Initial commit of ebook 77711 filesHEADmain

4 files changed, 15284 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/77711-0.txt b/77711-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..eeacd67
--- /dev/null
+++ b/77711-0.txt
@@ -0,0 +1,15268 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77711 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+HÄMÄRÄN HUONEEN ARVOITUS
+
+Kirj.
+
+Edgar Wallace
+
+
+Suomennos
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1930.
+
+
+
+
+I.
+
+Mies Etelästä.
+
+
+Sumu, joka oli myöhemmin laskeutuva Lontoon ylle tehden epäselviksi
+kaikki kiinnekohdat, oli vielä harmaana, usvaisena uhkana. Valo oli
+mennyt taivaalta, ja katulamput valaisivat vasta himmeästi, kun mies
+Etelästä tuli epävakaisin askelin Portman Squarelle. Raa'an kylmästä
+säästä huolimatta hänellä ei ollut mitään päällystakkia; hänen paitansa
+oli auki kaulasta. Hän jatkoi kulkuaan silmäillen talojen numeroita ja
+pysähtyi ennen pitkää N:on 551 edustalle antaen katseensa kulkea pitkin
+pimenneitä ikkunoita. Hänen arpihuulisen suunsa pieli kohosi ilkeään
+ivahymyyn.
+
+Runsaat ryypyt suurentavat kaikkia vallassaolevia tunteita.
+Hyväsydäminen mies tulee yhä tyytyväisemmäksi tovereihinsa, riitainen
+käy yhä katkerammaksi. Mutta miehessä, joka tuntee kärsineensä
+suoranaista vääryyttä, humala herättää punaisen usvan, johon murhatyöt
+verhoutuvat. Ja Laker sekä tunsi kärsineensä vääryyttä että oli saanut
+suurennusainetta.
+
+Hän aikoi opettaa sille vanhalle pirulle, ettei hän voinut ryöstää
+toisia ilman muuta. Tuo halpamainen nylkyri eli sillä, että häntä
+paremmat antautuivat vaaralle alttiiksi. Tässä oli Laker, melkein
+pennittömänä, pitkä ja piinallinen matka takanaan ja muistossaan se
+painostava vierailu, joka oli tapahtunut Kapkaupungissa, kun poliisi
+oli toimittanut etsinnän hänen huoneessaan. Koiran elämää — juuri sitä
+hän eli. Miksi piti vanhan Malpasin, jolla ei kuitenkaan ollut niin
+pitkää aikaa jäljellä, elää ylellisyydessä, samalla kuin hänen paras
+asiamiehensä sai kokea kohtalon kovuutta? Laker ajatteli aina tällä
+tavoin ollessaan humalassa.
+
+Hän ei juuri ollut sitä lajia, jonka olisi odottanut rohkeasti
+astelevan N:on 551 pääovelle Portman Squaren varrella. Hänen kapeat,
+parroittuneet kasvonsa, vanha puukonhaava, joka ulottui poskesta
+leuankärkeen, matala, pörröisen tukan peittämä otsa, samaten kuin hänen
+puutteellinen pukunsa viittasivat kaikki katkeraan köyhyyteen.
+
+Hän seisoi hetken katsellen kömpelötekoisia saappaitaan. Sitten hän
+nousi portaille ja koputti hiljaa oveen. Heti kuului joku ääni kysyvän:
+
+"Kuka siellä?"
+
+"Laker täällä on!" vastasi hän kuuluvasti.
+
+Vähäisen ajan kuluttua ovi avautui äänettömästi, ja hän astui sisään.
+Ketään ei ollut häntä vastassa, eikä hän odottanutkaan näkevänsä mitään
+palvelijaa. Hän kulki tyhjän hallin halki, nousi ylös portaita ja
+astui avonaisen oven ja etuhuoneen kautta hämärään huoneeseen. Ainoana
+valaistuksena oli vihreäverhoinen lamppu kirjoituspöydällä, jonka
+ääressä istui vanha mies. Laker oli juuri astunut kynnyksen yli ja
+kuuli oven sulkeutuvan takanaan.
+
+"Istuutukaa", sanoi vanha mies toisessa päässä huonetta.
+
+Vieras ei tarvinnut mitään opastusta: hän tiesi tarkalleen, missä pöytä
+ja tuoli olivat, kolme askelta siitä missä hän seisoi, ja hän istuutui
+sanaakaan sanomatta. Jälleen sama irvistys väänsi hänen kasvojaan,
+mutta hänen inhoittavan näköinen isäntänsä ei voinut sitä nähdä.
+
+"Milloin tulitte?"
+
+"Tulin _Bulwayo'ssa_. Laiva pääsi telakkaan tänä aamuna", sanoi Laker.
+"Tarvitsen jonkin verran rahaa, ja tarvitsen sitä pian, Malpas!"
+
+"Pankaa pöydälle se, mitä olette tuonut", sanoi vanha mies karheasti.
+"Palatkaa neljännestunnin kuluttua, ja rahat ovat teitä odottamassa."
+
+"Tarvitsen nyt heti", sanoi toinen juopuneen itsepäisenä.
+
+Malpas käänsi hirveät kasvonsa vieraaseensa.
+
+"Tässä talossa on ainoastaan yksi järjestelmä", sanoi hän ärsyttävästi,
+"ja se on minun! Jättäkää se tänne tai viekää mukananne. Te olette
+juovuksissa, Laker, ja kun te olette juovuksissa, olette te hullu."
+
+"Ehkäpä olenkin. Mutta en ole niin hullu, että enää antautuisin
+alttiiksi samoille vaaroille kuin tähän saakka! Ja te olette myöskin
+vaarassa, Malpas. Te ette tiedä, kuka asuu viereisessä talossa."
+
+Hän muisti tämän asian, jonka oli sattumalta saanut selville samana
+aamuna.
+
+Mies, jota hän nimitti Malpasiksi, veti topatun aamutakkinsa hieman
+tiukemmin ympärilleen ja nauraa hihitti.
+
+"Minäkö en tietäisi? En tietäisi, että Lacy Marshalt asuu viereisessä
+talossa? Miksi luulette minun asuvan täällä, te narri, jollen ollakseni
+hänen lähellään?"
+
+Juopunut tuijotti häneen suu auki.
+
+"Hänen lähellään... mitä varten? Hänhän on yksi niistä, joilta te
+varastatte — hän on varas, mutta te varastatte häneltä! Miksi te
+tahdotte olla hänen lähellään?"
+
+"Se on minun asiani", sanoi toinen lyhyesti. "Jättäkää tavara tänne ja
+menkää."
+
+"En jätä mitään", sanoi Laker ja nousi kömpelösti seisomaan. "Enkä
+myöskään poistu tältä paikalta, ennenkuin tiedän kaiken teistä, Malpas.
+Olen alkanut ajatella asioita. Te ette ole sitä, miltä näytätte. Te
+ette turhan takia istu tämän pimeän huoneen toisessa päässä ja pidä
+minunlaisiani toisessa päässä. Tahdon nähdä teidät kerran läheltä,
+poikaseni. Älkääkä liikkuko. Ette voi nähdä revolveria kädessäni, mutta
+saatte luottaa siihen, että se on siinä!"
+
+Hän astui kaksi askelta eteenpäin, mutta silloin jokin pidätti häntä
+ja työnsi hänet takaisin. Se oli pimeydessä näkymätön köysi, joka oli
+rinnan korkeudella pingoitettu seinästä seinään. Ennenkuin hän voi
+saavuttaa jälleen tasapainonsa, valo sammui.
+
+Ja silloin miehen valtasi järjettömän raivon puuska. Karjuen hän
+syöksyi eteenpäin katkaisten köyden. Toinen este, tällä kertaa jalan
+korkeudella permannosta, tarttui hänen jalkoihinsa ja heitti hänet
+pitkälleen.
+
+"Sytyttäkää valo, te vanha varas", karjui hän nousten hoiperrellen
+jaloilleen jakkara kädessään. "Te olette riistänyt minua vuosikausia
+— elänyt minun kustannuksellani, te vanha piru! Annan teidät ilmi,
+Malpas! Maksakaa, tai annan teidät ilmi!"
+
+"Uhkaatte minua jo kolmannen kerran."
+
+Ääni kuului hänen takanaan, ja hän kiepahti ympäri ja laukaisi aseensa
+raivosta silmittömänä. Verhotut seinät vaimensivat pamahduksen, mutta
+laukauksen leimahtaessa hän näki jonkun hiipivän ovea kohden ja vihasta
+aivan hulluna ampui uudelleen.
+
+"Sytyttäkää valo, sytyttäkää valo!" karjui hän.
+
+Mutta silloin ovi aukeni, ja hän näki haamun pujahtavan ulos.
+Silmänräpäyksessä hän oli ulkona huoneesta, mutta vanha mies oli
+kadonnut. Minne hän oli mennyt? Siellä oli toinen ovi, ja hän
+heittäytyi sitä vastaan.
+
+"Tulkaa ulos!" karjui hän. "Tulkaa ulos ja näyttäkää minulle naamanne,
+te Juudas!"
+
+Hän kuuli naksahduksen takanaan. Sen huoneen ovi, josta hän oli tullut,
+oli sulkeutunut. Porrasjakso vei toiseen kerrokseen, ja hän laski jo
+toisen jalkansa alaspäin vieville portaille, kun pysähtyi. Hän huomasi
+pitävänsä vielä kädessään sitä pientä nahkapussia, jonka oli ottanut
+taskustaan tullessaan huoneeseen, ja todettuaan, että oli menossa
+matkaansa tyhjin käsin ja tehtäväänsä täyttämättä, hän kolkutti ovea,
+jonka takana luuli työnantajansa olevan kätkössä.
+
+"Hoi, tulkaa ulos, Malpas! Täällä ei tule olemaan mitään häiriötä. Olen
+luullakseni hiukan humalassa."
+
+Ei mitään vastausta.
+
+"Olen pahoillani, Malpas."
+
+Hän näki jotakin jalkojensa juuressa ja otti sen kumartuen ylös. Se oli
+vahasta taitavasti tehty ja luonnollisen värinen leuka, jota kaikesta
+päättäen oli pidetty paikallaan kahdella joustavalla nauhalla, joista
+toinen oli katkennut. Sen nähtyään hän puhkesi äänekkääseen nauruun.
+
+"Hei, Malpas! Minulla on osa naamaanne!" huusi, hän "Tulkaa ulos, tai
+minä vien tämän hullunkurisen leukanne poliisille. Ehkäpä poliisi
+tahtoo saada käsiinsä loputkin teistä."
+
+Ei kuulunut mitään vastausta, ja yhä vielä nauraa hihittäen hän
+laskeutui alas portaita ja koetti avata katuoven. Ovessa ei ollut
+mitään ripaa, ja avaimen reikä oli mitättömän pieni, joten hän
+koettaessaan katsoa sen läpi ei nähnyt mitään.
+
+"Malpas!"
+
+Hänen kova äänensä kajahteli takaisin ylhäällä olevista tyhjistä
+huoneista, ja sadatellen hän juoksi jälleen ylös portaita. Hän oli
+puolivälissä portaita, kun jokin putosi alas. Katsoessaan ylös hän näki
+inhoittavat kasvot ylhäällä, näki mustan painon putoavan ja koetti
+väistää sitä. Vielä silmänräpäys, ja hän vyöryi kömpelönä möhkäleenä
+alas portaita.
+
+
+
+
+II.
+
+Suomen kuningattaren kaulaketjut.
+
+[Näin on tekijä todella kirjoittanut!]
+
+
+Yhdysvaltain lähetystössä oli tanssiaiset. Jalkakäytävän ylle oli
+pingoitettu raitainen markiisi, punainen matto peitti portaita, ja
+tunnin ajan olivat komeat autot tuoneet valittuja ja etuoikeutettuja
+vieraita liittymään siihen tungokseen, joka jo oli kokoontunut niihin
+ei suinkaan liian tilaviin saleihin, jotka muodostavat Yhdysvaltain
+40:nnen valtion.
+
+Kun autojen virta oli kuivunut pelkäksi tihkumiseksi, astui tanakka,
+hauskannäköinen mies ulos isosta autosta ja käveli verkalleen uteliaan
+yleisön ohi. Hän nyökkäsi miellyttävästi poliisille, joka piti käytävää
+selvänä, ja astui eteishalliin.
+
+"Eversti James Bothwell", sanoi hän lakeijalle ja jatkoi hitaasti
+kulkuaan saliin.
+
+"Anteeksi."
+
+Miellyttävännäköinen frakkipukuinen mies pisti kohteliaasti kätensä
+hänen kainaloonsa ja vei hänet erääseen pieneen etuhuoneeseen, joka oli
+järjestetty tarjoiluhuoneeksi ja joka tänä varhaisena hetkenä oli tyhjä
+muista vieraista.
+
+Eversti Bothwell kohotti kulmiaan suopeasti hämmästyneenä tästä
+tuttavallisuudesta. Hänen asenteensa näytti sanovan: Te olette
+täysin tuntematon, luultavasti joku näistä omituisen ystävällisistä
+amerikkalaisista, joten minun täytyy suvaita teitä.
+
+"Ei", sanoi vieras lempeästi.
+
+"Eikö?"
+
+Eversti Bothwellin kulmakarvat eivät voineet kohota korkeammalle, minkä
+vuoksi hän muutti kasvojensa ilmettä ja rypisti otsaansa.
+
+"Ei — en luule."
+
+Everstin silmiin hymyilevät harmaat silmät välähtelivät hyväntuulisesti.
+
+"Rakas amerikkalainen ystäväni", sanoi eversti koettaen vapauttaa
+käsivartensa. "En todellakaan ymmärrä... te olette erehtynyt."
+
+Toinen pudisti verkalleen päätään.
+
+"En erehdy koskaan — ja olen englantilainen, niinkuin varsin hyvin
+tiedätte, ja tekin olette englantilainen siitä huolimatta, että
+koetatte puhua amerikkalaisella korostuksella. Vanha Slick-parkani,
+tämä näyttää liian pahalta!"
+
+Slick Smith huokasi, mutta ei antanut mitään muuta merkkiä
+pettymyksestään.
+
+"Jollei Amerikan kansalainen voi saapua ystävälliselle vieraskäynnille
+oman lähettiläänsä luo ilman selkkauksia, niin asiat eivät ole oikealla
+tolalla. Kas tässä, kapteeni, olen saanut kutsun. Ja jos lähettilääni
+tahtoo nähdä minut, niin en luule sen kuuluvan teihin."
+
+Kapteeni Dick Shannon nauroi hiljaa.
+
+"Hän ei halua nähdä teitä, Slick. Hänestä olisi päinvastoin kovin
+vastenmielistä tietää ovelan englantilaisen varkaan kulkevan täällä
+miljoonan dollarin arvosta timantteja ulottuvillaan. Hän olisi
+iloinen nähdessään eversti Bothwellin 94:nnestä ratsuväkirykmentistä
+vierailemassa Lontoossa ja tahtoisi mielellään puristaa hänen kättään,
+mutta hänellä ei ole mitään hyötyä Slick Smithistä, jalokivivarkaasta,
+maalaisten petkuttajasta ja tilaisuuksien tavoittelijasta. Otatteko
+ryypyn kanssani, ennenkuin lähdette?"
+
+Slick huokasi jälleen.
+
+"Rypälemehua", vastasi hän lyhyesti ja osoitti pulloa, jonka ulkoasu
+viittasi toisenlaiseen sisällykseen. "Ja te olette väärässä, jos
+luulette minun olevan täällä ammattiasioissa. Se on aivan totta,
+kapteeni. Uteliaisuus on paheeni, ja minä olin utelias näkemään
+kuningatar Rienan timanttikaulaketjut. Ehkäpä nyt on viimeinen kerta,
+jolloin voisin ne nähdä. Vähän vettä, George — whisky ei osaa uida."
+
+Hän tuijotti jurosti lasiin kädessään, ennenkuin tyhjensi sen
+sisällyksen yhdellä kulauksella.
+
+"Mutta olen tavallaan iloinen, että tunsitte minut. Sain kutsukortin
+erään ystäväni välityksellä. Tietäen mitä tiedän minun tuloni tänne oli
+sellaisen miehen toimenpide, joka kuvittelee olevansa mustien koirien
+takaa-ajama ja henkisen neuvonantajansa myrkyttämä. Mutta minä olen
+utelias. Ja onnettomuudekseni minulla on salapoliisin vaistot. Kullakin
+on haaveilunsa, Shannon. Salapoliisillakin."
+
+"Myöskin salapoliisilla", myönsi Dick Shannon.
+
+"Jotkut haaveilevat, millä tavoin he menettäisivät miljoonan", jatkoi
+Slick miettiväisenä. "Toiset haaveilevat, kuinka he pelastaisivat
+jonkun tytön nälkäkuolemasta ja pahemmastakin ja olisivat hänelle
+veljenä, kunnes hän rupeaisi rakastamaan pelastajaansa...
+Nähkääs! Hommailujeni lomassa minä haaveilen, kuinka paljastaisin
+arvoituksellisia asioita. Samoin kuin Stormer — se ahkera varkaitten
+ajaja, joka antoi teille tietoja minusta. Niillä on jotakin minua
+vastaan."
+
+Oli täysin totta, että Shannon oli saanut ensimmäiset vihjaukset
+Slickin maineesta tältä kuuluisalta toimistolta.
+
+"Tapaammeko nyt toisemme salapoliiseina", hän kysyi, "vai olemmeko vain
+yksinkertaisesti etsivä ja...?"
+
+"Sanokaa 'varas' — älkää välittäkö minun tunteistani", pyysi Slick.
+"Kyllä, minä olen etsivä tänä iltana."
+
+"Entä kuningattaren timantit?"
+
+Slick veti pitkän hengähdyksen.
+
+"Ne ovat merkityt", sanoi hän. "Olen utelias tietämään, kuinka ne
+viedään. Taitava joukkue on hommassa — ette kai odota minun mainitsevan
+nimiä, vai mitä? Jos odotatte, niin saatte kokea pettymyksen."
+
+"Ovatko he täällä lähetystössä?"
+
+"En tiedä. Juuri sen tahdoin nähdä. En ole sellaisia ammattilaisia,
+joilla ei ole mitään mielenkiintoa muiden peliin. Olen niinkuin lääkäri
+— katselen mielelläni muiden leikkauksia; siten voi oppia asioita,
+joita ei koskaan aavistaisikaan, jollei olisi tutkittavana mitään muuta
+kuin kunkin oma työ."
+
+Shannon mietti hetkisen.
+
+"Odottakaa täällä — ja pitäkää kätenne irti hopeasta", sanoi hän ja
+poistuen loukkaantuneen Slickin luota kiiruhti väkeä täynnä olevaan
+huoneeseen raivaten itselleen tietä tungoksen halki, kunnes saapui
+avonaiselle paikalle, missä lähettiläs seisoi keskustellen kookkaan,
+väsyneeltä näyttävän naisen kanssa, jonka suojeleminen oli pääsyynä
+hänen saapumiseensa lähetystön tanssiaisiin.
+
+Naisen kaulassa riippuivat kimaltelevat ketjut, jotka säkenöivät ja
+välähtelivät aina hänen laimeasti liikahtaessaan. Kääntyen katselemaan
+vieraita hän etsi joukosta erään nuoren monokkelisilmäisen miehen,
+joka oli vilkkaassa keskustelussa erään lähetystösihteerin kanssa, ja
+viittasi tämän luokseen.
+
+"Steel, Slick Smith on täällä ja sanoo, että on tekeillä yritys
+kuningattaren kaulaketjujen 'puhaltamiseksi'. Te ette saa jättää häntä
+hetkeksikään näkyvistänne. Pyytäkää jonkun lähetystön virkailijan
+tarkistamaan vierasluettelon ja tuokaa minun luokseni jokainen, joka
+osoittautuu asiattomaksi."
+
+Hän palasi Slickin luo ja tapasi tämän ottamassa kolmatta ilmaista
+ryyppyään.
+
+"Kuulkaapas, Slick. Miksi te tulitte tänne, jos tiesitte, että ryöstö
+oli suunniteltu täksi illaksi? Vaikkakaan ette olisi siinä mukana, niin
+teitä tultaisiin kuitenkin epäilemään."
+
+"Se johtui todellakin mieleeni", vastasi Slick. "Siitä aiheutuukin
+levottomuuteni. Se on uusi sana, jonka opin viime viikolla."
+
+Siitä paikasta, missä he seisoivat, voi nähdä salongin
+pääsisäänkäytävän. Vieraita saapui yhä vielä ja heidän siinä
+katsoessaan tuli sisään kookas keski-ikäinen mies ja hänen mukanaan
+niin silmiinpistävän kaunis nuori nainen, että myöskin karaistunut
+Slick jäi häntä tuijottamaan. He olivat menneet näkyvistä, ennenkuin
+Dick Shannon oli ehtinyt saada heistä selvää kuvaa.
+
+"Tuo on koko kaunotar, Martin Elton ei ole täälläkään. Tuo rouva on
+jokseenkin paljon Lacyn kanssa."
+
+"Lacyn?"
+
+"Kunnianarvoisan Lacy Marshaltin kanssa. Hän on miljoonamies — yksi
+sitä sitkeätä lajia, joka on aloittanut elämänsä yksinkertaisissa
+oloissa ja on aina valmis pyrkimään parempaan. Tunnetteko rouvan,
+kapteeni?"
+
+Dick nyökkäsi. Useimmat tunsivat Dora Eltonin. Hän oli sitä hienoa
+väkeä, joka on aina mukana ensi-illoissa tai muissa äärimmäisen
+hienoissa illatsuissa. Lacy Marshaltin hän tunsi ainoastaan nimeltä.
+
+"Hän on kaunotar", sanoi Slick uudelleen huojuttaen ihaillen päätään.
+"Herranen aika, mikä kaunotar! Jos hän olisi minun vaimoni, ei hän
+saisi juosta ympäri Lacyn kanssa. Ei, sir. Mutta sellaista tehdään
+Lontoossa."
+
+"Ja New Yorkissa ja Chicagossa ja Pariisissa, Madridissa ja
+Bagdadissa", sanoi Shannon. "No, Percy!"
+
+"Te tahdotte minun menevän? No niin, olette turmellut iltani, kapteeni.
+Tulin tänne saadakseni tietoja ja ohjausta. En olisi koskaan kiivennyt
+valkoiseen paitaan, jos olisin arvannut teidän olevan täällä."
+
+Dick saattoi hänet ovelle ja odotti, kunnes hänen vuokra-autonsa
+oli ajanut tiehensä. Sitten hän palasi tanssisaliin vaanimaan ja
+vartioimaan. Eräs vieras, joka huolimattomasti harhaillessaan joutui
+erääseen lähetystön tyhjään käytävään, näki siellä miehen istuvan
+lukemassa piippu suussa.
+
+"Olen pahoillani", sanoi tungettelija. "Näytän joutuneen harhaan."
+
+"Niinpä luulen", sanoi toinen tyynesti, ja vieras, täysin kunniallinen
+ja viaton kuljeksija, peräytyi nopeasti ihmetellen, miksi vartija
+oli asettanut istuimensa sen kytkintaulun alapuolelle, josta käsin
+hallittiin talon kaikkia sähkövaloja. Shannon ei jättänyt mitään
+vaarallista paikkaa vartioimatta.
+
+Kello yksi Suomen kuningatar hänen suureksi huojennuksekseen poistui
+lähetystöstä palatakseen hotelliinsa Buckingham Gaten varrelle, missä
+hän asui tuntemattomana. Dick Shannon seisoi paljain päin sumussa,
+kunnes auton takalyhdyt olivat kadonneet näkyvistä. Autonkuljettajan
+vieressä istui asestettu salapoliisi — hän ei pelännyt, ettei
+kuningatar pääsisi turvallisesti perille makuuhuoneeseensa.
+
+"Olette nyt tehnyt tehtävänne, Shannon, vai mitä?"
+
+Hymyilevä lähettiläs otti vastaan hänen ilmoituksensa yhtä suurella
+huojennuksella, kuin mitä salapoliisi oli tuntenut.
+
+"Kuulin omilta salapoliiseiltani, että ryöstöyrityksen piti olla
+tekeillä", sanoi hän; "mutta toisekseen saa aina kuulla sellaisia
+juttuja kaikkien tämänlaatuisten tehtävien yhteydessä."
+
+Dick Shannon ajoi pitkän autonsa takaisin Scotland Yardiin, ja hän ajoi
+etanan vauhtia, sillä sumu oli hyvin sakea, ja tietä leikkasivat monet
+hämmentävät poikkikadut. Kahdesti hän löysi itsensä jalkakäytävältä;
+Victoria Streetillä hän oli vähällä törmätä erääseen omnibussiin, jonka
+oli huonon sään takia ollut pakko pysähtyä kadulle.
+
+Hän mateli Westminster Abbeyn ohitse ja luotsasi itsensä lopuksi
+Embankmentille ja sieltä Scotland Yardin pihaan.
+
+"Pyytäkää joku viemään vajaan autoni", sanoi hän vahdissa olevalle
+poliisille. "Menen kävellen kotiin, se on turvallisempaa."
+
+"Tarkastaja kysyi teitä, sir — hän on mennyt alaspäin Embankmentia."
+
+"Hauska yö kävelyä varten", hymyili Dick kuivaten kivistäviä silmiään.
+
+"Poliisi etsii erään miehen ruumista, joka heitettiin jokeen tänä
+yönä", oli yllättävä vastaus. "Heitettiin — tarkoitatte kai: hyppäsi?"
+"Ei, sir, heitettiin. Jokipoliisivartio oli parhaillaan soutamassa
+Embankmentin seinämän juurella, kun sumu oli hieman harvempaa kuin
+nyt, ja se näki miehen nostettavan rintasuojalle ja työnnettävän sen
+yli. Vartiota johtava kersantti puhalsi vihellyspilliään, mutta ketään
+miehistämme ei ollut lähellä, ja mies, joka työnsi sen toisen jokeen,
+pääsi pakenemaan. Ruumista naarataan nyt juuri. Aivan obeliskin tällä
+puolella. Tarkastaja pyysi minua kertomaan teille tämän, jos tulisitte
+tänne."
+
+Dick Shannon ei epäröinyt. Hänen mukavan asuntonsa ja elvyttävän
+takkavalkean houkutus ei enää vietellyt häntä. Hän meni hapuillen
+leveän Embankmentin poikki ja pitkä rintasuoja tienviittanaan kulki
+nopeasti pitkin joen reunaa. Sumu oli nyt mustaa, ja hinaajalaivojen
+valittava ulina oli lakannut, kun niiden kapteenit olivat luopuneet
+toivottomasta taistelusta.
+
+Lähellä obeliskia, joka kertoo Egyptin menneistä suuruudenpäivistä, hän
+tapasi joukon miehiä seisomassa, ja kun virkapukuinen tarkastaja tunsi
+hänet hänen tultuaan lähemmäksi, tuli hän jonkin matkaa häntä vastaan.
+
+"Se on murha — ruumis on juuri löydetty."
+
+"Hukutettu?"
+
+"Ei, sir: mies oli nuijittu kuoliaaksi, ennenkuin hänet oli heitetty
+veteen. Jos tahdotte tulla alas portaita, voitte nähdä hänet."
+
+"Mihin aikaan se tapahtui?"
+
+"Kello yhdeksän tänä iltana — tai oikeammin eilen illalla. Kello on nyt
+kohta kaksi."
+
+Shannon laskeutui alas matalia portaita, jotka vievät veteen obeliskin
+kummallakin puolella. Soutuveneen keula tuli esiin sumusta ja kääntyi
+ympäri, niin että ruumis, joka oli heitetty veneen perään, voitiin
+nähdä taskulamppujen valossa.
+
+"Olen tehnyt summittaisen tarkastuksen", sanoi vartion kersantti.
+"Hänen taskuissaan ei ole mitään, mutta hänen henkilöllisyytensä
+pitäisi olla helppoa saada selville — hänen poskessaan on vanha
+puukonhaavan jättämä arpi."
+
+"Hm!" sanoi Dick Shannon katsoen ruumista. "Toimitamme myöhemmin toisen
+tarkastuksen."
+
+Hän meni tarkastajan kanssa takaisin päämajaan, ja eteishalli, joka
+hänen lähtiessään oli ollut hiljainen ja tyhjä, oli nyt täynnä
+levotonta hälinää. Sillä hänen poissaollessaan oli tullut uutinen, joka
+sai koko Scotland Yardin liikkeelle ja ajoi ylös vuoteestaan jokaisen
+salapoliisin pääkaupungin alueella.
+
+Suomen kuningattaren auto oli pysähdytetty The Mallin pimeimmässä
+osassa, salapoliisi oli ammuttu maahan, ja kuningattaren timanttiketjut
+olivat häipyneet sumuun. Eivätkä ne olleet jälleen löydettävissä,
+ennenkuin eräs tyttö, joka sillä hetkellä näki levottomia unia
+kananpojista, tuli tämän suurkaupungin valoihin ja varjoihin
+tervehtimään sisartaan, joka vihasi häntä.
+
+
+
+
+III.
+
+Audrey.
+
+
+"Peter ja Paul tuottivat neljä shillingiä kumpainenkin", ilmoitti
+mrs Graffit katsellen likinäköisesti rahoja laskiessaan ne pöydälle.
+"Harriet, Martha, Jenny, Elisabeth, Queenie ja Holga..."
+
+"Olga", oikaisi tyttö istuen pöydällä kynä kädessä. "Antakaamme arvonsa
+kanoillekin. Niistä saatiin puoli kruunua kustakin teurastajalta, mr
+Gribsiltä. Joka tapauksessa on epäkristillistä sanoa kanoja, nimeltä."
+
+Audrey Bedford teki nopean laskelman.
+
+"Huonekaluston kanssa tulee yhteensä kolmekymmentäseitsemän puntaa
+kymmenen shillingiä", sanoi hän, "mikä jokseenkin riittää maksuun
+kananruokamiehelle ja teidän palkkaanne, samalla kuin minulle jää
+kylliksi päästäkseni Lontooseen".
+
+"Jos saisin oikeudenmukaisesti", sanoi mrs Graffit itkua puristaen,
+"pitäisi minun saada enemmän kuin palkkani. Olen hoitanut teitä aina
+siitä saakka, kuin rakas äitiraukkanne kuoli, palvellen teitä paremmin,
+kuin kukaan kuolevainen nainen olisi tehnyt. Ja nyt minut on heitetty
+syrjään ilman kotia, ja minun on asuttava vanhimman poikani luona."
+
+"Olette onnellinen, kun teillä on vanhin poika", sanoi Audrey kylmästi.
+
+"Jos antaisitte minulle punnan onnen...?"
+
+"Kenenkä onnen? Ei ainakaan minun, te rakas, vanha veijari", nauroi
+tyttö. "Mrs Graffit, älkää olko typerä! Te olette pitänyt puolenne.
+Tämän omaisuuden kustannuksella. Kananhoito ei kannata eikä tule
+koskaan kannattamaan, kun yleisesikunnan päällikkö myy munia omaan
+laskuunsa. Sain sen selville tuonottain ja laskin, että teillä oli
+ollut neljänkymmenen punnan edestä munia vuodessa."
+
+"Kukaan ei ole koskaan sanonut minua varkaaksi", liversi vanha nainen
+kädet vavisten. "Olen hoitanut teitä siitä saakka, kuin olitte
+tytöntypykkä, joten on kovin kovaa kuulla olevansa varas." Hän
+nyyhkytti itkuaan nieleksien nenäliinaansa.
+
+"Älkää ulvoko", sanoi Audrey; "täällä on kyllin kosteata muutenkin."
+
+"Minne aiotte lähteä, miss?" Mrs Graffit sivuutti tahdikkaasti
+kysymyksen kunniallisuudestaan.
+
+"En tiedä; luultavasti Lontooseen."
+
+"Onko teillä siellä sukulaisia, miss?"
+
+Ehkäpä Beak Farmin entinen omistaja olisi ollut hieman avomielisempi
+tällä viimeisellä hetkellä. Bedfordit olivat aina vaiteliaampia kuin
+kalat.
+
+"Se on teille samantekevää. Antakaa minulle kuppi teetä ja tulkaa
+sitten saamaan palkkanne."
+
+"Lontoo on kauhea kaupunki." Mrs Graffit pudisti päätänsä. "Murhia
+ja itsemurhia ja varkauksia ja mitä tahansa. Siellähän rosvottiin
+äskettäin oikea kuningatarkin!"
+
+"Herranen aika!", sanoi Audrey koneellisesti.
+
+Hän ihmetteli parhaillaan, kuinka oli käynyt kuudelle muulle
+kananpoikaselle, joista mrs Graffit ei ollut tehnyt tiliä.
+
+"Häneltä ryöstettiin satojen tuhansien arvosta timantteja", sanoi
+hän painokkaasti. "Teidän tulisi lukea enemmän sanomalehtiä — jäätte
+jäljelle tapahtumista."
+
+"Varkauksista puhuttaessa johtuu mieleeni", sanoi Audrey sävyisästi,
+"kuinka on käynyt Myrtlelle ja Primroselle ja Gwenille ja Berthalle..."
+
+"Niillekö?" Hetkeksi mrs Graffitkin joutui hämilleen. "Enkö antanutkaan
+teille rahoja? Niiden on täytynyt pudota reiästä taskussani. Olen
+kadottanut ne."
+
+"Älkää vaivatko itseänne", sanoi Audrey. "Lähetän hakemaan poliisia,
+hän on ihmeellinen etsijä."
+
+Mrs Graffit löysi rahat melkein samalla hetkellä.
+
+Vanha nainen laahusti matalakattoiseen keittiöön, ja Audrey katseli
+ympärilleen tutussa huoneessa. Tuolin, jolla hänen äitinsä, oli istunut
+kovat kasvot mustuneeseen takkaan päin käännettyinä, Audrey oli
+polttanut. Yksi hiiltynyt jalka oli vielä näkyvissä tulessa.
+
+Ei, täällä ei ollut mitään muistoa hellyttävää. Huoneessa vallitsi
+tukahduttavan työnteon ja raadannan tuntu. Hän ei ollut koskaan
+tuntenut isäänsä, ja mrs Bedford ei ollut koskaan puhunut hänestä.
+Hän oli ollut huono ihminen, jonka turmeltuneisuus oli pakottanut
+hienosyntyisen naisen alistumaan siihen ankaraan elämään, jonka hänen
+vaimonsa oli saanut osakseen.
+
+"Onko hän kuollut, äiti?" oli lapsi kysynyt.
+
+"Toivottavasti", kuului taipumaton vastaus.
+
+Dora ei ollut koskaan tehnyt sellaisia sopimattomia kysymyksiä, mutta
+hän olikin vanhempi, sai osakseen suurempaa myötätuntoa äitinsä
+puolelta ja oli omaksunut samanlaisen säälimättömän luonteen ja
+mielipiteet kuin tämäkin.
+
+Mrs Graffit oli tuonut sisään teen ja laskenut rahansa, ennenkuin alkoi
+itkeä Audreyn lähtöä.
+
+"Minun on suudeltava teitä, ennenkuin erkanemme", nyyhkytti hän.
+
+"Annan teille ylimääräisen shillingin, jos jätätte sen tekemättä",
+sanoi Audrey joutuisasti, ja mrs Graffit otti shillingin.
+
+Kaikki oli ohi. Audrey kulki joulukuisessa kunnossa olevan puutarhan
+halki, aukaisi portin ja meni oikoteitse kirkkomaalle äitinsä haudalle.
+Siellä hän seisoi vähän aikaa äänettömänä kädet ristissä.
+
+"Hyvästi", sanoi hän tyynesti ja palasi kuivin silmin takaisin
+asuntoonsa.
+
+Loppu ja alku. Hän ei ollut surullinen eikä iloinenkaan. Hänen
+kirjalaatikkonsa oli jo mennyt asemalle lähetettäväksi sieltä edelleen
+Lontooseen.
+
+Mitä tulevaisuuteen tuli, hän oli saanut kohtalaisen hyvän kasvatuksen,
+oli lukenut paljon, ajatellut paljon ja oli perillä pikakirjoituksen
+alkeista, jotka hän oli itsekseen oppinut pitkinä talvi-iltoina,
+jolloin mrs Graffit ajatteli ja sanoi, että hän käyttäisi aikansa
+paremmin sukkapuikkojen parissa.
+
+"Aikaa on vielä vaikka kuinka paljon", murisi linja-auton kuljettaja,
+kun Audrey heitti matkalaukkunsa ovesta sisään. "Jollei olisi noita
+järjettömiä yksityisautoja, voisin siirtää lähtöajan vieläkin
+myöhemmäksi. Mutta nykyisin on pakko ajaa varovaisesti."
+
+Ennustavia sanoja.
+
+Tyttö oli juuri nousemassa linja-autoon matkalaukkunsa perässä, kun
+eräs tuntematon mies tuli paikalle. Huolimattomasta ulkoasustaan
+päättäen hän näytti jonkun asianajajan keski-ikäiseltä apulaiselta.
+
+"Anteeksi, miss Bedford. Nimeni on Willit. Voinko puhua kanssanne pari
+sanaa tänä iltana, kun palaatte?"
+
+"En aio tulla takaisin", sanoi Audrey. "Olenko teille velkaa jotakin?"
+
+Hän teki aina tämän kysymyksen kohteliaille vieraille. Tavallisesti
+nämä sanoivat "kyllä", sillä mrs Graffittin oli tapana ostaa velaksi.
+
+"Ette, neiti. Ettekö tulekaan takaisin? Voisinko saada osoitteenne?
+Tahtoisin tavata teitä tärkeän asian vuoksi."
+
+Mies oli selvästi kiihtynyt.
+
+"En voi antaa teille osoitettani, pelkään minä. Antakaa minulle omanne,
+niin kirjoitan teille."
+
+Vieras kirjoitti osoitteensa kortille ja antoi sen Audreylle.
+
+"No niin!" kehoitti huolestunut autonkuljettaja. "Jos viivyttelette
+vielä, myöhästytte junasta."
+
+Audrey hyppäsi autoon ja iski oven kiinni.
+
+Onnettomuus tapahtui Ledbury Lanen kulmassa. Ajaessaan päätielle Dick
+Shannon teki käännöksen hiukan liian terävästi, jolloin hänen pitkän
+autonsa takapyörät tekivät kauniin kaaren. Sysäys, joka seurasi, oli
+vähemmän kaunis. Auton takaosa törmäsi linja-autoon ja irroitti siitä
+sievästi toisen takapyörän.
+
+Linja-autossa ei ollut muita matkustajia kuin Audrey, joka oli jo
+laskeutunut likaiselle tielle, ennenkuin Dick oli hattu kädessä ehtinyt
+hänen luokseen levottomuus ja katumus miellyttävillä kasvoillaan.
+
+"Olen kauhean pahoillani. Toivoaksenne ette ole loukkautunut!"
+
+Hän arvioi tytön iän seitsemäksitoista vuodeksi, vaikka tämä oli kahta
+vuotta vanhempi. Tyttö oli köyhästi puettu, ja hänen päällystakkiansa
+oli selvästi korjattu moneen kertaan. Hänen nahkakauluksensakin
+oli nukkavieru ja kulunut. Näitä seikkoja Dick ei huomannut. Hän
+katseli kasvoja, jotka näyttivät virheettömiltä. Kulmakarvojen kaarre
+ehkä ja silmien asento, täydellinen suu mahdollisesti, tai sitten
+hipiän laatu ja väri... Dick pelkäsi kuulla tytön puhuvan, jolloin
+tämän talonpoikainen puhetapa riistäisi häneltä hänen mielikuvansa
+prinsessasta.
+
+"Kiitän teitä — pelästyin vain hiukan. En ehdi junaani." Hän silmäili
+murheellisena irtautunutta pyörää.
+
+Ääni karkoitti Dickin pelon. Repaleinen prinsessa oli lady.
+
+"Oletteko menossa Barnhamin asemalle? Ajan siitä ohitse", sanoi Dick.
+"Ja vaikka en olisi ollutkaan menossa sitä tietä, täytyy minun mennä
+lähettämään apua tälle poikaparalle."
+
+Linja-auton kuljettaja, jota hän oli tarkoittanut näillä
+osanottavaisilla sanoilla, oli kiivennyt alas istuimeltaan harmaa parta
+sateesta märkänä ja nuhaiset silmät kiukkuisesti kiiluen.
+
+"Miksi ette katso eteenne?" sähisi hän käyttäen sellaisissa tapauksissa
+tavallisia sanoja. "Ajatte, niinkuin tie olisi ainoastaan teitä varten."
+
+Dick aukaisi päällystakkinsa ja etsi esiin lompakkonsa.
+
+"Jehu", sanoi hän. "Tässä on korttini, seteli ja alamaisin
+anteeksipyyntöni."
+
+"Minun nimeni on Herbert Jiles", sanoi autonajaja epäilevästi
+ottaessaan kortin ja rahan.
+
+"Jehu on keksitty nimi", sanoi Dick, "ja tarkoittaa Nimshin poikaa,
+joka ajoi raivoisasti".
+
+"Minä ajoin aivan hiljaa", sanoi loukkaantunut mr Jiles. "Te itse
+ajoitte kuin hullu."
+
+"Apua tulee Barnhamista", sanoi Dick. "No, nuori neiti, voitteko uskoa
+itsenne yksin minun kanssani näihin Juggernautin vaunuihin?"
+
+"Luulen kyllä", vastasi tyttö hymyillen ja pelastaen matkalaukkunsa
+linja-autosta hyppäsi hänen viereensä.
+
+"Lontoo on minunkin matkani määränä", sanoi Dick, "mutta en tahdo
+ehdottaa, että tulisitte koko matkan mukanani, vaikka siten
+säästäisitte matkalipun hinnan."
+
+Audrey ei vastannut. Dickistä tuntui, että tyttö alkoi kainostella,
+mutta se vaikutelma meni heti menojaan.
+
+"Luulen, että menen junassa. Sisareni tulee ehkä vastaan asemalle."
+
+Hänen äänensävynsä ei kuulunut kovinkaan luottavaiselta.
+
+"Asutteko täällä päin?"
+
+"Fontwellissa", vastasi tyttö. "Minulla oli mökki siellä. Se oli äidin,
+ennenkuin hän kuoli. Oletteko koskaan koettanut elää munista?"
+
+Dick hätkähti.
+
+"En yksinomaan", sanoi hän. "Ne ovat erittäin ravitsevia, luullakseni,
+mutta..."
+
+"En tarkoita niiden syömistä; tarkoitan, oletteko koskaan koettanut
+hankkia toimeentulonne kananhoidolla?"
+
+Dick pudisti päätään.
+
+"Älkää koettakokaan", sanoi Audrey painokkaasti. "Kanat eivät ole
+samanlaisia kuin ennen. Mrs Graffit — hän hoiti talouttani ja tuhlasi
+tuloni — sanoo, että kanoissa on tapahtunut suuri muutos sodan
+jälkeen. Hän ei tiedä varmasti, onko siihen syynä bolshevismi vaiko
+espanjantauti."
+
+Dick nauroi.
+
+"Olette siis jättänyt sen?"
+
+Audrey nyökkäsi useita kertoja.
+
+"En voi sanoa, että olen myynyt sen vanhan talon: se myytiin paloittain
+kiinnityksien muodossa. Se kuuluu liikuttavalta, vai mitä? Niin ei
+asia kuitenkaan ole. Se vanha talo on ruma ja täynnä liikoja nurkkia,
+joista saa kuhmuja päähänsä, ja siinä tuntuu haju satojen sukupolvien
+aikuisista omistajista, jotka eivät ole kylpeneet koskaan muulloin
+kuin katon vuotaessa. Ja viemärilaitos on peräisin ensimmäisten
+brittiläisten ajalta, eikä yksikään ikkunoista sovi saranoilleen.
+Myötätuntoni on kokonaan ahneen pantinomistajan puolella — ihmisparka!"
+
+"Olette onnellinen, kun teillä on sievä sisar, joka on teitä vastassa
+asemalla", sanoi Dick. Hän piti tyttöä seitsemäntoistavuotisena tai
+ehkä hiukan nuorempana, ja hänen sävynsä oli melkein isällinen.
+
+"Voi olla", sanoi Audrey ilman suurempaa ihastusta. "Alamme jo olla
+Barnhamissa, eikö niin?"
+
+"Alamme olla Barnhamissa", myönsi Dick ja pysähdytti muutamia
+minuutteja myöhemmin autonsa aseman edustalle.
+
+Hän nousi autosta Audreyn jälkeen kantaen hänen säälittävän keveän
+matkalaukkunsa asemasillalle ja tahtoi itsepäisesti odottaa junan
+saapumista.
+
+"Sisarenne asuu tietenkin Lontoossa?"
+
+"Kyllä, Curzon Streetin varrella."
+
+Oli omituista, että hänen piti kertoa siitä tälle vieraalle. Kukaan
+täällä maalla ei ollut edes perillä siitä, että hänellä olikaan sisarta.
+
+Dick ei osoittanut hämmästystään.
+
+"Onko hän..." Kysymys oli arkaluontoinen. "Onko hän — hm — työssä
+siellä?"
+
+"Ei. Hän on mrs Martin Elton."
+
+Hän ihmetteli itseään sanoessaan nämä sanat.
+
+"Mitä hittoa!" kuuli Dick säikähtäen sanovansa.
+
+Samassa annettiin merkki junan saapumisesta, ja hän riensi ostamaan
+muutamia kuvalehtiä Audreylle matkalukemiseksi.
+
+"Olette kamalan kiltti, mr...? Minun nimeni on Audrey Bedford."
+
+"Tulen sen muistamaan." Dick hymyili. "Muistan ihmeellisen hyvin kaikki
+nimet. Minun nimeni on Jackson."
+
+Hän seisoi seuraten junaa silmillään, kunnes punaisten lamppujen himmeä
+valo oli kadonnut näkyvistä käänteen taakse. Sitten hän palasi hitaasti
+autoonsa ja ajoi poliisiasemalle ilmoittamaan yhteenajostaan.
+
+Mrs Martin Elton, ja tämä oli hänen sisarensa! Jos hän olisi
+ilmoittanut tytölle oikean nimensä, ja tämä olisi mennyt Curzon
+Streetille ja kertonut kauniille Dora Eltonille viettäneensä osan
+päivästä kapteeni Richard Shannonin seurassa, olisi sopusointu eräässä
+talossa Curzon Streetin varrella aivan varmaan häiriytynyt.
+
+Ja syystä kylläkin. Dora Elton oli juuri se juonittelija, jonka Dick
+Shannon parhaillaan koetti saada satimeen.
+
+
+
+
+IV.
+
+Kunnianarvoisa Lacy.
+
+
+Lacy Marshalt oli aikoinaan ollut Etelä-Afrikan lakiasäätävän
+neuvoston senaattorina, minkä vuoksi häntä kohteliaisuudesta
+sanottiin "kunnianarvoisaksi", mikä seikka oli mr Tongerille, hänen
+kamaripalvelijalleen, melkoisen huvin lähteenä.
+
+Hän tuli kylvystään eräänä ikävänä aamuna puettuna ainoastaan housuihin
+ja silkkipaitaan, jonka alta hänen kookkaan ruumiinsa lihakset selvästi
+näkyivät. Siten hän näytti vähemmän miltään lainsäätäjältä kuin siltä,
+mitä hänen nimensä oli merkinnyt Etelä-Afrikassa — onnen soturilta,
+joka oli voittanut ainakin tämän menestyksen merkin, palatsimaisen
+kodin Portman Squaren varrella.
+
+Hän seisoi pitkän aikaa tuijottaen synkästi aukiolle. Sade oli
+seurannut sumua itsestään selvänä asiana; Englannissa satoi aina —
+murheellisesti, yhtä mittaa, alakuloisen naisen tavoin. Hän ajatteli
+ikävöiden aurinkoista kotiaan Muizenburgissa, False Bayn leveätä,
+penikulmien pituista rantamaa ja sinisiä laineita, Constantian
+rinteillä olevaa viinitarhaansa.
+
+Hän käänsi hätkähtäen päänsä makuuhuoneeseen päin. Joku naputti hiljaa
+oveen.
+
+"Sisään!"
+
+Ovi aukeni, ja hänen vanha kamaripalvelijansa pujahti sisään
+tavanomainen ovela hymy huulillaan.
+
+"Posti tuli", sanoi hän kursastelematta ja pani käden täyden kirjeitä
+pienelle kirjoituspöydälle.
+
+"Sano 'sir'", ärisi Lacy. "Alat taas unohtaa käyttäytymistavat."
+
+Tonger väänsi kasvojensa toisen puoliskon irvistykseen.
+
+"Opin ne kyllä uudelleen", sanoi hän luontevasti.
+
+"Pidä sitten huoli siitä. Voin saada sata kamaripalvelijaa Lontoosta
+neljännellä osalla siitä, mitä maksan sinulle — nuorempia miehiä ja
+kaksikymmentä kertaa käyttökelpoisempia", uhkasi hänen isäntänsä.
+
+"Sen kyllä uskon, mutta he eivät tekisi, mitä minä teen puolestanne",
+sanoi Tonger; "ja te ette voisi luottaa heihin. Ette voi ostaa
+uskollisuutta. Luin se eräästä kirjasta äskettäin."
+
+Lacy Marshalt oli valinnut yhden kirjeen toiste joukosta, kirjeen, joka
+oli suljettu tummansiniseen kuoreen ja jonka osoite oli kirjoitettu
+huonolla käsialalla. Hän repäisi sen auki ja luki:
+
+      "O. K. Murtumaisillaan."
+
+Kirjeessä ei ollut mitään allekirjoitusta.
+
+Kookas mies mutisi jotakin ja heitti kirjeen kamaripalvelijalle.
+
+"Lähetä hänelle kaksikymmentä puntaa", sanoi hän.
+
+Tonger luki paperinpalasen vähintäkään epäröimättä.
+
+"Murtumaisillaan?" hän mietiskeli. "Hm! Osaako hän uida?"
+
+Lacy katsoi häneen terävästi.
+
+"Mitä tarkoitat?" tiukkasi hän. "Tietysti hän osaa uida — tai osasi.
+Uida niinkuin hylje. Kuinka niin?"
+
+"Ei mitään."
+
+Lacy Marshalt katsoi häneen pitkään ja terävästi.
+
+"Luulen sinun käyvän pehmeäksi toisinaan. Katso tätä kirjekuorta. Siinä
+on Matjesfonteinin postileima. Niin oli viime kerrallakin. Miksi hän
+kirjoittaa sieltä, yli sadan mailin päästä Kapkaupungista?"
+
+"Sokea ehkä", ehdotti Tonger. Hän pisti paperinpalasen liivintaskuunsa.
+"Miksi ette vietä talvea Kapkaupungissa, _baas_?" kysyi hän.
+
+"Koska olen mieluummin Englannissa."
+
+Marshalt veti puhuessaan parhaillaan ylleen paitaansa, ja jokin hänen
+äänensävyssään kiinnitti miehen huomiota.
+
+"Sanon teille jotakin, Lacy, viha on pelkoa!"
+
+Toinen tuijotti häneen.
+
+"Viha on pelkoa? Mitä tarkoitat?"
+
+"Tarkoitan, ettei voi vihata jotakuta miestä pelkäämättä häntä. Juuri
+pelko muuttaa vastenmielisyyden vihaksi. Ilman vihaa on olemassa
+vain... no niin, jotakin — ylenkatse, mitä tahansa. Mutta se ei voi
+olla vihaa."
+
+Marshalt oli ryhtynyt jatkamaan pukeutumistaan.
+
+"Oletko lukenut senkin kirjasta?" kysyi hän peilin edessä seisoen.
+
+"Se on omista aivoistani", sanoi Tonger ottaen käsiinsä liivit ja
+harjaten niitä jokseenkin huolimattomasti. "Kuulkaapas, Lacy, kuka on
+se mies, joka asuu tässä vieressä? Olen aikonut kysyä sitä teiltä.
+Malpas tai jokin sellainen on hänen nimensä. Eilen illalla juttelin
+erään poliisin kanssa, ja hän sanoi uskovansa, että se mies on päästään
+pilalla. Hän asuu yksinään, hänellä ei ole yhtään palvelijaa, vaan
+hän hoitaa itse kaikki taloustehtävänsä. Talossa on kaikkiaan kuusi
+huoneistoa, mutta hän ei tahdo antaa niistä yhtään vuokralle. Pitää
+yksin koko roskan. Kuka hän on?"
+
+Lacy Marshalt murisi yli olkansa.
+
+"Näytät tietävän kaiken siitä; miksi kysyt minulta?"
+
+Tonger hieroi nenäänsä hajamielisenä.
+
+"Kun se ei vain olisi hän?" arveli hän, ja hänen isäntänsä kääntyi
+äkisti ympäri.
+
+"Mene tiehesi täältä, sinä juoruileva, vanha narri!"
+
+Antamatta miljoonamiehen raivon saattaa itseään vähimmässäkään määrin
+levottomaksi Tonger asetti liivit tuolin selkämykselle.
+
+"Se yksityisetsivä, jota lähetitte hakemaan tuonottain, on
+odottamassa", sanoi hän, ja Lacy päästi kirouksen.
+
+"Miksi et sanonut minulle?" ärisi hän. "Olet käymässä
+käyttökelvottomaksi, Tonger. Jonakin päivänä potkin sinut ulos ovesta
+ja otan tuon irvistyksen pois naamastasi! Pyydä hänet sisään."
+
+Nukkavieruisen näköinen mies, joka astui sisään hymyili kunnioittavasti
+työnantajalleen.
+
+"Voit mennä, Tonger", murisi Marshalt.
+
+Tonger lähti verkalleen.
+
+"No?"
+
+"Löysin hänet", sanoi asiamies ja avaten lompakkonsa otti sieltä
+valokuvan, jonka ojensi miljoonamiehelle.
+
+"Se on hän", nyökkäsi tämä. "Mutta ei ollut vaikea löytää häntä, kun
+kerran tiesitte kylän. Kuka hän on?"
+
+"Audrey Bedford."
+
+"Bedford? Oletteko varma?" kysyi toinen nopeasti. "Asuuko hänen äitinsä
+siellä?"
+
+"Hänen äitinsä on kuollut — viisi vuotta sitten", sanoi asiamies.
+
+"Onko hänellä sisaria?"
+
+Asiamies pudisti päätänsä.
+
+"Mikäli voin saada selville, on hän ainoa lapsi. Minulla on kuva hänen
+äidistään. Se on ryhmäkuva, joka on otettu kirkkomarkkinoilla vuonna
+1913."
+
+Hän poisti paperin kainalossaan olleen käärön ympäriltä. Lacy Marshalt
+vei kuvan lähemmäksi valoa.
+
+"Tuo on hän!" Hän osoitti erästä henkilöä.
+
+"Jumalani, kuinka ihmeellistä! Kun näin tytön, minulla oli tunne...
+vaisto."
+
+Hän katkaisi äkisti lauseensa.
+
+"Tunnetteko hänet siis, sir?"
+
+"En!" Vastaus oli melkein karkean jyrkkä. "Mitä hän hommailee? Asuuko
+hän yksinään?"
+
+"Oikeastaan hän teki niin. Hänellä oli talossa muuan vanha vaimo, joka
+auttoi häntä kanalan hoidossa. Hän matkusti eilen Lontooseen. Mikäli
+minulle kerrottiin kylässä, on hän menettänyt omaisuutensa, ja hänen
+oli pakko myydä talonsa."
+
+Miljoonamies seisoi mieliasennossaan ikkunan ääressä tuijottaen eteensä
+näkemättä mitään, ankarat, kovat kasvot ilmeettöminä.
+
+Kuinka ihmeellistä! "Viha on pelkoa", kuiskasi Tongerin äänen kaiku —
+hän pudisti pois muistutuksen kohauttamalla leveitä hartioitaan.
+
+"Sievä tyttö, eikö totta?"
+
+"Viehättävä, ajattelin minä", sanoi salapoliisi! "En ole erikoisemmin
+pätevä tuomariksi, mutta hän näytti minusta tavallisuudesta
+poikkeavalta."
+
+Lacy murisi myöntävästi.
+
+"Aivan niin... tavallisuudesta poikkeava."
+
+"Minulla oli vähän vaikeuksia Fontwellissa — en luule siitä tulevan
+olemaan mitään seurauksia, mutta teidän on hyvä tietää se siltä
+varalta, että se tulee teidänkin korviinne." Mies näytti jonkin
+verran huolestuneelta. "Me yksityisetsivät olemme huomanneet voivamme
+työskennellä paljon paremmin, jos annamme ihmisten uskoa, että olemme
+säännöllisen poliisin palveluksessa. Minun oli uskoteltava olevani
+etsimässä erästä kanavarasta — majatalossa minua luultiin Scotland
+Yardin mieheksi."
+
+"Siinä ei ole mitään pahaa, mr Willitt", sanoi toinen kylmästi
+hymyillen.
+
+"Ei yleensä", sanoi Willitt, "mutta pahaksi onneksi kapteeni Shannon
+sattui pysähtymään majataloon vaihtaakseen pyöränrenkaan autoonsa."
+
+"Kuka on Shannon?"
+
+"Hän on tärkeä tekijä nykyisin Scotland Yardissa", sanoi Willitt.
+"Uusi toimeenpaneva komissaari. Tähän saakka komissaarit ovat olleet
+virkailijoita, joilla ei ole ollut pidättämisoikeuttakaan. Shannon
+siirrettiin Scotland Yardiin Intian osastosta, koska siellä on ollut
+äskettäin eräitä skandaaleja — lahjomisjuttuja. Hän antoi minulle
+kamalan ripityksen siitä, että olin uskotellut kuuluvani säännölliseen
+poliisiin. Ja hänen kielensä... Huh! Se mies voi pistää mailin päähän!"
+
+"Ei kai hän saanut selville, mitä te olitte tiedustelemassa — sitä
+tyttöä?"
+
+Salapoliisi pudisti päätänsä.
+
+"Ei. Se on melkein ainoa asia, jota hän ei saanut selville. Teidän
+tulee tietää, että kaikkia hänen ajatuksiaan vallitsivat vain Suomen
+kuningattaren kaulaketjut; niinkuin ehkä tiedättekin."
+
+Kaikesta päättäen Lacy ei kuunnellut hänen puhettaan. Hänen
+ajatuksensa olivat keskittyneet tyttöön ja tämän yhteyteen kuuluviin
+mahdollisuuksiin.
+
+"Annoitteko hänen lähteä saamatta hänen osoitettaan? Se oli koko lailla
+heikkoa. Hankkikaa hänen osoitteensa. Etsikää sitten hänet käsiin ja
+pyrkikää hänen tuttavuuteensa. Voitte olla vaikka liikemies, joka on
+etsimässä mahdollisuuksia rahojen sijoittamiseen — lainatkaa hänelle
+rahaa — mitä tahansa hän tarvitsee — mutta tehkää se sillä tavalla,
+ettette säikytä häntä."
+
+Hän otti lompakostaan puoli tusinaa seteleitä, rypisti ne palloksi ja
+heitti ne ojennettuun käteen.
+
+"Tuokaa hänet tänne päivälliselle jonakin iltana", sanoi hän hiljaa.
+"Teidät voidaan kutsua pois puhelimitse."
+
+Willitt katsoi häneen terävästi ja pudisti päätään epäröivästi.
+
+"En tiedä... se ei kuulu minun alaani..."
+
+"Tahdon puhua hänelle — kertoa hänelle jotakin, jota hän ei tiedä.
+Saatte viisituhatta".
+
+Yksityissalapoliisi sai suuret silmät.
+
+"Viisituhatta? Katsotaan..."
+
+Jäätyään yksin Lacy palasi ikkunan ääreen jatkaen utuisen aukion
+tarkastelua.
+
+"Viha on pelkoa!"
+
+Hän kerskaili sillä, ettei ollut koskaan pelännyt. Säälimättömästi,
+tunnottomasti hän oli kulkenut ihmissydämiä polkien kohti päämääräänsä
+pelkäämättä mitään. Kolmessa maanosassa oli naisia, jotka kirosivat
+hänen nimeään ja muistoaan, katkeria miehiä, jotka hautoivat kostoa
+päivin ja öin. Hän ei pelännyt. Hänen vihansa Don Torringtonia kohtaan
+oli... juuri vihaa.
+
+Niin hän lohdutti itseään, mutta syvällä hänen sielunsa salaisissa
+kätköissä polttivat vanhan kamaripalvelijan sanat, joita hän ei voinut
+sammuttaa: "Viha on pelkoa".
+
+
+
+
+V.
+
+Slick — filosofi.
+
+
+"Ei se ole mitään", sanoi Shannon tarkastaen rikkoutunutta likasuojusta.
+
+"Yhteenajoko?" kysyi Steel, hänen apulaisensa.
+
+"Niin — vieläpä varsin miellyttävä. Suorastaan paras kaikista!"
+
+He menivät kapeaan käytävään, josta päästiin Dick Shannonin asuntoon.
+
+"Ei, en ole odottanut kauan", sanoi Steel, kun Dick aukaisi
+arkihuoneensa oven. "Tiesin teidän tulevan takaisin tänne. Tapasitteko
+Bognorin miehen?"
+
+"Kyllä — sain hänestä jotakin valumaan suostuteltuani häntä hiukan.
+Steel, tiedättekö mitään rouva Eltonin sukulaisista?"
+
+"En ole edes tietänyt, että hänellä on sukulaisia" sanoi toinen.
+
+"Ehkäpä Slick tietää. Olen pyytänyt hänet tänne kello kuudeksi.
+Tahtoisinpa tietää, onko tyttö päässyt onnellisesti perille kaupunkiin?"
+
+"Kuka?" kysyi toinen hämmästyneenä, ja komissaari hämmentyi hetkiseksi.
+
+"Ajattelin... erästä", sanoi hän kömpelösti ja vaihtoi puheenaihetta.
+"Onko ruumis tunnettu?": kysyi hän.
+
+Steel pudisti päätänsä.
+
+"Mies oli ulkomailta, luultavasti Etelä-Afrikasta", sanoi hän. "Hänellä
+oli jalassa buurien keskuudessa hyvin suositut _veltshoen_-saappaat,
+ja hänen massissaan oleva tupakka on varmasti Magaliesbergiä. Mikään
+muu tupakka ei ole samanlaista. Hän on ehkä ollut Englannissa muutamia
+viikkoja, vaikka toiselta puolen on todennäköistä, että hän on aivan
+äsken tullut maihin. _Buluwayo_ ja _Balmoral Castle_ saapuivat viime
+viikolla, ja kaikesta päättäen hän tuli toisessa niistä. Itse asiassa
+ne ovat ainoat laivat, jotka ovat tulleet Etelä-Afrikasta kahden viime
+viikon aikana. Tiesikö Bognorin mies mitään kuningattaren jalokivistä?"
+
+"Ei mitään. Hän sanoi, että Elton oli riitautunut hänen kanssaan jokin
+aika sitten, eikä heillä ollut mitään yhteisiä asioita. Pääasiassa puhe
+oli, niinkuin on tavallista tällaisissa tapauksissa, vertauksia ja
+metaforeja. Varasta ei voi koskaan saada sanomaan lapiota lapioksi."
+
+Hän seisoi tuijottaen ajatuksissaan pöytään, ja sitten:
+
+"Luultavasti hänen sisarensa _oli_ häntä vastassa?"
+
+Steel räpytti silmiään.
+
+"Kenen sisar, sir?" kysyi hän, ja tällä kertaa Dick Shannon nauroi.
+
+"Varmasti hän oli", sanoi hän jatkaen ajatuksenjuoksuaan. "Joka
+tapauksessa hänen piti estää hänet tulemasta Curzon Streetille ja
+ohjata hänet johonkin hotelliin."
+
+Valo koitti Steelille.
+
+"Nyt ymmärrän, te puhutte Eltonista?"
+
+"Puhun Eltonista -", myönsi kapteeni Shannon, "ja eräästä toisesta.
+Mutta se toinen ei ole teille mielenkiintoinen. Onko talo vartioitu?"
+
+"Eltoninko? Kyllä. Meidän on ollut meneteltävä hyvin varovaisesti,
+sillä Elton on ovela veijari."
+
+Dick puri huultaan.
+
+"Mitään ei tapahdu, ennenkuin neljännestä vailla kymmenen, jollen ole
+suuresti erehtynyt. Silloin Suomen kuningattaren kaulaketjut lähtevät
+Curzon Streetiltä, ja minä tahdon henkilökohtaisesti seurata niitä
+niiden määräpaikkaan, koska tahdon hyvin pielelläni tavata joukkueen
+viidennen jäsenen, joka, niinkuin luulen, on ulkomaalainen."
+
+"Entä sitten?" kysyi Steel, kun hän keskeytti.
+
+"Sitten minä otan kiinni Dora Eltonin. Ja juuri sitä minä olen
+odottanut pitkän, pitkän aikaa."
+
+"Miks'ei Bunnya?" kysyi Steel, ja Dick hymyili.
+
+"Bunnylla on yllin kyllin rohkeutta: annan hänelle siitä tunnustuksen.
+Vaatii aavistamattoman suurta rohkeutta kulkea Lontoon halki varastettu
+omaisuus taskussaan ja tietoisena siitä, että puolet kaupungin
+poliiseista pitävät asianomaista silmällä, Se ei sovi Bunnylle, Ei,
+hänen vaimonsa tekee sen tempun."
+
+Hän katsoi kelloaan kärsimättömästi ja otti sitten aikataulun
+kirjoituspöydältään.
+
+"Oletteko lähdössä jonnekin?" kysyi Steel hämmästyksissään.
+
+"En", kärsimättömästi. "Katson, mihin aikaan hänen junansa saapuu."
+
+Hän käänteli lehtiä, minkä jälkeen hänen sormensa juoksi alas erästä
+sareketta pitkin, sitten hän katsoi jälleen kelloaan, aivankuin olisi
+unohtanut, mitä jo oli nähnyt.
+
+"Hän saapui puoli tuntia sitten. Ihmettelen..."
+
+Myöskin Steel ihmetteli. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt Dickiä
+sellaisessa mielentilassa. Mutta kaikki selitykset teki mahdottomiksi
+mr Slick Smithin saapuminen. Hän tuli ilman epäröintiä, hyvin hillitty,
+siististi puettu mies, jonka sileät kasvot, välkkyvät silmät ja kallis
+sikari ilmoittivat hänen elävän rauhassa maailman kanssa. Hän nyökkäsi
+Steelille ja sai myötämielisen irvistyksen vastaukseksi. Vasta kun
+Steel oli poistunut, tuli Dick asian ytimeen.
+
+"Pyysin teitä tulemaan, Slick, kysyäkseni teiltä neuvoa. Kaulaketjut
+varastettiin sittenkin."
+
+"Niin olen nähnyt aamulehdistä", sanoi Slick "vaikka en kovin suuresti
+luotakaan aamulehtiin Omasta puolestani pidän parempana iltapäivällä
+saatavaa toisintoa; iltalehdillä ei ole aikaa kaunistella uutisia, vaan
+ne ilmestyvät niissä miedontamattomina."
+
+"Elton oli siinä mukana, eikö totta?"
+
+Slick kohotti kulmakarvojaan.
+
+"Saatatte minut hämmästymään", sanoi hän kohteliaasti. "Hyvänen aika!
+Mr Eltonko? Hän on viimeinen henkilö maailmassa, jota voisi epäillä
+näpistelystä."
+
+"Jätetään kaunistelut ja käydään suoraan asioihin", sanoi Dick työntäen
+whiskypullon vieraansa puolelle pöytää. "Mitä tiedätte mrs Eltonista?"
+
+"Mitä ihastuttavin nainen! Mitä suloisin nainen! Kuitenkin olisi
+liioittelua sanoa hänen sielunsa olevan valkoista, neitseellistä lajia.
+En epäile tunnustaa, että kun ajattelen sieluja yleensä, niin minusta
+on parempi, että ne ovat hienosti värjättyjä, _rose du barri, eau de
+nil_ — mitä hyvänsä, paitsi ei sitruunaa."
+
+"Mikä hän oli ennen naimisiinmenoaan?"
+
+Slick kohautti olkapäitään.
+
+"Juorupuheet ja häväistysjutut ovat minusta inhoittavia", sanoi hän
+haluttomasti. "Kaikki, mitä tiedän hänestä, on, että hän oli hyvä
+nainen, mutta huono näyttelijätär. Luulen hänen menneen naimisiin
+Eltonin kanssa tehdäkseen hänestä paremman miehen. Niin monet parhaista
+naisistamme tekevät sillä tavalla."
+
+"Ja onko hän onnistunut?" kysyi Shannon ivallisesti.
+
+Jälleen mr Smith kohautti olkapäitään.
+
+"Kuulin tuonottain, että Elton kannattaa innokkaasti kieltolakia. Onko
+se merkki parannuksesta? täytyy olla, luulen minä."
+
+Hän kaatoi lasiinsa runsaan annoksen whiskyä ja antoi seltteriveden
+sihisten valua sen päälle sifonista.
+
+"Juomista ei voi puolustaa millään tavalla, olipa sitten kuinka
+terävä tahansa. Voidaan sanoa: Mutta minähän ryyppään kohtuullisesti:
+pitäisikö minun oikeuksiani rajoittaa sen vuoksi, että tuo kauhea
+maustekauppias juo itsensä juovuksiin ja lyö vaimoaan? Mihin minä
+vastaan: Englannissa on viisikymmentätuhatta alle kuuden kuukauden
+ikäistä pienokaista, pienokaista, jotka olisivat lapsellisen
+iloisia saadessaan kauniin, kirkkaan partaveitsen leikkikalukseen.
+Ja te voisitte antaa jokaiselle niistä partaveitsen, kapteeni,
+ja enintään yksi viidestäkymmenestätuhannesta leikkaisi poikki
+nuoren kurkkunsa. Täytyykö meidän silloin kieltää näitä muita
+neljääkymmentäyhdeksäätuhatta ja riistää niiltä ilo ja onni leikkiä
+parranpoistajalla, koska yksi pienokainen on tuhmuuksissaan leikannut
+päänsä poikki? Kyllä, sir, meidän täytyy. Terve järki sanoo meille,
+että mikä on tapahtunut yhdelle, voi aivan yhtä hyvin tapahtua kaikille
+viidellekymmenelletuhannelle. Puhunko viisauden sanoja? Puhun.
+Kiitoksia: — maljanne!"
+
+Hän maiskutteli huuliaan hyväksyvästi.
+
+"Vähintään kaksikymmentä vuotta vanhaa. Olisipa kaikki whisky
+tällaista, niin tapahtuisi vähemmän itsemurhia."
+
+Dick katseli häntä tarkkaan ollen täysin selvillä siitä, että hän
+tahtoi hienotunteisesti siirtää keskustelun uudelle uralle.
+
+"Onko hänellä sisarta?"
+
+Mr Smith tyhjensi loput lasistaan.
+
+"Jos hänellä on", sanoi hän, "niin Jumala häntä auttakoon!"
+
+
+
+
+VI.
+
+Sisaret.
+
+
+Audrey vietti neljännestunnin Victorian asemalla etsien Doraa ja
+tutkien uutislehtiä, joissa tehtiin selkoa Suomen kuningattaren
+kaulaketjujen varkaudesta ja päivän kuluessa selville saaduista
+seikoista. Kului kaksikymmentä minuuttia, ja Doraa ei ollut näkynyt.
+Mrs Graffittilla oli raivostuttava tapa unohtaa panna kirjeet postiin,
+ja hän muisti jättäneensä kirjeen, jossa hän ilmoitti sisarelleen
+Lontooseen saapumisestaan, tämän vanhan naisen huolehdittavaksi.
+
+Hänen käyttövaransa olivat liian vähäiset, joten hän ei voinut
+turvautua vuokra-autoon, vaan pyysi opastusta eräältä poliisilta, joka
+oli perillä kaikista linja-autoista aivan kuin elävä tietosanakirja.
+Odotettuaan muutamia minuutteja tihkusateessa hän tapasi erään, joka
+oli menossa Park Lanelle, jolta Curzon Street saa alkunsa. Lontoo
+oli hänelle arvoituksellinen paikka; mutta uutterasti etsittyään
+hän lopuksi löysi etsimänsä pienen talon ja soitti ovikelloa. Vähän
+ajan kuluttua avasi oven soma palvelijatar, joka katsoi karsaasti
+nukkavieruiseen vieraaseen.
+
+"Mrs Martin Elton ei ole nyt vapaa. Tuletteko Sevillestä?"
+
+"Ei, tulen Sussexistä", sanoi Audrey raukeasti hymyillen. "Tahdotteko
+ilmoittaa mrs Eltonille, että olen hänen sisarensa?"
+
+Palvelijatar näytti hiukan epäilevältä, mutta opasti hänet pieneen,
+koleaan arkihuoneeseen ja poistui sulkien oven. Ilmeisesti häntä ei
+oltu odotettu, ajatteli Audrey, ja se vastenmielisyys, jota tuntien hän
+oli saapunut tälle vierailulle, kävi yhä suuremmaksi.
+
+Heidän kirjeenvaihtonsa oli ollut hyvin laiminlyötyä. Dora ei
+ollut koskaan erikoisemmin välittänyt äidistään eikä, niinkuin hän
+suurennellen oli kuvannut ystävilleen, "farmista"; ja kun nuorempi
+sisar oli epätoivoissaan kirjoittanut hänelle pyytäen apua, niin oli
+pitkän väliajan jälkeen tullut viiden punnan seteli ja peittelemätön
+ilmoitus, ettei mrs Martin Eltonilla ollut varoja eikä taipumustakaan
+ihmisrakkauteen.
+
+Dora oli liittynyt teatteriin jo nuorena ja muutama viikkoja ennen
+äitinsä kuolemaa päässyt, niinkuin kaikin puolin näytti, hyviin
+naimisiin. Tämän ankaran, jäykän naisen silmissä Dora ei voinut tehdä
+mitään väärää, ja hänen järjestelmällinen välinpitämättömyytensäkään
+ei koskaan vähentänyt vanhemman naisen kiintymystä, vaan näytti
+pikemminkin lisäävän sen laajuutta. Päivin ja öin, vuodesta toiseen,
+Dora oli ollut sisarensa edessä pidettynä esikuvana. Doralla oli ollut
+menestystä, mikä mrs Bedfordin silmissä korvasi kaikki vajavaisuudet.
+Hänellä oli ollut menestystä näyttelijättärenäkin; hänen nimensä oli
+esiintynyt isoin kirjaimin painettuna kiertueitten ilmoituksissa; hänen
+valokuvansa oli ollut lontoolaisissa lehdissäkin. Millä tavoin hän
+oli saavuttanut maineensa ja perustanut riippumattomuutensa, sitä mrs
+Bedford ei tietänyt eikä siitä välittänytkään.
+
+Ovi aukeni äkkiä, ja sisään astui nuori nainen. Hän oli kookkaampi ja
+vaaleampi kuin sisarensa ja melkein yhtä kaunis, vaikka hänen suunsa
+piirteet olivat kovemmat ja silmistä puuttui Audreyn sukkela huumori.
+
+"Rakas lapsi, mistä ihmeestä sinä olet tullut?" kysyi hän hämmästyneenä.
+
+Hän ojensi hänelle velton, jalokivisormuksien somistaman kätensä ja
+kosketti huulillaan Audreyn kylmää poskea.
+
+"Etkö saanut kirjettäni, Dora?"
+
+Dora Elton pudisti päätänsä.
+
+"Ei, en ole saanut mitään kirjettä. Olet kasvanut, lapsi. Olit
+keskenkasvuinen tyttö, kun näin sinua viimeksi."
+
+"Ainahan sitä kasvetaan", myönsi Audrey vakavasti. "Olen myynyt talon."
+
+Vanhemman sisaren silmät suurenivat.
+
+"Mutta minkä ihmeen takia olet sen tehnyt?"
+
+"Se myi itsensä", sanoi Audrey. "Toisin sanoen minä panttasin sen pala
+palalta, kunnes siitä ei ollut mitään jäljellä; sitten minä myin kanat
+— luultavasti ainoat munimattomat kanat koko maassa ja biologisina
+harvinaisuuksina suurien summien arvoiset."
+
+"Ja nyt sinä olet tullut tänne?"
+
+Doran äänen tyytymättömästä sävystä ei voinut erehtyä.
+
+"Tämä on hyvin ikävää! Minun on mahdotonta ottaa sinua tänne, ja minä
+en luule, että olit kovinkaan kiltti myydessäsi talon. Rakas äiti kuoli
+siellä, ja jo senkin olisi pitänyt tehdä paikan pyhäksi sinulle."
+
+"Kaikki äidin yhteydessä olevat asiat ovat minulle pyhiä", sanoi Audrey
+rauhallisesti, "mutta luulen tuskin olevan tarpeellista nälkiytyä
+kuoliaaksi osoittaakseni rakkauttani äitiä kohtaan. En tarvitse kovin
+paljoa sinulta, Dora — ainoastaan nukkumispaikan viikoksi, kunnes voin
+löytää jotakin työtä."
+
+Dora käveli edestakaisin pienessä huoneessa kädet selän takana ja
+otsa rypyssä. Hänen yllään oli iltapäiväpuku, jonka arvo olisi
+riittänyt Audreylle mukavaan elämiseen koko kuukaudeksi; hänen
+timanttikorvarenkaansa ja kaksinkertainen helminauha hänen kaulassaan
+vastasivat pientä omaisuutta.
+
+"Minulla on täällä eräitä vieraita teellä", sanoi hän, "ja illalla
+minulla on pienet päivälliskutsut. En tiedä, mitä ihmettä tekisin
+sinulle, Audrey. Et voi tulla päivällisille tuossa asussa."
+
+Hän silmäili ylenkatseellisesti toisen mitättömännäköistä pukua:
+
+"Sinun olisi parempi mennä johonkin hotelliin. Bloomsburyssa on yllin
+kyllin huokeita paikkoja. Tee sitten itsesi siistiksi ja tule käymään
+luonani maanantaina."
+
+"Maksaa rahaa tehdä minut siistiksi maanantaina tai tiistaina tai minä
+muuna viikonpäivänä tahansa", sanoi Audrey rauhallisesti, "ja kaksi
+yötä jossakin kolmannen luokan hotellissa veisi kaikki minun varani".
+
+Dora puri yhteen huulensa.
+
+"Olet tehnyt todella pahoin heittäytyessäsi tänne tällä tavalla aivan
+kuin pilvistä", sanoi hän ärtyisästi. "En kykene keksimään, mitä minun
+on tehtävä. Mutta odotahan — puhun Martinin kanssa."
+
+Hän riensi ulos huoneesta jättäen jälkeensä heikon hajuveden tuoksun,
+ja Audrey Bedfordin huulet vääntyivät heikkoon hymyyn. Hän ei ollut
+pahoillaan omasta puolestaan. Dora oli käyttäytynyt, niinkuin hän oli
+odottanut hänen käyttäytyvän. Hän odotti pitkän aikaa; kului melkein
+puoli tuntia, ennenkuin oven ripa jälleen kääntyi ja hänen sisarensa
+tuli sisään. Oli tapahtunut jokin taikaperäinen muodonvaihdos, sillä
+Dora oli melkein miellyttävä, vaikkakin hänen iloisuutensa kuulosti
+hiukan teennäiseltä.
+
+"Martin sanoo, että sinun täytyy jäädä tänne", sanoi hän. "Tule ylös
+kanssani."
+
+Hän näytti tietä ylös kapeita portaita, ohi erään oven, jonka takaa
+kuului naurun ja puheen ääni, ja pysähtyi toisessa kerroksessa
+avaten erään oven ja kiertäen sähkön palamaan. Audrey arvasi,
+että se oli toiseksi paras makuuhuone talossa ja varattu Eltonien
+vieraanvaraisuuden huomattavimpia nauttijoita varten.
+
+"Sinulla ei kai ole mitään ystäviä Lontoossa, vai mitä?" kysyi Dora
+aivan kuin sivumennen.
+
+Hän seisoi katsellen ympärilleen oviaukossa Audreyn nostaessa
+huoneeseen matkalaukkunsa.
+
+"Ei yhtään", sanoi Audrey. "Tämä on kaunis makuuhuone, Dora."
+
+"Niin, eikö olekin? Tietääkö kukaan, että olet tullut tänne?"
+
+"Mrs Graffitt tietää, että olen tullut kaupunkiin, mutta ei tiedä
+minne."
+
+Hän oli odottanut sisarensa jättävän hänet heti näytettyään hänelle
+tien huoneeseen, mutta Dora vitkasteli oviaukossa aikoen nähtävästi
+sanoa jotakin.
+
+"Pelkään olleeni sinulle jokseenkin töykeä, Audrey", hän sanoi laskien
+kätensä sisarensa käsivarrelle.
+
+"Mutta sinähän olet hyvä, suloinen enkeli ja annat minulle anteeksi,
+vai mitä? Tiedän sinun sen tekevän, koska lupasit äidille tulevasi
+tekemään kaikkesi minun puolestani, kultaseni, eikö niin?"
+
+Hetken ajan Audrey oli liikutettu.
+
+"Sinähän tiedät, että teen sen", sanoi hän.
+
+"Jonakin päivänä kerron sinulle kaikki salaisuuteni", jatkoi Dora.
+"Voin kertoa sinulle, koska olet ainoa ihminen maailmassa, johon
+voin luottaa. Äiti sanoi aina, että sinä olit niin itsepäinen, ettei
+pirukaan voinut saada sinua puhumaan, jollet sinä itse tahtonut."
+
+Audreyn silmissä välkkyi hymyn häive.
+
+"Rakas äiti imarteli aina", sanoi hän kuivasti.
+
+Hän oli rakastanut äitiään, mutta elänyt liian lähellä hänen
+ankaruuttaan ja huomannut hänen rakkautensa kohdistuvan pääasiassa
+vain hänen suosikkiinsa, joten hän ei voinut nähdä äitiään ainoastaan
+hellyyden kaunistavan vaipan verhoamana. Dora taputti häntä käsivarteen
+ja nousi ripeästi tuoliltaan.
+
+"Vieraat ovat nyt lähtemässä. Sinun täytyy tulla alas tapaamaan mr
+Stanfordia ja Martinia. Sinähän et ole koskaan nähnyt Martinia?"
+
+"Olen nähnyt hänen valokuvansa", sanoi Audrey.
+
+"Hän on hyvännäköinen", sanoi Dora huolettomasti. "Tulet ehkä
+rakastumaan häneen — 'Bunny' on varmasti rakastuva sinuun. Hänen
+heikkoutenaan ovat uudet kasvot." Hän kääntyi ovella. "Luotan sinuun,
+Audrey", sanoi hän, ja hänen äänensä sävyyn sisältyi uhkausta. "Curzon
+Streetillä on omat pienet perhehuolensa yhtä hyvin kuin siellä
+maallakin."
+
+Dora tuli takaisin vierashuoneeseen, ja siellä olevat kaksi miestä
+tarkastelivat tutkivasti hänen kasvojaan.
+
+"Missä hän on?" kysyi kookkaampi heistä.
+
+"Olen pistänyt hänet vapaana olevaan makuuhuoneeseen", sanoi Dora.
+
+Mr Elton siveli pehmeitä, mustia viiksiään.
+
+"En ole oikein varma siitä, onko hänen oltava täällä juuri nyt. Anna
+hänelle rahaa ja lähetä hänet johonkin hotelliin."
+
+Dora nauroi.
+
+"Te olette väitelleet koko iltapäivän siitä, kuinka meidän on saatava
+se tavara Pierrelle. Kumpikaan teistä ei tahdo antautua vaaraan tulla
+tavatuksi Suomen kuningattaren kaulaketjujen..."
+
+"Ei niin äänekkäästi, sinä hölmö!" sanoi Martin Elton hampaittensa
+välistä. "Avaa ikkuna ja kuuluta se maailmalle, vai mitä tahdot?"
+
+"Kuuntele!" komensi Big Bill Stanford. "Jatka, Dora. Luulen, että mitä
+sanot on aivan oikein. Se merkitsisi elinkautista sille miehelle, joka
+joutuisi kiinni se tavara mukanaan — mutta Pierren on saatava se tänä
+iltana. Kuka vie perille kaulaketjut?"
+
+"Kukako? Tietysti rakas pikku sisareni!" sanoi Dora kylmästi. "Se tyttö
+on syntynyt ollakseen hyödyksi!"
+
+
+
+
+VII.
+
+Salajuoni.
+
+
+Big Bill ei ollut ensinkään tunteellinen, mutta hänen sielussaan oli
+kuitenkin vaikuttamassa jonkinlainen alkeellinen laki, jonka merkkeinä
+olivat aikaisemmin olleet kunnian ja säädyllisyyden tunto.
+
+"Sinun sisaresi! Et voi sallia hänenlaisensa lapsen antautua sellaiseen
+vaaraan?"
+
+Doran hymyily oli hänen vastauksenaan. Hänen miehensä pureskeli
+hermostuneesti kynsiään.
+
+"Siinä ei voi olla mitään vaaraa", sanoi hän, "ja jos on, niin eikö se
+koske meitäkin?"
+
+Stanford liikehti levottomasti.
+
+"Niinhän se on. Mutta tässä asiassa on kysymyksessä meidän hyötymme
+— ja vaaramme. Otaksukaammepa, että hän joutuu kiinni ja antaa ilmi
+meidät."
+
+"Se on ainoa todellinen vaara", sanoi Dora, "ja se ei ole kovinkaan
+suuri."
+
+Kookas mies katsoi ajattelevasti eteensä.
+
+"Se esine on saatava pois tästä talosta ja pois maasta — ja pian!"
+sanoi hän. "Se on liian kookas pitää ja rikkoa täällä, ja minä en
+koskaan kulje minkään sanomalehtipojan ohi kuulematta sanomalehtien
+asiasta nostamaa melua. Sulje ovi, Dora!"
+
+Tämä totteli. Uuninreunakkeella oli kaunis kullattu ja emaljoitu kello,
+jonka yläosassa oli pieni faunin kuvapatsas.
+
+Tarttuen lujasti tähän kuvapatsaaseen Elton nosti pois suurimman osan
+kellon sisustasta, ilman että kellon käynti siitä millään tavalla
+häiriytyi. Painamalla erästä jousta hän sai pronssikotelon toisen sivun
+aukenemaan, jolloin tuli näkyviin koteloon juuri sopiva tinapaperin
+ympäröimä käärö. Sen hän laski pöydälle ja kääri auki, ja esille tuli
+sellainen määrä sinistä, vihreätä ja puhtaan valkoista säteilyä, että
+Doran suu aukeni ihmetyksestä ja ihailusta.
+
+"Siinä on seitsemänkymmentätuhatta puntaa", sanoi Stanford ja
+työnsi ajatellen ulos alahuulensa. "Ja siinä on myöskin kymmenen
+vuotta jollekulle — seitsemän vuotta varkaudesta ja kolme vuotta
+majesteettirikoksesta. Vierailevalta kuningattarelta ei voi ryöstää
+saamatta tuomioon jotakin lisää."
+
+Elton värisi.
+
+"Älä puhu tuomioista, hyvä mies", sanoi hän äreästi. "Jos Pierre hoitaa
+osansa..."
+
+"Pierre tulee hoitamaan osansa. Hän odottaa Charing Crossin asemalla
+kello yhdeksän ja viisitoista. Kysymys on siitä, kuka ottaa viedäkseen
+esineen."
+
+Oli jonkin aikaa äänetöntä.
+
+"Audrey tekee sen", sanoi Dora lopuksi. "Olin hölmö, kun en ajatellut
+sitä heti, kun näin hänet. Kukaan ei tunne häntä eikä kukaan tule häntä
+epäilemään. Pierre on helppo tuntea. Ja sitten, Bunny, irti tällaisista
+hommista kerta kaikkiaan." Hän nyökkäsi päätään korostaen sanojaan. "On
+olemassa vanha kertomus vesiruukusta ja kaivosta; ja _Sunday Globessa_
+on julkaistu kertomus Daisy Emmingin elämästä vankilassa — ottaen ne
+yhdessä minä luin varoituksen nuorille naisille."
+
+"Ehkäpä mr Lacy Marshalt antaa Martinille jonkin johtajanpaikan",
+pisteli Stanford.
+
+"Tunnen tuskin koko miestä", sanoi Dora terävästi. "Kerroin sinulle
+hänestä, Bunny. Hän on se mies, jonka tapasin Denhoresin tanssiaisissa.
+Hän on eteläafrikkalainen ja rikas, mutta tavattoman saita."
+
+Martin Elton katsoi häneen epäluuloisesti.
+
+"En tietänyt sinun tuntevan häntä...", aloitti hän.
+
+"Palatkaa asiaan", keskeytti Stanford. "On yksi seikka, jonka tahtoisin
+tietää. Mitä teemme, jos hän joutuu kiinni?"
+
+Jälleen pitkä ja kiusallinen äänettömyys.
+
+"Emmekö voisi pitää sitä täällä siihen saakka, kunnes melu on ohi?"
+kysyi Elton. "Ei ole epäilyksen varjoakaan siitä, että meitä ajatellaan
+tämän jutun yhteydessä."
+
+Stanford katsoi häntä suoraan silmiin.
+
+"Kaksitoista kuukautta sitten", sanoi hän hitaasti, "kun Leyland Hall
+puhdistettiin, sinä sait viedyksi suurimman osan romusta pois maasta
+erään bognorilaisen miehen välityksellä. Hän aiheutti sinulle hiukkasen
+harmia, eikö niin?"
+
+"Kyllä", sanoi toinen lyhyesti; "juuri sen takia en ollut ajatellut
+häntä tämän yrityksen yhteydessä".
+
+"Ja siinä teit viisaasti", sanoi Bill nyökäten hyväksyvästi. "Dick
+Shannon on kuluttanut suurimman osan tätä päivää ystäväsi kanssa
+Bognorissa!"
+
+Martin Eltonin kalpeat kasvot kävivät vielä kalpeammiksi.
+
+"En usko hänen lörpöttelevän", sanoi hän epävarmasti.
+
+"Kuka tietää. Jos joku yleensä voi saada hänet lörpöttelemään, niin se
+on juuri Shannon. Englannin salapoliisilaitos on edistynyt eri tavalla
+sen jälkeen, kuin sen palvelukseen on tullut herrasmiehiä. Pidän
+poliisista, jonka kanssa voi puhua järkeä." Hän kilisteli irtonaisia
+rahoja taskussaan selittäen siten sanojaan. "Juuri senvuoksi sanon,
+ettette voi pitää tätä esinettä tässä talossa. Bennett on voinut olla
+lörpöttelemättä. Toiselta puolen hän taas on voinut päästää lörpöttelyn
+tapaisia ääniä. Mitä sinä sanot, Dora?"
+
+Tämä nyökkäsi.
+
+"Se on saatava pois täältä: olen myöntänyt sen koko ajan", sanoi hän.
+"Pane se kääröön, Martin."
+
+He katselivat syrjästä, kun Elton kääri kaulaketjut jälleen vanuun,
+asetti käärön vanhaan savukelaatikkoon ja pani sen sitten ruskeaan
+paperikääreeseen. Sitten Stanford kysyi:
+
+"Lörpötteleekö sisaresi, jos hän joutuu kiinni?"
+
+Dora mietti hetkisen, ennenkuin vastasi.
+
+"Olen varma hänestä", sanoi hän.
+
+"Kutsu hänet tänne", sanoi Stanford, kun käärö °H sidottu lujasti ja
+piilotettu erään sohvatyynyn alle ja kellon yläosa asetettu takaisin
+paikalleen.
+
+Audrey istui syvässä, matalassa nojatuolissa kaasuvalkean edessä
+mietiskellen omituista vastaanottoa, kun hän kuuli Doran askelet
+portaissa.
+
+"Voit nyt tulla alas."
+
+Hän katseli sisartaan eikä kaikesta oveluudestaan huolimatta voinut
+salata silmänluontiinsa sisältyvää halveksivaa arvostelua.
+
+"Olet oikea linnunpelätti, Audrey! Minun on ostettava sinulle heti
+paikalla jonkin verran vaatteita."
+
+Audrey seurasi häntä alempaan kerrokseen ja isoon vierashuoneeseen,
+joka ulottui talon seinästä toiseen. Kookas, leveäharteinen mies seisoi
+selkä tuleen päin, ja Audreyn silmät pysähtyivät ensiksi häneen.
+Hän oli noin viisikymmenvuotias mies, jonka tukka oli leikattu niin
+lyhyeksi, että Audrey luuli häntä ensin kaljupäiseksi. Hänen syvät,
+vastenmieliset silmänsä tarkastelivat kiinteästi Audreyta tämän
+astuessa sisään.
+
+"Tämä on mr Stanford", esitteli Dora. "Ja tämä on minun pikku siskoni."
+
+Stanford ojensi ison kätensä tarttuen Audreyn käteen otteella, joka sai
+hänet kivusta hätkähtämään.
+
+Toinen huoneessa olevista miehistä oli hoikka ja solakka, ja hänen
+tavatonta kalpeuttaan korostivat pienet, mustat viikset ja sysimustat
+kulmakarvat. Hyvännäköinen, ajatteli Audrey, melkein kaunis. Tämä oli
+siis se suuri Martin, josta hän oli kuullut niin paljon ylistyspuheita.
+
+"Olen iloinen saadessani tutustua sinuun, Audrey", sanoi hän ihaillen
+tuijottaen tytön kasvoihin. "Hän on kuin persikka, Dora."
+
+"Hän on kauniimpi kuin aikaisemmin", sanoi Dora välinpitämättömästi,
+"mutta hänen pukunsa on peloittava".
+
+Audreyn tapaista ei ollut tuntea itseänsä vaivautuneeksi. Hän oli niin
+paljon köyhyyden koettelemuksien yläpuolella, että tavallisesti olisi
+suopeasti nauranut tällaiselle karkealle huomautukselle. Mutta nyt
+hän jostakin syystä tunsi itsensä hämmentyneeksi. Se johtui tulisijan
+ääressä olevan kookkaan miehen uupumattomasta tuijottamisesta, hänen
+silmiensä suorittamasta kylmästä arvioimisesta.
+
+Stanford katsoi kelloaan.
+
+"Lähden nyt", sanoi hän. "Olen iloinen saatuani tavata teidät, miss.
+Ehkä saan nähdä teidät jälleen."
+
+Audrey toivoi vilpittömästi, että tämä tapaaminen jäisi viimeiseksi.
+
+
+
+
+VIII.
+
+Pidätys.
+
+
+Dora antoi Martin Eltonille merkin mennä saattamaan Stanfordia ja
+jäätyään yksin sisarensa kanssa ryhtyi kertomaan juttuaan.
+
+Hän kertoi vääryyttä kärsineestä vaimosta, jonka oli ollut pakko
+miehensä raakuuden takia paeta pois maasta jättäen jälkeensä lapsensa
+pienoiskuvan.
+
+"En epäile tunnustaa sinulle, Audrey, että me olemme hankkineet
+haltuumme sen pienoiskuvan", sanoi Dora vilpittömyyden puuskassa. "En
+luule toimineemme täysin lain kirjaimen mukaisesti — suoraan sanoen
+Martin lahjoi sir Johnin palvelijan tuomaan sen meille. Sir John
+arvaa kuvan olevan meidän hallussamme ja on antanut vartioida meitä
+päivin ja öin, ja kaikki yritykset kuvan lähettämiseksi joko postin
+kautta — me olemme varmat siitä, että hän on ilmoittanut asiasta
+postiviranomaisille — tai lähetin välityksellä tulevat todennäköisesti
+epäonnistumaan. Eräs lady Nilligan-raukan ystävä tulee nyt Lontooseen
+tänä iltana, ja me olemme luvanneet tavata hänet asemalla ja jättää
+hänelle pienoiskuvan. Nyt, Audrey, on kysymys siitä, tahdotko sinä
+olla niin rakastettava, että viet sen hänelle. Sinua ei kukaan tunne;
+ja sinä voit tehdä tälle naisparalle suuren palveluksen. Omasta
+puolestani minä olen sitä mieltä, että tässä asiassa on liian paljon
+tunteellisuutta, sillä en ymmärrä, miksi jokin pienoiskuva olisi
+arvokkaampi kuin jokin muu. Mutta nähtävästi tämä lady-parka on toista
+mieltä."
+
+"Mutta kuinka kummallinen juttu!" sanoi Audrey rypistäen otsaansa.
+"Ettekö voisi lähettää jotakuta palvelijoistanne? Tai eikö se ystävä
+voisi tulla tänne?"
+
+"Sanoinhan sinulle, että taloa vartioidaan", sanoi Dora
+kärsimättömästi. "Jollet tahdo tehdä sitä..."
+
+"Tietysti teen sen", nauroi Audrey.
+
+"Tahdon huomauttaa ainoastaan yhdestä asiasta", sanoi hänen sisarensa
+keskeyttäen hänen naurunsa, "ja se on seuraava: jos asia sattumalta
+tulisi ilmi, niin pyytäisin sinua lupaamaan, ettei meidän nimeämme
+sekoiteta siihen. Pyydän sinua vannomaan äiti-vainajamme nimessä..."
+
+"Se on tarpeetonta", sanoi Audrey hieman kylmästi. "Minä lupaan — se
+riittää."
+
+Dora syleili ja suuteli häntä.
+
+"Olet oikein kultainen", sanoi hän; "ja sinusta on tullut niin kauhean
+kaunis. Minun on löydettävä hieno mies sinulle."
+
+Audreyn kielen kärjellä oli ehdotus, että hänen sisarensa voisi hänelle
+miestä etsiessään aivan hyvin koettaa jotakin muuta mittapuuta kuin
+sitä, joka oli tuonut esiin kalpean Martin Eltonin, jota kohtaan hän
+tunsi vaistomaista vastenmielisyyttä.
+
+"Tietysti minä teen sen, rakkaani", sanoi hän. "Sehän näyttää niin
+vähäiseltä asialta. Ja jos kohtaan sen töykeän aviomiehen, niin sanonpa
+hänelle suorat sanat!"
+
+Doran pidot olivat ilmeisesti siirrettävää lajia, sillä vaikka Audrey
+söi päivällisensä huoneessaan, ei siitä päivällisseurueesta, josta Dora
+oli puhunut, kuulunut mitään. Puoli yhdeksän aikaan Dora tuli Audreyn
+huoneeseen kantaen kädessään pientä, pitkulaista kääröä, joka oli
+lujasti sidottu ja sinetöity.
+
+"Muista nyt, että sinä et tunne minua etkä ole koskaan ikänäsi ollut
+numerossa 508 Curzon Streetin varrella..." Hän toisti varoituksensa ja
+antoi yksityiskohtaisen kuvauksen salaperäisestä Pierrestä. "Kun näet
+hänet, on sinun mentävä hänen luokseen ja sanottava: 'Tämä on rouvalle'
+— eikä mitään muuta."
+
+Hän toisti ohjeet ja pani tytön lausumaan ne hänen jälkeensä. Audrey
+oli aluksi huvitettu, sitten hiukan ikävystynyt.
+
+"Näyttää olevan kamalan paljon vaivaa niin vähäpätöisen asian
+tekemisessä, mutta sinun on onnistunut herättää minussa suoranainen
+salaliittolaistunne."
+
+Kätkettyään käärön päällystakkinsa sisätaskuun hän poistui talosta
+Curzon Streetille ja käveli ripeästi Park Lanelle päin. Hän oli
+tuskin ehtinyt lähteä, ennenkuin Martin Elton tuli ulos. Pitäen
+Audreytä näkyvissään Elton seurasi häntä, kunnes näki hänen nousevan
+linja-autoon, jolloin hän hyppäsi vuokra-autoon ja seurasi perässä.
+
+Audreystä tämä seikkailu oli lievästi kiihoittava. Hän ei tuntenut
+tämän perheriidan kumpaakaan osapuolta ja huomasi vaikeaksi
+aavistellakaan heidän henkilöllisyyttään. He olivat luultavasti
+kaksi aivan jokapäiväistä, mielenkiinnotonta ihmistä. Perheriitojen
+osapuolet olivat tavallisesti sellaisia. Mutta hän oli iloinen saatuaan
+tilaisuuden ansaita asuntonsa ja ruokansa, ja se vapautti hänet
+kiitollisuudenvelan tunteesta, mistä hän oli iloinen.
+
+Hän laskeutui linja-autosta Charing Crossin asemaa vastapäätä
+ja kuljettuaan tungosta täynnä olevan kadun poikki kiiruhti
+asemarakennukseen. Tilavalla asemasillalla oli sadoittain ihmisiä;
+yöjuna alkoi täyttyä, ja matkustajia ja heidän ystäviään seisoi
+ryhmissä aitauksen edustalla. Hän katseli ympärilleen jokseenkin
+kauan, ennenkuin huomasi mr Pierren, lyhyen, tanakan miehen, jolla
+oli pellavainen parta ja joka näytti olevan kokonaan kiintynyt
+katselemaan vilkasta elämää ympärillään. Siirtyen miehen toiselle
+puolelle tullakseen täysin varmaksi hän näki hänen poskessaan pienen
+syntymämerkin, josta hänen piti tuntea hänet. Enemmittä viivytyksittä
+hän otti taskustaan käärön ja siirtyi aivan miehen viereen.
+
+"Tämä on rouvalle", sanoi hän.
+
+Mies hätkähti, katsoi häneen tutkivasti ja pisti käärön taskuunsa niin
+nopeasti, että hän tuskin voi seurata hänen liikkeitään.
+
+"_Bien!_" sanoi mies. "Tahdotteko kiittää herraa! Ja..."
+
+Hän kääntyi nopeasti ympäri, mutta se mies, joka oli tarttunut hänen
+ranteeseensa, oli saanut niin lujan otteen, ettei siitä ollut helppo
+irtautua. Samassa silmänräpäyksessä joku pisti kätensä Audreyn
+kainaloon.
+
+"Minulla on asiaa teille, ystäväiseni", sanoi miellyttävä ääni. "Olen
+kapteeni Shannon Scotland Yardista."
+
+Puhuja pysähtyi äkkiä tuijottaen hänen kääntyneisiin, säikähtyneisiin
+kasvoihinsa.
+
+"Minun ryysyprinsessani!" pääsi häneltä hämmästynyt huudahdus.
+
+"Päästäkää minut, olkaa hyvä." Audrey koetti vapauttaa käsivartensa.
+Hän oli kauheasti säikähtynyt ja tunsi hetkisen olevansa suorastaan
+sairas. "Minun on mentävä..." Hän hillitsi itsensä hyvissä ajoin.
+
+"Mrs Eltonin luo, luonnollisesti", sanoi Shannon katsoen häneen
+tutkivasti.
+
+"Ei, minun ei ole mentävä mrs Eltonin luo. En tunnekaan ketään mrs
+Eltonia", väitti Audrey tuskin saaden ääntään kulkemaan.
+
+Shannon pudisti päätään.
+
+"Pelkään, että meidän on vielä puhuttava siitä. Ei kai minun tarvinne
+pitää kiinni käsivarrestanne? Tahdotteko tulla mukanani?"
+
+"Aiotteko pidättää minut?" änkytti Audrey.
+
+Shannon nyökkäsi vakavasti.
+
+"Aion pidättää teidät, kunnes eräs pikkuseikka on aivan varma, että
+olette aivan viattomasti sotkeutunut tähän asiaan, samoin kuin olen
+aivan yhtä varma siitä, ettei sisarenne ole suinkaan syytön."
+
+Dorako? Puhuiko hän Dorasta, kysyi Audrey tuntien raskaan painon
+sydämellään. Shannonin sävy, hänen ankarasti tuomitseva äänensä, sanoi
+tytölle jotakin, mitä hänen ei tarvinnut kysyä, jotakin, mikä järkytti
+häntä sanomattomasti. Kuitenkin |hän kokosi kaiken rohkeutensa ja sai
+vaivoin sanotuksi:
+
+"Olen mielelläni valmis puhumaan kanssanne asiasta enkä tule tekemään
+mitään pakoyrityksiä. Mutta minä en ole tullut mrs Eltonin luota, eikä
+hän ole sisareni. Juttu, jonka kerroin teille tänään iltapäivällä, ei
+ollut totta."
+
+"Mutta miksi?" kysy Shannon, kun he kulkivat yhdessä pitkin käytävää
+ulos asemarakennuksesta.
+
+"Koska" — Audrey epäröi — "tiesin teidän olevan salapoliisin."
+
+Shannon kutsui auton, antoi ajajalle ohjeensa ja auttoi Audreyn autoon.
+
+"Te valehtelette suojellaksenne sisartanne ja Bunny Eltonia", sanoi
+hän. "Minusta on ikävää käyttää teistä sanaa 'valehdella', mutta juuri
+sitä te teette, lapsukaiseni."
+
+Audreyn ajatukset olivat täydellisessä sekasorrossa, josta muuan selvä
+seikka kuitenkin sukelsi esiin. Se ei ollut mikään pienoiskuva, joka
+hänen piti viedä Doralta sille salaperäiselle naiselle; se oli jotakin
+paljon tärkeämpää, jotakin kauhistuttavan vakavaa.
+
+"Mitä siinä käärössä oli?" kysyi hän käheästi.
+
+"Suomen kuningattaren timanttikaulaketjut, jollen ole suuresti
+erehtynyt. Hänen autonsa pysähdytettiin The Mallilla neljä päivää
+sitten, ja jalokivet anastettiin hänen kaulastaan."
+
+Audrey suoristautui irvistäen tuskasta. Hänestä tuntui, kuin Shannon
+olisi lyönyt häntä. Dora Hän oli lukenut jotakin ryöstöstä niistä
+sanomalehdistä, jotka Shannon oli hankkinut hänelle Barnhamin asemalla.
+Mrs Graffitt oli puhunut rikoksesta. Hän istui pitkän aikaa kauhun
+lamauttamana.
+
+"Tietysti te ette tietänyt, mitä käärössä oli", sanoi Shannon aivan
+kuin puhuen itsekseen. "Teen teille kauhean kehoituksen, mutta teidän
+täytyy kertoa minulle totuus, vaikkakin se saattaa sisarenne siihen
+paikkaan, joka on odottanut häntä jo useita vuosia."
+
+Auto näytti kääntyvän ja kääntyvän; ikkunasta näkyvät valot ja liikenne
+muuttuivat sekavaksi virraksi.
+
+"Tee kaikkesi Doran puolesta..." Äidin alinomaa toistama kehoitus,
+jonka Audrey jo oli melkein unohtanut, kaikui hänen korvissaan. Hän
+vapisi ankarasti; hänen päänsä oli aivan puutunut eikä antanut hänelle
+mitään neuvoa. Ainoastaan yhdestä seikasta hän oli selvillä: hän oli
+tullut pidätetyksi, hän, Audrey Bedford Beak Farmista! Hän kostutti
+kielellään kuivia huuliaan.
+
+"Minulla ei ole mitään sisarta", sanoi hän hengittäen raskaasti. "Minä
+varastin kaulaketjut!"
+
+Hän kuuli Shannonin nauravan pehmeästi ja olisi voinut murhata hänet.
+
+"Te poloinen lapsiparka!" sanoi Shannon. "Ryöstön suoritti kolme
+kokenutta rosvoa. Kuulkaahan nyt", — hän taputti hänen kättään
+lempeästi — "minä en aio sallia teidän toteuttaa tätä typerää
+päähänpistoanne. Ettekö tietänyt, että Dora Elton ja hänen miehensä
+ovat Lontoon vaarallisimpia varkaita."
+
+Audrey itki kasvot käsissään.
+
+"Ei, ei", nyyhkytti hän, "en tiedä mitään... Hän ei ole sisareni."
+
+Dick Shannon huokasi ja kohautti hartioitaan. Ei ollut tehtävissä
+mitään muuta kuin panna hänet syytteeseen.
+
+Pierre oli saapunut poliisiasemalle ennen heitä, ja Audrey katseli
+kauhun lumoamana hänen tarkastamistaan ja näki, kuinka käärö aukaistiin
+ja sen välkkyvä ja kimalteleva sisällys laskettiin pöydälle. Sitten
+Shannon otti häntä lempeästi käsivarresta ja vei hänet teräsaitauksen
+sisäpuolelle.
+
+"Nimi on Audrey Bedford", sanoi Shannon. "Osoite on Fontwell, West
+Sussex. Syytetään" — hän epäröi — "varastetun tavaran hallussapidosta
+tietoisena siitä, että se on varastettu. Kertokaa nyt totuus", kuiskasi
+hän.
+
+Audrey pudisti päätään.
+
+
+
+
+IX.
+
+Hylättynä.
+
+
+Audrey heräsi rauhattomasta unesta, pääsi ponnistellen epävarmoille
+jaloilleen ja hieroi kivistäviä hartioitaan. Hän oli maannut paljaalla
+lavitsalla vain ohut huopapeite verhonaan, ja hän oli kipeä päästä
+jalkoihin saakka.
+
+Kopin oven lukossa kääntyvän avaimen ääni oli hänet herättänyt.
+Tulija oli vanhahko naishenkilö, joka oli tullut viemään hänet
+kylpyhuoneeseen. Kun hän hiukan virkistyneenä oli palannut koppiinsa,
+odotti häntä siellä kahvi, leipä ja voi, ja hän oli juuri lopettanut
+aamiaisensa, kun ovi aukeni jälleen, ja hänen katseensa kohtasi Dick
+Shannonin vakavat silmät. Shannon nyökkäsi hänelle.
+
+"Pyydän teitä tulemaan mukanani", sanoi hän.
+
+Audreyn rohkeus meni matalalle.
+
+"Tuon tuomarinko eteen?" änkytti hän.
+
+"Ei vielä", sanoi Shannon. "Mutta minä pelkään, että te lopuksi
+joudutte sinne, jollette..."
+
+Audrey torjui hänen kehoituksensa kärsimättömällä kädenliikkeellä. Hän
+oli ratkaissut sen asian lopullisesti yön hiljaisuudessa.
+
+Miehen sydäntä pakotti hänen takiaan. Shannon tiesi aivan hyvin,
+että Audrey oli syytön, ja hän oli samana aamuna lähettänyt erään
+miehen Sussexin saadakseen hänen syyttömyytensä, niinkuin hän toivoi,
+eittämättömästi toteennäytetyksi.
+
+"Täällä on joku, jonka te luullakseni tunnette", sanoi Shannon ja
+avaten oven työnsi Audreyn erääseen huoneeseen.
+
+Siellä oli kaksi henkilöä: Dora Elton ja hänen miehensä. Audreyn oli
+puristettava kyntensä kämmeniinsä säilyttääkseen mielenmalttinsa, ja
+hän onnistuikin ihmeteltävän hyvin.
+
+"Tunnetteko tämän tytön?" kysyi Shannon.
+
+Dora pudisti päätään.
+
+"En, en ole nähnyt häntä koskaan ennen", sanoi hän viattomasti.
+"Tunnetko sinä hänet, Martinin?"
+
+Kalpeakasvoinen Martin kielsi yhtä jyrkästi.
+
+"En ole koko ikänäni nähnyt häntä aikaisemmin", sanoi hän.
+
+"Luulen, että hän on teidän sisarenne."
+
+Dora hymyili.
+
+"Kuinka mieletöntä!" sanoi hän. "Minulla on ainoastaan yksi sisar, ja
+hän on Australiassa."
+
+"Ettekö tiedä, että sekä äitinne että sisarenne asuivat Fontwellissa?"
+
+"Minun äitini ei koskaan koko ikänään asunut Fontwellissa", sanoi
+Dora rauhallisesti, ja Audrey hätkähti mielenmaltistaan huolimatta.
+"Fontwellissa asui eräitä ihmisiä, jotka" — hän kohautti hartioitaan —
+"saivat minulta avustusta. Jos tämä on sen naisen tytär, jota avustin
+kerran tai kaksi, on hän minulle täysin tuntematon."
+
+Hänen puhuessaan olivat hänen silmänsä kaiken aikaa kiinni Audreyssä,
+ja tytöstä tuntui, että niissä oli huomattavissa äänetöntä
+avunpyyntöä. Äkkiä Audreyn päähän pälkähti, että se, mitä Dora
+oli sanonut, saattoi aivan hyvin olla tottakin. Dora oli mennyt
+naimisiin taiteilijanimellään, ja oli täysin mahdollista, ettei kukaan
+naapureista tuntisi häntä mrs Bedfordin tyttäreksi, sillä hän ei ollut
+koskaan käynyt paikkakunnalla, ja Audreyn äiti kuului sellaisiin
+vaiteliaisiin luonteisiin, joilla ei ole ketään uskottuja.
+
+"Se, mitä mrs Elton sanoo, on täysin totta", sanoi hän levollisesti.
+"Minä en tunne häntä, eikä hän tunne minua."
+
+Dick Shannon avasi oven, ja Audrey palasi ulkopuolella odottavan
+vartijattaren luo. Kun hän oli mennyt, kääntyi Shannon Eltonien puoleen.
+
+"En tiedä, kuinka kauan hän tulee jatkamaan tällä tavoin", sanoi
+hän. "Mutta jos hän pitää kiinni kertomuksestaan alusta loppuun
+saakka, Elton, hän joutuu vankilaan." Hän puhui punniten sanojaan.
+"Ja nyt minä sanon teille yhden asian. Jos tämä lapsi lähetetään
+vankilaan, jos te sallitte hänen uhrata itsensä, minä en tule lepäämään
+yöllä enkä päivällä, ennenkuin olen saattanut teidät kumpaisenkin
+rangaistussiirtolaan."
+
+"Te näytätte unohtavan, kenelle puhutte", sanoi Dora silmät säihkyen.
+
+"Tiedän puhuvani kahdelle mitä tunnottomimmalle, turmeltuneimmalle ja
+sydämettömimmälle ihmiselle", sanoi Dick. "Menkää tiehenne!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Lacy Marshalt istui aamiaishuoneessaan. Hänen edessään oli sanomalehti,
+ja hänen otsansa oli rypyssä. Hän katsoi jälleen jonkun toimeliaan
+lehtivalokuvaajan ottamaa kuvaa, joka esitti autosta ulosastuvaa
+tyttöä. Taustalla oli joukko uteliaita katselijoita. Tytön toisella
+puolella oli poliisi, toisella leveäharteinen vartijatar. Se oli
+yksi niitä kuvia, jotka ovat hyvin tuttuja sanomalehtien lukijoille.
+Silmänräpäyskuva tuomioistuimen eteen matkalla olevasta rikollisesta.
+Ei ollut ensinkään tarpeen verrata sanomalehteä hänen taskussaan
+olevaan valokuvaan. Jo vangin nimi olisi ollut hänelle kylliksi, vaikka
+lehdessä ei olisi ollut kuvaakaan.
+
+Tonger tuli sisään pujahtaen oven raosta.
+
+"Soititteko minua, Lacy?" kysyi hän.
+
+"Soitin kyllä, kymmenen minuuttia sitten. Ja nyt kehoitan sinua
+viimeisen kerran unohtamaan tuon 'Lacysi'. Rajansa on minunkin
+kärsivällisyydelläni, ystävä hyvä."
+
+Pieni mies hieroi käsiään iloisena. "Olen saanut kirjeen tytöltäni
+tänään", sanoi hän, "Hän menestyy hyvin Amerikassa. Taitava tyttö,
+Lacy."
+
+"Onko hän?" Lacy Marshalt kääntyi jälleen silmäilemään sanomalehteään.
+
+"Hänellä on rahaa — kirjoittaa aina parhaista hotelleista. En ajatellut
+koskaan, että asiat kääntyisivät tällä tavalla."
+
+Lacy pani kokoon lehtensä ja pudotti sen lattialle. "Mrs Martin Elton
+tulee tänne viiden minuutin kuluttua. Hän tulee tallikujan kautta
+takaovelle. Odota häntä ja tuo hänet kasvihuoneen kautta kirjastoon.
+Kun soitan sinua, saatat hänet ulos samaa tietä."
+
+Tonger virnisti.
+
+"Onpa siinä poikaa kerrakseen tytöille!" sanoi hän ihaillen.
+
+Lacy nyökäytti päätään ovea kohti. Ei ollut kulunut viittakaan
+minuuttia, kun Dora Elton työnsi auki raskaan veräjän ja kuljettuaan
+poikki pihan nousi rautaportaita pitkin "kasvihuoneeseen" —
+talon taakse keittiön ja astiainpesuhuoneen päälle sijoitettuun
+lasiseinäiseen lisärakennukseen. Hän oli pukeutunut mustiin, peittänyt
+kasvonsa tiheällä harsolla. Avatessaan kasvihuoneen oven Tonger huomasi
+hänessä hermostuneisuuden merkkejä.
+
+"Oletteko tullut syömään aamiaista?" kysyi hän rakastettavasti.
+
+Mrs Elton oli liian tottunut hänen tuttavallisuuksissa loukkaantuakseen
+hänen käytöksestään.
+
+"Missä mr Marshalt on?"
+
+"Kirjastossa — lukemassa", sanoi Tonger.
+
+Lacy ei ollut tutkimassa mitään sen tärkeämpää kuin takkavalkeaa, kun
+Dora tuli sisään.
+
+"Minulla oli kamalasti vaivaa, ennenkuin pääsin tänne", sanoi Dora.
+"Eikö tätä olisi voitu tehdä tänään iltapäivällä? Sain keksiä
+kaikenlaisia valheita Martinille. Etkö aio suudella minua?"
+
+Lacy kumartui ja siveli huulillaan hänen poskeaan.
+
+"Sepä vasta oli suudelma!" sanoi Dora pilkallisesti.
+
+"No?"
+
+"Tämä jalokivivarkaus", sanoi Lacy hitaasti. "Eräs tyttö on sekaantunut
+siihen. Olen kuullut poliisin olevan siinä luulossa, että hän on sinun
+sisaresi."
+
+Dora oli ääneti.
+
+"Minä tiedän luonnollisesti, että sinä olet juonessa mukana", jatkoi
+Lacy. "Stanford on vanha tuttavani Etelä-Afrikan ajoilta, ja hän kuuluu
+joukkueeseenne. Mutta tämä tyttö, onko hän siinä mukana?"
+
+"Sinä tiedät, kuinka paljon hän on siinä mukana", vastasi Dora äreästi.
+Hän ei ollut huomattavaan vaaraan antautuen tullut Portman Squarelle
+keskustellakseen Audreysta. Ja vaaraa ajatellessa...
+
+"Muuan mies oli pitämässä silmällä tätä taloa, kun minä tulin
+tallikujaa pitkin", sanoi hän. "Näin hänet takaoven luona. Kun hän näki
+minut, lähti hän kävelemään pois."
+
+"Pitämässä silmällä tätä taloa?" sanoi Lacy epäilevästi. "Minkälainen
+mies?"
+
+"Hän näytti herrasmieheltä. Ehdin juuri ja juuri nähdä hänen kasvonsa —
+hyvin laihat ja hienonnäköiset. Hän ontui..."
+
+Lacy astui askelen häntä kohden ja tarttui hänen olkapäihinsä. Hänen
+kasvonsa olivat harmaat huulensa vapisivat. Vähään aikaan hän ei voinut
+puhua, sitten:
+
+"Sinä valehtelet!"
+
+Dora tempautui säikähtyneenä irti hänen otteestaan.
+
+"Lacy! Mikä sinua vaivaa?"
+
+Lacy viittasi häntä olemaan vaiti.
+
+"Olen hermostunut, ja sinä pelästytit minut", mutisi hän. "Mitä sinun
+pitikään sanoa? Onko se tyttö sinun sisaresi? Minun täytyy saada se
+tietää."
+
+"Minun sisarpuoleni", sanoi Dora matalalla äänellä.
+
+Lacy keskeytti kävelynsä.
+
+"Tarkoitatko, että teillä on eri isät?"
+
+Dora nyökkäsi.
+
+Lacy ei puhunut mitään niin pitkään aikaan, että Doraa alkoi peloittaa.
+
+"Hän menee siis vankilaan... pelastaakseen sinut?" nauroi Lacy, mutta
+hänen naurussaan ei ollut mitään hilpeyttä. "Se on parasta — minä voin
+odottaa", sanoi hän.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuukautta myöhemmin, eräänä kirkkaana maaliskuun aamuna, seisoi kalpea
+tyttö syytettyjen aitauksessa Old Baileyn oikeussalissa ja hänen
+vieressään tanakkahartiainen belgialainen, ensimmäiset tuomittavat sinä
+päivänä.
+
+Tullessaan ulos oikeussalista, sydän raskaana ja kyllästyneenä siihen
+koston juhlalliseen koneistoon, joka parhaillaan oli musertamassa
+rikki niin haurasta uhria, Shannon näki tutun henkilön istuvan eräällä
+niistä penkeistä, joilla todistajat tavallisesti istuivat odottaessaan
+vuoroaan.
+
+"No, Slick, oletteko ollut oikeussalissa?"
+
+"Olen kyllä", sanoi toinen varovaisesti, "mutta menestyksellistä
+salapoliisia koskeva kuvittelu kului loppuun, ja se suuri aitaus oli
+suorastaan nälkäisen näköinen. Riistäydyin irti sieltä. Toisilla
+ihmisillä ei ole mitään herkkiä tunteita. Näin Stanfordin uteliaiden
+joukossa."
+
+Shannon istuutui hänen viereensä.
+
+"Mitä mieltä te olette?"
+
+"Tästä jutustako? Pikku miss Quixote on menemässä." Hän viittasi
+merkitsevästi tiilikivillä peitettyyn lattiaan.
+
+"Pelkään sitä", sanoi Shannon hetkisen vaiettuaan ja huokasi.
+
+"Mutta ainoastaan niin pitkäksi aikaa, kuin he saavat hänet käsiinsä",
+aprikoi Slick Smith. "Hän tulee ulos aivan samanlaisena, kuin menee
+sisäänkin — suloisena. Se laji ei happane helposti. Sanokaapa, Shannon,
+oletteko koskaan kuullut eräästä Malpas-nimisestä miehestä?"
+
+Dick, joka ajatteli jotakin muuta, hätkähti.
+
+"Kyllä. Hän on muuan kummallinen vanha mies, joka asuu Portman Squaren
+varrella. Entä sitten?"
+
+Slick Smith hymyili viehkeästi.
+
+"Hän on mukana asiassa jollakin tavalla", sanoi hän. "Puhun
+salapoliisina."
+
+Muuan poliisi viittasi Shannonille, ja tämä kiiruhti oikeussaliin
+ehtiäkseen ajoissa kuulemaan tuomion julistamisen.
+
+"Kuinka vanha olette?" kysyi tuomari miettien kynä kädessä ja katsoen
+silmälasiensa ylitse.
+
+"Yhdeksäntoista, mylord." Puhuja oli Shannon. "Ja minä voin sanoa, että
+poliisi on todistusaineistosta huolimatta täydellisesti vakuutettu
+siitä, että tämä tyttö on toisten, vielä pidättämättä olevien
+henkilöiden viaton uhri."
+
+Tuomari pudisti päätään.
+
+"Todistusaineisto ei tue sitä mielipidettä. On hyvin hirveätä nähdä
+nuori tyttö tällaisessa asemassa, mutta minä jättäisin täyttämättä
+velvollisuuteni yhteiskuntaa kohtaan, jollen kohtelisi ankarasti
+niin vaarallista henkilöä. Audrey Bedford, te menette kahdeksitoista
+kuukaudeksi pakkotyövankilaan".
+
+
+
+
+X.
+
+Totuus.
+
+
+Eräänä hämäränä joulukuun aamuna aukeni Holloway-vankilan veräjä,
+ja solakka tyttö ruskea samettitakki yllään tuli ulos ja katsomatta
+oikealle tai vasemmalle kulki vapautettavia vankeja odottavien
+ystävien ohitse jatkaen matkaansa Holloway Roadia pitkin Camden
+Towniin päin. Kuljettuaan kadun poikki hän nousi raitiotievaunuun, ja
+samalla hetkellä Dick Shannonin pitkä auto pyyhälsi ohitse tytön sitä
+huomaamatta. Dick saapui kolme minuuttia liian myöhään tavoittaakseen
+hänet.
+
+Audreyllä oli tuloksena vuoden kestäneestä työstään jäljellä muutamia
+shillingejä, ja astuttuaan alavaunusta raitiotien pääteasemalla hän
+lähti kulkemaan pitkin Euston Roadia, kunnes saapui erääseen pieneen
+ravintolaan.
+
+Kasvot olivat käyneet hieman kalpeammiksi ja silmät vakavammiksi,
+mutta se oli entinen Audrey, joka tilasi ison annoksen munuais- ja
+munapöperöä. Yhdeksän kuukautta oli vankilan yksitoikkoinen elämä
+kiusannut hänen sieluaan; seitsemänkymmentäkaksi tuntia viikossa
+hän oli saanut seurustella maanalaisen maailman pohjasakan kanssa
+vajoamatta alas sen tasalle tai tuntematta olevansa sitä suunnattomasti
+korkeammalla. Oli ollut katkeria öitä, jolloin se synkkä petos, joka
+häntä oli kohdannut, oli tuntunut hänestä suorastaan musertavalta, ja
+hän oli sulkenut silmänsä ollakseen näkemättä hirveätä todellisuutta.
+Oli ollut kiduttavia öitä, jolloin tietoisuus hänen perikadostaan oli
+saattanut hänet mielipuolisuuden partaalle.
+
+Hänestä ei kuitenkaan näyttänyt luonnottomalta, että Dora oli
+käyttäytynyt sillä tavalla. Kaikki tuntui juuri sellaiselta, kuin Doran
+oli voinut odottaa tekevänkin, kaikki oli sopusoinnussa sen kanssa,
+mitä hän tiesi ja oli kuullut sisarestaan. Ainoastaan se ajatus, että
+nämä hänen sisarensa ominaisuudet olivat samat, jotka olivat olleet
+erikoisesti huomattavat hänen äidissään, saattoi hänet alakuloiseksi.
+Huokaisten hän nousi pöydästä ja otettuaan laskunsa maksoi sen kassaan.
+
+Minne hänen oli nyt mentävä? Doran luo, hän päätti. Hänen täytyi päästä
+täysin varmaksi siitä, ettei hän ollut tuominnut sisartaan kokonaan
+väärin. Mutta hän ei voinut mennä sinne päivällä, se ei olisi ollut
+sopivaa. Hän kulutti lopun aamupäivästä etsien itselleen asuntoa
+ja vuokrasi lopuksi erään ylimmässä kerroksessa olevan takahuoneen
+Gray's Inn Roadin varrelta. Siellä hän lepäsi iltapäivän oikoen
+tulevaisuutensa riekaleita. Hämärän tultua hän lähti matkalle Curzon
+Streetille.
+
+Palvelijatar, joka avasi hänelle oven, oli sama tyttö, joka oli ollut
+siellä hänen ensikertaakin käydessään.
+
+"Mitä tahdotte?" kysyi hän happamesti.
+
+"Tahtoisin tavata mrs Eltonia", sanoi Audrey.
+
+"Hän ei ole tavattavissa", sanoi tyttö ja yritti sulkea oven.
+
+Mutta Audreyn ruumiillisessa työssä viettämät yhdeksän kuukautta olivat
+antaneet tuloksia. Suuremmitta ponnistuksitta hän työnsi oven auki ja
+astui sisään.
+
+"Menkää ilmoittamaan rouvallenne, että minä olen täällä", sanoi hän.
+
+Tyttö riensi ylös portaita, ja Audrey seurasi häntä vitkastelematta.
+Tullessaan palvelijattaret perästä vierashuoneeseen hän kuuli sisarensa
+sanoi van:
+
+"Kuinka hän uskaltaa tulla tänne!"
+
+Dora oli iltapuvussa. Hän näytti erittäin sievältä ja hänen kaunis
+tukkansa loisti kuin kiilloitettu kulta. Hän tuijotti Audreyhin aivan
+kuin aaveeseen, ja hänen silmänsä sinkosivat salamoita.
+
+"Kuinka sinä uskallat tunkeutua tähän taloon?" kysyi hän.
+
+"Lähetä pois palvelijattaresi", sanoi Audrey rauhallisesti. Ja kun
+tyttö oli mennyt ja Audrey oli vakuuttautunut siitä, ettei hän
+ollut jäänyt kuuntelemaan oven taakse, astui hän Doran luo kädet
+selän takana. "Tulin tänne, jotta voisit kiittää minua", sanoi hän
+yksinkertaisesti. "Olen tehnyt mielettömän, typerän teon, koska luulin,
+että minun täytyi korvata äidille kaikki, mitä olin hänelle velkaa ja
+mitä en ollut vielä maksanut."
+
+"En ymmärrä, mistä sinä puhut", sanoi Dora punastuen.
+
+"Teillä on sittenkin otsaa tulla tänne!"
+
+Se oli keikarimainen Martin.
+
+"Te yrititte sekoittaa meidät rikokseenne. Olette saattanut teidän —
+mrs Eltonin maailman ivan esineeksi, ja sitten te mistään välittämättä
+tulette kylmästi tähän taloon. Kirotun röyhkeätä!"
+
+"Jos tarvitset rahaa, niin kirjoita", sanoi Dora sysäten oven auki.
+"Jos vielä kerran tulet tänne lähetän hakemaan poliisia."
+
+"Tee se nyt heti", sanoi Audrey kylmästi. "Olen niin hyvä tuttu
+poliisien ja vangin vartijattarien kanssa, ettet voi minua niillä
+peloittaa, rakas sisareni."
+
+Dora sulki oven nopeasti.
+
+"Jos tahdot tietää, niin me emme ole sisaria. Sinä et ole edes
+englantilainen!" sanoi hän matalalla, myrkyllisellä äänellä. "Sinun
+isäsi oli äidin toinen mies, amerikkalainen! Hän on aallonmurtajalla
+Kapkaupungissa, missä hänet on tuomittu elinkautiseen pakkotyöhön!"
+
+Audrey tarttui tuolin selkänojaan pysyäkseen pystyssä.
+
+"Se ei ole totta", sanoi hän.
+
+"Se on totta — se on totta!" sähisi Dora. "Äiti kertoi minulle, ja mr
+Stanford tietää kaiken. Isäsi osti timantteja ja ampui sen miehen, joka
+antoi hänet ilmi. Timanttien ostaminen on Etelä-Afrikassa sakoilla
+sovittamaton rikos. Hän saattoi häpeään äitini, joka muutti nimensä ja
+palasi Englantiin isäsi vangitsemisen jälkeisenä päivänä. Sinulla ei
+ole edes oikeutta nimeen Bedford. Äiti vihasi isääsi siinä määrin, että
+muutti kaiken!"
+
+Audrey nyökkäsi.
+
+"Ja luonnollisesti äiti hylkäsi hänet", sanoi hän puhuen itsekseen.
+"Hän ei jäänyt hänen läheisyyteensä antaakseen hänelle sitä lohdutusta
+ja myötätuntoa, jota vaimon olisi annettava huonoimmallekin miehelle.
+Hän vain jätti hänet — selvä! Kuinka hänen tapaistaan!"
+
+Hänen äänessään ei ollut jälkeäkään ilkeydestä tai katkeruudesta.
+Audreylla oli kyky nähdä asiat oikeassa valossa. Hän kohotti silmänsä
+hitaasti, kunnes ne kohtasivat Doran katseen.
+
+"Minun ei olisi pitänyt mennä vankilaan", sanoi hän. "Sinä et ansaitse
+sitä. Eikä äitikään, luulen minä."
+
+"Sinä uskallat puhua tuolla tavoin äidistäni!" huusi Dora raivoissaan.
+
+"Kyllä. Hän oli myöskin minun äitini. Hän on minun arvosteluni ja sinun
+puolustuksesi ulkopuolella. Kiitän sinua. Mikä sitten on minun nimeni?"
+
+"Sen saat itse ottaa selville!" sähisi Dora.
+
+"No niin, kysyn mr Shannonilta", sanoi Audrey.
+
+Se oli ainoa ilkeys, jonka hän oli lausunut koko keskustelun aikana.
+Mutta maksoi vaivan nähdä, kuinka molempien muiden kasvot sen tultua
+sanotuksi muuttuivat.
+
+
+
+
+XI.
+
+Mr Malpas.
+
+
+Dick Shannon asui Haymarketin varrella, missä hänellä oli huoneisto,
+joka toimi samalla kertaa sekä kotina että toimistona, sillä
+työhuoneessaan, josta oli hyvä näköala yhdelle Lontoon vilkkaimpia
+katuja, hän suoritti suuremman määrän työtä, kuin työintoa
+antamattomassa virkahuoneessaan Embankmentin varrella.
+
+Steel, hänen apulaisensa, oli ristinyt hänen huoneistonsa "Uusimmaksi
+Scotland Yardiksi", missä hänellä oli todella syytäkin, sillä siellä
+pidettiin useimmiten ne neuvottelut, jotka saattoivat "Suuren Viiden"
+neuvottelupöydän ääreen.
+
+Jonkinlainen alakomitea oli siellä koolla sinä päivänä, jolloin Audrey
+Bedford pääsi vapaaksi vankilasta. Kersantti Steel, jonka erikoisalana
+olivat hienoston keskuudessa sattuvat tapahtumat — Scotland Yardin
+ylpeytenä oli, että hän oli parhaiten puettu mies Lontoossa -, ja
+entinen Bow Streetin nyt Marylebonen piirin tarkastaja Lane oli kolmas.
+
+"Ettekö tavannut häntä?" kysyi tarkastaja.
+
+Dick Shannon pudisti päätään.
+
+"Kun minä vankilanjohtajan luo tultuani sain kuulla, että hänet oli jo
+päästetty pois, niin silloin ei enää hyödyttänyt lähteä häntä etsimään.
+Olen antanut kaikille asemille määräyksen, että niiden on heti, kun
+hän ilmoittautuu — hän ei ole suorittanut koko rangaistustaan -,
+ilmoitettava minulle."
+
+Hän tukahdutti huokauksen.
+
+"Tässä tapauksessa, jos missään, oikeus teki hairahduksen!" sanoi hän.
+"Ja sittenkään minä en voi käsittää, minkä muun päätöksen valamiehistö
+olisi voinut tehdä."
+
+"Mutta jos hän oli syytön", sanoi Steel ymmällään ollen, "niin mikä oli
+hänelle helpompaa kuin puhua, niinkuin asia oli? Ei ole syytöntä salata
+syyllinen."
+
+"Jättäkäämme tämä asia toistaiseksi", sanoi Dick ärtyisästi. "Mitä
+kuuluu mr Malpasista?"
+
+"Hän on arvoitus", sanoi Lane, "ja hänen talonsa vielä enemmän.
+Mikäli olen voinut saada selville, on talo n:o 551 Portman Squaren
+varrella ollut hänen hallussaan tammikuusta 1917 lähtien, ja hän on
+asunut siinä suurimman osan aikaa. Kukaan ei ole nähnyt häntä. Viime
+vuonna mr Lacy Marshalt, joka asuu viereisessä talossa, valitti
+meille, että häntä häiritsevät öisin kuuluvat koputukset, mutta me
+voimme ainoastaan neuvoa häntä antamaan haasteen. Hän maksaa laskunsa
+säännöllisesti, ja kun hän tuli taloon (joka muuten sivumennen sanoen
+on hänen omansa), kulutti hän korjaustöihin huomattavan rahasumman.
+Eräs suuri italialainen liike Torinosta varusti talon sähkövalolla,
+hälytyslaitteilla murtovarkaiden varalta ja erilaisilla muilla
+vehkeillä, mutta mitään huonekaluja en huomannut sinne vietävän."
+
+"Onko siellä mitään palvelijoita?"
+
+"Ei yhtään, ja se on juuri omituisin seikka. Taloon ei tule mitään
+ruokatavaroita, mikä merkitsee sitä, että hänen täytyy syödä ulkosalla
+tai nähdä nälkää. Olen antanut pitää taloa silmällä sekä edestä että
+takaa, mutta mieheni eivät ole nähneet häntä kertaakaan, vaikka ovatkin
+huomanneet eräitä mielenkiintoisia asioita."
+
+Dick Shannon siveli leukaansa.
+
+"Ei ole rikos elää erakkona", sanoi hän, "mutta salaliittoon
+pestaaminen on rikos. Tuokaa sisään se tyttö, Steel."
+
+Steel meni ulos huoneesta ja palasi mukanaan vahvasti puuteroitu nuori
+nainen, joka nyökkää tyynesti huoneessa oleville ja istuutui tuolille,
+jonka Steel hänelle lykkäsi.
+
+"Oletteko miss Neilsen, ammatiltanne tanssijatar, nyt ilman paikkaa?"
+
+"Kyllä", kuului lakoninen vastaus.
+
+"Pyydän teitä kertomaan meille käynnistänne Portman Squaren numerossa
+551."
+
+Tyttö ei ollut erikoisen innokas tai taipuvainen puhumaan.
+
+"Jos olisin tietänyt puhuvani salapoliisin kanssa, kun olin niin
+puhelias sinä iltana, en olisi sanonut niin paljoa", myönsi hän
+vilpittömästi. "Teillä ei ole mitään oikeutta kuulustella minua..."
+
+"Te suorastaan syytitte erästä vastuunalaisessa asemassa olevaa
+herrasmiestä yrityksestä pestata teidät mukaan salaliittoon", sanoi
+Dick. "Sellaisen syytöksen esittäminen on hyvin vakava asia."
+
+"En sanonut, että kysymyksessä oli salaliitto", kielsi tyttö
+kiireisesti. "Sanoin ainoastaan, että se vanha herrasmies, joka oli
+minulle täysin tuntematon, kysyi minulta, tahtoisinko tehdä jotakin
+mr Marshaltin talossa — viereisessä talossa. Hän pyysi minua menemään
+sinne jonakin iltana ja järjestämään siellä melukohtauksen — huutamaan,
+että mr Marshalt on roisto, iskemään rikki ikkunan ja antamaan pidättää
+itseni."
+
+"Eikö hän selittänyt teille syytä?"
+
+Tyttö pudisti päätään.
+
+"Ei. Joka tapauksessa se ei ollut minulle sopiva tehtävä. Olinkin kovin
+iloinen, kun pääsin ulos sieltä." Häntä puistatti. "Oletteko kuulleet
+rumista miehistä? Te ette tiedäkään, mitä rumuus on. Minua suorastaan
+peloitti! Minun piti istua pöydän ääressä huoneen toisessa päässä hänen
+istuessaan toisessa. Ja huone oli pimeä, lukuunottamatta pientä lamppua
+siellä, missä hän istui. Talo on täynnä aaveita — juuri siltä minusta
+tuntui. Ovet avautuvat itsestään, ja äänet puhuvat milloin mistäkin.
+Kun olin päässyt jälleen kadulle, olisin voinut laskeutua polvilleni ja
+rukoilla kiitosrukouksen."
+
+"Jos olitte hänelle tuntematon, niin kuinka hän sitten tuli tietämään
+teistä?" kysyi Dick ymmällään ja epäluuloisesti.
+
+Tytön selitys oli loogillinen.
+
+"Hän oli nähnyt nimeni eräässä teatterilehdessä ‒
+paikanhakuilmoituksessa", sanoi hän.
+
+Lane teki hänelle vielä useita kysymyksiä, mutta hänen kertomuksensa
+osoittautui paikkansapitäväksi, minkä vuoksi hänet päästettiin menemään.
+
+"Omituista", sanoi Dick Shannon miettiväisesti. "Tahtoisin nähdä tuon
+mr Malpasin. Onko ollut muita valituksia!"
+
+Lane epäröi.
+
+"En sanoisi niitä valituksiksi. Tuloveron tarkastaja vaivasi meitä
+hiukan sen johdosta, ettei hän ollut voinut saada tavata mr Malpasia.
+Hänen tuloilmoituksensa oli veroviraston mielestä liian alhainen,
+minkä vuoksi häntä kehoitettiin saapumaan tarkastajan puheille.
+Ja tietysti hän ei tullut, vaan sensijaan lähetti luvan tarkastaa
+hänen pankkitilinsä. Minä satuin kuulemaan siitä ja käytin hyväkseni
+tilaisuutta olla mukana tarkastuksessa. Se oli yksinkertaisin tili,
+jonka olen koskaan nähnyt: tuhatviisisataa puntaa vuodessa maksettu
+sisään — käteisellä; tuhatviisisataa vuodessa otettu ulos. Ei mitään
+liikeshekkejä. Ainoastaan veroja, tonttivuokra ja suurehkoja summia
+hänen juokseviin menoihinsa."
+
+"Onko hänellä käynyt vieraita?" kysyi Dick.
+
+"Kyllä. Aioin juuri puhua niistä. Aika ajoin, ei koskaan pitemmän
+ajan kuin kahden viikon kuluttua, hänen luonaan käy vieras, toisinaan
+kaksi samana päivänä. Tavallisesti se tapahtuu lauantaina. Vieras ei
+tule koskaan, ennenkuin on tullut pimeä, eikä viivy puolta tuntia
+kauemmin. Mikäli olemme voineet saada selville, ei sama mies tule
+koskaan kahta kertaa. Sen me saimme selville suorastaan sattumalta:
+muuan miehistämme näki erään miehen menevän sisään ja tulevan ulos.
+Seuraavana lauantaina, täsmälleen samaan aikaan, hän näki erään vieraan
+saapuvan ja poistuvan jonkin ajan kuluttua. Tämä vieras, joka oli
+neekeri, nähtiin jälleen muutamia viikkoja myöhemmin. Miehemme hieroi
+hänen kanssaan tuttavuutta, mutta ei saanut hänestä irti mitään."
+
+"Malpasia on pidettävä entistä tarkemmin silmällä", sanoi Dick,
+ja tarkastaja merkitsi määräyksen kirjaansa. "Pidättäkää jollakin
+tekosyyllä joku hänen vieraistaan ja tarkastakaa, mitä hänellä on
+hallussaan. Ehkä käy silloin selville, ettei se vanha mies ole sen
+vaarallisempi kuin almujen antaja — toiselta puolen taas ehkä jotakin
+muutakin!"
+
+Täten oli arvoituksellista mr Malpasia koskeva aihe melkein
+tyhjennetty, ja he siirtyivät keskustelemaan eräästä sallimuksen
+suomasta tulipalosta, joka oli pelastanut erään maksukyvyttömän
+puusepän vararikosta.
+
+Keskustelu olisi tuskin ollenkaan kääntynyt mr Malpasiin, jollei
+olisi ollut sitä juttua, jonka edellämainittu tanssijatar oli
+kertonut eräälle myötämieliselle ja viralliselle kuuntelijalle.
+Dick Shannon ei voinut uneksiakaan, että tämä epäilyttävä henkilöt
+tulisi sekaantumaan niihin tapahtumiin, jotka hänen silmissään olivat
+kehittymässä huippukohtaansa, että se repaleprinsessa, jonka kuva ei
+ollut yhdeksässä kuukaudessa häipynyt hänen mielestään, joutuisi ennen
+pitkää tämän vanhan miehen näköpiiriin ja saisi huomata kohtalonsa ja
+tulevaisuutensa joutuneen hänestä riippuviksi. Mr Malpas oli "kysymys",
+mielenkiintoinen seikka, joka oli tutkittava ja selvitettävä. Pian
+hän oli ilmestyvä näyttämölle ja saattava varjoon kaikki muut asiat
+kapteeni Shannonin ajatuksissa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Audrey Bedford oli tehnyt mielenkiintoisen keksinnön. Elämässä oli
+eräs tärkeä asia, josta hän ei ollut koskaan kuullut. Se oli jokin
+arvoituksellinen asia nimeltä "todistus", josta toisinaan käytettiin
+hienompaa nimitystä "suositukset".
+
+Ilman jompaakumpaa (ja ne olivat itse asiassa yksi ja sama asia)
+oli mahdotonta saada minkäänlaista paikkaa. Oli tarkoituksellisesti
+silmäileviä miehiä, jotka sanoivat: "Samantekevää, pikku neiti,
+tulemme toimeen ilmankin"; toisia miehiä, jotka eivät katselleet
+tarkoituksellisesti ja olivat ilmeisesti yllätettyjä, kun hän kertoi
+heille, että oli juuri päässyt vankilasta, mutta jotka kuitenkin
+karkaisivat luontonsa pestatakseen hänet palvelukseensa ja pyytääkseen
+häntä kanssaan päivällisille; ja sitten oli vielä toisia (ja niistä hän
+piti eniten), jotka sanoivat lyhyesti: "Meillä ei ole mitään paikkaa
+teille."
+
+Hänen vähäiset rahavaransa kutistuivat kokoon. Koitti joulupäivä,
+jolloin hän heräsi käydäkseen hyvällä ruokahalulla käsiksi
+aamiaiseensa, johon kuului vettä ja kuiva leivänpalanen, jonka hän oli
+säästänyt edellisen päivän illallisesta. Ja se olisi ollut samalla
+kertaa myöskin hänen päivällisensä ja illallisensa, jollei samana
+iltana olisi eräällä pienellä kadulla Gray's Inn Roadin lähellä
+sattunut tappelua kahden raivottaren välillä, joista toinen työnsi
+pienen ja rasvaisen käärön hänen käteensä voidakseen pontevammin
+käsitellä vastustajaansa. Samassa tuli poliisi, syntyi kauhea meteli,
+tappelijat laahattiin Theobalds Roadin poliisiasemalle, ja Audrey vei
+käärön mukanaan kotiin saaden kuninkaallisen illallisen paistetusta
+kalasta ja perunoista. Se oli taivaallista!
+
+Tiistai-aamuna hänen emäntänsä tuli ylös portaita, ja Audrey kuuli
+naisen raskaiden askelteni äänen mielettömän pelon vallassa.
+
+"Hyvää huomenta, miss. Tässä on kirje teille."
+
+Audrey tuijotti häneen ymmällään. Kukaan ei tietänyt hänen
+osoitettaan — hän ei ollut koskaan päässyt osoiteasteelle saakka
+paikanhakuyrityksissään.
+
+"Toivon siinä olevan hyviä uutisia", sanoi emäntä pahaa ennustavasti.
+"En vaadi huoneistani suurta vuokraa, mutta tahdon saada sen
+säännöllisesti. Meidän on kaikkien elettävä, ja minulta on kysytty
+juuri tätä huonetta juuri tänä aamuna. Ei niin, että aikoisin ajaa
+teidät ulos. Mieluummin tekisin teille vuoteen sohvalle", lisäsi hän.
+
+Audrey ei kuunnellut. Hän käänteli kirjettä kädessään. Repäistyään sen
+auki hän löysi siitä osoitteen ja pari lyijykynällä kirjoitettua riviä.
+Hän luki ne ja joutui ymmälleen.
+
+ "Tulkaa kello 5 tänä iltana. Minulla on työtä teille."
+
+Kirjeen lähettäjäksi oli merkitty "Malpas".
+
+Hän veti otsansa ryppyyn. Kuka oli "Malpas", ja kuinka tämä oli saanut
+selville hänen olinpaikkansa?
+
+
+
+
+XII.
+
+Kohtaaminen.
+
+
+Audrey Bedford nosti märän paperisuikaleen lähemmäksi silmiään
+ollakseen varma osoitteesta. Lyijykynällä kirjoitetut rivit olivat nyt
+kuluneet heikoksi ja melkein selvillesaamattomaksi tahraksi. Harmaan
+joulukuisen iltapäivän heikossa valossa olisi jo muutenkin ollut kyllin
+vaikea lukea, mutta nyt olivat kaikkien muiden vastuksien lisänä vielä
+tuuli ja lumiräntä. Hänen vanha päällystakkinsa oli melkein kyllästetty
+vedellä. Se oli tullut märäksi jo ennenkuin hän oli kävellyt
+mailiakaan; hänen mustan samettihattunsa reuna oli likomärkä.
+
+Hän pisti paperin takaisin taskuunsa ja katseli hieman pelokkaana
+Portman Squaren numeron 551 synkkää ovea. Tämä vastenmielinen kivitalo
+likaisine julkisivuineen ja ilmeettömine ikkunoineen saattoi kätkeä
+sisäänsä kodikkuutta ja ylellisyyttä, mutta sen ulkonäkö ei ollut
+kovinkaan lupaava.
+
+Mikä olisi tuloksena tästä yrityksestä, ihmetteli hän niin
+rauhallisena, että se tuntui hänestä itsestäänkin omituiselta.
+Päättyisikö sekin niinkuin aikaisemmat poislähettämiseen, tai, mikä
+oli vielä pahempaa, paikan lupaamiseen sellaisilla ehdoilla, joista ei
+puhuttu mitään, mutta joita kuitenkin selvästi tarkoitettiin.
+
+Portman Square oli tyhjä jalankulkijoista. Aukion toisella puolella
+isot punaiset autobussit jyrisivät ja suljetut taksa-autot kiitivät ohi
+aika ajoin. Vedettyään pitkän huokaisun hän nousi portaille ja etsi
+soittokelloa. Kun sellaista ei näkynyt missään, koputti hän hiljaa ovea.
+
+"Kuka siellä?"
+
+Ääni tuntui tulevan oven kivisestä pihtipielestä.
+
+"Miss Bedford", sanoi hän. "Minulla on asiaa mr Malpasille."
+
+Kului hetkinen, minkä jälkeen ovi aukeni hitaasti.
+
+"Tulkaa portaita myöten ylöspäin ensimmäisessä kerroksessa olevaan
+huoneeseen", sanoi ääni.
+
+Se tuli seinässä olevasta pienestä ristikon peittämästä aukosta.
+Eteishalli oli tyhjä. Keltaisen pallon sisällä oleva sähkölamppu piti
+huolen valaistuksesta. Hänen katsellessaan ympärilleen ovi sulkeutui
+jälleen ilman näkyvää sulkijaa. Hetkiseksi hänet valtasi äkillinen,
+selittämätön pelko. Hän etsi ovenripaa, mutta sellaista ei ovessa
+ollutkaan. Hänen oli mahdoton saada raskasta, mustaa ovea auki.
+
+Audreyn kädet vapisivat; kylmyys ja pelko yhdistyivät murtamaan hänen
+rohkeutensa — kylmyys ja pelko ja nälkä, sillä hän ei ollut nauttinut
+sinä päivänä mitään muuta kuin palan leipää ja edellisen illan kahvin
+jäännökset.
+
+Hän katseli ympärilleen eteishallissa. Siellä ei ollut mitään muuta
+kalustoa kuin vanha tuoli seinän vieressä. Marmorilattialla oli
+paksulta pölyä, ja haalistuneilla seinillä ei ollut mitään tauluja tai
+verhoja.
+
+Tahtonsa karkaisten hän sai vapisevat jäsenensä tottelemaan itseään
+ja lähti nousemaan ylös kiviportaita. Toisessa kerroksessa oli
+kiilloitettu ruusupuinen ovi — ainoa ovi, jonka hän oli nähnyt talon
+sisäpuolella — ja koottuaan hetkisen uutta rohkeutta hän koputti ovea.
+
+"Onko siellä miss Bedford?"
+
+Tällä kertaa ääni tuli hänen päänsä yläpuolelta. Katsottuaan ylöspäin
+hän näki toisen ristikon oviaukon syvennyksessä. Se oli sijoitettu
+niin, että jokainen ovea koputtava vieras tuli seisomaan juuri sen
+alapuolella.
+
+"Kyllä", vastasi hän pitäen kurissa levottomuutensa.
+
+Samassa ruusupuinen ovi aukeni, ja hän astui leveään, hyvinvalaistuun
+halliin. Vastapäätä oli toinen ovi, raollaan.
+
+"Astukaa sisään, olkaa hyvä!"
+
+Tällä kertaa ääni puhui huoneesta; se ei kuulunut yhtä selvään kuin
+aikaisemmin.
+
+Audrey epäröi; hänen sydämensä tykytti tuskallisesti. Huone näytti
+olevan pimeässä heikkoa heijastusta lukuunottamatta. Työntäen auki oven
+hän astui sisään.
+
+Huone, johon hän nyt tuli, oli iso: noin kolmenkymmenen jalan levyinen
+ja melkein kaksi kertaa niin pitkä. Seinät olivat niin tarkkaan
+peitetyt samettiverhoilla, että oli mahdoton sanoa, missä ikkunat
+olivat, samoinkuin hämärän takia ei voinut nähdä, missä katto alkoi
+ja seinät päättyivät. Lattialla oli paksu matto, johon Audreyn
+kompastelevat jalat vajosivat hänen astuessaan kolme askelta, minkä
+jälkeen hän pysähtyi ja katsoi eteensä avoimin silmin.
+
+Huoneen etäisimmässä päässä istui eräs mies kirjoituspöydän ääressä,
+jolla palava vihreäverhoinen lamppu oli ainoa valonlähde tässä
+hämärässä huoneessa.
+
+Omituisen vastenmielisen näköinen olento. Hänen päänsä oli kapea ja
+kalju; hänen keltaiset, parrattomat kasvonsa olivat tuhansien ryppyjen
+ja poimujen peittämät; nenä oli iso ja riippuva. Hänen pitkä, terävä
+leukansa liikkui kaiken aikaa, aivankuin hän olisi puhunut itsekseen.
+
+"Istuutukaa sille tuolille", sanoi mies ontolla äänellä.
+
+Tuolin Audrey näki vasta sitten, kun hänen silmänsä olivat tottuneet
+hämärään: se oli erään pienen pöydän takana, ja hän istuutui sille
+hitaasti ja tuntien kipua kaikissa jäsenissään.
+
+"Olen kutsunut teidät tänne tehdäkseni teidät rikkaaksi", sanoi mies
+mutisevalla äänellään. "Monet ihmiset ovat istuneet sillä tuolilla ja
+lähteneet pois rikkaina."
+
+Siinä vihreässä valossa, joka lankesi hänen kasvoilleen lampun
+varjostimesta, hän näytti jonkun kiinalaisen taiteilijan
+mielikuvituksen luomalta hirveältä kuvatukselta. Audrey värisi ja
+katsoi kaiken aikaa hänen ohitseen.
+
+"Pöydällä — katsokaa!" sanoi mies.
+
+Hänen oli täytynyt painaa jotakin pöydällä olevaa nappulaa, sillä
+samalla hetkellä Audrey huomasi istuvansa voimakkaan, keltaisen valon
+ympäröimänä, joka tuli hänen yläpuolellaan olevasta kellonmuotoisesta
+varjostimesta ja valaisi kirkkaasti ympyränmuotoisen alan lattiaa hänen
+ympärillään. Ja sitten hän näki pöydällä ohuen kimpun seteleitä.
+
+"Ottakaa se!" sanoi mies.
+
+Hetken aikaa epäröityään Audrey ojensi kätensä ja otti setelit vavisten
+päästä jalkoihin saakka. Ylhäältä tuleva valo himmeni vähitellen. Pian
+se haihtui kokonaan, ja Audrey istui pimeässä pitäen tiedottomasti
+käsissään haltuunsa saamaansa rikkautta. Ja avainta — hän ei huomannut
+sitä, ennenkuin mies myöhemmin mainitsi siitä.
+
+"Audrey Bedford. Sehän on nimenne?"
+
+Audrey ei vastannut mitään.
+
+"Kolme viikkoa sitten te pääsitte vankilasta, jossa olitte ollut
+kärsimässä rangaistustanne osallisuudesta erääseen jalokivivarkauteen,
+eikö niin?"
+
+"Kyllä", sanoi tyttö rauhallisesti. "Olisin kertonut siitä teille joka
+tapauksessa. Olen aina kertonut siitä, kun olen ollut etsimässä työtä."
+
+"Olitte tietysti syytön, vai mitä?" kysyi mies.
+
+Hänen ilmeettömissä kasvoissaan ei näkynyt mitään hymyä, ja Audrey ei
+voinut ratkaista, oliko hänen sävynsä ivallinen vai ei. Hän oletti sen
+olleen ivallisen.
+
+"Niin juuri, olin syytön", sanoi hän tyynesti.
+
+"Perätön syytös... sepitetty juttu, kas vain Elton oli suunnitellut
+kaiken valmiiksi teitä varten. Ettekö tietänyt mitään varkaudesta?"
+
+Hän odotti.
+
+"En tietänyt mitään varkaudesta", sanoi Audrey rauhallisesti.
+
+"Sanoitteko sen kuulustelussa?"
+
+Audrey ei vastannut. Mies istui niin hiljaa, että Audrey olisi voinut
+luulla häntä jonkun huumausaineiden hullaannuttaman taiteilijan
+tekemäksi vahakuvaksi.
+
+"Te olette huonosti puettu... se loukkaa minua. Teillä on rahaa,
+ostakaa parasta. Tulkaa jälleen ensi viikolla samaan aikaan. Pöydällä
+on avain; se avaa kaikki ovet, jos sulkulaite ei ole sitä estämässä."
+
+Audrey sai äänensä jälleen valtoihinsa.
+
+"Minun täytyy tietää, mitkä minun velvollisuuteni tulevat olemaan",
+sanoi hän, ja hänen äänensä kuului kuolleelta ja elottomalta tässä
+verhotussa huoneessa. "Olette hyvin hyväntahtoinen uskoessanne minulle
+niin paljon rahaa, mutta tehän ymmärrätte, että minun on mahdotonta
+ottaa rahoja vastaan, jollen tiedä, mitä minulta odotetaan."
+
+Nälkiintyneeltä tytöltä, jolla ei ollut muita toiveita illallisesta
+sinäkään päivänä ja jonka silmien edessä väikkyi hänen pienen huoneensa
+likaisenharmaa rumuus ja hänen emäntänsä moittivat kasvot, vaati
+näiden sanojen lausuminen tavattomia ponnistuksia. Nälkä turmelee
+hienoimmankin luonteen, ja hän oli pyörtymäisillään ruoan puutteesta.
+
+Mies puhui hitaasti.
+
+"Tehtävänne on särkeä erään miehen sydän", sanoi hän.
+
+Audrey melkein nauroi.
+
+"Sehän kuuluu... jokseenkin uhkaavalta. Ette kai puhu tosissanne?"
+
+Mies ei vastannut mitään. Audrey tunsi kylmän ilmavirran tulevan
+takaapäin. Käännyttyään katsomaan sinne päin hän pelosta säpsähtäen
+huomasi oven avautuvan.
+
+"Hyvää yötä!"
+
+Huoneen toisessa päässä istuva olento heilautti kättään ovea kohden.
+Keskustelu oli päättynyt.
+
+Audrey oli astunut toisen jalkansa portaille, ovi sulkeutui jälleen,
+ja hän laskeutui alas halliin ajatukset täydellisessä sekasorrossa.
+Ulko-ovi ei ollut auki; mies odotti nähtävästi hänen käyttävän
+avainta. Vapisevin sormin hän koetti painaa sen mikroskooppisen
+pieneen aukkoon, jonka löysi jonkin aikaa etsittyään. Kiireessä avain
+luiskahti hänen kädestään ja putosi. Se oli niin pieni, ettei hän
+voinut löytää sitä ensialuksi. Se voima, jolla hän oli koettanut
+painaa sen avaimenreikään, oli heittänyt sen erääseen hallin nurkkaan.
+Hän löysi sen jonkin aikaa etsittyään ja löysi jotakin muutakin —
+pähkinän kokoisen piikiven. Siihen oli kiinnitetty kappale punaista
+sinettilakkaa, jossa oli selvä pienen sinetin jälki. Se oli niin
+harvinainen esine, että hän unohti hetkeksi palavan halunsa päästä
+ulos talosta. Kaikki harvinainen viehättää nuoria, ja tässä niin
+huolellisesti sinetöidyssä tavallisessa kivenpalasessa oli jotakin
+hyvin omituista.
+
+Audrey katsoi ylös portaita toivoen näkevänsä vanhan miehen voidakseen
+kysyä, oliko tämä hänen löytönsä tälle jollakin tavalla tärkeä. Sitten
+hän muisti tapaavansa hänet jälleen viikon kuluttua ja pisti piikiven
+käsilaukkuunsa.
+
+Sitä tehdessään hän huomasi, että hänen toisessa kädessään oli
+tukku seteleitä. Kuusisataa puntaa! Siinä oli kolme sadan, neljä
+viidenkymmenen ja kaksikymmentä viiden punnan seteliä.
+
+Audrey veti pitkän henkäyksen. Hän työnsi rahat pois näkyvistä ja
+väänsi lukkoon pistämäänsä avainta ja seuraavassa hetkessä hän oli
+jälleen ulkona lumipyryssä.
+
+Häntä kohden laiskasti mateleva taksa-auto ei ensiksi herättänyt
+hänessä mitään ajatuksia. Sitten hän äkkiä muisti olevansa tavattoman
+rikas nainen ja sydämensä lyödessä hiukan tavallista nopeammin kohotti
+kätensä merkiksi autolle kävellen nopeasti sitä vastaan, kun se ajoi
+jalkakäytävän viereen.
+
+"Ajakaa..."
+
+Minne? Ensin ruokaa; sitten, ruoan saatettua tunteet tasapainoon,
+muutamia minuutteja rauhallista mietiskelyä.
+
+"Hän on saanut yhden liikaa", virnisteli autonkuljettaja.
+
+Audreyn ensimmäinen vaikutelma oli, että mies puhui hänestä, ja hän
+ihmetteli, mitä tämä tarkoitti. Mutta mies katsoi hänen ohitseen, ja
+seuraten hänen silmiensä suuntaa hän näki näyn, joka ensin herätti
+hänessä inhoa, mutta sai sitten hänen sydämensä täyttymään säälistä.
+
+Sen salaperäisen talon, josta hän oli juuri lähtenyt, vieressä
+olevan talon portailla oli nainen, joka pysyi pystyssä ainoastaan
+pitämällä kiinni portaiden kaiteesta. Heiluen epävarmasti hän riippui
+toisella kädellä lujasti kiinni kaiteessa, samalla kuin hän toisella
+kädellä käsitteli ulko-oven kolkutinta. Hänen juhlallisen hieno
+ulkoasunsa, hänen isoilla sulilla koristettu hattunsa, hänen kuosiltaan
+hullunkurisen hieno, märkä ja takkuinen nahkakappansa, kaikki yhdessä
+muodostivat unohtumattoman kuvan. Audrey inhosi juopuneita ja varsinkin
+naispuolisia. Kuitenkin olivat Gray's Inn Roadin tappelevat raivottaret
+olleet suunnattomasti vähemmän inhoittavia kuin tämä ihmisraukka
+punaisine, turvonneine kasvoineen ja itkunsekaisine mutinoineen.
+
+Audrey oli ottanut pois jalkansa auton sivulaudalta aikoen mennä hänen
+luokseen, kun ovi paiskattiin kiivaasti auki, ja hän näki laihan,
+vanhahkon miehen ilmestyvän ovelle.
+
+"Mitä meteliä täällä on? Menkää tiehenne, tai lähetän hakemaan
+poliisia!"
+
+Tongerin ääni kuului Audreyn korviin saakka tuulen kimeästä viuhinasta
+huolimatta.
+
+"Mennään sisään...", läähätti ihmishylkiö ja koetti keinotella itsensä
+avonaista ovea kohden.
+
+Audrey näki Tongerin koettavan pidättää häntä, mutta hän keikahti
+kuitenkin oveen päin. Syntyi vähäinen kamppailu, ja äkkiä Tonger sysäsi
+naisen eteiseen, ja ovi paukahti kiinni.
+
+"Se on mr Marshaltin talo", sanoi autonkuljettaja. "Hän on se
+afrikkalainen miljoonamies. Minne sanoitte tahtovanne mennä, miss?"
+
+Audreyn mieleen juolahti mainita muuan pieni naistenräätäliliike
+Shaftesbury Avenuen varrella, jonka näyteikkunoita hän katseli aina,
+kun työtä etsiessään oli joutunut länsiosaan kaupunkia. Myöhemmin
+hän pohtisi, oliko soveliasta käyttää sen kauhean vanhan miehen
+rahoja. Sillä hetkellä olivat hänen ruumiilliset tarpeensa etualalla.
+Räätäliliikkeen vastapäätä oli kenkäkauppa; kahden korttelin päässä oli
+hauska hotelli.
+
+"Herään kyllä kerran tästä unesta", sanoi Audrey katsellen auton
+lumiräntäisistä ikkunoista ohi vilahtelevia kauppapuoteja, "mutta aion
+herätä kuivin vaattein ja siistissä vuoteessa!"
+
+
+
+
+XIII.
+
+Bunny puhuu suoria sanoja.
+
+
+Toisinaan on vaikea vetää viiva ihmiselämän poikki ja sanoa
+täsmällisesti: "Se ura alkoi tästä." Martin Eltonin olivat tehneet
+rikolliseksi luonnollisessa järjestyksessä toisiaan seuraavat
+tapahtumat, jotka kaikki perustuivat koko ihmiskunnalle yhteiseen
+haluun elää tekemättä työtä.
+
+Hän oli käynyt läpi erään korkeakoulun, mutta saanut jo varhaisella
+iällään huomata, ettei hänellä ollut mitään muita varoja kuin
+miellyttävä esiintymistapa, kyky keskustella hauskasti ja joukko
+käyttökelpoisia ystäviä. Hän meni sinne, missä hänen kykynsä hankkivat
+hänelle suurimmat osingot; ja kun hänellä ei ollut esteenä omatunto
+eikä liian ankara kunniallisuus, joutui hän luonnollisesti sellaisten
+miesten ja naisten seuraan, jotka hankkivat toimeentulonsa älynsä
+terävyydellä. Hän oli käynyt pelitaloissa (jollaisessa hän oli
+ensikerran tavannut Doran ja huomannut saavansa hänestä puolison, joka
+oli yhtä vapaa typeristä arveluista); hän oli järjestänyt varkauksia,
+jotka olivat luonteeltaan jossakin määrin maantierosvouksen kaltaisia;
+hän oli sekaantunut petoksiin kilpa-ajoradalla ja saanut kaikki
+yrityksensä tuottoisiksi.
+
+Toisen ja kolmannen näytöksen välillä teatterissa, jonne Dora oli
+vienyt hänet mukanaan, hän lähti harhailemaan lämpiöön. Siellä oli
+useita henkilöitä, jotka tunsivat hänet ja nyökkäsivät hänelle, mutta
+ainoastaan yksi, joka yritti päästä keskusteluun hänen kanssaan, sillä
+Martin ei ollut seuranhaluista lajia. Hän oli mieluummin yksin omine
+ajatuksineen, ja ennen kaikkea tänä iltana.
+
+"Halloo, Elton!"
+
+Hän hymyili koneellisesti ja olisi jatkanut kulkuaan, mutta mies,
+joka oli hänet pysähdyttänyt, ei ollut tietääkseenkään hänen
+yksinäisyydenhalustaan.
+
+"Olen kuullut, että Stanford on matkustanut Italiaan — se mies on
+varmasti sellainen lintu, joka on kahdessa paikassa samalla kertaa.
+Onko jotakin tekeillä?"
+
+"Ei mitään", vastasi Martin terävästi. "Lontoo on ollut koko lailla
+ikävä siitä lähtien, kuin Melilla Snowdenin huoneistoon Albemarlessa
+murtauduttiin ja hänen helmensä vietiin."
+
+Slick Smith nauroi pehmeästi.
+
+"Olen syytön", sanoi hän, "mutta kuitenkin sanon, että ne olivat
+hänen omaa väkeään. Varkaus oli koko lailla hyvin järjestetty, ja se
+melu, jonka hänen sanomalehtiasiamiehensä siitä nosti, oli omiaan
+kiinnittämään häneen yleisön huomion. Minun mielipiteeni Melillasta,
+sekä näyttelijättärenä että naisena, on mennyt aivan alas. Jos teillä
+on jotakin sellaista työtä, jonka minä voin tehdä, niin ilmoittakaa
+minulle. Mutta sen on oltava kunniallista."
+
+"Tulkaa jonakin päivänä panemaan paikalleen hella keittiössäni", murisi
+Martin, joka ei ollut aivan parhaalla tuulella.
+
+"Uunit ovat erikoisalani", sanoi Slick hämmentymättä. "Tahdotteko hyvän
+sikarin?" Hän tarjosi kotelostaan.
+
+"En!"
+
+"Ehkäpä olette oikeassa", myönsi toinen. "Olen saanut ne joululahjaksi.
+En voi saada ketään koettelemaan niitä. Oletteko tavannut Shannonin?"
+
+Martin huokasi raskaasti.
+
+"Rakas ystävä, en ole tavannut Shannonia enkä haluakaan tavata häntä.
+Suoraan sanoen en ole tällä kertaa keskustelutuulella."
+
+"Se on ikävää", sanoi Slick pahoitellen. "Minä taas tunnen itseni
+puheliaaksi ja olen kyllästynyt puhumaan itsekseni. Se on niin
+ikävystyttävää."
+
+"Te olette vaarassa ikävystyttää minua", Martin hymyili huonosta
+tuulestaan huolimatta.
+
+"Olen sen kylläkin huomannut. Olen vastuussa ilmapiiristä. Lacy
+Marshalt on toista lajia."
+
+Hänen sanoissaan ei ollut mitään erikoista korostusta. Puhuessaan hän
+parhaillaan sytytti sikariaan, huolellisesti ja varovaisesti.
+
+"En tiedä paljoakaan Marshaltista", sanoi Martin lyhyesti.
+
+"En sitä luullutkaan. Minä puolestani tunnen häntä hiukan. Hän on
+varas, hänkin. Ja se, mitä hän varastaa, jättää jälkeensä huomattavan
+aukon. Te olette koko lailla kelpo mies, Elton."
+
+Viimeisen huomautuksen näennäinen epäjohdonmukaisuus ei jäänyt hänen
+kuulijaltaan huomaamatta.
+
+"En luule, että menisin pitemmälle, jos olisin teidän sijassanne",
+sanoi Martin Elton levollisesti. "Koetatte kai olla kohtelias, vai
+mitä?"
+
+"En koeta. Olen luonnollisesti sitä." Slick Smithin hymy oli leveätä
+ja aseettomaksi tekevää. "Mutta kello soi — saamme nähdä, meneekö
+hän naimisiin herttuan kanssa ja lähettää maalaiskosijansa takaisin
+kotikyläänsä. Luulen, ettei hän tee sitä — niin ei tehdä koskaan
+näytelmissä."
+
+Ajaessaan kotiin sinä koleana iltana Elton ajatteli Slick Smithiä.
+Hän ei ollut nauttinut näytelmästä, eikä myöskään Dora, ja kumpikin
+oli hyvin pidättyväisellä tuulella. He eivät vaihtaneet koko matkalla
+yhtään sanaa.
+
+Elton seurasi vaimoansa salonkiin ollen täysin varustautunut ottamaan
+vastaan tulossa olevan purkauksen, jollei hän ollut erehtynyt.
+
+"Mikä sinua vaivaa, Bunny? Olet puhunut tuskin sanaakaan koko iltana.
+Olen väsynyt pahaan tuuleesi! Sinä teet minut niin hermostuneeksi, että
+tuskin tiedän, mitä teen!"
+
+Elton puri poikki pään sikarista ja sytytti sen kiinnittäen kaiken
+huomionsa tulitikkuun.
+
+"En ole pahalla tuulella. Olen vain ajatuksissani, siinä kaikki", sanoi
+hän heittäen tikun tuleen, ennenkuin istuutui tilavan sohvan nurkkaan.
+"Oletko kuullut mitään muuta sisarestasi?"
+
+"Enkä ole", tiuskaisi Dora, "ja suokoon Jumala, etten kuulisi hänestä
+enää koskaan! Siitä ruikuttavasta tyrmäntuttavasta!"
+
+Elton otti sikarin suustaan ja tarkasteli sitä huolellisesti.
+
+"En muista hänen ruikuttaneen; ja jos hän on tyrmäntuttava, niin me
+olemme tehneet hänet siksi", sanoi hän.
+
+Dora tuijotti häneen hämmästyksissään.
+
+"Sinähän puhut nyt aivan uudella äänellä, Bunny. Työnsithän hänet
+suorastaan ulos ovesta, kun hän viimeksi oli täällä."
+
+Martin nyökkäsi.
+
+"Niin, en ole sitä unohtanut", sanoi hän rauhallisesti. "Lontoo on mätä
+paikka kauniille tytöille olla yksin, ilman rahaa tai ystäviä. Toivon,
+että tietäisin, missä hän on."
+
+Typerä hymy kohosi Doran kauniille kasvoille.
+
+"Niin, kauniit tytöthän ovat aina olleetkin heikkoutenasi", sanoi hän
+ivallisesti.
+
+Martin teki vastenmielisyyttä ilmaisevan eleen. Oli hetkiä, jolloin
+Wechester Collegessa omaksutut opetukset heräsivät unestaan ja antoivat
+todistukseni olemassaolostaan.
+
+"Hänen kauneutensa merkitsee minulle vähemmän tällä hetkellä kuin hänen
+avuttomuutensa. Eikö hän ole kirjoittanut?"
+
+"Luonnollisesti hän ei ole kirjoittanut", sanoi hänen vaimonsa
+halveksivasti. "Sekö sinut on tehnyt niin synkäksi? Bunny-parka!"
+pilkkasi hän. "Hänellä on lempeä sydän ahdingossa olevaa kaunotarta
+kohtaan."
+
+Martin katsoi häneen hetkisen kylmän tutkivasti, mikä sai hänet
+raivostumaan.
+
+"Mikä sinua vaivaa?" kysyi hän ääni vihasta väristen. "Sano minulle,
+mitä sinulla on sydämelläsi — sillä jotakin siellä kuitenkin on!"
+
+"Niin, kyllä siellä on jotakin", myönsi Bunny Elton; "itse asiassa
+useitakin seikkoja, ja Audrey on yksi niistä. Tyttö voi nähdä nälkää.
+Jumala tietää, mitä hänelle on voinut tapahtua."
+
+"Jättäkäämme hänet Hänen haltuunsa", sanoi Dora tekohurskaasti, ja
+hänen silmäkulmansa vetäytyivät ryppyyn.
+
+"Olen ajatellut viime aikoina", sanoi Martin, "että jos sinä käyttäydyt
+tällä tavalla omaa sisartasi kohtaan, niin minkähänlaisen kohtelun minä
+saisin osakseni, jos asiat menisivät hullusti ja sinun olisi tehtävä
+pikainen vaali minun ja turvallisuuden välillä?"
+
+"Turvallisuus tulisi voittamaan", sanoi Dora kylmästi. "En tahdo
+pitää sinua väärässä luulossa, Bunny. '_Sauve qui peut_' on minun
+tunnussanani."
+
+Hän potkaisi kengät jalastaan ja pani sijaan punaiset yötohvelit, jotka
+olivat uunin edessä.
+
+"Ja siinäkö kaikki? Huolestuttaako sinua ainoastaan ajatus kotoa
+ajetusta pienestä tyttöraukasta?" kysyi hän pilkallisesti hymyillen.
+
+"On toinenkin asia", sanoi Martin. Hän viskasi sikarinsa tuleen ja
+nousi seisomaan. "Dora" — hänen äänensä oli jääkylmä — "mr Lacy
+Marshalt ei ole suositeltava tuttavuus".
+
+Dora katsoi ylös silmät selko selällään.
+
+"Eikö hän ole kunniallinen?" kysyi hän viattomasti.
+
+"On olemassa koko joukko kunniallisia miehiä, joiden kanssa
+kukaan säädyllinen nainen ei voi syödä päivällistä Shavarrin
+yksityishuoneessa", sanoi Martin harkitusti. "Lacy Marshalt on yksi
+niistä."
+
+Dora loi jälleen silmänsä tuleen; värit vaihtuivat hänen poskillaan.
+
+"Olet vakoillut minua, eikö niin? Marshalt voi olla hyvin hyödyllinen
+mies tuntea erinäisissä tapauksissa."
+
+"Hänestä ei ole mitään hyötyä minulle missään tapauksessa", sanoi
+Martin Elton; "ja hän ei ole koskaan niin hyödytön, kuin syödessään
+päivällistä salaa vaimoni kanssa."
+
+Seurasi pitkä hiljaisuus.
+
+"Olen ainoastaan kerran syönyt hänen kanssaan päivällistä Shavarrilla",
+puhui Dora lopuksi. "Aikomukseni oli kertoa siitä sinulle, mutta
+unohdin koko asian. Sadat ihmiset syövät päivällistä yksityishuoneessa
+Shavarrilla", sanoi hän uhmailevasti.
+
+Martin nyökkäsi.
+
+"Ja minulla on erikoisesti syytä huolehtia siitä, ettet sinä olisi
+samanlainen kuin joku näistä sadoista", sanoi hän. "Sinä olet ollut
+hänen kanssaan päivällisillä kaksi kertaa, se on aivan varmaa — kaksi
+kertaa, mikäli minä tiedän; luultavasti useamminkin. Dora, se ei saa
+enää tapahtua."
+
+Dora ei vastannut.
+
+"Kuuletko sinä?"
+
+Dora kohautti olkapäitään.
+
+"Olen saanut hirveän vähän elämästä", sanoi hän nyyhkyttäen. "Ainoat
+ihmiset, joita tapaan, olette Stanford ja sinä sekä ne pikku varkaat,
+joita te käytätte eri yrityksissänne. Tahdon olla tekemisissä jonkun
+kanssa, joka ei kuulu samaan joukkoon — toisinaan. Se on aivankuin
+raikkaan ilman tuulahdus, joka saa minut unohtamaan sen ummehtuneen
+ilmapiirin, jossa elän."
+
+Hän ei nähnyt miehensä kyynillistä hymyä, mutta kun hän tunsi tämän,
+voi hän arvata, kuinka. Martin suhtautuisi hänen puolustukseensa.
+
+"Tavattoman liikuttavaa", sanoi Martin. "Piirtämäsi kuva puhtaasta
+lapsesta, joka pyrkii palauttamaan menetetyn viattomuutensa muiston,
+liikuttaa minua syvästi. Mutta jos tahdot palata luontoon, niin
+minä ehdotan joitakin muita tapoja kuin kahdenkeskisiä päivällisiä
+Shavarrilla. Ne eivät sovi, Dora. Sinä et saa mennä enää."
+
+Dora katsahti ylös pikaisesti.
+
+"Mutta jos minä tahdon mennä...", aloitti hän uhmailevasti.
+
+"Sinä et mene enää", sanoi Martin melkein kuiskaten. "Jos teet sen,
+niin minä etsin käsiini mr Lacy Marshaltin ja lasken kolme kuulaa
+sen taskun lävitse, jossa hän pitää oivallisia sikarejaan. Mitä
+teen sinulle, sitä en tiedä", sanoi hän asiallisella äänellä. "Se
+riippuu kokonaan minun mielialastani sillä hetkellä ja sinun — sinun
+läheisyydestäsi. Kuvittelen melkein siitä tulevan kolminkertaisen
+murhenäytelmän."
+
+Doran kasvot olivat kalmankalpeat. Hän yritti puhua, mutta ei voinut
+saada sanojaan järjestykseen. Sitten hän äkkiä oli Martinin jalkojen
+juuressa ja syleili hänen polviaan.
+
+"Voi, Bunny, Bunny!" nyyhkytti hän. "Älä puhu sellaista; älä puhu
+sellaista! Teen, mitä tahdot... siinä ei ollut mitään pahaa... vannon,
+ettei siinä ollut mitään, Bunny... Menin sinne vain ylimielisyydestä."
+
+Martin kosketti kädellään hänen kultaista tukkaansa.
+
+"Sinä merkitset minulle hyvin paljon, Dora", sanoi hän lempeästi.
+"En ole antanut sinulle kaikkein parasta koulutusta ja luulen
+heittäneeni pois kaikki ne hyvät vanhat moraaliset periaatteet, jotka
+ovat useimpien ihmisten ohjeena. Mutta on yksi, josta pidän kiinni
+ehdottomasti — se on 'rehellinen peli varkaiden kesken', Dora...
+rehellinen peli varkaiden kesken!"
+
+Dora oli ollut vuoteessa kaksi tuntia, kun Martin yhä vielä istui
+takkavalkean jätteiden ääressä, sytyttämätön sikarinpätkä valkoisten
+hampaittensa välissä, alakuloisesti tuijottaen sammuneeseen valkeaan.
+Ne olivat olleet kaksi katkeraa tuntia, kun hän oli katsonut alastonta
+totuutta kasvoista kasvoihin ja oli turvautunut kaikkeen filosofiaansa
+ja kokemukseensa arvostellessaan sitä naista, jota rakasti. Tämä
+hyvännäköinen nuori mies virheettömine hipiöineen ja keikarimaisine
+pukuineen oli hyvin inhimillinen.
+
+Hän nousi pystyyn, avasi kirjoituspöydän laatikon, otti sieltä pienen
+browningpistolin ja istui neljännestunnin tulisijan edessä pistoli
+kämmenellään ja vakavat silmänsä aseeseen kiintyneinä. Hän kuuli
+kahisevaa ääntä ulkopuolelta ja pisti aseen taskuunsa, kun Dora
+yöasussaan tuli huoneeseen.
+
+"Kello on jo yli kaksi, Bunny", sanoi Dora huolestuneella äänellä.
+"Etkö tule nukkumaan?"
+
+Martin nousi kankeasti ja ojenteli jäseniään.
+
+"Ethän ole enää pahalla tuulella, Bunny, eikö niin?" kysyi Dora
+pelokkaasti.
+
+Hänen silmänsä olivat vielä itkusta punaiset; käsi, jonka hän laski
+Martinin käsivarrelle, vapisi. Martin otti sen omaansa ja taputti sitä.
+
+"Ei, en ole enää pahalla tuulella", sanoi hän. "Aloitamme uudelleen
+alusta."
+
+"Mutta, Bunny", itki Dora, "ei ole tarpeen aloittaa uudelleen. Minä
+vannon sinulle..."
+
+"Aloitamme uudelleen", sanoi Bunny ja suuteli häntä.
+
+
+
+
+XIV.
+
+Sattumalta tapahtunut kohtaaminen.
+
+
+Dick Shannon koputti kiivaasti sen auton ikkunalasiin, jolla hän oli
+ajamassa pitkin Regent Streetiä, ja pudotettuaan ikkunan alas nojautui
+siitä ulos.
+
+"Kääntäkää ympäri ja ajakaa toiselle puolelle katua. Tahdon puhutella
+tuota neitiä", sanoi hän.
+
+Repaleprinsessa! Se oli hän — hän olisi tuntenut hänet missä tahansa —
+mutta aivan toinen repaleprinsessa.
+
+"Mitä neitiä, sir?"
+
+Autonajaja käänsi ruumiinsa mutkalle voidakseen huutaa kysymyksensä
+avonaisen ikkunan kautta, samalla kuin hän ohjasi vaununsa
+vastakkaisella puolella olevan katukäytävän viereen. Mutta Dick oli
+avannut auton oven ja loikannut kadulle, ennenkuin auto oli ehtinyt
+seisahtuakaan.
+
+"Miss Bedford, luulen minä?" nauroi hän. "Tämä on hyvin mieluisa
+yllätys."
+
+Niin se olikin, useammassa kuin yhdessä merkityksessä. Kaikki jäljet
+Audreyn köyhyydestä olivat kadonneet; tyttö oli hyvin puettu ja hyvissä
+jalkineissa, ja hän oli uudessa asussaan niin miellyttävä ilmestys,
+että oli saanut kulkea kääntyvien päiden muodostaman kujan kautta.
+
+Yllätys oli molemminpuolinen, ja loisteesta päättäen, joka tuli Audreyn
+silmiin, ei hänen mielihyvänsä ollut pienempi kuin Dickinkään.
+
+"Olen etsinyt teitä kaikkialta Lontoosta", sanoi Dick alkaen kävellä
+hänen rinnallaan huomaamatta autonajajan antamia merkkejä tämän
+pelätessä jäävänsä kyydittävästään ilman maksua. "Huonon onneni
+ansiosta minä en ehtinyt tapaamaan teitä sinä aamuna, jolloin tulitte
+Hollowaysta. Saavuin pari minuuttia sen jälkeen, kuin te olitte
+lähtenyt. Ja kummallista kyllä minä erehdyin luulemaan, että teidän
+olisi ollut ilmoittauduttava poliisille."
+
+"Niinkuin muidenkin vaarallisten rikollisten", hymyili Audrey. "Ei —
+olen säästynyt siitä. Näin teidät kaksi tai kolme kertaa Hollowayssa.
+Olitte siellä virka-asioissa."
+
+Virka-asia, joka oli tuonut Dick Shannonin naisten vankilaan, oli
+tarkoitus nähdä Audreyta vaikka vain vilahdukselta ja saada tietoja
+hänen voinnistaan. Hän oli voinut järjestää Audreylle pieniä
+etuoikeuksia, niinkuin esimerkiksi, että tämän suoritettavaksi
+määrättiin vähemmän epämieluisia tehtäviä. Audrey oli usein ihmetellyt,
+miksi hänet oli niin äkkiä otettu pois raskaasta työstä pesutuvassa
+ja siirretty hänelle paremmin sopivaan kirjastonhoitajan työhön, eikä
+ollut asettanut Dick Shannonin satunnaisia käyntejä olosuhteiden
+muutoksen yhteyteen.
+
+He kääntyivät Hannover Squarelle, missä tungos oli pienempi. Audreylla
+ei ollut ollut mitään aikomusta mennä Hannover Squarelle, vaan hän oli
+itse asiassa matkalla erääseen kauppapuotiin Oxford Streetin varrelle,
+mutta hän mukautui tässä pikkuasiassa Dickin tahtoon olematta täysin
+selvillä siitä, miksi niin teki.
+
+"Aion nyt puhua teille, aivan kuin olisin setänne", sanoi Dick
+hidastuttaen askeliaan. "Te ette ole vapaamuurari, enkä minäkään. Mutta
+vapaamuurarit luottavat toisiinsa ja säilyttävät toistensa salaisuudet
+ja puhuvat keskenään asiat avomielisesti ja vilpittömästi."
+
+Silmissä, jotka Audrey käänsi häneen, oli naurua.
+
+"Ja niiden tietojen mukaan, jotka olen saanut paikassa, joka saa
+jäädä ilman nimeä", sanoi hän, "ovat poliisit ovelia. Ja kristillisen
+lähimmäisenrakkauden verholla..."
+
+Hän näki Dickin punastuvan ja painavan päänsä alas.
+
+"Olen kauhean pahoillani; tarkoitukseni ei ollut loukata teitä.
+Jatkakaa, olkaa avomielinen — minä tulen pelkäämättä pysymään
+totuudessa, mutta te ette saa kysyä minulta mitään Dorasta ettekä
+suorastaan saa ottaa ensinkään puheeksi niitä onnettomia kuningattaren
+kaulaketjuja."
+
+"Dora Elton on teidän sisarenne, eikö niin?"
+
+Audrey oli vaiti hetkisen.
+
+"Hän ei ole oikeastaan minun sisareni, vaikka minä olinkin siinä
+luulossa, että hän oli", vastasi hän.
+
+Dick siveli leukaansa ajattelevasti.
+
+"Hänen hyväkseen voi kuitenkin sanoa, että hän pitää teistä nyt huolta."
+
+Tytön pehmeä nauru oli hänelle vastauksena.
+
+"Tarkoitatteko, ettei hän tee sitä?" Hän pysähtyi ja katsoi Audreyta
+otsa rypyssä.
+
+"Dora ja minä emme enää ole missään tekemisissä toistemme kanssa",
+sanoi Audrey, "ja se onkin luonnollista. Doralle ei ole edullista olla
+tekemisissä tytön kanssa, jolla on sellainen menneisyys kuin minulla.
+Vakavasti puhuen, kapteeni Shannon, minä en tahdo puhua Dorasta."
+
+"Mitä te nyt teette?" kysyi Dick suorasukaisesti.
+
+"Minä _olin_ kävelemässä Daffridgelle päin, mutta tulin pidätetyksi ja
+otetuksi..."
+
+"Sanokaa minulle vakavasti, mitä työtä te teette?"
+
+Audrey epäröi.
+
+"En tiedä, voiko sanoa työksi kirjeiden puhtaaksikirjoittamista eräälle
+hyvin vastenmielisen näköiselle vanhalle herrasmiehelle, jolta saan
+siitä hyvästä kohtuuttoman suuren korvauksen."
+
+Hänen sanojensa kevyestä sävystä huolimatta Dick huomasi epäröintiä
+hänen äänessään ja tiesi, että hänen suruttoman asenteensa taakse
+kätkeytyi vakava huolestuminen.
+
+"Hannover Square ei ole rauhallisin paikka maailmassa", sanoi Dick.
+"Vien teidät autolla puistoon, jossa voimme keskustella täysin
+häiritsemättä."
+
+Hän katseli ympärilleen kutsuakseen auton. Muuan auto tuli madellen
+hänen takanaan, ja sen ajajan kasvot näyttivät omituisen tutuilta.
+
+"Herranen aika! Olin unohtanut teidät", huudahti hän.
+
+"Minä en ollut unohtanut _teitä_!" sanoi autonkuljettaja töykeästi.
+"Minne tahdotte mennä?"
+
+Hyde Parkista he löysivät kaksi kuivaa tuolia ja haluamansa
+yksinäisyyden.
+
+"Tahdon ensiksi kuulla siitä vastenmielisen näköisestä vanhasta
+herrasmiehestä", sanoi Dick, ja Audrey antoi hänelle lyhyen ja eloisan
+kuvauksen kokemuksistaan mr Malpasiin nähden.
+
+"Teidän mielestänne tein luultavasti halveksittavasti käyttäessäni
+ollenkaan niitä rahoja; mutta kun joku on hyvin nälissään ja hyvin
+viluissaan, niin hänellä ei ole aikaa eikä haluakaan ruveta pohtimaan
+abstraktisia moraalikysymyksiä. Minulla ei ollut suinkaan mitään
+aikomusta särkeä kenenkään sydäntä, mutta minä en myöskään ajatellut
+tarkemmin minulta vaadittuja tehtäviä, ennenkuin olin mukavassa
+huoneessa Palace-hotellissa mukanani kaksi päiväpukua, kolme paria
+kenkiä ja koko joukko muita asioita, joista ette käsittäisi kerrassaan
+mitään, jos luettelisin ne teille! Vasta seuraavana aamuna omatuntoni
+alkoi toimia kamalaa vauhtia. Olin edellisenä iltana kirjoittanut
+mr Malpasille ilmoittaen hänelle uuden osoitteeni ja olin aamulla
+päässyt, puoliväliin toista kirjettä, jossa selitin, että samalla kuin
+olin valmis ja halukas suorittamaan kaikkia, kuinka alhaisia tehtäviä
+tahansa, olin huomannut, ettei minulla ole mitään taipumuksia sydänten
+särkemiseen, kun sain häneltä kirjeen. Se ei ollut tavallisen kirjeen
+näköinen; se oli paksu kirjekuori, joka sisälsi kymmenisen lyijykynällä
+kirjoitettua kirjettä, jotka hän pyysi minun kirjoittamaan puhtaaksi ja
+palauttamaan hänelle."
+
+"Minkälaisia kirjeitä?" kysyi Dick uteliaana.
+
+"Ne olivat enimmäkseen kirjeitä, joissa hän ilmoitti, ettei
+voinut ottaa vastaan saamiaan kutsuja päivällisille ja muihin
+seurustelutilaisuuksiin, jotka olivat kaikesta päättäen tulleet
+läheisiltä ystäviltä, koska hän allekirjoitti kirjeet ainoastaan
+alkukirjaimellaan. Hän sanoi, että ne piti kirjoittaa hotellin
+kirjepaperille ja ettei niitä saanut kirjoittaa koneella."
+
+Dick Shannon istui pitkän aikaa mietteissään.
+
+"En pidä siitä erikoisemmin", sanoi hän lopuksi.
+
+"Tunnetteko hänet?"
+
+"Olen kuullut hänestä. Suoraan sanoen: minulla oli äskettäin pitkä
+keskustelu hänestä eräiden — ystävien kanssa. Mikä on palkkanne?"
+
+Audrey pudisti päätään.
+
+"Siitä ei ole ollut puhetta. Hän antoi minulle setelipinkan ja
+pyysi minua tulemaan uudelleen ensi viikolla, ja senjälkeen minä en
+ole tehnyt mitään muuta kuin kirjoittanut puhtaaksi ne asiakirjat,
+jotka hän lähettää minulle joka aamu ensimmäisessä postissa. Tänä
+päivänä kirjeet olivat pitempiä. Minun oli kirjoitettava jäljennös
+kirjeenvaihdosta Bermudan kuvernöörin ja Englannin siirtomaaministeriön
+välillä. Tällä kertaa asiakirja oli painettu — se oli nähtävästi
+repäisty jostakin virallisesta julkaisusta. Mitä minun on tehtävä, mr
+Shannon?"
+
+"Kunpa sen vain tietäisin", sanoi Dick ymmällään. "Yhtä asiaa ette
+ainakaan saa tehdä, nimittäin mennä yksinänne siihen omituiseen taloon
+ensi lauantaina, tai mikä tahansa se päivä oli, jolloin teidän piti
+sinne mennä. Teidän täytyy ilmoittaa minulle täsmällinen aika, ja
+minä odotan Portman Squarella, ja kun ovi avautuu teille, niin minun
+on helppo pujahtaa sisään teidän mukananne." Huomatessaan Audreyn
+tulleen levottomaksi hän hymyili. "Jään halliin niin pitkän matkan
+päähän, että kuulen ainoastaan, jos huudatte minua, joten teidän ei
+tarvitse pelätä, että tulisin käyttämään teitä mihinkään halpamaisiin
+poliisitarkoituksiini. Meillä ei ole mitään mr Malpasia vastaan,
+paitsi sitä, että hän on salaperäinen. Ja kaikesta siitä huolimatta,
+mitä on kirjoitettu päinvastaiseen suuntaan, poliisi vihaa kaikkea
+salaperäistä. Oliko muuten kirjoittamienne kirjeiden joukossa yhtään mr
+Lacy Marshaltille osoitettua?"
+
+Audrey pudisti päätään.
+
+"Sehän on se afrikkalainen miljoonamies, eikö niin? Hän asuu
+viereisessä talossa. Autonkuljettaja kertoi minulle."
+
+Hän kertoi mr Marshaltin talon portailla näkemänsä pienen huvinäytelmän.
+
+"Hm!" sanoi Dick. "Se näyttäisi voivan hyvinkin sopia sen vanhan miehen
+kiusantekosuunnitelmiin. Luulen olevan parasta, että käyn mr Marshaltin
+puheilla ja kysyn, mitä Malpasilla on häntä vastaan, sillä näiden
+kahden välinen vihamielisyys on aivan ilmeinen."
+
+Puhalsi kylmä tuuli, ja Audrey värisi vilusta, vaikka olikin lämpimästi
+puettu. Huomatessaan hänen värisevän Dick hyppäsi seisomaan.
+
+"Olen itsekäs olento!" sanoi hän katuvaisesti. "Tulkaa kanssani juomaan
+kuppi kuumaa kahvia, ja minä jatkan kuuluisia 'Neuvojani Lontoossa
+yksin oleville nuorille tytöille'".
+
+"Ehkäpä te silloin vasta aloitatte ne", sanoi Audrey kainosti. "Tähän
+saakka olemme vasta kuulleet teidän yhtä kuuluisan esitelmänne aiheesta
+'Kuinka voidaan saada tietoja parantuneilta rikollisilta'!"
+
+
+
+
+XV.
+
+Mies, jota Lacy ei tuntenut.
+
+
+Tonger avasi oven Dick Shannonille, ja Dick tunsi hänet Audreyn
+kuvauksesta. Audrey oli sanonut, että hän oli linnun näköinen, ja
+tämä pieni, vanha mies kirkkaine silmineen ja nopeine, äkillisine
+liikkeineen muistutti todellakin hyvin paljon uteliasta varpusta. Hänen
+terävät silmänsä näyttivät tahtovan katsoa salapoliisin lävitse.
+
+"Mr Lacy Marshalt on kyllä sisällä", sanoi hän seisoen oviaukossa.
+"Mutta te ette voi tavata häntä muutoin kuin sopimuksesta. Kukaan ei
+voi tavata; mr Lacy Marshaltia muutoin kuin sopimuksesta, ei ainakaan
+minun ollessani kotona."
+
+Kohteliaisuuden täydellinen puuttuminen Tongerin käyttäytymisestä
+huvitti Dick Shannonia. Tonger oli selvästi enemmän kuin tavallinen
+palvelija.
+
+"Ehkä tahdotte viedä korttini hänelle?"
+
+"Ehkäpä", sanoi toinen tyynesti. "Mutta aivan yhtä mahdollista on,
+etten tahdo! Kaikenlaiset omituiset ihmiset tahtovat tavata mr Lacy
+Marshaltia, koska hän on ystävällinen ja antelias ja suuri. Hän on sitä
+lajia, jota me kasvatamme Etelä-Afrikassa. Antelias, avosydäminen..."
+
+Hän keskeytti puheensa ottaakseen Dickin ojentaman kortin ja luki sen.
+
+"Oh!" sanoi hän kalveten hieman. "Te olette salapoliisi, eikö niin? No
+niin, käykää sisään, kapteeni. Oletteko tullut pidättämään jonkun?"
+
+"Onko mahdollista, että joku tarvitsisi pidättämistä tässä ihmeen
+hyvässä järjestyksessä olevassa talossa, jossa lakeijatkin ovat niin
+kohteliaita ja palvelevaisia, että on suorastaan kiusallista häiritä
+heitä?"
+
+Tonger naurahti.
+
+"En ole lakeija", sanoi hän. "Olette tehnyt pienen erehdyksen."
+
+"Talon poika ehkä?" arvaili Dick leikillisesti. "Tai ehkä olette itse
+mr Lacy Marshalt?"
+
+"Jumala varjelkoon!" irvisteli mies. "Minä en tahtoisi hänen rahojaan
+ja niiden mukana seuraavaa vastuunalaisuutta. Tätä tietä, kapteeni."
+
+Hän opasti vieraan salonkiin ja seurasi Dickin hämmästykseksi itse
+mukana sulkien oven perässään. "Eihän vain ole tapahtunut mitään
+pahaa?" kysyi hän levoton sävy äänessään.
+
+"Ei mitään, mikäli minä tiedän", sanoi Dick. "Tämä on täysin
+ystävällinen käynti, eikä teidän tarvitse mennä alas astiakaapille
+laskemaan lusikoita."
+
+"En ole hovimestarikaan", oikaisi Tonger. "Ilmoitan teidät mr
+Marshaltille."
+
+Hän pujahti ulos huoneesta ja palasi parin minuutin kuluttua mr Lacy
+Marshaltin seuraamana. Hän olisi jäänyt huoneeseen, mutta Marshalt
+avasi hänelle oven antaen hänelle siten selvän merkin poistua.
+
+"Toivottavasti Tonger ei ole käyttäytynyt sopimattomasti, kapteeni
+Shannon", sanoi Marshalt, kun he olivat jääneet kahdenkesken. "Hän on
+kasvanut yhdessä minun kanssani eikä niin ollen ole koskaan saanut
+täydellistä sivistystä."
+
+"Minusta hän oli päinvastoin huvittava", sanoi Dick.
+
+Mr Lacy Marshalt murisi.
+
+"Toisinaan hän on minusta kaikkea muuta kuin huvittava", sanoi hän
+kuivasti. "Uskollisuudesta voi saada maksaa liian suuren hinnan —
+on aikoja, jolloin Tonger panee kärsivällisyyteni hyvin kovalle
+koetukselle."
+
+Hänellä oli salapoliisin kortti kädessään, ja hän silmäili sitä nyt
+jälleen.
+
+"Te olette Scotland Yardista, näen minä. Mitä voin tehdä hyväksenne?"
+
+"Ensiksi tahtoisin kysyä, tunnetteko mr Malpasin, lähimmän naapurinne?"
+
+Marshalt pudisti päätään.
+
+"En", sanoi hän. "Johtuuko tämä käynti siitä valituksesta, jonka tein
+joitakin kuukausia sitten..."
+
+"Ei, luulen, että paikallinen poliisi selvitti sen asian. Minä olen
+tullut keskustelemaan kanssanne, koska olen kuullut, että tällä
+Malpasilla on jonkinlaista vihaa teitä kohtaan. Sanotte, ettette tunne
+häntä?"
+
+"En ole koskaan nähnyt häntä, niin etten voi sanoa teille, tunnenko
+hänet vai en. Varmaa on, etten tunne ketään, jonka nimi on Malpas.
+Ettekö tahdo istuutua ja haluatteko ryypyn?"
+
+Dick kieltäytyi ryypystä, mutta veti esiin tuolin, ja toinen seurasi
+hänen esimerkkiään.
+
+"Mikä saa teidät luulemaan, että Malpasilla on kaunaa minua kohtaan?"
+kysyi Lacy. "Hyvin todennäköistä on, että hänellä on sitä, koska tein
+valituksen häntä vastaan, niinkuin nähtävästi tiedätte. Hän oli niin
+äänekäs naapuri, että häiritsi minun untani."
+
+"Millaista ääntä sieltä kuului?"
+
+"Vasaroimista, enimmäkseen. Kuului aivan siltä, kuin hän olisi
+kolkuttanut seinään, vaikka on mahdollista, että olen erehtynyt ja että
+oli luultavampaa, että hän naulasi kiinni pakkilaatikoita..."
+
+"Ettekö ole koskaan nähnyt häntä?"
+
+"En koskaan."
+
+"Ettekö ole saanut mitään kuvausta hänestä, jonka perusteella voisitte
+edes suunnilleen arvata hänet joksikuksi henkilöksi, jonka tunsitte
+EteläAfrikassa?"
+
+"Ei, en tiedä ketään sellaista", sanoi Lacy Marshalt pudistaen päätään.
+"Minulla on tietysti vihollisia: on mahdotonta saavuttaa minkään verran
+menestystä saamatta kintereilleen näitä vastenmielisiä lisäkkeitä."
+
+Dick mietti hetkisen. Hän ei ollut varma, oliko viisasta suhtautua
+miljoonamieheen täydellisellä luottamuksella, mutta hän päätti silläkin
+uhalla, että siitä myöhemmin aiheutuisi hänelle paljonkin harmia,
+kertoa Marshaltille kaiken, mitä tiesi.
+
+"Malpas on palkannut jonkun, tai aikoo palkata jonkun tekemään teille
+kiusaa ja aiheuttamaan teille luonteeltaan vähäpätöistä häiriötä.
+Niinpä olen esimerkiksi saanut sen vaikutelman, että se juopunut
+nainen, joka tuli tänne muutamia päiviä sitten, oli hänen lähettämänsä."
+
+"Nainen?" Marshaltin kulmakarvat laskeutuivat alemmaksi. "En ole
+koskaan kuullut mistään tänne tulleesta juopuneesta naisesta."
+
+Hän nousi ylös nopeasti ja soitti kelloa, ja Tonger tuli sisään melkein
+heti.
+
+"Kapteeni Shannon sanoo, että joku juopunut nainen on muutamia päiviä
+sitten käynyt tässä talossa ja aiheuttanut jonkinlaista häiriötä. Et
+ole kertonut siitä minulle mitään."
+
+"Kerronko teille kaiken?" kysyi Tonger ikävystyneestä "Eräs nainen kävi
+täällä todellakin, ja hän oli todellakin öljytty."
+
+"Öljytty?"
+
+"Tarkoitan voideltu, tai, käyttääkseni kansanomaista sanontatapaa,
+humalassa. Olipa siinä nainen! Hän lensi halliin ja lensi jälleen
+ulos hyvin nopeasti. Hän sanoi olevansa mrs Lidderley Fourteen
+Streamsista..."
+
+Dick Shannon katsoi Marshaltia Tongerin puhuessa ja näki hänen
+kasvojensa käyvän harmaiksi.
+
+
+
+
+XVI
+
+Shannon yrittää Malpasin luokse.
+
+
+"Mrs Lidderley!" sanoi Marshalt hitaasti. "Millainen nainen hän oli?"
+
+"Hän oli pieni olento." Tongerin silmät olivat kiintyneet hajamielisen
+näköisinä salapoliisiin. "Mutta voimia hänellä totisesti oli!"
+
+Marshaltilta pääsi helpotuksen huokaus.
+
+"Pienikö? Silloin hän oli petturi. Luultavasti hän tunsi Lidderleyt.
+Viimeksi, kun sain tietoja Etelä-Afrikasta, oli mrs Lidderley hyvin
+sairas." Hän katsoi tiukasti palvelijaansa. "Sinähän tunsit Lidderleyt,
+Tonger?"
+
+"En tuntenut mrs Lidderleytä. Se vanhapoika meni naimisiin sen jälkeen,
+kuin olimme lähteneet Kapkaupungista", sanoi Tonger, "jos se on Julius
+Lidderley, ketä tarkoitatte. Joka tapauksessa heitin sen naisen ulos."
+
+"Kysyitkö hänen osoitettaan — missä hän asui?"
+
+"Kuka minä olen, että kysyisin jonkun juopuneen naisen osoitetta?"
+kysyi Tonger otsaansa rypistäen. "Ei, Lacy..."
+
+"Mr Marshalt, tuhat tulimmaista!" karjaisi toinen.. "Kuinka monta
+kertaa minun täytyy sanoa sinulle, Tonger?"
+
+"Se pujahti ulos", sanoi toinen hämmentymättä.
+
+"Seuraa sitten sen esimerkkiä", murisi Lacy Marshalt ja paukahdutti
+oven kiinni palvelijansa perästä, joka ei osannut osoittaa hänelle
+asiaankuuluvaa kunnioitusta.
+
+"Tuo mies raivostuttaa minut äärimmäisyyksiin saakka", sanoi hän. "Hän
+on ollut palveluksessani niin monia vuosia, ja on kylläkin totta, että
+me olimme 'Lacy' ja 'Jim' toisillemme entisaikaan, ja se tekee asian
+vaikeammaksi. Minusta tuntuu kauhean typerältä, kun minun täytyy vaatia
+häntä osoittamaan minulle hieman kohteliaisuutta, mutta te näette itse,
+kuinka tavattoman nolostuttava tuo vilkas mr Tonger voi olla."
+
+Dick nauroi. Hän oli ollut näytelmän huvitettuna katselijana. Tonger
+oli tyyppi, jonka hän oli tavannut aikaisemmin toisissa talouksissa
+— lempikoira, jota kellään ei ole sydäntä hävittää sen ikävistä
+ominaisuuksista huolimatta.
+
+"Mitä Malpasiin tulee", jatkoi Marshalt, "niin minä en tiedä hänestä
+mitään. Hän voi olla, ja luultavasti onkin, joku, jonka liikavarpaille
+minä olen astunut johonkin aikaan elämässäni, mutta jos minun on
+palautettava mieleeni kaikki siihen luokkaan kuuluvat henkilöt, niin
+saisin epäillä ainakin sataa ihmistä! Tiedättekö ehkä, millainen hän on
+näöltään?"
+
+"En ainakaan niin paljoa, että voisitte hänet siitä tuntea", sanoi
+Dick. "Ainoa asia, minkä tiedän, on, että hän on vanhahko mies
+ja hyvin ruma ja että hän antoi eräälle kabarettilaulajattarelle
+tehtäväksi häiritä teitä, mikä tehtävä minusta tuskin näytti maksavan
+vaivaa, jollei teillä ole jotakin erikoista vastenmielisyyttä
+kabarettilaulajattaria kohtaan."
+
+Lacy Marshalt asteli edestakaisin suuressa salongissa kädet selän
+takana ja leuka rintaa vastaan painettuna.
+
+"Koko asia on minusta selittämätön", sanoi hän ottaen uutiset vastaan
+kylmäverisemmin, kuin Dick oli odottanut, "ja voin vain kuvitella,
+että olen joskus kauan sitten loukannut Malpasia niin kovin, ettei hän
+voi antaa sitä anteeksi. Miksi ette mene hänen puheilleen, kapteeni
+Shannon?" kysyi hän ja lisäsi nopeasti: "On rohkeata minun puoleltani
+tehdä teille ehdotuksia! Mutta olen utelias saamaan selville, kuka tämä
+herrasmies on."
+
+Mutta Dick Shannon oli jo omasta puolestaan tehnyt päätöksen käydä
+katsomassa salaperäistä mr Malpasia, joten Marshaltin ehdotus oli
+tarpeeton.
+
+Tonger oli odottamassa hallissa, kun hän tuli ulos, ja avasi hänelle
+ulko-oven.
+
+"Tuleeko joku joutumaan pinteeseen?" kysyi hän hilpeästi. "Meillä
+on keittäjätär, jota ilman voisimme olla. Tulkaa jonakin päivänä
+maistamaan hänen piirakoltaan!"
+
+Dick meni ulos Portman Squarelle nauraa hykertäen. Hän kulki viereisen
+talon ovelle ja katseli kiiltäviä ikkunoita. Tämä ei ollut hänen
+ensimmäinen käyntinsä kummallisen mr Malpasin asunnolla, mutta hän ei
+ollut koskaan ennen pyrkinyt keskustelemaan tämän kanssa. Hän etsi
+soittokelloa, ei löytänyt sitä ja koputti ovea. Ei kuulunut mitään
+vastausta. Hän koputti lujemmin ja hätkähti, kun aivan hänen korvansa
+vierestä kuuluva ääni kysyi: "Kuka siellä?"
+
+Hän katseli ympärilleen ymmällään. Ketään ei näkynyt kahtakymmentä
+metriä lähempänä, mutta kuitenkin tuo ääni... Ja sitten hän huomasi
+sisäänkäytävän pylväässä olevan, ristikon peittämän aukon ja löysi
+arvoituksen ratkaisun. Tämän ristikon takana oli kovaääninen puhelin.
+
+"Minä olen kapteeni Richard Shannon Scotland Yardista ja tahtoisin
+puhutella mr Malpasia", sanoi hän kohdistaen sanansa näkymättömään
+kojeeseen.
+
+"Ette saa!" murisi ääni, ja Dick kuuli heikon raksahduksen.
+
+Dick koputti uudelleen, mutta vaikka hän odotti viisi minuuttia, ei
+mikään ääni puhunut hänelle enää pylväästä, ja ovi ei antanut perään
+hänen koettaessaan työntää sen auki. Täytyi olla jokin keino päästä
+kosketuksiin tämän miehen kanssa, ja hänen ensimmäisenä tehtävänään
+oli tutkia puhelinluettelo. Malpas-nimistä henkilöä ei kuitenkaan
+esiintynyt Portman Squaren asukkaiden joukossa, ja hän palasi
+asuntoonsa jonkin verran nolostuneena. Päivä ei kuitenkaan ollut
+kulunut tuloksettomasti. Hän oli tavannut Repaleprinsessan — ei enää
+repaleisena — ja tiesi, mistä tämä oli löydettävissä. Dick Shannon oli
+päättänyt, että hän löytyisi, ja löytyisi niin usein, kuin hän voisi
+käydä hänen luonaan sopivaisuussääntöjä loukkaamatta.
+
+
+
+
+XVII.
+
+Tonger avustaa.
+
+
+Harvat palvelijat saivat nauttia sellaista vapautta ja mukavuutta
+kuin Jim Tonger. Portman Squaren varrella olevan talon ylin kerros
+oli hänen käytettävänään. Siellä hänellä oli makuuhuone, arkihuone ja
+kylpyhuone, jotka hänen antelias isäntänsä oli erikoisesti järjestänyt
+häntä varten, ja siellä hänen oli tapana viettää pitkät ajat iltaisin
+suorittaen loppumattomia matemaattisia laskelmia pienen rulettipöydän
+avulla; sillä Tonger oli omistanut suuremman osan joutilasta aikaansa
+tehdäkseen täydelliseksi järjestelmän, joka jonakin päivänä tulisi
+herättämään kauhua ja hämmästystä Monte Carlon pelipankin johtajien
+sydämissä.
+
+Hän oli toisenlaisissa toimissa tänä iltana, kun kello oven yläpuolella
+kilisi läpitunkevasti, ja hän meni ulos huoneesta kiireisesti lukiten
+oven jälkeensä ja astui Lacy Marshaltin eteen tämän odottaessa häntä
+lukuhuoneessaan suuremmalla kiireellä, kuin tämä herrasmies oli
+kuvitellutkaan.
+
+"Missä hemmetissä sinä olet ollut?" murisi Lacy.
+
+"Te soititte minua minun huoneestani — joten minun on täytynyt olla
+huoneessani. Olin pelaamassa yksinpeliä", sanoi Tonger. "Olen iloinen,
+että kutsuitte minua, sillä olen yrittänyt kolmekymmentä kertaa enkä
+ole onnistunut. Se merkitsee minulle huonoa onnea. Oletteko koskaan
+huomannut, Lacy, että jos ette saa yksinpeliä onnistumaan, niin
+teiltä ei onnistu mikään? Muistan päivän ennen sitä, kun löysin en
+timanttialueen Hape-joen varrelta, sain menemään erään 'paholaisen'
+pasianssin tasan kuusi kertaa perätysten..."
+
+"Pyydän sinua päästämään mrs Eltonin sisään kello seitsemän ja
+neljäkymmentäviisi", keskeytti Marshalt. "Hän tulee ajaen omaa autoaan.
+Odota häntä takaovella ja vie hänen autonsa Albert Hallin luo: siellä
+on konsertti tänä iltana. Sijoita se toisten autojen joukkoon, ja kun
+esitys on ohi, tuo auto suoraan takaisin takaovelle."
+
+Tonger vihelsi.
+
+"Hieman vaarallista, eikö olekin, sen kirjeen jälkeen, jonka Elton
+kirjoitti teille?"
+
+Marshaltin kulmat menivät ryppyyn.
+
+"Mitä sinä tiedät Eltonin minulle kirjoittamasta kirjeestä?" kysyi hän
+käskevästi.
+
+"Te jätitte sen esille; en voinut olla lukematta sitä", sanoi palvelija
+levollisesti.
+
+"Kaukana siitä, että olisin jättänyt sen esille, panin sen
+kirjoituspöytäni laatikkoon. Luultavasti otit sen sieltä ja luit?"
+
+"On samantekevää, kuinka näin sen — minä näin sen", sanoi Tonger,
+"ja sanon teille, että se on vaarallista! Ette kai tahtone joutua
+esiintymään osallisena missään oikeusjutussa?"
+
+"Sinun esiintyessäsi todistajana!" pisteli toinen.
+
+Tonger kohautti kapeita hartioitaan.
+
+"Te tiedätte, etten minä koskaan tulisi todistamaan teitä vastaan,
+Lacy", sanoi hän. "Se ei ole minun tapaistani. Mutta jos joku Eltonin
+tapainen mies kirjoittaisi minulle, että jos minä tapaisin vielä
+hänen vaimoaan, niin hän ampuisi minut, niin enpä luule, että enää
+välittäisin uusista tapaamisista."
+
+"Mrs Eltonin ja minun on keskusteltava erinäisistä liikeasioista",
+sanoi Marshalt lyhyesti. "Asia on niin, että pyydän sinua olemaan
+pihaportilla neljännestä vailla kahdeksan. Heti, kun mrs Elton astuu
+ulos autostaan, sinä nouset hänen paikalleen ja ajat pois."
+
+Mies nyökkäsi.
+
+"Niin että, jos häntä seurataan ja pidetään silmällä, auto on Albert
+Hallin luona todistamassa, että hän on ollut siellä koko ajan!" sanoi
+hän ihaillen. "Kuinka terävää! Lacy, mitä se pollari tahtoi?"
+
+"En ymmärrä sinun katumurrettasi. Mitä 'pollari' merkitsee?"
+
+"Puhun siitä salapoliisista. Noudatan luonnollisesti sen maan
+puhetapaa, jossa elän. Toivon, että olisimme New Yorkissa", sanoi hän
+kaihoisasti; "kieli on siellä paljon rikkaampaa".
+
+Mr Marshalt nyrpisti suutaan.
+
+"Hän tuli kyselemään siitä hullusta miehestä viereisessä talossa",
+sanoi hän. "Nähtävästi hän on viholliseni."
+
+"Kukapa ei sitä olisi, Lacy?" kysyi toinen huokaisten. "Mitä te olette
+tehnyt _hänelle_?"
+
+"En tiedä. Minulla ei ole aavistustakaan, kuka hän on, eikä se
+asia vaivaa minua ensinkään, vakuutan sinulle", sanoi Marshalt
+huolettomasti. "Minkä vuoksi sinä luulit hänen tulleen?"
+
+"Mrs Eltonin takia", sanoi toinen levollisesti. "Hän on varas, samaten
+Elton; kaikki sen tietävät. Ette voi koskettaa pikeä — ainakaan
+tämänlaista pikeä — saamatta käsiänne mustiksi, niin mustiksi, ettei
+mikään patenttipuhdistusainekaan voi saada niitä puhtaiksi."
+
+Hiljaisuus.
+
+"Luultavasti Elton on varas, mutta mrs Elton on aivan viaton..."
+
+"Niin viaton", keskeytti Tonger, "että enkelit kääntyvät syrjäkaduille,
+jottei heidän tarvitsisi tuntea itseään mitättömiksi, kun kohtaavat
+hänet".
+
+Marshalt pidätti huulilleen kohonneen vihaisen vastauksen.
+
+"Tämä riittää", sanoi hän lyhyesti ja sitten, kun Tonger oli menemässä,
+odottamattoman sopuisasti: "Syön päivällistä kotona huomenna, ja jos
+minulla on vain onnea, niin saan jokseenkin mielenkiintoisen vieraan."
+
+"Kuka se naishenkilö on?" kysyi Tonger osoittaen erikoista harrastusta
+asiaan.
+
+"En sanonut, että se oli naishenkilö."
+
+"Ei ole mitään muuta lajia mielenkiintoisia vieraita", sanoi Tonger
+levollisesti. "Oletteko löytänyt sen tytön?" kysyi hän äkkiä. "Sen
+tytön, jota etsimään te palkkasitte sen yksityisetsivän?"
+
+Marshalt hätkähti.
+
+"Kuinka sinä sen tiesit?"
+
+"Olen ihmeellinen arvaaja. Onko hän oleva huomisten tanssiaisten
+kaunotar?"
+
+"Toivon hänen tulevan päivällisille. Ja, sivumennen sanoen, sinun
+ei tarvitse olla niin paljon näkyvillä tässä tapauksessa, ystäväni.
+Tahdon, että sisäkkö on enemmän esillä ja pitää huolen tarjoilusta."
+
+"Siten herättäen luottamusta nuoren ja typerän tytön sydämessä", sanoi
+Tonger. "Selvä on, isäntä. Mihin aikaan se nainen tulee tänä iltana?"
+
+"Mrs Elton tulee neljännestä vailla kahdeksan, olen sen sinulle jo
+sanonut. Ja tahtoisin sinun hänestä puhuessasi käyttävän näitä sanoja.
+'Se nainen' ei kuulu hyvältä minun korvissani."
+
+"Olette liian herkkätunteinen, Lacy, vain se teitä vaivaa", oli
+kamaripalvelijan lähtölaukaus.
+
+Hän oli odottamassa pimeällä takapihalla, kun pieni auto tuli
+hypähdellen mukulakivillä ja seisahtui töksähtäen oven eteen. Hän
+auttoi solakan, hunnutetun matkustajan ulos autosta eikä, vastoin
+tapaansa, puhunut hänelle sanaakaan, vaan asettui hänen paikalleen
+autoon ja ohjasi sen takakatua pitkin Baker Streetille.
+
+Kun hän tuli pääkadulle, huomasivat hänen terävät silmänsä erään
+tähystelijän seisovan Portman Squaren kulmassa, ja hän irvisti
+itsekseen. Se oli voinut olla jonkin siihen paikkaan satunnaisesti
+sovitun tapaamisen toinen osallinen, mutta miehen kärsivällisessä
+asennossa oli jotakin, joka johti mieleen yksityisetsivän.
+Mahdollisesti mr Elton ei ollut täysin varma siitä, että hänen
+uhkauksellaan olisi toivottu vaikutus.
+
+Kello yksitoista hän ajoi ulos Albert Hallin luona odottavien autojen
+falangista ja lähti nopeasti kotimatkalle. Melkein samassa, kuin hän
+pysähdytti auton N:on 551 takaportille, aukeni ovi, ja Dora Elton tuli
+ulos.
+
+"Näittekö ketään?" kysyi hän matalalla äänellä. "Ketään, jonka
+tunsitte?"
+
+"En, rouva", sanoi Tonger, ja sitten: "En luule, että tekisin tätä
+enää, jos olisin teidän sijassanne."
+
+Mrs Elton ei vastannut mitään, vaan livahti autoon ja istuutui
+ohjauspyörän ääreen, mutta Tonger seisoi paikallaan pitäen kätensä
+avonaisella ovella.
+
+"On eräitä asioita, jotka eivät maksa vaivaa, rouva, ja tämä on yksi
+niistä."
+
+"Sulkekaa ovi", sanoi mrs Elton lyhyesti, ja Tonger totteli ja seurasi
+silmillään autoa, kunnes sen punaiset takalyhdyt kääntyivät kadun
+kulman ympäri. Sitten hän palasi isäntänsä luo.
+
+Lacy Marshalt oli lukuhuoneessaan, missä hän seisoi takkavalkean edessä
+syvissä ajatuksissa.
+
+"Tarvitsetteko minua vielä?"
+
+Marshalt pudisti päätään.
+
+"Luuletteko olleenne viisas, Lacy?"
+
+Toinen nosti silmänsä ylös nopeasti.
+
+"Mitä tarkoitat?"
+
+"Luuletteko olevan viisasta lentää päin sallimuksen silmiä naisen
+takia, josta ette välitä kovinkaan paljoa, jollen käsitä teitä väärin?"
+
+Tongerin odottaman vihaisen vastauksen sijaan Lacy nauroi.
+
+"On olemassa sellainen seikka kuin kielletyn haluaminen sen vuoksi,
+että se _on_ kiellettyä", sanoi hän. "Nämä asiat eivät ole oikein
+maukkaita ilman vaaran antamaa suolaa."
+
+"En aio moittia teitä, Lacy", sanoi Tonger, "sillä jokaisella on omat
+ajatuksensa siitä, mikä maksaa vaivan. Mutta Elton on sitä lajia,
+joka ampuu. Te voitte nauraa! Minä tunnen suunsoittajat ja tiedän
+täsmälleen, miltä Eltonista tuntuu, koska olen itse tuntenut samaa."
+
+"Mene ulos!" sähisi toinen, ja Tonger meni kiirettä pitämättä.
+
+Lacy Marshaltin lukuhuone ja makuuhuone olivat ensimmäisessä
+kerroksessa, ja ne olivat erotetut talon muusta osasta ovella, joka
+katkaisi käytävän kahteen osaan ja antoi hänelle sen täydellisen
+yksinäisyyden, jota hänen erikoinen luonteensa vaati. Oli hetkiä,
+jolloin hän oli täydellisesti luoksepääsemätön, ja Tonger oli terävä
+huomaamaan tämän erikoisen mielialan oireet ja kyllin viisas jättämään
+entisen ystävänsä rauhaan niin kauaksi, kunnes kohtaus oli mennyt
+ohitse.
+
+Hän palasi huoneeseensa jatkamaan keskenjäänyttä pasianssipeliään, joka
+ei tahtonut mennä tasan.
+
+Kun Dora Elton tuli kotiin, näki hän, että hänen miehensä, joka oli
+ollut ulkona päivällistä syömässä, oli palannut ennen häntä.
+
+"No, oliko keskustelunne tyydyttävä?" kysyi hän iloisesti astuessaan
+sisään salonkiin.
+
+Martin katsahti ylös sohvalta, jolla oli pitkällään, ja pudisti päätään
+melkein huomaamattomasti.
+
+"Ei, meidän täytynee sulkea koko laitos. Klein vaatii liian suurta
+osuutta ja uhkaa poliisilla, jollei hänen ehtoihinsa suostuta. Siitä
+minä en paljoakaan välitä." Hän imi sikariaan ajattelevaisesti. "Mutta
+Pont Streetin varrella olevaa pelihuoneistoa en tahtoisi sulkea, koska
+se tuottaa säännöllisesti paljon rahaa ja koska siellä käy sellaisia
+vieraita, että rehellinen peli on siellä edullista." Hän katsoi
+kelloaan. "Odotan Bob Stanfordia. Tahdotko tavata hänet? Hän palaa
+Italiasta."
+
+Dora oli parhaillaan ottamassa savuketta uuninreunakkeella olevasta
+hopearasiasta.
+
+"Se on minusta samantekevää", sanoi hän välinpitämättömästi. "Haluatko
+sinä kahdenkeskistä keskustelua?"
+
+"En", sanoi toinen vähän mietittyään. "Näin Audreyn tänä iltana."
+
+"Missä?" Dora katsoi häneen hämmästyneenä.
+
+"Hän oli syömässä päivällistä Carlton Grillissä."
+
+Tulitikku, joka oli menossa kohti savuketta, pysähtyi puoliväliin.
+
+"Kenen kanssa?"
+
+"Shannonin — ja hyvin hilpeästi. Sinun ei tarvitse olla peloissasi.
+Audrey ei ole sellainen tyttö, joka antaisi sinut ilmi."
+
+"En ajatellut sitä."
+
+"Ehkä olit pahoillasi siitä, että hänen oli sopimatonta syödä
+päivällistä ilman kaitsijaa; ja jos siellä oli kaitsija, niin minä en
+nähnyt häntä", arveli Bunny.
+
+Dora loi häneen nopean, epäluuloisen silmäyksen.
+
+"Pidän sinusta kaikkein vähimmin, kun olet naurettava", sanoi hän.
+"Oliko hän — hyvin puettu?" Martin nyökkäsi.
+
+"Mahdollisimman hyvinvoivan näköinen neitonen." Ja hän lisäsi
+epäjohdonmukaisesti: "En ollut koskaan kuvitellut, että hän olisi niin
+kaunis. Shannon tuskin irroitti silmiään hänestä."
+
+"Ilmeisesti sinä tulit hurmatuksi myöskin", sanoi Dora hymyillen
+hieman. "Minä nautin konsertista tavattomasti, Bunny. Kessler oli
+ihmeellinen. En tavallisesti pidä viulutaiteilijoista..."
+
+"Kessler ei esiintynyt", sanoi Martin tyynesti, samalla kuin puhalsi
+suustaan savupilven. Hän ei katsonut Doraan. "Hän oli vilustunut eikä
+kyennyt esiintymään — asiasta ilmoitettiin iltalehdissä: ihmettelen,
+ettet nähnyt sitä."
+
+Vain hetkiseksi Dora menetti tasapainonsa. "En erota toista
+viulutaiteilijaa toisesta", sanoi hän huolettomasti. "Joka tapauksessa
+se mies, joka esiintyi hänen sijastaan, soittaa loistavasti."
+
+"Luultavasti Manz", nyökkäsi Martin.
+
+Dora tunsi huojennusta kuullessaan ovikellon soivan. Kuinka typerä
+hän oli ollutkaan, kun ei ollut ottanut täydellisesti selkoa
+taiteilijoista, jotka olivat esiintyneet tänä iltana! Tonger olisi
+voinut olla konsertissa ja tehdä hänelle selkoa ohjelmasta.
+
+Big Bill Stanford tuli sisään, hyvin väsyneen näköisenä, sillä hän oli
+viettänyt kolmekymmentäkuusi tuntia junassa tultuaan suoraan Roomasta.
+Hän alkoi kertoa ilman valmisteluja.
+
+"Kreivitär lähtee torstaina. Hän keskeyttää matkansa Pariisissa
+ja saapuu tänne tiistai-iltana. Minulla on valokuvat tiarasta ja
+helminauhasta. Luulen, että jäljitelmät niistä molemmista voidaan
+valmistaa vähemmässä kuin viikossa, ja jos voimme tehdä sen, niin
+loppu käy helposti. Stigman on päässyt hyviin väleihin palvelijattaren
+kanssa..."
+
+"Luulin, ettemme aikoneet enää puuttua tällaisiin yrityksiin?" sanoi
+Dora äreästi.
+
+"Minä en aiokaan puuttua", murisi hänen miehensä. "Me olemme mukana
+vain sivullisina; ja, Bob, jos tuot yhdenkin helmen tähän taloon, isken
+pääsi palasiksi!"
+
+"Olenko minä mikään hullu?" kysyi kookas mies ylenkatseellisesti.
+"Antoiko viime yritys ehkä niin hyvät tulokset? Ei, kiitoksia! Tähän
+taloon ei tule pienintäkään palaa niistä platinaketjuista. Se tulee
+sujumaan helposti, Elton."
+
+"Minä en tahdo olla missään tekemisissä sen kanssa", keskeytti Dora.
+"Bunny, miksi emme voi lopettaa kokonaan tätä arvotonta varastamista?
+Se tekee minusta hermostuneen hylyn. Minä vihaan sitä!"
+
+Martin katsoi häneen.
+
+"Miksipä emme voisi?" kysyi hän laiskasti. "Mitä on kymmenen tuhatta
+sinulle ja minulle? Me voisimme elää ilman tällaista työtä!"
+
+"Minä voisin joka tapauksessa", mutisi Dora.
+
+"Kuinka? Neulallasiko? Tai mahdollisesti antamalla pianotunteja
+musikaaliselle porvaristolle? Tai ehkä taiteellasi! Olen unohtanut,
+kuinka paljon sinä ansaitsit viikossa, kun minä ajauduin sinun
+tiellesi."
+
+Dora käänsi silmänsä pois hänestä puristaen huulensa lujasti yhteen.
+
+"Oliko sitä kolme puntaa vai neljä puntaa viikossa?" jatkoi Martin.
+"Muistan sen olleen jonkin satumaisen summan. Et pitänyt erikoisen
+suurta väliä siitä, kuinka pääsit mukaan suurelliseen elämään ja
+suuriin rahoihin käsiksi.",
+
+"Voisit keskustella tästä, kun olemme kahdenkesken", sanoi Dora
+viitaten loukkaantuneena silmillään Bill Stanfordiin.
+
+"Bill tietää kaikki. Olen tuntenut Williamin kauemmin kuin Doran, ja
+hän on yleensä pelannut hieman suorempaa peliä."
+
+Dora hypähti ylös tuoliltaan kasvot vihasta valkoisina.
+
+"Kuinka uskallat sanoa niin!" raivosi hän. "Olen seisonut vierelläsi
+kaikenlaisessa säässä! Sinä uskottelet jättäväsi menneet asiat sikseen,
+ja sitten sinä heität ilkeät epäluulosi minulle vasten kasvoja. Onko se
+_sinun_ käsityksesi suoran pelin pelaamisesta?"
+
+Martin ei vastannut, vaan katsoi mietiskellen vaimoonsa.
+
+"Olen pahoillani", sanoi hän vihdoin ilman erikoisempaa
+sydämellisyyttä. "Sinä näet, kuinka järjetöntä on puhua arvottomasta
+varastamisesta. Ei ole mitään muuta lajia. Minä olen varas luonnostani,
+ja minulla on siihen ammattiin tavallista suuremmat taipumukset. Kuuluu
+siltä, kuin olisin typerän kerskaileva, mutta totta on, kun sanon,
+että olen taitavin murtovaras Lontoossa. Ei ole sellaista taloa, johon
+en voisi päästä sisälle tai josta en päästi ulos. Voin kiivetä pitkin
+paljaita seiniä — mutta ei ole välttämätöntä, että ryhtyisin siihen.
+Pidän parempana hienoa varastamista, joka on oikeata varastamista. Olen
+varastamalla hankkinut sinulle hyvinvoinnin, ja myöskin vihkisormuksesi
+hinta saatiin varastamalla. Ajattele sitä!"
+
+Dora oli jo sanomaisillaan jotakin, mutta muutti mielensä ja poistui
+huoneesta sanaakaan sanomatta.
+
+Hän oli jo vuoteessa, kun Martin tuli huoneeseen, ja oli nukkuvinaan.
+Hän näki Martinin kokoavan pyjamansa, aamutakkinsa ja tohvelinsa ja
+menevän ulos sulkien oven hiljaa jälkeensä, minkä jälkeen hän kuuli
+toisen makuuhuoneen oven aukenevan ja sulkeutuvan. Dora nousi äkkiä
+istumaan vuoteessaan kauhu sydämessään. Martin Elton ei ollut koskaan
+aikaisemmin tehnyt sitä.
+
+
+
+
+XVII.
+
+Lacylla on vieraita.
+
+
+Audrey Bedford sai oudolla käsialalla kirjoitetun kirjeen. Hän repäisi
+auki kuoren luullen, ettei siinä ollut muuta kuin jokin niistä
+taiteellisista ilmoituskorteista, joita aina lähetellään hotellien
+vieraille. Sensijaan hän löysi kirjeen.
+
+ "Paras Miss Bedford. Hämmästytte kaiketi saadessanne kirjeen
+ henkilöltä, joka on teille tuntematon, mutta huomattuani sattumalta
+ nimenne Palacen vieraskirjassa ja ajatellen voivani olla teille
+ joksikin hyödyksi, varsinkin ottaen huomioon sen hirveän oikeuden
+ erehdyksen, jonka uhriksi jouduitte, kirjoitan kysyäkseni teiltä,
+ tahdotteko tulla keskustelemaan kanssani huomisiltana klo 7,30
+ ylläolevan osoitteen ilmoittamaan paikkaan. Luulen voivani löytää
+ teille sopivan toimen tai, jos ette ole sen tarpeessa, ainakin tarjota
+ teille epäitsekkään ystävän hyviä palveluksia.
+
+                                                    Teidän
+                                                _Lacy Marshalt_.
+
+ P.S. — Tahtoisitteko lähettää minulle sähkösanoman, jos voitte tulla?"
+
+Kirje tuotti hänelle päänvaivaa koko aamuksi. Lacy Marshaltin nimen
+hän tunsi. Marshalt kuului siihen osaan valtiollis-yhteiskunnallista
+maailmaa, jonka edustajien nimet toistuvat sanomalehdissä. Audrey
+lähetti sähkösanoman ennen lounasta ilmoittaen ottavansa vastaan
+kutsun etsittyään ensin Marshaltin nimen aikalaiskirjasta ja
+huomattuaan, että siellä esiintyi myöskin mrs Marshalt. Mrs Marshalt
+esiintyi kaikissa hakemistoissa, mutta siihen hänen näkyväisyytensä
+päättyi. Kaksikymmentäviisi vuotta hän oli ollut mitä mukavin
+keksintö. Menestyksensä alkuaikoina Marshalt oli huomannut, että
+samalla kuin rikasta poikamiestä voitiin tavoitella, niin erinäiset
+selkkaukset seurasivat aina hänen yritystään jakaa huomaavaisuutensa
+puolueettomasti useammalle suunnalle. Milloin hän yhdellä taholla
+sai osakseen erittäin ystävällisen vastaanoton, oli sen vastapainona
+se kylmä kohteliaisuus, joka häntä tervehti kaikkialla muualla. "Mrs
+Marshalt" tuli maailmaan hänen hyväkseen. Kun häntä ei enää voitu pitää
+mahdollisena aviomiesehdokkaana, sai hän pitää paikkansa hauskana
+seurustelijana, ja hän nautti myöskin suurempaa yhteiskunnallista
+arvonantoa kuin poikamiehestä käydessään. Hän ei koskaan puhunut
+vaimostaan; kun muut tekivät suoranaisia tai epäsuoria viittauksia
+tähän, niin hän hymyili alakuloisesti. Tietämättä enempää maailma tuli
+siihen päätökseen, että jos heidän välillään oli kylmä suhde, niin syy
+oli mrs Marshaltissa.
+
+Juuri ennen puolta kahdeksaa Audrey saapui ajurilla Lacy Marshaltin
+talon edustalle, ja sievästi puettu palvelustyttö päästi hänet sisään.
+Audrey oli puettu yksinkertaiseen, mustaan päivällispukuun, jonka
+hän oli ostanut Shaftesbury Avenuen varrelta, ja vaikka hänellä ei
+ollut yllään yhtään jalokiveä, niin hänen ryhdissään oli jotakin niin
+kuninkaallista, että Lacy Marshalt tuijotti häneen hämmästyneenä ja
+ihaillen. Hän oli äärettömän paljon kauniimpi, kuin Marshalt oli
+ajatellutkaan.
+
+Audrey puolestaan näki karkeapiirteisen, kunnollisen näköisen miehen,
+mutta, mikä oli tärkeämpää, hän ei nähnyt ketään muuta vierasta,
+ja "mrs Marshalt", jonka hän oli odottanut tapaavansa, oli samaten
+näkymättömissä.
+
+"Te olette siis miss Bedford? Olen hyvin iloinen saadessani tavata
+teidät."
+
+Marshalt otti Audreyn pienen käden omaansa, mutta ei erehtynyt pitämään
+sitä sekuntiakaan kauemmin, kuin oli välttämätöntä.
+
+"Toivon, ettei päivällinen kahdenkesken ole teistä hyvin
+vastenmielinen. Minä kammoan suurta seuraa. Kaksikymmentä vuotta
+sitten, kun olin nuorempi, vihasin yksinäisyyttä yhtä suuresti."
+
+Tällä hänen ikänsä ovelalla korostamisella oli rauhoittava vaikutus
+tytön levottomaan mieleen.
+
+"Olitte hyvin ystävällinen kutsuessanne minut, mr Marshalt", sanoi
+Audrey pirteästi hymyillen. "Eivät kaikki tahtoisi ottaa vastaan
+henkilöä, jolla on sellainen menneisyys kuin minulla!"
+
+Marshalt kohautti leveitä hartioitaan merkiksi, ettei hän välittänyt
+maailman mielipiteistä.
+
+"Te olitte tietysti täydellisesti syytön", sanoi hän. "Jokainen, joka
+ei ole syntymästään saakka idiootti, tiesi sen. Ja, mikä on tärkeämpää,
+te tahdoitte suojella jotakuta toista!" Hän kohotti kättään. "Ei, en
+aio kysyä teiltä, kuka se oli, mutta olitte hyvin rohkea, ja minä
+ihailen teitä. Ja luulen voivani auttaa teitä, miss Bedford. Eräs
+ystäväni tarvitsee sihteeriä..."
+
+"En tahdo pitää teitä siinä luulossa, ettei minulla ole työtä", sanoi
+Audrey hymyillen. "Minut on itseasiassa pestannut palvelukseensa eräs
+naapurinne, vaikka en ole erikoisen iloinen siitä työstä."
+
+"Minun naapuriniko?" kysyi Marshalt nopeasti. "Kuka se on?" Ja,
+kun Audrey oli kertonut hänelle: "Malpasko? Minulla ei ollut
+aavistustakaan, että hän olisi ollut kyllin inhimillinen ottaakseen
+ketään palvelukseensa. Minkä näköinen hän on? — Suokaa anteeksi
+uteliaisuuteni, mutta se herrasmies herättää minussa melkoista
+mielenkiintoa."
+
+"Hän on — ei ole erittäin kaunis", sanoi Audrey.
+
+Jonkinlainen uskollisuuden tunne teki Audreylle vaikeaksi keskustelun
+hänen työnantajastaan, ja ilmeisesti huomaten hänen hämminkinsä
+Marshalt ei tyrkyttänyt hänelle uusia kysymyksiä.
+
+"Jos ette ole tyytyväinen, niin luulen voivani hankkia teille aseman,
+jossa teillä tulee olemaan mahdollisimman mukava", sanoi hän. "Suoraan
+sanoen voin melkein luvata teille sen toimen."
+
+Samassa ilmoitettiin, että päivällinen oli valmis, ja he poistuivat
+salongista kulkien käytävää pitkin ja erään toisen oven kautta, joka
+oli avattu ja joka oli ainoa yhdysside sen takana olevien huoneiden
+ja talon muun osan välillä, pieneen ja aistikkaasti sisustettuun
+ruokasaliin.
+
+Heidän astuessaan huoneeseen Lacy pysähtyi puhumaan palvelijattarelle
+matalalla äänellä, ja Audrey kuuli hänen äänensä mutinan, ihmetteli...
+ja pelkäsi.
+
+Hetken aikaa hän oli yksin huoneessa. Hän katsahti ylös ja näki
+vilahduksen huolestuneista kasvoistaan uuninreunakkeella olevassa
+peilissä.
+
+Ja sitten hänen mieleensä johtui ajatus, että hän katsoi parhaillaan
+seinää, joka erotti huoneen hänen salaperäisen työnantajansa asunnosta.
+Juuri kun tämä ajatus tuli hänen mieleensä...
+
+"Tap, tap, tap!"
+
+Joku koputti seinään Malpasin talossa.
+
+"Tap, tap, tap!"
+
+Se kuului aivan kuin varoitukselta... Mutta kuinka se vanha mies voi
+tietää?
+
+Aterian ensimmäinen osa meni ilman mitään tavallisesta poikkeavaa.
+Audreyn isäntä oli pelkkää kohteliaisuutta, ja kuultuaan, ettei Audrey
+juonut viiniä, hän täytti hänen lasinsa vedellä. Itse hän ei osoittanut
+hyleksivänsä viiniä, vaan joi runsaasti, vaikka viinillä ei näyttänyt
+olevan vähintäkään vaikutusta häneen. Siitä huolimatta Audrey, kun
+pöydässä tarjoileva palvelijatar avasi kolmannen samppanjapullon, alkoi
+tuntea olonsa hieman levottomaksi. Sitten tulivat makeiset ja kahvi, ja
+Lacy työnsi Audreyn eteen kultaisen kotelon.
+
+"Kiitoksia, minä en tupakoi", sanoi Audrey hymyillen.
+
+"Teillä on kaikki hyveet, miss Bedford", sanoi Lacy kohteliaasti. "Mr
+Malpas ei kai pidä siitä, että tupakoisitte?"
+
+"En ole koskaan kysynyt hänen neuvoaan", vastasi Audrey.
+
+"Mitä hän maksaa teille viikossa?"
+
+Audrey oli vastaamaisillaan kysymykseen, kun huomasi sen kylmäverisen
+tunkeilevaisuuden.
+
+"Palkkaa ei ole vielä määrätty", sanoi hän ja katsahti
+uuninreunakkeella olevaan kelloon. "Ei kai teillä ole mitään sitä
+vastaan, että lähden näin pian, mr Marshalt?" sanoi hän. "Minulla on
+vielä työtä tänä iltana."
+
+Sikaria pitelevä käsi liikahti kärsimättömästi.
+
+"Se voi odottaa", sanoi Lacy. "Minulla on melko paljon puhuttavaa
+teille, nuori neiti. Luultavasti te käsitätte, ettei Malpasilta
+saamanne työ voi kestää iankaikkisesti? Hän on omituinen vanha
+paholainen, ja poliisi on hänen kintereillään."
+
+Tämä oli uutinen tytölle, vaikka hän ei tuntenutkaan itseään niin
+hämmästyneeksi, kuin miltä näytti.
+
+"Minulla on syytä uskoa", jatkoi Marshalt hitaasti, "että se
+vanha mies antoi teille tämän toimen vain päästäkseen tuttavaksi
+kanssanne ja saadakseen tilaisuuden tutkia teitä lähempää tuttavuutta
+silmälläpitäen."
+
+"Mr Marshalt!" huudahti Audrey loukkaantuneena ja nousi seisomaan.
+
+"Me keskustelemme ystävinä", puolustautui Marshalt. "Koetan kertoa
+teille kaiken, mitä tiedän..."
+
+"Te olette keksinyt sen! Tehän ette edes tunne mr Malpasia; sanoitte
+minulle niin juuri äsken."
+
+Marshalt hymyili.
+
+"Minun käytettävissäni on tietolähteitä", sanoi hän salaperäisesti,
+"jotka tekevät minulle kaiken erehdyksen mahdottomaksi. Suvaitkaa
+istuutua, miss Bedford."
+
+"Minun täytyy mennä", sanoi Audrey.
+
+"Odottakaa vielä vähän aikaa. Tahdoin puhua tästä asiasta kanssanne,
+ja kello yhdeksän ei ole vielä niin kovin myöhäistä", sanoi Marshalt
+nauraen.
+
+Audrey istuutui uudelleen epäröiden.
+
+"Olen tuntenut teidät kauemmin, kuin voitte arvatakaan. Tunsin teidät
+jo ennen sitä, kun jouduitte siihen selkkaukseen. Ette kai muista
+nähneenne minua Fontwellissa? Ja totta on, ettei ole mennyt päivääkään,
+jolloin olisitte ollut poissa ajatuksistani. Audrey, pidän teistä hyvin
+paljon."
+
+Audrey nousi seisomaan, tällä kertaa vähimmän kiireisesti, ja Marshalt
+seurasi hänen esimerkkiään.
+
+"Voin tehdä elämänne hyvin miellyttäväksi, rakkaani", sanoi Marshalt.
+
+"Pidän vaivalloisempaa tietä parempana", vastasi Audrey arvokkaan
+levollisesti ja astui ovea kohden.
+
+"Hetkinen", pyysi Marshalt.
+
+"Tuhlaatte aikaanne, mr Marshalt", sanoi Audrey kylmästi. "Käsitän
+hyvin hämärästi ehdotuksenne ja voin vain toivoa, että olen erehtynyt.
+Olin hyvin typerä tullessani tänne, koska luulin, että olitte
+herrasmies, joka todella tahtoi auttaa erästä, joka oli kärsinyt —
+syyttömästi, niinkuin huomautitte."
+
+Marshaltin äänensävy muuttui nyt.
+
+"Te tulitte tänne, koska pyysin teitä tulemaan", sanoi hän, "eikä
+kukaan järjissään oleva ihminen voi väittää, että olen syönyt
+päivällistä kanssanne kahdenkesken vastoin teidän tahtoanne."
+
+Audrey silmäili häntä vakavasti.
+
+"Te näytätte unohtavan, että kirjoititte minulle kirjeen, ja että se
+kirje..." Hän keskeytti.
+
+"On käsilaukussanne", sanoi Marshalt hymyillen. "Ei, rakas neitiseni,
+teidän on oltava järkevä. Ja minä pyydän, ettette koeta päästä täältä,
+sillä tämä osa taloa on eristetty muista huoneista, ja ainoastaan
+yhdellä etuoikeutetulla henkilöllä on avain. Jos te olette järkevä
+tyttö, tulette te olemaan se etuoikeutettu henkilö."
+
+Audrey juoksi käytävään. Eteishalliin johtava ovi oli lukittu. Hän
+kiskoi ovenripaa, mutta ovi ei liikahtanutkaan. Seuraavalla hetkellä
+Marshaltin käsivarsi oli hänen ympärillään, ja nostaen hänet ylös,
+aivankuin hän olisi ollut pieni lapsi, Marshalt kantoi hänet takaisin
+pieneen ruokasaliin.
+
+Audrey iski kaikin voimin kasvoja, jotka olivat painetut hänen
+kasvojaan vastaan, ja tehden yli-inhimillisen ponnistuksen riistäytyi
+vapaaksi. Hänen silmänsä sattuivat teräväkärkiseen paistiveitseen, joka
+oli tarjoilupöydällä, ja siepaten sen käteensä hän asettui torjuvaan
+asentoon.
+
+"Tapan teidät, jos koskette minuun!" sanoi hän hengästyneenä. "Avatkaa
+ovi!"
+
+Sisimmältään Lacy Marshalt oli pelkuri, ja uhkaava veitsi sai hänet
+perääntymään.
+
+"Älkää, jumalan tähden, olko hullu", huusi hän. "Minä — minä vain
+tahdon auttaa teitä."
+
+"Avatkaa ovi!"
+
+Marshalt hapuili taskustaan avainketjunsa ja veti esille avainkimpun.
+Audrey kuuli aukeavan lukon napsahduksen ja astui ulos sivuuttaen
+nopeasti Marshaltin tämän pitäessä ovea auki. Takana oli hämärästi
+valaistu käytävä.
+
+"Tahdotteko antaa minulle anteeksi?" kuiskasi Marshalt.
+
+Audrey ei vastannut, vaan livahti hänen ohitseen pudottaen veitsen
+matolle.
+
+"Oikealle", kuiskasi Marshalt aivan kuin neuvoen hänelle tietä.
+
+Totellen häntä Audrey kääntyi kapeaan käytävään, vaikka hänen vaistonsa
+ja muistinsa sanoivat hänelle, että tie turvallisuuteen oli suoraan
+edessäpäin. Ennenkuin hän huomasi vaaraa, oli Marshalt hänen takanaan.
+Audrey epäröi vain hetkisen ja lähti sitten juoksemaan pitkin kapeata
+käytävää. Toisessa päässä oli porraskäytävä, ja hän juoksi sitä
+pitkin ylöspäin mies kintereillään. Portaat, joita pitkin hän kiipesi
+täydellisessä pimeydessä, kuuluivat kaikesta päättäen palveluskunnan
+käytettävissä olevaan osaan taloa. Hän ei tietänyt, kuinka monta
+porrasjaksoa juoksi peloissaan. Äkkiä hän pysähtyi: askelet eivät enää
+seuranneet häntä. Hänen päänsä yläpuolella oli kattoikkuna, johon hän
+ei kuitenkaan voinut ylettyä. Ei ollut muuta tehtävää kuin palata,
+ja hän lähti hiipimään alaspäin pitkin matolla peitettyjä portaita.
+Saavuttuaan ylimmän kerroksen kohdalle hän kuuli heikon, valittavan
+äänen, naisen nyyhkytystä.
+
+Porraskäytävän akustiset ominaisuudet olivat sellaiset, ettei hän
+voinut tarkalleen määritellä, mistä ääni kuului. Se voi tulla alhaalta
+tai ylhäältä päin; se voi tunkeutua seinän lävitse, joka erotti hänet
+viereisestä talosta — Malpasin talosta!
+
+Hän kuunteli tarkkaavasti. Nyyhkytys vaimeni matalaksi valitukseksi,
+ja sitten oli kaikki hiljaista. Vain hetkeksi oli hänen huomionsa
+kääntynyt pois häntä itseään uhkaavasta vaarasta. Lacy Marshaltista
+ei kuulunut ääntäkään eikä näkynyt merkkiäkään, ja Audrey laskeutui
+seuraavan porrasjakson tuijottaen hermostuneesti pimeyteen, johon hänen
+silmänsä olivat nyt niin tottuneet, että hän kykeni näkemään selvästi.
+Hän tuli siihen kerrokseen, jossa pieni ruokasali sijaitsi, ja kapeaan
+halliin, jonka oven takana oli vapaus. Lacysta ei vieläkään näkynyt
+merkkiäkään.
+
+Ja sitten, kun hän astui varovaisesti käytävään, kietoutui käsi hänen
+vyötäistensä ympäri, toinen peitti hänen suunsa; hänet kannettiin
+takaisin ruokasaliin, ja ovi napsahti lukkoon hänen perästään.
+
+"Kas niin, pikku vankiseni!" Lacy Marshaltin ääni värisi
+voitonriemusta. "Nyt me keskustelemme järkevästi!"
+
+Hän laski Audreyn syvään nojatuoliin, ja Audrey istui siinä puku
+epäjärjestyksessä, hengästyneenä, irroittamatta pelottomia silmiään
+hetkeksikään Marshaltin kasvoista.
+
+"Jolleivät palvelijani olisi saaneet ankaria määräyksiä pysytellä
+palvelijain hallissa, olisi alku häväistysjuttuun ollut valmis.
+Käsitättekö minun näkökantani? Jos olisin tietänyt, millaisen
+villikissan saisin vieraakseni, olisi minun pitänyt hankkia tänne
+kaitsija teitä varten", sanoi Marshall leikillisesti.
+
+Hän kaatoi lasillisen viiniä ja ojensi sen Audreylle.
+
+"Juokaa tämä", komensi hän.
+
+Ollen pyörtymäisillään Audrey tunsi voimiensa olevan loppumassa, ja
+uhmaten kaikkea hän joi ahnaasti viinin.
+
+"Siihen ei ole sekoitettu mitään; teidän ei tarvitse katsoa siihen
+kahdesti", sanoi Marshalt. "Audrey, olettehan kiltti tyttö? Rakastan
+teitä. Olette ainoa nainen maailmassa, jota olen koskaan rakastanut, ja
+se on selvinnyt minulle vasta tänä iltana. Voin antaa teille kaikkea,
+mitä sydän voi haluta — rahaa enemmän kuin voitte uneksiakaan..."
+
+"Tuhlaatte nyt turhaan aikaanne, mr Marshalt", sanoi Audrey. Viini oli
+elvyttänyt häntä, antanut hänelle uutta voimaa. "En tahdo sanoa teille,
+kuinka suuresti olette minua loukannut; sellaiset sanat olisivat teistä
+tyhjiä ja merkityksettömiä. Menen takaisin hotelliin ja soitan kapteeni
+Shannonille ja kerron hänelle, mitä täällä on tapahtunut."
+
+Marshalt nauroi.
+
+"Toisin sanoen, aiotte ilmoittaa poliisille! Mutta se on hyvin
+vanhanaikuinen uhkaus, joka ei peloita minua. Shannon on maailmanmies;
+hän tietää, etten olisi kutsunut Hollowaysta päässyttä naista
+päivällisille kanssani, jollei... Niin, käyttäkää järkeänne, lapseni.
+Ja hän tietää, ettette te olisi ottanut vastaan kutsua, jollette
+olisi odottanut hakkailua. Teidän mielestänne minä olen raakalainen,
+mutta luolaihmisen menettelytapa säästää koko joukon aikaa ja joukon
+järjettömiä valmisteluja. Yleisesti sanoen, naiset pitävät siitä
+enemmän kuin kaikesta muusta."
+
+"Teikäläiseen lajiin kuuluvat naiset ehkä, mutta minä en ole sitä
+lajia", sanoi Audrey.
+
+"Kyllä, jumaliste, sitä te juuri olette!" sanoi Marshalt matalalla
+äänellä. "Te ette ainoastaan ole minun lajiani, vaan te merkitsette
+minulle yhtä paljon kuin kaikki muut naiset yhteensä — naisellisuuden
+ydinmehua!"
+
+Hän kumartui ja nosti Audreyn ylös kiertäen vahvat käsivartensa hänen
+ympärilleen, toinen käsi hänen päänsä takana, ja Audrey tuijotti
+kauhun lamauttamana hänen mustan sielunsa syvyyksiin. Hetken kuluttua
+Marshaltin huulet painuivat hänen huuliaan vastaan. Audrey oli avuton;
+tietoisuus oli poistumaisillaan hänestä; elämä, kaikki, mikä kuului
+elämään, oli hukkumaisillaan hänen uupuneen sydämensä rummutukseen,
+kun hän äkkiä kuuli hiljaista rapinaa oven lukossa: joku pisti
+avainta lukkoon. Marshalt kuuli sen myöskin ja päästäen Audreyn irti
+niin äkkiä, että tämä putosi polvilleen lattialle, pyörähti ympäri
+oven hitaasti avautuessa. Oviaukossa seisoi mustapukuinen nainen,
+jonka silmät siirtyivät miehestä puku epäjärjestyksessä permannolla
+polvillaan olevaan tyttöön.
+
+Se oli Dora Elton, ja katsoessaan ylös Audrey näki vihan sisarensa
+silmissä ja tunsi värisevänsä.
+
+
+
+
+XIX.
+
+Joshuan juttu.
+
+
+"Minä näytän tulleen sopimattomalla hetkellä", sanoi Dora Elton
+metallinkirkkaalla äänellä.
+
+Hän kohtasi Marshaltin silmistä liekehtivän raivon hievahtamatta.
+
+"Olet koko lailla mieltynyt meidän perheeseemme, Lacy", sanoi hän.
+
+Audrey oli ponnistautunut pystyyn, ja kooten päällysvaatteensa hän
+epävarmoin askelin kulki sisarensa ohi halliin ja sieltä kylmään,
+kirkkaaseen yöilmaan.
+
+Sanaakaan ei puhuttu, ennenkuin ulko-oven kumahdus ilmoitti heille,
+että Audrey oli mennyt.
+
+"En aio pyytää sinulta mitään selitystä, koska kaikki on kohtalaisen
+selvää", sanoi Dora sitten.
+
+Marshalt kaatoi vapisevin käsin lasiin viiniä ja nielaisi sen,
+ennenkuin puhui mitään.
+
+"Kutsuin hänet syömään päivällistä, ja hän tuli hiukan hyvälle tuulelle
+— siinä kaikki. Mitään muuta ei ole tapahtunut", sanoi hän.
+
+Dora hymyili.
+
+"En voi kuvitella arvokasta Audreyta 'hyvällä tuulella', mutta naiset
+ovat omituisia luontokappaleita sinun magneettisen vaikutuksesi
+alaisina, Lacy." Sitten hän odottamatta siirtyi toiseen asiaan: "Bunny
+tietää, että olin täällä eilisiltana — jolloin minun piti muka olla
+konsertissa."
+
+"En välitä vähääkään siitä, mitä hän tietää", mutisi mies. "Jos sinusta
+on niin tärkeätä, mitä Bunny ajattelee ja mitä Bunny tietää, olisi
+parasta, ettet enää tulisi tänne."
+
+Jälleen Dora hymyili.
+
+"Ja sinä tahtoisit avaimen, tietysti? Bunny löytäisi sen helposti.
+Se avaa takaportin ja kasvihuoneen oven ja oven, jonka takana tämä
+pieni rakas _sanctum sanctorum_ on. Bunnylla on melko suuri intohimo
+pääavaimia kohtaan."
+
+"En tahtoisi sinun ajattelevan, että sinun sisaresi..."
+
+"Hän ei ole minun sisareni, mutta se ei merkitse mitään. Ja mitä siihen
+tulee, ettei teidän välillänne... Lacy, sinä peto!"
+
+Huvitetun välinpitämättömyyden ilme oli hävinnyt hänestä. Raivo
+vapisutti häntä päästä jalkoihin saakka ja riisti häneltä puhelahjan
+joksikin aikaa, minkä jälkeen sanat sitten purkautuivatkin vuolaana ja
+häijynä virtana.
+
+"Olen uskaltanut kaikkea sinun takiasi. Olen valehdellut ja pettänyt...
+Oh, sinä halpamainen olento! Olen aina vihannut Audreyta! Jumalani,
+kuinka vihaan häntä nyt! Ja sinä tahdot hänet minun paikalleni? Ensin
+tapan sinut! Ammun sinut niinkuin koiran, Lacy..."
+
+"Sinä ammut minut joka päivä", keskeytti Lacy hänet ärtyneesti nauraen.
+"Joko sinä tai miehesi. Minä olen Eltonien inhimillinen maalitaulu. Ole
+nyt järkevä, Dora."
+
+Hän tarttui häntä hartioihin ja veti nyyhkyttävän naisen pään rintaansa
+vastaan.
+
+"Jos luulet, että olen rakastunut siihen karitsaan, niin olet mieletön.
+Aion nyt tehdä tunnustuksen, ja sinun on uskottava minua tällä kertaa."
+
+Dora mutisi jotakin, mitä Lacy ei voinut kuulla, vaikka voikin arvata,
+minkä vuoksi hän hymyili Doran olkapään ylitse.
+
+"No niin, tämä on totuus — kerta kaikkiaan! Maailmassa on yksi mies,
+jota minä vihaan pahemmin kuin ketään muuta, ja se mies on Audrey
+Bedfordin isä. Se saa sinut hätkähtämään!"
+
+"Audreyn nimi ei ole Bedford", sanoi Dora nielaisten nyyhkytyksensä.
+Hän kuivasi silmiään pienellä nenäliinalla.
+
+"Olet oikeassa. Hänen nimensä on Torrington, vaikka se ei ollut sinun
+nimesi. Dan Torrington ja minä olemme vanhoja vihamiehiä. Minulla on
+suuri lasku suoritettavana, ja se ei ole vielä selvitetty."
+
+"Hänen isänsä on rangaistusvanki." Doran äänessä oli yhä nyyhkytystä.
+
+Lacy nyökkäsi.
+
+"Hän on aallonmurtajalla Kapkaupungissa elinkautiseksi tuomittuna",
+sanoi hän. "Jos minun pyssyni olisi ampunut suoraan, olisi hän nyt
+kuollut mies. Hänellä oli onnea; satutin häntä sääreen ja tein sen sian
+rammaksi. Jolleivät salapoliisit olisi saaneet häntä kiinni samalla
+hetkellä, olisi ehkä minun loppuni ollut seurauksena."
+
+"Sinäkö siis annoit pidättää hänet?" kysyi Dora hämmästyneenä.
+
+Lacy nyökkäsi.
+
+"Niin, minä johdin Streams Diamond Mining Corporationin etsivää
+osastoa ja sain selville, että Dan Torrington harjoitti laitonta
+timanttikauppaa. Sain hänet satimeen, ja siinä on melkein koko
+historia, lukuunottamatta sitä, että hänen rangaistustaan kovennettiin
+sen johdosta, että hän oli ampunut minua."
+
+Dora irtautui hänestä ja naisellisia vaistojaan seuraten siirtyi
+uuninreunakkeella olevan peilin ääreen. "Katsohan silmiäni!" sanoi hän
+säikähtyen. "Voi, kuinka hullu olinkaan, kun tulin tänne! En tiedä,
+onko minun uskottava sinua vai ei, Lacy. Kuinka sinä voisit kostaa
+Torringtonille hakkailemalla hänen tytärtään?"
+
+Lacy nauroi.
+
+"No niin, ehkäpä se ei ole yhtä selvää, kuin miltä näyttää", sanoi hän.
+"Olin joka tapauksessa hullu koettaessani saada hänet jaloiltaan. Minun
+olisi pitänyt menetellä hitaasti ja vakavasti, ja silloin hän olisi
+voinut mennä naimisiin kanssani."
+
+"Naimisiin sinun kanssasi?"
+
+Lacy nyökkäsi.
+
+"Sellainen oli suunnitelma."
+
+"Mutta — sinähän sanoit, ettet menisi koskaan naimisiin..."
+
+Lacy viittasi pöydän vieressä olevaan tuoliin, ja Dora istuutui.
+
+"Kerron sinulle kertomuksen, joka on aivan kuin jostakin kirjasta
+otettu", sanoi Marshalt. "Siihen aikaan kuin Torrington osti timantteja
+alkuasukkailta, omisti hän Graspan-nimisen farmin. Etelä-Afrikassa
+on tuhansittain Graspaneja, mutta tämä erikoinen Graspan oli joen
+varrella, yhden niistä, joiden mukaan nimi Fourteen Streams on
+syntynyt. Hänet oli tuskin lähetetty kärsimään rangaistustaan, kun
+farmilta löydettiin iso timanttikerrostuma. Sain asian selville vasta
+äskettäin, sillä löytöpaikalla ryhdyttiin töihin hänen lakimiestensä
+Hallamin ja Cooldin nimessä. Sen nimenä onkin nykyisin Hallamin
+ja Cooldin kaivos. Dan Torrington on miljoonamies; hän on myöskin
+kuoleva miljoonamies. Koko ajan, kun olen ollut Englannissa, on eräs
+vanginvartija lähettänyt minulle kuukausittain tietoja Torringtonista,
+ja viimeksi saamani tiedon mukaan hän oli hitaasti huononemassa."
+
+"Jos sinä siis menet naimisiin Audreyn kanssa...?"
+
+Marshalt nauroi jälleen.
+
+"Aivan niin! Jos minä menen naimisiin Audreyn kanssa, tulee minusta
+tavattoman rikas mies."
+
+Dora katsoi häntä hämmästyneenä.
+
+"Mutta sinähän olet rikas nytkin!"
+
+Hymy poistui Marshaltin kasvoilta.
+
+"Olen kyllä rikas nytkin", sanoi hän töykeästi, "mutta voisin olla
+rikkaampikin".
+
+Ovelta kuuluva kolkutus keskeytti hänet.
+
+"Kuka siellä?" kysyi hän terävällä äänellä.
+
+Palvelustytön ääni vastasi:
+
+"Eräs herrasmies tahtoo tavata teitä, herra. Hän sanoo hänellä olevan
+tärkeätä asiaa."
+
+"En voi ottaa vastaan ketään. Kuka se on?"
+
+"Kapteeni Shannon, herra."
+
+Doran suusta pääsi kauhun huudahdus.
+
+"Hän ei saa nähdä minua! Mihin voin mennä?"
+
+"Kasvihuoneen kautta ja ulos takatietä, samaa tietä kuin tulitkin",
+sähisi Lacy.
+
+Hän oli tuskin ehtinyt työntää Doran pimeään kirjastoon ja palata
+huoneeseensa, ennenkuin Dick Shannon astui ovesta sisään. Hän oli
+iltapuvussa, ja hänen kasvoillaan oli ilme, jota ei ollut hauska nähdä.
+
+"Tahdon puhua kanssanne, Marshalt."
+
+"Mr Marshalt", murisi toinen.
+
+"Mr tai Marshalt on aivan samantekevä. Te kutsuitte erään neidin
+syömään kanssanne päivällistä tänä iltana."
+
+"Mutta jospa se neitonen tarjoutui itse syömään päivällistä kanssani",
+sanoi Marshalt kylmästi.
+
+"Te kutsuitte erään neitosen syömään päivällistä kanssanne tänä iltana
+ja loukkasitte häntä niin pahoin, kuin naista yleensä voi loukata."
+
+"Hyvä ystävä", sanoi Marshalt sanojaan venytellen, "te olette
+maailmanmies. Kuvitteletteko sen tytön tulleen tänne ottamatta huomioon
+kaikkia mahdollisuuksia?"
+
+Hetkisen Dick Shannon tuijotti häneen, ja sitten hän sivalsi miestä
+kasvoihin kätensä selkäpuolella, niin että Marshalt horjahti taaksepäin
+raivosta karjahtaen.
+
+"Se on valhe, jota ei saa toistaa", sanoi Dick Shannon matalalla
+äänellä.
+
+"Te sanotte itseänne poliisiksi — kuuluuko tämä virkatehtäviinne?"
+kirkui Lacy.
+
+"Olen aivan hyvin selvillä poliisin tehtävistä", sanoi Dick tuikeasti.
+"Ne on kaiverrettu Old Baileyn ulkoseinään. Muistakaa ne, Marshalt!
+'Suojelkaa lapsia ja köyhiä ja rangaiskaa pahantekijöitä'."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Dick Shannon tuli ulos Marshaltin talosta hieman kylmäverisempänä
+kuin sinne mennessään. Katsahtaessaan — melkein koneellisesti —
+viereisen talon ikkunoihin hän näki eräässä niistä valojuovan, ja
+vaikka hänen ajatuksiaan hallitsivatkin Audreyn kärsimät vääryydet
+ja hänen omat murhaavat tunteensa Lacy Marshaltia kohtaan, niin tämä
+epätavallinen näky hämmästytti häntä siinä määrin, että hän meni kadun
+toiselle puolelle voidakseen nähdä paremmin. Hän oli ollut parhaillaan
+tarkastelemassa tätä taloa, kun Audrey tuli ulos ja suorastaan juoksi
+hänen syliinsä, eikä sieltä silloin ollut näkynyt elon merkkiäkään.
+Joku tirkisti ikkunaverhojen raosta alas kadulle; hän huomasi
+epämääräistä liikettä, ja sitten valo sammui.
+
+Kuljettuaan jälleen kadun poikki hän koputti oveen mutta ei saanut
+mitään vastausta. Odottaessaan, kaikki ajatuksensa yhä vielä
+keskittyneinä kyynelsilmäiseen Audreyhin, hän luuli kuulleensa heikkoa
+ääntä hallista. Oliko se salaperäinen mies sittenkin tulemassa alas?
+Hän astui alas katukäytävälle ja otti taskustaan pienen taskulampun.
+Mutta jos omituinen mr Malpas oli aikonut tulla näkyviin, niin hän
+muutti mielensä.
+
+Kymmenisen minuuttia Dick Shannon odotti vielä, ja sitten hän luopui
+vartioimisestaan. Hän tahtoi tavata Audreyn sinä iltana ja saada
+häneltä yksityiskohtaisemman kertomuksen kuin se sekava juttu, jonka
+hän oli kuullut heidän tavatessaan kadulla.
+
+Kulkien aukion Baker Streetin-puolista sivua hän silmäili oikealle
+ja vasemmalle nähdäkseen jonkin auton. Näkyvissä ei ollut yhtään,
+ja hän katsoi taakseen samaa tietä, kuin oli tullut. Oliko se vain
+mielikuvitusta, vai näkikö hän todellakin tumman hahmon sukeltautuvan
+esiin arvoituksellisesta talosta ja kuljettuaan omituisesti ontuen
+kadun poikki kiirehtivän kohti aukion kaukaisempaa päätä? Hahmo
+osoittautui siis todelliseksi ihmiseksi. Kysymys oli ainoastaan siitä,
+olivatko hänen silmänsä pettäneet hänet hänen uskoessaan sen tulleen mr
+Malpasin talosta.
+
+Hän lähti kiireesti perästä aiheuttamatta kumipohjaisilla kengillään
+mitään ääntä. Takaa-ajettava kulki kehää, joka olisi vienyt hänet
+aukion Oxford Streetin-puoliseen päähän, ja oli saapunut Orcharx
+Streetin kulmaan, kun Shannon saavutti hänet.
+
+"Suokaa anteeksi."
+
+Ontuva tuntematon käänsi terävät, kapeat kasvot salapoliisiin.
+Kaksi tutkivaa silmää tarkasteli kultareunaisten silmälasien takaa
+vastatullutta, ja hänen kätensä oli melkein huomaamatta pujahtanut
+syvälle päällystakin taskuun.
+
+"Te olette mr Malpasin ystävä, eikö niin?" kysyi Dick. "Näin teidän
+tulevan hänen talostaan."
+
+"Ei, en tunne mr Malpasia", sanoi tuntematon. "Olen itse asiassa outo
+Lontoossa ja olin etsimässä tietä Oxford Circukselle."
+
+"En nähnyt teitä Portman Squarella ennenkuin vasta muutamia minuutteja
+sitten."
+
+Mies hymyili.
+
+"Luultavasti sen vuoksi, että minä tulin täältä päästä ja huomattuani
+olevani väärällä tiellä käännyin ympäri. Toimettomalle muukalaiselle
+tuottaa koko paljon huvia eksyksiin joutuminen suuressa kaupungissa."
+
+Dickin silmät eivät siirtyneet hetkeksikään pois vieraan kasvoista.
+
+"Asutteko kaupungissa?"
+
+"Kyllä — Ritz-Carltonissa. Olen erään eteläafrikkalaisen kaivoksen
+johtaja. Sivumennen sanoen te ehkä pidätte minua jokseenkin
+järjettömänä, kun ilmoitan tämän satunnaiselle tuttavalle, mutta te
+olette salapoliisi — kapteeni Richard Shannon, jollen ole erehtynyt."
+
+Dick oli yllätetty.
+
+"En muista tavanneeni teitä, mr...?" keskeytti hän odottaen.
+
+"Minun nimeni ei voi luullakseni olla teille mielenkiintoinen — passini
+on Brownin nimelle. Siirtomaaministeriö antaa teille yksityiskohtaisia
+tietoja. Ei, emme ole tavanneet ennen. Mutta minä satun tuntemaan
+teidät."
+
+Dickin täytyi nauraa kiukustumisestaan huolimatta.
+
+"Antakaa minun auttaa teitä löytämään Oxford Circus — vuokra-auto on
+nopein keino sen paikan saavuttamiseksi. Otamme auton yhdessä; minä
+olen menossa Regent Streetille."
+
+Vanha mies taivutti päätään kohteliaasti, ja samassa tuli näkyviin
+vapaa auto, joka kutsuttiin paikalle.
+
+"Lontoon ilmeinen hyvinvointi hämmästyttää minua", sanoi mr Brown
+huoaten. "Kun näen nämä rivit taloja, joista kussakin asuu joku,
+jonka täytyy nauttia kymmenentuhannen punnan tuloja vuodessa, niin
+ihmettelen, mistä ne rahat ovat alkujaan tulleet."
+
+"Se ajatus ei ole koskaan johtunut minun mieleeni", sanoi Shannon.
+
+Katulamppujen valossa hän oli saanut hyvän yleissilmäyksen miehestä.
+Hänessä ei ollut juuri mitään, jota olisi voinut pitää huonona. Hänen
+tukkansa, joka oli tuuhea, oli valkoinen, hänen hartiansa olivat
+hieman kumarassa, ja vaikka hänen laihat kätensä olivat kuhmuiset ja
+rosoiset aivankuin ruumiillisen työn tekijällä, näytti hän kuitenkin
+herrasmieheltä.
+
+Oxford Circuksen kulmassa auto pysähtyi, ja vanha mies nousi pois
+vaivalloisesti.
+
+"Pelkään, että olen koko lailla rampa", sanoi hän hyväntuulisesti.
+"Kiitän teitä, kapteeni Shannon, avustanne."
+
+Dick Shannon katsoi hänen jälkeensä hänen ontuessaan väkijoukkoon
+maanalaisen radan sisäänkäytävän kohdalla.
+
+"Tahtoisinpa tietää", sanoi hän ääneensä.
+
+
+
+
+XX.
+
+Sanoma Malpasilta.
+
+
+Audrey odotti häntä Palace-hotellin keskusteluhuoneessa, ja kaikki
+jäljet hänen kärsimistään vaikeuksista olivat kadonneet.
+
+"Toivon, etten ole estänyt teitä menemästä vuoteeseen", sanoi Dick
+anteeksipyytäen.
+
+Tullessaan hän oli koko ajan mitä innokkaimmin toivonut, että asian
+laita olisi juuri niin.
+
+Audrey ei oikein mielellään tahtonut palata illan epämieluisiin
+kokemuksiin, mutta Dick oli luja siinä asiassa.
+
+"Ei, en aio aiheuttaa enää enempää selkkausta", vakuutti tämä.
+
+Audrey pani äänettömänä merkille sanan "enempää", mutta ei viisaasti
+vaatinut häneltä mitään selitystä.
+
+"Marshalt on yksityiselämäänsä nähden hyvin huonossa maineessa, ja
+jos minä olisin tietänyt, että aikomuksenne oli tavata hänet, olisin
+estänyt teidät siitä."
+
+"Luulin hänen olevan naimisissa", sanoi Audrey surullisesti, ja Dick
+pudisti päätään.
+
+"Ei, se on hänen kuuluisa 'turvallisuus ensin keksintönsä’. Se estää
+hänen naisystäviään kohottamasta toiveitaan liian korkealle. Hän on
+suoranainen roisto rikkaudestaan huolimatta, ja minä antaisin mitä
+tahansa saadakseni kohdella häntä samalla tavalla! Audrey, te ette saa
+enää mennä Portman Squarelle."
+
+"Audrey? Muuten se on minusta samantekevää, vaikka minusta tuntuukin,
+että minun pitäisi jo olla päässyt lapsen kengistä. Hollowayssa
+minua sanottiin '83:ksi', tai, jos tahdottiin olla tavallista
+ystävällisempiä, pelkäksi 'Bedfordiksi' — mutta luulen kuitenkin, että
+annan mieluummin sellaisten ihmisten sanoa itseäni Audreyksi, joista ei
+tarvitse pelätä, että he tarttuvat käteeni ja tulevat tunteellisiksi."
+Dick yritti olla ankarasti loukkaantunut, mutta se ei onnistunut.
+
+"Te olette harvinainen. Tulen sanomaan teitä Audreyksi, ja jos joskus
+tulen tunteelliseksi, niin sanokaa ainoastaan: 'asiaan', ja minä olen
+kiltti. Ja te ette mene enää Portman Squarelle."
+
+Audrey katsahti häneen nopeasti.
+
+"Tarkoitatteko mr Malpasia?"
+
+Dick nyökkäsi.
+
+"En tiedä, kuinka monta hänen satasistaan olette käyttänyt..."
+
+"Kuusikymmentä puntaa", sanoi Audrey.
+
+"Annan ne teille, ja te voitte lähettää hänelle takaisin hänen rahansa."
+
+Dick tunsi Audreyn vastustavan hänen ehdotustaan, ennenkuin tämä sanoi
+mitään.
+
+"En voi tehdä sitä, kapteeni Shannon", sanoi Audrey nopeasti. "Minun
+täytyy järjestää itse asiani. Kun tapaan hänet lauantaina, pyydän häntä
+määrittelemään palkan, jonka hän on aikonut maksaa minulle, ja ilmoitan
+hänelle suoraan, kuinka paljon olen menettänyt ja että tahdon palauttaa
+liiat rahat hänelle. Kun se keskustelu on suoritettu..."
+
+"Ja parasta olisi, ettei se kestäisi kauan, prinsessa", sanoi Dick
+synkästi, "sillä muussa tapauksessa minä astun hänen siivottomaan
+salonkiinsa..."
+
+"Miksi sanotte minua prinsessaksi?" kysyi Audrey rypistäen hiukan
+otsaansa, ja Dick punastui.
+
+"En tiedä... Tahi, tiedän kyllä! Muutan tapani ja kerron teille
+totuuden! Minun ajatuksissani te olette — repaleprinsessa. On
+olemassa eräs vanha saksalainen tarina, tai ehkä se on kiinalainen,
+prinsessasta, joka oli niin kaunis, että säädettiin laki, jonka mukaan
+hänen oli pukeuduttava repaleihin, jotteivät kaikki olisi rakastuneet
+häneen ja siten saattaneet vaaraan kotinsa rauhaa ja onnellisuutta, ja
+ensikerran kun näin teidät, niin muistin tämän tarinan ja annoin teille
+sen nimen."
+
+"Ja se päättää teidän haastattelunne", sanoi Audrey vakavasti.
+
+Hän ei ollut ensinkään loukkaantunut, vaikk'ei Dick sitä tietänyt.
+Päästyään yksikseen huoneeseensa hän nauroi kauan ja lempeästi
+tarinalle ja sen sisältämälle kohteliaisuudelle.
+
+Hän valmistautui juuri menemään vuoteeseen, kun näki kirjeen, joka oli
+jätetty hänen toalettipöydälleen. Hän tunsi heti huolimattoman käsialan
+ja repäisi auki kirjekuoren.
+
+"_Onnittelen teitä pakoonpääsynne johdosta_ (sanottiin siinä). _Teidän
+olisi pitänyt käyttää veistä_".
+
+Hän joutui ymmälleen. Kuinka tiesi Malpas, mitä oli tapahtunut Lacyn
+kaikkein pyhimmän suljettujen ovien takana?
+
+Audrey ei ollut jättänyt Dick Shannonia mihinkään epävarmuuteen
+todelliseen mielialaansa nähden, ennenkuin tämä jätti jäähyväiset,
+sillä hän oli huono näyttelijä. Tultuaan kävellen kotiin Dick saapui
+asuntonsa ovelle hiukan kello yhdentoista jälkeen, jolloin teatterit
+olivat tyhjenemässä ja kadut täynnä yleisöä kiidättäviä autoja, ja
+ollessaan juuri menossa sisään hän huomasi, että jalkakäytävän reunalla
+seisoi mies, jonka oli tavannut aikaisemmin samana iltana. Hän astui
+takaisin liikkumattoman seisoskelijan luo.
+
+"Oletteko yhä vielä eksyksissä, mr Brown?" kysyi hän hyväntuulisesti.
+
+"En ole", kuului rauhallinen vastaus. "Sen jälkeen kuin olin eronnut
+teistä, johtui mieleeni, että keskustelisin mielelläni hiukan teidän
+kanssanne."
+
+Dick arveli hetkisen ja sanoi sitten: "Tulkaa sisään", minkä jälkeen
+hän opasti vieraansa toimistoonsa. "No, mr Brown?" sanoi hän lykäten
+esiin tuolin, johon hänen vieraansa istuutui tyytyväisyydestä
+huokaisten.
+
+"Seisoskeleminen ja käveleminen on minulle hiukan vaivalloista", sanoi
+hän. "Kiitän teitä, kapteeni Shannon. Mitä tiedätte Malpasista?"
+
+Kysymyksen suorasukaisuus hytkähdytti salapoliisia.
+
+"Luultavasti vähemmän kuin te", sanoi hän viimein.
+
+"Minä en tiedä mitään", kuului taipumaton vastaus, "paitsi että hän on
+herrasmies, joka pysyttelee hyvin paljon omassa seurassaan, ei sekaannu
+naapuriensa asioihin eikä pyydä heitä sekaantumaan hänen asioihinsa."
+
+Sisältyikö hänen äänensä sävyyn jonkinlainen haaste? Dick huomasi
+olevan vaikeata vastata tähän kysymykseen.
+
+"Ainoa asia, jonka tiedämme hänestä, on se, että hänen luonaan käy
+omituisia vieraita."
+
+"Kenenkäpä luona niitä ei kävisi?" kuului vastaus. "Mutta tiedetäänkö
+mitään hänen vahingokseen?"
+
+"Ei kerrassaan mitään", sanoi Dick rehellisesti, "paitsi että me
+luonnostamme epäilemme vanhahkoja henkilöitä, jotka asuvat yksin.
+On aina olemassa mahdollisuus, että meidän on jonakin päivänä
+tunkeuduttava sisään ja löydettävä hänen surulliset jäännöksensä. Mistä
+syystä te luulette, että minä tiedän hänestä yhtään mitään?"
+
+"Sen vuoksi, että te olitte pitämässä silmällä hänen taloaan, ennenkuin
+se nuori nainen tuli ulos Marshaltin talosta ja veti syrjään teidän
+huomionne", kuului levollinen vastaus.
+
+Dick katsoi tiukasti häneen.
+
+"Te kerroitte minulle tulleenne juuri aukiolle ja kääntyneenne heti
+takaisin?" hän sanoi.
+
+"Toisinaan täytyy muunnella kertomustaan", kuului kylmä vastaus.
+"Teidänkään toimessanne ei ole mahdollista esiintyä aina vilpittömänä.
+Totuus on, että minä olin pitämässä silmällä silmälläpitäjää ja
+ihmettelemässä, mitä teillä oli Malpasia vastaan."
+
+"Ette kai ainakaan pitänyt minua silmällä talon sisäpuolelta käsin?"
+kysyi Dick kuivasti, ja mies nauroi hillitysti.
+
+"Se olisi varmasti ollut paras tarkastuspaikka", vastasi hän vältellen.
+"Olen ihmetellyt, sivumennen sanoen, mitä sille onnettomalle tytölle
+tapahtui. Marshaltilla oli kevytmielisen miehen maine menneinä päivinä.
+On syytä olettaa, ettei hän ole tehnyt täydellistä parannusta. Oletteko
+koskaan nähnyt mitään tällaista?"
+
+Hän hyppäsi suoraan asiasta toiseen ja pistäen sormensa liivintaskuunsa
+otti esiin pienen, ruskean piikiven, johon oli kiinnitetty punainen
+sinetti. Dick otti sen käteensä ja tarkasteli sitä uteliaasti.
+
+"Mikä se on?" kysyi hän.
+
+"Se on hiomaton timantti, ja punainen sinetti on meidän yhtymämme
+merkki. Me merkitsemme kaikki kivemme tällä tavalla käyttäen
+erikoislaatuista sinettilakkaa, jota ei tarvitse kuumentaa."
+
+Dick katsoi timanttia ja antoi sen takaisin.
+
+"Ei, en ole nähnyt mitään sellaista. Minkä vuoksi kysytte sitä?"
+
+"Minä ihmettelin." Vanha mies silmäili häntä tarkasti. "Te olette
+varma, ettei kukaan ole tuonut teille tällaista kiveä — poliisin
+haltuun joutuu usein kaikenlaisia harvinaisuuksia."
+
+"Ei, en ole nähnyt yhtään sellaista aikaisemmin. Oletteko kadottanut
+jonkin kiven?"
+
+Vanha mies kostutti kielellään huuliaan ja nyökkäsi.
+
+"Kyllä, olen kadottanut erään kiven", sanoi hän hajamielisesti.
+"Oletteko koskaan kuullut eräästä Laker-nimisestä miehestä? Näen,
+ettette ole. Mielenkiintoinen henkilö. Olisin mielelläni suositellut
+häntä teille. Pystyvä mies, mutta joi jokseenkin kovasti, mikä merkitsi
+tietysti, ettei hän ollut ensinkään pätevä. Juomisesta ei ole hyötyä
+kellekään, paitsi niille, jotka myyvät väkijuomia. Laker oli raittiina
+nero; juopuneena hän oli kaikkein suurin hullu. Ettekö ole koskaan
+nähnyt häntä?"
+
+Kysymyksen esittivät paremminkin hänen silmänsä kuin äänensä.
+
+"En, en tunne Lakeria", tunnusti Dick Shannon, "mikä merkitsee sitä,
+että virallisesti hän on tuntematon".
+
+"Oh!" Vanha mies näytti pettyneeltä ja nousi seisomaan yhtä äkkiä
+kuin oli istuutunutkin. "Te ehkä alatte ajatella, että minä olen
+itsekin jonkinlainen arvoitus", sanoi hän ja lisäsi sitten vilkkaaseen
+tapaansa: "Tapahtuiko sille nuorelle naiselle jotakin?"
+
+"Ei mitään, paitsi että hän sai kokea hyvin epämieluisia asioita."
+
+Mr Brown näytti hampaansa hymyillen ilottomasti.
+
+"Kuinka voisi joku tavata kunnianarvoisan Lacyn saamatta
+epämiellyttäviä kokemuksia?" kysyi hän kuivasti.
+
+"Tunnetteko hänet sitten?"
+
+Brown nyökkäsi.
+
+"Oikein hyvin?"
+
+"Kukaan ei tunne ketään oikein hyvin", sanoi toinen. "Hyvää yötä,
+kapteeni Shannon. Suokaa anteeksi, että olen häirinnyt teitä. Teillä
+on osoitteeni, jos tahdotte tavata minua. Olkaa ystävällinen ja
+soittakaa kuitenkin ensin, sillä minä vietän huomattavan osan ajastani
+maaseudulla."
+
+Dick meni ikkunan ääreen ja katseli kadulle, kunnes ontuva mies
+katosi näkyvistä. Kuka hän oli? Mitä vihaa oli Marshaltin ja hänen
+välillä? Dick melkein toivoi olevansa sikäli hyvissä väleissä
+etelä-afrikkalaisen kanssa, että olisi voinut tyydyttää uteliaisuutensa.
+
+
+
+
+XXI.
+
+Martin Elton ennustaa oikeusjuttua.
+
+
+Lacy Marshalt tuli aamiaiselle mitä synkimmällä tuulella. Dickin
+antaman iskun jälki näkyi vielä punaisena hänen poskellaan; hänen
+silmänsä olivat kuopallaan unen puutteesta. Tonger huomasi oireet ja
+koetti huolellisesti olla vetämättä niskoilleen isäntänsä vihaa. Mutta
+hänen raivonsa täytyi pakosta purkautua ennemmin tai myöhemmin. Ollen
+jo kehittynyt ammatissaan jonkunlaiseksi tieteilijäksi kamaripalvelija
+odotti, kunnes Marshalt oli lopettanut koko lailla tukevan aamiaisensa,
+ja sanoi sitten:
+
+"Mr Elton kävi täällä tahtoen tavata teitä — sanoin hänelle, ettette
+ollut ylhäällä. Hän sanoi tulevansa uudelleen."
+
+Marshalt katsoa muljautti häneen.
+
+"Voit sanoa hänelle, etten ole kaupungissa", tokaisi hän.
+
+"Hän sattuu tietämään, että olette kaupungissa. Ei ole minun asiani
+antaa teille huomautuksia, Marshalt, mutta te olette saanut pahan tavan
+seisoa ikkunan edessä, ennenkuin olette pukeutunut. Hän näki teidät."
+
+Lacy Marshalt tunsi pistoksen sydämessään kuullessaan mainittavan
+Martinin nimeä; mutta jos joitakin ikävyyksiä oli tuleva, niin oli
+parempi, että ne selvitettiin hänen ollessaan nykyisellä tuulellaan.
+
+"Tuo hänet sisään, kun hän tulee", sanoi hän. "Ja jos hän tekee sinulle
+joitakin kysymyksiä mrs Eltonista..."
+
+"Olenko minä lapsi?" sanoi toinen ylenkatseellisesti. "Sivumennen
+sanoen, Elton ei ole sitä lajia. Häntä koulutettiin herrasmieheksi,
+mutta hän murtui kesken koulunkäyntiä. Sellaiset eivät kysele
+palvelijoilta."
+
+Jos Elton olisi tullessaan uhkaavalla tuulella, niin hän voisi
+käsitellä asian loppuun kerta kaikkiaan. Dora alkoi ikävystyttää häntä.
+Lacyn ihannenainen oli itsetietoinen ja vapaa tunteellisuudesta. Hän
+oli luullut Doran olevan sitä lajia, mutta tämä oli alkanut nojautua
+yhä enemmän häneen tuoden hänen harkittavakseen sellaisia kysymyksiä,
+jotka olisi voinut ratkaista itsekin, ja, mikä oli kaikkein pahinta,
+osoittaen kyllästyttävää kiintymystä, joka sekä peloitti että kiusasi
+häntä.
+
+Hänen ei tarvinnut kauan odottaa Doran aviopuolison saapumista. Hän oli
+ehtinyt puoliväliin "The Timesin" ensimmäistä johtavaa kirjoitusta, kun
+Tonger tuli sisään ja sanoi hautamaisen kolkolla äänellä:
+
+"Mr Elton, sir."
+
+Hän katsahti ylös koettaen lukea ajatukset hienon nuoren miehen
+kasvoista, joka astui huoneeseen silinteri toisessa ja ebenholtsipuinen
+kävelykeppi toisessa kädessä.
+
+"Hyvää huomenta, Elton."
+
+"Hyvää huomenta, Marshalt."
+
+Hän pani pois hattunsa ja veti hitaasti käsineet kädestään.
+
+"Olen pahoillani, että keskeytän aamiaisenne." Bunny veti esiin tuolin
+pöydän vierestä ja istuutui. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, mutta se ei
+ollut epätavallista; hänen tummat silmänsä olivat kirkkaat, niinkuin
+tavallisesti. "Kirjoitin teille kirjeen jokin aika sitten, Dorasta",
+sanoi hän leikkien haarukalla, joka oli pöydällä. "Olin hieman
+suorasukainen; toivon, ettette pannut pahaksenne."
+
+"En muista saaneeni teiltä mitään kirjettä, joka olisi loukannut minua,
+Elton", sanoi Marshalt hymyillen.
+
+"Luulen tuskin, että olisitte unohtanut juuri tämän epistolan", sanoi
+Martin. "Se koski Doran pieniä päivälliskutsuja; ja jos muistan oikein,
+niin pyysin teitä olemaan kutsumatta häntä enää."
+
+"Mutta, rakas ystäväni...", sanoi toinen nuhtelevasta.
+
+"Tiedän näyttäväni typerältä ja tyrannimaiselta ja kaikelta
+sellaiselta, mutta olen koko lailla heikko Doraan nähden. Ja minä
+tahdon säästää häneltä ilkeän kokemuksen saada selittää suhteitaan
+teihin teidän äkillisen kuolemanne syytä tutkittaessa."
+
+Hän kohtasi Lacyn katseen eikä kääntänyt pois silmiään.
+
+"Luonnollisesti", jatkoi hän heikosti hymyillen, "minä en tahtoisi
+antautua vaaraan joutua syytteeseen teidän surmaamisestanne, jollette
+te poistuisi sellaisissa olosuhteissa, etten minä joutuisi millään
+lailla epäillyksi. Minulla on nimittäin vielä niin paljon kunnioitusta
+sukuani kohtaan, että tahtoisin säästää siltä sen huomion, johon juttu
+antaisi aihetta sanomalehdissä."
+
+"En ymmärrä teitä. Pelkään, että...", aloitti Lacy.
+
+"Sitä minä en voi uskoa", keskeytti Martin Elton hänet. "Olen
+pahoillani, että pakotatte minut sanomaan tämän. Dora on käynyt
+luonanne kaksi kertaa sen jälkeen, kuin saitte varoituksen. Kolmas
+käynti ei saa tulla kysymykseen."
+
+"Vaimonne tuli eilisiltana luokseni sisarensa kanssa", sanoi kekseliäs
+Lacy. "Hän ei ollut täällä minuuttiakaan."
+
+Toisen silmät menivät selälleen.
+
+"Sisarensa kanssa? Tarkoitatteko Audreyta? Oliko hän täällä?"
+
+"Kyllä, hän oli täällä. Eikö Dora kertonut teille?"
+
+Lacy Marshalt päätti röyhkeästi kieltää koko asian. Hänhän voisi
+soittaa Doralle, kun hänen miehensä oli lähtenyt, ja kehoittaa häntä
+puhumaan tarvittaessa samalla tavalla.
+
+"Niin, Audrey oli syömässä päivällistä minun kanssani kahdenkesken, ja
+Dora sai kuulla siitä ja tuli hakemaan hänet pois ajatellen, että minun
+seurani voisi saastuttaa hänet." Hän hymyili röyhkeästi.
+
+Martin ajatteli pitkän aikaa.
+
+"Se ei kuulu Doran tapaiselta", sanoi hän. "Suoraan sanoen hän sanoi
+minulle, ettei ollut täällä ensinkään, mutta sellaisen vähäisen
+hairahduksen voin kyllä käsittää. Te siis tunnette Audreyn."
+
+Afrikkalainen kohautti hartioitaan.
+
+"En voi sanoa tuntevani häntä: olen tavannut hänet", sanoi hän.
+
+"Mutta Audrey ei ollut täällä sinä iltana, jolloin oli konsertti Albert
+Hallissa, eikö niin?"
+
+Lacy ei vastannut mitään.
+
+"En luule, että kykenette heti keksimään suojelusenkelin siihen
+tilaisuuteen. Luulen, että se on kaikki, mitä tahdon sanoa."
+
+Hän astui huoneen poikki sinne, minne oli jättänyt hattunsa ja
+keppinsä, ja otti ne käteensä.
+
+"Te olette ovela kaveri, Marshalt — ja minä olen varma, ettei minun
+tarvitse heittäytyä runolliseksi saadakseni teidät vakuutetuksi
+siitä, kuinka paljon edullisempaa on olla elävä miljoonamies kuin —
+no niin, jotakin muuta. Valamiehistö ehkä tulee lausumaan osanottonsa
+teidän sukulaistenne suruun, ja siinä suhteessa te olette minua
+edullisemmassa asemassa. Mutta aina tuntee paljon suurempaa tyydytystä
+lukiessaan jonkun toisen kuolemasta kuin ollessaan päätekijänä omassa
+kuolinilmoituksessaan. Näkemiin, Marshalt."
+
+Hän pysähtyi ovella.
+
+"Teidän ei tarvitse soittaa Doralle — panin kaiken varalta puhelimen
+epäkuntoon, ennenkuin lähdin kotoa", sanoi hän ja kumarsi vakavasti
+hyvästiksi.
+
+
+
+
+XXII.
+
+Tarjous.
+
+
+Oli kirkas talvinen aamu. Taivas oli sininen, ja keltainen
+auringonpaiste valaisi iloisesti Audreyn huoneen, oli sellainen päivä
+joka sanoo: "tule ulos", ja houkuttelee työstä laiskuuteen.
+
+Audrey istui työnsä ääressä, joka ei tuntunut hänestä erikoisen
+miellyttävältä. Pieni pinkka lyijykynällä kirjoitettuja konsepteja
+oli kirjoitettava puhtaaksi ja palautettava iltaan mennessä. Itse
+työ ei oikeastaan ollut mitään, mutta tehtävän yksitoikkoisuus, sen
+silminnähtävä hyödyttömyys vaivasi häntä. Ja hänellä oli epämieluisa
+tunne, joka hipoi varmuutta, että hänen työnantajansa ainoastaan koetti
+löytää hänelle pikku tehtäviä saadakseen hänen aikansa kulumaan ja
+että se oikea palvelus, joka hänellä oli mielessä, paljastuisi paljon
+vastenmielisemmässä valossa.
+
+Hän avasi ikkunan ja katsoi vilkasliikenteiselle kadulle toivoen
+näkevänsä siellä jotakin mielenkiintoista, mikä antaisi hänelle aiheen
+lykätä työnsä hiukan myöhemmäksi. Mutta mitään sellaista ei näkynyt,
+minkä vuoksi hän huokaisten palasi pöytänsä ääreen, kastoi kynän
+musteeseen ja ryhtyi työhönsä. Hän sai sen valmiiksi lounasaikaan
+mennessä, sulki jäljennökset ja konseptit isoon kirjekuoreen ja
+kirjoitettuaan osoitteeksi "A. Malpas, Esq., 551, Portman Square"
+pudotti sen hotellin kirjelaatikkoon.
+
+Kuka oli mr Malpas, ja mikä oli hänen ammattinsa, ihmetteli hän.
+Nuoruus vihaa kaikkea luonnotonta, ja Audrey oli iälleen uskollinen.
+Hän odotti jonkinlaisella pelolla tulossa olevaa keskustelua, joka
+voisi aivan hyvin aiheuttaa hänelle erinäisiä vaikeuksia; mutta
+kaikkien hänen mietteittensä takana pilkisti aina sama epämieluisa
+ajatus, jonka hän ei olisi tahtonut antaa pukeutua selvään muotoon.
+Edellisen illan järkytyksistä ei ollut ollut pienin hänen tekemänsä
+huomio Doran ja Marshaltin välisestä ystävyydestä. Hän oli enemmän
+kuin järkytetty, hän oli kauhistunut. Hän näki nyt sisarensa uudessa
+valossa, ja vielä mitä rumimmassa valossa. Oliko se ollut Dora, jonka
+nyyhkytykset hän oli luullut? Se ei ollut todennäköistä. Audrey oli
+senjälkeen arvellut, että hänen kuulemansa itkun ääni oli ehkä vain
+hänen oman mielikuvituksensa tuotetta, hänen oman pelkonsa aiheuttamaa.
+Aina, kun hän antoi ajatustensa pysähtyä Doraan, hän tunsi kuvotusta ja
+siirtyi nopeasti vähemmän piinallisiin ajatuksiin.
+
+Sitten hänelle kävi selväksi, niinkuin hänelle oli käynyt selväksi
+vankilassa, että Dora oli melkein vieras hänelle. Hän oli aina pitänyt
+heidän suhdettaan jonakin peruuttamattomana, joka antoi heille
+automaattisesti yhteiset edut. He olivat saman ruumiin kaksi kättä.
+Mutta mikäli Dora oli aina kuulunut muualle, niin ei heidän niin
+voimakkaasti korostettu vieraantumisensa ollut aiheuttanut niin suurta
+järkytystä kuin tämä uusi huomio.
+
+Hänen ollessaan menossa ravintolaan antoi eteisvartija hänelle kirjeen,
+jonka lähetti oli juuri tuonut. Silmäys lyijykynällä kirjoitettuun
+osoitteeseen ilmoitti hänelle, että se oli Malpasilta. Tämä ei ollut
+koskaan aikaisemmin lähettänyt kirjettä päivällä, ja Audreyssä heräsi
+pienoinen pelko, että Malpas tahtoi tavata häntä. Kirje oli lyhyt ja
+arvoituksellinen.
+
+ "Kiellän teitä tapaamasta enää Marshaltia. Se tarjous, jonka hän aikoo
+ tehdä teille tänään, on hylättävä."
+
+Hän tuijotti hämmästyneenä varmoihin riveihin ollen harmistunut sekä
+sanojen sävyn että niiden kirjoittajan omaksuman määräämisvallan
+johdosta. Minkä tarjouksen aikoi Marshalt tehdä? Sillä ei ollut
+kovinkaan suurta merkitystä; ilman tätä määräystäkin hän hylkäisi
+houkuttelevimmankin tarjouksen, jonka eteläafrikkalaisen kekseliäisyys
+voisi saada syntymään.
+
+Hän oli saapa tietää tarjouksen luonteen. Hänen päästyään puoliväliin
+lounasta asiapoika toi toisen kirjeen, ja hän tunsi heti Marshaltin
+sujuvan käsialan. Marshalt aloitti kirjeensä pyytämällä nöyrästi
+anteeksi edellisen illan moukkamaisuuttaan. Hän ei tulisi koskaan
+antamaan anteeksi itselleen (hän sanoi), mutta rukoili, että Audrey
+olisi armeliaampi. Hän oli tuntenut Audreyn kauemmin, kuin tämä
+kuvitteli, ja...
+
+ "... valitsin kömpelöimmän ja typerimmän keinon tavatakseni teidät.
+ Audrey, minä rakastan teitä, vilpittömästi ja rehellisesti, ja jos
+ suostuisitte tulemaan vaimokseni, niin tekisitte minut onnellisimmaksi
+ mieheksi maailmassa."
+
+Avioliittotarjous! Se oli viimeinen asia, jota Audrey oli odottanut
+Lacy Marshaltilta, ja hukkaamatta yhtään aikaa hän jättäen lounaansa
+kesken kirjoitti heti vastauksen.
+
+ "Hyvä herra. — Kiitän teitä asiasta, joka oli ilmeisesti tarkoitettu
+ kohteliaisuudeksi. En tunne mitään surua kieltäytyessäni ottamasta
+ huomioon tarjoustanne.
+
+                                            _Audrey Bedford_."
+
+"Lähettäkää tämä pikalähetin myötä", sanoi hän ja palasi lounaansa
+ääreen tuntien, että päivä oli siihen saakka käytetty hyvin.
+
+Tarjouksella oli ollut eräs vaikutus. Se oli siirtänyt hänen
+ajatustensa taustalta esiin asian, jonka hän oli osaksi saanut
+unohtumaan. Hän sai äkillisen mielijohteen ja toimi sen mukaan.
+
+Hän astui autosta Curzon Streetin varrella olevan pienen talon
+edustalla, ja tällä kertaa hänen vastaanottonsa oli miellyttävämpi kuin
+se, jonka hän oli saanut osakseen ensikertaa käydessään. Syy siihen
+olikin pätevä. Palvelijatar ei tuntenut häntä.
+
+"Mrs Eltonko, miss? Käyn katsomassa, onko hän kotona. Mikä nimi?"
+
+"Sanokaa miss Audrey."
+
+Ilmeisesti palvelijatar ei muistanut nimeäkään, sillä hän ohjasi
+hänet samaan kylmään huoneeseen, jossa hänet oli otettu vastaan
+aikaisemminkin.
+
+Audrey odotti, kunnes tyttö oli mennyt yläkerrokseen, ja seurasi häntä.
+Hänellä ei ollut mitään harhaluuloja Doran tunteista häntä kohtaan.
+
+"Sanokaa hänelle, etten ole kotona", kuului Doran ääni. "Jollei hän
+lähde, lähettäkää hakemaan poliisi..."
+
+"En häiritse sinua kauan", sanoi Audrey tullen huoneeseen samalla
+hetkellä.
+
+Hetkisen Dora seisoi liikkumattomana, silmät säkenöiden. Ponnistaen
+voimansa hän sai hillityksi itsensä ja lähetti pois palvelijattaren.
+
+"Jokainen sekunti, jonka olet talossani, on sekuntia liian pitkä",
+sanoi hän lopuksi. "Mitä tahdot?"
+
+Audrey astui hitaasti uunin ääreen asettuen seisomaan selin siihen,
+kädet selän takana.
+
+"Tietääkö Martin Lacy Marshaltista?" kysyi hän.
+
+Doran silmät kapenivat niin, että niistä näkyivät vain tummat juovat.
+
+"Oho... vai Marshaltista..."
+
+"Tahdon, että jätät hänet, Dora."
+
+"Sinulleko?"
+
+Doran ääni oli käheä; Audrey näki vapisevat huulet ja tunsi oireet.
+Hän ei seurannut ensimmäistä kertaa myrskyn keräytymistä, joka pian
+puhkeaisi villiksi raivoksi.
+
+"Ei. Minun mielestäni hän on arvoton. En tunne yhtään miestä, joka
+olisi minusta vastenmielisempi. Dora, sinä et voi rakastaa häntä."
+
+Ei mitään vastausta, sitten:
+
+"Enkö voi?... Onko siinä kaikki?"
+
+"Ei vielä. En aio saarnata sinulle, Dora, mutta Martin on sinun miehesi
+— eikö olekin?"
+
+Dora nyökkäsi.
+
+"Kyllä, Martin on mieheni. Onko siinä kaikki?"
+
+Hänen äänessään ilmenevä tuska liikutti Audreytä hetkisen, ja hän astui
+askelen kohti sisartaan — mutta Dora vetäytyi taaksepäin sellaisin
+inhon ja vihan ilmein, että Audrey jäi liikkumattomaksi.
+
+"Älä tule lähelleni... Onko siinä kaikki? Tahdot, että luopuisin
+miehestä, jota rakastan ja joka rakastaa minua. Että luovuttaisin hänet
+sinulle! Sitäkö varten olet tullut tänne tänään?"
+
+Audrey huokasi.
+
+"Se on hyödytöntä", sanoi hän. "Tahtoisin, että olisit onnellinen,
+Dolly..."
+
+"Sano minua Doraksi, sinä käärme! Sinä tyrmäntuttava — sinä...! Oletko
+lopettanut, oletko? Tulitko tänne minua ajatellen? Minä vihaan sinua!
+Olen aina vihannut sinua! Äitikin vihasi sinua — hän suorastaan sanoi
+minulle kerran niin! Luopua Marshaltista! Mitä ajatteletkaan? Menen
+hänen kanssaan naimisiin, kun olen päässyt vapaaksi — kun aika tulee.
+Ulos täältä!"
+
+Hän juoksi ovelle ja paiskasi sen auki. Hän oli kalmankalpea, raivo
+hänen silmissään kyti niinkuin tuli hiilissä.
+
+"Kyllä minä vielä näytän sinulle, Audrey Torrington..."
+
+"Torrington!" huohotti toinen.
+
+Dora osoitti avointa ovea, ja tehden toivottoman eleen Audrey meni
+siitä ulos. Hän laskeutui alas portaita halliin Doran seuratessa hänen
+kintereillään mutisten aivan kuin mieletön. Audrey kuuli katkelmia
+hänen sanoistaan ja vapisi. Naamio oli poistettu — kaikki esteet olivat
+menneet tuulien mukana.
+
+"Sinä vakoilija, sinä tekopyhä varas! Hän aikoo mennä naimisiin sinun
+kanssasi, eikö niin? Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan!"
+
+Audrey kuuli teräkseltä kalskahtavan äänen ja pyörähti ympäri.
+Eteishallin seinällä riippui vanhoja skotlantilaisia aseita.
+Teräskilpi, tikari ja kaksi ristissä olevaa keihästä.
+
+"Dora — Jumalan tähden!" Doran kädessä välähti pitkä terästikari.
+Hän seisoi portaiden juurella kyyristyneenä aivankuin hyppyyn valmis
+villipeto.
+
+Dora oli mustasukkaisuudesta ja vihasta suunniltaan. Audrey tiesi,
+että hänen takanaan oli pelästynyt palvelijatar. Hän tarttui läheisen
+oven kahvaan, mutta ennenkuin hän ehti saada oven auki, oli Dora hänen
+kimpussaan. Hän iski raivokkaasti, Audrey kumartui vaistomaisesti, ja
+tikari tunkeutui ovenpieleen. Kiskaistuaan sen irti Dora kohotti sen
+uudelleen, ja hätääntynyt Audrey liukastui ja kaatui.
+
+"Nyt sinä olet käsissäni!" huusi Dora, ja tikari kohosi jälleen.
+
+Mutta silloin tarttui käsi hänen ranteeseensa, ja käännyttyään
+ympäri hän näki kaksi huvitetuimpaa silmää, jotka on koskaan nähty
+epärehellisissä kasvoissa.
+
+"Olen pahoillani, jos keskeytän jonkin elokuvaesityksen, hyvä rouva",
+sanoi Slick Smith, "mutta teräs käy minun hermoilleni".
+
+
+
+
+XXIII.
+
+Slick vihjailee.
+
+
+Ovi oli sulkeutunut Audreyn jälkeen, ennenkuin Dora Elton jossakin
+määrin toipui kiihtymyksestään. Hän vapisi päästä jalkoihin saakka, ja
+hänen päätään huimasi.
+
+Slick Smith pisti kätensä hänen kainaloonsa, saattoi hänet pieneen
+arkihuoneeseen ja asetti hänet istumaan nojatuoliin, eikä hän tehnyt
+mitään vastarintaa.
+
+"Tuokaa emännällenne lasi vettä", sanoi hän järkkyneelle sisäkölle.
+"Nämä amatöörinäytelmien harjoitukset ovat todella raivoisia."
+
+Dora katsahti ylös ihmetellen.
+
+"Olen ollut järjetön", sanoi hän epävarmasti.
+
+"Kukapa sitä ei olisi ollut?" kysyi myötätuntoinen mr Smith. "Jokainen
+nainen menettää järkensä jonkun miehen takia. On vain liian ikävää, kun
+mies ei ole sen arvoinen, rouva, liian ikävää!"
+
+Sisäkkö tuli takaisin tuoden vesilasin, ja Dora joi ahnaasti. Sitten
+hän laski pois lasin kädestään.
+
+"Syy oli hänessä", sanoi hän läähättäen. "Hän... hän... voi, hän on
+inhoittava!"
+
+"En tahdo väitellä kanssanne", sanoi mr Smith diplomaattisesti;
+"se vain tekisi teille pahempaa. Ainakin minusta hän näytti hyvin
+miellyttävältä tytöltä. Hän meni vankilaan pelastaakseen teidät, eikö
+niin?"
+
+Dora katsahti jälleen mieheen, ja hänelle alkoi hämärästi selvitä, että
+tämä oli hänelle tuntematon. Hänen ollessaan kiihdyksissä vieras oli
+tuntunut hänestä tutulta.
+
+"Kuka te olette?" kysyi hän. "Miehenne tuntee minut. Olen Smith — Slick
+Smith Bostonista. Shannon luulee minun puhuvan paksuja sanoessani, että
+olen vaikuttanut Amerikassa, mutta hän on väärässä. Olen Englannissa
+syntynyt ja Bostonissa kasvanut; hienoin ihmiskunnan tuntema yhdistelmä
+— hyvä syntyperä ja kulttuuri. Hyvä rouva, hän ei ole sen arvoinen."
+
+Hän vaihtoi puheensa suunnan niin nopeasti, ettei Dora aluksi
+käsittänyt hänen tarkoitustaan.
+
+"Kuka... kuka ei ole sen arvoinen?"
+
+"Marshalt — hän on mahdollisimman kiero mies; ei kai minun tarvitse
+sitä teille kertoa? Hän käyttäisi esikoisensa kenkänahaksi, jos
+tarvitsisi jalkineita. Pidän Martinista — hän on hyvä kaveri. Enkä
+juuri mielelläni näkisi kenenkään tarvitseva iskeä häntä hänen juuri
+suunnatessa pyssyään itseään kohden. Sellaista sattuu. Ja ehkä te
+saisitte mennä oikeuteen, ja hän hymyilisi teille, kun tuomari
+panisi päähänsä mustan päähineen, ennenkuin hän lähettäisi Eltonin
+kuolemaantuomittujen koppiin. Ja te istuisitte siellä jähmettyneenä
+— ajatellen, mikä roisto Marshalt oli ja kuinka te olitte saattanut
+kaksi miestä hautaan. On vain kolme kirkasta sunnuntaita sen jälkeen,
+kuin mies on saanut tuomionsa. Kolme sunnuntaita, ja sitten hän sitoo
+T-merkin poikkipuuhun. Te saisitte käydä katsomassa Martinia edellisenä
+päivänä, ja hän tekisi kaiken voitavansa rohkaistakseen teitä. Ja
+sitten te viettäisitte helvetillisen yön... odottaen... Ja kun kello
+löisi kahdeksan..."
+
+"Jumalan tähden, lakatkaa!" Dora hypähti pystyyn ja painoi molemmat
+kätensä hänen suutaan vastaan. "Teette minut hulluksi! Martin on
+lähettänyt teidät..."
+
+"Martin ei ole nähnyt minua tänään eikä puhunut minulle. Te ette
+tiedä, millainen roisto Marshalt on, Dora. Sanon, ettette tiedä! Hänen
+sydämessään ei ole jälkeäkään mistään hyvästä."
+
+Dora kohotti kätensä pysähdyttääkseen omituisesti rauhoittavan
+äänivirran.
+
+"Minä tiedän... Menkää nyt, olkaa hyvä. Tulitteko luokseni tämän takia?
+Kuinka kummallista! Kaikki tietävät, että minä pidän hänestä."
+
+Slick sulki hiljaa oven jälkeensä, kulki varpaisillaan halki käytävän
+ja tuli kadulle hyvissä ajoin nähdäkseen Martinin astuvan ulos autosta.
+Kun Martin huomasi Slick Smithin, rypisti hän kulmiaan.
+
+"Mitä hittoa _te_ tahdotte?" kysyi hän taisteluhaluisesti.
+
+"Minulla ei ole aikaa kertoa teille — mutta kokonainen omaisuus, komea
+piano ja käsienhoitokalusto oli joutumaisillaan luettelon yläpäähän.
+Elton, te hyppäätte liian pian. Te hyppäätte minun kimppuuni sen
+vuoksi, että käyn kylässä; te käytte tyhjäpäisten nuorten kimppuun
+sen vuoksi, että he tarvitsevat vaihtelua." Hänen kirkkaat silmänsä
+tarkkasivat Martinia, ja hän näki nuoren miehen vaihtavan väriä. "Te
+heittäydytte käsiksi Italiasta helposti saataviin rahoihin, koska se
+kookas, kankea Stanford kertoi teille, ettei mitään sellaista ole ollut
+koskaan ennen..."
+
+Martin oli nyt käynyt aivan valkoiseksi ja täysin sanattomaksi.
+
+"Muistakaa, ettette heittäydy pahaan selkkaukseen. Sitä
+aivan-yhtä-hyvää-kuin-oikeaa rahaa tarjottiin minullekin. Giovanni
+Strepessi Genuasta tekee sitä, ja sitä on varmasti jo koko joukko
+kiertämässäkin. Sivuammattina murtovarkaus on vähemmän vaarallista!"
+
+"En ymmärrä, mistä te puhutte", sanoi Martin lopuksi. "Stanford meni
+Italiaan ostamaan jalokiviä..."
+
+"Ehkäpä huoneessa oli joku, josta teidän ei tarvinnut tietää
+mitään, kun hän kertoi teille siitä", sanoi Slick. "Älkää menkö,
+autonkuljettaja, voitte viedä minut kotiin. Ja, Elton..." Hän alensi
+ääntään. "Vieläpä vanhan Malpasin veijauskin on parempi kuin Stanfordin
+uusi keppihevonen."
+
+Slick harkitsi asiaa hetkisen.
+
+"Malpasin? Mitä veijausta hän sitten harjoittaa?"
+
+"En tiedä tarkkaan... mutta älkää koskaan menkö hänen taloonsa yksin",
+sanoi hän. "Minä näin hänet kerran — mutta hän ei nähnyt minua.
+Senvuoksi olen vielä elossa, Elton."
+
+
+
+
+XXIV.
+
+Uimari.
+
+
+Mr Lacy Marshaltilla oli ollut hyvin paljon ajateltavaa viime päivinä,
+ja terävä Tonger, joka täydelleen tunsi isäntänsä oikut, oli tälläkin
+kertaa huomannut, millä mielellä hänen herransa oli. Tavallisesti
+vain hyvin harvat asiat kykenivät huolestuttamaan eteläafrikkalaista
+miljoonamiestä, ja vaikka hän aivan hyvin tiesikin, ettei Martin
+Elton epäröisi muuttaa vihaansa teoksi, niin ei tämän esittämä uhkaus
+kuitenkaan häirinnyt hänen untaan eikä vaivannut häntä hänen valveilla
+ollessaan.
+
+Hän ei ollut nyt mistään erikoisemmin huolissaan, vaan oli ainoastaan
+hyvin mietteissään. Tonger yllätti hänet useita kertoja päivässä
+syviin ajatuksiin vaipuneena. Lauantaiaamuna Tonger toi kimpun
+kirjeitä Marshaltin lukuhuoneeseen ja pani ne kirjoituspöydälle.
+Eteläafrikkalainen selaili ne nopeasti läpi ja rypisti otsaansa.
+
+"Ei nytkään mitään ystävältämme Matjesfonteinista", sanoi hän. "En ole
+kuullut kokonaiseen kuukauteen mitään siitä miehestä. Minkä luulet
+olevan syynä siihen?"
+
+"Ehkäpä hän on kuollut", sanoi Tonger. "Ihmiset kuolevat, myöskin
+Etelä-Afrikassa."
+
+Marshalt puri huultaan.
+
+"Jotakin on ehkä tapahtunut Torringtonille", sanoi hän. "Voi olla, että
+juuri hän on kuollut."
+
+Tonger hymyili.
+
+"Mitä hittoa sinä naurat?"
+
+"Te olette aina ollut optimisti, Lacy. Juuri se osaltaan tekee teidät
+viehättäväksi!" Tonger ajatteli hetkisen. "Ehkäpä hän ei sittenkään
+osaa uida", sanoi hän sitten.
+
+Lacy katsahti häneen terävästi.
+
+"Viittaat jo toista kertaa hänen uimiseensa. Tietysti hän osaa uida.
+En luule edes hänen ramman jalkansa olevan esteenä. Hän oli hienoimpia
+uimareita, mitä tiedän. Mitä tarkoitat?"
+
+"Ajattelin vain", sanoi Tonger. Hän oli ihastunut arvoitukseensa ja
+hyvin haluton paljastamaan sen. "Ylikomissaarin lasten tulisi myöskin
+osata uida", sanoi hän.
+
+Marshalt käänsi epäluuloiset silmänsä mieheen ja tarkasteli häntä
+tutkivasti.
+
+"Ja jos he eivät osaa uida", jatkoi Tonger, "ei heitä saisi päästää
+purjehtimaan aallonmurtajan ympäri, varsinkaan kesällä kaakkoistuulen
+puhaltaessa — tiedättehän, kuinka vaarallinen se vanha kaakkoistuuli
+on?"
+
+Lacy pyörähti ympäri tuolissaan ja kääntyi kohti palvelijaansa.
+
+"Olen saanut tästä kylliksi", sanoi hän. "Kerropas nyt minulle, mihin
+oikein olet pyrkimässä! Ylikomissaarin lapsetko? Tarkoitatko lordi
+Gilburyn lapsia?"
+
+Tonger nyökkäsi.
+
+"Noin puolitoista vuotta sitten lordi Gilburyn lapset ottivat
+purjeveneen ja lähtivät Table-lahdelle. Aallonmurtajan lähellä vene
+kaatui, ja he olisivat hukkuneet, jollei eräs vangeista, jotka olivat
+työssä laiturilla, olisi nähnyt heitä ja hypättyään veteen uinut
+paikalle ja pelastanut heitä."
+
+Lacyn suu oli auennut hämmästyksestä.
+
+"Oliko se Torrington?" kysyi hän nopeasti.
+
+"Aavistan asian olleen niin. Mitään nimeä ei mainittu, mutta
+Kapkaupungin lehdet kertoivat, että vanki, joka pelasti lapset, oli
+rampa mies, ja lehdissä oli jotakin puhetta anomuksen tekemisestä hänen
+armahtamisekseen."
+
+Lacy Marshalt alkoi ymmärtää.
+
+"Puolitoista vuotta sitten", sanoi hän hitaasti. "Sinä sika! Et koskaan
+kertonut minulle."
+
+"Mitä olisin voinut kertoa teille?" kysyi toinen loukkautuneena.
+"Mitään nimiä ei mainittu, ja kuinka minä olisin voinut tietää?
+Sitäpaitsi olisi vartija antanut teille tiedon asiasta, jos hänet olisi
+vapautettu, eikö niin? Mistä te maksatte hänelle?"
+
+Marshalt ei vastannut mitään.
+
+"Jollei", sanoi Tonger miettiväisenä, "jollei..."
+
+"Jollei mitä?"
+
+"Jollei vartijaa ole pantu eläkkeelle, ja hän on asunut
+Matjesfonteinissa eikä ole tahtonut menettää säännöllistä tuloerää.
+Siinä tapauksessa hän ei olisi tietänyt, mitä oli tapahtunut
+aallonmurtajalla, vaan olisi jatkanut tietojen lähettämistä teille."
+
+Marshalt hyppäsi pystyyn ja iski nyrkillään kirjoituspöytään.
+
+"Niin on asia!" sähisi hän hampaittensa välitse. "Torrington on
+päästetty vapaaksi! Ymmärrän nyt, mitä on tapahtunut — siitä ei
+ole tahdottu tehdä mitään suurempaa melua, ja luonnollisesti hänen
+asianajajansa tahtovat pitää hänen vapautumisensa salassa."
+
+Hän käveli huoneessa edestakaisin kädet selän takana. Äkkiä hän
+pysähtyi asettuen seisomaan kamaripalvelijan eteen.
+
+"Tämä on viimeinen kerta, jolloin teit minulle kepposen, sinä koira!
+Sinä tiesit!"
+
+"En tietänyt mitään", sanoi loukkautunut Tonger. "Laskin vain yhteen
+kaksi kertaa kaksi ja epäilin. Jos hän olisi päässyt vapaaksi, olisi
+hän tullut tänne, eikö niin? Ette kai luule, että Dan Torrington
+jättäisi teidät yksin, jos hän olisi vapaudessa?"
+
+Tämä ajatus oli johtunut miljoonamiehenkin mieleen.
+
+"Lisäksi", jatkoi Tonger, "ei ole minun asiani vaivata teitä
+kaikenlaisilla huhuilla ja hälytysuutisilla, vai mitä? Te olette aina
+ollut minun hyvä ystäväni, Lacy. Luulen, että tuotan teille toisinaan
+koko lailla harmia, mutta olen teille velkaa koko joukon. Te seisoitte
+minun rinnallani elämäni pahimpana aikana, ja minä en ole unohtanut
+sitä. Puhutte teidän pettämisestänne! Jos tahtoisin pettää teitä, niin
+on täällä" — hän koputti otsaansa — "varastossa sata ja yksi asiaa,
+jotka saisivat teidät ummistamaan silmänne. Mutta minä en ole sitä
+lajia. Minä tunnen teidän hyvät ja huonot puolenne. Ja eikö Torrington
+tehnyt minulle halpamaisinta temppua, jonka kukaan mies voi tehdä? Eikö
+hän aikonut karata pois pikku Elsieni kanssa juuri samana päivänä,
+jolloin saitte hänet pinteeseen? En ole unohtanut. Katsokaa tätä."
+
+Hän pisti laihan kätensä povitaskuunsa ja otti esiin kuluneen lompakon.
+Siitä hän otti kirjeen, jota oli käsitelty niin usein, että se oli
+melkein menossa palasiksi.
+
+"Neljän vuoden aikana olen lukenut tämän kirjeen aina, kun Torrington
+on muistunut mieleeni. Se on ensimmäinen, jonka Elsie lähetti minulle
+Lontoosta. Kuunnelkaa:
+
+ "'Rakas isä! Toivon sinun uskovan, että olen täysin onnellinen.
+ Tiedän, että Torrington on vangittu, ja olen monessa suhteessa
+ iloinen, että noudatin hänen ohjeitaan ja tulin tänne ennen häntä.
+ Isä kulta, tahdotko antaa minulle anteeksi ja uskoa minua, että olen
+ onnellinen? Olen löytänyt täältä uusia ystäviä, ja niillä rahoilla,
+ jotka Torrington antoi minulle, olen voinut perustaa pienen liikkeen,
+ joka menestyy hyvin. Jonakin päivänä, kun tämä kaikki on jäänyt
+ onnettomaksi muistoksi, tulen takaisin sinun luoksesi, ja me unohdamme
+ kaiken, mikä on mennyttä'."
+
+Hän taittoi kirjeen jälleen laskoksiin, pani sen huolellisesti takaisin
+lompakkoon ja pisti lompakon taskuunsa.
+
+"Ei, minulla ei ole mitään syytä rakastaa Torringtonia", sanoi hän
+vakavasti, "vaan kyllin aihetta toivoen saada tehdä hänelle pahan
+palveluksen".
+
+Marshalt tuijotti lattiaan.
+
+"Viha on pelkoa", sanoi hän hitaasti. "Sinä pelkäät häntä myöskin."
+
+Tonger naurahti.
+
+"Ei, en vihaa häntä enkä pelkää häntä. Ehkäpä se oli parhaaksi. Pikku
+tyttöni menestyy hyvin Amerikassa, hänellä on oma muotikauppa, ja hän
+tarjoutuu lähettämään minulle rahaa, jos tarvitsen sitä."
+
+Lacy astui hitaasti takaisin kirjoituspöytänsä luo ja istuutui, kädet
+housuntaskussa ja synkät silmät yhä tuijottaen tyhjyyteen.
+
+"Mrs Elton sanoi nähneensä ontuvan miehen...", aloitti hän.
+
+"Mrs Elton on sellainen", keskeytti toinen. "Sellaiset hermostuneet
+naiset näkevät aina mitä tahansa. Lacy, luuletteko, että minun
+tulisi vihata Torringtonia? Luuletteko, että minun tulisi olla niin
+suunniltani häneen nähden, että tahtoisin tappaa hänet? Te olette
+suurempi mies kuin minä ja katsotte asioita erilaisesta näkökulmasta.
+Jos teillä olisi tytär, jota joku mies olisi hakkaillut ja saanut hänet
+karkaamaan kanssaan, niin tahtoisitteko tappaa tämän miehen?"
+
+"En tiedä", sanoi toinen ärtyisästi. "Tyttäresi näyttää suoriutuneen
+hyvin omasta puolestaan."
+
+"Mutta olisi voinut käydä toisinkin. Hän olisi voinut joutua elämään
+täydellistä helvettiä — entä sitten? Muuten", jatkoi hän hymyillen
+omituiseen tapaansa, "hän olisi voinut olla kokonaan karkaamattakin!
+Mitä nyt?"
+
+Hän kääntyi, kun Lacy hyppäsi pystyyn ja tuijotti huoneen seinään.
+Vaimennetusti mutta selvästi kuului kolme hidasta koputusta.
+
+"Se on se vanha piru viereisessä talossa", sanoi Tonger.
+
+Mutta silloin sai hänen isäntänsä päästämä tukahtunut huudahdus hänet
+kääntämään päänsä. Lacy Marshaltin kasvot olivat kalmankalpeat.
+Hänen avonaisesta suustaan tuli omituisia ääniä, jotka olivat tuskin
+inhimillisiä. Mutta hänen silmiensä ilme suorastaan jähmetytti Tongerin
+paikalleen, sillä niissä näkyi sanoin kuvaamaton kauhu.
+
+
+
+
+XXV.
+
+Käynti Pariisissa.
+
+
+"Mitä — mitä se on?" änkytti Lacy kädet vavisten ja kasvot
+tuhkanharmaina.
+
+Tonger tuijotti pöllömäisesti seinään, aivankuin olisi odottanut paksun
+muurauksen aukenevan ja paljastavan koputtajan.
+
+"En tiedä — joku koputtaa. Olen kuullut sitä ennenkin, muutamia päiviä
+sitten."
+
+Ääni oli nyt lakannut kuulumasta, mutta Lacy seisoi yhä paikalleen
+naulattuna, kuunnellen pää eteenpäin taivutettuna.
+
+"Oletko kuullut sitä aikaisemminkin?... Jonkun koputtavan?"
+
+"Kerran tai kahdesti", sanoi Tonger. "Kuulin sitä äskettäin eräänä
+iltana. Mitä luulette sen vanhan miehen tekevän — ripustavan ehkä
+tauluja seinälle?"
+
+Lacy kostutti huuliaan ja näytti leveitä hartioitaan pudistaen
+vapautuvan siitä kauhusta, jonka ääni oli aiheuttanut. Hän palasi
+hitaasti kirjoituspöytänsä luo.
+
+"Saat mennä", sanoi hän lyhyesti.
+
+Tonger oli jo ovella, kun Lacy kohotti kätensä ja pysähdytti hänet.
+
+"Tarvitsen sinua tänään iltapäivällä, menemään eräälle asialleni",
+sanoi hän, "Pariisiin".
+
+"Pariisiin?" Tonger kohotti kulmakarvojaan. "Mitä hyötyä on minun
+lähettämisestäni Pariisiin? En puhu ranskaa ja vihaan merta. Ettekö
+voi lähettää jotakuta toista? Lähettäkää kaupunginlähetti; ne ottavat
+suorittaakseen sellaisia tehtäviä."
+
+"Tarvitsen jonkun, johon voin luottaa", keskeytti hänen isäntänsä.
+"Soitan Croydonin lentokentälle ja tilaan lentokoneen valmiiksi sinua
+varten. Ehdit takaisin ennen iltaa."
+
+Tonger seisoi hieroen leukaansa epäröiden. Pyyntö vaivasi häntä
+ilmeisesti, sillä hänen äänensä sävy oli muuttunut.
+
+"Lentokoneet eivät ole erikoisalaani, vaikka olen valmis kokeilemaan
+kaikkea kerran. Mihin aikaan minun on oltava takaisin — jos koskaan
+pääsen takaisin?"
+
+"Lähdet täältä kello kaksitoista; olet Pariisissa kello kaksi, jätät
+perille kirjeen ja olet paluumatkalla kello kolme. Siten tulet takaisin
+Lontooseen kello viiden vaiheilla."
+
+Tonger oli yhä vielä epävarma. Astuen ikkunan ääreen hän tarkasteli
+pilviä hieman pelokkaasti.
+
+"Ei ole erikoisen sopiva päivä lentokoneella matkustamiseen, vai mitä,
+Lacy?" murisi hän. "Taivas on pilvessä ja tuulee koko lailla... Olkoon
+menneeksi, minä menen. Onko teillä kirje jo valmiina?"
+
+"Se on kirjoitettu tunnin kuluessa", sanoi toinen.
+
+Kun Tonger oli mennyt, astui hän ovelle ja lukitsi sen, palasi pöytänsä
+ääreen, tarttui puhelimeen ja järjesti matkan Pariisiin. Kun se oli
+järjestetty, pyysi hän yhdistämään toiseen numeroon.
+
+"Onko Stormerin salapoliisitoimistossa?... Tahtoisin heti puhutella mr
+Willittiä. Täällä on mr Lacy Marshalt. Onko hän toimistossa?..."
+
+Ilmeisesti mr Willitt oli saapuvilla, sillä nyt hänen äänensä tervehti
+miljoonamiestä.
+
+"Tulkaa heti minun luokseni", sanoi Marshalt ja asetettuaan kuulotorven
+paikalleen ryhtyi kirjoittamaan.
+
+Nyt oli tullut hänelle ratkaiseva aika, niinkuin hän hyvin tiesi. Hänen
+ulottuvillaan oli mies, jolle hän oli tehnyt veristä vääryyttä, mies,
+joka ei vitkastelisi toimiessaan, taitava ja säälimätön mies, joka
+odotti sopivaa hetkeä. Vaisto sanoi Lacy Marshaltille, että se hetki
+oli aivan lähellä.
+
+Hän lopetti kirjeensä, kirjoitti osoitteen kuoreen ja sulki sen
+hyvin huolellisesti. Sitten hän kiersi oven lukon auki juuri hyvissä
+ajoin, sillä Tonger tuli opastaen sisään yksityisetsivän, joka oli
+aikaisemminkin suorittanut Lacyn antamia tehtäviä.
+
+"En ole aikaisemmin vaivautunut kysymään, mutta luultavasti olette
+tämän toimiston johtaja?"
+
+Willitt pudisti päätään.
+
+"Käytännössä", vastasi hän. "Mr Stormer viettää suurimman osan aikaansa
+New Yorkin toimistossa. Amerikassa meillä on paljon huomattavampi
+asema. Stormerin toimisto suorittaa hallituksen antamia tutkimuksia ja
+suojelee julkisia henkilöitä. Täällä..."
+
+"Kysymys on tehtävästä, jonka aion antaa teille", sanoi Lacy töykeästi.
+"Oletteko koskaan kuullut Malpasista?"
+
+"Siitäkö vanhasta miehestä, joka asuu viereisessä talossa? Kyllä, olen
+kuullut hänestä. Olimme saaneet tehtäväksemme ottaa selville, kuka hän
+oikeastaan on — asiakkaamme tahtoivat saada valokuvan hänestä."
+
+"Ketä he olivat?" kysyi Lacy nopeasti.
+
+Mr Willitt hymyili.
+
+"Pelkään, etten voi sanoa sitä teille", sanoi hän. "Ammattimme
+vaatimuksiin kuuluu pitää omana tietonamme asiakkaittemme salaisuudet."
+
+Lacy otti välttämättömän setelikäärönsä taskustaan, irroitti siitä
+kaksi seteliä ja asetettuaan ne pöydälle sysäsi ne pöydän yli
+salapoliisin puolelle, joka hymyili kömpelösti ottaessaan ne.
+
+"No niin, luultavasti ei ole mitään syytä, miksi meidän pitäisi tehdä
+sellainen salaisuus tästä asiasta. Tehtävän antaja oli muuan mies,
+nimeltä Laker, joka katosi jokin aika sitten."
+
+"Laker? En tunne sitä nimeä. Kykenittekö saamaan selvän siitä vanhasta
+miehestä?" Willitt pudisti päätään. "Emme, sir, hän on suljetumpi kuin
+osteri."
+
+Lacy ajatteli pitkän aikaa, ennenkuin puhui jälleen.
+
+"Tarvitsen miehiä, jotka vuorotellen pitävät silmällä Malpasia. Hänen
+taloaan on pidettävä silmällä edestä ja takaa sekä päivällä että yöllä;
+ja kolmannen miehen on oltava minun taloni katolla."
+
+"Se merkitsee kuutta miestä kaikkiaan", sanoi Willitt tehden merkinnän
+muistikirjaansa. "Ja mitä tahdotte meidän tekevän?"
+
+"Teidän on seurattava häntä, saatava selville, kuka hän on, ja
+ilmoitettava se minulle. Jos mahdollista, saatava hänestä valokuva."
+
+Willit merkitsi muistiin Marshaltin toivomukset.
+
+"Se tulee käymään paljon helpommin yhteistyössä teidän kanssanne",
+sanoi hän. "Se tehtävä, joka meillä oli aikaisemmin, ei ollut kyllin
+suuri, jotta siihen olisi voitu panna niin monta miestä. Itse asiassa
+sitä suorittamassa oli ainoastaan yksi etsivä. Milloin aloitamme?"
+
+"Nyt heti", sanoi Lacy painokkaasti. "Järjestän niin, että mies, jonka
+asetatte katolle, pääsee sisään — palvelijani Tonger pitää huolen hänen
+mukavuudestaan."
+
+Pariisista tuleva puhelinkeskustelu pani kiirehtimään salapoliisin
+poislähettämistä, ja kymmenen minuutin ajan Lacy Marshalt antoi ohjeita
+sujuvalla ranskankielellä.
+
+
+
+
+XXVI.
+
+Nainen puistossa.
+
+
+Oli aikoja, jolloin Audrey erinäisellä katuvaisella kaiholla muisteli
+kanalapäiviään ja synnillistä mrs Graffittia. Kananpoikien kasvatus
+veti häntä tällöin jälleen puoleensa; sillä vaikka kanat antoivatkin
+vain hyvin niukan toimeentulon, niin niiden oikut olivat joka
+tapauksessa miellyttävämpiä kuin sen vastenmielisen vanhan miehen, joka
+eli ja vaikutti Portman Squaren n:on 551 huonossa ilmapiirissä.
+
+Hän ei ollut nähnyt Dick Shannonia kahteen päivään ja oli aivan syyttä
+suutuksissaan häneen, vaikka Dick oli antanut hänelle puhelinnumeronsa
+ja, niinkuin hän aivan hyvin tiesi, tulisi heti, jos hän vain
+soittaisi. Kerran tai kahdesti hän oli tarttunut puhelimeen, epäröinyt
+kuulotorvi kädessään ja pannut sen jälleen paikalleen.
+
+Yhdessä asiassa hän oli päässyt päätökseen. Hänen toisen käyntinsä
+mr Malpasin luona oli määrä tapahtua tänään, ja hän tulisi tekemään
+lopun heidän tuttavuudestaan. Malpasin kirjeenvaihto oli saapunut
+säännöllisesti joka aamu; kirjoitettu puhtaaksi ja palautettu hänelle
+— olipa Audrey itsekin vienyt kirjeen takaisin Portman Squarelle
+toivoen tapaavansa Malpasin ennen sovittua aikaa; mutta vaikka hän oli
+koputtanut, ei ollut tullut mitään vastausta, minkä vuoksi hän oli
+työntänyt kirjeen ahtaasta kirjeluukusta sisään ja kuullut sen putoavan
+teräksiseen kirjelaatikkoon.
+
+Samana iltapäivänä, jolloin Tonger teki vastahakoisen matkansa
+Pariisiin, Audrey lähti mielikävelylleen. Green Park muistutti
+kylmänä tammikuun iltapäivänä jonkinlaista erämaata. Lammikot olivat
+jäässä, lukuunottamatta nurkkauksia, joissa puistonhoitajat olivat
+särkeneet jään pienillä saarilla asuvia siivekkäitä luontokappaleita
+silmälläpitäen. Puiden oksat olivat paljaat, ja ainoastaan
+laakeripuiden ja rautatammien himmeä vihreys oli enää jäljellä.
+
+Hän käveli reippaasti kioskin ohi seuraten järveä kiertävää polkua
+ja tuli lopuksi veden yli vievälle jalkasillalle. Puhalsi kylmä
+pohjoistuuli; pilvet kiitivät sinisellä taivaalla; lumisade oli
+tulossa: hän tunsi sen selittämättömän tuoksun.
+
+Hän oli jo puolivälissä siltaa, kun kiivas tuulenpuuska pakotti hänet
+pysähtymään, minkä vuoksi hän tuli siihen tulokseen, ettei päivä ollut
+sopiva kävelyharjoituksiin, ja työnnettyään alas hameensa helmat, jotka
+tuuli oli nostanut ylös, ja pitäen toisella kädellä kiinni hatustaan
+hän kääntyi ympäri ja käveli takaisin samaa tietä, jota oli tullut.
+Häntä vastaan oli tulemassa mies, tanakkatekoinen kuljeksija, joka
+pyöritteli kävelykeppiään ja jonka sikarin tuoksu saavutti hänet jo
+kauan ennen sitä, kun he tulivat toistensa kohdalle ja sivuuttivat
+toisensa. Kävelykepin tavallista laajempi heilahdus melkein sattui
+Audreyhin, ja kepin omistaja pyörähti säikähtyneenä ympäri, niin että
+sikari melkein putosi hänen hampaistaan.
+
+"Olen pahoillani, neiti", sanoi hän.
+
+Audrey hymyili ja jatkoi kiireesti käyntiään lausuttuaan jonkin
+jokapäiväisen, asiaan sopivan sanan. Ja sitten hän näki eräällä
+puiston penkeistä, jotka ovat asetetut aina jonkin matkan päähän
+toisistaan järvelle päin käännettyinä, istumassa naisen, jonka asento
+pisti silmiin jo näinkin pitkän välimatkan päästä. Hän makasi penkin
+selkänojan varassa kasvot käännettyinä kohti taivasta ja kädet
+levällään pitäen kiinni penkistä. Jotakin pelon tapaista tuntui Audreyn
+sydämessä. Asento oli niin epäluonnollinen, että hän hidastutti
+kulkuaan peläten mennä ohitse, ja silloin keppiä heiluttava kulkija
+tavoitti hänet. Myöskin hän oli nähnyt.
+
+"Se on omituista", sanoi hän, ja Audrey oli iloinen hänen seurastaan.
+"Mikähän tuota naista vaivaa?"
+
+"Ihmettelin juuri sitä samaa", sanoi Audrey.
+
+Mies kiiruhti askeliaan, ja Audrey seurasi hänen kintereillään jostakin
+syystä peläten jäädä yksin.
+
+Penkillä oleva nainen oli kolmenkymmenen ja neljänkymmenen välillä;
+hänen silmänsä olivat puoleksi ummessa, kasvot ja kädet kylmästä
+siniset. Hänen vieressään oli pieni hopeapullo, joka oli ilman tulppaa,
+niin että penkkiä pitkin valui kaatuneesta pullosta vuotanut ohut
+nestejuova. Audrey katsoi naiseen ja vavahti.
+
+Näissä kauhistuttavissa kasvoissa oli jotakin omituisen tuttua, ja hän
+vaivasi päätään muistaakseen. Hän oli nähnyt hänet jossakin — ehkä vain
+vilahdukselta väkirikkaalla kadulla? Ei, jotakin tutumpaa se oli.
+
+Tanakka mies oli heittänyt pois sikarinsa ja työnsi varovaisesti
+kätensä naisen pään alle.
+
+"Luulen, että teidän on parasta mennä etsimään poliisia", sanoi hän
+hiljaa, mutta samassa tulikin näkyviin tarkastuskierrolla oleva
+poliisikonstaapeli.
+
+"Onko hän sairas?" kysyi hän kumartuen katsomaan.
+
+"Hyvin sairas, luulen minä", sanoi mies rauhallisesti. "Miss Bedford,
+luulen, että teidän on parasta mennä."
+
+Audrey hätkähti kuullessaan vieraan lausuvan hänen nimensä ja katseli
+tätä tarkemmin. Hän ei voinut muistaa nähneensä miestä koskaan
+aikaisemmin, mutta tämän silmät, jotka katsahtivat tarkoituksellisesti
+pitkin polkua, olivat kaunopuheiset; hän tahtoi Audreyn lähtevän.
+
+"Tapaatte toisen konstaapelin passipaikallaan Horse Guards Paradea
+vastapäätä, miss", sanoi poliisi. "Olkaa hyvä ja pyytäkää häntä
+tulemaan tänne avukseni ja soittamaan sairasvaunuja."
+
+Ollen iloinen päästessään pois paikalta Audrey kiiruhti tiehensä,
+ennenkuin poliisikonstaapeli huomasi unohtaneensa eräät tärkeät ohjeet.
+
+"Unohdin kysyä hänen nimeään. Tehän tunnette hänet, eikö niin? Miss...?"
+
+"Kyllä, hän on miss Bradfield. Tunnen hänet ulkonäöltä: työskentelimme
+ennen samassa toimistossa", sanoi Slick Smith joustavasti.
+
+Hän otti pienen hopeapullon, sulki tulpan huolellisesti ja antoi sen
+poliisikonstaapelille.
+
+"Tämä on ehkä vielä tarpeen", sanoi hän ja lisäsi sitten varoittaen:
+"En antaisi kenenkään ottaa siitä pienintäkään kulausta, jollei minulla
+olisi mitään kaunaa asianomaista kohtaan."
+
+"Miksi?" kysyi poliisi säikähtyneenä. "Luuletteko sen olevan myrkkyä?"
+
+Smith ei vastannut.
+
+"Voitteko huomata mitään hajua?" Hän haisteli ilmaa naisen huulten
+lähellä. "Aivankuin mantelin..."
+
+Poliisikonstaapeli rypisti otsaansa ja kysyi sitten:
+
+"Luuletteko, että hän on kuollut?"
+
+"Niin kuollut kuin kukaan voi koskaan olla", sanoi Smith levollisesti.
+
+"Itsemurhako?" kysyi konstaapeli.
+
+"En tiedä. Teidän olisi parasta ottaa muistiin minun nimeni — Richard
+James Smith, poliisin tuntema Slick Smithinä. Minut tunnetaan Scotland
+Yardissa. Olen luetteloissa."
+
+Univormussa oleva mies tarkasteli häntä epäluuloisena.
+
+"Mitä te olette tekemässä täällä?" kysyi hän. Hän oli vetelähkö mies,
+ja hänen kysymyksensä olivat koneellisia.
+
+"Auttamassa teitä", sanoi Smith lyhyesti.
+
+Toinen poliisikonstaapeli saapui, ja pian senjälkeen sairasvaunujen
+kellon kiivas kalkatus kokosi paikalle uteliaan väkijoukon. Mukana
+saapunut lääkäri teki lyhyen tarkastuksen.
+
+"Niin, hän on kuollut. Myrkkyä — sinihappoa tai syankaliumia."
+
+Hän oli nuori mies, juuri valmistunut lääkäriksi ja siis itsetietoinen,
+mutta hänen tässä tekemänsä määritelmä osoittautui oikeaksi myöhemmin
+tapahtuneessa tutkimuksessa.
+
+Dick Shannon sai kuulla uutisen sattumalta, ja paitsi Slick Smithin
+nimen aiheuttamaa mielenkiintoa hän ei nähnyt tapauksessa mitään, joka
+olisi vaatinut hänen henkilökohtaista sekaantumistaan siihen, kunnes
+se virkailija, joka oli saanut asian hoidettavakseen, tuli tekemään
+tiedusteluja Slick Smithistä.
+
+"Tunnen hänet kyllä; hän on amerikkalainen veijari. Meillä ei ole
+mitään häntä vastaan täällä, eikä hänellä ole mitään mainetta
+Englannissa. Kuka se nainen oli?"
+
+"Tuntematon, mikäli voimme saada selville."
+
+"Eikö hänen vaatteissaan tai käsilaukussaan ole mitään, mistä hänet
+voitaisiin tuntea?"
+
+"Ei mitään. Se näyttää itsemurhalta. Tämä on jo toinen tapaus Green
+Parkissa joulun jälkeen."
+
+Sinä iltana Audrey päivällistä syödessään ja silmäillessään iltalehteä
+näki kolmen rivin uutisen.
+
+"_Tuntemattoman naisen ruumis löydettiin Green Parkista tänään
+iltapäivällä. Vainajan uskotaan tehneen itsemurhan nauttimalla
+myrkkyä_."
+
+Hän _oli_ kuollut. Kuinka kauheata! Sen oli täytynyt tapahtua hyvin
+nopeasti, sillä nainen ei ollut ollut siinä, kun hän oli kulkenut ohi
+pitkin käytävää minuuttia tai paria aikaisemmin. Kuka hän oli? Audrey
+oli varma siitä, että oli nähnyt hänet jossakin...
+
+Ja sitten hän säpsähtäen muisti. Se oli sama nainen, jonka hän oli
+nähnyt viikko sitten, se juopunut raivotar, joka oli takonut Lacy
+Marshaltin ovea!
+
+Hän jätti päivällisensä kesken ja meni puhelimeen. Tässä oli ainakin
+aihe puhutella Dick Shannonia. Dickin äänessä ilmenevä mielihyvä
+hänen vastatessaan Audreylle antoi tälle, jostakin syystä, lämpöisen
+onnellisuudentunteen.
+
+"Missä olette ollut? Olen odottanut teidän soittavan minulle... Onko
+jokin hullusti?"
+
+Viimeiset sanat sanottiin huolestuneemmalla sävyllä.
+
+"Ei mitään. Näin lehdestä tänä iltana, että eräs nainen oli löydetty
+kuolleena puistosta. Näin hänet, kapteeni Shannon — tarkoitan, että
+olin siellä, kun hänet löydettiin, ja luulen tuntevani hänet."
+
+Syntyi jonkin aikaa kestävä hiljaisuus.
+
+"Tulen sinne nyt", sanoi Dick vihdoin.
+
+Hän oli Audreyn luona muutaman minuutin kuluttua, ja Audrey kertoi
+hänelle, mitä oli nähnyt.
+
+"Niin, tiedän; että Slick Smith oli siellä. Raportissa sanottiin,
+että eräs miss Bradfield oli saapuvilla: se olitte te, niinkö? Mutta
+sanotteko tunteneenne hänet?"
+
+Audrey nyökkäsi.
+
+"Muistatteko minun kertoneen teille naisesta, joka koputti mr
+Marshaltin ovea?"
+
+"Siitäkö kiusantekijästä?" vihelsi Dick. "Malpasin palkkaamasta?"
+
+"Mutta kuinka...?"
+
+"Malpas en koettanut palkata ihmisiä tekemään kiusaa Marshaltille,
+jostakin salaperäisestä syystä, jota en voi käsittää. Olen valmis
+uskomaan, että se onneton olento oli yksi niistä. Tein tiedusteluja
+hänestä ollessani Portman Squarella eräänä päivänä. Kaikesta päättäen
+Tonger heitti hänet ulos, ja senjälkeen hänestä ei ole kuultu mitään."
+
+Hän katsoi tyttöä ajattelevaisena.
+
+"En tarvitse teitä tässä jutussa", sanoi hän, "todistajana enkä missään
+muussakaan ominaisuudessa. Teidän on parasta pysyä tuntemattomana
+todistajana, kunnes tutkimus on ohi. Smith tulee antamaan kaikki
+tiedot, jotka tarvitsemme — käyn Tongerin luona tänä iltana.
+Sivumennen", sanoi hän äkkiä, "milloin menette käymään vanhan pomonne
+luona?"
+
+Audrey oli juuri sanomaisillaan, että hän parhaillaan aikoi mennä ylös
+huoneeseensa pukeutuakseen tätä vierailua varten.
+
+"Huomenna", sanoi hän sensijaan.
+
+Dick katsoi häneen terävästi.
+
+"Ette puhu totta, neiti hyvä", sanoi hän. "Aiotte mennä tänä iltana."
+Audrey nauroi.
+
+"Niinpä kylläkin", tunnusti hän. "Minä vain ajattelin, että te
+panisitte siellä toimeen metelin."
+
+"Minä tulen todellakin panemaan toimeen metelin. Mihin aikaan menette
+sinne?"
+
+"Kello kahdeksan."
+
+Dick katsoi kelloaan.
+
+"Tapan kaksi kärpästä yhdellä iskulla", sanoi hän. "Menen nyt
+Marshaltin taloon ja tulen teitä vastaan Portman Squaren pohjoissivulle
+kolmea minuuttia vailla kahdeksan."
+
+"Oikeastaan ei ole mitään syytä, miksi teidän pitäisi, kapteeni
+Shannon...", aloitti Audrey, mutta Dick keskeytti hänet.
+
+"Minun mielestäni on olemassa hyvä syy", sanoi hän; "ja se, mitä minä
+ajattelen, tapahtuu — ainoastaan tänä iltana."
+
+Audrey epäröi.
+
+"Lupaatteko minulle, ettette mene talon luo, ennenkuin olette tavannut
+minut?" kysyi Dick itsepäisenä.
+
+Audrey oli aikonut tehdä niin, mutta Dickin vakavuus teki vaikutuksensa.
+
+"Minä lupaan", sanoi Audrey tuntien koko suurta huojennusta
+tietäessään, että Dick tulisi olemaan hänen lähettyvillään tulossa
+olevan vierailun aikana.
+
+
+
+
+XXVII.
+
+Petos.
+
+
+Martin Elton katsahti ylös sanomalehdestä, jota oli lukemassa, ja
+hänen vakavat silmänsä sattuivat jo kahdennenkymmenennen kerran hänen
+vaimoonsa, joka oli vetänyt matalan tuolin tulisijan eteen ja istui,
+kyynärpäillään polviin nojaten, kasvot käsien varassa, tuijottaen
+synkästi tuleen. Tällä kertaa Dora kääntyi hätkähtäen ja kohtasi
+miehensä tutkivan katseen.
+
+"Luulin sinun aikoneen mennä ulos", sanoi Dora.
+
+"Niin aionkin."
+
+Martin taittoi lehden laskoksiinsa ja laski sen pois kädestään.
+Uuninreunakkeella olevan kellon osoittimet näyttivät sen olevan
+kaksikymmentä minuuttia yli seitsemän.
+
+"Mikä sinua vaivaa, Dora? Et syönyt mitään päivällispöydässä."
+
+"En voi oikein hyvin", sanoi Dora olkapäitään kohauttaen ja ryhtyen
+jatkamaan takkavalkean tarkastelua. "Mihin aikaan tulet takaisin?"
+
+"En tiedä — luultavasti keskiyöllä."
+
+"Menetkö tapaamaan Stanfordia?"
+
+"Olen tavannut Stanfordin jo kerran tänään enkä tahdo tavata häntä
+enää."
+
+Syntyi pitkä hiljaisuus.
+
+"Toiko hän tänne rahaa?" kysyi Dora kääntämättä päätään.
+
+"Ei", sanoi Martin Elton.
+
+Dora tunsi hänet liian hyvin tullakseen vakuutetuksi.
+
+"Hän toi jotakin käsilaukussa. Oliko siinä sitä rahaa, josta se mies,
+Smith, puhui?"
+
+Tällä kertaa Martin puhui totta.
+
+"Kyllä, hän toi kolme miljoonaa frangia. Se on hyvää tavaraa, eikä
+siinä ole mitään vaaraa. Klein voi panna sen menemään. Ja se on kaikki
+tuloa."
+
+Doran hartiat liikkuivat melkein huomaamattomasti.
+
+"Se vie sinut hautaan, Martin; jos sinun mielesi tekee antautua
+vaaraan, niin sillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani. Olen
+kyllästynyt kaikkeen."
+
+"Siinä ei ole mitään vaaraa", sanoi Martin ja tarttui jälleen
+sanomalehteen. "Italialainen on nero, ja minulle se on vain satunnainen
+yritys." Hän puhui melkein puolustautuen.
+
+"Missä ne rahat ovat? Minä tahdon tietää."
+
+Doran ääni oli tavattoman käskevä. Hän oli kärsinyt hermokohtauksesta
+koko päivän, ja Martin oli tehnyt kaikkensa saadakseen hänet hyvälle
+tuulelle.
+
+"Vuodepatjassa sängyssäni", sanoi Martin. "Mutta älä anna sen
+hermostuttaa itseäsi, Dora. Järjestän ne pois huomenna."
+
+Hän meni ulos huoneesta ja tuli heti takaisin päällystakki ja käsineet
+mukanaan.
+
+"Menetkö ulos?" kysyi Dora.
+
+"En tiedä — ehkä", sanoi Martin katsomatta häneen.
+
+Dora kuuli ulko-oven paukahtavan kiinni ja palasi onnettomiin
+ajatuksiinsa. Hän pelkäsi Martinia, ei itsensä, vaan sen miehen
+vuoksi, jota hän rakasti. Martinista oli tullut sietämätön taakka.
+Martin piti häntä silmällä kaiken aikaa epäillen häntä... halveksien
+häntä. Näinä viime päivinä hän oli alkanut vihata Martinia niin
+kiihkeästi, että se kauhistutti häntä itseäänkin. Sillä juuri Martin
+oli vetänyt hänet alas, saattanut hänet yhteyteen maanalaisen maailman
+kanssa ja muovaillut hänet oman kuvansa mukaiseksi. Niin hän ajatteli
+unohtaen sopivasti kaiken, mitä Martin oli tehnyt hänen hyväkseen,
+ja sen elämän, josta Martin oli hänet pelastanut, ja hänen monet
+kohteliaisuudenosoituksensa, hänen ainaisen anteliaisuutensa.
+
+Jos Martin olisi poissa tieltä...!
+
+Hän huokasi näin ajatellessaan, samalla kuin hänen alitajuntansa
+liikkui magneetin tavoin tietoisen ajatuksen verhon alapuolella
+työntäen esiin mielteen, ja jonkin ajan kuluttua hän huomasi harkiten
+ja kylmäverisesti ajattelevansa suunnitelmaa, jonka olemassaoloa hän
+siihen saakka ei ollut uskaltanut tunnustaa edes itselleenkään.
+
+Martin tappaisi Lacy Marshaltin; hän nyökkäsi päätään ajatellessaan
+tätä selviötä. Ja Martin piti häntä itseään uhkan alaisena. Hän vihasi
+Martinia vielä enemmän tämän takia. Ja kuinka hän voisi vapautua?
+Kuinka hän voisi pudistaa pois sen taakan, jonka Martin oli asettanut
+hänen hartioilleen? Oli olemassa vain yksi keino. Koko pitkän päivän,
+koko pitkän yön hän oli suostutellut itseään häpeälliseen tekoon.
+
+Martin oli ollut poissa neljännestunnin, kun hän juoksi ylös
+huoneeseensa, puki ylleen päällystakin ja hatun ja lähti nopeasti alas
+portaita.
+
+Vine Streetin poliisiaseman päivystävä kersantti oli juttelemassa
+ylietsivä Gavonin kanssa, kun kalpea nainen tuli nopeasti köyhästi
+kalustettuun päivystyshuoneeseen. Gavon tunsi hänet ja nyökkäsi
+miellyttävästi.
+
+"Hyvää iltaa, mrs Elton. Tahdotteko tavata minua?"
+
+Dora nyökkäsi. Hänen suunsa oli kuiva; hänen kielensä tuntui tehneen
+kapinan häntä vastaan.
+
+"Kyllä", sai hän lopulta sanotuksi. "Italiassa on eräs mies" — hänen
+äänensä oli kimeä ja tuli ulos töytäyksittäin — "joka väärentää Ranskan
+Pankin seteleitä. Niitä on täällä suuri joukko — liikkeessä."
+
+Gavon nyökkäsi.
+
+"Niin juuri, se on totta. Tiedättekö jonkun, jolla on sitä tavaraa?"
+
+Dora nielaisi jotakin.
+
+"Niitä on koko joukko minun kotonani", sanoi hän. "Mieheni toi ne
+sinne. Ne ovat vuodepatjassa hänen huoneessaan. Lähellä vuoteen päätä
+on pieni laatikko... se menee patjan sisään. Löydätte rahat sieltä."
+
+Gavon melkein lysähti läjään hämmästyksestä.
+
+"Teidän miehennekö?" sanoi hän epäillen. "Ovatko ne hänen omaisuuttaan?"
+
+Dora nyökkäsi.
+
+"Mitä hän saa siitä?" Hän tarttui kiivaasti Gavonin käsivarteen.
+"Hänelle annetaan siitä seitsemän vuotta, eikö niin, Gavon?"
+
+Vaikka Gavon olikin tottunut mustasukkaisten naisten petoksiin, joutui
+hän kuitenkin järkytetyksi. Hän oli nähnyt petoksia ennenkin, mutta ei
+ollut koskaan uneksinutkaan, että Dora Eltonin nimi tulisi esiintymään
+Vine Streetin poliisiaseman salaisessa ilmiantokirjassa.
+
+"Oletteko varma? Odottakaa täällä."
+
+"Ei, ei, minun täytyy mennä", sanoi Dora levottomana. "Minun täytyy
+mennä jonnekin... jonnekin! Palvelijattareni päästää teidät sisään.
+Annan teille luvan."
+
+Seuraavalla hetkellä hän jo kiiruhti pitkin katua.
+
+Vaikka hän kulkikin nopeasti, niin joku toinen seurasi häntä vielä
+nopeammin, ja kun hän kääntyi eräälle sivukadulle, tämä joku oli hänen
+vieressään Hän kuuli askelten äänen ja kääntyi kirkaisten.
+
+"Martin!" huudahti hän.
+
+Martin katsoi häneen silmät salamoiden, ja hän kavahti taaksepäin
+kohottaen kätensä aivan kuin torjuakseen iskun.
+
+"Oletko ollut Vine Streetillä — mitä?" kysyi Martin kuiskaten.
+
+"Minä — minun oli mentävä", änkytti Dora kalmankalpeana.
+
+"Menit kielittelemään. Rahoistako?" Dora katsoi häneen aivankuin
+lumottuna.
+
+"Olitko pitämässä minua silmällä?"
+
+Martin nyökkäsi.
+
+"Olin toisella puolella katua. Näin sinun menevän sisään — ja arvasin.
+Olen odottanut sinun tekevän tämän, vaikka en koskaan uneksinutkaan,
+että sen tekisit. Voit säästää poliisilta koko joukon turhaa työtä
+menemällä takaisin ja ilmoittamalla, ettei siellä ole mitään rahoja.
+Sinulla on jo viikon ajan ollut halu saattaa minut käpälälautaan!"
+
+"Martin!" uikutti Dora.
+
+"Sinä ajattelit, että kun minä olisin poissa tieltä", jatkoi Martin
+säälimättömästi, "niin asiat sujuisivat sinulta helposti, mikäli
+Marshalt on kysymyksessä, mutta sinä erehdyt, tyttöseni. Aion
+selvittää välit Lacyn kanssa tänä iltana! Mene takaisin ja kerro se
+poliisi-ystävillesi."
+
+"Minne sinä menet?"
+
+Dora tarrautui kiinni Martiniin, mutta tämä työnsi hänet syrjään
+ja lähti harppailemaan pitkin katua jättäen puolihullun naisen
+hoipertelemaan lähimpään puhelinkojuun ja sieltä turhaan soittamaan
+Lacy Marshaltin numeroon.
+
+
+
+
+XXVIII.
+
+Kuoleman talo.
+
+
+Viisi minuuttia sen jälkeen, kuin Shannon oli eronnut Audreysta,
+pysähtyi hänen autonsa Marshaltin talon eteen. Tonger avasi hänelle
+oven. Tavallisesti kamaripalvelija oli olevinaan puettu jonkinlaiseen
+livreepukuun — hännystakkiin ja raitaisiin liiveihin — mutta nyt
+hänellä oli yllään tweed-puku ja paksu päällystakki, niin että näytti
+siltä, kuin hän olisi juuri palannut matkalta.
+
+"Marshalt on ulkona", sanoi hän töykeästi.
+
+"Te näytätte jokseenkin sairaalta: mikä teitä vaivaa?" kysyi Dick.
+
+Hän astui pyytämättä halliin ja sulki oven jälkeensä. Tonger näytti
+huvitetulta.
+
+"Tepä sen sanoitte! Oletteko koskaan ollut lentokoneessa?"
+
+Dick nauroi.
+
+"Vai siellä te olette ollut, kas vain! No niin, tunnen myötätuntoa
+teitä kohtaan, jos olette huono merimies — se on uusi mutta ikävä
+kokemus. Asiani koskee oikeastaan enemmän teitä kuin Marshaltia.
+Muistatteko naisen, joka tuli tänne viikko sitten — naisen, jonka
+heititte ulos?"
+
+Tonger nyökkäsi.
+
+"Tulkaa salonkiin, kapteeni", sanoi hän äkkiä ja avasi oven vääntäen
+sähkövalon palamaan. "Olen vasta juuri tullut takaisin. Te melkein
+seurasitte minua sisään. Mitä sitten siitä naisesta?"
+
+"Tänään iltapäivällä", sanoi Dick, "tavattiin eräs nainen kuolleena
+puistossa. Minulla on syytä uskoa, että oli se sama henkilö, joka
+metelöitsi täällä."
+
+Tonger tuijotti häneen suu auki.
+
+"En luulisi sitä", sanoi hän. "Sanoitteko puistossa? On voinut olla,
+tietysti. Mutta minä en tiedä mitään hänestä, missä hän on tai mitään
+muuta."
+
+"Sanoitte hänen olleen mrs Se-ja-se Fourteen Streamsista."
+
+"Hän sanoi sen nimekseen; minä en tuntenut häntä. Tahtoisitteko, että
+kävisin häntä katsomassa?"
+
+Dick ajatteli asiaa. Mies kärsi ilmeisesti matkansa vaikutuksista, ja
+olisi kohtuutonta panna hänet uudelleen koetteelle samana iltana.
+
+"Huomenna riittää", sanoi hän.
+
+Hän ei halunnut pitkittää keskustelua, koska tahtoi ehdottomasti
+täyttää Audreyn kanssa tekemänsä sopimuksen, ja Tonger saattoi hänet
+ovelle.
+
+"Laivat ovat pahoja", sanoi hän, "ja pienet veneet ovat pahempia, mutta
+lentokoneet ovat suoranainen helvetti, kapteeni! Seuraavalla kerralla
+kun Lacy lähettää minut Pariisiin, menen laivassa — koko matkan, jos
+voin! Kuinka hän kuoli, se nainen?" kysyi hän odottamatta.
+
+"Luulemme, että kysymyksessä on itsemurha myrkyttäytymällä. Hänen
+vieressään oli hopeinen pullo."
+
+Hän seisoi portailla, ja hänen puhuessaan ovi sulkeutui hiljaa.
+Ilmeisesti mr Tonger oli ainoastaan osoittanut kohteliasta
+mielenkiintoa puistossa tehtyyn löytöön ja oli enemmän huolissaan omien
+sisällisten vaivojensa takia.
+
+"Käyttäytymisesi, ystäväiseni, vaatii korjausta", sanoi Dick astuessaan
+alas portaita, puoleksi loukkautuneena, puoleksi huvitettuna...
+
+Hänen tultuaan katukäytävälle kulki eräs nainen hänen ohitsensa. Hän
+oli nähnyt naisen tulevan sen pienen valokehän lävitse, jonka eräs
+katulampuista muodosti ympärilleen, ja kun nainen nyt tuli hänen
+kohdalleen, niin jokin seikka tämän käyntitavassa veti puoleensa hänen
+huomionsa. Nainen oli puettu mustiin; leveäreunainen hattu kätki hänen
+kasvonsa. Mutta Dick tunsi hänet ja hetken mielijohteesta toimien
+mainitsi hänen nimensä.
+
+"Mrs Elton."
+
+Nainen pysähtyi aivankuin ammuttuna ja kääntyi puoleksi häneen päin..
+
+"Kuka se on?" kysyi hän vapisevalla äänellä. "Oh — tekö?" Sitten
+innokkaasti: "Oletteko nähnyt Marshaltia?"
+
+"En ole."
+
+"Minä olen koettanut päästä hänen luokseen, mutta hänen on täytynyt
+muuttaa toinen lukko takaoveen. Oi, jumalani! Kapteeni Shannon, mitä
+tulee tapahtumaan?"
+
+"Mitä sitten voisi tapahtua?" kysyi Dick pelästyen hänen äänessään
+ilmenevää levottomuutta.
+
+"Eihän Martin ole siellä, vai onko? Kuinka hullu, voi, kuinka hullu
+olenkaan ollut!"
+
+"Ei, siellä ei ole ketään, ei edes Marshaltiakaan."
+
+Dora seisoi miettien käsi suun edessä, kalpeat kasvot riutuneen
+näköisinä. Sitten hän odottamatta siirtyi toiseen äänilajiin.
+
+"Minä vihaan sitä tyttöä, minä vihaan häntä!" sanoi hän sähisten, ja
+hänen äänensä värisi kiihkosta. "Ei olisi koskaan voinut uneksiakaan,
+että hän oli sitä lajia. Se halpamainen, pieni tekopyhimys! Tiedän,
+että he tapaavat toisiaan! En välitä siitä, mitä Martin tekee, en
+välitä siitä, mitä hän tietää; mutta jos Lacy pettää minua — hän on
+vaihtanut lukon — se todistaa..." Hänen äänensä kuoli nyyhkytykseen.
+
+"Mistä ihmeestä te puhutte?" kysyi Dick hämmästyneenä.
+
+Nainen oli säälittävän hysteerisessä tilassa. Dick voi nähdä hänen
+vapisevan toivottoman raivonsa voimasta.
+
+"Puhun Audreysta ja Lacysta", sanoi Dora itkien.
+
+Ja sitten hän sanaakaan lisäämättä kääntyi ja kiiruhti takaisin samaa
+tietä kuin oli tullutkin, jättäen Dickin tuijottamaan ihmeissään hänen
+jälkeensä.
+
+Kun Dick saapui aukion päähän, oli Audrey jo odottamassa häntä.
+
+"Kenen kanssa te puhuitte?" kysyi Audrey heidän kulkiessaan n::oa 551
+kohden.
+
+"En kenenkään — en ainakaan kenenkään teidän tuntemanne kanssa", sanoi
+Dick.
+
+Audrey tahtoi erota Dickistä talon lähellä.
+
+"Olkaa kiltti, älkää tulko kauemmaksi", pyysi hän.
+
+"Tulen sisään teidän kanssanne", sanoi Dick, "tai muuten te ette mene
+sisään — en todellakaan aio sallia teidän mennä sinne yksin".
+
+Audrey katsoi häneen ajattelevaisena.
+
+"Ehkäpä se on parasta, vaikka minusta tuntuu, ettei minun pitäisi
+suostua siihen. Hän voi olla kauhistuttava mies, mutta minä olen
+hänelle jonkinlaisessa kiitollisuudenvelassa."
+
+"Onko teillä rahat mukananne?"
+
+"Kaikki, mitä on jäljellä", sanoi Audrey hymyillen. "Olen ollut
+hyvin saita. Maksoin täysihoidostani viikoksi etukäteen hotellissa.
+Luultavasti käsitätte, että minun on saatava toinen toimi maanantaina,
+ja voi käydä niin, että mr Malpas lähettää hakemaan poliisia, jollen
+voi tehdä tiliä menettämistäni rahoista."
+
+"Antakaa hänen lähettää hakemaan minua", sanoi Dick.
+
+He olivat nyt saapuneet n:on 551 ovelle, ja hiukan epäröityään Audrey
+koputti. Ei kuulunut mitään vastausta, minkä vuoksi hän koputti
+uudelleen. Sitten kova ääni puhui ovipilarista.
+
+"Kuka siellä?"
+
+"Miss Bedford."
+
+"Oletteko yksin?"
+
+Audrey epäröi Dickin nyökätessä kiihkeästi.
+
+"Kyllä", sanoi Audrey.
+
+Hän oli tuskin ehtinyt sanoa sen, kun ovi aukeni hitaasti, ja hän
+pujahti sisään salapoliisin seuraamana. Himmeä valo paloi eteishallissa.
+
+"Odottakaa täällä", kuiskasi tyttö, kun ovi sulkeutui heidän takanaan.
+
+Dick noudatti kehoitusta mitään sanomatta, vaikka hänellä ei ollut
+mitään aikomusta odottaa niin kaukana. Audrey oli tuskin ehtinyt
+ensimmäisen porrasjakson päähän, kun Dick oli hänen jäljessään
+kumipohjaisten kenkiensä aiheuttamatta mitään ääntä. Audrey näki
+hänet kohotettuaan kätensä koputtaakseen ovea ja pysähdytti hänet
+rypistämällä otsaansa. Hän koputti kahdesti, ja hänen kätensä oli jo
+kohotettu kolmatta kertaa, kun sisällä olevasta huoneesta kuului kaksi
+laukausta nopeasti toinen toisensa jälkeen.
+
+Samalla hetkellä Shannon oli hänen vieressään ja työnsi hänet selkänsä
+taakse. Dickin heittäydyttyä koko painollaan ovea vastaan se aukeni
+äkkiä. Dick huomasi joutuneensa hyvin valaistuun etuhuoneeseen, ja
+hänen edessään oli pimeän huoneen avonainen ovi. Huoneesta ei näkynyt
+valon vilahdustakaan.
+
+"Onko siellä ketään?" huusi Dick terävällä äänellä ja kuuli hiipivää
+liikettä.
+
+"Mitä se on?" kysyi tytön pelästynyt ääni.
+
+"En tiedä."
+
+Huone teki jonkinlaisen peloittavan vaikutuksen. Dick tunsi hiustensa
+niskassa kohoavan pystyyn ja karmivaa tunnetta päänahkassaan.
+
+"Kuka siellä on?" kysyi hän uudelleen.
+
+Ja sitten, aivan odottamatta, syttyi kaksi valoa palamaan; pöytälamppu
+ja vahvasti varjostettu valo pienen pöydän ja hänen ulottuvissaan
+olevan tuolin yläpuolella. Vähään aikaan hän ei huomannut mitään
+epätavallista, mutta sitten hän näki aivan keskellä huonetta miehen
+makaavan matolla suullaan.
+
+Hän syöksyi eteenpäin. Rinnan korkeudella oleva metallilanka tarttui
+häneen kiinni, toinen alhaalla oleva lanka oli heittää hänet kumoon;
+mutta hänen taskulamppunsa paljasti kolmannen langan, jonka hän
+potkaisi poikki. Seuraavalla hetkellä hän oli polvistunut miehen
+viereen ja kääntänyt hänet selälleen.
+
+Se oli Lacy Marshalt, ja hänen valkoisen paitansa rinta oli sydämen
+yläpuolelta mustunut aivan läheltä laukaistun pistolin savusta. Hänen
+hajallaan olevat kätensä olivat tuskasta puristuneet nyrkkiin, puoliksi
+sulkeutuneet silmät tuijottivat lasimaisina pimeään kattoon, ja nyt
+alkoi esiintihkuva veri punata paidan rinnassa olevaa savutahraa.
+
+"Kuollut!" huohotti Dick.
+
+"Mitä se on, mitä se on?" kysyi tytön säikähtynyt ääni.
+
+"Seisokaa paikallanne", komensi Dick. "Älkää poistuko huoneesta."
+
+Hän ei uskaltanut päästää Audreyta näkyvistään tässä salaperäisyyden
+ja kuoleman talossa. Astuttuaan varovaisesti kirjoituspöydän luo hän
+löysi, niinkuin oli odottanutkin, vanhan miehen käden ulottuvilta
+pienen katkaisijataulun, josta käsin ovien avaaminen ja sulkeminen
+tapahtui. Hän käänsi katkaisijat takaisin toisen toisensa jälkeen ja
+palasi sitten tytön luo.
+
+"Luulen, että ovet ovat nyt auki", sanoi hän ja pistettyään kätensä
+Audreyn kainaloon kiiruhti hänen kanssaan alas portaita.
+
+"Mitä on tapahtunut?" kysyi Audrey uudelleen. "Kuka oli se — se mies?"
+
+"Kerron teille myöhemmin."
+
+Ulko-ovi oli selko selällään, ja he juoksivat ulos kadulle.
+Vuokra-auton himmeät valot olivat näkyvissä aukiolla, ja Dickin kimeä
+vihellys toi auton jalkakäytävän viereen.
+
+"Menkää takaisin hotelliinne", sanoi Dick, "ja olkaa siellä siksi,
+kunnes tulen teidän luoksenne".
+
+"Te ette saa mennä enää siihen taloon", sanoi Audrey pelokkaasti. Hän
+tarttui Dickin käsivarteen. "Minä pyydän, olkaa kiltti, älkää menkö!
+Teille tapahtuu jotakin — tiedän sen varmasti."
+
+Dick irroitti lempeästi hänen kätensä.
+
+"Siellä ei ole mitään pelättävää", sanoi hän. "Saan vähässä ajassa
+näyttämölle koko joukon poliiseja, ja..."
+
+_Pam!_
+
+Hän katsahti taakseen hyvissä ajoin nähdäkseen ulko-oven sulkeutuvan.
+
+"Talossa on vielä joku!" kuiskasi Audrey. "Älkää jumalan tähden menkö
+sinne! Kapteeni Shannon — Dick! Älkää menkö sisään!"
+
+Dick juoksi ylös portaille ja heittäytyi koko painollaan ovea vastaan,
+mutta se ei hievahtanutkaan.
+
+"Näyttää melkein siltä, kuin minut olisi suljettu pois pelistä", sanoi
+hän. "Menkää nyt, olkaa hyvä!"
+
+Hän tuskin odotti auton liikkeellelähtöä, ennenkuin oli takomassa
+ovea. Hän ei odottanut mitään vastausta. Sitten hän äkkiä tunsi kylmät
+väreet selässään kuullessaan aivan korvansa juuressa mielettömän
+naurunräjähdyksen.
+
+"Hän on käsissäni, hän on käsissäni, hän on käsissäni!" huusi ääni, ja
+sitten oli kaikki hiljaista.
+
+"Avatkaa ovi!" huusi Dick käheästi. "Avatkaa ovi! Tahdon puhua
+kanssanne."
+
+Ei mitään vastausta.
+
+Dickin kovan kolkutuksen kutsumana tuli nyt eräs poliisikonstaapeli
+Baker Streetin pimeydestä, ja häneen oli liittynyt toinen mies, jonka
+Dick tunsi heti Willittiksi, yksityisetsiväksi.
+
+"Onko jokin vinossa, kapteeni Shannon?" kysyi viimeksimainittu.
+
+"Mitä te teette täällä?" kysyi Dick.
+
+"Olen vartioimassa taloa. Olen saanut tehtävän mr Marshaltilta."
+
+Se oli hämmästyttävä uutinen.
+
+"Onko Marshalt pyytänyt teitä vartioimaan täällä?" kysyi Dick nopeasti
+ja, kun Willitt oli vastannut myöntävästi: "Onko teillä joku vahtimassa
+myöskin talon takapuolella?"
+
+"Kyllä, kapteeni Shannon, ja vielä kolmas mies Marshaltin talon
+katolla."
+
+Dick teki päätöksensä.
+
+"Menkää ystävänne luo talon taakse. Onko teillä minkäänlaista asetta?"
+
+Mies näytti joutuvan hämilleen.
+
+"Se merkitsee, että teillä on revolveri ilman aseenkantolupaa! No,
+jätetään se kysymys. Menkää talon taakse älkääkä unohtako, että olette,
+tekemisissä murhaajan kanssa, asestetun murhaajan, joka ei tule
+tuumimaan kahdesti ampuessaan teidät, niinkuin hän ampui Marshaltin."
+
+"Marshaltin?" huohotti toinen. "Onko hänet ammuttu?"
+
+"Hän on kuollut", nyökkäsi Dick.
+
+Hän lähetti konstaapelin hakemaan lisävoimia ja välttämättömän
+poliisiambulanssin ja tarkasti pikaisesti talon julkisivustan. Leveä,
+piikkiaidan ympäröimä väli erotti katukäytävästä kaksi ikkunaa, jotka,
+niinkuin hän tiesi, olivat varustetut luukuilla. Niihin olisi voinut
+päästä käsiksi lankun avulla, mutta jos huoneeseen olisi päästy sitä
+tietä, olisi edessä ollut hallin ovi (hän muisti oven), jota olisi
+ollut yhtä vaikea saada auki kuin ulko-oveakin. Hän oli jo aikaisemmin
+ajatellut tätä sisäänpääsymahdollisuutta ja hylännyt sen. Jättäen
+paikalle poliisikonstaapelin, joka sillä välin oli palannut, hän meni
+talon takapuolella vartioivien kahden miehen luo.
+
+Portman Squaren takana olevalla kapealla takakadulla ei ollut nähtävänä
+mitään muuta kuin korkea muuri, jossa oli lukittu ovi. Ovea oli
+ilmeisesti käytetty, sillä sen alla ei ollut mitään rikkoja ja roskia,
+joita niin helposti keräytyy sellaisen oven alle, jota ei käytetä.
+
+Willittin mies auttoi häntä kiipeämään muurin harjalle. Taskulamppunsa
+avulla hän näki kapean pihan ja toisen oven, jonka hän arvasi olevan
+yhtä lujasti suljetun kuin kaikkien muidenkin. Hän palasi Portman
+Squarelle samaan aikaan, kuin poliisiauto, joka oli täynnä etsiviä ja
+virkapukuisia poliiseja, tuli aukiolle. Ensimmäisenä hyppäsi autosta
+kersantti Steel. Eräällä miehistä oli mukanaan iso palokirves, mutta
+ensimmäinen isku oveen sai Dickin käsittämään, ettei sillä tapaa
+päästäisi kovinkaan pitkälle.
+
+"Ovi on peitetty teräksellä; meidän on räjähdytettävä se auki", sanoi
+hän.
+
+Räjähdyttäminen osoittautui kuitenkin tavattoman vaikeaksi tehtäväksi.
+Avaimenreikä oli tavattoman pieni, ja näytti siltä, että räjähdysaineen
+paneminen lukkoon olisi yhtä vaikea kuin vaarallinenkin tehtävä.
+
+Ja silloin, kun Dick parhaillaan neuvotteli päivystävän
+poliisitarkastajan kanssa, tapahtui ihme. Kuului lukon napsahdus, ja
+ovi avautui hitaasti.
+
+"Pankaa kiila oven väliin", käski Dick ja kiiti ylös portaita kuoleman
+huoneeseen.
+
+Valot paloivat yhä; hän seisoi oviaukossa hämmästyksen lamauttamana.
+Lacy Marshaltin ruumis oli kadonnut!
+
+
+
+
+XXIX.
+
+Malpasin jumala.
+
+
+"Tarkastakaa kaikki huoneet", käski Dick. "Mies on yhä vielä talossa.
+Hän on ollut täällä." Hän osoitti kirjoituspöytää. Papereissa, jotka
+olivat pöydällä epäjärjestyksessä, oli veriläiskiä.
+
+Dick ryhtyi tutkimaan seiniä löytääkseen jonkin toisen uloskäytävän.
+
+"Jumalan tähden!" huudahti hän äkkiä hämmästyneenä.
+
+Huoneen päässä lähellä kirjoituspöytää oli alkoovi, jonka samettiverhot
+estivät näkymästä. Vedettyään verhot sivulle Shannon ja hänen
+seuralaisensa tuijottivat hämmästyneinä silmiensä eteen aukenevaa näkyä.
+
+Alkoovissa oli iso pronssinen epäjumalankuva, joka istui kyykyllään
+leveällä jalustalla. Kuvan takana oli seinällä tavattoman iso kultainen
+aurinko, jonka loimuaviin liekkeihin oli upotettu tuhansittain pieniä
+rubiineja, jotka sähkövalossa hohtivat kuin palavan tulen liekit.
+
+Ilettävän epäjumalan sivulla oli kaksi kissan näköistä eläintä,
+jotka olivat valetut pronssista niinkuin epäjumalakin. Niiden silmät
+säkenöivät vihreinä taskulamppujen valossa.
+
+"Smaragdeja, ja oikeita smaragdeja", sanoi Dick. "Näytämme tulleen Ali
+Baban luolaan. Jumala on minulle tuntematon. Se on jotakin Plutuksen ja
+Medusan väliltä — katsokaahan käärmeitä sen tukassa!"
+
+Epäjumala oli tavattoman ruma. Sen pää oli luonnottoman näköinen.
+Ammollaan olevat leuat terävine norsunluuhampaineen näyttivät liikkuvan
+niitä katsoessa.
+
+"Se vanha herrasmies näyttää liittäneen paholaisen palveluksen kaikkiin
+muihin hyviin puoliinsa", sanoi Dick osoittaen kahta pientä, savusta
+mustunutta tuliastiaa, jotka olivat epäjumalan molemmin puolin.
+
+"Se on verta!"
+
+Huomion tekijä oli Steel. Tummalla jalustalla näkyi hänen
+taskulamppunsa valossa jotakin kosteata, ja kosketettuaan sitä
+sormellaan hän näki sen olevan punaista.
+
+"Koettakaa, liikkuuko tuo kuva mihinkään päin."
+
+Kolme miestä painoi hartiansa patsasta vastaan, mutta se oli
+liikkumaton. Dick kääntyi alaistensa puoleen.
+
+"Mihin he ovat panneet Marshaltin ruumiin?" kysyi hän. "Se on jossakin
+täällä talossa. Tarkastakaa te ylemmät huoneet, Steel; minä otan
+osalleni alakerroksen ja kellarit."
+
+Steel haisteli ilmaa.
+
+"Ettekö huomaa mitään erikoista hajua täällä huoneessa, päällikkö?
+Tuntuu aivan siltä, kuin täällä olisi ollut savuava takkavalkea."
+
+Dick oli huomannut saman ilmiön.
+
+"Huomasin sen jo sisään tullessani", aloitti hän, kun eräs
+virkapukuisista miehistä keskeytti hänet.
+
+"Jotakin palaa matolla", sanoi tämä, ja taskulampun valossa näkyi
+matosta nousevan sininen savukiehkura.
+
+Dick veti käsineen käteensä ja nosti ylös savuavan esineen. Se oli
+kuuma hiili, nyt musta ja eloton, mutta tuli kyti matossa.
+
+"Kuinka se on tullut tänne?" kysyi hän.
+
+Steel ei kyennyt antamaan mitään selitystä.
+
+Verhojen kätkössä oli muitakin mielenkiintoisia seikkoja. Erään
+takaa, huoneen nurkasta, hän löysi pienen oven. Ilmeisesti tämä ovi
+ei ollut sähkölaitteiden yhteydessä, ja palokirves pantiin toimimaan
+suurella voimalla, jolloin oven huomattiin johtavan kapeille
+kiviportaille. Portaat veivät alakerrokseen ja sieltä erään oven
+kautta aukionpuoliseen huoneeseen, joka oli luukuilla varustettujen
+ikkunain takana. Salonki oli aikoinaan ollut hyvin hieno huone; se oli
+vielä kalustettu, vaikka kaikki esineet olivat niin tomun peittämiä
+ja koin syömiä, että koko huone teki äärimmäisen surkean vaikutuksen.
+Kaikkiin nurkkiin oli kasattu täydellinen sekasotku mitä mahdottomimpia
+tavaroita. Nahkakimppuja, pinoittain zulujen aseita ja omituinen
+kokoelma afrikkalaisia epäjumalia, toinen toistaan inhoittavampia.
+Nahkat olivat koin syömiä, keihäänkärjet ruosteesta punaisia.
+
+"Lacy Marshaltin ruumis on talossa", sanoi Dick palattuaan yläpuolella
+olevaan huoneeseen; "ja hänen murhaajansa on täällä. Oletteko
+huomanneet mitään yhteyttä näiden kahden talon välillä?"
+
+"Emme minkäänlaista", sanoi Steel. "Seinät ovat paksut ja lujat. Olen
+tarkastanut ne kaikissa kerroksissa."
+
+Palattuaan siihen huoneeseen, jossa ruumis oli tavattu, Dick näki
+poliisitarkastajan istuvan Malpasin kirjoituspöydän ääressä.
+
+"Mitä ajattelette tästä, sir?"
+
+Hän ojensi Dickille paperin. Se oli puoli arkkia kirjepaperia, ja
+luettuaan sen Dick Shannon tunsi verensä jähmettyvän. Paperissa oli
+Audreyn hotellin osoite, ja käsiala oli epäilemättä Audreyn. Dick luki:
+
+ "Tahdotteko tulla tapaamaan minua tänä iltana kello kahdeksan. Mr M.
+ päästää teidät sisään, jos kolkutatte ovea."
+
+Allekirjoitukseksi oli merkitty "A".
+
+Audrey! Vain hetkeksi Dick joutui pois tasapainostaan, mutta sitten
+asia selvisi hänelle heti. Tämä oli yksi niistä kirjeistä, jotka vanha
+mies oli pyytänyt Audreyn kirjoittamaan puhtaaksi. Se oli se syötti,
+joka oli houkutellut miljoonamiehen kuolemaan.
+
+Hän veti Steelin syrjään ja näytti hänelle kirjeen.
+
+"Voin selittää tämän", sanoi hän, "se on yksi niistä kirjeistä, joita
+miss Bedford kirjoitti puhtaaksi sen vanhan miehen ohjeiden mukaan." Ja
+sitten hän sanoi: "Menen ilmoittamaan uutisen Tongerille."
+
+Hän oli kokonaan unohtanut Tongerin ja sen vaikutuksen, minkä uutinen
+tekisi viereisessä talossa.
+
+Pieni väkijoukko oli kokoontunut ulko-oven eteen, kun hän tuli ulos,
+sillä uutinen murhenäytelmästä oli levinnyt sellaisissa tapauksissa
+tavallisella nopeudella. Marshaltin talon eteishallista näkyi valoa,
+ja hän soitti ovikelloa, Tonger tulisi järkytetyksi. Hän oli kasvanut
+yhdessä vainajan kanssa, taistellut hänen mukanaan ja tuntenut samoja
+tunteita kuin hänkin. Vaikka hän olikin lurjus, oli kamaripalvelijan
+tiedossa joitakin hyviäkin puolia entisestä isännästään.
+
+Hänen soittoonsa ei tullut mitään vastausta, minkä vuoksi hän soitti
+uudelleen. Silloin hän kuuli Steelin kutsuvan häntä ja kääntyi takaisin
+mennäkseen apulaistaan vastaan.
+
+Hän oli juuri ehtinyt laskeutua alas katukäytävälle ja kääntyä puoleksi
+Steeliin päin, kun Marshaltin talosta kuului laukaus, jota seurasi
+nopeasti kaksi muuta.
+
+Samassa hetkessä hän oli jälleen ovella. Jostakin kellarikerroksesta
+kuului huutoja, ja keittiön ovi lensi auki.
+
+"Murha!" kuului naisen ääni huutavan.
+
+Samalla Dick juoksi jo ylös portaita. Joku pyörtymäisillään oleva
+nainen syöksyi häntä vastaan, mutta hän sysäsi tämän syrjään, kiiti
+halki keittiön ja juoksi ylös portaita, joiden arveli johtavan halliin.
+Siellä hän tapasi kolme hysteeristä palvelustyttöä ja naisen, joka
+luultavasti oli keittäjätär ja joka osoittautui olevan kylmäverisin ja
+järkevin koko joukossa, vaikka hän ei voinutkaan antaa muita tietoja,
+kuin että oli kuullut laukaukset ja mr Tongerin äänen.
+
+"Täältä, sir!" Yksi tytöistä osoitti vapisevin sormin ylöspäin. "Mr
+Marshaltin lukuhuoneesta!"
+
+Shannon juoksi ylös harpaten kaksi porrasta kerrallaan ja näki ylös
+tultuaan, että lukuhuoneen ovi oli selkosen selällään. Poikittain
+kynnyksellä oli Tongerin ruumis, ja hän oli kuollut.
+
+Tonger! Työntäen kätensä miehen alle hän nosti hänet kevyesti ylös ja
+asetti sohvalle. Häntäkin oli ammuttu aivan läheltä — ei ollut mitään
+syytä kutsua lääkäriä. Kuolema oli tullut silmänräpäyksessä.
+
+Dick astui ovelle ja kutsui erään palvelijattarista.
+
+"Hakekaa heti tänne poliisikonstaapeli!"
+
+Tällä kertaa ei tuntematon murhaaja pääsisi häivyttämään pois tekonsa
+todistusta.
+
+Hän odotti, kunnes ruumis oli viety pois, ennenkuin suoritti
+summittaisen tarkastuksen lukuhuoneessa. Kaksi tyhjää patruunaa oli
+merkkinä siitä, että murha oli tehty automaattisella pistolilla. Mutta
+kuinka oli murhaaja päässyt pakoon? Hänen mieleensä johtui ajatus, ja
+hän lähti etsimään jotakin palvelijattarista.
+
+"Kun minä tulin ylös keittiöstä, oli ulko-ovi auki — kuka avasi sen?"
+
+Kukaan ei tietänyt siitä mitään. Ovi oli ollut auki, kun he syöksyivät
+ulos kellarikerroksesta. Talon pintapuolinen tutkiminen ei tuottanut
+mitään tuloksia, mutta yksi seikka kävi täysin selväksi: Malpasilla oli
+liittolainen, ja jos joku oli päässyt pakoon, niin se oli tämä toinen.
+Hän oli varma siitä, että Malpas oli jäänyt taloonsa Marshaltin murhan
+jälkeen.
+
+Dick palasi n:oon 551 jatkaakseen tutkimuksiaan siellä. Kaikki huoneet
+oli jo tarkastettu lukuunottamatta erästä ylimmässä kerroksessa olevaa,
+joka uhmasi kaikkia poliisin sisäänpääsyponnistuksia.
+
+"Ovi on saatava auki", sanoi Dick päättävästi. "Teidän on haettava
+sorkkarauta! En lähde tästä talosta, ennenkuin jokainen huone on
+tarkastettu."
+
+Hän oli yksin mustaverhoisessa huoneessa, jossa Marshalt oli ammuttu,
+pohtien ruumiin katoamisen arvoitusta, kun hän huomasi jonkun liikkuvan
+takanaan. Hän kääntyi ympäri ja näki miehen seisovan ovella. Ensiksi
+Dick Shannon huomasi ainoastaan hänen silmälasiensa välkkeen. Se oli
+"Brown", Lontoon rampa ihailija, jonka hän oli tavannut sinä iltana
+Portman Squarella ja joka oli osoittanut niin suurta mielenkiintoa
+timantteihin. Epäluulo ampautui heti Shannonin aivoihin.
+
+"Kuinka te olette päässyt tänne?" kysyi hän lyhyesti.
+
+"Oven kautta", kuului sävyisä vastaus. "Se oli selkosen selällään, ja
+kun olin röyhkeämpi kuin muut ulkona olevista, niin tulin sisään."
+
+"Eikö siellä ole poliisia ovella?"
+
+"Jos siellä oli poliisi, niin en ainakaan minä nähnyt häntä", sanoi
+toinen luontevasti. "Pelkään olevani täällä liikaa, kapteeni Shannon."
+
+"Pelkään sitä samaa", sanoi Dick, "mutta ette saa mennä, ennenkuin olen
+saanut selville, kuinka pääsitte sisään".
+
+Vanhahko mies näytti hymyilleen hampaansa.
+
+"Älkää sanoko, että minua epäillään", sanoi hän ivallisesti. "Se olisi
+liian ikävää! Olla epäiltynä vanhan ystäväni Lacy Marshaltin murhasta!"
+
+Dick ei pitänyt hänen ovelasta hymystään, eikä hänen mielestään
+illan murhenäytelmässä ollut mitään huvittavaa. Senvuoksi hän
+seuratessaan miestä alas portaita oli hyvin ajatuksissaan. Ovella oleva
+poliisikonstaapeli ei ollut nähnyt miehen tulevan sisään. Hän vannoi
+joka tapauksessa, ettei kukaan ollut päässyt hänen ohitseen hänen
+ollessaan ovella.
+
+"Mitä tämä merkitsee!" kysyi Dick katsoen kutsumattomaan vieraaseen.
+
+"Se merkitsee, että konstaapeli on väärässä", sanoi toinen kylmästi.
+"Ehkäpä hän muistaa menneensä jalkakäytävälle ajaakseen väkijoukon
+hiukan kauemmaksi."
+
+Konstaapeli myönsi tehneensä niin.
+
+"Teidän olisi pitänyt nähdä se hallista tai portailta", sanoi Shannon
+epävarmana.
+
+"Seurasin kaikkea ulkoapäin, mutta minusta on täysin selvää, että jos
+joku on kyllin järjetön tullakseen sellaiseen paikkaan, jossa on tehty
+murha, hän saa syyttää ainoastaan itseään, jos joutuu epäillyksi."
+
+"Missä asutte?"
+
+"Yhä edelleen Ritz-Carltonissa. Jään tänne, jos tahdotte, mutta
+vakuutan teille, että häpeällisin rikos, josta minua voidaan syyttää,
+on tässä tapauksessa hillitön uteliaisuus."
+
+Dick oli jo tarkistanut miehen ilmoituksen, että hän oli tämän hienon
+hotellin vieraana, ja tungettelija sai kehoituksen mennä tiehensä ja
+pitää huolta vain omista asioistaan.
+
+"En pidä siitä ensinkään", sanoi Shannon apulaiselleen, kun he
+palasivat Malpasin huoneeseen. "Hän oli voinut tulla sisään, niinkuin
+hän sanoi; toiselta puolen on hyvin todennäköistä, että hän oli talossa
+jo silloin, kun murha tapahtui. Kuinka kauan ne avaavat sitä ovea?
+Täytyy mennä katsomaan."
+
+Hän seurasi Steeliä ylimpään kerrokseen, missä kaksi konstaapelia
+seisoi tukevan oven edessä, jossa ei ollut avainta eikä ovenripaa.
+
+"Kuinka se on pantu kiinni?" kysyi Dick tutkien tarkkaan ovea.
+
+"Sisäpuolelta, sir", sanoi toinen poliiseista. "Joku on nyt siellä."
+
+"Oletteko varma siitä?" kysyi Dick nopeasti.
+
+"Kyllä, sir", sanoi toinen poliisi. "Minäkin kuulin sen. Jonkinlaisen
+kumahduksen ja aivankuin pöydän vetämisestä lattian poikki syntynyttä
+ääntä."
+
+Hän kohotti varoittaen sormen huulilleen ja taivutti päätään. Dick
+kuunteli myöskin. Ensin hän ei voinut kuulla mitään, mutta sitten hänen
+korviinsa kuului mitä heikointa narinaa, aivankuin ruosteisen saranan
+kääntymisestä syntynyttä.
+
+"Olemme koettaneet saada sen auki kirveellä", sanoi Steel osoittaen
+puuhun iskettyjä syviä rakoja, "mutta tässä ei ollut mitään
+ponnistuspaikkaa. Tässä tulevatkin jo miehet sorkkarautoineen."
+
+"Kuuletteko?" kysyi toinen poliiseista äkkiä.
+
+Hän olisi ollut kuuro, jollei olisi kuullut. Huoneesta tuli kaatuvan
+tuolin ääni, ja sitä seurasi vähän ajan kuluttua kumea jymähdys,
+aivankuin jokin olisi pudonnut.
+
+"Ovi auki, nopeasti!" sanoi Shannon.
+
+Tarttuen yhteen sorkkaraudoista hän työnsi sen ohuen kärjen oven ja
+pihtipielen väliin ja väänsi voimiensa takaa. Ovi antoi hitaasti
+myöten. Toinen sorkkarauta tuli avuksi, ja silloin ovi aukeni terävästi
+pamahtaen.
+
+Ullakkohuone, johon he syöksyivät, oli tyhjä, lukuunottamatta tuolia,
+joka oli kumollaan lattialla, ja pöytää. Hypättyään pöydälle Dick
+koetti työntää auki päänsä yläpuolella olevan kattoikkunan, mutta se
+oli lujasti kiinni. Samalla hän suuntasi taskulamppunsa valonsäteet
+ylöspäin. Ikkunan likaisen lasin läpi hän näki ääriviivat kasvoista,
+jotka tuijottivat alas häneen. Vain hetkinen, ja sitten ne katosivat.
+
+Pitkä, terävä leuka, korkea, ulospullistunut otsa, hirveän iso nenä...
+
+
+
+
+XXX.
+
+Savukekotelo.
+
+
+"Sorkkarauta, pian!" kiljaisi hän ja kävi raskaiden ikkunankehyksien
+kimppuun.
+
+Muutamissa minuuteissa ikkuna oli auki, ja hän oli kiivennyt
+tasaiselle, peltipeitteiselle katolle. Hän kiersi varovaisesti lähellä
+olevan savutorven ympäri. "Kädet ylös!" kajahti silloin äkkiä käskevä
+ääni, ja taskulamppunsa valossa hän näki päällystakkiin puetun
+miehen muistaen samassa, että Willitt oli kertonut hänelle vartijan
+asettamisesta katolle.
+
+"Oletteko Willittin miehiä?" kysyi hän.
+
+"Kyllä, sir."
+
+"Minä olen kapteeni Shannon päämajasta. Oletteko nähnyt kenenkään
+kulkevan tästä ohi?"
+
+"En, sir."
+
+"Oletteko varma siitä?" kysyi Dick epäillen.
+
+"Aivan varma, sir. Kuulin joitakin askelten ääniä, ennenkuin kuulin
+kattoikkunan avautuvan — luultavasti se oli kattoikkuna — mutta ne
+äänet tulivat toisesta päästä kattoa."
+
+Dick kiiruhti takaisin aukon toiselle puolelle lähtien päinvastaiseen
+suuntaan, kunnes hänet pysähdytti viereisen talon seinä, joka oli
+kerrosta korkeampi kuin n: o 551. Hän valaisi taskulampullaan ylöspäin
+ja näki, että oli mahdotonta, että kukaan olisi voinut kiivetä ylös
+tätä paljasta seinää myöten.
+
+Mutta sitten hän näki muutakin. Katon reunan yli riippui solmuilla
+varustettu köysi, jonka pää oli kiinnitetty savutorven ympärille. Hän
+silmäili alas pimeyteen.
+
+"Jos se mies meni tätä tietä, niin hän meni varmasti hyvää vauhtia",
+sanoi hän ja palasi puhuttelemaan vahdissa olevaa miestä.
+
+Tämä sanoi, ettei ollut kuullut mitään muuta kuin mahdollisesti
+kattoikkunan avaamisesta syntyvän äänen, ja vakuutti, ettei katolta
+ollut kuulunut murtamismelua, ennenkuin Dickin sorkkarauta teki
+tehtävänsä.
+
+"Oletteko amerikkalainen?" kysyi Dick äkkiä.
+
+"Kyllä, sir, olen amerikkalainen", sanoi mies. "Olen ollut tällaisessa
+työssä jo siellä toisella puolella."
+
+Katolla täytyi olla jokin toinen kätkeytymispaikka, mutta vaikka Dick
+käytti kokonaisen neljännestunnin etsimiseen, koputtelipa paksua
+savutorveakin, ei hän löytänyt mitään, minkä vuoksi hän laskeutui
+takaisin pieneen ullakkohuoneeseen jättäen Steelin jatkamaan
+tarkastusta.
+
+Steelin tarkastus oli verkkaista mutta perinpohjaista. Taskulamppunsa
+avulla hän tarkasti kauttaaltaan koko katon. Hänen ensimmäinen
+löytönsä oli pieni kuparisylinteri, ilmeisesti automaattisen pistolin
+patruuna ja aivan äskettäin ammuttu. Toinen ja tärkeämpi löytö ei
+ilmestynyt, ennenkuin hän oli jo melkein luopunut etsimisestä. Se
+oli räystäskourussa, ja sen kultaisen nurkan kimmellys ilmaisi sen
+olinpaikan. Hän onki sen esiin räystäskouruun pysähtyneestä vedestä ja
+vei sen alas ullakkokerrokseen.
+
+Se oli pieni, kultainen kotelo ja sisälsi kolme märkää savuketta.
+Yhdessä nurkassa oli nimimerkki. Hän pyyhki kotelon kuivaksi ja vei sen
+päällikölleen. Dick Shannon näki nimimerkin.
+
+"Luulen, että olemme nyt perillä siitä miehestä", sanoi hän vakavasti.
+
+
+
+
+XXXI.
+
+Martin Elton tulee kotiin.
+
+
+Dora Elton kuuli miehensä pistävän avaimen lukkoon ja karkaisi itsensä
+ottamaan vastaan tulossa olevan järkytyksen. Hän värisi, vaikka oli
+vielä puettu nahkakappaansa ja huoneen lämpömäärä oli keskinkertaista
+korkeampi. Hänen hermojännityksensä saattoi kaikki äänet kuulumaan
+tavallista tarkemmin, ja hän kuuli Martinin pistävän kävelykeppinsä
+hallin nurkkaan, kuuli hänen askeltensa kahinan matolla ja odotti.
+Kerran hän oli lukenut miehestä (tai oliko se tyttö?), joka oli tehnyt
+kaiken erään hypnotisoijan tahdon mukaan totellen tätä sokeasti. Ja
+sitten, eräänä päivänä, uhri tunsi ilahduttavaa vapauden ja helpotuksen
+tunnetta ja tiesi siitä, että hänen käskijänsä oli kuollut.
+
+Ja Lacy Marshalt oli kuollut. Vaikka Dora ei olisi seisonutkaan
+väkijoukon ulommaisessa reunassa ja kuullut väkijoukkoon levinnyttä
+uutista, olisi hän tietänyt sen häntä vallinneen eräänlaisen riivauksen
+äkillisestä poistumisesta. Ja hänestä tuntui nyt kuin murhaajasta
+kuolemantuomionsa täytäntöönpanoaamuna.
+
+Ovenripa kääntyi, ja Martin Elton astui sisään. Hänet nähtyään Dora
+painoi kätensä suutaan vastaan tukahduttaakseen huudahduksen. Martinin
+kasvot ja kädet olivat likaiset, hänen pukunsa repeytynyt ja tomun
+peittämä; toisesta housunlahkeesta riippui kangassuikale paljastaen
+loukkautuneen polven. Hänen kasvonsa näyttivät vanhentuneilta, ja hänen
+verettömät huulensa nytkähtelivät suonenvedontapaisesti.
+
+Hetkisen hän seisoi ovessa katsoen Doraan. Hänen katseessaan ei ollut
+vihaa eikä moitetta.
+
+"Halloo!" sanoi hän, sulki oven ja tuli lähemmäksi. "Poliisi tuli siis
+sittenkin?"
+
+"Poliisiko?"
+
+"Sinähän lähetit poliisin tänne etsimään rahoja. Tapasin Gavonin: hän
+näytti taipuvaiselta toimittamaan kotietsinnän. Et kai ole unohtanut
+sitä, vai mitä?"
+
+Dora oli todellakin unohtanut. Niin paljon oli tapahtunut siitä lähtien.
+
+"Käännytin heidät takaisin. Gavon uskoo minun saaneen hysteerisen
+kohtauksen."
+
+Martin lämmitti likaisia käsiään tulen edessä.
+
+"Niin minäkin luulen."
+
+Katsahdettuaan mahdottomassa kunnossa olevaan pukuunsa hän hymyili.
+
+"Otan kylvyn, vaihdan pukua ja vapautan itseni näistä vaatteista —
+kiipeäminen olikin koko lailla työlästä työtä."
+
+Äkkiä Dora tuli hänen luokseen ja pisti kätensä hänen takkinsa taskuun.
+Martin ei vastustellut millään tavalla, ja kun käsi tuli takaisin
+mukanaan isokokoinen brovninki, näytti sen näkeminen paremminkin
+huvittavan kuin kiusaavan häntä.
+
+Kädet vavisten ja nähden epäselvästi kyynelten läpi Dora tarkasteli
+sitä. Perä oli tyhjä, makasiini, jonka olisi pitänyt se täyttää, oli
+poissa. Haisteltuaan aseen piippua hän veti kasvonsa tuskan irveeseen.
+Aseella oli ammuttu, ja aivan äsken, sillä se haisi vielä ruudilta.
+
+"Niin, ole hyvä, vaihda vaatteita", sanoi Dora. "Näkikö sinua kukaan?"
+kysyi hän sitten.
+
+Martin veti huulensa yhteen miettiväisenä.
+
+"En tiedä — minut on voitu nähdä. Mitä sinä aiot tehdä?"
+
+"Sinun olisi paras vaihtaa pukua; jos tarvitset jotakin, voit kutsua
+minua."
+
+Kun Martin oli poistunut huoneesta, tarkasteli Dora jälleen pistolia.
+Siinä ei ollut mitään, joka olisi erottanut sen tuhansista muista
+taskuaseista, paitsi piippuun leimattu numero, mutta siitä ei
+poliisille olisi mitään apua. Bunny oli ostanut sen Belgiasta, missä
+ostoista ei pidetä niin huolellista luetteloa. Dora pisti aseen
+käsilaukkuunsa, meni Martinin huoneen ovelle ja koputti.
+
+"Menen ulos neljännestunniksi", sanoi hän. "Hyvä on", kuului
+vaimennettu vastaus. Dora tunsi erään pengerkadun Regent Canalin,
+varrella ja ajoi sinne vuokra-autolla. Maksettuaan ja lähetettyään
+pois auton hän meni keskelle siltaa ja pudotti pistolin kanavaan
+kuullen selvästi, kun se puhkaisi ohuen jään. Sitten hän jatkoi
+matkaansa kanavan toiselle rannalle, jossa pian tapasi toisen auton.
+Martin istui aamunutussaan salongissa takkavalkean edessä maistellen
+höyryävää kahvia, kun Dora tuli sisään. Martin arvasi, missä hän oli
+ollut. "Pelkään saaneeni sinut käyttäytymään jokseenkin järjettömästi
+— niiden rahojen takia", sanoi Martin katsoen Doraa kahvikupin reunan
+yli. "Ajattelin asiaa lähemmin. Kun Stanford tuli, panin hänet viemään
+tavaran takaisin. Gavon tuli meidän ollessamme ulkona — Lucy kertoi
+siitä minulle. Etkö tietänyt sitä?"
+
+"Hän kertoi minullekin jotakin", sanoi Dora välinpitämättömästi.
+"Kuulin, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota. Mitä olet tehnyt
+vaatteillesi?"
+
+"Ne ovat uunissa", sanoi Martin lyhyesti.
+
+Hän oli äskettäin laitattanut taloon keskuslämmityslaitteet, ja niihin
+kuului siis uuni.
+
+"Menen vuoteeseen", sanoi Dora tullen Martinin luo saadakseen suudelman.
+
+Martin kuuli hänen huoneensa oven sulkeutuvan ja katseli ajatuksissaan
+naarmuisia käsiään.
+
+"Naiset ovat omituisia", sanoi hän.
+
+Hän ei mennyt vuoteeseen. Hänen pukunsa oli levällään hänen huoneessaan
+valmiina pikaista pukeutumista varten, joka seuraisi odotettavissa
+olevaa noutamista. Koko yön hän istui tulen ääressä, ajatellen,
+kummastellen — mutta katumatta mitään. Aamun harmaa valo löysi
+hänet samasta paikasta, leuka rintaa vastaan nukkumassa sammuneen
+takkavalkean ääressä.
+
+Kello seitsemän uninen palvelijatar herätti hänet.
+
+"Alhaalla on eräs herrasmies, joka tahtoo tavata teitä, sir — kapteeni
+Shannon."
+
+Martin nousi väristen seisomaan.
+
+"Pyytäkää hänet sisään", sanoi hän, ja Dick Shannon tuli melkein heti
+huoneeseen.
+
+"Huomenta, Elton. Onko tämä teidän?"
+
+Hänellä oli kädessään ohut, kultainen savukekotelo. Martin katsoi sitä.
+
+"Kyllä, se on minun", hän sanoi.
+
+Dick Shannon pisti kotelon taskuunsa.
+
+"Tahdotteko selittää, mistä johtuu, että se löydettiin eilenillalla
+läheltä sitä paikkaa, missä Lacy Marshalt murhattiin?" kysyi hän.
+
+"Todellako?" sanoi Elton hyvin kohteliaasti. "Mihin aikaan murha
+tehtiin?"
+
+"Kello kahdeksan."
+
+Martin nyökkäsi.
+
+"Kello kahdeksan" — hän puhui harkiten sanojaan — "minä olin Vine
+Streetin poliisiasemalla selittämässä tarkastaja Gavonille, että minun
+vaimolleni sattuu toisinaan mielipuolisuuden kohtauksia. Muuten en
+siihen saakka, kunnes te juuri minulle kerroitte, tietänyt, että Lacy
+Marshalt on kuollut."
+
+Dick tuijotti häneen.
+
+"Olitteko Vine Streetin poliisiasemalla? Se seikka voidaan helposti
+todeta."
+
+"Olisin luullut, että se olisi todettu jo ennen tänne tuloanne", sanoi
+Martin vakavasti.
+
+Molemmat miehet kääntyivät katsomaan ovelle, kun se aukeni, ja Dora
+astui sisään. Kuopallaan olevat silmät ja kalpeat kasvot puhuivat
+unettomasta yöstä. Hän siirsi silmänsä Shannonista mieheensä.
+
+"Mitä on tapahtunut?" kysyi hän matalalla äänellä.
+
+"Shannon kertoi juuri minulle, että Lacy Marshalt on kuollut", sanoi
+Martin levollisesti. "Se oli minulle uutinen. Tiesitkö sinä?"
+
+Dora nyökkäsi.
+
+"Kyllä, minä tiesin. Miksi kapteeni Shannon on tullut tänne?"
+
+Martin hymyili.
+
+"Luulen melkein, että hän epäilee minua."
+
+"Sinua!" Dora katsahti Shannoniin. "Mieheni ei poistunut kotoa eilen
+illalla..."
+
+Martinin matala nauru ilmaisi pelkkää huvia.
+
+"Rakkaani, teet kapteeni Shannonin epäluuloiseksi. Tietysti minä
+poistuin kotoa. Olen juuri kertonut hänelle, että menin Vine Streetille
+ja olin siinä julkisessa laitoksessa samaan aikaan, kuin murha tehtiin.
+Jollakin salaperäisellä tavalla minun savukekoteloni on keinotellut
+itsensä Malpasin talon katolle."
+
+"En sanonut, että se oli siellä", keskeytti Dick terävästi, ja
+hetkiseksi Martin Elton joutui sanattomaksi.
+
+"Sen on täytynyt olla kaukovaikutusta — olen ajatusten lukija. Se oli
+jollakin katolla, joka tapauksessa..."
+
+"En sanonut sitäkään", sanoi Dick Shannon rauhallisesti.
+
+"Sitten minun on täytynyt nähdä siitä unta."
+
+"Kuulkaahan, Elton, kehoitan teitä olemaan minulle niin avomielinen,
+kuin teidän oma turvallisuutenne sallii", sanoi Dick. "En voi
+kuvitella, että väittäisitte olleenne Vine Streetillä kello kahdeksan,
+jollei siihen olisi mitään tärkeätä syytä. Kuinka tämä savukekotelo
+joutui n:on 551 katolle Portman Squaren varrella?"
+
+"Minä — minä jätin sen sinne." Se oli Dora. "Lainasin sen, kapteeni
+Shannon, muutamia päiviä sitten — olin, nähkääs, Lacy Marshaltin ystävä
+ja olin — olin toisinaan hänen vieraanaan."
+
+Dick pudisti päätään.
+
+"Se ei löytynyt Lacy Marshaltin talosta. Se oli Malpasin talon katolla."
+
+Hänen tutkivat silmänsä etsivät Eltonin silmiä.
+
+"Minä pudotin sen sinne", sanoi Bunny Elton tyynesti, "aikaisemmin
+illalla. Tarkoituksenani oli tunkeutua Marshaltin taloon ja selvittää
+muuan pieni lasku hänen kanssaan. Mutta Marshaltin talon katolle ei ole
+mitään tikapuita, kun taas viereisen talon katolle pääsi jokseenkin
+helposti. Vaikeus alkoi vasta silloin, kun koetin löytää tien Lacyn
+linnaan. Se oli paljon vaikeampaa eilen illalla, koska huomasin, että
+katolle oli sijoitettu muuan mies — salapoliisi, luulen minä."
+
+"Kuinka pääsitte jälleen alas?" kysyi Dick.
+
+"Se kävi aivan yllättävällä tavalla. Joku oli suorastaan kohtalon
+sallimuksesta pitänyt huolen köydestä, joka oli sidottu kiinni
+savutorveen ja varustettu solmuilla jokaisen jalan päässä — sitä pitkin
+oli suorastaan yhtä helppo päästä alas kuin tikapuita käyttämällä."
+
+Shannon mietti hetkisen.
+
+"Pukeutukaa", sanoi hän sitten. "Menemme Vine Streetille tarkistamaan
+teidän kertomuksenne."
+
+Hän oli aivan varma siitä, että Martinin koko kertomus oli perätön,
+mutta heidän ehdittyään poliisiasemalle hän sai kokea ensimmäisen
+yllätyksen sinä päivänä. Martinin kertomus ei ainoastaan osoittautunut
+oikeaksi, vaan pöytäkirjassa, johon kaikki käynnit oli merkitty
+aikajärjestyksessä, oli merkintä: "M. Elton kävi perätöntä syytöstä
+koskevassa asiassa", ja sen kohdalla: "Kello kahdeksan." Se oli aivan
+hämmentävää.
+
+"Ehkä te nyt", sanoi Martin nauttien Dickin tappiosta, "tahdotte kysyä
+yötarkastajalta, kuinka minä olin puettu".
+
+"Ette näyttänyt olevan pukeutunut ensinkään", sanoi poliisi virkailija.
+"Itse asiassa minä luulin teidän tulleen naamiaisista. Hän oli
+repaleissa tänne tullessaan. Olitteko ollut jossakin töykeässä talossa,
+Elton?"
+
+Martin hymyili rauhallisesti.
+
+"Töykeän talon _päällä_ olisi täsmällisempää", sanoi hän ja kysyi
+Dickiltä: "Oletteko tyydytetty?"
+
+Alibi oli kiistämätön. Dick katsoi hämmennyksissään poliisiaseman
+kelloa.
+
+"Käykö tuo kello oikein?"
+
+"Kyllä se nyt käy", sanoi tarkastaja.
+
+"Mitä tarkoitatte?" kysyi Dick nopeasti.
+
+"Kello seisahtui eilen illalla; luulen sen aiheutuneen pakkasesta,
+sillä sitä ei tarvinnut vetää, kun panimme sen jälleen käymään. Totta
+puhuen se seisahtui jokseenkin samaan aikaan, kuin te olitte täällä,
+Elton. Teidän lähdettyänne konstaapeli kiinnitti minun huomioni siihen."
+
+"Ikävä asia", mutisi Bunny.
+
+Hän seurasi Dick Shannonin mukana takaisin, eivätkä he puhuneet
+sanaakaan, ennenkuin kääntyivät Curzon Streetille.
+
+"Se järjetön kello pelastaa todennäköisesti teidän kaulanne, ystävä
+hyvä", sanoi Shannon. "Minulla on valtakirja kotitarkastuksen
+suorittamista varten teidän luonanne, ja aion nyt panna sen toimeen."
+
+"Jos löydätte jotakin, josta teille on pienintäkin hyötyä", vastasi
+Martin, "niin olen oleva ensimmäisenä teitä onnittelemassa".
+
+
+
+
+XXXII.
+
+Kirje.
+
+
+Kaikista sanomalehdistä antoi _Globe Herald_ täsmällisimmän selonteon
+edellisen illan tapahtumista:
+
+ "Kymmenen minuutin kuluessa eilen illalla ammuttiin kuoliaaksi
+ senaattori Lacy Marshalt Etelä-Afrikasta, samalla kuin hänen ruumiinsa
+ vietiin pois, ja hänen uskottu kamaripalvelijansa murhattiin,
+ murhaajan ollessa ilmeisesti sama henkilö. Ensinmainittu näistä
+ murhenäytelmistä tapahtui A. Malpasin, yksinäisen ja tunnetun
+ miljoonamiehen, talossa Portman Squaren varrella. Malpas, tavoiltaan
+ omituinen mies, on kadonnut, ja poliisi etsii häntä.
+
+ "_Globe Herald’in_ kokoamat tiedot rikoksesta muistuttavat
+ enemmän lukua jostakin Edgar Allan Poen teoksesta kuin selostusta
+ tapahtumasta, joka sattui Lontoon hienossa kaupunginosassa eilen
+ illalla. Viisi minuuttia vailla kahdeksan etsivän poliisin komissaari
+ Shannon saattoi miss Audrey Bedfordia, Malpasin sihteeriä, Portman
+ Squaren n:oon 551. Miss Bedford oli luvannut klo 8 tavata kadonneen
+ miehen, ja mr Shannon, joka oli tehnyt useita tuloksettomia yrityksiä
+ päästäkseen Malpasin puheille, arveli nyt saaneensa tilaisuuden päästä
+ tähän niin huolellisesti vartioituun taloon. Nyt tiedetään, että
+ huoneiston ovet ja ikkunat olivat varustetut sellaisilla laitteilla,
+ että ne aukenivat ja sulkeutuivat sähkövirran avulla, ja että Malpas
+ voi kovaäänisten puhelimien välityksellä keskustella kaikkien taloon
+ pyrkivien kanssa näiden näkemättä häntä. Täsmälleen kello kahdeksan
+ ovi aukeni, ja miss Bedford ja komissaari astuivat sisään taloon.
+ Varmaa on, että Malpas oli tähän aikaan saapuvilla, sillä tulijat
+ kuulivat ja tunsivat hänen äänensä. Miss Bedford oli parhaillaan
+ koputtamassa vanhan miehen yksityishuoneiston ovea, kun sisältä kuului
+ kaksi laukausta. Saatuaan oven auki mr Shannon näki Lacy Marshaltin
+ kuolleen ruumiin makaavan Malpasin lukuhuoneen lattialla..."
+
+Sitten seurasi jokseenkin luotettava kertomus kaikesta, mitä myöhemmin
+oli saatu selville.
+
+ "Poliisi on saanut ratkaistavakseen melkein käsittämättömän
+ arvoituksen, tai oikeastaan sarjan arvoituksia, jotka tässä lyhyesti
+ mainittakoon.
+
+ "1) Kuinka tuli Marshalt erakon huolellisesti vartioituun taloon, joka
+ erakko, niinkuin tiedetään, vihasi häntä ja jota Marshalt pelkäsi niin
+ kovin, että oli palkannut yksityisetsiviä suojelemaan häntä vanhan
+ miehen juonitteluilta? Selvää on, että kuolleella miehellä on täytynyt
+ olla jokin hyvin voimakas vaikutin, joka sai hänet tulemaan tähän
+ salaperäiseen taloon.
+
+ "2) Millä tavalla Lacy Marshaltin ruumis vietiin murhan jälkeen pois
+ n:osta 551?
+
+ "3) Kuka murhasi Tongerin, kamaripalvelijan, ja mistä syystä? Poliisin
+ teoria on, että murhaaja on mies, jota tämän kauhean verityön uhrit
+ ovat kumpikin loukanneet yhtä suuresti.
+
+ "4) Missä on Malpas, ja onko hänkin joutunut hämäräperäisten
+ rikollisten käsiin?"
+
+Dick luki selostuksen ja antoi hiljaisessa mielessään tunnustuksen
+reportterin kirjoittaman kuvauksen paikkansapitävyydelle. Selostuksesta
+oli kuitenkin jäänyt pois eräitä kohtia, ja siitä hän oli kiitollinen.
+
+Kello kymmenen hän kuulusteli Marshaltin keittäjätärtä, lyhyttä ja
+paksua keski-ikäistä naista, johon edellisen illan tapahtumat eivät
+olleet tehneet niin järkyttävää vaikutusta kuin Marshaltin muuhun
+henkilökuntaan.
+
+"Mihin aikaan mr Marshalt meni ulos?" oli hänen ensimmäinen
+kysymyksensä, ja keittäjätär kykeni antamaan hänelle täsmällisen tiedon.
+
+"Puoli kahdeksan, sir. Kuulin ulko-oven paukahtavan, ja Milly, joka
+on ensimmäinen sisäkkö, meni ylös keittiöön luullen, että se oli mr
+Tonger, joka oli tullut takaisin. Arvaten sitten, että ovessakulkijan
+oli täytynyt olla isäntä, hän meni lukuhuoneeseen ja huomasi, että mr
+Marshalt oli mennyt."
+
+"Oliko täällä sattunut minkäänlaisia selkkauksia?"
+
+"Tarkoitatteko mr Tongerin ja mr Marshaltin välillä?" Keittäjätär
+pudisti päätään. "Ei, sir. Vaikka he melkein aina riitelivät keskenään,
+mr Tonger ei ollut niinkuin tavallinen palvelija; hän tunsi mr
+Marshaltin niin hyvin, että palvelustytöt toisinaan kuulivat hänen
+sinuttelevan häntä. He olivat erittäin hyviä ystäviä."
+
+"Söikö Tonger ateriansa keittiössä?"
+
+"Ei, sir, ne vietiin aina ylös hänen huoneeseensa. Hänellä oli oma
+huoneisto yläkerroksessa, erillään palvelijain asunnoista. Me nukuimme
+talon takaosassa; hänen huoneensa olivat aukion puolella."
+
+Dick silmäsi muistikirjaansa aikaisemmin merkitsemiään kysymyksiä.
+
+"Oliko Tonger kohtuullinen? Tarkoitan, joiko hän ollenkaan?"
+
+Keittäjätär epäröi.
+
+"Viime aikoina hän käytti koko paljon väkijuomia", sanoi hän.
+"Aikaisemmin minä tavallisesti lähetin hänen lounaansa ja päivällisensä
+mukana ylös vettä tai sitruunamehua, mutta parina viime viikkona hän
+otti huoneeseensa huomattavia määriä väkijuomia, vaikka minä en koskaan
+nähnyt niiden tekevän häneen sen pahempaa vaikutusta."
+
+Nainen kertoi Dickille hiukan enemmän, kuin mitä tämä tiesi tai oli
+epäillyt. Hänen täytyi saada tavata Audrey ja nähdä, voisiko tämä
+täyttää jonkin avonaiseksi jääneen kohdan.
+
+Audrey oli syömässä myöhästynyttä aamiaistaan hotellin ruokasalissa,
+jossa sillä hetkellä oli vain vähän muuta yleisöä, kun Dick tuli
+näyttämölle.
+
+"Odotin kello kahteen viime yönä ja sitten, kun te ette tullut, menin
+nukkumaan."
+
+"Järkevä tyttö", sanoi Dick. "Lupasin tulla tapaamaan teitä, mutta
+minulla oli tuskin hetkeäkään vapaata aikaa. Oletteko lukenut kaiken
+siitä?" sanoi hän luoden silmänsä lehteen, joka oli kokoontaitettuna
+Audreyn lautasen vieressä.
+
+"Kyllä", sanoi Audrey rauhallisesti. "Ne näyttävät tehneen koko joukon
+huomioita, joihin muun muassa kuuluu sekin seikka, että minä olin
+teidän mukananne."
+
+"Minä kerroin sen heille", sanoi Dick. "Ei ollut saavutettavissa mitään
+salaamalla teidän läsnäolonne. Muistatteko tämän?"
+
+Hän asetti Audreyn eteen paperiarkin. Se oli kirje, joka oli löytynyt
+Malpasin huoneesta.
+
+"Tämä on minun käsialaani", sanoi Audrey heti. "Luulen sen olevan yhden
+niistä kirjeistä, jotka kirjoitin puhtaaksi mr Malpasille."
+
+"Ettekö muista, mikä niistä? Voitteko palauttaa mieleenne sen
+sanamuodon?"
+
+Audrey pudisti päätään.
+
+"Ne olivat kaikki minulle merkityksettömiä, ja minä kirjoitin ne
+puhtaaksi koneellisesti." Hän rypisti kulmiaan ajatellen. "Ei — se ei
+ollut mikään tavallisuudesta poikkeava kirje. Useimmat niistä olivat
+hiukan arvoituksellisia. Mistä olette saanut tämän?"
+
+Dick ei tahtonut järkyttää häntä, joten hän jatkoi keskustelua
+vastaamatta kysymykseen.
+
+"Onko Malpasilla jokin toinen talo? Oliko jossakin kirjeessä jotakin
+viittausta mahdolliseen kätköpaikkaan?"
+
+"Ei mitään", sanoi Audrey ja kysyi sitten äkkiä: "Mitä minun on tehtävä
+niille rahoille, jotka hän antoi minulle?"
+
+"Teidän on parasta pitää ne, kunnes hänen perillisensä ilmestyy", sanoi
+Dick välinpitämättömästi.
+
+"Mutta eihän hän ole kuollut, vai mitä?" kysyi Audrey säikähtyneenä.
+
+"Hän tulee olemaan kuollut seitsemän viikon kuluttua siitä päivästä,
+jolloin saan käsiini sen vanhan paholaisen", vastasi Dick.
+
+Hän kysyi Audreylta vielä kerran, millaiseksi tämä muisti sen vanhan
+miehen ulkonäön, ja kirjoitti muistiin siitä saamansa kuvauksen. Se oli
+sama mies, jonka kasvot hän oli nähnyt kattoikkunan läpi!
+
+"Hän on jossakin Lontoossa, luultavasti talossa Portman Squaren
+varrella. Se talo on täynnä mahdollisia kätköpaikkoja."
+
+Siellä oli ainakin kaksi sellaista kätköpaikkaa, joita hän ei tietänyt.
+Jos hän olisi löytänyt toisen niistä, niin Portman Squaren arvoitus ei
+olisi ollut enää mikään arvoitus.
+
+
+
+
+XXXIII.
+
+Ulkopiirissä.
+
+
+Kun Dick oli mennyt, palasi Audrey huoneeseensa ja heittäytyi
+vuoteelleen — hän oli vielä hyvin väsynyt ja uninen — ja palautti
+surunvoittoisesti hymyillen mieleensä vanhan mrs Graffittin varoitukset
+Lontooseen nähden. Mitähän se vanha rouva ajattelisi hänestä? ihmetteli
+hän. Sillä hän oli varma siitä, ettei kertomus hänen rikollisurastaan
+ollut menettänyt mitään sitä toistettaessa. Mahdollisesti talo
+siellä maalla oli jo tullut kuuluisaksi ovelan ja taitavan, todella
+romanttisen lainrikkojan entisenä kotina. Mahdollisesti sen seinälle
+asetetaan taulu, ajatteli hän puolinukuksissa: "Tässä asui useita
+vuosia kuuluisa Audrey Bedford..."
+
+Hän heräsi säpsähtäen horroksistaan. Huoneen ovi oli raollaan: hän
+oli varma siitä, että oli sen sulkenut — yhtä varma kuin siitä, että
+sen oli työntänyt auki joku ulkoapäin. Hypähtäen ylös vuoteeltaan hän
+meni ulos käytävään. Siellä ei näkynyt ketään; hänen oli siis täytynyt
+erehtyä.
+
+Sitten hän näki lattialla jalkojensa juuressa kirjeen, ja ensi silmäys
+osoitteeseen melkein salpasi hänen hengityksensä. Se oli Malpasilta!
+
+Hän repäisi kuoren auki vapisevin sormin. Sisällä oleva paperi oli
+töherretty täyteen isoja kirjaimia, kolme sanaa rivillä:
+
+ "Lacy ja hänen kätyrinsä ovat kuolleet. Te menette samaa tietä, jos
+ petätte minun luottamukseni. Tulkaa tapaamaan minua tänä iltana
+ kello yhdeksän St. Dunstan'sin portille Ulkopiiriin. Jos kerrotte
+ Shannonille, niin sitä pahempi hänelle ja teille."
+
+Hän luki kirjeen uudelleen, ja käsi, jossa kirje oli, vapisi. St.
+Dunstan's, sokeiden sotilaiden koti, oli Ulkopiirin yksinäisimmässä
+osassa. Pitikö hänen ilmoittaa Dickille? Hänen ensimmäinen ajatuksensa
+oli olla välittämättä varoituksesta, seuraava koski Dickin
+turvallisuutta.
+
+Pantuaan kirjeen käsilaukkuunsa hän meni ulos etsimään siivoojatarta.
+Tämä oivallinen nuori nainen ei ollut nähnyt mitään miestä, nuorta tai
+vanhaa, hotellikerroksen käytävässä, lukuunottamatta, luonnollisesti,
+sellaisia henkilöitä, jotka olivat hyvin tunnettuja.
+
+Audrey oli nyt niin tottunut arvoituksellisiin asioihin, että tämä
+uusi säikähdys, joka oli hänet vallannut, tuntui hänestä suorastaan
+kuuluvan säännölliseen elämään. Kuka oli tämä arvoituksellinen mies,
+tämä harmaa varjo, joka sai itsensä näkymättömäksi tullen ja mennen
+mielensä mukaan? Mikäli hotelli oli kysymyksessä, oli hänen työnsä
+helppoa. Hotellissa oli kaksi sisäänkäytävää, jotka kumpikin johtivat
+eri kadulle (porraskäytävä ja hissi oli rakennuksen molemmissa päissä),
+joten oli jokseenkin helppo asia pujahtaa ylös ja alas huomatuksi
+tulematta.
+
+Hän luki jälleen kirjeen ja piti siitä entistä vähemmän. Yhtä asiaa
+hän ei saanut tehdä, nimittäin jättää siinä olevaa kehoitusta
+huomioonottamatta. Hänen täytyi joko mennä määrättyyn paikkaan, tai
+kertoa asiasta Dickille ja antautua siitä seuraavaan vaaraan. Monista
+syistä hän ei voinut osoittaa luottamustaan Dickille tällä hetkellä
+— Dick ajoi näet parhaillaan takaa Malpasia, ja vaikka Audrey olisi
+voinut viedä hänet suoraan etsityn miehen luo, hän olisi yhtä helposti
+voinut viedä hänet suoraan surman suuhun.
+
+Koko päivän hänen huolestunut mielensä kamppaili tämän kysymyksen
+kanssa, jonka lisäksi tuli vielä uusi ikävyys. Siitä hetkestä, jolloin
+hän poistui hotellista iltapäivällä, palaamiseensa saakka hänellä oli
+sellainen tunne, että häntä pidettiin silmällä. Joku seurasi hänen
+jälkiään vartioiden hänen jokaista liikettään. Hän tapasi itsensä
+katselemasta pelokkaasti ympärilleen kavahtaen taaksepäin epäillessään
+äkkiä tuijottavansa täysin viattomien ja pahaatarkoittamattomien
+ihmisten kasvoihin.
+
+Hänelle oli luonteenomaista, ettei se murhenäytelmä, jonka todistajana
+hän oli ollut, pidättänyt häntä mielikävelyltään, vaikka hänen oli
+koottava koko rohkeutensa voidakseen kulkea pitkin sitä käytävää,
+jonka varrella hän oli nähnyt tuntemattoman itsemurhaajan tämän
+kuolinhetkellä.
+
+Penkki ei näkynyt käytävän alkupäähän; se oli asetettu käytävän
+polvekkeen kohdalle ja tuli näkyviin vähitellen... Hän pysähtyi
+paikalleen sydän kiivaasti pamppaillen nähdessään penkistä ensimmäisen
+vilahduksen. Hän näki sinisen hameenhelman... ja kaksi pientä jalkaa,
+liikkumattomina.
+
+"Olet hullu, Audrey Bedford", sanoi hän.
+
+Hänen omien sanojensa ääni pani hänet jälleen jatkamaan kulkuaan
+nähdäkseen kadotuksen paikalla istumassa erään lapsenhoitajan
+punaposkinen pienokainen sylissään.
+
+Lapsenhoitaja nosti ylös silmänsä katsellakseen uteliaasti hyvin
+sievää tyttöä, joka nauroi ääneen kulkiessaan ohitse. Loukkautuneena
+lapsenhoitaja etsi peilin käsilaukustaan nähdäkseen, mille tyttö oli
+nauranut.
+
+Paluumatkallaan hotelliin Audrey pysähtyi ostaakseen erään
+kanalanhoitajien harrastuksille omistetun viikkolehden - omituinen
+päähänpisto häneltä, mutta samalla viisas, sillä sen sivujen tutusta
+siansaksasta, sen ilmoitusten kohtuuttomista lupauksista hän löysi
+jälleen tasapainonsa.
+
+Hän toivoi, että Dick tulisi käymään sinä iltapäivänä, mutta tällä oli
+liian paljon tehtävää, ja tavallaan Audrey oli siitä iloinenkin, koska
+hän ei olisi voinut tavata Dickiä kertomatta tälle tekeillä olevasta
+asiasta. Dick ei tullut päivällisenkään aikana, ja Audrey vetäytyi
+huoneeseensa pohtimaan suunnitelmiaan.
+
+Ensiksi hän jättäisi kaikki rahansa säilytettäväksi hotellin
+kassaholviin; ja toiseksi hän valitsisi vahvimmalta näyttävän
+autonkuljettajan, jonka voisi löytää, eikä tulisi poistumaan autosta.
+Se näytti hyvin järkevältä ja tyydyttävältä suunnitelmalta. Jos
+hän vain olisi voinut lainata jonkinlaisen aseen, olisivat hänen
+viimeisetkin pelonsyynsä poistuneet; mutta sen rauhallisen ja
+vaarattoman yleisön keskuudessa, joka oli tavattavissa hotellin
+seurustelusalissa, ei näkynyt ketään, jonka olisi voinut luulla
+kantavan murha-asetta mukanaan.
+
+"Ja minä voisin mahdollisesti ampua itseäni!" ajatteli hän.
+
+Suunnitelmanmukaisen autonkuljettajan löytäminen ei ollut niinkään
+helppoa. Jonkinlainen hiipivä halvautuminen näytti vallanneen koko
+ammattikunnan, ja seisoessaan hotellin ulko-oven edustalla hän näki
+viidenkymmenen vanhuudenheikon herrasmiehen matelevan ohi, ennenkuin
+sallimuksen lähettämä jättiläinen vihdoinkin tuli näkyviin ja sai
+innokkaan kehoituksen pysähtyä.
+
+"Minä olen menossa tapaamaan erästä miestä Ulkopiiriin", sanoi Audrey
+hätäisesti. "En — en tahdo jäädä yksin hänen kanssaan. Ymmärrättekö?"
+
+Hän ei ymmärtänyt. Useimmat niistä nuorista naisista, jotka hän oli
+vienyt Ulkopiiriin tapaamaan miehiä, olivat tahtoneet aivan päinvastoin.
+
+Audrey antoi hänelle ohjeet ja vaipui auton istuimelle huokaisten
+helpotuksesta tietäessään, että epämieluisa seikkailu oli menossa kohti
+täyttymystään.
+
+Ilta oli luminen ja myrskyinen, ja Ulkopiirin kadut olivat mustan ja
+valkoisen kirjavia tuulessa heiluvien puiden kieltäytyessä pitämästä
+putoavia märkiä lumihiutaleita oksillaan. Ulkopiiri voitti itsensä
+synkeydessä — viisi minuuttia kestäneen ajon aikana Audrey ei nähnyt
+yhtään ihmissielua sen jalkakäytävillä. Auto jatkoi matkaansa
+rajattoman pitkän aikaa, ennenkuin se seisahtui jalkakäytävän viereen.
+
+"Tässä on St. Dunstan's, miss", sanoi autonkuljettaja astuen alas
+paikaltaan ja avaten auton oven. "Täällä ei ole ketään."
+
+"Odotan heidän tulevan", sanoi Audrey.
+
+Hän oli tuskin sanonut nämä sanat, ennenkuin pitkä auto tuli
+äänettömästi näkyviin ja pysähtyi noin kymmenen metrin päähän
+ensiksitulleesta. Audrey näki kumaraisen miehen astuvan vaivalloisesti
+katukäytävälle ja odotti hengittäen hiukan tavallista nopeammassa
+tahdissa.
+
+"Audrey!"
+
+Siitä äänestä ei voinut erehtyä. Audrey astui epäröiden muutamia
+askelia ja katsahti taakseen autonkuljettajaan.
+
+"Tahdotteko tulla tänne?" kysyi hän koettaen esiintyä lujana.
+
+Kumarainen mies käveli hitaasti häneen päin, kunnes hän näki valkoisen
+kaulahuivin yläpuolella ison nenän ja pitkän leuan, jotka hän oli niin
+selvästi kuvannut Dickille aamupäivällä.
+
+"Tulkaa tänne", sanoi mies kärsimättömästi. "Lähettäkää autonne pois."
+
+"Se odottaa täällä", sanoi Audrey äänekkäästi. "En voi viipyä kauan.
+Tiedättehän, että poliisi etsii teitä?"
+
+"Lähettäkää pois auto", sähisi mies jälleen sanoen samassa: "Teillä on
+joku siellä autossa! Kirous ja kuolema! Kirjoitinhan teille..."
+
+Audrey näki teräksen välähdyksen hänen kädessään ja kavahti taaksepäin.
+
+"Siellä ei ole ketään — vannon, ettei siellä ole ketään! Ainoastaan
+autonkuljettaja", sanoi hän.
+
+"Tulkaa tänne", komensi mies. "Menkää minun autooni!"
+
+Audrey kääntyi ja liukastui jäätyneellä katukäytävällä, ja seuraavalla
+hetkellä mies oli tarttunut hänen molempiin käsivarsiinsa ja seisoi
+hänen takanaan.
+
+"No, no, mitä nyt?" huudahti autonkuljettaja ja tuli uhkaavasti heitä
+kohden.
+
+"Pysykää paikallanne!"
+
+Kohotetun pistolin edessä autonkuljettajan oli pakko pysähtyä.
+
+"Ottakaa autonne ja menkää. Kas tässä!"
+
+Kourallinen rahoja putosi melkein hänen jalkojensa juureen, ja
+autonkuljettaja kumartui poimiakseen ne ylös. Samassa pistoli
+kohosi kerran ylös ja iski rasahtaen suojaamattomaan päähän, ja
+autonkuljettaja kaatui katuun kuin pölkky.
+
+Tämä kaikki tapahtui, ennenkuin Audrey käsitti, mihin äärimmäiseen
+vaaraan hän oli joutunut — tapahtui ilman, että Audrey voi nähdä
+murhaajan kasvoja; sillä tämä seisoi koko ajan hänen takanaan ja iski
+autonkuljettajaa hänen olkapäänsä ylitse. Kun autonkuljettaja oli
+kaatunut, tunsi Audrey kohoavansa ylös kadusta.
+
+"Jos huudatte, niin leikkaan poikki kurkkunne!" sähisi ääni hänen
+korvaansa. "Menette samaa tietä kuin Marshalt ja Tonger — samaa tietä
+kuin Dick Shannon tulee menemään, jollette tee, niinkuin teille sanon!"
+
+"Mitä tahdotte minulta?" läähätti Audrey ponnistellen toivottomasti
+vapautuakseen hänen otteestaan.
+
+"Palvelusta!" sähisi mies. "Kaikkea, mistä olen teille maksanut!"
+
+
+
+
+XXXIV.
+
+Mr Brown tarjoaa neuvoja.
+
+
+Malpas painoi kätensä Audreyn suulle laahatessaan häntä autoon päin,
+ja Audrey oli melkein menettämäisillään tajuntansa, kun ote hänen
+ympäriltään äkkiä löyhtyi, ja hän putosi maahan puolipyörryksissä.
+Ennenkuin hän käsitti, mitä oli tapahtumassa, Malpasin auton valot
+vilahtivat hänen ohitseen. Hän näki kolmen miehen juoksevan, kuuli
+laukauksien rätinää, ja sitten hänet nostettiin jaloilleen. Hänen
+ympärilleen kiertyneen käsivarren puristuksessa oli jotakin omituisen
+tuttua, ja hän katsahti ylös Dick Shannonin kasvoihin.
+
+"Te olette tottelematon tyttö", sanoi Dick vakavasti. "Hyvä jumala!
+Saitte minut säikähtämään eri tavalla!"
+
+"Näittekö — näittekö hänet?"
+
+"Malpasinko? Ei, näin vain hänen autonsa perävalot, mutta aina on
+olemassa mahdollisuus, että hänet on voitu saada kiinni jollakin
+portilla, vaikka täytyykin tunnustaa, että se on vain hyvin kaukainen
+mahdollisuus. Minun mieheni kadotti teidät näkyvistään, ja oli
+suoranainen onnen kauppa, että hän näki teidät jälleen teidän
+ajaessanne Clarence-portin kautta. Hän sai onneksi minut käsiin
+puhelimessa, muuten..."
+
+Audrey värisi.
+
+"Sanoiko hän teille mitään tärkeätä?" kysyi Dick.
+
+Audrey pudisti päätään.
+
+"Ei, hän teki vain joukon epämieluisia lupauksia, joita hän
+toivottavasti ei tule täyttämään. Dick, minä menen takaisin
+kananpoikieni luo."
+
+Shannon nauroi lempeästi.
+
+"Vihaisinkaan teidän kanoistanne ei kykenisi nyt teitä suojelemaan,
+rakas ystävä", sanoi hän. "Syystä tai toisesta Malpas pitää
+välttämättömänä saada teidät pois tieltä. Miksi hän ei ampunut teitä
+ilman mitään valmisteluja, sitä minä en vain jaksa käsittää."
+
+Heti hän kuitenkin koetti rauhoittaa Audreyta.
+
+"Muuten teitä on seurattu koko aika, vaikka sen ovatkin tehneet muut
+miehet kuin tuo onneton Malpas. Kaksi uutteraa etsivää on pitänyt
+silmällä teidän menojanne ja tulojanne. Lapsenhoitaja puistossa
+pelästytti teitä, kertoivat he minulle."
+
+Audrey oli kyllin inhimillinen punastuakseen.
+
+"En huomannut kenenkään seuraavan minua", tunnusti hän.
+
+"Koska ette odottanut näkevänne juuri niitä miehiä. Te pelkäsitte
+näkevänne ilettävän, pitkänenäisen, vanhan miehen."
+
+Dick saattoi Audreyn turvallisesti takaisin hänen hotelliinsa ja jatkoi
+matkaansa Haymarketille. Siellä hän tapasi toisen kerran mr Brownin.
+Tämä seisoi täsmälleen samassa paikassa kuin sinäkin iltana, jolloin
+Dick oli vienyt hänet sisään asuntoonsa.
+
+"Olen saanut teistä vakinaisen vieraan, ystäväni", sanoi Shannon.
+"Kuinka kauan olette ollut odottamassa?"
+
+"Neljä minuuttia, mahdollisesti viisi", sanoi toinen suopeasti
+hymyillen.
+
+"Saisinko ehdottaa, että koputtaisitte oveani, jos tahdotte tavata
+minua? Palveluksessani on miehiä, jotka päästävät teidät sisään.
+Luultavasti te todella tahdotte tavata juuri minua."
+
+"En erikoisesti", sanoi toinen yllättävästi. "Saitteko hänet kiinni?"
+
+Dick pyörähti ympäri.
+
+"Kiinni kenet?"
+
+"Malpasin. Kuulin, että olitte ajamassa häntä takaa tänä iltana."
+
+"Te kuulette koko joukon enemmän, kuin mitä tavallisen miehen pitäisi
+kuulla", sanoi Dick.
+
+Mr Brown nauraa hykersi.
+
+"Mikään ei suututa poliisia enemmän kuin saada kuulla tietoja, joiden
+se kuvittelee olevan omia yksityisiä salaisuuksiaan. Kun muistatte,
+että teidän ammuntanne on saattanut Regents Parkin rauhalliset
+asukkaat hurjan pelon valtaan, niin voitte tuskin sanoa, ettei teidän
+epäonnistuneesta yrityksestänne sen paholaismiehen kiinnisaamiseksi ole
+tehty riittävää reklaamia."
+
+"Paholaismiehen? Tunnetteko Malpasin?"
+
+"Huomattavan hyvin", sanoi toinen heti. "Harvat ihmiset tuntevat hänet
+paremmin."
+
+"Ja luultavasti tunsitte myöskin mr Lacy Marshalt-vainajan?"
+
+"Vielä läheisemmin kuin Malpasin", sanoi Brown. "Olin todellakin hänen
+kanssaan parempi tuttava kuin mr Laker-vainajan kanssa."
+
+"Tulkaa asuntooni", sanoi Dick.
+
+Hän ei ollut varma, että mies seurasi mukana, sillä tämä käveli niin
+äänettömästi vahingoittuneesta jalastaan huolimatta, ennenkuin hän
+katsahtaessaan taakseen näki hänet aivan kintereillään.
+
+"Laker on nimi, jonka olette maininnut aikaisemmin: kuka hän on?"
+
+"Hän oli juomari, varas ja varkaiden kouluttaja. Hän ei tuntenut
+Malpasia niin hyvin, ettei olisi tehnyt erehdystä. Malpasin suhteen ei
+tarvitse tehdä kuin yksi erehdys, ja Laker erehtyi menemään mestarinsa
+luo päihdyksissä ollessaan - ja sinä yönä Laker kuoli!"
+
+"Kuoli? Onko hän siis kuollut?"
+
+Mr Brown nyökkäsi.
+
+"Hänen ruumiinsa nostettiin joesta jokin aika sitten. Luulin, että
+asettaisitte asiat toistensa yhteyteen."
+
+Dick hypähti ylös tuolilta, jolla oli istunut.
+
+"Tarkoitatteko sitä miestä, joka oli nuijittu hengiltä ja heitetty
+jokeen Embankmentilta?"
+
+Brown nyökkäsi.
+
+"Se oli hillitön Laker", sanoi hän, "ja hän oli, luulen minä, saanut
+surmansa Malpasin tai jonkun hänen palkkalaisensa kädestä. Tällä
+hetkellä minulla ei ole mitään tarkkaa tietoa, oliko Malpasilla tässä
+tapauksessa mitään palkattua apulaista, joten luulen, ettette erehdy,
+jos merkitsette Lakerin Malpasin omien kätten työksi."
+
+Dick katsoi häneen äänettömänä.
+
+"Te kysytte itseltänne, onko mahdollista, että voisi olla olemassa
+sellainen 'piru ihmishahmossa', joka murhaamalla raivaisi itselleen
+tien kaikista vaikeuksista. Miksikä ei? Kun tekee yhden murhan eikä
+saa mitään syytä katumukseen, niin kaikki muut eivät ole ainoastaan
+yksinkertaisia, vaan myöskin luonnollisia seurauksia. Olen tuntenut
+useita murhaajia..."
+
+"Tuntenutko?" kysyi Dick epäillen.
+
+Toinen nyökkäsi.
+
+"Niin juuri. Olin rangaistusvankina monia vuosia. Se on ehkä teistä
+yllättävää, mutta se on yhtä kaikki totta. Nimeni on Torrington.
+Olin saanut elinkautisen tuomion, mutta minut armahdettiin, kun
+olin pelastanut kahden lapsen — Kapkaupungin ylikomissaarin lasten
+— hengen. Siitä syystä minulle on myönnetty passi väärällä nimellä.
+Kuulun itse asiassa" — hymynhäive viivähti hetken hänen kasvoillaan —
+"etuoikeutettuihin luokkiin! Mielenkiintoni kohdistuu Malpasiin; paljon
+enemmän se kohdistui mr Marshalt-vainajaan, mutta hän on nyt jo poissa
+päiväjärjestyksestä. Rikolliset herättävät minussa mielenkiintoa,
+aivankuin kiskoilta suistunut juna herättää mielenkiintoa jossakussa
+toisessa."
+
+"Ettekö pitänyt mr Marshaltista?" kysyi Dick silmäten häntä terävästi.
+
+Brown hymyili.
+
+"Minä en" — pitkä pysähdys — "pitänyt hänestä. Se on totta. De _mortuis
+nihil nisi bonum_ on järjetön ohje. Miksi ei saisi puhua pahaa
+kuolleesta? Sillä vaikka he kuolevat, niin heidän tekonsa jatkavat yhä
+kiertokulkuaan kohtalon lammikon pinnalla. Teidän on oltava varovainen,
+kapteeni Shannon." Hänen terävät, kirkkaat silmänsä näyttivät tahtovan
+katsoa salapoliisin lävitse.
+
+"Varovainen mihin nähden?"
+
+"Malpasiin. Yksi murha enemmän tai vähemmän on hänestä samantekevää, ja
+hänellä on erikoinen syy päästä teihin käsiksi. Muistakaa, että hän on
+nero, jolla on surkuteltava taipumus teatraaliseen." Hänen katseensa ei
+siirtynyt pois Dickin kasvoista. "Teidän sijassanne minä en jättäisi
+häntä rauhaan."
+
+Shannon nauroi ärtyneisyydestään huolimatta.
+
+"Kaunis neuvo poliisivirkailijalle", sanoi hän.
+
+"Se on hyvä neuvo", sanoi toinen, mutta ei jatkanut enää samaa aihetta.
+"Missä luulette Marshaltin ruumiin olevan?" kysyi hän sitten.
+
+Dick pudisti päätään.
+
+"Se on jossakin paikassa samassa talossa. Mutta minä en oikeastaan
+tiedä, miksi minun pitäisi ilmoittaa teille teoriani."
+
+"Minä en usko sen olevan ensinkään koko talossa", sanoi Brown. "Minulla
+on päähänpisto — mutta olen sanonut jo liian paljon. Ja nyt te lähdette
+minun mukanani hotelliin ottamaan pari ryyppyä, kapteeni."
+
+Shannon kieltäytyi hymyillen kutsusta.
+
+"Tulette kai kumminkin saattamaan minua?" sanoi toinen arasti
+hymyillen. "Olen heikko mies ja tarvitsen poliisin suojelusta."
+
+Dick lähetti hänet alas kadulle, millä välin hän puhelimitse
+tiedusteli, oliko Malpasista saatu mitään selvää. Kun hän tuli kadulle,
+tapasi hän Brownin tämän tavanmukaisesta paikasta, missä hän katseli
+eri suunnille pitkin Haymarketia.
+
+"Odotatteko jotakuta?"
+
+"Kyllä", sanoi toinen, mutta ei vaivautunut selittämään, ketä.
+
+Matkalla hotelliin Dick pani merkille sen omituisen seikan, että mr
+Torrington toisinaan ontui vähemmän huomattavasti kuin muulloin. Tuntui
+melkein siltä, kuin hän olisi silloin tällöin unohtanut vetää jalkaansa
+jäljessään. Shannon huomautti siitä heidän alkaessaan päästä matkansa
+perille.
+
+"Luulen sen suureksi osaksi johtuvan tottumuksesta", sanoi Torrington
+hämilleen joutumatta. "Olen niin tottunut vetämään jalkaani perässäni,
+että se on melkein tullut toiseksi luonnokseni."
+
+Hän katseli samalla niin tutkivasti ympärilleen, että Dick kysyi:
+
+"Odotatteko yhä vielä jotakuta?"
+
+Torrington nyökkäsi.
+
+"Etsin varjoa", sanoi hän; "hän ei ole tullut vielä kertaakaan näkyviin
+koko päivänä".
+
+Shannon hymyili.
+
+"Ette kai pidä varjostettuna olemisesta. Olitte sukkela saadessanne
+hänet selville."
+
+Torrington tuijotti häneen.
+
+"Tarkoitatteko sitä poliisia, joka on ollut minua seuraamassa? Se on
+tuo mies tuolla nurkalla: hänet minä kyllä tunnen. Ei, puhuin siitä
+miehestä, joka on kulkenut teidän jäljillänne."
+
+"Minunko?" kysyi Shannon, ja Torringtonin kulmakarvat kohosivat
+hämmästyksestä.
+
+"Ettekö tietänytkään sitä?" kysyi hän viattomasti. "Hyvänen aika — ja
+minä kun luulin, että te tiedätte kaikki!"
+
+
+
+
+XXXV.
+
+Askelet portaissa.
+
+
+Slick Smith asui vuokralaisena kalustetuissa huoneissa Bloomsburyssa.
+Hänen hallussaan oli ensimmäinen kerros talosta, joka oli ollut
+viimeinen sana asuntoalalla joskus siihen aikaan, kuin Yrjö II kiroili
+ministereilleen murteellisella englanninkielellään. Nyt oli Doughty
+Streetin n:o 204 isännän toimeenpanemista korjauksista huolimatta jo
+jonkin verran vanhanaikuinen.
+
+Eräissä suhteissa talon vanhentuneet laitteet sopivat Smithille
+huomattavan hyvin. Niinpä oli esimerkiksi hänen makuuhuoneensa ikkunan
+ulkopuolella vesisäiliö, ja veden alituinen tippuminen ja loriseminen
+siihen olisi tehnyt herkkähermoisemman miehen hulluksi. Smith, joka
+ei ollut tunteellinen eikä hermojensa orja, huomasi veden äänen
+rauhoittavaksi ja itse säiliön käytännölliseksi portaaksi. Ikkunasta
+oli helppo harpata säiliön alustalle ja siltä muurinharjalle yhtä
+helppoa. Ketterä mies voi päästä Slickin makuuhuoneesta sivukadulle
+vähemmässä ajassa, kuin mitä häneltä olisi mennyt laskeutumiseen alas
+portaita ja kulkemiseen ulko-oven kautta lainkuuliaisen kansalaisen
+tavalla. Ja hän voi palata samaa tietä melkein yhtä helposti. Senvuoksi
+hän sieti säiliön ja matalat katot ja kiemurtelevan porraskäytävän,
+jossa iski päänsä kolmensadan vuoden ikäiseen poikkipuuhun,
+jollei tuntenut paikkoja. Ja vaikka keittiön savu toisinaan
+tunkeutui avonaisesta ikkunasta hänen makuuhuoneeseensa, sanoi hän
+anteeksipyytelevälle isännälle pitävänsä savusta enemmän kuin monista
+muista hienommista tuoksuista.
+
+Kukaan koko talossa ei tietänyt hänen ammattiaan. Häntä pidettiin
+yleensä miehenä, jolla on enemmän rahaa kuin velvollisuuksia. Hän
+vietti suurimman osan öistään poissa huoneistaan ja nukkui suurimman
+osan päivää suljetun oven takana. Hänellä kävi vähän vieraita, ja ne
+tulivat tavallisesti silloin, kun talon isäntä söi päivällistä, minkä
+vuoksi hän itse päästi heidät sisään. He eivät koputtaneet ovea tai
+soittaneet ovikelloa — hiljainen vihellys kadulla toi hänet ovelle.
+
+Kun hän meni ulos, niinkuin hän teki joka ilta, oli hän tavallisesti
+iltapuvussa ja kulki aina samaa reittiä. Siihen kuului eräs baari
+Cork Streetin varrella, pieni eikä liian hieno yöklubi Sohossa,
+hienohko klubi Coventry Streetin varrella ja niin edespäin paikkaan,
+jossa hän katosi eikä jättänyt mitään jälkeä. Yö yön jälkeen olivat
+taitavat tarkkailijat Scotland Yardista häipyneet hänen jäljiltään, ja
+aina samassa paikassa — Piccadilly Circuksen ja Shaftesbury Avenuen
+kulmassa, Lontoon parhaiten valaistussa paikassa.
+
+Hän oli ehtinyt Soho-vaiheeseen vaelluksellaan sinä iltana, jolloin
+Audrey oli tehnyt uskalletun matkansa tavatakseen Malpasin, ja istuen
+pienen pöydän ääressä huoneen äärimmäisessä päässä kuunteli kolmen
+soittoniekan ponnistuksia, jotka tekivät parhaansa pysyäkseen samassa
+tahdissa tanssijain kanssa, jotka tungeksivat lattialla, joka oli
+laadultaan yhtä puutteellinen kuin orkesterikin.
+
+Pienikokoinen mies, jonka laihoilla kasvoilla oli kiero ilme, suuntasi
+askelensa kuuntelijan pöydän luo, veti hitaasti esiin tuolin ja
+istuutui viitaten luokseen tarjoilijan.
+
+"Sama kuin hänellekin", mutisi hän osoittaen mr Smithin edessä olevaa
+tuoppia. Smith ei katsahtanutkaan häneen, ennenkuin...
+
+"Slick, Astoriassa on rouvashenkilö, jolla on autokuormallinen tavaraa.
+Ranskalainen ja eronnut. Voisitte saada palvelustytön puolellenne
+puolella apinalla..."
+
+"Jätä tuo siansaksasi, lapsukaiseni", sanoi Slick väsyneesti. "Mitä on
+puoli apinaa? Ja mikä puoli?"
+
+"Kaksisataaviisikymmentä... palvelustyttö on puolalainen..."
+
+"Tarkoitatteko madame Levellier'ta?" kysyi Smith. "Hänen varastonsa
+arvo on kaksikymmentätuhatta — netto! Ja lisäksi dollareita. Hän kantaa
+suurimman osan siitä mukanaan. Ja jokainen mitätön voitelija Lontoossa
+tietää siitä kaiken. Olette yhtä mielenkiintoinen kuin viimevuotinen
+unikirja."
+
+Tiedoittaja ei joutunut hämilleen. Hän oli "merkitsijä", arvokkaiden
+tietojen kokooja, eikä ollut koskaan itse varastanut. Seurustellen
+kamaripalvelijain ja palvelijattarien kanssa hän varasi rikkaita
+taskuja toisten miesten kaiveltaviksi.
+
+"British Imperialissa asuu muuan mies Pohjolasta. Hän on rautatehtaan
+omistaja ja pullollaan rahaa. Tänään hän osti timanttitavaran..."
+
+"Tiaran - niin, vaimolleen", sanoi Slick seuraten yhä silmillään
+tanssijoita. "Hänen nimensä on Mollins; hän maksoi timanteista
+tuhatkaksisataa — niiden arvon ollessa yhdeksänsataa. Hänellä on aina
+revolveri mukanaan, ja hänen bulldogginsa nukkuu hänen vuoteensa
+jalkapäässä — hänellä on suuri epäluottamus lontoolaisiin."
+
+Merkitsijä huokasi kärsivällisesti.
+
+"Siinä on kaikki, mitä tiedän", sanoi hän, "mutta päivän tai parin
+perästä minulla on teille tiedossa hyvä homma. Etelä-Afrikasta on
+tulossa mies mukanaan suuri omaisuus. Hän on ollut täällä ennen..."
+
+"Antakaa minun tietää _hänestä_", sanoi Slick muuttuneella äänellä.
+"Olen kuullut siitä pellonpelätistä ja tahdon tulla tuntemaan hänet
+paremmin."
+
+Hän laski kätensä kämmen alaspäin pöydälle ja siirsi sen
+välinpitämättömästi merkitsijän puolelle. Tämä herrasmies otti sen,
+mitä oli käden alla, ja oli kiitollinen.
+
+Pian tämän jälkeen Smith lähti. Mutta hänen kiertomatkansa joka
+vaiheessa tapahtui sama asia. Toisinaan merkitsijä oli nainen; kerran
+se oli teräväkasvoinen nuori tyttö — ja he kaikki kertoivat hänelle
+ranskalaisesta naisesta Astoriassa ja rautatehtaan omistajasta British
+Imperialissa, ja hän kuunteli kohteliaasti ja auttoi heidät ulos, kun
+heidän tiedoituksensa eivät vastanneet vaatimuksia.
+
+"Kuulkaa, mr Smith." Tämä oli hänen viimeinen käyntipaikkansa, ja
+tiedoittaja oli liiallisen huolitellusti puettu nuori mies, jolla
+oli timanttisormus sormessaan. "Tämä on erikoisesti teitä varten.
+Astoriassa on rouva..."
+
+"Sen jutun täytyy olla totta", keskeytti Slick. "Hänellä on timantteja
+miljoonan dollarin arvosta ja puolalainen palvelijatar, ja hän on
+eronnut."
+
+"Aivan niin — luulin sen olevan yksistään minun tiedossani."
+
+"Se tulee olemaan sanomalehdissä huomenna", sanoi Slick.
+
+Oli omituista, kuinka vähäistä mielenkiintoa Portman Squaren murha
+herätti ammattipiireissä. Hän ei kuullut siitä mainittavan kertaakaan,
+ja kun hän otti tämän aiheen esille, niin kuulijat lähtivät heti
+tiehensä.
+
+"On aivankuin koettaisi saada elokuvatähden puhumaan jostakin muusta",
+sanoi hän eräälle tuttavalle.
+
+"He eivät luonnollisesti pidä rikoksista", sanoi toinen arvokkaasti.
+
+Kun hän lopulta katosi, oli hän ilman uutista. Se tuli myöhemmin. Kello
+kaksi aamuyöllä muuan kulkuri pujahti Portman Squaren takakadulle, ja
+puolta tuntia myöhemmin Dick Shannon sai nousta vuoteestaan puhelimeen.
+
+"Steel, sir!... Puhun n:osta 551... Toivoisin teidän tulevan tänne —
+täällä tapahtuu mitä omituisimpia asioita."
+
+"Omituisia... kuinka?"
+
+"Toivoisin teidän tulevan tänne, sillä en tahtoisi selittää asiaa
+puhelimessa."
+
+Dick tiesi, ettei hänen apulaisensa kutsunut häntä vuoteesta tähän
+aikaan ilman pätevää syytä, ja pukeutui nopeasti. Kun hän oli saapunut
+talon luo, olivat Steel ja eräs poliisi odottamassa avonaisessa ovessa.
+
+"Asia on sillä tavalla", tunnusti kersantti, "että joko olen saanut
+hermokohtauksen, tai täällä on jotakin kirotun kieroa".
+
+"Mitä on tapahtunut?"
+
+He olivat ehtineet halliin ja sulkeneet oven. Steel alensi ääntään.
+
+"Se alkoi keskiyöllä — joku kuului kulkevan ylös näitä portaita. Minä
+ja konstaapeli olimme Malpasin huoneessa — olin parhaillaan opettamassa
+hänelle pikettipeliä. Menimme molemmat porraskäytävään odottaen
+tapaavamme joko teidät tai tarkastajan Marylebone Lanelta. Siellä ei
+ollut ketään. Emme voineet molemmat olla erehtyneet..."
+
+"Kuulitteko tekin sen?" kysyi Shannon kääntyen velton poliisin puoleen.
+
+"Kyllä, sir; kuulin selvästi askelia... jonkinlaista hiipimistä..."
+
+Hän käänsi päänsä ja tuijotti ylös tyhjiin portaisiin. Dick kuuli sen,
+ja hetkisen aikaa hän tunsi väristystä selkäpiissään.
+
+Kuului siltä, kuin joku olisi astunut tohvelit jalassa kiviportailla.
+
+Sitten heidän korviinsa kuului verhottua naurua.
+
+Shannon hiipi portaitten juureen. Ylhäällä portaiden käänteessä,
+mutta näkymättömissä, paloi yksinäinen sähkölamppu, ja hänen
+katsoessaan ylöspäin kulki seinän poikki tavattoman ison pään varjo.
+Silmänräpäyksessä hän oli seuraavassa kerroksessa — näkemättä
+jälkeäkään päästä tai sen omistajasta.
+
+
+
+
+XXXVI.
+
+Marshalt ilmestyy näkyviin.
+
+
+"Omituista", ihmetteli hän ääneen. "Tämä on senlaatuinen asia, joka on
+omiaan panemaan liikkeelle täti Gertrudin."
+
+Steel kuuli "täti Gertrudin". Se oli sovittu merkki — talon
+ulkopuolella ja kuulomatkan päässä oli erikoisesti sitä varten asetettu
+poliisi. Tämä juoksi aukion poikki nähtyään taskulampulla annetun
+merkin.
+
+"Soittakaa ylitarkastajalle, että päällikkö tarvitsee kaikki piirin
+varavoimat — ja vartioketjun. Hän ymmärtää asian, jos sanotte
+'Gertrude'."
+
+Takaisin palattuaan hän tapasi Dickin tarkastamassa sitä isoa huonetta,
+jota Malpas käytti toimistonaan. Verhot oli poistettu paneloiduilta
+seiniltä - kaikkialta, paitsi komerosta, joka kätki omituisen
+pronssijumalan, ja ikkunain edestä. Ikkunaa vastassa olevan seinän
+vieressä oli pitkä, tamminen tarjoilupöytä, ainoa huonekalu koko
+huoneessa, lukuunottamatta kahta tuolia, pientä pöytää, jonka vieressä
+Malpasin vieraat olivat istuneet, ja kirjoituspöytää.
+
+"Joku on ollut täällä", sanoi Steel. Hän osoitti lattialla hajallaan
+olevia kortteja. "Jätin nuo pakkaan pöydälle; olin juuri ryhtymässä
+jakamaan kortteja, kun kuulimme askelet portaissa. Luulisin niiden nyt
+lakanneen kuulumasta."
+
+Äkkiä Dick tarttui hänen käsivarteensa, ja kaikki kolme odottivat
+pinnistäen kuuloaan. Laahustavat, tohvelijalkaiset askelet kuuluivat
+jälleen portaista, ja tällä kertaa Dick Shannon antoi toisille merkin
+pysyä liikkumattomina.
+
+Ääni kuului yhä vahvemmin, kunnes askelet pysähtyivät, niinkuin kuului,
+ulkopuolella olevassa etuhuoneessa. Ovi oli raollaan, mutta heidän
+sitä katsoessaan se alkoi hitaasti avautua. Shannon pisti kätensä
+takataskuunsa. Seuraavalla hetkellä hänen revolverinsa piippu oli
+suunnattu kohti oviaukkoa; mutta mitään muuta ei tapahtunut, ja kun hän
+hiipi nopeasti huoneen poikki ja syöksyi ulos etuhuoneeseen, oli se
+tyhjä.
+
+Poliisikonstaapeli otti kypäränsä päästään ja kuivasi kuumaa otsaansa.
+
+"Lihaa ja verta minä voin sietää", sanoi hän käheästi. "Sellaista
+elävää miestä ei ole olemassa, johon en uskaltaisi käydä käsiksi. Mutta
+tämä saa minut värisemään, sir!"
+
+"Ottakaa tämä lamppu ja tarkastakaa yläpuolella olevat huoneet", sanoi
+Dick.
+
+Virkapukuinen mies otti vitkastellen taskulampun.
+
+"Älkääkä epäröikö käyttää kalikkaanne." Konstaapeli veti kalikkansa
+taskustaan ja katseli sitä koko lailla vähäksyvästi.
+
+"Selvä on, sir", sanoi hän vetäen syvään henkeään. "En pidä siitä,
+mutta teen sen."
+
+"Mainio motto kaikelle poliisityölle", sanoi Dick ystävällisesti. "En
+luule siellä ylhäällä olevan mitään muuta kuin tyhjät huoneet, mutta
+huutakaa, jos näette jotakin, ja minä olen ylhäällä heti paikalla."
+
+Hän kuuli konstaapelin raskain askelin kulkevan ylös portaita, ja
+vaikka hän ei olisi tietänytkään, ettei miehellä ollut halua koko
+hommaan, niin olisi hän huomannut sen hänen askeltensa äänestä. Äkkiä
+askelet lakkasivat kuulumasta, ja Dick astui portaitten juureen.
+
+"Onko kaikki järjestyksessä?" huusi hän.
+
+Ei kuulunut mitään vastausta, vaan ainoastaan omituista jalkojen
+rapinaa ja aivankuin kurkusta tulevaa lyhyttä korinaa. Ja sitten tuli
+kaiteitten yli jotakin pyöreätä, joka putosi portaille ja vieri Dickin
+jalkojen juureen. Se oli konstaapelin kypärä.
+
+Steelin seuraamana hän juoksi ylös portaita ja näki taskulamppunsa
+valossa jotakin heiluvan seuraavassa kerroksessa - jotakin, mikä
+heilui ja sätkytteli ja potki voimattomasti. Se oli konstaapeli,
+joka heilui edestakaisin köyden päässä, joka oli kiedottu hänen
+kaulaansa ja kiinnitetty seuraavan kerroksen kaiteeseen. Mies oli
+juuri menettämäisillään tajuntansa, kun Steel juoksi paikalle ja
+leikkasi köyden poikki hänen päänsä yläpuolelta. He veivät hänet
+takaisin Malpasin huoneeseen ja laskivat siellä lattialle, samalla
+kuin Steel tunki konjakkia hänen yhteenpurtujen hampaittensa väliin.
+Meni kymmenisen minuuttia, ennenkuin hän oli toipunut riittävän paljon
+kyetäkseen kertomaan, mitä oli tapahtunut. Eikä hän erikoisen paljoa
+tietänytkään.
+
+"Olin juuri kääntymässä seuraavaan kerrokseen, kun köysi putosi
+kaulaani ylhäältä päin. Ennenkuin voin huutaa, oli se jo vedetty
+kireälle, ja minä voin nähdä jonkun kiskovan sitä seuraavasta
+kerroksesta. Minulla oli kyllin mielenmalttia heittääkseni kypäräni
+kaiteen yli, sillä muuten olisin ollut kuoleman oma. Miehiin voin käydä
+käsiksi, mr Shannon, mutta henkiä..."
+
+"Kuinka paljon painatte, ystäväni?"
+
+"Sataseitsemänkymmentä naulaa, sir."
+
+Dick nyökkäsi.
+
+"Näyttäkää minulle sellainen kummitus, joka voi nostaa
+sataseitsemänkymmentä naulaa köyden päässä, niin käännyn heti
+spiritistiksi", sanoi hän. "Siellä on tarkastaja, Steel; menkää alas ja
+päästäkää hänet sisään."
+
+Steel meni kirjoituspöydän luo, laski kätensä virrankatkaisijalle,
+josta käsin oven piti aueta, ja veti kiljaisten pois kätensä. "Mikä
+teitä vaivaa?"
+
+"Jossakin on lyhytsulku", sanoi kersantti. "Lainatkaa minulle
+käsineenne, sir."
+
+Mutta Dick säästi häneltä sen vaivan. Ojentaen kätensä hän käänsi
+katkaisijan saaden samalla tuntea,' ettei nahkainen käsine ollut
+miksikään suojaksi — hän tunsi 250 voltin vahvuisen sähkövirran antaman
+herpaisevan iskun, mutta katkaisija oli käännetty. "Kas niin", sanoi
+hän. "Teidän ei tarvitse mennä alas; he pääsevät kyllä sisään."
+
+He odottivat, mutta koputukset jatkuivat. Miehet katsoivat toisiinsa.
+
+"Avauslaite ei näytä olevan kunnossa", sanoi Dick, ja samassa valot
+sammuivat.
+
+"Pysytelkää seinän vieressä älkääkä sytyttäkö taskulamppujanne", sanoi
+Shannon matalalla äänellä.
+
+Mutta Steel oli jo painanut taskulamppunsa nappulaa. Lamppu oli tuskin
+ehtinyt syttyä, kun toisesta huoneesta leimahti liekki, jokin vihelsi
+hänen päänsä ohi, ja kuului läjähdys kuulan iskiessä seinään. Dick
+heittäytyi vatsalleen lattialle vetäen apulaisensa mukanaan. Alhaalta
+ovelta kuuluvat iskut kajahtelivat tyhjässä hallissa.
+
+Shannon ryömi eteenpäin taskulamppu toisessa ja revolveri toisessa
+kädessä, ja Steel seurasi hänen esimerkkiään. Pimeys huoneessa oli
+läpitunkematon. Shannon pysähtyi kuuntelemaan.
+
+"Hän on tuolla, nurkassa lähellä ikkunaa", kuiskasi hän.
+
+"Minä luulen, että hän on seinän vieressä", kuiskasi Steel. "Hyvä
+jumala!"
+
+Omituinen vihreä valosoikio oli ilmestynyt paneloituun seinään
+tarjoilupöydän takana ja tasalla, ja tässä valaistussa paikassa he
+näkivät jonkun makaavan. Valo kävi yhä voimakkaammaksi, niin että
+jokainen kammottava yksityiskohta tuli selvästi näkyviin.
+
+Makaaja oli frakkipukuun puettu mies, jonka paidanrinta oli musta
+ruudin savusta. Kasvot olivat kalpeat ja vahamaiset, molemmat kädet
+olivat ristissä rinnalla. Liikkumattomana, kauhistuttavana... Shannon
+tunsi hetken aikaa värisevänsä pelosta.
+
+"Se on kuollut mies!" ähkyi Steel. "Hyvä Jumala! Se on Marshalt!
+Katsokaa, Shannon, katsokaa — se on Marshaltin ruumis!"
+
+
+
+
+XXXVIII.
+
+Keittiöhissi.
+
+
+Ruumis makasi liikkumattomana ja kamalan näköisenä, ja sitten vihreä
+valosoikio hämärtyi ja sammui, samalla kuin kuului onttoa, kumisevaa
+ääntä, aivankuin kaukaista ukkosen jyrinää.
+
+Dick nousi kompastellen seisomaan ja juoksi huoneen poikki, mutta
+hänen hapuilevat kätensä eivät tavanneet muuta kuin seinälaudoituksen.
+Omituinen ilmestys oli kadonnut!
+
+Hapuillessaan siinä seinää hän kuuli askelten äänen alhaalta hallista.
+
+"Onko siellä ketään?" huusi ääni alhaalta.
+
+"Tulkaa ylös. Käyttäkää lamppujanne; tänne ei tule valoa."
+
+Aivankuin hänen sanansa olisivat olleet sovittu merkki, leimahtivat
+valot jälleen palamaan.
+
+"Kuka avasi katuoven?" kysyi Dick nopeasti. "En tiedä, sir. Se
+avautui aivan äsken."
+
+"Täällä on jossakin toisetkin avaamis- ja sulkemislaitteet. Steel,
+hankkikaa tänne kirves; se on siellä ylhäällä. Ei, yksi teistä
+miehistä saa käydä sen hakemassa. Löydätte sen pienestä huoneesta
+ullakkokerroksessa. Käyttäkää lamppujanne ja iskekää maahan jokainen,
+jonka tapaatte."
+
+Kirves haettiin ilman mitään välikohtausta, ja Shannon kävi
+seinälaudoituksen kimppuun. Muutamissa minuuteissa hän oli saanut
+esille sen syvennyksen, missä oli nähnyt Marshaltin ruumiin makaavan.
+
+"Keittiöhissi", sanoi hän. "Niitä on eräissä näistä taloista —
+tarjoilupöydän leveys ja tarjoilupöydän tasalla."
+
+Hän kurottautui syvennykseen sisään ja tunsi siellä kaksi teräsköyttä,
+joiden varassa hissi liikkui. Keittiö oli kellarikerroksessa, ja luja
+ovi oli avattava väkivalloin — sen jälkeen kuin Steel oli käynyt
+siellä aikaisemmin edellisenä iltana, oli joku työntänyt salvat
+kiinni. Kun ovi oli saatu auki, tapasi hän, niinkuin oli odottanutkin,
+keittiöhissin siellä alhaalla. Mutta Marshaltista ei näkynyt
+merkkiäkään.
+
+"Nyt minä ymmärrän, kuinka ruumis saatiin pois ensimmäisellä kerralla.
+Se jätettiin hissiin, joka pysähdytettiin sen huoneen ja keittiön
+välille. Tarkastin tämän paikan jo aikaisemmin. Niinkuin näette, Steel,
+on aukko täälläkin huolellisesti naamioitu seinälaudoituksella."
+
+Salapoliisi johti toiset astiainpesuhuoneen kautta pienelle pihalle
+talon takana. Takaovi oli auki, samaten takakadulle viepä portti.
+
+"Marshaltin ruumis on talossa; siitä ei ole epäilystäkään", sanoi
+Dick. "Sitä ei ole voitu viedä pois. Missä on teidän vartioketjunne,
+tarkastaja?" kysyi hän terävästi katsellen tyhjälle takakadulle puoleen
+ja toiseen.
+
+Ketjun toinen osa oli myöhästynyt, sillä se saapui näyttämölle vasta
+kymmenen minuuttia sen jälkeen, kuin Dick oli palannut Malpasin
+pyhäkköön.
+
+"Tätä huonetta ei saa koskaan jättää ilman vartijaa", sanoi hän. "Sillä
+se seikka on ainakin selvä, ettei se vanha mies kummittele pelkästä
+ilkeydestä. Hänen temppujensa takana on jokin pätevä syy, ja syy on se,
+että tässä huoneessa on jotakin, mihin hän tahtoo päästä käsiksi."
+
+Hän tarkasti kapeat portaat, jotka johtivat alas vanhaan salonkiin,
+mutta ei huomannut mitään erikoista.
+
+"Niinkuin näette, ei täällä ole ensinkään palvelusväen portaita",
+sanoi hän Steelille. "Luultavasti tämä talo on rakennettu myöhemmin
+kuin sen oikealla ja vasemmalla puolella olevat talot, ja arkkitehtien
+on täytynyt huonetilan säästämiseksi jättää palvelusväen portaat
+rakennuttamatta."
+
+"Mutta salongista keittiöön ei ole mitään portaita" sanoi Steel
+koputtaen seinää siinä kohden, missi portaat päättyivät salongin
+korkeudella. Hänen hämmästyksekseen koputuksen synnyttämä ääni kuului
+ontolta.
+
+"Siinä on ovi, joka on peitetty betonilla", arveli Dick. Hän painoi
+hartiansa sitä vastaan, ja se kääntyi helposti. "Juuri tätä tietä
+ystävämme on tullut ja mennyt. Tulkaa tänne ylös." Hän nousi kymmenisen
+porrasta ja pysähtyi. "Me liikumme nyt samansuuntaisesti pääportaiden
+kanssa. Kuunnelkaa." Hän koputti seinää.
+
+"Voisitte melkein pistää sormenne sen läpi", sanoi hän. "Tämä selittää
+laahustavat askelet portaissa — se on vanha teatteritemppu. Jos annatte
+minulle kaksi palasta hiekkapaperia, niin näytän teille, kuinka ääni
+saadaan syntymään."
+
+He palasivat jälleen isoon huoneeseen. "Ja tässä on toinen ovi."
+Jälleen Dick koputti näennäisesti paksua seinää. "Tästä hän pääsee
+seuraavaan kerrokseen, jossa hän oli odottamassa kuristaakseen
+konstaapelimme."
+
+"Missä hän nyt on?"
+
+"Järkevä kysymys", sanoi Dick kuivasti, "mutta minä en ole valmis
+vastaamaan siihen. Voisin sanoa, että hän on jo muutamien mailien
+päässä täältä. Jos poliisiketju olisi ollut paikallaan, niin maailmassa
+olisi nyt yksi kummitus vähemmän." Hän tarkasteli taskulamppuaan.
+"Menen käymään vielä kerran katolla, vaikk’ei ole luultavaa, että
+lintumme on pesinyt sinne. Willittin etsiviä ei muuten kai vielä ole
+poistettu?"
+
+"Ei, mikäli minä tiedän, sir. Willitt on yhä vielä Marshaltin
+lakimiesten määrättävissä, jotka ovat asettaneet taloon huoltajansa."
+
+Katon tarkastaminen ei tuonut tulokseksi muuta, kuin että etsivä oli
+vielä vartiopaikallaan. He näkivät hänen sikarinsa punaisen hehkun,
+ennenkuin hau itse oli näkyvissä.
+
+"Jokseenkin tarpeetonta, vai mitä, teidän täälläolonne?" sanoi Shannon.
+
+"Minun näkökannaltani kyllä", kuului vastaus. "Mutta minä noudatan
+minulle annettuja ohjeita, niinkuin te noudatatte teille annettuja."
+
+"Oletteko nähnyt ketään?"
+
+"En, sir. Olisin ollut sangen iloinen saadessani puhua vaikka jonkun
+kummituksen kanssa. Tämä on varmasti kylmin ja yksinäisin työpaikka
+maailmassa."
+
+"Oletteko kuullut mitään tapahtuvan alhaalla?"
+
+"Kuulin jonkun tulevan ulos takaovesta aivan äsken. Luulin, että se
+olitte te. Siellä oli iso auto odottamassa kokonaisen tunnin. Koetin
+katsoa, mutta en nähnyt, kuka se oli. Hän kantoi jotakin raskasta.
+Kuulin hänen ähkivän, kun hän meni ulos portista ja laski kantamuksensa
+autoon. Luulin, että se oli yksi teidän ruumiistanne."
+
+Dick Shannonista näytti mahdottomalta, että yksi mies olisi jaksanut
+kantaa ruumiin ilman apua; ja koko asia tuntui jossakin määrin
+luonnottomalta. Tultuaan takaisin Steelin luo hän huomasi kersantin
+tehneen löydön, joka mahdollisesti voi selvittää salaperäisyyttä
+jossakin määrin.
+
+"Löysin tämän pihalta", sanoi Steel. "Ystävämme on täytynyt pudottaa se
+paetessaan."
+
+Se oli litteä nahkakotelo, ja avattuaan sen Dick näki ryhmän pieniä
+lasipulloja, pienen ruiskun ja kaksi neulaa. Ruisku oli ilmeisesti
+pantu pois kiireessä, sillä se oli puoleksi täynnä väritöntä nestettä,
+jota oli vuotanut ulos, niin että kotelon samettivuori oli aivan märkä.
+
+"Näyttää siltä, kuin sitä olisi käytetty aivan äsken", sanoi Steel.
+
+"Neula tekee todella sen vaikutuksen", myönsi Shannon tarkastaen
+hiuksenhienoa teräskärkeä. "Lähettäkää ruiskun sisällys heti
+tutkittavaksi. Alan nähdä päivänvaloa!"
+
+
+
+
+XXXVIII.
+
+Stormerin toimisto.
+
+
+Stormerin salapoliisitoimiston hallussa oli erään uuden talon
+ensimmäinen kerros Cityssä. Että kysymyksessä oli mikään
+salapoliisitoimisto, ei käynyt selville vaatimattomasta kirjoituksesta
+ovissa eikä eteishallissa olevasta osoitetaulusta, jossa oli
+yksinkertaisesti "Stormer", niin että utelias jäi arvailemaan, millä
+liike-elämän alalla Stormer oikeastaan toimi. Sinä aamuna mr John
+Stormer oli eräällä epäsäännöllisistä ja edeltäkäsin ilmoittamattomista
+käynneistään englantilaisessa päämajassaan. Hän tuli, niinkuin
+tavallisesti, omasta yksityisovestaan, ja ensimmäinen merkki,
+jonka Willitt sai siitä, että hänen päällikkönsä oli talossa, oli
+soittokellon vihainen pärinä hänen kirjoituspöydällään. Hän kulki
+käytävän toiseen päähän, avasi lukosta pyhäkön oven ja astui sisään. Mr
+Stormer, hattu takaraivolla ja sytyttämätön sikari vahvojen valkoisten
+hampaittensa välissä, istui selkäkenossa toimistotuolissaan _The
+Times' i_n avonainen numero kädessään.
+
+"Antakaa minulle englantilainen lehti, jossa olisi uutisia", sanoi hän
+huoaten. "Tiedättekö, Willitt, että odotettavissa on kaunista, mutta
+kylmempää, että matalapaine on kulkemassa Koillis-Irlantiin päin ja
+toinen matalapaine Lounais-Irlantiin päin, mikä luultavasti saa aikaan
+sadetta Länsi-Englannissa? Tiedättekö, että näkyväisyys on hyvä, ja
+että merellä on myrskyä? Täkäläiset sanomalehdet antavat enemmän tilaa
+säätiedoille, kuin me annamme presidentinvaaleille."
+
+Hän laski lehden lattialle, asetti silmälasit leveälle nenälleen ja
+katseli käskyläistään.
+
+"Mitä on tekeillä?" kysyi hän.
+
+"Tänä aamuna on tullut viisi uutta asiaa, sir", sanoi Willitt. "Neljä
+niistä on avioliittojuttuja, ja viides on erään rouvan jättämä, joka on
+joutunut koronkiskurin kiristämäksi."
+
+Stormer sytytti sikarinsa.
+
+"Älkää kertoko minulle siitä; antakaa minun arvata", sanoi hän. "Rouva
+lainasi rahaa pelastaakseen ystävänsä pulasta, ja hänen miehensä ei
+pidä tästä ystävästä."
+
+Willitt nauraa virnisti.
+
+"Melkein oikein, sir."
+
+"Sanoisin, että se oli melkein oikein", sanoi mr Stormer virnistäen.
+"Naiset eivät koskaan lainaa rahaa itseään varten, vaan aina jotakuta
+toista varten. Entä mitä uutta Portman Squarelta?"
+
+Willitt antoi pitkän ja tarkan kuvauksen äskeisistä tapahtumista.
+
+"Viime yönä, kas vain! Tiedättekö, mitä siellä tapahtui?"
+
+"En tiedä, sir. Wilkes ilmoitti, että Shannon oli tullut katolle ja
+että talo oli ollut poliisien ympäröimänä."
+
+"Hm", sanoi Stormer, ja sillä oli Portman Squaren arvoitus sillä kertaa
+käsitelty, ja Stormer omisti ajatuksensa ja aikansa arkipäiväisille
+toimistotehtäville.
+
+Hän ilmestyi hyvin harvoin Lontoossa olevaan toimistoonsa, mutta
+silloin hän teki aina työtä kymmenen miehen edestä. Cityn kellot löivät
+jo yhdeksää, kun hän sinä iltana allekirjoitti viimeisen kirjeensä.
+
+"Mitä Malpasin asiaan tulee", sanoi hän, "niin vanhat ohjeet pysyvät
+voimassa, kunnes Marshaltin lakimiehet peruuttavat ne. Taloa
+vartioidaan edelleen, yksi mies pysyy katolla, ja yksi tai kaksi
+parhaista miehistämme on aina Slick Smithin kintereillä! Oletteko
+ymmärtänyt?"
+
+"Kyllä, sir."
+
+"Ei ole hauskaa, että Slickiä täytyy vartioida tällä tavalla, mutta
+minä en tahdo jättää mitään epävarmaksi. Sähköttäkää minulle heti, jos
+jotakin tapahtuu."
+
+Willitt merkitsi muistiin saamansa ohjeet.
+
+"Kuinka me muuten" — Stormer katsahti Willittiin kulmiaan rypistäen —
+"jouduimmekaan toimimaan Marshaltin laskuun?"
+
+"Hän tahtoi päästä erään tytön jäljille ja tuli meidän luoksemme..."
+
+Stormer läjähdytti pöytää kädellään.
+
+"Tietysti — se tyttö! Saitteko muuten selville, mistä johtui hänen
+mielenkiintoisa miss Bedfordiin?"
+
+Willitt pudisti päätään.
+
+"En, sir. Hän oli sitä lajia oleva mies. Muistatteko, että kerroin
+teille, että hän pyysi minua tuomaan tytön syömään päivällistä hänen
+kanssaan? En luule hänellä olleen mitään muuta syytä."
+
+"Ettekö luule?" Stormer korosti ensimmäistä, sanaa. "Se on varmasti
+omituista. Tytön nimihän on, Bedford?"
+
+Willitt hymyili.
+
+"Olette kysynyt minulta samaa asiaa jo aikaisemmin. Kyllä, sir. Hän oli
+sangen hyvin tunnettu Fontwellin kylässä, jossa oli asunut koko ikänsä."
+
+"Entä Elton — oliko hänen tyttönimensä Bedford?"
+
+"Kyllä, sir. Hän meni naimisiin sillä nimellä."
+
+"Hm!"
+
+Mr Stormerin oli tapana sivellä kämmenellään suutaan ollessaan
+hämmentynyt.
+
+"Toivoin... kuitenkin. Tyttö on siis nyt kaupungissa? Ja asuu hotelli
+Regencyssä... hm!"
+
+Hän rummutti pöytää kynällään.
+
+"Tarvitsemme välttämättömästi naispuolisen apulaisen, ja se tyttö on
+sitä lajia, että häntä kannattaisi kouluttaa. Hän oli lisäksi vielä
+Malpasin sihteerinäkin! Hän on nyt ilman paikkaa, eikö niin?"
+
+"Minä luulen, että Shannon on rakastunut häneen", sanoi Willitt.
+
+"Niinkö?" Mr Stormer ei tuntunut hämmästyneeltä. "Kuka tahansa ihastuu
+kauniiseen tyttöön. Se ei merkitse mitään."
+
+Hän katsahti ajattelevaisena puhelimeen ja veti sen eteensä.
+
+"Tahtoisin puhutella tätä Shannonia", sanoi hän.
+
+"Mistä tapaan hänet?"
+
+Willitt avasi pienen taskukirjan ja tarkasteli sen sivuja.
+
+"Täällä on kaksi numeroa: toinen hänen asuntoonsa ja toinen hänen
+toimistoonsa. Luultavasti hän on nyt asunnossaan."
+
+Stormer soitti sinne, mutta ei saanut mitään vastausta. Sitten hän
+koetti toista numeroa, joka yhdisti hänet Scotland Yardiin.
+
+"Kapteeni Shannon on lähtenyt kotiinsa kymmenen minuuttia sitten."
+
+"Koetamme jälleen kotipuhelinta", sanoi Stormer, ja tällä kertaa
+hänellä oli parempi menestys, sillä Dick oli juuri tullut sisään.
+
+"Täällä puhuu Stormer. Onko siellä kapteeni Shannon?"
+
+"Stormer? Aivan niin, salapoliisitoimisto."
+
+"Kuulkaahan, kapteeni Shannon, minä olen voinut olla teille avuksi
+silloin tällöin — muistatteko, että minä huomautin teille Slick
+Smithistä, kun hän tuli idästä?"
+
+Dick, joka oli unohtanut asian, nauroi.
+
+"Hän on ollut mallikelpoinen rikollinen koko ajan, kun hän on ollut
+tällä puolella", sanoi hän.
+
+"Siltä Slick aina näyttää", vastasi Stormer kuivasti, "mutta hän
+hankkii kuitenkin toimeentulonsa jollakin tavalla. Mutta en tahtonut
+puhutella teitä sen takia, kapteeni. Olen kuullut, että minun mieheni
+ovat saaneet mr Marshalt-vainajalta tehtäväkseen vartioida hänen
+taloaan. Se näyttää koko lailla järjettömältä nyt, kun hän on kuollut,
+mutta ohjeet ovat toistaiseksi voimassa, ja minä olisin teille suuresti
+kiitollinen, jos antaisitte miesteni toimia oman mielensä mukaan. Eräs
+heistä kertoo minulle, että te tiedustelitte hänen valtuuksiaan tämän
+Portman Squaren varrella olevan talon katolla, ja todellakin se näyttää
+hiukan tarpeettomalta. Tahdon sanoa, että olen antanut miehilleni
+määräyksen, että heidän on annettava poliisille kaikkea mahdollista
+apua eikä asetettava esteitä poliisin tielle."
+
+"Se on teidän puoleltanne hyvin ystävällistä, ja minä ymmärrän
+täydellisesti teidän vaikeutenne."
+
+Stormer hymyili itsekseen.
+
+"Luulen, ettette ole niistä perillä", sanoi hän. "Oletteko tavannut sen
+huoltajan, jonka Marshaltin lakimiehet ovat asettaneet pitämään huolta
+hänen talostaan?"
+
+"Olen nähnyt hänet."
+
+"Pitäkää häntä hyvin silmällä", sanoi Stormer ja lopetti keskustelun,
+ennenkuin Dick ehti kysyä syytä hänen kehoitukseensa.
+
+Mr Stormer nauraa hykerteli itsekseen aivankuin hyvälle pilalle koko
+matkan ravintolaan, jossa hän söi päivällisensä sinä iltana. Siihen
+tarkoitukseen hän oli valinnut saman hotellin, jossa Audrey Bedford
+asui, ja päivällisen jälkeen hän siirtyi ruokasalista eteishalliin,
+missä hän kääntyi vierashuoneiden hoitajan puoleen.
+
+"Huomaan, etten voi mennä enää kotiin tänä iltana", sanoi hän.
+"Voitteko antaa minulle huoneen?"
+
+"Varmasti, sir", sanoi toinen ihmetellen, missä tämän ilmeisen
+amerikkalaisen koti sitten oikeastaan oli. Hän tarkasteli huoneiden
+luetteloa. "461."
+
+"Se on minusta hiukan liian korkealla. Tahtoisin huoneen toisesta
+kerroksesta."
+
+Mies silmäili jälleen luetteloaan.
+
+"Siellä on tyhjänä kaksi huonetta, n:ot 255 ja 270."
+
+"Luulen, että otan n:on 270. Seitsemänkymmentä on minun onnennumeroni",
+sanoi mr Stormer.
+
+Audreyn huoneen numero oli 269.
+
+
+
+
+XXXIX.
+
+Kasvot yössä.
+
+
+Audrey oli kuluttanut sen päivän työn etsimiseen, ja hänen
+ponnistuksillaan oli parempi menestys kuin niinä päivinä, jolloin
+hän oli repaleprinsessa ja ilman mitään muita suosituksia kuin
+vankilasta saatu todistus ja nukkavieru puku. Hän ei ollut puhunut Dick
+Shannonille suunnitelmistaan, sillä hän tahtoi, mikäli mahdollista,
+tulla toimeen ilman tämän apua. Riippumattomuuden halu on synnynnäinen
+jokaisessa naisessa, ja hänen taipuvaisuutensa ottamaan vastaan apua
+joltakulta mieheltä on kääntäin verrannollinen hänen kunnioitukseensa
+tätä miestä kohtaan. Audrey Bedford piti Dick Shannonista kyllin paljon
+kaihtaakseen hänen apuaan.
+
+Hänen viimeisessä toimipaikkaa koskevassa vaalissaan oli koko joukko
+huumoria. Kerran hän Fontwellin aikoihin oli kirjoittanut eräälle
+kananhoitoa käsittelevälle viikkolehdelle, jolloin hänen ja tämän
+lehden toimittajan välillä oli kehittynyt pitkä ja tuttavallinen
+kirjeenvaihto sairaiden kanojen ruokajärjestyksestä. Nyt hänen
+mieleensä oli juolahtanut, ettei kananhoitolehtikään voinut ilmestyä
+viikko toisensa jälkeen ilman ammattimiesavustusta. Hän kirjoitti
+kirjeen toimittajalle, joka muisti hänen avustustoimintansa ja kehoitti
+häntä saapumaan lehden toimitukseen, missä hän heti tarjosi hänelle
+paikan.
+
+"Tarvitsemme jonkun hoitamaan kananhoitoa koskevaa kirjeenvaihtoamme",
+sanoi hän.
+
+Teoria, että ammatti vaikuttaa ulkonäköön, osoittautui jossakin määrin
+todeksi tässä tapauksessa, sillä toimittaja itse näytti vanhahkolta
+kanalta.
+
+"Luulen teidän kykenevän käymään käsiksi siihen. Tarvitsemme kaksi
+palstaa viikossa lehteä varten; muihin kirjeisiin voitte vastata
+yksityisesti. Jos käsiteltäväksenne joutuu jokin kysymys, jota ette
+voi ratkaista, niin viitatkaa vastaukseemme samasta asiasta maaliskuun
+numerossa 1903. Se antaa teille aikaa."
+
+Palkka ei ollut suuri, vaan suorastaan riittämätön Audreyn viime
+aikoina omaksumiin elintapoihin; mutta hän käytti loppuosan päivää
+asunnon etsimiseen ja löysikin hyvin hauskan huoneen läheltä uutta
+työpaikkaansa. Palattuaan hän ilmoitti asian hotellin apulaisjohtajalle.
+
+"Olen pahoillani, että jätätte meidät, miss Bedford", sanoi tämä
+herrasmies ammattiin kuuluvasti pahoitellen. "Huoneenne on siis vapaa
+huomisesta kello kahdestatoista alkaen. Toivon näkeväni teidät jälleen
+täällä."
+
+Audrey puolestaan toivoi päinvastaista. Hänellä oli epämieluisia
+kokemuksia tässä hotellissa olonsa ajalta, ja hän odotti innokkaasti
+oman pienen huoneensa rauhallisuutta.
+
+Dick oli saapunut aikaisin katsomaan häntä odottaen tapaavansa
+hänet yhä vielä kärsivänä edellisen illan epämieluisen kokemuksen
+aiheuttamasta järkytyksestä. Hän tuli sopivasti yllätetyksi saadessaan
+kuulla, että Audrey oli mennyt ulos. Myöhemmin eräs hänen miehistään
+ilmoitti, että Audrey oli hankkinut itselleen paikan, ja hän kiiruhti
+heti hotelliin onnittelemaan häntä.
+
+"Olette säästänyt minulta vaivan soittaa teille."
+
+"Miksi?" kysyi Dick nopeasti, "Onko jotakin tapahtunut? Ette kai ole
+saanut mitään tietoa...?"'
+
+"En." Audrey pudisti päätään. "En luule, että tulen saamaankaan; ja jos
+saan, niin varmasti lähetän sanan teille. Minulla on loistava uutinen."
+
+"Palaatte takaisin kananhoitoalalle — toimituspuolelle."
+
+Hän nauroi Audreyn hämmästykselle.
+
+"Tietysti, teidän varjonne — niinhän te häntä nimitätte, eikö niin? On
+kauhean romanttista, mutta hiukan noloa, kun tietää, että mies on aina
+kintereillä. Olin unohtanut hänen olemassaolonsa."
+
+"Minkä takia tahdoitte tavata minua?"
+
+Audrey avasi käsilaukkunsa, otti sieltä pienen piikiven ja laski sen
+Dickin ojennettuun käteen. "Tämän", sanoi hän. "Tarkoitukseni oli puhua
+siitä jo aikaisemmin."
+
+Dick tuijotti kiveen suu auki, käänsi sen toisin puolin ja tarkasti
+pientä punaista sinettiä. "Mistä ihmeestä olette tämän saanut?"
+
+"Onko sillä jotakin merkitystä?" kysyi Audrey.
+
+"Minun olisi pitänyt kertoa teille siitä jo aikaisemmin. Löysin sen
+n:on 551 eteisestä ollessani ensikertaa tapaamassa mr Malpasia. Pudotin
+avaimen koettaessani avata ovea, ja avainta etsiessäni löysin tämän
+pienen kiven."
+
+Dickin mieleen välähti muisto hänen keskustelustaan Brownin eli
+Torringtonin kanssa, joka oli näyttänyt hänelle samanlaisen "kiven".
+
+"Mikä se on?" kysyi Audrey uudelleen.
+
+"Se on hiomaton timantti. Sen arvo on noin kahdeksansataa puntaa."
+
+Audrey haukkoi ilmaa.
+
+"Oletteko varma siitä?"
+
+Dick nyökkäsi. Vieden timantin ikkunan luo hän tarkasti lähemmin
+sinettiä.
+
+"Oletteko varma siitä, että se on timantti?"
+
+"Se on aivan varmaan timantti, ja siinä on kaivosyhtiön sinetti. Saanko
+pitää tämän?"
+
+Audrey huoahti helpotuksesta.
+
+"Toivon, että tekisitte niin."
+
+"Tietääkö kukaan muu, että tämä on ollut teillä?"
+
+Audrey pudisti päätään.
+
+"Ei kukaan, jollei mr Malpas tietänyt, ja se ei ole luultavaa, vai
+mitä?"
+
+Dick mietti mahdollisuuksia.
+
+"Eikö kukaan muu ole nähnyt sitä?"
+
+Audrey ajatteli pitkän aikaa.
+
+"En luule sitä", sanoi hän hitaasti, "jollei — niin, nyt muistan.
+Äskettäin, kun minä pyysin alhaalla eteishallissa huoneeni avainta,
+eikä sitä ollut siellä, kaadoin kaikki tavarat käsilaukustani pöydälle
+ja löysin sen — nimittäin avaimen — rikkonaisen vuorin välistä."
+
+"Ja silloin hän on sen nähnyt — ja kun minä sanon 'hän', niin tarkoitan
+joko häntä tai hänen asiamiestään. Luulisin tämän osaksi selittävän,
+miksi hän tahtoi saada teidät käsiinsä eilen illalla."
+
+Audrey huokasi.
+
+"Joka päivä ja joka tavalla olen yhä enemmän ja enemmän pahoillani,
+että lähdin pois rauhalliselta maapalstaltani!" sanoi hän. "Te ette
+tiedä, kuinka lämmin tunne minut valtasi, kun rakkaan kanalehteni
+toimittaja kysyi minulta, tiedänkö, kuinka on hoidettava sulkasatoisia
+kanoja!"
+
+Hän meni ylös huoneeseensa sinä iltana onnellisemmassa mielentilassa,
+kuin oli ollut moniin vuosiin. Hänestä tuntui siltä, että hän uuteen
+työhönsä ryhtyessään jättää taakseen sen epäterveellisen ilmapiirin,
+jossa oli liikkunut ja elänyt Lontooseen-tulostaan saakka.
+
+Hän lukitsi huoneensa oven ja vaipui uneen melkein samalla hetkellä,
+kuin laski päänsä päänalustalle. Ja niin hän nukkui koko alkuosan yötä
+eikä herännyt, ennenkuin jokin kylmä ja tahmea kosketti hänen kasvojaan.
+
+"Audrey Bedford, minä tarvitsen sinua", sanoi ontto ääni.
+
+Hän nousi kiljaisten istumaan. Huone oli kokonaan pimeässä, mutta...
+
+Tuskin metrin päässä hänestä liikkuivat, niinkuin näytti, ilmassa
+riippuen himmeästi ja oudosti valaistut kasvot...
+
+Hän tuijotti Lacy Marshaltin suljettuihin silmiin ja tuskanvääntämiin
+kasvoihin!
+
+
+
+
+XL.
+
+Kadonnut vieras.
+
+
+"Se nuori nainen on saanut vaikean hermokohtauksen. Olen lähettänyt
+hakemaan lääkäriä ja sairaanhoitajatarta."
+
+"Tiedättekö, mitä hänelle on tapahtunut?" kysyi Dick. Hän seisoi
+yöpuvussa vuoteensa vieressä kuulotorvi kädessään.
+
+"En, sir. Ovenvartija, joka oli ensimmäisessä kerroksessa, kuuli
+kiljahduksen. Hän juoksi ylös portaita ja näki miss Bedfordin oven
+olevan auki. Hän näki, että miss Bedford oli pyörtynyt, ja lähetti
+hakemaan minut. Minä olin alhaalla hallissa."
+
+"Eikö mitään merkkiä Malpasista?"
+
+"Ei pienintäkään, sir. Jonkun on täytynyt yrittää päästä miss Bedfordin
+kimppuun, sillä hänen huoneensa viereisessä huoneessa asuva herrasmies
+tavattiin tajuttomana käytävän toisesta päästä. Hän oli ilmeisesti
+saanut iskun päähänsä, luultavasti kumipatukalla, sillä nahka ei ollut
+mennyt rikki. Hän on mennyt sairaalaan saadakseen päänsä sidotuksi."
+
+Dick saapui hotelliin viiden minuutin kuluttua, ja Audrey oli sillä
+välin toipunut niin paljon, että voi ottaa hänet vastaan. Tyttö istui
+aamuvaippaansa kääriytyneenä kaasu-uunin edessä, hyvin kalpeana, mutta
+niinkuin tavallisesti täysin halliten itsensä.
+
+"En tiedä kertoa mitään muuta, kuin että näin mr Marshaltin."
+
+"Oletteko tekin nähnyt hänet?" Dick puri huultaan miettiväisenä.
+
+"Oletteko te sitten nähnyt hänet?" kysyi Audrey hämmästyneenä.
+
+Dick nyökkäsi.
+
+"Kyllä, hän näyttäytyi meille viime yönä. Ettekö muista mitään muuta?"
+
+"Minä pelkään pyörtyneeni", sanoi Audrey katuvaisena. "Se oli kauhean
+naisellista, mutta sellaista sattuu. Ovenvartija kertoi minulle, että
+viereisessä huoneessa asuvaa miestä oli lyöty hyvin pahasti Voi, Dick,
+mitä tämä merkitsee?"
+
+"Se merkitsee sitä, että Marshalt on elossa ja sen vanhan paholaisen
+käsissä", sanoi Dick. "Viime yönä me löysimme hänen talostaan
+lääkeruiskun. Siinä ollut neste tutkittiin ja huomattiin olevan
+hyoscinin, morfiinin ja jonkin kolmannen, vielä selville saamattoman
+huumausaineen sekoitusta, jolla voidaan saada ihminen täydellisen
+tiedottomuuden tilaan. Tänä iltana minä sain kirjeenkin Malpasilta."
+Hän otti esiin koneella kirjoitetun kirjeen. "Tämä on jäljennös;
+alkuperäinen on lähetetty Scotland Yardiin sormenjälkien tutkimista
+varten."
+
+Audrey otti kirjeen käteensä ja luki:
+
+ "Jollette ole järjetön, huomasitte jotakin viime yönä. Lacy Marshalt
+ ei ole kuollut. Koska tunsin hänet hyvin, olisi minun pitänyt
+ käsittää, ettei hän antautuisi mihinkään vaaraan. Ammunnankestävä
+ panssari, joka hänellä oli yllään, seisahdutti kuulan, niinkuin
+ olisitte huomannut, jos olisitte tarkastanut häntä sen sijaan, että
+ tahdoitte saada tytön mahdollisimman pian pois talosta. Olen iloinen
+ siitä, että hän on elossa — kuolema olisi ollut hänelle liian hyvä, ja
+ hän tulee kuolemaan silloin, kun minä näen sen hyväksi. Jos toivotte
+ hänen pysyvän hengissä, niin viekää vartijanne ja vakoilijanne pois
+ minun talostani."
+
+"Kaikki talossa tekemäni huomiot käyvät yhteen tämän selityksen
+kanssa", sanoi Dick. "Marshaltia pidetään jatkuvassa huumaustilassa ja
+kuljetetaan kaikkialle Malpasin mukana."
+
+"Minusta ne eivät näyttäneet todellisilta kasvoilta", keskeytti Audrey.
+
+Sitä Dick Shannon ei ollut tullut aikaisemmin ajatelleeksi.
+
+"Tarkoitatteko, että se olisi voinut olla naamio? Se voisi olla eräs
+selitys. Mutta jos asia olisi siten, niin miksi tämä mies kirjoittaisi,
+niinkuin kirjoittaa? Ei, minä luulen, että kirje puhuu totta. Viittaus
+huumausaineeseen osoittaa, että Steelin tekemä löytö on pakottanut
+hänet puhumaan totta. Asia on omituinen joka tapauksessa. Menen nyt
+etsimään tuntematonta ystäväänne — oletan, että teidän huutonne herätti
+hänet, ja hän yllätti sekä Malpasin että hänen kantamuksensa — jos se
+oli kantamus — ja iskettiin maahan vaivojensa palkaksi."
+
+Pahoinpidelty vieras oli lähtenyt hotellista sairaalaan, niinkuin
+hän oli selittänyt. Hänen nimensä luettelossa oli "Henry Johnson
+Etelä-Afrikasta".
+
+Se ovenvartija, joka oli ottanut hänet vastaan, ei ollut toimessa,
+joten Dick sai tyytyä tähän tietoon. Annettuaan määräyksen, että
+hänelle oli ilmoitettava, kun tuntematon vieras palaisi, hän lähti
+senvuoksi kotiin. Hän ajoi Portman Squarelle saakka saadakseen siellä
+kuulla, ettei mitään poikkeuksellista ollut tapahtunut. Tarkastaja
+ja kolme konstaapelia olivat talossa, ja Willittin vartijan hän näki
+kadulla talon edustalla.
+
+Sieltä lähdettyään hän muisti Stormerin viittauksen talon hoitajaan, ja
+aikaisin seuraavana aamuna Dick Shannon oli vieraana Marshaltin talossa.
+
+Hänellä oli ollut hyvin vähän aikaa ajatella Marshaltin katoamisen
+vaikutusta hänen talouteensa, mutta hän tiesi, että Marshalt oli
+antanut hyvin täsmälliset ohjeet siitä, mitä oli tehtävä siinä
+tapauksessa, että hän kuolisi. Muutamien tuntien kuluttua siitä, kuin
+uutinen oli julkaistu, oli Marshaltin asianajajan edustaja saapunut
+taloon, otti haltuunsa kaikki asiat ja vei pois Marshaltin paperit.
+Seuraavana päivänä Dick kuuli, että taloon oli asetettu hoitaja Lacy
+Marshaltin toivomusten mukaisesti, mutta hänellä ei ollut ollut
+tilaisuutta käydä talossa sillä poliisitehtävät olivat paikallisen
+tarkastajat käsissä, ja talon hoitaja oli puolestaan pysynyt
+näkymättömänä.
+
+Palvelijatar, jonka hän muisti edelliseltä käynniltään, avasi oven
+ja ohjasi hänet salonkiin, jossa hän oli viimeksi nähnyt vanhan
+Tonger-raukan.
+
+"Luultavasti asiat ovat muuttuneet hyvin huomattavasti täällä", sanoi
+Dick palvelijattarelle.
+
+"Se on totta, sir. Koko talo on ollut ylösalaisin. Keittäjätär on
+mennyt, ja vain Milly ja minä olemme jäljellä. Eikö mr Tonger-paran
+kohtalo ollutkin kauhea, ja mr Marshaltin myöskin!"
+
+Dick näki selvästi, että Tongerin kuolema oli tehnyt taloon
+huomattavasti järkyttävämmän vaikutuksen kuin sen omistajan kaamea
+kohtalo.
+
+"Teillä on nyt talon hoitaja?"
+
+Tyttö epäröi.
+
+"Ei juuri erikoinen hoitaja, sir", sanoi hän. "Se herrasmies oli mr
+Marshaltin ystävä."
+
+"Todellako?" sanoi Dick, jolle se oli uutinen. "En luullut, että mr
+Marshaltilla..." Hän keskeytti lauseensa, sillä hän ei tahtonut puhua
+alentavasti tytön isännästä. "En tietänyt sitä. Kuka se on?"
+
+"Eräs mr Stanford, sir."
+
+Dickin suu meni auki hämmästyksestä.
+
+"Ei kai Bill Stanford?"
+
+"Kyllä, sir; mr William Stanford. Ilmoitan hänelle, että olette täällä,
+sir; hän on ylhäällä, isännän lukuhuoneessa."
+
+"Antakaa minun säästää teiltä se vaiva", sanoi Dick hymyillen. "Mr
+Stanford ja minä olemme vanhoja tuttuja."
+
+Bill istui suuren takkavalkean ääressä, jalat hopeanvärisen häkin
+päällä, suunnattoman iso sikari suupielessä ja urheilulehti polvilla.
+Katsahdettuaan taakseen hän nousi seisomaan ymmällään ollen hymyillen.
+
+"Hyvää huomenta, kapteeni. Odotin näkeväni teidät aikaisemmin."
+
+"Te olette siis talon hoitaja?"
+
+Bill hymyili.
+
+"Minä olen virantoimitukseen määrätty mies", sanoi hän. "Kukaan ei
+ollut enemmän hämmästynyt kuin minä, kun hänen asianajajansa tuli
+hakemaan minua, koska hän ei ollut mikään erikoinen ystäväni. Emme
+kuuluneet samaan sarjaan, niin sanoakseni."
+
+"Tunsitte hänet Etelä-Afrikassa, tietysti?" nyökkäsi Dick.
+
+"Sepä se; siellä juuri tulin hänet tuntemaan. Miksi juuri minut oli
+kutsuttava... mutta siinä oli mustaa valkealla, minun täydellinen
+nimeni ja osoitteeni — William Stanford, Backenhall Mansions 114, se
+summa, joka minulle oli maksettava, ja kaikki muu."
+
+"Testamentti, luultavasti?"
+
+"Ei, sir, se ei ollut testamentti. Näytti siltä, kuin Marshalt olisi
+odottanut tulevansa kutsutuksi pois äkkiä aivan näinä päivinä. Siinä
+ei puhuttu mitään hänen kuolemastaan; siinä sanottiin ainoastaan, että
+'jos hän katoaisi mistä syystä tahansa, niin mainittu William Stanford
+j.n.e., j.n.e.'"
+
+Bill Stanford! Eltonien ystävä ja, niinkuin jotkut luulivat,
+liittolainen! Dick veti esiin tuolin ja istuutui.
+
+"Mitä Martin ajattelee tästä?"
+
+Stanford kohautti hartioitaan.
+
+"Vähät minä siitä välitän, mitä Martin ajattelee", sanoi hän. "Martin
+on hiukan vihoissaan minulle, koska..." Hän epäröi. "No niin, hän luuli
+minun tietäneen jonkin verran enemmän, kuin mitä hän tiesi. Hän oli
+saanut päähänsä, että minä olin ystävällisissä suhteissa Lacyn kanssa
+ja tiesin kaikki hänen salaisuutensa. Minun on annettava Lacylle se
+tunnustus, että kun rakkausasiat olivat kysymyksessä, ei hän koskaan
+puhunut mitään."
+
+Dick ei pyytänyt mitään lisätietoja siitä asiasta.
+
+"Täällä on ikävää, varsinkin illalla. Minulla on lupa mennä ulos
+iltapäivällä pariksi tunniksi, mutta tässä talossa on jotakin
+kammottavaa, mikä käy minun hermoilleni."
+
+Näytti melkein siltä, kuin hän olisi puhunut vilpittömästi; hänen
+äänensä mataloitui kuiskaukseksi, ja hän katsoi vaistomaisesti
+ympärilleen.
+
+"En tiedä, mitä teidän poikanne tekevät viereisessä talossa, mutta
+seinän toiselta puolelta kuului joitakin omituisia ääniä", sanoi hän.
+"Ja viime yönä Luulin koko talon tulevan alas. Jotakin tapahtuikin. Kun
+katsoin ulos makuuhuoneeni ikkunasta — se on Lacyn entinen huone — näin
+kadun olevan täynnä poliiseja."
+
+"Niin", sanoi Dick. "Jotakin oli tekeillä. Ei kai teillä sattumalta
+ollut mitään ylimääräistä kummitusten kokousta tässä talossa?" Stanford
+värisi.
+
+"Älkää puhuko kummituksista, kapteeni", pyysi hän. "No niin, viime yönä
+luulin näkeväni — no, se on hullua joka tapauksessa."
+
+"Luulitteko näkevänne Marshaltin."
+
+"En, toisen miehen, Malpasin. Kuinka tiesitte? kysyi toinen
+hämmästyneenä.
+
+"Malpas on toimeliain kummitus Lontoossa. Missä näitte hänet?"
+
+"Näin hänen tulevan ulos varastohuoneesta — ainakin seisovan ovessa.
+Vain silmänräpäyksen."
+
+"Mitä teitte silloin?"
+
+Bill hymyili yksinkertaisesti.
+
+"Menin ylös niin nopeasti, kuin voin, ja panin oven lukkoon", sanoi
+hän. "Jaarittelu haamujen kanssa ei huvita minua erikoisemmin."
+
+Shannon nousi seisomaan.
+
+"Luon silmäyksen siihen varastohuoneeseen, jollei teillä ole mitään
+sitä vastaan."
+
+"Olkaa hyvä", sanoi Stanford vetäen ulos laatikon ja ottaen sieltä ison
+kimpun avaimia. "Se on epäjärjestyksessä oleva huone, jossa Tonger piti
+isäntänsä pyssyjä ja ammuksia sekä muuta samanlaista kamaa."
+
+Huone oli eteiskäytävän päässä ja oli täynnä pyssyjä, satuloita, tyhjiä
+laatikoita, puhdistusaineita, rikkonaisia luutia ja muuta sellaista,
+jonka epäsiistit siivoojat heittävät pois näkyvistä. Siinä oli yksi
+kapea, vahvalla ristikolla varustettu ikkuna ja verholla peitetty
+uuni. Huoneessa ei ollut mitään muuta huomiotaherättävää kuin sen
+epäjärjestys ja...
+
+"Mitä on noissa laatikoissa?"
+
+"En tiedä, en ole katsonut", sanoi Stanford.
+
+Shannon veti auki yhden puisen laatikon kannen ja -sai näkyviin joukon
+pieniä, vihreällä etiketillä varustettuja koteloita.
+
+"Revolverin ammuksia", sanoi Dick, "ja yksi kotelo on avattu äskettäin."
+
+Hän näki, että sen alla oleva kotelo oli vapaa tomusta.
+
+"Minkä vuoksi luulette nähneenne juuri Malpasin?"
+
+"En tiedä: se vastasi juuri hänestä saamaani kuvaa", sanoi Stanford
+vältellen. "En ole nähnyt häntä koko ikänäni."
+
+Hän odotti ilmeisesti Dickin lähtevän tiehensä ja voi vain
+vaivoin salata harminsa, kun tämä ohjasi askelensa takaisin
+lukuhuoneeseen. Dick pysähtyi tarkastamaan ovea, joka johti Marshaltin
+yksityishuoneisiin.
+
+"Toimiiko tämä yhä vielä?" kysyi hän.
+
+"Kyllä, mikäli minä tiedän", sanoi toinen äreästi. "Ei ole oikein
+sopivaa tehdä minulle tätä taloa koskevia kysymyksiä, kapteeni Shannon,
+sillä minä olen täällä vieraana."
+
+"Niin juuri", sanoi Shannon myötätuntoisesti ja kääntyi aivankuin
+lähteäkseen.
+
+Stanford ei voinut salata tyytyväisyyttään.
+
+"Luulenpa teidän olevan hyvin halukas pääsemään minusta", sanoi
+salapoliisi ivallisesti.
+
+Stanford mutisi jotakin siihen suuntaan, että hänestä oli kaikki aivan
+samantekevää.
+
+"Entä kuinka voivat ystävänne Eltonit?"
+
+"En tiedä mitään Eltoneista", sanoi Stanford alistuvaisesti. "He eivät
+ole koskaan olleet erikoisempia ystäviäni."
+
+Mutta nyt kutsumaton vieras todellakin lähti tiehensä. Stanford seurasi
+häntä alas portaita ja sulki oven virnistäen tyytyväisyydestä. Hän
+palasi lukuhuoneeseen, lukitsi välillä olevan oven ja avasi toisen
+pieneen ruokasaliin johtavan oven.
+
+"Sinulla on hyvät korvat, Martin", sanoi hän. Martin meni ikkunaan ja
+seurasi paksujen ikkunaa verhojen läpi silmillään Dick Shannonia, niin
+kauan kuin tämä oli näkyvissä.
+
+"Ennemmin tai myöhemmin tuo lintu joutuu minun käsiini", sanoi hän
+rauhallisesti. "Niin — minulla on hyvä kuuloaisti. Tiesin, että se oli
+hän, samalla hetkellä kuin kuulin äänet eteishallista. Kuinka kauan
+aiot viipyä täällä? Olisi tiedossa koko lailla hyvä homma."
+
+Stanford levitti valittaen käsiään.
+
+"Olen pahoillani, Martin, mutta en voi ottaa siihen osaa. Minusta
+tuntuu, että minun täytyy olla suora Lacy-parkaa kohtaan. Rahat eivät
+merkitse mitään, mutta pysyn täällä, niin kauan kuin minua tarvitaan.
+Minun mielestäni se on minun velvollisuuteni."
+
+Martin nauroi pehmeästi.
+
+"Jättikö Lacy paljonkin rahaa jälkeensä?" kysyi hän.
+
+"Ei mitään, mikäli minä tiedän", sanoi toinen loukkautuneena. "En aja
+takaa omaa hyötyä. Olin Lacyn ystävä..."
+
+"Et ole koskaan puhunut siitä minulle."
+
+"Olen kertonut sinulle, että tunsin hänet", väitti toinen. "Dora
+tietää, että olimme vanhoja ystäviä."
+
+"Tunnetko Malpasin?"
+
+Stanford siristi silmiään.
+
+"Kyllä — tunnen Malpasin." Hän alensi ääntään, kunnes se oli melkein
+kuulumaton. "Ja jos tulee kysymykseen saalistaminen, niin tiedän kyllä,
+mistä sitä on saatavissa."
+
+Martinin kasvoilla kuvastui epäilys.
+
+"Missä hän on?" kysyi hän, ja Stanford nauroi ääneen.
+
+"Ota se selville, Elton", sanoi hän.
+
+
+
+
+XLI.
+
+Toimi Audreylle.
+
+
+Mr Stormer saapui toimistoonsa tavattoman aikaisin. Hän oli talossa
+kauan ennen, kuin kukaan hänen henkilökunnastaan ilmestyi paikalle; ja
+Willit hämmästyi kuullessaan soittokellon äänen huoneeseensa tullessaan.
+
+Hän tapasi päällikkönsä makaamassa sohvalla koko lailla heikon
+näköisenä.
+
+"Oletteko sairas, sir?" kysyi hän säikähtyneenä.
+
+"En sairas, vaan kuolemaisillani", mutisi Stormer. "Hankkikaa minulle
+hiukan vahvaa kahvia ja kilo fenasetiinia. Voi päätäni!"
+
+Hän koski varovaisesti päätään ja vääntelehti kivusta.
+
+"Kalloni tilavuus on kasvanut kuutiojalan suuruiseksi", sanoi hän.
+"Tässä on kuhmu, iso kuin muna, eikä mikään kananpojan muna. Ja
+kananpojista puhuttaessa menkää etsimään käsiinne se Bedford-neitonen.
+Ei, herraseni, tämä on yhtä iso kuin kameelikurjen tai dinosauruksen."
+
+"Jouduitteko selkkauksiin viime yönä?"
+
+"Jouduinko selkkauksiin viime yönä?" toisti hänen päällikkönsä
+väsyneesti. "Makaisinko tässä niinkuin sairas lehmä, jollen olisi ollut
+selkkauksissa? Kasvattavatko ilo ja hilpeys munia miehen päähän? Kyllä
+herraseni, jouduin selkkaukseen. Antakaa minulle hiukan etikkaa. Ja
+kuulkaa! Tämän täytyy pysyä salassa. Kukaan ei saa tietää, että tämä
+onnettomuus on tullut minun osakseni, ja jos joku kysyy minua, niin
+minä olen Yhdysvalloissa — missä minun pitäisi ollakin."
+
+Willitt kiiruhti ulos ja nouti kaikki, mitä hänen päällikkönsä oli
+pyytänyt.
+
+"Kutsukaa nyt tänne parturi ja menkää lähimpään
+herrainvaatetusliikkeeseen ostamaan jotakin, joka tekisi minut
+arvokkaamman näköiseksi."
+
+Hän kiemurteli tuskasta noustessaan istumaan ottaakseen kahvikupin
+tarjottimelta, jonka Willit oli tuonut sisään.
+
+"Teitä kiusaa halu kysyä, mitä on tapahtunut", ähkyi hän maistellessaan
+kahvia. "No niin, kerron sen teille. Jouduin taisteluun haamun kanssa —
+ainakin se haamu tai joku, joka oli sen mukana, hoiti koko taistelun."
+
+"Kuka se oli?"
+
+"En tiedä; en nähnyt ketään. Kuulin kiljahduksen ja menin ulos
+nähdäkseni, mikä oli kysymyksessä ja näin yhden, kaksi, kolme tai
+mahdollisesti kuusi miestä juoksemassa pitkin käytävää ja lähdin heidän
+jälkeensä. Sama määrä miehiä kolautti minua kalloon, ja minä tulin
+tuntoihini hyvissä ajoin estääkseni hotellisalapoliisin varastamasta
+kelloani. Mahdollisesti hän oli ainoastaan aukaisemassa kaulustani,
+mutta minä en luota hotellisalapoliiseihin. No niin, ette saa unohtaa
+sitä tyttöä. Hän on saanut paikan eräässä kanalehdessä, ja minä uskon,
+ettei hän tule siitä pitämään. Tehän tunnette hänet, eikö niin?"
+
+"Kyllä, sir; olen tavannut hänet."
+
+"No niin, etsikää hänet jälleen käsiinne ja tarjotkaa hänelle hyvä
+toimi. Luvatkaa hänelle millainen palkka tahansa, mutta muistakaa, että
+teidän on saatava hänet suostumaan."
+
+"Kyllä, sir."
+
+"Tässä tulee parturi, ja kun hän on mennyt, aion nukkua, ja se,
+joka häiritsee minua, on kuoleman oma. Milloin miss Bedford ryhtyy
+toimeensa?"
+
+"Tänä aamuna."
+
+"Menkää hänen luokseen niin pian, kuin voitte. Ehkä hän lähtee ulos
+lounastamaan, jolloin voitte käyttää tilaisuutta hyväksenne. Voitte
+sanoa hänelle, että minulla on häntä varten toimi, jonka hän voi hoitaa
+nojatuolissa istuen. Tarvitsen hänet pitämään silmällä Torringtonia,
+joka sanoo itseään Browniksi. Ja uskokaa minua, se poika tarvitsee
+silmälläpitoa! Ja muistakaa, Willitt, ettette tule tänne takaisin
+ilmoittamaan epäonnistuneenne. Olen sillä tuulella, että voisin siinä
+tapauksessa käydä teille vaaralliseksi."
+
+Audreylle oli uusi kokemus olla "menossa työhön", olla muiden mukana
+reunustamassa maanalaisen radan asemasiltaa, taistella paikasta
+jo väkeä täynnä olevassa autobussissa. Tämän kokemuksen uutuus ei
+täysin korvannut sen epämukavuuksia, mutta hän tunsi itsensä hyvin
+tyytyväiseksi ehdittyään lopuksi pienen lehden syrjäiseen toimitukseen.
+
+Mr Hepps tervehti häntä kylmästi ja välinpitämättömästi ja heitti hänen
+eteensä kasan kirjeitä, jotka ilmeisesti olivat keräytyneet hänen
+pöydälleen useiden viikkojen kuluessa. Hän oli laiha, jossakin määrin
+epäsiistiltä näyttävä mies ja, niinkuin Audrey oli saava huomata,
+alituinen ärisijä. Ilmeisesti hän oli niitä miehiä, jotka uskovat,
+että alaisille annettu kiitos herättää näiden rinnassa intohimoisen
+halun palkkojen koroittamisesta. Se mr Hepps, jonka kanssa Audrey oli
+keskustellut edellisenä päivänä, ja se mr Hepps, joka nyt haukuskellen
+antoi ohjeitaan, olivat todellakin kaksi aivan eri henkilöä.
+
+Audrey huomasi siis, että hänen odotettiin sisällyttävän jokaiseen
+vastaukseen pienen kiitoksen jonkun ilmoittajan hyväksi.
+
+"Chipperin ravinto ei kelpaa mihinkään!" ärähti mr Hepps. "Mitä syytä
+teillä on puhua Chipperin ravinnosta? Siitä ei ilmoiteta meidän
+lehdessämme. Leikatkaa se pois ja kehoittakaa käyttämään Lowkerin
+valmistetta."
+
+"Lowkerin ravinto on myrkkyä nuorille kananpojille", sanoi Audrey
+lujasti. "Syöttäisin niille mieluummin sahajauhoja."
+
+"Mitä te mieluummin tekisitte ja mitä minä käsken teitä tekemään on
+kaksi eri asiaa", karjui toimittaja. "Sanon teille Lowker — Lowker
+menee lehteen!"
+
+Audreyn katse kääntyi toimittajan niskaan. Hänen kätensä ulottuvilla
+oli liimapurkki. Hetken aikaa hän suunnitteli väkivaltaista tekoa.
+
+Asiat kehittyivät huippuunsa iltapäivällä, kun Audrey tutkittuaan
+tarkkaan edellisten numeroiden sisällyksen ja huomattuaan, että Javan
+rautalankayhtiön ilmoituksia oli esiintynyt ilmoituspalstoilla täysin
+vilpittömästi kehoitti eräässä vastauksessa käyttämään tämän yhtiön
+tuotteita. Toimittaja huomasi sen, ja silloin puhkesi suoranainen
+myrsky.
+
+"Java-verkko ei kelpaa mihinkään!" karjui hän. "Mieluummin lakkautan
+koko lehden, kuin kehun sitä liikettä."
+
+"Mutta sehän ilmoittaa lehdessämme."
+
+"Ei ilmoita enää — siinäpä se! Ja teidän vastauksenne ovat liian
+pitkiä. Ja minä en pidä teidän käsialastanne, miss; ettekö voi käyttää
+kirjoituskonetta? Saatte tehdä parempaa työtä, jos tahdotte pitää tämän
+toimen. Minne aiotte mennä?" kysyi hän hämmästyneenä, kun Audrey nousi
+ylös ja otti päällystakkinsa seinällä olevasta naulasta.
+
+"Kotiin, mr Hepps", sanoi Audrey. "Olette järkyttänyt luottamukseni
+kananpoikiin. En ollut koskaan ajatellutkaan, että niitä voitaisiin
+käyttää niin kehnoihin tarkoituksiin."
+
+Toimittaja tuijotti häneen.
+
+"Suljen toimituksen kello kuusi."
+
+"Minä suljen kello neljä", sanoi Audrey rauhallisesti. "En ole saanut
+lounaaksi mitään muuta kuin lasillisen maitoa ja pienen pullan, ja
+tämän toimituksen ilmapiiri on tukahduttava. Mieluummin tekisin työtä
+kanalassa."
+
+"Jos olisin tietänyt teidän tulevan tänne", sanoi toimittaja
+ivallisesti, "olisin..."
+
+"Olisitte hankkinut tänne enemmän tilaa — tiedän sen. Suokaa anteeksi,
+jollen naura. Asia on todellisuudessa niin, mr Hepps, että olen saanut
+kyllikseni tästä toimesta."
+
+"Voitte mennä!" kirkui mr Hepps tuijottaen häneen tuimasti
+toispuolisten silmälasiensa ylitse. "Olen vain pahoillani, etten saanut
+tutustua todistuksiinne, ennenkuin tulitte tänne."
+
+"Olisitte siinä tapauksessa saanut nähdä minun olleen vankilassa",
+sanoi Audrey.
+
+Toimittajan kauhistunut katse sai Audreyn purskahtamaan nauruun.
+
+"Vankilassa?" änkytti mr Hepps.
+
+"Mistä syystä?"
+
+"Kananpoikien varastamisesta", sanoi Audrey kerkeästi, ja siihen
+päättyi hänen työnsä siinä talossa.
+
+Kadulle tultuaan hän tunsi olevansa nälkään nääntymäisillään ja meni
+suoraan kadun poikki suosittuun kahvilaan, johon hän oli luonut
+kaihoisia silmäyksiä monta kertaa päivän kuluessa. Eräs mies odotti
+ulkopuolella hänen ostaessaan itselleen sanomalehden ja seurasi sitten
+häntä sisään istuutuen saman marmorilevyllä peitetyn pöydän viereen.
+Kun Audrey katsahti sivumennen mieheen, tuntui hänestä, että hän
+oli tavannut tämän aikaisemmin, mutta hän syventyi kuitenkin heti
+sanomalehden kertomukseen "Omituisesta tapahtumasta Regency-hotellissa"
+ja näki siitä, ettei poliisi ollut kyennyt löytämään erästä vierasta,
+joka oli joutunut pahoinpidellyksi tässä seikkaperäisesti selostetussa
+"keskiyöllä sattuneessa tappelussa". Hänen omaa nimeään ei mainittu,
+minkä hän mielihyvin pani merkille. Hänestä puhuttiin "varakkaana
+nuorena naisena, joka kuvaus tuntui hänestä imartelevalta.
+
+"Suokaa anteeksi, miss Bedford."
+
+Hän nosti säpsähtäen silmänsä lehdestä. Puhuja oli sama mies, joka oli
+seurannut häntä kahvilaan.
+
+"Luulen, että olemme tavanneet toisemme aikaisemmin. Nimeni on Willitt;
+kävin kerran Fontwellissa tekemässä eräitä tiedusteluja."
+
+"Niin, minä muistan nyt", sanoi Audrey hymyillen. "Se ei ollut mikään
+pitkä keskustelu, vai mitä? Olin juuri lähdössä Lontooseen."
+
+"Aivan oikein, miss. Edustan Stormerin salapoliisitoimistoa. Ehkä
+olette kuullut siitä?"
+
+Audrey nyökkäsi. Stormerin toimisto oli tunnetuimpia ja
+arvossapidetyimpiä yksityisiä toimistoja.
+
+"Mr Stormer lähetti minut puhumaan teidän kanssanne."
+
+"Minun kanssani?" sanoi Audrey hämmästyneenä.
+
+"Juuri niin, miss Bedford. Oletteko kuullut toimistostamme? Se nauttii
+koko lailla suurta luottamusta ja arvonantoa."
+
+"Tietysti olen kuullut siitä; jokainen on kuullut siitä", sanoi Audrey.
+"Mitä mr Stormer tahtoo minusta?"
+
+"Niin, miss Bedford" — Willittin oli esiinnyttävä varovaisesti, sillä
+hän ei tietänyt, kuinka Audrey suhtautuisi ehdotukseen — "totuus
+on, että olemme joutuneet pulaan. Eräs nainen, joka oli meidän
+palveluksessamme, on mennyt naimisiin ja jättänyt meidät, eikä meidän
+ole vielä onnistunut saada toista hänen tilalleen. Mr Stormer ajatteli,
+olisiko teillä ehkä halua tulla toimistomme palvelukseen."
+
+"Minullako?" kysyi Audrey epäuskoisesti. "Tarkoitatteko, että minusta
+pitäisi tulla naispuolinen salapoliisi?"
+
+"Emme antaisi teille mitään vastenmielisiä tehtäviä, miss Bedford",
+sanoi Willitt vakavasti. "Tulisitte hoitamaan vain parempien piirien
+asioita."
+
+"Mutta tunteeko mr Stormer minun — minun menneisyyteni?"
+
+"Tarkoitatteko jalokivivarkautta? Kyllä, miss, kyllä hän tietää siitä
+kaiken."
+
+Audreyn suupielet nytkähtelivät.
+
+"Ja noudattaako hän varas-varkaan-kimppuun -periaatetta?"
+
+Juhlallinen Willittkin nauroi.
+
+"Ei, teitä ei pyydetä ottamaan kiinni varkaita. Tarvitsemme teitä
+erikoistehtävään — pitämään silmällä erästä Torrington-nimistä miestä."
+
+Audreyn naama venyi pitkäksi.
+
+"Pitämään silmällä Torringtonia? Ja kuka on tämä Torrington?" kysyi hän.
+
+"Hän on hyvin rikas mies, eteläafrikkalainen. Herättääkö Etelä-Afrikka
+teissä mielenkiintoa?"
+
+Hän näki Audreyn säpsähtävän.
+
+"Kyllä, Etelä-Afrikka herättää minussa jokseenkin suurta
+mielenkiintoa", sanoi Audrey, "jos kaikki ne jutut, jotka olen
+kuullut... ovat tosia".
+
+Hän ei ollut koskaan oikein uskonut Doran katkeraa ivaa, että
+hänen isänsä oli amerikkalainen, joka oli kärsimässä elinkautista
+rangaistusta Kapkaupungin aallonmurtajalla, mutta hänen mieleensä
+oli kuitenkin tullut kylvetyksi epäilys, jota hän ei ollut saanut
+täydellisesti poistetuksi.
+
+"Minä en tiedä, kuinka ihmisiä pidetään silmällä. Tarkoittaako se sitä,
+että heitä on seurattava kaikkialle, minne tahansa he menevät? Pelkään,
+etten sovi sellaiseen työhön. Sitäpaitsi" — hän hymyili — "meillä on jo
+perheessä yksi salapoliisi".
+
+Ja samassa hän tuli hyvin punaiseksi.
+
+"Se oli vain pilaa, mr Willitt", lisäsi hän nopeasti. "Olen tänään
+jokseenkin humoristisella tuulella, koska olen viettänyt päivän erään
+kananpoikien murhaajan valoisassa ilmapiirissä."
+
+Hän antoi lyhyen, mutta vilkkaan kuvauksen päivän kestäneestä työstään,
+ja Willitt osoittautui myötätuntoiseksi kuuntelijaksi. Kun Audrey
+jälleen otti puheeksi tehdyn tarjouksen, niin Willittilla oli kiire
+saada hänet suostumaan.
+
+"Teitä ei pyydetä seuraamaan Torringtonia", sanoi hän. "Tehtävänne on
+paljon helpompi. Teidän odotetaan tulevan tuttavaksi hänen kanssaan..."
+
+"Onko hän — varas?"
+
+"Ei", tunnusti Willitt, "ei hän aivan varaskaan ole".
+
+"Ei aivan!" sanoi Audrey pelästyneenä. "Onko hän rikollinen?"
+
+"Sanoin niin aivan erehdyksestä", kiirehti Willitt vakuuttamaan. "Ei,
+miss, hän on täysin kunniallinen; me vain tahdomme olla selvillä siitä,
+mitä väkeä hänen perässään kulkee, ja meistä tuntuu, että voisimme
+järjestää teille hänen luonaan samanlaisen toimen, kuin teillä oli mr
+Malpasin luona."
+
+"En voi tehdä sitä. Pitäisin kyllä ehkä siitä tehtävästä — se tuntuu
+kirpaisevalta, ja siinä olisi erinäinen määrä huvia muissakin syistä."
+
+Willitt ei kysynyt, mitkä nämä syyt olivat, mutta hän voi arvata,
+millaista tyydytystä Audrey Bedford tulisi tuntemaan paljastaessaan
+itsensä eräälle korkealle poliisiupseerille.
+
+"Tahdotteko harkita asiaa?" pyysi hän. "Tarvitsemme teitä joka
+tapauksessa toimistossa."
+
+"Voinko puhua mr Stormerin kanssa?"
+
+"Hän on mennyt takaisin Amerikkaan", sanoi Willitt liukkaasti,
+"ja hänen viimeiset ohjeensa olivat, että minun on saatava teidät
+suostumaan mistä hinnasta hyvänsä".
+
+Audrey nauroi.
+
+"Koetan sitä", sanoi hän, ja mr Willitt huokasi helpotuksesta, sillä
+jos maailmassa oli sellainen asia, jota hän ei tahtonut tehdä, niin se
+oli itsensä puolusteleminen Stormerin edessä.
+
+Palattuaan päämajaan hän huomasi John Stormerin olevan leppoisammalla
+tuulella kuin hänen sieltä lähtiessään ja ilmoitti menestyneensä
+tehtävässään.
+
+"Siis hän ei olisi tahtonut suostua Torrington tehtävään? Arvasin, että
+hän tulisi sen tekemään, mutta tiesin, että saisimme hänet."
+
+Willitt, jolle hänen isäntänsä arvaamiskyky oli pysyväisen ihmettelyn
+aiheena, uskalsi tehdä kysymyksen.
+
+"Te näytitte olevan varma hänen suostumisestaan — kuinka tiesitte,
+ettei hän tulisi olemaan tyytyväinen siihen toimeen? Hepps kohteli
+häntä huonosti, riiteli ja moitti häntä, kunnes hän ei voinut sietää
+sitä enää. Se mies on tunnoton."
+
+"Tunnotonko? Siinä tapauksessa hän on muuttunut huomattavasti siitä,
+kuin tapasin hänet viimeksi. Selvitin kerran hänen poikansa koko lailla
+pahasta selkkauksesta — kysymyksessä oli tavallinen vampyyritapaus
+kirjeineen, runoineen ja kaikkineen. Ja silloin hän oli kyllin lauhkea
+— hän ei ota kolmea kylpyä päivässä, mutta hän on lauhkea. Luulen,
+että hänellä on täytynyt olla pettymyksiä rakkaudessa — ehkäpä
+hänen kananpoikasensa ovat saaneet hänet pahalle tuulelle. Ne ovat
+halpamielisiä elukoita. Ei muuta tällä kertaa, ystäväiseni."
+
+Kun Willitt oli mennyt, käytti hän puhelinta. "Onko mr Hepps? Stormer
+puhuu. Olen teille hyvin kiitollinen avustanne."
+
+"Tein sen hyvin vastenmielisesti", sanoi Heppsin katuvainen ääni. "Hän
+näytti hyvin miellyttävältä tytöltä ja huomattavan kyvykkäältä. Olen
+menettänyt hyvän avustajan ja, niinkuin pahasti pelkään, joutunut itse
+hyvin huonoon huutoon. Omasta puolestani minä en hyväksy ilmoittajien
+kehuntaa uutispalstoilla, ja miss Bedfordia kohtaan osoittamani
+käyttäytymisen jälkeen minusta tuntuu, etten enää koskaan voi katsoa
+kaunista tyttöä silmiin."
+
+"Ehkäpä he ovat siitä hyvillään", sanoi Stormer.
+
+Mr Hepps ei ilmeisesti huomannut hänen piikkiään, sillä hän jatkoi:
+
+"Hän sanoi olleensa vankilassa — kananvarkaudesta. Se ei voi olla
+totta, vai mitä?"
+
+"Kyllä se on totta", sanoi Stormer. "Hän on suuri kanalarosvo. Totta se
+on, sir. Hyvää menestystä toimitustyöllenne."
+
+Hän ripusti puhelimen kuulotorven paikalleen leveästi ja tyytyväisesti
+hymyillen.
+
+
+
+
+XLII.
+
+Merkitsijä.
+
+
+Mr Torringtonin huoneisto Ritz-Carltonissa hän esiintyi luettelossa
+mr Brownina — oli kalliimpia tässä hotellissa, joka ei hairahtunut
+ainakaan halpuuteen päin. Hänen luonaan kävi hyvin vähän vieraita,
+mistä oli seurauksena, että hotellin virkailijat eivät nähneet häntä
+kovinkaan usein ja että johtajaa ja tarjoilijaa lukuunottamatta,
+joka toi hänen ateriansa hänen yksityiseen ruokasaliinsa, vain hyvin
+harvat henkilöt hotellin palveluskunnasta tunsivat hänet. Yleisesti
+tiedettiin, ettei hän tahtonut nähdä luonaan vieraita; ja kun muuan
+nukkavieruinen pienikokoinen mies tuli vastaanottotoimistoon ja pyysi
+päästä mr Brownin puheille, niin vuorossa oleva toimitsija suvaitsi
+tarkastella häntä koko lailla epäkohteliaasti.
+
+"Teidän olisi parasta kirjoittaa", sanoi hän. "Mr Brown ei ota vastaan
+ketään muutoin kuin sopimuksesta."
+
+"Kyllä hän ottaa minut vastaan", sanoi pikku mies innokkaasti. "Kysykää
+vain häneltä. Ja minä olen sopinutkin hänen kanssaan asiasta."
+
+Toimitsija oli ilmeisesti epäilevällä kannalla. "Otan selville", sanoi
+hän lyhyesti. "Mikä on nimenne?"
+
+Mies ilmoitti nimensä, ja toimitsija katosi tiskin takana olevaan
+pieneen huoneeseen, jossa vieraan toivomukset voitiin esittää
+asianomaisen itsensä kuulematta usein imartelematonta kuvausta
+itsestään. Hän tuli takaisin jonkin hetken kuluttua.
+
+"Mr Brown ei ole tehnyt teidän kanssanne mitään sopimusta. Mistä
+olette?"
+
+Mies ajatteli nopeasti ja mainitsi erään kuuluisan timanttiyhtiön
+Kimberleyssä.
+
+Jälleen toimitsija katosi ja palattuaan viittasi luokseen hotellipojan.
+
+"Saata tämä herrasmies mr Brownin huoneistoon", sanoi hän, "ja odota
+käytävässä saattaaksesi hänet jälleen alas."
+
+Mr Brown oli kirjoittamassa kirjettä, kun mies tuli sisään, ja tarkasti
+vierastaan välkkyvien silmälasiensa takaa.
+
+"Oletteko De Beersistä?" kysyi hän.
+
+"En juuri De Beersistä, mr Brown", sanoi mies suostuttelevasti
+hymyillen, "mutta totuus on, että tunsin teidät Etelä-Afrikassa."
+
+Brown osoitti hänelle tuolia.
+
+"Milloin se oli?"
+
+"Ennenkuin jouduitte vaikeuksiin, mr Brown."
+
+"Teidän on täytynyt olla nuori silloin, ystäväni", sanoi Brown
+hymyillen.
+
+"Olen vanhempi, kuin miltä näytän. Asia on suoraan sanoen niin, että
+rahani ovat lopussa, ja ajattelin, että tahtoisitte auttaa vanhaa
+ystävää, joka on joutunut huonoihin oloihin."
+
+"Autan teitä kyllä, jos kertomuksenne on totta, mutta tunnustan, etten
+usko sitä. Muistan mainiosti ulkonäöltä kaikki tapaamani henkilöt enkä
+varmasti koskaan unohda ystäviäni. Missä olemme tavanneet toisemme?"
+
+Vieras ampui umpimähkään.
+
+"Kimberleyssä", sanoi hän. Hän tiesi että Kimberley oli
+timanttikaivosteollisuuden keskus.
+
+"Olen ollut Kimberleyssä", sanoi toinen, "mutta jokainen
+timanttiasioissa liikkuva on ohut Kimhberleyssä silloin tai tällöin.
+Tietysti muistatte minun nimeni niihin aikoihin?"
+
+Mutta vieras oli tilanteen tasalla.
+
+"Muistan sen", sanoi hän lujasti, "mutta mikään ei saisi minua sanomaan
+sitä. Jos joku herrasmies tahtoo kulkea mr Brownina — hyvä, mr Brown
+riittää minulle aivan hyvin. Asia on totta puhuen niin" — tässä hän
+sai nerokkaan päähänpiston — "että olin vankilassa samaan aikaan kuin
+tekin".
+
+"Siis vankilakavereita", sanoi toinen hyväntuulisesti ja pisti kätensä
+taskuunsa. "En muista teitä, mutta olen koettanut kaikin tavoin unohtaa
+suuren osan siitä väestä, jonka tapasin aallonmurtajalla."
+
+Pöydällä oli kirje, jonka kirjoittamisen vanha mies oli juuri saanut
+valmiiksi. Vieras näki kiemuraisen allekirjoituksen, mutta paperi oli
+hänestä liian kaukana, niin ettei hän voinut sitä lukea. Jos hän olisi
+voinut keksiä jonkin tekosyyn mennäkseen toiselle puolelle pöytää, niin
+hän olisi voinut saada tietoonsa arvokkaan asian.
+
+Vanha mies veti esiin kukkaronsa ja asetti pöydälle setelin.
+
+"Toivotan teille parempaa onnea", sanoi hän.
+
+Pieni mies otti setelin, kääri sen palloksi ja heitti sen
+hyväntekijänsä hämmästyneiden silmien editse takkaan, joka oli suoraan
+tämän takana. Brown kääntyi kummastuneena katsomaan taakseen, ja
+samassa hetkessä oli allekirjoitus luettu.
+
+"En tarvitse rahojanne", sanoi pieni mies, "Luuletteko minun olevan
+täällä ainoastaan sen taikka mitä voin saada teiltä? Voitte pitää
+rahanne — Torrington!"
+
+Daniel Torrington katsoi häneen terävästi.
+
+"Tiedätte sittenkin nimeni, kas vain? Ottakaa ylös tuo raha, mies,
+älkääkä olko hullu. Mitä tahdotte, jollette tahdo rahaa?"
+
+"Puristaa kättänne", sanoi toinen, mutta otti kuitenkin ylös
+rypistyneen setelin, jota hän varovaisesti kyllä ei ollut heittänyt
+kauemmaksi, kuin mikä sille oli turvallista.
+
+Torrington saattoi hänet ovelle ja sulki sen hänen jälkeensä. Sitten
+hän palasi tuolilleen koettaen palauttaa muistiinsa miehen kasvot.
+Kukaan ei ollut tuntenut häntä vankilassa Torringtonina; hän oli useita
+vuosia ollut pelkkä numero eikä mitään muuta, kunnes eräs vartijoista
+oli kerran piloillaan sanonut häntä "Browniksi", ja se nimi oli jäänyt
+hänen omaisuudekseen. Kuinka saattoi se mies...?
+
+Sitten hänen silmänsä sattuivat kirjeeseen, ja hän ymmärsi. Mitähän
+se mies tahtoi? Mikä oli ollut hänen käyntinsä tarkoituksena? Hän ei
+ollut koskaan kuullut merkitsijöistä ja heidän rohkeudestaan, niistä
+vaaroista, joihin nämä maanalaisen maailman reportterit antautuivat.
+Oli toisia, jotka pitivät heitä mitä hyödyllisimpinä tekijöinä.
+
+
+
+
+XLIII.
+
+Dora kertoo totuuden.
+
+
+Käytyään Marshaltin talossa Martin meni kävellen kotiin ulkonaisesti
+rauhallisena. Dora ei ollut vielä tullut alas, ja Martin ei tahtonut
+syödä aamiaista yksin. Hänelle oli saapunut useita kirjeitä, mutta
+hän vain katsahti niihin ryhtymättä niitä lukemaan. Hän oli laiskasti
+yrittämässä kirjoittaa kirjettä, kun Dora tuli huoneeseen. Hän oli
+aamuvaipassaan — hän pukeutui hyvin harvoin ennen lounasta, jollei
+hänellä ollut todella tärkeätä asiaa jonnekin. Luotuaan häneen pikaisen
+silmäyksen Martin huomasi, ettei hän ollut nukkunut oikein hyvin —
+hänellä oli tummat varjot silmien alla ja ohuet variksen varpaat
+silmäkulmissa, mitä Martin ei ollut nähnyt koskaan aikaisemmin.
+
+Martin sanoi hänelle yksinkertaisesti "hyvää huomenta" ja yritti jatkaa
+kirjeensä kirjoittamista. Lopuksi hän pani kuitenkin kynän pois.
+
+"Dora... millaista työtä sinä teit, ennenkuin minä tutustuin sinuun?"
+
+Dora katsahti ylös lehdestä, jota hän oli haluttomasti tarkastelemassa.
+
+"Mitä tarkoitat? Olin näyttelijätär."
+
+"Millainen näyttelijätär — kuinka aloitit urasi? En ole koskaan ennen
+kysynyt sitä sinulta, rakkaani." Dora kääntyi jälleen tarkastelemaan
+aamu-uutisia raottaen, että Martin uudistaisi kysymyksensä. Kun uutta
+kysymystä ei kuulunut, sanoi hän:
+
+"Aloitin Marshin ja Bignallin kiertueessa kuorotyttönä. Marsh joutui
+vararikkoon ja jätti meidät erääseen kaupunkiin jättämättä meille
+kyllin rahaa maksaaksemme matkamme takaisin Lontooseen. Kuljin kolme
+kuukautta erään temppujentekijäjoukkueen mukana ja jouduin sitten
+Jebballin näyttelyyn. Olin kaikkea primadonnasta alkaen pienimpään
+osaan saakka. Opin tuntemaan sähkötyksen, paremmin kuin useimmat
+mekaanikot..."
+
+Hän pysähtyi äkkiä.
+
+"Tein kaikkea", sanoi hän lyhyesti ja lisäsi sitten "Minkä takia puhut
+siitä?"
+
+"Ihmettelin vain", vastasi Martin. "On omituista etten ole koskaan
+muistanut sinua muuna kuin..."
+
+"Kiertyvänä murattina? Kun tutustuit minuun olin tulemassa kuuluisaksi
+maaseudulla. Sillä ei olisi päässyt pitkälle. Maaseututähti ei ansaitse
+suuriakaan rahoja, ja minä luulen, etten olisi koskaan saavuttanut
+sievää pientä taloa Curzon Streetin varrella — kunniallisesti. Mutta
+olin suhteellisen hyvissä oloissa. Miksi kysyt niitä asioita?"
+
+"Missä tutustuit Marshaltiin?"
+
+Dora oli ryhtynyt jälleen tarkastelemaan lehteään; Martin näki hänen
+kätensä vapisevan eikä toistanut kysymystään. Mutta hetkisen kuluttua
+sanoi Dora:
+
+"Täällä Lontoossa. Toivon, että olisin kuollut ennen sitä."
+
+Martin oli nyt joutunut alalle, joka oli hänelle yhtä kiusallinen kuin
+Dorallekin.
+
+"Dora, rakastatko häntä?"
+
+Dora pudisti päätään.
+
+"Minä vihaan häntä — vihaan häntä!" sanoi hän niin kiivaasti, että
+Martin hätkähti. "Sinä luulet, että kysymyksessä on... jotakin? Olet
+saanut päähäsi, etten minä ole ollut... hyvä vaimo sinulle. Tiedän
+sinusta tuntuvan siltä. Kerron sinulle pahimman, mitä on tapahtunut.
+Minä rakastin häntä. Ajattelin rikkoa meidän välimme ja hakea eron
+sinusta. Mutta minä olin hyvä. Olin niin hyvä, että aloin kyllästyttää
+häntä. Olen eräässä merkityksessä vanhanaikuinen. Hyvyys muuten
+maksaa itse itsensä. Helposti voitetut naiset ovat samanlaisia kuin
+helposti ansaitut rahat — ne eivät kestä kauan, ja kun ne ovat tulleet
+käytetyiksi, alkaa mies etsiä jotakuta uutta. Nainen voi pitää miehen
+vallassaan ainoastaan pitämällä häntä puutteessa. Kun hän kuoli, Bunny,
+tiesin sen. En tarkoita hänen lihallista kuolemaansa — mutta minä
+tunsin hänessä tapahtuneen tavattoman muutoksen. Aivan samaa tunsin,
+kun Audrey kuoli... niin, hän kuoli, — vanhalla sukulaisuussuhteella,
+vaikka se olikin huono, oli kuitenkin merkityksensä."
+
+Martin nojautui taaksepäin tuolissaan katsoen Doraan mustien
+silmäripsiensä alitse.
+
+"Etkö luule, että hän on kuollut?"
+
+Doran nopea, kärsimätön kädenliike oli jo riittävä vastaus, vaikka hän
+ei olisi puhunutkaan.
+
+"En tiedä. Hän ei tee minuun sellaista vaikutusta. Enkä minä välitä
+mistään."
+
+Hän puhui vilpittömästi; Martin oli varma siitä.
+
+"Puhuiko hän koskaan sinulle Malpasista?"
+
+"Siitä vanhasta miehestäkö? Kyllä, hän puhui usein hänestä. Ainoa
+kerta, jolloin näin hänet todella hermostuneena, oli, kun hän puhui
+'viereisen talon miehestä'. Malpas vihasi häntä. Hänen oli tapana
+väittää poliisille ja ihmisille, ettei hän tietänyt mitään Malpasista,
+mutta se ei ollut totta. Hän sanoi, että Malpas ja hän olivat olleet
+työtovereita entisaikaan ja että hän oli paennut tiehensä Malpasin
+vaimon kanssa — en muista kaikkea, mitä hän kertoi minulle. Tapasitko
+Stanfordin?"
+
+Martin nyökkäsi.
+
+"Sanoiko hän jotakin? Tietysti, hehän olivat tuttavia."
+
+"Tuttaviako?" Martin nauroi. "Parhaita ystäviä, luulisin minä. Stanford
+ei ole koskaan ollut puheliasta lajia, mutta olisin luullut, että hän
+olisi kertonut minulle, että hän oli Marshaltin ystävä."
+
+Hän nousi ylös, käveli sohvan taakse, jolla Dora istui, ja laski
+kätensä hänen olkapäilleen.
+
+"Kiitän sinua... kaikesta, mitä olet sanonut. Luulen, että sinä ja minä
+kyllä suoriudumme. Mitä sinä ajattelet Audreysta?"
+
+Dora ei vastannut.
+
+"Oletko yhä vielä vihainen hänelle? Mutta miksi? Sehän on hieman
+järjetöntä, eikö niin? Jos se mies oli ainoana kiusana."
+
+"En tiedä." Dora kohautti hartioitaan. "Vastenmielisyyteni Audreytä
+kohtaan on juurtunut hyvin syvälle, pelkään minä. Minut kasvatettiin
+olemaan pitämättä hänestä."
+
+"Olen pahoillani", sanoi Martin, taputti häntä, ystävällisesti olalle
+ja meni ulos.
+
+Hänellä oli asiaa kaupungille. Varat olivat ehtymäisillään; poliisi
+oli puhdistusretkellään paljastanut hänen tuottavimman peliluolansa,
+ja hänen oli ollut pakko luovuttaa melkein tuhat puntaa saadakseen
+pysyä syrjässä siitä asiasta. Itse se seikka, että hän oli joutunut
+edustajansa kiristämäksi, ei hämmästyttänyt eikä suututtanut häntä.
+Se oli niitä välttämättömiä mahdollisuuksia, joihin hän oli aina
+valmistautunut. Sellaisissa tapauksissa oli käytännössä jonkinlainen
+tunnustettu asteikko.
+
+Hän oli eräässä suhteessa kiitollisuudenvelassa Doralle. Hän muisti sen
+autonsa puikkelehtiessa Cityn vilkasliikkeisillä kaduilla: Dora oli
+tehnyt mahdottomaksi erään italialaisen kaivertajan kätevien tuotteiden
+käsittelemisen, jonka kaivertajan erikoisalana olivat 1,000 frangin
+setelit, niin täydellisen taitavasti painetut, että Ranskan Pankkikin
+oli tullut petetyksi. Stanford oli siirtänyt ne toiselle ostajalle,
+ja tämä herrasmies oli joutunut kiinni kaikkine seteleineen ja odotti
+parhaillaan tuomiotaan.
+
+Hän lounasti yksin eräässä ravintolassa Sohossa, ja sinne ilmestyi
+välttämätön "merkitsijä". Jollakin toisella kertaa hän olisi ajanut
+tiehensä sen viekkaannäköisen miehen, joka siirtyi hänen pöytänsä
+viereen anteeksipyytävästi hymyillen ja istuutui kehoitusta saamatta.
+Mutta nyt Martinin raha-asiat olivat sellaisessa tilassa, ettei hänen
+kannattanut päästää käsistään yhtään tilaisuutta; ja vaikka hän ei
+odottanutkaan tiedoittajalta erikoisempia, tahtoi hän kuulla, mitä
+tällä oli tiedossa.
+
+Se tapa, jolla merkitsijä lähestyi Martin Eltonia, erosi hiukan
+siitä välittömästä menettelytavasta, jota hän noudatti sellaisiin
+tunnettuihin tekijöihin kuin Slick Smithiin nähden.
+
+"Hauskaa tavata teitä, mr Elton. En ole nähnyt teitä pitkään aikaan...
+kiitos, ottaisin kyllä konjakin. Asiat ovat täällä hyvin huonot
+nykyisin, mr Elton."
+
+"Täällä" merkitsi melkein mitä paikkaa tahansa, missä ei pantu liian
+suurta painoa siihen, kuuluiko jokin esine minulle vai sinulle.
+
+"Luulin kaupan olevan kehittymässä paremmaksi", sanoi Martin
+sovinnaisesti.
+
+"Niin, ehkä teidän alallanne." Merkitsijä pudisti päätään
+murheellisena. "Ajattelen tavallisia varasraukkoja. Eipä silti, että
+minulla olisi mitään hyvää sanottavana heistä — he ovat alhaista väkeä.
+Mutta heidän ammattinsa ei myöskään menisi niin huonosti, jos he
+tietäisivät kaiken, mitä minä tiedän."
+
+"Mitä te sitten tiedätte?" kysyi Elton.
+
+Merkitsijä alensi äänensä.
+
+"Minulla on jotakin teitä varten — ja minä olen! ainoa merkitsijä koko
+kaupungissa, joka on siitä perillä! Sain sen vielä itse selville.
+Ovelat puhuvat siitä aina, mutta tien selville saamiseen tarvittiin
+minua."
+
+Hän hymyili tyytyväisesti.
+
+"Se mies, jonka luullaan olevan tulossa Etelä-Afrikasta, on ollut
+täällä yli vuoden! Hän on ollut vankilassa — saanut elinkautisen —
+mutta hän on yhtä rikas kuin..." Hän mainitsi joukon huomattavia
+rahamiehiä. "Ja rikkaampikin!"
+
+"Vankilassa? Mitä hän oli tehnyt?"
+
+"Ampunut erään miehen tai jotakin sen tapaista. Mutta hänet päästettiin
+vapaaksi enemmän kuin vuosi sitten, ja sanon teille, että hän on
+miljoonan arvoinen — ja enemmänkin! Ovelat saivat tietää, että hän
+oli tulossa, mutta eivät tietäneet, että hän oli täällä Englannissa,
+Lontoossa. Siitä näette, etteivät Ovelat tiedä kaikkea."
+
+"Ovelat" oli epämääräinen määritelmä — Martin tiesi sen merkitsevän
+niitä joukkueita, jotka eivät tietoihinsa nähden olleet riippuvaisia
+tästä pikkumiehestä.
+
+"Etelä-Afrikasta, niinkö sanotte?" kysyi hän osoittaen äkkiä
+mielenkiintoa asiaan. "Hän on ollut vankilassa — aallonmurtajallako? Ja
+mistä syystä?"
+
+"Sillä on jotakin tekemistä timanttien ostamisen kanssa.
+Etelä-Afrikassa on laki, joka lähettää miehen Kamalaan Paikkaan
+vuosiksi ja vielä vuosiksi, jos hän ostaa timantteja. En voi käsittää,
+etteivät Ovelat ole saaneet sitä selville. Hän on rampa mies..."
+
+"Rampa?" Martin nousi puolittain seisomaan. "Mikä on hänen nimensä?"
+
+"Hän on liikkunut Brownin nimellä, mutta hänen oikea nimensä on
+Torrington — Daniel Torrington. Ja, mr Elton, se mies on helppo..."
+
+Martin sujautti miehelle jonkin verran rahaa, maksoi laskunsa ja meni
+kotiin.
+
+Dora oli lähdössä ulos ja jo portailla, kun hän saapui.
+
+"Tarvitsen sinua minuutin verran", sanoi Martin.
+
+Hän vei Doran ylös salonkiin ja sulki oven.
+
+"Muistatko viimeisen kerran, kun Audrey oli täällä? Pilkkasit häntä
+siitä, että hänellä on nimi, joka ei kuulu hänelle. Sanoit hänelle,
+että hänen isänsä oli rangaistusvankina Kapkaupungin aallonmurtajalla
+timanttivarkaudesta. Oliko se totta?"
+
+"Kyllä", sanoi Dora hämmästyneenä. "Miksi?"
+
+"Kysyin sinulta sinä iltana Audreyn isästä, ja sinä kerroit minulle,
+että häntä oli ammuttu ennen vangitsemista ja että hän oli rampa. Mikä
+oli Audreyn isän nimi?"
+
+Dora katsoi häneen otsa rypyssä ja epäluuloisena.
+
+"Miksi tahdot sen tietää?"
+
+"Rakkaani" — hieman kärsimättömästi -, "en kysy mistään oikusta.
+Tahdotko sanoa minulle?"
+
+"Hänen nimensä oli Daniel Torrington", sanoi Dora.
+
+Martin vihelsi.
+
+"Torrington? Minua ihmetyttää! Sen täytyy olla sama nimi. Hän on täällä
+Lontoossa."
+
+"Audreyn isäkö?" sanoi Dora läähättäen. "Mutta hänhän on vankilassa:
+elinkautisena! Marshalt kertoi sen minulle. Juuri senvuoksi hän tahtoi
+mennä naimisiin Audreyn kanssa."
+
+"Tiesikö hän, että Audrey oli Torringtonin tytär Et koskaan puhunut
+minulle siitä."
+
+"On niin paljon asioita, joista en ole kertonut sinulle", sanoi
+Dora äreästi, "että tuskin maksaa vaivaa siirtyä nyt niihin". Mutta
+sitten hän sanoi äkkiä katuen: "Olen pahoillani, että kiukuttelin
+niin, Martin. Menetän niin helposti kärsivällisyyteni nykyisin. Niin,
+Torrington oli kärsimässä elinkautista rangaistusta."
+
+"Hänet vapautettiin enemmän kuin vuosi sitten", sanoi Martin, "ja hän
+on ollut Lontoossa enimmän aikaa sen jälkeen".
+
+Hän näki Doran kasvoille tulleen ilmeen ja kysyi nopeasti.
+
+"Tiesikö Marshalt siitä?"
+
+Dora pudisti päätään.
+
+"Ei; jos hän olisi tietänyt, ei hän olisi ollut niin onnellinen. Voi!"
+Hän painoi kätensä suutaan vastaan. "Malpas!" kuiskasi hän.
+
+Martin tuijotti häneen hämmästyneenä, sillä hänen päähänsä oli
+pälkähtänyt sama ajatus, joka sai sanat Doran huulille.
+
+"Marshaltin täytyi tietää, tai arvata", sanoi Dora pelokkaasti
+kuiskaten. "Hän asui viereisessä talossa koko ajan. Bunny, Malpas on
+Torrington!"
+
+
+
+
+XLIV.
+
+Uusi perijätär.
+
+
+"Torrington! Niin ei voi olla", sanoi Martin "Mitä syytä hänellä
+olisi voinut olla, niin rikkaalla miehellä kuin Torrington? Sellainen
+juttu menee kyllä mukiin romaaneissa ja runoissa, mutta minä tyydyn
+rikostilastoihin, jotka näyttävät, että kostosta johtuneet rikokset
+edustavat noin yhtä tapausta viittätuhatta kohti niistä jutuista, joita
+käsitellään Englannissa. Kukaan ei vihaa niin suuresti, että viettäisi
+kaksikymmentä vuotta elämästään suunnitellen tapaa, jolla voisi päästä
+voitolle vihollisestaan. Ei ainakaan Torrington, joka on etsimässä
+tytärtään." Dora katsoi Martinia silmiin. "Senkö takia hän on täällä
+— oletko varma siitä?" kysyi hän nopeasti, ja Martin kohautti kapeita
+hartioitaan.
+
+"Minä en tiedä mitään; puhun pelkistä mahdollisuuksista. Mikä on
+todennäköisempää, kuin että Torrington kuluttaa rahojaan löytääkseen
+äitisi ja lapsensa?"
+
+Dora pudisti päätään.
+
+"Sinä erehdyt", sanoi hän rauhallisesti. "Torrington luulee, että
+Audrey on kuollut. Äiti ilmoitti hänelle niin, ja niin teki myöskin
+Marshalt. Hän tunsi äidin entisaikaan. Äiti sai Torringtonilta
+vankilasta ainoastaan yhden kirjeen — siinä puhuttiin yksinomaan
+lapsesta. Marshaltin neuvosta äiti kirjoitti ja ilmoitti, että Audrey
+oli kuollut tulirokkoon. Marshalt kirjoitti samaan aikaan, kun tämä
+uutinen lähetettiin. Hän ei koskaan kertonut minulle, mitä pani
+kirjeeseen, mutta hän tahtoi antaa iskun Torringtonille. No niin,
+eräässä kirkossa Rosebankissa, Kapkaupungin niemellä on muistotaulukin
+Audreylle! Torrington järjesti sen vankilan kappalaisen avulla. Olen
+siitä varma, sillä Marshalt kertoi minulle koko joukon asioita saatuaan
+selville, että Audrey oli minun sisareni. Jollei Torrington ole Malpas,
+niin silloin Lacylla oli joku muu vihamies."
+
+Martin Elton käveli edestakaisin huoneessa kädet taskussa, kaukana
+oleva katse silmissä.
+
+"Minkä arvoisen luulet Torringtonin olevan?"
+
+"Yli kahden miljoonan punnan", sanoi Dora.
+
+"Mitä luulet hänen maksavan saadakseen tietää — totuuden?"
+
+Dora käännähti häneen sähisten raivosta.
+
+"Antaa se — Audreylle!" sanoi hän hampaittensa välistä. "Antaa
+hänelle isän ja miljoonia käytettäväksi, samalla kuin minä olen
+täällä katuojassa, varas miehenäni ja maanalaisen maailman roskaväki
+ystävinäni! Oletko mieletön? Sinä et tee sitä, Martin!"
+
+Hän astui Martinin eteen ja työnsi kasvonsa ja kovat silmänsä niin
+lähelle häntä, että hän astui askelen taaksepäin.
+
+"En tekisi sitä maailman kaikista rahoistakaan. Jos Torrington on
+hänen isänsä, niin etsiköön itse tyttärensä. Kyllä hänellä on siinä
+tekemistä!"
+
+"Mikä on Audreyn nimi?"
+
+"Dorothy Audrey Torrington. Hänen isänsä ei tiedä, että häntä sanotaan
+Audreyksi. Hän ei ollut vielä kastettu, kun Torrington joutui
+vankilaan. Tämä valitsi nimen Dorothy, mutta häntä ei ole koskaan
+sanottu sillä nimellä."
+
+Martin katsoi häneen.
+
+"Mitä ajattelet?"
+
+"Audreyn ei tarvitse koskaan saada sitä", sanoi Martin hitaasti.
+"Kirjoita hänelle!"
+
+Dora tuijotti häneen voimattomana vihassaan.
+
+"Kirjoita hänelle tai mene hänen luokseen — parasta on kirjoittaa
+hänelle ensin. Pyydä häntä tulemaan teelle", sanoi Martin. "Sano
+hänelle, että Marshaltin kuolema on sovittanut kaikki riidat ja, että
+sinä tahdot lausua mielipahasi kaikista niistä ilkeistä asioista, jotka
+olet sanonut, ja kaikista — valheista, jotka olet kertonut."
+
+"Sitä en tee koskaan, Martin. En sinunkaan..."
+
+"Sano se kahdesti kirjeessäsi — kaikista valheista, jotka olet kertonut
+hänen syntyperästään. Ja kun hän tulee, niin sano hänelle, että kaikki,
+mitä ole sanonut hänestä, on totta sinuun itseesi nähden.
+
+"Sinä siis..."
+
+"Odotahan — miksi häntä ei sanottu hänen isänsä valitsemalla nimellä?"
+
+Dora teki kärsimättömän eleen.
+
+"Kuinka se olisi käynyt päinsä? Sehän oli minun nimeni — hänen isänsä
+ei tietänyt, että minun toinen nimeni oli Dorothy, eikä äiti huomannut
+sitä, ennenkuin Audrey oli kastettu. Meillä ei voinut olla kahta Doraa
+perheessämme."
+
+"Ja mistä minä voin saada Audreyn kastetodistuksen?"
+
+Dora hieroi otsaansa.
+
+"Onkohan se minulla?" sanoi hän. "Jos se on, niin en ole koskaan
+nähnyt sitä; mutta äidiltä jäi joukko papereita, joita en ole koskaan
+tarkastanut siitä saakka, kuin ne joutuivat minun käsiini. Käy
+hakemassa ne, Bunny; ne ovat vaatekaappini ylähyllyllä."
+
+Martin tuli takaisin vanha peltirasia mukanaan. Se oli lukossa, eikä
+siihen ollut mitään avainta, mutta hän avasi sen vähällä vaivalla.
+Se oli täynnä valokuvia ja vanhoja osakkeita, jotka jollakin tavalla
+olivat joutuneet mrs Bedfordin haltuun ja joiden Dora tiesi olevan
+aivan arvottomia. Rasian pohjalla olevasta sinisestä kirjekuoresta Dora
+löysi kaksi paperia.
+
+"Tämä on minun kastetodistukseni", sanoi hän, "ja tuo on Audreyn".
+
+Martin levitti sen auki pöydälle. "Dorothy Audrey Torrington", luki
+hän, ja hänen silmänsä säkenöivät. "Mikä on sinun nimesi, Dora?"
+
+"Nina Dorothy Bedford — se oli äidin nimi, ennenkuin hän meni naimisiin
+Torringtonin kanssa."
+
+"Voisin muuttaa tuon 'Audreyn' joksikin muuksi — Audrey ei kelpaa.
+Sinun nimesi jäisi jäljelle. Sinä kirjoitat hänelle", sanoi Martin
+harkitusti, "ja kerrot hänelle, joko kyynelten keralla tai ilman niitä,
+että hän on sinun vanhempi sisaresi".
+
+"Mutta sehän on mahdotonta...", aloitti Dora.
+
+"Sinä kerrot hänelle niin. Ikä ei ole todettavissa. Ja jos hän muistaa
+liian varmasti..." Martinin kasvot olivat jäykät ja kovat. "Minun
+sydämessäni on pehmeä paikka vaikeuksissa olevalle tytölle, ja minä
+sanon sinulle, että jos olisin voinut auttaa Audreyta, jos voisin
+auttaa häntä nyt, niin auttaisin. Mutta tässä on kysymyksessä miljoona,
+ja sen minä aion saada käsiini."
+
+"Tarkoitat siis..." Doran ääni oli tuskin kuiskausta kuuluvampi.
+
+"Tarkoitan, että sinä olet Dorothy Torrington."
+
+"Mutta jospa hän muistaa? Ja sen hän tekee, Bunny. Minun tukkanihan oli
+nutturalla paljon ennen kuin hänen!"
+
+Martin nyökkäsi.
+
+"Silloin hänen täytyy joutua jonnekin ja unohtaa", sanoi hän. "Kukaan
+ei tiedä, että Audrey on Torringtonin tytär."
+
+Oveen koputettiin, ja palvelustyttö tuli sisään.
+
+"Tahdotteko tavata mr Smithiä, sir?" sanoi hän. "Mr S. Smithiä
+Chicagosta?"
+
+
+
+
+XLV.
+
+Mr Smith tuo uutisia.
+
+
+Syntyi hiljaisuus, ja sitten Martin sanoi.
+
+"Saattakaa hänet tänne ylös! Sinähän tunnet sen miehen, Dora, eikö
+niin?" kysyi hän.
+
+"Olen tavannut hänet kerran; sinä tiedät, milloin. En luule, että jään
+tänne", sanoi Dora.
+
+"Parasta olisi, että jäisit", sanoi hänen miehensä. "Hän on niitä
+ovelia veijareita, joka laskisi yhteen kaksi kertaa kaksi ja saisi
+siitä kymmenen. Tahtoisinpa tietää, mitä hän haluaa."
+
+Kun sanoo, että mr Smith oli loistavalla tuulella, merkitsee
+se ainoastaan toteamista, että hän oli niinkuin tavallisesti.
+Hänen ulkoasustaan päättäen hänen olisi voinut luulla tulleen
+joistakin hienoista vihkiäisistä. Hänen hyvin sopiva aamupukunsa,
+kiiltonahkakenkänsä ja silkkihattunsa, jonka hän niin hellästi asetti
+tuolille, olivat kaikki yhtä loistavat. "Olen pahoillani, jos häiritsen
+teitä. Oletteko lähdössä ulos, rouva?"
+
+Hän katsoi ovelle. Dora oli puettu päällystakkiin ja hattuun, sillä hän
+oli ollut menossa ulos, kun Martin oli saapunut.
+
+"Olisin ehtinyt tänne aikaisemmin, mutta minun oli eksytettävä muuan
+kintereilläni-kulkija." Martinin kasvot saivat synkän ilmeen. "Saisinko
+toivoa, että niissä olosuhteissa olisitte pidättynyt kulkemasta minun
+oveni kautta?"
+
+"Minä eksytin sen." Mr Smith hymyili ystävällisesti. "Koko maailmassa
+ei ole sellaista amatöörietsivää, joka voi pysyä minun jäljilläni,
+kun minä vain otan tehtäväkseni eksyttää hänet. Ei edes Stormerinkaan
+ovelin mies voi pistää nenäänsä minun asioihini."
+
+Siroin liikkein hän veti harmaan silkkinenäliinan rintataskustaan,
+taputti sillä hiljaa huuliaan ja pani sen takaisin taskuun.
+
+"Olin menossa ulos, jos suotte minulle anteeksi..."
+
+"Se on ikävää", sanoi mr Smith vakavasti. "Minulla oli muutamia sanoja
+sanottavana teille, ja minä luulen, että teitäkin huvittaa tietää,
+että eräs Bedfordin perheen jäsen on liittynyt saastaiseen seuraan
+ryhtymällä poliisin palvelukseen."
+
+"Mihin te oikein pyritte?" kysyi Martin. "Pyrin paljastukseen, jonka
+tahtoisin tehdä niin dramaattiseksi kuin mahdollista. Audrey, arvoisa
+kälynne, on liittynyt poliisiin."
+
+Martin rypisti kulmiaan. Hän ei ollut aivan varma tästä miehestä muussa
+kuin yhdessä suhteessa, nimittäin että hän voisi tulla toimeen yhtä
+hyvin ilman hänen avustustaan kuin hänen seuraansakin.
+
+"Mitä pötyä te oikein puhutte?" kysyi hän töykeästi. "Audreyko
+liittynyt poliisiin?"
+
+"Kun sanon 'poliisiin', niin liioittelen, vaikka Stormerin toimisto
+onkin niin lähellä virallista poliisilaitosta, kuin tässä maassa on
+mahdollista."
+
+"Tarkoitatteko, että hän on liittynyt Stormerin henkilökuntaan?" kysyi
+Martin.
+
+Mr Smith nyökkäsi.
+
+"Sain sen selville sattumalta", sanoi hän. "Näin hänen menevän
+Stormerin toimistoon Willittin kanssa. Nyt on asia niin, että minä
+tunnen Stormerin toimiston; se näyttää seuranneen minun jälkiäni siitä
+alkaen, kuin olin noin korkea. En muista sellaista aikaa, jolloin
+Stormerin toimisto ei olisi sekaantunut minun elämääni tai sotkeutunut
+minun ammattiini, ja luonnollisesti se puolestaan herättää minussa
+suurta mielenkiintoa. Tunnen Stormerin toimiston menettelytavat.
+Stormer on tuonut Englantiin järjestelmän, jota ei ole ollut täällä
+koskaan ennen, eikä ainakaan ole huomattu täällä aikaisemmin —
+virkamerkki-järjestelmän. Jokaisella Stormerin miehellä on pieni
+hopeatähti, jonka taakse on leimattu hänen nimensä. Näin tytön menevän
+sisään ja tulevan jälleen ulos Willittin kanssa, ja he menivät Lobellin
+kultasepänliikkeeseen. Ja nyt minä sattumalta tiedän, että Lobellin
+liike valmistaa näitä Toivon tähtiä. Minun ei tarvinnut ensinkään
+mennä sisään; heidän ollessaan sisällä voi heidät nähdä näyteikkunan
+sormusosastosta. He erosivat ovella. Willitt meni lähimpään
+puhelinkoppiin, ja mitä luulette hänen tehneen?"
+
+"Puhuneen puhelimessa", sanoi Martin lakonisesti, ja mr Smith säteili
+ihailusta.
+
+"Olette nero, Elton. Niin, hän puhui — Ritz-Carlton-hotelliin. Hän
+tilasi Ritz-Carltonista huoneet tälle nuorelle naiselle."
+
+Taas hän veti esiin nenäliinansa, tällä kertaa pyyhkiäkseen pois pölyn
+puhtaista kengistään.
+
+"Mr Brown eli Torrington asuu Ritz-Carltonissa", sanoi hän sivumennen.
+
+Ja Martin ja hänen vaimonsa hämmästyivät niin tästä uutisesta, etteivät
+he voineet olla olevinaan tietämättömiä mr Torringtonista.
+
+"Arvelin, että minun pitäisi kertoa teille. Ehkä voi olla hyödyllistä
+tietää, että nuori miss Bedford voi olla hyvin vaarallinen, varsinkin
+niille, jotka Wily Wilfred on saanut tavoittelemaan Torringtonin
+miljoonia."
+
+Martin tiesi, että nämä sanat viittasivat merkitsijään, ja hänen olonsa
+oli ilmeisesti epämukava.
+
+"Hän on hyvä kaveri", jatkoi Smith, "mutta tunnettu siitä, että hän
+myy uutisensa monelle taholle, ja juuri sen vuoksi hänen arvonsa menee
+mitättömäksi. Olen kuullut häneltä tänään, että hän on usuttanut teidät
+Torringtonin kimppuun... Ajattelin, että te ehkä tahtoisitte sen
+tietää."
+
+"Kiitän teitä", sai Martin sanotuksi. "Minä en pane suurtakaan arvoa
+siihen, mitä sellaiset miehet kertovat."
+
+"Ja siinä teette viisaasti", myönsi Smith.
+
+Hänen kirkkaat silmänsä tarkkailivat Doraa.
+
+"Ihastuttava tyttö, teidän nuori sisarenne", sanoi hän.
+
+Martin melkein jähmettyi. Tuo mies oli voinut seisoa oven takana
+kuunnellen sitä keskustelua, joka tapahtui ennen hänen saapumistaan.
+Doraa ei ollut yhtä helppo saada pois tasapainostaan.
+
+"Tarkoitatteko Audreyta?" kysyi hän nauraen. "Minua huvittaa aina, kun
+Audreysta puhutaan minun nuorempana sisarenani. Minä olen juuri vuotta
+nuorempi kuin hän."
+
+Dora oli täydellisesti tilanteen tasalla.
+
+"Mikä saa teidät luulemaan, että me välitämme Audrey Bedfordin
+edesottamuksista, Smith?"
+
+Smith keskeytti hetkiseksi kenkiensä puhdistamisen ja katsahti ylös.
+
+"Sukulaiskiintymys", sanoi hän, "ja yhteisen ammattimme epävarma
+luonne. Hän tulee aiheuttamaan vaikeuksia, muistakaa minun sanoneen. Se
+mörkömies oli vähällä saada hänet käsiinsä tässä eräänä yönä, ja jollei
+erästä henkilöä olisi ollut, hän olisi onnistunutkin."
+
+"Tarkoitatteko Malpasia? Oliko hän nainen Regency-hotellissa?"
+
+Mr Smith nyökkäsi.
+
+"Se ei ollut mitään. Malpasin suuri yritys tapahtui Ulkopiirissä,
+puistossa. Audrey on suosiossa. Se oli kolmas mies, joka koetti saada
+hänet käsiinsä, ja kolmas mies, joka epäonnistui. Minusta tuntuu, että
+joudun neljännen hautajaisiin."
+
+Ja siihen hänen asiansa näytti päättyneen, sillä hänellä ei ollut
+esitettävänään mitään syytä viipyäkseen kauemmin.
+
+"Lähden nyt", sanoi hän, "tehtyäni sen, minkä pidän velvollisuutenani.
+Teidän nuori sisarenne on suorastaan kirpaiseva, mrs Elton."
+
+Hän ei korostanut sanaa 'nuori', mutta Martin Elton tiesi, että hän
+oli käyttänyt sitä sanaa tahallaan, ja kun hän oli mennyt, hän kääntyi
+vaimonsa puoleen.
+
+"Smith tarvitsee osansa. Jos me tahdomme selviytyä tästä hommasta,
+saamme maksaa kaksikymmentä tuhatta pitääksemme hänet rauhallisena —
+ehkä enemmänkin. Kaikki riippuu siitä, mitä tapahtuu Audreylle."
+
+
+
+
+XLVI.
+
+Eräs asunto Haymarketin varrella.
+
+
+Liikenteen lakkaamattomasta pauhinasta, raskaiden autobussien
+alituisesta jyrinästä sekä autojen torvien ja sanomalehtipoikien
+melusta huolimatta Dick Shannonin asunto Haymarketin varrella oli
+rauhallinen paikka. Korva voi tottua ääniin, jotka aluksi tekevät
+kuuroksi ja hämmentävät, ja siten totuttuaan niihin eristää ne pois
+kuuluvista.
+
+Ensimmäinen merkki, jonka Dick Shannon sai siitä, että Portman Squaren
+juttu oli käymässä hänen hermoilleen, oli huomio, ettei ääneneristäjä
+enää toiminut. Kadulta kuuluvat äänet häiritsivät ja ärsyttivät häntä;
+auton oven pamahdus sai hänet hätkähtämään.
+
+Hän oli parhaillaan kylmäverisesti pohtimassa kaikkia Lacy Marshaltin
+katoamisen ja hänen palvelijansa kuoleman yhteyteen kuuluvia seikkoja,
+ja tapausten ketjussa oli neljä rengasta, joille hän ei löytänyt
+sopivaa paikkaa.
+
+Ensimmäinen niistä oli hengiltä nuijittu mies, joka oli löydetty
+sumussa joesta. Toinen oli puistossa kuolleena tavattu nainen, kolmas
+Tongerin kuolema, ja neljäs Marshaltin katoaminen.
+
+Stanford oli uusi tekijä, jota siihen saakka ei oltu otettu huomioon,
+taustalla esiintyvä varjomainen henkilö, jonka poliisi hyvin tunsi,
+mutta joka oli tekemisissä sellaisten joukkueiden kanssa, joita
+Dick ei olisi uskonut Marshaltin tunteneen, jollei tämä olisi ollut
+ystävyyssuhteissa Dora Eltoniin.
+
+Hän avasi irtolehtikannet, jotka olivat täynnä koneellakirjoitettua
+käsikirjoitusta, ja käänteli hitaasti lehtiä. Siellä oli hyvin
+yksityiskohtainen kertomus miehestä, joka oli ilmeisesti Laker;
+lyhyempi ja vähemmän tyydyttävä kuvaus puistossa tavatusta
+tuntemattomasta naisesta; ja pitkä selostus kaikesta, mikä oli
+tekemisissä Tongerin kanssa. Hän luki virkistääkseen muistiaan, vaikka
+osasi jo ulkoa melkein jokaisen sanan selostuksesta.
+
+"Tonger oli puettu harmaaseen pukuun, mustiin tohveleihin,
+sinijuovaiseen paitaan ja valkoiseen kaulukseen. Taskut sisälsivät 7
+puntaa kovassa rahassa, 200 frangia, matkalipun Instonen lentolinjalla
+Pariisiin ja takaisin (_Huomautus_ — Tonger matkusti kuolinpäivänsä
+aamuna Ranskaan viemään kirjeen tuntemattomalle vastaanottajalle ja
+palasi samana päivänä); vanhan kultakellon n:o 984371, kultaiset
+kellonperät, kaksi avainta, taskukirjan, lääkemääräyksen bromkaliumia
+varten (_Huomautus_ — Lääkemääräyksen oli antanut tri Walters,
+Park Streetin varrelta, jolle Tonger oli valittanut olevansa hyvin
+hermostunut ja kärsivänsä unettomuudesta) kolme 5-punnanseteliä ja
+kolmikulmaisen naskalin..."
+
+Dick katsoi kattoon. Kolmikulmaisen naskalin? Tämä kotitekoinen naskali
+oli saattanut hänet ymmälle jo aikaisemmin; mutta vaikka hän oli
+ottanut sen mukanaan kotiinsa toivoen, että se alituisesti näkyvillä
+ollen johtaisi hänen mieleensä sen käytön, ei hän vielä ollut sitä
+arvannut.
+
+Hän avasi huoneen nurkassa olevan pienen kassakaapin, otti sieltä
+pienen laatikon ja ryhtyi suurennuslasin avulla tarkastamaan naskalia.
+Teknilliset asiantuntijat olivat jo tutkineet ja mitanneet sen ja
+merkinneet muistiin joukon merkityksettömiä seikkoja. Se oli neljän
+tuuman pituinen, tylppäpäinen ja päättyi samanlaiseen kahvaan kuin
+korkkiruuvi. Se paksuni ylöspäin ja oli kahvan kohdalla melkein tuuman
+paksuinen, ja sillä kohtaa olivat maallikkotyön jäljet selvästi
+huomattavissa. Dick muisti varastohuoneessa näkemänsä ruuvipenkin ja
+viilat ja arvasi, että tämä omituinen ase oli valmistettu siellä. Mutta
+mihin tarkoitukseen?
+
+Melkein litteä kahva oli irroitettava. Siitä huolimatta oli naskalin
+täytynyt olla epämukava kantaa lompakossa, niinkuin lompakon
+pullistunut nahka selvästi osoitti.
+
+Lakeria ja sitä tuntematonta naista koskevissa muistiinpanoissa
+ei ollut mitään, jonka nojalla olisi voinut toivoa saada selville
+naisen henkilöllisyyden. Eivät Marshaltin paperitkaan, ennenkuin
+hänen asianajajansa oli vienyt ne pois, olleet antaneet Dickille
+mitään vihjettä, jolla olisi ollut jotakin arvoa. Hän oli tarkastanut
+kadonneen miljoonamiehen pankkitiliä; mutta tämä oli ilmeisesti
+käyttänyt useita eri pankkeja, sillä siinä ainoassa, josta voitiin
+päästä selville, ei hänen tilillään ollut mitään, joka olisi viitannut
+suuriin omaisuuksiin. Marshaltin muutamat johtajanpaikat tuottivat
+hänelle hyvin vähän tuloja, sillä ne olivat joko olemassaolostaan
+taistelevia tai suorastaan vararikon partaalla olevia yhtiöitä.
+
+Malpasin talossa toimitettu etsintä ja hänen vastakirjansa tarkastus
+olivat antaneet vieläkin vähemmän tuloksia. Dick pani pois
+muistiinpanot, täytti ja sytytti piippunsa ja nojautuen taaksepäin
+tuolissaan johti jutun yhä uudelleen mieleensä alusta loppuun, kunnes
+hänen päätään alkoi pyörryttää.
+
+Äkkiä hän säpsähtäen suoristautui ja katsahti verhojen peittämään
+ikkunaan. Hän oli kuullut ikkunalasin rapisevan sitä vastaan
+heitetyistä kivistä. Oli vielä varhainen ilta, ja se näytti olevan
+tarpeeton tapa huomion herättämiseksi, kun täysin hyvä sähkökello oli
+käytettävissä.
+
+Vedettyään syrjään verhot hän avasi ikkunan ja katsoi ulos, mutta ei
+nähnyt mitään muuta kuin ohikulkevia jalankävijöitä, jotka pitivät
+kiirettä ehtiäkseen mahdollisimman pian pois sateesta. Jonkin matkan
+päässä olivat uusien kaasujohtojen asettajat kaivaneet kadun rikki,
+joten ketterän ohikulkijan ulottuvilla oli siellä useita soraläjiä. Hän
+palasi takaisin työhönsä, mutta oli tuskin ehtinyt istuutua, kun ikkuna
+kilisi jälleen, ja tällä kertaa hän meni portaita alas ulko-ovelle.
+Siellä ei ollut ketään, ja hän astui ulos kadulle. Ketään vetelehtijää
+ei näkynyt oikealla eikä vasemmallakaan. Hän odotti hetkisen, sulki
+oven ja palasi huoneeseensa. Sitten hän soitti kelloa kutsuen luokseen
+miehen, joka oli hänen kamaripalvelijansa, autonajajansa ja, tarpeen
+tullen, hänen kokkinsa.
+
+"Joku huvittelee heittelemällä kiviä minun ikkunaani, William. Menkää
+ulos takatietä, kiertäkää kadun toiselle puolelle ja pitäkää siellä
+vahtia", sanoi hän. "Jos se on joku pikku poika, ei teidän tarvitsi
+vaivautua ajamaan häntä takaa..."
+
+Jälleen rapisivat kivet ikkunassa. Hän juoksi ikkunan luo, avasi sen ja
+katsoi ulos. Siellä käveli kaksi miestä saman sateenvarjon suojassa,
+eräs tyttö kiiltävän märässä sadetakissa kiiruhti katua alaspäin,
+kolmas mies käveli hitaasti erään tytön kanssa yhteisen sateenvarjon
+alla, ja siinä olivatkin kaikki mahdollisuudet. Hän viittasi
+palvelijalleen.
+
+"Istukaa tässä", sanoi hän, "niin että teidän varjonne lankeaa
+ikkunanverhoille".
+
+Hän työnsi tuolin puolitiehen ikkunan ja pöydän välille, hiipi alas
+portaita, avasi oven puolen tuuman verran raolleen ja kuunteli. Samassa
+hän kuuli kivien rapisevan ja juoksi ulos kadulle. Siellä oli tyttö
+sadetakissa, ja Dick tarttui hänen käsivarteensa.
+
+"No, neitiseni, mitä peliä tämä on?" kysyi hän tuikeasti ja huomasi
+katsovansa Audrey Bedfordin nauraviin kasvoihin. "Mitä ihmettä...?"
+
+"Minun piti olla salaperäinen! Toivottavasti en säikyttänyt teitä.
+Mutta minä tahdoin puhua teidän kanssanne, ja kun salapoliisit eivät
+koskaan soita ovikelloa..."
+
+"Mitä hemmettiä te puhutte? Tulkaa sisään. Varmasti saitte minut
+säikähtämään. Mitä te heititte ikkunaan — kananruokaako?"
+
+"Ei, kanat minä olen nyt kokonaan hylännyt. Onneksi voin nyt tulla
+teidän luoksenne ilman kaitsijaa, koska olemme virkaveljiä."
+
+Dick lähetti pois palvelijansa, joka mieluummin olisi pysynyt paikalla.
+
+"No, neitiseni, kun nyt olette saanut tyydytetyksi sydämenne
+toivomuksen ja onnistunut esiintymään täysin salamyhkäisesti, niin ehkä
+tahdotte kertoa minulle, mitä tarkoitatte 'virkaveljellä'."
+
+Audrey pisti kätensä sadetakin taskuun, otti sieltä pienen hopeatähden
+ja laski sen dramaattisella liikkeellä pöydälle. Dick otti sen
+käteensä, luki etupuolella olevan kirjoituksen ja katsoi toiselle
+puolelle.
+
+"Stormer?" sanoi hän aivan kuin ei olisi uskonut silmiään. "Mutta
+minähän luulin teidän istuvan täydessä turvassa siellä kanalehden
+toimituksessa."
+
+"Olen kerta kaikkiaan katkaissut välini kanojen kanssa", sanoi Audrey
+riisuen yltään höyryävän sadetakkinsa. "Ne ovat käyneet minulle
+kohtalokkaiksi. Te ette ilmeisesti ole tottunut ottamaan vastaan
+naispuolisia vieraita, ja se puhuu teidän puolestanne."
+
+Hän soitti kelloa ja sanoi palvelijalle tämän tultua sisään:
+
+"Hyvin kuumaa teetä ja hyvin kuumaa paahtoleipää, ja voitte keittää
+minulle yhden kananmunan, tarkemmin ajateltuani tahtoisin mieluummin
+jotakin vähemmän kanoja muistuttavaa. Kun saatte naisvieraan", selitti
+hän, kun hämmästynyt kamaripalvelija-autonajaja-kokki oli poistunut,
+"on ensimmäinen tehtävänne kysyä, tahtooko hän juoda teetä, ja seuraava
+asia on kysyä häneltä, onko hänen nälkä. Sitten te siirrätte mukavimman
+tuolinne takkavalkean ääreen ja sanotte huolestuneena toivovanne,
+ettei hän ole saanut jalkojaan märiksi — mihin minä vastaan, etten ole
+saanut. Olette ehkä hyvä salapoliisi, mutta huono isäntä."
+
+"Kertokaa minulle nyt tämänpäiväiset seikkailunne", pyysi Dick.
+
+Saamiaan ohjeita seuraten hän työnsi esiin tuolin, ja Audrey ojensi
+kosteat kenkänsä tulta kohden.
+
+Audrey kuvasi kokemuksensa mr Heppsiin nähden muutamilla purevilla
+lauseilla, mutta hänen joutumisensa salapoliisin uralle ei ollut niin
+helposti selitettävissä.
+
+"En tiedä, mitä muuta minun on tehtävä, kuin asua hienossa hotellissa
+ja pitää isällisesti silmällä erästä vanhaa, kuusikymmenvuotiasta
+herrasmiestä joka ei edes tunne minua ja kaiken todennäköisyyden mukaan
+tulee olemaan hyvin harmissaan minun holhouksestani. Mutta se on
+kunniallista työtä, ja mr Stormer on varmastikin miellyttävämpi kuin mr
+Malpas — ja inhimillisempi."
+
+"Kuinka hän tuli kuulemaan teistä?"
+
+"Hän kuulee kaikesta — hän on todellinen salapoliisi", sanoi Audrey.
+"Vilpittömästi puhuen en tiedä kapteeni Shannon. Sivumennen sanoen
+minun tulisi tehdä kunniaa teille, sillä te olette niin paljon
+minua korkeammalla arvoasteeseen ja vaikutusvaltaan nähden. Olen
+nähnyt Willittin aikaisemmin. Hän tuli minun luokseni Fontwelliin
+samana päivänä, jolloin me satuimme yhteen — tai oikeammin teidän
+autonne sattui minun autobussiini — ja minä tulin perästäpäin siihen
+käsitykseen" — hän epäröi — "että mr Marshalt oli lähettänyt hänet
+sinne. Minulla ei ole mitään syytä uskoa sitä, se on pelkkää vaistoa,
+ja minä olen suuressa määrin riippuvainen vaistostani tullakseni
+hyväksi salapoliisiksi."
+
+Nyt Dick nauroi.
+
+"Te olette omituinen lapsi", sanoi hän.
+
+"En pidä tuohon 'lapsi'-sanaan sisältyvästä etevämmyydestä", sanoi
+Audrey hymyillen. "Minä tiedän, ettei minusta tule mitään hyvää
+salapoliisia, mutta se on jokseenkin hauskaa."
+
+"Ja se voi olla jokseenkin ikävää", sanoi Dick, kun kaikki
+mahdollisuudet alkoivat käydä selville. "Se kiltti vanha herrasmies —
+sivumennen, mikä on hänen nimensä?"
+
+"Hän on miljoonamies."
+
+"Sekään ei näytä riittävältä syyltä hänen vartioimiseensa", sanoi Dick.
+
+Palvelija tuli juuri silloin sisään tuoden teetarjottimen, jonka hän
+laski pöydälle levittämättä sille pöytäliinaa. Dick tuli toimeen ilman
+tätä muodollisuutta.
+
+"Se _on_ ammatti", sanoi Dick, "mutta ei mikään miellyttävä
+tyttölapselle, vaikkakaan te, jos teitä hyvin ohjataan, ette ehkä
+koskaan näe sen epämiellyttävää puolta. Joka tapauksessa olen iloinen,
+että olette Stormerilla. En tiedä tarkalleen, mitä teille neuvoisin",
+sanoi hän. "Minulla on tosin suunnitelma teidän tulevaisuuttanne
+varten, ja minä toivon, että voisitte löytää jotakin miellyttävää
+ja kaikista mahdollisista vaaroista vapaata työtä, kunnes minä olen
+selvittänyt tämän Portman Squaren arvoituksen ja saanut Malpasin lukon
+taakse. Ja sitten..."
+
+"Ja sitten?" toisti Audrey, kun Dick keskeytti.
+
+"Sitten toivon teidän antavan minun järjestää teidän asianne", sanoi
+Dick levollisesti, ja hänen silmissään oli jotakin, mikä sai Audreyn
+nopeasti nousemaan.
+
+"Minun täytyy mennä kotiin", sanoi hän. "Tee oli erinomaista, paljon
+kiitoksia!"
+
+"Ette ole lopettanut paahtoleipäänne."
+
+"Syön suuren ja vahvan päivällisen tunnin kuluttua."
+
+Dick soitti palvelijalle ja pyysi tämän tuomaan Audreyn sadetakin, joka
+oli viety keittiöön.
+
+"Mitä sanotte, kun otan tulevaisuutenne käsiini?"
+
+Audrey pudisti päätään.
+
+"En tiedä. En luule, että olemme vielä päässeet sellaiseen paikkaan,
+missä tahtoisin tulevaisuuteni olevan jonkun muun kuin omissa
+käsissäni. Ette saa luulla minua kiittämättömäksi. Annan hyvin suuren
+arvon — kaikelle, mitä olette tehnyt ja voisitte tehdä..."
+
+Hän nauroi hermostuneesti. Punainen lampunvarjostin se kai oli
+vastuussa väristä hänen poskillaan. Niillä oli varmasti sama vivahdus.
+Juuri silloin palvelija palasi tuoden hänen takkinsa, ja Dick auttoi
+sen hänen ylleen. Samassa kuului ovikello soivan.
+
+"Joku ainakin tietää tien sisälle rikkomatta ikkunoitani", sanoi Dick.
+
+"Suututtiko se teitä?" kysyi Audrey nauraen pehmeästi. "Olin porsas
+tehdessäni sen, koska olette niin kiukustunut. Se oli niin helppoa;
+kukaan ei nähnyt minun kohottavan kättäni ja heittävän kiviä."
+
+William tuli taas sisään, ja häntä seurasi Steel.
+
+Tämä nyökkäsi tytölle, sitten Dickille.
+
+"Mitä nämä ovat?" kysyi hän ja veti taskustaan kourallisen erikokoisia
+kiviä. Eräät niistä olivat yhtä isoja kuin pähkinät, yksi vielä
+isompikin. Hän ammensi taskustaan pöydälle kourallisen kourallisen
+jälkeen.
+
+"Mitä nuo ovat, sir?" kysyi hän uudelleen voitonriemuisesti.
+
+"Ne", sanoi Dick hämmästyksestään toinnuttuaan, "ovat timantteja. Noin
+neljännesmiljoonan punnan arvosta."
+
+"Ja kolme kertaa niin paljon on vielä Malpasin huoneessa", sanoi Steel.
+"Epäjumalan kuva on niin täynnä! Nyt minä tiedän, miksi se kummitus
+kävelee siellä!"
+
+
+
+
+XLVII.
+
+Epäjumalan kuva.
+
+
+"Löysin kätköpaikan aivan sattumalta", sanoi Steel. "Kun aikani kävi
+siellä hieman ikäväksi, ryhdyin paremman puutteessa tarkastelemaan
+komerossa olevaa epäjumalan kuvaa. Jos muistatte, kapteeni Shannon, on
+sen kummallakin puolella pronssista tehty eläin, joka näyttää joltakin
+kissan ja pantterin välimuodolta. Olin usein ajatellut, olivatko
+ne siinä ainoastaan koristuksina, vai oliko niillä jokin erikoinen
+tarkoitus. Tänään iltapäivällä annoin toiselle niistä tavallista
+vahvemman sysäyksen nähdäkseni, oliko se kiinnitetty lujasti, ja
+silloin se hämmästyksekseni alkoi kääntyä, samalla kuin kuului ääni,
+aivankuin jokin suuri kellonkoneisto olisi alkanut käydä. Kuitenkaan
+ei tapahtunut mitään muuta, kuin että kissa kääntyi puoli käännöstä
+oikealle — se oli aikaisemmin istunut suoraan huoneeseen katsoen. Tein
+saman kokeen toisellakin kissalla, ja tapahtui täsmälleen sama asia.
+
+"En tiedä, olinko koskettanut jotakin jousta, vai oliko sysäys
+saattanut koneiston käyntiin. Joka tapauksessa vasemmanpuolinen
+kissa kääntyi puoli käännöstä vasempaan; ja samalla hetkellä, kuin
+se pysähtyi, tapahtui jotakin erikoista. Epäjumalan keskeltä aukeni
+aivankuin kaksoisovet. Nousin kuvan alustalle ja pistin taskulamppuni
+sen sisään, ja minä vannon teille, että sen ruumis on puolillaan yhtä
+isoja, ja isompiakin kiviä kuin mikään näistä! Otin niitä kourallisen
+ja pistin ne taskuuni ja tulin suoraan tänne tapaamaan teitä. En
+uskaltanut käyttää puhelinta pelosta, että joku syrjäinen olisi voinut
+kuulla enemmän, kuin mitä kenenkään tarvitsee tietää." Dick tarkasteli
+timantteja. Jokaisessa oli pieni punainen sinetti, joka osoitti sen
+alkuperän.
+
+"Malpasilla on ollut hyvä apaja", sanoi Steel, "mutta minä en ymmärrä,
+miksi hän ei vapauttanut käsiään tästä tavarasta".
+
+"Luulen voivani selittää sen", sanoi Dick. "Viime vuosina on
+timanttimarkkinoilla ollut niin paljon liikatuotantoa, että hinnat
+ovat laskeutuneet minimimääräänsä. Senvuoksi Malpas ei tahtonut myydä
+timanttejaan, ennenkuin hinnat olivat taas kohonneet entiselleen.
+Sitten on vielä muistettava toinenkin seikka: timantit ovat varma
+rahain sijoitustapa ja Mukavin muoto omaisuutta siirrettäessä paikasta
+toiseen. Mies, joka suunnittelisi kiireellistä lähtöä pois maasta,
+voisi kantaa useita miljoonia käsilaukussa! Suljittehan tietysti
+jälleen sen epäjumalan oven?"
+
+Steel nyökkäsi.
+
+"Onneksi ei huoneessa ollut silloin ketään muuta kuin minä. Käänsin
+kissat takaisin entiseen asentoonsa, ja ovet sulkeutuivat."
+
+Shannon poimi timantit pöydältä, pani ne tavalliseen sokeriastiaan ja
+lukitsi sen kassakaappiinsa.
+
+"Muut kivet on vietävä pois vielä tänä iltana", sanoi hän. "Kokoamme ne
+käsilaukkuun ja viemme Scotland Yardiin."
+
+Audrey oli ollut äänettömänä ja hämmästyneenä kuuntelijana, ja Shannon
+oli melkein unohtanut hänen läsnäolonsa.
+
+"Tahdotteko tulla mukaan, Audrey? Tahdotteko nähdä, miltä miljoonan
+punnan arvoinen läjä timantteja näyttää?"
+
+Audrey seisoi epäröivänä.
+
+"Enpä juuri tahtoisi nähdä enää sitä huonetta", sanoi hän, "mutta
+uteliaisuus on yksi heikkouksistani".
+
+Annettuaan palvelijalleen ankarat ohjeet pysyä arkihuoneessa eikä
+poistua sieltä, ennenkuin hän palaisi, saattoi Dick seuralaisensa alas
+portaita kadulle. Siellä hän kutsui auton ja käski ajamaan Portman
+Squarelle.
+
+Matkalla sinne ei syntynyt minkäänlaista keskustelua. Kukin oli
+vaipunut omiin ajatuksiinsa. Jostakin omituisesta syystä johtui Dick
+Shannonia mieleen korkkiruuvin kahvalla varustettu naskali ilman että
+hän kykeni selittämään, mitä yhteyttä tällä aseella oli tänä iltana
+tehtyyn löytöön.
+
+Hän oli ottanut mukaansa lujan nahkaisen käsilaukun timantteja varten.
+
+"Epäilen, etteivät ne kaikki mahdu tuohon", sanoi Steel — mikä ajatus
+salaisesti huvitti Shannonia.
+
+Steel oli jättänyt kaksi konstaapelia vartioimaan Malpasin huonetta;
+kolmas oli hallissa, ja tarkastaja tuli yläkerroksesta heitä vastaan.
+
+"Luulen olevan parasta ottaa kaikki miehet huoneeseen siltä varalta,
+että siellä sattuu jälleen jokin niistä omituista tapahtumista, jotka
+ovat seurauksena aina, kun toimimme ystävämme Malpasin toivomuksia
+vastaan", sanoi Dick.
+
+Hän meni komeron luo ja veti verhot syrjään. Audrey näki nyt
+ensikerran epäjumalan kauhean kuvan, joka sai hänet värisemään
+vastenmielisyydestä. Hänestä näytti, että kissojen smaragdinvihreät
+silmät tuijottivat uhkaavasti suoraan häneen. Steel sysäsi toista
+kissaa; koneisto alkoi surista, ja kissa kääntyi hitaasti oikealle
+pysähtyen sitten. Toinen kissa teki saman tempun. Kun se oli
+pysähtynyt, avautuivat kuvapatsaan rinnat.
+
+"Selvä on", sanoi Steel tyytyväisenä, ja asetettuaan tuolin kuvan
+jalustalle Dick nousi sille seisomaan. Hän pisti kätensä aukkoon ja
+veti sieltä kasan keltaisia kiviä.
+
+"Ne ovat mallinmukaisia, luulen minä", nauroi Steel väristen
+kiihtymyksestä.
+
+"Varmasti", huohotti Dick. "Aivan varmasti!" Hän laskeutui alas,
+pyyhki tomun käsistään ja avasi käsilaukun asettaen sen Malpasin
+kirjoituspöydälle.
+
+Samassa kuului ääni, joka sai hänet kääntymään ympäri. Molemmat
+kissat olivat kääntymässä takaisin alkuperäiseen asentoonsa. Nyt
+ne pysähtyivät, ja ovet sulkeutuivat raksahtaen. Steel tuijotti
+kuvapatsaaseen. "Siinä on jokin koneisto, josta en ole perillä", sanoi
+hän. "Odottakaa — käännän ne taas takaisin."
+
+Hän oli astunut askelen, kun tulet sammuivat, ja huone tuli pimeäksi.
+
+"Asettukaa ovelle!" sanoi Shannon nopeasti. "Älkää päästäkö ketään ulos
+eikä sisään. Yksi miehistä haparoikoon seinää pitkin tarjoilupöydän
+luo ja painakoon patukkansa laudoitusta vastaan. Jos se liikkuu, niin
+iskeköön. Missä ovat taskulamput?"
+
+"Porraskäytävässä sir", vastasi tarkastajan ääni.
+
+"Käykää hakemassa ne. Te siellä ovella, päästäkää tarkastaja ulos ja
+varmistautukaa siitä, että se on hän, joka tulee takaisin."
+
+Audrey tunsi sydämensä tykyttävän kaksinkertaisella nopeudella, ja
+vaistomaisesti hänen kätensä etsi Shannonin käsivartta.
+
+"Mitä on tapahtumassa?" kuiskasi hän pelokkaasti.
+
+"En tiedä", vastasi Dick myöskin kuiskaten, "Pysytelkää aivan minun
+takanani ja pitäkää kiinni vasemmasta käsivarrestani."
+
+"Ovi on kiinni."
+
+Ääni oli tarkastajan. Dick oli unohtanut, että salaiset sähkölaitteet
+vaikuttivat oviin samoin kuin valaistukseenkin.
+
+"Eikö kellään ole tulitikkuja? Mitä täällä tapahtuu?"
+
+Se oli Steelin ääni. Hän oli ryömimässä pitkin lattiaa epäjumalan kuvaa
+kohden.
+
+"Kuulitteko jotakin, sir?"
+
+"Luulen kuulleeni vinkuvaa ääntä. Voitteko ulottua epäjumalaan?"
+
+"Olen... voi hyvä jumala!"
+
+Audreyn veri jähmettyi hänen kuullessaan tämän tuskanhuudon.
+
+"Mitä se on?" kysyi Dick.
+
+"Kosketin jotakin melkein tulikuumaa. Epäjumalan jalustaa, luullakseni."
+
+Toiset kuulivat hänen ähkivän tuskasta.
+
+"Jokin palaa", kuiskasi Audrey. "Ettekö tunne hajua — kuuman raudan
+hajua?"
+
+Dick oli jo huomannut saman omituisen, kuvottavan hajun. Hän irroitti
+lempeästi käsivartensa.
+
+"Otan selville, mitä on tapahtunut", sanoi hän.
+
+Sitten eräs konstaapeli huoneen toisessa päässä raapaisi tulen
+tulitikkuun, ja samassa syttyivät myöskin sähkövalot jälleen palamaan.
+
+Nähtävästi ei mitään oltu liikutettu. Epäjumalan kuva oli entisellään;
+kissojen vihreät silmät välkkyivät kohti huonetta.
+
+"Mitä teille on tapahtunut, Steel?"
+
+Steel näytti kättään. Kämmenen poikki kulki tuuman levyinen
+tummanpunainen juova.
+
+"Se on palohaava", ähkyi hän.
+
+Dick juoksi epäjumalan kuvan luo ja kosketti kädellään jalustan reunaa.
+Se oli kylmä.
+
+"Ei se ollut se, sir", sanoi Steel. "Se oli jokin muu, joka tuli ylös
+lattiasta, jonkinlainen tulikuuma ristikko."
+
+"Olipa se mikä tahansa", sanoi Dick, "meidän täytyy ensin pitää huoli
+niistä kivistä".
+
+Hän sysäsi kissat pyörähtämään; pieni ovi aukeni. Hypähdettyään
+jalustalle hän pisti kätensä kuvan sisään.
+
+Siellä ei ollut mitään!
+
+
+
+
+XLVIII.
+
+Käsilaukku.
+
+
+"Tämä alkaa jo olla kylliksi meille, luulen minä", sanoi Dick.
+"Varastaminen meidän silmiemme edestä on jo hiukan enemmän, kuin mitä
+yleinen mielipide tulee sietämään."
+
+Hän tutki lattian huolellisesti mennen niinkin pitkälle, että kiskoi
+ylös maton, mutta ei nähnyt merkkiäkään mistään salaluukusta. Mistä
+tulikuuma ristikko oli tullut, pysyi arvoituksena.
+
+Hän katsahti Audreyhin ja hymyili pakotetusti.
+
+"Jos teistä ei tule paljon parempi salapoliisi, kuin mitä minä olen
+ollut", sanoi hän, "tulette olemaan hyvin huono. Olemme nähneet
+pahimman tapahtuman, mikä salapoliisille voi sattua."
+
+Mutta sen illan hämmästyttävät tapahtumat eivät olleet vielä lopussa.
+
+"Ruikuttamalla ei pääse mihinkään", sanoi Dick. "Liikkuiko
+seinälaudoitus, konstaapeli?"
+
+"Ei, sir. Pidin patukkaani tässä." Hän painoi uhkaavan näköistä
+patukkaansa laudoitusta vastaan, jonka olisi täytynyt liikkua, jos
+vierailija olisi käyttänyt sitä sisääntulotietä.
+
+Kävi selville, ettei se tie ollut enää käyttökelpoinen.
+
+"Annoin katkaista hissin sähköjohdon", sanoi Steel. "Hissi ei enää
+lähde liikkeelle. Huh!"
+
+Audrey oli tekemässä kahdesta nenäliinasta väliaikaista sidettä
+hänen käteensä estääkseen ilmaa pääsemästä vaikuttamaan verekseen
+palohaavaan. "En tietänyt koskaan, että vähäpätöinen asia voisi olla
+niin tuskallinen", sanoi Steel ähkyen.
+
+"Antakaa jokaisen miehen tästä lähtien pitää mukanaan oma
+taskulamppunsa, tarkastaja", sanoi Dick. "Parasta on käydä hakemassa ne
+nyt."
+
+Näytti melkein siltä, kuin olisivat nämä sanat olleet sovittu merkki ja
+tuntematon olisi päättänyt, mihin hintaan tahansa estää taskulamppujen
+saapumisen, sillä valot sammuivat toisen kerran, ja että huoneeseen
+viepä ovi sulkeutui kumahtaen, ennenkuin lähimpänä ollut konstaapeli
+ehti estää sitä.
+
+"Tulitikkuja, pian", komensi Dick tunnustellen raivokkaasti taskujaan.
+
+Hän kuuli jostakin tulitikkulaatikon ratinaa.
+
+"Raapaiskaa yksi, hitto vieköön!" karjui hän.
+
+"Minä yritän juuri", vastasi Audreyn hiljainen ääni.
+
+Raapaisu, liekin leimahdus, ja sähkölamput syttyivät samalla hetkellä
+kuin tulitikkukin.
+
+"Tämä on kamalaa", sanoi Dick, "ja..."
+
+Audrey näki hänen suunsa jäävän auki ja silmänsä käyvän pyöreiksi.
+Hän tuijotti epäjumalan kuvaa kohden. Ja siihen oli syytäkin, sillä
+lattialla kuvana edessä oli nahkainen käsilaukku. Se oli iso ja uusi.
+
+"Mistä tuo on tullut?"
+
+Dick hyppäsi sen luo, nosti sen ylös hiukan vaikeasti ja asetti
+sen pöydälle sen käsilaukun viereen, jonka hän oli tuonut mukanaan
+timanttien poisvientiä varten.
+
+"Olkaa varovainen, sir", varoitti Steel. "Ei voi tietää, mitä siinä on
+sisällä!"
+
+Shannon tunnusteli laukkua ulkoapäin pikaisin, ammattimiehelle
+ominaisin ottein.
+
+"Jos siellä on pommi, niin se on uutta lajia", sanoi hän ja tempasi
+laukun auki.
+
+Hän oli vähällä pyörtyä. Laukku oli melkein täynnä samoja keltaisia
+kiviä, jotka hän oli nähnyt epäjumalan kuvan sisässä.
+
+Hän veti syvän hengähdyksen ja viittasi Steelin tulemaan lähemmäksi.
+
+"Luultavasti siinä on kaikki, mitä oli kuvapatsaassa?"
+
+Mykistynyt Steel voi vain nyökätä, ja Dick otti käsilaukun käteensä ja
+kumarsi syvään pronssiselle kuvapatsaalle.
+
+"Olet omituinen vekkuli ja kammottava kaveri, mutta myöskin hyvin
+palvelevainen, joten kiitoksia vain käsilaukusta! Viemme laukun heti
+minun asuntooni", sanoi hän sitten ääntään alentaen. "Kun olemme
+ottaneet mukaan muutkin kivet, panen ne lukon taakse päämajassa. En
+tunne itseäni turvalliseksi, ennenkuin ne ovat pomminkestävien ovien
+takana!"
+
+"Mutta kuinka se tuli?" kysyi ymmälleen joutunut Steel, johon kivien
+löytäminen teki niin järkyttävän vaikutuksen, että hän unohti
+kipunsakin.
+
+"Kivet puhalletaan ensin pois... ja lähetetään sitten takaisin
+käsilaukussa! Se on uskomatonta!"
+
+Mutta Shannonilla ei ollut mitään halua keskustella siitä asiasta.
+
+"Poistukaamme pian tästä paikasta, ennenkuin he huomaavat
+erehdyksensä", sanoi hän. "Tarkastaja, käskekää miehenne kokoamaan
+tavaransa. Poistan vartionne tästä talosta."
+
+Tarkastaja näytti ilmeisesti huojentuneelta.
+
+"Se on paras uutinen, jonka olen kuullut pitkään aikaan, sir. Olen
+mieluummin kuusi kuukautta toimessa muualla kuin yhden yön tässä
+paikassa."
+
+He marssivat ulos kadulle. Dick ojensi kätensä työntääkseen oven
+kiinni, kun se sulkeutui voimakkaasti itsestään, ja huoneessa, josta he
+olivat juuri poistuneet, syttyivät valot taas palamaan.
+
+"Nyt he ovat huomanneet erehdyksensä, ja siellä syntyy vakava
+hämminki", sanoi Dick katsoen kaihoten ovea. "Antaisin jotakin
+saadakseni olla toisella puolella."
+
+He kulkivat kadun poikki. Samassa näkyi valojuova ikkunassa. Joku
+oli vetänyt ikkunaverhon syrjään ja katseli raosta kadulle. Silloin
+paholainen pääsi irti Shannonin sydämessä — hillitön, mieletön halu
+saada tämä arvoituksellinen juttu pikaiseen päätökseen.
+
+"Minä yritän", sanoi hän.
+
+Hänen revolverinsa kohosi, ja kolme laukausta seurasi toisiaan aivan
+perätysten. Kuului lasin kilinää; valoviiru katosi.
+
+"Tämä voi aiheuttaa minulle vakavia vaikeuksia", sanoi Shannon
+ilottomasti hymyillen. "Mutta toivon sittenkin surmanneeni hänet!"
+
+"Kenet?" kysyi säikähtynyt Audrey.
+
+Mutta Dick ei vastannut mitään.
+
+Pääkaupungin lakeja ei voi rankaisematta rikkoa, vaikka rikkojana
+olisikin maan korkein komissaari. Poliisien pillit alkoivat viheltää,
+ja kuului kiiruhtavien askelten ääniä. Kolme kypäräpäätä ilmestyi
+jostakin paikalle ja niiden taakse se väkijoukko, joka tulee tyhjästä
+kaikissa tällaisissa tapauksissa. Ovia ja ikkunoita avattiin Portman
+Squaren varrella. Tällaista hirveätä tapausta ei ollut sattunut tämän
+rauhallisen paikan koko historian aikana.
+
+Huolimatta korkeasta asemastaan Scotland Yardissa täytyi Dickin
+ilmoittaa nimensä, revolverinsa numero ja osoitteensa, ja hän
+alistuikin vastaansanomatta kohtaloonsa, koska se oli pelisääntöjen
+mukainen. Laukaukset olivat ainakin tuoneet saapuville heidän
+tarvitsemansa auton, ja astuttuaan ensimmäiseen Dick sijoitti
+käsilaukun poikittain polvilleen. Ja sen painon tuntiessaan hän tiesi,
+ettei ilta ollut mennyt hukkaan.
+
+"En tiedä, miksi ammuin — pahan tuulen, ärtyneisyyden tai muun
+sellaisen takia. Olen ennen ollut koko lailla hyvä ampuja, mutta valo
+ei ollut niin hyvä, kuin olisi voinut olla."
+
+"Kuka se siellä on?" kysyi Audrey uudelleen. "Kenen luulette sen olevan
+— mr Malpasinko?"
+
+"Hän on yksi, ja siellä on luultavasti muitakin", sanoi Dick.
+
+"Mutta ovatko he olleet siellä koko ajan?"
+
+Dick nyökkäsi.
+
+"Hyvin todennäköisesti."
+
+"Huh!" Audrey leyhytteli kasvojaan kädellään. "Minusta ei tule mitään
+hyvää salapoliisia! Olin vähällä ruveta kirkumaan."
+
+"Ette kuitenkaan niin kovasti kuin minä, miss Bedford", sanoi Steel.
+"Voitteko poiketa hiukan syrjään tiestänne ja viedä minut Middlesexin
+sairaalaan? Minun täytyy saada tämä käsi sidotuksi."
+
+He täyttivät hänen toivomuksensa. Sitten he ajoivat Oxford Streetin
+poikki ja jatkoivat matkaansa pitkin likaisen harmaata elokuvamaata,
+jona Lontoossa on Wardour Street.
+
+"Teidän olisi pitänyt ottaa konstaapeli mukananne, kapteeni Shannon",
+sanoi Audrey äkkiä vakavasti.
+
+Dick nauroi.
+
+"En pidä luultavana, että meitä ahdistetaan tämän paikan ja Scotland
+Yardin välillä."
+
+Heidän ollessaan puolivälissä Wardour Streetiä Audrey näki räikeän
+valon sivelevän auton kattoa takana olevan kurkistusaukon kautta ja
+kääntyi katsoakseen ulos. Juuri heidän takanaan tuli iso auto, joka
+ohjasi oikealle sivuuttaakseen heidät sellaisessa paikassa, jossa
+katu kapeni niin, että sille tuskin mahtui kaksi autoa vieretysten.
+Melkein ennenkuin hän ehti ajatellakaan, tapahtui se, mitä oli mahdoton
+välttää. Ohi ajanut auto käännähti vasemmalle ja sysäsi pienemmän
+vuokra-auton jalkakäytävän reunaa vastaan, josta se ryskien hypähti
+kapealle käytävälle.
+
+Dickin ensimmäinen ajatus koski Audreyta. Silmänräpäyksessä hän
+kietoi käsivartensa Audreyn ympärille ja veti hänet itseään vastaan
+suojellakseen hänen kasvojaan, kun auton ikkunat särkyivät sirpaleiksi.
+Samalla hetkellä auton ovi kiskaistiin auki, joku pisti kätensä sisään
+ja hapuili lattiaa. Dick kääntyi ajoissa nähdäkseen käden tarttuvan
+käsilaukkuun, ja hänen nyrkkinsä teki nopean liikkeen Isku osui miestä
+olkapäähän, niin että tämä hetkeksi irroitti otteensa käsilaukusta,
+mutta sitten mutisten jotakin suuntasi oven kautta iskun kohti Dickiä.
+Shannon näki teräksen kimalluksen ja kiepahtaen ympäri, osaksi
+välttääkseen iskun ja osaksi päästäkseen käsiksi revolveritaskuunsa,
+hän potkaisi kaikin voiminsa ja onneksi hyvin tehokkaasti, sillä
+hän kuuli voihkaisun, ja puukko putosi lasinsirpaleiden joukkoon.
+Seuraavalla hetkellä hyökkääjä oli tiessään.
+
+"Pysähdyttäkää se mies!" huusi Dick.
+
+Hän oli nähnyt paikalle juoksevan poliisin, mutta hänen äänensä hukkui
+moottorin meluun. Auto ajoi kaaressa konstaapelin ohi ja kääntyi
+Shaftesbury Avenuelle kadoten näkyvistä.
+
+Jonkin verran vaivalloisesti Dick Shannon ponnistautui ulos
+autosta ja auttoi Audreyn jaloilleen. Vuokra-auto oli rikkoutunut
+käyttökelvottomaksi, mutta sen kuljettajalta ei ollut loukkautunut
+muuta kuin tunteet.
+
+"Saitteko selvän numerosta?" kysyi Shannon.
+
+"En saanut", murisi konstaapeli, "mutta se oli vähällä tehdä selvän
+minusta!"
+
+"Minä panin sen merkille", sanoi säikähtänyt autonkuljettaja. "XG.
+97435."
+
+Dick purskahti nauramaan.
+
+"Säästän teiltä vaivan ottaa siitä selvän, konstaapeli. Se on minun
+oman autoni numero! Ystävällämme on omituinen huumorin taju."
+
+Hän selitti konstaapelille, kuka oli.
+
+"Tarvitsen auton, mutta luulen, että lähden teidän mukananne etsimään
+sitä", sanoi hän. "En tahdo olla yksinäni tämän käsilaukun kanssa."
+
+"Onko siinä jotakin arvokasta, sir?" kysyi konstaapeli osoittaen
+kunnioittavaa mielenkiintoa.
+
+"Noin kolme miljoonaa puntaa", sanoi Shannon.
+
+Konstaapeli oli kohteliaasti hämmästynyt. Hän hymyili aina esimiestensä
+pilapuheille ja hymyili sen vuoksi nytkin.
+
+"Missä on teidän tarkastajanne?"
+
+"Hänen pitäisi olla täällä hetkisen kuluttua, sir. Hän tulee
+tavallisesti kierrokselleen tähän aikaan. Tuolla hän tuleekin, sir,
+kersantin kanssa."
+
+Hän kiiruhti edeltä esimiestään vastaan, eikä Dick jäänyt kauaksi hänen
+jälkeensä.
+
+Muutamat sanat selittivät tilanteen, ja konstaapeli saattoi Dickin
+hänen asunnolleen hyvillään siitä, että pääsi ikävästä kulkemisesta
+edestakaisin pitkin katuja.
+
+"Halloo!" huusi Dick katsoen ylös ikkunaansa. Hän oli lähtiessään
+antanut palvelijalleen jyrkän määräyksen pysyä arkihuoneessa, kunnes
+palaisi, mutta ikkunassa ei näkynyt mitään valoa.
+
+"Tulkaa porraskäytävään ja pitäkää tätä käsilaukkua", sanoi hän.
+"Audrey, seisokaa te konstaapelin takana. Minun Williamini ei
+tavallisesti laiminlyö saamiaan ohjeita."
+
+Hallissa oli sähkönappula. Hän väänsi sitä, ja lamppu syttyi palamaan
+portaiden päässä. Sitten hän avasi etuhuoneen oven. Sisällä oli pimeä,
+ja kun hän painoi valonappulaa, ei tullut mitään valoa. Kurotettuaan
+ylös hän huomasi, että sähkölamppu oli kierretty irti — ja aivan äsken,
+sillä kuparinen lampunpidin oli vielä lammin.
+
+Pitäen revolveriaan edessään hän kulki hallin halki ja koetti
+arkihuoneen ovea. Se oli lukossa. Peräännyttyään hiukan hän kohotti
+jalkansa ja potkaisi. Ovi aukeni räsähtäen, mikä sai konstaapelin
+nousemaan puoliväliin portaita.
+
+"Onko jokin hullusti, sir?"
+
+"Pysykää siellä, missä olette!" käski Dick terävästi.
+
+Päästyään sisään hän väänsi sähkönappulaa, ja huone tulvahti täyteen
+valoa.
+
+Ensimmäinen esine, jonka hän näki, oli William. Tämä makasi puoleksi
+sohvalla ja puoleksi lattialla, ja sohvalle tihkunut veri sanoi
+Shannonille kaiken, mitä hänen tarvitsi tietää.
+
+Kassakaappi oli auki, niinkuin hän oli odottanutkin. Aukiräjähdytetty
+ovi riippui kiinni vain toisessa saranassa. Sokeriastia kallisarvoisine
+sisällyksineen oli kadonnut.
+
+Hän nosti Williamin sohvalle ja avasi hänen kauluksensa. William
+hengitti nopeasti, ja haavan pikainen tarkastus osoitti Dickille, ettei
+vamma kaikesta päättäen ollut vakavaa laatua. Se osoitti hänelle vielä
+muutakin: hyökkäys oli tapahtunut vain muutamia minuutteja ennen hänen
+saapumistaan.
+
+Hän otti tarjoilupöydältä vesipullon ja pirskoitti siitä vettä
+Williamin kasvoille, jolloin tämä avasi silmänsä ja tuijotti tylsästi
+ympärilleen.
+
+"Tavoititteko hänet, sir?" kysyi hän innokkaasti.
+
+"En, poikaseni, en tavoittanut häntä. Hän tavoitti sinut, kaikesta
+päättäen."
+
+William voihki, ja jättäen hänet siihen Dick avasi makuuhuoneeseensa
+vievän oven ja tarkasti pikaisesti tämän huoneen. Ikkuna oli auki.
+Hän sulki sen ja veti kaihtimen alas. Hän huomasi toisenkin merkin
+tunkeilijan läsnäolosta. Hänen pukeutumispöytänsä kaksi laatikkoa oli
+auki, ja niiden sisällys käännetty ylösalaisin. Myöskin hänen vuoteensa
+oli pengottu. Ilmeisesti sieltäkin oli etsitty jotakin. Hän palasi
+arkihuoneeseen ja huomasi, että palvelija oli sillä välin piristynyt
+niin paljon, että kykeni pysymään istuallaan.
+
+"Lähetän sinut sairaalaan. Tapaat siellä mr Steelin", sanoi Dick
+tapaillen tilanteeseen sopivaa huumoria.
+
+Mentyään ulos porraskäytävään hän huomasi, että siellä oli pimeä. Joku
+oli sammuttanut valon.
+
+"Kuka on sammuttanut tämän lampun?" kysyi hän.
+
+"Oletteko siellä ylhäällä, sir?" kysyi konstaapeli hämmästyneenä.
+"Luulin teidän sammuttaneen sen."
+
+"Tulkaa ylös ja tuokaa käsilaukku. Tahdotteko tulla ylös, Audrey?"
+
+"Käsilaukku, sir? Tehän otitte jo sen".
+
+"Mitä?" karjaisi Dick.
+
+"Tullessanne alas juuri äsken te sanoitte: 'Antakaa minulle käsilaukku
+ja seisokaa siinä, missä olette', sir", sanoi konstaapeli vapisevin
+äänin.
+
+"Voi teitä hölmöä!" raivosi Dick. "Ettekö voinut nähdä minua?"
+
+"Täällähän oli pimeä, sir", sanoi konstaapeli.
+
+"Näittekö te hänet, Audrey?" kysyi Shannon.
+
+Ei kuulunut mitään vastausta.
+
+"Missä se nuori nainen on?"
+
+"Täällä alhaalla, sir, lähellä ovea."
+
+Dick kääntyi ja väänsi valon palamaan. Käytävässä ei ollut ketään muuta
+kuin konstaapeli.
+
+Harpaten kolme porrasta kerrallaan Dick syöksyi alas kadulle. Audrey
+oli kadonnut!
+
+Käsilaukku oli viety — se oli jo kyllin onneton. Mutta myöskin Audrey
+oli kadonnut — se oli menetys, joka sai Dick Shannonin sydämen
+muuttumaan jääksi.
+
+
+
+
+XLIX.
+
+Käynti Slick Smithin asunnossa.
+
+
+Autonkuljettaja oli yhä vielä odottamassa. Hän oli nähnyt
+"herrasmiehen" tulevan ulos kantaen käsilaukkua, ja sitten oli nainen
+tullut ulos, ja siinä oli melkein kaikki, mitä hän tiesi. Hän myönsi
+olleensa enemmän kiintynyt keskusteluun erään toisen auton kuljettajan
+kanssa. Hän ei tietänyt, mitä tietä he menivät, tai menivätkö he
+yhdessä. Hän oli aivan varma siitä, että nuori nainen tuli ulos
+herrasmiehen jälkeen.
+
+"Miltä se hiivatin herrasmies näytti?" murisi Shannon. "Oliko hän nuori
+vai vanha?"
+
+Autonkuljettaja ei tietänyt. Hän oli juuri silloin katsonut toiseen
+suuntaan, joten hän ei ollut voinut nähdä häntä selvästi. Mutta hän
+luuli, että hän oli ollut vanhahko herrasmies. Hän väitti, että varas
+oli ollut hienompaa väkeä, ja korosti erikoisesti, ettei hän voinut
+varmasti sanoa, että hän oli ensinkään nähnyt naisen lähtöä.
+
+Dick palasi asuntoonsa sydän lyijynraskaana.
+
+"Olen pahoillani, että moitin teitä, konstaapeli", sanoi hän. "Se oli
+minun oma vikani. Minun olisi pitänyt varmistautua siitä, ettei sisällä
+ollut ketään, ennenkuin ryhdyin hoitamaan palvelijaani. Tulkaa ylös.
+Tiedättekö mitään ensiavusta? Voitte hoitaa palvelijaani sillä aikaa,
+kuin minä puhun puhelimessa."
+
+Minuutin kuluttua oli Lontoon jokainen poliisiasema saanut tiedon
+ryöstöstä. Moottoripyörillä varustetut miehet olivat liikkeellä
+varoittamassa vartiokonstaapeleita pitämään silmällä käsilaukku
+mukanaan kulkevaa miestä ja — tässä kohden tuntomerkit olivat selvät —
+sadetakkiin pukeutunutta tyttöä.
+
+William oli nyt kylliksi toipunut kyetäkseen kertomaan kaiken, minkä
+tiesi, ja sitä ei ollut paljoa. Kuitenkin hän vahvisti oikeaksi
+Shannonin teorian, että ryöstö oli tapahtunut vain muutamia minuutteja
+ennen hänen saapumistaan.
+
+"Istuin pöydän ääressä lukien iltalehtiä, kun luulin kuulleeni ääntä
+makuuhuoneesta. Kuunneltuani tarkemmin minusta tuntui, että se oli
+ainoastaan avonaisen ikkunan kaihtimen liikkeestä aiheutuvaa ääntä,
+minkä vuoksi en noussut paikaltani. Viimeinen seikka, jonka muistan,
+oli se, että olin lukemassa selostusta eräästä oikeudenkäynnistä Old
+Baileyssä."
+
+Sen talon takaosa, jossa Dick Shannon asui, liittyi Lower Regent
+Streetiltä käsin rakennetun lisärakennuksen tasaiseen kattoon, ja Dick
+huomasi vasta nyt ensikerran, kuinka yksinkertainen asia varkaalle oli
+päästä sisään talon takapuolelta.
+
+"Ne olivat koko lailla teräviä työntekijöitä", oli kaikki, mitä hän
+sanoi, ja lähetettyään Williamin sairaalaan hän lähti ulos aikoen ajaa
+vuokra-autolla Scotland Yardiin.
+
+Hänen kulkiessaan jalkakäytävän poikki eräs mies kosketti hattuaan.
+Se oli sillä alueella toimessa oleva siviilipukuinen poliisimies, ja
+Shannon tunsi hänet ulkonäöltä. Muutamin sanoin hän kertoi, mitä oli
+tapahtunut, ja antoi kuvauksen Audreysta. Salapoliisi pudisti päätään.
+
+"Ei, sir, en ole nähnyt sellaista nuorta naista, enkä muista kenenkään
+kantaneen käsilaukkua. Seisoin Haymarketin maanalaisen radan aseman
+ulkopuolella, missä tuhansia ihmisiä kulkee ohi, mutta luuli että
+muistaisin, jos joku olisi kantanut käsilaukkua tähän aikaan illasta."
+
+"Ettekö ole nähnyt ketään, joka voisi tulla kysymykseen ryöstön
+yhteydessä — ketään 'pojista'?"
+
+Salapoliisi epäröi.
+
+"Tosiasiassa näin yhden", tunnusti hän; "erään miehen, josta minulle
+huomautitte muutamia kuukausia sitten".
+
+"Slick Smithinkö?" kysyi Dick nopeasti.
+
+"Juuri niin, sir."
+
+"Mitä tietä hän tuli?"
+
+"Hän tuli pitkin Haymarketia, ja minusta näytti, että hänellä oli koko
+lailla kiire. Sanoin hänelle hyvää iltaa, kun hän meni ohitseni, mutta
+hän joko ei nähnyt tai ei tahtonut nähdä minua. Hänellä oli yllään
+tummansininen päällystakki, ja hän oli ilmeisesti ollut ulkona sateessa
+jonkin aikaa, sillä se oli läpimärkä."
+
+"Mihin aikaan se oli?"
+
+"Noin viisi minuuttia sitten. Hän kulki Pavilionteatterille päin, ja
+siellä kadotin hänet näkyvistä."
+
+Päämajassa ei ollut mitään uutisia, kun Dick saapui sinne. Hän olisikin
+hämmästynyt, jos siellä niitä olisi ollut; ja hän viipyi siellä vain
+niin kauan, että sai neuvotella vuorossa olevan päällikön kanssa, minkä
+jälkeen hän lähti etsimään Slick Smithiä. Amerikkalainen veijari ei
+ollut kotona. Hän oli lähtenyt ulos jo hyvin varhain illalla.
+
+"En tiedä, mihin aikaan hän saapuu", sanoi isäntä. "Itse asiassa en
+koskaan kuule hänen tulevan sisään. Hän on hyvin hiljainen mies,
+parhaita vuokralaisia, mitä minulla on koskaan ollut."
+
+Asunnon isäntä ei pannut vastaan, kun Shannon meni ylös Smithin
+hallussa oleviin huoneisiin, sillä hän oli hyvin perillä asukkinsa
+maineesta, koska poliisi oli huomauttanut siitä hänelle jo paljon
+aikaisemmin. Ovi oli kiinni, mutta lukko oli helposti käsitelty, ja
+Dick meni huoneeseen tehden siellä pikaisen mutta perinpohjaisen
+tarkastuksen.
+
+Jos Slick Smith olisi ollut sunnuntaikoulun opettaja tai mitä tahansa
+muuta, mikä oli täysin viatonta ja puhdasta, eivät hänen tavaransa
+olisi voineet esittää vähemmän todistuksia hänen rikollisista
+taipumuksistaan. Dick oli päässyt puoliväliin tarkastuksessaan, kun
+hän kuuli oven alhaalla avautuvan ja matalaäänistä keskustelua. Hiukan
+myöhemmin Smith astui hymyillen sisään hyvin iso sikari suupielessä.
+
+"Hyvää iltaa, kapteeni", sanoi hän iloisesti. "Jos olisitte lähettänyt
+minulle kirjelipun, olisin ollut kotona ottamassa teidät vastaan.
+Kuinka minä pidänkään englantilaisista heidän ystävällisyytensä takia.
+On hauskaa, että tulitte minua katsomaan!"
+
+Dick sulki oven.
+
+"Kertokaa minulle tarkkaan, mitä olette puuhannut kello viiden
+jälkeen", sanoi hän lyhyesti.
+
+Smith raapi leukaansa.
+
+"Se ei ole niinkään helppoa", sanoi hän. "Ainoa asia, josta olen
+ehdottomasti varma, on se, että olin Haymarketilla neljännestä vailla
+kymmenen. Eräs verikoiristanne näki minut, joten olisi järjetöntä
+kieltää sitä, että olin siellä. Lopun aikaa olen maleksinut siellä ja
+täällä. Eikä siitä ole mitään hyötyä, että kerron teille, missä olen
+maleksinut, kapteeni Shannon", sanoi hän ilmeisen vilpittömästi, "koska
+te tiedätte, että jos minä sanoisin olleeni Boneylla klo 4.55. niin
+Boney vannoisi, että minä todellakin istuin siellä uunin vieressä,
+vaikka olisinkin ollut sadan mailin päässä sieltä. Mutta jos epäilette
+minun juttujani, kapteeni, niin tässä kylässä on muuan toimisto,
+nimeltä Stormer, joka on pitänyt erästä miehistään minun kintereilläni
+kuukausikaupalla. Luulen tämän toimiston voivan antaa teille minun
+edesottamuksistani luettelon, joka tulee teitä tyydyttämään — jollei
+minun olen onnistunut pujahtaa häneltä piiloon." Hän naurahti. "Teen
+sen toisinaan, ja se suututti häntä pahanpäiväisesti. Sanon teille
+jotakin, kapteeni paljastakaamme korttimme. Teidän asunnossanne on
+tapahtunut murtovarkaus tänä iltana."
+
+"Kuinka sen tiedätte?" kysyi Dick tuikeasti. Slick Smith naurahti
+jälleen. "Näin poliisin vahdissa oven ulkopuolella, kun kuljin ohi
+kymmenen minuuttia sitten", sanoi hän kuivasti, "ja toisen poliisin
+vievän puhkipäistä miestä sairaalaan. Ei tarvitse olla erikoisen
+teräväpäinen huomatakseen, että siellä oli tapahtunut jotakin, jollette
+ole siirtynyt elokuva-alalle, mutta en huomannut filmauskonetta ja
+valonheittäjiä ympärillä. Viettekö minut sen murtovarkauden takia?"
+
+"En vie teitä minkään takia", sanoi Dick lyhyesti. "Mutta teillä on
+tunnetusti huono maine, ja te olitte Haymarketin läheisyydessä siihen
+aikaan, kuin varkaat murtautuivat minun asuntooni. Kuinka on teidän
+kasvojenne laita?"
+
+Siitä saakka kuin Smith oli tullut huoneeseen, oli hän koko ajan
+pitänyt kasvojensa toista puolta varjossa, mutta nyt Dick tarttui
+häntä olkapäihin ja käänsi hänet ympäri niin, että valo lankesi hänen
+kasvojensa sille puolelle. Poskipäästä vasemman korvan yläpuolelle
+kulki pitkä, ruma naarmu, joka oli vienyt pois hiukan hiuksiakin.
+
+"Se on kuulan jälki", sanoi hän.
+
+Sitten hän huomasi Slickin leuassa lievän haavan, joka oli taitavasti
+peitetty.
+
+"Ja tuossa on haava — sellainen haava, jonka särkynyt lasi olisi voinut
+tehdä. Kuka on ampunut teitä, Smith?"
+
+"En kysynyt hänen nimeään ja osoitettaan", sanoi toinen venytellen
+sanojaan. "Minulla oli kiire."
+
+"Sanonko teille, kuinka teitä ammuttiin, ja millaisessa asennossa
+olitte? Seisoitte ikkunan takana; kuula rikkoi ruudun, teki naarmun
+teidän otsaanne ja ponnahti pois päästänne, ja lasinsirpale..."
+
+Hän keskeytti puheensa. Smithin märän päällystakin olkapäällä hän näki
+pienen kimaltelevan pisteen ja kaivoi sen esiin kankaasta, johon se oli
+uppoutunut.
+
+"Se on lasia."
+
+He katsoivat toisiaan puhumatta kumpikaan mitään. Hymy oli poistunut
+Slick Smithin kasvoilta, mutta humoristiset silmät välähtelivät yhä
+vielä.
+
+"Teissä on hyvän salapoliisin aineksia, Shannon", sanoi hän. "Niin,
+totta on, että minua on ammuttu. Ja lasin lävitse — vuokra-auton
+ikkunalasin lävitse. Eräällä Sohon syyhyisistä sälleistä on jotakin
+vihaa minua vastaan. Voin antaa teille sen auton numeron, jossa ajoin,
+jos tahdotte tarkemmin tutkia asiaa."
+
+Hän otti taskustaan kortin ja pani sen pöydälle. Dick näki siinä
+lyijykynällä kirjoitetun numeron. Slickin alibi oli hyvin valmisteltu.
+Miehen kylmäverisyys raivostutti Dickiä. Hänen hermonsa olivat
+jännittyneet äärimmilleen, ja hän tiesi sydämensä pohjalla, että
+tavattoman suurta omaisuutta merkitsevien hiomattomien timanttien
+menetys merkitsi hänelle vähemmän kuin kysymys Audreyn turvallisuudesta.
+
+"Te saatte minut tuntemaan itseni narriksi. Se luultavasti olenkin",
+sanoi hän. "Smith, tahdotteko olla minulle avomielinen yhdessä asiassa?
+Minun asuntooni on murtauduttu, ja minä olen menettänyt hyvin arvokkaan
+omaisuuden, joka kuuluu jollekulle muulle. Mutta se ei vaivaa minua
+niin suuresti kuin" — hän epäröi — "eräs toinen asia. Kun minä tulin
+kotiin, oli miss Bedford minun seurassani. Te kai tunnette hänet?"
+
+"Olen nähnyt hänet kerran", vastasi Smith.
+
+"No niin. Se seikka, oletteko ollut tekemisissä varkauden kanssa,
+on minusta tällä hetkellä samantekevää. Tahdotteko sanoa minulle
+ainoastaan yhden asian: oletteko nähnyt miss Bedfordin tänä iltana?"
+
+"Olenko nähnyt hänet? Varmasti olen nähnyt hänet", sanoi Smith leveästi
+hymyillen, "ja toivon näkeväni hänet jälleen, jollei joku ole vienyt
+häntä tällä välin mukanaan. Doughty Street on koko lailla kylmä ja
+tuulinen paikka nuorelle naiselle seisoskella ulkona tähän aikaan."
+
+"Doughty Street!" läähätti Dick. "Missä hän on?"
+
+"Hän oli oven ulkopuolella muutamia minuutteja sitten", sanoi Smith.
+
+
+
+
+L.
+
+Audreyn kertomus.
+
+
+Ennenkuin Smith oli kunnolleen ehtinyt saada sanat suustaan, oli
+Shannon jo kiitämässä alas portaita. Kadulla hän näki tytön kävelevän
+edestakaisin.
+
+"Audrey!" huusi hän iloissaan ja ennenkuin huomasikaan, mitä teki, oli
+vetänyt tytön syliinsä. "Rakkaani, tämä on ihmeellistä!" sanoi hän, ja
+hänen äänensä värisi. "Ette tiedä, mitä tämä hetki merkitsee minulle."
+
+"Eikö mr Smith kertonut teille, että minä olin odottamassa?" kysyi
+Audrey irtautuen lempeästi hänen käsivarsistaan. "Hän ei antanut minun
+tulla, sisään, ennenkuin oli saanut selville, olitteko siellä."
+
+"Odottiko hän siis minun olevan siellä?" kysyi Dick hämmästyneenä.
+
+"Hän luuli niin. Hän sanoi, että tämä olisi teidän ensimmäinen
+käyntinne hänen luonaan."
+
+Dick veti hänet ulko-ovesta sisään ja saattoi hänet Smithin huoneeseen,
+missä Smith otti uuden vieraansa vastaan mitä rauhallisimmin.
+
+Ja sitten Audrey kertoi kertomuksensa.
+
+"Olin lähellä ovea, kun kuulin teidän, niinkuin luulin, tulevan alas
+portaita ja sanovan jotakin kuiskaten konstaapelille. Vasta sitten, kun
+mies oli syöksynyt minun ohitseni ja avannut oven, huomasin, että olin
+erehtynyt. Dick, se oli mr Malpas!"
+
+"Malpasko? Oletteko varma siitä?"
+
+"Kyllä", sanoi Audrey vakuuttavasti. "En voinut erehtyä hänestä.
+Hänellä oli päässä pehmeä huopahattu, ja hänen päällystakkinsa
+kaulus oli nostettu ylös leukaan asti, ja se kauhea nenä...! Ensin
+olin vähällä kiljaista. Mutta sitten minun käteni, joka oli taskussa
+silloin, kosketti sattumalta hopeista merkkiä, ja minä tulin
+tietoiseksi velvollisuuksistani salapoliisina."
+
+"Ja seurasitte häntä?" sanoi Dick. "Te paha nainen!"
+
+"Hän oli jo ehtinyt kadun poikki, kun minä olin tehnyt päätökseni
+ja kiiruhdin hänen jälkeensä pitäen hänet näkyvissäni. Hän käveli
+pitkin Panton Streetiä Seicester Squarelle, mistä hän kääntyi
+Coventy Streetille, ja minä pysyttelin hänen takanaan lyhyen matkan
+päässä. Coventy Streetillä hän kulki kadun poikki ja poikkesi sille
+sivukadulle, joka kulkee Pavilion-teatterin ohi. Sitten hän kuljettuaan
+Shaftstesbury Avenuen poikki jatkoi nopeasti matkaansa pitkin Great
+Windmill Streetiä. Näin auton odottavan jalkakäytävän vieressä, mutta
+en arvannut, että se oli hänen, ennenkuin hän hyppäsi siihen ja pani
+koneen käyntiin. Ja sitten minä tein hyvin typerän tempun. Huudahdin
+'seis!' ja juoksin kohti autoa. Sen sijaan että olisi ajanut tiehensä
+täyttä vauhtia, niinkuin olin odottanut, hän katsahti taaksepäin ja
+antoi koneen käydä hitaasti, vain niin nopeasti, että pysyi minun
+edelläni. Mutta sitten hän äkkiä pysähdytti auton, ja minä jouduin
+sen kohdalle, ennenkuin ehdin huomata, mihin vaaraan olin joutunut.
+Auto oli suljetulla kuomulla varustettu, enkä minä voinut nähdä ajajan
+kasvoja. Kadulla oli pimeä, eikä auton sisällä ollut minkäänlaista
+valoa.
+
+"'Tekö se olette, miss Bedford?' kysyi hän. Vaikka olin kaiken aikaa
+ollut varma siitä, että se oli hän menin yksinkertaisesti sanattomaksi,
+kun huomasin että epäilykseni oli ollut oikea. 'Tulkaa sisään; tahdon
+puhua kanssanne', sanoi hän. Käännyin ympäri ja aloin juosta, ja
+samassa hänkin oli ulkona autosta Näkyvissä ei ollut ketään, ja minä
+olin kauhuissani. En tiedä, kuinka pääsin joutumasta hänen käsiinsä,
+mutta pääsin joka tapauksessa. Kun sitten vihdoin uskalsin katsoa
+taakseni, näin, ettei minua enää seurattu, ja auto ei tietystikään
+ollut näkyvissä, koska olin kääntynyt kolmesta tai neljästä kulmasta,
+ennenkuin hengästyin niin, etten kyennyt enää jatkamaan juoksua. Juuri
+kun olin päättänyt, että minun tuli etsiä poliisi ja ilmoittaa asia
+hänelle, tuli mr Smith näkyviin. Pelästyin kauheasti, sillä luulin
+häntä Malpasiksi. Siinä on kaikki, lukuunottamatta sitä, että mr Smith
+saattoi minut teidän asunnollenne, ja matkalla sinne me tapasimme erään
+salapoliisin, joka kertoi meille, että te olitte kysellyt häneltä
+tietoja mr Smithistä."
+
+Dick veti syvän hengähdyksen.
+
+"Teidän kaikkitietäväisyytenne arvoituksellisuus ei siis ole enää
+mikään arvoitus, Smith. Mistä johtui, että olitte niillä seuduin?"
+
+"Olin seurannut tätä nuorta naista." Yksikään lihas ei liikahtanut
+Smithin kasvoissa, eikä silmäluomikaan värähtänyt. "Juuri sitä olin
+tekemässä — seuraamassa tätä nuorta naista; vaikkakaan en ehkä olisi
+ollut niin huolestunut, jos olisin tietänyt hänen olevan Stormerin
+palveluksessa. _Quis custodiet ipsos custodes_. Se on latinaa ja
+merkitsee: 'Kuka ajaa takaa takaa-ajajaa?' Ja nyt minä luulen teidän
+tahtovan mennä, kapteeni, enkä tahdo pidättää teitä. Mikäli voin nähdä,
+ei mitään puutu, mutta jos kotiin tultuanne löydätte taskustanne
+jotakin minun omaisuuttani, niin ehkäpä lähetätte sen minulle
+pikalähetin mukana takaisin."
+
+Dick saattoi Audreyn hänen hotelliinsa, ja sen helpotuksen tunteen
+mukana, jonka tietoisuus Audreyn turvassaolosta aiheutti, tuli
+vastavaikutus. Lontoossa oli jossakin arvoltaan satumaiseen summaan
+nouseva joukko timantteja, eikä se seikka, että ne olivat niiden
+laittoman omistajan hallussa, tehnyt tilannetta vähemmän vakavaksi.
+
+
+
+
+LI.
+
+Sovinto.
+
+
+Kun Audrey heräsi seuraavana aamuna, oli hän hiukan ymmällään
+huomatessaan olevansa huoneistossa, joka oli yhtä ylellinen, kuin
+hänen äskeinen asuntonsa oli ollut yksinkertainen. Arkihuoneen
+ovea koputettiin; hän aukaisi sen ja hyppäsi takaisin sänkyyn, kun
+siististi puettu palvelijatar tuli sisään tuoden mukanaan pyörillä
+kulkevan aamiaispöydän. Lautasen vieressä oli kirje, ja luotuaan siihen
+silmäyksen hän päästi hämmästyneen huudahduksen. Se oli Doralta ja oli
+osoitettu hänelle ei ainoastaan Ritz-Carltoniin, vaan suoraan hänen
+huoneistonsa numeroon. Audrey hymyili. Hyvät uutiset kulkevat melkein
+yhtä nopeasti kuin huonot, ajatteli hän ja avasi vahvasti alleviivatun
+kirjeen ihmetellen, mikä oli saanut hänen sisarensa ryhtymään
+tähän epätavalliseen keinoon. Jo ensimmäiset rivit täyttivät hänet
+hämmästyksellä.
+
+ "Rakas lapsi! Voitko koskaan antaa minulle anteeksi kaikki ne kauheat
+ asiat, jotka olen tehnyt ja sanonut sinulle, sekä minun _kamalan_ ja
+ _häpeällisen_ käyttäytymiseni sinua kohtaan vuosi sitten? Ajatus, että
+ sinä menit vankilaan _syyttömästi_ rikoksen takia, joka oli oikeastaan
+ Martinin, ei anna minulle mitään rauhaa. Ja kun muistelen _hirveätä_
+ hyökkäystäni sinun kimppuusi, niin voin tuskin uskoa olleeni silloin
+ täydessä järjessä. Pyydän sinua antamaan _menneiden olla menneinä_ ja
+ tulemaan käymään luonani. Minulla on paljon sanottavaa sinulle — yhden
+ tekoni voin ainakin palauttaa ennalleen. Tahdotko olla _anteeksiantava
+ enkeli_ ja soittaa minulle?
+
+ Sinua rakastava sisaresi
+
+                                                  _Dorothy_."
+
+"Dorothy?" toisti Audrey rypistäen otsaansa.
+
+Kirjeen herättämistä ristiriitaisista tunteista huolimatta hän oli
+kuitenkin kokonaisuuteen katsoen iloinen. Palvelijatar oli tuskin
+ehtinyt ulos, ennenkuin hän oli jo puhelimessa. Doran ääni vastasi
+hänelle.
+
+"Tietysti tulen käymään luonasi — tänään iltapäivällä, jos voin. Eikä
+sinun tarvitse olla huolissasi siitä — Hollowayn tapauksesta. En voi
+puhua selvemmin puhelimessa; mutta sinähän ymmärrät?"
+
+"Kyllä, rakkaani", vastasi Doran matala ääni.
+
+"Et ole kysynyt minulta, mitä teen täällä."
+
+"Kyllähän minä sen tiedän", sanoi Doran alakuloinen ääni. "Sinä olet
+nyt Stormerin palveluksessa, eikö niin?"
+
+"Mistä sinä sen tiedät?" kysyi Audrey hämmästyneenä.
+
+"Joku kertoi siitä minulle, mutta sehän on samantekevää. Tuletko siis
+ja annat minulle anteeksi...?"
+
+Audrey meni kylpyyn tuntien sydämensä keveämmäksi kuin moniin päiviin.
+Syvällä hänen sydämessään oli aina ollut hellä tunne Doraa kohtaan,
+ja tämän vihamielisyys oli huolestuttanut häntä hyvin suuresti. Nyt
+näytti siltä, kuin olisi yksi elämän suurimmista onnettomuuksista
+tullut poistetuksi. Kuitenkaan hän ei unohtanut omituista tehtäväänsä,
+pukeutuessaan hän käytti hyväkseen palvelijattaren läsnäoloa saadakseen
+tältä tietoja salaperäisestä mr Torringtonista.
+
+"Hänen sanotaan olevan miljoonamiehen", sanoi palvelijatar siihen
+toivottomaan sävyyn, jolla sellaiset ihmiset, joilla ei ole miljoonia,
+puhuvat niistä, joilla on, "mutta minä en ymmärrä, mitä iloa hänellä on
+rahoistaan. Hän ei käy milloinkaan missään, ei tee milloinkaan mitään,
+istuu huoneessaan koko päivän lukien ja tupakoiden; menee hiipien ulos
+illalla — ei teattereihin, niinkuin jokainen muu säädyllinen herrasmies
+tekisi, vaan ainoastaan vetelehtimään pitkin katuja. Sitä en ainakaan
+minä sano huvittelemiseksi. Jos minulla olisi kaikki ne rahat, niin
+kyllä osaisin niitä käyttääkin! Menisin joka ilta Palais du Danseen ja
+kaikkiin niihin hyviin elokuviin, joita voi katsella iltapäivisin."
+
+"Ehkäpä hän ei osaa tanssia", sanoi Audrey.
+
+"Hän voisi oppia", sanoi palvelustyttö. "Mies, jolla on niin paljon
+rahaa, voisi oppia mitä tahansa!"
+
+"Onko hän nyt huoneessaan?"
+
+Tyttö nyökkäsi.
+
+"Hän oli siellä viisi minuuttia sitten, kun vein sisään hänen
+aamiaisensa. Se minun täytyy sanoa hänen hyväkseen, että hän on hyvin
+kohtelias, ja hänen elintapansa ovat säännölliset. Tiedättekö, että
+hän on ylhäällä jo puoli kuusi joka aamu? Se on aivan totta, miss.
+Yöovenvartija saa tuoda hänelle kahvia siihen aikaan! Hän sanoo
+tottuneensa niin monien vuosien aikana nousemaan ylös puoli kuusi,
+ettei enää pääse siitä irti."
+
+"Onko hänellä sihteeri?"
+
+Tyttö pudisti päätään.
+
+"Ei, hänellä ei ole sihteeriä, ei edes papukaijaakaan", sanoi hän
+epämääräisesti.
+
+Aamun kuluessa Audrey asettui Stormerin toimiston yhteyteen ja antoi
+lyhyen raporttinsa. Se olisi voinut olla vieläkin lyhyempi, sillä
+hänellä ei ollut mitään todella kerrottavaa. Mutta ilmeisesti toimisto
+oli hyvin tyytyväinen siihen, että hän oli paikallaan. Se näytti olevan
+helposti tyydytettävissä, ajatteli Audrey.
+
+Kello kolme iltapäivällä hän koputti Curzon Streetin varrella olevan
+talon ovea, ja hänet päästi sisään uusi palvelijatar. Doralle oli
+luonteenomaista, että entisen palvelijattaren laiminlyönneistä oli
+vähällä tulla hänen keskustelunsa pääaihe.
+
+"Hän päästi sisään ihmisiä ilmoittamatta minulle, että he olivat
+talossa, senjälkeen kuin minä olin antanut hänelle jyrkät ohjeet, etten
+ollut kotona heitä varten." Sitten hän huomattuaan, ettei keskustelu
+mennyt aivan siihen suuntaan, kuin oli suunnitellut, otti kiinni
+Audreyn olkapäistä ja katsoi hellästi häntä kasvoihin. "Oletko antanut
+minulle anteeksi, tyttöseni?"
+
+"Tietysti, rakkaani."
+
+Jostakin syystä Audreysta tuntui tukalalta ja kömpelöltä. Oli
+aivan kuin ilmassa olisi ollut jotakin jännitystä, jonka hän tunsi
+kykenemättä sitä määrittelemään. Hänen levottomuuteensa oli ehkä syynä
+Martinin poissaolo. Hän oli odottanut tapaavansa myöskin hänet; sovinto
+oli epätäydellinen ilman hänen läsnäoloaan. Ja omituista oli, ettei
+Dora maininnut mitään hänen poissaolostaan tai pyytänyt sitä anteeksi.
+
+"Istuhan, rakkaani, ja anna minun katsella sinua oikein tarkasti. Et
+ole muuttunut kovinkaan paljoa, etpä tosiaankaan. Kukaan ei uskoisi,
+että olet vuotta vanhempi kuin minä."
+
+Audrey katsahti häneen hämmästyneenä.
+
+"Vuotta vanhempiko?" kysyi hän.
+
+"Juuri siitä tahdoin keskustella sinun kanssasi. Tahdotko teetä?"
+
+"Mutta minä en ymmärrä sinua, Dora", sanoi Audrey jättäen teetarjouksen
+huomioonottamatta.
+
+"En minä ole vanhempi kuin sinä; olen vuotta nuorempi."
+
+Doran hidas hymy oli melkein vakuuttava.
+
+"Olet vuotta vanhempi, lemmikkini. Äiti on vastuussa sekaannuksesta.
+Jostakin syystä, jota katkerasti pahoittelen, äiti ei pitänyt sinusta,
+ja hänen vastenmielisyytensä sai omituisen ilmaisumuodon, niinkuin me
+syystä tiedämme."
+
+"Minä olen aina ollut siinä luulossa, että olen syntynyt jouluk. 1 p:nä
+1904", aloitti Audrey.
+
+"Helmik. 3 p:nä 1903", sanoi Dora hymyillen. "Minulla on sinun
+kastetodistuksesi. Tahdon näyttää sen sinulle."
+
+Hän otti piirongin laatikosta pitkulaisen sinisen kirjekuoren.
+
+"Tässä se on, rakkaani — Audrey Dorothy Bedford. Se oli äidin
+ensimmäinen mies. Olen kertonut sinulle, ettei äiti koskaan nimittänyt
+sinua omalla nimelläsi."
+
+Audrey tarkasteli ymmällään ollen todistusta.
+
+"Mutta hän puhui minulle... hän sanoi, että sinä olit vanhempi — useita
+kertoja. Ja, Dora, minä muistan, että sinä olit aina yhtä luokkaa
+korkeammalla kuin minä koulussa. Jos se, mitä sanot, on totta, niin
+silloin minun isäni..."
+
+"Sanoin sinulle, että sinun isäsi on vankilassa Kapkaupungissa, mutta
+se ei ole totta." Dora pyyhki silmiään. "Se on _minun_ isäni", sanoi
+hän murtuneesti. "Hän oli amerikkalainen, joka tuli Etelä-Amerikkaan ja
+kohtasi äidin, kun tämä oli nuori leski, jolla oli ainoastaan muutaman
+viikon vanha lapsi. He menivät naimisiin kolmea kuukautta myöhemmin."
+Audrey putosi istumaan erääseen nojatuoliin. "Kuinka omituista!" sanoi
+hän. "Mutta minä olen Audrey! Ja meidän kummankin nimi on Dorothy. Niin
+täytyy olla. Mutta" — hän pudisti avuttomasti päätään — "minä en voi
+uskoa, että olen vuotta vanhempi kuin sinä".
+
+Dora hillitsi kasvavan suuttumuksensa suurella tahdon ponnistuksella,
+mutta sen, mitä hän silloin juuri aikoi sanoa, keskeytti Audreyn
+huudahdus.
+
+"Minä voin todistaa olevani nuorempi!" sanoi Audrey voitonriemuisesti.
+"Äiti kertoi minulle, missä minut kastettiin — eräässä kappelissa
+Rosebankissa, Etelä-Afrikassa!"
+
+Makuuhuoneessa sen huoneen yläpuolella, jossa he keskustelivat,
+kuunteli Martin Elton painaen korvaansa lattiaan ja tuli äkkiä
+hurjannäköiseksi. Audrey Torrington oli saatava pois tieltä! Millä
+tavalla, siitä hän ei välittänyt. Hän odotti kuunnellen, ja kun
+askelten ääni oli lakannut kuulumasta portaista, nousi hän ylös ja
+avasi oven.
+
+Doran ääni, naurava ja huoleton, kuului ylös hänen korviinsa, ja
+samassa ulko-ovi sulkeutui, ja hän lähti alas tapaamaan vaimoaan.
+
+"No?" kysyi Dora, mutta katsahti samassa Martinin kasvoihin ja
+hätkähti, aivankuin olisi saanut iskun.
+
+"Martin... ethän vain...?"
+
+Martin nyökkäsi.
+
+Erään ihmisen henki oli hänen ja sen suunnattoman suuren omaisuuden
+välillä, josta hän oli haaveillut koko ikänsä. Hän oli tehnyt
+päätöksensä.
+
+
+
+
+LII.
+
+Mr Torringtonin sihteeri.
+
+
+Mr Willitt oli aina hermostunut Dan Torringtonin läsnäollessa. Tällä
+kertaa hän oli sitä vieläkin enemmän tämän vanhan miehen silmien häntä
+tarkkaan tutkistellessa.
+
+"Annan Stormerin päättää monista minun erikoista tarpeistani, mutta kun
+sihteerin ottaminen tulee kysymykseen, niin luulen itse olevani paras
+ratkaisija, mr Willitt. Tahdotteko ilmoittaa sen johtajallenne?"
+
+Willitt vääntelehti tuolillaan hyvin epämukavassa asennossa. Hän oli
+jo joutunut istumaan aivan tuolin reunalle, ja seuraava liike olisi
+saattanut hänet putoamaan lattialle.
+
+"Meillä ei ole mitään halua määrätä eikä edes ehdottaakaan, mr
+Torrington", sanoi hän kömpelösti, "ja mr Stormer ymmärtää, että te
+aivan hyvin kykenette hoitamaan palveluskuntaanne koskevat asiat ilman
+apua. Mutta hän toivoo erikoisesti, että tämä henkilö saisi paikan."
+
+"Antakoon Stormer sitten hänelle paikan."
+
+Torrington poltti savuketta, joka oli pistetty pitkään mustaan
+imukkeeseen, ja istui selkä takkavalkeaan päin käännettynä ja jalat
+ojennettuina.
+
+"Ottakoon Stormer kaikin mokomin sen miehen palvelukseensa — annan
+hänelle siihen suostumukseni. Minä puolestani en tee mitään ehdotuksia."
+
+"Ei se ole mies, se on tyttö", tokaisi Willitt.
+
+"Silloin minä en missään tapauksessa ota häntä palvelukseeni", vakuutti
+Torrington. "Tyttö kävisi minun hermoilleni. En ymmärrä naisia, joten
+toinen puoli ajasta menisi hänen loukkaamiseensa ja toinen puoli
+anteeksipyyntöihin." Hän vilkaisi Willittin masentuneisiin kasvoihin ja
+naurahti. "Tämä asia näyttää olevan erikoisesti teidän sydämellänne.
+Kuka se tyttö sitten on?"
+
+"Hän on se nuori nainen, joka oli Malpasin palveluksessa."
+
+"Malpasin!" sanoi vanha mies hiljaa. "Onko hän sattumalta sen hyvin
+miellyttävän nuoren miehen, kapteeni Shannonin, ystävätär?"
+
+"Kyllä, sir", sanoi toinen.
+
+"Vai niin!" Torrington hieroi leukaansa. "Onko se Shannonin toivomus?"
+kysyi hän lopuksi.
+
+"Shannon ei tiedä siitä mitään; se on yksistään mr Stormerin
+suunnitelma. Totta puhuen...", aloitti Willitt.
+
+"Kas niin", sanoi toinen kuivasti. "Uskoin teidän aikaa myöten pääsevän
+niin pitkälle. Kertokaa siis totuus!"
+
+"Se tyttö on meidän palveluksessamme, ja me tahtoisimme, että teidän
+lähellänne olisi joku siltä varalta, että jotakin sattuisi tapahtumaan."
+
+"Hän on siis niitä naisia, jotka pystyvät saattamaan asiat oikealle
+tolalle", sanoi vanha mies nauraen. "En enää vastustele. Käskekää hänen
+tulla tänne tänään iltapäivällä. Mikä on hänen nimensä?"
+
+"Audrey Bedford."
+
+Nämä sanat eivät ilmoittaneet mitään Torringtonille.
+
+"Odotan häntä kello kolme..."
+
+"Hän on hotellissa tällä hetkellä. Ettekö tahtoisi tavata häntä nyt
+heti?"
+
+"Toitteko hänet tullessanne?"
+
+"Hän asuu täällä", sanoi Willitt. "Suoraan sanoen, mr Torrington, hän
+on saanut meiltä ohjeet omistaa huomionsa teille, ja hän on jo ryhtynyt
+noudattamaan niitä ohjeita."
+
+Torrington naurahti ja hieroi yhteen käsiään.
+
+"Vai sillä lailla!" Mutta sitten hän muuttui vakavammaksi. "Lähettäkää
+hänet tänne. Miss Bedford? Mikäli minulla on kokemusta tytöistä,
+ei ole ensinkään mahdotonta, että koko minun aikani menee hänen
+suojelemiseensa."
+
+Willit pujahti ulos huoneesta ja palasi parin minuutin kuluttua
+mukanaan Audrey, ja Dan Torrington tarkasti pikaisin silmäyksin tytön
+päästä jalkoihin saakka.
+
+"Mitään vähemmän salapoliisimaista en ole koskaan nähnyt", sanoi hän
+päätään pudistaen.
+
+"Ja omasta mielestäni minä tunnun vielä vähemmän salapoliisimaiselta",
+sanoi Audrey nauraen puristaessaan Torringtonin kättä. "Mr Willitt
+sanoo teidän toivovan, että rupeaisin teidän sihteeriksenne."
+
+"Mr Willitt liioittelee", sanoi Torrington hyväntuulisesti.
+"Ainoa asia, mitä minä _en_ toivo, on se, että rupeaisitte minun
+sihteerikseni, mutta minä pelkään, että minun on pakko vastoin tahtoani
+pyytää teitä ottamaan vastaan se toimi. Oletteko kykenevä sihteeri?"
+
+"En ole", tunnusti Audrey murheellisena.
+
+"Sitä parempi". Torringtonin hymy oli tarttuvaa lajia. "En luule, että
+voisin sietää kykenevää sihteeriä — pätevyys on vaikeimmin sulatettavia
+ominaisuuksia, joita yleensä voi huomata ympäristössään. Ainakaan
+ette kai tule salaa aukaisemaan kirjeitäni ja valokuvaamaan niiden
+sisällystä. Ja samaten olen varma siitä, että voin antaa rahojeni olla
+hajallaan huoneessani tarvitsematta pelätä, että niistä katoaa mitään.
+Selvä on, mr Willitt, tahdon puhua tarkemmin tämän nuoren naisen
+kanssa."
+
+Hän tunsi omituista vetovoimaa tätä tyttöä kohtaan, kummallista
+mieltymystä, joka ei tehnyt hänen palkkaamistaan ainoastaan vähemmän
+ikäväksi, vaan vieläpä halutuksikin asiaksi.
+
+"Tehtävää teillä ei tule olemaan melkein mitään", sanoi hän
+leikillisesti. "Työtuntinne alkavat sitten, kun todella tarvitsen
+apuanne, mikä tulee tuskin koskaan tapahtumaan. Nyt muistan teidät. Te
+olette se tyttö, joka joutui vaikeuksiin vuosi sitten."
+
+Se onneton timanttivarkaus! Eikö hän saisi koskaan unohtaa sitä vuotta?
+
+"Teillä on myöskin sisar, eikö niin?"
+
+"Kyllä, minulla on sisar."
+
+Torrington puri huultaan. Valo tanssi hänen silmälaseissaan hänen
+tuijottaessaan takkavalkeaan.
+
+"Huono henkilö", sanoi hän lisäten heti nopeasti:
+
+"Antakaa minulle anteeksi, jos olen teitä loukannut."
+
+"En ole pahasti loukkautunut; mutta en luule hänen olevan aivan niin
+huonon, kuin ihmiset kuvittelevat", sanoi Audrey levollisesti.
+
+"Ei hän olisikaan, jollei olisi joutunut naimisiin Martin Eltonin
+kanssa", sanoi Torrington. "Tunnen sen herrasmiehen huomattavan hyvin,
+vaikk'ei hän sitä aavistakaan. Olette ollut Malpasin palveluksessa,
+eikö niin? Koko lailla omituinen herrasmies."
+
+"Hyvin omituinen", myönsi Audrey.
+
+"Luuletteko, että hänet saadaan koskaan kiinni?" kysyi Torrington.
+"Tiedättekö, että on annettu määräys hänen vangitsemisestaan?"
+
+"En tietänyt sitä, mutta aavistin", sanoi Audrey.
+
+"Sievä mies, vai mitä ajattelette?"
+
+"Mr Malpasko? Minun mielestäni hän on kauhistuttava!"
+
+Heikko hymy laskeutui Torringtonin kasvoille.
+
+"Onko hän teidän mielestänne kauhistuttava?" sanoi hän hitaasti. "No
+niin, ehkäpä hän onkin. Saitte kai eilen illalla kokea koko lailla
+järkyttävän tapauksen? — Tietystihän olette se tyttö, joka oli
+Shannonin mukana silloin, kun timantit vietiin häneltä?"
+
+Audrey tuijotti häneen hämmästyneenä.
+
+"Kerrotaanko siitä sanomalehdissä?" kysyi hän, ja Torrington naurahti
+jälleen.
+
+"Ei; ainoastaan minun yksityisessä uutislehdessäni! Näittehän ne, eikö
+niin? Kasoittain niitä, ihania, pieniä, keltaisia kiviä — ne kuuluvat
+minulle!"
+
+Audrey oli sanaton hämmästyksestä. Torrington esitti tämän väitteensä
+aivan tavallisella äänensävyllä, aivankuin olisi sanonut: "Tämä kirja
+on minun", tai: "Tämä on minun huoneeni."
+
+Kolmen miljoonan punnan arvosta hiomattomia timantteja! Oli tuskin
+uskottavaa, että tämä mies, joka niin kylmästi totesi kivien
+katoamisen, voisi todellakin suhtautua siihen niin filosofisesti.
+
+"Niin, ne ovat minun, tai olivat", sanoi Torrington. "Jokainen niistä
+on varustettu Hallam & Cooldin kaivoksen sinetillä. Mainitkaa siitä
+seikasta Shannonille, kun tapaatte hänet seuraavan kerran, vaikka
+luulisin hänen sen tietävänkin."
+
+"Hän ei ole koskaan puhunut siitä minulle."
+
+"On koko joukko asioita, jotka Shannon tietää, mutta ei kerro niistä
+teille, ja jonakin päivänä joku tulee järkytetyksi", sanoi Torrington.
+
+Äkkiä hänen silmänsä sattuivat Audreyn jalkoihin, ja hän tuijotti niin
+kauan hänen kenkiinsä, että hänestä alkoi tuntua epämukavalta. Ja
+lopuksi Torrington teki hämmästyttävän kysymyksen.
+
+"Kostea sää tekee hiukan pahaa, eikö niin?"
+
+"Kyllä, hiukan", pääsi Audreylta hämmästynyt vastaus, ja sitten hän
+kysyi änkyttäen: "Tekee pahaa...? Mitä tarkoitatte...? Kuinka tiesitte?"
+
+Torrington nauroi, niinkuin Audrey ei ollut koskaan nähnyt minkään
+miehen nauravan. Hänen lopettaessaan naurunsa olivat hänen silmänsä
+kyynelissä. Hän näki Audreyn punastuneet kasvot ja tunsi katumusta.
+
+"Antakaa minulle anteeksi! Minähän kiusaan teitä. Olen, nähkääs,
+utelias mies ja tein teitä koskevia tiedusteluja vankilan
+viranomaisilta — tohtori kertoi minulle koko joukon!"
+
+Ja sitten hän äkkiä käänsi keskustelun sovinnaisemmille urille ja
+nyökkäsi kirjoituspöytään päin.
+
+"Tuolla on kasa kirjeitä. Vastatkaahan niihin."
+
+"Tahdotteko sanoa, mitä minun on kirjoitettava?"
+
+Torrington pudisti päätään.
+
+"Se ei ole tarpeen. Niille, jotka pyytävät rahaa, voitte vastata:
+'Ei'. Niille, jotka tahtovat tavata minua, voitte sanoa, että olen
+Pariisissa; ja sanomalehtimiehille, jotka kirjoittavat pyytäen
+haastattelua, voitte ilmoittaa, että minä kuolin viime yönä ja että
+minun loppuni oli rauhallinen."
+
+Hän pisti kätensä taskuunsa ja otti sieltä rypistyneen kirjekuoren.
+
+"Tässä on eräs, joka tarvitsee erikoisen vastauksen", sanoi hän, mutta
+ei antanut kirjettä Audreylle.
+
+"Kirjoittakaahan: 'Ensi keskiviikkona lähtee eräs laiva
+Etelä-Afrikkaan. Tarjoan teille 500 puntaa ja vapaan matkan. Jos
+pidätte arvossa henkeänne, niin hyväksytte minun tarjoukseni.'"
+
+Audrey kirjoitti nopeasti sanelun mukaan.
+
+"Kenelle lähetän tämän?"
+
+"Mr William Stanfordille, Portman Square 552", sanoi Torrington katsoen
+kattoon hajamielisesti.
+
+
+
+
+LIII.
+
+Mitä Bunny näki.
+
+
+Mr Torringtonin huoneistossa Ritz-Carltonissa oli erinäisiä omituisia
+piirteitä, joita Audrey ei huomannut, ennenkuin hän oli jäänyt yksin
+arkihuoneeseen Torringtonin mentyä ulos. Kaikki ovet olivat varustetut
+salvoilla, ja avattuaan ikkunan katsoakseen tulipaloa, joka oli
+puhjennut erään melkein vastapäätä olevan talon ylimmässä kerroksessa,
+Audrey hämmästyi, kun ovet lensivät auki ja kolme miestä syöksyi
+samalla kertaa huoneeseen.
+
+Yhden heistä Audrey tunsi Stormerin asiamieheksi; kaksi muuta olivat
+tuntemattomia.
+
+"Olemme pahoillamme, että olemme säikyttäneet teitä, miss", sanoi
+Stormerin mies. "Meidän olisi pitänyt varoittaa teitä olemaan avaamatta
+ikkunoita."
+
+"Mitä on tapahtunut?" kysyi Audrey. "Mitä olen minä tehnyt?"
+
+"Kerron teille myöhemmin", sanoi mies sulkien ikkunan huolellisesti ja
+painaen säpin jälleen kiinni.
+
+Kun muut kaksi olivat menneet, sanoi hän:
+
+"Te kosketitte hälytyslaitetta. Ei, te ette voi nähdä sitä, koska
+ette saattanut sitä toimimaan, ennenkuin koskitte säppiin. Ei ole
+ensinkään tarpeen avata ikkunoita — tässä huoneessa on erikoinen
+ilmanvaihtojärjestelmä."
+
+"Oliko se hälytys varkauden varalta?" kysyi Audrey ymmällään. "En
+aavistanutkaan tekeväni jotakin niin järjetöntä."
+
+"Sellainen on jokaisessa ikkunassa ja jokaisessa ovessa yöllä. Näytän
+teille jotakin."
+
+Vakavin ja taipumattomin yksityisetsiväkin tulee varomattomaksi sievän
+tytön seurassa. Hän vei Audreyn mr Torringtonin makuuhuoneeseen, joka
+oli silmiinpistävä siinä suhteessa, että siinä oli harvinaisen vähän
+huonekaluja. Siellä oli kahdenmaattava sänky kaksine päänalusineen.
+
+"Hän nukkuu tällä puolella ja on onneksi hyvin rauhallinen nukkuessaan.
+Jos hän sattumalta painaa päänsä tälle päänaluselle..." Hän osoitti
+sitä ja kohotti sitä varovaisesti. Sen yhdestä kulmasta tuli esiin
+rihmamainen johto, joka katosi sängyn alle. "Pieninkin painallus tähän
+päänaluseen hälyttäisi tänne yövartijat."
+
+"Mutta mr Willitt ei puhunut minulle mitään siitä, että täällä on
+muitakin vartijoita kuin minä", sanoi Audrey hieman harmissaan, mutta
+puhkesi sitten nauramaan huomatessaan, kuinka arvoton hänen oma apunsa
+olisi Torringtonille vaaran hetkellä. "Uhkaako häntä todellakin jokin
+vaara?" kysyi hän.
+
+"Sitähän ei voi koskaan tietää", sanoi mies epämääräisesti.
+
+Iltapäivällä Audreylla oli kylliksi aikaa kirjoittaa kirje Doralle,
+jonka luota hän oli lähtenyt jossakin määrin kiihtyneenä. Olihan
+jotensakin järjetöntä kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut, riidellä
+ikää koskevasta kysymyksestä. Hänen äitinsä oli ollut niin kummallinen,
+että oli täysin mahdollista, että hän oli saanut päähänsä uskotella
+nuoremman vanhemmaksi. Missään tapauksessa siitä ei kannattanut
+kiistellä, ja Audrey istuutui ja kirjoitti sisarelleen:
+
+ "Rakas Dora! — Luulen, että olimme kumpikin koko lailla lapsellisia.
+ Minä olen Dorothy tai mitä tahansa sinä tahdot, ja sinä olet minun
+ nuorempi sisareni! Minä olen jo alkanut tuntea sitä äidillistä
+ harrastusta sinua kohtaan, joka on niin luonnollista perheen päälle.
+ Käyn jälleen luonasi hyvin pian."
+
+Kirjeen alle hän kirjoitti "Dorothy". Dora sai kirjeen iltapostissa.
+Hän oli parhaillaan syömässä päivällistä ja ojensi sen pöydän yli
+miehelleen enemmittä selityksittä.
+
+"Hänellä on enemmän älyä kuin sinulla, ystäväiseni", sanoi Martin
+luettuaan kirjeen ja pantuaan sen pöydälle. "Oli järjetöntä koettaa
+äkkirynnäköllä saada asiat muuttumaan. Sinun olisi pitänyt antaa
+sen ajatuksen kypsyä vähitellen eikä heittää sitä hänelle aivan
+odottamatta."
+
+"Se ajatus ei ole kuitenkaan missään tapauksessa todistettavissa",
+sanoi Dora lyhyesti. "Jos siitä syntyisi erimielisyyttä, niin on
+olemassa kastemerkintä Rosebankissa. Sähkösanoma sinne riittäisi
+osoittamaan, että Audrey puhuu totta."
+
+Martin kiinnitti häneen mietiskelevän katseensa, ja tämän tarkastelun
+ärsyttämänä Dora nousi äkkiä pois pöydästä.
+
+"Älä mene", sanoi Martin. "Näytänkö sinulle voitto- ja tappiotilini
+tältä vuodelta? Tässä on kirje, joka on sinulle varmasti
+mielenkiintoinen."
+
+Hän otti sen taskustaan ja työnsi sen Doran käden ulottuville.
+
+"Pankistako?" Dora avasi sen nopeasti, ja hänen kasvonsa venähtivät
+pitkiksi. "En tietänyt, että tiliäsi on ylitetty niin suuresti, Bunny"
+sanoi hän. "Luulin sinulla olevan riittävästi arvopapereita."
+
+"Niin minulla onkin. Mutta pankki on saanut ne tilin ylitystä vastaan,
+ja arvopaperit ovat huonontuneet huomattavasti viime aikoina. Olemme
+koko lailla lujilla. Myönnän, että olen ollut lujemmallakin, mutta
+silloin minä en ollut niin pehmeä kuin nyt, vaan pystyvämpi aloittamaan
+jälleen alusta. Mutta nyt minä olen jo liian hyvin tottunut nykyisiin
+elintapoihini enkä aio ilman muuta luopua niistä. Tuo kirje ei merkitse
+mitään, se vain antaa meille yllykettä. Audrey on saatava pois tieltä."
+
+"Minne?" kysyi Dora vaimeasti.
+
+"En tiedä vielä. Jonnekin ulkomaille, kunnes saamme asiat kuntoon."
+
+"Mutta jos hän katoaisi, ja minä esittäisin vaatimukseni, niin
+tiedettäisiin heti, että jotakin on vinossa. Et kai pidä Shannonia
+järjettömänä, vai mitä?"
+
+"Shannonia", sanoi Martin ivallisesti. "En ole huolissani hänen
+takiaan. Ajattelen Slick Smithiä ja mitä se tulee maksamaan minulle."
+
+"Minä en olisi kovinkaan huolissani hänen takiaan."
+
+"Niin, minä luulen, ettet olisi. Mutta minä olen. Ajattelen häntä
+ainoastaan Audreyn yhteydessä ja kaikkeen siihen nähden, mitä hän
+tietää ja arvaa. Muistatko sen illan, jolloin lähdin ampuakseni Lacy
+Marshaltin? Luulen sinun muistavan! On olemassa vain hyvin vähän
+sellaisia seiniä, joita pitkin minä en osaa kiivetä, ja minä pääsin
+viereisen Malpasin talon katolle juuri ennen sitä, kun melu alkoi
+siellä alhaalla."
+
+"Tarkoitatko Marshaltin murhaa?"
+
+Martin nyökkäsi.
+
+"Olin siellä juuri muutamia minuutteja aikaisemmin, ja Shannon
+puhui totta, kun hän sanoi poliisiaseman kellon pelastaneen minun
+pääni. Toisessa päässä kattoa, Marshaltin puolella, oli salapoliisi
+vartioimassa. Hän ei nähnyt minua eikä sitäkään miestä joka tuli
+ylös kiiveten köyttä pitkin, avasi Malpasin talon kattoikkunan ja
+pudottautui siitä sisään. Minä näin ja pidin huolen siitä, että pääsin
+sieltä mahdollisimman pian."
+
+"Näitkö sen miehen, joka meni sisään kattoikkunasta? Silloinhan sinä
+näit murhaajan?" huohotti Dora.
+
+"Näin enemmänkin", myönsi Martin nyökäten päätään. "Kun hän oli päässyt
+kattoikkunan alapuolella olevaan pieneen varastohuoneeseen, sytytti hän
+kynttilän ja otti taskustaan tekotukan, tekonenän ja -leuan. Kun hän
+oli kiinnittänyt ne paikoilleen, ei hänen oma äitinsä olisi tuntenut
+häntä miksikään muuksi kuin Malpasiksi."
+
+"Malpasiksi!" huohotti Dora. "Kuka se oli?"
+
+"Slick Smith", vastasi Martin.
+
+
+
+
+LIV.
+
+Epäjumalan poisvienti.
+
+
+Kersantti Steel oli kutsusta tullut Shannonin virkahuoneeseen ja tapasi
+tämän lukemassa hyvin pitkää kaapelisähkösanomaa. Western Unionin
+otsakkeesta hän päätti sen olevan Amerikasta ja odotti, että hänen
+päällikkönsä mainitsisi jotakin sen sisällyksestä. Mutta nähtävästi
+sillä ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa, jota varten Steel
+oli kutsuttu, sillä Dick pani liuskat ylösalaisin pöydälle, ennenkuin
+ryhtyi puhumaan hänen kanssaan.
+
+"Ottakaa mukananne siviilipukuinen poliisi ja menkää Portman Squaren
+551:een. Odottakaa siellä ja valvokaa Malpasin jumalan poisvientiä. Kun
+se on tehty, sulkekaa talo ja ilmoittakaa minulle."
+
+"Aiotteko viedä pois epäjumalan?" kysyi toinen hämmästyneenä. Dick
+nyökkäsi.
+
+"Olen sopinut Builders' Transport Companyn kanssa siitä, että
+kuorma-auto ja kaksikymmentä miestä on talon edustalla puoli neljän
+aikaan. Pitäkää huoli siitä, että miehet pääsevät sisään, pitäkää
+silmällä epäjumalan siirtämistä autoon ja saattakaa sitä Scotland
+Yardiin. Olen antanut kuljetusyhtiölle määräyksen peittää sen hyvin,
+sillä muuten puoli Lontoota seuraisi saattueena luullen meidän
+olevan antamassa jotakin näytöstä. Olen järjestänyt sen vastaanoton
+Scotland Yardissa. Kun olemme saaneet sen sinne, niin kaksi meidän
+insinööreistämme tarkastaa sen perinpohjaisesti, ja minä luulen sen
+tutkimuksen tuovan selvitystä Malpasiin ja hänen menetelmiinsä nähden,
+ja — Steel!"
+
+Kersantti kääntyi takaisin.
+
+"Keskustelin tänään erään Marshaltin palvelijattaren kanssa. Hän kertoi
+koko joukon hyödytöntä lorua asioista, jotka eivät merkitse mitään,
+mutta mainitsi erään mielenkiintoisenkin seikan. Marshalt pelkäsi
+toden teolla naapuriaan. Olen luullut, että koko tuo Stormerin miesten
+palkkaaminen vartioimaan taloa oli pelkkää silmänlumetta, mutta se
+johtui todellisesta pelosta. Eräänä päivänä tämän naisen oli mentävä
+Marshaltin lukuhuoneeseen hakemaan sieltä hiiliä, ja hän oli juuri
+tullut huoneeseen, kun kolme koputusta kuului toiselta puolen seinää.
+Muistatte kai minun kertoneen teille, että miss Bedford kuuli saman
+merkin. Marshalt ja Tonger olivat yhdessä, ja Marshalt oli koputuksen
+kuultuaan pelästynyt puolikuoliaaksi."
+
+"Minä en ymmärrä, millä tavoin tämä lisää meidän tietojamme, sir",
+sanoi Steel, ja Dick Shannon hymyili.
+
+"Se lisää koko lailla minun tietojani", sanoi hän. "Se sanoo minulle,
+kuka oli se kaksinaamainen lurjus, joka oli toisella puolella! Nyt
+matkalle."
+
+Puolta tuntia myöhemmin kersantti Steel siviilipukuisen konstaapelin
+seuraamana nousi n:on 53 portaille, pisti avaimensa lukkoon ja avasi
+oven itselleen ja seuralaiselleen. Valo paloi hallissa, ja suuressa
+huoneessa ylhäällä ei ilmeisesti ollut tapahtunut mitään muuta
+muutosta, kuin että joku oli vetänyt verhon epäjumalan eteen.
+
+"Vetäkää syrjään nuo ikkunaverhot", sanoi Steel. "Päästetään tähän
+paikkaan hiukan oikeata valoa."
+
+Niin sanottuaan hän väänsi sähkölamput sammuksiin. Päivänvalossa
+Malpasin huone näytti vielä hautamaisemmalta kuin sähköjen palaessa.
+
+"En ymmärrä, miksi päällikkö tahtoo, että meidän on valvottava
+muuttoa", murisi Steel katsoen kelloaan. "Miesten pitäisi olla täällä
+puolen tunnin kuluessa, ja sitten saamme nähdä, miltä tämä vanha
+epäjumala näyttää Mustassa museossa."
+
+Konstaapeli kääntyi kuvapatsaaseen päin ja tarkasteli sitä uteliaana.
+
+"Sen siirtäminen ei ole niinkään helppoa", sanoi hän. "Se näyttää
+olevan valettu yhdeksi kappaleeksi ja painaa ainakin yhden tonnin. Onpa
+ihme, että lattia kannattaa sen."
+
+"Lattia ei sitä kannatakaan; seinä on rakennettu leveämmäksi sen
+alapuolella. Kapteeni Shannon antoi hakata reiän siihen nähdäkseen,
+oliko siellä mitään salaista koneistoa, mutta sellaista ei näkynyt."
+
+"Kuka suorittaa siirtämisen?"
+
+"Builders' Traction Company", sanoi Steel. "Panitteko kiilan oven
+väliin alhaalla?" kysyi hän teeskennellen välinpitämättömyyttä. Paikka
+kävi hänen hermoilleen.
+
+Kului puoli tuntia, mutta miehistä ei näkynyt merkkiäkään. Steel
+tarttui puhelimeen ja huomasi sen olevan epäkunnossa. Hän katsahti
+hermostuneena ovelle ja noudattaen äkillistä mielijohdetta astui
+lattian poikki ja asetti erään tuolin siten, että oven sulkeutuminen
+kävi mahdottomaksi. Valo taivaalla alkoi himmetä; hän tahtoi sytyttää
+lamput jälleen palamaan, mutta huomasikin sähkövirran katkaistuksi.
+
+"Luulen, että on parasta lähteä ulos", sanoi hän äkkiä, "mutta älkää
+koskeko tuohon tuoliin!"
+
+Itse hän loikkasi sen yli ja meni alas portaita ketterämmin, kuin
+oli liikkunut muulloin kuin poikana ollessaan. Kiila oli vielä
+paikallaan ulko-oven välissä. Siinä seisoessaan hän kuuli oven ylhäällä
+sulkeutuvan.
+
+"Mistä tämä kiire tuli?" kysyi siviilipukuinen mies tultuaan ulos hänen
+jälkeensä.
+
+"Oletteko koskaan ennen ollut täällä?"
+
+"En. Eipä silti, että sillä olisi väliä. Meidän miehemme tekivät siitä
+suurenkin numeron, mutta minusta se näyttää helpolta hommalta."
+
+"Niinhän sitä luulisi", murahti Steel. "Se näyttäisi helpolta hommalta
+jokaisesta, joka ei ymmärrä sitä. Menkää Orchard Streetillä olevaan
+kauppaan, soittakaa sieltä kuljetusyhtiöön ja kysykää, kuinka kauan
+miehet aikovat viipyä."
+
+Hän itse käveli edestakaisin jalkakäytävällä pitäen silmällä avonaista
+ovea ja puristaen terveen kätensä taskussaan olevan revolverin perän
+ympärille.
+
+Kävellessään hän joutui muutamien metrien päähän avonaisesta ovesta ja
+kääntyessään takaisin näki keltaisen käden tulevan esiin oven takaa ja
+tarttuvan kiilaan — luusta ja lihasta olevan miehen käden, ja Steel ei
+pelännyt ketään miestä koko maailmassa.
+
+Vetäen äkisti esiin revolverinsa hän juoksi ylös portaita, mutta
+silloin oli kiila jo ehditty ottaa pois oven välistä, joka alkoi
+sulkeutua. Se oli enää vain tuuman verran raollaan, kun Steel
+heittäytyi sen tummaa laudoitusta vastaan, ja sekunnin verran rako
+pysyi sellaisena. Mutta sitten joku sisäpuolella lisäsi painonsa
+jousien voiman avuksi, ja ovi sulkeutui. Steel seisoi huohottaen ja
+uupuneena nojaten oveen ja näki apulaisensa tulevan juosten paikalle.
+
+"Soitin kuljetusyhtiöön, ja siellä sanottiin, että kapteeni Shannon oli
+itse peruuttanut määräyksensä tänään iltapäivällä."
+
+"Siitä voisi vaikka lyödä vetoa", sanoi Steel katkerasti. Hän katsahti
+kiiltäviin ikkunoihin. "Kun tulemme takaisin kapteenin luo, saamme
+kuulla, ettei hän ole antanut mitään sellaista määräystä. Parasta
+onkin, että soitan heti täältä hänelle."
+
+Shannon kuunteli ääneti hänen ilmoitustaan.
+
+"Ei — en ole antanut mitään sellaista määräystä. Jättäkäämme asia
+sikseen täksi illaksi. Huomenna avaan talon, ja saatte nähdä jotakin
+tapahtuvan. Menkää talon takapuolelle ja pitäkää silmällä, mitä siellä
+tapahtuu."
+
+Sitten hän soitti sähkölaitokselle, ja kun hän lopulta sai puheilleen
+tarvitsemansa virkailijan, sanoi; hän: "Täällä on kapteeni Shannon
+Scotland Yardista. Toivon, että huomenna kello neljä iltapäivällä
+kaikki sähkövirta katkaistaan Portman Squaren 551:stä. Täsmälleen
+mainitulla hetkellä. Voitteko tehdä sen tarvitsematta päästä sisälle
+taloon?... Hyvä!"
+
+Sillä välin olivat Steel ja konstaapeli menneet Malpasin talon takana
+olevaan kujaan. He olivat ehtineet muutaman metrin päähän portista,
+kun hienosti puettu mies tuli ulos heiluttaen kävellessään kiiltävää
+kävelykeppiään.
+
+"Slick Smith!" huohotti Steel. "Ja hänellä on keltaiset käsineet!"
+
+
+
+
+LV.
+
+Murtovaras.
+
+
+Mr Slick Smith oli ottanut tavakseen tehdä iltapäivävierailuja. Tämä
+hänen uusi heikkoutensa lyhensi hänen nukkumisaikaansa, sillä se
+merkitsi nousemista epätavalliseen aikaan — hän oli näet toisinaan
+ylhäällä jo niin aikaisin kuin keskipäivällä.
+
+Poliisin tietojen mukaan hän oli asiantuntija hotelli- ja
+asuntovarkauksien alalla, mutta todellisuudessa mr Smithin taide
+ulottui näiden likaisten rajojen ulkopuolelle. Keltaisten käsineittensä
+herättämää huomiota aavistamatta Slick Smith käveli rauhallisesti
+länteenpäin, kunnes tuli vilkasliikkeiselle Edgware Roadille, jolta
+hän kääntyi pohjoiseen ja saapui verkalleen vaeltaen Maida Valelle.
+Tämän hienon kadun varrella on useita kortteleita korkeimman asteen
+vuokrataloja, joissa vuokrat ovat niin korkeat, että ainoastaan varakas
+osakekauppias voi kuulla ne pyörtymättä. Oli siellä toisiakin taloja,
+joissa sellaisten ihmisten, jotka tekivät työtä toimeentullakseen,
+kannatti asua, mutta nämä viimeksimainitut eivät tällä kertaa
+kiinnittäneet missään määrin Slick Smithin mieltä.
+
+Hän pysähtyi Greville Mansionsin edustalle. Tämä komea kortteli oli
+sellaisten perheiden hallussa, jotka olivat niin varakkaita, että
+niiden kannatti asua suurimman osan vuotta jossakin muualla. Toisin
+sanoen asunto Greville Mansionsissa edellytti tavallisesti myöskin
+taloa maaseudulla, ja kolmekymmentä prosenttia huoneistoista oli
+säännöllisesti ilman asukkaita kautta vuoden.
+
+Slick Smith astui sisään hienoon eteishalliin ja kääntyi loistavasti
+hymyillen ovenvartijan puoleen.
+
+"Tahtoisin tavata mr Hilliä", sanoi hän kohteliaasti.
+
+"Mr Hill ei ole kaupungissa, sir. Onko kysymys jostakin huoneistosta?"
+
+"Kyllä", vastasi Slick. "Lady Kilfernin huoneiston pitäisi olla
+vuokrattavana."
+
+"Niin, se on vuokrattavana kalustoineen. Oletteko tullut
+vuokratoimistosta?"
+
+Keltainen käsine sukelsi taskuun, josta tuli esille, kahden sormen
+välissä, sininen paperisuikale. Ovenvartija silmäili sitä.
+
+"Hyvä on, sir. Tämä on määräys näyttää teille lady Kilfernin
+huoneistoa. Tahdotteko tulla minun mukanani?"
+
+Hän vei vieraan toiseen kerrokseen, avasi upean oven ja ohjasi Slickin
+sisälle huoneistoon. Slick ainoastaan vilkaisi verhoilla peitettyihin
+huonekaluihin ja pudisti sitten alakuloisesti päätään.
+
+"Tämä huoneistohan onkin kadun puolella, eikö niin? Käsitin sen olevan
+pihan puolella. Nukun huonosti, ja katuliikenteen melu häiritsee minua."
+
+"Pihan puolella ei ole vapaita huoneistoja, sir."
+
+"Kenenkä huoneisto tämä on?"
+
+He seisoivat porraskäytävässä, ja hän osoitti hissin takana olevaa
+ovea. Ovenvartija ilmoitti hänelle vuokralaisen nimen — eräs asianajaja
+— samalla kuin Slick siirtyi hitaasti porraskäytävässä olevaa ison,
+pihanpuolisen ikkunan luo.
+
+"Tämä sopisi minulle mainiosti", sanoi hän. "Vieläpä paloportaatkin!
+Pelkään erikoisesti tulipaloa."
+
+Hän nojautui ulos ikkunasta ja tarkasteli alhaalla olevaa pihaa.
+Hän näki enemmänkin; hän huomasi, että huoneiston n:o 9 ovessa oli
+patenttilukot ja; että lujahermoinen mies voisi paloportailta ylettyä
+n:o 9:n eteisen ikkunaan.
+
+"Katsoisin mielelläni jotakin näistä pihanpuolisista huoneistoista,
+mutta luultavasti se on mahdotonta", sanoi hän alakuloisesti.
+
+"Aivan oikein, sir. Minulla on pääavain tulipalon tai
+onnettomuustapauksien varalta, mutta minua on jyrkästi kielletty
+käyttämästä sitä muulloin."
+
+"Pääavain?" Mr Smith oli ihastuttavasti hämmästynyt. "Mikä se sellainen
+pääavain on?"
+
+Osoittaen tyydytystä, jolla älyltään rajoitettu mies selittää jotakin,
+mikä on uutta toisille ja tuttua hänelle itselleen, pisti ovenvartija
+kätensä liivinsä taskuun ja otti sieltä avaimen.
+
+"Tämä on pääavain", sanoi hän.
+
+Slick otti sen käteensä ja tarkasti sitä suurella mielenkiinnolla.
+
+"Kuinka merkillistä!" sanoi hän. "Se näyttää aivan samanlaiselta kuin
+muutkin avaimet. Millä tavoin sitä käytetään?" Hän katsoi miestä
+suoraan silmiin.
+
+"Sitä en voi selittää teille, sir", sanoi ovenvartija vakavasti.
+
+Hän pisti avaimen takaisin taskuunsa, ja samassa soi hissin kello.
+
+"Suokaa anteeksi, sir -", aloitti hän, mutta Slick tarttui hänen
+käsivarteensa.
+
+"Voitteko tulla vielä takaisin? Tahtoisin kuulla teidän mielipiteenne
+tästä kadunpuolisesta huoneistosta", sanoi hän.
+
+"Tulen takaisin hetkisen kuluttua, sir."
+
+Kun hän palasi saatettuaan hissin täyden väkeä erääseen ylempään
+kerrokseen, seisoi Smith miettiväisen näköisenä yhä samalla paikalla,
+johon hän oli jäänyt.
+
+"Niinkuin jo sanoin teille, sir, nämä pääavaimet..." Ovenvartija pisti
+kätensä taskuunsa, ja pelästynyt ilme ilmestyi hänen kasvoilleen.
+"Olen kadottanut sen!" huohotti hän. "Näittehän tekin, että Panin sen
+takaisin taskuuni?"
+
+"Aivan varmasti. Mutta tuossahan se onkin!"
+
+Hän osoitti mattoa miehen jalkojen juuressa.
+
+"En olisi tahtonut menettää sitä kokonaisesta Maisuudestakaan", sanoi
+ovenvartija helpotuksesta huokaisten, ja jälleen kellonsoitto keskeytti
+keskustelun ja kutsui hänet alas. "Teidän pitäisi mennä ylös katolle,
+sir. Sieltä on hieno näköala. Vien teidät ylös hissillä."
+
+"Kävelen mieluummin", sanoi Slick Smith.
+
+Hän odotti, kunnes hissi oli poissa näkyvistä, ja hänen halunsa
+kävelemiseen vei hänet kolmella harppauksella ovelle. Hän työnsi sitä
+hiljaa, ja se aukeni niinkuin hän odotti sen tekevänkin, sillä hän oli
+ovenvartijan ensikertaa poissaollessa avannut lukon, kiinnittänyt sen
+sisäpuolelta säppiin ja työntänyt oven jälleen kiinni. Nyt hän päästi
+varmuussäpin putoamaan ja kulki nopeasti huoneesta toiseen.
+
+Huoneisto oli kauniisti sisustettu, ja rikkaalla asianajajalla
+oli ilmeisesti taiteellisia taipumuksia, sillä hänen pienessä
+ruokasalissaan riippuvien taulujen joukossa oli kaksi oikeata vanhojen
+mestarien maalaamaa. Mutta Slick Smith ei ollut etsimässä maalauksia.
+Hän haki helpommin kuljetettavissa olevia kalleuksia, ja viidessä
+minuutissa hän oli mitä tieteellisimmällä tavalla tutkinut makuuhuoneen
+läpikotaisin ja ottanut kaiken, mitä piti ottamisen arvoisena, pistäen
+esineet hännystakkinsa tilavaan taskuun. Täytettyään tämän tehtävänsä
+hän siirtyi tarkastamaan muita huoneita.
+
+Hän kiinnitti erikoista huomiota keittiöön ja ruokasäiliöön
+tunnustellen leipää saadakseen selville sen tuoreuden, haistellen
+voita, tutkien aukaistua säilykemaitopurkkia, joka oli keittiön
+pöydällä; ja lopuksi hän, aivankuin tyytyväisenä siihen, ettei siellä
+ollut mitään syötäväksi kelpaavaa, hiipi eteiseen ja kuunteli ovella.
+Hänen korviinsa kuului hissin surina, ja kumarruttuaan hän kohotti
+kirjeluukun kantta ja näki vilahduksen hissistä sen kulkiessa ohi
+ylöspäin. Samassa hän pujahti ulos, sulki oven ja seisoi odottaen
+hallissa, kun ovenvartija tuli alas.
+
+"Oh, siinäkö te olettekin, sir? Ihmettelin, minne te olitte mennyt."
+
+"Olen päättänyt ottaa lady Kilfernin huoneiston"; sanoi Smith, "mutta
+luultavasti te ette hoida sitä puolta asiasta?"
+
+"En, sir", myönsi mies. "Kiitoksia, sir."
+
+Hän otti runsaan juomarahan, jonka Smith pisti hänen käteensä, ja
+keltakäsineinen mies poistui talosta. Käveltyään jonkin matkaa pitkin
+Maida Valea hän kutsui auton ja antoi sen ajajalle osoitteen erääseen
+Sohossa olevaan paikkaan.
+
+Siellä hän astui ulos autosta, poikkesi eräälle sivukadulle ja pysähtyi
+pienen jalokivikaupan ulkopuolelle. Silmättyään oikealle ja vasemmalle
+varmistautuakseen siitä, ettei häntä oltu seurattu, hän pujahti
+hämärään kauppaan, jossa pieni kalottipäinen mies laahusti esiin verhon
+takaa.
+
+"Minkäarvoinen tämä on?" kysyi Smith ojentaen sormuksen
+jalokivikauppiaalle.
+
+"Jos antaisin teille viisi, varastaisin itseltäni."
+
+"Jos tarjoisitte minulle viisi, surmaisin teidät", sanoi Smith
+hyväntuulisesti.
+
+Samassa ovi aukeni, ja leveäharteinen mies astui sisään.
+
+"Halloo, Smith! Kuinka käy kauppa?"
+
+Smith katsahti hymyillen Scotland Yardin edustajaan.
+
+"Arvaan teidän seuranneen minun jälkiäni", sanoi hän.
+
+"Kuinka voitte ajatellakaan sellaista?" sanoi toinen loukkautuneena.
+"Antakaapa minun silmätä sitä sormusta."
+
+"En ole ostanut sitä, en ole ostanut sitä!" vakuutti pieni
+jalokivikauppias. "Hän tarjosi sitä minulle, mutta minä käskin hänen
+ottaa sen takaisin!"
+
+"Mistä olette saanut tämän, Smith?"
+
+"Se on lahja Rachel-tädiltäni", sanoi mr Smith. "Se on todellakin minun
+oma sormukseni, ja kapteeni Shannon olisi iloinen saadessaan todeta
+saman asian."
+
+"Shannonko?" kysyi toinen ymmällään.
+
+"Juuri niin", sanoi Slick. "Tulkaa mukaan hänen luokseen. Mutta säästän
+teiltä sen vaivan. Katsokaa sormuksen sisäpuolelle."
+
+Salapoliisi vei sormuksen päivänvaloon ja luki kaiverruksen:
+
+"Slickille tädiltä."
+
+"No niin, minä..."
+
+"Luulen, että jollette ole, niin tulette olemaan — ja minä en
+aikonutkaan myydä sitä. Olin ainoastaan — asia on niin, hyvä mies",
+sanoi Smith kohteliaan vilpittömästi, "että tunsin teidät astuessasi
+ulos autosta, ja minusta tuntui, että minun pitäisi hankkia hiukan
+hauskuutta teidän ikävään ja yksitoikkoiseen elämäänne. Jos olisitte
+ollut tehtäväni tasalla, olisitte pysähdyttänyt auton saadaksenne
+selville, missä minä olin noussut siihen. Mutta sitä te ette
+valitettavasti tehnyt. Tahdotteko viedä minut Shannonin luo?"
+
+Salapoliisi nykäisi niskojaan tuimin ilmein.
+
+"Jonakin päivänä...", uhkasi hän.
+
+"Hyvä otsake kauniille laululle; ehkäpä kirjoitattekin sellaisen",
+sanoi Slick ja käveli viheltäen koko matkan takaisin Bloomsburyyn.
+
+Kunnes hän äkkiä huomasi, kuinka hullu oli ollut. Jos se sukkela
+salapoliisi olisi pidättänyt ja tutkinut hänet... Slick Smith tunsi
+selässään kylmät väreet sitä ajatellessaan.
+
+
+
+
+LVI.
+
+Vipu.
+
+
+Miehelle, joka on antautunut sellaiseen työhön, joka oli mr Martin
+Eltonin erikoisalana, keräytyy ehdottomasti vuosien kuluessa varsin
+suuri määrä asiapapereita, jotka on pidettävä turvallisessa paikassa,
+missä ne eivät voi vetää puoleensa uteliaan syrjäisen huomiota. Sillä
+niiden hävittäminen ja ilmituleminen on yhtä vaarallista.
+
+
+Martin luotti hyvin paljon omaan muistiinsa, ja hän olikin tässä
+suhteessa hyvin varustettu, sillä hän ei koskaan unohtanut pienintäkään
+yksityiskohtaa. Pohtiessaan nyt niitä tärkeitä kysymyksiä, jotka
+odottivat käsittelyä, ja etsiessään kaikilta suunnilta välttämätöntä
+apua ja niitä vaikuttimia, joita voisi käyttää hyväkseen tämän avun
+saamiseksi, hän muisti erään nelisivuisen muistiinpanon, joka oli
+kirjoitettu Big Bill Stanfordin kauniilla käsialalla.
+
+Stanford oli eräänlainen paperistrategisti. Entisaikoina oli hänen
+huvinaan suunnitella paperilla jokaisen aiotun kaappauksen eri vaiheet
+pienintä yksityiskohtaansa myöten. Suurin osa näistä suunnitelmista oli
+tullut hävitetyksi, mutta niiden joukossa oli ollut yksi, joka Martinin
+mielestä oli niin taitavasti kokoonpantu, että hän oli säilyttänyt sen,
+osaksi harvinaisuutena, osaksi tulevaisuutta silmälläpitäen. Sellaiset
+paperit kuin nämä säilytettiin erään pankin talletuslokerossa. Tänä
+iltapäivänä oli Martin käynyt pankin holvissa ja ollut siellä puoli
+tuntia tutkien papereita ja hävittäen paljon sellaista, millä ei enää
+ollut arvoa. Kun hän tuli ulos, oli hänellä rintataskussaan nämä neljä
+paperiliuskaa, jotka saattoivat varsin hyvin osoittautua voimakkaaksi
+vivuksi Martinin tahtoessa saada Bill Stanfordin ajatukset kulkemaan
+samaan suuntaan kuin hänen omatkin ajatuksensa.
+
+Kotiin tultuaan hän kutsutti luokseen kaupunginlähetin ja antoi tälle
+kirjeen Stanfordille vietäväksi. Puolta tuntia myöhemmin soi hänen
+puhelimensa. Stanfordin äänensävystä hän päätti, että tämä oli huonolla
+tuulella.
+
+"Kuulepas, Martin. En minä voi juosta sinun luoksesi niinkuin mikäkin
+lemmikkikoira joka kerta, kun kutsut minua. Mitä sinä tahdot minusta?"
+
+"Tahdon puhua kanssasi. Se on todella tärkeätä."
+
+Stanford mutisi jotakin ja sanoi sitten:
+
+"Olisi parempi, että sinä tulisit tänne minun luokseni tänä iltana."
+
+"Se ei tule kysymykseenkään", sanoi Martin. "Sinä saat ohjeesi minulta,
+Stanford, niinkuin ennenkin, oletpa sitten Marshaltin edustaja tai et.
+Sinun on oltava täällä ennen kello viittä."
+
+"Mikä on kysymyksessä?" Stanfordin ääni oli terävä ja epäluuloinen.
+"Sanoinhan sinulle, etten jouda mihinkään."
+
+"Tule sanomaan se minulle", sanoi Elton kärsimättömästi. "Älä sano sitä
+puhelimessa, jolloin puolet Lontoon poliiseista on sitä kuulemassa. Et
+kai luule minun lähettävän hakemaan sinua, jollei asia olisi tärkeä,
+vai mitä?"
+
+Langan toisessa päässä oli pitkä äänettömyys, ja sitten Stanford puhui
+jälleen lauhkeammalla äänellä.
+
+"Olkoon menneeksi, minä tulen. Mutta älä luule saaneesi minua niin
+pitkälle, että minun on pakko ottaa vastaan määräyksiä sinulta, Elton.
+Sinulla ei ole mitään oikeutta..."
+
+Martin Elton pani puhelimen kiinni tällä hetkellä. Hän tunsi miehensä
+liian hyvin antaakseen tämän päästä vauhtiin puhelinväittelyssä.
+
+Muutamia minuutteja yli viisi Stanford tuli, ja hän tuli ikävällä
+tuulella. Martin makasi leposohvalla lempiasennossaan ja katsahti ylös
+kirjasta, kun Stanford syöksyi huoneeseen.
+
+"Mitä hiivattia sinä, Elton, tarkoitat lähettäessäsi hakemaan minua,
+aivankuin olisin mikäkin kuli? Sinun on tapana..."
+
+"Sulje ovi", sanoi Martin. "Olet koko lailla kovaääninen, ystäväni."
+
+"Luuletko sinä, ettei minulla ole muuta tekemistä kuin juosta sinun
+jäljessäsi?"
+
+Stanford oli kalpea kiukusta. Hänellä oli se ominaisuus, joka on
+erikoinen rikollisille, mutta ei aivan outo lainkuuliaisemmillakaan
+henkilöillä, nimittäin tavaton turhamaisuus, joka helposti loukkaantui,
+kun hänen oma arvonsa oli uhattuna.
+
+"Riitelemisessä ei ole mitään järkeä", sanoi Martin. "Asia on vakava;
+muussa tapauksessa en olisi pyytänyt sinua tulemaan."
+
+Hän nousi ylös, otti laatikosta sikarin ja sytytti sen. Sitten hän
+ojensi laatikon Stanfordille, joka otti äreästi vastaan tarjotun
+sikarin. Sitten Martin päästi pomminsa räjähtämään.
+
+"Audrey Bedford on mennyt Stormerin palvelukseen, ja se lapsi on
+sukkela työntekijä."
+
+"Audrey? Tarkoitatko vaimosi sisarta?"
+
+Martin nyökkäsi.
+
+"Onko hän mennyt Stormerin palvelukseen? Mitä minä siitä välitän!
+Stormer ei merkitse mitään minulle — eikä sinullekaan. Ja jos sinä olet
+kutsunut minut Portman Squarelta vain kertoaksesi sen minulle, niin
+sinä tuhlaat aikaani!"
+
+"Sanon sinulle, että hän on sukkela työntekijä", sanoi Elton
+hitaasti, "ja terävä myöskin, Stanford. Et kai ole unohtanut, että
+hän oli kaksitoista kuukautta Hollowayssa sinun varastamasi tavaran
+kuljettamisesta?"
+
+"Älä sano 'sinun', vaan 'meidän'", sanoi Stanford vihaisesti.
+
+"Älkäämme halkoko hiuksia", myönsi Martin. "Hän oli siellä aikansa.
+Miltä luulet sen hänestä tuntuvan — tuskalliselta, eikö niin? Luulen,
+että sinustakin tuntuisi tuskalliselta, jos olisit saanut olla
+kaksitoista kuukautta vankilassa rikoksesta, jota et ole tehnyt."
+
+Stanford silmäili häntä epäluuloisesti.
+
+"No niin, entä sitten?" kysyi hän, kun toinen oli lopettanut.
+"Luultavasti hänestä tuntuu tuskalliselta, Riitta hän on nyt saanut
+uuden toimen ja suoriutuu hyvin. Miksi luulet Stormerin ottaneen hänet?"
+
+"Sanon sen sinulle — koska hän on mennyt Stormerin toimistoon ja
+juorunnut siellä kaiken, mitä hän tietää timanttivarkaudesta, ja nyt
+hänet on pantu kokoamaan todistuksia. Älä unohda, että Stormerin
+toimisto on melkein kaikkien Lontoossa olevien lähetystöjen
+palveluksessa."
+
+William Stanford nauroi ivallisesti.
+
+"Hän saa koota kaikki todistukset, jotka ovat koottavissa, mitä minuun
+tulee", sanoi hän. "Onko siinä kaikki?"
+
+"Ei aivan", sanoi Martin. "Muistatko, että sinä kirjoitit pienen
+taistelusuunnitelman sitä Suomen kuningattaren kaulanauhan
+varkautta varten? Muistatko, kuinka sinä merkitsit muistiin kaikki
+mahdollisuudet, vieläpä piirustit pienen kartan siitä paikasta
+puistossa, missä auton pysähdyttämisen piti tapahtua, sekä laadit
+yksityiskohtaiset ohjeet siitä, kuinka paikalta lopuksi oli
+poistuttava?"
+
+"Muistan", sanoi Stanford hetkisen ajateltuaan, "mutta se suunnitelma
+hävitettiin".
+
+"Sitä ei hävitetty", sanoi Martin tyynesti. "Se oli niin nerokas
+luomus, että minä hyvin järjettömästi säilytin sen. Audrey oli täällä
+kaksi päivää sitten — hän tuli minun ja Doran ollessa ulkona, ja
+meni ylös Doran huoneeseen kampaamaan tukkaansa. Dora pitää minun
+talletuslokeroni avainta kirjoituspöytänsä laatikossa."
+
+Stanford katsoi tiukasti häneen.
+
+"Entä sitten?" kysyi hän.
+
+"Tänään minä menin pankkiin ottamaan talletuslokerostani hiukan rahaa.
+Rahat olivat siellä, mutta kaikki paperini olivat kadonneet."
+
+Stanford kävi kalpeaksi.
+
+"Tarkoitatko, että minun suunnitelmani on mennyt niiden mukana?"
+
+Martin nyökkäsi hyvin hitaasti.
+
+"Juuri sitä tarkoitan", sanoi hän. "Älä nyt räjähdä", lisäsi hän
+nähdessään veren kohoavan Stanfordin kasvoihin ja voimattoman raivon
+kiiluvan hänen silmissään. "Tiedän olleeni hullu säilyttäessäni sen; se
+olisi pitänyt hävittää heti, varsinkin kun sinä, jos muistan oikein,
+mainitsit siinä nimiä. Minä olen sekaantunut tähän asiaan yhtä suuresti
+kuin sinäkin ja olen yhtä suuressa vaarassa — suuremmassakin, koska
+Audreylla on Doraa ja minua vastaan jotakin, mitä hänellä ei ole sinua
+vastaan."
+
+Stanford hieroi yhteen käsiään, mikä oli merkkinä siitä, että hän oli
+hermostunut.
+
+"Sinä olet saattanut minut satimeen, sinä sika!" sanoi hän raivoissaan.
+"Kuinka sinä voitkaan olla niin varomaton!"
+
+"Kuka kirjoitti nimet paperiin? Jos niitä ei olisi siinä, ei olisi
+mitään hätää", keskeytti Martin. "Varsinainen syy on sinun. En
+kylläkään väitä, ettei syytä olisi minussakin, mutta jos asia tulee
+oikeuden eteen, ja valamiehistö on sitä mieltä, että se paperi on
+riittävä todistus sinua vastaan, Stanford, niin sinun oma oveluutesi on
+siihen syynä."
+
+Stanford kohautti olkapäitään. Näennäisestä voimakkuudestaan ja
+kerskaavaisuudestaan huolimatta hän oli pohjaltaan heikko, niinkuin
+Martin hyvin tiesi.
+
+"Mitä minun sitten olisi tehtävä?" kysyi hän, ja he keskustelivat puoli
+tuntia keinoista ja menettelytavoista.
+
+
+
+
+LVII.
+
+Audrey menee päivällisille.
+
+
+Audreyn läsnäolo ei ollut tarpeen sinä iltana — mr Torrington
+korosti erikoisesti sitä seikkaa, vaikka hänen jyrkkyyteensä liittyi
+eräänlainen lieventävä sävy, jonka Audrey heti huomasi.
+
+"Niin että jos olette saanut jonkin kutsun teatteriin tai
+päivällisille, tai jos teillä on jotakin käsityötä tehtävänä, voitte
+käyttää illan mielenne mukaan."
+
+"Aiotteko mennä ulos...?" aloitti Audrey mutta huomasi heti
+hairahduksensa. "Minun ei olisi pitänyt kysyä teiltä sitä", sanoi
+hän anteeksipyytävästi, "enkä minä oikeastaan kysynytkään sitä
+amatöörisalapoliisina, vaan ainoastaan..." Tässä hän pysähtyi etsien
+onnistumatta sopivia sanoja ajatuksensa ilmaisemiseksi.
+
+"Pelkästä ystävällisyydestä", neuvoi Torrington, ja Audrey nyökkäsi.
+
+"Ei, lapseni, pysyn kotona tänä iltana." Torrington katsahti uunin
+reunustalla olevaan kelloon. "Päivällisen jälkeen minulla on tärkeä
+keskustelu."
+
+Hän avasi oven Audreylle, joka meni ulos pitäen hänestä. Audrey oli
+iloinen saadessaan käyttää illan omiin asioihinsa, sillä Dora oli
+kutsunut hänet luokseen syömään päivällistä. Dora aikoi lähteä ulos,
+sanoi hän, eikä senvuoksi pukeutuisi päivällistä varten, joten Audrey
+voisi tulla sellaisena kuin oli.
+
+Audrey ei ollut nähnyt eikä kuullut mitään Dick Shannonista sinä
+päivänä, ja hän etsi turhaan sanomalehdistä jotakin mainintaa
+timanttivarkaudesta. Kun Torrington oli puhunut asiasta edellisenä
+päivänä, oli Audrey luullut, että uutinen oli jo yleisesti tunnettu;
+mutta nähtävästi Torringtonilla oli jokin tietolähde, joka ei ollut
+sanomalehtien käytettävissä, sillä Audrey ei löytänyt yhdestäkään
+lehdestä riviäkään tästä tapahtumasta. Hän toivoi voivansa tavata
+Dickiä - edes pariksi minuutiksikin, vaikka ei ollutkaan mitään
+erikoista asiaa, josta hän olisi tahtonut keskustella tämän kanssa.
+Mutta Dick ei ollut soittanut eikä käynyt katsomassa, joten Audrey oli
+iloinen Doran kutsun tarjoamasta ajanvietteestä.
+
+Kun hän saapui perille, avasi hänen sisarensa hänelle oven.
+
+"Käy sisään, rakkaani", sanoi Dora suudellen häntä. "Minulla on ollut
+taas yhteenotto palvelusväen kanssa. Keittäjättäreni jätti paikkansa
+tänään iltapäivällä, ja uusi sisäkköni on ulkona tänä päivänä; minulla
+ei ollut sydäntä kieltää häntä — hän on katsomassa sairasta äitiään.
+Saat siis antaa anteeksi kaikki päivällisen puutteellisuudet — onneksi
+on herkkusuu Martin mennyt klubiinsa."
+
+"Luulin teidän molempien aikoneen mennä ulos", sanoi Audrey
+hämmästyneenä.
+
+"Siinä oletkin oikeassa", sanoi Dora hymyillen, "sillä. Martin tulee
+takaisin noutamaan minut. Hänen täytyi tavata eräs mies, ja minä
+ehdotin, että hän söisi päivällistä klubissa ja tulisi senjälkeen tätä
+kautta."
+
+Pöytä oli katettu kahdelle, ja se oli kaunis katsella, sillä Dora oli
+kaikista vioistaan huolimatta erinomainen emäntä. Päivällinen, joka
+sitten seurasi, oli niin täydellinen, että Audrey olisi saattanut
+epäillä keittäjättären valmistaneen sen ennen poistumistaan näyttämöltä
+— niinkuin asia olikin; sillä tämä suuttunut nainen oli lähtenyt vasta
+puoli tuntia ennen Audreyn saapumista, ja lähdön oli aiheuttanut
+perusteeton syytös epärehellisyydestä, jonka Dora oli suunnitellut niin
+hyvin, että sen oli pakko haavoittaa paksunahkaisintakin palvelijatarta.
+
+Kun oli päästy puoliväliin päivällistä, sanoi Dora iloisesti:
+
+"Juokaamme pieni pullo viiniä juhliaksemme sovintoamme."
+
+Hän nousi pöydästä, otti hopeisesta jäähdyttimestä pullon ja katkaisi
+kätevästi korkkia pidättävän langan. Audrey nauroi.
+
+"En ole maistanut viiniä sen jälkeen..." Hän kuisti illan, jolloin oli
+syönyt päivällistä Marshaltin kanssa, ja poisti nopeasti mielestään
+tämän vastenmielisen muiston.
+
+"En luule sinun koskaan maistaneen tällaista viiniä", jatkoi Dora
+lörpöttelyään. "Martinilla on monia vikoja, mutta hän on ihmeellinen
+asiantuntija. Tätä samppanjaa ei ole Englannissa kaikkiaan neljää
+tusinaa, pulloa, ja kun sanoin hänelle, että aiomme käyttää yhden
+pullon tänä iltana, hän suorastaan vääntelehti tuskasta!"
+
+Korkki pamahti pullon suulta, ja Dora täytti lasin, niin että vaahto
+valui yli reunojen.
+
+"Seuraavan hauskan yhdessäolomme malja", sanoi Dora ja kohotti lasinsa.
+
+Audrey nauroi pehmeästi ja maistoi hiukan lasistaan.
+
+"Juo!" sanoi Dora. "Ei maljaa juoda sillä tavalla."
+
+Audrey kohotti juhlallisesti lasinsa eikä pannut sitä pois, ennenkuin
+se oli tyhjä.
+
+"Oh!" sanoi hän sitten ja veti henkeä. "Luultavasti se on erinomaista,
+mutta minä en ehkä ole perillä viineistä. Minusta se maistui koko
+lailla karvaalta — aivankuin kiniiniltä."
+
+Puolta tuntia myöhemmin Doran uusi sisäkkö ilmestyi odottamatta.
+
+"Luulin teidän aikoneen mennä teatteriin?" sanoi Dora terävästi.
+
+"Minulla on päänkipua", sanoi sisäkkö. "Olen hyvin pahoillani, että se
+pääsylippu, jonka annoitte minulle, jää käyttämättä."
+
+"Tulkaa sisään", sanoi Dora.
+
+"Ehkä voisin palvella teitä pöydässä, ettei teidän ja miss Bedfordin..."
+
+"Olemme jo päättäneet päivällisen", sanoi Dora, "ja miss Bedford on
+juuri lähtenyt täältä. Ihmettelen, ettette tullut häntä vastaan."
+
+
+
+
+LVIII.
+
+Mr Torrington yllättää.
+
+
+Vierasta, joka saapui Ritz-Carltoniin, odotettiin, eikä hän ilmoittanut
+nimeään, ennenkuin ovenvartija kutsui hotellipojan.
+
+"Saata tämä herrasmies mr Torringtonin huoneistoon", sanoi ovenvartija,
+ja Martin seurasi poikaa hissiin.
+
+Dinael Torrington, jolla oli tohvelit jalassa ja aamutakki yllä,
+heitti terävän, tutkivan katseen Martiniin, kun tämä astui sisään,
+ja osoittamatta mitään suurempaa sydämellisyyttä kehoitti häntä
+kädenliikkeellä istuutumaan.
+
+"Minusta tuntuu, että olen tavannut teidät aikaisemmin", sanoi Martin.
+
+"Minä olen yhtä varma siitä, ettemme ole tavannut toisiamme, vaikka
+tunnen teidät varsin hyvin kuulopuheiden perustalla", sanoi Torrington.
+"Riisukaa pois päällystakkinne, mr Elton. Te pyysitte kahdenkeskistä
+keskustelua, ja erinäisistä syistä olen siihen suostunut. Tehän olette
+minun sihteerini lanko?"
+
+Martin taivutti päätään vakavasti.
+
+"Ikävä kyllä", sanoi hän.
+
+"Niinkö?" Vanha herrasmies kohotti kulmakarvojaan. "Ah, nyt huomaan,
+mitä tarkoitatte! Ajatteletteko hänen rikollista menneisyyttään?"
+
+Hänen kasvojensa ilme oli täysin muuttumaton, mutta hänen äänessään
+oli purevan ivallinen sävy, jonka Martin, joka oli herkkätuntoinen
+sellaisiin seikkoihin nähden, heti huomasi.
+
+"Sen täytyy olla suuri suru teille ja teidän vaimollenne. Se
+tyttöparkahan oli sekaantunut erääseen jalokivivarkauteen, eikö niin?
+En ole varma siitä, oliko hän se roisto, joka pysähdytti Suomen
+kuningattaren auton Green Parkissa, vai oliko hän vain suunnitellut
+varkauden."
+
+"Jalokivet olivat hänen hallussaan, kun hänet pidätettiin", sanoi
+Martin.
+
+Keskustelu oli kehittymässä paljon vaikeammaksi kuin mitä hän oli
+kuvitellut.
+
+"Olivatko jalokivet hänen hallussaan, kun hänet pidätettiin?"
+sanoi Torrington. "No, eikö se ole jo liian pahaa! Tietysti minä
+tiesin kaiken sen, ennenkuin otin tuon nuoren naisen palvelukseeni,
+vaikka luulenkin teidän tulleen tänne suojellaksenne minua hänen
+vehkeilyiltään?"
+
+Jälleen Martin tunsi pettymyksen aiheuttamaa kylmää vilunvärettä.
+Vanha herrasmies piti häntä pilkkanaan siitä huolimatta, että hänen
+kasvojensa ilme pysyi vakavana ja käyttäytymisensä kohteliaana.
+
+"Ei, en ole tullut siinä tarkoituksessa. Tulin teitä paljon
+läheisemmästä syystä", sanoi hän maltillisesti. "Annatte kai minulle
+anteeksi, jos kosketan teille hyvin tuskallista asiaa?"
+
+Torrington nyökkäsi. Hänen silmänsä olivat voimakkaiden lasien takaa
+kiinnitetyt liikkumattomasti Martinin kasvoihin; hänen koko asenteensa
+oli torjuva. Martin tunsi sen sillä hetkellä selvemmin kuin koskaan
+ennen.
+
+"Mr Torrington, useita vuosia sitten te jouduitte vankilaan
+Etelä-Afrikassa laittomasta timanttikaupasta."
+
+Torrington nyökkäsi.
+
+"Niin, kysymyksessä oli salajuoni, jonka oli järjestänyt
+timanttikenttien suurin roisto, eräs Lacy Marshalt, joka nyt on onneksi
+kuollut. Jouduin uhriksi sillä kertaa ja, niinkuin sanoitte, vankilaan."
+
+"Teillä oli nuori vaimo" — Martin epäröi — "ja lapsi, pieni tyttö,
+Dorothy?"
+
+Jälleen Torrington nyökkäsi.
+
+"Vaimonne oli suuresti järkytetty vangitsemisenne johdosta eikä koskaan
+jälkeenpäin antanut teille anteeksi sitä häpeää, niinkuin hän ajatteli,
+jonka olitte aiheuttanut hänelle. Pian sen jälkeen kuin te olitte
+joutunut vankilaan, hän poistui Etelä-Afrikasta, ja senjälkeen te ette
+ole kuullut hänestä mitään, eikö niin?"
+
+"Kerran." Sana tuli aivankuin piiskan sivallus. "Kerran, ystäväni, hän
+kirjoitti — niin, kerran!"
+
+"Hän tuli Englantiin mukanaan pienokaisensa ja vanhempi tyttärensä,
+muutti nimensä Bedfordiksi ja eli täällä pienillä tuloillaan..."
+
+"Elinkorolla", keskeytti Torrington, "jonka olin järjestänyt hänelle
+ennen vangitsemistani. Siihen saakka olette oikeassa. Jatkakaa."
+
+Martin veti pitkän hengähdyksen. Jokainen sana vaati erikoista
+ponnistusta tässä ilmapiirissä. Hänestä tuntui samanlaiselta kuin
+miehestä, joka koettaa hakata reikää graniittiseinään.
+
+"Vaimovainajanne oli koko lailla kummallinen. Jostakin syystä, jonka
+hän itse parhaiten tiesi, hän kasvatti Dorothyn" — Martin korosti tätä
+nimeä — "siinä uskossa, että hän oli äitinsä ensimmäisen miehen tytär,
+ja toiselle tytölle uskoteltiin, että Dorothy oli vanhempi. En tiedä,
+mistä syystä..."
+
+"Ettekö?" sanoi Torrington. "Tämä kaikki voi olla totta tai perätöntä.
+Entä sitten?" Martin teki ratkaisevan hyökkäyksen. "Te olette siinä
+luulossa, sir, että tyttärenne Dorothy on kuollut. Se ei ole totta. Hän
+elää; hän on nyt Englannissa ja on minun vaimoni."
+
+Daniel Torrington katsoi häneen; hänen silmänsä näyttivät raivaavan
+itselleen tien Martinin sielun salaisiin sopukkoihin.
+
+"Sekö teillä oli kerrottavana minulle", sanoi Torrington vihdoin, "että
+pikku Dorothyni on elossa ja teidän vaimonanne?"
+
+"Juuri se, mr Torrington."
+
+"Ah!" Vanhus hieroi leukaansa. "Todellako?"
+
+Seurasi kiusallinen äänettömyys.
+
+"Tunnetteko kertomuksen minun vangitsemisestani — missä olosuhteissa se
+tapahtui? Näen ettette tunne. Kerron sen siis teille."
+
+Hän katsoi kattoon, kostutti kielellään huuliaan ja näytti palauttavan
+muistiinsa tapahtuman yksityiskohdat.
+
+"Istuin taloni stoepilla Wynbergissa — tulin aina sinne kesäksi — ja
+muistan pitäneeni sylissäni pikku tyttöäni. Luultavasti tiedätte, mikä
+stoep on? Se on leveä, korkea kuisti, joka ulottuu talon päästä päähän.
+Näin Marshaltin tulevan pensaikon takaa ja ihmettelin, mitä hänellä
+oli asiaa, kunnes näin, että hänen mukanaan oli kaksi salapoliisia.
+Hän pelkäsi minua, pelkäsi tavattomasti! Kun nousin ja laskin lapsen
+kehtoon, veti hän esiin revolverin ja ampui. Hän sanoi minun ampuneen
+ensiksi, mutta se on valhe. En olisi ampunut ollenkaan, mutta hänen
+kuulansa sattui kehtoon, ja minä kuulin lapsen kiljaisevan. Vasta
+silloin minä ammuin vuorostani häntä kohden, ja hän olisi ollut
+kuoleman oma, jollen minä olisi ollut niin suunniltani tuskasta lapsen
+takia. Senvuoksi ammuin ohi, ja hänen toinen laukauksensa murskasi
+minun sääreni. Tiesittekö sen?"
+
+Martin pudisti päätään.
+
+"Ettekö siis koskaan olekaan kuullut laukauksesta, joka sattui kehtoon?"
+
+"En; se on uutta minulle."
+
+"Niin minä ajattelinkin. Lapsi ei ollut vaikeasti haavoittunut; kuula
+oli ainoastaan sattunut sen pikkuvarpaaseen ja murskannut luun —
+ihmettelen, ettei vaimonne ole koskaan kertonut teille siitä", sanoi
+Torrington venytellen sanojaan.
+
+Martin oli ääneti.
+
+"Pikku Dorothyni ei ole kuollut — olen tietänyt sen jo pitkän aikaa.
+Olen etsinyt häntä, ja ystäväni Stormerin ansiosta olen hänet
+löytänytkin!"
+
+"Tietääkö hän itse sen?" kysyi Martin kalmankalpeana.
+
+Torrington pudisti päätään.
+
+"Ei, hän ei tiedä sitä; minä en ole sitä tahtonut, tahdoin ilmoittaa
+sen hänelle vasta saatuani tehtäväni täytetyksi. Ja minä olen
+uskotellut kaikille, paitsi yhdelle ainoalle miehelle, että hän on
+vieras minulle. Kysykää viattomalta mr Willittilta, joka melkein
+rukoili minua polvillaan ottamaan hänet sihteerikseni."
+
+Hänen kylmät silmänsä eivät väistyneet Martinin kasvoilta.
+
+"Teidänkö vaimonne muka on minun tyttäreni? Pyytäkää häntä tulemaan
+tänne ja näyttämään minulle vasemman jalkansa. Voitte väärentää
+kastetodistuksia, Elton — se pani teidät hätkähtämään, ystäväiseni —
+mutta pikkuvarpaita te ette voi väärentää!"
+
+Hän soitti kelloa.
+
+"Saattakaa tämä herrasmies ulos", sanoi hän sisään astuvalle miehelle,
+"ja kun miss Bedford palaa, niin tahdotteko pyytää häntä tulemaan
+suoraan minun luokseni?"
+
+Martin meni kotiin aivankuin unissaan, ja Dora luki tappion sanoman
+hänen kalpeilta kasvoiltaan. Hän veti Martinin salonkiin ja sulki oven.
+
+"Mikä sinua vaivaa, Martin? Tapasitko hänet?"
+
+Martin nyökkäsi.
+
+"Hän tietää", sanoi hän käheästi.
+
+"Tietää..."
+
+"Hän tietää, että Audrey on hänen tyttärensä — siinä kaikki. Hän on
+tietänyt sen kaiken aikaa. Hän oli palkannut Stormerin etsimään hänet.
+Ja hän aikoi ilmoittaa asian Audreylle tänä iltana. Luultavasti tiedät,
+mitä tämä merkitsee sinulle ja minulle?"
+
+Martin istui kasvot käsiin painettuina.
+
+"Sen piti merkitä meille rikkautta", sanoi Dora, ja Martin katsahti
+ylös nopeasti.
+
+"Sinä tahdoit tehdä tämän, ja minä suostuin vastoin tahtoani. Minun
+ajatukseni oli ilmoittaa Torringtonille, että Audrey on hänen
+tyttärensä. Sinä sen sanoit, että ennemmin kuolisit kuin sallisit
+Audreyn saada kaikki rahat. Mistä se rikos nyt tulee?"
+
+Dora nyökkäsi hitaasti.
+
+"Torrington tulee maksamaan saadakseen hänet takaisin, jos..."
+
+"Jos mitä?"
+
+"Jos hän on vielä elossa", sanoi Dora Elton, "ja jollei mitään... muuta
+ole tapahtunut."
+
+
+
+
+LIX.
+
+Mr Smith saa naisvieraan.
+
+
+Mr Slick Smithin asunnon isäntä oli suvaitsevainen, mukautuvainen
+mies. Hän tiesi, että hänen vuokralaisensa eli elämän varjoisalla
+puolella, mutta se ei ylentänyt eikä alentanut Slick Smithiä hänen
+silmissään. Hänelle hänen vuokralaisensa oli mies, joka maksoi laskunsa
+säännöllisesti, oli aina kohtelias, ei aiheuttanut mitään häiriötä
+ja oli kiitollinen kaikista niistä pikkupalveluksista, joita asunnon
+isäntä, hyvin arvossapidetty asianajajan apulainen, voi tehdä hänelle.
+
+Heti kun hän sai selville Slick Smithin häpeällisen kutsumuksen, oli
+hänellä ollut tämän kanssa suorasukainen keskustelu, jonka tulos
+voitiin sisällyttää lauseeseen: "Te voitte tehdä, mitä tahdotte, mutta
+te ette saa saattaa minua tai minun taloani huonoon huutoon."
+
+Vieraisiin hän suhtautui kylmästi, sillä vieraat muistuttivat
+salaliitosta; ja tässä suhteessa Slick Smith rikkoikin hyvin harvoin
+hänen toivomuksensa.
+
+Sinä iltana isäntä kuuli koputusta kello yksitoista. Hän meni itse
+ovelle ja näki siellä nuoren ja miellyttävän näköisen naisen, jota hän
+ei tuntenut ja joka, mikäli hän tiesi, oli täysin tuntematon hänen
+vuokralaiselleen.
+
+"Mr Smithkö?" sanoi hän epävarmasti. "Ei, en luule hänen olevan
+sisällä, miss. Voisinko minä ilmoittaa hänelle asianne?"
+
+"Se on hyvin tärkeä; minun täytyy saada tavata hänet", sanoi nainen
+melkein järkähtämättömään sävyyn.
+
+Isäntä epäröi. Hän ei hyväksynyt minkäänlaisia vieraita, mutta
+naispuoliset vieraat kello yksitoista illalla loukkasivat häntä
+määrättömästi. Ajateltuaan kuitenkin, että naisen saapumisella
+voisi olla jokin tärkeä syy, että tämä voi esimerkiksi olla hänen
+vuokralaisensa sisar tai tiedontuoja hänen sairaalta äidiltään, tai
+jotakin yhtä puolustettavaa, hän nousi ylös portaita ja koputti ovea
+saamatta kuitenkaan mitään vastausta. Hän avasi oven ja astui sisään.
+Huoneessa ei ollut ketään, ja hän palasi jälleen ulko-ovelle.
+
+"Mr Smith ei ole sisällä, miss", sanoi hän, sulki oven ja palasi
+piippunsa ja lakikirjansa pariin.
+
+Hetken kuluttua hän luuli kuulevansa jonkun kulkevan alas portaita,
+avasi oven ja pilkisti ulos. Kulkija oli mr Smith.
+
+"En kuullut teidän tulevan sisään."
+
+"En ole ollut sisällä kauan", sanoi Smith tavanmukaisella
+miellyttävällä äänellään.
+
+"Oletteko menossa ulos?"
+
+"Kuulin koputusta ja ajattelin sen tarkoittavan minua."
+
+"Siellä oli eräs naishenkilö, joka tahtoi tavata teitä...", aloitti
+isäntä.
+
+"Luultavasti se on hän, jota odotan", sanoi Smith.
+
+Isäntä huomasi hetken sopivaksi korostaa auktoriteettiaan.
+
+"Suokaa minulle anteeksi, mr Smith, mutta minä en pidä vieraista tähän
+aikaan illalla, joten te ette kai pyydä häntä sisään?"
+
+"Jos sen teen, niin ehkä saan lainata teidän arkihuonettanne",
+sanoi Smith. "Luulen, että kysymyksessä on jokseenkin tärkeätä
+liikeasiaa koskeva ilmoitus. Suoraan sanoen se on ystävältäni kapteeni
+Shannonilta, Scotland Yardin Sherlock Holmesilta."
+
+Isäntä tiesi, että kapteeni Shannon oli erittäin arvossapidetty,
+ja suostui pyyntöön, vieläpä sytytti kaikki lamputkin palamaan
+arkihuoneessa.
+
+"Tulkaa sisään", sanoi Smith. "Oletteko kapteeni Shannonin lähettämä?"
+
+"Kyllä", kuului vastaus — kaikki, mitä isäntä kuuli ja mikä oli
+tarkoitettu hänen kuultavakseen. Ja isäntä oli tyytyväinen.
+
+Hän kuuli matalalla äänellä käydyn keskustelun mutinaa arkihuoneesta
+neljännestunnin ajan. Sitten nainen lähti pois, ja Smith tuli hänen
+luokseen.
+
+"Kysymyksessä oli tärkeämpi asia, kuin olin kuvitellutkaan", sanoi hän
+vakavasti. "Kapteeni Shannon on joutunut hyvin vakavaan vaikeuteen ja
+pyytänyt minua avuksi. Me näet autamme usein poliisia sen jouduttua
+vaikeuksiin."
+
+Tämä oli uutinen isännälle, mutta hän oli tyydytetty, sillä hän oli
+yksinkertainen mies, joka ei ollut perillä mistään muusta kuin laista,
+ja lakimiehet ovat tunnetusti lapsellisia.
+
+Slick vaihtoi frakkipukunsa, joka hänellä oli ollut yllään palatessaan,
+toiseen pukuun, veti ylleen paksun päällystakin ja otettuaan eräästä
+laatikosta yhden monista ammattivälineistään liittyi naiseen, joka
+odotti häntä kadunkulmassa ja jonka kanssa hän käveli aina Southampton
+Rowille saakka.
+
+Erottuaan naisesta hän jatkaessaan kulkuaan pitkin Southampton Rowia
+vilkaisi taakseen ja näki välttämättömän Stormerin miehen tulevan
+perässään. Kun hän kutsui auton, niin hänen varjonsa seurasi hänen
+esimerkkiään. Smith ei vaivautunut katsomaankaan; hän tiesi ilman
+sitäkin.
+
+"Minne, sir?" kysyi autonkuljettaja.
+
+"Greville Mansions, Maida Vale", vastasi Slick.
+
+Hän saapui tähän aristokraattiseen taloon omistajan ilmein, niinkuin
+hän oli oikeutettukin tekemään, koska hän oli toisessa kerroksessa
+sijaitsevan hienon huoneiston väliaikainen vuokralainen.
+
+Hissinhoitaja vei hänet ylös vaihtaen hänen kanssaan tavanomaisia
+mielipiteitä ilmasta ja toivotti hänelle hyvää yötä jättäen hänet,
+niinkuin luuli, nauttimaan siitä rauhallisesta unesta, joka on kaikkien
+sellaisten miesten oikeus, jotka ovat kyllin varakkaita vuokraamaan
+jonkun ladyn huoneiston ja maksamaan siitä kaksikymmentä guineaa
+viikossa.
+
+Samana iltana kersantti Steel ja hänen esimiehensä olivat kahtena
+jäsenenä siinä kolmen miehen neuvostossa, joka oli koolla
+Dickin huoneistossa. Kolmantena oli tarkastaja Marylebone Lanen
+poliisiasemalta, ja keskustelu koski n:oa 551 ja sen taideaarretta.
+
+"En ole vieläkään tehnyt lopullista päätöstä epäjumalan poisviennistä,
+mutta sähkölaitokselle annetut määräykset pysyvät voimassa. Eräs
+laitoksen insinööreistä on ollut puheillani, ja hän sanoo, että he
+voivat katkaista virran talon ulkopuolella olevasta johtokaivosta
+käsin. Mikä merkitsee sitä, ettei se voima, joka on auttanut Malpasia
+ja hänen ystäviään, tule enää olemaan heidän käytettävissään."
+
+"Minä olen sitä mieltä, että teidän on oltava sisällä talossa,
+ennenkuin sähkövirta katkaistaan. Muuten se johtaisi äärettömiin
+vaikeuksiin", sanoi tarkastaja.
+
+Dick oli samaa mieltä.
+
+"Minut tekee tyytyväiseksi tietoisuus siitä, että tulemme herpaisemaan
+mr Kummituksen toiminnan, vaikka on myöskin mahdollista, että
+ystävämme, kun sähkövirta katkaistaan, jää vangiksi johonkin salaiseen
+piilopaikkaan, ja tulevat sukupolvet saavat ratkaistavakseen häntä
+koskevan arvoituksen."
+
+"Siinä tapauksessa", sanoi Steel, "me emme saa enää koskaan nähdä Slick
+Smithiä".
+
+Shannon nauroi.
+
+"Luuletteko siis, että Smith on sen seuran pääpappa?"
+
+"Olen varma siitä", sanoi toinen vakuuttavasti. "Eikö teistä ole
+tuntunut merkilliseltä, että Smith on aina ollut lähettyvillä, kun
+olemme nähneet näitä mielenosoituksia. Tänään iltapäivällä minä näin
+hänen tulevan takakadulta heti sen jälkeen, kuin keltakäsineinen käsi
+oli esiintynyt ulko-ovella. Ja hänellä oli keltaiset käsineet!"
+
+"Viidelläkymmenellätuhannella muulla miehellä on myöskin keltaiset
+käsineet", sanoi Dick. "Se on hienosti puettujen miesten muotina
+Lontoossa. Voitte pitää mr Smithin mielessänne, vaikkakaan minä en ole
+vakuutettu siitä, että teidän mielipiteenne on oikea."
+
+"Jotakin kieroa hänessä on joka tapauksessa", väitti Steel. "Tarkoitan
+jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. En ole nähnyt häntä koskaan ilman
+Stormerin miestä kintereillään, ja Stormerin toimisto ei ryhdy niin
+suureen vaivaan, jollei sillä ole hyvää otusta tähtäimessä."
+
+Dick hymyili ajatellessaan Stormerin armeijan uusinta alokasta.
+
+Kokous päättyi puoli yksitoista, sitten kun oli sovittu seuraavan
+päivän toimenpiteistä; ja neljännestä vailla yksitoista Steel teki
+kierroksensa niissä lukuisissa ja omituisissa klubeissa, joita oli
+syntynyt Lontoossa sodan jälkeen. Oli tanssiklubeja ja illallisklubeja;
+eräät kullatuissa salongeissa, useat salaisissa, suurin kustannuksin
+huvihalleiksi muutetuissa kellareissa, joissa esiintyi välttämätön
+synkapoitu orkesteri ja joiden jäsenjärjestelmä oli koko lailla vapaa.
+Hän pani merkille tavanmukaiset epäsäännöllisyydet ja merkitsi ne
+muistiin tulevia toimenpiteitä varten. Suoritettuaan kierroksensa hän
+käveli kotiin. Kello oli neljännestä vailla kaksitoista, kun hän tuli
+Upper Gloucester Placelle, missä asui, ja hänen kätensä oli jo taskussa
+tunnustelemassa avainta, kun hän näki miehen kävelevän nopeasti häntä
+kohden kadun toisella puolella. Nopeassa kulkijassa ei ollut mitään
+epätavallista tähän aikaan yöstä eikä myöskään mitään merkillistä
+siinä seikassa, että hän kantoi käsilaukkua; sillä Marylebonen asema
+on kivenheiton päässä, ja viimeisillä junilla saapuneet matkustajat
+kulkivat usein Upper Gloucester Placen kautta kotimatkallaan.
+
+Hän ei tuntenut miestä, kun tämä tuli katulampun valopiiriin, mutta
+käsilaukku näytti varmasti olevan tuttua mallia. Hän taisteli lyhyen
+taistelun itsensä kanssa, mutta sitten hän, vaikka hänen ruumiinsa
+jokainen solu vaati ankarasti unta, kääntyi takaisin ja lähti
+seuraamaan käsilaukkua.
+
+Tämä hänen toimenpiteensä johtui käytännöllisestä syystä. Sillä jos hän
+silloisessa hermostuneessa mielentilassaan olisi laiminlyönyt tutustua
+asiaan tarkemmin ja vakuuttautua siitä, että hänen silmänsä olivat
+pettäneet hänet, olisi hän maannut valveilla tuntikausia tuomiten
+laiskuuttaan. Juttu oli hieman järjetön, sillä toinen käsilaukku
+muistuttaa hyvin suuressa määrin toista, ja kadun poikki katsoessa
+pimeässä yössä ja riittämättömässä katuvalaistuksessa samannäköisyys on
+vieläkin täydellisempi. Mutta hän oli päättänyt nähdä sen käsilaukun
+lähempää ja kiirehti askeliaan, mihin hän oli pakotettu, sillä mies
+hänen edellään käveli nopeasti, vaikka käsilaukku oli niin raskas, että
+hän vaihtoi sen vähän väliä kädestä toiseen.
+
+Mies kääntyi kulkemaan pitkin Harley Streetiä, mutta Steel pysytteli
+perässä ja lähti lopulta suutuksissaan juoksemaan. Hän oli jo noin
+kymmenen metrin päässä saaliistaan, kun mies kääntyi ja nähtyään
+takaa-ajajansa seurasi hänen esimerkkiään ja alkoi juosta kääntyen
+eräälle syrjäkadulle ja sukeltaen erääseen niistä kapeista kujista,
+joita on runsaasti näillä seuduin. Olipa käsilaukun laita kuinka
+tahansa, niin pakenijalla oli jokin syy pakoonsa, ja Steelin
+poliisinvaisto sai uutta yllykettä, hän kiristi vauhtinsa äärimmilleen.
+Yhtään poliisia ei ollut näkyvissä, ja käsilaukun kanssa juoksija tunsi
+ilmeisesti kierroksen niin hyvin, että voi välttää vastenmielisen
+kohtauksen lain edustajan kanssa, sillä hän lähti uudelleen kiertämään
+samaa kierrosta. Tällä kertaa häntä ei onnistanut yhtä hyvin; nyt
+oli poliisikonstaapeli passipaikallaan kadun kulmassa, ja pakenija
+pysähtyi, epäröi hetkisen ja sitten, kun Steel ehti hänen kohdalleen,
+pani maahan käsilaukkunsa ja sukeltaen salapoliisin käsivarren alitse
+pakeni tiehensä tuulen lailla.
+
+Samalla hetkellä Steel tunsi hänet; hän oli Slick Smith! Pitikö
+hänen mennä hänen perässään? Hän päätti, että käsilaukku oli hänen
+varsinainen päämääränsä.
+
+"Seuratkaa tuota miestä ja ottakaa hänet kiinni", sanoi hän
+konstaapelille ja käänsi huomionsa käsilaukkuun...
+
+Dick oli riisuutumassa, kun hänen apulaisensa syöksyi sisään silmät
+loistaen kiihtymyksestä ja iso nahkainen käsilaukku kädessään.
+
+"Katsokaapas tätä!" sanoi hän ja tempasi sen auki. Dick katsahti sen
+sisään ja mykistyi hämmästyksestä.
+
+"Timantit!" sanoi hän kuiskaten. "Ne olivat Slick Smithillä!" huusi
+salapoliisi hengästyneenä. "Näin hänen kulkevan pitkin Upper Gloucester
+Placea kantaen käsilaukkua ja seurasin häntä, vaikka en tietänytkään,
+kuka oli kysymyksessä. Ja sitten hän pillastui, ja kun tavoitin hänet,
+pudotti hän käsilaukun."
+
+"Slick Smithkö? Mistä hän oli tulossa?"
+
+"Park Roadin suunnalta", sanoi Steel nopeasti. "Luulin saavani
+halvauksen, kun avasin käsilaukun ja näin, mitä siinä oli."
+
+Dick otti kourallisen timantteja ja antoi niiden valua sormiensa
+välitse takaisin laukkuun.
+
+"Tällä kertaa ei saa sattua mitään erehdystä", sanoi hän. "Hakekaa
+auto!"
+
+Hän pukeutui kiireesti, ja ennenkuin hän oli ehtinyt valmiiksi,
+palasi Steel takaisin, ja tällä kertaa hän ei ollut jättänyt mitään
+sattuman varaan. Sillä kun he kantoivat käsilaukun alas ulko-ovelle, he
+löysivät auton virkapukuisten poliisien ympäröimänä, ja neljän miehen
+istuessa sisällä, kahden ohjaajanistuimella, ja yhden konstaapelin
+seisoessa kummallakin sivulaudalla auto saapui Scotland Yardiin, ja
+panssariholvin isot teräsovet sulkivat sisäänsä Malpasin aarteen.
+
+"Tulkootpa nyt hakemaan sitä", sanoi Shannon. "Sillä välin..."
+
+"Me pistämme kiinni Slick Smithin", sanoi Steel innokkaasti. "Minä
+menen nyt hänen asuntoonsa."
+
+"Te ette löytäisi häntä", sanoi Shannon. "Kuvitteletteko hänen menevän
+takaisin satimeen? Jättäkää Smith minulle. Minä luulen voivani saada
+hänet kiinni."
+
+Molemmat miehet palasivat Haymarketille, missä he tapasivat
+epäluuloisen Williamin ovella hyvin pieni ja hyvin likainen poika
+edessään.
+
+"Hän sanoo, että hänellä on kirje teille, eikä tahdo antaa sitä
+minulle, sir."
+
+"Hän sanoi, että antaisin sen ainoastaan kapteeni Shannonille."
+
+"Minä olen kapteeni Shannon", sanoi Dick, mutta poika epäröi yhä vielä
+luopua kirjeestä.
+
+"Tuokaa hänet sisään", sanoi Dick kärsimättömästi, ja poika vietiin
+arkihuoneeseen. Hän oli Lontoon laitakaupungin äärimmäisen repaleinen
+ja likainen tuote, sukaton, melkein jalkineeton, ja hänen kasvonsa ja
+kätensä olivat sitä erikoista väriä, jonka vain pienet pojat saavat
+syntymään.
+
+Pukunsa kätköistä hän sai suuren vaivan jälkeen esille jotakin
+likaista, mikä näytti kolmikulmaiseksi hatuksi taitetulta sanomalehden
+suikaleelta. Dick avasi sen ja näki, että se oli eräästä aamulehdestä
+reväisty paperinpalanen. Sanoma oli kirjoitettu lyijykynällä sen
+painamattomaan reunaan.
+
+ "Pelastakaa minut Jumalan tähden! Olen Fouldin lastaussillan luona. Se
+ paholainen tahtoo tehdä minusta lopun ennen aamua."
+
+Allekirjoittajaksi oli merkitty "Lacy Marshalt"!
+
+
+
+
+LX.
+
+Fouldin lastaussilta.
+
+
+"Lacy Marshalt!" huudahti Steel. "Hyvä Jumala! Se ei ole mahdollista!"
+
+"Mistä sait tämän?" kysyi Shannon nopeasti.
+
+"Eräs poika antoi sen minulle Spa Roadilla ja pyysi minua tuomaan sen
+tänne. Taikka oikeastaan hän ei ollut poika, sir; hän oli nuori mies."
+
+"Etkö tiedä hänen nimeään?"
+
+"En. Hän sanoi, että eräs herrasmies oli pistänyt sen ulos eräästä
+ristikosta lähellä Dockheadia ja että minä saisin punnan, jos veisin
+sen kapteeni Shannonille."
+
+"Miksi hän ei tuonut sitä itse?"
+
+Poika virnisti.
+
+"Koska hän tuntee teidät, sir — niin hän sanoi. Hän on ollut
+pakkotyössä."
+
+"Tiedätkö, missä Fouldin lastaussilta on?"
+
+"Kyllä, sir; se on lähellä Dockheadia; se on puutavarain lastauspaikka.
+Olen onkinut siellä usein."
+
+"Hyvä, sinä voit näyttää meille tien. William, ottakaa auto ulos.
+Ottakaa tämä poika istumaan viereenne ja desinfioikaa hänet! Tässä on
+rahasi, poikaseni."
+
+Hän ojensi punnan setelin pojalle, joka tarttui siihen innokkaasti.
+
+Auto poikkesi Scotland Yardiin ottamaan mukaan niin monta konstaapelia,
+kuin sieltä oli saatavissa. Kun he olivat saapuneet London Bridgen
+luo, pysähtyivät he uudelleen ja ottivat mukaan erään paikallisen
+salapoliisi-kersantin, joka tunsi kysymyksessä olevan paikan.
+
+"Niin, se on erääseen vanhaan varastoon liittyvä lastaussilta — yksi
+harvoista lavalaitureista koko joella."
+
+"Mitä tarkoitatte 'lavalaiturilla'?" kysyi Dick.
+
+"Se on rakennettu paaluille veden yläpuolelle, eikä siinä ole, niinkuin
+useimmissa laitureissa, kivistä ja tiilistä rakennettua reunusta."
+
+He ajoivat pitkin erästä synkkää katua, kulkivat telakan ympäri, mistä
+laivojen korkeat mastot näkyivät aidan ylitse, ja kiitivät kerran
+suuren kokkapuun alitse, joka pisti aidan ja kapean kadun ylitse.
+Vihdoin salapoliisi kääntyi autonkuljettajan puoleen.
+
+"Olemme perillä", sanoi hän. "Luulen, että voimme nyt tulla toimeen
+ilman tätä poikaa, kapteeni Shannon."
+
+Poika sai karvaaksi pettymyksekseen nousta pois autosta, ja
+laskeuduttuaan alas jyrkkää rinnettä miehet tulivat vanhalle portille,
+jonka yli kiipeäminen ei tuottanut heille mitään vaikeuksia.
+
+He olivat nyt likaisella vankkuritiellä, joka johti eräälle
+rakennukselle, ja he näkivät edessään joen veden välkkeen. Heidän
+kierrettyään rakennuksen nurkan ympäri pakotti kylmä pohjoistuuli
+heidät käärimään päällystakkinsa tiukemmin ympärilleen.
+
+"Laituri on oikealla."
+
+Salapoliisi-kersantti osoitti synkkää, paalujen varaan puusta
+rakennettua laituria, joka kumisi ontosti Shannonin jalkojen alla, kun
+hän kulki sen reunalle ja katsoi alas veteen.
+
+"Täällä ei ole ketään; meidän on paras tutkia varastorakennus."
+
+"Auttakaa!"
+
+Ääni oli heikko, mutta Dick kuuli sen.
+
+"Mistä se tuli?" kysyi hän.
+
+"Se ei varmastikaan tullut varastorakennuksesta", sanoi Steel. "Se
+tuntui paremminkin tulevan joelta päin."
+
+He seisoivat hetkisen kuunnellen, ja sitten he kuulivat sen jälleen —
+matalaa voihkinaa ja sitten:
+
+"Auttakaa! Jumalan tähden, auttakaa!"
+
+"Se kuului laiturin alta", sanoi Dick äkkiä.
+
+Hän juoksi laiturin reunalle ja katsoi alas. Vuorovesi oli kohoamassa;
+se oli enää vain muutamia jalkoja laiturin reunaa alempana. Vähän
+matkan päässä oikealla hän näki veneen ja hyppäsi siihen.
+
+"Auttakaa!" Tällä kertaa ääni kuului tulevan lähempää.
+
+Kurkistettuaan laiturin alle Dick luuli näkevänsä liikettä pimeässä.
+
+"Missä te olette?" huusi hän.
+
+"Täällä!"
+
+Se oli Lacy Marshaltin ääni!
+
+Veneessä ei ollut airoja, minkä vuoksi Dick irroitettuaan veneen
+ohjasi sen käsillään paaluista sysäisemällä sille kohtaa, mistä ääni
+oli kuulunut. Hän sytytti taskulamppunsa ja alkoi etsiä, ja hetkisen
+kuluttua sen valo pysähtyi Marshaltin aavemaisille kasvoille. Mies oli
+hartioitansa myöten vedessä, ja hänen kätensä, joita hän piti päänsä
+yläpuolella, näyttivät olevan kiinnitetyt paaluun.
+
+"Sammuttakaa valo — hän saa muuten teidät käsiinsä", huusi hän.
+
+Dick sammutti taskulamppunsa, ja samassa kajahti kaksi laukausta.
+Shannonin hattu lensi pois päästä; hän tunsi polttavaa kipua vasemmassa
+korvassaan, ja hetkiseksi hän irroitti otteensa laiturista, niin että
+vene jäi ajelehtimaan. Heittäytyen polvilleen veneeseen hän meloi sen
+takaisin käsillään, ja seuraavalla hetkellä Steel hyppäsi laiturin
+reunalta hänen viereensä.
+
+"Ottakaa esiin revolverinne ja sytyttäkää taskulamppunne", sanoi Dick
+ohjaten venettä eteenpäin lahonneiden pylväiden lomitse. "Ja ampukaa
+heti, kun näette jonkun pään!"
+
+Hetken päästä he olivat jälleen Marshaltin luona. Riippulukolla
+kiinnitetyt ketjut pitivät häntä vyötäisten kohdalta kiinni paalussa,
+ja hänen ranteensa olivat suljetut ruosteisiin käsirautoihin ja kiinni
+korkealla pään yläpuolella olevassa naulassa. Selvää oli, että jos hän
+olisi jäänyt siihen asemaan vielä kymmeneksi minuutiksi, niin mikään ei
+olisi voinut enää pelastaa häntä.
+
+"Käsirautojen avain, pian! Onko teillä sellainen, Steel?"
+
+"Kyllä, sir."
+
+Käsirautojen aukaisemiseen meni vain hetkinen, ja sitten Dick käänsi
+huomionsa riippulukkoon. Hänen oli tehtävä työtä pimeässä, samalla
+kuin Steel tutki pimeätä ympäristöä taskulampullaan etsien miestä,
+joka oli ampunut. Laiturin takaosassa näkyi vihreiden vesikasvien
+peittämä seinä ja kolme ruosteista rautatankoa, jotka näyttivät jonkin
+ristikon yläosalta. Tähän aukkoon Steel keskitti huomionsa pitäen
+revolveriaan koholla valmiina ampumaan. Mitään ei kuitenkaan tullut
+näkyviin, ja kolme minuuttia kestäneen työn jälkeen Marshalt pääsi irti
+helpotuksesta ähkien ja kiskottiin veneeseen.
+
+He meloivat veneen takaisin laiturin joenpuoliseri reunan viereen, ja
+maaten vatsallaan lahonneella laudoituksella southwarkilainen kersantti
+veti Marshaltin laiturille. Marshalt oli säälittävässä tilassa; hän
+värisi kylmästä, hänen partansa oli ajamatta ja posket kuopallaan. He
+kiidättivät hänet lähimmälle poliisiasemalle, missä hän saatuaan kuuman
+kylvyn pukeutui lainaksi saamaansa pukuun. Paitsi että hän oli kovin
+kalpea, ei hän näyttänyt erikoisemmin kärsineen seikkailustaan. Että
+hän oli hyvin järkytetty ei ollut ihmeteltävää; hän oli säälittävässä
+tilassa ja värisi joka jäseneltään.
+
+"En tiedä, missä olen ollut", sanoi hän väsyneesti. "Kuinka kauan on
+kulunut katoamisestani?"
+
+Saatuaan sen kuulla hän ähkäisi.
+
+"Olen ollut kaksi päivää kellarissa varastorakennuksen alla. Jollen
+olisi löytänyt paperinpalasta, joka oli pudonnut kadulta kellariin,
+olisin ollut kuoleman oma. Milloin kapteeni Shannon tulee takaisin?"
+
+"Hän on nyt tarkastamassa varastorakennusta", sanoi poliisiaseman
+kersantti.
+
+Varastorakennuksen tarkastus antoi hyvin vähän lisää Dickin tietoihin.
+Hän löysi pääoven avonaisena, mutta ei jälkeäkään ampujasta.
+Rakennuksessa oli useita maanalaisia osastoja, joissa Marshaltia oli
+voitu pitää vankina. Hän löysi yhden, joka oli kadun yhteydessä, ja
+juuri siellä hän huomasi jotakin tärkeämpääkin. Kellarikerrokseen
+johtavien portaiden juuressa hän näki vihreällä etiketillä varustetun
+pahvikotelon ja otti sen ylös. Se oli sisältänyt automaattisen pistolin
+ammuksia ja oli ilmeisesti sama kotelo, joka oli puuttunut Malpasin
+varastohuoneessa olevasta laatikosta, kun hän oli suorittanut siellä
+pintapuolisen tarkastuksensa. Hän ojensi sen Steelille sanaakaan
+sanomatta.
+
+"Malpas on täällä jossakin", kuiskasi salapoliisi ja katseli
+hermostuneesti ympärilleen.
+
+"En usko sitä", sanoi Shannon levollisesti. "Ystävämme ampuu ainoastaan
+yhden laukauksen illassa."
+
+Hän vilkaisi varastorakennuksen yläosaan johtaviin portaisiin.
+
+"Luulen tuskin maksavan vaivaa etsiä ylhäältä, pyydän kersanttia
+tarkastamaan huomenna yläosan rakennusta."
+
+Mies, joka seisoi syvänteessä, joka aikaisemmin oli ollut rakennuksen
+yläosan ikkunana, tunsi helpotusta kuullessaan tämän päätöksen. Se
+säästi häneltä sen vaaran, joka olisi seurannut hyppäystä pimeyteen.
+
+Hän antoi Dick Shannonin päästä hyvän matkaa edelle, ennenkuin astui
+hapuillen alas portaita. Tirkistettyään varovaisesti puoleen ja toiseen
+nähdäkseen, oliko ehkä joku konstaapeli jätetty pitämään silmällä
+rakennusta, hän meni laiturin reunalle, kurkisti alas ja hiukan
+epäröityään laskeutui veneeseen. Hänen kätensä kosketti kylmää vettä,
+ja häntä värisytti.
+
+"Sota on todellakin helvettiä", sanoi Slick Smith.
+
+
+
+
+LXI.
+
+Marshaltin kertomus.
+
+
+Shannonin saapuessa poliisiasemalle Marshalt oli riittävästi
+virkistynyt voidakseen kertoa kokemuksistaan.
+
+"Suoraan sanoen, minä voin antaa teille hyvin vähän tietoja, kapteeni
+Shannon", sanoi hän, "muusta paitsi tämän seikkailun alusta. Niinkuin
+ehkä olette saanut selville, minut houkuteltiin Malpasin huoneistoon
+kirjeellä, jossa minua pyydettiin" — hän epäröi hiukan — "tapaamaan
+siellä erästä naista — naista, joka herättää mielenkiintoa meissä
+molemmissa. Myönnän olleeni mitä suurimmassa määrin järjetön kun en
+epäillyt ansaa siinä yhteydessä. Se mies vihasi minua — seikka, jonka
+luulen olevan teille tunnetun. Mutta minä olin utelias näkemään hänet,
+olin kuullut niin paljon tästä salaperäisestä mr Malpasista."
+
+"Milloin saitte kirjeen?"
+
+"Noin puoli tuntia ennen sitä, kuin lähdin ulos. Olin syönyt
+päivällistä Reetorin ravintolassa eräiden ystävieni kanssa ja olin
+juuri lähtemässä sieltä, kun Tonger toi minulle kirjeen — niinkuin
+Tonger voi teille kertoa..."
+
+"Pelkään, ettei Tonger enää kerro meille mitään", sanoi Dick
+levollisesti, ja Lacy Marshalt tuijotti häneen.
+
+"Kuollutko?" sanoi hän kuiskaten kauhun valtaamana. "Hyvä Jumala!
+Milloin hän kuoli?"
+
+"Hänet löydettiin kuolleena puolen tunnin kuluttua teitä vastaan tehdyn
+hyökkäyksen jälkeen."
+
+Uutinen näytti tekevän miehen sanattomaksi, mutta hetken kuluttua hän
+jatkoi kertomustaan.
+
+"En tiedä, aiheutuiko se aavistuksesta, vai vaikuttiko sen muisto
+saamistani varoituksista, mutta ennen uloslähtöä minä menin
+huoneeseeni, riisuin pois paitani ja puin ylleni vanhan kuulia
+kestävän panssarin, jota käytin ollessani Balkaneilla muutamia vuosia
+sitten toimilupia hankkimassa. Se on hyvin epämukava, mutta, niinkuin
+näyttäytyi, tämä varovaisuus pelasti henkeni. Lähdin ulos ilman
+päällystakkia aikoen tulla sieltä suoraan takaisin kotiini ja koputin
+551:n ovea, joka heti aukeni."
+
+"Ettekö kuullut mitään ääntä?" kysyi Dick.
+
+Marshalt pudisti päätään.
+
+"En, ovi aukeni ilman muuta. Odotin näkeväni siellä jonkun palvelijan,
+mutta hämmästyksekseni ei näkyvissä ollut ketään, mutta minä kuulin
+jonkun ylhäältä sanovan: 'Tulkaa ylös.' Luonnollisesti noudatin
+tätä kehoitusta. Astuin isoon huoneeseen, joka oli raskaasti
+verhottu sametilla, mutta tyhjä. Silloin minusta alkoi tuntua hieman
+epäilyttävältä, ja minä olin juuri astumassa ulos huoneesta, kun ovi
+hämmästyksekseni sulkeutui aivan nenäni edessä. Seuraavalla hetkellä
+kuulin jonkun nauravan ja käännyttyäni ympäri näin miehen, joka oli
+ilmeisesti puettu salapukuun, seisovan toisessa päässä huonetta. 'Nyt
+olet minun käsissäni!' sanoi hän.
+
+"Hänellä oli kädessä vanhanmallinen revolveri. Huomattuani olevan
+mahdotonta päästä pois huoneesta syöksyin häntä kohden. En ollut ottanut
+kantakaan askelta, ennenkuin kompastuin huoneen poikki jännitettyyn
+lankaan, ja päästyäni siitä ylös kompastuin toiseen samanlaiseen.
+Luulin, ettei hän ollut aivan vakavissaan, ja tahdoin päästä häneen
+käsiksi ottaakseni revolverin pois häneltä. Olin vain muutaman askelen
+päässä hänestä, kun hän laukaisi, ja siinä on kaikki, mitä muistan,
+ennenkuin heräsin kamalaan kipuun ja arvasin — katsokaa!"
+
+Hän veti auki paitansa ja näytti vaaleanpunaisen, miehen käden kokoisen
+läiskän rintansa vasemmalla puolella.
+
+"Missä olitte tullessanne jälleen tajuihinne?"
+
+"Muistan hyvin vähän selvästi sen jälkeen", sanoi Marshalt
+vilpittömästi. "Muistan olleeni usein valveilla, ja kerran muistan sen
+vanhan miehen pistäneen neulan käsivarteeni. Se neulanpisto luultavasti
+sitten herätti minut. Yritin nousta ylös ja käydä häneen käsiksi,
+mutta olin niin heikko kuin lapsi. Aika ajoin olen tullut tuntoihini,
+mutta aina eri paikoissa, kunnes eräänä iltana heräsin siinä kauheassa
+kellarissa, käsiraudoissa ja avuttomana. Malpas seisoi vieressäni ja
+katsoi minuun. Hän ei sanonut minulle, kuka oli, ja vaikka ajattelin
+pääni puhki, en tuntenut häntä. Mutta nähtävästi minä olen jollakin
+tavalla loukannut häntä pahasti Etelä-Afrikassa. Hän sanoi minulle,
+että se ilta oli viimeiseni maan päällä. Kun hän oli lähtenyt, löysin
+sen paperinpala, sen, ja onneksi oli lyijykynänpätkä taskussani.
+Odotin sopivaa tilaisuutta. Pystyynpääsemisessä oli kauhea homma,
+mutta lopuksi se minulle onnistui, ja minä kykenin pistämään kirjeen
+eräälle nuorelle miehelle, joka kurkisti kellariin; hän näytti olevan
+niin pelästynyt nähdessään siellä frakkipuvussa — ja millaisessa
+frakkipuvussa! — olevan miehen, että oli vähällä juosta pakoon."
+
+"Ettekö voi muistaa tulleenne viedyksi takaisin Portman Squarelle?"
+
+Lacy pudisti päätään.
+
+"En ensinkään. Kertokaa nyt minulle Tonger-parasta. Kuinka kauheata!
+Kuka surmasi hänet? Luuletteko, että se oli Malpas?"
+
+"Sanokaa minulle yksi asia, mr Marshalt: onko teidän talonne ja
+Malpasin talon välillä minkäänlaista käytävää tai ovea? Minun täytyy
+myöntää tutkineeni asiaa hyvin huolellisesti löytämättä mitään
+sellaista."
+
+Marshalt pudisti päätään.
+
+"Jos sellainen on olemassa, on Malpasin täytynyt se tehdä, mutta minä
+epäilen sitä." Hän rypisti kulmiaan. "Nyt, kun mainitsette asiasta,
+muistan tehneeni kerran valituksen kuulemastani koputtavasta äänestä.
+Sekä minä että Tonger olemme kuulleet niitä koputuksia aika ajoin.
+Mitä Malpas tällöin teki, en voi sanoa. Pääsikö Stanford muuten minun
+talooni? Niinä harvoina hetkinä, jolloin olin tajuissani, muistui
+mieleeni, että olin jokin aika sitten määrännyt hänet ottamaan
+huostaansa taloni, jo minulle tapahtuisi jotakin."
+
+"Miksi sen teitte?" kysyi Dick. "Se tapahtui vuosia sitten, kun tulin
+tuntemaa Stanfordin ja olin ystävällisemmässä suhteessa häneen kuin
+nyt. Totta puhuakseni ja ollakseni vilpitön ennenkuin sain tietää,
+ettei hän ollut suora ja rehellinen. Stanford on niin ollen talossa?"
+Hänen kasvonsa vääristyivät. "Luultavasti kaikki on kunnossa", sanoi
+hän, "mutta hän ei todellakaan ole sellainen mies, jonka olisin
+valinnut."
+
+Hän ojensi Dickille kätensä.
+
+"En voi olla kyllin kiitollinen teille kaikesta siitä, mitä olette
+tehnyt minun hyväkseni, kapteeni Shannon. Te olette pelastanut minun
+henkeni. Jos olisitte tullut viisikin minuuttia myöhemmin..." Hän
+värisi.
+
+Dick ei vastannut heti, ja kun hän sitten puhui, ei hän sanallakaan
+viitannut niihin palveluksiin, joita oli tehnyt miljoonamiehelle.
+
+"Tahdotteko sanoa minulle yhden asian, mr Marshalt?" sanoi hän. "Vaikka
+sanotte, ettette tuntenut Malpasia, niin teillä on täytynyt, olla jokin
+ajatus siitä, kuka hän on, jokin aavistus."
+
+Marshalt epäröi.
+
+"Niin minulla onkin", sanoi hän. "Minusta tuntuu — teistä se kai on
+liian mielikuvituksellista — että Malpas on nainen!"
+
+
+
+
+LXII.
+
+Mitä Audrey näki.
+
+
+Audrey Bedford näki kauheata unta. Hän oli makaavinaan korkean, kapean
+tornin reunalla. Hänen siinä maatessaan hänen päätään pakotti niin,
+että se oli halkeamaisillaan, torni heilui edestakaisin, ja hän sen
+mukana. Joka heilahduksella tornin reuna kallistui vähitellen, ja hän
+kiljahteli unissaan ja tarttui lujasti kiinni reunaan odottaen äkkiä
+putoavansa alhaalla olevaan mustaan tyhjyyteen.
+
+Päänkipu oli todellista. Se alkoi hänen silmiensä takaa, ammahti
+ohimoihin ja sieltä miljoonia tulisia teitä pitkin pään takaosaan. Hän
+kääntyi voihkien ja hautasi kasvonsa käsikoukkuunsa. Hänellä ei ollut
+koskaan ollut sellaista päänkipua. Hän ojensi kätensä ulottuakseen
+vuoteensa vieressä olevaan soittokelloon haluten sekavasti saada kupin
+teetä. Hänen kielensä oli kuiva, ja suussa oli kauhea maku Hän kääntyi
+jälleen, voihkaisi ja nousi istumaan.
+
+Oli aivan pimeä, eikä hän ollutkaan maannut missään vuoteessa; hän
+istui patjalla, ja hänen päällään oli huopapeite, ja kun hän ojensi
+kätensä, niin se kosketti lattiaan. Hän nousi epävarmasti seisomaan
+nojaten seinään estyäkseen kaatumasta, sillä hänen päässään meni
+kaikki ympäri. Sitten hän alkoi seinää pitkin tunnustellen etsiä ovea,
+löysi sen jonkin ajan kuluttua ja sysäsi sen auki. Ulkopuolellakin
+oli pimeätä. Jonkin pitkältä tunnelilta näyttävän päässä hän näki
+valonvälkettä ja hoiperteli sitä kohden. Hän huomasi olevansa lyhyessä,
+kalustamattomassa käytävässä, ja hänen näkemänsä valo lähti katosta
+riippuvasta paljaasta lampusta.
+
+Eräässä pienessä huoneessa hän näki pesulaitteen ja astui ilahtuneena
+sen luo. Kun hän väänsi veden vuotamaan, oli se ensin ruosteista ja
+likaista, mutta muuttui vähitellen aivan puhtaaksi. Käyttäen käsiään
+astianahan joi ahnaasti. Hän pesi kasvonsa; naulassa riippui pyyheliina
+— näytti melkein siltä, kuin se olisi asetettu siihen erikoisesti häntä
+varten, sillä koko huoneistossa ei ollut mitään muuta kalustusta kuin
+patja ja huopapeite.
+
+Hän jätti veden vuotamaan, sillä sen ääni oli hänelle jonkinlaisena
+seurana. Sitten hän istuutui ikkunan reunalle ja koetti palauttaa
+muistiinsa tämän kokemuksen alun. Viimeinen seikka, minkä hän muisti,
+oli hänen keskustelunsa mr Torringtonin kanssa. Ei, se ei ollut
+viimeinen; hän oli huoneessaan panemassa hattua päähänsä lähteäkseen
+ulos. Askel askelelta hän pääsi tietoisien liikkeittensä jäljille ja
+muisti lopuksi kauhusta hätkähtäen Dora Eltonin päivällispöydän ja
+viinin, joka kuohui ja helmeili ja maistui niin inhoittavalta. Dora!
+
+Hän oli vielä tylsä huumausaineen vaikutuksesta, mutta sai kuitenkin
+jo nyt selville, miksi siellä oli niin pimeätä. Kaikki ikkunat
+oli peitetty paksuilla luukuilla, ja luukut oli suljettu tiukasti
+kiinnihakatuilla rautasalvoilla. Ponnistaen kaikki voimansa hän koetti
+nostaa salpaa toisensa jälkeen; mutta vaikka hän kiersi kaikki ikkunat,
+ei hän löytänyt yhtään salpaa, joka olisi antanut myöten.
+
+Ovi oli lukossa; hän katsoi ulos avaimenreiästä, mutta ei voinut nähdä
+mitään. Ja sitten hänen ponnistuksensa huumausaineen vaikutuksen
+lisänä aiheuttivat välttämättömän tuloksen. Hän tunsi polviensa käyvän
+voimattomiksi, ja hänellä oli juuri riittävästi mielenmalttia laskeutua
+pitkäkseen lattialle, ennenkuin hän jälleen menetti tajuntansa. Kun hän
+sitten taas tuli tajuihinsa, oli hän viluinen ja jäykkä, mutta päänkipu
+oli melkein mennyt, ja hän palasi siihen huoneeseen, jossa vettä oli
+saatavissa.
+
+Hänen onnistui jonkin aikaa etsittyään sytyttää valo huoneeseen,
+jossa oli ollut silloin, kun heräsi ensikerran. Huone osoittautui
+olevan tyhjä, lukuunottamatta lattialla olevaa patjaa ja särkynyttä
+tuolia. Ponnistaen kaikki voimansa hänen onnistui irroittaa tuolista
+tukeva piena; se oli hänen ainoa aseensa, eikä siitä olisi ollut
+suurtakaan hyötyä, jos hän olisi yrittänyt käyttää sitä silloisessa
+heikossa tilassaan. Mutta se oli kuitenkin jotakin; se antoi hänelle
+hiukan enemmän turvallisuuden tunnetta. Vähitellen hänen onnistui
+saada loputkin tuolista palasiksi, kunnes hänellä oli käytettävänään
+tukeva tuolinjalka ja osa sen selkänojaa, joiden avulla hän kävi
+ikkunanluukkujen salpojen kimppuun, mutta ilman tuloksia.
+
+Nälkäisenä ja väsyneenä hän heittäytyi vuoteelle, veti huopapeitteen
+päälleen ja vaipui uneen melkein heti. Kun hän heräsi, tuntui
+lämpimämmältä, ja hänen nälkänsä oli lieventynyt jäytäväksi tuskaksi.
+Hän istui vuoteella koettaen ajatella. Ja silloin hän kuuli ääntä. Joku
+mies puhui. Oliko se Martin? Ei, se oli Martinin ääneksi liian matala.
+Hän hiipi ovelle ja kuunteli. Ja silloin hän kuuli hiipiviä askelia
+portailta juuri oven ulkopuolelta.
+
+Kuka se oli? Hänen sydämensä takoi kiivaasti. Ääni alhaalta kuului
+jälleen, ja sen kuullessaan Audrey oli vähällä pyörtyä.
+
+Se oli Lacy Marshalt! Audrey painoi käden suutaan vastaan voidakseen
+olla kiljahtamatta. Lacy Marshalt, joka sanoi:
+
+"Niin, jossakin täällä se oli..." Audrey luuli olevansa tulemassa
+hulluksi. Tai ehkäpä hän olikin jo hullu! Jossakin alhaalla oli Lacy
+Marshalt — ja Lacy Marshalt oli kuollut!
+
+Ja Audreyn seisoessa siinä kauhusta jähmettyneenä askelet kuuluivat
+jälleen. Kyyristyen alas hän katsoi avaimenreiästä. Heikko valo valaisi
+portaita, ja hän näki miehen, mutta tämän kasvot olivat käännetyt
+poispäin.
+
+"Se oli jossakin täällä", kuului Marshaltin ääni jälleen sanovan.
+
+Mies portaissa kuunteli yhtä tarkkaavasti kuin Audreykin. Audrey näki
+hänen kääntävän päätään. Hän näki pitkän nenän, terävän leuan ja
+korkean, ulkonevan otsan. Malpas! Kun Audrey katsoi uudelleen, oli mies
+mennyt.
+
+Malpas ja Marshalt! Mitä se merkitsi? Audreyn jäsenet vapisivat; hänen
+täytyi käyttää seinää tukenaan horjuessaan takaisin huoneeseensa.
+Hän ei ollutkaan Curzon Streetillä: hän oli sen paholaisen käsissä!
+Kauhu valtasi hänet, ja hetkinen hänestä tuntui siltä, kuin olisi
+hänen järkensä tahtonut mennä sekaisin. Ja sitten joku koputti
+hiljaa käytävän ovea. Audrey pidätti hengitystään ja odotti silmät
+kiinnitettyinä siihen paikkaan, mistä kauhu tulisi sisään.
+
+
+
+
+LXIII.
+
+Mies portaissa.
+
+
+Koputus uudistui vähän ajan kuluttua. Audrey pysyi hiljaa uskaltaen
+tuskin liikuttaa silmäluomeakaan. Tiesikö Malpas, että hän oli siellä?
+Tällöin juolahti hänen mieleensä ajatus, että Doran ja hänen miehensä
+täytyi olla tietoisia tämän peloittavan talon salaisuudesta.
+
+Kauhea koputus kuului jälleen, ja sitten oli taas hiljaista. Audrey
+odotti puoli tuntia, ennenkuin uskalsi liikkua. Ei kuulunut mitään
+ääntä; talo oli hiljainen kuin hauta, ja Audrey palasi siihen
+huoneeseen, jossa oli herännyt, saadakseen jälleen säpsähtää
+kuullessaan avaimen kääntyvän lukossa. Siitä, missä hän istui, voi
+hän nähdä ainoastaan käytävän seinän. Kuului rapinaa, ja sitten ovi
+sulkeutui jälleen.
+
+Odottiko Malpas häntä käytävässä? Audreyn sydän alkoi sykkiä kiivaasti
+hänen sitä ajatellessaan, mutta sitten hän hoksasi tämän ajatuksen
+järjettömyyden. Miksi Malpas odottaisi käytävässä? Kuitenkin Audrey sai
+koota koko rohkeutensa, ennenkuin uskalsi katsoa ulos, ja sen tehtyään
+hän olisi voinut huutaa ilosta, sillä lattialla oli tarjotin ja sillä
+kuuma kahvikannu, leipää ja voita sekä paksuja viipaleita kylmää lihaa.
+Audrey kantoi tarjottimen huoneeseensa ja söi varovaisesti. Vasta nyt
+hän alkoi huomata, kuinka nälkä hänen oli; ja vasta kun suurin osa
+ruokavaroista oli huvennut ja Audrey oli juonut kolmannen kupillisen
+kahvia, päätti hän ateriansa pahoitellen, ettei ollut katsonut
+käytävään miehen ollessa vielä siellä.
+
+Mutta ehkäpä se olikin ollut Dora. Täällä hän ei voisi vedota
+kehenkään, ajatteli Audrey. Eikä hän voinut toivoa mitään
+Martiniltakaan, mikäli toivoa oli olemassa.
+
+Ja nyt hän voi ajatella selvästi ja loogillisesti Miksi he olivat
+tehneet tämän? Mitä oli Dora tai hänen miehensä saavuttanut tällä
+tarkoituksettomalla teolla? Audrey tiesi, että Dora vihasi häntä! Dora
+tekisi mitä tahansa voidakseen vahingoittaa häntä, siitä hän oli yhtä
+varma. Mutta Dora ei vahingoittaisi ketään, jollei siitä olisi hyötyä
+hänelle itselleen, eikä Audrey voinut ymmärtää, mitä hyötyä oli hänen
+sulkemisestaan Malpasin taloon. Mutta hän _oli_ Malpasin talossa; se
+teki hänet jälleen vakavaksi.
+
+Hän väänsi kaikkia sähkönappuloita, jotka voi löytää; valo sai hänet
+tuntemaan itsensä vähemmän yksinäiseksi. Milloin tulisi seuraava
+ateria, ajatteli hän. Koettaisiko hän nähdä sen miehen tai naisen,
+joka toisi sen? Hän meni monta kertaa ovelle kuuntelemaan, mutta
+hiljaisuutta ei rikkonut mikään.
+
+Hän oli seitsemättä kertaa käymässä ovella, kun hänen korviinsa
+tuli tuskin kuuluva ääni, joka syntyi siitä, että joku laskeutui
+alas portaita. Hän laskeutui polvilleen lattialle kurkistaen ulos
+jokseenkin isosta avaimenreiästä, ja tällä kertaa hänen vaivansa tuli
+palkituksi. Jotakin tummaa kulki oven editse ja pysähtyi jonkin matkan
+päähän siitä. Audrey näki nyt miehen selvästi, tai niin selvästi kuin
+hämärässä valaistuksessa oli mahdollista. Mies oli puettu pitkään
+päällystakkiin, joka ulottui hänen kantapäihinsä saakka; päässä hänellä
+oli musta riippulierinen hattu. Hän seisoi hetkisen kuuntelevassa
+asennossa, sitten hän ojensi kätensä, ja osa seinää aukeni — ovi,
+tuskin enemmän kuin kuuden tuuman levyinen, niin hyvin naamioitu
+seinäpaperilla, että Dick Shannon oli kulkenut kymmenisen kertaa sen
+ohi saamatta selville sen olemassaoloa.
+
+Audrey katsoi, aivan kuin lumottuna, kun mies pisti kätensä tähän
+aukkoon. Hän näki sinisen liekin leimahduksen, ja valot käytävässä
+sammuivat. Sitten mies kääntyi. Hän oli tulossa ovea kohden. Audrey
+ajatteli, että hän menisi oven ohi ja jälleen ylös portaita, mutta
+parhaillaan katsoessaan avaimenreiästä hän näki avaimen pään tulevan
+reikään, ja hän kääntyi ja juoksi kiljahtaen käytävän toiseen päähän
+paiskaten huoneensa oven lujasti kiinni ja asettuen seisomaan selkä
+sitä vastaan... Ulko-oven lukko lipsahti auki...
+
+
+
+
+LXIV.
+
+Dora ei tahdo puhua.
+
+
+Dick Shannon palasi asuntoonsa kello neljä aamulla saatettuaan Lacy
+Marshaltin takaisin kotiinsa, missä hänen äkillinen ilmestymisensä
+saattoi mr Stanfordin hyvin hämmennyksiin.
+
+Dick tapasi arkihuoneessaan kaksi miestä. Toinen oli uninen, mutta
+itsepäinen William, toinen...
+
+"Tekö täällä, mr Torrington? Olette viimeinen henkilö maailmassa, jonka
+odotin tapaavani täällä!"
+
+Mies oli muuttunut. Hänen hiukan ivallisesta sävystään ei nyt näkynyt
+merkkiäkään. Dick huomasi sen samalla hetkellä, kuin Torrington alkoi
+puhua.
+
+"Minun oli välttämättömästi saatava tavata teitä. Tyttäreni on
+kadonnut."
+
+"Teidän...?"
+
+"Minun tyttäreni — Audrey. Ettekö tietänyt, että hän on minun
+tyttäreni? En voi nyt kertoa sen enempää, mutta Audrey Bedford on
+Audrey Torrington, minun toisen vaimoni lapsi."
+
+Dick katsoi häneen aivan kuin usvan läpi.
+
+"Olen ymmälläni", sanoi hän. "Audrey... sanotteko, että hän on
+kadonnut? Mutta hänhän on asunut teidän hotellissanne!"
+
+"Hän lähti ulos eilen illalla eikä ole tullut takaisin. Annoin hänen
+mennä ulos, koska olin luvannut ottaa vastaan Martin Eltonin, jolla oli
+kerrottavana minulle jotakin -jotakin, minkä tiesin, ja jotakin minkä
+arvasin."
+
+Hän kertoi lyhyesti kaiken, mitä oli tapahtunut Martinin käydessä hänen
+luonaan.
+
+"Hänen onnettomuudekseen tiesin kaikki tosiasiat ja arvasin, mihin
+hän pyrki, ennenkuin hän oli lopettanut. Annoin määräyksen, että
+Audreylle ilmoitettaisiin minun odottavan häntä, kun hän palaisi.
+Kello yksitoista hän ei ollut vielä tullut takaisin; keskiyöllä, kun
+kysyin häntä arvellen hänen menneen joihinkin tanssiaisiin, hän oli
+yhä ulkona. Tietäessäni, että nuoret tytöt nykyisin ovat ylhäällä
+myöhään yöhön asti, en ollut huolissani, ennenkuin kello tuli ensin
+yksi ja sitten kaksi. Silloin asetuin Scotland Yardin yhteyteen, mistä
+ilmoitettiin, että te olitte ulkona, ja luvattiin ilmoittaa teille
+heti, kun palaisitte. En jaksanut odottaa enää kauemmin, vaan tulin
+tänne."
+
+"Minne hän meni?" kysyi Dick.
+
+Mr Torrington pudisti päätään.
+
+"En tiedä. Hän sanoi vain menevänsä ulos eikä kertonut kellekään, minne
+aikoi. En ole tietystikään tarkastanut hänen huonettaan — en tahtonut
+ryhtyä siihen keinoon, ennenkuin olin varma."
+
+"Menemme nyt sinne", sanoi Dick ja ajoi hänen kanssaan takaisin
+hotelliin.
+
+Yöovenvartijalla, joka avasi heille oven, ei ollut mitään uutisia.
+
+"Neiti ei ole vielä tullut takaisin, sir", ilmoitti hän.
+
+Hän vei heidät hissillä Audreyn kerrokseen ja avasi heille hänen
+huoneensa oven. Vuoteessa ei ollut nukuttu; Audreyn yöpuku oli
+asetettu alaspäin käännetylle lakanan reunalle; lasillinen maitoa
+oli yöpöydällä. Dick näki sen vieressä kuluneen kirjoitussalkun ja
+aukaisi sen tarkastaen nopeasti siinä olevat kirjeet. Niissä ei ollut
+yhtään, josta olisi saanut vihjaustakaan Audreyn matkan määrästä, mutta
+lopuksi Dick näki mitättömän pienessä paperikorissa kirjeenpalasia.
+Tyhjennettyään paperikorin sisällyksen pöydälle hän ryhtyi panemaan
+kokoon näitä palasia.
+
+"Tämä on mrs Eltonilta, ja se on kirjoitettu tänään."
+
+Jonkin ajan kuluttua kirje oli saatu kokonaiseksi. Siinä kehoitettiin
+Audreyta tulemaan aikaisin, ja siinä oli merkille pantava
+jälkikirjoitus:
+
+ "Ole hyvä ja polta tämä kirje. Minusta on ikävää ajatella, että
+ kirjeeni vetelehtivät siellä täällä, varsinkin hotellissa, missä kuka
+ tahansa voi saada ne käsiinsä."
+
+"Menen tapaamaan Eltoneita. Teidän ei tarvitse tulla mukaan, mr
+Torrington", sanoi Dick levollisesti.
+
+Torrington teki vastaväitteitä, mutta huomasi lopulta tämän
+toimenpiteen järkevyyden ja antoi Dickin mennä yksin.
+
+Eltonin talo oli pimeässä, mutta Dickin ei tarvinnut odottaa kauan,
+ennenkuin hän näki valon ilmestyvän eteiseen. Oven avaaja oli Martin
+Elton; hän oli aamunutussaan, mutta puvussa näkyvät sikarintuhkan
+jäljet kielivät, ettei hän ollut noussut suoraa päätä vuoteestaan.
+
+"Halloo, Shannon! Tulkaa sisään. Olette jokseenkin varhainen vieras",
+sanoi hän sulkiessaan oven.
+
+"Onko vaimonne valveilla?"
+
+"En tiedä — käyn katsomassa. Onko teillä asiaa hänelle?"
+
+"Minulla on asiaa teille molemmille", sanoi Dick.
+
+Kun poliisivirkailija puhuu siihen sävyyn, jota Dick Shannon käytti, ei
+vastaväitteistä ole erikoisempaa hyötyä.
+
+Viiden minuutin kuluttua Dora tuli alas aamuvaippaansa pukeutuneena.
+
+"Tahdotteko puhua minun kanssani, kapteeni Shannon?"
+
+"Tahdon tietää, missä Dorothy Audrey Torrington on", sanoi Dick.
+
+"En tiedä...", aloitti Dora.
+
+"Ette tiedä mitä minä tarkoitan, tietysti. Kuulkaahan nyt, mrs Elton.
+Teidän sisarenne tuli tänne päivälliselle teidän kutsustanne. Lähetitte
+hänelle kirjeen, jonka pyysitte hänen polttamaan, mutta jota hän ei
+polttanut, vaan repi palasiksi. Hän saapui tähän taloon kello kuuden
+vaiheilla." Hän keskeytti äkkiä saatuaan uuden ajatuksen. "Kutsukaa
+tänne palvelijattarenne!" käski hän.
+
+"Hyvä kapteeni Shannon, mitä hyötyä hänestä voi olla? Kerron teille
+kaikki, mitä tiedän. En tahtoisi palvelijoita sekoitettavan tähän
+asiaan", sanoi Dora happamesti.
+
+"Menkää kutsumaan hänet tänne!"
+
+Martin meni ylös portaita talon ylimpään kerrokseen, koputti ovea ja
+hämmästyi suuresti, kun ovi heti aukeni ja sisäkkö tuli ulos, täysin
+puettuna ja päällystakki yllään.
+
+"Mitä hittoa!" huudahti Martin, ja tyttö naurahti.
+
+"Mitä tahdotte, mr Elton?"
+
+"Kapteeni Shannon tahtoo puhutella teitä", sanoi Martin
+hämmästyksestään selvittyään. "Hän tiedustelee rouvan sisarta.
+Tehän tiedätte, että hän söi täällä päivällistä eilen illalla, ja
+teidän olisi parasta sanoa Shannonille olleenne täällä koko ajan ja
+muistavanne hänen lähtönsä täältä."
+
+Tyttö ei vastannut mitään.
+
+"Tässä on tyttö", sanoi Martin saattaessaan sisäkön huoneeseen, ja Dora
+loi tyttöön tuiman silmäyksen.
+
+"Miksi olette pukeutunut tuolla tavoin?" kysyi hän vihaisesti.
+
+"Koska pukeudun tällä tavalla aina, kun olen menossa ulos", sanoi tyttö.
+
+Hän oli punaposkinen, terveennäköinen nuori nainen, koko lailla
+tanakkatekoinen.
+
+"No niin, tyttöseni", sanoi Shannon, "miss Audrey Torrington — eli,
+niinkuin hänet täällä tunnetaan, miss Bedford oli täällä päivällisellä
+eilen, eikö niin?"
+
+"Uskon hänen olleen täällä, sir. Minä en ollut kotona, kun hän saapui,
+enkä nähnyt hänen lähtöään. Mrs Elton lähetti minut teatteriin ja
+erotti keittäjättären tuntia ennen miss Bedfordin saapumista, niin
+että talossa oli ainoastaan kolme henkeä — mr ja mrs Elton sekä miss
+Bedford."
+
+"Minä en ollut täällä ensinkään", sanoi Martin raivoissaan. "Minä olin
+klubissani."
+
+"Te olitte talossa, yläkerroksessa", sanoi tyttö tyynesti. "Minä
+en nähnyt miss Bedfordin lähtöä, koska olin kadun toisessa päässä
+keskustelemassa erään meidän miehemme kanssa. Näin ajurinrattaiden
+tulevan täältä päin, ja luulen, että miss Bedford oli jo todellakin
+poissa talosta, kun minä sitten tulin kotiin."
+
+"Erään teidän miehenne kanssa? Mitä sillä tarkoitatte?" kysyi Dick.
+
+Tyttö ei vastannut mitään, vaan otti esiin taskustaan pienen,
+viisisakaraisen hopeatähden.
+
+"Olen Stormerin palveluksessa", sanoi hän sitten ja lisäsi nähtyään
+kauhistuneen ilmeen Doran kasvoilla: "Niin oli edellinenkin
+palvelijattarenne, mrs Elton. Olen odottanut teitä, sillä uskoin teidän
+tulevan", sanoi hän puhuen nyt Dick Shannonille. "Ainoa asia, jonka
+voin teille ilmoittaa, on, ettei miss Bedford ole tässä talossa. Olen
+tutkinut sen ullakolta kellariin saakka."
+
+Martin Eltonin kasvot olivat kalmankalpeat. Hänen vaimonsa jatkoi
+taistelua viimeiseen saakka.
+
+"Kuinka romanttista!" sanoi hän ivallisesti hymyillen.
+"Naissalapoliisi! Olitte hyvin huono palvelijatar."
+
+Tyttö keskeytti hänet.
+
+"Minä tyhjensin pöydän" — hän puhui yhä edelleen Shannonille — "ja
+kaadoin miss Bedfordin lasissa jäljellä olleen viinin tähän". Hän otti
+taskustaan pienen lääkepullon, jossa oli juuri sen verran viiniä,
+että pohja oli peitossa. "Ja tämän löysin mrs Eltonin korulippaasta
+myöhemmin illalla."
+
+Dora yritti siepata hänen kädessään olevan pienen sinisen pullon, mutta
+tyttö oli varuillaan. Sysättyään vaivattomasti Doran syrjään hän pani
+pullon Dickin käteen.
+
+"Luultavasti huomaatte sen olevan butylikloridia. Siinä ei ole mitään
+nimilippua; se oli liuotettu pois. Mutta se haisee butylille."
+
+Shannonin piirteet olivat kovat ja jäykät; hänen silmänsä kiilsivät
+kuin käärmeellä.
+
+"Te olette kuullut, mitä tämä tyttö on sanonut, Elton. Missä on Audrey?"
+
+"Tahdotteko tietää sen?" vastasi Martin hänelle. "Voin sen ilmoittaa
+teille, mutta teidän on maksettava siitä — ei, en tarkoita rahaa.
+Vaadin Doralle ja itselleni kaksikymmentäneljä tuntia päästäksemme
+pois maasta. Luvatkaa se minulle, ja minä ilmoitan teille, missä hän
+on. Ja teidän olisi parasta maksaa vaadittu hinta, Shannon", sanoi
+hän tarkoituksellisesti. "Hän on suuremmassa vaarassa, kuin voitte
+aavistaakaan. Lupaatteko?"
+
+"En lupaa teille mitään", sanoi Shannon. "E päästä teitä käsistäni,
+vaikka Audreyn henki olisi kysymyksessä! Missä hän on?"
+
+"Ottakaa selville!" huudahti Dora uhmailevasti: "Jos tämä 'naispoliisi'
+tietää niin paljon, niin ehkäpä hän voi ilmoittaa teille enemmänkin."
+
+Dick ei sanonut enää mitään. Hän veti takataskustaan käsiraudat ja
+näpsäytti ne Martinin ranteisiin. Martin ei yrittänytkään vastarintaa,
+vaikka hänen kasvonsa kävivät äkkiä harmaiksi ja vanhannäköisiksi kun
+rauta kosketti hänen ihoansa. Ehkäpä hänen mieleensä johtuivat hänen
+poikaikänsä muistot, ne ohjeet, joiden mukaan hän kerran oli pyrkinyt
+elämään.
+
+"Te ette saa panna minulle käsirautoja!" kiljaisi Dora, kun Shannon
+tarttui hänen käsivarteensa. "Ette saa! Ette saa!"
+
+Mutta Stormerin toimiston nainen pujahti hänen taakseen ja kävi kiinni
+hänen kumpaankin käsivarteensa. Seuraavalla hetkellä hän oli sidottu
+aineellisemmalla siteellä kuin se, joka sitoi hänet hänen vieressään
+olevaan mieheen.
+
+
+
+
+LXV.
+
+Stanford.
+
+
+Dick vei heidät poliisiasemalle ja antoi määräyksen heidän
+pidättämisestään. Tullessaan alas portaita hän teki Stormerin toimiston
+tytölle kysymyksen, jonka hän oli unohtanut tehdä aikaisemmin.
+
+"Onko Eltonilla käynyt viime aikoina ketään vieraita?"
+
+"Kyllä — Stanford. Heillä oli riitaa jostakin. En voinut saada tarkkaa
+selkoa siitä, mitä riita koski — nähtävästi jotakin suunnitelmaa, sillä
+en voinut kuulla oikein hyvin. Mrs Elton seisoi niin lähellä ovea, että
+en uskaltanut kuunnella."
+
+"Luuletteko Stanfordin olevan mukana tässä asiassa?"
+
+Tyttö pudisti päätään.
+
+"Sitä on vaikea sanoa. Minusta tuntuu, etteivät he ole mitään hyviä
+ystäviä. Kuulin Eltonin kiljuvan puhelimessa Stanfordille, ja hänen
+vastauksistaan päättelin, että heidän välillään oli jotakin riitaa."
+
+"Näin Stanfordin tänä yönä", sanoi Dick Shannon miettiväisesti, "mutta
+hänellä ei näyttänyt olevan mitään omallatunnollaan". Hän ojensi
+tytölle kätensä. "En hyväksy yksityisetsiviä", sanoi hän raukeasti
+hymyillen, "mutta alan vähitellen tottua Stormerin toimistoon".
+
+Hän ajatteli ensin palata hotelliin kertomaan Torringtonille, mitä oli
+tapahtunut, mutta sensijaan hän selitti lyhyesti asian puhelimitse
+ja luvattuaan käydä hotellissa myöhemmin lähti Portman Squarelle.
+Jos jokin paikka Lontoossa oli ansainnut hänen ikuisen vihansa, niin
+ainakin tämä komeiden talojen kasautuma oli varmasti sellainen. Hän
+koputti ja soitti ovikelloa, ja koputti jälleen. Kului kokonaista
+kymmenen minuuttia, ennenkuin hän sai ketään kuulemaan, ja sitten
+Stanford tuli itse avaamaan hänelle oven. Nähdessään salapoliisin hän
+sai kasvoilleen levottoman ilmeen. Dick olisi voinut vannoa hänen
+vapisevan.
+
+"Missä on miss Bedford?" kysyi salapoliisi ilman valmisteluja. "Ja
+ajatelkaa tarkkaan, ennenkuin vastaatte, Stanford. Elton ja hänen
+vaimonsa ovat jo lukon takana, ja siinä vieressä on mukava koppi, johon
+juuri te olisitte sopiva asukas."
+
+Mies tuijotti häneen typerästi; hänen näytti olevan vaikea löytää
+sanoja vastatakseen.
+
+"En tiedä, mitä te tarkoitatte Audrey Bedfordista", sanoi hän lopuksi.
+"Kuinka minä tietäisin? Olen ollut täällä koko illan; te itse näitte
+minut täällä. Hän ei tulisi ainakaan tähän taloon." Ja sitten hän
+aivankuin aavistaen, ettei Shannonilla ollut mitään tarkkoja tietoja,
+jatkoi rohkeammin: "Mitä tekemistä Martin Eltonilla on minun kanssani?
+Olen riitaantunut hänen kanssaan — sehän teidän pitäisi tietääkin.
+Minulla oli sanasota hänen kanssaan eräästä minulle kuuluvasta
+esineestä, jonka hän on hävittänyt."
+
+"Kuka siellä on?" kuului ääni ylhäältä portaista.
+
+"Shannon", murisi Stanford, ja Marshalt tuli aamunuttuaan napittaen
+alas portaita.
+
+"Tahdotteko tavata minua, Shannon?"
+
+"Tulin tapaamaan Stanfordia. Audrey Bedford katosi eilen illalla
+syötyään päivällistä sisarensa kanssa Curzon Streetin varrella. On
+olemassa todistuksia siitä, että hänet on huumattu ja viety jonnekin.
+On täysi syy uskoa, että tämä mies tietää siitä asiasta".
+
+"Minä en tiedä mitään", sanoi Stanford äreästi.
+
+"Tulkaa ylös minun huoneeseeni", keskeytti Marshalt.
+
+Kaikki kolme menivät ylös lukuhuoneeseen, ja Marshalt väänsi valot
+palamaan.
+
+"Saanko nyt kuulla, mikä on kysymyksessä?"
+
+"Olette jo kuullut kaiken, mitä teidän tarvitsee tietää, Marshalt",
+sanoi Stanford töykeästi. "Tällä salapoliisilla ei ole mitään minua
+vastaan. Minulla on puhtaat paperit, eikä hän voi saada minua
+tunnustamaan sellaista, mitä en ole tehnyt."
+
+"Jos tulee kysymykseen teidän kiinnipanemisenne, niin te olette
+käsissäni", sanoi Dick. "Kaksi päivää sitten me löysimme erään Malpasin
+talossa olevan epäjumalankuvan sisästä erinäisiä esineitä — enemmän
+hiomattomia timantteja kuin olen nähnyt koskaan ennen. Ennenkuin
+ehdimme viedä niitä pois, tapahtui jotakin. Timantit katosivat. Viittä
+minuuttia myöhemmin valot sammuivat jälleen; joku oli erehtynyt, ja me
+löysimme ne kaikki isosta ruskeasta käsilaukusta, joka on sen jälkeen
+saatu säilöön." Marshaltin kasvojen ilme oli katsomisen arvoinen.
+
+"Timantteja... epäjumalankuvassa!" Hän kääntyi hitaasti Stanfordiin
+päin. "Mitä te tiedätte siitä, Stanford?"
+
+"En mitään!" sähähti tämä.
+
+"Kenties ette tiedä mitään siitä käsilaukusta, johon ne oli pantu —
+uudesta käsilaukusta, jonka Waller, Regent Streetin varrella, on myynyt
+samana iltapäivänä — myynyt teille!" Dickin syyttävä sormi osoitti
+Stanfordia. "Waller selitti tänä yönä tuntevansa ostajan teiksi. Otimme
+puhelun hänen kotiinsa Elthamiin. Hän muistaa myyneensä sen käsilaukun;
+se oli tahrautunut sisältä, ja hän myi sen halvalla. Ja se mies, jolle
+hän sen myi, olitte te!"
+
+Stanford ei vastannut. Hän seisoi toinen käsivarsi nojaten marmoriseen
+uuninreunakkeeseen katsoen isoon, tyhjään takkaan.
+
+"Kuulitteko, mitä kapteeni Shannon sanoi?" kysyi Marshalt terävästi.
+
+"Kuulin. Minulla ei ole mitään sanottavaa."
+
+"Missä on Audrey Bedford?"
+
+"Minulla ei ole mitään sanottavana", sanoi Stanford. "Voitte panna
+minut kiinni, jos tahdotte. Ja mitä käsilaukkuun tulee, niin te näette
+unta. Minä varastan kaikki käsilaukkuni!"
+
+"Tunnetteko Slick Smithin?"
+
+"Olen nähnyt hänet", sanoi Stanford äreästi. "Jos tahdotte viedä minut,
+lähden kyllä", lisäsi hän sitten äkkiä raivostuen.
+
+Dick pudisti päätään.
+
+"En vie teitä nyt. Aion saada tämän käsilaukkua koskevan kysymyksen
+perinpohjin puiduksi huomenna. Te voitte olla sellaisessa paikassa,
+mistä minä voin löytää teidät, ja jos saan selville, että olette
+osallinen tähän ryöstöön, tulette olemaan liian sairas ollaksenne
+surullinen!"
+
+Vaikka matka Portman Squarelta Ritz-Cartoniin olikin lyhyt, vaipui Dick
+Shannon uneen, niin että autonkuljettajan oli herätettävä hänet.
+
+"Tehän olette aivan lopussa", sanoi Torrington nähdessään salapoliisin
+ja kysyi sitten kiihkeästi: "Luuletteko niiden ihmisten todellakin
+tietävän? Eivätkö he valehtele?"
+
+"Tarkoitatteko Eltoneita? He tietävät kyllä".
+
+Torrington käveli edestakaisin arkihuoneessaan.
+
+"Voisinko minä tavata heitä?" kysyi hän.
+
+Dick epäröi.
+
+"Hehän ovat pidätettyinä, eikö niin?"
+
+"Niin, teknillisesti he ovat pidätettyinä. En ole vielä syyttänyt
+heitä", sanoi Shannon. "Ei ole olemassa mitään syytä, mikä estäisi
+teitä tapaamasta heitä."
+
+Hän ei kysynyt Audreyn isältä, miksi tämä tahtoi keskustella Eltonien
+kanssa. Hän tiesi, mutta ei kuitenkaan tahtonut tietää. Tiedon, jota
+hänen ei ollut onnistunut saada uhkauksilla, Torrington saisi rahalla.
+
+"Voitteko päästää heidät vapaiksi? Minä tiedän kysyväni sellaista, mitä
+ette mielellänne tee, mutta minä tiedän myöskin, Shannon, ettei koko
+maailmassa ole ketään, jolle Audreyn turvallisuus merkitsee enemmän
+kuin teille."
+
+Taistelu Dick Shannonin sydämessä oli lyhyt.
+
+"Tulkaa minun mukanani", sanoi hän, ja he palasivat poliisiasemalle.
+
+"Te voitte päästää vapaiksi henkilöt, jotka minä pidätin", sanoi Dick
+vuorossa olevalle kersantille. "Jos tarvitsen heitä, niin tiedän, missä
+he ovat tavattavissa."
+
+Hän poistui poliisiasemalta, ennenkuin Elton ja hänen vaimonsa olivat
+tulleet saapuville, ja kiipesi väsyneesti ylös asuntonsa portaita
+kellon juuri lyödessä viittä.
+
+Uskollinen William istui odottamassa.
+
+"Pankaa herätyskello soimaan yhdeksältä. Teidän ei tarvitse vaivautua
+nousemaan ylös", sanoi Dick.
+
+Hän heitti pois kenkänsä ja kauluksensa, ja asetettuaan herätyskellon
+tuolille muutaman tuuman päähän päästään hän heittäytyi vuoteelleen
+täysissä pukimissa ja nukkui samalla hetkellä.
+
+Kello yhdeksän hän heräsi musikaalisen maanjäristyksen meluun ja
+meni puolinukuksissa suihkuunsa, eikä jääkylmällä vedelläkään ollut
+sen tavallista vaikutusta, sillä hän nukkui seisoallaan, kun William
+kurkisti ovesta ja saattoi hänet jälleen tajuihinsa.
+
+"Saisitte paremman suihkun, sir, jos riisuisitte pois vaatteenne",
+sanoi William kunnioittavasti.
+
+Dick heräsi hätkähtäen ja huomasi olevansa puettu ja likomärkä. Hän
+nautti pikaisen aamiaisen puhelinkeskustelujen lomassa. Torrington
+ei ollut palannut hotelliinsa, ja tähystäjät Doughty Streetillä
+eivät olleet nähneet merkkiäkään Slick Smithistä; mikä seikka ei
+huolestuttanut Dickiä. Kunhan Slick Smithin vain annettaisiinkin olla
+yksinään!
+
+Dick oli soittanut ja pyytänyt Willamia korjaamaan pois aamiaisen, kun
+Torrington saapui.
+
+"Koetin taivuttaa heitä kaikin tavoin", sanoi hän istuutuen väsyneenä,
+"ja mies on taipuvainen auttamaan minua. Mutta se nainen!"
+
+"Hän pitää miestään ohjaksissaan, niinkö? Luuletteko heidän tietävän?"
+
+"He tietävät varmasti", sanoi vanha Torrington surullisesti. "Doran
+viha on kamala nähdä. Näyttää siltä, kuin kaikki se inho, jota hänen
+äitinsä tunsi minua kohtaan, olisi perintönä siirtynyt Doralle ja
+kohdistunut Audrey-parkaan. Tarjosin heille rahaa — lupasin heille
+turvallisuuden", lisäsi hän vilpittömästi, "vaikka tiesin, ettette
+hyväksyisi sitä. Sanoin, että antaisin heille niin paljon rahaa,
+että he voisivat elää ylellisesti lopun ikäänsä, ja antaisin heidän
+käytettäväkseen tänä aamuna lentokoneen, joka veisi heidät Ranskaan.
+Mutta mikään ei voinut horjuttaa Doraa. Mies on jo aivan lamassa, mutta
+Doran voimat näyttävät kasvavan samassa määrin, kuin hänen asemansa käy
+vaarallisemmaksi. Stanford tietää."
+
+"Oletteko tavannut hänet? Mikä saa teidät sanomaan, että hän tietää?"
+
+"Se pääsi Eltonilta sattumalta. Vain nimen ensimmäinen tavu, mutta minä
+olen varma siitä, että hän on siinä osallisena."
+
+"Käyn tapaamassa häntä uudelleen", sanoi Dick. "Minun on mentävä sinne
+uudelleen tänä aamuna. Aion viedä Lacy Marshaltin Malpasin taloon
+nähdäkseni, mitä voin saada irti hänestä."
+
+"Ettekö antaisi minun tulla mukaan?" kysyi Torrington kiihkeästi.
+
+"Tahtoisin teidän menevän nukkumaan", sanoi Dick laskien kätensä
+Torringtonin olalle. "Minä voin kestää tämän hiukan paremmin kuin te."
+
+Torrington pudisti päätään.
+
+"En voisi nukkua. Vanhat ihmiset tarvitsevat vähemmän unta kuin muut.
+Onko teillä mitään sitä vastaan, että odotan täällä? Minusta on
+sietämätöntä mennä yksinäni takaisin hotelliin."
+
+Dickin auto oli tuskin kadonnut kulman taakse, kun melkein
+vastapäätä olevan talon varjosta astui esiin mies, joka oli suurella
+mielenkiinnolla seurannut hänen lähtöään.
+
+Mies oli Slick Smith, joka hänkin olisi antanut tuhat dollaria
+saadakseen nukkua kymmenen tuntia.
+
+
+
+
+LXVI.
+
+Takateitse.
+
+
+Slick Smithin oli noudatettava tavatonta varovaisuutta. Hän tiesi, että
+jokainen siviilipukuinen poliisimies Lontoossa oli häntä etsimässä,
+eikä hän ollut sitä tyyppiä, jolle tekoparta antoi uutta oman arvon
+tuntoa.
+
+Sää suosi häntä; sade jatkui ja jatkui ja yhä vielä jatkui. Mr
+Smith siunasi sydämessään ankaria luonnonvoimia; ne tekivät hänelle
+mahdolliseksi päästä aivan niiden miesten nenien editse, jotka olivat
+häntä etsimässä. Hän veti alas pehmeän huopahattunsa reunan, nosti
+kauluksensa silmiinsä saakka ja kulki kadun poikki.
+
+Taksa-autoja on harvassa sateisina päivinä, sillä sellaisetkin
+henkilöt, joita autonkuljettajat sanovat "amatööriratsastajiksi",
+kaivavat esiin lanttinsa ja antautuvat autohurjisteluun, josta he eivät
+haaveilisikaan muissa tapauksissa. Mutta mr Smithillä oli onnea; hän
+löysi ensiluokkaisen auton, joka sattumalta oli vapaana.
+
+"Ottakaa kiinni tuo pitkä, keltainen auto. Tavoitatte sen Regent
+Streetin tungoksessa. Pitäkää se näkyvissä", sanoi hän ja olikin
+ehtinyt aivan Dickin kintereille, ennenkuin tämä oli selvinnyt siitä
+tungoksesta, joka kasautuu varhaisina aamuhetkinäkin Oxford Circukselle.
+
+Niinkuin Smith epäili, oli Shannon matkalla Marshaltin taloon. Kun hän
+oli saanut varmuuden siitä seikasta, antoi hän autonkuljettajalleen
+määräyksen muuttaa suuntaa ja astui pois autosta viidenkymmenen metrin
+päässä aukiosta sellaisessa paikassa, missä häntä ei kukaan pitänyt
+silmällä. Takakadut olivat tähän aikaan aamulla täynnä ääntä, sillä
+autonkuljettajat olivat täydessä työssä vaunuvajoissaan, ja paria
+kuorma-autoa pantiin kuntoon päivän töitä varten avonaisella kadulla.
+
+Kaikilla näillä miehillä oli kyllin puuhaa omissa tehtävissään
+ollakseen uteliaita, joten kukaan ei huomannut sitä tanakkaa miestä,
+joka ilman päämäärää käveli sen aitauksen vierustalla, joka erotti
+Portman Squaren varrella olevien talojen pihat tästä takakadusta.
+Kukaan ei myöskään nähnyt hänen pujahtavan sisään siitä portista, joka
+vei hänet Malpasin talon takapuolelle. Ja jos joku olisi nähnytkin,
+niin takakaduilla oli näinä päivinä maleksinut niin paljon outoja
+miehiä, että näkijä olisi pitänyt häntä salapoliisina eikä olisi
+välittänyt asiasta sen enempää, sillä Portman Squaren murhan herättämä
+mielenkiinto oli jo melkein kokonaan haihtunut.
+
+Dickin, joka ei tietänyt, että häntä seurattiin, eikä olisi
+siitä välittänyt, vaikka olisi tietänytkin, päästi sisään eräs
+palvelustytöistä. Hänet ohjattiin heti ylös lukuhuoneeseen, missä mr
+Marshalt istui yksin synkin ilmein, jota hänen vieraansa saapuminen ei
+ollut omiaan poistamaan.
+
+"Tahdon tavata Stanfordia, mr Marshalt, mutta sillä välin pyytäisin
+teitä tulemaan minun mukanani tuohon salaperäiseen taloon ja kertomaan
+minulle kaiken, mitä teille siellä tapahtui."
+
+Marshalt nousi seisomaan hiukan vitkastellen.
+
+"En pidä siitä paikasta", sanoi hän ärtyisästi, "mutta teillä on oikeus
+saada tietää kaikki täsmälleen, niinkuin se tapahtui. Voitteko päästä
+sinne sisään?"
+
+"Minulla on avain, jos sähkölaitteet eivät ole toimimassa."
+
+Hän selitti järjestelmän, jolla ovet avattiin ja suljettiin.
+
+"Minä arvasinkin sen, kun menin sinne", nyökkäsi Marshalt. "Suoraan
+sanoen sitä samaa järjestelmää tarjottiin minullekin, mutta minä
+en huolinut siitä. Se olisi hyvin hankala, jos sähkövirta joutuisi
+epäkuntoon."
+
+"Virta joutuu epäkuntoon tänään iltapäivällä", sanoi Shannon.
+"Järjestän niin, että se katkaistaan erilleen pääjohdosta. Tahdotteko
+tulla nyt, vai odottaisitteko mieluummin siksi, kunnes olette syönyt
+aamiaisenne? Minulla ei ole mitään kiirettä."
+
+"Tulen nyt heti", sanoi Marshalt.
+
+Hän meni alas salapoliisin kanssa ja puki yllensä sadetakin, ja he
+lähtivät yhdessä viereiseen taloon. Avain kääntyi Malpasin ulko-oven
+lukossa, ja ovi aukeni. Dick näki puisen kiilan hallin lattialla ja
+työnsi sen terävän pään avonaisen oven alle Marshaltin seuratessa
+mielenkiintoa osoittaen hänen hommiaan.
+
+"Tahtoisitteko, että kertoisin teille kaiken, mitä minulle tapahtui
+sinä iltana, jolloin minua ammuttiin? Minä tulin sisään tästä ovesta",
+sanoi hän, "ja, niinkuin tiedätte, ei minua vastaanottamassa ollut
+ketään."
+
+Hän ohjasi kulun ylös portaita puhuen kaiken aikaa. Seuraavassa
+kerroksessa hän pysähtyi.
+
+"Olin jossakin näillä paikoin, kun ääni pyysi minua tulemaan sisään.
+Luulen sanoneeni, että olin portaiden juuressa — ei, olen oikeammassa
+sanoessani, että olin jossakin näillä paikoin."
+
+He menivät sisälle pitkään huoneeseen, ja Dick veti auki ikkunan verhot.
+
+"Tahdotteko nyt kuvata minulle, missä Malpas seisoi ampuessaan?
+Asettukaa samaan asemaan, mr Marshalt."
+
+Lacy meni huoneen toiseen päähän, niin että hänen selkänsä oli kätkössä
+olevan kuvapatsaan kohdalla.
+
+"Hän oli tässä", sanoi hän, "ja minä olin siinä, missä te seisotte".
+
+"Koko asia on minulle aivan selvä." Dick puhui hyvin harkitusti.
+"Luulen, että minulla oli ratkaisu jo viikko sitten — se on..."
+
+Samassa ovi sulkeutui pamahtaen.
+
+"Mitä se oli?" kysyi Lacy hätkähtäen.
+
+Shannon ei ollut millänsäkään. Hän oli jo tottunut tällaisiin
+tapahtumiin.
+
+"Näyttää siltä, kuin ovet olisivat sulkeutuneet meidän takanamme."
+
+Hän koetti työntää oven auki, mutta ei onnistunut yrityksessään. "Missä
+on Stanford?" kysyi hän sitten.
+
+"Hän on jossakin minun talossani", sanoi Marshalt hitaasti. "Kuka sen
+teki?"
+
+"Sen juuri aion ottaa selville — tänään", sanoi Shannon, "ja te tulette
+auttamaan minua. Kas, nyt ovi aukeni jälleen!"
+
+Se aukeni hitaasti.
+
+"Se on omituista", mutisi Marshalt.
+
+Hän meni nopeasti ulos huoneesta ja katsoi porraskaiteiden yli.
+
+"Se on hyvin omituista! Mutta te puhuitte minulle jostakin
+epäjumalankuvasta — missä se on?"
+
+Dick meni hänen kanssaan takaisin huoneeseen ja veti syrjään verhot —
+ja hätkähti huudahtaen taaksepäin. Epäjumala oli siellä — ja jotakin
+muutakin. Mustalla marmorijalustalla makasi velttona, pää toisella ja
+jalat toisella puolella riippuen — Big Bill Stanford!
+
+
+
+
+LXVII.
+
+Viimeinen uhri.
+
+
+Dick hypähti Stanfordin luo ja suoritti pikaisen tarkastuksen.
+
+"Hän ei ole kuollut", sanoi hän, "mutta hän kuolee pian, jollemme
+hanki hänelle apua. Tahdotteko juosta takaisin taloonne ja soittaa
+Middlesexiin pyytäen lähettämään sairasvaunut? Tämä puhelin ei ole
+kunnossa", sanoi hän nähdessään Lacyn katsahtavan pöydällä olevaan
+puhelimeen.
+
+Kun Marshalt oli mennyt, tarkasti Shannon pikaisesti Stanfordin vammat.
+Hänessä oli kolme kuulanhaavaa, yksi olkapään läpi, toinen, joka oli
+tunkeutunut sisään sydämen alta, ja kolmas, joka oli viiltänyt haavan
+niskaan. Mies oli tiedottomana ja ehkä viimeisillään. Shannon tarkasti
+kuvan jalustan: se oli paksulta veressä; ja hän oli tuskin lopettanut
+tarkastuksensa ja tyrehdyttänyt verenvuodon olkapäässä olevasta
+haavasta, kuin sairasvaunujen kellon kimeä ääni kuului kadulta, ja
+parin minuutin kuluttua valkovaippaiset miehet nostivat tiedottoman
+miehen paareille.
+
+"Kuinka se on voinut tapahtua?" kysyi Marshalt otsa rypyssä ja
+neuvottomana. "Erosin hänestä varastohuoneessani, missä säilytän
+kaikenlaisia tarpeettomia tavaroita. On totta, että vaihdoin muutamia
+teräviä sanoja hänen kanssaan. Minä en usko, ettei hän tiedä mitään
+Audrey Bedfordista, ja minä sanoin sen hänelle, ja hän sanoi jättävänsä
+koko talon. Olen täydellisesti vakuutettu siitä, että hänet on murhattu
+sen jälkeen, kuin te ja minä lähdimme ulos. Se on kamalaa, kamalaa!
+Mikä mies se Malpas onkaan? Hänen täytyy olla ruumistunut paholainen!"
+
+"Siinä olette oikeassa", sanoi Dick. Hän katsoi miettiväisenä ovea.
+"Minä olen niin kyllästynyt tämän talon tutkimiseen kaikkien näiden
+tapahtumien jälkeen, etten luule enää välittäväni koko asiasta.
+Stanfordilla ei ollut kaulusta eikä kaulanauhaa. Huomasitteko sen?"
+
+"Kyllä. Minusta se oli omituista. Kun minä näin hänet aikaisemmin, niin
+hänellä olivat ne molemmat."
+
+"Näyttäkäähän minulle, missä hän oli", sanoi Dick, ja he palasivat
+yhdessä viereiseen taloon.
+
+Ensimmäinen asia, jonka he näkivät varastohuoneessa, oli kaulus ja
+kaulanauha, jotka riippuivat siellä naulassa seinällä.
+
+Shannon puhutteli toista kahdesta jäljelläolevasta palvelijattaresta.
+Stanford oli nähty sinä aamuna; tyttö, joka oli päästänyt Dickin
+sisään, sanoi nähneensä Stanfordin varastohuoneessa vähän ennen
+salapoliisin saapumista, ja siinä olivatkin kaikki tiedot, jotka Dick
+kykeni saamaan. Stanford oli asunut Marshaltin huoneessa siihen saakka,
+kunnes talon omistaja oli palannut, minkä jälkeen hän oli muuttanut
+tavaransa niihin huoneisiin, jotka Tongerin eläessä olivat olleet tämän
+hallussa.
+
+Dick oli nähnyt nämä huoneet aikaisemmin eikä nyt löytänyt mitään,
+mistä hänelle olisi ollut apua. Stanfordin vaatimattomassa
+matkalaukussa oli ainoastaan muutamia pukukappaleita, mannermaajunien
+aikataulu ja joitakin toalettitarpeita.
+
+Dick tuli jälleen alas katkerasti pettyneenä, sillä hän ei ollut saanut
+käsiinsä mitään, mikä olisi saattanut hänet lähemmäksi Audrey Bedfordin
+katoamisen arvoitusta.
+
+Hän oli lähettänyt Steelin haavoittuneen Stanfordin vuoteen viereen
+antaen hänelle ohjeet, että hänen oli pysyttävä paikallaan siihen
+saakka, kunnes toinen mies tulisi hänen tilalleen, ja merkittävä
+muistiin kaikki, mitä haavoittunut puhuisi joko houraillessaan
+tahi tultuaan jälleen tajuihinsa, mihin mahdollisuuteen sairaalan
+viranomaiset eivät olleet valmistautuneet. Heti kun Dick oli laatinut
+raporttinsa tästä uudesta tapahtumasta, hän ajoi Middlesexiin, missä
+hänet päästettiin siihen yksityisosastoon, johon Stanford oli otettu.
+Steel seisoi vuoteen vieressä pitäen silmällä tajutonta miestä.
+
+"Hän tietää, missä tyttö on", sanoi kersantti.
+
+"Onko hän puhunut?" kysyi Dick nopeasti.
+
+"Ainoastaan unissaan; kun hänelle annettiin huumausainetta, ennenkuin
+kuulaa ryhdyttiin poistamaan, huusi hän: 'En tahdo sanoa teille, missä
+hän on!'"
+
+"Se ei ole paljoa; luultavasti hän luuli puhuvansa minulle. Täältä ei
+ole saatavissa mitään."
+
+Hän seisoi epävarmana Middlesex-sairaalan portailla tuntien olevansa
+lyöty mies ja ihmetellen, mille tielle hänen nyt olisi käännyttävä.
+Hän ei voinut uskoa, että Audrey oli Lacyn talossa — mahdotonta oli,
+että hänet olisi viety salaperäiseen taloon, jonka jokainen huone oli
+milloin tahansa tarkastettavissa. Niin Dick päätteli, ja täsmälleen
+samalla hetkellä Audrey Bedford juoksi kiljuen käytävää pitkin, ja
+hänen jäljessään mr Malpasin peloittava hahmo.
+
+
+
+
+LXVIII.
+
+Kääntyvä seinä.
+
+
+Senjälkeen kuin Dick Shannon oli lähtenyt, istui Lacy Marshalt
+pitkän aikaa kirjoituspöytänsä ääressä nojaten päätään käsiinsä.
+Lopuksi hän ojentautui suoraksi ja painoi soittokellon nappia. Yksi
+palvelijattarista saapui pitkän odotuksen jälkeen.
+
+"Kuka muu on talossa?" kysyi Marshalt terävästi.
+
+"Milly, sir."
+
+"Pyytäkää hänetkin tänne."
+
+Marshalt otti taskustaan kourallisen rypistyneitä seteleitä, valitsi
+niiden joukosta muutamia ja suoristi ne. Kun tytöt saapuivat, oli
+heidän edessään pöydällä kaksi pientä setelipinkkaa.
+
+"Siinä on palkkanne ja kuukauden palkka irtisanomisen asemesta. Olen
+päättänyt sulkea talon ja matkustaa ulkomaille."
+
+"Milloin tahdotte meidän lähtevän, sir?" kysyi toinen tytöistä
+hämmästyneenä.
+
+"Tahdon teidän lähtevän heti. Itse aion lähteä puolen tunnin kuluttua."
+
+Hän katsoi portailta, kun heidän tavaransa vietiin pois, ja
+näki lopuksi heidän ajurinsa katoavan näkyvistä. Sitten hän
+meni ulko-ovelle, asetti varmuusketjun paikalleen, kiersi oven
+kaksinkertaiseen lukkoon ja työnsi vielä salvan eteen, minkä jälkeen
+hän palasi toimettomuuteensa lukuhuoneeseensa. Hänen kasvoilleen oli
+ilmestynyt hymy, josta leikki oli kaukana. Hän ajatteli miestä, joka
+oli kerran yrittänyt ryöstää hänen omaisuutensa ja joka oli pettänyt
+hänet, miestä, joka oli kieltäytynyt puhumasta, kunnes...
+
+Hän istui puoli tuntia ajatuksiinsa vaipuneena. Ovikellon kilinä,
+jota seurasi jyrisevä koputus, sai hänet kavahtamaan pystyyn. Hän
+astui ikkunan ääreen ja tirkisti ulos. Portailla olivat Elton ja hänen
+vaimonsa. Ja Torrington — niin, hän tunsi Torringtonin, vaikk'ei ollut
+nähnyt tätä moniin vuosiin. Lisäksi oli siellä eräs poliisitarkastaja
+ja neljä miestä, jotka olivat ilmeisesti salapoliiseja.
+
+Hän otti taskustaan litteän kahvan ja naskalin, ja sovitti ne
+yhteen. Sitten hän astui uunin luo ja työnsi naskalin syvälle niiden
+puuleikkauksien keskelle, jotka reunustivat tulisijaa. Hän väänsi
+naskalia, ja uuni kääntyi äänettömästi näkymättömissä olevan navan
+ympäri. Iso epäjumalankuva oli sivuittain hänen oikealla puolellaan,
+vasemmalla puolella puolikäännöksen tehnyt uuni. Sitten hän avattuaan
+kirjoituspöytänsä alalaatikon otti sieltä kaksinkertaisen pohjan
+välistä pienen kotelon ja puuhaili hetkisen sen ääressä. Tekotukka,
+pitkä riippunenä, terävä leuka, joiden väri sopi niin hyvin hänen
+kasvoihinsa, ettei asiantuntijakaan olisi tietänyt, missä luonnollinen
+loppui ja keinotekoinen alkoi — kaikki kiinnitettiin näppärin sormin
+kohdalleen.
+
+Koputus ovella jatkui yhä, ja nyt hän kuuli lasin särkymisestä syntyvän
+äänen. Hän oli ottanut pois avaimen, joten siitä ei olisi heille apua,
+ajatteli hän.
+
+Sitten hän astui puoliympyrän muotoisen uuninedustan sisään ja
+käänsi jälleen naskalia, tällä kertaa vasemmalle. Kun uuni ja seinä
+pyörähtivät ympäri, piti hän jalallaan vastaan vaimentaakseen sysäystä,
+joka syntyi, kun uunin pyörähdysliike lakkasi. Kömpelö Tonger oli
+kerran antanut sen seisahtua niin äkillisellä sysäyksellä, että hehkuva
+hiili oli lennähtänyt Malpasin huoneeseen. Naskali tuli jälleen
+käytäntöön, ja seisoen syrjässä Marshalt näki uunin kääntyvän oikeaan
+asentoonsa. Hän irroitti naskalin ja kahvan jälleen toisistaan, pani
+ne takaisin taskuunsa ja lähti sitten hyvin hitaasti astumaan ylös
+portaita.
+
+Audrey Bedford oli siellä. Vastahakoisesti, vaivalloisesti oli Stanford
+sen hänelle ilmoittanut. Ja nyt tämä murhenäytelmä, joka ei ollut
+riistänyt häneltä ainoastaan sitä omaisuutta, jonka hän oli koonnut,
+vaan uhkasi riistää häneltä hänen henkensäkin, päättyisi Audrey
+Bedfordiin — josta se oli alkanutkin.
+
+Marshalt pysähtyi sillä kerroksen kohdalla nauttiakseen etukäteen
+siitä julmasta lopullisesta voitosta, jonka hän saavuttaisi niistä
+lain koirista, jotka parhaillaan haukkuivat hänen ovellaan innokkaina
+ottamaan hänet kiinni ja laahaamaan hänet siihen kauheaan aitaukseen,
+jossa hän saisi kuulla punavaippaisen, valkotukkaisen miehen julistaman
+kuolemantuomion. Lacyn huulilla oli hymy, joka näytti jähmettyneen
+niille liikkumattomaksi. Kaikki hänen suunnitelmansa — hänen
+ponnistuksensa — hänen ovelat juonensa...
+
+Ja sitten hän muisti jotakin, mikä pyyhkäisi pois hänen hymynsä. Miksi
+ovien sulkulaitteet olivat toimineet, kun hän oli siellä Dick Shannonin
+kanssa? Oliko siihen olemassa jokin syy? Hän kohautti hartioitaan.
+Sääsuhteet — ja tuhannet muut seikat voivat vaikuttaa sähkövirran
+sulkeutumisen...
+
+Nyt hän oli oven ulkopuolella ja taivutti päätään kuunnellen. Hän kuuli
+käytävästä keveitä askelia ja hymyili jälleen. Puolet siitä julmasta
+ilosta, jota hän tunsi sydämessään, johtui siitä, että hän jo ennakolta
+nautti siitä kauhusta, jonka hänen ilmestymisensä herättäisi Audreyssä.
+
+Hän avasi portaissa olevan pienen kaapin, väänsi sähkövirran
+katkaisijaa ja tiesi, että valot olivat samalla hetkellä sammuneet
+siinä tyhjässä huoneessa, jonka kautta hän pian kulkisi etsien
+saalistaan. Hän ei tarvinnut mitään valoa, ei edes sitä taskulamppua,
+jota oli pitänyt mukanaan valaistakseen kasvonsa ja säikyttääkseen
+kaikkia, jotka näkivät hänet. Pimeys kuului hänelle, ja Audreylle.
+
+Hän väänsi avainta. Sitä tehdessään hän kuuli Audreyn keveiden
+askelien kiitävän pitkin käytävää, kuuli hänen jokeltavan jotakin ja
+oven paukahduksen. Seuraavalla hetkellä hän oli sisäpuolella; avain
+pistettiin lukkoon, ja lukko käännettiin kiinni. Hän oli kahdenkesken
+Audreyn kanssa. Audrey Bedfordia ei voinut auttaa Jumala eivätkä
+ihmiset.
+
+Hänen herkkätuntoiset kätensä hapuilivat seiniä. Hän hiipi hitaasti
+eteenpäin, kunnes saapui ensimmäiselle ovelle ja avasi sen. Hän ei
+voinut kuulla sieltä mitään hengitystä, mutta hänen täytyi olla varma.
+Hän kulki ensin pitkin seiniä ja sitten huoneen poikki kädet levällään
+ja saapui jälleen käytävään. Toinen huone — se oli sama, jossa Audrey
+oli ollut. Marshalt tunnusteli jalallaan vuodetta, mutta ei kuullut
+mitään ääntä, ja teki kierroksensa tässäkin huoneessa. Hän pysähtyi
+avattuaan kolmannen huoneen oven ja kuunteli. Audrey oli siellä!
+Marshalt tunsi hänen läsnäolonsa, kuuli jonkun hengittävän.
+
+"Tule tänne, kultaseni! Et voi päästä karkaamaan minun luotani tällä
+kertaa. Meillä on sopimus; se on lykkäytynyt pitkän aikaa, mutta sinun
+täytyy pitää se tänään!"
+
+Hän kuuli askelten ääntä lattialta, ja joku pujahti hänen ohitseen.
+Mutta hän oli kyllin nopea ja seisoi jälleen oviaukossa.
+
+"Ihailijasi on alhaalla, rakastettuni — se pölkkypää Shannon
+kumppaneineen. Ja sinun isäsi! Et ole tietänytkään, että sinulla on
+isä, mutta hän on siellä. Hän saa nähdä sinut... myöhemmin. Sinä ja
+minä menemme ulos yhdessä. Se on hyvä loppu sille miehelle, jota hän
+vihaa, mutta hän ei ole saava mitään iloa siitä."
+
+Äkkiä hän syöksähti eteenpäin ja sai kiinni jostakin käsivarresta. Se
+ei ollut se käsivarsi, jota hän oli odottanut. Ja nyt, hänen siinä
+seisoessaan, ilmestyi omituinen ja kammottava keltainen valo hänen
+rintansa tasalle. Hän näki edessään omat kasvonsa — nenän, leuan, pään!
+
+Toinen Malpas — kauhistava, hirvittävä — piti kiinni hänen
+käsivarrestaan.
+
+"Hyvä Jumala! Mitä se on?" huudahti hän ja yritti vääntää itsensä
+vapaaksi.
+
+"Tule mukaan!" sanoi ontto ääni.
+
+Kirkaisten tempaisi Lacy Marshalt itsensä irti ja kääntyi juoksemaan
+pakoon. Samassa valot syttyivät palamaan, ja katsottuaan taakseen hän
+näki jäljennöksen omasta itsestään! Malpasin! Mutta hänhän oli Malpas!
+
+"Piru sinut periköön!" ähkyi hän ja veti esiin revolverinsa.
+
+Revolveri sylki kerran — kahdesti.
+
+"Säästä itseltäsi se vaiva, ystäväiseni", sanoi hänen kaksoisolentonsa.
+"Ammuksesi ovat tyhjiä — olen vaihtanut ne äskettäin!"
+
+Raivosta ulvoen sinkosi Marshalt revolverinsa häntä kohden. Mies
+kyyristyi, ja seuraavassa hetkessä hän oli kiinni Marshaltin kurkussa.
+
+Ja jossakin taempana hämärässä seisoi Audrey väännellen kauhusta
+käsiään. Mutta hänen sydämessään orasti uusi elämä.
+
+
+
+
+LXIX.
+
+Kaksoisolento.
+
+
+Dick oli liittynyt ovella olevaan ryhmään, ja koputus oli nyt lakannut.
+Avuksi hankittu murtorauta oli työnnetty lukon väliin, ja lukko alkoi
+ryskien irtautua, kun viimeiset iskut sattuivat murtorautaan.
+
+"Oletteko varma siitä, että hän on täällä?"
+
+Martin nyökkäsi.
+
+"Stanford vei hänet mukanaan eilen illalla. Hän sanoi vievänsä hänet
+Malpasin taloon."
+
+Shannon oli jo koetellut 551:n pääovea, mutta se oli suljettu
+sähkölaitteella.
+
+"Tiedättekö, mitä Stanfordille on tapahtunut?"
+
+"Olen juuri kuullut sen", sanoi Elton matalalla äänellä.
+
+Samassa lukko murtui, ja he syöksyivät eteishalliin. Dick kiiruhti
+edellä ylös portaita. Lukuhuone oli tyhjä, ja tällä kertaa hän meni
+suoraan uunin luo ja alkoi etsiä aukkoa, jonka tiesi olevan siellä
+jossakin. Tien siihen aukkoon täytyi käydä uunin kautta eikä mistään
+muualta.
+
+Pian hän löysikin reiän, sovitti Tonger-paran kotitekoisen naskalin
+siihen ja käänsi kahvasta. Uuni pyörähti ympäri, ja Malpasin huone
+näkyi selvästi kuvapatsaan ohitse.
+
+"Älkää koskeko kahvaan", varoitti Dick jäljessä tulevia ja pujahti
+aukosta sisään. Siellä hän riensi ensin pöydän luo katkaistakseen
+ovien sähkösulkuihin menevän virran ja kiiruhti sitten ovelle.
+Ollessaan juuri juoksemassa ulos ovesta hän kuuli kaksi laukausta ja
+seisahtui kasvot kalmankalpeina. Hetken kuluttua hän kuitenkin syöksyi
+portaisiin. Vaikka hän juoksikin nopeasti, tuntui hänestä, niinkuin
+hänen jalkansa olisivat olleet lyijyä.
+
+Hänen ehdittyään ylimmän kerroksen ovelle se paiskautui auki. Siitä
+astui ulos kaksi miestä — kaksi miestä, jotka olivat niin täydellisesti
+samannäköiset, että Dick voi vain tuijottaa toisesta toiseen.
+
+"Tässä on otuksenne, kapteeni Shannon", sanoi lyhyempi niistä kahdesta
+ja heitti käsiraudoissa olevan vankinsa odottavien salapoliisien käsiin.
+
+Sitten hän yhdellä tempauksella heitti pois tekotukan, nenän ja leuan.
+
+"Luulen teidän tuntevan minut?"
+
+"Tunnen teidät varsin hyvin", sanoi Dick. "Te olette Slick Stormer —
+eli, niinkuin mieluummin tahdotte olla Lontoon poliisin tuntema, Slick
+Smith."
+
+"Milloin tunsitte minut?"
+
+Dick hymyili.
+
+"Se pitäisi niin ovelan salapoliisin kuin teidän kyllä tietää", sanoi
+hän.
+
+Dick näki käytävässä jonkun muunkin, jonkun, joka pelokkaasti pysytteli
+niin kaukana kuin mahdollista. Samassa hän oli juossut käytävän toiseen
+päähän ja saanut Audreyn syliinsä.
+
+Slick loi taakseen pikaisen silmäyksen ja sulki oven.
+
+"Kenties tahtoisitte mielellänne nähdä tyttärenne, ja hän on myöskin
+oleva iloinen nähdessään teidät, mutta hän tuntee tämän miehen paremmin
+kuin teidät, luulen minä", sanoi hän, ja Torrington nyökkäsi.
+
+
+
+
+LXX.
+
+Mitä Slick kertoi.
+
+
+"En ole koskaan ollut täysin varma siitä, oletteko pitäneet minua
+samassa arvossa kuin minä itse, vai oletteko niitä varovaisia
+englantilaisia, jotka eivät usko mitään erikoisesti, ja silloinkin vain
+jotakuta naista miellyttääkseen", sanoi Slick Smith istuessaan sinä
+iltana komean päivällispöydän suurenmoisena isäntänä.
+
+"Jouduin tähän juttuun yhdeksäntoista kuukautta sitten, jolloin sain
+kirjeen mr Torringtonilta, joka antoi minulle kaikki käytettävissään
+olevat tiedot ja kysyi minulta, voisinko minä ottaa selville hänen
+vaimonsa olinpaikan ja tarkistaa tiedon hänen tyttärensä kuolemasta.
+Sivumennen hän kertoi minulle koko joukon asioita mr Lacy Marshaltista,
+jotka herättivät minussa mielenkiintoa sekä salapoliisina että
+inhimillisenä olentona.
+
+"Minulla on jonkin verran kokemusta siitä, ettei yksityisetsiviä
+pidetä erikoisessa arvossa, varsinkaan täällä Englannissa, missä niitä
+pidetään leikkinä, ja lisäksi mauttomana leikkinä. Ja minä tiesin, että
+jos tahdoin saada jotakin aikaan tässä asiassa, niin minun oli aivan
+välttämättömästi siirryttävä työskentelemään maanalaisessa maailmassa
+tarpeelliset suosituskirjeet mukanani. Senvuoksi minä asetuin
+Stormerina kapteeni Shannonin yhteyteen ilmoittaen hänelle, että erään
+tunnetun amerikkalaisen veijarin odotettiin millä hetkellä tahansa
+saapuvan Englantiin, ja annoin hänelle hyvin eloisan kuvauksen siitä,
+miltä tämä ilkeä lurjus näytti. Sain Scotland Yardista tavanmukaisen
+ystävällisen vakuutuksen: 'Otamme ilmoituksenne huomioon', mutta satun
+tietämään, että samalla hetkellä, kuin Slick astui maihin, hän joutui
+silmälläpidettäväksi, hänen jälkiään seurattiin Lontooseen, häntä
+varoitettiin — suoraan sanoen hänelle tapahtuivat kaikki ne asiat,
+jotka tavallisesti tapahtuvat maahan tuodulle tavaralle.
+
+"Onneksi vain hyvin harvat ihmiset Lontoossa tuntevat minut. Olen aina
+siitä saakka, kuin perustin toimistoni Lontooseen, pitänyt sääntönä
+pysyä henkilökohtaisesti syrjässä kaikista jutuista, ja ainoastaan
+kolme tai neljä minun henkilökuntani parhaista miehistä kykenisi
+valaehtoisesti vakuuttamaan tuntevansa minut. Mutta nämä kolme tai
+neljä miestä ovat siinä suhteessa suuriarvoiset, että vaikka he hyvin
+tuntevat minut, he tarvittaessa ovat myöskin sen tekemättä.
+
+"Toinen suuri etu oli, että Slick Smithinä minä aina voin pitää yhden
+miehistäni mukanani aiheuttamatta epäluuloa rikollisten luokkien
+keskuudessa. Niinkuin muistatte, minun jälkiäni seurasi aina eräs
+Stormerin toimiston miehistä — hän olisi menettänyt toimensa, jollei
+olisi sitä tehnyt.
+
+"Minä olin myöskin saanut tehtäväkseni ottaa selville, minne oli
+joutunut hyvin suuri joukko timantteja, jotka oli viime vuosina
+varastettu mr Torringtonin kaivoksesta ja sikäläisen poliisin
+mielipiteen mukaan viety Englantiin. Ja minun onnistuikin saada
+selville hyvin huomattava asia. Etelä-Afrikassa, niinkuin te,
+kapteeni Shannon, tiedätte, on rangaistuksen alainen rikos pitää
+hallussaan timantteja, jollei voi antaa niistä viranomaisille
+tyydyttävää selvitystä — puhun nyt hiomattomista timanteista. Lacy
+Marshalt oli käynyt sellaista kiellettyä kauppaa useita vuosia. Hän
+harjoitti sellaista hommaa toimiessaan Streams Mining Corporationin
+salapoliisina, jolloin hän sommitteli syytteen, jonka johdosta mr
+Torrington joutui pakkotyöhön. Hän on siitä saakka jatkanut samaan
+tapaan. Mutta timanttikauppa Etelä-Afrikassa on vaarallista leikkiä,
+sekä myyjälle että ostajalle; ja Marshalt keksi keinon tulla
+Lontooseen, missä hän asettui asumaan suureen taloon ja järjesti
+säännöllisen kuriiritoiminnan kivien kuljettamiseksi Englantiin.
+Mutta ilmeistä oli, ettei hän voinut tehdä sitä Marshaltina, sillä
+ennemmin tai myöhemmin joku kuitenkin olisi juorunnut asiasta. Ja se
+ei olisi ollut ensinkään edullista Lacy Marshaltille, joka sillä välin
+oli pokkuroinut itsensä Etelä-Afrikan parlamenttiin, josta hänet oli
+kuitenkin potkittu taas pois, kun valitsijat olivat tulleet jälleen
+järkiinsä.
+
+"Hän osti eri nimillä kaksi taloa Portman Squaren varrelta. 551
+ostettiin erään pankin välityksellä. Hän antoi erään etevän ulkomaisen
+liikkeen asettaa paikalleen näiden talojen sähkölaitteet ja varusti
+talon n:o 551 mitä kekseliäimmillä koneistoilla.
+
+"Lacy Marshalt on itse taitava mekaanikko. Hän on niitä ihmisiä, joista
+saa lukea joka päivä, että he olisivat päässeet pitkälle, jos olisivat
+valinneet itselleen kunniallisen elämänuran. Uuni ja epäjumalankuva
+olivat hänelle työ, joka tuotti hänelle suurta huvia. Kuvapatsaan hän
+osti Durbanista. Sain sen selville lähes vuosi sitten ja tiesin kaiken
+sen koneellisesta rintakehästä. Mutta aukon tekeminen seinään uunin
+ja epäjumalankuvan kohdalle oli hänen oma keksintönsä. Hän asui yksin
+talossaan — Tonger oli siihen aikaan vielä Etelä-Afrikassa, missä hän
+toimi hänen asiamiehenään — neljä kuukautta, ennenkuin työ oli saatu
+suoritetuksi. Ja juuri ennenkuin Tonger saapui, ilmestyi Malpasin nimi
+Lontoon osoitekirjaan, Malpasin, timanttien ostajan, joka ei voinut
+koskaan joutua kiinni!
+
+"Tonger on todella traagillinen henkilö tässä kertomuksessa. Hän meni
+jokseenkin vanhalla iällä naimisiin nuorehkon naisen kanssa, joka kuoli
+jättäen jälkeensä tyttären, joka merkitsi Tongerille koko maailmaa.
+Mutta Tongerilla oli niin huono onni, että hänen tyttärensä joutui
+kosketuksiin Lacy Marshaltin kanssa. Olisi odottanut, että Marshalt
+olisi menetellyt toisella tavalla Tongeriin nähden, joka oli hänen
+ystävänsä ja auttajansa. Mutta Lacy ei pitänyt millään mitään väliä,
+ja kun välttämätön oli tapahtunut ja Tonger tahtoi tietää erinäisiä
+asioita, niin Lacy tarttui Tongerin vangitsemiseen taivaan lähettämänä
+tilaisuutena, joka teki mahdolliseksi siirtää syyn toisen miehen
+niskoille. Hän suostutti tytön nimeämään Torringtonin rakastajakseen
+ja sai hänet menemään Amerikaan, minne hän lupasi lähettää hänelle
+kohtuullisen rahasumman joka viikko. Samalla hän uhkasi, että jollei
+tyttö tekisi, niinkuin hän toivoi, nimittäin kirjoittaisi isälleen
+säännöllisesti tyytyväisiä kirjeitä oloistaan Amerikassa, niin hän
+lopettaisi rahojen lähettämisen ja saattaisi perikatoon Tongerin,
+jonka tyttö uskoi olevan jossakin vastuunalaisessa asemassa Marshaltin
+liikkeessä.
+
+"New York ei ole pahempi paikka naiselle kuin mikä tahansa muu
+suurkaupunki: se on minun kokemukseni", sanoi Slick miettiväisesti.
+"Luultavasti se sama vanha vainooja on lentänyt Lontoon muistomerkin
+huippuun, joka istuu Woolworth-rakennuksen 54 kerroksessa. Tyttö meni
+menojaan — alkoi juoda, velkaantui mutta ei uskaltanut ilmoittaa mitään
+Lacylle. Sitten hän eräänä päivänä epätoivoissaan hyppäsi laivaan ja
+tuli Lontooseen. Luullakseni te näitte hänet sinä päivänä, jolloin
+ensikerran kävitte ystävämme Malpasin luona?"
+
+Audrey nyökkäsi.
+
+"Hän oli se nainen, joka koputti Marshaltin ovea."
+
+"Juuri niin. Tonger-parka lienee säikähtänyt melkein kuoliaaksi
+nähdessään hänet. Joka tapauksessa, niinkuin minä olen ajatellut asian,
+Tonger päästi hänet sisään, kiidätti hänet ylös huoneisiinsa ja piti
+häntä siellä neljä päivää luultavasti tehden kaikkensa saadakseen
+hänet kertomaan totuuden — jonka Tonger jo silloin lienee arvannut.
+Sitten Lacy eräänä päivänä sai selville, että hän oli talossa, ja tiesi
+olevansa heti tuomittu, kun Tonger pääsisi hänen jäljilleen.
+
+"Marshalt päätti toimia heti. Tonger lähetettiin Parisiin viemään
+kirjettä, jolla ei ollut mitään merkitystä — olen nähnyt sen. Hänen
+poissaollessaan Marshalt sai tytön ulos huoneesta ja luultavasti
+kehoitti häntä menemään puistoon ja odottamaan siellä häntä. Ottakaa
+huomioon" — Slick kohotti sormensa korostaakseen tätä kohtaa — "että
+Tongerin tytär oli alkoholisti. Hän oli humalassa, kun hänet nähtiin
+ensikerran Lontoossa, ja meillä on palvelijattarien antama todistus,
+että Tongerilla kuolemansa edellisellä viikolla oli erikoisen suuri
+määrä whiskya huoneessaan — hänellä, joka siihen saakka ei ollut
+koskaan ottanut ryyppyäkään. Whiskyn imi itseensä tyttö — ei Tonger.
+
+"Kun Marshalt huomasi, että tytöllä oli tämä himo, oli helppoa antaa
+hänelle pullo, jossa oli kyllin myrkkyä tappamaan kokonaisen rykmentin,
+ja kehoittaa häntä menemään puistoon hyvin tietäen, että hän ennemmin
+tai myöhemmin joisi siitä pullosta eikä liikkuisi enää senjälkeen.
+Mutta Marshalt yritti tehdä liian paljon. Hän aikoi samana iltana
+tavata miss Bedfordia eli Torringtonia. Hän tahtoi tavata häntä hyvin
+innokkaasti, niin innokkaasti, ettei hän tahtonut lykätä tapaamista
+toistaiseksi. Silloin Tonger tuli takaisin.
+
+"Marshaltin ei ollut ensinkään tarpeen selittää naisen katoamista,
+koska hän ei tietänyt mitään hänestä: hän oli voinut mennä ulos omin
+päinsä. Voitte olla varmoja siitä, että hän meni ulos takatietä — samaa
+tietä, josta erään rouvashenkilön oli tapana tulla sisään ollessaan
+luvattomilla vierailuilla Lacyn luona. Ei ollut luultavaa, että Tonger
+juuri sinä iltana saisi tietää, että hänen tyttärensä oli kuollut,
+mutta kuitenkin tapahtui juuri niin! Tonger sai selville asian juuri
+samalla hetkellä, jolloin Marshalt odotti Malpasin huoneessa Audrey
+Bedfordin saapumista.
+
+"En tiedä, mitä aikomuksia Marshaltilla oli. Luultavasti hän olisi
+esittänyt kirjeen, jossa sovittiin tapaamisesta tuossa asunnossa, mutta
+se on pelkkää luuloa — asiain oikeata tilaa emme saa koskaan tietää.
+Joka tapauksessa hän ei tavannut miss Torringtonia. Saamastaan tiedosta
+raivostuneena Tonger, joka tunsi uunin salaisuuden ja oli valmistanut
+siihen sopivan avaimen, avasi sen, astui Malpasin huoneeseen ja
+selvitti siellä tilinsä petollisen isäntänsä kanssa. Hänellä oli,
+luulen minä, aseenaan vanhanmallinen pistoli, ja siinä suhteessa
+Marshalt puhui totta. Hän ampui kaksi kertaa, ja Lacy kaatui maahan.
+Se kuulia kestävä paita, joka hänellä oli yllään — ei sen vuoksi,
+että hän oli ollut Balkanilla, vaan koska pelkäsi olevansa kuoleman
+oma samana päivänä, jona Torrington ilmestyisi näyttämölle — pelasti
+hänen henkensä. Sillä aikaa kuin Tonger puolihulluna oli tutkimassa
+hänen kirjoituspöytäänsä, Marshalt tuli jälleen tuntoihinsa, hoiperteli
+takaisin omaan huoneeseensa ja ampui vuorostaan Tongerin, minkä jälkeen
+hän pakeni.
+
+"Marshalt oli jo etukäteen hankkinut itselleen kätköpaikan.
+Asianajajana tai jonakin sentapaisena hän oli vuokrannut itselleen
+komean huoneiston Greville Mansionsista, missä hänet tunnettiin nimellä
+'mr Crewe'. Satun sen tietämään, koska olen vuokrannut viereisen
+huoneiston erinäiseen tarkoitukseen. Hän meni sinne sinä iltana,
+lääkitsi ruhjevammansa — hän oli saanut myöskin lievän haavan — ja tuli
+sitten takaisin hakemaan timantteja. Tiedän sen, koska näin hänet."
+
+"Kuka oli se mies, jonka kasvot minä näin kattoikkunan läpi
+murhailtana?" kysyi Shannon.
+
+"Minä", sanoi Slick Stormer rauhallisesti.
+
+"Mutta katolla vartioimassa oleva miehenne sanoi..."
+
+Slick nauroi.
+
+"Mitä varten luulette heidän olleen katolla? He olivat minun
+muuallaoloni todistajia ja suojelijoitani. Kun te viimeksi teitte
+kysymyksiä yhdelle heistä, olin minä kyyryssä savupiipun takana tuskin
+metrin päässä teistä. Tietysti he eivät olleet nähneet minua! He
+olisivat menettäneet hyvän toimen, jos olisivat nähneet! Olin aina sen
+katon lähettyvillä. Kiipeäminen on erikoisalani, vaikka en olekaan niin
+hyvä kiipeäjä kuin Martin Elton, joka ei tarvinnut köyttä niinkuin minä.
+
+"Marshalt tahtoi peloittaa kaikki muut pois talosta. Hän vihasi
+niinkuin myrkkyä poliisivartiota, koska hän tahtoi päästä käsiksi
+timantteihin, jotka olivat epäjumalan sisässä, ja koska hän ei voinut
+tehdä sitä pääsemättä sitä ennen vapaaksi poliiseista. Senvuoksi
+hän esiintyi omana itsenään, frakkipuvussa ja kuolleen näköiseksi
+naamioituna. Kun kätköpaikka oli keksitty, tuli hän toivottomaksi ja
+tyhjensi Stanfordin avulla, joka oli otettava osalliseksi salaisuuteen,
+epäjumalankuvan teidän silmienne edessä. Mutta Stanford oli poropeukalo
+ja koneistoon tottumaton. Kun timantit oli saata käsilaukkuun, tahtoi
+hän pyöräyttää epäjumalan takaisin alkuperäiseen asentoon, jolloin
+hän sattumalta sammutti valot huoneesta. Säikähdyksissään hän silloin
+kaikesta päättäen pudotti kädessään olleen käsilaukun kuvapatsaan
+jalustalle, ja kun kuvapatsas pyörähti takaisin, toi se käsilaukun
+mukanaan."
+
+"Mihin minä sitten poltin käteni?" kysyi Steel.
+
+"Uunin ristikkoon! Kun te lähditte liikkeelle, oli laite kääntynyt
+ympäri, ja te satutitte kätenne tulikuumaan ristikkoon, josta hiilet
+oli vasta vähän ennen sitä poistettu. Tehän muistatte, kapteeni
+Shannon, että huoneessa tuntui tavallisesti kuuman raudan hajua aina,
+kun nämä näytelmät tapahtuivat?
+
+"Kun te olitte lähtenyt pois käsilaukku mukananne, seurasi
+Marshalt teitä. Stanford meni Haymarketille ja murtautui teidän
+kassakaappiinne — suoraan sanoen näin hänen tulevan ulos, mutta en
+pitänyt välttämättömänä kertoa sitä teille — kun taas Marshalt seurasi
+teitä autossaan ja ajoi nurin teidän autonne. Kunnia käsilaukun
+takaisinsaamisesta tulee Stanfordille, joka oli silloin vielä teidän
+asunnossanne, kun tapasitte palvelijanne tajuttomaksi lyötynä.
+
+"Saatuaan timantit takaisin päätti Marshalt viedä ne heti hyvään
+turvaan. Hän vei käsilaukun Greville Mansionsissa olevaan
+huoneistoonsa. Löysin sen sieltä murtauduttuani sinne etsiessäni miss
+Torringtonia. En löytänyt häntä, mutta näin käsilaukun ja luovuin siitä
+vasta sitten, kun huomasin, etten voinut viedä sitä oikeihin käsiin
+joutumatta itse pidätetyksi.
+
+"Kun Marshalt, joka on hyvin epäluuloinen mies, huomasi, että
+käsilaukku oli kadonnut, niin hän luonnollisesti epäili asiasta
+liittolaistaan. Hän ampui Stanfordin juuri vähän ennen sitä, kun te
+saavuitte sinne tänä aamuna. Juttu on nyt melkein lopussa. Meidän
+on kuitenkin vielä arvattava, mitä Stanfordin ja Marshaltin välillä
+tapahtui. Luultavaa on, että Marshalt vasta silloin sai selville,
+että miss Torrington oli kätkössä siinä talossa, ja päätti tietäen,
+että peli oli pelattu loppuun ja omaisuus menetetty, kostaa sen
+miehen tyttärelle, jota hän vihasi ja pelkäsi enemmän kuin mitään
+muuta maailmassa. Hänen onnettomuudekseen minun on pitkin aikaa ollut
+tapana olla siinä talossa, kun miehet, jotka tulivat Kapkaupungista,
+toivat hänelle timantteja. Olin siellä kerran kirkkaalla päivällä
+korjauttelemassa seiniä, ja Marshalt kuuli sen — miss Torrington
+kuuli sen myöskin — koska tahdoin päästä selville salaovesta. Olen
+kahdesti esiintynyt salaperäisenä mr Malpasina ja onnistunut siinä
+osassa erinomaisesti. Olin päättänyt pukeutua mr Malpasiksi aina,
+kun murtauduin sinne, koska tiesin, että kerran tulisi se päivä,
+jolloin hän ja minä katsoisimme toisiamme kasvoista kasvoihin, ja
+minä toivoin, että hänellä olisi heikko sydän. Erästä nuorta neitosta
+säikytin perinpohjaisesti", sanoi hän, ja Audrey voi jo nauraa sitä
+muistellessaan.
+
+"Minä kiljuin kauheasti, eikö niin?" sanoi hän katuvaisesti.
+
+"Minäkin kiljun toisinaan", sanoi Smith, "tai tahtoisin ainakin kiljua".
+
+"Vain yksi asia on enää kertomatta, ja sen te jo tiedätte, Shannon.
+Te tiesitte sen, ennenkuin saitte pyynnön saapua Fouldin laiturille.
+Heti kun Marshalt oli saanut takaisin timantit, ei hän voinut tehdä
+muuta, kuin ilmestyä jälleen dramaattisella tavalla näyttämölle. Se
+oli hyvin läheltä liiankin dramaattista, sallikaa minun se sanoa!
+Hän meni veteen laiturin alle, lukitsi itse käsiraudat ja odotti
+käsirautojen avain toisessa ja revolveri toisessa kädessä teidän
+saapuvan määrätyn ajan kuluessa. Mutta te tulittekin hiukan myöhemmin,
+kuin mitä hän oli laskenut, sillä te olitte myöhästynyt matkalla
+viisi minuuttia. Ja näiden viiden minuutin aikana tapahtui onneton
+sattuma: hän pudotti vahingossa käsirautojen avaimen veteen eikä voinut
+vapauttaa itseään. Jollette te olisi tullut kyllin ajoissa, olisi hän
+hukkunut. Kun te sitten tulitte, oli hänen helppo toimia. Hänellä oli
+revolveri kädessään — jos olisitte pitänyt taskulamppunne valon häneen
+suunnattuna, olisitte sen nähnyt, mutta hän pyysi teitä sammuttamaan
+valon ja ampui heti senjälkeen kaksi laukausta teitä kohden, pudotti
+revolverin veteen — olen sen sittemmin onkinut sieltä ylös — ja lopun
+te tiedätte. Jos hän olisi surmannut teidät, olisi hänen syyttömyytensä
+ollut selvä — hän ei ollut voinut tehdä sitä.
+
+"Ja nyt, miss Torrington, pyytäisin teitä antamaan minulle takaisin
+virkamerkkinne."
+
+Audrey aukaisi hämmästyneenä käsilaukkunsa ja otti sieltä hopeisen
+tähden.
+
+"Paljon kiitoksia", sanoi Slick rakastettavasti. "Toivottavasti,
+ette ole loukkaantunut. En anna kenenkään pitää tähteä sen jälkeen,
+kuin hän on eronnut minun palveluksestani ja siirtynyt kilpailijan
+yhtiötoveriksi."
+
+Hänen Dickiin suunnatut silmänsä nauroivat. "Laskin leikkiä", sanoi
+hän. "Te ette ymmärrä sitä, koska olette englantilainen. Mutta ette kai
+pane pahaksenne, jos päästän pienen yksityisen naurun? Ha! ha!"
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77711 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..7313cd7
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #77711
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/77711)