa keskuudessaan. Uudet sisäiset riidat saivat +vanhastaan tunnettuun tapaan roomalaiset sekaantumaan asioihin. Mutta +kun he lähettivät sovintotuomioistuimen Korinthokseen, kaupungin +roskaväki sitä loukkasi. Ja sitten kreikkalaiset alkoivat jälleen +tapella. + +Mutta silloin kävi hullusti. Makedonian roomalainen maaherra marssi +Kreikkaan ja löi hajalle rettelöitsijäin sotavoimat vuonna 146 e.Kr. +Kreikkalaisten viimeinen, epätoivoinen vapaustaistelu päättyi siihen, +että he joutuivat Makedonian roomalaisen maaherran alaisiksi siihen +sijaan, että heidän valvojanaan oli aikaisemmin ollut suoraan Rooman +senaatti. Mutta kunnallisen itsehallintonsa he saivat säilyttää — +vaikka muovailtuna aristokraattiseen suuntaan — ja heitä pidettiin +Rooman liittolaisina. Ainoastaan rakkaan oikeuden käydä sotaa, tehdä +rauhoja ja solmia liittoja roomalaiset heiltä ottivat, ja siitä +aseellisesta turvasta, jota helleenit saivat nauttia, heidän täytyi +maksaa veroa Roomalle. + +Kreikka pääsi nyt lepoon ja rauhaan. Sen monet lukemattomat itsenäiset +pikkuvaltiot olivat vuosisatojen ajan olleet maailman helpoimmin +kiihtyvän kansan intohimojen temmellyspaikkana. Nyt niistä tuli +merkityksettömiä maaseutukaupunkeja, joissa elämä kulki yksitoikkoisen +tyyntä kulkuaan. + +Roomalaiset käsittelivät siis hyvin lempeästi sitä kansaa, jota heidän +oli kiittäminen kulttuuristaan. Korinthoksen kohtelu on kumminkin +häpeäpilkku Rooman aikakirjoissa. Rooman senaatin käskystä voittoisa +sotapäällikkö kosti julmasti sen häväistyksen, joka tässä kaupungissa +oli tullut Rooman majesteetin osaksi. Korinthos ryöstettiin puhtaaksi +ja hävitettiin sitten maan tasalle. Asukkaat tehtiin orjiksi. +Joukoittain kallisarvoisia taideteoksia sotapäällikkö lähetti Roomaan. + +Rangaistus ei ollut oikeassa suhteessa rikokseen. Monet historioitsijat +pitävätkin senvuoksi sitä kostotoimenpiteenä, kuten Karthagon hävitystä +vähän aikaisemmin ja aikoinaan Capuan osaksi tullutta kohtelua, +Rooman kauppiasylimystön työnä, joka tahtoi käyttää hyväkseen sopivaa +tilaisuutta päästäkseen vapaaksi vaarallisesta kilpailijasta. Sillä ei +kyllin siinä, että hävitettiin silloinen Korinthos —, vastaiseksikin +kiellettiin asutuksen muodostuminen kaupungin entiselle paikalle, +paikalle, joka oli liikennenäkökannalta niin erinomaisen suotuisa. + +Mutta Korinthoksen kohtaloa lukuunottamatta kreikkalaisilla oli, kuten +sanottu, tyyntä ja rauhallista Rooman herruuden alaisina, ja tällainen +tila jatkui senkin jälkeen, kun keisari Augustus oli muuttanut Kreikan +_Akhaia_-nimiseksi Rooman maakunnaksi. + + * * * * * + +Rooma oli nyt hellenistisen maailman valtias. + +Että seleukidien valtakunta, hellenistisistä valtioista suurin, +oli niin helppo kukistaa, selittyy siitä, että sen väestö ei ollut +yhtenäistä kuten Rooman valtakunnassa. Vallitsevat kreikkalaiset ja +makedonialaiset olivat Antiokhoksen valtakunnassa vain hyvin ohuena +ylempänä kansankerroksena. Kansan suuri itämaalainen ydinjoukko totteli +heitä vain pakosta, eikä sillä vaaran hetkellä ollut vähintäkään halua +uhrata elämäänsä ja omaisuuttansa vieraan herruuden säilyttämiseksi. +»Niinkuin ohut rappaus rakennuksen muuripinnalla vallitsevain +kreikkalaisten kansakerros oli aasialaisen muurin kiinteässä +rakenteessa», Kromayer sanoo. »Voimakas ravistus —ja koko kaunis +pintakerros rapisi maahan.» Sama oli laita Persian valtakunnan, silloin +kuin Aleksanteri sen kukisti. Molemmissa tapauksissa mahtava valtakunta +oli savijalkajättiläinen. Ainoastaan erinomaisen lahjakas hallitsija +voi pitää jättiläisen pystyssä. + +Toisin oli laita Makedonian ja Kreikan. Ne olivat todellakin +kansallisvaltioita, joiden väestö alhaalta ylös saakka oli yhtenäistä. +Mutta näissä valtioissa oli muita heikkouksia. Aleksanteri Suuren +sotaretkiä ja hänen Aasiassa tekemiänsä valtauksia oli seurannut suuri +väestön siirtyminen Balkanin niemimaalta, ja siirtyjät olivat suureksi +osaksi väestön kelvollisinta, yritteliäintä. Gallialaisten hyökkäys +oli vieläkin harventanut väestöä. Ja sitten kreikkalaisten ikuinen +kansallispahe: kaikkien sota kaikkia vastaan! Tämä ainainen epäsopu +seurasi heitä kaikkialle, minne he asettuivat Se myrkytti, kuten olemme +nähneet hellenististen valtioiden keskinäiset suhteet ja oli syynä +siihen, etteivät nämä koskaan tunteneet vastuunyhteyden tunnetta, +_eivät koskaan voineet esiintyä kootuin voimin ulkonaista vaaraa +vastaan_. Roomalaiset voivat senvuoksi houkutella toisen valtion toista +vastaan, murskata heidät yhden kerrallaan ja kohota siten itäisen +Välimerenmaailman valtiaiksi. + +Kirjallisuutta: + +Maurice Holleaux, Rome, la Grèce et les monarchies helénistiques. +270—285. + +G. Collin, Rome et la Grèce de 200 à 146 avant Jesus Christ. + + + + +SCIPIO JA CĀTO. + + +Karthagolaisten kukistamisen perästä Scipio Africanus oli viettänyt +komeimman triumfin, mitä siihen saakka oli Roomassa nähty. + +Triumfi oli hurmion päivää koko kansalle. Triumfikulkue lähti +tavallisesti Marskentältä. Ensimmäisinä virkamiehet ja senaattorit +valkoisissa viitoissaan astuivat arvokkaasti päät seppelöityinä. +Sitten seurasi torvensoittaja, joka puhalsi merkkitoitotuksia ja +marsseja. Hänen perässään tulivat orjat kantaen paareja, joille +sotasaalis oli levitetty katseltavaksi. Siinä oli erilaisia aseita, +taideteoksia ja kallisarvoisia kulta- ja hopea-astioita. Ja +raskaissa kuormavaunuissa vyöryi eteenpäin kulta- ja hopeaharkkoja, +kultahietaa ja rahoja säkeissä ja koreissa. Toiset orjat kantoivat +suuria tauluja, kuvia taisteluista ja piirityksistä, valloitetuista +kaupungeista ja linnoituksista. Toisissa tauluissa lueteltiin +triumfaattorin kukistamain kansain ja kaupunkien nimet. Laivain ja +piirityskoneiden pienoiskuvat antoivat lisäksi havainnollisen kuvan +sodasta. Voittosaaliina kuljetettiin myös elefantteja ja muita +valloitettujen maiden ihmeellisiä eläimiä joko kultaisissa häkeissä +tai kirjavapukuisten kuljettajain taluttamina. Siellä täällä kulkueessa +näkyi uhrieläimiä kullatuin sarvin, valkoiset uhrisiteet otsalla ja +valkoiset tai kirjavat peitot selässä. Jalkaisin ja kahleissa voitetut +kuninkaat tai sotapäälliköt vaimoineen ja lapsineen kulkivat katkeran +nöyryytyksen tietä väkijoukon ivan ja pilkan hohotuksen saattamina. +Jotkut säilyttivät näinä vaikeina hetkinäkin kunnioitusta herättävän +arvokkuutensa, toiset, kiihkeämmät luonteet eivät voineet hillitä +epätoivoansa tai raivoansa, vaan puhkesivat tunnepurkauksiin, jotka +riemastuttivat sydämetöntä rahvasta. + +Lopuksi, seisoen korkealla toisten yläpuolella neljän valkoisen +hevosen vetämissä kullatuissa vaunuissaan, tuli triumfaattori itse +purppuratogassaan, ylt'yleensä tähditettynä, laakeriseppele otsallansa. +Hänen päänsä yläpuolella piti orja Iuppiterin kultaista kruunua. Mutta +joukon puhjetessa riemuhuutoihin tämä kuiskasi juhlitulle: »Muista, +että olet kuolevainen!» + +Viimeisinä marssivat sotilaat laakerin oksat käsissään. Heillä oli +oikeus tänä päivänä vapaasti ilmaista ajatuksensa päälliköstään ja +upseereistaan. Ja he käyttivät tätä vapauttaan laulaakseen pila- ja +ivalauluja. Milloin oli aiheena sotatapahtuma, jossa päällikkö oli +tehnyt tyhmyyksiä, milloin löylytettiin päällikköä hänen ankaruudestaan +tai sai hän moitteita ahneudestaan. Mutta tuon tuostakin he kohottivat +voittajan kunniaksi huudon: »Io triumphe!»[220] + +Halki tiheään sulloutuneiden väkijoukkojen, kansan riemuitessa ja +kukkia heitellessä triumfisaattue solui eteenpäin triumfiportista +pitkin Via sacraa (»Pyhää katua»), jota reunustivat Vestan temppeli ja +muut kunnianarvoisat pyhätöt. Temppelit oli päivän kunniaksi koristettu +kukkaköynnöksillä. Juhlapuvuissaan papit seisoivat pyhättöjen +edustalla, ja kukitetuilta alttareilta savusivat uhritulet. + +Kulkue kävi yli Forumin ja sieltä Capitoliumille, Iuppiterin +temppeliin. Siellä voittaja suoritti hartautensa ja laski +laakeriseppeleen ja kultaisen kruunun korkean jumalan huomaan +kiitokseksi hänen avustaan. Lopuksi hän soturiensa ympäröimänä toimitti +juhlallisen uhrin jumalille koko sotajoukon puolesta, ja juhlallisuudet +päättyivät yleiseen, Capitoliumilla nautittuun juhla-ateriaan. + + * * * * * + +Scipiolle oli koko kotiinmarssi halki Italian yhtä triumfiretkeä. +Tuhansittain roomalaisia, jotka hän oli vapauttanut karthagolaisten +vankeudesta, kulki hänen edellänsä ylistäen vapauttajaansa. Ja kun +hän saapui Roomaan, senaatti tervehti häntä nimellä »onnellinen». +Onni oli _hänen_ puolellaan — ei Hannibalin. Hänen esiintymisensä +olikin kuin kuninkaan. Aina oli hänen ympärillään ylhäisiä nuorukaisia +kunniavartiostona. Ja sanottiin, että »Scipion vihjaus oli +samanarvoinen kuin senaatin päätös». + + * * * * * + +Mutta triumfin nurja puoli on kateus. Sen Scipio sai runsain määrin +kokea. Hänen leppymättömin vihamiehensä oli samanikäinen senaattori +_Marcus Porcius Cāto_. Hän oli entisajan äreän roomalaisen tyypillinen +edustaja, viimeinen lajiansa. Hän ei tahtonut tietää kreikkalaisesta +sivistyksestä eikä muista »uusista muodeista». Urhoollinen soturi +ja kelpo maanviljelijä hän oli, ja sitä hän piti kunnianaan. +Valtiomiestehtävien lomassa hän, kuten toinen Cincinnatus, otti omin +käsin osaa tilallansa maanviljelystöihin. Taloudellisella kunnollaan +ja säästäväisyydellään — ettemme sanoisi ahneudellaan[221] — hän +ansaitsi suuren omaisuuden. Mutta yhtä sparttalaisen yksinkertaisesti +hän eli siitä huolimatta. Kohtuullisuutta ja pidättäväisyyttä hän piti +velvollisuutena yhteiskuntaa kohtaan, sillä hyväin päivien pitohan teki +miehen kelvottomaksi kestämään sotaretken vaivoja ja kieltäymyksiä. Hän +säilyikin koko elämänsä ajan peräti terveen roomalaisen tyyppinä. Vielä +80-vuotiaana hän oli murtumaton sekä ruumiiltaan että sielultaan. + +Mutta hän oli ahdas luonne, joka ei voinut käsittää, että Rooma +maailmanvaltana ei voinut pysyä samana kuin se Rooma, jonka muodostivat +muutamat talonpoikaiskylät. Senvuoksi hänen taistelunsa »uuden ajan +turmelusta» vastaan oli taistelua itse kehitystä vastaan. Koomillisen +kuuluisaksi hän tuli pukeutuessaan 39-vuotiaana konsulina sotisopaan +naisten »turhamaisuutta ja loistonhalua» vastaan. + +Cannæn tappion perästä, jolloin oli uhrattava kaikki valtion +pelastukseksi, oli näet säädetty laki, »että nainen ei saanut pitää +koristuksia enemmän kuin puolen kultaunssin[222] arvosta eikä pukeutua +moniväriseen pukuun. Niin ikään hän ei saanut Roomassa eikä muuallakaan +kaupungissa eikä kaupungin lähimmässä ympäristössä ajaa parivaljakon +vetämissä vaunuissa.» Näyttää siltä, että niin kauan kuin hätäaika +kesti, Rooman tyttäret napisematta alistuivat näihin määräyksiin, +jotka rajoittivat heidän vapauttaan pukeutua ja liikkua säätynsä +mukaisesti. Mutta kun sodan paino vähitellen helpotti ja yleinen +hyvinvointi alkoi nousta, niin silloin naisen luonto vähitellen pyrki +oikeuksiinsa. Kaunis sukupuoli alkoi yhä enemmän ja enemmän unohtaa +sota-ajan lait, ja virkamiehet olivat kyllin ritarillisia katsoakseen +läpi sormiensa ihastuttavien lainrikkojattarien tekoja. Vuonna 195 +e.Kr. keskusteltiin kansankokouksessa yli aikansa eläneiden kieltojen +muodollisesta kumoamisesta. Mutta niiden keskuudessa, joilla oli valta +yhteiskunnassa, kävivät mielipiteet hajalle. + +Kun naiset saivat kuulla, mistä oli kysymys, he virtasivat joka taholta +niille kaduille, jotka veivät Forumille, ja harjoittivat kiihkeätä +agitatiota kansankokoukseen meneväin miesten keskuudessa. Naisten +loistonhalun vastustuksen ruumistuma oli toinen konsuleista, Marcus +Porcius Cato. Hän esiintyi ja puhui miehekkään ylväitä sanoja »naisten +julkeasta rohkeudesta.» Olihan sekin laitaa, että he »sekaantuivat +siihen, mitä lakeja olisi hyväksyttävä!» Hän höysti puhettansa m.m. +seuraavilla mehevillä paloilla: »Minä luulin silkaksi taruksi, +että kerran muinoin Lemnos-saaren naiset olivat tehneet salaliiton +perin pohjin hävittääkseen koko miessuvun ja myöskin toteuttaneet +suunnitelmansa. Mutta nyt olen huomannut, että sellainen ei ole +mahdotonta! Päästäkää vain», hän huudahti, »ohjat höllälleen sellainen +olio, joka luonnostaan ei tunne ohjia eikä kuria — luuleeko tosiaankin +kukaan, että tämä olio sitten tuntee mitään rajoja hillittömyydelleen? +Esi-isämme ovat lainmääräyksillä pakottaneet naiset olemaan miehille +alamaisia. Antakaa heidän repiä rikki nämä lain käskyt, toinen toisensa +perästä, ja lopuksi päästä tasa-arvoisiksi miesten kanssa, silloin +saatte nähdä, miten käy! Totta totisesti, samassa hetkessä, jolloin he +pääsevät tasa-arvoisiksi kanssanne, heistä tulee teidän herranne. + +Mutta mikä naisten elinehto nyt onkaan kysymyksessä, koska he ovat +tulleet vallan hourupäisiksi ja syöksyvät julkisille paikoille? Onko +isänmaan onni ja onnettomuus kyseessä? Kuulkaamme, mitä he itse +sanovat: 'Haluamme loistaa kullassa ja purppurassa. Pyhät, arjet +tahdomme ajaa läpi kaupungin juhla-ajopeleissä. Meille on annettava +oikeus suurentaa menomme aina tuhlaavaisuuteen saakka.' + +Tietäkää, kansalaiset, mikä on oleva seurauksena, jos annatte +vaimoillenne tilaisuuden kilpailla keskenänsä ylellisyydessä! On käyvä +niin, että ne, jotka ovat köyhiä, eivät arastele mitään keinoja, kunhan +vain rikkaat eivät voi katsella heitä olkainsa yli. Jos mies ei anna +vaimolleen kaikkea, mitä tämä tahtoo, niin vaimo annattaa sen toisella +miehellä.» Ja jos nyt ylellisyys päästettäisiin vallan vapaaksi, +niin himo tulisi vain pahemmaksi, kuin jos kieltoa ei olisi koskaan +ollut, sillä »villipeto, joka joutuu vankeuteen, tulee irti päästyään +entistäänkin villimmäksi.» + +Naisilla oli kuitenkin ritarinsa ja puolustajansa. Eräs lain kumoamisen +ehdottajista, kansantribuuni, muistutti tuimaa Catoa siitä, että +naiset olivat monta kertaa pelastaneet Rooman. Hehän vähän jälkeen +sabiinitarten ryöstön heittäytyivät taistelevien sotajoukkojen väliin. +Naislähetystö sai Coriolanuksen luopumaan kostoaikeistaan. Ja kun +kaupunki oli joutunut gallialaisten valtaan, niin naiset ne lunastivat +sen vapaaksi uhraamalla koristuksensa ja kalleutensa. Samaa uhrimieltä +he olivat osoittaneet viimeisessä vaarallisessa puunilaissodassa. »Kun +me», puhuja jatkoi, »annamme naisten vertaisinamme jakaa kanssamme +valtion onnettomuudet, niin onhan enemmän kuin kohtuullista, että he +saavat mielensä mukaan toimia asiassa, joka ei koske valtiota, vaan +ainoastaan heitä itseänsä.» + +Ritarillisen kansantribuunin puheella oli varmasti vaikutuksensa. +Kaikissa tapauksissa naiset itse tarttuivat asiaan. Seuraavana päivänä, +jolloin kiellon kohtalo piti ratkaistaman, he panivat liikkeelle +ylivoimaiset voimat niitä kansantribuuneja vastaan, jotka aikoivat +ehkäistä lain kumoamisen. Valtava naisarmeija kokoontui naisille +vihamielisten kansantribuunien asuntojen edustalle eikä luopunut +piirityksestä, ennenkuin tribuunit olivat luvanneet alistua naisten +tahtoon. + +Tällainen oli tapahtumain kulku, kun naisemansiopatioliike voitti +ensimmäisen tunnetun voittonsa. + + * * * * * + +Yhtä hellittämättömästi kuin Cato vastusti naisten oikeutta saada +pukeutua mielensä mukaan, yhtä hellittämättömästi hän taisteli Scipio +Africanusta vastaan. Sillä hänessä ja hänen suvussaan hän näki +ruumistuneena uuden, pahan ajan ja sen ihailun kreikkalaisten hienompaa +sivistystä kohtaan. Caton mielestä voitiin tulla toimeen ilman +ulkonaisia metkuja. Ankara siveystuomari ei ollut oppinut ymmärtämään, +että + + »sivistys kaikki vierast' pohjaltaan on; + Kotoista barbarius vain oli kerran.» + +Taikka jos hän sen älysi, hän kuitenkin piti barbariutta ja sen +raakaa voimaa parempana kuin sivistystä, joka hänen vilpittömän +vakaumuksensa mukaan välttämättömästi veltostutti. Ja tässä hän +oli oikeassa siinä määrin, kuin kreikkalaisten paheet kotiutuivat +kreikkalaisen sivistyksen ja elämän hienostuksen mukana; mutta Cato +kuului niihin, jotka haluavat heittää lapsen pois kylpyveden mukana. +Häntä ärsytti nähdä, kuinka heikkoja roomalaiset olivat kaikkea +kreikkalaista kohtaan, kuinka sellaisetkin henkilöt, jotka eivät +voineet syventyä kreikkalaisen sivistyksen henkeen, kuitenkin koettivat +hankkia itselleen jonkinmoisen kreikkalaisen ulkokiillon välttyäkseen +kuulumasta »barbaareihin». Häntä kiihoitti myöskin Scipion loistava +esiintyminen, hänen »kuninkaalliset eleensä», jotka liian räikeästi +erosivat tasavaltalaisesta yksinkertaisuudesta ja niukkuudesta. +»Tasavallan kumoamisen ajatuskin oli kuitenkin Scipiosta kaukana», +sanoo Eduard Meyer. »Mutta hänestä oli tullut liian suuri, että +aristokraattinen yhteiskunta olisi kauemmin voinut sietää häntä.» +Yritettyään useita kertoja turhaan päästä hänen kimppuunsa Caton +lopuksi onnistui saada eräs kansantribuuni esittämään Hannibalin +voittajaa vastaan se julkea syytös, että tämä olisi ottanut vastaan +lahjuksia Antiokhokselta suodakseen hänelle kohtuullisen rauhan. Scipio +oli nimittäin johtanut sotaa kuningasta vastaan. + +Sattui olemaan juuri Zaman taistelun vuosipäivä, kun Scipion asia piti +ratkaistaman. Syytetty oli liian korkealla alistuakseen puolustautumaan +häpeällisiä syytöksiä vastaan. Sen sijaan hän muistutti kansalle päivän +merkitystä. »Sellaisena päivänä», hän sanoi, »ei roomalaisten sovi +kuunnella herjauksia sitä miestä vastaan, jota hänen syyttäjiensä on +kiittäminen siitä, että he ylipäänsä voivat puhua. Päinvastoin kaikkien +velvollisuus on viettää suuren voiton muistoa menemällä Capitoliumille +kiittämään jumalia isänmaan pelastuksesta. Sen minä teen nyt», hän +sanoi, »ja ken ajattelee samoin kuin minä, seuratkoon minua!» + +Silloin kaikki kansa lähti hänen perässänsä, ja syyttäjä jäi yksin +seisomaan Forumille. Scipio oli taasen viettänyt triumfin. + +Mutta hän oli saanut kylläkseen julkisesta elämästä. Loukatussa +ylpeydessään hän vetäytyi maatilalleen Campaniaan ja antoi +kadehtijainsa parjata häntä niin hyvin kuin taisivat. Paljon ei +ollutkaan hänellä enää päiviä jäljellä. Loistava voittaja oli +kuollessaan vain 51-vuotias. + + * * * * * + +Mutta hänen vastustajansa Cato sai kauan elää ja vallita. +Vuonna 184 hänet valittiin sensoriksi, ja hän hoiti virkaansa +vääjäämättömän ankarasti. Arvottomat senaattorit hän syntyperästä +ja sukulaissuhteista piittaamatta erotti korkeasta neuvostosta. +Eräs näistä oli Flamininuksen oma veli, mies, joka itse oli ollut +konsulina, mutta tullut tunnetuksi irstaisuudestaan ja julmuudestaan. +Cato vertasi itseään lääkäriin, joka leikkaa ja polttaa pois pahan +yhteiskuntaruumiista. Ylellisyyttä vastaan hän ryhtyi jälleen +taisteluun, jota hän oli käynyt yksitoista vuotta aikaisemmin, ja nyt +suuremmalla menestyksellä. Hän käytti näet asemaansa ja valtuuksiansa +hyväkseen määrätäkseen veron juuri sellaisille esineille, joita +käyttämästä hänen ei vuonna 195 ollut onnistunut naisia kieltää. + +»Punatukkainen, harmaasilmäinen pureva susi» sai paljon vihollisia, +mutta Rooman kansa antoi hänelle kunnianimen Censōrius ja pystytti +hänelle kuvapatsaan, johon kaiverrettiin, että hän oli nostattanut +Rooman valtion rappiosta. Hänen nimestään on tullut ankaran +oikeamielisyyden symboli. Mutta hän sai tehdä sen aina uusiutuvan +havainnon, että laeilla ja poliisitoimenpiteillä voidaan ajanhengen +virtaa pysäyttää korkeintaan lyhyeksi hetkeksi. + + +Kirjallisuutta: + +E. Pohlmey, Der römische Triumph. + +F.D. Gerlach, Marcus Porcius Cato. + +Oskar Jäger, Marcus Porcius Cato. + +W. De Vries, De vita M. Porcii Catonis Majoris. + +Johannes Paulson, Cato och fruarna (teoksessa »Från antiken och från +senare tider»). + + + + +HANNIBALIN VIIMEISET VAIHEET. + + +Vuoden 201 rauhanpäätöksellä Karthago oli muuttunut mahtavasta +kauppavaltiosta suojattomaksi kauppakaupungiksi. Murskattu oli +Hannibalin ylpeä unelma tehdä isänmaastaan suuri ja mahtava. Mutta +tuon tavattoman miehen sielunvoimat olivat vieläkin murtumattomat. Ja +se koitui, vaikkakin toisella tavalla kuin aikaisemmin, hänen maansa +hyväksi. Kansan luottamuksen turvin hän otti kotikaupungissa vallan +ohjat käsiinsä ja työskenteli menestyksellä uudistusten ja parannusten +aikaansaamiseksi. Sodan haavat alkoivat arpeutua. Pian hän voimakkaalla +kädellä oli saanut valtion raha-asiat sellaiseen kuntoon, että +vuotuiset sotakorvaukset voitiin maksaa Roomalle, ilman että tarvittiin +ylimääräisillä veroilla rasittaa kansaa. Hannibal näyttäytyi olevan +yhtä suuri rauhan kuin sodan toimissa. + +Mutta tärkeämpää kuin koko maan onni ja onnettomuus oli _valta_ niille, +joilta Hannibal oli sen riistänyt, nimittäin kauppiasylimystölle. Hänen +vastustajansa eivät kavahtaneet juoruamasta Rooman senaatille, että +Hannibal yhäkin hautoi pahoja suunnitelmia Roomaa vastaan ja koetti +nostattaa idästä myrskyn perivihollista vastaan. Vuonna 195 tämä kavala +kirjoittelu kantoi hedelmiä: Roomasta tuli lähetystö tutkimaan asiaa ja +vaatimaan ehkä Hannibalin erottamista vallasta tai luovuttamista. + +Hannibal säästi kansalaisiltaan kiusallisen ratkaisun reippaasti +tarttumalla asiaan ja pakenemalla Aasiaan[223], Antiokhos III:n luo, +joka otti kuuluisan sotapäällikön vastaan suurin kunnianosoituksin. +Mutta Karthagossa hänet julistettiin valtiokiroukseen, hänen +omaisuutensa takavarikoitiin ja hänen kotinsa hajoitettiin maan +tasalle. Hänen kotoiset vihollisensa olivat perivihollisen avulla +saaneet voiton hänestä. + +Kun sota oli syttymässä roomalaisten ja Antiokhoksen välille, Hannibal +teki suunnitelman kaikkien niiden valtioiden suureksi liitoksi, joilla +oli aihetta pelätä roomalaisia. Mutta suunnitelma kävi yli Antiokhoksen +ymmärryksen. Hänen hovikamarillansa[224] kadehti muutoin suurta +karthagolaista ja sen onnistui uskotella kuninkaalle, ettei hän millään +muotoa saisi antaa muukalaisen himmentää suurta nimeänsä. Hannibalia +käytettiin sodassa vain alempiarvoisiin tehtäviin ja antamaan hyviä +neuvoja —, joita kukaan ei noudattanut. + +Kun Antiokhoksen suurvalta-asema oli luhistunut ja hänen oli pakko +tehdä nöyryyttävä rauha roomalaisten kanssa, hänen täytyi myöskin +sitoutua jättämään vihattu karthagolainen heidän käsiinsä. Mutta +koditon vältti tälläkin kertaa vaaran. Hän pelastautui kuningas +_Prusiaan_ luo _Bithyniaan_ Vähän-Aasian pohjoisrannikolle. Häntä +Hannibal auttoi hyvällä menestyksellä hänen taistellessaan Pergamonin +kuningasta vastaan. Mutta kun Flamininus, makedonialaisten voittaja, +tuli sinne Rooman lähettiläänä, niin Prusias, »viheliäisin kaikista +Aasian viheliäisistä hallitsijoista»[225], oli heti valmis kavaltamaan +auttajansa. Hannibal oli heti huomannut, missä aikeissa hänen +»suojelijansa» oli, ja ollut senvuoksi kyllin varovainen varustaakseen +asuntonsa salakäytävillä. Mutta kun hänen tällaista salatietä piti +paeta, se olikin kuninkaan sotilaiden miehittämä. Kun Hannibal huomasi, +että pelastus oli mahdoton, hän otti myrkkyä, jota hänellä oli aina +mukanaan sinettisormuksessa. »Tahdon vapauttaa roomalaiset pelosta», +hän sanoi, »koska he eivät suo vanhan miehen saada kuolla rauhassa.» +Tämä tapahtui todennäköisesti vuonna 183 e.Kr., samana vuonna, jolloin +hänen suuri vastustajansa erosi elämästä. + + + + +KOLMAS PUUNILAISSOTA. + + +Muutamia kuukausia ennen Korinthoksen hävitystä oli näytelty vieläkin +kauhistavampi hävitysnäytelmä, näytelmä, joka oli viimeinen näytös +roomalaisten ja karthagolaisten välisessä katkerassa kamppailussa. + +Karthagon valtakunnan ruumis oli merkillisen helppo lääkitä. Kiitos +asukkaidensa ahkeruuden ja yritteliäisyyden se tointui Hannibalin +viisaan ja voimakkaan johdon alaisena ihmeteltävän nopeasti. +Puunilaisten ikuiset kilpailijat tunsivat epämiellyttävää hämmästystä, +kun nämä kymmenen vuotta rauhanteon perästä tarjoutuivat maksamaan koko +jäljellä olevan osan vahingonkorvausta samalla kertaa. Sen paremmin ei +siis ollutkaan onnistuttu vaarallisen kilpailijan tuhoamisaikomuksessa! +Vai niin! Perusteellisestipa oli antauduttu kavalain puunilaisten +nenästä vedettäviksi! + +Luonnollisesti roomalaiset kiittäen kieltäytyivät hyväksymästä +tarjousta. Rahat sellaisenaan eivät olleet likimainkaan niin +suuriarvoisia kuin Karthagon verovelvollisuus. + +Pian Rooma täyttyi huhuista, jotka kertoivat petollisten puunilaisten +aikeista. Puhuttiin salaisista hyökkäyssuunnitelmista Italiaa +vastaan, valtavista laivastovarusteluista; ja se ajatus alkoi +vakiintua roomalaisiin, että vähemmällä ei päästäisi kuin kolmannella +puunilaissodalla. + +Ja kumminkin on tosiasia, että karthagolaiset olivat täydellisesti +alistuneet ylivoiman edessä ja ilmitoivat kaikin mahdollisin tavoin +vilpittömyyttään entistä verivihollista kohtaan. Roomalaisten +taistellessa Philipposta, Antiokhosta ja Perseusta vastaan he antoivat +armeijan tarpeiksi tai Rooman muonittamiseksi suuret määrät viljaa +eivätkä tahtoneet maksusta tietääkään — vaikka luonnollisesti se +lopuksi otettiin vastaan. + +Roomalaisten viha ja epäluuloisuus lyötyä vihollista kohtaan +kuitenkin aivan kuin ruumistui Cato Censoriuksessa. Vuonna 157 hän +oli tutkimustoimikunnan mukana Afrikassa. Otsa synkissä rypyissä +hän huomasi, että hänen pahinkin pelkonsa oli ylitetty. Oliko tämä +muserrettu Karthago, tämä rikas kaupunki, jossa vilisi väkeä, jolla +oli varushuoneissaan valtavat asevarastot ja suuri laivasto! Hän näki +jo hengessään uuden Hannibalin näitä rikkaita apuneuvoja käyttämässä. +Ei, Rooma ei koskaan voisi tuntea itseään turvalliseksi, ennenkuin +Karthago olisi hävinnyt maan pinnalta. Tästä ajatuksesta tuli +hänelle päähänpiintymä, ja heti kotiin palattuaan hän alkoi tehdä +kiihoitustyötä Karthagon tuhoamiseksi. Havaintovälineinään hänellä oli +mukanansa m.m. muutamia tavattoman hyviä viikunoita, joita hän näytteli +senaattoreille. »Maa, joka tuottaa näitä ihania hedelmiä», hän sanoi +senaattoreille, »on vain kolmen päivän merimatkan päässä Roomasta.» +Hänelle tuli tavaksi lopettaa kaikki lausuntonsa senaatissa, oli asia +mikä hyvänsä, sanoilla: »Ceterum censeo Carthaginem esse delendam» +(Muutoin olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä). Ja lopuksi +itsepäinen ukko sai tahtonsa toteutetuksi. Ei mitään tulta ole niin +helppo puhaltaa vireille kuin kansallisvihan, varsinkin, jos siihen +liittyy saaliinhimo. Eikä mikään intohimo voi niin helposti pukeutua +hyveen koreimpaan pukuun. Caton alinomainen vaatimus, »kova ja kuiva +kuin dogmi»,[226] tuli lopuksi Rooman kansallekin päähänpiintymäksi. +Erityisesti se saavutti kannatusta Rooman pankkiirien ja +suurkauppiaiden taholta. Nämä näkivät jo hengessään itsensä rikkaan +raha- ja kauppakaupungin perijinä. Karthagon kohtalo oli päätetty. +Mutta säädyllisyyden vuoksi roomalaisten täytyi viivytellä surmaniskun +antamista, kunnes saivat sopivan tekosyyn sotaan. Eihän voinut sentään +ilman muuta mennä ja hajoittaa kaupunkia maan tasalle. + +Silloin Masinissa tuli pulassa avuksi. Hän oli jo niin kauan ollut +karthagolaisten kiusanhenkenä, että heidän kärsivällisyytensä oli +piankin oleva lopussa. Vertaansa vailla olevalla häikäilemättömyydellä +hän oli käyttänyt hyväkseen rauhansopimuksen määräystä, että hänen +piti saada takaisin »kaikki alueet, jotka aikaisemmin olivat kuuluneet +hänelle _tai hänen esi-isilleen_.» Tämän pykälän nojalla hän oli +vaatinut toista Karthagon aluetta toisensa perästä ja muitta mutkitta +miehittänyt ne joukoillaan. Hänhän tiesi, että karthagolaiset eivät +saaneet alkaa sotaa ilman Rooman suostumusta. Ja kun he alistivat +asiansa roomalaisten harkintaan, Masinissa sai melkein aina toivomansa +päätöksen. Vain silloin, kun roomalaisille ei oikein sopinut kiristää +Karthagoa äärimmilleen, kuten valmistauduttaessa sotaan Perseusta +vastaan, he kiristivät Masinissan suitsia. Roomalaiset olivat liian +ovelia ajaakseen karthagolaiset liittoutumaan Rooman vihollisten +kanssa. Historia ei kerro, miltä heistä tuntui, kun maahan nöyryytetty +kansa-parka osoitti tunnustustaan mahtavalle »suojelijalleen» +lähettämällä viljaa Rooman armeijalle Makedoniaan. + +Masinissan »yritteliäisyys» kasvatti kuitenkin hänen alueistaan suuren +valtakunnan, joka ulottui Marokon rajoilla lännessä Isoon Syrttiin +idässä ja jonka etelärajana oli erämaa. Se kiersi maan puolelta +joka taholla Karthagon valtakuntaa kuin pakkopaita. Masinissan +alamaiset eivät suinkaan olleet höllässä yhteydessä olevia aavikon +paimentolaisia. Hän opetti beduiinit viljelemään maata ja asettumaan +vakinaisesti asumaan. Ja niinkuin hän teki paimentolaiskansastaan +porvareita ja talonpoikia, samoin hän loi ryövärilaumojensa miehistä +sotilaita, jotka olivat kyllin arvokkaita taistelemaan roomalaisten +legioonain soturien rinnalla. + +Lopuksi vanhan vehkeilijän onnistui ärsyttää karthagolaiset +ryhtymään aseelliseen vastarintaan ja tuhota täydellisesti heidän +sotajoukkonsa. Ei ole epäilystäkään siitä, että hän toivoi pian +saavansa tehdä Karthagon pääkaupungikseen ja levittää valtansa yli +koko pohjois-Afrikan. Mutta silloin kajahti Roomasta voimakas: +»Seis!» Roomalaiset olivat päättäneet Karthagon tuhon, mutta ei sen +sulautumista Numidiaan.[227] Sitä myöten oli kuitenkin kaikki hyvin, +että tilanne oli kypsytetty Rooman aseellista sekaantumista varten: +Karthagolaiset olivat rikkoneet rauhan. Ja kaiken lisäksi heidät oli jo +lyöty. Pyövelin tehtävän roomalaiset ottivat itselleen. Se uskottiin +molemmille vuoden 149 konsuleille. Mukanaan vahva sotajoukko ja +laivasto he laskivat maihin Afrikan rannikolle.. + + * * * * * + +Jo kuullessaan huhuja siitä, mitä heille aiottiin, karthagolaiset +olivat tehneet kaikkensa hellyttääkseen verivihollisensa +inhimillisyyteen ja lähettäneet lähetystöjä Roomaan tarjoamaan +täydellistä alistumista. Mutta ne tulivat liian myöhään voidakseen edes +neuvotella. Roomalainen maihinnousuarmeija oli jo matkalla päämääräänsä +kohti. Lähettiläät saivat kuitenkin vastauksen, että karthagolaiset +saisivat pitää alueensa vapaana ja loukkaamattomana, jos he jättäisivät +300 ylhäistä nuorukaista panttivangeiksi ja sitten täyttäisivät ne +lisämääräykset, joita Rooman konsulit antaisivat Afrikkaan saavuttuaan. + +Epätoivoon joutuneet ihmiset suostuivat kaikkeen. Ensiksi konsulit +vaativat täydellistä aseista riisuntaa. »Mihinkä tarvitsikaan aseita +kansa, joka oli päättänyt elää rauhassa, ja jota Rooman voimakas +käsivarsi suojeli kaikkia vihollisia vastaan?» Karthagolaiset +tottelivat ja antautuivat vihollisen armoille, vihollisen, joka ei +tuntenut armoa. Vaatetavaratalot, laivaveistämöt ja kodit tyhjennettiin +kaikesta aseen nimellisestä. Pitkä jono vankkureita kuljetti 2 000 +heittokonetta ja 200 000 täydellistä varustusta roomalaisten leiriin. + +Nyt kai vihollisen viha oli lepytetty! + +Mutta karthagolaiset eivät tunteneet pohjaa myöten roomalaisten +luihuutta. Rooman valtiomiehet hykertelivät tyytyväisinä käsiään: +veretön valtaus. Sittenkuin konsulit olivat saaneet vastapuolen täysin +aseettomaksi, toinen heistä ilmoitti Rooman senaatin määräysten +mukaisesti vaativansa, että karthagolaiset repisivät kaupunkinsa +hajalle. He saisivat sitten asettua asumaan, minne haluaisivat, +kuitenkin vähintään 15 km päähän meren rannikosta. + +Karthagolaiset oli siis erotettava sen elementin yhteydestä, joka oli +heidän elinehtonsa. Ja rakas kaupunki, jossa he ja heidän esi-isänsä +vuosisatoja olivat eläneet ja kuolleet, kaupunki, jonka he työllään +olivat tehneet suureksi ja kunnioitetuksi, se oli nyt muuttuva tuhaksi +ja soraksi ja jumalain asunnot sen mukana. »Tämä kauhistava käsky», +Mommsen sanoo, »herätti puunilaisissa eloon samanlaisen — sanoisinko +ihailtavan vaiko mielipuolisen — innostuksen, jota kerran tyroslaiset +osoittivat Aleksanteria ja myöhemmin juutalaiset Vespasianusta vastaan +taistellessaan. Yhtä vertaansa vailla kuin tämän kansan kärsivällisyys +orjuuden ja sorron päivinä oli nyt sen intohimoinen uhma, kun oma +rakas isien kaupunki oli kysymyksessä. Pelastuksen toivosta ei voinut +olla puhettakaan. Poliittinen viisaus kehoitti epäilemättä tätä kansaa +nytkin taipumaan. Mutta niiden ääni, jotka neuvoivat alistumaan +välttämättömään, hukkui suunniltaan joutuneen kansan mielipuolisen +raivon ulvontaan, niinkuin perämiehen komentohuudot hirmumyrskyn +pauhinaan.» Kokonainen kansa päätti kuolla uhrikuoleman. + +Oli vain hankittava aseita, sitten myytäisiin elämä kalliista. Ajan +voittamiseksi pyydettiin konsuleilta kuukauden lykkäystä sillä +tekosyyllä, että haluttiin lähettää lähetystö Roomaan. Tähän ei tosin +suostuttu — enempää kuin mihinkään muuhunkaan —, mutta konsulit +viivyttelivät joka tapauksessa surmaniskuansa, sillä he halusivat antaa +kiihtyneen kansan tyyntyä ja päästä tajuamaan, kuinka toivotonta oli +yrittää tehdä vastarintaa. + +Siten kuolemaantuomitut joka tapauksessa saivat hetken hengähdysaikaa. +Se käytettiin hyväksi äärimmäistä myöten. + +Ja epätoivon rohkeus sai ihmeitä aikaan. Vanhat ja nuoret, miehet, +vaimot ja lapset tekivät työtä yötä päivää valmistaen aseita, aseita, +aseita. Koko kaupunki muuttui asepajaksi. Saadakseen parruja heitto- +ja linkoamiskoneisiin revittiin julkisia rakennuksia ja metallia +hankkiakseen turvauduttiin temppelien aarteisiinkin. Naiset leikkasivat +hiuksensa ja punoivat niistä jänteitä jousiin ja heittokoneisiin. + +Kun roomalaiset lopuksi kyllästyivät odottamiseen ja marssivat +Karthagoa vastaan, he huomasivat hämmästyksekseen muurien olevan +täynnä uusia heittokoneita ja muurien takana väestön, joka oli lujasti +päättänyt taistella viimeiseen saakka. Se vuosi ja seuraavakin kuluivat +roomalaisten pääsemättä päämääräänsä. Piiritysarmeija ei voinut estää +kaupunkia saamasta muonavaroja sekä ympärillä olevalta maaseudulta +että meren puolelta. Paljon vastusta oli roomalaisilla myöskin siitä +kenttäarmeijasta, jonka karthagolaiset olivat saaneet pystyyn ja joka +sai apujoukkoja ystävällismielisiltä numidialaisilta päälliköiltä. +Piirittäjiä itseään ahdistelivat sitäpaitsi kuumaan kesäaikaan +ankarasti kulkutaudit. Ei Cato enempää kuin Mastoissakaan saanut nähdä +Karthagon häviötä. He kuolivat molemmat vuonna 149, Numidian kuningas +yhdeksännelläkymmenennellä ikävuodellaan. Aivan viimeiseen asti hän oli +säilyttänyt ruumiin- ja sielunvoimansa murtumattomina. Sitä todistaa +sekin, että hän jätti jälkeensä nelivuotiaankin pojan järjestyksessä +44:nnen miespuolisista jälkeläisistään, kuten kerrotaan.[228] + +Vuonna 147 tuli roomalaisten sodankäyntiin uutta vauhtia, kun nuori +_Publius Cornelius Scipio Æmilianus_ valittiin konsuliksi. Hän oli +nuoremman Æmilius Pauluksen poika ja Scipio Africanuksen pojan +ottopoika. Isäänsä hän muistutti omanvoitonpyytämättömyydessä ja +rehellisyydessä, mutta kenties vieläkin enemmän hän muistutti suurta +kaimaansa. + +Scipiotakin vastaan karthagolaiset puolustautuivat epätoivon raivolla, +mutta kun hänen lopuksi onnistui estää kaikki muonantuonti kaupunkiin, +niin nälänhätä teki vaikutuksensa. Scipio antoi ryntäysmerkin. +Nälkiintynyt miehistö ei kyennyt paljoakaan tekemään vastarintaa. +Roomalaiset pääsivät helposti yli kaupunginmuurin. Mutta sitten alkoi +katkera kamppailu ahtaista kaduista ja rakennuksista. Teurastus +ja hävitys kesti useita päiviä. Lopuksi ahdistettiin vielä elossa +olevat karthagolaiset — 50 000 miestä, naista ja lasta — korkealla +sijaitsevaan linnaan, ja seitsemäntenä päivänä urhoollisen kansan +jätteiden oli anottava armoa. Elämänsä he saivat säilyttää, mutta +suurin osa heistä myytiin orjiksi. + +Itsensä kaupungin roomalaiset perin pohjin ryöstivät. Mutta vielä +olivat useimmat rakennukset jäljellä. Silloin Scipio sai senaatilta +käskyn hävittää Karthagon maan tasalle. Seitsemäntoista päivää +liekit raivosivat raunioissa. Mutta Scipio katseli kauhistuen hänen +tehtäväkseen uskotun pyövelintyön loppunäytöstä. Hänessä välähti kamala +aavistus, että koston päivä oli kerran koittava ylpeälle Roomalle. +Hänen ystävänsä Polybios[229] kuuli hänen silmät kyynelissä toistavan +Iliaan sanat: + + »Joutuvi päivä se myös, jona sortuva on pyhä Troia.» + +Kerran maailmaa vallinneen kaupungin tuhan ympärille kynnettiin auralla +vako merkiksi siitä, että koskaan enää eivät ihmiset saisi siellä +asua ja elää, ja roomalaiset papit kirosivat itse maankin. Rooman ei +tarvinnut enää pelätä kerran niin mahtavaa kilpailijaansa. + +Minkä Aleksanteri Suuri pani alulle idässä vuonna 332 hävittäessään +Tyroksen ja sen merivallan, sen Scipio oli täyttänyt lännessä. +Foinikialainen kansanaines, joka kaupallaan ja siirtolaisuudellaan +oli vaikuttanut niin kiihoketta antavasti Länsimaihin, oli nyt pois +pyyhitty maailmankehityksestä. + +Karthagon entinen alue muutettiin _Africa_-nimiseksi Rooman +maakunnaksi. Scipio sai saman kunnianimen kuin suuri kaimansa. + + + + +NUMANTIA — TOINEN KARTHAGO. + + +Historian tragiikkaa on siinä, että mies, joka oli Rooman suurimpia, +kaksi kertaa sai valtiolta tehtäväkseen suorittaa pyövelinteon. +Kolmetoista vuotta Karthagon hävityksen jälkeen hänen oli päästettävä +hävityksen kauhistus kulkemaan espanjalaisen Numántian kaupungin ylitse. + +Pyreneitten niemimaa näyttäytyi paljoa vaikeammaksi pitää hallussa +kuin valloittaa. Scipio Africanus vanhemman oli helppo päästä lähelle +ylpeitä iberejä. Mutta hänen jälkeisensä maaherrat eivät kukaan +olleet hänen veroisiaan. Voitettuaan Hannibalin ja Idän hallitsijat +roomalaiset eivät enää olleet samoja kuin ennen. Menestys nousi heille +päähän, ja siksi voittosaalis herätti heissä uinuneen saaliinhimon +eloon. Monet Espanjan roomalaisista maaherroista saivat pian yhtä +huonon maineen kuin aikaisemmin karthagolaiset. Ja roomalaisten +sotilaiden sotakuri ei ollut enää sama kuin entisaikoina. He +omaksuivat tapoja, jotka räikeästi erosivat maan omien asukkaiden +yksinkertaisesta, tyytyväisestä elintavasta. + +Iberiläiset kansat olivat ottaneet roomalaiset vastaan vapauttajina +karthagolaisten sorrosta. Kun maahan tunkeutuneet oli karkoitettu, +alkuperäiset asukkaat saivat pian tuntea, että he olivat ainoastaan +vaihtaneet herraa. Roomalaisten virkamiesten kiristykset ja muut +väkivallanteot nostattivat kapinoita, jotka maksoivat paljon verta, +sillä asukkaat olivat mestareita sissisodassa, ja vuorinen maasto oli +kuin luotu siihen. Erikoisen vaaralliseksi tuli nykyisen Portugalin +asukkaiden, _lusitanien_ kapina. Vuonna 150 roomalainen maaherra Galba +teki häpeällisen teon: hän houkutteli luoksensa 7 000 lusitanien +soturia muka neuvotteluun, mutta antoi sitten äkkiä heidät piirittää +ja ryösti osan orjiksi ja surmautti melkein kaikki muut. Lurjus +joutui kyllä Roomassa syytteeseen rikoksestaan, mutta kansankokous +ei hävennyt vapauttaa häntä ja teki siten koko kansakunnan hänen +kanssarikollisekseen. »Galban itkevät lapset ja kulta, jonka hän oli +tuonut mukanansa, todistivat Rooman kansalle hänen viattomuutensa», +Mommsen sanoo. + +Yksi niitä harvoja, jotka olivat pelastuneet joutumasta Galban +pauloihin, oli _Viriāthus_-niminen köyhä paimen. Ennen hän oli +puolustanut laumojansa pedoilta ja ryöväreiltä. Nyt hän asettui +maanmiestensä johtoon ja kehoitti heitä leppymättömään taisteluun +valansa rikkojia vastaan. Hän kokosi ympärilleen joukon vapaaehtoisia +ja taisteli niin menestyksellisesti roomalaisia vastaan, että +lusitanit valitsivat hänet kuninkaaksensa. Mutta senkin jälkeen hän +eli tavallisen vuoristolaisen elämää ja jakoi toverillisesti kaiken +saaliin miestensä kesken, vaikkakin hän taistelukentällä vastasi +kymmentä tavallista soturia. Kun roomalaiset päälliköt luulivat +olevansa kaikkein parhaimmassa turvassa, hän oli tavallisesti heidän +niskassaan; ja hän oli mestari houkuttelemaan heidät sellaiseen +maastoon, missä vihollisen tuho oli varma. Legioona toisensa perästä +sortui Espanjan vuorten rotkoihin. Mutta kun roomalaiset saivat +tilaisuuden, he kostivat kamalasti hakkauttamalla pään tai kädet +kaikilta sotavangeilta. Niin epäinhimillisesti ei menetellyt »barbaari» +Viriathus. Hän laski kerrankin vapaaksi koko valtaansa joutuneen +roomalaisen armeijan toivoen lempeydellä ja jaloudella voittavansa +rauhan. + +Sen hän saikin, mutta roomalaiset rikkoivat pian sopimuksen, +eikä roomalainen ylipäällikkö häikäillyt salamurhalla vapautua +vapaussankarista, jota hän ei kunniallisessa aseottelussa ollut voinut +lannistaa. Tämän tihutyön perästä lusitanit eivät enää kyenneet +puolustamaan vapauttaan. + +Viriathuksen menestys oli kuitenkin eräissä nykyisen Kastilian +heimoissa herättänyt rohkeuden nousta kapinaan. Taistelua käytiin +pääasiallisesti maakunnan koillisessa kolkassa sijaitsevasta +_Numantiasta_. Sijaiten jyrkällä kukkulalla kaupunki oli melkein +valloittamaton. Roomalaiset kärsivät täällä tappion toisensa +perästä. Olihan häpeä Karthagon, Makedonian, Kreikan ja Vähän-Aasian +voittajille, että he saivat ponnistella lähes kymmenen vuotta +saadakseen pienen espanjalaisen kaupungin lannistumaan. Lopuksi +he eivät nähneet muuta keinoa saada loppua häpeälliseksi käyvästä +näytelmästä kuin lähettää sinne Karthagon kukistajan. + +Scipio toimeenpani heti ankaramman sotakurin veltostuneessa armeijassa. +Hän lähetti pois joukoittain kaupustelijoita, ilotyttöjä ja muuta +irtainta väkeä. Kaikki tarpeeton tavara sotamiesten tuli myydä. +He eivät tästä alkaen saaneet kuljettaa mukanaan muuta, kuin mikä +oli tarpeen sotatoimiin. Scipio teki lopun myöskin heidän huonosta +tottumuksestaan istua marssittaessa kuormajuhtien selässä, »sillä», +hän sanoi, »mitä voikaan sodassa odottaa mieheltä, joka ei jaksa edes +kävellä?» Päivästä päivään hän harjoitti sotilaitaan ja piti heitä +hellittämättä työssä. Ja hän herätti kauhua pahimmassa roskaväessä +ottamalla jälleen raipparangaistuksen käytäntöön. — Itse hän oli +esikuvallinen yksinkertaisessa soturielämässään. Hänellä ei ollut +vuodetta, vaan hän nukkui olkikuvolla. + +Mutta ei edes Scipio saanut hävitetyksi kaikkia niitä pahoja tapoja, +jotka olivat päässeet juurtumaan joukkoihin. Rynnäköllä Numantiaa +valloittamaan nämä turmeltuneet sotilaat eivät kelvanneet. Scipiolla ei +ollut muuta keinoa kuin se, joka oli saanut Karthagonkin antautumaan: +piiritys ja nälkään näännyttäminen. Kuudellakymmenellätuhannella +miehellä hän saarsi kaupungin, jossa oli korkeintaan 8 000 asukasta. +Yötä päivää hän ratsasteli ympäriinsä ja valvoi, että jokainen mies +täytti velvollisuutensa. + +Numantiassa kävi tilanne lopulta niin kauhistavaksi, että ihmiset +söivät toisiansa. Silloin murtui vihdoin numantialaisten uhmaileva +rohkeus, ja he antautuivat ehdoitta vuonna 133 e.Kr. Mutta suuri osa +asukkaista päätti kernaammin itse päivänsä kuin joutui roomalaisten +käsiin. Numantia hävitettiin maan tasalle, ja voittaja sai nimiinsä +_Publius Cornelius Scipio Æmilianus Africanus minor_ vielä +lisäyksen _Numantinus_. Koko Pyreneitten niemimaa lukuunottamatta +pohjoisimman[230] osan luoksepääsemättömiä vuoristoseutuja, joutui +nyt roomalaisten haltuun. Rooma oli levittänyt valtansa Atlantin +valtamereen saakka. Roomalainen sivistys ja rooman kieli tunkeutui yhä +enemmän ja enemmän myöskin Pyreneitten niemimaalle ja juurtui sinne +pian syvälti. + +Kirjallisuutta: + +Richard Büttner, Der jüngere Scipio. + + + + + +VIITTEET + + +[1] Ks. esim. Svenska folkets underbara öden, nide VI ja VII. + +[2] Tätä kiintoisaa aihetta käsittelee Esaias Tegnér nuoremman nerokas +ja henkevä samanniminen tutkielma. + +[3] Eräillä intiaaneilla raja kulkee jo lukujen kahden ja kolmen +välillä. Heidän täytyy nimittäin ottaa sormet avukseen, kun on +laskettava kahta pitemmälle. Heidän mielestään siis jo kolme +hiekkajyvää on hiekkakasa. + +[4] Drakma oli siihen, aikaan noin 7 mk. nykyistä rahaamme. + +[5] Perimätieto on antanut Sokrateelle hirvittävän kotiristin nimeltä +Ksantippa. Mutta oikeuden nimessä on sanottava, että hänen kuvansa +riidanhaluisena kiusanhenkenä on myöhemmän perimätiedon mielikuvituksen +luoma. Se esittää hänet meille sentapaisissa kohtauksissa kuin +siinäkin, jossa hän kiukuissaan kaataa ruukullisen vettä herransa +ja miehensä niskaan, mutta viisaampi puolisko toteaa tyynesti, että +»ukkosta seuraa sade». Hänelläkin on ritarinsa myöhempien aikojen +tiedemiesten joukossa, eikä meillä ole mitään aihetta otaksua muuta, +kuin että hän oli samanlainen kuin sen ajan useimmat kreikkalaiset +naiset. Heidän henkinen näköpiirinsä oli yleensä ahdas, eikä ole +syytä moittia Ksantippaa, vaikka hän ei kyennytkään seuraamaan +miestään korkeampiin ajatuspiireihin. Oikeastaan ei ole ihmeteltävää, +että hänestä ei tuntunut hauskalta, kun mies päivät pääksytyksin +ajelehti kaduilla ja turuilla — paitsi milloin hän jäi. seisomaan +liikkumattomana paikoilleen ajatuksiinsa vaipuneena. Eikä hän tuonut +toiminnallaan penniäkään taloon. Sellainen koettelee ajan pitkään +perheenemännän kärsivällisyyttä. + +[6] Tyranni Kritias oli myöskin ollut Sokrateen oppilaana. + +[7] Nähdessään kaikenlaista rihkamaa täyteen sullotun kauppapuodin +Sokrateen sanotaan kerran lausuneen ilmi onnentunteensa sen johdosta, +että hän oli vapautunut keinotekoisista tarpeista: »Ajatelkaa, miten +paljon onkaan sellaista, mitä en tarvitse!» + +[8] Saman miehen lausumina pidetään toisia sanoja, jotka julkeudessa +voittavat hänen vastauksensa Aleksanterille. Kerrotaan hänen eräänä +päivänä nähneen puuhun hirttäytyneen naisen ja huudahtaneen: »Oi, jospa +kaikki puut kantaisivat moisia hedelmiä!» + +[9] Sitä vastaan, että yksilön kohtaloa täten pidetään +kokonaisvaikutuksen rinnalla aivan epäoleellisena, on saksalainen +pessimistinen filosofi Schopenhauer huomauttanut: »Onko +maailmankaikkeus siis vain kuvakaappi? Tosin kaikki, myöskin +onnettomuudet ja kärsimykset, voivat olla mielenkiintoista +_katseltavaa_, mutta niiden _uhriksi_ joutuminen on aivan toista.» + +[10] Platon on ainoa Kreikan suurista ajattelijoista, jonka teoksista +on tallella — mikäli tiedetään — kaikki, mitä hän on kirjoittanut. +Kaikki ja vielä koko joukon enemmänkin! + +Kysymystä Platonin dialogien keskinäisestä _aikajärjestyksestä_ +samoinkuin niiden _aitoudesta_ on tutkittu, ja siitä on kirjoitettu +tavattoman paljon. Edellistä kysymystä ratkaistaessa on otettu huomioon +osaksi sisällön laatu — sen henkinen kehitysaste j.n.e. — osaksi +kielellisiä näkökohtia, kuten muutamia hänen tuotantokautensa eri +jaksoille tunnusmerkillisiä sanontatapoja. Dialogien aitoperäisyyttä +arvosteltaessa on joissakin tapauksissa voitu nojautua oppilasien +— ennen kaikkea Aristoteleen — todistuksiin, ja muuten on koeteltu +harkita, esiintyykö epäluulonalaisissa teoksissa niitä tyylillisiä +piirteitä, jotka kiistämällä aitoperäisissä dialogeissa osoittautuvat +olevan ominaisia juuri Platonille. Ratkaisu on kuitenkin erittäin +vaikea tällaisessa tapauksessa, kun kysymyksessä on kirjailija, jonka +tuotantokausi kestää ainakin puoli vuosisataa ja jossa siis täytyy +esiintyä useita kehitysasteita. + +_Ratkaiseva_ todistus dialogin aitoperäisyyttä vastaan on +luonnollisesti se, että se on ristiriidassa historiallisien +tosiseikkojen kanssa, esim., jos se sisältää viittauksia tapauksiin ja +oloihin, joita Platon mitenkään ei ole voinut tuntea. + +[11] Dialogissa »Timaios» — joka on hämärin ja laadultaan omituisin +Platonin teoksista — missä Platon esittää arvelujaan kaiken synnystä, +hän antaa erään iäkkään egyptiläisen papin sanoa viisaalle Solonille, +jonka myöskin sanotaan kerran käyneen Egyptin maassa: »Oi Solon, +Solon, te helleenit pysytte aina lapsina, vanhaa helleeniä ei ole.» +Tämän kuullessaan Solon kysyi: »Mitenkä niin? Mitä tarkoitat?» +Egyptiläinen vastasi: »Kaikki te olette lapsia sielultanne. Teillä +ei ole vanhaa perimätietoa tai mitään tietoa, joka olisi ehtinyt +harmaantua aikojen vieriessä.» Sitten vanhus kertoi ikimuistoisista +ajoista, jotka olivat helleeneille aivan tuntemattomia, Atlantiksen +satusaaresta, joka oli sijainnut Herkuleen patsaitten (Gibraltarin +salmen) toisella puolen muodostaen rikkaan ja mahtavan kuningaskunnan +pelättyinä sotajoukkoineen, mutta eräänä päivänä yhtäkkiä hirvittävien +maanjäristysten ja tulvien vaikutuksesta vajonnut meren pohjaan. + +Dialogissa »Kritias» Platon kertoo enemmän tästä ihmemaasta ja tekee +sen niin mukaansatempaavasti, että sittemmin kaikkina aikoina on ollut +ihmisiä, jotka ovat luulleet voivansa määrätä Atlantiksen aseman +kartalla. Muun muassa sitä on tahdottu väittää samaksi kuin Azoreita, +Kanarian saaria ja Amerikkaa. Ruotsin historiasta muistamme Olavi +Rudbeckin haaveelliset yritykset tehdä omasta rakkaasta synnyinmaastaan +Atlantis (ks. Svenska folkets underbara öden, IV: 86). + +Järjellisemmiltä tuntuvat geologien selitykset, joiden mukaan itse +Atlantis-taru — luonnollisesti ilman niitä yksityiskohtia, joilla +Platonin mielikuvitus on sen koristanut — on muisto mantereesta, +joka on kerran muodostanut sillan Euroopan ja Amerikan välille, tai +toisesta, joka on yhdistänyt Aasian ja Austraalian, mutta jonka raju +luonnonmullistus on tuhonnut. Dogger-matalikko muka on ensinmainitun +mantereen jäännös. + +[12] Muitakin harhaluuloja hän koettaa poistaa, kuten paimenien uskoa, +että vuohet hengittävät korvillaan, tai yleistä kansanuskomusta, että +korppikotkat ovat pelkkiä naaraita, jotka hedelmöittyvät lentämällä +vastatuuleen. + +Aristoteles ei ryhmittele eläimiä yksinomaan niiden ruumiinrakenteen +perusteella. Hän tutkii, mitkä eläimet syövät lihaa, ja luettelee +ne. »Mitkä eläimet elävät laumoissa ja mitkä yksinään?» hän kysyy +itseltään. »Mitkä ovat kuljeksivia? Mitkä nukkuvat talviunta?» Hän +jakaa myöskin eläimet ottaen huomioon jalkojen muodon, onko niillä +käpälät vai kaviot j.n.e. + +[13] Tehoisa esimerkki tästä on se, että hän arveli todenneensa +ihmisen pääkallossa olevan enemmän saumoja kuin muilla olennoilla, +ja että miehen kallossa on enemmän kuin naisen. Siitä hän teki sen +virheellisen johtopäätöksen, että näiden saumojen tarkoituksena on +aivojen tuulettaminen ja jäähdyttäminen. Niitä täytyy siis olla eniten +sellaisilla olennoilla, jotka ovat runsasverisimpiä. + +Aristoteles luulee myöskin heinäsirkan elävän pelkästä aamukasteesta; +ja selitykseksi rottien hedelmällisyyteen hän kertoo, että Persiassa on +muuan seutu, missä nämä eläimet jo maailmaan syntyessään ovat tiineitä. + +[14] Vieläpä kerrotaan, että eräs nainen, joka oli ollut raskaana viisi +vuotta, vihdoin vapautui taakastaan Epidauroksessa. Vastasyntynyt +nelivuotias meni ensitöikseen ottamaan kylmän kylvyn ja lähti sitten +pontevin askelin kävelemään äitinsä seurassa. + +[15] Tämän suunnan suurin nimi oli _krotonilainen Alkmaiōn_, +Leikkelemällä ruumiita — tosin ei vielä ihmisten, vaan eläinten — +hänestä tuli anatomian perustaja. Hän huomasi aistimien, hermojen +ja aivojen välillä vallitsevan yhteyden ja teki sen käänteentekevän +keksinnön, että aivot ovat sielunelämän keskuselin. + +[16] C.J. Engström Svenska Dagbladetissa elokuun 30 p:nä 1927. + +[17] Siitä sanat _demokraatti_ (kansanvallan kannattaja) ja _demagogi_ +(kansan villitsijä). + +[18] Yksi oboli vastasi noin yhtä meidän markkaamme. + +[19] Ivar Harrie. + +[20] Sophokles ja Euripides olivat kuolleet edellisenä vuonna. + +[21] Ainoa, joka alusta alkaen oli tietänyt salaisuuden, oli muuan +sparttalainen upseeri nimeltä Klearkhos, kova ja raaka ammattisoturi, +joka mielivaltaisuutensa ja julkeutensa vuoksi oli karkoitettu +Spartasta ja jolla siis ei ollut mitään menetettävää. Häntä pelkäsivät +sekä ystävät että viholliset. Tällä miehellä oli tuikea ulkomuoto ja +karkea komentoääni, ja hän oli peloittava kurinpitäjä, joka »aina +rankaisi ankarasti, joskus vihapäissään niin, että hän useammin +kuin kerran jälkeenpäin katui», sanoo historioitsija Ksenophon. +Klearkhoksella oli tapana sanoa, että vain se sotajoukko kelpasi +johonkin, missä jokainen mies pelkäsi päällikköä enemmän kuin +vihollista. Hän rakasti vaaraa. Sota ja taistelu oli hänelle elinehto. +Mutta kukaan ei ilman suoranaisia pakkoa pysynyt hänen päällikkyytensä +alaisena. Sentähden tuli hänen arvovallalleen koetuksen hetki, +kun kreikkalaiset huomasivat, että heitä oli houkuteltu väärillä +uskotteluilla, ja että yritys itse asiassa koski suurkuningasta. Ei +ole ihme, että heitä peloitti kolmen kuukauden marssi Aasian sydämeen, +tuntemattomia vaiheita kohti. Kuinka moni heisiä palaisi milloinkaan +kotiin? Yksimielisesti he selittivät, elleivät aikoneet kulkea +eteenpäin, sillä heitä ei oltu pestattu taistelemaan suurkuningasta +vastaan. + +Tätä Klearkhos oli aavistanut, mutta hän oli myöskin vakuuttanut +Kyyrokselle, että hän kyllä saisi maanmiehensä jatkamaan marssia. +Aluksi hän tavalliseen tapaansa karskilla äänellä käski oman osastonsa +marssia eteenpäin, uhaten sitä hirvittävillä rangaistuksilla, jos se +kieltäytyisi. Mutta nyt eivät mitkään hirmukeinot enää auttaneet. +Miehistön mieliala oli päättäväinen ja uhkaava. He alkoivat kivittää +Klearkhosta, ja töin tuskin hän säilytti henkensä. + +Tässä täytyi koettaa toista keinoa: hän kutsui sotilaat +kansankokoukseen. Kun hän nyt astui heidän eteensä, hän oli kotvan +aikaa aivan ääneti, ja sitten tämä tyly ja hirmuvaltainen mies +purskahti itkuun — aito kreikkalainen kohtaus, joka meistä tuntuu +kovin vieraalta, muita joka teki järkyttävän vaikutuksen herkkiin +helleeneihin. Kun hän vihdoin puhkesi puhumaan, hän sanoi: »Älkää +hämmästykö, soturit, että näette minun näin syvästi loukkaantuneen! +Kyyroshan on aina ollut ystäväni ja hyväntekijäni. Hän on palkinnut +minua runsailla rahoilla, mutta sitä, minkä hän on minulle antanut, en +ole käyttänyt omaksi edukseni tai huvikseni, vaan teidän parhaaksenne.» +Olikin yleisesti tunnustettu totuus, että ankara Klearkhos aina piti +hyvää huolta sotilaittensa elatuksesta. »Kun te nyt», hän jatkoi, +»ette enää tahdo marssia minun kanssani, minun on joko luovuttava +teistä tai petettävä uskollisuuteni Kyyrosta kohtaan. En tiedä, teenkö +oikein vai väärin, mutta olen lujasti päättänyt pysyä teidän luonanne +ja jakaa kohtalonne. Kellään ei saa olla oikeutta sanoa minulle, että +olen johtanut kreikkalaisia joukkoja vieraaseen maahan ja sitten +kavaltanut maanmieheni pitäen parempana muukalaisten ystävyyttä. Te +olette isänmaani, ystäväni, toverini. Minä kuljen, mihin te kuljette, +ja teidän kohtalonne on oleva myöskin minun.» + +Klearkhos oli saanut valtin käteensä, sillä yksikään toinen +sotapäällikkö ei ollut vielä ehtinyt julkisesti selittää olevansa +sotilaittensa kanssa yhteisvastuullinen. Hänen päättäväinen +esiintymisensä vaikutti senvuoksi niin tehoisasti, että pari tuhatta +miestä muitten päälliköitten joukoista liittyi heti häneen. + +Sillä aikaa Kyyros oli kuitenkin saanut kuulla, mitä kreikkalaisten +leirissä tapahtui, ja kauhuissaan sotilaitten uhkaavasta esiintymisestä +lähettänyt sanansaattajan Klearkhoksen luo ilmoittamaan, että Kyyros +halusi tavata häntä. Mutta Klearkhos, joka hyvin tiesi, miten hänen +oli näyteltävä osansa, vastasi, että hän ei enää välittänyt prinssin +määräyksistä. Samaan aikaan hän kuitenkin lähetti Kyyrokselle salaisen +viestin selittäen, miksi hän julkisesti kieltäytyi häntä tottelemasta, +ja vakuuttaen, että kaikki vähitellen järjestyisi — kunhan Kyyros vain +suostuisi lähettämään hänelle uusia määräyksiä ja tyytyisi kieltäviin +vastauksiin. + +Myöhemmin Klearkhos kutsui joukkonsa uuteen kokoukseen, jossa hän +selitti heille, ellei hänellä enää ollut määräämisvaltaa maanmiehiinsä +nähden, vaan että hän oli ainoastaan yksi heistä. Nyt oli siis +toimittava yhteisesti ja keksittävä hyviä neuvoja, mihin matka +suunnattaisiin sekä miten voitaisiin hankkia elintarpeita ja ryhtyä +tarpeellisiin turvallisuustoimenpiteisiin persialaisten taholta +uhkaavan vaaran torjumiseksi. »Sillä», hän sanoi, »Kyyros on tosin hyvä +ystävä, mutta myöskin peloittava vihollinen, ja hänellä on, kuten te +kaikki näette, valtava sotajoukko käytettävänään. Kuuntelen ilolla, +mitä toimenpiteitä teillä on ehdolla.» + +Tämän jälkeen tuntui siltä, kuin sotajoukon itseluottamus ja +yksimielisyys olisi särkynyt. Muutamat rohkeimmat uskalsivat tosin +avata suunsa ja ehdottivat useanlaisia toimenpiteitä, mutta toiset +kumosivat heidän esityksensä huomauttaen, että mitä hyvänsä tehtiinkin, +niin tilanne oli melko arveluttava. Tarvinneeko sanoa, että nämä +puhujat olivat etukäteen saaneet Klearkhokselta ohjeita. Muuan näistä +etevistä näyttelijöistä meni niin pitkälle ilveilyssään, että 'kääntyi +suuttuneena Klearkhoksen puoleen ja huudahti: »Jos sinulla ei ole halua +johtaa joukkoamme kotiin, niin voimmehan valita itsellemme toisia +johtajia, ostaa muonaa ja pyytää Kyyrokselta oppaita. Jos Kyyros +silloin kieltäytyy, niin asettukaamme marssijärjestykseen puolustamaan +ase kädessä paluumatkaamme! Yksi osasto meidän täytyy kuitenkin +viipymättä lähettää matkaan miehittämään kaikki solat paluumatkan +varrella.» + +Tämähän ei kuulunut varsin houkuttelevalta. Eikä mieliala suinkaan +parantunut, kun Klearkhos itse silloin vakuutti, että hänen oli +mahdotonta ryhtyä edelleen hoitamaan päällikkyyttä, mutta että hän +kernaasti totteli ketä tahansa muuta johtajaa, jonka he suvaitsivat +valita. Tänä hetkenä, jonka »mietinnän kalvas karva sairaaks +muutti»[Hamlet, Cajanderin käännös. (Suoment, huomautus.)], muuan +toinen soturi puhui niille, jotka eivät olleet sattuneet sitä +edeltäpäin arvaamaan, miten mieletöntä olisi mennä pyytämään oppaita +mieheltä, jonka suunnitelmat he itse olivat tehneet tyhjäksi. Toiselta +puolen oli kuitenkin mahdotonta päästä hengissä kotiin ilman Kyyroksen +suostumusta. Ainoa oikea ja viisas keino oli senvuoksi lähettää +Kyyroksen luo lähetystö, johon kuuluisi Klearkhos ja muutamia muita, +kuulemaan mitä aikeita ruhtinaalla oli — sillä niitähän ei itse asiassa +kukaan varmuudella tietänyt. Vasta kuin kreikkalaiset olivat saaneet +selvyyden siihen kysymykseen, he saattoivat hänen mielestään tehdä +päätöksen. + +Tämä ehdotus miellytti neuvottomia sotureita, sillä näin heidän +ajatuksenvaihtonsa päättyi ainakin jonkinlaiseen — joskin melko laihaan +— tulokseen. Lähetystö siis valittiin, se lähti matkaan ja palasi +tuoden vastauksen, että prinssin todellinen tarkoitus sotaretkeen +nähden oli kurittaa erästä uppiniskaista persialaista suurmiestä, joka +nyt oleskeli Eufratin seuduilla kahdentoista päivänmatkan päässä. Mutta +jos ei onnistuttaisi kohtaamaan häntä siellä, saisivat kreikkalaiset +itse päättää, miten silloin oli meneteltävä. + +Tämän kaiken tuloksena oli kuitenkin se, että kreikkalaisten leirissä +oli yleensä alettu ymmärtää, että kotimatkalle lähtö ei suinkaan +ollut niin yksinkertaista kuin oli luultu. Olihan tosin matkan +jatkamisellakin yhä edelleen vaaransa, mutta silloisissa oloissa se +kuitenkin oli kahdesta pahasta vähemmin vaarallista. Lisäksi vaikutti +se, että Kyyros juuri psykologisesti oikealla hetkellä lupasi koroittaa +joukkojen palkan enemmällä kuin puolella. Näin oli ainakin Klearkhoksen +osaston matkan suunta määrätty. Ja toisilla ei oikeastaan ollut muuta +valintamahdollisuutta kuin noudattaa toveriensa esimerkkiä. + +Kuukautta myöhemmin, kun sotajoukko läheni Mesopotamiaa, oli +Kyyroksen mielestä aika virallisesti ilmoittaa upseereilleen, että +retken tarkoituksena oli Babylonin ja hänen veljensä kukistaminen. +Silloin tosin kuultiin kreikkalaisten soturien keskuudessa äänekästä +nurkumista, ja heidän johtajalleen sateli syytöksiä petollisesta +menettelystä; mutta sotilaat rauhoittuivat taas pian — itse asiassa +he olivat jo ennakolta aavistaneet asian oikean laidan. Pian heidän +ruikutuksensa muuttui vaatimukseksi, että joka miehelle oli annettava +lahja heti Babyloniin päästyä. Ja Kyyros lupaili niin runsaskätisesti, +että sotilaat aivan riemastuivat ja kahlasivat arkailematta Eufratin +poikki, vaikka vesi ulottui heidän kainaloihinsa asti. + +[22] Parysatis kosti sittemmin verisesti niille, jotka olivat +uskaltaneet koskea hänen lemmikkipoikaansa. Hän pakotti Artakserkseen +luovuttamaan hänelle näistä toisen toisensa jälkeen, ensinnä sen +miehen, joka kuninkaan käskystä oli hakannut pään irti Kyyroksen +ruumiista. Hänet Parysatis ristiinnaulitutti. Samoin miehen, +jolle Artakserkses oli osoittanut suurta suosiota, koska tämä +väitti haavoittaneensa kapinoitsijaa. Tuskallisen kuoleman hän +valmisti myöskin ylhäiselle persialaiselle, joka kerskaili olevansa +Kyyroksen surmaaja. Vihdoin hän tyydytti kostonhimoaan myrkyttämällä +Artakserkseen puolison. + +[23] »Kun helleenit», Ksenophon kertoo, »leiristään näkivät +persialaisten ratsastajien karahuttavan kentän poikki, he tuumivat, +mitä se mahtoi merkitä, kunnes arkadialainen Nikarkhos tuli paeten, +haavoitettuna vatsaan ja sisälmykset käsissään, ja kertoi heille +kaiken, mitä oli tapahtunut. Kaikki tarttuivat silloin kauhistuneina +aseisiinsa ajatellen, että persialaiset heti tekisivät rynnäkön heidän +leiriinsä.» + +[24] Armeenian pohjoispuolella alkoivat kuitenkin samat vaivat kuin +kardukhien maassa. Täälläkin vuoriston asukkaat olivat miehittäneet +solan ja siis sulkeneet helleeneiltä tien. Mutta nämä olivat jo +ehtineet hieman tottua salaisten teiden ja polkujen löytämiseen, +niin että he saattoivat huomaamatta hyökätä vihollisen kimppuun +takaapäin. Kun he nyt tällä tavoin olivat jälleen avanneet solatien, +oli edessä kuitenkin muita vaikeuksia: väestö oli pelastanut itsensä +ja kaikki muonavaransa luoksepääsemättömälle kalliolle, niin että +kreikkalaiset eivät viiden päivänmatkan aikana voineet saada lainkaan +ruokatavaraa. Heidän varastonsa olivat typötyhjät, kun he huomasivat +kallionkielekkeellä alkuasukkaat karjoineen. Sekä urhoollisuuden +että viekkauden avulla kreikkalaisten onnistui vallata kukkula. Sitä +seuraava kohtaus oli pöyristyttävä. Alkuasukkaat eivät tahtoneet +antautua vangiksi, vaan naiset ottivat lapsensa ja heittivät ne +kuiluun, jonka jälkeen he itse syöksyivät suin päin jyrkännettä alas, +ja miehet seurasivat heitä kuolemaan. Muuan arkadialainen upseeri +huomasi erään harvinaisen kaunispukuisen miehen, joka oli juuri +syöksymäisillään alas kalliolta, ja tarttui kiinni häneen estääkseen +sen. Muita mies tempasi hänet mukaansa, ja molemmat suistuivat kuilun +jyrkännettä alas. + +[25] Kolkhis-maassa he ilomielin virvoittivat itseään ruoalla ja +juomalla. Muun muassa he nauttivat ihastuneina erinomaisen herkullista +hunajaa, joka ei kuitenkaan jälkeenpäin vaikuttanut hyvää. Ne, jotka +olivat tyytyneet vähään, juopuivat kuin väkevästä viinistä, mutta ne, +jotka olivat syöneet paljon tätä petollista herkkua, saivat ankaria +oksennuskohtauksia ja ripulin ja makasivat aivan houreissaan. + +Monet meidän aikamme matkustajat kertovat, että näillä seuduilla +tosiaankin on tällaista myrkyllistä ja huumaavaa hunajaa. he arvelevat +sen johtuvan eräästä Azalea-lajista, jonka kukkia mehiläiset imevät. + +[26] Konon oli ollut mukana Aigospotamoin kauheassa tappiossa, mutta +pelastunut hengissä ja mennyt sitten Persian palvelukseen toivoen +voivansa käyttää suurkuninkaan kultaa Ateenan hyväksi. Ja koska Persia +näihin aikoihin tarvitsi muita ystäviä kuin viekkaat sparttalaiset, +Artakserkses otti Kononin avosylin, vastaan. Suurkuningas antoi hänelle +tehtäväksi muodostaa laivaston, jota käytettäisiin sparttalaisia +vastaan. Juuri sillä hän nyt sai voiton. + +[27] Boiotialaisen sivistyksen näytteitä ovat myöskin lukuisat pienet, +ihastuttavat terrakottapatsaat, joita on löydetty suoritettaessa +kaivaustöitä Tánagrassa, runoilijatar Kórinnan kotikaupungissa. + +[28] Suunnitelma oli vähällä epäonnistua erään pelkurimaisen +thebalaisen tähden, jolle salaliittolaiset varomattomasti kylläkin +olivat uskoneet aikomaksensa. Kun sen täytäntöönpanon hetki lähestyi, +tämä hermostunut raukka joutui sellaisen hädän ja pelon valtaan, että +hän omin päin käski erään salaliittolaisen orjan ratsastaa isäntäänsä +vastaan, ennenkuin tämä oli ehtinyt kaupunkiin, pyytämään, että hän +tovereineen kaikin mokomin palaisi Ateenaan, koska oli tapahtunut +jotakin, jonka vuoksi suunnitelmaa oli tällä hetkellä mahdoton +toteuttaa. + +Orja lähti kotiinsa noutamaan suitsia, mutta ei löytänyt niitä. Hän +kysyi vaimoltaan, mihin ne olivat joutuneet. Vaimo vastasi ensin +aikovansa etsiä niitä; mutta kun hakemisesta ei ollut apua, hän vihdoin +tunnusti lainanneensa ne eräälle naapurille. Nyt seurasi kaikkea muuta +kuin mieltäylentävä perhekohtaus. Vaimo toivotti miehelleen onnetonta +matkaa, mies löi häntä, ja vihdoin naapurien täytyi rientää avuksi +erottamaan tappelijat. + +Mutta tällä tavoin uskollinen orja pääsi lähtemään niin myöhään, että +salaliittolaiset eivät milloinkaan saaneet kuulla horjuvaisen toverinsa +peruutussanomaa. + +[29] Tämä mies oli antanut aiheita rajattomaan vihaan hirmutöillään, +julmuudellaan valtiollisia vastustajia kohtaan ja erikoisesti +käytöksellään Theban naisia kohtaan, jotka sparttalaiset olivat +ottaneet panttivangeiksi valloittaessaan linnan. Mikään ei todista +kouraantuntuvammin, kuinka sanomattomasti tätä hirmuvallan kätyriä +inhottiin, kuin seuraava kammottava kohtaus. Muuten niin ujot +thebalaisnaiset, jotka, tavallisissa oloissa tuskin näyttäytyivät +kotinsa ovien ulkopuolella, kokoontuivat nyt kurjan vainajan ympärille +ja hurjan kostonhimon vallassa sylkivät ja polkivat ruumista. + +[30] Takimmaiset rivit eivät tietenkään voineet ottaa osaa +käsikahakkaan, vaan niiden tehtävänä oli työntää esille ja tukea +eturivejä sekä toimia varamiehistönä. + +[31] Kerran aikaisemmin, ensimmäisellä Peloponnesoksen-retkellään, hän +oli uhannut Sparttaa uskaltamatta kuitenkaan ryhtyä hyökkäykseen. + +[32] Omituisen urotyön suoritti tällöin muuan nuori sparttalainen, +sen sotapäällikön poika, joka kerran valloitti Theban linnan. +Nuorukainen, joka oli ulkomuodoltaan harvinaisen kaunis, teki +kaupungista hyökkäyksen ilman kilpeä ja alastomana kuin kilparadalla. +Oikeassa kädessä keihäs ja vasemmassa miekka hän hyökkäsi keskelle +vihollisjoukkoa levittäen ympärilleen tuhoa ja kuolemaa. Mutta +itse hän palasi takaisin aivan vahingoittumattomana — niin suurta +hämmästystä ja kauhua herätti kaikkialla tämän hurjapään soturin +omituinen esiintyminen. Taistelun jälkeen eforit kaunistivat hänet +kunniaseppeleellä, mutta tuomitsivat hänet samalla maksamaan sakkoja, +koska hän oli antautunut vaaralle alttiiksi ilman puolustusasetta. + +[33] Olympialaisissa kisoissa muuan Akragaan kansalainen oli saanut +palkinnon kilpa-ajoissa. Voittajan palatessa kotiin ystävät saapuivat +häntä vastaan juhlasaattueessa, johon kuului kolmesataa kahden +päistärikön vetämää vaunua. + +[34] Karthagolaisten ylipäällikkö antoi silloin sotilailleen käskyn +hajoittaa lukuisat hautamuistomerkit, joita oli kaupungin alapuolella +sijaitsevalla tasangolla. Useat näistä oli rakenneltu valtavista +kivilohkareista. Aikomuksena oli latoa ne päällekkäin ja luomalla +niiden päälle multaa muodostaa kaupungin muurin korkuisia kumpuja sille +puolelle, missä kallio oli matalin, ja tehdä sitten hyökkäys kaupunkiin. + +Kun sotilaat parhaillaan hajoittivat erästä valtavaa muistomerkkiä, +salama iski yhtäkkiä kiveen ja sotilaat lamautuivat pelästyksestä. +Karthagolaisten leirissä olevat merkkienselittäjät julistivat, että +rangaistus uhkasi, koska oli tehty pyhäkönryöstö. Vahdissa olevat +sotilaat joutuivat öisin kauhun valtaan, kun vainajien henget +ilmestyivät heille, ja jumalat osoittivat suuttumustaan hautojen +häpäisyn johdosta lähettämällä sotajoukon keskuuteen ruton. Paljon +karthagolaisia kuoli, niiden joukossa itse ylipäällikkö. Jumalien viha +voitiin lepyttää ainoastaan juhlallisella uhrilla. Kun oli uhrattu +lapsi, niin kauhu asettui ja kulkutautikin alkoi hellittää otettaan — +ainakin tuntui siltä. + +[35] Ensinnä muuan 800 miehen suuruinen osasto huomasi olevan +edullista siirtyä karthagolaisien puolelle. Hinta oli 15 talenttia. +Saman verran maksoi yhden ainoan ylipäällikön ostaminen — mutta tämä +olikin sparttalainen. Mies kiiruhti heti huomauttamaan muutamille +johtajatovereilleen, että oli turhaa koettaa puolustaa niin huonosti +muonitettua kaupunkia kuin Akragas oli. Ja niin he jokainen marssivat +matkaansa toinen toisensa jälkeen. + +[36] Oltiin sotaretkellä Dionysioksen johtaessa armeijaa, jossa oli +enimmäkseen hänen kannattajiaan. Eräänä yönä hän antoi hälytysmerkin, +käski sytyttää tulia telttansa ympärille ja kutsui luokseen +uskollisimmat ystävänsä aivan kuin etsien heiltä suojaa. Seuraavana +aamuna hän kutsui sotajoukon jonkinlaiseen asestettuun kansankokoukseen +ja selitti, että yöllä muka oli tehty murhayritys häntä vastaan. +Liikutuksesta vapisevalla äänellä hän kehoitti uskollisia sotilaitaan +puolustamaan häntä vihollisen pahoja juonia vastaan ja ehdotti, että +hänelle tätä tarkoitusta varten annettaisiin vakinainen henkivartiosto. +Se tietenkin myönnettiin ja määrättiin 600 miehen vahvuiseksi. + +Mutta heti kuin itse järjestö oli hyväksytty, Dionysios ei välittänyt +lainkaan määrätystä miesluvun rajoituksesta. Hän valitsi heti toista +tuhatta miestä, sellaisia, jotka samalla kertaa olivat tunnettuja +urhoollisuudestaan ja köyhyytensä takia olivat epäitsenäisessä +asemassa. Näille hän antoi komeat aseet ja runsaan palkan. Eikä siinä +kyllin: hän perusti myös pestatun joukon, joka oli melkein yhtä +täydellisesti hänen valtansa alainen kuin henkivartijatkin. Mieluimmin +hän valitsi siihen orjia ja linnavankeja saadakseen sellaisia +palkkasotureita, joiden kiitollisuuteen hän voi luottaa. + +Kun tämä oli tapahtunut, selvisi kaikille, että n.s. sotaretki oli +vain Dionysioksen sortovallan vahvistamiseksi keksitty veruke. +Henkivartioston ja palkkajoukkojen etupäässä hän palasi Syrakusaan, +leiriytyi Akropoliille ja esiintyi joka suhteessa yksinvaltiaan tavoin. + +[37] Todistuksena hänen viekkaudestaan, kun oli hankittava rahaa +sodankäyntiä varten, kerrotaan seuraava juttu. Kerran hänen vaatiessaan +sotaveroa kaikki Syrakusan porvarit selittivät yhteen ääneen, ettei +heillä ollut rahaa. »Vai niin», Dionysios vastasi, »siinä tapauksessa +ei asialle voi mitään.» Mutta kun oli kulunut vähän aikaa ja tapaus oli +unohtunut, hän antoi myydä huutokaupalla oman asuntonsa kallisarvoisen +sisustuksen. Kunnon syrakusalaiset ostivat mielihyvin ja maksoivat +myöskin. Mutta mitään huonekaluja he eivät niillä rahoilla ikinä +saaneet. Ne käytettiin sen sijaan sotavarustuksiin. + +[38] Peloponnesolaissodan aikana oli tosin myöskin tehty sopimuksia +Kreikan ja Sisilian välillä. Mutta silloin ateenalaiset ja +sparttalaiset lähettivät joukkoja _sinne_ —, nyt Syrakusa vuorostaan +lähetti apujoukkoja _Kreikkaan_. Tämä osoittaa, mitenkä mullistavasti +rasittava peloponnesolaissota oli vaikuttanut emämaan ja siirtokuntien +voimasuhteisiin. Ateenalaiset koettivat turhaan houkutella Dionysiosta +puolelleen — hän pysyi uskollisena Spartalle. Ja eräänä ratkaisevana +hetkenä hän teki sparttalaisille verrattoman palveluksen. Se tapahtui +vuonna 387, kun heidän rauhanvälittäjänsä palasivat Aasiasta mukanaan +kuninkaanrauhan julistus. Juuri silloin Kreikan vesille ilmestyi +joukko sisilialaisia ja italialaisia sotalaivoja, jotka Dionysios +oli lähettänyt Spartan avuksi. Asian ratkaisi Spartan sekä idästä +että lännestä saama apu. Ateena ja muut sotaakäyvät Kreikan valtiot +huomasivat parhaaksi suostua rauhaan, joka takasi Spartalle Kreikan +johtoaseman. + +Pari muutakin kertaa Syrakusan tyranni auttoi Kreikan emämaassa olevia +liittolaisiaan. + +[39] Dionysioksen sanotaan myöskin intohimoisesti harrastaneen +lääketiedettä ja kirurgiaa; ja jos on totta, mitä kerrotaan, että hän +huvikseen suoritti leikkauksia, leikkeli ja poltti, niin on tuskin +aiheita kadehtia niitä, joilla oli kunnia joutua tyrannikirurgin +koekaniineiksi. + +[40] Kerrotaan, että kun hänen veljensä kerran piti selittää hänelle, +missä jokin paikka sijaitsi, hän lainasi eräältä Dionysioksen +henkivartijalta keihään voidakseen sillä piirustaa hiekkaan. _Siitä_ +tyranni sai tarpeeksi aiheita heti mestauttaakseen kallisarvoisen +henkensä varomattoman vartijan. + +[41] Hän ei pitänyt mitään pyhänä. Eräällä Zeuksen patsaalla hän riisti +kultaisen viitan, joka painoi 85 talenttia, selittäen että talvella +tämä vaatekappale oli liian kylmä ja kesällä liian kuuma. Sen sijaan +hän puetti jumalankuvan villaiseen vaippaan. + +Eräältä Asklepioksen, lääketieteen jumalan, patsaalta hän leikkautti +parran — se oli näet puhdasta kultaa — sillä perusteella, että jumalan +ei sopinut olla parrakas, kun hänen isällään, Apollonilla, ei ollut +partaa. + +Muitakin kalleuksia, joita jumalankuvilla oli päässään tai käsissään, +kuten kultaisia seppeleitä, hän otti »talteen». Jumalat olivat +luovuttaneet ne hänelle, hän väitti, »sillä mitä he muuten tekisivät +lahjoillaan, jolleivät onnellistuttaisi niillä jotakin ihmistä?» + +[42] Olympoksen pohjoispuolella öljypuut ja muut etelän kasvit +viihtyivät vain erikoisen aurinkoisilla ja hyvin suojaisilla +rannikkokaistaleilla sekä muilla yhtä suotuisilla paikoilla. + +[43] Makedonian silloisten vallanperimystaisteluiden aikana hänet oli +viety panttivangiksi Thebaan. + +[44] Sanaa »filipiikki» käytetään siitä alkaen merkitsemään +intohimoista valtiollista hyökkäyspuhetta. + +[45] Muutamia viikkoja myöhemmin Demosthenes jälleen esiintyi +maanmiehilleen ja kehoitti heitä toimintaan. »Traakiassa», hän sanoi, +»Philippos on hävittänyt enemmän kuin kolmekymmentä kaupunkia niin +perinpohjaisesti, että nyt voi kulkea sen paikan yli, missä ne ovat +sijainneet, aavistamatta lainkaan, että ne kerran ovat olleet olemassa. +Delphoissa hän on ottanut käsiinsä Kreikan yhteisten asioitten +ylijohdon ja antaa erään kätyrinsä siellä toimia hänen edustajanaan. +Thermopylain hänen joukkonsa ovat miehittäneet, Phokis-maakunta on +hävitetty, Thessalia pirstaleina ja orjuudessa; Euboiaan hän on +asettanut tyranneja, Megaraa hän uhkaa, Elis ja muita Peloponnesoksen +kaupunkeja hänellä on vallassaan j.n.e. j.n.e. Ja samalla kuin hän +toiselta puolen himokkaasti tavoittelee Joonian meren herruutta, hän +kurkottaa toisen kätensä Hellespontosta ja Bysantionia kohti. Mutta +helleenit katselevat rauhallisina, kuinka hän täten levittää valtaansa +aivan kuin olisi kysymyksessä vastustamaton luonnonvoima, raekuuro, +johon nähden jokainen vain toivoo, että se säästäisi _hänen_ peltonsa. +Nämä samat helleenit, jotka muinoin olivat niin herkkätuntoisia +ja kateellisia, heti kuin _helleeninen_ valtio oli saavuttanut +ylivoimaisen aseman, nämä helleenit alistuvat nyt kärsivällisesti +kaikkiin arvottoman makedonialaisen loukkauksiin. Valtion maineen ja +kunnian tunto on helleenien keskuudesta kadonnut. Kavaluus vallitsee, +eikä ihmisillä ole enää voimaa vihata pahuutta.» + +[46] Vrt. Gallipolin taisteluita viime maailmansodassa. + +[47] — Alkujaan Artakserkses II oli nimittänyt vanhimman poikansa, +Dareioksen, seuraajakseen. Tähän juhlalliseen toimitukseen liittyi +Persiassa tapa, että kruununperillinen sai esittää isälleen pyynnön, +ja kuninkaan velvollisuus oli suostua siihen, olipa se mitä hyvänsä. +Dareios käytti tätä etuoikeutta pyytäen omakseen erästä isänsä +lemmikkivaimoa, johon hän oli sattunut intohimoisesti rakastumaan. +Mutta Artakserkses julmistui niin poikansa pyynnöstä, että hän +tuntuu päättäneen tämän asemesta nimittää kruununperilliseksi +nuorimman poikansa Artakserkseen. Muuan hovimies, joka oli tyytymätön +suurkuninkaaseen, houkutteli silloin Dareioksen ottamaan osaa erääseen +hänen isänsä henkeä vastaan tehtyyn salahankkeeseen. Juoni paljastui +kuitenkin, ja kuningas mestautti sekä poikansa että tämän avustajan. + +Näin Dareios oli tehty vaarattomaksi. Mutta Artakserkses nuoremmalla +oli kaksi muuta veljeä, jotka olivat häntä vanhempia. Nämä molemmat +hän kuitenkin raivasi tieltään. Pian senjälkeen kuoli myöskin kuningas +Artakserkses II. + +Verenhimo, jota Artakserkses III oli prinssinä osoittanut, esiintyi +hänessä myös hänen kuninkaana ollessaan. Hänen kaksikymmenvuotinen +hallituksensa oli melkein katkeamatonta veritöiden sarjaa. Hän raivosi +hirvittävästi etenkin Egyptissä ja Foinikiassa, joiden oli joksikin +aikaa onnistunut päästä itsenäisiksi. Sanomatonta kauhua herätti hänen +herjaava ilkityönsä, kun hän teurastutti Apis-härän ja antoi valmistaa +siitä itselleen aterian. + +[48] Philippos lausuikin ironisesti ateenalaisista, jotka joka vuosi +valitsivat kymmenen 'strategia': »Kylläpä nuo ateenalaiset ovat +onnellisia, kun he vuosi vuodella voivat valita kokonaista kymmenen +sotapäällikköä. Omasta puolestani minun ei ole moneen vuoteen +onnistunut saada käsiini muuta kuin yksi ainoa: Parmenion.» + +[49] Bukephalos kaatui eräässä, taistelussa Aleksanterin +Intian-retkellä, ja ratsunsa muistoksi kuningas antoi eräälle sinne +perustamalleen kaupungille nimeksi Bukephala. + +[50] Albanialaisia pidetään Balkanin niemimaan vanhimpana kotimaisena +kansana, ja he polveutuvat ensimmäisistä maahanmuuttaneista +arjalaisista. He ovat tunnettuja vaarallisiksi rosvoiksi, ja vielä tänä +päivänä he pitävät verikostoa pyhänä velvollisuutena. + +[51] Ensimmäisenä kaikista, jotka olivat laivaston mukana, Aleksanteri +astui loistavissa varusteissa Aasian maankamaralle. Keskellä salmea hän +oli uhrannut härän Poseidonille ja lahjoittanut hänelle kultapikarista +juomauhrin. Maihin tultuaan hän lähti entisen Troian paikalle, nousi +kummulle, jolla vielä pieni Ilion-niminen kaupunki oli jäljellä, ja +uhrasi Pallas Athenelle. Hänen temppelissään hän riisui varusteensa +ja puki päälleen muutamia kertoman mukaan Troian sodan sankareiden +käyttämiä aseita; ja kaikissa sen jälkeen käymissään taisteluissa +hän kannatti näitä aseita edellään. Akhilleuksen haudalle hän laski +seppeleen, voiteli sitten tavan mukaan itsensä öljyllä ja juoksi +alastomana ympäri haudan huutaen kovalla äänellä, että hän kadehti +tätä sankariaan, jolla eläessään oli ollut niin uskollinen ystävä kuin +Patroklos ja joka kuoltuaan oli saanut sellaisen urotöillensä laulajan +kuin Homeroksen. + +[52] Aleksanteri soi nyt ateenalaisille erityisen kunnian. 300 +anastettua persialaista asevarustusta hän näet lähetti Ateenan +akropoliille Athenen temppelilahjaksi, eikä kotiin Makedoniaan. +Ja hän oli kyllin hienotunteinen ollakseen muistokirjoituksessa +mainitsematta makedonialaisia, vaan ilmoitti vain, että »Aleksanteri, +Philippoksen poika, ja kaikki helleenit lukuunottamatta sparttalaisia +ovat lahjoittaneet jumalattarelle tämän osan saaliista, joka on saatu +Aasiassa asuvilta barbaareilta.» Aleksanterilla oli taistelussaan +tietoisena ohjelmana, että sodan ei tullut olla makedonialainen +yritys, vaan yleishelleeninen, ja hän halusi, että hänet tämän nojalla +yleisesti tunnustettaisiin täysiveriseksi helleeniksi. Se oli kuin +vastaus Demostheneen puheisiin, kun hän filippiikeissään oli käsitellyt +makedonialaisten kuningasta halveksittuna barbaarina. + +[53] Kun piti vallata Miletos, vanha merikaupunki, joka oli Persian +laivaston tärkeimpiä tukikohtia, neuvoi vieläpä varovainen Parmenionkin +Aleksanteria antautumaan meritaisteluun. Helleenithän olivat aina +voittaneet barbaarit merellä. Parmenion tarjoutui itse astumaan +laivaan ja jakamaan vaaran maanmiestensä kanssa. Mutta kuningas +hylkäsi ehdotuksen, koska hänen laivastonsa oli alusten lukuun nähden +ratkaisevasti persialaista heikompi ja koska hänen makedonialaisensa +merikuntoisuudessa eivät lainkaan olleet Persian laivaston +foinikialaisten veroisia. Hän ei _saanut_ antautua ainoallekaan +vastoinkäymiselle alttiiksi, sillä sellainen olisi ollut Kreikassa +yleisen kapinan alkumerkki. + +On mielenkiintoista nähdä, miten eri lailla tulinen Aleksanteri ja +varovainen Parmenion tässä arvostelivat vaaraa, mutta yhtä kiintoisa +on heidän keskustelunsa jatko, joka selvittää, minkä arvon sen ajan +ihmiset panivat enteisiin. Mutta myös erään toisen seikan vuoksi. + +Sattui näet jotakin, joka sai Parmenionin toivomaan kuitenkin voivansa +saada Aleksanterin taipumaan. »Katso tuonne», hän sanoi ja osoitti +kotkaa, joka oli laskeutunut rannalle juuri makedonialaisten laivain +taa, »siinä on merkki, että voitto on laivojamme seuraava.» — »Olet +oikeassa», vastasi Aleksanteri, »sikäli, että kotka varmasti tietää +meille voittoa. Mutta ota huomioon, että kotka on laskeutunut, maahan! +Se merkitsee, että me _maalla_ suoritettujen sotaliikkeiden avulla +tulemme voittamaan Persian laivaston.» + +Tällainen keskustelu kahden käytännöllisen ja oivan sotilaan kesken, +joista toinen erikoisen lahjakas, suo meille valaisevan silmäyksen sen +ajan ihmisten meidän käsityksellemme niin vieraaseen tapaan ajatella +ja arvostella ilmiöitä. Mutta se antaa meille myös mielenkiintoisen +esimerkin siitä, kuinka samat ennemerkit voitiin aina kunkin oman +tarpeen mukaan selittää vastakkaiseen tapaan. Terävänäköisen ja +heikompilahjaisen ennemerkkien selittäjän välinen erotus merkitsi +varmastikin ennen aikaan hyvin paljon, kun oli tehtävä johtopäätökset +kaksimielisistä enteistä. Suuri kyky on kaikkina aikoina kyennyt +selviytymään; sille ei tarvitse muotoseikan olla esteenä, kunhan se +vain on yhtyneenä älylliseen notkeuteen. + +[54] Kilikian Tarsoksen luona hän joutui odottamatta pysähtymään +pitkäksi aikaa. Hän näet vilustui eräänä päivänä, kun hän palavissaan +meni kylpemään kaupungin ohi virtaavaan jääkylmään Kydnos-virtaan. +Äkillinen jäähtyminen teki hänelle pahaa. Hän sai kouristuskohtauksen, +kävi aivan kalpeaksi ja menetti tajuntansa, niin että hänet oli +kannettava pois. Sitten tuli kova kuume, ja lääkärit pitivät tilaa +toivottomana. Koko sotajoukko oli murheesta ja tuskasta lamassa. Ei +kukaan lääkäri uskaltanut määrätä lääkkeitä peläten jouduttavansa +korkean potilaan kuolemaa. Vain yksi heistä. Philippos-niminen mies, +oli täynnä luottamusta ja lupasi parantaa sairaan voimakkaasti +vaikuttavalla juomalla. + +Aleksanteri oli aina lujasti luottanut Philippokseen ja käski +hänen valmistaa lääkkeen. Mutta juuri samassa kuningas saa kirjeen +Parmemonilta, joka hartaasti pyytää häntä varomaan Philipposta, sillä +väitettiin, että Dareios oli lahjonut tämän myrkyttämään Aleksanterin. +Sairas antaa rauhallisena kirjeen Philippokselle, ja sillä välin kuin +lääkäri lukee sen — Aleksanteri juo tyhjäksi lääkepikarin. + +Muutamain päiväin päästä kuningas oli taas terve ja voi jälleen asettua +sotajoukkonsa johtoon. + +[55] Mutta pelkin numeroin ei mitata sotajoukkojen arvoa. Sen tiesi +parhaiten sotia kokenut ateenalainen, jonka mielipidettä Dareios +suvaitsi kysyä luullen, että saisi kuulla omaa voitonvarmuuttansa +heijastavan vastauksen. Mies oli yksi Aleksanterin maanpakoon ajamia +ylhäissukuisia, eikä hän siksi toivonut mitään kiihkeämmin, kuin +että Makedonian kuningas saisi perusteellisen kurituksen. Mutta +hän ei voinut yhtyä Dareioksen toiveisiin. Hän lausui rohkeasti +mielipiteenään, että vaikka hänen sotajoukkonsa olisivat kuinka suuria, +ne eivät kuitenkaan vetäisi vertoja viholliselle. Hän neuvoi Dareiosta +olemaan luottamalla aasialaisiinsa, vaan käyttämään äärettömiä +aarteitaan kreikkalaisien palkkajoukkojen lisäämiseen. + +Tuollaisia puhetta Dareios ja hänen ylpeät hoviherransa eivät +voineet sulattaa. Mitä! Uskalsiko joku leimata persialaiset tyhjän +arvoisiksi makedonialaisien rinnalla! Ja kuinka julkeata uskotella +suurkuninkaalle, että vain kreikkalaiset kykenisivät puolustamaan hänen +valtaansa! Dareios kiihtyi sellaiseen raivoon, että hän tarttui miestä +vyöhön ja antoi hänet vartijalle teloitettavaksi. Silloin huudahti +ateenalainen: »Liian myöhään tulette huomaamaan sanojeni totuuden. Pian +kostajani teidät kohtaavat.» + +[56] Tyroslaiset olivat mestareita rakentamaan sotakoneita, ja +Aleksanterin piiritystornit samoinkuin hänen linko- ja heittokoneensa +tuntuivat kauan voimattomilta heidän puolustustoimenpiteitään vastaan. +Vasta kuin kreikkalaisten valmistelut olivat päässeet niin pitkälle, +että heidän muurinsärkijänsä voitiin kuljettaa aivan mahtavien muurien +juureen, vasta sitten voitiin suorittaa loppuun tämän verisen draaman +loppunäytös. Siitä tuli teknillisten keksintöjen kilpakamppailu, jonka +vertaista eivät helleenit eivätkä barbaarit olleet nähneet. Molemmin +puolin olikin viha ja raivo kasvanut rinnan vaaran kanssa. Se ilmeni +siinäkin, että tyroslaiset veivät vangit muurinharjalle, uhrasivat +heidät heidän toveriensa nähden Molokille ja heittivät ruumiit mereen. + +Monen monta kertaa tyroslaiset olivat hylänneet Aleksanterin +antautumisehdotukset. Kun hän arveli, että oli jo aika käydä +väkirynnäkköön, ryhdyttiin hyökkäämään joka suunnalta, sekä meren että +maan puolelta. Kaupunkiin satoi niin valtava määrä heittokoneitten +kiviä ja jousimiesten nuolia, että asukkaat ensi hätäännyksissään +eivät lainkaan voineet käsittää, missä vaara oli suurin. Yhtäkkiä +makedonialaiset muurinmurtajat särkivät valtavan aukon muuriin. +Piirityskoneista laskettiin hyökkäyssiltoja, ja kreikkalaiset +ryntäsivät kaupunkiin. + +[57] Niin esimerkiksi Kimon ja Lysandros, niin ateenalaiset Sisilian +retken aikana. + +[58] Tuollainen vielä eläväin ihmisten jumalana pitäminen ei ollut +aivan vieras kreikkalaiselle käsitykselle. + +[59] Aleksanteri kuitenkin sittemmin katui menettelyään. Teko lienee +johtunut sen itämaalaisen julmuuden näkemisen vaikutuksesta, mikä +häntä oli kohdannut tullessaan kaupunkiin. Hän näet tapasi useita +satoja kreikkalaisia, jotka kaikki oli itämaiseen tapaan silvottu. +Oli kauheata nähdä näitä kurjia raukkoja, muutamat kädettöminä, +toiset jalattomina, toiset korvat pois leikattuina tai sokeina. +Aleksanteri heltyi itse itkemään nämä onnettomat nähdessään ja otti +heidät huomaansa. Hän tarjoutui toimittamaan heidät takaisin kotiinsa +ja huolehtimaan vastedes heidän elatuksestaan. Mutta useimmat heistä +häpesivät näyttäytyä kotona kurjassa kunnossa ja pyysivät, että heille +sen sijaan jaettaisiin maapalstoja orjineen, jotka voisivat tehdä työtä +heidän puolestaan. Aleksanteri täytti heidän toivomuksensa ja lahjoitti +heille myös runsaasti rahaa, vaatteita ja karjaa. + +[60] Vaikeimpia ja rasittavimpia kohtia tällä sotaretkellä oli meno +Hindukushin yli, työ, joka rohkeuteen ja tarmoon nähden on Hannibalin +ja Napoleonin Alppien yli tekemien retkien veroinen. Niukkaa oli +ruokavarain saanti ylhäällä näissä autioissa vuoristoissa. Polttopuita +ei siellä ollut, vaan sotilaitten täytyi kestää öiden jäätävä kylmyys +ilman leiritulia; ja lihan, minkä he köyhistä pikku kylistä voivat +saada käsiinsä, he saivat syödä raakana ja ilman leipää. Lopulta +heidän täytyi ruveta teurastamaan omia vetojuhtiaan, jolta eivät itse +nääntyisi nälkään. + +[61] Hänen kerrotaan olleen 2 1/2 metriä pitkä. + +[62] Aleksanterilla oli yhteen aikaan se käsitys, että Niili oli +Induksen jatko, ja että hän nyt oli löytänyt Niilin lähteet. Hän +perusti tämän käsityksen m.m. siihen tosiasiaan, että Indus oli ainoa +virta, missä hän oli nähnyt krokotiilejä, ja että hän eräästä Induksen +lisäjoesta oli löytänyt samanlajisia lootuskasveja kuin Egyptissä oli. + +[63] Mutta ei hän antanut myöten sotilasten uhmalle, ainoastaan +korkeampien voimien tahdolle. Hän uhrasi uhriteuraita joen rannalla +ja antoi pappien selittää uhrieläinten sisälmyksien merkit. +Tarpeetonta sanoa, että ne olivat eteenpäinmarssille epäsuotuisat. +Jumalan käskylle Aleksanteri oli siis antanut myöten! Muistoksi +retkestään maan ääreen ja lahjaksi jumalille, jotka olivat johtaneet +hänet näin kauaksi aina voittaen, hän antoi pystyttää joen rannalle +kaksitoista alttaria, »suurta kuin valtavimmat tornit». Kerrotaan +myös, että hän ryhtyi muutamiin muihin toimenpiteisiin herättääkseen +intialaisissa pelkoa hänen kauhistuttavia mahtikeinojaan kohtaan. Muun +muassa hänen kerrotaan aitauttaneen leiripaikat, joissa sotilasten +makuusijat olivat, niin suuriksi, kuin hänen sotajoukkonsa olisi ollut +jättiläisiä, ja jättäneen jälkeensä jättiläismäisiä asevarustuksia, +hevosenseimiä ja riimunvarsia, paksuja kuin köysi. + +Tällaisiin taruihin on tietysti parasta olla liikaa uskomatta. + +[64] Ei tiedetä, kuinka suuret tappiot olivat. Varmasti ovat kuitenkin +suuresti liioiteltuja eräiden muinaisajan historioitsijani antamat +tiedot, ettei edes neljäs osa armeijasta päässyt hengissä seikkailusta. + +[65] Kun Aleksanteri lähestyi Babylonia, hänen kerrotaan aivan kuin +aavistaneen onnettomuutta. Kaldealaisten pappien sanotaan varoittaneen +häntä marssimasta itäpuolelta kaupunkiin, koska siitä koituisi hänelle +vaaraa. Aluksi hän olikin taipuvainen seuraamaan heidän neuvoaan +ja kiertämään jättiläiskaupungin, kunnes näkisi sen muurinharjan +kuvastuvan itäistä taivasta vasten; mutta se olisi merkinnyt suurta +ajanhukkaa, sillä silloin hänen olisi täytynyt kuljettaa laivoilla +väkensä. Eufrat nimittäin oli tulvinut yli äyräittensä ja muuttanut +suuret alueet järviksi. Pelko, että näyttäisi arkailevan — ehkä suurin +pelko, mitä vastaan urhoollinen mies saa taistella — vaikutti kai myös +osaltaan. + +Aleksanterilla oli myös syytä epäillä, että kaldealaisilla oli omat +itsekkäät tarkoituksensa pitäessään häntä poissa kaupungista. He näet +olivat saaneet tietää, että hänellä oli aikomuksena rakentaa uudelleen +»Baabelin torni». Silloin tietenkin tulot niistä rikkaista maatiloista, +jotka alkujaan olivat varatut Mardukin temppelin ylläpitoon, menisivät +uudisrakennukseen. Temppelirakennusten päästyä rappeutumaan papit +olivat tottuneet elämään itse herkutellen näillä rikkailla tuloilla. +Nyt he pelkäsivät, että tulisi loppu makeanleivän-päivistä. + +Joka tapauksessa, Aleksanteri tunsi mielensä kolkoksi, kun hän sai +kuulla, että myös eräs kuulu kreikkalainen ennustaja, joka samoihin +aikoihin oli Babylonissa, oli nähnyt pahaenteisiä merkkejä uhrieläinten +sisuksissa. + +Raskas varjo lankesi myös Aleksanterin loppuajalle, kun hänen paras +ystävänsä ja neuvonantajansa _Hephaistion_ äkkiä meni manan majoille. +Hänen surunsa jalon toverin ja aseveikon menettämisen johdosta, jota +hän itse sanoi toiseksi minäkseen. on verrattavissa Akhilleuksen +epätoivoon Patrokloksen kuoltua. Tämän jälkeen Aleksanterilla ei +koskaan ollut oikeata ilonpäivää. + +[66] Tämä tapahtui Poseidonin temppelissä Poros-saarella Argoliin +rannikon edustalla. Temppelin ovat kaivaneet esiin ruotsalaiset +tutkijat Lennart Kjellberg ja Sam Wide. + +[67] _Industrialismi_ (lat. _industria_ = toimeliaisuus), teollisuuden +ja teollisuusharrastusten vallitsema yhteiskuntatila. —Suomentajan +huomautus. + +[68] Siellä oli monia laajoilla alueilla asuvia kansoja, jotka vain +nimellisesti tunnustivat suurkuninkaan ja hänen satraappinsa, mutta +todellisuudessa olivat melkein itsenäisiä. Fryygiassa. Armeeniassa. +Pontoksessa ja Kappadokiassa oli mahtavia ylimyksiä, jotka +lujista linnoistaan vallitsivat lukuista orja- ja maaorjaväestöä. +Muutamilla seuduin oli temppeleitä, joiden tilukset muodostivat +oikeita hengellisiä ruhtinaskuntia, joilla oli omat, maaorjista ja +temppeliorjista muodostetut sotajoukkonsa. Strabon mainitsee useita +tuollaisia pappisvaltioita — niistä yhden Kappadokiassa, jossa oli +tuhansittain temppeliporttoja — ja hänellä on paljon kerrottavaa +ylipappien rikkauksista ja kuninkaallisesta käyttäytymisestä. + +[69] Hellenistisen maailman pankkilaitos on huomattavasti omaa +aikaansa vanhempi. Ateenassa se suuresti edistyi 5:nnen vuosisadan +lopulla e.Kr. Eräs kaupungin huomattavimpia pankkiireja 4:nnellä +vuosisadalla e.Kr. jätti jälkeensä aikansa olosuhteisiin nähden +melkoisen omaisuuden, n. 2 500 000 mk. meidän rahassamme. Voi siis jo +silloin puhua todellisesta kapitalismista. + +[70] Yhdellä heistä, järjestyksessä seitsemännellä, ei syyttä ollut +nimi »Ihramaha». + +[71] Amerikkalaiset ovat esim. toimittaneet Kroisoksen vanhassa +kuninkaanlinnassa kaivauksia. + +[72] Jos kulkee teatterin, rivien välissä, huomaa penkeissä useita +kirjoituksia, jotka ilmoittavat, että yksityiset tai ammattikunnat, +kuten kultasepät, olivat ennakolta tilanneet määrätyt paikkansa. Oli +olemassa myös keisarillinen aitio. Keskellä ensi riviä, jokseenkin +lähellä keisarillista aitiota, on kirjoitus: »Juutalaisten, joita myös +kutsutaan jumalaapelkääviksi, paikat.» Kirjoituksen arvo on siinä, että +se osoittaa, ettei Miletoksen juutalaisilla ollut teatteria kohtaan +sitä vastenmielisyyttä, mikä valliisi heidän ankarasti lainkuuliaisissa +uskonveljissään. Siis esimerkki siitä, kuinka hellenistyminen oli +tunkeutunut myös Israelin lasten keskuuteen! + +Samaa vapautuneisuutta osoitti myös hienosti sivistynyt +kreikkalais-juutalainen filosofi Philōn, joka eli Aleksandriassa +aikana vähän ennen ja jälkeen Kristuksen syntymisen. Hän oli tosin +oikeauskoinen juutalainen, mutta tulkitsi israelilaisten pyhiä +kirjoja Platonin ja stoalaisen filosofian avulla ja vaikutti paljon +kristittyihin kirkkoisiin. Teatteriin nähden hän tunnusti parhaille +näytelmille kasvattavan merkityksen. + +[73] Nämä patsaat vietiin 1800-luvun puolivälissä turvaan British +Museumiin. Pariisin Louvre-museossa on eräs sali täynnä muita löytöjä +tästä kuuluisasta temppelistä. + +[74] Omituisen kohtalon salliman johdosta ryhdyttiin yhtäaikaa +Miletoksen ja Apollonin temppelin kaivausten kanssa arkeologisesti +tutkimaan Persian kuninkaan uljasta linnaa hänen pääkaupungissaan +Susassa, jonne Dareios kerran oli kasannut Vähän-Aasian kreikkalaisista +kaupungeista saamansa saaliin. Osa siitä löydettiinkin, muun muassa 90 +kg. painava kuparimöhkäle, joka esitti punnusta kaksine kädensijoineen. +Vanhoilla miletoslaisilla kirjaimilla kirjoitettu kirjoitus kertoo +kahden miletoslaisen soturin sen kerran lahjoittaneen voittosaaliinsa +kymmenyksenä Apollonille. + +[75] Kiviin hakattujen temppelin rakennusta koskevien tiedonantojen +ansiosta tunnemme tämän pyhäkön rakennushistorian paremmin kuin minkään +muun antiikin rakennustaiteen luomuksen. Näkee, kuinka työtä on tehty +hitaammassa tai nopeammassa tahdissa sen mukaan, onko Miletoksen +valtiokassassa vallinnut luode vai vuoksi, ja kuinka se toisinaan on +melkein kokonaan tauonnut, kun kassa oli tyhjä. + +Kalleimpina yksityisien antamista lahjoista voisi mainita 34 yhteensä +lähes 500 kg. painavaa norsunhammasta, jotka eräs Miletoksen +lähettiläs Ptolemaioksen luona noin v. 50 e.Kr. lähetti Aleksandriasta +suuren sisäänkäyntioven koristamiseksi norsunluuuportein. Runsaita +temppelilahjoja tuli myös Egyptin ja Aasian kuninkailta. Sillä temppeli +oli laajalti kuulu. Todella kuninkaalliset olivat Seleukos II:n v. 246 +e.Kr. antamat lahjat. Temppelin kalustoluettelot mainitsevat mainioita +kultasepäntaidon tuotteita. Niissä puhutaan taiteellisesti tehdyistä +kultamaljoista, pikareista, viinituopeista ja juomasarvista rikkain +kauriinpää- tai muun aiheisin koristeluin ja jalokiviupottein. Näiden +lahjoin lisäksi tuli vielä runsaita suitsukelahjoja sekä uhrilahjana +kaksitoista härkää ja tuhat lammasta. + +Minne kaikki ne rikkaudet, jotka tänne oli koottu, ovat joutuneet? +Opastusta kysymyksen ratkaisuun saamme siitä tosiasiasta, että +temppelin kalustoluettelotiedot loppuvat 80-luvulla e.Kr. Siihen aikaan +Välimeren kaikkia rannikkoja rasittivat sisilialaiset merirosvot. +Varmastikin he ovat olleet täälläkin ja jättäneet jäljelle temppelin +aarrekammiosta vain paljaat seinät. + +[76] Tapahtuma synnytti tavattoman hämmennyksen. Plutarkhos kertoo, +että »kaikki kaupungin merkkienselittäjät näkivät siinä vielä suuremman +onnettomuuden enteen. He juoksentelivat ympäriinsä lyöden käsillään +kasvoihinsa ja huutaen, että tämä päivä ennusti kauheata koettelemusta, +joka tuottaisi hävitystä ja ryöstöjä yli Aasian.» Tämä luonnollisesti +selitettiin Aleksanterin Persiansotaretken ennustukseksi. + +[77] Hän tapasi myös jätteitä Herostratoksen hävittämästä temppelistä. +Pilarit olivat lahja kuningas Kroisokselta, joka oli kaiverruttanut +niihin nimensä. Ephesoksen kaivauksia ovat sitten englantilaiset ja +itävaltalaiset arkeologit jatkaneet antautuen runsain tuloksin itse +kaupungin esiinkaivamiseen. + +[78] Pergamenttia saadaan valmistamalla erikoisella tavalla nahkaa, +etupäässä lampaan ja vuohen nahkaa. Aikaa myöten pergamentista tuli +käytetyin kirjain kirjoitustarveaine ja se säilyi sellaisena läpi koko +keskiajan, kunnes keksittiin paperi. Pergamentin suuri kestävyys on +pelastanut monia arvokkaita kirjoja ja tiedoituksia häviöltä. + +[79] Itse kreikkalaiset arvelivat, että Apollon oli pelästyttänyt +barbaarit pois. + +[80] Kreikkalaiset näet sanoivat kelttejä galatalaisiksi. Me tunnemme +nimen Paavalin kirjeistä. + +[81] Aiginan oboli oli arvoltaan lähes 40 % Attikan obolia suurempi. + +[82] Doura on kaupungin seemiläinen nimi. Se merkitsee »linnaa». +Europos on kreikkalainen nimi. + +[83] Selvä merkki itämaisesta vaikutuksesta helleeniseen väestöön +on suuri määrä piirtokirjoituksia, jotka puhuvat veljen ja sisaren +välisistä avioliitoista. Samaa vaikutusta on havaittavissa Egyptissä. + +[84] Hänen kuuluisa huudahduksensa »Heurēka!» (Olen sen löytänyt) +on tullut siivekkääksi sanaksi. Hänen sanotaan sen lausuneen, kun +hän kerran eräässä Syrakusan kylpylaitoksessa astui täpötäyteen +kylpyammeeseen ja kylpyvesi sen johdosta virtasi yli reunojen. +Ihastuneena tekemästään keksinnöstä, niin kerrottiin, hän oli ilkoisen +alastomana juossut kaupungin katuja kotiinsa ja ryhtynyt laskemaan ja +punnitsemaan. + +Keksintö oli lajiaan yhtä yksinkertainen, mutta myöskin yhtä merkitsevä +kuin Newtonin lähes kaksi vuosituhatta myöhempi vetovoimalain +keksiminen, johon hänet kertoman mukaan johti omenan putoaminen. +Minkä merkillisen asian perille Arkhimedes siis tuolloin oli päässyt? +Sen, että hänen ruumiinsa tunki tieltään oman tilavuutensa suuruisen +vesimäärän. Tämä ajatus oli silloin välähtänyt kuin salama hänen +aivoissaan. Ja mihinkä hän keksinnöllään lähinnä oli päässyt? Asia +oli näin. Hänen sukulaisensa ja ystävänsä, viisas kuningas _Hierōn_, +joka erinomaisella tavalla hallitsi Syrakusaa kolmannen vuosisadan +jälkipuoliskolla e.Kr., oli hovi-jalokivisepältään tilannut kultaisen +kruunun, mutta epäili, että mies oli pettänyt sekoittamalla joukkoon +liian paljon hopeaa. Mutta miten voitaisiin petos todistaa? Kuningas +kysyi neuvoa Arkhimedeeltä, joka lupasi perusteellisesti harkita asiaa. + +Jos suuri matemaatikko olisi voinut vain laskea kruunun tilavuuden, +niin sitten olisi ollut yksinkertainen asia katsoa, painoiko se niin +paljon, kuin sen piti, jos se kerran oli puhdasta kultaa. Mutta +kuningaskruunu kaikkine koristeilleen on perin mutkikas esine. Miten +voida saada selville sen tilavuus? Tämä oli juuri suuri pulma — kunnes +Arkhimedes astui siihen kylpyaltaaseen, josta äsken näimme hänen pois +hypähtävän. Silloin selvisi hänelle muutamassa silmänräpäyksessä, että +jos hän upotti Hieronin kruunun astiaan, joka oli piripinnallaan täynnä +vettä, ja mittasi sitten poisvaluneen vesimäärän, niin hänellä oli +kruunun tilavuus eittämättömän selvillä. Senvuoksi hän voikin syystä +huudahtaa »Heureka!» ei vain siitä syystä, että kykeni nyt mittaamaan +Hieronin kruunun tilavuuden, vaan siitä syystä, että hän oli saanut +selville erään fysiikan peruslaeista. + +Niin toteutuu alinomaa se tosiasia, että missä arki-ihminen vain +_näkee_ harkitsematta, siinä nero keksii sellaisia, jolla voi olla +mullistava merkitys kehitykselle. + +[85] Täten otamme nyt jäähyväiset Arkhimedeeltä kohdataksemme hänet +jälleen hänen elämänsä ehtoolla, jolloin hänen kotikaupungillensa oli +kysymyksessä ollako vai eikö olla vapaana yhteiskuntana. + +[86] Erinomainen on äskettäin jälleen kuntoon pantu Lundin tuomiokirkon +konstikello. + +[87] Muuan myöhäiskreikkalainen kirjailija noin 500 seutuvilla +j.Kr. on kirjoittanut kiintoisan kuvauksen veden käyttämästä +konstikellosta, joka oli hänen omassa kotikaupungissaan, suuressa +kauppa- ja merenkulkukaupungissa Gazassa etelä-Palestiinassa. +Kellotaulussa, jos sitä niin voi nimittää, oli päällekkäin kaksi +riviä ovia, kaksitoista kummassakin rivissä. Alempi rivi oli _päivän_ +kahtatoista tuntia varten, ylempi _yön_. Kellotaulun ulkopinnalla +liikkui verkalleen auringonjumalan kuva ja pysähtyi aina täyden tunnin +kohdalla järjestyksessä kunkin oven eteen. Samassa astui kunkin +kahdentoista päivätunnin täyttyessä ovesta esiin Herakleen kuva, joka +suoritti sankarin kahdestatoista tunnetusta urotyöstä yhden. Kun +hän oli täyttänyt tehtävänsä, hänet seppelöi kotka, joka istui oven +yläpuolella. Sitten Herakles kumarsi ja vetäytyi pois. Kellonlyömätkin +ilmaistiin. Alempana kellotaulussa oli näet niin ikään Herakleen kuva, +joka nuijallaan löi leijonantaljaansa niin monta kertaa, kuin oli +tuntien määrä. Ylimpänä oli hirviön pää, joka kellon lyödessä pyöritti +silmiänsä — katsojain kauhunsekaiseksi ihmetykseksi. + +Myöskin ylemmän rivin ovet avautuivat täysillä kellonlyömillä. Mutta +kun tällöin oli pimeätä, näytelmä rajoittui siihen, että oviaukosta +näkyi valoa Herakleen lyödessä samalla lyöntinsä leijonantaljaansa. + +Joukko muita kuvia lisäsi näytelmän eloa ja vaihtelua. Niinpä m.m. +metsänjumala Pān heristi korviansa kellon kumahtaessa luullen +kuulevansa rakkaan Ēkhōnsa äänen. Ja kun päivä oli päättynyt ja +Herakles suorittanut urotyönsä, niin silloin kellon torvensoittaja +puhalsi iltasoittonsa. Samassa astui esiin myöskin kaksi +palvelijaa, jotka ojensivat sankarille pesuvadin, kannun vettä ja +partaveitsihioimen ja kattoivat hänelle aterian. + +[88] Terävä ja laajakatseinen Hermann Diels. + +[89] _Hemisfääri_ (kreik. _hemi_ = puoli, ja _sphaira_ = pallo) +pallonpuolisko. — Suomentajan selitys. + +[90] Ks. Svenska folkets underbara öden I, 51 (2. painoksessa s. 57) +— Pytheaan ensiksi mainitsema Thule oli jokin suuri saari Euroopan +luoteiskulman edustalla; myöhemmät kirjailijat tarkoittavat sillä +yleensä äärimmäisiä pohjoista seutua (_ultima Thule_). _Ultima Thule_ +kuvaannollisesti: syrjäinen perukka. — Suomentajan selitys. + +[91] _Vivisektio_ (lat. _vivus_ — elävä ja _sectio_ = leikkaus) +elävältäleikkaus tutkimustarkoituksessa. — Suomentajan selitys. + +[92] _Narkoottinen_, tunnottomuutta ja tiedottomuutta synnyttävä. Kr. +_narkōsis_ tunnottomuuden ja tiedottomuuden tila. - Suomentajan selitys. + +[93] Välimerenmaissa kasvava perunamainen kasvi, joka jo muinaisaikaan +oli suuressa maineessa maagillisista vaikutuksistaan, sitä oli tapana +sekoittaa lemmenjuomiin y.m.s. + +[94] Villiytyneenä tavataan tätä kasvia erään pienen joen varsilla +lähellä Syrakusaa ja Trasimenus-järven rannalla keski-Italiassa. + +[95] Nämä jätekasat muodostavat suuria, 20—70 metrin korkuisia kumpuja, +jotka ovat luonteenomaisia egyptiläiselle maisemalle. Niissä on +saviastiain siruja, hiiltä, tuhkaa, olkia ja hyyskää, mikä on sinne +kertynyt aikojen kuluessa. Sinne on myöskin heitetty joukoittain +hylkypapereita virkamiesten arkistoista ja yksityishenkilöiden laskuja, +kirjeitä ja välikirjoja. Egyptin kuivan ilman ja sadeköyhyyden ansiosta +nämä paperit ovat säilyneet vuosituhansia sellaisissa seuduissa, missä +eivät Niilin tulvat eikä pohjavesi ole voineet niitä saavuttaa. + +Näiden valtavien jätekasojen kaivamista on ennen kaikkea kiirehtinyt +lannoitusaineen tarve nykyisessä Egyptissä, sittenkuin siellä on alettu +viljellä sokeriruokoa ja pumpulipensasta. Nämä kasvit imevät näet maan +niin puhtaaksi, että sitä on lannoitettava joka vuosi, ja oivallista +lannoitusainetta on noissa tunkioissa. Eikä ole suurta vaaraa, että +fellah lantalöytöjä tehdessään tuhoaisi arvokkaita käsikirjoituksia, +sillä hän tietää nykyisin niiden suuren rahallisen arvon. + +[96] _Makulatuuri_ (lat. _maculare_ = tahrata), hylkypaperi. [Suoment. +huomautus.] + +[97] Petesoukhos oli ilmeisesti »ylhäisin» pyhistä krokotiileistä. + +[98] Voimme lisäksi antaa sen tiedon, että hänen toinen vaimonsa toi +myötäjäisinä 40 drakmaa puhdasta rahaa, kaksi korvarengasta, joiden +arvo oli 120 drakmaa, ja vaatteita 12 drakman arvosta. Ja me voimme +seurata avioliiton kehitystä parinkymmenen vuoden ajan. + +[99] Sotilaiden täytyi itsensä kustantaa aseensa ja varusteensa. + +[100] Hauska pikkupiirre: Poika aloittaa lähettämällä tervehdyksen +»Theonille, hänen pojaltansa Theonilta». Mutta osoitteeseen hän +kirjoittaa: »Theonille, hänen pojaltansa Theonaalta». Tässä hän käyttää +siis lempinimeään: »Pikku Theon», ajatellen ilmeisesti, että se +vaikuttaisi paremmalta. + +Joukko kirjeen omituisia käänteitä kuuluu ilmeisesti sen ajan poikain +kieleen. Oikeinkirjoituksen ja kieliopin salaisuuksiin luo neropatti +ei ole juuri syvälti perehtynyt, mutta sitä paremmin hän osaa tehdä +ivallisia huomautuksia. + +[101] Kirje on kristityltä ajalta, toiselta vuosisadalta j.Kr. + +[102] Ilmaus on tyypillinen egyptiläiselle. Vielä tänäkin päivänä hän +kuolee siihen paikkaan, ellei saa toivomustaan täytetyksi. + +[103] Tässä yhteydessä voi olla kiintoisaa saada tietää, että vanhin +tunnettu kreikkalainen kirje on neljännellä vuosisadalta e.Kr. +Kirjoituspaperi on hieman omituista: lyijylaatta. Kirjeen tulkinnut +kielimies on suorittanut oikean urotyön lajiaan — niin epäselvä +kirje oli. Sanat kuuluvat näin: »Mnesiergos lähettää kotona oleville +tervehdyksensä ja parhaat toivotuksensa ja ilmoittaa, että hän +puolestaan voi hyvin. Jos ehkä haluaisitte lähettää minulle peitteen +tai lampaan tai vuohen taljoja, tavallisia, yksinkertaisia, ei +nahkareunuksisia. ja vahvat kengänpohjat! Tilaisuuden tullen lähetän ne +takaisin.» + +Eihän tämä kirje ole sen merkillisempi. Mutta kuitenkin... + +[104] _Kolossi_ (kreik. _kolossos_) jättiläiskuvapatsas. [Suomentajan +selitys.] + +[105] Käsikirjoitusta säilytetään nyt Kairon museossa. + +[106] Komediaan »Linnut» kirjoittamassaan jälkisanassa; tässä +näytelmässä hän itse on jäljitellyt Aristophanesta. + +[107] Ks. Svenska folkets underbara öden VI: 273. + +[108] Hän oli kenties syntynyt Kos-saarella, mutta vietti suurimman +osan elämäänsä Sisiliassa. + +[109] Paimenhuilu, jossa on monta, useimmiten seitsemän, eripitkää +pilliä, vahalla vierekkäin kiinnitettyinä. + +[110] Sananparsi. + +[111] Rikkauden jumala, Demeterin poika. Koska hän antoi lahjojansa +erotusta tekemättä, luultiin Zeuksen hänet sokaisseen. + +[112] _Pieridit_, laulunjumalatarten, muusain lisänimi, joka johtui +siitä, että heitä palveltiin Pierian maakunnassa Makedoniassa. + +[113] Askeettinen ankaruus teki muutamista Pythagoraan oppilaista monen +silmissä naurettavia olioita. + +[114] Syrakusalaisina rouvat puhuivat leveää ja kovaa doorilaista +murretta. + +[115] Kreikan kuuluisimpia sankareita. + +[116] Zeus oli Kronoksen poika. + +[117] _Parodia_ (kreik. _parode_) ivamukailu. [Suoment. huomautus.] + +[118] Sipulinvihreä. + +[119] Murujen kähveltäjä. + +[120] Kronoksen poika. + +[121] Polybios eli noin 201—120 e.Kr. + +[122] Maan nimi johtuu nimimuodosta _Tusci_ = _Etrusci_. + +[123] Kenties luultavammin joltakin Vähän-Aasian rannikon +edustalla olevalta saarelta. On oletettu heidän olevan Leninoksen +esikreikkalaisten tyrseenien heimolaisia; sieltä on löydetty eräs +kirjoitus kielellä, joka tuntuu olevan sukua etruskien kielelle. +Etruskilaisissa kaupungeissa parhaillaan käynnissä olevat kaivaukset +ovat antaneet voimakasta tukea sille teorialle, että etruskit ovat +ensin tulleet nykyisen Toskanan länsirannikolle ja että heidän +sivistyksensä on sieltä levinnyt pohjoiseen. + +[124] Itämaiden muistoa ovat myös ne kovakuoriaiset, joita on löydetty +suurin joukoin Etruriasta. Monet niistä on tehty Egyptissä, toiset +ovat kotimaisia ja tehdyt erikoiseen, enemmän karkeatekoiseen tyyliin, +joka viittaa kotimaiseen joukkotuotantoon. Näistä kovakuoriaisista +on osa puhtaita mukailuja välistä paremmin välistä huonommin +jäljiteltyine egyptiläisine hieroglyfeineen; mutta monissa on myöskin +etruskinkielisiä piirtokirjoituksia. + +[125] Mutta suullisen perimätiedon aikoina satuaihe vuosisatain +kuluessa helposti muuntuu. Mielenkiintoinen esimerkki tästä on +Odysseus-taru, joka etruskien suussa on osittain sulautunut yhteen +heidän omien kotoisten satujensa kanssa. On olemassa nimittäin +Odysseusta, joka paikoitellen poikkeaa Homeroksen kertomasta. Tämän +sadun mukaan sankari, kun hän tuli kotiin Ithakaan ja sai kuulla, +kuinka olot ja elot olivat kotona, sydämistyi niin, että heti +lähti pois ja purjehti Italiaan, jonne asettui asumaan erääseen +keski-Etruriassa Trasimenus-järven rannalla olevaan kaupunkiin. Tämän +kaupungin kreikkalaismuotoinen nimi oli _Gortyn_, latinalainen +Cortona. Mutta tämä Cortonan Odysseus kuvataan kovin erilaiseksi +kuin homeroslainen: hän oli kiukkuinen ja lavertelevainen mies, joka +pääasiallisesti tahtoi vain nukkua. Hänen etruskilainen nimensä oli +Nanos, joka merkinnee »harhaileva». + +On päivänselvää, että Cortonan etruskeilla on ollut satu ympäriinsä +harhailevasta Nanos-nimisestä sankarista, joka lopulla asettui asumaan +Cortonaan. Ja koska hänen elämänsä muistutti suuresti Odysseuksen +elämää, niin hän on ajan mittaan perimätiedossa sulautunut samaksi +sankariksi. Näin ja samankaltaisin tavoin etruskit ovat työskennelleet +edelleen muodostellen kreikkalaista satu- ja taruainehistoa. +Roomalaiset saivatkin kenties useat jumalhahmonsa pikemminkin +etruskeilta kuin suoraan kreikkalaisilta. + +[126] Muinaisen etruskilaisen Caeren kaupungin haudat antavat meille +selvän kuvan siitä, miltä etruskien asunnot sisältäpäin näyttivät. +Näissä hautakammioissa on löysään, helposti käsiteltävään karstakiveen +kuvattuna sisustuksen pienimmätkin yksityiskohdat. Työssä on +huolehdittu kuolleitten viihtymisestä siinä määrin, että karstakiveen +on kuvattu myöskin sänkyjä, tuoleja ja jalkajakkaroita. Ja seinille on +koristukseksi ripustettu kilpiä ja muita aseita, aivan samalla tavoin +kuin meille on tuttua antiikin kirjailijain kuvauksista. + +[127] Vuoteen 1922 saakka oli kaupungin nimi Cornéto. + +[128] Tosin on eräs loistava poikkeus, nimittäin muuan muumioside +etruskilaisin tekstein, jonka sanotaan sisältävän noin 1500 sanaa. Se +löydettiin Aleksandriassa, erään kuolleen etruskin ympäri kiedottuna. +Sen arvo vähenee kuitenkin senvuoksi, että sanojen luku itse asiassa, +johtuen lakkaamattomista toistamisista, supistuu kolmanteen osaan ja +että myöskin tämän asiakirjan arvellaan suurimmaksi osaksi sisältävän +nimiä — tässä tapauksessa jumalien nimiä. Teksti näyttää olevan samaa +tyyliä kuin egyptiläisen kuolonkirjan. + +[129] Kyme oli hyvin vanha kreikkalainen kolonia. Mielenkiintoiset +hautalöydöt, joita on äskettäin tehty, viittaavat siihen, että se on +perustettu noin v. 800 e.Kr. + +[130] Kreik. _Aineias_. + +[131] Myöskin rikollinen mies rangaistiin. Vuonna 216 esim. erästä +alempiarvoista pappismiestä, joka oli vietellyt vestaalittaren, +ylipappi ruoski julkisesti, kunnes hän heitti henkensä. + +[132] Montelius määrittelee vanhimpien tunnettujen Tiberin kylien +syntymäajan vuosien 1200 ja 1350 välille e.Kr. Vähintään syntymisajaksi +vuosien 1200 ja 1350 välille e.Kr. Vähintään näin vanha pitäisi siis +Rooman olla. + +[133] Siinä tapauksessa on kaupunki saanut nimensä Tiberin vanhasta +nimestä: _Rumo_, sama sana kuin _Strymon_, muinaispohjoismainen +_straum_, ruots. _ström_. Samasta alkuperästä johtuu suomalainen +kaupunginnimi _Rauma_ (ruotsiksi _Raumo_). + +[134] Meidän päiviemme Roomassa tuskin huomaa kukkuloita. Selityksen +siihen antaa se valtava hävitys, joka useita kertoja vanhalla- +ja keskiajalla on kohdannut kaupunkia. Niin yleinen hävitys kuin +gallialaissodan aikainen vuonna 387, on tietysti ainutlaatuinen, mutta +esim. keisari Neron aikana tuhoutui suuri osa kaupunkia tulipalossa. +Kaikkien tällaisten tapausten jälkeen rakennettiin uusia kaupunginosia +vanhojen jäljellä olevien raunioitten päälle. Tällä tavoin kukkuloitten +välillä maa on ainakin paikoittain kohonnut kymmenkunnan metriä. + +[135] Tätä uhria nimitettiin _suovetaurilia_. Latinaksi on nimittäin +sika _sus_, lammas _ovis_ ja sonni _taurus_. + +[136] Sitä ei pidetä Servius Tulliuksen toimeenpanemana, vaan 6:nnella +ja 5:nnellä vuosisadalla e.Kr., siis kuninkuuden poistamisen jälkeen, +asteettain tapahtuneen kehityksen tuotteena. Servius Tulliuksen +uudistus oli tämän käsityskannan mukaan yksinomaan rahataloudellinen ja +sotilaallinen. Sen tarkoituksena oli hankkia kaupungille järjestetty +verotuslaitos ja sotalaitos — armeija, jossa palvelisi koko kansa eikä +ainoastaan vanhat suvut. + +[137] Tämän mielipiteen esitti kuitenkin jo vuosisata sitten +tanskalaissyntyinen, sittemmin saksalainen Rooman historian tutkija +Niebuhr, joka on ensimmäinen todellisesti suuri tieteellinen kriitikko +Rooman historian kirjoittajien parvessa. Niebuhrilla oli laaja +oppineisuus ja lukeneisuus. Mutta ei siinä kyllin: hän oli myöskin +nero tieteessään — historiallinen aisti oli hänellä myötäsyntyistä. +Kritiikissään hän oli samalla kertaa terävä ja hienotunteinen. +Sentähden hän ei pysähtynyt tutkimuksissaan kielteisiin tuloksiin; +hän ei hellittänyt tehtävästään, ennenkuin hän oli onnistunut +todennäköisyyden tietä ja vertailun avulla hahmoittelemaan +historiallisen tapahtuman totuudenmukaisen kulun. Kun hän jonkun +antiikin kirjailijan teoksessa sattui tapaamaan kertomuksen, joka oli +aivan mahdoton, hän ei sanonut tähän tapaan: »Tämä on aivan tolkutonta +ja täytyy siis hylätä.» Ei, hän sanoi: »Tämä on kyllä tolkutonta, mutta +se voi aiheutua kertojamme väärinkäsityksestä, sillä myöhäisemmät +kirjailijat ovat vanhempia lähteitä ajattelemattomasti kopioineet +tai on perimätieto ne virheellisinä esittänyt.» Ja sitten ei Niebuhr +väsynyt, ennenkuin hän oli osoittanut, mistä tietolähteen väärinkäsitys +aiheutui, ja ennenkuin hän oli kuorinut esille totuuden tai ainakin +todennäköisyyden ytimen näköjään aivan tolkuttomasta kertomuksesta. +»Kuten yökulkija» — hänen omat sanansa — »hän hapuili tällä tavoin +perille läpi Rooman aikakirjojen.» + +[138] Niin kriitillinen ja nykyaikainen tutkija kuin Beloch ei +kuitenkaan ole oikein taipuvainen uskomaan etruskien hallinneen +Roomaa, ainakaan ei niin likeisessä ajassa kuin Tarquiniusten päivinä. +Hän viittaa siihen tosiseikkaan, että ei ole löydetty yhtä ainoata +etruskilaista hautaa Roomassa ja sen lähimmässä ympäristössä. + +[139] Raippanippu: fascis, on meidän päivinämme jälleen tullut +käytäntöön Italian fascistien tunnusmerkkinä. + +[140] Mommsenin mielestä konsulin viran kollegiaalisuus on antanut +aiheen satuun, että Rooman perustajia oli kaksi. + +[141] Hän eli vuosien 59 e.Kr ja 17 j.Kr. välillä ja kirjoitti +kiehtovassa muodossa, vaikkakin kertomaansa terävämmin kritikoimatta +Rooman historian kaupungin perustamisesta aina vuoteen 9 e.Kr. asti. +Hänen teoksensa käsitti jopa 142 kirjaa, joista meille ovat säilyneet +kirjat 1—10, 21—45 sekä katkelma 91:nnestä kirjasta. + +[142] Mutta jos meillä on kriitillisyyteen taipumusta, niin kysymme: +Kuinka voi Brutuksella heti Tarquiniuksen karkoituksen jälkeen olla +täysikasvuisia poikia, kun hän tyrannin kukistamisen aikana itse oli +vielä nuorukainen? Tässä on yksi vanhojen kuningastarujen monista +ajanlaskullisista epätodenmukaisuuksista, joita Niebuhrin nuorempi +aikalainen ja Rooman historian lähteitten kriitillisen tutkimuksen +jatkaja, nerokas Schwegler on esittänyt. + +Tällaisten Schweglerin osoittamien mahdottomuuksien joukosta +mainittakoon, että erään Rooman kuninkaan Ancus Marciuksen puolison +olisi pitänyt elää niin kunnioitettavaan ikään kuin 115 vuoden +vanhaksi, että Tarquinius Superbuksen olisi pitänyt olla täyttänyt +54 vuotta, kun hän syöksi vallasta Servius Tulliuksen, vieläpä +Liviuksen esityksen perusteella 70 vuoden taakka harteillaan. Niihin +aikoihin, jolloin Tarquinius itse karkoitettiin Roomasta, hän olisi +jälkimmäisessä tapauksessa ollut sangen kypsynyt mies, yli 90 vuotta +vanha, ja hän olisi ehtinyt 108 vuoden ikään, silloin kuin hän taisteli +eräässä taistelussa roomalaisia vastaan. + +Jo Newton osoitti enemmän kuin kaksi vuosisataa sitten sen kertomuksen +mahdottomuuden, että Rooman seitsemän kuningasta olisivat hallinneet +yhteensä yli 240 vuotta, keskimäärin noin 35 vuotta kukin. Kaikki +kokeet selittää niin pitkää hallitusaikaa murskautuvat siihen +tosiasiaan, että he olivat vaalikuninkaita, astuivat siis hallitukseen +vasta kypsyneessä iässä, että vain kaksi heistä kuoli luonnollisella +kuolemalla ja että viimeinen heistä eli viisitoista vuotta +kuninkuudesta erottamisen jälkeen. + +[143] Cocles merkitsee: »Silmäpuoli». + +[144] Sana _patricius, patriisi_, johtuu sanasia _pater_ = isä; ja +valtion isiä olivat ne, jotka muodostivat »vanhojen neuvoston»; +senaatin, jonka jäsenet olivat kuninkaan neuvonantajia. + +[145] Korkein aliupseeriarvo roomalaisessa legioonassa (rykmentissä). + +[146] Toisen olettamuksen mukaan kansantribunaatti syntyi vuonna 471 +e.Kr. Rooman muuttumisen yhteydessä kaupunkivaltiosta valtioksi, +johon myöskin ympärillä olevan maaseudun väestö liitettiin. Tämän +muutoksen johdosta jaettiin nimittäin maaseutukin tribuksiin, kuten +itse kaupunkikin oli jaettu. Tämän kaupunkivaltion ahtaitten rajojen +poistamisen olisi samalla kertaa pitänyt aiheuttaa talonpoikien +vapauttaminen, puolivapaitten talonpoikien muuttuminen vapaiksi ja +itsenäisiksi. Vain askel askeleella, Edvard Meyer sanoo, kehittyi +kansantribunaatti täyteen mahtiasemaansa, jonka se saavutti vasta +kolmannella vuosisadalla e.Kr. + +[147] Kotijumalat. + +[148] Tarinat Coriolanuksen myöhemmistä vaiheista ovat kuitenkin +erilaisia. Erään toisen perimätiedon mukaan hän olisi itse päättänyt +päivänsä myrkyllä; kolmannen tarinan mukaan hän kuoli korkeaan ikään +ehtineenä, mutta olisi usein vanhoilla päivillään valitellut, että hän +vasta ukkona oikein tunsi maanpaon kirouksen. + +[149] Latinalaiset sanat _decem_: kymmenen ja _vir_: mies. + +[150] _Heroinen_, sankarillinen, sankari. Suoment. huomautus. + +[151] Vuonna 325 e.Kr. tuli jälleen voimaan vanha laki, jota pidettiin +Servius Tulliuksen säätämällä, että velallisen piti vastata lainasta +omaisuudellaan, vaan ei ruumiillaan. + +[152] Myöhemmin alennettiin korko puoleen ja kiellettiin erinäisissä +tapauksissa, jota kieltoa luonnollisesti yhtä vähän voitiin +käytännössä pitää voimassa kuin ylintä määrääkään. Myöhemmällä ajalla +laillistutettiin 12 % korkeimmaksi koroksi. + +[153] Samoin sodassa. Siellä oli konsuleilla mukana pyhiä kanoja, +joiden syömistavallaan luultiin ennustavan lähestyvän taistelun +tulosta. Jos ne ahnaasti nielivät jyvät, joita niille siroiteltiin, se +oli hyvä enne, ja sotilaat kävivät voitonvarmoina taisteluun. Ja mikään +ei vaikuta niin paljon voittoon kuin itseluottamus. + +Kerran ensimmäisen puunilaissodan aikana tapahtui ennen erästä +meritaistelua, että kanat eivät ollenkaan tahtoneet syödä. Komentava +konsuli, joka ei ollut taikauskoinen, vihastui ja huudahti: »No, jos ne +eivät halua syödä, niin ne saavat juoda», ja heitti linturaukat mereen. +Tietysti hän sai viholliselta selkäänsä. + +Jos hän olisi ollut ymmärtäväinen, hän olisi sen sijaan huolehtinut, +että pyhillä eläimillä olisi ollut hiukaisevan nälkä. Viisas kanojen +hoitaja vaikuttaa siihen paljon, ja ajatteleva sotapäällikkö arvioi +myöskin sellaisen miehen strategisen merkityksen suureksi. + +[154] Mielialaa kuvaava kohtaus sattui muutamia vuosia patriisien ja +plebeijien täydellisen tasa-arvoisuuden toteuttamisen jälkeen. Muuan +patriisinainen, jonka mies oli Rooman arvossapidetyimpiä plebeijejä, +tuli epäsäätyisen avioliittonsa perusteella syrjäytetyksi aatelisten +piirien seuraelämästä ja häneltä kiellettiin pääsy heidän viattomuuden +jumalattaren kunniaksi viettämiinsä juhliin. Tästä seurasi, että +tämän jälkeen saatiin Roomaan aatelinen ja porvarillinen viattomuuden +jumalatar! + +[155] Merkitsee »kiharatukka». + +[156] Suuri pohjoisamerikkalainen kaupunki Cincinnati säilyttää hänen +muistoansa. Se on nimittäin saanut nimensä Yhdysvaltojen Cincinnatuksen +mukaan: Georg Washingtonin, joka on uuden maailman esikuva +epäitsekkäästä valtiomiehestä ja isänmaansa vapauden pelastajasta. + +[157] Vuonna 439 e.Kr. + +[158] Alppien takainen Gallia (roomalaisten kannalta). + +[159] Tämänpuoleinen Gallia. + +[160] Hyperborealaiset, kreikk. tarustossa kansa, jonka luona Apollon +oleskeli talvikuukaudet, »pohjanperäläiset». — Suomentajan huomautus. + +[161] Marmori ja keltavalkea travertiini — kalkkikivi, josta m.m. +Pietarinkirkko on rakenneltu — tulivat rakennusaineena käytäntöön +oikeastaan vasta keisari Augustuksen aikana. Sitä ennen käytettiin +julkisiin rakennuksiin melkein yksinomaan helposti käsiteltävää, mutta +synkkää karstakiveä. + +[162] Rooman Forum oli alkujaan soinen laakso kahden ensiksi rakennetun +kukkulan, Palatinuksen ja Capitolinuksen välissä. Että kukkulat +voisivat kasvaa yhteen kaupungiksi, täytyi suomaa kuivata. Tarun +mukaan voimakkaan etruskilaissuvun kuninkaat suorittivat tämänkin +työn. Purosta, joka ennen juoksi Forumin läpi, tuli salakanavoimista +suoritettaessa Rooman pää-likaviemäri, kuuluisa Cloaca maxima. + + +[163] Vegetius. Hän eli noin vuonna 400 j.Kr. + +[164] Ks. Svenska folkets underbara öden I: 67—69. + +Toinen kohtaus, joka valaisee suhdetta roomalaisen ja hänen poikansa +välillä, kannattaa kuitenkin tässä yhteydessä esittää. Diktaattori +Manlius teki itsensä vuonna 363 kovuudellaan niin vihatuksi, että +kansantribuunit asettuivat vastarintaan ja pakottivat hänet luopumaan +diktaattorin vallasta. Ja kun hän oli vallasta luopunut, eräs +kansantribuuni haastoi hänet oikeuteen. Todistuksena Manliuksen +julmuudesta syyttäjä esitti, että hän oli lähettänyt poikansa maalle ja +teettänyt hänellä siellä rengin töitä vain sentähden, että nuorukaisen +oli vaikea ilmaista ajatuksiaan. + +Nämä syytökset kiihoittivat kaikkia, myöskin diktaattorin poikaa — +vaikka toisella tavoin, kuin kansantribuuni oli olettanut. Eräänä +aamuna aikaisin nuorukainen menee kansantribuunin kotiin ja pyytää +saada puhua hänen kanssaan yksityishuoneessa. Hänet lasketaan heti +sisään, sillä tribuuni luulee, että nuorukaisella on ilmoiteltavana +jotakin uutta valitusaineistoa isää vastaan. + +Kun nyt molemmat miehet seisovat ilman todistajia vastakkain, vetää +nuorukainen esille puukon ja pakottaa kansantribuunin valallisesti +lupaamaan, että hän antaa kanteen diktaattoria vastaan raueta. + +Kun tapaus tuli tunnetuksi yleisemmin, herätti, kuten Livius kertoo, +koko kansan ihmettelyä, ettei isän liiallinen kovuus ollut kyennyt +tukahduttamaan pojanrakkautta nuorukaisen sydämessä. Tämä ihmettely +vaiensikin vaatimuksen, että kovasydäminen diktaattori oli tuomittava. + +[165] Hänen miehuudenikänsä sattui siihen aikaan, jolloin roomalaiset +laskivat valtansa alle Makedonian ja Kreikan. Sodan aikana vietiin +hänet panttivankina Roomaan, ja täällä mahtava ja vaikutusvaltainen +Scipioiden perhe mielistyi niin häneen, että hän joutui läheisesti +kosketuksiin johtavien valtiomiesten kanssa ja perusteellisesti oppi +tunteinaan Rooman valtion ja sen historian. Sentään hän ei kuitenkaan +unohtanut omaa isänmaataan. Tietysti hän käsitti, että kreikkalaisien +ei kannattanut potkia tutkainta vastaan, mutta vaikutusvaltaisten +suhteittensa perusteella hän voi sen sijaan Roomassa tehdä Hellaalle +suuria palveluksia ja lieventää sen onnettomuutta. Hän kuoli noin +vuonna 120 e.Kr. kahdeksankymmenvuotiaana. + +Suuressa teoksessa, joka käsitti 10 kirjaa, hän on kertonut Rooman +historian puunilaissodan ajoilta, osaksi sellaista, jossa hän on +itse ollut mukana. Esikuvanaan hän piti historiankirjoituksessaan +opettajaansa Thukydidestä, peloponnesolaissodan mestarillista kuvaajaa. + +Polybioksen arvokkaista ja luotettavista teoksista on vain viisi +ensimmäistä ja osa kuudetta kirjaa säilynyt. Muutoin on olemassa vain +katkelmia. + +[166] Korkein tuomari. + +[167] Sensorit johtivat verollepanoa, joka oli roomalaisten +kansalaisoikeuksien pohjana; he olivat myöskin jonkinlaisia eforeja, +jotka voivat leväperäisiltä ja rikollisilta kansalaisilta ottaa pois +äänestysoikeuden ja erottaa arvottoman senaatista. Sitäpaitsi heillä +oli eräänlaatuisia valtiotaloudellisia tehtäviä. + +[168] Annan, että antaisit. + +[169] Nimi johtuu yhtymästä Iov-pater = Zeus pater. + +[170] Tämä kuuluisa temppeli tuhoutui tulipalossa vuonna 83 e.Kr. Se +rakenneltiin uudelleen helleeniseen tyyliin kaunisteltuna muutamilla +marmoripylväillä, ensimmäisillä, jotka esiintyvät roomalaisessa +rakennuksessa. Sittemmin se paloi useita kertoja ja kohosi joka kerta +tuhasta entistä ehompana. + +[171] Yli 30 000 sellaista on tähän asti löydetty, ja löytöjen luku +kasvaa vuosi vuodelta. + +[172] Vanhin säilynyt senaatinpäätös, yksi arvokkaimpia +todistuskappaleita rooman kielestä ja Rooman hallitusmuodosta, +on vuodelta 186 e.Kr. Se käsittelee _Bakkhoksen_ palvelusta +eli Dionysosmysterioita, joita siihen aikaan alettiin käyttää +kaikenlaatuisiin humpuuki- ja ilkivaltatarkoituksiin herkkäuskoisten +keskuudessa ja jotka alkoivat tulla vaarallisiksi sekä siveydelle +että yleiselle turvallisuudelle. Senaatti tarttui asiaan ja päätti +ryhtyä hyvin jyrkkiin dionysilaisten jumalanpalvelusyhdistyksien +rajoituksiin. Tämä päätös tuli kaikkien italialaisten kuntien +merkityttää pronssitauluihin, jotka tuli asettaa yleisesti nähtäviksi +ja noudatettaviksi. Sellainen taulu on löydetty Calabriassa muinaisen +roomalaisen siirtokunnan asuinpaikalta. + +[173] Vaikka Fabius oli roomalainen senaattori, hän kirjoitti kreikan +kielellä ja kääntyi siis yleismaailmallisen lukijakunnan puoleen. + +[174] Oikeastaan vasta keisariajalla ovat roomalaiset kivikirjoitukset +antaneet runsaamman sadon. + +[175] Ensimmäiset lapionpistot suoritti Forumilla tieteellisessä +tarkoituksessa kuitenkin eräs ruotsalainen, sittemmin yli-intendentti +Fredenheim, joka vuosina 1788—91 Kustaa III:n toimesta oleskeli +Roomassa ostaakseen taideaarteita. Hänen kaivauksensa tekivät +mahdolliseksi paremmin kuin ennen määrätä Forumin aseman ja +ulottuvaisuuden. + +[176] Vestan temppeli oli samanmuotoinen pyöreä rakennus kuin vanhimmat +latinalaisten olkikattoiset majat. + +[177] Mommsen ryhtyi jättiläismäiseen työhön kokoamaan ja +kriitillisesti tutkimaan kaikkia latinalaisia piirtokirjoituksia, ja +hänen onnistui todellakin suorittaa oleellisin osa suunnitelmastaan +eteväin apulaisten avulla ja Berliinin tiedeakademian tukemana. +Työn tuloksena on kolmisenkymmentä folianttia käsittävä teos, joka +sisältää paljon yli 100 000 piirtokirjoitusta. Niiden lukua lisäävät +kuitenkin vuosi vuodelta uudet löydöt. Myöskin monet piirtokirjoitusten +väärennykset, joihin aikojen kuluessa on ryhdytty erilaisista +vaikuttimista — paikallispatriotismista hankkia paikkakunnalle +mielenkiintoisia muinaismuistoja, oppineen turhamaisuudesta voida +kehua kiintoisilla muinaistieteellisillä löydöillä tahi puhtaasta +rikollisesta haiusta — on otettu kokoelmaan, mutta luonnollisesti +erikoisilla otsakkeilla varusteltuina, että ne eivät koituisi +vahingoksi. + +Mielenkiinto latinalaisiin piirtokirjoituksiin heräsi aikaisin. +Jo Kaarle Suuren aikoina eräs sveitsiläinen munkki teki +pyhiinvaellusmatkan Roomaan jäljentääkseen joukon tärkeitä +piirtokirjoituksia sekä Roomassa että Paviassa. Eräs jäljennös +hänen kokoelmastaan 800-luvun lopulta on säilynyt tallella. Se on +tehty Einsiedelnin luostarissa. Renessanssin aikana tämän tieteen +harrastus kasvoi suuresti. Joukko tutkijoita työskenteli jäljentäen +piirtokirjoituksia ja julkaisten niitä. Näillä kokoelmilla on suuri +arvo sentähden, että useita tuhansia piirtokirjoituskiviä, jotka +silloin vielä olivat olemassa, myöhemmin on hävinnyt. Mutta näiden +jäljennösten arvo on luonnollisesti äärimmäisen erilainen, riippuen +jäljentämän kielellisestä pätevyydestä ja omantunnontarkkuudesta. + +Egyptiläiset papyrus- ja saviliuskalöydöt kirjoituksineen +roomalaisajalla ovat luonnollisesti hyvin tärkeitä ei ainoastaan +hellenismin, vaan myöskin Rooman historian tuntemisen kannalta katsoen. + +Meidän päivinämme jatketaan voimaperäisesti ja runsain tuloksin +keisariajan Rooman kaivauksia. Tähän tulemme palaamaan myöhemmin. + +[178] Olemme jo aikaisemmin nähneet useita näytteitä roomalaishengen +uhrautuvaisuudesta, joka osaltaan oli voittojen perustana. Kauhistavan +ankara oli myöskin roomalainen kuri. Volskilaissodan aikana tapahtui +kerran, että sotilaat niskoittelivat sentähden, että he olivat +tyytymättömiä komentavaan konsuliin. »Kaikki tehtiin hitaasti, +vitkalleen, välinpitämättömästi ja röyhkeästi; ei häpeä eikä +pelko hillinnyt heitä», Livius kertoo. Senvuoksi kävikin hullusti +roomalaisille. Kun tuli taistelu, se päättyi yleiseen pakoon. Konsuli +rankaisi silloin kaikkia niitä alipäällystöstä, jotka olivat jättäneet +rivinsä, ruoskituttamalla ja mestaututtamalla heidät. Miehistöstä +valittiin arvalla joka kymmenes kärsimään kuolemanrangaistus. + +Sota _etruskeja_ vastaan tarjoaa monta suurdramaattista kohtausta. +Seuraava, Liviuksen muistiinkirjoittama, on yksi niistä. Se tapahtui +Fidenaen, peninkulman Roomasta koilliseen sijainneen kaupungin, +omistamisesta käydyissä taisteluissa vuonna 425 e.Kr. Kaupungin +edustalla raivoaa katkera taistelu. Roomalaisia johtaa diktaattori +Aemilius. Jo horjuu etruskien rintama, kun »äkkiä», sanoo Livius, +»Fidenaen portit aukenevat ja esiin vyöryy uusi sotajoukko, +jonkalaista ei koskaan ennen oltu nähty eikä kuultu. Lukematon lauma, +asestautuneena palavilla soihduilla, syöksyy, niinkuin se olisi ollut +riivattu, hurjasti juosten kohti vihollista, ja tavaton taistelutapa +lyö hetkiseksi roomalaiset kauhulla.» Muistuttaahan kaikki enemmän +tulipaloa kuin taistelua. Kauhuissaan roomalaisten vasen siipi väistyy +liekkejä. Diktaattori rientää sinne. »Mitä!» hän huutaa kovalla +äänellä, »annatteko tulen ja savun voittaa itsenne ja karkoittaa teidät +kuin mehiläisparven? Ettekö voi miekoilla sammuttaa tulia? Tai miksette +itse asestaudu tulella? Miksette tempaa soihtuja vihollisten käsistä +ja heitä niitä heitä itseään vastaan? Rohkeutta sotilaat! Muistakaa +roomalaisen nimeä, isienne ja omaa urhoollisuuttanne; kääntäkää palo +kohti viholliskaupunkia ja tuhotkaa se omilla liekeillään.» + +»Diktaattorin käskystä koko sotajoukko lähtee liikkeelle, saa osan +soihtuja siepatuksi jo hyökätessään ja riistää osan väkivalloin +viholliselta. Molemmat armeijat ovat nyt aseistetut tulella. +Ratsuväenpäällikkö keksii myöskin puolestaan uuden ratsuväen +taistelutavan. Hän käskee väkensä ottaa pois suitset hevosilta. +kannustaa sitten suitsetonta hevosiaan ja syöksyy liekkien keskelle. +Toisetkin hevoset syöksyvät kannusten kiihoittamina hillittömässä +laukassa ratsastajineen kohti vihollista. Pöly ja savu sekaantuvat +toisiinsa, niin että päivänvalo himmenee sekä miesten että hevosten +silmissä. Minne ratsuväki tunkeutuu, kumoaa se kaiken kuten sortuva +rakennus.» Etruskit valtaa pakokauhu, ja Fidenae kukistuu. + +Tätä muistuttava tapaus sattui erään loisen etruskilaissodan aikana +vuonna 353. Taistelun alussa etruskien papit hyökkäsivät kuin +raivottaret palavat tulisoihdut ja käärmeet käsissään. Roomalaiset +syöksyivät pakokauhun vallassa takaisin varustuksiinsa. Mutta komentava +konsuli ja hänen upseerinsa ivailivat heitä siitä, että he lasien +tavoin antoivat pelkän ilveilyn peloittaa itseään. Silloin he häpesivät +siinä määrin, että sokeassa raivossaan syöksyivät niiden päälle, joita +juuri olivat paenneet, ja löivät vihollisen pakosalle. + +[179] Kerrotaan, että miesikää myöhemmin Deciuksen esimerkkiä seurasi +hänen poikansa taistelussa gallialaisia vastaan. (Historiallisesti tosi +onkin juuri tämän pojan kuolemaan vihkiytyminen Ausculumin taistelussa +v. 279, vaikka myöhemmät tarut kertoivat samaa sekä hänen isästään että +pojastaan. — Suoment. oikaisu.) + +[180] Tällä yksinkertaisella vuoristolaiskansalla sanotaan olleen +tapana luvata jumalilleen hädän ja ahdistuksen aikoina »pyhä kevät»: +Kaikki kypsynyt nuoriso vietiin silloin yli rajan, jumalien tahdon +mukaan joko menehtymään tai saamaan itselleen uudet asuinsijat. Näitä +pesänsä jättäneitä nuorisojoukkoja johtivat Marsille pyhitetyt eläimet. +Kerrotaan, että samnilaiset johdatti uuteen kotimaahansa, Campaniaan, +sonni. Toista joukkoa johdatti susi, kolmatta tikka j.n.e. + +[181] Hän eli toisen vuosisadan alussa j.Kr. + +[182] Sodan onnellisesta päättymisestä kiitetään enin konsuli Papirius +Cursoria, joka on saanut »juoksijaa» merkitsevän lisänimensä nopeutensa +takia. Mies oli myöskin kuuluisa kovuudestaan ja voimastaan. Hän ei +puhunut paljoa, mutta oli jossakin määrin hirtehisen huumorin tajua +omaava, hirvittävä järjestyksen mies. Kun ratsumiehet pyysivät kerran +helpotusta ankarasta palveluksesta, hän vastasi: »Saatte kyllä: teidän +ei tarvitse tämän jälkeen taputella hevostanne selkään noustessanne +satulasta.» Toisen kerran oli eräässä roomalaisten liittolaisten +joukko-osastossa upseeri, joka oli merkillisen hidas hyökkäämään +ensimmäisille taistelulinjoille. Taistelun tauottua Papirius kutsutti +pelkurin luokseen ja samalla kertaa käski liktorin ottaa kirveensä +esille. Hyvän aikaa hän antoi syyllisen seisoa kuolonkalpeana ja +vavisten. Ja kun hänen mielestään mies oli saanut tarpeekseen, hän +rikkoi äänettömyyden sanoen liktorille samalla osoittaen erästä kantoa: +»Hakkaa pois tuo, se on kulkijan tiellä.» Sitten hän päästi upseerin +menemään rangaistuaan häntä sakolla — ja kuolemantuskalla. + +Papirius Cursor nautti niin suuria kunnioitusta — Livius kertoo — että +»häntä kuvailtiin sotapäälliköksi, joka olisi ollut Aleksanteri suuren +veroinen, jos tämä olisi kääntänyt aseensa Eurooppaa kohti.» + +[183] Epeiros oli tunnettu voimakkaasta, suurikokoisesta koirarodusta, +joka soveltui sekä paimen- että metsästyskoiriksi. + +[184] Pyrrhoksen armeijan hevoset olivat sitävastoin ehtineet tottua +suuriin sotatovereihinsa. + +[185] Että se olisi tosiaankin julkisesti lausuttu tässä tilaisuudessa, +on kuitenkin tuskin luultavaa, koska käsite _italialainen maa_ ei vielä +silloin merkinnyt samaa kuin käsite _roomalainen alue_. + +[186] Saman voimakkaan, masentumattoman roomalaishengen vaikutuksen +teki sekin neuvottelija, jonka roomalaiset lähettivät Pyrrhoksen luo. +Hänen nimensä oli _Fabricius_. Hän oli aito roomalainen vanhaa juuria. +Hän oli kerran sensorina ollessaan poistanut senaatista erään konsulin +sentähden. että mies uskalsi komeilla hopeakalustolla, joka painoi +jonkin verran enemmän kuin sallitut kolme kilogrammaa. + +Pyrrhos teki kaikkensa voittaakseen mahtavan Fabriciuksen puolelleen +ja tarjosi hänelle neuvottelujen aikana kunnioituksensa osoituksena +kallisarvoisia lahjoja. Mutta oli kuin olisi puhunut seinälle. +Silloin arveli kuningas, että hän kenties voisi järkyttää roomalaisen +mielenlujuutta pelästyttämällä häntä. Seuraavan neuvottelun ajaksi hän +antoi salaa viedä valtavan suuren elefantin sen teltan taakse, jossa +molemmat miehet istuivat neuvotellen. Pyrrhoksen mielestä sopivan +hetken tultua kuningas antoi sovitun merkin, esirippu vedettiin +syrjään, ja mahtavasti törähdyttäen elefantti ojensi kärsänsä +Fabriciuksen pään yli. Mutta roomalainen ei joutunut suunniltaan. +Hymyillen hän sanoi vain Pyrrhokselle: »Yhtä vähän vaikuttaa minuun +tänään eläin, kuin kultasi eilen.» + +Jonkin ajan perästä Fabricius sai Pyrrhoksen henkilääkäriltä kirjeen, +jossa tämä teki häpeällisen tarjouksen myrkyttää kuninkaan, jos +roomalaiset antaisivat hänelle sopivan palkinnon siitä, että hän täten +vapauttaisi heidät vaarallisesta vihollisesta. Suora roomalainen jätti +kirjeen Pyrrhokselle itselleen. »Ennen», Pyrrhos sanoi, »voisi auringon +saada poikkeamaan radaltaan kuin roomalaisen rehellisyyden tieltä.» +Hänen sanotaan osoittaneen kiitollisuuttaan siten, että vapautti +lunnaitta kaikki roomalaiset sotavangit. + +Perimätiedon mukaan Kineaan ja Fabriciuksen tapahtumat sattuivat +edellisenä vuonna, kohta Pyrrhoksen Herakleian luona saavuttaman voiton +jälkeen. Mutta paraiden antiikkisten lähteiden mukaan ne kuuluvat +vuoden 279 voiton jälkeiseen aikaan, jolloin Pyrrhos oli jo aikeissa +siirtyä Sisiliaan. Tämä onkin paljoa mahdollisempaa. + +[187] Muutamien kertomusten mukaan pitäisi vanhimman Rooman ja +Karthagon välisen sopimuksen olla tehty jo 509 e.Kr. Beloch, +joka, kuten useimmat muutkin nykyaikaiset historioitsijat, pitää +epätodennäköisenä, että sopimukset näiden kahden kansan välillä +voisivat olla näin aikaiselta ajalta, pitää vuoden 390:n seutuja +totuudenmukaisimpina. + +[188] Myöhemmin lienee karthagolainen lähetystö tullut Roomaan +toivottamaan onnea samnilaissodassa saadun voiton johdosta ja laskemaan +kultaisen seppeleen Capitoliumin luppiterin temppeliin. + +[189] Mutta roomalaiset olivatkin jättäneet auttamatta karthagolaisia +Sisiliassa. + +[190] Argoksessa syntyi pian taru, että Demeter, kaupungin oma +suojelijajumalatar oli surmannut kuulun sankarin. + +[191] Luultavasti oli kysymyksessä kauppasopimus. Taikka se oli vain +kohteliaisuudenosoitus nousevalle auringolle. Egyptin kuninkaan +ystävyys oli roomalaisille hyvään tarpeeseen toisen puunilaissodan +kaikkein raskaimpana vuotena, kun oli elintarvepula seurauksena Italian +hävityksestä ja maanviljelykseen käytettävän työvoiman puutteesta. +Silloin roomalaiset lähettivät — vuonna 210 e.Kr. — lähetystön Egyptiin +hankkimaan viljaa siellä. Vahinko, ettemme tiedä, kuinka paljon he +suunnilleen saivat. + +[192] Muutamat kansantaloustieteilijät väittävät kuitenkin — vaikkakin +kovin muodollisilla perusteilla, siltä tuntuu — etteivät liike-edut +jo tähän aikaan olisi näytelleet niin tärkeää osaa, että ne olisivat +kyenneet vaikuttamaan politiikkaan. Tiet poliittiseen vaikutusvaltaan +ovat kuitenkin monta kertaa sen laatuisia, että huomioitsija ei koskaan +voi olla varma, että hän keksii ne. + +[193] Tuhansittain Baalin uhrilahjoja on kaivettu Karthagon alueelta. +Ihmis-, etenkin lapsiuhreilla oli kauan merkitsevä osa karthagolaisten +jumalanpalveluksessa. + +[194] Tällöin herätti ennen muita huomiota Rooman konsuli _Rēgulus_, +joka on hankkinut itselleen kuuluisan nimen ei ainoastaan sotaisilla +uroteoillaan, vaan vielä enemmän sillä, mitä tarut kertovat hänen +isänmaallisesta uhrautuvaisuudestaan. Oltuaan useita vuosia sotavankina +Karthagossa, hänet kerrotaan lähetetyn Roomaan vaikuttamaan rauhanteon +hyväksi. Siinä tapauksessa, että hän ei onnistuisi, oli hänen täytynyt +luvata palaavansa takaisin vankeuteen. Täten karthagolaiset luulivat +saavansa hänestä luotettavan toivomustensa puolesta puhujan. Mutta +sen sijasta, että olisi neuvonut rauhaan, Regulus tarun mukaan oli +kehoittanut innokkaasti senaattia jatkamaan sotaa, koska Karthagon +voimat pian olisivat ehtyneet. Tämän jälkeen hän oli palannut +Karthagoon ja hänet oli siellä palkaksi menettelystään kidutettu mitä +julmimmin kuoliaaksi. + +Luoteltava historioitsija Polybios ei kerro kuitenkaan tällaista +tapausta. Kaikki on varmasti sepitetty roomalais-hyveitten ja +roomalaisen sielunsuuruuden ihannoimiseksi vastakohtana puunilaisten +julmuudelle ja alhaisuudelle. + +[195] Näitä olivat tähän aikaan omenat ja päärynät, öljy ja viini sekä +eräät vihannekset. Melkein kaikki ne etelänhedelmät, jotka nykyisin +ovat niin luonteenomaisia italialaiselle maaseudulle, olivat silloin +vielä siellä tuntemattomia. Persikka-, aprikoosi- ja mantelipuita +vietiin sinne vasta sitten, kun Rooma oli ulottanut valtansa yli koko +Välimeren; ja appelsiineja ja sitruunoita alettiin siellä viljellä +vasta nykyajalla. Ne tuotiin sinne Aasiasta, ja kaktus, agave ja peruna +Amerikasta. + +[196] Tässä yhteydessä voi mainita, että Intiassa on aina meidän +aikoihimme asti käytetty norsuja teloitusten suorittajina. + +[197] Hamilkarin numidialaiset ratsumiehet ahdistivat erään 40 000 +miehen suuruisen kapinallisjoukon muutamaan vuorien väliseen laaksoon +ja sulkivat sen sinne täydellisesti. Pian raivosi kapinallisten kesken +niin hirveä nälänhätä, että heidän täytyi syödä ihmislihaa. Ensiksi he +teurastivat sotavangit ja sitten orjat. Kun he lopuksi epätoivoissaan +koettivat murtautua ulos, Hamilkar antoi elefanttiensa kaikilta +tahoilta valtoiminaan hyökätä onnettomien päälle ja tallata heidät +maahan. Ei ainoakaan pelastunut elävänä. + +[198] Delbrückin mielestä nämä Polybioksen numerot ovat liioiteltuja +ja hän arvioi Hannibalin koko voiman liikkeelle lähdettäessä 60 000 +mieheksi. + +Elefantit olivat varmasti tarkoitetut enemmän tekemään valtavan +vaikutuksen keltteihin kuin roomalaisiin. Olivathan ne Pyrrhoksen +sotaretkellä näyttäytyneet olevansa kaksiteräinen miekka, joka oli +melkein yhtä vaarallinen omille joukoille kuin viholliselle. + +Näihin aikoihin oli paljon elefantteja Pohjois-Afrikassa. Afrikkalainen +elefantti ei ole kuitenkaan niin oppivainen kuin intialainen, jota +Persian kuningas käytti sotatarkoituksiin ja hänen esimerkkiään +seuraten Aleksanterin diadokit sekä Pyrrhos. Luultavasti karthagolaiset +ovat tuottaneet Intiasta elefantinohjaajia, jotka opettivat heille +taidon kesyttää paksunahkoja. + +[199] Vaikeinta oli saada yli elefantit, sillä ne pelkäsivät kovasti +vettä. Silloin keksittiin veistää kokoon suunnattoman suuria lauttoja +ja levittää niille paksulti maata, niin että ne näyttivät rannan +jatkolta. Kun eläimet oli saatu lautoille, ne irrotettiin rannasta +ja hinattiin yli. Osa elefantteja kauhistui kuitenkin niin, että +heittäytyi virtaan. Niiden ohjaajat hukkuivat kaikki, mutta eläimet +pääsivät yli vahingoittumattomina pitkien kärsiensä avulla, jotka ne +voivat ojentaa vedenpinnan yläpuolelle ja siten hengittää, vaikka +niiden täytyi kahlata suurin osa matkasta veden alla. + +[200] Nykyjään ollaan taipuvaisia olettamaan, että hän ei valinnut +Pientä S:t Bernhard-solaa, kuten aikaisemmin on luultu, vaan +eteläisemmän ylimenopaikan Mont Cenis'n luona. + +[201] Erään Alppien maaston perusteellisen tuntijan lausunnon mukaan +Länsialpeilla on ainoastaan yksi sola, josta voi katsella Lombardian +tasankoa, nimittäin se, joka kulkee lähinnä etelään Mont Cenis'stä. + +[202] Viinietikkaa oli sotilailla tapana kuljettaa mukanaan +sekoittaakseen sitä veteen virkistyttämisnesteeksi. + +[203] Tämä on Hannibalin oma ilmoitus, piirretty kuparitauluun, joka +koristi Krotonin lähellä olevaa kuuluisaa Heran temppeliä. Vuonna +205 e.Kr., kaksi vuotta aikaisemmin kuin Hannibal jätti Italian, hän +kirjoitutti siellä muistiin urotekonsa. Polybios kertoo itse lukeneensa +kirjoitukset. Delbrück muuttaa kuitenkin vertailevien tutkimusten +perusteella tappionumeroita huomattavasti ja olettaa, että Hannibal il +ja Espanjasta lähtiessään oli noin 60 000 miestä ja Italiaan tullessaan +noin 35 000 miestä. + +Vielä ankarammin arvostelee Polybiosta italialainen De Sanetis, +joka arvelee, että kahakoimiset barbaarien kanssa, sairaudet ja +rasitukset koko Hannibalin marssin aikana eivät ole voineet maksaa +kuin 5 000— 10 000 miehen elämän. »On», hän sanoo etelämaalaisen +voimakkaalla kielellään, »säädytöntä syyttää Hannibalia sellaisesta +hulluudesta, kuin että hän olisi johdattanut turmioon kokonaisia kaksi +kolmasosaa parhaasta armeijasta, mitä Karthagolla oli koskaan ollut.» +Todenmukaista on — hän arvelee —, että hänellä Espanjasta lähtiessään +oli korkeintaan 30 000 — 35 000 miestä. Hannibal liesi nimittäin vallan +hyvin, kuinka muonitusvaikeudet barbaarisessa ja vihollismielisessä +maassa kasvavat kilpaa miesluvun kanssa. Suurella armeijalla ei ole +myöskään sellaisia liikkuvaisuutta, joka oli Hannibalin menestysten +välttämätön ehto. + +[204] Ennenkuin veriviholliset kohusivat toisensa ensi kerran Italian +maalla, kumpikin ylipäällikkö piti innostuttavan puheen joukoilleen. +Sekä Polybios että Livius selostavat näitä puheita. Puheiden +ajatuksenjuoksun molemmat historioitsijat esittävät pääasiallisesti +samalla tavulla. Molemmilla Scipio muistuttaa kansaansa siitä, +että roomalaisilla oli taas vastassaan kansa, jonka he aina ennen +olivat voittaneet. Sekä Polybioksella että Liviuksella roomalainen +sotapäällikkö leimaa Hannibalin retken Rhônelta Alppien yli itse +asiassa paoksi, joka johtui pelästyksestä, kun hän sai kuulla, että +roomalaiset olivat lähellä. Mutta Livius kuvarikkaalla kielellään ja +levein siveltimiä panee Scipion kuvaamaan, kuinka kauhean uupuneita +karthagolaiset olivat marssittuaan yli vuorien. »He ovat haamujen +kaltaisia kummituksia», tämä sanoo, »tai paremmin sanoen ihmisten +varjoja, nälän ja kylmän näännyttämiä, kiviin ja kallioihin rujoiksi ja +rammoiksi kolhiintuneita. Heidän jäsenensä ovat paleltuneita, lihakset +jäykät lumesta, kylmän käyristämät, aseet rikkonaisia ja särkyneitä, +hevoset ontuvia ja voimattomia. Sellaista ratsu-, sellaista jalkaväkeä +vastaan on teidän taisteltava. Te ette joudu tekemisiin vihollisen, +vaan sen viimeisten jäännösten kanssa. Ja minä pelkään ainoastaan sitä, +että sittenkuin olette taistelleet Hannibalin kanssa, tullaan sanomaan, +että _Alpit_ ovat hänet voittaneet.» + +[205] Nykyinen Piacenza. + +[206] Livius on merkinnyt muistiin suuren joukon sellaisia enteitä. +Huhu tiesi kertoa, että vihannestorilla Roomassa puolenvuoden vanha +lapsi oli huutanut »triumfi», että härkätorilla härkä oli itsestään +noussut erään talon kolmanteen kerrokseen ja heittäytynyt sieltä +alas, että taivaalla oli nähty palava laiva ja että salama oli +iskenyt Toivon temppeliin. Lanuvinmin kaupungissa oli pyhä keihäs +itsestään liikkunut ja korppi lentänyt Junon temppeliin ja istuutunut +jumalattaren vuoteelle. Amiternumin tienoilla oli monin paikoin nähty +ihmisen muotoisia haamuja valkeissa vaatteissa. Picenumissa oli satanut +kiviä ja Caeressä oraakkelilauseiset pyhät sauvat kutistuneet kokoon. +Galliassa oli susi temmannut vartiosotilaan miekan huotrasta ja juossut +se suussaan matkoihinsa. + +[207] De Sanctis suhtautuu epäilevästi kertomukseen karthagolaisien +vaivoista Apenniinien yli kuljettaessa, samoinkuin hän ei usko +niihin tappionumeroihin, joita kerrotaan Hannibalin retkellä Pon +tasangolle, vaan leimaa tavanomaiset kertomukset niistä »määrättömästi +liioitelluiksi». Hannibalin tappiot Etrurian läpimarssin aikana +rajoittuivat pääasiallisesti hevosiin ja kuormastoon, hän arvelee. +Ainoastaan hyvin vähän miehiä menehtyi. Mitään _positiivisia +todistuksia_ ei hänellä kuitenkaan ole käsityskantansa tueksi +esitettävänä enemmän toisessa kuin toisessakaan tapauksessa. + +[208] De Sanctis arvioi maanmiehensä Cantalupiksen laskujen perusteella +roomalaisten voiman korkeintaan 45 000—50 000 mieheksi. Hannibalin +armeijan hän arvioi 35 000—40 000 mieheksi. Hän pitää mahdottomana, +että se olisi ollut voimakkaampi, koska se vuotta aikaisemmin ei ollut +sen suurempi, kuin että päävoima voi yhtenä yönä kulkea Campanian +vuorisolan kautta, jonne roomalaiset olivat asettuneet väijyksiin. +12 tunnissa ehtii tuskin enemmän kuin 25 000 miestä tavallisessa +marssitahdissa sivuuttaa tämän paikan. Sen lisäksi on otettava huomioon +niiden luku, jotka lähetettiin ajamaan 20 000 härkää vuorta ylös. + +Delbrück hyväksyy sitävastoin pääasiallisesti Polybioksen ilmoitukset +voimasuhteista. + +[209] Rahvas löysi helppotajuisen selitysperusteen siihen, niiksi ei +enää taisteltu suuria taisteluita. Se riippui nähkääs siitä, että +Hannibalin joukot olivat veltostuneet oleillessaan talvileirissä +ylellisessä ja nautinnonhaluisessa Capuassa. »Siellä», Livius kertoo, +»turmeltuivat ylellisyydessä ja irstailussa nuo soturit, joita mitkään +kärsimykset eivät olleet kyenneet voittamaan; ja turmelus tuli heidän +keskuudessaan vielä sitäkin suuremmaksi, kun he olivat täydellisesti +tottumattomia nautinnoihin ja olivat senvuoksi nautinnoissaan +kohtuuttomia. Uni ja viini ja kemut, haureellisuus ja kylvyt ja +toimettomuus, jotka päivä päivältä tulivat yhä miellyttävämmäksi +tavaksi, lamauttivat heidät sekä henkisesti että ruumiillisesti siinä +määrin, että heitä tästäpuolin suojeli enemmän vanha voitonmaineensa +kuin todelliset voimansa.» + +Se armeija, joka mukanaan Hannibal läksi Capuasta, oli kokonaan toinen +kuin se, jonka kanssa hän sinne tuli — Livius jatkaa. Muinainen +sotakuri oli ainaiseksi turmeltunut. »Monet sotilaat läksivät sieltä +käsikoukussa porttojen kanssa. Ja niin pian kuin he rupesivat elämään +teltoissa ja soturielämän rasitukset taas alkoivat, heidän ruumiin- ja +sielunvoimansa pettivät, aivan kuin he olisivat olleet alottelijoita. +Suuri joukko sotureita karkasi, ja Capuasta tuli karkurien yleinen +piilopaikka.» + +Sanottiin pian, että Capua oli tullut Hannibalille yhtä kohtalokkaaksi +kuin Cannæ roomalaisille. Roomalaisten ylipäällikkö Marcellus ei lyönyt +laimin rohkaista sotilaitaan kertomalla, »kuinka karthagolaiset olivat +menneet rappiolle Capuan ylellisyydestä, kuinka koko talven kestänyt +juopottelu, kurittomuus ja kaikenlaiset irstailut olivat heidät +turmelleet. Poissa on», hän sanoi, »se voima ja elämänhalu, se ruumiin- +ja sielunvoima, joka johti heidät Pyreneitten ja Alppien tunturien yli. +Ainoastaan näiden miesten jäännökset taistelevat nyt teitä vastaan. +He kykenevät tuskin kantamaan aseitaan ja jaksavat tuskin itse pysyä +pystyssä.» + +Tämä kaikki on vain naiivia puhetta. Hannibalin joukot eivät aivan +yksinkertaisesti olleet koskaan sijoiteltuina Capuaan, sillä sellaista +majoitusta olivat kaupungin asukkaat vastustaneet silloin, kun he +tekivät liiton Hannibalin kanssa. Kuinka voitaisiinkaan muutoin +selittää se seikka, että roomalaiset antoivat Hannibalin oleksia vielä +kokonaista kaksitoista vuotta Italiassa, jos hänen joukkonsa olisivat +olleet niin heikontuneita, rappiolle joutuneita ja hillittömiä kuin +perimätieto väittää? + +Tällaisista kysymyksistä historiallinen legenda ei pidä tarpeellisena +välittää. + +Roomalainen patriotismi loistaa läpi koko tämän kertomuksen. +Roomalaiset voivat olla iloissaan siitä, että Nemesis oli kuitenkin +huolehtinut siitä, että juuri Capuan menetys, tuo Roomaa kohdannut kova +isku, oli itse asiassa muodostunut puunilaisten turmioksi. + +[210] Rajattomasti liioiteltuja ovat kertomukset lukuisista +roomalaisten voitoista, joilla Livius ylitsevuotavassa patriotismissaan +kaunistelee Rooman historiaa vuodesta 215 vuoteen 203. Eräs tutkija, +joka on huvikseen laskenut yhteen kaikki ne tappiot, jotka Hannibalin +näiden kertomusten mukaan olisi pitänyt kärsiä, päätyy sievoiseen 120 +000 miehen lopputulokseen! Marcelluksen suuri voitto Nolan luona, +joka on kauan kummitellut historiassa, rajoittuu tarkemmin tutkien +vähäpätöiseksi kahakaksi. Samalla tavoin liioiteltua on kauttaaltaan +kaikki muukin. [211] Livius kertoo, että heidät otettiin kiinni ja +teljettiin kaikki tyynni kaupungin kylpylöihin, jonka jälkeen heidät +tukahdutettiin kuumaan höyryyn. + +[212] Marcellus oli kaatunut vuonna 208. + +[213] Kuten Trebian tappion perästä satoi nytkin kiviä; salama +iski temppeleihin, muureihin ja kaupunginportteihin, ja erään +kaupunginportin alitse juoksi kokonainen virta verta. Susi elämöi +Capuassa. Mutta kamalinta kaikesta oli epäsikiö, joka juuri tuohon +aikaan syntyi Roomassa. Torjuakseen kaikkea sitä kauhistavaa, mitä tämä +lapsi ennusti, merkkienselittäjät julistivat, ettei pitäisi sallia sen +koskettaa Rooman maaperää, vaan se oli upotettava elävänä mereen. Niin +tapahtuikin. + +[214] Legionan alajaosto. + +[215] Livius kertoo, että Hannibal surmautti myös kaikki ne +italialaiset sotilaat, jotka kieltäytyivät seuraamasta häntä yli +meren. Niinkuin monet muutkin saman kertojan jutut, tämäkin ilmeisesti +on tekaistu todistamaan sitä julmuutta ja »puuniloistakin suurempaa +petollisuutta», josta hän kerta kaikkiaan on syyttänyt Rooman +vaarallisinta vihollista. Livius ei arastele edes sommittelemasta +kertomusta, miten Hannibal oli häväissyt Junon pyhättöä. Kun onnettomat +pakenivat läheiseen temppeliin — kuinka nämä tuhannet ihmiset olisivat +sinne mahtuneet? — Hannibal arkailematta »mitä kauheimmalla tavalla +murhautti heidät» itse pyhätössä. + +[216] Onko Rooman Idän-politiikan perustana itsetietoinen imperialismi, +vai yksistäänkö olosuhteitten mahti ajaa roomalaisia melkein +vastahakoisesti askel askeleelta eteenpäin tällä uudella tiellä, siitä +historioitsijain mielipiteet ovat jyrkästi vastakkain ja ovat olleet +aina siitä asti, jolloin Mommsen esiintyi jälkimmäisen mielipiteen +kannattajana. Meidän aikanamme ovat edellisen ajatussuunnan kannattajia +m.m. Colin, Kromayer ja De Sanctis. Kromayer panee erikoista painoa +kansanpsykologiseen puoleen: roomalaiset ikävöivät Idän ihanuuksia, +korkeampi kulttuuri houkuttelee aina alkeellisemmalla asteella olevia +kansoja. Collin ja De Sanctis tuovat enemmän esiin taloudellisia +näkökohtia. Edellinen näkee Rooman Idän-politiikassa eritoten Rooman +suurrahamaailman kasvavan vaikutuksen tuloksen. Kapitalisteille +ja suurelle osalle kansaa, jolla oli harrastusta näiden yrityksiä +kohtaan, oli hankittava uusia alueita saalistettavaksi. De Sanctis on +sitä mieltä, että roomalaisilla jo kauan oli ollut suuria kaupallista +kiinnostusta Aigeian merta ja eritoten Vähän-Aasian rannikkokaupunkeja +kohtaan. + +Niin etevä kansantaloudellinen historioitsija kuin Tenney Frank +sitävastoin arvelee, että tuona aikana ei vielä Roomassa ollut +kapitalisti- ja suurkauppaharrastuksia, jotka olisivat olleet kyllin +voimakkaita vaikuttamaan roomalaisten politiikkaan. Hän ei myöskään +pidä Karthagon ja Korinyhoksen hävitystä taloudellisesta kilpailusta +aiheutuneen taistelun tuloksena. Vasta Gracchusten ajalla — siis +130-luvulla e.Kr. — oli liike-elämä Roomassa saanut sellaisen +merkityksen, että se vaikuttaa politiikkaan, Frank arvelee. + +Roomalaisen imperialismin — jos jo nyt käytetään tätä sanaa — +oleellinen sotilaallisuus on yhtä varmaa kuin karthagolaisen +imperialismin kaupallisuus. Mutta tämähän ei estä sitä, että +taloudelliset harrastukset jo aikaisemmin, kuin mitä Frank on +taipuvainen myöntämään, ovat voineet _osaltaan vaikuttaa_ tähän +imperialismiin. Ne sotateot ja se Idän maitten runsas saalis, joka +alkoi virrata Roomaan Hannibalinsodan lopun jälkeisinä aikoina, +tekivät kaupungista ehdottomasti kapitalistikeskuksen. Mutta suuret +pääomat eivät pysähtyneet yksin Roomaan, vaan niitä käytettiin myöskin +panemaan liikkeelle suuria yrityksiä maailman eri osissa. Rooman +taloudellinenkin politiikka tulee yhä enemmän koko maailman piiriinsä +sulkevaksi. Maailman hyväksensä käyttäminen ei ole roomalaisille enää +ajan oloon vain aseellinen yritys, vaan samalla suuri liikeyritys. + +[217] Näytteenä mielipiteiden vaihtelevaisuudesta, kun on kysymys +Rooman Idän-politiikan arvostelusta, mainittakoon etevän, innostuvaisen +ranskalaisen historioitsijan Holleaux'n päättelyistä. Hän sanoo +Rooman sotaisia yrityksiä Makedoniassa puolustustoimenpiteiksi, +joiden tarkoituksena oli torjua pelättävissä oleva Philippoksen ja +Antiokhoksen yhdessä toimeenpanema kaappaus. Hellyttävällä, välistä +asianajajamaisella kaunopuheisuudella Holleaux kuvailee roomalaisten +pelkoa, että molemmat kuninkaat olivat tehneet suunnitelman luoda +Kreikasta toimintakeskus niin meri- kuin maasodallekin Italiaa vastaan, +aivan kuin Hannibal oli tehnyt Espanjassa. »Nyt, kuten ainakin», tämä +historioitsija sanoo, »huoli tasavallan turvallisuudesta teki senaatin +sotaisaksi.» Korkea neuvosto oli vain halunnut torjua sen vaaran, jonka +se luuli Roomaa uhkaavan — olkoonkin, että tämä vaara oli kuviteltua. +»Rooman politiikka tänä aikana», hän jatkaa, »ei ollut koskaan muuta +kuin vastaus — tällä kertaa tosin etukäteen annettu vastaus — ulkoapäin +tuleviin uhkauksiin, todellisiin tai luuloteltuihin.» + +Ihmetellä vain täytyy, tokko näin ollen yleensä _on_ olemassa +hyökkäyssotia — hyökkäävän puolen ja sen taitavain puolustuspuhujain +näkökulmasta. + +Olettamansa roomalaisten melkein silmittömän kauhun Antiokhoksen +ja Philippoksen suunnitelmia kohtaan Holleaux johtaa kertomuksesta +heidän välisestään liitosta, jolla roomalaiset oli pelästytetty +toisen puunilaissodan loppuaikoina. Kun korkea neuvosto sai kuulla, +että Philippos oli tehnyt liiton Antiokhoksen kanssa, silloin Rooman +isät hengessään näkivät, miten kokonaisen maailmanosan apuneuvot oli +asetettu Makedonian käytettäviksi, ja historiallisesti sivistyneet +loihtivat esiin Kserkseen päivien muistot. Tai ainakin pidettiin +Philipposta uutena Pyrrhoksena, joka vaani tilaisuutta hyökätäkseen +Italiaan. Parempi yllättää kuin joulua yllätetyksi, senaatti ajatteli. +Jos Philippoksen ja Antiokhoksen välistä sopimusta ei olisi ollut +tai, oikeammin sanottuna, jos roomalaiset eivät olisi saaneet selkoa +sen olemassaolosta, ei ole, niin Holleaux tuumii, syytä luulla, että +he kreikkalaisten vuoksi olisivat rikkoneet sen rauhan, jonka he +olivat tehneet Philippoksen kanssa vuonna 205. He eivät koskaan olisi +huolineet kuulla puhuttavan hellenistisestä politiikasta eivätkä +koskaan olisi välittäneet »Aasian asioista», Adrian meri olisi yhä +ollut rajana kahden maailman välillä. »Toisessa diadokein jälkeläiset +olisivat jatkaneet keskinäisiä loputtomia sotiansa, sillä aikaa kuin +Rooma, erillään heidän riidoistaan, häiritsemättä olisi hallinnut +Länsimaita.» + +Ajatuskulku on kiintoisa, mutta eiköhän siinä liikuta kovin +uskallettujen päätelmien varassa? Eikö siinä kokonaisen maailman +kohtaloita panna riippumaan liian tilapäisistä sattumista? +Roomalaisetko, tämä kaikkea muuta kuin hermostunut kansa, olisi todella +saatu ryhtymään sotiin niin kaukaisilla sotanäyttämöillä kuin Balkanin +niemimaalla ja Vähässä-Aasiassa pelkästä tilapäisestä kiihtymyksestä +tai, kuten Holleaux itse sanoo, »tilanteen väärästä arvioinnista»? +Jos niin oli, niin kyllä heihin sodan ajatus oli niin juurtunut, +että mikä »sattuma» hyvänsä olisi voinut aiheuttaa heidän aseellisen +sekaantumisensa Idän asioihin. + +[218] Taru kertoo, että Stadionin yli lentävät linnut putosivat maahan +suosion pauhinan huumaamina. + +[219] Sitäpaitsi hän sai kärsiä sen häväistyksen, että sai kulkea +voittajansa triumfisaatossa. Hän oli rukoillut voittajaansa hänet siitä +päästämään; mutta vaikka Æmilius oli harvinaisen lempeä ja jalomielinen +mies, hän ei antanut onnettomalle muuta vastausta kuin lausumalla +peitetyn nuhtelevasti: »Sinusta itsestäsihän riippuu vapautuksesi.» + +Mutta vangilla ei ollut rohkeutta päättää itse päivänsä. +Nöyryytyksellä, joka oli kuolemaakin pahempi, hän osti itselleen parin +vuoden elämän vankeudessa ja kurjuudessa. Voittajansa triumfisaatossa +hän hoiperteli eteenpäin surusta voimattomana kolmen lapsensa perässä, +joiden näkeminen herätti yleisiä osanottoa katselijoissa. Onneksi +lapset olivat vielä liian pieniä täysin tajutakseen onnettomuuden +suuruutta. + +Tässä triumfissa oli senvuoksi jotakin erityisen järkyttävää. Mutta +toisellakin tavalla sekaantui voitonriemuun voimakas tunne onnen +vaihtelevaisuudesta. Æmiliuksella oli neljä poikaa. Molemmat vanhimmat +olivat ottopoikina siirtyneet toisiin sukuihin. Sattui nyt niin, +että nuorin pojista kuoli viisi päivää ennen triumfia ja lähinnä +nuorin kamppaili juuri juhlien aikana kuoleman kanssa ja oli kolme +päivää myöhemmin vainaja. Mutta isä kantoi syvän surunsa miehekkään +voimakkaana. Kun hän pian sen jälkeen kansankokouksessa teki selkoa +sotaretkestään, hän lausui, että menestyksensä huipulla hän oli +vavissut tuskasta, että onni kääntyisi onnettomuudeksi. Mutta silloin +hän oli toivonut — niin hän sanoi —, että hänen oma kotinsa saisi kokea +onnen vaihtelun kernaammin kuin Rooman kansa. »Ja nyt», hän jatkoi, +»minä toivon, että minua kohdannut suuri menetys on torjuva kaiken +onnettomuuden valtiolta. Onnettomuudet riittänevät jo, sittenkuin +triumfini, aivan kuin kohtalon ivasta, sattui poikieni hautajaisten +väliin! Minua ja Perseusta on pideltävä erikoisen räikeinä näytteinä +ihmiskohtalon vaihteluista. Mutta huomatkaa kuitenkin, että hän, joka +itse on vanki, on saanut säilyttää lapsensa vahingoittumattomina, kun +sitävastoin minä, triumfin viettäjä, nousen toisen poikani ruumiin +äärestä triumfivaunuihin ja laskeudun Capitoliumilta toisen luo +nähdäkseni hänen viimeisen henkäyksensä! Kaikista jälkeläisistäni +ei nyt ole jäljellä ainoatakaan, joka kantaisi Æmilius Paulus +nimeä; Pauluksen talossa on nyt vain enää vanha mies. Mutta tässä +kotini kärsimässä menetyksessä on teidän onnenne ja valtion voima +lohdutuksenani.» + +[220] Hei voitto! + +[221] Kuvaavaa on, että hän myi aina orjansa, kun ne alkoivat käydä +vanhoiksi. Kykenemätöntä väkeä hän ei halunnut elättää. + +Plutarkhos väittää myös, että hän »aina järjesti asiat niin, että +orjien kesken oli riitaa ja eripuraisuutta, sillä heidän sopuansa hän +piti epäilyttävän vaarallisena». + +[222] Noin 300 mk. + +[223] Ensimmäisenä iltana hän laski erääseen Afrikan rannikolla olevaan +pieneen saareen. Nyt oli vain estettävä, ettei siellä lähetetty +venhettä viemään hänen vihollisilleen Karthagoon sanomaa, missä hän +oli, sillä silloin hänet varmasti olisi oteltu kiinni ja jätetty +roomalaisille. Senvuoksi hän kertoi kaikille sataman laivureille, +että Karthagon neuvosto oli lähettänyt hänet Tyrokseen, ja pyysi +heidät juhla-aterialle. Siitä he eivät kieltäytyneetkään ja lainasivat +kernaasti hänelle purjeitaan, joista pystytettiin rannalle teltta, +missä vieraspidot pidettäisiin. Sitten hän juotatti koko seurueen +avuttomaksi ja poistui itse kaikessa hiljaisuudessa. Meriurhot +heräsivät vasta puolissa päivin ja huomasivat, että isäntä itse +oli hävinnyt. Sitten viipyi vielä hyvän aikaa, ennenkuin he saivat +laivainsa köysistöt kuntoon. Siten Hannibal sai sen etumatkan, jota hän +tarvitsi. + +[224] _Kamarilla_ (esp. _camarilla_), oik. pieni kamari, hovipuolue, +joka vastuunalaisien henkilöiden selän takana koettaa vaikuttaa +hallitsijaan. [Suomentajan huomautus.] + +[225] Polybios kuvailee häntä todelliseksi raukaksi: »Hirveän ruma hän +oli, eivätkä hänen hengenlahjansa olleet sen paremmat. Hän oli vain +puolimies, kelvoton ja pelkuri sodassa, langennut mitä tärkeimpiin +irstailuihin. Ylipäänsä hänellä ei ollut hämärintä aavistustakaan +siveellisestä arvokkuudesta, vaan hän eli yötä päivää Sardanapaloksen +elämää barbaarisissa irstailuissa.» Käydessään Roomassa v. 167 e.Kr. +liehakoiva itämaalainen sananmukaisesti ryömi senaatin edessä, suuteli +korkean neuvoston istuntosalin kynnystä ja nimitti itseänsä »Rooman +kansan vapautetuksi orjaksi», mikä kielenkäyttö etsimättä johtaa +mieleen lyydialaisten vasalliruhtinasten tavan aikoinaan ilmaista +alamaisuutta faaraolle. + +Alamaiset vihasivat ja halveksivat Prusiasta. Sitävastoin hänen +pojastaan Nikomedeesta kansa piti, jonka vuoksi kuningas uhkasi hänen +henkeänsä. Mutta Nikomedes ehti ennen kunnotonta isäänsä ja isketti +hänet kuoliaaksi. + +[226] _Dogmi_ (kreik. _dogma_), oppilause, jota ei voida todistaa, +uskonkappale. — Suoment. huomautus. + +[227] Myöhemmin on esitelty otaksuma, että Karthagon hävitys riippui +juuri roomalaisten pelosta, että Masinissa tekisi sen pääkaupungikseen +ja että Numidian valtakunta paisuisi siten liian mahtavaksi. Masinissa +oli ollut roomalaisille hyvä karthagolaisten jarru, mutta hänenkin +valtansa oli pidettävä aisoissa. + +On paljon todistuksia siitä, että roomalaiset eivät koskaan päästäneet +apuriensa ohjia höllemmälle, kuin mikä oli heidän etujensa mukaista. +Sekä Altalos että Masinissa saivat sen kokea. Mutta että he olisivat +_hävittäneet Karthagon_ pitääkseen Masinissaa aisoissa, se tuntuu +kuitenkin omituiselta. Eräs puolue Karthagossa kai tosin näki +pelastuksen Numidiaan liittymisessä. Mutta rotuvastakohta ja vanha +vihollisuus teki toki mahdottomaksi sellaisen itsestäänluopumisen. +Roomalaisille oli yksinkertaisinta pitää Masinissaa aisoissa juuri +antamalla Karthagon säilyä Numidian vastapainona. On ilmeisesti +probleeman tarpeetonta vaikeuttamista, väittää, että »Karthagon oli +kukistuttava ei itsensä, vaan naapurinsa vuoksi» ja että »Rooma uhrasi +kokonaisen kansan riistääkseen kolmannelta mieheltä tämän saaliin +varsinaisen arvon.» Tämä päättely edellyttää myös, että roomalaiset +olivat vakuutettuja siitä, että Karthago ei kykenisi pitämään puoliansa +Masinissaa vastaan. Mutta mitä syytä heillä oli sellaiseen luuloon, kun +he itse pelkäsivät Karthagon kasvavaa vaurautta. + +Tällaisen olettaman syntyyn on sisimpänä syynä se, että muutamat +historioitsijat kaikin voimin ovat yrittäneet keksiä, Karthagon +hävitykseen toisen selityksen kuin roomalaisten liikemiesten kateuden. +Mutta miksi ei silloin tyytyä yksinkertaisempaan ja luonnollisempaan +selitykseen: Rooman kansan tuntemaan pelkoon verivihollistaan +kohtaan, joka niin uskomattoman nopeasti oli tointunut? Aivan varmaan +roomalaiset pelkäsivät verrattomasti enemmän Karthagon kuin Masinissan +paisuvaa valtaa. + +[228] Vain kymmenen heistä oli elossa isän kuollessa. + +[229] Mahtoikohan hän aavistaa, että hänen isiensä maan rikkain +kaupunki, ihana Korinthos, vain pari kuukautta myöhemmin oli sortuva +soraksi ja tuhaksi? + +[230] Nämä seudut liitettiin Rooman valtakuntaan vasta keisari +Augustuksen aikana. + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77713 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6c72794 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b332293 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #77713 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/77713) |