Initial commit of ebook 77713 filesHEADmain

4 files changed, 19255 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/77713-0.txt b/77713-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..9b65d7e
--- /dev/null
+++ b/77713-0.txt
@@ -0,0 +1,19239 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77713 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+KANSOJEN HISTORIA 3
+
+Vanha aika III
+
+Kreikkalaiset vuodesta 404 e.Kr.
+Roomalaiset vuoteen 133 e.Kr.
+
+
+Kirj.
+
+CARL GRIMBERG
+
+
+
+Tekijän luvalla suomentanut
+
+Weikko Pakarinen
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1929.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+   Esipuhe.
+Tieteen ensimmäinen suuruudenaika.
+   Sofistat.
+   Antiikin jaloin ja viisain ihmisystävä.
+   Sokrateslaiset koulukunnat.
+   Platon.
+   Aristoteles.
+   »Lääkitsemistaidon isä».
+Vanha attikalainen huvinäytelmä.
+   Aristophanes.
+Kreikan valtiollinen rappio.
+   Helleenit Persian herruuden alaisina.
+   Sisilian olot ateenalaisten Syrakusan luona kärsimän tappion jälkeen.
+Makedonian johtovalta.
+   Makedonian kuningas Philippos.
+   Aleksanteri Suuri.
+   Maailmanvaltakunta hajoaa.
+Hellenistinen aika.
+   Maailman taloudellisen kehityksen uusi vaihe.
+   Hellenistinen kulttuuri................................. 268
+   Hellenististen valtakuntain häviö.
+   Lännen helleenit ja barbaarit.
+Italia ennen roomalaisia.
+   Etruskit.
+Rooman taruaika.
+   Romulus ja Remus.
+   Rooman kuningastarut.
+   Brutus.
+   Horatius Cocles ja Mucius Scaevola.
+   Patriisien ja plebeijien välinen taistelu.
+   Cincinnatus.
+   Gallialaiset hävittävät Rooman.
+   Aito talonpoikaiskansaa.
+   Rooman historiaa tarun ja tieteen valossa.
+Rooman sankari- ja suuruusaika.
+   Roomalaiset pääsevät koko niemimaan herroiksi.
+   Roomasta tulee suurvalta.
+   Roomalaiset pääsevät itäisenkin Välimerenmaailman valtiaiksi.
+   Scipio ja Cato.
+   Hannibalin viimeiset vaiheet.
+   Kolmas puunilaissota.
+   Numantia — toinen Karthago.
+
+
+
+
+ESIPUHE.
+
+
+Kreikkalaisten historian kuvauksessa professori Ernst Nachmanson
+on edelleenkin hyväntahtoisesti auttanut minua tarkastajana
+ja neuvonantajana. Kiitollisuudenvelkani hänelle on kasvanut
+suhteellisesti nopeammin kuin hänen tarkastamansa sivumäärä.
+Erikoisesti hänen asiantunteva opastuksensa hellenististä aikaa
+koskevan runsaan kirjallisuuden suhteen on ollut minulle verrattomaksi
+hyödyksi.
+
+Rooman historiassa minulla on ollut yhtä suuri etu kuin ilokin
+saada turvautua lehtori Harald Hagendahlin apuun. Osaston »Tieteen
+ensimmäinen suuruudenaika» Aristoteleeseen asti on suosiollisesti
+tarkastanut myöskin fil. tri Alf Ahlberg. Kaikille näille avustajille
+sydämellinen kiitos!
+
+Djurholm marraskuussa 1928.
+
+Carl Grimberg.
+
+
+
+
+
+
+TIETEEN ENSIMMÄINEN SUURUUDENAIKA
+
+
+
+
+SOFISTAT.
+
+
+»Tänä yönä — tai oikeammin varhaisena aamuhetkenä — tuli Hippokrātēs,
+Apollódōroksen poika, ja kolkutti sangen kovasti kepillään ulko-oveani.
+Hänelle avattiin ovi; hän ryntäsi heti sisään ja huusi kovaäänisesti:
+Sokrates, oletko hereillä vai nukutko?'»
+
+Filosofi Sokrates kertoo itse tämän tapauksen.
+
+Hän jatkaa: »'Hyvä', minä sanoin. 'Mutta mistä on kysymys? Miksi tulet
+tänne näin varhain?'
+
+_Prōtāgōras_ on saapunut', hän vastasi.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuka tämä Protagoras sitten oli? Hän oli aikansa suurin sofista.
+
+Nykyaikaisessa kielenkäytössä »sofista» merkitsee samaa kuin sanojen
+vääristelyä: henkilö, joka viisasteluilla ja sanansutkauksilla voi
+muuttaa mustan valkoiseksi ja yhtä helposti ja sujuvasti voi todistaa
+saman väitteen vääräksi tai oikeaksi.
+
+Jos sofista sattui näkemään jonkun kurittavan koiraansa, niin hän
+saattoi — käyttääksemme antiikin aikaista esimerkkiä — miehen
+hämmästykseksi todistaa hänen lyövän omaa isäänsä: »Koirahan on
+_sinun_, ja _isä_ se myöskin on — nimittäin pentujensa. Siispä koira on
+_sinun isäsi_.»
+
+Ensimmäiset tunnetut sofistat eivät kuitenkaan olleet sellaisia sanojen
+vääntelijöitä. »Sofista» samoinkuin »tyranni» ovat sanoja, jotka
+aikojen kuluessa ovat saaneet huonomman kaiun, kuin niillä alkujaan
+oli. Oikeastaan sofista merkitsee »viisasta ja taitavaa miestä», ja
+Protagoras oli sellainen. Perikleen päivinä, kansanvallan kulta-aikana,
+Ateenassa ja muissa Kreikan kaupungeissa esiintyi kokonainen sarja
+samanlaisia viisaudenopettajia, jotka käyttivät itsestään sofistan
+nimeä. Tätä he tietenkään eivät olisi tehneet, ellei se olisi ollut
+kunnianimi.
+
+Sofistoilla, viisailla ja taitavilla miehillä, on ollut suuri
+sivistyksellinen merkitys. He ovat tuoneet aikansa tieteen tulokset
+yhteisen kansan ulottuville: he olivat yleistajuistieteellisiä
+luennoitsijoita ja opettajia, »puoleksi professoreja, puoleksi
+sanomalehtimiehiä», kuten Gomperz sanoo. Heidän aloittamansa uusi aika
+on valistusaikaa ja henkisesti sukua 1700-luvun suurelle samannimiselle
+sivistysvirtaukselle.[1]
+
+Äsken kuvatusta kohtauksesta, jossa nuori Hippokrātēs yllättää vielä
+makuulla olevan Sokrateen saattaen hänet suunniltaan ihastuksesta
+Protagoraan kaupunkiin saapumisen johdosta, saamme voimakkaan
+vaikutelman siitä, millainen yhteiskunnallinen voima sofistoilla
+mahtoikaan olla, — Plātōn, Sokrateen suuri oppilas, antaa eräässä
+kuuluisista »dialogeistaan» mestarinsa kertoa tapauksen. Hippokrates
+palaa innosta päästä osalliseksi mainehikkaan kansanvalistajan
+viisaudesta, ja Sokrateen täytyy luvata esittää hänet suurelle
+julistajalle. Mutta nuorukaisen täytyy koettaa malttaa mielensä, kunnes
+aamu sarastaa.
+
+Heti päivän valjetessa he lähtevät taloon, johon Protagoras
+on majoittunut — erään rikkaan ateenalaisen vieraaksi. Heidän
+saapuessaan sinne koko talo on jo jalkeilla. Eteishallissa suuri
+sofista kävelee edestakaisin syventyneenä keskusteluun isäntänsä,
+Perikleen kahden pojan ja kolmen muun ylhäisen miehen kanssa. »Heidän
+takanaan», Sokrates sanoo, »kulki koko joukko ihmisiä, ilmeisesti
+suurimmaksi osaksi muukalaisia, kuunnellen keskustelua. Protagoras
+vetää heitä mukaansa eri kaupungeista, joissa hän vierailee — hän
+lumoaa heidät äänellään kuin uusi Orpheus. Seurassa oli myöskin
+muutamia ateenalaisia. Joukon katseleminen tuotti minulle todellista
+huvia: miten äärimmäisen tarkasti kukin varoikaan joutumasta
+koskaan Protagoraan eteen tai hänen tielleen. Joka kerta, kun hän
+vierustovereineen kääntyi, toiset jakaantuivat niin sirosti ja
+täsmällisesti molemmille tahoille, tekivät käännöksen ja asettuivat
+aina hänen taakseen erinomaisessa järjestyksessä.» Ja verrattomalla
+ironialla Sokrates kertoo, miten kuulijat heti suuren miehen avatessa
+suunsa odotuksen jännityksestä kiinnittivät katseensa hänen huuliinsa
+ja miten hänen lopetettuaan kauan pidätetyt jyrisevät suosionosoitukset
+puhkesivat ilmoille. — Talon sisäosissa oli muita sofistoja majaillen
+eri huoneissa, kukin ihailijapiirinsä ympäröimänä.
+
+Sofistojen tiede oli aivan toista kuin ne elämänarvoitukset, joita
+maailmalle vieraat luonnonfilosofit olivat pohtineet — sofistojen
+pyrkimyksenä sen sijaan oli tarjota ihmisille sellaista filosofiaa ja
+tietoa, josta oli hyötyä elämää varten.
+
+_Hyötynäkökohta_ oli siis vallitsevana heidän toiminnassaan. Siinä
+piili sekä tämän sivistysliikkeen voima että sen häviön siemen.
+
+Kreikkalaiset pitivät käytännöllisenä tieteenä ennen kaikkea
+puhetaitoa, _retoriikkaa_. Olivathan he kansaa, joka on kaikkina
+aikoina mielellään pitänyt ja kuunnellut puheita. Temmatakseen
+mukaansa etelämaalaisen kansanjoukon puhuja tarvitsee vain kauniisti
+helkähteleviä korulauseita. Niitä vastaan etelän lapset ovat avuttomia.
+He humaltuvat kuin oopiumista, eikä kukaan kysy tosiseikkoja. Ken osaa
+hyvin valita sanansa, voi täällä ohjata ihmisten sydämiä niinkuin
+vesiojia. Ateenassa ja muissa kansanvaltaisissa yhteiskunnissa
+hänelle tarjoutui kansankokouksessa loistavat mahdollisuudet. Ja jos
+hänellä oli oikeusjuttu ajettavana, niin taitava asianajo oli paras
+keino, jolla hän saattoi johtaa tuomareina olevat yksinkertaiset
+kansanmiehet, mihin itse halusi. Henkilö, joka ei kyennyt asestautumaan
+kaunopuheisuuden taitokeinoilla, oli yhtä pahassa pulassa, kuin jos hän
+olisi heittäytynyt ilman miekkaa ja kilpeä taistelukentän tuoksinaan.
+
+Tällaisissa oloissa itsekukin oivalsi, että »tieto on valtaa», ja
+varsinkin, että kaunopuheisuuden taito oli mahtava yhteiskunnallinen
+voima. Eräässä Platonin dialogissa muuan sofista julistaakin, että
+retoriikka tuottaa ihmiselle vallan hallita muita ja tehdä heidät
+orjikseen. »Liikemies, joka kerää rahoja, ei kokoa niitä itselleen»,
+sofista sanoo, »vaan toiselle — juuri sinulle, jolla on sana vallassasi
+ja voit vakuuttaa kansanjoukkoja. Sillä yleensä ei ole mitään, mistä
+puhuja ei kansan edessä voisi lausua ajatuksiaan vakuuttavammin kuin
+kuka muu ammattimies tahansa. Sen laatuinen, niin valtava on tämän
+taidon voima.»
+
+Protagoras kerskaili myöskin voivansa puhetaidollaan »_tehdä heikomman
+syyn voimakkaammaksi_». Sattuvammalla tavalla ei voi ilmaista uskoa
+retoriikan kaikkivaltaan. Saattaa ymmärtää, miten sofistat johtuivat
+pitämään puhetaitoa kykynä, joka tuotti »kansalaiskelpoisuuden». He
+pitivät retoriikkaa _kaikkia muita taitoja tärkeämpänä_ ja kaikkien
+tieteitten mestarina. Mikään tieteellinen lauselma, mikään vakaumus ei
+ole niin luja, että se voisi vastustaa kaunopuheisuuden taikavoimaa,
+sillä kuten Protagoras sangen oikein sanoi, »_jokaisesta asiasta on
+olemassa kaksi toisilleen vastakkaista mielipidettä_.»
+
+Koko tämä ajatustapa perustuu siihen käsitykseen, että ei ole mitään
+ehdotonta totuutta, vaan ainoastaan »mielipiteitä» ja »arveluita».
+
+Kuitenkin jo sofistat tiesivät kaikesta kaunopuheisuuden taidon
+ylistämisestään huolimatta, että se vaikuttaa voimakkaammin, jos se
+on yhtynyt vakavaan tietoon. Vanhemmat, kunnianarvoisat sofistat
+koettivatkin itse perehtyä erikoistieteisiin voidakseen sitten
+vuorostaan välittää näitä tietoja oppilailleen, pyrkien täten
+kehittämään heistä kunnon kansalaisia.
+
+Ennen kaikkea heidän kieliopintonsa osoittavat, miten vakavasti
+he tällöin suhtautuivat tehtäväänsä. Juuri sofistat tutkivat
+ensimmäisinä tätä tiedettä luodakseen virheettömän kielen, joka olisi
+käyttökelpoinen heidän toimiessaan puhujina. Samasta syystä sofistat
+harrastivat innokkaasti muitakin tieteitä. Sillä ne, jotka ottivat
+tehtävänsä vakavalta kannalta, arvelivat, että sen, joka haluaa puhua
+vakuuttavasti ammattikysymyksistä, tulee olla perin pohjin tutustunut
+käsittelemäänsä aineeseen.
+
+Aikana, jolloin erikoistuminen ei ollut vielä ehtinyt niin pitkälle
+kuin nykyjään, tarvittiin tällaisia monipuolisia miehiä tyydyttämään
+yhä kasvavaa sivistysjanoa. Heidän oli sen vuoksi turhaa ryhtyä
+sellaisiin mielettömiin liioitteluihin kuin sofista Hippias, joka
+asettui torille rahanvaihtajien pöydän ääreen ja kerskaili tiedoillaan
+kaikkien mahdollisten tieteitten alalla. Edelleen hän kehui olevansa
+erikoisen etevä muistamistaidossa, mnemotekniikassa, eikä unohtanut
+kertoa hämmästyneille kuulijoilleen, miten hän kerran Olympiaan
+tullessaan oli omin käsin valmistanut kaiken, mitä hänellä oli
+yllään aina sormuksesta, joka hänellä oli sormessaan, öljypullosta
+ja kylpysuasta kenkiin ja viittaan saakka. Vyönsäkin hän oli itse
+kutonut. Eikä siinä kyllin: matkatavaroittensa joukossa hänellä oli
+myöskin ollut kertovia runoja, murhenäytelmiä ynnä muuta runoutta sekä
+joukoittain erilaatuisia suorasanaisia kirjoitelmia.
+
+Sellainen tuhattaituri ei tosin vaikuta oikein luottamustaherättävältä,
+ja pätevämmät sofistat, kuten Protagoras, rajoittautuivatkin
+kohtuullisemmalle liikkuma-alalle.
+
+Ajan mittaan sofistinen liike muuttui yhä pintapuolisemmaksi.
+Todellinen perehtyminen asioihin tuli tuskin enää kysymykseen,
+vaan pikemminkin taito verhoutua _näennäiseen_ asiantuntemukseen.
+Retorisista taitokeinoista tuli A ja O huolimatta siitä, oliko
+kaunopuheisuuden näytteiden sisällöllä mitään arvoa. Sofistiikka
+muuttui asianajotempuiksi ja sanojen vääntelemiseksi. »Onko sairaus
+hyvä vai paha?» sofistat kysyivät. Ja saatuaan odottamansa vastauksen,
+että se oli paha, he vastasivat voitonriemuisina: »Se ei ole paha
+lääkärille!» — »Entä kuolema, onko se paha?» — »Ei hautapaikkojen
+myyjälle.» He esittivät rikkiviisaita kysymyksiä kuten tämä:
+»Valehteleeko silloin, kun ei puhu totta, mutta sanoo valehtelevansa?»
+
+Tämän luokan sofistat huvittelivat myös keksimällä mahdottomia
+todistuksia; he harjoittivat näitä temppuja kuten jonkinlaista
+silmänkääntämistä. He todistivat esimerkiksi, että yksityisistä
+hiekkajyväsistä ei voi koskaan saada aikaan hiekkakasaa. »Eihän yksi
+hiekkajyvänen muodosta mitään kasaa», he sanoivat. »Jos lisätään yksi
+jyvä, ei siitäkään tule mitään hiekkakasaa, sillä kaksi hiekkajyvää ei
+ole hiekkakasa. Yhtä vähän syntyy hiekkakasaa, jos lisätään vieläkin
+yksi jyvä j.n.e. Siispä ei voida lisäämällä yksi uusi hiekkajyvä
+kerrallaan saada aikaan hiekkakasaa.»
+
+Samalla tavalla he huvittelivat todistamalla, että on mahdotonta tulla
+kaljupäiseksi. Pää ei tule kaljuksi, jos menettää yhden hiuksen;
+ei myöskään, jos menettää kaksi, kolme, neljä j.n.e. Yhden hiuksen
+vähennys ei siis ole mitään.
+
+Tällaiset todistukset ovat sukua elealaisen Zenonin
+hirssinjyvä-esimerkille. Hiekkakasasta puhuttaessa kieli itse tekee
+ajatukselle kepposen. Tapaus edustaa runsaslukuisia esimerkkejä
+»kielen vallasta ajatukseen.»[2] Hiekkajyvän ja hiekkakasan välillä
+on itse asiassa vain _aste-ero_; mutta siitä seikasta, että niillä
+on _erilaatuiset nimet_, johdumme pitämään itse käsitteitäkin
+erilaatuisina. Jos on ilmaistava, mitä käsitteeseen »kasa» sisältyy,
+tullaan siihen tulokseen, että sillä tarkoitetaan niin lukuisaa
+yksityisten esineitten kokoelmaa, ettei niitä enää voi laskea ensi
+näkemältä. Siinä kulkee yksityisten esineitten ja kokonaisen kasan
+raja. Eri henkilöillä tämä raja kuitenkin osoittautuu olevan erilainen.
+Se vaihtelee riippuen käsityskyvyn nopeudesta ja henkilön tottumuksesta
+lukukäsitteiden käyttöön.[3]
+
+Toinen esimerkki sofistojen taidosta todistaa mahdottomuuksia on
+seuraava: »Sen, mitä olen omistanut, mutta jota minulla ei enää ole,
+sen olen menettänyt. Minulla oli viisi drakmaa[4], mutta en enää omista
+viittä drakmaa — olen nimittäin tehnyt ostoksia kahdella drakmalla.
+Koska minulla siis ei enää ole viittä drakmaa, jotka kerran omistin
+(vaan ainoastaan kolme), niin olen», sofistat sanoivat, »menettänyt
+viisi drakmaa.» Sillä sovimmehan alussa, että sen, minkä on omistanut
+ja jota ei enää omista, sen on tietenkin menettänyt.
+
+Sofistat käänsivät myöskin lauseen nurin ja sanoivat: »Mitä ei ole
+menettänyt, sen omistaa.» Niinpä he kysyivät: »Oletko kadottanut
+sarvesi?» — »En.» — »Siispä sinulla on sarvet.»
+
+»Oletko lakannut lyömästä isääsi?» he myöskin kysyivät. Jos vastasi
+myöntävästi, niin sittenhän oli tunnustanut aikaisemmin tavallisesti
+lyöneensä omaa isäänsä. Jos vastasi kieltävästi, niin sofistat
+käyttivät kieltoakin julistaakseen siveellisesti langettavan tuomion:
+»Vai niin, sinä et siis olekaan lopettanut, vaan yhä edelleen _jatkat_
+häpeällistä menettelyäsi. Sillä sen, jolta kysyttiin, piti vastata
+vain kyllä tai ei, eikä hän saanut lisätä: »Koska en milloinkaan ole
+_alkanut_ lyödä isääni, en myöskään ole voinut lakata sitä tekemästä.»
+
+Tällaisilla väittelytaidon mestarinäytteillä on kuitenkin ollut oma
+arvonsa. Ne ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että on kysymyksiä,
+joihin ei voi vastata yksinomaan myöntävästi tai kieltävästi saamatta
+tahtomattaan aikaan harhaanjohtavaa vaikutusta.
+
+Vähempiarvoisia esimerkkejä loogillisista silmänkääntötempuista ovat
+tämäntapaiset: »Onhan nylkeminen ja paloitteleminen teurastajalle
+sopivaa, eikö totta?» — »Sehän on selvää», vastaa toinen ja luulee
+myöntäneensä todeksi sen itsestään selvän väitteen, että teurastajan
+sopii paloitella ja nylkeä lihaa. Mutta kavala sofista huudahtaa
+voitonriemuisena: »Vai arvelet sinä tosiaankin, että menetellään
+sopivasti, jos teurastaja paloitellaan ja nyljetään!»
+
+Samalla tavoin on kielellistä kaksimielisyyttä seuraavassa
+ajatusjuoksussa: »Onko mahdollista vaikenevan olla keskustelussa?»
+— »Ei», toinen vastaa kysymykseen ajatellen: vaieta ja olla mukana
+keskustelussa. »Sepä vasta merkillistä», sofista tokaisee. »Eikö sitten
+voi keskustella leivistä ja puista — nehän ovat molemmat vaikenevia.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jo ennenkuin tämä sivistysliike, jollainen sofistiikka epäilemättä
+alussa oli, ehti joutua kaltevalle pinnalle, esiintyi sen vastustajana
+muuan Kreikan ja koko maailmanhistorian syvimpiä ja jaloimpia henkiä,
+ajattelija, jonka terävä katse jo alusta alkaen oli huomannut
+sofistojen enemmän tai vähemmän halpamaisten hyötynäkökohtien
+turmiollisuuden.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Efraim Liljequist, Antik och modern sofistik.
+
+
+
+
+ANTIIKIN JALOIN JA VIISAIN IHMISYSTÄVÄ.
+
+
+Ateenassa ratkaistiin 23 vuosisataa sitten valtiollinen oikeusjuttu,
+joka vieläkin mainitaan maailmanhistorian tärkeimpien tapausten
+joukossa. Muuan nöyrä ja vaatimaton vanha mies, joka ei milloinkaan
+ollut kohonnut korkeaan yhteiskunnalliseen tai valtiolliseen asemaan,
+joka ainoastaan sotapalvelustaan suorittaessaan siirtyi pois siitä
+pienestä maailman kolkasta, missä hän oli syntynyt — tämä mies
+tuomittiin silloin tyhjentämään myrkkymalja. Hän ei ollut pitänyt
+suurta melua itsestään eikä eläessään ollut kirjoittanut riviäkään.
+Mitäpä tämän miehen kohtalo meitä liikuttaa? Minkä vuoksi on siitä
+lähtien kaikkina aikoina puhuttu enemmän hänestä kuin kenestäkään
+toisesta muinaisajan ihmisestä? Sen vuoksi, että hänen elämäntyöhönsä
+sisältyy jaloin ja korkein, mitä helleeninen henki on luonut. Hän
+sytytti kipinän, joka vielä valaisee maailmaa. Hänen nimensä oli
+_Sōkrātēs_.
+
+Ateenassa ei ollut Perikleen aikana ketään, joka ei olisi tuntenut
+kuluneeseen viittaan puettua miestä, joka varhaisesta aamusta
+myöhäiseen iltaan aina kuljeskeli avojaloin kaduilla ja toreilla,
+kylpylöissä ja voimisteluhalleissa lyöttäytyen keskusteluun
+kaikenlaisten ihmisten kanssa.
+
+Kun hän ensinnä ryhtyi puheisiin jonkun kanssa, tuntui siltä, kuin hän
+olisi vain halunnut rupatella joutohetkensä huviksi. Puhelihan hän
+mitä jokapäiväisimmistä asioista: ilmoista ja tuulista, vuodentulosta
+ja torihinnoista. Mutta hänestä erotessaan tunsi, että tuolla miehellä
+oli jotakin sanottavaa juuri puhuttelemallensa. Oli ihmeellistä, miten
+paljon ajattelemisen aihetta hän saattoikaan antaa, tuo omituinen,
+ruma filosofi, jolla oli hyvät ja viisaat silmät. Nyt näki itsekukin
+selvemmin kuin konsanaan, millainen raukka sitä sentään oli. Mutta
+tästä lähtien pitikin pyrkiä paremmaksi ihmiseksi! Sokrates oli ottanut
+elämänsä tunnuslauseeksi delphoilaisen mietelmän: »Tunne itsesi!»
+Hän harjoitteli joka päivä itsensä tuntemista ja koetti opettaa tätä
+vaikeata taitoa muillekin, jotta he sitten voisivat kehittyä paremmiksi
+ihmisiksi.
+
+Juuri siihen Sokrates pyrki keskusteluissaan. Hän halusi osoittaa
+ihmisille, että jokaisella on tässä maailmassa tehtävänsä täytettävänä
+ja että korkein kaikista tehtävistä on pyrkimys totuuteen,
+vanhurskauteen ja hyvyyteen. Hän tahtoi opettaa heitä kuuntelemaan
+ääntä sisimmässään, »daimonionia», joka varoittaa meitä, kun olemme
+aikeissa tehdä jotakin pahaa. Se, joka on tottunut seuraamaan tämän
+äänen johtoa, tekee aina oikein; hänestä tulee _hyvä_ ihminen. Juuri
+tätä Sokrates tarkoitti kuuluisilla sanoillaan: »Se joka _tietää_,
+mikä on oikein, _tekee_ myöskin oikein. Sillä se, joka tietää, mikä on
+oikein, on juuri ihminen, joka on niin tottunut antamaan omantuntonsa
+äänen puhua, että hänen _täytyy_ noudattaa sen kehoitusta.»
+
+Sokrateen elämä ja oppi olivat sulautuneet sopusointuiseksi
+kokonaisuudeksi. Tämä viisas mies ja ajattelija ei ollut suinkaan
+kärtyinen erakko, vaan päinvastoin tosi ihmisystävä kaikissa
+tilanteissa. Hän itki itkevien kanssa ja iloitsi iloitsevien kanssa.
+Hän ei koskaan pilannut juhlapitoja, joihin hänet oli kutsuttu, vaan
+antoi aina juhlariemun keskelläkin ihmisille jotakin mieltäylentävää
+ajattelemista.
+
+Vaeltaessaan kaduilla ja turuilla Sokrateen päämääränä oli, kuten hän
+itse sanoi, »ihmisten pyydystäminen». Miten tämä tapahtui, osoittaa
+kertomus siitä, miten kelpo nuorukainen Ksenophōn joutui hänen
+oppilaakseen. Sokrates tapaa hänet eräänä päivänä kapealla kadulla.
+Hän pitää sauvaansa nuorukaisen edessä, niin että tämän on pakko
+pysähtyä, ja kysyy häneltä: »Sanokaa minulle, mistä ostetaan maitoa?»
+— »Torilta», Ksenophon vastaa. — »Entä öljyä?» — »Myöskin torilta.»
+— »Mutta minne on mentävä tullakseen viisaaksi ja hyväksi?» — Siihen
+nuorukainen ei osaa vastata. »Seuraa minua!» sanoo viisas mies. »Minäpä
+sanon sen sinulle.» Ja pian nämä kaksi olivat parhaita ystäviä.
+Sokrateen johdolla Ksenophonista kehittyi taitava upseeri ja etevä
+kirjailija.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sokrates oli syntynyt v. 469 e.Kr. Hänen isänsä oli kuvanveistäjä,
+ja itsekin hän jonkin aikaa harjoitti samaa ammattia. Mutta pian hän
+jätti sen antautuakseen vaativampaan tehtävään: kehittämään eläviä
+ihmisiä korkeimpaan mahdolliseen täydellisyyteen. Pienen maatalon
+tuotteista hän sai niukan elatuksen itselleen sekä ylläpidon vaimolleen
+ja lapsilleen.[5] Hänen omat elämäntarpeensa olivat mahdollisimman
+vähäiset. Ksenophon antaa eräässä kirjoituksessaan sofistan sanoa
+Sokrateelle: »Elämäntapasi on sellainen, ettei yksikään orja kestäisi
+oloa isäntänsä luona, jos hänen pitäisi elää niin niukasti. Minun
+täytyy sanoa, että sinä annat köyhyyden opetusta.»
+
+Sokrates kysyy silloin: »Luuletko, että herkulliset ruokalajisi
+maistuvat sinusta paremmilta, kuin minun ruokani maistuu minusta?
+Tuntuu, kuin eläisit siinä harhaluulossa, että onni on samaa kuin
+ylellinen ja kallis elämäntapa. Minä sitävastoin luulen, että olla
+mitään tarvitsematta on elää kuin jumala. Se jolla on vähäisimmät
+tarpeet, pääsee siis lähimmäksi jumaluutta.»
+
+Kukaan ei voinut olla vapautuneempi kaikesta ulkonaisesta,
+välinpitämättömämpi ihmisten mielipiteistä kuin tämä ajattelija, joka
+saattoi seisoa mietiskellen paikoillaan useita tunteja yhteen menoon,
+kun jokin tärkeä kysymys askarrutti hänen ajatuksiaan. Tässä asennossa
+tapaamme hänet Platonin dialogissa »Sympósion» eli »Pidot», joka on
+kuuluisin ja taiteellisesti viimeistellyin hänen kirjoituksistaan.
+Sokrates on kutsuttu päivällisille, ja kaikki muut vieraat ovat
+saapuneet, mutta suuri filosofi on ajatuksissaan kulkenut isännän talon
+ohitse ja seisoo nyt aivan yksinään viereisen talon edustalla. Isäntä
+aikoo lähettää häntä noutamaan, mutta muuan vieraista, joka tuntee
+Sokrateen tavat, sanoo: »Ei, ei, antakaa hänen olla! Hän tekee usein
+näin. Mutta hän tulee kyllä heti. Älkää vain häiritkö häntä!»
+
+_Heti_ hän ei kylläkään tullut — sillä kun hän vihdoinkin oli herännyt
+mietteistään, ateria oli kulunut puoliväliin.
+
+Pitojen jatkuessa Alkibiádēs pitää ylistyspuheen Sokrateen kunniaksi
+ja kertoo m.m., miten karaistunut tämä mies on kestämään kaikenlaista
+puutetta. Eräällä sotaretkellä Makedonian vuoristoissa, missä he olivat
+aseveljiä, »hän ei rasitusten kestämisessä voittanut ainoastaan minua»,
+Alkibiades sanoo, »vaan myös kaikki muut. Kun me esimerkiksi toisinaan,
+kuten sodassa voi käydä, jouduimme eristetyiksi muista ja näimme
+nälkää, ei muita voinut mainitakaan hänen rinnallaan milloin kestävyys
+oli tarpeen. Kun taas oli kyseessä juhliminen, niin hän oli ainoa, joka
+osasi oikean nauttimisen taidon. Ja vaikka hän ei pitänyt juomisesta,
+hän kykeni, jos hänet kaikesta huolimatta siihen pakotettiin, juomaan
+meidät kaikki pöydän alle. Ja ihmeellisintä kaikesta: kukaan ei ikinä
+ole nähnyt Sokratesta juopuneena.»
+
+Hänen kykynsä sietää pakkasta talvisodassa oli aivan uskomaton.
+»Mainitsenpa esimerkin», Alkibiades jatkaa. »Oli kauhean kylmä,
+ja sotilaat pysyttelivät sisällä, tai jos heidän oli pakko mennä
+ulos, he pukivat ylleen tavattoman runsaasti vaatetta ja käärivät
+jalkansa huopiin ja nahkoihin. Mutta Sokrates lähti ulos ainoastaan
+tavalliseen viittaansa pukeutuneena ja käveli jäällä avojaloin paljon
+vaivattomammin kuin me muut, jotka käytimme jalkineita.»
+
+Ja kun käytiin taisteluun ei kukaan kyennyt osoittamaan samalla
+kertaa suurempaa urhoollisuutta ja ihailtavampaa tyyneyttä. Kerran
+kun Alkibiades oli vaikeasti haavoittunut, Sokrates pelasti hänet ja
+toimitti sittemmin Alkibiadeelle palkinnon urhoollisuudesta — hänen
+itsensä jäädessä ilman.
+
+Yhtä kovakouraisesti kuin tämä viisas mies ryntäsi päin vihollisten
+rivejä taistelutantereella, yhtä peloittavaa tuhoa hän saattoi
+tehdä sofistojen parvessa. Hän astuu pylväskäytävään, missä
+professori-sofista parhaillaan julistaa oppiaan hämmästelevälle
+nuorukaisjoukolle, ja aito attikalaisen kohteliaasti hän pyytää
+saada tehdä muutamia kysymyksiä. »Sinä tahdot», hän sanoo
+viisaudenopettajalle, »opettaa näille monille miehille, mikä on oikein.
+Mitä siis on oikein? Tahdot tehdä heistä hyviä ihmisiä. Mitä siis on
+hyvyys?» Kysyjä, joka alituisesti selittää olevansa aivan tietämätön,
+kietoo ylivoimaisella väittelytaidollaan oppineen professorin
+mahdottomiin ristiriitaisuuksiin, ja lopputulokseksi todetaan, että
+viisaudenopettaja tietää asiasta vieläkin vähemmän kuin kiusallinen
+kyselijä.
+
+Sokrates oli perin pohjin syventynyt aikansa sivistykseen ja
+huomannut, että se useimmiten oli vain kuori vailla sydäntä,
+alamittaista puolisivistystä, sulamaton sekamelska sieltä täältä
+siepattuja tiedonsirpaleita, joilta puuttui keskinäinen yhteys ja tosi
+hyödyllisyys. Hänen elämäntyönsä muodostuikin sen vuoksi taisteluksi
+korulauseita ja puolisivistystä vastaan.
+
+Sellaisen »oppineen» miehen perikuva, joka on maistellut kaikkea eikä
+syventynyt mihinkään, oli sofista Hippias. Sokrates ei olisi voinut
+keksiä otollisempaa pilkanteon esinettä. Platon tarjoaa eräässä
+dialogissaan meille tilaisuuden kuunnella näiden molempien miesten
+sananvaihtoa. Hippias on juuri lopettanut luennon, jota muuan hänen
+ystävänsä ja ihailijansa ylistää pilviin saakka. Sokrates sitävastoin
+ei virka mitään. Ja kun kysytään, mitä hän pitää esitelmästä, hän
+selittää, ettei ole voinut oikein seurata kaunista esitystä. Siksi hän
+haluaisi mielellään tehdä muutamia kysymyksiä. Hippias oli luennossaan
+esittänyt Akhilleuksen ja Odysseuksen toistensa vastakohtina. Akhilleus
+oli luonteeltaan suora, Odysseus kavala.
+
+Sokrates saa Hippiaan kuitenkin myöntämään, että myöskin Akhilleus
+saattoi valehdella; mutta Hippias huomauttaa, että Akhilleus teki sen
+tarkoituksetta, kun Odysseus sitävastoin valehteli ehdoin tahdoin.
+Sofista antaa edelleen Sokrateen houkutella hänet vahvistamaan sen,
+että voidakseen tahallaan tehdä huonon teon ihmisen täytyy olla sekä
+viisas että taitava. Sellainen mies on kuitenkin huonompi kuin se, joka
+ei tahallaan hairahdu, ja ansaitsee ankaran rangaistuksen, kun taas
+sitä, joka vasten tahtoaan tekee pahaa, on kohdeltava lempeästi.
+
+Sokrates istuu siinä koko ajan niin sydämellisen kiitollisena viisaan
+miehen hänelle antamista vastauksista. Mutta hänen on niin vaikea
+käsittää mitään ja senvuoksi hän pyytää Hippiasta olemaan kärsivällinen
+hänen suhteensa. »Enhän minä ymmärrä filosofisia kysymyksiä», hän sanoo
+lempeällä ironiallaan, jossa hän oli mestari. »Paras todistus siitä on
+se, että heti kun olen yhdessä jonkun kanssa teidän joukostanne, jotka
+koko Hellas on tunnustanut viisaiksi, tunnen olevani aivan tietämätön.
+Sillä melkein kaikesta ajattelen toisin kuin te. Ja se lienee varmaan
+ilmeinen todistus tietämättömyydestäni.»
+
+Mutta Hippias on tällä haavaa alkanut menettää uhkavarmuuttaan. Mihin
+tuo kummallinen mies oikeastaan _pyrkii_ kaikilla kysymyksillään.
+Hänhän sotkee kaiken, niin että sofista alkaa tuumia, lieneekö hänen
+viattomilla kysymyksillään salakavalia tarkoituksia. Mutta se Sokrateen
+on mitä jyrkimmin kiellettävä. »Jos niin olisi», hän sanoo, »että
+tahallani saisin aikaan sekaannusta keskustelussamme, silloinhan minä
+omien sanojesi mukaan olisin viisas ja neuvokas mies. Ei, olen aivan
+tahtomattani sekoittanut asiani. Ole sentähden pitkämielinen minua
+kohtaan. Itsehän sanoit äsken, että on annettava anteeksi sille, joka
+vasten tahtoansa tekee väärin.»
+
+Hippias istuu siinä kuin neuloilla, mutta häpeätä välttääkseen hänen
+täytyy koettaa kestää. Sokrates sitävastoin on nyt kuin kala vedessä.
+Hänellä on käsillä kerrassaan tyhjentymätön varasto kiperiä kysymyksiä
+ja harmillisia esimerkkejä. Hän alkaa nyt puhua kahdesta juoksijasta,
+jotka kilpailussa kumpikin juoksevat hitaasti. Toinen tekee sen siksi,
+ettei hän _voi_ juosta kovin, toinen siksi, ettei hän _halua_. »Kumpi
+näistä on parempi juoksija?» Sokrates kysyy.
+
+Hippiaan täytyy myöntää, että parempi juoksija on se, joka _voi_ juosta
+nopeasti; jos hän vain tahtoo. Samoin Sokrates saa hänet vastaamaan,
+kun kysymyksessä on paras painija, paras laulaja ja paras soittaja.
+»Kaksi miestä soittaa väärin kitaraa», Sokrates sanoo. »Toinen ei
+_osaa_ soittaa paremmin, toinen soittaa ehdoin tahdoin väärin. Kumpi on
+suurempi mestari?»
+
+Hippias on varma vastauksestaan. Hänen täytyy myöskin myöntää, että
+samoin on sen laita, joka ymmärtää tieteitä ja taiteita, verrattuna
+siihen, joka on niissä taitamaton, jos molemmat tekevät saman virheen.
+
+On siis sovittu, että se jolla on taito tai kyky, on parempi kuin
+toinen, jolla ei ole tätä taitoa tai kykyä. Ja kun taitava ja tietävä
+erehtyy, hän on parempi sitä, joka hairahtuu vasten tahtoaan. »Onhan» —
+Sokrates jatkaa — »oikeamielisyyskin sielun taito ja kyky. Sen suhteen
+täytyy siis saman pitää paikkansa kuin soitannollisen ja tieteellisen
+taidon ja tiedon suhteen: Se joka ehdoin tahdoin tekee vääriä tekoja,
+on siis parempi kuin toinen, joka tahtomattaan tekee niin.»
+
+Sinä hetkenä Hippiaan silmät aukenevat näkemään Sokrateen ironian koko
+laajuudessaan. Olihan tuo tunkeilevainen mies kysymyksillään saattanut
+hänet väittämään juuri päinvastaista, mitä hän — Hippias — itse
+hetkistä aikaisemmin oli lausunut! Mutta sitä johtopäätöstä Hippias
+tietenkään ei halua tunnustaa mielipiteenään.
+
+»En minäkään, hyvä Hippias», Sokrates sanoo. »Mutta eikö se
+ehdottomasti ole tutkimuksemme lopputulos? Kuten — näet, minä harhailen
+sinne tänne pääsemättä mihinkään tulokseen. Eikä olekaan ihme, jos
+minä ja muut maallikot erehdymme. Mutta se, että te viisaatkin voitte
+erehtyä, se on suuri onnettomuus — myöskin meille. Emmehän voi päästä
+erehdyksistämme edes kääntymällä teidän puoleenne.»
+
+Ja Sokrateshan oli ollut niin varma siitä, että Hippias »parantaisi
+hänet tietämättömyydestään niinkuin taudista»!
+
+Yhtä vähän apua Sokrates saa omahyväiseltä tietäjä Euthyphrōnilta,
+kun hän haluaa selitystä kysymykseen, mitä jumalanpelko on. Aluksi
+hän tuskin voi tulkita iloaan tavattuaan miehen, joka niin varmasti
+tietää, mikä on vanhurskasta ja mikä väärää. Hän tahtoo heti ruveta
+Euthyphronin oppilaaksi saadakseen selvyyden tähän tärkeään kysymykseen.
+
+Kyllä vain, se hänelle kyllä suodaan, hurskas tietäjä selittää
+alentuvaisesti. »Huonosti olisi tosiaan laitani» — hän rehentelee,
+»ellen olisi varmasti selvillä siitä asiasta. Silloinhan minä,
+Euthyphron, en olisi parempi kuin tavalliset ihmiset!»
+
+Mutta miten Euthyphron hurskauden määritteleekin, Sokrates ei ole
+tyytyväinen. Tietäjä aloittaa lausumalla, että hurskaus on samaa kuin
+»tehdä niinkuin _minä_ teen.» Mutta Sokrates tahtoo saada esille
+hurskauden _yleisen luonteen_, niin että hän sitten voi käyttää sitä
+tekojensa mittapuuna. »_Selitä_ toki se minulle!» Sokrates pyytää
+niin liikuttavasti. — »Kyllä, Sokrates, sen teen mielihyvällä»,
+viisaudenopettaja lupaa, ja niin hän juhlallisesti julistaa, että
+»hurskaus on jumalille mieluista ja jumalattomuus ei sitä ole.»
+
+»Oivallista!» Sokrates huudahtaa. »Nyt vastasit täsmälleen
+kysymykseeni. Mutta onko vastaus myöskin _oikea_? Miten onkaan,
+Euthyphron, eivätkö jumalat ole keskenään eripuraisia ja riitele ja
+toraile keskenään?»
+
+Sitähän Euthyphron ei voi kieltää.
+
+»Mutta silloinhan», Sokrates huomauttaa hiljaiseen ja kainoon
+tapaansa, »täytyy saman asian olla muutamien jumalien mielestä oikein
+ja toisten mielestä väärin.» Täten hän on houkutellut ennustajan ja
+merkkienselittäjän liukkaalle jäälle. Turhaan Euthyphron koettaa
+selviytyä uusin vakuutuksin, että kukaan ei varmemmin kuin hän itse
+tiedä, mitä tekoja jumalat hyväksyvät. Sokrates on kyllin epähieno
+pyytääkseen saada tietää, miten Euthyphron voi olla niin varma siitä
+asiasta. Mutta kaikki ennustajan yritykset selvitellä kysymystä
+johtavat siihen, että palataan samaan kohtaan kuin keskustelun alussa.
+»En totisesti tiedä», Euthyphron huudahtaa uupuneena, »miten minun
+pitäisi lausua ajatukseni. Sillä mitä sanonemmekin, se pyörähtää aina
+ympäri eikä koskaan pysy siinä, mihin sen olemme asettaneet.» Mutta
+Sokrates vihjailee ivallisesti, että Euthyphron ei _halua_ vastata
+hänen kysymykseensä. »Sinulla ilmeisesti ei ole halua opettaa minua»,
+hän sanoo, eikä se ole kauniisti tehty niin tarkkaavaista oppilasta
+kohtaan, joka varoo, ettei ainoakaan opettajan viisauden sana pääsisi
+menemään hukkaan.
+
+Hän on myöskin oppilas, joka ei milloinkaan masennu. Kun taaskin
+on palattu takaisin lähtökohtaan, hän vain virkkaa armottoman
+rauhallisesti: »Siispä meidän on taas alettava uudestaan. Sillä minä
+en aio lopettaa, ennenkuin olen oppinut, mitä jumalanpelko on. Ja
+jos yleensä joku ihminen sen tietää, niin sinä tiedät. Sano siis se
+minulle.»
+
+Mutta nyt Euthyphron on saanut tarpeekseen. »Toisella kertaa,
+Sokrates», hän vastaa hermostuneesti. »Nyt en ehdi, vaan minun on
+mentävä.»
+
+»Mutta hyvä ystävä, mitä ajatteletkaan?» tiedonhaluinen oppilas
+huudahtaa aivan epätoivoissaan. »Ja minä kun toivoin saavani sinulta
+oppia, mikä on vanhurskasta ja mikä väärää voidakseni siten vastedes
+elää parempaa elämää kuin tähän asti!»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oivallisimpia Platonin jälkimaailmalle pelastamia
+kielenpieksäntäkohtauksia on se, jonka hän esittää dialogissa
+»Euthýdēmos». Euthydemos ja hänen veljensä Dionýsódōros ovat
+ensiluokkainen sofistinen ilveilijäpari — parempaa nimitystä ei heistä
+voi käyttää. He ovat aikaisemmin esiintyneet miekkailijoina, mutta ovat
+viime aikoina alkaneet harrastaa väittelytaitoa ja saavuttaneet siinä
+suurenmoista menestystä. Sille, joka vain haluaa kuulla, he julistavat
+ujostelematta panevansa toimeen oikeita »hyveen» pikakursseja
+— luonnollisesti asianomaista korvausta vastaan. Dialogissa he
+esiintyvätkin ihailevan opetuslapsijoukon ympäröiminä. Sokrates pyytää
+heitä nyt ottamaan huostaansa erään hänen nuoren, Kleinias-nimisen
+ystävänsä. »Asian laita on näet niin», hän sanoo, »että sekä minä
+että hänen muut ystävänsä toivomme hartaasti, että tästä nuoresta
+miehestä tulisi niin oivallinen ihminen kuin mahdollista. Olemme
+vain huolissamme siitä, että nuori kun hän on, joku toinen saattaa
+ehtiä ennen meitä ja kääntää hänen mielensä väärään suuntaan ja siten
+turmella hänet. Te kaksi tulette siksi juuri kuin kutsuttuina. Ettekö
+haluaisi kokeilla nuorukaisen suhteen ja puhella hänen kanssaan tässä
+meidän läsnäollessamme?»
+
+Kyllä vain, siihen nuo etevät hyveenopettajat kyllä olivat halukkaita.
+Nuorukaisen on vain vastattava sofistojen esittämiin kysymyksiin.
+
+Ja nyt alkaa näytäntö, miten ihmistä lyhyessä ajassa opetetaan tulemaan
+»hyveelliseksi». Platon antaa Sokrateen itsensä kertoa tästä uusimmasta
+sielunkehittämisen muodosta. »Euthydemos», hän sanoo, »aloitti nyt —
+muistaakseni — suunnilleen näin: 'Sanohan, Kleinias, ovatko ne, jotka
+jotakin oppivat, taitavia ihmisiä vai taitamattomia?' Kun kysymys
+kieltämättä oli aika vaikea, nuorukainen punastui ja katsoi melkoisen
+hämillään minua kohti.» Mutta Sokrates kehoitti häntä vain vastaamaan
+parhaansa mukaan. »Siitä on sinulle varmasti todellista hyötyä», hän
+sanoi.
+
+»Samassa hetkessä», Sokrates jatkaa, »Dionysodoros kumartui hieman
+korvaani kohden, hymyili koko naamallaan ja sanoi: 'Sen sanon sinulle
+jo etukäteen, Sokrates, että mitä hyvänsä nuorukainen vastanneekin,
+kyllä me hänet kumoamme.'»
+
+Kun Kleinias nyt lausui vastauksensa, kuului se niin, että ne, jotka
+oppivat, ovat _taitavia_.
+
+Euthydemos ryhtyy tutkistelemaan vastausta. Hän kysyy: »Miten olikaan,
+Kleinias, kun itse kävit koulua? Tunsitteko sinä ja toverisi ennakolta
+sen, mitä opitte?»
+
+»Emme tunteneet.»
+
+»Silloin on kai sanottava, että olitte taitamattomia.»
+
+Sehän Kleiniaan täytyi myöntää.
+
+»_Taitamattomat_ siis oppivat, Kleinias, eivätkä taitavat, kuten sinä
+luulit», Euthydemos huudahtaa voitonriemuisena.
+
+»Nämä sanat kuultuaan», Sokrates sanoo, »kaikki, jotka kuuluivat
+Dionysodoroksen ja Euthydemoksen seurueeseen, alkoivat yhtä aikaa sekä
+huutaa että nauraa, aivan kuin juhlakuoro johtajan annettua merkin.
+
+Mutta ennenkuin nuorukainen oli ehtinyt oikein tyyntyä, Dionysodoros
+puhkesi puhumaan ja sanoi: 'Kuulehan, Kleinias! Kun opettaja
+saneli teille, kutka pojista silloin oppivat luetun, taitavat vai
+taitamattomat?'
+
+'Taitavat', Kleinias vastasi.
+
+'Silloinhan oppivaiset kuitenkin ovat _taitavia_ eivätkä taitamattomia.
+Ja sinun yhtymisesi Euthydemoksen sanoihin oli siis virheellistä.'
+
+Nyt näiden kahden miehen oppilaat vasta toden teolla alkoivat nauraa
+täyttä kurkkua ja huutaa ihaillen heidän viisauttaan. Mutta me muut
+istuimme hiljaa ja ihmeissämme. Huomatessaan hämmästyksemme Euthydemos
+tahtoi, että me vielä enemmän ihailisimme häntä eikä päästänyt
+nuorukaista, vaan kysyi häneltä uudestaan; ja taitavan tanssimestarin
+tavoin, joka pyörähtää kaksi kertaa ympäri samalla kohdalla, hän käänsi
+kysymyksen ja sanoi: 'oppiiko ihminen sellaista, minkä tietää, vaiko
+sellaista, jota ei tiedä?'
+
+Nyt Euthydemos taas kuiskasi jotakin korvaani ja sanoi: 'Tämäkin,
+Sokrates, on samanlainen kysymys kuin edellinen. Kaikki kysymyksemme
+ovat tämän kaltaisia: niihin on mahdotonta vastata!'
+
+'Nyt ymmärrän', minä lausuin, 'miksi opetuslapsenne pitävät teitä niin
+suuressa arvossa.'
+
+Sillä aikaa Kleinias oli vastannut, että ihminen oppii sellaista, jota
+hän _ei tiedä_. Euthydemos kysyi häneltä käyttäen samaa juonta kuin
+äskenkin: 'Miten onkaan? Tunnetko kirjaimet?'
+
+'Tunnen kyllä', Kleinias vastasi.
+
+'Jos nyt joku sanelee sinulle, eikö hän silloin sanele kirjaimia?'
+
+'Kyllä.'
+
+'Jos siis tunnet kaikki kirjaimet — eikö hän silloin sanele sellaista,
+minkä sinä _tunnet_?'
+
+Nytkin Kleinias vastasi myöntävästi.
+
+'No niin', Euthydemos toisti, 'sinä siis opit sellaista, minkä tunnet
+ja tiedät, koska tunnet kaikki kirjaimet.'
+
+'Niin.'
+
+'Olet siis taaskin vastannut väärin.'
+
+Euthydemos oli tuskin ehtinyt lausua nämä sanat ennenkuin Dionysodoros
+puuttui puheeseen aivan kuin pallo siepataan ilmasta, ja kohdisti
+sanansa nuorukaiselle: 'Euthydemos petkuttaa sinua, Kleinias. Sillä
+sanokaa minulle — onhan toki oppiminen sellaisen tiedon saamista, mitä
+ei ole ennemmin omistanut?'
+
+'On.'
+
+'Ne, jotka oppivat, ovat siis _tietämättömiä_ — eivätkä tietäväisiä.’»
+
+Näin kaikki muuttuu pelkäksi mitä kehnoimmaksi sanojen vääntelyksi,
+»sofistiikaksi»sanan huonoimmassa merkityksessä. Mutta Sokrates
+on käsittävittään tämän vain jonkinlaiseksi alkupilaksi. Nyt hän
+arvelee, että sitä lajia on saatu tarpeeksi, ja pyytää molempia
+viisaudenopettajia ottamaan asian vakavalta kannalta. »Näyttäkää
+nyt», hän sanoo, »miten osaatte rohkaista nuorukaista ja saada hänet
+harrastamaan viisautta ja hyvettä!»
+
+»Vai niin, te tahdotte, että nuoresta ystävästänne tulisi viisas»,
+alkaa Dionysodoros.
+
+»Niin tietenkin», Sokrates ystävineen vastaa.
+
+»Ja miten on nyt», sofista kysyy — »onko hän viisas vai eikö?»
+
+»Ei hän ole viisas.»
+
+»Toivotte siis, että hänestä tulisi se, mitä hän nyt ei ole, ja ettei
+hän enää olisi sitä, mikä hän on. Niinmuodoin haluatte nähtävästi hänen
+perinpohjin tuhoutuvan. Hänellä mahtaa tosiaankin olla kelpo ystäviä!»
+
+Siihen tapaan molemmat sofistat jatkavat eivätkä kykene esittämään
+muuta kuin sanasutkauksiaan. Milloinkaan he eivät edes yritä keksiä
+jotakin asiallisesti arvokasta, vaan koettavat ainoastaan puhua kumoon
+toisen puolueen.
+
+Sokrates käyttelee koko ajan oivallisinta ironiaansa. »Olen hiukan
+hidasjärkinen», hän kerrankin sanoo puolustellen itseään. »Suokaa
+sentähden anteeksi, että esitän kysymyksen, joka on hieman hankala!»
+Ja kun kysymys osoittautuu olevan niin hankala, että Euthydemos
+välttelee sitä kuin liukas ankerias, niin Sokrates antaa täyden arvon
+hänen »kaikki tietäväisyydelleen, joka neuvoo häntä, milloin hänen
+on vastattava ja milloin oltava vastaamatta.» Mutta kun sofistojen
+sanansaivartelu ei ota loppuakseen, Sokrates vertaa omaa taisteluansa
+heitä vastaan Herkuleen kuuluisaan taisteluun Lernan lohikäärmettä
+vastaan ja selittää, että tämä oli — naarassofista! Sillä niin pian
+kuin siltä hakattiin poikki yksi dialektiikan pää, se kasvatti sijalle
+uusia.
+
+Omasta puolestaan Sokrates koko ajan on tarkoin varovainen
+vastauksissaan. Nuo kaksi sofista-ilveilijää eivät saa häntä
+milloinkaan houkutelluksi tuumaakaan pitemmälle, kuin hän itse
+haluaa. Siksipä hän alkaakin tuntua heistä melko ärsyttävältä. Koko
+jutun tuloksena on, että Sokrates armottomalla ilveilyllään riistää
+molemmilta »viisaudenopettajilta» kaiken arvon ajattelevien ihmisten
+silmissä ja paljastaa heidät halpamaisiksi sanansaivartelijoiksi.
+
+Ei olisi ollut Sokrateen tapaista, jos hän ei olisi siroin kumarruksin
+lopettanut tätä ystävyysottelua — kuten sitä tekisi mieli nimittää —
+tunnustaen, ettei hän ikinä eläessään ollut tavannut niin viisaita
+miehiä ja pitäen heille heidän viisautensa suorastaan musertamana
+ylitsevuotavan ylistyspuheen. Heidän oli ainoastaan varottava, etteivät
+tekisi niin harvinaista tavaraa vähemmän kysytyksi ja arvokkaaksi
+levittämällä taitoaan kansan keskuuteen. Ainakaan heidän ei pitänyt
+päästää siitä osalliseksi muita kuin niitä, jotka maksoivat opetuksesta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sokrates oli ottanut elämäntehtäväkseen opettaa ihmisiä ajattelemaan,
+avata heidän silmänsä näkemään, miten vähän he itse asiassa tiesivät
+ja siten herättää heissä arvokkaitten ja jalostavien tietojen
+kaipausta. Mutta kehoituspuheita ja saarnoja hän ei pitänyt. Hän vain
+kyseli kyselemistään, kunnes toinen lopulta huomasi, mihin Sokrates
+tahtoi häntä johtaa. Henkilön, jonka kanssa Sokrates oli ryhtynyt
+keskusteluun, oli Platonin sanojen mukaan »annettava tämän johtaa
+itseään sinne tänne, kunnes hänen ehdottomasti oli pakko tehdä tiliä
+itselleen siitä, miten hän nyt eli ja miten hän oli elänyt.»
+
+Alkibiades sanookin »Pidoissa»; »Kuullessani Periklestä ja muita
+suuria puhujia minusta tuntui kyllä, että he puhuivat hyvin — mutta en
+tullut voimakkaasti järkytetyksi, en tuntenut huolta enkä surua oman
+orjamaisen ja kurjan tilani johdosta. Sokrates sitävastoin on usein
+saattanut minut sellaiseen mielentilaan, että elämä minunlaisessani
+tilassa ei ole tuntunut elämisen arvoiselta. Sokrates on ainoa
+ihminen, joka milloinkaan on saanut minut siihen, mitä tuskin kukaan
+olisi minusta uskonut: häpeämään. Sen miehen rinnalla minä tosiaankin
+häpeän. Sillä olen tietoinen siitä, että kun hän sanoo, mitä minun on
+tehtävä, en voi sitä kumota, mutta kun sitten erkanen hänestä, niin
+joukkojen suosion toivo saa minussa vallan. Riistäydyn senvuoksi irti
+hänestä ja karkaan tieheni; mutta kun uudelleen näen hänet, häpeän
+rikottuja lupauksiani. Niin, toivoisin usein, että hän olisi kuollut;
+mutta tiedän hyvin, että jos jotakin sellaista sattuisi, tulisin
+vieläkin onnettomammaksi. Sentähden en totisesti tiedä, miten minun on
+meneteltävä sen miehen suhteen.
+
+Ulkonaisestihan hän muistuttaa kivestä veistettyjä sileenejä. Mutta
+kun hän avautuu, ystävät ja veljet, miten täynnä hän onkaan sisäistä
+viisautta! En tiedä, onko joku teistä nähnyt siellä sisällä olevia
+jumalankuvia; mutta _minä_ olen ne nähnyt, ja ne olivat silmissäni
+jumalallisia, puhdasta kultaa, niin ihmeellisen ihania, että tuntui
+kuin minun heti olisi pakko kaikessa tehdä, niinkuin Sokrates on
+käskenyt.»
+
+Sokrates tahtoi ikäänkuin luoda uusia ihmisiä. Hän vertasi omaa
+menettelytapaansa äitinsä työhön, joka oli kätilö, ja nimitti omaa
+taitoaan lapsenpäästötaidoksi: hän tahtoi »irroittaa» totuuden
+jumalallisen lapsen sielusta, joka kantoi tätä lasta kohdussaan. Hän
+tahtoi ohjata ihmisiä oikeaan, saattaa heitä siveelliseen itsetajuntaan.
+
+Kuten kaikilla elämän aloilla vaaditaan asiantuntemusta arvokkaitten
+tulosten aikaansaamiseksi, niin — Sokrateen mielestä — myöskin
+siveysopin alalla on tieto tarpeen, jotta voitaisiin tehdä oikein:
+ainoastaan se, joka _tietää_, mikä on oikein, kykenee _tekemään_ oikein.
+
+Tämä hyvän tietäminen, on aivan toisenlaista ja korkeammanlaatuista
+kuin muut tiedot. Sitä ei voi oppia samalla tavalla kuin muuta. Sen,
+joka haluaa saada tätä salaperäistä tietoa, täytyy, kuten Sokrates
+selitti Alkibiadeelle, »odottaa, kunnes jumala on avannut hänen
+silmänsä ja poistanut sumun, joka vielä himmensi hänen näköään. Hyvyys
+on sellaista »tietoa», joka voidaan ainoastaan elää. Se on niin
+ihmeellisen läheistä sukua sille mielenmuutokselle, jota kristityssä
+kielenkäytössä sanotaan _kääntymykseksi_. Siten selittyy Sokrateen
+kuuluisan lauseen näennäinen oudoksuttavaisuus: »_Se joka tietää, mikä
+on oikein, myöskin tekee oikein_.»
+
+Ennen kaikkea Sokrateen päämääränä oli sen syöpähaavan parantaminen,
+jonka sofistat olivat aiheuttaneet siveellisellä alalla. Useimmat
+heistä suhtautuivat tehtäväänsä pintapuolisesti ja kevytmielisesti. He
+pyrkivät opetuksellaan vain neuvomaan oppilailleen eräitä ulkonaisia
+taitoja ja puhe taidollisia temppuja, joiden tarkoituksena oli
+arvostelukyvyttömien ja herkkien kuulijoitten pyydystäminen. Nämä n.s.
+viisaudenopettajat eivät uskoneet mihinkään.
+
+Arvosteluhan on vain hyväksi ja hyödyksi kohdistuessaan vanhaan
+taikauskoon ja ennakkoluuloihin. Sillä niitä kriitillisesti
+tutkittaessa on syntynyt tiede, ja ihmiskunta on kulkenut eteenpäin
+valistusta kohti. Mutta kun muutamat sofistat eivät edes uskoneet
+hyvällä ja pahalla olevan lainkaan eroa, silloin he kävivät
+vaarallisiksi.
+
+Suuri oppi-isä Protagoras oli tarkkojen havaintojensa perusteella
+tehnyt sen sattuvan johtopäätöksen, että jostakin esineestä ei voi
+sanoa, millainen se tosiaan _on_, vaan ainoastaan minkä _vaikutuksen_
+se tekee aisteihimme. Kun toisen mielestä on kylmä, niin toinen pitää
+lämpömäärää miellyttävänä; toinen nauttii soittokappaleesta, mutta
+jonkun muun mielestä se on hirveätä räminää; muuan syö halukkaasti
+sparttalaista mustaa lientä, kun taas toinen ei kärsi sitä nähdäkään
+j.n.e. Kaikki aistivaikutelmat perustuvat siis siihen, kuka ne
+vastaanottaa, tai kuten Protagoras lausui: »_Ihminen on kaiken mitta_.»
+Esineitä sellaisinaan emme tunne.
+
+Sofista _Gorgías_ meni vieläkin pitemmälle ja selitti, että itse
+asiassa emme tiedä mitään meitä ympäröivästä maailmasta. Ja vaikka
+tietäisimmekin jotakin, emme kykenisi ilmaisemaan sitä muille, sillä
+sanat eivät milloinkaan eri ihmisille merkitse aivan samaa.
+
+Toiset sofistat siirsivät tämän lauseen siveelliselle alalle.
+Samoinkuin ei ole mitään kaikille ihmisille pätevää totuutta — kuten he
+arvelivat — ei myöskään ole mitään oikeuskäsitettä, joka on voimassa
+kaikkien suhteen. Se mitä ihmiset yleensä nimittävät oikeudeksi, on
+vain sitä, mikä jonakin määrättynä ajankohtana ja määrätyissä oloissa
+on heille itselleen edullista ja hyödyllistä. Valtion lakeja oli
+siis noudatettava — juuri sen verran, kuin niistä oli etua, mutta
+ei enempää. — Muutamia vuosia sitten löydettiin erään kirjoituksen
+katkelma, jossa muuan etevä sofista julistaa, että »valtion laeista
+hyötyy eniten, jos _todistajien läsnäollessa_ pitää niitä kunniassa»,
+mutta huomaa: vain todistajien läsnäollessa!
+
+Sellaisilla opeillaan sofistat vaikuttivat höllentäväsi kaikkeen lakiin
+ja oikeuteen, eikä heidän kouluistaan lähtenyt ainoastaan suulaita
+lorunlaskijoita, vaan myöskin vaarallisia lainvääristelijöitä, miehiä,
+jotka aina olivat valmiita ottamaan huonon asian puolustaakseen ja
+vetivät ylevimmänkin lokaan.
+
+Päinvastoin kuin sofistat Sokrates oli varma ikuisten siveyskäskyjen ja
+lakien olemassaolosta, lakien, jotka koskivat kaikkia ja joita kukaan
+ei rankaisematta loukannut. Protagoraan väitteestä, että »ihminen
+on kaiken mitta», Sokrates kerran lausui: »Hän olisi yhtä hyvin
+voinut sanoa, että sika tai paviaani tai jokin muu eläin on kaiken
+mitta.» Ja miten nurinkurista onkaan, hän arveli, että tuollaisen
+ajatuksen lausuja pyrkii esiintymään toisten opettajana ja ottaa
+maksun opetuksestaan! Olihan hänen jokaisella oppilaallaan yhtä oikeat
+mielipiteet, ja he olivat siis yhtä viisaita kuin opettaja itse.
+
+Platonin »Gorgias»-nimisessä dialogissa Sokrates häikäilemättömästi
+vastustaa sellaisia sofistisen siveysopin ilmauksia kuin esimerkiksi
+seuraava, jonka esittäjä on muuan ehdottoman voimaopin jyrkkä
+puolustaja nimeltä Kalliklēs. »Valta ja kyky tyydyttää himojaan, siinä
+hyve ja onni», hän sanoo. »Kaikki muu, kauniit korulauseet, lait ja
+sovinnainen siveellisyys on vain turhaa lorua.»
+
+Voimakkaat himot ja niiden tyydyttäminen — se siis muka on todellista
+onnea. »Sinä tietenkin tarkoitat», Sokrates sanoo, »että pohjaton
+mässäilijä on onnellinen, kun hän vain saa syödä ja juoda niin paljon
+kuin haluaa.»
+
+»Niin, sitä tarkoitan. Ja se, jolla on kaikenlaisia muita haluja ja
+joka voi ne tyydyttää, elää iloisena ja onnellisena.»
+
+»Sanokaa minulle ensin», Sokrates jatkaa: »jos jollakin on syyhyä ja
+kapitautia ja samalla tilaisuus raapia itseään mielin määrin, onko
+tällainen raapien eletty elämä onnellista?»
+
+Kallikleen mielestä esimerkki on mauton, mutta johdonmukaisuudesta
+hänen on pakko vastata myöntävästi. »Mutta», Sokrates jatkaa, »etkö
+joka tapauksessa ole sitä mieltä, että siveettömän irstailijan elämä
+on häpeällistä ja kurjaa? Vai julkeatko tosiaankin ylistää sellaista
+miestä onnelliseksi vain sen vuoksi, että hänellä on yllin kyllin sitä,
+mitä hän toivoo?»
+
+Nyt kysytyn täytyy peräytyä ja turvautua välttelevään vastaukseen.
+
+»Etkö häpeä, Sokrates, johtaa keskustelua sellaisiin asioihin?»
+
+Sokrates valitsee silloin muita esimerkkejä selvittääkseen, mihin
+hän pyrkii. Hän kysyy m.m.: »Oletko sodassa nähnyt pelkurin? Kumpi
+mielestäsi iloitsi enemmän vihollisten poistuessa, pelkuri vai rohkea?»
+
+»Pelkuri», Kallikles myöntää. »Niinpä tässä tapauksessa pelkurin
+nautinto on suurempi kuin urhoollisen», Sokrates vahvistaa.
+
+Mutta nythän se mies, jonka nautinto on suurin, on paras ja onnellisin.
+Pelkuri on siis parempi ja onnellisempi kuin urhoollinen, Sokrates
+toteaa järkähtämättömän johdonmukaisesti. Sofistamme ei kuitenkaan voi
+myöntää sitä. Muutamia nautintoja on tietenkin pidettävä huonompina ja
+toisia parempina, hän arvelee.
+
+»Ai, ai, Kallikles, millainen vekkuli sinä olet», Sokrates huudahtaa.
+»Kohtelet minua kuin lasta ja pilkkaat minua puhuen milloin niin,
+milloin näin. Nyt siis väität, että toiset nautinnot ovat hyviä ja
+toiset huonoja. Eikö niin?»
+
+Se Kallikleen täytyy tunnustaa, ja sitten Sokrateen on helppoa saada
+hänet myöntämään sekin, että sellainen ihminen on hyvä, joka on
+himojensa herra, ja että se, joka tekee hyvää, on onnellinen, mutta se,
+joka tekee pahaa, onneton.
+
+Keskustellessaan tämän omahyväisen herran kanssa Sokrateella on
+ollut runsaasti tilaisuutta käytellä hienoa ironiaansa, jossa hän
+oli mestari. Kun Kallikleen sävy alkaa käydä aivan sietämättömän
+opettavaiseksi, Sokrates väistää imartelemalla hänen itserakkauttaan
+ja vertaa häntä koetinkiveen, jolla ihmissielujen kultapitoisuus
+koetellaan. Hän lausuu ilmi ilonsa sen johdosta, että on vihdoinkin
+tavannut niin harvinaisen aarteen, ja pyytää, ettei korkeasti oppinut
+herra millään muotoa kyllästyisi neuvomaan ihmisille, miten tulee
+ajatella ja toimia.
+
+Taistelunsa sofistojen moraalia vastaan Sokrates kohdisti myöskin
+siihen seikkaan, että he vaikuttivat alentavasti julkiseen elämään
+pintapuolisella puhetaidollaan. Kansan johtajina ja valtion
+hallitusmiehinä ei saanut olla puhujia, vaan asiantuntijoita, miehiä,
+jotka todella olivat _perehtyneet_ alaansa. Eihän vähemmänkään
+vaativissa tehtävissä, hän sanoo, turvauduta kaunopuhujaan, vaan
+ammattimieheen. Äsken mainitussa »Gorgias»-dialogissa Sokrates esittää
+sofista Gorgiaalle seuraavan kysymyksen: »Kun pidetään julkinen kokous
+lääkärin tai veneenrakentajan tai muiden ammattimiesten valitsemiseksi
+— eihän silloin tarvita _puhujan_ neuvoa? Ei, sillä onhan selvää, että
+kaikissa vaaleissa on valittava se, joka asian parhaiten ymmärtää.
+Ja samoin, kun rakennetaan muureja, satamia tai laivatelakoita, on
+rakennusmestarien saatava määrätä eikä puhujien.»
+
+Kuitenkin puhetaito on valtava voima, Gorgias huomauttaa. »Niin,
+Sokrates», hän vakuuttaa sydämensä kyllyydestä, »jospa vain tietäisit
+kaiken — se saa aikaan miltei mitä hyvänsä. Esitänpä sinulle pätevän
+todistuksen. Usein olen lääkärin mukana käynyt sairaan luona, joka
+kieltäytyi nauttimasta lääkettä tai antamasta lääkärin leikata tai
+polttaa itseään. Mihin lääkäri ei saanut häntä taipumaan, siinä
+onnistuin minä, ja yksinomaan puhetaidollani. Uskallanpa väittää
+seuraavaa: oleta, että lääkäri ja puhuja lähtevät johonkin kaupunkiin,
+mihin tahansa, missä kansankokouksen tai jonkin muun kokouksen olisi
+pohdittava, kumpi noista kahdesta olisi valittava lääkäriksi. Silloin
+lääkäri joutuisi tappiolle, mutta etevä puhuja valittaisiin, jos
+hän niin haluaisi. Ja kilpailussa minkä tahansa muun ammattimiehen
+kanssa puhuja voisi tulla valituksi helpommin kuin kukaan muu. Sillä
+yleensä ei ole mitään, mistä puhuja ei kansanjoukon kuullen voisi
+lausua ajatuksiaan vakuuttavammin kuin kuka ammattimies hyvänsä. Sen
+laatuinen, niin valtava on hänen taitonsa voima.»
+
+Sokrates takertuu kuitenkin siihen, että puhuja voittaa ammattimiehen
+juuri kohdistaessaan sanansa _kansanjoukolle_. »Nimityksellä
+kansanjoukko tarkoitat varmaankin tietämättömiä ihmisiä?» hän sanoo.
+»Sillä ymmärtäväisiin kuulijoihin puhuja tietenkään ei voi vaikuttaa
+vakuuttavammin kuin lääkäri.»
+
+»Olet oikeassa», Gorgias vastasi.
+
+»Ja se, joka ei ole lääkäri, on ilmeisesti tietämätön niissä asioissa,
+joita lääkäri osaa?»
+
+»Ilmeisesti.»
+
+»Tietämättömiä ihmisiä siis vakuuttaa tietämätön paremmin kuin taitava,
+koska puhuja on taitamattomampi kuin lääkäri», Sokrates toteaa ja
+vahvistaa väitteensä lausuen, että niin on laita kaikilla aloilla.
+»Itse asiasta puhujan ei tarvitse olla selvillä — kunhan hän vain on
+keksinyt jonkinlaisen todistelutavan, niin että hän tietämättömien
+ihmisten mielestä näyttää tietävän enemmän kuin asian tuntevat.»
+
+Siihen Gorgias yhtyy, sitäkin halukkaammmin, kun hän ei voi pitää muuna
+kuin »suurena etuna sitä, että osaamatta mitään muita ammatteja kuin
+tätä yhtä, kuitenkaan ei tarvitse olla ammattimiehiä huonompi.»
+
+Sokrates sitävastoin sanoo suoraan, että kun puhetaitoa käytetään
+sillä tavalla, se ei ole muuta kuin jonkinlaista halpaa käytännöllistä
+taituruutta, jonka tarkoituksena on ihmisten pettäminen ja
+mielisteleminen, sanalla sanoen: valtiotaidon irvikuva. Sillä
+todellisen valtiotaidon tehtävä on ihmisten _kasvattaminen_
+kunnollisiksi ja vastuukykyisiksi eikä heidän _pettämisensä_. Siinä
+Sokrates on antanut kaikkien aikojen kansanjohtajille ja valtiomiehille
+ajattelemisen aihetta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Monet saivat kiittää Sokratesta siitä, että heistä oli tullut hyviä ja
+kunnon ihmisiä. Mutta hänellä oli myöskin suuri joukko vihamiehiä ja
+kadehtijoita.
+
+Ei ole ihme, että monet omahyväiset luonteet oikein sydämensä pohjasta
+inhosivat kelpo Sokratesta, joka tällä tavoin vaelsi ympäri kaupunkia
+koettaen luulotella ihmisille, että he eivät tienneet kerrassaan
+mitään asioista, jotka he varmasti uskoivat perin pohjin tuntevansa.
+Ei tosiaankaan ole hauskaa joutua koulupojan tavoin vastaamaan
+nenäkkäisiin solmukysymyksiin, joita ei osaa ratkaista sotkeutumatta
+mitä ilmeisimpiin ristiriitoihin. Se voi kenties olla terveellistä ja
+välttämätöntä, jotta kehittyisi paremmaksi ja ajattelevaksi ihmiseksi,
+mutta tilanne on joka tapauksessa mahdollisimman epämiellyttävä
+ja panee häpeämään. Ja sangen harvat ihmiset pitävät sellaisesta
+henkilöstä, joka on saanut heidät häpeämään tietämättömyyttään.
+Sitä eivät ainakaan tee laiskat ja hitaat sielut, jotka pysähtyvät
+häpeämään sisässänsä jaksamatta milloinkaan päästä pitemmälle, ihmiset,
+jotka eivät ikinä ole saaneet nauttia tuskallisen sielunleikkauksen
+myönteisiä hedelmiä. Ja vihdoin on muistettava, että ne miehet, joita
+Sokrates erityisen mielellään ahdisti nenäkkäillä kysymyksillään
+ja halusi ravistella hereille ajatuslaiskuudesta ja henkisestä
+unesta, ne olivat enimmäkseen yhteiskunnan tukipylväitä, juuri
+sellaisia, jotka olivat ylpeitä kyvyistään ja siis erikoisen arkoja
+nöyryyttäville tilanteille. Heidän epäsuosioonsa joutuminen oli sitäkin
+vaarallisempaa, kun heidän vaikutusvaltansa tietenkin oli suurempi kuin
+tavallisten kansalaisten.
+
+Mutta Sokrates otti myöskin mielellään hoiviinsa lahjakkaita
+nuorukaisia. Ja kun nämä tulivat kotiin mieli tulvillaan uusia
+tuumia ja ajatuksia, joita isä ei hyväksynyt, voi helposti käsittää,
+millainen mieliala vanhemman polven keskuudessa vallitsi tätä »nuorison
+viettelijää» kohtaan. Hänhän opetti lapset vastustamaan vanhempiansa
+ja pitämään itseään mukamas heitä viisaampina! Ja hän houkutteli
+heitä laiminlyömään velvollisuutensa ja sen sijaan vetelehtimään
+kaupungilla tuollaisen omituisen ukkorähjän seurassa. Eräällä Sokrateen
+syyttäjistä, joka muuten oli nahkuri, tuntuu olleen juuri tuollaisia
+perhesyitä. Tämän miehen poika seurusteli mielellään Sokrateen kanssa,
+ja filosofi, jossa nuorukaisen innokkaat älylliset harrastukset ja
+suuri lahjakkuus olivat herättäneet suuria toiveita, koetti suostuttaa
+isää sallimaan hänen antautua jollekin muulle alalle kuin nahkuriksi.
+Mutta isä pysyi jyrkkänä mielipiteessään, että siihen asiaan ei
+omituisella ukkorähjällä ollut oikeutta sekaantua. Mitenkä tuon
+kummallisen vanhuksen omat kasvatusyritykset olivatkaan onnistuneet?
+»Katsokaapa sellaisia oppilaita kuin Alkibiades ja Kritias![6] Kauniita
+esimerkkejä!»
+
+Vihdoin tilanne kärjistyi niin pitkälle, että muutamat Sokrateen
+vihamiehet uskalsivat julkisesti astua esiin ja syyttää häntä siitä,
+ettei hän enää uskonut isänmaan jumaliin, vaan tahtoi asettaa näiden
+sijalle muita henkiolentoja, ja että hän turmeli nuorisoa.
+
+Jumalattomuudesta oli säädetty ankara rangaistus, ja syyttäjä vaati
+— kuolemanrangaistusta. Mutta Sokrateen mielestä syytös oli niin
+mahdoton, että hän tuskin vaivautui puolustautumaan. Valmistautumatta
+hän saapui oikeuteen ja puhui yhtä koruttomasti, kuin hänellä oli ollut
+tapana keskustellessaan ihmisten kanssa kaduilla ja turuilla. »Minun
+iälläni tuskin olisi sopivaa astua teidän eteenne kuin koulupoika
+suorittamaan kaunopuheisuudennäytettä», Platon kertoo kirjassaan
+»_Sokrateen puolustuspuhe_» hänen lausuneen tuomareilleen. Yleensä
+hän ei osoittanut tuomioistuimelle niin syvää kunnioitusta, kuin sen
+jäsenet vaativat. Hän esimerkiksi laiminlöi yleisen tavan koettaa
+kyynelin ja rukouksin hellyttää valamiehiä. Hänen mielestään näet ei
+ollut yhteiskunnan eikä hänen omalle arvolleen sopivaa kyyneltulvin
+kerjätä tuomarien sääliä. »Muukalaiset voisivat sellaisesta
+käyttäytymisestä saada sen käsityksen, että ne miehet, joita
+ateenalaiset kunnioittivat valitsemalla heidät korkeimpiin virkoihin,
+eivät ole parempia kuin heikot ja tunteelliset naiset», hän sanoi.
+Ja mitä häneen itseensä tuli, oli Sokrateen mielestä hänen arvolleen
+alentavaa esittää sellaista näytelmää, ikäänkuin hän pelkäisi kuolemaa.
+
+Mutta sopivaisuudesta puhumattakin hän ei pitänyt oikeana sitä, että
+tuomari antoi rukousten vaikuttaa itseensä. Sillä tuomarin velvollisuus
+ei ollut langettaa tuomiota ikäänkuin suosionosoitukseksi tai lahjaksi,
+vaan huolellisesti harkittuaan, mikä oli oikein.
+
+Yleensä Sokrateesta _ei_ ollut — niin ihmeelliseltä kuin se tavallisen
+ihmisen korvissa kuuluukin — tärkeintä se, tuomittaisiinko hänet
+kuolemaan vai eikö, vaan se, langettaisivatko ateenalaiset oikean
+tuomion vai väärän. Hän oli niin syvälle juurtunut kansankasvattajan
+tehtävään, että oma elämä näytti hänestä toisarvoiselta sen kysymyksen
+rinnalla, kykenivätkö hänen maanmiehensä osoittamaan oikeamielisyyttä
+ja itsehillintää. Sen tarkoituksena, mitä hän lausui tuomioistuimen
+edessä ei ollut hänen oma vapautumisensa, vaan ateenalaisten estäminen
+tekemästä väärää tekoa. Hänen oma kohtalonsa sitävastoin oli aivan
+epäoleellinen seikka. »En usko», hän kerran lausui, »että jumalallisen
+lain ja inhimillisen järjestyksen mukaan on mahdollista, että huonompi
+mies vahingoittaa parempaa.» Se, joka tekee pahaa, vahingoittaa sillä
+vain itseään. Ja Sokrates tahtoi estää ateenalaisia tekemästä tätä
+rikosta itseään vastaan.
+
+Sokrates on useita muita kertoja lausunut saman ajatuksen. Ksenophonin
+»_Muistelmissa Sokrateesta_» luemme esiin.: »Kun kerran eräs
+mies oli vihoissaan siitä, että tuttava ei ollut vastannut hänen
+tervehdykseensä, niin Sokrates sanoi: 'Jos olisit tavannut raajarikon,
+ihmisen, jolla oli huonompi _ruumis_ kuin sinulla, et olisi suuttunut.
+Eikö silloin ole hullunkurista, että olet vihoissasi tavattuasi
+henkilön, jolla on huonompi _sielu_ kuin sinulla?»
+
+Syytetty koetti myöskin innokkaasti tehdä selväksi tuomareilleen, että
+hän ei tahtonut ostaa vapautusta lupaamalla lakata »viettelemästä
+nuorisoa». Hänen elämäntehtävänsä kansan kasvattajana oli hänelle
+kalliimpi kuin elämä. »Niin kauan kuin elän ja siihen kykenen, en
+ikinä luovu filosofiastani enkä lakkaa neuvomasta ihmisiä», hän
+sanoi. »Jokaiselle teistä, jonka tapaan, sanon totuuden tavalliseen
+tapaani. 'Oi, sinä miehistä parhain’, olen sanova, ’joka olet
+kotoisin Ateenasta, tästä suuresta, sivistyksensä ja valtansa vuoksi
+eniten arvossapidetystä ja kuuluisasta kaupungista, etkö häpeä
+huolehtia vain rikkauden, arvon ja kunnian kokoamisesta välittämättä
+lainkaan viisaudesta ja totuudesta ja oman sielusi kehittämisestä
+täydellisyyteen? Senvuoksi, ateenalaiset, vapautatte minut tai ette,
+tietäkää, että en aio toimia toisin enpä edes vaikka minun pitäisi
+kärsiä kuolemanrangaistus kuinka monta kertaa hyvänsä.’» Näin ainakin
+Platon selostaa hänen tuomareille pitämänsä puheen. Ja vaikka tämä
+esitys ei ehkä olekaan sananmukainen, esiintyy siinä kuitenkin aivan
+varmasti Sokrateen ajatusjuoksu.
+
+Kun toimitettiin äänestys 500 valamiehen kesken, oli tuloksena
+Sokrateen julistaminen syylliseksi. Jäljellä oli ratkaiseva
+oikeustoimenpide — rangaistuksen määrääminen.
+
+Syyttäjä oli vaatinut kuolemanrangaistusta, mutta tämäntapaisissa
+oikeusjutuissa se, joka oli julistettu syylliseksi, sai ehdottaa
+jotakin lievempää rangaistusta. Jos Sokrates nyt olisi ehdottanut
+maanpakoa, on sangen todennäköistä, että tuomioistuin olisi tyytynyt
+tähän rangaistukseen, sillä syylliseksi julistus oli tapahtunut vain
+mitättömän pienellä enemmistöllä.
+
+Mutta sellainen menettely oli Sokrateelle mahdotonta kahdestakin
+syystä: sisältyisihän siihen ensinnäkin se, että hän tunnusti
+olevansa rikollinen, ja toiseksi sellainen rangaistus estäisi häntä
+suorittamasta elämäntehtäväänsä. Hänen täytyi siis keksiä jokin muu
+rangaistusmuoto.
+
+»Aion siis ehdottaa oikeudenmukaista rangaistusta» — näin Platon
+antaa hänen sanoa — »valtion hyväntekijälle, joka on köyhä ja
+tarvitsee vapautusta muista toimista voidakseen neuvoa teitä. Mikäpä
+silloin, ateenalaiset, olisi sopivampaa, kuin että sellainen mies
+saisi aterioida raatihuoneessa kaupungin kustannuksella? Eikö tämä
+ole paljoa oikeudenmukaisempaa kuin saman kunnian antaminen jollekin
+niistä, jotka ovat yhdellä, kahdella tai neljällä hevosella voittaneet
+olympialaisissa kisoissa? Sillä sellainen mies saa aikaan sen, että te
+näytätte _onnellisilta_, minä sitävastoin, että _olette_ onnellisia.»
+
+Sellainen puhe syylliseksi julistetun vastaajan suusta oli tietysti
+omiaan suoraa päätä aikaansaamaan kuolemantuomion. Sen julisti
+vihapäissään paljoa suurempi enemmistö kuin se, joka oli julistanut
+hänet syylliseksi.
+
+Sokrates kuunteli järkkymättömän tyynesti, kun kuolemantuomio luettiin
+julki. Hänen esiintymisensä tuomioistuimen edessä oli mitä ihanin
+todistus siitä, että hän oli kohonnut korkeammalle kaikkea inhimillistä
+pelkoa ja heikkoutta. Hän tiesi, että hänen elämänsä loppunäytös
+tulisi olemaan havainto-opetus, joka poltettaisiin aikalaisten ja
+jälkimaailman tietoisuuteen syvemmälle kuin kaikki hänen puhumansa
+sanat, ja joka sinetöisi kaiken sen, mitä hän pitkän elämänsä aikana
+oli julistanut. Platon antaa hänen päättää puheensa tuomareille näin
+sanoen: »Nyt on meidän aika lähteä täältä, minun kuolemaan, teidän
+elämään. Kenelle meistä on langennut parempi arpa, sitä ei tiedä kukaan
+muu kuin jumala yksin.»
+
+Mutta hänen ystävänsä ja oppilaansa olivat epätoivoissaan. Kun eräs
+heistä valitti sitä, että hänen ihaillun opettajansa täytyi kuolla
+syyttömänä, Sokrates silitti hymyillen hänen päätään ja sanoi:
+»Näkisitkö mieluummin minun kuolevan syyllisenä?»
+
+Päivä päivältä suuren ratkaisun lähestyessä hänen mielensä kävi
+yhä valoisammaksi. Ja käydessään hänen luonaan ystävät saivat aina
+opettajaltaan lohdutuksen sanoja. Dialogi »Kritōn», joka on saanut
+nimensä erään Sokrateen uskollisimman oppilaan mukaan, vie meidät
+kuolemaantuomitun vankilaan paria päivää ennen tuomion täytäntöönpanoa.
+Sokrates on vielä makuulla rauhalliseen uneen vaipuneena. Hänen
+herätessään Kriton sanoo: »Olen nyt istunut hyvän aikaa ja ihaillut
+sitä, että voit nukkua niin hyvin. Monta kertaa kuluneen elämäsi
+varrella olen kadehtinut mielenrauhaasi, mutta en milloinkaan niin
+suuresti kuin nykyisessä asemassasi — kannat kohtalosi niin keveästi ja
+kärsivällisesti.»
+
+Sokrates vastaa: »Minun iässäni, Kriton, olisikin aika typerää masentua
+siitä, että täytyy kuolla.»
+
+Sokrates oli varmasti vakuutettu siitä, että se, mikä tapahtui,
+oli hänelle parasta, sillä hän ei ollut näinä päivinä kertaakaan
+kuullut ääntä sisimmässään, joka muulloin aina varoitti häntä,
+milloin hän oli tekemäisillään jotakin väärää. Siitä hän teki sen
+varman johtopäätöksen, että, kuten hän sanoi, »sen, mikä minulle
+on tapahtunut, täytyy olla jotakin hyvää, ja niiden meistä, jotka
+luulevat, että kuolema on jotakin pahaa, on täytynyt erehtyä.» Näin hän
+itse kuoleman lähestyessä todisti sen viisauden voimasta, jota hän koko
+ikänsä oli julistanut.
+
+Mutta Kriton ei voinut tyytyä siihen, että väärä tuomio pantaisiin
+täytäntöön. Hänen onnistui lahjoa vankilan vartijat, niin että he
+eräänä iltana jättivät oven lukitsematta. Hän oli huolehtinut siitäkin,
+että rakastettu opettaja saisi varman turvapaikan, sillä hänellä oli
+Thessaliassa hyviä ystäviä, jotka ilolla ottaisivat vastaan Sokrateen
+ja valmistaisivat hänelle siellä rauhallisen elämän. Mutta kun Kriton
+saapui ystävänsä luo kehoittaen häntä pakenemaan, niin viisas mies
+vastasi: »Rakas Kriton, emmekö ole yhtä mieltä siitä, ettei koskaan
+pidä palkita pahaa pahalla? Emmekö ole keskusteluissamme tulleet
+siihen tulokseen, että kansalaisen ensimmäinen velvollisuus on lakien
+noudattaminen? Olen näin kauan elänyt isänmaani lakien alaisena ja
+nauttinut sen etuja; välttäisinkö niitä nyt, siksi että muutamat
+henkilöt käyttävät niitä väärin minua vastaan?» Erään Pōlos-nimisen
+Gorgiaan oppilaan ja Sokrateen välisessä keskustelussa, jota Platon
+kuvaa »Gorgias»-dialogissa, Sokrates oli kerran lausunut: »Jos olisi
+välttämätöntä joko tehdä väärin tai kärsiä vääryyttä, valitsisin
+jälkimmäisen.» Ja hän jatkaa ajatusta esittämällä kysymyksen: »Onko
+pahantekijä onnellinen saadessaan oikeudenmukaisen rangaistuksensa?»
+
+»Ei, hän on silloin mahdollisimman onneton», Polos vastasi.
+
+»Mutta jollei häntä rangaista — onko hän silloin mielestäsi onnellinen?»
+
+»On.»
+
+»Mutta minun käsitykseni mukaan, Polos, väärämielinen ja rikollinen
+ihminen on kaikissa oloissa onneton. Kuitenkin hän on onnettomampi,
+jollei hän saa oikeudenmukaista rangaistusta rikoksestaan, ja vähemmän
+onneton, jos jumalat ja ihmiset häntä siitä rankaisevat.»
+
+»Sinäpä vasta lausuit kummallisen ajatuksen, Sokrates.» Sokrates
+yrittää silloin selvitellä asiaa esittämällä seuraavan kysymyksen:
+»Jos ajattelemme kahta henkilöä, jotka ovat sairaita, olkootpa sitten
+ruumiiltaan tai sielultaan, kumpi on silloin onnettomampi: sekö, joka
+saa lääkärinhoitoa ja siten pääsee kivustaan, vaiko se, jota ei hoideta
+ja jonka on edelleen kärsittävä vaivansa?»
+
+Polos vastaa: »Se, jota hoidetaan, niin minusta tuntuu.»
+
+Sokrates kysyy silloin: »Eikö rangaistuksen saamiseen sisälly vapautus
+suurimmasta pahasta, sielun pahuudesta?»
+
+»Kyllä.»
+
+»Sillä», Sokrates jatkaa, »rangaistus palauttaa ihmisen järkiinsä,
+tekee hänet oikeamielisemmäksi ja parantaa pahuuden.»
+
+Sen Polos myöntää, ja Sokrates jatkaa: »Mutta se, joka elää törkeässä
+pahuudessa ja vääryydessä saamatta rangaistusta, on miehen kaltainen,
+joka potee vaikeita tauteja, mutta jonka on onnistunut karttaa
+lääkärinhoitoa, siksi että hän — aivan kuin lapsi — on pelännyt
+polttamista ja leikkaamista, koska se tekee kipeää. Etkö sinäkin ole
+samaa mieltä?»
+
+Kyllä, se Poloksen täytyi myöntää.
+
+Periaatteelleen kärsiä mieluummin vääryyttä kuin tehdä väärin
+Sokrates pysyi uskollisena silloinkin, kun hänen oli valittava elämän
+ja kuoleman välillä. Hänen viimeisten hetkiensä kuvaus Platonin
+»Phaidōn»-dialogissa on ylevintä, mitä milloinkaan on kirjoitettu. Sen
+kieli on kauttaaltaan erinomaisen yksinkertaista ja hillityn arvokasta,
+ja nämä ominaisuudet vain lisäävät sen tehon voimakkuutta. Sokrates
+esiintyy miltei ylimaallisen kirkastetun hohteen ympäröimänä. Hänen
+oppilaansa Phaidon, jonka mukaan dialogi on saanut nimensä, kuvaa
+seuraavin sanoin muistojaan näistä mieltäylentävistä hetkistä: »Minusta
+tuntui tosiaankin varsin omituiselta ja ihmeelliseltä olla hänen
+luonaan. En nimittäin lainkaan tuntenut sääliä häntä kohtaan, kuten
+olisi odottanut, sillä olinhan rakkaan ystävän kuoleman todistajana.
+Hänhän oli onnellinen — sen huomasin selvästi hänen käytöksestään ja
+puheestaan. Pelotta ja pystypäin hän erosi elämästä vuorenvarmana
+siitä, että hyvälle ihmiselle ei voi tapahtua pahaa elämässä eikä
+kuolemassa, eikä hänen kohtalonsa ole jumalille yhdentekevä.»
+
+Phaidon vie meidät Sokrateen vankilaan. On viimeinen päivä. Varhain
+aamulla ystävät saapuvat tervehdyskäynnille kuolemaantuomitun luo.
+Hänellä on silloin luonaan vaimonsa Ksanthippa, jolla on käsivarrellaan
+heidän pieni poikansa — nuorin kolmesta lapsesta. Mutta kun Sokrateen
+ystävät astuvat sisään, vaimo alkaa itkeä ja valittaa niin äänekkäästi,
+että Sokrateen täytyy lähettää hänet kotiin, jotta hän valituksillaan
+ei häiritsisi hänen keskusteluaan ystäviensä kanssa. Sokrateella on
+nimittäin vielä muutamia sanoja lausuttavana heille, ja ne ilmaisevat
+sitä luottamusta, jolla hän odottaa viimeistä matkaansa.
+
+Hän koettaa lohduttaa heitä unohtamattomin sanoin, sellaisin kuin nämä:
+»Näyttää siltä, kuin ette pitäisi minua yhtä hyvänä tietäjänä kuin
+joutsenia: nehän laulavat koko ikänsä, mutta innokkaimmin huomatessaan
+loppunsa lähestyvän. Sillä ne iloitsevat siitä, että saavat lähteä
+sen jumalan luo, jonka palvelijoita ne ovat. Mutta ihmisten on tapana
+oman kuolemanpelkonsa perusteella väittää, että joutsenet valittavat
+kuolemaansa ja laulavat surusta. He eivät ajattele sitä, ettei mikään
+lintu laula nälissään tai viluissaan tai tuntiessaan jotakin muuta
+vaivaa, eivätpä edes satakieli tai pääskynen tai harjalintu, joiden
+juuri väitetään laulavan valitusvirsiä. Ei, surusta he eivät suinkaan
+laula, ja yhtä vähän joutsenetkaan tekevät sitä. Ne ovat Apollonin
+omia, ja siksi niillä on tietäjänlahja. Ja omasta puolestani pidän
+itseäni joutsenten palvelustoverina ja samalle jumalalle pyhitettynä.
+Uskon siis, että minäkin olen saanut herraltani tietäjänlahjan yhtä
+hyvin kuin ne, ja että minun on erottava elämästä yhtä iloisena kuin
+ne.»
+
+Kun päivä kallistui iltaa kohti, tuli vanginvartija kuolemaantuomitun
+huoneeseen ilmoittaen, että nyt hänen on aika tyhjentää myrkkypikari.
+Mies purkaa samalla sanoiksi sen, mitä hän tänä hetkenä tuntee: »Olen
+tänä aikana oppinut tuntemaan sinut jaloimmaksi, lempeimmäksi ja
+parhaaksi mieheksi, joka milloinkaan on tänne joutunut.» Näin sanoen
+mies purskahtaa itkuun. Ja nyt seuraa ihmeellinen loppukohtaus,
+sellaisena kuin Platon antaa Phaidonin kuvata sen: »Miehelle, joka
+ojensi hänelle myrkkypikarin, Sokrates sanoi: 'Niin, ystäväni, sinä,
+joka olet selvillä tästä, sano, miten minun on meneteltävä?'
+
+'Sinun on yksinkertaisesti vain juotava se', kuului vastaus, 'ja
+sitten käveltävä ympäri huonetta, kunnes jalkasi tuntuvat painavilta;
+silloin sinun on laskeuduttava makuulle, jolloin myrkky vaikuttaa
+itsestään.' Näin sanoen mies ojensi hänelle pikarin. Sokrates otti sen
+vastaan mitä ystävällisimmän näköisenä, käsien vapisematta, kasvojen
+värin muuttumatta tai ilmeenkään värähtämättä. Hän vain tapansa mukaan
+katsoi kiinteästi mieheen ja kysyi: 'Mitä arvelet, jos uhraisin tästä
+pikarista juomauhrin? Onko se luvallista?' Mies vastasi: 'Sokrates, me
+valmistamme vain juuri sen määrän, jota pidämme tarpeellisena juoda.'
+— 'Ymmärrän', Sokrates sanoi. 'Mutta on varmaan luvallista rukoilla
+jumalia — rukoilla, että muutto täältä tuolle puolen olisi onnellinen.
+Se on rukoukseni: Tapahtukoon siis niin!»
+
+Näin sanoen hän vei pikarin huulilleen ja tyhjensi sen reippaasti ja
+helposti.
+
+Tähän saakka useimmat meistä olivat kutakuinkin kyenneet pidättämään
+kyyneleitään. Mutta nähdessämme hänen juovan, nähdessämme, että hän
+oli tyhjentänyt pikarin — silloin olivat voimamme lopussa. Mitä minuun
+tulee, niin kyyneleeni valuivat virtanaan, niin paljon kuin koetinkin
+niitä hillitä, ja minun täytyi peittää kasvoni ja itkeä itsekseni.
+Sillä en minä häntä itkenyt, vaan omaa onnettomuuttani, kun olin
+menettänyt sellaisen ystävän. Kriton oli jo aikaisemmin noussut ja
+lähtenyt ulos, kun hän ei voinut pidättää kyyneleitään. Apollodoros
+oli koko ajan itkenyt lakkaamatta, mutta nyt hän puhkesi äänekkäisiin
+valituksiin ja voivotuksiin, niin että kaikki läsnäolijat paitsi
+Sokrates tulivat syvästi järkytetyiksi.
+
+Sokrates sanoi: 'Mitä te teette, kummalliset ihmiset? Juuri
+senvuoksihan minä lähetin pois naiset, jotta he eivät käyttäytyisi
+tuolla tavoin. Olen myöskin kuullut sanottavan, että pitää saada kuolla
+rauhassa. Rauhoittukaa ja osoittakaa olevanne miehiä!'
+
+Tämän kuultuamme häpesimme ja pidätimme kyyneleitämme. Sokrates
+käveli nyt edestakaisin huoneessa. Hetken kuluttua hän sanoi, että
+hänen jalkansa alkoivat nyt tuntua painavilta, ja laskeutui senvuoksi
+selälleen. Sillä niinhän mies, joka antoi hänelle myrkyn, oli käskenyt
+hänen tehdä.»
+
+Pian kuolemaatuottava juoma oli vaikuttanut, ja Kriton sulki vainajan
+silmät.
+
+»Sellaisen lopun sai ystävämme. Voimme ainoastaan sanoa, että hän oli
+paras, viisain ja oikeamielisin ihminen, jonka milloinkaan olemme
+tunteneet.»
+
+Tämä tapahtui vuonna 399 e.Kr. Vasta liian myöhään ateenalaiset
+huomasivat, miten väärin he olivat kohdelleet jaloa ihmisystävää,
+joka itse oli elänyt köyhyydessä ja niukoissa oloissa auttaakseen
+lähimmäisiään henkisesti rikkaampaan, enemmän ihmisarvon mukaiseen
+elämään, ollen aina valmiina sinetöimään rakkaudentyönsä
+marttyyrikuolemalla.
+
+Lämminsydämisiä luonteita on ollut kaikkina aikoina ja samaten
+teräväjärkisiä, mutta on miltei ainutlaatuista, että samassa henkilössä
+niin hehkuvan lämpöinen sydän on yhtynyt niin ihmeellisen terävään
+järkeen. Sellainen _selvän järjen innostus_ kuin Sokrateella ylittää
+ihmisen tavalliset mitat, sillä innostuksen omaan luonteeseenhan
+sisältyy se, että tunteet hämmentävät arvostelevan järjen. Mutta
+Sokrateen suuri innostus pyrki tekemään sekä hänet itsensä että muut
+ihmiset _selvänäköisemmiksi_. Haaveilijan koko hehkulla tämä mies
+janosi selvyyttä, eivätkä hänen arvostelukykyään ikinä hämmentäneet
+intohimot, ei viha eikä rakkaus. Ja kuitenkin hän oli luonnostaan
+intohimoinen. Muuan kuuluisa syyrialainen fysiognomi luki sen hänen
+kasvonpiirteistään. Kun Sokrateen ympärille kokoontunut oppilasjoukko
+kiivaasti väitti syyrialaisen arvostelua vastaan, mestari itse saattoi
+heidät vaikenemaan sanoen: »Hän on nähnyt aivan oikein: minulla on
+voimakkaat intohimot. Mutta olen päässyt niiden herraksi.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kullan puhtaus koetellaan tulessa. Mitä Sokrates oli, sen osoitti
+täysin vasta se kiirastuli, joka lopetti hänen maallisen elämänsä,
+mutta teki hänet kuolemattomaksi, hänen tuomionsa ja kuolemansa.
+Tämän koetuksen tuloksena oli yksinkertaisen ihmisen mieltäylentävä
+kuva, ihmisen, joka on alistanut koko sielunelämänsä järjen
+johdettavaksi ja joka sen nojalla seisoo koskemattomana kaikissa
+kohtalon vaiheissa. Elämässä ja kuolemassa hänen sielunrauhansa on
+häiriintymätön. Onnellisena hän elää; onnellisena hän vaeltaa viimeisen
+matkansa. Sokrateen kuolema on ihmishengen kauneimpia riemuvoittoja
+vastoinkäymisistä ja kärsimyksistä. Tämä kohtaus on ylevän kaunis
+ja kuitenkin niin puhtaasti inhimillinen. Näemme siinä vain köyhän
+ihmisen, joka hiljaa ja tyynesti eroaa elämästä, marttyyrin, jolta
+puuttuu marttyyrien kouristuksen tapainen kiihko, mutta jonka kestävyys
+juuri sen vuoksi on sitäkin ihailtavampaa.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun:
+
+Theidir Gomperz, Griechische Denker: nide II.
+
+Tähän lukuun:
+
+Heinrich Maier, Sokrates.
+
+Karl Joel: Der echte und der Xeonphontische Sokrates: 2 nid.
+(Kirjallisuusviittauksin.)
+
+Sven Lönborg, Dike och Eros: osa II.
+
+C.J. Dahlbäck, Sokrates.
+
+Xenophons Hågkomster om Sokrates. Ruotsint. S. Ljungdahl.
+
+Robert v. Pöhlmann, Sokrates und sein Volk.
+
+Robert v. Pöhlmann, Das Sokratesproblem.
+
+
+
+
+SOKRATESLAISET KOULUKUNNAT.
+
+
+Suuren miehen julistus käsitetään aina enemmän tai vähemmän
+yksipuolisesti. Se kuuluu neron tragiikkaan tässä vajavaisuuksien
+maailmassa. Tavalliset ihmiset eivät täytä neron hengen mittaa,
+eikä hän kykene kohottamaan heitä luokseen muuta kuin pienen
+matkan. Jokainen suuren mestarin oppilaista ottaa vaarin siitä,
+mikä parhaiten sopii hänen _omalle_ lahjakkuudelleen ja henkiselle
+suunnalleen. Jokainen voi ainoastaan sirpaleittain omaksua mestarin
+julistuksen selittäen sen omalla pienellä tavallaan. Ihmishengen
+rajoittuneisuudesta johtuu, että suurten julistajien opit niin usein
+ovat olleet alkuna erilaisille koulukunnille, jotka monesti ovat olleet
+ja yhä vieläkin ovat sotakannalla keskenään.
+
+Sokrateenkin oppilaat hajaantuivat ajan mittaan koulukuntiin, jotka
+yksipuolisesti takertuivat mikä mihinkin puoleen suuren oppi-isän
+julistuksessa.
+
+
+
+
+KYYNIKOT JA STOALAISET.
+
+
+Sokrateen oppilaista yksipuolisimpia olivat kyynikot. He kehittivät
+kiihkomielisyyteen saakka Sokrateen opin kohtuullisuuden hyveestä
+ja velvollisuudesta hillitä himojaan.[7] He eivät pysähtyneet
+vaatimaan kohtuullisuutta, vaan opettivat hyveen olevan täydellistä
+vieroittautumista mahdollisimman monista tarpeista. Ainoastaan
+siten tulee todella vapaaksi. »Kernaammin tahdon olla mieletön kuin
+nauttia», sanoi oppi-isä _Antisthénēs_. Kyynikkojen opin kehitti
+huippuunsa kuuluisa Diogēnēs. Hänestä perimätieto kertoo, että hän
+asui tynnyrissä ja tuli toimeen ilman muita talouskaluja paitsi
+maljaa, josta hän joi vettä. Mutta kun hän tuli ajatelleeksi,
+että voihan juoda kourastaankin, hän hylkäsi tämän viimeisenkin
+sivistyselämän jäännöksen. Aleksanteri Suuren kerrotaan kerran käyneen
+kuuluisan aikalaisensa luona ja kehoittaneen tätä pyytämään häneltä
+suosionosoitusta, mitä hyvänsä. Diogeneen pyyntö kuului: »Olepa
+ystävällinen ja väisty hiukan, niin että aurinko pääsee paistamaan
+minuun!»[8]
+
+Juuri »koiramaisesta» elämäntavasta johtui, että rahvas alkoi
+nimittää tämän suunnan kannattajia kyynikoiksi, jonka nimen kantana
+on kreikkalainen sana _kýōn_: koira. Ja vaikka useimmat kyynikot
+eivät luontoon palaamisessaan menneetkään niin pitkälle, että
+olisivat pitäneet eläimiä tai villi-ihmisiä esikuvanaan, niin he
+kuitenkin kaikkea hienostunutta sivistyselämää halveksiessaan
+olivat sivistykselle vihamielisiä, vaikkakin heidän itsehillintänsä
+on ihailtava. He pitivät kunnianaan vapautumista sellaisista
+harhaluuloista, jotka tavallisilla ihmisillä ilmenevät pyrkimyksenä
+hyvinvointiin ja arvoasemaan. Jonkinlaisten kerjäläismunkkien tavoin
+takkuisin hiuksin ja parroin ilman kotia ja enimmäkseen ilman perhettä
+he vaelsivat ympäri maata kerjuusauva ja kerjuupussi mukanaan ja
+julistivat oppejaan. Varmasti he olivat siunaukseksi monelle köyhälle
+ja kärsivälle ihmiselle, mutta paikoittain heistä tuli oikea maanvaiva,
+etenkin sen epämiellyttävän tunkeilevaisen tavan vuoksi, jolla he
+sanoivat lähimmäisilleen »totuuden». Muuten on kuvaavaa, mitä Platon
+sanoi Antistheneelle hänen tavastaan olla huolehtimatta ulkonaisesta
+ihmisestään ja huomiontavoittelustaan esiintymällä hirvittävän
+risaisessa viitassa. »Ystäväni», sanoi viisas, »turhamaisuus paistaa
+viittasi reiästä!»
+
+Kyynikot ovat särkeneet kreikkalaisen sivistyksen sopusoinnun.
+Aikaisemmin ruumiillisesti terveet ja voimakkaat olivat myöskin
+henkisiä johtajia. Kaunis ihminen oli hyvä ja hyvä ihminen kaunis.
+»Sielu helkkyi ruumiin soittimesta kuin sävel.» Nyt on kaikki
+muuttunut. Hyve pukeutuu rumuuteen, ja kauneutta pidetään melkein
+syntisenä. Ja ihmiset tulevat yksipuolisiksi. Muutamat rupeavat
+ammattisotureiksi ja antautuvat niiden palvelukseen, jotka parhaiten
+maksavat; toisista tulee filosofisten oppituntien tai oikeammin
+lakkojen johtajia. Palkkasoturi on taitava ammatissaan mutta
+jalostavasti se ei vaikuta. Filosofikoulukunnan kannattajalla ja
+huoltajalla on varma vakaumus, mutta yksipuolisuus on _hänenkin_
+tunnusmerkkinsä.
+
+Kyynikkojen teorioilla oli sama vaikutus kuin niin monilla muilla
+kielteisillä »opeilla»: ne olivat hyödyllisiä arvostellessaan
+ihmiselämän epäkohtia — tässä tapauksessa ahneutta, nautinnon- ja
+vallanhimoa — mutta ne tarjosivat liian heikon perustuksen oleellisesti
+uuden rakentamiselle. Näiden oppien kaikkea sovinnaisuutta, jopa
+kaikkea säädyllisyyttäkin halveksivasta hengestä muistuttaa sanojen
+»kyynikko» ja »kyynillinen» nykyjään tavallinen merkitys.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mitä kyynillisen suunnan vastenmielisen ulkokuoren peitossa
+kuitenkin piili ihailtavaa, se kehittyi _stoalaisessa oppikunnassa_
+kunnioitusta herättäväksi. Stoalaisuus piti tehtävänään opettaa
+ihmisille _itsensähillitsemista_ ja vapauttaa heidät siten kiivaista
+mielenliikutuksista, niin pelosta ja surusta kuin säälistä,
+suuttumuksesta ja vihasta yhtä hyvin kuin hillittömästä ilostakin.
+Sillä stoalaiset pitivät näitä kaikkia sielun sairaustilana. Ainoastaan
+vapautumalla kaikista sellaisista häiritsevistä vaikutteista ja
+seuraamalla järkeä saavutetaan »stoalainen tyyneys», joka on _hyveen_
+tunnusmerkki. »Ole rauhallinen!» — niin kuuluisi stoalaisten
+tunnuslause tavalliselle kielelle käännettynä. Suhtaudu rauhallisesti
+kaikkeen, mitä ei voi välttää: sairauteen ja kipuun, köyhyyteen ja
+puutteeseen! Kaikki sellainen on vain _ulkonaista_ ja sen vuoksi
+ajattelevalle ihmiselle yhdentekevää. Ainoastaan sisäinen elämämme
+on tärkeä. Se, joka on päässyt tälle korkealle tasolle, on _viisas_;
+hänellä on silloin kaikki hyveet ja hän on jumalien kaltainen. Mikään
+ei voi järkyttää viisaan mielenrauhaa. Onnen päivinä hän ei joudu
+ihastuksen valtaan, vastoinkäymisen aikoina hän ei sure, sillä se mitä,
+tietämätön rahvas pitää arvossa, on hänelle enimmäkseen yhdentekevää.
+
+Viisas näkee myöskin olemassaolon pintaa syvemmälle. Hänen silmänsä
+ovat avautuneet näkemään maailmassa suuren yhteenkuuluvaisuuden,
+ja hän tajuaa, että yksityisen täytyy joskus kärsiä kokonaisuuden
+hyväksi. »Osan ei sovi olla tyytymätön siihen, mikä tapahtuu
+kokonaisuuden vuoksi», sanoo Rooman keisari Marcus Aurelius, kruunupää
+filosofi.[9] Hän painostaa edelleen yksilöitten yhteenkuuluvaisuuden
+tunnetta vertaamalla meitä kaikkia »saman puun oksiin». Jokaisen
+ihmisen velvollisuus on palvella kokonaisuutta, ja sitä, joka pettää
+lähimmäisensä, hän nimittää karkuriksi.
+
+Stoalainen oppikunta on, kuten myöhemmin tulemme näkemään,
+syvästi vaikuttanut roomalaiseen kansanluonteeseen. Sen vaatima
+raudanluja mielenlaadun ja luonteen johdonmukaisuus ja sen ankara
+velvollisuudentunto olivat sopusoinnussa roomalaishengen kanssa.
+»Käy tietäsi suoraan eteenpäin arvelematta!» oli stoalainen
+velvollisuuskäsky. »Ole aina oma itsesi!» Viisas ei milloinkaan
+saa olla epävarma päämäärästään, ei milloinkaan kiusata itseään
+epäilyksellä ja epävarmuudella. Myöskään ei hänen ikinä tarvitse katua
+tekojaan.
+
+Useat Rooman stoalaiset paitsi Marcus Aureliusta ovat voimakkaasti
+tehostaneet sitä, että kaikki ihmiset ovat veljiä, sillä jokainen
+sielu on jumaluuden osa. Kaikilla meillä on sama ihmisarvo, köyhillä
+samoinkuin rikkailla, orjalla yhtä hyvin kuin hänen herrallaan.
+Stoalaiset ovat ensimmäisinä tunnustaneet orjien ihmisarvon. He
+ovat myöskin ensimmäisiä, jotka ovat pitäneet velvollisuutenaan
+osoittaa vihollisillekin hyvyyttä. Heitäkin kohtaan viisas on
+lempeä ja ystävällinen seuraten jumalien esimerkkiä, jotka antavat
+aurinkonsa nousta arvottomillekin. Sellaisia sanoja lausuu arvossa
+pidetty roomalainen stoalainen _Sēneca_. Hän julistaa myös, että
+on unohdettava, mitä muut ovat rikkoneet meitä vastaan: »Anna
+heille anteeksi, jotta sinulle itsellesi anteeksi annettaisiin!»
+Huomaamme siis roomalaisessa stoalaisuudessa erinäisiä kosketuskohtia
+kristinuskon kanssa. Palaamme myöhemmin tähän kysymykseen.
+
+
+
+
+KYRENELÄISET JA EPIKUROLAISET.
+
+
+Sokrateen oppihan on, että hyve on onnea. Kyreneläisen Aristippoksen,
+hänen oppilaansa, opin perusajatus on, että hyve johtaa onneen.
+Tuntuisi, kuten eräs ruotsalainen filosofi on sanonut, että näiden
+oppien välillä on vain hiuksenhieno ero.
+
+Sokrates oli julistanut, että hyve sinänsä on todellinen onni. Se
+on toisin sanoen siinä, että tekee hyvää kaikissa elämän vaiheissa,
+vaikkakin se maksaisi asianomaisen hengen. Hyveeseen itseensä sisältyy
+korkein onni. Hyvälle ihmiselle ei voi tapahtua mitään pahaa elämässä
+eikä kuolemassa, vaikka lyhytnäköisten ihmisten mielestä voi siltä
+näyttääkin. Hänet voidaan surmata tai karkoittaa maanpakoon, häntä
+voidaan ruoskia tai panna hänet kahleisiin, puhkaista hänen silmänsä
+tai ristiinnaulita hänet — hänen onnensa ei riipu siitä. Sillä hyve
+tekee hänet onnelliseksi. Sitävastoin mahtavinkin tyranni, joka
+voi kaikessa noudattaa mielitekojaan, on onneton, jos hän ei ole
+hyveellinen.
+
+Mutta useimmat ihmiset ovat nyt kerta kaikkiaan sellaisia, että hyvän
+tekeminen sen itsensä vuoksi on heille liian korkea ihanne. Tämän
+korkean siveysopillisen katsantokannan mukainen elämä edellyttää
+perinpohjaista mielenmuutosta, jonka Sokrates koetti saada aikaan
+oppilaissaan, sielunkriisiä, jota kristillinen kielenkäyttö nimittää
+»kääntymykseksi». Johtaakseen kuulijansa siihen Sokrateen täytyi astua
+askel kerrallaan. Ollen erinomainen pedagogi hän ei laiminlyönyt
+rohkaista yksinkertaisia kuulijoitaan sillä, että jo _pyrkimys_
+ihannetta kohti, pyrkimys paremmaksi ihmiseksi, saa palkakseen siitä
+johtuvan puhtaan, ylevän ilon. Mutta mitä korkeammalle suurta ihanuutta
+kohti hänen onnistui oppilaansa johtaa, sitä voimakkaammin hän tehosti,
+että tosi onni ei ole tyydytyksentunne, joka _seuraa_ hyvettä, vaan
+itse elämä _hyveessä_. Hyve ei suinkaan ole ainoastaan onnen tie, ei,
+vaan hyveen omistaminen itsessään on korkein, vieläpä ainoa todellinen
+onni.
+
+Sokrateen oppilas Aristippos takertui kuitenkin mestarin puheeseen
+mielihyväntunteista, jotka seuraavat tietoisuutta siitä, että kehittyy
+paremmaksi ihmiseksi, ja hän opetti, että nämä mielihyväntunteet ovat
+hyveen _oleellinen_ osa, että se ihminen elää parhaiten, joka saavuttaa
+suurimman mahdollisen mielihyvän.
+
+Aristippos erosi Antistheneestä niin paljon, kuin yleensä on
+mahdollista. Hänen kotiseutunsa oli rikas ja ihmeen ihanalla paikalla
+sijaitseva Kyrene Afrikan pohjoisrannikolla Ison-Syrtin poukamassa.
+Siellä hän oli tottunut ylelliseen ja hienostuneeseen elämään ja
+hänestä oli kehittynyt täydellinen maailmanmies, elämäntaituri ja
+miellyttävä seuraihminen. Elämä oli hänelle olemassa nauttimista
+varten. Miksikä — hän kysyy — pitäisi tehdä kyynikkojen tavoin
+ja kääntää selkänsä kaikelle tämän elämän hyvyydelle pitäen sitä
+arvottomana? Elämä on antavampaa, jos siitä nauttii niin kauan
+kuin se kestää; sillä kukaan ei tiedä, mitä epävarma tulevaisuus
+kantaa helmassaan. Mutta — huomaa — on nautittava järkevästi ja
+kohtuullisesti. Tähän lisäykseen sisältyy Aristippoksen opin
+sokratesmainen piirre. Hän ei julistanut lihan evankeliumia, vaan
+kohtuullista elämäniloa. Mielihyväntunne, jota hän pitää hyveen
+päämääränä, ei ole laadultaan myrskyisää, vaan sen aateloi aito
+helleeninen vaatimus: »Kohtuus kaikessa!» On suurempi taito nauttia
+kohtuullisesti kuin kieltäytyä. Aristippos itse luonnehtii mielihyvän
+»lempeäksi ja tasaiseksi sielun liikkeeksi», joka toisin sanoin
+lausuttuna voisi olla elämää sopusoinnussa olemassaolon kanssa.
+
+»Ainoastaan se mielihyväntunne on hyvä, jota ei seuraa katumus», hänen
+myöskin kerrotaan sanoneen. Älä senvuoksi antaudu nautinnon orjaksi,
+vaan opi hallitsemaan sitä! »Minä omistan, mutta minua ei omisteta»,
+oli muuan Aristippoksen ajatelma.
+
+Mutta kuulkaamme nyt, miten Aristippos perustelee varoituksensa
+kohtuuttomuutta vastaan! Sitä on vältettävä — hän sanoo — siksi, että
+se johtaa nautinnon vastakohtaan, siksi, että sitä seuraa tuska, pahin
+kaikesta pahasta. Kohtuuton nautinto voi myöskin lopulta kokonaan
+turmella ihraisen kyvyn nauttia edelleen. Sellaisista syistä intohimot
+ovat korkeimman hyvän vihollisia. — Perustelu osoittaa kaikkein
+selvimmin, miten Aristippos on pysähtynyt paljoa alemmalle asteelle
+kuin korkeinta ihannetta ikävöivä Sokrates.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Varoittavana esimerkkinä siitä, mihin joudutaan, kun kyreneläisten
+tavoin asetetaan hetken mieliteko kunniasijalle, mainitaan tavallisesti
+muuan kolmannen vuosisadan kyreneläinen nimeltä Hēgēsías. Hänen
+mielestään elämä oli niin täynnä tuskaa ja kärsimystä, että hän ei
+uskonut voivansa saavuttaa sitä autuutta, jonka hänen oppikuntansa
+asetti elämän korkeimmaksi päämääräksi. Senvuoksi hän piti parhaana
+vapautua kaikista kärsimyksistä riistämällä henkensä. Hän sai
+sen johdosta nimen Peisithánatos: »kuolemaan houkuttelija». Tätä
+pessimististä elämänkatsomustaan hän kehitteli osittain suullisissa
+esityksissä, osittain kirjoitelmassa, jolla oli kaunis nimi
+»Itsemurhaaja». Ja hän saarnasi oppiaan niin varmalla vakaumuksella,
+että Aleksandreiassa, kaupungissa, jossa hän toimi, syntyi oikea
+itsemurhakulkutauti. Viranomaisten täytyi puuttua asiaan ja kieltää
+häntä esitelmöimästä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuten stoalainen koulukunta oli kyynikkojen jalostunut jälkeläinen,
+samoin olivat kyreneläisen suunnan ylevämpiä seuraajia epikurolaiset,
+jotka ovat saaneet nimensä oppi-isänsä _Epikūroksen_ mukaan. —
+Epikurolaisella tarkoitetaan nykyjään ihmistä, joka on asettanut
+hienostuneet nautinnot elämäntehtäväkseen.
+
+Epikurolaisuutta ollaan yleensä kärkkäitä pitämään pelkkänä lihan
+evankeliumina. Epikuros oli kuitenkin korkeammalla kannalla. Elämän
+korkeimmaksi hyväksi hän asetti _sen_ nautinnon, joka johtuu siitä,
+että hiljaisen sielunrauhan tunnelma leviää koko elämän ylle. Hän
+selittää itse seuraavin sanoin tarkoituksensa: »Sanoessamme, että
+mielihyväntunne on elämän päämäärä, emme tarkoita sitä hekumaa, jota
+irstailijat tavoittelevat; vaan me ymmärrämme mielihyvän käsitteellä
+sitä, että ruumis ei tunne tuskaa eikä sielu levottomuutta.»
+Henkilökohtaisesti Epikuros oli hyvä ja helläsydäminen ihminen, joka
+keskellä sairautta ja puutettakin ylläpiti sekä omaansa että muidenkin
+rohkeutta. Ollen oppilaittensa rakastama ja ihailema ja kuolemansa
+jälkeen jumaloitu hän tosiaankin oli nimensä veroinen. Se nimittäin
+merkitsee »auttajaa» tai »lohduttajaa».
+
+Voidakseen elää siinä häiritsemättömän onnen ja hyvinvoinnin tilassa,
+joka on Epikuroksen ihanne, ihmisen täytyy vapautua kaikesta, mikä
+voi vaikuttaa häiritsevästi, ei ainoastaan maallisen kärsimyksen
+pelosta, vaan myöskin kostavien jumaluusolentojen ja kuoleman jälkeisen
+rangaistuksen herättämästä taikauskoisesta pelosta. Ruumiillista
+kipua vastaan Epikuros esittää sen lohdutuksen, että »se ei viivy
+pitkää aikaa lihassamme»; ja sielullisia kärsimyksiä vastaan, joita
+toiset ihmiset voivat meille aiheuttaa, hän suosittelee sen lauseen
+noudattamista, joka roomalaisten kielellä kuuluu: »Bene vixit, qui
+bene latuit: Onnellisena on elänyt se ihminen, joka on elänyt hiljaa
+ja huomaamatta.» Älköön sentähden kukaan vapaaehtoisesti astuko
+esiin ja pyrkikö johtaville paikoille yhteiskunnassa! Oikein hyvien
+ystävien muodostama piiri, joka on perehtynyt totuuden oppiin, on
+paras suoja kaikkea ulkomaailman taholta uhkaavaa pahaa vastaan. Juuri
+samoinajattelevien välinen uskollinen ystävyys on todellisen onnen
+syvin salaisuus.
+
+Ihmisten on kaikkina aikoina ollut vaikeinta, Epikuros sanoo, vapautua
+jumalien pelosta. Mutta se on vain johtunut siitä, että ihmiset eivät
+ole tunteneet _ilmiöitten luonnollisia syitä_ ja sentähden ovat
+etsineet yliluonnollisten olentojen asioihin sekaantumisesta selitystä
+kaikelle, mitä maailmassa tapahtuu, »aivan kuin arat lapset hämärissä
+pelkäävät kummituksia».
+
+Onkin kyllä totta, että tieto luonnonilmiöitten todellisesta kulusta
+on paras taikauskon ja sen aiheuttaman kauhun parannuskeino. Mutta
+Epikuros menee paljoa pitemmälle: hän tahtoo poistaa _kaiken_
+yliluonnollisen, koska se häiritsee rauhaamme.
+
+Tämän tehtävän parhaiten täyttävä maailmanselitys on hänen mielestään
+_Demokritoksen atomioppi_. Sekä Epikuros että Demokritos pitivät
+kaiken pohjana atomien liikkeitä. Jumalilla ei ole mitään tekemistä
+meidän maailmamme kanssa, Epikuros sanoo. He elävät korkealla
+eetterissä, omassa maailmassaan, »ylevässä rauhassa, kaukana ihmisten
+kilvoittelusta.»
+
+Jos meidän siis ei tarvitse pelätä jumalia, niin kuolema on vielä
+vähemmän kauhistava. Epikuros ei näe kuolemassa mitään kaameata,
+sillä se on vain hävitys, palaaminen tyhjyydeksi, jota olimme ennen
+syntymäämme. Molemmat ovat yhtä vähän peloittavia. Hänen saarnojaan
+kuolemanpelkoa vastaan kannattaa juhlallinen, miltei uskonnollinen
+paatos, ja koko vakaumuksensa voimalla hän huudahtaa: »Sinä kuolema,
+sinä et minua liikuta, sillä missä sinä olet, ei minua ole; ja missä
+minä olen, siellä et ole sinä.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Painavin epikurolaisuutta vastaan tähdätty moite on sen _itsekkyys_.
+Epikuros ei ole milloinkaan jaksanut kohota yksilöllisestä
+onnenmoraalistaan yleisen onnen aatteeseen. Korkeintaan hän
+ulottaa sen käsittämään oikeauskoisten epikurolaisten yhdyskunnan.
+Hän ei milloinkaan stoalaisten tavoin puhu ihmisrakkaudesta; ja
+ystävyydellekin hän antaa arvoa ainoastaan, mikäli se edistää elämän
+rauhallisuutta ja miellyttävyyttä. Rakastaessaan ystävää rakastaa
+itseään eikä toista.
+
+Mutta toiselta puolen Epikuros ei milloinkaan kehoita
+suvaitsemattomuuteen ja vihaan toisinajattelevia kohtaan. Viisas
+välittää ainoastaan siitä, mikä voi edistää hänen omaa onneansa.
+Epikuroksen sävy ei lainkaan ole taisteluunhaastavan tuikea kuten
+monien kyynikkojen ja stoalaisten. Hänen ihanteensa on elämäniloisempi,
+eikä hän saarnaa hyvettä omahyväisin ilmein ja otsa synkästi rypyssä.
+
+Ihminen, jota epikurolaiset pitävät viisaana, pakenee rakkautta
+ja karttaa ystävyyssuhteita hengenheimolaistensa pienen piirin
+ulkopuolelta, sillä ne vain tekevät hänen onnensa epävarmaksi. Hän ei
+milloinkaan mene naimisiin, sillä avioliitto tuo mukanaan monenlaisia
+huolia ja ristiriitoja, joita aiheuttaa yhdyselämä eriluonteisen
+yksilön kanssa, lasten kiittämättömyys ja heidän särkemänsä toiveet,
+heidän sairaudestaan tai kuolemastaan aiheutuvat huolet. Naimaton on
+kaiken sellaisen kärsimyksen ulkopuolella. Epikurolaisuus tarjosi
+kannattajilleen turvapaikan, johon elämän myrskyjä voi paeta;
+stoalaisuus sitävastoin oli luja linnoitus sille, joka tahtoi taistella
+turmeltunutta ajanhenkeä vastaan.
+
+Samasta syystä, josta aito epikurolainen, »viisas» vältti avioliittoa,
+samasta syystä hänen ei pitänyt milloinkaan puuttua politiikkaan. Siitä
+seuraa vain loppumattomia rettelöitä. Ei ole toista intohimoa, joka
+voisi tehdä ihmisen niin onnettomaksi kuin kunnianhimo, ei yhtäkään,
+joka asettaa onnettoman uhrinsa alttiiksi niin äkillisille muutoksille.
+Ja valta ja kunnia — mitä siunausta onkaan näin ollen niiden
+omistamisesta? »Ainoa kruunu, jolla on jotakin arvoa, on viisauden
+kruunu.» Kuitenkin Epikuros myöntää, että henkilö, joka suorastaan
+palaa valtiollisesta kunnianhimosta, tekee parhaiten jättäessään sen
+hillitsemättä ja antautuessaan leikkiin. Ja aikoina, jolloin valtion
+etu vaatii, että kaikkien kansalaisten on kannettava kortensa kekoon,
+on viisaankin velvollisuus uhrata rauhansa yhteiseksi hyväksi.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Eduard Schwartz, Charakterköpfe aus der antiken Literatur: II Reihe.
+
+Paul Barth, Die Stoa.
+
+Adolf Dyroff, Die Ethik der alten Stoa.
+
+H. von Arnim, Epikur.
+
+Ivar Harrie, Athenare.
+
+E. Joyau, Epicure.
+
+
+
+
+PLATON.
+
+
+Ehjimmän kuvan Sokrateesta on jälkimaailmalle antanut Platon,
+verrattomasti suurin hänen oppilaistaan. Jo aikalaisiltaan hän sai
+kunnianimen »filosofian ruhtinas». Suurella mestarilla ei milloinkaan
+ole ollut niin arvokasta seuraajaa.
+
+Platon oli syntynyt vuonna 427 e.Kr. suuren peloponnesolaissodan
+viidentenä vuotena. Hän kuului erääseen Ateenan ylhäisimpiä ja
+varakkaimpia sukuja. Hänen isänsä sukujuuret ulottuivat aina
+Ateenan viimeiseen kuninkaaseen asti. Syntyperänsä nojalla tällä
+kunnianhimoisella, runsaslahjaisella nuorukaisella oli kaikki
+edellytykset kohota valtiomiehenä johtavaan asemaan. Mutta niihin
+aikoihin, jolloin hän astui elämään, sattui tapahtuma, joka antoi hänen
+elämänuralleen aivan toisen suunnan: hän oppi tuntemaan Sokrateen.
+Ja hänet valtasi ihailu, jota eheä persoonallisuus aina herättää
+intomielisessä nuorukaissydämessä. Elämä oli jo opettanut nuorelle
+idealistille niin paljon, että hän oli huomannut sekä ylimysvallan että
+kansanvallan heikot ja turmiolliset puolet. Molemmat olivat tehneet
+politiikasta väkivallan ja puolueellisuuden välikappaleen. Mutta ajan
+kiistojen keskellä Sokrates esiintyi ihmisyyden ja oikeamielisyyden
+lipunkantajana väkivallan ja vääryyden pahoja voimia vastaan. Mitä
+arvoa olikaan valtio- ja puoluemielien uralla sellaisen henkilön
+siunauksellisen elämäntyön rinnalla? Mitä auttoikaan kaikki maailman
+valtiotaito, niin kauan kuin yhteiskunta oli muodostunut ihmisistä,
+joiden silmät olivat sokeat näkemään hyvän ja oikean? Mitä enemmän
+onnettomuudet saartoivat Platonin maanmiehiä, sitä selvemmin hän
+tajusi, että ainoa todellinen valtiotaito on ihmisten tekeminen
+paremmiksi ja onnellisemmiksi. »Hän näki», kuten muuan ruotsalainen
+Platonin kuvaaja lausuu, »vain _yhden_ mahdollisuuden paremman valtion
+aikaansaamiseksi: sen, että _ihmiset_ muuttuisivat paremmiksi.» Siihen
+Sokrates oli työllään pyrkinyt koko ikänsä, ja Platon tahtoi nyt jatkaa
+hänen elämäntyötään.
+
+Platonin päätökseen seurata opettajansa jälkiä vaikutti
+peruuttamattomasti se, että Sokrates ihailtavalla tavalla sinetöi
+kuolemallaan elämäntyönsä. Niihin aikoihin, jolloin Platon ainaiseksi
+jätti hyvästi nuoruudenaikaiset valtiomiesunelmansa, jolloin hän
+uhrasi kunniansa velvollisuuden ja todellisen onnen hyväksi, hän oli
+28-vuotias mies.
+
+Platon tuntee nyt, että hänen lähin tehtävänsä on kaiken maailman
+edessä sovittaa poismenneen mestarinsa muisto. Ja hän tarttuu kynään
+ja kirjoittaa ne kaksi teosta, jotka ovat nimeltään »Sokrateen
+puolustuspuhe» ja »Kriton». Kaikesta päättäen ne eivät olleet Platonin
+teosten pitkän sarjan ensimmäisiä. Asiantuntijat pitävät aivan
+yleisesti vanhempina ainakin paria niistä dialogeista, jotka esittävät
+Sokratesta kiistelemässä sofistojen kanssa, erikoisesti »Protagorasta»
+ja »Hippiasta». Sitävastoin muuan toinen Platonin kuuluisimpia
+dialogeja, joka käsittelee samaa aihetta, nimittäin se, jonka nimenä
+on »Gorgias» ja jota on sanottu »oikeamielisyyden korkeaksi veisuksi»,
+on ilmeisesti kirjoitettu unohtumattoman mestarin kuolemasta saatujen
+voimakkaitten vaikutusten alaisena.[10]
+
+Platon oli aloittanut kirjailijauransa näytelmänkirjoittajana.
+Nuoruudenteoksensa hän oli polttanut päättäessään vihkiä elämänsä
+filosofialle, mutta draamallinen kipinä kyti vielä hänen dialogeissaan.
+Ne eivät ole ainoastaan saaneet sisältöään suurella ajattelijalta
+— ne ovat myöskin suuren taiteilijan muovailemia. Dialogit, jotka
+Platon kirjoitti voimansa päivinä, ovat jännitystä ja elämää uhkuvia
+mestariteoksia, ja niissä vaeltaa silmiemme editse runsas kokoelma
+mielenkiintoisia henkilöitä. Ja kun vielä tänä päivänä puhumme
+attikalaisesta siroudesta, attikalaisesta suolasta esityksen mausteena,
+silloin ajattelemme etupäässä Platonin dialogien valikoidun hienoa,
+taiteellisesti viimeisteltyä kieltä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ennenkuin Platon ryhtyi jatkamaan edesmenneen mestarinsa
+rakkaudentyötä, hänen täytyi saada toipua musertavasta iskusta. Hänelle
+oli tarpeellista päästä joksikin aikaa pois kansan keskuudesta,
+joka oli palkinnut jaloimman ja parhaan miehensä kuolemalla. Platon
+kaipasi maahan, missä helleenisen maailman valtiollinen levottomuus ja
+kilvoittelu oli pannaanjulistettu, valtioon, jolla oli luja perustus ja
+ikivanhat perimätiedot. Ja niin hän lähti Egyptiin, salaisen viisauden
+ihmemaahan.[11]
+
+Hänen hiljaisuuden ja rauhan kaipuunsa ei pettynyt. Täällä tuntui
+siltä, kuin ajan kello olisi pysähtynyt ja ikuisuuden muuttumaton
+maailma astunut alas ajalliseen elämään. Heijastaen iäisyyden suurta
+rauhaa ja sielu syventyneenä Hellaan suurin ajattelija palasi
+faaraoitten maasta.
+
+Kotimatkalla hän kävi etelä-Italiassa, jossa tapasi Pythagoraan opin
+kannattajia. Näiden esimerkkiä hän noudatti monessa suhteessa, kun hän
+kotiin palattuaan itse perusti filosofisen yhdyskunnan. Luultavasti hän
+myöskin oli pythagoralaisilta saanut elämänkatsomukseensa sellaisia
+piirteitä kuin uskon sielunvaellukseen.
+
+Syrakusassa Platoniin liittyi muuan hänen uskollisimpia ja
+huomattavimpia oppilaitaan, yksinvaltias Dionysioksen lanko _Díōn_,
+joka silloin oli kaksikymmenvuotias nuorukainen. »Hän omaksui», Platon
+itse sanoo, »esittämäni opit suuremmalla innolla ja terävyydellä
+kuin yksikään siihen asti tapaamani nuorukainen.» Mutta itsevaltias
+Dionysios ei suinkaan yhtynyt Platonin ihastukseen. Hän piti huolen
+siitä, että mahdollisimman pian päästiin eroon filosofista, joka
+julkisesti paheksui väkivaltaa ja raakuutta, ja panetti tämän laivaan,
+joka vei hänet takaisin kotimaahansa.
+
+Oltuaan poissa kymmenkunnan vuotta Platon palaa koliinsa Ateenaan
+rikkaana uusista vaikutelmista ja kokemuksista. Hän on kypsynyt
+mieheksi ja filosofiksi. Nyt hän tahtoo käydä käsiksi suureen
+elämäntehtäväänsä, ryhtyä uudistamaan yhteiskuntaa jalostamalla
+ihmisiä. Ja niin hän kokoaa ympärilleen joukon ihanteellisia
+luonteita veljeskunnaksi pythagoralaiseen tapaan. He asuvat puutarhan
+kaunistamassa maatalossa, joka sijaitsi Ateenan ulkopuolella
+Akádēmos-nimiselle satusankarille pyhitetyllä paikalla ja oli
+siitä saanut nimen _Akadēmeia_. Luonnonihailija Kimon oli täällä
+keinotekoisen kastelun avulla saanut aikaan tuuhean puiston ja vihreitä
+nurmikenttiä. Platon oli itse ostanut maatilan.
+
+Viileissä pylväiköissä tapahtui varsinainen opetus, ja Akademeian
+hiljaisessa ja tyynessä lehdossa Platon käyskenteli oppilasparvineen
+keskustellen filosofisista ja muista tieteellisistä kysymyksistä. Niin
+syntyi maailman ensimmäinen akatemia. Se sai nimensä paikasta, jossa
+se sijaitsi, ja se on antanut nimensä myöhempien aikojen korkeammille
+opetuslaitoksille sekä oppineille, kaunokirjallisille ja taiteellisille
+yhdyskunnille.
+
+Platonin akatemia oli laatuaan pitkäikäisin opetuslaitos, mikä
+milloinkaan on ollut olemassa. Kun keisari Justinianus vuonna 529 j.Kr.
+hajoitti sen, se oli pysynyt pystyssä enemmän kuin yhdeksän vuosisataa.
+
+Mutta akatemia ei ollut ainoastaan koulu, vaan myös tieteellinen
+tutkimuslaitos — sitä voisi nimittää maailman ensimmäiseksi
+yliopistoksi. Täällä opiskeltiin miltei kaikkia silloisia tieteitä, ja
+Platon antoi herätteitä eri alojen tutkimukselle.
+
+Ennen kaikkea harrastettiin luonnollisesti filosofian eri aloja.
+Täällä laskettiin perustus sekä _psykologialle_, joka on oppi ihmisen
+sielunelämästä, että _logiikalle_, joka tutkii ajattelun lakeja.
+_Etiikka_ oli kuitenkin kaikista filosofian haaroista lähinnä Platonin
+sydäntä. Kaikkien hänen filosofisten mietiskelyjensä lopullisena
+tarkoituksena oli sen elämäntehtävän toteuttaminen, jonka hän oli
+perinyt omalta opettajaltaan ja mestariltaan: ihmisten tekeminen
+hyviksi ja oikeamielisiksi. Todellisena Hellaan poikana hän ei
+milloinkaan väsynyt saarnaamaan _kohtuullisuutta_ ja _mielenmalttia_
+kaikkia muita etevämpinä hyveinä.
+
+Tämä Platonin siveysopillinen harrastus on ollut alkuna m.m.
+tutkimukselle, jota voisi pitää alkoholikysymyksen ensimmäisenä
+tunnettuna tieteellisenä käsittelynä. Hän tutkii ensin, millainen
+käsitys eri kansoilla on juovutusjuomista alkaen skyyttalaisista ja
+traakialaisista, joiden keskuudessa sekä miehet että naiset juovat
+viiniä, tai Tarentumin asukkaista, missä voi Dionysoksen juhlana nähdä
+koko kaupungin juopuneena, aina sparttalaisiin saakka, jotka ovat
+kieltäneet kaiken viinin käytön ja rankaisevat ankarasti juopunutta
+henkilöä. Platon tutkii edelleen humalan seurauksia ja huomaa, että
+ne osoittautuvat halujen ja intohimojen voimakkaana nousuna, kun
+sitävastoin huomiokyky, ymmärrys ja muisti tylsistyvät, vieläpä
+kokonaan katoavat. Juopuneesta tulee kuin pieni lapsi, hän menettää
+itsehallintansa ja muuttuu »todella viheliäiseksi olennoksi.» Platon
+on kuitenkin varma siitä, että vanhoihin ihmisiin viini voi vaikuttaa
+hyväätekevästi. Sentähden sallittakoon heidän kutsua Dionysos
+»juhlallisuuteen ja riemuun, jonka hän on antanut ihmisille avuksi
+vanhuuden ankeutta vastaan. Sillä hän antoi meille viinin siten
+nuorentaakseen meidät uudelleen, saadakseen meidät unohtamaan murheemme
+ja pehmittääkseen kovan mielemme kuten raudan, kun se pannaan tuleen ja
+muuttuu silloin taipuisaksi.»
+
+Sitävastoin ei »poikien tule ollenkaan saada maistaa viiniä, ennenkuin
+he ovat kahdeksantoista vuoden ikäisiä. Sillä ei ole lisättävä tulta
+tuleen ruumiissa enempää kuin sielussakaan. Ja ennenkuin nuoret ovat
+alkaneet tehdä kovaa työtä, on tarkoin varottava heidän kiivaita
+intohimojaan.» Platon puoltaa myöskin karthagolaisten keskuudessa
+voimassa olevaa lakia, jonka mukaan »kukaan ei saa maistaa viiniä
+ollessaan sodassa, kukaan virkamies ei saa juoda viiniä virkavuotenaan,
+samoin eivät myöskään perämiehet ja tuomarit virkaansa toimittaessaan
+eikä henkilö, joka aikoo ottaa osaa johonkin tärkeään neuvotteluun.
+On myöskin», hän lisää, »joukoittain muita tapauksia, jolloin ei tule
+juoda viiniä, jos tahtoo säilyttää hyvän ymmärryksen ja arvostelukyvyn.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Platonin innokkaasti harrastama tiede oli myöskin _matematiikka_.
+Tällä alalla hän oli Pythagoraan hengenheimolainen ja yhtyi lukujen
+maailman tässä herättämään innostukseen. Erikoisen suurena hän piti
+matematiikan pedagogista arvoa: se selvittää ajatusta ja tekee
+käsityskyvyn nopeammaksi. _Tähtitieteessä_ Platon itse antoi loistavan
+näytteen intuitiivisesta tieteellisestä neroudestaan lausuessaan sen
+vakaumuksen, että kiertotähtien liikkeitten itse asiassa täytyy olla
+lainalaisia, vaikka ne meistä näyttävät säännöttömiltä. Oli vain
+osattava laskea nämä lait. Muutaman akatemian jäsenen, kuuluisan
+matemaatikon ja tähtitieteilijän, Eūdoksoksen, onnistuikin laskea
+kiertotähtien radat ja kiertoaika, ja hän vahvisti siten suuren
+mestarin tieteellisen aavistuksen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ystävien ja oppilasten piirissä, jonka Platon oli kerännyt ympärilleen
+Akatemiaan, hän oli täysin löytänyt itsensä, ja täällä hän laskee
+filosofisen oppirakennelmansa perustuksen neljällä dialogillaan
+»_Sympōsion_», »_Phaidon_», »_Phaidros_» ja »_Valtio_». Ne ovat
+draamallisen eloisia mestariteoksia, jotka merkitsevät hänen
+tuotantonsa huippukohtaa. Näissä dialogeissa hän johtaa lukijan
+valtaiseen ajatusrakennelmaansa, _ideaoppiin_. Tämän sisällön Platon
+on havainnollistuttanut suurpiirteisellä kuvalla »Valtio»-dialogissa,
+teoksessa, joka on hänen filosofiansa korkeimpia saavutuksia. Hän
+sanoo siinä lukijalle suunnilleen näin: »Kuvittele maanalaista luolaa,
+missä istuu ihmisiä kahleet jaloissa ja kaulan ympärillä sillä tavoin,
+että he eivät ikinä ole saaneet nähdä luolan ulkopuolella olevasta
+elämästä muuta kuin varjokuvia, jotka piirtyvät luolan seinään ja
+liikkuvat siinä ikäänkuin ne olisivat eläviä olentoja! Jos nämä ihmiset
+kykenisivät ilmaisemaan toisilleen ajatuksiaan, etkö silloin luule
+heidän kaikkien tulevan siihen käsitykseen, että nämä varjot olivat
+todellisia esineitä. Nämä ihmiset eivät siis yleensä pitäisi totena
+muuta kuin asioitten varjoja.
+
+Kuvittele edelleen, että heidän kahleensa irroitetaan ja heidät
+vapautetaan harhaluulostaan — mikä on seurauksena? Oleta, että yksi
+heistä päästetään vapaaksi ja hänet pakotetaan äkkiä nousemaan,
+tekemään täyskäännös ja katsomaan valoa kohti. Hän ei voi tehdä tätä
+tuntemalta tuskaa, ja päivänvalon sokaisemana hän ei voi käsittää
+kaikkia todellisia esineitä, joiden varjoja hän aikaisemmin näki. Mitä
+arvelet hänen sanovan, jos joku selittäisi hänelle, että hän ennen oli
+nähnyt vain silmänlumetta, mutta nyt sitävastoin näkee oikeammin? Etkö
+luule hänen hämmentyvän ja pitävän ennen näkemäänsä todellisempana kuin
+sitä, mitä hänelle nyt näytetään?» Samalla tavalla — Platon arvelee
+— käy meidän ihmisten, kun me yritämme kohota aistimaailmasta, jossa
+joka päivä elämme, järjen ja aatteitten katoamattomaan maailmaan.
+Vain vähitellen me maan asujaimet totumme yläilmojen valkeuteen. Vain
+asteittain meidän katseemme voi avautua näkemään oikean todellisuuden.
+Mutta kun se tapahtuu, me tajuamme, että tämän aistimaailman esineet
+ovat vain aatteitten kalpeita muistoja.
+
+Korkeimpia aatteita ovat hyvyyden ja kauneuden idea sekä
+oikeamielisyyden ja rohkeuden eli urhoollisuuden idea. Mitä sitten on
+esimerkiksi _kauneuden idea_? Se on, Platon sanoo, jotakin muuta ja
+korkeampaa kuin kauniit esineet, mutta se on läsnäolevana jokaisessa
+kauniissa esineessä. Kauniit kasvot vaihtelevat ja muuttuvat, mutta
+kauneus itsessään pysyy samana. Näin on myöskin _hyvyyden idean_
+laita. Sen maalliset muodot vaihtelevat, mutta itse idea on ikuinen
+ja muuttumaton. Sentähden se onkin todellisempi kuin ne muodot,
+joissa se esiintyy täällä maan päällä. Yksityiset esineet ja ilmiöt
+täällä maailmassa ovat vain kalpeita varjokuvia ideoitten maailmasta
+— se yksinään on oikea todellisuus. Se on alkuperäinen. Yksityisten
+esineitten olemassaolo perustuu itse asiassa aatteeseen. Kauniit
+esineet ovat kauniita vain siitä syystä, että ne ovat osallisia
+kauneuden aatteesta.
+
+Tällöin johtuu helposti mieleen Johan Olof Wallinin ihana virsi:
+
+    Oi, ylen paljon kauneutta kätkee
+    elämän, luomakunnan virranuomat.
+    Vaan alkulähteen aallot, jotka soittaa,
+     ne virrat voittaa.
+
+Jos laskeudumme ideoitten maailman asteikkoa alaspäin, on laita sama
+kuin kauneuden idean: kaikkialla muodostaa oikean todellisuuden yleinen
+tyyppi, lajikäsite, yleinen laki. Paino on oikea todellisuus — ei
+putoava kivi. Yksityinen hevonen ei ole oikea todellisuus, vaan hevosen
+lajikäsite — s.o. niiden tunnusmerkkien yhtymä, jotka ovat yhteisiä
+kaikille hevosille ottamatta huomioon väriä, kokoa, ikää, sukupuolta.
+Yksilöt tulevat ja menevät, syntyvät ja kuolevat, mutta lajityyppi
+säilyy. Senvuoksi — Platon arvelee — se on oikea todellisuus eli idea.
+Esineitten tilapäisiä ominaisuuksia me näemme silmillämme, kuulemme
+korvillamme ja havaitsemme muilla aistimillamme; idean sitävastoin
+tajuamme ainoastaan ajatuksellamme — vain se antaa täydellistä tietoa.
+Tosi filosofi on se, jonka katse kykenee tunkeutumaan vaihtelevien
+varjojen harson läpi, jota useimmat ihmiset nimittävät todellisuudeksi,
+aina olioitten olemukseen asti, kirkkaitten, läpikuultavien aatteitten
+maailmaan, »maahan, joka on tehty karneolista, jaspiksesta ja
+smaragdista». Mutta vain harvat voivat nähdä petollista ulkokuorta
+syvemmälle.
+
+Hyvyyden idea on kaikista korkein. »On ilmeistä», Lindskog sanoo,
+»että Platon pitää sitä melkein persoonallisena olentona. Se on
+hänelle todellisuudessa korkein jumala ja ainoa jumala.» Toisinaan
+hän puhuu muistakin korkeimmista aatteista aivan kuin elävistä ja
+ajatuskykyisistä hengistä. Tällä tavoin niistä tulee paljoa enemmän
+kuin pelkkiä lajikäsitteitä — niistä tulee järjellisiä olentoja, jotka
+ovat läheisessä yhteydessä jumalallisen hengen kanssa.
+
+Platonin tien oli johtanut ideaopin huipuille hänen elämäntarpeensa
+löytää ehdottomasti todellista tietoa, saavuttaa kiinteä tukikohta
+tässä katoavassa ja vaihtelevassa maailmassa.
+
+Elämä aatteitten maailmassa on korkeinta autuutta, ja niiden näkemisen
+tulee siksi olla kaikkien ajattelevien ihmisten pyrkimyksen päämääränä.
+Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä sitä, jonka silmät ovat täten
+avautuneet näkemään korkeamman todellisuuden. Asian laita on aivan
+sama, kuin jos joku noista luolaihmisistä äkkiä pakotettaisiin
+päivänvalosta palaamaan luolan pimeyteen. »Oleta», Platon sanoo, »että
+hänen tällöin on heti kilpailtava entisten vankitoveriensa kanssa
+noiden varjokuvien arvostelemisessa, ennenkuin hänen silmänsä vielä
+ovat ehtineet uudelleen tottua pimeyteen. Eikö hänelle silloin ilkkuen
+naurettaisi sanoen, että hän on palannut vaellukseltaan yläilmoista
+tärveltynein silmin, ja että siis ei ollut hyvä lähteä sinne? Ja voi
+sitä, joka tämän jälkeen yrittäisi vapauttaa vangit ja viedä heidät
+ylös valoon.» Sokrates oli saanut kokea, miten sen asian laita oli.
+Luolaihmiset olivat hänet surmanneet.
+
+Platonkin joutui monta kertaa tekemään sen katkeran kokemuksen, että
+ihmiset eivät _tahtoneet_ vapautua vankeudestaan eivätkä antaneet viedä
+itseään ylös päivänvaloon. Pettyneenä hän yhä enemmän luopui kaikista
+yrityksistä vaikuttaa yleisiin asioihin ja sulkeutui yhä ahtaammin
+kuoreensa ja uskollisten ystäviensä ja oppilaittensa pieneen piiriin.
+Valtiolliset ihanteensa, hän esitti suuressa »Valtio»-nimisessä
+teoksessa. Siinä hän piirsi ihannevaltion suuntaviivat, valtion, jonka
+tuli astua »vääristeltyjen ja turmeltuneitten valtiomuotojen tilalle,
+joita hän itse masentuneena oli paennut». Vain sille valtiomuodolle hän
+antaa jotakin arvoa, joka yhteiskuntansa johtajiksi asettaa sellaisia
+miehiä, jotka voivat vaikuttaa _kansankasvattajina_, jotka voivat tehdä
+ihmiset hyviksi ja onnellisiksi, koska he vaeltavat katse kiinnitettynä
+korkeampaan, katoamattomaan maailmaan. Tätä Platon tarkoittaa
+sanoillaan, että »ainoa hyvä valtiomuoto on se, jonka vallassaolijat
+ovat todellisia filosofeja.» Platon painostaa kuitenkin itse nimenomaan
+sitä, että valtiomuoto, jonka hän ajatusmaailmassaan on luonut, on
+mittapuuksi tarkoitettu _ihanne_, jonka mukaan muita valtiomuotoja on
+arvosteltava.
+
+Minkä verran hänen onnistui toteuttaa tätä teoriaansa käytännössä?
+
+Tilanne näytti jo kerran varsin lupaavalta. Kuten pilvien lomitse
+tunkeutuva auringonsäde tuli Platonille äkkiä kutsu matkustaa Sisiliaan
+julistamaan oppejaan Syrakusan yksinvaltiaan hovissa. Se tapahtui
+vuonna 366. Edellisenä vuonna Dionysios oli äkkiä kuollut, ja Platonin
+ihailija Dion oli saanut suuren vaikutusvallan. Hän toivoi nyt voivansa
+suuren filosofin avulla käännyttää nuoren Dionysios II:n.
+
+Platon oli tällöin yli kuudenkymmenen vuoden ikäinen ja hänestä tuntui
+sangen arveluttavalta niin iäkkäänä lähteä pitkälle ja vaivalloiselle
+merimatkalle, mutta — kuten hän eräässä kirjeessään sanoo — »jos
+yleensä milloinkaan aiottiin yrittää toteuttaa ajatuksiani laeista ja
+asetuksista, niin sen täytyi tapahtua nyt. En tahtoisi olla omasta
+mielestäni vain sanataituri, joka ei koskaan omasta aloitteestaan ole
+ryhtynyt tositoimiin.»
+
+Kaikki aikalaiset odottivat jännityksellä, miten mahtavan hallitsijan
+ja koko Hellaan suurimman viisauden opettajan kohtaus sujuisi.
+Alku näytti varsin lupaavalta. Dionysios otti Platonin vastaan
+ruhtinaallisin. kunnianosoituksin, ja kuuluisan vieraansa mieliksi
+yksinvaltias pani toimeen perinpohjaisia uudistuksia hovielämässä.
+Meluisten juominkien sijaan, jotka voivat kestää »kolme kuukautta
+yhteen menoon», astui voimaan ankara kohtuullisuus ruoan ja juoman
+suhteen. Mutta pian filosofin oppien herättämä ensimmäinen innostus
+haihtui, ja varsinaiselle mielenmuutokselle Dionysios oli yhtä vähän
+altis kuin aikoinaan Alkibiades. Molemmat ihailivat opettajaansa ja
+tunsivat hänen rinnallaan jonkinlaista häpeää hairahdustensa vuoksi,
+mutta hyviä päätöksiä tai korkeintaan hyviä yrityksiä pitemmälle he
+eivät ikinä päässeet. Platonin ei milloinkaan onnistunut muuttaa
+tyrannia hallitsija-filosofiksi.
+
+Yksinvaltiaan hovissa oli luonnollisesti myöskin sellaisia henkilöitä,
+jotka olivat huolissaan Dionin ja Platonin vaikutusvallasta ja
+pelkäsivät oman asemansa senvuoksi sortuvan. Platoniin he eivät alussa
+uskaltaneet käydä käsiksi, mutta sitä kiivaammin he hyökkäsivät Dionin
+kimppuun. Heidän onnistui uskotella Dionysiokselle, että hänen enonsa
+aikoi itse pyrkiä tyranniksi, ja vihdoin eräänä päivänä Dion ajettiin
+maanpakoon. Pian myöskin Dionysioksen ja Platonin ystävyys katkesi, ja
+filosofi palasi kotiin.
+
+Muutamien vuosien kuluttua oikullisen tyrannin mieleen tosin juolahti
+ajatus kutsua filosofi uudelleen luokseen. Platonin sai varmaankin
+suostumaan tarjoukseen se seikka, että Dionysios lupasi sopia Dionin
+kanssa ja uskotteli, että hänessä oli uudelleen herännyt innokas
+harrastus filosofiaan. Mutta kun tosi oli kyseessä, ei kummastakaan
+tullut mitään, ja Platonin itsensä sallittiin töin tuskin lähteä
+Sisiliasta. Dionysios koetti pidättää häntä siellä mahdollisimman kauan
+— jonkinlaisena panttivankina. Sillä niin kauan kuin Platonin kohtalo
+oli yksinvaltiaan määrättävissä, ei tämän ystävä Dion uskaltanut kostaa
+sukulaiselleen.
+
+Joitakin vuosia myöhemmin tilanne kuitenkin jälleen muuttui lupaavaksi.
+Dion karkoitti Dionysioksen Syrakusasta. Tämä asettui Korinthokseen,
+missä hänen kerrotaan ansainneen elatuksensa koulumestarina. Mutta
+toimiessaan parhaillaan Syrakusan valtiomuodon uudistamiseksi Dion
+joutui salamurhaajan uhriksi. Näin Platonin kaikki toiveet saada
+käytännössä toteuttaa valtiollisia oppejaan olivat ainaiseksi
+sortuneet. Hän suri syvästi ystävänsä kuolemaa. Platonin viimeinen
+suuri teos, »_Lait_», onkin alistumisen tuote, osoittaen »vanhuksen
+alistumista todellisuuteen, jota hän ei voinut hallita.» Ja kuitenkin
+tämä teos ei ilmaise katkeruutta. Siitä huokuu vain elämänviisautta
+ja lisäksi tunteen lämpöä, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta.
+Vanhus ei ole katkera, sillä hän ymmärtää, mistä syystä hän on
+epäonnistunut valtiollisena opettajana. Ja hänellä on se kaunis
+lohdutus, että vaikka hän ei ole voinutkaan luoda uusia _yhteiskuntia_,
+hän on kuitenkin kyennyt tekemään lukemattomia _ihmisiä_ paremmiksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Platon oli kahdeksankymmenvuotias muuttaessaan pois tästä raihnaisuuden
+ja pettymysten maailmasta. Hän erosi elämästä lujasti luottaen toiseen
+olemassaoloon, missä ruumiillinen heikkous ei haitannut sielun
+pyrkimystä »puhtauden, ikuisuuden ja kuolemattomuuden maailmaan»,
+hyvyyden ja kauneuden iäiseen valtakuntaan, jonne hänen sielunsa
+innoituksen hetkinä oli kaipauksen siivin kohonnut. Platonin ruumis
+kätkettiin viimeiseen leposijaansa Akatemian läheisyyteen, mutta hänen
+henkensä elää ja vaikuttaa vielä tänä päivänä kuolemattomissa teoksissa
+kuten ennen kaikkea »Sokrateen puolustuspuhe», »Symposion», »Phaidon»,
+»Gorgias» ja »Valtio».
+
+»Platon on ensimmäisenä yrittänyt ratkaista länsimaisen ihmisen
+elämänongelmaa kokonaisuudessaan, ja hänen jälkeensä tähän probleemaan
+sisältyvät ristiriidat ovat taukoamatta askarruttaneet länsimaista
+ihmiskuntaa» — suunnilleen tällaisen yleisarvostelun muuan Platonin
+tuntija lausuu suuren filosofin elämäntyöstä. »Tämä ihmiskunta on
+yksilön sisäisen täydellistymisen suureksi välikappaleeksi koroittanut
+maailmasta pakenemisen, mutta toiselta puolen se on sankarina palvonut
+niitä, jotka ovat vihkineet elämänsä työlle ihanteen toteuttamiseksi
+maailmassa.
+
+Intian viisaan silmissä elämänongelma on jo vuosituhansia näyttänyt
+sangen yksinkertaiselta: elämä _maailmassa_ on vain valmistusta
+eroon _maailmasta_. Länsimaalainen sitävastoin pitää näitä molempia,
+sisäistä persoonallista kehitystä ja työtä maailmassa, samanarvoisina,
+välttämättöminä vaatimuksina, ja ne tekevät hänestä sen rikkiraastetun
+ihmisen, jollainen hän on, ellei hän surmaa toista, puolta sielustaan.
+Hänen ikuinen ihanteenkaipuunsa ja ikuinen tarve muuttaa maailma
+ihanteitten kaltaiseksi — näitten molempien päämäärien välillä häilyy
+länsimaalaisen ajatus- ja tunne-elämä, ja tuloksena on ainainen
+levottomuus, lakkaamaton vaikeus löytää oikeata tietä, löytää elämän
+keskeistä painopistettä — olemassaolon tuska. Voimakkaammin kuin kukaan
+muu on Platon lausunut julki elämämme ylevimmät pyrkimykset ja oman
+elämämme tragiikan. »Platonin filosofian voi sanalla sanoen lausua
+sisältävän _länsimaisen ihmisen koko aatemaailman_. Hänessä tapaamme
+Euroopan kaikkien ajatusten idut. Ja hänessä löydämme länsimaisen
+sielumme suuren vapahduksen ja levon — kaikki sovittavan huumorin.»
+
+Kaikki idealismi on erottamattomasti liittynyt ideaopin suuren
+julistajan muistoon. Jokaisen suuren ihanteellisen uudestisyntymisen,
+niin renessanssin kuin romantiikankin päivinä, — kuten
+kirjallisuushistorioitsija Albert Nilsson sanoo — »henget ovat
+palanneet takaisin Platonin ajatusmaailmaan sytyttääkseen soihtunsa
+hänen tulestaan.» Skandinavialaisessa sivistyspiirissä ilmenee
+Platonin vaikutus voimakkaana Atterbomin lujassa uskossa aatteitten
+ja kauneuden iäisyysarvoon. Sitä todistaa myöskin Stagneliuksen usko,
+että aistimaailma on syntynyt ideoitten luopuessa Jumalasta. Tegnér
+nimittää aistimaailmaan laskeutunutta aatetta langenneeksi enkeliksi,
+joka kaipaa takaisin alkulähteeseensä. Hänen ihanteellisuutensa viittaa
+myöskin, samoinkuin Platonin, aistimaailmasta totuuden, hyvyyden ja
+kauneuden katoamattomaan maailmaan, ja hänen runollinen aatemaailman
+kuvailunsa muistuttaa usein suuresti Platonia. Saman hengen lapsia on
+Vihtori Rydberg, joka pitää maailmankehityksen keskeisimpänä asiana
+jumaluuden toteuttamista täällä maan päällä ihmisten ihanteellisten
+pyrkimysten avulla.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kirjallisuutta:
+
+Platon, — Skrifter, ruotsiksi kääntänyt Claes Lindskog: 6 osaa.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Platon: 2 nid.
+
+N. Bergius, Platons livssyn.
+
+Hugo Bergstedt, Samhällsstrider och samhällsutopier i det forntida
+Grekland.
+
+Ivar A. Heikel, Platon (sarjassa »Merkkimiehiä»).
+
+Malte Jacobsson, Platon som politiker.
+
+Hans Larsson, Platon och vår tid.
+
+Sven Lönborg, Det sjunde Platonsbrevet och Erosdialogerna (Svensk
+tidskrift 1927).
+
+Paul Natorp, Platos Ideenlehre.
+
+Vitalis Norström, Till Platos idélära.
+
+Gunnar Rudberg, Ur Platons brevväxling.
+
+Gunnar Rudberg, Platon.
+
+Pontus Wikner, Platon.
+
+Albert Nilsson, Svensk romantik. Den platonska strömningen.
+
+
+
+
+ARISTOTÉLĒS.
+
+
+Aristoteles oli Platonin suurin oppilas. Hän on Platonin akatemian
+toiminnan _tieteellisen_ puolen etevin edustaja. Platon oli samalla
+kertaa ajattelija ja runoilija — Aristoteles on sitävastoin tiedemies
+kiireestä kantapäähän. Hänellä ei ole suuren mestarinsa mielikuvitusta
+ja kykyä ajatella kuvissa tuottaen lukijoilleen puhtaasti taiteellista
+nautintoa. »Milloinkaan», Wilamowitz sanoo, »eivät laulunjumalattaret
+ole suudelleet hänen huuliaan.» Hän on kuiva ja abstraktinen
+luonne, mutta sen sijaan hänellä on tiedemiehen perinpohjaisuutta,
+huolellisuutta ja varovaisesti harkitseva arvostelukyky. Kuitenkin voi
+myöskin Aristoteleessa havaita erinäisiä piirteitä Sokrateen ironiasta
+ja huumorista, vaikka ne ovatkin hänessä kuivuneet satiiriksi. Niinpä
+pidetään seuraavaa arvostelua hänen lausumanaan: »Ateenalaiset ovat
+keksineet kaksi asiaa: maanviljelyksen ja oivalliset lait. Pellon
+viljasta he elävät, mutta lakeja he eivät käytä mihinkään.»
+
+Aristoteleen ajattelu on _analysoivaa_: hän erittelee kaiken
+yksityisiin osiinsa, kun taas Platonin ajatustoiminnan kohteena
+on kokonaiskuva. Aristoteleen ajattelu on Platonin rinnalla kuin
+anatominen kartasto verrattuna elävään ihmisolentoon.
+
+Aristoteles oli seitsemäntoistavuotias nuorukainen tullessaan
+Platonin oppilaaksi — se tapahtui vuonna 367 — ja kuului sitten
+akatemiaan kaksikymmentä vuotta, aina mestarin kuolemaan asti.
+Niin arvosteleva kuin Aristoteles olikin taipumuksiltaan, vieläpä
+suhtautuen kriitillisesti muutamiin puoliin mestarin filosofiassa,
+hän ihaili kuitenkin lämpimästi verratonta opettajaansa. Pitipä hän
+suurta ajattelijaa niin suuressa arvossa, että selitti jo senkin
+»liian suureksi kunniaksi, että kuka tahansa saisi edes puhua hänestä,
+vaikkapa se olisi tapahtunut mitä ylistävimmin sanoin».
+
+Viisi vuotta Platonin kuoleman jälkeen Aristoteles ryhtyi Makedonian
+Philippos kuninkaan pyynnöstä hänen poikansa Aleksanterin opettajaksi
+ja kasvattajaksi tämän ollessa silloin kolmentoistavuotias nuorukainen.
+Näin oli sen ajan etevimmällä filosofilla parin vuoden aikana
+tilaisuus henkisesti vaikuttaa runsaslahjaiseen nuorukaiseen, jolle
+historia kerran oli antava nimen Suuri. Aristoteleen ansiota on
+varmaankin se kiihkeä mieltymys kreikkalaiseen sivistykseen, jota
+nuori makedonialainen ruhtinas jo varhain osoitti, ja jonka hän
+kerran lausui julki intomielisin sanoin: »Eivätkö teistä tosiaankin
+kreikkalaiset makedonialaisten parissa näytä olevan kuin puolijumalia
+villien eläinten keskellä!» Kun Aleksanteri sitten maailmaasyleilevillä
+valloitusretkillään tunkeutui syvälle idän maihin, hän muisti lähettää
+vanhan opettajansa tutkittavaksi kiintoisia luonnonesineitä ja myönsi
+suuria summia Itämaitten rikkauksista hänen tutkimuksiaan varten.
+
+Vuonna 335 Aleksanteri astui Makedonian valtaistuimelle. Samana
+vuonna Aristoteles lähti Ateenaan ja perusti sinne filosofikoulun. Se
+sijaitsi erään Lykeion nimisen voimisteluhallin läheisyydessä, ja tämän
+nimen latinalainen muoto, _Lyceum_, toistuu vielä tänä päivänä monien
+korkeampien oppilaitosten nimissä. Täällä harrastettiin voimaperäisesti
+ei ainoastaan filosofian eri aloja, vaan myös kaikkia muita tieteitä,
+ja Aristoteleen suuruus perustuu enimmältä osalta hänen miltei
+ainutlaatuiseen kykyynsä hallita aikansa koko tietoa.
+
+Aristoteleen filosofisen kasvatuksen pohjanahan oli Platonin
+ideaoppi. Ajattelussaan hän onkin pysynyt ideaopin kannalla, mutta on
+muodostellut sitä, niin että se on muuttunut niin sanoaksemme enemmän
+turpeeseen sidotuksi. Platon kuvitteli ideoita itsenäisiksi olioiksi,
+jonkinlaisiksi yliaistillisiksi henkiolennoiksi, jotka elivät toisessa
+maailmassa kuin aistilliset esineet. Aristoteles toi ideat alas
+aistimaailmaan ja opetti, että ne asuvat yksityisissä esineissä, aivan
+kuin taiteilija valmistaa aatteelleen asunnon marmorilohkareeseen,
+josta hän luo taideteoksen.
+
+Aristoteles ei kuitenkaan ole suorittanut filosofista suurtyötään
+metafysiikan vaan _logiikan_ alalla. Sekä Sokrates että Platon olivat
+uutterasti harrastaneet loogillisia tutkimuksia varsinkin päästäkseen
+selville oikeista käsitteistä ja ajattelun säännöistä, mutta vasta
+Aristoteles on luonut järjestelmällisen logiikan ja aikaansaanut
+siten erinomaisen arvokkaan älyllisen apuneuvon. Hän on antanut
+ajattelijoille, puhujille ja kirjailijoille ajatusten koetinkiven,
+keinon, jonka avulla voidaan erottaa toisistaan väärät ja oikeat
+johtopäätökset. Hänen oma ajattelunsa todistaa myöskin hienoa ja
+terävää logiikkaa. Hänen kirjoituksensa logiikan alalta olivat
+keskiaikana yliopistojen tärkeimpiä oppikirjoja, ja niillä oli suuri
+vaikutus myöskin muhamettilaiseen sivistykseen.
+
+Muitten tieteitten alalla Aristoteleen vahvoja puolia on toisaalta
+hänen perusteellinen _yksityiskohtien tutkimuksensa_. Toisaalta hänen
+mestarillinen järjestely- ja _luokittelukykynsä_: taito, osoittaa tämän
+maailman ilmiöitten lainalaisuutta ja yhteenkuuluvaisuutta.
+
+Sanomattoman paljon vaivaa hän on varmaankin nähnyt ohjatessaan
+oppilaitaan suorittamaan kärsivällisyyttä koettelevia tieteellisiä
+erikoistutkimuksia, opettaessaan heitä tieteellisellä harrastuksella
+tarkastelemaan hyönteisiä tai onkimatoja taikka ilman esteettistä
+vastenmielisyyttä käsittelemään eläinten sisälmyksiä. Yhä uudelleen
+hänen oli pakko teroittaa opiskelijoille, että luonnossa kaikki,
+vähäpätöisin ja halveksituinkin, on ihmeellistä ja omassa lajissaan
+kaunista.
+
+Aristoteles on ensimmäisenä luokitellut eläinkunnan ja jakanut sen
+selkärankaisiin ja selkärangattomiin eläimiin ja selkärankaiset
+edelleen imettäväisiin, lintuihin, kaloihin, matelijoihin ja
+sammakkoeläimiin. Hän tietää, että valas ei ole kala eikä lepakko
+lintu, vaan molemmat ovat imettäväisiä.[12]
+
+Miellyttävä piirre Aristoteleessa on se, että hänessä ilmenee
+todellisen tiedemiehen nöyryys. Oman tutkimuksemme »rajoitettujen
+apulähteitten» vuoksi — hän sanoo — »täytyy usein tyytyä pieniin
+tuloksiin yrittäessään ratkaista maailmanarvoituksia; ja lohdutuksena
+on se, että tulevaisuus runsaampine mahdollisuuksineen on saavuttava
+parempia tuloksia. Meidän on vain tehtävä parhaamme, vaikka toisinaan
+pakostakin tulisimme tehneeksi vääriä johtopäätöksiä.»
+
+Ja tuskin tarvinnee mainita, että niin teräväjärkistä kuin Aristoteleen
+tieteellinen menettely hänen oman aikansa kannalta olikin, se ei aina
+täytä nykyajan tieteellisiä mittoja. Lisäksi hän oli useinkin liian
+herkkäuskoinen, ja ennakkokannat ovat aivan liian paljon päässeet
+vaikuttamaan hänen tosiseikkojen selityksiinsä.[13]
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaksitoista vuotta Aristoteles sai häiritsemättömässä rauhassa
+toimia Lykeionissa. Mutta Aleksanterin äkkiä kuoltua vuonna 323
+e.Kr. helleenien keskuudessa syttyi vapaussota makedonialaisia
+vastaan, jotka aina Philippoksen ajoista asti olivat olleet heidän
+isäntiään. Aristoteleen suhteet Makedonian kuningashuoneeseen olivat
+jo aikaisemmin saattaneet hänet epäluulonalaiseksi »vapaudenystävien»
+silmissä, ja nämä vihjailivat, että Lykeion muka oli makedonialainen
+vakoilukeskus. Vanhan tutun kaavan mukaan häntä vihdoin syytettiin
+»jumalattomuudesta». Mutta ennenkuin kuolemantuomiota oli ehditty
+julistaa Aristoteles käänsi Ateenalle selkänsä sanoen: »Ateenalaiset
+eivät saa toista kertaa tehdä syntiä filosofiaa vastaan.» Euboiasta hän
+löysi turvapaikan, mutta kuoli siellä jo seuraa vana vuonna 62 vuoden
+ikäisenä.
+
+Aristoteleen vaikutus sivistyksen edistymiseen on valtava, suurempi
+kuin yhdenkään toisen tiedemiehen. Vielä puolitoista vuosituhatta
+hänen kuolemansa jälkeen muuan keskiajan suurimpia henkiä nimittää
+häntä »kaikkien tieteitten mestariksi». »Muhamettilaiset samoinkuin
+kristityt kunnioittavat häntä, ja ristiretkeilijä ja islamilainen
+unohtavat kiistansa kilpaillessaan keskenään kreikkalaisen viisaan
+ylistämisessä», Gomperz sanoo. Aristoteles on kaikista ensimmäisenä
+asettanut tieteen kunniapaikalleen ihmiskunnan kehityksessä. Ja tämän
+kunniasijan se on suureksi osaksi saavuttanut Aristoteleen luomien
+varmojen tutkimusmenetelmien avulla. Niiden voima on ennen kaikkea
+siinä, että hän on perustanut tutkimuksensa kokemuksen kiinteälle
+maaperälle.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Aristoteles und Athen: 2 nid.
+
+Theodor Gomperz, Griechische Denker: nide III.
+
+Werner Jaeger, Aristoteles.
+
+Richard Nordin, Aristoteles, den grekiska antikens mångsidigaste
+forskare.
+
+
+
+
+»LÄÄKITSEMISTAIDON ISÄ».
+
+
+Sokrateen ja Platonin aikoina eli Hippokrates, jota on nimitetty
+»lääkitsemistaidon isäksi». Hänen kotipaikkansa oli Kōs-saari, kaunein
+Vähän-Aasian lounaisrannikkoa reunustavista saarista, ja hän kuului
+perheeseen joka polveutui Asklēpióksesta, lääkitsemistaidon jumalasta.
+Tämän latinalainen nimi oli Aesculāpius, josta johtuu lääkärin
+nimitys eskulaappi. — Asklepioksen pyhäkköjä oli melkein kaikkialla
+helleenisessä maailmassa, ja niihin tulvi laumoittain sairaita
+saadakseen apua ja neuvoja kipuihinsa. Asklepioksen kuuluisimmat
+temppelit sijaitsevat Kos-saarella ja Epidauroksessa Argoliin
+maakunnassa.
+
+Kaivauksia suoritettaessa viimeksimainitulla paikalla on löydetty
+kivitauluja, joiden kirjoitukset kertovat lukuisista ihmeparannuksista,
+joita täällä on tapahtunut ontuville ja rammoille, sokeille ja mykille,
+keuhkotautisille ja leininlyömille, ihmisille, joita oli vaivannut
+rakkokivi, paiseet tai tulehdukset tai käärmeenpuremat tai joilla on
+ollut ruumiissaan nuolenkärkiä. Hedelmättömät naiset voivat täällä
+tulla siunatuiksi.[14] Epidauros oli antiikin Lourdes.
+
+Kun sairaat olivat uhranneet jumalalle ja kun heidät oli soitolla
+ja laululla saatettu voimakkaasti suggestiiviseen tilaan, he saivat
+viettää yön temppelissä nukkuen uhrieläinten taljoilla, ja aamulla he
+nousivat terveinä tai heille oli ainakin unessa ilmoitettu, miten he
+saavuttaisivat terveytensä. Monelle onnettomalle Asklepioksen temppeli
+kuitenkin oli kärsimyksen tien viimeinen pysähdyspaikka: hautausmaa on
+pyhäkön alueen ulkopuolella.
+
+    Epidauros-tammilehtoon
+     sairas väsyneenä kulkee
+    tuomiota vuottaen.
+    Kultauneen Asklepios
+    taikka kuolonuneen sulkee
+     silmät uneksijan sen.
+
+    Uneksien tahdon lehdon
+     suhistessa syksyn lähteen
+    tuikkivaiseen tuijottaa.
+    Solistessa kuolon virran,
+    kuohuessa elon lähteen
+     kuolla — elon saavuttaa.
+
+        Oscar Levertinin runosta »Tempelsömen».
+
+Epidauroksen temppeli todistaa, että lääkitsemistaito joillakin
+tahoilla Kreikassa, kuten Itämaillakin, oli yhteydessä uskonnon
+ja loitsutaidon kanssa. Mutta täällä oli jo aikaisin olemassa
+luonnonparannuksen, terveen kansanomaisen parannustaidon alkeet;
+ja nämä Hippokrates kohotti tieteeksi. Tosin hän ei ollut
+lääkitsemistaidon isä siinä mielessä, että hän olisi ollut lääketieteen
+_perustaja_, mutta hänen _vaikutuksensa_ lääketieteen kehitykseen on
+suurempi kuin kenenkään muun lääkärin. Siitä johtuu hänen kunnianimensä.
+
+Kansanomainen lääkitsemistaito käytti kotoisissa parannuskeinoissaan
+sellaisia aineita, joiden kokemus osoitti olevan terveellisiä; mutta
+sen harjoittajien mieleen ei milloinkaan juolahtanut tutkia, mistä
+syistä jokin lääkeaine vaikutti niin tai näin. He eivät tutkineet
+rohtoja eivätkä ihmisruumista ja sentähden he eivät osanneet
+tarkoituksenmukaisesti sovelluttaa lääkkeen käyttöä erilaisiin
+tapauksiin. He eivät kyenneet erottamaan oleellista tilapäisestä; usein
+he erehtyivät luulemaan taudin oireita sairauden syyksi. Tällainen
+parannustaito oli vielä vain harjaantumiseen perustuvaa käsityötä eikä
+tiedettä. Kreikkalaiset luonnonfilosofit ovat antaneet alkusysäyksen
+lääketieteellisten kysymysten tieteelliselle käsittelylle.[15] Heidät
+johti siihen tutkimisinto, ainainen kysymys _minkätähden_.
+
+Mutta luonnonfilosofien lääketieteellisten kysymysten pohdinnassa piili
+vaara: voidaan myöskin filosofoida liian paljon, niin että yhteys
+kokemuksen kiinteän maaperän kanssa häviää. Lääketieteen perustana ei
+saa olla ennakolta tehty _irrallinen olettamus_, sanoo Hippokrates
+eräässä jälkeensä jättämässään kirjoituksessa ja suhtautuu purevalla
+ivalla niihin, jotka vajoavat löyhiin havitteluihin.
+
+Yhtä ankarasti hän arvostelee noitien ja velhojen lääkitsemistaitoa,
+jonka pohjana on usko, että sairaat ovat pahan hengen riivaamia.
+Miten paljon ovatkaan onnettomat mielisairaat ja kaatuvatautiset
+saaneet kärsiä sen uskon vuoksi, että he olivat saastaisia ja jumalien
+epäsuosiossa! Keskiajalla ja kauan jälkeenpäin, aina 1800-luvulle
+saakka, näitä raukkoja pidettiin rautoihin kahlehdittuina kuin
+pahantekijöitä ja heitä kohdeltiin järkyttävän tylysti. Tätä raakuuden
+taustaa vastaan Hippokrateen inhimillinen käsitys tuntuu sitäkin
+ihailtavammalta. Hän ei pitänyt uhriraukkoja hourupäinä, joita täytyi
+pitää kahleissa, vaan sairaina ihmisinä, jotka tarvitsivat hoitoa. Hän
+nimittäin totesi, että mielisairaus ja kaatuvatauti aiheutuvat erään
+ruumiin elimen, aivojen, sairastumisesta, ja hän sovellutti hoidon
+sen mukaisesti. »Ihmisten täytyy tietää», hän sanoo, »että mieluisat
+ja iloiset vaikutelmamme, naurumme, pilamme eivät johdu muualta
+kuin aivoista, kuten myös surumme ja murheemme, alakuloisuutemme ja
+valituksemme. Etupäässä juuri aivoilla me ajattelemme ja ymmärrämme,
+näemme ja kuulemme. Tämä sama elin aiheuttaa sen, että menetämme
+järkemme ja vaivumme houreeseen, että pelko ja kauhu ympäröivät meitä
+päivin ja öin.»
+
+Lähtien joka kohdassa kokemuksesta ja tarkoista, varmasti
+vahvistetuista havainnoista Hippokrates on lääketieteen alalla
+saavuttanut saman merkityksen kuin Aristoteles luonnontieteitten
+alalla yleensä. Molemmissa tapauksissa ammattimiehet ovat pari
+vuosituhatta astuneet mestarin jälkiä varoen huolellisesti pienintäkin
+poikkeusta; Sekä Platon että Aristoteles ovat muuten saaneet suuren
+osan lääketieteellisistä tiedoistaan Hippokrateen kirjoituksista ja
+mainitsevat hänet kunnioittaen aikansa suurimpana arvovaltana tällä
+alalla.
+
+Takaisin siis vanhaan kansanomaiseen lääkitsemistaitoon, joka ei
+perustunut loitsujen lukemiseen ja jota filosofiset teoriat eivät
+olleet hämmentäneet! — se oli Hippokrateen tunnussana. Rakenna
+kokemuksen perustalle! Mutta rakenna edelleen! Älä tyydy siihen
+tosiseikkaan, että jokin lääke auttaa, vaan koeta myöskin saada
+selville syy, minkä vuoksi se auttaa! Itse hän on lausunut syvän
+kunnioituksensa tieteellistä tutkimusta kohtaan »Aforismiensa»,
+tietonsa yhdistelmän, tutuissa alkusanoissa: »Elämä on lyhyt, mutta
+taito on pitkä.»
+
+Olemme jo saaneet voimakkaan vaikutelman siitä, että lääkitsemistaidon
+isä ei ollut ainoastaan nerokas lääkäri ja luonnontutkija, vaan myöskin
+lämminsydäminen ihmisystävä. Hän ei milloinkaan unohtanut kärsivää
+ihmistä sairaustapauksen vuoksi. Kirjoituksissaan hän puhuu harvemmin
+taudeista kuin sairaista ihmisistä Ja sairauksia käsitellessään hän
+näki paikallista taudinoiretta syvemmälle, hän ajatteli etupäässä koko
+elimistön vahvistamista, jotta se siten jaksaisi voittaa paikallisen
+kivun.
+
+Tärkein tehtävä autettaessa elimistöä saamaan takaisin terveytensä on
+_ruokajärjestyksen_ määrääminen ottaen huomioon potilaan yksilölliset
+taipumukset. Tämä on uutta lääketieteen historiassa. Lääkkeisiin
+nähden Hippokrates sitävastoin on erittäin säästäväinen aikana,
+jolloin oltiin halukkaita ahmimaan sellaisia aineita, sen parempi mitä
+eriskummallisempia.
+
+Myöskin _kirurgina_ Hippokrates pääsi odottamattoman pitkälle, ja
+hänen kirurgiset kirjoituksensa ovat useissa kohdissa pakottaneet
+nykyaikaisiakin kirurgeja ihailemaan miehen erinomaista kokemusta,
+taitoa ja huolellisuutta leikkausten suorittamisessa. Milloinkaan
+hän ei väsy teroittamaan lääkäreille puhtautta ja varoittamaan
+koskettelemasta haavoja likaisilla esineillä. Puhtaus on paranemisen
+ensimmäinen ehto.
+
+_Yleisen terveydenhoidon_ alalla Hippokrateen huomiot olivat perustavaa
+laatua. Hän on, mikäli tiedämme, ensimmäinen, joka on täysin tajunnut
+ilmastollisten ja maantieteellisten olojen vaikutuksen väestön
+terveydentilaan. Hän neuvoo uudelle paikkakunnalle tulevaa lääkäriä
+tutkimaan sen asemaa, sillä on suuri ero, onko seutu pohjan vai
+etelän puolella, auringon nousuun tai laskuun päin. Lääkärin on myös
+tarkattava, onko seutu laaksonpohjassa, jossa ilma on ummehtunutta,
+vai kukkulalla, jossa ilmanvaihto on nopea, onko maa vesipitoista vai
+kuivaa, sekä minkälaista juomavesi on, onko se pehmeätä vai kovaa,
+kirkasta vai sameata ja mistä se tulee.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Olemme edellä aivan arastelematta puhuneet Hippokrateesta ja hänen
+kirjoituksistaan. Nyt meidän täytyy tunnustaa, että hänen omista
+kirjoituksistaan tiedämme miltei yhtä vähän kuin Homeroksen. Niistä 53
+kirjoituksesta, joita pidetään hänen tekeminään, ei varmastikaan noin
+nelisenkymmentä ole hänen kirjoittamaansa. Mutta ainakin suuri osa
+niistä on kuitenkin hänen koulukuntansa tuotetta, ja nekin — ainakin
+pääasiassa — ilmaisevat mestarin ajatuksia.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Ernst Nachmanson, Hippokrates och hans tid.
+
+M.K. Löwegren, De Hippokratiska skrifterna i svensk öfversättning; 2
+osaa.
+
+Chr. Blinkenberg, Miraklerne i Epidauros.
+
+Axel W. Persson, Ur antikens liv och kultur.
+
+Hermann Usener, Organisation der wissenschaftlichen Arbeit (»Vorträge
+und Aufsätze»).
+
+
+
+
+
+
+VANHA ATTIKALAINEN HUVINÄYTELMÄ
+
+
+
+
+ARISTOPHÁNĒS.
+
+
+Erään nuoren kirjailijan näytelmä nimeltä 'Pilvet' esitettiin äskettäin
+ensi kerran ruotsalaiselle yleisölle. Se on saanut odottaa esitystään
+Tukholmassa melko kauan, lähes kaksi ja puoli vuosituhatta. Sen
+alkupremiääri oli Ateenassa vuonna 423 e.Kr., jonka jälkeen se oli
+unohduksissa jonkin aikaa, kaksikymmentä vuosisataa ja enemmänkin,
+joutuen meidän päivinämme uudelleen teatterien ohjelmistoon.
+
+Tekijä on meikäläiselle teatteria harrastavalle yleisölle uusi
+tuttavuus; hänen kappaleitaan lienee tuskin milloinkaan esitetty
+Ruotsin näyttämöillä. Mutta hän tuntuu kaikin tavoin ansaitsevan
+rohkaisua, ja ensi-ilta on melkoinen merkkitapaus, varsinkin kun on
+kulunut niin pitkä aika ensi-illasta tekijän omassa maassa, missä hän
+kohtasi erinäisiä ikävyyksiä arvostelijain taholta kuten niin moni
+muukin teatterin ohdakkeisella polulla. Toivottavasti meikäläinen
+yleisö on vastaanottanut kappaleen suopeasti.
+
+Kirjailija on kuten sanottu nuori, ja ajan tunnus on, että nuorten on
+saatava äänensä kuuluviin vieläpä radiossakin. Se on sitäkin enemmän
+paikallaan tässä tapauksessa, kun hän on ollut nuori lukemattomien
+miespolvien aikana, nuorempi kuin useimmat ihmiset, ja on elänyt
+kauemmin kuin sadat kaikkien maiden ja kaikkien koulukuntien nuoret.
+Erehtymättömiä kirjallisia ohjelmia on toitotettu maailmalle ja
+noudatettu ja haudattu, mutta 'Pilvien' kirjoittaja on säilynyt
+tuoreena ja elävänä. Vanhuus ei ole pystynyt häneen, mitkään suunnat,
+virtaukset ja -ismit eivät ole häntä surmanneet. Sillä hänellä,
+Aristophaneella, on sitä, mihin runouden koko elämä perustuu:
+mielikuvitusta ja oikeata sävyä.»
+
+Näin kirjoitti muuan ruotsalainen teatteriarvostelija jonkin aikaa
+sitten[16] otsakkeena »Lupaava ensi-esitys».
+
+Aristophaneen ensimmäinen huvinäytelmä esitettiin vuonna 427 e.Kr.,
+siis peloponnesolaissodan viidentenä vuonna. Siitä on tallella vain
+katkelmia, mutta niistä voi päätellä aiheen olleen saman, jota
+Aristophanes neljä vuotta myöhemmin käsitteli komediassa »Pilvet».
+Kummassakin kappaleessa hän kävi sofistojen kimppuun syyttäen
+heitä siitä, että he kasvattivat nuorisosta lainvääristelijöitä ja
+sanansaivartelijoita.
+
+Ennenkuin siirrymme »Pilviin», meidän on kuitenkin tutustuttava
+erääseen toiseen hänen kuuluisimpia huvinäytelmiään, joka esitettiin
+edellisenä vuonna. Sen nimenä on »_Ritarit_», ja se on kuuluisa
+häikäilemättömyydestä, jolla siinä mukiloidaan kansanvallan ja
+sotapuolueen johtomiestä, pöyhkeilevää nahkuri Kloonia. Harvoin,
+tuskin milloinkaan lienee ketään miestä julkisuudessa niin ankarasti
+ruoskittu. Aristophanes oli tosiaankin tässä pitänyt lupauksensa
+»leikata karvari anturanahaksi ritareille».
+
+Muuan kappaleen päähenkilöistä on ylhäinen herra nimeltä Dēmos.
+Demos[17] merkitsee »kansa», ja ylhäinen herra onkin Ateenan kansa
+olennoituna. Komedia alkaa kahden orjan keskustelulla Demoksen talossa.
+He purkavat toisilleen sydäntään sättien erästä vastatullutta toveria,
+paphlagonialaista lurjusta, joka kaikin tavoin katkeroittaa heidän
+elämäänsä ja petkuttaa heidän vanhaa, herkkä uskoista isäntäänsä.
+Juonen edistyessä käy pian selville, että orjien naamarin taakse
+kätkeytyy sotapäällikkö Demosthenes — hän jonka ansiota, oli
+Pyloksen valloitus, vaikka Kleon riisti siitä kunnian itselleen — ja
+muuan toinen sotapäällikkö. Röyhkeä paphlagonialainen on tietenkin
+Kleon — lisävakuudeksi saamme tietää, että paphlagonialainen on
+aikaisemmin ollut nahkurinsälli. Kun tulee puheeksi paphlagonialaisen
+pitkäkyntisyys — hänen kaikkien muiden vastenmielisten ominaisuuksiensa
+joukossa —, sanoo Demos: »Äskettäin sotkin Pyloksessa sparttalaisen
+taikinan, mutta sen, mikä oli minun leipomaani, hän kähveltää ja
+tarjoaa sen sannalle omana työnään.»
+
+Päästäkseen eroon hirmuvaltiaastaan nuo molemmat veijarit keksivät
+varastaa hänen oraakkelikirjansa hänen maatessaan ja kuorsatessaan.
+Ilmeisesti Kleon ei ole laiminlyönyt tarpeen vaatiessa lisätä
+suunnitelmiensa arvovaltaa vetoamalla sopiviin oraakkelilauseisiin.
+
+Kun orjat ovat saaneet kallisarvoisen kirjan käsiinsä, he löytävät
+ihastuksekseen sen ennustuksen, että paphlagonialaisen nahkurin on
+lopuksi karkoittava makkarakauppias, joka on vielä röyhkeämpi lurjus
+kuin hän itse.
+
+Samassa hetkessä makkaranmyyjä ilmestyykin kuin kutsuttuna, ja Demos
+tervehtii häntä sanoilla:
+
+    »Sua rikast', onnekasta!
+    Maan mato tänään, huomenna jo valtias,
+     oi päämies onnellisen Ateenan!»
+
+Hämmästyneenä kaupustelija huudahtaa: »Mutta miten minusta,
+makkaranmyyjästä, voisi tulla niin mahtava mies?»
+
+— »Voi kyllä», Demos valistaa häntä, »juuri senvuoksi, että olet
+mankuja, tyhjäntoimittaja, hävytön ja julkea vintiö.»
+
+    Oi sa onnen kultapoika,
+    Mink' osan saitkaan, hyväks valtion tään elää!»
+
+hän huudahtaa väristen tunnetta ja vakaumusta.
+
+Kun makkarakauppias kainosti huomauttaa, ettei hän ole saanut
+sivistystä, tuskinpa tuntee edes kirjaimia, hän saa Demokselta kuulla,
+että jo siinäkin on arveluttavan paljon. Hän olisi ollut vielä
+soveliaampi valtiolliseksi johtajaksi, jos hän ei ikinä olisi oppinut
+ainoatakaan kirjainta. Makkarakauppiaan liian korkean sivistystason
+korvaa se, että hän tähänastisen ammattinsa perusteella on hyvin
+valmistunut ottamaan käsiinsä valtion ohjakset. Sillä makkaran teko ja
+valtion ohjaaminenhan on yhdentekevää; kummassakin tapauksessa on vain
+sekoitettava, Demos arvelee ja lisää:
+
+    »Sun lahjas kaikki viittaa kansanjohtajaan:
+    suur' ääni, tavat raa'at, synty alhainen.
+     Sun laistas juuri kaipaa toimet valtion.»
+
+Kun nyt paphlagonialainen ilmestyy näyttämölle, niin hänen ja
+makkarakauppiaan välillä alkaa kaikkea muuta kuin salonkisävyinen
+kaksintaistelu. Osoittaakseen oveluuttaan makkarakauppias kertoo jo
+poikana kerran varastaneensa eräältä kokilta paistin. Huudahtaen:
+»Katsohan, tuolla on pääskynen! Nyt tulee kevät», hän sai kokin
+katsomaan ylös työstään. »Ja siinä silmänräpäyksessä»; hän jatkaa,
+»minä sieppasin paistin, kätkin sen ja vannoin olevani viaton, kun
+minua epäiltiin. Ja eräs demagogi, joka näki minut, sanoi: 'Kyllä
+totisesti tuosta pojasta tulee kansanjohtaja.'»
+
+Kiista päättyy makkaranmyyjän voittoon, sillä hän osaa eniten soittaa
+suutaan; ja kuoron, jossa on Ateenan ritareita, huudellessa hänelle
+kehoituksen sanoja, hän kaikin voimin pehmittää paphlagonialaisen.
+Lopulta nahkuri menettää myöskin Demoksen suosion, ja hänen on pakko
+luovuttaa valtansa makkarakauppiaalle.
+
+Näytelmän lopussa makkaranmyyjä paljastuukin tosi isänmaanystäväksi,
+joka on ainoastaan tahtonut avata Demoksen silmät. Hänen onnistuukin
+herättää Demos ajattelemaan ja tehdä hänestä jälleen se, mikä hän oli
+entisinä aikoina, Marathonin mainehikkaina päivinä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta »Ritareista» kyllin — istuutukaamme katselemaan »_Pilviä!_»
+Huvinäytelmä on saanut nimensä kuorosta, jonka jäsenet oli puettu
+pilviksi esittäen vertauskuvallisesti sofistojen haihattelua ja
+todellisen sisällön puutetta. Komedia kuvaa talonpoikaa, joka on
+muuttanut Ateenaan ja jonka täytyy siellä tehdä velkaa, jotta hänen
+poikansa voisi ylläpitää hevosiaan ja esiintyä oikein hienona herrana.
+Nyt hän ei tiedä, miten selvittäisi huonot asiansa. Mutta silloin hän
+tulee ajatelleeksi sofistoja, jotka opettavat, miten musta tehdään
+valkoiseksi ja lakeja väännellään mielinmäärin. Hän sanoo pojalleen:
+
+    »On heillä kaksi puhetapaa kuulemma,
+     parempi puhe sekä toinen huonompi.
+    Ja toinen niistä, juuri huonompi,
+    se aina väärin sanoin voittaa, sanotaan.
+    Jos nyt sen väärän puheen opettelet vain,
+    niin veloistani, jotka sinun tähtes tein,
+     obolia[18] ei tarvis ole maksaa mun.»
+
+Pojalla ei kuitenkaan ole halua istuutua koulunpenkille. Silloin
+isä itse lähtee erääseen »viisasten henkien mietiskelyhuoneeseen»,
+kuten hän sofistakoulua nimittää, Sokrateen luo, jonka Aristophanes
+kuvaa pääsofistaksi. »Makkarakauppiaat ja muut kelpo ihmiset, jotka
+muodostivat teatterin yleisön enemmistön», hirttivät kyllä yhteen
+köyteen kaiken, mikä filosofian nimeä kantoi», käyttääksemme Sohückin
+hauskaa sanontaa. Heidän mielestään kaikki filosofit olivat pelkkiä
+saivartelijoita.
+
+Kelpo maamies tapaa suuren viisaudenopettajan riippumatossa makaamassa,
+ja kysyessään viisaalta mieheltä, mikä tarkoitus sillä on, hän saa
+ylevän vastauksen: »Leijailen pilvissä ja filosofoin auringosta.»
+
+Talonpoika esittää nyt toivomuksensa saada oppia kaunopuheisuuden
+taitoa, ja suurten traagikkojen tyyliin, joita Aristophanes parodioi,
+hän antaa kuoron vastata:
+
+    »Mitä pyydät, me kyllä täytämme sen, eikä tästä hetkestä kenkään
+    Sua voita, kun kansankokous on, missä tärkeimmät päätökset tehdään.»
+
+Mutta tätä ei velkainen talonpoika pyydä. Hän selittää lähemmin
+toivomustaan:
+
+    »Minä tärkeistä päätöksistä nyt viis; en sellaista valtaa kaipaa,
+    Kun väärin vain tulkita voisin lait ja saamamieheni pettää.»
+
+Kuoro suostuu siihen, että hän saa oppia tätäkin, ja suuri sofista
+alkaa siis opettaa häntä. Ensiksi n.s. Sokrateen täytyy kuitenkin
+päästä selville miehen luonteesta ja senvuoksi hän tekee tälle muutamia
+kysymyksiä:
+
+        »Sull' onko muisti?
+
+    _Talonpoika_:
+
+                          Kautta Zeun, on kaksikin:
+        jos olen saamamies, niin muistan hyvin,
+         jos velkaa olen, sangen kehnosti.
+
+    _Sokrates_:
+
+        No entäs onko puheenlahja sulla?
+
+    _Talonpoika_:
+
+        En puhu yhtään paremmin kuin maksankaan.»
+
+Tämähän ei näytä erikoisen lupaavalta, ja maamies osoittautuukin
+pian mahdottomaksi kehittymään edelleen. Hän ei malta omaksua mitään
+tietoja, vaan odottaa ainoastaan kärsimättömästi, että saisi oppia
+»sen niin — sen — tiedäthän — sen _väärän puheen_». Lopulta Sokrates
+perinpohjin kyllästyy mahdottomaan oppilaaseen, ja mies saa sen sijaan
+lähettää poikansa kouluun. Mutta sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä,
+sillä kun poika tapaa jälleen isänsä, hän ensi töikseen antaa ukolle
+selkäsaunan. Ja hän todistaa kaikkien väittelytaidon sääntöjen mukaan,
+että hänellä on siihen oikeus.
+
+»Etkö ole lyönyt minua ollessani lapsi?» hän kysyy isältä.
+
+»Olen kylläkin, mutta vain siksi, että tahdoin sinun parastasi.»
+
+»Eikö minullakin silloin ole oikeus tahtoa _sinun_ parastasi?» kysyy
+häikäilemätön nuorukainen.
+
+Katkeroituneena siitä, että häntä on niin perinpohjaisesti vedetty
+nenästä, talonpoika raukka kostaa sytyttämällä koko sofistapesän
+palamaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavana vuonna, 422, Aristophanes palaa jälleen politiikkaan
+kirjoittaen mainion huvinäytelmän »_Ampiaiset_», jossa hän ivailee
+ateenalaisten rajatonta käräjöimishalua, minkä vuoksi he tuhlasivat
+aikaa, joka olisi voitu käyttää paremminkin. Tämän piirteen
+vertauskuvana on se kiukkuinen, pistävä hyönteinen, josta huvinäytelmä
+on saanut nimensä. Sen hahmoon hän on myöskin pukenut kuoron jäsenet.
+Päähenkilöinä ovat tässä, kuten »Pilvissä», isä ja poika. Isä on
+yhtä innokas Kleonin ihailija kuin poika mainehikkaan nahkurin
+verivihollinen. Ukko istuu oikeutta päivät pääksytyksin; ja siitä hän
+saa Kleonin aikaansaaman lain mukaisesti kolme obolia päivässä. Mutta
+omat asiansa hän laiminlyö kokonaan.
+
+Parantaakseen isän tästä päähänpistosta poika lopulta keksii niin
+jyrkän toimenpiteen, että telkeää hänet omaan taloonsa pitäen sitä
+herkeämättä silmällä. Mutta ukko ryömii ulos viemärijohdoista tai
+savuaukosta. Näytelmän alkaessa hän on pujahtanut leivinuuniin, missä
+hän ryömii pitkin seiniä kuin hiiri. Hetken kuluttua hän ilmestyy
+uudelleen savuaukkoon, mutta hänet huomataan, hän tekee uusia
+epäonnistuneita yrityksiä päästääkseen ulos ja talttuu vasta pojan
+luvatessa, että hän saa virkistäytyä ihanimmalla mitä tietää: hän
+saa istua oikeutta, mutta kotona, ratkaisten — kahden koiran välistä
+oikeusjuttua. Toinen rakki syyttää toista aitassa tapahtuneesta
+juustonvarkaudesta, ja oikeudenkäynnissä noudatetaan kaikkia
+oikeusistuimen muodollisuuksia, Ei unohdeta edes tuoda syytetyn pieniä
+lapsia tuomioistuimen eteen pyytämään armoa isälleen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Herjaava, ilakoiva ilveily, joka pilkkaa vanhoja jumalia, politiikkaa
+ja paljon muuta, on huvinäytelmä »_Linnut_», Aristophaneen runouden
+mestariteos, antiikin Kesäyönunelma. Se on ehdottomasti samalla
+iloisin ja ilmavin kaikista hänen näytelmistään. On kuin jokaisesta
+vuorosanasta soisi linnunliverrys. Pilkkaaja on samalla kertaa
+mestarilaulaja. Hänen runoutensa on, kuten muuan ruotsalainen
+kreikkalaisen kirjallisuuden tuntija[19] sanoo, »ilmavinta ja ja
+sirointa, mitä Attika milloinkaan on tuottanut. Keskellä ilmeilyjä
+kumpuaa lyriikka kimmeltävinä, oikullisina vesisuihkuina. Hänen
+suuren, ihanan vihansa vastapainona on puhdas ja lapsellinen ilo
+mielikuvituksen päästessä laitumelle ilman ohjaksia tai turparengasta
+— ja niin hullunkurisia syrjähyppyjä kuin se tekeekin, se päätyy aina
+erehtymättömästi jollekin vihreälle ja kasteiselle niitylle, jossa on
+kauniita kukkia ja linnunlaulua. — Sokrateen nimen solvaaja, Euripideen
+kiihkeä ja ahdasmielinen vihollinen pysyy kuitenkin aina sulotarten
+suosikkina.
+
+Raivoisaa kynäkiistaa ja lennokasta runoutta dionysisen juhlatunnelman
+yhdistäminä — siinä on suunnilleen Aristophaneen runouden kaava. Mutta
+yhden ainoan kerran, elämänsä juoksun keskivaiheilla, hän näyttää
+väsyneenä ja inhoten jättäneen päivän taistelujen kuorman ja helteen
+ohjatakseen runon nopeakulkuisinta huvipurtta leikin ja haaveen
+kultaista maailmaa kohti. Silloin hän kirjoitti »Linnut».
+
+Tämä huvinäytelmä esitettiin ensi kerran vuonna 414, siis ajankohtana,
+jolloin koko Ateena levottomuuden ja pelon vallassa odotti Sisilian
+sotaretken päättymistä. Pääjuoni on seuraava: kaksi porvaria, jotka
+ovat lopen kyllästyneet Ateenassa vallitsevaan eripuraisuuteen ja
+rettelöimiseen, päättää perustaa uuden kaupungin, mutta ei maan päälle,
+vaan yläilmoihin, lintujen valtakuntaan. Molemmat siirtolaiset, joiden
+nimet ovat _Neuvokas_ ja _Hyvä toivo_, lähtevät matkaan kuljettaen
+mukanaan välttämättömimmän kaluston uuden kodin perustamista varten:
+patoja, pannuja, paistinvartaita y.m. Ensimmäisessä näytöksessä Hyvä
+toivo esittää yleisölle seuraavat selitykset, jotka nykyaikaiselle
+suomenkielelle käännettyinä kuuluvat näin:
+
+    »Arvoisa herrasväki, hyvät kuulijat!
+     Kuin tiedätte, on moni moitteetonkin mies
+    Ateenan kansalaiseks päässyt viekkain keinoin.
+    Me sitävastoin, kaksi poikaa Ateenan
+    ja kuuluen sen tunnetuimpiin perheisiin,
+    otimme jalat allemme ja Ateenan
+     niin ilman kehoituksianne jätimme.
+    Tää oikein ymmärtäkää, tiedämmehän toki:
+    on kaupunkimme mahtava, ja jokaisella
+    tääll’ yhtäläinen oikeus on turmeltua.
+    Vain _yhden_ suven laulaa sirkka oksallaan,
+     mut Ateenassa miehet kuljeksivat veisaten
+    pois koko pitkän elämänsä käräjillä.
+    Siks pois me läksimme vain kori kainalossa
+    ja kulho sekä myrttiseppel uhrattavaks,
+    ja etsimme nyt paikkaa, miss’ ei käräjöidä,
+     ja minne siivo väki majoittua voi.»
+
+Molemmat siirtolaiset aikovat ensinnä käydä harjalinnun, Tereuksen,
+luona, sillä hän on kerran ollut ihminen ja saattoi varmasti antaa
+heille arvokkaita neuvoja. Löytääkseen tien on kumpikin ostanut
+itselleen lintukauppiaalta siivekkään oppaan, Hyvä toivo naakan ja
+Neuvokas variksen. Näyttämö esittää karua seutua, missä molemmat
+kulkijat harhailevat kummallakin tietäjälintu kädellään, väsyneinä
+vaivalloisesta vaelluksesta, jolle nuo kirotut linnut ovat heidät
+houkutelleet.
+
+    Nyt Hyvä toivo sanoo naakalle:
+
+        »Päin puuta suoraan? Käsitinkö oikein?
+
+    Neuvokas:
+
+        Sen piru ties. Tää raakkui: 'käännös, mars!'
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Näin juostaan ahdett' alas, toista ylös.
+
+    Neuvokas:
+
+        Vie hengen meiltä nämä harhatiet.
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Näin komennosta variksen saa käydä
+        Tääll' yhteen menoon sadat peninkulmat.
+
+    Neuvokas:
+
+        Näin komennosta naakan marssimme
+        Ja saamme känsän joka varpaaseen.
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Miss' ihmeessä me olemmekaan nyt?
+
+    Neuvokas:
+
+        Tien jospa löytäis täällä Ateenaan —
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Sit' ei vois löytää kauppajutkukaan.
+
+    Neuvokas:
+
+        Tie kulkee metsään.
+
+    Hyvä toivo:
+
+                            Juokse sitten sinne!
+         Niin meidät petti kurjasti tuo hullu
+        Philokrates, tuo siipikarjan kauppi.
+        Siis näiden löytää piti Tereus,
+        jok' ihmisestä harjalinnuks muuttui.
+        Ja mitä vielä! Hintaa sai hän kyllä.
+            (Naakalle) Mit' anot nokkaas? Narratako aiot
+        päistikkaa kannokkoon ja louhuun meitä?
+         En tietä nää.
+
+    Neuvokas:
+
+                      Niin, polkua ei missään.
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Seis! Minne varis meitä viittoo taas?
+
+    Neuvokas:
+
+        Niin, kautta Zeun, ei raa'u se kuin ennen.
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Se mitä tiestä tietääkään?
+
+    Neuvokas:
+
+                                   Ei muuta
+        Kuin tahtois sormeni se nokkia.
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Tää pirullista on — kun tahtois muuttaa
+        luo lintuin kimssuineen ja kamssuineen,
+         ei sinne silloin tietä löydäkään.
+
+    Neuvokas:
+
+        Mut kuule!
+
+    Hyvä toivo:
+
+                   Mitä sitten?
+
+    Neuvokas:
+
+                                Varis viittaa
+        Pään päälle suoraan.
+
+    Hyvä toivo:
+
+                             Naakka töllistää
+        Myös sinne. Linnulle tää haiskahtaa.»
+
+    Hyvä toivo koputtaa harjalinnun asunnon oveen ja kysyy:
+
+        »Onko pappa kotona?
+
+    Neuvokas:
+
+                            Oot hullu!
+        Kas pappa lintuin kielellä on pippi.
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Siell' onko pippi? — Turhaan naputan.
+        (Huutaa) _Hei, onko pippi kotona?_»
+
+Peukaloinen, kuningas Harjalinnun palvelija, tulee ulos ja hetken
+esteltyään hän lupaa »herrojen vuoksi» — kuten palvelijankielellä
+sanotaan — päästää muukalaiset sisään. Näyttämön peräovet avataan ja
+harjalintu astuu esiin. Mutta ainoastaan hänen koukkuinen nokkansa
+osoittaa, että hän on lintu.
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Herakles auta, moinen kuvatus!
+        Niin kumma pyrstö! Outo kaksoisharja!
+
+    Harjalintu:
+
+        Ken siellä on?
+
+    Hyvä toivo:
+
+                       Olympon jumalat
+        Kanss' Armonne on hiukan pilailleet.
+
+    Harjalintu:
+
+        Tuo mauton vihjailunne jättäkää,
+        mä pyydän. Hyvät herrat, minäkin
+         oon ollut ihminen.
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Sua emme pilkkaa.
+
+    Harjalintu:
+
+                          No mitäs?
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Koukkunokkaas nauramme.
+        Liet kala vaiko lintu, Tereus?
+
+    Harjalintu:
+
+        Mä lintu olen.
+
+    Hyvä toivo:
+
+                       Miss' on höyhenes?
+
+    Harjalintu:
+
+        On sulkasato.
+
+    Hyvä toivo:
+
+                      Etkö voi siis hyvin?
+
+    Harjalintu:
+
+        Voin, kaikin muodoin, tää on vuosittaista.
+        Kevääksi kasvaa uudet höyhenet.
+         Mut keitä ootte sitten?
+
+    Hyvä toivo:
+
+                                Ihmisiä.
+
+    Harjalintu:
+
+        Ja mistä?
+
+    Hyvä toivo:
+
+                  Kaupungista suurten laivain.»
+
+Kun harjalintu saa kuulla, että vieraat ovat Ateenasta, hän huudahtaa:
+
+        »Miks' ette komiteass' istu sitten?
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Vihaamme komiteoita.
+
+    Harjalintu:
+
+                             Sepä kummaa,
+        Kun luulin moisien sukupuuttoon kuolleen.
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Voi niitä sattumoisin löytää — mailta.
+
+    Harjalintu:
+
+        No entäs millä palvella voin teitä?
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Sun kanssas puhuisimme.
+
+    Harjalintu:
+
+                                Mistä sitten?
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Olithan ennen ihminen kuin mekin,
+         teit velkaa niinkuin mekin teimme kerran,
+        ja muutit hahmoa ja ilmaan lensit,
+        näit sieltä linnunsilmin koko maan.
+         Sait linnun tiedon, tiedot ihmisen.
+        Kaks' anojaa on luokses saapunut
+        nyt pyytäin, että paikan näyttäisit
+        miss' ois niin turvallista asustaa
+         kuin nukkuis lämpimässä vuoteessaan.»
+
+    »Mutta viihtyisien paikkojen puheena ollen, kuinka eletään
+    täällä lintujen maailmassa?» kysyy Hyvä toivo Harjalinnulla.
+
+        »Sen tiedät kai sä?
+
+    Harjalintu:
+
+                            Kyllä, oivasti,
+        kun vain saa höyhenpuvun lämpöisen.
+        Pro primo, tääll' ei kukkaroita ole.
+
+    Hyvä toivo:
+
+        Siis ei myös taskuvarkaan pelkoa.
+
+    Harjalintu:
+
+        Puutarhoiss' astelemme noukkien
+        Vain unikoita sekä minttuja.»
+
+    »Onhan tuokin tosin mukavaa», tuumii _Neuvokas_, »mutta
+    voisipa   olonne olla paljoa paremmatkin:
+
+        On lintuin suku valtaan nouseva
+        Ja kunniaan, jos neuvojani seuraa.
+
+    Harjalintu:
+
+        Ja mitä tehdä pitäis?
+
+    Neuvokas:
+
+                              Mitäs pitäis?
+         Tuo sinne tänne räpyttely ensin
+        ja turha töllistely jättäkää.
+        Noin tehdään kansankokouksissamme;
+        on oikein, että sitä ivaillaan,
+         sen käytös on kuin hassun kanan häät.
+
+    Harjalintu:
+
+        Suur Dionysos, hän on oikeassa.
+        Siis mitä tehdä?
+
+    Neuvokas:
+
+        Tehkää kaupunki.»
+
+Ja sen kaupungin tuli olla ylhäällä avaruudessa, niin että linnut
+voisivat sieltä käsin hallita alapuolellaan olevia ihmisiä ja kukistaa
+yläpuolella asuvat jumalat saattamalla heidät piiritystilaan.
+
+    Harjalintu:
+
+        »Saarros? Mitä tarkoitat?
+
+    Neuvokas:
+
+                                  Kas ilma
+         välissä maan ja taivaan sijaitsee.
+        Vain läpikulkutullit säätäkää
+        siis uhrisauhulle! Jos jumalat
+         ei maksa, kieltää voitte liikenteen!
+
+    Harjalintu:
+
+        Tra-Ia-la-la.
+        Niin totta kuin en lintuverkkoon jää.
+        niin viekast' aatella en ennen kuullut.
+        Sen kaupungin me rakennamme oitis,
+         jos lintuni vain tuumaan yhtyvät.»
+
+Näin sanoen harjalintu menee sisään herättämään puolisonsa,
+heleä-äänisen satakielen, niin että he yhdessä voisivat kutsua linnut
+koolle neuvotteluun. Hän herättää vaimonsa tällä ihanalla laululla:
+
+    »Luo silmäsi auki, pien' armaani oi!
+     Pyhä sävelten virta nyt ilmoille nosta
+    ja kirvoita rinnastus hurmaava laulus,
+    joka sävelten kyynelten lohdutuksen
+    vuoks' Itys-poikamme meille jo soi!
+     Pyhän hymnin sävel kun ilmoille kohoo
+    sun kurkustas tummasta, värisevästä,
+    niin hopeankirkkaana kaiku kiirii
+    maan ylitse kentille Olympon ylhän,
+     missä Phoibos kultakutrinen vastaan
+    virittää sitransa norsunluisen.
+    Jumalattaret jumalten rinnalla silloin
+    ja kuorossa autuaat
+     avaruuksia laululla hurmaa.»
+
+Runollinen loistokohta on myöskin houkutushuuto, jolla harjalintu
+kutsuu koolle ilman siivekkäät sotajoukot:
+
+    »Lok, lok! Pok, pok!
+     Tänne, tänne, tännepäin!
+    Kaikki siivelliset ilmain asukkaat,
+    kokoontukaat vainioilta, kynnöksiltä,
+    te tuhannet ja jälleen tuhannet,
+     jotka parveilette kyläin ympärillä,
+    kierrätte ja kaartelette jyvää etsien
+    ja liverrätte tuulelle, jok' ohi vaeltaa,
+    säveltä suloisinta laululintusen!
+     Te, jotka toisillenne viserrätte näin:
+    'Aura kyntää madot esiin, nopsaan tännepäin',
+    kaikki kuulkoot, kun ma kutsun:
+     tänne, tänne, tännepäin!
+
+    Te myöskin, jotka puistikoissa pesitte,
+     miss' ympäritse puitten kiertyy muratit,
+    ja tekin, jotka metsissä ja vuorill' asustatte:
+    vadelmat, pähkinät ja kirsikat nyt jääköön
+    ja kaikki herkut ylelliset muut!
+     Niin nopsaan kuin vain siivet kantaa
+    lok, pok, tänne, tännepäin!
+    Te, jotka yllä niittyjen
+    tai kaislarantain eestaas sinkoilette
+     sukeltain sääskipilveen — tulkaa, lintuparvet
+    myös vesirikkaan Marathonin kaupungin!
+    Mua kuulkaa, kirjosiivet virtain asujat!
+    Hoi, viiriäiset sekä haikarat,
+     tänne, tännepäin!
+
+    Ja lokki, meren lintu, joka kuohuun veen
+    oot siipes kastanut,
+    ylitse välkkyväisen valtameren ohjaa
+    jo matkas käräjille kuulemaan,
+     mit ihmisvieras suunnitellut on!»
+
+Kun lintukongressi on koolla, alkavat vilkkaat neuvottelut flamingon ja
+kukon, harakan ja mettisen, haarahaukan ja papukaijan välillä. Siivekäs
+sotajoukko raakkuu ja piipittää ja visertää loppumattomiin, ja kokous
+päättää perustaa yläilmoihin kaupungin, jonka nimeksi pannaan Käkelä
+ja jolla tulee olla kaikkea, mikä mahtavalle valtakunnalle kuuluu:
+»loistava historia, voimakas ja hyvinharjoitettu armeija» y.m.
+
+Mutta kun muurit ovat valmiit, herättää Olympoksen uusi kilpailija
+jumalissa levottomuutta. Uusi kaupunki sulkee taivaan ja maan välisen
+tien, niin että ihmisten uhrit eivät saavu jumalien luo. Tästä on
+seurauksena nälänhätä Olympoksen asukkaitten keskuudessa, ja heidän
+on pakko taipua lähettämään rauhanhierojia Käkelään. Seuraavassa
+näytöksessä ilveily saavuttaa huippukohtansa. Lähetystöön kuuluvat
+Poseidon ja Herkules sekä muuan barbaarijumala, joka käyttäytyy niin
+kömpelösti, että Poseidon häpeää hänen tähtensä.
+
+Neuvokas, joka on ottanut käsiinsä uuden yhteiskunnan johdon, on heti
+selvillä siitä, miten hän voittaa suursyömäri Herkuleen puolelleen. Hän
+tarjoaa hänelle herkullista paistia, joka on valmistettu linnuista,
+»jotka ovat kapinoineet lintumaailman kansanvaltaa vastaan ja saaneet
+tuomionsa»; ja siitä lähtien suuri sotasankari on kuin vahaa Neuvokkaan
+käsissä. Ja koska barbaarijumala puhuu niin huonoa kreikkaa, ettei
+kukaan voi ymmärtää häntä, Neuvokas saattaa helposti tulkita hänen
+siansaksansa Herkuleen mielipiteitten eduksi. Ja Herkules muutoin
+auttaa barbaarijumalan sekasotkuisen puheen »kääntämisessä». Hän
+tulkitsee seuralaisensa lausunnot melko vapaasti sanoilla: »Hyvin
+puhuttu, hän sanoo.»
+
+Jumalien lähettiläät suostuvat siis lintuvaltion vaatimukseen, että
+Zeuksen on jaettava maailman herruus lintujen kanssa ja annettava eräs
+tyttärensä puolisoksi Neuvokkaalle. Huvinäytelmä päättyy nuoren parin
+juhlallisiin häihin.
+
+Onko tämä selitettävä Alkibiadeen tuulentupia rakentelevaan
+Sisilian-politiikkaan kohdistuvaksi pilaksi? Ehkäpä. Emme tiedä
+sitä. Kappale on joka tapauksessa _hauska_ ja _sukkela_. Ja sehän on
+huvinäytelmässä pääasia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+»_Sammakot_» komediassa, joka esitettiin vuonna 405, Aristophaneen
+parodioimiskyky ilmenee kaikessa loistossaan. Ivan esineenä on suuri
+murhenäytelmänkirjoittaja Euripides, jota kohtaan Aristophaneella on
+aina ollut vanhaa kaunaa tämän uudenaikaisuuden vuoksi.
+
+Näytelmä alkaa siten, että Dionysos jumala lähtee Ateenan kansan
+edustajana manalaan noutamaan Euripidestä takaisin Ateenaan.
+Kaupungissa on näet puute suurista murhenäytelmänkirjoittajista.[20]
+Soudettaessa Kharonin lautalla esiintyvät sammakot, joista komedia
+on saanut nimensä, ja kurnuttavat manalan järvessä. Puettuna
+ruohonvihreisiin vaatteisiin, kasvoilla naamarit, joissa on valtava
+sammakonsuu, kuoro esittää laulujaan, joissa on kertosäkeenä.
+
+    »Brekekekeks koaks koaks.
+    Brekekekeks koaks koaks.»
+
+Dionysoksen saapuessa Hadeksen linnaan siellä on parhaillaan käynnissä
+kiivas runoilijakilpailu Aiskhyloksen ja Euripideen välillä etusijasta
+murhenäytelmänkirjoittajien joukossa, ja Dionysos saapuu paikalle juuri
+parhaaseen aikaan erotuomariksi. Nulikkamaisen vallattomasti ja käyttäen
+huolellisesti hyväkseen kaikkia koomillisia kohtia Aristophanes
+matkii Euripideen tyyliä. Lopputuloksena on, että Dionysos ei viekään
+mukanansa Ateenaan Euripidestä, vaan Aiskhyloksen, ja manalan
+runoilijavaltaistuimelle ei nouse Euripides, vaan Sophokles.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Aristophanes oli synnynnäinen dramaattinen nero. Varmalla kädellä, vain
+parilla vuorosanalla hän luonnehtii koko henkilön. Hänen vuoropuhelunsa
+pulppuavat elämää. Ja kaikki, mihin hän koskettaa, muuttuu
+hauskaksi, saa koomillisen värityksen. Kaikenlaiset inhimilliset
+heikkoudet hän vainuaa erinomaisen herkästi. Hän suimii ruoskallaan
+nousukkaan kopeutta ja kerskailua, orjien oveluutta, ennustajien ja
+merkkienselittäjäin sekä valtiollisten onnenonkijain petollisuutta ja
+itsekkyyttä. Hänen mielikuvituksensa on vallaton ja tyhjentymättömän
+rikas uusista käänteistä. Eikä hän milloinkaan menetä hyvää tuultaan.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Johannes Paulson, Komedier av Aristophanes: 2 nid.
+
+Ivar Harrie, Aristophanes (Ord ooh bild 1927).
+
+Margarete Bieber, Die Denkmäler zum Teaterwesen im Altertum.
+
+
+
+
+
+
+KREIKAN VALTIOLLINEN RAPPIO
+
+
+
+
+HELLEENIT PERSIAN HERRUUDEN ALAISINA.
+
+
+Peloponnesolaissodat olivat päättyneet Ateenan häviöön. Suurkuninkaan
+kullan avulla helleenien oli onnistunut murtaa oman maansa
+itsenäisyyden vahvin tuki. Seurauksena oli luonnollisesti, että he
+siitä alkaen, kuten ennen Salamiin, Plataian ja Mykalen voittoisia
+taisteluita, joutuivat raskaasti tuntemaan Persian valtakunnan ikeen
+painon. Menetetty oli vapaus, jonka he olivat saavuttaneet suurilla
+voitoillaan, menetetty v. 448 tehdyn rauhan tulos. Helleenien
+keskinäinen eripuraisuus tarjosi suurkuninkaalle tilaisuuden ratkaista
+eri valtioiden välisiä kiistoja. Jos kreikkalaiset sitävastoin olisivat
+olleet yksimielisiä, ei näin olisi milloinkaan tarvinnut käydä, sillä
+useat seikat todistavat pätevästi, että yksimielinen Kreikka olisi
+ollut sotilaallisesti paljoa voimakkaampi kuin tällöin hajaannustilassa
+oleva Persia. Kun Kreikan valtiolliset olot kuitenkin olivat
+parantumattomia, niin Susasta käsin ohjattu diplomatia oli kultansa
+avulla helposti voinut taata itselleen määräämisvallan Hellaassa
+useiksi vuosikymmeniksi eteenpäin. Nimellisesti tosin itse Kreikan
+johtovalta tänä aikana on vuorotellen sparttalaisilla ja thebalaisilla,
+mutta asian todellisesta laidasta saa väärän kuvan, jos ei ota
+huomioon sitä, että näiden vallanpitäjien takana väikkyi aina Susan
+suurkuninkaan varjo. Tätä jatkuu, kunnes Kreikassa kohoaa voimamies,
+joka voi koota kaikki helleenien nimeä kantavat vapaaehtoisesti tai
+vastentahtoisesti — enimmäkseen vastentahtoisesti — _yhdeksi_ kansaksi.
+
+
+
+
+SPARTAN JOHTOVALTA.
+
+
+Milloinkaan aikaisempina tai myöhempinä aikoina ei helleenisen heimon
+mies ole viettänyt niin uljasta riemujuhlaa kuin Lysandros palatessaan
+takaisin Sparttaan Ateenan kukistumisen jälkeen. Hänen sankaritekojensa
+suuruudesta, todistivat kaikki ne monisataiset keulakuvat, joita hän
+kuljetti mukanaan Aigospotamoissa ja muualla valtaamistaan laivoista.
+Hän oli suorastaan nääntymäisillään kultaisten voitonseppelten painon
+alle, joita kiitolliset Peloponnesoksen kaupungit olivat lahjoittaneet,
+ja hän saattoi kerskailla lähes 500 talentin suuruisella ylijäämällä
+siitä kullasta, minkä Persian kuningas oli antanut hänelle tehoisampaa
+sodankäyntiä varten. Helleenit eivät ole milloinkaan aikaisemmin tai
+myöhemmin suoneet kellekään omalle miehelleen niin laajaa valta-asemaa,
+kuin mikä tällä kaikista sotapäälliköistä sparttalaisimmalla oli.
+Hän hallitsi yksinvaltiaana miltei kaikkia Aigeian meren rantamien
+kreikkalaisia merikaupunkeja. Hänen käskyjensä toimeenpanijoita olivat
+kymmenmiehiset hallitukset, joita hän oli asettanut toiseen kaupunkiin
+toisensa jälkeen voittoisalla retkellään pitkin rannikkoa. Tähän uuteen
+hallitusmiehistöön kuului kymmenen porvaria, jotka Lysandros oli
+kohottanut valtaan ja joiden tukena oli sparttalaisen käskynhaltijan
+johtama sparttalainen varusväki. Tämän turvissa tyrannit voivat aivan
+rajattomasti vallita kansalaisten henkeä ja omaisuutta.
+
+Tällainen oli se vapaus, jonka muinaisen Attikan liiton jäsenet olivat
+saavuttaneet luopumalla »sortajastaan» Ateenasta! Liittolaivastoon
+suorittamansa avustuksen sijasta he nyt suorittivat sievoisen summan,
+yhteensä tuhat latenttia vuodessa Spartalle. Mieheen, joka oli tämän
+uuden vapauden ruumiillistuma, oli pakostakin vaikuttanut kaikki
+se mieletön imartelu, jonka esineeksi hän joutui. Ihailu, joka
+häntä kohtasi joka taholla, lähenteli miltei jumaloimista. Hänelle
+pystytettiin alttareita ja hänen kunniakseen sepitettiin hymnejä. Ja
+eräässä veistoryhmässä, jonka sparttalaiset pystyttivät Delphoihin, he
+kuvasivat hänet rinnakkain Olympoksen jumalien kanssa.
+
+Sellaisen täytyi jo nousta hyveellisimmänkin sparttalaisen päähän.
+Lysandroksen kävi samoin kuin Pausaniaan Plataian voiton jälkeen: hän
+muuttui aivan sietämättömäksi; hänen mielivaltaisuutensa ja kopeutensa
+ylitti kaikki rajat.
+
+Ateenaan hän asetti hallituksen, johon kuului kolmekymmentä
+ateenalaista sparttalaisten kannattajaa. Nämä käyttivät asemaansa
+pöyristyttävän hirmuvallan harjoittamiseen mestauttaen joukon
+kansalaisia, eräitten tietojen mukaan 1.500 henkilöä. — Sekä
+valtiolliset vastustajat että henkilökohtaiset viholliset joutuivat
+heidän kostonhimonsa uhriksi. Nuo »kolmekymmentä tyrannia», kuten
+heitä nimitettiin, olivat varmoja vallastaan tietäen, että heillä
+oli turvanaan Akropoliin luja sparttalainen varusväki. Heidän
+kätyreinään oli joukko nuoria henkivartijoita, jotka olivat valmiita
+mihin väkivallantyöhön hyvänsä. Jokainen kansalainen, joka oli
+kunnostautunut rohkeudellaan ja itsenäisyydellään, oli vaarassa joutua
+tämän murhaajajoukkueen uhriksi, sillä juuri kunnon miehet saattoivat
+käydä vaarallisiksi tyrannien vallalle. Niinpä monet Ateenan parhaat
+kansalaiset menettivät henkensä, ja toiset välttivät kohtalonsa
+vain pakenemalla tai ryhtymällä pakosta tyrannien käskyläisiksi.
+Mitä pitemmälle aika kului, sitä pahemmaksi tilanne kävi. Lopulta
+kolmenkymmenen tyrannin toimenpiteet tähtäsivät etupäässä niitä, joilla
+oli rahaa. Seurauksena oli täydellinen rosvohallitus. Ja tyrannit
+olivat kaiken korkeamman sivistyksen verivihollisia. Olihan pakotettava
+kansa — Ateenan kansa, jonka ylpeytenä oli sen korkea sivistys —
+tietämättömyyteen ja orjanmielisyyteen ja kuoletettava kaikki järki ja
+arvostelu.
+
+_Kritías_ oli nimeltään se mies, joka oli näiden ilkitöiden sieluna.
+Tunnottomuudessa hän oli Lysandroksen vertainen ja senvuoksi kuin luotu
+hänen kätyrikseen. Pahoja töitään hän puolusti sillä, että sellaista
+sattui kaikkialla vallankumousaikoina. Ateena oli liian kauan ollut
+demokratian ja omavaltaisuuden turmeltavana, hän selitti, mutta nyt
+asiat muuttuivat. Ja uutta ja onnellisempaa valtiomuotoa ei voitu luoda
+muuten kuin, riistämällä henki kaikilta, jotka epäilivät harvainvallan
+tuottamaa siunausta ja estelivät Kritiaan ja hänen toveriensa toimia.
+Pois kaikki sellaiset isänmaankavaltajat! Näin puhui tämä kansan
+hyväntekijä.
+
+Mutta ankarain herrain komennon laulu on lyhyt. Kaikkialla Kreikassa
+oli alettu kyllästyä Spartan hirmuvaltaan ja Lysandroksen röyhkeyteen.
+Kummallakaan ei kohta ollut mitään rajoja. Helleeniraukat eivät
+milloinkaan olleet kokeneet sellaista kurjuutta. Attikan liiton entiset
+jäsenet alkoivat tuumia, eiköhän heillä sittenkin ollut parempi
+olo siihen aikaan, kun he »nääntyivät Ateenan raskaan ikeen alle»;
+tunnettiinpa suorastaan sääliä ateenalaisia kohtaan. Erittäinkin
+Thebassa Ateenan vapauttarakastavat pakolaiset saivat turvapaikan
+kolmenkymmenen tyrannin vainolta. Kun näiden hirmuhallitusta oli
+kestänyt kahdeksan kuukautta, joukko ateenalaisia pakolaisia teki
+jalon, _Thrasýbūlos_ nimisen isänmaanystävän johdolla Thebasta käsin
+hyökkäyksen pelastaakseen kaupunkinsa. Syntyneessä taistelussa Kritias
+kaatui, ja sen jälkeen voitiin tyrannit jokseenkin helposti syöstä
+vallasta, ja kansanvaltainen hallitusmuoto palautettiin.
+
+Samoin kävi kymmenmiehisten hirmuhallitusten useissa kaupungeissa;
+mutta sparttalaisista käskynhaltijoista ja varusväestä ei päästy
+eroon. Jonkin verran helpotusta tuotti kuitenkin Lysandroksen
+kukistuminen. Spartan hallitukselle tulvi näet joka taholta
+sellaiset määrät valituksia hänen menettelynsä johdosta, että
+eforit peläten hänen vaikutustaan vihdoin riistivät häneltä vallan.
+Jonkin ajan kuluttua häntä tosin jälleen käytettiin päällikkönä,
+mutta entistä valta-asemaansa hän ei enää saanut takaisin, ja hänen
+suunnitelmansa päästä Spartan kuninkaaksi haihtuivat tuuleen. Kaikesta
+lahjakkuudestaan huolimatta Lysandros oli luonteeltaan perin kehno
+mies, ja siksi hän ei voinut saada aikaan mitään hyvää. Hän on vain
+johtanut maanmiehensä salakavaluuden ja vehkeilyn mutkaisille poluille;
+hän on turmellut Spartan hengen, tehnyt sen vihatuksi kaikkialla ja
+siten edistänyt sen häviötä.
+
+Spartan muuhun Hellaaseen kohdistamaa sortoa lievensi edelleen se,
+että sparttalaisten ja _suurkuninkaan_ suhteen sydämellisyys alkoi
+viilentyä. Ensimmäisenä aiheena ystävyyden rikkoutumiseen oli se,
+että sparttalaiset salaa suosivat, vieläpä avustivatkin vaarallista
+kapinayritystä kuningas Artakserkses II vastaan.
+
+
+
+
+KYYROS NUOREMPI JA KYMMENENTUHANNEN RETKI.
+
+
+Salaliitot veljessotineen ja veljenmurhineen ovat olleet tavallisia
+ilmiöitä hallitsijanvaihdosten aikoina Persian valtakunnassa.
+Vuonna 465 e.Kr. _Kserkses_ kaatui salaliiton uhrina, ja pian sen
+jälkeen myöskin hänen vanhin poikansa Dareios murhattiin veljensä
+_Artakserkseen_ toimesta. Tämä sai hallita kokonaista neljäkymmentä
+vuotta, mutta hänen poikansa ja seuraajansa Kserkses II:n surmasi
+muutaman viikon kuluttua toinen veli, jonka vuorostaan pian raivasi
+tieltä veljeksistä kolmas, _Dareios II_. Uusi kuningas meni naimisiin
+sisarpuolensa Parýsātiksen kanssa. Tämä oli inhoittava nainen, oikea
+raivotar, ja hän oli osallisena kaikkiin veritöihin, joita hovissa
+tehtiin heikon Dareioksen hallitusaikana.
+
+Dareios II kuoli vuonna 404 jättäen jälkeensä 13 lasta avioliitostaan
+Parysatiksen kanssa, näiden joukossa pojat _Artakserkses II_ ja
+_Kyyros_. Nuorempi, poika oli päinvastoin kuin vanhempi, tarmokas
+ja kunnianhimoinen ja oli vahvasti päättänyt syöstä veljensä
+valtaistuimelta. Hänen suunnitelmilleen antoi virikettä Parysatis,
+jonka lempilapsi hän oli.
+
+Siinä tarkoituksessa hän pestautti sotajoukon kreikkalaisia
+palkkasotureita, 10 000 miestä, joka määrä vähitellen karttui 14
+000:ksi, ja näiden kera hän keväällä 401 lähti Sardeesta. Lisäksi
+hänellä oli käytettävänään 10 000 persialaista. Uljaan, nuoren
+ruhtinaan rehellisyyden ja anteliaisuuden maine oli näet hankkinut
+hänelle paljon kannattajia. Kuljettiin suuren Persian valtakunnan
+sydäntä kohti, mutta määrä oli kauan sotajoukolle salaisuus. Alussa
+puhuttiin vain sotaretkestä erästä Vähän-Aasian kapinallista kansaa
+vastaan.[21]
+
+Kreikkalainen palkkasotajoukko kantaa historiassa »kymmenentuhannen»
+nimeä. Lukemattomia vaaroja ja seikkailuja, joita nämä soturit kokivat,
+on mukaansatempaavalla tavalla kuvannut muuan osanottaja, ateenalainen
+_Ksenophōn_. Tämä oli arvossapidetty ja sivistynyt mies. Sokrateen
+läheinen ystävä ja oppilas. Hänen »_Anábasis_»-nimistä kirjaansa
+kymmenentuhannen retkestä lukevat vielä tänä päivänä Odysseian ja
+Iliaan rinnalla kouluissamme helleenien kielen opiskelun alkajat.
+
+Rasittavin osa kymmenentuhannen matkasta kaakkoa kohti oli marssiminen
+Eufratin rantaa pitkin halki pohjois-Mesopotamian erämaitten, missä
+ei ollut ainoatakaan puuta, vaan yksinomaan koiruohoa ja kaikenlaisia
+väkevätuoksuisia pensaita. Täällä kreikkalaiset ihmeekseen ensi
+kerran eläessään näkivät gaselleja ja villiaaseja, jotka olivat
+nopsempia kuin nopeinkaan hevonen. Täällä oli myöskin trappeja,
+eräänlaisia kameelikurjen tapaisia lintuja, joita jotkut ratsumiehet
+huvikseen metsästivät saaden täten sekä tarpeellisen että maukkaan
+lisän ruokavarastoonsa. Arkoja kameelikurkia ei sitävastoin kenenkään
+onnistunut saada hengiltä. — Kaksi viikkoa helleenit marssivat näiden
+tylyjen seutujen halki. Heidän mukanaan kuljettamansa varastot olivat
+lopulta niin vähissä, että useita kuormajuhtia kuoli nälkään. Onneksi
+saavuttiin sittemmin viljaviin ja hedelmällisiin seutuihin.
+
+_Kūnaksa_-nimisessä paikassa Eufratin rannalla, Babylonista luoteeseen,
+Artakserkses hyökkäsi veljensä kimppuun komealla sotajoukollaan. Mutta
+uljaamman näyn kuin persialaisten suunnattomat sotalaumat, tarjosi
+kreikkalaisten pieni parvi, joka hyökkäsi vihollista vastaan sotalaulun
+kaikuessa ja sitä nopeammassa tahdissa, mitä enemmän he lähestyivät
+persialaisten taistelulinjaa. Enempää ei tarvittu, ennenkuin
+vihollisten vastaava sivusta hajaantui hurjaan pakoon.
+
+Mutta toisin kävi siinä osassa taistelukenttää, missä persialaiset
+taistelivat keskenään. Kun kreikkalaiset Klearkhoksen johdolla
+ajoivat pakenevia takaa, Artakserkses käytti ylivoimaista mieslukuaan
+saartoliikkeen suorittamiseen aikoen hyökätä veljensä kimppuun
+selkäpuolelta. Kyyros kiirehti silloin estämään häntä tehden kiivaan
+rynnäkön vihollisen keskustaa vastaan, juuri siihen kohtaan, missä
+kuningas itse oli henkivartijoineen. Hyökkäys oli niin kiivas,
+että Kyyros 600 ratsumiehen kera mursi kymmenen kertaa lukuisamman
+henkivartijajoukon rivit, ajoi ne pakosalle ja kaatoi omakätisesti
+heidän johtajansa. Samassa hetkessä hän näkee veljensä Artakserkseen
+ja joutuu sellaisen vihan ja raivon valtaan, että unohtaa kaiken
+varovaisuuden. Huudahtaen: »Minä näen hänet» hän syöksyy pienen
+miesjoukon seuraamana vihattua veljeänsä vastaan. Hän lennättää
+keihäänsä tämän rintaa vastaan, mutta se tuskin tunkeutuu haarniskan
+lävitse. Sen sijaan suurkuninkaan läheltä heitetty keihäs tuottaa
+Kyyrokselle vaarallisen haavan silmän alapuolelle, hän horjahtaa
+hevosen selästä ja kaatuu yhdessä niiden uskollisten kanssa, jotka
+yrittävät häntä suojella. Muuan näistä heittäytyi prinssin kaatumisen
+nähdessään hänen päälleen, sulki hänet syliinsä ja surmasi itsensä tai
+hänet surmattiin Artakserkseen käskystä.
+
+Suurkuningas antoi hakata kuolleelta kruununtavoittelijalta pään
+ja oikean käden ja asettaa ne kauas näkyvälle paikalle.[22] Se oli
+kaikille taistelun päättymisen merkki. Silloin Kyyroksen persialaiset
+joukot lähtivät heti pakosalle.
+
+Kun Klearkhos kreikkalaisten hopliittain kanssa palasi liian pitkältä
+takaa-ajomatkaltaan, hän karkoitti persialaiset kaikkialta pakoon;
+mutta nämä olivat ehtineet ryöstää Kyyroksen leirin putipuhtaaksi, niin
+että kreikkalaiset olivat ilman elintarpeita keskellä vihollismaata,
+lähes sadan päivämarssin päässä kotimaansa merestä.
+
+Kun he nyt, mikäli mahdollista, koettivat lepäillä taistelun
+rasitusten jälkeen, saapui suurkuninkaalta airueita vaatimaan, että he
+luovuttaisivat aseensa ja antautuisivat kuninkaan armoille. Klearkhos
+vastasi: »Voittaneet miehet eivät tavallisesti laske aseitaan.» Ja
+muuan upseeri lisäsi: »Suurkuningas tulkoon itse ottamaan meiltä aseet!»
+
+Kreikkalaisten jyrkkä esiintyminen teki persialaisten ylipäällikköihin
+niin valtavan vaikutuksen, että heidän korkealentoiset vaatimuksensa
+seuraavana aamuna muuttuivat aselevon hieromiseksi. Klearkhos huomasi
+nyt, että tässä oli edelleenkin ennen kaikkea pyrittävä herättämään
+kunnioitusta. Hän ei lainkaan pitänyt kiirettä ottaessaan airueita
+vastaan, ja ennenkuin hän ryhtyi tekemään sopimusta heidän kanssaan,
+hän järjesti sotajoukon siten, että se näytti mahdollisimman komealta
+ja peloittavalta. Neuvottelujen tuloksena oli, että Klearkhos »myöntyi»
+aselepoon sitä vastaan, että suurkuningas hankkisi sotajoukolle
+muonavaroja.
+
+Siihen Artakserkses heti suostui, ja helleeneille osoitettiin
+majapaikaksi muutamia kyliä, missä oli yllin kyllin viljaa, niin
+erinomaisia taateleita, että ne sulivat suuhun, sekä palmuviiniä ja
+muita ihanuuksia.
+
+Kun he olivat viipyneet siellä kolme päivää ja saaneet uusia voimia,
+saapui sinne suurkuninkaan satraappi Tissaphernes ja oli tahtovinaan
+kreikkalaisten ystävänä pelastaa heidät. Hänen oli onnistunut saada
+suurkuningas lupaamaan, että hän satraappikuntaansa palatessaan saisi
+viedä sekä kreikkalaiset että Kyyroksen persialaiset apujoukot kotiin.
+Hän sitoutui neuvomaan heille parhaimman tien ja hankkimaan heille
+elintarpeita maksua ja lupausta vastaan, että he eivät tuottaisi maalle
+ja sen asukkaille vahinkoa. Mutta jos hän ei täyttäisi sitoumuksiaan,
+he saisivat itse ottaa elintarpeita, mistä löytäisivät. Tähän
+kreikkalaiset suostuivat, ja sopimus vahvistettiin kädenlyönnillä ja
+valoilla.
+
+Ymmärtääksemme Artakserkseen myöntyväisyyden meidän on muistettava,
+ettei ollut suinkaan miellyttävää pitää näitä kreikkalaisia, jotka
+hänen kansassaan aina herättivät suoranaista pakokauhua, maan
+viljavimmassa osassa ja arveluttavan lähellä pääkaupunkia. Näiden
+sotakelpoisten ja hyvin järjestettyjen joukkojen olisi ollut helppoa
+muodostaa linnoitettu kaupunki tähän maahan, missä monet kanavat
+tarjosivat erinomaisia puolustuslinjoja sille, joka osasi niitä
+käyttää. Ja kun kreikkalaiset kerran olivat pureutuneet kiinni hänen
+valtakuntansa sydämeen — mitä kaikkea he saattaisivatkaan keksiä
+yllyttääkseen hänen tyytymättömiä ja epäluotettavia babylonialaisiaan
+ja katkeroittaakseen heidän kuninkaansa elämän! Sellaisista syistä
+suurkuninkaan mielestä oli viisainta päästä mahdollisimman pian eroon
+kreikkalaisista. Hän ei voinut rauhoittua, ennenkuin oli saanut
+heidät hyvän matkaa Tigriksen toiselle puolelle. Tämä seikka todistaa
+parhaiten, miten heikko valtavan suuri Persia itse asiassa näihin
+aikoihin oli suurista mahdollisuuksistaan huolimatta.
+
+Kreikkalaisten siirtäminen pois Babyloniasta kauas Assyrian ja Meedian
+vuoriseutuihin oli siis sen sopimuksen tarkoitus, jonka Tissaphernes
+oli tehnyt heidän kanssaan. Paluumatkan piti näet tapahtua pitkin
+Tigriksen rantaa. Ei voitu ajatellakaan marssia kotiin samaa tietä
+kuin oli tultu, koska kreikkalaisten oli nyt mahdotonta kuljettaa
+mukanaan valtavia varastoja, joita tarvittiin matkalla halki Eufratin
+yläjuoksua ympäröiväin erämaitten. Millainen sitävastoin oli se maa,
+johon Tissaphernes nyt aikoi heidät viedä, siitä ei kenelläkään
+ollut aavistusta. Siksi he luottivatkin sokeasti häneen. Pian alkoi
+kuitenkin näkyä merkkejä siitä, että satraappi oli täynnänsä koiruutta
+ja kavaluutta, ja kreikkalaisten sotajoukossa alkoi herätä pahoja
+aavistuksia. Kun oli päästy Tigriksen keskijuoksun vaiheille, oli
+Tissapherneen mielestä aika ruveta panemaan täytäntöön niitä pirullisia
+juonia, joita hän oli koko ajan punonut. Niin ovelasti hän oli
+toiminut ja niin kauniisti puhunut, että hänen nyt onnistui houkutella
+Klearkhos yhdessä neljän muun ylipäällikön ja kahdenkymmenen upseerin
+kanssa vierailulle hänen leiriinsä ottamatta mukaansa enempää kuin 200
+sotilasta.
+
+Kun kreikkalaiset olivat saapuneet pettäjänsä teltalle, kaikki viisi
+ylipäällikköä vietiin sisään satraapin luo. Samassa hetkessä ilmoitti
+purppuranpunainen lippu, joka vedettiin teltan harjalle, mitä oli
+tulossa. Se oli hyökkäyksen ja verilöylyn merkki teltan ulkopuolella
+seisoville[23], kun taas ylipäälliköt sisällä teltassa pantiin
+kahleisiin. Vangit lähetettiin sitten suurkuninkaan luo ja mestattiin.
+
+Eräs seikka Tissapherneen käytöksessä tuntuu aivan käsittämättömältä,
+nimittäin se, ettei tuo roisto käyttänyt hyväkseen sitä hämminkiä,
+mitä johtajien poistumisen täytyi aiheuttaa kreikkalaisten keskuudessa
+ja tehnyt äkkirynnäkköä heidän kimppuunsa. Ainoa selitys on se,
+että persialaiset suunnattomasti pelkäsivät helleenejä ja että
+Persian valtakunta oli uskomattoman heikko. Sen sijaan, että olisi
+mainitulla tavalla korjannut tekonsa hedelmän, Tissaphernes lähetti
+kreikkalaisten luo airueita ja kehoitti heitä luovuttamaan aseensa,
+kun heidän johtajiaan nyt oli »rangaistu sopimuksen rikkomisesta. Nämä
+aseet kuuluivat nimittäin», mukamas, »tätä nykyä suurkuninkaalle,
+oltuaan sitä ennen hänen orjansa Kyyroksen omia.» — Ksenophon, joka
+vapaaehtoisena otti osaa retkeen, alkoi silloin yhdessä erään upseerin
+kanssa ohjata maanmiestensä kohtaloa. Nämä kaksi miestä antoivat
+airueille sellaisen vastauksen, että nämä katsoivat parhaaksi haihtua
+silmänräpäyksessä.
+
+Mutta voidaan helposti kuvitella, millainen mieliala tämän jälkeen
+vallitsi kymmenentuhannen leirissä. Kaikki aavistivat, että kaamea
+vaara uhkasi heitä, mutta kukaan ei voinut sanoa, missä muodossa
+onnettomuus tulisi. Oltiin vähällä vaipua epätoivon valtaan. Vain
+muutamat harvat tulivat iltakatselmukseen, ja »monet eivät välittäneet
+sytyttää tulta ja keittää ruokaansa. Kukin paneutui levolle siihen,
+missä sattui olemaan; mutta kukaan ei voinut nukkua pelon ahdistamana
+ja kaivaten kotona olevia omaisiaan, joita ei enää milloinkaan saisi
+nähdä.»
+
+Ksenophon makasi myös valveilla kuten toisetkin. Mutta hänellä oli
+sitä, mitä heiltä puuttui: rohkeutta ja toimintatarmoa. »Tässä ei
+auta nuhjailla, kun persialaiset valmistautuvat huomenna tappamaan
+meidät kuin koirat», hän ajatteli. Päättäen tehdä kaiken voitavansa
+pelastaakseen itsensä ja maanmiehensä hän nousi keskellä yötä ja
+kutsui koolle ne upseerit, jotka hän parhaiten tunsi. Hän teroitti
+heille vaaraa, joka uhkasi, jos he menettäisivät rohkeutensa, ja
+muistutti, miten persialaiset aikaisemmin olivat peräytyneet, heti kuin
+kreikkalaiset käyttäytyivät kopeasti. Siis oli edelleenkin tehtävä
+samoin.
+
+Hän saikin koko joukon puolelleen paitsi yhtä miestä, joka piti pitkiä
+puheita siitä, miten epätoivoinen tilanne oli, ja piti antautumista
+suurkuninkaalle ainoana pelastuskeinona. Mutta Ksenophon vastusti
+häntä voimakkain sanoin: saattoiko todellakin joku kaiken sen jälkeen,
+mitä oli tapahtunut, neuvoa kreikkalaisia turvattomina jättäytymään
+sellaisten valapattojen armoille kuin persialaiset olivat? »Helleeni,
+joka kehoittaa sellaiseen tekoon, on koko Kreikan häpeätahra», hän
+huudahti. Erottakaamme hänet päällikkyydestä ja alentakaamme hänet
+orjaksi kantamaan tavaroitamme!» — Se oli kaikkien mielestä oikein
+puhuttu, ja mies ajettiin muitta mutkitta tiehensä.
+
+Sen jälkeen kutsuttiin myöskin muut upseerit koolle, ja
+Ksenophonin tarmokkuuden ansio oli, että heti ryhdyttiin uusiin
+järjestelytoimenpiteisiin. Upseerit valitsivat itse viisi uutta
+ylipäällikköä, niiden joukossa Ksenophonin, ja nämä kutsuivat sotilaat
+yleiseen kokoukseen vaalin vahvistamista varten. Kaunopuheisin sanoin
+Ksenophon lietsoi miestensä mieliin rohkeutta ja luottamusta. Hän
+muistutti heille niitä suuria päiviä, jolloin Dareioksen ja Kserkseen
+lukemattomat sotalaumat oli häpeäkseen karkoitettu Kreikasta. Ja nyt
+äskettäin helleenit olivat Kunaksan taistelukentällä osoittaneet
+olevansa sellaisten esi-isien arvoisia kuin Marathonin, Salamiin ja
+Plataian sankarit. »Jos me vain yhtenä miehenä ylläpidämme kuria ja
+järjestystä, on kaikki edelleenkin sujuva yhtä onnellisesti», hän
+lopetti. Kädet koholla kaikki lupasivat olla yksimielisiä ja neuvotella
+pelkurin ja kavalan vihollisen kanssa vain miekalla.
+
+Kun sitten oli nautittu aamuateria, lähti koko armeija liikkeelle
+jatkamaan matkaa. Mutta ennen marssimaan lähtöä helleenit päättivät
+olla kuulematta enää persialaisten airueita. Heidän juonistaan oli
+saatu tarpeeksi.
+
+Näin alkoi paluumatka, jota on kiintoisaa seurata, ei niinkään sen
+valtiollisen merkityksen vuoksi, vaan koska kertomus siitä valaisee
+kreikkalaista luonnetta ja kreikkalaista kansansielua. Juuri sen vuoksi
+Ksenophonin »Anabasis» on muinaisajan arvokkaimpia teoksia. Näemme
+siinä kaikista Hellaan osista kootun miesjoukon, pienoiskuvan koko
+Kreikan kansasta hyveineen ja paheineen. Tämä pieni joukko on yksinään
+ja vaarojen saartamana ventovieraassa maassa. Mutta se on voimakas
+ollessaan yksimielinen; ja joka mies ymmärtää, että sen nyt on oltava
+sellainen. Se neuvottelee ja tekee päätöksiä kotoisen tapansa mukaan,
+siitä on tullut vaeltava, itseään hallitseva kansa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Matkan jatkuessa havaittiin, että Tissaphernes ei milloinkaan
+uskaltanut ryhtyä avoimeen taisteluun kreikkalaisten kanssa edes
+edullisissa tilanteissa. Hän ainoastaan lähetti ratsuväkeä ahdistamaan
+heidän jälkijoukkoaan nuolin ja heittokeihäin ja miehitti kukkuloita,
+joiden ohi kreikkalaisten piti kulkea. Näin hän tosin viivästytti
+heidän matkaansa, mutta ei voinut tuottaa heille varsinaista vahinkoa.
+Paljoa enemmän kreikkalaiset joutuivat kärsimään tullessaan Kardukhian
+jylhiin vuoriseutuihin, nykyiseen Kurdistaniin. Siellä heitä vastassa
+oli alkuasukkaitten linko- ja jousimiehiä, jotka lennättivät vasamiaan
+niin voimakkaasti, että ne tunkeutuivat kypärien, haarniskain ja
+kilpien läpi tuottaen kuolettavia haavoja. Muutamissa ahtaissa solissa
+kardukhialaiset asettuivat korkealle vuoriseinämien ulokkeille ja
+tekivät kaiken etenemisen mahdottomaksi vierittämällä taukoamatta alas
+valtavia kivilohkareita. Kreikkalaisten täytyi silloin tehdä pitkiä ja
+aikaa vieviä kierroksia.
+
+Kun he sitten tulivat Armeenian vuorimaahan, siellä oli hirvittävän
+kylmä — oli joulukuu —, ja helleenit joutuivat ajoittain marssimaan
+miehenkorkuisten lumikinosten halki purevassa pohjatuulessa. Jotkut
+menehtyivät nälkään ja rasituksiin niin, että laskeutuivat maahan
+kuollakseen. Mutta Ksenophon, joka johti jälkijoukkoa, pakotti lyöden
+ja hosuen useita heistä nousemaan. »Löin heitä nyrkilläni», hän itse
+sanoo, »jotta viholliset eivät iskisi heitä keihäillään.» Monet
+palelluttivat jalkansa tai saivat muita vammoja.
+
+Onneksi nääntyneet soturit vihdoin saapuivat kylän tapaisiin. Nämä
+olivat tosin vain suuria sorakumpuja, mutta niissä oli runsaasti
+karjaa, kaikenlaisia ruokatavaroita, viiniä ja öljyä. Kokonaisen viikon
+helleenit viipyivät siellä ja kokosivat voimia uusia ponnistuksia
+varten.[24]
+
+Käyden herkeämättömiä kahakoita alkuasukkaitten kanssa he jatkoivat
+marssiaan. Mutta tuntui kuin kaikki vaivat ja vaarat olisivat
+unohtuneet sinä hetkenä, jolloin he eräältä vuorenhuipulta jälleen
+näkivät kaipaamansa meren. Ilonhuuto puhkesi niiden povesta, jotka
+ensinnä olivat ehtineet huipulle, ja sen voima kasvoi sitä mukaa, kuin
+uudet rivit saivat Mustanmeren näkyviinsä: »Thalatta, thalatta! (Meri,
+meri!)» he huusivat ja syleilivät toisiaan kyynelsilmin. Ase kädessä
+he sitten raivasivat itselleen tien rannikolle[25], ja Trapezuksen
+merikaupungissa he vihdoin saivat osakseen vieraanvaraisen vastaanoton.
+He majoittuivat eräisiin lähikyliin ja nauttivat siellä kuukauden
+päivät tervetullutta lepoa. Kiitollisina ihmeellisestä pelastuksestaan
+helleenit uhrasivat nyt runsaita uhreja Zeukselle, pelastajalle,
+Herkuleelle, oppaalleen, ja muille jumalille; ja uhritoimitusten
+jälkeen he viettivät juhlakisat, joissa oli juoksu-, paini-, nyrkkeily-
+ja muita urheilukilpailulta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Trapezuksesta kymmenentuhannen joukko marssi länteenpäin rannikkoa
+pitkin. Mutta meren näkeminen oli helleeneissä herättänyt halun, jonka
+muuan soturi välittömästi lausui julki sanoen: »Toverit, nyt olen
+lopen kyllästynyt kantamuksiin ja marsseihin, juoksemiseen ja aseitten
+kantamiseen, varustautumiseen, vahdinpitoon ja tappeluun. Nyt tahdon
+_purjehtia_ kotiin loppumatkan ja mukavasti maaten kaikessa rauhassa
+palata Kreikkaan kuin Odysseus laivassaan.» Nämä ilmehikkäät sanat
+saivat yleisen ja valtavan suosion osakseen. Kymmenentuhannen joukko
+ei enää tahtonut kuulla puhuttavankaan marsseista, ja päälliköiden
+täytyi koettaa hankkia kuljetuslaivasto. Tämä onnistuikin lopulta, ja
+sitten matka sujui nopeasti. Bysantionissa helleenit jälleen astuivat
+Euroopan kamaralle. Se tapahtui kesällä 399. Täällä kymmenentuhannen
+joukko alkoi hajaantua, mutta suurin osa pysytteli kuitenkin yhdessä
+ja antautui sparttalaisten palvelukseen, jotka taas veivät heidät
+Vähään-Aasiaan käyttääkseen heitä sodassa, johon Spartta juuri oli
+joutunut Tissapherneen ja tämän virkaveljien kanssa. Siellä Ksenophon
+jätti hyvästi sotatovereilleen, jotka ihmeellisestä pelastuksestaan
+olivat suuremmassa kiitollisuudenvelassa hänelle kuin kenellekään
+muulle ihmiselle. Oltuaan poissa 2 1/2 vuotta hän palasi Ateenaan.
+Muutamia viikkoja aikaisemmin hänen opettajansa ja ystävänsä Sokrates
+oli siellä tyhjentänyt myrkkymaljan.
+
+
+
+
+SPARTTALAISET RYHTYVÄT HYÖKKÄYKSEEN PERSIAN VALTAKUNTAA VASTAAN.
+
+
+Kymmenentuhannen retki ei ainoastaan ole vaiherikas välikohtaus Kreikan
+historiassa, vaan sillä on myöskin ollut maailmanhistoriallinen
+merkitys. Tämä tapaus paljasti näet yhdellä iskulla Persian valtakunnan
+heikkoudet; ja siitä lähtien alkoi selvänäköisten helleenien mieliin
+juurtua yhä syvemmin se käsitys, että tarvittaisiin vain keskikokoinen,
+mutta hyvin varustettu kreikkalainen sotajoukko suurkuninkaan
+valtakunnan kukistamiseksi ja jakamiseksi. Sen vakaumuksen hedelmänä
+olivat aikaa myöten Aleksanteri Suuren urotyöt.
+
+Yhä lisääntyvä persialaisten halveksiminen näyttää kuitenkin olevan
+ristiriidassa sen suuren vaikutusvallan kanssa, joka heillä oli
+Kreikan kohtaloon vielä parin miespolven aikana. Tämä vaikutusvalta
+ei kuitenkaan perustunut — kuten edellä on sanottu — persialaisten
+voimakkuuteen, vaan helleenien eripuraisuuteen, siihen, että
+suurkuningas osasi käyttää helleenejä toisiaan vastaan. Ja tämän
+edellytyksenä oli Persian kulta. Spartta, helleenien johtovaltio,
+kavalsi heidän asiansa ja luovutti Vähässä-Aasiassa olevat maanmiehensä
+suurkuninkaalle.
+
+Mutta viime aikoina oli lehti kääntynyt. Sparttalaiset olivat joutuneet
+epäluulon alaisiksi suurkuninkaan hovissa, koska he olivat salaisesti
+avustaneet Kyyroksen kapinayritystä. Mutta tilanne paheni vieläkin, kun
+Tissaphernes palattuaan kotiin Kunaksasta pani toimeen rangaistusretken
+joonialaisia kaupunkeja vastaan, koska nämä olivat asettuneet Kyyroksen
+puolelle. Kun joonialaiset nyt anoivat sparttalaisilla apua, nämä
+eivät kehdanneet pysyä toimettomina. Tosin he ainoastaan muutamia
+vuosia sitten olivat ostaneet itselleen Persian tuen luovuttamalla
+kylmäverisesti Aigeian meren toisella puolen asuvat maanmiehensä
+suurkuninkaan käsiin, mutta nyt ollessaan Hellaan valtiaita oli heidän
+kunnia-asiansa näyttää, mihin he pystyivät. Ja niin sparttalaiset
+kohottivat miekkansa Tissaphernestä ja hänen kuningastaan vastaan.
+
+Sotatapahtumista ei alkupuolelta ole paljoakaan kerrottavaa, etupäässä
+siitä syystä, että Tissaphernes, kuten tunnettua, ei juuri ollut mikään
+sankari ja senvuoksi mieluimmin vältti ratkaisevia taisteluita. Mutta
+vuonna 396 toiminta vilkastui, kun Spartan kuningas _Agesilāos_ tuli
+ylipäälliköksi. Hän oli oikea sparttalainen, peloton ja nuhteeton.
+Ei haitannut se, että hän oli pieni ja mitätön ja ontui toista
+jalkaansa, sillä tässä raihnaisessa tomumajassa asuva tulisielu mursi
+tieltään kaikki esteet. Päinvastoin kuin Lysandros hän oli yleisesti
+pidetty kansanomaisen ja hyväntahtoisen esiintymisensä vuoksi. Hänen
+käytöksensä ei milloinkaan ollut prameilevaa, mutta kuitenkin hänessä
+oli jotakin kuninkaallista ja vaikuttavaa. Se oli tahdonvoiman
+heijastusta.
+
+Kun hän nyt vastaanotti päällikkyyden, hän vertasi yritystään Troian
+sotaan: taaskin koko Kreikka ryhtyi taisteluun yhteistä aasialaista
+vihollista vastaan tämän omalla maaperällä. Kuten muinoin Agamemnon
+hän uhrasi Auliissa ennen lähtöään. Hänen sotaretkensä huippukohta
+oli lähellä Sardesta saatu loistava voitto. Persialaisten tappion
+syy onnistui leskikuningatar Parysatiksen vierittää Tissapherneen
+niskoille. Tämä tehtiin nyt hovin määräyksestä päätänsä lyhemmäksi.
+
+Mutta Agesilaoksen täytyi pian keskeyttää voittokulkunsa. Kotimaassa
+oli sattunut tapauksia, jotka vaativat hänen läsnäoloaan. Persian
+kuningas oli viisaasti kultaansa käyttäen hankkinut hänelle vihollisia
+hänen selkänsä taakse. Aluksi _thebalaiset_ tarttuivat aseisiin
+sparttalaisia vastaan ja voittivat heidät taistelussa, joka maksoi
+Lysandroksen hengen. Tilanne oli sparttalaisille sitä arveluttavampi,
+kun thebalaisia avustivat _korinthoslaiset, ateenalaiset_, jotka
+luulivat vapautuksensa hetken tulleen, ja tietenkin _Argoliin_ asukkaat
+sekä muutamat muut kansat. Liitto eli luonnollisesti etupäässä
+persialaisten rahoilla.
+
+Yhdistyneet sotajoukot, jotka olivat kokoontuneet Korinthokseen,
+suunnittelivat ylpeästi hyökkäystä Sparttaa vastaan. »Meidän on
+poltettava ampiaiset pesäänsä, ennenkuin ne pääsevät ulos pistämään,
+sanoi korinthoslaisten sotajoukkojen ylipäällikkö.
+
+Uhkaavat varustukset pakottivat sparttalaiset kutsumaan kotiin
+Agesilaoksen. Tämä kunnianhimoinen mies ei suinkaan iloisin tuntein
+näin äkkiä tempautunut irti aasialaisista suuruudenunelmistaan,
+mutta kunnon sparttalaisena hän totteli eforien määräystä. Hän
+saapui maitse Traakian, Makedonian ja Thessalian kautta Boiotiaan.
+Siellä hän tapasi liittoutuneet koolla _Korōneian_ luona vuonna
+394. Näiden ja sparttalaisten välillä käytiin valtava ottelu.
+Kummankin puolen hopliittajoukot syöksyivät toisiaan vastaan niin
+raivoisan taisteluhalun vallassa, että eturivin kilvet ryskyen
+murtuivat vastakkain, keihäät pirstoutuivat ja tikari oli ainoa
+ase, jota sotilaat tilanahtauden vuoksi voivat käyttää. Tässä ei
+kohotettu yhteisiä sotahuutoja, kuten muulloin oli tapana. Katkeran
+vihan synkkä, uhkaava tunnelma vallitsi tämän hirveän teurastuksen
+kestäessä, ja ainoastaan yksityiset kostonhimon ja raivon purkaukset
+keskeyttivät kaamean hiljaisuuden. Agesilaos itse haavoittui useita
+kertoja, hänet tallattiin maahan ja hänet pelasti kuolemasta
+uhrautuvalla rohkeudellaan viisikymmentä sparttalaista, jotka
+olivat hänen vapaaehtoisia henkivartijoitaan. Mutta voittajana hän
+vihdoin selvisi. Tällä menestyksellä ei kuitenkaan ollut suurtakaan
+merkitystä sen musertavan tappion rinnalla, jonka persialaista
+laivastoa johtava ateenalainen _Kōnōn_ oli vähän aikaisemmin samana
+vuonna tuottanut Spartan merivoimille _Knídoksen_ luona Vähän-Aasian
+lounaiskolkassa.[26] Siellä murtui Spartan johtovalta merellä.
+Aigospotamoin taistelun jälkeiset olot olivat yhdellä iskulla
+muuttuneet ja Agesilaokselta oli paluutie Aasiaan tukossa. Konon
+purjehti sen jälkeen laivastollaan saarelta saarelle, toisesta Aigeian
+meren satamakaupungista toiseen ja karkoitti kaikkialta sparttalaiset
+käskynhaltijat. Heitä vihattiin niin kiihkeästi, että tehtävä onnistui
+odottamattoman helposti. Tietäen olevansa epäsuosiossa he miltei
+kaikkialla jättivät paikkansa ja pakenivat kuullessaan pelkän sanoman
+Kononin saapumisesta.
+
+Konon palasi takaisin Ateenaan kuin uusi Themistokles, isänmaansa
+vapauttaja, kansan tervehtiessä häntä riemuiten. Ja nyt hän ryhtyi
+kansalle yhtä mieluisaan toimeen, rakentamaan uudestaan Ateenan
+hajoitettuja linnoituksia. Lukemattomat kädet alkoivat ahertaa.
+Myöskin boiotialaisia ja muita naapureita työskenteli vapaaehtoisina
+samoilla muureilla, joiden repimistä he yksitoista vuotta sitten
+olivat juhlineet tanssien ja huilua soittaen. Niin täydellisesti oli
+mieliala Kreikassa sen jälkeen muuttunut. Kaikki oli nyt pelkkää iloa
+ja sovintoa. Kuvaa himmensi vain yksi varjo, mutta sitä rakentajat
+eivät huomanneet: Kreikan vapauden uusi suoja oli pystytetty Persian
+kullalla. Mutta tuloksena oli joka tapauksessa, että Ateena jälleen
+oli oma itsensä, ei tosin Perikleen Ateena — sotalaivaston puutteessa
+ei siitä milloinkaan enää voinut tulla sellaista — mutta kuitenkin
+lukuunotettava tekijä, ja Peiraieuksesta tuli jälleen vilkas
+satamakaupunki.
+
+Mutta nyt oli myöskin koittanut hetki, jolloin suurkuningas ja hänen
+Jooniassa oleva satraappinsa arvelivat, että vaaka taas vähitellen
+saisi painua Spartan eduksi. Tätä muutosta Persian politiikassa
+ilmaisi se, että satraappi äkkiä vangitsi Kononin, miehen, joka oli
+ateenalaisten paras apu ja tuki. Petollista tekoa perusteltiin sillä,
+että Konon toimi suurkuninkaan etuja vastaan. Hänen uransa oli täten
+äkkiä katkaistu, juuri kun se lupasi eniten Ateenan kehitykselle, ja
+sparttalaiset riemuitsivat. Monet muutkin merkit osoittivat, että
+Artakserkses satraappinsa kautta aikoi jälleen ottaa Spartan armoihinsa
+sen viimeaikaisten koirankurien perästä. Ja lopulta erään viekkaan
+sparttalaisen välittäjän onnistui hankkia maalleen _rauha Persian
+kanssa vuonna 387_. Mutta tämä rauha tuotti ikuisen häpeän Spartalle,
+sillä se uhrasi toistamiseen oman etunsa vuoksi Vähässä-Aasiassa olevat
+maanmiehensä. Jo muodoltaan rauhansopimus oli kuin isku vasten kasvoja
+kaikille, jotka helleenin nimeä kantoivat. »Kuninkaanrauha», kuten
+sitä nimitettiin, »säädettiin» näet Kreikan valtioille julistuksen
+loukkaavassa muodossa, jonka suurkuningas itsevaltiudessaan oli
+sanellut Susassa, ja jota helleenien vain tuli totella ja noudattaa.
+Se sisälsi, että kaikki Vähän-Aasian kaupungit tästä lähtien kuuluivat
+suurkuninkaalle.
+
+Sitä lupaavammalta tuntui — ensi silmäykseltä — se sopimuksen kohta,
+joka takasi itsenäisyyden kaikille varsinaisen Kreikan kaupungeille,
+suurille ja pienille. Saattoivatko kreikkalaiset toivoa, parempaa? Ei,
+ehkäpä ei, jos Sparttaa ja Persiaa ei olisi ollut. Mutta nyt ne olivat
+olemassa; ja Spartalle tämä kauniisti kaavailtu pykälä merkitsi sitä,
+että muut kreikkalaiset yhteiskunnat saivat olla juuri sen verran
+itsenäisiä, kuin soveltui lakedaimonilaisten — ja luonnollisesti myös
+Persian kuninkaan — tarkoitukseen hajoittaa ja hallita. Sparttalaisista
+Artakserkses sai luotettavan vartijan pitämään huolta siitä, että
+helleenien itsenäisyyspyrinnöt eivät onnistuisi. Spartta näet otti
+suorittaakseen jalon tehtävän valvoa Persian henkivartijana, että
+sopimusta tarkoin noudatettaisiin. Jokaista rauhanrikkojaa kohtaan
+sparttalaiset suorittivat pyövelin virkaa persialaisten avulla.
+
+Tämän kaiken tuloksena oli, että sparttalaisten menettely pakotti
+helleenit turvattomina alistumaan Spartan ylivaltaan ja lisäksi vielä
+_muodollisestikin tunnustamaan Persian kuninkaan yliherruuden_. Ja
+ensi kertaa Mykaleen taistelun jälkeen, joka käytiin lähes sata vuotta
+aikaisemmin, persialaiset olivat kaikkien Vähän-Aasian helleenien
+todellisia valtiaita.
+
+Vuoden 387 rauhansopimus on diplomatian mestariteos. Se on näennäisesti
+miellyttävän selkeä ja yksinkertainen, mutta todellisuudessa sillä on
+sisältö, jonka huomaa ainoastaan lukemalla rivien välistä.
+
+Kuninkaanrauha oli halkaissut helleenisen maailman kahteen osaan.
+Molemmat puoliskot olivat tästä lähtien suurkuninkaan vallassa,
+toinen välittömästi, toinen välillisesti. Helleenit olivat
+tuhlanneet suuruudenaikansa perinnön, kieltäneet suuret sankarinsa
+ja valtiomiehensä. Se oli sitäkin häpeällisempi nöyryytys, kun
+kreikkalaiset eivät olleet sortuneet taistelussa ylivoimaista
+vihollista vastaan, vaan ryömivät tomussa sellaisen vallan edessä, joka
+oli heitä heikompi sekä maalla että merellä, vallan, jonka sisäinen
+heikkous oli nyt ilmeisempi kuin milloinkaan ennen. Helleenit olivat
+menetelleet näin _tuhotakseen toisensa_. Eripuraisuuden pahan
+hengen riivaamana oli ensin osa Hellaan kansasta ja sitten kansa
+kokonaisuudessaan ottanut niskoilleen perivihollisensa häpeällisen
+ikeen.
+
+Se että sparttalaiset saattoivat tehdä, minkä tekivät, häpeällisesti
+kavaltaa Hellaan nimen kunnian, voidaan psykologisesti selittää vain
+siten, että heidät varmaan valtasi silmitön säikähdys nähdessään, miten
+nopeasti Ateena oli saanut linnoituksensa uudestaan rakennetuksi. Tästä
+kauhusta kasvoi heti päähänpinttymä, että Ateena oli kehittymäisillään
+yhtä mahtavaksi valtioksi, kuin se oli ollut kaksikymmentä vuotta
+aikaisemmin. Senvuoksi heidän täytyi mistä hinnasta hyvänsä — kunhan
+sitä tietenkään ei vain tarvinnut itse maksaa — koettaa saada aikaan
+rauha ja päästä sellaiseen ratkaisuun, että kaikki muut Kreikan valtiot
+olisivat eristettyinä eikä mikään vastaliitto voisi enää kilpailla
+Spartan kanssa Kreikan johtovallasta.
+
+Kuninkaanrauha oli tehnyt tyhjäksi Kononin vapautustyön hedelmät.
+Sparttalaiset olivat jälleen, kuten Aigospotamoin taistelun jälkeen,
+hajoittaneet kreikkalaiset vastustajansa ja voivat tästä lähtien
+kohdella heitä mielensä mukaan. Nyt alkaa uudelleen sama näytelmä kuin
+tuohon — aikaan. He valvovat nyt muiden valtioiden kreikkalaisia yhtä
+epäluuloisesti kuin omia heloottejaan, ja jokaisen vapaudenliikkeen
+oireen he koettavat tukahduttaa alkuunsa. Heidän ensimmäisiä
+toimenpiteitään rauhanteon jälkeen oli pakottaa thebalaiset luopumaan
+johtavasta asemastaan Boiotian muiden kaupunkien keskuudessa.
+Persialaisten avulla sparttalaiset sitten seuraavina vuosina alkoivat
+uudelleen asettaa useihin paikkoihin vihattuja käskynhaltijoitaan ja
+levittää valtaansa yhä laajemmalle. Ja Persian satraapit sortivat
+vielä pahemmin Vähän-Aasian nyt aivan turvattomia kreikkalaisia. Sekä
+sparttalaiset että persialaiset kylvivät väkivaltaisuuksillaan vihaa,
+joka aikanaan kantoi odottamattoman hedelmän.
+
+
+
+
+THEBAN JOHTOVALTA.
+
+
+Ateenan kukistumisen jälkeen sparttalaiset pelkäsivät Thebaa enemmän
+kuin mitään muuta kaupunkia. Kuningas Agesilaokselle se oli erikoisen
+vastenmielinen. Olihan hänen juuri thebalaisten tähden täytynyt
+keskeyttää lupaava Aasian sotaretkensä. Senvuoksi hän nyt nautti
+saadessaan kaikin tavoin kiusata ja loukata tätä jäykkäluontoista
+kansaa. Sparttalaisten onnistui muun muassa tyydytyksekseen saada
+itselleen varma jalansija Boiotiassa, arveluttavan lähellä itse
+Thebaa, asettamalla sparttalaista varusväkeä ja sparttalaismielisiä
+kymmenmiehishallituksia muutamiin muihin Boiotian kaupunkeihin.
+
+Thebalaiset purivat hammasta ja olivat vaiti. He odottivat vain sopivaa
+hetkeä, jolloin he voisivat uudestaan herättää eloon Boiotian liiton ja
+ryhtyä jälleen taisteluun Sparttaa vastaan.
+
+Mutta sitä ennen he joutuivat kokemaan vielä pahempaa: heidän täytyi
+sietää vihatun sortajan kätyreitä omassa kaupungissaan.
+
+Thebassa oli näet myöskin sparttalaismielinen vähemmistö, ja tämän
+avulla lakedaimonilaiset suorittivat erään röyhkeimpiä tekojaan. Muuan
+Traakiaan matkalla oleva sparttalainen sotajoukko valtasi näet vuonna
+382 Theban linnan äkkirynnäköllä. Se oli sattumalta ilman puolustajia,
+sillä päivä oli pyhitetty uskonnolliselle juhlalle, jota ainoastaan
+naiset viettivät siellä keskenään. Ja niin kauan kuin juhlaa kesti,
+ei yhdenkään miehen ollut lupa näyttäytyä, ulkosalla. Sentähden
+sparttalaiset voivatkin esteettömästi saada linnan valtaansa. Tällöin
+he myöskin ottivat haltuunsa kaikki sinne kokoontuneet naiset ja
+hankkivat täten itselleen parhaimman vakuuden siitä, että kaupungin
+porvarit alistuisivat kohtaloonsa.
+
+Agesilaos kannattajineen riemuitsi. Mutta koko Kreikka tuomitsi
+yksimielisesti kavalan teon. Lauhduttaakseen mielialaa sparttalaiset
+silloin lausuivat virallisen paheksumisensa asianomaisen sotapäällikön
+toimenpiteistä Thebassa ja tuomitsivat hänet maksamaan sakkoja —, joita
+kaikesta päättäen ei milloinkaan vaadittu.
+
+Theban linna heillä joka tapauksessa oli hallussaan, ja sieltä käsin
+he pitivät kauhun vallassa kaikkia kaupungissa olevia vastustajiaan,
+joita muutoin pitivät aisoissa käskynhaltijat ja sparttalaismielinen
+harvainvaltainen hallitus, jonka he olivat tännekin asettaneet.
+Uudet hallitusmiehet» joilla Thebaa onnellistutettiin, olivat samoja
+henkilöitä, jotka olivat avanneet linnan portit verivihollisille.
+
+Koko Kreikassa ei ollut ketään, joka olisi uskaltanut tehdä vastarintaa
+kaikkivaltiaille lakedaimonilaisille, joita toiselta puolen tuki
+Persian kuningas, toiselta Syrakusan tyranni Dionysios, josta myöskin
+oli tullut heidän liittolaisensa. Sillä niin paljon kuin sparttalaisia
+olikin ylistetty heidän tyrannivihastaan, heitä ei arveluttanut solmia
+liittoa oikean tyrannin kanssa, kun se vain oli edullista heidän
+itsekkäille pyyteilleen.
+
+Mutta pian kuului uusia hälytysmerkkejä Kreikan vapaustaistelijani
+riveistä. Ne olivat lähtöisin kaupungista, missä sparttalaisten sorto
+tuntui raskaimmin, helleenisen heimon keskuudesta, joka ei vielä ollut
+yhtä uupunut kuin ateenalaiset ja muut Kreikan kansat, joiden veri oli
+vuotanut kuiviin.
+
+Boiotia oli hedelmällistä maata, ja siinä asui tervettä ja voimakasta
+kansaa. Boiotian miehet olivat kuuluisia voimastaan. Mutta erikoisia
+sivistyskansaa boiotialaiset eivät olleet, vaikka he olivat
+synnyttäneet Hesiodoksen ja Pindaroksen.[27] Hienosti sivistyneet
+ja sirostelevat ateenalaiset tekivät pilaa naapuriensa karkeasta ja
+kömpelöstä käytöksestä ja heidän vanhanaikaisesta murteestaan. Mutta
+heidän nyrkkejään he kunnioittivat.
+
+Boiotialaisilla — paitsi Plataian kaupunkia — ei ollut osuutta Kreikan
+suuruudenaikaan. Taistelukentällä tämän kaupungin luona he olivat
+vuodattaneet vertansa persialaisten asian puolesta. He olivat kaikkina
+aikoina suhtautuneet epäluuloisesti ja kateellisesti kukoistavaan
+attikalaiseen valtakuntaan ja tehneet kaiken voitavansa yllyttääkseen
+ateenalaisten vihollisia. Tämän johdosta he tietenkin olivat aina
+olleet hyvissä väleissä Spartan kanssa. Peloponnesolaissodan
+päättyminen oli myöskin boiotialaisille suuri voitto.
+
+Mutta sodan jälkeen oli lehti kääntynyt. Sen oli vihdoinkin aiheuttanut
+noiden rakkaiden sparttalaisten ylimielisyys. Boiotialaiset olivat
+silloin alkaneet tuntea olevassa yhtä sorrettujen kanssa ja avasivat
+sydämensä ja kotiensa ovet selkiselälleen kaikille ateenalaisille,
+jotka pakenivat kolmenkymmenen tyrannin vainoa.
+
+Tämän vieraanvaraisuuden ateenalaiset nyt korvasivat
+vapauttarakastaville thebalaisille, joita sadoittain pakeni Ateenaan,
+kun Theban linna joutui sortajien käsiin. Nämä pakolaiset olivat
+sparttalaisille ainaisen levottomuuden lähteenä. Lakedaimonilaiset
+olivat niin huolissaan siitä, mihin nämä miehet saattaisivat ryhtyä,
+että paikkasivat salamurhaajia raivaamaan heidät tieltään. Heidän
+onnistuikin surmata pakolaisten etevimmät johtajat. Mutta se olikin
+heidän ainoa »menestyksensä».
+
+Näiden pakolaisten joukossa oli muutamia Theban rikkaimpia ja
+ylhäisimpiä miehiä. Osa heistä teki nuoren _Pelopidaan_ johdolla
+salaliiton surmatakseen harvainvaltaiset ja vapauttaakseen
+kotikaupunkinsa.
+
+Eräänä koleana ja sateisena joulukuun iltana 379 onnistui seitsemän
+salaliittolaisen talonpojiksi pukeutuneina päästä Thebaan, juuri
+kun kaupungin portit suljettiin viimeisten maatyöläisten palattua
+kotiin pelloilta.[28] Kaikki pääsivät onnellisesti erään luotettavan
+ystävän taloon. Tämä oli luvannut heille majapaikan, kunnes toiminnan
+hetki oli tullut. Suotuisan tilaisuuden valmistaminen vapautustyön
+suorittamiselle oli uskottu eräälle toiselle luotettavalle
+thebalaiselle ystävälle, jonka oli onnistunut näytellä osansa niin
+hyvin, että oli päässyt oligarkkien yksityissihteeriksi. Hän kutsui
+nyt neljästä tyrannista kaksi kotiinsa juhla-aterialle, jonka hän
+oli luvannut tehdä tavallista houkuttelevammaksi kutsumalla myöskin
+muutamia Theban kauneimpia naisia. Tämä ei merkinnyt niinkään vähän,
+sillä Theban tyttäret olivat kuuluisia lumoavasta kauneudestaan.
+
+Seuraavana iltana vietettiin juhlapidot molempien oligarkkien
+kunniaksi. Oli suunniteltu, että vieraitten juovuttua viinistä isäntä
+toisi sisään lupaamansa kauniit naiset — jotka olivat juuri Pelopidas
+ja hänen ystävänsä, jotka olivat pukeutuneet naisiksi.
+
+Ratkaiseva hetki läheni ja salaliittolaiset valmistautuivat näyt
+teleinään osaansa, kun oveen yhtäkkiä koputetaan ja sisään astuu
+sanansaattaja tuoden oligarkkien Ateenassa olevilta ystäviltä kirjeen,
+jossa tarkalleen selostettiin koko juoni ja lueteltiin kaikkien
+salaliittolaisten nimet. Mutta ylhäisten vieraitten järki oli nyt
+jo niin perin pohjin hämärtynyt, että kirjeen saaja ei vaivautunut
+sitä avaamaan, vaikka sanansaattaja huomautti, että oli kysymys
+erittäin vakavista asioista. »Vakavat asiat huomiseksi», sanoi tämä,
+mallikelpoinen hallitusmies, laskeutui veltosti takaisin patjalleen ja
+pani pikaviestin avaamattomana pieluksensa alle. Ei, nyt oli vihdoinkin
+nähtävä nuo kauniit thebattaret.
+
+Kas, nyt astuu sisään kolme upeaa, ylhäisen arvokasta naista tiheät
+hunnut kasvoillaan ja puettuina monipoimuisiin pukuihin! Heitä seuraa
+neljä palvelijatarta. Naiset asettuvat noiden kolmen miehen viereen.
+Mutta se hetki, jolloin he työntävät hunnut kasvoiltaan, on sovittu
+merkki tikarin käyttämiseen, joka heillä on kätkettynä pukunsa
+poimuihin; ja seuraavassa hetkessä molemmat oligarkit ovat poissa
+pelistä. Samalla tavalla heidän kaksi toveriaan surmataan omissa
+kodeissaan. — Näin kunniattomasti päättyi niiden miesten elämänura,
+jotka kerran olivat valmistaneet synnyinkaupunkinsa verivihollisille
+pääsyn linnaan.
+
+Tämän jälkeen salaliittolaiset lähtivät vankilaan, mihin oli teljetty
+150 valtiollista vankia. Ensin tehtiin keihään iskulla vaarattomaksi
+vankilan johtaja, muuan oligarkkien uskollisimpia kätyreitä[29],
+ja sen jälkeen vapautettiin kaikki ne onnettomat, joiden oli
+täytynyt nääntyä täällä isänmaanrakkautensa tähden. Sitten oli vain
+muutamien silmänräpäyksien työ varustaa heidät aseilla ja järjestää
+heidät taistelurintamaan. Kun tämä oli tehty, vapauttajat antoivat
+airueitten ja torvensoittajien kuuluttaa kaikkialla kaupungissa,
+että Theba oli vapaa ja että kaikki thebalaiset, jotka rakastivat
+vapauttaan, kokoontuisivat asestettuina torille. Siellä pidettiin
+päivän sarastaessa kansankokous Pelopidaan ja hänen tovereittensa
+johdolla. Papit seppelöivät heidät ja kiittivät heitä kaupungin
+suojelusjumalien nimessä, ja innostunut kansa nimitti heidät
+johtajikseen ja sotapäälliköikseen. He käyttivät heti hyväkseen
+vapauden asian herättämää yleistä innostusta ja tekivät äkkirynnäkön
+linnaan. Uskaltamatta ryhtyä vastarintaan lakedaimonilaisten kolme
+käskynhaltijaa tarjoutuivat antautumaan ehdolla, että he saisivat
+vapaasti poistua. Ja se heille luvattiinkin. Mutta kun sparttalainen
+varusväki marssi ulos kaupungista, eivät thebalaiset jaksaneet
+hillitä katkeruuttaan oman heimonsa kavaltajia kohtaan, jotka
+käyttivät tilaisuutta hyväkseen pyrkien samalla kertaa turvaan. Heidän
+isänmaanpetoksensa, matelunsa voittoisien sparttalaisten edessä ja
+kopeutensa kukistettuja maanmiehiään kohtaan oli vielä liian tuoreessa
+muistissa ollakseen herättämättä kostonhalua. Monet eniten vihatuista
+otettiin kiinni ja lyötiin kuoliaiksi.
+
+Palattuaan Sparttaan mestattiin kaksi näistä käskynhaltijoista, jotka
+tällä tavoin ilman miekaniskua olivat lähteneet Theban linnasta;
+kolmatta rangaistiin suurilla sakoilla ja maanpaolla. Niin suurta
+katkeruutta herätti tämä häväistys, jonka nuo miehet olivat Spartan
+sotavoimille tuottaneet.
+
+Sanoma Theban vapautuksesta levisi kuin kulovalkea kautta koko
+kreikkalaisen maailman. Ihailtiin tämän pienen miesjoukon rohkeutta ja
+kylmäverisyyttä sen ryhtyessä vaaralliseen uhkayritykseen, yksinään
+kumoamaan hallitusta, jota vielä edellisenä päivänä oli pidetty
+voittamattomana. Ja iloittiin siitä, että Spartan hirmuvalta oli
+menettänyt ainakin yhden tukikohtansa.
+
+Vähän myöhemmin katkeruus sparttalaisia kohtaan yhä vain lisääntyi, kun
+saatiin kuulla, että he olivat aikoneet tehdä Ateenalle yhtä petollisen
+teon kuin kolmea vuotta aikaisemmin Theballe. Erään boiotialaisen
+käskynhaltijan mieleen juolahti näet tehdä maalta käsin yöllinen
+hyökkäys Peiraieukseen ja saada siten yhdellä iskulla haltuunsa
+Ateenan laivat ja varastohuoneet. Eräänä iltana hän lähti joukkoineen
+liikkeelle laskien olevansa Peiraieuksessa seuraavana aamuna ennen
+päivän koittoa. Onneksi Ateenalle hänen laskelmansa pettivät, ja aamu
+sarasti hänen vielä ollessaan matkalla. Silloinhan ei enää kannattanut
+jatkaa? Hän lähti takaisin boiotialaiseen kaupunkiinsa, kuitenkin ensin
+ryöstäen Ateenan ympäristöjä.
+
+Ateenalaisten suuttumus tapahtuman johdosta oli suuri, ja mitta
+täyttyi, kun vastoin kaikkia odotuksia Spartan eforit vapauttivat
+miehen, joka oli aikonut tehdä tämän kavalan työn.
+
+Hansikas oli heitetty. Ateenalaiset nostivat sen maasta. He solmivat
+ystävyysliiton thebalaisten kanssa ja varustautuivat voimaperäisesti
+sotaan Sparttaa vastaan sekä maalla että merellä. Merisotaa varten
+heidän onnistuikin hankkia itselleen uusia voimia perustaessaan v.
+378 _uuden attikalaisen liiton_, joka oli täsmälleen sata vuotta
+nuorempi kuin attikalais-delolainen. Tämä uusi liitto, joka oli
+syntynyt suojaksi sparttalaisten väkivaltaa vastaan, oli hengeltään
+paljoa vapaamielisempi kuin edellinen. Ateena ei enää tavoitellut
+samanluontoista johtovaltaa kuin aikaisemmin. Sellainen ei olisi
+ollut sopusoinnussa kuninkaanrauhan eikä Ateenan silloisen aseman
+kanssa. Tosin Ateenalla oli liiton johto käsissään, mutta kaikkien sen
+jäsenten tuli olla »vapaita ja itsenäisiä.» Liittoneuvostossa, joka
+ratkaisi heidän yhteiset asiansa, oli jokaisella valtiolla, suurella
+ja pienellä, yksi ääni, kun Ateena sitävastoin ei ollut ollenkaan
+edustettuna tässä kokouksessa. Tässä liitossa ei myöskään ollut
+vakituisia vuosimaksuja, vaan liittoneuvosto määräsi ne joka kerralla
+erikseen.
+
+Sekä Ateenan että Theban asukkaita elähdytti ajatus murtaa
+sparttalaisten valta-asema Kreikassa. Ateenalaisten hankkiessa
+itselleen auttajia merisotaa varten, thebalaiset järjestivät
+maajoukkonsa entistä sotakelpoisemmaksi. Osasto, johon kuului 300
+hopliittaa, kaupungin ylhäisimmistä perheistä valittuja nuorukaisia,
+jotka olivat kunnostautuneet miehuudellaan ja voimallaan, oli armeijan
+ydin, n.s. pyhä joukko. Se oli järjestetty siten, että vierekkäin
+seisoi aina kaksi nuorukaista, jotka olivat ystäviä elämässä ja
+kuolemassa ja olivat vannoneet voittavansa tai kuolevansa yhdessä.
+Thebalaiset olivat täten käyttäneet hyväkseen kreikkalaisten
+romanttista nuorukaisystävyyttä, samaa tunnetta, joka liitti yhteen
+Akhilleuksen ja Patrokloksen, Daavidin ja Jonatanin. Se sitoi
+tämän valiojoukon jäsenet niin lujasti toisiinsa, että maallinen
+mahti ei voinut murtaa heidän rivejään. Hyökkäyksissä tämä osasto
+oli vastustamaton. — Mutta ei siinä kyllin, että valiojoukko oli
+erinomaisen huolellisesti harjoitettu —, myöskin Theban armeijan jo
+ennestään oivallinen pääaines sai vielä perusteellisemman koulutuksen
+kuin aikaisemmin. Mutta thebalaisten taistelukelpoisuudelle merkitsi
+verrattoman paljon enemmän se, että he samoihin aikoihin saivat mainion
+sotapäällikön ja johtajan. _Epaminondaan_ nimi aloittaa nyt uuden luvun
+Kreikan historiassa. Hän kuului erääseen Theban ylhäisimpiä perheitä
+kuten Pelopidas, johon häntä yhdisti läheinen ystävyysside, joka oli
+koeteltu ja vahvistettu eräässä taistelussa, jolloin he ottelivat
+rinnakkain ja Epaminondas oman henkensä uhalla pelasti vaarallisesti
+haavoittuneen aseveljensä.
+
+Kirjalliset harrastukset ja kaunotaiteet eivät yleensä olleet
+thebalaisten vahvoja puolia, mutta Epaminondas oli loistava poikkeus.
+Hän oli erittäin soitannollinen ja osoitti jo nuoruudestaan lähtien
+ilmeistä mieltymystä opiskeluun ja yleensä älyllisiin harrastuksiin.
+Hän käytti halukkaasti hyväkseen jokaista tilaisuutta keskusteluihin
+filosofien ja puhujain kanssa ja vapautui täten suureksi osaksi
+taikauskosta, joka teki niin monen muun sen ajan sotapäällikön
+merkkien ja enteitten orjaksi. Hän keräsikin itselleen kunnioitettavan
+tietovaraston eri aineissa, mutta ei milloinkaan loistanut niillä
+tarpeettomasti. Muuan erittäin arvostelukykyinen ateenalainen on
+hänestä sanonut, että hän ei »ikinä ollut tavannut ketään, joka olisi
+samalla kertaa taitanut niin paljon ja puhunut niin vähän».
+
+Mutta hänen harvapuheisuutensa syynä ei suinkaan ollut vaikeus lausua
+ajatuksiaan. Päinvastoin Epaminondas oli niin etevä kaunopuhuja,
+että hän tarvittaessa kykeni voittamaan jopa Ateenan parhaatkin
+puhujat. Mutta hän oli koko olemukseltaan vaatimaton, joka on sitäkin
+miellyttävämpi ominaisuus, kun hänen maanmiehensä päinvastoin olivat
+tunnettuja tympäisevästä kerskailustaan ja itsetietoisuudestaan.
+Edelleen Epaminondaan ei ikinä voitu sanoa tavoittelevan kansansuosiota
+eikä rikkautta. Rahat olivat hänelle aivan yhdentekeviä, ja hän pysyi
+köyhänä elämänsä loppuun saakka. Hän ei jättänyt jälkeensä edes sen
+vertaa, että se olisi riittänyt hautauskustannuksiin. Ja tämä mies
+torjui kaikki sellaiset lahjomisyritykset, joihin niin monet muissa
+suhteissa Kreikan etevimmät valtiomiehet lankesivat, vieläpä ystäviensä
+tarjoamat lahjatkin. Kun hän lisäksi oli niin suora ja totuutta
+rakastava, että ei leikilläkään valehdellut, ja itse jalomielisyys
+voitettuja vastustajia kohtaan, niin on miltei mahdotonta löytää
+tästä valoisasta kuvasta ainoatakaan tummaa tahraa. Eivät edes hänen
+vihollisensa olisi siihen kyenneet.
+
+Mutta silti ei tarvitse luulla, että hän oli ikävä ihminen, kuten
+hyveen perikuvat useinkin ovat. Epaminondas ei saavuttanut ainoastaan
+lähimmäistensä kunnioitusta, vaan myöskin heidän kiintymyksensä, ja
+hänen huumorin lahjaansa todistaa esimerkiksi kertomus siitä, miten
+hän kerran lähetti erään liian hyvinvoivan soturin kotiin perustellen
+tekoaan sillä, että kolmekaan kilpeä ei riittäisi suojelemaan hänen
+ruhoansa vihollisen nuolilta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Thebalaisten Epaminondaan johdolla suorittaman varustelutyön tulokset
+osoittautuivat siinä, että he menestyksellä torjuivat sparttalaisten
+kaikki yritykset saada takaisin valta-asemansa Thebassa. Yhtä
+huonolla onnella lakedaimonilaiset yrittivät merellä mitellä voimiaan
+ateenalaisten ja heidän liittolaistensa kanssa.
+
+Sparttalaisten pääpyrkimyksenä oli kuitenkin kukistaa Theba, joka alkoi
+saada takaisin vaikutusvaltaansa muihin Boiotian kaupunkeihin. Spartta
+perusti tällöin toivonsa siihen kylmyyteen, joka aito kreikkalaisen
+hajaantumissäännön mukaisesti alkoi ilmetä Theban ja Ateenan välisessä
+suhteessa. Se olikin luonnonpakko tässä keskinäisen kateuden luvatussa
+maassa, heti kuin molempien entisten liittolaisten asiat alkoivat sujua
+hyvin ja ne siis eivät enää yhtä välttämättömästi tarvinneet toisiaan.
+Niiden tiet erkanivat yhä enemmän, ja lopulta ateenalaiset solmivat
+rauhan sparttalaisten kanssa kuulematta liittolaistensa mielipidettä.
+Thebalaiset vetäytyivät syrjään loukkaantuneina ateenalaisten
+menettelystä. Ja niin he olivat eristettyjä kaikesta Boiotian
+ulkopuolelta saatavasta avusta.
+
+Sparttalaiset arvelivat, että nyt oli otollinen hetki suunnata
+surmanisku vihattuja thebalaisia kohden. Kaikkialla, vieläpä
+Thebassakin, luultiin, että isku olisi musertava. Mutta ne, jotka
+sitä ennustivat, olivat jättäneet huomioonottamatta erään tekijän:
+_Epaminondaan_.
+
+Vuonna 371 voimakas sparttalainen sotajoukko murtautui Boiotiaan. Nyt
+olivat tarpeen Epaminondaan kaikki valtiomiehen- ja sotapäällikönlahjat
+ja Pelopidaan koko urhoollisuus ylläpitämään heidän maanmiestensä
+rohkeutta. Mutta mieliala ei suinkaan sittenkään ollut toivehikas, kun
+Theban soturit ryhtyivät ratkaisevaan taisteluun sparttalaisia vastaan
+_Leuktran_ kentällä lähellä Thebaa v. 371. Pikemminkin he epätoivon
+vimmalla kävivät voitonvarmaa ja miesluvultaan ylivoimaista vihollista
+vastaan. He olivat kuitenkin lujasti päättäneet mieluummin kuolla
+taistelutantereella kuin elää lakedaimonilaisten sorron alaisina.
+
+Epaminondas osasi kuitenkin paremmin kuin kukaan toinen tämän
+ajan sotapäällikkö korvata väkensä vähäisen miesluvun taitavalla
+taktiikalla. Hän hylkäsi vanhan rinnakkaistaktiikan taistella kahtena
+samansuuntaisena rintamana niiden koko pituudella. Sen sijaan hän ensi
+kerran toi sotahistoriaan taistelurintaman tietoisen ja tahallisen
+jaon siten, että vain toista puolta käytettiin ensimmäisessä
+hyökkäyksessä. Hän jakoi näet hopliittafalangin heikompaan puolustus-
+ja voimakkaampaan hyökkäyssivustaan, jossa sotilaat oli järjestetty
+jopa 50 miehen vahvuisiin riveihin.[30] Tämän sivustan tehdessä
+yksinään musertavia hyökkäyksiä vihollista vastaan sotapäällikkö
+antoi sitävastoin heikomman puolustussivustan pysyä paikoillaan.
+Tällä sotajoukon osalla ei siis taistelun alussa ollut muuta tehtävää
+kuin sitoa ne vihollisen sotavoimat, jotka olivat vastapäätä
+sitä. Vasta kuin hyökkäysosasto oli täyttänyt tehtävänsä murtaen
+vihollisen vastaavan sivustan ja saattaen sen epäjärjestykseen, oli
+puolustussivustan aika sekaantua leikkiin ja saartaa vihollinen.
+
+Tämä järjestely, kuuluisa _vino taistelurintama_, saikin aikaan
+ihmeitä Leuktran luona. Kaikki kävi Epaminondaan laskelmien mukaan.
+Hän oli varustanut vahvimmin vasemman sivustansa, koska sparttalaisten
+kuningas ja sotapäälliköt sekä kaikki sparttalaiset olivat vihollisen
+vastaavalla oikealla sivustalla. Hän arveli näet, että kun hän oli
+täydellisesti voittanut tämän vihollisarmeijan parhaan osan, olisi
+helppo tehdä sen vasen sivusta vaarattomaksi.
+
+Etumaisena thebalaisten vahvalla puolustussivustalla seisoi Pelopidas
+»pyhine joukkoineen». Rientomarssissa tämä sivusta ryntäsi vihollista
+vastaan. Hyökkäys oli vastustamaton, ja sparttalaisten rintama murtui
+täydellisesti. Sparttalaisten ylipäällikkö haavoittui kuolettavasti,
+ja enemmän kuin puolet hänen parhaita miehiään kaatui. Hirvittävän
+verilöylyn ja itsepintaisen vastarinnan jälkeen sparttalaisten oikea
+sivusta voitettiin täydellisesti ja karkoitettiin takaisin leiriinsä.
+Sotajoukkojen muiden osien kesken ei syntynytkään varsinaista kahakkaa,
+johon suurimpana syynä oli se, että sparttalaisten vasempana sivustana
+olivat liittolaiset, jotka suhtautuivat melko viileästi Spartan asiaan.
+He taistelivat melkein vain näön vuoksi. Ja nähdessään sparttalaisten
+väistyvän hekin vetäytyivät takaisin. Muutaman tunnin kuluttua koko
+lakedaimonilainen armeija oli kokoontunut leiriin kuolevan kuninkaan
+ympärille.
+
+Spartan sotajoukkoon sen kärsimät tappiot tekivät peloittavan
+vaikutuksen. Mutta monet liittolaiset eivät edes yrittäneet salata,
+että he sydämensä pohjasta iloitsivat sortajansa tappiosta. Ja
+kun sparttalaiset upseerit nyt pitivät sotaneuvottelua, niin
+ainoastaan muutamat, hyvin harvat, sparttalaiset vaativat, että
+ryhdyttäisiin uuteen taisteluun. Yleinen mielipide kannatti aselepoa.
+Siihen thebalaiset suostuivatkin. Vieläpä he rajattomasti iloiten
+odottamattomasta voitostaan sallivat vihollisen rauhassa lähteä kotiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Leuktran taistelu on käännekohta sotahistoriassa. Epaminondaan
+luoma taktiikka oli kohottanut hänet kunniasijalle kaikkien aikojen
+nerokkaimpien sotapäälliköitten pariin. Tämän taktiikan rinnalla vanha
+pelätty Lykurgoksen sotakuri osoittautui jo vanhentuneeksi. Se ei enää
+yksinään kyennyt luomaan ajanmukaista armeijaa.
+
+Vanhassa rinnakkaistaistelussa oli oteltu samalla tavoin pitkin koko
+linjaa. Tämä oli tosin jaettu keskustaan ja kahteen sivustaan, mutta
+_työnjakoa_ näiden eri osastojen välillä ei ollut. Ollessaan parhaiten
+yhteensulautunut armeija tosin muodosti taktillisen »ruumiin», mutta
+tälle ruumiille ei vielä ollut kasvanut jäseniä. Vasta Epaminondas on
+alkanut kehittää ruumiista todellista _elimistöä_, jonka eri osilla on
+erilaatuiset tehtävät. Hyökkäyssivustan hopliitalla on toisenlainen
+tehtävä kuin hänen puolustussivustalla olevilla tovereillaan.
+Hänen täytyy keskittää kaikki voimansa yhteen ainoaan hetkeen, kun
+taas toisen sivustan sotilaitten on mikäli mahdollista säästettävä
+voimiaan, kunnes hyökkäys on suoritettu, aivan kuin nyrkki taistelijan
+toinen käsivarsi torjuu toisen iskiessä. Taistelu on muuttunut
+suunnitelmallisemmaksi. Sen tulos ei perustu ainoastaan voimaan ja
+rohkeuteen, vaan vielä enemmän älyyn ja johtavaan kylmään järkeen.
+Sotajoukon päällystön ei enää tarvinnut kuten ennen näyttää ainoastaan
+esimerkkiä urhoollisuudessa, vaan heidän oli ennen kaikkea toimittava
+armeijan aivoina. Sota alkaa muuttua ammatista _sotataidoksi_. Juuri
+Epaminondas on astunut ensimmäisen suuren askelen tähän suuntaan.
+
+Vinorintamaa kehitti myöhemmin edelleen Aleksanteri Suuri, ja vielä
+1700-luvulla sillä oli tärkeä merkitys Fredrik Suuren taktiikassa.
+
+Mutta vaikka sparttalainen sotakuri oli joutunut tappiolle Leuktran
+taistelukentällä, se oli kuitenkin yhä edelleen voittamaton eräässä
+toisessa suhteessa, nimittäin taidossa kestää tuskaa miehen tavoin
+ja hillitä jokainen mielenliikutus. Tappion sanoma vastaanotettiin
+Spartassa ihailtavalla tavalla. Voidaksemme oikein arvioida
+sparttalaisten käytöstä tänä koetuksen hetkenä voimme verrata sitä
+ateenalaisten menettelyyn heidän saadessaan tiedon Aigospotamoin
+tappiosta noin miespolvea aikaisemmin. Aivan toisenlainen näky oli
+nyt tarjolla Spartassa. Ja kuitenkin onnettomuuden isku oli nyt yhtä
+ankara kuin silloinkin ja sattui hetkenä, jolloin kaikki olivat
+varmasti odottaneet voitonsanomaa. Mutta ainoatakaan valituksen ääntä
+ei täällä kuulunut. »Kaikki oli», Ksenophon sanoo, »kuin ei mitään
+olisi tapahtunut. Eforit ilmoittivat ainoastaan kaatuneitten nimet
+näiden omaisille ja julkaisivat yleisen määräyksen, että naiset eivät
+saaneet voihkia ja valittaa, vaan heidän tuli kantaa surunsa vaieten.»
+Jo se, että tätä käskyä voitiin noudattaa, on ihailtava todistus
+sparttalaisesta kurista. Mutta tämän kansan sankarillinen itsehillintä
+meni vieläkin pitemmälle. Sitä olisi mahdoton uskoa, jollei voitaisi
+vedota erään sen ajan kirjailijan todistukseen. »Seuraavana aamuna»,
+hän kertoo — edelleenkin Ksenophon —, »voitiin nähdä niiden, jotka
+olivat menettäneet omaisiaan taistelutantereella, käyskentelevän
+julkisilla paikoilla iloisin ilmein. Mutta henkiinjääneitten
+omaisia tuskin näkyi ainoatakaan, ja ne harvat, jotka näyttäytyivät
+julkisuudessa, olivat surullisen ja masentuneen näköisiä.» Niin
+syvälle oli sparttalaisiin juurtunut velvollisuuden käsky, että
+taistelukentältä ei milloinkaan saanut väistyä.
+
+Ja kun viholliselle antautuneet soturit palasivat kotiin, he saivat
+niin halveksivan vastaanoton, että heidän elämänsä kävi aivan
+sietämättömäksi. Kukaan heidän maanmiehistään ei tahtonut seurustella
+heidän kanssaan tai edes lausua heille sanaakaan. Kukaan ei halunnut
+naida sen perheen jäsentä, johon he kuuluivat. Jos joku heistä uskalsi
+näyttää iloiselta, ohikulkijat antoivat hänelle heti selkäsaunan,
+kunnes hänen kasvonsa jälleen saivat nöyrän ilmeen, jonka arveltiin
+soveltuvan hänen asemassaan olevalle henkilölle. — Tämän kuultuaan
+ymmärtää paremmin niitä sparttalaisia isiä ja äitejä, jotka iloitsivat
+siitä, että heidän poikansa lepäsivät kuolleina taistelukentällä
+eivätkä olleet niiden joukossa, joiden täytyi kokea tappion häpeä.
+
+Mutta luonnollisesti ei voitu loppumattomiin kohdella suurta osaa
+Spartan väestöstä kuin ruton saastuttamia, vaan Agesilaoksen
+ehdotuksesta heidät tällä kertaa vihdoin vapautettiin häpeästään,
+ja he saivat ihmisarvonsa takaisin. Sellainen poikkeustoimenpide
+oli välttämätön varsinkin siitä syystä, että Spartan porvaristo oli
+lukumäärältään arveluttavasti vähentynyt.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta Leuktran taistelu ei ole ainoastaan sotahistoriallinen
+merkkitapaus — se on myöskin _Kreikan valtiollisen historian
+käännekohta_, sillä se merkitsee, että Kreikan hegemonia siirtyy
+Spartalta Epaminondaan johtamalle Theballe. Melkein koko Keski-Kreikka
+lukuunottamatta Ateenaa muodosti nyt yhdessä Theban kanssa thebalaisen
+liiton, jonka vaikutus pian ulottui Peloponnesokselle asti. Epaminondas
+lähti sinne sotajoukkoineen ja hävitti Lakoniaa. Silloin nousivat
+_Messenian_ kauan sorretut helootit; ja Italiasta, Sisiliasta ja
+Afrikasta saapui laivoja täynnä messenialaisia ja muinoin kotimaastaan
+paenneitten messenialaisten jälkeläisiä. Nyt he kiirehtivät takaisin
+ottaakseen jälleen haltuunsa vanhat kotinsa ja saadakseen taas
+palvella isänmaansa jumalia. Tämä pitkällisen hajaannustilan lopettava
+kansanvaellus muistutti Israelin lasten paluuta Babylonin vankeudesta.
+Messenialaiset saivat takaisin vapautensa ja muodostivat oman valtion,
+joka oli Epaminondaan johdon alainen. Hänen avullaan perustettiin
+myöskin niemimaan sisäosaan _arkadialainen liittovaltio_.
+
+Arkadialaiset olivat tervettä ja tyytyväistä paimen-, metsästäjä- ja
+maanviljelijäkansaa. Mutta valtiollisesta tämä kansa oli aina ollut
+heikkoa, se kun oli jakaantunut lukemattomiin pikkutasavaltoihin,
+joista muutamien valtiomuoto oli ikivanha, toiset taas olivat
+nykyaikaisemmin järjestettyjä. Tätä hajaannusta vaalivat hellästi
+sparttalaiset, jotka sen avulla saivat arkadialaiset pysymään heistä
+riippuvaisina.
+
+Vain harvoista maista on ihmisillä ylimalkaan ollut niin nurinkurista
+käsitystä kuin muinaisajan Arkadiasta. Rokookoajan idyllirunoilijat
+tekivät siitä ihanan maan, jossa vienot länsituulet puhalsivat ja
+jonka asukkaat, paimenet ja paimenettaret, tuskin tekivät muuta kuin
+kaitsivat laumaansa istuen puun varjossa lirisevän lähteen reunalla
+kuiskaillen lemmensanoja tai esittivät siroja tansseja paimenhuilun
+säestyksellä.
+
+Arkadia on tosin kaikkina aikoina ollut paimentolaismaa, mutta se on
+karua ja villiä seutua ja sangen vähän idyllimäistä. Elämä siellä
+vaatii työtä ja vaivaa, ja ilmasto on ankarampaa kuin useimmissa
+muissa osissa Kreikkaa. Kansa on myöskin sen mukaista. Todellisuudessa
+Arkadian paimenet ja »paimenettaret» tuskin olivat yleviä ja jaloja
+— päinvastoin he olivat yhtä villejä ja alkukantaisia kuin heidän
+vuorensakin. Heidän uskonnossaan oli barbaarisia piirteitä, ja
+jumalanpalveluksissa käytettiin kauan ihmisuhreja.
+
+Myöskin _Akhaian_ kaupungit liittyivät myöhemmin Thebaan. Kaikki
+osoitti, miten suuresti Spartan arvo oli alentunut.
+
+Thebalaisten suuri menestys herätti kuitenkin kateutta ja huolestumista
+Ateenassa. Siihen olikin syytä, sillä vuosi vuodelta ilmeni yhä
+selvemmin, että Epaminondas tavoitteli _koko Kreikan hegemoniaa_.
+Ateenalaiset tajusivat vähitellen, että Spartan kukistumisen jälkeen
+oli aikanaan tuleva heidän oma vuoronsa.
+
+On masentavaa huomata, että taistelussa kreikkalaisia kilpailijoita
+vastaan sellainenkaan mies kuin Epaminondas ei voinut olla
+turvautumatta Persian apuun. Kaipa häntä puolustaa se, että hän
+menetteli kuten kaikki toisetkin, sillä oli tullut tavaksi, että
+kaikki Kreikan valtiot antoivat lähettiläittensä lojua Susan hovin
+odotushuoneissa. Mutta ei siis edes Epaminondaan voida sanoa
+harjoittaneen yleishelleenistä kansallispolitiikkaa. Hänellä oli
+yhteisiä harrastuksia suurkuninkaan kanssa, niin kauan kuin oli
+tarpeellista heikontaa Ateenan merivoimaa, joka oli aina ollut
+persialaisten ja etenkin foinikialaisten silmätikkuna.
+
+On myöskin muistettava, että thebalaiset eivät milloinkaan olleet
+varsinaisesti vihanneet persialaisia, vaan aina pitäneet Ateenaa
+tai Sparttaa luonnollisina vihollisinaan. Suuri kansallistaistelu
+persialaisia vastaan, jota ateenalaisten ja sparttalaisten silmissä
+ympäröi voiton sädekehä, oli thebalaisille masentava ja häpeällinen
+muisto. Miten olisikaan tästä kansasta voinut tulla Kreikan yhteys- ja
+kansallisuusaatteen esitaistelija? Kenties kuitenkin Epaminondaasta,
+joka oli niin äärettömän paljon korkeammalla asteella kuin
+maanmiehensä, olisi voinut ajanmittaan kehittyä sellainen. Kenties hän
+toivoi, että saatuaan kerran koko Kreikan voimat kootuiksi omiinsa ja
+Theban käsiin, hän voisi jälleen vapauttaa helleenit persialaisten
+ylivallasta. Emme tiedä, oliko hänellä tällaisia aikomuksia, mutta
+saanemme ainakin toivoa sitä.
+
+Hänen uransa katkesi kuitenkin äkkiä, ennenkuin hän oli ehtinyt
+toteuttaa suuret suunnitelmansa. Eräällä Peloponnesokselle tehdyllä
+retkellä vuonna 362 hän yritti eräänä yönä tehdä äkkirynnäkön
+Sparttaan[31], juuri kun kaikki sen asekuntoiset miehet olivat
+Agesilaoksen johdolla lähteneet kaupungista kohdatakseen thebalaiset
+avoimella kentällä. Mutta vanha, jo kahdeksankymmenvuotias kuningas
+ehkäisi hänen aikeensa ja ennätti kotiin Sparttaan ennen vihollista,
+niin että thebalaisten hyökkäys torjuttiin jo alussaan.[32] Kun
+Epaminondas huomasi, että hänen aikomuksensa yllättää kaupunki
+raukesi tyhjiin, hän ei uskaltanut ryhtyä hyökkäykseen, vaan
+päätti sen sijaan tehdä samanlaisen yrityksen Arkadiassa olevan
+Mantíneian viholliskaupungin valtaamiseksi. Mutta vaikka hän lähti
+liikkeelle pikamarssissa, kaupunki ehti kuitenkin saada avukseen
+ateenalaista ratsuväkeä. Mutta Mantineian ulkopuolella syntyi
+ratsuväenkahakka, josta lopulta sukeutui varsinainen taistelu, kun
+myöskin Spartan armeija oli saapunut sotanäyttämölle. Ennen ratkaisua
+Epaminondas kuitenkin sai yliotteen, kun hänen valeliikehtimisellä
+onnistui uskotella vihollisille, ettei hän tällä kertaa aikonut
+ryhtyä taisteluun. Senvuoksi vihollisrintaman rivit särkyivät
+lakedaimonilaisten hajaantuessa kentälle. Vieläpä monet ratsumiehet
+riisuivat rintahaarniskansakin ja ottivat satulat pois hevosensa
+selästä.
+
+Taistelun alkaessa thebalaisten mieliala oli aivan toisenlainen
+kuin ennen Leuktran tulikastetta yhdeksän vuotta aikaisemmin. Nyt
+he paloivat taistelun halusta ja olivat kiilloittaneet kilpensä
+ja miekkansa, niin että ne välkkyivät kuin paraatissa. Arkadian
+hurjat paimenetkin, joiden ainoana aseena oli sotanuija, olivat ylen
+onnellisia saadessaan jakaa taistelun vaarat liittolaistensa kanssa,
+ja liikuttavan ihastuksen valtaamina he maalasivat yksinkertaisiin
+nelikulmaisiin puukilpiinsä Theban tunnusmerkin, Herkuleen nuijan.
+
+Epaminondas käytti Mantineian luona pääasiallisesti samaa taktiikkaa,
+joka yhdeksän vuotta aikaisemmin oli tuottanut thebalaisille voiton
+Leuktran taistelussa. Itse hän oli hopliittain valiojoukon kera
+hyökkäävän sivustan etupäässä. Thebalaisten rynnäkkö oli sitäkin
+tuhoisampi, kun viholliset eivät olleet vielä ehtineet järjestyä
+taistelurintamaan, kun jo Epaminondaan miehet rientomarssissa
+hyökkäsivät heitä vastaan. Kentän kaikille tahoille hajaantuneet
+lakedaimonilaiset hopliitat syöksyivät paikoilleen, ratsastajat
+koettivat hermostuneella kiireellä satuloida hevosensa ja pukeutua
+haarniskaan, ja upseerit ponnistivat kaiken voimansa palauttaakseen
+taistelujärjestyksen. Mutta ennenkuin sparttalaiset olivat ehtineet
+asettua paikoilleen, Epaminondas oli jo murtanut heidän rivinsä, ja
+murhaavan ottelun jälkeen ajettiin lakedaimonilaisten ahdistettu
+sivusta pakoon. Pian koko vihollisen rintama oli pakokauhun vallassa.
+
+Mutta nyt thebalaisia kohtasi kauhea onnettomuus, pahin mitä heille voi
+sattua. Pakenevaa vihollista takaa ajettaessa Epaminondas, thebalaisten
+kaikki kaikessa, sai kuolettavan keihäänpiston rintaansa. Tavoilleen
+uskollisena hän oli aina taistelun alusta saakka ensimmäisenä uhmaillut
+vaaraa; ja erikoisesti juuri tänään hän näyttää enemmän kuin konsanaan
+olleen joukkonsa etupäässä innostaakseen väkeään ja ollakseen aina
+saapuvilla, kun oli tarpeellista puuttua asioiden kulkuun. Omin
+käsin hän oli myös kaatanut sparttalaisten ylipäällikön ja useita
+muita vihollisia. Sparttalaiset olivat suorastaan pommittaneet häntä
+heittokeihäillään. Mutta osan näistä hän oli väistänyt, toisia taas
+torjunut kilvellään ja singonnut takaisin vihollista vastaan. Lopulta
+murhaava ase kuitenkin osui häneen. Keihäs katkesi, ja sen kärki
+jäi hänen rintaansa. Seuraavassa silmänräpäyksessä sankari vaipui
+tajuttomana toveriensa käsivarsille.
+
+Surusanoma rakastetun päällikön kaatumisesta levisi kuin kulovalkea
+kautta koko thebalaisen falangin. Tämän mainion miehen merkitystä
+koko sotajoukolle osoittaa selvimmin se seikka, että sanoma hänen
+menettämisestään silmänräpäyksessä vaikutti lamauttavasti kaikkiin.
+Yht'äkkiä ei ainoakaan hopliitta enää jaksanut ajaa vihollista takaa.
+Tämän jälkeen ei enää yhtäkään vihollista surmattu, vaan kukin
+jäi siihen, missä oli, eikä astunut askel takaan eteenpäin. Eikä
+thebalainen ratsuväki ainoastaan lakannut ajamasta pakenevaa vihollista
+takaa, vaan se pakeni itse, ikäänkuin olisi joutunut tappiolle.
+
+Ainutlaatuinen kohtaus: kokonainen voitettu ja pakeneva sotajoukko
+pelastuu tuossa tuokiossa joutumasta tuhon omaksi, kun sitä ahdistava
+päällikkö poistuu pelistä. Helposti on ymmärrettävissä, että Theban
+sotajoukossa ei enää ollut ketään, joka olisi kyennyt johtamaan
+sotilaita uusiin kamppailuihin ja olisi toteuttanut Epaminondaan
+suunnitelmat. Mutta jos kertojana ei olisi todistaja, jonka
+luotettavuutta ei voi epäillä, tuntuisi kerrassaan uskomattomalta, että
+sotajoukko voi äkkiä täysin herpautua hetkenä, jolloin jumaloiduin ja
+pelätyinkään päällikkö tavallisissa oloissa tuskin kykenee hillitsemään
+väkeään — itse taistelukentällä, kun kamppailun ratkaisu jo on selvä ja
+sen vaarat ohitse, kun soturi taisteluhalusta hehkuen näkee vihollisen
+pakenevan edellään ja hänen on antautumatta omakohtaiseen vaaraan vain
+korjattava kestämänsä ankaran kilvoituksen hedelmät.
+
+Tuskin milloinkaan sotajoukko on niin selvästi osoittanut kiintymystään
+johtajaansa. Kaikki onnellisen ratkaisun toiveet, kaikki tulevaisuuden
+usko oli ruumiillistuneena tässä ainoassa miehessä. Kun hän oli
+poissa, hänen sotilaillaan ei ollut edes sen vertaa itseluottamusta,
+että he olisivat uskoneet voivansa kukistaa pakenevan vihollisen.
+Samalla kertaa mieltä ylentävä ja syvästi masentava ilmiö! Varmaankaan
+ei kukaan olisi katkerammin tuntenut tämän näyn alakuloisuutta kuin
+— Epaminondas itse, jos hän kuolinhetkellään olisi joutunut sen
+todistajaksi.
+
+Sitä hänen ei tarvinnut nähdä, mutta hänen viimeisissä hetkissään on
+silti järkyttävän traagillisuuden tuntu, sillä hän tiesi olevansa
+korvaamaton, tiesi merkitsevänsä kokonaiselle kansalle _kaikkea_.
+Tutkittuaan hänen haavansa lääkärit selittivät, että jos keihäänkärki
+vedettäisiin ulos, niin haavoittunut heti kuolisi verenhukkaan.
+
+Silloin kuoleva kysyi niillä, jotka seisoivat hänen ympärillään,
+miten taistelu oli päättynyt. Vastaus kuului, että thebalaiset olivat
+voittaneet. Sitten hän pyysi saada puhutella kahta päällikköä, jotka
+hän halusi nimittää seuraajikseen. Hän sai surullisen vastauksen, että
+molemmat olivat kaatuneet taistelussa. »Siinä tapauksessa», Epaminondas
+sanoi, »teidän tulee tehdä rauha vihollisen kanssa.» Hän käski sitten,
+että keihäänkärki vedettäisiin ulos. »Olen elänyt tarpeeksi kauan»,
+hän sanoi, »sillä kuolen voittamattomana». — »Mutta sinä menet pois,
+Epaminondas», sanoi eräs lähellä seisova ystävä, »jättämättä jälkeesi
+poikaa, joka saattaisi työsi loppuun.» Kuoleva vastasi siihen: »En jätä
+teille yhtään poikaa, vaan kaksi kuolematonta tytärtä, Leuktran ja
+Mantineian voitot.»
+
+Nämä olivat hänen viimeiset sanansa. Mutta niihin sisältyy enemmän
+alistumista kuin voitonriemua. Epaminondas oli toivonut, että hän
+aatteellisuudellaan ja persoonallisuutensa voimalla voisi lietsoa
+innostusta hitaisiin boiotialaisiin ja kohottaa heidät korkeammalle
+tasolle. Mutta hänen kuolinhetkellään antamansa neuvo todistaa, että
+hän oli tietoinen epäonnistumisestaan ja tajusi elämäntyönsä menneen
+hukkaan.
+
+Varsinaista pysyvää tulosta hän ei saavuttanutkaan _valtiolliselta_
+kannalta katsoen. Kreikan yhtenäisyyden hyväksi hän ei ollut voinut
+tehdä mitään pysyväistä. Mutta hän on kuitenkin vapauttajana
+murtanut Spartan röyhkeän ja rasittavan johtovallan. Ja puhtaasti
+_inhimilliseltä_ kannalta Epaminondas ei totisesti ole toiminut
+turhaan. Helleenien sydämessä tämän heidän jaloimman miehensä kuva
+säilyi kehoituksena pyrkimään ylöspäin. Ja Epaminondaan nimi sisältää
+saman kehoituksen kaikkien aikojen kansoille, jotka tahtovat olla
+helleenien henkisiä perillisiä. Sekä eläessään että kuoltuaan hän on
+ollut harvinaisen suuripiirteinen kansan jalostaja.
+
+Epaminondaan kaatuminen oli ehdottomasti ankarin isku, mikä milloinkaan
+oli kohdannut Thebaa. Se oli toinen korvaamaton tappio, jonka tämä
+eteenpäin pyrkivä kaupunki oli viime aikoma kärsinyt. Kaksi vuotta
+aikaisemmin oli näet Epaminondaan ystävä Pelopidas kaatunut eräällä
+Thessaliaan tehdyllä sotaretkellä, saattaen hänkin sanomattoman surun
+valtaan kokonaisen kansan, jonka vapauden puolesta hän oli uhrannut
+nuoren elämänsä. Hän oli ainoa, joka olisi voinut ottaa käsiinsä
+kaupungin johdon Epaminondaan jälkeen.
+
+Heti Epaminondaan kuolinsanoman saapuessa oltiin Thebassa selvillä
+siitä, että ei ollut muuta neuvoa kuin noudattaa hänen kehoitustaan
+ja tehdä rauha. Rauha saatiinkin aikaan — mutta siihen päättyi Theban
+hegemonia. Sen suurvalta-asema loppui samalla hetkellä, jolloin
+elävä henki, Epaminondaan nerous, irtautui hitaasta boiotialaisesta
+ruumiista. Boiotialaiset olivat urhoollisia, mutta heillä ei ollut
+tarpeellisia aineellisia mahdollisuuksia eikä lahjakkuutta sen tehtävän
+ratkaisemiseksi, jossa sekä ateenalaiset että sparttalaiset olivat
+epäonnistuneet. Theban lyhyt suuruudentarina oli johtanut ainoastaan
+siihen, että Spartta ja Ateena olivat menettäneet merkitystänsä ja
+voimaansa. Kuten aikaisemmin nämä molemmat valtiot siten Thebakin oli
+onnistunut paremmin heikontaessaan vastustajiaan kuin vahvistaessaan
+omaa valtaansa.
+
+Kun näkee, miten tuloksetonta oli, että Kreikan valtiot tilapäisesti
+kohosivat toisiaan etevämmiksi, kuinka mikään niistä, ei Spartta, ei
+Ateena eikä Theba, ajan pitkään ei jaksa luoda Hellaaseen maanrauhaa,
+silloin täytyy sitä enemmän ihailla Perikleen valtioviisautta siinä
+suhteessa, että hän ei milloinkaan antanut ateenalaistensa kuohuvan
+voimantunnon houkutella itseään hylkäämään puhtaasti puolustavaa
+kantaansa ja siirtymään hyökkäysstrategiaan, joka olisi vain maksanut
+turhia ihmisuhreja.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Myöskin Ateenan vasta saavuttama merivalta oli pian lopussa. Heti kuin
+ateenalaiset jälleen saivat vähänkin tuulta purjeisiinsa, liittolaiset
+syyttivät luonnollisesti heitä ylimielisyydestä — ja kenties ei aivan
+aiheettomasti. Persialaisten juonilla oli tässä kiitollinen maaperä, ja
+tuloksena oli, että useat Vähän-Aasian rannikon saaret erosivat uudesta
+attikalais-liitosta. Tällöin idän suurvalta lausui niin voimakkaita
+uhkauksia, että Ateenan täytyi alistua.
+
+Ateena, Spartta, Theba — kaikki ne olivat uupuneet ja menettäneet
+toimintakykynsä. Kreikan rajojen sisäpuolella ei enää ollut johtavaa
+valtiota. Sekasorto oli vallalla. Pitkällisten ylivoimaisten
+ponnistusten jälkeen helleenien yleinen mieliala muuttui
+_materialistiseksi_. Miltei jokaisen korkeimpana päämääränä oli saada
+oma elämänsä mahdollisimman mukavaksi. Varsinkin Ateenan yhteisen
+kansan elämässä komeat juhlat ja ilmaiset teatteriesitykset olivat A
+ja O. Työtä ei muutoin ollut pakko tehdäkään, sillä valtiohan maksoi
+jokaiselle palkan n.s. kansalaisvelvollisuuksien täyttämisestä.
+Tottumus valtioavun saamiseen vaikutti siveellistä tasoa alentavasti
+kuten kaikki tulot, jotka saadaan ilman työtä. Sellaista apua,
+Aristoteles sanoo, voidaan verrata seulaan: kaikki mitä sinne
+ammennetaan, valuu heti pois. Se vain kiihoitti joukkoja himoitsemaan
+lisää — rajattomasti lisää.
+
+Valtio oli tavallisen ateenalaisen mielestä tuskin muuta kuin suuri
+elättäjä ja huvitusten toimeenpanija. Mutta henkensä uhraamiseen
+sen hyväksi, jos sitä tarvittaisiin, ei ihmisillä ollut paljoakaan
+halua. Yleisen asevelvollisuuden korvaaminen palkkajoukoilla on
+tämän materialistisen ajan rappeutumisen tunnusmerkkejä, selvimpiä
+merkkejä kansalaishengen madaltumisesta varsinkin Ateenassa. Nyt
+eivät enää kansalaisten muodostamat sotajoukot taistelleet kotinsa ja
+kontunsa puolesta, vaan vaaran hetkellä valtion kohtalon ratkaisivat
+kokoonhaalitut kodittomat seikkailijat, joiden uskollisuus ja
+luotettavuus kesti täsmälleen yhtä kauan kuin sotakassakin.
+
+Niin syvälle oli siis yhteiskunnan henki vajonnut, että kaikki huusivat
+oikeuksia, mutta velvollisuuksista ei tahdottu kuulla puhuttavan.
+Kavallukset asioiden hoidossa kuuluivat melkein päiväjärjestykseen.
+Asetettiin lukemattomia tarkastuslautakuntia; mutta mitäpä se
+auttoi, kun itse tarkastajatkin voitiin lahjoa. Oli aika, jolloin
+luultiin yhteishenkeä voitavan parantaa uusilla asetuksilla, ja oikea
+lainsäätämisvimma alkoi rehoittaa. Tämä lapsellinen taikausko, että
+muodolliset seikat voisivat vaikuttaa ihmissydämeen, sai luonnollisesti
+aikaan vain sellaisen määrän lakeja ja asetuksia, että kukaan ei
+jaksanut pitää niitä mielessään ja melkein jokaisesta ateenalaisesta
+tuli lainrikkoja. Attikalaisen kansanvallan suuret ja ylevät piirteet
+hävisivät jäljettömiin ja tässä vakiomuodossa piilevät turmion
+siemenet alkoivat kasvaa ja rehoittaa. Koko elämä menetti vakavuutensa
+muuttuen pintapuoliseksi ja kevytmieliseksi. »Kaupungin tärkeimpiä
+keskustelunaiheita, Curtius sanoo, »olivat kuuluisat ilotytöt ja
+etevimmän sokerileipurin uusin keksintö leivostuotteitten alalla,
+ja iloisissa juomaseuroissa syntyneet rivot sukkeluudet levisivät
+kaupungissa kuin kulovalkea.» Ateena alkoi muuttua henkiseksi
+pikkukaupungiksi.
+
+
+Kirjallisuutta, joka liittyy tähän ja muihin lukuihin:
+
+Ernst von Stern, Geschichte der spartanischen und thebanischen
+Hegemonie vom Königsfrieden bis zur Schlacht bei Mantinea. (Laaja
+kirjallisuusluettelo.)
+
+Johannes Kromayer, Antike Schlachtfelder in Griechenland.
+
+Justin V. Prašek, Geschichte der Meder und Perser: nid. 2.
+
+
+
+
+SISILIAN OLOT ATEENALAISTEN SYRAKUSAN LUONA KÄRSIMÄN MUSERTAVAN TAPPION
+JÄLKEEN.
+
+
+Karthagolaiset olivat Sisilian kreikkalaisille samaa kuin persialaiset
+heidän itäisille heimolaisilleen. Ateena, Hellaan vapauden puolustaja,
+oli tuskin menettänyt johtavan asemansa, kun helleenien molemmat
+veriviholliset, Persia ja Karthago, jälleen ilmestyvät näyttämölle
+pysyteltyään poissa aina Plataian, Mykalen ja Himeran tappioista
+lähtien. Samoihin aikoihin kuin suurkuningas jälleen sekaantuu
+joonialaisten asioihin, Karthago ojentaa kätensä tavoitellen
+toistamiseen Sisiliaa.
+
+Saaren länsirannikolla sijaitsevat rikkaat kaupungit joutuvat nyt
+kaamean kohtalon uhriksi. Toisen toisensa jälkeen valloittavat veren-
+ja saaliinhimoiset palkkasoturijoukot, joita karthagolaiset ovat
+haalineet kokoon läntisen Välimeren kaikilta rannikoilta. Seuraa
+hirvittävä teurastus. Asekuntoinen väestö surmataan viimeiseen mieheen,
+ja sitten tulee vanhusten ja lasten vuoro. Ainoastaan täysikasvuiset
+naiset jätettiin henkiin joutuakseen voittajiensa orjattariksi ja
+heidän himojensa uhriksi.
+
+Pari vuotta sen jälkeen kuin nämä yhteiskunnat näin kauhealla tavalla
+hävisivät maan pinnalta, tuli erään etelärannikolla sijaitsevan vielä
+mahtavamman Akrágas-nimisen kaupungin vuoro, jossa oli useita satoja
+tuhansia asukkaita. Akragaan seudut olivat Sisilian viljavimpia osia
+hyvin hoideltuine viinitarhoineen ja öljypuuistutuksineen. Näiden
+antimilla kaupungin asukkaat harjoittivat sangen tuottavaa kauppaa
+Afrikan vastapäätä olevalla rannikolla. Rikkauksista, jotka täten
+virtasivat kaupunkiin, todistavat upeat temppelit ja pylväskäytävät,
+kuvapatsaat ja taideaarteet, joten Akragas oli kaikista helleenisistä
+kaupungeista komeimpia. Mutta kaupungin kehittämistä ja kaunistamista
+varten olikin ollut käytettävissä runsaasti halpaa työvoimaa, sillä
+suuri osa Himeran luona kärsimänsä tappion jälkeen vangituista
+karthagolaisista oli joutunut Akragaan asukkaitten orjiksi.
+
+Ylhäisten porvarien ylellinen ja loistava elämä olikin tullut
+kuuluisaksi. He pitivät uljaita pitoja, ja heidän keittiötaidollisia
+harrastuksiaan todisti muun muassa suuri tekojärvi, jossa vilisi veden
+herkkuja. Akragaan asukkaat olivat myös innokkaita hevosmiehiä ja
+kilpailivat keskenään juoksijoitten kasvattamisessa.[33]
+
+Mutta tämä kaupunki joutui äkkiä tuhon omaksi, kun karthagolaisten
+valtavat sotalaumat hyökkäsivät sen muureja vastaan vuonna 406. Sanoma
+uuden onnettomuuden lähestymisestä saattoi koko Sisilian kauhun
+valtaan. Akragaan väestö luotti kuitenkin lujiin muureihinsa ja
+kaupungin helposti puolustettavaan asemaan, se kun sijaitsi korkealla,
+tasangon reunassa kohoavan jyrkän kallion laella. Karthagolaisten
+hyökkäys saatiinkin vähällä vaivalla torjutuksi.[34]
+
+Ja pian kaupunki sai apua Syrakusasta. Karthagolaisten ylipäällikkö
+lähetti silloin erään piiritysjoukkojen osaston lähestyviä apujoukkoja
+vastaan, mutta syrakusalaiset voittivat karthagolaisten joukon
+piiritettyjen taholta tehdyn hyökkäyksen avulla. Mutta herätti
+huomiota, että syrakusalaisten päällystö ei käyttänyt hyväkseen
+voittoa ajamalla vihollista takaa, ja Akragaassa alettiin kuiskailla
+välinpitämättömyydestä ja lahjojen otosta.
+
+Kaupunkilaisten asema oli kuitenkin huomattavasti parantunut
+apujoukkojen saavuttua, sillä nämä olivat kyllin voimakkaat
+ehkäistäkseen karthagolaisilta kaiken tuontiyhteyden, niin että heidän
+leirissään alkoi vallita puute ja osa palkkajoukoista uhkasi karata.
+
+Karthagolaisten ylipäällikkö käytti kuitenkin hyväkseen sitä
+seikkaa, että pääasiallinen tuonti Akragaan kaupunkiin tapahtui
+meritse Syrakusasta käsin. Hänen onnistui yllättää ja vallata
+suuri syrakusalainen elintarpeita kuljettava kuormalaiva, ja nyt
+karthagolaisten leirissä vallitsi ylellisyys ja hyvinvointi, kun
+sitävastoin piiritetyiltä alkoi puuttua välttämättömimpiäkin
+tarpeita. Heidän auttajilleen setvisi pian, että kaupunki ei jaksaisi
+kestää lujasta asemastaan huolimatta. Oikealla hetkellä käytetty
+karthagolainen kulta vahvisti vielä heidän uskoaan.[35] Ja eräänä
+kauniina päivänä kaikki apujoukot olivat poissa.
+
+Silloin Akragaan asukkaat yht'äkkiä joutuivat epätoivon valtaan. He
+eivät keksineet muuta keinoa lähestyvän verilöylyn välttämiseksi kuin
+lähteä kaupungista.
+
+Eräänä pimeänä joulukuun yönä päätös pantiin täytäntöön. Oli kaamea
+näky, kun nämä sadattuhannet miehet, naiset ja lapset epätoivoissaan
+jättivät kotinsa ja kontunsa ja miltei kaiken omaisuutensa. Monien
+lasten, vanhusten ja sairaitten täytyi kuitenkin jäädä kaupunkiin,
+koska he eivät jaksaneet laahautua joukon mukana. Muutamat jäljelle
+jääneistä riistivät itseltään hengen välttääkseen vielä pahempaa
+kohtaloa. Toiset etsivät suojaa jumalien pyhistä asunnoista, vaikka he
+tuskin saattoivat toivoa, että nämä voisivat suojella heitä hurjilta
+barbaareilta.
+
+Päivän sarastaessa karthagolaiset näkivät edessään tyhjän kaupungin ja
+kaukana häämöittävän tumman, epätoivoisen kulkueen, joka etsi turvaa
+muualta. Mutta pakolaisten onneksi sotilaat ajattelivat vain saalista,
+joka odotti heitä suojattomassa kaupungissa, jota he olivat nyt 8
+kuukautta koettaneet saada haltuunsa. He ryöstivät kaikki kalleudet
+taloista ja temppeleistä. Kaiken elollisen he löivät kuoliaaksi. He
+eivät edes karttaneet pyhäkköjen saastuttamista verenvuodatuksella.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tästä hädästä pelastuivat saaren kreikkalaiset siirtolaiset ainoastaan
+siten, että muuan voimamies nimeltä _Dionysios_, nuori alhaissyntyinen
+upseeri, rupesi johtamaan heitä kaikkia. Hän käytti kuitenkin valtaansa
+niin törkeän häikäilemättömästi, että hänen nimensä kokonaisen
+miespolven ajan oli kreikkalaisen maailman pelätyin ja vihatuin nimi.
+Perimätieto on tehnyt Dionysoksesta julman tyrannin perikuvan. Mutta
+hänen etevyytensä sotapäällikkönä sekä taitava ja määrätietoinen
+ulkomaanpolitiikkansa suojeli itä-Sisilian helleenejä lähes 40 vuoden
+ajan sanomattoman paljon pahemmalta onnettomuudelta kuin tyrannivalta.
+
+Jos tahtoo olla oikeudenmukainen, on tarkasteltava Dionysioksen
+sortovaltaa asettaen taustaksi länsi- ja etelä-Italian suurkaupunkien
+kohtalon. Hän astui esiin hetkenä, jolloin peloittava vihollinen
+oli anastanut haltuunsa puolet Sisiliaa, jolloin kaikki saaren
+kreikkalaiset vapisivat peläten henkeään ja monet säikähtyneinä
+lähtivät sieltä etsiäkseen itselleen uuden kodin Italian niemimaalta.
+On yksinomaan Dionysioksen ansio, että muut pelastuivat. Jos hän
+tällöin oli liian kovakourainen, niin mitä se merkitsikään kaikkien
+niiden kauhujen rinnalla, joita vapaammin hallitut yhteiskunnat
+joutuivat kokemaan?
+
+Mutta eikö ole liioittelua väittää, että Dionysios oli ainoa, joka
+kykeni pelastamaan heimonsa yleisestä perikadosta? Vastaus on itsestään
+selvä nähdessämme, mitä niin voimakas kaupunki kuin Akragas pystyi
+saamaan aikaan Syrakusan silloisen hallituksen avulla. Millaista
+velttoutta menestyksestä huolimatta! Ja miten anteeksiantamattoman
+uneliaasti valvottiin elintarpeitten kuljetusta, jonka onnistuminen
+ratkaisi, voisivatko karthagolaiset jatkaa piiritystä vai täytyisikö
+heidän jättää Akragas rauhaan! Ei ole ihme, että Syrakusan väestö
+menetti luottamuksen johtajiinsa ja hallitusmiehiinsä syyttäen heitä
+kykenemättömyydestä, vieläpä petollisuudesta.
+
+Jos syrakusalaiset mielivät välttää Akragaan kohtalon, he tarvitsivat
+nyt ennen kaikkea johtajaa, jolla oli toimintatarmoa ja sotilaallista
+kykyä. Vaikka Dionysios oli aivan nuori ja halpasäätyinen, hän
+oli kuitenkin yleisesti tunnettu urhoollisuudestaan ja rohkeasta
+toimintakyvystään. Nyt hän esiintyy kansankokouksessa ja lukee lakia
+sotapäälliköille, vieläpä syyttää heitä kavalluksesta. Ystäviensä
+avulla hän itse tulee valituksi yksinvaltiaaksi ylipäälliköksi. Ja
+uransa jatkuessa hän ei halveksi mitään kansankiihoittajan juonia ja
+temppuja. Erikoisesti hän osasi esiintyä kansan ystävänä moittien
+silloista hallitusta kansalle vihamieliseksi ja puolustaen ilmeisellä
+innolla köyhiä rikkaita vastaan.
+
+Myöhemmin hän lujitti valta-asemansa hankkimalla itselleen luotettavan
+henkivartioston. Se tapahtui jokseenkin samoin, kuin miten Peisistratos
+hankki omat henkivartijansa.[36]
+
+Kansankokous ei asioiden ollessa tällä kannalla uskaltanut
+hiiskahtaakaan. Se oli niin altis palvelemaan tyrannia, että tuomitsi
+hänen vaatimuksestaan hänen mahtavimmat ja rikkaimmat vastustajansa
+kuolemaan ja mestautti heidät. Erästä kapinayritystä Dionysios käytti
+hyväkseen surmauttaen useita vihollisiaan ja karkoittaen toisia
+maanpakoon. Ja Syrakusan kammotut kivilouhokset tulivat täyteen
+valtiollisia vankeja.
+
+Useammin kuin kerran Dionysioksen henki ja herruus kuitenkin riippui
+hiuskarvan varassa. Mutta käyttäen väkivaltaa ja viekkautta hän
+säilytti valtansa, jota lisäksi suojelivat hänen kansan kustannuksella
+rakennuttamansa erinomaisen vahvat varustukset. Ollaksemme
+oikeudenmukaisia täytyy kuitenkin tunnustaa, että suurin osa näistä
+linnoituksista oli samalla kaupungin omien asukkaitten arvokkaana
+suojana. Voidakseen olla aivan varma asemastaan Dionysios käytti
+hyväkseen sopivaa hetkeä, kun oli elonkorjuuaika ja kaupungin porvarit
+olivat työssä pelloillaan. Hän toimitutti silloin kotitarkastuksen
+heidän taloissaan ottaen takavarikkoon kaikki aseet, mitä löydettiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vasta suoritettuaan nämä erilaiset turvallisuustoimenpiteet hän kävi
+käsiksi varsinaiseen tehtäväänsä: sotaan karthagolaisia vastaan.
+Ja kun sopiva sodan alkamishetki on tullut, on ihmeellistä nähdä,
+miten hänen käytöksensä sekä syrakusalaisia että Sisilian muita
+kreikkalaisia kohtaan muuttuu. Viekkaus- ja väkivaltapolitiikan
+sijaan astuu lempeys ja sovinnollisuus. Nyt olikin saatava kaikki
+koolle yksimieliseen taisteluun kiihkeästi vihattua kilpailijaa
+vastaan. Varustustyöt, jotka pantiin alulle, suoritettiinkin aivan
+intohimoisella kiihkolla, Dionysios oli itse päättänyt, että kaikki
+teknilliset apuneuvot, joita suinkin voitiin keksiä, otettaisiin nyt
+käytäntöön. Milloinkaan ennen ei oltu nähty niin erinomaisen hyvin
+asestettua sotavoimaa. Hän kutsui luokseen koko Sisilian ja Italian
+kaikki parhaat insinöörit, mekaanikot, laivanrakentajat sekä kaikki
+asesepät ja muut käsityöläiset, jotka hän sai käsiinsä; ja ne, jotka
+eivät tulleet vapaaehtoisesti, hän häikäilemättä tuotti Syrakusaan
+väkisin. Kaupunki oli yhtenä ainoana suurena asetehtaana. Itse hän
+väsymättömästi seurasi työn edistymistä. Hänen hellittämätöntä tarmoaan
+kuvaavat seuraavat hänen lausumansa sanat: »Kunpa en ikinä joutuisi
+viettämään toimetonta hetkeä!» Hän innosti palkinnoilla niitä,
+jotka olivat tehneet arvokkaita keksintöjä ja suorittaneet työnsä
+mallikelpoisesti. Nyt rakennettiin karthagolaisten mallin mukaan
+niin valtavia muurinsärkijöitä, että niiden vertaisia ei oltu ennen
+nähty; valmistettiin heittokoneita nuolien, kivien ja lyijykuulien
+lennättämiseksi, ja varastot täyttyivät monenlaisilla oivallisilla
+aseilla. Yhtä innokasta työtä tehtiin laivaston vahvistamiseksi ja
+uudistamiseksi. Täten luotiin merivoima, johon kuului yhtä monta
+laivaa kuin Ateenan laivastoon sen loistoaikoina, ja siinä oli paljoa
+suurempia aluksia, kuin mitä kreikkalaiset milloinkaan ennen olivat
+uskaltaneet ryhtyä rakentamaan.[37]
+
+Kun kaikki oli valmista, niin Dionysios julisti sodan. Sisilian
+sorretut kreikkalaiset riemuitsivat, kun heille nyt vihdoinkin koitti
+vapautuksen päivä. Johtaen suurinta sotajoukkoa, minkä kreikkalainen
+maailma milloinkaan oli varustanut, Dionysios alkoi marssia länttä
+kohti vapauttaen kaupungin toisensa jälkeen. Kaikki karthagolaisten
+joukkojen petomaiset ilkityöt kostettiin hirmuisella tavalla.
+Kreikkalaiset kilpailivat nyt julmuudessa näiden hurjien laumojen
+kanssa.
+
+Vapauttajat tunkeutuivat aina Sisilian länsirannikolle, mutta sitten
+tapahtui käänne, ja Dionysiosta itseään piti jonkin aikaa saarrettuna
+Syrakusassa Karthagon armeija ja laivasto, joka oli voittanut hänen
+merivoimansa. Tilanne näytti uhkaavalta, mutta sotaonni kääntyi taas,
+ja mihin aseet eivät kyenneet, sen teki hirveä rutto, joka alkoi
+raivota piirittäjien keskuudessa. Se tuntuu olleen vielä ankarampi
+kuin kuuluisa Ateenan rutto. Karthagolaisia kuoli kuin kärpäsiä.
+Vainajia ei ehditty haudata, ja ruumiit, joita lopulta laskettiin
+olevan monia tuhansia, saastuttivat ilman löyhkällään. Vihollisen
+onnettomuuden mitta täyttyi kukkuroilleen, kun syrakusalaiset saivat
+sytytetyksi karthagolaisten laivaston palamaan. Koko satama oli yhtenä
+ainoana tulimerenä, ja liekit loimusivat taivasta kohti. Miehistön
+täytyi hypätä mereen välttyäkseen palamasta elävältä. Karthagon uljas
+merivoima tuhoutui muutamien tuntien kuluessa melkein kokonaan.
+
+Heidän päällikkönsä teki silloin kaikessa hiljaisuudessa Dionysioksen
+kanssa sopimuksen, että hän itse karthagolaisineen saisi 300
+talentin maksua vastaan häipyä kotiin yön pimeydessä. Muun väkensä
+hän sitävastoin luovutti viholliselle. Näin hän tällä häpeällisellä
+sopimuksella pelasti henkensä, mutta vain lyhyeksi ajaksi. Palatessaan
+Karthagoon hänen maanmiehensä vastaanottivat hänet sellaisella
+suuttumuksella ja inholla, että hän epätoivoissaan sulkeutui taloonsa
+ja näännyttäytyi nälkään.
+
+Sotaa jatkettiin yhä onnen vaihdellessa molemmin puolin Tuloksena oli,
+että Dionysios sai aikaan rauhan, jonka mukaan karthagolaisten alue
+supistui länsi-Sisiliaan ja Dionysioksen kiistämättömäksi omaisuudeksi
+jäi viisi seitsemättäosaa Sisiliasta.
+
+Sisilian olot Syrakusan tappion jälkeen 163
+
+Dionysios levitti valtaansa myöskin etelä-Italiaan ja loi aikansa
+suurimman kreikkalaisen merivoiman, jolle hän valmisti tukikohtia
+perustamalla sotilassiirtokuntia kauas Adrianmeren rantamille. Hänen
+maineensa oli suuri kaikissa Välimerenmaissa. Pidettiinpä häntä arvossa
+niinkin etäisillä seuduilla, että _gallialaiset_, roomalaisten ja
+etruskien viholliset, tarjoutuivat hänen liittolaisikseen ja lähettivät
+hänelle apujoukkoja. Myöskin Kreikan emämaan asioihin hän tehokkaasti
+sekaantui Spartan liittolaisena.[38]
+
+Mutta sitä kiihkeämmin kaikki Kreikan kansanvaltaiset yhteiskunnat
+häntä vihasivat. Häntä pidettiin Persian kuninkaan veroisena Hellaan
+tuhoajana ja väitettiin hänen tehneen liiton Artakserkseen kanssa
+Kreikan kukistamiseksi. Nämä tunteet purkautuivat olympialaisissa
+kisoissa tavalla, joka riisti tyrannilta mielenrauhan.
+
+Dionysios ei näet tyytynyt sotapäällikön laakereihin ja yksinvaltiaan
+arvoasemaan. Hän tahtoi myöskin käydä runoilijasta ja sellaisena
+kilpailla ihailusta, jota mikään mahtikäsky ei voi herättää.
+Hemmoiteltu tyranni-runoilija oli kuitenkin sangen arkatuntoinen.
+Kerran hän luki runoilija Philóksenokselle eräissä juomingeissa
+muutamia runojaan ja kysyi tyytyväisenä hänen mielipidettään.
+Philoksenos oli niin varomaton, että arvosteli niitä. Runoilija
+Dionysios loukkaantui niin pahasti, että antoi tyranni Dionysioksen
+panettaa runoilijaveljensä kivilouhoksiin. Seuraavana päivänä hän
+kuitenkin katui ja vapautti runoilijan. Mutta eräissä myöhemmissä
+juomingeissa Philoksenos raukka pantiin samalle koetukselle. Dionysios
+kysyi häneltä: »Entä mitä arvelet näistä runoista?» Philoksenos ei
+vastannut hänelle suoraan, vaan kääntyi henkivartijan puoleen sanoen:
+»Vie minut takaisin kivilouhoksiin!»
+
+_Silloin_ Dionysios hymyili.[39]
+
+Olympialaisissa kisoissa vuonna 388 Dionysioksen murhenäytelmille
+oli vuoroin vihelletty, vuoroin naurettu, ja kansan suussa kierteli
+hauska juttu sitä esittäneistä näyttelijöistä: kärsittyään kotimatkalla
+haaksirikon he arvelivat vastoinkäymistensä aiheutuvan yksinomaan
+jumalien harmista heille uskottujen viheliäisten osien vuoksi.
+
+Kun Dionysioksen murhenäytelmistä ei ole säilynyt ainoatakaan, emme
+voi saada luotettavaa käsitystä niiden laadusta; mutta ala-arvoisia ne
+tuskin lienevät olleet, koskapa ne Ateenan runoilijakilpailuissa saivat
+parhaita palkintoja. Kreikkalaisten menettely olympialaisissa kisoissa
+lienee johtunut valtiollisista syistä.
+
+Olkoonpa miten tahansa, ainakin Dionysios aikoi saada suuren voiton
+vuoden 384 kisoissa, jotka olivat ensimmäiset »kuninkaanrauhan» jälkeen
+ja joihin sentähden odotettiin erikoisen runsaasti osanottajia koko
+helleenisestä maailmasta. Dionysios itse oli valtansa ja kunniansa
+kukkuloilla ja koetti kaikin tavoin liehitellä heimolaisiaan. Hänen
+lähettiläänsä, jotka saapuivat toimittamaan uhria, olivat pukeutuneet
+mitä komeimpiin vaatteisiin, joissa kimalteli ylenmäärin kulta- ja
+hopeakoristeita. Heitä seurasivat valitut esilukijat ja kuorolaulajat,
+joiden oli määrä esittää hänen runotuotteitaan kaikille, jotka
+halusivat kuulla. Hän lähetti myöskin useita loistavia nelivaljakkoja
+Olympiaan. Dionysios oli tehnyt kaikkensa, jotta tämä esiintyminen
+koko helleeniselle maailmalle osoittaisi hänet onnellisimmaksi ja
+mahtavimmaksi kaikista ihmisistä. Ja hän odotti, että hänen uljasta
+lähetystöään tervehdittäisiin riemuhuudoilla, joita kreikkalaiset
+yleensä tuhlasivat jokaiselle, joka tarjosi kaikelle kansalle komeata
+katseltavaa.
+
+Mitä hän sitten sai aikaan kaikella tällä loistolla ja prameudella?
+Sen, että hän entistä enemmän ärsytti kansan mielialaa, niin että
+järjestyksenvalvojien täytyi puuttua asiaan suojellakseen hänen
+lähettiläitään väkivallalta. Ja kun hänen nelivaljakkonsa ottivat osaa
+kilpa-ajoihin, tapahtui niille kaikille onnettomuuksia, ne ajoivat
+kumoon tai niiden vaunut särkyivät, ja kansanjoukot pilkkasivat niitä.
+Mutta pahin nöyryytys tapahtui, kun hänen runoelmiaan piti luettaman.
+Se oli suoranainen häväistys.
+
+Jännittyneenä, suurin odotuksin Dionysios vastaanotti lähettiläänsä
+näiden palatessa juhlasta. Mutta loistavien riemuvoittojen asemesta
+hänen täytyi kuulla sanoma syvimmästä nöyryytyksestä, mikä milloinkaan
+oli kohdannut helleeniä koko Kreikan pyhimmässä ja julkisimmassa
+juhlassa. Ikinä ennen ei olympialaisissa kisoissa oltu nähty
+sellaisia vastenmielisyyden purkauksia. Niiltä eivät kaikki hänen
+palkkajoukkonsa, laivansa ja linnoituksensa voineet häntä suojella.
+
+Dionysioksen kunnianhimoiseen mieleen tämä häväistys koski
+sanomattomasti. Hän hautoi sitä mielessään, kunnes oli vähällä menettää
+järkensä. Hän kuvitteli, että kaikkien sydämissä piili häntä kohtaan
+sellainen viha, jota kreikkalaiset olivat osoittaneet Olympiassa.
+Parhaita ystäviään ja lähimpiä sukulaisiaankin hän alkoi epäillä,
+kohdisti heihin mitä järjettömimpiä syytöksiä ja antoi raivoissaan
+vangita ja mestata useita heistä. Vieläpä hänen veljensä ja hänen oman
+poikansakin täytyi alistua henkivartijan tarkastettaviksi, ennenkuin he
+saivat astua hänen eteensä.[40] Mitä kauemmin hän eli, sitä syvemmälle
+juurtui hänen sieluunsa epäluuloisuus ja ihmisten halveksiminen.
+Miehissä, jotka tungeksivat hänen ympärillään, hän näki pelkkiä
+paatuneita oman etunsa tavoittelijoita, jotka imartelivat ja kumarsivat
+häntä vain siksi, että hänellä oli valta, mutta saattoivat ensimmäisen
+tilaisuuden tullen pettää hänet, vieläpä työntää tikarin hänen
+rintaansa. Hän luuli voivansa pitää heitä kurissa vain viekkaudella ja
+väkivallalla.
+
+Mutta hän itse oli kuitenkin kaikista onnettomin. Hänellä ei
+ollut koskaan iloista eikä edes rauhallista päivää. Kertomus
+Damokleenmiekasta on kuvaava hänen kohtalolleen. Hän oli kokenut liian
+paljon, hänen omallatunnollaan oli niin monta kauhunäkyä, että hän ei
+milloinkaan voinut tuntea olevansa onnellinen.[41]
+
+Anteliaisuudellaan henkivartijoitaan ja palkkajoukkojansa kohtaan hän
+kuitenkin säilytti valtansa aina kuolemaansa asti v. 367.
+
+Hänen sijaansa astui silloin muitta mutkitta hänen poikansa _Dionysios
+II_, aivan kuin olisi ollut kysymyksessä perinnöllinen valtaistuin. Isä
+olikin kuolinhetkellään kehaissut jättävänsä pojalleen valtakunnan,
+joka oli »lujitettu rautaisin sitein.» Sanoillaan vahvoista siteistä,
+joilla hän oli maanmiehensä sitonut, hän tarkoitti palkkajoukkojaan,
+voittamattomia linnoituksiaan ja valtavia asevarastojaan. Ne olivat
+tosiaankin »rautasiteitä» — niin kauan kuin Dionysioksen tapainen
+voimamies johti asioita. Mutta hänen poikansa ja seuraajansa ei
+suinkaan ollut tehtävänsä tasalla. Hän oli tosin lahjakas, mutta heikko
+ja horjuvainen sekä Bakkhoksen ja Venuksen intohimoinen palvelija.
+Hänen isänsä kunnianhimo ja mustasukkainen oman valtansa valvonta oli
+mennyt niin pitkälle, että hän ei milloinkaan ollut antanut pojan ottaa
+osaa mihinkään hallitustoimiin. Aivan tottumattomana niin sotaisiin
+kuin rauhallisiinkin valtiotoimiin tämä 25-vuotias nuorukainen aivan
+äkkiä sai vallan käsiinsä. Noin kymmenen vuoden kuluttua hänet
+karkoitettiin Syrakusasta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Karthagolaiset käyttivät hyväkseen hämminkiä, joka tämän tapauksen
+jälkeisinä aikoina vallitsi kaupungissa, luoden laumansa uudelleen
+Sisiliaan. Hädissään syrakusalaiset silloin kääntyivät emäkaupunkinsa
+Korinthoksen puoleen pyytäen apua. Korinthoslaiset säälivät
+maanmiehiään ja päättivät yksimielisesti auttaa heitä.
+
+Apujoukkojen johtajaksi he valitsivat miehen nimellä _Timoléōn_, joka
+oli saavuttanut mainetta ja kunniaa ei ainoastaan urhoollisuudellaan,
+vaan myös jalomielisyydellään ja rehellisyydellään. Timoleon oli
+lisäksi vaatimaton luonne, joka tavoitteli isänmaan parasta enemmän
+kuin omaa etuaan ja kunniaansa, sanalla sanoen: Epaminondaan tapainen
+mies. Hän olikin ottanut jalon thebalaisen esikuvakseen. Hänen
+persoonallisuuttaan muutoin valaisee parhaiten hänen suhteensa omaan
+veljeensä. Timoleon oli kerran eräässä taistelussa pelastanut hänet
+varmasta kuolemasta asettumalla itse alttiiksi vihollisen keihäille
+ja nuolille. Mutta veli oli sitten käyttänyt väärin vaikutusvaltaansa
+kohoten Korinthoksen tyranniksi ja kohdellut vastustajiaan
+mielivaltaisesti julistaen laittomia tuomioita ja mestausmääräyksiä.
+Timoleon puolestaan ei vihannut mitään niin syvästi kuin tyranniutta
+ja sortovaltaa. Veljen ilkityöt tuottivat hänelle senvuoksi ankaria
+sieluntuskia. Ensin hän nuhteli tätä ja pyytämällä pyysi häntä
+luopumaan kunnianhimoisista suunnitelmistaan. Mutta kun tyranni
+kopeasti torjui kaikki sensuuntaiset puheet, Timoleonin oli valittava
+joko rakkaus veljeään tai isänmaata kohtaan. Raskaimmin häntä kenties
+painoi se ajatus, että ellei hän itse kerran olisi pelastanut veljensä
+henkeä, tämä ei milloinkaan olisi käynyt vaaralliseksi muiden elämälle
+ja vapaudelle.
+
+Eräänä päivänä Timoleon keräsi ympärilleen muutamia ystäviä, lähti
+heidän kanssaan tyrannin luo Akropoliille ja rukoilemalla rukoili häntä
+luopumaan vallastaan. Mutta hirmuhallitsija torjui ivallisin sanoin
+kaikki hänen pyyntönsä. Silloin miehet tempasivat miekkansa ja pistivät
+hänet kuoliaaksi. Timoleon ei kuitenkaan omin käsin ottanut osaa tähän
+kaameaan verityöhön eikä voinut katsella hirveätä näkyä, vaan seisoi
+jonkin matkan päässä syrjässä ja peitti itkien kasvonsa käsillään.
+
+Korinthoksen porvarit huokasivat helpotuksesta vapautuessaan verisestä
+tyrannista ja ihailivat Timoleonia, jonka povessa isänmaanrakkaus oli
+voittanut luonnollisen sukulaistunteen. Mutta hänen vanha äitinsä
+kirosi veljenmurhaajan eikä sallinut tämän enää näyttäytyä silmiensä
+edessä. Monien muittenkin mielestä oli liian järkyttävää, että veli oli
+tehnyt sellaisen teon veljelleen. Mutta ne, jotka näin ajattelivat,
+eivät muistaneet, että jos tätä ei olisi tapahtunut, ei tyrannista
+olisi ikinä voitu vapautua. Sillä ainoastaan lähimmät omaiset pääsivät
+niin lähelle häntä, että he olisivat voineet raivata hänet pois tieltä.
+
+Onneton, tuskien raatelema murhaaja joutui epätoivon valtaan
+muistaessaan kaikkia kaameita kokemuksiaan ja oli vähällä riistää
+itseltään hengen. Ainoastaan ystävien sekaantuminen asiaan esti häntä
+näännyttäytymästä nälkään. Mutta hän pakeni ihmisten parista ja
+piileskeli useita vuosia maaseudun yksinäisyydessä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Timoleonin elämän järkyttävästä murhenäytelmästä oli kulunut
+kaksikymmentä vuotta, kun hänet valittiin Syrakusaan lähetettävien
+apujoukkojen johtajaksi. Hän käytti parhaansa mukaan vähäisiä
+varoja, jotka korinthoslaiset voivat uskoa hänen haltuunsa. Mutta
+inhimillisesti katsoen hänen pienellä joukollaan tuntui olevan hyvin
+vähäiset mahdollisuudet tehdä mitään karthagolaisten sotalaumojen
+torjumiseksi. Vieläpä heräsi kysymys, voisivatko he edes astua maihin
+saarelle, jota vihollinen vastarakennetulla laivastollaan piti
+silmällä. Mutta jumalat antoivat Timoleonille suotuisia enteitä.
+Ei siinä kyllin, että hän sai Delphoista rohkaisevan vastauksen,
+vaan tapahtui myöskin, että juuri hänen ollessaan temppelissä erään
+jumalankuvan voitonseppele putosi hänen päähänsä.
+
+Timoleonin onnistuikin ensi töikseen vetää vihollista nenästä, niin
+että hän saattoi häiritsemättä laskea joukkonsa maihin Sisilian
+itärannikolle, Syrakusan pohjoispuolelle. Käyttäen viisaasti itsessään
+mitättömiä sotavoimiaan ja sekaantuen asioihin oikealla hetkellä
+hän pääsi vihollisista voiton puolelle, ja onnistui hänen vihdoin
+viekkaudella päästä Syrakusaan, vaikka karthagolaiset pitivät sitä
+saarrettuna. Jumalat osoittivat jatkuvasti Timoleonille suosiotaan
+valmistamalla hänelle erinomaisen edullisia tilanteita ja sokaisemalla
+vihollisen silmät.
+
+Mutta kun vapautustyö oli täytetty, vapauttaja joutui kovimmalle
+koetukselle. Voisiko hän tyhjentää kukkuraisen onnenmaljan juopumatta?
+Tuskin milloinkaan oli Syrakusassa ihailtu ainoatakaan miestä niin
+suuresti kuin häntä, ja nyt hänellä oli hallussaan kaupungin kaikki
+runsaat varat. Mikä esti häntä kohoamasta tyranniksi ja kieltämästä
+entistä itseään. Oli monta, jotka innokkaasti kehoittivat häntä
+tekemään niin, ja jotka pitivät häntä pölkkypäänä, jos hän ei siihen
+ryhtynyt. He vakuuttivat, että syrakusalaiset eivät olleet kypsiä
+saamaan vapaata hallitusmuotoa ja että he yleensäkin sietivät vapautta
+vain _aivan, aivan_ pienissä erissä.
+
+Mitä Timoleon silloin teki? Hän kutsui julistuksilla kaikki
+syrakusalaiset, jotka halusivat olla mukana, saapumaan yhdessä hänen
+kanssaan hajoittamaan sortovallan varustusta, lujaa linnaa, jonka
+Dionysios oli itselleen rakennuttanut. Se oli vertauskuvallinen teko,
+ja kansa, jonka vapautta oli poljettu enemmän kuin puoli vuosisataa,
+tervehti sitä lämpimällä kiitollisuudella. Kun hirmuvallan tunnusmerkki
+oli hajoitettu, pystytettiin sen sijaan samalle paikalle rakennus
+oikeudenkäyttöä varten. Timoleonin vaikutusvalta perustui yksinomaan
+kansalaisten kunnioitukseen ja ihailuun, eikä se siitä vähentynyt,
+päinvastoin.
+
+Lopuksi Timoleon kruunasi vapautustyönsä tuottamalla karthagolaisille
+musertavan tappion vuonna 341, juuri kun heidän piti kulkea erään joen
+yli nykyisen Palermon eteläpuolella. Nytkin jumalat olivat hänelle
+erikoisen suopeita. Jo taistelun alussa puhkesi rajuilma. Se kasvoi
+hirmumyrskyksi ja toi mukanaan sadetta ja rakeita, jotka korvia
+huumaavien ukkosenjyrähdysten kaikuessa ruoskivat karthagolaisten
+kasvoja, niin, että he eivät voineet nähdä omaa kättänsäkään, kun
+kreikkalaisilla sitävastoin oli myötätuuli. Rakeet räiskyivät
+karthagolaisten kilpiä vasten, niin että upseerien komentohuudot
+kokonaan hukkuivat pauhinaan. Maa kävi liejuiseksi. Sotilaat
+kaatuilivat ja jäivät avuttomina makaamaan raskaissa varustuksissaan.
+Eri joukko-osastot tungeskelivat toisiaan vastaan hirveän sekasorron
+vallitessa, ja sillä aikaa joki alkoi tulvia, niin että se tempasi
+joukon sotilaita mukaansa. Vihdoin ei yksikään karthagolainen enää
+ajatellut muuta kuin pakoa. Mutta kreikkalaiset ajoivat heitä
+takaa joka suunnalle, panivat toimeen kauhean verilöylyn ja saivat
+uskomattoman määrän vankeja sekä ennenkuulumattoman runsaan saaliin.
+Tämä oli Karthagolle peloittavan ankara isku, ja tappion sanoma sai
+kaupungissa aikaan maansurun.
+
+Sisilian kreikkalaiset tunsivat nyt olonsa niin turvalliseksi, että
+he uskalsivat rakentaa uudelleen Akragaan ja muitakin hävitettyjä
+kaupunkeja, ja väestöä lisäsivät emämaasta saapuvat siirtolaiset.
+Saaren kreikkalaiset kaupungit yhtyivät liittoon Syrakusan johdolla.
+Mutta täällä kuten Thebassakin tuli näkyviin, että kaikki oli yhden
+ainoan miehen työn tulosta. Kun Timoleon liian aikaisin temmattiin pois
+— se tapahtui vuonna 336 — puhkesivat kreikkalaisten yhteiskuntien
+välillä uudelleen vanhat onnettomat riidat, ja osa heistä turvautui
+karthagolaisten apuun.
+
+Sisilian historiassa näemme saman masentavan ilmiön kuin emämaassakin.
+Sama auttamaton eripuraisuus tarjosi täälläkin helleenien
+verivihollisille tilaisuuden sekaantua asioihin. Vain erikoisen
+voimakkaat persoonallisuudet ovat sellaisen kansan keskuudessa kyenneet
+jonkin aikaa pitämään kurissa sekä sisäisiä hajaannuspyrkimyksiä että
+ulkonaisia vihollisia.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Edward A. Freeman, History of Sicily: 4 nid.
+
+Adolph Holm, Geschichte Siciliens im Alterthum: 3 nid.
+
+Victor Ehrenberg, Karthago (Beiheft 14 zum Alten Orien!).
+
+
+
+
+
+
+MAKEDONIAN JOHTOVALTA
+
+
+
+
+MAKEDONIAN KUNINGAS PHILIPPOS.
+
+
+Mantineian taistelun jälkeen kaikki Kreikan valtiot ovat niin uupuneet,
+että mikään niistä ei enää uskalla ryhtyä johtamaan toisia. Mikään
+vanhan Hellaan kansa ei enää rohkene uneksia suuruudenunelmia. Sen
+sijaan on tullut erään valtion vuoro, joka siihen asti oli ollut
+syrjässä historian piiristä, nimittäin Makedonian.
+
+Kreikkalaiset eivät tahtoneet tunnustaa makedonialaisia varsinaisiksi
+helleeneiksi, vaan pitivät heitä vielä barbaareina. Eikä tosiaan
+varmasti tiedetäkään, puhuivatko makedonialaiset kreikkaa vai
+jotakin muuta indo-eurooppalaista kiellä, joka siinä tapauksessa on
+saattanut olla aivan erilaista kuin kreikka. Ainoatakaan makedonian
+kansankielellä kirjoitettua riviä ei näet ole säilynyt, sillä hovi ja
+sivistyneet yhteiskuntaluokat omaksuivat niin aikaisin kreikankielen,
+että makedonian kansankieltä ei ehditty kirjoitukseen lainkaan
+käyttää. On kuitenkin todennäköistä, että tämäkin kieli on ollut
+kreikkalaista murretta. Ei näet milloinkaan mainita, että kreikkalaiset
+ja makedonialaiset olisivat tarvinneet tulkkia voidakseen puhua.
+keskenään, kun sitävastoin tiedetään, että esimerkiksi makedonialaisten
+naapureina asuvien illyrialaisten kieli oli kreikkalaisille
+käsittämätöntä. Sen olettamuksen puolesta, että makedonialaisten
+kansankieli oli kreikan murretta, puhuu myöskin se tosiseikka, että
+makedonialaiset käyttivät kuukausista ja jumalista kreikkalaisia
+nimityksiä.
+
+Mutta _historiallista_ yhteyttä helleenien kanssa makedonialaisilla ei
+ollut — ja se kuitenkin ennenkaikkea luo yhteenkuuluvaisuudentunteen.
+Tällä kansalla ei ollut lainkaan osuutta Hellaan yhteiseen runouteen ja
+tarustoon. Heillä ei ollut oikeutta ottaa osaa olympialaisiin kisoihin
+eikä muihin yleishelleenisiin juhliin, ja helleenien liittoon, jonka
+keskuksena oli Delphoi, ei heitä hyväksytty, ennenkuin Philippos
+kuningas väkipakolla pääsi jäseneksi. — On aivan toinen asia, että
+makedonialaiset ajan pitkään osoittivat erinomaista kykyä omaksua
+helleenistä sivistystä.
+
+Makedonialaiset olivat maanviljelijäkansaa. Heidän maansa oli
+hedelmällistä, mutta sen ilmasto oli ankarampi ja kosteampi kuin
+varsinaisen Kreikan.[42] Siihen aikaan, jolloin makedonialaiset alkavat
+esiintyä historiassa, Philippos kuninkaan aikoina, he olivat vielä
+paljoa vanhanaikaisemmalla asteella kuin muut kreikkalaiset heimot;
+he elivät homerisella kannalla ja olivat »paimenten ja talonpoikien
+kansaa.» He olivat eläneet enemmän syrjässä suurten maailmantapahtumien
+ulottuvilta kuin Kreikan merenkulkijakansa. Kautta vuosisatojen he
+olivat sitkeästi pitäneet kiinni vanhoista laitoksistaan, jotka olivat
+peräisin siltä ajalta, jolloin ne olivat yhteisiä koko Kreikalle.
+Näin oli homerisen ajan vanha patriarkallinen kuningaskunta säilynyt
+heidän maassaan, johtuen pääasiallisesti siitä, että Makedoniassa ei
+ollut suuria ja mahtavia kaupunkeja. Sillä nämä olivat kreikkalaisissa
+seuduissa aina hajoittavana aineksena.
+
+Makedonia tarjosi kuluttamatonta kansanvoimaa hallitsijansa
+käytettäväksi, se oli yhtenäinen valtio, jonka vapaat kansalaiset
+olivat taitavia metsästäjiä ja urheita sotureita, ylpeitä arvistaan ja
+voittamattomia juomasankareita aivan kuin muinaiset pohjoismaalaiset.
+Nuorukaisella ei ollut oikeutta istua pitopöydän ääressä, ennenkuin hän
+oli kaatanut ensimmäisen metsäkarjunsa, ja miehen, joka ei vielä ollut
+surmannut yhtään vihollista, täytyi käyttää nuoraa vyötäisillään.
+
+Kun _Makedonian kuningas Philippos_ puuttui Kreikan kohtaloon,
+hänellä oli käytettävissään suuret varastot elävää voimaa. Nuori
+kuningas itse oli voimaa uhkuva luonne, oikea makedonialainen,
+jolla oli taipumusta barbaariseen kohtuuttomuuteen, jopa hurjuuteen
+huveissa ja nautinnoissa. Mutta hän hautoi suuria suunnitelmia eikä
+milloinkaan unohtanut niitä, ja makedonialaiseen alkuvoimaan yhtyi
+hänessä helleeninen sivistys. Sen hän oli suureksi osaksi hankkinut
+Thebassa, missä hän oli viettänyt varhaisimmat nuoruusvuotensa.[43]
+Hänen vanhempi ystävänsä Epaminondas, jota hän suuresti ihaili, oli
+tutustuttanut hänet valtio- ja sotataitoonsa.
+
+Vuonna 359 hän nousi Makedonian valtaistuimelle.
+
+Kunnianhimoinen kuningas oli asettanut päämääräkseen Makedonian
+laajentamisen suureksi Balkaninvaltioksi, ja hän oli päättänyt
+käyttää hyväkseen kaikkia suotuisia tilaisuuksia. Ensiksi hän ryhtyi
+perinpohjaisiin valmistuksiin järjestäen uudelleen maansa tarjoaman
+oivallisen armeija-aineksen, etenkin aatelisen ratsuväkensä.
+Mutta myöskin karaistunut talonpoikaiskansa, jonka täytyi aina
+olla varuillaan ryöstäviä ja hävittäviä naapureita vastaan, oli
+erinomaista sotilasainesta. Yhdistäen ratsu- ja jalkaväen Philippos
+loi Epaminondaan »vinorintamasta» uuden taktillisen muunnoksen, joka
+on nimeltään »_makedonialainen falangi_». Se erosi thebalaisesta
+falangista varsinkin siinä suhteessa, että hyökkäysten suorittajana oli
+etupäässä ratsuväki eikä jalkaväki, jota taas käytettiin enimmäkseen
+puolustussivustan tehtäviin. Jalkamiesten pitkät keihäät soveltuivatkin
+hyvin tähän tarkoitukseen. Nämä aseet olivat kooltaan niin valtavia,
+että vielä viidennen rivin keihäät ulottuivat ensi rivin miehiin
+saakka. Viidennen rivin takana olevat miehet, joiden päätehtävänä
+oli tukea rintamaa ja työntää sitä eteenpäin, laskivat keihäänsä
+vinosti pystyyn edessään seisovan miehen olkapäille murtaakseen siten
+vihollisen heittokeihäitten ja nuolisateen voiman.
+
+Ratsuväen Philippos muodosti taktillisiksi kokonaisuuksiksi, joka
+tehtävä luonnollisesti oli vaikeampi kuin jalkaväen järjestäminen.
+Varsinaisessa Kreikassa ei ratsuväen järjestely ollut vielä milloinkaan
+ehtinyt niin pitkälle, ei edes Boiotiassa. Makedonian Philippos
+lieneekin siis todellisen ratsuväen luoja.
+
+Makedonialaisen sotataidon historiallinen merkitys ei kuitenkaan
+rajoitu tähän. Philippoksen luoma ja hänen poikansa Aleksanterin
+myöhemmin täydellistyttämä armeija merkitsi käännekohtaa taktiikan
+kehityksessä myöskin sen perusteella, että eri aselajit, jalkaväki
+ja ratsuväki, kevyt- ja raskasaseiset joukot j.n.e., sulautuivat
+_taktilliseksi kokonaisuudeksi_.
+
+Alituisella harjoituksella, kesällä ja talvella, päivin ja öin,
+Philippos piti armeijansa taistelukuntoisena. Ja sotilaat seurasivat
+uskollisina ja ihaillen arpista johtajaansa, joka jakoi heidän kanssaan
+kaikki vaivat ja vaarat. Yleisen asevelvollisuuden pohjalla hän
+täten loi politiikalleen tottelevaisen aseen aikana, jolloin Kreikan
+muitten yhteiskuntien kansalaiset alkoivat pitää itseään liian hyvinä
+harjoittamaan aseitten käyttöä ja uskoivat mieluimmin kotinsa ja
+kontunsa puolustamisen palkkajoukkojen tehtäväksi.
+
+Philippoksen voima verrattuna keski- ja etelä-Kreikan hajanaisiin
+kansoihin perustui myöskin siihen, että hänellä oli käsissään sekä
+sotilaallinen että valtiollinen johto, kun sitävastoin pienten
+vapaavaltioitten politiikka oli kansankokousten vaihtelevan enemmistön
+vallassa. Ja tämä Philippoksen ylivoimaisuus ilmeni sitäkin selvemmin,
+kun hän oli erinomaisen ovela diplomaatti. Hänen käsitystään politiikan
+keinoista kuvaavat sanat, jotka hän lausui piiritettäessä erästä
+korkealla sijaitsevaa linnaa, jonka aseman hänen tiedustelujoukkueensa
+selitti voittamattomaksi. Hän kysyi: »Onko sinne johtava tie tosiaankin
+niin jyrkkä, ettei edes kultakuormaa kantava aasi voi sinne kiivetä?»
+
+Tuskin tarvinnee huomauttaa, että sellaiselle valtiomiehelle kiistelevä
+Kreikka aina tarjosi runsaasti tilaisuuksia puuttua asioihin,
+ja niin taitava juonien punoja voi helposti valmistaa uusiakin
+mahdollisuuksia sekaantuakseen leikkiin, milloin näki sen hyväksi.
+Kaikkialla oli tyytymättömyyttä, joka tarpeen vaatiessa voitiin lietsoa
+voimakkaammaksi, ja kaikkialla tyytymättömät toivoivat hänestä auttajaa
+ja »sorrettujen» suojelijaa. Philippoksen valtiotaidon ensimmäinen
+suuri päämäärä oli suurvaltapolitiikalle välttämättömien taloudellisten
+apulähteitten hankkiminen. Ne hän saavutti miehittämällä Traakian
+tuottoisat kulta- ja hopeakaivokset, jotka osaksi olivat ateenalaisten
+omaisuutta. Tavallisella tarmollaan hän kohotti tuotantoa niin
+suuresti, että hänen kerrotaan saaneen sieltä 1000 talentin vuotuiset
+tulot.
+
+Hän tarvitsikin paljon rahaa, sillä hänen toinen päämääränsä oli
+laivaston hankkiminen. Mutta sen saavuttamiseksi hänen täytyi
+uudelleen astua ateenalaisten varpaille. Hänen valtakuntansa oli
+näet sisämaanvaltio, jonka Traakian ja Makedonian rannikoilla olevat
+ateenalaiset siirtokunnat erottivat merestä. Philippos eteni täällä
+vastustamattomasti ja liitti vihdoin valtapiiriinsä koko rannikkomaan
+aina Hellespontokseen asti.
+
+Ateenassa johti hänen vastustajiaan ajan etevin kaunopuhuja,
+Demosthénēs. On ihmeellistä, että tämä mies on voinut saavuttaa
+sellaisen arvoaseman, kun häneltä luonnostaan puuttuivat kaikki
+puhujan välttämättömimmät edellytykset. Hän oli lapsuudestaan saakka
+hintelä ja sairaalloinen, hänen äänensä oli heikko, vieläpä hän
+sammalsi, ja hänen liikkeistään puuttui sulavuutta. Lisäksi hän
+oli arka ja ujo. Mutta hänellä oli kylliksi lahjakkuutta ja tarmoa
+voittaakseen kaikki vaikeudet. Hän koetti korjata ääntämisensä
+virheitä ja puutteellisuuksia harjoitellen puhumista pitäen piikiviä
+suussaan. Hän vahvisti keuhkojaan juoksemalla ja lisäsi äänivarojaan
+pitämällä puheita kulkiessaan ylämäkeä ja koettaen meren rannalla
+voittaa äänellään myrskyn pauhinan. Ja parantaakseen elehtimistään
+hän harjoitteli peilin edessä. Useitten vuosien kuluttua hänen
+hellittämättömät ponnistuksensa tuottivatkin tuloksen, ja hänestä oli
+tullut täydellinen kaunopuhuja.
+
+Sekä puhujana että ihmisenä Demosthenes muistutti suuresti Periklestä.
+Molemmat olivat niin kokonaan valtiollisen ja yhteiskunnallisen
+aatteensa valtaamia, että heiltä ei riittänyt aikaa seuraelämään tai
+olemuksensa ulkonaisen miellyttäväisyyden hoitamiseen. Demosthenesta
+pidettiinkin yleisesti synkkänä ja kärtyisänä; sen johdosta, ettei
+hän milloinkaan nauttinut viiniä, hänet leimattiin iloa vihaavaksi
+»vedenjuojaksi.» — Olkoonpa sen asian laita miten hyvänsä — tämä
+vaatimaton erakkoluonne oli joka tapauksessa todellinen ihmisystävä,
+joka tunsi kutsumusta esiintyä ihmisten parissa vain silloin, kun
+yhteinen hyvä oli kysymyksessä. Hänen rahakukkaronsa oli aina avoin
+tarvitseville, monia hän oli hädän hetkellä auttanut, monia sotavankeja
+ostanut orjuudesta omilla varoillaan. On väärin väittää sellaista
+miestä katkeraksi ja ihmisiä halveksivaksi.
+
+Sanoimme äsken, että Demosthenes myöskin puhujana eräissä suhteissa
+muistutti Periklestä. Tämä koskee esityksen selvää ajatusjuoksua,
+vakuuttavaa voimaa ja taiteellista valmiutta, vaan ei puheitten
+esitystapaa. Perikles oli ylevän juhlallinen kuin suuri traagillinen
+näyttelijä. Hän ei milloinkaan antautunut tunteen purkauksiin, ei
+tehnyt mitään eleitä. Hän edusti niitä vanhanajan kansanpuhujia, joiden
+perikuvana on _kättänsä viitan alla pitävä_ Solon. Demostheneella ei
+ollut »olympolaisen» synnynnäistä arvokkuutta ja esiintymisvarmuutta.
+Hän oli tulinen ja intohimoinen luonne, joka helposti kiihtyi.
+Hän vastasi herjauksiin herjauksilla ja käytti kaikkia keinoja
+halventaakseen vastustajaansa. Hän elehti, liikkui edestakaisin
+puhujalavalla, hiljensi ja koroitti ääntään, joka toisinaan kiihtyi
+huutamiseksikin, käytti puhuessaan vannomisia ja purskahti joskus
+mielenliikutuksesta itkuun.
+
+Hänen kykynsä vaikuttaa kuulijoihin oli aivan uskomaton. Se perustui
+pohjimmiltaan siihen, että hän vuodatti koko tulisielunsa asiaan,
+jonka oli ottanut ajaakseen, niin että hän ei jättänyt itselleen
+eikä kuulijoilleen aikaa silmänräpäyksenkään epäilyyn. Hänen
+kaunopuheisuutensa vyöryi valtavana virtana, joka tempasi kaikki
+mukaansa eikä sekunninkaan ajaksi jättänyt kuulijaa koskemattomaksi.
+
+Hän otti nyt käytäntöön kaiken tämän erinomaisen kaunopuheisuutensa
+kehoittaakseen ateenalaisia varomaan viekasta makedonialaista. Hän näki
+heidän taistelussaan Philipposta vastaan kaupunkitasavallan taistelun
+yksinvaltaa vastaan, joka hänen käsityksensä mukaan merkitsi, että
+vapaa, lakien mukaisesti hallittu valtio vastusti hirmuhallitsijan
+mielivaltaa. Sillä hänen mielestään yksinvalta oli samaa kuin
+hirmuvalta: »Jokainen yksinvaltias ja tyranni on vapauden vihollinen
+ja lakien vastustaja.» Ateenan kansanvaltaa Demosthenes piti vapauden
+ja oikeuden viimeisenä varustuksena pohjoisesta uhkaavaa sortovaltaa
+vastaan.
+
+Mutta hänen isänmaallisuutensa ei ulottunut Ateenan rajojen
+ulkopuolelle. Ei ole syitä, joiden nojalla Demosthenesta voisi
+pitää yleishelleenisen, koko kreikkalaismaailman käsittävän
+isänmaallisuuden edustajana. Mutta yhtä väärin olisi pitää Philipposta
+yleishelleeninä. Hän oli ajanut makedonialaista politiikkaa eikä
+helleenistä — se käy selvästi ilmi kaikesta hänen teoistaan. Molemmat
+suunnat saattoivat tosin sopivissa tilaisuuksissa koristella itseään
+kauniilla yleishelleenisillä iskulauseilla, mutta helleeninen aate
+ei Demostheneelle enempää kuin Philippoksellekaan ollut itsenäinen
+päämäärä — se oli vain keino, jolla itsekkäät pyrkimykset voitiin
+kullata.
+
+Näin ollen oli kysymys siitä, kumpi puolue, Ateena vaiko Makedonia,
+todella _kykeni_ edustamaan helleenien yhteistä asiaa, ottamaan
+johdon käsiinsä, kun oli puolustettava Kreikan kaikkia valtioita idän
+yhteistä vihollista vastaan ja vapautettava Hellas Persian kuninkaan
+häpeällisestä ylivallasta, joka oli vahvistettu n.s. kuninkaanrauhalla.
+
+Makedonian ja Ateenan kilpailu on itse asiassa Philippoksen ja
+Demostheneen kaksintaistelua. Philippoksen asiaa puolusti Ateenassa
+eräs toinen kaunopuhuja nimeltä Aiskhinēs, joka oli Demostheneen
+vastakohta ja vastustaja. Aiskhineella oli puhujan ammatin luonnolliset
+edellytykset, jotka Demostheneelta puuttuivat: hänellä oli voimailijan
+vartalo, erinomaisen sujuva puhelahja sekä kaunis ja sointuva ääni,
+jota hän aikaisemmin näyttelijänä oli harjoittanut ja kouluttanut, niin
+että se teki aivan toisen vaikutuksen kuin Demostheneen kiihtymyksestä
+kimeä äänensävy. Hän ei myöskään hyväksynyt intohimoista elehtimistä,
+josta oli tullut Demostheneen toinen luonto.
+
+Aiskhines oli päinvastoin kuin Demosthenes ruumiillisesti terve
+ja voimakas ihminen, joka katseli elämää sen valoisalta puolelta.
+Hän soveltui hyvin juhlivien ja juovien makedonialaisten pariin.
+Hän kerskailikin olevansa »Philippoksen kestiystävä.» — »_Sinä_
+Philippoksen kestiystävä!» Demosthenes huudahti. »Kaipa kai yhtä paljon
+kuin palkolliset ja päivätyöläiset ovat vuokraajansa kestiystäviä.»
+
+Syvä luonne Aiskhines ei ollut. Hän oli näyttelijä eikä muuksi
+muuttunut, ja asia, jonka hän oli ottanut ajaakseen, oli hänen
+mielestään vain osa, joka oli näyteltävä hyvin. Mutta hänellä oli kykyä
+esittää ajatuksensa kauniilla ja sointuvalla kielellä.
+
+Ajan pitkään Aiskhines ei kuitenkaan kyennyt pitämään puoliaan
+kilpailijaansa vastaan. Demostheneen tulinen kaunopuheisuus vaimensi
+kaiken arvostelun. Ateenalaiset näkivät vain vaarallisen Makedonian
+Philippoksen, joka ryösti itselleen kaiken, »tämän valapattoisen,
+uskottoman ihmisen, tämän roiston, joka on petoksella saavuttanut
+valta-asemansa.»
+
+Demosthenes piti Philipposta ateenalaisten verivihollisena, joka
+suunnitteli Ateenan tuhoa. Niin rajattomasti hän pelkäsi »Pohjolan
+barbaaria», että hän lopulla kehoitti mieluummin liittoutumaan itse
+suurkuninkaan kanssa.
+
+Itse asiassa Demosthenes oli arvostellut Philippoksen politiikkaa
+aivan väärin. Makedonian kuningas tunsi todellisuudessa liian suurta
+ihailua Kreikan etevintä sivistyskaupunkia kohtaan voidakseen
+hautoa niin barbaarisia suunnitelmia kuin Demosthenes luuli hänen
+tekevän. Philippoksen tarkoituksena oli tosin saada käsiinsä Ateenan
+kuten muunkin Kreikan valtiollinen johto, mutta hänen tulevassa
+suurvallassaan Ateenan oli määrä olla sivistyksellisenä perustana.
+Hänellä oli myöskin tärkeä valtiollinen syy etsiä mieluummin
+ateenalaisten ystävyyttä kuin tehdä heidät verivihollisikseen, ja
+tämä syy oli heidän laivastonsa ja merikelpoisuutensa. Sillä alalla
+makedonialaiset eivät voineet läheskään kilpailla heidän kanssaan.
+Sentähden saattoi olla vaarallista, jos Ateena antautui Persian
+kuninkaan käsiin.
+
+Demostheneen vaikutusvalta kasvoi kuitenkin vuosi vuodelta, ja hän
+hallitsi kansankokousta yhä täydellisemmin. Useita kertoja hänet
+valittiin muihin Kreikan valtioihin meneviin lähetystöihin, ja
+kaikkialla hän piti palopuheita makedonialaista rauhanhäiritsijää
+vastaan. Hän sai ateenalaiset ryhtymään sotaisiin toimenpiteisiin
+koettaen tehdä sodan Philipposta vastaan välttämättömäksi. Mutta
+kuningas odotti vielä otollista hetkeä. Silloin Demosthenes alkoi
+avoimesti puoltaa sotaa. Se tapahtui järjestyksessä kolmannessa hänen
+kuuluisista »filippisistä puheistaan» eli »filippiikeistään»[44], joka
+on »valtavin, intomielisin puhe, minkä Demosthenes itse ja kenties
+kukaan puhuja maailmassa milloinkaan on pitänyt.»
+
+»Meidän täytyy selvittää itsellemme», hän sanoi, »että Philippos vihaa
+meitä, vihaa kaupunkiamme, maaperää, jolle se on rakennettu, kaikkia
+sen asukkaita, niitäkin, joiden mieltä nyt hivelee hänen ystävyytensä,
+mutta kaikista eniten hän vihaa vapaata hallitusmuotoamme. Ja siihen
+hänellä on pätevät syynsä, sillä hän tietää erinomaisen hyvin, että
+vaikka hän olisi saanut kaikki muut kansat kynsiinsä, ei hän voisi
+olla varma saaliistaan, niin kauan kuin on olemassa yksikin sellainen
+valtio, missä kansa on isäntänä omassa talossaan. Hän tietää, että
+jos hänelle tapahtuisi onnettomuus, niin kaikki, jotka nyt ovat hänen
+vallassaan, etsisivät apua ja suojaa meiltä. Sillä teidän tehtävänne,
+ateenalaiset, on asettua estämään toisten ryöstönhalua, riistää
+heiltä heidän saaliinsa ja auttaa kaikkia ihmisiä vapauteen.» Ja
+milloin oli otollinen hetki tämän teon suorittamiselle, ellei nyt,
+juuri nyt? »Sillä mitä enemmän Philippos saa levittää valtaansa, sitä
+vaarallisemmaksi hän lopulta käy omalle vapaudellemme. Meidän on
+tehtävä velvollisuutemme ja sekaannuttava asioiden kulkuun, milloin
+tarvis vaatii. Ja meitä on jo kohdannut se, mitä _vapaat miehet_
+nimittävät hädäksi. Ei kai ole tarkoitus, että meidän pitäisi odottaa
+sitä, mikä orjien mielestä on hätää, nimittäin sortoa ja pahoinpitelyä?
+Sillä jumalat varjelkoot, ettei meidän tarvitsisi _sitä_ kokea!»[45]
+
+Sellainen puhe vaikutti vihdoin sen havainto-opetuksen vahvistamana,
+jota Philippos itse tarjosi ateenalaisille ennen kaikkea Traakiassa.
+Lysandroksen Hellespontoksen-retki oli vielä tuoreessa muistissa,
+ja ateenalaiset tiesivät, mitä viljantuonnin ehkäiseminen heille
+merkitsi. Traakian niemimaa oli — käyttääksemme nykyaikaista vertausta
+— Ateenan merivallan Gibraltar.[46] Taloudelliselta kannalta oli
+taistelun esineenä _meritie Mustalle merelle_, Ateenan merenkulun ja
+kreikkalaisten leipäviljan hankinnan valtaväylä.
+
+Hehkuvalla isänmaanrakkaudellaan ja ihailtavalla kaunopuheisuudellaan
+Demosthenes luo loistoa Ateenan itsenäisyyden viimeisille päiville.
+On vain vahinko, että tässä näytelmässä on niin paljon onttoja
+korulauseita, että vapaus, jonka kunniaksi hän käyttelee vuoroin
+rintaääniä, vuoroin itkuisia diskanttisäveleitä, oikeastaan on Kreikan
+pikkuvaltioiden kallisarvoinen vapaus tuhota toisiaan. _Tätä_ vapautta
+uhkasi nyt todellinen vaara. — »Kaikkien aikojen suurimmasta puhujasta»
+tuntuu yhä enemmän vakiintuvan se käsitys, että hän oli suuri
+kansanpuhuja ja asianajaja, mutta pieni valtiomies.
+
+Mutta toiselta puolen: onkohan valtiomieheltä milloinkaan voitu
+pyytää, että hän vapaaehtoisesti sallisi maansa joutua vieraan vallan
+alaiseksi? Kaikkein vähimmin sitä voi odottaa kreikkalaiselta, joka
+niin intohimoisesti piti kiinni pikkuvaltionsa itsehallintaoikeudesta.
+Philipposta ja hänen suurta poikaansa Aleksanteria voi varmasti ihailla
+tarvitsematta silti olla tuntematta samaa isänmaanystävä Demosthenesta
+kohtaan, joka eli ja kuoli uskoen palavasti Ateenan kutsumukseen ja
+kansanvallan pyhään asiaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Demostehenes sai vihdoin käsiinsä Ateenan politiikan ylijohdon ja
+hänen onnistui saada aikaan liitto Korinthoksen ja muutamien muitten
+valtioitten kanssa Philipposta vastaan, Hän pyysi myöskin apua Susan
+suurkuninkaalta.
+
+Siellä oli Artakserkses II kuollut v. 358 hallittuaan lähes puoli
+vuosisataa, ja hänen sijaansa oli tullut hänen nuorin poikansa
+_Artakserkses III_ [47]. Virallisesti Demostheneen avunpyyntö tosin
+tylysti torjuttiin, mutta salateitse kerrotaan persialaista kultaa
+lähetetyn sota-avustukseksi Ateenan hallitusmiehille, myöskin
+Demostheneelle. Vihdoin ateenalaiset eivät enää tahtoneet odottaa, vaan
+julistivat Philippoksen rauhanrikkojaksi ja tuottivat hänelle tappion
+meritaistelussa. Odotettu vastaus viipyi. Mutta vuonna 338 se annettiin
+Khairōneian luona Boiotiassa.
+
+Paljon oli nyt sen varassa, kenen puolelle Theba liittyisi.
+Demostheneelle tuotti suuren riemuvoiton ja Philippoksen laskelmiin
+arveluttavan aukon se, että suuren kaunopuhujan oli onnistunut
+saada thebalaiset puolelleen. Khaironeian taistelussa Philippos
+voitti kuitenkin käyttämällä taitavasti makedonialaista falangia.
+Hyökkäyssivustan johdon hän uskoi 18-vuotiaalle pojalleen
+Aleksanterille, jonka tukena oli kokeneita kenraaleja. Nuorukaisen
+ratsastaessa ratkaisevaan hyökkäykseen thebalaisten pyhää joukkoa
+vastaan Philippos itse piti toisella sivustalla huolen ateenalaisista
+tehden valeliikkeitä, jotka saivat heidät luulemaan, että hän
+aikoi lähteä pakoon. »Pyhä joukko» kaatui viimeiseen mieheen.
+Liittoutuneitten urhoollisuus ei mahtanut mitään Philippoksen
+ylivoimaiselle taktiikalle. Philippos oli saanut ratkaisevan yliotteen
+myöskin sen nojalla, että hän itse johti koko joukkoaan, kun taas
+vastapuolueen ylijohto oli jaettu ateenalaisten ja thebalaisten kesken.
+Liittoutuneitten liikkeitä suunnittelivat yhteisissä neuvotteluissaan
+heidän valtiomiehensä ja kenraalinsa, joista oikeastaan kukaan ei ollut
+niin vaativan tehtävän tasalla.[48]
+
+Vastoin tapaansa Philippos ei ajanut voitettuja takaa. Hän oli näet
+jo ennen taistelun alkua asettanut itselleen toisen päämäärän kuin
+vihollisen tuhoamisen: hän tahtoi saada aikaan sovinnon vihollisten
+erään osan, ateenalaisten kanssa. Hänelle ei tuottanut etua —
+päinvastoin — pakottaa ateenalaiset epätoivoiseen vastarintaan ja
+työntää heidät suoraan suurkuninkaan syliin. Sen vuoksi nähtiin nyt,
+miten voittaja itse heti taistelun jälkeen ojensi kätensä voitetuille
+ja myönsi heille odottamattoman suotuisat rauhanehdot. Tosin heidän
+täytyi hajoittaa meriliittonsa viimeisetkin rippeet ja luopua Traakian
+rannikolta hankkimistaan alueista, mutta vapautensa ja itsehallintonsa
+he saivat pitää, kun sitävastoin thebalaisten täytyi tyytyä siihen,
+että heidän linnaansa asetettiin makedonialaista varusväkeä ja heitä
+hallitsemaan Philippoksen kannattajien muodostama neuvosto. Khaironeian
+luona vangiksi joutuneet ateenalaiset Philippos luovutti takaisin ilman
+lunnaita, mutta vangitut thebalaiset hän myytätti orjiksi.
+
+Ihmeekseen ateenalaisten täytyi todeta, että se käsitys, jonka he nyt
+saivat voittajasta, ei lainkaan vastannut sitä kuvaa, jonka Demosthenes
+oli aina heille esittänyt. Philippoksen lempeys — jota muuten ei juuri
+voi pitää hänelle ominaisena — tuotti heille niin mieluisan yllätyksen,
+että he pystyttivät kaupunkinsa torille häntä esittävän kuvapatsaan.
+Ja kun Philippoksen oma poika tuli tuomaan kaatuneitten ateenalaisten
+ruumiita kotiin, ihastui intomielinen kansa niin suuresti, että
+sekä Philippokselle että Aleksanterille myönnettiin kaupungin
+kansalaisoikeus.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Voiton saatuaan Philippos aloitti suuren työnsä pyrkien yhdistämään
+koko Kreikan ratkaisevaan taisteluun idän perivihollista vastaan.
+Tämä suunnitelma saavutti voimakasta vastakaikua koko kreikkalaisessa
+maailmassa. Sellaisen kostoretken ajatus ei ollut milloinkaan kuollut;
+ja vaikkakin se uinuvana piili kansansielussa, se voitiin kuitenkin
+helposti herättää. »Se oli», sanoo muuan etevä antiikin historian
+tuntija, »helleeneille samaa kuin länsimaitten kristikunnalle
+vuosisatoja kestävä taistelu uskottomia vastaan.» Ja mitä selvemmin
+idän jättiläisen voimattomuus ja sisäinen hajanaisuus alkoi tulla
+näkyviin, sitä lujemmaksi kasvoi luottamus sodan onnelliseen
+päätökseen. Miten kauan pitikään sietää sitä häväistystä, että nämä
+barbaarit pyrkivät esiintymään helleenien poliittisina holhoojina?
+
+Nyt oli ilmestynyt se mies, joka kykeni kokoamaan Hellaan sotavoimat.
+Philippos solmi ateenalaisten kanssa liiton, johon hän aikoi johtonsa
+alaiseksi saada liittymään koko Kreikan. Peloponnesoksella siihen
+liittyivät kaikki paitsi sparttalaiset. Kuu nämä kieltäytyivät
+alistumasta muukalaisten valtaan, niin Philippos hävitti Lakonian
+ja jakoi sparttalaisten muut alueet heidän naapuriensa kesken. Sen
+jälkeen hän kehoitti kaikkia Kreikan manteren itsenäisiä valtioita
+lähettämään edustajia Korinthoksessa pidettävään suureen kongressiin.
+Siellä julistettiin yleinen maanrauha ja päätettiin perustaa _yleinen
+helleenien liitto_. Philippoksesta tuli liiton ylipäällikkö ja
+elinikäinen presidentti, jonka arvonimenä oli hegemoni.
+
+Se haave, josta helleenien parhaat miehet kaikkina aikoina olivat
+uneksineet, oli siis nyt toteutunut, vaikkakin toisella tavalla, kuin
+he olivat kuvitelleet. Kreikka ei milloinkaan ennen ollut esiintynyt
+niin yhtenäisenä kokonaisuutena kuin nyt. Tähän loppuivat alinomaiset,
+kuluttavat veljessodat. Tämä Philippoksen nerouden ja rautaisen
+tahdon uusi valtiollinen luomus joutui kestämään sarjan vaikeita
+koettelemuksia, kunnes roomalaisten ylivoima sen vihdoin kukisti.
+
+Khaironeian taistelussa maakuntavaltio oli voittanut kaupunkivaltion.
+Mutta kunnallisella valtiolla oli Kreikassa liian syvät juuret,
+jotta se olisi voitu perin pohjin hävittää sen maaperästä. Kreikasta
+ei sentähden milloinkaan tullut makedonialaista maakuntaa. Mutta
+_poliittisena_ laitoksena kaupunkivaltio on kuollut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Suoritettuaan järjestelytyönsä Philippos palasi Makedoniaan ryhtyen
+tarmokkaasti varustamaan sotaa Persiaa vastaan. Siellä Artakserkses
+III:n verinen hallitus oli päättynyt samana vuonna, jolloin Philippos
+sai Kreikan valtaansa. Muuan suurkuninkaan sotapäällikkö oli
+myrkyttämällä vapauttanut maailman hirmuvaltiaasta ja hänen sijaansa
+kohottanut valtaistuimelle erään hänen sukulaisensa, joka oli nimeltään
+Dareios III, luonteeltaan lempeä ja hienotunteinen mies.
+
+Philippoksen suuren sotaretken lähimpänä päämääränä piti olla
+joonialaisten vapauttaminen Persian ylivallasta. Keväällä 336 hän
+lähetti 10 000 miehen suuruisen etujoukon Vähään-Aasiaan ja aikoi
+itse saapua pääjoukon keralla myöhemmin. Mutta ennenkuin tämä oli
+ennättänyt tapahtua, hänet surmattiin tyttärensä häissä. Murhamies
+oli muuan nuori ylhäinen makedonialainen, jota Philippoksen toisen
+puolison läheisen sukulaisen kerrotaan inhoittavasti herjanneen.
+Nuorukaisen katkeruutta sen johdosta, ettei kuningas ollut kohdellut
+häntä oikeudenmukaisesti, Philippoksen vihamiehet olivat yllyttäneet.
+Todennäköisesti oli teon suunnitellut Philippoksen ensimmäinen puoliso,
+kostonhimoinen, pirullinen Olympias suuttuneena siitä, että hänet oli
+hylätty. Myöskin Dareios-kuningas kerskaili julkisissa kirjoituksissaan
+olevansa murhan alkuunpanija. Emme kuitenkaan tiedä, onko tämä totta.
+Luultavana sitä ei pidetä. Joka tapauksessa hän pysyi väitteessään
+vieläpä eräässä Aleksanterille lähettämässään kirjeessä, joka muutenkin
+oli sanamuodoltaan kopea ja loukkaava. Hän voi mielestänsä antautua
+sellaisiin tunteenpurkauksiin, kun Makedonian taholta ei enää muka
+vaara uhannut.
+
+Heti murhatyön jälkeen vainajan ystävät pistivät kuoliaaksi
+Philippoksen murhaajat, ja ne heidän rikostoverinsa, jotka saatiin
+ilmi, Aleksanteri tuomitsi kuolemaan. Hän käytti myöskin tilaisuutta
+hyväkseen raivaten samaa keinoa käyttäen tieltään muutamia sukulaisia,
+jotka kilpailivat hänen kanssaan kruunusta. Heidät tuomittiin
+osallisuudesta hänen isäänsä vastaan tehtyyn salaliittoon.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Makedonian Philipposta on eri aikoina arvosteltu hyvin eri lailla.
+Historian tuomarit ovat kauan katselleet häntä Demostheneen silmillä;
+ja niissäkin tapauksissa, jolloin ei ole suorastaan menetelty näin,
+häntä on arvosteltu _Ateenan_ politiikan kannalta. Vasta meidän
+aikanamme on alettu huomata, että hänhän oli _Makedonian_ kuningas ja
+että häntä on siis arvosteltava makedonialaisten kannalta hallitsijana,
+joka pyrki luomaan oman valtakuntansa suureksi ja mahtavaksi. Mutta
+hänen politiikkansa ei pysähtynyt tähän: hän tahtoi tehdä Makedonian
+voimakkaaksi kyetäkseen siten tarjoamaan kaikille helleeneille pätevän
+johtajan sen maailmanhistoriallisen tehtävän suorittamiseen, joka oli
+heille uskottu aina Kreikan suuruudenajan syntymähetkestä saakka.
+Ja senvuoksi Philippoksen elämäntyötä voi hyvin arvostella ei yksin
+_makedonialaiselta_, vaan myös _helleeniseltä_ kannalta.
+
+
+Kirjallisuutta, joka liittyy tähän ja seuraavaan lukuun.
+
+Julius Kaerst, Geschichte des Hellenismus: 2 osaa.
+
+Tähän lukuun:
+
+Arnold Schaefer, Demosthenes und seine Zeit: 3 nid.
+
+C.A.F. Brückner, König Philipp und die hellenischen Staaten.
+
+Walther Kranz, Demosthenes und Philipp.
+
+
+
+
+ALEKSANTERI SUURI.
+
+
+Siinä historian näytelmän kohtauksessa, missä Makedonian Aleksanteri
+ensi kerran esiintyy, hän on vielä vallaton, huimapäinen poika.
+Mutta jo silloin hän tietää, miten muita on hallittava. Sentähden
+sisältyykin vertauskuva kertomukseen siitä, miten hän taltuttaa
+hurjan thessalialaisen sotaoriin nimeltä Buképhalos, jota etevimmät
+ratsastajat ovat turhaan koettaneet opettaa. Hevonen on niin vauhko ja
+hurja, ettei kukaan voi päästä sen selkään. Philippos määrää silloin,
+että eläin on lähetettävä pois, koska siihen ei opetus pysty.
+
+Mutta silloin nuori Aleksanteri pyytää saada yrittää. Hän tarttuu
+virman varsan ohjaksiin, taputtelee sitä ja puhelee sille
+rauhoittavasti — ja äkkiä hän istuu Bukephaloksen selässä. Se on käynyt
+päinsä siten, että hän talutti hevosen suoraan aurinkoa kohti, jotta se
+ei näkisi omaa varjoaan. Poika on näet huomannut, että ori pelkää juuri
+sitä.
+
+Tuntiessaan ratsastajan selässään Bukephalos syöksähtää hurjaan
+laukkaan ja on pian hävinnyt säikähtyneen hovin näkyvistä. Kaikki
+valmistautuvat siihen, etteivät enää milloinkaan näe prinssiä elävänä.
+
+Hetken kuluttua ilmestyy päinvastaiselta suunnalta ratsumies, joka
+ohjaa juoksijaansa tyynesti ja varmasti. Ratsastaja on Aleksanteri.
+
+Siitä ajasta lähtien Bukephalos kantoi uskollisesti nuorta isäntäänsä.
+Mutta kenenkään muun ei kannattanut yrittääkään päästä sen selkään.[49]
+
+Makedonian Philippoksen poikaa ympäröi sädekehänä nuorekas tarmo
+ja valoisa helleeninen poikamaisuus. Hän on maailman suurin
+seikkailusankari ja hän on niitä historian valiohenkilöitä, jotka
+aina pysyvät nuorina. Hän on yli-ihminen, jossa älyn ja tahdonvoiman
+panokset ovat harvinaisen sopusointuisesti tasapainossa. Tahtominen
+merkitsi hänelle toimimista. Mutta kaikkeen tähän valoisaan ja
+vapauttavaan yhtyy tässä verrattomassa nuorukaishahmossa intohimoinen
+piirre, jonka hän on perinyt äidiltään, _Olympiaalta_.
+
+Olympias oli vuorisen, Epeiroksen kuninkaan tytär, samaa verta kuin
+meidän aikamme urhoolliset mutta kostonhimoiset albanialaiset.[50]
+Epeiroksen kuten Traakiankin naiset olivat kuuluisia hurjista
+uskonnollisen hurmion kohtauksistaan Dionysoksen juhlissa, joita heidän
+syrjäisillä vuoriseuduillaan vietettiin. Ja Olympias, joka oli kiivas
+ja intohimoinen nainen, tuntuu olleen erikoisen altis tällaiselle
+uskonnolliselle kiihtymykselle. Hänen kerrotaan harrastaneen loitsuja
+ja taikamenoja ja huvikseen tanssineen antaen käärmeitten kiemurrella
+kaulansa ja päänsä ympärillä. Hän oli, käyttääksemme erään saksalaisen
+historioitsijan kuvausta, »aito barbaarityyppi, naarassusi, joka
+suuttuessaan näytti hampaitaan.» Perimätiedon mukaan hän polveutui itse
+Akhilleuksesta.
+
+Ei ole ihme, jos hänen miehensä ajanmittaan arveli hänessä olevan
+sisua liiaksikin. Ja kun toinen nainen, eräs ylhäinen makedoniatar,
+sekaantui peliin, tämä nainen sai helposti aikaan sen, että Philippos
+hylkäsi Olympiaan. Mutta tästä teosta aiheutui ankaria ristiriitoja
+Philippoksen ja hänen poikansa välillä. Philippoksen ja hänen toisen
+puolisonsa häissä — siihen aikaan, jolloin kuningas varusteli
+Persianretkeä — syntyi uhkaava kohtaus, kun uuden kuningattaren setä
+oli kyllin tahditon rukoillakseen juomamaljan ääressä jumalia, että
+uudesta avioliitosta syntyisi Makedonian valtaistuimen _laillinen_
+perijä. Aleksanteri huudahti silloin raivoissaan: »Vai nimität sinä
+minua julkisesti äpäräksi!» ja heitti juomapikarinsa vasten edellisen
+puhujan kalloa.
+
+Suunniltaan raivosta Philippos ryntää silloin pystyyn ja syöksyy
+paljastetuin miekoin omaa poikaansa kohti, mutta kun hänen järkensä on
+juominkien sumentama, hän horjahtaa kumoon. Se pelastaa Aleksanterin
+hengen ja kohtaus päättyy nuoren ruhtinaan lausumiin katkeriin
+sanoihin: »Siinä nyt makaa mies, joka varustautuu lähtemään Euroopasta
+Aasiaan, mutta ei edes kykene kulkemaan pöydästä toiseen vakavin
+askelin.»
+
+Aleksanteri lähti nyt Makedoniasta yhdessä äitinsä kanssa. Myöhemmin
+isä ja poika kuitenkin tekivät sovinnon. Mutta Olympias ei milloinkaan
+unohtanut, että hänet oli hylätty ja häväisty, ja hän yllytti sekä
+veljeään että poikaansa Philipposta vastaan.
+
+Ilman äidiltä perimäänsä intohimon synkkää suonta Aleksanterista ei
+olisi tullut sitä nerokasta persoonallisuutta, mikä hän oli; ilman
+sitä hänen miltei yli-inhimilliset saavutuksensa historian näyttämöllä
+olisivat selittämättömiä. Mutta vielä tänä päivänä hänestä lausutaan
+vaihtelevia mielipiteitä aina sen mukaan, kiintyykö arvostelijan huomio
+enemmän hänen olemuksensa valoisaan vai synkkään puoleen.
+
+Philippos antoi pojalleen parhaan kasvatuksen, mikä siihen aikaan
+oli saatavissa. Hän valitsi itsensä Aristoteleen perehdyttämään
+kolmentoistavuotiasta nuorukaista helleeniseen sivistykseen.
+Monipuolinen tiedemies herätti oppilaassaan rakkauden kreikkalaiseen
+runouteen, ennen kaikkea Homerokseen, mikä ilmeni Aleksanterissa hänen
+koko ikänsä. Sotaretkillään nuori sankari kuljetti mukanaan Iliasta
+kultaisessa lippaassa, jota hän öisin säilytti päänalusensa alla
+miekkansa vieressä.
+
+Aleksanteri oli erittäin kiintynyt opettajaansa ja sanoi pitävänsä
+häntä yhtä suuressa arvossa kuin omaa isäänsä, sillä kuningas Philippos
+oli tosin antanut hänelle elämän, mutta Aristoteles oli opettanut häntä
+elämään arvokkaalla tavalla.
+
+
+
+
+ALEKSANTERI LUJITTAA VALTAISTUIMENSA.
+
+
+Isänsä äkkiä kuollessa Aleksanteri oli vain kaksikymmenvuotias. Tällöin
+ei ollut kysymys ainoastaan isän jättämän perinnön vastaanottamisesta
+— nuorukaisen täytyi osoittaa, että hänellä oli kylliksi tarmoa ja
+voimaa säilyttääkseen kuningaskruununsa. Monissa osissa Kreikkaa
+ilmeni näet pyrkimyksiä käyttämään hallitsijanvaihdoksen tarjoamaa
+tilaisuutta Makedonian johtovallasta vapautumiseen. Näitten
+pyrkimysten keskipisteenä oli Ateena. Khaironeian taistelun jälkeinen,
+Philippoksen jalomielisyyden herättämä innostus oli siellä pian
+haihtunut, ja Demostheneen oli onnistunut saada mieliala muuttumaan.
+Mutta Philippoksen eläessä kansankiihoittajien täytyi koreasti pysyä
+nahoissaan. Se oli Kreikan monille riitapukareille vaikeata aikaa.
+Heiltä oli riistetty kaikki mahdollisuudet keskinäisiin kahakkoihin.
+»Tyranni» ylläpiti häikäilemättä maanrauhaa.
+
+Mutta eräänä päivänä Ateenaan saapui ilosanoma: »Philippos on
+murhattu!» Makedonian valtiollinen merkitys oli, kuten kerran Theban,
+perustunut yhteen ainoaan mieheen. Nyt nähtiin, oliko tämä ainoa
+saanut arvoisensa seuraajan, vai oliko Makedonian johtovalta tuomittu
+kukistumaan samoista syistä kuin Thebankin. Useimmat arvelivat
+näin käyvän. Etenkin Demosthenes toivoi, että sijalle saataisiin
+Ateenan hegemonia. Heti saatuaan tiedon Philippoksen kuolemasta hän
+saapui juhlapukuisena kansankokoukseen, onnitteli maanmiehiään,
+jotka olivat vapautuneet vaarallisimmasta vihollisestaan, ja ylisti
+»tyranninmurhaajan» urotyötä pilviin saakka. Sitten hän alkoi herjata
+Aleksanteria, käytti hänestä nimeä Margitēs — kreikkalaisen kansantarun
+tyhmä ja omahyväinen henkilö — ja julisti maanmiehilleen, että »tyhmän
+nulikan» taholta ei vaara voinut uhata. Näin ainakin Aiskhines kertoo.
+Mutta on muistettava, millaisessa suhteessa tämä todistajamme oli
+Demostheneeseen.
+
+Kaikissa Kreikan valtioissa pidettiin samanlaisia kokouksia ja puheita,
+ja päätöksiä tehtiin Makedonian tyrannivaltaa vastaan.
+
+Mutta salaman nopeudella Aleksanteri hyökkäsi Boiotiaan keskelle
+politikoivia tasavaltalaisia. Ennenkuin nämä ennättivät tulla
+tajuihinsa, oli »penikka», joksi Demosteneksen myöskin kerrotaan
+häntä nimittäneen, osoittanut olevansa nuori leijona. Se ei karjunut
+— se vain kohotti käpälänsä valmiina iskemään seuraavassa hetkessä.
+Silloin vapisivat kaikki, jotka olivat aikoneet nousta kapinaan nuorta
+hallitsijaa vastaan. Makedoniasta luopumisen ajatuskin oli hävinnyt,
+ja ateenalaiset huomasivat parhaaksi pyytää häneltä nöyrin sanoin
+anteeksi. Sen jälkeen hän kutsui helleenisen liiton edustajat koolle
+Korinthokseen ja vahvistutti henkilökohtaisen johtovaltansa. Ainoastaan
+sparttalaiset pysyivät poissa nyt kuten ennenkin.
+
+Aleksanterin oleskellessa Korinthoksessa kreikkalaiset osoittivat
+monin tavoin ihailuansa nuorta sankaria kohtaan. Sinne saapui joka
+taholta valtiomiehiä, filosofeja ja taiteilijoita, jotka tungeksivat
+hänen ympärillään saadakseen kuulla sanan hänen suustaan tai edes
+nähdäkseen vilahduksen hänestä. Ainoastaan kyynikko Diogenes pysytteli
+välinpitämättömänä tynnyrissään kaupungin ulkopuolella. Mutta kun
+hänellä ei ollut halua lähteä katsomaan Aleksanteria, tulikin
+Aleksanteri hänen luokseen.
+
+Nuori kuningas oli perinyt isänsä suuren suunnitelman ryhtyä
+loppuratkaisuun idän vihollisen kanssa. Mutta ennenkuin hän pani
+toimeen tämän suuren aikeensa, hän tahtoi saada täyden varmuuden siitä,
+ettei hänen kimppuunsa hyökätty selkäpuolelta. Makedonian länsi- ja
+itäpuolella, Illyriassa ja Traakiassa, asui näet kansoja, jotka aina
+olivat olleet hieman uskottomia naapureita. Heti saadessaan tiedon
+Philippoksen kuolemasta ne alkoivat liikehtiä. Näitä kansanheimoja
+vastaan Aleksanteri lähti sotaretkelle, joka ulottui aina Tonavaan
+asti. Vieläpä hän eräänä yönä kulki tämän suurimman siihen asti
+tunnetun Euroopan joen yli. Sekä jalka- että ratsuväki kuljetettiin
+veneillä toiselle puolelle. Täten hän herätti joen toisella rannalla
+asuvassa väestössä sellaista kauhua, että se pakeni jättäen kaiken
+omaisuutensa vihollisen käsiin. Aleksanteri osoitti jo tällä
+sotaretkellä kaikkia niitä sotapäällikön ominaisuuksia, jotka sitten
+tekivät hänestä Aasian voittajan: valmistusten ja tiedustelujen
+perusteellisuutta, joka on harvinaista niin tuliselle luonteelle,
+mestarillista maaston hyväksi käyttöä, yllättävän nopeita sotaliikkeitä
+ja — kun hetki oli tullut — hyökkäyksissä keskitettyä voimaa. Ja täällä
+nuorukainen oli yksinään johtajana. Sotia kokenut Parmēnion, hänen
+isänsä uskollinen apulainen, joka Aleksanterin kanssa jakaa kunnian
+Aasian voitoista, ei ottanut osaa Balkanin sotaretkeen — hän oli
+Vähässä-Aasiassa.
+
+Aleksanterin sotatoimet herättivät kaikkialla niin suurta kauhua, että
+kaikki ne Traakian kansat, joita ei vielä oltu kukistettu, lähettivät
+hänen luokseen lähettiläitä, jotka tarjosivat lahjoja tai veroa ja
+pyysivät rauhaa. Ja Aleksanteri otti heidät armoihinsa. Hän oli
+tyytyväinen saatuaan nämä kansanheimot sellaisen pelon valtaan, että
+ne eivät uskaltaneet kapinoida, kun hän oli lähtenyt kauas Aasiaan.
+Varmuuden vuoksi hän valitsi äsken kukistettujen naapurikansojen
+ylimyksistä tarmokkaimmat ja otti heidät mukaansa Aasiaan.
+
+Aleksanterin maine oli nyt tunkeutunut aina kelttien asumiin
+vuoriseutuihin saakka Adrian meren pohjoispuolelle. Muuan silloinen
+silminnäkijä kertoo heistä, että he »olivat kasvultaan kookkaita ja
+heillä oli suuret ajatukset itsestään.» Koska he olivat vihoissa
+Adrian meren koillisrannikolla asuvien illyrialaisten kanssa, jotka
+Aleksanteri oli voittanut, he lähettivät nyt lähettiläitä päästäkseen
+mahtavan kuninkaan ystäviksi. Aleksanteri kestitsi heitä loistavasti
+ja kysyi pidoissa, mitä he eniten pelkäsivät. Hän tietenkin toivoi
+saavansa kuulla kaunopuheisia sanoja siitä kauhusta, jota hänen
+urotyönsä kaikkialla olivat herättäneet. Mutta sen sijaan hän sai
+ylpeän vastauksen: »Me emme pelkää ketään ihmistä emmekä mitään vaaraa
+paitsi yksin sitä, että taivas putoaa päällemme.» Kuitenkin lähettiläät
+olivat samalla kyllin valtioviisaita ymmärtääkseen yskän ja lisäsivät:
+»Mutta sinun kaltaisesi sankarin ystävyyttä me pidämme kaikkein
+suurimmassa arvossa.» Aleksanteri nimitti heitä silloin ystävikseen ja
+liittolaisikseen ja antoi heille jäähyväisiksi runsaita lahjoja.
+
+Mutta joka tapauksessa hän arveli, että keltit olivat aikamoisia
+suunsoittajia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Juuri saavutettuaan sotaretkensä päämäärän Aleksanteri saa tiedon,
+että Kreikassa on puhjennut vaarallinen kapina. Helleenien keskuuteen
+on kulovalkean tavoin levinnyt huhu, että Aleksanteri on kuolettavasti
+haavoittunut ja hänen joukkonsa tuhoutunut. Demosthenes on jälleen
+astunut puhujalavalle ja alkanut puoltaa Kreikan kansojen vapautta.
+Thebalaiset ovat julistautuneet itsenäisiksi ja piirittävät parhaillaan
+linnansa makedonialaista varusväkeä. Kaikki vuoret ja laaksot
+kajahtelevat vihaa makedonialaisia vastaan. Nämä ovatkin monin paikoin
+tehneet itsensä syypäiksi mielivaltaan ja loukkauksiin harjoittaessaan
+uutta valtaansa. Kapina, joka oli uhannut puhjeta Philippoksen kuoleman
+jälkeen, on nyt leimahtanut ilmi liekkiin.
+
+Dareios oli kaiken takana lietsoen tyytymättömyyttä. Jakelemalla
+rahoja, joitten välittäjänä suureksi osaksi toimi Demosthenes, oli
+Persian kuninkaan onnistunut yllyttää thebalaiset kapinaan. Pelopidaan
+päivien muistot heräsivät heidän keskuudessaan uudelleen eloon.
+
+Kapinalliset näkivät pian, että Aleksanteri eli. Äkkiä hän on
+vahvoine joukkoineen Theban muurien ulkopuolella. Hän tarjoutuu
+ottamaan kaupungin asukkaat jälleen armoihinsa ja liittoonsa, jos
+kapinan alkuunpanijat luovutetaan hänelle. Mutta hän saa ylimielisen
+ja ivallisen vastauksen: thebalaiset vaativat, että Aleksanterin
+päinvastoin on luovutettava kaksi sotapäällikköään, ja he kehoittavat
+yhtymään liittoonsa jokaista, joka yhdessä heidän ja Persian kuninkaan
+kanssa tahtoo vapauttaa Kreikan sen hirmuvaltiaasta.
+
+Sitä vastausta Aleksanteri ei ikinä voinut antaa anteeksi. Nyt
+hän päästi sodan ukkosen valloilleen Theban ja sen asukkaitten
+tuhoksi. Syttyi verinen taistelu. Makedonialaisia raivostutti
+itsepäinen vastarinta, mutta vielä pahempaa jälkeä tekivät heidän
+apujoukkonsa, jotka olivat kotoisin muista osista Kreikkaa ja
+Boiotian pikkukaupungeista, sillä ne paloivat halusta saada
+vuorostaan kostaa kaiken, mitä olivat muinoin kärsineet thebalaisten
+ylimielisyyden vuoksi. Ainoakaan thebalainen, joka kykeni käyttämään
+aseita, ei pyytänyt armoa. Mutta sodan kauhut kohtasivat kaikkia
+ikään tai sukupuoleen katsomatta. Eivät edes temppelit suojanneet
+verenvuodatukselta. Liittoutuneet kreikkalaiset vaativat vihoissaan,
+että Theba oli hävitettävä maan tasalle ja kaikki sen asukkaat,
+miehet, naiset ja lapset myytävä orjiksi. Ja Aleksanteri noudatti
+heidän toivomustaan. Ainoastaan runoilija Pindaroksen talo jätettiin
+kuninkaan käskystä koskematta ja hänen jälkeläisensä säästettiin.
+Laulajan ylistämien kuningasten jälkeläinen ja ihailija osoitti täten
+kunnioitustaan suurelle runoilijalle.
+
+Kansa, joka tuskin miespolvea aikaisemmin oli ollut Hellaan valtiaana,
+oli joutunut kaamean kohtalon uhriksi. Epaminondaan ja »pyhän
+joukon» kotipaikka oli pyyhitty pois maan pinnalta. Milloinkaan ei
+Hellasta ollut kohdannut niin hirvittävä onnettomuus, ja se teki
+kaikkialla järkyttävän vaikutuksen. Tuntui siltä, sanoi muuan sen ajan
+kaunopuhuja, kuin Zeus olisi temmannut kuun taivaankannelta. Hellaan
+aurinko, Ateena, säteili tosin vielä, mutta kuka saattoi sanoa, kuinka
+kauan?
+
+Juuri Ateenasta Aleksanterin oli etsittävä ne, jotka olivat
+hoidelleet thebalaisten kapinan johtolankoja. Sen hän tiesikin aivan
+hyvin, mutta hän toivoi kuten aikaisemmin isänsä voivansa säästää
+Hellaan auringon ja sivistyskehdon. Hän _voikin_ sen tehdä, sillä
+ateenalaiset eivät onneksi olleet vielä ehtineet julkisesti osoittaa
+vihamielisyyttään häntä kohtaan — niin yllättävän nopeasti Theban tuho
+oli tapahtunut. Kun ateenalaiset sitten olivat niin valtioviisaita,
+että lähetystön kautta onnittelivat Aleksanteria Traakiasta paluun
+ja Theban kapinoitsijain kukistamisen johdosta, niin tämän kauniin
+kunnianosoituksen esine voi näytellä tyyneyttä. Hän antoi kaiken
+anteeksi sillä ehdolla, että hänelle luovutettaisiin Demosthenes
+ja muutamia muita makedonialaisvastaisen politiikan tärkeimpiä
+johtomiehiä. Ja kun ateenalaiset kieltäytyivät tästä, Aleksanteri
+lopuksi luopui siitäkin vaatimuksestaan ja tyytyi siihen, että tuo
+leppymättömistä leppymättömin mies ajettiin maanpakoon. Demosthenes
+lähti silloin Aasiaan ja antautui Dareioksen palvelukseen.
+
+Kun Aleksanteri nyt oli varma siitä, että hänen selkäpuolensa oli
+turvattu, hän palasi Makedoniaan jatkamaan varustuksiansa Persiaa
+vastaan.
+
+
+
+
+KREIKKALAISTEN KOSTORETKI PERSIAAN.
+
+
+Vuonna 334 Aleksanteri meni yli Hellespontoksen, meni koskaan
+palaamatta. 35-tuhantinen sotajoukko mukanaan hän lähti sotaan
+vapauttaakseen helleenit suurkuninkaan valtiollisesta holhouksesta.
+Valtakunta, jonka kimppuun Aleksanteri kävi, oli ainakin viisikymmentä
+kertaa niin suuri kuin hänen omansa, ja sen asukasmäärä oli varmasti
+noin kaksikymmenkertainen. Se ulottui Hellespontoksesta Intian viiden
+virran maahan, Aral-järvestä Niilin katarakteille. Siinä oli jäätävän
+kylmän ja hehkuvan kuuman seutuja ja kaiken rotuisia, kaiken kielisiä
+ja uskoisia ihmisiä. Suurkuninkaan tahto oli ainoa näitä maita
+yhdistävä side.
+
+Vähäiset olivat ne voimat, mitkä kreikkalaisilla oli asettaa
+suurkuninkaan äärettömiä kansanjoukkoja ja ehtymättömiltä näyttäviä
+rikkauksia vastaan. Mutta toiselta puolen Persian puolustusjoukoilla
+oli suuret heikkoutensa: niillä ei ollut ollenkaan sitä eheyttä
+ja keskinäistä lujaa yhteyttä, mikä makedonialaisille joukoille
+oli ominaista, ja asekuntoisuudessa ne eivät läheskään vetäneet
+näille vertoja. Persialaisten muonituslaitoksen järjestelyssä
+oli samoin paljon toivomisen varaa. Tässä suhteessa Persian
+valtakunnassa ylipäänsä oli suuria puutteita. Jättiläiset ovat
+taistelussa raskasliikkeisiä ja kankeita. Odysseus veti pitemmän
+korren kykloopin kanssa taistellessaan, ja Daavid voitti Goljatin.
+Jättiläisvaltakunnan, joka on lähes Euroopan kokoinen, on vaikea
+koota voimansa yhteen kohtaan ja vielä vaikeampi suojella kaikkia
+rajojaan. Maailmanvaltakunnan strategisena voimana sitävastoin olivat
+viholliselle näköjään voittamattomat maastovaikeudet: hehkuvankuumat
+erämaat ja pilvenkorkuiset vuorijonot, jotka tuntuivat ilkkuvan
+jokaista ajatusta kuljettaa siellä suurehkoja sotajoukkoja. Babylonista
+nähtynä Dareioksesta sentähden tuo maahan hyökkääjä näytti kääpiöltä,
+jonka suuruudenhulluus oli vallannut. Kuten nukkuva jättiläinen lepäsi
+hänen suuren suuri valtakuntansa kaikessa rauhassa. Jättiläinen ei
+edes hätkähtänyt, kun helleenit — »ryövärijoukot», kuten Dareios heitä
+nimitti — astuivat Aasian maankamaralle.
+
+Vaarallisin Aleksanterille oli kuitenkin persialaisten ylivoimaisuus
+merellä, sillä aina oli olemassa vaara, että heidän laivastonsa
+voisi purjehtia Kreikkaan, nostattaa kapinoita ja siten pakottaa
+Aleksanterin keskeyttämään sotatoimet Aasiassa, aivan kuin Agesilaos
+oli saanut tehdä kuusikymmentä vuotta aikaisemmin. Aleksanteri koetti
+estää suunnitelmainsa tuon takia myttyyn menemisen panemalla toimeen
+nerokkaan strategisen perusajatuksensa: _ensin ottaa valtaansa kaikki
+Persian Välimeren rantamaat ja vasta sitten tunkeutua sisämaahan_.
+Tätenhän Persian laivastolta riistettiin sen toiminnan tukikohta, se
+joutui kodittomaksi ja satamattomaksi ja siten sen oli mahdotonta saada
+uutta miehistöä ja hankkia kaikkinaisia tarpeita. Ratkaiseva taistelu
+oli käytävä maalla. Maalla saataisiin voitto myös suurkuninkaan
+laivastosta johdonmukaisesti toimeenpannun mannermaansulkemuksen
+avulla. Aleksanteri ei ainoastaan pyrkinyt voittoon, hän teki,
+mikäli mahdollista, edeltäkäsin tyhjäksi jokaisen häviön vaaran.
+Täten hän osoitti suurenmoista todellisuustajuntaa, näytti, että hän
+ei ollut ainoastaan kunnianhimoinen nuorukainen, vaan myös nerokas
+reaalipoliitikko.
+
+Persian laivaston passiivinen asenne jo alussa, kun Aleksanteri oli
+aikeissa viedä joukkonsa yli Hellespontoksen, kuitenkin ihmetyttää.
+Hän sai toimia aivan häiriytymättä sen johdosta, että Aasian
+puoleinen ranta oli jo Philippoksen sinne lähettämän[51] etujoukon
+miehittämä. Kuitenkin olisi varmasti Persian laivastolle, jos se olisi
+ajoissa tullut paikalle, ollut helppo lyödä hajalle makedonialainen
+sotalaivasto ja tehdä mahdottomaksi kreikkalaisten joukkojen
+ylivieminen. Oliko tämä persialaisen ylipäällikön ensimmäinen erehdys,
+vai luultiinko, että tuo rohkea maahanhyökkääjä olisi paljon helpompi
+murskata, kunhan vain hän oli varmasti Aasian maaperällä kotimaastaan
+eristettynä? Tämä suunnitelma oli joka tapauksessa Persian armeijan
+etevimmällä sotapäälliköllä, kreikkalaisella _Mémnōnilla_: Hän kehoitti
+välttämään taistelua, jota varmasti voi olettaa Aleksanterin toivovan.
+Eiväthän kreikkalaiset voineet olla varustettuja elintarpeilla kuin
+vain lyhyttä aikaa varten. Paras keino heidän lannistamisekseen olisi
+sentähden, että Persian sotajoukko peräytyisi samalla hävittäen omaa
+maataan ja houkuttelisi vihollisen perässään hävitettyihin seutuihin,
+missä tällä ei olisi mistä elää. Samaan aikaan Persian laivaston tulisi
+katkaista kaikki yhteys Aleksanterin kotimaahan ja siirtää sota sinne.
+Mutta sotaneuvostossa Vähän-Aasian persialaiset satraapit hylkäsivät
+peräytymisajatuksen häpeällisenä ja kuiskailivat toisilleen, korvaan,
+että Memnon vain halusi pitkittää sotaa tullakseen suurkuninkaalle
+yhäkin tärkeämmäksi. Ja oman maan, hävittäminen — sehän merkitsi
+satraappien tulojen vallan arveluttavaa kutistumista, niin, voisipa
+käydä kuten Agesilaoksen aikoihin, että »satraapit eivät voineet
+hankkia itselleen kunnollista päivällistä omassa maassaan». »Ei»,
+selitti, eräs heistä, »minä en salli poltettavan ainoatakaan taloa
+satraappikunnassani.»
+
+Päätettiin siis odottaa Aleksanteria Graneikos-virralla; tämä on
+pieni joki, joka saa alkunsa Ida-vuorelta ja virtaa pohjoista kohti
+Marmaramereen. Graneikos oli niin matala, että sen yli voi kahlata
+useissa kohdin sen paikan lähellä, minne persialaiset olivat
+asettuneet. Mutta itäranta oli sangen jyrkkä tarjoten hyökkäävälle
+viholliselle vaikeuksia. Persialaiset kuitenkin tekivät sen virheen,
+että, asettivat ratsumiehensä lähimmäksi joenäyrästä, mistä, nämä eivät
+voineet tehdä hyökkäyksiä. Ratsuväen taakse he asettivat jalkaväkeä,
+jonka muodostivat kreikkalaiset palkkajoukot. Tästä johtui, että näitä,
+sotajoukon parasta osaa, ei voitu käyttää taistelun ratkaisevana
+hetkenä.
+
+Parmenion neuvoi Aleksanteria antamaan sotilastensa levätä yön, mutta
+nuori kuningas ei tahtonut kuulla puhuttavankaan viivytyksestä, mikä
+voisi heikentää kreikkalaisten rohkeutta ja vahvistaa vihollisen
+luottamusta. Ja niille, jotka pitivät aivan liian uskaliaana kulkea
+vihollisen nähden yli joen, hän sanoi: »Hellespontos häpeäisi, että
+päästi meidät ylitseen, jos me arastelisimme tätä puroa.» Hän päätti
+marssikolonnista heti kehittää taistelurintaman. Tälläkin kertaa »vino
+rintama» oli tuottava voiton. Makedonialaisen ratsuväen etunenässä
+hyökkäyssivustalla Aleksanteri itse riensi yli joen ja ryntäsi
+vastustamattomalla voimalla jyrkkää rantaa ylös. Missä taistelun
+tuoksina oli kiivain, siellä hänen valkean kypäräntöyhtönsä nähtiin
+hulmuavan. Ankarassa kamppailussa hänen keihäänsä meni pirstoiksi, ja
+tuskin hän oli saanut uuden, kun eräs persialainen ruhtinas, Dareioksen
+oma vävy, ratsumiesten etunenässä syöksi hänen kimppuunsa ja haavoitti
+häntä olkapäähän. Mutta keihääniskulla Aleksanteri kaatoi hänet
+maahan. Silloin ryntäsi kaatuneen veli paikalle käyrämiekka korkealle
+lyöntiin kohotettuna ja halkaisi Aleksanterin kypärän, mutta kuningas
+surmasi hänet työntämällä keihään suoraan läpi haarniskan. Samassa
+hetkessä tuli muuan persialainen satraappi takaa ja heilautti miekkansa
+surmaniskuun, mutta eräs kuninkaan sotapäälliköistä, uskollinen
+_Kleitos_, syöksyi paikalle ja irroitti yhdellä iskulla persialaisen
+käsivarren vartalosta.
+
+Aleksanterin esimerkki innosti hänen väkensä ihmetöihin, kun taas
+persialaisia ei ollut kiihoittamassa heidän kuninkaansa silminnäkijänä.
+Kuuman taistelun perästä kreikkalaisten lopulta onnistui tehdä aukko
+persialaisten riveihin ja lyödä vihollinen pakoon. Persialaisten takana
+taistelivat heidän kreikkalaiset palkkajoukkonsa kuolemaa halveksuen,
+mutta heidän kohtalonsa oli, että suurin osa hakattiin maahan. Ne
+kaikki, jotka otettiin vangeiksi, pantiin kahleisiin ja lähetettiin
+Makedoniaan tekemään työtä orjina. Ankaraa kohteluaan Aleksanteri
+perusteli sillä, että he olivat kantaneet aseita omia kansalaisiaan
+vastaan ja olivat Kreikan yhteisen asian pettäjiä.[52]
+
+Graneikos-virralla kreikkalaiset ratsujoukot olivat ensikerran
+taistelussa voittaneet perialaisen ratsuväen, aselajin, missä
+persialaiset siihen asti olivat olleet helleeneille ylivoimaiset. Tässä
+suhteessa taistelu muodostaa käännekohdan sotahistoriassa.
+
+Yllättävän ja voimakkaan hyökkäyksen takia Aleksanterin vauriot olivat
+sangen vähäpätöiset. Ja kuitenkin hänen voittonsa oli ratkaiseva.
+Persian sotajoukko oli suureksi osaksi hävitetty, loput hajoitettu.
+Tällä puolen Taurusta ei ollut enää sotavoimaa, joka olisi kyennyt
+tekemään lujaa vastarintaa. Aleksanteri voi pitää jo itseään
+Vähän-Aasian läntisen osan herrana.
+
+Itse voitto taistelutantereella oli kuitenkin vain puoleksi tehty työ
+ja tuskin sitäkään. Nyt oli aseonnen tulos vakiinnutettava.
+
+Lähimmän taistelun jälkeisen ajan Aleksanteri käytti ottaakseen
+haltuunsa tärkeimmät paikat Vähässä-Aasiassa. Hänen täytyi näet olla
+varma, että selkäpuoli oli vapaa, kun hän kerran kulkisi edelleen kohti
+itää.[53] Vähän-Aasian kaupunkien asukkaathan suureksi osaksi olivat
+kreikkalaisia, ja ne hän sai omiin pyyteisiinsä liittymään asettamalla
+jälleen voimaan kansanvaltaisen hallitusmuodon ja vapauttamalla heidät
+suurkuninkaalle menevistä veroista. Vähän-Aasian kreikkalaiset saivat
+jälleen hengittää aidon helleenisen vapauden ilmapiirissä. Vähän-Aasian
+satraapeiksi Aleksanteri nimitti hänen erikoisen luottamuksensa omaavia
+makedonialaisia upseereja.
+
+Vuoden 334:n lopussa Aleksanteri asettui talvileiriin Frygian vanhaan
+pääkaupunkiin Gordioniin. Siellä oli vanhat kuninkaanvaunut, jotka
+olivat tulleet kuuluisiksi erään ennustuksen johdosta. Vaunun ies oli
+näet hyvin konstikkaalla solmulla kiinni väliaisassa; ja oraakkeli oli
+ennustanut, että siitä, jonka onnistuisi avata solmu, tulisi Aasian
+herra. Aleksanteri avasi sen ripeällä miekaniskulla. »Tapa ei vaikuta
+asiaan», hän sanoi. Sittemmin on sanontatapa »aukaista Gordionin
+solmu» tullut puheenparreksi, jota käytetään jonkin pulmallisen asian
+odottamattomasta ratkaisutavasta.
+
+Graneikos-joen taistelun jälkeen oli suurkuninkaan armeijaa kohdannut
+korvaamaton tappio. Memnon näet sairastui ja kuoli. Dareios tiesi
+menettäneensä hänessä sotapäälliköistään kyvykkäimmän ja kokeneimman,
+mutta parhaiten ymmärsi hänen terävänäköinen vastustajansa antaa täyden
+arvon tappiolle. Memnonin kuolema merkitsikin Persian sotajohdolle
+voiman ja viisauden menetystä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Keväällä 333 Aleksanteri lähti liikkeelle jatkaakseen sotatoimiaan.[54]
+
+Sillä välin Dareios oli Mesopotamiassa koonnut sotajoukon niin
+mahtavan, että kukaan silloin elävistä ei ollut nähnyt vertaa. Se
+koottiin suuren Persian valtakunnan kaikista osista, ja siinä olivat
+edustettuina kaikki kansat Persianlahden ja Kaspian-meren väliltä.
+Näiden kirjavain sotalaumain määrän on kerrottu olleen puoli miljoonaa
+miestä, vieläpä enemmänkin, mutta tuollaiset luvut ovat nähtävästi
+kovin liioiteltuja. Suurenmoisen suuri kansanjoukko se joka tapauksessa
+oli. Nähdessään tämän sotajoukon, sen monet aseet ja puvut ja
+kuullessaan sen kielten sorinan Dareioksen ja persialaiset hovimiehet
+täytti uusi luottamus ja ylpeys.[55]
+
+Dareios otti nyt itselleen tuon valtavan sotavoiman päällikkyyden
+lujasti päättäneenä tuottaa viholliselle musertavan tappion maalla.
+Aleksanterin onneksi hän ei arvellut tarvitsevansa ottaa enää laivastoa
+lukuun. Todisteena tästä on hänen käskynsä, että sotalaivoissa olevien
+kreikkalaisten palkkasoturien päinvastoin tuli liittyä maa-armeijaan.
+
+_Issoksen_ merikaupungin luona Vähän-Aasian kaakkoiskulmassa
+Aleksanteri ja Dareios ensi kertaa kohtasivat toisensa. »Kohtasivat»
+voi oikeastaan tuskin sanoa, sillä Aleksanterin hyökätessä sivustansa
+kanssa suurkuningas lähti pakoon ja jätti väkensä päälliköttä. Hetkessä
+hän oli unohtanut ylpeän päätöksensä polkea maahan »ryövärijoukot»
+sotalaumoillaan.
+
+Dareioksen pako veti mukanaan kaikki, jotka sen näkivät; ja niin
+hurjasti pakenevat syöksyivät eteenpäin, että he ratsastaessaan
+polkivat maahan toisiaan mielettömässä hädässään päästä pakoon.
+Ja kuitenkin taistelu oli alkanut suurkuninkaalle hyvin, kiitos
+hänen oivallisten kreikkalaisten palkkajoukkojensa. He käyttivät
+hyväkseen aukkoa, joka oli syntynyt makedonialaisten falangiin
+heidän rynnätessään eteenpäin, ja iskivät heti siihen. Mutta silloin
+Aleksanteri itse tuli kovassa pinteessä olevien soturiensa avuksi,
+ja sitten Dareioksen heikkous ja kunnottomuus muodostui muutamissa
+silmänräpäyksissä ratkaisevaksi suurelle taistelulle.
+
+Aleksanterin sotapäällikköäly ei kuitenkaan ilmennyt vain itse
+hyökkäyksessä, vaan myös tapahtumain jatkossa. Hän varoi ajamasta
+sivustoineen takaa vihollista, ennenkuin Parmenionin johtama
+toinenkin siipi oli saavuttanut voiton. Ja siihen vaadittiin ankara
+ratsuväkitaistelu. Viivytyksestä oli kuitenkin seurauksena, että
+Dareios pääsi pakoon ehjin nahoin, vaikka Aleksanteri ajoi takaa
+pimeän tuloon asti. Mutta Dareioksen puoliso, jota pidettiin Aasian
+kauneimpana naisena, hänen lapsensa ja äitinsä sekä koko muu haareminsa
+joutuivat voittajan käsiin, ja tämä sai niistä arvokkaan pantin.
+Aleksanteri kohteli ylhäisiä naisia aivan erinomaisen ritarillisesti.
+Dareioksen puolisoa hän karttoi, sillä hän pelkäsi hänen kauneuttaan.
+»Kauniit persialaisnaiset», hän sanoi, »sokaisevat niiden silmät, jotka
+heidät näkevät.»
+
+3 000 talentin suuruinen rahasumma jäi myös Aleksanterin saaliiksi — ja
+kuitenkin oli suuri osa kuninkaan aarteista ja kalleuksista lähetetty
+turvaan Damaskokseen. Mutta nekin joutuivat pian voittajan käsiin. Niin
+suuret määrät rahaa ja kulta- ja hopea-astioita sekä muita jaloista
+metalleista tehtyjä kalleuksia Dareios oli ottanut mukaansa sotaan,
+että tarvittiin 600 muulia ja 300 kameelia kuljettamaan vain niitä.
+
+Pako oli maksanut persialaisille enemmän kuin itse taistelu. Heillä
+näet ei ollut muuta pakotietä kuin eräs kapea rotko, ja pelästyneiden
+ihmisjoukkojen koettaessa hurjassa epäjärjestyksessä tunkeutua siitä
+läpi sola tuli niin hirvittävän täyteen ruumiita, että ne lopuksi
+muodostivat sillan, jota myöten voi kulkea yli.
+
+Oli hyvin tyhmää, että Dareios ylipäänsä ryhtyi taisteluun sellaisessa
+maastossa. Sitkeä puolustussota ahtaissa vuorisolissa ja muissa
+vaikeissa kulkukohdissa olisi luultavasti ollut persialaisille
+luonnollinen sodankäyntitapa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Issoksen taistelu oli maailmanhistorian käännekohtia. Vain
+Salamis-saaren ottelu on merkityksessä tämän taistelun veroinen.
+Suuremman merkityksen kuin Aleksanterin aikaisemmille menestyksille
+antoi tälle taistelulle suurkuninkaan läsnäolo, sillä hänet _itse
+henkilökohtaisesti_ oli siinä voitettu. Nyt oli Dareios pakolainen ja
+hänen sotajoukkonsa niin perin pohjin hävitetty ja hajoitettu, että ei
+voinut ajatellakaan uutta sotajoukkoa pitkiin aikoihin koottavaksi.
+
+Vähän tappionsa jälkeen Dareios kirjoitti Aleksanterille pyytäen
+tätä antamaan hänelle takaisin hänen äitinsä, puolisonsa ja lapsensa
+sekä tarjoutui hänelle ystäväksi ja liittolaiseksi. Nyt oli toinen
+ääni kellossa kuin silloin, kun hän kerskui raivauttaneensa
+Aleksanterin isän pois tieltä. Mutta Aleksanteri ei ollut unohtanut,
+mitä suurkuningas silloin kirjoitti. Muutoin Dareios ei ollut
+viime kirjeessään lyönyt laimin sodan alkamisen syyn lykkäämistä
+vastustajansa niskoille.
+
+Aleksanteri muistutti vastauskirjeessään hänen mieleensä Kserkseen
+sotaretkeä Kreikkaan. Hän huomautti myös Dareiokselle, kuinka tämä
+oli itse kehunut ottaneensa Makedonian Philippoksen hengiltä, kuinka
+hän oli yllyttänyt kreikkalaisia sotaan ja kapinoihin Makedonian
+kuningasta vastaan ja alituisesti yrittänyt häiritä rauhaa Hellaassa.
+Hän tiedoitti nyt suurkuninkaalle, että mitkään neuvottelut hänen
+kanssaan eivät voineet tulla kysymykseen, koska hän jo piti itseään
+_Aasian kuninkaana_. Jos sen sijaan Dareios tahtoi rukoillen tulla
+hänen luokseen, hän saisi takaisin sekä vangitut sukulaisensa että
+vielä muuta lisäksi. »Mutta», hän lisäsi, »jos kirjallisesti tahdot
+kääntyä puoleeni, niin älä puhu minulle kuin vertaisellesi, vaan kuten
+Aasian ja kaiken sen herralle, mikä on sinulle kuulunut! Muuten tulen
+menettelemään kanssasi kuten sellaisen kanssa, joka minua loukkaa. Jos
+sinulla kuitenkin olisi toinen käsitys siitä, kuka on Aasian herra,
+niin osoita se kohtaamalla minut taistelukentällä pakenematta!»
+
+Kaikesta huolimatta Dareios kai heltyi vaimonsa ja lastensa rukouksista
+tekemään voittajalle uuden tarjouksen. Puolta vuotta myöhemmin,
+hän tarjosi omaisistaan lunnaiksi 10 000 talenttia sekä Etu-Aasian
+luovutusta aina Eufratiin asti. Sitäpaitsi hän teki Aleksanterille
+tarjouksen, että tämä tulisi hänen liittolaisekseen, vieläpä vävykseen.
+Ei koskaan Persian suurkuningas ollut niin syvälle nöyrtynyt.
+
+Kun Parmenion sai kuulla tästä suurenmoisesta tarjouksesta, hän
+sanoi: »Jos olisin Aleksanteri, suostuisin noin edullisiin ehtoihin
+mieluummin, kuin antautuisin uusiin vaaroihin» — »Niin tekisin
+minäkin», Aleksanteri sanoi, — »jos olisin Parmenion.» Hän vastasi
+Dareiokselle, että sille, joka on ottanut kaiken, ei tule tarjota osaa.
+Ja naimatarjoukseen nähden Aleksanteri ilmoitti: »Jos haluan naida
+tyttäresi, teen sen, annatpa hänet minulle tai et.»
+
+Äsken mainitut Aleksanterin ja hänen vanhan sotapäällikkönsä väliset
+vuorosanat ovat tyypillinen esimerkki siitä, kuinka perintätaru
+mielellään muutamiin lyhyiin ja eläviin sanoihin sisällyttää suuren
+historiallisen ratkaisun merkityksen. Vaikkeivätkään nämä sanat ole
+sanasta sanaan varmoja, voimme niissä nähdä Aleksanterin ja hänen
+isänsä politiikan välisen vastakkaisuuden vertauskuvallisen ilmauksen.
+Makedonian Philippos olisi varmastikin pysähtynyt Eufratille ja
+tyytynyt _Välimeren valtiuteen_. Aleksanteri oli joutunut niin
+pitkälle, että hän ei tyytynyt vähempään kuin _maailmanherruuteen_.
+Hän ei odottanut pysyvää rauhaa idässä, niin kauan kuin Dareioksen
+valtapiiriin vielä kuuluivat vanhan Persian valtakunnan maat, vieläpä
+sen ulkopuolellakin olevia maita. Voitettu varmastikin käyttäisi ensi
+tilaisuutta saattaakseen valtakuntansa ainakin sen entiseen laajuuteen.
+Tämän estääkseen Aleksanteri aikoi ottaa omaan päähänsä suurkuninkaan
+tiaran.
+
+Mutta siinä tapauksessa, että Aleksanterista tulisi Persian
+suurkuningas, hänen valtansa painopiste välttämättä tulisi siirtymään
+pienestä, suhteellisen vähäpätöisestä Makedoniasta Etu-Aasian sydämeen,
+ja hänen ja kotimaansa Makedonian väliset siteet löyhtyisivät. Tästä
+vanhamakedonialaisen ja Aleksanterin, Parmenionin ja hänen nuoren
+kuninkaansa käsityksen vastakohtaisuus. Katkerina makedonialaiset
+huomasivat, että heidän kansallinen kuningaskuntansa oli
+häviämäisillään ja että he sen sijaan monen muun kansan ohella olivat
+joutumaisillaan aasialaisen maailmanvallan alamaisiksi. Vaaditaan
+_hyvin_ laajanäköistä katsetta pitääkseen tuollaista muutosta onnena.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Saatuaan Aleksanterin vastauksen viimeiseen tarjoukseensa onneton
+Persian kuningas ymmärsi, ettei hänen asemansa voisi huonontua
+taistelun jatkamisesta — mutta ehkä hän voisi uudella taistelulla
+jotakin voittaa. Vielä hän oli Eufratin itäpuoleisten kansojen valtias,
+vielä miljoonat tottelivat hänen viittaustaan. Jälleen hän kutsui
+kokoon valtakuntansa armeijan.
+
+Aleksanteri soi hänelle aikaa varustautumiseen.
+
+Ja kuitenkin olihan tie Persian valtakunnan sydämeen nuorelle
+voittajalle avoinna — niin tuntuisi. Mutta hänestä itsestään ei asiain
+tila ollut niin yksinkertainen. Hän pysyi sitkeästi alkuperäisessä
+suunnitelmassaan, että hän ensin ottaisi valtaansa koko Välimeren
+eturannikon. Sillä yhä oli olemassa vaara, että persialaiset
+laivastollaan voivat kiihoittaa Hellaan kapinaan. Kuten Kustaa II
+Adolf Breitenfeldin voiton jälkeen niin Aleksanterikin tahtoi Issoksen
+taistelun perästä turvata yhteyden kotimaan kanssa. Ensimmäinen askel
+tuli siis olemaan _Syyrian_ alistaminen hänen valtaansa.
+
+Siellä vain Tyros teki hänelle vakavaa vastarintaa. Tyroslaiset
+luottivat kaupunkinsa valloittamattomuuteen, se kun sijaitsi saarella
+ja oli ympäriinsä varustettu mahtavilla, paksuilla muureilla, jotka
+muutamin paikoin olivat lähes viisikymmentä metriä korkeat. Aleksanteri
+saikin seitsemän kuukautta piirittää tätä mahtavaa kauppakaupunkia,
+ennenkuin hän voi päästää väkensä rynnäkköön.[56] Useimmat kaupungin
+miehisistä asukkaista kaatuivat ase kädessä. Kaikki henkiin jääneet
+myytiin orjiksi. Kreikkalaisille sotavangeille osoittamallaan
+julmuudella tyroslaiset olivat tehneet mahdottomiksi kaikki armon
+toiveet.
+
+On sanottu, että Aleksanterin ei olisi pitänyt käyttää niin pitkää
+aikaa ja voimia yhden ainoan kaupungin piirittämiseen. Mutta Tyros
+oli erityisen tärkeä Persian laivaston tukikohtana. Vasta kuin tämä
+kaupunki oli kukistunut, persialaiset olivat aivan kodittomia merellä.
+Eikä siinä kylliksi: päästyään Foinikian herraksi Aleksanteri voi myös
+laskea, että foinikialaisten laivasto, joka oli persialaisen merivoiman
+huomattavin osa, siirtyisi hänen puolelleen. Kaikki, jotka Kreikassa
+havittelivat kapinaa Aleksanteria vastaan, olivat silloin menettäneet
+kaiken toivon saada apua idästä. _Siksi_ Tyroksen oli täytynyt kukistua.
+
+Tähän liittyy myös eräs laajaperäisempi syy. Aleksanterin suunnitelmiin
+ei sopinut ainoakaan askel taaksepäin, ei ainoakaan puolinaiseen tekoon
+tyytyminen: Itämaan kansoille tuli selvitä, että jokainen yritys tehdä
+vastarintaa hänelle ja hänen makedonialaisilleen oli turha. Mitä
+lujemmin tyroslaiset luottivat kaupunkinsa valloittamattomuuteen, sitä
+tärkeämpää Aleksanterin arvolle oli masentaa heidän ylpeä mielensä.
+Ainoakin epäonnistuminen voi tuottaa suurta haittaa hänen voittoisalle
+maineelleen ja saattaa vaaraan koko hänen järjestelmällisesti harkitun
+sotasuunnitelmansa.
+
+Tyroksen kukistuminen oli, niin voi sanoa, vuosisataisten,
+foinikialaisten ja helleenien välillä itäisen Välimeren herruudesta
+käytyjen taistelujen loppukohtaus, ja Aleksanterin voitto teki
+valtavan vaikutuksen koko maailmaan. Suuren kauppakaupungin
+häviö valmisti helleenisen kulttuurin voittokulkua seemiläisten
+rannikkokansojen pääasuma-aloilla. _Läntisellä_ Välimerellä oli
+sitävastoin indoeurooppalaisten ja seemiläisten välinen taistelu vielä
+ratkaisematta. Siellä eivät helleenit, vaan roomalaiset tulivat viemään
+valtavan kamppailun länsimaisen kulttuurin voittoon.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tyros tosin rakennettiin jälleen ja nousi myöhemmin aikamoiseen
+kukoistukseen, mutta merenvaltiasasemaansa se ei koskaan saavuttanut
+takaisin. Maailmankauppa siirtyi sen sijaan Aleksandriaan, Aleksanterin
+Egyptissä käydessään Niilin läntisimmän suuhaaran varrelle perustamaan
+kaupunkiin.
+
+Syyrian valloituksen jälkeen hänelle näet jäi vielä _Egyptin_
+rannikkojen haltuunsa ottaminen, ennenkuin hän voi tuntea itsensä
+kyllin varmaksi kulkeakseen sisä-Aasiaan. Egyptin anastaminen oli
+oleva Aleksanterin itäisen Välimeren herruuden lukko. Niilinmaan
+rikkaudet varsinkin viljaan nähden olisivat myös tuiki tarpeellisena
+taloudellisten varojen vahvistuksena hänelle ja niinmuodoin toisivat
+hänelle mahdollisuuden lujemmin pitää kurissa levottomia aineksia
+kotona Kreikassa.
+
+Egyptiläiset olivat nyt kuten aina valmiit luomaan yltään
+persialaisikeen. Miekan iskutta Aleksanteri voi edetä Memphikseen
+asti. Helposti hän myös voitti puolelleen asukkaat, varsinkin mahtavan
+papiston, hienotunteisuudellaan, jota hän osoitti heidän uskontoaan
+kohtaan. Suvaitsevaisuudessaan hän enemmän kuin kukaan muu muistuttaa
+Persian kuninkaista suurinta. Hän jopa uhrasi Apis-härälle. Tänne kuten
+Vähän-Aasian helleenien luo, Aleksanteri saapui vapauttajana.
+
+Omituinen hänen Egyptinretkensä tapaus oli hänen käyntinsä kaukana
+erämaassa sijaitsevan Sivan keitaan Amonin temppelissä. Sen selittää
+se tosiasia, että kreikkalaiset pitivät Amonia ja Zeusta samana
+ja pitivät tätä oraakkelia yhtenä koko maailman parhaimmista.
+On kertomuksia, kuinka Hellaasta sekä etevät yksityiset ihmiset
+että mahtavat valtiot kääntyivät tämän jumalan puoleen saadakseen
+neuvoja tärkeissä asioissa.[57] Aleksanterin Amonin oraakkeliin
+poikkeamisen tarkoituksena oli siis herättää kunnioitusta enemmän
+hänen maanmiehissään kuin egyptiläisissä. Ei kukaan muu kuin hän itse
+ja oraakkelipappi tiennyt, mitä hän oraakkelilta kysyi, ja millaisen
+vastauksen jumala hänelle antoi. Ei siis tarvittu muuta, kuin että hän
+selitti olevansa tyytyväinen Amonin vastaukseen, jotta kreikkalaiset
+uskoivat, että kaikki, mihin hän tämän jälkeen ryhtyi, tapahtui jumalan
+neuvon mukaan ja että sen _täytyi_ senvuoksi onnistua.
+
+Sivassa käynti tuli kuitenkin vieläkin merkityksellisemmäksi. Amonin
+pappi näet tervehti nuorta sankaria »Amonin poikana». Ne tosin olivat
+tavalliset Egyptin kuninkaille käytetyt tervehdyssanat, mutta kuitenkin
+heidän kuninkaansa kunnioittaminen jumalaisena vaikutti syvästi heihin,
+ja yli koko Kreikan kuulutettiin Aleksanterin ystävien suosiollisella
+avustuksella, että hänet tuossa kuuluisassa oraakkelissa oli julistettu
+Zeuksen pojaksi.[58] On enemmän kuin luultavaa, että Aleksanteri oli
+tuon arvokkaan huhun levittäjäin takana.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sillä välin kuin Aleksanteri oli Foinikiassa ja Egyptissä, Dareios oli
+käyttänyt aikansa sotajoukon kokoamiseen, jonka vahvuuden väitettiin
+olevan miljoona miestä. Saattaakseen sen oikein pelottavaksi hän
+oli asettanut rintaman eteen viisitoista intialaista elefanttia ja
+varustanut 200 taisteluvaunua molemmin puolin viikatteilla, jotta ne
+voisivat niittää maahan vihollisen taistelurintaman koko rivejä.
+
+Uutta sotajoukkoaan Dareios aikoi varoa käyttämästä niin epäsuotuisissa
+maastosuhteissa kuin Issoksen luona; sitä käytettäisiin vain
+taistelukentällä, jossa sen paljouden vaikutus pääsisi täyteen
+tehoonsa. Hän antoi Aleksanterin melkein esteettä jatkaa marssiaan
+Egyptistä kohti suurkuninkaan valtakunnan sydäntä. Ilmeisesti hän
+toivoi saavansa houkutelluksi vihollisen oikein syvälle maahan
+voidakseen persialaisten sattuessa voittamaan täysin hänet tuhota
+ja tappion sattuessa voidakseen paeta lähelle Iraanin vuorimaahan.
+Gaugámēlan luona, ei kaukana Niniven raunioista, Dareios sijoittui
+edulliseen asemaan Tigriksen taakse. Täällä, edessään vuolas, leveä ja
+syvä virta, hän päätti odottaa vihollistaan. Täällä siis tuli ratkaisun
+tapahtua kokonaisen maanosan eikä ainoastaan yhden maan herruudesta,
+kuten Graneikoksen ja Issoksen luona.
+
+Mutta valtavinkaan armeija mitä oivallisimmin asestettuna ja
+suotuisimmissa olosuhteissa ei ole paljon arvoinen, jos sen korkein
+johto on kykenemätön kuten suurkuninkaan sotajoukon. Se oli ainoastaan
+joukko yhteenpakotettuja, yhteisvaikutukseen kykenemättömiä yksilöitä.
+Sitä ihailtavammalta tuntuu tätä taustaa vastaan se varmuus ja
+täsmällisyys, millä kreikkalainen sotakoneisto koko sotaretken ajan
+toimii. Salainen koneisto tuntuu johtavan ja järjestelevän armeijan
+kaikkia liikkeitä. Se käy eteenpäin pettämättömän varmasti, talvella
+ja kesällä, läpi virtojen, läpi villien vuoriseutujen. Eivät mitkään
+linnoitukset kykene ajan mittaan vastustamaan helleenejä. Sellaiset
+suoritukset ovat mahdottomia ajatella ilman sotajohtoa, joka laskee
+kaiken edeltäkäsin ja työskentelee kuin monista osista koottu, mutta
+kuitenkin yhtenäinen koneisto. Ilman erinomaista sotilaallista
+hallintokoneistoa ja yliesikuntaa ei kaksikymmenvuotias nuorukainen,
+olipa kuinka nerokas tahansa, olisi voinut saavuttaa niitä satumaisia
+menestyksiä, jotka ovat Aleksanterin tehneet maailmankuuluksi.
+Etupäässä Makedonian Philippoksen järjestämän ja kasvattaman oivallisen
+päällikkökunnan avulla Aleksanteri on saavuttanut voittonsa.
+
+Mutta yhtä paljon tulee kunniaa nuorelle sankarille itselleen, joka
+on käyttänyt oivallisia sota- ja hallintovälineitään viisaasti
+harkiten, järkevästi ja suuriin tehtäviin. Olemme saaneet riittävästi
+todisteita siitä, että hän ei ole seurannut Parmenionin ja muiden
+sotaakokeneiden päälliköiden neuvoja ilman muuta. Lukemattomia kertoja
+hän myös on henkilökohtaisella sekaantumisellaan vaikuttanut joukkojen
+liikuntoihin taistelukentällä. Erikoisen kouraantuntuvaa se oli
+Issoksen taistelussa. Aleksanterin loistavat sotapäällikönlahjat eivät
+ilmene ainoastaan ennakolta laskemisen kyvyssä, vaan myös siinä, että
+hän silmänräpäyksessä pääsee niiden monien arvaamattomien tapahtumain
+tasalle, joita aina välttämättömästi sattuu aseittenmittelyssä.
+Aleksanteri oli, Delbrück sanoo, »ei ainoastaan suuri sotapäällikkö,
+vaan myöskin suurten mittojen sotapäällikkö. Mutta hän oli vielä
+enemmän: hänellä on aivan ainutlaatuinen asema sentähden, että hänessä
+on yhtyneenä maailmanvalloittava sotapäällikkö ja voittamattoman
+urhoollinen sankari, joka jokaisessa ottelussa taistelee keihäs ja
+miekka kädessä ratsuväkensä etunenässä tai hyökkäysrivistön etupäässä
+tunkeutuu vihollisrintaman aukkoon.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikkalaisten oli mahdotonta Gaugamelassa, leveä Tigris edessään,
+tehdä samalla tapaa kuin Graneikos-virralla ja rynnätä suoraan
+persialaisten kimppuun. Aleksanterin täytyi kääntyä pohjoiseen, ja
+hänen onnistui siellä vihollisen huomaamatta johtaa sotajoukkonsa joen
+yli. Sen jälkeen hän kävi hyökkäykseen. Dareios antoi joukkojensa
+suorittaa asennonmuutoksen vastustaakseen hyökkäystä, mutta silloin
+syntyi aukko persialaisten taistelurintamaan. Tätä Aleksanteri käytti
+hyväkseen ja lähetti ratsuväkisiipensä kiilaksi vihollisen armeijan
+keskeen. Tämä horjuu iskusta; se alkaa hajota. Pelätyt keihäsvaunut
+eivät saa aikaan sitä vaikutusta, jota Dareios on odottanut mielessään,
+sillä käskyn saatuaan kreikkalaiset muodostavat taistelurintamaansa
+laajan aukon, josta vaunut vapaasti pääsevät läpi, ja niiden edetessä
+sekä ajajat että hevoset saavat surmansa heittokeihäistä ja nuolista.
+
+Muuten käy aivan kuin Issoksen luona. Heti, kun tilanne muodostuu
+vakavaksi, Dareioksen luottamus murtuu. Kun makedonialaisen falangin
+aivan äänetön eteneminen yhtäkkiä vaihtuu kuin yhdestä suusta
+kajahtavaan taisteluhuutoon, se käy yli hänen hermojensa. Sen sijaan,
+että olisi järjestänyt jälleen joukkonsa, hän syöksyy pakoon ja
+vie mukanaan suuren osan väestään. Hänen ratsuväkensä pitää toki
+urhoollisesti puolensa ja estää siten kreikkalaiset oikeaan aikaan
+alkamasta suurkuninkaan ja pääarmeijan takaa-ajoa. Sentähden Dareioksen
+onnistuu pelastautua Meedian vuoristoihin. Sinne hän pakeni siinä
+toivossa, että Aleksanteri ei voisi seurata häntä tässä karussa
+maastossa, jota pidettiin melkein mahdottomana suurenpuoleisten
+sotaväenosastojen kulkea.
+
+Dareioksen armeija on sillä välin muuttunut järjestymättömäksi
+joukoksi, jossa ratsumiehiä ja jalkamiehiä on sekaisin auttamattoman
+hämmingin vallassa. Suuri osa näistä ihmisjoukoista ei koskaan ole
+ottanut osaa taisteluun. Polvet vavisten he ovat täällä kuten Issoksen
+luona olleet toimettomina sivustakatsojina, kunnes todella taistelevat
+ovat alkaneet pötkiä pakoon. Vasta kuin asiat olivat tällä kannalla,
+tämän Persian armeijan passiivisen osan vaikutus tuli näkyviin, ja se
+merkitsi — yhä suurempaa hämmennystä ja mieshukkaa.
+
+Kuinka toisin makedonialaisessa sotajoukossa, jossa sotapäällikkö
+jokaista komppaniaa, jokaista eskadroonaa, niin, jokaista miestä
+käytti erikoiseen tehtäväänsä! Ja kun barbaarit käyttivät ensimmäistä
+satunnaista menestystä hyväkseen käydäkseen ryöstämään vihollisen
+leiriä välittämättä, mitä sitten tapahtui taistelukentällä,
+helleeneille sitävastoin ei koskaan johtunut mieleenkään ajatus jättää
+paikkaansa rivissä, ennenkuin vihollinen oli perin pohjin lyöty!
+
+Yhtä ehdoton oli arkasydämisen, veltostuneen Persian kuninkaan
+ja täynnä voimaa olevan, voittamattomuuteensa horjumatta uskovan
+makedonialaisen sankarin välinen erotus. Juuri tuollainen usko,
+yhtyneenä ylivoimaiseen lahjakkuuteen, voittaa maailman. Ilman tätä
+vastustamatonta voitonvarmuutta se ennenkuulumaton uhkayritys, mihin
+Aleksanteri pienine helleeniläisjoukkoineen ryhtyi, olisi ollut
+käsittämätön.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Gaugamelan tappio oli tosiasiallisesti surmanisku vanhalle Persian
+valtakunnalle. Syy oli mitä, suurimmassa määrin suurkuninkaan, jolta
+ei puuttunut ainoastaan sotapäällikön, vaan vieläpä sotamiehen kyky ja
+joka kuitenkin pyrki itse korkeassa persoonassaan pitämään komentoa.
+Issoksen luona hän oli voinut syyttää epäsuotuisaa maastoa, mutta
+täällä hän oli itse valinnut taistelupaikan ja huolimatta tavattoman
+suotuisista maastosuhteista heti heittänyt kaikki menemään. Dareios
+oli aivan yksinkertaisesti velvollisuutensa rikkova maankavaltaja,
+ei enempää eikä vähempää. Näin kehnoon mieheen loppuu Kyyroksen
+hallitsijasuku historiassa. Sen sijaan Makedonian Aleksanteri tulee
+suurkuninkaaksi. Itse taistelukentällä hän huudatti itsensä uuteen
+arvoonsa.
+
+Kuka olisikaan 150 vuotta aikaisemmin, Miltiadeen ja Themistokleen
+aikoina, voinut ajatella sellaista mahdollisuutta, että kreikkalainen
+sotapäällikkö pienine kreikkalaisine sotajoukkoineen valmistaisi
+suurelle Persian valtakunnalle saman kohtalon, millä persialaiset
+silloin uhkasivat Hellasta!
+
+Aleksanterin voiton ratkaiseva merkitys ilmeni heti siinä, että
+kaksi tärkeintä hallituskaupunkia, Babylon ja Susa, heti aukaisi
+porttinsa voittajalle. Kun hän lähestyi Babylonia, kaupungin satraappi
+tuli vastaan mukanaan kaupungin avaimet; ja pitkin tietä, joka oli
+koristettu kukilla ja molemmille puolille sytytetyillä uhritulilla,
+nuori sankari kulki Babylonian ja Persian valtiasten entiseen
+pääkaupunkiin babylonialaisten koko ajan pappiensa johtamina suurin
+joukoin virratessa ulos kaupungista häntä tervehtimään riemuhuudoin
+ja ojentamaan tervetuliaislahjoja. Suurkuninkaan aarrekammiossa
+oli suunnattomia rahasummia odottamassa voittajaa. Ne riittivät
+Aleksanterin sotajoukon jokaisen soturin palkitsemiseen rikkailla
+lahjoilla.
+
+Mies, joka Niilinmaassa oli uhrannut Egyptin jumalille ja jota oli
+tervehditty Amonin poikana, uhrasi Babylonissa Mardukille. Täällä
+Aleksanteri ensi kerran antoi persialaiselle satraapinarvon takaisin.
+Tämä oli sama mies, joka oli hänelle jättänyt kaupungin avaimet. Näin
+ilmenee Aleksanderin politiikassa uusi puoli, nimittäin pyrkimys
+saada persialainen aatelisto puolelleen ja ylipäänsä tehdä ylhäiset
+persialaiset tasa-arvoisiksi makedonialaisten upseerien kanssa.
+Makedonialaisille hän oli uskonut kaikki länsi-Aasian satraappikunnat.
+Maailmanvaltakuntansa itäosassa hän sitävastoin teki useimmissa
+tapauksissa persialaisia aatelisia satraapeiksi, mutta oli kuitenkin
+kyllin varovainen ja antoi heille vain siviilitoimivallan ja jätti
+sotilaallisen vallan makedonialaisille upseereille. Babylonista
+Aleksanterin marssi kävi edelleen Susaan, missä suurkuninkaalla oli
+koottuina vielä suuremmat rikkaudet kuin Babylonissa. Niiden arvon
+sanotaan nousseen aina 50 000 talenttiin. siis yli 2 000 miljoonan
+markan, määrään, joka olisi tuntunut uskomattomalta, ellei olisi tultu
+tietämään, että Persian järjestyksessä kolmannesta pääkaupungista
+löydetyt rikkaudet ne suuresti ylittävät. Kerrotaan, että nämä nousivat
+aina 120 000 talenttiin eli n. 5 miljaardiin markkaan.
+
+Tässä kaupungissa, joka oli varsinaisen Persian sydän, Aleksanteri
+sytytti tuleen suurkuninkaan vanhan palatsin. Setripuiset
+loistohuoneet, joissa Persian kuninkaat olivat hoitaneet hallitusta
+ja pitäneet loistavia juhlia, hävisivät liekkeihin. Se oli
+vertauskuvallinen koston toimi, koston siitä, mitä Kserkses ja hänen
+persialaisensa aikoinaan olivat tehneet kreikkalaisten temppeleille.
+Yli koko maailman kävi nyt tärisyttävä sanoma, että noin kohtaa lopulta
+rangaistus sen, joka uskaltaa loukata Hellaan jumalia.[59]
+
+
+
+
+MAAILMANVALTAKUNTA.
+
+
+Kun Aleksanteri oli marssinut neljänteenkin pääkaupunkiin _Ekbatanaan_,
+hän jälleen ryhtyi Dareioksen takaa-ajoon. Ei kuitenkaan elävänä tuo
+onneton kuningas joutunut hänen käsiinsä. Kun lopulta takaa-ajajat
+olivat aivan hänet saavuttamaisillaan, murhasi hänet eräs petollinen
+satraappi, joka sitten huudatti itsensä kuolleen seuraajaksi
+_Artakserkses_-nimisenä.
+
+Nyt alkoi ankara kamppailu Aleksanterin ja väärän Artakserkseen välillä
+_varsinaisen Persian_ eli Iraanin herruudesta. Iraanilaiset heimot
+olivat urhoollisia sotureita, ja heitä elähdytti Zoroaster-uskontonsa.
+Aleksanterin joukoille syntyi tästä vaivalloinen pienoissota vihollista
+vastaan, joka tuskin oli lyöty _yhdessä_ paikkaa, ennenkuin se
+ilmaantui esiin milloin siellä, milloin taas täällä, usein mitä
+odottamattomimmissa seuduissa. Aleksanterin täytyi kokonaan muuttaa
+taktiikkansa, ja hänen älyllisellä notkeudellaan varustetulle
+se oli aivan luonnollinen asia. Nerokkaasti käsittäen, mikä oli
+tarpeen, hän järjesti uudelleen armeijansa kevytliikkeisemmäksi,
+jakoi sen pienempiin osastoihin ja muodosti kevyempiä jalkaväki- ja
+ratsuväkijoukkoja. Osa näistä uudenlajisista joukko-osastoista oli
+muodosteltu myös persialaisista. Sekä poliittiset että sotilaalliset
+syyt vaikuttivat, että Aleksanteri nyt alkoi käyttää armeijassaan
+tätäkin kansallisuutta: hänestähän oli nyt tullut _heidän_ kuninkaansa
+yhtä hyvin kuin makedonialaisten, ja hän halusi senvuoksi opettaa
+molemmat kansat ymmärtämään toisiansa ja toimimaan yhdessä. Hän
+oli laajanäköisempi kuin vieläpä niinkin lahjakas mies kuin hänen
+opettajansa Aristoteles. Suuri filosofi oli neuvonut häntä olemaan
+helleeneille johtaja, mutta »barbaareille» despootti; helleeneitä hänen
+tuli pitää ystävinään ja tasa-arvoisinaan, mutta barbaareja käsitellä
+eläiminä. Tämä neuvo oli kylläkin tyypillinen yleiselle kreikkalaiselle
+käsitykselle. Mutta Aleksanterin henkinen näköpiiri oli laajempi
+kuin tavallisten helleenien — ehkä osaksi syystä, että moni helleeni
+itsepintaisesti piti häntä »barbaarina».
+
+Makedonian Aleksanteri ei ollut vienyt sotajoukkojaan Aasian
+sydämeen tehdäkseen aasialaiset Lännen kansojen orjiksi. Hänen
+maailmanvaltakunnassaan ei enää pitänyt olla puhetta voittajasta ja
+voitetusta, ei myöskään helleeneistä ja barbaareista. Sitä mukaa
+kuin hän laski maailman alleen, muuttuivat hänen sotajoukkonsa,
+hänen ympäristönsä, hän itsekin. Veristen taistelujen jälkeen hänen
+ensimmäinen toimensa oli aseittensa lyömien haavojen parantaminen,
+armahdus, rauhoittaminen ja uudelleen järjestely. Eräs vanha kirjailija
+on kuvannut hänen pyrkimyksiään seuraavin sanoin: »Hän käski kaikkia
+pitämään koko maailmaa isänmaanaan ja vieraina vain niitä, jotka
+olivat huonoja ihmisiä.» Mutta rauhantyö, joka häntä odotti sotaisten
+urotekojen jälkeen, ei ollut vähemmän vaativaa kuin sodan veriset
+toimet.
+
+Vielä oli kuitenkin nuorella kuninkaalla tehtäviä ase kädessä
+ratkaistavina. Ensin hänen täytyi kuitata laskut väärän Artakserkseen
+kanssa, joka oli paennut Persian valtakunnan koillisiin osiin.
+Vaati Aleksanterilta kolmen vuoden taistelut, ennenkuin Iraani
+Jaksartes-virtaan saakka saatiin tottelevaksi maankolkaksi.[60]
+Tuo itseään Artakserkseeksi nimittävä mies luovutettiin lopulta
+Aleksanterille. Persialainen tuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan,
+ja hänet mestattiin itämaisen julmalla tavalla. Lopuksi hänet
+ristiinnaulittiin.
+
+Aleksanterin valtausten turvaksi perustettiin lujia kaupunkeja,
+joihin asetettiin vahva makedonialainen varusväki. Useiden näiden
+»Aleksanterin kaupunkien» asema oli liikenteeseen katsoen niin
+kaukonäköisesti valittu, että ne ovat olemassa ja kukoistavat vielä
+tänäänkin.
+
+Mitä varmemmaksi Aleksanteri alkoi tuntea itsensä uudella
+valtaistuimellaan, sitä enemmän hän rupesi käyttäytymään itämaisen
+valtiaan tavoin. Hän pukeutui Persian kuninkaitten juhla-asuun,
+ja häntä tervehdittiin samoin kunnianosoituksin kuin kaikkia
+suurkuninkaita ennen häntä. Ylipäänsä hän noudatti persialaisia
+tapoja. Hän opetteli persian kielen ja otti yhä useampia persialaisia
+palvelukseensa.
+
+Persialaisten hallitsijana hänen velvollisuutensa luonnollisesti oli
+ottaa huomioon alamaistensa enemmistön mieli seuraamalla ulkonaisessa
+esiintymisessään heidän perintätapojaan. Muuten he pitäisivät häntä
+vieraana ja vallananastajana, ja se tehtävä, jonka hän oli itselleen
+ottanut, tulisi vaikeammaksi ellei vallan mahdottomaksi suorittaa.
+Sillä ajan mittaan hän ei voisi perustaa kokonaisen maanosan
+valtiuttansa kouralliseen makedonialaisia, olivatpa nämä kuinka oivia
+tahansa taistelukentällä. Mutta kreikkalaiset ja makedonialaiset
+arvelivat, että tuo itämainen käytös meni liian pitkälle, ja tästä
+länsi- ja itämaisen käsityksen vastakkaisuudesta johtui pari
+kauhistavaa murhenäytelmää.
+
+Toinen oli hänen nuoruudenystävänsä Philotaan ja tämän kunnioitetun
+vanhan isän, Parmenionin mestaaminen. Philotas oli itse huomattava
+kenraali ja kuului Aleksanterin jokapäiväiseen seuraan. Oikein aito
+makedonialainen hän oli: urhoollinen, jäykkä, kunnianhimoinen ja täynnä
+voittajan rajatonta itsetuntoa kukistettuja »barbaareja» kohtaan. Hän
+ei lainkaan hyväksynyt kuninkaan inhimillistä voitettujen kansain
+käsittelyä.
+
+Jo Aleksanterin käydessä Egyptissä lienee hänelle ja Philotaalle
+tullut jotakin vänkää väliin. Syynä lienevät olleet muutamat kärkevät
+ajatukset kuninkaan suhtautumisesta Zeus-Amoniin, jotka tulivat hänen
+korkeutensa kuuluviin. Niinpä kenraalia eräänä päivänä syytettiin,
+että vaikka hän tiesi Aleksanteria vastaan tehdystä salaliitosta, hän
+ei kuitenkaan ollut antanut ilmi sitä kuninkaalle. Hän tunnustikin
+Aleksanterille, että hän oli kuullut puhuttavan tuollaisista
+suunnitelmista, mutta että tuo kaikki oli aivan ilmeisesti ollut
+muutamain nuorukaisten pelkkää kerskailua. Sillä kertaa Philotas
+pääsikin vapaaksi ja Aleksanteri ojensi hänelle kätensä luottamuksensa
+osoitukseksi ja seurusteli hänen kanssaan kuten ennen. Mutta Philotas
+oli nuoruusvuosiltaan tottunut suoraan sanomaan ystävälleen totuuden,
+ja kun nyt satumaiset menestykset alkoivat nousta Aleksanterille
+päähän, hän ei suinkaan peitellyt paheksumistaan.
+
+Tätä oli uuden suurkuninkaan vaikea sietää, varsinkin kun Philotaassa,
+niin kykenevä kuin hän olikin, kuitenkin oli paljon kerskuria. Ei
+varmastikaan Aleksanterista ollut hauskaa kuulla kerrottavan, kuinka
+hänen ystävänsä oli kehunut, että Aasian valloituksessa hän ja hänen
+isänsä olivat olleet päähenkilöinä. Vähempiarvoisia kohtaan mies
+myös esiintyi ylpeästi ja hävittömästi, ja hänestä ei siksi lainkaan
+pidetty. Lopulta Aleksanterin korviin tuli niin paljon ilmiantoja
+Philotasta vastaan, että hän äkkiä vihoissaan antoi vangita hänet ja
+kutsui kokoon erään armeijaosaston eräänlaiseksi tuomioistuimeksi.
+Vangittaessa löydettiin Parmenionin pojalleen lähettämä kirje, jonka
+käänteet olivat epämääräisiä ja horjuvia, mutta ne _voitiin_ kuitenkin
+saada viittaamaan Aleksanteria vastaan tehtyyn salaliittoon.
+
+Kuningas asetti Philotaan vastaamaan tuomioistuimen eteen, joka oli
+muodostettu makedonialaisista upseereista ja sotamiehistä. Nämä
+julistivat sekä hänet että joukon muita ylhäisiä makedonialaisia
+syypäiksi valtiopetokseen ja pistivät keihäillään heidät kaikki
+kuoliaiksi.
+
+Philotaan mestaamisen jälkeen tuli hänen isänsä vuoro. Aina siitä
+päivästä, jolloin Parmenion oli yrittänyt estää Aleksanteria ottamasta
+Philippoksen terveellistä lääkettä, oli kuninkaan sydämen pohjalla
+itänyt epäluulo Parmenionia kohtaan. Sen jälkeen, mitä oli tapahtunut
+Philotaalle, Aleksanterin tietysti piti pelätä isän kostoa, ja sen
+vaara oli sitäkin suurempi, kun Parmenion nautti erinomaisen suurta
+kunnioitusta koko sotajoukossa. Luultavasti Aleksanteri oli myös
+vakuutettu, ettei isä voinut olla tietämätön siitä rikoksesta, josta
+poikaa oli syytetty.
+
+Ettei synnyttäisi sisäistä sotaa, Aleksanterin täytyi toimia salassa.
+Hän houkutteli muutamia Parmenionin parhaita ystäviä raivaamaan hänet
+pois tieltä. Kerran, kun hän ei osannut olla varuillaan, he pistivät
+hänet kuoliaaksi. Niin päättyi vanhan, ansioituneen soturin kunniakas
+ura salamurhaan.
+
+Tunnemme nykyjään liian vähän tilannetta voidaksemme ratkaista
+kysymyksen Philotaan ja Parmenionin syyllisyydestä. Monet seikat
+puhuvat sen puolesta, että kysymyksessä oli vaarallinen ilmautuma
+vanhamakedonialaisen käsityksen ja Aleksanterin hallitusjärjestelmän
+välisestä kamppailusta, joka alkoi Aleksanterin hylätessä Dareioksen
+viimeisen rauhantarjouksen. Hirvittävää oli joka tapauksessa, että
+kaksi niin kovin ansiokasta miestä kuin Parmenion ja Philotas joutuivat
+saamaan tuollaisen lopun. Tällaisissa tilaisuuksissa Aleksanterissa
+ilmenee hänen äitinsä demonista intohimoa. On otettava myös huomioon,
+että ne ylivoimaiset rasitukset, joihin hän oli antautunut uuvuttavassa
+troopillisessa ilmastossa, olivat pahasti koskeneet hänen hermostoonsa,
+ja että satumaiset menestykset olivat osaltaan järkyttäneet tämän
+sielun tasapainoa, jonka syvyyksissä niin voimakkaat intohimot kytivät.
+
+Vielä kauhistuttavampana tämä esiintyy draamassa, joka näyteltiin
+vähän senjälkeen. Traagillinen päähenkilö on tässä Kleitos, sama mies,
+joka oli pelastanut Aleksanterin hengen Graneikos-joella. Tragedia
+näyteltiin eräiden juominkien yhteydessä, jotka Aleksanteri ja hänen
+ystävänsä pitivät. Mieliala oli hyvin korkea. Puhuttiin ylitsevuotavin
+sanoin kuninkaan urotöistä. Innokkaimmat ihailijat imartelivat
+Aleksanteria Philippoksen kustannuksella ja koroittivat hänet jumalien
+joukkoon.
+
+Tämä oli lopulta liikaa Kleitokselle. Humala teki hänet varomattomaksi.
+Hän alkoi ylistää Philippoksen urotöitä ja halventaa Aleksanterin sekä
+muistutti nuorelle kuninkaalle, että tämä makedonialaisten soturien
+avulla oli suorittanut urotyönsä, näiden soturien avulla, jotka hän nyt
+syrjäytti persialaisten takia, ja ennen kaikkea Parmenionin avulla —,
+jonka hän äskettäin oli murhauttanut. Ja puiden nyrkkiään kuninkaalle
+hän huusi: »Ajattele, että tämä käsi pelasti sinut Graneikos-joella!
+Kuuntele totuuden kaunistelematonta kieltä ja lakkaa ympäröimästä
+itseäsi barbaareilla ja orjilla, jotka heittäytyvät tomuun edessäsi ja
+suutelevat vaatteittesi helmaa!» Aleksanteri, joka myös oli juopunut
+liikaa, joutui suunniltaan, tarttui lopulta keihääseen ja lävisti sillä
+Kleitoksen sanoen: »Mene nyt Parmenionin luo!»
+
+Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä tuli vastavaikutus hänen nähdessään
+henkensä pelastajan maassa verisenä ruumiina. Hän tempasi keihään
+Kleitoksen ruumiista ja hänen kerrotaan aikoneen lävistää sillä
+itsensä. Mutta hänen ystävänsä estivät hänet siitä ja veivät hänet
+väkisin makuuhuoneeseen. Kolme päivää hän sitten makasi vuoteessaan,
+äänekkäästi osoittaen tuskaansa, syömättä ja juomatta, alinomaa
+syyttäen itseään ystäviensä murhaamisesta ja toivoen vain kuolemaa.
+
+Aleksanterin historian paras esittäjä vanhalla ajalla,
+_Arrianos_-niminen kreikkalais-roomalainen upseeri ja virkamies,
+joka eli toisen vuosisadan keskivaiheilla j.Kr. lausuu Aleksanterin
+kuohahtelevan kiivauden johdosta muutamia varteen otettavia mietelmiä.
+Arrianos ei koskaan peittele sankarinsa vikoja, vaan muistuttaa,
+että tulee ottaa huomioon hänen nuoruutensa ja myös se, että onni
+alati häntä seurasi ja että ruhtinaita heidän omaksi vahingokseen
+aina ympäröivät imartelijat ja matelevat kaikkeenmyöntyjät. Heidän
+on siksi vaikeampi pidättäytyä kuin muiden ihmisten. »Mutta, mikäli
+tiedän», historioitsijamme jatkaa, »Aleksanteri on ollut ainoa
+muinaisajan kuningas, joka on omistanut _sen_ ominaisuuden, että on
+_katunut_ tekemäänsä hairahdusta; ja se osoittaa hänen luonteensa
+jaloutta. Useimpien laitahan on siten, että vaikkakin he ovat
+nähneet tehneensä vääryyden, he koettavat puolustaa menettelyään ja
+kuvittelevat siten peittävänsä virheen. Mutta siinä he ajattelevat
+väärin. Minun käsittääkseni on vain yksi tapa saada virhe korjatuksi,
+sen avoin tunnustaminen ja katumuksensa osoittaminen. Sillä silloin
+tuntuu niistä, jotka ovat joutuneet kärsimään väärästä teosta, että
+heidän tuskansa ei ole niin toivottoman katkera; ja syyllinen voi
+toivoa, ettei hän koskaan tulevaisuudessa ole tekevä itseään syypääksi
+samanlaiseen äkkipikaisuuteen.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuosi 327 alkaa uuden vaiheen Aleksanterin sotatoimissa Aasiassa.
+Hän laajentaa ne silloin käsittämään Intian, kultamaan, missä joet
+kuljettivat kultahiekkaa. Sieltä tuli suurin osa suurkuninkaan
+aarteista jaloina metalleina, helminä ja jalokivinä. Aleksanterin
+Intianretken tarkoituksena oli laskea hänen maailmanvaltansa päätekivi.
+Hän näet luuli, että tämän maan kautta saavutettaisiin Aasiaa idässä
+rajoittava valtameri.
+
+Satumaa ei kuitenkaan houkutellut yksin _valloittaja_ Aleksanteria,
+vaan myös _löytöretkeilijää_. Kreikkalaisille oli kokonaan uusi se
+maailma, joka avautui, kun he tulivat Induksen viittä lähdehaaraa
+ympäröivään »Viiden virran maahan», maailmaan kasvi- ja eläinkuntineen,
+jollaista he eivät koskaan ennen olleet nähneet. Täällä asui myös
+kansa, jonka kastijakoa, uskonnollisia tapoja ja yhteiskuntalaitoksia
+kreikkalaiset eivät koskaan voineet kylliksi kummastella.
+
+Ainoa, joka kykeni kreikkalaisille lujempaan vastarinnan tekoon,
+oli kuningas _Poros_. Hän oli koonnut valtavan sotajoukon, mihin
+kuului pari sataa elefanttia, joilla oli selässään tornit täynnä
+jousi- ja keihäsmiehiä. Nämä elefantit hän oli asettanut jalkaväen
+eteen niin suurin välein, että eläinten muodostama rintama tuli koko
+taistelurivistön pituiseksi. Tarkoitus oli, että valtavat eläimet
+pelästyttäisivät makedonialaisten hevoset, niin että ratsumiehet eivät
+saisi niitä hyökkäykseen.
+
+Mutta Aleksanteri teki Poroksen tuumat tyhjiksi käymällä ratsuväellään
+vihollisen kimppuun molemmilta sivuilta ja selkäpuolelta eikä
+edestä. Yleisessä sekamelskassa elefantit ja ihmiset joutuivat
+sekaisin. Eläimet vimmastuivat, ja kun kreikkalaiset olivat ampuneet
+kuoliaiksi niiden ajajat, ne tulivat aivan hurjiksi ja polkivat
+maahan sekä intialaisia että kreikkalaisia. Lopulta kreikkalaisten
+keihäänheittäjäin tuottamat haavat saivat ne niin uuvuksiin, ettei
+niitä enää voitu saada hyökkäykseen, vaan ne, kuten Arrianos lausuu,
+»valittaen ja ulvoen väistyivät askel askeleelta pää kohti vihollista
+aivan kuin sotalaivat, joita soudetaan taaksepäin.» Poros itse,
+jättiläismäinen mies[61], johti taistelua elefantin selästä ja yritti
+mahdollisimman kauan pitää koossa joukkojaan, mutta joutui lopulta
+vaikeasti haavoittuneena Aleksanterin valtaan. Elefantista, jonka
+selässä hän oli, Plutarkhos sanoo, että se »taistelussa oli aivan
+uskomattomalla tavalla huolehtinut herrastaan. Niin kauan kuin kuningas
+oli täysissä voimissaan, elefantti hurjasti puolustautui vihollisia
+vastaan ja polki kuoliaaksi monta heistä. Mutta kun uskollinen eläin
+huomasi, että kuningas oli haavoittunut ja voimaton, se varovaisesti
+polvistui ja veti kärsällään nuolet herransa ruumiista.»
+
+Aleksanterin valtasi ihailu yhtä paljon Poros-kuninkaan komeaa
+ulkonäköä kuin hänen urhoollisuuttaan kohtaan, ja hän pyysi tätä
+sanomaan, mitä hän vankina halusi. »Haluan, että minua kohdellaan
+kuninkaallisesti», oli Poroksen ylpeä vastaus. Tuollaiset sanat
+voittivat Aleksanterin sydämen, ja hän kohteli vankia kuninkaallisen
+jalomielisesti. Täten hän Poroksesta sai uskollisen liittolaisen.
+
+Eräästä puheesta, jonka Aleksanteri taistelun jälkeen piti
+sotilailleen, ilmenee, että hän ajatteli täydentää valloituskulkuaan
+aina maailman ääreen asti. Se oli hänen maantieteellisen käsityksensä
+mukaan siinä paikassa, missä Ganges laskee Valtamereen, ja sen
+mukaan Kaspian-meri oli itäisen valtameren lahti.[62] Jatkamalla
+voittokulkuaan sinne asti hän siis tulisi koko Aasian herraksi.
+Kun hän tuli itäisimmälle Induksen viidestä alkuhaarasta, hän
+tämän yli-inhimillisen suunnitelman ilmaisi joukoilleen. Mutta
+nyt tapahtui uskomatonta: Aleksanteri komensi eteenpäin, mutta
+sotamiehet kieltäytyivät kulkemasta kauemmaksi itään. Yli kaksi
+kuukautta kestäneet troopilliset rankkasateet olivat masentaneet
+heidän seikkailunhalunsa, ja he aivan yksinkertaisesti kieltäytyivät
+lähtemästä kauemmas tuntemattomaan. Ensimmäisen kerran elämässään
+Aleksanterin täytyi antaa paluukäsky. _Hänenkin_ mahtikeinoillaan oli
+rajansa. Luonto oli hänen tahtoansa voimakkaampi.[63]
+
+Hän antoi nyt osan sotureistaan nousta laivoihin ja veneisiin ja
+purjehtia Indus-virtaa alas, samalla kuin muu armeija suojellen saattoi
+sitä kulkien pitkin molempia rantoja. Tarvittiin kymmenen kuukautta,
+ennenkuin tultiin tämän valtavan joen suulle. Mutta silloin Aleksanteri
+myös oli saattanut valtaansa koko Indus-laaksoon.
+
+Nyt hän aikoi yhdistää tämän rajamaan lujemmin omaan valtakuntaansa
+avaamalla mukavamman kauppatien yli meren Indukselta Eufrat- ja
+Tigris virroille. Tässä tarkoituksessa hän antoi amiraalinsa
+Néarkhoksen osa joukkoja mukanaan purjehtia Induksen suulta länteen
+pitkin rannikkoa ja tutkia minkälaisia mahdollisuuksia oli siellä
+satamien ja kauppapaikkojen perustamiselle. Aleksanteri itse kulki
+osan armeijan kanssa lähellä rannikkoa järjestääkseen ruokavarastoja
+ja kaivauttaakseen kaivoja merta myöten kulkevia varten, kun taas
+päävoimat valitsivat pohjoisemman tien yhtyäkseen eteläisessä Persiassa
+Aleksanteriin.
+
+Nearkhos löysi meritien Indus-virralta Eufratille ja Tigrikselle tai,
+oikeammin sanottuna, löysi sen uudestaan, sillä sitä oli luultavasti
+käytetty vanhan Babylonian ajalla, mutta sitten se oli jäänyt
+unohduksiin.
+
+Aleksanterin oma marssi Belutshistanin hehkuvan kuumain erämaitten
+halki oli tavattoman rasittava. Tuhansittain ihmisiä, hevosia ja
+kuormajuhtia sortui nälkään, janoon ja tropiikinmaiden kauheaan
+kuumuuteen. Se kävi niin raskaaksi, että täytyi pitkiä matkoja marssia
+vain öisin ja päivät viettää raukeassa levossa. Tavattomin ponnistuksin
+nälkäänäkevät ja janoiset soturit laahustivat eteenpäin halki
+hiekkakinosten, joka askelella syvään upoten. He teurastivat hevosia,
+kameeleja ja aaseja saadakseen jotakin, millä elää, he riisuivat
+kuormajuhdat sairaita kuljettavain vaunujen edestä ja jättivät nämä
+oman onnensa varaan. Joka uupumuksesta jäi jälkeen, voi tuskin yön
+lopulla enää löytää jälkeäkään tovereistansa. Hänen osansa oli nääntyä
+hietakinoksiin erämaan hehkuvankuumain henkäysten hitaasti kuoliaaksi
+kiduttamana. Vain nuorta kuningasta saatiin kiittää, ettei joka miestä
+sama kohtalo kohdannut. Hänen vankkumattoman tarmonsa avulla armeijan
+kokoon kutistuneet jäännökset pelastuivat Persiaan.[64]
+
+Kreikkalaisten tällä retkellä kokemat kärsimykset lienevät vertaistaan
+vailla koko maailman sotahistoriassa aina Napoleonin armeijan
+kärsimyksiin asti Venäjän lumikentillä v. 1812. Mutta siinä on suuri
+erotus näiden kahden maailmanvalloittajan välillä, että Aleksanteri
+ei edes suurimmassa hengenvaarassa olisi Napoleonin tavoin jättänyt
+urheita sotureitaan oman onnensa varaan. Tätä todistaa kertomus,
+kuinka eräänä päivänä muutamat makedonialaiset ratsumiehet löysivät
+vuorenkolosta vähän vettä ja kypärissä toivat sen kuninkaalle. »Olenko
+minä ainoa, joka saan sammuttaa janoni?» Aleksanteri kysyi — ja heitti
+veden maahan. Nuoren kuninkaan itsehillintä terästi sotilaita ja
+kannusti heitä uusiin yrityksiin. »Oli», Arrianos sanoo, »aivan kuin
+Aleksanterin pois kaatama vesi olisi koitunut kaikille juomaksi.»
+
+Palatessaan Persiaan Aleksanteri sai vastaanottaa ilosanoman, että
+Nearkhos oli saapunut erääseen eteläiseen satamaan. Mutta monet vaarat
+hän oli saanut kestää taistellen sekä myrskyjä että vihamielisiä
+kansoja vastaan.
+
+Keväällä 324 maailmanvalloittaja-armeijan jäännös saapui Susaan.
+Aleksanteri oli silloin ollut poissa niin kauan ja saanut kestää niin
+monta vaarallista seikkailua, että oli tuskin odotettu hänen hengissä
+palaavan. Oli jo todellakin aika hänen palata, sillä hänen ollessa
+sodassa monet satraapeista olivat tottuneet suureen itsevaltaisuuteen
+ja elivät ja hallitsivat, kuin ei olisi mitään esivaltaa. He olivat
+värvänneet omia sotajoukkoja ja odottivat vain, että huhu Aleksanterin
+kuolemasta saisi varmuuden, niin he kyllä kaikki tyynni ymmärtäisivät
+laittautua itsenäisiksi ruhtinaiksi. Koko Aleksanterin valta oli
+kyseessä. Yksi ainoa heikkouden merkki hänen esiintymisessään — ja
+kaikki tyynni olisi voinut romahtaa.
+
+Rautaisella kädellä nuori kuningas tarttui omavaltaisiin. Kauhistuttava
+hän oli vihassaan. Nuorukainen oli kovettunut mieheksi. Pian oli taas
+kaikki järjestyksessä ja kunnossa. Mutta tämän jälkeen hän antoi
+useimmat satraappikunnat idässäkin makedonialaisille.
+
+Hänen yrityksensä yhdistää persialaista ja kreikkalaista, oli siis
+jossakin määrin epäonnistunut. Kuitenkaan hän ei ollut luopunut itse
+ajatuksesta tasoittaa kansalliset erikoisuudet rauhallisin keinoin.
+Maailman herruuden omaan luontoon kuuluu näet tuollaisen tasoittelun
+aikaansaamisen yrittäminen. Aleksanterin aikomalle Itämaiden ja
+Länsimaiden yhtymiselle olivat vertauskuvalliset makedonialaisten
+miesten ja persialaisten naisten hääjuhlat, jotka hän vietti heti
+Susaan tultuaan. Itse hän oli sitä ennen Intian-retkellään ottanut
+puolisokseen ylhäisen Baktrian tyttären, ihmeen kauniin Rōksánēn. Nyt
+hän nai erään Dareioksen tyttäristä, ja samanaikaisesti vietettiin
+loistavin juhlallisuuksin kahdeksisenkymmenen makedonialaisen upseerin
+ja ylhäisen persialaisen naisen häät. Myös 10 000 makedonialaista
+soturia, jotka jo ennen olivat ottaneet persialaisen vaimon, saivat
+ottaa osaa juhlallisuuksiin. Mutta onnellisia eivät olleet ne
+morsiusparit, jotka täällä nähtiin. Tarvittiin Aleksanterin arvovaltaa,
+jotta saatiin sulhaset solmimaan lailliset suhteet aasialaisiin
+naisiin. Ja heti kuninkaan kuoltua he melkein poikkeuksetta hylkäsivät
+persialaiset vaimonsa tai kohtelivat heitä jalkavaimoina. Mielen apeus
+siitä, että kuningas tahtoi kohdella aasialaisia — »barbaareja» —
+tasa-arvoisina kreikkalaisten kanssa, purkautui pian suurten hääjuhlain
+jälkeen suoranaisena kapinana.
+
+Aina siitä hetkestä, jolloin makedonialaiset veteraanit kieltäytyivät
+jatkamasta marssia läpi Intian, Aleksanterille oli ollut selvillä, että
+hän ei voisi toteuttaa loppuun maailmanherruussuunnitelmiaan, jollei
+hän hankkisi uusia, voimakkaita, kuriin totutettuja joukkoja. Vanha
+toverillisen tuttavallinen suhde kuninkaan ja hänen makedonialaistensa
+välillä sopi huonosti uusiin olosuhteisiin. Hän varusti sentähden
+armeijan parhaista iraanilaisista soturikansoista ja aseisti sen
+makedonialaiseen tapaan. Kiitos Aleksanterin sotilaallisen neron
+nämä soturit järjestettiin niin oivallisesti ja heistä tuli niin
+luotettavia hänen suunnitelmainsa välikappaleita, että hän oikeastaan
+ei enää tarvinnut makedonialaisia sotavanhuksiaan. Hän päätti sentähden
+lähettää kotiin suuren osan niistä, nimittäin ne, jotka eivät olleet
+täysin sotapalvelukseen kykeneviä. Juuri silloin, kun tämä päätös
+annettiin tiedoksi, kapina puhkesi. Mikä Aleksanterin mielestä oli
+hyvä työ täysin palvelleille sotavanhuksilleen, sitä sotilaat pitivät
+merkkinä siitä, että hän aikoi kokonaan luopua makedonialaisistaan.
+Nämä sotilaat, jotka uskollisesti olivat palvelleet nuorta
+kuningastaan, tunsivat nyt yht'äkkiä tulleensa syrjään sysätyiksi
+loppuunkäytettyinä ja tarpeettomina, ja tämä tapahtui noiden
+halveksittujen »barbaarien» takia, jotka monta kertaa olivat paeten
+kääntäneet heille selkänsä taistelussa! Makedonialaiset vaativat
+kovaäänisesti, että heidät kaikki lähetettäisiin kotiin, ja neuvoivat
+häntä vastedes tekemään valloituksensa isänsä Amonin avulla.
+
+Vihasta kiehuen Aleksanteri silloin, vain muutamain henkivartiostoonsa
+kuuluvain miesten seuraamana, ryntäsi keskelle hurjaa joukkoa,
+tarttui omin käsin yhteen pahimmista huutajista, osoitti sitten
+henkivartijoille yhden sieltä, toisen täällä ja vietätti heillä nämä
+heti teloitettaviksi.
+
+Tämä yhden ainoan miehen henkilökohtainen rohkeus oli tarpeeksi
+taltuttamaan raivoavan joukon. Vaieten he kuuntelivat kuninkaansa
+suuttunutta puhetta. Hän huomautti heille kaikesta, mistä he saivat
+häntä ja hänen isäänsä kiittää. »Mitä Te olisitte ilman meitä
+molempia!» hän huudahti. »Köyhinä ja ilman pysyväisiä asuntoja te
+kuljeksitte ympäriinsä vuorien keskellä kurjine karjalaumoinenne alati
+alttiina traakialaisten, illyrialaisten ja muiden villien kansain
+hyökkäyksille. Isäni antoi teille soturin puvun kurjan eläinten taljan
+asemesta. Hän teki teidät naapurina olevien barbaarikansojen herroiksi,
+hän avasi teille Traakian rikkaat kaivokset ja antoi teille meren käydä
+kauppaa. Thessalian, Theban, Ateenan ja Peloponnesoksen hän saattoi
+teidän alaisiksenne ja antoi teille kaikkien helleenein hegemonian
+käydäksenne sotaa persialaisia vastaan. Kaiken tämän minun isäni on
+tehnyt.
+
+Ja minä? Enkö ole avannut Hellespontosta teille, saattanut alaisiksenne
+Vähän-Aasian rikkaita satraappikuntia ja antanut teidän nauttia voiton
+hedelmiä? Teidän hyväksenne ovat tulleet Egyptin rikkaudet, teille
+tulivat Syyria ja Babylonia, teille Persian aarteet, Intian rikkaudet
+ja Valtameri. Teidän joukostanne olen valinnut satraapit, päälliköt,
+strategit. Mitä olen itse ottanut saaliiksi muuta kuin purppuraviitan
+ja diadeemin? En mitään ole pitänyt omaan laskuuni. Ei kukaan voisi
+näyttää _minun_ aarteitani.
+
+Ja miksi minä kokoaisinkaan aarteita itselleni, kun minä syön kuin
+te, nukun kuin te. Niin, moni teistä viettää herkuttelevampaa elämää
+kuin minä, ja monta yötä minun täytyy valvoa, että te voisitte nukkua
+rauhassa. Kun te olette kärsineet vaivoja ja vaaroja, luuletteko, että
+minulla silloin ei ole ollut huolia ja suruja. Kuka teistä voi sanoa,
+että hän on kärsinyt enemmän minun puolestani kuin minä hänen? Kukin
+teistä, jolla on arpia ruumiissaan, näyttäköön ne, ja minä näytän
+myös omani. Ei mikään ruumiini osa ole jäänyt haavoittumatta, eikä
+ole senlaatuista asetta, jonka jälkiä ei minussa näkyisi: miekat ja
+tikarit, jouset, heittokoneet ja nuijat ovat minuun iskeneet haavoja,
+kun minä voittaen olen johtanut teitä yli maitten ja merien, yli
+vuorten, läpi virtojen ja erämaitten.
+
+Ja nyt olin ajatellut antaa niiden teistä, jotka ovat väsyneet
+monista taisteluista, mennä kotiin, tullakseen siellä ihailun ja
+ylpeyden kohteiksi. Mutta te tahdotte kaikki mennä pois — no menkää
+sitten kaikki tiehenne! Ja kun tulette kotiin, niin kertokaa, että
+kuninkaanne, hänet, joka on voittanut meedialaiset ja persialaiset ja
+lukemattomat muut kansat, joka on kulkenut läpi Kaukasoksen vuorisolien
+ja Aasian virtain ja joka olisi tunkeutunut syvälle Intian maahan, jos
+ette te itse olisi häntä estäneet, kertokaa, että hänet te olette
+jättäneet ja sallineet voitettujen barbaarien jäädä häntä suojaamaan.
+Tämän julistaminen varmaan tuottaa teille ihmisten kunnioituksen ja
+todistaa hurskautta jumalia kohtaan. Menkää sitten tiehenne!»
+
+Näin sanoen hän jätti heidät yksikseen.
+
+Lähipäivinä hän oli olevinaan kuin ei makedonialaisia joukkoja olisi
+olemassakaan. He eivät saaneet mitään määräyksiä, eikä kukaan heistä
+huolehtinut, vaan sotilaat oli jätetty selviytymään aivan omin päin.
+Ja se ei ollut ajan mittaan hauskaa. He huomasivat toivottomaksi tehdä
+vastarintaa Aleksanterille ja hänen aasialaisille joukoilleen, eikä
+heillä lopulta ollut muu neuvona kuin alistua. Aivan menehdyksissään
+he syöksyivät kuninkaanpalatsin porteille, heittivät maahan aseensa ja
+pyysivät itkien ja valittaen kuninkaaltaan anteeksi.
+
+Hetken kuluttua Aleksanteri tuli ulos palatsista, ja näky, jonka hän
+näki edessään, liikutti hänet kyyneliin. Hän leppyi taas täydellisesti
+uskollisille sotavanhuksillensa. Sitten pantiin toimeen juhlakemut,
+joissa makedonialaiset ja persialaiset yhtä suurella tarmolla joivat
+molempien kansojen välisen tulevan sovun ja valtiollisen yhteyden
+puolesta.
+
+Nyt hän sai myöskin kaikki loppuunpalvelleet makedonialaiset soturit
+vapaaehtoisesti lähtemään kotiin. Hän piti hyvää huolta heidän
+toimeentulostaan matkalla ja lahjoitti heille talentin kullekin.
+Ja heidän ja aasialaisten naisten lapset hän otti kasvattaakseen
+makedonialaiseen tapaan, kunnes he kasvaisivat ja kykenisivät lähtemään
+kotiin isäinsä maahan. Kyynelten vuotaessa molemmin puolin Aleksanteri
+ja hänen vanhat aseveikkonsa erosivat.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vähän sen jälkeen hän lähti Babyloniin, missä hän jo aikaisemmin oli
+ryhtynyt järjestelemään uutta, suurta meriretkikuntaa. Hän halusi tällä
+kertaa itse olla mukana laivastossa, jonka tuli kulkea Eufrat-virtaa
+alas sekä purjehtia Arabian niemimaan ympäri ja Punaiselle merelle.
+Täten oli saatava aikaan meriyhteys Babylonin ja Aleksandreian välille.:
+
+Matkalla sinne retkikunnan ilmeisesti oli tarkoitus ottaa haltuunsa
+tärkeimmät satamapaikat ja perustaa sinne siirtokuntia. Tämä yritys oli
+siis samoinkuin hänen Intian retkensä uusi rengas hänen pyrkimyksessään
+maailmanherruuteen. Oli liikkeellä myös huhuja, että suunniteltiin
+sotaretkeä helleenien vihollisia vastaan Sisiliaan ja Afrikkaan; ja
+Aleksanterin jälkeen jääneistä papereista lienee löydetty viittailuja
+tuollaisiin suunnitelmiin.
+
+Suuren meriretkikunnan varustelut toimitettiin maailmanvalloittajan
+tavallisella tarmolla. Mutta kun ne lähestyivät loppuaan, kuningas
+erään suuren juhlan perästä sairastui äkkiä ilmastokuumeeseen. Hänen
+tilansa huononi nopeasti. Mutta loppuun asti hänen ajatuksensa
+kiertelivät suuressa retkikunnassa ja jatkuvasti hän antoi sitä
+koskevia käskyjä, kunnes ääni häneltä tukehtui.
+
+Kun oli käynyt selväksi, että tila oli toivoton, oli häneltä kysytty,
+kenelle hän halusi uskoa valtakuntansa. Hän vastasi: »Arvokkaimmalle.»
+Ja hänen viimeisiä toimiaan oli, että hän veti sinettisormuksensa
+sormestaan ja ojensi sen uskolliselle _Perdikkaalle_, sille
+ystävistään, joka nautti suurinta kunnioitusta.
+
+Armeijassa tiedot kuninkaan tilasta olivat herättäneet synkän
+mielialan. Makedonialaiset tungeksivat linnan ympärillä ja rukoillen
+pyysivät saada nähdä jumaloidun päällikkönsä. He vaikeroivat ja
+uhkailivat siihen asti, että heille avattiin ovet ja annettiin heidän
+marssia kuninkaan vuoteen ohi. Hän ojensi heille oikean kätensä,
+mutta kykeni vain heikosti päätään nyökäyttämällä sanomaan heille
+jäähyväiset. Se oli viimeinen tajunnan ilmaus. Kaksi päivää myöhemmin
+hän veti viimeisen henkäyksensä luonaan makedonialaiset päällikkönsä,
+jotka syvästi liikutettuina olivat kokoutuneet kuolinvuoteen ympärille.
+Hän oli silloin vain 33 vuoden vanha.[65] Pois hän meni elämän
+keväimessä, kuten sankarinsa, tulinen ja kiihkeä Akhilleus.
+
+»Aleksanteri Hydaspesvirralla»-nimisessä runossa Esaias Tegnér antaa
+nuoren sankarin seuraavin sanoin sotilailleen ilmaista sen salaperäisen
+äänen, jonka hän sisässään kuuli:
+
+    »Pelkonne ei, vailla rajaa,
+     ei Hydaspeen aallotkaan
+    estää saata valloittajaa
+    hänen voittokulussaan.
+     Ilmain, vetten kuiskehista
+    kuulee poika auringon:
+    'Selvän elon ongelmista
+     antaa sulle Babylon.'»
+
+»Nuoren sankarin viime henkäys aloitti katkeran taistelun hänen
+lähimpäin miestensä välillä, kapinan hänen sotajoukossaan ja hänen
+maailmanvaltakuntansa kukistumisen» — näin lopettaa Droysen kuuluisan
+Aleksanteria käsittelevän teoksensa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jonkin aikaa Aleksanterin Gaugamelan luona Dareioksesta saaman
+voiton jälkeen Aiskhines oli eräässä puheessaan Ateenassa ilmaissut
+aikansa hämmästyksen sen ihmeellisen johdosta, mitä hänen polvensa
+kreikkalaiset olivat saaneet kokea muutamien vuosien kuluessa.
+»Me olemme», hän sanoi, »omin silmin nähneet tapahtumia, jotka
+jälkimaailmasta varmasti tuntuvat uskomattomilta saduilta. Persian
+kuningas — hän, joka kaivoi kanavan Atoksen poikki ja laski sillan
+yli Hellespontoksen, hän, joka kreikkalaisilta vaati maata ja vettä
+ja kirjoituksissaan oli kyllin julkea sanomaan koko ihmiskunnan
+aina auringon noususta sen laskuun olevan hänen käskyvallassaan
+— hän ei enää taistele saattaakseen toisia herruuteensa, vaan
+pelastaakseen itsensä.» Ja samoihin aikoihin eräs toinen huomattu
+ateenalainen kirjoitti: »Jos viisikymmentä vuotta sitten joku jumala
+olisi suurkuninkaalle tai makedonialaisten hallitsijalle ennustanut
+tulevaisuuden, olisikohan kumpikaan heistä silloin voinut uskoa, että
+tänä päivänä tuskin muuta kuin nimi on jäljellä siitä valtakunnasta,
+joka silloin oli melkein koko maailman valtijaana, ja että kansa,
+jota silloin tunnettiin tuskin nimeltäkään, saavuttaisi koko maailman
+herruuden? Toden totta, onni osoittaa voimaansa mitä uskomattomimmissa
+kohtaloissa! Nyt se on asettanut makedonialaiset persialaisten
+ihanuuteen näyttääkseen ihmisille, että Persian kansakin vain ajaksi
+oli saanut käyttöoikeuden Idän ihanuuteen, kunnes kohtalo näki
+parhaaksi sitä toisella lailla vallita.»
+
+Sellaisia olivat ajatukset, jotka Aleksanterin voittokulun johdosta
+täyttivät ihmiskunnan jo seitsemän vuotta ennen hänen uransa loppua.
+Seuraavina vuosina hän ei ainoastaan saattanut valtansa alle koko
+tavattoman suuren Persian valtakunnan itäistä osaa, vaan tunkeutui
+sen rajain ulkopuolelle ennen tuntemattomiin maihin, ja otti ne
+valtaansa. Hänellä oli nyt hallussaan Kreikan apulähteiden lisäksi
+myöskin ne äärettömät rikkaudet ja mahtava sotavoima, jotka kerran
+olivat tehneet suurkuninkaan niin pelätyksi. Ei kukaan sen ajan
+ihmisistä olisi voinut kuvitella niin suunnatonta valtaa yksiin
+käsiin koottuna — vain Aleksanteri itse. Ja tämä maailmanvaltias
+oli vasta miehuusikänsä alussa, voimaa ja toimintahalua uhkuen!
+Liioittelematta ja imartelematta voi hänestä sanoa, että hän ei ollut
+koskaan taistellut taistelua voittamatta, koskaan käynyt kaupungin
+kimppuun sitä valloittamatta, koskaan tullut maahan sitä valtansa alle
+laskematta. Oliko mitään, mikä hänen kunnianhimoisia suunnitelmiaan
+kykeni rajoittamaan? Missä oli sotavoima, joka oli kyllin vahva
+pitämään puoliaan häntä ja hänen sotaan tottuneita sotilaitaan vastaan,
+näitä sotilaita, joita eivät kuumuus eikä kylmyys eivätkä minkäänlaiset
+vaivat kyenneet seisauttamaan? On sanottu: »Ehkä roomalaiset?» Mutta
+heillä ei ollut käytettävinään niin monipuolisia sotilaallisia
+apulähteitä kuin Aleksanterilla eikä niin erinomaisia sotapäälliköitä,
+kuin hän oli.
+
+»Minä puolestani», Arrianos sanoo, »en kykene muodostamaan varmaa
+mielipidettä, miten oli Aleksanterin tulevaisuudensuunnitelmain
+laita; mutta minä _uskon_ aivan varmasti, ettei hän koskaan olisi
+asettunut rauhaan, vaikka olisi lisännyt Euroopan maat Aasiaan, ei
+vaikka olisi Brittein saaret liittänyt Eurooppaan. Hän olisi jatkanut
+eteenpäin tuntemattomiin maihin, vaikkapa hänellä ei olisi ollut muuta
+kilpailijaa kuin — itsensä.
+
+Kerrotaan, että Intiassa muutamat viisaat miehet sanoivat hänelle:
+'Ilman lepoa ja rauhaa sinä syöksyt omasta maastasi maanpiirin
+etäisimpiin kolkkiin ja tuotat sekä itsellesi että muille vaivoja ja
+vastuksia. Ja kuitenkaan sinä, kun kohta makaat kuolleena, et omista
+tästä maasta enempää kuin sen, mikä tarvitaan sinun ruumiisi peitoksi.'
+
+Aleksanteri tosin kiitti sitä, mitä he olivat sanoneet, kuten hän erään
+toisen kerran ilmaisi ihailunsa Diogenesta kohtaan, mutta yhtä kaikki
+hän jatkuvasti toimi vastoin sitä, mitä oli ylistänyt totuutena.»
+
+Ehkä oli kuitenkin, kuten Arrianos sanoo, »onnellisinta hänelle
+saada mennä pois, kun hän vielä »oli maineen ja kunnian kukkuloilla,
+ennenkuin hänet vielä kohtasi sellainen onnettomuus, mitä viisas Solon
+ajatteli, kun hän varoitti Kroisosta kiittämästä ketään onnelliseksi
+ennen kuolemaa.»
+
+Mutta ajattelematta, mitä Aleksanteri olisi voinut suorittaa, jos olisi
+saanut elää, jo se, mitä hän lyhyen, kolmikymmenvuotisen hallituksensa
+aikana oli saanut toimeen, tietää täydellistä kumousta suurimmassa
+osassa senaikaista kulttuurielämää ja aloittaa uuden aikakauden. Sillä
+hän ei tyytynyt kukistamaan suurta valtakuntaa, vaan pyrki myös saamaan
+sille uutta sisältöä. Hän oli niitä syntyperäisiä hallitsijaluonteita,
+jotka ovat kohonneet yli kansallisuusrajain ja rohkealla tarmolla
+ylläpitävät _ihmisyyskäsitettä_. Väsymättä hän työskenteli edistääkseen
+uudestiluodussa valtakunnassaan kaikkien parasta, avatakseen uusia
+hyvinvoinnin lähteitä, perustaakseen uusia kaupunkeja ja saattaakseen
+rappeutuneita yhteiskuntia hyvään kuntoon, helpottaakseen liikennettä
+ja edistääkseen kauppayhteyksiä. Kullan, joka ennen oli saanut kasautua
+kuolleena pääomana suurkuninkaan aarrekammioon hän runsain käsin pani
+liikkeeseen koko maailman elinkeinoelämälle suunnattomaksi hyödyksi.
+Vampyyreina Persian hallitsijat olivat imeneet alamaistensa parhaan
+veren ja lamauttaneet heidän elinkeinoelämänsä. Oli kuin olisi uutta
+verta nyt kiertänyt valtakunnan sydämestä kuihtuneisiin jäseniin.
+
+Utuisessa kaukaisuudessa häämöittäneiden Itämaiden tuntemus edistyi
+Aleksanterin kautta enemmän kuin koskaan ennen. Hänen valloituskulkunsa
+oli hänelle samalla suuri tieteellinen retki läpi ennen tuntemattomien
+seutujen. Huomiot, jotka sen kestäessä tehtiin, tulivat Aristoteleen
+ja muiden tiedemiesten, maantieteilijöitten, luonnontutkijain ja
+historioitsijain hyväksi. Tämän tutkimustyön tulokset koottiin
+tieteelliseen arkistoon, jota säilytettiin Babylonissa. Se on hävinnyt
+kuten niin paljon muuta arvokasta maailmassa, mutta onneksi etevät
+tutkijat osaksi kerkisivät sitä käyttää.
+
+Suuria summia Aleksanteri myös asetti Aristoteleen tutkimuksiin
+käytettäväksi, ja suuren joukon ihmisiä hän itse pani kokoamaan
+vieraitten maitten eläimiä, niitä tutkimaan ja tarkkaamaan niiden
+tapoja. Hänen sotilaalliset urotyönsä eivät olleet oma päämääränsä — ne
+muokkasivat maata uudelle, yllättävän rikkaalle sivistyselämälle sekä
+tieteissä että taiteissa.
+
+Tavaton vaikutus, minkä Aleksanteri teki aikalaisiinsa, ulottui
+Itämaidenkin kansoihin, ja heillä on »Iskender» vielä tänään elävä
+taruhenkilö.
+
+Vielä vuosituhansin hänen kuolemansa jälkeen historioitsijat
+arvosteluja hänen persoonastaan on värittänyt rajaton ihailu tai
+hehkuva viha. Englantilainen historioitsija Grote oli perinyt jotakin
+Demostheneen tunteista tätä kreikkalaisten »vapauden» vaarallisinta
+vihollista vastaan. Barthold Niebuhr, suuri Rooman historian tuntija,
+vihasi häntä yhtä intohimoisesti kuin Napoleonia. Kaikkia nuoren
+sankarin tekoja, joita tavallisesti ylistetään jaloiksi, Niebuhr pitää
+»teatraalisina ja hyvää vaikutusta tavoittelevina.»
+
+Pian Niebuhrin kuoleman jälkeen ilmestyivät Droysenin ihailevaa
+innostusta täynnä olevat kuvaukset Aleksanterista. Hän hillitsi itse
+40 vuotta myöhemmin ihastuksen ilmaisujaan, mutta tässäkin miedommassa
+muodossaan Droysenin mielipiteet ovat enemmän kuin kerran nostattaneet
+vastaväitteitä. Niin kriitillinen ja vaikeasti tyydytettävä
+historioitsija kuin Beloch ei tahdo tunnustaa Aleksanterin suuruutta
+sotapäällikkönä ja valtiomiehenä. Este on oikeastaan hallitsijan
+nuoruudessa: kuinka voisi muutamia vuosia yli kahdenkymmenen
+oleva nuorukainen omata sotapäällikön ja valtiomiehen kypsyneen
+arvostelukyvyn?
+
+Mutta neroutta ja ritarillisen ihastuttavia ominaisuuksia ei toki
+kukaan ole voinut evätä häneltä, kieltämättä loistavimmalta henkilöltä,
+minkä Hellas on synnyttänyt.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun:
+
+Benedictus Niese, Geschichte der griechischen und makedonischen Staaten
+seit der Schlacht bei Chaeronea. 3 osaa.
+
+P. Jouguet, L'impérialisme macédonien et l'hellénisation de l'Orient.
+
+Theodor Birt, Alexander der Grosse und das Weltgriechentum.
+
+Tähän lukuun:
+
+Arrianos, Alexandros' Bedrifter, oversat af M.Cl. Gertz.
+
+Joh. Gust. Droysen, Geschichte Alexanders des Grossen.
+
+Fr. Koepp, Alexander der Grosse.
+
+Eduard Meyer, Alexander der Grosse und die absolute Monarchie.
+
+Richard Nordin, Alexander den Store.
+
+Werner Hoffman, Das literarische Porträt Alexanders des Grossen im
+griechischen und römischen Altertum.
+
+Victor Ehrenberg, Alexander und Ägypten.
+
+Jarl Charpentier, Politiska och kulturella förbindelser mellan Grekland
+och Indien före Alexander den store (Nordisk tidskrift 1918).
+
+
+
+
+MAAILMAN VALTAKUNTA HAJOAA.
+
+
+Aleksanterin äkillisen kuoleman perästä hänen maailmanvaltakuntansa
+oli tuomittu pirstoutumaan, sillä se oli neron luomus, ja vain
+rautatahtoinen, aivan erinomaisen suuri nero sitä kykeni pitämään
+koossa. Kysyttiin paljon enemmän kuin tavallista inhimillistä
+tahdonvoimaa ja arvostelukykyä sulattamaan yhdeksi kokonaisuudeksi
+ihmiset, jotka olivat niin eri kehitysasteilla kuin Aasian, Afrikan
+ja Euroopan kansat. Aleksanterin valtakunnassa oli heimoja, joiden
+piti opetella vasta maanviljelystä, toisia joita piti sivistää elämään
+avioliitossa tai — kuten kauimpana koillisessa asuva Sogdianan kansa
+— »elättämään vanhoja vanhempiaan, eikä lyömään heitä kuoliaiksi.»
+Foinikialaiset piti saada luopumaan kauheista Molokin uhreista.
+
+Mutta toiselta puoleltahan joukossa oli kansoja, joilla oli
+ikivanha kulttuuri jo siihen aikaan, jolloin kreikkalaiset vielä
+olivat barbaareja, kansoja, jotka ennen kaikkia muita olivat olleet
+kreikkalaisten oppimestareita. Kuitenkin täytyi nämäkin, kuten
+kaikki itämaalaiset, vapauttaa kahleista, joissa taikausko ja sokea
+auktoriteettiusko heitä pitivät vankeina, ja herättää heidät tuntemaan
+ihmisarvonsa. Sellainen oli työ, jonka helleeninen kulttuuri oli
+siellä ottanut suorittaakseen. Aleksanteri tämän alkoi; ja leima,
+jonka nuori valloittaja antoi työlleen, olikin määräävänä kokonaiselle
+aikakaudelle, _hellenistiselle_.
+
+Aleksanteri ei jättänyt jälkeensä kruununperillistä, mutta vähän
+jälkeen hänen kuolemansa hänen puolisonsa Roksane synnytti pojan, joka
+sai nimen Aleksanteri. Mutta ennenkuin lapsi oli nähnyt päivänvalon,
+syntyi armeijassa Babylonissa kiivas kamppailu siitä, kenestä tulisi
+vainajan seuraaja. Se päättyi sovintoon sankarin paarien ääressä ja
+seuraavan sisältöiseen sovitteluun: Siinä tapauksessa, että Roksanen
+odottama lapsi on poika, tulee tästä ja hänen avioliiton ulkopuolella
+syntyneestä velipuolestaan _Philippoksesta_, erään tanssijattaren
+pojasta, kuninkaita. Philippos oli tosin jo ehtinyt täyteen ikään,
+mutta häntä vaivasi kaatuvatauti, ja hän oli heikko, siis kykenemätön
+hallitsemaan valtakuntaa. Aleksanterin kruunu oli, kuten Wilamowitz
+sanoo, »siirtynyt idiootille ja vielä syntymättömälle lapselle.»
+Hallituksen otti senvuoksi käsiinsä _Perdikkas_ valtionhoitajana
+alaisinaan maaherroina etevimmät Aleksanterin lähimmistä miehistä.
+Tunnetuimmat heistä olivat _Ptolemāios, Antígonos_ ja _Séleukos_.
+Makedonian ja Kreikan maaherrana oli _Antipatros_. Kaikki nämä valtiaat
+olivat voimakkaita luonteita, joiden oli vaikea toimia yhdessä, ja
+lähimmän miespolven valtiollinen historia onkin täynnä taisteluita
+näiden Aleksanterin »_diadokien_» — s.o. seuraajain — välillä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikassa tieto Aleksanterin äkillisestä kuolemasta vaikutti kuin
+sytyttävä kipinä tukahdutettuun »vapaudenrakkauteen». Kaikkinainen
+pikkuvaltiopolitiikka oli sammunut Aleksanterin ratkaisevasti
+vakaannutettua Makedonian hegemonian. Kansankokouksissa ei käsitelty
+kuin pikkukysymyksiä. Keskusteltiin »kaduista ja kaivoista, joita piti
+korjata, muurinharjasta, jota piti kalkita ja muusta sellaisesta»,
+lainataksemme Demostheneen sanat, joka kuitenkin alkaakseen uuden
+»vapaustaistelun» vain odotti, että Aleksanterin kävisi huonosti
+Aasiassa.
+
+On erittäin mielenkiintoista tarkata Demostheneen ja ateenalaisten
+eleitä Aleksanterin sotaretken eri tilanteissa. Tuntuu, kuten
+Droysenista, että »jos helleenisessä maailmassa olisi ollut terveen
+kansallistunnon alkuakaan, niin Aleksanterin saavuttamain Graneikoksen,
+Issoksen ja Gaugamelan voittojen, Vähän-Aasian helleenein vapautuksen,
+Tyroksen ja vanhan kilpailijan Foinikian kauppavallan tuhoamisen ja
+Persian ylivallan murskaamisen olisi pitänyt saada leppymättömimmätkin
+sopimaan Aleksanterin kanssa ja kaikkien helleenein olisi toki riemu
+rinnassa pitänyt kilpailla siitä, että saisivat ottaa osaa hänen
+vapautustyöhönsä.» Kun tieto Miletoksen vapautuksesta saapui, niin
+»eikö kautta koko kreikkalaisen maailman käynyt riemunhuuto?» kysyy
+eräs toinen saksalainen vanhanajan historioitsija. »Vihdoinkin
+oli toteutunut se, mitä helleenit niin kauan olivat toivoneet ja
+odottaneet. Olihan Miletos kaupunki, josta persialaissodan sytyttävä
+kipinä kerran sinkosi, kaupunki, jonka häviön takia koko Ateena
+vuodatti kyyneleitä, Thaleen ja Anaksimandroksen kaupunki... Mutta
+kun se jälleen pystytettiin, ei kuulunut riemun kaikua Kreikasta.
+Kukaan isänmaallinen runoilija ei ole koskaan ylistänyt runoissaan
+tätä urotyötä.» Vaikutusvaltaiset kreikkalaiset kaupungit käsittivät
+isänmaallisuuden ja kansalliset tehtävät vallan toisin.
+
+Jos ateenalaiset olisivat halunneet, he olisivat jo Aleksanterin
+vapautussodan alussa voineet poistaa ainoan tosi vaaran, mikä uhkasi
+tätä hanketta kaikkien helleenien yhteistä vihollista vastaan. Jos
+näet helleenit päättävästi olisivat koko merivoimineen menneet mukaan
+Aleksanterin puolelle, hän olisi ollut persialaisia voimakkaampi
+myös merellä, ja sodan lopputulos jo siten alusta asti ollut varma.
+Aleksanteri olisi varmasti maksanut korkean hinnan tuollaisesta avusta,
+ja Ateena olisi vielä kerran saanut tilaisuuden näytellä tärkeää osaa
+politiikassa.
+
+Mutta ateenalaiset eivät tahtoneet. Demosthenes ja hänen ystävänsä
+eivät heitä siihen päästäneet. Ateenalaiset rajoittuivat varovaisesti
+asettamaan sopimuksenmukaiset kaksikymmentä laivaa Aleksanterin
+käytettäviksi. Mutta muuten he pysyttelivät puolueettomina ja
+odottelevina.
+
+Kuumeenomaisella jännityksellä he odottivat Issoksen suuren
+voimainkoetuksen tulosta. Demosthenes. osoitti niille, jotka halusivat
+kuunnella —ja niitä oli paljon — että Aleksanterin sotajoukon
+persialaiset ratsumiesmassat aivan varmasti polkisivat maahan.
+Kuitenkin hän oli kyllin diplomaatti odottamaan taistelun ratkaisua,
+ennenkuin hän antaisi Ateenan päättää liittyä avoimesti Persian
+puolelle.
+
+Silloin tuli tieto, että Aleksanteri oli saavuttanut ratkaisevan
+voiton. Mitä silloin ateenalaiset ja heidän liittolaisensa tekivät?
+He päättivät antaa kunnialahjan voittajalle, kultaisen seppeleen
+kiitollisuutensa ilmaukseksi siitä, mitä hän oli tehnyt Kreikan
+vapauden hyväksi.
+
+Sitten kului muutamia vuosia uudessa odotuksessa.
+
+Mutta kun tuli tieto, että »itsevaltias» lopultakin oli kuollut,
+mikä poliittinen vireys kaikkialla, mitä toiveita uuden vapauden
+aikakaudesta!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sparttalaiset taas eivät koskaan olleet avustaneet Philippoksen
+perustamaa Korinthoksen liittoa. Koko ajan, kun Aleksanteri oli
+Aasiassa, he olivat jos mahdollista vielä kärsimättömämpinä kuin
+ateenalaiset odottaneet sopivaa tilaisuutta entisen valtansa
+saavuttamiseen Kreikassa, vaikka se toisen kerran pitäisi ostaa
+pettämällä Kreikan yhteinen asia. Heti Aleksanterin kuljettua Aasian
+puolelle he ryhtyivät yhteyteen suurkuninkaan kanssa. Issoksen
+taistelun jälkeen he esiintyivät niin uhkaavasti, että syntyi
+suoranainen sota heidän ja Aleksanterin Makedoniaan asettaman
+maaherran, Antipatroksen välillä. Verisessä taistelussa sparttalaiset
+voitettiin v. 331, ja sitten ei mikään Kreikan valtio uskaltanut
+ajatella kapinaa Makedoniaa vastaan, niin kauan kuin Aleksanteri eli.
+Mutta sitä todella suurenmoista, mitä noina monivaiheisina vuosina
+tapahtui, eivät ateenalaiset eivätkä sparttalaiset nähneet, eivät
+_tahtoneet_ nähdä.
+
+Kun nyt huhu Aleksanterin kuolemasta oli saanut vahvistuksen,
+makedonialaisvastaiset puoluejohtajat kaikkialla intohimoisin sanoin
+kehoittivat kansaa astumaan helleenien uuden vapaustaistelun johtoon
+ja siinä tarkoituksessa kokoamaan kaikki Kreikan valtiot liittoon. Ne
+sanat saivat heti vastakaikua. Demostheneen ja muiden kansanjohtajain
+ansiosta vapausliike levisi kuin kulovalkea yli melkein koko Kreikan,
+ja melkoinen sotajoukko kävi taisteluun Antipatrosta vastaan. Yritys
+päättyi kuitenkin niin, että liittoutuneet kärsivät perinpohjaisen
+tappion ja huomattavimmat kansanjohtajat mestattiin. Demosthenes vältti
+tämän kohtalon ottamalla myrkkyä.[66]
+
+Kun sitten Antipatros muutamia vuosia myöhemmin kuoli, syttyi
+Makedoniassa sisällissota. Näihin kahakoihin sekaantui myös
+kunnianhimoinen Olympias. Hän tappoi heikkomielisen Philippoksen
+ja hänen puolisonsa ja satakunnan heidän puoluelaisiaan, mutta
+Antipatroksen poika voitti ja otti vangiksi hänet. Murhattujen omaiset
+vaativat hänen henkeänsä, ja makedonialainen kansantuomioistuin
+tuomitsi hänet kuolemaan. Taipumattomana kuten oli elänytkin, hän otti
+vastaan kohtalonsa.
+
+Muutamia vuosia myöhemmin — nimittäin v. 310 e.Kr. — Kassandros raivasi
+tieltä myös nuoren Aleksanterin, kauniin ja lupaavan lapsen, ja hänen
+ihanan äitinsä. Roksane itse oli sitä ennen murhauttanut Aleksanterin
+kuningatarpuolison.
+
+Silloin muutamat Kassandroksen vastustajista ottivat peliin häntä
+vastaan Aleksanterin sivukantaisen pojan, jonka äiti oli eräs ylhäinen
+fryygialainen nainen, seitsentoistavuotiaan Heraklén. Mutta häntäkin
+odotti sama kohtalo kuin sukulaisiaan. Nuorukainen kutsuttiin suuriin
+juhliin, ja kun kemut olivat päässeet huippukohtaansa, hänet pistettiin
+kuoliaaksi. Hänen rikkomuksensa oli sama kuin muidenkin uhrien: hän oli
+Aleksanterin sukua.
+
+Nyt oli jäljellä vain Aleksanterin sisko, lahjakas _Kleopātra_.
+Hän oli ollut aikaisemmin naimisissa enonsa, Epeiroksen kuninkaan
+kanssa, mutta oli nyt leski. Monet mahtavain kruununtavoittelijoiden
+naimatarjoukset hän oli sen jälkeen hylännyt, mutta aikoi nyt mennä
+naimisiin Ptolemaioksen kanssa. Mutta Antigonos ehkäisi hänen aikeensa
+myrkytyttämällä hänet. Philippoksen ja Aleksanterin hallitsijasuku oli
+kokonaan hävitetty.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sillä välin kuin tämä tapahtui Kreikassa, kävi idässä vimmattu taistelu
+sekä valtionhoitajan ja diadokien että vielä diadokien välillä
+keskenään. Nämä sotapäälliköt, jotka ennen olivat vuosikymmeniä
+yhdessä taistelleet ja parhaina tovereina nauttineet pöydän ja pikarin
+iloja, ottelivat nyt keskenään elämästä ja kuolemasta ja koettivat
+ryöstää toisiltaan maat. Jo kaksi vuotta Aleksanterin kuoleman jälkeen
+Perdikkas sai surmansa murhaajan kädestä.
+
+Diadokeista kaikkein voimakkain ja tarmokkain oli _Antigonos_,
+jota nimitettiin »kykloopiksi», sillä hän oli silmäpuoli. Hän
+laajensi maaherrakuntaansa saaden voittoja kilpailijoistaan, eli ja
+hallitsi kuin Aasian suurkuningas ja tavoitteli koko Aleksanterin
+valtakunnan herruutta. Mutta lopulta tämä raudankova mies kaatui
+ase kädessä yli 80 vuoden ikäisenä suuressa taistelussa Seleukosta
+ja muita kilpailijoitaan vastaan v. 301. Täten Aleksanterin suuri
+yhdistämisajatus oli rauennut. Hänen valtakuntansa jaettiin kolmeen
+valtioon, joista _Makedonia_ joutui Antigonoksen suvulle, suurin osa
+_etu-Aasiaa_ seleukideille ja _Egypti_ Ptolemaioksille. Mutta silti
+eivät olot vakaantuneet. Kaksi seuraavaakin vuosikymmentä oli täynnä
+kiistoja ja kamppailuja. Ptolemaiosten ja seleukidein välillä oli
+kauppapoliittisesti tärkeä Syyria riitakapulana, aivan kuten ennen
+faaraot olivat taistelleet tämän maan omistamisesta ensin Mesopotamian
+valtiaitten ja sitten heettiläisten kuninkaitten kanssa. Molemmat
+puolet tavoittelivat Foinikian rannikon satamia, Libanonin metsien
+laivanrakennuspuita ja vuorien malmeja. Ptolemaiokset kilpailivat myös
+Antigonoksen jälkeläisten kanssa Aigeian meren herruudesta. Ei mikään
+kolmesta osavaltiosta pyrkinyt enää maailmanherruuteen, mutta kaikki ne
+tahtoivat olla suurvalloista ensimmäisenä.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun:
+
+Job. Gust. Droysen, Geschichte des Hellenismus.
+
+
+
+
+
+
+HELLENISTINEN AIKA
+
+
+
+
+MAAILMAN TALOUDELLISEN KEHITYKSEN UUSI VAIHE.
+
+
+Hellenistinen aika on antanut entistä kansainvälisemmän luonteen
+taloudelliselle elämälle ja uusinut sitä kapitalismin henkeen. Aina
+höyryn ja industrialismin[67] aikakaudelle saakka se sitten kulkee
+pääasiallisesti samoja ratoja kuin hellenistisellä ajalla. Oleellisin
+ero on, että työn suorituttaminen orjilla lakkaa kristinuskon
+voittaessa alaa.
+
+Helleenien suuri leviäminen oli pääasiassa lakannut 6. vuosisadan
+keskivaiheilla e.Kr. idässä Persian valtakunnan perustamisen, lännessä
+Karthagon ja etruskien kasvavan vallan johdosta. Sitten siirtolaisuus,
+nopeasti kasvavan väkiluvun varaventtiili, oli ollut tukossa yli kaksi
+vuosisataa, kunnes Aleksanteri Suuri sen jälleen aukaisi. Tämän pitkän
+luonnottoman tilan seurauksia olivat ne yhteiskunnalliset pulmat, jotka
+peloponnesolaissotien ajoista alkaen tuottivat Kreikalle vahinkoa. Maan
+liian lukuisa väestö joko tuhosi itseään sisällissodilla tai värväytyi
+palkkasotureiksi vieraan palvelukseen.
+
+Aleksanteri sitävastoin avasi uuden maailman kreikkalaisille ja antoi
+heille siten mahdollisuuksia paremmalla tavalla käyttää kansanvoimaa,
+joka uhkasi murtaa patonsa. Hänen valloituksillaan Itämailla on
+kaupalle, liikenteelle ja taloudelliselle elämälle yleensä ollut
+merkitys, joka on verrattavissa Amerikan löytöön 18 vuosisataa
+myöhemmin. Molemmat nämä tapahtumat ovat uusien vaiheiden johdantoa
+ihmiskunnan historiassa. Ennen Aleksanteria Välimeren seudut ja
+kaukaisemmat itämaat olivat muodostaneet kaksi toistensa vieressä
+olevaa eri maailmaa. Tosin kreikkalaisten siirtyminen Vähään-Aasiaan,
+Sisiliaan, etelä-Sisiliaan ja moniin muihin maihin oli synnyttänyt
+kreikkalaisia kaupunkeja ympäriinsä Välimeren rannoille, mutta Syyrian
+rannikoillahan ei kreikkalaista siirtoasutusta ollut, ja niissä
+seuduin, minne kreikkalaisia oli asettunut asumaan Itämaille, he
+eivät missään olleet tunkeneet syvemmälle sisämaahan. Sisä-Aasiaan,
+Intiaan ja Arabiaan johtavat kauppatiet persialaiset, foinikialaiset
+ja egyptiläiset olivat tarkasti pitäneet muilta kansoilta suljettuina.
+Nyt sitävastoin Aleksanteri oli avannut Aasian Intiaan ja Egyptin
+ensimmäiseen kataraktiin saakka ei ainoastaan makedonialaisen
+ratsumiehen peitselle, vaan myös helleeni-kauppiaan laivalle ja
+kuorma-aasille. Siten hän oli hankkinut helleeneille määrättömän
+laajat raakatavara- ja tavarankuluttajaseudut. Nyt myös suurkuninkaan
+jalometalliaarteet pantiin liikkeeseen rahaksi lyötynä. Kaikki tämä
+aiheutti Hellaan elinkeinoelämän elpymisen, jota voi verrata siihen,
+mikä seurasi kreikkalaisten suurta siirtoasutusta 8., 7. ja 6.
+vuosisadalla.
+
+Mutta määrätietoisuudella, joka oli ominaista kaikelle, mihin
+Aleksanteri ryhtyi, nuori valloittaja työskenteli kreikkalaisen sekä
+henkisen että aineellisen kulttuurin levittämiseksi. Perustamalla
+joukon uusia kaupunkeja Egyptin Aleksandreiasta aina Jaksartes-virran
+varrelle »uloimpaan Aleksandreiaan» asti, hän hankki kaikkialle vanhaan
+maailmaan helleenisen sivistyksen tukikohtia. Näiden sivistyskeskuksien
+välistä liikennettä hän edisti avaamalla maanmiestensä käytettäväksi
+persialaisten suurenmoisen tieverkon ja sitä kehittämällä sekä
+valmistelemalla myös uusien merireittien käytäntöön ottamista.
+
+Hänen diadokinsa seurasivat esimerkkiä ja hankkivat kilpaa tuhansia
+helleenejä, ei ainoastaan palkkasotureita, vaan myös kauppiaita ja
+käsityöläisiä, lähtemään Itämaihin asuttamaan uusia kaupunkeja,
+joita Aleksanteri ja hänen seuraajansa olivat perustaneet. _Uusi
+kreikkalainen siirtoasutuskausi_, kolmas järjestyksessä, alkaa.
+
+Seleukos ja hänen poikansa Antiokhos ovat maailmanhistorian suurimmat
+kaupunkienperustajat. Aleksanterin aloittamaa asutusta he jatkoivat
+suurisuuntaisesti yli koko Aasian, Intian ja Turaanin arojen rajoille
+saakka. Se on valtavin asutus, minkä mikään hallitus koskaan on pannut
+toimeen.
+
+Kaikki tämän suunnattoman suuren alueen viljavat seudut suorastaan
+kylvettiin täyteen kukoistavia kreikkalaisia kaupunkiyhdyskuntia,
+joilla oli kreikkalaiset nimet. Myös Syyria sai nyt samalla tavoin
+helleenisen leiman. Kaikkialla näissä vastaperustetuissa yhdyskunnissa
+väestön ydin oli kreikkalaista, ja kreikan kieli oli virallisena
+kielenä. Neuvosto ja kansankokous kokoontuivat torille neuvottelemaan
+ja vaaleja toimittamaan. Kreikkalaisille jumalille rakennettiin
+temppeleitä. Siten seleukidikuninkaat sulattivat aasialaiseen valtaansa
+länsimaisen kansalaishengen ja itsehallinnon aineksia. Hellenistisen
+sivistyksen siemeniä kylvettiin yli koko Aasian. Itämaille asumaan
+asettuvat kreikkalaiset tulivat sinne täynnä nuorekkaan reipasta
+yritteliäisyyttä ja herättivät uutta elämää kansoihin, jotka olivat
+jo vaipumaisillaan itämaiseen uneliaisuuteen. Kreikkalaiset osasivat
+herättää eloon Itämaan uinuvat miljoonat. Minne he asettuivat asumaan,
+siellä syntyi vilkasta ja mitä moninaisinta teollisuustoimintaa ja
+monin paikoin myös tuottavaa maanviljelystä.
+
+Helleeniset kaupungit olivat kuin saaristo mahtavassa valtameressä.
+Monelle niistä luonnollisesti valtameri oli ylivoimainen, mutta
+muutamat säilyttivät kauan henkisen erikoisleimansa.
+
+Mutta lopulta nämäkin nieli ääretön itämainen ihmismeri, tämä raskas,
+liikkumaton Itämaa, missä hallitukset ja vallat ovat vain pintavärettä,
+mutta kansan tavat ja elämänkatsomus pysyvät muuttumattomina
+kuin luonto itse. hellenistiseltä ajalta. Ajan mittaan Itämaat
+vaikuttivatkin enemmän Länsimaihin kuin päinvastoin.
+
+Tigriksen varrelle Seleukos perusti uuden Seleúkeia-nimisen
+pääkaupungin siten pyrkien syrjäyttämään Babylonin keskeisestä
+asemastaan maailmankaupan valtiaana. Hän ei viihtynyt vanhassa
+pääkaupungissa, jonka väestön enemmistö oli seemiläistä ja jossa
+Mardukin vanhoillinen papisto soitti ensi viulua. Mutta hän ei tahtonut
+yrittää kaataa uutta viiniä vanhoihin leileihin. Vain helleenisestä
+kaupungista saattoi ja sai tulla helleenisen valtakunnan keskipiste.
+
+Hänen tarkoituksensa täyttyi täysin. Nebukadnesarin jättiläiskaupunki
+kutistui yhä enemmän kokoon ja rappeutui, mutta hellenistinen Seleukeia
+vapaine järjestysmuotoineen kasvoi Aasian sen ajan suurimmaksi
+kaupungiksi — kerrotaan siinä olleen noin puoli miljoonaa asukasta. Sen
+asema oli myös täysin yhtä edullinen kuin Babylonin. Seleukeiasta johti
+purjehduskelpoinen kanava Eufratiin, joka juuri tällä kohtaa tekee
+mutkan lähelle Tigristä.
+
+Seleukeian kautta kuljetettiin nyt länteen Intian tuotteet: maustimet,
+indigo, pumpuli, helmet ja jalokivet ja myöhemmin myös Kiinan silkki,
+ja Arabiasta tuli sinne kallisarvoista suitsuketta ja voiteita,
+kun taas tavarakuormat sieltä kulkivat Aleksandreiaan ja Syyrian
+satamakaupunkeihin.
+
+Seleukideillä oli paljoa vaikeampi tehtävä kuin Ptolemaioksilla,
+joiden hallitsema alkuasukaskansa kylläkin oli heille vierasta,
+mutta kuitenkin syntyperältään _yhtenäistä_, ja jotka voivat
+hallituksessaan nojautua voimakkaaseen virkavaltaan sekä kansan
+veriin menneeseen tottumukseen taipua valtiaansa edessä kuten
+jumalan edessä. Seleukideillä sitävastoin oli hallittavana
+parikymmentä kansaa eri tapoineen ja laitoksineen.[68] Ja pulmaa
+eivät tehneet suinkaan yksinkertaisemmaksi mahtavat, itsehallintoon
+tottuneet vanhat Vähän-Aasian kreikkalaiset kauppakaupungit, jotka
+vallitsivat Aasian kauppateitten päätepisteitä ja niiden jatkumista
+länteen. Näiden yhdyskuntien kanssa kuninkaan oli pysyteltävä
+hyvissä väleissä runsailla lahjoilla ja monenlaatuisilla muilla
+huomaavaisuudenosoituksilla. Ei sopinut niitä kohtaan osoittaa liian
+ankaraa kuninkaallista mahtia. Seleukidien tehtävää vaikeutti vielä
+lukuisa juutalainen väestö, joka vaati uskonnollista itsenäisyyttä.
+Heprealaisten pyrkimys muodostaa maalliseen yhteiskuntaan eri
+pappisvaltio johti lopulta vaarallisiin kapinoihin, joista puhumme
+toisessa yhteydessä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Egyptissä tuli _Aleksandreiasta_ hellenismin liesi. Tämän kaupungin
+perustaminen on Aleksanterin nerokkaan kaukonäköisyyden oivin todistus.
+Itse luonto hänelle neuvoi tämän merikaupungin paikan. Välimeren
+virrat näet vaikuttavat, että Niilin liejua kulkeutuu itään, niin
+että ei ainoastaan delttamaan, vaan myös etelä-Syyrian rannikko on
+täydellisesti mataloitunut. Vasta Niilin läntisimmästä suuhaarasta
+länteen on meri vapaa liejusta.
+
+Jo ensimmäisten Ptolemaiosten aikaan kaupunki sai suuren merkityksen
+sekä itään että länteen pitkin Afrikan rannikkoa kulkevassa maailman
+meriliikenteessä. 3. vuosisadan keskivaiheilla e.Kr. perkautettiin
+näet Niilin ja Punaisenmeren välinen kanava, jonka Dareios oli avannut
+liikenteeseen, mutta joka sitten oli täyttynyt taas lentohiekalla.
+
+Aleksandreiasta ei tullut ainoastaan pohjoisesta etelään suuntautuvan
+Aigeian meren ja Niilin välisen kauppatien, vaan myös lännestä itään
+kulkevan Karthagon ja Syyrian välisen kaupan pääasemapaikka. Edullisen
+asemansa johdosta mahtavan liikesuonen suulla ja erinomaisen rikas
+sisämaa takanaan kaupungista tuli maailman yhdysliikenteen tärkeimpiä
+solmukohtiapa se olikin kolme vuosisataa maailman huomattavin
+kauppakaupunki ja kolmen maanosan keskipiste.
+
+Aleksandreian vilkasta liikennettä edisti se seikka, että purjehtija
+yölläkin voi tulla satamaan. Silloin näet hänen laivaansa opasti
+sataman edustalla olevan Pharos-saaren majakan valo; tämä rakennus oli
+yksi maailman seitsemästä ihmeestä.
+
+Aleksandreiassa virtaili sekaisin kaikkia maailman kansanheimoja.
+Intialaisiakin siellä näki jokseenkin usein, ja Aleksandreian
+taidekäsiteollisuudessa on piirteitä, jotka mahdollisesti viittaavat
+siihen, että maailmankaupungin vilinässä esiintyi myös kiinalaisia.
+Rooman keisari Hadrianus mainitsee eräässä kirjeessään Aleksandreian
+kaupunkina, missä kukaan ei kulje toimetonna: yksi puhaltaa lasia,
+toinen tekee papyrusta, kolmas kutoo palttinaa — kaikilla on
+jonkinlaista taidokkuutta tai ainakin he haluavat olla sitä omaavinaan.
+Myös raajarikot, sokeat ja luuvalon vaivaamat tekevät työtä.
+Aleksandreialaiset tuntevat vain yhden jumalan: rahan.»
+
+Egypti oli kyllin rikas synnyttääkseen tuottoisan viennin muihin
+Välimeren satamiin. Syrjähkön asemansa ja mainioitten luonnollisten
+rajainsa ansiosta maa sai olla rauhassa niiltä hurjilta kiistoilta,
+mitkä hävittivät Aasiaa, ja rauhallisemmin kehittää taloudellisia
+apulähteitään. Kanavat, Egyptin elinsuonet, voitiin panna taas
+hyvään kuntoon, ja Niilinmaasta alkoi tulla koko maailman jyväaitta
+ja elintarpeitten hankkija. Täältä ei viety vain viljaa ja paljon
+muita maanviljelyksen tuotteita, vaan myös kankaita, lasitavaroita ja
+papyrusta. Tästä onnellisesta maasta puuttui oikeastaan vain puutavaraa
+ja kuparia. Molempia oli kuitenkin Kypros-saarella, jonka Ptolemaios I
+kyllin kaukonäköisenä oli ottanut haltuunsa Aleksanterin valtakuntaa
+jaettaessa.
+
+Lukuisat tämän ajan papyruslähdekirjat antavat meille mielenkiintoisia
+tietoja faaraoitten maan taloudellisesta elämästä. Egypti on ainoa
+hellenistisistä valtioista, joka on antanut meille mahdollisuuden
+syvemmin tunkeutua itse hellenistisen ajan elämään ja päästä selville,
+kuinka hellenismi elimöityi ja kykeni sitten perinpohjin hapattamaan
+vieraan kansan. Siinä suhteessa ovat arkeologien Aasiassa tekemät
+löydöt vähäpätöistä verrattuna siihen, mitä erämaanhiekka on meille
+säilyttänyt.
+
+Egyptin papyruslöydöistä huomaamme m.m., että ptolemaiolaiskuningas
+itse oli valtakuntansa suurin liikemies. Koko Egyptin viljanviennin
+Ptolemaiokset olivat ottaneet yksinoikeudekseen, ja tuloksena heidän
+määrätietoisesta kauppapolitiikastaan oli, että Egyptin ohra ja vehnä
+yhä enemmän tunki syrjään maailmanmarkkinoilta Mustanmerenmaitten
+viljaa.
+
+Viljantuotantoon perustui Ptolemaiosten mahti ja Egyptin poliittinen
+vaikutus. Mutta ei ollut talonpoika raukalle itselleen paljon
+iloa runsaista sadoistaan. Koko maa oli suurina tiluksina, jotka
+kuuluivat kuninkaalle tai temppeleille taikka olivat määrätyt
+siviili- ja sotilasvirkamiesten käytettäviksi. Talonpoika itse omisti
+tavallisesti vain talonsa, ja viljastaan hän sai vain pienen osan.
+Ei ainoatakaan jyvää hän saanut viljaa korjatessaan viedä taloonsa.
+Valtion puimapaikoilla kylän edustalla hänen viljansa virallisen
+valvonnan alaisena puitiin ja sitten punnittiin. Jos talonpoika
+oli velassa, niin otettiin sen maksu tällöin. Sitten valtio otti
+vero-osuutensa, ja maamiehen piti itsensä huolehtia sen kuljettamisesta
+lähimpään kuninkaalliseen viljavarastoon. Siellä vilja kuormattiin
+aasien ja kameelien selkään, jotka kuuluivat eläinten omistajille,
+joiden velvollisuutena oli huolehtia sen kuljetuksesta lähimmälle
+kanavalle tai Niilin rannalle, ja laivoilla se kuljetettiin edelleen
+Aleksandreiaan.
+
+Mutta Ptolemaiokset eivät olleet ottaneet haltuunsa ainoastaan
+viljakauppaa — he olivat myös pidättäneet yksinoikeudekseen useat
+parhaiten kannattavat suurteollisuusalat tai ainakin olivat suuria
+osakkaita niissä. Sellaisia olivat öljyn valmistus, kutomateollisuus,
+lasinpuhallus, papyrustuotanto, oluen valmistus ja hajuaineitten
+tuotanto. Öljy valmistettiin kuninkaan tehtaissa ja myytiin sitten
+monopolin tavaralle määräämiin vähittäishintoihin, joten välikäsien
+voitto oli tarkoin määrätty.
+
+Monopolisointi tietysti houkutteli salakuljetukseen. Muiston siitä
+tapaamme seuraavasta erään korkean virkamiehen kirjeestä alaiselleen:
+»Heti tämän kirjelmän saatuasi lähetä luokseni sekä sinun huostaasi
+vankeuteen jätetty nainen ynnä salakuljetettu öljy että myös mies, joka
+hänet luoksesi toi. Jos et moisia rikoksia kylässä saa loppumaan, niin
+olet saava sitä katua.»
+
+Myös pankkilaitos ja kaakkoon suuntautuva kauppa olivat hallituksen
+käsissä. Valtakunnanpankilla oli pääkonttorinsa Aleksandreiassa, ja sen
+alaisina haarakonttoreita kaikissa suuremmissa kaupungeissa.[69]
+
+Vilja oli hyvin tärkeää maksuvälineenä rahan ohella. Oli olemassa
+julkisia varastoja, ja joka sinne talletti viljaa, voi käyttää sitä
+maksuna kirjoittamalla yksinkertaisesti niin ja niin monen tynnyrin
+maksumääräyksen. Tuollaiset maksumääräykset voivat sitten käydä
+seteleistä yli koko maan.
+
+Egyptin verotuslaitosta hoiti valtiokoneisto, joka toimi pettämättömän
+varmasti. Ei kukaan verotettava päässyt tässä maassa täyttämästä,
+mitä valtio vaati. Noin tusinasta Egyptin kaupungista on löydetty
+Ptolemaiosten ajalta manttaaliluetteloja niin tarkkoine tietoineen
+talonomistajista ja vuokralaisista, että me vähäisen mielikuvituksen
+avulla voimme nähdä näiden rauniokaupunkien väestön elävänä edessämme.
+
+Laajan taloudellisen politiikkansa avulla Ptolemaioksista tuli ajallaan
+maailman rikkaimmat hallitsijat. Mutta osasivatpa he myös menettää
+rahoja. Toiset heistä olivat suuria sivistyksen edistäjiä, mutta toiset
+tuhlasivat paljon juhliin ja loistoon ja palvoivat Bakkhosta ja Venusta
+enemmän kuin Apollonia.[70]
+
+       *       *       *       *       *
+
+Egyptiläisten koko luonteensävy oli erikoislaatuista, eikä ollut
+helppoa saada sitä yhtymään helleeniseen aatemaailmaan. Tarkasta,
+juhlallisesta muodollisuudesta, mikä oli seurauksena pappis- ja
+virkamiesvallasta, oli tullut egyptiläisten toinen luonto. Kuinka
+loppumattomalla arvonimisarjalla faaraon pitikään komeilla, kun hän
+suvaitsi laatia jonkin asiakirjan! Ja missä muualla maan päällä
+tarvittiin kuusikymmentä — sanottuna ja kirjoitettuna 60 — todistajaa,
+jotta sopimuksella olisi laillinen voima!
+
+Ptolemaioksilla ei ollut muuta tietä kulkea kuin vanha, jo
+tasaiseksi poljettu, jota papit ja virkamiehet viittoivat, jos
+kuninkaat tahtoivat voittaa kansan puolelleen. Suvaitsevaisuuden ja
+hienotunteisuuden toisten uskoa ja tapoja kohtaan he olivat oppineet
+suurelta, laajanäköiseltä edeltäjältään. Rosetten kivi on yksi monia
+todisteita Ptolemaiosten kyvystä anteliaisuudella voittaa mahtava
+papisto puolelleen. Samalla tavoin vaikutti myös lukuisain temppelien
+rakentaminen sellaisten kuin Edfun ja Esnen temppelien, jotka tämä
+hallitsijasuku pani alulle. Ptolemaiokset uhrasivat myös vanhain
+faaraoitten tapaan Egyptin kummallisille koirapäisille demoneille ja
+kuvauttivat temppelin seinille itsensä niille uhraamassa ja niitä
+rukoilemassa, aivan kuin olisivat olleet »joku Thotmes tai Ramses.
+
+Ei mikään voi antaa selvempää käsitystä egyptiläisen ja helleenisen
+ajatusmaailman välisestä vastakohdasta kuin esim. varhaisimman tunnetun
+kuningas Ptolemaios I:n antaman asetuksen lukeminen. Hän ei vielä ollut
+ottanut itselleen kuninkuutta, vaan hallitsi nimellisesti satraappina
+alaikäisen Aleksanteri II:n puolesta. Ptolemaios julistuttaa siinä,
+että hän Horus- ja Buto-jumalille, jotka hallitsivat Pen ja Tepin
+kaupunkeja, antoi takaisin kaikki heidän vanhat tiluksensa pohjoisessa
+delttamaassa. Julistus on kirjoitettu hieroglyfeillä ja alkaa
+seuraavasti: »Kuningas Aleksanteri II:n, ikuisesti elävän, Horus-
+ja Buto-jumalain ystävän seitsemäntenä hallitusvuonna, tulva-ajan
+alussa oli Hänen Majesteettinsa sisä-Aasiassa, joten Egyptiä hallitsi
+Ptolemaios-niminen käskynhaltija. Hän oli nuoruudenreipas mies,
+vahva molemmilta käsivarsiltaan, viisas, mahtava miesten joukossa,
+järkkymättömän rohkea. Hurjimmankin vihollisen hän löi pakoon selin
+kääntymättä. Keskellä tappelua hän seisoi, ja kukaan ei voinut tulla
+häntä liian lähelle. Valtavat olivat hänen nyrkkinsä, eikä kukaan
+kyennyt niiden lyöntiä torjumaan. Mitä hänen suunsa sanoi, sitä ei
+peruutettu. Ei kukaan ollut hänen vertaisensa ulkomaalaisista.» —
+Pitkäveteisessä jatkossa Ptolemaioksen sotaisia toimia verrataan
+korppikotkan liikuntaan pikkulintujen keskellä, ja lopuksi julistetaan
+lahjoitus uudestaan ikuisiksi ajoiksi. »Palkaksi siitä, mitä hän on
+tehnyt» — sanotaan lopuksi — »suotakoon hänelle voittoisuutta ja
+voimaa, niin että hänen sydämensä iloitsee ja pelko häntä kohtaan yhä
+edelleen, kuten nyt, tulee vallitsemaan vieraissa kansoissa.»
+
+Ptolemaiokset ovat, varoneet yrittämästä mahtikäskyin poistaa syviä
+rajoja egyptiläisten ja helleenien väliltä.
+
+Mutta säilyttäen vanhain faaraoitten hallitustavan ulkonaiset piirteet
+uusi hallitsijasuku teki kuitenkin työtä maansa hellenistyttämiseksi.
+Mutta kuinka itämainen itsevaltius sopi helleeniseen henkeen? Tyyssijan
+hellenismi sai Aleksandreiassa ja parissa muussa kaupungissa, toinen
+lähellä Thebaa, toinen Faijumin alueella. Täällä helleeninen kulttuuri
+vapaasti sai kehittyä, kun taas ympärillä olevan maalaisväestön
+elämällä oli itämainen leima. Näiden kaupunkien gymnasioneissa nuoriso
+sai helleenisen kasvatuksen, ja niissä pidettiin yllä kreikkalaista
+henkeä. Ja jotta helleeninen rotu säilyisi puhtaana, pidettiin
+laittomina avioliittoja syntyperäisten egyptiläisten kanssa.
+
+Mutta kolme tai neljä helleenistä kaupunkia ei riittänyt maata
+hellenistyttämään, varsinkin kun kreikkalaiset siellä pysyttäytyivät
+niin ankarasti erillään alkuasukasväestöstä. Enemmän Ptolemaiokset
+edistivät hellenistymistä asettamalla kreikkalaisia kaikkiin tärkeihin
+virkapaikkoihin sekä keskus- että paikallishallinnossa ja antamalla
+armeijan johdon kreikkalaisten ja makedonialaisten käsiin. Samaan
+suuntaan he vaikuttivat käyttämällä kreikkalaisten insinööritaitoa
+ja tekniikkaa julkisiin rakennuksiin ja kanavatöihin sekä
+elinkeinoelämän yleiseen kohottamiseen. Kreikkalaisten lahjakkuutta
+käytettiin myös liike-elämän ja pankkilaitoksen johtoon. Tuntuvimmin
+kuitenkin kreikkalaiset joutuivat syntyperäisten egyptiläisten
+kanssa kosketuksiin, kun Ptolemaiokset sijoittivat kreikkalaisia ja
+makedonialaisia sotilaita sinne tänne maan viljelyssiirtoloihin. Siten
+tuli, kaikesta huolimatta, rotusekoitus ajan oloon välttämättömäksi.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun:
+
+John Pentland Mahaffy, The progress of hellenism in Alexander's empire.
+
+J.P. Mahaffy, Greek life and thought from the age of Alexander to the
+Roman conquest.
+
+William Scott Ferguson, Hellenistic Athens.
+
+Eduard Meyer, Blüte und Niedergang des Hellenismus in Asien.
+
+A. Bouché-Leclerq, Histoire des Seleucides: 2 nid. Alfred von
+Gutschmid, Geschichte Irans und seiner Nachbarländer.
+
+Alfred von Sallet, Die Nachfolger Alexanders des Grossen in Baktrien
+und Indien.
+
+A. Bouché-Leclerq, Histoire des Lagides: 4 nid.
+
+J.P. Mahaffy, The empire of the Ptolemies.
+
+Max L. Strack, Die Dynastie der Ptolemäer.
+
+Wilhelm Schubart, Ägypten von Alexander dem Grossen bis auf Mohammed.
+
+Wilhelm Schubart, Die Griechen in Ägypten.
+
+Melvin M. Knight, Economic history of Europe to the end of the middle
+age. (Kirjallisuusluettelo.)
+
+Otto Lagercrantz, Det egyptiska skatte- och finansväsendet under den
+grekisk-romerska tiden (Ekonomisk Tidskrift 1901).
+
+J. Toutain, L'économic antique. (Kirjallisuusluettelo;)
+
+
+
+
+HELLENISTINEN KULTTUURI.
+
+
+Kun Aleksanteri avasi Itämaat länsimaiselle yritteliäisyydelle, ei
+syntynyt ainoastaan maailmankauppaa, vaan myös yleismaailmallinen
+kulttuuri. Kreikkalainen kulttuuri tunkee nyt Itämaihin, mutta
+saa sieltä itse vuorostaan uusia vaikutteita, mitkä tekevät sen
+sopivammaksi valtaamaan maailman. Egyptiläinen ja babylonialainen
+sivistys, ennen kaikkea kaldealaisten tähtitiede, Zoroasterin oppi
+hyvän ja pahan maailmansielun taistelusta, Israelin Jahvenpalvonta
+ja oppi syntivelasta ja katumuksesta, kaikki tuo tunkeutui syvälle
+kansantajuntaan yli koko maailman ja sai historiallisesti ratkaisevan
+merkityksen. Hellenistisestä kreikasta — kielestä, jolle Vanha
+Testamentti käännettiin ja jolla sitten Uuden Testamentin kirjat
+kirjoitettiin — tuli sen ajan maailmankieli, kuten myöhemmin,
+vuorostaan ja aikanaan latinasta, ranskasta ja englannista. Uutta
+kreikkalaisen kulttuurin muotoa, joka nyt syntyy nimitetään
+_hellenistiseksi_ erotukseksi vanhempain aikain helleenisestä. Se on
+sekakulttuuria, jolla on toinen luonne Egyptissä kuin Kreikassa ja
+Makedoniassa, toinen Babyloniassa kuin Syyriassa j.n.e.
+
+
+
+
+KUN KIVET PUHUVAT.
+
+
+Eri kansallisuutta olevien arkeologien Vähän-Aasian vanhoissa
+sivistyskaupungeissa toimittamien kaivausten ansiosta on tehty
+lukuisia löytöjä hellenistiseltä aikakaudelta ja myös vanhemmilta
+ajoilta[70]. On kaivettu päivänvaloon temppeleitä, kuninkaanpalatseja,
+raatihuoneita, teattereita ja kauppahalleja, komeita sarkofageja
+ja kuvapatsaitten palasia sekä löydetty joukko piirtokirjoituksia.
+Runsastuottoisia olivat kuuluisan maailmankaupungin ja suurten
+ajattelijain kotipaikan _Miletoksen_, »joonialaisten jaloimman
+korun» rauniot. Siellä on muun muassa kaiveltu esiin suurin tunnettu
+kreikkalainen kauppatori, yli 200 metriä pitkä ja melkein yhtä
+leveä. Ja yllättävän rikkaita veistokuva- ja rakennustaiteellisia
+löytöjä on siellä tehty — olkoon, että se, mikä on säilynyt, tuli
+käsiimme palasiksi pirstottuna. Siitä, että näitä taiteen luomuksia
+ylipäätään on jäljellä, saamme kiittää suurta muurien rakennusta, johon
+suurella kiireellä oli ryhdyttävä kuudennella vuosisadalla j.Kr., kun
+hyökkäävät barbaarijoukot uhkasivat kaupunkia. Muuria levennettiin
+niin paljon, että useita muistomerkkejä jäi sen sisään ja säilyi
+siten. Muuten ne aikoja sitten olisivat saaneet kulkea kunnioitusta
+tuntemattomien heimojen kalkkiuuneihin tai ne olisi hakattu rikki
+katu- tai rakennuskiviksi. Kiireessä käytettiin rakennusaineena myös
+toisista rakennuksista suuria muistokirjoituksilla varustettuja
+möhkäleitä, kokonaisia pylväitä, kuvapatsaita ja muuta, mitä yht'äkkiä
+voitiin saada käsiin, ja välipaikat täytettiin marmoripatsaitten
+päillä, jaloilla ja käsillä. Senvuoksi tulikin tästä kaupunginmuurista
+myöhempäin aikain arkeologeille alituisten uusien yllätysten lähde.
+
+Miletoksen ylpeys oli teatteri, jossa oli istumapaikkoja 25 000
+katsojalle. Ihmeellisen komea näköala sieltä oli yli satalaivaisen
+sataman ja sen edustalla avautuvan meren. Aina kaukaiseen Samokseen
+katse liiti.[72]
+
+Miletoksen eteläiseltä kaupunginportilta vie marmorileijonan vartioima
+pyhä tie laajalti kuuluun Apollonin temppeliin, missä oli oraakkeli,
+joka ajoittain kilpaili Delphoin oraakkelin kanssa maineesta. Kuinka
+monia miljoonia hurskaita pyhiinvaeltajia onkaan aikojen kuluessa
+kulkenut juhlallisissa kulkueissa tätä puolitoista peninkulmaa pitkää
+tietä, joka tarjoaa niin runsaasti ihmeen ihania näköaloja! Etunenässä
+kulkivat Apolloninveljet eli Apollonin laulajat ja tanssijat,
+veljeskunta, jonka olemassaoloa voi seurata ainakin seitsemän
+vuosisadan ajan. Ja kun lopultakin pyhäkön ylpeät marmoripylväät
+tulivat näkyviin, silloin pyhiinvaeltajat hartaina suuntasivat
+kulkunsa temppelikukkulalle, tietä reunusta vain valtaistuimilla
+istuvain marmoripatsaitten pitkien rivien herättämässä pyhän vakavassa
+tunnelmassa.[73] Kuvapatsaat olivat hurskaitten temppelissäkävijöitten
+lahjoja seitsemänneltä esikristilliseltä vuosisadalta.
+
+Itse temppeli on ihana, mittasuhteiltaan valtava rakennus, 109 metriä
+pitkä ja 50 metriä leveä. Rauniot todistavat vielä sen ihmeteltävän
+rikasta ja vaihtelevaa koristeellista somistelua, joka teki jokaisesta
+pylväästä itsenäisen taideteoksen. Mikä työ, mitkä rahamäärät,
+mitä intoa miletoslaisten olikaan täytynyt uhrata tähän rakkaaseen
+pyhäkköön, jonka persialaiset tuhosivat raunioiksi hävittäessään
+Miletoksen v. 494 e.Kr.[74]
+
+Tämän katastrofin jälkeen itse kaupunki tosin rakennettiin pian
+uudelleen, mutta entistä loistoaan se ei koskaan saavuttanut. Suureen
+temppelin rakennukseen ryhdyttiin uudelleen vasta v. 333, kun
+Aleksanteri Suuri lahjoitti kaupungille takaisin sen vapauden, mutta
+se piti monta kertaa keskeyttää varojen puutteessa.[75] Kerran se
+oli lamassa melkein kokonaisen vuosisadan, ja ensimmäisen vuosisadan
+keskivaiheilla j.Kr. työ lakkasi ainiaaksi. Maanjäristysten ja
+nuoremman sukupolven kunnioituksen puutteen johdosta suuri pyhäkkö
+vajosi soraksi ja pirstaleiksi.
+
+Mutta juuri sentähden, että tämä temppelirakennus oli suunniteltu
+niin suurisuuntaiseksi, ettei sitä koskaan ehditty päättää, sen
+rauniot suovat meille tilaisuuden seurata rakennustaiteen kehitystä
+vuosisatain kestäessä, ja temppelin esiinkaivaminen on senvuoksi
+arkeologian kiitollisimpia tehtäviä, varsinkin kun tämä temppeli
+lähinnä Ateenan akropoliin pyhäkköjen jälkeen on parhaiten säilynyt
+kaikista joonialaisista temppeleistä. Juuri niin paljon on jäljellä,
+että on tilaisuus arvostaa miletoslaisten arkkitehtien omaperäisyyttä,
+heidän kykyänsä antaa kivelle eloa ja välttää sitä yksitoikkoisuutta ja
+kylmyyttä, mikä on noin valtavamittaisten rakennusten suuri vaara.
+
+       *       *       *       *       *
+
+_Prienessä_, Miletoksesta pohjoiseen, on kaivettu esiin niin suuri
+rauniokaupunki, että sille on annettu »Vähän-Aasian Pompejin» nimi.
+Korkealle yli kaupungin kohoaa akropoliin »uhmaava marmoriotsa»,
+»kotkien kiertelemä kalliopesä», omiaan paremmin kuin mikään muu
+väestön viimeiseksi pakopaikaksi.
+
+Tämä kaupunki perustettiin samana vuonna kuin Aleksanteri Suuri lähti
+taisteluun persialaisia vastaan. Se on mallikuva säännöllisestä,
+kuin viivoittimella suunnitellusta hellenistisestä kaupungista. Sen
+sydän ja keskipiste on, kuten aina, tori, jonka ympärillä on ryhmässä
+temppeleitä ja julkisia rakennuksia, kauppapuoteja ja työpajoja. Monin
+paikoin oli Prienessä kaivoja, joiden vesi kumpuaa 800 metriä korkealla
+kalliolla olevasta lähteestä.
+
+Prienen suurin rakennus on luonnollisesti sen stadion. Parhaiten
+säilynyt kaupungin rakennustaiteellisista luomuksista on kaunis
+teatteri, joka kauneudessa veti vertoja sen Athenen temppelille, joka
+on joonialaisen rakennustaiteen jaloimpia muistomerkkejä. Hämmästyy
+ajatellessa, miten pieni, 5.000-asukkainen maaseutukaupunki voi saada
+suoritetuksi noin kalliin rakennustyön. Mutta siitä saa täällä, kuten
+Miletoksessa, kiittää Aleksanterin anteliaisuutta. Hänen nimensä
+loistikin kerran suurin kirjaimin temppelin eteishallissa. Sinne oli
+myös kaiverrettuna hänen antamansa käskykirje, joka antoi kaupungin
+asukkaille täyden itsehallinnon ja vapautti heidät verovelvollisuudesta
+suurkuninkaalle.
+
+Erikoisen huomattavaa eivät Prienen rauniokaupungissa kuitenkaan ole
+julkiset rakennukset, vaan se tosiasia, että yksityistalot ovat niin
+ihmeen hyvin säilyneet. Aina viime vuosisadan lopulle saakka tiedettiin
+hyvin vähän siitä, millaista muinaisajan kreikkalaisilla oli kotonaan.
+Siitä oli vain joitakin viittailuja kirjallisuudessa. Nyt on Prienessä,
+Delos-saarella ja parissa muussa paikassa suoritettujen kaivausten
+ansiosta aivan toisin. Näissä rauniokaupungeissa on saatu astua sisään
+antiikkiseen asuintaloon, jollaisen elämyksen voi ennen vain Pompeji
+tarjota. Tämä se Prienen raunioille on antanut »Vähän-Aasian Pompejin»
+nimen.
+
+Antiikin asuintalo oli mahdollisimman paljon ulkomaailmasta eristetty.
+Siinä ei ollut ikkunoita pääkadulle päin. Valo ei kreikkalaisissa
+asumuksissa tullut ulkoa, vaan rakennuksen keskellä olevasta
+valopaikasta. Koko perheen elämä keskittyi sinne, erilleen kadun
+melusta ja levottomuudesta, avoimen taivaan alle, valoon ja aurinkoon.
+Tämän valopihan ympärillä olivat eri huoneet. Talon sisäänkäytävä
+sijoitettiin mikäli mahdollista hiljaiselle ja rauhalliselle
+sivukadulle päin. Kun vedensaanti oli runsasta, niin melkeinpä joka
+perhe voi pitää oman kylpyhuoneensa.
+
+Joukko piirtokirjoituksia suo meidän silmätä prieneläisten julkisiin
+ja yksityiselämään. Torihallien seiniin piirrettiin muun muassa
+sellaisia tekoja, joita etevät porvarit olivat kaupunkinsa hyväksi
+tehneet. Miellyttävä tapa oli, että vastavalittu pormestari kutsui
+kaikki kaupungin porvarit poikineen, orjat ja vapaaksi päässeet
+juhlaan ja tarjosi heille lasin makeaa viiniä särpimineen. Kun uusi
+pormestari valittiin joka vuosi, oli siis ainakin kerran vuodessa
+tuollainen hauska ja ilahduttava tapahtuma tiedossa. Mutta ei ollutkaan
+vastavalitun helppoa yllätyksellä voittaa edeltäjäänsä ja saada
+puolelleen kelpo prieneläisten sydämiä.
+
+_Ephesoksesta_, syvämietteisen ajattelijan Herakleitoksen kotipaikasta,
+ovat arkeologit myös pitäneet huolta. Kaupunki oli kerran kuuluisa
+Artemiin temppelistään.
+
+»Suuri on ephesoslaisten Diana!», kaupungin pakanat huusivat Paavalille
+ja kristityille. Kaikista maan ääristä tultiin Ephesokseen kantamaan
+hänelle uhrilahjoja ja pyytämään hänen mahtavaa apuaan; ja kuuluisaa
+Artemiin temppeliään Ephesos oikeastaan sai kiittää olemassaolostaan.
+Mainehikkaan pyhäkön sinne vetämä ihmisvirta aiheutti, että kaupungista
+tuli myös suuri markkina- ja kauppapaikka. Ja jumalattaren rikas
+temppeli oli mahtava luottolaitos, asemaltaan, maineeltaan ja arvoltaan
+Aasian keskuspankki.
+
+V. 356, samana yönä, kerrotaan, jolloin Aleksanteri syntyi, erään
+ephesoslaisen sytyttämä murhapalo hävitti Artemiin temppelin.[76]
+Kidutuspenkillä tekemänsä tunnustuksen mukaan hän oli tehnyt
+tekonsa ainoastaan halusta saada nimensä säilymään jälkimaailmalle.
+Vähän-Aasian kreikkalaiset kostivat päättämällä olla koskaan
+mainitsematta murhapolttajan nimeä. Mutta historioitsija Theopompoksen
+varomattomuuden takia tiedämme, että miehen nimi — sanommeko sen? — oli
+_Hēróstratos_, ja tämän johdosta kutsutaan ilkityön kautta kuuluisaksi
+tulemista Herostratoksen maineeksi.
+
+Aleksanteri Suuren arkkitehti ja rakennusmestari Deinokrátēs rakensi
+temppelin uudelleen vielä kalliimmaksi ja paljoa suuremmaksi kuin
+ennen. Siitä tuli Hellaan suurin ja loistavin temppeli ja sitä
+pidettiin yhtenä maailman seitsemästä ihmeestä. Pituus oli runsaasti
+130 metriä ja leveys yli puolet siitä. Keisari Nero ryösti pyhäköltä
+sen aarteet. Sitten itse temppelin tuhosivat hyökkäävät barbaarikansat
+ja kristityt hurjapäät. Se rakennettiin tosin jälleen, mutta rikas
+kaupunki joutui rappiolle ryöstöjen, maanjäristysten ja erinomaisen
+sataman madaltumisen takia. Koitti aika, jolloin ei kukaan tiennyt,
+missä kuuluisa temppeli kerran oli sijainnut. Seitsenvuotisen
+etsiskelyn jälkeen eräs englantilainen arkeologi löysi sen rauniot v.
+1863.[77]
+
+Hiljakkoin esiin kaivetun _Pergamonin_ rauniokaupungin nimi elää
+vielä tänäänkin mainion kirjoitusaineksen, pergamentin nimessä[78],
+joka kerran oli kaupungin parhaita vientitavaroita. Pergamon oli
+v. 281 perustetun valtakunnan pääkaupunki. Silloin näet sikäläinen
+käskynhaltija diadokien taistellessa pääsi itsenäiseksi. Pergamonin
+valtakunta laajeni ja sai suurempaa merkitystä, kun sen kuningas ja
+kansa menestyksellä täyttivät tehtävänsä hellenismin puolustajina
+kelttiläislaumoja vastaan, jotka 3. vuosisadan keskivaiheilla e.Kr.
+tulivat Vähään-Aasiaan. Kelttien eli gallien esiintyminen täällä päin
+maailmaa oli suuren _kelttiläisen kansainvaelluksen_ tapahtumia.
+
+Siihen aikaan kelttiläinen kielikanta käsitti suurimman osan
+keski-Eurooppaa, kun sitävastoin meidän päivinämme keltin kiellä
+puhutaan vain Walesissa, Irlannissa, länsi-Skottlannissa ja
+Bretagne'issa.
+
+Kelteillä oli levottomuus ja vaeltamishalu veressä. He eivät
+viihtyneet paikoillaan eivätkä tahtoneet asettua asumaan minnekään
+vakinaisesti. Taistelunhaluisina ja huiman rohkeina heistä tuli
+toisten kansain alituinen pelon aihe. Kiivaillen hyökkäystensä ja
+hurjan sotakarjuntansa takia heitä pelättiin. Muutamilla heimoilla oli
+tapana osoittaa kuolemanhalveksumistaan heittämällä pois vaatteensa
+ja ryntäämällä alastomina vain pitkän, kapean kilven suojaamina.
+Hyviä sotilaita he olivat, mutta huonoja porvareita. Senvuoksi he
+ovatkin saattaneet kaikki naapurivaltiot vavahtelemaan, mutta eivät
+itse koskaan ole perustaneet järjestettyä valtiota tai luoneet omaa
+kulttuuria. He olivat vanhan-ajan mustalaisia. Alkujaan kelttien
+arvellaan asuneen nykyisessä Badenissa ja Würtenbergissä ja sieltä
+levinneen edelleen. Osa kelttiläisiä heimoja kulki yli nykyisen
+Englannin kanaalin ja asettui asumaan Brittein saarille. Myöhemmin
+suuria gallialaislaumoja kulki länteen ja asutti nykyisen Ranskan, jota
+sentähden roomalaiset nimittivät Galliaksi. Toisia kelttiläisheimoja
+tunkeutui yli Alppien pohjois-Italiaan, karkoitti mahtavat etruskit
+sieltä ja ulotti retkeilynsä Roomaan asti, missä heidät myöhemmin
+kohtaamme.
+
+Suuri kansanliike ulottui kuitenkin myös kauaksi itään. Vuosisata
+gallien Roomaa vastaan tekemän hyökkäyksen jälkeen he ovat ehtineet
+Makedoniaan ja Kreikkaan. Delphoin luona kreikkalaisten kuitenkin
+onnistui lyödä heidät takaisin.[79] Tästä oli vuorostaan seurauksena,
+että osa kelttejä kulki Vähään-Aasiaan, missä he asettuivat
+asumaan Fryygiasta itään, maahan, jota heidän mukaansa kutsuttiin
+Galatiaksi.[80] On pääasiassa Pergamonin kuninkaan Attalos I:n ja hänen
+jälkeläistensä _attalidien_ ansiota, että he täällä pysyivät aisoissa
+huolimalta siitä, että uusia kelttiläislaumoja alituiseen virtasi yli
+Hellespontoksen.
+
+Myös sivistyksen piirissä nämä kuninkaat ovat tehneet nimensä
+kuuluisiksi. He loivat Pergamonista pienoiskokoisen Aleksandreian.
+He eivät pääkaupungistaan tehneet ainoastaan Vähän-Aasian tärkeintä
+kauppakaupunkia, vaan myös tieteitten ja taiteitten mitä parhaimman
+taimitarhan. Pergamonista käytettiin kunnianimeä »Aasian Ateena».
+Attalos I:n perustamasta kirjastosta tuli hellenistisen maailman
+suurin Ptolemaiosten kirjaston jälkeen. Egyptin kuninkaitten kateus
+Pergamonin kirjaston kasvamisen johdosta lienee antanut vauhtia
+pergamenttiteollisuudelle. Ptolemaiokset eivät näet sietäneet
+kilpailijaa kuuluisalle Aleksandreian kirjastollensa, ja heidän
+sanotaan tästä syystä lopettaneen papyruksen viennin Pergamoniin.
+
+Pergamentti ei kuitenkaan ollut ainoa tuote, jota vietiin muihin
+maihin attalidien maasta. Tämä oli kuuluisa myös mosaiikeistaan,
+kultakirjovaatteistaan ja taideteoksistaan. Pergamonin taiteen
+tuotteista kuuluisin oli kaupungin valtavan suuri Zeus-jumalan
+alttari, »Saatanan valtaistuin», kuten sitä nimitetään Johanneksen
+ilmestyksessä. Sen pystytti toinen attalideista gallialaisista saatujen
+voittojen ylistykseksi ja kiitokseksi jumalien kuninkaan ja Athenen
+helleeneille antamasta avusta. Alttarirakennuksen ulkosyrjää reunustava
+suuri friisi esittää voimakkain kohokuvin jumalien taistelun gigantteja
+vastaan Zeuksen johtamina, joka salamoillaan lyö maahan näitä alkuajan
+hirviöitä toisen toisensa jälkeen. Giganteissa — muinaispohjoismaisen
+sadun jättiläisissä ja peikoissa — kreikkalainen jumalaistarusta
+ruumiillistutti kesyttämättömät, sivistystä tuhoavat luonnonvoimat:
+tuliperäiset purkaukset, myrskyt, rankkasateet, pimeyden ja kylmän.
+
+Tästä ja toisista ihailtavista taideteoksista on huomattavia jäännöksiä
+saatettu päivänvaloon. Pergamonissa saamme siitä, että täällä siksi
+paljon on voinut säilyä häviöltä, kiittää samoja seikkoja kuin
+Miletoksessa, nimittäin bysanttilaisella ajalla kaupungin turvaksi
+suoritettua suurta muurirakennusta.
+
+Toinen Pergamonin kaivausten tulos on, että olemme perusteellisesti
+saaneet tietää, kuinka hyvin järjestettyä kreikkalaista kaupunkia
+hoidettiin yleiseen järjestykseen ja terveydenhoitoon nähden. Kiviin on
+hakattuina poliisiasetuksia, jotka voisivat olla siunaukseksi usealle
+meidän-aikamme Etelän kaupungille. M.m. oli jokaisen talonomistajan
+velvollisuus pitää katuosuutensa hyvässä kunnossa ja huolehtia sen
+puhtaanapidosta. Joka rikoilla tai muulla sellaisella saattoi kadun
+likaiseksi, hänen täytyi omin kustannuksin toimittaa pois ne, muuten
+poliisi huolehti siitä, ja syyllinen sai sakkoa. Ei kukaan saanut
+juottaa elukoitaan eikä pestä vaatteitaan tai astioitaan yleisissä
+kaivoissa tai muulla tavoin liata niiden tai vesijohtojen vettä 50
+drakman sakon ja kyseessä olevain elukkain, vaatteiden tai astiain
+menetyksen uhalla. Jos syyllinen oli orja, hän sai lisäksi 50—100 paria
+raippoja ja hänen piti istua kymmenen päivää jalkapuussa, mistä häntä
+ei päästetty vapaaksi, ennenkuin hän oli saanut vielä 50 paria raippoja
+muistin virkistämiseksi. Joka ilmoitti tuollaiset rikokset, sai puolet
+sakkomäärästä palkkioksi.
+
+Eräs torikauppaa koskeva piirtokirjoitus tuo eloisin sanoin ilmi
+ostavan yleisön ajatukset kalakaupan vaikeuksista. »On», niin
+valitetaan, »kymmenentuhatta kertaa helpompaa saada vastaus armeijaa
+johtavalta kenraalilta kuin näiltä kirotuilla kalakauppiailta. Jos
+kysyy heiltä: »Kuinka paljon tuo kala maksaa?» tulee heille heti
+kiire milloin mitäkin asiaa toimittamaan, taikka he seisovat vain
+hajamielisinä. Onnellisimmassa tapauksessa saa vastaukseksi jotakin
+mutinaa hampaitten välistä. Ja jos joku heistä suvaitsisi sanoa
+esim. 'Kymmenen obolia', hän ei sano, mitä lajia oboleja. Mutta
+laskekaapa vain rahat, niin saatte kuulla, että hän tarkoittaa Aiginan
+oboleja.[81] Jos hänen sitävastoin tulee antaa rahaa takaisin, niin
+olkaa varmoja, että ne ovat Attikan oboleja. Hänen on tietysti
+voitettava kummassakin tapauksessa!»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Myös Mesopotamia on aivan vastikään saanut Pompejinsa, hellenistisen
+_Doura-Europoksen_[82] Eufratin keskijuoksun varrella.
+
+Vielä ei ole keritty enempää kuin kaivaa esiin kaksi temppeliä ja
+yksi yksityisen talo. Muutoin koko kaupunki uinuu erämaan hiekan
+alla odottaen lapiota, joka sen kaivaisi esiin. Kuitenkin osoittaa
+se, mitä on löydetty, että jatkaminen hyvin maksaa vaivan. Ehkä
+huomiotaherättävin on vanhimman pergamenttilehden löytö, mitä yleensä
+tunnetaan. Käsikirjoitus on toisen vuosisadan alulta e.Kr. Se ei ole
+lajiaan ainoa täältä löydetty. On mielenkiintoista, että kreikan kieli
+on osoittautunut ehdottomasti vallitsevaksi kieleksi tässä itämaisessa
+kaupungissa.
+
+Kummassakaan temppelissä rakennustapa ei sitävastoin ole kreikkalainen,
+vaan itämainen; ja toista niistä koristavat seinämaalaukset ovat
+myös itämaiset sekä kuvattujen henkilöitten ulkonäköön että heidän
+pukuihinsa nähden. Taideteoksina niitä tarkastaessa huomaa niissä
+myös itämaisen juhlallisen jäykkyyden leiman. Vain siellä täällä voi
+todeta merkkejä helleenisestä vaikutuksesta.[83] — Omituinen tässä
+melkein puhtaasti itämaisessa ympäristössä on sitävastoin toisessa
+temppelissä Aphroditen torso aaltoilevine rytmeineen. Siinä ilmenee
+aito kreikkalainen kauneudentunto. Tämä kuvapatsas on erään tunnetun
+kreikkalaisen. Pheidiaan tekemäksi otaksutun, taideteoksen jäljennös.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Hellenistinen sivistys ulotti vaikutuksensa kauaksi itään. Äskettäin
+on Meediasta löytynyt kreikkalaisia pergamenttikäsikirjoituksia, jotka
+osoittavat, että kreikkalainen oikeus vielä ensimmäisellä vuosisadalla
+e.Kr. oli voimassa noissa kaukaisissa seuduissa. Ja sisäisimmän
+Keski-Aasian löytöpaikat, jotka vielä eivät läheskään ole tyhjentyneet,
+ovat viime aikoina yllättävän selvästi osoittaneet, miten helleenisen
+kulttuurin valo on sinne lännestä lähettänyt säteitänsä. Kaikki tämä
+pohjautuu Aleksanterin työhön. »Suuri kuningas on», Wilamowitz sanoo,
+»niitä valituita kylvömiehiä, joiden kylvö itää silloinkin, kun se
+lankeaa orjantappurain joukkoon.»
+
+Intiankin hellenistisissä kaupungeissa kreikkalainen sivistys on
+kerran ollut elinvoimaista. Vielä miespolvi seleukidien valtakunnan
+kukistumisen jälkeen — vuonna 64 e.Kr. — eristetyt kreikkalaiset
+pikkuruhtinaat pysyttelivät ihmeteltävän sitkeästi siellä täällä Intian
+maaperällä; ja kului lähes neljä vuosisataa Aleksanterin kuoleman
+jälkeen, ennenkuin kreikkalaisen vaikutuksen viimeinenkin jälki oli
+hävinnyt Intiasta.
+
+Nimi, jolla kreikkalaisista puhutaan intialaisissa lähdekirjoissa, on
+_yavana_ tai _yona_: joonialaiset, Raamatun _javan_.
+
+Kreikkalainen vaikutus intialais-buddhalaiseen sivistykseen on
+erikoisen huomattavaa _taiteessa_. Eloisat kreikkalaiset jumalhahmot on
+otettu buddhalaisten jumalain, haltiain ja pyhimysten kuvien malleiksi.
+Samoin on laita rakennustaiteen, missä helposti huomaa erityisesti
+korinttilaisen pylvään.
+
+Tämä kreikkalaisen vaikutuksen alainen taide on sitten Buddhan uskonnon
+jäljissä ja kiitos Intian ja Kiinan välisille kauppayhteyksille
+tunkeutunut Keski-Aasiaan ja sieltä aina Kiinaan saakka, missä se on
+perin pohjin uudistanut vanhan kiinalaisen taiteen.
+
+Niin esiintyy täällä kuten kaikkialla helleenisen hengen elävöitävä
+ja hedelmöittävä vaikutus. Eikä se ole koskaan lakannut, minne se
+kerran on päässyt tunkeutumaan: Itä-Aasian taiteessa yhtä vähän kuin
+Euroopan tai Islamin. Meidän päiviemmekin kiinalainen ja japanilainen
+taide, niin kansalliseksi kuin se onkin muodostunut, palautuu kuitenkin
+perimmältään viidennen vuosisadan suuren kreikkalaisen taiteen luomista
+saatuihin herätteisiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Egyptissä eivät yksin kreikkalaisen taiteen ja taidekäsityön
+jätteet, vaan myöskin valtavat määrät kreikkalaisia kirjeitä ja
+papyrusasiakirjoja todistavat elävästi hellenismin levinneisyydestä.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Erich Ziebarth, Kulturbilder aus griechischen Städten.
+
+Felix Sartiaux, Villes mortes d'Asie mineure.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Mindre Asiens upptäckande (Ord och
+bild 1921).
+
+Saturnino Ximenez, L'Asie Mineure en ruines.
+
+Theodor Wiegand y.m., Milet. Ergebnisse der Ausgrabungen: 3. nide
+osaksi ilmestynyt.
+
+Olivier Rayet et Albert Thomas, Milet et le golfe Latmique. Fouilles et
+explorations archéologiques.
+
+Theodor Wiegand, Hans Schrader y.m., Priene. Ergebnisse der
+Ausgrabungen 1895—1898.
+
+J.T. Wood, Discoveries at Ephesus.
+
+David George Hogarth, Excavations at Ephesus.
+
+Österreichisches archäologisches Institut, Forschungen in Ephesus: 3
+nidettä ilmestynyt.
+
+A. Conze, K. Humann y.m., Die Altertümer von Pergamon: 8 nidettä
+ilmestynyt.
+
+Karl Hachtmann, Pergamon (Kirjallisuusluettelo).
+
+Emanuel Pontrémoli et Maxime Collignon, Pergame. Restauration, et
+reconstruction des monuments de l'acropole.
+
+Alexander Bugge. Kelterna och deras kultur.
+
+Felix Stæhelin, Geschichte der kleinasiatischen Galater.
+
+Franz Cumont, Fouilles de Doura-Europos 1922—1923.
+
+Martin P:n Nilsson, Ett syriskt Pompeji (Svensk tidskrift 1927).
+
+Jarl Charpentier, Politiska och kulturella förbindelser mellan Grekland
+och Indien efter Alexander den Store (Nordisk tidskrift 1919).
+
+
+
+
+HELLENISTINEN TIEDE.
+
+
+Jos käännymme hellenistisen sivistyksen saavutuksia tutkimaan, niin ne
+ovat epäilemättä painavimmat _tieteen_ alalla. Alkulähteenä on tällöin
+Aristoteles, Kreikan suuri yleisnero. Hän se ensimmäisenä yhdisti ajan
+kaikki tieteet yhteydeksi. Mutta samalla hän laajensi tieteellisen
+tutkimuksen piiriä siinä määrin, että hänen jälkeensä ei kukaan kyennyt
+hallitsemaan koko valtavaa lopputulosta. Hänen jälkeensä seurasi siis
+_tieteiden erikoistumisen_ aikakausi.
+
+Tieteiden keskipisteeksi tuli Aleksandreia. Tänne ensimmäinen
+Ptolemaios perusti tieteellisen tutkimuslaitoksen, n.s. Mūseíonin.
+Hän kutsui sinne aikansa etevimmät oppineet ja antoi heille niin
+runsaan toimeentulon, että he voivat kokonaan antautua tieteelliseen
+toimintaan. Heillä oli tutkimuksiansa varten käytettävissä tieteellisiä
+kokoelmia ja apuneuvoja joka lajia, kuten kirjasto, jossa pian oli
+useita satoja tuhansia papyruskääröjä, tähtitieteellinen observatorio,
+eläintieteellinen puutarha, jossa oli harvinaisia eläimiä, ja
+anatominen laitos.
+
+Tunnetuin Aleksandreian oppineista on matemaatikko _Eukleídēs_,
+joka oppikirjaansa »Eukleideen alkeet» kokosi ja järjestelmöi
+aikansa geometrisen tiedon. Kiitos tavattomalle selvyydelleen tuota
+kirjaa käytetään vielä tänäkin päivänä koulukirjana melkein koko
+maailmassa. Toinen tämän ajan matemaattinen nero on syrakuusalainen
+_Arkhimēdēs_, joka oli opiskellut Aleksandreiassa Eukleideen oppilaiden
+johdolla. Arkhimedes oli epäilemättä antiikin suurin ja kaikkienkin
+aikojen suurimpia matemaatikkoja.[84] Äskettäin on löydetty hänen
+kirjoituksensa, joka yllättävällä tavalla osoittaa, että hän oli
+keksinyt perusteet integraalilaskennalle, jonka suuren keksinnön sitten
+Newton ja Leibniz tekivät 1600-luvulla. Arkhimedes oli myöskin aikansa
+etevin mekaanikko ja tuli erityisen kuuluisaksi keksimällä nerokkaita
+sotakoneita. Hänen nimensä elää vieläkin erinäisissä fysiikan laeissa
+ja sellaisessa keksinnössä kuin n.s. _Arkhimedeen kierrin_. Se on
+pitkän putken sisässä vinossa asennossa oleva kierukka, joka nostaa
+vettä, kun sitä pyöritetään akselinsa ympäri. Kuvaavaa sille, miten
+luja Arkhimedeen ajan luottamus oli hänen mekaaniseen kykyynsä, on
+seuraava hänen lausumanansa kerrottu: »Jos voisin saada kiinteän kohdan
+avaruudessa, minä kykenisin horjahduttamaan maan radaltaan.»[85]
+
+Arkhimedeen aikalainen, mutta häntä jonkin verran vanhempi oli
+luultavasti etevä teknikko _Ktēsibios_, hänkin hyvin monipuolinen
+mies. Muun muassa hän valmisti hyvin ihmeellisen kellon, jossa oli
+liikkuvia kuvia, tunteja ilmoittavat toitotusmerkit ja monenmoisia
+muita kiintoisia laitteita, jonka kaiken pani liikkeelle vesivoima.
+Tietomme tästä kellolaitteesta ovat peräisin toisilta muinaisajan
+kirjailijoilta. Kiitos heille me voimme seurata konstikellon
+rakennetta, sellaisena kuin tunnemme sen keskiajan kirkoista[86]
+ja luostareista sekä oman aikamme jälkivesoista — arabialaisten ja
+roomalaisten välityksellä — aina Ktesibioksen kellosepänpajaan.[87]
+
+Monipuolinen henki ennen kaikkea fysiikan ja tekniikan alalla oli
+Aleksandrialainen _Hérōn_. Höyryturbiini, automaatti ja taksametrihän
+ovat erikoisen nykyaikaisia sanoja, mutta kaikkien noiden kolmen
+keksinnön kantaisäksi voidaan sanoa Heronia, joka näyttää eläneen
+viimeistään toisella vuosisadalla e.Kr. Hänen jälkeenjättämiänsä
+kirjoituksia saammekin kiittää enimmästä, mitä tiedämme siitä, mitä
+fysiikan lakeja muinaisajan ihmiset tunsivat ja mitä he kykenivät
+aikaan saamaan tekniikan alalla.
+
+Arkhimedeen ja Heronin keksinnöt ovat aikaan saaneet rakennustaiteen
+ja ylipäänsä tekniikan alalla nousun, jonka merkitys antiikin
+taloudelliselle kehitykselle tavallansa on verrattavissa siihen
+suurteollisuuden uudestiluontiin, jonka tekniikan ihmeet meidän
+aikanamme ovat suorittaneet. Etevälle tekniikan historian tutkijalle
+onkin selvää, että — kuten eräs heistä[88] sanoo — »antiikki myöskin
+teknillisissä riennoissaan on nykyaikaa paljon lähempänä kuin välillä
+oleva keskiaika. Lukemattomat ovat ne langat, osaksi näkyväiset, osaksi
+näkymättömät, jotka yhdistävät nämä molemmat maailmat, vanhan ja uuden,
+toisiinsa.» Tähän nähden hän sanookin: »Se mieletön kamppailu, jota
+nykyajan, tekniikka ja luonnontiede edellisellä vuosisadalla kävivät
+antiikkia vastaan, ja joka vielä tänäkin päivänä on saada monen ahtaan
+kallon halkeamaan, riippui valitettavasti kummankin taistelevan
+puolen tietämättömyydestä ja sivistyksen puolinaisuudesta. Humanistit
+tunsivat silloin vielä liian vähän antiikin todellista maailmaa.
+He olivat senvuoksi utuisen ja epäselvän idealismin kahleissa. Ja
+heidän vastustajansa toiselta puolen eivät tahtoneet tietää mitään
+eurooppalaisen kulttuurimme antiikkisesta hemisfääristä[89], koska
+heitä tympäisi tämä yksipuolinen antiikkinen idealismi, jota humanistit
+alati toitottivat.
+
+Niin perusteellisesti kuin antiikki nykyisin tunnetaan, voidaan
+varmasti todeta, että »jos sen teknillisestä kirjallisuudesta ei olisi
+halki keskiajan pimeyden säilynyt meille niinkään monia sirpaleita,
+kuin todella on tapahtunut, me tällä hetkellä emme olisi saavuttaneet
+sitä teknillisen- ja teollisuuskulttuurin korkeata tasoa, josta olemme
+niin ylpeitä. Me olemme korkealla — kuka ei sitä myöntäisi? — mutta me
+seisomme lukemattomien edellisten sukupolvien hartioilla, ennen kaikkea
+Hellaan teknikkojen, joiden älyn terävyys ja aaterikkaus ei ollut
+vähäisempi kuin nykyisen ajan tiedemiehen.» Ero on vain siinä, että
+alku on aina hankala. Vaivalloisia olivat ihmisen ensimmäiset askelet
+hänen pyrkiessään suurta päämääräänsä kohti, tekemään luonnonvoimat
+alamaisiksensa, ja senvuoksi ne askelet täytyi astua verkkaammin.
+Mutta kun tätä ajattelee, niin höyryn, sähkön, lentokoneen ja radion
+aikakaudella ei ole lainkaan aihetta ylimielisesti hymyillen katsoa
+niihin, jotka ottivat ensimmäiset askelet.
+
+Niiden tieteiden joukossa, jotka suuresti edistyivät hellenistisellä
+ajalla, kuuluvat myöskin _tähtitiede_ ja _maantiede_. Tähtitiede
+kukoisti Babylonian kaupungeissa, missä helleenit voivat rakentaa
+edelleen muinaisten kaldealaisten taivaankappaleista tekemiin
+havaintoihin ja heidän laskelmiinsa niiden kiertoradoista. Maantieteen
+näköpiiri laajeni luonnollisesti suunnattomasti Aleksanterin löytöjen
+johdosta. Hän ei näet ollut pelkkä valloittaja ja valtiomies, vaan
+myöskin lämpimästi kiinnostunut tieteellisiin tutkimuksiin — hänhän
+olikin Aristoteleen oppilas. Sotaretkillä häntä seurasi esikunta
+tiedemiehiä ja teknikoita, joiden piti tutkia ja kuvailla niitä uusia
+maita, mihin tultiin. Ei ainoastaan maantieteelle, vaan myös kasvi- ja
+eläinopille ja geologialle avautui siten uusia tutkimusaloja.
+
+Aina Pohjolaan saakka tiedonjano ulotti nyt tutkimuksensa. Vuoden 300
+seutuvilla e.Kr. massilialainen _Pȳthias_ löysi Brittein saaret ja toi
+myöskin joitakin tietoja kauimpana pohjoisessa olevasta Thúlēn maasta,
+»joka rajautui jäämereen.»[90]
+
+Aleksandriassa suoritetut anatomiset tutkimukset saivat myöskin
+_lääketieteen_ elpymään. Anatomisia opintojansa lääkärit eivät
+harjoittaneet siellä yksin ruumiiden avulla, vaan he suorittivat
+myöskin vivisektioita[91] kuolemaan tuomituissa rikollisissa, niin
+kerrotaan. Aleksandreialaisten kirurgien kerrotaan suorittaneen
+vaikeita leikkauksia nukuttaen potilaan ja käyttäneen tällöin
+huumausaineena narkoottisesti[92] vaikuttavaa mandrágaran eli alrunan
+juurta.[93]
+
+Yhtä suosittua kuin luonnontieteet oli _kielitutkimus_, varsinkin
+kielioppi ja kirjallisuusopinnot.
+
+_Filosofian_ keskuksena oli yhäkin Ateena. Sen yliopistossa kävi
+tuhansittain sekä kreikkalaisia että ei-kreikkalaisia koko maailmasta.
+Tämän tieteen alalla esiintyi pian Platonin ja Aristoteleen oppilaiden
+rinnalla uusia suuntia, joilla oli suuri vaikutus koko sivistyneeseen.
+maailmaan. Näin oli laita varsinkin stoalaisen ja epikurolaisen
+filosofian.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuuluisin Aleksandreian tieteellisistä laitoksista oli kirjasto. Siitä
+tuli vähitellen kreikkalaisen kirjallisuuden aarreaitta, joka sivuutti
+kaikki muut. Kiitos tälle laitokselle kehittyi kaupunkiin myöskin
+vilkas kirjakauppaliike. Kirjastossa oli näet työssä joukko orjia
+kopioimassa suurten kreikkalaisten kirjailijain teoksia monilukuisiksi
+kappaleiksi, jotka myytiin ja levisivät yli koko helleenisen maailmain:
+Kirjastolle ja kirjakaupalle saamme etupäässä olla kiitollisia siitä,
+että niin paljon klassillisen kirjallisuuden aarteita on pelastunut
+jälkimaailmalle.
+
+Vuonna 47 e.Kr., taisteltaessa roomalaisten kanssa, suuri kirjasto
+korvaamattomine aarteineen tuhoutui. 700 000 nidettä joutui silloin
+liekkien saaliiksi.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Hermann Diels, Antike Technik.
+
+Ernst Nachmanson, Heron från Alexandria. Ktesibios och hans
+efterföljare. Arkimedes (Vetenskapen och livet 1919, 1920 ja 1924).
+
+Hugo Bretzl, Botanische Forschungen des Alexanderzuges.
+
+Karl Sudhoff, Kurzes Handbuch der Geschichte der Mcdizin (Laajat
+kirjallisuusluettelot).
+
+Robert Tigerstedt, Medicinens utveckling till en naturvetenskap: 2 osaa.
+
+
+
+
+ERÄMAANHIEDAN SALAISUUKSIA.
+
+
+Kirjojen kaupan kasvaessa lisääntyi alati papyruksen tarve, ja tämä on
+luultavasti syynä siihen, että tämä kasvi, jota kerran kasvoi tiheässä
+pitkin Niilin vartta, on nyt kokonaan hävinnyt Egyptistä esiintyen
+siellä vain yksinäisinä koristekasveina. Tavatakseen papyrusta villinä
+täytyy mennä aina Abessiniaan saakka.[94] Käsityksen siitä, mitä määriä
+papyruslehtiä on kerran ollut olemassa, voi saada niistä hämmästyttävän
+rikkaista käsikirjoituslöydöistä, joita viime aikoina on tehty kuivissa
+ja hiekkaisissa osissa Egyptiä. Erikoisen paljon arvokasta on löytynyt
+suurista jätekasoista, joita on kertynyt muinaisten kaupunkien ja
+kylien edustalle[95], osa myöskin temppelien raunioista ja taloista,
+jotka ovat sortuneet tai äkkiä vaaran uhatessa joutuneet hylätyiksi,
+ja sitten hautautuneet erämaanhietaan. Antoisimpia ovat luonnollisesti
+olleet sellaiset talot, niissä virkamiehillä tai asianajajilla on ollut
+konttorinsa, missä he ovat säilyttäneet kirjeitä ja asiakirjoja.
+
+Myöskin haudat sisältävät arvokkaita papyruskääröjä. Osittain tehtiin
+näet muumiokotelot yhteen liisteröidystä papyrusmakulatuurista[96],
+osittain Ptolemaiosten ajan Egyptin kreikkalaisten asukkaiden oli
+tapana panna vainajien mukaan hautaan heidän lempikirjailijansa.
+
+Mutta myöskin toisin odottamattomin tavoin papyruskäsikirjoituksia
+on tullut päivänvaloon. Sata vuotta aikaisemmin kuin maantieteilijä
+Strábōn kävi pyhiä krokotiilejä katsomassa Moiris-järven rannalla
+Egyptissä, mistä ennen on kerrottu, muuan roomalainen senaattori
+Memmius, kuten monet muut siihen aikaan, teki turistimatkan
+halki Egyptin, ja luonnollisesti piti hänen mennä kuuluisalle
+krokotiilijärvelle katsomaan pyhien eläinten ruokkimista. Siltä
+ajalta on säilynyt erään korkean egyptiläisen virkamiehen kirjelmä,
+jossa hän valmistaa asianomaisia paikallisia viranomaisia ylhäisen
+vierailun varalle ja käskee heidän ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin
+korkean miehen arvonmukaiseksi vastaanottamiseksi. Hän kirjoittaa
+näin: »Pidä huolta, että yömajoja järjestetään sopiviin paikkoihin,
+että maihinnousupaikoilla järven rannalla vieraslahjoja annetaan
+senaattorille annettujen määräysten mukaisesti ja lopuksi, että
+pidetään valmiina ruokaa Petesoukhokselle[97] ja muille krokotiileille!»
+
+Kuinka sitten tämä kirje, joka suo meille silmäyksen Egyptin
+matkailijaliikkeen järjestelyyn vuosisata e.Kr., on säilynyt meidän
+päiviimme? Niin ihmeelliseltä kuin se kuuluneekin, niin pyhä
+krokotiili itse omassa korkeassa persoonassaan — tekisi mieli sanoa —
+saa kunnian tästä. Se palvelus, jota egyptiläiset suorittivat tälle
+kunnianarvoiselle eläinlajille, on ollut arvaamattomaksi hyödyksi
+muinaistutkimukselle. Mutta tästä asianlaidasta ei kellään ollut
+aavistustakaan ennen viimeistä vuosisadanvaihdetta. Eräänä päivänä, kun
+kaksi kuuluisaa englantilaista papyrustutkijaa oli työssänsä kuuluisan
+Krokodilopoliksen lähellä, muuan heidän työmiehistään satutti lapionsa
+krokotiilin muumioon. Sitä lajia oli jo tavattu niin paljon, että mies
+harmistuneena potkaisi pyhää eläintä, niin että se meni murskaksi.
+Mutta ajatelkaapa papyrustutkijaimme ihastusta, kun he huomasivat, että
+muumio oli kääritty pitkiin, täyteenkirjoitettuihin papyruslehtiin!
+
+Nyt alkoi jännittävä krokotiilinmuumioitten etsintä hiekasta, ja
+ainoastaan muutamien viikkojen kaivamisella oli löydetty erinäisiä
+tuhansia sellaisia eläinten muumioita — sekä poikasten että
+täyskasvuisten. Mutta surullista sanoa, enempää kuin kaksi prosenttia
+ei niistä ollut papyruskäsikirjoituksiin käärittyjä.
+
+Ihmeellisiä teitä siis tietomme antiikin kirjallisuuden
+mestariteoksista ovat viime aikoina laajentuneet, ja suuret
+kirjailijat, joista muuten olisimme tietäneet tuskin muuta kuin
+nimen, ovat, kiitos Egyptin papyruslöydöille, tulleet henkiseksi
+omaisuudeksemme.
+
+Siten Egyptin hiekka ja kuiva ilmasto ovat korvanneet paljon siitä,
+mitä myöhäisantiikin ja varhaisemman keskiajan ihmiset olivat saaneet
+aikaan antamalla ajattelemattomuudesta ja välinpitämättömyydestä
+kulttuuriarvojen tuhoutua. Paljon sellaista, minkä luultiin
+peruuttamattomasti kadonneen, on noussut ylös hautojen yöstä, sorasta
+ja murusta ja keltaisilla tai ruskeilla lehdillään antaneet uuden
+todistuksen kreikkalaisen hengen ilmiömäisestä rikkaudesta.
+
+Mutta Hellaan suuret henget eivät ole tulleet yksin. Heidän seurassaan
+tuli ihmisiä monta lajia, sivistyneitä ja sivistymättömiä, köyhiä ja
+rikkaita, miehiä ja naisia. Kaikki he ovat meille kertoneet, millaista
+heillä oli eläessään. Niin valtavan runsas on tällaisten paperien
+sato ollut, että niiden avulla muinaisajan suuret yhteiskunnalliset
+ja taloudelliset kysymykset ovat joutuneet kokonaan uuteen valoon ja
+oikeushistorian tutkijat ovat saaneet tutkimusainehistoa vuosikausiksi.
+Kirjeet ja muut yksityiset paperit, sopimukset ja erilaatuiset
+oikeudelliset asiakirjat antavat ainehistoa kyllin voidaksemme seurata
+ihmisten kohtaloita kehdosta hautaan, silmätä heidän elämäänsä ja
+pyrkimyksiinsä, heidän ilonaiheisiinsa ja kärsimyksiinsä ja saada
+kuulla heidän sisimmät ajatuksensa ja tunteensa.
+
+Alkakaamme kätkyen äärestä! Jos äiti ei voi itse antaa lapselleen
+tervettä ravintoa tai — kuten toisessa tuntemassamme tapauksessa —
+lapsen isä ei tahdo, että äiti itse imettäisi, silloin palkataan
+imettäjä ja tehdään hänen kanssaan kirjallinen sopimus. Imettäjä
+sitoutuu viettämään tervettä ja siveellisen puhdasta elämää, niin
+kauan kuin hän lasta imettää, niin että maito ei kärsi vahinkoa.
+Imettämisaika on usein kaksi vuotta taikka enemmänkin, kuten tapa on
+vieläkin Itämailla.. Jos imettäjä ottaa lapsen luoksensa kotiinsa,
+hänen täytyy useita kertoja kuukaudessa saapua lasten vanhempain luo,
+jotta voidaan todeta kaiken olevan hyvin. Koska imettäjä tavallisesti
+on vähävarainen, hän saa kuukausipalkkansa etukäteen. Jos hän rikkoo
+sopimuksen, hän saa ankaran rangaistuksen; mutta toiselta puolen
+hänellä on oikeus saada vahingonkorvaus, jos toinen puoli rikkoo
+sopimuksen.
+
+Kun lapsuusaika on ohi ja elämän vakavuus alkaa, pojan on toisinaan
+valmistauduttava johonkin ammattiin. Hänen isänsä tekee silloin
+jonkun mestarin kanssa sopimuksen poikansa oppiajasta. Sellaisia
+papereita on paljon. Kankurimestari Tryphon tekee neljätoistavuotiaan
+poikansa puolesta tuollaisen sopimuksen kankurimestari Ptolemaioksen
+kanssa. Mutta miksi Tryphon ei itse opettanut toivorikasta vesaansa
+omaan ammattiinsa? Hänhän oli varakas mies — sen saamme nähdä hänen
+pankkitileistään. Mutta saamme kuulla myöskin, että kankurimestari poti
+silmäsairautta. Mitenkä sen tiedämme? Eräästä toisesta löydöstä samassa
+kaupungissa, jossa hän asui: vapautuskirja sotapalveluksesta pysyväisen
+silmäkatarrin ja alentuneen näkökyvyn perustalla. Mutta tiedämme
+vieläkin enemmän: myöskin kotiolot ovat voineet vaikuttaa siihen, että
+poika sai jättää kodin.
+
+Tryphon oli eronnut vaimostaan, ja tämän ja hänen uuden nuorikkonsa
+välillä oli rähinää; voimmehan silloin ajatella, että poika piti
+äitinsä puolta. Joka tapauksessa tiedetään Tryphonin valittaneen
+poliisiviranomaisille, että hänen ensimmäinen vaimonsa oli loukannut
+seuraajatartaan.[98]
+
+Mutta kuulkaammepa nuorukaisten ohella tyttöjenkin asemasta!
+Silmäyksen siihen suo meille esim. sopimuskirja, joka on irroitettu
+eräästä Berliinin museon muumiokotelosta. Se koskee ravintolatytön
+paikkaa ja on ankara, oikea orjan kontrahti. Tyttö saa heti kapakan
+omistajattarelta lainaksi 100 drakmaa, jotka tulevat hänen omakseen
+kolmen vuoden palveluksen perästä. Tänä aikana hän saa ruoan ja
+vaatteet ja palvelusajan päättyessä lisäksi 40 drakmaa. Tyttö lupasi
+hyvin hoitaa ja palauttaa kaikki talouskalut, jotka hän saa huostaansa,
+ja olla koskaan poistumatta ravintolasta ilman emäntänsä lupaa. Jos hän
+hairahtuu johonkin rikkomukseen, hänen on heti maksettava takaisin 100
+drakmaa ynnä korkea korko, korvattava vahinko ja kaiken päälliseksi
+maksettava 100 drakmaa sakkoa. Tyttö on siis täydellisesti emäntänsä
+vallassa. Tämä voi ajaa hänet tiehensä, konsa hyväksi näkee, ja vielä
+puti puhtaaksi kynittynä! Palvelijatar-paralle sitävastoin sopimuksen
+purkaminen maksaa niin suuria summia, ettei hän voi ajatella niistä
+koskaan suoriutuvansa; ja jos aikoo vältellä velvollisuuksiansa, häntä
+uhkaa aina velkarangaistus ja orjuus.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta tästä synkästä viivähtämisestä elämän radalla siirrymme nyt
+iloisempaan! Ei ole, kuten tunnettua, ihmisen hyvä yksinänsä olla. Sen
+tiesivät muinaiset Egyptin kreikkalaisetkin, ja senvuoksi meillä on
+paljon aviosopimuksia. Lukekaammepa yksi sellainenkin! Asiakirjalla
+on erikoinen arvonsa sen johdosta, että se on ensimmäinen tunnettu
+lajiansa. Se on tehty vuonna 311 e.Kr., ja sopimuspuolet ovat Egyptin
+kreikkalainen mies ja kreikkalainen nainen, ja se kuuluu seuraavasti:
+»Herakleideen ja Demetrian välinen aviosopimus. Herakleides ottaa
+Kos'ista kotoisin olevan Demetrian puolisoksensa. Morsian tuo myötänsä
+pesään vaatteita ja koristuksia 1.000 drakman arvosta. Herakleides
+sitoutuu suomaan Demetrialle kaiken, mitä vapaalle naiselle kuuluu.
+Me molemmat sopimuspuolet haluamme asettua asumaan sinne, minne
+Demetrian isä ja hänen miehensä yhteisen harkinnan perustalla näkevät
+hyväksi. Jos Demetria tavattaisiin huonosta teosta, joka aiheuttaa
+hänen aviomiehelleen häpeää ja häväistystä, niin hän menettää koko
+myötäjäisensä. Kumminkin Herakleideen täytyy kolmen miehen edessä,
+jotka molemmat hyväksyvät, osoittaa Demetriaa vastaan tekemänsä
+syytökset oikeiksi.
+
+Herakleides ei saa Demetrian mieliharmiksi tuoda kotiin toista naista
+eikä myöskään siittää lapsia toisen naisen kanssa tai muulla tavoin
+loukata Demetriaa. Jos Demetria voisi jotakin sellaista toteen näyttää
+kolmen miehen edessä, jotka molemmat puolisot hyväksyvät, niin
+Herakleideen on annettava Demetrialle takaisin hänen myötäjäisensä ja
+lisäksi suoritettava sakkoa 1.000 Aleksandreian hopeadrakmaa.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Liikuttavan silmäyksen aviosäädyn huoliin ja murheisiin suo meille
+kirje, jonka Kristuksen syntymän aikoihin muuan keski-Egyptin
+kaupungin työmies on kirjoittanut vaimolleen. »Tietäös» — hän kertoo
+— »että olemme vielä Aleksandriassa. Älä tule levottomaksi, jos useat
+tovereistani palaavat ja minä yhäkin viivyn täällä! Pyydän sinua
+kaikesta sydämestäni: Pidä hyvää huolta pienokaisestamme! Ja niin pian
+kuin saamme palkkamme, lähetän sen sinulle.
+
+Sinä olet Aphrodisiaan mukana lähettänyt minulle terveisesi: 'Älä
+unohda minua!’ Kuinka voisin sinut unohtaa? Pyydän siis: Älä ole
+levoton!»
+
+Mies on, kuten huomaamme, hyvä puoliso ja isä. Hän lohduttaa vaimoaan
+ja huolehtii lapsistaan. Tämä on eritoten huomattava, sillä nyt seuraa
+kirjeessä sellaista, mikä meidän ajallamme tuntuu pöyristyttävän
+julmalta. Mies tietää, että hänen vaimonsa odottaa jälleen pienokaista,
+ja tämän johdosta hän kirjoittaan: »Jos se on poika, jätä hänet eloon;
+mutta jos syntyy tyttö, niin pane hänet heitteille!» Se kuuluu kauhean
+sydämettömältä. Mutta sellainen oli ajan tapa köyhien keskuudessa,
+jotka tuskin jaksoivat elättää itsensä. Vasta kristinuskon mukana on
+inhimillisempi ajatustapa päässyt vallalle. Kuinka monet kurjat äidit
+ovatkaan siten vapautuneet mykästä kauhusta pienokaisensa tulevasta
+kohtalosta!
+
+Köyhyydestä huolimatta se avioliitto, johon olemme saaneet luoda
+silmäyksen, kuului onnellisempaan lajiin. Mutta luonnollisesti on
+runsaasti esimerkkejä toisenkin laatuisista avioliitoista. Erään
+leipurinsällin ja hänen vaimonsa välinen avioerosopimus kuuluu
+seuraavasti: »Useita vuosia sitten yhdyimme avioliittoon mitä parhain
+toivein ja vakain päätöksin halki koko elämämme elää rauhassa ja
+kunniallisesti yhdessä. Mutta kun nyt onneton, kurja kohtalo on
+loitontanut meidät toisistamme, on siitä ero ollut seurauksena.» Ja
+sitten seuraavat oikeudellisen selvittelyn yksityiskohdat.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jos meitä huvittavat taloussalaisuudet, niin voimme halumme tyydyttää
+luomalla silmäyksen mallikelpoisesti pidettyihin talouskirjoihin. On
+esim. muuan perhe eräässä Egyptin pikkukaupungissa tuossa Kristuksen
+syntymisen seutuvilla. Se elää hyvin yksinkertaisesti. Leipä paistetaan
+yleensä oman pellon viljasta, mutta vehnäleipää ostetaan joka päivä
+lapsia varten, mikä nimenomaan mainitaan laskuissa. Niin ikään ostetaan
+maitoa puolella obolilla ja silloin tällöin kyyhkynen obolilla.
+Lapset ovat siksi suuria, että käyvät koulua. Sen huomaa siitä, että
+isä ostaa obolilla heille vahataulun ja piirtimen. Keittiötä varten
+ostetaan vihanneksia, sipulia ja öljyä. Kun tulee vieraita, tarjotaan
+kernaasti sellaisia herkkuja kuin parsaa ja herneitä. Ilahduttaakseen
+tuttujen lapsia kiltti perheenisä ostaa puolella obolilla kakkuja ja
+ohran suurimoita puuroksi yhtä paljolla. Leikkikalujakin annetaan
+lahjaksi. Ja syntymäpäivälahjaksi ostetaan kukkia kahdella obolilla.
+Kuolemantapaukset kävivät kassalle kalliimmaksi, sillä silloin voi
+mennä kokonainen drakma myrhaan ja balsamiin, mitä lähetettiin
+surutaloon. Käsityöläiset, kuten kankurit ja räätälit, tekivät usein
+työtä kotona ja tuli heillä silloin olla vapaa ravinto.
+
+Avokätisemmin kuin kodin rauhallisessa sopukassa annettiin rahan kieriä
+kapakoissa ja ravintoloissa. Erään kerhon ravintolalasku on kokonaista
+190 drakmaa 6 hengen päivällisestä, ja 22 hengen viinilasku on 2 000
+drakmaa. Seuraavana iltana juotiin jälleen viiniä yhtä suuren summan
+edestä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mitä on sitten sellaista, joka puhuu elämän lopusta? Muun muassa
+lukuisia jälkisäädöksiä ja surunvalituskirjeitä. Otettakoon tähän hyvin
+yksinkertainen, mutta liikuttava surunvalituskirje. Se on toiselta
+vuosisadalta e.Kr., ja sen on kirjoittanut rouva perheelle, joka juuri
+on menettänyt lapsensa: »Olkaa lujia!» hän sanoo. »Olen ollut kovin
+murheissani ja itkenyt tuota autuaasti nukkunutta pienokaista aivan
+kuin aikoinaan omaa pikkuistani Didymosta. Eihän kukaan mahda mitään
+sellaisille kohtalon sallimille. Niinpä lohduttautukaa! Voikaa hyvin!»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Täten meillä näissä kellastuneissa lehdissä on koko elämän puitteet:
+syntymästä kuolemaan. Senhän kyllä tiesimme edeltäpäin, että onni
+ja onnettomuus vaihtelevat kuin valo ja varjo ihmisen elämässä
+kaikkina aikoina. »Mutta kuitenkin», sanoo eräs hellenistisen ajan
+sivistyksen tutkija, »on paljon eroa, tiedämmekö sen noin vain
+ylipäänsä, vai näemmekö sen havainnollisesti silmiemme edessä kuten
+näissä tapauksissa: ja historia on kauan sitten opettanut maan suurten
+ja mahtavien ohella käsittelemään myöskin pieniä ja nimettömiä.
+Myöskin köyhät ja vähäiset on otettava huomioon ja heitä kuunneltava,
+jos tahtoo saada toden ja täydellisen kuvan antiikin maailmasta.
+Historiankirjoittajaankin nähden pitävät paikkansa seuraavat
+roomalaisen runoilijan sanat: 'Olen ihminen, ja mikään inhimillinen ei
+saa olla minulle vierasta.'»
+
+Sen pahempi historioitsijan mahdollisuudet päästä lähelle historian
+miljardeja nimettömiä ovat yleensä hyvin vähäiset. Kansan johtajat —
+ja myöskin sen sortajat — valtiomiehet ja sotapäälliköt, tiedemiehet,
+kirjailijat ja muut sivistyksen kannattajat, mutta myöskin ihmiset,
+jotka pelkän syntyperänsä nojalla tai muusta kohtalon suomasta
+ovat tulleet herättäneeksi huomiota tässä maailmassa — nämä ne
+ovat pääasiallisesti niitä, joihin historioitsija onnellisimmassa
+tapauksessa saa tilaisuuden tutustua yksilöinä. Kaikkia muita, niitä,
+jotka kuuluvat maan hiljaisiin ja elävät vain työnsä tuloksissa, voi
+lähemmin päästä tuntemaan vain sellaisista onnellisista sattumista,
+joita edellä olemme nähneet. Sitä arvokkaampia ovat senvuoksi ne
+tilaisuudet, jolloin saa kuulla, mitä liikkuu niiden rinnassa, jotka
+työtä tekevät ja ovat raskautetut.
+
+Poimikaamme senvuoksi vaikkakin umpimähkään vielä joitakin
+kiinnostavia yksityiskirjeitä ja syventykäämme niihin! Muutamat
+niistä ovat sellaisia että ne olisi voitu kirjoittaa tänä päivänä,
+jona elämme. Erään on kirjoittanut aleksandreialainen sotilas,
+ilmeisesti hyvinvoivan miehen poika. Näin kuuluu hänen kirjeensä:
+»Paljon terveisiä sinulle, rakas äitini! Ensimmäinen toivomukseni on,
+että sinä ja kaikki kotolaiset voitte hyvin. Olisi hyvä, jos ensi
+tilassa tahtoisit lähettää minulle 200 drakmaa. Minulla ei ole nyt
+lainkaan rahaa, koska olen hankkinut itselleni muulivaljakon[99] ja
+pannut siihen kaikki varani. Puhun tästä sinulle, että sen tietäisit.
+Lähetä minulle myöskin vaippa, huppukaulusviitta, pari housuja, pari
+nahkatakkia, oliiviöljyä ja paistinpannu, jonka lupasit minulle,
+sekä pari päänalusta! Ja muutoin lähetä minulle kuukausirahani
+mahdollisimman pian! Sanoithan viimeksi tavatessamme näin: 'Ennenkuin
+ehdit palata palvelusjoukkoosi, minä lähetän jonkun veljistäsi
+luoksesi’. Mutta mitään et ole minulle lähettänyt. Päinvastoin annoit
+minun kulkea, sellaisena kuin olin, ilman oboliakaan taskussa.
+Sanallakaan et ole vihjannut siihen, ettei sinulla rahoja olisi, vaan
+annoit minun lähteä luotasi, aivan kuin koira päästetään menemään. Ja
+isänikään, joka etsi minut käsiinsä, ei antanut minulle oboliakaan,
+ei huppukaulusviittaa, ei mitään. Mutta kaikki nauravat minulle ja
+sanovat: 'Hänen isänsä on sotilas, mutta mitään hän ei ole antanut
+hänelle!' Pyydän senvuoksi sinua, rakas äiti: Lähetä minulle jotakin,
+äläkä päästä minua näin pois lähtemään! Minun on jo täytynyt lainata
+rahaa eräältä toveriltani ja sotilaskirjurilta.»
+
+Seuraavalle kirjeelle voitaisiin sopivasti panna otsakkeeksi
+»Tuhlaajapoika». Sen on kirjoittanut Aleksandriasta nuorukainen, joka
+luultavasti on lähetetty sinne opiskelemaan. Hän on siellä elänyt
+huonosti, ja hänen äitinsä on matkustanut suureen kaupunkiin häntä
+kovistelemaan. Mutta poika on piileskellyt — kunnes rahapula on alkanut
+ahdistaa. Silloin hän tarttuu rukouskirjaan ja kirjoittaa seuraavan
+kirjeen, missä melkein joka sana hirmuisella oikeinkirjoituksellaan
+osoittaa, kuinka hän on laiminlyönyt opiskelunsa: »Antonius Longus
+lähettää äidillensä Nilukselle parhaimmat terveisensä. Minä rukoilen
+aina hyvinvointisi puolesta. Joka päivä pidän esirukouksia puolestasi
+Serapiksen temppelissä. Soisin kernaasti sinun tietävän, etten
+odottanut sinun tulevan pääkaupunkiin; ja senvuoksi en käynyt sinua
+tapaamassa. Minua hävettää toiselta puolen tulla kotiin Karanikseen,
+kun olen vallan ryysyissä. Sanon sinulle, että olen melkein alaston.
+Rukoilen sinua, äiti: Anna minulle anteeksi! Tiedän kyllä, mitä olen
+tehnyt. Minua on kuritettu, ja täydellä syyllä. Tiedän, että olen
+rikkonut. Kuulin Postumukselta, että joku oli tavannut sinut ja
+jo puhunut sinulle kaikki. Mutta tietäös, että kernaammin tulisin
+rammaksi, kuin jäisin kenellekään velkaa äyriäkään!»
+
+Kirje on vain paperin repale, johon on töhritty muutamia kömpelöitä
+kirjaimia hirmuisella oikeinkirjoituksella, mutta kuitenkin on jotakin
+liikuttavaa tässä valituksessa ja näissä rukouksissa miehen huulilta,
+joka oli sortumaisillaan 1800 vuotta sitten. Hänen äitinsä on kai
+saanut kokea samantapaista kuin ne, vanhemmat, jotka samaan aikaan
+maankolkkansa viranomaisille jättivät seuraavan kirjelmän: »Sittenkuin
+poikamme Kastor irstaassa seurassa on tuhlannut kaiken, mitä hän
+omisti, hän koettaa tuhota vielä meidänkin omaisuutemme. Estääksemme
+häntä vahingoittamasta meitä tai tuottamasta meille ikävyyksiä, anomme
+julkista kuulutusta, ettei tämän jälkeen kukaan lainaisi hänelle
+mitään.»
+
+Sellaisia ilmoituksia tehtiin jo 1800 vuotta sitten Niilin varsilla.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavassa esitämme kirjeen, jota lukiessa ihmettelee, jollei siitä
+pojan hulttiosta, joka sen on kirjoittanut, myöskin ole ajallansa
+tullut tuollaista tuhlaajapoikaa. Poika asuu maalla ja kirjoittaa
+isälleen, joka tilapäisesti on läheisessä pikkukaupungissa, mutta
+matkustaa sieltä edelleen Aleksandriaan: »Theon tervehtii isäänsä
+Theonia. Niin, oli sekin hieno teko, että et ottanut minua mukaasi
+kaupunkiin. Jos et ota minua mukaasi Aleksandriaan, en kirjoita
+sinulle, en puhu sinulle, en sano sinulle hyvää päivää. Ja jos sinä
+noin matkustat Aleksandriaan, en tartu enää käteesi enkä tervehdi
+sinua. Nii'in, niin käy, jollet ota minua mukaasi. Ja äsken sanoi äiti
+Arkhélaokselle: 'Tuo poika voi tehdä minut hulluksi — vie se pois!'
+
+Käyttäydyit todellakin siististi, kun lähetit minulle suuria lahjoja:
+muutamia pieniä kirjanpahasia, mutta samanaikaisesti petit minut, niin
+että vasta kuusi päivää myöhemmin sain tietää, että olit purjehtinut
+tiehesi! Käy minut siis noutamassa — pyydän sinua. Jollet sitä tee, en
+totta totisesti syö enkä juo. Nii'in. Hyvästi!» — Huomaa ensiksikin
+hänen logiikkansa julkeus, kun hän toistaa äidin epätoivoiset sanat
+Arkhelaokselle. Silloin isä olisi voinut, tuo viikari meinaa, ottaa
+hänet mukaansa — Aleksandreiaan.[100]
+
+Loistavaa mieltä todistaa sitävastoin seuraava kirje, jonka isä on
+kirjoittanut äskennaineelle pojalleen: »Kaiken aluksi tervehdin sinua
+ja iloitsen kanssasi siitä hyvästä ja arvokkaasta ja onnellisesta
+avioliitosta, joka osaksesi on tullut. Olemme yhdessä rukoilleet sitä
+jumalilta, ja he ovat armollisesti kuulleet meitä. Vaikkakaan minä en
+voinut olla mukana juhlallisuuksissa, on minulla niistä kuulemastani
+ollut yhtä paljon iloa, kuin jos olisin ollut läsnä. Ja minä toivon,
+että joskus myöhemmin saan tulla tervehtimään teitä ja silloin panna
+pystyyn samanlaiset komeat juhla-ateriat.»
+
+Ja vieläkin isän kirje pojalleen! Isä on ilmeisesti varakas
+tilanomistaja, joka kirjoittaa jossakin suuressa kaupungissa
+opiskelevalle pojalleen näin: »Cornelius kaikkein rakkaimmalle
+pojallensa. Sydämellisesti tervehdimme kaikki täältä kotoa sinua ja
+tovereitasi. Älä antaudu liian paljon tekemisiin sen miehen kanssa,
+josta usein kirjoitat, ennenkuin minä olen tullut luoksesi ja saanut
+nähdä hänet — olkoon tuttavuus parhaaksesi! Sillä jos jumalat suovat,
+tulen pian, Mekir-kuukauden kuluttua. Mutta tällä hetkellä minulla on
+kiireellisiä töitä.
+
+Katso, ettet loukkaa ketään uudessa kodissasi! Pysyttele kernaammin
+kirjojesi ääressä uutterissa opinnoissa, ja sinulla on oleva hyötyä
+siitä. Huolehdi Onophraksen avulla, että saat ne valkoiset vaatteet,
+jotka sopivat purppuraviittaan — toisia voit käyttää myrhanväristen
+viittojen kanssa. Anubaksen välityksellä lähetän sinulle rahaa,
+kuukausivaraston ja toiset helakanpunaiset vaatteet. Meille
+hankkimallasi kalalla olet valmistanut meille suuren ilon, ja siitä
+suorittamasi maksun korvaan sinulle Anubaksen välityksellä. Kunnes hän
+saapuu, saat maksaa ylläpitosi ja palvelijasi taskurahoistasi. Ilmoita
+minulle ensi kirjeessä, mitä haluat! Voi hyvin, poikani!»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Muuan mies, joka oleskelee kaukana Vähässä-Aasiassa, kirjoittaa kotona
+olevalle vanhimmalle veljelleen: »Olen saanut kuulla, että äitiämme
+kohdellaan kuin piikaa. Minun täytyy senvuoksi pyytää sinua, rakkahin
+veljeni: Älä pahoita hänen mieltänsä pienimmälläkään tavalla! Jos joku
+veljistämme inttää häntä vastaan, niin lyö häntä korvalle, sillä sinä
+olet nyt isämme asemassa. Tiedän kyllä, että sinä ilman kirjettänikin
+voit auttaa äitiä. Älä senvuoksi pane pahaksesi, että näin sinua
+kehoitan; sillä häntä, joka on kantanut meitä sydämensä alla, meidän
+tulee kunnioittaa kuin itseänsä Jumalaa[101], varsinkin, kun hän on
+niin hyvä. Tämän olen kirjoittanut sinulle, veljeni, koska tiedän,
+miten lämmittävää on omistaa vanhemmat. Teet hyvän työn, jos kirjoitat
+minulle, miten äiti voi. Voi hyvin, veljeni!»
+
+Aivan erikoisen liikuttava on Tays-nimisen egyptiläisnaisen kirjoittama
+kirje strategi Apolloniokselle, kun tämä oli poissa tärkeissä
+virkatehtävissä suuren juutalaiskapinan johdosta, joka tuohon aikaan
+— vuonna 118 j.Kr. — tärisytti Egyptiä. Tämä maa oli silloin jo kauan
+ollut Rooman maakuntana. Kirje osoittaa, että Tays kuului Apollonioksen
+huonekuntaan. Luultavasti hän oli tuon ylhäisen miehen lapsuudessa
+ollut hänen imettäjänsä tai hoitajattarensa. Siihen viittaa se
+hellyys ja kiintymys, mitä kirje henkii. Kömpelöillä kirjaimillaan ja
+avuttomilla käänteillään nämä rivit tekevät vieläkin liikuttavamman
+vaikutuksen. Ne kuuluvat näin: »Tays toivottaa herrallensa paljon iloa.
+Ennen kaikkea tervehdin sinua, valtiaani, ja rukoilen aina menestyksesi
+puolesta. Minulle tuotti suurta surua, herrani, kun kuulin, että
+sairastuit; mutta kiitos kaikille jumalille, että he säilyttivät sinut!
+Rukoilen sinua, herrani, jos sen soveliaaksi näet, että lähettäisit
+meillekin jonkin rivin; muutoin me kuolemme[102] koska emme joka päivä
+saa nähdä sinua. Oi jospa voisin lentää, että saisin tulla suutelemaan
+kättäsi! Sillä olen kuoleman tuskassa, kun en saa nähdä sinua. Ole siis
+niin kiltti ja lähetä jokin rivi! Voi hyvin, herrani! Meillä on kaikki
+hyvin.»
+
+Kirjeen saaja on meille hyvin tuttu lukuisista tuon ajan kirjelmistä
+ja asiakirjoista. Niistä käy ilmi, että hän oli hyvin arvossapidetty,
+sivistynyt ja varakas mies. Hänen äitinsä, vaimonsa ja tyttärensä ovat
+kirjoittaneet hänelle paljon kirjeitä. Eräs hänen puolisonsa kirje
+esitettäköön vielä näytteeksi perhepiirissä vallinneesta kauniista
+suhteesta. Sekin on suuren juutalaiskapinan ajalta. »Hyvin huolissani»,
+hän kirjoittaa, »olen puolestasi kaikkien niiden huhujen johdosta,
+joita täällä on liikkeellä, ja senvuoksi, että sinun niin äkkiä oli
+matkustettava luotani. Olen niin levoton, ettei minua lainkaan haluta
+syödä eikä juoda. En voi, nukkua yöllä enkä päivällä, vaan ajattelen
+vain huolehtien sinua. Vain isäni huolenpidolla pysyn pystyssä; ja
+uuden vuoden ensimmäisenä päivänä olisin — niin totta kuin toivon,
+että sinun kävisi hyvin — mennyt vuoteeseen maistamatta palaakaan,
+ellei isäni olisi tullut ja pakottanut minua syömään. Pyydän nyt sinua:
+Huolehdi itsestäsi äläkä ota yksin vaaraa niskoillesi, vaan tee kuten
+täkäläinen strategi: hän osaa panna taakan kaupungin virkamiesten
+hartioille.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Suoria sanoja sisältää seuraava kirje, jossa kuitenkin on vielä
+pohjalla vanhaa kiintymystä: »Minä en ota malliksi sinua enkä
+epäystävällisiä kirjeitäsi, vaan kirjoitan yhäkin kuten Theoninos
+Didymokselle. Uskon, kaikesta huolimatta, ettet ole lakannut tavalla
+tai toisella ajattelemasta minua; mutta sinä olet ilmeisesti
+pöyhistynyt rikkaudestasi ja ylenkatsot entisiä ystäviäsi. Mutta älä
+ole sellainen veljeäsi Theoninosta kohtaan, vaan kirjoita useammin
+meille, että ystäväsi voisi kirjeellisestikin saada tietoja sinusta!
+Sillä se ei kuitenkaan liene sinulle tuntematonta, että heti kun
+yhteisiä tuttaviamme käy luonani, minä teen kaikkeni saadakseni kuulla,
+miten voit.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Erikoisen kiintoisa on muuan kirjeenpalanen vuosien 300—270 väliltä
+e.Kr., senvuoksi, että sen on kirjoittanut kuuluisa filosofi Epikuros.
+Kirjeensaaja on hänen kuolleen ystävänsä lapsi. Epikuros toivoo, että
+lapsi voi hyvin ja että — kuten hän sanoo — »olet isoisällesi ja
+opettajallesi kuuliainen, nyt kuten ennenkin. Sillä tietäös, että minä
+ja kaikki muutkin pidämme sinusta niin paljon juuri senvuoksi, että
+sinä olet aina tottelevainen.»
+
+Suuren filosofin herttaisen naiivia kirjettä on verrattu Martti
+Lutherin kuuluisaan kirjeeseen pikku Hannullensa.
+
+Muuan filosofin kaikkein viimeisimpiä kirjeitä päättyy uskolliselle
+ystävälle ja oppilaalle annettuun kehoitukseen pitää huolta tästä
+lapsesta ja hänen siskoistaan. Itsestänsä hän kertoo käyttäen
+sanoja, jotka sopisivat stoalaisellekin: »On sattunut sappikivi- ja
+punatautikohtauksia niin ankaria, kuin ne ylipäänsä olla voivat. Mutta
+olen kestänyt nyt ne, kiitos sille sisäiselle ilolle, mitä tunsin
+ajatellessani filosofista keskusteluamme.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Egyptiläisten pikkukaupunkien poliisijutuista hiukan. Kerran vanha
+veteraani valittaa, että ilkeät naapurit ovat houkutelleet hänen
+kahdeksan sikaansa tamariskipensaikkoon ja siellä teurastaneet ne
+kaikki tyyni. Toinen veteraani, peltojen kelpo tarkastusmies on
+ollessaan työssään tavannut muutamia naapurikylien paimenia, jotka
+kavalasti olivat ajaneet laumansa niille pelloille, joita miehen oli
+vartioitava. Luonnollisesti syntyi siitä tora ja tappelu, jossa sattui
+niin, että järjestyksen ylläpitäjä repi erään paimenen viitan.
+
+Pahankurisia naapuruksia on viljalti. Kerrankin tulee maamies
+kertomaan, että vesi on tuhonnut hänen laihonsa, kun naapurit sulasta
+ilkeydestä olivat sulkeneet hänen kastelukanaviensa patojen luukut.
+
+Toisen kerran taasen kaksi entistä ystävystä syyttelee toisiansa. He
+olivat asuneet sovussa ja rauhassa yhdessä, kunnes nainen sotkeutui
+peliin. Silloin syntyi mustasukkaisuutta ja kaikenmoista selkkausta, ja
+kun toinen rakkaista ystävistä matkusti pois, varasti toinen häneltä
+sirpin, kirveen, villasäkin, arkun ja 20 drakmaa puhdasta rahaa.
+
+Hyvin arveluttavan silmäyksen egyptiläisen pikkukaupungin yöelämään saa
+papyrusasiakirjasta, joka kertoo seuraavaa. Kunniallinen maamies on
+siinä auringonlaskun ajoissa kävelyllä muutamain iloisten ystäväinsä
+seurassa ja antautuu keskusteluun naisen kanssa, joka kurkistelee
+ikkunastaan. Tarkoituksessa, jota tuskin voi väärin käsittää, nainen
+tarrautuu hänen viittaansa; mutta miehen mielestä se menee jo liian
+pitkälle, ja hän vastustelee, jolloin nainen sylkee häntä vasten
+kasvoja. Kun miehen toverit pitävät tämän puolta, nainen rientää
+ylempään kerrokseen ja vuodattaa sieltä ei yksin vihansa maljoja, vaan
+myöskin erinäisen astian sisällön kadulla seisovain miesten päälle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Säilyneistä sopimuksista saamme Egyptin elinkeinoelämän oloista
+kuvan, joka muistuttaa samalla tavoin babylonialaisesta elämästä
+meille avautunutta kuvaa. Egyptissä oli ainakin muutamin paikoin
+hyvin järjestetty ammattikuntalaitos, jossa kisällikoulutus oli
+tarkoin säännöin määrätty. Niinpä muuan mies on tehnyt kankurin kanssa
+sopimuksen ottaa hänen holhokkinsa oppiin viiden vuoden ajaksi. Poika
+asuisi ja söisi kotonaan, mutta tekisi työtä mestarille auringon
+noususta auringon laskuun. Ajan ensi puoliskona hän ei saisi lainkaan
+palkkaa, mutta sitten hän saa vähitellen nousevan kuukausirahan.
+Mestarin on myöskin pidettävä hänet vaatteessa. Kaksikymmentä päivää
+vuodessa oppilas saa lomaa, mutta jos hän sairastuu tai ottaa pitemmän
+loman, hänen on myöhemmin palveltava hukkaanmennyt työaika.
+
+Hyvin kiintoisa on myöskin Kristuksen jälkeisen toisen vuosisadan
+keskimailta peräisin oleva sopimus, missä pikakirjoittaja sitoutuu
+opettamaan pikakirjoitusjärjestelmänsä ylhäisen miehen orjalle kahdessa
+vuodessa 120 drakman palkkiosta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Paljon ihmeellistä olemme ennen kuulleet Egyptistä, mutta miespolven
+aika takaperin ei olisi voitu uneksiakaan, että tällä maalla tulisi
+olemaan niin valtava, melkein ainutlaatuinen merkitys _kreikkalaisten_
+ja _roomalaisten_ muinaisaikaa tutkivalle tieteelle.
+
+Kuinka paljoa lähemmäksi meitä muinaisajan ihmiset ovatkaan tulleet,
+kun me näin olemme saaneet lukea heidän tuttavallisia kirjeitään ja
+siten luoda silmäyksen heidän ajatus- ja tunnemaailmansa sisimpiin
+sopukkoihin![103] Niissä emme näe kreikkalaisia yksinomaan valtion
+kansalaisina, vaan myöskin _yksilöinä_, jokapäiväisinä ihmisinä
+suruineen ja huolineen. Ei tarvita monta sanaa, ennenkuin me tunnemme
+samoja tunteita kuin nuo aikoja sitten manalle menneet samaan
+ihmissukuun kuuluneet veljemme ja sisaremme — riippuu siitä, _miten_
+sanat sanotaan. Kuinka paljon sisältyykään näihin yksinkertaisiin
+sanoihin, jotka nuori kreikkalainen kerran kaiversi rakastettunsa
+sormukseen: »Puhukoot ihmiset niin paljon kuin haluavat! Minä en
+välitä siitä rahtuakaan. Sinä rakastat minua — se on minulle kyllin.»
+Kokonainen romaani! Tai ainakin pieni novelli.
+
+Kiitos eräälle »maailmanhistorian suurimmista epähienouksista» on
+meidän aikamme suotu nähdä sellaisia puolia antiikin elämästä, joita ei
+tunnettu juuri lainkaan, ennenkuin Egyptin hiekka ja haudat paljastivat
+meille salaisuutensa. Ja me huomaamme, että sisimmältään ihminen on
+suurin piirtein samanlainen kaikkina aikoina. Tulee ajatelleeksi
+Levertinin sanoja hänen aforismeissaan, että »historia on ihmissuvun
+scriptura continuata: jatkuva, koskaan keskeytymätön kirjoitus
+ikuisesti palautuvine kirjaimineen.»
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Karl Kalbfleisch, Griechischc Familienpapiere aus Ägypten.
+
+Bror Olsson, Papyrusbriefe aus der frühesten Römerzeit.
+
+Friedrich Preisigke, Antikes Leben nach den ägyptischen Papyri.
+
+Rudolf Röding, De grekiska papyrusfynden i Egypten.
+
+Wilhelm Schubart, Einführung in die Papyruskunde.
+
+Wilhelm Schubart, Ein Jahrtausend am Nil.
+
+Paul Viereck, Philadelpheia.
+
+
+
+
+HELLENISTINEN TAIDE.
+
+
+Jos käännymme sitten hellenistisen ajan _taiteeseen_, niin huomaamme,
+että vaikutukset eivät ole siirtyneet ainoastaan lännestä itään, mistä
+aikaisemmin olemme puhuneet vaan myöskin päinvastaiseen suuntaan.
+Voittoa kreikkalaiselle kuvanveisto-, rakennus- ja maalaustaiteelle
+ei merkinnyt, että taiteilijat alkoivat hylätä sopusointuisen
+tasapainon, mikä oli kreikkalaisen kuvanveistotaiteen aatelismerkki
+ponnistellakseen itämaisen mallin mukaan jättimäisyyden tavoittelussa
+sekä harrastaessaan upeutta, kallisarvoista ainetta ja silmänherkkua.
+Tämän pyrkimyksen yhteydessä on sekin, että taide nyt yhä enemmän ja
+enemmän palvelee ruhtinaita ja työskentelee heidän hallituskaupunkiensa
+kaunistamiseksi. Se muuttuu kansanomaisesta taiteesta hovitaiteeksi.
+Diadokit olivat mahtavia hallitsijoita, jotka nauttivat siitä, että
+saivat osoittaa maailmalle, kuinka rikkaita he olivat. Kuvanveistäjän
+taltta tuli loistonhalun palvelukseen. Ennen kaikkea Ptolemaiokset
+suosivat taidetta sinä aikana, jolloin Ateena oli lakannut olemasta sen
+paras tyyssija.
+
+Myöskin Rhodos-saari, joka diadokien välisten taistelujen aikana
+säilyi itsenäisenä ja kehittyi kukoistavaksi kauppakaupungiksi,
+tuli kuuluisain taiteilijain ja tieteenharjoittajain tyyssijaksi.
+Laokoon-ryhmä on rhodoslaisen taiteilijakoulun kuuluisimpia teoksia.
+Tyypillinen ajan makusuunnalle oli n.s. Rhodoksen kolossi[104],
+yli kolmekymmentä metriä korkea auringonjumalan, pääkaupungin
+suojelusherran kuparipatsas. Rhodoksen kolossi oli yksi maailman
+seitsemästä ihmeestä. Sitä kuvaillaan niin valtavan suureksi, että
+tavallisen ihmisen syli ei ylettynyt edes kuvan peukalon ympäri ja
+jokainen sormi oli pitempi kuin tavallinen kuvapatsas. Mutta noin
+kuudenkymmenen vuoden perästä — vuonna 225 e.Kr. — maanjäristys tuhosi
+muutamassa silmänräpäyksessä tämän jättiläisen, joka oli vaatinut
+kahdentoista vuoden työn ja maksanut 300 talenttia.
+
+Sortumisensa jälkeen Rhodoksen kolossi eli kuitenkin sadun maailmassa.
+Ja siellä se ajan oloon sai vieläkin valtavammat mittasuhteet kuin
+todellisuudessa. Hajasäärin se seisoi sataman suulla. Suuret alukset
+purjehtivat sen säärien välistä, ja oikeassa kädessään sillä oli
+soihtu, joka opasti purjehtijoita yön pimeydessä.
+
+Rhodoksen kolossi olisi kuitenkin löytänyt vieläkin suurempansa,
+jos kuvanveistäjä Deinokrátēs olisi saanut toteuttaa jättimäisen
+suunnitelmansa hakata Atos-niemen jyrkkään, 2 000 metriä korkeaan
+kallioseinämään Aleksanterin patsaan, jonka pää olisi pidellyt pilviä
+ja jonka jalkoja olisivat aallot huuhtoneet. Kuvapatsaan toisena kätenä
+olisi ollut kallioseinämän pengermä, jossa olisi ollut tilaa 10 000
+asukkaan kaupungille temppeleineen ja teattereineen, ja toisen käden
+ylitse piti mahtavan vuorivirran valtavana putouksena syöstä mereen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Yleisenä piirteenä hellenistisessä taiteessa on _realismi_, jonka
+tapaamme kirjallisuudessakin. Siihen sijaan, että klassillisen ajan
+taide, sellaisena kuin se puhuu Pheidiaan ja Praksiteleen luomista,
+ilmaisi hiljaista, ylevää _lepoa_, siihen sijaan hellenistisen ajan
+taiteilijat pitivät tehtävänään kuvata _toimintaa_. Taideteos aivan
+kuin pyrkii vetämään huomiota puoleensa ja saa siten teatraalisen
+piirteen. Tämä esiintyy heti sellaisessa mestariteoksessa kuin
+»Apollo di Belvederessä». Siinä vallitsee kuitenkin sopusointuinen
+kauneus. Sopusointuisuus vallitsee niissäkin teoksissa, jotka on
+luonut _Lýsippos_, Aleksanterin ajan suurin kuvanveistäjä. Niissä on
+hienostuksen, eleganssin leima, mikä erottaa ne klassillisen ajan
+veistoksista.
+
+Mutta toisissa hellenistisen ajan kuvanveistoksissa sopusointu on
+särkynyt. Toiminta huipentuu niissä rajuksi tai muiden tunteiden
+hillittömiksi purkauksiksi. Kuvanveistäjä ei kavahda kuolinkamppailun
+tuskaa ja korinaa tai epätoivon tuskanparahduksia. Tätä todistavat
+sellaiset teokset kuin »Kuoleva gallialainen» tai ryhmä, jossa toinen
+gallialainen ensin surmaa vaimonsa ja sitten itsensä välttääkseen
+vankeuteen joutumisen. Sama henki on Laokoon-ryhmässä.
+
+Taide on nyt joutunut niin kauas klassillisen ajan ihanteesta, että sen
+mestarituotteista voidaan tehdä ivamukaelmia, kuten kirjallisuudessa
+Homeroksesta. Varsinkin Aleksandreian asukkaat olivat muinoin
+tunnettuja kunnioituksesta piittaamattomiksi kyynikoiksi, aina ivanväre
+valmiina, aina kärkkäinä laskemaan veristä pilkkaa. Pilapiirros oli
+melkein heidän toinen luontonsa. Sellaisiin suhdattomuuksiin, kuin mitä
+täällä tässä suhteessa voitiin aikaansaada kuvanveiston alalla, ovat
+vain kiinalaiset voineet päästä.
+
+Maalaustaide saavuttaa hellenistisellä ajalla korkean kukoistuksen.
+Tämän ajan suuret maalarit osoittavat samoja pyrkimyksiä kuin
+kuvanveistäjätkin. He esittävät kernaasti traagillisia ja järkyttäviä
+kohtauksia, joissa jännitys kohoaa huippuunsa. Kreikan maalaustaiteen
+suurimpia nimiä on _Apellēs_. Hänen maalaamansa Aleksanterin
+muotokuvat ovat valitettavasti kadonneet. Mutta hänen nimensä elää
+muun muassa sananparressa: »Suutari pysyköön lestissänsä!» Tämän hyvän
+neuvon hän antoi jalkineiden tekijälle, joka oli tehnyt hänelle sen
+palveluksen, että oli korjannut hänen maalaamaansa kengänkuvaa, mutta
+ihastuksissaan siitä, että oli saanut tehdä huomautuksia, tahtoi
+ulottaa parannusintonsa kengänomistajan sääriinkin.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Guy Dickins, Hellenistic sculpture.
+
+Martin P:n Nilsson, Kolossen på Rhodos (Nordisk tidskrift 1910).
+
+Wolfgang Helbig, Untersuchungen über die campanische Wandmalerei.
+
+
+
+
+NYKYAIKAISEN DRAAMAN ISÄ.
+
+
+Hämmästyy kreikkalaisten huvinäytelmän kirjoittajain tuotteliaisuutta,
+kun ajattelee, että nykyisin tunnetaan likemmä 1.500 attikalaista
+komediaa — useimmat kuitenkin vain nimeltä. Ja luonnollisesti suuri
+joukko on vajonnut niin täydellisesti unhotuksen valtamereen, ettei
+nimikään ole pelastunut.
+
+Etevimmät attikalaiset komedian kirjoittajat ovat _Aristophánēs_ ja
+_Ménandros_. Vaikka heidän välillänsä on aikaa vain vuosisata, on
+kuin vuosituhannet erottaisivat heidän tuotantonsa —, siinä määrin
+»uudenaikaiselta» Menandros vaikuttaa meihin, myöhemmän ajan lapsiin.
+Syystä sanotaan sitä runolajia, jonka pääedustaja oli Aristophanes,
+_vanhaksi_ attikalaiseksi komediaksi ja tämän vastakohtana Menandroksen
+edustamaa huvinäytelmää _uudeksi_ attikalaiseksi komediaksi.
+Näiden huvinäytelmälajien välillä on selvä ero. Eroavaisuudet
+ovat monenlaiset, mutta varsinaisin ero on siinä, että vanhempi
+komedia on valloilleen päästetyn _mielikuvituksen_ tuotetta; se on
+ylioppilasiloilun ja revyyn välimuoto, jossa yhtä säälimättömästi
+käsitellään niin jumalia kuin ihmisiäkin. Uusi komedia sitävastoin
+on väkevän _realistinen_ ja kesyn porvarillinen, usein suorastaan
+poroporvarillinen. Tyypit on otettu suoraan elävästä elämästä,
+sellaisina kuin ihmiset todella ovat.
+
+Uuden attikalaisen komedian voima on ennen kaikkea siinä, että
+kirjailijat ovat tarkoin tutkineet ympäristönsä ihmisiä. Ja he pitävät
+sankarinsa tarkoin mahdollisuuden ja todennäköisyyden rajoissa. Muuan
+Kristuksen edellisen toisen vuosisadan kirjallinen makutuomari menee
+Menandroksen realismin ihailussaan niin pitkälle, että hän huudahtaa:
+»Menandros ja elämä — kumpiko teistä on toistansa kuvannut?»
+
+Tästä huvinäytelmämuodosta nykyaikainen komedia suoraan alenevassa
+sarjassa polveutuu. Menandroksesta hänen roomalaisten jäljittelijäinsä
+välityksellä Shakespeare, Molière, Holberg ja Ibsen ovat saaneet sekä
+luonnetyyppinsä että motiivinsa huvinäytelmiensä juoniin.
+
+Vahinko, että tavallansa olemme niin epäedullisessa asemassa
+arvostellessamme uutta komediaa, verrattuna siihen, miten on
+laita vanhemman. Siihen sijaan, että Aristophaneelta on säilynyt
+yksitoista huvinäytelmää, ei Menandroksen ajalta ole ainoatakaan
+turmeltumattomassa kunnossa. Mutta siitä huolimatta tunnemme tämän
+runolajin hyvin, kiitos täydellisinä säilyneille roomalaisten komedian
+kirjoittajani Plautuksen ja Terentiuksen tuotteille. Nämä ovat
+nimittäin — varsinkin Terentius — niin uskollisesti seuranneet hänen
+jälkiänsä, että Menandros-katkelmat paljastavat heidät suureksi osaksi
+mestarin teosten kääntäjiksi tai ainakin muovailijoiksi.
+
+Ei ole kauan siitä, kuin Menandros, »uuden attikalaisen komedian
+loistava tähti» — kuten muinaisajan arvostelu kuului, oli meille
+melkein tuntematon kirjailija. Vuonna 1893 Wilamowitz ilmitoi sen
+lujan uskon, »että oikeamieliset jumalat lahjoittavat meille vielä
+Menandroksen.» Hänen tarvitsi vain odottaa muutamia harvoja vuosia — ja
+jo löytyi papyruslehti, jossa oli katkelmia Menandroksen komediasta.
+
+Ja vähemmän kuin kymmenen vuotta myöhemmin muuan ranskalainen tutkija
+teki tavattoman arvokkaan löydön Faijumin vanhassa Aphroditopoliksessa
+attikalaisen rakennuksen raunioista. Saviastian päällä, mikä oli
+täynnänsä kaikenlaisia papyrusasiakirjoja 6. vuosisadalta j.Kr., oli
+repaleinen papyruskäärö, jossa oli Menandroksen »Välitystuomio»-nimisen
+komedian osa[105] ja hajallaan lattialla irtonaisia lehtiä ja pikku
+paloja saman kirjailijan teoksista. Kerta kaikkiaan oli nyt löydetty
+noin puolet »Välitystuomiota» ja osia kolmesta muusta Menandroksen
+kirjoittamasta huvinäytelmästä. Kiitos toisaalla, m.m. eräässä Siinain
+luostarissa, tehtyjen täydentäväin pikkulöytöjen, on uupumattomien
+tutkijoitten onnistunut entiselleen sommitella melkein täysin varmaan
+asuun kolme Menandroksen draamaa.
+
+Kuulkaamme nyt jotakin siitä niistä, joka on parhaiten säilynyt. Juoni
+»_Välitystuomiossa_» on seuraava. Artemis-jumalattaren kunniaksi
+Ateenassa toimeenpannuissa juhlissa on _Pamphilē_, rikkaan porvarin
+tytär, pimeän tultua eksynyt seurastaan ja kohdannut juopuneen
+nuorukaisen, joka on tehnyt hänelle väkivaltaa. Kuka nuorukainen
+oli, siitä ei tytöllä ole aavistustakaan, sillä pimeä yö esti häntä
+näkemästä hänen kasvojansa.
+
+Muutamia kuukausia myöhemmin hän joutui naimisiin _Khairisios_-nimisen
+nuorukaisen kanssa. Kreikkalaisen tavan mukaan nuorten vanhemmat
+tekivät naimiskaupan, mutta nuoret itse olivat aikaisemmin toisillensa
+aivan tuntemattomia. He pitävät kuitenkin toisistaan ja elävät
+onnellisina, kunnes Pamphile viisi kuukautta häiden jälkeen saa lapsen.
+
+Khairisios ei tiennyt mitään ikävästä tapahtumasta, sillä hän oli
+silloin matkoillapa lasta, poikaa, hän myöskään ei saa nähdä, sillä
+äiti on panettanut hänet heitteille. Koko tapahtuma olisi mennyt
+huomaamatta, jollei miehen uskollinen ja hyvin utelias orja olisi
+vainunnut, mitä oli tapahtunut, ja puhunut siitä herralleen.
+
+Kharisios on hyvin murheissaan siitä, mitä oli saanut tietää, sillä
+hän oli todella kiihtynyt Pamphileen. Hylätä tätä hän ei tahdo, koska
+vaimo silloin olisi tullut sysätyksi yhteiskunnan ulkopuolelle.
+Mutta elää yhdessä hänen kanssaan hän ei myöskään voi, sillä hän on
+kadottanut kunnioituksensa häntä kohtaan. Tukahduttaakseen tuskansa
+ja samalla epäitsekkäästi haluten antaa _vaimolle_ aiheen vaatia
+eroa, hän heittäytyy irstailuihin. Hän muuttaa asumaan juomaveikkonsa
+_Kairéstratoksen_ luo ja elää siellä humussa ja sumussa toisten
+juhlailijain parissa. Ja herättääkseen vieläkin enemmän pahennusta hän
+on juominkeihinsa palkannut nuoren ja kauniin kitaransoittajattaren,
+hetaira _Habrótononin_. Läheisempiin suhteisiin tämän kevytkenkäisen
+naisen kanssa hän kuitenkaan ei ryhdy — niin syvästi hän on kiintynyt
+vaimoonsa. Asia näyttää siis häneen nähden pahemmalta, kuin mitä se
+ansaitsee.
+
+Näin olemme seuranneet toista niistä langoista, jotka johtavat
+varsinaiseen juoneen. Toinen lanka juontuu heitteille pannun lapsen
+kohtalosta. Vuohipaimen on löytänyt lapsen ja ottanut sen kotiinsa.
+Mutta sitten muuan miilunpolttaja on saanut hänet houkutelluksi
+jättämään lapsen hänen vaimolleen, jonka oma pienokainen on juuri
+kuollut. Pian sen jälkeen miilunpolttaja kuitenkin saa sattumalta
+tietää, että kun vuohipaimen löysi lapsen, tällä oli päällänsä joitakin
+koristuksia ja muitakin tuntomerkkejä. Miilunpolttaja vaatii silloin
+näitä arvoesineitä, mutta paimen kieltäytyy niitä antamasta. Lopuksi
+he päättävät, että sovintotuomari saa ratkaista asian. Kohtaus, joka
+tästä juontuu, on aiheuttanut koko komedian nimen. Tästä kohtauksesta
+alkaakin kappaleen ensimmäinen säilynyt suurempi palanen. Edellä
+esitetty on voitu päätellä siitä, mitä näytelmästä on jäljellä.
+
+Sovintotuomariksi riitapuolet ottavat henkilön, joka toisestakin
+syystä esiintyy kappaleessa, nimittäin Pamphileen isän, vanhan
+saiturin _Smikrineen_. Hän on saanut kuulla huhuja vävypoikansa
+seurustelusta ja on poissa suunniltaan ajatellessaan, että tyttären
+saamat vaivalla ansaitut myötäjäiset kenties menevät tätä menoa sen
+tien. Keskusteltuaan tyttärensä kanssa hän on poistumaisillaan tämän
+kodista, kun hän kohtaa riitelevät miehet, paimenen ja miilunpolttajan.
+»Minä olen vapaaehtoisesti antanut sinulle lapsen», paimen sanoo.
+»Jos et halua lahjaa pitää, niin anna se takaisin! Mutta oikeutta
+sinulla ei ole pakottaa minua enempään, kuin mitä annoin sinulle.»
+— »Enhän minä vaadi takaisin kaulakäätyjä. ja muita tuntomerkkejä»,
+sanoo miilunpolttaja, »vaan poika se niitä vaatii. Ne ovat hänen
+omaisuuttaan, ja hänen puolestaan, hänen edustajanaan minä esitän
+vaatimukseni.» Ja kääntyen Smikrineeseen hän sanoo: »Tämä vuohipaimen
+on _ryöstänyt_ lapsen. Sellaista menettelyä en sano löytämiseksi,
+vaan kähveltämiseksi. Ja kuulepa vielä: kenties poika on ylhäistä
+syntyperää. Kenties hänen tuntomerkkinsä voisivat vastaisuudessa
+auttaa häntä saamaan selvän suvustaan ja saavuttamaan siten loistavan
+tulevaisuuden.»
+
+Sellaiselle henkilölle, joka voi toimia kuten tuo paimen, sellaiselle
+miilunpolttaja ei tahdo enää luovuttaa pienokaista.
+
+Sitä ei sovintotuomarikaan tahtoisi. Ja vastenmielisesti paimenen
+täytyy luopua lapsen koristuksista.
+
+Miilunpolttajan seisoessa siinä kapistukset käsissään, saapuu paikalle
+Kharisioksen kaikkialla läsnäoleva orja ja tuntee kummakseen sormuksen,
+joka on ollut hänen herransa omaisuutta. Kharisios oli kaipaillut sitä
+aina siitä asti, kun hän otti osaa viimeiseen Artemiksen juhlaan. Ovela
+orja tekee heti johtopäätöksensä: hänen isäntänsä on humalan huumassa
+hairahtunut väkivaltaan naista kohtaan. Painiskeltaessa tyttö on saanut
+käsiinsä sormuksen. Sitten hän on synnyttänyt lapsen, pannut sen
+heitteille ja antanut sille mukaan isänsä sormuksen!
+
+Orjan uteliaisuus on herännyt, ja nyt on hänen saatava selko lapsen
+äidistä. Silloin astuu näyttämölle Habrotonon ja saa kuulla, miten
+asiat ovat. Ja kun hänellä on sekä hyvä sydän että ovelat aivot,
+hän keksii viekkaan suunnitelman valmistaakseen pienokaiselle
+vastaisuudessa paremmat oltavat kuin miilunpolttajan hökkelissä. Hän
+sopii orjan kanssa, että hän menee Kharisioksen luo sormus mukanaan
+ja sanoo ottaneensa sen häneltä, kun Kharisios Artemiksen juhlan
+jälkeisenä yönä teki hänelle väkivaltaa.
+
+    »Ma sanon muka ujostuin
+     nyt jonkin tavallisen lauseparren,
+    niin etten anna ilmi itseäni:
+    'Niin hirvittävän häikäilemätön
+     ja rohkea sa olit.’
+    Ja lopuks sitten sanon hälle näin:
+    'Oon saanut lapsen nyt’ ja näytän hälle
+     tään pienen löytölapsen.»
+
+Ja palkaksi hyvästä teostaan Habrotonon on varmasti saava vapauden —
+hän on nimittäin orjatar.
+
+Hänen suunnitelmansa onnistuu. Hän menee Kairestratoksen taloon lapsi
+mukanaan ja saa Kharisioksen helposti uskomaan, että hän on pienen
+sormus-pojan isä.
+
+Mutta hänen ja hetairan välistä keskustelua on kuunnellut
+asiaankuulumaton henkilö, joka rientää Smikrineelle kertomaan, että
+hänen vävypoikansa on aviottoman lapsen isä. Nyt vanha saituri on
+vasta saanut vettä myllyynsä. Nyt, niin hän ajattelee, on oleva
+helppoa saada Pamphilelle ero irstailevasta miehestään. Kharisioksen
+talon puutarhassa hän kohtaa tyttärensä ja jyrisee kuin ukkonen tuota
+senkin paatunutta elostelevaa vävyänsä vastaan, niin että pauhu
+kuuluu matkojen päähän. Mutta Pamphile puolustaa miestänsä eikä halua
+kuullakaan puhuttavan erosta.
+
+Äänekkään keskustelun kuuntelijaksi onkin sattunut Kharisios
+itse. Hänen talonsa puutarhan ja Kairestratoksen talon, jossa hän
+nyt oleilee, puutarhan välillä on nimittäin vain muuri. Kun hän
+nyt saa kuulla, miten anteeksiantavainen hänen vaimonsa on hänen
+harha-askeleisiinsa nähden, ja ajattelee, miten ankarasti hän on
+tuominnut vaimoaan tapahtuneesta, jolle tämä ei ollut mitään voinut,
+niin hänen sydämensä sulaa kuin vaha ja omatunto herää. Hänen orjansa
+tulee Kairestratoksen talosta ja kertoo monologissa, kuinka epätoivon
+vallassa hänen nuori isäntänsä on, kuinka hän lyö otsaansa, raastaa
+tukkaansa ja puhkeaa äänekkäisiin valitushuutoihin. »Minkälaisen vaimon
+olin saanutkaan, ja kuinka olen häntä kohdellut!» hän huudahtaa.
+
+Sillä välin on Habrotonon astunut ulos Kairestratoksen talosta
+löytölapsi mukanaan. Samassa tulee Pamphilekin talostaan päästyään
+eroon ankarasta isästään. Hän huomaa lapsen ja tuntee luonnollisesti
+heti ne koristukset, joita lapsella on. »Sinä et ole lapsen äiti!» hän
+huutaa Habrotonille. »En, minä tekeydyn vain toivoen lopuksi saavani
+selon hänen oikeasta äidistään.» Ja nyt Habrotonon on hänet löytänyt.
+Hän kertoo myöskin Pamphilelle, että Kharisios on lapsen isä. Ajatella,
+miten onnelliseksi kaikki kääntyy!
+
+Pian hetairan onnistuu myöskin saada Kharisios vakuutetuksi, että hänen
+vaimonsa on sama nainen, jota hän kerran on loukannut. Kun sitten vanha
+saituri ilmestyy jälleen näyttämölle, vakaasti päättäneenä ottaa pois
+tyttärensä — ja myötäjäiset —, hän vallan hölmistyy nähdessään, että
+puolisojen välillä vallitsee sopu ja rauha.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Yhtä sotkuisa on tapahtumain vyyhti komediassa, jonka nimi on
+»_Leikkotukkatyttö_» eli »_Mustasukkaisuuden uhri_». Soturi Polemon
+on ottanut itselleen rakastajattaren. Hän on tähän hyvin ihastunut
+ja pitää häntä kuin avio vaimoaan, mutta ei voi mennä hänen kanssaan
+lailliseen avioliittoon, koska hän on löytölapsi eikä siis voida
+tietää, onko hän vapaasukuisista vanhemmista. Hänen nimensä on
+_Glykéra_.
+
+Perheessä, joka asuu Polemonin kodin vieressä, on rikas ja
+hemmoittelulla pilattu nuorukainen nimeltä Moskhiōn. Hän rakastuu
+kauniiseen Glykeraan, ja eräänä iltana, kun Polemon tulee kotiin,
+hän näkee Moskhionin juoksevan kadulla, ottavan Glykeran syliinsä ja
+suutelevan häntä. Ja — voi kauheata — tyttö ei edes yritä vastustella.
+
+Ei voi ihmetellä, että Polemon tulee raivoksi mustasukkaisuudesta.
+Eihän hän voi aavistaakaan, että Glykera itse asiassa ei lainkaan
+ole hurmaantunut ihailijaansa — asia on vain niin, että hänen
+kasvatusäitinsä kuolinvuoteellaan oli uskonut hänelle salaisuuden, mitä
+yhteyttä oli hänen ja Moskhionin syntyperässä: että he olivat molemmat
+löytölapsia ja kaksoissisaruksia. Mutta Moskhionin kasvattiäiti
+_Myrrínē_ ei halua mistään hinnasta, että salaisuus tulisi ilmi.
+Varakas Myrrine, jolla ei itsellään ollut lapsia, oli nimittäin ottanut
+Moskhionin omaksi pojakseen. Kun hän jäi leskeksi, hän oli mennyt
+uusiin naimisiin ja uudelle miehelleen hän on aina selittänyt, että
+Moskhion on hänen synnyttämänsä. Hänen vuoksensa Glykeran oli täytynyt
+juhlallisin valoin luvata kasvatusäidilleen, ettei hän paljastaisi
+Moskhionin syntyperän salaisuutta. Hän ei voinut senvuoksi herralleen
+ja miehelleen tyydyttävästi selittää käyttäytymistään Moskhionin häntä
+suudellessa.
+
+Hurjana mustasukkaisuudesta tuo uljas soturi leikkaa silloin Glykeralta
+tukan. Se oli hyvin häpäisevää vapaasyntyisen naisen kohtelua, sillä
+lyhyt tukka oli orjan merkki.
+
+Epätoivoissaan Glykera miehen poissa ollessa pakenee Myrrinen taloon.
+Itserakas Moskhion kuvittelee silloin luonnollisesti heti, että hän on
+tehnyt sen ihastuksesta häneen.
+
+Polemonin on kumminkin vaikeata ajan pitkään kestää eroa
+rakastajattarestaan. Hän lähtee lopuksi itse Myrrinen taloon ottaakseen
+väkivalloin takaisin uskottoman kaunottarensa. Mutta Myrrinen mies,
+_Pataikós_, tulee paikalle ja hänen ja kuopuksissaan olevan soturin
+välillä syntyy seuraava kovaääninen keskustelu.
+
+  _Pataikos_:
+
+      Jos asia on käynyt sillä tavoin,
+      kuin olet vakuuttanut, ja jos nainen
+       on sinun avios —
+
+  _Polemon_:
+
+                        Ei oo, Pataikos.
+
+  _Pataikos_:
+
+       No, se on toista.
+
+  _Polemon_:
+
+                         Mutta olen aina
+     _pitänyt_ häntä vaimonani.
+
+  _Pataikos_:
+
+                                 Älä
+      nyt huuda! Kuka antoi hänet sulle?
+
+  _Polemon_:
+
+      Hänetkö? Kuka? Hänpä itse.
+
+  _Pataikos_:
+
+                                 Hyvä
+    siis asia on selkeä ja kirkas.
+   Siis piti sinusta hän — ja se on
+   nyt lopussa. Hän lähti luotasi,
+   kun enää kohdellut et häntä niin,
+    kuin olis pitänyt.»
+
+Lopuksi Polemonin viha muuttuu epätoivoksi ja hän huudahtaa:
+
+    »Nyt hirtän itseni! Mun Glykerani
+     on minut hyljännyt! Mun Glykerani
+    on minut hyljännyt! Mut jos vain luulet
+    sen sopivaksi — tuttu hänen kanssaan
+    olethan, puhuit usein hänen kanssaan —,
+    niin mene puolestani, vannotan sua,
+     ja puhu ensin hänen kanssaan!»
+
+Nyt Pataikoksen mielestä on sääli miestä ja hän tahtoo kernaasti
+puhua järkeä Glykeralle. Mutta aluksi tämä on taipumaton. Hänen on
+vaikea sulattaa sitä häväistystä, jonka Polemon on tuottanut hänelle,
+vapaasyntyiselle naiselle. Todistaakseen vapaasyntyisyytensä hän tahtoo
+näyttää ne korut, jotka hänellä oli silloin, kun kasvatusäiti löysi
+hänet. Hän noudattaa ne ja näyttää Pataikokselle. Hämmästyksekseen tämä
+tuntee ja huomaa, että Glykera on — hänen oma lapsensa. Selitys on se,
+että Pataikos, joka aikoinaan oli ollut rikas liikemies, oli menettänyt
+omaisuutensa pian sen jälkeen kuin hänen vaimonsa oli lahjoittanut
+hänelle kaksi lasta, joita kasvattamaan hän hädässään piti itseänsä
+kykenemättömänä. Samana päivänä kuoli hänen vaimonsa. Hän panetti
+senvuoksi äskensyntyneet heitteille. Nyt hän tietää siis, minne toinen
+hänen lapsistaan on joutunut.
+
+Hän ei aavista silloin saavansa pian yhtä odottamattomia tietoja siitä,
+missä on toinen lapsista, poika.
+
+Pataikoksen ja Glykeran — hänen oman tyttärensä — välistä keskustelua
+on Moskhion salaa kuunnellut. Hiukan aikaisemmin hän samalla tapaa oli
+kuullut, kun Glykera kertoi Myrrinelle, mitä hän tiesi sotkuisista
+sukulaissuhteista. Näin valkeni hänelle, että Glykera on hänen
+sisarensa ja Pataikos hänen isänsä.
+
+Lähin mies, joka saa tietää oikean asiantilan, on Polemon, ja nyt hänen
+on luonnollisesti helppo antaa anteeksi rakastajattarelleen. Hänen
+suureksi ilokseen Glykerakin puolestaan antaa hänelle anteeksi. Ja
+yleinen ihastus kukkuroituu, kun Glykeran isä Pataikos tulee ja jättää
+tyttärensä Polemonille, joka nyt voi ottaa hänet aviovaimokseen, koska
+hänen vapaasyntyisyytensä on todettu. »Kiivautesi koitui tällä kertaa
+onneksi meille molemmille», Glykera sanoo ja lisää: »Ja senvuoksi olen
+jo antanut sinulle anteeksi.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ne kaksi Menandroksen näytelmää, jotka olemme näin selostaneet,
+riittävät, että voimme vanhoina tuttuina tervehtiä eräitä tyyppejä,
+jotka vähäisin muunnoksin usein esiintyvät uudessa komediassa. Ennen
+kaikkea esiintyy heitteille pantu lapsi, joka saa aikaan joukon
+selkkauksia, ennenkuin sen oikea syntyperä on saatu selville, ja kaikki
+päättyy sovintoon ja onneen. Tämä aihe muuntelee lukemattomin tavoin.
+Juonen langat löyhtyvät ja kiristyvät kirjavasti vaihdellen. Muita
+draaman tyyppejä ovat hieno, elosteleva nuori herra, joka on aina
+heikko viinille ja naisille, ovela orja, liukas hetaira, uskollinen
+imettäjä ja joukko muita osia.
+
+Täten on Aristophaneen dionysoslaisen iloittelun tilalle tullut
+porvarillinen luonne- ja juonidraama. Aristophaneen aikana ateenalaiset
+voivat vielä uneksia valtiollisia suuruuden unelmia; kun Menandros
+aloitti kirjallisen toimintansa — noin vuonna 320 e.Kr. —, suuruuden
+unelmat olivat rauenneet, ja heidän oli ollut toistaiseksi haudattava
+itsenäisyydenkin haaveilut. Demosthenes, Philippoksen ja Aleksanterin
+politiikan väsymätön vastustaja oli vapaaehtoisesti päättänyt päivänsä,
+ja Ateenan oli täytynyt alistaa kohtalonsa makedonialaisten koviin
+käsiin. Peiraieuksen linnassa oli makedonialainen varusväki valvomassa,
+että mihinkään ei ryhdytty vastoin Antipatroksen tahtoa; ja melkein
+joka vuonna, mikä kului, näyttäytyi yhä selvemmin, että entinen
+itsetehostuksen henki oli ikiajoiksi jättänyt Perikleen Ateenan. Ajan
+valtiollisista myrskyistä ei senvuoksi Menandroksen draamoissa ole
+jälkeäkään.
+
+Kuinka toisenlaista, kun ajattelee Aristophaneen komedioja, kaikkia
+niitä lausuntoja, joilla tämä »sulotarten vallaton lemmikki»
+— kuten Goethe on häntä nimittänyt[106] — sekaantui aikansa
+valtiollisiin väittelyihin. Menandroksen draamoissa vallitsee
+tässä suhteessa täydellinen hiljaisuus, mutta hiljaisuus, joka on
+helposti selitettävissä. Hänen komediainsa kuulijakunta oli vallan
+toisenlaista kuin Perikleen ajan teatterissakävijät. Se oli yleisö,
+joka oli kadottanut kaikki poliittiset harhakuvittelut, joka oli
+tottunut kohtaloonsa alistumaan. Ei oltu enää maailmankansalaisia
+eikä suurvallankansalaisia — oltiin yksinkertaisesti porvareita,
+joilla oli kyllin omissa yksityisissä harrastuksissaan. Jokapäiväisen
+ruoan mausteena eivät olleet enää Sisilian-retket, valtiolliset
+oikeudenkäynnit ja demagogien taistelu valtiollisesta johtaja-asemasta
+— sinä olivat siihen sijaan avioskandaalit, aviottomat ja heitteille
+pannut lapset, jotka äkkiä tunnettiin ja otettiin jälleen perheen
+huomaan, koko omaisuuden äkilliset menetykset ja nopeasti saadut
+voitot, omavaltaisten poikien harha-askeleet, hurmaavain hetairain
+ja julkeiden orjien vehkeet ja paljon muuta samaa maata. »Vanha
+Aristophanes vei meidät milloin pilviin Sokrateen seurassa, milloin
+kuljetti taas alas manalaan Dionysos mukanamme. Mutta Menandros pysyy
+maan pinnalla» — puhuaksemme erään attikalaisen komedian tuntijan
+suulla. »Taivas on laskeutunut alemmaksi, ja Hades on kaikonnut meistä
+kauemmaksi», mutta maa ja _ihminen_ ovat tulleet kiintoisammiksi
+huomioida, kuin mitä koskaan vielä oli voitu aavistaa. »Menandroksen
+Ateenassa», sanoo Harrie, »oli kansallinen voima ehtynyt ja kaikki
+laajat näköalat olivat kutistuneet. Suurten ajatusten ja näkyjen
+vaahtoava virta tislautui tässä ympäristössä pikku annoksiksi hienoa
+vettä, jolla oli valioarvonimi; vanhain ajattelijain ylväät pyrkimykset
+muovata ihminen Aatteen kasvojen mukaan kuitattiin vaieten. Sen sijaan
+omistauduttiin siihen saakka tuntemattomalla hellivällä kiinnostuksella
+huomioimaan ihmistä, sellaisena kuin hän nyt kerta kaikkiaan oli ja eli
+Jumalan viheriöitsevän maan pinnalla.»
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Menander, Tre nyfundne komedier. Oversettelse og innledning av S.
+Eitrem.
+
+Stycken ur Menandros' komedier, översättning av Alarik Hallström.
+
+Ivar Harrie, Athenare.
+
+Menander, Das Schiedsgericht, erklärt von Ulrich v.
+Wilamowitz-Moellendorff.
+
+Menandri Reliquiae in Papyris et Membranis Servatae. Edidit Christianus
+Jensen.
+
+
+
+
+IDYLLEJÄ, EPIGRAMMEJA JA HYMNEJÄ.
+
+
+Lyyrillisiä ja eepillisiä runoilijoita oli aleksandreialaisajalla
+joukoittain, toinen toistansa oppineempia ja kuivempia. Runoudesta
+on tullut — käyttääksemme Schückin sanoja — »professorirunoutta
+professoreja varten. Kaunokirjallisuus vaikuttaa Aleksandreiassa
+harjoitettujen kieliopillisten ja bibliografisten opintojen
+sivutuotteelta.»
+
+Aleksandrialainen aika on _oppinutta_ aikakautta. Sen runoilijat eivät
+ole laulajia, jotka hetken innoituksesta laulavat kaikelle kansalle
+— aleksandrialaiset runoilijat kirjoittavat sen sijaan valtapiirille
+kirjallisia herkuttelijoita, jotka lukevat runoutta nirson kielimiehen
+nautinnolla. Luoda kauniiksi sorvattu kieliasu on näiden kirjallisten
+runoilijoiden päätehtävä. Se on muotokaunista, opillansa — varsinkin
+mytologisella — suorastaan loistelevaa.
+
+Jokaista ilmiötä on kuitenkin arvosteltava _sen oman_ ajan mittakaavan
+mukaan. Ja hellenistisen ajan runouden ihanteet olivat toiset
+kuin meidän. Ne muistuttavat pikemminkin niitä, jotka Ruotsissa
+olivat vallalla silloin, kun Gustav Fredrik Gyllenborgin rutikuivaa
+vertauskuvallista sankarirunoa »Tåget över Bält» (Retki Bältin yli)
+ylistettiin mestariteoksena.[107]
+
+Yhden jumalan armoittaman runoilijaneron aleksandreialainenkin aika
+on kuitenkin tuottanut — sisilialaisen laulajan _Theókritoksen_.[108]
+Hän oli ainoa sen ajan runoilijoista, joka varsinaisesti merkitsi
+uutta lisää kreikkalaisen kirjallisuuden kehitykseen. Tämä lisä oli
+_paimenrunous_ eli _idylli_, runouden laji, joka kaksi vuosituhatta
+myöhemmin — 1600- ja 1700-luvulla — tuli muotiin hoveissa ja ylhäisön
+seurapiirissä. Laulunäytelmissä ja naamioilveissä vilisi silloin
+paimenia ja paimenittaria nimeltänsä Daphnis, Khloe, Doris ja Amaryllis.
+
+Theokritoksen paimenet eivät kuitenkaan ole liikasivistyksen
+leimaamia kuten rokokoo-ajan runoudessa. He ovat terveitä ja aitoja.
+Heidän pukunansa on puhvelinnahka tai lampaantalja ja he tuoksuvat
+vuohenmaidolta ja pukilta. Mutta he hehkuvat rakkaudesta Amaryllikseen
+tai Naïkseen ja osaavat sekä runoilla että laulaa tunteistaan.
+Kaikki on heille rakkautta, laulua ja huilunsäveliä. Runouslaji
+sellaisenaan on hurmaavaa; mutta joka tapauksessa se on ylikultivoidun
+kaupunkilaisen taidetuotetta, joka tahtoo itselleen ja toisille
+valmistaa hetken huvia naiiveilla maalaiskuvillaan. Runoilija vie
+meidät luonnon helmaan, missä mehiläiset surisevat, sirkat sirittävät,
+lampaat määkivät ja vohlat hyppelehtivät, lirisevien purojen
+rannalle ja puiden hiljaiseen huminaan aurinkoisena kesäpäivänä.
+Kukaan ei ole kyennyt voimakkaampana loihtimaan esille myöhäiskesän
+ja elonkorjuuajan siunatun runsauden tunnelmaa kuin Theokritos
+»_Elonkorjuujuhla_»-nimisessä idyllissään, jossa hän kuvailee, kuinka
+hän kahden kaupunkilaisystävänsä kanssa kulkee Phrasidamoksen talossa
+vietettäviin leikkuujuhliin ja saa vihreällä nurmikolla lojuen nauttia
+oivallista, seitsemän vuoden vanhaa viiniä:
+
+                                     Vuoteeksemmepa kohta
+    tuorehet viininlehvät, kaislat tuoksuvat tuotiin,
+     niin lepohon venähtää hyvin mielin, nauttien saimme.
+    Yllämme huojuivat jalavat sekä poppelit lehdon,
+    tuuli kun soi huminoiden siellä, ja veet pyhät lähteen
+    pulppusi vierelt' aivan, miss' oli nymfien luola,
+     piiloss' oksien kun taas päivän paahtamat sirkat
+    istui ehtimiseen rupatellen, kurnutus tyyni
+    lehtisammakon kaukaa nous okapensahikosta;
+    Kyyhkyn soi kujerrus sekä kiurujen, tiklien laulu;
+     kultaiset kimalaiset kierteli lähtehen vettä.
+    Noin suvi, laihot, kypsät heelmät ympäri tuoksui.
+    Päärynät kierivät jalkoihimme ja taas omenoita
+    kertyi vierellemme ja luumujen painamat oksat
+    taipuivat alas puista ja riippuivat liki maata;
+     ruukku nyt viinin soi, oli seitsenvuotinen hartsi.
+
+Lopuksi runoilija kruunaa tämän maalaisidyllinsä kuvaamalla Demeteriä,
+sadon jumalatarta suopea hymy kasvoillaan.
+
+    »Kun aikojansa ja lyhteitään kädet täynnä on hällä.»
+
+Laulaja nauttii itse täysin siemauksin tästä viljavuuden runsaudesta.
+Hän ei ainoastaan _näe_ maan kauneutta, — hän imee sen sieluunsa
+kaikilla aisteillaan, hän _elää_ sen elämää. Hän eläytyy myöskin
+niihin ihmisiin, joita hänen runoelmassaan esiintyy. Ne eivät ole
+pelkkiä varjokuvia, vaan niissä on lihaa ja verta. Hänen lahjakkuutensa
+on suuri; se on samalla kertaa hienon lyyrillinen ja voimakkaan
+draamallinen.
+
+Draamallinen piirre esiintyy m.m. vuorolauseissa, joilla paimenet
+kilpailevat, kuten idyllissä »_Daphniin ja Menalkaan laulukilpailu_.»
+
+    »Vuorilla viehkeä Daphnis kerran, niin taru kertoo,
+     lehmiä kaitessaan tapas lammaspaimen Menalkaan.
+    Hiukset kultaiset oli, kauniit poikien nuorten,
+    kumpikin taitaja myös oli syrinks-soittelon, laulun.
+    Kääntyen Daphnikseen Menalkas lausua ehti:
+     »Daphnis, lehmien paimen, sua haluttaisiko laulaa?
+    Leikiten voitan sun, jos laulaa saan, mitä mielin.»
+    Hällepä vastasi Daphnis taas, sanat virkki ja lausui:
+    »Lammaspaimen Menalkas, taitaja syrinks-soiton,
+     koskaan et mua voita, jo turmelet äänesi ennen.»
+
+    Menalkas.
+
+    Ehkä sen tahdot nähdä ja palkinnonko sa määräät?
+
+    Daphnis.
+
+    Nähdä sen tahdon totta ja palkinnon minä määrään.
+
+    Menalkas.
+
+    Siis, mikä arvoa myöten palkinnoks sopis meille?
+
+    Daphnis.
+
+    Puolestain asetan vasikan, sinä taas ison lampaan.
+
+    Menalkas.
+
+    Lammast' en asettaa minä tohdi, sill' on isä saita,
+    Niin on äitini myös, ja he lampaat laskevat illoin.
+
+    Daphnis.
+
+    Olkoon, siis mitä annat? Määrää voittajan palkka!
+
+    Menalkas.
+
+    Syrinks-huiluni kauniin yhdeksin suloäänin,
+    myös vaha valkehin peitteenään, tasan yllä ja alla,
+     sen panen palkinnoks, mut yhtään en isän karjaa.
+
+Myöskin Daphnis panee syrinksinsä[109] palkinnoksi, ja
+palkintotuomariksi he ottavat kolmannen paimenen. Laulukilpailussa
+tulee vuorotellen laulaa luonnon kauneudesta ja paimenten elämän
+ihanuudesta.
+
+    Näinpä nyt vuoroon toinen toiselleen pojat lauloi,
+     mutta jo päätöslaulua laatia alkoi Menalkas:
+    »Lampaat, oi susi, säästä ja myös karitsoitani säästä!
+    Mua älä vainoo, vaikk' olen pieni ja niin monen paimen!
+    Hei Lampuros, koirani, vai nukut niin sikeästi?
+     Ei uninen saa olla, kun kaitsee poikasen kanssa!
+    Teitäpä, lampaat, vaadin ruohoa taas mehukasta
+    innoin syömään, niin väsymättä, jos uunna se kasvaa.
+    Syökää, syökää, hei nyt täyteen vain utareenne,
+     niin omans' saa karitsat sekä riittää juustoa varten.
+
+    Mut hänen jäljessään taas äänin helkkyvin Daphnis:
+     »Tyttönen kauniskulma mun luolastaan näki eilen,
+    kun ohi lehmiä vein, ja mun kauniiks, kaunihiks kiitti,
+    mut hänen murheekseen en vastannut minä lainkaan,
+     maahan loin minä katsellen vain sekä tietäni kuljin.
+    Armas lehmän ammuva ääni on, tuuli on armas,
+    armast' on suven aikaan myös puron äärellä maata.
+    Terhot on tammen kaunistus, omenat ovat puunsa,
+     lehmän taas vasikat, mut paimenen lehmät on aarre.
+
+Kun kilpailu oli päättynyt, vuohipaimen tuomiisi voittopalkinnon
+Daphniille, joka siitä suuresti riemastui.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kielentaitajana Theokritos on jumalanarmoittama mestari. Hänen kielensä
+on musiikkia. Hänen aivan kuin läähättävä rytminsä tekee hänestä
+kuuman rakkauden synnynnäisen laulajan. On kuin kuulisi rakastuneen
+sydämen kiivaan tykinnän, kuin tuntisi intohimon vavistuksen hänen
+värähtelevässä äänessään. Vain Sapphoa voi häneen verrata.
+
+Mutta hän voi myöskin leikinlaskulla kuitata rakkaudentuskat, kuten
+idyllissä »_Niittomiehet_»:
+
+    Milon.
+
+        Maamies hoi, mikä on? Mikä vaivaakaan sua, raukka?
+         Jälkeäs suoraks leikkaa et, kuten leikkasit ennen,
+        rinnall’ et pysy naapuris, vaan jäät jälkehen, niinkuin
+        lammas laumastaan, kun jalkaan sai okahaavan.
+        Kuinka suu käykään, rahjus, ehtoopäivä kun ehtii,
+         kun aluss' et edes leikkaa luokoas puhtaaks.
+
+    Battos.
+
+        Milon, iltahan kestät, oot kova kuin pala paatta.
+        Etkö sa kaivannut ketäkään, joka poissa on, koskaan?
+
+    Milon.
+
+        En. Miten työmies sitten outoja kaivata voisi?
+
+    Battos.
+  
+        Etkö sa rakkaudest' ole koskaan valvonut yötä?
+
+    Milon.
+
+        En, ja se jääköön! »Nahkan maulla sa varjele koiraa!»
+
+    Battos.
+
+        Mut olen lempeä hehkunut, ah, ykstoista jo päivää.
+
+    Milon.
+
+        »Täynnäpä on vatis viiniä.»[110] Ei etikkaa edes mutta.
+
+    Battos.
+
+        Siks koko kylvö on laiminlyötynä täällä.
+
+    Milon.
+
+        Vuoks kenen huokaat siis?
+
+    Battos.
+
+        Polybótaan tyttären vuoksi,
+        Luona Hippótionin, joka huilua soitteli äsken.
+
+    Milon.
+
+        Kosto jo kohtasi syntisen: sait, mitä pyytelit kauan.
+        Laiha on hän kuin sirkka ja mustemp' yötäkin on hän.
+
+    Battos.
+
+        Vai alat kiusata nyt? Ei Plutos[111] vain ole sokko,
+        Arvoton Eros on myös: sinä et saa pöyhkeäks tulla.
+
+    Milon.
+
+        En tule pöyhkeäks. Mutta jo leikkaamaan sinä riennä,
+        tyttösi kunniaks kun teet laulun hehkuvan, työkin
+         käy kevyemmin — tiedän, ett' olet laulanut ennen.
+
+    Battos.
+
+        Immet Piérian[112], nyt avullanne ma tyttöä hoikkaa
+          palvon! Kaiken, oi jumalattaret, kaunihiks teette.
+        Oi Bombyka, mun neitoni, moittivat, ett' olet laiha,
+        päivän paahtama syyriatar, olet ruskea mulle.
+         Tumma on orvokki myös ja on hyasinttikin tumma,
+        seppelkukkina käyvät kauneimmista ne sentään.
+        Oi Bombyka, mun neitoni, elfenluusta on jalkas;
+          hurmaten äänes soi, kuvaella en voi olemustas.»
+
+Milon vastaa käytännöllisellä ja hilpeällä maamiehen laululla, jonka
+ydinkohta on kehoitus:
+
+    »Solmeilkaa, sitojat, niin lyhteet, kulkija ettei
+    Lausuis: 'Raihnaist' on väki, hukkaan palkka on mennyt?»
+
+Hän lopettaa sanoen:
+
+    »Kas, tätä laulua raatajat kuulee, paahtamat helteen.
+    Mut leperrystä sa rakkaudestasi juttele ennen
+     eukon korvaan, äitisi, vuoteessaan joka loikoo.»
+
+Käytännöllisen neuvon tuskaansa vastaan saa myöskin mustasukkainen
+Aiskhines runoelmassa »_Mustasukkaisuus_». Runon alku on erinomaista
+dramatiikkaa:
+
+    Aiskhines.
+
+        Terve, Tyónikos! Voit hyvin kai!
+
+  Tyonikos.
+
+                                       Sama toivotus sulle,
+        Aiskhines!
+
+    Aiskhines.
+
+        Aikoja siitä jo on.
+
+    Tyonikos.
+
+                            Miten niin? Mikä vaivaa?
+
+    Aiskhines.
+
+        Huonoa kuuluu mulle. Tyonikos.
+
+    Tyonikos.
+
+                                       Siks' olet laiha,
+         siks noin mahdoton parta ja noin vanukkeisena tukka!
+        Kulkija tuollainen, Pythagoraan[113] oppilas, äsken
+        kalpea, paljasjalka, Ateenan mies, kävi täällä.
+         Hänkin lempeä, luulen, hehkui — vehnäsen vuoksi.
+
+    Aiskhines.
+
+        Leikkiä lasket aina. Mut mulle on julma Kyniska
+      Kaunis; ah, pian järki on mennyt — hiukkanen puuttuu.»
+
+Ja sitten Aiskhines kertoo, että hän mustasukkaisuudesta oli antanut
+Kyniskalle korvapuustin sellaisin seurauksin, että tämä oli kadonnut
+hänen näkyvistään jo kaksi kuukautta sitten. Thyōnikos neuvoo häntä
+parantamaan lemmentuskiansa menemällä Ptolemaiokselle sotapalvelukseen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Dramaattisen eloisa kuin komedia on runoelma »_Syrakusattaret Adoniksen
+juhlassa_», joka on oivallisin kuvaus senaikaisen keskisäädyn elämästä.
+Päähenkilöinä on kaksi syrakusalaista rouvaa: Gorgo ja Praksinoa,
+jotka ovat asettuneet asumaan Aleksandreiaan. He kohtaavat toisensa
+sopimuksen mukaisesti Praksinoan kotona lähteäkseen sieltä linnaan
+Adoniksen juhlaan. Heti kun he tapaavat toisensa, he alkavat sadatella
+poissa olevia miehiänsä, samalla kuin emäntä siinä lomassa rähisee
+palvelijattarelleen, joka auttaa häntä pukeutumisessa.
+
+    Gorgo.
+
+        Onko Praksinoa tullut?
+
+    Praksinoa.
+
+                               Jo aikaa, Gorgo. Jo ehdin.
+        Kas, tulit vihdoinkin. Tuo, Eunoa, tuoli ja pielus
+        Rouvaa varten!
+
+    Gorgo.
+
+                       Kiitos kaunis!
+
+    Praksinoa.
+
+                                       Istuhan, Gorgo!
+
+    Gorgo.
+
+        Huh, miten hengästyin ma. Praksinoa, uskohan, vaivoin
+        pääsin ehjänä pois väkijoukon, vaunujen tieltä.
+        Saappaat hohtelevat, on viilat herrojen yllä.
+       Sitten mahdoton tie! Asut hirveän kaukana meiltä.
+
+  Praksinoa.
+
+      Sen se on hullun syy. Tämän maailman lopun luolan
+      hän taloksemme on ostanut, ettemme naapurit saisi
+       olla, hän tahtoo vain mua kiusata aina, se lurjus.
+
+    Gorgo.
+
+        Noin varo soimaamasta sa Deinon ukkoas, kun tuo
+        pieni sen kuulee! Nääs, hörökorvin tuossa hän seisoo.
+         Kiltti Zopyrion, ethän pelkää! Ei isä oo se.
+
+    Praksinoa.
+
+        Pentuhan ymmärtää, hyvä luojani!
+
+    Gorgo.
+
+                                         On isä kaunis.
+
+    Praksinoa.
+
+        Viimeinen urotyö saman herran: puotihin lähti
+        ostaakseen ihomaalit vain, salpietarit mulle,
+         suolaa tuo palatessaan mies iso, riiviö aivan.
+
+    Gorgo.
+
+        Mieheni Diklides, rahantuhlari, on samanmoinen,
+         toi tukon villoja eilen, maksoi seitsemän drakmaa,
+        niinkuin koiran takkua, vaivaa loppumatonta. —
+         Mut ota viitta jo ylle ja myös hame, jossa on soljet!
+        Luo hovin käyskelkäämme, luo kuningas Ptolemaioon,
+        nähdähän Adonis täytyy — on kuningattaren luona
+         loistoa nyt, minä kuulin.
+
+    Praksinoa.
+
+                                  Suurellist' olo suurten.
+
+    Gorgo.
+
+        Hän, joka nähnyt on jotakin, voi kertoa muille.
+        Aika on lähteä nyt.
+
+    Praksinoa.
+
+                            Pyhä aina on joutilahalla.
+        Eunoa, noudapas vettä ja kanna se, torkkuja, valmiiks
+         huoneeseen! — Mukavastipa kissat nukkua tahtoo.
+        Liikuta jalkojas, vettä nyt tänne sa toimita ensin!
+        Saippua vain on hällä! — No, tänne! — Mut ei ylenmäärin!
+        Kaada nyt kannustasi — Puvun noinko sa, hulttio, tahraat!
+        Riittää, pestyhän oon, vaikk' onnistui pesu niin näin.
+         Miss' avain suuren kirstun on? Mene etsimähän se!
+
+    Gorgo.
+
+        Kuinka, Praksinoa kulta, on kaunis tuo puku ylläs
+        Soljin, laskoksin! Miten kalliiks se tulla mahtoi?
+
+    Praksinoa.
+
+        Siit' älä muistutakaan! Hyvä miinaa kaks hopeaa jos
+        Riittää ees, olen työhön pannut henkeni melkein.
+
+    Gorgo.
+
+        Mutta se onnistui makuhus.
+
+    Praksinoa.
+
+                                   Sitä saata ei kieltää. —
+        Noudahan viitta ja solmia nyt hyvin aurinkohattu! —
+         Laps, sinä jäät kotihin. Varo mörköä! — Vie hevoselle
+        ruokaa! Juostakin saat, kun vain et jalkojas taita.
+        Mennään nyt! — Ota, Phrygia, lapsi ja leiki sen kanssa!
+           (Menevät kadulle.)
+        Oi jumalat, tätä kansaa! Kuinka ja koskahan tästä
+         nyt läpi pääsemme? Kuin keko muurahaisia kiehuis!»
+
+Linnan edustalla tungos käy vieläkin pahemmaksi ja Praksinoa parahtaa:
+
+        Ah, minä onneton! On suvihameeni halki jo, Gorgo.
+           (Eräälle muukalaiselle:)
+        Zeuksen kautta, jos tahdot onnea, oi hyvä herra,
+         jossakin, auttaos meitä nyt, että mun viittani säilyis.
+
+    Muukalainen.
+
+        Ei ole vallassain, mut voin yrittää.
+
+    Praksinoa.
+
+                                           Tätä kansaa!
+        Kuin siat täyttivät!
+
+    Muukalainen.
+
+        Malttia, rouva, jo pääsimme turvaan.
+
+    Praksinoa.
+
+        Parhain, suojass', oi, eläös tänä vuonna ja aina,
+        Meitä kun suojelit näin! — Oli mies hyvä, auttava siinä!»
+
+Linnaan päästyään molemmat naiset käyvät loistoa ihastellessaan niin
+kovaäänisiksi, että eräs vieras tiuskaisee heille:
+
+        »Hiljaa kerrankin, tuo pärpätys poikki, te lörpöt
+        Hanhet! Hirveä ääntämys tuo ihan ihmiset tappaa.[114]
+
+    Gorgo.
+
+        Kuulkaas vain! Kuka on hän? Vai sua jaaritus koskee?
+        Orjias voit komentaa, mut rouvia et Syrakusan!
+        Mielehes myöskin paina: Korinthos on koti meidän,
+        kuin Bellerophonin[115]; Peloponnesoolta on kieli:
+         doorit luullakseni saa haastaa doorien lailla.»
+
+Riita keskeytyy kuitenkin, kun kuuluisa laulajatar virittää Adoniksen
+laulun. Kun se on päättynyt, Gorgon täytyy lähteä kotiin antamaan
+aamiaista kärtyiselle miehelleen:
+
+        »Sappea vain hän on, nälän ollen en voi liki mennä.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Enemmän opin raskauttama on Theokritoksen runoilijaveikko,
+hymniensepittäjä _Kallímakhos_, ammatiltaan aleksandrialainen
+ylikirjastonhoitaja ja hyvin ansioitunut bibliografi. Hänen
+runoudessaan kirjallisuuden tuntijan ominaisuudet himmentävätkin kovin
+usein runoilijan. Hänen runouttaan, ei yksinkertaisesti voi oikein
+ymmärtää, jos ei ajattele, että se on aikansa oppineimman miehen työtä.
+Vain hyvin harvoin Kallimakhos kykenee vapautumaan opin painolastista.
+Hän on, kuten sanotaan, akateeminen runoilija, enemmän oppinut
+kuin haltioitunut, kykenevämpi analysoimaan kuin luovaan voimaan,
+paremmin kuvailun kuin kiihkon mies, enemmän säkeitten sepittäjä kuin
+taiteilija. Välistä tuntee kuitenkin, kuinka haltioituminen väkevänä
+tempaa hänetkin, kuten loppusäkeissä »_Zeus-hymniin_», jonka hän runoili
+noin vuonna 280 e.Kr.
+
+    »Terve, sa Kronoon[116] korkea poika, sa, ken hyvän kaiken
+    annat kipsillesi Kuka laulaa vois sua, suuri?
+    Ei elänyt ketäkään, joka vois sinun töitäsi laulaa.
+    Terve sa kolminkerroin! Antaos laupeus, onni!
+     Rikkaus ilman laupeutt' ei ole siunaus meille.»
+
+Jumalaninnoittama on myöskin alku hänen Apollon-hymniinsä, joka kai
+on miespolvea nuorempi. Ylevän juhlallisin sanoin runoilija ennustaa
+jumalan lähestyvän ja kehoittaa poikakuoroa olemaan valmiina lauluun ja
+tanssiin:
+
+    Nähkää, oksat kuinka Apollonin laakerin värjyy,
+     kuin vapisee rakennus! Pois täältä, te syntiset kaikki!
+    Porttia lyö totisesti nyt Phoiboon loistava jalka.
+    Etkö jo nää jumalaa? Alas taipuu äkkiä Deloon
+    palmu. Mut joutsen ilmoissaan ihanasti nyt laulaa.
+     Itsestään oven salvat työntyvät tieltä ja lukko
+    aukee itsestään. Liki loistava on jumalhahmo.
+    Siksi, te nuoret, olkaa valmiit lauluhun, tanssiin!
+    Kaikkien nähdä hän näyttäy ei, hyve suosion saa vain.
+     Ken jumalan näki, suuri on, ken ei, on epäkelpo.
+
+Nämä säkeet tuovat mieleen Johan Olof Wallinin dityrambin Kustaa
+III:n kuvapatsasta paljastettaessa: Apollo di Belvedere, jolla on
+hurmaajakuninkaan piirteet:
+
+    Oi kuulkaa, oi kuulkaatte ääniä!
+     On helissyt hurmaajan lyyra,
+    on jymissyt kostajan jousi
+    ja kaiku on pilvissä soinut.
+     Oi nähkää, on jumala tuolla,
+    hän lannisti jättiläiskäärmeen,
+    hän kaunisti Deloksen laakson!
+     Nyt toivo mun katseeni kiehtoo.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kallimakhos sai aikanaan suurta kiitosta ei yksin hymnirunoilijana,
+vaan myöskin epigrammien sepittäjänä. Hänen siron loistava
+tyylinsä, jossa on hienon sivistyksen tuntu, samoinkuin hänen suuri
+älykkäisyytensä ja siellä täällä esiintyvä hiljainen huumori asettavat
+hänet arvoasemaan tällä alalla. Hänen somimpia luomiansa on seuraava
+Krethisneidon hautaepigrammi:
+
+    Krethis, ah, sadunkertoja, vilkas, auttava, armas,
+        Samoon neitojen on etsimä, kaipaama nyt.
+    leikit kauneimmat ken keksi. Unta hän nukkuu
+        nyt, jota kerran myös käymme me uinumahan.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Franz Susemih, Geschichte der griechischen Literatur in der
+Alexandrinerzeit.
+
+Theokritos' idyller. Erland Lagerlöfin ruotsinnos.
+
+Kallimachos' hymner, Elof Hellqvistin ruotsiksi tulkitsemina.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Hellenistische Dichtung in der Zeit
+des Kallimachos.
+
+
+
+
+MAAILMANHISTORIAN ENSIMMÄINEN TUNNETTU PARODIA.[117]
+
+
+    Lauluni alkakohon! Runotarten tulkohon parvi
+     Helikonilt' alas sieluuni nyt, avuks' tulkohon laulun,
+    jonka ma piirsin tauluun, jok' oli polveni päällä —
+    aiheeseen määrätön taistelu, Areen tappavan luoma.
+    Laulaa mielin tästä, sen korvin kuolevat kuulkoot.
+      Kertoa tahdon, kuin rotat taisteli, sammakot voittain,
+    jättien jälkiä käyden rohkeudess', urotöissä,
+    joist' tarut kertovat kuullaksemme. Mut tää oli alku:
+      Vuoks janon kerran rotta, mi äsken portimon vältti,
+    luo lätäkön lähimmän meni, suutaan aikoen kastaa,
+    vettä sen nautti hän kuin makeaa hunajaa. Hänet huomas
+    nyt moniääninen sammakko, veen asukas, sekä virkkoi:
+      'Ken olet, vieras? ken sinut synnytti? kuin tulit rantaan?
+    Vilppiä vailla se kerro nyt, ei valehdella sun auta!
+    Jos olet ystäväks arvoisein, niin vien sinut luoksein;
+    lahjat, ystävä, silloin sulle ma suon monet, kauniit.
+     Itse Physignatos oon, kuningas tämän lammikon aavan;
+    valtias sammakkoin olen vuoden loppuhun täällä.
+    Peleus taattoni on, taas Hydromedusa mun kantoi,
+    tuolla he lempeä hehkui, missä Eridanos virtaa.
+      Mutta ma näön: sinä myös olet kaikkein kaunehin, uljahin,
+    valtikan kantaja varmaankin, olet sankari myös sa
+    silmissäni. Hyvä, mulle sa kerto'os siis pian syntys!’
+      Mutta Psikárpaks vastasi hälle ja nää sanat lausui:
+    »Miks sukuain sinä näin kyselet? Sen tuntevat kaikki.
+    Tiedä: Psikarpaks oon nimeltäin minä, poika Troksárteen,
+    jolla on kultainen sydän, Leikomyle mun kantoi,
+    hän tytär Pternotrókteen, valtiahan oli kuulun.
+      Niin majass' synnyin, niin mua äitini ruokki ja nouti
+    viikunat, pähkinät, kaiken, mik' ihanaa oli syödä.
+    Kuinka sun vieraakses tulisin? On luontoni toinen.
+    Veess' elämään sinä synnyit, kun minä taas sitävastoin
+    syön kuin ihmislapset, siks korin pyöreän etsin
+     mielelläni minä, kolmeen kertaan paistetun leivän,
+    myös kakun paisuvan, jossa on ryytinä juusto ja sesam,
+    kinkkua myös sekä maksaa, jolla on loistava pinta,
+    juustoakin, joka äsken maidost' on puserrettu,
+    torttua myös hunajaista, jok' on jumalillekin mieleen,
+     kaikkea, niin, mitä vain kokit laittavat kestejä varten.
+
+Näin alkaa kuuluisa »_Sammakkojen ja hiirien taistelu_», hyvin
+suuressa arvossa pidelty parodia vieläkin kuuluisammasta eepoksesta:
+Homeroksen lauluista. Saamme pian nähdä, miten Iliaan ja Odysseian
+taistelukuvauksia ja jumalakoneistoa mahtipontisin sanoin parodioidaan
+»Batrakhomyomakhiassa», niinkuin sammakkojen ja hiirien sodan nimi on
+alkukielellä, ja kuinka siellä vilisee homeroslaisia sanontatapoja ja
+käänteitä.
+
+Runon iästä ja tekijästä ollaan hyvin eri mieltä. Paljon on kumminkin
+sellaista, joka viittaa hellenistiseen aikaan.
+
+Solmimme kuitenkin jälleen tapahtumain langat. Kun Psikarpaks,
+rottaprinssi, on jonkin aikaa kehuskellut sotaisia urotekojaan, hän
+päättää hyväksyä sammakkokuninkaan Physignatoksen tarjouksen päästä
+tämän selässä hänen kotiinsa.
+
+    Tuns ilon ensin hän, kun häntä Physignatos kantoi,
+    kun liki viel' oli rannat. Mut hänen ympärillään kun
+    hurjana vaahtosi aalto, hän vuolaat kyynelet itki.
+     Retkeä turhaan nyt katuen hän hiuksia raastoi.
+
+Ja yhä pahempaa: hirmuinen vesikäärme pistää äkkiä päänsä esiin ja
+kohottaikse korkealle yli vedenpinnan. Tämän kauhean näyn nähdessään
+sammakko sukeltaa ja jättää matkatoverinsa surkeasti tuhoutumaan.
+Mutta kuolinhetkellään rottaprinssi syyttää häntä petoksesta ja huutaa
+rottien kostoa uskottomalle:
+
+    »Mut vetehen vajotessaan nää sanat vielä hän lausui:
+    'Koskaan maalla ei voittanut ois mua, tappios, konna
+    ois moniottelu, juoksu ja paini. Mut nyt petoksella
+     oot vetehen minut syössyt. Kostakohot ikivallat!'
+
+    Näin. Ja nyt veess' elämänsä hän päätti; mut kun hänet huomas
+     Leikopinaks, jot' oli kutsunut pehmeä hiekka,
+    karjahtain pois riensi hän, rottien kuulla sen kertoi.
+    Kun nämä kuulivat tuon, viha kiehuva valtasi heidät.
+     Airuet toimeks sai rotat kutsua huomenen koittoon
+    neuvotteluun luo linnan, miss' eli itse Troksartes,
+    taatto Psikarpaks raukan, lammen veessä min ruumis
+    nyt selällään lepäs kuollut, onnettoman, joka koskaan
+     rantoja nähnyt ei, vaan ui meren aavoja kohti.»
+
+Kansan- tai paremmin sanoen rottainkokouksessa kuningas Troksartes
+puhkeaa puhumaan ja valittaa katkerasti kohtaloansa:
+
+    »Mua surun sortelemaa: olen vailla jo kolmea poikaa.
+     Ensimmäisen vei, puri hengeti hirveä, julma
+    portimo kerran, kun hän loittoni luolani luota.
+    Toisen ihmiset surmas, keksijät nuo kovamielet
+    uusien ansojen, jotka on veitetyt viekkahin tuumin —
+     'loukkuja' on nimeltänsä ne, turmio rottien parven.»
+
+Ja nyt hän on sammakkokuninkaan petoksen kautta menettänyt kolmannenkin
+rakastetun poikansa. Hän päättää puheensa kehoittaen rottia
+varustautumaan ja lähtemään sotaan. Kaikki asekuntoiset noudattavat
+hänen kehoitustaan:
+
+    »Ensin suojukset rotat solmivat jalkojen ylle,
+    taidoll' yhteen liittäen palkoja vihreän herneen,
+    jotk' oli ensin yön pimeässä he suuhunsa syöneet.
+     Peittona pään, kypäröinäpä taas oli pähkinänkuoret.»
+
+Muu aseistus on samanmukaista. Kun sammakot olivat huomanneet, mitä oli
+tekeillä, kokoontuivat hekin.
+
+    »Neuvotellen päättääkseen sodan kauhean myöskin.»
+
+Sitten he varustautuivat kaikin voimin.
+
+    »Pitkät, pistävät kaislat peitsiksi liitti he yhteen;
+     simpukankuoret hienot taas kypäreiksi he otti.
+    Täyttivät sammakot noin varuksissaan korkean rannan,
+    peitsiä heiluttain, halu taistelun rinnassa hehkuin.
+     Yhteen Zeus jumalat nyt kutsui tähtisen taivaan,
+    näytti hän joukon heille ja kaikki sankarit uljaat,
+    nuo monet, katsoa suuret, kourassa valtavat peitset
+     — ei suku uljaammalta kentaurien, jättien näytä —»
+
+Hymyssä huulin Zeus kysyy jumalilta ja jumalattarilta, kumpaako
+uljaista sotajoukoista olisi autettava. Mutta sammakot enemmän kuin
+hiiretkään eivät ole juuri suosiossa kaikkeinkorkeimmassa paikassa,
+jonka vuoksi Olympoksen asukkaat päättävät — päinvastoin kuin Troian
+sodassa — pysytellä puolueettomina katselijoina.
+
+Sen jälkeen kaksi kuuluttajaa julistaa verisen näytelmän alkaneeksi:
+
+    »Hyttyset valtavin torvin ne soittivat kaikkien kuulla
+    viestiä nyt sodan hirveän pauhun. Korkeudesta
+     Zeus salamoin soi merkin taiston kauhean alkaa.
+
+    Ensin keihäällään Hypsibóas Leikhénorin kaataa,
+     maksan puhkaisten, etummaisna kun ryntäsi uljas;
+    päistikkaa hän sortui, hiukset tahraten multaan,
+    noin ryminällä hän kaatui, soi kalisten sopavasket.
+    Heitti Troglites nyt, sai surmaniskun Peléion,
+    keihään vahvan rintahan sai, ja jo kuolema tumma
+     koppoi kaatuvan urhon, ja ruumiist' erkani sielu.»
+
+Melkein joka rivistä tuntee kunnon Homeroksen. Aito homeroslaista on
+sekin, että eräästä »sankarista» sanotaan, että hän sinkosi vihollista
+vastaan kiven niin suurella voimalla, että tältä »yö valotonpa jo
+varjosi silmät». Mainio on myöskin parodia, kun eräästä toisesta
+kaatuvasta kerrotaan:
+
+    »Maahan vaipuu tää, ei hengitä, mut veren värjäs
+    loistava purppura veen, hän pitkällään lepäs siinä,
+    suolten ja välkkyvän rasvan vuotaen pois mahastansa.
+     Mut Tyrophagos vei sopavasket rannalla hältä.
+
+Samaa lajia ovat seuraavat vertatihkuvat säkeet:
+
+    Mutta Litraioon surmasi urhea Borborokoites,
+    löi kivell' otsaan häntä, ja vuotivat pois nenän kautta
+     miehen aivot, pintaa maan veri purskuva kastoi.»
+
+Rottain sotajoukon voimallinen sankari kostaa ystävänsä puolesta, jonka
+Prassaios[118]-sammakko on surmannut.
+
+    »Julmistui tämä silloin, koppoi jäntevin nyrkein
+    maasta hän nyt kiven valtavan raskaan, maata mi painoi.
+    Krambobaleen päin polvia lensi se, ett' ihan pohje
+     oikea murskautui, vihamies heti santahan sortui.»
+
+Mutta jääkööt jo tuollaiset kauhunkuvat!
+
+Lopuksi alkaa sammakoiden käydä huonosti. Heidän mainehikkain
+sankarinsakin näkee parhaaksi pelastautua sukeltamalla lammikon pohjaan.
+
+    »Mut Meridárpaks[119], sankari nuori, nyt rottia johti;
+     Knaisoon, leivänsyöjän, urhon uijahan poika.
+    Lähtiessään kotihin hän poikaa taistohon käski.
+    Korskana, ylpeillen tää seisoi rannalla lammen,
+    uhkasi sammakot nyt hävittää sukupuuttohon kaikki.
+     Varmaan tehnyt oisi hän sen — ei puuttunut uljuus —,
+    jollei ois sitä nähnyt taivaan mahtava Taatto:
+    sääli Kronionin[120] täytti, kun sammakot sortua uhkas,
+    kiirettään ravistain hän ääntään nosti ja lausui:
+      'Kuulkaa, oi jumalat, mitä kummia silmäni katsoo!
+    Hämmästymään minut saa Meridárpaks, kylväen murhaa
+     syöstessään läpi sammakkojoukon!»
+
+Hän päätti lähettää sammakoille apuarmeijan koukkukyntisiä ja
+saksisuisia krapuja.
+
+    »Käyrin kynsin ja kieroin silmin nyt tuli joukko
+     äkkiä, sakset suussa ja panssari peittäen selkää,
+    luut, oli nahkakin niillä ja kauniisti hartiat loisti,
+    jalkaa kahdeksan, vakopäät — »rapu» on nimi niillä.
+     Rottien joukolta poikki nyt häntää, kättä ja jalkaa
+    nää kävi hakkaamaan heti, peitset kääntäen taapäin.
+    Niin rotat valtasi, raukat, kauhu ja vartomatt' yhtään
+    kääntyivät pakohon ne. Jo aurinko laskea alkoi.
+     Taistelu yhden päivän niin oli loppunut viimein.»
+
+
+
+
+HELLENISTISTEN VALTAKUNTAIN HÄVIÖ.
+
+
+Diadokien ja heidän jälkeläistensä taistellessa keskenään ensimmäisestä
+arvosijasta, kukaan heistä ei huomannut, että lännessä oli kasvamassa
+suurvalta, _Rooman valtakunta_, joka heidän keskinäisen hajanaisuutensa
+vuoksi oli tuleva heille kaikille ylivoimaiseksi ja ajan oloon muuttava
+heidän valtakuntansa Rooman maakunniksi. Jos Aleksanterin valtakunta
+sitävastoin olisi ollut yhtenäinen, niin maailmanhistorian kulku olisi
+varmasti ollut toinen.
+
+_Varsinaisessa Kreikassakin_ oli roomalaisille ajan tullen peli
+helposti voitettu, kiitos helleenien häviämättömän eripuraisuuden.
+Tosin tilanne silloin oli sellainen, että suurin osa Kreikan valtioista
+oli jälleen yhtynyt valtioliitoksi; mutta luonnollisesti niitä piti
+olla _kaksi_, ja luonnollisesti niiden piti nyt, kun makedonialaista
+»tyrannia» ei enää ollut, käyttää hyväkseen helleenien ikivanhaa
+oikeutta käydä toistensa tukkaan, aivan kuin aikoinaan Attikan ja
+Peloponnesoksen liittokunnat. Ja luonnollisesti roomalaiset ratkaisun
+hetkellä — Persian kuninkaan aikoinaan antaman esikuvan mukaan —
+käyttivät sitten toista liittokuntaa toista vastaan. Tämä Kreikan
+rikkinäisyys ja Aleksanterin entisen valtakunnan osavaltioiden
+kuninkaiden keskinäinen kilpailu johti Kreikan ja hellenististen
+valtioiden muuttumiseen Rooman maakunniksi.
+
+Kreikan valtiolliseen perikatoon vaikutti suuressa määrin seikka, johon
+kreikkalainen historioitsija Polybios[121] viittaa sanoessaan: »Meidän
+aikanamme ahdistaa koko Kreikkaa lapsiköyhyys ja sen mukana seuraava
+väestön väheneminen. Kaupungit autioituvat ja väestö vähenee, vaikka
+emme ole kärsineet alituisista sodista emmekä kulkutaudeista. Syy on
+päivänselvä ja oma asiamme on siihen apua etsiä. Ihmiset ovat näet
+joutuneet ylpeyden, ahneuden ja nautinnonhimon valtaan eivätkä siitä
+syystä halua solmia avioliittoja. Ja jos he menevätkin naimisiin, he
+eivät yleensä halua elättää enempää kuin yhden tai korkeintaan kaksi
+lasta. He näet ennen kaikkea haluavat kasvattaa lapsensa ylellisyydessä
+ja jättää heille suuren perinnön. Mutta jos nyt sota tai sairaus tempaa
+pois ehkä ainoan lapsen, niin kodit jäävät ilmeisesti autioiksi ja
+kaupungit heikkenevät vähitellen ja joutuvat voimattomuuden tilaan,
+niinkuin mehiläiskennot, joista mehiläiset ovat sukupuuttoon kuolemassa.
+
+
+
+
+LÄNNEN HELLEENIT JA BARBAARIT.
+
+
+Lännenkin _helleenien maailma_ joutui, poliittisesti katsottuna, tuhon
+omaksi samoista syistä kuin idän. Jos Aleksanteri olisi saanut elää,
+niin luonnollisesti hänen maailmanhistoriallisiin tehtäviinsä olisi
+kuulunut liittää länsihelleenit maailmanvaltaansa ja tehdä loppu
+Karthagon taholta uhkaavasta vaarasta. Dionysios I:n ja Timoleonin
+aikojen Sisilian historia todistaa, että ainoastaan voimakkaat
+persoonallisuudet voivat pelastaa sikäläisen helleenisen kulttuurin.
+
+Uuden todistuksen siitä antoi Agathoklēs-niminen voimaihminen, etevä
+sotapäällikkö ja järjestäjä, jonka koko elämä on sarja rohkeita
+seikkailuja ja huimia yrityksiä. Muutamia vuosia Aleksanterin kuoleman
+jälkeen hän anasti Syrakusan herruuden toimeenpannen perusteellisen
+verilöylyn vastustajainsa keskuudessa. Sitten hän kutsui kokoon tutun
+esikuvan mukaisesti n.s. kansankokouksen, jossa oli miltei yksinomaan
+hänen omia kätyreitänsä. Hän onnitteli »kansaa» siitä, että se oli
+vapautettu sortajistaan, riisui päältään sotaherran viitan ja pukeutui
+tavallisen porvarin pukuun. Hän oli mukamas väsynyt päällikön toimeen
+ja kaipasi tavallisen kansalaisen huoletonta elämää! Se vaikutti
+»kansaan». Pantiin yleinen vastalause sitä vastaan, että hän jättäisi
+uskollisensa ilman johtajaa, ja lopuksi Agathokles taipui. Hän lupasi
+ryhtyä hallitsemaan, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että saisi
+hallita yksin: hän ei halunnut virkatovereita eikä neuvosherroja,
+joiden erehdyksistä ja konnankoukuista hänen täytyisi olla vastuussa.
+Tähän n.s. kansankokous kernaasti suostui, ja niin Agathokleesta
+tuli Syrakusan yksinvaltias. Ja tämä mieltäylentävä näytelmä päättyi
+tyrannin juhlalliseen lupaukseen, että hän oli hallitseva lempeästi ja
+kansanomaisesti.
+
+Sen lupauksen hän pitikin. Hän eli kuten tavallinen porvari, ei pitänyt
+henkivartiostoa, oli jokaisen puhuteltavissa, ken häntä tahtoi tavata,
+hänellä oli ystävällinen sana tai rattoisa pilapuhe jokaiselle.
+Puolustuslaitoksen ja raha-asiat hän pani järjestykseen ja kuntoon.
+Mutta vihollisilleen hän oli yhäkin kiljuva jalopeura, joka levitti
+pelkoa ja kauhua kaikkialle, missä kulki.
+
+Kerran hän teki rohkean suunnitelman kurittaa karthagolaisia heidän
+omalla alueellaan ja siten pakottaa heidät ainakin kutsumaan kotiin
+sotavoimansa Sisiliasta. Koskaan karthagolaiset eivät olleet voineet
+ajatellakaan sellaisen hyökkäyksen mahdollisuutta. Senvuoksi he eivät
+olleet myöskään valmiit torjumaan vaaraa. Tämä oli sitäkin suurempi
+siitä syystä, että afrikkalaiset alamaiskansat olivat tyytymättömiä
+karthagolaisten kovaan hallintoon. Ne tarttuisivat senvuoksi
+ihastuksella ensimmäiseen sopivaan kapinantekotilaisuuteen.
+
+Agathokleen keksintö onnistui. Hänen laivastonsa ehti Afrikkaan
+ennenkuin karthagolaisten. Niin pian kuin hän oli noussut maihin, hän
+torventoitotuksin ja kotimaan jumalille osoitetuin rukouksin pistätti
+laivansa tuleen, ettei tarvitsisi käyttää osaa armeijastaan niiden
+vartiointiin.
+
+Karthagossa sanoma kreikkalaisten maihinnoususta herätti suurta
+kauhua. Mutta kaupungin asukkaat rauhoittuivat, kun kävi selville,
+että tungeksijoita oli vain puolet kaupungin omista sotavoimista. Nämä
+marssivat senvuoksi pelotta Agathoklesta vastaan. Hänen sotilaansa
+sitävastoin olivat menettää rohkeutensa nähdessään vihollisen
+ylivoiman, mutta kerrotaan hänen keksineen päästää irti pöllöjä,
+jotka asettuivat sotilaiden kypäröille ja kilville. Ja kun Pallas
+Athenen lempilintuja pidettiin voiton julistajina, niin kreikkalaiset
+saivat uutta rohkeutta ja luottamusta. Oikeastaan heillä oli siihen
+aihetta enemmän toisesta syystä, nimittäin siitä, että karthagolaisten
+päälliköt olivat toistensa kilpailijoita ja pettivät toisensa ratkaisun
+hetkellä. Tulos oli joka tapauksessa se, että karthagolaiset lyötiin ja
+ajettiin takaisin pääkaupunkiinsa. Siellä säikähdettiin silmittömästi.
+Tappiota pidettiin Molokin vihan merkkinä, ja lepyttääkseen häntä
+karthagolaiset uhrasivat julkisesti 200 kaupungin ylhäisinten perheiden
+lasta.
+
+Vähitellen kasvoi sitten jälleen karthagolaisten rohkeus, ja he
+alkoivat tehdä menestyksellisiä hyökkäyksiä. Kreikkalaiset kärsivät
+raskaan tappion toisensa jälkeen. Lopuksi Agathokles päätti pelastautua
+itse ja jättää sotajoukkonsa oman onnensa varaan. Väki aavisteli
+kuitenkin hänen pahoja aiheitansa; ja kun hänen yön pimeydessä juuri
+piti nousta pelastavaan laivaan, katkeroituneet sotilaat ottivat hänet
+kiinni ja panivat kahleisiin. Mutta kun vihollinen kävi kimppuun,
+joukot tarvitsivat hänen johtoansa ja päästivät hänet senvuoksi
+vapaaksi. Hän huomasi kuitenkin, ettei hän enää voinut luottaa heihin,
+vaan vaara oli tarjona, että hänet kenties jätettäisiin karthagolaisten
+käsiin. Heti tilaisuuden saatuaan hän senvuoksi hiipi pois, hyppäsi,
+seuranaan vain muutamia miehiä, veneeseen ja hänen onnistui päästä
+Sisiliaan. Mutta hänen sotilaansa kostivat hänelle surmaamalla hänen
+molemmat poikansa. Samalla he antautuivat sillä ehdolla, että saisivat,
+jos haluaisivat, purjehtia kotiin.
+
+Sisiliaan palattuaan Agathokleskin huomasi parhaaksi tehdä sovinnon
+karthagolaisten kanssa ja solmi heidän kanssaan rauhan, joka jätti
+kummankin puolen suuret alueet entiselleen. Sitten hän oli kuolemaansa
+saakka läntisen Välimeren mahtavin hallitsija.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Agathokles muistuttaa paljon Dionysiosta. Kuten tämän tyrannin oli
+hänenkin historiallisena tehtävänään puolustaa Sisilian hellenismiä
+karthagolaisia vastaan. Kun Agathokles kuoli, hänen valtakuntansa
+hajosi, ja kreikkalaisten yhteiskuntain vanha eripuraisuus pääsi
+jälleen valloilleen karthagolaisten ja roomalaisten suureksi
+riemuksi. Näiden kesken sitten käytiin ratkaiseva taistelu Sisilian
+omistamisesta, taistelu, joka päättyi siihen, että roomalaiset
+anastivat arvokkaan saaren ja muuttivat sen Rooman maakunnaksi.
+
+Kunnallisen itsehallinnon aatteen hyväksi niin lännen kuin
+idänkin kreikkalaiset olivat uhranneet valtiollisen vapautensa ja
+itsenäisyytensä. Tämä ainoa poliittinen ajatus oli heidät kaikkialla
+siinä määrin sokaissut, ettei heille ollut selvinnyt, miten tämä aate
+oli muuttunut tyhjäksi iskusanaksi sen vaaran edessä, joka uhkasi
+heidän kaikkien itsenäisyyttä. Mutta ken elää onttojen iskusanojen
+varassa, niin kansa kuin yksilökin, hänen osuutensa kehityksessä on
+loppuunsuoritettu.
+
+
+
+
+
+
+ITALIA ENNEN ROOMALAISIA.
+
+
+Kreikkalaiset ovat opettaneet ihmiskunnan _rakastamaan kauneutta_.
+Tämän jumalanarmoittaman kansan keskuudessa taiteen hengetär on saanut
+siipensä. Täällä myöskin ensiksi runsaslahjaiset ajattelijat ovat
+uskaltaneet, enemmän uskonnon kuin taikauskonkaan heitä kahlehtimatta,
+antaa järkensä johdattaa heidät ylös aatteitten maailmaan. Helleenit
+ovat _ajatuksenvapauden_ luojia ja samalla _tieteen_ alkuunpanijoita.
+
+He eivät olisi kyenneet kehittymään sellaisiksi ilman heidän
+historiassaan selvänä ilmenevää voimakkaan _individualismin_ piirrettä.
+Tästä ominaisuudesta kehittyi tuo rikas ja monivivahteinen elämä, joka
+sykki erilaisissa helleeniläisissä yhteiskunnissa; se soi yksityiselle
+ihmiselle kylliksi tilaa kehittyä vapaudessa ja teki Kreikan historian
+hyvin suuressa määrin _persoonallisuuksien_ historiaksi. Mutta ei
+valoa ilman varjoa! Oli aika, jolloin vanhaa Kreikkaa pidettiin
+ihannemaailmana. Perinpohjaisempi tutkimus on kumminkin säälimättömästi
+hajoittanut nämä kauniit unelmat. Me tiedämme nykyisin, että monet
+puutteellisuudet, monet viat ja varjot rumensivat kreikkalaistenkin
+elämää. Ajateltakoon vain orjuutta ja naisen syrjäytettyä asemaa siitä
+johtavine siveellisine varjopuolineen! Ja tuo ihmeteltävä ominaisuus,
+siteitä tuntematon individualismi, joka sivistyksellisessä suhteessa
+oli helleenien voima, se muodostui poliittisessa toiminnassa heidän
+suureksi heikkoudekseen. Eripuraisuus ja pirstoutuminen tuli heidän
+kohtalokseen.
+
+Mutta mitä kreikkalaiset eivät koskaan kyenneet saamaan aikaan, siihen
+kykeni paljoa jäykempi, mutta myöskin päämäärästään tietoisempi
+rautatahtoinen kansa, joka oli asettunut asumaan keskimmäiseen
+niistä kolmesta niemimaasta, jotka Euroopan mantereesta työntyvät
+sinivivahteiseen Välimereen. Kreikka ja Italia ovat selin toisiinsa.
+Kreikalla on satamansa itä-, Italialla länsirannallaan. Pitkin Kreikan
+itärannikkoa on myöskin maanlaatu hedelmällisintä, kun sitävastoin
+Italian halutuimmat maa-alueet levittäytyvät länteen Apenniineista,
+jotka suojaavat niitä pohjoistuulilta. Emme ota tällöin lukuun
+suurta Pon tasankoa, jonka ei vanhaan aikaan laskettu kuuluvan
+varsinaiseen Italiaan. Muinaiselle Italialle oli itärannikko kauan yhtä
+vähämerkityksellinen kuin Epeiros Balkanin niemimaalle.
+
+Täydellä syyllä voi siis sanoa, että Kreikka katsoo itään, Italia
+länteen — niinhyvin historiallisesti kuin maantieteellisestikin.
+Kreikalla oli luonnolliset suhteensa Vähään Aasiaan ja Egyptiin.
+Italian kansat, joilla ei ollut mitään saarisiltaa rannikkojensa
+edustalla, olivat sitävastoin kauan enemmän oman onnensa varaan
+jätettyinä. Viljavat seudut muodostivat siellä suuria, yhtäjaksoisia
+rantatasankoja, ja maanviljelys antoi varmemman toimeentulon kuin
+vaaroja täysinäinen merimieselämä. Italian vuoret ovat yhtenäisiä
+nekin. Pitkinä rinnakkaisina jonoina Apenniinit ulottuvat läpi koko
+niemimaan ja muodostavat sen selkärangan. Italian maantieteellinen
+yhtenäisyys viittaa luonnollisena seurauksena yhtenäiseen valtiolliseen
+kehitykseen, jonka vastakohtana on Kreikan maantieteellinen ja
+valtiollinen rikkinäisyys.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Italia astuu esiin esihistoriallisen ajan hämärästä paljoa myöhemmin
+kuin Kreikka. Siihen aikaan, kun tämä tapahtuu, vilisee niemimaa sekä
+indoeurooppalaisia että muita erikielisiä kansanheimoja. Muinaistiede
+voi seurata kehitystä takaisinpäin kivikauteen ja luolaihmisten
+aikaan asti, mutta kykenee vain väläyksittäin valaisemaan pimeyttä.
+Äärimmäisen hitaasti on kansoittuminen täällä päässyt kohoamaan
+alkeelliselta asteelta. Täällä ei ole odotettavissa senlaatuisia
+löytöjä, jotka toivat päivänvaloon kreikkalaismykeneläisen ajanjakson
+hämmästystä herättävän rikkaan kulttuurin.
+
+_Etruskilaiset_ ja _kreikkalaiset_ toivat sivistyksen Italiaan.
+Kreikkalaiset olivat jo kahdeksannella vuosisadalla e.Kr. asettautuneet
+Sisiliaan ja eteläiseen Italiaan. Siellä he joutuivat ajan kuluessa
+etruskien naapureiksi ja vaikuttivat heidän sivistykseensä
+helleeniläistyttävästi. Sillä helleenien sivistyksellinen vaikutus ei
+rajoittunut ainoastaan »Suur-Kreikan» asuttamiseen — myöskin itseensä
+Etruriaan ja Latiumiin he veivät mukanaan sivistyksen siemeniä. Mutta
+tänne he eivät tulleet uutisasukkaina, vaan kauppiaina.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Oscar Montelius, La civilisation primitive en Italie.
+
+Oscar Montelius, Die vorklassische Chronologie Italiens.
+
+T. Eric Pect, The Stone and bronze ages in Italy.
+
+David Randali—Mac Iver, Villanovans and early etruscans.
+
+David Randall—Mac Iver, The iron age in Italy.
+
+Leon Homo, L'Italie primitive et les débuts de l'impérialisme romain
+(laaja kirjallisuusluettelo).
+
+
+
+
+ETRUSKIT,
+
+
+Tuo omituinen kansa, joka heettiläisten ja aigeialaisen kulttuurin
+edustajain rinnalla kuuluu historian mielenkiintoisimpiin myöhemmän
+ajan kansantieteellisiin löytöihin, toivat ensimmäisinä Italiaan
+tullessaan mukanansa korkeamman kehityksen siemenen. Etruskeista
+muistuttaa vielä tänä päivänä heidän päämaansa _Toskanan_ nimi,
+latinaksi _Etruria_[122], kuten myöskin sen meren nimi, johon Italia
+lännessä rajoittuu. Kysymyksessä olevan kansan nimi oli nimittäin
+kreikaksi _tyrseeniläiset_ eli _tyrrheeniläiset_. Etruskit olivat
+kerran Italian hallitseva kansa, ja heidän valtansa ulottui Alppeihin
+pohjoisosassa ja Napolin lahteen etelässä. Täällä kreikkalaiset
+siirtolaiset kahdeksannelta vuosisadalta alkaen ehkäisivät etruskien
+eteenpäin tunkeutumisen.
+
+Vanhan perimätiedon mukaan etruskit ovat vaeltaneet Italiaan
+Vähästä-Aasiasta[123], otaksuttavasti akhaialaisen kansanvaelluksen
+johdosta. Tämän muistitiedon totuudenmukaisuuden puolesta puhuvat monet
+ilmeisesti itämaiset piirteet etruskien kulttuurissa. Eräs todiste
+siitä on maksan pronssi-malli, joka on löydetty muinoin etruskilaisesta
+Piacenzan kaupungista. Sitä on käytetty merkkientulkitsemistaidon
+opetuksessa ja siinä esiintyy aivan samanlainen osittelu — jumalannimi
+jokaisen piirin sisällä — kuin vastaavanlaisessa babylonialaisessa
+pronssimaksassa. Maksastaennustaminen samoinkuin lintujen lennon
+tulkinta ja muut ennustukset olivat salaperäisiä itämaisia taitoja,
+joihin roomalaiset vuorostaan tutustuivat etruskien välityksellä.[124]
+Koristeluaiheet ihmeellisissä etruskilaisissa hautakammioissa, joista
+heti tulemme puhumaan, ilmaisevat myöskin monia itämaalaisia piirteitä.
+Niinpä niissä esiintyy mieltymystä sellaisten eläinten kuin leijonan ja
+leopardin kuviin sekä sfinkseihin.
+
+Useimmissa seinäkuvissa on myöskin itämaalainen julmuuden piirre
+kuteena etruskilaisessa kansanluonteessa.
+
+Ajan oloon kuitenkin Suur-Kreikan helleenien sivistyksellinen
+vaikutus tunki yhä enemmän ja enemmän tieltään itämaisuuden merkit.
+Etruskien taide on suurin piirtein katsottuna kreikkalaisen taiteen
+jälkeläinen, ja itse aiheenvalinta todistaa, että kreikkalaiset sadut
+ja jumalaistarusto olivat myöskin etruskien henkistä omaisuutta.[125]
+
+Varmastikin viljava maanlaatu ja senaikuisen välttämättömyystavaran,
+kuparin saanti houkutteli vaeltamaan lähteneitä asettumaan Etruriaan.
+Otaksuttavasti rauta samoihin aikoihin oli tulossa käytäntöön, ja
+tätä metallia oli runsaasti uudessa kotimaassa, ennen kaikkea Elban
+saarella. Etruskit toivat mukanaan korkealle kehittyneen kulttuurin
+ja olivat mestareja erittäinkin asetaonnassa ja kaikenlaisissa
+metallikäsitöissä.
+
+Kaupalla ja merenkululla he hankkivat rikkauksia, ja yläluokka eli
+ylellisyydessä ja elämänmukavuudessa, joka tuli melkein sananparreksi.
+Että näin on ollut, sen näemme myöskin etruskien hautarakennuksista
+seinämaalauksineen, jotka kuuluvat Italian mielenkiintoisimpiin
+muinaistieteellisiin nähtävyyksiin. Ainoastaan ylhäisten egyptiläisten
+viimeiset leposijat ovat koristelultaan näihin verrattavissa.
+Monivivahteinen taulugalleria kulkee etruskilaisissa hautakammioissa
+silmiemme ohi. Milloin kuvataan iloisia leikkejä, tulisia, intohimoisia
+tansseja, joiden rytmi ja tahti elää tanssijattarien sormenpäissäkin,
+milloin näemme taas itämaalaisen ylellisiä juhlia ja juominkeja,
+milloin taas synkkiä, kuolemanvaltakunnan hädän ja kauhun kyllästämiä
+kohtauksia. Mikä hurja elämänhalu olikaan kansassa, joka koristi
+kuolleittensakin viimeiset lepopaikat bakkantista elämäniloa kuvaavilla
+loisteliailla, värikkäillä kuvilla![126] Etruskien luonteen voimakas
+elonjanoinen piirre ja heidän kauneudenpalvontansa on antanut aiheen
+sanoa heitä Italian joonialaisiksi tahi ateenalaisiksi. Roomalaiset
+olivat taas niemimaan doorilaisia eli sparttalaisia.
+
+Aikojen kuluessa etruskit vajosivat yhä enemmän ja enemmän
+ylellisyyteen ja hekumaan. »Lihaviksi ja ylenkylläisiksi» sanoivat
+heitä roomalaiset. Ja me ymmärrämme ehdottomasti nämä mainesanat,
+kun näemme etruskien hautakammioiden kuvien turvonneet vartalot.
+Kreetan suuruudenajan jälkeen ei Euroopassa oltu nähty niin hienoa,
+suorastaan ylenmäärin hienostunutta eleganssia, mitä etruskilaiset
+naiset elämässään osoittivat. Kauneus ja eleganssi kuuluivat
+nähtävästi etruskilais-naisten elämäntarpeisiin. Sekä roomalaiset että
+kreikkalaiset kiittävätkin heitä ihmeen kauniiksi. Heidän moraalinsa
+ei saa yhtä korkeaa arvosanaa — oikeinko tai väärin — täytyy olla
+sanomatta.
+
+Etruriassa, kuten Egyptissäkin, voitiin kuitenkin ainoastaan rikkaita
+ja ylhäisiä kuoleman jälkeen kunnioittaa ylellisillä asunnoilla.
+Monen tuhannen etruskilaisen haudan joukossa, jotka on löydetty, on
+vain noin seitsemisenkymmentä seinämaalauksin koristettu. Näiden
+hautakuvien perusteella täytyy senvuoksi varoa tekemästä yksipuolisia
+johtopäätöksiä. Ne kuvaavat vain yhtä puolta etruskien elämässä:
+juhlallista puolta. »Kansa» — sanoo muuan etevä englantilainen
+etruskologi — »joka on vallannut puolet Italiaa ja kohottanut sen
+raakalaisuudesta korkean sivistyksen asteelle, ei suinkaan viettänyt
+_kaikkea aikaansa_ juhlissa ja juomingeissa, kilpa-ajoissa tahi
+katselemalla puupuhaltimien säestäessä suoritettavia nyrkkeilyotteluja
+ja painikilpailuja. Meidän päiviemme englantilaisten elämää ei voi
+kaikinpuolisesti kuvata urheilukuvilla, Derbykilpailumaalauksilla
+ja jalkapallo- ja krikettikilpailujen pöytäkirjoilla.» — Muutoin
+esiintyykin etruskilaisissa hautakuvissa, kuten egyptiläisissäkin,
+kohtauksia myöskin arkisesta työelämästä.
+
+Mutta kuinka ne hautakuvat, jotka esittävät elämän iloa ja nautintoja,
+ovat yhdistettävissä kauheisiin helvettikohtauksiin, joissa
+kostonhenget piinaavat sielu-parkoja, kostonhenget, jotka on kuvattu
+ruumiiltaan ihmisiksi, mutta petolinnunpäisiksi tulipunaisin, hurjasti
+liehuvin hiuksin, kamalasti pyörivin silmin, sinertävin kasvoin ja
+elostelijan ihonvärein. Etruskien julmuusko ilmenee tällaisinkin
+muodoin? Tahi ovatko itämaiset ajatukset syntivelasta tunkeutuneet
+tämän kansan keskuuteen aikana, jolloin se tunsi, että sen suuruusaika
+oli mennyttä ja että se kävi perikatoaan kohti?
+
+Useimmat etruskilaiset haudat ovat noin 8 peninkulmaa Roomasta
+pohjoiseen päin olevassa kaupungissa, jonka nykyinen nimi on
+Tarquinia[127], muinainen Tarquinii. Suuri joukko kreikkalaista,
+karthagolaista, foinikialaista ja egyptiläistä alkuperää olevia
+haudoista löydettyjä esineitä todistaa etruskien rikkaista
+kauppasuhteista toisten kansojen kanssa. Taiteellisessa suhteessa
+arvokkaimmat hautalöydöt ovat kreikkalaisia saviastioita, — muutamissa
+suorastaan hurmaavia kuvia. Erittäinkin Tarquiniin ympärillä oleva
+seutu on ollut samanlaisten, attikalaisesta keramiikista tehtyjen
+mestariteosten rikas löytökaivos. Se seikka, että nämä kalleudet
+ovat säilyneet niin suurin määrin juuri Etruriassa — ja niin hyvin
+säilyneet — johtuu siitä meille onnellisesta menettelystä, että
+etruskeilla oli sama tapa kuin egyptiläisillä antaa kuolleilleen mukaan
+kaikenlaatuisia talous- ja koriste-esineitä. Avaroissa hautakammioissa
+oli kreikkalaisia maljakoita pitkissä riveissä.
+
+_Haudoista_ on nykyaika ammentanut suorastaan kaiken tietonsa
+siitä merkillisestä kansasta, joka välittömästi ennen roomalaisia
+hallitsi Italiaa, mutta huolimalta kaikesta vaivasta, jota nerokkaat
+kielentutkijat ovat tulkitsemiseen uhranneet, tämän kansan _kieli_ on
+vieläkin arvoitus. Itse _kirjoitusta_ voidaan vaikeudetta lukea, sillä
+kirjaimet ovat kreikkalaisia, mutta mitä sanat merkitsevät, se on
+meiltä salattu. Noin joka toinen tai kolmas vuosi leviää tavallisesti
+kuitenkin aina huomiotaherättävä tiedoitus, että se tai se aikaisemmin
+— ja myöskin jälkeenpäin! — säännöllisesti täysin tuntematon kielimies
+on keksinyt etruskien kielen avaimen.
+
+Enemmän kuin vain ylhäistä mahdikkuutta sisältyy kuitenkin kaikitenkin
+siihen johtopäätökseen, jonka eräs etruskologi muutamassa tilaisuudessa
+julkitoi erään sensuuntaisen sanomalehtiuutisen johdosta, jossa
+kerrottiin, mitä muuan humpuukimestari oli saanut aikaan. Hän lausui:
+»Itse asiassa ei minua kiinnosta juuri lainkaan saada nähdä avain
+oveen, joka johtaa tyhjään huoneeseen.» Tosiasiallisesti on nimittäin
+etruskilainen piirtokirjoitusainehisto, joka on tarjolla, erittäin
+vähäpätöinen. Tosin on olemassa 8 000—9 000 n.s. piirtokirjoitusta,
+mutta ne ovat melkein kauttaaltaan niin lyhyitä, että ne yhteensä
+täyttäisivät vain muutamia harvoja kirjan sivuja, jos ne painettaisiin
+peräkkäin. Harvoin sisältyy sellaiseen kirjoitukseen muuta kuin
+kuolleen nimi, hänen lähimpäin omaistensa nimet, ilmoitus hänen
+elämänsä pituudesta. Ainoastaan yhdeksän kirjoitusta sisältää kukin
+noin kolmisenkymmentä sanaa[128]. Ei ole senvuoksi luultavaa, että
+huomattavampia historiallisia tietoja saataisiin niin laihasta
+ainehistosta, joskin kieli kerran tulisi tulkituksi.
+
+Etruskien kielen tulkinnalla tulisi sentähden olemaan vain
+_kielellistä_ arvoa. Ja luonnollisesti olisi erittäin kiinnostavaa
+saada tämän kielen sukulaisuussuhteet varmennetuiksi. Olettamukset
+ovat nimittäin tässä suhteessa melkein yhtä monet, kuin on maailman
+kieliperheitä. »Gangesista Gibraltariin asti» — näin eräs kielentutkija
+pilailee — »on retkeilty kaikki Vanhan maailman kolkat tarkoituksena
+löytää etruskien ja heidän kielensä kehto. Kuten hylätyt lapset etsivät
+vanhempiaan, on heitä harhailtu etsimässä läpi koko Euroopan, Aasian ja
+Afrikan; ja naurettavaa tässä etsiskelyssä on se, että loppujen lopuksi
+vähin kaikkialta on löydetty nuo luonnottomat vanhemmat.» Toinen on
+löytänyt heidät sieltä, toinen täältä.
+
+Etevimmät kielentutkijat ovat nykyisin kuitenkin melkein yksimielisiä
+siitä, että etruskien kieli ei ole indoeurooppalainen.
+
+Eikö ole sitten kaksikielisiä kirjoituksia etruskilais-ajalta apuna
+tulkitsemisyrityksissä? Ei, kaikki, mitä sensuuntaista on tähän asti
+löydetty, on aivan liian vähän merkitsevää. Ei ole siis muuta keinoa
+kuin olla kärsivällinen ja toivoa, että kerran löydetään jokin pitempi
+kaksikielinen kirjoitus, joka ratkaisee sfinksin arvoituksen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuoden 500 e.Kr. paikkeilla oli etruskien valta suurimmillaan. Sen
+jälkeen alkoivat heitä yhä kovemmin ahdistaa pohjoisesta tunkeutuvat
+kelttiläiset kansat ja etelästäpäin suurkreikkalaiset. Mutta ne, jotka
+ovat yhden ja saman vihollisia, ovat keskenään ystäviä. Etruskit
+saivat hädässään liittolaisekseen erään toisen kreikkalaisten
+vihollisen, nimittäin Karthagon. Mutta vuonna 480 karthagolaiset
+kärsivät ratkaisevan tappion, ja kuusi vuotta sen jälkeen tuli heidän
+liittolaistensa, etruskien vuoro. Silloin voitti heidät _Kýmēn_[129]
+luona Syrakusan hallitsija, Gélōnin veli ja seuraaja Hiérōn. Tämä
+tapaus muodostui käännekohdaksi etruskien historiassa. Senjälkeen
+heidän voimansa ja merkityksensä väheni alituisesti. Kelttiläiset,
+samnilaiset  ja roomalaiset valtasivat pala palalta heidän maansa.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Karl Otfried Müller ja Wilhelm Deecke, Die Etrusken: 2 nid.
+
+David Randall— Mac Iver, The etruscans.
+
+G.O. Thulin, Die etruskische Disciplin (Göteborgs högskolas årsskrift
+1905, 1906, 1909).
+
+Jules Martha, L'art étrusque.
+
+Fr. Poulsen, Etruskiske Gravmaeler.
+
+Fritz Weege, Etruskische Malerei.
+
+Ernst Nachmanson, Vulci.
+
+Åke Åkerström, Nyare italienska utgrävningar (Svensk skrift 1928).
+
+
+
+
+
+
+ROOMAN TARUAIKA
+
+
+
+
+ROMULUS JA REMUS.
+
+
+
+ROOMAN PERUSTAMINEN.
+
+
+Kaksikymmentäkolme vuotta sen vuoden jälkeen, josta kreikkalaiset
+alkoivat ajanlaskunsa, siis 753 e.Kr., perustettiin tarujen mukaan
+Latiumiin pikku kaupunki, joka aikakirjoissa kantaa »ikuisen kaupungin»
+nimeä. Kukahan olisi silloin aavistanut, että tuo pikkukaupunki
+kasvaisi maailmanvallaksi ja löisi leimansa koko ihmiskuntaan! »Kaikki
+tiet johtavat Roomaan», ja Rooma on ihmiskunnan olemassaolon ajasta
+pitkät jaksot ollut maailman keskipiste: ensiksi poliittinen, sitten
+uskonnollinen, lopuksi taiteellinen ja kirjallinen keskusta.
+
+Muutamat köyhät paimenet ja talonpojat asuttivat ensiksi Tiberin
+rannan kaupungin, ja sivistyksen Rooman väestö sai vasta vähitellen
+etelä-italian etruskeilta ja kreikkalaisilta. Roomalaiset eivät
+olleet lainkaan yhtä alttiita uusille vaikutteille kuin joonialaiset,
+vaan muistuttivat sekä tässä että muissakin suhteissa pikemmin
+lakedaimonilaisia. Jos he ylimalkaan olisivat välittäneet siitä, mitä
+toisilla kansoilla mahdollisesti olisi ollut tarjottavaa, niin olisi
+sen pitänyt olla sellaista, joka kiinnitti heidän käytännöllistä
+järkeään, heidän kuivia hyötynäkökohtaan. Helleenien kauneushaaveilulle
+ei heissä ollut kaikupohjaa. Mutta roomalaisilla oli sen sijaan ne
+ominaisuudet, jotka tekevät kansan valtiaskansaksi.
+
+Roomalaiselle merkitsi _eetillinen_ verrattomasti paljon enemmän kuin
+_esteettinen_. Suurimmillaan ollessaan roomalainen ennen kaikkea oli
+velvollisuusihminen. Velvollisuuden täyttäminen oli hänestä elämän
+päämäärä ja tarkoitus. Valtion luojana ja yhteiskunnan rakentajana
+hän on ilmituonut suuruutensa. Valtioelämä oli se kenttä, joka antoi
+väljemmän toimialan tahdon ja toiminnan miehelle.
+
+Kreikkalaiset ja roomalaiset täydentävät toisiaan. Heidän
+yksipuolisuudessaan on samalla kertaa heidän voimansa ja heikkoutensa.
+Olisi ahdasmielistä antaa sen tosiasian, että Hellaan kansat nyt
+kertakaikkiaan _olivat_ sellaisia, että he eivät kyenneet aikaansaamaan
+valtiollista yhtenäisyyttä, tukahduttaa Hellaan kirkkauden ihailunsa.
+Mutta yhtä lyhytnäköistä olisi moittia roomalaista siitä, että hän ei
+kyennyt oppimaan luomaan taideteoksia kuten Pheidias, Praksiteles ja
+Lysippos tahi runoilemaan kuten Homeros, Sophokles ja Aristophanes.
+Theodor Mommsen, suuri Rooman historian kirjoittaja, huomauttaa, että
+hedelmättömintä, mitä ajatella voi, on historiallisissa tutkielmissa
+roomalaisia alentaakseen ylistää kreikkalaisia ja päinvastoin.
+»Tammella on oikeus olemassaoloonsa yhtä hyvin kuin ruusullakin: ei
+tule ylistää tai moittia kumpaakaan niistä kahdesta valtavimmasta
+rakennelmasta, jotka antiikki on tuottanut, koettamatta käsittää
+niitä», käsittämättä, että niiden puutteellisuudet ovat vain toinen
+puoli niiden ansioista. Oikeastaan on onneksi ihmiskunnalle, että saman
+meren rannalla on asunut kaksi kulttuurikansaa, jotka ominaisuuksiltaan
+ovat olleet niin perin vastakkaisia kuin kreikkalaiset ja roomalaiset,
+toinen kansa ihanteellinen, toinen luonteeltaan läpeensä käytännöllinen.
+
+»Pohjimmaisin syy kummankin kansan olemuksen erilaisuuteen on
+epäilemättä se, ettei Latiumia, kuten Hellasta, sen historiaan
+ilmestymisen aikoina ole Itä hedelmöittänyt», sanoo Mommsen. Molempien
+kansojen ihmiskunnallinen merkitys voidaan lyhimmin ilmaista sanomalla,
+että Hellas on puhtaan _inhimillisen_ kehityksen ja Rooma _kansallisen_
+kehityksen perikuva.
+
+       *       *       *       *       *
+
+_Latinalaisten_ maassa, Latiumissa, oli useita kaupunkeja. Vanhimpia
+oli _Alba longa_. Taru kertoo, että kaupungin oli perustanut
+nuori troialainen Iulus, joka monen seikkailun jälkeen oli tullut
+Latiumiin isänsä Æneaan[130] kanssa. Latiumissa hallitsi 8:nnella
+vuosisadalla e.Kr. kuningas nimeltään _Númitor_. Numitor oli hyvä
+ja lempeä mies, mutta hänellä oli julma ja kunnianhimoinen nuorempi
+veli, nimeltään Amūlius, joka syöksi Numitorin valtaistuimelta,
+murhautti hänen poikansa ja vihitytti hänen tyttärensä Vestan,
+kotilieden suojelijattaren, temppelin papittareksi. Siten hän tahtoi
+estää Numitorin saamasta uutta perillistä. Vestan neitsyet, joiden
+tehtävänä oli vaalia pyhää tulta jumalattaren alttarilla, olivat
+nimittäin tuomitut tahrattomaan siveyteen. Rikos tätä määräystä vastaan
+rangaistiin siten, että syyllinen suljettiin elävänä maanalaiseen
+hautaholviin ja sai siellä kuolla nälkään.[131]
+
+Mutta sodanjumala Mars rakastui kuninkaantyttäreen, ja heidän liittonsa
+hedelmänä syntyivät kaksoispojat _Rómulus_ ja _Rémus_. Julma Amulius
+kauhistui luonnollisesti ja käski heti heittää vastasyntyneet lapset
+Tiberiin. Kuninkaan palvelija oli kuitenkin armeliaampi. Hän asetti
+pienokaiset koriin laskuvetisen joen laineille. Kori tarttui kuitenkin
+pian rantaan, ja Mars armahti poikiaan ja lähetti erään hänelle
+pyhitetyistä eläimistä pelastamaa heitä. Janoinen naarassusi tuli
+joelle, näki pienokaiset ja imetti heitä.
+
+Sittemmin muuan paimen löysi pojat. Hän vei heidät kotiinsa, ja kun
+he tulivat suuremmiksi, he saivat viettää raitista ja karkaisevaa
+elämää ulkona kedoilla yhdessä toisten paimenpoikien kanssa ja saivat
+taistella milloin petoeläimiä, milloin ryöväreitä vastaan.
+
+Eräänä päivänä Numitor sai sattumalta tiedon molemmista lapsista. Hän
+kyseli heidän kasvatusisältään, mitä hän tiesi heistä, ja ymmärsi
+kuulemastaan, että heidän täytyi olla hänen omia tyttärenpoikiaan. Hän
+kertoi silloin heille kaikesta siitä pahasta, mitä Amulius oli tehnyt
+sekä heille että heidän sukulaisilleen. Romulus ja Remus keräsivät
+sitten seurakseen joukon paimenia, lähtivät ilkeää Amuliusta vastaan
+ja surmasivat vallananastajan ja asettivat hyvän isoisänsä jälleen
+valtaistuimelle. Sen jälkeen asettuivat he ystävineen asumaan eräälle
+kukkulalle lähelle sitä paikkaa, missä he itse kerran vastasyntyneinä
+olivat korissa ajautuneet rantaan, ja ympäröivät sen kivimuurilla.
+Tämä oli tarun mukaan Rooman kaupungin alku. Tulevan maailmankaupungin
+ensimmäiset rakennukset olivat pieniä, vaatimattomia, auringon
+kuivaamasta savesta tehtyjä majoja, joissa oli olki- ja ruokokatot,
+samanlaiset kuin vielä nykyjäänkin Campagnan ja Apenniinien paimenilla.
+
+Romuluksesta tuli kaupungin ensimmäinen kuningas. Mutta Remus tuli
+kateelliseksi ja koetti näyttää etevämmyyttään. Pilkaten hyppäsi hän
+kaupungin muurin yli, jonka veli oli rakennuttanut. Mutta silloin
+julmistui Romulus niin, että löi veljensä kuoliaaksi sanoen: »Näin
+käyköön jokaisen, joka koettaa tulla muurieni yli!»
+
+Satuaiheen lasten heitteillejättämisestä ja ihmeellisestä pelastuksesta
+tunnemme. Sehän on sama kuin babylonialaisissa saduissa Sargon
+I:stä, israelilaisilla Mooseksesta, persialaisilla Kyyroksesta ja
+kreikkalaisilla Oidipus-tarussa. Kahden ensimmäisen sadun mukaan
+heitetään lapset virran vietäviksi, kahdessa jälkimmäisessä esiintyy
+paimen, joka pelastaa heidät. Molemmat aiheet ilmenevät jälleen
+roomalaisessa tarussa.
+
+Rooman ensimmäinen asutus on varmasti paljoa varhaisempaa kuin
+perintätiedon mainitsemalta vuodelta 753 e.Kr. Varmasti juontaa
+se juurensa vuoden 1000 e.Kr. toiselta puolen.[132] Ja »Roomaa ei
+_yhdessä_ päivässä rakennettu.»
+
+Kaupungin synty ja sen kehitys ei tietysti ole selitettävissä
+ainoastaan väestön kunnollisuuden nojalla, vaan on otettava huomioon
+myöskin maantieteelliset ja taloudelliset näkökohdat. Rooma oli
+vain yksi niistä latinalaisista pikkukaupungeista, joita Campagna
+kerran oli tulvillaan. Useimmat niistä ovat nykyisin kokonaan
+kadonneet, mutta Rooma on jäljellä ja on yhäkin maailmankaupunki.
+Tärkein syy siihen, että Rooma voitti ne, oli sen edullinen asema
+Latiumin valtimon, purjehdittavan Tiberin rannalla. _Rooma_ sanan
+arvellaan merkitsevänkin »virtakaupunki».[133] Tiberin suu oli haluttu
+ankkuripaikka senvuoksi, että se oli keski-Italian ainoa satama niihin
+aikoihin. Ensimmäinen paikka Tiberin rannalla, suusta lukien, joka
+tarjosi hyvät puolustusmahdollisuudet, oli se tulivuoriperäisestä
+karstakivestä muodostunut kukkula-alue, jonka päälle Rooma kohosi. Se
+oli myöskin terveellisempi asuinpaikka kuin vesiperäinen, kuumeinen
+Campagna. Tiber oli myöskin ikivanhoista ajoista asti ollut Latiumin
+rajasuojana pohjoisia naapureita vastaan. Toinen ei suinkaan
+vähäksiarvioitava etu oli Roomalla toisiin Latiumin kaupunkeihin nähden
+välttämättömyystavaran, suolan saannissa. Tiberin suun sallineilta
+eli suolalammikoilta suuntautui vanhastaan huomattava suolankuljetus
+Latiumin kautta koilliseen vuoristokansojen tykö. Se kauppatie, joka
+tämän johdosta muodostui, sai nimen Via Salaria (»Suolatie»); ja se
+nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.
+
+Rooma oli siis se paikka Latiumissa, joka parhaiten soveltui yhtähyvin
+rajalinnaksi kuin kauppakaupungiksi. Kukkulalta, joka rakennettiin
+ensiksi, levisi sitten kaupunki käsittäen lopuksi kaikkiaan seitsemän
+samanlaista kukkulaa ja sanottiin sitä senvuoksi »Seitsemän kukkulan
+kaupungiksi.»[134]
+
+Muinaisaikainen kaupunki oli elävä elimistö paljoa suuremmassa määrässä
+kuin nykyinen. Kaupungin asukkaat elivät kaupungissaan ja sen kanssa
+paljoa voimaperäisemmin kuin me. Kaupungin elämä oli heidän elämänsä,
+kaupungin onni heidän onnensa. Samoinkuin kaupungin akropolis kohosi
+yläpuolelle ympäröivien lakeuksien, samoin kaupungin asukkaat tunsivat
+kantavansa päänsä korkeammalla kuin ympärillä asuva maalaisväestö; ja
+se muuri, joka erotti kaupungin maaseudusta, oli vertauskuvallinen
+raja kaupungin asukkaitten ja niitten välillä, jotka elivät muurien
+ulkopuolella.
+
+Ei mikään kaupunki tunnu täyttäneen asukkaittensa sielua niin kokonaan
+kuin Rooma, eikä herättäneen asukkaissaan sellaista ylpeyttä ja samalla
+kertaa niin korkealentoista ja niin ahdasta isänmaanrakkautta. Rooma
+oli heille »kaupunki» ennen kaikkia muita, ja he nimittivätkin sitä
+pelkästään sanalla »_urbs_» (kaupunki).
+
+
+
+SATU SABIINITARTEN RYÖSTÖSTÄ.
+
+
+Saadaksensa uuden kaupunkinsa nopeasti kasvamaan Romuluksen sanotaan
+tehneen sen kaikkien ympärillä olevien kaupunkien ja yhteiskuntien
+pakolaisten turvapaikaksi, ja joukko erilaatuisia maanpakolaisia ja
+seikkailijoita etsikin siellä turvaa. Mutta tästä oli se seuraus, että
+naapurikansat eivät tahtoneet olla missään tekemisissä moisen väestön
+kanssa; ja kun roomalaisnuorukaiset saapuivat kosimaan, hylättiin
+heidät kaikkialla pilkaten.
+
+Silloin Romulus keksi viekkaan keinon. Hän pani toimeen uskonnollisen
+juhlan urheilukilpailuineen. Uteliaina näkemään ainakin kerran uuden
+kaupungin naapurikansat matkasivat sinne suurin joukoin. Erittäin
+runsaslukuisina tulivat sabiinilaiset Apenniinien rinteiltä.
+
+Mutta kesken kilpaleikkien Romulus antoi sovitun merkin — ja
+roomalaisnuorukaiset syöksyivät katselijain joukkoon, ja ryöstivät
+sabiinilaisneidot.
+
+Kun loukatut vieraat olivat tulleet koteihinsa ja tointuneet
+ensimmäisestä säikähdyksestään, he lähtivät Roomaa vastaan
+kostaaksensa. Syntyi verinen taistelu. Mutta kesken ottelun ryöstetyt
+sabiinittaret hapset hajalla ja revityin vaattein syöksähtivät
+taistelevien keskelle. He olivat jo ehtineet mukautua kohtaloonsa ja
+kiintyä miehiinsä. Kyynelsilmin he rukoilivat sabiinilaisia: »Älkää
+surmatko miehiämme!» Ja roomalaisille he huusivat: »Älkää tappako
+meidän isiämme ja veljiämme!» Tämän odottamattoman näyn nähdessään
+taistelevat aivan kuin lamaantuivat ja taipuivat sovintoon. Eivätkä he
+solmineet ainoastaan rauhaa, vaan, tekivät liiton toistensa kanssa.
+Roomalaisten ja sabiinilaisten tuli yhdessä muodostaa yksi kansa,
+ja sabiinilaiset asettautuivat asumaan eräälle vieressä olevista
+kukkuloista.
+
+Näin taru kertoo.
+
+
+Kirjallisuutta roomalaisia koskevaan jaksoon:
+
+Diodoros Romerske Aarboger ved A.B. Drachmann.
+
+Romerska historien af Titus Livius. O. Kolmodinin ruotsinnos.
+
+Titus Livius, Roms konungasagor. P.G. Lythin ruotsinnos.
+
+Dionysius von Halikarnass Werke. Gottfried Jakob Schallerin saksannos;
+3 osaa.
+
+Polybios, Om Romernes Statsforfatning og Krigsvæsen, Joh. Forchhammerin
+tanskannos.
+
+Arthur Rosenberg, Einleitung und Quellenkunde zur römischen Geschichte
+(Laajat kirjallisuusluettelot).
+
+Benedictus Niese, Grundriss der römischen Geschichte nebst Quellenkunde
+(Laajat kirjallisuusluettelot).
+
+B.G. Niebuhr, Römische Geschichte (bis 241 v. Chr.): 3 nid.
+
+Theodor Mommsen, Römische Geschichte: 4 nid.
+
+Karl Julius Beloch, Römische Geschichte bis zum Beginn der punischen
+Kriege.
+
+Victor Duruy, Histoire des romains: 7 nid.
+
+Tenney Frank, A history of Rome.
+
+L.M. Hartmann und J. Kromayer, Römische Geschichte.
+
+Wilh. Ihne, Römische Geschichte: 8 nid.
+
+Ettore Pais, Storia critica di Roma durante i primi cinque secoli: 8
+nid. ilmestynyt.
+
+Karl Peter, Geschichte Roms: 3 nid.
+
+Gaetano de Sanctis, Storia dei romani: 4 nid. osittain ilmestynyt.
+
+A. Schwegler, Römische Geschichte (bis 366 v. Chr.): 3 nid.
+
+Wilhelm Wágner und Otto Eduard Schmidt. Rom, Geschichte des römischen
+Volkes und seiner Kultur.
+
+Léon Homo, Les institutions politiques romaines. (Laaja
+kirjallisuusluettelo.)
+
+Joachim Marquardt und Theodor Mommsen, Handbuch der römischen
+Alterthūmer: 7 nid.
+
+Ludvig Lange, Römische Alterthūmer: 3 nid.
+
+Julius Centerwall, Romersk fornkunskap (kirjallisuusluetteloin).
+
+Wilamowitz-Moellendorff y.m., Staat und Gesellschaft der Griechen und
+Römer.
+
+Tenney Frank, An economic history of Rome to the end of the republic.
+
+Otto Neurath, Antike Wirtschaftsgeschichte.
+
+J. Declareuil, Rome et l'organisation du droit. (Laaja
+kirjallisuusluettelo.)
+
+Theodor Birt, Zur Kulturgeschichte Roms.
+
+H. Lamer, Römische Kultur im Bilde.
+
+Martin P:n Nilsson, Romersk kultur i bild.
+
+Eduard Meyer, Kleine Schriften: 2 nid.
+
+Ernst Diehl, Das alte Rom.
+
+Henrik Schück, Rom. En vandring genom seklerna.
+
+Friedrich Lohr, Ein Gang durch die Ruinen Roms.
+
+Ch. Huelsen, Das Forum romanum.
+
+Ch. Huelsen, Die neuesten Ausgrabungen auf dem Forum romanum.
+
+Ernst Schulze, Das römische Forum als Mittelpunkt des öffentlichen
+Lebens.
+
+Friedrich Lohr, Das Marsfeld.
+
+Friedrich Lohr, Trans Tiberim.
+
+Friedrich Noack, Die römische Campagna.
+
+Bruno Schrader, Die römische Campagna.
+
+Ivar Hjertén, Vålnader på Palatinen.
+
+
+
+
+ROOMAN KUNINGASTARUT.
+
+
+Romuluksen seuraaja oli nimeltään _Núma Pompilius_. Hänet valittiin
+kuninkaaksi suuren viisauden ja oikeamielisyytensä maineen perusteella.
+Hänen ansionaan pidetään roomalaisten jumalanpalveluksen ja
+_uskonnollisten menojen_ järjestämistä. Jumalanpalveluksen johdon
+hän antoi pappisvirkakuntien toimeksi. Yhden virkakunnan muodostivat
+augurit, jotka julistivat jumalien tahdon lintujen lentoa ja muita
+enteitä tarkkaamalla. Suurta osaa näyttelivät myöskin ne miehet, jotka
+ymmärsivät selittää uhrieläinten maksan ja muiden sisuselimien merkkejä.
+
+Ajan jumalalle, kaksikasvoiselle Ianukselle, Numa rakensi temppelin,
+joka pidettiin auki sota-aikana, mutta oli suljettu, kun rauha
+vallitsi. Numan oman, pitkän hallituksen aikana ei sen portteja
+tarvittu koskaan avata. Mutta sittemmin sanotaan temppelin olleen
+suljettuna vain kerran koko Rooman historian aikana aina keisari
+Augustuksen aikaan asti.
+
+       *       *       *       *       *
+
+_Tullus Hostiliuksessa_ Rooma sai sotaisen kuninkaan. Vieläpä Alba
+longankin, Rooman äitikaupungin, kanssa hän joutui sotaan. Molemmat
+sotajoukot seisoivat jo järjestettyinä toisiansa vastassa valmiina
+iskemään. Mutta molemmin puolin arasteltiin niin jumalatonta tekoa
+kuin sotaa äiti- ja tytärkaupungin välillä. Sovittiin senvuoksi
+siitä, että riita ratkaistaan kaksintaistelulla. Sattuipa silloin
+niin, että kummassakin sotajoukossa oli kolmoisveljekset, kolme
+_Horātius_-sukuista roomalaisessa ja kolme _Curiātius_-nimistä
+albalaisessa sotajoukossa. Heidät valittiin taistelemaan ratkaiseva
+taistelu. Sitä ennen sovittiin, että se kansa, jonka uroot
+voittaisivat, saisi hallita toista kansaa.
+
+Kun merkki oli annettu, kävi siis kuusi nuorukaista valtoinaan
+toistensa kimppuun, ja raivoisan kaksintaistelun jälkeen vaipui ensiksi
+yksi ja sitten vielä toinen roomalainen kuolettavasti haavoittuneena
+maahan. Kaikki kolme Curiatiusta olivat myös vaikeasti haavoittuneet,
+mutta nyt oli heitä kolme yhtä vastaan. Riemunhuuto kuului albalaisten
+leiristä, ja roomalaiset eivät uskaltaneet toivoa enää. Silloin äkkiä
+ainoa elossa oleva Horatius lähti pakoon. Mutta pako oli hänellä
+ainoastaan sotajuoni saadakseen vastustajansa eroamaan toisistaan, niin
+ettei hänen tarvitsisi samalla kertaa taistella heitä kaikkia vastaan.
+Hän oli itse haavoittumaton ja arveli, ettei kolme albalaista jaksaisi
+seurata häntä yhtä nopeasti, koska he olivat, mikä helpommin, mikä
+vaikeammin haavoittuneet. Kävikin niin, kuin Horatius oli laskenut. Hän
+pysähtyi hetken päästä, ja silloin oli vain yksi vihollisista häntä
+ahdistamassa; molemmat toiset olivat vielä kaukana. Silmänräpäyksessä
+hän syöksyi ankaralla voimalla kohti lähintä Curiatiusta ja lävisti
+hänet. Sen jälkeen hän hyökkäsi roomalaisten rohkaisevien huutojen
+kiihoittamana lähimmän kimppuun, ja myöskin tämä vihollinen kaatui.
+Ja kun viimein kolmas Curiatius vaipui hengettömänä maahan, silloin
+voittajien riemu täytti ilman. Alba longa alistui nyt Rooman herruuteen
+— sanotaan tarussa.
+
+Ylpeänä voittoisa Horatius palasi sotajoukon etunenässä Roomaan.
+Kolmen Curiatiuksen varusteita kanneltiin hänen edellään. Kaupungin
+portilla kohtasi hänet sisarensa, joka oli kihloissa yhden Curiatiuksen
+kanssa. Kun sisar huomasi veljen voitonmerkkien joukossa sulhasensa
+verisen puvun, jonka hän itse oli ommellut, hän alkoi ääneensä itkeä
+ja valittaa. Raivoissaan Horatius hyökkäsi silloin kohti sisartaan
+ja kaatoi hänet miekallaan, huudahtaen: »Käyköön näin jokaisen
+roomattaren, joka suree vihollisen kaatumista!»
+
+Mutta tämä voittajan hirvittävä teko vaimensi roomalaisten riemun;
+ja niin suuret kuin Horatiuksen synnyinmaallensa tekemät palvelukset
+olivatkin, hänet asetettiin oikeuden eteen ja tuomittiin kuolemaan.
+Kuitenkin kansa armahti häntä hänen vanhan isänsä rukouksien vuoksi,
+että häneltä ei riistettäisi viimeistä lasta. »Voisitteko todellakin
+nähdä tämän nuorukaisen hirsipuuhun sidottuna ja ruoskaniskujen
+kiusaamana, tämän nuorukaisen, jonka te, roomalaiset, äskettäin näitte
+kulkevan kaikkien ylistämänä senvuoksi, että hän oli pelastanut teidän
+kunnianne?» isä huudahti.
+
+Horatiuksen rikkomus täytyi kuitenkin sovittaa puhdistusuhrilla,
+ja rikollinen sai »käydä ikeen alatse», jonkinmoisen hirsipuun,
+joka muuten pystytettiin voitettujen ja vangittujen vihollisten
+häpäisemiseksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+_Servius Tullius_ oli sen kuninkaan nimi, jonka sanotaan järjestäneen
+ja vakiinnuttaneen Rooman _valtiolliset olot_, kuten Numa oli
+vakiinnuttanut uskonnolliset menot. Hän pani toimeen yleisen
+_verotuksen_ ja asekuntoisen väestön _tarkastuksen_. Tarkastus tapahtui
+joka viides vuosi Marskentällä Tiberin varrella; ja tarkastuksen
+jälkeen uhrattiin yksi sika, yksi lammas ja yksi härkä[135] niiden
+rikosten sovittamiseksi, joita Rooman kansa oli tehnyt viiden viimeisen
+vuoden kuluessa.
+
+Silmällä pitäen varallisuutta ja siitä aiheutuvaa erilaatuista
+sotapalvelusta ja verovelvollisuutta Serviuksen kerrotaan jakaneen
+kansan viiteen _luokkaan_ ja jokaisen luokan _senturioihin_. Tämä jako
+oli voimassa sekä taistelukentällä että Forumilla, missä kansankokous
+pidettiin. Käsitteet sotajoukko ja kansalaisto vastasivat toisiaan
+senvuoksi niin täydellisesti, että _asiainkäsittely kansankokouksessa
+oli hyvin sotilaallista järjestykseltään_. Kansankokouksessa oli
+jokaisella seuturialla yksi ääni. Senturioiden lukumäärä oli 193,
+mutta niistä kuului enemmän kuin puolet — 98 — varakkaimpiin. Jos nämä
+olivat yksimielisiä, niin he siis sanelivat kansankokouksen päätökset.
+Tuskin koskaan tapahtui, että tarvitsi antaa viidennen luokan äänestää.
+Serviuksen valtiomuodon tulos oli siis kuten Delbrück sattuvasti sanoo,
+»demokraattisiin muotoihin naamioitu aristokratia.» Sekä Delbrück että
+toisetkin nykyaikaiset tutkijat, kuten Beloch, luulevat kuitenkin tämän
+kansan jaoittelun suoritetun paljoa myöhäisemmällä ajalla.[136]
+
+Ylimyksellinen yhteiskunta-aines oli myöskin kuuluisa Rooman
+_senaatti_: »vanhojen neuvosto», joka vastasi Spartan samannimistä
+laitosta ja Ateenan areiopagia. Senaatti kokoontui _kuuriassa_, eräässä
+julkisessa rakennuksessa Forumilla. Kunnianarvoisan neuvottelukunnan
+muodosti kolmesataa miestä, jotka oli valittu viisaimmista ja
+kokeneimmista kansalaisista. »Vakavuudessa ja valtioviisaudessa,
+yksimielisyydessä ja isänmaanrakkaudessa, vallankäytössä ja
+horjumattomassa rohkeudessa Rooman senaatti oli parhain valtiollinen
+järjestö, mitä koskaan on ollut», sanoo Mommsen. »Se oli 'kuningasten
+kokous', joka ymmärsi taidon yhdistää itsevaltaisen tarmon
+uskollisuuteen tasavaltaa kohtaan. Ei koskaan ole valtiolla ollut
+lujempaa ja arvokkaampaa edustusta kuin Roomalla parhaimpana aikanaan
+senaatissaan.» Joskin tätäkin laitosta omat puutteellisuutensa
+haittasivat, on kuitenkin tosiasia, että »roomalaiset ovat paljoa
+kauemman aikaa, kuin yleensä on kansoille suotu, kyenneet senaatissaan
+toteuttamaan suurenmoisimman kaikista ihmistöistä: viisaan ja
+onnellisen itsehallinnon.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Servius Tulliuksella kerrotaan olleen kaksi Tullia-nimistä
+tytärtä. Vanhempi tytär oli lempeä ja hiljainen, nuorempi kiivas
+ja intohimoinen. Servius Tullius naitti kummankin _Tarquiniusten_
+perheeseen kuuluvalle serkulleen. Vanhempi Tarquinius oli luonteeltaan
+väkivaltainen ja kunnianhimoinen, mutta nuorempi rauhaarakastavainen ja
+lempeä. Servius arveli, että oli parasta yhdistää vastakohdat toistensa
+kanssa, niin että toisen lempeys tukahduttaisi toisen kiivauden.
+
+Mutta tuli ei ole veteen yhdistettävissä. Pian näyttäytyi, että
+vanhempi Tarquinius ja nuorempi Tullia olivat etsineet ja löytäneet
+toisensa. Heitä molempia poltti kunnianhimo, ja nuorempi Tullia
+nimitti ihaillen vanhempaa Tarquiniusta oikeaksi _mieheksi_. Enemmän
+kuin sattumalta näyttää, että nuorempi Tarquinius ja vanhempi Tullia
+kuolivat heti toistensa jälkeen ja että lesket menivät naimisiin
+keskenään.
+
+Tämän jälkeen kuningas Servius ei voinut tuntea enää oloansa
+turvalliseksi, sillä hänen tyttärensä kiihoitti yötä päivää miestänsä
+syöksemään isänsä valtaistuimelta. Lopulta Tarquinius ei epäröinyt
+raivata tietä valtaan murhaamalla appensa. Hän oli seitsemäs
+järjestyksessä Rooman kuninkaista.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta rikos synnyttää rikoksen. Niin pian kuin _Tarquinius_ oli tullut
+kuninkaaksi, hän surmautti ja ajatti maanpakoon joukon henkilöitä,
+joiden hän epäili olevan Serviukselle uskollisia. Toiset, joiden
+omaisuuden haltijaksi hän halusi tulla, hän antoi tuomita menettämään
+kaiken, mitä he omistivat. Muutenkin hän hallitsi niinkuin ei senaattia
+eikä kansankokousta olisi ollut olemassakaan. Hänestä oli tullut yhtä
+ilkeä ja halpamainen itsevaltias kuin pahamaineisimmat kreikkalaiset
+tyrannit. Vallanhimonsa ja vääryyksiensä takia hän sai lisänimen
+_Superbus_: ylimielinen.
+
+Pian kukaan ei tuntenut itseään turvalliseksi tyrannin takia. Hänen
+oman sisarensa poika Iúnius Brutus vältti kauhean enonsa huomion vain
+siten, että hän tekeytyi heikkoälyiseksi. Tarquinius antoi hänelle
+senvuoksi haukkumanimen Brutus, joka merkitsee »houkkio», ja siihen
+nuorukainen tyytyi — hyvän asian vuoksi.
+
+Mutta ei ainoastaan Tarquinius itse, vaan myöskin yksi hänen pojistaan,
+nimeltään Sextus Tarquinius, joutui yleisesti inhotuksi. Irstas
+nuorukainen alkoi tulisen kiihkeästi himoita erään serkkunsa vaimoa,
+kaunista _Lucrētiaa_. Lopuksi hän loukkasi vierasoikeuden velvoitusta
+ja pakotti Lucretian väkivallalla aviorikokseen. Ensiksi hän uhkaili
+vaimoa paljastetulla miekalla. Mutta tämä ei pelännyt kuolemaa. Silloin
+hän taivutti hänet pirullisella uhkauksella, että hän murhaisi jonkun
+orjan ja kantaisi sitten alastoman ruumiin vaimon viereen vuoteeseen
+sekä teeskentelisi kostavansa Lucretian puolison loukatun kunnian
+puolesta. »Tämä hirvittävä uhkaus», Livius kertoo, »voitti muutoin
+taipumattoman viattomuuden. Ylpeänä siitä, että oli voittanut naisen
+kunnian, Tarquinius matkusti pois.»
+
+Seuraavana päivänä Lucretia pyysi isäänsä ja puolisoansa, joka
+oli sotaretkellä, saapumaan hänen luoksensa kotiin, kummallakin
+luotettava ystävä seurassaan. Miehet tapasivat Lucretian kielin
+kertomattoman epätoivon vallassa ja saivat hänen omasta suustaan kuulla
+kauhistuttavan kertomuksen siitä, mitä oli tapahtunut. »Kuitenkin», hän
+lopetti, »on ainoastaan ruumis häväisty — sielu on puhdas. Kuolemani
+tulee olemaan sen todistaja. Mutta luvatkaa nyt minulle kättäni
+puristaen, että roisto ei jää rankaisemalta!» Sen jälkeen hän veti
+esiin tikarin ja syöksi sen suoraan sydämeensä.
+
+Brutus, joka myöskin oli läsnä, tempasi tikarin haavasta, nosti sen
+kohti korkeutta ja huudahti: »Minä vannon tämän veren kautta ja minä
+otan teidät, jumalat todistajiksi siihen, että minä tästä hetkestä
+alkaen miekalla ja tulella, kaikella, mikä on minun vallassani, vainoan
+Tarquinius Superbusta, hänen jumalatonta puolisoaan ja koko hänen
+sukuaan, ja että minä en koskaan salli, että he tahi jotkut toiset
+hallitsevat Roomaa kuninkaina.»
+
+Kun Sextuksen konnantyö tuli tunnetuksi, pääsi koko Rooman väestöltä
+suuttumuksen parkaisu. Sanoin, jotka leiskuivat vihaa Tarquiniusten
+monien hävyttömyyksien takia, Brutus puhui Forumilla kansalle ja
+mukaansa temmaten sai kansan päättämään, että kuningas pantaisiin
+viralta ja hänen perheensä ajettaisiin maanpakoon. Näiden tapausten
+arvellaan sattuneen vuonna 509, siis suunnilleen samoihin aikoihin,
+jolloin tyranni Hippias syöstiin vallasta Ateenassa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Nykyaikainen historiantutkimus on taipuvainen näkemään Tarquiniuksen
+karkoittamistarussa satuaihein kaunistellun kertomuksen Rooman
+vapautumisesta etruskien vallanalaisuudesta. Nykyjään aivan yleisesti
+nimittäin kallistutaan siihen mielipiteeseen päin, että Rooma on
+alkujaan ollut etruskilainen kaupunki.[137] Se olisi syntynyt siten,
+että Tarquiniusten johtamat etruskit valloittivat Tiberin varrella
+olevat alkuperältään latinalaiset kylät, jotka tällä tavoin niin
+sanoaksemme pakotettiin yhtymään kaupungiksi. Oikeita kaupunkeja ei
+nimittäin vanhimman ajan Italiassa olisi pitänyt olla tätä ennen muilla
+kuin etruskeilla ja kreikkalaisilla. Vuoden 509 vallankumouksessa
+ilmeni näin ollen kansallis-latinalainen vastavaikutus etruskien
+herruutta vastaan. Itse nimi Rooma on kenties etruskinkieltä, ja samoin
+monien vanhimpien roomalaisten sukujen nimet, jotka me tunnemme. Monet
+roomalaiset valtiolliset ja uskonnolliset tavat ja menot ovat myös
+alkuperältään etruskilaisia.
+
+Että Tarquiniusten suku on hallinnut Roomassa ja tullut sieltä
+karkotetuksi, sitä otaksumaa tukee se seikka, että luullaan löydetyn
+heidän sukukuntansa etruskilaisessa Cæren kaupungissa, jonne he
+maanpakoon ajon jälkeen pakenivat. Näin ollen johtuu asettamaan Rooman
+vuonna 509 suoritetun vapauttamisen etruskilaisesta tyrannista ja
+hänen hallitsijasuvustaan lähinnä etruskien yleisen takaisintunkemisen
+yhteyteen, joka takaisintunkeminen saavutti huippukohtansa etelässä
+kreikkalaisten ratkaisevassa voitossa Kymen luona vuonna 474 e.Kr.
+Tässä historiallisessa yhteydessä Rooman vapautus on paremmin
+selitettävissä.[138]
+
+Rooma muuttui nyt tasavallaksi, ja Brutus otti kansalta pyhän
+lupauksen, ettei se enää koskaan kärsisi kuningasta. Korkein valta
+annettiin sen sijaan kahdelle konsulille, jotka kuten Ateenan arkontit,
+kansankokous oli valinnut vain vuodeksi kerrallaan. Vallan ja mahdin
+merkkeinä astui konsulien edellä, kun he olivat virantoimituksessa,
+kaksitoista liktoria, kullakin kirves raippanipussa.[139] Selvemmin
+kuin sanoin ilmaistiin näin, että konsuleilla oli valta ruoskituttaa
+tai mestauttaa jokainen, joka yritti vastustaa heitä. Jälkimmäinen
+vallankäyttöoikeus tuli kysymykseen ainoastaan sodassa. Rauhallisissa
+oloissa oli raipparangaistus kyllin tehoisa pitämään voimassa
+kunnioituksen konsulin virkaa kohtaan. Voi helposti kuvitella,
+miten kauhistavan voimakkaasti täytyi vaikuttaa kansaan, kun se
+alituisesti näki kahdentoista pyövelin havainnollistuttavan valtion
+mahtia ja voimaa, pyövelien, jotka olivat varustetut vitsoilla
+raipparangaistukseen ja terävillä kirveillä mestaamaan jokaisen,
+joka nousi korkeinta virkamiestä vastaan. Ei ihme, että roomalaisia
+hallitsi kaiken hillitsevä kuri ja valtion kaikkivaltaan alistumisen
+taju. Konsulien valta oli kuitenkin rajoitettu siten, että heidän
+virka-aikansa loppui vuoden perästä, sekä siten, että heitä oli kaksi
+ja siten pitivät silmällä toisiaan.[140]
+
+Kirjallisuutta:
+
+R.A.L. Fell, Etruria and Rome.
+
+
+
+
+BRUTUS.
+
+
+Brutuksen kerrotaan olleen toinen Rooman ensimmäisistä konsuleista.
+Kuinka väkivaltaisesti Tarquinius Superbus lienee menetellytkin
+Roomassa, siellä sittenkin oli joitakuita, jotka kaipasivat
+häntä. Nämä henkilöt olivat osaksi hemmoiteltuja ja kevytmielisiä
+nuorukaisia, jotka olivat ennen eläneet sumussa ja humussa yhdessä
+nuorten Tarquiniusten kanssa. Heidän oli senvuoksi vaikeata mukautua
+konsulien ankaraan komentoon. Heidän keskuuteensa Tarquiniuksen
+onnistui salaisten asiamiestensä avulla perustaa salaliitto, joka
+suunnitteli kaupungin porttien avaamista jonakin yönä karkoitetulle
+kuningasperheelle.
+
+Mutta suunnitelma tuli ilmi ja maankavaltajat vangittiin. Taru kertoo,
+että näitten turmeltuneitten nuorukaisten joukossa oli myöskin
+Brutuksen kaksi poikaa. Kaikki rikolliset tuomittiin kuolemaan, ja
+konsulien tuli Forumilla toimeenpanna rangaistus. Brutus ja hänen
+virkatoverinsa istuutuivat paikoilleen. Liktorit riisuivat tuomitut,
+ruoskivat ja mestasivat heidät. Roomalainen historioitsija Livius[141]
+sanoo kertomuksessaan tästä sydäntä viiltävästä näytelmästä: »Koko
+ajan olivat kaikkien silmät suunnatut Brutukseen, hänen kasvoihinsa
+ja ilmeeseensä; näkyi mitä hän tunsi isänä, samalla kertaa kuin hän
+rankaisi virkamiehenä.»[142]
+
+Vähän sen jälkeen Brutus kaatui eräässä taistelussa Tarquiniuksen
+etruskilaisia apujoukkoja vastaan. Hän kaatui katkerassa
+kaksintaistelussa erästä erotetun kuninkaan poikaa vastaan. Rooman
+naiset surivat häntä kuin isää.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun:
+
+C. Bloch, La république romaine.
+
+W.E. Heitland, The roman republic: 3 nid.
+
+Sofus Larsen, Det romerska samhället under republiken.
+
+Karl Johan Neumann, Die Grundherrschaft der römischen Republik.
+
+Karl Wilhelm Nitzsch, Geschichte der römischen Republik.
+
+Arthur Rosenberg, Geschichte der römischen Republik.
+
+
+
+
+HORATIUS COCLES JA MUCIUS SCÆVOLA.
+
+
+ROOMALAISET olivat tosin lopuksi voittaneet etruskit, mutta Tarquinius
+ei silti luopunut suunnitelmistaan voittaa takaisin valtaistuimensa.
+Hänen onnistui saada apua toiselta taholta, eräältä mahtavalta
+etruskien kuninkaalta nimeltä _Porséna_, joka hyökkäsi roomalaisia
+vastaan valtavan sotajoukon kanssa ja löi heidät pakoon. Porsena
+seurasi roomalaisia aina paalusillalle asti, joka johti yli Tiberin
+Roomaan. »Ei koskaan ennen», Livius sanoo, »ollut sellainen pelko
+vallannut Rooman senaattia.» Eikä kukaan tiennyt, kuinka olisi
+käynyt, jollei Horatius Coclesta[143] olisi ollut. »Hän näki»,
+Livius jatkaa, »kuinka roomalaiset vihollisen vainoamina syöksyivät
+epäjärjestyksessä paalusillalle. Hän asettui sillan päähän ja
+vannotti tovereitaan hillitsemään pakoaan ja hävittämään sillan hänen
+takaansa. Vihollinen hämmästyy hänen uskomatonta rohkeuttaan. Vain
+kaksi miestä asettuu hänen rinnalleen, ja yhdessä näiden kanssa hän
+jaksaa hetkisen vastustaa kiivasta hyökkäystä. Kun ainoastaan pieni
+osa siltaa oli jäljellä, huusivat ne, jotka sitä repivät, Horatiuksen
+tovereita takaisin, ja hän pakotti heidät vetäytymään turvaan. Joka
+puolelta suunnattiin nyt keihäitä Horatiusta kohti, mutta kun keihäät
+tarttuivat ojennettuun kilpeen, etruskit hyökkäsivät kohti syöstäkseen
+miehen alas. Samassa kuultiin murtuvan sillan rytinää ja roomalaisten
+riemuhuutoja. Silloin Horatius kääntyi rukoillen Isä Tiberinuksen
+puoleen, syöksyi täysissä varusteissa jokeen ja ui keihässateessa
+vahingoittumattomana omiensa luo.
+
+Kaupunki oli kiitollinen näin ansioituneelle miehelle; Hänen
+kuvapatsaansa pystytettiin Forumille, ja hänelle lahjoitettiin niin
+suuri ala peltomaata, minkä hän päivässä kykeni kyntäen kiertämään.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kiitos Horatius Cocleen miehuullisuuden Porsena ei voinut tunkeutua
+Roomaan. Hän päätti silloin näännyttää kaupungin nälkään. Silloin
+jalo nuorukainen nimeltään Mūcius pelasti Rooman jälleen kuolemaa
+halveksivalla uroteolla. Eräänä päivänä hän meni yksin, tikari
+viitan alla, vihollisen leiriin. Täällä oltiin juuri kuninkaan
+teltan edustalla maksamassa palkkaa sotaväelle, ja senvuoksi ei
+kukaan kiinnittänyt huomiota muukalaiseen. Äkkiä heittäytyi Mucius
+sen miehen päälle, jonka puoleen useimmat sotilaista kääntyivät. Hän
+luuli nimittäin, että miehen täytyi olla itse kuningas ja iski häntä
+tikarillaan. Mutta surmattu oli vain kuninkaan kirjuri. Seuraavassa
+silmänräpäyksessä Porsenan sotilaat olivat vanginneet Muciuksen ja
+veivät hänet kuninkaan eteen.
+
+Nuorukainen ei näyttänyt pelon merkkiäkään. »Minun nimeni on Mucius»,
+hän sanoi kuninkaalle. »Olen roomalainen ja tahdoin surmata maani
+vihollisen. Mutta minä en pelkää enempää kuolla kuin surmatakaan. Ja
+minä en ole ainoa, sillä minun perästäni tulee paljon nuorukaisia,
+jotka tahtovat saavuttaa saman kunnian. Valmistaudu senvuoksi joka
+silmänräpäys panemaan vaaraan elämäsi ja astuessasi telttaasi tapaamaan
+siellä tikarin ja vihollisen. Sellainen on se sota, jonka me, Rooman
+nuoriso, julistamme sinulle.»
+
+Vihan vimmassa Porsena uhkasi poltattaa nuorukaisen elävältä, jollei
+hän heti tunnustaisi, minkälaatuinen väijytys hänelle aiottiin
+virittää. »Katsohan», Mucius sanoi, »kuinka vähän ruumis merkitsee
+sille, joka tavoittelee ikuista kunniaa!» Näin sanoen hän pisti oikean
+kätensä uhrituleen ja piti kättä tulessa kunnes se hiiltyi. Suunniltaan
+hämmästyksestä kuningas syöksähti istuimeltaan ja käski viedä pois
+nuorukaisen alttarin äärestä. »Mene!» hän sanoi. »Minä ylistäisin
+urotekoasi, jos se olisi uroteko _oman_ isänmaani puolesta.»
+
+Palkitakseen kuninkaan jalomielisyyden Mucius vastasi:
+»Ylevämielisyydelläsi voitat, mitä et saanut aikaan uhkauksella. Tiedä:
+kolmesataa Rooman nuorta ylimystä on vannoutunut surmaamaan sinut.
+Minulle arpa lankesi ensin, muut tulevat, sitä mukaa kuin arpa määrää,
+kunnes kohtalo jättää sinut meidän käsiimme.»
+
+Pian tämän tapauksen perästä Porsenan lähetystö saapui Roomaan. Vaara,
+joka uhkasi kuningasta, ja se järkkymätön rohkeus, jota hän oli saanut
+kokea roomalaisten puolelta, olivat tehneet hänet taipuvaiseksi rauhaan.
+
+Mucius sai urotyönsä johdosta nimen Scævola, s.o. vasenkätinen; ja tämä
+nimi oli kunnianimi, joka meni perintönä hänen jälkeläisilleen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tarquinius oli kuitenkin uupumaton kiihoittamaan vihollisia roomalaisia
+vastaan. Seuraavalla kerralla oli latinalaisten vuoro. Kiivaan
+taistelun jälkeen, johon vanha hirmuhallitsija itse otti osaa ja jossa
+hän haavoittui, roomalaiset saivat lopuksi voiton. Tarquinius pakeni
+kreikkalaiseen Kymen rajakaupunkiin. Siellä hän kuoli seuraavana
+vuonna, ja niin levottomuuden aihe oli vihdoinkin poissa maailmasta.
+
+
+
+
+PATRIISIEN JA PLEBEIJIEN VÄLINEN TAISTELU.
+
+
+
+VAELLUS PYHÄLLE VUORELLE.
+
+
+Roomassa, kuten Hellaassakin, oli väestö vapaita ja orjia. Vapaiden
+kesken muodostui aikaa myöten luokkajako patriiseihin ja plebeijeihin,
+jotka erotti toisistaan ylipääsemätön kuilu. Rooman vanhojen, ylhäisten
+sukujen jälkeläisiä sanottiin patriiseiksi. Heidän esi-isiensä
+arveltiin olleen kuninkaitten neuvonantajia, ja jälkeläisillä tuli
+senvuoksi olla perinnöllinen oikeus senaatin jäsenyyteen.[144]
+Patriiseilla oli yleensä suuremmat tilukset ja rahaomaisuuskin.
+Sukuperänsä ja taloudellisen valtansa perusteella patriisit olivat
+hallitsevassa asemassa yhteiskunnassa ja johtavia miehiä sekä
+sodan että rauhan aikana. Heidän piiristään valittiin senaattorit
+ja konsulit, ja heillä oli erikoinen kansankokous, joka pidettiin
+vihityllä alueella Forumin lähellä. Siellä säädettiin lakeja ja
+ratkaistiin myöskin muita tärkeitä valtionasioita.
+
+_Plebeijejä_ olivat myöhempinä aikoina Roomaan muuttaneet ja heidän
+jälkeläisensä. He olivat suurimmaksi osaksi pienviljelijöitä ja
+käsityöläisiä. Vaikka heidän yhteiskuntaluokkansa oli kasvanut
+suurimmaksi, ja vaikka he olivat velvolliset sekä suorittamaan
+sotapalvelusta että maksamaan veroa, heillä ei ollut mitään
+vaikutusvaltaa hallitukseen. Plebeijien valtiollinen ja
+yhteiskunnallinen asema muistuttaa siis suuresti perioikkien ja
+sparttalaisten suhdetta Lakoniassa. Tosin plebeijit saivat ottaa osaa
+suureen kansankokoukseen, joka pidettiin Forumilla, mutta minkälainen
+heidän vaikutusvaltansa siihen oli, sen olemme nähneet.
+
+Maataviljelevät plebeijit kärsivät paljon alituisista kahakoista
+naapurikansojen kanssa. Talonpoika ei koskaan tuntenut itseään
+oikein turvalliseksi. Sota ei suonut milloinkaan lepoa eikä rauhaa.
+Sotapalveluksen takia hänen täytyi usein laiminlyödä maansa. Hänellä
+ei, kuten rikkailla patriiseilla, ollut joukoittain talonväkeä ja
+orjia, jotka olisivat tehneet työtä hänen puolestaan. Usein tuhosi
+talonpoikien pellot vihollinen, joka voi yhtenä ainoana päivänä
+hävittäen kulkea pitkin ja poikki koko tasavallan alueen. Plebeijeillä
+ei ollut koottuna viljavarastoja eikä käyttövaroja pahan päivän
+varalle. Seuraus tästä oli se, että he yleensä joutuivat velkaan
+rikkaille patriiseille. Ja kun velallinen ei kyennyt maksamaan korkeita
+korkoja, niin hän ja hänen perheensä voivat kovien roomalaisten
+velkalakien mukaan joutua vankeuteen tai tulla tuomituiksi velkojan
+orjuuteen. Myöskin karjanhoidossa plebeijit olivat huonommassa
+asemassa. Laitumet olivat nimittäin valtion yhteismaata. Kuinka
+olisivatkaan köyhät, joilla oli vain pari kolme nautaa, voineet
+pitää puoliaan suurten tilanomistajani hävyttömiä paimenia ja heidän
+alituisesti kasvavia laumojaan vastaan!
+
+Kuta lukuisammiksi ja pitempiaikaisiksi sodat tulivat ja kuta enemmän
+Rooman alue kasvoi, sitä kurjemmaksi kävi plebeijien asema. He
+napisivat, Livius sanoo, että »heidän kohtalokseen oli tullut työnsä
+jättäen taistella Rooman vapauden ja herruuden puolesta, mutta kotona
+olla omien kansalaisten vangittavina ja sorrettavina. Varmempaa oli
+rahvaan vapaus sodassa kuin rauhan aikana, varmempaa vihollisten
+kuin kansalaisten keskuudessa.» Tilanne Roomassa oli muodostunut
+samanlaiseksi kuin Ateenassa niihin aikoihin, jolloin viisas Solon
+esiintyi yhteiskunnan uudistajana. Roomassa, kuten Ateenassa ja
+kaikissa muinaisajan yhteiskunnissa, joissa köyhillä ei vielä ollut
+teollisuutta leivän antajana, ennen kaikkea juuri raskaat velkataakat
+olivat demokraattisten kumousten aiheuttajina. Roomalla, joka oli
+aito maanviljelijä-yhteiskunta, olisi pitänyt olla laaja maa-alue ja
+häiritsemätön rauha, jotta se olisi voinut elättää nopeasti lisääntyvän
+väestönsä.
+
+Rikkaiden ja köyhien välinen raja ei kuitenkaan kaikin paikoin yhtynyt
+patriiseja ja plebeijejä erottavaan ylipääsemättömään kuiluun.
+Tietysti oli, kuten Mommsen on osoittanut, rikkaita ja arvokkaita
+perheitä myöskin plebeijien keskuudessa. Mutta sitä, lyhytnäköisemmin
+patriisit toimivat sentähden pitäessään heidät erillään yhteiskunnan
+valtiollisesta johdosta. Juuri siten vallassa-olevat tekivät
+vastustuspuolueen todella vaaralliseksi, sillä patriisit huolehtivat
+tavallaan siitä, että oppositio sai vaikutusvaltaisia johtajia.
+
+»Eräänä päivänä», Livius kertoo, »tapahtui Roomassa, että eräs iäkäs
+mies, jossa ilmeni kaikki kurjuuden merkit, syöksyi Forumille. Hänen
+vaatteensa olivat lian tahraamat, ja vielä kamalampi katseltava oli
+hänen kalpea, lopen kuihtunut ruumiinsa. Pörröinen parta ja harrottavat
+hiukset tekivät hänen kasvonsa villin näköisiksi. Vaikka hän oli
+tällainen kuvatus, tunnettiin hänet kuitenkin: sanottiin, että hän
+oli ollut centuriona (»sadanpäämiehenä»)[145], ja puhuttiin hänen
+urotöistään. Itse hän paljasti ylpeästi rintansa ja näytti haavojensa
+arpia, todisteita monista kunniakkaista taisteluista. Hän kertoi,
+kuinka hän oli palvellut sodassa, kuinka vihollinen oli polttanut
+hänen talonsa ja vienyt mennessään hänen karjansa, kuinka hänen oli
+täytynyt ottaa laina, joka oli suurentunut koroista, niin että se oli
+niellyt kaiken hänen jäljelläolevan omaisuutensa ja kuinka viimein
+kalvava sairaus oli alkanut vaivata hänen ruumistaan. Velkojat olivat
+lopuksi heitättäneet hänet kuritushuoneeseen ja rangaistustyöhön.
+Sitten hän näytti selkäänsä, joka oli ruoskimisen jälkien rumentama.
+Tämän nähdessään pääsi kaikilta kova parkuna. Rauhattomuus levisi
+silloin koko kaupunkiin. Kaikki, jotka olivat tai olivat olleet
+velkavankeudessa, virtasivat kaduille ja rukoilivat kansalaisilta apua.
+
+Silloin karahdutti Roomaan latinalainen ratsumies ilmoittamaan, että
+heidän naapurikansansa, volskit, olivat tulossa kaupunkia kohti.
+
+Vaara oli uhkaava, sillä plebeijit käyttivät tilaisuutta hyväkseen
+kieltäytyen sotapalveluksesta, joll’eivät saisi helpotusta hädässään.
+Patriisit hätääntyivät ja lupasivat, että ankaroita velkalakeja
+lievennettäisiin. Silloin köyhät raukat lähtivät sotaretkelle, ja
+volskit voitettiin. Mutta kun vaara oli onnellisesti sivuutettu,
+patriisit olivat unohtaneet kaikki kauniit lupauksensa.
+
+Näin tapahtui kerta toisensa jälkeen. »Silloin», Livius kertoo,
+»plebeijit menettivät täydellisesti kärsivällisyytensä. He lähtivät
+pois Roomasta ja menivät Pyhälle vuorelle ja asettuivat sinne
+linnoitettuun leiriin.» He uhkasivat perustaa sinne kilpailevan
+kaupungin, kaupungin, jossa kaikki vapaat miehet olisivat tasa-arvoisia.
+
+Roomassa vallitsi suuri hämmennys. Kuinka kävisi, jos sota puhkeaisi?
+Viimein päätettiin lähettää sanansaattaja plebeijien luokse Pyhälle
+vuorelle. Tähän toimeen valittiin _Menénius Agrippa_, hyvä puhuja
+ja tunnettu kansanmielinen. Kun hän tuli plebeijien leiriin, hänen
+kerrotaan alkaneen välittäjätoimensa kertomalla seuraavan sadun:
+»Kerran ihmisruumiin kaikki jäsenet vihastuivat vatsaan. 'Minkävuoksi',
+ne sanoivat, 'tekisimme työtä ja raataisimme varustaaksemme hänet,
+ruoalla ja herkuilla hänen itsensä näkemättä tutuistakaan vaivaa? Ei,
+olkoon meillä kaikilla yhtä hyvät päivät ja olkaamme tekemättä työtä!'
+Ne liittoutuivat siis vatsaa vastaan ja lakkasivat tekemästä vatsalle
+palvelusta. Kädet eivät vieneet enää ruokaa suuhun, ja leuat eivät
+pureksineet. Kaikki jäsenet viettivät ihania päiviä.
+
+Mutta jonkin ajan kuluttua ne alkoivat kaikki kuihtua, ja koko
+ruumis kävi voimattomaksi. Silloin jäsenet ymmärsivät, että vatsa
+oli välttämätön kokonaisuudelle. Myöskin sillä on tärkeä tehtävänsä,
+nimittäin sulattaa ruokaa ja valmistaa ruumiille ravintoa, joka antaa
+jäsenille voimaa. Samalla tavoin», Agrippa lopetti puheensa, »on
+yhteiskunnan laita. Ei yksikään sen elin kykene yksin tulemaan toimeen.
+Kaikkien jäsenten yksimielisyydestä riippuu kokonaisuuden hyvinvointi.»
+
+Plebeijit ymmärsivät vertauksen, ja kun Agrippa nyt esitti
+sovitteluehdotuksen, he olivat taipuvaisia neuvottelemaan, sillä he
+tiesivät, että tarjouksen teki mies, joka pysyi sanassaan. Agrippa
+oli jossakin määrin Rooman Solon. Hän tiesi, että senaatin _täytyi_
+nyt myöntyä. Sopimus saatiin aikaan. Plebeijit saivat oikeusturvansa
+vahvistetuksi siten, että heille vakuutettiin oikeus patriisien tavoin
+pitää oma kansankokouksensa, jossa äänioikeus ei ollut omaisuuden
+mukaan asteettainen, vaan kaikille samanlainen. Siinä ei suurin
+pääomanomistaja merkinnyt sen enempää kuin köyhin päivätyöläinen. Tästä
+kansankokouksesta tuli kansanvaltaistuttavan liikkeen tehoisin elin,
+liikkeen, joka vuosi vuodelta vahvistuen voitti yhä enemmän jalansijaa.
+Ja alituiset sodat saivat aikaan sen, että valtion poliittinen
+painopiste siirtyi laajoihin kansankerroksiin, noiden pienviljelijäin
+ja käsityöläisten piiriin, jotka 9/10:nneltä osalta muodostivat ne
+sotalaumat, joiden avulla Rooma puolustautui ja teki valloituksensa.
+
+Kansankokouksissaan plebeijit saivat valita omat virkamiehensä, joita
+nimitettiin _kansantribuuneiksi_.
+
+Tribuunien tehtävänä oli suojella säätyveljiään patriisien
+mielivallalta. Jos senaatti tai konsuli määräsi jotakin, joka
+kansantribuunin mielestä oli vahingollista plebeijeille, hänen tarvitsi
+ainoastaan sanoa: »_Veto_» (minä kiellän), ja määräys oli voimaton.
+Myöskin yksityiset henkilöt voivat pyytää kansantribuuneilta suojaa
+vääryyttä vastaan. Senvuoksi tribuunien kotien ovet olivat avoinna yötä
+päivää. Kansantribuunit olivat henkilökohtaisesti loukkaamattomia.
+Eivät edes liktorit saaneet tulla liian lähelle heitä. Se, joka
+kävi käsiksi kansantribuuniin, tuomittiin turvattomaksi ja joutui
+jumalien tuomion alaiseksi. Valtansa nojalla ja loukkaamattomuutensa
+suojelemana kansantribuuni voi panna jopa konsulitkin syytteeseen ja
+vangita heidät, jos he eivät vapaaehtoisesti saapuneet vastaamaan.
+Kansantribuuni oli yhtä mahtava kuin konsuli. Mutta konsuleilla oli
+valta käskeä, kansantribuunilla kieltää, toisen valta oli positiivista,
+toisen negatiivista. Kansantribuunit voivat saada koko valtiokoneiston
+pysähtymään estämällä konsulit hoitamasta virkatoimiaan tai suoraan
+vangituttamalla heidät. Kansantribunaatin perustaminen on itse
+asiassa koe laillisin keinoin kiinnittää vallankumouksellinen aines
+valtiorakenteeseen, koe, jolla ei ole vastinetta muissa maissa.
+
+Vaelluksen Pyhälle vuorelle ja kansantribunaatin perustamisen arvellaan
+tapahtuneen vuonna 494 e.Kr.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Beloch on kuitenkin nojautuen perusteellisiin tutkimuksiin antanut
+paljoa luonnollisemman, joskin vähemmän dramaattisen selityksen
+tämän omituisen viran synnystä. Hänen mukaansa tribuunit olivat
+kunnallisia luottamusmiehiä, jotka kansa oli valinnut yhden jokaisesta
+neljästä tribuksesta eli ruodusta, joihin kaupunki oli jaettu, ollen
+siis jonkinlaisia harvalukuisia kaupunginvaltuutettuja, voinemme
+sanoa. Kun nyt tribuunit ajan kuluessa alkoivat kokoontua yhteisesti
+neuvottelemaan asioista, jotka koskivat koko kaupunkia, ja muodostivat
+siten jonkinlaisen virkakunnan, oli aivan luonnollista, että heidän
+täytyi joskus kutsua koko kaupungin väestö koolle Forumille tekemään
+päätöksiä asioista, jotka olivat yhteisiä kaikille roomalaisille.
+Tällä tavoin kehittyi uudenlajinen kansankokous, joka tosin ei ollut
+valtio-oikeudellisesti lailliseksi tunnustettu, mutta joka oli
+kuitenkin siksi merkitsevä, että voi sanoa painavan sanansa yleisissä
+asioissa. Ja tribuunit, joilla oli laajat kansankerrokset tukenaan,
+voivat tämän nojalla suojella säätyläisiään patriisivirkamiesten
+sorrolta. Antaakseen kansantribuuneille välttämättömän selkänojan
+plebeijit sitoutuivat valallisesti puolustamaan johtajiaan
+loukkauksilta, tulivatpa ne miltä taholta tahansa. Siten tribuunit
+voivat käyttää hyväkseen niitä välikappaleita, joita demagogit kaikkina
+aikoina ovat käyttäneet, nimittäin mielenosoituksia ja katumellakoita,
+tai ainakin sellaisten uhkaa. Oikeudellista toimivaltaa ryhtyä
+plebeijejä suojelemaan heillä ei kuitenkaan aluksi ollut. Tässäkin
+tapauksessa, kuten usein, kävi voima ennen oikeutta. Hätähän ei lue
+lakia. Vasta ajan oloon kävi niin, että asioihin sekaantumisvalta,
+jonka tribuunit olivat anastaneet kansan luottamukseen nojaten, tuli
+oikeudellisesti koko yhteiskunnan tunnustamaksi.
+
+Beloch sijoittaa kansantribunaatin synnyn huomattavasti myöhäisempään
+aikaan, kuin vaellus Pyhälle vuorelle tapahtui, nimittäin viidennen
+vuosisadan viimeisille vuosikymmenille. Ennen kaikkea juuri raskas
+velkataakka pakotti plebeijit vuoden 494 suurlakkoon — jos saa käyttää
+niin nykyaikaista sanaa —, ja tulokseksi heidän välien selvittelystään
+patriisien kanssa on täytynyt siis ennen kaikkea tulla velkakuormien
+keventäminen, että ryhdyttiin siis samantapaisiin toimenpiteisiin kuin
+Solonin aikaansaannokset Ateenassa sata vuotta aikaisemmin.[146]
+
+
+
+CORIOLĀNUS.
+
+
+Ainoastaan hädän ja pakon alaisina patriisien enemmistö oli vuonna
+494 myöntynyt plebeijien vaatimuksiin, ja monet patriisit olivat sen
+tehneet kavalin salatuumin. Näihin kuului _Coriolānus_, patriisi,
+joka oli yhtä tunnettu ylimielisestä rohkeudestaan kuin rajattomasta
+sukuylpeydestään. Häneen vaikutti kansantribunaatti samoinkuin punainen
+riepu härkään.
+
+Kerran, kun Roomassa oli nälänhätä, ostattivat konsulit viljaa
+Sisiliasta. Nyt CorioIanus arveli tilaisuuden tulleen kukistaa
+kansantribuunit. Hän neuvoi senaattia olemaan antamatta plebeijeille
+ollenkaan viljaa, ennenkuin he olisivat luopuneet tribunaatista.
+»Minunko, joka en kärsinyt Tarquiniusta kuninkaana, minunko pitää
+kärsiä kansantribuunia?» hän huudahti. Silloin kansantribuunit
+haastoivat hänet oikeuteen. Hän esiintyi uhmaten ja ylimielisesti;
+mutta kun hän näki, minne päin asia oli menossa, hän vältti tuomion
+menemällä maanpakoon roomalaisten vihollisten, volskien, luo. Nämä
+ottivat hänet avosylin vastaan ja valitsivat hänet roomalaisia vastaan
+tehtävän uuden sotaretken johtajaksi. Hän hyökkäsi itse Roomaa vastaan,
+ja hävitytti maaseutua, mutta säästi patriisien tiluksia.
+
+Roomassa vallitsi suuri hämminki. Senaatti lähetti lähetystön
+Coriolanuksen luo. Hän antoi lähetystölle ylimielisen ja torjuvan
+vastauksen. Kun lähetystö tuli toisen kerran, se ei päässyt edes
+leiriin. Silloin papit virkapukuihinsa pukeutuneina lähtivät sinne.
+Mutta eivät hekään kyenneet mitään aikaan saamaan.
+
+Viimein tuli joukko Rooman naisia, joukossa Coriolanuksen äiti ja
+puoliso lapset mukanaan. »Silloin», Livius kertoo, »CorioIanus melkein
+suunniltaan kavahti ylös ja riensi avoimin sylin äitiään vastaan.
+Mutta naisen rukous muuttui nyt vihaksi. 'Ennenkuin otan vastaan
+tervehdyksesi', hän sanoi, 'sano minulle, kenen luokse minä tulen?
+Vihollisen vai pojanko luokse? Olenko täällä leirissäsi vankisi vaiko
+äitisi? Pitkä elämä ja onneton vanhuus on saanut minut näkemään sinut
+ensin pakolaisena ja sitten vihollisena. Kuinka olet voinut hävittää
+sitä maata, joka on sinut synnyttänyt ja kasvattanut? Etkö ajatellut,
+kun näit Rooman silmiesi edessä: Näiden muurien sisäpuolella ovat
+taloni, penaattini[147], äitini, puolisoni, lapseni? Jollen minä olisi
+sinua synnyttänyt, Rooma ei olisi nyt piiritetty. Minä olisin saanut
+kuolla vapaassa maassa, jollei minulla olisi ollut poikaa.'»
+
+Silloin — satu kertoo — oli ylpeä CorioIanus voitettu. Hän lopetti
+piirityksen ja vei sotajoukon takaisin volskien maahan. Mutta nämä
+suuttuivat niin häneen, että sanotaan heidän surmanneen hänet.[148]
+
+
+
+DECEMVIRIT JA KAHDENTOISTA TAULUN LAKI.
+
+
+Pyhälle vuorelle vaelluksen jälkeen oli kyllä köyhien ja turvattomien
+tila parantunut, mutta niin kauan kuin Roomassa ei ollut ollenkaan
+kirjoitettuja lakeja, vaan konsulit ja muut patriisien virkamiehet
+tuomitsivat vain vanhan tavan mukaan, plebeijit eivät voineet tuntea
+elämäänsä eikä omaisuuttaan turvatuiksi. Ponnisteltuaan monta
+vuotta turhaan saadakseen kuntoon lakikirjan, he saivat lopulta
+aikaan sen, Livius kertoo, että »kolme miestä lähetettiin Ateenaan
+tehtävänään kopioida Solonin kuuluisat lait ja hankkia tietoja toisten
+kreikkalaisten kaupunkien laitoksista, tavoista ja oloista. Kahden
+vuoden kuluttua lähetit palasivat.» Nyt asetettiin yhden vuoden ajaksi
+kymmenen miestä: _decemvirit_[149] sekä jakamaan oikeutta että lakeja
+säätämään. Tämä tapahtui vuonna 451 e.Kr. Tätä vuotta varten ei
+valittu muita valtionvirkamiehiä. Ne lait, jotka decemvirit laativat,
+kansankokous sitten Forumilla hyväksyi, ja ne piirrettiin kahteentoista
+tauluun. Kahdentoista taulun laki on kuuluisan roomalaisen oikeuden
+perusta, oikeuden, jota pidetään yhtenä suuriarvoisimmista panoksista
+kulttuurin kehitykseen. Se onkin mestariteos selvän ja lyhyeksi
+muovatun tyylinsä takia. Mutta sillä ei ole eloisan havainnollisuuden
+hauskaa piirrettä, minkä kuvakieli ja vanhat runolliset käänteet
+siellä täällä antavat esimerkiksi Ruotsin vanhoille maakuntalaeille
+kuten ylipäänsä germaanilaiselle oikeudelle. Roomalaisessa oikeudessa
+ei esiinny vertauskuvia, ei tarpeettomia sanoja. Sen lakipykälät ovat
+karuja ja niukkasanaisia. Taipumattoman ankaria ne myöskin ovat. Ne
+eivät salli poikkeuksia, ei lieventäviä asianhaaroja. Vääjäämättömällä
+johdonmukaisuudella vaaditaan rangaistusta. Mutta julmia ne eivät
+ole. Ettei esim. vapaata miestä saa kiduttaa, kuuluu roomalaisen
+oikeuden perusteisiin, sill'aikaa kuin toisten kansojen keskuudessa
+inhimillisyyden lipunkantajien on täytynyt taistella vuosituhansia
+päästäkseen siihen asti.
+
+Kahdentoista taulun lailla on se sävy, että se on syntynyt n.s.
+heroisella[150] aikakaudella. Sellaisena aikana laki ei rankaise
+_henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa_ mainkaan yhtä ankarasti kuin
+varkautta, johtuen siitä, että miehet vielä olivat tottuneet
+puolustamaan itseään. _Omistusoikeuden_ loukkaukset ovat sitävastoin
+jumalattomia tekoja, sillä perheen omaisuus on kotijumalien lahja,
+ja sato on itse Ceres-jumalatar. Sen vahingoittaminen rangaistiin
+ankarammin kuin tappo. »Joka» — niin kuuluu lainpaikka — »noituudella
+turmelee toisen miehen laihon, ja joka yönaikaan niittää hänen
+viljansa, joutukoon uhriksi Ceres-jumalattarelle.» Yönaikaan oli oikeus
+surmata varas pellolle ja myöskin päivällä, jos hän asettui tekemään
+vastarintaa. Se, joka pisti tulen viljalyhteeseen, tuli köyttää, piestä
+raipoilla ja polttaa elävänä.
+
+Huomattava osa kahdentoista taulun laista on säilynyt, kiitos sen
+asianlaidan, että roomalaiset lapset saivat oppia sen kouluissa.
+Voidaan siis puhua kansalaistietojen opetuksesta vanhassa Roomassa.
+Hellaassa kasvatettiin ja kehitettiin nuorisoa Homeroksen lauluilla,
+Roomassa kahdentoista taulun lakisäännöksillä — runoutta ja proosaa!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Hyvin suoritetun työnsä jälkeen decemvirien olisi tullut luopua
+viroistaan, mutta siitä lie eivät olleet tietääkseenkään. He
+alkoivat sen sijaan esiintyä tyranneina, kukin kahdentoista liktorin
+ympäröimänä, liktorien, jotka kantoivat raippakimppuja kirveineen. »Oli
+kuin olisi nähty kymmenen kuningasta, ja kauhu valtasi sekä patriisit
+että plebeijet», Livius sanoo. Decemvirien häikäilemättömät viran
+väärinkäytökset alkoivat kuulua päiväjärjestykseen.
+
+Decemvirien paha henki oli _Appius Claudius_, patriisi, joka oli
+teeskennellyt mitä hellintä kansanmielisyyttä päästäkseen valtaan,
+mutta näytti sittemmin oikean luonteensa. Hänen pahojen tekojensa
+mitta tuli kukkuroilleen, kun hän koetti mahtisanalla saada erään
+arvossapidetyn plebeijin tyttären, nuoren ja kauniin _Vergínian_
+rakastajattarekseen. Hän oli turhaan koettanut vietellä tyttöä
+lahjoilla ja kauniilla lupauksilla. Hän sopi silloin erään kätyrinsä
+kanssa, että tämä vaatisi tyttöä itselleen orjattarenaan. Sitten mies
+myisi hänet Appiukselle.
+
+Eräänä päivänä, kun Verginia kulki torin yli, juoksee mies esiin ja
+tarttuu häneen väittäen, että Verginia on erään hänen orjattarensa
+tytär. Hän käskee senvuoksi tyttöä seuraamaan häntä — muutoin hän
+laahaa hänet pois väkivallalla. Tyttö-rukka seisoo hämmästyksestä
+äänetönnä, mutta hänen imettäjänsä, joka on hänen mukanaan, huutaa
+apua. Kansaa keräytyy ja se esiintyy niin uhkaavasti naisrauhan
+häiritsijää kohtaan, että hänen täytyy jättää Verginia rauhaan. Sen
+sijaan hän haastaa tytön oikeuteen.
+
+Oikeudenkäyntipäivänä oli koko Forum täynnä jännittyneenä odottavaa
+kansaa. Verginia ja hänen isänsä Verginius olivat pukeutuneet täyteen
+surupukuun. Kaikesta huolimatta Appius tuomitsi tytön orjattareksi.
+Pelastaakseen tyttärensä häväistyksestä Verginius otti veitsen ja pisti
+sen tyttärensä rintaan sanoen: »Tällä ainoalla tavalla, joka on minun
+vallassani, päästän minä sinut, tyttäreni, vapauteen!» Ja Appiukselle
+hän huudahti: »Sinut, Appius, vihin minä tällä verellä koston
+jumalille.»
+
+Mitta oli nyt täysi. Yleinen kansannousu puhkesi decemvirejä vastaan.
+Heidän täytyi luopua viroistaan, ja konsulit ja muut virkamiehet
+asetettiin kuten ennen. Decemvirit saivat oikeudessa vastata teoistaan.
+Appius heitettiin vankilaan, mutta ennätti oikeuden edelle surmaamalla
+itsensä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ei tarvitse huomauttaakaan, että decemvirien kukistumistarun aihe on
+hyvin samanlainen kuin kerrottaessa viimeisen kuninkaan maanpakoon
+ajosta. Toisessa tapauksessa kansan vihan purkauksen aiheuttaa
+viattoman Verginian kuolema isän tikariniskusta, toisessa taasen
+hyveellisen Lucretian itsemurha. Tarujen varsinainen tarkoitus on
+osoittaa, että rajaton hallitusvalta, jota kansan omat tribuunit eivät
+ole rajoittamassa, johtaa tyranniuteen ja vallan väärinkäyttöön.
+Sadussa decemvirien omavaltaisesta hallituksesta on muutoinkin niin
+paljon yhteisiä piirteitä kertomuksen kanssa Kritiaan johtamasta
+kolmenkymmenen tyrannin hirmuhallituksesta, että on arveltu olevan
+kyseenalaista, eikö edellinen kertomus olekin vain jälkimmäisen mukailu.
+
+Beloch pitää myöskin koko tarua decemvirien hirmuhallituksesta ja
+julmuudesta toisintona, jolla ei ole lainkaan historiallista arvoa.
+Kahdentoista taulun lain synnystä hänellä on samoin tavallisuudesta
+kokonaan poikkeava käsitys. Näissä lainkäskyissä, hän sanoo, ei ole
+lainkaan sitä leimaa, että ne olisivat demokraattisen kumouksen
+tuotetta. Valtion hallitusmuotoa ne eivät määrittele, vaan sisältävät
+vain siviili- ja rikosoikeudellisia määräyksiä, ja nämä eivät ilmaise
+ollenkaan demokraattisia pyrkimyksiä. Ne sisältävät sekä kovia
+velkalakeja että avioliittokiellon patriisien ja plebeijien välillä.
+Nämä lait ovat olleet luonnollisesti voimassa ennenkin, mutta se
+seikka, että ne on säilytetty, on tosiasia, joka tekee mahdottomaksi
+ajatuksenkin kahdentoista taulun lain demokraattisista päämääristä.
+
+Tätä perustelua vastaan voi tehdä kuitenkin sen huomautuksen, että
+velkalait kylläkin antavat velkojalle oikeuden pitää velallista
+orjuudessa siinä tapauksessa, että hän ei kykene velkaansa maksamaan,
+mutta että velkalait on kuitenkin jonkin verran lievennetty köyhien
+eduksi; Sitä, joka velan takia joutui orjaksi, ei nimittäin saanut
+pitää kunniansa menettäneenä.[151] Myöskin suojelusmääräyksillä, jotka
+käsittelivät velallisten kohtelua, parannettiin nyt näiden asemaa.
+Ja se, joka lainasi rahoja korkeampaa korkoa kuin 8 1/3 prosenttia
+vastaan, sai suorittaa nelinkertaisesti lainatun pääoman.[152]
+
+Säätämällä kuolemanrangaistuksen väärille todistajille ja juonikkaille
+tuomareille kahdentoista taulun lait turvasivat varattomia niitä
+vastaan, joilla oli rahoja käyttää lahjomiseen. Ylipäänsä on
+kahdentoista taulun laeille tunnusmerkillistä läpikäyvä pyrkimys
+tehdä oikeus kaikille yhtäläiseksi. Siinä suhteessa niiden suunta on
+kieltämättä demokraattinen.
+
+Sitävastoin oli, kuten sanottu, avioliitto patriisien ja plebeijien
+välillä yhäti kielletty. Lain ja tuomarin edessä patriisit ja plebeijit
+olivat yhdenarvoisia, mutta oikeussalista tuli kunkin palata sen
+yhteiskuntaluokan piiriin, mistä oli tullutkin.
+
+
+
+YHTEISKUNNALLINEN TAISTELU SAA ONNELLISEN LOPUN.
+
+
+Melkein koko 5:nnen ja 4:nnen vuosisadan e.Kr. on Rooman sisäinen
+historia pääasiallisesti alituisia patriisien ja plebeijien välisiä
+taisteluita. Käyttämällä viisaasti valtaansa kansantribuunien
+onnistuu vähän kerrassaan hankkia omilleen täysin samanarvoiset
+oikeudet patriisien kanssa. Vähän aikaa kahdentoista taulun
+lain voimaanastumisen jälkeen kaatui tähän asti ylipääsemätön
+_yhteiskunnallinen_ raja-aita, joka kielsi patriisien ja plebeijien
+välisen avioliiton. Tällaiset naimiskaupat saivat nyt laillisen
+vahvistuksen. Tällaisesta avioliitosta syntyneet lapset tulivat
+kuulumaan isänsä säätyyn.
+
+Mutta sen jälkeen viipyi lähes vuosisadan, ennenkuin plebeijien
+onnistui taistellen saavuttaa suuri, ratkaiseva _valtiollinen_ oikeus,
+joka avasi heille pääsyn _konsuleiksi_. Jäykällä itsepäisyydellä,
+lahjomisella, ja vaaliteknillisillä tempuilla ja monilla muilla
+juonilla patriisien onnistui vuosi vuodelta viivästyttää uudistuksen
+toteuttamista. Aina voitiin epämiellyttävä päätös tai vaali tehdä
+mitättömäksi, jollei muutoin niin pappien ja auguurieh avulla, jotka
+selittivät enteet ja merkit epäsuotuisiksi.[153]
+
+Vuoden 220 e.Kr. paikkeilla tapahtui kerran, että senaatinpuolue
+teki mitättömäksi erään sille epämieluisen miehen vaalin ratsuväen
+päälliköksi siitä syystä, että hiiri oli vinkunut nimitystilaisuudessa.
+Ja tarpeen tullen voi Iuppiter jyristä. Ukkonen tai sade julkisen
+toimituksen aikana oli kylliksi, että auguuri voi julistaa taivaan
+vihaa. Niin, tarvittiin vain, että joku kokouksen osanottajista
+pyörtyi, ja virkamiehen, joka johti keskustelua, oli pakko lykätä
+keskustelut siksi, kunnes kansa oli sovittautunut vihastuneen
+jumalvoiman kanssa. Näin ollen voitiin vapaasti harjoittaa kaikenlaisia
+koirankujeita. Täydellä syyllä kutsuttiin pyörtymiskohtausta
+»vaalisairaudeksi».
+
+Ajan pitkään plebeijien vaatimuksia ei kuitenkaan voitu tehdä tyhjäksi
+luikerteluilla ja vehkeillä. Lopulta patriisien täytyi, olkoonpa että
+se tuli laiksi tai tavaksi, myöntyä siihen, että _toisen konsulin tuli
+olla plebeiji_.
+
+Asian ratkaisi kenties ennen kaikkea gallialaisten aiheuttama Rooman
+hävitys vuonna 387. Osaksi Rooman aatelisto oli näet suuresti
+vähentynyt taistelussa gallialaisia vastaan, osaksi ymmärrettiin,
+että jos gallialaiset hyökkäisivät uudestaan, tahi jos jouduttaisiin
+sotaan muita yhtä vaarallisia vihollisia vastaan, Rooman puolustusvoima
+täytyisi käyttää äärimmilleen. Ja tämä ei voisi tapahtua vähemmällä,
+kuin että koko väestö saisi täydet kansalaisoikeudet.
+
+Kun jää oli näin murrettu, avautui suhteellisen nopeasti plebeijeille
+pääsy toiseen toisensa perästä korkeimmista valtionviroista ja sitä
+tietä _senaattiinkin_ — oli nimittäin vähitellen tullut tavaksi, että
+korkeimmat virkamiehet virkavuotensa kuluttua astuivat senaattiin.
+Vuoden 300 paikkeilla plebeijit olivat taistellen saavuttaneet
+samat kansalaisoikeudet kuin patriiseilla, ja rikkirepivät
+yhteiskuntataistelut olivat lopussa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+»Rooman sisäisellä historialla on todellakin ihmeellisen yksinkertainen
+kulku», sanoo ranskalainen Duruy loistavasti sen vaiheita kuvatessaan.
+»Rooman valtiosääntö kehittyy loogillisella johdonmukaisuudella tai
+luonnonlakien horjumattomalla säännöllisyydellä. Sen hitaassa, mutta
+voimakkaassa kasvussa on aivan näkevinään kehittyvän sen puun, joka
+on varjostava maanpiirin.» Rooman ensimmäisen asujamiston lukumäärää
+lisäävät osaltaan muukalaiset ja pakolaiset, »miehet ilman perhettä
+ja melkein ilman jumalia. Näistä plebeijeistä tuli Roomalle väline
+uusien alueiden valloittamiseen; he kasvavat lukumäärältään ja
+merkitykseltään. Yhtenä päivänä he auttavat patriiseja karkoittamaan
+tyrannin; mutta niin pian kuin yksinvallan vaara on ohi, on apukin
+unhotettu.» Silloin he ryhtyvät yhä voimakkaampiin pakotuskeinoihin, ja
+lopputuloksena on heidän täydellinen valtiollinen ja yhteiskunnallinen
+tasa-arvoisuutensa patriisien kanssa.
+
+Ihailtavalla, melkein ainutlaatuisella tyyneydellä, verenvuodatuksetta
+ja aina todistaen roomalaisten järkevää ja käytännöllistä käsityskantaa
+yhteiskuntaluokkien väliset riidat oli taisteltu onnellisesti
+loppuun. Taistelun maltillinen kulku riippui lähinnä siitä, että
+molemmat taistelevat puolueet kunnioittivat toisiaan. Rooma oli
+yhteiskunta, jossa sekä patriisit että plebeijit pitivät suuressa
+arvossa työteliäisyyttä ja yksinkertaisia tapoja. Sinne ei ollut vielä
+virrannut suuria rikkauksia aiheuttamaan ylellisyyttä ja tuhlausta
+vastakohtanaan huutava hätä. Yläluokan, jolla oli sellainen mies
+kuin Cincinnatus esikuvana, täytyi suurin piirtein siveellisten
+ominaisuuksiensa takia herättää vastustajissaankin kunnioitusta.
+Tämän vuoksi yhteiskunnallinen taistelu sai Roomassa maltillisen ja
+vilpittömän leiman, joten se ratkaisevasti erosi Kreikan yhteiskuntien
+verisistä puoluetaisteluista ja äkillisistä mullistuksista.
+
+Myöhemmin asianlaita oli toinen. Myöskin roomalaiset saivat kokea
+verisiä sisällissotia. Mutta silloin olikin Roomassa vastakohta
+rikkaitten ja köyhien välillä, tullut kuulumattoman räikeäksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Aateluus oli Roomassa vuoden 300 seutuvilla alkaen enää vain tyhjä
+nimi. Mutta, kuten Mommsen sanoo, »mitä vähemmän patriisit nyt
+merkitsivät ja mitä vähempään kykenivät, sitä jyrkemmin ilmeni
+junkkarihenki. Sukuaateliylpeys eli läpi vuosisatojen jäännöksenä
+säätyetuoikeuksista. Ymmärtääkseen Rooman myöhäisempää historiaa, ei
+saa unohtaa erinäisten junkkaripiirien ivallisen ylimielistä sävyä
+’alhaissukuisia’ kohtaan. Tietenkään he eivät kyenneet siten saamaan
+aikaan muuta kuin kiihdyttämään itseään ja toisia, mutta sen he sitten
+ovatkin tehneet parhaan kykynsä mukaan.[154]
+
+Luonnollisesti patriisisukujen parhaimmisto pidättäytyi sellaisista
+huonon luonteen rakastettavista purkauksista, mutta sellainen
+tyhjänpäiväinen torailu aiheutti kuitenkin tarkoituksettomien
+jälkimaininkien tavoin taistelua, jonka olisi pitänyt olla lopetettua,
+ja synnytti nurjamielisyyttä molemmin puolin.»
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Leo Bloch, Soziale Kämpfe im alten Rom.
+
+
+
+
+CINCINNÁTUS.
+
+
+Sellaisissa tapauksissa, jolloin jokin suuri vaara, sisäinen tai
+ulkonainen, uhkasi Roomaa, senaatti asetti tavallisesti _diktaattorin_,
+joka rajattomalla vallalla vallitsi koko yhteiskuntaa ja kaikkien
+kansalaisten elämää. Täytyihän taistelukentällä tahi muissakin
+tilanteissa, jotka vaativat nopeaa ratkaisua, _yhden_ tahdon määrätä.
+Sellaisissa tapauksissa oli arveluttavaa, jos korkein valta oli jaettu
+kahden henkilön kesken, joilla oli yhtä suuri valta ja mahti. Tämä
+tosiasia on synnyttänyt diktatuurin. Mutta tätä yksinvaltaa ei saanut
+pitää kauemmin kuin korkeintaan puoli vuotta. Tehtävänsä toimitettuaan
+diktaattorista tuli tavallinen yksityismies, ja kenellä tahansa oli
+oikeus vaatia hänet tilille vallankäytöstään.
+
+Kerran, kun roomalaiset olivat joutuneet vaaralliseen sotaan
+naapuriensa _ēkvien_ kanssa, saapui Roomaan musertava tieto. Toisen
+konsulin taitamattomuuden vuoksi hänen johtamansa osa sotajoukosta
+oli joutunut omassa leirissään vihollisten saartamaksi. Hädissään
+roomalaiset eivät nähneet muuta pelastuksen tietä kuin keskittää
+kaiken vallan yhden miehen käsiin. He valitsivat diktaattoriksi
+Cincinnatuksen[155], erään patriisin, joka konsulina ollessaan oli
+tullut kuuluisaksi järkähtämättömyydestään ja vakavuudestaan. Hänellä
+oli pieni talo Tiberin toisella rannalla. Kun senaatin lähettiläät
+tulivat sinne ilmoittamaan hänelle vaalin tuloksen, hän oli kyntämässä
+maataan.
+
+Seuraavana aamuna, hän esiintyi diktaattorin purppurareunusteisessa
+togassa Forumilla ja kutsui kaikki miehet aseisiin. Hän järjesti
+miehet legiooniin ja otti itse korkeimman päällikkyyden. Keskiyöllä
+roomalainen sotajoukko oli ekvien leirin edustalla. Yön hiljaisuudessa
+hän saartoi nyt vuorostaan viholliset ja teetti sotilailla vallituksen
+vihollisen leirin ympäri. Kun työ oli likipitäin valmis, Cincinnatus
+käski joukkojensa kohottaa sotahuudon. Kun heidän eristetyt toverinsa
+kuulivat sen, he rohkaistuivat ja kävivät hyökkäykseen vihollista
+vastaan; ja niin pian kuin diktaattori oli saanut varustuksensa
+valmiiksi, hän hyökkäsi toiselta puolelta. Ekvit huomasivat silloin,
+että he olivat kahden tulen välissä, ja tarjosivat rauhaa. Cincinnatus
+suostui myöntämään heille vapaan lähdön, mutta heidän tuli luovuttaa
+roomalaisille aseensa ja päällikkönsä. Kuudentenatoista päivänä
+diktaattori luopui hyvin suoritetun työnsä jälkeen korkeasta virastaan,
+joka oli anneltu hänelle kuuden kuukauden ajaksi, ja palasi pellolleen.
+Kaikkina aikoina hän pysyi oikean roomalaishengen esikuvana.[156]
+
+       *       *       *       *       *
+
+Diktatuurihan oli oikeastaan ainiaaksi kumotun kuninkuuden
+henkiinheräämistä toisen nimisenä. Beloch on koettanut antaa
+tälle omituiselle ilmiölle ymmärrettävän selityksen. Tutkittuaan
+perusteellisesti konsuli- ja diktaattorikausien pituutta hän on
+päätynyt siihen olettamukseen, että diktatuuri, eikä konsulivirka
+— seurasi heti kuninkuutta. Vasta sitten, kun diktatuuri oli ollut
+voimassa puoli vuosisataa, kehittyi siitä vähitellen konsulin virka.
+On voinut käydä sillä tavoin, että ratsuväen päälliköstä, jonka
+diktaattori aina nimitti, tehtiin hänen virkatoverinsa ja hän sai samat
+oikeudet kuin diktaattori. Diktatuuri oli siis jo vanha ja koeteltu
+virka, kun myöhemmin vaikeissa tilanteissa nähtiin olevan syytä
+herättää se lyhyeksi ajaksi henkiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaksikymmentä vuotta ekviläis-voittonsa jälkeen Cincinnatus taas
+pelasti kansansa. Eräs ylhäinen roomalainen, nimeltään Spūrius Mælius
+koetti nimittäin niihin aikoihin[157] valtiokaappauksella anastaa
+itselleen korkeimman vallan. Ainakin syytettiin häntä siitä.
+
+Mælius oli upporikas mies, ja kun Roomassa vallitsi ankara nälänhätä,
+hän tuumi käyttää omaisuuttansa niin, että hän sen avulla pääsisi
+itsevaltiaaksi. Tilanne oli, Livius kertoo, niin epätoivoinen, että
+joukko ihmisiä lyhensi tuskansa siten, että »verhosi päänsä ja
+heittäytyi Tiberiin».
+
+Mælius ryhtyi nyt ostamaan suurissa määrin viljaa Etruriasta ja
+jakamaan sitä nälkäänäkevälle kansalle. »Anteliaisuudellaan hän
+lumosi rahvaan, niin että se kulki hänen perässään seurueena,
+menipä hän minne tahansa», sanoo Livius. »Hän esiintyi sen ohessa
+niin komeasti ja korskeasti, että ylitti sen, mikä on soveliasta
+yksityiselle henkilölle.» Näytti siltä, että hän pyrki _hyvin_
+korkeaan — ja kiellettyyn — asemaan. Pian viranomaiset saivat
+siitä myöskin todisteita. Keksittiin, että asevarastoja oli koottu
+Mæliuksen taloon, että siellä pidettiin salaisia kokouksia, että
+suunnitelmia oli tehty poliittisen vallankumouksen toimeenpanemiseksi,
+jopa, että hän oli ostanut kansantribuunitkin. Niin peloittava oli
+vaara, joka uhkasi Rooman vapautta, että turvauduttiin diktaattorin
+asettamiseen. Diktaattoriksi tuli jälleen Cincinnatus. Hän oli nyt
+kahdeksankymmenvuotias, mutta ruumiiltaan ja sielultaan murtumaton.
+
+Valtansa nojalla hän lähetti ratsuväenpäällikkö Serviliuksen Mæliuksen
+luo terveisin: »Diktaattori kutsuu sinua.» Mælius aavisti pahaa
+ja pakeni rukoillen rahvaan suojelusta. Mutta Srrvilius sai hänet
+kiinni ja surmasi hänet. Kun hän Cincinnatukselle kertoi, mitä oli
+tapahtunut, diktaattori lausui: »Kiitos sinulle, Gaius Servilius,
+miehuullisuudestasi! Valtio on pelastettu.»
+
+Mæliuksen omaisuus takavarikoitiin valtion rahastoon, ja se talo, jossa
+hän oli punonut juoniaan roomalaisten vapauden tuhoksi, oli näistä niin
+vihattava, että se päätettiin hajoittaa perustuksiaan myöten.
+
+
+
+
+GALLIALAISET HÄVITTÄVÄT ROOMAN.
+
+
+Vuonna 387, samana vuonna, joka oli niin helleenejä nöyryyttävä, oli
+myöskin onnettomuudenvuosi roomalaisille. Silloin oli kysymys ikuisen
+kaupungin olemassaolosta. Pohjoisesta tulivat hyökäten villit _keltit_
+eli _gallialaiset_.
+
+Gallialaiset olivat aikaisemmin asuneet nykyisessä Ranskassa, jota
+roomalaiset senvuoksi nimittivät _Transalppiseksi Galliaksi_[158].
+Sieltä he olivat menneet yhdelle suunnalle yli nykyisen Englannin
+kanaalin ja asettuneet Brittein saarille. Toiselle suunnalle he olivat
+tunkeutuneet viljavalle Pon tasangolle eli _Cisalpiseen Galliaan_[159],
+»Italian suloisten hedelmien ja erittäinkin sen viinin houkuttelemina,
+viinin, joka silloin oli heille uusi nautinto», sanoo Livius.
+Pääasiallisesti kyllä laidunmaiden tarve veti voimakkaimmin näitä vielä
+paimentolaisina eläviä joukkoja etelään.
+
+Kelttiläisillä oli levottomuus ja vaelluksenhalu verissä. He eivät
+viihtyneet paikoillaan eivätkä tahtoneet asettua vakinaisesti asumaan.
+Ollen sotaisia ja hurjan rohkeita he olivat naapurikansojen alituisena
+kauhuna. He olivat hyviä sotilaita, mutta huonoja porvareja. Senvuoksi
+he ovatkin vapisuttaneet kaikkia naapurivaltioita, mutta itse eivät ole
+koskaan perustaneet suurta yhtenäistä valtiota. He olivat muinaisajan
+mustalaisia.
+
+Cisalpisesta Galliasta alkoi eräänä päivänä lukuisia kelttiläisjoukkoja
+kulkeutua kauemmas etelään ja mennä yli Apenniinienkin. Ennenkuin
+roomalaiset aavistivatkaan, vaeltajakansa oli uhkaavan lähellä heidän
+kaupunkiaan. Sotajoukko, joka läksi pysäyttämään vihollisia, vallan,
+lamaantui kauhusta nähdessään villinnäköiset ja rajuluontoiset,
+suurikokoiset barbaarit. Gallialaisten taistelutapa oli aivan toinen,
+kuin mihin roomalaiset olivat tottuneet naapurikansojen kanssa
+kahakoidessaan. Sellainenkin seikka kuin gallialaisten luihin ja
+ytimiin tunkeva sotahuuto oli jo kokonaan uutta roomalaiselle ja samoin
+kauheat torventoitotukset sotaluikuista — kelttiläinen keksintö —,
+joilla nämä barbaarit nostattivat taisteluhaluaan.
+
+Legioonat eivät kestäneet kauan. Ne hajautuivat hurjaan pakoon. Koskaan
+roomalaiset eivät ole kärsineet niin ratkaisevaa tappiota, he eivät
+koskaan aiemmin eikä myöhemmin ole niin kunniattomasti hylänneet
+taistelukenttää, missä Rooman kohtalo piti ratkaista. Roomalaisille
+historioitsijoillekin oli taistelun tulos täydellinen arvoitus.
+
+Pakokauhu levisi sotajoukosta koko Rooman kansaan. Silmänräpäyksessä
+yhteiskunta höltyi liitoksistaan. Ei kukaan kyennyt hillitsemään
+myrskyä, ei ollut niin arvovaltaista, jota olisi toteltu. Kukin
+ajatteli vain omaa pelastustaan ja pitäen kaikkea menetettynä välitti
+vähät muusta. Melkein koko väestö pakeni läheisiin kaupunkeihin.
+
+Roomalaisten onneksi barbaarit pysähtyivät vähäksi aikaa taistelun
+jälkeen ryöstääkseen, hakatakseen päät kaatuneilta vihollisilta
+ja viettääkseen hurjia juominkeja ihastuneina helposti saamastaan
+voitosta. Roomalaiset saivat aikaa tointua ja ryhtyä tarpeellisiin
+toimenpiteisiin pelastaakseen Rooman nimen häviämästä. Muutamat
+urhoolliset miehet vetäytyivät _Capitóliumiin_, linnaan, joka vastaa
+kreikkalaisten kaupunkien akropolista. Sinne pelastettiin myöskin,
+mitä oli pelastettavissa hopeaa, kultaa ja muita arvoesineitä. Tähän
+kallioon oli barbaarien hyökkäys musertuva. Tällä kalliolla ikuinen
+Rooma oli pitävä puolensa ja tältä pieneltä paikalta nouseva tuhasta
+uudistunein voimin. Itse kaupunkiin jäi ainoastaan muutamia ylhäisiä
+vanhuksia, entisiä konsuleja ja senaattoreja. He eivät tahtoneet
+nauttia linnan ruokavaroja, eivätkä myöskään elää kaupunkinsa
+perikadon jälkeen. He pukeutuivat komeimpiin pukuihinsa ja istuutuivat
+virkatuoleilleen lepyttääkseen, uhrikuolemallaan Roomalle suuttuneet
+jumalat.
+
+Seuraavana päivänä gallialaiset hyökkäsivät kaupunkiin. He eivät
+tienneet, mitä ajatella, kun näkivät nuo kunnianarvoiset harmaahapset,
+»jotka ylpeän ja vakavan muotonsa takia näyttivät heistä muistuttavan
+jumalia», Livius kertoo. »Heidän seisoessaan syventyneinä
+katselemiseen, ikäänkuin vanhukset olisivat olleet kuvapatsaita,
+kerrotaan erään gallialaisen nykäisseen erästä vanhusta parrasta.
+Vihastuneena roomalainen kohotti norsunluusauvansa ja löi sillä miestä
+päähän. Silloin alkoi verilöyly, ja kaikki harmaahapset murhattiin
+istualleen tuoleilleen. Senjälkeen talot ryöstettiin ja jätettiin
+liekkien uhriksi.» Rooman hävitys oli maailmaa järkyttävä katastrofi.
+Kreikkalainen historioitsija Diodoros kertoo, että huhu siitä saapui
+myöskin Kreikkaan. Siellä kerrottiin, että »kaukaa pohjoisista
+seuduista, hyperborealaisten[160] maasta oli tullut sotajoukko ja
+tuhonnut 'kreikkalaisen', Rooma-nimisen kaupungin, joka oli hyvin
+kaukana lännessä, suuren meren läheisyydessä.»
+
+Epäonnistuttuaan yrityksessään vallata Capitoliumi rynnäköllä
+gallialaiset alkoivat piirittää linnaa. Eräänä tähtikirkkaana yönä
+muutamat heidän uhkarohkeimmista miehistään koettivat yllättää linnan
+miehistön. Yhden ja toisen onnistui kiivetä ylös jyrkkää kallioseinää,
+joka oli jätetty vartioimatta. Ei ainoakaan ääni rikkonut yön
+hiljaisuutta; eivät edes koirat haukkuneet. Mutta äkkiä Junon pyhä
+hanhi alkoi kaakottaa ja siipiään räpytellen lennellä ympäriinsä.
+Tämä pelasti piiritetyt, sillä hanhen kaakotukseen heräsi _Mánlius_,
+tarttui aseisiin ja teki hälytyksen. Mutta katsohan: tuolla jo yksi
+gallialainen seisoo ylhäällä kalliolla. Manlius hyökkää sinne ja
+antaa hänelle iskun kilvellään, niin että hän heittää kuperkeikkaa
+ja vie useampia tovereitaan mukanaan pudotessaan. Toiset, jotka
+ovat kauhuissaan heittäneet aseensa ja käsillään tarrautuneet
+kallionkielekkeisiin, passitetaan helposti toiseen maailmaan.
+»Niinkuin maanvieremä», Livius sanoo, »syöksyi koko vihollisjoukko
+syvyyteen.» Vartija, joka oli lyönyt laimin velvollisuutensa, sai tehdä
+vihollisille seuraa.
+
+Mutta sekä piiritettyjen että piiritysarmeijan keskuudessa vallitsi
+ankara puute, ja kulkutaudit raivosivat ahtaalle alalle kootuissa
+gallialaisjoukoissa. Lopuksi linnan miehistöllä ei ollut mitään
+syötävää, ja se oli aivan uupunut alituisesta vahdinpidosta. Kun
+roomalaiset viimein, seitsemän kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen,
+olivat niin menehtyneet, että he melkein sortuivat voimattomuudesta
+aseittensa painon alla, he tarjosivat gallialaisille noin viiden
+miljoonan nykyisen markan suuruista summaa kullassa vapaata poispääsyä
+vastaan. »Tämä oli», Livius sanoo, »kansan hinta, joka pian oli
+hallitseva maailmaa.» Että gallialaiset hyväksyivät tarjouksen,
+johtuu siitä, että he olivat saaneet ilmoituksen, että vihollisia oli
+hyökännyt heidän Pon varrella oleville alueilleen.
+
+Kultaa punnittaessa gallialaiset käyttivät vääriä painoja. Mutta
+kun roomalaiset kieltäytyivät hyväksymästä tällaista, laski
+gallialaisruhtinas olkapäitään kohauttaen myöskin miekkansa
+vaakakuppiin lausuen roomalaisten korvissa sietämättömiltä kuuluvat
+sanat: »Væ victis!» (Voi voitettuja!)
+
+Seuraavassa hetkessä kääntyy, lehti. Juuri kun oltiin lunnaita
+punnitsemassa, silloin roomalainen diktaattori _Camillus_, mies, jolla
+oli suuri voittajamaine, on gallialaisten kimpussa taisteluvalmiine
+sotajoukkoineen ja voittaa heidät perin pohjin. Sen jälkeen hän
+kulkee riemusaatossa Roomaan, ja häntä tervehditään »Rooman toisena
+perustajana».
+
+Tämän kunnianimen hän ansaitsi kaksin kerroin, kun hän ehkäisi
+maanmiestensä aikeet alakuloisuuden valtaamina hylätä tuhottu
+kaupunkinsa. Voimakkaasti hän puhui kansankokouksessa tätä
+pelkurimaista ehdotusta vastaan. »Esi-isämme», hän sanoi, »jotka
+olivat paimenia ja useammalta paikkakunnalta kerääntyneitä
+muukalaisia, tapasivat näillä seuduin vain metsiä ja soita, ja
+kuitenkin he rakensivat lyhkäisessä ajassa uuden kaupungin. Ja nytkö
+olisi meistä — kun Capitolium ja linna, kun jumalain temppelit ovat
+vahingoittumattomina — työlästä tehdä, minkä jokainen yksityinen olisi
+pitänyt aivan luonnollisena, jos hänen talonsa olisi palanut, nimittäin
+rakentaa se uudelleen! Jos me pakenemme toiseen kaupunkiin, eiköhän
+silloin milloin tahansa tulipalo voi hävittää myöskin sitä? Ja eikö
+sitten isänmaan kamaralla, tällä maalla, jota me nimitämme äidiksi,
+ole mitään, joka meitä pidättää? Kiinnittääkö isänmaanrakkautemme
+meitä vain taloihin ja hirsiin? Eikö se ole paljoa erottamattomammin
+yhdistetty näiden kukkulain ja kenttien, Tiber-joen ja koko tämän
+seudun näkyyn, joka meillä on joka päivä ollut silmiemme edessä? Eikö,
+oi roomalaiset, kaikki tämä pidättäisi teitä nyt rakkauden siteillä
+pysymään kotonanne! Muuten tulee varmasti päivä, jolloin kotiseudun
+muisto, jonka olette hyljänneet, herättää kalvavan kaipauksen
+mielissänne.» Tällaisin hellyttävin sanoin hän sai roomalaiset jäämään
+paikoilleen ja tarmolla ryhtymään kaupunkiansa uudestaan rakentamaan.
+
+Sittemmin Camillus oli useampia kertoja päällikkönä Rooman vihollisia
+vastaan taisteltaessa, ja voitto seurasi aina hänen sotamerkkejään.
+Kun hänet viimeisen kerran valittiin diktaattoriksi, hän oli
+kahdeksankymmenvuotias. Vähän sen jälkeen hän kuoli kulkutautiin.
+Hän oli ollut eläessään viisi kertaa diktaattorina ja neljä kertaa
+viettänyt triumfin.
+
+Koko kertomus Camilluksen gallialaisvoitosta ja siitä, mitenkä hän esti
+roomalaiset hylkäämästä kaupunkiaan, on kuitenkin suuresti somistettu
+ja kaunisteltu myöhemmällä ajalla legendaksi muodostuessaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Räikeä vastakohta niille kunnianosoituksille, joita Camillus sai
+osakseen, on se kohtalo, jonka alaiseksi joutui urhoollinen ja valpas
+Manlius. Vaikka hän itse oli patriisi, hän oli yhteiskunnallisissa
+taisteluissa plebeijien puolella. Hänet saattoi toimimaan näin osaksi
+sääli köyhiä sotatovereitaan kohtaan, osaksi harmi, kun hän näki,
+kuinka patriisit tekivät oman puoluejohtajansa Camilluksen juhlituksi
+sankarikseen. Kiihkeä Manlius joutui lopulta pois suunnillaan, ja
+häntä epäiltiin suunnitelmista yllyttää köyhempi väestö kapinaan.
+Viranomaiset haastoivat hänet oikeuteen, ja kansanyllyttäjänä hänen
+osakseen tuli sama tuomio, joka ennen häntä oli kohdannut Spurius
+Mæliusta ja Spurius Cassiusta. Vanhan tarun mukaan hänet syöstiin alas
+Tarpejin kalliolta, samalta paikalla, jolla hän oli kerran suorittanut
+kuuluisan pelastustyönsä.
+
+Kirjallisuutta:
+
+H. d'Arbois de Juhainville, Les Celtes.
+
+
+
+
+AITO TALONPOIKAISKANSAA,
+
+
+jolla oli talonpojan ihailtavan sitkeä kestävyys, olivat roomalaiset.
+Kyntäminen oli työtä, joka sopi suurtalon pojan yhtähyvin kuin
+pienviljelijänkin arvolle, isälle kuten pojallekin. Rikkaasta
+roomalaisesta oli kunnia, jos häntä pidettiin kelvollisena
+maanviljelijänä ja maatalousmiehenä. Kotinsa oli hänellä maalla.
+Kaupungissa hänellä oli vain pienehkö talo, johon hän voi majoittua
+hoitaessaan liikeasioitaan ja halutessaan saada kuumimpana vuodenaikana
+hengittää vähän raittiimpaa ilmaa kuin tukahduttavan Campagnan
+seisovavetisistä lammikoista ja soista nousevia kuumehöyryjä.
+Valtavilla salaojituslaitteilla — paljon puhuttu roomalainen
+viemärijohtolaitos — parannettiin Rooman terveydellisiä olosuhteita
+melkoisesti, ja vähintään yhtä paljon olivat siinä apuna suuret
+vesijohtolaitteet, jotka toivat raikasta lähdevettä vuorilta
+kaupunkiin. Suurinta näistä kuuluisista vesijohdoista ei rakennettu
+kuitenkaan ennenkuin vuonna 312 e.Kr. Se oli yli 16 km. pitkä. Suuren
+likajohdon, »Cloaca maximan» rakentamista pidettiin Tarquiniusten
+ansiona. Itse pääjohto oli niin valtavan suuri, että korkeaksi
+kuormattu vaunu voi ajaa sen sisälle. Vielä kuudennella vuosisadalla
+j.Kr. oli Cloaca maxima käytännössä, onpa eräs haara siitä käytännössä
+tänäkin päivänä.,
+
+Tiheän asutuksensa takia oli Roomassa kuitenkin paljon toivomisen
+varaa terveydenhoidollisessa suhteessa. Se oli, kuten Schück
+sanoo,- »ylikansoitettu, ahdas, ruma, huonosti rakennettu ja
+epäterveellinen kaupunki, jossa ei ollut lainkaan esteettisesti
+miellyttäviä keskuspaikkoja. Itse asiassa Rooma oli joukko yhteen
+kasattuja latinalaisia kyliä. Kauneudentajunta, joka aateloi
+helleenien kaupungit ja joka ilmeni kansalaisten halussa koristaa
+ainakin akropolis kalleilla marmoritemppeleillä[161], pystyttää
+kaupunkiin pylväistöjä, rakentaa toreja ja istuttaa puistoja, tämä
+kauneudentajunta ei ollut vielä herännyt roomalaisten tietoisuudessa.
+Rooman kukkulain talonpoikaiskylät olivat tosin kasvaneet
+kaupungeiksi, jotka olivat levinneet vanhojen muuriensa ylitse ja
+täyttäneet laaksot, ja olkikattoiset majat olivat muuttuneet tiili-
+ja ristikkopuurakennuksiksi, mutta rakentaminen oli tapahtunut ilman
+suunnittelua ja järjestystä. Talot, jotka yleensä oli rakennettu
+ilmassa kuivatuista tiilistä ja olivat senvuoksi väriltään
+likaisenharmaita, olivat ahtailla, melkein huimaavan jyrkillä mäillä
+tahi riippuivat kuin linnunpesät äkkijyrkänteillä, yksi toisensa
+yläpuolella.» Sellaiselta näytti alussa »ikuinen kaupunki», jonne
+meidän aikanamme ja jo vuosisatojen ajan lukemattomat joukot ovat
+tehneet pyhiinvaellusmatkojansa. Ei kukaan saattanut aavistaa, mitä
+suuria saavutuksia tulevaisuus toisi helmassaan.
+
+Turistille, joka on katsellut Ateenan akropolista, on Rooman keskus
+ja muistorikkain paikka, Forum, jossakin määrin pettymys. Kuinka
+köyhältä, kuinka harmaalta se vaikuttaakaan. Mutta niinpä tällä
+muistorikkaalla paikalla ei olekaan Akropoliin hallitsevaa asemaa,
+sen muistomerkit eivät kuvastu kohti sinertävää merta eivätkä ole
+pystytetyt läpinäkyvään eetteriin. Raunioitten kauneusarvo Rooman
+Forumilla ei luo tunnelmaa maailman muistorikkaimmalle torille, sen tuo
+henkäys menneitten vuosisatojen kunniasta. Mitä merkillisiä puheita
+sillä torilla on pidettykään ja mitä merkillisiä päätöksiä tehty aina
+Rooman kuninkaiden taruajalta suuren germaanilaisen kansainvaelluksen
+aiheuttamaan maailmanvaltakunnan perikatoon asti! Tällä torilla kaikui
+ankaran Caton ääni jännittyneenä kuuntelevan kansan korviin, siellä
+pitivät Gracchus-veljekset tuliset puheensa, siellä antoi Cicero
+kaunopuheisuutensa virran juosta, siellä puhui Julius Cæsar ylpeät
+sanansa, ja maailmaa hallitseva keisari teki sieltäkäsin julistuksensa
+tiettäväksi. Tällä torilla vuoti Verginian veri isän antamasta
+tikariniskusta, ja tällä torilla tuhosivat liekit murhaajien raateleman
+Cæsarin ruumiin. Täällä kuljetettiin lugurthaa, aavikkojen kuningasta,
+kahleissa triumfaattorin vaunujen edellä, ja saman kohtalon sai täällä
+osakseen gallialaisten vapauden urhoollinen puolustaja Vercingetorix ja
+Tusnelda, jalon germaani Arminiuksen uskollinen puoliso. Täällä ovat
+käyskennelleet kerran ympäriinsä runoilijat Vergilius, Horatius ja
+Ovidius.[162]
+
+Mutta siihen aikaan, jolloin Ateena Perikleen vallitessa vietti
+ihanimman kukoistuksensa aikaa, Rooma oli vielä suuri talonpoikaiskylä,
+täynnä olkikattoja, kylä, jossa ei ollut ainoatakaan kotimaista
+taiteilijaa tai kirjailijaa. Vielä 300-sataluvun puolivälissä
+Rooma pohjoisempien rikkaitten etruskilaisten kaupunkien ja etelän
+kreikkalaisten kaupunkien rinnalla jäi ratkaisevasti varjoon.
+Kreikkalaisiltahan oli roomalaisiin verraten etumatkaa lähes kokonainen
+vuosituhat.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Maanviljelys oli verrattomasti tärkein elinkeino vanhassa Roomassa.
+Latinalainen sana _cultúra_ merkitsee oikeastaan »maanviljelys». Mutta
+jo roomalaiset itsekin ajan kuluessa huomasivat, että siirtyminen
+paimentolaiselämästä kyläasutukseen ja maanviljelykseen ei muuta kansaa
+kulttuurikansaksi. Se suo vain edellytykset korkeamman laatuiselle
+sivistykselle. »Vasta kaupungit kykenevät luomaan kulttuurin», sanoo
+eräs myöhäisroomalainen kirjailija.[163]
+
+Kaupungit saavat kiittää kauppaa ja käsityötä synnystään. Täytyihän
+talonpojan myydä viljansa, viininsä, karjansa ja muut tuotteensa
+saadakseen toisia välttämättömyystavaroita. Mitään varsinaista
+kauppiassäätyä Roomassa ei kuitenkaan ollut vielä olemassa. Kotimainen
+kauppa oli suurimmalla osallaan vaihtokauppaa, ja ulkomaista kauppaa
+harjoittivat suurtilanomistajat itse, jotka yksin kykenivät rakentamaan
+aluksia ja lastaamaan ne viljalla, rakennusaineilla ja muilla
+tuotteilla sekä myöskin orjilla. Suuret maanomistajat olivat samalla
+kertaa liikemiehiä ja kapitalisteja. Voimaperäisempi kaupallinen
+elämä ei kuitenkaan voinut kehittyä toimeenpanematta varsinaista
+työnjakoa ja kantokykyistä teollisuuspohjaa, ilman teollisuutta,
+joka tuotti vientitavaraa. Mutta Roomassa ei käsiteollisuus kyennyt
+koskaan kohoamaan suurteollisuuden eikä taidekäsityön tasolle.
+Rooma oli tosin huomattava kauppakaupunki, mutta vain latinalaista
+mittapuuta käyttäen. Tosinhan kaupunki oli koko Latiumin tuotteiden
+varsinainen keräyspaikka- ja suurenpuoleisen tarvikemäärän jakelija,
+jotka osaksi valmistettiin itsessään Roomassa, osaksi tuotiin sinne,
+pääasiallisesti Suur-Kreikasta, Sisiliasta, Kreikasta ja Karthagosta;
+mutta perimmältään Rooma ei suinkaan ollut kauppakaupunki, kuten esim.
+Tarentum tahi etruskilainen Caere, vaan se oli ja pysyi kauan vain
+maataviljelevän maan keskipisteenä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Roomalainen ymmärsi siihen aikaan kaupunkinsa ja maansa talonpojan
+näkökannalta; ja mitäpähän muuta olivatkaan hänen valloitussotansa
+kuin talonkauppoja suuressa mittakaavassa, vaikka maksuvälineenä
+käytettiinkin verta rahojen asemesta! Voitettujen täytyi joko
+täydellisesti mukautua roomalaiseen taionpoikaisväestöön tahi heidän
+täytyi luopua suurehkosta osasta peltomaitaan, tavallisesti kolmannesta
+osasta, johon silloin aina rakennettiin roomalainen talonpoikaistalo.
+»Monet kansat», Mommsen sanoo, »ovat voittaneet ja ryöstäneet kuten
+roomalaiset, mutta ei mikään kansakunta ole kuten he otsansa hiessä
+tehnyt asevoimin valloitettua maata omakseen ja aurankärjellä toisen
+kerran vallannut maata, minkä keihäs kerran oli kukistanut. Mitä sota
+antaa, sen se myös voi ottaa, mutta ei sitä valtausta, jonka kyntäjä
+tekee. Tosiasia on, että roomalaiset tietysti ovat joutuneet tappiolle
+monessa taistelussa, mutta tuskin koskaan heidän on tarvinnut luopua
+roomalaisesta maasta. Siitä he saavat kiiltää talonpojan sitkeää
+turpeeseen kiintymistä. Peltomaan omistuksessa ja isännyydessä on
+miehen ja valtion voima. Rooman suuruus on rakennettu kansalaisten
+maanomistuksen ja maalaisväestön yhdenlaatuisuuden lujalle perustalle.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kunnioitus, jota roomalaiset tunsivat rauhallista työtä kohtaan,
+aiheutti yhtä suuressa määrin kuin heidän voimakas valtiotunteensa
+sen, että heistä tuli ei ainoastaan Italian, vaan maailman valtiaita.
+Vapaa maanomistaja itse auran takana — siinä kuva elämästä, jota
+sparttalaisista ei voitaisi ajatellakaan, vaikkakin roomalaiset heitä
+monessa suhteessa muistuttavatkin. Mutta sparttalaisista ei voinutkaan
+koskaan tulla kulttuurin edistäjiä, eivätkä he koskaan kyenneet
+pysyväisesti alistamaan toisia kansoja valtansa alle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Roomalaisen yhteiskuntaelämän toinen valoisa puoli sparttalaiseen
+yhteiskuntaelämään verraten on, että huolimatta suurista vaatimuksista,
+joita yhteiskunta yksityiselle asetti, kukin kumminkin sai olla
+_yksilö_ ja _ihminen_, eikä vain mehiläinen mehiläiskeossa; ja
+sen ankaran kasvatuksen, jonka Rooman nuoriso sai, sen se sai
+kodissaan. Roomassa kunnioitettiin _perhe-elämää_. Roomalaisessa
+avioliittokaavassa oli kaunis sisällys: »Missä sinä olet, siellä
+minäkin tahdon olla.» Perheen emännät, »matroonat», olivat
+kunnioitetussa asemassa, eikä heillä ollut haaremipakkoa, mihin Ateenan
+naiset oli alistettu. Ja Roomassa ei katkaistu, kuten Spartassa,
+tunteettomasti lasten ja vanhempien välistä suhdetta. Roomassa isä ja
+poika olivat kuten veljespari. Poika poistui tuskin koskaan isänsä
+rinnalta. Hän oli isänsä mukana sekä työssä pellolla että myöskin
+juhlissa ja vieraspidoissa ja kansankokouksissa. Senaattorien pojat
+seurasivat isiään vanhainneuvostoon ja salin sisäänkäytävän suulla
+kuuntelivat niiden viisaiden miesten sanoja, joiden tuoleilla he itse
+kerran tulisivat istumaan.
+
+Mutta isän ja pojan välinen toveruus ei kärsinyt pilailua — ei ainakaan
+pojan puolelta. Roomalaisella perheenisällä oli nimittäin mahtava
+valta. Hänellä oli rajoittamaton oikeus käyttää kotikuria. Saattoipa
+hän myydä vaimonsa ja lapsensa orjiksi vieläpä surmata heidät, ilman
+että hänen tarvitsi vastata siitä maalliselle tuomioistuimelle. Vain
+jumalille hän oli vastuunalainen sellaisista teoista.
+
+Vielä sittenkin, kun pojilla jo oli oma perhe tahi he olivat päässeet
+korkeimpiin valtion virkoihin, he olivat isän vallan alaisia.
+Merkillinen todiste tässä suhteessa on kertomus _Spúrius Cassiuksesta_.
+Ollessaan konsulina vuonna 485 hän oli esittänyt peltomaan ja viljan
+jakamista köyhimmille. Täten hän herätti epäluuloja, että hänellä
+oli aikeita villitä kansaa, ja niin pian kuin hänen konsuliaikansa
+oli loppunut, häntä syytettiin siitä. Erään tarinan mukaan asia
+lykättiin hänen isälleen, joka isänvaltansa nojalla tutkisteli poikaa
+ja tuomitsi hänet kuolemaan. Vaikka Spurius Cassius oli ollut kolme
+kertaa konsulina ja viettänyt triumfeja ja vaikka hän oli naimisissa ja
+hänellä oli useita lapsia, hän oli isänsä vallan ja holhouksen alainen.
+
+Vielä aikana, jota voidaan tarkastella historian täydessä
+valaistuksessa, voi sattua, että roomalainen isänvaltansa nojalla
+esiintyi poikaansa vastaan, joka oli kansantribuuni, sillä perusteella,
+että »poikanen» esitti liiaksi kansanmielisiä ja isäukon mielestä
+vahingollisia lakeja. Isä vaiensi yksinkertaisesti pojan käskien hänen
+jättämään puhujanpaikan ja seuraamaan häntä kotiin. Eikä ainoakaan ääni
+uskaltanut nousta tällaista isällisen oikeuden ilmaisua vastaan.
+
+Roomalaisen yhteiskunnan oinaan olemukseen kuului, Mommsen sanoo,
+»että pojan tuli pelätä isää, kansalaisen esivaltaa ja kaikkien
+pelätä jumalia.» Perheenisän vallan rajoja tuntematon kehitys, joka
+näin ilmenee roomalaisessa perheoikeudessa, on täysin vierasta
+kreikkalaiselle käsitykselle, mutta muistuttaa suuresti germaanilaista.
+Vanhojen pohjoismaalaisten keskuudessa kuitenkin samalla kertaa oltiin
+sisimmässään tyytyväisiä, kun poika uskalsi osoittaa jäykkäniskaisuutta
+ja itsekkyyttä.[164]
+
+Tuntuukin siltä, että Rooman suuruuden hinta oli kallis, joskaan ei
+_niin_ kallis, kuin minkä Spartan valta-asema maksoi. Molemmissa
+tapauksissa uhrattiin valtion edun takia liian paljon sitä vapautta
+ja luonnollista elämäniloa, joka tuo onnea elämän keväässä ja luo
+hohdettaan myöskin vanhuuden päivien ylle. Kuinka paljoa onnellisempi
+olikaan ateenalainen ja joonialainen nuoriso ja kuinka kohottavasti
+vapaus vaikuttikaan yksilölliseen lahjakkaisuuteen näiden keskuudessa!»
+
+Rooman valtio perustui siis perheeseen. Lähinnä perheitten yläpuolella
+olivat _suvut_, joita pitivät koossa perintöedut ja yhteinen
+sukupalvelus. Tämän yhteenkuuluvaisuuden ilmaisumuoto oli myöskin
+yhteinen sukunimi. Syyllä voi sanoa Rooman historian olevan sen
+suursukujen historiaa, ja sukutarinat ovat suureksi osaksi olleet niitä
+lähteitä, joista Rooman omat historioitsijat ovat ammentaneet. Mutta
+tietysti nämä lähteet ovat samentuneet kunkin suvun pyrkimyksestä
+kaunistella omaansa ja maansa historiaa.
+
+Jokaisen kuolemantapauksen yhteydessä, joka sattui jonkin vanhan
+historiallisen suvun keskuudessa, roomalaiset saivat havainto-opetusta
+historiastaan. Kuolleet suurmiehet nousivat silloin ylös haudoistaan.
+Kreikkalainen historioitsija Polybios, joka itse kauan aikaa eli
+Roomassa[165], kertoo silminnäkijän välittömyydellä samalla kertaa
+naiiveista ja vaikuttavista näytelmistä, joita tällaisissa tapauksissa
+pantiin toimeen. Silloin otetaan — hän sanoo — esille ne kuuluisain
+esi-isien vahanaamiot, joita säilytetään talon huoneissa ja »pannaan
+ne sellaisten miesten kasvoille, jotka pituudeltaan ja vartaloltaan
+muistuttavat mahdollisimman, paljon vainajia. Nämä miehet pukeutuvat
+sitäpaitsi vastaavaan pukuun: purppurapäärmeiseen togaan, jos kuollut
+on ollut konsuli tai preetori[166], kokonaan purppuranväriseen togaan,
+jos hän on ollut sensori[167], mutta jos hän on viettänyt triumfin tai
+suorittanut jonkin suuren urotyön, silloin pukeudutaan kultaompeleiseen
+pukuun. Nämä miehet, jotka esittävät suvun esi-isiä, seuraavat lähinnä
+ruumisvaunuja, mutta heidän vitsakimppujaan ja kirveitään kannetaan
+ruumisvaunujen edellä.»
+
+Ruumissaatto soluu ensiksi Forumille. Kun sinne on saavuttu, istuutuvat
+kaikki, jotka esittävät esi-isien osia, norsunluutuoleille. »Kauniimpaa
+näytelmää», Polybios sanoo, »kunnianhaluinen ja jalosti ajatteleva
+nuorukainen voi tuskin nähdä. Sillä kehenkä ei tekisi haihtumatonta
+vaikutusta se, että saa nähdä kuvia kuolleista miehistä, jotka olivat
+suuresti kunnioitettuja urhoollisuutensa ja kelvollisuutensa vuoksi,
+nähdä heidät kaikki, ikäänkuin he vielä olisivat olemassa elävässä
+elämässä?»
+
+Forumilla nousee puhujanpaikalle vainajan poika tahi joku muu läheinen
+sukulainen, joka »puhuu kuolleen hyveistä ja niistä kiitettävistä
+teoista, joita hän on suorittanut elämänsä aikana. Puheen vaikutuksesta
+kuulijat joutuvat sellaiseen tunnelmaan, että kuolemantapaus ei
+näytä ainoastaan surevaa sukua, vaan koko Rooman kansaa kohtaavalta
+tappiolta. Sen jälkeen puhuja siirtyy ylistämään esi-isiänsä, alkaen
+vanhimman läsnäolevan elämänkulkua ja urotöitä kuvailemalla. Tällä
+tavoin verestyy jalojen miesten urotöiden maine alituisesti, niiden
+maine, jotka ovat jotakin suurta suorittaneet, tulee ikuistetuksi, ja
+niiden miesten nimet, jotka ovat olleet isänmaan hyväntekijöitä, ei
+haihdu koskaan kansan mielestä. Mutta merkityksellisintä on kuitenkin,
+että nuoret innostuvat uhrautumaan ja kärsimään valtion puolesta ja
+koettamaan saavuttaa sankarin mainetta.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Että kahden, olemukseltaan niin erilaisen kansan kuin roomalaisten ja
+helleenien — ajattelemme tässä etupäässä ateenalaisia ja joonialaisia
+— yhteiskuntaelämässä ja _uskonnossa_ ilmenee suuria eroavaisuuksia,
+on ilman muuta selvää. Roomalaisten uskonnossa on epäämättömän selviä
+merkkejä siitä, että se on ollut alkujaan aito talonpoikaisuskonto,
+joka on syntynyt niistä tarpeista, toiveista ja toivomuksista, jotka
+ilmenevät sellaisen suvun keskuudessa, joka otsansa hiessä tekee työtä
+hankkiakseen leipää itselleen ja omaisilleen. Sellaiselle kansalle
+ovat ennen kaikkea koti ja kotiliesi pyhiä. Jokaisella kodilla oli
+kotijumalansa: penaatit. Kotilieden tulta palvottiin Vesta-jumalattaren
+vertauskuvana ja kotia esitti vertauskuvallisesti ovi, joka johtaa
+taloon. Oven vertauskuva on _Iānus_, roomalaisille ominainen
+kaksikasvoinen jumala, jonka synnyn selittää se yksinkertainen
+tosiasia, että ovi ikäänkuin katsoo sekä sisäänpäin huoneeseen, että
+ulospäin maailmaan. Niin yksinkertainen oli se mielikuvitus, joka
+loi roomalaisen jumalankuvan. Roomalaisten jumalaistarustossa ei
+muutoin yleensä ole lainkaan tilaa mielikuvitukselle. Jumalansa ja
+jumalattarensa he ovat kerta kaikkiaan lainanneet kreikkalaisilta,
+jotka etruskien jälkeen olivat roomalaisten oppimestareita kaikilla
+kulttuurin eri aloilla. Kreikkalaisilta roomalaiset ovat saaneet
+kirjoitustaidon, heiltä he ovat oppineet taidekäsityön ja teollisuuden
+eri lajeja, ja kreikkalainen kirjallisuus ja taide ovat olleet
+myöskin roomalaisen kirjallisuuden ja taiteen — säännöllisesti
+saavuttamattomina — esikuvina. Kreikkalaisten jumalat ja jumalattaret
+he myöskin kuten sanottu, ovat lainanneet — ja muodostelleet matalain
+_hyötynäkökohtiensa_ mukaisesti.
+
+Kuinka suunnattoman paljon alhaisempaa onkaan senvuoksi roomalainen
+jumalaistarusto kuin kreikkalainen, jollaisena se oli kehityksensä
+huipulla ollessaan! Helleenien jumalmaailma on aikansa lahjakkaimpien
+henkien luoma — roomalaisten on kaavailtu suuren, turpeeseen
+sidotun joukon tarpeen mukaiseksi. »Maatalous ja liikekeinottelu
+olivat juurtuneet liian syvälle roomalaisen olemukseen, ollakseen
+tunkeutumatta myöskin tämän olemuksen mukaiseen jumalan kuvaan, sen
+sisimpään ytimeen», sanoo Mommsen. Hyviä satoja ja hyviä afäärejä
+— niitä roomalainen rukoili jumaliltaan. Vastapalvelukseksi hän
+sitoutui äärimmäisen tarkasti noudattamaan kaikkia seremonioita,
+joita jumalvoimat häneltä vaativat. »_Relígio_» merkitsee
+oikeastaan, kuvaavaa kylläkin, »sidottuneisuus». Latinalaisen sanan
+alkuperäinen merkitys on kaikkea muuta kuin mystillisen harras;
+päinvastoin se on lainopillinen. Jumalanpalvelusmenojen määräykset
+roomalainen suoritti samalla täsmällisyydellä, jolla hän täytti
+kauppa-asiakirjasitoumuksensa. Hän teki jumaliensa kanssa samantapaisen
+sopimuksen, kuin lainanpyytäjä kapitalistin kanssa, »ja hän lähestyi
+jumaliaan», Mommsen sanoo, »melkein, samanlaisella tuskaisella
+ujoudella, millä velallinen lähestyy mahtavaa velkojaansa.» Mutta
+hänen jumalanpelkonsa ei estänyt häntä yhdestä ja toisesta viekkaasta
+kokeesta saada näennäisillä hurskauden osoituksilla vaarallinen
+herra hyvälle tuulelle ja houkutella hänet antautumaan erinäisiin
+liikekeinotteluihin mukaan. Salainen ajatus tällöin, kuten aina, oli:
+»Do, ut des.»[168]
+
+Niin kauan kuin roomalaisten täytyi ase kädessä taistella
+olemassaolonsa puolesta vihamielisiä naapurikansoja vastaan, näyttää
+keihästä heittävä Mars olleen ylin jumalien, joukossa. Hänessä
+nähtiin suojelija, joka löi vihollisen ja suojeli sekä kansaa
+että karjalaumoja. Mutta vähitellen hän sai yhä enemmän väistyä
+Iuppiterin[169] tieltä. Juppiterin temppeli Capitoliumilla muodostui
+koko Rooman valtakunnan uskonnolliseksi keskipisteeksi. Capitoliumin
+Iuppiter, »parhain ja suurin», kuten häntä kutsuttiin, oli kuvattu
+valtikka toisessa ja ukonvaaja toisessa kädessä. _Minérvalla_ ja
+_Iūnolla_ oli kummallakin sivuhuoneessa kuvapatsaansa. Täällä valtion
+korkeimmat virkamiehet alkoivat aina toimintansa juhlallisella uhrilla.
+Täällä laski triumfia viettävä sotapäällikkö jumalan syliin laakerin,
+jota hän triumfin aikana oli kantanut kädessään, ja toimitti sen
+kiitosuhrin, jonka hän oli sodan alussa luvannut.
+
+Suuruudestaan huolimatta tämä temppeli ei ollut kuitenkaan suinkaan
+loistorakennus, joka olisi Parthenoniin verrattavissa. Se oli tehty
+rumasta tulivuoriperäisestä karstakivestä ja päällystetty marmoriseolla
+ja polttosavella. Itse jumalankuvatkin olivat polttosavea.[170]
+
+       *       *       *       *       *
+
+Roomalaisten uskonnon lainopillisen kuivasta laadusta johtuu, että
+se oli mitä vähimmässä määrin omiaan innostamaan taiteilijoita ja
+runoilijoita. Roomalainen _aavisti_ vain jumaluuden; hän ei _nähnyt_
+sitä. Hänestä olivat jumalat aina salaperäisiä henkiolentoja, joilla
+ei ollut ihmisenmuotoista ruumista eikä inhimillisiä tunteita. Hänen
+uskonnollisessa maailmassaan oli vain »voimia», jotka hallitsivat ja
+mellastivat. Mitä me sanomme luonnonlaeiksi, ne olivat roomalaisesta
+jumalvoimia, jotka eivät seuranneet muita lakeja kuin omaa tahtoaan
+ja oikkujaan tai niitä lakeja, jotka korkeammat voimat kuin he itse,
+olivat heille säätäneet. »Roomalaisen käsityksen mukaan», sanoo eräs
+tämän alan ammattimies, »ihminen ei itse toimi. Ei rakennusmestari
+itse rakenna taloa, ei sotapäällikkö saa voittoa, ei keihäs
+surmaa — toimivana on _jumalvoima_, joka on ottanut asunnokseen
+rakennusmestarin, _jumalvoima_, joka toimii sotapäällikön kautta
+ja hallitsee vihollisen jumalia, ja keihäs on vain ulkonainen ja
+epäoleellinen merkki voimien kamppailusta, joka vie toisen kuolemaan ja
+toisen voittoon. Ilmiöiden tältä kannalta arvosteleminen on vanhempaa
+kuin logiikka, mutta on kauan ollut logiikkaa elinvoimaisempi eikä ole
+koskaan täydellisesti lakannut, ei Roomassa, eikä missään muuallakaan,
+ei edes meidän valistuneella ajallamme.»
+
+Jokaista elämän tilannetta varten roomalaiset loivat itselleen
+erikoisen jumalan. Heidän jumalmaailmansa tuli niin runsaasti
+kansoitetuksi, ylikansoitetuksikin, että historioitsija Polybias voi
+sanoa: »Roomalaiset ovat uskonnollisempia kuin jumalat itse.»
+
+Kreikkalaisten jumalat ja jumalattaret olivat niin lähellä ihmisiä,
+että heillä oli näiden kaikki heikkoudet — roomalaiset jumal-voimat
+hallitsivat ihmisten tekoja, mutta eivät koskaan ottaneet osaa heidän
+kärsimyksiinsä. »Taide ja kaunokirjallisuus menettävät, mutta moraali
+voittaa siitä», sanoo Duruy aito gallialaisella henkevyydellä.
+»Roomalainen Olympos ei säteile elämää, valoa ja kauneutta. Sen jumalat
+ovat synkkiä voimia, ilman ääriviivoja ja piirteitä, mutta ne ovat
+hyödyllisiä — sille, joka asianmukaisesti täyttää velvollisuutensa
+niitä kohtaan.»
+
+Kreikkalaisten jumalat istutettiin tosin uudelleen roomalaiseen
+maaperään, mutta ne eivät koskaan juurtuneet kansan mieleen, eivät
+koskaan tunkeutuneet sen sisimpään sielunelämään. Taiteellisessa
+suhteessa köyhempää, kuin mitä saatiin aikaan Latiumissa siihen
+aikaan, jolloin tämä maa alkoi esiintyä maailmanhistoriassa, tavataan
+tuskin minkään muun kuin täydellisesti sivistymättömäin kansojen
+keskuudessa. Roomalaisilta puuttui täydellisesti se kauneustajunta,
+joka antoi helleeneille sen ihannemaailman, jossa kaikki se, minkä
+todellisuus heiltä kielsi, oli heille suotu. Kreikkalaisilla oli tarve
+pukea uskonnolliset tunteensa ja ajatuksensa ihmismuotoon, ja heidän
+jumalhahmonsa innostuttivat sekä kuvaavaa että runoilevaa taidetta.
+Roomassa on sitävastoin kaksikasvoinen Ianus ainoa jumalankuva,
+jonka kotimainen jumalaistarusto on itsestään kyennyt luomaan. Tätä
+korkeammalle se ei ole omin voimin päässyt.
+
+Helleeneiltä puuttui roomalaisten kyky saavuttaa poliittista tietä
+valtiollinen yhtenäisyys. Oikeastaan vain taide ja kauneudenpalvonta
+voi saada heidät tuntemaan itsensä _yhdeksi_ kansaksi! Vain sellaiset
+henkiset arvot kuin Homeroksen laulut, Euripideen tragediat ja
+olympialaiset kisat kykenivät pitämään Hellaan koossa.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Hugo Bergstedt, Huvuddragen av grekernas och romarnes mytologi.
+
+S. Eilrem, Opferritus und Voropfer der Griechen und Römer.
+
+W. Warde Fowler, The religious experience of the roman people.
+
+Albert Grenier, Le genie romain dans la religion, la pensée et l'art.
+(Laaja kirjallisuusluettelo.)
+
+Y. Toutain, Les cultes paíens dans l'empire romain.
+
+Georg Wissowa, Religion und Kultur der Römer.
+
+
+
+
+ROOMAN HISTORIAA TARUN JA TIETEEN VALOSSA.
+
+
+Ei millään kansalla koko maailmassa ole niin rikasta ja kuvaavaa
+historiaa vanhimmista kohtaloistaan kuin roomalaisilla. Mutta on
+kyseenalaista, vastaako totuusnäkökannalta laatu runsautta.
+
+Taruja Rooman vanhimmasta historiasta täytyy, kuten kaikkea, mikä on
+vanhaa perimätietoa, katsella arvostelevin silmin. Ankaruus, jolla
+tiede käsittelee tarua, kasvaa ajasta aikaan. Yleensä on kai niin,
+että arvostelun lapsuusvuodet tai paremmin sanoen sen varhaisin
+nuoruus ovat kuvaavia näytteitä liioitellun ankarasta arvostelusta.
+Mutta liioittelut tulevat tavallisesti vähitellen kumotuiksi
+muinaistieteellisten tai muiden löytöjen kautta, jotka antavat ainakin
+jonkinmoisen uskottavuuden tarulle, joka on aikaisemmin selitetty
+pelkäksi kansan mielikuvituksen tuotteeksi. Merkillisimmät esimerkit
+tässä suhteessa ovat Evansin Kreetassa tekemät löydöt ja Schliemannin
+suorittamat kaivaukset ja löydöt vanhan Troian seuduilla, jonka
+kaupungin olemassaolon tieteellinen kritiikki aikaisemmin oli siirtänyt
+kokonaan runojen maailmaan.
+
+Jossakin määrin Rooman muinaishistorian laita on sama. Yhteen aikaan
+oli tapana kohauttaa olkapäitä poikkeuksetta kaikelle, mitä roomalaiset
+ja kreikkalaiset historioitsijat, pätevimmätkin, kertoivat roomalaisten
+vanhimmista vaiheista. Tiedettiinhän, että monelta vuosisadalta
+roomalaisilla oli kansansa historiasta olemassa vain suullinen
+perimätieto. Aakkoset joutuivat nimittäin kaikkein aikaisintaan
+6:nnella vuosisadalla kreikkalaisten välityksellä roomalaisille. Sitten
+viipyi vielä vuosisatoja, ennenkuin kirjoitustaito oli yleisemmin
+levinnyt tämän kansan keskuuteen, ja vasta hyvin myöhään käytettiin
+sitä _historiallisten_ tapausten muistiinmerkitsemiseen.
+
+Vielä viime vuosisatain vaihteessa eräs hyvin tunnettu italialainen
+historioitsija puolusti sitä kantaa, että ikuinen kaupunki ei ole
+voinut syntyä ennenkuin, noin 450 e.Kr. Tuskin tämä uskonkappale oli
+julistettu ja yksi ja toinen sen omaksunut, kun jo kivet alkoivat
+puhua sitä vastaan. Maa avautuu, ja eräs kivi kunnianarvoisin
+vanhoin kirjoituksin nousee ylös ja todistaa, että Rooman historia
+on useita vuosisatoja vanhempi. Rooman Forumilla, sen syvimmässä
+kulttuurikerrostumassa tehtiin löytö. Hakattujen kirjaimien muoto
+ja toiset muinaisesineet, jotka löydettiin samalla kertaa kuin
+merkillinen kivikin, osoittavat, että kirjoitus on peräisin Rooman
+kuningasajalta tai ainakin tasavallan kaikkein ensimmäisiltä vuosilta.
+Kivi on murskaantunut ja kirjoitus senvuoksi epätäydellinen, mutta
+voi kuitenkin pitää varmana, että teksti käsittelee uskonnollisia
+seremonioita ja laitoksia.
+
+Löytö on sitä arvokkaampi, koska paitsi tätä kiveä on olemassa
+vain muutamia sangen merkityksettömiä palasia roomalaisista
+alkuperäisistä piirtokirjoituksista vanhemmalta ajalta kuin noin
+vuodelta 300 e.Kr. Useimmat tätä vuotta lähimmältä ajalta olevat
+löydöt ovat hautakirjoituksia.[171] Yhteenvetona niiden sisällöstä
+saamme jonkinlaisen, joskin vähäisen valaistuksen tavoista ja
+elinsuhteista muinaisessa Roomassa. Niiden suurin arvo on kumminkin
+siinä, että ne suovat meidän luoda silmäyksen keskitason roomalaisten
+elämänkatsomukseen, sellaisena kuin se esiintyy elämän suureen
+arvoitukseen nähden. Mutta etruskilaisten hautalöytöjen rinnalla
+roomalaiset ovat vähäpätöisiä.
+
+Tasavallan historian toisten ensikäden lähteitten joukossa on
+senaatinpäätöksillä huomattava sijansa. Ne merkittiin muistiin ja ovat
+olleet lähteinä Liviuksen ja toistenkin muinaisten historioitsijani
+Rooman historian kuvauksille.[172]
+
+Rooman vanhimmat historialliset kirjaanpanot ovat n.s. annaalit,
+vuosikirjat: lyhyet julkiset merkinnät huomattavista tapauksista
+vuosi vuodelta olevin ilmoituksin, kutka olivat konsuleina kunakin
+vuotena. Näiden kronikoiden pitäisi alkaa vuodelta 510 tai 509 e.Kr.
+Niitä on vanhin tunnettu roomalainen historioitsija _Fābius Pictor_
+käyttänyt hyväkseen. Noin vuonna 200 e.Kr. hän alkoi kirjoittaa
+puunilaissotien historiaa ja varusti kuvauksensa vuosikirjoin tapaan
+laaditulla lyhyellä johdannolla edellisen ajan historiasta. Tämä osa
+hänen esitystään tavataan enemmän tai vähemmän muuttumattomana jälleen
+myöhemmän muinaisajan historioitsijain teoksissa.[173]
+
+Roomassa, kuten Hellaassakin, on siis kaivajan lapio näyttäytynyt
+varmimmaksi välineeksi, kun on ollut kysymyksessä erottaa
+perimätiedossa todellisuus mielikuvituksesta.[174] Kunnia
+tieteellisten kaivausten alkamisesta Rooman Forumilla lankeaa samalle
+yleismaailmalliselle nerolle, joka teki aloitteen loihtia esiin
+kuolleista egyptiläisten loistava muinaisajan historia. Edellisen
+vuosisadan alussa, siihen aikaan, jolloin Napoleon hallitsi myöskin
+Italiaa, muinaistieteilijät alkoivat muokkaustyönsä niiden sora- ja
+sirpalekasain keskellä, jotka olivat kerääntyneet muistorikkaalle
+paikalle, joissakin kohdin yhdeksänkin metrin korkeudelta.[175]
+Napoleonin ajan jälkeen lyö lepäsi aina 1870-luvulle asti, jolloin
+Italian yhdistyminen Rooma pääkaupunkina synnytti lämpimän harrastuksen
+myöskin ikuisen kaupungin muinaishistoriaa kohtaan. Schliemannin
+menestys Troiassa, Mykenessä ja Tirynsissä houkutteli myöskin
+kilpailuun roomalaisella maaperällä.
+
+Nyt kaivettiin päivänvaloon toisen kuuluisan Rooman rakennuksen rauniot
+toisensa jälkeen, sellaisina kuin nyt voimme katsella niitä Rooman
+Forumilla: Tituksen kaari, Saturnuksen temppeli, Vestan temppeli[176]
+ja Vestan neitsyeitten asunto. Ei ainoakaan Forumin rakennus nykyisessä
+kunnossaan ole kuitenkaan peräisin tasavallan ajalta. Ja valitettavasti
+ne on saatu esiin surullisen pirstotussa kunnossa. Tähän ovat vikapäät
+suurelta osalta gallialaiset, jotka polttivat ja rikkoivat kaikki,
+mitä vain voivat hävittää. Kaikki todistuskappaleet Rooman vanhimmasta
+historiasta tulivat näin hävitetyiksi korvaamattomaksi tappioksi
+historialle.[177] Mutta useat vanhat karstakivitemppelit ovat myöskin
+hävinneet siten, että enemmän loistoa rakastava Rooman sukukunta
+keisariajalla rakensi ne uudelleen marmorista.
+
+
+
+
+
+
+ROOMAN SANKARI- JA SUURUUSAIKA
+
+
+
+
+Rooman hävitys, jonka gallialaiset panivat toimeen, oli kovin
+koettelemus, mitä »ikuinen kaupunki» siihen asti oli kokenut. Mutta
+tämänkin voimainkoetuksen roomalaishenki kesti taittumatta. Päinvastoin
+se selviytyi terästyneenä tulikasteesta. Kansakunnat, joille on
+määrätty suuri tulevaisuus, eivät muserru koettelemuksista, vaan
+päinvastoin karaistuvat.
+
+Myöskin roomalaisten naapureille ja vihollisille oli gallialaisten
+hyökkäys ollut vaikea vitsaus. Nekin olivat menettäneet paljon väkeä
+ja omaisuutta, mutta ne eivät kestäneet koettelemusta yhtä loistavasti
+kuin kansa, jonka pääkaupunki oli muuttunut soraksi ja tuhaksi.
+Erittäinkin ekvit näyttävät kokonaan masentuneen. Roomalaisia legioonia
+elähdytti sitävastoin yksimielisyys ja kuri, joka tekee armeijan
+voiman kaksinkertaiseksi. Tietysti kansakunta tarvitsi jonkin aikaa
+tointuakseen kärsimästään onnettomuudesta, mutta lähinnä seuraavat
+vuosikymmenet käytetään yhteiskunnan yhteensulautumisen edistämiseen,
+joka tekee sen puolustuskykyisemmäksi kuin koskaan ennen. Puolivälissä
+neljättä vuosisataa e.Kr. säätyriidat on pääasiallisesti taisteltu
+loppuun, ja patriisit ja plebeijit kilpailevat toistensa kanssa
+palvellakseen isänmaata ja uhrautuakseen sen hyväksi. Rooman sankari-
+ja suuruusaika alkaa.
+
+
+
+
+ROOMALAISET PÄÄSEVÄT KOKO NIEMIMAAN HERROIKSI.
+
+
+
+ETRUSKIT JA LATINALAISET KUKISTETAAN.
+
+
+Tarunomaisena aikana Rooma oli hiljaa, mutta varmasti kasvanut etenkin
+_etruskien_ ja _latinalaisten_[178] kustannuksella. Kun säätyriidat
+oli sovittu, roomalaisten valloitukset alkoivat edistyä reippaammassa
+tahdissa, ja sekä etruskit että latinalaiset voitettiin perin pohjin.
+Käännekohta etruskilaissodassa oli mahtavan _Vējin_, Latiumia vastassa
+olevan rajalinnoituksen ja Rooman vaarallisimman kilpailijan,
+valloitus. Satavuotinen kaksintaistelu näiden kilpailijain välillä
+loppui vuonna 396 e.Kr., jolloin roomalaiset valloittivat ja hävittivät
+kaupungin. Sen kukistuminen oli tuloksena yksitoistavuotisesta
+piirityksestä, joka taruissa kasvoi ja sai jonkinlaisen uuden Troian
+sodan mittasuhteet.
+
+Pääottelu latinalaisten kanssa suoritettiin _Vesuviuksen juurella_
+vuonna 340 e.Kr. Koska latinalaiset olivat kauan olleet roomalaisten
+liittolaisia, he tunsivat hyvästi vastustajansa sotataidon. Suurin
+varovaisuus oli siis tarpeen roomalaisten puolelta. Molemmat konsulit
+kielsivät senvuoksi kuolemanrangaistuksen uhalla jokaista, olipa kuka
+hyvänsä, antautumasta taisteluun taistelujärjestyksen ulkopuolella.
+Vanhastaan oli nimittäin korkeimmalla päälliköllä valta mestauttaa
+kuka tahansa armeijasta ja antaa raipparangaistus yhtä hyvin korkealle
+päällikölle kuin alhaiselle sotamiehelle.
+
+Konsulien käskyn rikkoi kuitenkin — ei sen merkityksettömämpi henkilö
+kuin toisen konsulin, Manliuksen, oma poika. Nuorukainen oli lähetetty
+ratsuosaston kanssa tiedustelemaan. Tiedustelumatkallaan hän sattui
+kohtaamaan vihollisen vartioston, jonka päällikkö haastoi hänet
+kaksintaisteluun. »Jos uskallat hyväksyä haasteen», latinalainen
+sanoi, »olet näkevä, kuinka paljon meidän ratsuväkemme on roomalaista
+parempi.» Nuori roomalainen tulistui eikä tahtonut joutua sen vaaran
+alaiseksi, että häntä pidettäisiin pelkurina. Hän unohti isänsä käskyn
+ja hyväksyi haasteen. Kaksintaistelu loppui siten, että hän surmasi
+vastustajansa. Ylpeänä voitostaan hän palasi isänsä telttaan.
+
+Manlius annatti torventoitotuksilla kokoontumismerkin koko
+sotajoukolle. Rintaman edessä hän palkitsi poikansa voitonseppeleellä
+hänen urhoollisuutensa vuoksi. Mutta sen jälkeen hän, kääntyen
+nuorukaiseen päin, sanoi: »Titus Manlius, sinä olet saavuttanut voiton,
+mutta sinä olet myöskin rikkonut käskyni ja siten höllentänyt kuria,
+johon Rooman valtion olemassaolo perustuu. Sotakuri täytyy pitää
+voimassa. Liktori, mene ja sido hänet paaluun!» Kauhusta äänettöminä
+näkivät sotilaat nuorukaisen pään putoavan kirveen iskusta.
+
+Sellainen oli roomalainen sotakuri. Kohta sen jälkeen tapahtui
+ratkaiseva taistelu. Taistelun edellisenä yönä molemmat konsulit olivat
+— Livius kertoo — yhtä aikaa nähneet unessa näöltään ja suuruudeltaan
+yli-inhimillisen muotoisen ja juhlallisen miehen, joka ilmoitti heille
+taistelun tuloksen. Toisessa taistelevassa sotajoukossa — mies oli
+sanonut — oli yksi päälliköistä vihitty kuolonjumalille ja äiti maalle,
+mutta vastakkaisella puolella odotti sama kohtalo koko sotajoukkoa. Sen
+ylipäällikön kansalle, joka vihkisi itsensä ja vihollisen sotajoukon
+kuolemalle, tulisi siis voitto lankeamaan. Molemmat konsulit lupasivat
+silloin toisilleen kättä lyöden, että se heistä, jonka johtama sivusta
+ensiksi väistyisi vihollisen edessä, uhraisi itsensä Rooman kansan
+puolesta.
+
+Taistelussa Manlius johti oikeaa, hänen virkaveljensä _Dēcius_ vasenta
+sivustaa. Alussa kävi taistelu tasaisesti, mutta jonkin ajan kuluttua
+roomalaisten vasen sivusta alkoi perääntyä. Tällä ratkaisevalla
+hetkellä Decius kutsutti Rooman valtion ylipapin vihkimään hänet
+uhriksi legioonain puolesta. Ylipapin kehoituksesta Decius pukeutui
+purppurapäärmeiseen konsulin togaan ja lausui kovalla äänellä sanat:
+»Ianus, Iuppiter, isä Mars ja te muut jumalat, minä rukoilen teitä.
+Antakaa Rooman kansalle voitto, mutta lyökää sen viholliset kauhulla
+ja kuolemalla! Minä vihin vihollisjoukot ja samalla itseni manalan
+jumalille ja äiti maalle.» Sen jälkeen hän heittäytyi juoksijansa
+selkään ja syöksyi vihollisten keskeen.
+
+»Kummankin armeijan silmissä», Livius kertoo, »näytti kuolemaan
+vihitty paljoa ylevämmältä kuin ihmiseltä. Kauhu ja vavistus kulkivat
+hänen kintereillään, minne hän ratsastikin. Latinalaiset pakenivat
+hänen edessään kuin ruttotautisen tieltä, ja samalla hetkellä kuin
+hän kaatui, he läksivät yhtenä miehenä pakoon.[179] Kiitos Dcciuksen
+uhrautumisen ja Manliuksen rohkeuden ja neuvokkuuden roomalaiset
+saavuttivat täydellisen voiton. Tuskin neljäsosa vihollisen
+sotajoukosta pääsi elävänä pakoon.
+
+Näin loppui merkillinen taistelu, jossa toinen konsuli oli uhrannut
+poikansa, toinen itsensä valtion edun puolesta.
+
+Latinalaissota leimahti tosin liekkiin uudelleen, mutta vihollisen
+voima oli murtunut, ja parin vuoden jälkeen latinalaisten täytyi
+alistua täydelleen roomalaisten valtiuteen, samoihin aikoihin,
+jolloin Makedonian Philippos mursi kreikkalaisten itsenäisyyden.
+Samanaikuisesti, mutta toisistaan riippumatta, latinalaiset ja
+kreikkalaiset tulivat siis voitetuiksi ja pakotetuiksi yhtenäisen
+valtiollisen johdon alaisiksi. Mutta Kreikassa tämä johto riippui
+yhdestä ainoasta miehestä, joka milloin tahansa voi kuolla; Roomassa
+sitävastoin oli valtiollinen johto monipäisen, mutta kuitenkin hyvästi
+koossapysyvän senaatin käsissä. Kun nyt latinalaiset yhteiskunnat
+oli liitettävä Rooman valtioon, ilmeni, että roomalaisilla oli
+yhtä suurenmoinen _valtiotaito_ kuin aseellinen mahti. He olivat
+itse vielä liian vähälukuisia voidakseen sulattaa itseensä niin
+väkirikkaita uusia kansanaineksia. Oli senvuoksi tärkeää säilyttää
+varsinaisille roomalaisille hallitseva asema; muuten voisivat vieraat
+helposti tukahduttaa roomalaisen aineksen. Mutta toiselta puolen
+piili tässä sama vaara kuin Spartan heloottipulmassa. Jos roomalaiset
+pitäisivät voitettuja liian ankarassa alistetussa asemassa, voisivat
+nämä vuorostaan pitää hallitsevaa kansaa yhteisenä vihollisenaan ja
+liittoutua ensimmäisen sopivan tilaisuuden ilmetessä pudistaakseen
+ikeen niskoiltaan. Täytyi siis estää voitettuja muodostamasta
+tällaista yhteisrintamaa. Siinä mielessä roomalaiset eivät tehneet
+sopimuksiaan latinalaisten vastaisesta asemasta tämän kansan kanssa
+kokonaisuudessaan, vaan kunkin yksityisen kaupungin kanssa erikseen.
+Ja tällöin vahvistettiin erilaiset ehdot eri yhteiskunnille. Muutamien
+tarvitsi vain antaa määrätty luku joukko-osastoja roomalaisten sodassa
+käytettäväksi, mutta saivat säilyttää täydellisen itsenäisyytensä
+kaupunkinsa sisäisiin asioihin nähden. Heidän omat lakinsa ja
+yhteiskuntahallintonsa saivat jäädä voimaan muuttumattomina. Kaikki
+ulkopoliittiset kysymykset ratkaisivat sitävastoin luonnollisesti
+roomalaiset.
+
+Useimmat latinalaiset yhteiskunnat tulivat kuitenkin liitetyiksi
+Rooman valtioon. Mutta tällöinkin oli eroavaisuutta olemassa, muutamat
+kaupungit kun saivat täydelliset Rooman kansalaisoikeudet, toisten
+asukkaat taas kansalaisoikeudet ilman valtiollista äänioikeutta tai
+pääsyä valtion virkoihin. Ja nämä vähimmin suositut yhteiskunnat saivat
+sen lisäksi eri asteisesti pitää yhteiskunnallisen itsenäisyytensä.
+Tällä tavoin roomalaiset pitivät yllä voitettujen yhteiskuntien kesken
+tarpeellista kateutta ja antoivat kouraantuntuvan esimerkin poliittisen
+periaatteen: »_Divide et imperā_!» (Hajoita ja hallitse!) paikkansa
+pitävyydestä.
+
+Mutta, _roomalaisiksi_ latinalaiset muuttuivat pian kaikki tyynni
+sielultaan ja mieleltään. Ansaitsihan toki kuulua voimakkaaseen ja
+kunnioitettuun kansakuntaan, joka suojeli toista, rakensi toiselle
+teitä ja joka sekä maalla että merellä turvasi kauppiaita ryöväreitä
+vastaan. Tästedes roomalaiset sotivat myöskin toisten Italian kansojen
+puolesta. Kun nämä olivat jättäneet miehistönsä Roomaan, voivat he
+rauhassa viljellä sarkojaan tarvitsematta pelätä, että pimeänä yönä
+ryövärijoukkue tunkeutuisi heidän alueelleen ja ryöstäisi heidän
+vilja-aittansa ja karjakartanonsa, hävittäisi ja polttaisi ja raahaisi
+mennessään naiset ja lapset orjuuteen. Rooman sotamerkkien ympärillä
+suoritettu asevelvollisuus ei ollut rasitus näille sotaisille
+kansanheimoille, erittäinkin kun heillä Rooman vahvoissa joukoissa
+oli suuremmat mahdollisuudet saaliin saantiin kuin ennen omin päin
+sotiessaan.
+
+Suomalla hyvissä ajoin enemmän tai vähemmän täydelliset
+kansalaisoikeudet niille kansoille, jotka joutuivat heidän valtansa
+alaisiksi, roomalaiset osoittivat valtioviisautta, jota puuttui
+ateenalaisilta ja sparttalaisilta. Ja hyödyllisellä hallituksellaan
+he sovittivat sen, että olivat perustaneet valtansa väkivallalla ja
+viekkaudella.
+
+
+
+SUURET SAMNILAISSODAT.
+
+
+Vaikeammin taivutettavissa kuin latinalaiset ja etruskit olivat
+_samnilaiset_, »keski-italian sveitsiläiset»[180]. Tämä karaistunut
+vuoristolaiskansa oli ainoa Italian monista heimoista, joka kykeni
+kilpailemaan roomalaisten kanssa sotakuntoisuudessa.
+
+Jos syrjäinen olisi ennakolta sanonut, mikä oli oleva tulos
+lähestyvästä voimainmittelystä, ei varmasti olisi ollut monta,
+jotka olisivat uskoneet roomalaisten voittoon. Tosiasiallisesti oli
+samnilaisten valloittajaura ollut tähänasti suunnattomasti paljoa
+loistavampi kuin roomalaisten. Mutta se, joka näki syvemmälle, oli pian
+selvillä siitä, kumpi näistä valloista oli lujempi. Rooma oli koko ajan
+suurentunut hitaasti, mutta varmasti, yhtenäisesti ja elimellisesti;
+samnilaisilla ei ollut Rooman kaupungin tapaista kiinteää keskipistettä
+ja sen seurauksena ei myöskään kiinteää ja voimastaan tietoista
+johtoa. Itse isänmaakin pikemmin heikontui kuin vahvistui siitä,
+että siirtolaisjoukot sen piiristä levittäytyivät yhä laajemmalle
+alueelle. Samnilaiset sallivat kreikkalaisten yhteiskuntien säilyä
+uusien rajojensa sisäpuolella, ja heidän omasta osuudestaan huolimatta
+kehityksen tuloksena oli kaikkialla vain rotusekoitus. Samnilainen
+heimo oli kyllä yhtä rohkea kuin roomalainenkin, mutta se oli hajallaan
+kuten helleenit. Rooma oli sitävastoin lujasti koossapysyvä valtio,
+joka hallitsi koko Latiumin sotavoimaa. Sen alamaiset voivat tietysti
+nurista, mutta totella heidän täytyi.
+
+Taistelun päämääränä ei roomalaisille ollut paljonkaan samnilaisten
+vuorisen kotimaan, vaan sitä enemmän ihanan, erinomaisen viljavan
+Campanian valtaaminen. Tämän maan tahtoivat sekä samnilaiset että
+roomalaiset omistaa. Roomalainen historioitsija Florus[181] nimittää
+tätä hymyilevää seutua »kauneimmaksi koko maanpiirissä» ja puhuu
+ihastuksella siitä kukkakeväästä, joka kaksi kertaa vuodessa verhoo
+maan. Niin viljavaa on Campanian tulivuoriperäinen musta multa, että
+viljelijä voi saada vähintään kolme satoa vuodessa, ja itse jumalat
+riitelevät tämän maan omistuksesta, hän sanoo.
+
+Lopulta roomalaisten ja samnilaisten välinen taistelu laajeni
+kysymykseksi siitä, kumpiko hallitsisi koko keski-Italiaa.
+
+Useampia kertoja tilanne oli mitä arveluttavin roomalaisille. Kerran
+samnilaisten taitava sotapäällikkö Pontius väärillä huhuilla houkutteli
+roomalaisen sotajoukon ahtaaseen _Caudiumin solaksi_ sanottuun laaksoon
+Samniumissa ja sulki sen sinne. Nyt oli vain kysymys siitä, kuinka
+Pontius parhaiten voisi käyttää yliotettaan hyväkseen. Hän lähetti
+sanansaattajan vanhan, viisaan isänsä luo kysymään neuvoa. Vastaus
+kuului: »Anna kaikkien roomalaisten poistua vahingoittumattomina!»
+
+Pontius ei voinut uskoa muuta, kuin että sanansaattaja oli kuullut
+väärin, ja lähetti hänet senvuoksi uudelleen kysymään neuvoa.
+Sanansaattaja palasi jälleen tuoden tällä kertaa vastauksen: »Tuhoa
+roomalaiset viimeiseen mieheen asti!» Pontius joutui entistä enemmän
+ymmälle. Hän alkoi uskoa, että isäukko oli tullut vanhuudenhöperöksi.
+Varmuuden vuoksi hän pyysi isän itsensä saapumaan luoksensa. Vanhus
+tuli ja selitti, että hänen ensimmäisen neuvonsa tarkoituksena oli
+tavattomalla jalomielisyydellä saavuttaa ikuinen rauha ja ystävyys
+Italian mahtavimman kansan kanssa. Mutta koska poika ei tahtonut
+noudattaa sitä neuvoa, niin hänen täytyi seurata viimeistä ja käyttää
+tilaisuutta hyväkseen perusteellisesti heikontaakseen roomalaiset.
+Silloin saataisiin nimittäin elää useampi miesikä eteenpäin heiltä
+rauhassa. »Kolmatta neuvoa en voi antaa», vanhus selitti.
+
+Samnilaisten onnettomuudeksi Pontius ei seurannut kumpaakaan neuvoa,
+vaan valitsi keskitien. Hän antoi roomalaisten pitää henkensä ja
+sai näin aikaan rauhan heidän kanssansa, mutta hän tuotti heille
+samalla kuolemattoman häpeän kuljetuttamalla voitetun sotajoukon
+samnilaisten pilkan ja ivan esineenä »ikeen alitse». Rooman senaatti
+kieltäytyi kuitenkin hyväksymästä näin häpeällistä sopimusta ja
+rajoittui jättämään sopimuksesta vastuussa olevat viholliselle. Mutta
+samnilaiset olivat kyllin jalomielisiä kieltäytyäkseen ottamasta heitä
+vastaan. He eivät tahtoneet sellaista kostoa. Taistelua jatkettiin yhä
+katkerammin, ja pian tuli samnilaisten vuoro käydä ikeen alitse. Sota
+jatkui kuitenkin vielä monta vuotta johtuen siitä, että samnilaisten
+onnistui koota kaikki kansat, jotka tunsivat olemassaolonsa
+roomalaisten uhkaamaksi, liittoon yhteistä vihollista vastaan. Tähän
+liittoon yhtyivät muiden muassa muinaiset veriviholliset etruskit ja
+gallialaiset.
+
+Mutta nyt olivat olosuhteet toiset kuin vuonna 387. Rooman armeijan
+lujuus oli nyt vallan toista, eikä sen tarvinnut pelätä enää
+kelttiläis-laumoja. Taistelu näiden ja roomalaisten legioonain
+välillä tuotti verisen tappion gallialaisille. Ja sitten suoriutuivat
+roomalaiset yhdestä vihollisesta toisensa jälkeen. Itse samnilaissota
+päättyi siten, että samnilaiset voitettiin ja heidän täytyi alistua
+roomalaisten herruuteen noin vuonna 290 e.Kr.[182] Heistä tuli tällöin
+roomalaisten »liittolaisia», s.o. he alistuivat Rooman poliittiseen
+ja sotilaalliseen johtoon, mutta saivat pitää yhteiskunnallisen
+itsehallintonsa.
+
+Viimeisessä suuressa taistelussa kerrotaan jalon Pontiuksen joutuneen
+vangiksi. Kahleisiin pantuna hänen täytyi koristaa voittajan
+triumfikulkuetta ja senjälkeen hänet mestattiin. On epävarmaa, onko
+kertomus tosiaankin totta vai sepitetty hivelemään roomalaisten
+kansallista turhamaisuutta. Kaikissa tapauksissa se kuvaa sitä jalouden
+ja ylevämielisyyden määrää, mitä tämä kansa piti velvollisuutenansa
+osoittaa voitettua vastustajaa kohtaan.
+
+Roomalle edullinen ratkaisu oli saatu aikaan siten, että roomalaiset
+hankkivat itselleen liittolaisia Apuliassa, missä myöskin pelättiin
+voimakkaiden samnilaisten suunnitelmia, ja saivat perustaa vahvan
+rajalinnoituksen samnilaisten selkäpuolelle Apulian ja Samniumin
+välille. Se oli kuin samnilaisten lihaan pistetty tutkain. He eivät
+voineet enää käyttää kaikkea voimaansa Campanian valtaamiseen, koska he
+tunsivat roomalaisten uhkaavan itseänsä myöskin selkäpuolelta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+On aina traagillista, kun urhoollinen ja isänmaataan rakastava kansa
+sortuu taistelussaan itsenäisyytensä puolesta. Mutta samnilaisten
+miehuullisuus ei riittänyt pelastamaan heitä, senvuoksi ettei heillä
+enemmän kuin helleeneilläkään ollut sitä ominaisuutta, joka yksin
+tekee kansan voimakkaaksi: yksimielisyyttä. Edes taistelukentällä he
+eivät voineet luopua uhmamielisestä alistumattomuuden vaatimuksesta,
+joka heillä oli perintönä vapaasta, siteitä tuntemattomasta
+paimentolaiselämästä kotimaansa vuorilta. Vielä viimeisessä suuressa,
+ratkaisevassa taistelussa oli ylipäällikön pakko ryhtyä mystillisiin,
+kauhua herättäviin uhrimenoihin saadakseen vielä viimeisen kerran
+sotakurin voimaan. »Koko tämän uhritilaisuuden järjestely», Livius
+kertoo, »oli sellainen, että sen täytyi saada mielet pyhän valistuksen
+tilaan.» Yksittäin vietiin ylhäisimmät samnilaiset alttarin ääreen,
+joka oli ylt'ympäriinsä täynnä teurastettuja uhrieläimiä ja jonka
+ympärillä seisoi aliupseereita paljastetuin miekoin. »He muistuttivat
+enemmän uhrattavia kuin uhrijuhlaan osanottajia. Jokaisen täytyi
+vannoa hirmuisen valankaavan mukaan, joka toi kirouksen hänelle, hänen
+huoneellensa ja suvullensa, jollei hän ryhtyisi siihen teurastukseen,
+johon päällikkönsä hänet johti, ja jollei hän siihen paikkaan surmaisi
+jokaista maanmiestään, jonka hän näkisi yrittävän lähteä pakoon.
+Muutamat, jotka alussa kieltäytyivät vannomasta valaa, surmattiin
+alttarin ääreen. Maaten uhrieläinten keskellä he olivat sitten toisille
+varoituksena kieltäytymisestä.»
+
+Tämän jälkeen sotilaat seisoivat yhtenä miehenä taistelukentällä
+aivan kuin kauhistavan uhrijuhlanäyn maahan naulitsemina, mielissä
+muisto »uhratuista ihmisistä ja eläimistä, jotka lojuivat sekaisin
+maassa, verisestä alttarista ja hirmuisesta valankaavasta, joka huusi
+kostoa heidän huoneilleen ja jälkeläisilleen», kertoo Livius. Nyt »he
+pelkäsivät, enemmän kansalaisiaan kuin vihollista». Taistelusta tulikin
+kauhistavan verinen. 40 000:sta samnilaisesta olisi pitänyt kaatua 30
+000.
+
+Mutta roomalaiset olivat voittaneet.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sodan jatkumista roomalaiset olivat käyttäneet hyväkseen saattaakseen
+valtansa alle myöskin _Apenniinien pohjoispuolella olevan keskisen
+Italian_ ja olivat tunkeutuneet aina Adrian merelle asti. Kaikkialle
+uusille alueilleen he perustivat valtansa tueksi vahvoja _roomalaisia
+siirtokuntia_.
+
+Säälimättömän ankarina roomalaiset täällä esiintyivät. Suurilla
+maa-alueilla alkuperäinen väestö tykkänään hävitettiin, karkoitettiin
+pois tai tehtiin orjiksi. Volskit, ekvit ja toisetkin kansat tuhottiin
+olemattomiin, ja heidän maansa jaettiin roomalaisille siirtolaisille.
+Pääasiallisesti _latinalaiset_ ottivat nyt tehtäväkseen suorittaa tätä
+vartiopalvelusta Rooman puolesta.
+
+Roomalaisten kovuudesta oli kuitenkin se hyvä seuraus, että se toi
+Italiaan rauhan, »roomalaisen rauhan». Roomalaiset tekivät lopun
+ikuisista kahakoista, pysyvästä sotatilasta, joka oli ennen ollut
+vallitseva.
+
+Latinalaiset siirtokunnat kehittyivät Rooman etuvartiopaikoiksi
+valloitetussa maassa. Yhtenäinen maa-alue Toscanasta aina Campaniaan
+asti luotiin lujaksi roomalais-latinalaiseksi valtioalueeksi. Ja
+voimakkaaksi, yhteenliittäväksi tekijäksi tuli oivallinen sota- ja
+maantie Rooman ja Capuan välillä, n.s. Via Appia, jonka roomalaiset
+rakensivat. Heidän voimansa rakentajina ei alussa ilmennyt
+harrastuksena saada aikaan rakennustaiteellisia mestariteoksia, vaan
+pyrkimyksenä rakentaa kunnollisesti, rakentaa vuosituhansia varten
+ja ennen kaikkea rakentaa teitä, vesijohtoja ja viemärilaitoksia.
+Roomalaiset sotatiet olivat niin huolellisesti rakennettuja, että
+useimmat niistä ovat vielä tänä päivänäkin olemassa ja käytännössä.
+Rauhalliselle liikeyhteydelle ja tavaranvaihdolle yhtä hyvin kuin
+sotilaallisiin tarkoituksiin niillä oli sama merkitys kuin rautateillä
+meidän päivinämme. Sotateitä roomalaiset rakensivat seuraavan
+vuosisadan kuluessa ympäri koko Italian. Nämä liikenneväylät päätyivät
+kaikki Roomaan, mutta niitä toisiinsa liittäviä teitä ei yleensä ollut.
+»Kaikki tiet johtavat Roomaan», sanottiin jo silloin. Rooma oli koko
+valtakunnan sydän ja keskipiste.
+
+Kuinka lujat Rooman valtion liitokset olivat, se ilmeni niiden
+kovien koettelemusten aikana, jotka pian tulivat: ensiksi Pyrrhoksen
+sotaretket ja sitten karthagolaissodat.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuinka toisin kehittyikään Rooman kuin helleenisen alueen kasvaminen!
+Foinikialaisten tavoin kreikkalaiset parveilivat ympäriinsä kaikilla
+merillä etsiskellen kauppapaikkoja ja siirtomaita sortuakseen
+lopulta valtiollisesti, koska juuret eivät päässeet kyllin syvälle
+kyetäkseen kantamaan laajalle levinnyttä elimistöä. Roomalais-valta on
+sitävastoin aluksi aito mannermaista. He eivät uskalla edes kurkottaa
+käsiänsä lähimpänä olevia Tyrrheenan meren saaria kohti, ennenkuin
+he tuntevat itsensä kyllin vahvasti juurtuneiksi niemimaalleen.
+Sitkeätä kestäväisyyttä, jota vaaditaan, että valtio kasvaisi
+tällä elimellisellä tavalla, ei ollut vilkkailla ja hermostuneilla
+kreikkalaisilla. Tosin he voivat uhrata paljon suuren tehtävän hyväksi,
+tosin he voivat vaaran hetkellä osoittaa ihmeteltävää toimitarmoa,
+mutta vain muutamien lyhyiden hetkien aikana kansan elämässä. Mitä he
+eivät kyenneet ottamaan rynnäköllä, sen he antoivat luisua läpi sormien.
+
+
+
+KUNINGAS PYRRHOKSEN SOTARETKI.
+
+
+Samnilaissotien jälkeen Rooma oli koko varsinaisen Italian valtias
+niemimaan eteläisimpiä osia lukuunottamatta. Suunnitellulta näyttäisi
+senvuoksi Rooman yhteentörmäys Tarentumin kanssa, joka kaupunki
+Sybariksen ja Krotonin perikadon perästä oli Suur-Kreikan rikkain
+siirtokunta. Tarentum, Italian Ateena, oli ainoa kreikkalainen
+siirtokunta, jonka oli onnistunut pysyä täydellisesti riippumattomana.
+Riippumattomuudestaan se sai kiittää osaksi eristettyä asemaansa,
+osaksi sitä apua, jota se voi odottaa emämaasta. Rooman ja Tarentumin
+välinen riita ei ollut kuitenkaan, kuten voisi uskoa, roomalaisten
+aiheuttama sodan syyn saamiseksi. Roomalaiset osoittivat päinvastoin
+harvinaista maltillisuutta saadakseen ristiriidan poistetuksi. Syynä
+siihen, etteivät he juuri nyt halunneet sotaa tarentumilaisten kanssa,
+oli se, että Kreikassa oli vaarallinen mies, joka vain toivoi voivansa
+sekaantua Apenniinien niemimaan sotiin. Hänen nimensä oli _Pyrrhos_.
+Hän hallitsi Epeirosta ja kuului samaan sukuun kuin Aleksanteri Suuren
+äiti Olympias. Häntä pidettiin siis Akhilleuksen jälkeläisenä ja
+itsekin hän oli laajalti kuuluisa soturikuningas.
+
+Epeiros oli villiä, karua vuorimaata ja siinä asui kansa, joka
+vanhimmista säilyneistä henkilö- ja sukunimistä päättäen ei ollut
+helleenien heimoa. Mutta kuten makedonialaiset olivat epeiroslaisetkin
+kreikkalaistuneet ja puhuivat ja kirjoittivat kreikankieltä. He olivat
+kuitenkin vielä Homeroslaisen ajan alkuperäisellä kehityskannalla.
+Rahatalousjärjestelmä ei ollut vielä tunkeutunut heidän keskuuteensa,
+vaan sekä kuninkaan että tilanomistajain omaisuus oli pääasiallisesti
+karjaa. Härkäpari oli kuninkaallinen lahja. Kuninkaan »ylipaimen»
+oli ylhäisimpiä hovivirkailijoita, joka ilmenee siitä, että hän asui
+yhdessä kuninkaan sisarien kanssa. Huomatussa asemassa olivat myöskin
+kuninkaan juomanlaskija ja ylijuomanlaskija. Siitä seikasta, että kaksi
+henkilöä tarvittiin tähän toimeen, voi tehdä johtopäätöksiä rypäleen
+mehujen käytöstä Epeiroksen hovissa.
+
+Karjanhoito oli epeiroslaisten pääelinkeino.[183] Maanviljelyskelpoista
+maata oli niukalti. Kansa asui kylissä. Muutamat kaupungit, joita oli,
+olivat vähäpätöisiä — kulttuurikeskuksia ne tuskin olivat.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Roomalaisille Pyrrhoksen kunnianhimoiset suunnitelmat eivät olleet
+tuntemattomia. He koettivat senvuoksi tarkoin varoa, etteivät antaisi
+hänelle aihetta auttaa kreikkalaista siirtokuntaa eikä sen seurauksena
+tekosyytä saada kiinteä jalansija Apenniinien niemimaalla.
+
+Tällä kertaa roomalaisia siis todellakin elähdytti vilpitön toive,
+että myrsky menisi ohi. Joskus myöhemmin tulevaisuudessa voisi tulla
+sopivampi tilaisuus laajentaa Rooman valtaa etelään päin.
+
+Tarentumilaiset eivät yksinään koskaan voineet tulla vaarallisiksi
+roomalaisten laiselle kansalle, sillä siihen he olivat aivan liian
+pehmeää ainesta. Platon kertoo käynnistään kaupungissa vuonna 365, että
+hän Dionysos-juhlassa näki koko väestön vallan juopuneena. Ilmeneehän
+siitä jo melko paljon.
+
+Pilailu ja ilveily huvitti tarentumilaisia suunnattomasti enemmän
+kuin ikävä ja vaivalloinen politiikka. Oli myöskin mukavinta antaa
+puolustuslaitoksen rappeutua, huolimatta siitä, että vaara pohjoisesta
+lähestyi. Niin kauan kuin se uhkasi vielä vain tarentumilaisten
+naapureita samnilaisia, heidän osuutensa maailmankehitykseen rajoittui
+senlaatuisen parodisen farssin luomiseen, joka tunnetaan nimellä
+»hupaisa tragedia».
+
+Vaarallisiksi roomalaisille — kuten karthagolaisillekaan — eivät
+tarentumilaiset eivätkä toisetkaan länsikreikkalaiset voineet
+kehittyä muuten kuin nerokkaan hallitsijakyvyn johdolla, sellaisten
+kuin Dionysios I, Timoleon ja Agathokles. Nyt Agathokles, viimeinen
+näistä johtajakyvyistä, oli kuollut jo vuonna 289 —, ja aina hänen
+kuolemastaan lähtien vallitsi tavanmukainen epäsopu ja sekasorto niin
+hyvin Sisiliassa kuin etelä-Italiassakin. Tämän vuoksi karthagolaiset
+kävivät jälleen vaarallisiksi Sisilian helleeneille, ja samaan
+aikaan roomalaiset uhkasivat kreikkalaisia siirtolaisia Apenniinien
+niemimaalla, nyt etupäässä tarentumilaisia.
+
+Nämä tekivät kuitenkin roomalaisten suunnitelmat tyhjiksi etsimällä
+apua emämaastaan ja tekemällä liiton Pyrrhoksen kanssa.
+
+Epeiroslaiset olivat, kuten makedonialaisetkin, erinomaista
+soturikansaa ja toivoivat nyt seikkailunhaluisen kuninkaansa johdolla
+saavuttavansa yhtä suurta menestystä lännessä, kuin makedonialaiset
+olivat saavuttaneet Aleksanterin johdolla idässä. Heidän kuninkaansa
+oli sotilas sielultaan ja mieleltään. Hän oli kehittynyt
+makedonialaisessa koulussa, muun muassa peloittavan Antigonoksen
+johdolla. Nuori, tulinen ruhtinas oli sodan melskeessä kuin
+kesyttämätön varsa. Niin valtava voima oli hänen käsivarressaan, että
+kerrotaan hänen voineen miekaniskulla halkaista vihollisen keskeltä
+kahtia. Rohkeat maanmiehensä, jotka nimittivät häntä »kotkaksi», hän
+tempasi mukaansa minne vain halusi. Vanha, kokenut Antigonos katseli
+häntä suopein silmin ja hänen sanotaan ennustaneen, että nuorukaisesta
+kehittyisi maailman parhain soturi, kunhan hän vain vähän vanhettuaan
+ehtisi rauhoittua. Ja naiset syttyivät tuleen ja liekkiin nähdessään
+alkuvoimaisen kauniin sankarinuorukaisen. Mutta kunnianhimo ja hänen
+parempi minänsä pitivät alhaisemmat intohimot kurissa. Pyrrhos oli
+siveelliseltä luonteenlujuudeltaan täysin suuren Aleksanterin veroinen.
+
+Tällaiselle tulisielulle pieni, köyhä Epeiros tarjosi ajan pitkään
+liian vähän toiminta-alaa. Senvuoksi hän oli käyttänyt jokaista
+tilaisuutta laajentaakseen valtakuntaansa ja sydämensä pohjasta
+heittäytynyt sotiin, joilla Aleksanterin diadokit ja kaikenlaatuiset
+vallantavoittelijat täyttivät maailman. Nyt aukeni hänelle lännessä
+uusi maailma kaikkine houkuttelevine mahdollisuuksineen, joita se
+tarjosi miehelle, joka kykeni käyttämään miekkaa. Hänen epeiroslaisensa
+seurasivat häntä halukkaasti minne vain, ja Makedoniasta hän
+sai vahvistukseksi osaston ratsuväkeä sekä 5 000 jalkamiestä.
+Sotatottumusta saaneet makedonialaiset joukot olivat siihen aikaan
+parhaat maailmassa. Makedonialainen raskas ratsuväki oli tähän asti
+lyönyt maahan jokaisen vihollisen, joka oli joutunut sen tielle, ja
+keihäin asestettu makedonialainen falangi oli kiinteä vastus, jota
+kukaan ei ollut kyennyt murtamaan.
+
+Mutta legioonakin voi muodostaa voimakkaan puolustusketjun. Näinä
+aikoina se asetettiin kolmeen riviin. Falangi kehitti koko kootun
+voimansa yhdellä kertaa, mutta legioona täytyi niin sanoaksemme
+voittaa kolme kertaa peräkkäin. Ensiksi piti voittaa ensimmäisen
+rivistön nuorekas tuli, sen jälkeen toisen rivistön kypsä miehuusvoima
+ja lopuksi kolmannen rivin veteraanit. Mutta legioonan järjestely
+teki myöskin tarpeen tullen mahdolliseksi erikoisosastojen siirron
+rivistöstä toiseen toisiansa tukemaan taistelun aikana. Roomalaisten
+sotataito perustui suurelta _osalta taitoon osata taloudellisesti
+käyttää sotavoimia_.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ensimmäinen näytös maailmanhistoriallisessa näytelmässä:
+_taistelu falangin ja legioonan välillä_, oli alkava. Pyrrhoksen
+maailmanhistoriallinen merkitys on siinä, että hän oli ensimmäinen
+kreikkalainen, joka ryhtyi taisteluun roomalaisia vastaan. »Hänen
+kanssaan», Mommsen sanoo, »alkavat sen ajan läntisen ja itäisen
+valtiojärjestelmän väliset suoranaiset valtiolliset suhteet, jotka
+ratkaisevat antiikin sivistyksen koko myöhemmän kehityksen ja myöskin
+oleellisen osan nykyisen kulttuurin laadusta. Taistelu falangin ja
+legioonan, soturikuningaskunnan ja senaatin johtaman valtion välillä,
+taistelu yksilöllisen johtajalahjakkuuden ja kootun kansallisen voiman
+välillä — tämä taistelu Rooman ja hellenismin välillä suoritettiin
+ensi vaiheessaan Pyrrhoksen ja roomalaisten sotapäällikköjen välisissä
+taisteluissa.»
+
+Mukanaan armeija, johon pyörein luvuin kuului 25 000 ensiluokkaista
+sotilasta ja 20 elefanttia, Pyrrhos nousi vuonna 280 maihin
+Tarentumissa. Ylikulku, joka tapahtui tarentumilaisilla
+kuljetuslaivoilla, maksoi myrskyisen matkan takia paljon
+ihmishenkiä. Epäilemättä Pyrrhoksen mielessä päämääränä väikkyi
+päästä länsikreikkalaisten hallitsijaksi ja perustaa Adrian meren
+molemmat rannat käsittävä suurvalta. Mutta pian näyttäytyi, ettei
+suurkreikkalaisten vapaaseen liittymiseen ollut paljoakaan luottamista.
+Niitä lukuisia joukkoja, joilla tarentumilaiset olivat luvanneet
+vahvistaa hänen armeijaansa, oli tuskin olemassakaan. Sellaisia
+liittolaisia täytyi Pyrrhoksen ruveta käsittelemään kovakouraisesti.
+Hän sulki kaupungin teatterit ja huvittelupaikat, hän pakotti
+tarentumilaiset asestautumaan ja harjoitteli ja koulutti heitä, aivan
+kuin he olisivat olleet palkkasotureita, niin että monet heistä
+kauhistuneina karkasivat tiehensä. Sanalla sanoen: hän kohteli
+Tarentumia melkein kuin valloitettua kaupunkia saadakseen varman
+tukikohdan sotaliikkeilleen. Sillä asukasten hyvään tahtoon hän ei
+ilmeisesti voinut luottaa.
+
+Hērakleian luona Lucaniassa taisteltiin vuonna 280 ensimmäinen taistelu
+roomalaisten ja kreikkalaisten välillä. Roomalaisten sotataito ei
+ollut vielä likimainkaan niin kehittynyt kuin kerran persialaisen
+jättiläisvaltakunnan murskannut makedonialainen taktiikka. Olivathan
+roomalaiset kankeata talonpoikaiskansaa eivätkä olleet vielä muuttuneet
+siksi sotaiseksi valloittajakansaksi, jollaisena heitä yleisesti
+pidetään historiassa. Melkein kokonaisen vuosituhannen ajan he olivat
+rauhallisesti, ilman kunnianhimoisia suunnitelmia paimentaneet
+laumojaan ja viljelleet maataan, ennenkuin he alkoivat vaikuttaa
+maailmanpolitiikkaan. Heidän sotainen kunnianhimonsa ei ollut ennen
+Latiumin valtausta tähdännyt kauemmas kuin lyömään takaisin naapurien
+toimeenpanemat ryöstöretket ja kostamaan heille _heidän_ omilla
+alueillaan. Eikä korkeampi sotataito ollut voinut kehittyä niiden
+sotien aikana, joita roomalaiset tähän mennessä olivat käyneet. Mutta
+heidän siveellinen voimansa ja ankara kuri korvasivat paljon siitä,
+mitä puuttui taktiikasta ja strategiasta.
+
+Herakleian taistelu oli ankara, ja taistelun tulos näytti kauan
+epävarmalta. Pyrrhoksen elefantit näyttävät lopulta ratkaisevasti
+vaikuttaneen taistelun päättymiseen. Kun ne tuotiin taisteluun, ne
+saivat aikaan pakokauhun roomalaisten puolella. Hevoset säikkyivät, ja
+sotilaat eivät uskaltaneet lähestyä valtavia petoja, vaan pakenivat
+niiden tieltä, ja Pyrrhoksen elefantit ja ratsuväki panivat yhdessä
+toimeen hirmuisen verilöylyn pakenevien keskuudessa. Pienellä
+ihmisellä, jolla on asestuksena vain keihäs, miekka tai jousi, pitää
+olla tavallista paljon vahvemmat hermot, jollei hän pakene nähdessään
+tuollaisia suunnattomia petoja. Kauheita olivat nämä »Pyrrhoksen
+härät», kun ne syöksyivät kohti, toitottaen ja kärsät torahampaitten
+välissä »kiemurrellen niinkuin käärmeet», samalla kuin maa vapisi
+niiden jalkojen alla. Hevoset tulivat kuin villeiksi, kun ne vain
+vainusivatkaan elefantteja.[184]
+
+Suurin uhrauksin Pyrrhos oli saanut voittonsa. Mieshukka oli suurin
+hänen parhaitten sotilaittensa ja alipäällystön keskuudessa. Hänen
+tappionsa olivat senvuoksi verrattomasti vaikeammin korvattavissa
+kuin roomalaisten. Arveluttava tosiasia täytyi niin terävänäköiselle
+strategiselle arvostelijalle kuin Pyrrhokselle olla sen seikan,
+että hän oikeastaan sai voitostaan kiittää elefanttien tuottamaa
+hämmästystä. Sellainen temppu ei oikein tahdo onnistua kuin _yhden_
+kerran.
+
+Kuitenkin Pyrrhoksen sotapäällikkölahjakkuus esiintyi Herakleian
+taistelun jälkeenkin kaikessa loistossaan, ja poikkeuksetta kaikki
+kreikkalaiset kaupungit etelä-Italiassa liittyivät nyt häneen. Samoin
+tekivät samnilaiset. Voiton jälkeen ryntäsi Pyrrhos Campaniaan ja
+jatkoi matkaa Roomaa kohti. Hän oletti, että etruskit ja muutkin
+kansat, jotka roomalaiset miekan voimalla olivat pakottaneet
+liittolaisikseen, käyttäisivät nyt tilaisuutta hyväkseen ja
+liittyisivät voittajaan, kuten oli tavallista Itämailla. Mutta ei
+yksikään Rooman liittolainen, ei Campaniassa eikä keski-Italiassa
+avannut porttejaan hänelle. Huolimatta roomalaisten ahdingosta heidän
+liittolaisensa eivät osoittaneet vähintäkään halua vaihtaa heidän
+herruuttaan vieraan kuninkaan herruuteen. Ja vaikka ritarillinen
+Pyrrhos kuinka harkitusti suostutellen kohtelikin sotavankejaan,
+ei ollut ainoatakaan, ei roomalaista eikä latinalaista, joka olisi
+suostunut hänen tarjoukseensa ruveta hänen palvelukseensa. Pyrrhos sai
+kokea, että hän ei nyt taistellut palkkasotureja, vaan yksimielistä
+kansaa vastaan.
+
+Roomalaiset polkivat maasta uusia sotajoukkoja, ja ne olivat niin
+mieslukuisia, että Pyrrhos näki viisaimmaksi kääntyä ympäri, kun
+hänellä oli enää jäljellä kahden päivän marssi Roomaan, sekä vetäytyä
+takaisin Tarentumiin. Kamppailu roomalaisten kanssa on samaa kuin
+taistella lohikäärmettä vastaan, kerrotaan hänen sanoneen.
+
+Seuraavana vuonna hän sai uuden voiton, mutta se oli niin
+kallishintainen, että hänen sanotaan huudahtaneen: »Vielä sellainen
+voitto — ja minä olen hukassa!» Sen jälkeen on »Pyrrhoksen-voitto»
+muuttunut puheenparreksi liian kallishintaisista saavutuksista.
+
+Kaikissa tapauksissa Pyrrhos ei käyttänyt voittoaan hyväkseen. Hän
+pidättäytyi siitä poliittisista syistä. Juuri nyt saapui nimittäin
+sanoma hallitsijanvaihdoksesta Makedoniassa. Kuningas, joka oli ollut
+hänen hyvä ystävänsä, oli kaatunut taistelussa gallialaisia vastaan ja
+makedonialaiset tarvitsivat johtajaa hyökkääviä barbaareja vastaan.
+Pyrrhos harkitsi mielessään, olisiko hänen käytettävä tilaisuutta
+hyväkseen, anastaakseen itselleen Makedonian kruunun. Sodan jatkamista
+varten Lännessä hän ei voinut odottaa vahvistusjoukkoja Makedoniasta.
+Hänen täytyi myös sen perusteella, mitä oli tapahtunut, valmistautua
+siihen, että hänen olisi pakko rientää kotiin puolustamaan omaa
+maataan. Pyrrhos oli vallan valmis poistumaan Italiasta, sillä hän oli
+ehtinyt väsyä auttamaan huikentelevaisia suurkreikkalaisia.
+
+Mutta toiselta puolen kuului Syrakusasta liikuttavia rukouksia saapua
+antamaan apua karthagolaisia vastaan. Agathokleen kuoleman jälkeen nämä
+olivat tulleet vaarallisemmiksi vuosi vuodelta ja uhkasivat nyt vallata
+koko Sisilian. Pyrrhos oli ainoa, joka voi tuoda pelastuksen.
+
+Mutta voidakseen jättää Italian hyvällä omallatunnolla hänen tuli
+saada rauha aikaan roomalaisten kanssa. Ja myöskin nämä tahtoivat
+saada loppumaan sodan, joka oli heille aiheuttanut vain mieshukkaa
+ja suuria tappioita. Välittäjäksi Pyrrhos lähetti kreikkalaisen
+kaunopuhuja _Kinéaan_ Roomaan. Kineas oli viekas valtiomies, perehtynyt
+politiikan kaikkiin metkuihin. Pyrrhos sanoi itse, että Kineas oli
+voittanut hänelle useampia kaupunkeja kaunopuheisuudellaan kuin hän
+itse aseillaan. Osoittamalla kohteliaisuutta ja imartelua voitetuille
+ja myöskin hyvin suunnitelluilla lahjoilla tämän onnistui voittaa
+yleinen mielipide Roomassa puolelleen, ja itse senaatti horjui. Mutta
+ratkaisevalla hetkellä sekaantui asioiden kulkuun vanha mies, joka
+on piirtänyt nimensä pysyvästi Rooman historiaan. Hänen nimensä oli
+_Appius Claudius_, ja hän kuului samaan sukuun kuin kaimansa decemviri.
+Kolmekymmentä vuotta aikaisemmin hän oli ollut sensorina ja oli kaksi
+kertaa ollut konsulina. Pysyvänä tuloksena hänen sensorina olostaan
+oli kaksi suurenmoista rakennusaloitetta, nimittäin vesijohto Roomaan
+ja se sotatie Rooman ja Capuan välillä, joka vieläkin tunnetaan hänen
+nimellään. Nyt hän oli vanhuuden raihnas ja sokea, mutta vietti itsensä
+kantotuolissa senaattiin ja piti valtion isille herättävän puheen, joka
+kauttaaltaan värisi aidon roomalaisen harmia. »Tähän asti», hän sanoi,
+»minä olen surrut silmieni valon kadottamista; mutta nyt tahtoisin olla
+myöskin kuuro, että pääsisin kuulemasta niitä häpäiseviä neuvotteluja,
+joita täällä pidetään.» Sillä rauhan solmiaminen niillä ehdoilla, joita
+Pyrrhos tarjoaa, olisi roomalaisille yhtä arvotonta kuin vaarallistakin.
+
+Kerrotaan, että nuhdesaarna, jonka piti aivan kuin varjojen
+valtakunnasta ylösnoussut vanhus, valoi terästä horjuviin mieliin.
+Kerrotaan, että Kineas sai palata takaisin tuomisinaan se ylpeä
+vastaus, että Rooma ei koskaan neuvottele Italian maaperällä olevan
+vihollisen kanssa. Tämä päätös tuli aina vastakin olemaan roomalaisen
+valtiotaidon horjumaton periaate.[185]
+
+Niin valtavan vaikutuksen tekivät roomalaiset barbaarit hienosti
+sivistyneeseen kreikkalaiseen, että hän palattuaan Pyrrhoksen luo
+selitti: »Kuningasten kokoukselta näytti minusta Rooman senaatti.»[186]
+
+       *       *       *       *       *
+
+Roomalaisten päätökseen hylätä Pyrrhoksen rauhantarjous ei niinkään
+vaikuttanut sokean Appiuksen kaunopuheisuus kuin eräs reaalipoliittinen
+tekijä: karthagolainen laivasto ilmestyi eräänä päivänä Tiber-joen
+suulle ja amiraali itse tuli Roomaan ehdottamaan liittoa Pyrrhosta
+vastaan.
+
+Asianlaita oli niin, että karthagolaisille oli erittäin tärkeätä saada
+toteuttaa suunnitelmansa Syrakusaa vastaan, ilman että Pyrrhos heitä
+häiritsisi. Heidän oli siis saatava hänen sotavoimansa sidotuiksi
+Italiaan.
+
+Jo vuosisata tätä ennen —jollei vielä aikaisemminkin[187] —
+karthagolaiset ja roomalaiset ovat luultavasti kohdanneet toisensa
+erästä kauppasopimusta tehtäessä. Toisessa myöhäisemmässä sopimuksessa
+— noin vuodelta 350 e.Kr. — molemmat kansat lupasivat toisilleen
+omasta ja liittolaistensa puolesta ystävyyttä sillä ehdolla, etteivät
+roomalaiset ulottaisi kauppamatkojaan Afrikan rannikolle kauemmaksi
+länteen kuin erääseen muutamia peninkulmia Karthagosta pohjoiseen
+olevaan niemeen. He eivät saisi myöskään harjoittaa kauppaa Espanjassa
+eteläänpäin nykyisestä Cartagenasta. Karthagon alueilla Sisiliassa
+»karthagolaisten ja roomalaisten tulisi olla kaikissa suhteissa
+tasa-arvoisia.» Karthagolaiset eivät puolestaan harjoittaisi väkivaltaa
+Rooman liittolaisia kohtaan Latiumissa. Jos he joutuisivat sotaan
+joidenkin toisten latinalaisten kuin Rooman liittolaisten kanssa
+ja tämän johdosta valtaisivat jonkin kaupungin, he jättäisivät sen
+vahingoittumattomana roomalaisille. »Mitään tukikohtaa he eivät
+rakentaisi itselleen Latiumiin», sopimuksessa sanottiin.[188]
+
+Tämä sopimus uudistettiin sitten aikojen kuluessa. Nyt —
+seitsemänkymmentä vuotta jälkeenpäin — se muutettiin hyökkäys- ja
+puolustusliitoksi Pyrrhosta vastaan. Täten roomalaiset saivat m.m.
+karthagolaisen merivoiman käytettäväkseen joukkojen kuljetusta varten
+ja saivat mahdollisuuden Karthagon sotalaivaston avulla katkaista
+Pyrrhokselta yhteyden kotimaan kanssa.
+
+Näin sotapuolue oli saanut yliotteen Rooman senaatissa, ja sotaa
+Pyrrhoksen ja roomalaisten välillä oli jatkettava. Mutta samaan aikaan
+kävi Syrakusan asema niin toivottomaksi, että Pyrrhos ei voinut
+jättää kaupunkia oman onnensa nojaan. Hänelle oli selvää, että samana
+hetkenä, jolloin karthagolaiset valloittaisivat tämän kaupungin ja
+pääsisivät koko Sisilian valtiaiksi, samana hetkenä hänen oma asemansa
+italialaisella maaperällä kävisi kestämättömäksi. Hänen joukkonsa
+jäisivät silloin varmasti roomalaisten ja karthagolaisten armoille.
+Sitävastoin Sisilian hallussapito tarjoaisi hänelle mahdollisuuden
+saattaa roomalaissotakin myöhemmin onnelliseen loppuun. Jos hän kerran
+olisi päässyt koko saaren valtiaaksi, niin tuskinpa roomalaiset
+vähäisellä laivastollaan voisivat karkoittaa häntä sieltä. Kun nyt
+syrakusalaiset epätoivoissaan: tarjosivat hänelle koko Sisilian
+saaren valtiutta, hän päätti pelastaa heidät ja purjehti sinne puolen
+armeijansa kanssa. Toinen puoli armeijaa jäi jäljelle hänen poikansa
+komentoon suojellakseen kreikkalaisia liittolaisia roomalaisia vastaan.
+
+Karthagolaiset eivät kyenneet estämään hänen purjehdustaan Sisiliaan.
+Siellä hänen onnistui ennen pitkää yhdistää kaikki vapaat kreikkalaiset
+kaupungit johtonsa alaisiksi taisteluun perivihollista vastaan ja sotaa
+käytiin niin menestyksellisesti, että karthagolaiset olivat vähällä
+joutua tungetuiksi pois koko saarelta. He lupasivat Pyrrhokselle m.m.
+luopua kaikista alueistaan Sisiliassa, paitsi linnoitetusta kaupungista
+saaren läntisimmällä niemellä, missä nyt on Marsala, ja olivatpa he
+valmiit tukemaankin häntä rahoilla ja sotalaivoilla — siis roomalaisia
+vastaan![189] —, jos hän vain jättäisi Sisilian. Laskelma oli liian
+läpinäkyvä. Sillä mihin saaren voimattomat kreikkalaiset kaupungit
+kykenisivät ilman Pyrrhoksen johtoa? Kuninkaan vastaus ei senvuoksi
+voinut olla muuta kuin hylkäävä. Ei koskaan hänen valta-asemansa ollut
+ollut niin vahva kuin nyt. Mutta niin pian kuin hänen liittolaisensa
+tunsivat henkensä ja omaisuutensa täysin turvatuiksi, saatiin nähdä
+heidän esittävän samaa surkeaa ilveilyä kuin Suur-Kreikassakin.
+Sisilialaisista alkoi tuntua, että Pyrrhos hallitsi aivan liian
+kovakouraisesti. Ei liiton johtajana, vaan itsevaltiaana hän kohteli
+Sisilian kreikkalaisia, ja tässä huikentelevaisessa kansassa alkoi
+saada jalansijaa se hourupäinen ajatus, että karthagolaisten ies oli
+kuitenkin siedettävämpi kuin epeiroslaisen »tyrannin». Toinen toisensa
+jälkeen kreikkalaiset kaupungit solmivat suhteita karthagolaisten
+kanssa ja avustivat heitä joukoilla. Ja Pyrrhos puolestaan oli liian
+paljon onnenritari osoittaakseen tällä ratkaisevalla hetkellä sitä
+raudanlujaa tarmoa, jota olisi tarvittu vastustuksen tukahduttamiseksi
+ja karthagolaisten karkoittamiseksi Sisiliasta. Hän kuunteli mieluummin
+tarentumilaisten, samnilaisten ja toistenkin italialaisten kansojen
+sydäntä vihlovia hätähuutoja, kansojen, joita nyt roomalaiset kovasti
+ahdistivat, ja purjehti Italiaan auttaakseen heitä jälleen. Mutta hänen
+vielä äskettäin niin lupaava sisilialainen valtakuntansa pirstoutui
+vielä nopeammin, kuin se oli luotu.
+
+Mies, joka oli uneksinut tulevansa Lännen Aleksanteriksi, on tästä
+hetkestä lakannut olemasta valtiomies — hän on nyt vain onnenritari ja
+seikkailija, urhea, ritarillinen ja kylläkin miellyttävä, romanttinen
+sädekehä ympärillään, mutta hänellä ei ole enää valtiomiehen tarkkaa
+silmää huomaamaan, mikä on oleellista, mikä epäoleellista, ja sota ei
+ole hänelle enää muuta kuin arpapeliä.
+
+_Beneventumin_ luona samnilaisten maassa saavutti hänet kohtalonsa
+vuonna 275 e.Kr. Eivät edes hänen elefanttinsa kyenneet täällä
+auttamaan häntä voittoon. Roomalaiset olivat nimittäin keksineet keinon
+säikyttää niitä. He ampuivat elefantteja nuolilla, joihin oli kääritty
+tervassa kasteltuja palavia rohtimia. Kun nuolet tarttuivat eläinten
+nahkaan ja alkoivat polttaa niitä, ne tulivat kivusta villeiksi,
+kääntyivät ympäri ja murskasivat jalkoihinsa suuret joukot kuninkaan
+omaa väkeä. Pyrrhoksen ei onnistunut karkoittaa roomalaisia legioonia
+niiden asemista, ja tällainen taistelun päättyminen merkitsi samaa kuin
+strateginen tappio. Armeija arveluttavasti heikontuneena ja rahattomana
+kerran niin pelätty sankari oli nyt yksinäisenä ja hylättynä
+Italian maalla. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin palata
+takaisin Kreikkaan. Varmasti hän raskain sydämin jätti viisivuotisen
+miekanmittelyn jälkeen maan, jonne hän oli toivonut perustavansa
+loistavan valtakunnan. Kotona hän koetteli onneaan uusissa kahakoissa,
+valloitti suurimman osan Makedoniaa ja koko Thessalian ja tunkeutui
+voittoisana aina Peloponnesokselle asti. Kaikkialla tervehdittiin häntä
+vapauttajana Makedonian ikeestä. Mutta taisteltaessa Argoksesta vuonna
+272, taistelussa, johon naisetkin osallistuivat kivittämällä talojen
+katoilta, hänen kerrotaan kuolettavasti haavoittuneen kivestä, jonka
+eräs ämmä heitti alas.[190]
+
+Näin päättyi elämä, joka oli ollut alituista ylös ja alas, eteen- ja
+taaksepäin menoa, alituista houkuttelevien mahdollisuuksien etsimistä,
+jotka liiankin usein osoittautuivat olevansa tyhjää kangastusten
+harhakuvaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Roomalaisten Pyrrhoksesta saama lopullinen voitto oli enne heidän
+vastaisista voitoistaan Aleksanteri Suuren kaikista seuraajista.
+Legioona oli saavuttanut voiton falangista. Rooma oli yhdellä iskulla
+astunut esiin pimennosta. Uusi suuruus ilmestyi historian näyttämölle
+Egyptin, Makedonian ja seleukidien aasialaisen valtakunnan rinnalle.
+Senvuoksi on kuvaavaa, että heti kuin Pyrrhos oli lähtenyt Italiasta,
+egyptiläinen lähetystö saapui Roomaan tarjoamaan ystävyyssopimusta[191]
+ja Rooman senaatti suostui auliisti esitykseen.
+
+Väkilukuunsa nähden Rooman valtio ei tietysti voinut kilpailla Idän
+suurvaltojen kanssa, mutta sotilaallisesti se oli kuitenkin niitä
+voimakkaampi. Idässä oli nimittäin vain ohut yhteiskuntakerros
+helleenejä, joita todellakin kiinnosti valtion etu — alkuasukasväestöä
+se kysymys ei yleensä ollenkaan liikuttanut. Siellä oli näin ollen
+mahdotonta saada luoduksi oikeaa sotajoukkoa. Hallitus sai turvautua
+palkkajoukkoihin. Italialainen liittovaltio sitävastoin voi yleisen
+asevelvollisuuden turvin saada kokoon paljoa enemmän sotilaita kuin
+seleukidit ja ptolemaioslaiset yhteensä.
+
+Beneventumin taistelun jälkeen koko etelä-italia oli roomalaisten
+armoilla. Kymmenen vuotta myöhemmin he olivat _koko Apenniinien
+niemimaan_ valtiaita aina _Rubicon-virtaan asti_, joka kauan pysyi
+Rooman valtion pohjoisena, gallialaisista erottavana rajana. Laajalla
+sotilassiirtokuntaverkollaan Rooma lujitti uutta valtaansa ja
+levitti latinan kieltä ja latinalaisia tapoja yli koko niemimaan.
+Minkä roomalainen talonpoika oli hankkinut miekalla, sen omistuksen
+hän varmensi auralla. Kansalliset rajat Italian eri kansojen
+väliltä alkoivat häipyä ja koko niemimaa muuttua _roomalaiseksi
+kansallisvaltioksi_. Yhtynyt Italia luotiin ensimmäisen kerran
+historiassa.
+
+Kauan helleenien kieli ja tavat säilyivät kuitenkin muinaisessa
+Suur-Kreikassa, ja myöskin latinalaisten ja roomalaisten keskuuteen
+levisi helleenisyys. Ylhäiset roomalaiset alkoivat yhä enemmän ja
+enemmän panna arvoa kreikkalaisten jäljittelemiselle. Näin tunkeutui
+helleeninen _sivistys_ eteenpäin yhtä vastustamattomasti, kuin
+roomalaiset työskentelivät päästäkseen _valtiollisesti_ toisten
+kansojen valtiaiksi.
+
+Vuosisata oli mennyt roomalaisilta aikaa ponnistautuessaan kaiken
+Rubiconin ja Messinan salmen välisen maan herroiksi. Makedonialaiset
+olivat samalla aikaa vuosikymmenessä laskeneet valtansa alle kaiken
+maan Adrian meren ja Indus-virran välillä. Mutta joskin roomalaiset
+olivat edenneet vain askel askelelta, niin he ymmärsivät sen sijaan
+säilyttää sen, minkä kerran olivat valloittaneet, kun sitävastoin
+makedonialaiset ja kreikkalaiset menettivät kaikki valloituksensa
+ja sen lisäksi oman itsenäisyytensäkin. Kuinka hyvin Rooman valtion
+perusta oli laskettu, ilmenee parhaiten siitä, ettei vaarallisen
+karthagolaissodan aikana, joka puhkesi heti keski- ja etelä-Italian
+yhdistämisen jälkeen, yhdestä ainoastakaan kapinayrityksestä
+kuultu koko keski-Italiassa. Ja parin miespolven aikana Italia
+saavutti sellaisen kukoistuksen, mitä sekä väenpaljouteen että
+hyvinvointiin tulee, että se myöhemmistä sukupolvista tuntuu
+kerrassaan uskomattomalta. Tämä hyvinvointi tuhoutui, kun Karthagon
+suurin sotapäällikkö siirsi sodan kaikkine kauheuksineen Apenniinien
+niemimaalle.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Karl Julius Beloch, Griechische Geschichte IV.
+
+W. Helbig, Deux portraits de Pyrrhus (»Mélenges d'archéologie et
+d'histoire» 1893).
+
+Benedictus Niese, Zur Geschichte des Pyrrhischen Krieges (Hermes 1896).
+
+Rudolf Schubert, Geschichte des Pyrrhus.
+
+Carl Klotzscb, Epirotische Geschichte bis zum Jahr 280 v. Chr.
+
+Martin P:n Nilsson, Studien zur Geschichte des alten Epeiros (Lundin
+yliopiston vuosikirja 1910).
+
+Hans Treidler, Epirus im Altertum.
+
+Otto Miller, Römisches Lagerleben.
+
+
+
+
+ROOMASTA TULEE SUURVALTA.
+
+
+
+ENSIMMÄINEN PUUNILAISSOTA.
+
+
+Kerrotaan, että kun Pyrrhos vuonna 276 jätti Sisilian, hän
+huudahti: »Minkä taistelukentän jätämmekään nyt roomalaisille ja
+karthagolaisille!»
+
+Sisilia oli Italian Peloponnesos. Toisessa tapauksessa kapea kannas
+yhdisti, toisessa tapauksessa salmi erotti tai yhdisti — kuinka sen nyt
+käsittääkin —, mutta sillähän ei ole suurta eroa.
+
+Sitä mukaa kuin roomalaiset laskivat Italian valtansa alle, kävi
+heille selväksi, mikä vaara heidän vallalleen piili siinä, että
+karthagolaiset ikäänkuin sulkivat Tyrrheenan meren. Karthago hallitsi
+nimittäin Sardiniaa ja uhkasi minä päivänä tahansa vallata myös
+koko Sisilian. Roomalaisille oli tärkeää, kuten Polybios sanoo,
+estää kilpailijoitaan »rakentamasta siltaa, jota myöten he voisivat
+tulla Italian puolelle.» Kun nyt karthagolaiset kovasti ahdistivat
+Messinaa ja osa kaupungin väestöä rukoili roomalaisilta apua, nämä
+päättivät sekaantua juttuun, vaikka he itse tosiaankin olivat rauhan
+ja levon tarpeessa Pyrrhoksen kanssa käydyn, voimia kysyneen sodan
+jälkeen. Tämä tärkeä päätös tehtiin vuonna 264 e.Kr. Tällöin alkoivat
+kohtalokkaimmat sodat, mitä roomalaiset ovat milloinkaan käyneet. Niitä
+sanotaan _puunilaissodiksi_, koska roomalaisilla oli tapana nimittää
+foinikialaisia naapureitaan puunilaisiksi.
+
+Oli historiallinen hetki, kun Rooma ensi kerran lähetti sotajoukon
+meren yli. Vaistomaisesti koko kansa tunsi, että se seisoi
+tienhaarassa, joka johti maailmanpolitiikkaan. Rooman ja Latiumin
+talonpoikia ei suurpolitiikka kaikkine vaaroineen houkutellut,
+mutta sitä enemmän se houkutteli kauppiaita. He kaipasivat kovin
+sen pidäkkeen poistamista, jonka karthagolaiset olivat asettaneet
+Välimeren kaupalle. Päätös auttaa Messinaa oli siis jossakin määrin
+liikeharrastusten voitto talonpoikaispolitiikasta.[192]
+
+Roomalaisten ja karthagolaisten taistelu oli nyt siis lähinnä taistelua
+Messinansalmen vallitsemisesta. Ristiriidat näiden kansain välillä
+olivat samanlaatuiset kuin silloin, kun Ruotsi ja Tanska aikoinaan
+taistelivat Öresundin omistamisesta. Molemmissa tapauksissa kovat
+voimakkaat kaupalliset harrastuksen aiheuttaneet sodan. Mutta
+taistelulla on sen ohella paljoa laajakantoisemmat seuraukset. Toisen
+kerran maailmanhistoriassa oli ratkaistavana sama asia, joka jo kerran,
+enemmän kuin kaksi vuosisataa aikaisemmin, ratkaistiin Marathonin,
+Salamiin ja Plataian taisteluissa: ratkaisu koski sitä, tulisiko
+maailmanherruus kuulumaan Länsimaille vai Idälle. Tällä kertaa sen
+lisäksi kaksi eri kansanrotua: indoeurooppalaiset ja seemiläiset
+mittelivät voimiaan toistensa kanssa. Roomalaiset ja karthagolaiset
+olivat aikansa ainoat poliittisesti voimakkaat sivistyskansat. Toisen
+tai toisen täytyi ennemmin tai myöhemmin päästä koko Välimerenmaailman
+herraksi. Kummalle kansalle voitto oli suotu, sitä ei voinut kukaan
+etukäteen sanoa.
+
+Rooman valtio oli mannermaa -, Karthago taas tyypillinen merivalta.
+Sen ydinmaan muodosti vain se maa, jonka nimi nyt on Tunis, eikä
+edes tämäkään alue kokonaan; mutta sitäpaitsi oli karthagolaisilla
+alueita ympäri koko Välimerta. Heidän valtiomiestensä kerrotaan
+varoittaneen roomalaisia ryhtymästä sotaan huomauttamalla, että vastoin
+karthagolaisten tahtoa ei yksikään roomalainen edes voisi pestä
+käsiään meressä. Karthagolle oli siirtynyt Tyroksen ja Sidonin johtava
+asema foinikialaisessa maailmassa. Sitä mukaa kuin nämä kaupungit
+olivat taantuneet, Karthago oli saanut niistä lisää huomattavan
+määrän älykkäitä henkilöitä, kauppatraditioita ja rikkauksia
+siten, että ylhäisimmät foinikialaiset kauppiasperheet muuttivat!
+kukoistavaan tytärkaupunkiin. Vähitellen Karthago oli maailman
+rikkaimpia kaupunkeja. Sen aarteita verrattiin Persian suurkuningasten
+kalleuksiin. Mitä kaikkea huhu tiesikään kertoa Karthagon rikkauksista!
+Siellä oli Baalin kuva puhdasta kultaa, tuhannen talentin painoinen,
+sanottiin, ja kullasta olivat kattolevytkin jumalan temppelissä.[193]
+Karthagosta oli tullut samanlainen maailmanvaltakunnan keskus, kuin
+brittien valtakunta uudella ajalla. Vahvan laivastonsa ja rajattomien
+rahavarojensa varassa Karthago oli suunnattoman paljon mahtavampi
+köyhää Rooman mannermaavaltaa.
+
+Mutta kysymys oli siitä, kumpi ajan pitkään merkitsisi enemmän: rahat
+vaiko horjumattoman luja valtiorakenne, jossa johtotähtenä eivät olleet
+taloudelliset yksityispyyteet, vaan jossa kaikki murtumattomalla
+yksimielisyydellä toimivat yhteisen päämäärän: isänmaan mahdin ja
+kunnian hyväksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta Rooma ja Karthagohan olivat vanhastaan hyviä ystäviä. Karthago
+oli Rooman vanhin liittolainen. Että kahdesta liittolaisesta voi tulla
+veriviholliset, se ei ole kuitenkaan tavaton ilmiö historiassa enempää
+kuin yksityiselämässäkään. Ja ettei roomalaisten ja karthagolaisten
+välinen rakkaus ollut sitä laatua, joka ei voi koskaan ruostua, se oli
+ilmennyt jo Pyrrhoksen sodan aikana, kun karthagolaiset m.m. tarjosivat
+hänelle liittoa roomalaisia vastaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Puunilaissodan ensimmäinen näytös esitettiin Sisiliassa, jossa
+taisteltiin vaihtelevalla onnella. Mutta joskin roomalaiset
+voittivat maalla, niin mitä se hyödytti, kun uusia rikkauksia, uusia
+sodankäyntivaroja alituisesti yli meren virtasi tuohon suureen
+kauppakaupunkiin? Ja laivastollaan karthagolaiset voivat lamauttaa koko
+Italian kaupan ja eristää Sisiliassa olevat roomalaiset sotavoimat
+kotimaasta. Ilmeisesti tätä sotaa ei sopinut käydä samalla tavoin kuin
+taistelua Apenniinien niemimaan herruudesta. Roomalaisille selvisi,
+että jos jotakin ratkaisevaa aiottiin saada aikaan, heidän täytyi
+mitellä voimiaan karthagolaisten kanssa ei vain maalla, vaan myöskin
+heidän omassa elementissään: merellä.
+
+Campanian talonpojat olivat ja pysyivät maamyyrinä. Yksi niistä
+kolmesta asiasta, joita Cato, roomalaisen perustyyppi, katui, oli se,
+että hän oli kerran veneellä kulkenut kahden paikan välin, jonka hän
+olisi voinut suorittaa jalkaisin.
+
+Mutta nyt Rooman kansan täytyi kuitenkin totuttautua merimiehiksi.
+Täytyi rakentaa vahvempi ja uudenaikaisempi laivasto kuin entinen.
+Ja jos Latiumin talonpojat ja Apenniinien paimentolaiset eivät
+kyenneetkään hoitelemaan airoja ja ohjaamaan laivaa, niin roomalaiset
+olivat viime aikoina liittäneet itseensä toisia kansoja, joilla
+oli meritottumusta. Tällaisia olivat etruskit, mutta ennen kaikkea
+etelä-Italian valtaus oli antanut roomalaisille kelvollisia merimiehiä
+omien rajain sisältä. Tarentumilaiset ja toiset suurkreikkalaiset
+olivat kansaa, joka ymmärsi laivan rakennustaidon; he kelpasivat
+myöskin muodostamaan Rooman laivaston miehistön ydinjoukon. Näiden
+olosuhteiden ja sen lisäksi erään merisotaa palvelevan keksinnön
+avulla Rooman laivasto sai vuonna 260 voiton _Mylæn_ luona lähellä
+Messinaa. Keksittiin näet ryntäyssillat, jotka voitiin pudottaa
+alas roomalaisista laivoista, ja jotka rautahaoilla iskivät kiinni
+vihollislaivan kanteen. Sitten roomalaiset sotilaat voivat juosta
+vihollisen laivaan ja taistella mies miestä vastaan sen sijaan, että
+ennen oli ollut kysymys laivan taistelusta laivaa vastaan, taito,
+jossa varsinaiset roomalaiset olivat suunnattomasti kehittymättömämpiä
+kuin karthagolaiset. Heidän laivansa olivat kömpelömpiä ja
+raskasliikkeisempiä eivätkä senvuoksi kyenneet suorittamaan nopeita
+taktillisia liikkeitä. Minne ne olivat asettuneet, siinä ne sitten
+olivat. Kaksintaistelussa karthagolainen palkkasoturi sitävastoin ei
+lainkaan kyennyt mittelemään voimiaan Rooman legioonalaisen kanssa; ja
+tätä lukuunottamatta roomalaisilla oli yliote siinäkin, että he olivat
+ottaneet laivoihinsa enemmän sotilaita kuin karthagolaiset. Lukumäärän
+ylivoima tuli oikeuksiinsa siten, että ryntäyssiltojen kautta merisota
+muuttui melkein maataisteluksi.
+
+Roomalaiset olivat saaneet ensimmäisen suuren merivoiton, ja Roomasta
+oli yhdellä iskulla tullut merivalta. Luonnollisesti varsinaiset
+roomalaiset eivät voineet merimiehinä olla vastustajiensa veroisia.
+Lukemattomia kertoja heidän laivastonsa kärsivätkin haaksirikon
+ylipäällikköjen tyhmänrohkeuden takia ollessaan tekemisissä elementin
+kanssa, johon he eivät olleet tarpeeksi kotiutuneet. Nämä tekaistut
+amiraalit olivat luonnollisesti aivan liian korkea-arvoisia
+kuunnellakseen alempiarvoisten, mutta merta tuntevien neuvoja. Ja
+heidän itserakkautensa takia tuhannet viattomat saivat uhrata elämänsä.
+Kerran kovassa myrskyssä murskautui Sisilian etelärannikkoa vastaan
+eräästä 360-laivaisesta laivastosta enemmän kuin 3/4 aluksista.
+
+Mutta ihailtavalla tarmolla ja ripeydellä roomalaiset rakensivat
+uuden laivaston, jonka avulla heidän onnistui kuten Agathokleen
+viedä joukkoja Afrikkaan ja uhata itseään Karthagoa.[194] Yritys
+päättyi kuitenkin roomalaisten täydelliseen tappioon. Vastoinkäyminen
+tuli sitäkin vaarallisemmaksi, kun karthagolaiset saivat nuoressa,
+lahjakkaassa _Hamilkarissa_, liikanimeltä _Barkas_ — se on tulkittu
+merkitsevän »Salama» — erinomaisen päällikön. Hän paloverotti ja
+hävitti Italian rannikoita.
+
+Vastustajat olivat tavattoman tasaväkiset. Ei tahtonut tulla
+ratkaisua lainkaan, sanoo Polybios, »vaikka kummallakaan puolen ei
+laiminlyöty koettaa jokaista historiasta tunnettua sotatemppua tai
+vallan uhkarohkeita uljuudennäytteitä. Tuskin kului päivääkään ilman
+taisteluja, mutta ei mikään johtanut ratkaisevaan tulokseen. Kumpikin
+kansa muistutti kahta kukkoa, jotka taistelevat elämästä ja kuolemasta,
+kunnes molemmat ovat täydellisesti menehtyneet.»
+
+Viimeiset varansa roomalaiset panivat peliin saadakseen
+aikaan ratkaisun merellä. Valtiokassa oli tyhjä, mutta kiitos
+johtavien miesten jalomielisyyden ja isänmaanrakkauden saatiin
+laivastorakennukseen tarvittavat välttämättömät rahavarat kokoon.
+Kukin otti varojensa ja voimiensa mukaan joko yksin tai yhdessä yhden
+tai useamman kansalaisensa kanssa rakentaakseen suuren sota-aluksen.
+Tämä vertaistaan vailla oleva voimannäyte oli täydellinen yllätys
+viholliselle, joka tuli perinpohjin lyödyksi _Ægātēs-saarten_ luona
+Sisilian länsirannikolla vuonna 242. Nyt karthagolaisten tilanne oli
+niin toivoton, että he tarjosivat rauhaa. Sisilia oli itse asiassa
+menetetty jo monta vuotta sitten, ja mahdollisuuksia sen takaisin
+valloittamisesta ei ollut olemassa. Roomalaisilla ei myöskään ollut
+mitään voitettavissa jatkamalla sotaa. Rauha solmittiin sillä ehdolla,
+että karthagolaiset luopuivat Sisiliasta ja maksoivat niin suuren
+summan kuin 3 200 talenttia sotakorvausta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+24 vuotta oli sota jatkunut keskeytymättä. Niistä sotilaista, jotka
+ottivat osaa ratkaisevaan taisteluun, ei suuri osa ollut vielä
+syntynyt, kun sota puhkesi. Kuinka monta ihmiselämää tämä sota oli
+maksanut, ymmärrämme siitä, että Rooman väestön lukumäärä vain
+seitsemänä vuotena väheni likemmä 50 000 miehellä eli seitsemännellä
+osalla koko asukasluvusta. Ja suhteellisesti vähintään yhtä suuret
+olivat varmasti ne tappiot, jotka kohtasivat Rooman liittolaisia.
+Hankkiakseen varoja sodankäyntiin senaatin oli täytynyt ryhtyä
+vaaralliseen toimenpiteeseen, huonontamaan rahaa, niin että sen arvo
+lopullisesti laski seitsemänteen osaan normaaliarvosta.
+
+Kalliisti roomalaiset olivat siis ostaneet Sisilian. Mutta
+hedelmällinen saari oli vieläkin suuremman hinnan arvoinen.
+Lähimmässä tulevaisuudessa tuli siitä Rooman vilja-aitta. Nykyjään,
+kun Sisilian viljelty maa tuottaa pääasiallisesti viiniä, oliiveja
+ja etelänhedelmiä, meidän on vaikea kuvitella saaren hedelmällisiä
+osia lainehtivina viljavainioina. Mutta maanviljelys oli siellä
+roomalaisaikaan tulos tarkoituksellisesti ajetusta Rooman
+elintarvepolitiikasta. Veroina roomalaiset kantoivat nimittäin
+puutarhatuotteista[195] viidennen osan sadosta, mutta viljasta
+ainoastaan kymmenennen osan.
+
+Karthagolle Sisilian menetys oli kova isku. Sisilia oli nimittäin ainoa
+paikka, josta vihollinen voi uhata itseään Karthagoa. Tähän aikaan
+alukset eivät vielä olleet rakennetut niin, että ne voivat kauemman
+aikaa uhmata myrskyjä avoimella merellä, vaan täytyi niiden purjehtia
+pitkin rannikkoja löytääkseen helposti sataman äkillisen rajuilman
+puhjetessa. Sellaisten olosuhteitten vallitessa oli matka Apenniinien
+niemimaalta Afrikkaan liian pitkä roomalaiselle maihinnousulaivastolle,
+jollei se voinut tarpeen tullen päästä Sisilian satamiin. Agathokleen
+aikaiset kokemukset olivat antaneet karthagolaisille näytteen
+siitä, kuinka vaarallista oli, jos vihollisia oli saarella. Ja nyt
+tämä oli joutunut roomalaisten käsiin. Milloin nämä käyttäisivät
+hyväkseen hyökkäysasemaansa? Se oli vain ajan kysymys. Jonakin yönä
+voi sotalaivasto hyvän tuulen vallitessa viedä roomalaiset legioonat
+Sisiliasta Afrikkaan. Sisilia roomalaisten käsissä oli alituisena
+kuolemanuhkana karthagolaisten vallalle.
+
+
+Kirjallisuutta puunilaissotiin:
+
+Om grundlæggelsen af Romernes verdensherredømme efter de tre første
+bøger af Polybios's historiske værk. O.A. Hovgárdin tanskannos.
+
+Hans Delbrück, Geschichte der Kriegskunst: I nide.
+
+Johannes Kromayer, Antike Schlachtfelder: III nide.
+
+Eduard Meyer, Kleine Schriften: II nide.
+
+Carl Neumann und Gustav Faltin, Das Zeitalter der punischen Kriege.
+
+Ad. Holm, Geschichte Siciliens im Altertum: III nide.
+
+Victor Ehrenberg, Karthago.
+
+Stephane Gsell, Histoire ancíenne de l'Afrique du Nord: 4 nid.
+
+Otto Meltzer und Ulrich Kahrstedt, Geschichte der Kartager: 3 nid.
+
+Tähän lukuun:
+
+Max Schermann: Der erste punische Krieg im Lichte der livianischen
+Tradition.
+
+
+
+ROOMAN VALTAKUNTA SAA LUONNOLLISET RAJAT.
+
+
+Sisiliasta oli tullut Rooman _provinssi_ — niin roomalaiset nimittivät
+varsinaisen Italian ulkopuolella olevia alueitaan. Provinsseja
+hallitsivat roomalaiset maaherrat melkein rajattomalla vallalla.
+Vähän sen jälkeen kuin olivat tehneet rauhan karthagolaisten kanssa,
+roomalaiset valtasivat myöskin toisen karthagolaisten alueen, nimittäin
+Sardinian. He käyttivät hyväkseen vaarallista kapinaa, joka puhkesi
+karthagolaisten palkkajoukkojen keskuudessa, sitten kuin nämä oli
+viety Afrikkaan, ilman että heille oli maksettu palkkaa. Kapina
+levisi Karthagon alaisten Afrikan kansojen keskuuteen, jotka olivat
+kauan vihanneet ylimielisiä herrojaan näiden kovan hallituksen ja
+kiristysjärjestelmän vuoksi. Vieläpä oli mieliala foinikialaisten
+liittolaistenkin keskuudessa niin uhkaava, että karthagolaisten valta
+näytti olevan tuomittu pirstoutumaan. Ainoastaan Hamilkarin erinomaista
+voimaa ja sotapäälliköntaitoa karthagolaiset saivat kiittää siitä,
+että kuohunta lopuksi kolme vuotta kestäneiden kiivaiden taisteluiden
+jälkeen voitiin kukistaa. Vangittuja kapinallisia heitettiin
+tuhansittain elefanttien kuoliaaksi tallattaviksi,[196] kostoksi
+niistä kauheista julmuuksista, joita nämä itse olivat aikaisemmin
+suorittaneet, ja heidän johtajansa naulittiin ristiin. Väristen
+puhuttiin kaikkialla maailmassa tästä kauheasta sodasta.[197]
+
+Vaikka roomalaiset olivat äskettäin selvittäneet välinsä
+karthagolaisten kanssa, he eivät saaliinhimossaan empineet käyttää
+näiden vaikeaa tilannetta hyväkseen, vaan anastivat _Sardinian_,
+kun kapinaliike karthagolaisia vastaan levisi myöskin sinne. Kun
+entiset omistajat vaativat saarta takaisin, roomalaiset uhkasivat
+sodalla. Karthagolaisten täytyi — vaikka hammasta purren — taipua
+eikä ainoastaan luovuttaa Sardinia, vaan suorittaa sen lisäksi
+vahingonkorvauksena niistä sotavarusteluista, joihin roomalaisten
+oli täytynyt ryhtyä, 1.200 talenttia. Harvoin on lausetta, että
+politiikassa valta on oikeutta, sovellettu häpeällisemmällä tavalla.
+Roomalaisten oli tarvinnut ainoastaan uhata sodalla tehdäkseen
+ainutlaatuisen hienon afäärin.
+
+Toinen juttu on se, mitä seurauksia tästä kaappauksesta tuli olemaan.
+
+Sardinian voittoa sopi roomalaisten mielestä lisätä _Korsikan_
+valtauksella, joka oli vanha etruskilainen alue, missä roomalaiset jo
+aikaisemminkin olivat koettaneet saada lujan jalansijan. Molemmilla
+saarilla uudet herrat rajoittuivat kumminkin — samoinkuin ennen
+karthagolaiset ja etruskitkin olivat tehneet — vain rannikkojen
+miehitykseen. Maan sisäosien alkuasukasväestöä he pitivät
+alituisen kauhun vallassa panemalla toimeen ihmismetsästyksiä.
+Alkuasukas-raukkojen kimppuun usutettiin verikoiria ja heidät myytiin
+sitten orjiksi.
+
+Hankkimalla valtaansa Sisilian, Sardinian ja Korsikan _roomalaiset
+olivat saaneet Tyrrheenan meren omakseen_. Ne kauppa-asemat, jotka
+karthagolaiset olivat näillä saarilla itselleen hankkineet, olivat
+olleet tavattoman tärkeitä heidän kauppamatkoilleen läntisellä
+Välimerellä. Nyt tämä vaivalloisesti hankittu tien varrella
+olevain pysähdyspaikkain verkko oli revitty rikki. Karthagolaiset
+olivat kauppamatkoillaan riippuvaiset roomalaisten armosta. Heidän
+valtansa Välimeren läntisellä syvänteellä oli uhattu, ja he olivat
+menettämäisillään elämisenehtonsa luonnollisen lähteen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ei viipynyt kauan näiden viimeisten maan hankintojen jälkeen,
+ennenkuin roomalaiset alkoivat vallata myöskin jäljellä olevaa osaa
+Apenniinien niemimaasta aina Alppeihin asti. Gallialaiset alkoivat
+tulla jälleen vaarallisiksi, ja Roomaa uhkasi uusi gallialaismyrsky.
+Laidunmaita himoitsevat suunnattomat joukot tätä puoli villiä kansaa
+tunkeutui pohjoisesta päin ja olivat enää vain kolmen päivän maikan
+päässä Roomasta, ennenkuin siellä tiedettiin, missä he olivat. Maksoi
+paljon verta, ennenkuin roomalaisten onnistui lopulta voittaa heidät.
+Torjuakseen gallialaisvaaran ikiajoiksi he päättivät valloittaa koko
+_Cisalppisen Gallian_. Viisivuotisen kovan taistelun jälkeen oli koko
+Italian valloitus aina Alppeihin asti pääasiallisesti suoritettu
+noin vuonna 220 e.Kr. Kuinka paljoa vaarallisemmaksi olisi seuraava
+puunilaissota muussa tapauksessa muodostunutkaan roomalaisille!
+Mutta mitä oli saatu aikaan, se oli roomalaisten näkökannalta
+katsoen suoritettu viimeisellä hetkellä. Sillävälin, kun roomalaiset
+olivat vielä valmistelupuuhissa vyöttääkseen Cisalppisen Galliankin
+sotilassiirtokunnilla, kulki Hannibal, heidän vaarallisin vihollisensa,
+Alppien yli.
+
+
+
+TOINEN PUUNILAISSOTA.
+
+
+Karthago voimistuu jälleen mahtavaksi.
+
+Sardinian tapahtumien jälkeen karthagolaisille oli päivänselvää —
+jollei se ollut sitä jo ennenkin —, että he eivät voineet pitää
+vuoden 241 rauhaa muuna kuin aselepona. Ei kukaan nähnyt selvemmin,
+mitä oli odotettavissa, kuin Hamilkar ja hänen vävynsä _Hasdrubal_.
+Molemmat ottivat nyt elämäntehtäväkseen hankkia isänmaalleen korvauksen
+kärsityistä menetyksistä toiselta taholta, _Espanjasta_. Espanjasta
+piti tulla samalla kertaa uuden sodan tukikohta, sillä kostettava oli
+roomalaisille, joita he vihasivat sydämestään ja sielustaan. Espanjan
+hopeakaivokset olivat, jos niitä järjellisesti käytettiin, kylliksi
+rikkaat sekä Karthagon sotavelan maksamiseen että korvaamaan suuret
+sotavarustelut, ja iberiläiset kansat olivat erinomaista sotilasainesta.
+
+Neljä vuotta rauhanteon jälkeen Hamilkar vei joukkonsa tähän maahan,
+jossa karthagolaisilla ennestään oli Gades ja muutamia muita
+hajallaan olevia kauppapaikkoja. Käyttäen näitä tukikohtinaan hän loi
+sotapäällikkölahjainsa ja poliittisen viisautensa avulla yhtenäisen
+karthagolaisen alueen, joka ulottui Espanjan viljavilta Välimeren
+mailta aina pohjoisessa olevaan Ebro-virtaan asti. Etelä-rannikon
+parhaaseen satamapaikkaan hän perusti _Cartagenan_ (Uusi Karthago),
+josta tuli uuden valtakunnan pääkaupunki. Nerokkaan valtiomieskatseensa
+opastamana Hamilkar oli hankkinut isänmaalleen siirtomaa-alueen, joka
+enemmän kuin täysin korvasi Sisilian ja Sardinian menetyksen ja samalla
+avasi uuden vientialueen karthagolaisille kauppalaivoille.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kauan aikaa kului, ennenkuin roomalaiset käsittivät, mitä tosiaankin
+oli tapahtunut tuolla kaukaisella Iberian niemimaalla. Ne epäluulot,
+jotka olivat karthagolaisten saavutusten johdosta heränneet, häipyivät
+kumminkin, kun Hamilkar kaatui kahdeksanvuotisten voittoisaan
+taistelujen jälkeen. Toivottiin, että hänen suuret suunnitelmansa
+olivat kuolleet hänen kanssansa. Ilmeni kuitenkin, että hänellä oli
+henkinen perillinen, Hasdrubal. Mutta roomalaisista ei ollut viisasta
+heittäytyä uuteen sotaan, ennenkuin he olisivat selvitelleet välinsä
+vihollisten kanssa, jotka olivat aivan heidän ulottuvillaan, nimittäin
+Po-laakson gallialaisten kanssa.
+
+Samaan aikaan, jolloin roomalaiset masensivat nämä kansat, Hasdrubal
+kaatui murhaajan käden kautta. Mutta kostoajatus sai uuden ja
+vaarallisemman edustajan. Se oli Hamilkarin vanhin poika, _Hannibal_.
+Hän oli siihen aikaan vain kaksikymmenkuusivuotias. Jo poikasena
+hän oli saanut seurata isäänsä sotaretkillä. Hän on itse vanhoilla
+päivillään kertonut, että kun Hamilkar oli lähdössä Espanjaan, hän
+kysyi yhdeksänvuotiaalta pojaltaan, tahtoisiko tämä seurata mukana.
+»Minä vastasin ihastuneena 'kyllä'», Hannibal jatkaa, »ja rukoilin
+häntä lapsen tavoin itsepäisesti ottamaan minut mukaan. Silloin hän
+tarttui käteeni, vei minut alttarin ääreen, jossa hän juuri uhrasi
+Zeukselle, ja sanoi, että minun tulisi käsi uhrin päällä vannoa vala
+aina vihaavani roomalaisia.» Tälle valalleen Hannibal oli uskollinen
+elämänsä loppuun asti.
+
+Hannibal oli melkein kaikessa isänsä kuva. »Vanhat soturit luulivat
+hänessä saaneensa takaisin Hamilkarin nuorukaisena», Livius kertoo.
+»Sama ilme oli katseessa, sama tuli silmissä, samat kasvojenpiirteet.»
+Pian hän oli koko sotajoukon epäjumala. »Ei ollut ketään, jonka
+Hasdrubal mieluummin asetti johtoon, kun jokin rohkea urotyö oli
+toimitettava, ei ketään, jolla oli sellainen kyky temmata sotilaat
+mukaansa, ei ketään, jota he seurasivat sellaisella luottamuksella.
+Itse hän ei koskaan väsynyt mistään ponnistuksista. Hän voi kärsiä
+yhtä hyvin hellettä kuin pakkastakin. Ruoassa ja juomassa hän oli mitä
+kohtuullisin. Valvoa hän voi yhtä hyvin yöllä kuin päivälläkin. Uni
+sai tulla, kun hänellä oli siihen aikaa työltään, eikä hän tarvinnut
+unta varten pehmeää vuodetta eikä hiljaisuutta. Usein nähtiin hänen
+nukkuvan paljaalla maalla vahtien ja vartijain välillä sotilasvaippa
+peitteenään. Pukunsa puolesta hän ei lainkaan erottautunut
+sotatovereistaan, ainoastaan hänen hevosensa ja aseensa herättivät
+huomiota. Ratsain tai jalan hän oli parhain kaikista, ensimmäisenä hän
+riensi taisteluun ja palasi viimeisenä takaisin.»
+
+Näin voimakas on ihailu, minkä tuo erikoinen mies herätti vihollisessa.
+Olisi kuitenkin ollut enemmän kuin inhimillistä, jollei kansallisuus-
+ja rotuviha myöskin esiintyisi siinä kuvassa, jonka roomalainen
+historioitsija on antanut maansa vaarallisimmasta vihollisesta. Hän
+lisää näet liioitellen, jonka tosiseikat kuitenkin kumoavat: »Näiden
+suurten luonteenominaisuuksien vastapainona oli kuitenkin yhtä suuria
+luonteenvirheitä: epäinhimillinen julmuus ja puunilaisellekin ominaista
+suurempi petollisuus. Hän ei tuntenut lainkaan totuutta, mikään ei
+hänelle ollut pyhää, jumalien pelko oli hänelle tuntematon, eikä hän
+piitannut vannotuista valoista, omaatuntoa hänellä ei ollut.» Nämä
+Liviuksen syytökset ovat mitä suurimmassa määrin epäoikeutettuja.
+»Sanansa Hannibal on aina pitänyt», Eduard Meyer sanoo, »eikä hän
+milloinkaan tarpeettomasti vuodattanut verta. Sotavankejaan hän
+on kohdellut inhimillisesti ja vihollisiaan kohtaan hän on aina
+käyttäytynyt ritarillisesti.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ensimmäinen puunilaissota oli alkanut Messinassa; toinen puhkesi
+_Saguntumissa_. Sodan puhkeamisajan olosuhteet molemmissa
+kaupungeissa muistuttavat suuresti toisiaan. Molemmissa oli
+roomalaisystävällinen puolue ja toinen, joka tahtoi antautua
+karthagolaisten vallanalaisuuteen. Viimemainittua vaaraa välttääkseen
+Rooman kannattajat ryhtyivät karkoittamaan tai surmaamaan vastapuolueen
+ensimmäisiä miehiä. Jäljellejääneet kääntyivät avunpyynnöllä
+Karthagon hallituksen puoleen, ja suuri neuvosto valtuutti Hannibalin
+sekaantumaan Saguntumin asioihin. Kaupungin hallitseva puolue etsi
+silloin turvaa roomalaisilta, jotka ottivatkin kaupungin turviinsa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuonna 219 Hannibal alkoi piirittää kaupunkia.
+
+Se oli itse asiassa sodanjulistus roomalaisille ja vastaus heidän
+vilpilliseen menettelyynsä Sardiniassa kaksikymmentä vuotta aikaisemmin.
+
+Saguntumilaiset puolustivat kaupunkiaan epätoivon rohkeudella. Kun
+muurit ja tornit olivat sortuneet karthagolaisten muurinmurtajien
+sysäyksistä, »he peittivät ruumiillaan», kuten Livius sanoo, »lujat
+muurinsa menettäneen isiensä kaupungin, eikä kukaan väistynyt
+paikaltaan.» Mutta karthagolaisia kiihoitti runsas saalis, joka heitä
+odotti; ja kun Hannibal antoi puhaltaa ryntäysmerkin, kaupunki oli
+tuomittu perikatoon.
+
+Roomalaiset näyttävät mahdollisimman kauan välttäneen uutta sotaa.
+Kahdeksan kuukautta kaupunki sai näet kokea kaikkia piirityksen
+kauhuja, ilman että he lähettivät sinne apua. Mutta kun Saguntum oli
+valloitettu, he lähettivät Karthagoon lähetystön, joka vaati Hannibalin
+luovuttamista.
+
+Harmistuneena suuri neuvosto hylkäsi tämän vaatimuksen. Rooman lähetit
+eivät vastanneet sanaakaan. Vanhin heistä osoitti vain togansa
+rintalaskosta ja sanoi: »Täällä on meillä sota sekä rauha. Valitkaa
+kumman haluatte!» Karthagolaiset huusivat silloin yhtä uhmamielisinä,
+että hän voisi antaa, kumman vain halusi. Ja kun roomalainen sanoi,
+että hän antoi sodan, karthagolaiset vastasivat, että he ottivat sen
+vastaan ja että he tulisivat käymään sitä samalla rohkeudella, jolla he
+olivat sen vastaankin ottaneet. »Tosiasiallisesti Hannibal oli», sanoo
+Eduard Meyer, »pakottanut sekä roomalaiset että karthagolaiset uuteen
+sotaan.»
+
+Mutta Saguntumin hävitys ei luonnollisesti ollut lainkaan _syynä_
+uuteen sotaan, vaan ainoastaan _satunnainen aihe_ sen puhkeamiseen.
+Varsinainen sodan syy oli paljoa syvemmällä: Sisilian menetyksessä
+ja ennen kaikkea Rooman häpeällisessä Sardinian valtauksessa sekä
+sen yhteydessä tapahtuneessa rahankiristyksessä. Tyytyä pysyvästi
+tällaiseen asiaintilaan olisi merkinnyt Karthagolle samaa kuin
+itsemurha. ostosodan täytyi tulla.
+
+
+Hannibalin retki.
+
+»Minä ryhdyn nyt» — Livius sanoo suuren teoksensa 21:nnen kirjan
+johdannossa — »kuvaamaan muistettavinta kaikista sodista, mitä
+milloinkaan on käyty, sitä sotaa, jota karthagolaiset Hannibalin
+johdolla kävivät Rooman kansaa vastaan. Sillä eivät koskaan ole
+voimakkaammat valtiot ja kansat asein mitelleet voimiaan toistensa
+kanssa, eivätkä taistelevat itse ennen koskaan ole olleet niin mahtavia
+ja voimakkaita. Ja niin vaihteleva oli sotaonni, niin epävarma sodan
+lopputulos, että ne olivat lähempänä häviötä, jotka lopuksi voittivat.
+Lisätkäämme, että katkeruus, jolla kumpikin kansa taisteli, oli melkein
+vielä suurempi kuin sen sotavoimat.» Nyt sodan tarkoituksena ei enää
+ollut jonkin siirtomaan valtaus; se oli taistelua maailman valtiudesta.
+Ja nyt seisoivat vastakkain kokonaisen kansan murtumaton voima ja yksi
+maailman suurimpia neroja. _Hannibalin sota on kaksintaistelu neron ja
+luonteen välillä_.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jos roomalaiset, kuten on hyvin luultavaa, olivat arvelleet Afrikan
+tulevan läheisimmäksi sotanäyttämöksi, niin Hannibal teki tyhjäksi
+heidän laskelmansa. Rooman valtakunnan sydämeen hän aikoi suunnata
+iskunsa. Joukkojen kuljetus Italiaan oli kuitenkin suunnattoman
+arveluttava yritys. Jos tämä tapahtui meritse tai pitkin rannikkoa,
+niin uskaltautui hän kohtaamaan Rooman laivaston, joka silloin jo
+hallitsi merta. Runsaslukuista ratsuväkeään, joka oli hänen armeijansa
+parhain ase, hän ei missään tapauksessa voinut kuljettaa meren yli. Ja
+vielä mahdottomampi oli kuljettaa elefantteja pitkää meritietä.
+
+Oli kuitenkin eräs toinen tie, mutta sitä tietä kulkeminen oli
+toisista syistä kuulumatonta uhkapeliä. Se kulki yli Alppien, yli
+noiden pilvenkorkuisten vuorijonojen, jotka muinaisajan kansoille
+olivat kauhistavan salaperäisyyden verhoamat. Ainoastaan villit
+keltit tunsivat tiet, ja nämä eivät luonnollisesti olleet sellaisia,
+että kukaan olisi uskaltautunut johtamaan kokonaista armeijaa
+kuormastoineen ja elefantteineen niitä pitkin. Mutta Hannibal uskalsi.
+Kuitenkaan hänen hankkeensa ei suinkaan ollut vain uhkayritys,
+kuten kauan arveltiin. Ennenkuin hän teki rohkean päätöksensä, hän
+oli keskusteluista niiden kansojen kanssa, jotka tunsivat vuoret,
+tullut vakuutetuksi siitä, että suunnitelman toteuttaminen oli hänen
+laiselleen voimamiehelle mahdollisuuksien rajoissa. Hän oli hankkinut
+tarkat tiedot solien yli johtavista teistä ja oli saanut maan
+syntyperäisiä asukkaita oppaikseen.
+
+Hannibal luotti siihen, että kun hän kerran olisi päässyt Alppien yli,
+Po-laakso tulisi olemaan hänen sotaliikkeillensä tukikohtana. Hän voi
+odottaa, että keltit ottaisivat siellä hänet vastaan vapauttajana,
+koska roomalaiset olivat äskettäin riistäneet heiltä itsenäisyyden.
+Mitä kaikkea Hannibalin lainen mies voikaan toivoa saavansa aikaan
+näiden urhoollisten soturien avulla, jos hän oikein ohjaisi heidän
+valtavan iskuvoimansa ja liittäisi heidät koulutettujen libyalaisten ja
+espanjalaisten veteraaniensa joukkoon! Gallialaiset eivät olleet vielä
+lakanneet olemasta Etelä-Euroopan kauhuna.
+
+Hannibal voi sitäpaitsi toivoa makedonialaisen armeijan apua.
+Makedonian kuningas _Philippos V_, joka oli uudelleen laskenut valtansa
+alle Peloponnesoksen oli kireissä väleissä roomalaisten kanssa. Nämä
+olivat äskettäin alkaneet ulottaa valtaansa Balkanin niemimaallekin
+pitämällä kurissa puolivillejä _illyrialaisia_, jotka olivat Adrian
+meren itärannikolle perustaneet merirosvovaltion. Dalmatian saaristo
+repaleisine rannikkoineen ja monine sen edustalla olevine saarineen
+oli kuin luotu merirosvopesäksi. Täällä kasvoivat myöskin ne rohkeat
+merimiehet, jotka sitten keskiajalla tekivät Venetsian merivallan
+kaikkia muita senaikaisia etevämmäksi. Rooman senaatin valitukset
+merirosvojen kaappauksista torjui ylimielisesti heidän kuningattarensa,
+uhmaileva ja miehekäs nainen, joka siihen aikaan hoiti hallitusta
+alaikäisen poikansa puolesta. »Vanhastaan on illyrialaisilla ollut
+tapana» — hän selitti — »hyötyä merestä niin paljon kuin kukin
+kykenee.» Tähän yksi Rooman lähettiläistä antoi katkeran vastauksen:
+»Roomalaisten kesken on tapana, että valtio auttaa niitä kansalaisia,
+jotka ovat kärsineet vahinkoa.» Ja hän lisäsi, että jumalien avulla
+kyllä tultaisiin pakottamaan kuningatar vieroittamaan illyrialaiset
+pahoista tavoistaan. Kuningatar katkeroitui nuhteista niin, että hän
+surmautti lähettilään.
+
+Nyt senaatti tarttui ponnella asiaan ja lähetti matkaan suuren
+laivaston, joka hävitti illyrialaisten rosvopesät ja pakotti heidät
+antamaan merenkulkijain vastaisuudessa olla rauhassa. Tämän matkan
+yhteydessä saatettiin myöskin lähinnä sijaitsevat kreikkalaiset
+satamapaikat roomalaisten tarkastuksen alaisiksi. Näiden joukossa
+oli _Korfu_, Adrian meren avain. Illyrian sota oli ensimmäisen
+puunilaissodan lisäksi uusi näyte siitä, että Roomasta oli tullut
+Välimeren mahtavin merivalta. Roomalaiset olivat nyt tehneet itsensä
+sekä Tyrrheenan että Adrian meren herroiksi.
+
+Rooman pyrkimyksissä saada vakava jalansija Adrian meren itärannikolla
+oli uhka Makedonialle. Oli senvuoksi luultavaa, että Philippos
+tahtoisi seurata Pyrrhoksen esimerkkiä, tulla Italiaan ja yhdistää
+siellä sotavoimansa niihin, jotka tulivat Guadalquiviriltä. Senjälkeen
+tarvittaisiin, Hannibal toivoi, vain muutamia voittoja, ja ne saisivat
+Rooman liittolaiset ja alamaiset varsinaisessa Italiassa luopumaan
+Roomasta. Ja mikä estäisi häntä sen jälkeen antamasta Rooman vallalle
+kuoliniskua? Hän luotti siis siihen, että side, joka yhdisti Rooman
+sen alaisiin kansoihin, oli yhtä hauras kuin se side, joka piti koossa
+Karthagon valtiota. Oliko tämä olettamus oikea? Siitä riippui koko
+hänen yrityksensä.
+
+Kaikissa tapauksissa oli toimittava, ennenkuin Rooma ehtisi vahvistaa
+valtansa Po-laaksossa. Kun tämä kerran ehtisi tapahtua, olisi myöhäistä
+saada Italiassa sopivaa tukiasemaa sotaliikkeille.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Keväällä 218 Hannibal lähti liikkeelle Cartagenasta mukanaan 90 000
+jalkamiestä, 12 000 ratsumiestä ja 37 elefanttia.[198] Espanjaan hän
+jätti veljensä _Hasdrubalin_ huomattavan joukon kanssa tätä maata
+puolustamaan.
+
+Niin pian kuin oli tullut Ebron yli, hän oli vihollismaassa. Tämän joen
+ja Pyreneitten vuorten välillä olevien, vapauttaan rakastavien kansojen
+kukistaminen lienee maksanut hänelle 20 000 miestä, ja yhtä monta
+miestä hän jätti vähän ennen tämän vuorijonon ylikulkuaan jäljelle
+turvaamaan karthagolaisten valtaa Espanjassa. Hänen armeijansa oli siis
+vähentynyt 60 000 mieheen, kun hän hyökkäsi Transalppiseen Galliaan,
+mutta nämä olivat kaikki koeteltuja veteraaneja.
+
+Kulkiessaan Rhône-virran yli Hannibal sai ensimmäisen kerran kokea
+vihollismielisyyttä gallialaisten puolelta. Eiväthän he voineet tietää,
+että karthagolaisten sotaretki tarkoitti kokonaan toista maata kuin
+heidän. Sotajuonella Hannibalin onnistui kuitenkin saada armeija
+vahingoittumattomana joen yli.[199]
+
+Hannibal saa kiittää onneaan, että hän niin nopeasti ja hyvissä ajoin
+pääsi Rhônen yli, sillä Massilian luona, tuskin neljän päivänmarssin
+päässä etelään päin, joen suulla, oli konsuli _Publius Cornelius
+Scipio_ laivastonsa kanssa. Hän oli matkalla Espanjaan tarkoituksenaan
+taistella siellä karthagolaisten kanssa. Nyt hän sai hämmästyksekseen
+kuulla, että Hannibal oli ehtinyt Rhônelle asti. Ei mikään todista
+selvemmin Hannibalin sotasuunnitelman rohkeutta ja suurenmoisuutta kuin
+se, että roomalaiset eivät koskaan olisi voineet ajatellakaan, että hän
+ryhtyisi sellaiseen uhkarohkeaan tekoon kuin sotaretkeen Italiaan
+saakka.
+
+Rooman konsuli oli ensi hämäännyksessään liian hidastuumainen. Hän
+luuli ensiksi, että se, mitä hän sai kuulla Hannibalin marssista, oli
+tyhjää hälytystä. Kun hän viimeinkin tuli vakuutetuksi siitä, miten
+asianlaita oikein oli, hän lähti päätä pahkaa ylimenopaikalle. Mutta
+kun hän viimeinkin saapui sinne, Hannibal oli poistunut paikalta kolme
+päivää aikaisemmin.
+
+Scipiota on paljon syytetty siitä, mihin hän nyt ryhtyi. Muutamat
+historioitsijat ovat järkeilleet niinkin, että hänen olisi
+luonnollisesti pitänyt koko armeijansa kanssa palata takaisin Italiaan
+ja koettaa sulkea alppisolat Hannibalilta. Mutta hämäännyksissään
+siitä, että oli tullut petetyksi, »hän teki sen sijasta sen suuren
+virheen», että jätti suurimman osan armeijasta veljensä Guæuksen
+johtoon Espanjaan, samalla kuin hän itse pienemmän osan kanssa kääntyi
+takaisin Italiaan.
+
+Meille tulee myöhemmin tilaisuus palata pohtimaan kysymystä,
+menettelikö hän oikein vai väärin. Tällä kertaa pysähdymme sen sijaan
+miettimään kysymystä: Miksikä Hannibal ei viipynyt paria päivää Rhônen
+rannalla odottaen Scipiota. Hänen joukkonsa olivat sekä lukumäärään
+että sotatottumukseen nähden viholliseen verraten ylivoimaiset. Vastaus
+kysymykseen piilee siinä, että syksy oli jo pitkälle kulunut. Vain
+jonkin viikon myöhästyminen voi aiheuttaa sen, ettei Hannibal enää sinä
+vuonna olisi voinut kulkea Alppien yli, sillä milloin tahansa suuret
+lumipyryt voivat sulkea vuorensolat. Vaikkakin hän voisi olla kuinka
+varma tahansa voitosta, niin tosiasia oli, että roomalaiset myisivät
+henkensä kalliista. Vaikka karthagolaisten tappiot _kuolleissa_ eivät
+tulisikaan olemaan kovin suuret, niin täytyi sellaisen taistelun
+jälkeen aina ottaa lukuun _haavoittuneiden_ suuri lukumäärä. Heitä
+ei voisi ottaa mukaan rasittaville marsseille yli Alppien, ennenkuin
+he olivat toipuneet; ja heidän hylkäämistään vihollismaahan sopi
+yhtä vähän ajatella. Mutta joutua pakotetuksi keskeyttämään marssi
+ja pysähtyä talven ajaksi Galliaan merkitsi samaa kuin panna koko
+yritys peliin. Sillä silloin roomalaiset ennättäisivät ottaa oppia
+ensimmäisestä tappiosta ja saisivat aikaa kohdatakseen karthagolaiset
+murskaavalla ylivoimalla jo näiden tullessa ulos vuorisolasta. Koska
+karthagolaisten täytyisi silloin olla perin uupuneita suorittamistaan
+marsseista ja koska heillä ei olisi tilaisuutta käyttää hyväkseen
+voimakkainta asettaan, ratsuväkeä, olisi heidän tappionsa jo ennakolta
+ollut selvä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sillävälin Hannibalin kulku jatkui syntyperäisten oppaitten johdolla
+yhä korkeammalle halki Alppien. Lähin päämäärä oli eräs niistä solista,
+jotka länteen Torinosta johtavat läntisten Alppien yli.[200]
+
+Ensimmäistä alppijonoa ylikuljettaessa vaikeudet alkoivat. Juuri
+silloin, kun tie oli jyrkin, tien yläpuolella oleville kallioille
+väijyksiin asettuneet vihamieliset alkuasukkaat hyökkäsivät ratsuväen
+ja kuormaston kimppuun. Gallialaiset eivät nimittäin saaneet päästään
+sitä ajatusta, että Hannibalin sotaretki tarkoitti juuri heitä.
+»Karthagolaiset», Polybios kirjoittaa, »kärsivät nyt suuria vahinkoja,
+ei niin paljon suoranaisesti barbaarien hyökkäyksestä kuin siitä, että
+tie oli niin kapea ja jyrkkä. Vähinkin levottomuuden aihe saattoi
+kuormaeläimet yhä suuremman kauhun valtaan, niin että monet niistä
+syöksyivät taakkoineen rotkoihin. Ja kaikkein enimmän saivat häiriötä
+aikaan haavoittuneet hevoset, sillä ne tulivat tuskasta aivan villeiksi
+ja sysäsivät sekä kuormaeläimiä että ihmisiä alas jyrkänteitä.» —
+»Suurten lumivyöryjen lailla», Livius kertoo, »vetojuhdat vyöryivät
+kuormineen syvyyteen.»
+
+Hannibal älysi, että hän oli kadottamaisillaan kuormastonsa. Jos
+näin sai jatkua, oli koko armeija vihitty perikatoon. Täytyi toimia
+nopeasti. Ravakan joukko-osaston kanssa hän kiiruhti paikalle ja
+kävi ylhäältäpäin vihollisen kimppuun, hakkasi osan maahan ja ajoi
+muut pakoon. Hetkeksi tosin sekaannus lisääntyi marssirivistössä
+sotahuutojen ja hälinän takia; mutta kun vaara oli torjuttu, retki
+voi jatkua rauhassa. Herättääkseen kauhua »barbaareissa», Hannibal
+ryntäsi, sitten kuin armeija oli kulkenut solan läpi, sen kaupungin
+kimppuun, jossa he asuivat. Sieltä hän otti korvauksen niistä
+hevosista ja kuormajuhdista, jotka oli menettänyt, ja sai sen lisäksi
+runsaan muonavaraston. Hän oli nyt herättänyt sellaisen kunnioituksen
+gallialaisissa, että retki voi jatkua häiriintymättä aina korkeimmalle
+alppijonolle asti. Väristen vuoristokansat katselivat jättiläissuurien
+elefanttien kulkua tunturien välitse.
+
+Kulun jatkaminen solia ympäröiväin kukkuloiden yli näytti lupaavalta.
+Siellä asuvat kansat tulivat Hannibalia vastaan kantaen öljypuun
+oksia ja seppeleitä, antoivat hänelle panttivankeja takeeksi siitä,
+että heillä oli rauhalliset tarkoitukset ja varustivat sotajoukon
+teuraskarjalla. Mutta Hannibalilla oli tapana olla aina varuillaan
+sellaisten ystävyydenosoitusten suhteen. Hänen epäluulonsa saivatkin
+pian vahvistuksen. Tuskin karthagolaiset olivat ehtineet ahtaalle
+solatielle, kun jo barbaarit kävivät heidän kimppuunsa, vyöryttivät
+heidän päällensä suuria kivilohkareita ja olivat hukuttaa heidät
+kivisateeseen. Hannibal oli kuitenkin tällä kertaa ollut kylliksi
+varovainen. Hän asetti ratsuväen ja kuormaston kulkemaan edellä ja
+järjesti jalkaväen viimeiseksi. Tämä sai nyt pysähtyä ja olla yötä
+solassa, sillä aikaa kuin kuormaeläimet, hevoset ja elefantit jatkoivat
+matkaa eteenpäin. Täten vahingot eivät tulleet niin suuriksi kuin
+edellisellä kerralla, vaikkakin monet ihmiset luonnollisesti pahasti
+vahingoittuivat.
+
+Alppien-ylimarssin yhdeksäntenä päivänä Hannibal saavutti korkeimman
+kohdan. Sinne hän asettui leiriin ja vietti kaksi lepopäivää, osaksi
+siksi, että ihmiset ja eläimet saisivat levähtää, osaksi odottaakseen
+niitä, jotka olivat jääneet jälkeen. »Ja tapahtui todellakin», Polybios
+kertoo, »että monet niistä hevosista, jotka olivat kauhuissaan
+harhailleet vuorilla, ja monet kuormaeläimet, jotka olivat heittäneet
+kuormansa selästään, äkkiä ilmestyivät leiriin seurattuaan sinne
+johtavia jälkiä.»
+
+Tällä välin oli kuitenkin jo hyvän matkaa syyskuuta ehtinyt kulua, ja
+vuorenhuipuilla alkoi jo sataa lunta. Monen kasvoilla kuvastui väsymys
+ja alakuloisuus ajatellessa niitä rasituksia, jotka vielä odottivat
+Etelän lapsia ylhäällä tunturimaailman pakkasessa. Mutta kun oli
+saavuttu kukkulalle, josta avautui näköala Po-laaksoon, Hannibal piti
+joukoilleen puheen, jossa hän kuvaili kaikkea sitä ihanuutta, mikä
+odotti heitä rikkaassa maassa, vuorimuurin juurella ja huomautti niistä
+urotöistä, jotka sinne kutsuen viittoivat.[201]
+
+Rohkaistunein mielin karthagolaiset aloittivat nyt alaslaskeutumisen.
+Se tuotti heille kuitenkin vähintään yhtä suuria vahinkoja kuin
+ylösnousukin. »Sillä tie oli», Polybios kuvailee, »kapea ja jyrkkä,
+ja lumi, joka sen peitti, teki mahdottomaksi nähdä, missä voi saada
+varman jalansijan. Niin pian kuin joku lipesi ja kaatui, hän syöksyi
+heti pohjattomaan kuiluun. Niin kauheaa ja surullista kuin olikin
+olla tällaisten tapausten todistajana, jäljelle jäävät olivat jo niin
+tottuneet tämän laatuisiin onnettomuuksiin, että olivat niiden suhteen
+tulleet välinpitämättömiksi. Mutta tultiinpa paikkaan, jossa tie kulki
+pitkin äkkijyrkänteen laitaa ja oli niin kapea, etteivät elefantit
+eivätkä kuormaeläimet voineet päästä eteenpäin.» Valtava vuorenvieremä
+oli nimittäin vähän ennen pyyhkäissyt pois tiestä enemmän kuin puolet
+sen leveydestä. Yritys kiertää ylempää vaarallinen kulkupaikka
+epäonnistui, sillä kylminä kesinä lumi ei siellä sulanut, vaan puristui
+yhteen jään tapaiseksi massaksi. Nyt oli uutta, märkää lunta satanut
+vuodenvanhan päälle. »Mutta», Polybios sanoo, »kun sotilaat polkivat
+sen läpi ja jalka kosketti vanhaa, kiinteää lunta uuden alla, niin
+molemmat jalat liukuivat heidän altansa _samalla kertaa_. Ja kun he
+sitten koettivat tukea itseään polvin ja käsin noustakseen pystyyn,
+he tulivat täysin avuttomiksi ja liukuivat yli jyrkänteen. Mutta kun
+kuormaeläimet keikahtivat kumoon ja koettivat nousta jälleen pystyyn,
+niin ne polkivat läpi vanhan lumen ja jäivät painonsa ja lumen kovuuden
+takia paikoilleen kuin kiinninaulittuina.»
+
+Tässä ei siis auttanut mikään muu kuin koettaa korjata ja leventää
+särkynyttä tietä. Korjaus tapahtui Liviuksen kertomuksen mukaan
+seuraavalla tavalla: »Koska vuorta täytyi murtaa, kaadettiin
+ympäristöllä kasvavia mahtavia puita ja tehtiin niistä suuri rovio. Se
+pistettiin tuleen ja kuumennettiin siten kalliota, jonka perästä se
+tehtiin hauraaksi valamalla hehkuvalle kivelle viinietikkaa.[202] Sen
+perästä voitiin sitä särkeä murtoraudalla.» Yhden päivän työn jälkeen
+oli saatu tietä levennetyksi niin paljon, että hevoset ja kuormajuhdat
+voitiin kuljettaa sitä pitkin ja viedä alas laitumelle, sillä välin
+kuin tien tekoa jatkettiin elefanttien takia. Tämä työ vaati lisäksi
+kolme päivää, ennenkuin nälkiintyneet rumilas-raukat voitiin kuljettaa
+eteenpäin. Mutta vielä kolme vuorokautta, ja silloin koko armeija oli
+alhaalla tasangolla. Alppien ylikulku oli vienyt viisitoista päivää.
+Viisi kuukautta oli kulunut siitä, kun Hannibal läksi Cartagenasta.
+
+Hannibalin suuri ajatus ryhtyä taisteluun roomalaisten kanssa itsessään
+Italiassa oli toteutumaisillaan. Raudan lujalla tahdonvoimallaan hän
+oli suorittanut tuon historiassa ainutlaatuisen uhkapelin, jollaista
+kulku yli Alppien oli. Mutta kauheita uhrauksia se oli maksanut. Rhônen
+ylikulun jälkeen hänen sanotaan menettäneen noin puolet armeijastaan.
+Varmaankin kylmyys ylhäällä Euroopan korkeimmilla tuntureilla on vienyt
+hengen useimmilta. Viettää viisitoista yötä paljaan taivaan alla
+alituisesti alttiina jääkylmille tuulille, jotka jäätiköiltä pusertuvat
+alas tunturien kuilujen kautta, sen jo olisi pitänyt olla kylliksi
+tuhotakseen melkein koko armeijan. Ainoastaan 20 000 jalka- ja 6 000
+ratsumiestä lienee Hannibalilla ollut jäljellä, kun hän astui Rooman
+valtakunnan maaperälle.[203] Mutta täällä hän voi olettaa kykenevänsä
+täyttämään armeijansa aukot ystävällismielisten kansojen avulla.
+Hämmästellen nämä totesivat harvinaisen näytelmän: suuri armeija, joka
+oli kulkenut aina Herkuleen patsailta asti, laskeutui alas Alppien
+huipuilta tuomaan heille vapautta.
+
+
+Po-laakson taistelut.
+
+Ennenkuin Publius Scipio armeijoineen oli ehtinyt tulevalle
+sotanäyttämölle, Hannibal ehti antaa sotilastensa kerätä uusia voimia
+rasitusten jälkeen. Hän oli myöskin houkutellut tai pakottanut
+puolelleen suuren osan väestöä pohjoisessa, Cisalppisessa Galliassa.
+_Ticinus_-joen luona, lähellä Vercellæn kaupunkia Scipion ratsu- ja
+jousimiehet sattuivat eräällä tiedustelumatkalla kohtaamaan Hannibalin
+ratsujoukon. Molemmilla puolin olivat itse ylipäälliköt johtajina
+Huolimatta karthagolaisten ylivoimaisuudesta Scipio otti vastaan
+vihollisen taisteluhaasteen.[204]
+
+Hannibalin raskasaseiset ratsumiehet heittivät pian roomalaiset
+takaisin, ja sitten kevyt numidialainen ratsuväki oli heidän kimpussaan
+hyökäten sivuilta ja takaa. Nämä numidialaiset eli berbiläiset
+ratsastajat nopeine, kestävine hevosineen olivat kevyen ratsuväen
+ihanne. Voittamattomia olivat nämä arojen pojat vihollista häiritsemään
+ja uuvuttamaan, hänen ympärillään parveilemaan, houkuttelemaan
+itseään seuraamaan, harhaan johtamaan ja väijytyspaikassa vaanimaan.
+Kuin pyörremyrsky he syöksähtivät roomalaisia kohti villiä neliä, ja
+tomupilvestä, jossa valkeat viitat häilähtelivät ja tummat silmät
+salamoivat, lennähti nuolikuuro. Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä he
+villisti kirkaisten pyörähyttivät ympäri pystyyn kavahtaneet oriinsa
+ja hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Numidialaiset
+merkitsivät karthagolaisille samaa kuin venäläisille kasakat 18:nnella
+ja 19:nnellä vuosisadalla.
+
+Suurin tappioin Scipion täytyi, itse vaikeasti haavoittuneena perääntyä
+Po-joen yli. Roomalaiset pelastuivat täydelliseltä häviöltä ainoastaan
+siten, että heidän onnistui viime hetkessä repiä joen yli johtava
+silta. Mutta se armeijan osa, joka sankarillisesti kuolemaa halveksien
+suojasi toverien perääntymistä yli sillan, joutui itse eristetyksi
+omistaan ja sen täytyi antautua vangiksi.
+
+Ennenkuin Hannibal oli tullut Pon yli, Scipio oli ehtinyt perääntyä
+_Trebia_-joen taakse ja asettautua vahvoihin asemiin vasen sivusta
+Apenniinien, oikea Po-virran ja roomalaisen Placentian[205]
+linnoituksen tukemina. Täällä Scipio odotti apujoukkoja, ja kun nämä
+olivat saapuneet, hän oli täysin tasaväkinen vihollisen kanssa, mitä
+jalkaväkeen tulee. Hänen ratsuväkensä oli sitävastoin edelleenkin
+heikompi kuin Hannibalin.
+
+Haavansa takia Scipion täytyi luovuttaa päällikkyys toiselle
+miehelle. Hannibal koetteli nyt sotapäällikköneroaan saadakseen
+houkutelluksi roomalaiset tulemaan pois vahvasta asemastaan. Ja se
+onnistui lopuksi. Hän antoi vihollisen ratsuväen saada pienen voiton
+ratsuväkitaistelussa. Se houkutteli koettelemaan enempää. Päällikkyyttä
+hoiteleva konsuli halusi mielellään ehtiä tehdä itsensä huomatuksi,
+ennenkuin hänen virka-aikansa loppuisi — siihen oli enää muutamia
+viikkoja. Ja niin johduttiin siihen, että roomalaisten kevyet joukot
+muutamia päiviä sen jälkeen joutuivat taas taisteluun vihollisen
+ratsuväen kanssa. Karthagolaiset väistyivät vähän kerrassaan, ja
+taisteluinnossaan roomalaiset seurasivat heidän perässään joen poikki.
+Mutta äkkiä karthagolaiset pysähtyivät. Roomalaiset olivat juuri sillä
+paikalla, jonka Hannibal oli valinnut, silmä silmää vasten hänen
+taistelujärjestyksessä olevan armeijansa kanssa.
+
+Roomalaiset olivat kuolemaantuomitut, jollei heidän armeijansa päävoima
+rientäisi avuksi. Se tuli. Mutta sotilaat saapuivat perille lopen
+väsyneinä, läpimärkinä ja väristen joulukuisen, kylmän ja korkealle
+paisuneen joen yli suoritetun pikamarssin jälkeen ja lisäksi nälkäisinä
+— sillä he eivät olleet ehtineet saada aamiaistaen. Hannibal oli
+sitävastoin antanut armeijansa päävoiman lämmitellä ja hyvin aterioida
+leirissä. Kylläisinä ja tyytyväisinä ja voideltuina öljyllä ollakseen
+pakkaseen nähden vastustuskykyisempiä sotilaat olivat sitten asettuneet
+taistelujärjestykseen, ja kun ylipäällikön oli onnistunut houkutella
+roomalaiset sinne, jonne tahtoi, verinen näytelmä voi alkaa.
+
+Avusta huolimatta roomalaisten kevyet joukot eivät jaksaneet
+kauan pitää puoliaan. Heidän jalkasoturinsa sitävastoin näyttivät
+ansainneensa voittamattomien maineen ollen koko taistelun ajan
+ratkaisevasti parempia kuin Hannibalin jalkaväki. He eivät tietysti
+voineet rynnätä eteenpäin vihollisen jalkaväkeä ja siihen yhtynyttä
+ylivoimaista ratsuväkeä vastaan, mutta he eivät myöskään perääntyneet
+tuumaakaan. Vasta kun osasto valittuja joukkoja Hannibalin nuorimman
+veljen _Māgon_ johdolla hyökkäsi heidän selkäänsä, sivustat ja
+keskustan takimmaisin rivi joutuivat epäjärjestykseen. Keskustan
+päävoima sitävastoin — kolmasosa koko armeijasta — painautui tiiviisti
+yhteen, mursi karthagolaisten rintaman ja murhaavassa taistelussa
+raivasi itselleen tien Placentiaan. Mutta suurimman osan muuta armeijaa
+sen koettaessa päästä virran yli vihollisen kevyet joukot surmasivat
+tai elefantit tallasivat jalkoihinsa.
+
+Mutta taistelu tuotti Hannibalillekin suuria tappioita. Jälkeenpäin
+hänen armeijansa hupeni yhäkin sairauksien takia, joita raa’an kylmä
+talvisää aiheutti. Itse taistelun kuluessa karthagolaiset olivat
+rankkasateesta ja lumirännästä niin pahoin paleltuneet, että he
+tuskin kykenivät iloitsemaan saamastaan voitosta, Livius kertoo. Ja
+elefantit, jotka Hannibalin niin suurella vaivalla oli onnistunut
+kuljettaa Alppien yli, kuolivat kaikki paitsi yksi. Mutta sen sijaan
+hänen armeijaansa vahvistivat entistä enemmän kelttiläiset soturit.
+Gallialaiset nousivat näet Hannibalin voiton jälkeen yleisesti
+roomalaisia vastaan ja toivat hänelle, niin sanotaan, apujoukkoja
+hieman yli 60 000 miestä.
+
+Kaikesta huolimatta Trebian voitto oli osoittanut, kuinka paljoa
+huonompi karthagolainen jalkasoturi oli Rooman legioonalaista. »On
+harvoja taisteluita», Mommsen sanoo, »jotka siinä määrin tuottavat
+kunniaa roomalaiselle sotilaalle, kuin Trebian taistelu. Mutta on
+myöskin harvoja taisteluita, jotka aiheuttavat raskaampia syytöksiä
+niitä sotapäälliköitä kohtaan, jotka ovat taistelua johtaneet.»
+Vika oli kuitenkin perimmältään korkeimman johdon järjestelmässä.
+Ylipäällikkyys joutui näet jo vuoden kuluttua aina uusiin,
+kokemattomiin käsiin. Ennenkuin uusi ylipäällikkö oli oikein oppinut
+tuntemaan omia joukkojaan saatikka sitten vihollisen sotavoimia ja
+ehtinyt perehtyä olosuhteisiin sotanäyttämöllä, suurin osa hänen
+virka-ajastaan oli kulunut, ja hänen seuraajansa jo kenties tullut
+nimitetyksi. Jos hän nyt sattui olemaan kunnianhimoinen ja tahtoi
+tulla huomatuksi, oli seurauksena hyvin usein se, että hän heittäytyi
+liian kiirehdittyihin yrityksiin ja niitti häpeää ja tappiota triumfin
+asemesta. »Kaksi komentavaa pormestaria», kuten Delbrück nimittää
+sotaretkellä olevia konsuleita, voivat kyetä pysyttämään ympärillä
+asuvat ryövärilaumat tarpeellisen välimatkan päässä, mutta tällainen
+järjestelmä oli täydellisesti epäajanmukainen valtiolle, jolla oli
+vastassaan sotapäälliköitä, joiden elämäntehtävänä oli sota. »Kerta
+kaikkiaan ei käy päinsä poimia viikunoita orjantappuroista», Mommsen
+lisää.
+
+Roomalaisten voima perustui sitävastoin heidän jalkaväkisotilastensa
+erikoiseen kuntoon ja siihen, että heillä oli voimakkaasti kasvava
+väestö, josta saatiin uutta sotilasainesta. Yhdessä liittolaistensa
+kanssa heillä oli käytettävissään yli 700 000 sotakuntoista miestä.
+Sitävastoin Hannibalin säännöllisiä sotavoimia, jotka luonnollisesti
+vuosi vuodelta vähenivät, oli suunnattomasti vaikeampi täydentää.
+Täydentämisen täytyi tapahtua joko Karthagosta tai Espanjasta käsin.
+Järjestettyjen joukkojen luominen kelttiläisistä sotajoukoista oli
+ylivoimainen tehtävä, ainakin säällisessä ajassa. Hyökkäyksessä
+gallialaiset olivat kelpo sotilaita, mutta heiltä puuttui kestävyyttä.
+Vaikeisiin taktillisiin manöövereihin ja vaativiin marsseihin he eivät
+kelvanneet.
+
+Ainoa, missä Hannibal oli vihollistansa edellä, oli yhäkin hänen
+erinomainen ratsuväkensä, mutta ajan mittaan vain hänen oma
+sotapäällikkö-nerokkuutensa. _Sitä_ täytyi siis käyttää hyväkseen,
+äärimmilleen, ennen kaikkea alituisesti valmistamalla viholliselle
+yllätyksiä, niin että sotanäyttämöä voitiin siirtää. Sillä jos taistelu
+jähmettyi asemasodaksi, karthagolaiset olivat lukumääränsä vähemmyyden
+perusteella hukassa.
+
+_Ratkaisua_ Hannibal kuitenkin piti mahdottomana saavuttaa, ellei
+hänen onnistuisi taivuttaa liittolaisia luopumaan Roomasta. Hän koetti
+senvuoksi kaikin tavoin saada heitä puolelleen. Roomalaiset, jotka hän
+oli ottanut vangiksi, hän panetti rautoihin, mutta heidän italialaiset
+liittolaisensa hän laski vapaiksi lunnaitta. Hän toivoi, että kukin
+vapaaksi päästetty kertoisi kotiseudullaan, että Hannibal ei taistellut
+Italiaa, vaan Roomaa vastaan ja että hän taisteli italialaisten
+kansojen vapauden puolesta ja aikoi antaa takaisin kaikille sorretuille
+kansoille itsenäisyyden ja entiset maa-alueet.
+
+
+Hannibal kulkee Apenniinien yli. Trasimenuksen taistelu.
+
+Saa mennä ajassa taaksepäin aina gallialaisten Roomaa vastaan tekemään
+rynnäkköön asti, joka tapahtui 170 vuotta aikaisemmin, tavatakseen
+samanlaisen katastrofin, kuin sen, mikä kohtasi roomalaisia Trebian
+luona. Nimet _Hannibal_ ja _puunilaiset_ olivat siitä päivästä lähtien
+roomalaisille sotilaille yhtä kauhistavia kuin muinoin gallialaisten
+nimi. Ja nyt nämä molemmat pelätyt viholliset olivat yhtyneet
+toisiinsa! Koko kansan täytti tuska ja kaikkialla nähtiin onnettomuutta
+ennustavia merkkejä ja ihmeitä.[206]
+
+Sillä välin Hannibalin marssi jatkui Trebiasta kohti keskistä
+Italiaa, yli Apenniinien Etruriaan. Mutta Arnon rannat olivat lumen
+sulamisen ja joen tulvimisen takia niin vesiperäiset, että armeijan
+täytyi neljänä päivänä marssia vedessä. Sotilailla ei ollut öisin
+muuta lepopaikkaa kuin kantamuksensa, jotka he latoivat kokoon, tai
+kuolleiden hevosten ja kuormajuhtien ruumiit. Joukkojen kärsimykset
+olivat sanoin kuvaamattomat, erittäinkin gallialaisen jalkaväen, joka
+sai marssia karthagolaisten perässä, sittenkuin tie täten oli tullut
+vielä pohjattomammaksi kuin ennen. Kelttiläiset napisivat äänekkäästi
+ja olisivat epäilemättä karanneet joukoittain, jollei Hannibal olisi
+ryhtynyt siihen varovaisuustoimenpiteeseen, että asetti ratsuväkensä
+Magon komennossa kulkemaan viimeisenä. Hän oli pian huomannut, kuinka
+toivotonta oli totuttaa kuriin kelttiläisiä joukkoja. Taistelujen
+väliajoilla oli vaikeata tulla toimeen heidän kanssansa. Heillä oli
+arveluttava taipumus viinin nauttimiseen, mutta eivät kestäneet sitä.
+Heillä oli hyvin suuret luulot itsestään ja he olivat senvuoksi
+räyhäävää ja uppiniskaisia. Olihan Aleksanteri Suuri vuosisataa
+aikaisemmin tehnyt sen havainnon, että kelttiläiset olivat aikamoisia
+lörpöttelijöitä.
+
+Marssi Etrurian suomaitten kautta aiheutti Hannibalille suuria
+vahinkoja. Paljon sotilaita sairastui kuumeeseen ja vaipui maahan,
+nousematta enää koskaan ylös ja myöskin hevosissa raivosivat taudit
+kauhistavassa määrässä.[207] Hannibal itse, joka ratsasti ainoalla,
+jäljelle jääneellä elefantillaan, sai epäterveellisistä suohuuruista
+tulehduksen, joka maksoi hänelle hänen toisen silmänsä.
+
+Perille hän kuitenkin tuli kaikista vastuksista huolimatta. Hirvittävä
+vaara uhkasi nyt Rooman valtaa. Oli suuri onnettomuus valtiolle,
+että sillä miehellä, jonka tuli mitellä voimiaan maailman suurimpien
+sotilasneroihin kuuluvan vastustajan kanssa, uskottiin olevan
+sotilaallista lahjakkuutta, vaikka hänellä ei sitä ollut. Konsuli
+_Fláminius_ oli kaukonäköinen yhteiskuntapoliitikko. Muun muassa hän
+kansantribuunina, taistellen senaattia ja kapitalistipiirejä vastaan,
+oli saattanut voimaan erään valtiota hyödyttävän peltolain. Tämän lain
+nojalla suuri ja viljava Rubicon-joesta etelään oleva, tähän asti
+melkein asumaton maa-alue jaettiin maapalstoihin, jotka annettiin
+roomalaisille pienviljelijöille. Tämä oli sen tien seuraamista,
+mitä kulkien Rooma oli tullut suureksi ja mahtavaksi. Mutta suuret
+tilanomistajat ja kapitalistit olivat asettuneet Flaminiuksen kansan
+parasta tarkoittavaa lakiehdotusta vastaan, koska he itse halusivat
+pilahinnasta vuokrata alueen valtiolta.
+
+Sitten Flaminius oli sensorina ikuistanut nimensä toimeenpanemalla
+suuren tierakennuksen, joka kantaa hänen nimeään. Via Flaminialla
+liitettiin Gallia sotilaallisesti ja taloudellisesti Rooman
+valtakuntaan.
+
+Mutta onnettomuus oli, että Flaminius luuli olevansa
+pätevä ansaitsemaan myöskin sotapäällikön laakerit toisten
+kansalaiskunnianosoitusten lisäksi. Voitto, jonka hän oli saanut
+eräästä gallialaisesta kansasta, antoi hänelle sotapäällikön maineen.
+Mutta itse asiassa hän ei — Mommsen sanoo — sillä kertaa lyönyt
+vihollista, vaan sen tekivät hänen sotilaansa mielettömästä johdosta
+huolimatta. Ilman kuolemaa halveksivaa kuriansa legioonat olisivat
+silloin olleet perikatoon tuomitut.
+
+Nyt kansanjohtaja oli toistamiseen heittävä sotapäällikön viitan
+hartioilleen, ja hän tiesi tunnossaan, mitä kansa häneltä odotti.
+Hannibal oli pian selvillä siitä, kuinka oli konsulin soturinerouden
+laita. Viekkaan puunilaisen onnistuikin houkutella hänet parhaalle
+taistelupaikalle, mitä karthagolaiset voivat toivoa. Sen muodosti
+ahdas vuorisola _Trasimēnus_-järven luona. Kun Hannibal näki, miten
+Flaminius seurasi hänen kintereillään marssin aikana, hän asetti
+joukkonsa eräänä kesäkuun yönä 217 väijyksiin tälle erinomaisen
+hyvin valitulle paikalle. Flaminiuksen suuri virhe oli kunnollisen
+tiedustelun laiminlyönti. Jos hän olisi siitä huolehtinut, hän ei olisi
+elänyt siinä luulossa, että Hannibal oli yöllä marssinut eteenpäin. Nyt
+hän antoi pahaa aavistamatta joukkojensa seuraavana aamuna tunkeutua
+vaaralliseen solaan. Kuinka vaarallinen se oli, se selveni hänelle
+vasta silloin, kun aamu-usva rupesi hälvenemään. Silloin ei alkanut
+taistelu, vaan teurastus. Marssirivistössä etenevät roomalaiset
+hakattiin maahan, ilman että he lainkaan voivat tehdä yhtenäistä
+vastarintaa. Monet koettivat pelastautua heittäytymällä järveen, mutta
+hukkuivat tai saivat surmansa ahdistavain karthagolaisten ratsumiesten
+kädestä. Flaminius sai itsekin saman kohtalon. Ne, jotka eivät
+kaatuneet, otettiin vangiksi. Melkein koko armeija — 30 000 miestä —
+hävisi kirjaimellisesti olemattomiin, maksamatta Hannibalille muuta
+kuin 1.500 miestä, pääasiallisesti gallialaisia.
+
+
+Fabius Cunctator.
+
+Hannibal voi nyt esteettömästi marssia Roomaan, jos halusi. Täällä
+varustauduttiin äärimmäisen varalle. Tiberin yli johtavat sillat
+revittiin ja päätettiin ryhtyä toimenpiteeseen, jota ei oltu tehty
+kolmeenkymmeneen vuoteen: asetettiin diktaattori. _Fābius Māximus_
+oli sen miehen nimi, joka siihen toimeen nimitettiin. Hän oli vanha,
+koeteltu mies, tunnettu siitä, ettei hän koskaan tehnyt hätiköityjä
+päätöksiä. Mutta kansan suosiossa hän ei suinkaan ollut. Hän oli
+itsetietoinen ylimys, joka piti arvonsa mukaisena olla koskaan lainkaan
+välittämättä yleisestä mielipiteestä. Vieläpä hän suorastaan tahtoi
+osoittaa, kuinka täydellisesti välinpitämätön hän oli kansan äänestä.
+Hän aikoi käydä sotaa oman päänsä mukaan, sallimatta koskaan kansan
+mielialan johtaa itseään harkitsemattomiin tekoihin.
+
+Hannibal osoittautui kuitenkin puolestaan hänkin paljoa varovaisemmaksi
+strategiassaan, kuin mitä olisi voinut odottaa niin ilmeiseltä
+hyökkäystaktikolta. Huolimatta suuresta voitostaan Trasimenuksen luona
+hän ei aikonut marssia Roomaa kohti — vielä. Ensimmäinen tehtävä oli
+saattaa vihollisen liittolaiset luopumaan. Hävittäen hän samosi halki
+Umbrian alas etelä-Italiaan näyttääkseen oikein havainnollisesti sen
+kansoille, että Rooma ei kyennyt suojelemaan heitä. Ja samalla kertaa
+kuin hän löi toisella kädellä, hän ojensi toisen liittoon. Kohtelemalla
+lempeästi niitä sotavankeja, jotka oli saanut Rooman liittolaisten
+joukosta, hän koetti alati voittaa nämä kansat puolelleen.
+
+Tällainen vastustamaton hyökkäysvoima ja aito puunilainen
+harkinta yhdessä tekivät Hannibalista maailmanhistorian suurimpia
+sotapäälliköitä. »Hän muistutti», eräs kirjailija sanoo, »afrikkalaisen
+kotimaansa eläinten kuningasta: aina tietoinen voimastaan, mutta ei
+koskaan hyökkäämässä saaliin kimppuun, ennenkuin oli siitä täysin
+varma.»
+
+Mutta roomalaisen valtiorakenteen lujuuden rinnalla puunilainen
+viekkaus oli sittenkin vähäistä. Ei ainoakaan italialainen kansa
+halunnut liittyä valloittajaan, joka oli solminut aseveljeyden heidän
+muinaisten verivihollistensa, noiden puolivillien gallialaisten kanssa,
+jotka olivat tehneet heille niin paljon pahaa. Kaikkialla, minne
+Hannibal tulikin, suljettiin häneltä kaupungin portit. Kaikkialla
+pidettiin roomalaisia suojelijoina puunilaisia ja gallialaisia vastaan.
+Rotuviha oli hyvä liittolainen roomalaisille.
+
+Hannibal oli kuten Pyrrhoskin tehnyt laskuvirheen arvioidessaan Rooman
+valtion lujuutta ja puolustusvoimaa. Pyrrhoksen aikana kirvelivät
+vielä sellaisissa maankolkissa kuin Sammumissa sodan jälkeiset kaiken
+koetun kärsimyksen ja häväistyksen haavat. Nyt oli siitä kulunut
+kuusikymmentä vuotta, ja kaikkialla Italiassa oli kasvanut uusi
+sukupolvi, joka tunsi itsensä yhdeksi roomalaisen kansanaineksen
+kanssa ja joka piti koko olemassaoloansa uhattuna, jos Rooma sortuisi.
+Italialainen kansallistunne oli tullut niemimaan kansojen kesken
+aikaisemmin vallinneen kilpailun tilalle. Hannibal oli Italiassa saanut
+tekemisiä lujuudeltaan aivan toisenlaatuisen valtiorakenteen kanssa
+kuin Karthagon, jonka alamaiset olivat vastahakoisia ja liittolaiset
+epäluotettavia.
+
+Rooman pelastumista auttoi myöskin uuden diktaattorin viisas ja
+varovainen sodankäyntitapa. Hän oli yhtä lujasti päättänyt välttää
+ratkaisevaa taistelua, kuin hänen edeltäjänsä ja poliittinen
+vastustajansa Flaminius oli ollut siihen halukas. Fabius Maximuksen
+suunnitelmana oli tyytyä alituisilla pikkukahakoilla häiritsemään
+ja uuvuttamaan vihollista sen joukkojen ollessa muonavarojen
+hankintamatkoilla ja muissakin sopivissa tilanteissa. Sillä tavoin hän
+vähitellen hankkisi alokasjoukoilleen sotatottumusta ja menestysten
+avulla kohottaisi heidän rohkeuttaan, samalla kuin hän vaikeuttaisi
+vihollisen olemassaolon mahdollisuutta vieraassa maassa. Oikein
+hyvin hänen tuumansa luonnistivat, kun hänen onnistui miehittää eräs
+kampanialainen vuorisola, jonka läpi Hannibal oli kulkemassa. Tässä
+oli siis vähällä käydä karthagolaisille samoin kuin roomalaisille
+oli käynyt samalla seudulla vuosisata aikaisemmin. Näytti siltä kuin
+saataisiin hyvitys Trasimenuksen taistelusta.
+
+Mutta Hannibal oli viekkaampi kuin roomalaiset. Kun hän huomasi,
+että oli joutunut väijytyksiin, hän teetti kuivista puista soihtuja
+ja sidotti ne yön pimeydessä sotasaaliina saamainsa 2.000 vetohärän
+sarviin. Sittenkuin soihdut oli sytytetty, eräs sotilasosasto sai
+lakkaamatta kilpiänsä rämistäen ajaa eläimet ylös erästä niistä
+vuorenkukkuloista, jotka ympäröivät solaa.
+
+Roomalainen sotavoima, joka piti solan suuta hallussaan, näki äkkiä
+suuren joukon soihtuja liikkuvan kohti tunturin lakea ja luuli, että
+karthagolaiset aikoivat sitä tietä luikkia tiehensä ja kiiruhti sinne.
+Mutta kun sitten roomalaiset saivat selville, kuinka asianlaita oikein
+oli, Hannibal oli jo ehtinyt viedä joukkonsa solasta.
+
+Jos Fabius olisi onnistunut suunnitelmassaan, häntä olisi
+luonnollisesti tervehditty maansa pelastajana. Nyt sen sijaan purkautui
+ilmoille koko se suuttumus, jonka hänen sodankäyntitapansa oli
+synnyttänyt. Eikö hän ollutkin antanut sotilaittensa aseet käsissä
+seisoa toimettomina katselijoina, sillä aikaa kuin numidialaiset
+ratsumiehet ylt'ympäriinsä ryöstivät putipuhtaiksi uskollisia
+liittolaisia ja tuhosivat heidän kotinsa tulella! Yleisesti alettiin
+olla sitä mieltä, että vanha diktaattori oli tolkuton, että hän oli
+päähänpiston vallassa, ja hänelle annettiin haukkumanimi _Cūnctātor_
+(Kuhnustelija).
+
+Mutta vähintään yhtä tyytymätön »kuhnustelijaan» oli — Hannibal.
+Sellaisesta ajan tuhlauksesta, joka ei antanut tilaisuutta urotekoihin
+eikä sotasaaliin saantiin, ei pitänyt hän eivätkä hänen sotilaansa. Hän
+teki kaikkensa houkutellakseen vastustajansa ratkaisevaan taisteluun.
+Hän teki partioretkiä pitkin ja poikki, hävitti maata laajalti ja
+lavealti ja liikehti tavalla, joka näytti ylen salaperäiseltä ja
+teki sen vaikutuksen, kuin jotakin suurenmoista olisi tekeillä hänen
+puoleltaan. Mutta Fabiukseen nähden kaikki nämä taktilliset temput
+olivat turhaa vaivaa. Hän ei koskaan antanut houkutella itseään
+varomattomaan manööveriin, hän ei koskaan pannut armeijaa liikkeelle,
+ennenkuin oli huolellisesti tutkituttanut maaston.
+
+Niiden joukkoon, jotka katkerimmin moittivat diktaattoria, kuului hänen
+oma ratsuväenpäällikkönsä _Minuciūs_. Hänen kanssansa oli kansankokous
+samaa mieltä; ja kun Minucius oli voittanut pienen, vähäpätöisen
+kahakan, päätettiin, että ratsuväen päällikkö saisi samanlaisen vallan
+ja voiman kuin diktaattorikin. Minucius kerskui saaneensa voiton sekä
+Hannibalista että Rooman diktaattorista.
+
+Molemmat ylipäälliköt ottivat nyt komentoonsa puolet armeijaa kumpikin
+ja erosivat sitten toisistaan. Niin oli Rooman armeija taasen jaettu
+kahden ylipäällikön kesken ja nämä seurasivat kumpikin omia, aivan
+vastakkaisia sodankäyntiperiaatteitaan.
+
+Minuciuksen täytyi luonnollisesti käyttää ensimmäistä tilaisuutta
+hyväkseen näyttääkseen, kuinka kyvykäs hän oli. Tulos oli se, että
+hänen sotajoukkonsa olisi tullut täydellisesti tuhotuksi, jollei Fabius
+olisi saapunut viime hetkessä apuun. Silloin haukkumanimi Kuhnustelija
+muuttui kunnianimeksi »Rooman kilpi»; ja runoilija Ennius, joka pian
+tämän jälkeen kirjoitti runomittaisen Rooman historian, lausui siinä
+Fabiuksesta:
+
+    »Unus homo nobis cunctando restituit rem.»
+    (Vitkuilullapa mies yks’ ainoa valtion turvas.)
+
+
+Cannæn taistelu.
+
+Vuosi 216 tuli kuitenkin roomalaisille vielä pahemmaksi onnettomuuden
+vuodeksi kuin kaksi lähinnä edellistä huolimatta suurenmoisista
+ponnistuksista, joita nyt tehtiin suuremman armeijan luomiseksi kuin
+koskaan aikaisemmin. Lähemmä 90 000 miestä voivat roomalaiset keväällä
+lähettää sotaan.
+
+Näitä vastaan Hannibal kykeni gallialaisten liittolaistensa avulla
+asettamaan korkeintaan 50 000 [208] miestä. Mutta vastapainoksi hän jos
+kenkään osasi taidon johtaa sodan kulkua tahtonsa mukaan ja sijoittaa
+sotanäyttämön sinne, minkä piti itselleen edullisimpana. Roomalaisilta
+ei puuttunut, kuten de Sanctis sanoo, ei miehistöä, ei kuria, eikä
+voimaa, mutta heillä ei ollut vieläkään oikeaa päällikköä. He olivat
+jälleen jättäneet armeijan johdon kahden konsulin, _Æmilius Pauluksen_
+ja _Terentius Varron_ käsiin. Nämä olivat sotapäällikköinä uusia
+painoksia, edellinen diktaattori Fabius Cunctatorista, jälkimmäinen
+tämän ratsuväen päälliköstä tai pikemminkin Flaminiuksesta.
+Järjestelmällisestä sodankäynnistä kaikkine moninaisine toimenpiteineen
+Terentius ymmärsi suunnilleen sen verran, että hän nimitti koko
+puuhaa sotilaalliseksi saivarteluksi. Sotaan ei oltu ryhdytty, hän
+arveli, vain siksi, että varovasti toimitettaisiin tiedusteluja
+ja asetettaisiin vartijoita ja vartiostoja, vaan siinä mielessä,
+että miekkaa käytettäisiin. Sillä senaatti ja kansankokous olivat
+lausuneet sen toivomuksen, että konsulit uskaltautuisivat taisteluun.
+Mutta tarkoitus ei suinkaan ollut, että oli hyökättävä suoraa päätä
+vihollisen kimppuun, missä tahansa se tavattaisiin, joka oli ainoa
+sääntö, mitä Terentius tahtoi soveltaa. Senaatti oli päinvastoin
+painostanut konsulien suurta edesvastuuta, minkä ylipäällikkyys
+aiheutti, ja huomauttanut, miten tärkeää oli, että ratkaisevalle
+taistelulle valittaisiin sopiva ajankohta.
+
+Eräänä päivänä, jolloin Terentiuksella oli korkein päällikkyys
+— se vaihteli nimittäin konsulien kesken päivittäin —, hän
+ryhtyi hyökkäykseen Cannæen luona Apuliassa. Vaikka itse asiassa
+Hannibal se päätti asiasta. Apulian kentät tarjosivat hänelle mitä
+parhaimman tilaisuuden käyttää täydellisesti hyväkseen ratsuväkensä
+ylivoimaisuutta. Æmilius oli samasta syystä vaalinut, että roomalaiset
+taisteluun antautumatta odottaisivat, kunnes vihollinen olisi saatu
+maastoon, jossa ratkaisu riippuisi pääasiallisesti jalkaväestä. Mutta
+Terentius hylkäsi ylimielisesti kaikki sellaiset ajatukset. Lopulta hän
+aivan raivostui; hän repi hiuksiansa, puhkesi herjaamaan virkatoveriaan
+ja syytti häntä kateudesta. Tilanne päämajassa tuli niin kiusalliseksi,
+että Æmilius lopuksi suostui tolkuttoman virkaveljensä vaatimuksiin.
+Niin jouduttiin sitten suureen, ratkaisevaan taisteluun Cannæn luona.
+
+Hannibalin armeija oli suuruudeltaan vain puolet Rooman armeijasta,
+hiukan suurempi, mutta kuitenkin sen onnistui täydellisesti kiertää
+vihollinen ja sen lisäksi pitää se rautaotteessaan tämän onnistumatta
+murtautua sen ehkäisen ketjun läpi, joka sitä ympäröi. Boakäärmeen
+sitkeällä voimalla karthagolaisten ketju puristi vastustajansa yhä
+enemmän ja enemmän kokoon, muutti sen järjestyksettömäksi joukoksi ja
+tuhosi sen lopulta melkein kokonaan.
+
+50 000 roomalaista, niistä 80 senaattoria, peitti taistelukentän, ja 20
+000 miestä joutui sotavangeiksi. Siis melkein neljä viidesosaa niistä
+legioonista, jotka Rooma kirveltävin ponnistuksin oli saanut kokoon,
+oli menetetty. Milloinkaan ei liene niin suuri ja samalla kertaa
+itsessään niin kelpo armeija tullut tuhotuksi itse taistelukentällä
+niin vähäisin vastapuolen tappioin. Voitto ei maksanut Hannibalille
+enempää kuin 6 000 miestä, josta määrästä kaksi kolmasosaa oli
+gallialaisia.
+
+Niiden joukossa, jotka Cannæn luona taistelukentällä saivat
+surmansa, oli myös Æmilius Paulus. Vaikeasti haavoittuneena hän
+oli tehnyt velvollisuutensa loppuun asti, sillä välin kuin hänen
+virkaveljensä pelasti nahkansa, kiitos hyvän hevosensa — ja reippaan
+päättäväisyytensä, joka ei nytkään häntä pettänyt. Kukapa voikaan
+ihmetellä, että hän sellaisessa tilanteessa kuin tämä, unohti sen
+lupauksen, jonka hän ylpeänä hetkenä oli rintaman edessä antanut,
+nimittäin jakaa kaikki vaarat sotilastansa kanssa! Urheuttaan hän
+osoitti nyt toisella tavalla: hänellä oli otsaa elää senkin jälkeen,
+mitä oli aiheuttanut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Cannæn taistelu on tyypillinen tuhoamistaistelu, taktillisen
+mestaruuden saavutus. Tämä Hannibalin sotapäällikkönerouden triumfi oli
+mahdollinen siten, että hän itse oli kehittänyt armeijansa kykeneväksi
+korkeampilaatuiseen sotataitoon kuin oli se, jonka roomalaiset
+osasivat. Hannibalin ammattisoturit ja upseerit olivat harjaantuneet
+yhtä hyvin yhteistoimintaan kuin itsenäisestikin liikehtimään
+pienempinä osastoina. Roomalaiset olivat sitävastoin tottuneet
+toimimaan ainoastaan yhtenäisen komennon mukaan. Tiheään ryhmittyneinä
+eri osastot tunkeutuivat eteenpäin taistelussa, eivätkä tahtoneet
+eritä toisistaan. Roomalaiset sotapäälliköt eivät yleensä tunteneet
+muuta sotataitoa kuin johtaa joukot kohti vihollista ja urheasti iskeä
+häneen kiinni. Senvuoksi he eivät myöskään kyenneet täysin käyttämään
+hyväkseen lukumääräistä etevämmyyttään. Se selittää sen, että Hannibal
+heikommalla armeijalla sai saarretuksi melkein kaksi kertaa omaansa
+suuremman ja kykeni tuhoamaankin sen, kuten Trasimenuksen ja Cannæn
+luona.
+
+Hänen voittonsa riippui kuitenkin taistelun alussa hiuskarvan varassa.
+Hän tiesi vallan hyvin, että hänen oma, heikko keskustansa ei jaksaisi
+kauan pitää puoliaan 70 miehen syvyisen roomalaisen keskustan valtavaa
+iskuhyökkäystä vastaan. Täytyi senvuoksi ratsuväen saartoliikkeillä
+koettaa saada tilaisuus pidättää roomalaisten keskustaa, häiritä sitä
+tekemällä hyökkäyksiä sivustoihin ja selkään, tehdä se epävarmaksi ja
+siten lamaannuttaa sen valtava iskuvoima. Jos tämä onnistui, olisi koko
+Rooman armeija pian saarrettu ja tuhon oma. Mutta jos karthagolaisten
+ratsuväenhyökkäys vain hetkenkin myöhästyisi, roomalaiset ehtisivät
+murtautua läpi ja heittää nurin niskoin Hannibalin keskustan. Ja jos
+taitehikas verkko roomalaisen armeijan ympärillä kerrankin repeäisi,
+sitä ei enää voisi paikata.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Hannibalin voittoretkeä Cartagenasta Cannæseen voi verrata ainoastaan
+Aleksanterin retkeen. Mutta Hannibalin tarkoitusperä ei ollut, kuten
+Aleksanterin, kukistaa sitä valtakuntaa, jonka kanssa hän soti, vaan
+ainoastaan pakottaa vastustaja hänen omaa maataan turvaavaan rauhaan.
+Tämä käy ilmi tyydyttävän selvästi siitä sopimuksesta, jonka Hannibal
+vuonna 215 teki Makedonian kuninkaan Philippoksen kanssa. Niihin
+aikoihin, jolloin Hannibal oli menestystensä huipulla, hänellä ei
+ollut aikomustakaan tuhota roomalaisvaltaa, vaan hän suunnitteli sodan
+loputtua solmita ystävyysliiton Rooman kanssa. Hän tahtoi vain luoda
+sen ajan kahden merkitsevimmän valtion välille _tasapainotilanteen_
+ja saada Makedonian sen takaajaksi. Philippos saisi tyytyä siihen,
+että saisi takaisin ne alueet, jotka roomalaiset olivat vallanneet
+Adrianmeressä ja sen rantamilla.
+
+Hannibalin tarkoituksena lienee ollut palauttaa isänmaalleen, mitä
+roomalaiset olivat siltä ottaneet, siis Sisilia, Sardinia ja Ebron
+pohjoispuolella oleva Espanja, antaa pohjois-Italia kelteille ja
+etelä-Italia kreikkalaisille ja siten rajoittaa Rooman valtakunta
+keskiseen Italiaan. Sen jälkeen voisivat karthagolaiset tuntea itsensä
+rauhallisiksi. Rooma ei voisi enää riidellä heiltä läntisen Välimeren
+herruutta.
+
+Mutta sellaista sodan tulosta vastaan nousi kaikki se, mitä voi kutsua
+roomalaishengeksi. Tässä oli Hannibalilla vastassaan kansakunta, joka
+oli päättänyt järkähtämättömästi puolustaa Rooman herruutta koko
+Italiassa. Ennemmin joutua perikatoon kuin tulla jälleen pieneksi,
+mitättömäksi kansaksi! — siinä mielessä taisteli Tiberin kaupungin
+kansa ja sen uskolliset liittolaiset; _ja tämä mielenlaatu teki heidät
+historiallisesti oikeutetuiksi tulemaan maailman herroiksi._
+
+
+Rooman ihmeellinen elinvoima.
+
+Roomalaiset eivät unohtaneet koskaan Cannæn onnettomuuden jälkeisiä
+kauheita päiviä. Ikäänkuin tulikirjaimin oli niiden päiväin
+muisto mieliin piirretty ei ainoastaan surumuistona, vaan myöskin
+kehoituksena ja varoituksena. Toisilla kansoilla on tapana vahvistaa
+kansallistuntoaan viettämällä suurien voittojensa muistoa. Roomalaisten
+suuruus ilmenee paljoa suurempana siinä, että he alituisesti
+pitivät myöskin kansalliset onnettomuudet mielessään ja viettivät
+tappioidensa vuosipäiviä kansallisina muisto- ja katumuspäivinä.
+Gallialaisia vastaan taisteltaessa kärsityn tappion, Gaudiumin solan
+häpeän ja Cannæn onnettomuuden päivä olivat jokaisen roomalaisen
+mielikuvituksessa yhtä eläviä kuin voitonpäivätkin.
+
+Cannæn taistelun muisto ei kuulunut kuitenkaan ainoastaan Rooman
+aikakirjojen surullisimpiin, vaan samalla sen ylväimpiin.
+
+Inhimillisesti katsoen Rooman olisi pitänyt sellaisen verenvuodatuksen
+jälkeen olla mennyttä. Ne legioonat, joihin luottaen kaupunki oli
+toivonut pelastuvansa, olivat tuhotut. »Jokainen muu kansa», Livius
+sanoo, »olisi murtunut sellaisesta onnettomuudesta.»
+
+Tosin roomalaisetkin horjuivat surusanoman saapuessa, mutta
+vain hetkisen. Ensimmäistä hämmästystä seurasi pian raudanluja
+päättäväisyys. Ei koskaan roomalaisvoima ole esiintynyt niin
+ihailtavana kuin onnettomuuden päivinä.
+
+Mutta jos Rooman _liittolaiset_ olisivat pettäneet tällä hetkellä, sen
+historia olisi ollut silloin kaikissa tapauksissa lopussa. Vasta nyt
+oli Hannibalin mielestä tullut aika suunnata kuolinisku pääkaupunkiin.
+Tosin Cannæn onnettomuuden perästä italialainen liittovaltiokin järkkyi
+siksi voimakkaasti, että useimmat etelä-italialaiset yhteiskunnat ja
+Italian toiseksi suurin kaupunki, rikas ja mahtava _Capua_ heti sen
+jälkeen antautuivat karthagolaisille. Ja näiden esimerkkiä seurasi pian
+_Syrakusa_. Mutta melkein koko keski-Italia pysyi Roomalle uskollisena.
+Lujine kaupunkeineen ja melkein ehtymättömine väestövarastoineen
+nämä liittolaiset olivat roomalaisvallan vahvana turvana. Sen, joka
+pyrki tuhoamaan Rooman valta-aseman, täytyi ensiksi rajattomin
+ponnistuksin murtaa irti kivi kiven jälkeen keski-italialaisten
+kaupunkien linnoitusvöistä. Mutta tämän roomalaisvallan suojamuurin
+läpi tunkeutumista varten tarvittiin sekä piirityskoneita että paljoa
+suurempia sotajoukkoja, kuin mitä Hannibalilla oli käytettävänään.
+
+Sen hän myöskin itse tiesi parhaiten. Hänen sotajoukkonsa oli
+luonnollisesti — joskin vitkallisesti — vähentynyt yhä enemmän ja
+enemmän sairauksien ja niiden tappioiden johdosta, jotka aina kohtaavat
+voittajaakin taistelukentällä. Hannibalin heikkous oli siinä, että
+hänellä oli ainoastaan tämä yksi korvaamaton armeija ja hänen täytyi
+sentähden säästää sitä niin paljon kuin mahdollista. Näin ollen hän
+ei voinut ajatellakaan kiinteitten asemien piirittämistä, vielä
+vähemmin niiden valtaamista väkirynnäköllä. Tosin hänen onnistui
+lopulta saada aikaan, että apujoukko läksi Karthagosta, mutta suurin
+osa siitä täytyi lähettää Espanjaan. Ticinuksen taistelun jälkeen
+Publius Scipio oli näet lähtenyt sinne vahvistusjoukkoja mukanaan ja
+yhdessä veljensä Gnæuksen kanssa saavuttanut niin suurta menestystä,
+että he uhkasivat ryöstää Karthagolta koko tämän rikkaan maan. Rooman
+sotavoimat tunkeutuivat voittoisina aina Herkuleen patsaille saakka.
+Senvuoksi Hannibal ei voinut nyt, jolloin olisi kipeimmin tarvinnut,
+ottaa laskelmissaan huomioon niitä apujoukkoja, jotka hänen veljensä
+Hasdrubal muuten olisi voinut tuoda hänelle Espanjasta.
+
+Myöskin Hannibalin toiveet aseveljeydestä Makedonian kuninkaan
+kanssa haihtuivat kuin tuhka tuuleen. Tosin Philippos rohkaistui
+karthagolaisten voitoista niin paljon, että hän uskalsi tehdä hyökkäys-
+ja puolustusliiton Hannibalin kanssa, mutta hän ei kyennyt koskaan
+täyttämään lupauksiaan. Sillä roomalaiset hyökkäsivät hänen kimppuunsa
+Balkanin niemimaalla ja yllyttivät häntä vastaan sekä kreikkalaiset
+että Pergamonin kuninkaan Attaloksen, joka ajoissa huomasi edulliseksi
+olla hyvissä väleissä roomalaisten kanssa. Kymmenvuotisessa,
+epäinhimillisellä julmuudella käydyssä sodassa Balkanin valtiot
+raatelivat toisiansa viimeisetkin voimansa ponnistaen. Ja kun rauha
+viimeinkin lopetti kurjuuden, Kreikan varallisuus oli perin pohjin
+hävitetty.
+
+Hannibalin suuri suunnitelma yhdistää Idän ja Lännen sotavoimat Roomaa
+vastaan jäi vain suureksi haaveeksi.
+
+Niiden esteiden lisäksi, jotka nyt kohtasivat Hannibalia, tuli vielä
+yksi: etelä-Italian kreikkalaiset kaupungit pysyivät yleensä Roomalle
+uskollisina. Heitä ei elähdyttänyt vain perinnöllinen puunilaisviha,
+vaan myöskin todellinen uskollisuuden tunne valloittajakansaa
+kohtaan, joka osoitti heille silmäänpistävää lempeyttä ja koetti aina
+osoittaa mieltymystään helleeniläiseen sivistykseen. Mitä taas tulee
+niihin suurkreikkalaisiin, jotka olivat julistautuneet Hannibalin
+kannattajiksi, olisi väärin sanoa, että he olisivat osoittaneet
+olevansa vähääkään innostuneita häntä auttamaan. Pelättiin Hannibalia,
+kuten oli pelätty Pyrrhoksen komentosävyä. Liityttiin Rooman voittajaan
+siksi, että Rooma nyt kerta kaikkiaan näytti olevan auttamattomasti
+hukassa, mutta se ei tapahtunut tunteen ja vakaumuksen pakosta, vaan
+pelosta.
+
+Ottaen maan tilanteen huomioon Hannibalista oli viisainta käyttää
+hyväkseen vahvaa yliotettaan koettaakseen saada aikaan rauhan
+toistaiseksi, että sillä aikaa voisi vahvistaa asemaansa. Mutta
+lähetystö, jonka hän lähetti Roomaan esittämään rauhaa ja vankien
+vaihtoa, ajettiin häpeällisesti kaupungin porttien ulkopuolelle.
+Roomalaiset pitivät järkähtämättömästi kiinni siitä Appius Claudiuksen
+periaatteesta, että ei tullut kuunnella Italian maaperällä olevan
+vihollisen rauhantarjousta. Kieltäytyminen vankien vaihdosta
+keskustelemasta merkitsi tosin samaa kuin jättää tuhansittain
+roomalaisia, jotka olivat viimeiseen asti täyttäneet velvollisuutensa
+isänmaataan kohtaan, alttiiksi kuolemalle ja orjuudelle. Mutta
+tarkoitus oli, että sotilaille ei tulevissa taisteluissa jätettäisi
+muuta vaihtoehtoa kuin joko voittaa tai kuolla. Valtion hyväksi oli
+kaikki uhrattava, armotta, säälimättä.
+
+Uusi armeija pantiin pystyyn kutsumalla lippujen alle kaikki
+asekuntoiset miehet aina poikaikään asti, asestamalla vangitut ja
+rikolliset ja sijoittamalla legiooniin valtion ostamat 8 000 voimakasta
+orjaa. Rohkaistakseen heitä korkein ylipäällikkö lupasi palkita
+jokaista, joka taisteli urhoollisesti, suomalla hänelle vapauden. Mutta
+jokaista, joka väistyisi paikaltaan, odottaisi rangaistus, joka oli
+säädetty orjille. Saadakseen tyydytetyksi aseiden tarpeensa roomalaiset
+eivät kavahtaneet riistämästä varusteita, jotka oli sotasaaliina
+sijoitettu temppeleihin.
+
+Roomalaiset näyttivät olevansa yhtä murtumattoman uhmamielisiä kuin
+entisinäkin aikoina.
+
+Tällaisten olosuhteitten vallitessa Cannæn taistelusta tuli sodan
+käännekohta, mutta ei sillä tavoin, kuin olisi voinut luulla todetessa
+tämän hirmuisen onnettomuuden suuruuden. Kun Hannibal ei voitollaan
+kyennyt saamaan aikaan edes väliaikaista rauhaa, vaan käsitti, että
+voimakas liitto oli yhäkin esteenä hänen tiellään, hänen täytyi ennen
+kaikkea ajatella omien joukkojensa säästämistä. Suurten voittojen
+aika oli lopussa. Hänen oli pakko muuttaa sodankäyntitapansa enemmän
+puolustussodan luontoiseksi koettaakseen säilyttää sen, mitä oli
+voittanut.
+
+Roomalaiset kävivät nyt myöskin paljoa vaikeammin käsiteltäviksi kuin
+ennen. Kolmesta hirveästä tappiostaan viisastuneina he olivat oppineet
+asettamaan armeijainsa johtoon ainoastaan kokeneita sotapäälliköitä
+ja valitsemaan heidät aina uudelleen vuodeksi toisensa perästä.
+Tällaisia miehiä näyttäytyi olevan mahdotonta petkuttaa ryhtymään
+harkitsemattomiin tekoihin. He pysyttelivät sitkeän puolustuksen
+kannalla ja ainoastaan siinä tapauksessa, että tilanne näytti heille
+itselleen erittäin suotuisalta, he antautuivat aseelliseen taisteluun.
+Palattiin Fabius Maximuksen strategiaan. Vallitetuille leireille,
+joihin roomalaiset sotajoukot aina sulkeutuivat marssien ja liikkeitten
+välillä, ei Hannibalin ratsuväki voinut mitään, enempää kuin
+linnoitetuille kaupungeillekaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Cannæn taisteluun on suurten taistelujen aikajakso päättynyt ja sota
+muuttuu _näännytyssodaksi_. Näännyttämällä roomalaiset lopultakin
+voittivat yhden kaikkien aikojen suurimmista sotapäälliköistä.
+Järkähtämättömän johdonmukaisesti roomalaiset seurasivat nyt
+tätä heille itselleenkin äärettömän uuvuttavaa ja rasittavaa
+sodankäyntitapaa antamatta silmänräpäykseksikään — kuten etevä
+sotahistorioitsija Kromayer sanoo — houkutella itseään »sallimaan
+kernaammin kaiken päättyä kauheaan loppuun, kuin kärsiä kauhua
+loputtomasti. Tämä osoittaa» — hän sanoo — »vielä korkeamman laatuista
+luonteenlujuutta ja on raittiissa järjellisyydessään korkeampaa
+kuin rohkein hyökkäys hetken hurmiossa. Se on varmasti, kaiken
+huomioonottaen, suurin urotyö, minkä Rooman kansa on suorittanut pitkän
+historiansa kuluessa.»
+
+Mutta yhtä ihailtava on yhä edelleenkin Hannibalkin. Sama
+sotapäällikkö, joka on aikaisemmin johtanut hyökkäyssotaa rohkeammin
+ja tulisemmin kuin kenties kukaan muu, johtaa nyt yhtä etevästi
+puolustusta. Kunnioitusta herättävä on myöskin hänen kykynsä kokonaan
+muuttuneiden olosuhteiden vallitessa kokonaisten kolmentoista vuoden
+kuluessa yhä edelleenkin pitää koossa sekalainen palkkasoturiarmeijansa
+ja saada se nurisematta seuraamaan itseään minne tahansa, vaikka hän
+ei enää voinutkaan heitä urotöillä kiihoittaa. Ei Cæsarilla eikä
+Napoleonilla ole ollut tällaista vaikeata sotapäällikkönerouden koetta
+suoritettavanaan.
+
+Mutta varmastikin sodankäynnin lamaantumisen on täytynyt sen ajan
+ihmisistä näyttää aivan selittämättömältä. Sama sotapäällikkönero, joka
+ennen kerta kerran perästä voitti ja tuhosi Rooman armeijat, lamaantuu
+äkkiä kunniansa kukkulalla toimintavoimassaan. Samalla hetkellä,
+jolloin hänen inhimillisesti arvostellen tarvitsi vain astua askel
+täydellisesti musertaakseen Rooman, hänet sen sijaan tungetaan yhä
+kauemmaksi eteläänpäin.[209]
+
+Roomalaisten uuden — tai paremminkin vanhan — sodankäyntitavan sieluna
+oli sotakokemusta omaava _Marcellus_, »Rooman miekka»; ja tukenaan
+hänellä oli Rooman senaatti, joka ei koskaan ole osoittautunut niin
+ihailtavan lujaksi ja viisaaksi, ei koskaan tuonut ilmi sellaista
+kylmäveristä järjestelykykyistä voimaa kuin näinä vaikeina aikoina.
+Pian Marcellus ja hänen alapäällikkönsä voivat tiedoittaa useista
+saavuttamistaan voitoista. Olkoon, että nämä olivat pieniä[210] ja että
+karthagolaisten voitot vielä ylittivät roomalaisten saamat. Mutta ne
+osoittivat kuitenkin selvästi, että pahin aika oli nyt roomalaisilta
+ohi, ja toivo alkoi jälleen syttyä heidän mielissään. Hannibal sai
+alkaa pitää veteraaneilleen rohkaisupuheitten asemesta nuhdesaarnoja,
+senvuoksi että nämä saivat selkäänsä alokkailta ja äsken värvätyllä
+väeltä. »Ovatko miekkanne tylstyneet ja kätenne puutuneet, vai oletteko
+tulleet lumotuiksi?» hän puhkesi kysymään.
+
+Ennen pitkää Hannibalin _täytyi_ joutua tappiolle, ellei hän saanut
+huomattavia apujoukkoja. Mutta niitä ei saapunut. Karthagon ahnailla
+kauppaherroilla ei ollut vähintäkään halua uhrata rahoja niin
+epävarmoihin yrityksiin kuin Hannibalin sotahankkeisiin. Jos hän oli
+aikaisemmin kyennyt sotimaan omin voimin, niin piti hänen nyt vielä
+helpommin kyetä tekemään se, koskapa hän oli saanut ratkaisevan voiton,
+raharuhtinaat tuumailivat.
+
+
+Syrakusan piiritys.
+
+Sillävälin Marcellus suunnitteli itselleen _yhden_ positiivisen
+tehtävän kerrallaan. Vuonna 214 hän purjehti senaatin käskystä
+Sisiliaan valloittaakseen takaisin Syrakusan ja tehdäkseen roomalaiset
+yksin arvokkaan saaren, Euroopan ja Afrikan välisen sillan valtiaiksi.
+Täten joutui Sisilia joksikin aikaa huomatuimmaksi sotanäyttämöksi.
+
+Kaupunki teki äärimmäisen sitkeää vastarintaa niiden sotakoneiden
+avulla, joita sen suurin poika, nerokas _Arkhimédēs_ keksi. Sellaisia
+olivat heittokoneet, jotka sinkauttivat valtavia kivilohkareita
+roomalaisten piirityskoneita kohti, ja toiset, jotka valoivat heidän
+päällensä kokonaiset nuoli- ja heittokeihäskuurot. Ja jos roomalaisten
+alukset uskalsivat tulla kaupungin muurin lähelle, työntyi sieltä
+äkisti esiin suunnattoman suuria nostokurkia koukkuihin päättyvine
+ketjuineen. Nämä tarttuivat alusten keulaan, nostivat ne ylös ja
+päästivät ne sitten äkisti jälleen putoamaan alas, niin että ne
+musertuivat kallioihin tahi täyttyivät vedellä ja upposivat. Lopulta
+roomalaiset pelkäsivät siinä määrin Arkhimedeen salaperäisiä vehkeitä,
+että heissä heräsi pahoja aavistuksia, kun vain puunpalanen tai ketju
+näkyi muurilla, eivätkä uskaltaneet lähestyä sitä.
+
+Kaupunkia, joka oli kerran uhmannut ateenalaisten uljasta laivastoa
+ja lukemattomia kertoja vastustanut karthagolaisten sotavoimaa, ei
+nytkään voitu kukistaa väkivallalla. Kahdeksan kuukautta kestäneen
+piirityksen jälkeen Marcelluksen täytyi rajoittaa toimintansa pitämään
+vain kaupunkia saarroksissa. Mutta kerrotaan, että tämäkään ei saanut
+tapahtua Arkhimedeen häiritsemättä, vaan että suuri mekaanikko
+suunnattoman suurilla polttopeileillä maalta käsin sytytti tuleen
+roomalaisten alukset. Vasta kolmantena vuonna Marcellus kavaltajan
+avulla pääsi kaupungin herraksi. Rangaistukseksi se jätettiin alttiiksi
+yleiselle ryöstölle, jolloin Arkhimedes ja monta muuta porvaria
+surmattiin. Kerrotaan että roomalainen sotilas tunkeutui Arkhimedeen
+puutarhaan, juuri kuin oppinut mies istui syventyneenä joidenkin
+geometristen kuvioiden tutkimiseen, jotka hän oli piirustanut santaan.
+Hän ei kuullut eikä nähnyt, mitä hänen ympärillään tapahtui. »Älä
+liikuta minun ympyröitäni!» hän huudahti roomalaiselle. Mutta sotilas,
+joka ei tiennyt, kuka kummallinen mies oli, lävisti hänet miekallaan.
+
+Niin sammui yksi ihmiskunnan kirkkaimmin loistavia neroja, samalla
+kertaa kuin yksi kaikkein uljaimpia helleeniläisiä kaupunkeja
+kukistui kykenemättä enää koskaan saavuttamaan entistä loistoaan. Ne
+taideaarteet, jotka Syrakusan rikas porvaristo oli vuosisatain kuluessa
+haalinut kokoon, vietiin nyt pois koristamaan Tiberin rannan kaupunkia.
+Sisilia oli taas roomalaisten omaisuutta, ja roomalaisilla oli jälleen
+hallussaan mahdollisuus uhata karthagolaisia maihinnousulla heidän
+omalle rannikolleen.
+
+
+»Hannibal ante porras!»
+
+Siihen aikaan, jolloin Syrakusan kukistuminen oli odotettavissa,
+roomalaiset ryhtyivät lähimpään päätehtäväänsä: valloittamaan takaisin
+_Kapuaa_. Hannibal riensi kaupungin avuksi. Mutta piiritysarmeijan
+vahvoja vallituksia vastaan hän ei voinut mitään.
+
+Oli liian kärsivällisyyttä koettelevaa, ettei hän enää voinut mitään
+roomalaisille. Mitähän, jos hän koettelisi jotakin yllätystä, joka
+saisi heidät hätäilemään.
+
+Eräänä päivänä hän lähti äkisti kohti Roomaa. Näin hän varmasti saa
+roomalaisen piiritysarmeijan seuraamaan itseään ja saa sen siten taas
+houkutelluksi liikkuvaan sotaan. Täytyisihän heidän ennen kaikkea
+ajatella oman pääkaupunkinsa pelastamista!
+
+Roomassa täytti pelko ja kauhu mielet, kun saapui tieto siitä, että
+Hannibal oli tulossa. Voihan tuo peljätty puunilainen, jonka murhaava
+miekka oli niittänyt Rooman nuorison kukan kuten viikate viljaa ja jota
+ei nykyisin kukaan roomalainen sotapäällikkö uskaltanut vastustaa,
+voihan hän minä hetkenä tahansa olla Roomassa. »Naisten tuskanhuutoja
+ei kuulunut ainoastaan yksityisistä taloista, vaan kaikkialta riensivät
+perheenäidit kaduille ja juoksentelivat edes takaisin temppelien
+välillä», Livius kertoo. »Hajalla hapsin he polvistuivat alttarien
+ääreen ja rukoilivat kädet koholla jumalia pelastamaan Rooman kaupungin
+vihollisen hävitykseltä sekä suojelemaan Rooman äitejä ja pikkulapsia
+väkivaltaisuuksilta.» Eivät koskaan roomalaiset unohtaneet näitä
+kauhun hetkiä. Vielä lastenlasten lastenlapset värisivät kauhusta, kun
+kerrottiin siitä ajasta, jolloin Roomassa kuultiin kauhistuttava huuto:
+»Hannibal ante porras!» (Hannibal on kaupungin porttien edustalla!)
+
+Itse asiassa ei vaara kuitenkaan ollut niin suuri, kuin roomalaiset
+luulivat. Hannibalin tarkoituksena ei ollut vallata Roomaa — kaupunki
+oli liian lujasti linnoitettu —, vaan ainoastaan houkutella roomalainen
+piiritysarmeija pois Capuasta. Mutta tämä ei onnistunut. Roomalaiset
+legioonat eivät antaneet pettää itseään, vaan pysyivät edelleen
+piiritysasemissaan, ja ainoastaan pieni osasto lähetettiin Roomaan.
+Capuan kohtalo oli varma. Kun ei enää mitään avun toivoa ollut, valtasi
+kaikki kaupunkilaiset epätoivo. Kaksikymmentäkahdeksan neuvosherraa
+kokoontui viimeisiin kemuihin ja jättivät sen jälkeen kaikki yhdessä
+elämälle jäähyväiset tyhjentäen myrkkymaljat. He olivat jo kuolleet,
+kun roomalaiset Iuppiterin portin kautta marssivat perikatoon
+tuomittuun kaupunkiin. Toiset antautuivat leppymättömän vihollisen
+armoille. Kaupungin kohtalo oli hirmuinen. Roomalainen ylipäällikkö
+ruoski tutti ensin julkisesti noin viittäkymmentä Capuan ylhäisintä
+miestä ja mestautti heidät sitten. Ne, jotka jätettiin elämään,
+suljettiin vankiloihin. Suuri joukko kaupungin asukkaista myytiin
+orjiksi, ja kaikkien varakkaiden kansalaisten omaisuus takavarikoitiin.
+Tämä tapahtui vuonna 211.
+
+Capuan kohtalo ei ollut sen asukkaille rangaistus ainoastaan siitä,
+mitä he olivat tehneet luopuessaan Roomasta. Kaikki kaupungin
+roomalaiset oli näet silloin murhattu yhdellä kertaa.[211] Mutta
+roomalaisten menettely takaisin valloitettua kaupunkia kohtaan oli
+myöskin ilmaus siitä kilpailusta, joka oli kauan vallinnut näiden
+kahden Italian suurimman kaupungin välillä. Rooman asukkaille
+oli mieluista suunnata nyt surmanisku vihattuun ja kadehdittuun
+kilpailijaansa, ja he käyttivät hyväkseen voittoa riistääkseen
+kaupungilta sen itsehallinnon. Sillä ei saanut olla neuvostoa eikä
+kansankokousta, vaan porvaristoa oli hallitseva roomalainen esimies,
+jolla oli tuomio-oikeus.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Syrakusan ja Capuan takaisin valloituksella olivat roomalaiset
+riistäneet Hannibalilta Capuan valloituksen kauneimmat hedelmät. Capuan
+kukistuminen muodostui itse asiassa sodan tärkeäksi käännekohdaksi,
+joskin myöhemmin tuli ajankohta, jolloin kaikki näytti olevan
+hukassa roomalaisilta. Kaupungin surullinen perikato ei aiheuttanut
+Hannibalille ainoastaan muunkin Campanian menetystä — vaan, mikä
+vielä pahempi horjutti sitä luottamusta, jota hänen italialaiset
+liittolaisensa olivat tähän asti tunteneet hänen suurenmoiseen kykyynsä
+suojella heitä. Toinen toisensa perästä ne alkoivat kääntyä jälleen
+Rooman puolelle. Lopuksi Hannibal oli suljettu niemimaan lounaisimpaan
+kolkkaan.
+
+
+Espanjan sotanäyttämö. Hasdrubal tulee veljellensä avuksi.
+
+Muutamia vuosia aikaisemmin oli sitävastoin roomalaisten alkanut
+käydä huonosti Espanjassa. _Publius ja Gnæus Scipio_ kaatuivat samassa
+onnettomassa taistelussa, ja Rooman Ebron pohjoispuolella valtaamat
+alueet menetettiin. Mutta aseonni palasi, kun miellyttävä, ritarillinen
+Publius Cornelius Scipio nuorempi, samannimisen kaatuneen kenraalin
+nuori poika sai ylipäällikkyyden[212]. Hänestä tuli pian Rooman kilpi
+ja miekka ja hänen nimensä oli kaikkien huulilla. Kuten Marcellus
+Sisiliassa, samoin Scipio Espanjassa sai sotaonnen kääntymään
+roomalaisten puolelle. Hän aloitti loistavan sotapäällikköuransa
+yllättämällä ja hämmästyttävän helposti valtaamalla karthagolaisten
+Espanjan pääkaupungin _Cartagenan_. Valtava saalis sotatarpeita,
+ruokavaroja ja rahaa joutui voittajan käsiin. Cartagenan valloituksen
+jälkeen hän samosi Andalusiaan ja voitti Hasdrubalin, mutta ei voinut
+estää tätä toteuttamasta suunnitelmaansa siirtyä jäljellä olevine
+joukkoinensa Italiaan auttamaan veljeänsä Hannibalia.
+
+Kun Hasdrubal otti tämän askelen, hänen täytyi olla selvillä siitä,
+että Espanja pitkäksi aikaa oli annettava alttiiksi roomalaisille.
+Nuori Scipio ei ollut ainoastaan jumalanarmoittama sotapäällikkö,
+vaan kenties yhtä vaarallinen vihollisilleen harvinaisen
+persoonallisen lumousvoimansa vuoksi. Tällä ominaisuudellaan ja
+voittajana osoittamallaan lempeydellä hän pian valloitti iberiläisten
+kansojen sydämet. Ja peli oli hänelle sitäkin helpompi voittaa, kun
+karthagolaiset olivat herättäneet maassa yleistä vihaa kiristyksillään
+ja sillä hillittömällä, irstailevalla elämällä, mitä heidän upseerinsa
+viettivät.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Hasdrubalin yritystä auttaa Hannibalia helpotti se, että hän voi
+käyttää hyväkseen veljen alppiteistä saamia kokemuksia ja että
+alppikansat antoivat hänen häiritsemättä suorittaa marssinsa, kun ne
+nyt tiesivät, että karthagolaisten retki ei koskenut heitä. Syksyllä
+208 Hasdrubal oli Gallia Cisalpinassa mukanaan suuret varastot ja
+sotajoukko, joka gallialaisten siihen liittymisen johdosta paisui 60
+000 mieheksi.
+
+Sanoma uudesta vaarasta, joka uhkasi Roomaa, tapasi kaupungin hetkellä,
+jolloin tilanne siellä oli käynyt vallan sietämättömäksi. Pahinta oli,
+että pellot, joiden oli tyydytettävä niin monen suun nälkä, olivat
+kaikkialla hoitamatta, sielläkin, missä sodan vyöry ei ollut hävittäen
+kulkenut. Sillä kyntämiseen ja elonkorjuuseen puuttui käsivarsia. Jos
+ei olisi saatu tuotetuksi viljaa Egyptistä ja Sisiliasta, niin olisi
+ihmisiä joukoittain kuollut nälkään.
+
+Mutta kaikkein arveluttavinta oli, että roomalaisten liittolaiset
+alkoivat väsyä tähän iänikuiseen sotaan, joka imi heistä veren
+ja ytimen. Yksinpä latinalaisetkin yhteiskunnat alkoivat horjua
+uskollisuudessaan roomalaisia kohtaan. Vähän aikaa aikaisemmin yli
+kolmasosa heistä oli selittänyt epätoivoissaan, että enemmän joukoilla
+kuin rahallakaan he enää eivät voisi avustaa, vaan että he jättäisivät
+roomalaisten itsensä kannettaviksi kustannukset sodasta, jota käytiin
+näiden omaksi eduksi.
+
+Jos tämä olisi tapahtunut muutamia vuosia aikaisemmin, jolloin
+Hannibalin tähti oli vielä nousemassa, se olisi merkinnyt Rooman
+tuhoa. Nyt sillä sen sijaan oli se vaikutus, että toiset latinalaiset
+siirtokunnat ponnistivat uhrimieltänsä sitäkin enemmän auttaakseen
+Roomaa ja voittaakseen sen suosion.
+
+Roomalaisten asema oli joka tapauksessa hyvin arveluttava. He olivat
+saaneet kimppuunsa uuden vaarallisen vihollisen juuri samalla hetkellä,
+jolloin heidän paras päällikkönsä Italiassa oli kaatunut. Kuinka
+kävisikään, jos Hasdrubalin onnistuisi tuoda vahvistusjoukkonsa
+Hannibalille? Riittäisivätkö roomalaisten kovin ehtyneet voimat silloin
+häntä vastustamaan? Nyt, kuten aina suuren vaaran aikoina, tuskan
+vallassa oleva kansa näki kaikkialla jumalain vihan merkkejä.[213]
+
+Lähimmässä tulevaisuudessa Rooman kohtalo riippui siitä,
+onnistuttaisiinko estää pohjoisesta marssiva Hasdrubal yhtymästä
+veljeensä etelä-italiassa. Voimakas armeija asettui päättävästi
+Hasdrubalin tielle ja pakotti hänet kenttätaisteluun, jota hän halusi
+välttää. Ottelu suoritettiin _Senan_ seuduilla itäisimmässä Umbriassa
+vuonna 207. Hasdrubalilla oli siellä vastassaan kaksinkertainen
+ylivoima. Hänen ainoa pelastuksen toivonsa oli kohdistaa kaikki
+voimansa hyökkäykseen, jolla voisi murtautua läpi vihollisen rintaman.
+
+Yritys raukesi roomalaisten jämerään vastarintaan, ja taistelusta tuli
+senvuoksi pitkällinen ja verinen. Se päättyi roomalaisten ratkaisevaan
+voittoon, joka oli heidän ensimmäinen suuri voittonsa koko sodassa.
+Puunilaisten armeija tuli melkein tuhotuksi. Kun Hasdrubal näki, että
+kaikki oli menetetty, »hän kannusti hevostansa, syöksyi keskelle
+roomalaista kohorttia[214] ja kaatui taistellen kuten sopi Hamilkarin
+pojan ja Hannibalin veljen», Livius sanoo.
+
+Kohta voiton perästä toinen roomalaisten ylipäälliköistä, konsuli
+_Claudius Nēro_, riensi pikamarssissa eteläitaliaan kohdatakseen siellä
+Hannibalin. Ihmetellä täytyy vain sitä, etteivät molemmat konsulit
+yhdistynein voimin sinne marssineet koettaakseen voitosta ylpeine
+sotajoukkoineen päästä siellä lopulliseen ratkaisuun. Mutta tätä
+mahdollisuutta ei näytä ajatellunkaan. Niin valtavasti vaikuttava,
+niin suorastaan lamauttava oli suuren puunilaisen nimen tenhovoima.
+Ainoakaan Rooman senaikaisista valtiomiehistä tai sotapäälliköistä ei
+ollut koskaan voinut saada aivoihinsa edes ajatusta, että Hannibal
+voitaisiin voittaa. Korkeinta, mitä voitiin ajatella, oli välttää hänen
+musertava iskunsa. Tarvittiin tavallisia mittoja suurempaa miestä,
+joka vasta voi kohota siihen ajatukseen, että näännyttävästä sodasta
+voitaisiin tehdä loppu roomalaisten saavuttamalla voitolla. Tämä mies
+olikin ilmestyvä aikanaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Hannibalilla ei ollut vielä varmaa tietoa veljen marssista. Neron
+tulosta hän sai varmuuden kamalalla tavalla. Konsuli oli nimittäin
+kuljettanut mukanaan Hasdrubalin irtileikatun pään ja heitätti sen
+nyt Hannibalin etuvartijoille. Tämän nähdessään sanotaan Hannibalin
+epätoivosta suunniltaan huudahtaneen: »Nyt aavistan Karthagon kohtalon.»
+
+Kuvaamaton oli sitävastoin voitonsanoman Roomassa herättämä riemu.
+Kaikki hengähtivät jälleen kauhean jännityksen perästä ja kiittivät
+jumalia, että suuri vaara oli vältetty. Mielet täytti lohdutus ja
+toivo, että pian saataisiin loppu kauheasta sodasta. Kauppa ja muut
+elinkeinot heräsivät taas eloon.
+
+Molemmilla tahoilla tunnettiin, että sota oli itse asiassa ratkaistu
+Senan taistelulla. Niin uupuneita roomalaiset tosin olivat, etteivät
+he kyenneet ajamaan Hannibalia pois Italiasta; mutta hänkään ei
+kyennyt aikaansaamaan muuta kuin pysyttelemään sitkeästi Bruttiumissa,
+jonne hän oli peräytynyt, että hänellä tarvittaessa olisi tie vapaana
+sopivaan lähtösatamaan. Että hän vielä neljä vuotta kykeni omin päin
+jatkamaan taistelua, on tosin loistava todistus hänen sotilasnerostaan,
+mutta sekään ei enää voinut muuttaa sodan lopputulosta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Eduard Meyer on sitä mieltä, että Hannibalin yritys olisi ollut
+tuomittu epäonnistumaan siinäkin tapauksessa, että Hasdrubalin olisi
+onnistunut tuoda joukkonsa vaurioitta veljensä avuksi vuonna 207. Hänen
+mielestään apu silloisissa oloissa joka tapauksessa oli jo myöhästynyt.
+Sodan ratkaiseva käänne oli jo kauan aikaisemmin tapahtunut. Scipio
+voi Roomalle uudestaan valtaamastaan Espanjasta levollisena katsella,
+kuinka Hasdrubal riensi kohtaloansa kohti, »sillä hänen retkensä»,
+Meyer sanoo, »ei ollut enää kuolinisku Roomalle, mitä se olisi voinut
+olla kahdeksan vuolta aikaisemmin. Se oli nyt vain kuolettavasti
+haavoitetun vastustajan epätoivoinen yritys.»
+
+Vaikka suuren tiedemiehen päättelyt eivät tuntuisikaan vakuuttavilta
+kauemmas kuin siihen saakka, että Hasdrubalin toiveet antaa Roomalle
+surmanisku vähenivät joka vuosi, mikä kului Hannibalin saavuttaman
+Cannæn voiton perästä, niin ne antavat kuitenkin vastauksen siihen
+aikaisemmin viritettyyn kysymykseen, menettelikö vanhempi Scipio
+viisaasti vai harkitsemattomasti, kun hän salli veljensä joukkoineen
+jatkaa matkaansa Espanjaan. Itse asiassa hänen silloin tekemänsä päätös
+tuli ratkaisevaksi koko sodalle. Italiassa oli aina riittävästi väkeä
+sotakentälle vietäväksi, välttämätön oli siellä vain päällikkö. Jos
+Scipio olisi luopunut sotaretkestä Espanjaa vastaan, hän olisi jättänyt
+Hannibalin rintamantakaiset liikenneyhteydet rauhaan, ja Hasdrubal
+olisi pian voinut tuoda toisen armeijan veljensä jälkiä. Mutta kun
+Rooman sotajoukko asettui asemiin Ebron rannoille, silloin Hannibalilta
+oli katkaistu yhteys toimintakeskuksensa kanssa. Ja kaikki Hasdrubalin
+yritykset karkoittaa roomalaiset sieltä pois olivat tuloksettomia. Näin
+Hasdrubalin avustusretkikunta myöhästyi vuosi vuodelta, ja voidaankin
+senvuoksi täydellä syyllä sanoa, että Scipion toimenpiteet vuonna 218
+olivat ratkaisevimpana syynä siihen, että »Libyan jalopeuran» veren
+täytyi verkalleen juosta kuiviin.
+
+
+Ratkaisu.
+
+Hasdrubalin lähdettyä Espanjasta Scipio oli vallannut kaikki sikäläiset
+Karthagon alueet. Mitä hän ei asevoimin kukistanut, sen hän voitti
+lempeydellä ja jalomielisyydellä. Karthagolaisten ei maksanut enää
+vaivaa pitää joukkoja tässä maassa, vaan jäljellä olevan miehistön,
+alukset ja varastot he siirsivät sieltä pois. Espanja oli muuttunut
+Rooman maakunnaksi.
+
+Näin oli sota onnistunut ensiksi Sisiliassa, sitten Espanjassa ja
+Makedoniassa; ja itse Italiassakin se oli vaimentunut. Saadakseen sen
+kokonaan loppumaan Scipio teki rohkean suunnitelman yrittää nousta
+maihin Afrikkaan ja suunnata ratkaiseva isku itseänsä Karthagoa vastaan.
+
+Hänen suunnitelmansa eivät kuitenkaan miellyttäneet senaattia. Maan
+isät olivat sitä mieltä, että oli saatu jo enemmän kuin tarpeeksi
+rohkeasta uhkapelistä. Miehellä, jolla tuskin kolmikymmenvuotiaana oli
+niin tavaton menestys takanaan, täytyi luonnollisesti olla myöskin
+paljon kadehtijoita, ja kuiskuteltiin, että Scipio voisi käydä
+vaaralliseksi Rooman kansan vapaudelle, jos hän saisi liian suuren
+vallan käsiinsä. Kansansuosionsa nojalla hänen onnistui kuitenkin
+hyvin myrskyisten senaatin keskustelujen jälkeen saada tämä korkea
+kokous antamaan hänelle lupa siirtää sota Karthagon omalle alueelle.
+Mutta vain kaksi legioonaa senaatti asetti hänen käytettäväkseen ja
+rahavaroja se ei tahtonut hänelle lainkaan myöntää. Varustukset täytyi
+suorittaa pääasiallisesti vapaaehtoisuuden tietä. Mutta sekin onnistui,
+kiitos Scipion lujan uskon asiaansa ja hänen koskaan pettämättömän
+toimintatarmonsa. Hän oli huimaavan paljoa korkeammalla kaikkia
+Rooman senaattoreja valtiollisessa selvänäköisyydessä, samoinkuin
+hän solapäällikönlahjoissa oli kaikkia muita Rooman sotaherroja
+verrattomasti etevämpi. Kaikilta tahoilta keräytyi vapaaehtoisia hänen
+kotkiensa — Rooman legioonain sotamerkkien — alle, Sisilian satamissa
+rakennettiin sotalaivoja, ja eräänä päivänä Rooman sotajoukko nousi
+Afrikan rannikolle. _Karthagon sota Roomaa vastaan oli päättynyt.
+Rooman sota Karthagoa vastaan alkaa._
+
+Tuskin Scipio oli noussut Afrikan maaperälle, kun hänen luoksensa tuli
+numidialainen hallitsija _Masinissa_. Jo aikaisemmin, kun Scipio oli
+Espanjassa, tämä erämaan poika oli luvannut, että roomalaiset voisivat
+luottaa häneen, jos halusivat siirtää sodan Afrikkaan. Masinissa
+oli hallinnut valtakuntaa, joka oli länteen Karthagon alueesta, ja
+hänen hallituskaupunkinansa oli ollut nykyinen Constantine, mutta
+hänet oli karkoittanut kilpaileva numidialainen kuningas _Syphaks_.
+Tämän karthagolaiset olivat ottaneet siipiensä suojaan, koska hän
+oli kilpailijoista mahtavampi. Houkuttimena Karthagon neuvosto oli
+käyttänyt ihmeen ihanaa ylhäistä karthagolaisnaista _Sophonisbea_,
+joka oli annettu hänelle puolisoksi. Masinissa oli myöskin
+kosiskellut häntä, mutta tullut häpeällisesti laudalta lyödyksi,
+kun rakkausasioilla ruvettiin harjoittamaan politiikkaa. Karthagon
+avulla Syphaks karkoitti Masinissan valtaistuimelta. Siitä saakka tämä
+harhaili pakolaisena erämaassa pieni ratsastajaparvi seuranaan. Hän ei
+siis ollut juuri paljon arvoinen tuolla hetkellä, jolloin hän tarjosi
+Scipiolle apuaan, mutta apua hänestä voi olla, sillä hän oli tavattoman
+tarmokas mies ja taitava ratsuväen päällikkö.
+
+Afrikassa, kuten Espanjassakin, Scipiolla oli onni puolellaan, vaikka
+vihollinen oli hänen joukkojansa paljoa mieslukuisempi. Voidakseen
+tätä »jumalten suosikkia» vastaan asettaa samanveroisen vastustajan,
+karthagolaisten täytyi kutsua Hannibal Italiasta. Käsky ei tullut
+hänelle odottamatta. Krotonin sataman edustalla hänellä oli jo kauan
+ollut valmiina kuljetuslaivasto. Hän nousi nyt joukkoineen laivoihin
+tapettuaan hevoset. Niille ei näet ollut tilaa laivoissa.[215]
+
+Hammasta purren Hannibal näki aluksestansa voittojensa näyttämön
+häipyvän näköpiirin taakse. Hän jätti Italian sellaisen mahdin
+voittamana, joka oli hänen neroaankin voimakkaampi. Se mahti oli
+_roomalaishenki_.
+
+On kysytty, miksi Scipio ei käynyt Hannibalin kimppuun Italiassa, vaan
+sen sijaan antautui paljoa uskalletumpaan yritykseen mennä Afrikkaan.
+Tähän vaikuttivat seuraavat seikat. Ratkaisu oli saavutettavissa vain
+uhkaamalla Karthagoa itseänsä. Tosin Scipio olisi ehkä voinut pakottaa
+Hannibalin vetäytymän pois ja palaamaan Afrikkaan; mutta jos Hannibal
+olisi tullut sinne ennen häntä, olisi roomalaisille käynyt vaikeaksi
+saada siellä lujaa jalansijaa ja voittaa numidialaisia puolellensa.
+
+Mutta miksi Hannibal ei sitten jättänyt Italiaa, niin pian kuin oli
+selvää, ettei hän enää voinut saada siellä mitään merkitsevää aikaan?
+Varmastikin senvuoksi, että hän luuli helpommin voivansa saada uupuneet
+roomalaiset tekemään rauhan, jos hän itsepintaisesti piti osan heidän
+maastaan miehitettynä. Olihan toki luultavaa, että roomalaiset
+maksaisivat yhtä ja toista vapauttaakseen Italian vihollisjoukoista.
+Luultavasti päätteli Hannibal, ja kaipa yleensä Karthagon hallituskin,
+että niin kauan kuin vihollisjoukkoja oli Italian rajojen sisällä,
+roomalaiset eivät uskaltaisi siirtää sotaa Afrikkaan. Mutta
+karthagolaiset laskivat väärin molemmissa suhteissa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Roomalaiset huoahtivat helpotuksesta, kun »Libyan jalopeura»
+vapaaehtoisesti jätti Italian maan. Iloissaan he kunnioittivat
+kunniaseppeleellä ainoata elossa olevaa niistä sotapäälliköistä, jotka
+kunnialla olivat kestäneet vaikeimman koettelemusten ajan, lähemmä
+yhdeksänkymmenvuotiasta Fabius Maximusta. Sitä pidettiin suurimpana
+kunnianosoituksena, mitä koskaan oli tullut Rooman kansalaisen osaksi.
+Siitä tulikin vanhan sotaherran viimeinen suuri hetki, sillä kohta sen
+perästä hän erosi elämästä.
+
+Samaan aikaan Hannibal palasi kotiseudulleen, jonka hän 34 vuotta
+sitten oli poikasena jättänyt. Tuloksettomaksi oli jäänyt se loistava
+voitonrata, jonka hän tuona aikana oli ympäri läntisen Välimeren
+piirtänyt. Mutta hänen kotiinpaluunsa valoi karthagolaisiin uutta
+rohkeutta. Mitenkä hän, jota ei vielä koskaan oltu voitettu, ei voisi
+lyödä maahan Scipiotakin!
+
+Mutta kotimaan mantereella odotti Hannibalia katkerin kaikesta,
+mitä hän oli kokenut. Hänen kansansa ei ollutkaan nyt miteltävä
+voimiansa juuri kokoonhaalittujen legioonain kanssa, vaan sillä
+oli vastustajanaan veteraaniarmeija. Roomalaisille olivat Espanjan
+sotaretket ja ahkerat harjoitukset olleet erinomaista sotakoulua.
+Scipion alipäälliköt ja sotilaat olivat siellä oppineet toimimaan
+itsenäisinä osastoina ja ratkaisevalla hetkellä tekemään päätöksen
+omalla vastuullaan. Se aika oli ohi, jolloin Rooman armeijat antoivat
+saartaa itsensä avoimella kentällä ollen kyvyttömiä kohtaamaan
+vihollisen taktillisia liikkeitä tarpeellisilla vastaliikkeillä. Scipio
+voi käyttää Hannibalia vastaan tämän omaa voittoisaa taktiikkaa. Hän
+kykeni nyt tarvittaessa ohentamaan taistelurintamaansa ja sen sijaan
+leventämään sitä, niin ettei sitä voitu saartaa. Hannibal oli ennen
+ollut ylivoimainen ratsuväessä; tämän edun tasoitti nyt Scipion liitto
+numidialaisten kanssa. _Zaman_ seuduilla, 20 peninkulmaa Karthagosta
+lounaaseen, nykyisen Tuniksen ja Algerian rajalla onnellisempi
+vastustaja vuonna 202 löi perin pohjin Hannibalin. Paetessaan
+puunilainen armeija perin pohjin hajoitettiin ja tuhottiin. Vain pienen
+ratsastajaparven seuraamana Hannibal pelasti henkensä.
+
+Zama merkitsi karthagolaisille samaa, mitä Cannæ oli ollut
+roomalaisille. Rooman sotajoukot olivat tämän jälkeen tunnustetusti
+maailman parhaat. Roomalaisten käyttämä uusi sotataito oli niin paljon
+toisten kansojen sotatapoja parempi, että se kahden sukupolven aikana
+oli antava heille koko maailman herruuden. Senvuoksi Zaman taistelu
+merkitsee käännettä sotahistoriassa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Karthagolaisten täytyi nyt alistua roomalaisten koviin ja nöyryyttäviin
+rauhanehtoihin, sillä heidän pääkaupungillansa ei ollut muonavarastoja
+ja se ei voinut senvuoksi kestää piiritystä. Heidän täytyi sitoutua
+viitenäkymmenenä vuotena suorittamaan vuotuista sotaveroa 200 talenttia
+ja olla ryhtymättä sotaan, edes puolustussotaan, ilman roomalaisten
+suostumusta. Karthago oli siis tosiasiallisesti joutunut Rooman
+veronalaiseksi ja alistunut sen valtiolliseen holhontaan. Sitäpaitsi
+karthagolaisten täytyi luovuttaa Roomalle kaikki espanjalaiset
+alueensa, jättää heille kaikki sotalaivansa paitsi kymmentä ja kaikki
+sotaelefanttinsa ja sitoutua olemaan harjoittamatta näitä uusia.
+
+Karthagon osa maailmanhistoriassa oli loppuun näytelty.
+
+Kovin vikisten ja vaikeroiden Karthagon neuvosherrat suorittivat
+ensimmäisen määräajan vahingonkorvauksen. Mutta Hannibalin
+sanotaan ivallisesti nauraneen heidän voivottelulleen. Eivätkö
+nämä kauppasaksasielut kyenneet ymmärtämään, että rahanmenetys oli
+vähäisintä niistä onnettomuuksista, joita nyt kokoontui heidän
+onnettoman isänmaansa ylle!
+
+Jo ennen karthagolaisten lopullista voittamista Masinissa oli lyönyt
+Syphaksin, ottanut hänet vangiksi ja riemukulussa marssinut entiseen
+pääkaupunkiinsa. Sophonisbe heittäytyi voittajan jalkoihin ja anoi
+häneltä turvaa roomalaisia vastaan. Kuka voikaan vastustaa hänen
+viehätysvoimaansa? Ainakaan ei arojen poika, joka rakastui niin, että
+samana päivänä vietti häitä hänen kanssaan.
+
+Mutta kun Scipio sai kuulla, että Masinissa oli nainut Rooman kansan
+leppymättömän vihollisen, hän antoi tämän kuulla suoria sanoja.
+Murheissaan arojen poika vetäytyi telttaansa, yksinäisyyteen ja
+epätoivoonsa. Kun hän jonkin verran oli tointunut, hän oli päättänyt
+olla sallimatta jumaloidun Sophonisben elävänä joutua roomalaisten
+valtaan. Hän ojennutti hänelle myrkkymaljan, jonka Sophonisbe
+epäröimättä tyhjensi.
+
+Roomalaiset palkitsivat Masinissaa hänen liittolaisuudestaan antamalla
+hänelle melkein koko Syphaksin valtakunnan kuningaskunnaksi ja uskoivat
+hänen tehtäväkseen valvoa, etteivät karthagolaiset ryhtyisi mihinkään,
+mikä olisi Rooman etujen vastaista. Syphaks kuoli roomalaisten
+vankeudessa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun Scipio palasi kotiin, hän vietti loistavimman triumfin, mitä Rooma
+siihen saakka oli nähnyt, ja hän sai kunnianiinen Āfricánus.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin oli päättynyt tämä valtava taistelu, joka 18 vuoden ajan oli
+pitänyt koko läntistä Välimerenmaailmaa ja suurta osaa itäisestäkin
+henkeä salpaavassa jännityksessä. Sota oli ollut rikas draamallisista
+kohtauksista, ja vielä viime hetkellä ei kukaan ollut voinut ennustaa
+lopputulosta. Kun päätös vihdoin tuli, se merkitsi ratkaisevaa
+käännettä Välimerenmaiden kohtaloissa. Yksi toisensa perästä sen maat
+kukistuvat voittoisan Rooman alaisiksi. Mutta tämä on jälkimaailman
+silmissä vain välttämätön seuraus Hannibalinsodan suurista,
+ratkaisevista tapahtumista.
+
+Italialle oli sodalla ollut se merkitys, että se oli sulattanut
+niemimaan kansat _yhdeksi_ kansallisuudeksi. »Yhtä suuressa määrin
+kuin yhteinen voitto vaikuttivat myöskin sen vaatimat äärettömät uhrit
+siihen, että roomalaiset ja heidän liittolaisensa veljistyivät ja että
+syntyi italialainen kansakunta», sanoo De Sanctis.
+
+Rooman aikakirjoissa toinen puunilaissota on myöskin toisessa suhteessa
+rajapyykkinä. Vasta tutkijan tullessa tähän aikaan Rooman kohtaloita
+verhoava tarujen hämärä täydellisesti haihtuu ja, kiitos ennen kaikkea
+Polybioksen, historian kirkas valo lankeaa sen ylle. Vastakkaisten ja
+puolueellisesti väritettyjen tiedonantojen lomitse historioitsijan
+täytyy tosin edelleenkin eteenpäin pujotteleutua — niinhän täytyy
+tehdä senkin, joka kerran on muodostava itselleen käsityksen siitä,
+mitä meidän päivinämme todella tapahtuu — ja täydellisten tietojen
+puutteessa hänen on monesti tyydyttävä todennäköisyyspäätelmiin, mutta
+hänen vaelluksensa halki aikojen ei kuitenkaan ole enää »yöllisen
+kulkijan, joka varovaisesti haparoitsee eteenpäin.»
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun:
+
+J. Kromayer, Roms Kampf um die Weltherrsshaft.
+
+Theodor Birt, Römische Charakterköpfe, Weikko Pakarisen ja Lauri
+Pelkosen suomentamana nimellä »Rooman miehiä».
+
+T.A. Dodge, Hannibal.
+
+Gottlob Egelhaaf, Hannibal.
+
+Eugene Hennebert, Histoire d'Hannibal: 3 osaa.
+
+J. Kromayer, Hannibal als Staatsman (Historische Zeitschrift 1909).
+
+Eduard Meyer, Hannibal und Scipio (Erich Marcks und K.A. von Müller,
+Meister der Politik I).
+
+Tähän lukuun:
+
+Hermann Hesselbarth, Historisch-kritische Untersuchungen zur dritten
+Dekade des Livius.
+
+Eugen Täubler, Die Vorgeschichte des zweiten punischen Krieges
+
+J.F. Liljeblad, Var gick Hannibal över Alperna?
+
+Wilh. Lundström, C. Flaminius och Hannibal.
+
+W. Streit, Zur Geschichte des zweiten punischen Krieges in Italien nach
+der Schlacht von Cannæ.
+
+
+
+
+ROOMALAISET PÄÄSEVÄT ITÄISENKIN VÄLIMERENMAAILMAN VALTIAIKSI.
+
+
+Kuulumattoman jännittävä ja ponnistuksia kysynyt sota oli saatettu
+päätökseen vuonna 201. Ja kuitenkin roomalaiset jo seuraavana
+vuonna alkoivat uuden sodan. Tosin tämä sellaisenaan oli vallan
+mitätön Hannibalinsodan rinnalla, mutta sillä oli kuitenkin
+maailmanhistoriallinen merkitys. Sillä Rooma näet alkoi omin
+asein sekaantua myöskin _itäisen Välimerenmaailman_ asioihin. Jo
+Polybiokselle aikoinaan oli täysin selvänä Hannibalinsodan merkitys
+maailmanhistoriallisena rajapyykkinä. »Aikaisemmin», hän sanoo,
+»maailman tapahtumat olivat aivan kuin hajallaan ja vailla keskinäistä
+yhteyttä. Mutta tästä ajasta alkaen historia muodostaa elimellisen
+kokonaisuuden: Italian ja Libyan tapahtumat punoutuvat Aasian ja
+Hellaan tapahtumiin ja kaikki tähtää yhteen ja samaan päämäärään.»
+Hannibalinsodan jälkeen _roomalaiset vaihtavat poliittista rintamaa_.
+Mutta koska he ovat järjestelmällisiä — tai ainakin perästäpäin
+näyttävät olevan — kaikessa mihin he ryhtyvät, niin he tekevät tämän
+täyskäännöksen vasta sitten, kun he Karthagon kukistamisella ja
+Espanjan valtauksella ovat täysin turvanneet selkäpuolensa.
+
+Lopullinen menestys taistelussa Karthagon voittoon tottuneita, sen ajan
+suurimman sotapäällikön johtamia sotajoukkoja vastaan oli täyttänyt
+roomalaiset itsetunnolla, ylpeällä varmuudella, ettei mikään mahti
+maailmassa enää voisi heitä vastustaa. Roomalaiset olivat heränneet
+täyteen tietoisuuteen voimastansa. Ja Itä houkutteli heitä, Itä
+rikkauksineen ja hienoine helleeniläiskulttuureineen, jota roomalaiset
+yhä enemmän oppivat ihailemaan.[215] Toinen toisensa perästä Idän
+kulttuurimaat tulivat vedetyiksi Rooman verkkoon. Ensimmäinen
+vuorossaan oli Makedonia.
+
+
+
+
+MAKEDONIAN VALTAKUNTA.
+
+
+Makedonia oli fyysillisesti voimakkain hellenistisistä
+valtiomuodostumista. Isänmaanrakkaudessa ja sitkeässä kestävyydessä
+makedonialaiset olivat sen ajan kansoista ainoat, joita voitiin
+verrata roomalaisiin. Olisipa heillä vain ollut johdossa kunnioitusta
+herättävämpiä ja laajakatseisempia miehiä kuin väkivaltainen, tolkuton
+_Philippos V_ ja hänen jälkeensä hänen vähäpätöinen poikansa _Perseus_!
+
+Syynä Philippoksen joutumiseen sotaan roomalaisten kanssa oli hänen
+kunnianhimoinen ja ahnas politiikkansa, joka teki hänestä koko Kreikan
+kauhun. Monet niin Euroopan kuin Aasiankin kreikkalaiset valtiot
+etsivät senvuoksi suojaa Roomalta. Ja roomalaiset muistivat hyvin hänen
+liittonsa Hannibalin kanssa.
+
+Tuskin tarvinnee kuitenkaan edes sanoa, että Rooman _kansa_ ei
+halunnut taas sotaa sen jälkeen, mitä se viimeisinä seitsemänätoista
+kauhun vuotena oli saanut kärsiä. Rooman _senaatti_ se, ja se yksin,
+päästi sodan puhkeamaan. Asioihin oli sopiva tilaisuus sekaantua,
+kun Philippoksen liittolainen, seleukidien hallitsijasukuun kuuluva
+mahtava Antíokhos vielä oli sodassa Egyptin kanssa; ja juuri nyt,
+äsken päättyneen sodan kovan koulun jälkeen, Rooman legioonilla oli
+iskuvoimaa, jota ne kenties koskaan myöhemmin eivät saavuttaisi.
+Myöskin oli, kuten sanottu, kauniilta kajahtava sodan syy: Rooma
+esiintyi helleenien vapauden suojelijana makedonialaisten tyranniutta
+vastaan.
+
+Samaan aikaan kuin päätettiin ryhtyä sotaan Philipposta vastaan, meni
+Antiokhoksen luo lähetystö ottamaan selvää hänen suunnitelmistaan
+ja pidättämään häntä auttamasta Philipposta. Siinä tarkoituksessa
+lähettilästen tuli imarrella perin omahyväistä kuningasta, koettaa
+saada hänet vakuutetuksi Rooman senaatin ystävällisyydestä sekä saada
+hänen sodanhalunsa kohdistumaan Egyptin syyrialaisiin alueisiin.
+
+Roomalaisten onnistui helposti eristää Philippos, ja he saivat siis
+toisten häiritsemättä käydä sotaa häntä vastaan. Näyttääkin muutoin
+siltä, ettei Anliokhos ollut aikonutkaan auttaa häntä roomalaisia
+vastaan. Kolmessa vuodessa konsuli _Flāminínuksen_ johtamat
+Rooman legioonat olivat voittaneet makedonialaisen falangin, ja
+rauhanpäätöksessä typistettiin Makedonian alue samaksi, mitä se oli
+ollut ennen suuren Philippoksen sekaantumista Kreikan kohtaloihin.[217]
+Sitäpaitsi Philippoksen täytyi jättää Roomalaisille koko laivastonsa
+paitsi viittä alusta ja kaikki elefanttinsa, maksaa 1.000 talenttia ja
+sitoutua olemaan solmimatta liittoja Rooman tietämättä eikä käymään
+sotaa sen suostumuksetta — kaikki luonteeltaan vallan samanlaisia
+rauhanehtoja, kuin mihin Karthagon oli täytynyt alistua neljä vuotta
+aikaisemmin.
+
+Kolme vuotta oli riittänyt pyyhkäisemään Makedonian kuningaskunnan
+pois suurvaltojen joukosta. Että Philippos sai pitää varsinaisen
+Makedonian, riippui siitä, että roomalaiset eivät halunneet pakottaa
+häntä syöksymään epätoivoissaan Antiokhoksen syliin. Merkillistä on,
+että itselleen roomalaiset eivät ottaneet mitään vallatuista maista.
+Se johtui siitä, että he tajusivat selvästi, miten vaivalloista
+oli hoidella meren toisella puolen olevia alueita. Pelättiin, että
+liian kaukaisten maakuntain maaherrat omaksuisivat pahoja tapoja,
+jotka voisivat käydä vaarallisiksi Rooman tasavallan rauhalliselle
+kehitykselle. Historian opetusten tutkijoille voi Pausaniaan tapaus
+olla peloittavana esimerkkinä. Että roomalaiset eivät ottaneet Kreikkaa
+itselleen, riippui myöskin siitä, että helleenien kaltaiset tuittupäät
+olivat varmasti erikoisen vaikeita hallittavia Roomasta käsin. Sen
+sijaan, että olisivat tehneet heidät alamaisikseen, jotka sitten
+tavan takaa olisivat yrittäneet päästä jälleen vapaiksi, roomalaiset
+olivat kyllin viisaita avokätisesti _lahjoittaakseen_ heille kaivatun
+vapauden. He laskivat näet täten hankkivansa vastaisen varalle Balkanin
+niemimaalle turvallisuusvahdin, joka ei hinnasta mistään päästäisi
+maahan valloitushaluista naapuriruhtinasta. Kreikkalaisten kaltainen
+kansa oli viisaampaa sitoa kiitollisuuden siteillä kuin kahleilla. Niin
+roomalaiset laskeskelivat. Vastaisuus oli pian osoittava, pitivätkö
+heidän laskelmansa paikkansa.
+
+Suurissa juhlissa, jotka pidettiin Korinthoksessa vuonna 196 e.Kr.,
+Flamininus sai julistaa ilosanoman. Kun kaikki katselijat olivat
+kokoontuneet, juhlat avattiin tavanmukaisella tavalla siten, että
+airut torvensoittajan seuraamana astui keskelle Stadionia. Sittenkuin
+hän torventoitotuksin oli pyytänyt hiljaisuutta, eivät seuranneetkaan
+juhlain tavanmukaiset avajaismenot, vaan sen sijaan hän kuulutti
+seuraavan ilosanoman: »Rooman senaatti ja sen voittoisa sotapäällikkö
+julistavat Makedonian kukistumisen jälkeen kaikki kreikkalaiset
+valtiot, jotka ovat olleet kuningas Philippoksen alaisia, itsenäisiksi
+ja vapaiksi kaikesta verovelvollisuudesta ja toisten alaisuudesta.»
+
+Kreikkalaisten ilo oli niin suuri, etteivät he aluksi olleet uskoa
+korviaan. »Hämmästyksissään, aivan kuin kaikki olisi ollut unta, he
+tuijottivat toinen toisiinsa», kertoo Livius. »Vielä kerran airueen oli
+astuttava esiin, sillä jokainen paloi halusta ei ainoastaan kuulla,
+vaan myöskin nähdä vapauden julistajan. Kun airut sitten toisen kerran
+oli kuuluttanut senaatin tiedonannon, silloin puhkesi valloilleen
+sellainen riemu ja sellainen kättentaputuksen pauke, että selvästi
+näki, että kaikesta elämän hyvyydestä vapaus on rakkain.»[218] Mutta
+itse juhlaleikit pääteltiin sinä päivänä nopeammin kuin koskaan, sillä
+kukaan ei kyennyt näkemään eikä ajattelemaan sitä, mitä kilparadalla
+tapahtui.
+
+Kun päivän kilpailut olivat päättyneet, koko katselijalauma syöksyi
+roomalaisen päällikön luo ja oli ihastuksissaan vähällä repiä hänet
+kappaleiksi.
+
+Flamininuksen Philippos V:stä saavuttama voitto ja kreikkalaisten
+itsenäisyyden julistaminen on vastaisku sille voitolle, jonka _suuri_
+Philippos kerran Khaironeian luona oli saanut helleeneistä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vallanhimoinen, hurjaluontoinen Philippos tunsi elämänsä suuren
+tappion perästä olevansa kuin häkkiin suljettu metsän otus. Kaikki ne
+pikkukansat, joita hän ennen oli halveksinut ja häikäilemättömästi
+sortanut, olivat nyt häkin ympärillä ja iloitsivat ristikon lujuudesta.
+Ei ollut määrää heidän Rooman senaatille lähettämillään valituksilla,
+niin pian kuin vangittu villipeto uskalsi näyttää kynsiänsä. Silloin
+sukelsi heti esille roomalaisia toimikuntia tutkimaan, oliko kaikki
+niin kuin olla piti. Nämä Philippos sai luvan ottaa vastaan erinomaisen
+kohteliaasti; ja korkean senaatin tuomioihin hänen oli alistuttava
+napisematta.
+
+Mutta salaisesti hän valmistautui kerran murtautumaan ulos ja
+lyömään maahan kaikki nuo raukat, jotka riemuitsivat hänen häkkiin
+sulkemisestaan; ja kun kuolema yllätti hänet, hän jätti suunnitelmansa
+perinnöksi pojalleen. Perseus varustautui kaikin voimin, mutta hänen
+urhoolliset makedonialaisensa olisivat tarvinneet toisen johtajan.
+Hyvin verisessä taistelussa löi heidät vuonna 168 _Æmilius Paulus_,
+sen konsulin vertainen kaima ja poika, joka kaatui Cannæn taistelussa.
+Perseus kuoli roomalaisten vankeudessa.[219] Että tällaiset tapaukset
+eivät enää voisi uudistua, Makedonian kuningaskunta jaettiin neljään
+pieneen tasavaltaan, jotka tulivat Roomasta riippuvaisiksi. Koko kansa
+riisuttiin aseista. Kuparikilvet vietiin Roomaan, mutta kaikki muut
+aseet poltettiin tai sulatettiin.
+
+Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kun makedonialaisten keskuudessa
+puhkesi kapina, Rooma muutti poliittista järjestelmää, otti maan
+suoranaiseen hallintaansa ja muutti sen _Rooman maakunnaksi_.
+
+
+
+
+SELEUKIDIEN VALTAKUNTA.
+
+
+Helleenien holhoojan asemastaan roomalaiset saivat aiheen turvata
+heitä ei yksin Makedonian kuningasta, vaan myöskin Antiokhos III:ta
+vastaan. Kohta sen jälkeen kuin senaatti oli julistanut Kreikan
+valtiot vapaiksi ja riippumattomiksi, Antiokhos alkoi ahdistaa eräitä
+niistä. Roomalaisten mielestä se todisti suurkuninkaan »määrätöntä
+vallanhimoa». Sellaista luonnetta ei luonnollisestikaan tyydyttäisi
+vähempi kuin koko maailman herruus, jos se vain pääsisi tarkoituksiaan
+toteuttamaan. Kuninkaan olisi helppo saada sekä Makedonian Philippos
+että karthagolaiset kostosotaan Roomaa vastaan. Ainakin sodan
+kannattajat koettivat Roomassa herättää kansassa sellaista pelkoa. Nyt,
+kuten Philippostakin vastaan, oli siis toimittava tosin kreikkalaisten
+suojelijana, mutta ennen kaikkea omassa asiassa.
+
+Itse asiassa Antiokhoksella ei ollut lainkaan sellaisia koko maailmaa
+käsittäviä suunnitelmia, mistä roomalaiset häntä epäilivät. Hänen
+valloitussuunnitelmansa rajoittuivat melkein kokonaan Aasiaan. Siellä
+hän halusi kulkea entisten suurkuninkaiden jälkiä.
+
+Kuitenkin roomalaiset veivät armeijan Makedoniasta Hellespontoksen
+yli Vähään-Aasiaan. He voittivat Antiokhoksen perin pohjin vuonna
+190 e.Kr. Tämä taistelu riitti lopettamaan seleukidien valtakunnan
+suurvaltasadun. »Koskaan vielä», Mommsen sanoo, »suurvalta ei ole niin
+perin pohjin ja kunniattomasti kukistunut.» Rauhassa Antiokhoksen
+täytyi luovuttaa melkein koko Vähä-Aasia ja muutoin alistua
+samanlaisiin ehtoihin kuin aikaisemmin Karthagon ja Makedonian: jättää
+koko laivastonsa paitsi 10 alusta sekä kaikki sotaelefanttinsa, maksaa
+15 000 talentin huikea summa ja sitoutua olemaan ahdistamatta läntisiä
+naapureitansa. Laiha oli se lohdutus, että suurkuninkaalle suotiin
+arvonimi »Rooman kansan ystävä». Hänen kärsimänsä nöyryytyksen perästä
+oli alamaisten kunnioitus häntä kohtaan lopussa. Hänen valtakuntaansa
+tärisyttivät kapinat, ja se kärsi taloudellisia vaikeuksia.
+Koettaessaan kukistaa Persian lahden rantamilla puhjennutta kapinaa
+hänet surmattiin, kun hän oli ryöstämässä Baalin temppeliä, jonka
+aarteilla hän aikoi täyttää tyhjät kassansa. Sitten heikkeni hänen
+valtakuntansa yhä enemmän ja enemmän valtaistuinriidoista, kapinoista
+ja itäisten naapurikansojen kanssa käydyistä sodista ja ensimmäisellä
+vuosisadalla e.Kr. se lopullisesti hajaantui.
+
+Sitä ennen — vuonna 133 e.Kr. — oli osa seleukidien valtakuntaa
+liitetty Rooman alueisiin. Tämän asian laita oli seuraava. Kun
+roomalaiset ottivat Antiokhokselta Vähän-Aasian, he lahjoittivat
+suurimman osan siitä uskolliselle liittolaiselleen Pergamonin
+kuninkaalle. Tästä attalidien valtakunnasta tuli siten itäisissä
+Välimerenmaissa Rooman vahti, kuten Numidia oli Afrikassa. Kuten
+Masinissan tuli pitää silmällä karthagolaisia, samoin oli Pergamonin
+tehtävänä roomalaisten laskuun pitää aisoissa Makedoniaa ja seleukidien
+valtakuntaa. Vielä roomalaiset eivät halunneet sitä rasitusta, mitä
+merentakaiset alueet aiheuttaisivat. Mutta ajan oloon he vapautuivat
+tästä vanhanaikaisesta käsityksestään. Vuonna 133 attalidien suku
+loppui kuningas Attalos III:een. Hänen poismenonsa jälkeen huomattiin,
+että hän oli jälkisäädöksessään määrännyt valtakuntansa roomalaisille.
+Perintöoikeus ei kyllä ollut vallan riidaton, mutta mitä se merkitsi,
+kun Rooma halusi saada maan? Vähä-Aasia tuli Rooman ensimmäiseksi
+suoranaiseksi alusmaaksi toisella puolen itäistä Välimerta. Siitä
+muodostettiin _Aasia_-niminen Rooman maakunta.
+
+
+
+
+ROOMA JA KREIKKA.
+
+
+Kreikkalaiset olivat jälleen päässeet »vapaiksi» vuonna 196 e.Kr.
+Ennenkuin Flamininus jätti Kreikan, hän kutsui lähettiläitä kaikista
+Kreikan kaupungeista Korinthokseen ja piti heille jäähyväispuheen,
+jossa hän teroitti heidän mieliinsä, että vapautta oli nautittava
+kohtuudella. »Jos te olette yksimielisiä», hän sanoi, »ei mikään
+kuningas, ei mikään tyranni voi kukistaa teitä; mutta riita ja
+eripuraisuus raivaavat tietä niille, jotka vaanivat perikatoanne.
+Vapauden ovat hankkineet teille vieraat aseet; se on lahjoitettu
+teille toisen kansan luottamuksen osoituksena. Teidän oma asianne on
+suojella sitä ja säilyttää se. Osoittakaa nyt Rooman kansalle, että
+te ansaitsette vapauden lahjan, että se on jättänyt lahjansa hyviin
+käsiin.»
+
+»Ilonkyynelet silmissään kreikkalaiset kuuntelivat, kuinka roomalainen
+puhui heille kuin isä», Livius kertoo; »ja liikutus valtasi puhujan
+itsensä. Häntä keskeytettiin hyväksymishuudoilla, ja toinen kehoitti
+toistansa painamaan hänen sanansa syvälle sydämeen aivan kuin
+oraakkelin lausuman.» Kaunis näytelmä! Ja varmasti se näyteltiin
+tunteella ja vakaumuksella —, niin kauan kuin se kesti. Mutta keskellä
+tätä innostusta ne, jotka näkivät syvemmälle, kysyivät: »Onko vapaus
+sellaista, jota voidaan lahjoittaa? Ja minkä arvoista on vapaus ilman
+sopua?»
+
+Vastaus kysymyksiin saatiin pian. Kreikkalaiset eivät saaneet
+vapautta, vaan anarkian, ja kiitollisuus antajaa kohtaan muuttui pian
+kiittämättömyydeksi. Kävi vallan sietämättömäksi kuunnella noita
+parantumattomia rettelöitsijöitä, kun he tottuivat kääntymään Rooman
+puoleen vaikerruksineen ja valituksineen toinen toisestansa. Mitä
+piti senaatin tehdä, kun kerrankin yksistään Spartasta tuli samalla
+kertaa neljän keskenään riitelevän puolueen edustajia, jotka rähisivät
+kunnianarvoisan kokouksen edessä antamatta toisilleen suunvuoroa? Ja
+minkä moisia olivatkaan ne »valtiomiehet», jotka nyt Roomassa edustivat
+Aristeideen, Leonidaan ja Perikleen maata. Sellainenkin erikoinen
+helleenien ystävä kuin Flamininus pudisteli miettiväisenä päätään,
+kun eräs näistä arvon herroista yhtenä päivänä puhui valtionasioista
+ja toisena antoi kaikelle piu pauta esiintymällä juomingeissa
+tanssijattarena ja laulajattarena naisvaatteisiin pukeutuneena.
+Lopulta roomalaiset menettivät kokonaan kärsivällisyytensä ja pyysivät
+kreikkalaisia hoitamaan asiansa parhaan taitonsa mukaan. Mutta samalla
+oli myöskin tipotiessään viimeinenkin jäte helleenien mieltymyksestä
+vuoden 196 suuren hetken ajoilta, ja roomalaisille kuuliaisia he eivät
+enää olleet rakkaudesta, vaan pelosta.
+
+Roomalaiset olivat aikaisemmin nähneet kreikkalaisia matkan päästä, ja
+heitä olivat ihastuttaneet heidän kauniit puolensa, heidän suurenmoiset
+tieteelliset saavutuksensa, heidän taiteensa, kirjallisuutensa ja
+ylipäänsä heidän hienostunut kulttuurinsa. Nyt heidän silmänsä olivat
+avautuneet näkemään nurjat puolet, varsinkin heidän kyvyttömyytensä
+pitää yllä rauhaa keskuudessaan. Uudet sisäiset riidat saivat
+vanhastaan tunnettuun tapaan roomalaiset sekaantumaan asioihin. Mutta
+kun he lähettivät sovintotuomioistuimen Korinthokseen, kaupungin
+roskaväki sitä loukkasi. Ja sitten kreikkalaiset alkoivat jälleen
+tapella.
+
+Mutta silloin kävi hullusti. Makedonian roomalainen maaherra marssi
+Kreikkaan ja löi hajalle rettelöitsijäin sotavoimat vuonna 146 e.Kr.
+Kreikkalaisten viimeinen, epätoivoinen vapaustaistelu päättyi siihen,
+että he joutuivat Makedonian roomalaisen maaherran alaisiksi siihen
+sijaan, että heidän valvojanaan oli aikaisemmin ollut suoraan Rooman
+senaatti. Mutta kunnallisen itsehallintonsa he saivat säilyttää —
+vaikka muovailtuna aristokraattiseen suuntaan — ja heitä pidettiin
+Rooman liittolaisina. Ainoastaan rakkaan oikeuden käydä sotaa, tehdä
+rauhoja ja solmia liittoja roomalaiset heiltä ottivat, ja siitä
+aseellisesta turvasta, jota helleenit saivat nauttia, heidän täytyi
+maksaa veroa Roomalle.
+
+Kreikka pääsi nyt lepoon ja rauhaan. Sen monet lukemattomat itsenäiset
+pikkuvaltiot olivat vuosisatojen ajan olleet maailman helpoimmin
+kiihtyvän kansan intohimojen temmellyspaikkana. Nyt niistä tuli
+merkityksettömiä maaseutukaupunkeja, joissa elämä kulki yksitoikkoisen
+tyyntä kulkuaan.
+
+Roomalaiset käsittelivät siis hyvin lempeästi sitä kansaa, jota heidän
+oli kiittäminen kulttuuristaan. Korinthoksen kohtelu on kumminkin
+häpeäpilkku Rooman aikakirjoissa. Rooman senaatin käskystä voittoisa
+sotapäällikkö kosti julmasti sen häväistyksen, joka tässä kaupungissa
+oli tullut Rooman majesteetin osaksi. Korinthos ryöstettiin puhtaaksi
+ja hävitettiin sitten maan tasalle. Asukkaat tehtiin orjiksi.
+Joukoittain kallisarvoisia taideteoksia sotapäällikkö lähetti Roomaan.
+
+Rangaistus ei ollut oikeassa suhteessa rikokseen. Monet historioitsijat
+pitävätkin senvuoksi sitä kostotoimenpiteenä, kuten Karthagon hävitystä
+vähän aikaisemmin ja aikoinaan Capuan osaksi tullutta kohtelua,
+Rooman kauppiasylimystön työnä, joka tahtoi käyttää hyväkseen sopivaa
+tilaisuutta päästäkseen vapaaksi vaarallisesta kilpailijasta. Sillä ei
+kyllin siinä, että hävitettiin silloinen Korinthos —, vastaiseksikin
+kiellettiin asutuksen muodostuminen kaupungin entiselle paikalle,
+paikalle, joka oli liikennenäkökannalta niin erinomaisen suotuisa.
+
+Mutta Korinthoksen kohtaloa lukuunottamatta kreikkalaisilla oli, kuten
+sanottu, tyyntä ja rauhallista Rooman herruuden alaisina, ja tällainen
+tila jatkui senkin jälkeen, kun keisari Augustus oli muuttanut Kreikan
+_Akhaia_-nimiseksi Rooman maakunnaksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Rooma oli nyt hellenistisen maailman valtias.
+
+Että seleukidien valtakunta, hellenistisistä valtioista suurin,
+oli niin helppo kukistaa, selittyy siitä, että sen väestö ei ollut
+yhtenäistä kuten Rooman valtakunnassa. Vallitsevat kreikkalaiset ja
+makedonialaiset olivat Antiokhoksen valtakunnassa vain hyvin ohuena
+ylempänä kansankerroksena. Kansan suuri itämaalainen ydinjoukko totteli
+heitä vain pakosta, eikä sillä vaaran hetkellä ollut vähintäkään halua
+uhrata elämäänsä ja omaisuuttansa vieraan herruuden säilyttämiseksi.
+»Niinkuin ohut rappaus rakennuksen muuripinnalla vallitsevain
+kreikkalaisten kansakerros oli aasialaisen muurin kiinteässä
+rakenteessa», Kromayer sanoo. »Voimakas ravistus —ja koko kaunis
+pintakerros rapisi maahan.» Sama oli laita Persian valtakunnan, silloin
+kuin Aleksanteri sen kukisti. Molemmissa tapauksissa mahtava valtakunta
+oli savijalkajättiläinen. Ainoastaan erinomaisen lahjakas hallitsija
+voi pitää jättiläisen pystyssä.
+
+Toisin oli laita Makedonian ja Kreikan. Ne olivat todellakin
+kansallisvaltioita, joiden väestö alhaalta ylös saakka oli yhtenäistä.
+Mutta näissä valtioissa oli muita heikkouksia. Aleksanteri Suuren
+sotaretkiä ja hänen Aasiassa tekemiänsä valtauksia oli seurannut suuri
+väestön siirtyminen Balkanin niemimaalta, ja siirtyjät olivat suureksi
+osaksi väestön kelvollisinta, yritteliäintä. Gallialaisten hyökkäys
+oli vieläkin harventanut väestöä. Ja sitten kreikkalaisten ikuinen
+kansallispahe: kaikkien sota kaikkia vastaan! Tämä ainainen epäsopu
+seurasi heitä kaikkialle, minne he asettuivat Se myrkytti, kuten olemme
+nähneet hellenististen valtioiden keskinäiset suhteet ja oli syynä
+siihen, etteivät nämä koskaan tunteneet vastuunyhteyden tunnetta,
+_eivät koskaan voineet esiintyä kootuin voimin ulkonaista vaaraa
+vastaan_. Roomalaiset voivat senvuoksi houkutella toisen valtion toista
+vastaan, murskata heidät yhden kerrallaan ja kohota siten itäisen
+Välimerenmaailman valtiaiksi.
+
+Kirjallisuutta:
+
+Maurice Holleaux, Rome, la Grèce et les monarchies helénistiques.
+270—285.
+
+G. Collin, Rome et la Grèce de 200 à 146 avant Jesus Christ.
+
+
+
+
+SCIPIO JA CĀTO.
+
+
+Karthagolaisten kukistamisen perästä Scipio Africanus oli viettänyt
+komeimman triumfin, mitä siihen saakka oli Roomassa nähty.
+
+Triumfi oli hurmion päivää koko kansalle. Triumfikulkue lähti
+tavallisesti Marskentältä. Ensimmäisinä virkamiehet ja senaattorit
+valkoisissa viitoissaan astuivat arvokkaasti päät seppelöityinä.
+Sitten seurasi torvensoittaja, joka puhalsi merkkitoitotuksia ja
+marsseja. Hänen perässään tulivat orjat kantaen paareja, joille
+sotasaalis oli levitetty katseltavaksi. Siinä oli erilaisia aseita,
+taideteoksia ja kallisarvoisia kulta- ja hopea-astioita. Ja
+raskaissa kuormavaunuissa vyöryi eteenpäin kulta- ja hopeaharkkoja,
+kultahietaa ja rahoja säkeissä ja koreissa. Toiset orjat kantoivat
+suuria tauluja, kuvia taisteluista ja piirityksistä, valloitetuista
+kaupungeista ja linnoituksista. Toisissa tauluissa lueteltiin
+triumfaattorin kukistamain kansain ja kaupunkien nimet. Laivain ja
+piirityskoneiden pienoiskuvat antoivat lisäksi havainnollisen kuvan
+sodasta. Voittosaaliina kuljetettiin myös elefantteja ja muita
+valloitettujen maiden ihmeellisiä eläimiä joko kultaisissa häkeissä
+tai kirjavapukuisten kuljettajain taluttamina. Siellä täällä kulkueessa
+näkyi uhrieläimiä kullatuin sarvin, valkoiset uhrisiteet otsalla ja
+valkoiset tai kirjavat peitot selässä. Jalkaisin ja kahleissa voitetut
+kuninkaat tai sotapäälliköt vaimoineen ja lapsineen kulkivat katkeran
+nöyryytyksen tietä väkijoukon ivan ja pilkan hohotuksen saattamina.
+Jotkut säilyttivät näinä vaikeina hetkinäkin kunnioitusta herättävän
+arvokkuutensa, toiset, kiihkeämmät luonteet eivät voineet hillitä
+epätoivoansa tai raivoansa, vaan puhkesivat tunnepurkauksiin, jotka
+riemastuttivat sydämetöntä rahvasta.
+
+Lopuksi, seisoen korkealla toisten yläpuolella neljän valkoisen
+hevosen vetämissä kullatuissa vaunuissaan, tuli triumfaattori itse
+purppuratogassaan, ylt'yleensä tähditettynä, laakeriseppele otsallansa.
+Hänen päänsä yläpuolella piti orja Iuppiterin kultaista kruunua. Mutta
+joukon puhjetessa riemuhuutoihin tämä kuiskasi juhlitulle: »Muista,
+että olet kuolevainen!»
+
+Viimeisinä marssivat sotilaat laakerin oksat käsissään. Heillä oli
+oikeus tänä päivänä vapaasti ilmaista ajatuksensa päälliköstään ja
+upseereistaan. Ja he käyttivät tätä vapauttaan laulaakseen pila- ja
+ivalauluja. Milloin oli aiheena sotatapahtuma, jossa päällikkö oli
+tehnyt tyhmyyksiä, milloin löylytettiin päällikköä hänen ankaruudestaan
+tai sai hän moitteita ahneudestaan. Mutta tuon tuostakin he kohottivat
+voittajan kunniaksi huudon: »Io triumphe!»[220]
+
+Halki tiheään sulloutuneiden väkijoukkojen, kansan riemuitessa ja
+kukkia heitellessä triumfisaattue solui eteenpäin triumfiportista
+pitkin Via sacraa (»Pyhää katua»), jota reunustivat Vestan temppeli ja
+muut kunnianarvoisat pyhätöt. Temppelit oli päivän kunniaksi koristettu
+kukkaköynnöksillä. Juhlapuvuissaan papit seisoivat pyhättöjen
+edustalla, ja kukitetuilta alttareilta savusivat uhritulet.
+
+Kulkue kävi yli Forumin ja sieltä Capitoliumille, Iuppiterin
+temppeliin. Siellä voittaja suoritti hartautensa ja laski
+laakeriseppeleen ja kultaisen kruunun korkean jumalan huomaan
+kiitokseksi hänen avustaan. Lopuksi hän soturiensa ympäröimänä toimitti
+juhlallisen uhrin jumalille koko sotajoukon puolesta, ja juhlallisuudet
+päättyivät yleiseen, Capitoliumilla nautittuun juhla-ateriaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Scipiolle oli koko kotiinmarssi halki Italian yhtä triumfiretkeä.
+Tuhansittain roomalaisia, jotka hän oli vapauttanut karthagolaisten
+vankeudesta, kulki hänen edellänsä ylistäen vapauttajaansa. Ja kun
+hän saapui Roomaan, senaatti tervehti häntä nimellä »onnellinen».
+Onni oli _hänen_ puolellaan — ei Hannibalin. Hänen esiintymisensä
+olikin kuin kuninkaan. Aina oli hänen ympärillään ylhäisiä nuorukaisia
+kunniavartiostona. Ja sanottiin, että »Scipion vihjaus oli
+samanarvoinen kuin senaatin päätös».
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta triumfin nurja puoli on kateus. Sen Scipio sai runsain määrin
+kokea. Hänen leppymättömin vihamiehensä oli samanikäinen senaattori
+_Marcus Porcius Cāto_. Hän oli entisajan äreän roomalaisen tyypillinen
+edustaja, viimeinen lajiansa. Hän ei tahtonut tietää kreikkalaisesta
+sivistyksestä eikä muista »uusista muodeista». Urhoollinen soturi
+ja kelpo maanviljelijä hän oli, ja sitä hän piti kunnianaan.
+Valtiomiestehtävien lomassa hän, kuten toinen Cincinnatus, otti omin
+käsin osaa tilallansa maanviljelystöihin. Taloudellisella kunnollaan
+ja säästäväisyydellään — ettemme sanoisi ahneudellaan[221] — hän
+ansaitsi suuren omaisuuden. Mutta yhtä sparttalaisen yksinkertaisesti
+hän eli siitä huolimatta. Kohtuullisuutta ja pidättäväisyyttä hän piti
+velvollisuutena yhteiskuntaa kohtaan, sillä hyväin päivien pitohan teki
+miehen kelvottomaksi kestämään sotaretken vaivoja ja kieltäymyksiä. Hän
+säilyikin koko elämänsä ajan peräti terveen roomalaisen tyyppinä. Vielä
+80-vuotiaana hän oli murtumaton sekä ruumiiltaan että sielultaan.
+
+Mutta hän oli ahdas luonne, joka ei voinut käsittää, että Rooma
+maailmanvaltana ei voinut pysyä samana kuin se Rooma, jonka muodostivat
+muutamat talonpoikaiskylät. Senvuoksi hänen taistelunsa »uuden ajan
+turmelusta» vastaan oli taistelua itse kehitystä vastaan. Koomillisen
+kuuluisaksi hän tuli pukeutuessaan 39-vuotiaana konsulina sotisopaan
+naisten »turhamaisuutta ja loistonhalua» vastaan.
+
+Cannæn tappion perästä, jolloin oli uhrattava kaikki valtion
+pelastukseksi, oli näet säädetty laki, »että nainen ei saanut pitää
+koristuksia enemmän kuin puolen kultaunssin[222] arvosta eikä pukeutua
+moniväriseen pukuun. Niin ikään hän ei saanut Roomassa eikä muuallakaan
+kaupungissa eikä kaupungin lähimmässä ympäristössä ajaa parivaljakon
+vetämissä vaunuissa.» Näyttää siltä, että niin kauan kuin hätäaika
+kesti, Rooman tyttäret napisematta alistuivat näihin määräyksiin,
+jotka rajoittivat heidän vapauttaan pukeutua ja liikkua säätynsä
+mukaisesti. Mutta kun sodan paino vähitellen helpotti ja yleinen
+hyvinvointi alkoi nousta, niin silloin naisen luonto vähitellen pyrki
+oikeuksiinsa. Kaunis sukupuoli alkoi yhä enemmän ja enemmän unohtaa
+sota-ajan lait, ja virkamiehet olivat kyllin ritarillisia katsoakseen
+läpi sormiensa ihastuttavien lainrikkojattarien tekoja. Vuonna 195
+e.Kr. keskusteltiin kansankokouksessa yli aikansa eläneiden kieltojen
+muodollisesta kumoamisesta. Mutta niiden keskuudessa, joilla oli valta
+yhteiskunnassa, kävivät mielipiteet hajalle.
+
+Kun naiset saivat kuulla, mistä oli kysymys, he virtasivat joka taholta
+niille kaduille, jotka veivät Forumille, ja harjoittivat kiihkeätä
+agitatiota kansankokoukseen meneväin miesten keskuudessa. Naisten
+loistonhalun vastustuksen ruumistuma oli toinen konsuleista, Marcus
+Porcius Cato. Hän esiintyi ja puhui miehekkään ylväitä sanoja »naisten
+julkeasta rohkeudesta.» Olihan sekin laitaa, että he »sekaantuivat
+siihen, mitä lakeja olisi hyväksyttävä!» Hän höysti puhettansa m.m.
+seuraavilla mehevillä paloilla: »Minä luulin silkaksi taruksi,
+että kerran muinoin Lemnos-saaren naiset olivat tehneet salaliiton
+perin pohjin hävittääkseen koko miessuvun ja myöskin toteuttaneet
+suunnitelmansa. Mutta nyt olen huomannut, että sellainen ei ole
+mahdotonta! Päästäkää vain», hän huudahti, »ohjat höllälleen sellainen
+olio, joka luonnostaan ei tunne ohjia eikä kuria — luuleeko tosiaankin
+kukaan, että tämä olio sitten tuntee mitään rajoja hillittömyydelleen?
+Esi-isämme ovat lainmääräyksillä pakottaneet naiset olemaan miehille
+alamaisia. Antakaa heidän repiä rikki nämä lain käskyt, toinen toisensa
+perästä, ja lopuksi päästä tasa-arvoisiksi miesten kanssa, silloin
+saatte nähdä, miten käy! Totta totisesti, samassa hetkessä, jolloin he
+pääsevät tasa-arvoisiksi kanssanne, heistä tulee teidän herranne.
+
+Mutta mikä naisten elinehto nyt onkaan kysymyksessä, koska he ovat
+tulleet vallan hourupäisiksi ja syöksyvät julkisille paikoille? Onko
+isänmaan onni ja onnettomuus kyseessä? Kuulkaamme, mitä he itse
+sanovat: 'Haluamme loistaa kullassa ja purppurassa. Pyhät, arjet
+tahdomme ajaa läpi kaupungin juhla-ajopeleissä. Meille on annettava
+oikeus suurentaa menomme aina tuhlaavaisuuteen saakka.'
+
+Tietäkää, kansalaiset, mikä on oleva seurauksena, jos annatte
+vaimoillenne tilaisuuden kilpailla keskenänsä ylellisyydessä! On käyvä
+niin, että ne, jotka ovat köyhiä, eivät arastele mitään keinoja, kunhan
+vain rikkaat eivät voi katsella heitä olkainsa yli. Jos mies ei anna
+vaimolleen kaikkea, mitä tämä tahtoo, niin vaimo annattaa sen toisella
+miehellä.» Ja jos nyt ylellisyys päästettäisiin vallan vapaaksi,
+niin himo tulisi vain pahemmaksi, kuin jos kieltoa ei olisi koskaan
+ollut, sillä »villipeto, joka joutuu vankeuteen, tulee irti päästyään
+entistäänkin villimmäksi.»
+
+Naisilla oli kuitenkin ritarinsa ja puolustajansa. Eräs lain kumoamisen
+ehdottajista, kansantribuuni, muistutti tuimaa Catoa siitä, että
+naiset olivat monta kertaa pelastaneet Rooman. Hehän vähän jälkeen
+sabiinitarten ryöstön heittäytyivät taistelevien sotajoukkojen väliin.
+Naislähetystö sai Coriolanuksen luopumaan kostoaikeistaan. Ja kun
+kaupunki oli joutunut gallialaisten valtaan, niin naiset ne lunastivat
+sen vapaaksi uhraamalla koristuksensa ja kalleutensa. Samaa uhrimieltä
+he olivat osoittaneet viimeisessä vaarallisessa puunilaissodassa. »Kun
+me», puhuja jatkoi, »annamme naisten vertaisinamme jakaa kanssamme
+valtion onnettomuudet, niin onhan enemmän kuin kohtuullista, että he
+saavat mielensä mukaan toimia asiassa, joka ei koske valtiota, vaan
+ainoastaan heitä itseänsä.»
+
+Ritarillisen kansantribuunin puheella oli varmasti vaikutuksensa.
+Kaikissa tapauksissa naiset itse tarttuivat asiaan. Seuraavana päivänä,
+jolloin kiellon kohtalo piti ratkaistaman, he panivat liikkeelle
+ylivoimaiset voimat niitä kansantribuuneja vastaan, jotka aikoivat
+ehkäistä lain kumoamisen. Valtava naisarmeija kokoontui naisille
+vihamielisten kansantribuunien asuntojen edustalle eikä luopunut
+piirityksestä, ennenkuin tribuunit olivat luvanneet alistua naisten
+tahtoon.
+
+Tällainen oli tapahtumain kulku, kun naisemansiopatioliike voitti
+ensimmäisen tunnetun voittonsa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Yhtä hellittämättömästi kuin Cato vastusti naisten oikeutta saada
+pukeutua mielensä mukaan, yhtä hellittämättömästi hän taisteli Scipio
+Africanusta vastaan. Sillä hänessä ja hänen suvussaan hän näki
+ruumistuneena uuden, pahan ajan ja sen ihailun kreikkalaisten hienompaa
+sivistystä kohtaan. Caton mielestä voitiin tulla toimeen ilman
+ulkonaisia metkuja. Ankara siveystuomari ei ollut oppinut ymmärtämään,
+että
+
+    »sivistys kaikki vierast' pohjaltaan on;
+    Kotoista barbarius vain oli kerran.»
+
+Taikka jos hän sen älysi, hän kuitenkin piti barbariutta ja sen
+raakaa voimaa parempana kuin sivistystä, joka hänen vilpittömän
+vakaumuksensa mukaan välttämättömästi veltostutti. Ja tässä hän
+oli oikeassa siinä määrin, kuin kreikkalaisten paheet kotiutuivat
+kreikkalaisen sivistyksen ja elämän hienostuksen mukana; mutta Cato
+kuului niihin, jotka haluavat heittää lapsen pois kylpyveden mukana.
+Häntä ärsytti nähdä, kuinka heikkoja roomalaiset olivat kaikkea
+kreikkalaista kohtaan, kuinka sellaisetkin henkilöt, jotka eivät
+voineet syventyä kreikkalaisen sivistyksen henkeen, kuitenkin koettivat
+hankkia itselleen jonkinmoisen kreikkalaisen ulkokiillon välttyäkseen
+kuulumasta »barbaareihin». Häntä kiihoitti myöskin Scipion loistava
+esiintyminen, hänen »kuninkaalliset eleensä», jotka liian räikeästi
+erosivat tasavaltalaisesta yksinkertaisuudesta ja niukkuudesta.
+»Tasavallan kumoamisen ajatuskin oli kuitenkin Scipiosta kaukana»,
+sanoo Eduard Meyer. »Mutta hänestä oli tullut liian suuri, että
+aristokraattinen yhteiskunta olisi kauemmin voinut sietää häntä.»
+Yritettyään useita kertoja turhaan päästä hänen kimppuunsa Caton
+lopuksi onnistui saada eräs kansantribuuni esittämään Hannibalin
+voittajaa vastaan se julkea syytös, että tämä olisi ottanut vastaan
+lahjuksia Antiokhokselta suodakseen hänelle kohtuullisen rauhan. Scipio
+oli nimittäin johtanut sotaa kuningasta vastaan.
+
+Sattui olemaan juuri Zaman taistelun vuosipäivä, kun Scipion asia piti
+ratkaistaman. Syytetty oli liian korkealla alistuakseen puolustautumaan
+häpeällisiä syytöksiä vastaan. Sen sijaan hän muistutti kansalle päivän
+merkitystä. »Sellaisena päivänä», hän sanoi, »ei roomalaisten sovi
+kuunnella herjauksia sitä miestä vastaan, jota hänen syyttäjiensä on
+kiittäminen siitä, että he ylipäänsä voivat puhua. Päinvastoin kaikkien
+velvollisuus on viettää suuren voiton muistoa menemällä Capitoliumille
+kiittämään jumalia isänmaan pelastuksesta. Sen minä teen nyt», hän
+sanoi, »ja ken ajattelee samoin kuin minä, seuratkoon minua!»
+
+Silloin kaikki kansa lähti hänen perässänsä, ja syyttäjä jäi yksin
+seisomaan Forumille. Scipio oli taasen viettänyt triumfin.
+
+Mutta hän oli saanut kylläkseen julkisesta elämästä. Loukatussa
+ylpeydessään hän vetäytyi maatilalleen Campaniaan ja antoi
+kadehtijainsa parjata häntä niin hyvin kuin taisivat. Paljon ei
+ollutkaan hänellä enää päiviä jäljellä. Loistava voittaja oli
+kuollessaan vain 51-vuotias.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta hänen vastustajansa Cato sai kauan elää ja vallita.
+Vuonna 184 hänet valittiin sensoriksi, ja hän hoiti virkaansa
+vääjäämättömän ankarasti. Arvottomat senaattorit hän syntyperästä
+ja sukulaissuhteista piittaamatta erotti korkeasta neuvostosta.
+Eräs näistä oli Flamininuksen oma veli, mies, joka itse oli ollut
+konsulina, mutta tullut tunnetuksi irstaisuudestaan ja julmuudestaan.
+Cato vertasi itseään lääkäriin, joka leikkaa ja polttaa pois pahan
+yhteiskuntaruumiista. Ylellisyyttä vastaan hän ryhtyi jälleen
+taisteluun, jota hän oli käynyt yksitoista vuotta aikaisemmin, ja nyt
+suuremmalla menestyksellä. Hän käytti näet asemaansa ja valtuuksiansa
+hyväkseen määrätäkseen veron juuri sellaisille esineille, joita
+käyttämästä hänen ei vuonna 195 ollut onnistunut naisia kieltää.
+
+»Punatukkainen, harmaasilmäinen pureva susi» sai paljon vihollisia,
+mutta Rooman kansa antoi hänelle kunnianimen Censōrius ja pystytti
+hänelle kuvapatsaan, johon kaiverrettiin, että hän oli nostattanut
+Rooman valtion rappiosta. Hänen nimestään on tullut ankaran
+oikeamielisyyden symboli. Mutta hän sai tehdä sen aina uusiutuvan
+havainnon, että laeilla ja poliisitoimenpiteillä voidaan ajanhengen
+virtaa pysäyttää korkeintaan lyhyeksi hetkeksi.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+E. Pohlmey, Der römische Triumph.
+
+F.D. Gerlach, Marcus Porcius Cato.
+
+Oskar Jäger, Marcus Porcius Cato.
+
+W. De Vries, De vita M. Porcii Catonis Majoris.
+
+Johannes Paulson, Cato och fruarna (teoksessa »Från antiken och från
+senare tider»).
+
+
+
+
+HANNIBALIN VIIMEISET VAIHEET.
+
+
+Vuoden 201 rauhanpäätöksellä Karthago oli muuttunut mahtavasta
+kauppavaltiosta suojattomaksi kauppakaupungiksi. Murskattu oli
+Hannibalin ylpeä unelma tehdä isänmaastaan suuri ja mahtava. Mutta
+tuon tavattoman miehen sielunvoimat olivat vieläkin murtumattomat. Ja
+se koitui, vaikkakin toisella tavalla kuin aikaisemmin, hänen maansa
+hyväksi. Kansan luottamuksen turvin hän otti kotikaupungissa vallan
+ohjat käsiinsä ja työskenteli menestyksellä uudistusten ja parannusten
+aikaansaamiseksi. Sodan haavat alkoivat arpeutua. Pian hän voimakkaalla
+kädellä oli saanut valtion raha-asiat sellaiseen kuntoon, että
+vuotuiset sotakorvaukset voitiin maksaa Roomalle, ilman että tarvittiin
+ylimääräisillä veroilla rasittaa kansaa. Hannibal näyttäytyi olevan
+yhtä suuri rauhan kuin sodan toimissa.
+
+Mutta tärkeämpää kuin koko maan onni ja onnettomuus oli _valta_ niille,
+joilta Hannibal oli sen riistänyt, nimittäin kauppiasylimystölle. Hänen
+vastustajansa eivät kavahtaneet juoruamasta Rooman senaatille, että
+Hannibal yhäkin hautoi pahoja suunnitelmia Roomaa vastaan ja koetti
+nostattaa idästä myrskyn perivihollista vastaan. Vuonna 195 tämä kavala
+kirjoittelu kantoi hedelmiä: Roomasta tuli lähetystö tutkimaan asiaa ja
+vaatimaan ehkä Hannibalin erottamista vallasta tai luovuttamista.
+
+Hannibal säästi kansalaisiltaan kiusallisen ratkaisun reippaasti
+tarttumalla asiaan ja pakenemalla Aasiaan[223], Antiokhos III:n luo,
+joka otti kuuluisan sotapäällikön vastaan suurin kunnianosoituksin.
+Mutta Karthagossa hänet julistettiin valtiokiroukseen, hänen
+omaisuutensa takavarikoitiin ja hänen kotinsa hajoitettiin maan
+tasalle. Hänen kotoiset vihollisensa olivat perivihollisen avulla
+saaneet voiton hänestä.
+
+Kun sota oli syttymässä roomalaisten ja Antiokhoksen välille, Hannibal
+teki suunnitelman kaikkien niiden valtioiden suureksi liitoksi, joilla
+oli aihetta pelätä roomalaisia. Mutta suunnitelma kävi yli Antiokhoksen
+ymmärryksen. Hänen hovikamarillansa[224] kadehti muutoin suurta
+karthagolaista ja sen onnistui uskotella kuninkaalle, ettei hän millään
+muotoa saisi antaa muukalaisen himmentää suurta nimeänsä. Hannibalia
+käytettiin sodassa vain alempiarvoisiin tehtäviin ja antamaan hyviä
+neuvoja —, joita kukaan ei noudattanut.
+
+Kun Antiokhoksen suurvalta-asema oli luhistunut ja hänen oli pakko
+tehdä nöyryyttävä rauha roomalaisten kanssa, hänen täytyi myöskin
+sitoutua jättämään vihattu karthagolainen heidän käsiinsä. Mutta
+koditon vältti tälläkin kertaa vaaran. Hän pelastautui kuningas
+_Prusiaan_ luo _Bithyniaan_ Vähän-Aasian pohjoisrannikolle. Häntä
+Hannibal auttoi hyvällä menestyksellä hänen taistellessaan Pergamonin
+kuningasta vastaan. Mutta kun Flamininus, makedonialaisten voittaja,
+tuli sinne Rooman lähettiläänä, niin Prusias, »viheliäisin kaikista
+Aasian viheliäisistä hallitsijoista»[225], oli heti valmis kavaltamaan
+auttajansa. Hannibal oli heti huomannut, missä aikeissa hänen
+»suojelijansa» oli, ja ollut senvuoksi kyllin varovainen varustaakseen
+asuntonsa salakäytävillä. Mutta kun hänen tällaista salatietä piti
+paeta, se olikin kuninkaan sotilaiden miehittämä. Kun Hannibal huomasi,
+että pelastus oli mahdoton, hän otti myrkkyä, jota hänellä oli aina
+mukanaan sinettisormuksessa. »Tahdon vapauttaa roomalaiset pelosta»,
+hän sanoi, »koska he eivät suo vanhan miehen saada kuolla rauhassa.»
+Tämä tapahtui todennäköisesti vuonna 183 e.Kr., samana vuonna, jolloin
+hänen suuri vastustajansa erosi elämästä.
+
+
+
+
+KOLMAS PUUNILAISSOTA.
+
+
+Muutamia kuukausia ennen Korinthoksen hävitystä oli näytelty vieläkin
+kauhistavampi hävitysnäytelmä, näytelmä, joka oli viimeinen näytös
+roomalaisten ja karthagolaisten välisessä katkerassa kamppailussa.
+
+Karthagon valtakunnan ruumis oli merkillisen helppo lääkitä. Kiitos
+asukkaidensa ahkeruuden ja yritteliäisyyden se tointui Hannibalin
+viisaan ja voimakkaan johdon alaisena ihmeteltävän nopeasti.
+Puunilaisten ikuiset kilpailijat tunsivat epämiellyttävää hämmästystä,
+kun nämä kymmenen vuotta rauhanteon perästä tarjoutuivat maksamaan koko
+jäljellä olevan osan vahingonkorvausta samalla kertaa. Sen paremmin ei
+siis ollutkaan onnistuttu vaarallisen kilpailijan tuhoamisaikomuksessa!
+Vai niin! Perusteellisestipa oli antauduttu kavalain puunilaisten
+nenästä vedettäviksi!
+
+Luonnollisesti roomalaiset kiittäen kieltäytyivät hyväksymästä
+tarjousta. Rahat sellaisenaan eivät olleet likimainkaan niin
+suuriarvoisia kuin Karthagon verovelvollisuus.
+
+Pian Rooma täyttyi huhuista, jotka kertoivat petollisten puunilaisten
+aikeista. Puhuttiin salaisista hyökkäyssuunnitelmista Italiaa
+vastaan, valtavista laivastovarusteluista; ja se ajatus alkoi
+vakiintua roomalaisiin, että vähemmällä ei päästäisi kuin kolmannella
+puunilaissodalla.
+
+Ja kumminkin on tosiasia, että karthagolaiset olivat täydellisesti
+alistuneet ylivoiman edessä ja ilmitoivat kaikin mahdollisin tavoin
+vilpittömyyttään entistä verivihollista kohtaan. Roomalaisten
+taistellessa Philipposta, Antiokhosta ja Perseusta vastaan he antoivat
+armeijan tarpeiksi tai Rooman muonittamiseksi suuret määrät viljaa
+eivätkä tahtoneet maksusta tietääkään — vaikka luonnollisesti se
+lopuksi otettiin vastaan.
+
+Roomalaisten viha ja epäluuloisuus lyötyä vihollista kohtaan
+kuitenkin aivan kuin ruumistui Cato Censoriuksessa. Vuonna 157 hän
+oli tutkimustoimikunnan mukana Afrikassa. Otsa synkissä rypyissä
+hän huomasi, että hänen pahinkin pelkonsa oli ylitetty. Oliko tämä
+muserrettu Karthago, tämä rikas kaupunki, jossa vilisi väkeä, jolla
+oli varushuoneissaan valtavat asevarastot ja suuri laivasto! Hän näki
+jo hengessään uuden Hannibalin näitä rikkaita apuneuvoja käyttämässä.
+Ei, Rooma ei koskaan voisi tuntea itseään turvalliseksi, ennenkuin
+Karthago olisi hävinnyt maan pinnalta. Tästä ajatuksesta tuli
+hänelle päähänpiintymä, ja heti kotiin palattuaan hän alkoi tehdä
+kiihoitustyötä Karthagon tuhoamiseksi. Havaintovälineinään hänellä oli
+mukanansa m.m. muutamia tavattoman hyviä viikunoita, joita hän näytteli
+senaattoreille. »Maa, joka tuottaa näitä ihania hedelmiä», hän sanoi
+senaattoreille, »on vain kolmen päivän merimatkan päässä Roomasta.»
+Hänelle tuli tavaksi lopettaa kaikki lausuntonsa senaatissa, oli asia
+mikä hyvänsä, sanoilla: »Ceterum censeo Carthaginem esse delendam»
+(Muutoin olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä). Ja lopuksi
+itsepäinen ukko sai tahtonsa toteutetuksi. Ei mitään tulta ole niin
+helppo puhaltaa vireille kuin kansallisvihan, varsinkin, jos siihen
+liittyy saaliinhimo. Eikä mikään intohimo voi niin helposti pukeutua
+hyveen koreimpaan pukuun. Caton alinomainen vaatimus, »kova ja kuiva
+kuin dogmi»,[226] tuli lopuksi Rooman kansallekin päähänpiintymäksi.
+Erityisesti se saavutti kannatusta Rooman pankkiirien ja
+suurkauppiaiden taholta. Nämä näkivät jo hengessään itsensä rikkaan
+raha- ja kauppakaupungin perijinä. Karthagon kohtalo oli päätetty.
+Mutta säädyllisyyden vuoksi roomalaisten täytyi viivytellä surmaniskun
+antamista, kunnes saivat sopivan tekosyyn sotaan. Eihän voinut sentään
+ilman muuta mennä ja hajoittaa kaupunkia maan tasalle.
+
+Silloin Masinissa tuli pulassa avuksi. Hän oli jo niin kauan ollut
+karthagolaisten kiusanhenkenä, että heidän kärsivällisyytensä oli
+piankin oleva lopussa. Vertaansa vailla olevalla häikäilemättömyydellä
+hän oli käyttänyt hyväkseen rauhansopimuksen määräystä, että hänen
+piti saada takaisin »kaikki alueet, jotka aikaisemmin olivat kuuluneet
+hänelle _tai hänen esi-isilleen_.» Tämän pykälän nojalla hän oli
+vaatinut toista Karthagon aluetta toisensa perästä ja muitta mutkitta
+miehittänyt ne joukoillaan. Hänhän tiesi, että karthagolaiset eivät
+saaneet alkaa sotaa ilman Rooman suostumusta. Ja kun he alistivat
+asiansa roomalaisten harkintaan, Masinissa sai melkein aina toivomansa
+päätöksen. Vain silloin, kun roomalaisille ei oikein sopinut kiristää
+Karthagoa äärimmilleen, kuten valmistauduttaessa sotaan Perseusta
+vastaan, he kiristivät Masinissan suitsia. Roomalaiset olivat liian
+ovelia ajaakseen karthagolaiset liittoutumaan Rooman vihollisten
+kanssa. Historia ei kerro, miltä heistä tuntui, kun maahan nöyryytetty
+kansa-parka osoitti tunnustustaan mahtavalle »suojelijalleen»
+lähettämällä viljaa Rooman armeijalle Makedoniaan.
+
+Masinissan »yritteliäisyys» kasvatti kuitenkin hänen alueistaan suuren
+valtakunnan, joka ulottui Marokon rajoilla lännessä Isoon Syrttiin
+idässä ja jonka etelärajana oli erämaa. Se kiersi maan puolelta
+joka taholla Karthagon valtakuntaa kuin pakkopaita. Masinissan
+alamaiset eivät suinkaan olleet höllässä yhteydessä olevia aavikon
+paimentolaisia. Hän opetti beduiinit viljelemään maata ja asettumaan
+vakinaisesti asumaan. Ja niinkuin hän teki paimentolaiskansastaan
+porvareita ja talonpoikia, samoin hän loi ryövärilaumojensa miehistä
+sotilaita, jotka olivat kyllin arvokkaita taistelemaan roomalaisten
+legioonain soturien rinnalla.
+
+Lopuksi vanhan vehkeilijän onnistui ärsyttää karthagolaiset
+ryhtymään aseelliseen vastarintaan ja tuhota täydellisesti heidän
+sotajoukkonsa. Ei ole epäilystäkään siitä, että hän toivoi pian
+saavansa tehdä Karthagon pääkaupungikseen ja levittää valtansa yli
+koko pohjois-Afrikan. Mutta silloin kajahti Roomasta voimakas:
+»Seis!» Roomalaiset olivat päättäneet Karthagon tuhon, mutta ei sen
+sulautumista Numidiaan.[227] Sitä myöten oli kuitenkin kaikki hyvin,
+että tilanne oli kypsytetty Rooman aseellista sekaantumista varten:
+Karthagolaiset olivat rikkoneet rauhan. Ja kaiken lisäksi heidät oli jo
+lyöty. Pyövelin tehtävän roomalaiset ottivat itselleen. Se uskottiin
+molemmille vuoden 149 konsuleille. Mukanaan vahva sotajoukko ja
+laivasto he laskivat maihin Afrikan rannikolle..
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jo kuullessaan huhuja siitä, mitä heille aiottiin, karthagolaiset
+olivat tehneet kaikkensa hellyttääkseen verivihollisensa
+inhimillisyyteen ja lähettäneet lähetystöjä Roomaan tarjoamaan
+täydellistä alistumista. Mutta ne tulivat liian myöhään voidakseen edes
+neuvotella. Roomalainen maihinnousuarmeija oli jo matkalla päämääräänsä
+kohti. Lähettiläät saivat kuitenkin vastauksen, että karthagolaiset
+saisivat pitää alueensa vapaana ja loukkaamattomana, jos he jättäisivät
+300 ylhäistä nuorukaista panttivangeiksi ja sitten täyttäisivät ne
+lisämääräykset, joita Rooman konsulit antaisivat Afrikkaan saavuttuaan.
+
+Epätoivoon joutuneet ihmiset suostuivat kaikkeen. Ensiksi konsulit
+vaativat täydellistä aseista riisuntaa. »Mihinkä tarvitsikaan aseita
+kansa, joka oli päättänyt elää rauhassa, ja jota Rooman voimakas
+käsivarsi suojeli kaikkia vihollisia vastaan?» Karthagolaiset
+tottelivat ja antautuivat vihollisen armoille, vihollisen, joka ei
+tuntenut armoa. Vaatetavaratalot, laivaveistämöt ja kodit tyhjennettiin
+kaikesta aseen nimellisestä. Pitkä jono vankkureita kuljetti 2 000
+heittokonetta ja 200 000 täydellistä varustusta roomalaisten leiriin.
+
+Nyt kai vihollisen viha oli lepytetty!
+
+Mutta karthagolaiset eivät tunteneet pohjaa myöten roomalaisten
+luihuutta. Rooman valtiomiehet hykertelivät tyytyväisinä käsiään:
+veretön valtaus. Sittenkuin konsulit olivat saaneet vastapuolen täysin
+aseettomaksi, toinen heistä ilmoitti Rooman senaatin määräysten
+mukaisesti vaativansa, että karthagolaiset repisivät kaupunkinsa
+hajalle. He saisivat sitten asettua asumaan, minne haluaisivat,
+kuitenkin vähintään 15 km päähän meren rannikosta.
+
+Karthagolaiset oli siis erotettava sen elementin yhteydestä, joka oli
+heidän elinehtonsa. Ja rakas kaupunki, jossa he ja heidän esi-isänsä
+vuosisatoja olivat eläneet ja kuolleet, kaupunki, jonka he työllään
+olivat tehneet suureksi ja kunnioitetuksi, se oli nyt muuttuva tuhaksi
+ja soraksi ja jumalain asunnot sen mukana. »Tämä kauhistava käsky»,
+Mommsen sanoo, »herätti puunilaisissa eloon samanlaisen — sanoisinko
+ihailtavan vaiko mielipuolisen — innostuksen, jota kerran tyroslaiset
+osoittivat Aleksanteria ja myöhemmin juutalaiset Vespasianusta vastaan
+taistellessaan. Yhtä vertaansa vailla kuin tämän kansan kärsivällisyys
+orjuuden ja sorron päivinä oli nyt sen intohimoinen uhma, kun oma
+rakas isien kaupunki oli kysymyksessä. Pelastuksen toivosta ei voinut
+olla puhettakaan. Poliittinen viisaus kehoitti epäilemättä tätä kansaa
+nytkin taipumaan. Mutta niiden ääni, jotka neuvoivat alistumaan
+välttämättömään, hukkui suunniltaan joutuneen kansan mielipuolisen
+raivon ulvontaan, niinkuin perämiehen komentohuudot hirmumyrskyn
+pauhinaan.» Kokonainen kansa päätti kuolla uhrikuoleman.
+
+Oli vain hankittava aseita, sitten myytäisiin elämä kalliista. Ajan
+voittamiseksi pyydettiin konsuleilta kuukauden lykkäystä sillä
+tekosyyllä, että haluttiin lähettää lähetystö Roomaan. Tähän ei tosin
+suostuttu — enempää kuin mihinkään muuhunkaan —, mutta konsulit
+viivyttelivät joka tapauksessa surmaniskuansa, sillä he halusivat antaa
+kiihtyneen kansan tyyntyä ja päästä tajuamaan, kuinka toivotonta oli
+yrittää tehdä vastarintaa.
+
+Siten kuolemaantuomitut joka tapauksessa saivat hetken hengähdysaikaa.
+Se käytettiin hyväksi äärimmäistä myöten.
+
+Ja epätoivon rohkeus sai ihmeitä aikaan. Vanhat ja nuoret, miehet,
+vaimot ja lapset tekivät työtä yötä päivää valmistaen aseita, aseita,
+aseita. Koko kaupunki muuttui asepajaksi. Saadakseen parruja heitto-
+ja linkoamiskoneisiin revittiin julkisia rakennuksia ja metallia
+hankkiakseen turvauduttiin temppelien aarteisiinkin. Naiset leikkasivat
+hiuksensa ja punoivat niistä jänteitä jousiin ja heittokoneisiin.
+
+Kun roomalaiset lopuksi kyllästyivät odottamiseen ja marssivat
+Karthagoa vastaan, he huomasivat hämmästyksekseen muurien olevan
+täynnä uusia heittokoneita ja muurien takana väestön, joka oli lujasti
+päättänyt taistella viimeiseen saakka. Se vuosi ja seuraavakin kuluivat
+roomalaisten pääsemättä päämääräänsä. Piiritysarmeija ei voinut estää
+kaupunkia saamasta muonavaroja sekä ympärillä olevalta maaseudulta
+että meren puolelta. Paljon vastusta oli roomalaisilla myöskin siitä
+kenttäarmeijasta, jonka karthagolaiset olivat saaneet pystyyn ja joka
+sai apujoukkoja ystävällismielisiltä numidialaisilta päälliköiltä.
+Piirittäjiä itseään ahdistelivat sitäpaitsi kuumaan kesäaikaan
+ankarasti kulkutaudit. Ei Cato enempää kuin Mastoissakaan saanut nähdä
+Karthagon häviötä. He kuolivat molemmat vuonna 149, Numidian kuningas
+yhdeksännelläkymmenennellä ikävuodellaan. Aivan viimeiseen asti hän oli
+säilyttänyt ruumiin- ja sielunvoimansa murtumattomina. Sitä todistaa
+sekin, että hän jätti jälkeensä nelivuotiaankin pojan järjestyksessä
+44:nnen miespuolisista jälkeläisistään, kuten kerrotaan.[228]
+
+Vuonna 147 tuli roomalaisten sodankäyntiin uutta vauhtia, kun nuori
+_Publius Cornelius Scipio Æmilianus_ valittiin konsuliksi. Hän oli
+nuoremman Æmilius Pauluksen poika ja Scipio Africanuksen pojan
+ottopoika. Isäänsä hän muistutti omanvoitonpyytämättömyydessä ja
+rehellisyydessä, mutta kenties vieläkin enemmän hän muistutti suurta
+kaimaansa.
+
+Scipiotakin vastaan karthagolaiset puolustautuivat epätoivon raivolla,
+mutta kun hänen lopuksi onnistui estää kaikki muonantuonti kaupunkiin,
+niin nälänhätä teki vaikutuksensa. Scipio antoi ryntäysmerkin.
+Nälkiintynyt miehistö ei kyennyt paljoakaan tekemään vastarintaa.
+Roomalaiset pääsivät helposti yli kaupunginmuurin. Mutta sitten alkoi
+katkera kamppailu ahtaista kaduista ja rakennuksista. Teurastus
+ja hävitys kesti useita päiviä. Lopuksi ahdistettiin vielä elossa
+olevat karthagolaiset — 50 000 miestä, naista ja lasta — korkealla
+sijaitsevaan linnaan, ja seitsemäntenä päivänä urhoollisen kansan
+jätteiden oli anottava armoa. Elämänsä he saivat säilyttää, mutta
+suurin osa heistä myytiin orjiksi.
+
+Itsensä kaupungin roomalaiset perin pohjin ryöstivät. Mutta vielä
+olivat useimmat rakennukset jäljellä. Silloin Scipio sai senaatilta
+käskyn hävittää Karthagon maan tasalle. Seitsemäntoista päivää
+liekit raivosivat raunioissa. Mutta Scipio katseli kauhistuen hänen
+tehtäväkseen uskotun pyövelintyön loppunäytöstä. Hänessä välähti kamala
+aavistus, että koston päivä oli kerran koittava ylpeälle Roomalle.
+Hänen ystävänsä Polybios[229] kuuli hänen silmät kyynelissä toistavan
+Iliaan sanat:
+
+    »Joutuvi päivä se myös, jona sortuva on pyhä Troia.»
+
+Kerran maailmaa vallinneen kaupungin tuhan ympärille kynnettiin auralla
+vako merkiksi siitä, että koskaan enää eivät ihmiset saisi siellä
+asua ja elää, ja roomalaiset papit kirosivat itse maankin. Rooman ei
+tarvinnut enää pelätä kerran niin mahtavaa kilpailijaansa.
+
+Minkä Aleksanteri Suuri pani alulle idässä vuonna 332 hävittäessään
+Tyroksen ja sen merivallan, sen Scipio oli täyttänyt lännessä.
+Foinikialainen kansanaines, joka kaupallaan ja siirtolaisuudellaan
+oli vaikuttanut niin kiihoketta antavasti Länsimaihin, oli nyt pois
+pyyhitty maailmankehityksestä.
+
+Karthagon entinen alue muutettiin _Africa_-nimiseksi Rooman
+maakunnaksi. Scipio sai saman kunnianimen kuin suuri kaimansa.
+
+
+
+
+NUMANTIA — TOINEN KARTHAGO.
+
+
+Historian tragiikkaa on siinä, että mies, joka oli Rooman suurimpia,
+kaksi kertaa sai valtiolta tehtäväkseen suorittaa pyövelinteon.
+Kolmetoista vuotta Karthagon hävityksen jälkeen hänen oli päästettävä
+hävityksen kauhistus kulkemaan espanjalaisen Numántian kaupungin ylitse.
+
+Pyreneitten niemimaa näyttäytyi paljoa vaikeammaksi pitää hallussa
+kuin valloittaa. Scipio Africanus vanhemman oli helppo päästä lähelle
+ylpeitä iberejä. Mutta hänen jälkeisensä maaherrat eivät kukaan
+olleet hänen veroisiaan. Voitettuaan Hannibalin ja Idän hallitsijat
+roomalaiset eivät enää olleet samoja kuin ennen. Menestys nousi heille
+päähän, ja siksi voittosaalis herätti heissä uinuneen saaliinhimon
+eloon. Monet Espanjan roomalaisista maaherroista saivat pian yhtä
+huonon maineen kuin aikaisemmin karthagolaiset. Ja roomalaisten
+sotilaiden sotakuri ei ollut enää sama kuin entisaikoina. He
+omaksuivat tapoja, jotka räikeästi erosivat maan omien asukkaiden
+yksinkertaisesta, tyytyväisestä elintavasta.
+
+Iberiläiset kansat olivat ottaneet roomalaiset vastaan vapauttajina
+karthagolaisten sorrosta. Kun maahan tunkeutuneet oli karkoitettu,
+alkuperäiset asukkaat saivat pian tuntea, että he olivat ainoastaan
+vaihtaneet herraa. Roomalaisten virkamiesten kiristykset ja muut
+väkivallanteot nostattivat kapinoita, jotka maksoivat paljon verta,
+sillä asukkaat olivat mestareita sissisodassa, ja vuorinen maasto oli
+kuin luotu siihen. Erikoisen vaaralliseksi tuli nykyisen Portugalin
+asukkaiden, _lusitanien_ kapina. Vuonna 150 roomalainen maaherra Galba
+teki häpeällisen teon: hän houkutteli luoksensa 7 000 lusitanien
+soturia muka neuvotteluun, mutta antoi sitten äkkiä heidät piirittää
+ja ryösti osan orjiksi ja surmautti melkein kaikki muut. Lurjus
+joutui kyllä Roomassa syytteeseen rikoksestaan, mutta kansankokous
+ei hävennyt vapauttaa häntä ja teki siten koko kansakunnan hänen
+kanssarikollisekseen. »Galban itkevät lapset ja kulta, jonka hän oli
+tuonut mukanansa, todistivat Rooman kansalle hänen viattomuutensa»,
+Mommsen sanoo.
+
+Yksi niitä harvoja, jotka olivat pelastuneet joutumasta Galban
+pauloihin, oli _Viriāthus_-niminen köyhä paimen. Ennen hän oli
+puolustanut laumojansa pedoilta ja ryöväreiltä. Nyt hän asettui
+maanmiestensä johtoon ja kehoitti heitä leppymättömään taisteluun
+valansa rikkojia vastaan. Hän kokosi ympärilleen joukon vapaaehtoisia
+ja taisteli niin menestyksellisesti roomalaisia vastaan, että
+lusitanit valitsivat hänet kuninkaaksensa. Mutta senkin jälkeen hän
+eli tavallisen vuoristolaisen elämää ja jakoi toverillisesti kaiken
+saaliin miestensä kesken, vaikkakin hän taistelukentällä vastasi
+kymmentä tavallista soturia. Kun roomalaiset päälliköt luulivat
+olevansa kaikkein parhaimmassa turvassa, hän oli tavallisesti heidän
+niskassaan; ja hän oli mestari houkuttelemaan heidät sellaiseen
+maastoon, missä vihollisen tuho oli varma. Legioona toisensa perästä
+sortui Espanjan vuorten rotkoihin. Mutta kun roomalaiset saivat
+tilaisuuden, he kostivat kamalasti hakkauttamalla pään tai kädet
+kaikilta sotavangeilta. Niin epäinhimillisesti ei menetellyt »barbaari»
+Viriathus. Hän laski kerrankin vapaaksi koko valtaansa joutuneen
+roomalaisen armeijan toivoen lempeydellä ja jaloudella voittavansa
+rauhan.
+
+Sen hän saikin, mutta roomalaiset rikkoivat pian sopimuksen,
+eikä roomalainen ylipäällikkö häikäillyt salamurhalla vapautua
+vapaussankarista, jota hän ei kunniallisessa aseottelussa ollut voinut
+lannistaa. Tämän tihutyön perästä lusitanit eivät enää kyenneet
+puolustamaan vapauttaan.
+
+Viriathuksen menestys oli kuitenkin eräissä nykyisen Kastilian
+heimoissa herättänyt rohkeuden nousta kapinaan. Taistelua käytiin
+pääasiallisesti maakunnan koillisessa kolkassa sijaitsevasta
+_Numantiasta_. Sijaiten jyrkällä kukkulalla kaupunki oli melkein
+valloittamaton. Roomalaiset kärsivät täällä tappion toisensa
+perästä. Olihan häpeä Karthagon, Makedonian, Kreikan ja Vähän-Aasian
+voittajille, että he saivat ponnistella lähes kymmenen vuotta
+saadakseen pienen espanjalaisen kaupungin lannistumaan. Lopuksi
+he eivät nähneet muuta keinoa saada loppua häpeälliseksi käyvästä
+näytelmästä kuin lähettää sinne Karthagon kukistajan.
+
+Scipio toimeenpani heti ankaramman sotakurin veltostuneessa armeijassa.
+Hän lähetti pois joukoittain kaupustelijoita, ilotyttöjä ja muuta
+irtainta väkeä. Kaikki tarpeeton tavara sotamiesten tuli myydä.
+He eivät tästä alkaen saaneet kuljettaa mukanaan muuta, kuin mikä
+oli tarpeen sotatoimiin. Scipio teki lopun myöskin heidän huonosta
+tottumuksestaan istua marssittaessa kuormajuhtien selässä, »sillä»,
+hän sanoi, »mitä voikaan sodassa odottaa mieheltä, joka ei jaksa edes
+kävellä?» Päivästä päivään hän harjoitti sotilaitaan ja piti heitä
+hellittämättä työssä. Ja hän herätti kauhua pahimmassa roskaväessä
+ottamalla jälleen raipparangaistuksen käytäntöön. — Itse hän oli
+esikuvallinen yksinkertaisessa soturielämässään. Hänellä ei ollut
+vuodetta, vaan hän nukkui olkikuvolla.
+
+Mutta ei edes Scipio saanut hävitetyksi kaikkia niitä pahoja tapoja,
+jotka olivat päässeet juurtumaan joukkoihin. Rynnäköllä Numantiaa
+valloittamaan nämä turmeltuneet sotilaat eivät kelvanneet. Scipiolla ei
+ollut muuta keinoa kuin se, joka oli saanut Karthagonkin antautumaan:
+piiritys ja nälkään näännyttäminen. Kuudellakymmenellätuhannella
+miehellä hän saarsi kaupungin, jossa oli korkeintaan 8 000 asukasta.
+Yötä päivää hän ratsasteli ympäriinsä ja valvoi, että jokainen mies
+täytti velvollisuutensa.
+
+Numantiassa kävi tilanne lopulta niin kauhistavaksi, että ihmiset
+söivät toisiansa. Silloin murtui vihdoin numantialaisten uhmaileva
+rohkeus, ja he antautuivat ehdoitta vuonna 133 e.Kr. Mutta suuri osa
+asukkaista päätti kernaammin itse päivänsä kuin joutui roomalaisten
+käsiin. Numantia hävitettiin maan tasalle, ja voittaja sai nimiinsä
+_Publius Cornelius Scipio Æmilianus Africanus minor_ vielä
+lisäyksen _Numantinus_. Koko Pyreneitten niemimaa lukuunottamatta
+pohjoisimman[230] osan luoksepääsemättömiä vuoristoseutuja, joutui
+nyt roomalaisten haltuun. Rooma oli levittänyt valtansa Atlantin
+valtamereen saakka. Roomalainen sivistys ja rooman kieli tunkeutui yhä
+enemmän ja enemmän myöskin Pyreneitten niemimaalle ja juurtui sinne
+pian syvälti.
+
+Kirjallisuutta:
+
+Richard Büttner, Der jüngere Scipio.
+
+
+
+
+
+VIITTEET
+
+
+[1] Ks. esim. Svenska folkets underbara öden, nide VI ja VII.
+
+[2] Tätä kiintoisaa aihetta käsittelee Esaias Tegnér nuoremman nerokas
+ja henkevä samanniminen tutkielma.
+
+[3] Eräillä intiaaneilla raja kulkee jo lukujen kahden ja kolmen
+välillä. Heidän täytyy nimittäin ottaa sormet avukseen, kun on
+laskettava kahta pitemmälle. Heidän mielestään siis jo kolme
+hiekkajyvää on hiekkakasa.
+
+[4] Drakma oli siihen, aikaan noin 7 mk. nykyistä rahaamme.
+
+[5] Perimätieto on antanut Sokrateelle hirvittävän kotiristin nimeltä
+Ksantippa. Mutta oikeuden nimessä on sanottava, että hänen kuvansa
+riidanhaluisena kiusanhenkenä on myöhemmän perimätiedon mielikuvituksen
+luoma. Se esittää hänet meille sentapaisissa kohtauksissa kuin
+siinäkin, jossa hän kiukuissaan kaataa ruukullisen vettä herransa
+ja miehensä niskaan, mutta viisaampi puolisko toteaa tyynesti, että
+»ukkosta seuraa sade». Hänelläkin on ritarinsa myöhempien aikojen
+tiedemiesten joukossa, eikä meillä ole mitään aihetta otaksua muuta,
+kuin että hän oli samanlainen kuin sen ajan useimmat kreikkalaiset
+naiset. Heidän henkinen näköpiirinsä oli yleensä ahdas, eikä ole
+syytä moittia Ksantippaa, vaikka hän ei kyennytkään seuraamaan
+miestään korkeampiin ajatuspiireihin. Oikeastaan ei ole ihmeteltävää,
+että hänestä ei tuntunut hauskalta, kun mies päivät pääksytyksin
+ajelehti kaduilla ja turuilla — paitsi milloin hän jäi. seisomaan
+liikkumattomana paikoilleen ajatuksiinsa vaipuneena. Eikä hän tuonut
+toiminnallaan penniäkään taloon. Sellainen koettelee ajan pitkään
+perheenemännän kärsivällisyyttä.
+
+[6] Tyranni Kritias oli myöskin ollut Sokrateen oppilaana.
+
+[7] Nähdessään kaikenlaista rihkamaa täyteen sullotun kauppapuodin
+Sokrateen sanotaan kerran lausuneen ilmi onnentunteensa sen johdosta,
+että hän oli vapautunut keinotekoisista tarpeista: »Ajatelkaa, miten
+paljon onkaan sellaista, mitä en tarvitse!»
+
+[8] Saman miehen lausumina pidetään toisia sanoja, jotka julkeudessa
+voittavat hänen vastauksensa Aleksanterille. Kerrotaan hänen eräänä
+päivänä nähneen puuhun hirttäytyneen naisen ja huudahtaneen: »Oi, jospa
+kaikki puut kantaisivat moisia hedelmiä!»
+
+[9] Sitä vastaan, että yksilön kohtaloa täten pidetään
+kokonaisvaikutuksen rinnalla aivan epäoleellisena, on saksalainen
+pessimistinen filosofi Schopenhauer huomauttanut: »Onko
+maailmankaikkeus siis vain kuvakaappi? Tosin kaikki, myöskin
+onnettomuudet ja kärsimykset, voivat olla mielenkiintoista
+_katseltavaa_, mutta niiden _uhriksi_ joutuminen on aivan toista.»
+
+[10] Platon on ainoa Kreikan suurista ajattelijoista, jonka teoksista
+on tallella — mikäli tiedetään — kaikki, mitä hän on kirjoittanut.
+Kaikki ja vielä koko joukon enemmänkin!
+
+Kysymystä Platonin dialogien keskinäisestä _aikajärjestyksestä_
+samoinkuin niiden _aitoudesta_ on tutkittu, ja siitä on kirjoitettu
+tavattoman paljon. Edellistä kysymystä ratkaistaessa on otettu huomioon
+osaksi sisällön laatu — sen henkinen kehitysaste j.n.e. — osaksi
+kielellisiä näkökohtia, kuten muutamia hänen tuotantokautensa eri
+jaksoille tunnusmerkillisiä sanontatapoja. Dialogien aitoperäisyyttä
+arvosteltaessa on joissakin tapauksissa voitu nojautua oppilasien
+— ennen kaikkea Aristoteleen — todistuksiin, ja muuten on koeteltu
+harkita, esiintyykö epäluulonalaisissa teoksissa niitä tyylillisiä
+piirteitä, jotka kiistämällä aitoperäisissä dialogeissa osoittautuvat
+olevan ominaisia juuri Platonille. Ratkaisu on kuitenkin erittäin
+vaikea tällaisessa tapauksessa, kun kysymyksessä on kirjailija, jonka
+tuotantokausi kestää ainakin puoli vuosisataa ja jossa siis täytyy
+esiintyä useita kehitysasteita.
+
+_Ratkaiseva_ todistus dialogin aitoperäisyyttä vastaan on
+luonnollisesti se, että se on ristiriidassa historiallisien
+tosiseikkojen kanssa, esim., jos se sisältää viittauksia tapauksiin ja
+oloihin, joita Platon mitenkään ei ole voinut tuntea.
+
+[11] Dialogissa »Timaios» — joka on hämärin ja laadultaan omituisin
+Platonin teoksista — missä Platon esittää arvelujaan kaiken synnystä,
+hän antaa erään iäkkään egyptiläisen papin sanoa viisaalle Solonille,
+jonka myöskin sanotaan kerran käyneen Egyptin maassa: »Oi Solon,
+Solon, te helleenit pysytte aina lapsina, vanhaa helleeniä ei ole.»
+Tämän kuullessaan Solon kysyi: »Mitenkä niin? Mitä tarkoitat?»
+Egyptiläinen vastasi: »Kaikki te olette lapsia sielultanne. Teillä
+ei ole vanhaa perimätietoa tai mitään tietoa, joka olisi ehtinyt
+harmaantua aikojen vieriessä.» Sitten vanhus kertoi ikimuistoisista
+ajoista, jotka olivat helleeneille aivan tuntemattomia, Atlantiksen
+satusaaresta, joka oli sijainnut Herkuleen patsaitten (Gibraltarin
+salmen) toisella puolen muodostaen rikkaan ja mahtavan kuningaskunnan
+pelättyinä sotajoukkoineen, mutta eräänä päivänä yhtäkkiä hirvittävien
+maanjäristysten ja tulvien vaikutuksesta vajonnut meren pohjaan.
+
+Dialogissa »Kritias» Platon kertoo enemmän tästä ihmemaasta ja tekee
+sen niin mukaansatempaavasti, että sittemmin kaikkina aikoina on ollut
+ihmisiä, jotka ovat luulleet voivansa määrätä Atlantiksen aseman
+kartalla. Muun muassa sitä on tahdottu väittää samaksi kuin Azoreita,
+Kanarian saaria ja Amerikkaa. Ruotsin historiasta muistamme Olavi
+Rudbeckin haaveelliset yritykset tehdä omasta rakkaasta synnyinmaastaan
+Atlantis (ks. Svenska folkets underbara öden, IV: 86).
+
+Järjellisemmiltä tuntuvat geologien selitykset, joiden mukaan itse
+Atlantis-taru — luonnollisesti ilman niitä yksityiskohtia, joilla
+Platonin mielikuvitus on sen koristanut — on muisto mantereesta,
+joka on kerran muodostanut sillan Euroopan ja Amerikan välille, tai
+toisesta, joka on yhdistänyt Aasian ja Austraalian, mutta jonka raju
+luonnonmullistus on tuhonnut. Dogger-matalikko muka on ensinmainitun
+mantereen jäännös.
+
+[12] Muitakin harhaluuloja hän koettaa poistaa, kuten paimenien uskoa,
+että vuohet hengittävät korvillaan, tai yleistä kansanuskomusta, että
+korppikotkat ovat pelkkiä naaraita, jotka hedelmöittyvät lentämällä
+vastatuuleen.
+
+Aristoteles ei ryhmittele eläimiä yksinomaan niiden ruumiinrakenteen
+perusteella. Hän tutkii, mitkä eläimet syövät lihaa, ja luettelee
+ne. »Mitkä eläimet elävät laumoissa ja mitkä yksinään?» hän kysyy
+itseltään. »Mitkä ovat kuljeksivia? Mitkä nukkuvat talviunta?» Hän
+jakaa myöskin eläimet ottaen huomioon jalkojen muodon, onko niillä
+käpälät vai kaviot j.n.e.
+
+[13] Tehoisa esimerkki tästä on se, että hän arveli todenneensa
+ihmisen pääkallossa olevan enemmän saumoja kuin muilla olennoilla,
+ja että miehen kallossa on enemmän kuin naisen. Siitä hän teki sen
+virheellisen johtopäätöksen, että näiden saumojen tarkoituksena on
+aivojen tuulettaminen ja jäähdyttäminen. Niitä täytyy siis olla eniten
+sellaisilla olennoilla, jotka ovat runsasverisimpiä.
+
+Aristoteles luulee myöskin heinäsirkan elävän pelkästä aamukasteesta;
+ja selitykseksi rottien hedelmällisyyteen hän kertoo, että Persiassa on
+muuan seutu, missä nämä eläimet jo maailmaan syntyessään ovat tiineitä.
+
+[14] Vieläpä kerrotaan, että eräs nainen, joka oli ollut raskaana viisi
+vuotta, vihdoin vapautui taakastaan Epidauroksessa. Vastasyntynyt
+nelivuotias meni ensitöikseen ottamaan kylmän kylvyn ja lähti sitten
+pontevin askelin kävelemään äitinsä seurassa.
+
+[15] Tämän suunnan suurin nimi oli _krotonilainen Alkmaiōn_,
+Leikkelemällä ruumiita — tosin ei vielä ihmisten, vaan eläinten —
+hänestä tuli anatomian perustaja. Hän huomasi aistimien, hermojen
+ja aivojen välillä vallitsevan yhteyden ja teki sen käänteentekevän
+keksinnön, että aivot ovat sielunelämän keskuselin.
+
+[16] C.J. Engström Svenska Dagbladetissa elokuun 30 p:nä 1927.
+
+[17] Siitä sanat _demokraatti_ (kansanvallan kannattaja) ja _demagogi_
+(kansan villitsijä).
+
+[18] Yksi oboli vastasi noin yhtä meidän markkaamme.
+
+[19] Ivar Harrie.
+
+[20] Sophokles ja Euripides olivat kuolleet edellisenä vuonna.
+
+[21] Ainoa, joka alusta alkaen oli tietänyt salaisuuden, oli muuan
+sparttalainen upseeri nimeltä Klearkhos, kova ja raaka ammattisoturi,
+joka mielivaltaisuutensa ja julkeutensa vuoksi oli karkoitettu
+Spartasta ja jolla siis ei ollut mitään menetettävää. Häntä pelkäsivät
+sekä ystävät että viholliset. Tällä miehellä oli tuikea ulkomuoto ja
+karkea komentoääni, ja hän oli peloittava kurinpitäjä, joka »aina
+rankaisi ankarasti, joskus vihapäissään niin, että hän useammin
+kuin kerran jälkeenpäin katui», sanoo historioitsija Ksenophon.
+Klearkhoksella oli tapana sanoa, että vain se sotajoukko kelpasi
+johonkin, missä jokainen mies pelkäsi päällikköä enemmän kuin
+vihollista. Hän rakasti vaaraa. Sota ja taistelu oli hänelle elinehto.
+Mutta kukaan ei ilman suoranaisia pakkoa pysynyt hänen päällikkyytensä
+alaisena. Sentähden tuli hänen arvovallalleen koetuksen hetki,
+kun kreikkalaiset huomasivat, että heitä oli houkuteltu väärillä
+uskotteluilla, ja että yritys itse asiassa koski suurkuningasta. Ei
+ole ihme, että heitä peloitti kolmen kuukauden marssi Aasian sydämeen,
+tuntemattomia vaiheita kohti. Kuinka moni heisiä palaisi milloinkaan
+kotiin? Yksimielisesti he selittivät, elleivät aikoneet kulkea
+eteenpäin, sillä heitä ei oltu pestattu taistelemaan suurkuningasta
+vastaan.
+
+Tätä Klearkhos oli aavistanut, mutta hän oli myöskin vakuuttanut
+Kyyrokselle, että hän kyllä saisi maanmiehensä jatkamaan marssia.
+Aluksi hän tavalliseen tapaansa karskilla äänellä käski oman osastonsa
+marssia eteenpäin, uhaten sitä hirvittävillä rangaistuksilla, jos se
+kieltäytyisi. Mutta nyt eivät mitkään hirmukeinot enää auttaneet.
+Miehistön mieliala oli päättäväinen ja uhkaava. He alkoivat kivittää
+Klearkhosta, ja töin tuskin hän säilytti henkensä.
+
+Tässä täytyi koettaa toista keinoa: hän kutsui sotilaat
+kansankokoukseen. Kun hän nyt astui heidän eteensä, hän oli kotvan
+aikaa aivan ääneti, ja sitten tämä tyly ja hirmuvaltainen mies
+purskahti itkuun — aito kreikkalainen kohtaus, joka meistä tuntuu
+kovin vieraalta, muita joka teki järkyttävän vaikutuksen herkkiin
+helleeneihin. Kun hän vihdoin puhkesi puhumaan, hän sanoi: »Älkää
+hämmästykö, soturit, että näette minun näin syvästi loukkaantuneen!
+Kyyroshan on aina ollut ystäväni ja hyväntekijäni. Hän on palkinnut
+minua runsailla rahoilla, mutta sitä, minkä hän on minulle antanut, en
+ole käyttänyt omaksi edukseni tai huvikseni, vaan teidän parhaaksenne.»
+Olikin yleisesti tunnustettu totuus, että ankara Klearkhos aina piti
+hyvää huolta sotilaittensa elatuksesta. »Kun te nyt», hän jatkoi,
+»ette enää tahdo marssia minun kanssani, minun on joko luovuttava
+teistä tai petettävä uskollisuuteni Kyyrosta kohtaan. En tiedä, teenkö
+oikein vai väärin, mutta olen lujasti päättänyt pysyä teidän luonanne
+ja jakaa kohtalonne. Kellään ei saa olla oikeutta sanoa minulle, että
+olen johtanut kreikkalaisia joukkoja vieraaseen maahan ja sitten
+kavaltanut maanmieheni pitäen parempana muukalaisten ystävyyttä. Te
+olette isänmaani, ystäväni, toverini. Minä kuljen, mihin te kuljette,
+ja teidän kohtalonne on oleva myöskin minun.»
+
+Klearkhos oli saanut valtin käteensä, sillä yksikään toinen
+sotapäällikkö ei ollut vielä ehtinyt julkisesti selittää olevansa
+sotilaittensa kanssa yhteisvastuullinen. Hänen päättäväinen
+esiintymisensä vaikutti senvuoksi niin tehoisasti, että pari tuhatta
+miestä muitten päälliköitten joukoista liittyi heti häneen.
+
+Sillä aikaa Kyyros oli kuitenkin saanut kuulla, mitä kreikkalaisten
+leirissä tapahtui, ja kauhuissaan sotilaitten uhkaavasta esiintymisestä
+lähettänyt sanansaattajan Klearkhoksen luo ilmoittamaan, että Kyyros
+halusi tavata häntä. Mutta Klearkhos, joka hyvin tiesi, miten hänen
+oli näyteltävä osansa, vastasi, että hän ei enää välittänyt prinssin
+määräyksistä. Samaan aikaan hän kuitenkin lähetti Kyyrokselle salaisen
+viestin selittäen, miksi hän julkisesti kieltäytyi häntä tottelemasta,
+ja vakuuttaen, että kaikki vähitellen järjestyisi — kunhan Kyyros vain
+suostuisi lähettämään hänelle uusia määräyksiä ja tyytyisi kieltäviin
+vastauksiin.
+
+Myöhemmin Klearkhos kutsui joukkonsa uuteen kokoukseen, jossa hän
+selitti heille, ellei hänellä enää ollut määräämisvaltaa maanmiehiinsä
+nähden, vaan että hän oli ainoastaan yksi heistä. Nyt oli siis
+toimittava yhteisesti ja keksittävä hyviä neuvoja, mihin matka
+suunnattaisiin sekä miten voitaisiin hankkia elintarpeita ja ryhtyä
+tarpeellisiin turvallisuustoimenpiteisiin persialaisten taholta
+uhkaavan vaaran torjumiseksi. »Sillä», hän sanoi, »Kyyros on tosin hyvä
+ystävä, mutta myöskin peloittava vihollinen, ja hänellä on, kuten te
+kaikki näette, valtava sotajoukko käytettävänään. Kuuntelen ilolla,
+mitä toimenpiteitä teillä on ehdolla.»
+
+Tämän jälkeen tuntui siltä, kuin sotajoukon itseluottamus ja
+yksimielisyys olisi särkynyt. Muutamat rohkeimmat uskalsivat tosin
+avata suunsa ja ehdottivat useanlaisia toimenpiteitä, mutta toiset
+kumosivat heidän esityksensä huomauttaen, että mitä hyvänsä tehtiinkin,
+niin tilanne oli melko arveluttava. Tarvinneeko sanoa, että nämä
+puhujat olivat etukäteen saaneet Klearkhokselta ohjeita. Muuan näistä
+etevistä näyttelijöistä meni niin pitkälle ilveilyssään, että 'kääntyi
+suuttuneena Klearkhoksen puoleen ja huudahti: »Jos sinulla ei ole halua
+johtaa joukkoamme kotiin, niin voimmehan valita itsellemme toisia
+johtajia, ostaa muonaa ja pyytää Kyyrokselta oppaita. Jos Kyyros
+silloin kieltäytyy, niin asettukaamme marssijärjestykseen puolustamaan
+ase kädessä paluumatkaamme! Yksi osasto meidän täytyy kuitenkin
+viipymättä lähettää matkaan miehittämään kaikki solat paluumatkan
+varrella.»
+
+Tämähän ei kuulunut varsin houkuttelevalta. Eikä mieliala suinkaan
+parantunut, kun Klearkhos itse silloin vakuutti, että hänen oli
+mahdotonta ryhtyä edelleen hoitamaan päällikkyyttä, mutta että hän
+kernaasti totteli ketä tahansa muuta johtajaa, jonka he suvaitsivat
+valita. Tänä hetkenä, jonka »mietinnän kalvas karva sairaaks
+muutti»[Hamlet, Cajanderin käännös. (Suoment, huomautus.)], muuan
+toinen soturi puhui niille, jotka eivät olleet sattuneet sitä
+edeltäpäin arvaamaan, miten mieletöntä olisi mennä pyytämään oppaita
+mieheltä, jonka suunnitelmat he itse olivat tehneet tyhjäksi. Toiselta
+puolen oli kuitenkin mahdotonta päästä hengissä kotiin ilman Kyyroksen
+suostumusta. Ainoa oikea ja viisas keino oli senvuoksi lähettää
+Kyyroksen luo lähetystö, johon kuuluisi Klearkhos ja muutamia muita,
+kuulemaan mitä aikeita ruhtinaalla oli — sillä niitähän ei itse asiassa
+kukaan varmuudella tietänyt. Vasta kuin kreikkalaiset olivat saaneet
+selvyyden siihen kysymykseen, he saattoivat hänen mielestään tehdä
+päätöksen.
+
+Tämä ehdotus miellytti neuvottomia sotureita, sillä näin heidän
+ajatuksenvaihtonsa päättyi ainakin jonkinlaiseen — joskin melko laihaan
+— tulokseen. Lähetystö siis valittiin, se lähti matkaan ja palasi
+tuoden vastauksen, että prinssin todellinen tarkoitus sotaretkeen
+nähden oli kurittaa erästä uppiniskaista persialaista suurmiestä, joka
+nyt oleskeli Eufratin seuduilla kahdentoista päivänmatkan päässä. Mutta
+jos ei onnistuttaisi kohtaamaan häntä siellä, saisivat kreikkalaiset
+itse päättää, miten silloin oli meneteltävä.
+
+Tämän kaiken tuloksena oli kuitenkin se, että kreikkalaisten leirissä
+oli yleensä alettu ymmärtää, että kotimatkalle lähtö ei suinkaan
+ollut niin yksinkertaista kuin oli luultu. Olihan tosin matkan
+jatkamisellakin yhä edelleen vaaransa, mutta silloisissa oloissa se
+kuitenkin oli kahdesta pahasta vähemmin vaarallista. Lisäksi vaikutti
+se, että Kyyros juuri psykologisesti oikealla hetkellä lupasi koroittaa
+joukkojen palkan enemmällä kuin puolella. Näin oli ainakin Klearkhoksen
+osaston matkan suunta määrätty. Ja toisilla ei oikeastaan ollut muuta
+valintamahdollisuutta kuin noudattaa toveriensa esimerkkiä.
+
+Kuukautta myöhemmin, kun sotajoukko läheni Mesopotamiaa, oli
+Kyyroksen mielestä aika virallisesti ilmoittaa upseereilleen, että
+retken tarkoituksena oli Babylonin ja hänen veljensä kukistaminen.
+Silloin tosin kuultiin kreikkalaisten soturien keskuudessa äänekästä
+nurkumista, ja heidän johtajalleen sateli syytöksiä petollisesta
+menettelystä; mutta sotilaat rauhoittuivat taas pian — itse asiassa
+he olivat jo ennakolta aavistaneet asian oikean laidan. Pian heidän
+ruikutuksensa muuttui vaatimukseksi, että joka miehelle oli annettava
+lahja heti Babyloniin päästyä. Ja Kyyros lupaili niin runsaskätisesti,
+että sotilaat aivan riemastuivat ja kahlasivat arkailematta Eufratin
+poikki, vaikka vesi ulottui heidän kainaloihinsa asti.
+
+[22] Parysatis kosti sittemmin verisesti niille, jotka olivat
+uskaltaneet koskea hänen lemmikkipoikaansa. Hän pakotti Artakserkseen
+luovuttamaan hänelle näistä toisen toisensa jälkeen, ensinnä sen
+miehen, joka kuninkaan käskystä oli hakannut pään irti Kyyroksen
+ruumiista. Hänet Parysatis ristiinnaulitutti. Samoin miehen,
+jolle Artakserkses oli osoittanut suurta suosiota, koska tämä
+väitti haavoittaneensa kapinoitsijaa. Tuskallisen kuoleman hän
+valmisti myöskin ylhäiselle persialaiselle, joka kerskaili olevansa
+Kyyroksen surmaaja. Vihdoin hän tyydytti kostonhimoaan myrkyttämällä
+Artakserkseen puolison.
+
+[23] »Kun helleenit», Ksenophon kertoo, »leiristään näkivät
+persialaisten ratsastajien karahuttavan kentän poikki, he tuumivat,
+mitä se mahtoi merkitä, kunnes arkadialainen Nikarkhos tuli paeten,
+haavoitettuna vatsaan ja sisälmykset käsissään, ja kertoi heille
+kaiken, mitä oli tapahtunut. Kaikki tarttuivat silloin kauhistuneina
+aseisiinsa ajatellen, että persialaiset heti tekisivät rynnäkön heidän
+leiriinsä.»
+
+[24] Armeenian pohjoispuolella alkoivat kuitenkin samat vaivat kuin
+kardukhien maassa. Täälläkin vuoriston asukkaat olivat miehittäneet
+solan ja siis sulkeneet helleeneiltä tien. Mutta nämä olivat jo
+ehtineet hieman tottua salaisten teiden ja polkujen löytämiseen,
+niin että he saattoivat huomaamatta hyökätä vihollisen kimppuun
+takaapäin. Kun he nyt tällä tavoin olivat jälleen avanneet solatien,
+oli edessä kuitenkin muita vaikeuksia: väestö oli pelastanut itsensä
+ja kaikki muonavaransa luoksepääsemättömälle kalliolle, niin että
+kreikkalaiset eivät viiden päivänmatkan aikana voineet saada lainkaan
+ruokatavaraa. Heidän varastonsa olivat typötyhjät, kun he huomasivat
+kallionkielekkeellä alkuasukkaat karjoineen. Sekä urhoollisuuden
+että viekkauden avulla kreikkalaisten onnistui vallata kukkula. Sitä
+seuraava kohtaus oli pöyristyttävä. Alkuasukkaat eivät tahtoneet
+antautua vangiksi, vaan naiset ottivat lapsensa ja heittivät ne
+kuiluun, jonka jälkeen he itse syöksyivät suin päin jyrkännettä alas,
+ja miehet seurasivat heitä kuolemaan. Muuan arkadialainen upseeri
+huomasi erään harvinaisen kaunispukuisen miehen, joka oli juuri
+syöksymäisillään alas kalliolta, ja tarttui kiinni häneen estääkseen
+sen. Muita mies tempasi hänet mukaansa, ja molemmat suistuivat kuilun
+jyrkännettä alas.
+
+[25] Kolkhis-maassa he ilomielin virvoittivat itseään ruoalla ja
+juomalla. Muun muassa he nauttivat ihastuneina erinomaisen herkullista
+hunajaa, joka ei kuitenkaan jälkeenpäin vaikuttanut hyvää. Ne, jotka
+olivat tyytyneet vähään, juopuivat kuin väkevästä viinistä, mutta ne,
+jotka olivat syöneet paljon tätä petollista herkkua, saivat ankaria
+oksennuskohtauksia ja ripulin ja makasivat aivan houreissaan.
+
+Monet meidän aikamme matkustajat kertovat, että näillä seuduilla
+tosiaankin on tällaista myrkyllistä ja huumaavaa hunajaa. he arvelevat
+sen johtuvan eräästä Azalea-lajista, jonka kukkia mehiläiset imevät.
+
+[26] Konon oli ollut mukana Aigospotamoin kauheassa tappiossa, mutta
+pelastunut hengissä ja mennyt sitten Persian palvelukseen toivoen
+voivansa käyttää suurkuninkaan kultaa Ateenan hyväksi. Ja koska Persia
+näihin aikoihin tarvitsi muita ystäviä kuin viekkaat sparttalaiset,
+Artakserkses otti Kononin avosylin, vastaan. Suurkuningas antoi hänelle
+tehtäväksi muodostaa laivaston, jota käytettäisiin sparttalaisia
+vastaan. Juuri sillä hän nyt sai voiton.
+
+[27] Boiotialaisen sivistyksen näytteitä ovat myöskin lukuisat pienet,
+ihastuttavat terrakottapatsaat, joita on löydetty suoritettaessa
+kaivaustöitä Tánagrassa, runoilijatar Kórinnan kotikaupungissa.
+
+[28] Suunnitelma oli vähällä epäonnistua erään pelkurimaisen
+thebalaisen tähden, jolle salaliittolaiset varomattomasti kylläkin
+olivat uskoneet aikomaksensa. Kun sen täytäntöönpanon hetki lähestyi,
+tämä hermostunut raukka joutui sellaisen hädän ja pelon valtaan, että
+hän omin päin käski erään salaliittolaisen orjan ratsastaa isäntäänsä
+vastaan, ennenkuin tämä oli ehtinyt kaupunkiin, pyytämään, että hän
+tovereineen kaikin mokomin palaisi Ateenaan, koska oli tapahtunut
+jotakin, jonka vuoksi suunnitelmaa oli tällä hetkellä mahdoton
+toteuttaa.
+
+Orja lähti kotiinsa noutamaan suitsia, mutta ei löytänyt niitä. Hän
+kysyi vaimoltaan, mihin ne olivat joutuneet. Vaimo vastasi ensin
+aikovansa etsiä niitä; mutta kun hakemisesta ei ollut apua, hän vihdoin
+tunnusti lainanneensa ne eräälle naapurille. Nyt seurasi kaikkea muuta
+kuin mieltäylentävä perhekohtaus. Vaimo toivotti miehelleen onnetonta
+matkaa, mies löi häntä, ja vihdoin naapurien täytyi rientää avuksi
+erottamaan tappelijat.
+
+Mutta tällä tavoin uskollinen orja pääsi lähtemään niin myöhään, että
+salaliittolaiset eivät milloinkaan saaneet kuulla horjuvaisen toverinsa
+peruutussanomaa.
+
+[29] Tämä mies oli antanut aiheita rajattomaan vihaan hirmutöillään,
+julmuudellaan valtiollisia vastustajia kohtaan ja erikoisesti
+käytöksellään Theban naisia kohtaan, jotka sparttalaiset olivat
+ottaneet panttivangeiksi valloittaessaan linnan. Mikään ei todista
+kouraantuntuvammin, kuinka sanomattomasti tätä hirmuvallan kätyriä
+inhottiin, kuin seuraava kammottava kohtaus. Muuten niin ujot
+thebalaisnaiset, jotka, tavallisissa oloissa tuskin näyttäytyivät
+kotinsa ovien ulkopuolella, kokoontuivat nyt kurjan vainajan ympärille
+ja hurjan kostonhimon vallassa sylkivät ja polkivat ruumista.
+
+[30] Takimmaiset rivit eivät tietenkään voineet ottaa osaa
+käsikahakkaan, vaan niiden tehtävänä oli työntää esille ja tukea
+eturivejä sekä toimia varamiehistönä.
+
+[31] Kerran aikaisemmin, ensimmäisellä Peloponnesoksen-retkellään, hän
+oli uhannut Sparttaa uskaltamatta kuitenkaan ryhtyä hyökkäykseen.
+
+[32] Omituisen urotyön suoritti tällöin muuan nuori sparttalainen,
+sen sotapäällikön poika, joka kerran valloitti Theban linnan.
+Nuorukainen, joka oli ulkomuodoltaan harvinaisen kaunis, teki
+kaupungista hyökkäyksen ilman kilpeä ja alastomana kuin kilparadalla.
+Oikeassa kädessä keihäs ja vasemmassa miekka hän hyökkäsi keskelle
+vihollisjoukkoa levittäen ympärilleen tuhoa ja kuolemaa. Mutta
+itse hän palasi takaisin aivan vahingoittumattomana — niin suurta
+hämmästystä ja kauhua herätti kaikkialla tämän hurjapään soturin
+omituinen esiintyminen. Taistelun jälkeen eforit kaunistivat hänet
+kunniaseppeleellä, mutta tuomitsivat hänet samalla maksamaan sakkoja,
+koska hän oli antautunut vaaralle alttiiksi ilman puolustusasetta.
+
+[33] Olympialaisissa kisoissa muuan Akragaan kansalainen oli saanut
+palkinnon kilpa-ajoissa. Voittajan palatessa kotiin ystävät saapuivat
+häntä vastaan juhlasaattueessa, johon kuului kolmesataa kahden
+päistärikön vetämää vaunua.
+
+[34] Karthagolaisten ylipäällikkö antoi silloin sotilailleen käskyn
+hajoittaa lukuisat hautamuistomerkit, joita oli kaupungin alapuolella
+sijaitsevalla tasangolla. Useat näistä oli rakenneltu valtavista
+kivilohkareista. Aikomuksena oli latoa ne päällekkäin ja luomalla
+niiden päälle multaa muodostaa kaupungin muurin korkuisia kumpuja sille
+puolelle, missä kallio oli matalin, ja tehdä sitten hyökkäys kaupunkiin.
+
+Kun sotilaat parhaillaan hajoittivat erästä valtavaa muistomerkkiä,
+salama iski yhtäkkiä kiveen ja sotilaat lamautuivat pelästyksestä.
+Karthagolaisten leirissä olevat merkkienselittäjät julistivat, että
+rangaistus uhkasi, koska oli tehty pyhäkönryöstö. Vahdissa olevat
+sotilaat joutuivat öisin kauhun valtaan, kun vainajien henget
+ilmestyivät heille, ja jumalat osoittivat suuttumustaan hautojen
+häpäisyn johdosta lähettämällä sotajoukon keskuuteen ruton. Paljon
+karthagolaisia kuoli, niiden joukossa itse ylipäällikkö. Jumalien viha
+voitiin lepyttää ainoastaan juhlallisella uhrilla. Kun oli uhrattu
+lapsi, niin kauhu asettui ja kulkutautikin alkoi hellittää otettaan —
+ainakin tuntui siltä.
+
+[35] Ensinnä muuan 800 miehen suuruinen osasto huomasi olevan
+edullista siirtyä karthagolaisien puolelle. Hinta oli 15 talenttia.
+Saman verran maksoi yhden ainoan ylipäällikön ostaminen — mutta tämä
+olikin sparttalainen. Mies kiiruhti heti huomauttamaan muutamille
+johtajatovereilleen, että oli turhaa koettaa puolustaa niin huonosti
+muonitettua kaupunkia kuin Akragas oli. Ja niin he jokainen marssivat
+matkaansa toinen toisensa jälkeen.
+
+[36] Oltiin sotaretkellä Dionysioksen johtaessa armeijaa, jossa oli
+enimmäkseen hänen kannattajiaan. Eräänä yönä hän antoi hälytysmerkin,
+käski sytyttää tulia telttansa ympärille ja kutsui luokseen
+uskollisimmat ystävänsä aivan kuin etsien heiltä suojaa. Seuraavana
+aamuna hän kutsui sotajoukon jonkinlaiseen asestettuun kansankokoukseen
+ja selitti, että yöllä muka oli tehty murhayritys häntä vastaan.
+Liikutuksesta vapisevalla äänellä hän kehoitti uskollisia sotilaitaan
+puolustamaan häntä vihollisen pahoja juonia vastaan ja ehdotti, että
+hänelle tätä tarkoitusta varten annettaisiin vakinainen henkivartiosto.
+Se tietenkin myönnettiin ja määrättiin 600 miehen vahvuiseksi.
+
+Mutta heti kuin itse järjestö oli hyväksytty, Dionysios ei välittänyt
+lainkaan määrätystä miesluvun rajoituksesta. Hän valitsi heti toista
+tuhatta miestä, sellaisia, jotka samalla kertaa olivat tunnettuja
+urhoollisuudestaan ja köyhyytensä takia olivat epäitsenäisessä
+asemassa. Näille hän antoi komeat aseet ja runsaan palkan. Eikä siinä
+kyllin: hän perusti myös pestatun joukon, joka oli melkein yhtä
+täydellisesti hänen valtansa alainen kuin henkivartijatkin. Mieluimmin
+hän valitsi siihen orjia ja linnavankeja saadakseen sellaisia
+palkkasotureita, joiden kiitollisuuteen hän voi luottaa.
+
+Kun tämä oli tapahtunut, selvisi kaikille, että n.s. sotaretki oli
+vain Dionysioksen sortovallan vahvistamiseksi keksitty veruke.
+Henkivartioston ja palkkajoukkojen etupäässä hän palasi Syrakusaan,
+leiriytyi Akropoliille ja esiintyi joka suhteessa yksinvaltiaan tavoin.
+
+[37] Todistuksena hänen viekkaudestaan, kun oli hankittava rahaa
+sodankäyntiä varten, kerrotaan seuraava juttu. Kerran hänen vaatiessaan
+sotaveroa kaikki Syrakusan porvarit selittivät yhteen ääneen, ettei
+heillä ollut rahaa. »Vai niin», Dionysios vastasi, »siinä tapauksessa
+ei asialle voi mitään.» Mutta kun oli kulunut vähän aikaa ja tapaus oli
+unohtunut, hän antoi myydä huutokaupalla oman asuntonsa kallisarvoisen
+sisustuksen. Kunnon syrakusalaiset ostivat mielihyvin ja maksoivat
+myöskin. Mutta mitään huonekaluja he eivät niillä rahoilla ikinä
+saaneet. Ne käytettiin sen sijaan sotavarustuksiin.
+
+[38] Peloponnesolaissodan aikana oli tosin myöskin tehty sopimuksia
+Kreikan ja Sisilian välillä. Mutta silloin ateenalaiset ja
+sparttalaiset lähettivät joukkoja _sinne_ —, nyt Syrakusa vuorostaan
+lähetti apujoukkoja _Kreikkaan_. Tämä osoittaa, mitenkä mullistavasti
+rasittava peloponnesolaissota oli vaikuttanut emämaan ja siirtokuntien
+voimasuhteisiin. Ateenalaiset koettivat turhaan houkutella Dionysiosta
+puolelleen — hän pysyi uskollisena Spartalle. Ja eräänä ratkaisevana
+hetkenä hän teki sparttalaisille verrattoman palveluksen. Se tapahtui
+vuonna 387, kun heidän rauhanvälittäjänsä palasivat Aasiasta mukanaan
+kuninkaanrauhan julistus. Juuri silloin Kreikan vesille ilmestyi
+joukko sisilialaisia ja italialaisia sotalaivoja, jotka Dionysios
+oli lähettänyt Spartan avuksi. Asian ratkaisi Spartan sekä idästä
+että lännestä saama apu. Ateena ja muut sotaakäyvät Kreikan valtiot
+huomasivat parhaaksi suostua rauhaan, joka takasi Spartalle Kreikan
+johtoaseman.
+
+Pari muutakin kertaa Syrakusan tyranni auttoi Kreikan emämaassa olevia
+liittolaisiaan.
+
+[39] Dionysioksen sanotaan myöskin intohimoisesti harrastaneen
+lääketiedettä ja kirurgiaa; ja jos on totta, mitä kerrotaan, että hän
+huvikseen suoritti leikkauksia, leikkeli ja poltti, niin on tuskin
+aiheita kadehtia niitä, joilla oli kunnia joutua tyrannikirurgin
+koekaniineiksi.
+
+[40] Kerrotaan, että kun hänen veljensä kerran piti selittää hänelle,
+missä jokin paikka sijaitsi, hän lainasi eräältä Dionysioksen
+henkivartijalta keihään voidakseen sillä piirustaa hiekkaan. _Siitä_
+tyranni sai tarpeeksi aiheita heti mestauttaakseen kallisarvoisen
+henkensä varomattoman vartijan.
+
+[41] Hän ei pitänyt mitään pyhänä. Eräällä Zeuksen patsaalla hän riisti
+kultaisen viitan, joka painoi 85 talenttia, selittäen että talvella
+tämä vaatekappale oli liian kylmä ja kesällä liian kuuma. Sen sijaan
+hän puetti jumalankuvan villaiseen vaippaan.
+
+Eräältä Asklepioksen, lääketieteen jumalan, patsaalta hän leikkautti
+parran — se oli näet puhdasta kultaa — sillä perusteella, että jumalan
+ei sopinut olla parrakas, kun hänen isällään, Apollonilla, ei ollut
+partaa.
+
+Muitakin kalleuksia, joita jumalankuvilla oli päässään tai käsissään,
+kuten kultaisia seppeleitä, hän otti »talteen». Jumalat olivat
+luovuttaneet ne hänelle, hän väitti, »sillä mitä he muuten tekisivät
+lahjoillaan, jolleivät onnellistuttaisi niillä jotakin ihmistä?»
+
+[42] Olympoksen pohjoispuolella öljypuut ja muut etelän kasvit
+viihtyivät vain erikoisen aurinkoisilla ja hyvin suojaisilla
+rannikkokaistaleilla sekä muilla yhtä suotuisilla paikoilla.
+
+[43] Makedonian silloisten vallanperimystaisteluiden aikana hänet oli
+viety panttivangiksi Thebaan.
+
+[44] Sanaa »filipiikki» käytetään siitä alkaen merkitsemään
+intohimoista valtiollista hyökkäyspuhetta.
+
+[45] Muutamia viikkoja myöhemmin Demosthenes jälleen esiintyi
+maanmiehilleen ja kehoitti heitä toimintaan. »Traakiassa», hän sanoi,
+»Philippos on hävittänyt enemmän kuin kolmekymmentä kaupunkia niin
+perinpohjaisesti, että nyt voi kulkea sen paikan yli, missä ne ovat
+sijainneet, aavistamatta lainkaan, että ne kerran ovat olleet olemassa.
+Delphoissa hän on ottanut käsiinsä Kreikan yhteisten asioitten
+ylijohdon ja antaa erään kätyrinsä siellä toimia hänen edustajanaan.
+Thermopylain hänen joukkonsa ovat miehittäneet, Phokis-maakunta on
+hävitetty, Thessalia pirstaleina ja orjuudessa; Euboiaan hän on
+asettanut tyranneja, Megaraa hän uhkaa, Elis ja muita Peloponnesoksen
+kaupunkeja hänellä on vallassaan j.n.e. j.n.e. Ja samalla kuin hän
+toiselta puolen himokkaasti tavoittelee Joonian meren herruutta, hän
+kurkottaa toisen kätensä Hellespontosta ja Bysantionia kohti. Mutta
+helleenit katselevat rauhallisina, kuinka hän täten levittää valtaansa
+aivan kuin olisi kysymyksessä vastustamaton luonnonvoima, raekuuro,
+johon nähden jokainen vain toivoo, että se säästäisi _hänen_ peltonsa.
+Nämä samat helleenit, jotka muinoin olivat niin herkkätuntoisia
+ja kateellisia, heti kuin _helleeninen_ valtio oli saavuttanut
+ylivoimaisen aseman, nämä helleenit alistuvat nyt kärsivällisesti
+kaikkiin arvottoman makedonialaisen loukkauksiin. Valtion maineen ja
+kunnian tunto on helleenien keskuudesta kadonnut. Kavaluus vallitsee,
+eikä ihmisillä ole enää voimaa vihata pahuutta.»
+
+[46] Vrt. Gallipolin taisteluita viime maailmansodassa.
+
+[47] — Alkujaan Artakserkses II oli nimittänyt vanhimman poikansa,
+Dareioksen, seuraajakseen. Tähän juhlalliseen toimitukseen liittyi
+Persiassa tapa, että kruununperillinen sai esittää isälleen pyynnön,
+ja kuninkaan velvollisuus oli suostua siihen, olipa se mitä hyvänsä.
+Dareios käytti tätä etuoikeutta pyytäen omakseen erästä isänsä
+lemmikkivaimoa, johon hän oli sattunut intohimoisesti rakastumaan.
+Mutta Artakserkses julmistui niin poikansa pyynnöstä, että hän
+tuntuu päättäneen tämän asemesta nimittää kruununperilliseksi
+nuorimman poikansa Artakserkseen. Muuan hovimies, joka oli tyytymätön
+suurkuninkaaseen, houkutteli silloin Dareioksen ottamaan osaa erääseen
+hänen isänsä henkeä vastaan tehtyyn salahankkeeseen. Juoni paljastui
+kuitenkin, ja kuningas mestautti sekä poikansa että tämän avustajan.
+
+Näin Dareios oli tehty vaarattomaksi. Mutta Artakserkses nuoremmalla
+oli kaksi muuta veljeä, jotka olivat häntä vanhempia. Nämä molemmat
+hän kuitenkin raivasi tieltään. Pian senjälkeen kuoli myöskin kuningas
+Artakserkses II.
+
+Verenhimo, jota Artakserkses III oli prinssinä osoittanut, esiintyi
+hänessä myös hänen kuninkaana ollessaan. Hänen kaksikymmenvuotinen
+hallituksensa oli melkein katkeamatonta veritöiden sarjaa. Hän raivosi
+hirvittävästi etenkin Egyptissä ja Foinikiassa, joiden oli joksikin
+aikaa onnistunut päästä itsenäisiksi. Sanomatonta kauhua herätti hänen
+herjaava ilkityönsä, kun hän teurastutti Apis-härän ja antoi valmistaa
+siitä itselleen aterian.
+
+[48] Philippos lausuikin ironisesti ateenalaisista, jotka joka vuosi
+valitsivat kymmenen 'strategia': »Kylläpä nuo ateenalaiset ovat
+onnellisia, kun he vuosi vuodella voivat valita kokonaista kymmenen
+sotapäällikköä. Omasta puolestani minun ei ole moneen vuoteen
+onnistunut saada käsiini muuta kuin yksi ainoa: Parmenion.»
+
+[49] Bukephalos kaatui eräässä, taistelussa Aleksanterin
+Intian-retkellä, ja ratsunsa muistoksi kuningas antoi eräälle sinne
+perustamalleen kaupungille nimeksi Bukephala.
+
+[50] Albanialaisia pidetään Balkanin niemimaan vanhimpana kotimaisena
+kansana, ja he polveutuvat ensimmäisistä maahanmuuttaneista
+arjalaisista. He ovat tunnettuja vaarallisiksi rosvoiksi, ja vielä tänä
+päivänä he pitävät verikostoa pyhänä velvollisuutena.
+
+[51] Ensimmäisenä kaikista, jotka olivat laivaston mukana, Aleksanteri
+astui loistavissa varusteissa Aasian maankamaralle. Keskellä salmea hän
+oli uhrannut härän Poseidonille ja lahjoittanut hänelle kultapikarista
+juomauhrin. Maihin tultuaan hän lähti entisen Troian paikalle, nousi
+kummulle, jolla vielä pieni Ilion-niminen kaupunki oli jäljellä, ja
+uhrasi Pallas Athenelle. Hänen temppelissään hän riisui varusteensa
+ja puki päälleen muutamia kertoman mukaan Troian sodan sankareiden
+käyttämiä aseita; ja kaikissa sen jälkeen käymissään taisteluissa
+hän kannatti näitä aseita edellään. Akhilleuksen haudalle hän laski
+seppeleen, voiteli sitten tavan mukaan itsensä öljyllä ja juoksi
+alastomana ympäri haudan huutaen kovalla äänellä, että hän kadehti
+tätä sankariaan, jolla eläessään oli ollut niin uskollinen ystävä kuin
+Patroklos ja joka kuoltuaan oli saanut sellaisen urotöillensä laulajan
+kuin Homeroksen.
+
+[52] Aleksanteri soi nyt ateenalaisille erityisen kunnian. 300
+anastettua persialaista asevarustusta hän näet lähetti Ateenan
+akropoliille Athenen temppelilahjaksi, eikä kotiin Makedoniaan.
+Ja hän oli kyllin hienotunteinen ollakseen muistokirjoituksessa
+mainitsematta makedonialaisia, vaan ilmoitti vain, että »Aleksanteri,
+Philippoksen poika, ja kaikki helleenit lukuunottamatta sparttalaisia
+ovat lahjoittaneet jumalattarelle tämän osan saaliista, joka on saatu
+Aasiassa asuvilta barbaareilta.» Aleksanterilla oli taistelussaan
+tietoisena ohjelmana, että sodan ei tullut olla makedonialainen
+yritys, vaan yleishelleeninen, ja hän halusi, että hänet tämän nojalla
+yleisesti tunnustettaisiin täysiveriseksi helleeniksi. Se oli kuin
+vastaus Demostheneen puheisiin, kun hän filippiikeissään oli käsitellyt
+makedonialaisten kuningasta halveksittuna barbaarina.
+
+[53] Kun piti vallata Miletos, vanha merikaupunki, joka oli Persian
+laivaston tärkeimpiä tukikohtia, neuvoi vieläpä varovainen Parmenionkin
+Aleksanteria antautumaan meritaisteluun. Helleenithän olivat aina
+voittaneet barbaarit merellä. Parmenion tarjoutui itse astumaan
+laivaan ja jakamaan vaaran maanmiestensä kanssa. Mutta kuningas
+hylkäsi ehdotuksen, koska hänen laivastonsa oli alusten lukuun nähden
+ratkaisevasti persialaista heikompi ja koska hänen makedonialaisensa
+merikuntoisuudessa eivät lainkaan olleet Persian laivaston
+foinikialaisten veroisia. Hän ei _saanut_ antautua ainoallekaan
+vastoinkäymiselle alttiiksi, sillä sellainen olisi ollut Kreikassa
+yleisen kapinan alkumerkki.
+
+On mielenkiintoista nähdä, miten eri lailla tulinen Aleksanteri ja
+varovainen Parmenion tässä arvostelivat vaaraa, mutta yhtä kiintoisa
+on heidän keskustelunsa jatko, joka selvittää, minkä arvon sen ajan
+ihmiset panivat enteisiin. Mutta myös erään toisen seikan vuoksi.
+
+Sattui näet jotakin, joka sai Parmenionin toivomaan kuitenkin voivansa
+saada Aleksanterin taipumaan. »Katso tuonne», hän sanoi ja osoitti
+kotkaa, joka oli laskeutunut rannalle juuri makedonialaisten laivain
+taa, »siinä on merkki, että voitto on laivojamme seuraava.» — »Olet
+oikeassa», vastasi Aleksanteri, »sikäli, että kotka varmasti tietää
+meille voittoa. Mutta ota huomioon, että kotka on laskeutunut, maahan!
+Se merkitsee, että me _maalla_ suoritettujen sotaliikkeiden avulla
+tulemme voittamaan Persian laivaston.»
+
+Tällainen keskustelu kahden käytännöllisen ja oivan sotilaan kesken,
+joista toinen erikoisen lahjakas, suo meille valaisevan silmäyksen sen
+ajan ihmisten meidän käsityksellemme niin vieraaseen tapaan ajatella
+ja arvostella ilmiöitä. Mutta se antaa meille myös mielenkiintoisen
+esimerkin siitä, kuinka samat ennemerkit voitiin aina kunkin oman
+tarpeen mukaan selittää vastakkaiseen tapaan. Terävänäköisen ja
+heikompilahjaisen ennemerkkien selittäjän välinen erotus merkitsi
+varmastikin ennen aikaan hyvin paljon, kun oli tehtävä johtopäätökset
+kaksimielisistä enteistä. Suuri kyky on kaikkina aikoina kyennyt
+selviytymään; sille ei tarvitse muotoseikan olla esteenä, kunhan se
+vain on yhtyneenä älylliseen notkeuteen.
+
+[54] Kilikian Tarsoksen luona hän joutui odottamatta pysähtymään
+pitkäksi aikaa. Hän näet vilustui eräänä päivänä, kun hän palavissaan
+meni kylpemään kaupungin ohi virtaavaan jääkylmään Kydnos-virtaan.
+Äkillinen jäähtyminen teki hänelle pahaa. Hän sai kouristuskohtauksen,
+kävi aivan kalpeaksi ja menetti tajuntansa, niin että hänet oli
+kannettava pois. Sitten tuli kova kuume, ja lääkärit pitivät tilaa
+toivottomana. Koko sotajoukko oli murheesta ja tuskasta lamassa. Ei
+kukaan lääkäri uskaltanut määrätä lääkkeitä peläten jouduttavansa
+korkean potilaan kuolemaa. Vain yksi heistä. Philippos-niminen mies,
+oli täynnä luottamusta ja lupasi parantaa sairaan voimakkaasti
+vaikuttavalla juomalla.
+
+Aleksanteri oli aina lujasti luottanut Philippokseen ja käski
+hänen valmistaa lääkkeen. Mutta juuri samassa kuningas saa kirjeen
+Parmemonilta, joka hartaasti pyytää häntä varomaan Philipposta, sillä
+väitettiin, että Dareios oli lahjonut tämän myrkyttämään Aleksanterin.
+Sairas antaa rauhallisena kirjeen Philippokselle, ja sillä välin kuin
+lääkäri lukee sen — Aleksanteri juo tyhjäksi lääkepikarin.
+
+Muutamain päiväin päästä kuningas oli taas terve ja voi jälleen asettua
+sotajoukkonsa johtoon.
+
+[55] Mutta pelkin numeroin ei mitata sotajoukkojen arvoa. Sen tiesi
+parhaiten sotia kokenut ateenalainen, jonka mielipidettä Dareios
+suvaitsi kysyä luullen, että saisi kuulla omaa voitonvarmuuttansa
+heijastavan vastauksen. Mies oli yksi Aleksanterin maanpakoon ajamia
+ylhäissukuisia, eikä hän siksi toivonut mitään kiihkeämmin, kuin
+että Makedonian kuningas saisi perusteellisen kurituksen. Mutta
+hän ei voinut yhtyä Dareioksen toiveisiin. Hän lausui rohkeasti
+mielipiteenään, että vaikka hänen sotajoukkonsa olisivat kuinka suuria,
+ne eivät kuitenkaan vetäisi vertoja viholliselle. Hän neuvoi Dareiosta
+olemaan luottamalla aasialaisiinsa, vaan käyttämään äärettömiä
+aarteitaan kreikkalaisien palkkajoukkojen lisäämiseen.
+
+Tuollaisia puhetta Dareios ja hänen ylpeät hoviherransa eivät
+voineet sulattaa. Mitä! Uskalsiko joku leimata persialaiset tyhjän
+arvoisiksi makedonialaisien rinnalla! Ja kuinka julkeata uskotella
+suurkuninkaalle, että vain kreikkalaiset kykenisivät puolustamaan hänen
+valtaansa! Dareios kiihtyi sellaiseen raivoon, että hän tarttui miestä
+vyöhön ja antoi hänet vartijalle teloitettavaksi. Silloin huudahti
+ateenalainen: »Liian myöhään tulette huomaamaan sanojeni totuuden. Pian
+kostajani teidät kohtaavat.»
+
+[56] Tyroslaiset olivat mestareita rakentamaan sotakoneita, ja
+Aleksanterin piiritystornit samoinkuin hänen linko- ja heittokoneensa
+tuntuivat kauan voimattomilta heidän puolustustoimenpiteitään vastaan.
+Vasta kuin kreikkalaisten valmistelut olivat päässeet niin pitkälle,
+että heidän muurinsärkijänsä voitiin kuljettaa aivan mahtavien muurien
+juureen, vasta sitten voitiin suorittaa loppuun tämän verisen draaman
+loppunäytös. Siitä tuli teknillisten keksintöjen kilpakamppailu, jonka
+vertaista eivät helleenit eivätkä barbaarit olleet nähneet. Molemmin
+puolin olikin viha ja raivo kasvanut rinnan vaaran kanssa. Se ilmeni
+siinäkin, että tyroslaiset veivät vangit muurinharjalle, uhrasivat
+heidät heidän toveriensa nähden Molokille ja heittivät ruumiit mereen.
+
+Monen monta kertaa tyroslaiset olivat hylänneet Aleksanterin
+antautumisehdotukset. Kun hän arveli, että oli jo aika käydä
+väkirynnäkköön, ryhdyttiin hyökkäämään joka suunnalta, sekä meren että
+maan puolelta. Kaupunkiin satoi niin valtava määrä heittokoneitten
+kiviä ja jousimiesten nuolia, että asukkaat ensi hätäännyksissään
+eivät lainkaan voineet käsittää, missä vaara oli suurin. Yhtäkkiä
+makedonialaiset muurinmurtajat särkivät valtavan aukon muuriin.
+Piirityskoneista laskettiin hyökkäyssiltoja, ja kreikkalaiset
+ryntäsivät kaupunkiin.
+
+[57] Niin esimerkiksi Kimon ja Lysandros, niin ateenalaiset Sisilian
+retken aikana.
+
+[58] Tuollainen vielä eläväin ihmisten jumalana pitäminen ei ollut
+aivan vieras kreikkalaiselle käsitykselle.
+
+[59] Aleksanteri kuitenkin sittemmin katui menettelyään. Teko lienee
+johtunut sen itämaalaisen julmuuden näkemisen vaikutuksesta, mikä
+häntä oli kohdannut tullessaan kaupunkiin. Hän näet tapasi useita
+satoja kreikkalaisia, jotka kaikki oli itämaiseen tapaan silvottu.
+Oli kauheata nähdä näitä kurjia raukkoja, muutamat kädettöminä,
+toiset jalattomina, toiset korvat pois leikattuina tai sokeina.
+Aleksanteri heltyi itse itkemään nämä onnettomat nähdessään ja otti
+heidät huomaansa. Hän tarjoutui toimittamaan heidät takaisin kotiinsa
+ja huolehtimaan vastedes heidän elatuksestaan. Mutta useimmat heistä
+häpesivät näyttäytyä kotona kurjassa kunnossa ja pyysivät, että heille
+sen sijaan jaettaisiin maapalstoja orjineen, jotka voisivat tehdä työtä
+heidän puolestaan. Aleksanteri täytti heidän toivomuksensa ja lahjoitti
+heille myös runsaasti rahaa, vaatteita ja karjaa.
+
+[60] Vaikeimpia ja rasittavimpia kohtia tällä sotaretkellä oli meno
+Hindukushin yli, työ, joka rohkeuteen ja tarmoon nähden on Hannibalin
+ja Napoleonin Alppien yli tekemien retkien veroinen. Niukkaa oli
+ruokavarain saanti ylhäällä näissä autioissa vuoristoissa. Polttopuita
+ei siellä ollut, vaan sotilaitten täytyi kestää öiden jäätävä kylmyys
+ilman leiritulia; ja lihan, minkä he köyhistä pikku kylistä voivat
+saada käsiinsä, he saivat syödä raakana ja ilman leipää. Lopulta
+heidän täytyi ruveta teurastamaan omia vetojuhtiaan, jolta eivät itse
+nääntyisi nälkään.
+
+[61] Hänen kerrotaan olleen 2 1/2 metriä pitkä.
+
+[62] Aleksanterilla oli yhteen aikaan se käsitys, että Niili oli
+Induksen jatko, ja että hän nyt oli löytänyt Niilin lähteet. Hän
+perusti tämän käsityksen m.m. siihen tosiasiaan, että Indus oli ainoa
+virta, missä hän oli nähnyt krokotiilejä, ja että hän eräästä Induksen
+lisäjoesta oli löytänyt samanlajisia lootuskasveja kuin Egyptissä oli.
+
+[63] Mutta ei hän antanut myöten sotilasten uhmalle, ainoastaan
+korkeampien voimien tahdolle. Hän uhrasi uhriteuraita joen rannalla
+ja antoi pappien selittää uhrieläinten sisälmyksien merkit.
+Tarpeetonta sanoa, että ne olivat eteenpäinmarssille epäsuotuisat.
+Jumalan käskylle Aleksanteri oli siis antanut myöten! Muistoksi
+retkestään maan ääreen ja lahjaksi jumalille, jotka olivat johtaneet
+hänet näin kauaksi aina voittaen, hän antoi pystyttää joen rannalle
+kaksitoista alttaria, »suurta kuin valtavimmat tornit». Kerrotaan
+myös, että hän ryhtyi muutamiin muihin toimenpiteisiin herättääkseen
+intialaisissa pelkoa hänen kauhistuttavia mahtikeinojaan kohtaan. Muun
+muassa hänen kerrotaan aitauttaneen leiripaikat, joissa sotilasten
+makuusijat olivat, niin suuriksi, kuin hänen sotajoukkonsa olisi ollut
+jättiläisiä, ja jättäneen jälkeensä jättiläismäisiä asevarustuksia,
+hevosenseimiä ja riimunvarsia, paksuja kuin köysi.
+
+Tällaisiin taruihin on tietysti parasta olla liikaa uskomatta.
+
+[64] Ei tiedetä, kuinka suuret tappiot olivat. Varmasti ovat kuitenkin
+suuresti liioiteltuja eräiden muinaisajan historioitsijani antamat
+tiedot, ettei edes neljäs osa armeijasta päässyt hengissä seikkailusta.
+
+[65] Kun Aleksanteri lähestyi Babylonia, hänen kerrotaan aivan kuin
+aavistaneen onnettomuutta. Kaldealaisten pappien sanotaan varoittaneen
+häntä marssimasta itäpuolelta kaupunkiin, koska siitä koituisi hänelle
+vaaraa. Aluksi hän olikin taipuvainen seuraamaan heidän neuvoaan
+ja kiertämään jättiläiskaupungin, kunnes näkisi sen muurinharjan
+kuvastuvan itäistä taivasta vasten; mutta se olisi merkinnyt suurta
+ajanhukkaa, sillä silloin hänen olisi täytynyt kuljettaa laivoilla
+väkensä. Eufrat nimittäin oli tulvinut yli äyräittensä ja muuttanut
+suuret alueet järviksi. Pelko, että näyttäisi arkailevan — ehkä suurin
+pelko, mitä vastaan urhoollinen mies saa taistella — vaikutti kai myös
+osaltaan.
+
+Aleksanterilla oli myös syytä epäillä, että kaldealaisilla oli omat
+itsekkäät tarkoituksensa pitäessään häntä poissa kaupungista. He näet
+olivat saaneet tietää, että hänellä oli aikomuksena rakentaa uudelleen
+»Baabelin torni». Silloin tietenkin tulot niistä rikkaista maatiloista,
+jotka alkujaan olivat varatut Mardukin temppelin ylläpitoon, menisivät
+uudisrakennukseen. Temppelirakennusten päästyä rappeutumaan papit
+olivat tottuneet elämään itse herkutellen näillä rikkailla tuloilla.
+Nyt he pelkäsivät, että tulisi loppu makeanleivän-päivistä.
+
+Joka tapauksessa, Aleksanteri tunsi mielensä kolkoksi, kun hän sai
+kuulla, että myös eräs kuulu kreikkalainen ennustaja, joka samoihin
+aikoihin oli Babylonissa, oli nähnyt pahaenteisiä merkkejä uhrieläinten
+sisuksissa.
+
+Raskas varjo lankesi myös Aleksanterin loppuajalle, kun hänen paras
+ystävänsä ja neuvonantajansa _Hephaistion_ äkkiä meni manan majoille.
+Hänen surunsa jalon toverin ja aseveikon menettämisen johdosta, jota
+hän itse sanoi toiseksi minäkseen. on verrattavissa Akhilleuksen
+epätoivoon Patrokloksen kuoltua. Tämän jälkeen Aleksanterilla ei
+koskaan ollut oikeata ilonpäivää.
+
+[66] Tämä tapahtui Poseidonin temppelissä Poros-saarella Argoliin
+rannikon edustalla. Temppelin ovat kaivaneet esiin ruotsalaiset
+tutkijat Lennart Kjellberg ja Sam Wide.
+
+[67] _Industrialismi_ (lat. _industria_ = toimeliaisuus), teollisuuden
+ja teollisuusharrastusten vallitsema yhteiskuntatila. —Suomentajan
+huomautus.
+
+[68] Siellä oli monia laajoilla alueilla asuvia kansoja, jotka vain
+nimellisesti tunnustivat suurkuninkaan ja hänen satraappinsa, mutta
+todellisuudessa olivat melkein itsenäisiä. Fryygiassa. Armeeniassa.
+Pontoksessa ja Kappadokiassa oli mahtavia ylimyksiä, jotka
+lujista linnoistaan vallitsivat lukuista orja- ja maaorjaväestöä.
+Muutamilla seuduin oli temppeleitä, joiden tilukset muodostivat
+oikeita hengellisiä ruhtinaskuntia, joilla oli omat, maaorjista ja
+temppeliorjista muodostetut sotajoukkonsa. Strabon mainitsee useita
+tuollaisia pappisvaltioita — niistä yhden Kappadokiassa, jossa oli
+tuhansittain temppeliporttoja — ja hänellä on paljon kerrottavaa
+ylipappien rikkauksista ja kuninkaallisesta käyttäytymisestä.
+
+[69] Hellenistisen maailman pankkilaitos on huomattavasti omaa
+aikaansa vanhempi. Ateenassa se suuresti edistyi 5:nnen vuosisadan
+lopulla e.Kr. Eräs kaupungin huomattavimpia pankkiireja 4:nnellä
+vuosisadalla e.Kr. jätti jälkeensä aikansa olosuhteisiin nähden
+melkoisen omaisuuden, n. 2 500 000 mk. meidän rahassamme. Voi siis jo
+silloin puhua todellisesta kapitalismista.
+
+[70] Yhdellä heistä, järjestyksessä seitsemännellä, ei syyttä ollut
+nimi »Ihramaha».
+
+[71] Amerikkalaiset ovat esim. toimittaneet Kroisoksen vanhassa
+kuninkaanlinnassa kaivauksia.
+
+[72] Jos kulkee teatterin, rivien välissä, huomaa penkeissä useita
+kirjoituksia, jotka ilmoittavat, että yksityiset tai ammattikunnat,
+kuten kultasepät, olivat ennakolta tilanneet määrätyt paikkansa. Oli
+olemassa myös keisarillinen aitio. Keskellä ensi riviä, jokseenkin
+lähellä keisarillista aitiota, on kirjoitus: »Juutalaisten, joita myös
+kutsutaan jumalaapelkääviksi, paikat.» Kirjoituksen arvo on siinä, että
+se osoittaa, ettei Miletoksen juutalaisilla ollut teatteria kohtaan
+sitä vastenmielisyyttä, mikä valliisi heidän ankarasti lainkuuliaisissa
+uskonveljissään. Siis esimerkki siitä, kuinka hellenistyminen oli
+tunkeutunut myös Israelin lasten keskuuteen!
+
+Samaa vapautuneisuutta osoitti myös hienosti sivistynyt
+kreikkalais-juutalainen filosofi Philōn, joka eli Aleksandriassa
+aikana vähän ennen ja jälkeen Kristuksen syntymisen. Hän oli tosin
+oikeauskoinen juutalainen, mutta tulkitsi israelilaisten pyhiä
+kirjoja Platonin ja stoalaisen filosofian avulla ja vaikutti paljon
+kristittyihin kirkkoisiin. Teatteriin nähden hän tunnusti parhaille
+näytelmille kasvattavan merkityksen.
+
+[73] Nämä patsaat vietiin 1800-luvun puolivälissä turvaan British
+Museumiin. Pariisin Louvre-museossa on eräs sali täynnä muita löytöjä
+tästä kuuluisasta temppelistä.
+
+[74] Omituisen kohtalon salliman johdosta ryhdyttiin yhtäaikaa
+Miletoksen ja Apollonin temppelin kaivausten kanssa arkeologisesti
+tutkimaan Persian kuninkaan uljasta linnaa hänen pääkaupungissaan
+Susassa, jonne Dareios kerran oli kasannut Vähän-Aasian kreikkalaisista
+kaupungeista saamansa saaliin. Osa siitä löydettiinkin, muun muassa 90
+kg. painava kuparimöhkäle, joka esitti punnusta kaksine kädensijoineen.
+Vanhoilla miletoslaisilla kirjaimilla kirjoitettu kirjoitus kertoo
+kahden miletoslaisen soturin sen kerran lahjoittaneen voittosaaliinsa
+kymmenyksenä Apollonille.
+
+[75] Kiviin hakattujen temppelin rakennusta koskevien tiedonantojen
+ansiosta tunnemme tämän pyhäkön rakennushistorian paremmin kuin minkään
+muun antiikin rakennustaiteen luomuksen. Näkee, kuinka työtä on tehty
+hitaammassa tai nopeammassa tahdissa sen mukaan, onko Miletoksen
+valtiokassassa vallinnut luode vai vuoksi, ja kuinka se toisinaan on
+melkein kokonaan tauonnut, kun kassa oli tyhjä.
+
+Kalleimpina yksityisien antamista lahjoista voisi mainita 34 yhteensä
+lähes 500 kg. painavaa norsunhammasta, jotka eräs Miletoksen
+lähettiläs Ptolemaioksen luona noin v. 50 e.Kr. lähetti Aleksandriasta
+suuren sisäänkäyntioven koristamiseksi norsunluuuportein. Runsaita
+temppelilahjoja tuli myös Egyptin ja Aasian kuninkailta. Sillä temppeli
+oli laajalti kuulu. Todella kuninkaalliset olivat Seleukos II:n v. 246
+e.Kr. antamat lahjat. Temppelin kalustoluettelot mainitsevat mainioita
+kultasepäntaidon tuotteita. Niissä puhutaan taiteellisesti tehdyistä
+kultamaljoista, pikareista, viinituopeista ja juomasarvista rikkain
+kauriinpää- tai muun aiheisin koristeluin ja jalokiviupottein. Näiden
+lahjoin lisäksi tuli vielä runsaita suitsukelahjoja sekä uhrilahjana
+kaksitoista härkää ja tuhat lammasta.
+
+Minne kaikki ne rikkaudet, jotka tänne oli koottu, ovat joutuneet?
+Opastusta kysymyksen ratkaisuun saamme siitä tosiasiasta, että
+temppelin kalustoluettelotiedot loppuvat 80-luvulla e.Kr. Siihen aikaan
+Välimeren kaikkia rannikkoja rasittivat sisilialaiset merirosvot.
+Varmastikin he ovat olleet täälläkin ja jättäneet jäljelle temppelin
+aarrekammiosta vain paljaat seinät.
+
+[76] Tapahtuma synnytti tavattoman hämmennyksen. Plutarkhos kertoo,
+että »kaikki kaupungin merkkienselittäjät näkivät siinä vielä suuremman
+onnettomuuden enteen. He juoksentelivat ympäriinsä lyöden käsillään
+kasvoihinsa ja huutaen, että tämä päivä ennusti kauheata koettelemusta,
+joka tuottaisi hävitystä ja ryöstöjä yli Aasian.» Tämä luonnollisesti
+selitettiin Aleksanterin Persiansotaretken ennustukseksi.
+
+[77] Hän tapasi myös jätteitä Herostratoksen hävittämästä temppelistä.
+Pilarit olivat lahja kuningas Kroisokselta, joka oli kaiverruttanut
+niihin nimensä. Ephesoksen kaivauksia ovat sitten englantilaiset ja
+itävaltalaiset arkeologit jatkaneet antautuen runsain tuloksin itse
+kaupungin esiinkaivamiseen.
+
+[78] Pergamenttia saadaan valmistamalla erikoisella tavalla nahkaa,
+etupäässä lampaan ja vuohen nahkaa. Aikaa myöten pergamentista tuli
+käytetyin kirjain kirjoitustarveaine ja se säilyi sellaisena läpi koko
+keskiajan, kunnes keksittiin paperi. Pergamentin suuri kestävyys on
+pelastanut monia arvokkaita kirjoja ja tiedoituksia häviöltä.
+
+[79] Itse kreikkalaiset arvelivat, että Apollon oli pelästyttänyt
+barbaarit pois.
+
+[80] Kreikkalaiset näet sanoivat kelttejä galatalaisiksi. Me tunnemme
+nimen Paavalin kirjeistä.
+
+[81] Aiginan oboli oli arvoltaan lähes 40 % Attikan obolia suurempi.
+
+[82] Doura on kaupungin seemiläinen nimi. Se merkitsee »linnaa».
+Europos on kreikkalainen nimi.
+
+[83] Selvä merkki itämaisesta vaikutuksesta helleeniseen väestöön
+on suuri määrä piirtokirjoituksia, jotka puhuvat veljen ja sisaren
+välisistä avioliitoista. Samaa vaikutusta on havaittavissa Egyptissä.
+
+[84] Hänen kuuluisa huudahduksensa »Heurēka!» (Olen sen löytänyt)
+on tullut siivekkääksi sanaksi. Hänen sanotaan sen lausuneen, kun
+hän kerran eräässä Syrakusan kylpylaitoksessa astui täpötäyteen
+kylpyammeeseen ja kylpyvesi sen johdosta virtasi yli reunojen.
+Ihastuneena tekemästään keksinnöstä, niin kerrottiin, hän oli ilkoisen
+alastomana juossut kaupungin katuja kotiinsa ja ryhtynyt laskemaan ja
+punnitsemaan.
+
+Keksintö oli lajiaan yhtä yksinkertainen, mutta myöskin yhtä merkitsevä
+kuin Newtonin lähes kaksi vuosituhatta myöhempi vetovoimalain
+keksiminen, johon hänet kertoman mukaan johti omenan putoaminen.
+Minkä merkillisen asian perille Arkhimedes siis tuolloin oli päässyt?
+Sen, että hänen ruumiinsa tunki tieltään oman tilavuutensa suuruisen
+vesimäärän. Tämä ajatus oli silloin välähtänyt kuin salama hänen
+aivoissaan. Ja mihinkä hän keksinnöllään lähinnä oli päässyt? Asia
+oli näin. Hänen sukulaisensa ja ystävänsä, viisas kuningas _Hierōn_,
+joka erinomaisella tavalla hallitsi Syrakusaa kolmannen vuosisadan
+jälkipuoliskolla e.Kr., oli hovi-jalokivisepältään tilannut kultaisen
+kruunun, mutta epäili, että mies oli pettänyt sekoittamalla joukkoon
+liian paljon hopeaa. Mutta miten voitaisiin petos todistaa? Kuningas
+kysyi neuvoa Arkhimedeeltä, joka lupasi perusteellisesti harkita asiaa.
+
+Jos suuri matemaatikko olisi voinut vain laskea kruunun tilavuuden,
+niin sitten olisi ollut yksinkertainen asia katsoa, painoiko se niin
+paljon, kuin sen piti, jos se kerran oli puhdasta kultaa. Mutta
+kuningaskruunu kaikkine koristeilleen on perin mutkikas esine. Miten
+voida saada selville sen tilavuus? Tämä oli juuri suuri pulma — kunnes
+Arkhimedes astui siihen kylpyaltaaseen, josta äsken näimme hänen pois
+hypähtävän. Silloin selvisi hänelle muutamassa silmänräpäyksessä, että
+jos hän upotti Hieronin kruunun astiaan, joka oli piripinnallaan täynnä
+vettä, ja mittasi sitten poisvaluneen vesimäärän, niin hänellä oli
+kruunun tilavuus eittämättömän selvillä. Senvuoksi hän voikin syystä
+huudahtaa »Heureka!» ei vain siitä syystä, että kykeni nyt mittaamaan
+Hieronin kruunun tilavuuden, vaan siitä syystä, että hän oli saanut
+selville erään fysiikan peruslaeista.
+
+Niin toteutuu alinomaa se tosiasia, että missä arki-ihminen vain
+_näkee_ harkitsematta, siinä nero keksii sellaisia, jolla voi olla
+mullistava merkitys kehitykselle.
+
+[85] Täten otamme nyt jäähyväiset Arkhimedeeltä kohdataksemme hänet
+jälleen hänen elämänsä ehtoolla, jolloin hänen kotikaupungillensa oli
+kysymyksessä ollako vai eikö olla vapaana yhteiskuntana.
+
+[86] Erinomainen on äskettäin jälleen kuntoon pantu Lundin tuomiokirkon
+konstikello.
+
+[87] Muuan myöhäiskreikkalainen kirjailija noin 500 seutuvilla
+j.Kr. on kirjoittanut kiintoisan kuvauksen veden käyttämästä
+konstikellosta, joka oli hänen omassa kotikaupungissaan, suuressa
+kauppa- ja merenkulkukaupungissa Gazassa etelä-Palestiinassa.
+Kellotaulussa, jos sitä niin voi nimittää, oli päällekkäin kaksi
+riviä ovia, kaksitoista kummassakin rivissä. Alempi rivi oli _päivän_
+kahtatoista tuntia varten, ylempi _yön_. Kellotaulun ulkopinnalla
+liikkui verkalleen auringonjumalan kuva ja pysähtyi aina täyden tunnin
+kohdalla järjestyksessä kunkin oven eteen. Samassa astui kunkin
+kahdentoista päivätunnin täyttyessä ovesta esiin Herakleen kuva, joka
+suoritti sankarin kahdestatoista tunnetusta urotyöstä yhden. Kun
+hän oli täyttänyt tehtävänsä, hänet seppelöi kotka, joka istui oven
+yläpuolella. Sitten Herakles kumarsi ja vetäytyi pois. Kellonlyömätkin
+ilmaistiin. Alempana kellotaulussa oli näet niin ikään Herakleen kuva,
+joka nuijallaan löi leijonantaljaansa niin monta kertaa, kuin oli
+tuntien määrä. Ylimpänä oli hirviön pää, joka kellon lyödessä pyöritti
+silmiänsä — katsojain kauhunsekaiseksi ihmetykseksi.
+
+Myöskin ylemmän rivin ovet avautuivat täysillä kellonlyömillä. Mutta
+kun tällöin oli pimeätä, näytelmä rajoittui siihen, että oviaukosta
+näkyi valoa Herakleen lyödessä samalla lyöntinsä leijonantaljaansa.
+
+Joukko muita kuvia lisäsi näytelmän eloa ja vaihtelua. Niinpä m.m.
+metsänjumala Pān heristi korviansa kellon kumahtaessa luullen
+kuulevansa rakkaan Ēkhōnsa äänen. Ja kun päivä oli päättynyt ja
+Herakles suorittanut urotyönsä, niin silloin kellon torvensoittaja
+puhalsi iltasoittonsa. Samassa astui esiin myöskin kaksi
+palvelijaa, jotka ojensivat sankarille pesuvadin, kannun vettä ja
+partaveitsihioimen ja kattoivat hänelle aterian.
+
+[88] Terävä ja laajakatseinen Hermann Diels.
+
+[89] _Hemisfääri_ (kreik. _hemi_ = puoli, ja _sphaira_ = pallo)
+pallonpuolisko. — Suomentajan selitys.
+
+[90] Ks. Svenska folkets underbara öden I, 51 (2. painoksessa s. 57)
+— Pytheaan ensiksi mainitsema Thule oli jokin suuri saari Euroopan
+luoteiskulman edustalla; myöhemmät kirjailijat tarkoittavat sillä
+yleensä äärimmäisiä pohjoista seutua (_ultima Thule_). _Ultima Thule_
+kuvaannollisesti: syrjäinen perukka. — Suomentajan selitys.
+
+[91] _Vivisektio_ (lat. _vivus_ — elävä ja _sectio_ = leikkaus)
+elävältäleikkaus tutkimustarkoituksessa. — Suomentajan selitys.
+
+[92] _Narkoottinen_, tunnottomuutta ja tiedottomuutta synnyttävä. Kr.
+_narkōsis_ tunnottomuuden ja tiedottomuuden tila. - Suomentajan selitys.
+
+[93] Välimerenmaissa kasvava perunamainen kasvi, joka jo muinaisaikaan
+oli suuressa maineessa maagillisista vaikutuksistaan, sitä oli tapana
+sekoittaa lemmenjuomiin y.m.s.
+
+[94] Villiytyneenä tavataan tätä kasvia erään pienen joen varsilla
+lähellä Syrakusaa ja Trasimenus-järven rannalla keski-Italiassa.
+
+[95] Nämä jätekasat muodostavat suuria, 20—70 metrin korkuisia kumpuja,
+jotka ovat luonteenomaisia egyptiläiselle maisemalle. Niissä on
+saviastiain siruja, hiiltä, tuhkaa, olkia ja hyyskää, mikä on sinne
+kertynyt aikojen kuluessa. Sinne on myöskin heitetty joukoittain
+hylkypapereita virkamiesten arkistoista ja yksityishenkilöiden laskuja,
+kirjeitä ja välikirjoja. Egyptin kuivan ilman ja sadeköyhyyden ansiosta
+nämä paperit ovat säilyneet vuosituhansia sellaisissa seuduissa, missä
+eivät Niilin tulvat eikä pohjavesi ole voineet niitä saavuttaa.
+
+Näiden valtavien jätekasojen kaivamista on ennen kaikkea kiirehtinyt
+lannoitusaineen tarve nykyisessä Egyptissä, sittenkuin siellä on alettu
+viljellä sokeriruokoa ja pumpulipensasta. Nämä kasvit imevät näet maan
+niin puhtaaksi, että sitä on lannoitettava joka vuosi, ja oivallista
+lannoitusainetta on noissa tunkioissa. Eikä ole suurta vaaraa, että
+fellah lantalöytöjä tehdessään tuhoaisi arvokkaita käsikirjoituksia,
+sillä hän tietää nykyisin niiden suuren rahallisen arvon.
+
+[96] _Makulatuuri_ (lat. _maculare_ = tahrata), hylkypaperi. [Suoment.
+huomautus.]
+
+[97] Petesoukhos oli ilmeisesti »ylhäisin» pyhistä krokotiileistä.
+
+[98] Voimme lisäksi antaa sen tiedon, että hänen toinen vaimonsa toi
+myötäjäisinä 40 drakmaa puhdasta rahaa, kaksi korvarengasta, joiden
+arvo oli 120 drakmaa, ja vaatteita 12 drakman arvosta. Ja me voimme
+seurata avioliiton kehitystä parinkymmenen vuoden ajan.
+
+[99] Sotilaiden täytyi itsensä kustantaa aseensa ja varusteensa.
+
+[100] Hauska pikkupiirre: Poika aloittaa lähettämällä tervehdyksen
+»Theonille, hänen pojaltansa Theonilta». Mutta osoitteeseen hän
+kirjoittaa: »Theonille, hänen pojaltansa Theonaalta». Tässä hän käyttää
+siis lempinimeään: »Pikku Theon», ajatellen ilmeisesti, että se
+vaikuttaisi paremmalta.
+
+Joukko kirjeen omituisia käänteitä kuuluu ilmeisesti sen ajan poikain
+kieleen. Oikeinkirjoituksen ja kieliopin salaisuuksiin luo neropatti
+ei ole juuri syvälti perehtynyt, mutta sitä paremmin hän osaa tehdä
+ivallisia huomautuksia.
+
+[101] Kirje on kristityltä ajalta, toiselta vuosisadalta j.Kr.
+
+[102] Ilmaus on tyypillinen egyptiläiselle. Vielä tänäkin päivänä hän
+kuolee siihen paikkaan, ellei saa toivomustaan täytetyksi.
+
+[103] Tässä yhteydessä voi olla kiintoisaa saada tietää, että vanhin
+tunnettu kreikkalainen kirje on neljännellä vuosisadalta e.Kr.
+Kirjoituspaperi on hieman omituista: lyijylaatta. Kirjeen tulkinnut
+kielimies on suorittanut oikean urotyön lajiaan — niin epäselvä
+kirje oli. Sanat kuuluvat näin: »Mnesiergos lähettää kotona oleville
+tervehdyksensä ja parhaat toivotuksensa ja ilmoittaa, että hän
+puolestaan voi hyvin. Jos ehkä haluaisitte lähettää minulle peitteen
+tai lampaan tai vuohen taljoja, tavallisia, yksinkertaisia, ei
+nahkareunuksisia. ja vahvat kengänpohjat! Tilaisuuden tullen lähetän ne
+takaisin.»
+
+Eihän tämä kirje ole sen merkillisempi. Mutta kuitenkin...
+
+[104] _Kolossi_ (kreik. _kolossos_) jättiläiskuvapatsas. [Suomentajan
+selitys.]
+
+[105] Käsikirjoitusta säilytetään nyt Kairon museossa.
+
+[106] Komediaan »Linnut» kirjoittamassaan jälkisanassa; tässä
+näytelmässä hän itse on jäljitellyt Aristophanesta.
+
+[107] Ks. Svenska folkets underbara öden VI: 273.
+
+[108] Hän oli kenties syntynyt Kos-saarella, mutta vietti suurimman
+osan elämäänsä Sisiliassa.
+
+[109] Paimenhuilu, jossa on monta, useimmiten seitsemän, eripitkää
+pilliä, vahalla vierekkäin kiinnitettyinä.
+
+[110] Sananparsi.
+
+[111] Rikkauden jumala, Demeterin poika. Koska hän antoi lahjojansa
+erotusta tekemättä, luultiin Zeuksen hänet sokaisseen.
+
+[112] _Pieridit_, laulunjumalatarten, muusain lisänimi, joka johtui
+siitä, että heitä palveltiin Pierian maakunnassa Makedoniassa.
+
+[113] Askeettinen ankaruus teki muutamista Pythagoraan oppilaista monen
+silmissä naurettavia olioita.
+
+[114] Syrakusalaisina rouvat puhuivat leveää ja kovaa doorilaista
+murretta.
+
+[115] Kreikan kuuluisimpia sankareita.
+
+[116] Zeus oli Kronoksen poika.
+
+[117] _Parodia_ (kreik. _parode_) ivamukailu. [Suoment. huomautus.]
+
+[118] Sipulinvihreä.
+
+[119] Murujen kähveltäjä.
+
+[120] Kronoksen poika.
+
+[121] Polybios eli noin 201—120 e.Kr.
+
+[122] Maan nimi johtuu nimimuodosta _Tusci_ = _Etrusci_.
+
+[123] Kenties luultavammin joltakin Vähän-Aasian rannikon
+edustalla olevalta saarelta. On oletettu heidän olevan Leninoksen
+esikreikkalaisten tyrseenien heimolaisia; sieltä on löydetty eräs
+kirjoitus kielellä, joka tuntuu olevan sukua etruskien kielelle.
+Etruskilaisissa kaupungeissa parhaillaan käynnissä olevat kaivaukset
+ovat antaneet voimakasta tukea sille teorialle, että etruskit ovat
+ensin tulleet nykyisen Toskanan länsirannikolle ja että heidän
+sivistyksensä on sieltä levinnyt pohjoiseen.
+
+[124] Itämaiden muistoa ovat myös ne kovakuoriaiset, joita on löydetty
+suurin joukoin Etruriasta. Monet niistä on tehty Egyptissä, toiset
+ovat kotimaisia ja tehdyt erikoiseen, enemmän karkeatekoiseen tyyliin,
+joka viittaa kotimaiseen joukkotuotantoon. Näistä kovakuoriaisista
+on osa puhtaita mukailuja välistä paremmin välistä huonommin
+jäljiteltyine egyptiläisine hieroglyfeineen; mutta monissa on myöskin
+etruskinkielisiä piirtokirjoituksia.
+
+[125] Mutta suullisen perimätiedon aikoina satuaihe vuosisatain
+kuluessa helposti muuntuu. Mielenkiintoinen esimerkki tästä on
+Odysseus-taru, joka etruskien suussa on osittain sulautunut yhteen
+heidän omien kotoisten satujensa kanssa. On olemassa nimittäin
+Odysseusta, joka paikoitellen poikkeaa Homeroksen kertomasta. Tämän
+sadun mukaan sankari, kun hän tuli kotiin Ithakaan ja sai kuulla,
+kuinka olot ja elot olivat kotona, sydämistyi niin, että heti
+lähti pois ja purjehti Italiaan, jonne asettui asumaan erääseen
+keski-Etruriassa Trasimenus-järven rannalla olevaan kaupunkiin. Tämän
+kaupungin kreikkalaismuotoinen nimi oli _Gortyn_, latinalainen
+Cortona. Mutta tämä Cortonan Odysseus kuvataan kovin erilaiseksi
+kuin homeroslainen: hän oli kiukkuinen ja lavertelevainen mies, joka
+pääasiallisesti tahtoi vain nukkua. Hänen etruskilainen nimensä oli
+Nanos, joka merkinnee »harhaileva».
+
+On päivänselvää, että Cortonan etruskeilla on ollut satu ympäriinsä
+harhailevasta Nanos-nimisestä sankarista, joka lopulla asettui asumaan
+Cortonaan. Ja koska hänen elämänsä muistutti suuresti Odysseuksen
+elämää, niin hän on ajan mittaan perimätiedossa sulautunut samaksi
+sankariksi. Näin ja samankaltaisin tavoin etruskit ovat työskennelleet
+edelleen muodostellen kreikkalaista satu- ja taruainehistoa.
+Roomalaiset saivatkin kenties useat jumalhahmonsa pikemminkin
+etruskeilta kuin suoraan kreikkalaisilta.
+
+[126] Muinaisen etruskilaisen Caeren kaupungin haudat antavat meille
+selvän kuvan siitä, miltä etruskien asunnot sisältäpäin näyttivät.
+Näissä hautakammioissa on löysään, helposti käsiteltävään karstakiveen
+kuvattuna sisustuksen pienimmätkin yksityiskohdat. Työssä on
+huolehdittu kuolleitten viihtymisestä siinä määrin, että karstakiveen
+on kuvattu myöskin sänkyjä, tuoleja ja jalkajakkaroita. Ja seinille on
+koristukseksi ripustettu kilpiä ja muita aseita, aivan samalla tavoin
+kuin meille on tuttua antiikin kirjailijain kuvauksista.
+
+[127] Vuoteen 1922 saakka oli kaupungin nimi Cornéto.
+
+[128] Tosin on eräs loistava poikkeus, nimittäin muuan muumioside
+etruskilaisin tekstein, jonka sanotaan sisältävän noin 1500 sanaa. Se
+löydettiin Aleksandriassa, erään kuolleen etruskin ympäri kiedottuna.
+Sen arvo vähenee kuitenkin senvuoksi, että sanojen luku itse asiassa,
+johtuen lakkaamattomista toistamisista, supistuu kolmanteen osaan ja
+että myöskin tämän asiakirjan arvellaan suurimmaksi osaksi sisältävän
+nimiä — tässä tapauksessa jumalien nimiä. Teksti näyttää olevan samaa
+tyyliä kuin egyptiläisen kuolonkirjan.
+
+[129] Kyme oli hyvin vanha kreikkalainen kolonia. Mielenkiintoiset
+hautalöydöt, joita on äskettäin tehty, viittaavat siihen, että se on
+perustettu noin v. 800 e.Kr.
+
+[130] Kreik. _Aineias_.
+
+[131] Myöskin rikollinen mies rangaistiin. Vuonna 216 esim. erästä
+alempiarvoista pappismiestä, joka oli vietellyt vestaalittaren,
+ylipappi ruoski julkisesti, kunnes hän heitti henkensä.
+
+[132] Montelius määrittelee vanhimpien tunnettujen Tiberin kylien
+syntymäajan vuosien 1200 ja 1350 välille e.Kr. Vähintään syntymisajaksi
+vuosien 1200 ja 1350 välille e.Kr. Vähintään näin vanha pitäisi siis
+Rooman olla.
+
+[133] Siinä tapauksessa on kaupunki saanut nimensä Tiberin vanhasta
+nimestä: _Rumo_, sama sana kuin _Strymon_, muinaispohjoismainen
+_straum_, ruots. _ström_. Samasta alkuperästä johtuu suomalainen
+kaupunginnimi _Rauma_ (ruotsiksi _Raumo_).
+
+[134] Meidän päiviemme Roomassa tuskin huomaa kukkuloita. Selityksen
+siihen antaa se valtava hävitys, joka useita kertoja vanhalla-
+ja keskiajalla on kohdannut kaupunkia. Niin yleinen hävitys kuin
+gallialaissodan aikainen vuonna 387, on tietysti ainutlaatuinen, mutta
+esim. keisari Neron aikana tuhoutui suuri osa kaupunkia tulipalossa.
+Kaikkien tällaisten tapausten jälkeen rakennettiin uusia kaupunginosia
+vanhojen jäljellä olevien raunioitten päälle. Tällä tavoin kukkuloitten
+välillä maa on ainakin paikoittain kohonnut kymmenkunnan metriä.
+
+[135] Tätä uhria nimitettiin _suovetaurilia_. Latinaksi on nimittäin
+sika _sus_, lammas _ovis_ ja sonni _taurus_.
+
+[136] Sitä ei pidetä Servius Tulliuksen toimeenpanemana, vaan 6:nnella
+ja 5:nnellä vuosisadalla e.Kr., siis kuninkuuden poistamisen jälkeen,
+asteettain tapahtuneen kehityksen tuotteena. Servius Tulliuksen
+uudistus oli tämän käsityskannan mukaan yksinomaan rahataloudellinen ja
+sotilaallinen. Sen tarkoituksena oli hankkia kaupungille järjestetty
+verotuslaitos ja sotalaitos — armeija, jossa palvelisi koko kansa eikä
+ainoastaan vanhat suvut.
+
+[137] Tämän mielipiteen esitti kuitenkin jo vuosisata sitten
+tanskalaissyntyinen, sittemmin saksalainen Rooman historian tutkija
+Niebuhr, joka on ensimmäinen todellisesti suuri tieteellinen kriitikko
+Rooman historian kirjoittajien parvessa. Niebuhrilla oli laaja
+oppineisuus ja lukeneisuus. Mutta ei siinä kyllin: hän oli myöskin
+nero tieteessään — historiallinen aisti oli hänellä myötäsyntyistä.
+Kritiikissään hän oli samalla kertaa terävä ja hienotunteinen.
+Sentähden hän ei pysähtynyt tutkimuksissaan kielteisiin tuloksiin;
+hän ei hellittänyt tehtävästään, ennenkuin hän oli onnistunut
+todennäköisyyden tietä ja vertailun avulla hahmoittelemaan
+historiallisen tapahtuman totuudenmukaisen kulun. Kun hän jonkun
+antiikin kirjailijan teoksessa sattui tapaamaan kertomuksen, joka oli
+aivan mahdoton, hän ei sanonut tähän tapaan: »Tämä on aivan tolkutonta
+ja täytyy siis hylätä.» Ei, hän sanoi: »Tämä on kyllä tolkutonta, mutta
+se voi aiheutua kertojamme väärinkäsityksestä, sillä myöhäisemmät
+kirjailijat ovat vanhempia lähteitä ajattelemattomasti kopioineet
+tai on perimätieto ne virheellisinä esittänyt.» Ja sitten ei Niebuhr
+väsynyt, ennenkuin hän oli osoittanut, mistä tietolähteen väärinkäsitys
+aiheutui, ja ennenkuin hän oli kuorinut esille totuuden tai ainakin
+todennäköisyyden ytimen näköjään aivan tolkuttomasta kertomuksesta.
+»Kuten yökulkija» — hänen omat sanansa — »hän hapuili tällä tavoin
+perille läpi Rooman aikakirjojen.»
+
+[138] Niin kriitillinen ja nykyaikainen tutkija kuin Beloch ei
+kuitenkaan ole oikein taipuvainen uskomaan etruskien hallinneen
+Roomaa, ainakaan ei niin likeisessä ajassa kuin Tarquiniusten päivinä.
+Hän viittaa siihen tosiseikkaan, että ei ole löydetty yhtä ainoata
+etruskilaista hautaa Roomassa ja sen lähimmässä ympäristössä.
+
+[139] Raippanippu: fascis, on meidän päivinämme jälleen tullut
+käytäntöön Italian fascistien tunnusmerkkinä.
+
+[140] Mommsenin mielestä konsulin viran kollegiaalisuus on antanut
+aiheen satuun, että Rooman perustajia oli kaksi.
+
+[141] Hän eli vuosien 59 e.Kr ja 17 j.Kr. välillä ja kirjoitti
+kiehtovassa muodossa, vaikkakin kertomaansa terävämmin kritikoimatta
+Rooman historian kaupungin perustamisesta aina vuoteen 9 e.Kr. asti.
+Hänen teoksensa käsitti jopa 142 kirjaa, joista meille ovat säilyneet
+kirjat 1—10, 21—45 sekä katkelma 91:nnestä kirjasta.
+
+[142] Mutta jos meillä on kriitillisyyteen taipumusta, niin kysymme:
+Kuinka voi Brutuksella heti Tarquiniuksen karkoituksen jälkeen olla
+täysikasvuisia poikia, kun hän tyrannin kukistamisen aikana itse oli
+vielä nuorukainen? Tässä on yksi vanhojen kuningastarujen monista
+ajanlaskullisista epätodenmukaisuuksista, joita Niebuhrin nuorempi
+aikalainen ja Rooman historian lähteitten kriitillisen tutkimuksen
+jatkaja, nerokas Schwegler on esittänyt.
+
+Tällaisten Schweglerin osoittamien mahdottomuuksien joukosta
+mainittakoon, että erään Rooman kuninkaan Ancus Marciuksen puolison
+olisi pitänyt elää niin kunnioitettavaan ikään kuin 115 vuoden
+vanhaksi, että Tarquinius Superbuksen olisi pitänyt olla täyttänyt
+54 vuotta, kun hän syöksi vallasta Servius Tulliuksen, vieläpä
+Liviuksen esityksen perusteella 70 vuoden taakka harteillaan. Niihin
+aikoihin, jolloin Tarquinius itse karkoitettiin Roomasta, hän olisi
+jälkimmäisessä tapauksessa ollut sangen kypsynyt mies, yli 90 vuotta
+vanha, ja hän olisi ehtinyt 108 vuoden ikään, silloin kuin hän taisteli
+eräässä taistelussa roomalaisia vastaan.
+
+Jo Newton osoitti enemmän kuin kaksi vuosisataa sitten sen kertomuksen
+mahdottomuuden, että Rooman seitsemän kuningasta olisivat hallinneet
+yhteensä yli 240 vuotta, keskimäärin noin 35 vuotta kukin. Kaikki
+kokeet selittää niin pitkää hallitusaikaa murskautuvat siihen
+tosiasiaan, että he olivat vaalikuninkaita, astuivat siis hallitukseen
+vasta kypsyneessä iässä, että vain kaksi heistä kuoli luonnollisella
+kuolemalla ja että viimeinen heistä eli viisitoista vuotta
+kuninkuudesta erottamisen jälkeen.
+
+[143] Cocles merkitsee: »Silmäpuoli».
+
+[144] Sana _patricius, patriisi_, johtuu sanasia _pater_ = isä; ja
+valtion isiä olivat ne, jotka muodostivat »vanhojen neuvoston»;
+senaatin, jonka jäsenet olivat kuninkaan neuvonantajia.
+
+[145] Korkein aliupseeriarvo roomalaisessa legioonassa (rykmentissä).
+
+[146] Toisen olettamuksen mukaan kansantribunaatti syntyi vuonna 471
+e.Kr. Rooman muuttumisen yhteydessä kaupunkivaltiosta valtioksi,
+johon myöskin ympärillä olevan maaseudun väestö liitettiin. Tämän
+muutoksen johdosta jaettiin nimittäin maaseutukin tribuksiin, kuten
+itse kaupunkikin oli jaettu. Tämän kaupunkivaltion ahtaitten rajojen
+poistamisen olisi samalla kertaa pitänyt aiheuttaa talonpoikien
+vapauttaminen, puolivapaitten talonpoikien muuttuminen vapaiksi ja
+itsenäisiksi. Vain askel askeleella, Edvard Meyer sanoo, kehittyi
+kansantribunaatti täyteen mahtiasemaansa, jonka se saavutti vasta
+kolmannella vuosisadalla e.Kr.
+
+[147] Kotijumalat.
+
+[148] Tarinat Coriolanuksen myöhemmistä vaiheista ovat kuitenkin
+erilaisia. Erään toisen perimätiedon mukaan hän olisi itse päättänyt
+päivänsä myrkyllä; kolmannen tarinan mukaan hän kuoli korkeaan ikään
+ehtineenä, mutta olisi usein vanhoilla päivillään valitellut, että hän
+vasta ukkona oikein tunsi maanpaon kirouksen.
+
+[149] Latinalaiset sanat _decem_: kymmenen ja _vir_: mies.
+
+[150] _Heroinen_, sankarillinen, sankari. Suoment. huomautus.
+
+[151] Vuonna 325 e.Kr. tuli jälleen voimaan vanha laki, jota pidettiin
+Servius Tulliuksen säätämällä, että velallisen piti vastata lainasta
+omaisuudellaan, vaan ei ruumiillaan.
+
+[152] Myöhemmin alennettiin korko puoleen ja kiellettiin erinäisissä
+tapauksissa, jota kieltoa luonnollisesti yhtä vähän voitiin
+käytännössä pitää voimassa kuin ylintä määrääkään. Myöhemmällä ajalla
+laillistutettiin 12 % korkeimmaksi koroksi.
+
+[153] Samoin sodassa. Siellä oli konsuleilla mukana pyhiä kanoja,
+joiden syömistavallaan luultiin ennustavan lähestyvän taistelun
+tulosta. Jos ne ahnaasti nielivät jyvät, joita niille siroiteltiin, se
+oli hyvä enne, ja sotilaat kävivät voitonvarmoina taisteluun. Ja mikään
+ei vaikuta niin paljon voittoon kuin itseluottamus.
+
+Kerran ensimmäisen puunilaissodan aikana tapahtui ennen erästä
+meritaistelua, että kanat eivät ollenkaan tahtoneet syödä. Komentava
+konsuli, joka ei ollut taikauskoinen, vihastui ja huudahti: »No, jos ne
+eivät halua syödä, niin ne saavat juoda», ja heitti linturaukat mereen.
+Tietysti hän sai viholliselta selkäänsä.
+
+Jos hän olisi ollut ymmärtäväinen, hän olisi sen sijaan huolehtinut,
+että pyhillä eläimillä olisi ollut hiukaisevan nälkä. Viisas kanojen
+hoitaja vaikuttaa siihen paljon, ja ajatteleva sotapäällikkö arvioi
+myöskin sellaisen miehen strategisen merkityksen suureksi.
+
+[154] Mielialaa kuvaava kohtaus sattui muutamia vuosia patriisien ja
+plebeijien täydellisen tasa-arvoisuuden toteuttamisen jälkeen. Muuan
+patriisinainen, jonka mies oli Rooman arvossapidetyimpiä plebeijejä,
+tuli epäsäätyisen avioliittonsa perusteella syrjäytetyksi aatelisten
+piirien seuraelämästä ja häneltä kiellettiin pääsy heidän viattomuuden
+jumalattaren kunniaksi viettämiinsä juhliin. Tästä seurasi, että
+tämän jälkeen saatiin Roomaan aatelinen ja porvarillinen viattomuuden
+jumalatar!
+
+[155] Merkitsee »kiharatukka».
+
+[156] Suuri pohjoisamerikkalainen kaupunki Cincinnati säilyttää hänen
+muistoansa. Se on nimittäin saanut nimensä Yhdysvaltojen Cincinnatuksen
+mukaan: Georg Washingtonin, joka on uuden maailman esikuva
+epäitsekkäästä valtiomiehestä ja isänmaansa vapauden pelastajasta.
+
+[157] Vuonna 439 e.Kr.
+
+[158] Alppien takainen Gallia (roomalaisten kannalta).
+
+[159] Tämänpuoleinen Gallia.
+
+[160] Hyperborealaiset, kreikk. tarustossa kansa, jonka luona Apollon
+oleskeli talvikuukaudet, »pohjanperäläiset». — Suomentajan huomautus.
+
+[161] Marmori ja keltavalkea travertiini — kalkkikivi, josta m.m.
+Pietarinkirkko on rakenneltu — tulivat rakennusaineena käytäntöön
+oikeastaan vasta keisari Augustuksen aikana. Sitä ennen käytettiin
+julkisiin rakennuksiin melkein yksinomaan helposti käsiteltävää, mutta
+synkkää karstakiveä.
+
+[162] Rooman Forum oli alkujaan soinen laakso kahden ensiksi rakennetun
+kukkulan, Palatinuksen ja Capitolinuksen välissä. Että kukkulat
+voisivat kasvaa yhteen kaupungiksi, täytyi suomaa kuivata. Tarun
+mukaan voimakkaan etruskilaissuvun kuninkaat suorittivat tämänkin
+työn. Purosta, joka ennen juoksi Forumin läpi, tuli salakanavoimista
+suoritettaessa Rooman pää-likaviemäri, kuuluisa Cloaca maxima.
+
+
+[163] Vegetius. Hän eli noin vuonna 400 j.Kr.
+
+[164] Ks. Svenska folkets underbara öden I: 67—69.
+
+Toinen kohtaus, joka valaisee suhdetta roomalaisen ja hänen poikansa
+välillä, kannattaa kuitenkin tässä yhteydessä esittää. Diktaattori
+Manlius teki itsensä vuonna 363 kovuudellaan niin vihatuksi, että
+kansantribuunit asettuivat vastarintaan ja pakottivat hänet luopumaan
+diktaattorin vallasta. Ja kun hän oli vallasta luopunut, eräs
+kansantribuuni haastoi hänet oikeuteen. Todistuksena Manliuksen
+julmuudesta syyttäjä esitti, että hän oli lähettänyt poikansa maalle ja
+teettänyt hänellä siellä rengin töitä vain sentähden, että nuorukaisen
+oli vaikea ilmaista ajatuksiaan.
+
+Nämä syytökset kiihoittivat kaikkia, myöskin diktaattorin poikaa —
+vaikka toisella tavoin, kuin kansantribuuni oli olettanut. Eräänä
+aamuna aikaisin nuorukainen menee kansantribuunin kotiin ja pyytää
+saada puhua hänen kanssaan yksityishuoneessa. Hänet lasketaan heti
+sisään, sillä tribuuni luulee, että nuorukaisella on ilmoiteltavana
+jotakin uutta valitusaineistoa isää vastaan.
+
+Kun nyt molemmat miehet seisovat ilman todistajia vastakkain, vetää
+nuorukainen esille puukon ja pakottaa kansantribuunin valallisesti
+lupaamaan, että hän antaa kanteen diktaattoria vastaan raueta.
+
+Kun tapaus tuli tunnetuksi yleisemmin, herätti, kuten Livius kertoo,
+koko kansan ihmettelyä, ettei isän liiallinen kovuus ollut kyennyt
+tukahduttamaan pojanrakkautta nuorukaisen sydämessä. Tämä ihmettely
+vaiensikin vaatimuksen, että kovasydäminen diktaattori oli tuomittava.
+
+[165] Hänen miehuudenikänsä sattui siihen aikaan, jolloin roomalaiset
+laskivat valtansa alle Makedonian ja Kreikan. Sodan aikana vietiin
+hänet panttivankina Roomaan, ja täällä mahtava ja vaikutusvaltainen
+Scipioiden perhe mielistyi niin häneen, että hän joutui läheisesti
+kosketuksiin johtavien valtiomiesten kanssa ja perusteellisesti oppi
+tunteinaan Rooman valtion ja sen historian. Sentään hän ei kuitenkaan
+unohtanut omaa isänmaataan. Tietysti hän käsitti, että kreikkalaisien
+ei kannattanut potkia tutkainta vastaan, mutta vaikutusvaltaisten
+suhteittensa perusteella hän voi sen sijaan Roomassa tehdä Hellaalle
+suuria palveluksia ja lieventää sen onnettomuutta. Hän kuoli noin
+vuonna 120 e.Kr. kahdeksankymmenvuotiaana.
+
+Suuressa teoksessa, joka käsitti 10 kirjaa, hän on kertonut Rooman
+historian puunilaissodan ajoilta, osaksi sellaista, jossa hän on
+itse ollut mukana. Esikuvanaan hän piti historiankirjoituksessaan
+opettajaansa Thukydidestä, peloponnesolaissodan mestarillista kuvaajaa.
+
+Polybioksen arvokkaista ja luotettavista teoksista on vain viisi
+ensimmäistä ja osa kuudetta kirjaa säilynyt. Muutoin on olemassa vain
+katkelmia.
+
+[166] Korkein tuomari.
+
+[167] Sensorit johtivat verollepanoa, joka oli roomalaisten
+kansalaisoikeuksien pohjana; he olivat myöskin jonkinlaisia eforeja,
+jotka voivat leväperäisiltä ja rikollisilta kansalaisilta ottaa pois
+äänestysoikeuden ja erottaa arvottoman senaatista. Sitäpaitsi heillä
+oli eräänlaatuisia valtiotaloudellisia tehtäviä.
+
+[168] Annan, että antaisit.
+
+[169] Nimi johtuu yhtymästä Iov-pater = Zeus pater.
+
+[170] Tämä kuuluisa temppeli tuhoutui tulipalossa vuonna 83 e.Kr. Se
+rakenneltiin uudelleen helleeniseen tyyliin kaunisteltuna muutamilla
+marmoripylväillä, ensimmäisillä, jotka esiintyvät roomalaisessa
+rakennuksessa. Sittemmin se paloi useita kertoja ja kohosi joka kerta
+tuhasta entistä ehompana.
+
+[171] Yli 30 000 sellaista on tähän asti löydetty, ja löytöjen luku
+kasvaa vuosi vuodelta.
+
+[172] Vanhin säilynyt senaatinpäätös, yksi arvokkaimpia
+todistuskappaleita rooman kielestä ja Rooman hallitusmuodosta,
+on vuodelta 186 e.Kr. Se käsittelee _Bakkhoksen_ palvelusta
+eli Dionysosmysterioita, joita siihen aikaan alettiin käyttää
+kaikenlaatuisiin humpuuki- ja ilkivaltatarkoituksiin herkkäuskoisten
+keskuudessa ja jotka alkoivat tulla vaarallisiksi sekä siveydelle
+että yleiselle turvallisuudelle. Senaatti tarttui asiaan ja päätti
+ryhtyä hyvin jyrkkiin dionysilaisten jumalanpalvelusyhdistyksien
+rajoituksiin. Tämä päätös tuli kaikkien italialaisten kuntien
+merkityttää pronssitauluihin, jotka tuli asettaa yleisesti nähtäviksi
+ja noudatettaviksi. Sellainen taulu on löydetty Calabriassa muinaisen
+roomalaisen siirtokunnan asuinpaikalta.
+
+[173] Vaikka Fabius oli roomalainen senaattori, hän kirjoitti kreikan
+kielellä ja kääntyi siis yleismaailmallisen lukijakunnan puoleen.
+
+[174] Oikeastaan vasta keisariajalla ovat roomalaiset kivikirjoitukset
+antaneet runsaamman sadon.
+
+[175] Ensimmäiset lapionpistot suoritti Forumilla tieteellisessä
+tarkoituksessa kuitenkin eräs ruotsalainen, sittemmin yli-intendentti
+Fredenheim, joka vuosina 1788—91 Kustaa III:n toimesta oleskeli
+Roomassa ostaakseen taideaarteita. Hänen kaivauksensa tekivät
+mahdolliseksi paremmin kuin ennen määrätä Forumin aseman ja
+ulottuvaisuuden.
+
+[176] Vestan temppeli oli samanmuotoinen pyöreä rakennus kuin vanhimmat
+latinalaisten olkikattoiset majat.
+
+[177] Mommsen ryhtyi jättiläismäiseen työhön kokoamaan ja
+kriitillisesti tutkimaan kaikkia latinalaisia piirtokirjoituksia, ja
+hänen onnistui todellakin suorittaa oleellisin osa suunnitelmastaan
+eteväin apulaisten avulla ja Berliinin tiedeakademian tukemana.
+Työn tuloksena on kolmisenkymmentä folianttia käsittävä teos, joka
+sisältää paljon yli 100 000 piirtokirjoitusta. Niiden lukua lisäävät
+kuitenkin vuosi vuodelta uudet löydöt. Myöskin monet piirtokirjoitusten
+väärennykset, joihin aikojen kuluessa on ryhdytty erilaisista
+vaikuttimista — paikallispatriotismista hankkia paikkakunnalle
+mielenkiintoisia muinaismuistoja, oppineen turhamaisuudesta voida
+kehua kiintoisilla muinaistieteellisillä löydöillä tahi puhtaasta
+rikollisesta haiusta — on otettu kokoelmaan, mutta luonnollisesti
+erikoisilla otsakkeilla varusteltuina, että ne eivät koituisi
+vahingoksi.
+
+Mielenkiinto latinalaisiin piirtokirjoituksiin heräsi aikaisin.
+Jo Kaarle Suuren aikoina eräs sveitsiläinen munkki teki
+pyhiinvaellusmatkan Roomaan jäljentääkseen joukon tärkeitä
+piirtokirjoituksia sekä Roomassa että Paviassa. Eräs jäljennös
+hänen kokoelmastaan 800-luvun lopulta on säilynyt tallella. Se on
+tehty Einsiedelnin luostarissa. Renessanssin aikana tämän tieteen
+harrastus kasvoi suuresti. Joukko tutkijoita työskenteli jäljentäen
+piirtokirjoituksia ja julkaisten niitä. Näillä kokoelmilla on suuri
+arvo sentähden, että useita tuhansia piirtokirjoituskiviä, jotka
+silloin vielä olivat olemassa, myöhemmin on hävinnyt. Mutta näiden
+jäljennösten arvo on luonnollisesti äärimmäisen erilainen, riippuen
+jäljentämän kielellisestä pätevyydestä ja omantunnontarkkuudesta.
+
+Egyptiläiset papyrus- ja saviliuskalöydöt kirjoituksineen
+roomalaisajalla ovat luonnollisesti hyvin tärkeitä ei ainoastaan
+hellenismin, vaan myöskin Rooman historian tuntemisen kannalta katsoen.
+
+Meidän päivinämme jatketaan voimaperäisesti ja runsain tuloksin
+keisariajan Rooman kaivauksia. Tähän tulemme palaamaan myöhemmin.
+
+[178] Olemme jo aikaisemmin nähneet useita näytteitä roomalaishengen
+uhrautuvaisuudesta, joka osaltaan oli voittojen perustana. Kauhistavan
+ankara oli myöskin roomalainen kuri. Volskilaissodan aikana tapahtui
+kerran, että sotilaat niskoittelivat sentähden, että he olivat
+tyytymättömiä komentavaan konsuliin. »Kaikki tehtiin hitaasti,
+vitkalleen, välinpitämättömästi ja röyhkeästi; ei häpeä eikä
+pelko hillinnyt heitä», Livius kertoo. Senvuoksi kävikin hullusti
+roomalaisille. Kun tuli taistelu, se päättyi yleiseen pakoon. Konsuli
+rankaisi silloin kaikkia niitä alipäällystöstä, jotka olivat jättäneet
+rivinsä, ruoskituttamalla ja mestaututtamalla heidät. Miehistöstä
+valittiin arvalla joka kymmenes kärsimään kuolemanrangaistus.
+
+Sota _etruskeja_ vastaan tarjoaa monta suurdramaattista kohtausta.
+Seuraava, Liviuksen muistiinkirjoittama, on yksi niistä. Se tapahtui
+Fidenaen, peninkulman Roomasta koilliseen sijainneen kaupungin,
+omistamisesta käydyissä taisteluissa vuonna 425 e.Kr. Kaupungin
+edustalla raivoaa katkera taistelu. Roomalaisia johtaa diktaattori
+Aemilius. Jo horjuu etruskien rintama, kun »äkkiä», sanoo Livius,
+»Fidenaen portit aukenevat ja esiin vyöryy uusi sotajoukko,
+jonkalaista ei koskaan ennen oltu nähty eikä kuultu. Lukematon lauma,
+asestautuneena palavilla soihduilla, syöksyy, niinkuin se olisi ollut
+riivattu, hurjasti juosten kohti vihollista, ja tavaton taistelutapa
+lyö hetkiseksi roomalaiset kauhulla.» Muistuttaahan kaikki enemmän
+tulipaloa kuin taistelua. Kauhuissaan roomalaisten vasen siipi väistyy
+liekkejä. Diktaattori rientää sinne. »Mitä!» hän huutaa kovalla
+äänellä, »annatteko tulen ja savun voittaa itsenne ja karkoittaa teidät
+kuin mehiläisparven? Ettekö voi miekoilla sammuttaa tulia? Tai miksette
+itse asestaudu tulella? Miksette tempaa soihtuja vihollisten käsistä
+ja heitä niitä heitä itseään vastaan? Rohkeutta sotilaat! Muistakaa
+roomalaisen nimeä, isienne ja omaa urhoollisuuttanne; kääntäkää palo
+kohti viholliskaupunkia ja tuhotkaa se omilla liekeillään.»
+
+»Diktaattorin käskystä koko sotajoukko lähtee liikkeelle, saa osan
+soihtuja siepatuksi jo hyökätessään ja riistää osan väkivalloin
+viholliselta. Molemmat armeijat ovat nyt aseistetut tulella.
+Ratsuväenpäällikkö keksii myöskin puolestaan uuden ratsuväen
+taistelutavan. Hän käskee väkensä ottaa pois suitset hevosilta.
+kannustaa sitten suitsetonta hevosiaan ja syöksyy liekkien keskelle.
+Toisetkin hevoset syöksyvät kannusten kiihoittamina hillittömässä
+laukassa ratsastajineen kohti vihollista. Pöly ja savu sekaantuvat
+toisiinsa, niin että päivänvalo himmenee sekä miesten että hevosten
+silmissä. Minne ratsuväki tunkeutuu, kumoaa se kaiken kuten sortuva
+rakennus.» Etruskit valtaa pakokauhu, ja Fidenae kukistuu.
+
+Tätä muistuttava tapaus sattui erään loisen etruskilaissodan aikana
+vuonna 353. Taistelun alussa etruskien papit hyökkäsivät kuin
+raivottaret palavat tulisoihdut ja käärmeet käsissään. Roomalaiset
+syöksyivät pakokauhun vallassa takaisin varustuksiinsa. Mutta komentava
+konsuli ja hänen upseerinsa ivailivat heitä siitä, että he lasien
+tavoin antoivat pelkän ilveilyn peloittaa itseään. Silloin he häpesivät
+siinä määrin, että sokeassa raivossaan syöksyivät niiden päälle, joita
+juuri olivat paenneet, ja löivät vihollisen pakosalle.
+
+[179] Kerrotaan, että miesikää myöhemmin Deciuksen esimerkkiä seurasi
+hänen poikansa taistelussa gallialaisia vastaan. (Historiallisesti tosi
+onkin juuri tämän pojan kuolemaan vihkiytyminen Ausculumin taistelussa
+v. 279, vaikka myöhemmät tarut kertoivat samaa sekä hänen isästään että
+pojastaan. — Suoment. oikaisu.)
+
+[180] Tällä yksinkertaisella vuoristolaiskansalla sanotaan olleen
+tapana luvata jumalilleen hädän ja ahdistuksen aikoina »pyhä kevät»:
+Kaikki kypsynyt nuoriso vietiin silloin yli rajan, jumalien tahdon
+mukaan joko menehtymään tai saamaan itselleen uudet asuinsijat. Näitä
+pesänsä jättäneitä nuorisojoukkoja johtivat Marsille pyhitetyt eläimet.
+Kerrotaan, että samnilaiset johdatti uuteen kotimaahansa, Campaniaan,
+sonni. Toista joukkoa johdatti susi, kolmatta tikka j.n.e.
+
+[181] Hän eli toisen vuosisadan alussa j.Kr.
+
+[182] Sodan onnellisesta päättymisestä kiitetään enin konsuli Papirius
+Cursoria, joka on saanut »juoksijaa» merkitsevän lisänimensä nopeutensa
+takia. Mies oli myöskin kuuluisa kovuudestaan ja voimastaan. Hän ei
+puhunut paljoa, mutta oli jossakin määrin hirtehisen huumorin tajua
+omaava, hirvittävä järjestyksen mies. Kun ratsumiehet pyysivät kerran
+helpotusta ankarasta palveluksesta, hän vastasi: »Saatte kyllä: teidän
+ei tarvitse tämän jälkeen taputella hevostanne selkään noustessanne
+satulasta.» Toisen kerran oli eräässä roomalaisten liittolaisten
+joukko-osastossa upseeri, joka oli merkillisen hidas hyökkäämään
+ensimmäisille taistelulinjoille. Taistelun tauottua Papirius kutsutti
+pelkurin luokseen ja samalla kertaa käski liktorin ottaa kirveensä
+esille. Hyvän aikaa hän antoi syyllisen seisoa kuolonkalpeana ja
+vavisten. Ja kun hänen mielestään mies oli saanut tarpeekseen, hän
+rikkoi äänettömyyden sanoen liktorille samalla osoittaen erästä kantoa:
+»Hakkaa pois tuo, se on kulkijan tiellä.» Sitten hän päästi upseerin
+menemään rangaistuaan häntä sakolla — ja kuolemantuskalla.
+
+Papirius Cursor nautti niin suuria kunnioitusta — Livius kertoo — että
+»häntä kuvailtiin sotapäälliköksi, joka olisi ollut Aleksanteri suuren
+veroinen, jos tämä olisi kääntänyt aseensa Eurooppaa kohti.»
+
+[183] Epeiros oli tunnettu voimakkaasta, suurikokoisesta koirarodusta,
+joka soveltui sekä paimen- että metsästyskoiriksi.
+
+[184] Pyrrhoksen armeijan hevoset olivat sitävastoin ehtineet tottua
+suuriin sotatovereihinsa.
+
+[185] Että se olisi tosiaankin julkisesti lausuttu tässä tilaisuudessa,
+on kuitenkin tuskin luultavaa, koska käsite _italialainen maa_ ei vielä
+silloin merkinnyt samaa kuin käsite _roomalainen alue_.
+
+[186] Saman voimakkaan, masentumattoman roomalaishengen vaikutuksen
+teki sekin neuvottelija, jonka roomalaiset lähettivät Pyrrhoksen luo.
+Hänen nimensä oli _Fabricius_. Hän oli aito roomalainen vanhaa juuria.
+Hän oli kerran sensorina ollessaan poistanut senaatista erään konsulin
+sentähden. että mies uskalsi komeilla hopeakalustolla, joka painoi
+jonkin verran enemmän kuin sallitut kolme kilogrammaa.
+
+Pyrrhos teki kaikkensa voittaakseen mahtavan Fabriciuksen puolelleen
+ja tarjosi hänelle neuvottelujen aikana kunnioituksensa osoituksena
+kallisarvoisia lahjoja. Mutta oli kuin olisi puhunut seinälle.
+Silloin arveli kuningas, että hän kenties voisi järkyttää roomalaisen
+mielenlujuutta pelästyttämällä häntä. Seuraavan neuvottelun ajaksi hän
+antoi salaa viedä valtavan suuren elefantin sen teltan taakse, jossa
+molemmat miehet istuivat neuvotellen. Pyrrhoksen mielestä sopivan
+hetken tultua kuningas antoi sovitun merkin, esirippu vedettiin
+syrjään, ja mahtavasti törähdyttäen elefantti ojensi kärsänsä
+Fabriciuksen pään yli. Mutta roomalainen ei joutunut suunniltaan.
+Hymyillen hän sanoi vain Pyrrhokselle: »Yhtä vähän vaikuttaa minuun
+tänään eläin, kuin kultasi eilen.»
+
+Jonkin ajan perästä Fabricius sai Pyrrhoksen henkilääkäriltä kirjeen,
+jossa tämä teki häpeällisen tarjouksen myrkyttää kuninkaan, jos
+roomalaiset antaisivat hänelle sopivan palkinnon siitä, että hän täten
+vapauttaisi heidät vaarallisesta vihollisesta. Suora roomalainen jätti
+kirjeen Pyrrhokselle itselleen. »Ennen», Pyrrhos sanoi, »voisi auringon
+saada poikkeamaan radaltaan kuin roomalaisen rehellisyyden tieltä.»
+Hänen sanotaan osoittaneen kiitollisuuttaan siten, että vapautti
+lunnaitta kaikki roomalaiset sotavangit.
+
+Perimätiedon mukaan Kineaan ja Fabriciuksen tapahtumat sattuivat
+edellisenä vuonna, kohta Pyrrhoksen Herakleian luona saavuttaman voiton
+jälkeen. Mutta paraiden antiikkisten lähteiden mukaan ne kuuluvat
+vuoden 279 voiton jälkeiseen aikaan, jolloin Pyrrhos oli jo aikeissa
+siirtyä Sisiliaan. Tämä onkin paljoa mahdollisempaa.
+
+[187] Muutamien kertomusten mukaan pitäisi vanhimman Rooman ja
+Karthagon välisen sopimuksen olla tehty jo 509 e.Kr. Beloch,
+joka, kuten useimmat muutkin nykyaikaiset historioitsijat, pitää
+epätodennäköisenä, että sopimukset näiden kahden kansan välillä
+voisivat olla näin aikaiselta ajalta, pitää vuoden 390:n seutuja
+totuudenmukaisimpina.
+
+[188] Myöhemmin lienee karthagolainen lähetystö tullut Roomaan
+toivottamaan onnea samnilaissodassa saadun voiton johdosta ja laskemaan
+kultaisen seppeleen Capitoliumin luppiterin temppeliin.
+
+[189] Mutta roomalaiset olivatkin jättäneet auttamatta karthagolaisia
+Sisiliassa.
+
+[190] Argoksessa syntyi pian taru, että Demeter, kaupungin oma
+suojelijajumalatar oli surmannut kuulun sankarin.
+
+[191] Luultavasti oli kysymyksessä kauppasopimus. Taikka se oli vain
+kohteliaisuudenosoitus nousevalle auringolle. Egyptin kuninkaan
+ystävyys oli roomalaisille hyvään tarpeeseen toisen puunilaissodan
+kaikkein raskaimpana vuotena, kun oli elintarvepula seurauksena Italian
+hävityksestä ja maanviljelykseen käytettävän työvoiman puutteesta.
+Silloin roomalaiset lähettivät — vuonna 210 e.Kr. — lähetystön Egyptiin
+hankkimaan viljaa siellä. Vahinko, ettemme tiedä, kuinka paljon he
+suunnilleen saivat.
+
+[192] Muutamat kansantaloustieteilijät väittävät kuitenkin — vaikkakin
+kovin muodollisilla perusteilla, siltä tuntuu — etteivät liike-edut
+jo tähän aikaan olisi näytelleet niin tärkeää osaa, että ne olisivat
+kyenneet vaikuttamaan politiikkaan. Tiet poliittiseen vaikutusvaltaan
+ovat kuitenkin monta kertaa sen laatuisia, että huomioitsija ei koskaan
+voi olla varma, että hän keksii ne.
+
+[193] Tuhansittain Baalin uhrilahjoja on kaivettu Karthagon alueelta.
+Ihmis-, etenkin lapsiuhreilla oli kauan merkitsevä osa karthagolaisten
+jumalanpalveluksessa.
+
+[194] Tällöin herätti ennen muita huomiota Rooman konsuli _Rēgulus_,
+joka on hankkinut itselleen kuuluisan nimen ei ainoastaan sotaisilla
+uroteoillaan, vaan vielä enemmän sillä, mitä tarut kertovat hänen
+isänmaallisesta uhrautuvaisuudestaan. Oltuaan useita vuosia sotavankina
+Karthagossa, hänet kerrotaan lähetetyn Roomaan vaikuttamaan rauhanteon
+hyväksi. Siinä tapauksessa, että hän ei onnistuisi, oli hänen täytynyt
+luvata palaavansa takaisin vankeuteen. Täten karthagolaiset luulivat
+saavansa hänestä luotettavan toivomustensa puolesta puhujan. Mutta
+sen sijasta, että olisi neuvonut rauhaan, Regulus tarun mukaan oli
+kehoittanut innokkaasti senaattia jatkamaan sotaa, koska Karthagon
+voimat pian olisivat ehtyneet. Tämän jälkeen hän oli palannut
+Karthagoon ja hänet oli siellä palkaksi menettelystään kidutettu mitä
+julmimmin kuoliaaksi.
+
+Luoteltava historioitsija Polybios ei kerro kuitenkaan tällaista
+tapausta. Kaikki on varmasti sepitetty roomalais-hyveitten ja
+roomalaisen sielunsuuruuden ihannoimiseksi vastakohtana puunilaisten
+julmuudelle ja alhaisuudelle.
+
+[195] Näitä olivat tähän aikaan omenat ja päärynät, öljy ja viini sekä
+eräät vihannekset. Melkein kaikki ne etelänhedelmät, jotka nykyisin
+ovat niin luonteenomaisia italialaiselle maaseudulle, olivat silloin
+vielä siellä tuntemattomia. Persikka-, aprikoosi- ja mantelipuita
+vietiin sinne vasta sitten, kun Rooma oli ulottanut valtansa yli koko
+Välimeren; ja appelsiineja ja sitruunoita alettiin siellä viljellä
+vasta nykyajalla. Ne tuotiin sinne Aasiasta, ja kaktus, agave ja peruna
+Amerikasta.
+
+[196] Tässä yhteydessä voi mainita, että Intiassa on aina meidän
+aikoihimme asti käytetty norsuja teloitusten suorittajina.
+
+[197] Hamilkarin numidialaiset ratsumiehet ahdistivat erään 40 000
+miehen suuruisen kapinallisjoukon muutamaan vuorien väliseen laaksoon
+ja sulkivat sen sinne täydellisesti. Pian raivosi kapinallisten kesken
+niin hirveä nälänhätä, että heidän täytyi syödä ihmislihaa. Ensiksi he
+teurastivat sotavangit ja sitten orjat. Kun he lopuksi epätoivoissaan
+koettivat murtautua ulos, Hamilkar antoi elefanttiensa kaikilta
+tahoilta valtoiminaan hyökätä onnettomien päälle ja tallata heidät
+maahan. Ei ainoakaan pelastunut elävänä.
+
+[198] Delbrückin mielestä nämä Polybioksen numerot ovat liioiteltuja
+ja hän arvioi Hannibalin koko voiman liikkeelle lähdettäessä 60 000
+mieheksi.
+
+Elefantit olivat varmasti tarkoitetut enemmän tekemään valtavan
+vaikutuksen keltteihin kuin roomalaisiin. Olivathan ne Pyrrhoksen
+sotaretkellä näyttäytyneet olevansa kaksiteräinen miekka, joka oli
+melkein yhtä vaarallinen omille joukoille kuin viholliselle.
+
+Näihin aikoihin oli paljon elefantteja Pohjois-Afrikassa. Afrikkalainen
+elefantti ei ole kuitenkaan niin oppivainen kuin intialainen, jota
+Persian kuningas käytti sotatarkoituksiin ja hänen esimerkkiään
+seuraten Aleksanterin diadokit sekä Pyrrhos. Luultavasti karthagolaiset
+ovat tuottaneet Intiasta elefantinohjaajia, jotka opettivat heille
+taidon kesyttää paksunahkoja.
+
+[199] Vaikeinta oli saada yli elefantit, sillä ne pelkäsivät kovasti
+vettä. Silloin keksittiin veistää kokoon suunnattoman suuria lauttoja
+ja levittää niille paksulti maata, niin että ne näyttivät rannan
+jatkolta. Kun eläimet oli saatu lautoille, ne irrotettiin rannasta
+ja hinattiin yli. Osa elefantteja kauhistui kuitenkin niin, että
+heittäytyi virtaan. Niiden ohjaajat hukkuivat kaikki, mutta eläimet
+pääsivät yli vahingoittumattomina pitkien kärsiensä avulla, jotka ne
+voivat ojentaa vedenpinnan yläpuolelle ja siten hengittää, vaikka
+niiden täytyi kahlata suurin osa matkasta veden alla.
+
+[200] Nykyjään ollaan taipuvaisia olettamaan, että hän ei valinnut
+Pientä S:t Bernhard-solaa, kuten aikaisemmin on luultu, vaan
+eteläisemmän ylimenopaikan Mont Cenis'n luona.
+
+[201] Erään Alppien maaston perusteellisen tuntijan lausunnon mukaan
+Länsialpeilla on ainoastaan yksi sola, josta voi katsella Lombardian
+tasankoa, nimittäin se, joka kulkee lähinnä etelään Mont Cenis'stä.
+
+[202] Viinietikkaa oli sotilailla tapana kuljettaa mukanaan
+sekoittaakseen sitä veteen virkistyttämisnesteeksi.
+
+[203] Tämä on Hannibalin oma ilmoitus, piirretty kuparitauluun, joka
+koristi Krotonin lähellä olevaa kuuluisaa Heran temppeliä. Vuonna
+205 e.Kr., kaksi vuotta aikaisemmin kuin Hannibal jätti Italian, hän
+kirjoitutti siellä muistiin urotekonsa. Polybios kertoo itse lukeneensa
+kirjoitukset. Delbrück muuttaa kuitenkin vertailevien tutkimusten
+perusteella tappionumeroita huomattavasti ja olettaa, että Hannibal il
+ja Espanjasta lähtiessään oli noin 60 000 miestä ja Italiaan tullessaan
+noin 35 000 miestä.
+
+Vielä ankarammin arvostelee Polybiosta italialainen De Sanetis,
+joka arvelee, että kahakoimiset barbaarien kanssa, sairaudet ja
+rasitukset koko Hannibalin marssin aikana eivät ole voineet maksaa
+kuin 5 000— 10 000 miehen elämän. »On», hän sanoo etelämaalaisen
+voimakkaalla kielellään, »säädytöntä syyttää Hannibalia sellaisesta
+hulluudesta, kuin että hän olisi johdattanut turmioon kokonaisia kaksi
+kolmasosaa parhaasta armeijasta, mitä Karthagolla oli koskaan ollut.»
+Todenmukaista on — hän arvelee —, että hänellä Espanjasta lähtiessään
+oli korkeintaan 30 000 — 35 000 miestä. Hannibal liesi nimittäin vallan
+hyvin, kuinka muonitusvaikeudet barbaarisessa ja vihollismielisessä
+maassa kasvavat kilpaa miesluvun kanssa. Suurella armeijalla ei ole
+myöskään sellaisia liikkuvaisuutta, joka oli Hannibalin menestysten
+välttämätön ehto.
+
+[204] Ennenkuin veriviholliset kohusivat toisensa ensi kerran Italian
+maalla, kumpikin ylipäällikkö piti innostuttavan puheen joukoilleen.
+Sekä Polybios että Livius selostavat näitä puheita. Puheiden
+ajatuksenjuoksun molemmat historioitsijat esittävät pääasiallisesti
+samalla tavulla. Molemmilla Scipio muistuttaa kansaansa siitä,
+että roomalaisilla oli taas vastassaan kansa, jonka he aina ennen
+olivat voittaneet. Sekä Polybioksella että Liviuksella roomalainen
+sotapäällikkö leimaa Hannibalin retken Rhônelta Alppien yli itse
+asiassa paoksi, joka johtui pelästyksestä, kun hän sai kuulla, että
+roomalaiset olivat lähellä. Mutta Livius kuvarikkaalla kielellään ja
+levein siveltimiä panee Scipion kuvaamaan, kuinka kauhean uupuneita
+karthagolaiset olivat marssittuaan yli vuorien. »He ovat haamujen
+kaltaisia kummituksia», tämä sanoo, »tai paremmin sanoen ihmisten
+varjoja, nälän ja kylmän näännyttämiä, kiviin ja kallioihin rujoiksi ja
+rammoiksi kolhiintuneita. Heidän jäsenensä ovat paleltuneita, lihakset
+jäykät lumesta, kylmän käyristämät, aseet rikkonaisia ja särkyneitä,
+hevoset ontuvia ja voimattomia. Sellaista ratsu-, sellaista jalkaväkeä
+vastaan on teidän taisteltava. Te ette joudu tekemisiin vihollisen,
+vaan sen viimeisten jäännösten kanssa. Ja minä pelkään ainoastaan sitä,
+että sittenkuin olette taistelleet Hannibalin kanssa, tullaan sanomaan,
+että _Alpit_ ovat hänet voittaneet.»
+
+[205] Nykyinen Piacenza.
+
+[206] Livius on merkinnyt muistiin suuren joukon sellaisia enteitä.
+Huhu tiesi kertoa, että vihannestorilla Roomassa puolenvuoden vanha
+lapsi oli huutanut »triumfi», että härkätorilla härkä oli itsestään
+noussut erään talon kolmanteen kerrokseen ja heittäytynyt sieltä
+alas, että taivaalla oli nähty palava laiva ja että salama oli
+iskenyt Toivon temppeliin. Lanuvinmin kaupungissa oli pyhä keihäs
+itsestään liikkunut ja korppi lentänyt Junon temppeliin ja istuutunut
+jumalattaren vuoteelle. Amiternumin tienoilla oli monin paikoin nähty
+ihmisen muotoisia haamuja valkeissa vaatteissa. Picenumissa oli satanut
+kiviä ja Caeressä oraakkelilauseiset pyhät sauvat kutistuneet kokoon.
+Galliassa oli susi temmannut vartiosotilaan miekan huotrasta ja juossut
+se suussaan matkoihinsa.
+
+[207] De Sanctis suhtautuu epäilevästi kertomukseen karthagolaisien
+vaivoista Apenniinien yli kuljettaessa, samoinkuin hän ei usko
+niihin tappionumeroihin, joita kerrotaan Hannibalin retkellä Pon
+tasangolle, vaan leimaa tavanomaiset kertomukset niistä »määrättömästi
+liioitelluiksi». Hannibalin tappiot Etrurian läpimarssin aikana
+rajoittuivat pääasiallisesti hevosiin ja kuormastoon, hän arvelee.
+Ainoastaan hyvin vähän miehiä menehtyi. Mitään _positiivisia
+todistuksia_ ei hänellä kuitenkaan ole käsityskantansa tueksi
+esitettävänä enemmän toisessa kuin toisessakaan tapauksessa.
+
+[208] De Sanctis arvioi maanmiehensä Cantalupiksen laskujen perusteella
+roomalaisten voiman korkeintaan 45 000—50 000 mieheksi. Hannibalin
+armeijan hän arvioi 35 000—40 000 mieheksi. Hän pitää mahdottomana,
+että se olisi ollut voimakkaampi, koska se vuotta aikaisemmin ei ollut
+sen suurempi, kuin että päävoima voi yhtenä yönä kulkea Campanian
+vuorisolan kautta, jonne roomalaiset olivat asettuneet väijyksiin.
+12 tunnissa ehtii tuskin enemmän kuin 25 000 miestä tavallisessa
+marssitahdissa sivuuttaa tämän paikan. Sen lisäksi on otettava huomioon
+niiden luku, jotka lähetettiin ajamaan 20 000 härkää vuorta ylös.
+
+Delbrück hyväksyy sitävastoin pääasiallisesti Polybioksen ilmoitukset
+voimasuhteista.
+
+[209] Rahvas löysi helppotajuisen selitysperusteen siihen, niiksi ei
+enää taisteltu suuria taisteluita. Se riippui nähkääs siitä, että
+Hannibalin joukot olivat veltostuneet oleillessaan talvileirissä
+ylellisessä ja nautinnonhaluisessa Capuassa. »Siellä», Livius kertoo,
+»turmeltuivat ylellisyydessä ja irstailussa nuo soturit, joita mitkään
+kärsimykset eivät olleet kyenneet voittamaan; ja turmelus tuli heidän
+keskuudessaan vielä sitäkin suuremmaksi, kun he olivat täydellisesti
+tottumattomia nautinnoihin ja olivat senvuoksi nautinnoissaan
+kohtuuttomia. Uni ja viini ja kemut, haureellisuus ja kylvyt ja
+toimettomuus, jotka päivä päivältä tulivat yhä miellyttävämmäksi
+tavaksi, lamauttivat heidät sekä henkisesti että ruumiillisesti siinä
+määrin, että heitä tästäpuolin suojeli enemmän vanha voitonmaineensa
+kuin todelliset voimansa.»
+
+Se armeija, joka mukanaan Hannibal läksi Capuasta, oli kokonaan toinen
+kuin se, jonka kanssa hän sinne tuli — Livius jatkaa. Muinainen
+sotakuri oli ainaiseksi turmeltunut. »Monet sotilaat läksivät sieltä
+käsikoukussa porttojen kanssa. Ja niin pian kuin he rupesivat elämään
+teltoissa ja soturielämän rasitukset taas alkoivat, heidän ruumiin- ja
+sielunvoimansa pettivät, aivan kuin he olisivat olleet alottelijoita.
+Suuri joukko sotureita karkasi, ja Capuasta tuli karkurien yleinen
+piilopaikka.»
+
+Sanottiin pian, että Capua oli tullut Hannibalille yhtä kohtalokkaaksi
+kuin Cannæ roomalaisille. Roomalaisten ylipäällikkö Marcellus ei lyönyt
+laimin rohkaista sotilaitaan kertomalla, »kuinka karthagolaiset olivat
+menneet rappiolle Capuan ylellisyydestä, kuinka koko talven kestänyt
+juopottelu, kurittomuus ja kaikenlaiset irstailut olivat heidät
+turmelleet. Poissa on», hän sanoi, »se voima ja elämänhalu, se ruumiin-
+ja sielunvoima, joka johti heidät Pyreneitten ja Alppien tunturien yli.
+Ainoastaan näiden miesten jäännökset taistelevat nyt teitä vastaan.
+He kykenevät tuskin kantamaan aseitaan ja jaksavat tuskin itse pysyä
+pystyssä.»
+
+Tämä kaikki on vain naiivia puhetta. Hannibalin joukot eivät aivan
+yksinkertaisesti olleet koskaan sijoiteltuina Capuaan, sillä sellaista
+majoitusta olivat kaupungin asukkaat vastustaneet silloin, kun he
+tekivät liiton Hannibalin kanssa. Kuinka voitaisiinkaan muutoin
+selittää se seikka, että roomalaiset antoivat Hannibalin oleksia vielä
+kokonaista kaksitoista vuotta Italiassa, jos hänen joukkonsa olisivat
+olleet niin heikontuneita, rappiolle joutuneita ja hillittömiä kuin
+perimätieto väittää?
+
+Tällaisista kysymyksistä historiallinen legenda ei pidä tarpeellisena
+välittää.
+
+Roomalainen patriotismi loistaa läpi koko tämän kertomuksen.
+Roomalaiset voivat olla iloissaan siitä, että Nemesis oli kuitenkin
+huolehtinut siitä, että juuri Capuan menetys, tuo Roomaa kohdannut kova
+isku, oli itse asiassa muodostunut puunilaisten turmioksi.
+
+[210] Rajattomasti liioiteltuja ovat kertomukset lukuisista
+roomalaisten voitoista, joilla Livius ylitsevuotavassa patriotismissaan
+kaunistelee Rooman historiaa vuodesta 215 vuoteen 203. Eräs tutkija,
+joka on huvikseen laskenut yhteen kaikki ne tappiot, jotka Hannibalin
+näiden kertomusten mukaan olisi pitänyt kärsiä, päätyy sievoiseen 120
+000 miehen lopputulokseen! Marcelluksen suuri voitto Nolan luona,
+joka on kauan kummitellut historiassa, rajoittuu tarkemmin tutkien
+vähäpätöiseksi kahakaksi. Samalla tavoin liioiteltua on kauttaaltaan
+kaikki muukin. [211] Livius kertoo, että heidät otettiin kiinni ja
+teljettiin kaikki tyynni kaupungin kylpylöihin, jonka jälkeen heidät
+tukahdutettiin kuumaan höyryyn.
+
+[212] Marcellus oli kaatunut vuonna 208.
+
+[213] Kuten Trebian tappion perästä satoi nytkin kiviä; salama
+iski temppeleihin, muureihin ja kaupunginportteihin, ja erään
+kaupunginportin alitse juoksi kokonainen virta verta. Susi elämöi
+Capuassa. Mutta kamalinta kaikesta oli epäsikiö, joka juuri tuohon
+aikaan syntyi Roomassa. Torjuakseen kaikkea sitä kauhistavaa, mitä tämä
+lapsi ennusti, merkkienselittäjät julistivat, ettei pitäisi sallia sen
+koskettaa Rooman maaperää, vaan se oli upotettava elävänä mereen. Niin
+tapahtuikin.
+
+[214] Legionan alajaosto.
+
+[215] Livius kertoo, että Hannibal surmautti myös kaikki ne
+italialaiset sotilaat, jotka kieltäytyivät seuraamasta häntä yli
+meren. Niinkuin monet muutkin saman kertojan jutut, tämäkin ilmeisesti
+on tekaistu todistamaan sitä julmuutta ja »puuniloistakin suurempaa
+petollisuutta», josta hän kerta kaikkiaan on syyttänyt Rooman
+vaarallisinta vihollista. Livius ei arastele edes sommittelemasta
+kertomusta, miten Hannibal oli häväissyt Junon pyhättöä. Kun onnettomat
+pakenivat läheiseen temppeliin — kuinka nämä tuhannet ihmiset olisivat
+sinne mahtuneet? — Hannibal arkailematta »mitä kauheimmalla tavalla
+murhautti heidät» itse pyhätössä.
+
+[216] Onko Rooman Idän-politiikan perustana itsetietoinen imperialismi,
+vai yksistäänkö olosuhteitten mahti ajaa roomalaisia melkein
+vastahakoisesti askel askeleelta eteenpäin tällä uudella tiellä, siitä
+historioitsijain mielipiteet ovat jyrkästi vastakkain ja ovat olleet
+aina siitä asti, jolloin Mommsen esiintyi jälkimmäisen mielipiteen
+kannattajana. Meidän aikanamme ovat edellisen ajatussuunnan kannattajia
+m.m. Colin, Kromayer ja De Sanctis. Kromayer panee erikoista painoa
+kansanpsykologiseen puoleen: roomalaiset ikävöivät Idän ihanuuksia,
+korkeampi kulttuuri houkuttelee aina alkeellisemmalla asteella olevia
+kansoja. Collin ja De Sanctis tuovat enemmän esiin taloudellisia
+näkökohtia. Edellinen näkee Rooman Idän-politiikassa eritoten Rooman
+suurrahamaailman kasvavan vaikutuksen tuloksen. Kapitalisteille
+ja suurelle osalle kansaa, jolla oli harrastusta näiden yrityksiä
+kohtaan, oli hankittava uusia alueita saalistettavaksi. De Sanctis on
+sitä mieltä, että roomalaisilla jo kauan oli ollut suuria kaupallista
+kiinnostusta Aigeian merta ja eritoten Vähän-Aasian rannikkokaupunkeja
+kohtaan.
+
+Niin etevä kansantaloudellinen historioitsija kuin Tenney Frank
+sitävastoin arvelee, että tuona aikana ei vielä Roomassa ollut
+kapitalisti- ja suurkauppaharrastuksia, jotka olisivat olleet kyllin
+voimakkaita vaikuttamaan roomalaisten politiikkaan. Hän ei myöskään
+pidä Karthagon ja Korinyhoksen hävitystä taloudellisesta kilpailusta
+aiheutuneen taistelun tuloksena. Vasta Gracchusten ajalla — siis
+130-luvulla e.Kr. — oli liike-elämä Roomassa saanut sellaisen
+merkityksen, että se vaikuttaa politiikkaan, Frank arvelee.
+
+Roomalaisen imperialismin — jos jo nyt käytetään tätä sanaa —
+oleellinen sotilaallisuus on yhtä varmaa kuin karthagolaisen
+imperialismin kaupallisuus. Mutta tämähän ei estä sitä, että
+taloudelliset harrastukset jo aikaisemmin, kuin mitä Frank on
+taipuvainen myöntämään, ovat voineet _osaltaan vaikuttaa_ tähän
+imperialismiin. Ne sotateot ja se Idän maitten runsas saalis, joka
+alkoi virrata Roomaan Hannibalinsodan lopun jälkeisinä aikoina,
+tekivät kaupungista ehdottomasti kapitalistikeskuksen. Mutta suuret
+pääomat eivät pysähtyneet yksin Roomaan, vaan niitä käytettiin myöskin
+panemaan liikkeelle suuria yrityksiä maailman eri osissa. Rooman
+taloudellinenkin politiikka tulee yhä enemmän koko maailman piiriinsä
+sulkevaksi. Maailman hyväksensä käyttäminen ei ole roomalaisille enää
+ajan oloon vain aseellinen yritys, vaan samalla suuri liikeyritys.
+
+[217] Näytteenä mielipiteiden vaihtelevaisuudesta, kun on kysymys
+Rooman Idän-politiikan arvostelusta, mainittakoon etevän, innostuvaisen
+ranskalaisen historioitsijan Holleaux'n päättelyistä. Hän sanoo
+Rooman sotaisia yrityksiä Makedoniassa puolustustoimenpiteiksi,
+joiden tarkoituksena oli torjua pelättävissä oleva Philippoksen ja
+Antiokhoksen yhdessä toimeenpanema kaappaus. Hellyttävällä, välistä
+asianajajamaisella kaunopuheisuudella Holleaux kuvailee roomalaisten
+pelkoa, että molemmat kuninkaat olivat tehneet suunnitelman luoda
+Kreikasta toimintakeskus niin meri- kuin maasodallekin Italiaa vastaan,
+aivan kuin Hannibal oli tehnyt Espanjassa. »Nyt, kuten ainakin», tämä
+historioitsija sanoo, »huoli tasavallan turvallisuudesta teki senaatin
+sotaisaksi.» Korkea neuvosto oli vain halunnut torjua sen vaaran, jonka
+se luuli Roomaa uhkaavan — olkoonkin, että tämä vaara oli kuviteltua.
+»Rooman politiikka tänä aikana», hän jatkaa, »ei ollut koskaan muuta
+kuin vastaus — tällä kertaa tosin etukäteen annettu vastaus — ulkoapäin
+tuleviin uhkauksiin, todellisiin tai luuloteltuihin.»
+
+Ihmetellä vain täytyy, tokko näin ollen yleensä _on_ olemassa
+hyökkäyssotia — hyökkäävän puolen ja sen taitavain puolustuspuhujain
+näkökulmasta.
+
+Olettamansa roomalaisten melkein silmittömän kauhun Antiokhoksen
+ja Philippoksen suunnitelmia kohtaan Holleaux johtaa kertomuksesta
+heidän välisestään liitosta, jolla roomalaiset oli pelästytetty
+toisen puunilaissodan loppuaikoina. Kun korkea neuvosto sai kuulla,
+että Philippos oli tehnyt liiton Antiokhoksen kanssa, silloin Rooman
+isät hengessään näkivät, miten kokonaisen maailmanosan apuneuvot oli
+asetettu Makedonian käytettäviksi, ja historiallisesti sivistyneet
+loihtivat esiin Kserkseen päivien muistot. Tai ainakin pidettiin
+Philipposta uutena Pyrrhoksena, joka vaani tilaisuutta hyökätäkseen
+Italiaan. Parempi yllättää kuin joulua yllätetyksi, senaatti ajatteli.
+Jos Philippoksen ja Antiokhoksen välistä sopimusta ei olisi ollut
+tai, oikeammin sanottuna, jos roomalaiset eivät olisi saaneet selkoa
+sen olemassaolosta, ei ole, niin Holleaux tuumii, syytä luulla, että
+he kreikkalaisten vuoksi olisivat rikkoneet sen rauhan, jonka he
+olivat tehneet Philippoksen kanssa vuonna 205. He eivät koskaan olisi
+huolineet kuulla puhuttavan hellenistisestä politiikasta eivätkä
+koskaan olisi välittäneet »Aasian asioista», Adrian meri olisi yhä
+ollut rajana kahden maailman välillä. »Toisessa diadokein jälkeläiset
+olisivat jatkaneet keskinäisiä loputtomia sotiansa, sillä aikaa kuin
+Rooma, erillään heidän riidoistaan, häiritsemättä olisi hallinnut
+Länsimaita.»
+
+Ajatuskulku on kiintoisa, mutta eiköhän siinä liikuta kovin
+uskallettujen päätelmien varassa? Eikö siinä kokonaisen maailman
+kohtaloita panna riippumaan liian tilapäisistä sattumista?
+Roomalaisetko, tämä kaikkea muuta kuin hermostunut kansa, olisi todella
+saatu ryhtymään sotiin niin kaukaisilla sotanäyttämöillä kuin Balkanin
+niemimaalla ja Vähässä-Aasiassa pelkästä tilapäisestä kiihtymyksestä
+tai, kuten Holleaux itse sanoo, »tilanteen väärästä arvioinnista»?
+Jos niin oli, niin kyllä heihin sodan ajatus oli niin juurtunut,
+että mikä »sattuma» hyvänsä olisi voinut aiheuttaa heidän aseellisen
+sekaantumisensa Idän asioihin.
+
+[218] Taru kertoo, että Stadionin yli lentävät linnut putosivat maahan
+suosion pauhinan huumaamina.
+
+[219] Sitäpaitsi hän sai kärsiä sen häväistyksen, että sai kulkea
+voittajansa triumfisaatossa. Hän oli rukoillut voittajaansa hänet siitä
+päästämään; mutta vaikka Æmilius oli harvinaisen lempeä ja jalomielinen
+mies, hän ei antanut onnettomalle muuta vastausta kuin lausumalla
+peitetyn nuhtelevasti: »Sinusta itsestäsihän riippuu vapautuksesi.»
+
+Mutta vangilla ei ollut rohkeutta päättää itse päivänsä.
+Nöyryytyksellä, joka oli kuolemaakin pahempi, hän osti itselleen parin
+vuoden elämän vankeudessa ja kurjuudessa. Voittajansa triumfisaatossa
+hän hoiperteli eteenpäin surusta voimattomana kolmen lapsensa perässä,
+joiden näkeminen herätti yleisiä osanottoa katselijoissa. Onneksi
+lapset olivat vielä liian pieniä täysin tajutakseen onnettomuuden
+suuruutta.
+
+Tässä triumfissa oli senvuoksi jotakin erityisen järkyttävää. Mutta
+toisellakin tavalla sekaantui voitonriemuun voimakas tunne onnen
+vaihtelevaisuudesta. Æmiliuksella oli neljä poikaa. Molemmat vanhimmat
+olivat ottopoikina siirtyneet toisiin sukuihin. Sattui nyt niin,
+että nuorin pojista kuoli viisi päivää ennen triumfia ja lähinnä
+nuorin kamppaili juuri juhlien aikana kuoleman kanssa ja oli kolme
+päivää myöhemmin vainaja. Mutta isä kantoi syvän surunsa miehekkään
+voimakkaana. Kun hän pian sen jälkeen kansankokouksessa teki selkoa
+sotaretkestään, hän lausui, että menestyksensä huipulla hän oli
+vavissut tuskasta, että onni kääntyisi onnettomuudeksi. Mutta silloin
+hän oli toivonut — niin hän sanoi —, että hänen oma kotinsa saisi kokea
+onnen vaihtelun kernaammin kuin Rooman kansa. »Ja nyt», hän jatkoi,
+»minä toivon, että minua kohdannut suuri menetys on torjuva kaiken
+onnettomuuden valtiolta. Onnettomuudet riittänevät jo, sittenkuin
+triumfini, aivan kuin kohtalon ivasta, sattui poikieni hautajaisten
+väliin! Minua ja Perseusta on pideltävä erikoisen räikeinä näytteinä
+ihmiskohtalon vaihteluista. Mutta huomatkaa kuitenkin, että hän, joka
+itse on vanki, on saanut säilyttää lapsensa vahingoittumattomina, kun
+sitävastoin minä, triumfin viettäjä, nousen toisen poikani ruumiin
+äärestä triumfivaunuihin ja laskeudun Capitoliumilta toisen luo
+nähdäkseni hänen viimeisen henkäyksensä! Kaikista jälkeläisistäni
+ei nyt ole jäljellä ainoatakaan, joka kantaisi Æmilius Paulus
+nimeä; Pauluksen talossa on nyt vain enää vanha mies. Mutta tässä
+kotini kärsimässä menetyksessä on teidän onnenne ja valtion voima
+lohdutuksenani.»
+
+[220] Hei voitto!
+
+[221] Kuvaavaa on, että hän myi aina orjansa, kun ne alkoivat käydä
+vanhoiksi. Kykenemätöntä väkeä hän ei halunnut elättää.
+
+Plutarkhos väittää myös, että hän »aina järjesti asiat niin, että
+orjien kesken oli riitaa ja eripuraisuutta, sillä heidän sopuansa hän
+piti epäilyttävän vaarallisena».
+
+[222] Noin 300 mk.
+
+[223] Ensimmäisenä iltana hän laski erääseen Afrikan rannikolla olevaan
+pieneen saareen. Nyt oli vain estettävä, ettei siellä lähetetty
+venhettä viemään hänen vihollisilleen Karthagoon sanomaa, missä hän
+oli, sillä silloin hänet varmasti olisi oteltu kiinni ja jätetty
+roomalaisille. Senvuoksi hän kertoi kaikille sataman laivureille,
+että Karthagon neuvosto oli lähettänyt hänet Tyrokseen, ja pyysi
+heidät juhla-aterialle. Siitä he eivät kieltäytyneetkään ja lainasivat
+kernaasti hänelle purjeitaan, joista pystytettiin rannalle teltta,
+missä vieraspidot pidettäisiin. Sitten hän juotatti koko seurueen
+avuttomaksi ja poistui itse kaikessa hiljaisuudessa. Meriurhot
+heräsivät vasta puolissa päivin ja huomasivat, että isäntä itse
+oli hävinnyt. Sitten viipyi vielä hyvän aikaa, ennenkuin he saivat
+laivainsa köysistöt kuntoon. Siten Hannibal sai sen etumatkan, jota hän
+tarvitsi.
+
+[224] _Kamarilla_ (esp. _camarilla_), oik. pieni kamari, hovipuolue,
+joka vastuunalaisien henkilöiden selän takana koettaa vaikuttaa
+hallitsijaan. [Suomentajan huomautus.]
+
+[225] Polybios kuvailee häntä todelliseksi raukaksi: »Hirveän ruma hän
+oli, eivätkä hänen hengenlahjansa olleet sen paremmat. Hän oli vain
+puolimies, kelvoton ja pelkuri sodassa, langennut mitä tärkeimpiin
+irstailuihin. Ylipäänsä hänellä ei ollut hämärintä aavistustakaan
+siveellisestä arvokkuudesta, vaan hän eli yötä päivää Sardanapaloksen
+elämää barbaarisissa irstailuissa.» Käydessään Roomassa v. 167 e.Kr.
+liehakoiva itämaalainen sananmukaisesti ryömi senaatin edessä, suuteli
+korkean neuvoston istuntosalin kynnystä ja nimitti itseänsä »Rooman
+kansan vapautetuksi orjaksi», mikä kielenkäyttö etsimättä johtaa
+mieleen lyydialaisten vasalliruhtinasten tavan aikoinaan ilmaista
+alamaisuutta faaraolle.
+
+Alamaiset vihasivat ja halveksivat Prusiasta. Sitävastoin hänen
+pojastaan Nikomedeesta kansa piti, jonka vuoksi kuningas uhkasi hänen
+henkeänsä. Mutta Nikomedes ehti ennen kunnotonta isäänsä ja isketti
+hänet kuoliaaksi.
+
+[226] _Dogmi_ (kreik. _dogma_), oppilause, jota ei voida todistaa,
+uskonkappale. — Suoment. huomautus.
+
+[227] Myöhemmin on esitelty otaksuma, että Karthagon hävitys riippui
+juuri roomalaisten pelosta, että Masinissa tekisi sen pääkaupungikseen
+ja että Numidian valtakunta paisuisi siten liian mahtavaksi. Masinissa
+oli ollut roomalaisille hyvä karthagolaisten jarru, mutta hänenkin
+valtansa oli pidettävä aisoissa.
+
+On paljon todistuksia siitä, että roomalaiset eivät koskaan päästäneet
+apuriensa ohjia höllemmälle, kuin mikä oli heidän etujensa mukaista.
+Sekä Altalos että Masinissa saivat sen kokea. Mutta että he olisivat
+_hävittäneet Karthagon_ pitääkseen Masinissaa aisoissa, se tuntuu
+kuitenkin omituiselta. Eräs puolue Karthagossa kai tosin näki
+pelastuksen Numidiaan liittymisessä. Mutta rotuvastakohta ja vanha
+vihollisuus teki toki mahdottomaksi sellaisen itsestäänluopumisen.
+Roomalaisille oli yksinkertaisinta pitää Masinissaa aisoissa juuri
+antamalla Karthagon säilyä Numidian vastapainona. On ilmeisesti
+probleeman tarpeetonta vaikeuttamista, väittää, että »Karthagon oli
+kukistuttava ei itsensä, vaan naapurinsa vuoksi» ja että »Rooma uhrasi
+kokonaisen kansan riistääkseen kolmannelta mieheltä tämän saaliin
+varsinaisen arvon.» Tämä päättely edellyttää myös, että roomalaiset
+olivat vakuutettuja siitä, että Karthago ei kykenisi pitämään puoliansa
+Masinissaa vastaan. Mutta mitä syytä heillä oli sellaiseen luuloon, kun
+he itse pelkäsivät Karthagon kasvavaa vaurautta.
+
+Tällaisen olettaman syntyyn on sisimpänä syynä se, että muutamat
+historioitsijat kaikin voimin ovat yrittäneet keksiä, Karthagon
+hävitykseen toisen selityksen kuin roomalaisten liikemiesten kateuden.
+Mutta miksi ei silloin tyytyä yksinkertaisempaan ja luonnollisempaan
+selitykseen: Rooman kansan tuntemaan pelkoon verivihollistaan
+kohtaan, joka niin uskomattoman nopeasti oli tointunut? Aivan varmaan
+roomalaiset pelkäsivät verrattomasti enemmän Karthagon kuin Masinissan
+paisuvaa valtaa.
+
+[228] Vain kymmenen heistä oli elossa isän kuollessa.
+
+[229] Mahtoikohan hän aavistaa, että hänen isiensä maan rikkain
+kaupunki, ihana Korinthos, vain pari kuukautta myöhemmin oli sortuva
+soraksi ja tuhaksi?
+
+[230] Nämä seudut liitettiin Rooman valtakuntaan vasta keisari
+Augustuksen aikana.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77713 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b332293
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #77713
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/77713)