Initial commit of ebook 77635 filesHEADmain

5 files changed, 32504 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/77635-0.txt b/77635-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..118c9b1
--- /dev/null
+++ b/77635-0.txt
@@ -0,0 +1,16244 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77635 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+KANSOJEN HISTORIA 2
+
+Vanha aika II
+
+Persialaiset ja kreikkalaiset vuoteen 404 e.Kr.
+
+
+Kirj.
+
+CARL GRIMBERG
+
+
+
+Tekijän luvalla suomentanut
+
+Weikko Pakarinen
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1929.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Meedialaiset ja persialaiset.
+   Indoeurooppalaisten alkukoti.
+   Meedialaiset ja persialaiset.
+Aigeialainen kulttuuri.
+   Kreetta, sivistyksen silta.
+   Taru Theseuksesta ja hänen pääsystään labyrinttiin.
+   Mykeneläinen sivistys.
+   Maailmanliikenne kreettalais-mykeneläisellä ajalla.
+   Aigeialaisen kulttuurin häviö.
+Helleenien tarukausi. Patriarkallisen kuningaskunnan aika.
+   Sivistyksen ahjo siirtyy Vähään-Aasiaan.
+   Troian sota.
+   Satu Odysseuksen harharetkistä.
+   Homeros ja homerolainen kysymys.
+   Ensimmäinen talonpoikaisrunoilija.
+   Elämä Homeroksen ja Hesiodoksen aikoina.
+   Helleenien jumal'usko.
+   Delphoin oraakkeli.
+   Olympia ja olympialaiset kisat.
+Taloudellisia ja yhteiskunnallisia mullistuksia.
+   Kreikan niemimaan talonpoikaisväestö kehittyy merenkulkijoiksi.
+   Toinen kreikkalainen uudisasutus.
+   Taru argonauttien retkestä.
+   Hajanainen, mutta valtiollisesti valveutunut kansa.
+   Kuningaskunnasta ylimysvaltaiseksi tasavallaksi.
+   Spartta, järkkymättömän valtiomuodon yhteiskunta.
+   Ateena, poliittisten mullistusten kaupunki.
+Joonialainen kulttuuri, lyriikka ja filosofia.
+   Filosofian synty.
+   Kreikkalaisen lyriikan loistoaika.
+   Laulurunous ja filosofia.
+Ensimmäinen suuri voimainmittely idän ja lännen välillä.
+   Helleenien vapaustaistelu.
+   Attikalais-delolainen liitto.
+   Helleenit ryhtyvät hyökkäämään persialaisia vastaan
+      Ateenan hegemonian aikana.
+Perikleen onnellinen aikakausi.
+   Perikleen Ateena.
+   Murhenäytelmän ensimmäinen suuruudenaika.
+Veljessota.
+   »Kolmikymmenvuotinen rauha», joka olikin vain viisitoistavuotinen.
+   Toinen peloponnesolaissota.
+   Kolmas peloponnesolaissota.
+
+
+
+
+Tässä osassa minulla on ollut etu saada esitykseni tarkastajana
+käyttää »Meedialaiset ja persialaiset» jaksossa dosentti H.S.
+Nybergiä ja koko muussa osassa professori Ernst Nachmansonia. Sen
+lisäksi on jakson »Aigeialainen kulttuuri» tarkastanut muinaistutkija
+fil.toht. Otto Frödin, varsinkin Asinen kaivausten esityksen, sekä
+fil.toht. Arthur Norden, joka myöskin — erityisesti silmällä pitäen
+arkeologisia kysymyksiä — on läpikäynyt jaksot »Helleenien taruaika»
+ja »Taloudellisia ja yhteiskunnallisia mullistuksia » Kappaleen
+»Filosofian alku» on tarkastanut myöskin fil.toht. Alf Ahlberg.
+Monista näiltä tarkastajilta saamistani arvokkaista neuvoista ja
+opastuksista esitän heille kaikille sydämellisen kiitokseni.
+
+Danderyd, marraskuussa 1927.
+
+_Carl Grimberg_.
+
+
+
+Alkusanansa lopussa kirjoittaja puolustaa tapaansa käyttää
+kreikkalaisista nimistä latinalaismallista muotoa. Tätä menettelyä ei
+suomennoksessa kumminkaan ole seurattu, vaan on pääpiirtein omaksuttu
+suuren Maailmanhistoriamme kirjoitustapa yrittäen välttää sen eräitä
+epäjohdonmukaisuuksia. — Nimien ensimmäistä kertaa esiintyessä on
+yleensä merkitty tavujen kesto siten, että yllä oleva viiva osoittaa
+pituutta, kaari lyhyyttä, samoin myös paino. Näin on menetelty
+varsinkin sellaisissa tapauksissa, missä väärä ääntäminen on meillä
+vakiintunut.
+
+Homeros-suomennokset ovat Mannisen, Sophokleen Antigonekäännökset
+Kaarlo Koskimiehen, muulloin on suomentaja kussakin kohdin mainittu
+erikseen.
+
+»Jokamiehen» historiassa olen pitänyt tarpeellisena lukuisia selittäviä
+alahuomautuksia.
+
+Turussa, toukok. 26 p:nä 1929.
+
+_Weikko Pakarinen_.
+
+
+
+
+
+
+MEEDIALAISET JA PERSIALAISET
+
+
+
+
+INDOEUROOPPALAISTEN ALKUKOTI.
+
+
+Iraanin kansojen, meedialaisten ja persialaisten, tarttuessa Etu-Aasian
+kohtaloihin oli tullut _indoeurooppalaisten_ kansojen vuoro ottaa
+vastaan sivistysperintö _seemiläisiltä_ ja _haamilaisilta_. Haamilaiset
+egyptiläiset olivat antaneet ainaiseksi ihmiskunnan perinnöksi
+omaperäistä kulttuuriansa; ja mitä seemiläisiin kansoihin tulee,
+kesti vielä enemmän kuin vuosituhannen, ennenkuin uskonnollinen
+innostus, profeetta Muhammedin aikaansaama, jälleen teki ne kykeneviksi
+suorittamaan kulttuuritekoja.
+
+Indoeurooppalaiset kansat eivät muodosta tasa-aineista rotuyhteyttä,
+vaan ainoastaan kielellisen yhteyden: niihin kuuluvat ne kansat, jotka
+puhuvat indoeurooppalaista kieltä.
+
+Kysymykseen, missä näiden kansain alkukoti oli, on vastattu parilla
+kymmenellä tavalla. Kielentutkijat ovat etsineet sitä eri paikoista
+alueelta, jonka äärimmäisinä rajoina ovat toisaalta Luoteis-Eurooppa
+ja toisaalta Keski-Aasian ylänkö tai Intia. Monet tiedemiehet
+ovat sitä mieltä, että indoeurooppalaiset ovat peräisin Itämeren
+etelärantamilta. Luulevatpa jotkut, että Skåne ja Tanskan saaret olivat
+heidän alkukotinansa. Tällöin on muun muassa kiinnitetty huomiota
+siihen, että _ohra_ näyttää indoeurooppalaisilla alkuaikoina olleen
+tärkein viljalaji. Jos niin todellakin oli asianlaita, viittaisi se
+siihen, että alkukoti on etsittävä seudusta, jossa on verraten lyhyet
+kesät, missä paremmat viljalajit, kuten vehnä ja hirssi, eivät tuohon
+aikaan ehtineet antaa riittävää hyötyä, jotta niitä olisi yleisesti
+viljelty. Nythän on tosiasia, että Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja
+Pohjois-Frieslandissa »koru» (= ohra) on nimenä viljalla yleensä tai on
+ainakin ollut meidän aikoihimme asti.
+
+Mutta on, kuten pian saamme nähdä, toisia seikkoja, jotka puhuvat sitä
+vastaan, että Itämeren seudut olisivat olleet indoeurooppalaisten
+alkukoti. Osa kielentutkijoita tahtoo sijoittaa sen keskiseen
+Eurooppaan, toiset taasen haluavat etsiä sitä jostakin Mustan-
+ja Kaspianmeren pohjois- ja itärantamain suurilta ruohoaroilta,
+ja tällä mielipiteellä tuntuu nykyisin olevan voimakkaimmat
+puoltajansa ammattimiesten piirissä. On kumminkin neljäskin ryhmä
+tutkijoita, joiden mielestä indoeurooppalaiset ovat alkujaan eläneet
+paimentolaiselämää suurella Keski-Aasian ylängöllä, joka on niin
+monien kansanheimojen kehto. Pääsyynä sieltä tapahtuneeseen suureen
+vaellukseen olisi ollut se, että sekä paimentolaiset itse että
+heidän karjalaumansa lisääntyivät niin, että eläminen ja riittävien
+laidunten saanti kävi tukalaksi. Kenties indoeurooppalaisia vuorostaan
+painostivat toiset kansat idästä päin, Kiinan rajaseuduilta. Sellaisia
+kansainvaelluksia on tapahtunut, niin kauas taaksepäin ajassa kuin
+voimme seurata ihmiskunnan vaiheita; ja tulemme kohtaamaan useita
+samanlaisia ilmiöitä myöhemmässä historiallisessa kehityksessä.
+
+Että kysymys indoeurooppalaisten alkukodista on niin vaikea — mahdoton
+— varmasti ratkaista, riippuu siitä, että tässä ei ole muinaislöytöjä
+tai historiallisia todistuskappaleita, mihin nojautua. Ainoastaan
+vertaileva indoeurooppalainen kielitiede voi antaa jotakin opastusta,
+mutta sekin on pakosta hyvin epävarmaa.
+
+Kielentutkijat ovat osoittaneet selvän sukulaisuuden
+indoeurooppalaisten kielten kesken, kuten intian, persian,
+slaavilaisten kielten, kreikan, latinan ja eri germaanisten kielten
+välillä. »Isä» on ruotsiksi _fader_, saksaksi _Vater_, englanniksi
+father, latinaksi pater, josta italiassa on tullut _padre_ ja joka
+ranskassa on lyhentynyt muotoon _père_; kreikaksi se kuuluu _patér_
+ja muinaispersiassa ja -intiassa _pitar_. Samalla tavalla »äiti», ruots.
+_moder: Mutter, mother, māter, mādre, mère_[1], _mētēr ja mātar_.
+Venäjäksi se on _matj_. »Veli» on: _broder, Bruder, brother, frāter,
+frate tai fratello, frère, phrātér ja bhrātar_; venäjäksi _brat_.
+Täytyy edellyttää, että keskenänsä sukua olevat sanat palautuvat samaan
+kantasanaan, joka on kuulunut indoeurooppalaisen kantakansan kieleen.
+
+Kantakansan kielessä on tietenkin ollut murteita niinkuin on
+nykyisissäkin kielissä. Näiden murteiden väliset eroavaisuudet
+kehittyivät vähitellen yhä suuremmiksi, sikäli kuin eri heimojen
+välinen yhteys höltyi ja lopuksi katkesi; erilaistumisen yhtenä
+tekijänä oli se, että kantakansan eri osat joutuivat kosketuksiin
+erilaisten vieraiden kansojen ja kielien kanssa. Lopuksi tuli aika,
+jolloin entisistä heimoista muodostuneet kansat eivät enää edes
+tunteneet keskinäistä sukulaisuuttansa. Siitä huolimatta nerokkaat
+kielentutkijat useiden tuhansien vuosien päästä osoittivat niiden
+kielten ikivanhan sukulaisuuden ja vertailemalla niitä toisiinsa
+loivat summittaisen kuvan indoeurooppalaisesta alkukielestä. Tämä
+alkukieli voi antaa meille joitakin — joskin — epävarmoja — tietoja
+niistä olosuhteista, joissa tuo indoeurooppalainen alkukansa on elänyt,
+ja siis myöskin ehkä joitakin viittauksia siitä, minkälainen oli se
+maa, jossa tämä kansa aluksi asui. Niin korvautuu jossakin määrin
+indoeurooppalaista alkuaikaa koskevien arkeologisten ja historiallisten
+todistuskappaleiden puute. Indoeurooppalaisen alkukielen sanavarastosta
+näkyy, että tätä kieltä puhunut kansa asui maassa, missä lumi ja jää
+eivät olleet harvinaisia eivätkä sateetkaan. Näillä ihmisillä oli
+nimet neljälle eri vuodenajalle. Alkukoti on siis sijainnut lauhkeassa
+vyöhykkeessä. Tähän viittaavat myöskin eläinten ja kasvien nimet.
+Niistä etsii nimittäin turhaan lämpimämmän ja kuuman vyöhykkeen lajeja.
+
+Vuoria indoeurooppalaisten alkukodissa oli, ja sanavarastosta
+päättäen on melko varmaa, että merikin on ollut kantakansalle tuttu.
+Merenkulkua koskevia termejä ei kuitenkaan ole ollut kantakielessä.
+Indoeurooppalaisissa kielissä ei myöskään ole eri kalalajeja
+tarkoittavia yhteisiä sanoja enempää kuin kalastusta tai kalastajan
+pyyntivehkeitä tarkoittavia kielellisiä ilmauksia. Näistä tosiasioista
+ei kuitenkaan saata ehdottomasti tehdä sitä johtopäätöstä, että
+indoeurooppalainen kantakansa asui sisämaassa.
+
+Kuitenkin kaikitenkin on merkillistä, että indoeurooppalaisessa
+alkukielessä on niin perin vähän merta koskevaa; ja tämä vaikutelma
+vahvistuu siitä mielenkiintoisesta tosiasiasta, että ei ole jälkeäkään
+indoeurooppalaisesta meripihkan, tämän tyypillisen Itämeren-tuotteen
+nimestä, tuotteen, jota hyvin aikaisin käytettiin koristuksiin Itämeren
+alueella ja jolla oli niin tärkeä asema pohjoisten kansojen Etelän
+maiden kanssa harjoittamassa kauppavaihdossa.
+
+Metalleista tunnettiin vain kupari alkukodissa. Yhteisajan päättyessä
+kantakansa näyttää olleen juuri siirtymässä kupari- tai pronssikauteen.
+Indoeurooppalaisten hajaantuminen olisi siis alkanut noin 4000 vuotta
+sitten. He olivat silloin vielä paimentolaiskansaa, joka kuljeskeli
+ympäri karjalaumoineen. Maanviljelystermejä alkukielessä ei yleensä
+ole. Nykyisistä kotieläimistä oli m.m. _hevonen_ tuttu, vaikka ei ole
+varmaa, että se jo kantakansalla oli vetojuhtana. Indoeurooppalaisten
+alkukielessä on runsaasti nimiä rattaiden eri osille kuten pyörälle,
+pyörän navalle ja akselille.
+
+— Nyt lähdemme seuraamaan indoeurooppalaisten heimojen _itäistä_
+haaraa, tarkemmin sanoen _Iraanin_ kansoja niiden tunkeutuessa kohti
+vanhoja sivistysalueita. Saman alkukansan _intialaisen_ ryhmän, joka
+kulki kaakkoon päin ja valtasi Intian, kohtaamme myöhemmin toisessa
+historiallisessa yhteydessä.
+
+
+Kirjallisuutta tähän jaksoon:
+
+Justin V. Prašek, Geschichte der Meder und Perser bis zur makedonischen
+Eroberung. (Laajoin kirjallisuusviittein.)
+
+Tähän kappaleeseen:
+
+K.F. Johansson, Hvar låg vår folkstams urhem? (Nordisk tidskrift 1911.)
+
+Oscar Montelius, De ariska folkens urhem. (Nordisk tidskrift 1921.)
+
+Martin P:n Nilsson, Arierna före folkvandringarna. (Ymer 1912.)
+
+Holger Pedersen, Språkvetenskapen under nittonde århundradet.
+
+O. Schrader, Die Indogermanen. (Laaja kirjallisuusluettelo.)
+
+
+
+
+MEEDIALAISET JA PERSIALAISET
+
+
+olivat kaksi voimakasta indoeurooppalaista kansanheimoa, jotka
+asettuivat asumaan Iraanin ylängölle itään Assyriasta ja Babyloniasta.
+Aluksi meedialaiset olivat hallitseva kansa ja persialaiset heidän
+alamaisiaan. Kukoistavimmillaan Meedian valtakunta oli Niniven
+kukistumista lähinnä seuraavina aikoina. Assyrian valtakunnan häviö
+lopetti useita vuosisatoja kestäneet riidat kahden naapurikansan
+välillä. Aikaisemmin Assyrian valtiot olivat olleet voittoisia
+taistellessaan meedialaisten pikkuruhtinasten kanssa, mutta nyt osat
+olivat vaihtuneet.
+
+Tietomme Iraanin varhaisemmasta historiasta kiertyvät muutoin
+pääasiallisesti suuren uskonnonperustajan _Zarathustran_ eli
+_Zoroasterin_, Iraanin profeetan ympärille.
+
+Muutoin ovat lähteinä meedialaisten ja persialaisten aikaisempaan
+historiaan samanaikaisten juutalaisten profeettain sitä koskevat
+viittailut sekä joitakin jätteitä assyrialais-babylonialaisista
+piirtokirjoituksista ja aikakirjoista, joita vuosituhansien myrskyt
+ovat säästäneet. Mutta nämä niukat katkelmat ovat monissa kohdin siksi
+ristiriitaisia, että Iraanin kansojen varhaisemmasta historiasta
+puhuessamme on kysymyksessä enemmän usko kuin tietäminen. Paremmin
+on laita, kun joudumme Persian valtakunnan loistokauteen. Varsinkin
+Dareios I:n suuri piirtokirjoitus Behistunin kalliossa on hyvin arvokas
+historian kannalta. Myöskin 4:nnellä ja 3:nnella vuosisadalla e.Kr.
+eläneillä kreikkalaisilla historioitsijoilla on paljon kerrottavaa
+Persian valtakunnasta, vaikka heidän ilmoitustensa totuusarvo on kovin
+vaihtelevaa. Mutta varsinaisia meedialais-persialaisen valtakunnan
+kätkemiä muinaismuistoja koskevat arkeologiset kaivaukset ovat
+vasta aivan alulla. Siellä on raunioina sellainen määrä muinaisia
+kaupunkeja temppeleineen ja aarteineen, että muinaistutkijoille on
+siinä työtä vuosisadoiksi. Käänteentekeviä kirjallisten muistomerkkien
+löytöjä tuskin voinee kuitenkaan odottaa, sillä Persian suurkuninkaat
+eivät ole osoittaneet lainkaan samanlaista halua hallitustoimiensa
+luetteluttamiseen kuin Egyptin ja Assyrian hallitsijat.
+
+
+
+
+ZARATHUSTRA.
+
+
+Vanha taru kertoo, että itämaan viisaat miehet, jotka tulivat
+Betlehemiin kumartamaan seimessä makaavaa lasta, olivat lähteneet
+pitkälle matkalleen »Zoroasterin ennustuksen johdosta.»
+
+Zoroaster on persialaisen Zarathustra nimen kreikkalaisperäinen muoto.
+Tämän niminen oli eräs muinaisajan suurista totuudenetsijöistä, joka
+kuuluu sellaisten suurten henkien piiriin kuin Buddha, Konfutse ja
+Sokrates. Hänen esiintymisensä ajasta ovat asiantuntijat eri mieltä.
+Muutamien mukaan se tapahtui noin kuusi sataa, toisten mielestä tuhat
+vuotta e.Kr. Hänen elämästäänkin tiedämme hyvin vähän. Sen tapahtumat
+ovat punoutuneet taruihin, jotka osaksi ovat hyvin myöhäisiä, ja
+legendoihin, jotka esittävät todistuksia hänen pyhyydestään hänen
+levätessään vielä äitinsä helmassa. Monista vaaroista, joilla
+pahan vallat koettivat häntä tuhota, pienokainen pelastui ihmeen
+avulla. Mieheksi vartuttuaan hän jätti kotinsa ja vetäytyi erilleen
+maailmasta erämaan suureen yksinäisyyteen vain Jumala ja ajatuksensa
+seuralaisinaan. Kolmenkymmenen vuoden ikäisenä hän eräänä yönä näki
+ilmestyksen. Ormuzd,[2] hyvän jumala, tuotatti eräällä arkkienkelillään
+hänet luoksensa ja käski hänen julistaa hänen oppiansa.
+
+Zarathustran ajatukset olivat kauan risteilleet pahan probleemassa.
+Kun hän tarkasteli elämää ja olemassaoloa täällä maailmassa, niin
+kaikki näytti hänestä lakkaamattomalta hyvän ja pahan väliseltä
+voimain mittelyltä. Minne hän kääntyikin, hän näki tämän taistelun
+olevan käynnissä. Hyvä olennoitui hänen silmissään _Ormuzd_ jumalaksi,
+viisauden herraksi, pahan personoituessa _Ahrimaniksi_[3], pahaksi
+hengeksi, joka vastasi juutalaisten Saatanaa, Kaikkialle, minne
+Ormuzd saapuu, hiipii hänen kintereillään hänen vastustajansa Ahriman
+tuhotakseen kaiken hyvän, mitä Ormuzd tekee. Kun Ormuzd loi elämän,
+sai Ahriman aikaan kuoleman. Hän lähettää meteoreja häiritsemään
+tähtimaailman säännöllistä järjestelmää, hän saa aikaan välistä
+vahingollisia tulvia, välistä veden puutetta, ja ihmisiä vaivaamaan hän
+lähettää kymmeniä tuhansia tauteja ja sairauksia. Rakastajattarekseen
+hän valitsee Djeh-nimisen naishaltijan, menstruaalisen[4] epäpuhtauden
+personoituman.
+
+Keskinäisessä kamppailussaan Ormuzdilla ja Ahrimanilla oli apunaan
+muita hyviä ja pahoja henkiä, enkeleitä ja perkeleitä. Tähän hyvän ja
+pahan väliseen taukoamattomaan taisteluun oli ihmistenkin otettava
+osaa. Jos mieli ihmisen voida auttaa hyvää voittoon, hänen täytyy
+ensiksi tehdä työtä omaksi _puhtaudekseen_. Jos hän on rikkonut
+puhtaudensääntöjä vastaan, hänen on suoritettava katumus ja parannus:
+hänen on itse rangaistava itseänsä »hevosruoskan, kuuliaisuuden
+välikappaleen», läimäyksillä. Mutta ei siinä kyllin. Eivätkä uhrit ja
+ylistyslaulutkaan riitä, vaan hyödyllisellä _työllä_ ihminen myöskin
+edistää hyvää asiaa. Joka hyvin hoitaa karjaansa, raivaa erämaita
+viljelykselle, kastelee maata ja tekee sen hedelmälliseksi, joka
+hävittää vahingollisia eläimiä, rakentaa siltoja ja ravitsee nälkäisiä,
+hän palvelee Ormuzdia. »Joka kylvää viljaa», niin sanotaan Ormuzdin
+palvelijan pyhässä kirjassa, Avestassa, »hän kylvää pyhyyttä. Kun kylvö
+orastaa, pelästyvät perkeleet; kun vilja kasvaa, pysähtyy perkeleiden
+sydän kauhusta, ja kun viljaa jauhetaan, he vaikeroivat.» Viljelys
+karkoittaa pahat henget, mutta hedelmättömissä ja epäterveellisissä
+erämaissa he viihtyvät.
+
+Itsensä kiduttamiseen ja maailmaa halveksivaan askeesiin[5]
+tyytyminen, kuten teki suuri osa iraanilaisten läheisistä
+sukulaisista, intialaisista, ei ollut Ormuzdin auttamista, vaan
+Ahrimanin palvelemista. Asettamalla työn ja kulttuurin korkeaan arvoon
+Zoroasterin oppi eroaa ratkaisevasti intialaisten ihanteesta vajota
+maailmasta-irtautumiseen, kaikki aineelliset harrastukset tuhoavaan
+nirvanaan.
+
+Sen mukaan, valitseeko ihminen täällä maailmassa paikkansa Ormuzdin
+vai Ahrimanin puolella, hän saa palkkansa kuoleman jälkeen. Vainaja
+joutuu ensiksi kolmen enkelin tuomioistuimen eteen. Nämä istuvat
+alkupäässä kapeata kohtalonsiltaa, joka on rakennettu yli helvetin
+kuilun. Ainoastaan jumalaapelkääväiset saavat sitten kulkea yli sillan
+ikuisen valon piiriin, jossa Ormuzd ja autuaat asustavat. Jumalattoman
+sielu sitävastoin tuntee heti kuoleman jälkeen, mikä sitä odottaa.
+Äänekkäästi vaikeroiden se levottomana surisee vainajan pään ympärillä,
+kunnes sen on vaellettava kolmen enkelin tuomioistuimen eteen. Ja kun
+sen on kuljettava yli kohtalonsillan, se syöksyy suin päin helvetin
+pikimustaan, löyhkäävään syvyyteen.
+
+Helvetin rangaistukset eivät kuitenkaan ole ikuisia. Zarathustralla
+oli optimistinen usko hyvän lopulliseen voittoon pahasta. Mahtavalla
+loppuromahduksella pahan voimat lopuksi tuhoutuvat. Meteori on kiitävä
+halki avaruuden ja sulattava malmin kaikista vuorista. Hehkuva
+metallivirta on valuva yli maan, ja siinä jumalattomat kärventyvät,
+mutta hurskaat sitävastoin puhdistuvat. Sitten käydään viimeinen
+taistelu Ormuzdin ja kaiken helvetin ryönän välillä. Tässä taistelussa
+pahuuden vallat sortuvat. Ahriman itse karkoitetaan lopuksi alas
+helvetinkuiluun ja poltetaan yhdessä kaiken sen löyhkäävän saastan
+kanssa, mitä on kerääntynyt sen syvyyksiin. Sen jälkeen luodaan uusi
+maailma, missä puhdistuneet ihmiset saavat asua ikuisessa valossa ja
+autuudessa.
+
+Zarathustran oppi on omaksunut useita piirteitä vanhemmista Iraanin
+uskonnoista, kuten auringon ja muiden taivaankappalten palvonnan sekä
+tulen uskonnollisen palvelemisen. Hän käskee myöskin äärimmäiseen
+varovaisuuteen kaikkea kohtaan, mikä tahraa ruumiin tai sielun,
+kehoittaen karttamaan varsinkin ruumiiden ja kuolleiden eläinten
+saastuttavaa koskettamista. Persialaiset pelkäsivät siinä määrin niin
+tulen kuin maankin saastuttamista, että he eivät polttaneet eivätkä
+haudanneet kuolleitansa, vaan asettivat ne ulkosalle korppikotkien
+syötäviksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kymmenen vuotta Zarathustra sai vaeltaa ympäri ja saarnata
+kuuroille korville. Kovin ahdistivat häntä myöskin pahat henget.
+Mutta taistelussa pahuutta ja välinpitämättömyyttä vastaan hän sai
+vahvistusta uusista ilmestyksistä. Monta kertaa noiden kymmenen vuoden
+aikana hän hurmiotilassa näki Ormuzdin ja hänen arkkienkelinsä.
+
+Ormuzdin käskystä profeetta lopuksi läksi Vishtasp-nimisen iraanilaisen
+kuninkaan luo ja teki kaksi vuotta työtä hänen käännyttämisekseen.[6]
+Kun vanhan opin papit huomasivat, että kuningas näytti taipuvan
+Zarathustran uskoon, he vehkeilivät häntä vastaan, syyttivät häntä
+noituudesta ja velhoudesta ja onnistuivatkin saamaan hänet vankeuteen.
+Mutta Zarathustra pelastui heidän pahoista vehkeistään. Hänen onnistui
+näet kuin ihmeen avulla parantaa Vishtaspin musta lemmikkihevonen
+täydellisestä halvautumisesta, ja se todisti sekä kuninkaalle että
+kuningattarelle, että hän oli jumalan lähettämä. He omaksuivat molemmat
+uuden opin. Koko hovi seurasi heidän esimerkkiänsä ja Zarathustran
+parjaajat ja pilkkaajat rangaistiin kuolemalla. Sitten kääntyi kansaa
+yhtä mittaa, ja uskonnollinen herätys levisi voittoisana yli koko
+Iraanin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Zarathustra sai marttyyrin lopun. Kun häntä suojeleva kuningas ja
+eräs demoneja palveleva kansa olivat sodassa keskenään, surmattiin
+77-vuotias uskonnonperustaja pappeineen temppelissään. Mutta kun kaikki
+jo näytti menetetyltä, tuli kuninkaan nuori sankarillinen poika kuin
+pelastava enkeli ja musersi epäjumalanpalvelijain vallan. Tällä oli
+uuden uskonnon olemassaolo turvattu.
+
+Zarathustran oppi on, tai oikeammin sanoen, oli kerran kirjoitettuna
+_Avestaan_, »persialaisten raamattuun», joka oli Traanin kansojen
+vanhin kirja. Avesta on kerran ollut valtava teos, mutta nyt siitä on
+jäljellä vain katkelmia, ja niitä ovat tietämättömät jäljentäjät ja
+kääntäjät osittain niin vääristelleet, että vaaditaan vielä paljon
+työtä sen palauttamiseksi alkuperäiseen asuunsa. Nykyinen Avesta on
+luonteeltaan pikemmin rukouskirja kuin raamattu.
+
+Zarathustran uskonto on kaikkia muita »pakanallisia» uskontoja
+korkeammalla varsinkin selvässä ja suoraviivaisessa käsityksessään
+hyvän ja pahan välisestä erosta sekä siinä, että se panee painoa
+velvollisuudenkäskyn siveelliselle puolelle ja puhtaudenvaatimukselle.
+Sillä on monta kosketuskohtaa juutalaisuuden ja kristinuskon kanssa.
+Kumpi uskonto — Zarathustran vai juutalaistenko — on ollut antavampi
+puoli, sen suhteen mielipiteet eriävät. Muutamat väittävät, että
+persialaiset — myöskin Zarathustra — ovat lainanneet seemiläisiltä,
+jopa että kaikki hyvä Zarathustran opissa olisi seemiläistä alkuperää.
+Mutta toiset ovat sitä mieltä, että päinvastoin juutalaisuus on
+lainannut Zarathustralta. Toiset Raamatun ja Avestan tutkijoista
+taasen kulkevat keskitietä ja pitävät todennäköisimpänä uskonnollisten
+aatteiden molemminpuolista vaihtoa. Sellaista ajatustenvaihtoa voi
+odottaakin, kun ottaa huomioon juutalaisten suoranaiseen kosketukseen
+joutumisen persialaisten kanssa Babylonian vankeuden aikana ja heidän
+ihailunsa Persian kuningasta, Kyyrosta kohtaan, »oikeamielistä»,
+»Herran voideltua», joka vapautti heidät vankeudesta. Olihan Juudea
+sitäpaitsi sen jälkeen Persian maakuntana aina siihen asti, jolloin
+Aleksanteri Suuri tuon valtakunnan kukisti.
+
+Mitä kristinuskoon tulee, niin sen ja Zarathustran opissa viimeisistä
+tapahtumista on silmäänpistävää yhtäläisyyttä. Muuan vanhimpia ja
+elinvoimaisimpia kristittyjä lahkoja olikin voimakkaasti Zarathustran
+opin värittämä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Zarathustran opin hävitti melkein tyystin 600-luvulla j.Kr. monessa
+suhteessa alemmalla asteella oleva muhamettilaisuus. Ormuzd sai väistyä
+Allahin tieltä, ja Avestan tilalle tuli Koraani. Mutta tänäkin päivänä
+on satakuntatuhatta ihmistä, jotka ovat pysyneet Zarathustran opille
+uskollisina. Kymmenes osa heistä elää hajallaan siellä täällä vanhassa
+kotimaassansa. Mutta osa Zarathustran tunnustajista läksi kernaammin
+maanpakoon kuin luopui uskostaan, ja he löysivät turvapaikan Intiassa.
+Heistä ovat peräisin _parsilaiset_, jotka asuvat suurimmaksi osaksi
+Bombayssa ja sen lähistöllä ja nauttivat yleistä kunnioitusta korkean
+moraalinsa, ahkeruutensa ja lähimmäisenrakkautensa vuoksi. Heidän
+anteliaisuutensa on tunnettu koko maailmassa. He elävät ankarassa
+yksiavioisuudessa ja osoittavat samaa inhoa valhetta ja petosta kohtaan
+kuin Zarathustran tunnustajat enemmän kuin tuhat vuotta takaperin.
+
+
+
+
+KYYROS,
+
+
+babylonialaisten voittaja ja juutalaisten vapauttaja, oli alkujaan
+Meedian alakuningas. Mutta noin vuonna 550 hän nostatti kapinan ja
+kukisti Meedian valtakunnan. Neljä vuotta myöhemmin hän voitti Lyydian
+rikkaan kuninkaan Kroisoksen ja laski valtaansa tämän valtakunnan, joka
+käsitti melkein koko Vähän-Aasian. Vuonna 539 hänestä tuli myöskin
+Babylonian valtakunnan herra.
+
+Monta tarua liittyy Kyyroksen kuten muidenkin suurten miesten
+lapsuuteen ja nuoruusaikaan. Herodotos oli kuullut kokonaista neljä eri
+muunnosta Kyyros-tarusta. Hän kertoo niistä sen, mikä hänen mielestään
+oli vähimmän epätodennäköinen. Aluksi, hän sanoo, oli suorastaan ihme,
+että lapsi säästyi kuolemalta. Kyyroksen äiti oli Herodotoksen mukaan
+Astyageen tytär, juuri sen Meedian kuninkaan, jonka Kyyros kukisti.
+Itse asiassa tämä on hyvin epätodennäköistä, varsinkin kun Kyyros
+voitettuaan Astyageen otti tämän tyttären puolisokseen. Mutta olkoonpa
+tämän laita miten hyvänsä — kuunnelkaamme Herodotosta!
+
+Astyageella oli tytär nimeltä Mandane. Hän näki unen, että tämä laski
+niin paljon vettä, että se täytti koko kaupungin ja tulvi yli koko
+Aasian. Hän kertoi unensa unenselittäjille ja kauhistui saadessaan
+tietää, mitä uni merkitsi. Sillä unenselittäjät tulkitsivat hänen
+unensa niin, että hänen tyttärensä poika oli tuleva kuninkaaksi
+hänen tilalleen. Senvuoksi hän ei naittanut Mandanea ylhäiselle
+meedialaiselle, vaan antoi hänet Kambyses-nimiselle persialaiselle,
+joka oli hyvää syntyperää, mutta jota hän piti paljoa vähemmänarvoisena
+kuin keskiluokan meedialaista.
+
+Mandanen odottaessa synnytystä Astyages näki jälleen merkillisen
+unen. »Hänen tyttärensä kohdusta oli kasvavinaan viinipuu, ja tämä
+levittäytyi yli koko Aasian.» Tästä kauhistuneena hän noudatti
+tyttärensä Persiasta ja vartioitutti häntä aikoen tuhota hänen kohtunsa
+hedelmän. Ja kun Kyyros syntyi, kutsutti äidinisä luokseen Harpagoksen,
+luotettavimman miehensä, ja velvoitti tämän ankaran rangaistuksen
+uhalla viemään lapsen kotiinsa ja surmaamaan hänet.
+
+Harpagos lupasi täyttää kuninkaan käskyn. Mutta hän ei hennonut
+itse suorittaa murhaa, vaan päätti uskoa tehtävän eräälle Astyageen
+karjanpaimenelle, joka kaitsi laumaansa vuoristossa, missä vilisi
+verenhimoisia petoja. Hänen Harpagos käski panna lapsen heitteille
+rotkoon.
+
+Paimen otti pienokaisen mukaansa. Kun hän tuli kotiin, oli hänen
+vaimonsa, joka oli odottanut synnytystä, saanut juuri lapsen. Mutta se
+oli kuolleena syntynyt. Hän lohduttautui kuitenkin hiukan surussaan,
+kun mies tuli hänen luoksensa, kaunis, hyvinmuodostunut lapsi mukanaan.
+Ja tämä oli kaiken hyvän lisäksi vielä prinssi! Sillä lapsen syntyperän
+paimen oli saanut tietoonsa eräältä Harpagoksen palvelijalta.
+
+Vaimon ilo muuttui kumminkin kauhistukseksi, kun hänen miehensä kertoi,
+minkä tehtävän hän oli saanut Harpagokselta. Hän puhkesi itkuun,
+syleili miehensä polvia ja vannotti häntä, ettei hän millään muotoa
+panisi lasta heitteille. »Ota sen tilalle», hän sanoi, »meidän kuollut
+lapsemme ja pane se heitteille, ja pitäkäämme me pikku prinssi omana
+lapsenamme.» Ja niin kävikin.
+
+Kuninkaallista syntyperää oleva poika sai siis kasvaa paimenpojaksi.
+Hän leikki ikäistensä kanssa kylässä, missä oli hänen kotinsa. Kerran
+tapahtui leikissä, että toiset pojat valitsivat hänet kuninkaaksi.
+Kyyros antoi silloin, heille erilaisia tehtäviä: toisten tuli
+olla hänen henkivartijoitaan, toisten hänen tiedustelijoitaan tai
+neuvonantajiaan j.n.e. Mutta erään ylhäisen meedialaisen poika ei
+halunnut tehdä, mitä Kyyros oli hänelle määrännyt. Silloin pikku
+kuningas antoi hänelle kelpo selkäsaunan. Mutta nuori meedialainen
+juoksi ylhäisen isänsä luo ja valitti tälle sitä arvotonta kohtelua,
+joka hänen osaksensa oli tullut »Astyageen karjanpaimenen pojan»
+taholta. Ja isä luonnollisesti otti pitääkseen poika parkansa puolta
+ja meni suoraa päätä Astyageen linnaan. »Katso, herra kuningas»,
+hän sanoi, »kuinka minun poikaani on kohdellut sinun orjasi, sinun
+karjanpaimenesi poika!»
+
+Astyages lähetti heti noutamaan rikollista ja hänen isäänsä. »Kun
+molemmat olivat saapuneet» — Herodotos jatkaa — »katsoi kuningas
+tiukasti Kyyrokseen ja sanoi: 'Sinä, niin vähäpätöisen miehen poika,
+olet siis uskaltanut näin häpäisevällä tavalla kohdella tämän miehen
+poikaa, joka on minun ylin mieheni.' Kyyros vastasi: 'Herra kuningas,
+siinä olen menetellyt oikein, sillä hän ja muut pojat olivat yhdessä
+valinneet minut kuninkaaksi. Muut tekivät sitten, mitä käskin, mutta
+tämä oli tottelematon, ja senvuoksi hän sai rangaistuksensa. Jos
+nyt tästä syystä ansaitsen saada rangaistuksen, niin — tässä seison
+edessäsi.'»
+
+Astyages hämmästyi pojan ujostelematonta puhetta, ja kun hän lähemmin
+häntä tarkasteli, hän oli huomaavinaan, että pojan kasvonpiirteet
+muistuttivat häntä itseänsä. Hän tuli ajatelleeksi sitäkin, että pojan
+ikä soveltui Kyyroksen heitteille panon aikaan; ja kun hän ryhtyi
+paimenta tiukasti kuulustelemaan, tunnusti tämä kauhuissaan, miten
+asianlaita oli. Sitten kuningas kutsui luoksensa Harpagoksen, ja kun
+tämä näki paimenen, ymmärsi hän, ettei maksanut vaivaa kieltää, ja
+tunnusti koko totuuden.
+
+Mutta Astyages ei näyttänyt lainkaan vihastuvan siitä, että häntä oli
+petetty, vaan selitti iloitsevansa siitä, että tyttärenpojan henki oli
+pelastunut. Ja kääntyen Harpagoksen puoleen hän sanoi: »Kun nyt asia
+on saanut näin onnellisen käänteen, niin lähetä poikasi tänne tämän
+saapuneen pojan luo! Saavu sitten itse pöytäni vieraaksi, sillä aion
+uhrata kiitosuhrin tyttärenpoikani pelastuksesta.»
+
+»Tämän kuullessaan Harpagos lankesi maahan kasvoilleen kuninkaan eteen
+ja ylisti itseänsä onnelliseksi siitä, että hänen rikkomuksensa oli
+näin hyväksi kääntynyt ja että hänet sellaisella onnen hetkellä oli
+kutsuttu kuninkaan pöytään. Ja sitten hän meni kotiinsa.
+
+Heti kotiinsa tultuaan hän käski ainoan poikansa, joka silloin oli
+noin kolmentoista vuoden vanha, mennä Astyageen taloon ja tehdä, mitä
+kuningas käskisi. Mutta kun Harpagoksen poika oli tullut Astyageen luo,
+surmautti tämä hänet ja paloittelutti jäsen jäseneltä. Osan lihaa hän
+paistoi, osan keitti ja laittoi hyvän ruoan.
+
+Kun aterian aika tuli ja Harpagos muiden vieraiden mukana oli saapunut,
+katettiin Astyageelle ja muille vieraille lampaanlihaa, mutta
+Harpagokselle oman poikansa lihaa, kaikki paitsi pää, sormet ja varpaat
+— ne olivat peitossa eri vadissa. Kun Harpagos oli mielestään syönyt
+kylläkseen ruokaa, kysyi Astyages häneltä, pitikö hän kestityksestä.
+Kun Harpagos sanoi, että ruoka oli maistunut oivalliselta, kantoivat
+palvelijat esiin hänen poikansa pään, kädet ja jalat, hyvin
+verhottuina. Ja he kehoittivat Harpagosta poistamaan verhon ja ottamaan
+vadista, mitä haluaisi. Harpagos poisti peiton ja näki poikansa
+jätteet. Mutta hän ei siitä joutunut pois suunniltaan, vaan säilytti
+malttinsa. Astyages kysyi silloin häneltä, huomasiko hän, minkä eläimen
+lihaa oli syönyt. Hän vastasi, että hän huomasi ja että kaikki, mitä
+kuningas teki, oli hyvää.»
+
+Sitten kuningas kutsui unenselittäjänsä kuullakseen, mitä nyt oli
+tehtävä Kyyrokselle. He selittivät, että kuningas voisi nyt olla
+levollinen, sillä hänen unensa oli jo käynyt toteen, kun poika oli
+ollut kuninkaana leikissä. Astyageen ei sen vuoksi tarvinnut pelätä
+mitään hänen puoleltaan. Uni kävisi toteen vain yhden kerran.
+
+Kyyros sai siis jäädä eloon. Mutta varmuuden vuoksi äidinisä lähetti
+hänet hänen oikeiden vanhempainsa luokse Persiaan. Heidän iloansa voi
+helposti kuvitella.
+
+Persialaiset elivät siihen aikaan hyvin yksinkertaisissa oloissa.
+Herodotos, jonka tiedonannot saa ottaa vastaan hyvin varovasti,
+kertoo heistä muun muassa: »Lapsillensa he viidennestä aina
+kahdenteenkymmenenteen ikävuoteen saakka antavat opetusta vain
+kolmessa taidossa: ratsastamisessa, jousella ampumisessa ja
+totuuden puhumisessa. Valhe on heistä kaikkein häpeällisintä ja sen
+perästä velan tekeminen. He ajattelevat näet, että velkaisen miehen
+välttämättömästi täytyy myöskin joskus valehdella.» Kohtuullisuuden
+hyveessä persialaiset sitävastoin Herodotoksen käsityksen mukaan eivät
+olleet yhtä pitkälle päässeet kuin totuudenrakkaudessa. »Viiniin he
+ovat hyvin halukkaita», hän sanoo, »mutta ylenantaminen tai veden
+heittäminen ei ole sallittua toisten läsnäollessa. Siinä he ovat
+hyvin tarkkoja. Humaltuneina he tavallisesti keskustelevat kaikkein
+vakavimmista asioista; ja mikä heidän mielestään silloin on oikein,
+sen esittää isäntä, jonka luona keskustelu tapahtuu, heille uudelleen
+seuraavana päivänä, kun he ovat selviä. Jos he silloinkin selvillä
+päin pitävät sitä oikeana, niin se tulee päätökseksi; muutoin asia saa
+raueta.»
+
+Herodotos kertoo edelleen: »Kun Kyyros oli päässyt täysikasvuiseksi,
+oli hän miehekkäin ja suosituin ikätoveriensa joukossa. Nyt Harpagos
+alkoi lähettää hänelle lahjoja ja yllytti häntä kiihkeästi kostamaan
+Astyageelle.» Vähitellen koston ajatus kypsyi Kyyroksessakin, ja hän
+keksi keinon, miten saada persialaiset mukaan. Eräänä päivänä hän
+kutsui kokoon heidän ylhäisimmät miehensä ja luki heille Astyageen
+kirjeen, jonka mukaan Kyyros nimitettiin persialaisten ylipäälliköksi.
+Mutta tuon kirjeen Kyyros oli kirjoittanut itse! Uuden arvonsa nojalla
+hän käski persialaisten saapua seuraavana päivänä sirppi mukanaan. He
+tekivät niin, ja hän käski heidän silloin yhdessä päivässä raivata
+suuren alan, joka oli orjantappurain peitossa.
+
+Kun persialaiset olivat päättäneet raskaan päivätyönsä, käski hän
+heidän seuraavana päivänä saapua juhlapukimissa. Heidän saavuttuaan
+hän toimeenpani uhkeat pidot ja kestitsi heitä runsaasti ruoalla ja
+viinillä. Kun juhla oli lopussa, hän kysyi heiltä, kummasta päivästä he
+olivat enemmän pitäneet. Vastaus oli selvä. Tämän vastauksen saatuaan
+Kyyros sanoi: »Niin kauan kuin te olette meedialaisten alamaisia,
+saatte ikuisesti raataa ja tehdä orjan työtä, aivan kuin eilen. Mutta
+jos luovutte Astyageesta ja seuraatte minua, niin jokainen päivä on
+oleva tämän kaltainen.» Silloin kaikki persialaiset vannoivat hänelle
+uskollisuutta.
+
+Kun Astyages sai tiedon persialaisten kapinasta, hän kutsui
+kansansa aseisiin ja teki Harpagoksen heidän päälliköksesi unohtaen
+sen hirmuisen vääryyden, jonka hän aikaisemmin oli tälle tehnyt.
+Seurauksena oli, että suurin osa Meedian sotajoukkoa joko meni
+Kyyroksen puolelle tai pakeni. Tästä katkeroituneena Astyages
+seivästytti ne unienselittäjät, jotka olivat neuvoneet häntä jättämään
+Kyyroksen eloon. Sitten hän kokosi ympärilleen ne kansastaan, jotka
+olivat pysyneet hänelle uskollisina, ja johti heidät persialaisia
+vastaan, mutta hänet voitettiin ja hän joutui itse vangiksi. Näin tuli
+Kyyroksesta Meedia-Persian valtakunnan hallitsija noin vuonna 550 e.Kr.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kyyroksen menestys huolestutti kovin toista mahtavaa hallitsijaa,
+Lyydian kuningasta Kroisosta, miestä, jonka rikkaus on tullut
+sananparreksi. Hänen valtakuntaansa kuului suurin osa Vähää-Aasiaa.
+Itään päin se ulottui Halys-jokeen saakka, joka virtaa pohjoista kohti
+laskien Mustaan mereen. Erinomaisen viljavassa seudussa oli pääkaupunki
+Sardes, Smyrnasta itään päin, joen rannalla, joka tuli kultarikkaasta
+seudusta ja itse kerrosti kultaa sisältävää hiekkaa rannoilleen.
+
+Kroisoksen ei ollut vaikeata saada liittolaisia, sillä monen muunkin
+turvallisuutta uhkasi Kyyroksen äkillinen kohoaminen valtaan ja
+kunniaan. Babylonian ja Egyptin kuninkaat tekivät hänen kanssansa
+liiton Aasian tasapainon häiritsijää vastaan, ja levisipä Kyyroksen
+pelko Kreikkaankin. Ennenkuin Kroisos kumminkaan uskalsi ryhtyä
+taisteluun Kyyrosta vastaan, hän tahtoi tiedustella jumalain tahtoa
+ja lähetti senvuoksi lähettiläitä kallein lahjoin Delphoin kuuluisan
+oraakkelin luo Kreikkaan. Temppelin sisimmässä huoneessa, niissä
+rikkipitoista höyryä nousi vuoren halkeamasta, istui Apollonin papitar
+Pythia ja lausuili hurmiotilassa katkonaisia sanoja, joita jumalan
+luultiin hänelle ilmoittaneen. Temppelin papit merkitsivät ne muistiin
+ja sommittelivat ne yhteen, niin että ne sisälsivät ajatuksen. Kun
+Kroisos tiedusteli, pitikö hänen lähteä sotaretkelle persialaisia
+vastaan, kuului oraakkelin vastaus: »Jos Kroisos menee Halys-joen
+yli, on hän hävittävä suuren valtakunnan.» Kun tämä Pythian vastaus
+kerrottiin Kroisokselle, iloitsi tämä suuresti. Hänen ihastuksensa
+oli niin suuri, että hänen piti tiedustella oraakkelilta vielä kerran
+ja tällä kertaa sitä, tulisiko hänen ja hänen jälkeläistensä valta
+pitkäaikaiseksi. Tähän hän sai Pythialta vastauksen, että hänen sukunsa
+kukistuisi vasta »sitten, kun muuli kerran tulee Meedian valtakunnan
+kuninkaaksi.»
+
+Tällaiset vastaukset saatuaan Kroisos luuli voivansa olla varma
+asiastaan eikä kuullut varoituksia.[7] Voitonvarmana hän vei
+sotajoukkonsa Halys-joen yli.
+
+Kyyros puolestaan kokosi myöskin sotajoukon ja läksi häntä vastaan. Hän
+oli myöskin koettanut saada Vähän-Aasian länsirannikon kreikkalaiset
+siirtokunnat luopumaan Kroisoksesta ja asettumaan persialaisten
+puolelle. Mutta he kieltäytyivät siitä.
+
+Lähellä rajaa viholliset kohtasivat toisensa. Mutta ankara taistelu
+jäi ratkaisematta. Kroisos peräytyi silloin Sardeeseen hankkiakseen
+apuvoimia liittolaisiltaan egyptiläisiltä ja babylonialaisilta. Mutta
+Kyyros oli häntä nopeampi, ja ennenkuin Kroisos aavistikaan, oli
+vihollinen hänen pääkaupunkinsa ääressä. Lyydialaiset olivat kumminkin
+hyvin pelättyjä, erinomaisia ratsumiehiä. Mutta Harpagoksen neuvosta
+Kyyros turvautui sotajuoneen: hän järjesti rivin kameeliratsastajia
+persialaisen sotajoukon kärkeen. »Hevonen näet», kuten Herodotos sanoo,
+»pelkää kameelia eikä voi sietää sen näkemistä eikä sen hajua. Kun nyt
+iskettiin yhteen, pyörähtivät hevoset heti ympäri ja pakenivat, kun
+ne olivat vainunneet kameelien hajun ja nähneet ne.»[8] Lyydialaiset
+lyötiin pakoon, ja Kyyroksen joukot valloittivat ja hävittivät Sardeen.
+
+Kyyros oli antanut ankaran käskyn, että Kroisos oli otettava vangiksi,
+mutta että häntä ei saisi tappaa, vaikka hän tekisi vastarintaakin. Hän
+oli kuitenkin vähällä saada surmansa erään persialaisen kädestä, joka
+syöksyi häntä vastaan tietämättä, kuka hän oli. Kroisoksen oma poika
+pelasti hänet silloin kuolemasta. Sen kerrotaan tapahtuneen seuraavalla
+tavalla. Poika oli kuuromykkä — tietenkin suureksi suruksi isälle, joka
+oli tehnyt kaikkensa saadakseen hänet parannetuksi. Muun muassa hän
+oli lähettänyt kysymään neuvoa Delphoin oraakkelilta. Ja Pythia oli
+vastannut: »Mahtava Lyydian kuningas, mieletön Kroisos, kauan olet sinä
+odottanut saada kuulla poikasi riemuisan äänen sinua tervehtävän. Luovu
+kaipauksestasi! Paljon parempi sinulle, jos koskaan et saisi nähdä
+surujen päivää — sitä päivää, jolloin poikasi on puhkeava puhumaan!»
+
+Tämän hämärän vastauksen sisällys selvisi isälle vasta nyt, hetkellä,
+jolloin kaikki oli menetetty ja hän odotti vain surman iskua. »Kun
+nyt», niin kertoo Herodotos, »kuuromykkä poika näki persialaisen
+syöksyvän esiin, irroitti pelko ja onnettomuus hänen kielensä siteet ja
+hän sanoi: »Mies, älä surmaa Kroisosta.» Nämä olivat ensimmäiset hänen
+lausumansa sanat, ja sitten hän osasi puhua koko elinaikansa.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Näin Kroisos oraakkelin ennustuksen mukaisesti oli kukistanut suuren
+valtakunnan menemällä Halys-joen yli, mutta ei sitä valtakuntaa, jota
+hän itse oli ajatellut. Nyt hänellä oli edessänsä pahempi kohtalo
+kuin se surmanisku, jolta hän oli säästynyt. Kahleissa hänet vietiin
+Kyyroksen eteen, joka rakennutti suuren rovion, jolla Kroisos piti
+poltettaman elävältä. Onnettomuuksiensa masentamana äsken mahtava
+kuningas seurasi äänettömänä kuljettajiansa roviolle. Vasta siellä
+seisoessaan hän puhkesi puhumaan. Hän huokasi syvään ja huusi kolme
+kertaa sanan »_Solón_».
+
+Kuningas, sen kuullessaan, tiedusteluni Kroisokselta, ketä hän huusi.
+Tämä vastasi: »Paljon antaisin, jos saisin mainitsemani miehen
+kaikkien maailman kuninkaiden puheille.» Kun häneltä tiedusteltiin,
+mitä hän noilla arvoituksellisilla sanoilla tarkoitti, hän kertoi,
+miten hänen mahtavuutensa päivinä, jolloin hän mielestään oli
+ihmisistä onnellisin, viisas mies nimeltä Solon, sama, joka oli
+säätänyt Ateenalle sen kuuluisat lait, oli paljon matkustellessaan
+käynyt kerran häntä tervehtimässä. Kroisos kuljetutti häntä yltympäri
+aarrekammioissaan ja näytätti hänelle kultansa, hopeansa ja jalot
+kivensä koko ihanuudessaan. Sitten hän sanoi hänelle: »Ateenalainen
+vierasystäväni, sinä olet matkustellut laajalti ja nähnyt paljon
+ihmisiä. Haluaisin kysyä sinulta, oletko tavannut ihmistä, joka on
+kaikkia muita onnellisempi.» Mutta vastaus kuuluikin vallan toisin,
+kuin Kroisos oli odottanut. Suorasukaisesti ja imartelematta viisas
+vastasi: »Kyllä, herra kuningas, ateenalaisen Telloksen.» Kroisos
+hämmästyi ja kysyi uteliaana: »Minkä vuoksi mielestäsi Tellosta on
+pidettävä onnellisimpana?» Solon vastasi: »Tellos eli aikana, jolloin
+hänen kotikaupunkinsa oli kukoistavimmillaan, hänellä oli hyviä, kelpo
+lapsia ja hän sai nähdä, miten he vuorostaan saivat lapsia. Vihdoin
+hän taistellen isänmaansa puolesta kaatui voittoisana sankarina, ja
+ateenalaiset pitivät hänen muistoansa suuressa kunniassa.»
+
+Silloin Kroisos kysyi, kuka Solonin tapaamista ihmisistä oli lähinnä
+onnellisin — ja nyt hän ainakin oli varma siitä, että oli kuuleva
+oman nimensä. Mutta rajattomaksi hämmästyksekseen hän sai vastauksen:
+»Kleobis ja Bitōn. Heidän äitinsä, joka oli papitar, piti kerran mennä
+Hera jumalattaren kunniaksi vietettävään juhlaan temppeliin. Mutta
+kun vetojuhtia ei saatu ajoissa laitumelta kotiin, valjastautuivat
+nuorukaiset itse vaunujen eteen ja vetivät äitinsä temppeliin, lähes
+penikulman matkan. Miehet ylistivät nuorukaisten voimaa, ja naiset
+ylistivät onnelliseksi äitiä, jolla oli sellaisia poikia. Ylen
+onnellisena äiti astui temppeliin ja rukoili jumalia antamaan lapsille
+parasta, mikä ihmisen osaksi voi tulla. Tämän rukouksen johdosta
+nuorukaiset nukahtivat temppelissä ikuiseen uneen. Silloin äiti
+ymmärsi, että ihmiselle on onnellisinta kuolla nuorena.»
+
+Nyt Kroisos jo oli vallan pahastunut ja puhkesi puhumaan: »Minun
+onneani sinä siis et pidä minkään veroisena, et edes niinkään suurena
+kuin tavallisten ihmisten.» Solon vastasi: »Tällä hetkellä sinä olet
+mahtava, rikas mies ja monien kansojen kuningas, mutta ketään ei voi
+ennen kuolemaansa kiittää onnelliseksi. Sillä monille ihmisille jumalat
+ovat näyttäneet onnen syöstäkseen heidät sitten sitäkin syvemmälle.»
+
+Solon joutui rikkaan miehen epäsuosioon, eikä Kroisos sen koommin
+suvainnut häntä silmissänsä.
+
+Mutta nyt, kuolinhetkellä, hän oli täysin tajunnut viisaan miehen
+sanojen totuuden ja tullut ajatelleeksi, etteivät ne koskeneet vain
+häntä, vaan kaikkia ihmisiä, jotka pitivät itseänsä onnellisina.
+
+Ajatellessaan tämän johdosta onnen epävakaisuutta Kyyros tuli
+liikutetuksi: tämä mieshän, joka nyt oli valmiina kärsimään tuskallisen
+kuoleman, oli kerran ollut yhtä mahtava ja onnellinen kuin hän itse!
+Hän antoi tuoda voitetun vastustajansa pois roviolta, päästi hänet
+kahleista, antoi hänen istua vierellään ja kohteli häntä siitä päivin
+hyvin kunnioittavasti.
+
+Herodotoksen kaunis kertomus viisaan Solonin käynnistä rikkaan
+Kroisoksen luona on kumminkin historiallisesti mahdoton, sillä
+Solon kuoli samoihin aikoihin, jolloin Kroisos tuli kuninkaaksi.
+Vanha viisas oli silloin jo aikoja sitten lakannut kiertelemästä
+matkoillaan, sillä hän oli kuollessaan kahdeksankymmenvuotias ukko.
+Yhtä vähän uskottava on Herodotoksen draamallinen kuvaus Kroisoksen
+roviolla olosta, sillä tulen käyttö teloitukseen ei ole sopusoinnussa
+sen kanssa, että persialaiset osoittivat tälle luonnonvoimalle
+jumalallista kunnioitusta. Pelkäsiväthän he niin tulen kuin maankin
+saastuttamista siinä määrin, etteivät koskaan halunneet polttaa eikä
+haudata kuolleitaan. Kohtaus on ristiriidassa senkin kanssa, että
+Kyyros kohteli muita vastustajiaan säälivästi ja hienotunteisesti.
+Sekä Meedian että Babylonian kuninkaita hän näet heidän kukistuttuaan
+kohteli niin humaanisesti, että herätti sillä huomiota koko maailmassa.
+Sellaista voittajan osoittamaa jaloutta ihmiskunta ei vielä koskaan
+ollut saanut nähdä. Miten erilaista se olikaan kuin Assyrian
+soturikuninkaiden tapa silpoa voitetut viholliset!
+
+Jotakin historiallista pohjaa täytyy kuitenkin olla Herodotoksen
+kertomuksella Kroisoksen roviolla olosta. Tähän on esitetty
+selitykseksi se olettamus, että hän tappionsa jälkeen, kuten Assyrian
+viimeinen kuningas, olisi yrittänyt uhrata itsensä jumalille.
+
+Sotaretkensä päätyttyä onnettomasti Kroisos lähetti lähettiläitä
+Delphoihin kysymään, mitä oraakkeli oli tarkoittanut puhuessaan hänelle
+vastauksessaan muulista. Hän sai selityksen, että sillä tarkoitettiin
+juuri Kyyrosta. Hän oli näet syntyperältään kahta eri heimoa, äitinsä
+puolelta ylhäisempää, isän taholta alhaisempaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin pian kuin Kyyros siten oli tullut Lyydian valtiaaksi, lähettivät
+Vähän-Aasian seutujen kreikkalaiset siirtokunnat hänelle Sardeeseen
+pyynnön saada olla hänen valtansa alaisina samoilla ehdoilla kuin
+aikaisemmin Kroisoksen. Kyyros ei ollut unohtanut sitä vastausta, jonka
+oli saanut pyytäessään heiltä apua Kroisosta vastaan. Hän vastasi
+kertomalla läheteille seuraavan tarinan: »Oli kerran huilunsoittaja.
+Kun hän näki kaloja meressä, hän alkoi soittaa toivoen niiden hyppäävän
+maalle. Mutta kun hänen toivonsa ei täyttynyt, hän otti verkon ja
+pyydysti suuren joukon kaloja ja veti ne maalle. Nähdessään niiden
+siinä pyristelevän hän sanoi niille: »Tauotkaa tanssistanne, koska ette
+halunneet tulla tanssimaan minun soittaessani!»
+
+Kreikkalaiset ymmärsivät yskän ja varustautuivat vastaanottamaan
+uhkaavaa vaaraa. Mutta Kyyrosta he luonnollisesti voivat yhtä vähän
+vastustaa kuin lyydialaisetkaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vähemmässä kuin viidessä vuodessa oli Iraanin ylängön pikkuinen
+persialainen kuningaskunta laajentunut aina Välimereen saakka ja tullut
+maailman mahtavimmaksi valtakunnaksi. Persian valtakunnan ulkopuolella
+oli enää vain yksi Etu-Aasian valtakunta, nimittäin _Babylonia_. Olemme
+jo nähneet, mitenkä Kyyros vuonna 539 e.Kr. helposti pääsi tämänkin
+valtakunnan valtiaaksi. Kaivauksia tehtäessä Babylonissa on tavattu
+eräästä palatsista savilieriö, jonka piirtokirjoitus tavallansa kertoo,
+miten Babylonian valtakunnan häviö tapahtui. Se riippui siitä, että
+Marduk jumala oli vihastunut Babylonian kuninkaan jumalattomuuteen.
+Suuttuneena siitä, ettei ollut saanut asianmukaisia uhreja Marduk ja
+häntä seuraten kaikki muutkin Babylonian jumalat olivat hylänneet maan.
+Vihdoin hän kuitenkin oli tuntenut sääliä kansaa kohtaan ja valinnut
+babylonialaisille hyvän ja oikeamielisen hallitsijan, nimittäin
+Kyyroksen. Tätä oli Marduk seurannut sotaretkellä Baabelia vastaan ja
+auttanut häntä, niin että hän »voi miekan iskutta marssia Baabeliin».
+Sitten seuraa kuvaus Kyyroksesta itsestänsä ja siitä, miten lempeästi
+hän kohteli Baabelin asukkaita: »Eivät yksin he, vaan kaikki Babylonian
+mahtimiehet lankesivat polvillensa hänen eteensä ja suutelivat hänen
+jalkojansa. He riemuitsivat hänen herruudestaan, ja heidän kasvonsa
+säteilivät.»
+
+Piirtokirjoituksen on ilmeisesti sepittänyt Kyyroksen käskystä joku
+Baabelin Mardukin papeista. Sekä valoisain että tummien värien
+liioittelu on silmäänpistävää.
+
+Babylonian valtauksen johdosta joutui _Syyriakin_ Persian
+valtakunnalle. Siellä niinkuin muuallakin Kyyros kohteli kukistettua
+kansaa miellyttävän sovinnollisesti. Hän noudatti hienotunteisuutta
+eri kansojen uskonnollisten tottumuksien suhteen ja otti tahdikkaasti
+huomioon heidän kaupalliset harrastuksensa. Hänen pyrkimyksensä
+voittaa Syyrian kansat täten puolelleen oli läheisessä yhteydessä
+hänen niiden suunnitelmiensa kanssa, jotka koskivat hyökkäystä
+Syyrian naapurimaan _Egyptin_ kimppuun. Tähän hänen pyrkimykseensä
+saavuttaa suosiota Syyrian kansojen keskuudessa kuului viimeisenä
+vetona hänen politiikkansa sitä kansaa kohtaan, joka eli Babylonian
+vankeudessa ja hartaammin kuin mikään muu kansa kaipasi pääsyä
+kotimaahansa. On hyvin todennäköistä, että valtioviisas Persian
+kuningas oli käyttänyt hyväkseen tätä Baabelissa eläväin juutalaisten
+mielialaa jo ennen kuin hän kävi kaupungin kimppuun. Tällaiseen
+valloittajan kiitollisuudenvelkaan viittaa se seikka, että hänen
+Baabelissa suorittamistansa hallitustoimista oli kaikkein ensimmäisiä
+juutalaisten päästäminen palaamaan pyhään kaupunkiinsa rakentamaan
+jälleen temppelinsä. Eikä siinä kyllä, että työ piti suoritettaman
+hänen kustannuksellaan, vaan Kyyros salli juutalaisten viedä takaisin
+ne kultaiset ja hopeiset pyhät temppeliastiat, jotka Nebukadnesar oli
+riistänyt Salomon temppelistä.
+
+Pyrkiessään tekemään kukistetut kansat tyytyväisiksi ja itsensä
+suosituksi Kyyros käytti valtiotaidossaan myöskin periaatetta:
+»Hallitse ja hajoita.» Hän varoi sekaantumasta kotona olevien ja
+vankeudesta palaavien juutalaisten Jerusalemin temppelin rakentamista
+koskeviin riitoihin ja antoi molempien pyrkiä suurkuninkaan suosioon
+ja etsiä hänen tukeansa. Voi olla hyvä voida luottaa molempiin
+suunniteltaessa Egyptiin tehtävää sotaretkeä. Samasta syystä Kyyros
+suosi Sidonia sen vanhan kilpailijan Tyroksen edellä, ja Vähän-Aasian
+kreikkalaisten siirtokuntien levotonta väestöä hän piti jonkinlaisessa
+tasapainossa antamalla armonsa auringon loistaa välistä joillekuille
+kaupunkiruhtinaille, välistä erinäisille aatelisperheille.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Babylonian valtauksen jälkeen olisi vuoro oikeastaan ollut Egyptin.
+Mutta Kyyros saikin, kuten näyttää, tarpeeksi tekemistä niistä hurjista
+paimentolaiskansoista, jotka asuivat Jaksartes-joen takana ja tekivät
+sieltä ikäviä tervehdyskäyntejään koillisen Persian sivistyskeitaille.
+Egyptin sotaretken valmistelut hän sen sijaan jätti poikansa Kambyseen
+huoleksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuosikymmen sen jälkeen kuin Kyyros oli kukistanut Babylonian
+valtakunnan, hänen sankariuransa katkesi. Tarun mukaan hän
+kaatui sotaretkellä _massageetteja_ vastaan, joka urhoollinen
+paimentolaiskansa asui Kaspian meren itäpuolella olevilla aroilla.
+Tästä yrityksestä kertoo Herodotos: »Massageetteja hallitsi tähän
+aikaan, puolisonsa kuoleman jälkeen, Tamyris niminen nainen. Kyyros
+lähetti nyt lähettiläitä kosimaan häntä teeskennellen aikovansa
+naida hänet. Mutta Tamyris, joka ymmärsi, että Kyyros ei niinkään
+paljon kosiskellut häntä kuin massageettien kuningaskuntaa, torjui
+hänen lähentelynsä. Kun viekkaus ei siis onnistunut, marssi Kyyros
+Arakses-jokea kohti ja ryhtyi avoimesti sotaretkeen massageetteja
+vastaan.» Aluksi Kyyroksella näyttää olleen menestystä. Petoksella
+hänen onnistui saada vangiksi Tamyriksen poika ja tuhota suuri osa
+massageettien sotajoukosta. Tätä surren poika päätti päivänsä. Saatuaan
+tiedon näistä onnettomuuksista massageettien kuningatar kirjoitti
+Kyyrokselle kirjeen ja kehoitti häntä lähtemään pois hänen maastansa.
+»Jos et sitä tee», hän kirjoitti, »vannon minä nimessä auringon,
+massageettien herran, että sinä minun toimestani, niin kyllästymätön
+kuin oletkin, saat juoda verta kylliksi.»
+
+Hänen uhkauksensa täyttyikin. Kyyroksen sotajoukko lyötiin, eikä yksin
+hän itse, vaan useimmat hänen sotureistansakin kaatuivat. Tamyris
+täytti nyt nahkasäkin ihmisen verellä ja etsi kuolleiden persialaisten
+joukosta Kyyroksen ruumiin. Löydettyään sen hän pisti hänen päänsä
+säkkiin, herjasi ruumista ja sanoi: »Sinä olet tuhonnut minun elämäni
+ottamalla poikani petoksella vangiksi. Mutta sinulle annan minä nyt
+verta kylliksesi, kuten olen uhannut.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Eräs aikamme parhaita Persian historian tuntijoita kokoaa suunnilleen
+seuraaviin sanoihin arvostelunsa persialaisten suurimmasta kuninkaasta:
+Kyyros ansaitsee nimen Suuri. Valloittajana hän on paljoa suurempi kuin
+kaikki Assyrian, Babylonian ja Egyptin hallitsijat ja hän on luonut
+elinvoimaisen maailmanvallan. Valtiomiehenä hänellä ei aikaisemmin
+ole ollut vertaistaan. Hänellä oli kauas kantava valtiollinen katse.
+Vastoin vanhaa perinnäistapaa hän jätti kukistamillensa maille
+jonkinlaisen itsenäisyyden; ja joskin tämä itsenäisyys oli vain
+näennäistä, se joka tapauksessa mairitteli voitettuja kansoja. Ja
+miten erilaista olikaan hänen ja aikaisempain voittajain tapa kohdella
+kukistettujen kansojen uskonnollisia tunteita! Miten suurta edistystä
+merkitsikään Kyyroksen valistunut kunnioitus toisten kansojen uskontoa
+kohtaan verrattuna Assyrian kuningasten Assur jumalan kunniaksi
+harjoittamaan murhaamiseen ja silpomiseen! Baabelissa hän rinnatusten
+poikansa kanssa uhrasi Mardukille ja Jerusalemissa hän auttoi
+juutalaisia Jahven temppelin rakennuskustannuksissa.
+
+Lopuksi Kyyros ansaitsee kunniasijan maailmanhistorian kuvagalleriassa
+myöskin lainsäätäjänä sellaisten miesten kuin babylonialaisten
+Hammurapin ja kreikkalaisten Solonin rinnalla. Suurin edistysaskel
+hänen työssään oikeuden inhimillistämiseksi oli se, että hän kielsi
+omankäden koston ja jätti rankaisemisen valtion tuomioistuinten
+huostaan.
+
+
+
+
+KAMBYSES.
+
+
+Kyyroksen pojan ja seuraajan Kambyseen aikana tuli vuoro kolmannen
+niistä mahtavista valtioista, jotka olivat liittyneet yhteen pannakseen
+sulun persialaisten etenemiselle länttä kohti, nim. Egyptin. Sota
+tätä maata vastaan oli, kuten olemme nähneet, päätetty jo Kyyroksen
+eläessä, mutta vasta hänen seuraajansa aikana voitiin siihen ryhtyä.
+Varustukset valmiiksi saatuaan Kambyses samosi Niilin suistomaahan,
+missä Egyptin pääkaupunki silloin oli. Erään Niilin suuhaaran rannalla
+taisteltiin verinen taistelu, joka päättyi Egyptin sotajoukon tappioon
+ja pakoon.[9] Kun sitten lyhyen aikaa oli piiritetty Memfistä,
+saatiin viimein faarao, Psammetik III, vangiksi, ja egyptiläiset
+tunnustivat Kambyseen hallitsijakseen vuonna 525 e.Kr. Sillä aikaa
+Persian laivasto, johon kuului Foinikian kaupunkien ja Vähä-Aasian
+kreikkalaisten siirtokuntain sotalaivoja, oli pitänyt kurissa Egyptin
+laivastoa.
+
+Menestystänsä Kambyses ei ollut saavuttanut yksistään asevoimin —
+Egyptin armeijassa ja laivastossa ilmenneellä kavalluksella oli suuri
+osa. Näissä salaisissa selvittelyissä olivat myöskin Siinain niemimaan
+arabialaiset olleet mukana. He varustivat näet Persian sotajoukon
+vedellä, mikä oli aavikkojen halki marssittaessa kaikkein tärkeimpiä
+tarvikkeita.
+
+Egyptin valtauksen perästä Kambyses teki sotaretken etelään, sitä maata
+vastaan, missä asuivat »pitkäikäiset aithiopialaiset», joiden sanottiin
+olevan tavattoman kookkaita ja saavuttavan 120 vuoden iän ja ylikin
+siitä. Yrityksessä persialaiset kärsivät suuria häviöitä.
+
+Herodotos kertoo, että Kambyses valmisteli »sotaretkeä lähettämällä
+miehiä maata vakoilemaan, tekosyynä lahjojen vienti Kambyseeltä sen
+kuninkaalle.
+
+Kerrotaan aithiopialaisten tapana olleen valita kuninkaakseen miehistä
+kookkain ja voimakkain. Kun miehet tulivat aithiopialaisten kuninkaan
+luo, he sanoivat: »Kambyses, persialaisten kuningas haluaa tulla sinun
+ystäväksesi ja liittolaiseksesi ja on senvuoksi lähettänyt meidät tänne
+tuomaan näitä lahjoja.» Mutta aithiopialainen osoitti, että hän älysi
+heidän tulonsa tarkoituksen, ja lisäsi: »Persialaisten kuningas ei ole
+oikeamielinen mies, sillä muuten hän ei haluaisi toisten maata eikä
+koettaisi saattaa orjuuteen ihmisiä, jotka eivät ole tehneet hänelle
+mitään pahaa. Antakaa hänelle tämä jousi ja sanokaa hänelle näin:
+»Aithiopialaisten kuningas antaa persialaisten kuninkaalle sen neuvon,
+että vasta sittenkuin persialaiset niin helposti kuin minä kykenevät
+jännittämään tämän suuruisen jousen, vasta sitten hän lähteköön suuren
+suurin sotajoukoin retkelle pitkäikäisiä aithiopialaisia vastaan.
+Mutta siihen saakka kiittäköön hän jumalia, jotka eivät herätä
+aithiopialaisten lapsissa ajatusta anastaa vierasta aluetta omansa
+lisäksi.» Sitten hän pilkkasi Persian kuninkaan lahjoja ja kysyi
+lopuksi vakoojilta muun muassa, mitä heidän kuninkaansa tavallisesti
+söi, ja kuinka kauan persialainen enintään voi elää. He vastasivat,
+että hän söi vehnästä tehtyä leipää, jota viljaa maa kasvoi, jos sitä
+lannoitettiin. Ja mitä persialaisten ikään tuli, niin kahdeksankymmentä
+vuotta oli ihmisiän pisin mitta. Tähän aithiopialainen vastasi, ettei
+hän ihmetellyt heidän ikänsä lyhyyttä, koska he söivät lantaa. Oman
+kansansa saavuttaman korkean iän hän luki sen ansioksi, että heidän
+ravintonaan oli keitetty liha ja juomanaan maito. Sitten hän vei heidät
+kaivon luo, joka oli oikea nuorennuslähde. Sen vesi oli lienteätä
+kuin öljy ja tuoksui kuin orvokki ja oli niin kevyttä, että mikään ei
+pysynyt sen pinnalla, ei edes puu, vaan kaikki vajosi pohjaan. Toisen
+Aithiopian merkillisyyden vakoojat saivat nähdä vankilassa. »Siellä
+olivat», Herodotos kertoo, »kaikki kultaisissa kahleissa. Aithiopiassa
+on näet kupari harvinaisempaa ja kallisarvoisempaa kuin mikään muu.»
+
+Kun vakoojat palasivat Kambyseen luo, tuli tämä samalla kertaa niin
+katkeroituneeksi ja uteliaaksi, että hän lähti liikkeelle malttamatta
+koota edes tarpeellisia ruokavaroja, vaikka hänen, kuten Herodotos
+sanoo, »oli marssittava maailman loppuun». Aivan kuin raivoissaan ja
+suunniltaan hän lähti liikkeelle, heti kuin oli kuullut vakoojain
+sanat. Ennenkuin sotajoukko oli kulkenut viidennen osan matkaa, olivat
+kaikki ruokavarat lopussa. Niin kauan kuin miehet voivat löytää jotakin
+maasta, he elättivät itsensä ruoholla ja yrteillä. Mutta kun he tulivat
+erämaahan, tekivät muutamat heistä hirmuisen teon. He ottivat arvalla
+joka kymmenennen miehen ja söivät suuhunsa. Kun Kambyses kuuli,
+että he söivät toisiansa, hän kauhistui. Hän jätti sikseen retken
+aithiopialaisia vastaan ja lähti paluumatkalle ja saapui Memfikseen
+menetettyään paljon miehiä.»
+
+Kelpo Herodotos on tässä niinkuin usein muulloinkin iskenyt kirveensä
+kiveen. On näet todisteita siitä, että Kambyseen Aithiopiaan tekemä
+retki ei ollut niinkään suunnittelematon, kuin Herodotos väittää,
+vaan että hän päinvastoin etukäteen oli perustanut varastopaikkoja
+aina niin kauaksi kuin kolmannen putouksen seuduille. On kyllä totta,
+että Kambyseen täytyi lähteä peräytymisretkelle, mutta se ei johtunut
+Aithiopiassa kärsityistä vastoinkäymisistä, vaan levottomuutta
+herättävistä tiedoista, että Persiassa oli syntynyt vaarallinen kapina.
+
+Kun Kambyses palasi Memfikseen, vietettiin siellä parastaikaa suurta
+ilojuhlaa sen johdosta, että papit olivat löytäneet uuden Apis-härän.
+Kadut vilisivät iloisia, juhlapukuisia ihmisiä. Mutta Kambyses, joka
+oli menettänyt tyyneytensä sotaretken epäonnistumisen johdosta, luuli,
+että egyptiläiset iloitsivat hänen vastoinkäymisistään. Mielettömän
+katkeroituneena hän kutsutti Apiksen papit eteensä. Mutta kun kuningas
+purki vihaansa egyptiläisten vahingonilon johdosta, he selittivät
+hänelle, että kansan riemu johtui siitä, että heidän jumalansa oli
+jälleen ilmestynyt heille. Silloin hän käski pappeja tuomaan tuon
+jumalan hänen eteensä. He menivät noutamaan Apista.
+
+»Kun papit toivat Apiksen», sanoo Herodotos, »veti Kambyses aivan
+kuin puolihulluna esille miekkansa ja yritti pistää sillä Apista
+vatsaan, mutta osui kupeeseen. Silloin hän nauroi ja sanoi papeille:
+»Te yksinkertaiset oliot! On siis jumalia, jotka ovat lihaa ja verta
+ja joihin teräs pystyy. Sellainen jumala voikin olla kyllin hyvä
+egyptiläisille!» Sitten hän ruoskitutti pappeja ja kielsi egyptiläisiä
+kuolemanrangaistuksen uhalla jatkamasta juhlaa. Apis-härkä sai kuolla
+veren vuotoon, mutta papit hautasivat sen salaa.
+
+Herodotos on saanut nämä tietonsa egyptiläisiltä. Niiden
+todenperäisyyttä on meidän aikanamme voitu tutkia, Mariettei'n
+ansiosta, joka löysi Apis-härkäin hautauspaikan. Hän löysi sieltä
+kaksi hautakirjoitusta Kambyseen aikaisista pyhistä eläimistä. Niistä
+käy selville, että toinen eläin kuoli Kambyseen ollessa Aithiopian
+retkellään ja että tämän Apiksen lähin seuraaja eli yli Kambyseen
+ajan. Ainoan Kambyseen aikana kuolleen Apiksen hautakivessä kerrotaan,
+että Kambyses itse hautautti pyhän eläimen juhlallisesti, ja kuningas
+on siinä kuvattu Apista rukoilemassa. Toinen Herodotoksen kertomusta
+vastaan ratkaisevasti puhuva todistuskappale on miehen hautakivi,
+joka Kambyseen aikana oli Saȋs kaupungin ylipappina. Kivi on nykyisin
+Vatikaanin museossa Roomassa. Miehen elinaikanansa piirrättämä
+hautakirjoitus todistaa, että Kambyses oli suhtautunut hienotunteisesti
+egyptiläisten uskonnollisiin tapoihin. Jos hän olisi tehnyt niin
+kuohuttavan rikoksen, mitä Apiksen murha egyptiläisten silmissä
+oli, hän olisi ehdottomasti saanut korkealta pappismieheltä vallan
+toisenlaisen arvostelun. Kertomus niin tästä kuin muistakin Kambyseen
+tekemistä häpeällisistä tihutöistä on ilmeisesti tulosta erinäisten
+egyptiläispiirien katkeruudesta vallananastajia kohtaan. Siten vihaa
+uhkuva perintätieto on aina meidän päiviimme saakka saanut Kambyseen
+esiintymään historiassa julmana tyrannina, mitä häpeällisinten tekojen
+tahraamana. Hänen kerrottiin murhanneen veljensä, surmanneen parhaan
+ystävänsä pojan ja vihapäissään potkineen vaimoansa, niin että tämä sai
+keskenmenon ja kuoli.[10] Hautoja ja temppeleitä hän muka häpäisi ja
+päästi aina ivanaurun, kun oli tehnyt oikein roistomaisen teon.
+
+
+Apis-historiasta saamamme totuudenmukaiset tiedot saivat ehdottomasti
+epäilemään noita herjauksia. Se tieto, jonka Herodotos antaa Kambyseen
+viimeisistä hetkistä onkin vallan toista laatua kuin hänen elämänsä
+kuvaus. Siinä ei puhu veren tahraaman tyrannin, vaan kuolevaisen
+maanisän ääni.
+
+Veljensä hän kuitenkin raivautti pois tieltänsä, mutta tätä tekoa
+lieventää se, että surmattu oli kapinoitsija, ja sellaisten suhteen oli
+tuohon aikaan laulu lyhyt.
+
+Joka tapa uksessa Kambyses oli kovempi ja väkivaltaisempi luonteeltaan
+kuin Kyyros. Se ilmenee hänen sisäpolitiikassaan, joka selvästi pyrki
+mahtikäskyllä sulattamaan ennen itsenäiset valtiot, jotka Persian
+valtakunnan muodostivat, yhtenäisvaltioksi, jossa suurkuninkaan
+tahdon piti määrätä kaikki. Kambyseen hallitustoimet osoittavat,
+että hän luopui Kyyroksen inhimillisemmästä hallitusperiaatteesta
+antaa valtakunnan eri osien säilyttää huomattavan suuri itsenäisyys.
+Hallinnon _keskitys_ ja _rajaton yksinvalta_ olivat Kambyseen
+päämääränä. Onkin kuvaavaa, että persialaiset nimittivät Kyyrosta
+»isäksi», mutta Kambysesta »valtiaaksi.»
+
+
+
+
+DAREIOS I.
+
+
+Kambyses hallitsi vain seitsemän vuotta. Kun häneltä ei jäänyt
+lapsia, siirtyi kruunu hänen kuoltuaan ylhäiselle _Dāreios_ nimiselle
+persialaiselle, joka kuului Kyyroksen suvun nuorempaan haaraan.[11]
+Hänestä sai Persian valtakunta hallitsijan, joka on maailmanhistorian
+suurimpia valtiomiehiä.
+
+Ensiksikin hän kukisti voimalla ne kapinayritykset, jotka olivat
+alkaneet Kambyseen Aithiopian-retken aikana, ja joita yhä esiintyi
+milloin siellä, milloin täällä valtakunnan eri osissa. Nämä
+kilpailijoistansa saamansa voitot Dareios on ikuistuttanut Behistunin
+kallioon[12], missä suurkuningasta vastaan kapinaan nousseista
+käytetään nimitystä »yhdeksän valekuningasta». Dareios hallitsi nyt
+valtakuntaa, joka ulottui toisesta Niilin putouksesta Mustaan mereen
+ja Välimeren rannalta Indus ja Jaksartes jokien varsille. Mutta monet
+kapinayritykset olivat opettaneet hänelle, että asevoimin luotu
+valtakunta ei ilman muuta voinut säilyä. Oli ilmeistä, että siihen
+vaadittiin perustuksen uutta järjestelyä.
+
+Dareios on Persian valtakunnan suuri järjestäjä. Sekä Kyyros että
+Kamhyses olivat liian yhtämittaisissa sodissa ehtiäkseen suorittaa
+sitä suurta työtä, jota olisi vaatinut niiden suurten valtakuntien
+sulattaminen kokonaisuudeksi, jotka niin lyhyessä ajassa oli liitetty
+yhteen. Ei voida kieltää, että Assyrian kuninkaat julmuudellaan ja
+kovuudellaan olivat tässä suhteessa tasoittaneet tietä niille, joiden
+tehtäväksi tuli valtakunnan eheyden lujittamistyö, aivan niinkuin
+Ruotsissa Kaarle IX ojentavine miekkoineen raivasi tietä lempeämmän
+poikansa sovinnolliselle, kokoavalle politiikalle.
+
+Ne keinot, joita Dareios käytti, olivat _inhimillisyys_ ja
+_järjestelykyky_ toisiinsa yhtyneinä, kuten suurella Kyyroksellakin.
+Hän osoitti suoranaista mestaruutta taivutellessaan persialaisten
+alamaiskansoja puolelleen, osoittaen siinä aina kunnioitusta heidän
+kansallisia ja uskonnollisia perintötapojansa kohtaan. Egyptiläisiä
+kohtaan hän käyttäytyi kuin egyptiläinen, babylonialaisia kohtaan kuin
+babylonialainen, kreikkalaisia kohtaan kuin kreikkalainen. Persian
+hänen valtioviisaan johtonsa alaisena saavuttama aineellinen nousu on
+vertaansa vailla.
+
+Dareios lujitti mahtavaa valtakuntaansa luomalla sille vakavan
+hallinnon. Tässä tarkoituksessa hän jakoi sen kahteenkymmeneen
+maaherrakuntaan eli satrapiaan, joita kutakin hallitsi satraappi.
+Etteivät nämä herrat paisuisi liian mahtaviksi ja kävisi valtakunnan
+eheydelle vaarallisiksi, hän antoi heille vain siviilivallan ja asetti
+heidän rinnalleen satrapian sotavoimille erityisen päällikön, joka sai
+määräyksensä suoraan suurkuninkaalta. Varmemmaksi vakuudeksi hän piti
+alati satraappeja tarkasti silmällä salaisten asiamiesten avulla, jotka
+matkustivat ympäri, sukeltautuivat esiin milloin siellä, milloin täällä
+ja joita vanhan egyptiläisen tavan mukaan sanottiin »kuninkaan silmiksi
+ja korviksi». Heti kuin jotakin epäilyttävää ilmeni, he lähettivät
+siitä tiedon suurkuninkaalle, joka voi mielensä mukaan menetellä, voi
+erottaa ja mestauttaakin luottamusmiehensä tutkinnotta ja tuomiotta.
+
+Satraappien tärkeimpiä tehtäviä oli verojen kantaminen ja, kun niin
+tarvittiin, ottaminen. Verot suoritettiin osaksi rahana, osaksi
+luonnossa. Koko valtakunnan puhtaana rahana suorittama veromäärä nousi
+vuodessa noin 700 miljoonaan markkaan meidän rahassamme laskettuna,
+mikä oli suunnaton summa siihen aikaan. Persialaiset itse eivät
+Herodotoksen kertoman mukaan maksaneet veroa. Rahaverojen lisäksi
+tulivat luonnonsuoritukset. Niinpä esimerkiksi meedialaiset antoivat
+100 000 lammasta, 4 000 muulia ja 3 000 hevosta. Armenialaiset
+hankkivat 30 000 varsaa. Aithiopialaiset suorittivat joka kolmas vuosi
+40 kg kultaa, 200 eebenholtsipuuta, 20 norsun torahammasta ja viisi
+aithiopialaista poikalasta. Mustan meren rannalla asuvat kolkhislaiset
+lähettivät vuosittain 26 000 kg suitsutusaineita.
+
+Erilaisten maanäärien koossapysymistä Dareios edisti myöskin
+teettämällä erinomaisia maanteitä. Niiden varsilla oli määrätyissä
+paikoissa pikalähettejä, jotka yötä päivää olivat valmiina nopeilla
+juoksijoilla viemään sanomia kuninkaalle ja käskyjä kuninkaalta; ja
+kuninkaan alamaisiltakin oli hyötyä nopeasta postinkulusta valtakunnan
+eri osien välillä.
+
+Näin Dareios selvästi tajuten valtiomiehen tehtävät muodosti
+valtakunnastansa samalla kertaa suurimman ja lujimman
+valtiomuodostuman, mitä maailma siihen saakka oli nähnyt. Ja tätä
+valtakuntaa hän koetti vielä laajentaa valloituksilla. Hänen katseensa
+oli suunnattu länteen, ja politiikallansa hän pani alulle sen
+voimainmittelyn Idän ja Lännen välillä, joka kaikiksi ajoiksi oli oleva
+ratkaiseva ihmiskunnan kehitykselle. Mutta tämän taistelun seuraamisen
+ja sen merkityksen arvostelemisen edellytyksenä on Kreikan historia,
+johon nyt siirrymme.
+
+Kootkaamme sitä ennen kuitenkin vaikutelmamme siitä, mitkä ovat
+persialaisten suurimmat panokset maailmankehitykseen toisten itämaisten
+kansojen rinnalla! Parasta persialaisissa edustavat sellaiset
+persoonallisuudet kuin Zarathustra, Kyyros ja Dareios I. Kyyros
+ja Dareios edustavat molemmat _imperialismin_ aatetta, tietoista
+maailmanvaltaan pyrkimystä. Itse aatteen he saivat perinnöksi
+Babylonian ja Assyrian hallitsijoilta, mutta sen toteuttamisessa he
+kulkivat vallan toisia ja onnellisempia teitä kuin verentahraamat
+assyrialaiset hirmuhallitsijat. Persian suurkuninkaat ovat ensimmäistä
+kertaa maailmanhistoriassa yhdistäneet maailmanherruuteen pyrkimyksen
+kukistettujen kansojen _humaaniseen_, inhimilliseen kohteluun.
+
+Siihen samalla kertaa viisaaseen ja jaloon politiikkaan, jonka Kyyros
+aloitti, tulee toisena suurena persialaisen valtiotaidon panoksena
+Dareioksen osoittama järjestelykyky, kun hänen onnistui — yhäkin
+inhimillisin keinoin — yhtenäiseksi valtioksi sulattaa valtakuntansa
+erilaiset maanääret.
+
+Siten indoeurooppalaisten kansojen ensimmäiselle esiintymiselle
+historian kilpatanterella on ollut ominaista se, että niiden
+johtajat ovat osoittaneet _järjestelytaitoista valtiomiehen kykyä_
+suuremmassa määrin kuin haamilaisten ja seemiläisten kansojen
+hallitsijat. Mutta unohtaa ei pidä, että aikaisemmin Egyptin suuret
+faaraot ja Eufratin maissa sellaiset hallitsijat kuin Hammurapi
+patriarkallisella komennolla ovat pienemmässä piirissä herättäneet ja
+lujittaneet voimakkaan yhteiskuntahengen. Molemmissa näissä jokimaissa
+on kumminkin, kuten olemme nähneet, valtioyhteys ja valtiohenki
+pohjimmaltaan itse _luonnon luomaa_, kun Kyyroksen ja Dareioksen
+maailmanvaltakunnat sitävastoin ovat _korkeamman älyn ja persoonallisen
+tahdon yksinomaista tuotetta._
+
+Näiden molempien hallitsijain humaaninen elämänkatsomus pohjautuu
+epäilemättä siihen korkeampaan _uskonnolliseen_ katsantokantaan,
+johon Zarathustra johdatti persialaiset. Se suurkuningas, joka
+kreikkalaisessa kirjallisuudessa esiintyy ihannehahmona ja joka
+juutalaisille oli melkein kuin Messias, ei varmaankaan olisi ollut
+sellainen, jollei hän todellakin olisi ollut jalon ja ihmisystävällisen
+elämänkatsomuksen elähdyttämä.
+
+Mikä ääretön ero onkaan vertatihkuvan Assurin-palveluksen, joka teki
+julmuuden toisia kansoja kohtaan uskonnolliseksi velvollisuudeksi,
+ja sen julistuksen välillä, joka asettaa ihmisen päämääräksi hyvän
+palveluksessa suoritetun rakentavan kulttuurityön! Tällä ovat Iraanin
+kansat antaneet sivistyslisän, jota voi verrata israelilaisten
+kulttuuriosuuteen, joskaan tässä yhteydessä ei saa unohtaa suuria
+egyptiläisiä viisaudenopettajia eikä Ekhnatonin monoteistisiä
+uudistuspyrkimyksiä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Egyptiläisten, assyrialaisten ja babylonialaisten sivistyssaavutuksista
+kuuluu oleellinen osa aloille, missä _monet voimat_ ovat vaikuttaneet
+yhdessä. Ennen kaikkeahan egyptiläiset ja babylonialaiset ovat
+ihmiskunnan oppimestareita maanviljelyksessä, babylonialaiset myöskin
+suurpiirteisessä liike-elämässä, jonka kanssa ovat yhteydessä tämän
+kansan panokset lainopin alalla. Merenkulussa olivat foinikialaiset
+itämaiden edelläkävijöitä. Taide ja taidekäsityö kohosi aikaisin
+Egyptissä ihmeteltävän korkealle, ja myöskin kirjallisuuden eri
+haarat kukoistivat siellä. Sieltä on meidän todennäköisesti etsittävä
+aakkostomme alkukoti, ja siellä valmistettiin ensimmäinen paperi.
+Tieteen alalla on meidän paljosta kiittäminen sekä egyptiläisiä
+että babylonialaisia. He ovat laskeneet perustan tähtitieteelle,
+matematiikalle ja lääketieteelle. Kalenterimmehan m.m. on peräisin
+heiltä.
+
+Ei mikään näistä aloista ole niitä, missä persialaiset ovat olleet
+edelläkävijöitä. Heidän rakennus- ja koristetaiteensa — ne alat,
+millä heidän taidettansa tunnemme — ovat saaneet paljon vaikutusta
+assyrialais-babylonialaisesta ja myöhemmin, sitä mukaa kuin
+persialaisten valloitukset ulottuvat länteen, egyptiläisestä ja
+kreikkalaisesta taiteesta. Niin persialaiselle kuin kaikellekin
+itämaiselle arkkitehtuurille on ominaista taipumus jättimäisyyteen.
+_Kreikkalaiset_ taiteilijat vasta tekivät taiteilijan ihanteeksi
+mittojen kohtuullisuuden ja sopusoinnun. Koristeissa on erikoista
+värikkyys, kalliiden kivien käyttö kultaesineiden pinnalla.
+
+Persialaiset eivät ole olleet uranuurtajia taiteen ja tieteen kentällä
+eivätkä myöskään aineellisen kulttuurin alalla, mutta merkityksettömiä
+inhimilliselle edistymiselle he eivät silti ole näilläkään aloilla
+olleet. Heidän luomansa lujan ja samalla hieno-otteisesti koossa
+pidetyn valtion ansiota on, että eri kansat ovat ikäänkuin tulleet
+lähemmäksi toisiansa. Tähän vaikutti osaltansa suuressa määrin
+erinomainen maantieverkko, minkä Persian kuninkaat järjestivät ja
+pitivät kunnossa. Turvallisemmin ja nopeammin kuin koskaan ennen
+kauppias voi kulkea maasta maahan, ja eri kulttuurien kesken syntyi
+kehitystä edistävää vuorovaikutusta.
+
+
+Kirjallisuutta tätä osaa varten:
+
+Eduard Meyer, Geschichte des Altertums: osat II—V.
+
+J.B. Bury y.m., The Cambridge ancient history: osat III—V.
+
+Tätä jaksoa varten:
+
+Ferdinand Justi, Geschichte des alten Persiens.
+
+Ferdinand Justi. Geschichte Irans bis zum Ausgang der Sasaniden (Wilh.
+Geiger und Ernst Kuhn, Grundriss der iranischen Philologie II).
+
+Clément Huart, La Perse antique et la civilisation iranienne (laajoin
+kirjallisuusluetteloin).
+
+Georg Hüsing, Der Zagros und seine Völker (»Der alte Orient» 1908).
+
+A.V. William Jackson, Persia past and present.
+
+Marcelle Auguste Diculafoy, L'art antique de la Perse.
+
+J. Darmesteter, Le Zend-Avesta.
+
+Karl F. Geldner, Avesta.
+
+A.V. William Jackson, Zoroaster, the prophet of ancient Iran (laajoin
+kirjallisuusluetteloin).
+
+A.V. William Jackson, Die iranische Religion (Geiger—Kuhn, Grundriss
+II. Laajoin kirjallisuusluetteloin.)
+
+Karl F. Geldner, Avestalitteratur (Geiger-Kuhn, Grundriss II).
+
+Edv. Lehmann, Zarathustra.
+
+James Hope Moulton, Early Zoroastrianism.
+
+Dosabhaj Framji Karaka, History of the parsis.
+
+Victor Henry, Le parsisme.
+
+Justin V. Prášek, Kyros der Grosse (»Der alte Orient» 1912).
+
+Adolf Bauer, Die Kyros-Sage und Verwandtes.
+
+Victor Floigl, Cyrus und Herodot nach den neugefundenen Keilinschriften.
+
+Rudolf Schubert. Herodots Darstellung der Cyrussage.
+
+O.E. Hagen, Keilschriftsurkunden zur Geschichte des Königs Cyrus
+(Friedrich Delitzsch und Paul Haupt, Beiträge zur Assyriologie II).
+
+Herodotoksen historia, kääntänyt Edv. Rein.
+
+Justin V. Prášek, Kambyses (»Der alte Orient»' 1913).
+
+Justin V. Prášek, Dareios I (»Der alte Orient» 1914).
+
+E.A. Wallis Budge, The sculptures and inscriptions of Darius the Great
+on the rock of Behistun.
+
+
+
+
+AIGEIALAINEN KULTTUURI
+
+
+Mitä nykyisin tiedämme kaakkois-Euroopan vanhimmista kulttuureista,
+siitä meidän on ennen kaikkea kiitettävä erästä saksalaista ja erästä
+englantilaista arkeologia. Edellinen, nimeltänsä _Schliemann_, sai
+1870-luvun puolivälissä ilmi n.s. _mykeneläisen kulttuurikauden_,
+joka on saanut nimensä Peloponnesoksen koillisosassa sijainneesta
+Mykēnēn (myös Mykēnai) kaupungista. Sen raunioista näet ensi kerran
+perusteellisemmin päästiin tuntemaan tuota ihmiskunnan kehityskautta,
+joka näyttää alkaneen noin 1600 vuotta ennen meidän ajanlaskuamme.
+
+Neljänneksen vuosisataa Schliemannin jälkeen englantilainen _Evans_
+alkoi kaivaa kuningas Minoksen palatsin raunioita muinaisessa
+Knossoksen kaupungissa, Kreetan pohjoisosassa, lähellä meren rannikkoa.
+Evans oli aikaisemmin liikuskellut muinais- ja kansatieteellisissä
+tutkimuksissa Balkanin niemimaalla, Italiassa ja Lapissa sekä Kreetan
+muissa osissa. Nyt hänen onnistui tuoda päivänvaloon muistomerkkejä
+mykeneläistäkin vanhemmasta sivistyskaudesta, nimittäin tämän kanssa
+sukua olevasta _kreettalaisesta kulttuurista_. Näitä molempia
+kulttuureja nimitetään yhteisnimellä _aigeialaiseksi_ Aigeian meren
+mukaan. Evans oli nyt valaissut tämän sivistyksen historiaa jälleen
+enemmän kuin puoli vuosituhatta ajassa taaksepäin.
+
+
+Kirjallisuutta tähän osaan:
+
+Martin P:n Nilsson, Grekisk kultur i bild.
+
+Fritz Baumgarten, Franz Poland und Richard Wagner, Die hellenische
+Kultur.
+
+Tähän jaksoon:
+
+Dietrich Fimmen, Die kretisch-mykenische Kultur (laajoin
+kirjallisuusviittauksin).
+
+René Dussaud, Les civilisations préhelléniques dans le bassin de la mer
+Egée.
+
+H.R. Hall, Aegean archæology.
+
+Gustave Glotz, La civilisation égéenne (laaja kirjallisuusluettelo).
+
+R. v. Lichtenberg, Die ägäische Kultur.
+
+Oscar Montelius, La Grèce préclassique.
+
+Frederik Poulsen, Den kretisk-mykeniske Kunst.
+
+Emil Smith, Hellas for Homer.
+
+K. Friis Johan sen y.m., De förhistoriska tiderna i Europa I.
+
+
+
+
+KREETTA, SIVISTYKSEN SILTA.
+
+
+Aikaisemmin kuvatessamme itämaiden sivistystä on jo Kreetan saari
+välistä vilahtanut silmiimme. Evansin ja eräiden muiden arkeologien
+— amerikkalaisten ja italialaisten — siellä suorittama työ on
+tehnyt ilmeiseksi, että saarella kerran maailmassa on ollut meidän
+kulttuurillemme hyvin tärkeä merkitys. Aikaisemmin kuin mikään muu osa
+Eurooppaa Kreetta pääsi osalliseksi itämaisesta sivistyksestä. Saaren
+asema tekikin sen aivan kuin ennakolta määrätyksi sivistyksen sillaksi
+itä- ja länsimaiden välille.
+
+
+
+
+TARU THESEUKSESTA JA HÄNEN PÄÄSYSTÄÄN LABYRINTISTA.
+
+
+Kreetassa hallitsi ammoisena aikana mahtava kuningas, jonka nimi
+oli Minōs. Hänen pääkaupunkinsa oli laajalti kuuluisa taidokkaasti
+rakennetusta Labyrintistaan, jonka sokkelokäytävät olivat niin
+eksyttäviä, että ken kerran oli sinne joutunut, hän ei koskaan sieltä
+takaisin päässyt. Sen sisällä oleili kauhea Minotauros, hirviö, jolla
+oli härän pää ja ihmisruumis, se kun oli hedelmä Minoksen puolison
+Pāsipháēn lemmenliitosta Poseidonin tai Zeuksen merestä nostattaman
+sonnin kanssa. Joka toisen uudenkuun alkaessa oli annettava ihminen
+Minotaurokselle. Sillä jos hirviö ei aikanaan saanut ihmislihaa
+nälkänsä tyydytykseksi, se ryntäsi ulos ja hävitteli kauheasti koko
+ympäristöä.
+
+Kuningas Minoksella oli poika, joka oli hänen ilonsa ja ylpeytensä.
+Kuninkaanpoika voittikin kaikki muut nuorukaiset sekä ruumiin että
+hengen harjoituksissa, ja kun hän otti osaa julkisiin kilpailuihin,
+ei katsojain riemusta tahtonut tulla loppua lainkaan. Mutta eräänä
+päivänä isä sai kauhean surusanoman, että poika oli surmattu Ateenassa.
+Murhan olivat tehneet muutamat ateenalaiset nuorukaiset, joissa oli
+herännyt kateus sen johdosta, että kreettalainen kuninkaanpoika oli
+juhlaleikeissä voittanut kaikki heidän maanmiehensä.
+
+Kun Minos sai tietää, miten oli käynyt, hänen syvä surunsa muuttui
+kiihkeäksi koston janoksi. Mahdollisimman nopeasti hän varusti
+sotajoukon ja vei sen Ateenaa vastaan, missä ei lainkaan oltu
+varustauduttu hyökkäyksen varalta eikä senvuoksi kyetty lujaan
+vastarintaan. Pian ateenalaisten oli pakko anoa rauhaa.
+
+Minos otti heidän lähettinsä vastaan tuimin ilmein. Nämä kuvailivat
+elävästi, mitä he olivat jo sodasta kärsineet, ja kyynelsilmin
+lupasivat alistua mihin rauhanehtoihin hyvänsä. Mutta uhkaavan synkkänä
+voittaja istui valtaistuimellaan vastaamatta mitään. Kun hän vihdoin
+puhkesi puhumaan, hän lausui seuraavat sanat: »Niinpä siis kuulkaa!
+Te olette lyöneet kuoliaaksi poikani, vanhuuteni toivon, ja minä olen
+vannonut kostavani kauheasti. Rauhan minä suon teille vain sillä
+ehdolla, että Ateena joka yhdeksäs vuosi lähettää Kreettaan seitsemän
+nuorukaista ja seitsemän neitoa verellänsä sovittamaan poikani murhan.»
+Ja vielä kauhistavammilta kuuluivat hänen sanansa, kun hän lisäsi, että
+nuoret ateenalaiset piti uhrattaman Minotaurokselle. Joka toisen uuden
+kuun noustessa hän aikoi viedä yhden heistä pedolle, joka tähän asti
+aina oli saanut rikollisia raadeltavakseen.
+
+Voitettujen ei auttanut olla suostumatta Minoksen vaatimuksiin.
+Heidän onnistui tinkiä vain se myönnytys, että jos joku suorittaa
+mahdottomalta näyttävän teon: surmaa Minotauroksen ja sitten löytää
+poispääsyn labyrintista, niin ei ainoastaan hän tovereineen saisi
+säilyttää henkeänsä, vaan ateenalaiset vapautuisivat ikiajoiksi
+Minokselle suoritettavasta verosta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaksi kertaa ateenalaiset jo olivat täyttäneet kauheat rauhanehdot;
+kaksi kertaa oli laiva heidän kaupungistaan vienyt Kreettaan seitsemän
+nuorukaista ja seitsemän neitoa, joille arpa oli langennut. Ja nyt
+läheni kolmatta kertaa aika, jolloin mustapurjeinen surun laiva oli
+lähtevä matkalle. Arvannoston hetki oli käsissä. Kaikki Ateenan
+nuorukaiset ja neidot olivat kokoontuneet, ja nuorten ympärillä
+seisoivat vanhemmat ja omaiset tuskaisan odotuksen vallassa. Silloin
+astuu esiin Theseus, kuninkaan ainoa poika, ja sanoo ilman arvannostoa
+olevansa valmis uhraamaan henkensä valtion puolesta. Theseus oli
+aikaisemmin tehnyt monia urotekoja. Rauhallisten matkamiesten hyödyksi
+hän oli puhdistanut Korinthoksen kannaksen tierauhaa häirinneistä
+jättiläisistä ja pahantekijöistä. Kaikkein pahimmassa huudossa oli
+ollut ryöväri, joka sitoi uhrinsa kahden nuoren, maahan taivuttamansa
+männyn latvaan ja päästi puut sitten äkkiä ponnahtamaan pystyyn,
+jolloin onnettomat repeytyivät palasiksi. Tätä ilkimystä Theseus
+rankaisi käsittelemällä häntä samalla tavalla.
+
+Jos mahdollista vieläkin epäinhimillisempi oli jättiläinen Prokrustes,
+»Venyttäjä», mikä nimi johtui siitä, että hänellä oli tapana asettaa
+uhrinsa vuoteeseen, joka oli joko liian pitkä tai liian lyhyt ja sitten
+venyttää tai silpoa heidät vuoteeseen soveltuviksi.[13] Häntäkin
+Theseus käsitteli samalla tavalla kuin jättiläinen oli käsitellyt monia
+viattomia matkamiehiä.
+
+Kaikista taisteluista nuori kuninkaanpoika oli suoriutunut voittajana.
+Ja nyt hän tarjoutui uhrautumaan kansansa puolesta. Turhaan hänen
+isänsä Aigeus rukoili häntä luopumaan aikomuksestaan.
+
+Seuraavana päivänä Theseus onnettomuustovereineen nousi laivaan.
+Tuskan vallassa isä erosi hänestä. Mutta nuorukainen oli luottavainen
+ja koetti tyynnyttää kuningasta vakuuttamalla, että hän kyllä
+tuhoaisi hirviön. Hän sopi Aigeuksen kanssa siitä, että hän merkiksi
+onnistumisestaan paluumatkalla nostaisi alukseensa valkean purjeen.
+
+Parin päivän perästä laiva saapui Kreettaan ja nuoret ateenalaiset
+vietiin syrjäiseen taloon vartioitaviksi, kunnes heidän
+kohtalonhetkensä tulisi.
+
+Sattui kuitenkin niin, että heidän vankilaansa ympäröi puutarha, joka
+rajautui puistoon, missä Minos kuninkaan tyttäret Ariadne ja Phaidra
+usein kävelivät. Eräänä päivänä vankien vartija toi Theseukselle
+sanan, että joku halusi puhutella häntä puistossa. Ihmeissään tämä
+meni neuvottuun paikkaan ja tapasi täällä vanhimman kuninkaantyttären,
+joka oli niin ihastunut hänen komeaan vartaloonsa ja jaloon ryhtiinsä,
+että halusi auttaa häntä surmaamaan Minotauroksen. »Ota tämä kerä»,
+hän sanoi, »ja kiinnitä langan pää Labyrintin oven suuhun! Pura sitten
+lankaa kerältä sitä mukaa kuin kuljet eteenpäin, niin että sinulla on
+sitten johtolanka pois pyrkiessäsi.» Näin sanoen hän antoi hänelle
+kerän ja lisäksi kolme mustaa palloa. »Näistä palloista», hän sanoi,
+»heitä yksi kerrallaan Minotauroksen kitaan, kun se yrittää niellä
+sinut. Se syö ne ihastellen. Mutta se vaipuu niistä syvään uneen. Kun
+niin on käynyt, käytä reippaasti tätä miekkaa, jonka annan sinulle, ja
+sinä olet pelastettu!» Mutta eron hetkellä hän lisäsi liikutuksesta
+väräjävin äänin: »Minä pelastan sinut vaarantaen oman elämäni. Sillä
+kun isäni saa tietää, kuka sinua on auttanut — kauhistuttava on silloin
+hänen vihansa. Tahdotko sinä puolestasi pelastaa silloin minut?»
+
+»Minä pelastan sinut», huudahti Theseus liikutettuna. »Nuorukainen»,
+kuiskasi tyttö, »älä petä silloin minun luottamustani!» Tämän
+sanottuaan hän oli kadonnut. Mutta Theseus kätki kerän, kolme palloa ja
+miekan viittansa alle ja riensi takaisin vankilaansa.
+
+Muutaman päivän perästä oli uudenkuun aika. Edellisenä iltana vangitut
+nuorukaiset vietiin kuninkaan palatsiin. Siellä Minos neuvostonsa
+ympäröimänä istui valtaistuimellaan. Synkin ilmein hän silmäili
+seitsemää ateenalaista. Sitten hän puhkesi puhumaan: »Huomenna on
+se päivä, jolloin Minotauroksen on saatava uhrinsa. Yksi teistä
+näkee huomenna viimeisen kerran auringon nousevan. Minä vihaan teitä
+kaikkia yhtä kiihkeästi! Sen vuoksi minulle on yhdentekevää, kuka
+teistä ensiksi kulkee sen synkän tien, jolta kukaan ei palaa. Valitkaa
+senvuoksi itse, ken teistä ensinnä astuu labyrinttiin! Sen ainoan armon
+tahdon teille suoda.»
+
+Silloin Theseus astui esiin ja selitti, että hän kernaammin halusi
+heti käydä varmaan kuolemaan kuin elää kuukausia epävarmuudessa. »Suo
+minulle senvuoksi», hän sanoi, »se armo, että sallit minun ensimmäisenä
+astua hirviön luolaan!» Pyyntöön suostuttiin, ja seuraavana aamuna
+kuninkaanpoika vietiin Labyrinttiin. Kun hän oli tullut niin syvälle,
+ettei enää nähnyt päivänvaloa, hän otti esille kerän, kiinnitti langan
+pään muuriin ja antoi kerän purkautua sitä mukaa, kuin hän kulki
+syvemmälle sokkeloihin. Pitkään aikaan hän ei kuullut muuta ääntä kuin
+omain askeltensa kaiun, mutta äkkiä rikkoi suuren hiljaisuuden kumea
+kiljunta, joka oli kuin vihastuneen härän mylvintää. Yhä lähempää
+kuului ääni, mutta Theseus jatkoi rohkeasti kulkuansa ja oli pian
+suuressa salissa, edessänsä Minotauros-hirviö, puoleksi härkä ja
+puoleksi ihminen. Mielettömästi mylvien peto syöksyi nuorukaista kohti.
+Hetki oli niin kauhistava, että Theseus oli vähällä joutua suunniltaan.
+Mutta silloin hän muisti, että hänen piti heittää yksi mustista
+palloistaan hirviön kitaan.
+
+Kun Minotauros tunsi pallon kielellään, seisahtui se samassa
+ja pureskeli sitä niin tyytyväisenä, että Theseus ehti toipua
+ensimmäisestä kauhistuksestaan. Kun härkä jälleen avasi kitansa, hän
+heitti sille toisen pallon ja lopuksi kolmannenkin. Silloin hirviö
+lysähti maahan. Sen hengitys kävi yhä huohottavammaksi, ja hetkisen
+perästä pelätty Minotauros makasi raskaassa unessa Theseuksen jalkojen
+juuressa. Silloin kuninkaanpoika sysäsi miekkansa suoraan pedon
+sydämeen.
+
+Seuraten sitten Ariadnen lankaa hän kulki takaisin, seisoen lopuksi sen
+portin edessä, jonka kautta niin moni ennen, häntä oli tullut sisälle,
+mutta ei koskaan ollut palannut.
+
+Siten Theseus Ariadnen avulla oli pelastanut oman ja toveriensa hengen
+ja vapauttanut kotikaupunkinsa Minoksen veronalaisuudesta. Mutta
+ennenkuin nuori sankari lähti Kreetasta palatakseen Ateenaan, hän otti
+salaa mukaansa laivaan Ariadnen ja Phaidran, joka ei halunnut erota
+rakkaasta siskostaan. Mutta kotimatkalla alus joutui myrskyn käsiin ja
+sen oli pyrittävä turvaan Naksos saarelle. Kun rajuilma oli lakannut
+ja matkaa oli jatkettava, oli Ariadne kadonnut. Häntä etsittiin
+kaikkialta, hänen nimeänsä huudettiin, mutta mistään häntä ei löytynyt.
+Lopuksi ei auttanut muu kuin jättää hänet ja purjehtia edelleen.
+
+Mutta Ariadne oli vain eksynyt tiheään lehtoon. Harhailustaan
+lopen uupuneena hän lopuksi oli nukahtanut. Vasta kuin laiva oli
+hyvin kaukana, hän heräsi raskaasta unestaan. Hän huusi, hän itki.
+Turhaan! Laiva loittoni yhä kauemmas. Hän väänteli käsiään, hän repi
+tukkaansa, hän itki kyyneltulvia laivan kadotessa kaukaisuuteen.
+Lopuksi hän lysähti uupuneena ja tajuttomana jälleen maahan. Hän
+heräsi riemuitsevan kulkueen hälinään, mistä yhä lähempää kuului
+huilunsoitto ja symbaalien sävelet. Pian tulivat näkyviin kesyjen
+leijonain vetämät kultaiset vaunut, ja niissä seisoi nuorukainen, jonka
+veroista kauneudessa Ariadne ei koskaan ollut nähnyt. Hänen suortuvansa
+olivat viiniköynnösten ja murattien seppelöimät. Lukuisa seurue miehiä
+ja naisia ympäröi hänen vaunujansa' käsissään sauvat, joita samoin
+viininlehvät ja muratti kiersivät. He tanssivat ja riemuitsivat »Euoi!
+Euoi!»
+
+Nuorukaisen viittauksesta riemuhuudot vaikenivat, ja hän kääntyi
+Ariadnen puoleen sanoen: »Minä olen Bakkhos, jumala, joka on antanut
+ihmisille viinin nautinnot. Kohtalosi tunnen. Sinä ansaitset suuremman
+onnen, kuin mitä olisi elämä kuolevaisten parissa. Tule puolisokseni,
+niin teen sinut kuolemattomaksi. Ariadne ojensi hänelle kätensä, ja
+Bakkhos nosti hänet vaunuihinsa ja kuljetettuaan häntä loistavassa
+riemusaatossa yli maan vei hänet ikuiseen asuntoonsa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ateenassa olivat sillä aikaa mielet olleet hyvin masennuksissa,
+sillä kaikki ottivat osaa kuningas Aigeuksen suruun, kun hänen oli
+täytynyt uhrata ainoa poikansa. Kun läheni se aika, jolloin laivan
+voitiin odottaa palaavan Kreetasta, meni vanha kuningas joka päivä
+meren rantaan tähystelemään kotiin palaavaa alusta, joka oli vienyt
+hänen elämänsä ilon ja vanhuutensa toivon. Eräänä päivänä näkyikin
+laiva taivaanrannalla. Mutta siinä oli mustat purjeet. Surressaan
+Ariadnen menetystä Theseus oli unohtanut isälleen antamansa lupauksen.
+Epätoivoissaan kuningas syöksyi mereen ja katosi sinne ainiaaksi. Hänen
+mukaansa sanottiin sitten tätä merta Aigeian mereksi.
+
+Mutta kun Kreetasta palaava alus laski Ateenan satamaan ja Theseus
+tovereineen reippaana astui maihin, silloin puhkesi kansa riemuun.
+Pian sen jälkeen ateenalaiset kokoontuivat ja huusivat Theseuksen
+kuninkaaksi. Mutta kauan ja vilpittömästi tämä suri isäänsä, jonka
+kuoleman hän tahtomattaan oli ajattelemattomuudellansa aiheuttanut.
+
+Myöhemmin hän nai Phaidran ja hänestä tuli mahtava kuningas, jonka
+urotyöt elävät vielä ihmisten muistissa.
+
+
+
+
+KREETTALAINEN KULTTUURI.
+
+
+Evansin Knossoksessa suorittamani kaivausten luullaan tuoneen
+päivänvaloon kuningas Minoksen upean hallitsijapalatsin rauniot,
+valtavan Labyrintin saleja ja huoneita, avoimia linnanpihoja ja
+käytäviä, joihin arkeologi tänäkin päivänä eksyy. Raunioiden pinta-ala
+on suurempi kuin Tukholman linnan.
+
+Aina siitä päivästä, jolloin Schliemann julisti maailmalle Mykenessä
+löytäneensä Agamemnonin haudan, ei mikään kreikkalaisella maaperällä
+tehty arkeologinen löytö ole vaikuttanut yleisön mielikuvitukseen niin
+valtavasti kuin Evansin Knossoksessa suorittamain kaivausten tulokset.
+Minotauros ja Labyrintti — mitä ihmeellisiä satuaiheita!
+
+Tietenkin on vain oletusta, että olisi löydetty juuri Minoksen palatsi,
+mutta tämän hypoteesin puolesta puhuu sekin tosiasia, että kaivauksia
+siellä suoritettaessa on löydetty paljon savisia sinettipainoksia,
+missä on puoleksi eläintä, puoleksi ihmistä muistuttavien hirviöiden
+kuvia. Ja Labyrinttia tarkoittavina voi pitää, jos niin haluaa, eräitä
+kuninkaan palatsin seinämaalauksia. Muutoin on kylläkin luultavaa,
+että kreikkalainen taru Labyrintista on syntynyt juuri itse kuninkaan
+palatsin mahtavien raunioiden vaikutuksesta.
+
+Säilyneet sisustusten ja seinämaalausten jätteet todistavat, että
+täällä kerran kohonnut kuninkaan asunto on koristelussaan edustanut
+korkeita taiteellisia vaatimuksia. Seinäkuvissa liikkuu naisia, jotka
+vaikuttavat merkillisen nykyaikaisilta solakkoine vyötäisineen ja
+avokaulaisine, liehureunusteisine pukuineen. Niin hienostunutta oli
+kerran tuon seudun elämä.
+
+Toiset seinäkuvat esittävät ihastuttavan luonnonmukaisesti ja elävästi
+kasveja ja eläimiä: lentokaloja, jotka päristelevät ja hyppäävät esiin
+vedestä, mustekaloja, meritähtiä, leviä, ja muita merikasveja, joita
+aallot huojuttavat — puhdasta impressionistista taidetta, Nerokkaat,
+kreettalaiset taiteilijat, joiden nimiä nyt ei kukaan tunne, olivat
+keksineet kauneusarvoja meren eläin- ja kasvimaailmasta ja käyttivät
+niitä impressionistisella näkemyksellä seinien ja loistomaljakkojen
+koristelutarkoitukseen. Myöskin imevää vohlaa esittävä fajanssikohokuva
+todistaa hienoa luonnon huomioimista. Taideteokset ovat eloisia ja
+vapautuneita verrattuna perinnäiseen egyptiläiseen kuvanveisto- ja
+maalaustaiteeseen. Se saa melkein luulemaan, että Ekhnatonin suosima
+egyptiläinen taidesuunta oli peräisin Kreetasta ja kreettalaisten
+taiteilijoiden edustamaa. Kenties nämä ovat kuuluneet sukupolveen,
+jonka täytyi jättää Kreetta, kun suuri hävitys kohtasi saaren
+kulttuuria.
+
+Tanskalainen muinaistutkija Frederik Poulsen on muutamin nerokkain
+sanoin tulkinnut olennaisen eron muinaisen egyptiläisen ja
+kreettalaisen taiteen välillä. »Egyptin taide», hän sanoo, »on kuin yö.
+Se kuuluu hautojen hämärään, juhlallisen synkkiin temppelihalleihin,
+pyhien eläinten tummaan mystiikkaan. Kreetalaisessa taiteessa
+sitävastoin meitä kohtaa päivänvalo. Aamunsarastus väreilee
+kissankelloilla ja perhosten siivillä, se liekehtii helmeilevän meren
+pinnalla, missä delfiinit ja lentokalat leikkivät vedenkalvossa ja
+korallit ja levät elävät hiljaista elämäänsä alhaalla syvyydessä − −
+− Ja koko tämä valomaailma nähdään ja kuvataan samalla viehättävällä
+ilolla, samalla lapsellisella naiivisuudella ja tuoreudella.» Se on
+maailma vailla varjoja ja syntiä, kreikkalaisen jumalmaailman kaltainen.
+
+Useissa Minoksen palatsin saleissa on seinien alaosa ollut koristettu
+alabasterilevyillä kuten assyrialaisissa palatseissa, jotka
+rakennettiin monta sataa vuotta myöhemmin.
+
+Linnassa oli tarkoin otettu huomioon myöskin terveydenhoidon
+vaatimukset. Rakennuksessa oli viemärijohtoverkko, joka todistaa
+silloisen rakennustaidon korkeata kantaa verrattuna esim.
+keskiaikaiseen. Suuremmat viemärijohdot olivat miehenkorkuisia ja
+huolellisesti kivestä rakennettuja, ahtaammat olivat poltetusta savesta
+tehtyjä putkia, jotka oli rakennettu siten, että toisen putken kapea
+pää voitiin työntää toisen putken avaramman pään sisälle.
+
+Vanhimmat kreettalaiset löydöt palautuvat kauas kivikauteen, jonka
+arvellaan siellä päättyneen kolmannella vuosituhannella e.Kr. Sitä
+seurasi kuparikausi ja sen jälkeen pronssikausi, jota kesti noin vuoden
+1200 vaiheille e.Kr.[14]
+
+Kreettalainen sivistys kohosi korkeimpaan loistoonsa noin 2000—1400:n
+vaiheilla e.Kr. Ajanjakson alkua merkitsee Knossoksen uljaan
+palatsin rakentaminen. Kaksi muutakin palatsia on kaivettu esiin
+Kreetan etelärannikolla. Leveä ajotie yhdisti ne Knossokseen.
+Useista paikoista Kreetan itäosassa on sitäpaitsi löydetty linnojen,
+kaupunkimaisten yhteiskuntien, kylien ja hautausmaiden raunioita.
+Kreettalaiset palatsit osoittavat, että täälläkin, kuten Egyptissä ja
+Babyloniassa, mahtavat hallitsijat ovat tukeneet sivistystä. Mutta
+merikulttuuri ei ole yhtä kestävää kuin tuollaisten maiden sivistys;
+kuten muuan kirjailija sanoo, sillä ei ole »lihavaa peltomaata
+vankkana perustuksenaan, vaan sen täytyy rakentaa petollisen meren
+ja vaihtelevien kauppasuhteiden varaan,» Sillä on myöskin laineiden
+levottomuutta veressään. Uskomattoman nopeasti se kasvaa ihmeteltävän
+korkeaksi, mutta vajoaa yhtä nopeasti unhoituksen mereen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreettalais-mykeneläisen sivistysmaailman piirissä tehdyistä löydöistä
+ovat erikoisen mielenkiintoisia ne, jotka koskevat uskontoa, sillä
+ne johtavat meidät historiallisen ajan kreikkalaisten uskonnollisen
+käsityksen juurille. On näet tuskin mitään inhimillisen elämän alaa,
+missä perimätieto osoittautuisi niin sitkeäksi kuin uskonnossa. Monet
+mykeneläiset jumalanpalveluspaikat olivat jatkuvasti käytännössä
+myöskin historiallisena aikana. Ateenan Akropoliilla, joka oli
+kaupungin tärkein pyhäkkö, voidaan uhri- ja temppelilahjojen
+kerrostumia seurata keskeytymättä aina mykeneläiseen aikaan asti.
+Nykyjään ollaan myös selvillä siitä, että kreikkalaisten uskonnon
+monet piirteet ovat jätteitä kreettalais-mykeneläiseltä ajalta. Mutta
+aihe on vaikea eikä vielä läheskään perinpohjaisesti tutkittu. Se
+mitä tiedetään, viittaa kuitenkin siihen, että kreettalaiset tälläkin
+alalla ovat olleet sivistyksen välittäjiä itä- ja länsimaiden välillä,
+että he ovat vastaanottaneet uskonnollisia käsityksiä ja tapoja
+sekä Egyptistä että Aasiasta, muovailleet niitä omalla erikoisella
+tavallaan ja jättäneet useita niistä perinnöksi helleeneille. Kreetassa
+voidaan seurata helleenien uskontoa taaksepäin fetishiasteelle saakka,
+jolloin pidettiin pyhänä eräitä eläimiä, puukuvioita ja omituisen
+muotoisia kiviä. Ateenan Akropoliilla oli historiallisena aikana pyhä
+öljypuu, joka kaikesta päättäen oli niin vanha, että se oli peräisin
+mykeneläiseltä ajalta.
+
+Jumalia palveltiin kreettalaisena aikana alkujaan luolissa ja
+vuorenhuipuilla. Vuorten kukkulat ja taivas ovat vanhastaan olleet
+yhteydessä toistensa kanssa. Myöhemmin kreettalaiset rakensivat
+pyhäkköjä uhritoimituksia ja muita uskonnollisia menoja varten.
+
+Kreetalaisissa muinaislöydöissä esiintyy runsaasti kuvia
+uhrikohtauksista, jotka ilmeisesti muistuttavat Homeroksen laulujen
+kuvauksia, Kreettalais-mykeneläisen ajan muinaislöydöissä tavataan
+usein kaksiteräisen kirveen kuva. Tämä ase oli näet Kreetassa
+uskonnollinen symboli aivan kuin kristinuskon risti ja islamin
+puolikuu. On olemassa eri mielipiteitä siitä, onko tämä kirves ollut
+jonkun määrätyn jumaluusolennon, esim. ukkosen ja salaman jumalan
+symboli vai onko sen uskonnollinen merkitys johtunut siitä, että
+sitä on käytetty uhrattaessa. Knossoksessa oli erikoinen kappeli,
+jonka symbolina oli kaksiteräinen kirves Kaksiteräisen kirveen vanhin
+tunnettu nimitys on »_labrys_», ja Labyrintin arvellaan saaneen nimensä
+siitä, että rakennuksessa oli huone, jossa palveltiin labrysta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreetan suuruudenaikana tuli _kirjoitustaito_ yleiseksi saarella.
+Knossoksesta on löydetty arkisto, jossa on enemmän kuin 1500
+savitaulua. Runsaasti piirtokirjoituksia on myös saviastioissa ja erään
+palatsin seinissä Kreetan etelärannikolla. Kreettalaiset kirjoittivat
+ensin jonkinlaisilla hieroglyfintapaisilla kuvioilla, sittemmin
+merkeillä, jotka muistuttavat syyrialaisia kirjaimia; mutta molemmat
+lajit ovat valitettavasti vieläkin arvoituksena kielitieteilijöille,
+huolimatta siitä, että he vuosisadan vaihteesta saakka ovat yrittäneet
+selittää niitä. Arvoituksen ratkaisemista helpottaisi jokin
+kaksikielinen kirjoitus tai sanaluettelo.
+
+Mihin rotuun kreettalaisen sivistyksen ihmiset ovat kuuluneet? Siihen
+kysymykseen ei voida varmasti vastata.[15] Se vain on selvää, että he
+eivät olleet indoeurooppalaisia. Vanhojen kreettalaisten syntyperän
+arvoituksen avain on luultavasti Knossoksen palatsin arkistossa.
+Kreetta odottaa Champollioniaan.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Arthur J. Evans, The palace of Minos at Knossos. I.
+
+Helmuth Th. Bossert, Alt-Kreta. Kunst und Handwerk in Griechenland...
+während der Broncezeit.
+
+Ronald M. Burrows, The discoveries in Crete. (Laaja
+kirjallisuusluettelo.)
+
+L.P. Lagrange, La Crēte ancienne.
+
+Oscar Montelius, Konung Minos' palats (Nordisk tidskrift 1905).
+
+Oscar Montelius, Málningskonsten i Grekland ett årtusende före Perikles
+(Nordisk tidskrift 1920).
+
+Oscar Montelius, Kretensisk skulptur före Moses tid (Nordisk tidskrift
+1921).
+
+
+
+
+MYKENELÄINEN SIVISTYS.
+
+
+Onnistuneilla kaivauksillaan, joita suoritti Troiassa
+Vähässä-Aasiassa ja Mykenessä sekä sen läheisyydessä olevassa
+Tirynsissä Peloponnesoksella, Heinrich Schliemann on herättänyt
+kuolleista kokonaisen sivistyskauden Schliemann syntyi vuonna 1822
+Mecklenburgissa, missä hänen isänsä oli pappina. Kuullessaan isänsä
+kertovan Troian sodasta hän jo pienenä poikana innostui niin, että
+hänen suurin toivomuksensa siitä ajasta alkaen oli päästä näiden
+tarujen tapahtumapaikoille tutkimaan, oliko muinaisesta loistosta enää
+mitään jäljellä.
+
+Mutta koti oli köyhä, eikä poika mitenkään voinut saada toivomaansa
+tieteellistä sivistystä. Sen sijaan hänen oli pakko ruveta
+kauppa-apulaiseksi pieneen sekatavarakauppaan. Hänen Troian
+haaveensa eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Ja vihdoin kävikin niin
+ihmeellisesti, että hän näki niiden toteutuvan. Muutaman vuoden
+kuluttua hän sai paikan suuressa liikeyrityksessä, edistyi työssään
+ja saattoi 25-vuotiaana perustaa Pietariin oman kauppaliikkeen, joka
+teki loistavia kauppoja. Schliemannista tuli rikas mies ja hän voi nyt
+antautua muinaisuuden harrastukseensa.
+
+Suuren tehtävänsä innoittamana hän alkoi syksyllä 1871 suorittaa
+kaivauksia Hissarlikin kummussa Vähän-Aasian uloimmassa
+luoteiskolkassa, missä hän arveli sijainneen vanhan Troian, josta
+Homeros on laulanut. Parhaimpana työtoverinaan hänellä oli vaimonsa,
+kreikatar, joka yhtyi puolisonsa uhrautuvaan innostukseen.
+
+Schliemann oli tosin vain arkeologian harrastelija, ja siksipä hänen
+työskentelytavassaan alussa olikin tieteelliseltä kannalta paljon
+toivomisen varaa. Pahaksi onneksi kaivauksia suoritettiin varsin
+epäjärjestelmällisesti. Schliemann antoi umpimähkään kaivaa syviä
+rotkoja sinne tänne rauniokumpuun ja hävitti täten monin paikoin kaiken
+yhteyden eri kaupunkikerrosten välillä.
+
+Onneksi Schliemann myöhemmin sai verrattoman arvokkaan avustajan
+maanmiehestään arkkitehti Dörpfeldistä. Scliemannin kuoltua Dörpfeld
+jatkoi kaivauksia yhdessä muitten tiedemiesten kanssa.
+
+Kreikkalaisten ja turkkilaisten työmiesten avulla[16] Schliemann
+Hissarlikissa puhkaisi kaivauksillaan kokonaista yhdeksän
+raunioitunutta n.s. kaupunkia, s.o. oikeastaan linnoja niihin
+liittyvine kylineen, jotka olivat syntyneet päällekkäin toistensa
+raunioille. Ylimmäinen oli roomalaisten perustama. Se oli tuhoutunut,
+jollei aikaisemmin, niin turkkilaisten hyökätessä maahan noin vuonna
+1300. Rauniokaupungit sijaitsivat 35 metrin korkuisella kukkulalla,
+jonka korkeutta sille kasaantuneet asutuskerrokset olivat lisänneet
+kokonaista 10 metriä.
+
+Toisessa näistä »kaupungeista» Schliemann luuli löytäneensä Troian
+rauniot. Toisena kaivaus vuonna hän löysi tästä asutuskerroksesta
+komean varaston talouskaluja sekä kultaisia, hopeisia ja vaskisia
+koruja.[17] Otaksumansa Priamoksen linnan raunioilla hän äkkiä huomasi
+paksun muurin juurella omituisen kupariesineen ja kauempana hän
+oli näkevinään kullan kimaltelua. Luovutamme nyt hänelle itselleen
+puheenvuoron. »Jos tahdoin», hän sanoo, »pelastaa tämän arvokkaan
+löydön tieteelle, oli välttämättömästi mitä suurimmalla kiireellä ja
+kaikkia varovaisuustoimenpiteitä noudattaen turvattava se työmiesteni
+uteliaisuudelta. Sentähden annoin heti julistaa aamiaisloman.
+Väkeni syödessä ja levätessä kaivoin suurella veitsellä aarteen
+irti kivikovaksi jähmettyneestä kalkkisorakerroksesta, johon nuo
+kallisarvoiset esineet olivat vajonneet. Se oli erittäin rasittavaa ja
+sitäpaitsi hengenvaarallista työtä, sillä suuri muuri, jonka alle minun
+oli ryömittävä työskennellessäni, uhkasi joka hetki luhistua päälleni.
+Mutta nähdessäni kaikki nämä verrattoman arvokkaat arkeologiset aarteet
+tulin uhkarohkeaksi, jopa sokeaksi vaaran suhteen. Kuitenkaan en olisi
+onnistunut saamaan aarretta turvaan, ellei vaimoni olisi auttanut
+minua. Hän seisoi koko ajan vieressäni valmiina ottamaan kunkin
+kalleuksista shaaliinsa sitä mukaa kuin ne tulivat esille ja kantamaan
+ne pois.» Siinä oli raskaita kultapikareita, suuria hopeakannuja
+ja kultaisia otsaripoja, rannerenkaita ja kaulaketjuja tuhansista
+yhteenliitetyistä kultalevyistä.[18] Niin paljon kultaa ja hopeaa oli
+vain tämän maan mahtava hallitsija voinut omistaa.
+
+Onnellinen löytäjä luuli nyt koskettelevansa käsillään Homeroksen
+laulujen ylistämiä kalleuksia. Priamos kuninkaan aarteet olivat
+hänen — hän riemuitsi, ja sitä hän ylen onnellisena julisti kaikelle
+maailmalle. Rohkea nuoruudenunelma on tuskin milloinkaan niin
+loistavasti toteutunut. — Onnellinen löytäjä lahjoitti »Priamoksen
+aarteen» Berliinin esihistorialliselle museolle, jonka suurimpana
+ylpeytenä se yhä edelleenkin on.
+
+Se »kaupunki», jossa Schliemann teki suuren löytönsä, on kuitenkin
+varmasti paljon vanhempi kuin Homeroksen Troia — sen on täytynyt olla
+asuttu jo 3:nnella vuosituhannella e.Kr. ja se kuuluu siis aikaan,
+jolta muuten tunnemme vain varsin mitättömiä muinaisjäännöksiä
+tässä maanosassa. Se Troia sitävastoin, jonka kreikkalaiset kerran
+piirittivät ja hävittivät noin 1200 vuotta ennen meidän ajanlaskuamme
+on osoittautunut olevan kuudes alhaaltapäin laskettuna Hissarlikin
+kummulle perustetuista »kaupungeista». Mutta tämän kaupungin Schliemann
+oli suureksi osaksi tahtomattaan hävittänyt. Koettaessaan innokkaasti
+kaivaa esiin juuri Homeroksen Troiaa hän ei ollut malttanut pysähtyä
+ennenkuin vasta n.s. toisessa kaupungissa. Vasta vuonna 1890, vähää
+ennen Schliemannin kuolemaa, tuli esille kuudennen kaupunkikerrostuman
+ensimmäinen rakennus, josta löytyi mykeneläisen ajan maljakoita. Mitään
+sellaisia ei oltu löydetty alemmista kerroksista. Nyt kaivettiin
+esiin osia Homeroksen laulamasta Ilionin kuninkaanlinnasta, jossa
+oli ympärysmuurit ja vankat tornit.[19] Linnassa oli myös useita
+kaivoja, joista asukkaat saivat vettä. Tämän kerroksen rakennukset
+eroavat rauniokumpujen kaikista muista rakennuksista vankkuutensa ja
+mittasuhteittensa jykevyyden puolesta.
+
+Viholliset ja tulipalot ovat perustuksia myöten hävittäneet komean
+linnan. Paremmin on 4—5 metrin paksuinen ympärysmuuri valtavine
+lohkareineen vastustanut hävitystä. Pronssista tai jaloista metalleista
+tehtyjen esineiden silmäänpistävä niukkuus kuudennessa kaupungissa —
+etenkin verrattuna toiseen kaupunkiin alhaalta lukien — viittaa siihen,
+että viholliset ovat perinpohjaisesti ryöstäneet kaupungin.
+
+Kahdestakin seikasta voi huomata, että Homeroksen Troia oli jo kauan
+ollut olemassa, ennenkuin kreikkalaiset sen hävittivät: osaksi siitä,
+että kaikki maanpäälliset linnan muurirakennukset sen kukoistuskaudelta
+ovat vahvasti rapautuneet, osaksi siitä, että samoihin aikoihin, maa
+monin paikoin eri rakennusten välissä on kerrostumien vaikutuksesta
+runsaasti kohonnut.
+
+Suotuisa asema selittää sen, että paikalle, jonka nimenä nykyjään
+on Hissarlik, on eri aikoina voinut kasvaa rikkaita ja mahtavia
+kaupunkeja. Troia oli Mustanmeren ja sen viljavien rantamaiden
+avain. Varmaankin tämä kadehdittava valta-asema oli kauan ollut
+kreikkalaisille silmätikkuna, kun he päättivät tuhota kaupungin. Sopiva
+aika oli tullut, kun suuri osa kreikkalaisia heimoja oli liittynyt
+yhteen mykeneläisen kuninkaan hallittaviksi. Hän kutsui silloin koolle
+vasallinsa laivoineen ja miehistöineen ja lähti sotaretkelle Troiaa
+vastaan noin 1.200 laivan suuruisella laivastolla. Sotaa käytiin itse
+asiassa Hellespontoksen herruudesta, vaikka sen aiheeksi on tarinoissa
+tullut kauniin Helenan ryöstö. Kreikkalaisilla oli varmaankin
+houkuttelevana päämääränään esteetön pääsy rikkaaseen seikkailujen
+maahan Mustanmeren rannalle. Sotaa kesti kymmenen vuotta, kunnes Troia
+valloitettiin, ja sekin onnistui vain viekkauden avulla. Ainakin
+perimätieto kertoo niin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuonna 1876 Schliemann siirtyi Mykeneen ja Tirynsiin suorittamaan
+kaivauksia. Iloissaan siitä, että oli löytänyt kuningas Priamoksen
+linnan kaikkine rikkauksineen hän toivoi nyt löytävänsä kätkettyjä
+aarteita myöskin Troian kuninkaan voimakkaimman vihollisen linnasta,
+Agamemnonin »kultaisesta Mykenestä», kuten sitä tavallisesti nimitetään
+Homeroksen lauluissa. Muinaisesta »kaupungista» on nykyjään tullut
+ruskea rauniokasa alastomien vuorten keskelle.
+
+Kreikan vanhoihin kaupunkeihin kuului tavallisesti korkealla sijaitseva
+»_yläkaupunki_», akropolis, johon vihollisen oli vaikea päästä ja joka
+lisäksi oli suojattu muureilla, ja akropoliin juurella sijaitseva
+»_alakaupunki_». Yläkaupungissa asui kuningas virkamiehineen, hoveineen
+ja palvelijoineen lujassa linnassa. Sota-aikoina myöskin alakaupungin
+väestö vetäytyi akropoliin suojelevien muurien sisäpuolelle. Mykenen
+yläkaupungissa oli aittarakennuksia, jonne voitiin koota varastoja
+rauhattomia aikoja varten, ja valtavat kallionontelot voitiin silloin
+täyttää vedellä piiritettyjen tarpeiksi. — Kuten kreettalaisissa
+palatseissa oli myös Mykenen linnassa hyvät viemärijohdot.
+
+Kallion korkeimmalla huipulla sijaitsevasta linnastaan Agamemnonilla,
+Mykenen kuuluisalla kuninkaalla, oli komea näköala yli koko
+valtakuntansa. »Mitään kokousta ei voitu pitää hänen näkemättään»,
+sanoo eräs tämän ajan historian tuntija. »Kotkan tavoin hän voi
+tähystellä ja iskeä maahan, milloin jotakin tapahtui, joka ei häntä
+miellyttänyt», ja vihollisen lähestyessä hän sai heti merkin miehiltä,
+jotka vartioivat niiden kahden vuoren huipuilla, jotka olivat Mykenen
+akropoliin kummallakin puolella. »Väkevänä kuin jumala tämä hallitsija
+asui linnassaan kuuliaiset tasangot jalkojensa juuressa, ja kautta koko
+Hellaan hänellä oli alikuninkaita, jotka olivat valmiina lähtemään
+liikkeelle hänen käskystään.»
+
+Alakaupungin alueella tehdyistä löydöistä ovat mielenkiintoisimpia
+valtavat kekomaiset _kupuhaudat_, jotka ovat ominaisia mykeneläiselle
+sivistyskaudelle. Suurinta niistä Schliemann luuli Agamemnonin
+haudaksi. Löytäjän tullessa Mykeneen se kuitenkin oli jo aikoja
+sitten ryöstetty tyhjäksi. Mutta hautojen ja rakennusten raunioista
+yläkaupungin alueelta hän löysi joukoittain aseita ja koruja, jotka
+oli tehty pronssista, hopeasta, kullasta ja norsunluusta. »Kultainen
+Mykene» ei siis ollut mikään tyhjä sana, vaan todellisuus vastasi sitä
+kirjaimellisesti! Muutamat vainajat oli suorastaan haudattu kultaan.
+Siellä oli niin runsaasti tätä jaloa metallia, että jo sen arvo
+sinänsä olisi riittänyt peittämään kaivauskustannukset. Merkillisimpiä
+hautalöytöjä ovat ohuesta pakotetusta kullasta tehdyt naamiot, jotka
+muistuttavat egyptiläisiä kuolinnaamioita.
+
+Jälleen Schliemann oli avannut uuden maailman historialle ja
+taiteelle.[20] Mykeneläiset löytönsä Schliemann lahjoitti Ateenan
+kansallismuseolle.[21]
+
+Kultaiseen Mykeneen kertyneet aarteet eivät kylläkään olleet
+rauhallisen kaupan hedelmiä, vaan sotasaalista merentakaisilta
+retkiltä, joita silloin tehtiin etenkin kukoistavaan Kreettaan. Monet
+Agamemnonin kaupungista löydetyistä kalleuksista ovat ilmeisesti
+kotoisin Minoksen saarelta. Sikäläiset kaupungit ja palatsit suorastaan
+houkuttelivat ryöstäjiä, sillä päinvastoin kuin Mykenessä ne olivat
+linnoittamattomia. Luottaen laivastoonsa Kreetan hallitsija ei varmaan
+ollut ajatellutkaan mitään vakinaista maanpuolustusta.
+
+Schliemannin ajoista tietomme mykeneläisestä sivistyksestä ovat
+laajentuneet tavalla, jota ei kukaan olisi voinut aavistaa hänen
+aloittaessaan kaivauksensa Mykenessä. Samaan tyyppiin kuuluvia
+muinaisesineitä on näet tavattu lukuisista muista paikoista Kreikan
+mantereelta sekä itäisen Välimeren syvänteen saarilta. Samalta kaudelta
+on myös, kuten sanottu, kuudes niistä kaupungeista, joita Hissarlikissa
+suoritetut kaivaukset ovat saattaneet päivänvaloon.
+
+Miten tämä sivistys on syntynyt? Ilmeisesti Kreetasta saatujen
+vaikutusten nojalla, joita on tullut sekä sotaista että
+rauhallista tietä Mykeneläisen sivistyksen omanneena kansana
+pidetään _joonialaisia_, sitä helleenien heimoa, joka ensimmäisenä
+saapui nykyiseen Kreikkaan ja asettui sinne asumaan. Heitä
+seurasivat myöhemmin helleenien molemmat muut pääheimot:
+ensin _akhaialais-aiolialaiset_, sitten _doorilaiset_. Näiden
+indo-eurooppalaisten heimojen tunkeutuminen Balkanin niemimaalle kuuluu
+yhtenä näytöksenä suureen kansainvaellusnäytelmään, joka täyttää
+suuren osan toista vuosituhatta ennen meidän ajanlaskuamme. Helleenien
+vaellus nykyiseen Kreikkaan oli näistä kansojen siirtymisistä _meidän_
+sivistyksellemme tärkein. Erään teorian mukaan he tulivat Mustanmeren
+pohjois- ja itäpuolella olevilta aroilta erottuaan lähisukuisia kieliä
+puhuvista kansoista, jotka siirtyivät länteen- ja itäänpäin.
+
+Kreikan pääheimoista olivat, kuten sanottu, joonialaiset ensimmäisinä
+lähteneet liikkeelle. He olivat puheenaolevana aikana — toisen
+vuosituhannen keskivaiheilla e.Kr. — ehtineet tunkeutua Balkanin
+niemimaan halki Aigeianmeren lauhkeampaan ilmastoon. He tuntuvat
+aloittaneen elämänsä täällä merirosvoina ja ahdistivat ryöstöillään
+sekä Kreettaa että muita saaria. Helleenien ensimmäinen osuus
+länsimaisessa sivistyksessä ei siis ollut rakentavaa, vaan _hävittävää_
+laatua. Mutta vähitellen tulokkaiden ja muiden aigeialaisten kansojen
+välinen yhteys muuttui rauhallisemmaksi, ja joonialaiset alkoivat
+omaksua sivistystä, jonka kanssa olivat tulleet kosketuksiin, mikäli se
+oli heidän oman luonteenlaatunsa mukaista. Näin syntyi sivistys, jota
+nyt nimitämme mykeneläiseksi.
+
+Vaikka joonialaiset siis olivat olleet kreettalaisten oppilaita, n.s.
+mykeneläisen sivistyksen luomuksilla on kuitenkin oma luonteensa, joka
+selvästi erottaa ne kreettalaisista sivistysesineistä. Rakennustyylille
+on erikoisen ominaista mieltymys _jykevään suuruuteen_, joka on
+vastakohtana sirolle, lopulta miltei liikahienostuneelle kreetalaiselle
+sivistykselle. Tämä makusuunta ilmenee muun muassa Mykenen
+linnanmuureissa, jotka on rakennettu mahtavista kivilohkareista.
+Myöhemmät sukupolvet eivät voineet kuvitella näitä jättiläisrakennuksia
+ihmiskätten aikaansaamiksi, vaan luulivat niiden rakentajien olleen
+kyklooppeja[22], eräänlaisia jättiläisiä, joilla oli yksi ainoa
+silmä keskellä otsaa, ja nimittivät siitä syystä rakennustyyliä
+_kyklooppiseksi_.
+
+Myöskin itse huoneiden ryhmityksen suhteen Mykenen kuninkaanlinnan
+rakenne eroaa kreettalaisesta palatsista. Edellisen muodosti
+rykelmä, taloja, joista kussakin oli vain yksi suuri päähuone, jonka
+keskellä oli lämmittävä liesi, ja yksi tai kaksi pienempää kamaria.
+Kreettalaisen palatsin huoneet sitävastoin olivat ryhmittyneet
+keskellä, sijaitsevan suuren, avoimen ja valoisan hallin ympärille.
+Kun täällä kaikin tavoin pyrittiin hankkimaan huoneisiin ilmaa ja
+viileyttä, niin mykeneläinen rakennustapa taas, jossa liesi loi
+talon keskipisteenä, ennen kaikkea otti huomioon lämmön. Lämpimän
+etelän ja kylmän pohjolan kodikkuuden tarpeet ovat tässä vastakkain.
+Kreikkalaiset ovat todennäköisesti tuoneet rakennustyyppinsä mukanaan
+vanhasta pohjoisesta kotimaastaan ja säilyttäneet sen eteläisemmissäkin
+seuduissa, missä liesi tosiaankin saattoi olla tarpeen suurena osana
+vuotta, varsinkin ennenkuin maahan muuttaneet olivat ennättäneet tottua
+kuumuuden ja kylmyyden jyrkkään vaihteluun etelässä.
+
+Mykeneläinen rakennustaide on, kuten sanottu, luonteeltaan toisenlaista
+kuin kreettalainen. Sitävastoin näitä sivistysmuotoja edustavan
+saviteollisuuden tuotteet ovat enemmän sukua toisilleen. Onkin
+ilmeistä, että kreettalainen taide kuten yleensä kreettalainen sivistys
+Kreetan suuruudenaikana on huomattavassa määrässä ollut mykeneläisen
+taiteen esikuvana.[23]
+
+Mykeneläisistä haudoista löydettyjen ihanien kultasepäntuotteiden
+suhteen ollaan nykyjään varmoja siitä, että ainakaan useimmat niistä
+eivät voi olla mykeneläisten käsityöläistaiteilijain työtä, vaan niiden
+täytyy olla kreettalaista alkuperää. Mykeneläinen kuvanveistotaide,
+sellaisena kuin se näihin aikoihin esiintyy ruhtinasten hautakivissä,
+on niin alkeellisella asteella, ettei sitä voi edes mainita itse
+haudoista löydettyjen taide-esineiden yhteydessä. Nämä kohokuvat, jotka
+esittävät kuninkaita seisomassa sotavaunuissaan, tuntuvat lapsellisen
+kömpelöiltä yrityksiltä silloisten kreettalaisten taideteosten
+rinnalla. Ne muistuttavat enemmän heettiläistä kuvanveistotaidetta.
+Kenties tämän ja mykeneläisen taidelajin välillä on olemassa
+yhteyttä?[24]
+
+Korkeampaa astetta mykeneläisen taiteen kehityksessä edustaa Mykenen
+kuninkaanlinnan muurin pääportti, n.s. _leijonaportti_, joka on saanut
+nimensä siitä, että sen yläosan koristeena on kahta pystyssä seisovaa
+leijonaa esittävä kohokuva. Tässä tapaamme todella monumentaalisen
+veistoksen, joka ennustaa _suuren_ kreikkalaisen taiteen voimaa ja
+ilmeikkyyttä.
+
+Mykeneläisen sivistyskauden mieltymystä suureen ja jykevään osoittavat
+myös erikoisesti suuret mehiläiskeon muotoiset kupuhaudat. Suurin
+niistä, jota Schliemann nimitti Agamemnonin haudaksi, on yli 15 metriä
+korkea.
+
+Mykeneläinen sivistys on erikoisen mielenkiintoista senvuoksi,
+että tämän kauden muinaislöydöt ovat ikäänkuin kuvia Homeroksen
+laulujen ajan elämästä. Nykyjään huomaamme Homeroksen kuvaamien
+aseiden, varsinkin komeiden kilpien, muistuttavan mykeneläisen ajan
+taidetaontaa. Ja muuan Mykenestä löydetty taideteos on kuin suoranainen
+kuva Homeroksen mainitsemasta Nestorin maljasta, jonka kädensijoja
+koristivat nokkivat kyyhkyset.
+
+Niin kauan kuin kreettalaiset kirjoitusmerkit vielä ovat meille
+arvoituksena, ei aigeialaisesta sivistyksestä ole muuta perimätietoa
+kuin myöhemmiltä ajoilta peräisin olevat Homeroksen laulut ja osittain
+myös Hesiodoksen runot. Sekä Homerosta että Hesiodosta on kuitenkin
+sivistyshistoriallisina lähteinä käytettävä varovasti. Siihen aikaan,
+jolloin Homeroksen laulut sepitettiin, sivistys näet ei enää ollut
+aigeialaista, vaan se oli muuttumassa nuoremmaksi sivistysmuodoksi,
+kreikkalaiseksi tai helleeniseksi. Homeroksen runot ovat siis
+vaihekaudelta. Iliaassa ja Odysseiassa on paljon luonnonmukaisia
+kuvauksia muinaisaigeialaisista oloista, vaikka runoteosten toisissa
+osissa kuvataan siihen aikaan vallinneita sivistysoloja, jolloin laulut
+_sepitettiin_. Niinpä Homeroksen vanhojen laulujen sankarit olivat aina
+aseistetut »julmalla kuparilla», vaikka rauta oli yleisesti käytännössä
+laulujen syntymäaikoina. Homeroksen lauluissa ei siis esiinny mitään
+yhtenäistä sivistystä, kuten ennen luultiin. Vanhempien ja nuorempien
+sivistysasteiden erotteleminen näissä runoissa on tehtävä, jossa
+kielentutkijat ja kirjallisuushistorioitsijat tarvitsevat avukseen
+lapion, »vaatimattoman, mutta rehellisen lapion». Mutta on hidasta
+työtä ryhtyä penkomaan klassillisen maaperän mahtavia maakerroksia,
+jotka uskollisesti ovat säilyttäneet muinaismuistonsa tutkijalle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mykeneläisellä sivistysalueella suoritetuista kaivauksista on
+erikoisesti kaksi kiinnostanut ruotsalaisia, nimittäin kaivaustyöt,
+joihin aivan viime aikoina on ryhdytty _Asinessa_ ja _Dendrassa_.
+Siellä näet ruotsalaiset arkeologit ovat työskennelleet Ruotsin
+varoilla. Asinen kaivausten aloitteentekijä on kruununprinssi Gustaf
+Adolf.
+
+Jo Heinrich Schliemann oli kiinnittänyt huomionsa Asineen, joka on vain
+peninkulman päässä Tirynsistä, mutta hän ei koskaan ehtinyt suorittaa
+siellä kaivaustöitä — onneksi, on sanottava, vaikka ihailemmekin hänen
+tutkimustensa tuloksia, sillä hänen aikaansaannostensa tieteellisellä
+arvolla ja meidän päiviemme nykyaikaisesti koulutetun arkeologin työllä
+on suuri ero.
+
+Kreikanmatkalla vuonna 1920 Ruotsin kruununprinssin mieleen johtui
+ajatus, että myöskin ruotsalaisten pitäisi ottaa osaa nykyisiin
+kaivaustöihin klassillisella maaperällä, ja niin hän hankki Kreikan
+hallitukselta ruotsalaisille arkeologeille luvan kaivaa Asinessa.
+Hallituksen, tieteellisten laitosten ja yksityisten kotimaisten
+lahjoittajien myöntämistä määrärahoista kertyi tarvittavat rahavarat,
+ja keväällä 1922 tämä ainoalaatuinen ruotsalainen yritys voitiin panna
+täytäntöön. Kruununprinssi otti itse jonkin aikaa osaa kaivauksiin,
+joita jatkettiin vuosina 1924 ja 1926 [25] noin kolmenkymmenen
+työmiehen avulla.
+
+Muinainen Asine sijaitsi Välimereen pistävällä kallioisella niemellä.
+Vielä tänä päivänä kallion harjalla on valtavia raunioita, ja seudun
+kansa nimittää sitä »linnaksi». Kreikkalaisten kaupunkien ikivanhan
+rakennustavan mukaisesti Asinessa myöskin oli »yläkaupunki», jonka
+keskuksena oli luja, suojeleva linna, sekä »alakaupunki» akropoliin
+juurella. Maassa hajallaan olevat saviastioiden sirpaleet todistivat
+kaikkialla Asinen alueella muinaisesta asutuksesta. Kaivauksien
+tulokset ovat myös vahvistaneet nämä ensi vaikutelmat oikeiksi.
+Sekä asuinrakennusten että hautojen jätteitä on kaivettu esiin.
+Myöskin on löydetty runsaasti kauniita hajallisia esineitä, varsinkin
+saviteoksia,[26] mutta myöskin pronssisia ja hopeisia pieniä
+veistokuvia, astioita ja aseita sekä kullasta, puolijalokivistä,
+norsunluusta, meripihkasta ja lasista valmistettuja koruja.[27]
+
+Arkeologien työn avulla on saatu tosin katkelmallisia, mutta kuitenkin
+hämmästyttävän hyviä tietoja Asinen vaiheista pronssikauden alun ja
+muinaisajan lopun välisinä vuosituhansina. Huomattavimpia ovat ne
+löydöt, jotka ovat peräisin mykeneläisen sivistyskauden edelliseltä
+ajalta. Kreikasta on tosin useista muistakin paikoista löydetty
+vanhimman pronssikauden esineitä, mutta vain harvoissa paikoissa
+on voitu tämän ajan asuinpaikkoja ja hautoja perinpohjaisesti
+ja järjestelmällisen tieteellisesti tutkia. Sentähden Asinen
+löytökerrostumat ovat aivan erikoisen mielenkiintoisia ja sitäkin
+suuremmalla syyllä, kun ne ovat tavattoman runsassisältöisiä.
+Huomattavia tuloksia on jo saavutettu kaivamalla ohuita kerroksia,
+joiden multa on aina seulottu. Näiden kaivausten lopputuloksesta on
+kuitenkin vielä liian aikaista puhua. Se selviää vasta, kun vuosikausia
+on harjoitettu löytöjen vertailevaa tutkimusta. Muun muassa toivotaan,
+että mittaamalla ja tutkimalla talteenotettuja pääkalloja päästäisiin
+ainakin _lähemmäksi_ esihistoriallisten maahanmuuttoprobleemain
+ratkaisua: _johtuvatko_ Kreikan sivistyksen erilaiset esihistorialliset
+vaiheet todellakin kansainvaelluksista, ja mistä uudet asukkaat siinä
+tapauksessa ovat tulleet.
+
+Asinen löydöt ovat vahvistaneet väitteen, että Kreikan mantereen ja
+saarten välillä on vallinnut vilkas yhteys jo ennen mykeneläistä
+aikakautta. Kiviset sinetit ja saviset sinetinpainamat ovat uusia
+todistuksia yhteydestä Kreetan kanssa, jonka saviastialöydöt saattavat
+todennäköiseksi, ja joukko pieniä obsidiaaniesineitä viittaa aikaisin
+alkaneeseen ja kauan jatkuneeseen yhteyteen Meloksen kanssa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Keväällä 1926 löydettiin _Dendrassa_ Asinen lähellä luhistunut
+kupuhauta. Paikallinen kreikkalainen muinaistutkija, joka innokkaasti
+oli seurannut Asinen kaivauksia, tarjosi ruotsalaiselle retkikunnalle
+tilaisuuden tutkia uutta löytöä. Kun kaivaustyöt Asinessa olivat
+päättyneet, siirtyikin osa ruotsalaisista arkeologeista Dendraan.
+
+Täällä alkoi nyt kesähelteessä hikinen raivaustyö. Hauta oli pahoin
+turmeltunut. Kupu oli luhistunut, ja ympäröivää peltoa raivattaessa
+oli kuoppaan heitetty kiviröykkiö. Suurta päänvaivaa tuotti kysymys,
+oliko haudassa käynyt ryöstäjiä ennen sen luhistumista. Ei juuri
+ollut todennäköistä, että se olisi niiltä säästynyt, sillä useimmat
+aikaisemmin löydetyt kupuhaudat olivat jo muinaisaikana ryöstetyt.
+
+Läheltä Sparttaa oli löydetty tuollaisten hautojen arvokkaimmat
+muinaisesineet, kuuluisat Vaphion kultaiset pikarit. Kuvitelkaa
+löytäjäin hämmästystä, kun he kaivauduttuaan melkein miehen korkuisen
+savikerrostuman läpi, tapasivat haudan pohjalta kalliopaasien alta
+nuoren naisen luurangon, joka oli loistavasti koristettu kaulaketjulla,
+kultaruusukkeilla ja muilla koristeilla!
+
+Ja pian tehtiin vieläkin rikkaampia löytöjä. Eräällä toisella
+naisenluurangolla oli ruumiin ja oikean käsivarren välissä kultainen,
+ulkopuolin hopealla silattu malja, jonka hopeisessa ulkopinnassa
+oli kultaisia ja pronssisia häränpäitä. Tämänkin loistokappaleen
+voitti kuitenkin vielä kultamalja, joka oli erään miehen luurangon
+rinnalla. Sen kohokuvissa on kuvattu elämää meren syvyyksissä. Tässä
+tapaamme kreettalaisen taiteen mieliaiheen: korallien ja näkinkenkien
+välissä temmeltäviä delfiinejä, ympärillään kiemuralonkeroisia
+mustekaloja. Tämä koru on kreettalaisen taiteen loistotuote, jonka
+voittavat vain Vaphion pikarit. Maljassa oli sormuksia ja kalliita
+kiviä. Sitä paitsi tavattiin niin paljon koruja ja kultakoristeisia
+pronssiaseita, että Dendran löytöä täytyy pitää lajinsa suurimpana
+Schliemannin runsaskultaisten Mykenen kuninkaanhautojen löydön jälkeen.
+Kreettalais-mykeneläisen taiteen tuntemuksemme on Dendranlöydöstä
+saanut erittäin arvokkaan lisän.
+
+Kreikan hallituksen v. 1922 antamalla luvalla on osa Asinenlöytöä jäävä
+Ruotsin omaisuudeksi.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Wilhelm Dörpfeld, Troja und Ilion.
+
+Henry Schliemann, Troja.
+
+Heinrich Schliemann, Mykene.
+
+Heinrich Schliemann, Tiryns.
+
+Carl Schuchardt, Schliemanns upptäckter i Troja, Tiryns, Mykene,
+Orchomenos och på Ithaka. Julius Centerwallin mukaillen suorittama
+käännös saksasta.
+
+Heinrich Schliemanns Selbstbiographie, herausgegeben von Sophie
+Schliemann.
+
+Chrestos Tsountas and Irving Manatt, The mycenaean age.
+
+Martin P:n Nilsson, Den stora folkvandringen i andra årtusendet f.Kr.
+(Ymer 1912.)
+
+Martin P:n Nilsson, Nyare forskningar till Greklands förhistoriska
+kultur. (Ymer 1918. Kirjallisuusviittein.)
+
+Andrew Lång, World of Homer.
+
+Otto Frödin et A. W. Persson, Rapport préliminaire sur les fouilles
+d'Asiné 1922—1924. (Kungl. humanistiska vetenskapssamfundets i Lund
+årsberättelse 1924—1925.)
+
+A. W. Persson, Kungagraven i Dendré.
+
+
+
+
+MAAILMANLIIKENNE KREETTALAIS-MYKENELÄISELLÄ AJALLA.
+
+
+Edellä esitetystä on osittain ilmennyt, kuinka vilkasta merikaupan
+on täytynyt olla kreettalais-mykeneläisen kulttuurin aikana.
+Purjealusten kuvia tapaammekin sangen usein mykeneläisissä koristeissa,
+sinettipainamissa, maljakoissa y.m. Luonnollisesti on vaikeata nyt
+tuntea silloisia kauppatavaroita. Sattumalta tiedämme kuitenkin, että
+ainakin osaa niistä miljoonista _saviruukuista_, joita kuljetettiin
+Välimeren rantojen eri osiin, on käytetty viinin ja oliiviöljyn
+kuljetukseen. Taitehikkaammin valmistettuja ja maalattuja saviastioita
+on kumminkin myyty myöskin niiden taiteellisen arvon takia.
+
+Erittäin tärkeätä kauppatavaraa Välimeren maissa olivat tähän aikaan
+luonnollisesti _kupari_ ja _pronssi_. Nuoremmalla kivikaudella ja
+myöskin kuparikauden alussa oli _obsidiaani_niminen kivilaatu erittäin
+haluttua. Se on kovaa, lasin tapaista, mustaa tai tummaa, vulkaanista
+alkuperää olevaa kiveä, jolla tässä maailman osassa oli sama asema kuin
+piikivellä pohjolan kivikaudenkansojen keskuudessa. Vielä helpommin
+kuin piikiveä voidaan obsidiaania halkoa ohuihin, teräväsärmäisiin
+liuskoihin. Se oli senvuoksi sangen sopivaa ainesta veitsien, — myöskin
+partaveitsen — nuolenkärkien ja muiden terävien aseiden ja työkalujen
+valmistukseen.
+
+Melkein kaikki aigeialaisessa kulttuurimaailmassa käytetty
+obsidiaani oli lähtöisin samalta taholta, nimittäin Melos-saarelta,
+ainoasta paikasta, missä tätä kiveä esiintyy suurissa määrin.
+Siellä on ikivanhoja kivilouhimoita ja suuria jäteliuskakasoja,
+jotka todistavat tämän halutun raaka-aineen vilkkaasta viennistä.
+Sieltä on myöskin löydetty muinainen työpaja, missä valmistettiin
+työkaluja ja aseita obsidiaanista. Ne lukuisat tästä kivilajista
+tehdyt veitset ja nuolenkärjet, joita on löydetty sieltä täältä koko
+kreettalais-mykeneläisen sivistyksen alueelta, Egyptistäkin, ovat
+melkein kaikki valmistetut Meloksen kivestä. Pronssikauden alettuakin
+käytettiin obsidiaania vielä runsaasti, esim. nuolenkärkiin ja muihin
+helposti katoaviin esineihin.
+
+Kuparin tullessa käytäntöön kreettalais-mykeneläisellä
+kulttuurialueella tuli Kyproksesta Siinain kaivosten tyhjennyttyä
+kaikkien itäisen Välimerenalueen maiden päätuottaja. Tinaa haettiin
+luultavasti Espanjasta, samoin hopeaa, jota kuitenkin löydettiin
+Sardiniastakin. Huomattavia kultamääriä ovat aigeialaiset kansat
+käyttäneet keruihinsa ja loistoastioihinsa. Troian, Mykenen ja Dendran
+löydöt todistavat sitä. Valmistajille ja jalostajille, kreettalaisille
+ja mykeneläisille taiteilijoille sekä taidekäsityöläisille tuotiin
+tuota jaloa metallia Egyptistä ja Nubiasta.
+
+Koristeihin käytettiin paljon _meripihkaa_ sekä Mykenessä että
+monissa muissa Kreikan mannermaan paikoissa. Meripihkahelmiä näet
+esiintyy suuressa määrin mykeneläisen ajan muinaisesineiden joukossa.
+Mielenkiintoisinta näissä koristeissa on, että on voitu tutkimalla
+niitten raaka-ainetta todeta sen todennäköisesti olevan peräisin
+Itämeren rannikoilta. Suuresta meripihkahappopitoisuudestaan,
+väristään, kovuudestaan ja luonteenomaisesta, poltettaessa syntyvästä
+hyvästä tuoksustaan Itämeren meripihka on näet helposti erotettavissa
+romaanialaisesta, sisilialaisesta ja libanonilaisesta.[28]
+Luonnollisesti ei tästä tosiasiasta saa tehdä johtopäätöksiä Aigeian
+meren ja Itämeren kansojen välisten suorien kauppayhteyksien
+olemassaolosta, vaan täytyy olettaa välillä asuvien kansojen toimineen
+liikenteen välittäjinä.
+
+Kääntäessämme katseemme vastakkaiseen suuntaan, Afrikkaan
+tapaamme aigeialaisten muinaisesineiden joukossa tästä maanosasta
+tulevan kauppatavaran, joka myöskin oli sangen suosittua
+kreettalais-mykeneläisessä kulttuurimaailmassa, nimittäin _norsunluun_.
+Tästä aineesta valmistettujen esineiden sekä muoto että koristelu
+osoittavat että itse jalostus on tapahtunut Kreetassa tai Mykenessä.[29]
+
+Orjat olivat myöskin kauppatavaraa, jota kreettalaiset sangen usein
+saivat vaihtaa kultaan ja tarvikkeisiin. Eivät yksin foinikialaiset
+harjoittaneet ihmiskauppaa.
+
+On useita todisteita siitä, että kreettalais-mykeneläisen maailman
+kauppayhteydet ovat ulottuneet Egyptiin asti. On näet löydetty
+runsaasti kreettalais-mykeneläisiä muinaisesineitä Niilinmaasta ja taas
+toiselta puolen egyptiläisiä esineitä aigeialaiselta kulttuurialueelta.
+Kreetasta ja Mykenestä on tavattu kuoriaisia ja muita egyptiläisiä
+esineitä, joissa esiintyy Ekhnatonin edeltäjien, Amenhotep III:n ja
+Tejen, nimi.
+
+Vanhimmat Kreetan egyptiläisistä muinaislöydöistä ovat
+kiviastianpalaset, jotka löytyivät Knossoksen palatsista. Mutta kun
+kiviastiat ovat erittäin kestäviä, on hyvin mahdollista, että ne
+ovat ennen Kreettaan päätymistään voineet olla käytännössä useita
+vuosisatoja. Siksi saa olla hyvin varovainen ottaessaan niitä
+ajanmääräyksien perustaksi. Toisin on hauraiden ja lyhytikäisempien
+fajanssiastioiden laita. Ne ovat varmempia oppaita kreettalaisten
+muinaisesineiden ajallisessa sijoittelussa.
+
+Arvokkaampia tähän tarkoitukseen ovat kuitenkin paljon lukuisammat
+Egyptissä tehdyt aigeialaisten esineiden löydöt. Ne ja egyptiläisten
+verraten tarkka ajanlasku tekevät mahdolliseksi varmemman
+ajanmääräyksen aigeialaisella kulttuuriaikakaudella. On löytynyt
+kreettalais-mykeneläisiä saviastioita ja niiden palasia niinkin
+kaukaa etelästä kuin Thebasta, vieläpä sitäkin kauempaa. Eteläisin
+tähänastinen löytö, kaunis kreettalainen saviastia, tavattiin haudasta
+Anibesta, pohjoiseen Abu Simbelistä, 24 peninkulmaa etelään Assuanista
+ja 135 peninkulmaa Niilin suusta.
+
+Enimmät Egyptin aigeialaisista löydöistä ovat peräisin 18:nnen
+dynastian ajoilta, jonka suvun voimakkaiden hallitsijain aikana
+Egyptin merentakaiset kauppayhteydet olivat vilkkaimmillaan. El
+Amarnasta on löytynyt tuhansittain kreettalaisia saviastioita. Suoraa
+liikenneyhteyttä Kreikan mannermaan ja Egyptin välillä ei kylläkään ole
+ollut olemassa vaan välittäjänä on tietenkin toiminut Kreetta.
+
+Silloisen vilkkaan kauppayhteyden olemassaolosta Niilinmaan ja
+Aigeian saariston välillä on meillä useampiakin todisteita kuin äsken
+mainitut. Thotmes XII kerskailee esim. eräässä kirjoituksessa, että
+Keftiun ja »suuren meren saarten» ruhtinaat maksoivat veroa hänelle.
+Näillä tarkoitettiin Kreettaa ja Kykladeja. »Verot» ja alamaisuussuhde
+ovat kuitenkin verrattavissa Puntista suoritettuihin »veroihin»
+Hatshepsutin aikana. Molemmissa tapauksissa oli aivan yksinkertaisesti
+kyseessä tavaranvaihto. Enintään voivat »verot» olla lahjoja, joita
+kreettalaiset toivat faaraolle saadakseen estämättä harjoittaa
+tuottoisaa kauppaansa Egyptissä, siis jonkinlainen tullimaksujen
+alkeellinen muoto. Egyptillähän ei ollut siihen aikaan sotalaivastoa,
+eikä se siis voinut vallita Aigeian meren saaristoa.
+
+Myöhemmältä ajalta ovat kreettalaisen vaikutuksen todisteina Ekhnatonin
+palatsin merkilliset maalaukset, joissa huomaamme voimakkaita
+naturalistisia ja impressionistisia piirteitä. On mahdollista,
+että tämä faarao, jolla oli rajaton mielenkiinto kaikkea uutta ja
+epätavallista kohtaan, on käyttänyt kreetalaisia taiteilijoita uuden
+hallitsijanasumuksensa koristelussa.
+
+Toiselta puolen huomataan välistä egyptiläistä vaikutusta
+kreettalais-mykeneläisessä taiteessa, etenkin aiheenvalinnassa.
+Esimerkki siitä on tässä kuvattu mykeneläinen tikarinterä.
+
+Itään päin on kreettalaisia maljakoita kulkeutunut Palestiinaan
+ja Syyriaan saakka. Mykeneläisiä maljakoita on löytynyt pitkin
+Vähän-Aasian rannikkoa ja lännessä Sisiliasta ja Sardiniasta,
+Marseillesta ja Espanjasta.
+
+
+Kirjallisuutta: »
+
+R. v. Lichtenberg, Einflüsse der ägäischen Kultur nach Ägypten und
+Palästina (Mitteilungen der vorderasiatischen Gesellschaft 1911).
+
+August Köster, Das antike Seewesen.
+
+Gunnar Ekholm, Orientaliska inflytelser på Nordens bronsålderskultur
+(Svensk tidskrift 1924).
+
+
+
+
+AIGEIALAISEN KULTTUURIN HÄVIÖ.
+
+
+Vuoden 1400 paikkeilla e.Kr. Kreetan rikas kulttuurikukoistus sai
+äkillisen lopun. Vieras kansa, otaksuttavasti peloponnesolainen, nousi
+maihin Kreettaan, valloitti osan saarta ja hävitti sekä Knossoksen
+palatsin että kaksi muutakin ruhtinaanasumusta.
+
+Tuo tuho, joka kohtasi rikasta kreettalaista kulttuuria, on asetettu
+toisen suuren helleenisen kansainvaelluksen, _akhaialaisen_, yhteyteen.
+Tätä olettamusta perustellaan sillä, että joonialaisten monissa paikoin
+täytyi väistyä maahan tunkeutuvien kansojen tieltä, jolloin he kulkivat
+poikki Aigeian saariston Vähään-Aasiaan saakka. Mutta monin paikoin
+he vuorostaan törmäsivät toisiin, vakinaisesti asuviin kansoihin,
+joiden joko onnistui estää vaeltajat asettumasta heidän maahansa tai
+itse täytyi väistyä tunkeutujien tieltä. Siten syntyi se rauhattomuus
+ja ne kansojen siirtymiset Aigeian meren kulttuurialueella, joiden
+olemme nähneet ilmenevän muun muassa »merikansan» hyökkäyksessä Egyptin
+alusmaihin Ramses III:n aikana.[30] Kokonaisen vuosisadan kuluessa
+taistelu yhä uudelleen puhkesi ilmiliekkiin, aina uuden vaeltajalauman
+tehdessä hyökkäyksiään Hellaaseen ja uuden kansanaallon maininkien
+ulottuessa Egyptin valtakunnan rannikoille saakka. Vasta siellä
+murtuivat aigeialaisen kansameren aallot ja viskautuivat takaisin
+osittain Italiaan saakka.
+
+Mykeneläinen kulttuuri, jonka lasketaan alkaneen noin 1600:n paikkeilla
+e.Kr., tuli kreettalaisen sivistyksen häviön jälkeen vallitsevaksi
+aigeialaisessa maailmassa ja kohosi nyt korkeimmilleen. Sen oletetaan
+vuorostaan saaneen kuoliniskunsa kolmannelta niistä suurista
+kansanliikkeistä, jotka aiheuttivat niin paljon rauhattomuutta ja
+kansojen siirtymisiä toisella vuosituhannella ennen ajanlaskumme
+alkua, nimittäin _doorilaiselta_ kansainvaellukselta. 1100-luvulla
+e.Kr. doorilaiset tunkeutuivat pohjoisesta päin, kuten aikaisemmin
+heidän heimolaisensa joonialaiset ja akhaialaiset. Akhaialaisten
+kaikille itäisen Välimeren rannikoille tekemät viikinkiretket olivat
+suuresti vähentäneet väestön lukumäärää itse Kreikassa. Ja ne tyhjät
+tilat, joita tämä heimo oli jättänyt jälkeensä, aivan kuin imivät
+puoleensa uusia maahan vaeltavia kansoja. Doorilaiset olivat voimakas,
+sivistymätön kansa ja heidän tunkeutumisensa ei voinut luonnollisesti,
+sen paremmin kuin akhaialaistenkaan aikoinaan, tapahtua ilman maan
+omistamisesta käytyä taistelua aikaisemmin Kreikassa asuneiden kanssa,
+miten läheistä sukua nämä lienevätkin olleet äsken tulleille.[31]
+
+Mykeneläisen aikakauden ja pronssikauden päättyminen sattuu samoihin
+aikoihin. Yksityisiä rautaesineitä tavataan jo mykeneläisen aikakauden
+alussa, mutta rautaa pidettiin niin kallisarvoisena, että sitä kullan
+ohessa käytettiin pronssiesineiden päällykseen. Käytännöllistä
+merkitystä rauta sai mykeneläisellä kulttuurialueella vasta sen
+viimeisinä aikoina. Siltä ajalta on näet peräisin ensimmäinen tunnettu
+rautamiekka, tai paremmin sanoen, sen jätteet.
+
+Kreettalais-mykeneläinen kulttuurikausi oli puhdasta pronssikautta. Sen
+taiteilijoilla ei ollut käytettävänään rautaisia työkaluja.
+
+_Rautakausi_ ja _doorilaiset_ — ne käsitteet sopivat sitävastoin
+yhteen. Doorilaiset olivat voimakasta raakalaiskansaa. Heidän kulkuansa
+seuraa hävitys, ja heidän tietään merkitsevät rauniot.
+
+Rauta oli halpaa ja helppoa käsitellä, sitten kuin oli tultu tuntemaan
+sen valmistustavat. Se oli hyvin yleistä, kun sitävastoin kuparia
+täytyi tuoda Kreikkaan vieraista maista ja tinaa vielä paljon
+kaukaisemmista seuduista. Rauta-aseet ja rautaiset työkalut voi
+nyt jokainen asekelpoinen mies hankkia, niin että melkeinpä kuka
+tahansa saattoi rakentaa itselleen laivan ja tovereineen lähteä
+viikinkiretkille.
+
+Kuitenkin, kun ryöstävä ja rosvoileva rautakauden kansa oli asettunut
+asumaan aurinkoisen Aigeian meren äärelle, suotuisaan ilmastoon, kävi
+sille samalla tavoin kuin aikaisemmin joonialaisille ja akhaialaisille;
+myöskin doorilaiset tulivat sen kulttuurin vaikutuksen alaiseksi,
+joka kerran oli kukoistanut Kreetassa, ja niin he tulivat kykeneviksi
+ajan täyttyessä tekemään ihmeteltävän helleeniläisen sivistyksen
+monipuolisemmaksi, kuin miksi se muuten olisi tullut.
+
+Mutta ennen kuin kulttuurista voi tulla helleeninen, täytyi sen ensiksi
+tulla aigeialaiseksi. Kreettalaiset ja foinikialaiset olivat vieneet
+egyptiläisen ja babylonialaisen sivistyksen sen mannermaisesta kehdosta
+ulos merelle, joka helppokulkuisine saaristoineen sekä runsas- ja
+syvälahtisine, mainioita satamamahdollisuuksia tarjoavine rannikkoineen
+ei vaikuttanut kulttuuria torjuvasti, vaan kulttuuria yhdistävästä
+Kaikkialla, missä ihmisiä asuu, houkuttelevat läheisen saaren siintävät
+ääriviivat matkoihin ja kaupankäyntiin. Niin on etenkin asianlaita
+tuon maailman meristä kauneimman saarekkaassa itäisessä osassa, joka
+samalla on ollut siunauksellisin kulttuurin leviämiselle. Vielä
+kerran ihmiskunnan kehityshistoriassa tuli vesi, kuten Egyptissä ja
+Babyloniassa, kulttuuria muodostavaksi ja kulttuuria kehittäväksi
+voimaksi. Mutta tällä kertaa muodostui meri eikä suuri virta
+kulttuurialuetta koossapitäväksi. Aigeialainen kulttuuri samoinkuin sen
+perijä, helleeninen, oli _meri_kulttuuria.
+
+Mutta ei anteliaan luonnonkaan valmistamien korkean sivistyksen
+edellytysten vallitessa aigeialainen kulttuuri koskaan olisi tullut
+siksi, mitä se oli, jos ne kansat, jotka asuivat Aigeian meren
+ympärillä, eivät olisi kyenneet käyttämään hyväkseen itämaista
+sivistystä ja ellei niissä itsessään olisi piillyt sivistyksellisiä
+voimia. Kaikkea tätä oli sillä kansalla, joka kerran teki Kreetan
+kulttuurin pesäpaikaksi, samoin myös kreettalaisten sivistyksellisillä
+perijöillä, helleeneillä. Kreettalaisissa oli enemmän kuin
+foinikialaisten ansaitsemishalu, nimittäin selväpiirteinen esteettinen
+taju, synnynnäinen taiteellinen luomisilo ja tarve kaunistaa
+olemassaoloa taideteoksilla ja taidekäsityön tuotteilla. Senvuoksi
+on erikoinen loisto sen kulttuuriaikakauden yllä, jonka kaivaukset
+Kreetassa ja muualla ovat tuoneet päivänvaloon. Nuori, nerokas
+ranskalainen tiedemies, jonka kulttuuria tuhoava maailmansota tempasi
+elämäntehtävästään[32], on henkevällä ranskalaisella kuvarikkaudella
+verrannut tätä ihmeellistä kulttuuri-ilmiötä »loistavaan meteoriin,
+joka hävisi jättämättä jälkeäkään, mutta joka yhdellä kipinällä sytytti
+pyhän tulen kreikkalaiseen lieteen».
+
+       *       *       *       *       *
+
+Luodessamme yleissilmäyksen siihen, mitä tunnemme aigeialaisesta
+kulttuurista, hämmästyttää meitä, miten persoonattomalta se vaikuttaa
+verrattuna vanhempien ja samanaikaisten kansojen historiaan. Emme
+tapaa siinä yhtään ainoata elävää persoonallisuutta. Emme kuule, kuten
+Assurbanipalin kirjaston kirjeissä, ihmissydämen lyöntejä. Yksikään
+runoilija ei laula meille ihmissielun liikkeistä, eikä yksikään
+sadunkertoja näytä meille minne kansan mieli ja mielikuvitus johti
+sitä. Todella elävää kuvaa tämän kehityskauden ihmisistä emme voi saada
+ennen kuin meidän onnistuu tulkita heidän kieltänsä.[33]
+
+
+
+
+
+
+
+HELLEENIEN TARUKAUSI
+
+PATRIARKALLISEN KUNINGASKUNNAN AIKA
+
+
+
+
+SIVISTYKSEN AHJO SIIRTYY VÄHÄÄN-AASIAAN.
+
+
+Suuri muutto Vähän-Aasian rantamille, jonka Balkanin niemimaalla
+sattuneet kansainvaellukset aiheuttivat teki Aigeian merestä
+kreikkalaisen meren, jonka saaristossa ja rannikolla sekä idässä
+että lännessä asui helleenejä. Mutta kauan kesti, ennenkuin kansat
+jälleen rauhoittuivat ja asettuivat vakinaisesti asumaan. Vasta
+vähitellen kasvoi uusi, toisenlaatuinen elämä sekä kreikkalaisessa
+emämaassa että Vähän-Aasian länsirannikolla. Siellä kukoistus kuitenkin
+kehittyi nopeammin, sillä pakolaiset olivat pelastaneet mukaansa
+mykeneläisen kulttuurin sirpaleita ja heidän oma kehityksensä oli
+kulttuuritekijä, jota ei mikään voinut heiltä riistää. Emämaasta oli
+sitävastoin doorilaisten hyökkäys hävittänyt mykeneläisen kulttuurin,
+ja ainoastaan rauniot ja satumaiset tarinat kertoilivat menneiden
+aikojen korkeammasta kehityksestä. Tämän lisäksi Vähän-Aasian
+siirtolaiset jatkoivat kreettalaisen ja mykeneläisen kulttuurin
+ajoilta periytynyttä kanssakäymistään Idän sivistysmaiden kanssa, kun
+sitävastoin emämaa näyttää olleen monta vuosisataa melkein kokonaan
+eristettynä. Luonnollisena seurauksena tästä oli, että parin kolmen
+hämärän vuosisadan kuluttua helleenien historiassa, jolloin uudet olot
+ehtivät järjestyä, helleenisen maailman sivistyksellinen painopiste oli
+siirtynyt Vähän-Aasian rannikkokaupunkeihin. Sinne se jäi viidennen
+vuosisadan alkupuolille asti e.Kr.
+
+Täällä, joonialaisten keskuudessa, syntyivät länsimaisen kirjallisuuden
+ensimmäiset mestariteokset, nuo kaksi suurta runoteosta Ilias ja
+Odysseia. Ne veivät meidät kansan tarujen romanttiseen maailmaan,
+helleenien sankariajan muistorikkaimpaan näytelmään: Troian sotaan.
+
+
+Kirjallisuutta kreikkalaisia koskevaan jaksoon:
+
+Karl Julius Beloch, Griechische Geschichte (Lähteitä käsitellään
+laajasti).
+
+Georg Busolt, Griechische Geschichte bis zur Schlacht bei Cbaironeia
+(Laajat kirjallisuusviitteet).
+
+Ernst Curtius, Griechische Geschichte.
+
+Maximilian Duncker. Geschichte des Altertums (5-9).
+
+George Grote, History of Greece.
+
+Gustave Glotz et Robert Cohen, Histoire grecque.
+
+Adolf Holm, Griechische Geschichte.
+
+Robert Pöhlmann, Grundriss der griechiscben Geschichte nebst
+Quellenkunde.
+
+Ulrich Wilcken, Griechische Geschichte.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Staat und Gesellschaft der Griechen
+und Römer.
+
+Jakob Burckhardt, Griechische Kulturgeschichte.
+
+Hugo Bergstedt, Kort grekisk kulturhistoria.
+
+J.G. Stobart, Hellas' härlighet.
+
+A. Jardé, Les céréales dans l'antiquité grecque.
+
+
+
+
+TROIAN SOTA.
+
+
+Tämä Idän ja Lännen välinen taistelu, joka arvellaan suoritetun
+noin 1200 vuotta ennen meidän ajanlaskuamme, koski, kuten ennen on
+huomautettu, oikeastaan Hellespontoksen herruutta. Mutta kansalliselle
+mielikuvitukselle ovat moiset kaupalliset ja poliittiset vaikuttimet
+liian vaikeatajuisia ja arkisia. Se tarvitsee tunteen kieltä, ja
+sentähden keksittiin aivan toinen sodan syy, nimittäin kauniin
+Helenan ryöstö, mikä aihe oli saatu jumalaistarustosta ja muuteltu
+kansansaduksi. Laulut Troian sodasta ja sen sankareista ovat olleet
+alkuna _Iliaaseen_, joka puhuu itse sodasta, ja _Odysseiaan_, jossa
+kerrotaan Odysseuksen sodanjälkeisistä harharetkistä.
+
+Taru Troian sodasta alkaa kertomuksella riitaomenasta, jolla Eris,
+eripuraisuuden jumalatar, koetti saattaa epäsopuun _Heran_, Zeuksen
+puolison, _Pallas Athenen_, tieteiden ja taiteen suojelijattaren, ja
+rakkaudenjumalattaren _Aphroditeen_. Eräässä juhlassa, johon kaikki
+jumalat ja jumalattaret olivat kokoontuneet, mutta jossa Eris yksin ei
+saanut olla mukana, hän kosti heittämällä vieraiden joukkoon kultaisen
+omenan, jonka kyljessä oli kirjoitus »Kauneimmalle!» Ja näin oli
+juhlatunnelma hävinnyt.
+
+Lopuksi Zeus isän onnistui kuitenkin saattaa järkiinsä nämä kolme
+kauneudenpalkinnosta kilpailevaa jumalatarta ja sopimaan yhdestä
+asiasta, nimittäin alistamaan riidan erään kauneudestaan laajalti
+kuuluisan miehen, Paris-nimisen kuninkaanpojan ratkaistavaksi, jonka
+isä, Priamos, oli kuningas.
+
+Eräänä päivänä, jolloin Paris kaitsi isänsä karjoja Troian
+läheisyydessä olevalla Ida vuorella, nuo kolme jumalatarta astuivat
+hänen eteensä ja pyysivät häntä ratkaisemaan heidän riitansa. Mutta
+kaikki kolme koettivat tietysti kukin kaunein lupauksin voittaa
+palkinnon. Hera lupasi tehdä hänet mahtavimmaksi kuninkaaksi, jos hän
+määräisi omenan hänelle. Pallas Athene koetti houkutella häntä luvaten
+tehdä hänestä viisaimman miehen maanpäällä, ja Aphrodite lupasi hänelle
+maailman kauneimman naisen puolisoksi.
+
+»Sinulle kuuluu omena», sanoi Paris empimättä ja ojensi omenan
+rakkauden jumalattarelle.
+
+Maailman ihanimpana naisena pidettiin Helenaa, Spartan kuninkaan
+Menelaoksen puolisoa. Sinne Paris nyt lähti vierailulle, ja
+kuninkaanlinnassa otettiin hänet vieraanvaraisesti vastaan. Kaunis
+Helena mieltyi ilmeisesti hänen seuraansa, mutta vältti joka
+tapauksessa joutumasta puolisolleen uskottomaksi. Paris päätti silloin
+reippaasti ratkaista asian. Eräänä yönä hän tunkeutui muutamien
+miestensä kanssa kuningattaren makuuhuoneeseen, vei kaunottaren
+laivaansa ja purjehti hänen kanssaan kotiinsa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun huhu Helenan ryöstöstä levisi, kävi suuttumuksen huuto kautta koko
+Kreikan. _Menelaos_ ja hänen veljensä, Mykenen mahtava hallitsija
+_Agamemnon_, kutsuivat kaikki Kreikan ruhtinaat kostoretkelle julkeaa
+naisenryöstäjää vastaan. Taisteluintoa hehkuen he tulivat kaikki, ja
+heidän laivastoissaan oli yhteensä 1200 alusta. Agamemnon valittiin
+koko tämän sotavoiman päälliköksi.
+
+Kun kreikkalaiset olivat purjehtineet troialaisten maahan, he vetivät
+laivansa rannalle ja rakensivat suojavallin laivaleirin ympärille.
+Sen tehtyään he alkoivat piirittää Troiaa. Taistelu kävi ankaraksi,
+sotaonni vaihteli, ja vuosi kului toisensa perästä ratkaisutta.
+Troialaisten urhoollisin sankari oli Hektor, Pariksen veli, ja
+kreikkalaisten keskuudessa Akhilleus. Minne nämä ryntäsivät, siellä
+täytyi kaikkien väistyä.
+
+Mutta sodan kymmenentenä vuonna alkoi kreikkalaisten ilmeisesti käydä
+onnettomasti. Tämä johtui siitä, että Akhilleus oli joutunut riitaan
+Agamemnonin kanssa erään sotasaaliin osan jakamisesta.
+
+Tällä kiihtyneellä kohtauksella alkaa Ilias. Näiden kahden kiivaan
+soturin välinen sanakiista on törkeydessä ilmeikkäintä, mitä ajatella
+voi. Akhilleuksen kiukku purkautuu seuraavaan, riita veljeen
+kohdistettuun huudahdukseen:
+
+    »Juopunut, koira sa silmiltäs, sydämeltäsi kauris!
+     Sonnustautua kamppailuun kera miesten et koskaan,
+    käydä et väijyksiin valiointen kanssa Akhaijein
+    tohtinut, et; sepä ois sinust' ollutkin sula surma.
+     Toisempaa toki leiriss' on avarassa Akhaijein
+    silt' osalahjat riistää, ken sanan vastahan virkkaa,
+    valtias kansan syöjä; jos et epäkelpoja johtais,
+     solvaus viimeinen tämä suit ois, Atreun poika.»
+
+Niin suuttunut oli Akhilleus, että hän lopuksi vannoi kalliin valan,
+ettei milloinkaan enää paljastaisi miekkaansa troialaisia vastaan. Hän
+sulkeutui telttaansa, ja hänen ystävänsä ja aseveljensä Patroklos oli
+ainoa, jota hän voi sietää.
+
+Kreikkalaiset, jotka tiesivät, kuinka välttämätön Akhilleus heille
+oli, valtasi silloin epätoivo ja kyllästys loppumattomaan sotaan, ja
+he halusivat purjehtia kotiin. Joukoittain he ryntäsivät laivoille
+lykätäkseen ne vesille. Mutta Ithakasta kotoisin oleva viisas,
+»monineuvo» Odysseus syöksyi joukon keskelle ja koetti estää niin
+häpeällistä peräytymisretkeä tapahtumasta. Kuninkaille hän puhui
+hellyttäviä ja rohkaisevia sanoja.
+
+       »Vaan kenen kirkuvasuita hän rahvaan miehiä keksi,
+    valtikan varrell’ iski ja huus sanat ankarat hälle:
+       'Houkkio, seis, pysy paikoillas sekä kuuntele
+    muita kunnokkaampia, itse jok' oot epäkelpo ja kehno,
+    tyhjän-maksava mies, oli ottelu tai pito neuvon.
+    Emme nyt vain kuninkaita me lie toki kaikki Akhaijit.
+     Ei hyvä oo moniherraisuus, yks olkohon herra,
+    yks ylipää, perijältä ken petteliään Kronos-taaton
+    valtikan sai sekä lain, alamaisia vallita sillä.'
+       Noin läpi leirin riens, isovaltaisesti, ja joukot
+    virtasi tehtain luota ja laivoin taas kokoukseen
+    temmeltäin, kuni kuohut lyö meren ärjyvän aavan
+    korkeit' äyrähiänsä, ja kauas pauhina kaikuu.
+       Hiljeten istuivat nyt kaikki jo muut rivitysten,
+    vain yhä Thersites, suunpieksäjä summaton, kirkui,
+     tarkkana taitona joll' oli rietas, riihaton suulaus.»
+
+Thersites edustaa vastustukseen yllyttäjää ja kansankiihoittajaa,
+sellaisena kuin hän esiintyy ruhtinaiden ja vapaasukuisten kannalta
+katsottuna — sillä tosin on Ilias kansanomainen runo, mutta kuitenkin
+on siinä selvät jäljet siitä,' että se on syntynyt kuninkaansaleissa ja
+ruhtinaanhoveissa. Runoilija ei säästä värejä, kun hänen on maalailtava
+tuollaisen sivistymättömän juonittelijan kaltainen halpamainen henkilö:
+
+    »Suotta ja syytt' yhä kiisteli hän kera valtiahitten,
+     jos mitä keksi, jot' arveli vain muka muitten Akhaijein
+    nauravan. Hän rumin mies oli Troian luo tulijoista;
+    kampurajalka ja nilkku, ja kumpikin kyttyräolka
+    painunut rintaan päin; pujo pää ylihuippuna viistoon
+     suippeni, kasvoi peittona sen hiushaihtuva harva.
+    Muist' yli inhosi häntä Akhilleus ynnä Odysseus,
+    sill' yhä heitä hän herjasi. Vaan Agamemnonin ylhän
+    kimppuun kirkuvin solvauksin kävi nyt, jota vastaan
+    suuttumus suur', ylen yllyksis mielet Akhaijein.
+     Herjasi, korkein äänin huus Agamemnonin kuullen:
+
+    'Atreun poika, sa taas mitä vaill' olet, vaatia mielit?
+     Vaskea telttas on täynnä, ja montapa myös valiota
+    vaimoja on, jotk' ensiks sulle me, miehet Akhaian,
+    suomme, kun joutunut vain joku kaupunk' on käsihimme.
+    Vai halu kultaa lie, jota kai muka tuo moni sulle
+     Ilionin hevonsuistaja-mies, pojan lunnahiks' ehkä,
+    jonka ma vankina valtaas tuon, minä tai joku toinen;
+    vai sulo-neidon vierelles venyjäksikö soisit,
+    yksin sun omas ollakseen? Vaan ei sovi saattaa
+     sen, joka päämies on, toki turmaa päälle Akhaijein.
+    Arkurit, lellikit, voi, akat ettekä miehet Akhaijan,
+    matkatkaamme jo vain kotimaalle, ja tänne hän jääköön
+    Troiaan saaliistaan ilakoimaan, jotta jo huomais,
+     ollako voi vai ei apu missään meistäkin ehkä,
+    tuo, joka nytkin Akhilleut' äsken, miest' urohompaa
+    loukkasi, hält' osalahjan vei sekä valtasi itse.
+    Mutta on säysy Akhilleus, ei ole sappea, muutoin
+     solvaus viimeinenpä se sult' ois, Atreun poika?
+
+    Noin hoki kansain pään Agamemnonin arvoa polkein
+    Thersites; pian luo jumalainen Odysseus joutui,
+     silmissään tuli tuima, ja nuhteli kiivailin lausein:
+
+    ’Thersites, ikilörppö, jos onkin sull' iso ääni,
+     vaikene, valtiahitten kanssa mik' oot sinä kiistaan!
+    Sillä ma sen sanon, tääll' ei kurjempaa kuvatusta,
+    kuin moni kultikin Troian luo kera Atreun poikain.
+    Hammastellen siis älä haastele valtiollista,
+     heit' yhä herjaillen ja kärkkyen vain kotimatkaa.
+    Emmehän tiedä me tarkoin, kuin tämä täyttyvä kaikk' on,
+    suotuko lie kotitie vai suomaton meidän Akhaijein.
+    Mutta ma sen sanon sulle, ja täyttyvä myös se on totta:
+     jos sinut kerran vielä mä näin vähämielenä kohtaan,
+    älköön olko sen koommin Odysseun pää yli olkain,
+    taatoks' älköön Telemakhon mua kutsuko kenkään,
+     jos sua en kopo kourin, riisuen vaattehes vaipast'
+    ain' ihotakkiin, kaikki sun ilkoisuutesi kaihteet
+    en aja laivojen nopsain luo sun, suuss' iso itku,
+     mieskokouksest' iskuin pois häpeällisin häädä?’
+
+    Virkkoi noin sekä valtikan varrell' iski jo selkään.
+     Kyykistyi heti koukkuun mies, vedet kumpusi silmiin,
+    paisuva selkään nous veripahkura kolhasemasta
+    valtikan kultaisen, ja hän istui säikäyksissään,
+    tuntien tuskaa nuivana vilkkui, pois vedet pyyhki.
+    Hällepä muut, sydän synkkänäkin, makeasti jo nauroi,
+     virkkeli vilkaisten moni vieruskumppanihinsa:
+
+    'Voi, lukemattomat oivat työt jo on tehnyt Odysseus,
+     viisas on neuvojen antaja aina ja taitaja taiston.
+    Vaan paki-parhaimpansa hän nyt teki kesken Akhaijein,[34]
+    tuon pahakielisen parjaajan kun suun pani sulkuun.
+    Eip' ihan kohta nyt yllytä sisu ynseä käymään
+     soimailuin häpeällisin kimppuun valtiahitten?’»
+
+Sellaista puhuttiin miehestä mieheen, ja Odysseus sai helposti
+kannatusta puhuessaan kehoittavasti kansalle, etteivät hetkellisen
+epätoivon valtaamina oikullisten lasten tavoin heittäisi kaikkea
+toivoaan, vaan kestäisivät vielä jonkin aikaa. Käden käänteessä oli
+heidän koti-ikävänsä muuttunut taisteluhaluksi, ja sotahuudon kohottaen
+he jälleen marssivat troialaisia vastaan.
+
+    »Niinkuni kulkeissaan kulo metsää vie mitatonta
+    vuoren harjanteella, ja loimottaa kajo loitos,
+    niinpä nyt ryntääjäin luvutonten loi sopavasket
+     säihkyvän välkkeen, kaikk' yli-ilmat, tai vahat täyttäin.»
+
+Mutta kun troialaiset näkivät vihollisen rynnistävän, he lähtivät
+kaupungista ryhtyäkseen taisteluun avoimella kentällä. Etunenässä
+astui Paris. Kun Menelaos saa naisenryöstäjän näkyviinsä, »kuinka
+hän mahtavin askelin pöyhkeilee sotajoukon edessä», syöksyy hän
+raivostuneena häntä vastaan. Mutta silloin kuninkaanpojan rohkeus
+yhtäkkiä lannistuu.
+
+    »Niinkuin kulkija kyyn kivirotkoss' äkkiä keksii,
+     syrjään ponnahtaa sekä kääntyy pois pakosalle,
+    värjyelee jäsenensä ja kasvot kalpeus peittää:
+    niinpä Aleksandros jumal’uhkea Atreun poikaa
+    peljäten parveen piili nyt urhojen iliolaisten.
+     Tuon näki närkästyin sekä julki jo nuhteli Hektor:
+
+    'Surkea mies, kuva-urho sa, kuihkoja, naisien narri!
+     Kun, pätö kosjoja, vaill' et vaimoa, lasta jo kuollut!
+    Senpä mä soisin, ois toki onnekkaampi se totta
+    kuin häpyheittona noin sekä kaikkien pilkkana olla.
+    Kyllikseenpä jo nauraa saa hiuskaunot Akhaijit,
+    luulivat aimon kai eelt' astuvan, muhkea kosk' on
+     muotosi, vaan väki puuttuukin, povi pontta on vailla!»
+
+Nämä veljen lausumat ivalliset herjaukset saivat kauniin
+naistenlumoojan rohkaistumaan, ja hän tarjoutui suorittamaan
+Menelaoksen kanssa kaksintaistelun Helenasta. Molemmat riitapuolet
+suostuivat jättämään kaksintaistelun ratkaistavaksi, kumpi heistä saisi
+hänet omakseen. Sitten kreikkalaiset palaisivat omaan maahansa. Sekä
+kreikkalaiset että troialaiset laskivat siis aseensa ja asettuivat
+rauhallisina katselemaan molempain urosten ottelua. Mutta Pariksen
+rohkeus pääsi joutumasta liian kovalle koetukselle. Kun hänen alkoi
+käydä huonosti, sekaantui hänen suojelijattarensa Aphrodite taisteluun
+ja pelasti hänet. Hän verhosi lemmikkinsä tiheään usvaan ja vei hänet
+takaisin Troian ruhtinaanlinnaan.
+
+Puolisonsa silmissä hän koetti kuitenkin käydä mahtavasta sotilaasta
+innokkaasti puhdistellen aseitaan, joilla hän ei koskaan ollut voittoa
+saavuttanut. Mutta Helena ei antanut enää pettää itseänsä. Urhealle
+langolle, Hektorille hän valitti:
+
+    »Josp' edes uljaamman minä miehen puoliso oisin,
+    Pilkka jok' ihmisien ei ois, ei syy monen moitteen.»
+
+Pelkuruus on ominaisuus, jota Iliaan tekijä aina vakaumuksen tuntein
+häveten mainitsee. Ilmeisen ylenkatseellisesti hän kuvailee, kuinka
+pelkuri kalpenee vihollisen hyökätessä, kuinka hän kyykistyy, vaihtaa
+paikkaa ja louskuttaa hampaitaan.
+
+Kuinka peräti toisin kuin Pariksen ja Helenan suhdetta kuvaillaankaan
+Hektorin ja Andromakhen avioliittoa! Kauniimpaa kuvausta aviopuolisojen
+rakkaudesta turhaan hakee koko maailmankirjallisuudesta. Siinä ei
+tarvita runollista koristelua; siinä puhuu puhdas alkuluonto. Hektor
+on koko Iliaan enimmän myötätuntoa herättävä henkilö. Kuudennessa
+laulussa tekijä kuvailee suurella antaumuksella urosta poikana, isänä
+ja puolisona.
+
+Pariksen ja Menelaoksen kaksintaistelun jälkeen kreikkalaiset halusivat
+väittää heidän miehensä voittaneen, mutta sitä troialaiset eivät
+tahtoneet myöntää todeksi, ja niinpä taistelu leimahti uudelleen.
+Syntyi uusi kaksintaistelu, tällä kertaa Hektorin ja Aiaksen,
+Akhilleuksen jälkeen helleenien uljaimman sankarin, välillä. Mielihyvin
+runoilija viipyy tämän jättiläisen kuvailussa:
+
+    »Noin kävi Aias päin, uros valtava, turva Akhaiein,
+     kasvoillaan hymy tuima, ja tannert' askelin pitkin
+    astuivat jalat alla ja vaappui varteva peitsi.
+    Riemusivat hänet nähdessään urot danaolaiset,
+    Troian miehet taas vavisuttava valtasi hirmu,
+     itsepä Hektorin kiivaammin sydän sykkiä alkoi.
+
+»Saaliinhimoisten jalopeurain tavoin» Aias ja Hektor iskivät yhteen,
+ja ankarina iskut siinä kajahtelivat, kunnes pimeys teki lopun
+kaksintaistelusta.
+
+    »Tuimina taistelivat vihan mieliä-polttavin vimmoin,
+    Vaan sovuss' erkanivat toki jälleen ystävämielin.»
+
+Ja ritarillisesti Hektor antoi vastustajalleen »miekan, hopeoilla
+huolitetun» ja »purppuranhohtavan vyön taas Aias tarjosi vastaan.»
+
+Seuraavana päivänä Hektor troialaisista ensimmäisenä sotavaunuissaan
+ryntäsi kreikkalaisia vastaan ja ajoi heidät hurjassa paossa aivan
+heidän laivaleiriinsä asti.
+
+    »Kuin ajokoiria päin sekä miehiä metsien karju,
+     käännähtää tahi myös raju leijona rohkein voimin,
+    — — —
+    noin kävi päin vihamiest' yhä Hektor, kumppanejansa
+     yllyttäin yli kaivannon. — — —
+
+Laivojen luona syntyi tuima käsirysy, jonka kestäessä troialaiset
+koettivat pistää vihollisen laivat tuleen. Kreikkalaisten etevimmät
+uroot haavoittuivat. Ahdingossaan kreikkalaiset toivoivat niin kauan
+kuin suinkin, että Akhilleus kaikesta huolimatta rientäisi heidän
+avukseen. Patroklos syöksyy aseveljensä luo ja kertoo kyynelsilmin,
+kuinka uhkaava tilanne on leirissä. Liikuttavin sanoin hän pyytää
+Akhilleusta auttamaan maanmiehiään. Jos troialaiset vain saisivat nähdä
+hänet taistelun tuoksinassa, niin he heti menettäisivät rohkeutensa.
+
+Akhilleus pysyi kuitenkin taipumattomana. Mutta jos hänen sotisopansa
+kykenisi herättämään kauhua troialaisissa, Patroklos voisi saada
+lainata sen, hän arveli, ja Akhilleuksen väki voisi myöskin saada
+seurata Patroklosta.
+
+Tuumasta toimeen. Akhilleuksen sotisovan nähdessään kaikki sekä ystävät
+että viholliset luulivat, että Akhilleus itse oli palannut taisteluun.
+Kreikkalaisissa heräsi toivo uudelleen. Tehoisasti kuvaillaan heidän
+mielentilaansa:
+
+    »Kuin sudet ahneet, joilla, on määrätön rohkeus rinnan,
+     uljaan, sarvekkaan repiessään kalliokauriin
+    ahmivat saalistaan, veri pursuu leukoja pitkin;
+    tummana-läikkyvän lähteen luo jopa juoksevi parvi,
+     kielillään ohuilla ne sen vesikalvoa latkii,
+    suustaan murhaisaa verikuolaa röyhtäytellen,
+    rinnass' uljuus järkkymätön sekä piukkana vatsat:
+    noinpa nyt Myrmidonein[35] päämiehet, johtajat aimot
+     ympäri parveutuivat Akhilleun kumppanin uljaan.»
+
+Troialaiset sitävastoin valtasi kauhu, ja he miettivät vain pelastusta.
+Mutta kreikkalaiset seurasivat heitä kintereillä.
+
+    »Niinkuin ryskinä käy, kun metsää tunturirotkoin
+     kaatajat maahan lyö, ja se kauas kuuluen kaikuu,
+    noinp' iso ryske jo nous yli maan monitien, latulaajan,
+    vaskien, vuotain vonkuna soi, kumu kilpien sorjain
+     miestä kun miekat löi sekä keihäät kiiluvakärjet.
+
+Takaa-ajajista ensimmäisenä Patroklos kulki sotavaunuillaan, ja moni
+troialainen kaatui hänen kalpansa iskuista. Mutta kaupunginportilla
+Hektor pysähtyi, kääntyi ympäri ja riensi sotavaunuillaan Patroklosta
+vastaan. Lopuksi hän lävisti vastustajansa keihäällään ja vei
+Akhilleuksen sotisovan voittosaaliina Troiaan.
+
+Mutta kun sanoma tuotiin Akhilleukselle, että hän oli menettänyt sekä
+rakkaimman ystävänsä että sotavarustuksensa, valtasi hänet sanomaton
+suru. Itkien hän heittäytyi maahan.
+
+Troian sota
+
+    »... mut tuskan pilvi jo tumma Akhilleun peitti,
+     mustaa tuhkaa hän käsin kaksin kouri ja syyti
+    kiireellensä ja kaunoiset ryvetytteli kasvot,
+    ylt' yli tarttuen tuhkaa jäi ihotakkihin sorjaan.
+    Itse hän maahan kasvoilleen, uros valtava, heittyi,
+     tukkaa tuskissaan käsin raastelevin repi päästään.»
+
+Hän vannoi kauheasti kostavansa. Hän teki lupauksen, ettei hautaisi
+kuollutta ystäväänsä, ennenkuin olisi ottanut Hektorin pään, ja
+että uhraisi kaksitoista Troian jalointa nuorukaista Patrokloksen
+polttoroviolla.
+
+Akhilleuksen äänekkään itkun ja valituksen kuuli hänen äitinsä,
+merenjumalatar Thetis, meren syvyydessä olevasta hopeanhohtoisesta
+luolastaan. Huolestuneena tämä nousi rannalle, istuutui hänen
+viereensä, kietoi käsivartensa hänen kaulaansa ja koetti lohduttaa
+häntä. Hän lupasi taivuttaa tulenjumalan Hephaistoksen yön aikana
+takomaan hänelle uudet, loistavat varusteet.
+
+Seuraavana aamuna uros saattoikin pukeutua tähän komeaan asepukuun ja
+kaikuvalla äänellä hän kutsui maanmiehensä käräjiin. Väen riemuitessa
+hän sopi Agamemnonin kanssa. Ja sitten taisteluun! Siitä tulikin
+kauhea, ja itse jumalatkin, joiden ennen oli ollut tapana auttaa
+suojattejaan tukalissa tilanteissa, ottivat nyt osaa käsikähmään.
+
+    »Ryskyen yhteen ryntäsivät, kumu ankara kuului,
+    kaikui ilmojen kansi, ja Zeus sen kuuli Olympon
+    harjall' istuissaan; hänen rinnassaan sydän nauraa
+     sai makeasti, kun katseli hän kahakoivia noita.»
+
+Kostoa janoten ystävänsä kuolemasta Akhilleus riehui troialaisten
+joukossa:
+
+    »Vaan jopa vastaan syöksi Akhilleus; kuin jalopeura
+     raatelias, jota seuraamaan kyläkuntien miehet
+    taajana parvena käy; ei piittaa heistä se ensin,
+    tietään astuvi vain, mut kons' uron uijahan, nuoren
+    keihäs kohti jo käy, sepä kyyristyy, kita aukee
+     hampain vaahtoavin, sydän rinnass' ähkyvi uljas,
+    kylkiä, lanteitaan kovin hännällään peto pieksee,
+    vimmaans' itse se yllyttää, jopa hurjana viimein
+    viskautuu ajoparvea päin säkenöitsevin silmin,
+     miehen kaataakseen tai heittääkseen oman hengen.»
+
+Kauhuissaan troialaiset pakenivat kaupunkiin ja sulkivat jäljessään
+portit. Hektor yksin pysähtyi muurien ulkopuolelle. Iäkäs Priamos näki
+kauhistuen, miten Akhilleus loistavassa asepuvussaan lähestyi hänen
+poikaansa.
+
+    »Vanhus vaikertain kädet nosti ja löi, repi päätään
+    ääneen tuskissaan valitellen huusi ja kutsui
+    armasta aaluvataan; mut portin eess' yhä seisoi
+     Hektor, jäykkänä mieli, Akhilleun kohdata aikoin.»
+
+Mutta kun tuo hirmuinen oli käymäisillään Hektorin kimppuun, tämä
+troialaisten suurin sankari kauhistui ja kääntyi pakoon.
+
+    »Hektorin kinterill’ yhä seurasi nopsa Akhilleus.
+    Kuin ajokoira, jok' ahdistaa aran kaurihin vohlaa,
+     sen levolt' yllättäin, läpi kaitain kalliorotkoin.»
+
+Kolmeen kertaan Akhilleus ajoi Troian muurien ympäri häntä takaa.
+Lopulta Hektor kuitenkin pysähtyi ja ryhtyi kaksintaisteluun. Ensin
+singahutti kumpikin keihäänsä, mutta osumatta toiseen. Epätoivon
+vimmassa Hektor paljasti silloin miekkansa ja syöksyi vihollistaan
+vastaan, mutta Akhilleus heitti toistamiseen keihäänsä sellaisella
+voimalla, että se lävisti Hektorin.
+
+Riisuttuaan kuolleelta hänen sotisopansa Akhilleus kostonhimoansa
+tyydyttääkseen sitoi hänet jaloista sotavaunujensa taakse. Sen tehtyään
+Akhilleus nousi vaunuihin.
+
+    »Viuhui ruoska, ja vei hevot raisut vauhtia vinhaa.
+     Tuprusi tanner, kuss' uros laahasi, suortuvat tummat
+    huiskin haiskin hulmusi, kaikk' oli hiestynyt hietaan,
+    kaunis pää, jalo ennen, vaan jopa nyt vihamiesten
+     raiskata Zeus oman synnyinmaan kamaralla sit' antoi.»
+
+Telttansa ulkopuolelle Akhilleus pysähtyi ja jätti Hektorin ruumiin
+sinne makaamaan hautaamatonna, koirien ja petolintujen saaliiksi.
+
+Mutta Patrokloksen kunniaksi pantiin toimeen loistavat hautajaisjuhlat.
+
+    »Soi korahukset, kun monen sonnin välkkyväkyljen
+     sorteli veitsi ja myös monen lampaan, määkyvän vuohen;
+    valkeahampaiset monet rasvaatiukkuvat karjut
+    korvennuttivat kypsyttäin kypenillä Hephaiston;
+     vainajan ympäri ammeittain veri aaltosi maassa.»
+
+Sen jälkeen pinottiin valtava rovio, jolla kuollut poltettiin
+hevosineen ja lempikoirineen. Hänen luittensa päälle luotiin suuri
+hautakumpu.
+
+Lopulta jumalien tuli sääli Hektorin onnetonta kohtaloa ja hänen
+omaisiansa. Zeus itse kutsui luokseen Thetiksen ja käski hänen
+suostutella poikaansa lunnaita vastaan luovuttamaan Hektorin ruumiin
+hänen surevalle isälleen. Kun siis Priamos eräänä päivänä astui
+Akhilleuksen telttaan,
+
+                                       »... ja kietoi
+    polvet Akhilleun, suudellen kädet suullehen nosti
+     julmat, murhaiset, monen poian riistäjät hältä»,
+
+niin uros heltyi vanhuksen valituksesta. Hän purskahti itse itkuun ja
+sanoi sallivansa vanhuksen noutaa Hektorin ruumiin tämän lunnaiksi
+mukanaan tuomia kallisarvoisia lahjoja vastaan.
+
+Syvä oli suru troialaisten keskuudessa, kun uroon kuollut ruumis
+tuotiin kaupunkiin, ja hänen hautajaisensa vietettiin suurin
+juhlallisuuksin.
+
+Tähän päättyy Ilias. Mutta tallella on toisia kreikkalaisia ja
+roomalaisia runoja ja tarinoita, jotka kertovat, miten Akhilleus
+viimein kuolettavasti haavoittui pelkurimaisen Pariksen jousen
+lennättämästä nuolesta. Nuoli sattui hänen kantapäällänsä, joka oli
+hänen ruumiinsa ainoa haavoittuva kohta. Hänen äitinsä oli näet
+upottanut hänet lapsena manalan Styks-jokeen ja siten karkaissut hänet
+kaikkia aseita vastaan. Ainoastaan kantapäitä, joista äiti oli pitänyt
+häntä, ei virran vesi ollut voinut kostuttaa, ja sentähden ne olivat
+jääneet haavoittuviksi. Kaikeksi onnettomuudeksi oli nuoli myrkytetty,
+ja Akhilleus kuoli haavaansa.
+
+Kuten Akhilleuksen, surmasi myrkytetty nuoli Pariksenkin, sodan
+aiheuttajan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun sotaa oli käyty kokonaista kymmenen vuotta, eikä Troiaa ollut voitu
+asevoimin valloittaa, keksi neuvokas Odysseus viekkaan juonen. Hänen
+neuvostaan kreikkalaiset rakensivat valtavan suuren hevosen, jonka
+sisään hän itse ja muutamat heidän etevimmistä uroistaan piiloutuivat.
+Muut kreikkalaiset olivat luopuvinaan piirityksestä ja purjehtivinaan
+kotiin, mutta asettuivatkin väijyksiin lähellä olevan Tenedos-saaren
+taakse.
+
+Iloissaan siitä, että sota vihdoinkin oli loppunut, troialaiset
+riensivät virtanaan kaupungistaan katselemaan valtavaa hevosta.
+»Vetäkäämme se kaupungin muurien sisäpuolelle», sanoi joku, »ja
+asettakaamme se urhoollisen puolustuksemme ja kreikkalaisten lähdön
+muistomerkiksi!» Mutta pappi Laokoon epäili petosta ja kehoitti heitä
+polttamaan hevosen.[36] »Kenpä tietää», hän huudahti, »mitä hirviön
+vatsassa voi piillä! Katsokaapas tätä!» Näin sanoen hän iski keihäänsä
+hevosen kylkeen, ja kajahtaen kumisivat miesten aseet sen sisustassa.
+
+Mutta samassa silmänräpäyksessä kansan huomio kääntyi toisaanne. Kuului
+huuto: »Kreikkalainen! On saatu kiinni kreikkalainen!»
+
+Tämä oli viekkaan Odysseuksen laskelmaa. Hän oli neuvonut toista ovelaa
+Sinon-nimistä helleeniä piiloutumaan lähistöön ja vangituttamaan
+itsensä. Mies oli nyt olevinaan kauheasti peloissaan ja rukoili
+troialaisia säästämään hänen henkeään. »Maanmieheni tahtoivat», hän
+sanoi, »uhrata minut, siten taatakseen itselleen onnellisen paluumatkan
+jumalilta. Mutta minun onnistui pelastua heidän käsistään, ja minä
+piileskelin tuolla kaislikossa, kunnes he läksivät pois.» — »Mutta»,
+Priamos kysyi, »mikäs tarkoitus on tuolla jättiläismäisellä hevosella?»
+— »Sen ovat helleenit rakentaneet uhrilahjaksi Pallas Athenelle. Mutta
+tehdäkseen teille mahdottomaksi viedä se sisään Troiaan ja siten
+saadakseen jumalattaren teille epäsuopeaksi he ovat rakentaneet sen
+niin suuren, ettei se mahdu sisään kaupunginportista. Mutta jos taas
+jollakin tavoin vahingoitatte tätä jumalattaren uhrilahjaa, niin saatte
+pelätä hänen vihaansa, ja turmionne on silloin varma.»
+
+Hänen tätä puhuessaan kuului siltä taholta, missä Laokoon poikinensa
+parhaillaan valmisteli uhria, valitushuuto, joka kävi kansan luihin
+ja ytimiin. Kauhea näky kohtasi huutoa kohti rientäviä. Kaksi
+jättiläiskäärmettä oli kiertynyt uhripapin molempain poikasten
+ympäri ja myrkkyhampaillaan purrut heihin monta haavaa. Turhaan isä
+oli koettanut vapauttaa lapsiaan. Pedot olivat kietoneet hänetkin
+kiemuroihinsa ja kiukusta sähisten purreet häntä. Ennenkuin ehdittiin
+rientää apuun, kaikki kolme vaipuivat kuolleina maahan. Silloin
+hellittivät käärmeet kiemuransa ja matelivat mereen, jonka syvyyteen ne
+pian sukelsivat.
+
+Nyt Sinon huudahti: »Tuossapa jo tuli rangaistus hevosen
+vahingoittamisesta. Laokoonhan iski peitsensä uhrieläimeen!»
+Silloin uskoivat kaikki kaiken, minkä tuo teeskentelijä oli heille
+syöttänyt. Ja nyt troialaiset valtasi raivokas kiihko koettaa voittaa
+Pallas-jumalattaren suosio. Tätä varten oli puuhevonen välttämättömästi
+vietävä kaupunkiin. Kun portti oli liian ahdas, he repivät koko
+porttiholvin ja osan kaupunginmuuria sen kummaltakin puolelta. He
+asettivat pyöriä hevosen alle, ja yhdistetyin voimin heidän onnistui
+tällä tapaa kiskoa kolossi kaupunkiin sekä asettaa se torille. Siitä
+syntyi sitten ääretön riemastus, juhla-aterioita ja juominkeja.
+Yön tullen makasivat kaikki miehet kaupungissa vallan sammuneina,
+kykenemättöminä ajattelemaan tai toimimaan.
+
+Nyt oli vihollisen hetki tullut. Viekas Sinon kiiruhti rantaan ja
+sytytti soihdun, tällä sovitulla tulimerkillä antaen tiedon Tenedoksen
+luona ankkurissa oleville kreikkalaisille, että kaikki oli selvä.
+Sitten hän hiipi torille, jonne troialaiset olivat pystyttäneet
+puuhevosen, ja löi sauvallaan kolme kertaa sen vatsaan. Se oli sovittu
+merkki. Odysseus työnsi syrjään puuluukun salvan ja astui ulos
+toveriensa seuraamana. Avuttomassa tilassa olevat troialaiset eivät
+kyenneet puolustautumaan. Kreikkalaiset sytyttivät talot tuleen, ja
+pianpa mahtavasta Troiasta oli jäljellä vain soraläjä. Melkein koko
+kaupungin miespuolinen väestö surmattiin. Vain ani harvain onnistui
+pelastua Aineiaksen johdolla, joka pääsi pakenemaan äitinsä Aphroditen
+avulla. Kantaen vanhaa isäänsä harteillaan ja taluttaen poikaansa
+kädestä hän pääsi laivoihin, joilla purjehti pois syntymäkaupungistaan.
+Troian naiset kreikkalaiset veivät voittosaaliinaan. Niiden joukossa
+oli Helena, joka nyt vietiin takaisin kotiinsa Mykeneen. Häpeästä
+punastuen ja katse maahan luotuna hän astui maanmiestensä seuraan.
+Mutta kaikki kokoontuneet kreikkalaiset ihailivat hänen kauneuttaan. Ja
+jokainen tunsi sisimmässään, että olisi menetellyt aivan samoin kuin
+hänen puolisonsa Menelaos, joka oli antanut hänelle anteeksi.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan kappaleeseen:
+
+Claes Lindskog, Grekiska hjältar och ideal.
+
+Claes Lindskog, Grekiska kvinnogestalter.
+
+Tähän kappaleeseen:
+
+Homeros, Ilias, suomentanut O. Manninen.
+
+
+
+
+SATU ODYSSEUKSEN HARHARETKISTÄ.
+
+
+Kaikista kreikkalaisista, jotka Troian kukistuttua suuntasivat
+laivainsa keulat kodin rantoja kohti, ei kukaan tuntenut itseään
+onnellisemmaksi kuin Odysseus. Hän ikävöi kotiin Ithakan kalliosaarelle
+puolisonsa Penelopen ja poikansa Telemakhoksen luo, jonka hän kymmenen
+vuotta sitten oli jättänyt pienenä poikasena.
+
+Mutta kauan oli kestävä, ennenkuin hän sai jälleen nähdä heidät.
+Kymmenen vuotta vastatuulet ajelivat häntä rannikolta rannikolle. Hänen
+uskollista puolisoansa Penelopea pidettiin kotona Ithakassa leskenä,
+ja lukuisat olivat ne miehet, jotka kilvan halusivat häntä aviokseen.
+Kokonainen kosijaparvi asettui asumaan Odysseuksen taloon ja elämöi
+siellä humussa ja sumussa poissaolevan isännän kustannuksella. Mikäli
+vuodet kuluivat, kävivät kosijat yhä kiihkeämmiksi. Mutta Penelope
+yhä toivomistaan toivoi puolisonsa palaavan. Voittaakseen aikaa hän
+kutoi taidekudosta ja selitti, ettei hän suostuisi menemään naimisiin
+kenenkään kosijan kanssa, ennenkuin kangas valmistuisi. Mutta minkä hän
+päivällä kutoi, sen hän yöllä purki, kaiken aikaa haikeasti ikävöiden
+puolisoansa, joka harhaili Välimerellä ja sai sen rantamilla kokea jos
+joitakin ihmeellisiä seikkailuja. Näistä kertoo runoteos Odysseia. Se
+alkaa säkeillä, joissa runoilija pyytää runottarensa innoitusta:
+
+    »Retkiä miehen kekseliään, runoneito, sa kerro,
+     kauan harhailleen pyhän Troian kaatamatiellään.
+    Kansat, kaupungit monet nähdä sai, tavat oppi,
+    sai tuta tuskaa mont' ulapoilla, kun eest' oman hengen
+     taisteli, maalleen matkaamaan koki kumppanit auttaa».
+
+Kerran tuli Odysseus seuralaisineen
+
+
+
+
+KYKLOOPPIEN MAAHAN.
+
+
+Odysseus astui täällä maihin kahdentoista valitun miehen kanssa
+tutkimaan, missä oltiin. He kantoivat mukanaan eväitä ja
+vuohennahkaleiliä, jossa oli »suloviiniä tummaa», »taivaallist' ihanaa
+ilojuomaa». Lähellä rantaa oli luola, jossa kyklooppi Polyphemos
+asusti. Kykloopit olivat eräänlaisia hirviöitä, joilla oli vain yksi
+silmä keskellä otsaa. Sillä hetkellä jättiläinen oli ulkona kaitsemassa
+lampaitaan ja vuohiaan, mutta kreikkalaiset päättivät jäädä odottamaan
+hänen takaisintuloaan. Annamme nyt Odysseuksen itsensä kuvailla
+Polyphemoksen saapumista luolaansa.
+
+                                   »Valtavan taakan
+     kuivia rankoja koonnut ol' iltaisnuotio-puikseen;
+    hirmustuin pakenimme me viimeiseen peräsoppeen.
+    Uhkean lauman laski nyt laajaan onkalo-luolaan,
+    lypsävät laski hän vain, urospuolet taas, pukit, oinaat,
+    korkea-aitaiseen ulos yöpyä sai pihatarhaan.
+     Tuost' oviaukkoon nosti jo paksun kalliopaaden,
+    kauhean koolt', eip' ois sitä kaksinkymmeninkaksin
+    saattanut kuljettaa nelipyöräisin, lujin rattain;
+    moisen järkälehenpä hän koppoi nostaen aukkoon.
+    Kyyryss' istuen nyt kutut määkivät lypsi ja lampaat
+     kaikk' ihan säntilleen, emät laski jo luo imuvuonain.»
+
+Kun jättiläinen oli suorittanut päivän askareet, hän istahti ja sytytti
+tulen.
+
+Tulen valossa hän huomasi kutsumattomat vieraat. Hän kohotti silloin
+meluisan äänensä ja kysyi heiltä, keitä olivat miehiään. Kreikkalaiset
+eivät peloissaan voineet saada sanaakaan suustansa, mutta Odysseus
+rohkaisi mielensä ja kertoi hänelle, että he olivat helleenejä, jotka
+myrsky oli ajanut hänen rannikolleen ja jotka nyt toivoivat hänen
+jumalien tahdon mukaan ottavan muukalaiset vieraanvaraisesti vastaan ja
+antavan heille lahjan.
+
+Ivallisesti jättiläinen vastasi silloin: »Luuletko minun välittävän
+jumalien tahdosta! Me kykloopit emme lainkaan huoli jumalista, sillä
+itse olemme heitä paljoa voimakkaammat. Ellen itse halua, niin en
+säästä sinua enkä tovereitasi.» Ja ilkeän pilkallisesti hän tarttui
+käsin kahteen Odysseuksen miehistä,
+
+                              »ne permantoon kuni pennut
+     iski, ja purskuin pois ajat lensi ja kasteli multaa.
+    Iltaisekseen söi palasiksi hän silpoen heidät,
+    kaikk' ihan tarkkaan ahmi hän niinkuin leijona vuorten,
+    söi lihat, söi sisälmykset myös sekä luut ytimekkäät.
+     Vaan kädet vaikertain kohotimme me Zeus-isän puoleen
+    nähden hirmuja noita, ja neuvoa vaill' oli mieli.
+    Vaan Kyklooppi kun valtaisen oli täyttänyt vatsan
+    noin lihall' ihmisen, myös kera särpien maitoa silkkaa,
+     heittihe luolaan maata hän keskeen lampahiensa.»
+
+Odysseuksen ensimmäinen ajatus oli nyt pitää varansa ja työntää
+miekkansa kykloopin ruumiiseen. Mutta viimeisessä silmänräpäyksessä
+hän malttoi mielensä, sillä hän tuli ajatelleeksi, ettei hän eivätkä
+hänen miehensä koskaan voisi vierittää paatta pois luolan suulta. Jos
+Polyphemos surmattaisiin, he eivät ikinä pelastuisi luolasta. Hänen oli
+mietittävä toista keinoa vapauttaakseen itsensä ja kumppaninsa siitä
+kauheasta kohtalosta, mikä heitä odotti.
+
+Kun kyklooppi aamun valjettua oli vaalinut eläimiään, hän koppasi
+jälleen kouraansa kaksi miestä ja söi ne suurukseksi. Syötyään
+hän nosti paaden luolan suulta niin helposti, kuin se olisi ollut
+lapsenleikkiä, ajoi karjansa laitumelle ja pani valtavan paaden
+uudelleen paikoilleen.
+
+Polyphemoksen ollessa poissa laumaansa paimentamassa Odysseus ilmoitti
+onnettomuuskumppaneilleen nyt keksineensä keinon pelastua: kyklooppi
+oli sokaistava, jotta hän raivoissaan syöksyisi ulos luolastaan ja
+jättäisi sisäänkäytävän avoimeksi.
+
+Löytyipä luolasta kykloopin öljypuinen sauva, samankokoinen kuin laivan
+masto. Sen Odysseus teroitti toisesta päästä ja kärvensi sitten kärjen
+hiilloksessa. Sen jälkeen hän kätki sen huolellisesti sokaistakseen
+sillä Polyphemoksen unen aikana.
+
+Illalla jättiläinen palasi kotiin karjoineen, ja kun hän oli
+suorittanut päivätyönsä, uudistui sama hirvittävä näytelmä kuin
+edellisenä iltana. Mutta kun Polyphemos oli syönyt uhrinsa, Odysseus
+astui esiin, ojensi hänelle maljan täynnä väkevää viiniä, jota oli
+ottanut mukaansa, ja tarjosi hänen juotavakseen. Kyklooppi tyhjensi
+maljan yhdellä siemauksella. Tyytyväisenä maiskutellen hän pyysi saada
+toisenkin maljan. »Sepä oli jumalain juomaa», hän sanoi. Hän kyseli
+Odysseuksen nimeä ja lupasi antaa hänelle lahjan, josta hän olisi
+iloitseva.
+
+Odysseus ei vitkastellut täyttäessään maljan päihdyttävällä viinillä,
+ja kun hän kolmannen kerran ojensi sen jättiläiselle, hän huomasi
+ilokseen, että väkevä juoma alkoi vaikuttaa. Sill’aikaa hän oli
+miettinyt, miten nimellänsä pettäisi Polyphemoksen. »Tahdot tietää
+nimeni», hän sanoi. »Nimeni on Ei-kuka. Mutta nyt on sinun myöskin
+annettava minulle lupaamasi vieraslahja.»
+
+»Olet saava lahjan», hirviö vastasi, »ja se on oleva se, että syön
+suuhuni sinut viimeiseksi kaikista.» Mutta kyklooppi oli jo niin
+humaltunut, että hän samassa kellahti selälleen ja vaipui sikeään uneen.
+
+Nyt oli toivottu hetki tullut. Odysseus miehineen otti pölkyn,
+kuumensi tulessa sen pään hehkuvan kuumaksi, ja yhdistetyin voimin he
+survaisivat sen syvälle hirviön silmään.
+
+Hirmuisesti huutaen Polyphemos kavahti pystyyn ja huusi apuun muita
+kyklooppeja, joita asui hajallaan toisissa luolissa.
+
+    »Huudot kuullessaan mikä mistäkin riensi jo heitä
+     luolan luo töminällä ja tutki, mi noin hätä hällä:
+       'Hoi, mikä sull' on nyt, Polyphemos, että sä huudat
+    rauhass' ambrosiolaisen yön havauttaen meidät?
+    Rosvoamassako laumojas on joku ihminen inha
+    vai väell' uhkaa henkeä sun tahi viekkaudella?'
+       Vastasi luolastaan väki voimainen Polyphemos:
+    'Ei-kuka henkeä mun tääll' uhkaa vahva ja viekas.'
+       Vastasivat sanat siivekkäät heti hälle ne siihen:
+    'Kosk' ei kenkään siis sua uhkaa, vaan olet yksin,
+    niin liet sairas; on torjumaton Zeun tuottama tauti,
+    vaan ano, ett' avun taattos suo, isovalta Poseidon'!
+       Noin hoki poistuen nuo. Sydämessäin siinä mä nauroin,
+     heitä kun noin nimi tuo erehytti ja juoneni oiva»,
+
+sanoo Odysseus.
+
+Vihdoin Polyphemoksen onnistui käsillään haparoiden päästä luolan
+suulle. Hän nosti paikaltaan paaden, joka sulki sen, ja istuutui aukon
+eteen käsivarret levällään ottaakseen kiinni jokaisen, joka yritti
+luolasta ulos.
+
+Nyt luolassa olevat lampaat ja vuohet kävivät levottomiksi ja alkoivat
+pyrkiä ulos laitumelle. Kun elukat saapuivat luolan suulle, jättiläinen
+tunnusteli niiden jokaisen selkää ollakseen vakuutettu siitä, ettei
+kukaan luolassa olevista miehistä pääsisi hiipimään ulos. Tämän
+Odysseus pani merkille ja mietti uuden petoksen. Lampaiden joukossa oli
+monta tavattoman suurta oinasta, kyllin voimakasta kantamaan miehen.
+Ne hän valitsi laumasta ja sitoi kykloopin vuoteesta löytämällään
+vitsoilla kunkin eläimen vatsan alle yhden miehistään. Mutta jottei
+jättiläinen ulottuisi liian tarkkaan tunnustelemaan isoja oinaita, hän
+sitoi kummallekin puolen kuormaeläintä toisen oinaan. Eläinten selässä
+olevia vitsoja kyklooppi ei voinut huomata, sillä ne peittyivät pitkään
+villaan.
+
+Sidottuaan täten elossa olevat kuusi onnettomuustoveriansa Odysseus
+ajoi oinaat taakkoinensa luolan suuta kohti, ja kaikki pääsivät
+onnellisesti kykloopin ohitse. Itse Odysseus valitsi lauman suurimman
+jäärän ja ripustautui sen vatsan alle käsivarret eläimen villaisen
+selän ympäri. Viimeisenä tämä suuri oinas tuli ulos astua laahustaen
+taakkoineen.
+
+    »Koitteli selkää sen Polyphemos vahva ja virkkoi:
+       'Oinas kulta, nyt kuink' ulos viimeiseks sinä vasta
+    luolast' urkenet? Jäänyt et ennen laumasi jälkeen,
+    ain' etumaisena käyt sinä haukaten kukkia nurmen,
+    aimona astelet, luo puron ain' etumaisena ehdit,
+     illoin intos on ain' etumaisena saapua tarhaan;
+    viimeisinp' olet nyt. Suret ehkä sa haltias silmää,
+    kurjine kumppalineen jonk' Ei-kuka ilkiö raastoi,
+    kons' oli hervaissut minut ensin, viiniä juottain.
+     Mutt' ei turmaa vielä hän välttänyt lie, minä luulen.
+    Mieli se sulla jos ois, mikä mulla, ja haastava kieli
+    virkkaakses, mihin on vihanvimmani alta hän piillyt!
+    Permantoon hänet iskisin, ett' yltympäri luolaa
+    aivot roiskahtais; sydämelleni lievike siitä
+     tuskiin ois, mitä Ei-kuka, tuo vätys surkea, luotti.'»
+
+Näin sanottuaan Polyphemos laski suuren oinaankin menemään. Sitten
+Odysseus irroitti kumppaniensa siteet, ja ajaen edellään jättiläisen
+karjaa he palasivat kaikki laivaan, missä huolestuneina odottelevat
+maanmiehet riemuiten tervehtivät heitä. Mutta kun laiva oli päässyt
+jonkin matkan päähän rannasta, Odysseus ei kauemmin voinut hillitä
+itseään, vaan huusi: »Polyphemos, näetkö nyt, että jumalat ovat
+rangaisseet sinua ilkitöistäsi muukalaisia kohtaan; jotka tulivat
+asunnollesi!»
+
+Sanat kuullessaan jättiläinen tunsi Odysseuksen äänen, otti
+vihapäissään valtavan suuren kallionlohkareen ja nakkasi sen siihen
+suuntaan, mistä huuto oli kuulunut. Kaikeksi onneksi se ei osunut
+laivaan, vaan putosi keulan eteen, mutta se nosti hyökylaineen, joka
+työnsi laivaa takaisin rantaa kohden. Ainoastaan kaikki voimansa
+ponnistaen soutajien onnistui estää se ajautumasta maihin.
+
+Mutta kun he olivat päässeet rannasta kahta kauemmaksi kuin edellisellä
+kerralla, sai Odysseus jälleen vastustamattoman halun herjata
+pahansisuista jättiläistä ja huusi hänelle: »Jos joku kysyy sinulta,
+ken silmäsi sokaisi, niin vastaa hänelle, että sen tein minä, Odysseus,
+joka hallitsen Ithakaa!»
+
+Silloin rukoili Polyphemos isäänsä Poseidonia, meren jumalaa, että
+tämä kostaisi häntä kohdanneen onnettomuuden ja estäisi Odysseusta
+milloinkaan pääsemästä kotiin Ithakaan tai ainakin antaisi hänen kärsiä
+paljon vaivoja merellä, saapua kotiin haaksirikkoisena ja siellä tavata
+omaisensa onnettomina.
+
+Odysseus olikin pian kokeva, että Poseidon aikoi täyttää poikansa
+rukouksen.
+
+
+
+
+AIOLOKSEN, TUULIEN KUNINKAAN LUONA.
+
+
+Eräänä päivänä Odysseus purjehti saaren ohi, jossa Aiolos,
+tuulien kuningas, asui. Hän astui siellä maihin ja suurenmoisen
+vieraanvaraisesti tuulten haltia häntä kestitsi. Kun hän lähti
+matkaansa jatkamaan, Aiolos tahtoi osoittaa hänelle suosiotaan. Hän
+lupasi antaa länsituulen puhaltaa, kunnes helleenit olivat ehtineet
+Ithakaan; ja varmuuden vuoksi hän lahjoitti Odysseukselle nahkapussin,
+johon hän oli sulkenut kaikki muut tuulet niin lujasti, etteivät
+ne voineet päästä ulos mellastamaan. Hän neuvoi Odysseusta mitä
+huolellisimmin vartioimaan kallisarvoista pussia ja antoi hänelle luvan
+avata sen, vasta kun oli päässyt Ithakaan, jotta kaikki tuulet yhdellä
+kertaa saattaisivat palata herransa luo.
+
+Myötäisen länsituulen puhaltaessa laivat purjehtivat hyvää vauhtia
+kotiinpäin, ja yhdeksännen päivän iltana Odysseus havaitsi Ithakan
+tuttujen kallioiden kohoavan näkyviin merestä.
+
+Mutta pahaksi onneksi pari hänen miestään ei voinut hillitä haluansa
+saada tietää, mitä kalleuksia tuo salaperäinen pussi mahtoikaan
+sisältää. Odysseuksen nukkuessa he aukaisivat säkin. Samassa vinkuva
+ja pauhaava ilmavirta syöksyi ulos säkistä ankaralla voimalla. Nyt ei
+peräsimestä eikä purjeista ollut lainkaan apua. Nuolen nopeudella laiva
+ajautui takaisin kotimaan rannoilta tuulien saarelle. Odysseus toivoi
+kuitenkin onnettomuudessaan, että ystävällinen Aiolos vielä kerran
+auttaisi häntä. Mutta tällä kertaa Aiolos katsoi häntä tuimasti silmiin
+ja sanoi suuttuneella äänellä: »Korjaa paikalla luusi minun saareltani!
+Sinuahan seuraa alituinen huono onni, ja missä ikänä oletkin, tuot
+onnettomuutta mukanasi. Varmaan on joku mahtava jumala päättänyt tuhota
+sinut, enkä minä enää tahdo auttaa sinua, sillä silloin joudun hänen
+vihoihinsa.»
+
+Murhemielin Odysseuksen täytyi jälleen lähteä uusille harharetkille.
+
+
+
+
+KIRKE-VELHON LUONA.
+
+
+Surullisin mielin uros nyt harhaili miehineen jälleen merellä,
+kunnes saapuivat erääseen saareen. Siellä päätettiin, että
+viisaan Eurylokhoksen puolen miehistön kera piti lähteä maihin
+tiedustelemaan ja Odysseuksen jäljellä olevien 22 miehen kanssa jäädä
+paikoilleen. Mutta jo muutaman tunnin kuluttua palasi Eurylokhos
+yksin epätoivon ilme kasvoissaan. Hän kertoi, kuinka hän miehineen
+tunnin kuljettuaan oli tullut loistavan linnan edustalle. Mutta
+kuinka he säikähtyivätkään, kun näkivät suuren lauman jalopeuroja
+ja susia, jotka kuljeskelivat linnan ympärillä! »Pian osoittautui
+kuitenkin», Eurylokhos sanoi, »etteivät ne olleet lainkaan villejä
+eikä saaliinhimoisia, niinkuin sellaiset eläimet tavallisesti.
+Ne päinvastoin tulivat ja hieroutuivat meihin ystävällisesti ja
+tuttavallisesti ja heiluttelivat häntäänsä kuin koirat, jotka
+tervehtivät lähestyvää herraansa. Linnassa näimme kauniskutrisen
+naisen, joka lumoavin äänin laulaen helskytteli kangaspuita. Meidät
+nähtyään hän ystävällisesti pyysi meitä käymään sisään. Ihastuneina
+mieheni noudattivat kehoitusta, mutta itse jäin ulkopuolelle, sillä
+pelkäsin petosta.
+
+Lymypaikasta saatoin kuitenkin nähdä kaikki, mitä linnassa tapahtui.
+Vähän aikaa ystävieni kanssa pakinoituaan tuo ihana nainen tarjosi
+heille pikarin viiniä. Mutta kun kaikki olivat juoneet, kosketti hän
+heitä taikasauvallaan, ja — voi kauheata! — paikalla he muuttuivat
+röhkiväksi sikolaumaksi, jonka noita salpasi lättiinsä.»
+
+Tuskin Eurylokhos oli lopettanut kertomuksensa, kun Odysseus vyötti
+vyölleen miekkansa ja riensi noidan linnaan. Matkallaan sinne hän
+kohtasi taivaallisen kauniin nuorukaisen, joka pysähdytti hänet ja
+sanoi tulleensa häntä auttamaan. Nuorukainen oli jumalten sanansaattaja
+Hermes. Hän kertoi, että saarta hallitsevan velhon nimi oli Kirke ja
+että oli vain yksi keino, joka kykeni suojaamaan hänen taikajuomaltaan.
+»Se keino», hän sanoi, »on tämä jalo yrtti, jonka nyt annan sinulle.»
+Tällöin hän antoi Odysseukselle seuraavan neuvon:
+
+    »Kun sua koskettain hän sauvan nostavi pitkän,
+     niin vedä kiskaltain kupeheltasi viiltävä miekka,
+    karkaa päin, kuin ois sinun mielesi surmata Kirke.
+    Silloin peljästyin sua vuoteeseensa hän kutsuu.
+     Etkä sä torjua saa jumalattaren kutsua, jolta
+    hän kirot kirvoittais tovereiltasi, myös sua hoivais;
+    vaan häll' auvoisain vala vannota suur' ikivaltain,
+    turmaa muut' ett' ei sua vastaan tuumi ja mieti,
+     voimaas riistä ja miehuuttas, pukineesi kun riisut.»
+
+Tämän sanottuaan Hermes katosi hänen näkyvistään, puoleksi käyden,
+puoleksi kiitäen maan yli. Mutta rohkaistuna Odysseus asteli edelleen
+ja seisoi pian Kirken linnan edustalla. Päättäväisesti hän astui
+portille ja pyysi päästä sisään. Taikataitoinen nainen tuli paikalla
+ulos, säteillen kauneutta ja suloutta, ja toivotti ystävällisesti hänet
+tervetulleeksi. Hän vei hänet upeaan huoneeseen, pyysi häntä istumaan
+ja ojensi hänelle viini pikarin virkistykseksi.
+
+Empimättä Odysseus tyhjensi sen, ja vahingoniloisena katseli nainen
+sitä. Eipä tiennyt hän, että Odysseuksella oli ihmeellinen yrtti
+suojanaan. Sen jälkeen hän kosketti vierastaan taikasauvallaan sanoen:
+»Mene nyt lättiin toveriesi luo!»
+
+Mutta Odysseus oli samassa vetänyt tupesta miekkansa ja suunnannut sen
+häntä kohden. Kun Kirke huomasi, ettei hänen taikavoimansa tepsinyt,
+hän pelästyi, heittäytyi hänen jalkainsa juureen ja pyysi säästämään
+henkeänsä. »Sinä et ole tavallinen ihminen», hän sanoi, »sillä sinä
+olet ainoa, joka olet voinut vastustaa taikavoimaani.»
+
+    »Miekkasi huotraan pistä siis sekä kanssani käyös
+    vuoteeseen, ett' yhdistäis lepo meitä ja lempi
+     armahin liitoin, myös sopu meille ja luottamus syntyis.»
+
+Sen Odysseus lupasikin tehdä, mutta vasta kun hän oli vannonut
+kalliin valan, ettei mielessään milloinkaan enää hautoisi häntä
+vastaan salajuonia. Sitten ihanakutrinen Kirke vei hänet loistavaan
+ruokasaliinsa ja antoi kattaa hänelle mitä hienoimman aterian. Mutta
+Odysseus istui siinä hiljaa ja ajatuksiinsa vaipuneena eikä koskenut
+ruokaan eikä juomaan. Hän ajatteli poloisia kumppaneitaan, jotka Kirke
+oli muuttanut järjettömiksi luontokappaleiksi, ja vakuutti, ettei
+hän aikonut koskea ruokaan eikä juomaan, ennenkuin näkisi heidät
+järjellisinä ihmisinä.
+
+Sanaakaan vastaamatta Kirke riensi salista, avasi sikolätin oven
+ja siveli eläimiä taikavoiteella, niin että ne muuttuivat jälleen
+ihmisiksi. Siitäpä nousi yleinen ilo.
+
+Odysseus palasi sen jälkeen rannalla olevien toveriensa luo ja otti
+heidätkin mukaansa Kirken linnaan, ja pian kaikki mitä juhlallisimman
+mielialan vallitessa istuivat runsaasti katetun pöydän ääressä. Siinä
+kului aika nopeasti, eikä aikaakaan, niin saapui jo ilta. Kokonaisen
+vuoden he viipyivät siellä, lepäsivät vaivoistansa ja viettivät mitä
+suloisinta elämää vieraanvaraisen Kirken luona.
+
+Lopulta kuitenkin helleenit valtasi koti-ikävä. Kun Odysseus puhui
+tästä Kirkelle, tämä sanoi: »En estä teitä lähtemästä. Mutta jos
+tahdot päästä kotimaahasi, tulee sinun ensin lähteä manalan majoille
+kysymään sokealta Teiresias tietäjältä, miten olet välttävä vaarat,
+joita Poseidon aikoo hankkia sinulle kostoksi siitä, että sokaisit
+hänen poikansa Polyphemoksen.» Kirke antoi hänelle sitäpaitsi hyviä
+neuvoja, kuinka hänen piti käyttäytyä manalassa, ja toivotti hänelle
+onnea matkalle. Iloisina Odysseus ja hänen miehensä astuivat laivaan ja
+purjehtivat kohtalaisen kovan tuulen puhaltaessa luoteeseen paikalle,
+josta tie vei manalaan.
+
+
+
+
+ODYSSEUS MANALASSA.
+
+
+Yhä lyhyemmiksi kävivät päivät, kuta lähemmäksi matkansa kolkkoa
+päämäärää helleenit tulivat. Lopulta aurinko ei enää kohonnut
+taivaanrannan yli, vaan kaikki oli pimeyden peitossa. Autiolle rannalle
+he laskivat laivansa ja vaelsivat sitten manalasta juoksevan Okeanos
+virran vartta, kunnes saapuivat pimeään lehtoon. Kaukana pauhasi
+vesiputous. Rohkeana Odysseus kulki eteenpäin tässä kolkossa seudussa
+miesten seuratessa häntä tuska sydämessä. Yhä lähempää kuului putouksen
+kohina, ja hetken kuluttua oltiin perillä paikassa, missä vedet
+syöksyivät syvään rotkoon.
+
+Täällä Odysseus uhrasi sysimustan uuhen ja sysimustan oinaan vainajille.
+
+               »Veri koht' ulos uhkui tumma, sen ääreen
+     sielut vainajien elotonten nous iki-yöstä,
+    morsiot, sulhot, vanhukset myös, vaivoja nähneet,
+    impyet hennot, niin suru outo ja uus sydämessään,
+     urhot peitsien vammaamat, terävaskien tuimain,
+    Areen[37] surmaamat, tamineissaan hurmehisissa:
+    tunkihe kuopan luo luvutonna he tuolta ja täältä
+     pauhuin hirmuisin; minut valtasi kalpea kauhu.»
+
+Heti alkoi siihen tulla vainajien varjonkaltaisia haamuja, uhri
+veren houkuttelemina. Niitten joukossa oli myöskin sokea Teiresiās.
+Uhriverta juotuaan hän sai kyvyn puhella Odysseuksen kanssa. Odysseus
+kysyi häneltä silloin, kuinka hän voisi välttää kotimatkalla häntä
+vielä uhkaavat vaarat. Tietäjä vastasi: »Matkallasi olet saapuva
+Trinakrian[38] saareen. Mutta varo, ettet itse eikä kukaan muu teistä
+millään tavalla vahingoita sen rannalla laitumella olevia karjoja!
+Ne ovat näet auringonjumalan, jolta ei mikään pysy salattuna. Jos
+surmaatte jonkin eläimistä, niin laivasi ja kaikki toverisi joutuvat
+tuhon omiksi, ja sinä yksin olet vieraalla laivalla saapuva kotiin ja
+siellä tapaava kurjuutta.»
+
+Haamujen joukosta Odysseus tunsi myöskin äitinsä, ja uhriverta juotuaan
+tämäkin alkoi puhua hänen kanssaan. Hän kertoi päivänsä päättyneen
+poikaa ikävöidessään, puolisonsa elää kituuttavan köyhyyden ja murheen
+murtamana ja Penelopen ja Telemakhoksen ikävöiden ja kyyneleitä
+vuodattaen odottelevan Odysseuksen kotiintuloa.
+
+Kun Odysseus sitten kerran itse kertoi äiti-vainajansa kohtaamisesta,
+hän päätti kertomuksensa seuraavin sanoin:
+
+    »Noin hän virkkoi, vaan, sydämessäni sykkivi kaipaus,
+     mailt' elon erjenneen emon haamua koin halaella.
+    Kertaa kolme ma tarttua koin ikävöitsevin innoin,
+    kertaa kolme hän väistyi kuin uni tai kuni varjo;
+     tyhjää vain syli sulki, ja nous yhä tuskani tuima.»
+
+Lopuksi Odysseus sai tavata myöskin useita Troian luona kaatuneista
+aseveljistään, niiden joukossa Akhilleuksen ja Aiaan.
+
+Odysseuksen ylistäessä onnelliseksi Akhilleusta, joka eläessään oli
+saavuttanut kreikkalaisten suuren kunnioituksen ja vielä kuolleenakin
+oli arvossapidetty hallitsija, vainaja vastasi:
+
+    »Suott' älä lohduttaa mua, kuulu Odysseus, koita!
+    Ennenp' orjana raataisin maatilkkua vieraan,
+    vaikk' ois köyhäkin mies, osapuutto ja oltavat niukat,
+     kuin minä kaikkien vainajien ylivaltias oisin.»
+
+Odysseus sai vielä nähdä, mitä tuskia kadotettujen oli kärsittävä.
+Siellä oli Tantalos, eläessään äärettömän rikas kuningas, joka
+rangaistukseksi ylpeydestään sai kärsiä ikuista janoa ja nälkää, vaikka
+seisoikin vedessä kaulaa myöten ja vaikka hänen päänsä päällä oli puu,
+jonka oksat olivat täynnä mehevimpiä hedelmiä.
+
+    »Aina, kun vanhus kuuristui alas aikoen juoda,
+     pois olemattomihin vesi vieri, ja vain muta musta
+    jalkojen all' oli, veen joku haltia vei heti kuiviin.
+    Pään yli kaartui puut isolehvät, päärynät kantoi
+     tuo ja granaatit tuo, omenatkin tuo helokyljet,
+    viikunat armaat tuo ja oliivit tuo ani-runsaat
+    mutta kun herkkuihin käden kurkottaa koki vanhus,
+     heitti ne tuulispää heti tummia pilviä kohti.
+
+    Sisyphos[39] siell' oli myös, kova joll' oli kärsiä vaiva,
+     suunnaton väättävänään käsin kaksin kalliolouhi.
+    Väänsi ja reutoi, ponnistain kovin kättä ja jalkaa,
+    vuoren huippua kohti hän louhta, mut aina kun sinne
+     juur' oli saada jo sen ihan huippuun, ryöstihe vauhtiin
+    taas kivi kiusallinen, tuli vyöryen tanterehelle.
+    Alkoi taas sama vääntö ja ponnistus, hiki juoksi
+     virtoinaan jäsenistä, ja peittyi pää tomupilveen.»[40]
+
+Kun Odysseus näki kaikki nämä kärsimykset, valtasi hänet viimein
+sellainen kauhu, että hän kiiruhti takaisin laivaansa ja käski
+miehistön heti laskea ulapalle. Myötäinen tuuli kuljetti helleenit
+takaisin itää kohti. He kävivät uudestaan Kirken saarella, ja
+tämä lausui heidät mitä sydämellisimmin tervetulleiksi. Hän
+varoitti Odysseusta seireeneistä, jotka hurmaavalla laulullaan
+vastustamattomasti houkuttelevat purjehtijaa kukikkaille seuduilleen
+repiäkseen hänet siellä kappaleiksi. Hän varoitti myöskin Skylla-
+ja Kharybdis-nimisistä vesihirviöistä. Mutta ennen kaikkea hän
+teroitti helleenien mieliin, että heidän kaikkien oli noudatettava
+auringonjumalan karjoja koskevaa Teiresiaan varoitusta.
+
+
+
+
+SEIREENIT.
+
+
+Kun helleenit lähestyivät seireenien saarta, Odysseus kertoi
+miehilleen, mitä Kirke oli hänelle sanonut vaarallisista
+merenneidoista, ja mitä keinoja hän oli neuvonut heitä käyttämään
+suojellakseen itseään niiden taikavoimaa vastaan. Odysseuksen yksin
+piti saada kuunnella seireenien laulua, mutta hän käski toveriensa mitä
+lujimmilla köysillä sitoa itsensä mastoon. Ja jos hän sitten käskisi
+heitä aukaisemaan köydet, tulisi heidän sen sijaan köyttää hänet vielä
+lujempaan. Mutta ennenkuin tämä tapahtui, hän tukki vahalla kaikkien
+miestensä korvat, niin etteivät he voineet kuulla mitään, kun ihanat
+merenneidot houkuttelevin sävelin alkoivat laulaa:
+
+    »Tullos, Odysseus oiva, sa kunnia kuulu Akhaijein!
+    Laivoin laskeos kuuntelemaan sulo-lauleloamme!
+    Eip' ole tummaa purtt' ohi laulua kuuntelematta,
+    huuliltamme mi soi hunajaisena, laskenut kenkään;
+     täält' ihamiellä hän taas, rikastietoisempana lähti.»
+
+Ihanan laulun kuullessaan Odysseus joutui aivan haltioihinsa ja koetti
+merkein ja elein saada miehensä irroittamaan köydet. Mutta sen sijaan
+nämä sitoivat hänet vielä lujemmin kiinni mastoon. Vasta kun oli
+ehditty niin kauas, ettei seireenien saarta enää näkynyt, he päästivät
+hänet köysistä ja ottivat vahan korvistaan.
+
+
+
+
+SKYLLA JA KHARYBDIS.
+
+
+Mutta tuskin he olivat ehtineet välttää tämän vaaran, kun toinen oli
+uhkaamassa merihirviöiden Skyllan ja Kharybdiksen puolelta. Niillä
+oli olopaikkanaan kaksi jyrkkää kalliota kummallakin puolen Sisilian
+salmea. Oikeanpuolisen kallion luolassa asui »haukkuva» Skylla. Kun
+laiva purjehti ohi, kurotti hirviö kuutta päätänsä, ja
+
+                             »päät kamalatpa on niissä
+    Kussakin, hampait' ympäri suun rivikertoa kolme.»
+
+Kirke oli viittaillut Odysseukselle, että hänen täällä oli alistuminen
+siihen, että hirviö ahmaisisi kuusi hänen miehistään uhrikseen. Tosin
+hän saattoi välttää Skyllan laskemalla lähemmäksi vasenta rantaa, mutta
+silloin hän sen sijaan joutuisi vielä vaarallisemman Kharybdiksen
+ulottuville, joka tulisi nielaisemaan koko laivan. Hän käski sentähden
+perämiehen laskea niin likeltä oikeanpuoleista rantaa kuin mahdollista.
+Odysseus itse kertoo tuosta kauheasta purjehduksesta:
+
+    »Salmeen laiva me laskettiin nyt ankein mielin.
+     Tääll’ oli uhkana Skylla ja kauhea tuolla Kharybdis,
+    suolaiset meren veet kurimukseen särpien julmaan.
+    Taas ne kun purki se pois, kuni kiehuva kattila päällä
+    valkean valtahisen sen kumpusi kuohu, ja vaahto
+     huuhteli huippua kumpaakin, ylös pilvihin parskuin.
+    Mutta kun suolaiset meren veet kitahansa se särpi,
+    kaikk’ alas ammottain veti pyörre, ja soi jyly jylhä,
+    kalliot kaikuivat, syvä paljastui meren pohja,
+     sen murat mustimmat; väen valtasi kalpea kauhu.
+    Tuota kun kammoin katsottiin, tuhoamme jo vartoin,
+    laivani laitavan miestäpä kuus yht'äkkiä Skylla
+    koppoi, voimaltaan, käsivarreltaan valiointa.
+     Taaksi kun laivaan vilkaisin minä miesteni puoleen,
+    näin ylös temmattuina jo häilyvän jalkojen, kätten;
+    kuolemantuskassaan mua vihlovin huus hätähuudoin,
+    kerran viimeisen nimelt' ääneen kumppanit kutsui.
+    Hirmuisint' oli tuo, mitä nähnyt näill’ olen silmin,
+     vaikk' olen kestänyt paljonkin meren aavoja kiertäin.»
+
+Ei ollut ajattelemistakaan auttaa onnettomia. Niin ollen hirviö vain
+olisi saanut aikaa ahmaista toiset kuusi miestä kitaansa. Ei ollut
+muuta neuvoa kuin käydä kaikin voimin käsiksi airoihin päästäkseen ohi
+niin pian kuin mahdollista.
+
+
+
+
+AURINGONJUMALAN KARJA.
+
+Kun helleenit onnellisesti olivat päässeet vaarallisen salmen läpi,
+avautui heidän eteensä oikealle rehevänvihanta, auringonpaisteinen
+ranta, ja tilava lahdenpoukama tarjosi laivoille hyvän sataman yöksi.
+Odysseus tunsi kuvauksesta Trinakrian saaren ja tahtoi kernaimmin
+laskea laivallaan ohi. Hänen miehensä olivat sitävastoin innokkaita
+pääsemään maihin virkistymään viimeisten ponnistusten jälkeen, ja
+hän taipui lopulta heidän jyrkkiin vaatimuksiinsa. Kuitenkin hän
+ensin vannotti heillä kaikilla pyhän valan, ettei kukaan teurastaisi
+ainoatakaan niistä raavaista, jotka kävivät laitumella saarella,
+»sillä», hän sanoi, »ne kuuluvat auringonjumalalle, ja julmasti hän
+kostaa kaiken karjalleen tehdyn vahingon.»
+
+Mutta nyt kävi niin, että puhkesi kauhea myrsky, jota kesti kokonaisen
+kuukauden. Kaikki elintarpeet loppuivat, ja miehet alkoivat kärsiä
+nälän tuskia. Eräänä päivänä Odysseuksen poissa ollessa Eurylokhos
+kokosi väen ympärilleen ja osoitti uhkeita raavaita, jotka söivät
+rannalla. Hänen mielestään oli parempi syödä itsensä kylläiseksi ja
+sitten hukkua merellä auringonjumalan kostosta kuin hitaasti nääntyä
+nälkään.
+
+Kaikki hyväksyivät hänen houkuttelevan puheensa. He teurastivat heti
+pari lihavinta härkää ravinnokseen ja ryhtyivät juuri paistamaan
+vartaisiin pistettyä lihaa, kun Odysseus tuli paikalle. Hän nuhteli
+heitä ankarasti heidän osoittamastansa tottelemattomuudesta.
+Tapahtunutta ei kuitenkaan voitu auttaa. Hän antoi heidän olla
+oloillaan ja tehdä tulen, mutta kun heidän piti paistaa liha, oli
+yhtäkkiä kuin olisivat raavaat eläneet.
+
+    »Taljat liikkuivat, liha vartaiss' ammua alkoi
+    Raaka ja kypsikin, kuin moni raavas mylvinyt oisi.»
+
+Kauhu valtasi helleenit. Mutta kalvava nälkä voitti kaikki epäilykset.
+Pianpa he eivät kauemmin ajatelleet oudon tapauksen kauheutta, vaan
+herkuttelivat raavaiden lihalla. Odysseus yksin pidättäytyi maistamasta
+sitä.
+
+Viikon perästä myrsky vihdoin asettui. Silloin helleenit jättivät
+Trinakrian. Mutta kun he olivat tulleet aavalle merelle, nousi uhkaava
+sinimusta pilvi taivaanrannalle. Se läheni, suureni ja musteni yhä
+ja pysähtyi vihdoin synkkänä ja pahaenteisenä juuri laivan kohdalle.
+Pian puhkesi kauhea rajuilma raivoamaan ja särki maston. Kaatuessaan
+se sattui perämieheen ja murskasi hänet. Samassa silmänräpäyksessä
+salama iski hirmuisella ukkosenjyrähdyksellä laivaan. Säikähdyksissään
+kaikki Odysseuksen miehet suistuivat mereen ja joutuivat valtavien
+aaltojen saaliiksi. Itse laiva pysyi vielä hetken koossa, mutta pahasti
+vahingoittunut kun oli, se viimein särkyi palasiksi. Odysseuksen
+onnistui kuitenkin sitoa yhteen masto ja emäpuu ja niiden avulla
+pysytellä aaltojen harjalla.
+
+
+
+
+KALYPSON SAARELLA.
+
+
+Yhdeksän päivää ja yhdeksän yötä haaksirikkoinen ajelehti merellä.
+Ainoastaan viimeiset voimansa ponnistellen hänen onnistui pysyä
+kiinni entisen laivansa emäpuussa, kunnes aallot heittivät hänet
+tuntemattomaan saareen. Sen ranta oli ihana vihannoivine nurmineen ja
+tuoksuvine kukkineen. Kauniin, lintujen täyttämän lehdon läpi kulki
+polku, joka vei luolalle. Luolan suulla levitti tuuhea niinipuun
+runko köynnöksiään, joissa oli uhkeita rypäleitä. Luolassa asui ihana
+Kalypso nymfi. Nähdessään vieraan hän lausui hänet sydämellisesti
+tervetulleeksi, kestitsi häntä parhaimmalla tavalla sekä pyysi häntä
+jäämään luokseen sulostuttamaan hänen yksinäisyyttänsä.
+
+Koska Odysseuksella ei ollut laivaa eikä työkaluja rakentaakseen uuden,
+ei hän tietysti mitenkään saattanut päästä pois sieltä. Hän ei voinut
+muuta kuin noudattaa kauniin nymfin tahtoa. Mutta hänen sydämessään
+kävi koti-ikävä päivä päivältä yhä kiihkeämmäksi. Joka päivä hän lähti
+rantaan ja tuijotti merelle toivoen näkevänsä jonkin laivan, joka
+voisi vapauttaa hänet vankeudesta. Mutta turhaan hän taivaanrantaan
+tähysteli, turhaan huusi yli kuohuvien aaltojen, turhaan vuotivat hänen
+kyynelensä.
+
+Näin kului seitsemän pitkää vuotta. Mutta eräänä päivänä, kun hän
+jälleen seisoi rannalla kylpien kyynelissä, hän tunsi käden laskeutuvan
+olalleen, ja lempeä ääni puhutteli häntä. Kalypso se nyt ensimmäisen
+kerran yllättäen tapasi hänet suremasta. Nähdessään kuinka koti-ikävä
+vaivasi häntä, nymfi lupasi auttaa häntä pääsemään Ithakaan. Hän antoi
+hänelle kirveen ja muita työaseita, niin että hän saattoi rakentaa
+itselleen aluksen ja sillä päästä meren yli. Kun se oli valmiina
+mastoineen ja purjeineen, Kalypso toi hänelle eväitä matkalle ja antoi
+hänelle itse kutomansa kallisarvoiset vaatteet. Surren ja kaivaten
+nymfi erkani hänestä, mutta toivotti hänelle onnea retkelle.
+
+
+
+
+PHAIAAKKIEN LUONA.
+
+
+Täysin purjein Odysseus laski jälleen merelle. Mutta yhä oli Poseidon
+hänelle epäsuosiollinen. Hän nostatti myrskyn niin hirveän, että
+Odysseus toivoi, että hän ennemmin olisi kaatunut Troian luona, kuin
+että hänen olisi sellaisia meren kauhuja kokeminen. Lopuksi hyökyi
+suunnaton aalto hänen aluksensa yli ja löi sen pirstaleiksi. Kaksi
+päivää ja kaksi yötä Odysseus ajelehti hyrskyisellä merellä, mutta
+kun aurinko kolmannen kerran nousi, hän lähestyi saarta. Ponnistaen
+viimeiset voimansa hänen onnistui päästä maihin, mereen laskevan joen
+suuhun. Joen rannalla oli vihanta lehto. Siihen hän valmisti itselleen
+vuoteen kuivista lehdistä ja, perin uupunut kun oli, vaipui samassa
+sikeään uneen.
+
+Odysseus oli nyt tullut Phaiaakkien[41] maahan. Siellä hallitsi
+Alkinoos-niminen kuningas. Seuraavana päivänä sattui niin, että hänen
+tyttärensä Nausikaa neitojensa keralla ajoi joelle pesemään vaatteita
+ja uimaan. Kun he työnsä suoritettuaan huvittelivat pallonlyönnillä
+ja siinä iloisesti huudahtelivat, Odysseus heräsi unestaan. Ensin hän
+mietti itsekseen, rohkenisiko hän astua esille. »Mutta», hän sanoi, »on
+parasta, että menen katsomaan, mihinkä maahan olen tullut.»
+
+    »Virkki ja lähti jo viidastaan jumalainen Odysseus,
+     kourallaan väkevällä hän oksan sankehikosta
+    tiuhean taitti ja sill' uros uumia kaihtaen astui
+    kohti jo, kuin väkevyydessään raju leijona vuorten,
+     tuuli kun tuivertaa, sade lyö, säkenöitsevin silmin:
+    suortuvasorjia noin kävi neitoja kohti Odysseus,
+    vaikk' ihan verhoja vaill', ei empinyt, näät hätä käski; —
+    hirveä katsoa, pinnassaan ruma, kuortunut kuotta.
+     Neitoset kaikkosivat mikä minnekin niemien kärkiin.»
+
+Mutta Alkinooksen tytär on piikasiaan ymmärtäväisempi ja jää tyynenä
+paikalleen. Hetken aikaa kuninkaantyttären kanssa puheltuaan Odysseus
+on herättänyt hänen myötätuntonsa. Nausikaa antaa hänelle viitan ja
+ihotakin; ja niin ihana hän on puvussaan, että nuori tyttö ihastuneena
+liikuttavan välittömästi sanoo neitosilleen:
+
+    »Oisipa moinen mies aviokseni mainita suotu
+    Kerran tääll' asujoista, ja jospa hän jäisikin tänne!»
+
+Sen jälkeen hän käskee neitosten kestitä häntä ruoalla ja juomalla ja
+pyytää häntä lopuksi tulemaan isänsä linnaan. Siellä otetaan hänet
+vieraanvaraisesti vastaan ja kestitään juhla-aterialla.
+
+Mutta vielä ei kukaan tiennyt, ken muukalainen oli. Se ilmeni, vasta
+kun runoilija kuninkaan hovissa alkoi laulaa siitä, miten kreikkalaiset
+mainehikkaan kuningas Odysseuksen avulla valloittivat Troian. Silloin
+herahtivat kyynelet muukalaisen silmiin. Alkinoos kysyi häneltä
+myötätuntoisesti, mikä syvä suru hänen mieltään painoi ja kuka hän oli.
+Odysseus ilmaisi silloin nimensä ja kertoi hämmästyneille miehille
+monista kärsimistään vaivoista ja tappioista. Heltyneenä hänen
+onnettomuuksistaan Alkinoos antoi hänelle kallisarvoisia lahjoja ja
+kehoitti läsnä olevia ylimyksiä seuraamaan esimerkkiä. Sen he kernaasti
+tekivätkin. Illalla vietiin lahjat laivaan, jonka Alkinoos oli antanut
+varustaa viemään Odysseusta kotiin Ithakaan. Liikutetuin sydämin hän
+erosi phaiaakkien vieraanvaraisesta kansasta ja aamun koittaessa
+hän oli jo Ithakan maaperällä. Phaiaakit nousivat heti laivaansa ja
+lähtivät paluumatkalle.
+
+
+
+
+ODYSSEUS SAAPUU KOTIINSA JA KOSTAA KOSIJOILLE.
+
+
+Ensimmäinen ihminen, jonka Odysseus maihin tultuaan näki, oli nuori,
+uljas paimen, joka osoittautui olevan hänen suojelijattarensa,
+Pallas Athene jumalatar. Hänpä nyt ensin auttoi häntä kallionkoloon
+kätkemään mukanaan tuomansa aarteet ja vierittämään suuren paaden
+niiden päälle. Sen jälkeen hän sanoi hänelle: »Voidaksesi esiintyä
+täällä muukalaisena, tahdon muuttaa sinut aivan tuntemattomaksi.»
+Näin sanoen jumalatar kosketti häntä taikasauvallaan, ja katso: heti
+kurtistui hänen ihonsa, kullankiiltävä tukka katosi hänen päästään,
+hänen valkoiset, kauniit vaatteensa muuttuivat kerjäläisen ryysyiksi,
+ja miekan asemesta hänellä oli kerjäläissauva kädessään.
+
+»Mene nyt», sanoi jumalatar, »ensiksi vanhan sikopaimenesi Eumaioksen
+luo! Hän on sinulle ja Telemakhos-pojallesi uskollinen. Häneltä voit
+saada tietää, miten talossasi on laita. Mutta älä ilmaise kenellekään,
+kuka olet!»
+
+    »Nous' satamasta Odysseus nyt kivipolkua poikki
+     törmien metsävien, mihin neuvoi häntä Athene
+    tuon sikopaimenen luo, talon parhaan katsojan kaikkein
+    taatuimman, mitä palvelijoiss' oli oivan Odysseun.
+    Tuon etusuojassaan näki istuvan; siell' oli tarha
+     suojavapaikkainen, jota varjeli ympärysmuuri
+    kaunis, korkea; senp' oli laumalleen sikopaimen
+    itsekseen kun poiss' oli valtias, laatinut ilman
+    tietoa vanhan Laerteen tai Penelopeian.
+     Sinne hän vierekkäin kakstoist' oli lättiä tehnyt,
+    joiss' oli öin siat nuo; viiskymment' aina hän lättiin
+    telkesi, kaikk' emakoit' oli porsaineen röhötellen,
+     röhkien maassa; mut ulkona sai kedoll' yöpyä karjut,
+    paljoa harvemmat lukujansa; ne näät suli suihin
+    korkeasyntyisten kosijain, joka päiväpä laittaa
+    paimen parhaan sai, lihavimman syöttiläskarjun;
+     neljääkymment' uupui nyt sata niistä jo neljäs!»
+
+Vanha uskollinen palvelija otti köyhän muukalaisen vastaan
+tervetulleena vieraana ja tarjosi hänelle syötävää ja juotavaa.
+Sillä välin Odysseus sai paimenelta tietää, kuinka Penelopen kosijat
+elostelivat hänen kodissaan.
+
+Seuraavana päivänä Odysseuksen poika Telemakhos saapui paimenen majaan
+ja tervehti ystävällisesti vanhaa kerjäläistä. Mutta samassa Pallas
+Athene muutti hänet jälleen oikeaan muotoonsa; ja Telemakhoksen
+hämmästys muuttui iloksi, kun hän sai tietää oman isänsä seisovan
+edessään. Yhdessä he nyt suunnittelivat, kuinka he vapauttaisivat
+kodin säädyttömistä veijareista, jotka kosiskelivat talon emäntää.
+Varsinkaan sitä Telemakhos ei saanut ilmaista kellekään, että Odysseus
+oli saapunut kotiin, eikä huolia siitä, kuinka kosijat kohtelisivat
+vierasta.
+
+Seuraavana päivänä Odysseus lähti uskollisen paimenen seurassa
+kuninkaan linnaan. Athene oli jälleen muuttanut hänet kerjäläiseksi.
+
+    »— kaupunkiin oman valtiahansapa saattoi
+    Eumaios, näköjään kuni kurjan kerjuri-äijän;
+     hoippuvan sauvoineen, polot ryysyt verhona varren.»
+
+Matkalla hän ja Eumaios osuivat yhteen Odysseuksen vuohipaimenen
+kanssa, joka ajoi uhkeimpia, kosijain pöytää varten valittuja eläimiä
+linnaan. Hän oli mennyt kosijain puolelle.
+
+    »Kulkijat nähdessään heti herjaten huus sanan heille
+    Törkeän, solvaavan, ja Odysseun nous sisu kuohuun:
+
+    ’Tuossapa rähjys rähjyksen kera totta jo kiertää,
+     kuin jumal' yhdenkaltaisten ain yhtyä suokin.
+    Tuon mihin turjakkeen sinä onneton tuot, sikopaimen,
+    inhotun kerjääjän, pitopöytäin nuolijan kärkkään?'
+    Nytp' ovenpieliin kaikkiin kai hän kylkeä kyhnii,
+     saa palan kerjätyn, ei käsimaljoja, miekkoja miesten.
+    Mulle jos antaisit hänet, että hän tarhoja katsois,
+    karsinat puhdistais, kilit ruokkisi kerppoja kantain,
+    niin heramaitoa juoden sais pian pulleat reidet.
+     Vaan epatoksi kun oppii ken, ei miellytä häntä
+    toimi ja työ, halu noin ylt'ympäri maata on ennen
+    mierota, mankua vain, mitä vaatii pohjaton vatsa.
+     Mutta ma sen sanon sulle, ja täyttyvä myös se on totta:
+    tuo jos tunkeutuu jumalaisen Odysseun linnaan,
+    miesten kourist' ympäri pään moni jakkara sinkoo,
+     kylkiin murskautuu, salin halki kun sattuvat heitot.'»
+
+Mies oli siksi hävytön, että antoi Odysseukselle potkun. Mutta
+loukatunhan täytyi olla vaiti ja kärsiä — kunnes hänen aikansa oli
+tullut.
+
+Kuninkaanlinnan portilla Odysseuksen uskollinen koira makasi
+lantatunkiolla. Nyt oli ennen vilkas ja nopeajalkainen eläin niin
+raihnas vanhuuden ja huonon hoidon takia, ettei se jaksanut kävellä.
+Mutta kun koira näki Odysseuksen, se tunsi valepuvusta huolimatta
+herransa. Se heilutti ystävällisesti häntäänsä, vikisi ja kurotti
+päätään häntä kohden. Nähdessään tämän uskollisuuden ilmaisun Odysseus
+heltyi siihen määrään, että hän salaa pyyhkäisi kyynelen silmästään —
+Eumaioshan ei saanut mitään huomata. Heti isäntänsä nähtyään uskollinen
+koira heitti henkensä.
+
+Mutta sisällä linnan suuressa salissa Penelopen kosijat melusivat
+istuen ruoista ja juomista notkuvan pöydän ympärillä, sillä aikaa
+kuin omistaja itse kerjäten kiersi salia. Antinoos, ylpein öykkäri
+heistä kaikista, soimasi ilkkuen vanhusta, kun hän pyysi almua, ja
+heitti vihdoin jakkaran häntä kohti. Mutta Odysseus puri hammastaan ja
+istuutui nöyrästi kynnykselle oven suuhun.
+
+Siihen tuli toinenkin kerjäläinen, maankuulu laiskuri, tunnettu
+ahnaasta ruokahalustaan. Hänen nimensä oli Iros. Yksin hän tavallisesti
+loikoili tällä paikalla; ja kun hän nyt näki oudon kerjäläisen ehtineen
+siihen ennen, hän puhkesi parjauksiin ja vaati tiuskaisten Odysseusta
+heti lähtemään tiehensä.
+
+Molempien kerjäläisten välinen riita huvitti sanomattomasti raakoja
+kosijoita. He ärsyttivät heitä toisiaan vastaan ja lupasivat suuren
+verimakkaran palkinnoksi voittajalle. Mutta Iros oli parempi
+suunsoittaja kuin kämmentensä käyttäjä ja sai ukon nyrkeistä niin
+ankaran iskun, että kellahti kumoon ja sylki verta. Silloin kosijat
+tulivat niin hilpeälle tuulelle, että olivat pakahtua nauruun. Ja
+vielä suurempi oli heidän riemunsa, kun ukko tarttui nuorempaan
+vastustajaansa ja paiskasi hänet pihalle. Siellä hän asetti hänet
+portin edustalle sanoen: »Tässä voit istua kaiken elinaikasi ja pitää
+koirat ja siat loitolla. Mutta varo tästälähin olemasta hävytön
+vieraita kohtaan!»
+
+Kosijoista havaitsi heti, että köyhä ukko oli herättänyt heissä
+kunnioitusta. Mutta talon palvelijattaret eivät pitäneet vanhusta
+missään arvossa, vaan nauraa hihittivät kaikilla hänen järkevillä
+sanoillaan ja olivat perin julkeita. Hävyttömin oli »kaunisposkinen»
+Melantho, jonka Penelope oli kasvattanut kuin omana lapsenaan ja jolle
+hän oli antanut kaikenlaisia koristeita.
+
+    »Tuost' ei ollut hän toki kiintynyt Penelopeiaan,
+    Vaan kera Eurymakhon[42] eli, liittäytyi salalempeen.»
+
+Hän syyti vieraalle herjasanoja.
+
+    »Vastasi kulmia tuimistain monineuvo Odysseus:
+    'Nyt heti käyn, sinä narttu, ja kerron Telemakholle
+     tuon, mitä haastoit, niin sinut kappalehiksi hän silpoo?’
+
+    Virkki, ja neitoset kaikkoamaan tuo sai sana tuima.
+    Juosten pois salin poikki he karkasivat, värisytti
+     polvia peljästys; todeks uskoivat näet uhkan.»
+
+Mutta raskasta hänen oli havaita sitä irstasta elämää, jota useat
+näistä heilakoista viettivät kosijain kanssa alituisesti nauraen ja
+ilakoiden.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sillä välin läheni ratkaisun hetki. Penelope on tullut siihen
+käsitykseen, että hänen velvollisuutensa Telemakhosta kohtaan on
+vihdoinkin tehdä loppu kosijain sietämättömästä irstailemisesta
+talossa. Seuraavana aamuna hän ilmoittaa heille aikovansa tehdä
+valintansa. Se kosijoista, joka kykenee jännittämään Odysseuksen
+valtavan jousen ja osumaan maaliin yhtä varmasti kuin hän, on tuleva
+hänen puolisokseen.
+
+Tarkoituksena on ampua nuoli kahdentoista peräkkäin pystyyn asetetun
+kirveensilmän läpi. Sen ehdon hyväksyivät kaikki kosijat.
+
+Mutta nytpä ilmenee, ettei yksikään heistä edes kykene jännittämään
+Odysseuksen jousta, vaikka kaikki tarmonsa takaa yrittävät. Ei
+ole ihmeteltävää, että he pitävät vanhan kerjäläisen esiintymistä
+julkeutena, kun tämä kysyi, eikö hänenkin sallittu koettaa!
+Mutta Penelope sanoi: »Väärin olisi vierasta niin väheksiä, että
+kiellettäisiin häntä yrittämästä. Eihän kukaan toki liene niin
+yksinkertainen, että pelkäisi ukon onnistuvan viemään minut kotiin
+puolisonaan?»
+
+Kosijain pilkkanaurun säestäessä Odysseus saa siis kokeilla jousella.
+Mutta vanha kerjäläinen jännittää jousen yhtä helposti, kuin se olisi
+lapsenleikkiä, ja vakavalla kädellä ampuu nuolen kaikkien kahdentoista
+kirveen läpi! Sen jälkeen hän asettaa heti uuden nuolen jouselle ja
+sanoo: »Nyt tahdon nähdä, voinko osua maaliin, johonka ei yksikään
+nuoli koskaan ennen ole sattunut.» Näin sanoen hän lävistää nuolellaan
+Antinooksen, niin että röyhkeä väkivallantekijä kaatuu kuolleena
+lattialle.
+
+Nytpä syntyi hirveä melu salissa.
+
+                               »Hälyn nostivat hurjan
+    sulhot nähdessään, miten surmaan kumppani suistui,
+    vilkuivat hätäpäin salin jynkkiä seiniä pitkin,
+    vaan ei kilpeä, vankkaa peist' ei keksinyt kenkään;
+     kiivahin huudoin kääntyivät jo Odysseun kimppuun:
+
+    »Vieras, turmia teetkö, kun ammut toisia? Kuunaan
+    Toiste et kilpaan käy; heti hetki on loppusi tuiman.»
+
+    Vastasi kulmia tuimistain monineuvo Odysseus:
+     'Koirat, konsaan ettepä vaan minun saapuvan luulleet
+    Troian mailta, kun haaskaamaan talon multa te käytte
+    palvelijattaret herjaamaan, oman puolison multa
+     viemään viel' eläessä mun itseni, kammoamatta
+    taivaan korkeudess' asu joit' ikivaltoja taikka
+    moitett' ihmisien, jota vastedes saa meno moinen.
+     Vaan nyt on teidät kaikki jo kietonut turmion paula.'»
+
+Kaikki kosijat tavoittelivat nyt jousiansa ja peitsiänsä. Mutta
+Odysseus oli edellisenä iltana yhdessä Telemakhoksen kanssa kantanut
+pois kaikki aseet salista. Rohkein kosijoista veti silloin miekkansa
+tupesta ja syöksyi Odysseusta vastaan, mutta kaatui hänen nuolensa
+lävistämänä. Nyt riensivät Telemakhos, Eumaios ja eräs toinen
+uskollisena pysynyt palvelija Odysseuksen avuksi. Näiden neljän miehen
+aseista kaatui toinen kosija toisensa perästä,
+
+                         »— ja kuului kaamea voihke,
+    Ruskui murskatut päät, yli permannon veri tulvi.»
+
+Kevytmieliset ja julkeat heilakat, jotka viimeiseen asti olivat
+koettaneet auttaa rakastajiansa noutamalla heille aseita, joutuivat
+saman kohtalon alaisiksi kuin he. Heidät hirtettiin kaikki pihalla,
+ja he riippuivat nuorasta kuin linnut pauloista. Siellä julkea
+vuohipaimenkin sai kärsiä häpeällisen kuoleman.
+
+Vihdoinkin Odysseus oli jälleen herrana omassa talossaan. Kun
+kosijain ruumiit oli viety pois, veri pesty lattiasta ja sali rikillä
+savustettu, hän lähetti palvelijattaren viemään Penelopelle ilosanoman,
+että hänen puolisonsa oli kotona. Penelopen oli kuitenkin vaikea alussa
+uskoa sellaista onnea. Mutta kun hän vihdoin oli saanut luotettavat
+todistukset siitä, että äskeinen kerjäläinen oli Odysseus, silloin
+valtasi hänet rajaton riemu.
+
+Näin päättyy kaunis Odysseuksen taru, eräs maailmankirjallisuuden
+monista tuotteista, jotka käsittelevät aihetta uskollisesta
+puolisosta, joka odottelee poissaolevaa miestänsä ja lopulta kaikkia
+vastoinkäymisiä kärsittyään uudelleen yhdistyy häneen.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Homeros, Odysseia, suomentanut O. Manninen.
+
+
+
+
+HOMEROS JA HOMEROLAINEN KYSYMYS.
+
+
+Perinnäisen käsityksen mukaan sokea runoilija _Homeros_ on Iliaan ja
+Odysseian luoja. Suuresta runoilijasta emme kuitenkaan tunne muuta
+kuin hänen nimensä. Useat tiedemiehet ovatkin kieltäneet jopa hänen
+olemassaolonsa. Nyt ollaan kuitenkin yleisesti sitä mieltä, että tässä
+kohdin on menty liian pitkälle.
+
+Lähes puolentoista vuosisataa on käyty kiivasta
+kirjallisuushistoriallista kynäsotaa n.s. _homerolaisesta
+kysymyksestä_. Onpa tämä oppineiden kiista peräisin hellenistiseltä
+aikakaudelta asti, mutta ratkaisevaan tulokseen se ei ole johtanut
+eikä luultavasti koskaan tule johtamaankaan. Mielipiteitä on olemassa
+melkein yhtä paljon kuin tutkijoita tällä alalla. Voidaan kuitenkin
+sanoa nykyisin oltavan yleisesti samaa mieltä siitä, että n.s.
+Homeroksen runot ovat monen eri runoilijan luomia, joista Homeros
+todennäköisesti on ollut etevin, se, joka on luonut Iliaan ytimen.
+Sitten on suurteos Homeroksen jälkeisenä aikana saattanut laajeta
+uusia aiheita lisäämällä. Että Ilias on syntynyt useista itsenäisistä
+runoista, jotka kauan ovat säilyneet laulajien huulilla, ennenkuin
+ne merkittiin muistiin ja koottiin, siihen viittaa ennen kaikkea se
+tosiasia, että Homeroksen tutkijat ovat osoittaneet monta — todellista
+tai luuloteltua — ristiriitaisuutta Iliaan sisällössä. Samoin on
+Odysseian laita.[43]
+
+       *       *       *       *       *
+
+Olipa homerolaisten laulujen tekijän laita miten tahansa, nämät
+runoteokset ovat kieltämättä maailmankirjallisuuden parhaimpia luomia.
+Niillä ovat kreikkalaiset antaneet ensimmäisen pätevän todistuksen
+itsenäisestä henkisestä luomiskyvystä. Kaiken, minkä Itämaiden
+kulttuurikansat ovat luoneet eepillisen runouden alalla, helleeniläinen
+henki jättää näissä lauluissa yhdellä askeleella kauas jälkeensä.
+Näissä osittain kolmetuhatta vuotta vanhoissa kansanlauluissa on
+niin paljon yleisinhimillistä, että huoleti voi väittää niiden
+säilyttävän viehätysvoimansa, kehittyipä ihmiskunta ulkonaisissa
+suhteissa kuinka suuresti tahansa. Mutta luonnollisesti on Iliaassa
+ja Odysseiassa samalla oman aikansa selvä leima. Niiden ihmiset ovat
+naiivin ajan lapsia alkuperäisine vaistoineen ja tulisine, hillittömine
+intohimoineen. Helposti he heltyvät itkuun ja helposti purskahtavat
+nauruun. Suuttumus ja suru panevat kyynelvirrat vuotamaan. Agamemnonin
+kyyneleet vuotavat sotajoukon kärsimän tappion johdosta kuni vesi
+lähteestä, ja kreikkalaisten koko sotajoukko itkee epätoivosta,
+kun troialaiset tunkeutuvat heidän leiriinsä. Itketään vihasta ja
+suuttumuksesta; pelosta itkevät miehet puuhevosen sisässä, ja heidän
+polvensa vapisevat; mutta itketäänpä myöskin ilosta ja onnesta. Ja kun
+Odysseus kouraantuntuvasti rankaisee hävytöntä Thersitestä, nauraa
+virnistelee koko kansankokous poikaviikarien tavoin.
+
+Voimakkain värein Ilias kuvailee aseiden hävitystyötä vihollisten
+joukossa, eikä teon kauheus tympäise runoilijaa enempää kuin hänen
+kuulijoitansakaan. Soturin irti hakattu pää lentää pallona taistelevien
+sekaan. Kaksintaistelussa voittajaksi päässyt nostaa keihäällä
+lävistetyn vihollisensa korkealle ilmaan, niinkuin kalastaja vavallaan
+lennättää onkeen tarttuneen kalan.
+
+Hyvään käytöstapaan kuuluu kaatuneen vihollisen pilkkaaminen. Niin
+tekee esim. Hektor Patrokloksen kaadettuaan. Mutta kaatunut olikin
+vähää ennen ollut tavallista hävyttömämpi Hektorin ajomiestä kohtaan.
+Kun Patroklos teräväsärmäisellä kivellä musersi miehen kallon, niin että
+
+                »ulos suljahtain kedon multahan silmät
+    vierivät jalkoihin; kuni simpukanpyytäjä syöksyi
+     itse hän vaunuiltaan soreoilta, ja luist' elo loppui»,
+
+niin hän ivasi häntä seuraavalla tuumailulla:
+
+    »Voi, miten vikkelä mies! Miten ketterän löi kuperkeikan!
+     Oisipa kämmenineen kalamerta hän vain melomassa,
+    montapa simpukanpyynnillään hän ruokkisi totta,
+    aaltohon paiskautuin, meri vaikka jos kuinkakin ärjyis,
+    niinkuin vaunuiltaan sulavasti nyt suistuvi kenttään.
+     Ilionissakin siis on miehiä simpukanpyyntiin.»
+
+Toisinaan kreikkalaisissa sankarirunoissa tavattava kuvakieli on samaa
+naiivia laatua kuin yksinkertaisissa kansansaduissamme. Kun Odysseus
+ajautuu maihin phaiaakkien rannikolle ja aallot viskelevät häntä
+edestakaisin rosoisten kallioiden välissä, runoilija sanoo:
+
+    »Kuin kivisälpää tuopi polyypin lonkerot pitkät
+    pinnassaan, kun on veetty se kätköistään veden alta,
+    irti jo raastautuin iholiuskoja noin kädet aimot
+     jättivät kalliohon; rajut veet uron peittivät umpeen.»
+
+Niiden satojen kuvien joukossa, joita on siroteltu Iliaan
+taistelukuvauksiin, on monta ihanaa helmeä, jotka todistavat runoilijan
+elävää luonnonaistia. Kuinka oivallisella tavalla hän vertaakaan
+kansankokousta tuulessa huojuvaan viljavainioon! Sotaväkensä seassa
+kuningas vaeltelee ylväänä ympäri kuin pukki vuohilaumassa; ja kun
+miehistö sotahuudoin ryntää taisteluun, verrataan sitä haikaroihin
+ja joutseniin, jotka kirkuen lentävät eteenpäin. Taistelujen välillä
+vanhukset seisovat kaupunginmuurilla joutilaina rupatellen, niinkuin
+kaskaat puussa j.n.e. Tällä tavoin lukemattomat vertaukselliset
+pienoiskuvat koristavat helleenien ja troialaisten sankarihistorian
+suurta värikästä friisiä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ilias ei esitä meille Troian sotaa kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan
+kohtauksen siitä. Tositaiteellisella aistilla runoilija on valinnut
+yhden ainoan suuren draaman kohtauksen, mihin koko sodan tapahtumat
+kiertyvät ikäänkuin polttopisteeseen. Sen tähden hänen eepoksensa ei
+— niinkuin moni muu kirjallisuuden tuote — ole alentunut runomuotoon
+puetuksi kronikaksi.
+
+Että Homeroksen runot ovat länsimaisen kulttuurin vanhimmat kirjalliset
+muistomerkit, siitä ollaan nykyjään melkein riidattoman vakuuttuneita.
+Ilias lienee sepitetty 8:nnella vuosisadalla e.Kr. ja Odysseia lähes
+vuosisataa myöhemmin. Homeros niin ollen ei voi olla _molempain_ näiden
+suurten kokonaisten runoteosten luoja.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Homeroksen runojen vaikutusta kreikkalaiseen kansanluonteeseen ei
+voi liian suureksi arvioida. Ilias ja Odysseia muodostivat sen
+nuorisonkirjallisuuden, jonka avulla yhä uusia sukupolvia kasvatettiin
+vapautta harrastaviksi ja kauneutta ihaileviksi helleeneiksi.
+Ei voi ajatella mitään kreikkalaista ja roomalaista sattuvammin
+luonnehtivaa, kuin että nuorta kreikkalaista kasvatettiin Homeroksen,
+nuorta roomalaista kahdentoista taulun lain avulla. »Sentähden
+ovatkin», muuan kirjailija lausuu, »kreikkalaiset kaikkina aikoina
+voittaneet puolelleen ihmisten sydämet, jota vastoin roomalaiset
+ovat valloittaneet vain maailman.» Monen vuosisadan aikana ei ollut
+kirjaa niin laajalle levinnyttä kuin Homeros. Se ilmenee myöskin
+egyptiläisistä papyruslöydöistä niiltä ajoilta, jolloin kreikkalainen
+kulttuuri ulotti vaikutuksensa Niilinmaahan. Voimakkaimmin Homeroksen
+runot ovat kuitenkin vaikuttaneet kreikkalaisten uskontoon ja
+taiteeseen.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan kappaleeseen
+
+Wilhelm von Christ, Geschichte der griechischen Literatur, bearbeitel
+von Wilhelm Schmid.
+
+Alfred et Maurice Croiset, Histoire de la littérature grecque.
+
+Henrik Schück, Världslitteraturens historia, I osa.
+
+Henrik Schück, Illustrerad allmän litteraturhistoria I.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Die griechische Literatur des
+Altertums.
+
+Tähän kappaleeseen:
+
+Georg Finsler, Homer. (Laaja kirjallisuusluettelo.)
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Homerische Untersuchungen.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Die Ilias und Homer.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Die Heimkehr des Odysseus.
+
+Hugo Bergstedt, Striden om Homer.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN TALONPOIKAISRUNOILIJA.
+
+
+Aikajärjestyksessä toinen Kreikan suurista runoilijoista on
+boiotialainen _Hēsiodos_, jonka teokset näyttävät olevan Iliasta
+ja Odysseiaa vähäisen nuoremmat. Eräässä niistä runoteoksista,
+jotka luullaan hänen sepittämiksensä, hän on antanut ensimmäisen
+järjestelmällisen esityksen kreikkalaisesta jumalaisopista ja siten
+syvästi vaikuttanut kansansa uskonnolliseen kehitykseen.
+
+Hesiodos oli kotoisin Helikonia lähellä olevasta kylästä, ja poikana
+hän kaitsi lampaita tuon lauluissa ylistetyn vuoren liepeillä. Hänen
+veljensä oli kunnoton mies, joka isän kuoltua tuomarit lahjomalla
+vääryydellä anasti melkoisen osan hänen perintöosuudestaan ja
+sitten eli humussa ja sumussa, jotavastoin Hesiodos uutteruudella
+koetti uudelleen päästä vaurastumaan. Ajatuksensa veljestään ja
+muista laiskureista ja tyhjäntoimittajista hän toi ilmi »_Työt
+ja päivät_» nimisessä opetusrunossa, joka on laatujaan vanhin
+koko maailmankirjallisuudessa. Sen edellinen osa »Työt» alkaa
+rangaistusrunona veljeä vastaan, mutta muuttuu vähitellen opettavaksi
+runoksi, jossa uutteran työn siunausta ylistetään kuhnurin ja
+vetelehtijän elämän vastakohtana. Talonpojan uutteralle aherrukselle
+auran ja äkeen ääressä runoilija tässä runossa osoittaa kunnioitustaan,
+ja runo onkin omistettu Boiotian uurastaville, raataville talonpojille.
+Heidän viisaudenvarastostaan hän kyllä suureksi osaksi on ammentanutkin
+sen sananlaskukokoelman, joka liittyy tähän runon ensi osaan. Siinä
+vilisee puheenparsia, jotka muistuttavat meidän omia, isiltä perittyjä
+sanontatapojamme.
+
+Opetusrunon jälkimmäinen osa »Päivät» on myöskin talonpojan maailmasta
+peräisin ja kertoilee opettavassa muodossa niistä päivistä, jolloin
+pidettiin hyödyllisenä tai vahingollisena ryhtyä johonkin määrättyyn
+työhön.
+
+Hesiodosta on nimitetty »maailman ensimmäiseksi
+talonpoikais-runoilijaksi». Hän ei, kuten Homeros, ole runoillut
+seikkailunhaluisille ritareille, vaan Boiotian jäykille, hitaille
+talonpojille. Kaikkialla hänen runoudessaan puhuu terve, maahenkinen
+talonpoikaisjärki, mutta mielikuvituksen lennolle, sotaisten urotöitten
+viehätykselle siinä ei ole tilaa. »Hesiodoksen runoissa eivät hulmua
+uljaat kypärintöyhdöt, eivät välky keihäänkärjet, mutta sen sijaan
+runoilija kertoo, mistä aineista luja ja kestävä aura on tehtävä.»
+Täällä ei ole hituistakaan »urotöiden loistoa ja juhlien melua,
+hilpeätä huolettomuutta ja hehkuvaa intohimoa. Päällämme kaareutuu sen
+sijaan Boiotian talonpoikaismaan harmaa ja sumuinen arkitaivas, joka
+katselee allansa olevaa elämänhyörinää, täynnä työpäivän aherrusta ja
+rehkinää, sen pikkuvaivoja ja pikkuhuolia.» Kaikkialta hänen »Työt
+ja päivät» teoksestaan pistää hyödyllisyyskanta esiin. Kun hän istuu
+lirisevän lähteen reunalla ja länsituulen humistessa lehvistössä
+sepittää maalaisidyllin, ei hän koskaan oikein kykene kohoamaan lentoon
+maallisista huolista. Seuraavassa hengenvedossa hän unohtaa lähteen
+lirinän ja läntisen tuulahdukset, ja hänen ajatuksensa pyörivät
+kotoisen vilja-aitan jyvävarastoissa.
+
+    »Mittaa, hinkalohos sato talleta tarkoin...»
+    »Koirakin ärheä hanki...»
+
+— niin kuuluu hänen neuvonsa.
+
+Luonnon ihanuus tai pellon aaltoileva vilja ei tuota hänelle
+esteettistä nautintoa, sillä, niinkuin Schück sattuvasti sanoo, »pelto
+on hänelle vain ruokaa, metsä polttoainetta ja taivas se suunta, josta
+sade tulee.» Hesiodoksesta puheenollen ei myöskään voi puhua työn
+ilosta. Työ on hänestä ankara välttämättömyys, ainoa keino välttää
+köyhyyttä ja hätää; ja työn hänelle tarjoama viehätys on siinä, että
+
+    »Suosima uuras on mies jumalain sekä ihmisienkin,
+    kunnian saa; vaan laiskuri heist' on halpa ja hylky.
+     Ei häpeää luo raataminen, sen tuo elon laiska.»
+
+Kun hän saarnaa hyviä tekoja, hän tavallisesti ei jätä luomatta
+silmäystä hyvän teon tuottamiin hyödyllisiin seurauksiin. Kuinka
+kuvaava onkaan tämä ohje:
+
+    »Vilpitön naapurin luon' ole saaja ja maksaja lainan!
+    Maksaiss' entinen tai varovampikin mittasi olkoon,
+     _niin apu naapurin varma on vastakin toivona sulla_!»
+
+Mikä ensi silmäykseltä voisi näyttää harkitsemattomalta
+anteliaisuudelta, se todellisuudessa onkin vain viisasta arviointia.
+
+    »Voittoa väärää viero! Mi väärin on saatu, se hukkuu.
+    Helliös helliviäs, majaystäväs luo mene vuoroin!
+    Anna, jos antaa ken, älä sille, jok' ei ole aulis:
+     ainapa antaja saa, kitupiikkiä karttavat kaikki.»
+
+Ettei ihmisiin ole _liian_ paljon luottamista, se selviää seuraavista
+Hesiodoksen sanoista, joissa ilmenee talonpoikaisviekkautta ja
+talonpoikais varovaisuutta:
+
+    »Veljesikin kera vaikk' asioit, ota vierahatmiehet:
+    Luottamus liika se yht' iso vaara on kuin epäluulo.»
+
+Ja niinkuin hän lirisevän lähteen luona ei voinut unohtaa viljavarastoa
+ja vihaista pihakoiraa, niin hän itse jumalten edessä ei voi unohtaa
+naapurin peltoa. Toisessa paikkaa »Työt ja päivät» runoa sanotaan:
+
+    »Ruumiis, sielusi puhdistain jumaloille sa palveet
+     vointias myöten tuo, palat rasvankiiltävät reitten!
+    Tuoksuvin suitsukkein lepytellös heitä ja viinein,
+    heittyissäs levon helmaan, myös herätessäsi aamuin,
+    jotta he mielistyis sydämessään, suosiomielin
+     _toisen maat sinun ostaa sois, hänen ei sinun maitasi._»
+
+Tämä mielikuvitusta puuttuva talonpoikaisrunoilija ei voi kohoutua
+innostumaan elämän värikkyydestä. Hänen elämänkatsomuksessaan on
+melkein aina tyytymätöntä kärtyisyyttä. Askra, jossa hän asuu, on
+»oikea pesä, kylmä talvella ja sietämättömän kuuma kesällä. Ei siellä
+mikään kasva eikä menesty». Ajat huononevat huononemistaan, ja niin
+huonot kuin nyt — Hesiodoksen päivinä — ne eivät sitten olleet koskaan
+olleet.
+
+Mutta kun toteaa hänen itaruutta lähenevät elatushuolensa ja hänen
+milteipä toivottomuuteen vivahtavan elämänkatsomuksensa, tulee
+myöskin ajatella, mitä mies jo varhain sai kokea. Ja hänen puuttuvan
+mielikuvituksensa ja viisastelevaisuutensa vastapainona on suuri
+oikeudentunto, syvä siveellinen vakaumus. Hänelle niinkuin Suomen
+itsenäiselle talonpojalle on laki ja oikeus se akseli, jonka ympäri
+kaikki pyörii. Hesiodoksen oikeudelle omistama ylistyslaulu on
+suurimmalla innoituksella sepitetty osa »Työt ja päivät» teosta.
+Kreikkalaisten uskonnolliselle käsitykselle on hänen merkityksensä
+ollut suuri sen johdosta, että hän on sangen oikulliseen ja
+kevytkenkäiseen homerolaiseen jumalamaailmaan luonut oikeutta ja
+siveellisyyttä. Kenties hän juuri sen tähden, että häntä täällä
+maan päällä oli petetty oikeudessaan, on tuntenut tarvetta siirtää
+oikeuden-maailman korkeampiin avaruuksiin. Vastoinkäymiset ja tappiot
+eivät ole häneen painaneet ainoastaan puoltansa pitävän huolehtimisen
+leimaa — kärsimyksen tietä hän on myöskin sydämessään saanut
+tuta Jumalan vanhurskautta ja tunnustaa maailmalle uuden uskonsa
+taivaalliseen tuomariin, joka palkitsee oikeamielistä ja kostaa
+väärämielisyyden. Sen takia hän maailmankehityksessä on saanut sijan,
+joka tekee hänet Israelin profeettain vertaiseksi.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Hesiodos, Verk och dagar. Ruotsintanut Elof Hellqvist.
+
+Eduard Schwartz, Charakterköpfe aus der antiken Literatur II.
+
+
+
+
+ELÄMÄ HOMEROKSEN JA HESIODOKSEN AIKOINA.
+
+
+Mitä siitä tiedämme, siitä on meidän — paitsi mitä muinaislöydöt
+kertovat — kiittäminen Homeroksen runoja. Tosin _aiheet_, joista
+niissä lauletaan, itse sadut ja jumalaistarut, ovat mykeneläisajalta,
+mutta _kuvauksiin_, joita niissä piirretään ihmisten jokapäiväisestä
+elämästä, tavoista ja yhteiskuntaoloista, on painanut selvän leimansa
+se aika, jolloin Homeroksen runoelmat saivat loppumuovailunsa ja
+muuttuivat kansansaduista runoteoksiksi.
+
+Valtavien mykeneläisten kuninkaanlinnojen aika on nyt ohi. Nämä
+kyklooppirakennukset ja saman ajan kupuhaudat samoinkuin Egyptin
+pyramidit ja assyrialaiset kuninkaanpalatsit ovat itämaiseen
+despotismiin vivahtavan itsevaltiuden luomia. Tämä itsevaltias
+hallitsijatyyppi on hävinnyt, kun helleenit parin hämärän
+vuosisadan kuluttua jälleen alkavat esiintyä historian valossa.
+Se ei kelvannut malliksi kansalle, joka vastikään oli syntynyt
+paimentolaisheimoista. Sen sijaan tapaamme hyvin alkuperäistä laatua
+olevan patriarkallisen kansankuninkuuden, mikä sopu vähitellen
+vakinaisesti asumaan asettuneelle paimenkansalle. Kuningas on samalla
+kertaa sotapäällikkönä, korkeimpana tuomarina ja ylipappina. Hänen
+rinnallaan on tavallisesti »vanhimpain» neuvosto. Homeros esittää
+nämä neuvonantajat päivittäisissä neuvotteluissa kuninkaan kanssa
+kansan asioista. Joka päivä he saapuvat kuninkaan »linnaan» syömään
+ja juomaan hänen pöydässään ja iloitsemaan runoilijain lauluista sekä
+yhteisesti neuvottelemaan ja tuomioita langettamaan. Kuninkaassa
+he näkevät oikeastaan vain seuransa etevimmän, sanotaanpa heitä
+itseäänkin usein »kuninkaiksi». Oikeastaan he eivät olekaan muuta kuin
+varakkaampia ja arvokkaampia talonpoikia, joita melkein voi verrata
+viikinkitalonpoikien »merikuninkaisiin»; ja »linna», jossa nämät
+herrat pohtivat »valtion» asioita, on iso maakartano. Odysseuksen
+»palatsin» portin edustalla on lantaläjä, jolla vanha koira torkkuu;
+ja kun »lehmäpaimenten päällysmies» karjoineen palajaa laitumelta,
+hän kytkee sen ensin »kaikuvaan pylväshalliin»! Odysseuksen palatsin
+seinät ja katto ovat puusta, ja permantona on kovaksi tallattu maa.
+Kuninkaan linna on, kuten tästä näkyy, melkoista yksinkertaisempaa
+laatua kuin Mykenen ja Tirynsin kuninkaanlinnat, mutta toiselta puolen
+varmaankin kodikkaampi. Homerolaiset »palatsit» eivät ole muuta kuin
+maakartanoita, maalauksellisen likaisia ja yksinkertaisia.
+
+Sillä välin kuin ruhtinaat hallitsevat, harjoittavat poliittista
+kannunvalantaa, käyttävät oikeutta kaupungin torilla ja välillä
+hoitavat maatilojaan, istuvat »ruhtinattaret» alituisesti
+kangaspuittensa ääressä, ja »ruhtinaantytär» ajaa korkeimman
+omakätisesti pesuvaatteet joelle rattailla, joiden eteen on valjastettu
+muuli. Sitten hän käy itse käsiksi työhön »neitojensa» kera, joiden
+joukossa varmaankin oli sellaisia, joita aivan yksinkertaisesti sanomme
+pesuakoiksi.
+
+Eräät varovaiset käänteet eepillisessä runoudessa paljastavat
+homerolaisen ajan »jumalalliset kuninkaat» ja »Zeuksen pojat» sangen
+ahneeksi talonpoikaisluokaksi. Kun phaiaakkein kuningas Alkinoos
+pitosalissaan kehoittaa maan »ruhtinaita ja vanhimpia» kutakin erikseen
+antamaan Odysseukselle vieraslahjoina Ȋskenpestyn viitan ja ihotakin
+sekä talentin kallisarvoista kultaa», niin hän ei unohda lisätä:
+
+    »Joutuen kaikki ne koolle jo tuokaa, jotta ne vieras
+    Sais käsihinsä ja riemastuin kävis atrian ääreen.»
+
+Odysseus haluaa hartaasti päästä kotiin niin pian kuin mahdollista,
+mutta Alkinoos pyytää häntä pysymään levollisena, kunnes on ehditty
+koota kaikki lahjat. Tämä on perustelua, jolle viisaasti harkitseva
+Odysseus ymmärtää antaa arvoa. Kun on kysymys »kallisarvoisista
+lahjoista», hän mielellään odottaa vaikkapa vuoden, jos niiksi
+tulisi, hän vakuuttaa avomielisesti, sillä »varmasti olisi parempi
+tulla kotimaahansa rikkaana. Tervetulleempi siellä silloin olisi ja
+arvossapidetympi».
+
+Ja niin pian kuin Odysseus on kotoisella rannalla, hänen milteipä ensi
+ajatuksensa on viedä phaiaakkien lahjat varmaan piilopaikkaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Entä mikä tehtävä on »kansalla» sankariajan yhteiskuntaelämässä?
+
+Tärkeissä tilaisuuksissa kutsutaan kaikki asekuntoiset miehet koolle
+kansankokoukseen. Mutta ainoastaan neuvoston jäsenet ottavat osaa
+neuvotteluihin. Rahvas pysyy siitä erillänsä. Jos vähäpätöinen mies
+joskus rohkenee lausua eriävän mielipiteen, hän on vaarassa joutua
+pilkkanaurun ja haukkumasanojen alaiseksi, vieläpä saada selkäänsä,
+niinkuin Thersiteen kävi kreikkalaisten soturien neuvottelussa Troian
+edustalla. Mutta muuten vallitsee kuninkaan ja hänen maanmiestensä
+välillä selvä patriarkallinen suhde.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan kappaleeseen:
+
+J.L. Heiberg, Grekisk kultur.
+
+
+
+
+HELLEENIEN JUMALUSKO.
+
+
+Samoinkuin muinais-pohjoismaiset runoilijat ovat muovailleet vanhain
+pohjoismaalaisten jumalat siihen muotoon, jossa heidät nyt tunnemme,
+samoin on kreikkalainen jumalamaailma, sellaisena kuin se vielä tänä
+päivänä esiintyy kirjallisuudessa ja taiteessa, pääasiallisesti
+Homeroksen ja muiden runoilijain mielikuvituksen luomaa. Varmasti
+voi sanoa, että kreikkalaiset, samoinkuin monet luonnonkansat vielä
+meidän päivinämme, alun perin olivat fetishinpalvelijoita.[44] He
+palvoivat pyhiä eläimiä, paaluja tai muita puisia esineitä sekä
+kiviä jumaluusolentojen asuntoina. Että niin on ollut laita, siihen
+viittaavat arkeologiset löydöt. Jo varhain näyttää myöskin vainajien
+palvonta, jossakin määrin muistuttaen egyptiläisten tapoja, kehittyneen
+kreikkalaisten keskuudessa. Kaikissa tapauksissa huomaa Mykenen
+hautalöydöistä, että sellainen uskonnollinen käsitys oli olemassa
+ainakin hoveissa ja aateliston keskuudessa. Valtavat kupuhaudat
+oli rakennettu juuri vainajien palvontaa varten. Kupusali oli
+rakennettu tähän tarkoitukseen, ja siihen pantiin ruokaa ja juomaa
+vainajalle, joka itse oli haudattu viereiseen hautakammioon. Muutamat
+mykeneläisistä haudoista löydetyt ruumiinosat osoittavat, että
+eräänlaista ruumiiden balsamoimista oli tapahtunut täälläkin. Onko
+tässä-havaittavanaEgyptistä päin tullutta vaikutusta, on toistaiseksi
+vielä epävarmaa.
+
+Jos kreikkalaiset jo fetishin palvonnan asteella ovatkin _kuvitelleet_
+jumalansa ihmisten muotoisiksi, — josta asiasta emme mitään tiedä
+—, niin kreikkalainen jumalamaailma, jommoisena sen nyt tunnemme,
+on kuitenkin homerolaisen ajan luoma. Homeros ja Hesiodos ovat
+antaneet kreikkalaisille heidän jumalaisoppinsa, sanoo Herodotos. »He
+ovat antaneet nimet jumalille, jakaneet heille asemat ja tehtävät
+ja ilmoittaneet heidän muotonsa ja ulkonäkönsä.» Pääasiallisesti
+näiden runoilijain työtä on, että jumalista on tullut kauttaaltaan
+ihmisolentoja inhimillisille tunteineen ja intohimoineen, vain
+kauniimpia ja voimakkaampia kuin varsinaiset ihmiset. Ja sitten he
+tietysti ovat kuolemattomia eivätkä elä ruoasta ja juomasta, vaan
+nektarista ja ambrosiasta.
+
+Mutta tämän niin sanoaksemme virallisen, kaikille helleeneille yhteisen
+uskonnon ohella elää edelleen ikivanha kansanomainen paikallisjumalain
+palvonta ja siinä usko pahoihin ja hyviin henkiin, daimoneihin, ilmenee
+Hellaassakin. Myöskin uskossa satyyreihin, joilla oli pukinsaparo ja
+pienet sarvet, tritoneihin, jotka olivat kalanpyrstöllä varustettuja
+ihmisiä, ja kentaureihin, jotka olivat puoleksi miehiä, puoleksi
+hevosia, on säilynyt muistoja ikivanhasta eläintenpalvonnasta.
+
+Päinvastoin kuin itämaiset uskonnot kreikkalaisten uskonto ei
+kuitenkaan koskaan ollut mikään dogmatisoiva pappisuskonto — sehän ei
+ollut pappien, vaan runoilijain ja laulajain luoma. Tosin Kreikassakin
+papit hoitivat uhri- ja temppelipalvelusta, mutta he eivät muodostaneet
+eri säätyluokkaa, ja ken hyvänsä saattoi kääntyä suoraan jumaliensa
+puoleen, jotka olivat ihmisiä lähellä ja hyvin suopeasti suhtautuivat
+heidän heikkouksiinsa.
+
+Etevin kreikkalaisista jumalista on Zeus (roomalaisten Juppiter).
+Asuntonsa hänellä on Kreikan korkeimman vuoren, Thessalian Olympoksen,
+huipulla. Kerran alkuaikoina titaanien ja giganttien pahansisuinen
+jättiläissuku teki rynnäkön hänen palatsiaan vastaan, mutta hän
+ajoi kapinoitsijat pakosalle ja syöksi heidät Tartaroksen pimeään,
+pohjattomaan kuiluun.
+
+Kertomuksessa tästä taistelusta tapaamme vanhan indoeurooppalaisen
+käsityksen pahojen ja hyvien luonnonvoimien välisestä taistelusta,
+joka ilmenee myöskin Zarathustran opissa ja tarinoissa Tor-jumalan
+taisteluista jättiläisten kanssa. Zeus muistuttaa Toria myöskin siinä,
+että hänellä on salama aseenaan, mutta muutoin hän vastaa parhaiten
+Odinia. Zeuksen lempieläin on uljas kotka. Lintujen kuningas seuraa
+jumalien ja ihmisten kuningasta.
+
+Poseidon- (Neptúnus-) ja Hades- (Plúto-) veljiensä kanssa Zeus on
+jakanut maailman valtiuden, samoinkuin babylonialaisessa mytologiassa
+Marduk on jakanut sen veljiensä kanssa. _Poseidōn_, meren valtias,
+kiitää tavallisesti yli aaltojen merihevosten vetämissä vaunuissaan,
+ja kun hän tärisyttää valtavaa kolmikärkeään, syntyy myrsky tai
+maanjäristys. _Hādēs_, manalan hallitsija, on samalla kertaa rikkauden
+jumala, sillä syvällä maan pinnan alla ovat jalot metallit kätkettyinä.
+
+Elämä Zeuksen palatsissa on melkein samanlaista kuin hyvänpuoleisessa
+ruhtinaanperheessä. Älköön kuviteltako, että siellä ei olisi riitoja
+ja juonia. Moinen kuuluu nyt kerta elämään, ja mikä perhe-elämä voi
+välttää pahan tuulen ja riidan, juorujen ja juonien ilmauksia?
+
+Usein näiden jumalien puuttuminen ihmisten eloon ja oloon on
+eripuraisuuksien syynä. Toinen tahtoo auttaa lemmikkiään, toinen
+pyrkii kaatamaan hänet, aivan samoin kuin laita oli babylonialaisessa
+jumalamaailmassa. Zeus-isä itse on oikeamielinen ja hyväsydäminen,
+mutta hänen avio-olonsa antavat toivomuksille paljon sijaa. Hänen
+naimisiinmenonsa Hērā- (Jūno) sisarensa kanssa on sovinnainen
+avioliitto, joka johtui siitä, että hän oli ainoa hänen vertaisensa
+nainen, joka oli olemassa. Mutta seurauksen olikin yhdyselämä
+kotiripityksineen ja mustasukkaisuudenpurkauksineen, kun Zeus liiaksi
+liehittelee toisia jumalattaria tai kauniita maallisia naisia.
+
+Heralla ja Zeuksella on kaksi poikaa: Ares (Mars) ja Hephaistos
+(Vulcānus). _Arēs_ on, samoinkuin hänen sisarensa _Pallas Athēnē_,
+sodan jumala. Jälkimmäinen on järjestetyn taistelun johtaja ja
+sotapäällikön suojelija, jolle taistelulla on tarkoitusperä,
+jotavastoin »verinen ja tuhoava» Ares on taistelutelmeen ja verilöylyn
+jumala. Minkä puolesta hän taistelee, on hänelle yhdentekevää, kun hän
+vain saa iloita taistelunhalusta ja aseiden kalskeesta. Kuvaavaa on,
+että Eris-jumalatar, jonka huvina on herättää eripuraisuutta ja riitaa,
+kuuluu hänen seuraansa.
+
+Isä Zeus ei ole lainkaan ihastunut meluavaan jälkeläiseensä. Kun Ares
+eräänä päivänä tulee valittamaan, että hän on haavoittunut taistelussa,
+sanoo isä suuttuneena hänelle:
+
+    »Siin' älä viereen vinkumahan, huithaituri, istu!
+    Oot vihatuimpani ollut ain' asujoista Olympon.
+    Ainapa mielees on viha, riita ja riehuva taisto.
+    Äitisi Heran on sisu äksy ja hillitön sulla;
+     vaivoin tottelemaan hänet taltuttaa sana muukaan.»
+
+Hänen veljensä _Héphaistos_ on vulkaanisen[45] tulen ja takomistaidon
+jumala. Kerran eräässä vanhempien välisessä perheriidassa hän
+varomattomuudessaan asettui äitinsä puolelle. Katkeroituneena tästä
+Zeus singahutti hänet taivaasta alas maahan. Kokonaisen päivän hän
+kiiti ilman läpi, ennenkuin kosketti maata. Mutta siitä lähtien hän on
+rampa ja ontuu. Kaunis hän ei ole, kun hän nokisena ja hikisenä tulee
+nilkuttaen pajastaan. Ei ihmettäkään, että hänen kevytmielinen ja ihana
+puolisonsa, »meren vaahdosta syntynyt» rakkauden jumalatar _Aphrodité_
+(Venus) ei aina ole hänelle uskollinen. Odysseia on tehnyt hänen
+lemmenseikkailunsa uljaan Areksen kanssa ja sen naurettavansurullisen
+päättymisen tunnetuksi ihmisten, lapsille.
+
+Hephaistos on saanut vihiä siitä, millä kannalla asia on, ja päättää
+ottaa puolisonsa rakastajan vangiksi. Hän takoo verkon, hienon kuin
+hämähäkinverkko, mutta kuulumattoman lujan, ja sen hän ripustaa
+uskottoman puolisonsa vuoteen yli. Kun hän seuraavalla kertaa saa
+kuulla, että Ares on luvattomalla käynnillä tämän luona, hän kiiruhtaa
+sekä raivostuneena että vahingoniloisena paikalle ja tapaa heidät
+molemmat takertuneina kuin kalat verkkoon.
+
+Vihasta kuohuen hän huutaa muita jumalia kiiruhtamaan sinne.
+Vitkastelematta he tulevatkin. Ainoastaan miespuoliset — »jumalattaret
+häpeävät tulla». Siinä seisoo nyt aviomies päivitellen sukulaisten ja
+ystävien edessä, mikä »häpeämätön heilakka» hänellä on puolisona.
+
+    »Naurupa sammumaton seass' alkoi autuahitten,
+    Kun he Hephaiston kekseliään näki näppärät keinot.»
+
+Apollon käyttää tilaisuutta kysyäkseen Hermeeltä, jonka moraali ei ole
+niinkään moitteeton: »Haluaisitko maata noin kietoutuneena?» — »Kyllä»,
+vastaa Hermes, »kauniin Aphroditen parissa.»
+
+    »Noin hän virkki, ja suur' ikivaltain nous ilonauru.
+    Maan järisyttäjä vain ei nauranut, vaan yhä pyysi,
+     Areen ett' ikiseppo jo laskisi, kuulu Hephaistos.»
+
+Zeus takaa, että petetty aviomies saa hyvitystä. Silloin Hephaistos
+antaa myöten, ja molemmat syylliset pääsevät pilanteosta ja häpeästä.
+
+Aphroditea seurasi tavallisesti hänen poikansa _Èrós_ (Cupido), pieni
+veitikkamainen rakkaudenjumala jousineen ja nuolineen.
+
+Niinkuin rakkaudella, niin oli viinilläkin jumalansa. Hänen nimensä
+oli Diónýsos (Bakkhos, Bacchus). Hänen kulkuansa maailman läpi,
+jonka tarkoituksena oli tehdä viiniköynnös tunnetuksi ihmislapsille,
+kuviteltiin kernaasti voittoretkeksi. Viiniköynnösseppele päässä ja
+murattilehviin kääritty thyrsossauva kädessä hän kulkee jalopeurain
+ja pantterien vetämissä vaunuissa ja hurjasti tanssivien bakkanttien
+ympäröimänä.
+
+Apollon ja Pallas Athene (Minerva) olivat jumalista ne, joita
+kreikkalaiset lähinnä Zeus-isää pitivät suurimmassa arvossa. Apóllón
+(Apollo) oli totuuden ja valon jumala, runouden ja musiikin suojelija
+ja yhdeksän muusan eli runottaren johtaja, jotka vaalivat kukin omaa
+tiedettään tai taidettaan: _Kleiō_ (Clio) historiankirjoitusta,
+_Urania_ tähtitiedettä, Thaleía (Thalia) huvinäytelmää, Terpsikhóre
+tanssitaidetta j.n.e. Runottaret oleskelivat parhaasta päästä
+korkeilla Helikon-, Pindos- ja Parnassos-vuorilla, joita siitä syystä
+vertauskuvallisessa kielessä käytettiin runoustaiteen tunnuskuvina.
+Apollonin symboleina olivat lyyra ja laakeriseppele. Apollon on
+kreikkalaisen mytologian jaloin ja loistavin jumalolento.
+
+Pallas Athēnē oli Zeuksen tytär, mutta ei vaimosta syntynyt. Eräänä
+päivänä oli Olympoksen hallitsijalla päänkivistys. Silloin Hephaistos
+iski häntä moukarillaan, ja Zeuksen päästä ponnahti esiin kaunis
+jumalatar täydessä asevarustuksessa kohottaen voimakkaan sotahuudon.
+Tämä oli Pallas Athene, järjestyneen taistelun, tieteen ja kulttuurin
+jumalatar. Ihana hän on, kirkkaan valokehän ympäröimä, neitseellinen
+ja puhdas kuin Kreikan keväinen taivaanlaki. Viisas ja tarmokas hän on
+myöskin samoinkuin isänsä, jonka lempilapsi hän on. Athenen pyhä lintu
+on pöllö, joita lintuja oli niin lukuisasti Ateenan linnavuorella, että
+muinaisaikaan käytettiin sananpartta »kantaa pöllöjä Ateenaan» samassa
+merkityksessä, kuin me sanomme »mennä merta edemmäksi kalaan».[46]
+
+Athenen kanssa sukua oleva olento on Ártemis (Diana), kuun ja
+metsästyksen jumalatar, joka samalla kertaa on metsänriistan ja
+neitseellisen puhtauden suojelija. Mikä muu kansa olisi kyennyt luomaan
+kaksi sellaista neitseellistä ihanneolentoa, kuin nämä molemmat
+jumalattaret ovat, samalla puhtaat, viisaat, terveet ja lujatahtoiset!
+
+Toinen Zeuksen lapsista on _Hermes_ (Mercúrius), jumalien
+sanansaattaja, joka kuvissa tunnetaan siivillä koristetusta hatustaan
+ja siivellisistä jalkineistaan. Kädessään hänellä on kultainen
+airuensauva. Neuvokas ja viekas kun on, palvellaan häntä kaupan
+jumalana, mutta näkevätpä varkaatkin hänessä suojelusherransa. Hänen
+poikansa _Pān_ pukinjalkainen jumala, joka soittelee paimenpilliä, on
+paimenten elämäniloinen ja luontoa rakastava haltia.
+
+Näin oli koko muinaismaailma täynnä jumalia ja jumalankaltaisia
+olentoja. Jokaisella lähteellä oli nymfinsä, jokaisella joella
+jumalansa; jokaisella vuorenhuipulla asui jumalolentoja, ja vähän
+kaikkialla oli pyhiä puita ja pyhiä kiviä.
+
+Kreikkalaisten jumalat ja jumalattaret olivat naiivin ajan
+mielikuvituksen luomia ja niissä oli paljon toivomisen varaa
+täydellisyyden suhteen, mutta juuri sentähden ne olivat lähempänä
+ihmisiä kaikkine heidän puutteellisuuksineen. Ihmislapset tulivat
+ikäänkuin luottamuksellisempiin ja toverillisempiin väleihin jumalisän
+kanssa, joka olemukseltaan oli heidän kaltaisensa. »Jumala, joka
+on ylimaailmallinen ja kuitenkin voi rakastaa ja suuttua, surra ja
+hymyillä niinkuin minä — hänestä voin saada uskotun ystävän», helleeni
+ajatteli lapsellisen iloisessa hurskaudessaan.
+
+Kreikkalaiset olivat tavattoman sopusuhtainen ja onnellinen kansa,
+jolla oli valoisa käsitys olemassaolosta ja jota itämainen synnin-
+ja syyllisyydentunto ei painanut. »Saarnaajan synkkää oppia kaiken
+turhuudesta kreikkalainen ei koskaan omaksunut», kuten Schück sanoo,
+»sen paremmin kuin hän tunsi niitä sieluntuskia, jotka raatelivat
+munkkia hänen taistellessaan syntiä ja maailmaa vastaan».
+
+Yhdessä kohden kreikkalaisen uskonnollinen käsitys oli kuitenkin
+synkkä, ainakin meidän kannaltamme katsottuna. Kuolema on kaiken
+onnellisuuden loppu. Yölinnun lailla liidellen sielu erkanee
+valittavin äänin ruumiista, ja kurja varjoelämä Hadeksessa[47] alkaa.
+»Mieluummin päiväläisenä köyhimmässä talonpoikaistalossa kuin vainajien
+kuninkaana!» sanoo Akhilleus, kun Odysseus manaa esiin hänen haamunsa
+manalasta. Sellainen käsitys tulevasta kohtalosta kysyy todellakin
+rohkeutta, jos mieli elää iloisena.
+
+Mutta mikä on sitten elämän merkitys ja tarkoitus? Kunniakas maine.
+Kunnia on muinaiskreikkalaisessa uskonnossa kaiken yläpuolella. »Olla
+vaikkapa vain valituslaulu rakastetun suussa on ihanaa.» Koskaan unhoon
+jäämättä elää uudestaan esikuvana sukupolvesta sukupolveen, se on
+kuolemattomuutta, se on ikuista elämää. Parempi siis sankarin kuolema
+nuoruuden kukoistuksessa kuin pitkä elinkausi ilman kuuluisuutta!
+Akhilleuksen oli valittava. Hän valjastaa hevosensa sotavaunujen eteen
+kokeakseen kohtalonsa. Toinen hevosista painaa alas päänsä, niin että
+harja viistää maata, ja sanoo: »Tuhon päivä lähestyy sinua, ja me
+viemme sinut taisteluun.» — »Tiedän sen itse», uros vastaa kaihomielin,
+»mutta en epäröi.» Ja sotahuudon kohottaen hän ajaa eläimet taistelun
+tuoksinaan. Tulkoon, mitä tuleman pitää!
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan kappaleeseen:
+
+Maurice Croiset, La civilisation hellénique.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Reden und Vorträge.
+
+Tähän kappaleeseen:
+
+Hugo Bergstedt, Huvuddragen av grekernas och romarnes mytologi.
+
+A. Fairbanks, A handbook of greek religion.
+
+Otto Kern, Ûber die Anfänge der hellenischen Religion. Martin P:n
+Nilsson, Olympen.
+
+Martin P:n Nilsson, Den grekiska religionens historia. (Laaja
+kirjallisuusluettelo.)
+
+Martin P:n Nilsson, Hellas' arv.
+
+Erwin Rohde, Psyche. Seelenkult und Unsterblichkeitsglaube der Griechen.
+
+Hugo Bergstedt, Den klassiska gudavärlden i svensk diktning. (Verdandin
+kirjasia n:o 252.)
+
+
+
+
+SANKAREJA JA SANKARISATUJA.
+
+
+Jumalien ja ihmisten välillä olivat herokset eli sankarit, joiden
+urotyöt antoivat aiheita moniin taruihin ja lauluihin. Heroksia
+luultiin yleisesti jumalan ja maallisen naisen tahi jumalattaren ja
+maallisen miehen jälkeläisiksi. Heroksia olemme tavanneet Troian sodan
+sankaritaruissa, ja heihin kuului myöskin Theseus. Useita näistä
+sankariolennoista tapaamme tuonnempanakin suurten kreikkalaisten
+murhenäytelmänkirjoittajain teoksissa.
+
+Kaikkein kauneimpia sankaritaruja on kertomus
+
+
+
+
+ORPHEUS JA EURYDIKE
+
+
+Traakiassa eli monta tuhatta vuotta sitten Orpheus-niminen laulaja,
+joka oli laulunjumalattaren, sankarirunon runottaren Kalliopen poika.
+Hän lauloi ja soitti niin ihmeellisen kauniisti ja hurmaavasti, että
+metsän pedotkin kokoontuivat häntä kuuntelemaan. Samoin tekivät
+metsän puut, yksinpä kova kalliokin. Soinnukkailla sävelillään hän
+hillitsi myrskyn, ja meren aallot asettuivat. Sanottiin itse jumalien
+lahjoittaneen hänelle ihmeellisen lyyryn, jolla hän soitti.
+
+Orpheus eli onnellisena vaimonsa Eurydiken kanssa. Mutta eräänä päivänä
+kohtasi heitä onnettomuus. Myrkyllinen käärme puri Eurydikeä, joka
+siitä heitti henkensä, ennenkuin apua saatiin. Rajaton oli Orpheuksen
+suru. Tätä lieventääkseen hän etsi syrjäisiä paikkoja, ja siellä hän
+valitti kallioille ja metsän puille suruansa ja kaihoansa. Vihdoin hän
+päätti astua manalaan ja rukoilla Hadesta, että tämä antaisi hänelle
+takaisin hänen rakkaan puolisonsa.
+
+Jylhän vuorenrotkon läpi ja pitkää maanalaista käytävää kuljettuaan
+hän saapui Styks-joelle ja pääsi Khārōnin lautalla toiselle rannalle.
+Hetken perästä hän oli salissa, jossa Hades puolisoineen istui
+valtaistuimellaan. Ankara oli muodoltaan manalan valtias kysyessään,
+miten Orpheus oli kuoleman kutsumatta tohtinut tunkeutua hänen
+valtakuntaansa. Orpheus ei vastannut, vaan tarttui lyyryn kieliin ja
+ilmaisi kaihoisin soinnuin syvän surunsa. Sitten hän lauloi laulun,
+joka niin valtavasti tulkitsi hänen tunteensa, että Hades ja hänen
+puolisonsa heltyivät ja lupasivat, että Eurydike saisi seurata häntä
+takaisin maan päälle. Kuitenkin vain yhdellä ehdolla: Orpheus ei saisi
+kääntyä häntä katsomaan, ennenkuin hän oli päässyt manalasta päivän
+valoon. Jos hän tuskan tai kaipauksen valtaamana unohtaisi lupaukseen
+liittyvän ehdon, hän menettäisi hänet ikuisiksi ajoiksi.
+
+Onnellisena Orpheus lähti sieltä, vakaasti päättäen olla taakseen
+katsomatta, ennenkuin olisi ehtinyt takaisin maan päälle. Onnellisesti
+sivuutti hän Kerberos-koiran, kauhean kolmipäisen hirviön, joka
+vartioitsi Hadeksen porttia.
+
+Laulajan tarvitsi vain näppäillä muutamia sointuja lyyryllään, niin
+koira heti vaikeni eikä edes murahtanut.
+
+Koko vaelluksen aikana Orpheus oli kuulevinaan takanaan Eurydiken
+askeleita. Jo oli hän niin lähellä manalan uloskäytävää, että hän näki
+päivänvalon loistavan sisään. Mutta silloin oli yhtäkkiä kuin askelten
+kaiku hänen takanansa olisi vaiennut. Tuskan vallassa hän katsahti
+taakseen: tuossahan seuraa puoliso häntä kintereillä! Mutta hänen
+vieressään seisoo Hermes, sielujen saattaja, kutsuen hänet takaisin
+manalaan. Hän on jo tarttunut Eurydiken käsivarteen viedäksensä
+hänet mukanaan. Orpheus ojentaa rakastettuansa kohti käsivartensa
+toivoen voivansa pitää hänet luonansa. Turhaan — hän hapuilee vain
+tyhjää ilmaa, mutta armaan puolisonsa hän näkee häipyvän kaukaiseen
+etäisyyteen. Hän kuulee vain, kuinka hän heikolla äänellä kuiskaa
+hänelle jäähyväiset ainaiseksi.
+
+Kauan hän seisoi kauhusta kangistuneena ja katseli hänen jälkeensä.
+Vihdoin hän havahtui huumauksestaan ja vaelsi uudestaan manalaan. Mutta
+nyt oli Kharon taipumaton, vaikka Orpheus kuinkakin pyysi ja rukoili
+päästäkseen lautalla Hadeksen asuntoon. Vasta kuin kuolema vihdoinkin
+kutsui laulajan sinne, saattoi hän jälleen yhdistyä rakkaaseen
+Eurydikeensa.
+
+
+
+
+SATU HERKULEESTA.
+
+
+Herkules, jota kreikkalaiset nimittivät Hērakleeksi, oli voimiltaan
+kaikkia muita muinaistarujen sankareita kuuluisampi. Hänen isänsä oli
+Zeus, ja äiti oli Theban kuningatar. Jo kehdossa kerrotaan Herkuleen
+antaneen näytteen voimastaan. Eräänä päivänä tavattiin hänet makaamassa
+tyytyväisenä iso käärme kummassakin kädessä. Ne hän oli sormin
+kuristanut kuoliaaksi, kun pedot tulivat madellen tappaakseen hänet.
+
+Nuorukaiseksi varttuneena hän paimensi isänsä karjoja. Eräänä päivänä
+karjoineen samoillessaan hän tuli tienhaaraan, missä kohtasi kaksi
+jumalatarta. Toinen oli kaunis ja lupasi nuorukaiselle nautintorikkaan
+elämän, jos hän tahtoisi seurata häntä. »Ken olet?» Herkules kysyi.
+»Olen nautinnon jumalatar», tämä vastasi. Toinen jumalatar oli
+muodoltaan ankara ja totinen. Se oli hyveen jumalatar. Hän sanoi
+nuorukaiselle: »Tie, jolle tahdon viedä sinut, on täynnä vaivoja ja
+kärsimyksiä, mutta sen lopussa odottaa sinua kuolematon sankarimaine ja
+sija Olympoksen jumalain joukossa.»
+
+»Sinut otan oppaakseni kautta elämän», sanoi Herkules.
+
+Kohtalon päätöksestä oli Herkuleen mentävä palvelemaan Mykenen
+raukkamaista Eurystheus-kuningasta ja suoritettava kaksitoista
+kuninkaan määräämää mitä vaikeinta tehtävää. Vasta sen tehtyään pääsisi
+hän vapaaksi Eurystheuksen orjuudesta. Herkuleen onnistui suorittaa
+kaikki tehtävät, ja muisto niistä elää sadussa kertomuksena Herkuleen
+kahdestatoista urotyöstä.
+
+Hänen ensi tehtävänsä oli tappaa _Nemean jalopeura_. Nemean kaupungin
+seuduilla Argoliksen maakunnassa teki kauhea jalopeura suuria tuhoja.
+Ei kukaan ollut voinut surmata sitä, sillä sen nahkaa eivät nuolet
+ja keihäät pystyneet lävistämään. Mutta Herkules antoi pedolle niin
+voimakkaan iskun nuijallaan, että se vaipui tunnottomana maahan, ja
+ennenkuin se oli ehtinyt tointua, Herkules oli molemmin käsin tarttunut
+sitä kurkkuun ja piti petoa näin, kunnes se kuristui kuoliaaksi.
+Jalopeuran vuotaa hän käytti sitten suojaviittanaan.
+
+Jonkin ajan perästä hän kävi _Lernan hydran_ (vesikyyn) kimppuun. Se
+oli kauhea käärmeenkaltainen monipäinen hirviö, joka asusti samassa
+maakunnassa Lernan rämeissä. Herkules hakkasi ensin poikki muutamia
+hydran päitä, mutta jokaista poikkihakattua kohti kasvoi heti kaksi
+uutta päätä sijaan. Silloin hän käski erästä aseveljeään hankkimaan
+kekäleitä ja kärventämään haavat, aina sitä mukaa kuin hän hakkasi
+päät poikki. Kun hirviö lopulta makasi maassa hengettömänä, hän kastoi
+nuolensa sen myrkkyyn, niin että ne ehdottomasti tappoivat sen, johon
+ne sattuivat.
+
+Näin Herkules suoritti toisen vaikean tehtävän toisensa perästä. Aivan
+mahdottomalta näytti yhtenä päivänä _puhdistaa Augeias-kuninkaan
+tallit_, joihin monen tuhannen eläimen lanta oli saanut kokoontua
+kolmenkymmenen vuoden kuluessa. Mutta Herkules ratkaisi tehtävän
+johtamalla Alpheios-joen tallien läpi. Hetken kuluttua oli kaikki
+lantaläjät poishuuhdottu.
+
+Suurta kunniaa tuotti Herkuleelle _Hesperidien kultaomenain_
+noutaminen. Hesperidit, illan tyttäret, asuivat kaukaisimmassa
+lännessä, maan äärillä, ihanassa puutarhassa, missä kasvoi kultaisia
+omenoita kantava puu, jota kauhea lohikäärme vartioitsi. Matkalla
+sinne Herkules kohtasi jättiläisen, joka vaati häntä kaksintaisteluun.
+»Olen Antaios», hän sanoi, »ja äitini on Maa. Kaikkien muukalaisten on
+taisteltava kanssani, ja heidät kaikki minä surmaan. Niin on sinunkin
+käyvä.»
+
+Näin sanoen hän hyökkäsi Herkuleen kimppuun, mutta ankaran painin
+jälkeen tämä heitti vastustajansa maahan. Heti hän kuitenkin nousi
+ylös uusin, entistä suuremmin voimin. Tämä toistui moneen kertaan.
+Viimein Herkules ymmärsi, että Antaios vain voimistui joka kerta, kun
+hän kosketti maa-emoaan. Sentähden hän nosti seuraavalla kerralla
+jättiläisen korkealle ilmaan eikä heittänyt häntä maahan, vaan piti
+häntä tässä asennossa niin kovassa puristuksessa, että hän tukehtui.
+
+Vihdoin Herkules saapui maailman etäisimpiin ääriin, missä
+Atlas-jättiläinen hartioillaan kantoi taivaan kantta. Herkuleen
+kehoituksesta hän suostui menemään puutarhaan ja tuomaan kultaomenat,
+jos Herkules sillä välin kantaisi taivaan kantta. Mutta kun jättiläinen
+palasi omenat kerallaan, ei hänellä ollut lainkaan halua ottaa raskasta
+taakkaansa uudelleen hartioilleen. »No», sanoi Herkules, »niin ollen
+on minun kai edelleen hoidettava sinun tehtävääsi. Auta minua vain
+hetkinen, kunnes lasken tyynyn sen alle hartioilleni!» _Sitä_ pientä
+apua Atlas toki ei tahtonut kieltää häneltä. Mutta heti kuin Herkules
+tunsi vapautuneensa taakastaan, hän lähti pois vieden omenat mukanaan
+ja jätti Atlaan taivaankantta kantamaan.
+
+Viimeinen Eurystheuksen Herkuleen suoritettavaksi määräämistä töistä
+oli tuoda manalasta Kerberos-koira. Vaikka Herkules oli rohkea,
+hän kuitenkin sykkivin sydämin lähti taipaleelle varjojen synkkään
+maailmaan. Ja ellei Hermes, jumalten sanansaattaja, olisi ollut hänen
+apunaan, niin hän varmaan ei olisi onnistunut. Kun Herkules ja Hermes
+saapuivat musta-aaltoiselle Styks-joelle, kieltäytyi Kharon laskemasta
+heitä yli, mutta Hermes pakotti hänet siihen. Joen toisella rannalla
+ojennettiin heille, samoinkuin kaikille vainajille, pikarillinen vettä
+unholan virrasta. Mutta Herkules varoi juomasta sitä. Vihdoin molemmat
+vaeltajat tulivat Hadeen luo, joka Hermeen pyynnöstä salli Herkuleen
+hetkeksi viedä Kerberoksen maan päälle.
+
+Oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty saada mukaansa tuo
+kolmipäinen raju peto, jonka päistä hiusten asemesta kiemurteli
+käärmeitä. Silmät raivosta hehkuen hirviö ryntäsi Herkulesta kohti,
+kuin olisi se tahtonut särkeä kahleensa, ja nosti haukunnan niin
+ankaran, että koko manala vapisi perustuksiaan myöten ja kaikki varjot
+kauhun valtaamina pakenivat. Mutta Herkules ei tuosta säikähtynyt,
+vaan heittäytyi takaapäin pedon päälle ja kietoi kätensä sen kolmen
+kaulan ympäri, kunnes koira tunsi tavanneensa väkevämpänsä. Silloin
+Herkules antoi sen jälleen vapaasti hengittää, ja nyt oli hirviö
+kesytetty. Pelosta vavisten se ryömi Herkuleen jalkoihin ja alistui
+hänen talutettavaksensa. Kun Herkules sitten näytti Kerberoksen
+Eurystheukselle, tämä oli jähmettyä kauhusta, ja käski heti paikalla
+viedä pedon takaisin manalaan. Herkules teki niin. Kun hän palasi
+manalan portille, laski hän koiran vapaaksi, ja kahleet perässä
+laahaten Kerberos syöksyi sisään pimeästä käytävästä.
+
+Nyt Herkules oli päässyt vapaaksi Eurystheuksen palveluksesta, mutta
+silti hän ei vetäytynyt rauhaan, vaan lähti taistelemaan toisia
+vahingollisia hirviöitä vastaan ja eri tavoin auttamaan ihmisiä.
+Puolisokseen hän otti kauniin kuninkaantyttären Deianeiran. Kerran
+tämän kanssa kulkiessaan hän saapui vuolaalle virralle. Kun Herkules
+mietiskeli, miten saada puolisonsa ylitse, tuli eräs Nessos-niminen
+kentauri, joka oli puoleksi ihminen, puoleksi hevonen, tarjoutuen
+ottamaan Deianeiran selkäänsä ja viemään hänet yli. Sekä Herkules
+että hänen puolisonsa olivat kiitollisia avusta. Mutta kun kentauri
+oli uinut toiselle rannalle, lähti hän nelistämään pois Deianeira
+selässään. Herkules ampui silloin hydran vereen kastetun nuolen
+Nessokseen. Kuollessaan kentauri mietti kostoa. Hän kehoitti Deianeiraa
+kokoamaan veren, joka vuoti hänen haavastaan. »Jos Herkules joskus
+hylkäisi sinut», hän sanoi, »sinun ei muuta tarvitse kuin sivellä
+vertani hänen vaatteilleen, niin hänen rakkautensa sinuun uudistuu.»
+Omaksi ja Herkuleen onnettomuudeksi Deianeira uskoi, mitä kentauri
+sanoi.
+
+Jonkin ajan kuluttua Herkules otti erään nuoren ja ihanan
+kuninkaantyttären sotavangiksi. Silloin Deianeira mustasukkaisena
+siveli Nessoksen verta upeaan pukuun, jonka hän oli ommellut
+puolisolleen. Mutta veri oli Herkuleen nuolen myrkyttämä, ja tuskin
+oli uros pukenut ylleen uuden puvun, ennenkuin mitä kauheimmat tuskat
+valtasivat hänet. Puku liimaantui ruumiiseen kiinni, ja kun hän koetti
+riistää sitä yltään, lähti sen mukana kokonaisia lihakimpaleita.
+Silloin hän ymmärsi, että hänen oli kuoleminen, ja käski poikansa
+rakentaa rovion, jonka liekeissä hän päätti maallisen vaelluksensa.
+Mutta hänen sielunsa nousi Olympokseen, jossa jumalat ottivat hänet
+vastaan, ja Zeus ja Hera antoivat hänelle vaimoksi tyttärensä Hēbōn,
+iäisen nuoruuden jumalattaren.
+
+Kirjallisuutta:
+
+Claes Lindskog. Kreikkalaisia jumalaistaruja.
+
+
+
+
+DELPHOIN ORAAKKELI.
+
+
+Jumalat ilmaisivat ihmisille tahtonsa enteillä, ennen kaikkea
+oraakkelien kautta.[48] Kuuluisimmat näistä pyhäköistä olivat Zeuksen
+oraakkeli Epeiroksen Dodonassa, missä tiedustelijat saivat vastauksen
+ikivanhan pyhän tammen huminasta, ja Apollonin _Delphoissa_, joka
+oraakkeli kauan oli etevin koko maailmassa. Itse paikka, jossa
+Apollonin pyhäkkö muinoin sijaitsi, virittää mielen hartaaksi ja
+haaveelliseksi. Pilvenkorkuisen Parnassoksen alarinteellä, yllänsä
+äkkijyrkät kallionseinämät ja alla syvä kuilu, sijaitsi muinainen
+Delphoi, eristettynä maailman hyörinästä, puserrettuna jylhien,
+melkeinpä kauhistuttavien vuorten väliin. Täällä ollaan suuren
+hiljaisuuden maailmassa, alkuvoimien parissa. Täällä muinaisajan
+ihmiset elelivät jokapäiväistä elämäänsä paimenina, öljypuiden ja
+viiniköynnösten kasvattajina, allaan pohjattomat syvyydet, taistellen
+petoeläinten kanssa. Ihminen ei missään muussa paikassa tuntenut
+itseään siinä määrin jumalvoimista riippuvaksi kuin täällä. Täällä
+ollaan lähellä luonnon ja heräävän jumalanpalvonnan salaisuuksia,
+lähellä sitä astetta ihmiskunnan elämässä, jolloin palveltiin kiviä ja
+pyhiä puita, lähellä alkuaikaa, ennenkuin Apollon, valon jumala, oli
+ottanut haltuunsa nämä jylhät seudut, missä maanjumalatarta aikaisemmin
+palveltiin alkeellisin menoin; niin onkin helpompi käsittää Pythian,
+Apollonin papittaren, pyhää haltioitumista.[49]
+
+Mutta sen ikivanhan palvontapaikan yläpuolella, jonka Apollon teki
+pyhäkökseen, Parnassoksen huipulla, bakkantit viettivät hurjia
+orgioitaan Dionysoksen kunniaksi. Valtavan korkeutensa, metsiensä,
+lirisevien vuoripurojensa, tippukivien verhostamien luoliensa tähden
+kreikkalaiset pitivät tätä huipussaan hopealta hohtavaa vuorta
+Dionysoksen ja bakkanttien, Panin ja nymfien arvon mukaisena asuntona.
+Siihen vuoden aikaan, jolloin pimeys näytti olevan voittamaisillaan
+valon, he kokoontuivat Delphoista, Boiotiasta ja Attikasta hurjiin
+yöllisiin karkeloihin, heiluttaen soihtuja ja thyrsossauvoja, hajalla
+hapsin, pyhät käärmeet käsissään, kimeäin ja kumisevien rumpujen
+soidessa. Tässä »pyhässä hurmiotilassa» he luulivat sielunsa vapautuvan
+ruumiista ja yhdistyvän jumalaan, niin että he saattoivat nähdä
+tulevaisuuteen ja profetoida.[50]
+
+Mutta alempana Parnassoksella oli valonjumalan palvojilla paikkansa.
+Koko helleeniläismaailmasta, vielä kauempaakin he kokoontuivat hänen
+temppeliinsä pyytämään jumalalta neuvoa ja apua suurissa ja pienissä
+huolissa. He kysyvät häneltä, tuleeko hyvä vai huono viljavuosi,
+tuleeko heidän ostaa orja, pitääkö heidän mennä naimisiin vai eikö.
+Ja kun mies on ottanut tuon ratkaisevan askeleen, saattaa tapahtua,
+että hän pyytää selvitystä huolestuttavaan kysymykseen, kantaako hänen
+vaimonsa sydämensä alla hänen vai toisen miehen lasta. Toinen haluaa
+tietää, uskaltaako hän lainata rahoja sille ja sille miehelle, ja
+kolmas voi esittää sellaisia kysymyksiä kuin muuan mies teki Zeuksen
+oraakkelille Dodonassa: »Kuka on varastanut patjani ja päänalukseni?»
+
+Mutta kaupungeista ja valtioista saapuu kokonaisia lähetystöjä
+tiedustelemaan oraakkelilta jumalien tahtoa, kun taivaanmerkkejä
+ja muita ihmeellisiä enteitä on ilmestynyt, kun nälänhätä ja rutto
+raivoaa, ja kun on ratkaistava tärkeitä valtiollisia kysymyksiä.
+
+Ennenkuin pyhiinvaeltajat astuvat sisään Apollonin temppeliin,
+he puhdistautuvat lauluissa ylistetyn Kastalian lähteen
+kristallikirkkaissa »hopea-aalloissa» ja uhraavat senjälkeen pyhäkön
+edustalla olevalla alttarilla.
+
+Temppelin eteisessä mieli virittyy hartauteen ja ajatteluun
+kultakirjaimin kirjoitetuista mietelauseista, joita on luettavana
+seinillä. Niitä pidetään Kreikan seitsemän viisaan sepittäminä, ja
+niissä saarnataan maltillisuutta ja kohtuullisuutta. Ylimielisyyttä
+helleenit pitävät suurimpana syntinä. Ei kukaan voi siihen määrin
+suututtaa jumalia kuin ihminen, joka ei tahdo myöntää mitään rajoja
+omalle tahdolleen. Oman rajoituksensa tajuaminen on sentähden
+jokaisen kuolevaisen ensimmäinen velvollisuus, ja Apollonin pyhäkön
+piirtokirjoitusten joukosta lukee ensimmäisenä kehoituksen: »Tunne
+itsesi!»[51] Näiden viisaudensanojen rinnalla loistaa mietelmä:
+»Kohtuus kaikessa!» ja samaa merkitsevät varoitussanat: »Ei missään
+liioittelua!» Näihin mietelmiin sisältyy parasta, mitä helleeninen
+henki on keksinyt. Kohtuullisuus, itsehillintä, itsensä voittaminen
+olivat päähyveitä, jotka tarkoin erottivat helleenit »barbaareista».
+
+Muiden Kreikan seitsemän viisaan lausumia mietelmiä, joista huokuu
+syvästi tunnettua elämänkokemusta, ovat esim. nämä: »Onneton on
+vain se, joka ei voi kestää onnettomuutta», ja »Varmuus on turmion
+edelläkävijä».
+
+Vastaukset kyselyihinsä pyhiinvaeltajat saivat temppelin kaikkein
+pyhimmästä, jonne heitä itseään ei kuitenkaan koskaan laskettu. Siellä
+_Pythia_, Apollonin papitar, istui kolmijalalla »maan kidan» päällä,
+joka johti maanalaiseen luolaan. Pythian tuli olla vapaasukuinen
+delphoilainen neitsyt ja vihkiä elämänsä siveydelle. Horrostilaan
+vaipuneena, kuten nykyajan medio, hän lausui sekavia sanoja, jotka
+Apollonin papit merkitsivät muistiin ja sommittelivat ajatuksia
+sisältäviksi. Roomalaisajalla sanottiin, että hänen haltioissaolonsa
+aiheutui vuoren halkeamista nousevista höyryistä, jotka sumensivat
+hänen mielensä; mutta vanhemmat kreikkalaiset kirjailijat eivät
+mainitse siitä mitään.
+
+Oraakkelille antoivat arvoa ja valtaa ihmisiin _tulevaisuuden
+ennustukset_, mutta varsinkin se, että omantunnontuskissa olevat
+ihmiset saivat siltä _hyviä neuvoja_ ja apua saavuttamaan rauhan
+jumalien kanssa. Tämä oli pyhäkön päätehtävä. Lukemattomille sieluille,
+joita epätietoisuus oli vaivannut, oli siunauksellista, että oraakkeli
+vihdoin saattoi heidät tekemään päätöksen, jonka he iloisin mielin
+ja luottamuksin saattoivat panna toimeen, koskapa jumalat olivat
+sille antaneet vahvistuksensa. Ja voimme olla varmat, että oraakkelin
+neuvomat toimenpiteet yleensä olivat parhaat, koska sen papit olivat
+viisaita miehiä, joilla oli paljon elämänkokemusta ja ihmistuntemusta.
+Heillä oli neuvoja ja keinoja päästäkseen selville neuvon kysyjistä,
+joiden kohtalon he ottivat käsiinsä. Koska he olivat likeisessä
+yhteydessä koko helleenisen maailman kanssa, heillä oli myöskin tarkat
+tiedot asiain tilasta, kun oli ryhdyttävä tärkeihin ratkaisuihin, ja he
+voivat sentähden antaa parhaimpia neuvoja. Oraakkelilla oli nimittäin
+osittain eräänlaisia vakinaisia edustajia tärkeimmissä kreikkalaisissa
+kaupungeissa, osittain lähetettiin tuon tuostakin lähetystöjä eri
+suuntiin, ja nämä oraakkelin diplomaatit antoivat papistolle tiedon
+kaikesta, mikä oli tärkeätä valtiollisten ja muiden suuriarvoisten
+kysymysten arvostelua varten.
+
+Kun lähettiläitä saapui jostakin valtiosta kysymään oraakkelilta
+neuvoa, Apollonin papit olivat ennakolta saaneet tiedon tilanteesta. Ja
+oraakkeli oli ottanut kultaiseksi säännöksi valtiollisissa riidoissa
+koettaa olla hyvissä väleissä vahvimman kanssa. Varmuuden vuoksi papit
+tekivät tarkkoja muistiinpanoja kysymyksistä ja vastauksista. Nämä
+merkittiin puutauluihin, jotka ajan mittaan muodostivat kokonaisen
+temppeliarkiston ja jotka otettiin esille tarpeen sattuessa, esim., kun
+tiedustelija tuli uudelleen. Sillä tavoin oraakkelinvastausten anto
+vakiintui tavaksi, jota tarkoin noudatettiin, ja varmaankaan ei mikään
+voinut olla omiaan valtavammin vaikuttamaan, kuin milloin tiedustelija
+monen vuoden kuluttua sai aivan saman oraakkelinlausunnon kuin
+ensimmäisellä kerralla.
+
+Täten oraakkeli arkistoineen oli verrattavissa suureen nykyaikaiseen
+tiedustelutoimistoon. Ja joskin siellä toisinaan erehdyttiin, niin
+maine oli yleensä sangen helposti pelastettavissa, koska vastaukset
+useinkin olivat hämäriä ja monimielisiä. Olisi tosiaan ollut sangen
+hämmästyttävää, ellei oraakkeli olisi keksinyt jotakin keinoa pulasta
+selviytyäkseen. Suuren thebalaisen valtiomiehen ja sotapäällikön
+Epaminondaan mieleen oraakkeli oli teroittanut, että hänen tuli varoa
+»pelagosta». Ja pelagos merkitsee merta. Mutta Epaminondas kaatuikin
+Arkadiassa, mahdollisimman kaukana merestä olevassa seudussa.
+Tästä kiusallisesta tosiseikasta oraakkelin papit selviytyivät
+huomauttamalla, että erään taistelutanteren lähellä olevan metsän nimi
+oli Pelagos — tai se _sai siitä lähtien sen nimen_.
+
+Parempi onni oraakkelilla oli ennustaessaan, että peloponnesolaissota
+— josta puhumme tuonnempana — tulisi kestämään 27 vuotta. Todellakin
+se todistaa pappien oikein arvostelleen asiantilan, että he ennakolta
+arvasivat sodasta tulevan pitkällisen. Kolme kertaa yhdeksän oli
+tosin vain pysyväinen kaava, jota käytettiin pitkiä ajanjaksoja
+ennustettaessa, mutta tässä tapauksessa tuo mystillinen luku oli
+tavattoman onnellisesti valittu. Oraakkelilla oli sillä kertaa onni
+siinäkin, että se alusta loppuun asti piti sparttalaisten puolta,
+jotka lopulta voittivatkin sodan. Sitävastoin Apollonin papit suuressa
+kreikkalaisten ja persialaisten välisessä voimienmittelyssä olivat
+iskeneet kiveen arvostellessaan persialaisten luvun liian suureksi ja
+ollessaan sitä mieltä, että valtava hyökkäysarmeija tulisi musertamaan
+helleenit. Kun nämä kuitenkin kaikesta huolimatta pääsivät voitolle,
+oraakkeli antoi heidän tietää, että heidän oli kiittäminen voitosta
+sen sekaantumista asiain menoon yliluonnollisten voimien avulla.
+Sen jälkeen tuli Apollonin papisto entistään vielä varovaisemmaksi
+ennustuksiaan sommitellessaan. Ja kun myöhemmin boiotialaiset
+Epaminondaan etevällä johdolla aivan odottamatta esiintyivät Kreikan
+johtavana kansana, niin heidän ja oraakkelin välit muuttuivat heti
+varsin hyviksi, vaikka boiotialaiset monine omine oraakkeleineen
+aikaisemmin olivat olleet Delphoin pahimpia kilpailijoita.
+
+Oraakkelin historian kauneimpia lehtiä ovat ne, jotka kertovat, mitä se
+on saanut aikaan yhteiskuntaelämän sivistämiseksi. Varmana lienee kai
+pidettävä, että Delphoin Apollon on tehokkaasti vaikuttanut verikoston
+lieventymiseen Kreikassa. Hän on tarjonnut heikoille ja sorretuille
+apua perustamalla turvapaikkoja, joissa he voivat saada turvaa mahtavia
+ahdistajia vastaan, elleivät itse olleet syypäitä veritekoon. Näin
+Apollonin papit ovat harjoittaneet ihmisyyden palveluksessa siunausta
+tuottavaa toimintaa, joka on verrattavissa keskiaikaisen kirkon
+vaikutukseen tapojen sivistämiseksi raakojen germaanilaiskansojen
+keskuudessa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kauan Delphoi oli koko Kreikan uskonnollisena ja siveellisenä
+keskuksena. »Hellaksen liesi», joksi sitä nimitettiin, merkitsi
+helleeneille samaa kuin Rooma keskiajan kristityille ja Mekka
+muhamettilaisille. Oli jotakin vertauskuvallista siinä, että paikkaa
+pidettiin maapallon keskipisteenä, ja tätä ajatusta symboloi temppelin
+sisällä oleva pyhä, munan puolikkaan muotoinen kivi, jolla oli nimi
+»omphalos», maan napa. Sen kiven kohdalla kerran kaksi Zeuksen lentoon
+laskemaa kotkaa tullut oli vastakkain, toinen idästä, toinen lännestä.
+Pyhän kiven jäljennös oli asetettu temppelin edustalle, ja tämä on
+löydetty. — Läheltä ja kaukaa tulvaili lahjoja oraakkelille niin
+runsaassa määrin, etteivät kaikki mahtuneet Apollonin temppeliin.
+Varakkaammat Kreikan valtiot rakensivat tällöin aarreaittoja paikalle
+ja säilyttivät niihin jumalalle antamansa lahjat.[52]
+
+Kuuluisin kaikista jumalan kunnialahjoista oli Kroisoksen antama
+kulta- ja hopealahja, jonka arvo nousi noin 100 miljoonaan markkaan,
+joukossa aitokultainen jalopeurankuva.
+
+Oraakkelin yleismaailmallista arvoa kuvaavaa on, että kun maanjäristys
+lähes neljä vuosisataa e.Kr. hävitti Apollonin temppelin ja keräys
+pantiin toimeen sen uudestaan rakentamiseksi, rahoja tulvaili aina
+Krimistä saakka, ja faaraokin avusti melkoisella määrällä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta oli tuleva aika, jolloin Delphoin rikkaudet houkuttelivat
+jumalattomia miehiä ja kansoja ryöstöön. Traakia- laiset joukkiot
+hävittivät ja polttivat, roomalaiset sotilaat ja keisarit ryöstivät
+suunnattomat määrät temppelin aarteita ja taideteoksia, ja yltiöpäiset
+kristityt kävivät kiivaasti tämän pakanuuden tuen kimppuun. Varsinkin
+kohdistui hävitystyö temppelin kaikkein pyhimpään, missä Pythia
+ennusteli. Täällä on hävitetty aina perustuksia myöten. Saattaa
+kuitenkin olla niinkin, että viimeiset pakanat tahtoivat viedä
+täältä Apollonin palvonnan suuren salaisuuden mukanaan hautaan.
+Maanjäristykset ja vesitulvat täydensivät sitten ihmiskätten
+alullepanemaa hävitystä. Rooman viimeinen pakanallinen keisari,
+Julianus luopio, joka eli neljännen vuosisadan keskivaiheille e.Kr.,
+koetti valaa uutta eloa Delphoin-kulttiin, mutta Pythia ilmoitti
+hänelle — muutoin oraakkelin viimeinen vastaus — että »temppeli on
+maahan Rajoitettu, eikä siellä enää ole Phoibos Apollonilla asuntoa,
+ennustuksen lähde on mykkä, sen veden kuiske on vaiennut.»
+
+Vihdoin ihmiset rakensivat asuntojaan sille maaperälle, joka muinoin
+oli ollut valonjumalalle pyhitetty. Siihen paikkaan syntyi kokonainen
+kyläkunta. Ja kun vuonna 1892 pantiin toimeen suuria kaivaustöitä
+Ranskan valtion kustannuksella, arkeologit ryhtyivät ensi töikseen
+siirtämään kylän toiseen paikkaan.
+
+Työstään muinaistutkijat ovat täällä saaneet runsaita satoja,
+ennen kaikkea kivikirjoituksia, mutta myöskin taide- teoksia ja
+muinaiskreikkalaisen rakennustaiteen jätteitä. Tuskinpa lienee
+kaivausta, joka yhtä suuressa määrin kuin tämä on laajentanut
+tietojamme Kreikan kulttuurista ja historiasta.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan kappaleeseen:
+
+Hans Larsson, Claes Lindskog och Martin P:n Nilsson, Athena, bilder ur
+den hellenska kulturvärlden.
+
+Emil Zilliacus, Pilgrimsfärder i Hellas.
+
+Tähän kappaleeseen:
+
+Emile Bourguet, Delphes.
+
+August Mommsen, Delphica.
+
+Frederik Poulsen, Den delfiska Apollon och hans helgedom.
+
+O. Crusius, Die delphischen Hymnen.
+
+
+
+
+OLYMPIA JA OLYMPIALAISET KISAT.
+
+
+Henkevä kreikkalainen kirjailija Lukianos, joka eli toisen vuosisadan
+alkupuoliskolla j.Kr. ja joka on tullut kuuluisaksi ivallisen
+vuoropuhelun luojana, panee eräässä keskustelussaan skyyttalaisen
+miehen, joka on tehnyt matkan Hellaaseen, kysymään Solonilta, mitä
+kreikka- laisten voimisteluharjoitukset ja kilpailut hyödyttävät.
+»Hehän piehtaroivat sannassa kuin siat», sanoo skyyttalainen; »he
+puskevat kuin pukit. Toisinaan siellä riehutaan hurjimusten tavoin;
+näyttää siltä, kuin yhden ja toisen onnenhylkimän, joka on saanut
+nyrkiniskusta poskeensa, täytyisi sylkeä hampaat suustansa — niin
+täynnä tomua ja verta hänen suunsa on. Ja kuitenkaan purppuraviittaan
+puettu mies, joka puvusta päättäen varmaankin on hallitus- viranomainen
+[palkintotuomari], ei erota heitä toisistaan; eipä suinkaan,
+päinvastoin: hän yllyttää heitä ja ylistää iskunantajaa. Haluaisin
+tietää, mitä hyötyä siitä on; minusta on kaikki tuo hulluutta.»
+
+Solon koettaa tehdä selväksi tuolle kiinnostuneelle »bar- baarille»,
+kuinka suuriarvoisia nämä ruumiinharjoitukset, jotka voivat näyttää
+niin epämiellyttäviltä ja vaarallisilta, ovat sekä ruumiille että
+sielulle: »Ei pidä urhoollisen miehen ruumiin olla lihava ja valkoinen
+kuin naisen, joka on pilaantunut kotosalla oleskelemisesta. Ei, katsopa
+punakoita, päivettyneitä nuorukaisiamme! Sen näköisiä miesten tulee
+olla; he ovat täynnä eloa ja lämpöä ja miehuuden voimaa, terveyttä
+uhkuvia, eivät ryppyisiä, eivät kuivia, eivätkä liian painavia, koska
+ovat ponnistellen ruumiistaan hikoilleet kaiken liikalihavuuden
+ja pitäneet vain sen, joka on voimakasta ja kiinteää. Tämä on
+ravinnon valinnan ja voimistelun seurausta. Sillä nämä molemmat ovat
+ihmisruumiille samaa kuin pohdin vehnälle: kaikki akanat ja vihneet
+lentävät pois, ja puhdas vilja kokoontuu läjään. — Likahan pestään
+pois, ja sittenhän mies esiintyy entistään ehompana. Vertaapa vain
+muutamia noista valkoihoisista, jotka viettävät elämäänsä siimeksessä,
+kehen hyvänsä niistä, jotka voimistelevat miekkailukoulussa, kun hän
+on peseytynyt puhtaaksi öljystä ja pölystä! Olen varma siitä, että jos
+sinulta kysyttäisiin, kummanko näköinen noista kahdesta haluaisit olla,
+empimättä pitäisit lujannäköistä ja karaistunutta nuorukaista parempana
+hentoa raukkaa, joka on niin vaalea sen tähden, että hänen verensä on
+vetäytynyt ruumiin sisäosiin.»
+
+Ja valtiokin hyötyy siitä, että nuori kansalainen harjoittelee
+voimistelu-urheiluja: »Harjoitusten päämääränä ei suinkaan ole
+palkintojen voittaminen juhlatiloissa, sillä senhän vain harvat voivat
+saavuttaa, vaan tarkoituksena on voittaa sekä valtiolle että itselleen
+paljon suurempaa hyvää. Sillä kaikkien kunnon kansalaisten velvollisuus
+on ottaa osaa vielä suurempaan kilpataisteluun seppeleestä, joka ei
+ole tehty muratista tahi öljypuunlehvistä, vaan johon sisältyy ihmisen
+koko onni ja autuus — tarkoitan taistelua yksityisen vapauden ja
+koko isänmaan itsenäisyyden ja menestyksen puolesta, ihaninta, mitä
+voimme jumalilta anoa. Kaikki tämä on nivottuna siihen seppeleeseen
+ja on siinä kilpailussa voitettavana. Siihen kilpailuun puheenalaiset
+harjoitukset ja ponnistelut ovat vain valmistuksia.»
+
+Lukianos viittaa myöskin voimisteluharjoitusten esteettiseen puoleen:
+»Koska nuorukaisten on riisuutuminen suuren ihmisjoukon edessä, niin
+luulemme heidän huolehtivan kauniista ulkomuodosta, niin ettei heidän
+tarvitse hävetä esiintymästä alastomina.»
+
+Hän siirtyy sitten kuvailemaan voimisteluharjoitusten merkitystä
+helleenien taiteelle. Alastomuuden tuottamasta häpeän tunteesta
+vapautuminen oli sivistyneen helleenin aatelismerkkejä. Tämä
+kummastutti barbaaria — tympäiseepä tuo häntä vieläkin. Voimistelijain
+harjoituspaikoilla oli kuvanveistäjällä ja maalarilla alati silmäinsä
+edessä kauneimmat Jumalan luomat kuvattavanaan. Kauniit muodot
+syöpyivät niin syvälle taiteilijoiden muistiin, että kun taiteellisen
+innoituksen hetki tuli, suurimmat heistä paremmin kuin yksikään
+taiteilija ennen heitä tai myöhemmin kykenivät pukemaan jumaluuden
+majesteetin ja ikuisen kauneuden inhimillisiin muotoihin.
+
+Kreikkalaiset suorastaan _jumaloivat_ kauneutta. Eivätkä
+ainoastaan taiteessaan, vaan myöskin jokapäiväisessä elämässään.
+Eliksessä toimeenpantiin miesten ja Lesboksessa naisten välisiä
+kauneuskilpailuja. Isoissa temppeleissä oli sääntönä, että pappina piti
+olla kauneuspalkinnon voittanut mies tahi nuorukainen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ei ollut parempaa tilaisuutta nähdä sellaista kauniiden nuorukaisten
+valiojoukkoa kuin niissä suurissa kilpailuissa, joihin koko
+kreikkalaisen maailman etevimmät urheilijat kerran joka neljäs
+vuosi kokoontuivat Olympian stadionille. Ei ole mikään kansa niin
+kuin muinaisajan helleenit elämässään toteuttanut lauselmaa »Terve
+sielu terveessä ruumiissa». Sentähden tulikin heistä onnellisin,
+sopusuhtaisin kulttuurikansa, mitä konsanaan on vaeltanut täällä
+maan päällä. Sivistys ei heidän keskuudessaan päässyt rappeutumaan
+yksipuoliseksi sielunkulttuuriksi eikä konekulttuuriksi, joka tekee
+ihmiset epäitsenäisiksi ja yksipuolisiksi, vaan helleenit pelastivat
+itselleen mielen tasapainon ja joustavuuden asettamalla ruumiinhoidon
+tasa-arvoiseksi sielunhoidon rinnalle. Kreikkalaiset olivat paremmin
+kuin mikään muu kansa saaneet selville yhden luonnon suurista
+salaisuuksista: useimmille meille käsittämättömän likeisen yhteyden
+sielun ja ruumiin välillä. Ilman tervettä ruumista ei tervettä
+sielua, mutta ilman tervettä sielua ei myöskään sopusuhtaisesti
+kehittynyttä ruumista. Kreikkalaisille oli veltto ja huonossa hoidossa
+pidetty ruumis yhtä pätevä todistus puutteellisesta kasvatuksesta ja
+kulttuurista kuin tietämättömyys n.s. oppiaineissa.
+
+Kuinka monta esimerkkiä onkaan siitä, että ruumiillisesti heikko
+ja kivulloinen henkilö tarmokkaasti ja järkevästi Jumalan vapaassa
+luonnossa harjoitetun voimistelun ja urheilun avulla on parantunut
+ja voimistunut! Ei ainoastaan ruumiiltaan, vaan myöskin sielultaan
+hänestä tulee aivan kuin toinen ihminen. Koko elämä näyttää toiselta,
+saapi uutta eloisuutta. Monesta itsekkäästä luulosairaasta, joka ei
+ole voinut ajatella muuta kuin omaa ruumiillista vointiaan, tulee
+tuntiessaan itsensä toimintakykyiseksi hyödyllinen kansalainen, joka
+asettaa itselleen elämäntehtävän, lähimmäisiään auttava ihmisystävä.
+
+Kaikki tämä oli muinaisille helleeneille itsestään yhtä selvä asia kuin
+meidän aikamme englantilaisille. Oli mahdotonta ajatella kreikkalaista
+kaupunkia ilman julkisia urheilupaikkoja varjoisine puineen ja
+juoksevine vesineen. Joka tahtoi saavuttaa arvoa kansalaistensa
+silmissä, hänen oli nuoruusvuosinaan vietettävä enin aikansa
+urheilukentällä. Vain siellä oli tuo vapaa ryhti ja tuo esiintymisen
+varmuus saavutettavissa, joka oli vapaasyntyiselle ominainen ja teki
+hänet sopivaksi ottamaan osaa julkiseen elämään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Olympia on saanut nimensä olympialaisesta Zeuksesta, kisojen
+suojelijasta. Myöskin Delphoissa, Korinthoksen kannaksella ja Nemeassa
+pidettiin pyhiä kilpailukisoja, kaikkialla jonkun jumalan kunniaksi.
+Samoinkuin heprealaiset ylistivät Jahvea laululla ja tanssilla,
+samoin kunnioittivat kreikkalaiset Zeusta ja Apollonia painilla ja
+kilpajuoksulla ja sopusuhtaisten ruumiiden kauneudella. Vanhempina
+aikoina pidettiin urheilukilpailuja myöskin jonkun kuolleen uroon
+kunniaksi. Iliaassa luemme kilpakisoista, joilla Akhilleus vietti
+Patrokloksen hautajaisia. Ensin olivat hevosurheilukilpailut.
+
+    »Kaikk' yht'aikaa ruoskallaan hevot kiihtivät juoksuun,
+     huudoill' yllyttäin sekä ohjillaan hoputellen
+    innoissaan; ja ne vei yli kentän vauhtia vinhaa
+    pois sotapurtten luota; ja rintain all' arohieta
+    tuprusi niinkuni pilvi ja myrskyn riehuva pyörre,
+     harjat hulmusivat, kun liehtoi lentävä tuuli.
+    Kons' ikiruokkijan maan kävi pintaa piirtäen vaunut,
+    kons' ylös ilmaan kimposi; vaan vakavastipa seisoi
+    vaunujen ohjaajat, joka mies kovin sykkivin rinnoin
+     voittoa toivoissaan; hepojansa he kiihtivät huudoin,
+    konsa ne kirmasivat pölyn nostain tanteren poikki.
+    Vaan radan päässä kun kääntyä päin meren vaahtisen rantaa
+    raisut valjakot sai, jopa kunkin näyttihe kunto;
+     laukkaa täyttä ne karkasivat; etumaisena muista
+    Eumelos, jalot juoksijat eessä! ja toisena toivat
+    Tydeun poikaa taas hevot, heimoa Tros-uron orhein
+     jäljess' ei järin paljon, vaan ihan kinterihillä,
+    tallaamass' oli aivan näät jalat ain' ajolautaa,
+    hengitys hartiokast Eumelon poltteli selkää,
+     sillä ne kiitivät, ett' ihan niskaan pää kävi kiinni.»
+
+Katselijain kehoitushuutojen raikuessa ajaa huristetaan hirveällä
+vauhdilla. Eräs kilpailijoista, Antilokhos, ajaa niin rajusti,
+että Menelaos — käyttääksemme nykyaikaista urheilutermiä — panee
+vastalauseen. Mutta asia ratkaistaan sovinnolla, ja Antilokhos saa ensi
+palkinnon.
+
+Sen jälkeen seurasi nyrkkeilyn »ankara kilpa». Palkinnoiksi pantiin
+voittajalle kuusivuotias vankka muuli ja voitetulle parikorva malja.
+
+Vilahduksessa ponnahti siinä pystyyn kookas ja voimakas nyrkkeilijä,
+nimeltään Epeios. Hän
+
+    »muulin muhkean lautaisiin käden laski ja lausui:
+     'Käyköön tänne se mies, joka maljaan tyytyä mielii!
+    Eipä Akhaijeist' ainoakaan ota muulia multa
+    nyrkkeilyssä, se tietkää, sill' olen itse ma parhain.
+    — — —
+     Vaan sanon sen minä teille, ja myös se on täyttyvä totta:
+    siltä ken kilpaan käy, lihat liivaks', luut lusuks isken;
+    ruumiinkantajat hän tähän valmiiks siis varaelkoon
+     viemään pois, kun on nuijannut hänet nyrkkini nurmeen.'»
+
+Mutta Euryalos, »jumalainen sankari», hänpä ei moisista uhkauksista
+ollut millänsäkään. Ja niin molemmat taistelijat käärivät kätensä
+härännahkahihnoihin.
+
+    »Vyöttäyneinäpä noin kävi kumpikin taistelopiiriin,
+     mies päin miestä, ja nyt, kohotettuna valtavat nyrkit,
+    yhteen karkasivat, rajut, raskaat ryöppysi iskut.
+    Kaamea leukojen karskuna soi, hiki virtana vieri
+    ottelijain jäsenistä. Mut äkkiä iski Epeios
+     poskeen vaanivan Eyryalon väkevästi. Ja silloin
+    heitti hän seisomisen, jalat lysmyi, herposi polvet.
+    Kuin kala rantaan poukkoo veest' ajohaurojen keskeen
+    pohjoisen puhuessa, mut taas iso aalto sen ahmaa,
+     poukkasi noin mies lyöty, mut kaatuvan aimo Epeios
+    sai käsin kannatetuksi, ja kumppanit rientäen luoksi
+    pois hänet kantoivat, jalat veltot laahasi jälkeen,
+     riipuksiss' oli pää, veri pursui paksuna suusta.»
+
+Kolmantena kilpakisana oli Aiaan ja Odysseuksen painiskelu.
+Voittopalkintona oli taidokkaasti tehty vaskinen kolmijalka.
+
+»Kons' oli sankarit vyöttäyneet, kävi kumpikin piiriin ryhtyen
+voimakkain käsivarsin toisehen toinen kuin katon kannakkeet talon
+korkean, veistäjän kuulun taiten liittämät kestämähän väkituulien
+voimaa. Ruskuivat selät siinä, kun vääntelivät kädet vankat ankarin
+tempoiluin, hiki maahan virtana vieri. Juomuja, kuhmuja ottelijain nous
+selkähän, kylkiin, kuumottain punatummina; vaan yhä kumpikin koitti
+toistaan kammertaa sekä voittaa kattilan kauniin. Maahan Odysseus
+kilpaajaa ei jaksanut kaataa, jaksanut Aias ei, kuni seinä Odysseus
+seisoi.»
+
+Taistelu jäi siis ratkaisemattomaksi.
+
+Odysseus, joka ei ollut äsken suoritetusta ottelusta tietävinäänkään,
+asettui kilpailemaan juoksussakin ja voitti ensi palkinnon, kun Pallas
+Athene puuttui asiaan, niin että hänen vaarallisin kilpailijansa
+kompastui aivan maaliviivan luona. Voitettu pani vastalauseensa sen
+johdosta, että taivaalliset olivat sekaantuneet kilpailuun, mutta
+vastalause hylättiin nauraen.
+
+Kiekonheitossa »saavutettiin» — lyhyesti ja uudenaikaisesti jatkaakseni
+kilpailun selostusta — »ennätys, jota tervehdittiin innokkailla
+ihastuksenosoituksilla.» Keihäänheitosta, joka päätti kilpailut,
+voidaan aivan lyhyesti sanoa: »Agamemnon voitti ylivoimaisesti.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Olympian kisat olivat kaikista kilpakisoista kuuluisimmat. Helleenit
+antoivat niille niin suuren arvon, että he niiden mukaan jakoivat
+ajan neljä vuotta käsittäviin jaksoihin, olympiadeihin. Ensimmäinen
+olympiadi alettiin vuodesta 776 e.Kr., mutta Olympian kisat juontavat
+alkunsa jopa vuosisataa aikaisemmalta ajalta.
+
+Mikä kansanvilinä, mikä elämä ja melu Zeuksen pyhässä lehdossa
+Alpheios-virran rannoilla sinä lyhyenä aikana joka neljäs vuosi,
+jolloin kisat olivat käymässä! Ja miten äänettömällä jännityksellä
+seurasivatkaan sinne tulvineet sadattuhannet ihmiset tätä koko
+maailmassa ainutlaatuista voimainmittelyä!
+
+Alkujaan Olympian stadionilla oli vain yksi kilpailulaji edustettuna,
+nimittäin _nopeusjuoksu_, mutta vähitellen tuli muunlaisia urheiluja
+lisää. Muutamat kreikkalaiset pikajuoksijat ovat saavuttaneet
+historiallisen maineen. Kun persialaiset vuonna 490 e.Kr. uhkasivat
+Attikaa, lähettivät ateenalaiset Pheidippides-nimisen juoksijan viemään
+sparttalaisille tiedon vaarasta. Hän suoritti tuon 22 peninkulmaa
+pitkän matkan kahdessa vuorokaudessa. Kaikiksi ajoiksi kuuluisa on
+sekin juoksija, joka pian sen jälkeen toi Marathonin taistelukentältä
+Ateenaan tiedon Miltiadeen »barbaareista» saavuttamasta voitosta ja
+maanmiehilleen ilosanoman ilmoitettuaan kaatui kuolleena maahan.
+
+_Hyppykilpailut_ eivät käsittäneet ainoastaan korkeus- ja
+pituushyppyjä, vaan kilpailtiin myös korkealta hyppäämisessä.
+Näitä kilpailulajeja seurasivat luultavasti kilpailut _kiekon-_ ja
+_keihäänheitossa_. Keihäänheitto erosi meikäläisestä m.m. siinä,
+että käytettiin keihääseen kiinnitettyä hihnaa, johon heitettäessä
+tartuttiin kaksin sormin. Siten keihään lähtönopeus melkolailla
+lisääntyi.
+
+Seurasi sitten järjestyksessä ankaran rasittava _paini_, jossa
+voittajaksi päästäkseen piti kolmesti heittää vastustajansa maahan,
+niin että hän kosketti sitä selällään tahi lanteellaan. Kun painijat
+olivat öljyllä voidellut, ei heidän ollut helppo saada kiinteää
+otetta toistensa lihaksista, ja leikki kävi sitäkin ankarammaksi,
+kun erinäisten temppujen käyttö oli luvallista. Sai esim. turvautua
+jalkakampiin ja antaa eräänlaisia potkuja, jopa katkaista sormet
+vastustajaltaan joutumatta silti hylättäväksi.
+
+Vielä vaarallisempi oli tietysti _nyrkkeily_. Sattuipa monestikin,
+että kilpailijoista joku jäi taistelukentälle voimatta enää siitä
+nousta. Nyrkkeilijöillä oli kädet käärittyinä härännahasta tehtyihin
+hihnoihin, jotka oli varustettu kovilla ja teräväsärmäisillä
+nahkapalasilla, joissa oli naulan- kantoja ja lyijynastoja.
+Nyrkkeilijä, joka oli suorittanut monta kilpailua, ei tavallisesti
+ollut kaunis katseltavaksi. Nenä oli saattanut kokonaan muuttaa
+muotoaan, korvista tuli usein n.s. kukkakaalikorvat, ja hampaat
+kuuluivat suureksi osaksi muistojen maailmaan. Kerran sattui, että
+nyrkkeilijän koko kitalaki murskaantui, mutta hän nieli hampaansa ja
+seisoi siinä niin tyynenä ja välinpitämättömänä, että vastustajan
+mielestä ei enää kannattanut käydä hänen kimppuunsa.
+
+Erään nyrkkeilijän kunniaksi sepitetyssä epigrammissa sanotaan:
+
+    »Poiss' Ithakast' oli kaks vuoskymment' ollut Odysseus,
+     tuttupa koiralleen viel' oli valtias tuo.
+    Outo sa nyrkkeilyn, Stratophon, nelivuotisen jälkeen
+    oot koko kaupungin nähdä, et koirien vain.
+    Peiliin kurkistain näkisitpä sä itsesi, varmaan
+     siinä jo vannoisit: 'Ei ole tuo Stratophon!'»
+
+Taitavampia nyrkkeilijöitä olivat kuitenkin ne, jotka osasivat välttää
+vastustajan iskut väistymällä syrjään ja siten väsyttämällä hänet.
+
+Kaikista kilpailuista monipuolisin oli _viisiottelu_, johon kuului
+juoksu, kiekonheitto, hyppy, keihäänheitto sekä paini. Siinä
+kilpailevat olivat sopusuhtaisimmin kehittyneitä urheilijoita, heissä
+kun voima yhtyi notkeuteen ja nopeuteen.
+
+Mitkään olympialaiset kilpailut eivät kuitenkaan saattaneet
+katsojaparvia niin sähköiseen jännitystilaan kuin _kilpa-ajot_. Tähän
+urheilulajiin suurmiehet ja kuninkaatkin ottivat osaa toisinaan
+aivan mielettömän loistavasti. Merkki torven soidessa nelivaljakot
+syöksyvät eteenpäin peittyen pölypilveen. Kaksitoista kertaa
+niiden on kierrettävä maalipylväs kilparadan päässä. Hevoset ovat
+pillastumaisillaan lähestyessään käännekohtaa. Vaunut viskautuvat
+raiteiltaan, törmäävät yhteen ja särkyvät, ja huimapäisimmätkin
+ajomiehet kalpenevat sellaisina hetkinä. Suuri kreikkalainen
+murhenäytelmänkirjoittaja Sophoklés antaa »Elektra»-nimisessä
+näytelmässään loistavan ja jännittävän kuvauksen sellaisista
+kilpailuista, jotka hän kuitenkin on sijoittanut Delphoihin,
+missä kilpa-ajoja pidettiin alempana olevalla kentällä, Krisan
+luona. Kilpailijoista etevin oli Agamemnonin poika Orestes. Muiden
+kilpailijoiden joukossa oli kaksi libyalaista nelivaljakkoa, yksi
+lumivalkea valjakko Ainiaksesta etelä-Thessaliasta ja yksi Ateenasta.
+
+    »Nyt seisoivat he, kunne kunkin vaunuineen
+     valitut kilpatuomarit ol' arponeet.
+    Soi torven vaski, kaikki kilpaan kiitävät
+    hoputtain valjakoitaan, kouriss' ohjakset
+    ne huiskuu. Koht' on rata täynnä jyrinää
+     rämiseväisten vaunuin tupruun korkeaan
+    ne pöly kietoo, tungoksessa yksikään
+    ei ruoskaa säästä ohi toisen vaunujen
+    ja varsaparin korskuvaisen koittaissaan;
+     näet selkään, pyöränkehiin takaa puuskuttaa
+    jo pari toinen kuolaa, kuumaa henkeään.
+    Ja nyt Orestes loppumaalin kohdalle
+    juur' ehtii, puolell' oikealla valloilleen
+     heponsa päästää, toisen ohjat kiristää.
+    Viel' ollut kaatuneit' ei vaunuja; vaan nyt
+    rajusta enianilaisen kovasuut
+    jo varsat syöksyy käänteeseen, ja kun jo kuus,
+     jo seitsemän on juostu kierrost', iskevät
+    päin barkalaisen valjakkoa otsakkain.
+    Tään ainoan nyt turman jälkeen toista päin
+    jo toinen törmää, kaatuu, Krisan tantereen
+     jo kaiken täyttää pirstat vaunuin murskattuin.
+    Ateenan aimo ohjas-urho keksii tuon,
+    sivuuttaa väistäin, vauhdin hiljentäin
+     nuo hevot hurjat, kiistämällä kierivät.
+
+    Uloinna vinhaan kiitää vaunuin viimeisin
+     Orestes, on jo voittomaali toivonaan.
+    Nyt nähdessään vain yhden jääneen kilpaajan
+    hän nopsain varsojensa korviin kiljaisten
+    väkevän huudon kiitää jälkeen. Kumpikin
+     noin ajaa rinnan, että vuoroin toisen pää
+    ja vuoroin toisen vaunuist' eelle kurkottuu.
+    Jo vauriotta koito kaikki kierrot muut
+    on kiertänyt, mies pystyssä kuin vaunutkin;
+     vaan käänteess' ohjaa vasemman kun hevosen
+    hän höllitti, niin vaunut maalipatsaaseen
+    varattomasti törmää, pyörän napa katkeaa,
+    mies maahan suistuu, viillettyihin hihnoihin
+     takertuu siinä; varsat vauhkot, ohjaajan
+    radalle vaipuissa, sen keskeen riistäytyy.
+    Parahti kansaparvi, maahan syöksyvän
+    kun näki nuorukaisen, moista vaikeroi
+    se turmaa moisten mahtajan, kun laahautuu
+     nyt maassa milloin, milloin ilmaan poukkoaa
+    hän jalat eellä, kunnes vaivoin valjakon
+    saa vauhkon juoksun ohjasmiehet talttumaan
+    ja hänet irroittaa: hän veriss' on, hänt' ei,
+     noin runneltua, tunne silmät ystäväin.»
+
+Kun Syrakusan vihatun tyrannin Dionysios I:n nelivaljakko kilpaili
+Olympiassa, hänen kilpatoverinsa päättivät keskenään ajaa rikki hänen
+vaununsa, sillä palkinto ei saanut joutua miehelle, joka oli niin
+suuresti vahingoittanut Kreikan vapautta.
+
+Komealta näyttivät myöskin _ratsastuskilpailut_, joissa kuitenkaan ei
+ollut esteratsastusta.
+
+Juhlan huippukohtana oli tietenkin palkintojen jako, ei palkinnon arvon
+vuoksi — sillä voittajan ainoana palkkiona oli öljypuunlehdistä sidottu
+seppele — vaan sen katoamattoman kunnian tähden, joka siitä seurasi.
+Miten suuressa arvossa sitä pidettiin, osoittaa parhaiten kertomus
+vanhasta rhodoslaisesta urheilijasta Diagoraasta, joka kerran oli itse
+ollut olympialaisvoittaja ja sai vanhoilla päivillään nähdä kahden
+poikansa saavuttavan saman kunnian. Molemmat nuorukaiset seppelöivät
+isänsä ja kantoivat häntä käsivarsillaan kansan tervehtiessä onnellista
+miestä kukkaissateella. »Kuole, Diagoras!» kansa huusi, »kuole, sillä
+sinulla ei enää ole maailmassa mitään toivottavaa.» Ja vanhus kuoli
+ilosta.
+
+Kun olympialaisvoittaja palasi kotikaupunkiinsa, tervehdittiin häntä
+siellä suurin kunnianosoituksin. Hänelle pystytettiin patsaita, ja
+muutamin paikoin hän sai rahapalkkion, joskus elinkoron; tai myöskin
+voi sattua, että hän koko elinikänsä sai syödä raatihuoneessa kaupungin
+kustannuksella. Kaupungin rikkaimmat ja ylhäisimmät miehet koettivat
+kilpaa saada hänet vävykseen. Koko kaupunki juhli hänen voittonsa
+vuosipäivää, ja Pindaroksen kaltaiset runoilijat ylistivät lauluillaan
+hänen kilparadalla suorittamiaan mainetöitä.
+
+Niin oli laita kisojen loistoaikana. Mutta kaiken muun tavoin
+olympialaiset kisatkin huonontuivat. Ne muuttuivat ammattiurheilijoiden
+kilpailuiksi. Silloin ei urheilun päämääränä enää ollut terve
+sielu terveessä ja sopusuhtaisessa ruumiissa — sillä sielusta ei
+ollut paljonkaan jäljellä sellaisessa yksipuolisesti kehitetyssä
+ruumiissa, jonka ainoana pyrkimyksenä oli ennätyksien saavuttaminen
+jollakin määrätyllä urheilualalla. Enää ei kilpailtu kunnian, vaan
+rahan ja maineen vuoksi, maineen, joka muutaman vuoden kuluttua oli
+yhtä unohtunut, kuin jos kyseessä oleva urheilija ei olisi koskaan
+elänytkään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Olympian pyhiin kisoihin tulvivissa joukoissa oli aina useita Kreikan
+sivistysmaailman valiomiehiä. Täällä, näiden tuhansien tiedonhaluisten
+ihmisten keskuudessa, jotka olivat irtautuneet arkisesta työstään,
+tarjoutui runoilijoille ja muille kaunokirjailijoille oivallinen
+tilaisuus tehdä teoksiaan tunnetuiksi lukemalla niitä ääneen. Vieläpä
+Herodotoksen kaltainen historioitsija esitti eräässä sellaisessa
+tilaisuudessa ensi kerran valittuja osia historiallisesta teoksestaan.
+Taiteilijat asettivat täällä teoksiaan näytteille, tiedemiehet
+toivat julkisuuteen tutkimuksiaan, ja puhujat ja filosofit pitivät
+esitelmiä rahvaalle. Mutta sen aatteen keksijä, että olympialaisissa
+kisoissa alettaisiin panna toimeen kilpailuja kaunokirjallisissa
+saavutuksissa oli mies, jota ei juuri ole tapana lukea kuuluvaksi
+sivistyksen edistäjiin — keisari Nero. Sen ylhäisempää sukuperää ei
+tämä ruumiillisten ja henkisten kilpailujen yhdistelmä ole, jota meidän
+päivinämme on huonolla menestyksellä yritetty uudelleen herättää
+henkiin.
+
+Nero oli uranuurtaja toisellakin alalla, nimittäin palkintotuomarien
+lahjomisessa, joilla siihen asti oli ollut vakiintunut puolueettomuuden
+maine. Hän otti ensin osaa kilpa-ajoihin — se päättyi kuperkeikkaan.
+Sitten hän lauloi ja lausui — kuvaannollisesti puhuen samalla
+tuloksella. Ja kuitenkin auliit palkintotuomarit seppelöivät hänet
+voittajaksi kummassakin kilpailulajissa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuonna 393 j.Kr. olympialaisia kisoja vietettiin viimeisen kerran
+antiikin aikana. Rooman keisari Theodosius, joka kiivaasti vainosi
+kaikkia pakanallisia tapoja, kielsi tämän jo häviävän antiikkisen
+elämän ilmauksen. Miespolvea myöhemmin toinen samanniminen keisari
+antoi hävittää Olympian pyhät temppelirakennukset. Maanjäristys, johon
+liittyi maanvieremä, täydensi tuhoa ja vihdoin Alpheios ja muuan sen
+sivujoki levittivät paksun liejukerroksen koko rauniokentän ylle.
+Mainehikas seutu, jossa vuosituhannen ajan oli kaikunut hymnejä ja
+riemuhuutoja, oli muuttunut erämaaksi, vieläpä paikan nimikin unohtui.
+
+Se, että Olympian aarteet jälleen ovat tulleet päivänvaloon, on
+saksalaisten arkeologien ansio, joiden työtä Saksan hallitus
+ja valtiopäivät ovat tukeneet. Vuosina 1875—1881 poistettiin
+rauniokentältä sitä peittänyt seitsemänkin metrin paksuinen
+maakerros, ja tiede rikastui monilla tuhansilla muinaisesineillä.
+Nämä todistavat selvästi, että Olympia loistoaikanaan oli Delphoin
+rinnalla koko maailman suurin taidemuseo, ja sen ihanuutta lisäsi
+se, että useiden taideteosten taustana oli vehmas luonto. Kiinteistä
+muinaisjäännöksistä olivat tärkeimmät Heran ja Zeuksen temppelien
+rauniot. Heran temppeli on vanhin kaikista tunnetuista kreikkalaisista
+pyhäköistä. Alkuperäisessä asussaan se luultavasti oli rakennettu
+seitsemännellä vuosisadalla e.Kr. Temppelin kaikkein pyhimmässä oli
+kaikista kreikkalaisista taideluomista ehkä ihanin Praksiteleen
+Hermestä ja Dionysos-lasta esittävä marmoripatsas, joka kuuluu
+äärimmäisen harvalukuisiin Kreikan taiteen suuruudenajalta säilyneihin
+_alkuperäisteoksiin_. Zeuksen temppelistä sitävastoin oli jo aikoja
+sitten ryöstetty sen kallein aarre: Pheidiaan kuuluisa ylijumala Zeusta
+esittävä jättiläiskuva, joka oli tehty kullasta ja norsunluusta[53]
+puiselle alusrungolle. Tämä taideteos oli niin ihana, jumalan kasvot
+niin majesteetillisen kunnioitustaherättävät ja lempeät, ja niillä
+lepäsi niin ylimaallinen rauha, että kuvan pelkkä näkeminen oli
+onni, jota ei milloinkaan voinut unohtaa, miten elämä vaihtelikin.
+Muuan kreikkalainen kirjailija sanoo ihastuksissaan, että jos
+onnettomuuksien ja surujen masentama mies seisoisi tämän kuvan edessä,
+niin hän unohtaisi kaikki surunsa ja huolensa. Pidettiin suorastaan
+onnettomuutena, jos kuoli näkemättä Pheidiaan Zeus-kuvaa.
+
+Otricolin Zeus-rintakuva antaa vain kalpean aavistuksen Pheidiaan
+mestariteoksen kauneudesta.
+
+Sanotaan itse jumalan ihmishahmossa ilmestyneen taiteilijalle. Ja
+kun Pheidias työnsä täytettyään pyysi Zeukselta merkkiä siitä, että
+taideteos oli hänen hyväksymisensä arvoinen, kerrotaan vahvistuksen
+tulleen siten, että kuvapatsas singahutti maahan salaman aivan kuin
+oikea Zeus.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Adolf Boettieher, Olympia, das Fest und seine Stätte.
+
+Ernst Curtius und Friedrich Adler, Olympia: 5 nid.
+
+E Norman Gardiner, Olympia.
+
+Julius Centerwall, Olympia och de olympiska spelen.
+
+Harald Brising, Hellenisk idrott. Olympiska spelen i det gamla Grekland.
+
+J.E. Chryssafis, Idrotten och idrottsfesterna i Homeri tid.
+
+Friedrich Fedde, Der Fünfkampf der Hellenen.
+
+E. Norman Gardiner, Greek athletic sports and festivals (Laaja
+kirjallisuusluettelo).
+
+Karl Hachtmann, Olympia und seine Festspiele.
+
+Erik Hedén, Hellas' olympiska spel (Ord och bild 1912).
+
+Gustaf Munthe, Idrott och kroppskultur under antiken.
+
+Victor Laloux et Paul Monceaux, Restauration d'Olympie.
+
+
+
+
+
+
+TALOUDELLISIA JA YHTEISKUNNALLISIA MULLISTUKSIA
+
+
+
+
+KREIKAN NIEMIMAAN TALONPOIKAISVÄESTÖ KEHITTYY MERENKULKIJOIKSI.
+
+
+Homerisen ajan sivistyksen painopiste sijaitsi, kuten olemme
+nähneet, Vähän-Aasian joonialaisissa kaupungeissa. On kuvaavaa
+siellä ja varsinaisessa Kreikassa vallinneille eri kehitysasteille,
+että kreikkalainen itämaa on synnyttänyt Homeroksen, ritarielämän
+ja seikkailujen laulajan, kun taas varsinaisen Kreikan
+sivistyksen vanhimpana kirjallisena ilmauksena ovat ensimmäisen
+talonpoikaisrunoilijan laulut. Varsinainen Kreikka oli vielä
+talonpoikaismaa, kun Vähän-Aasian rannikkokaupungeissa asuvat
+heimolaiset jo olivat saavuttaneet rikkautta ja korkeampaa sivistystä,
+jota vain kauppa, merenkulku ja teollisuus voivat saada aikaan.
+Joonialaisten oppimestareina olivatkin foinikialaiset, babylonialaiset
+ja lydialaiset.
+
+Mutta aikojen kuluessa sivistys jälleen eteni länttä kohti.
+Kansainvaellukset olivat puoli vuosituhatta aikaisemmin keskeyttäneet
+sen kulun, mutta ikäänkuin luonnon pakosta sivistysvirtaus jälleen
+suuntautui länttä kohti; ja kun sitten kerran tapahtui suuri
+voimainmittely itä- ja länsimaitten, persialaisten ja kreikkalaisten
+välillä, länsimaisten sivistyksen pelastajia eivät olleet idän
+helleenit, vaan heidän Kreikan niemimaalla asuvat heimolaisensa.
+Tämän jälkeen koittikin helleenisen sivistyksen suuruudenaika,
+mutta tämä sivistys ei silloin saavuttanut korkeinta täyteyttään
+Vähän-Aasian joonialaisten keskuudessa, vaan Kreikan niemimaalla,
+siinä osassa helleenistä maailmaa, jonka panos oli ollut ratkaiseva
+maailmanhistoriallisessa voimainmittelyssä. Helleeninen henki loi
+nyt sekä kirjallisuuden että taiteen alalla mestariteoksen toisensa
+jälkeen, jotka olivat seuraaville sukupolville saavuttamattomia,
+sillä maa ei ole milloinkaan sen jälkeen kasvattanut niin _täysin
+harmoonista_ sivistyskansaa kuin se, joka kerran lähes 2 1/2
+vuosituhatta sitten polki Hellaan maakamaraa. Helleenit eivät tosin
+enempää kuin mikään muukaan kansa ole luoneet _kaikkea_ omasta
+sisimmästään, mutta heidän henkinen voimansa oli niin itsenäinen, että
+he loivat Itämailta saamansa sivistysvaikutteet uudelleen oman kuvansa
+kaltaisiksi, muovailivat ne oman sopusointuisen makunsa mukaan ja
+loivat siten _sekä hengeltään että muodoiltaan puhtaasti helleenisen
+sivistyksen_.
+
+Miten on selitettävissä tämä ihmeellisen korkea kehitystaso, mitättömän
+pienen kansan ihailtava vastustuskyky Idän rajattomia mahdollisuuksia
+vastaan ja ylevä sivistyssuoritus, joka ikiajoiksi säilyväksi on
+suotu kouralliselle ihmisiä, jotka kerran kansoittivat tätä pientä
+täplää maan pinnalla. Koko ihmiskunnan historian suurimpia ihmeitä
+lienee, että täällä on voitu luoda sivistys, jonka läpitunkeva
+vaikutus on ulottunut ja vielä tänä päivänä ulottuu kautta koko
+maapallon. Mistä kreikkalaiset ovat saaneet ne älylliset ja siveelliset
+ominaisuutensa, jotka ovat sivistyksellisessä suhteessa tehneet heidät
+etevämmiksi kaikkia muita muinaisajan kansoja? Mistä on kotoisin
+heidän valpas, selkeä ja terävä älynsä, heidän kohtuullisuutensa ja
+sopusointuisuutensa, heidän vapaudenrakkautensa ja yksilöllisyytensä,
+heidän valoisa, iloinen, viehättävä optimisminsa? Mistä johtuu, että
+tästä ainualaatuisen terveestä ja kauniista ihmisrodusta on myöskin
+voinut tulla taiteilijoiden ja ajattelijain rotu?
+
+Muutamat pitävät selityksenä ihanaa Välimeren ilmastoa. Tämä luonnon
+suosima ilmanala on tehnyt kreikkalaisesta sopusointuisen ja terveen
+sekä ruumiiltaan että sielultaan, sen kirkas ilma ja maisemain
+teräväpiirteiset, kiinteät ääriviivat ovat antaneet hänelle selkeän
+ajatusjuoksun ja rakkauden suuriin aatteisiin. Hänen sielussaan ei
+ollut mitään kaikupohjaa kaihoisille, salaperäisille tunnelmille,
+joita pohjolan maisema syvine metsineen, usvaharsoineen ja pehmeine
+viivoineen herättää siellä kasvaneissa. Kreikkalaisessa on kaikki
+selkeätä.
+
+Helleenien taiteellista silmää ovat myös kehittäneet Hellaan
+jumalaisten maisemain muodot ja värivivahdukset, ennen kaikkea värien
+ihmeellinen leikki Välimeren milloin taivaansinisellä, milloin
+smaragdinvihreällä pinnalla ja auringonnousun ja -laskun sinipunerva
+hohde jyrkkäpiirteisillä vuorenharjanteilla. Ja tämän yhteydessä ei
+sovi unohtaa, mitä kuvanveisto- ja rakennustaiteitten kehitykselle ovat
+merkinneet Kreikan marmoriaarteet, Paroksen lumivalkea, Pentelikonin
+tai Attikan valkea, kultakimalteinen ja Lakonian punainen marmori.
+
+Mutta ympäröivä luonto, »miljöö», vastaa kuitenkin kysymykseemme
+ainoastaan osittain. Katsokaammepa vain turkkilaisia sinä aikana,
+jolloin he olivat Kreikan valtiaita, tai nykyisiä kreikkalaisia!
+Tavataanko heissä mitään niistä suurista ominaisuuksista, jotka
+elähdyttivät helleenejä Themistokleen, Perikleen ja Platonin päivinä?
+Ei, inhimilliset erikoisuudet ovat itse rodussa. Jos tapahtuu liian
+paljon sekoitusta, ne häviävät itse rotutuntomerkkien mukana.
+Muinoin eli ennen kaikkea Attikassa kreikkalainen rotu, jolla oli
+luonteenomaiset suuret ominaisuutensa, mutta vain niin kauan kuin se
+jaksoi pysyä puhtaana ja sekoittumattomana. Nyt ei Attika enää synnytä
+suurmiehiä.
+
+Aivan varmaa on myöskin, että jos helleenit eivät olisi olleet hyvää
+ja monien sukupolvien terveen elämän karkaisemaa rotua, eivät he olisi
+kyenneet edes Välimeren rannoilla suorittamaan niitä sivistyksen
+suurtöitä, joilla he ovat ansainneet kunniapaikkansa ihmiskunnan
+kehityksessä. Kreikka ei nimittäin ihanasta ilmanalastaan huolimatta
+suinkaan ole mikään Laiskurila, sen maaperä ei ole niin ylitsevuotavan
+anteliasta kuin Egyptissä tai Mesopotamiassa. Päinvastoin Herodotos
+sanoo, että »köyhyys on vanhastaan asunut Hellaassa». Mutta hän
+lisää: »Helleeneillä on kuntoa; ja sillä he puolustautuvat köyhyyttä
+vastaan.» Hän olisi voinut lisätä: »Myöskin vähäisillä tarpeillaan»
+— sillä se, jolla on suu säkkiä myöten, ei koskaan tunne olevansa
+köyhä. Kreikkalaiset olivat, kuten muutkin etelämaalaiset, sekä ruoan
+että juoman suhteen erittäin kohtuullista kansaa. Köyhä helleeni
+tarvitsi päivittäiseksi ravinnokseen vain leivän, kourallisen
+öljymarjoja tai pari sipulia ja kenties muutamia viikunoita. Liha oli
+harvinaista herkkua; sen huomaa myöskin siitä, että Homeros aina puhuu
+paistista erikoisen kunnioittavasti. — Yksinkertaiseen maalaisviiniin
+sekoitettiin runsaasti vettä.
+
+Tarvittiin tosiaankin voimakasta kansaa raivaamaan ja pitämään kunnossa
+pieniä viljelyskelpoisia peltotilkkuja, jotka ovat hajallaan siellä
+täällä vuoristossa ja avartuvat tasangoiksi ainoastaan siellä, missä
+joet ovat kerrostaneet viljavampaa maata tyynellä alajuoksullaan.
+Laajin oli Thessalian tasanko, Kreikan vilja-aitta. Täällä kasvatettiin
+myös niin suuret määrät hevosia, että maakunta voi ylläpitää melkoista
+ratsuväkeä. — Mutta Thessaliaa ei luettu kuuluvaksi varsinaiseen
+Hellaaseen.
+
+Kreikan viljelyskelpoiset osat muistuttavat muutoin suuren vuorierämaan
+keitaita. Sillä mistä Kreikkaa lähestyykin, maan- tai merenpuolelta,
+saa sen vaikutelman, että se suurimmalta osaltaan on vuorimaata.
+Vuoret säästävätkin neljä viidettäosaa maan pinta-alasta, enemmänkin,
+jos saaret otetaan lukuun. Mutta vuorenrinteetkään eivät ole täällä
+estäneet maanviljelijää. Hiellä ja vaivalla uutterat helleenit ovat
+rakentaneet loppumattomia tukimuurien rivejä, joita viinitarhat
+päivänpuoleisilla vuorenrinteillä tarvitsevat, jotta rankkasateet eivät
+huuhtoisi multaa mukanaan.
+
+Kreikkalaisten aineellinen toimeentulo perustui, kuten sanottu, alussa
+etupäässä maantuotteisiin. Homeroksen laulujen kuninkailla oli suuria
+nauta-, vuohi- ja sikalaumoja, joita heidän orjansa ja maaorjansa
+veivät laitumelle metsiin ja vuorenrinteille. Aikaa myöten kasvoi
+viljelyskasvien, viljan, viinin, öljypuun ja viikunapuun merkitys.
+Mutta muillakin aloilla kreikkalaiset kunnostautuivat olemassaolon
+taistelussa: kalastajina, merimiehinä ja kauppiaina. Ja täällä kuten
+muuallakin kannustivat ja elähdyttivät henkistä sivistystä eniten
+seurustelu muukalaisten kanssa, merielämä ja kauppamatkat, ne kun
+tarjosivat runsaampaa vaihtelua kuin kotoinen maaelämä.
+
+Tosiaankin ne ovat salaperäisiä, nuo synnynnäiset rotuominaisuudet,
+elämän suuria ihmeitä, joita me vain mitättömän vähän voimme tutkia
+ja selittää. Mutta toiselta puolen on aivan ilmeistä, että on turhaa
+yrittää ymmärtää kreikkalaisia tai muitakaan kansoja tarkastelematta
+heitä sen maan ja ilmanalan yhteydessä, missä he ovat eläneet. Joskaan
+ympäristö ei ole _luonut_ helleenien suuria ominaisuuksia, on se
+ainakin _kehittänyt rodussa piileviä taipumuksia_.[54] Ainoastaan kaksi
+suotuisaa seikkaa yhdessä, nimittäin edullinen asema ja ilmanala sekä
+lahjakas kansa, voi tehdä Hellaasta sen, mikä siitä tuli: korkeimman
+sivistyksen kotiseudun.
+
+Mutta Kreikan niemimaan kansoilla oli kuljettavana pitkä taival,
+ennenkuin ne ehtivät huipulle. Taruaikana astuttiin ensimmäiset
+askelet sivistyksen tiellä, kun ennen paimentolaiselämää viettäneet
+heimot muuttuivat paikoillaan asuviksi maanviljelijöiksi ja siten
+juurtuivat uuteen kotimaahansa. Seuraava kehitysaskel oli se, että he
+tutustuivat mereen, tuohon rauhattomaan elementtiin, joka aluksi aina
+herättää kotiturpeeseen kiintyneessä kansassa pelkoa ja vavistusta.
+Talonpoikaisrunoilija Hesiodos katseli kauhistuen yli aavain vetten.
+Kesti kauan, ennenkuin näistä paimenista ja talonpojista kukaan muu
+kuin jotkut hurjapäät uskalsivat lähteä ulapalle. Heidän edeltäjänsä
+tässä maassa olivat kuitenkin olleet kauasmatkustelevaa kansaa, ja
+itse rannikkomuodostus tarjosi tilaisuuden merielämään. Missään muussa
+maassa Välimeren rannalla ei ole niin runsasmuotoista rannikkoa kuin
+Kreikassa. Missään maa ja meri eivät ole niin läheisesti yhtyneet kuin
+täällä. Koko Kreikassa ei ole ainoatakaan paikkaa, joka olisi merestä
+enemmän kuin yhdeksän peninkulman päässä. Ja Aigeian meressä ei koskaan
+ole pitempää matkaa rannasta toiseen kuin kaksitoista peninkulmaa.
+
+»Aigeianmeri», muuan intomielinen ihailija sanoo, »on syvänsininen,
+tyyni meri, jonka vain vieno tuulenhenki saattaa kesäpäivinä
+väreilemään; se on meri, jossa nereidien siro saattue vaeltaa,
+ja delfiinit telmivät sen kirkkaissa aalloissa.» Tähän mereen
+tutustuivat vähitellen myöskin niemimaan helleeniset kansat,
+vieläpä niin läheisesti, että suuri osa heistä alkoi pitää sitä
+oikeana elementtinään. Näin oli laita varsinkin niiden, jotka
+asuivat vuorisen Attikan rannikolla, Korinthoksen lahden rannalla
+ja osalla Peloponnesoksen rannikkoa. Tasankoseutujen kansat, kuten
+makedonialaiset, thessalialaiset ja lakonialaiset, sitävastoin pysyivät
+maakrapuina.
+
+_Merenkulku_ johtaa, kuten jo monesti olemme maininneet, aina
+kehityksen uusille urille. Mutta merenkulkua varten tarvitaan
+muutakin kuin laivoja ja miehistöä; tähän pitää olla myös jotakin
+vientitavaraa. Se vilja, joka korjataan Kreikan niemimaan alueella,
+kului väestön omiin tarpeisiin. Sen sijaan _teollisuus_ tuotti
+niemimaan merenkulkijakansalle kauppatavaraa vietäväksi vieraille
+rannikoille. Teollisuutta kehittyi, kun lukemattomia lammaslaumoja
+ruvettiin käyttämään kutomateollisuuden hyväksi niin suuressa määrin,
+että voitiin viedä maasta kankaita. Rautaa Kreikassa oli yllin kyllin,
+erittäinkin Lakoniassa, Euboian saarella ja Kykladeilla. Kun oli opittu
+karkaisemaan tätä metallia, voitiin valmistaa aseita ja tarvekaluja
+myöskin vientiä varten. Muutamilla seuduilla oli myös kerroksittain
+hienoa savea, josta valmistettiin erinomaisen hienoja maljakoita
+ulkomaidenkin markkinoille. Saviteollisuuden keskuksia olivat
+Korinthos, jossa satojen vuosien aikana valmistettiin saviastioita koko
+läntisen Välimerenalueen tarpeiksi, ja Ateena, missä savenvalajilla oli
+oma kaupunginosansa, Kerameikos, josta ajanmittaan kehittyi kaupungin
+taloudellinen ja valtiollinen keskipiste. Attikalaiset savituotteet
+valtasivat maailmanmarkkinat 6:nnen vuosisadan kuluessa ja syrjäyttivät
+sekä joonialaiset että korinthoslaiset valmisteet.[55]
+
+Maljakkojen maalaajat eivät enää tyytyneet pelkkiin koristekuvioihin
+kuten aigeialaisena aikakautena, vaan maalasivat kohtauksia
+elämästä: voimisteluharjoituksia, asestettujen soturien kulkueita,
+meritaistelulta, hautajaismenoja y.m.
+
+Kirjallisuutta:
+
+August Böckh, Die Staatshaushaltung der Athener: 3 nid.
+
+Gustave Glotz, Le travail dans la Grèce ancienne (Laaja
+kirjallisuusluettelo).
+
+Henri Francotte, L’industrie dans la Grèce ancienne (Bibliothéque de la
+faculté de philosophie & lettres de la l'université de Liège: fascicule
+VII et VIII. Laajat kirjallisuusluettelot).
+
+Albert August Trever, A history of greek economic thought (Laaja
+kirjallisuusluettelo).
+
+A. Jardé, La formation du peuple grec (Kirjallisuusluettelo).
+
+C. Neumann und J. Partsch, Physikalische Geographie von Griechenland.
+
+Ernst Reisinger, Grekland. (Kirjallisuusluettelo.)
+
+Alfred Zimmern, The greek commonwealth.
+
+Daniel Baud-Bovy et Fred. Boissonas, En Grèce.
+
+Hans Bloesch, Hellas.
+
+Hermann Hettner, Griechische Reiseskizzen.
+
+Wilhelm Vischer, Erinnerungen und Eindrücke aus Griechenland.
+
+
+
+
+TOINEN KREIKKALAINEN UUDISASUTUS.
+
+
+Sitä mukaa kuin uudet elinkeinohaarat voittivat alaa ja kehittyivät,
+täytyi hankkia kotiteollisuudelle enemmän raaka-aineita sekä
+jalostetuille tuotteille uusia markkinoita. Tämä oli sitäkin
+tarpeellisempaa, kun sekä itse Kreikan niemimaan että joonialaisten
+siirtokuntien väestö alkoi lisääntyä niin runsaasti, että se ei
+voinut enää elättää itseään, vaan sen täytyi koettaa saada viljaa
+hedelmällisemmiltä seuduilta. Sellaisia oli etenkin Mustanmeren
+rannikolla. Kunnolliselle ja yritteliäälle kansalle avautui näin
+uusia mahdollisuuksia saavuttaa vieraassa maassa parempi toimeentulo
+kuin liiaksi kansoitetussa kotimaassa, missä, kuten pian näemme,
+intohimoiset puoluetaistelut myös katkeroittivat elämän ja pakottivat
+monen jättämään kotinsa.
+
+Maastamuutto on vielä kahdeksannella vuosisadalla verrattain vähäistä,
+mutta se lisääntyy suuresti seitsemännellä sen johdosta, että kaupan
+ja teollisuuden alalla silloin äkkiä tapahtui valtava nousu. Ja mistä
+tämä taas vuorostaan johtui? Siitä, että kulta- ja hopea_rahat_
+alkavat tulla käytäntöön maksuvälineinä ja vanha hankala _vaihtokauppa
+muuttuu vähitellen rahasta myynniksi_. Kauppias on saanut käsiinsä
+vähän tilaa vievän ja helposti käsiteltävän maksuvälineen, joka on
+käypää kaikkialla, sillä valtion leima takaa, että valtio itse milloin
+tahansa vastaanottaa rahaa maksuksi. Vanhin tunnettu arvonmitta oli
+_nautakarja_. Homeroksen runoissa arvioidaan kaikki niin ja niin
+monen härän arvoiseksi. Pronssikattila esimerkiksi oli yhden härän
+veroinen, kelpo orjatar vastasi neljää, mutta Odysseuksen imettäjästä
+oli sankarin isä tämän nuorena ollessa maksanut 20 härkää.[56] Rahan
+lähimpiä edeltäjiä olivat kultaiset ja hopeiset harkot, tangot tai
+ruuvikierteiset langat, joista kauppaa tehdessä hakattiin pois määrätyn
+kokoinen pala. Mutta miten vaivalloista olikaan, kun jokaista pientäkin
+kaupantekoa varten täytyi käyttää koetinkiveä ja vaakaa! Paitsi
+sitä, että leimattu raha on helposti käsiteltävää, on sillä se etu
+vaihtokaupan suhteen, että milloin ostajalle soveltuu, hän voi vaihtaa
+sen niihin tavaroihin, joita hän juuri silloin haluaa.
+
+Se nerokas keksintö, että rahaa ruvettiin leimaamaan, on vaikuttanut
+mullistavasti koko ihmiskunnan talouteen, ja vielä tänä päivänä
+elämme sen vaikutuksen alaisina. Keksintö tehtiin noin v. 700
+e.Kr., Herodotoksen tietojen mukaan Lyydiassa. On kuitenkin
+yhtä todennäköistä, että leimattua rahaa ensinnä käytettiin
+kreikkalaisissa rannikkokaupungeissa, kenties Miletoksessa.[57] Joka
+tapauksessa uusi keksintö levisi sekä joonialaisiin että Kreikan
+emämaan kauppakaupunkeihin. Siellä koko talous pian muuttuikin
+_rahataloudeksi_. Sitävastoin vanha _luontaistalous_ jatkui
+sisämaanvaltioissa kuten Spartassa, missä maanviljelys oli vallitsevana
+elinkeinona ja koko maa muodosti yhden ainoan suuren omavaraistalouden,
+joka ei juuri kaivannut vienti- tai tuontiyhteyttä muiden valtioiden
+kanssa.
+
+Jos nyt luomme yleissilmäyksen historialliseen yhteyteen, niin
+huomaamme yllä sanotusta, että _rahanleimaamisen keksiminen on muun
+muassa todellakin ollut tärkeimpiä syitä suureen kansavirtaukseen,
+joka seitsemännellä vuosisadalla kulki yli Välimeren ja Mustanmeren
+ja sai aikaan sen, että nämä rannikot vahvasti kreikkalaistuivat_.
+Erotukseksi akhaialaisen ja doorilaisen kansainvaelluksen aikaisesta
+siirtymisestä pois kreikkalaisesta emämaasta on näitä kahdeksannella,
+seitsemännellä ja kuudennella vuosisadalla e.Kr. tapahtuneita
+suuria väestönsiirtymisiä nimitetty _toiseksi kreikkalaiseksi
+uudisasutukseksi_. Se eroaa ensimmäisestä uudisasutusliikkeestä —
+mikäli näistä väestön siirtymisistä lainkaan voidaan sitä nimeä
+käyttää — paitsi syittensä puolesta myöskin tapahtumain kulun suhteen.
+N.s. ensimmäinen kreikkalainen uudisasutus ei ollut uudisasutusta
+tavallisessa mielessä, vaan se oli _pakoa_ kodista, kansainvaelluksen
+seurausta: kansa pakenee toisen kansan tieltä ja pelastautuu vieraalle
+rannikolle. Mutta n.s. toinen uudisasutus ei ole mitään joukkopakoa,
+vaan se on _yksityisten kansalaisten_ maastamuuttoa, jotka vieraassa
+maassa toivovat pääsevänsä parempiin oloihin. Nyt eivät vihollislaumat
+ole ahdistamassa, vaan muuton aiheuttajina ovat _sisäiset syyt_
+— ja nekin pelkästään ilahduttavaa laatua — nimittäin _kaupan ja
+teollisuuden voimakas nousu_. Niin syntyi tämä maastamuuttoliike, joka
+on koko maailman asutushistorian loistavimpia lukuja.
+
+Toinen kreikkalainen uudisasutus eroaa ensimmäisestä siinäkin
+suhteessa, että uudet siirtokunnat olivat _yksityisten kaupunkien_
+perustamia, kun taas vanhimpien joonialaisten kaupunkien perustajat
+olivat toisiinsa sekoittuneita kansoja kaikista mahdollisista
+emämaan osista. Uudet siirtolaiset olivat lujin sitein — etenkin
+uskonnollisin — liittyneet kukin omaan »emäkaupunkiinsa». He olivat
+tuoneet mukanaan tulen emäkaupungin pyhästä liedestä; he ottivat osaa
+kotiseutunsa suuriin uskonnollisiin juhliin ja lähettivät uhrilahjoja
+vanhan kotikaupungin suojelusjumalille. Sillä tavoin uudet ja vanhat
+kaupungit olivat henkisessä sukulaisuussuhteessa toisiinsa. Muodostui
+kokonaisia kaupunkien perhekuntia: emäkaupunkeja tytärkaupunkeineen;
+ja siirtokuntia, joilla oli yhteinen emäkaupunki, sanottiin
+sisarkaupungeiksi. Jos siirtokuntia uhkasi vaara, ne turvautuivat
+emäkaupunkiinsa. Siirtokunnan ja emäkaupungin välistä sotaa pidettiin
+yhtä jumalattomana, kuin että lapsi löi äitiään. Tämä ei kuitenkaan
+estänyt siirtokuntaa muodostumasta emäkaupungilleen vaaralliseksi
+kauppakilpailijaksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Helleenien ja heidän kilpailijainsa foinikialaisten siirtokuntien
+välillä on suuri ero. Sen voi lyhyesti lausua siten, että kreikkalaiset
+uudisasukkaat eivät uusilla asuinpaikoillaan tunteneet olevansa
+hajaannustilassa eläviä siirtolaisia. Foinikialaiset siirtokunnat —
+paitsi Karthago sisilialaisine tytärkaupunkeineen — olivat pelkkiä
+_kauppapaikkoja_, jotka oli perustettu valvomaan Tyroksen, Sidonin
+ja muiden Foinikian kaupunkien enimmäkseen tilapäisiä kauppaetuja.
+Kreikkalaisista siirtokunnista sitävastoin kehittyi oikeita
+_kaupunkeja_, asukkaittensa vakinaisia kotipaikkoja; ja kaupunkien
+ulkopuolellakin asui aina kreikkalaisia maanviljelijöitä. Tämä
+selittää myös sen, että kreikkalaisten siirtokuntien sivistysvaikutus
+oli paljon perinpohjaisempi kuin foinikialaisten. Kreikkalaisista
+siirtokunnista tuli Hellaan _sivistyksen_ todellisia _etuvartijoita,
+kun taas foinikialaisten tarkoituksena oli_ vain tilapäisen
+voiton saavuttaminen. Foinikialaisten ainoana harrastuksena oli
+alkuasukkaitten _nylkeminen_; kreikkalaiset sitävastoin koettivat
+myöskin _sivistää_ heitä.
+
+Yhä kiristyvässä ottelussa kreikkalaisten ja foinikialaisten välillä
+oli kreikkalaisilla varma yliote vastustajistaan, sillä Kreikka
+sijaitsi laajan Välimeren-kaupan keskuksessa, sillä oli erinomaisen
+runsaasti satamapaikkoja, ja se oli valtiollisesti riippumaton.
+Sitävastoin foinikialaisten asema kolmen mahtavan, keskenään
+kilpailevan naapurikansan, egyptiläisten, assyrialais-habylonialaisten
+ja heettiläisten välissä sai aikaan valtiollisen epävarmuudentilan,
+joka tietysti haittasi liike-elämänkin kehitystä.
+
+Ja jos vertaamme toisiinsa kreikkalaisten ja foinikialaisten
+siirtokuntien lopullista tulosta, mikä ero! Miten monet kreikkalaisten
+perustamista kaupungeista ovatkaan uhmanneet kaikkia hävittäviä voimia
+aina tähän päivään saakka. Kuten Egyptin, Assyrian, Babylonian ja
+Persian vanhat kaupungit ovat foinikialaisten siirtokunnat menettäneet
+kaiken tai miltei kaiken merkityksensä, mutta muinainen _Bysantion_ on
+vielä tänä päivänä Konstantinopolin nimisenä Levantin kaupan keskus, ja
+Marseille — muinainen Massilia — nauttii yhä vielä Ranskan tärkeimmän
+satamakaupungin arvoa, joka sillä oli jo kreikkalaisten aikana. Sen
+ikivanhoja tytärkaupunkeja on Nizza. Massilian vaikutus ulottui
+kautta koko Ranskan ja Espanjan Rivieran aina Ebron suulle asti, ja
+Provence'in maalaisväestö kreikkalaistui. Nykyaikainen matkailija, joka
+käy Arles'ssa ja näkee sen kauniiden naisten ikäänkuin leijailevan
+eteenpäin vesiruukku pään päällä, luulee yhdellä iskulla siirtyneensä
+muinaiseen Hellaaseen, kauniitten kreikatarten ja Aphroditen maahan; ja
+kaupungin valtava amfiteatteri yhdessä muitten muinaismuistojen kanssa
+on palanen Kreikkaa, joka on unohduksesta jäänyt Rhône'in laaksoon.
+
+Massilia todistaa, miten suuressa määrin kreikkalaiset siirtolaiset
+yhdistivät sivistystehtävän liiketoimintaansa. Kun foinikialaiset
+vuosisatojen aikana olivat käyttäneet hyväkseen ympäröivää seutua
+antamatta sille mitään mainittavaa vastalahjaa, opettivat kreikkalaiset
+sekä Ranskan että Espanjan väestölle kirjainkirjoituksen. Ja Massilian
+kreikkalaiset toivat öljypuun ja viiniköynnöksen ensinnä omalle
+seudulleen, joka ei soveltunut maanviljelykseen, ja sitten koko
+etelä-Ranskaan. Viini oli ennestään tuntematon juoma alkuasukkaille,
+jotka siihen asti olivat aina juoneet olutta.
+
+Massilian asukkaat harjoittivat laajaa kauppaa sekä Välimerellä että
+pitkin joki verkkoa, jonka päähaarat ovat osaksi Rône—Saône—Seine,
+osaksi Rhône—Saône—Mosel— Rein. Varmana todistuksena Massilian
+kauppaverkon haarautumisesta ovat sille ominaiset rahat, joissa
+toisella puolella on Artemiin pää ja toisella leijona. Niitä on
+tavattu koko Ranskassa, Sveitsissä ja pohjois-Italiassa korkealla
+alppilaaksoissa. Siitä siemenestä, jonka helleeniset merenkulkijat
+kerran olivat peittäneet »barbaariseen» multaan kaukaisessa
+Lännessä Rhône'in suulla, versoi sitten keskiajalla runsaasti uusia
+toisenlaisia vesoja. Sillä Provence'ista on keskiajan ranskalaisen
+kuvanveistotaiteen lisäksi lähtöisin myöskin runsas runous,
+provence'ilaisten trubaduurien lemmenlaulut, jotka vaikuttivat
+valtavasti melkein koko Euroopan kirjallisuuteen ritariaikana.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Etelä-Italiasta kehittyi toinen Kreikka. Helleenit itse nimittivät sitä
+»_Suur-Kreikaksi_» vastakohtana köyhemmälle emämaalle ja sen pienille
+oloille. Tämän maan ja Sisilian löytäminen oli tosin tapahtunut paljon
+aikaisemmin — se kuvastuu tarinassa Odysseuksen harharetkistä —, mutta
+nyt kasvoi näihin molempiin onnellisiin seutuihin tiheä kreikkalainen
+siirtokunta-asutus. Italian ja Sisilian hedelmällisestä maasta
+tuli kreikkalaisten vilja-aitta, ja myöskin karjanhoito oli varsin
+tuottavaa. Kreikkalaiset ovat nähtävästi tuoneet mukanaan öljypuun sekä
+Italiaan että Sisiliaan kuten etelä-Ranskaankin. Ainakaan ei siellä ole
+esihelleeniseltä ajalta löydetty jälkeäkään tästä puusta.
+
+Sisiliassa kreikkalaisten kuitenkin täytyi jakaa rannikkoalueitten
+omistusoikeus karthagolaisten kanssa, jotka ottivat länsiosan ja
+pohjoisrannikon haltuunsa. Kreikkalaiset taistelivat myös monta
+kiivasta taistelua maan asukkaita, sikuleja vastaan, joita sotaiset
+ylimykset johtivat, mutta etelä-Italia kreikkalaistui melkein kokonaan.
+Erikoisen tavoiteltuja olivat Taranton-lahden rannat, jotka jo
+aikaisemmin olivat houkutelleet foinikialaisia purppura-, simpukka- ja
+kalarunsaudellaan. Lampaat, jotka kävivät laitumella näillä viljavilla
+seuduilla, olivat tunnettuja hienosta villastaan, ja oivallinen savi
+synnytti siellä kukoistavan maljakkoteollisuuden. Monet »Suur-Kreikan»
+siirtokunnista tulivat kuuluisiksi rikkaudestaan ja ylellisyydestään,
+etenkin Tarentum, Kroton ja ylväs Sybaris, joka aikoinaan oli rikkaampi
+kuin mikään muu kreikkalainen kaupunki. Sybarislaiset lienevät pitäneet
+suorastaan kunnia-asiana olla velttoja ja ruikuttaa pienimmästäkin
+rasituksesta. He tulivat niin kuuluisiksi nautinnonhimostaan ja
+velttoudestaan, että vielä tänä päivänä käytetään sanaa sybariitti
+merkitsemään ylellisyyden veltostuttamaa henkilöä.
+
+Helposti voidaan kuitenkin arvata, miten sellaisen yhteiskunnan
+lopulta kävi, jonka puolustajina oli sybariitteja. Krotonista ja
+Sybariksesta tuli vähitellen leppymättömät kilpailijat. Krotonissa
+kasvanut heimo oli aivan toista ainesta. He olivat urheilijoita, jotka
+kerrankin voittivat kaikki Olympian seitsemän kilpailua. Kun Krotonin
+ja Sybariksen välinen vihamielisyys puhkesi ilmisodaksi ja ratkaiseva
+taistelu oli tulossa, kerrotaan, että Sybariksen ratsuväen hevoset
+alkoivat tanssia kuullessaan vihollisen torvien ja huilujen äänet.
+Ne olivat tottuneet paraatiharjoituksiin enemmän kuin todelliseen
+sotaan. Sota loppui Sybariksen häviöön noin v. 510 e.Kr. Voittajat
+eivät tyytyneet vähempään, kuin että hävittivät kaupungin maan tasalle,
+kertovatpa tarut heidän johtaneen joen uoman sen paikan yli, niissä
+rikas Sybaris kerran sijaitsi, hävittääkseen vihatun kilpailijansa
+jäljettömiin. Joka tapauksessa ei sen muinaisesta loistosta enää ole
+pienintäkään jälkeä.[58]
+
+Länteenpäin kreikkalaiset seurasivat kilpailijainsa foinikialaisten
+jälkiä aina Guadalquivirin suulle asti toiselle puolen Herkuleen
+patsaita ja veivät sieltä mukanaan kotimaahan haluttua kuparia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikkalaisten toinen uudisasutus ulottui _Espanjasta itäänpäin aina
+Krimille saakka_. Melkein kaikkien satamien läheisyyteen syntyy nyt
+kauppapaikkoja, ja kaikkialla puhutaan kreikkaa. Myöskin Egyptin
+kanssa alkaa vakinainen yhdysliikenne, ja miletoslaiset perustavat
+erään Niilin suuhaaran varrelle Naukratis-nimisen uudisasutuksen,
+joka aina Aleksandreian perustamiseen saakka pysyi maan suurimpana
+kauppapaikkana. Kreikkalaisista oli tullut merikansa, ja he viihtyivät
+vain merellä ja meren läheisyydessä. Vuoristojen metsäisillä rinteillä
+kaikuvat kirveeniskut; honka kaatuu, laivastoja rakennetaan, ja leveä,
+kantava kuormalaiva laskeutuu raskaasti mereen, kun taas kevyt,
+kapea sotapursi ikäänkuin lentää aalloilla. Sen tehtävänä on kaupan
+suojeleminen — tai merirosvous.
+
+Uuteen siirtokuntaliikkeeseen eivät ota osaa vain emämaan asukkaat,
+vaan ehkä yhtä paljon Vähän-Aasian vanhat joonialaiset siirtokunnat,
+erikoisesti Miletos, joka yksinään perusti kokonaista yhdeksänkymmentä
+uutta kaupunkia.
+
+Miletoslaiset merimiehet tunkeutuivat rohkeasti Mustallemerelle,
+»vieraanvarattomalle merelle», kuten kreikkalaiset ensi näkemältä
+kauhuissaan nimittivät tätä autiota merta vailla saaristoa ja saaria.
+Sen etelärannalla uhkaavat vuorijonot suistuivat jyrkkinä mereen, ja
+pohjoisessa oli matalia, rämeisiä rantoja, missä sumut ja usvat tekivät
+ilman painostavaksi ja raa'aksi. Oli kuin kotimaan lauhkeilta seuduilta
+olisi täällä tullut uuteen maailmaan, missä tasangot olivat alttiina
+jäätäville pohjoismyrskyille, jotka tupruttivat maahan valtavia
+lumikasoja ja jäädyttivät veden. Täällä ei voinut viettää elämäänsä
+ulkoilmassa ja päivänpaisteessa toreilla ja aukeilla paikoilla niinkuin
+Kreikassa. Kaikki tuntui täällä aluksi kammottavalta ja peloittavalta
+kansan mielestä, joka enemmän kuin puolen vuosituhannen aikana oli
+tottunut Aigeianmeren kirkkaaseen taivaaseen ja leutoon ilmastoon ja
+oli ehtinyt unohtaa, että aikaisemmat sukupolvet kerran olivat asuneet
+kylmemmillä seuduilla.
+
+Toiselta puolen löytöretkeilijät pian huomasivat, että täällä oli
+paljon, melkeinpä kaikkea sitä, mitä heidän kotimaastaan puuttui.
+Vuorten lomassa piilevien pienten peltotilkkujen asemesta täällä
+aukenivat rajattomat tasangot, joiden multa oli mitä hedelmällisintä.
+Täällä aaltoili vilja niin laajoilla vainioilla, ettei yhdenkään
+kreikkalaisen silmä koskaan ollut nähnyt niiden vertaista. Toisilla
+vainioilla viljeltiin hyvällä menestyksellä oivallista hamppua. Ja
+mitä olivatkaan kotimaan karjalaumat niiden määrättömien hyödyllisten
+eläinten rinnalla, jotka kävivät laitumella aroilla ja tuottivat
+pohjattomia varastoja lihaa, vuotia ja talia!
+
+Toisissa osissa maata kasvoi oikeita aarniometsiä, jotka tarjosivat
+mitä parhaimpia tammia, saarnia ja jalavia laivojen rakennuspuiksi.
+Rannikkosatamien ja suojelevan saariston puutteen korvasivat mahtavat,
+kauas sisämaahan saakka purjehduskelpoiset joet, jotka olivat
+helleeneille aivan uusi elämys. Mutta kaikkein ensinnä löytöretkeilijät
+luultavasti kuitenkin huomasivat uskomattoman kalarunsauden.
+Merenkulkijoita houkuttelivat Mustalle merelle todennäköisesti
+etupäässä juuri valtavat tonnikalaparvet, jotka keväisin idästäpäin
+tulvivat Bosporiin. Olihan mielenkiintoisia tutkia, mistä kaikki
+tämä meren siunaus sai alkunsa; ja kun kreikkalaiset olivat saaneet
+sen selville, he perustivat pyyntiasemia sopiville paikoille. Siellä
+pyydystetty kala valmistettiin ja kuivattiin ja vietiin sitten
+myytäväksi joonialaisiin rannikkokaupunkeihin, missä rahvas suureksi
+osaksi eli tästä meren antimesta.
+
+Tämän meren satamiin tuli myös Kaukasoksen sotaisia kansoja purjehtien
+jokia pitkin mukanaan laivanlastittain vankeja, joita he halusivat
+myydä. Parhaat orjat saatiin kuitenkin etelärannikolta.
+
+Mustanmerenretket saivat vihdoin odottamattoman viehätysvoiman, kun
+helleenit huomasivat alkuasukkailla kultakoristeita ja asiaa tarkemmin
+tutkiessaan saivat tietää että kauempana sisämaassa oli vuoria, joissa
+oli runsaat määrät tätä jaloa metallia.
+
+Näin kreikkalaisten käsitys »epävieraanvaraisesta merestä» vähitellen
+muuttui »vieraanvaraiseksi mereksi», eikä kestänyt kauan, ennenkuin
+Miletos tytärkaupunkeineen oli ympäröinyt tämän meren kokonaisella
+sarjalla siirtokuntia, joita oli varsinkin jokien, Dnjestrin, Bugin,
+Dnjeprin ja Donin suissa ja Krimillä. Venäjän joet kuljettivat näihin
+siirtokuntiin suurten tasankojen tuotteita, ja Krimillä kreikkalaiset
+olivat saaneet haltuunsa tavattoman rikkaan vilja- ja puutarhamaan.
+Kreikkalaiset vaihtotavarat kulkivat päinvastaiseen suuntaan kauas
+Venäjän jokien varsille. Miletoksesta vietiin varsinkin kankaita ja
+kudoksia. Mutta ennen kaikkea öljy ja viini tuottivat kreikkalaisille
+hyvää ansiota Mustanmeren rannoilla. Tässä kosteassa ja kylmässä maassa
+tervehdittiin rypäleen lämmittävää ja kiihdyttävää nestettä äärettömän
+paljon suuremmalla ihastuksella kuin konsanaan itse Kreikassa; ja
+kun »barbaarit» olivat sitä kerran maistaneet, eivät he koskaan
+saaneet sitä tarpeekseen. Vielä tänä päivänä etelä-Venäjä on Kreikan
+saariston viinien tärkeimpiä vientipaikkoja, ja niin oli laita jo 25
+vuosisataa sitten. Lukemattomia kreikkalaisia saviastioita täynnä
+tuota haluttua juomaa kuljetettiin siihen aikaan yli Mustanmeren
+vesien, ja joonialaisia saviastioita on löydetty sisämaasta aina
+Kievistä saakka.[59] Kubanin alueella Asovanmeren rannalla, Kaukasoksen
+pohjoispuolella syntyi omalaatuinen kreikkalais-persialainen
+sekasivistys, josta meidän päivinämme runsaat kultalöydöt todistavat.
+
+
+Mustanmeren _etelä_rannalla sijaitsevien siirtokuntiensa kautta
+kreikkalaiset joutuivat yhteyteen maailmankaupan ikivanhojen teitten
+kanssa, jotka päättyivät täällä ja joiden toinen päätekohta oli
+Babyloniassa ja sisä-Aasiassa.
+
+Mustanmeren rannan koonti- ja vientisatamat ovat suuresti edistäneet
+Kreikan varallisuutta. Mutta kreikkalaiseen _sivistys_maailmaan ei
+Mustanmeren seutuja koskaan luettu. Kreikkalainen sivistys ei kyennyt
+täällä kasvattamaan uusia vesoja. Se kuihtui pohjatuulten ja sumujen
+maassa. Muutamia harvoja lukuunottamatta kreikkalaiset siirtokunnat
+pysyivät täällä vain eristettyinä kohtina barbaaristen alkuasukkaitten
+keskellä. Maan todellista kreikkalaistumista, kuten etelä-Italiassa,
+etelä-Ranskassa ja osittain Sisiliassa, ei voinut tapahtua täällä.
+Kreikkalainen ei koskaan oikein kotiutunut tähän kolkkoon ilmastoon.
+Vain ankara puute tai runsaan liikevoiton mahdollisuudet voivat
+pakottaa hänet luopumaan kotimaastaan sellaisen maan vuoksi.
+
+Monet kreikkalaiset siirtokunnat Mustanmeren rannikolla säilyttivät
+kaupallisen merkityksensä aina kauas keskiajalta saakka, jotkut
+vieläkin kauemmin. Kansatulva toisensa jälkeen huuhteli näitä
+yhteiskuntia, mutta ihmeellisen sitkeästi kreikkalainen väestö sai
+kansallisuutensa säilymään jokseenkin sekoittumattomana.[60]
+
+Kuten tarinat Odysseuksen harharetkistä sisältävät muistoja Sisilian
+ja etelä-Italian löytämisestä, siten kreikkalaisten löytöretket
+Mustallamerellä ovat pohjimmaisena aiheena tarinaan argonauttien
+retkestä, johon pian palaamme.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikkalaisten valtava maastamuutto Välimeren ja Mustanmeren
+rannikoille, jota nyt otamme seuranneet, aiheutui taloudellisista
+olosuhteista, mutta siirtolaisuuden seuraukset eivät ota yksinomaan
+aineellista laatua. Sillä on ollut tärkeä maailmanhistoriallinen
+merkitys varsinkin sen johdosta, että _kreikkalainen sivistys_ täten
+levisi kaikkiin Välimerenmaihin. Mutta siirtolaisuus on myös vuorostaan
+vaikuttanut tähän sivistykseen itseensä verrattomasti avartamalla
+kreikkalaisten omaa henkistä näköpiiriä. Kotona laaksot olivat ahtaita
+ja olot pieniä. Mutta kreikkalaisesta tuli merenkulkija ja kauppias,
+ja meri antoi hänelle avaran taivaanrannan. Sellaisen kaupungin kuin
+Miletoksen asukkaille, jotka merimiehinä ja kauppiaina risteilivät
+Mustallamerellä ja melkein koko Välimerellä, täytyi keräytyä sille
+ajalle ainoalaatuisen runsaat tiedot vieraista maista ja kansoista
+herättäen vertailua ja ajattelua. Ei ole suinkaan sattuma, että Kreikan
+filosofian kehto on keinunut siellä, ja että tästä kaupungista,
+»Joonian ylpeydestä», näin tuli kaikkien tieteitten emäkaupunki.
+Miletoslaisten kokoama tietoainehisto koko sen ajan sivistysmaailmasta
+oli valmistanut maaperää, ja oli vain ajankysymys, milloin näitten
+merenkulkijain »keksimishalu» kääntyisi uusilta ulapoille, filosofiaan
+ja tieteellisiin ongelmiin. Niinkuin meidän päiviemme Iso-Britannia
+Kreikka oli etupäässä siirtomaavalta, jonka kukoistus perustui emämaan
+ja siirtokuntien väliseen vuorovaikutukseen.
+
+Kreikkalaisten omalta kannalta katsottuna siirtokunnat myös vaikuttivat
+rauhoittavasti sisäisiin levottomuuksiin. Kaikki, jotka kotona tunsivat
+olevansa yhteiskunnan lapsipuolia, saattoivat vieraissa maissa hankkia
+itselleen tyydyttävämmät olot.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Toisen kreikkalaisen uudisasutuksen taukoaminen 6:nnen vuosisadan
+keskivaiheilla johtui siitä, että joonialaisista silloin, Kyyroksen
+valloittaessa Lyydian mahtavan valtakunnan, tuli Persian suurkuninkaan
+alamaiskansa. Vapautta rakastavia kreikkalaisia ei sitten enää
+niinkään haluttanut siirtyä itäänpäin. Lännessä tapahtui samaan aikaan
+samantapaisia muutoksia. Siellä karthagolaiset yhdessä etruskien kanssa
+keskeyttivät kreikkalaisten vallan leviämisen.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+J.L. Heiberg, En graesk Forpost (»Studier fra Sprog- og
+Oldtidsforskning» 1906).
+
+Ernst von Stern, Die griechische Kolonisation am Nordgestade
+des Schwarzen Meeres im Lichte arcbäologiscber Forschung (C. F.
+Lehmann-Haupt und E. Kornemann, Klio: Bd. IX).
+
+Prins Wilhelm, Sydfranskt. Skildringar från strövtåg i Provence.
+
+Rhys Carpenter, The Greeks in Spain (Laaja kirjallisuusluettelo).
+
+
+
+
+TARU ARGONAUTTIEN RETKESTÄ.
+
+
+Eräällä Boiotian kuninkaalla oli puoliso, joka oli jumalallista
+syntyperää. Hänestä tuli _Friksos_-nimisen pojan ja _Hellé_-nimisen
+tytön äiti. Mutta kun kuningas myöhemmin otti puolisokseen myöskin
+erään maallisen naisen, niin hänen ensimmäinen vaimonsa lähti
+vihastuneena kodistaan. Uusi vaimo synnytti ruhtinaalle myöskin kaksi
+lasta, ja näitä heidän äitinsä suosi kaikin mahdollisin tavoin enemmän
+kuin lapsipuoltaan. Punoipa hän juonen toisensa jälkeen raivatakseen
+Friksoksen ja Hellen tieltään. Silloin äiti armahti pienokaisiaan ja
+lähetti heille siivekkään kultaisen oinaan, joka otti molemmat lapset
+selkäänsä ja lensi pois heidän kanssaan. Kun he tulivat ensimmäisen
+kohdalle niistä kahdesta salmesta, jotka erottavat Euroopan ja Aasian
+toisistaan, alkoi Hellen päätä pyörryttää ja hän syöksyi alas ja
+hukkui. Hänen muistokseen salmi sai nimen Hellespontos, s.o. Hellen
+meri. Mutta Friksos tuli onnellisesti perille _Kolkhis_-maahan
+Mustanmeren perukkaan. Täällä kuningas _Aiētés_, auringonjumala
+Helioksen poika, otti hänet ystävällisesti vastaan. Hän uhrasi oinaan
+Zeukselle ja ripusti sen kultaisen taljan pyhään lehtoon, missä
+kauhistava lohikäärme vartioi sitä.
+
+Nyt oli Thessaliassa kuninkaanpoika nimeltä _Iāsōn_. Jo ennen Iasonin
+syntymää oli hänen isänsä vallanhimoinen ja vilpillinen velipuoli
+_Pelfās_ syössyt veljensä valtaistuimelta. Iasonista kasvoi kuitenkin
+väkevä ja rohkea nuorukainen, ja täytettyään kaksikymmentä vuotta
+hän astui vilpillisen setänsä eteen ja vaati isänsä valtaistuinta
+itselleen. Pelfas, joka oli kavala mies, keksi silloin asettaa hänelle
+ehdon, jonka piti olla mahdoton täyttää: setä luovuttaisi Iasonille
+valtakuntansa, jos hän noutaisi kultaisen oinaantaljan Kolkhis-maasta.
+
+Iason suostui tähän muitta mutkitta. Hän pyysi Kreikan uljaimpia
+urhoja ja sankareita seuralaisikseen seikkailumatkalle. Mukaan tulivat
+Theseus ja Herkules ja laulaja Orpheus ja monta muuta. Kun he olivat
+kokoontuneet Iasonin kotiseudulle, oli siellä jo suuri laiva valmiina
+viemään heidät meren yli, ensimmäinen helleenien rakentama suuri laiva.
+Mutta Iasonin suojelijatar, Athene-jumalatar, olikin auttanut sen
+rakentamisessa. Laivan nimi oli _Argó_.
+
+Argonauttien[61] retki oli täynnä ihmeellisiä seikkailuja. Kauniit
+naiset yrittivät houkutella heitä unohtamaan asiansa, jättiläiset
+koettivat sulkea väylän suurilla kallionlohkareilla, ja hurjat
+sotasankarit pyrkivät koettelemaan voimiaan matkamiesten kanssa.
+Traakiassa heitä kohtasivat toisenlaiset elämykset. Siellä asui vanha
+kuningas nimeltä Phineús, joka oli Apollonilta saanut tietäjänlahjan.
+Mutta kun hän oli käyttänyt kykyänsä ilmaistakseen ihmisille liian
+paljon Zeuksen salaisia päätöksiä, niin jumalat olivat rangaisseet
+häntä. Aina kuin hänen piti syödä, lensi paikalle kaksi inhoittavaa
+n.s. _harpyiaa_, petolintuja, joilla oli naisenkasvot, ja sen ruoan,
+mitä ne eivät riistäneet itselleen, ne likasivat, niin ettei se
+kelvannut, syötäväksi. Ukko raukka olikin pelkkää luuta ja nahkaa.
+
+Mutta kaksi urhoollista argonauttia vapautti vanhuksen
+kiusanhengestään. Palkaksi tästä Phineus käytti tietäjänlahjaansa
+neuvoakseen heille, miten he välttäisivät matkansa suurimman vaaran.
+Heidän täytyi nimittäin kulkea kahden liikkuvan kallion välistä, jotka
+määrättyinä aikoina jymisten iskivät yhteen ja murskasivat kaikki
+merenkulkijat. Vanhus neuvoi argonautteja päästämään irti kyyhkysen,
+ennenkuin he itse yrittäisivät kulkea siitä. Jos se musertuisi
+kallioiden välissä, heidän olisi keskeytettävä matkansa; mutta jos se
+onnellisesti pääsi lävitse, saattaisivat he yrittää. Heidän oli vain
+soudettava kaikin voimin, niin he kyllä jumalien avulla onnistuisivat.
+
+Kun Iason miehineen tuli vaaralliselle paikalle, niin he noudattivat
+Phineuksen neuvoa, ja katso: kyyhkynen lensi vahingoittumattomana
+kallioiden välitse; vain sen viimeiset pyrstösulat katkesivat!
+Kallioiden alkaessa erota toisistaan argonautit ohjasivatkin rohkein
+mielin purtensa vaaralliseen salmeen, ja Athenen avulla yritys
+onnistui. Vain laivan äärimmäiset perälaudat murskaantuivat kallioiden
+välissä.
+
+Siitä saakka nämä vaaralliset kalliot ovat pysyneet paikoillaan; sillä
+kohtalo oli säätänyt, että ne lakkaisivat iskemästä yhteen, heti kuin
+jonkin laivan onnistuisi kulkea niiden välitse.
+
+Vihdoin Iason ja hänen seuralaisensa tulivat Kolkhis-maahan ja
+astuivat ihanaan palatsiin, jonka Hephaistos kerran oli rakentanut
+kuningas Aieteelle. Esipihassa oli neljä suihkukaivoa. Yhdestä
+virtasi maitoa, toisesta viiniä, kolmannesta öljyä ja neljännestä
+vettä, joka talvella oli lämmintä, mutta kesällä jääkylmää. Mutta
+kun argonautit olivat esittäneet asiansa kuningas Aieteelle, tämä
+pahastui ja päätti viekkautta käyttämällä suoriutua muukalaisista.
+»Yhdellä ehdolla», hän sanoi Iasonille, »annan sinulle kultaisen
+taljan. Kuulehan! Sodanjumalalle pyhitetyllä kentällä käy laitumella
+kaksi härkää, joilla on vaskiset sorkat ja joiden sieraimista suitsuaa
+tulta. Näillä juhdilla sinun on kynnettävä pelto ja sitten kylvettävä
+vakoihin lohikäärmeen hampaita. Ja sen jälkeen sinun tulee taistella
+aseistettuja sotureita vastaan, joita kylvöstä kasvaa.»
+
+Siitä koetuksesta ei edes Iasonkaan olisi suoriutunut, ellei hän
+olisi saanut apua. Mutta nyt kävi niin, että jumalat antoivat Aieteen
+oman tyttären Medeian rakastua rohkeaan nuorukaiseen. Hän osasi
+loihtia ja lahjoitti lemmitylleen ihmeellistä voidetta, joka teki
+hänet haavoittumattomaksi ja antoi hänelle voiman kesyttää villit
+härät. Sitten hän antoi Iasonille seuraavan neuvon: »Kun näet soturien
+kasvavan lohikäärmekylvöstä, niin heitä suuri kivilohkare heidän
+keskelleen! He epäilevät silloin, että joku heistä on sen heittänyt, ja
+lyövät toisensa kuoliaaksi.»
+
+Iason lähti siis hyvin varustettuna noutamaan vaarallisia härkiä.
+Luolasta, missä ne oleskelivat, ne ryntäsivät häntä vastaan päristellen
+sieraimistaan tulta ja liekkejä. Mutta Iason tarttui molempia sarvista
+ja paiskasi ne maahan. Muuan hänen ystävistään ojensi hänelle ikeen,
+jonka hän pani niiden niskaan. Sitten hän valjasti ne auran eteen, ja
+vinhaa vauhtia kävi nyt sekä kyntö että kylvö.
+
+Kun vainio sitten alkoi täyttyä uhkaavista sotureista, joita kasvoi
+lohikäärmekylvöstä, seurasi Iason Medeian neuvoa, ja päivän laskiessa
+kaikki soturit makasivat kuolleina maassa. Mutta kuningas Aietes oli
+synkkä ja uhkaava, ja Medeia käsitti, ettei hän koskaan vapaaehtoisesti
+luovuttaisi kultaista taljaa. Hän päätti silloin itse auttaa
+rakastettuaan sen noutamisessa.
+
+Yön pimeydessä he yhdessä lähestyivät peloittavaa lohikäärmettä, joka
+vartioi aarretta, ja Medeia pirskoitti pedon silmille nukuttavaa
+nestettä, niin että Iason saattoi noutaa kultaisen taljan tammesta,
+missä se riippui. Vaikka oli pilkkoisen pimeätä, se löytyi helposti,
+sillä oinaantaljasta levisi kauas ympäristöön kirkas valo.
+
+Heti Iasonin palattua saaliineen laivaan argonautit purjehtivat kotiin
+välttääkseen Aieteen koston, ja Medeia seurasi rakasta Iasoniaan.
+Monia vaaroja ja seikkailuja kestettyään he vihdoin saapuivat Iasonin
+kotimaahan.
+
+Pelias hämmästyi sanomattomasti, kun Iason ojensi hänelle kultaisen
+oinaantaljan. Varmana siitä, ettei Iason ikinä hengissä palaisi
+Kolkhiin-matkaltaan, hän oli nuorukaisen poissa ollessa surmannut tämän
+vanhat vanhemmat; ja nyt hän kieltäytyi pitämästä heidän pojalleen
+antamaansa lupausta. Mutta silloin Medeia taikakeinoillaan otti tuon
+pahansuovan miehen hengiltä. Se tapahtui kuitenkin niin epäinhimillisen
+julmalla tavalla, että maan asukkaat alkoivat inhota Iasonia ja Medeiaa
+ja karkoittivat heidät Boiotiasta.
+
+He saivat silloin turvapaikan Korinthoksessa. Mutta siellä Iason
+muutaman vuoden kuluttua ihastui kuninkaan tyttäreen _Kréúsaan_.
+Medeian sydämessä syttyi silloin hurja viha; mutta hän hillitsi itsensä
+niin taitavasti, että sekä Iason että Kreusa luulivat hänen antaneen
+heille anteeksi. Sen merkiksi Medeia lähetti kilpailijattarelleen
+häälahjaksi komean vaipan ja kultaisen seppeleen. Morsian otti ne
+kiitollisena vastaan; mutta heti hänen puettuaan ne ylleen, seppeleestä
+leimahtaa tulenliekkejä, ja lumottu vaippakin on pian ilmitulessa.
+Hänen isänsä kiiruhtaa sitä sammuttamaan, mutta joutuu saman kohtalon
+uhriksi kuin tyttärensä, ja kun Iason tulee paikalle, makaavat Kreusa
+ja hänen isänsä hiiltyneinä ruumiina.
+
+Mutta Medeian kostonhalu ei ole vielä tyydytetty. Sillä aikaa hän on
+suorittanut vielä hirveämmän teon: vihasta uskotonta puolisoa kohtaan
+hän on surmannut pienet lapsensa, vaikka rakastaakin heitä äidin koko
+hellyydellä. Kun nyt Iason syöksyy vaatimaan häntä tilille Kreusan ja
+appensa murhasta, kohtaa häntä kaamea näky: hänen pienet viattomat
+lapsensa kylpevät veressään. Jäätävän pilkallisesti Medeia hänelle
+ilmoittaa, mitä hänelle on maksanut sen naisen hylkääminen, joka on
+auttanut häntä niin monissa vaaroissa ja hänen tähtensä uhrannut
+kaikkensa. Medeiaa itseään ei Iasonin kosto voi kohdata, sillä hän on
+jo noussut kahden lohikäärmeen vetämiin vaunuihin ja häviää Iasonin
+näkyvistä.
+
+
+
+
+HAJANAINEN, MUTTA VALTIOLLISESTI VALVEUTUNUT KANSA.
+
+
+Ensi näkemältä Kreikan niemimaa tuntuu muodostavan maantieteellisen
+kokonaisuuden, mutta lähemmin tarkastellessa huomaakin, että luonto on
+jakanut sen lukuisiin laaksoihin ja tasankoihin, joita vuorijonot ja
+lahdet erottavat toisistaan. Sellaisessa maassa syntyy, kuten Syyriassa
+tai Norjassa, Skotlannissa ja Sveitsissä, joukko pienoisyhteiskuntia:
+fylkejä, klaaneja tai kantoneja, jotka kaikki enemmän tai vähemmän
+julkisesti kadehtivat viereisen laakson naapuria ja ovat kiihkeitä
+nurkkapatriootteja. Olivathan myös Kreikan lukemattomat saaret kuin
+luotuja viettämään itsenäistä valtiollista elämää.
+
+Kun kansan isänmaana useinkin oli vain vuorten välinen laakso, lahti
+sitä ympäröivine rantakaistaleineen tai saari, sulautuivat sen valtio-
+ja kotiseututunne yhdeksi. Sellaiselle kansalle valtio ei ollut
+kuten nykyajan ihmiselle kartan avulla tajuttava käsite, vaan elävä,
+kouraantuntuva todellisuus. Ateenalainen saattoi Hymettos-kukkulalta
+yhdellä ainoalla silmäyksellä syleillä koko Ateenan valtakuntaa
+aina vuoriin saakka, jotka taivaanrannalla rajoittivat sitä. Kun
+kreikkalainen kävi sotaa valtionsa puolesta, hän ei taistellut
+pelastaakseen tai valloittaakseen valtakunnalle jonkin määrätyn
+alueen — ei kuten esim. meidän aikamme saksalaiset ja ranskalaiset
+ovat taistelleet Elsassin omistamisesta —, vaan hän taisteli aina
+oman kotilietensä puolesta. Isänmaa ja kotiseutu olivat hänelle yhtä.
+Valtiollisesti katsoen kreikkalaiseen _valtioon_ ei tavallisesti
+kuulunut enempää kuin _kaupunki_ ja sitä ympäröivä maaseutu. Kaupunki
+oli valtiollisen elämän tyyssija, ja siellä ratkaistiin valtion asiat.
+Ne, jotka eivät asuneet kaupungissa tai eivät voineet tulla sinne
+keskustelemaan ja äänestämään, eivät siis saaneet olla mukana.
+
+Luettelo venyisi melko pitkäksi, jos laskettaisiin kaikki pienet
+pesät mantereella ja saarilla, missä siihen aikaan valtiollinen
+elämä poreili. Useimmissa maakunnissa oli monta itsenäistä
+kaupunkiyhteiskuntaa. Kreetan saarella laskettiin olevan ainakin
+viisikymmentä, Lesboksella kuusi. Pikkuriikkiselle saarelle voi mahtua
+useita »valtioita». Tämä oli kuitenkin poikkeustapaus; tavallisesti
+kukin Aigeianmeren saarista muodosti valtiollisen kokonaisuuden.
+Arkadiassa laskettiin olevan yli kaksikymmentä riippumatonta
+»valtiota». Nämä olivat kuitenkin, kuten Boiotian ja muutamien
+muidenkin maakuntien valtiot, yhtyneet valtioliitoksi. Mutta vain
+Attikassa ja Lakoniassa yhden kaupungin onnistui vähitellen koota koko
+maakunta valtapiiriinsä. Ateenan ja Spartan kaupungit kehittyivät
+luonnollisesti sitä mahtavammiksi ollessaan siellä valtiollisen
+elämän keskuksia. Attikassa Ateena sai tämän hallitsevan aseman sillä
+perusteella, että siitä tuli koko maakunnan tuonti- ja vientisatama.
+
+Kaupungeissa politikoitiin ja harjoitettiin valtiollista
+kannunvalantaa[62] hartaalla halulla ja etelämaisella innolla, jota
+voimme kuvitella ainoastaan, jos tunnemme nykyisten kreikkalaisten
+loppumattoman politikoimisen. Valtiollisen elämän näyttämönä olivat
+Hellaassa enimmäkseen kadut ja torit. Etelämaalainen on leudon
+ja aurinkoisen ilmaston vuoksi paljon enemmän ulkoilmaihminen
+kuin pohjoismaalainen, jota pakkanen ja rajuilma pidättää
+seinien sisäpuolella. Sen tähden pohjolan asukas onkin enemmän
+sisäänpäinkääntynyt ja ihmisiäkaihtava kuin etelän lapset, jotka aina
+ovat kosketuksessa lähimmäistensä kanssa.
+
+Niin suuria kuin kreikkalaiset ovatkin saaneet aikaan sivistyksen
+kilpakentällä, heidän valtiollinen elämänsä on kuitenkin säälittävän
+pikkumaista ja epäluuloista paitsi suurina maailmanhistoriallisina
+hetkinä, jolloin uhkaava ulkonainen vaara liitti heidät yhteiseen
+taisteluun vapautensa puolesta. Yksikään muinaiskreikkalainen runoilija
+ei ole koskaan lauluissaan ylistänyt Hellasta. Helleeneillä ei ikinä
+ole ollut mitään sellaista yhteistä symbolia kuin Rooman patsas, jonka
+roomalaiset pystyttivät temppeleihinsä, tai ruotsalaisten äiti Svea,
+saksalaisten Germania tai pohjois-amerikkalaisten vapaudenjumalatar.
+Mutta toiselta puolen juuri Hellaan pienoisvaltioissa esiintyy ensi
+kerran historiallisena aikana kaksi ilmiötä, joita pidämme ihmiskunnan
+kehityksen parhaina saavutuksina, nimittäin _yksilön vapaus_ ja
+_kansalaishenki_.
+
+Luonnon niin rikkomassa maassa kuin Kreikassa ei voinut syntyä itse
+valtaisesti hallittuja suurvaltoja. Mutta niinpä ei yhteiskuntakaan
+siellä sortanut yksilöä. Lukuisissa itseään hallitsevissa valtioissa,
+joita siellä syntyi, eri yksilöt taistellessaan pyrkimystensä puolesta
+saattoivat vapaasti kehittyä ja päästä valtaan. Voimakas vapaudenhalu
+ja yksilöllisyys, jotka tuntuvat olevan indoeurooppalaisten
+kansojen veressä, olivat kreikkalaisilla erikoisen voimakkaasti
+kehittyneet. Kreikkalaiset ovat itse asiassa tehneet sen, mitä
+yleensä pidetään renessanssin ansiona: he ovat _keksineet ihmisen_.
+He ovat yksilöllisyyden uranuurtajia. Kreikan valtiollisessa elämässä
+vallitsi sama kilpailunhalu kuin olympialaisissa kisoissa. Se oli
+ainaista kamppailua vallasta ja kunniasta, kamppailua, joka usein
+johti epäterveeseen liioitteluun, mutta myöskin kannusti yksilöitä
+ponnistuksiin ja kehittämään persoonallisuuttaan.
+
+Mutta miten kreikkalaisilla oli _aikaa_ politikoida ja harrastaa niin
+innokkaasti valtiollista kannunvalantaa? Se johtui siitä, että orjat
+tai maaorjat yleensä suorittivat kaiken raskaan ja karkean työn. Niin
+kansanvaltaisesti kuin yhteiskunta olikin järjestetty, Hellaan kansan
+henkistä sivistystä kannattava osa oli itse asiassa yläluokkaa, jolla
+aina oli aikaa opiskella ja keskustellen kehittää omia taipumuksiaan,
+harrastaa filosofisia kysymyksiä ja yhteiskunnallisia asioita, käydä
+teattereissa, kylpylöissä, voimistelu- ja urheilutilaisuuksissa ja
+siellä vaihtaa ajatuksia lähimmäistensä kanssa. Korkea älyllinen elämä
+ja yhteiskunnallinen toiminta edellyttivät täällä kuten muuallakin,
+että muut yhteiskuntaluokat suorittivat »palvelevan veljen» tehtävän.
+
+Oikeus ja tottumus ottaa osaa valtion asioitten ratkaisemiseen
+kehitti helleeneissä muutakin, joka selvästi erottaa heidät idän
+kansoista. Itämailla oli kaikkina aikoina pidetty itsestään selvänä
+asiana, että kuningas sai itsevaltaisesti ratkaista kaikki. Siellä
+ei kukaan ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että _kansalla_ pitäisi
+olla jotakin sananvaltaa sen suhteen, miten sitä hallittiin.
+Itämaiden suurissa yksinvaltaisesti hallituissa valtioissa ei ollut
+kansan- tai valtakunnankokouksia. Kansanvaltainen hallitus oli
+mahdollinen vain pienissä yhteiskunnissa, sillä vain niissä kansa
+kokonaisuudessaan voi saapua tärkeitä kysymyksiä ratkaisemaan.
+Tiedämme liian vähän kyetäksemme päättelemään, voidaanko puhua kansan
+itsehallinnosta pienissä yhteiskunnissa, jotka olivat egyptiläisten,
+assyrialais-babylonialaisten ja persialaisten suurvaltojen edeltäjiä.
+Sen vain tiedämme, että helleenit _historiallisena aikana_ ovat
+luoneet _vapaan kansalaisen_ käsitteen, joka itämailla oli siihen
+aikaan tuntematon. Täten kreikkalaiset ovat suorittaneet suurimman
+osuutensa kehityksen kulkuun ja lisänneet uutta siihen, mitä itämaitten
+kansat olivat tehneet ihmissuvun hyväksi. Kunnon kansalainen on mies,
+joka ei kehitä itseään vain oman etunsa vuoksi, vaan hyödyttääkseen
+maanmiehiään ja isänmaataan.
+
+Kreikkalaiset ovat maailmanhistorian ensimmäinen valtiollisesti
+valveutunut kansa. Heidän yhteiskunnallinen ulospäinsuuntautuva
+aktiivisuutensa on vastakohtana intialaisten sisäänpäinkääntyneelle,
+omaan täydellisyyteensä pyrkivälle sieluntoiminnalle, jolle sellaiset
+ulkonaiset asiat kuin lait ja hallitusmuodot ovat jokseenkin
+yhdentekeviä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Toinen kohottava piirre keskellä Hellaan eri kansojen hajaannustilaa
+oli se, että ne kuitenkin sivistykseltään tunsivat olevansa _yhtä_
+kansaa. Ensinnäkin ne puhuivat samaa kieltä. Tämä tosin jakautui
+murteisiin, jollaisia olivat pehmeä joonialainen, kova doorilainen,
+aiolialainen ja useat sekamurteet[63], mutta eivät eronneet
+toisistaan enempää, kuin että kaikki kreikkalaiset ymmärsivät
+toisiaan. Ja kuten kreikkalaisilla oli yksi kieli, heillä myös oli
+yksi uskonto, Homeroksen ja Hesiodoksen antama. Ja Delphoissa oli
+heidän uskonnollinen yhtymäkohtansa. Mikään ei ole niin suuresti kuin
+Homeroksen laulut yhdistänyt kreikkalaisia ja saattanut heitä tuntemaan
+henkistä yhteenkuuluvaisuutta keskenään. Ilias ja Odysseia olivat
+perustuksena kaikkien helleenien kasvatuksessa, nuorten sparttalaisten
+samoinkuin nuorten ateenalaisten tai miletoslaisten, ja suurina juhlina
+näitä runoelmia lausuttiin kokoontuneelle rahvaalle.
+
+Ja vihdoin myöskin Zeuksen pyhä lehto Olympiassa oli kautta
+vuosisatojen paikka, jossa helleenit tunsivat olevansa yhtä kansaa.
+Siellä kaikki paikallisedut väistyivät. Valtiollinen jännitys laukesi
+siellä suureen, kaikkia vallitsevaan juhlatunnelmaan.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff y.m., Staat und Gesellschaft der
+Griechen und Römer.
+
+Fusten de Coulanges, Vanhan ajan kaupunkivaltio. Ranskasta suomentanut
+J.V. Lehtonen.
+
+Stig Bendixon, En översikt av den folkliga självstyrelsens öden (Laaja
+kirjallisuusluettelo).
+
+
+
+
+KUNINGASKUNNASTA YLIMYSVALTAISEKSI TASAVALLAKSI.
+
+
+Homerisen ajan patriarkallinen kuningaskunta oli aivan toisenlainen
+kuin mykeneläisen ajan ehdoton yksinvalta. Kuningas oli vanhimmissa
+kreikkalaisissa pikkuvaltioissa tuskin enemmän kuin primus inter
+pares: ensimmäinen vertaistensa joukossa. Vertaiset olivat kuninkaan
+neuvonantajia, »vanhimpia», kuten heitä tavallisesti nimitettiin;
+käytettiinpä näistä mahtavista miehistä toisinaan myöskin »kuninkaan»
+nimeä. Ei siis otettu mitään suurta askelta, kun kuningasvalta
+väistyi aatelisvallan tieltä. Tätä muutosta varten ei tarvittu
+vallankumouksellisia mullistuksia — kuningaskunta hävisi melkein
+itsestään, neuvoston aateliset anastivat vähitellen kuninkaan
+vallan. Kuningas menetti valtiolliset virkatoimensa yhden toisensa
+jälkeen, ja lopulta hänelle jäi vain ylimmäisen papin arvo. Voimme
+seurata tämän muutoksen kehitystä esimerkiksi Ateenassa. Alkujaan
+kuninkaanarvo siellä annettiin elinajaksi. Sitten kuninkuus muuttui
+kymmenvuotiseksi ja vihdoin vain yksivuotiseksi sekä rajoittui vain
+etupäässä uskonnollisten juhlamenojen ja kulkueitten johtamiseen,
+kun taas valtiollinen valta siirtyi virkamiehelle, jota sanottiin
+arkontiksi. Oikeastaan hän oli kuningasvallan perillinen, mutta hänellä
+oli rinnallaan kahdeksan muuta arkonttia.
+
+Myöskin Spartassa, jonka vastakohta Ateenasta vähitellen tuli melkein
+kaikissa suhteissa, tapahtui jokseenkin sama kehitys, vaikka kuninkuus
+siellä nimellisesti säilyikin. Itse asiassa tämäkin valtio muuttui
+ylimysvaltaiseksi tasavallaksi. Tämä valtiomuoto oli luonnollinen
+maassa, jossa oli mahtava maataomistava ylimystö; ja Lakonia, joka
+kautta aikojen pysyi maanviljelysmaana, ei koskaan kehittynytkään
+sen pitemmälle. Attikassa ja muissa tärkeissä merivaltioissa koitti
+vähitellen päivä, jolloin ylimysvalta oli aikansa elänyt.
+
+Kreikan niemimaalla oli kuitenkin myös valtioita, joissa kuninkuus
+säilyi vielä pitkiä aikoja, kuten Epeiros ja Makedonia, jonka kuninkaat
+kerran tulivat saamaan tärkeän merkityksen Kreikan historiassa. Mutta
+näitä valtioita ei luettu varsinaiseen Hellaaseen.
+
+
+
+
+SPARTTA, JÄRKKYMÄTTÖMÄN VALTIOMUODON YHTEISKUNTA.
+
+TYYPILLINEN YLIMYSVALTAINEN SOTURI VALTIO.
+
+
+Spartta sijaitsee Eurotas-joen kostuttamassa viljavassa laaksossa.[64]
+Jo Homeros ylistää lauluissaan Eurotas-laakson ihanaa rehevyyttä ja
+mainitsee sen laajat apilavainiot ja satoisat pellot. Ja vielä tänä
+päivänä siellä asuu Kreikan kenties varakkain väestö.
+
+Muinoin Spartta oli voimakkain kaikista Hellaan yhteiskunnista, ei
+linnoitustensa vuoksi — niitä ei kaupungissa ollut — vaan kansalaisten
+miehuuden ja yksimielisyyden takia. Jos sparttalaiselta kysyi, miksi
+hänen kaupungissaan ei ollut muureja niinkuin muissa kaupungeissa, sai
+ylpeän vastauksen: »Kansalaisten ruumiit ovat muurinamme.» Itse asiassa
+Spartta ei tarvinnut linnoituksia, sillä autiot, luoksepääsemättömät
+vuoret laakson kummallakin puolella muodostivat tarpeellisen
+suojamuurin.
+
+Muinaisajan Spartta ei ollut yhtenäinen kaupunki, vaan oikeastaan ryhmä
+talonpoikaiskyliä, sellaisia kuin ne olivat vanhimmassa Hellaassa.
+
+Luonnon anteliaisuus olisi helposti voinut veltostaa Spartan kansan,
+ellei sille olisi vastapainoa ollut. Mutta sellaisia oli kaksi. Toinen
+oli _Taygetos_, jonka uhkaavan majesteetillinen vuoriharjanne kohoaa
+yli koko Lakonian ja pitkine, useimmiten lumen peittämine karjoineen
+antaa tälle maisemalle sille ominaisen vakavuuden. Kun aurinko laskee
+korkean vuorenseinämän taakse, joka alastoman, sinertävän jäämuurin
+tavoin järkkymättömän mahtavana rajoittaa näköpiirin, ja kun vuoren
+heittämä synkkä varjo liukuu yli tasangon, saa koko maisema muinaisen
+sankariajan tunnun, jonkinlaisen heroisen leiman. »Auringonlasku
+muistuttaa täällä», Zilliacus sanoo, »tavallaan auringonpimennystä.
+Siinä on jotakin peloittavaa, katastrofimaista.»
+
+Taygetos oli sparttalaisen nuorison aava ja karaiseva temmellystanner,
+sparttalaisten terveydenlähde. Sen pelkkä näkeminen antaa sielulle
+lisäannoksen koottua voimaa ja terästävän ankaraa kauneutta.
+
+Toisena vastapainona sparttalaisten veltostumiselle olivat heidän
+raudankovat lakinsa. Ilman niitä ei sanalla _sparttalainen_ olisi ollut
+sitä miehuuden ja yhteiskuntahyveitten kaikua, joka ikuisiksi ajoiksi
+on tälle kansalle suonut kunniapaikan historian lehdillä. Tarun mukaan
+sparttalainen valtiojärjestys oli viisaan lainsäätäjän _Lykurgoksen_
+työtä. Mutta historiantutkimus tuntee yhtä vähän häntä kuin Homerosta.
+
+Kun doorilaiset ottivat Lakonian haltuunsa, sen akhaialainen väestö
+joutui maaorjan asemaan. Heistä arvatenkin polveutui se orjienkaltainen
+yhteiskuntaluokka, jota sanottiin _helooteiksi_. Niitten doorilaisten
+valtioitten kesken, joita maakuntaan perustettiin, näyttää ajan mittaan
+syntyneen eripuraisuutta ja sotia. Lopputulos oli, että Spartan
+kaupunkivaltio kukisti muut ja pakotti koko Lakonian valtaosasille.
+Sparttalaiset itse eli _sparttiaatit_, kuten he yhteiskuntaluokkana
+itseään nimittivät, pidättivät silloin itselleen kaiken valtiollisen
+vallan valtiossa. He sallivat kukistettujen heimolaisten pitää
+vapautensa sekä osan maastansa, mutta kansalaisoikeuksia heille ei
+myönnetty, vaikka sparttiaatit käyttivät heitä sotapalvelukseen
+ja vaativat heiltä sotaveroja. Siten syntyi, arvellaan, se
+yhteiskuntaluokka, jota nimitettiin _perioikeiksi_, s.o. »ympärillä
+asuviksi». Nimi johtuu siitä, että he asuivat maaseudulla ja kylissä
+sen alueen ympärillä, minkä sparttiaatit varasivat itselleen, nimittäin
+Spartan ja hedelmällisen Eurotas-laakson. Tämä alue jaettiin 9 000 yhtä
+suureen osaan — niin paljon oli nim. siihen aikaan sparttiaatteja.
+Heidän maatiluksiansa ei ollut lupa jakaa, vaan ne siirtyivät perintönä
+pojille yhteisesti, jos heitä oli useita. Tätä maa-alueen yhtä suuriin
+osiin jakamista pidettiin Lykurgoksen työnä. Hän tahtoi, sanoo
+kreikkalainen historioitsija Plutarkhos, jakaa maan niin, että »rikkaus
+ja köyhyys kaikkine huonoine seurauksineen kokonaan ehkäistäisiin.
+Muuta eroa ei saisi olla sparttiaattein kesken kuin se kunnia, joka
+seuraa hyvettä, ja se häpeä, joka tahraa huonon kansalaisen». Mutta
+itse asiassa tällainen maan jakaminen ei ollut erikoisesti Spartalle
+ominaista, vaan se oli ollut perinnäistapana kaikilla kreikkalaisilla
+kansoilla uutta maa-aluetta vallattaessa. Erotus oli vain se, että
+Spartassa pyrittiin laeilla kaikiksi ajoiksi säilyttämään tämä
+taloudellinen ja yhteiskunnallinen yhdenvertaisuus, joka antoi
+sparttiaattien kansalaissotajoukolle ennen kuulumattoman voiman ja
+yhtenäisyyden.
+
+Sparttiaatti itse ei ottanut osaa maansa viljelyyn. Ahertelu hänen
+ja hänen perheensä ylläpitämiseksi oli sälytetty muitten, heloottien
+hartioille. On sanottu helootteja orjiksi, mutta varsinaisia orjia
+he eivät olleet. Joka helootilla oli tosin herransa, mutta tämä ei
+häntä omistanut, hän ei saanut häntä myydä, ei häntä karkoittaa,
+ei tappaa eikä rääkätä häntä, myöskään hän ei voinut tehdä häntä
+vapaaksi. Helootit kuuluivat sen sijaan koko yhteiskunnalle. He olivat
+jonkinlaisia _valtion maaorjia_, joita yksityiset sparttiaatit saivat
+maatansa viljellessään vapaasti käyttää. Helootti ei ollut yksityiseen
+omistajaan, vaan turpeeseen sidottu. Sitä hän ei saanut itse hyljätä,
+mutta ei häntä myöskään voitu siltä karkoittaa. Hänen asemansa oli
+tuntuvasti parempi kuin orjan. Sillä maapalstalla, jota hän oli
+joutunut viljelemään, hänellä sai olla oma talo ja oma perhe, mutta hän
+oli velvollinen vuosittain maan omistajalle luovuttamaan määrätyn erän
+viljaa, viiniä ja öljyä.
+
+Pöyristyttäviä ovat muinaisajan kuvaukset siitä, kuinka julmasti
+sparttiaatit kohtelivat helootteja. Niinpä kerrotaan heidän pakottaneen
+helootteja juomaan itsensä päihdyksiin, jotta nuoret sparttiaatit
+siten saisivat havainnollista raittiusopetusta, sekä toisinaan taas
+toimeenpanneen todellisia heloottien ajojahteja.
+
+Epäilemättä sparttiaatit olivat isäntinä kovia ja julmia — olivathan
+he kovia myös itseään kohtaan. Mutta toisaalta on huomioon otettava,
+että valtio suorastaan itsekkäistä syistä ei sallinut helootteja pahoin
+pideltävän. Valtio tarvitsi heitä rauhan aikana maan viljelemistä
+varten, ja sodissa heidän täytyi kantaa raskaat aseet ja muona
+sparttiaateille sekä osittain tehdä palvelusta kevyenä jalkaväkenä.
+Plataian taistelukentällä seurasi jokaista sparttiaattia seitsemän
+heloottia.
+
+Yhtä vähän kuin sparttiaatti alentui maata muokkaamaan, ryhtyi hän
+käsitöitä tahi liikeasioita harjoittamaan. Kaikenlainen ansiotyö
+oli häneltä nimenomaan laeissa kielletty, sillä hänen piti kokonaan
+antautua sotapalvelukseen ja valtiollisiin tehtäviin. Ammattityöt
+ja liikeasiat olivat perioikkien hoidossa. Kauppavaihto rajoittui
+kuitenkin melkein yksinomaan itse Lakonian maakuntaan ja se oli
+suurimmaksi osaksi pelkkää vaihtokauppaa, joten rahoja tuskin
+tarvittiinkaan. Mikäli niitä käytettiin, ne olivat raskaita
+rautarahoja, jotka eivät olleet käyttökelpoisia Lakonian rajojen
+ulkopuolella. Saadakseen sellaista rahaa mukaansa parin tuhannen markan
+arvosta tarvittiin kokonaiset kuormavaunut.
+
+Myöhemmän ajan moralistit ovat pitäneet tämäntapaista asiaintilaa
+ansiona Lykurgokselle: hän oli muka täten koettanut estää suurten
+rikkauksien kerääntymistä muutamien harvojen käsiin, sillä silloinhan
+sparttiaattien välinen yhdenvertaisuus olisi ollut mennyttä ja
+ylellisyys olisi voittanut helposti jalansijaa korvaamattomaksi
+vahingoksi sparttalaisten sotaiselle kuntoisuudelle. Vanha
+sparttalainen sananlasku sanoi: »Spartan voi kaataa vain rikkauden
+palvonta».
+
+Itse asiassa kuitenkin rahan harvinaisuus ja vaikeakäyttöisyys oli
+luonnollinen seuraus siitä, että maan taloudellinen elämä oli kokonaan
+itseensä sulkeutunutta muusta maailmasta eristettyä omavaraistaloutta.
+Mutta sparttalaisiin oli myöskin juurtunut epäluulo helposti
+liikutettavia kulta- ja hopearahoja kohtaan. Aiheetta eivät nimittäin
+sparttalaiset pitäneet rahataloutta perimmäisenä syynä toisten
+valtioitten ali luisun mullistuksiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaikkien Spartan lakien ja yhteiskuntalaitosten tarkoituksena oli kelpo
+sotilaskansan luominen. Täällä ei valtio ollut olemassa kansalaista,
+vaan kansalainen valtiota varten. Syntymästään saakka sparttalainen
+oli valtion määräysvallan alainen. Äsken syntyneen pojan tarkastivat
+valtion virkamiehet, jotka ratkaisivat, oliko tämä kyllin voimakas
+ja kehittynyt päästäkseen kasvatuskustannuksista osalliseksi. Ellei,
+vietiin hänet Taygetos-vuorella olevaan rotkoon kuolemaan. »Pidettiin
+järjettömänä», sanoo eräs muinaisajan historioitsija, »uhrata huolta
+ja tarkkaa valintaa hevos- ja koirasiitokseen, mutta jättää lapset,
+joitten vanhemmat olivat tylsämielisiä, vanhuuden heikkoja ja sairaita
+elämään. Ja arveltiin, että oli paljon parempi sekä lapselle että
+valtiolle, että tämä kuoli kuin jäi eloon, jos se luonnostaan ei ollut
+terve ja elinvoimainen.»
+
+Kun poika oli täyttänyt 7 vuotta, otettiin hänet isän ja äidin
+hoidosta, jottei hän tulisi hemmoitelluksi. Nyt kävi valtio itse
+hänen kehitystään valvomaan. Pojat jaettiin osastoihin, joita
+johtivat erikoisesti kunnostautuneet nuorukaiset. Päivittäin he
+harjoittelivat painimista, uintia ja kilpajuoksua sekä keihäänheittoa
+ja muita sotaisia urheiluja. Kun pojat leikkivät, pyrkivät vanhemmat
+henkilöt kernaasti kiihoittamaan heitä tappeluun. Heitä harjoitettiin
+valittamatta kestämään kipuja, nälkää ja kylmää. Jotta heidän jalkansa
+karaistuisivat, annettiin heidän käydä avojaloin. Vuodet umpeensa
+heidän täytyi uida Eurotas-joessa, eivätkä he olleet lämpimämmin
+puettuja talvella kuin kesällä. Kerran vuodessa heitä julkisesti
+piestiin veriin asti Artemiin alttarin ääressä, eikä niinkään
+harvoin tapahtunut, että nuori sparttalainen heitti henkensä häntä
+ruoskittaessa pienintäkään valitusta huuliltaan päästämättä. Heidän
+ruokansa oli yksinkertaista ja niukkaa, mutta oli sallittua hankkia
+lisäravintoa varastamalla, kunhan ei vain joutunut kiinni. Sillä
+silloin tuli selkäsauna — ei siksi, että oli varastanut, vaan siksi,
+että oli taitamattomasti työnsä suorittanut. Näennäisesti niin
+nurinkurisen kasvatuksen tarkoituksena oli opettaa pojille viekkautta
+ja oveluutta, jotta he täysikasvuisina voisivat näitä ominaisuuksia
+hyväkseen käyttää sodissa. Tällaisen kasvatuksen tulosta kuvaavaa on
+kertomus sparttalaisesta pojasta, joka oli varastanut ketunpoikasen.
+Kun hän näki jonkun tulevan, hän piiloitti saaliin viittansa alle.
+Kettu alkoi repiä pojan vatsaa, mutta tämä ei pienimmälläkään eleellä
+näyttänyt, mitä viitan alla tapahtui. Vasta kuin hän kuolleena kaatui
+maahan, kävi ilmi, että hän oli varastanut.
+
+Esimiehiään ja vanhempia henkilöitä olivat nuoret velvolliset sotilaan
+tavoin tottelemaan ja ukkoja heidän tuli kunnioittaa — kuitenkaan
+ei vanhoja naimattomia miehiä! Nuorten sparttalaisten älyllisessä
+kehityksessä pantiin pääpaino siihen, että he oppivat antamaan
+lyhyitä ja sukkelia vastauksia. Vielä nytkin sanotaan sellaisia
+vastauksia lakonisiksi. Monta on maankuulua esimerkkiä sentapaisista
+lakonisista vastauksista.[65] Kun kerran ateenalainen koetti laskea
+leikkiä siitä, että sparttalaisilla oli niin lyhyet miekat, hän sai
+vastaukseksi: »Mutta me yllämme kuitenkin vihollisiimme niillä.»[66]
+Muuan toinen ateenalainen, eräs puhuja, nimitti sparttalaisia
+oppimattomiksi. Siihen sparttalainen heti tokaisi: »Aivan oikein:
+me olemme ainoat kreikkalaiset, jotka emme ole mitään pahaa teiltä
+oppineet.» Kiusoittava henkilö, joka yhtenään vaivasi muuatta Spartan
+kuningasta kysymyksillä ja m.m. tiedusteli tältä, kuka oli oivallisin
+sparttalaisista, vaikeni vasta saatuaan nolaavan vastauksen: »Se,
+joka vähimmin on sinun kaltaisesi.» Makedonian Philippos, joka tahtoi
+saattaa koko Kreikan valtansa alle, sanoi kerran ylpeästi Spartan
+lähettiläille: »Jos tulen Sparttaan, en ole jättävä kiveä kiven
+päälle». Lakoninen vastaus kuului: »Niin jos...» Kun sparttalaiselta
+kysyttiin: »Miksi ukot teillä pitävät niin pitkää partaa?» niin
+vastaus oli: »Jotta he itse näkisivät harmaat hapsensa eivätkä tekisi
+mitään arvolleen sopimatonta.» Eräs lakoninen sananparsi oli: »Paras
+on se valtio, jossa vähimmin puhutaan.» Muissa kreikkalaisissa
+valtioissa kuului asiaan, että ylipäällikkö ennen taistelua kiihoitti
+sotureitansa rohkaisevalla puheella, ja sellaisia pidettiin kyllä
+joskus Spartankin sotajoukoille, mutta ei suinkaan säännöllisesti.
+»Sparttalaiset tiesivät», sanoo historioitsija Thukydides, »että
+edellä käypä pitkällinen harjoitus sota-ammatissa on parempi turva
+ratkaisevalla hetkellä kuin kauniit puheet.» Pidettiin luonnollisena
+asiana, että sotamiesten tuli olla urhoollisia. Mitäpä silloin enää
+kehoituksia tarvittiin? Tämän tiesivätkin kaikki helleenit, ja tapahtui
+toisinaan, että vähemmän sotaan tottuneet vastustajat jo nähdessäänkin
+lakedaimonilaisten vankat rivit joutuivat siihen määrään pelon valtaan,
+että kääntyivät takaisin uskaltamatta edes ruveta vihollisen kanssa
+peitsiänsä mittelemään ja pakokauhun valtaamina tallasivat toisiansa
+ajattelematta muuta kuin pakoon pääsyä.
+
+Kahdenkymmenen vuoden ikäisenä pidettiin sparttalaista nuorukaista
+asekuntoisena. Silloin hänen sotilaallinen kasvatuksensa alkoi, ja
+miehen asevelvollisuus päättyi vasta 60 vuoden iässä. Kuten poikia
+kasvatettiin ruoduttain, niin viettivät miehet leirielämää 15-miehisiin
+toveriryhmiin jaettuina. Myöskin naineet miehet kuuluivat sparttalaisen
+käsityksen mukaan ensi sijassa isänmaalle eikä perheelleen. _Hekin_
+asuivat yhdessä kenttäleirissä ja söivät siellä ateriansa, jotka olivat
+tunnetut yksinkertaisuudestaan. Erikoisen kuuluisa oli n.s. musta
+keitto, joka oli pääasiallisesti valmistettu sianlihasta sekä höystetty
+verellä, etikalla ja suolalla.
+
+Sparttalaisten koko elämä tähtäsi sotavalmiuteen, ja heidän kaupunkinsa
+oli sotaleiri. Myöskin heidän huvituksensa olivat sotilaallisia.
+Ainoa huvittelu, joka oikeastaan oli heille sallittu, oli metsästys.
+Villisikain ajo Taygetos-vuoren metsissä — jotka nyt on aikoja
+sitten raiskattu — ja partioretket tunturijyrkänteillä olivat mitä
+oivallisinta valmennusta taistelutantereen aseleikkiin. Heidän ankaran
+sotilaallinen kasvatuksen kehitti Kreikan parhaimmat jalkasotilaat sekä
+sen ainoan järkähtämättömän lujan valtiojärjestyksen.
+
+Kun sotatorvi kaikui, lähti sparttalaisten raskaasti asestettuja
+miehiä, n.s. hopliittoja, käsittävä kansalaissotajoukko sotaan, huilun
+sävelten soidessa, kiinteässä taistelujärjestyksessä. Hopliitan
+asestuksena oli keihäs ja raskas lyömämiekka. Puettuna kypärään,
+haarniskaan ja säärivaruksiin hän taisteli suuren pronssisen kilven
+suojassa. Taistelujärjestys oli 8—12 riviä syvä falangi, jonka voima
+oli sen kiinteydessä ja murtumattomuudessa. Mutta toisaalta puuttui
+falangilta notkeutta, ja rynnäkköä tehtäessä se ei päässyt helposti
+liikkumaan. Tämä ominaisuus oli sitävastoin niillä kevytaseisilla
+joukoilla, jotka olivat perioikeista, helooteista ja palkkasotureista
+muodostettuja ja kahakoivat falangin sivustoilla. Niillä ei ollut muita
+aseita kuin miekka ja kevyt kilpi. Ratsuväkeä käytettiin sparttalaisten
+keskuudessa vasta peloponnesolaissodan aikana ja valittiin siihen
+heikompia ja vähemmän urhoollisia miehiä.
+
+Hetkinä, jolloin helleenien vapaus oli hiuskarvan varassa, Spartan
+miekka pelasti kreikkalaisen sivistyksen. Silloin osoittautui
+sparttalainen yksipuolisuus tavattomaksi voimaksi. Henkisesti kankeat,
+mutta ruumiillisesti läpeensä terveet sparttalaiset muodostivat
+Kreikan suuren voimavaraston. »Jumalat ovat kuitenkin», sanoo eräs
+historiantutkija, »hyvin suunnitelleet kreikkalaistensa kohtalon,
+kun he antoivat sparttalaisten ja ateenalaisten käydä niin erilaisia
+teitä ja kummankin omalla tavallaan suorittaa tehtävänsä. Kuinka
+paljon rikkaammaksi Kreikan historia onkaan siten tullut omaperäisistä
+piirteistä ja ihmisistä, ja kuinka ihmeellisesti nuo molemmat suuret
+vastakohdat, Ateena ja Spartta täydellistävätkään toisiansa sekä valo-
+että varjopuolissaan!»
+
+Mutta jos toiseltapuolen kasvatus koko Kreikassa olisi ollut
+niin yksipuolisesti kuin Spartassa keskitetty palvelemaan vain
+sotakuntoisuuden kehittämistä, niin olisi ihmiskunta jäänyt
+suunnattoman paljon köyhemmäksi jaloista ajatuksista ja taiteellisesta
+kauneudesta. Spartta ei ole tuottanut yhtään ainoata suurta
+ajattelijaa, tiedemiestä taikka taiteilijaa, eikä sitä koskaan kuten
+Ateenaa koristettu ihanilla temppeleillä eikä taideteoksilla.[67]
+Spartta esiintyy kautta aikojen yksinomaan soturivaltiona. Ulkonaiselta
+olemukseltaan se on jäykkä ja tympeähkö. Sitä ei ole jalostanut
+henkinen kulttuuri, vaan velvollisuudentunto.
+
+Sparttalaisten täytyi valita itselleen sellaiset vaimot, jotka
+kykenivät synnyttämään vahvoja lapsia maailmaan. Erään Spartan
+kuninkaan eforit tuomitsivat sakkoihin senvuoksi, että hän oli nainut
+pienen naisen, joka »ei kykenisi lahjoittamaan sparttalaisille
+kuninkaita, vaan pelkkiä kääpiöitä.» Että sparttalaisista tytöistä
+kehittyisi kelvollisia äitejä, annettiin myöskin heille ankara ja
+karkaiseva kasvatus, ja voi nähdä sparttalaisten tyttöjen ottavan
+osaa urheilukilpailuihin. Ateenalaiset hymyilivät ylimielisesti
+sparttalais-naisten miesmäisille tavoille. Mutta he uskoivat
+mielellään hennot lapsensa sparttalaisten imettäjien hoitoon. Ja he
+kunnioittivat noita kelvollisia sparttalaisia äitejä, jotka jalossa
+ylpeydessään asettivat yleisen edun kaiken muun edelle ja poikiensa
+sotaan lähtiessä ojensivat heille kilven sanoen: »Tule takaisin joko
+tämän kanssa tai tämän päällä!» tarkoittaen: »Voita tai kuole!»
+Kreikkalaisilla oli nimittäin tapana kantaa voiton jälkeen kaatuneet
+heidän omilla kilvillään taistelukentältä. Ja kilpi oli niin raskas,
+että sen, joka aikoi paeta, täytyi heittää se pois. Sparttalaista,
+joka pakeni taistelusta, pidettiin sitten koko ikänsä kunniattomana.
+Yhtä täydellisesti halveksittiin ylipäänsäkin — ainakin jonkin aikaa
+jälkeenpäin — jokaista, joka palasi hengissä menetetystä taistelusta.
+Sparttalaisten tapaista äiti-ainesta ei maailmanhistoria ole koskaan
+saanut nähdä — jollei ehkä kuuluisissa roomalaisissa vallasnaisissa,
+sillä muinoista Roomaa elähdytti voimansa päivinä henki, joka oli
+läheistä sukua sparttalaiselle. Kun sparttalainen nainen kerran
+sai sanoman, että hänen poikansa oli kaatunut, hänen ensimmäinen
+kysymyksensä oli: »Onko hän voittanut?» Kun hänelle vastattiin
+myöntäen, hän jatkoi: »Silloin olen onnellinen. Tiesinhän, että olin
+synnyttänyt hänet _kuolevaiseksi_.» Eräs toinen nainen taas, kun hän
+sai sanoman kaikkien viiden poikansa kaatumisesta, riensi temppeliin
+kiittämään jumalia siitä onnesta, että nuorukaiset olivat saaneet
+kuolla isänmaan puolesta.
+
+Sellaisia äitejä täytyi kunnioittaa ja ihailla, ja sparttalaista
+naista kunnioitettiinkin aivan toisin ja hänellä oli vallan toinen,
+vapaa yhteiskunnallinen asema kuin useimmissa muissa kreikkalaisissa
+valtioissa, joissa nainen homerisen ajan jälkeen eli suljettua
+haaremielämää ilman korkeampia harrastuksia ja ilman tilaisuutta
+ajatustenvaihtoon miesten kanssa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Minkälaatuinen oli sitten se valtiorakenne, joka piti koossa
+tätä erinomaisen lujaa yhteiskuntaa? Spartta oli ainoa valtio
+varsinaisessa Kreikassa, joka säilytti kuninkuuden. Mutta itse
+asiassa Spartta oli historiallisen ajan kuluessa muodostunut
+aristokraattiseksi tasavallaksi ja kuninkaat — sillä niitä oli kaksi
+— olivat, kuten Ruotsi-Suomen hallitsijat vapaudenajalla, muuttuneet
+perinnöllis-arvovaltaisiksi valtionpresidenteiksi. Tosin kuningas,
+kumpikin vuorollaan, oli korkein päällikkö sodassa, mutta varsinainen
+hallitusvalta ja korkein tuomio-oikeus oli _neuvoston_ käsissä, jonka
+muodosti 30 henkilöä. Kaksi heistä oli kuninkaita; muut arvovaltaisia
+miehiä, jotka olivat saavuttaneet 60 vuoden iän. Heidät oli eliniäksi
+valinnut _kansankokous_, joka nimitti muitakin virkamiehiä,
+määräsi, kumpiko kuninkaista kussakin tapauksessa oli sodassa oleva
+ylipäällikkönä, ja päätti niistä esityksistä, joita hallitus sille
+teki. Tottumusta julkisiin väittelyihin sparttalaiset eivät saaneet,
+sillä väittelyitä ei saanut tapahtua. Kansankokouksen tehtävänä oli
+vain joko hyväksyä tai hylätä hallituksen esitykset. Kansankokoukseen
+saivat ottaa osaa kaikki 30-vuotiaat sparttalaiset.
+
+Aristokraattinen valtiojärjestys oli kehittynyt huippuunsa Spartalle
+ominaisessa _eforin_-virassa. Eforit — »katsastusmiehet» — olivat viisi
+korkeata viranomaista, jotka kansankokous oli virkoihinsa nimittänyt,
+tehtävänään ennen kaikkea estää kaikki vakiomuodon muutokset ja valvoa
+hallitsevan yhteiskuntaluokan etuoikeuksia niinhyvin kuninkaita kuin
+perioikkeja ja helootteja vastaan. Nämä olivat nimittäin valtavasti
+suuremman päälukunsa takia alituisena vaarana sparttalaisille,
+joita oli vain muutamia tuhansia miehiä. Eforeille kuului nuorison
+kasvatuksen ja myöskin aikuisten miesten elämän valvonta, ja he voivat
+rangaista kaikkia sellaisia kansalaisten tekoja, jotka näyttivät heistä
+sopimattomilta. He kutsuivat koolle kansankokouksen, ja sekä kuninkaat
+että virkamiehet olivat heille tilivelvolliset. Eforien ei edes
+tarvinnut nousta ylös, kun kuningas kulki ohi. Myöskin sotaretkellä
+nämä mahtavat miehet valvoivat komentavaa kuningasta, ja heillä oli
+oikeus milloin tahansa panna hänet syytteeseen, vieläpä vangita
+hänet, jos pitivät sen tarpeellisena. Heidän mahtava toimivaltansa
+oli kuitenkin rajoitettu siten, että se kesti vain vuoden ajan. Sen
+kuluttua eforin tuli tehdä tili toimistaan kansalle.
+
+Tuntien efori-järjestelmän luonteen voi helposti kuvitella, kuinka
+nämä yhteiskunnanvartijat ja vainukoirat ahdistivat helootti-raukkoja.
+Helootin eforit voivat milloin tahansa ilman muuta surmata. He
+voivat muitta mutkitta antaa heloottien »kadota» sadoittain, vieläpä
+tuhansittain, jos muutamille helooteille kävi liian hyvin elämässä
+— tai jos he lisääntyivät liian voimakkaasti. Helootit, jotka
+muodostivat Spartan valtion aineellisen perustuksen, olivat samalla sen
+olemassaolon ainaisena uhkana.
+
+Estääkseen heitä tekemästä kapinaa järjestettiin heloottien
+salainen valvonta ja nuoret sparttalaiset saivat vähän väliä lähteä
+ihmismetsästykselle helootti-kyliin ja rangaista tahi surmata kaikki,
+joita lahjakkuutensa tai kunnollisuutensa takia voitiin epäillä
+aikomuksista ryhtyä kapinanjohtajaksi. Tällaisilla inhoittavilla
+ihmismetsästyksillä harjoitettiin Spartan nuorisoa sodan veriseen
+ammattiin, samalla kuin hallitsevan aristokratian valtaa lujitettiin.
+Joskaan helooteilla jokapäiväisessä elämässään ei olisi ollut niin
+vaikeaa, kuin perimätieto monta kertaa kenties värittäen on kuvannut,
+niin se tuskatilanne, johon alituisen vakoilun täytyi heidät saattaa,
+oli kylliksi tekemään elämän kidutukseksi. Eihän kukaan tiennyt, kuka
+seuraavalla kerralla raivattaisiin tieltä. Vertaansa vailla olevalla
+järjestetyllä pakkovallalla, äärimmäisen ankaralla valvonnalla
+ja vakoilulla aristokratian onnistui näin Spartassa säilyttää
+valta-asemansa, sillävälin kuin aristokratia menetti mahtinsa kaikissa
+muissa vähänkin merkitsevämmissä helleeniläisissä valtioissa. Mutta
+valta saavutettiin yksilöiden vapauden kustannuksella, ei ainoastaan
+niiden, jotka elinehtonaan suorittivat ruumiillista työtä, vaan myöskin
+hallitsevan yhteiskuntaluokan. Sparttalaisten täytyi itsensäkin
+mukautua alistumaan eforien tyrannimaiseen valvontaan. He alistuivat
+tosiasiallisesti elämänpituiseen holhouksenalaisuuteen luopuen
+oikeudesta saada itse kasvattaa lapsensa ja nauttia kotielämän iloa. Ja
+kaikkinielevä Spartan valtio ei tyytynyt riistämään aikuisilta elämän
+sisäisintä onnea — se otti luonnottomin kasvatusmenetelmin myöskin
+lapsilta heidän onnellisimmat vuotensa tahtoessaan kädenkäänteessä
+muuttaa pojat miehiksi. Sattuvasti eräs muinainen kirjailija on
+verrannut Sparttaa mehiläispesään, jossa yksityinen ei merkitse
+mitään, yhteiskunta kaikkea; ja tämä yhteiskunta oli muutettu
+taantumukselliseksi poliisivaltioksi. Ihmisillä on erikoinen kyky
+n.s. poliittisista syistä kuolettaa myöskin parhain »luonnollisessa
+ihmisessä».
+
+Lakonia oli maa, missä kaikilla oli huonosti — periaatteellisista
+syistä. Eräs mies veltosta Syhariksesta, siis aito syhariitti, arveli
+täydellisesti käsittäneensä sparttalaisten urhoollisuuden, niin pian
+kuin hän omin silmin oli nähnyt, millaista Spartassa oli. »Helppoa
+on», hän sanoi, »olla kuolemaahalveksiva, kun täytyy viettää sellaista
+elämää. Raukkamaisinkin sybarislainen kuolisi kolme kertaa mieluummin
+kuin eläisi sellaisessa pakkoyhteiskunnassa kuin sparttalaiset.»
+
+Tavalliselle ihmiselle sietämätön pakko, johon sparttalaisten
+täytyi alistua, ei estänyt heitä kuitenkaan itsetyytyväisyydessään
+tuntemasta itseänsä suorastaan jonkinlaisiksi korkeammiksi olennoiksi
+ei ainoastaan heloottien ja perioikkien, vaan myöskin jokaisen muun
+rinnalla, joka ei ollut sparttalainen. He muodostivat hyvin rajoitetun,
+hyvin korskean ja hyvin ahdasrintaisen soturiluokan. He olivat kauheita
+tyranneja kaikkia alaisiaan kohtaan. Ja senvuoksi heidän täytyi aina
+varoa kapinaa.
+
+Mutta vallan ja sotaisen kunnian ja itsetyytyväisyyden takia
+sparttalaiset luopuivat vielä paljosta muustakin. Yksipuolisessa
+omahyväisyydessään tuo talonpoikaiskansa eristäytyi kaikista
+ulkopuolisista vaikutteista. Sparttalaisten joutuminen vieraan
+kansan kanssa tekemisiin oli yksinomaan sotaista laatua. Rauhallinen
+yhteistoiminta oli rajoitettu mahdollisimman vähiin, etteivät vieraat
+tavat tunkeutuisi maahan.
+
+Sparttalaiset olivat vanhoillisinta kansaa, mitä historia tuntee,
+lukuunottamatta kiinalaisia ja egyptiläisiä. Uskomattoman sitkeästi
+he pitivät kiinni vanhoista tavoistaan ja laitoksistaan ja jäivät
+senvuoksi myöskin suurin piirtein samalle kulttuuritasolle, millä he
+olivat silloin, kun vaeltaessaan saapuivat Peloponnesokseen. Heidän
+elämänsä ja valtiomuotonsa olivat jo muinaisajan kansoille ihmetyksen
+aiheena, ja muutamat sparttalaisten tavat ja laitokset olivat toisista
+helleeneistä vallan käsittämättömiä. Keskellä klassillista Kreikanmaata
+Spartta oli kuin harmaimmalta esihistorialliselta ajalta säilynyt
+yhteiskuntamuodostus. Tätä tosiasiaa ei voitu selittää muulla tavoin
+kuin uskomalla sen yhteiskuntaolot hämärän muinaisajan mukaisiksi ja
+lukemalla ne kaikki tyynni yhden ja saman lainsäätäjän, Lykurgoksen
+työksi.
+
+Mutta perimätiedot Lykurgoksesta, hänen elämänsä kaikista vaiheista
+ja koko hänen toiminnastaan ovat hyvin vastakkaisia ja häilyväisiä.
+Senvuoksi onkin osa historioitsijoita mennyt niin pitkälle, että he
+epäilevät hänen olemassaoloaankin ja käsittävät Lykurgoksen Apollonin
+tai Zeuksen taikka jonkin puolijumalan, samantapaisen kuin Herkules
+ja Akhilleus, toiseksi nimeksi. Tosiasia on, että jo Herodotoksen
+aikana Lykurgokselle osoitettiin jumalallista palvontaa. Spartassa oli
+rakennettu pyhäkkö hänen kunniakseen ja sinne tuotiin hänelle vuotuisia
+uhrilahjoja.
+
+Vaikka Lykurgos olisi ollutkin yksi maailman suurista lainsäätäjistä,
+ei voi ilman muuta ajatella, että hän olisi yhdellä kertaa
+muodostellut kokonaisen kansan yhteiskuntaelämän ja pukenut sen
+täydellisesti uusiin muotoihin. Sellaista tulosta ei yksi henkilö voi
+koskaan aikaansaada — se kypsyy vitkalleen vuosisataisen kehityksen
+hedelmänä, useampien erilaisten vaikutteiden yhteistyön tuloksena.
+Se lainsäädäntö, joka on pantu Lykurgoksen tilille, oli aivan toista
+laatua kuin Solonin Ateenassa tai Hammurapin Babyloniassa suorittama.
+Ovathan nämä molemmat miehet _kirjoittaneet_ ne lait, joita heidän
+maassaan piti noudattaa, mutta Spartassa ei ollut kirjoitettuja
+lakeja olemassakaan; siellä vallitsivat vain totunta- ja perintätavat
+yhteiskuntaelämän säännöstelijänä. Sellaista lakia, joka uskonnon
+käskyn tavoin on kirjoitettu vain ihmisten sydämeen ja omaantuntoon,
+ei kukaan yksityinen mies ole säätänyt — se on kehkeytynyt sukupolvien
+kokemuksista ja opinaskelista, se on, naiivia kieltä käyttäen, jumalan
+tai sankarin työtä. Vasta neljännellä vuosisadalla e.Kr. esiintyi,
+kuten Wilamowitz-Moellendorf sanoo, »sovinnainen satu hyveellisestä
+valtiomiehestä ja lainsäätäjästä Lykurgoksesta, joka varmaankin
+aina saa puolelleen monta uskovaista sielua.» _Jos_ Lykurgosta
+ylipäänsä on ollut olemassakaan, niin voi hän vain osittain saada
+kunnian ylistetystä Spartan valtiomuodosta. Hänen osuutensa on ollut
+pääasiallisesti vakiinnuttaa ja lakiperäistyttää ne alkeelliset
+olosuhteet, jotka hänen aikanaan vallitsivat maassa.
+
+Itse asiassa selvenee Spartan valtiomuoto sangen luonnollisin tavoin
+siitä eristyneisyydestä, jossa sparttalaiset elivät laaksossaan
+Peloponnesoksen eteläisimmässä osassa. Ulkomaailmasta heidät erotti
+Taygetoksen pilviäpiirtävä harjanne lännessä ja toiset, joskaan ei
+niin korkeat, niin kuitenkin yhtä autiot ja laajat vuoristoseudut
+idässä. Täällä sparttalaiset kerran aikojen vieriessä olivat
+saaneet lujan jalansijan käskijäkansana, melkein kuin kalpaveljet
+Itämeremnaakunnissa, ja käsittelivät alun perin alkuperäistä väestöä
+toisen- ja kolmannenluokan ihmisinä, joita alituisesti täytyi
+pitää silmällä pelossa ja vavistuksessa, jottei syntyisi kapinaa.
+Sparttalaiset olivat ja pysyivät yksinkertaisesti jonkinlaisena
+miehitysjoukkona, ja yhteiskuntahengen leimasi _pysyväinen
+sotilaallinen pakkotila_.
+
+Kun on muodostettava käsitys sparttalaisista ja heidän elämästään, on
+kuitenkin huomattava, että jälkimaailman siitä saama perinnänomainen
+kuva on värillisten silmälasien läpi nähty. Spartta oli tyypillinen
+aristokraattinen yhteiskunta ja senvuoksi kaikkien kreikkalaisten
+valtioiden yläluokan ihanne, varsinkin Ateenan. Täällä oli
+aristokraattinen ryhmäkunta, joka tunsi vastenmielisyyttä sitä
+demagogista toimintaa vastaan, mitä heidän omassa kansanvaltaisessa
+valtiossaan harjoitettiin, mutta sen sijaan ei voinut kylliksi ylistää
+oligarkian, harvainvallan siunausta Spartassa. Nämä aristokraattisen
+yhteiskuntajärjestyksen ihailijat ja puolustajat ovat luoneet
+sparttalaisen ihannetyypin, jossa on melkein kaikki ajateltavissa
+olevat hyveet. He ne ovat koonneet kaikki nuo kaskut, todet tai
+hämäräperäiset, jotka ovat tehneet Spartan historiasta korkeimman
+valtiomoraalin ilmennyksen. Historioitsija Ksenophon ja filosofi
+Platon, joiden silmissä Spartan yhteiskunta oli täydellisyys itse,
+eivät näe tai eivät halua nähdä varjoja siinä taulussa, jonka he
+esittävät maanmiehillensä esikuvaksi.
+
+Mutta ihmisille, joiden myötätunto oli kansanvallan puolella, Spartan
+yhteiskunta oli yhtä vastenmielinen, kuin se heidän vastustajistaan
+näytti ihailtavalta. Heidän arvostelunsa ovat senvuoksi yhtä voimakkaan
+mustia, kuin vastakkaiset ovat valoisia. Spartalla on ollut se kova
+onni, että sitä ovat kuvailleet joko sokeat ihailijat tai intohimoiset
+vihaajat.
+
+
+
+
+MESSENIALAISSODAT.
+
+
+Luulisi sparttalaisten tapaisen sotilaskansan olleen samalla
+hyvinkin _sodanhaluisen_, valmiin ensi tilaisuudessa hyökkäämään
+pahaa aavistamattomien naapuriensa kimppuun. Jossakin määrin olikin
+näin laita Spartan valtion ensi aikoina, jolloin sparttalaisluokka
+vielä kasvoi ja tarvitsi jaettavakseen aina uusia maa-alueita. Mutta
+ajan kuluessa olosuhteet muuttuivat. Kun sparttalaiset huomasivat
+sodasta olevan enemmän kustannuksia kuin hyötyä ja siitä aiheutuvan
+heille korvaamatonta mieshukkaa, he pidättyivät sodan vaarallisesta
+seikkailusta, ellei se ollut suorastaan välttämätöntä.[68]
+Sparttalaiset olivat hidasveristä, vakaista kansaa, joka sieti aika
+paljon, ennenkuin löi takaisin, ja joka kävi sotaa, ei kunnian, vaan
+_hyödyn_ tai suorastaan vain pakon takia. Heidän esiintymisensä
+historiassa on enemmän kömpelön karhun kuin notkean leijonan tapaista.
+
+Mutta niin kauan kuin sparttalaiset vielä olivat valloitushaluisia,
+oli viljava naapurimaa Messenia heille alituisena houkuttimena. Kun
+sota sitten syttyi, sparttalaiset syyttivät luonnollisesti siitä
+messenialaisia. Artemis-jumalattaren kunniaksi vietetyssä yhteisessä
+juhlassa sanottiin messenialaisten häväisseen sparttalaisia neitosia,
+ja kun Spartan kuningas oli koettanut suojella heitä, oli hänet
+surmattu. Messenialaisen perimätiedon mukaan oli syy päinvastoin
+sparttalaisten. Sodan varsinainen aiheuttaja oli joka tapauksessa
+sparttalaisten halu laajentaa aluettaan viljavaan Messeniaan päin.
+Taistelu oli ankara. Kaksikymmentä vuotta sanotaan sparttalaisten
+saaneen taistella, ennenkuin messenialaiset lannistuivat ja pakenivat
+ympäröiville vuorille. Paikoilleen jääneitten täytyi helootteina
+viljellä voittajan hyväksi maata, joka kerran oli ollut heidän omansa.
+
+Pari miespolvea myöhemmin, 7:nnen vuosisadan keskivaiheilla e.Kr.
+sorretut messenialaiset nousivat kapinaan. Kapina tuli sitäkin
+vaarallisemmaksi, kun messenialaiset saivat apua arkadialaisilta ja
+muilta Peloponnesoksen kansoilta. Aluksi kävikin sparttalaisille hyvin
+huonosti. Kun asema näytti heistä aivan toivottomalta, kerrotaan
+heidän Delphoin oraakkelin kehoituksesta pyytäneen ateenalaisilta
+johtajaa. Nämä lähettivät runoilija _Tyrtaioksen_. Vaikka itse
+raajarikko[69], hän innostutti sparttalaisia sotalauluillaan niin,
+että he jälleen alkoivat saada voittoja. Sotilaat lauloivat taisteluun
+mennessään hänen lyhyitä, tahdinmukaisia marssilaulujaan huilujen
+säestäessä.[70] Tarujen Tyrtaios-hahmo vaikuttaa meistä kuitenkin liian
+epätodelliselta. Onpa olemassa muinaisajalta todisteita, joiden mukaan
+hän ei ollut lainkaan ateenalainen, vaan syntyperäinen sparttalainen.
+
+Toinen messenialaissota oli pitkällinen ja sitkeä, kuten
+ensimmäinenkin, mutta päättyi sekin vihdoin sparttalaisten
+voittoon.[71] Mutta se oli ostettu liian suurten kauhujen hinnalla
+tuottaakseen hyvän hedelmän. _Heloottikysymys_, joka aina oli ollut
+Spartan valtion heikkoja kohtia, aiheutti nyt entistä suurempaa huolta.
+Sillä saatuaan kukistaa Messenian heloottien vaarallisen kapinan
+sparttalaiset elivät ainaisessa pelossa, että Lakonian ja Messenian
+sorretut helootit yhtynein voimin uudistaisivat kapinan. Tämä alituinen
+huoli oli rangaistus siitä luonnottomuudesta, että muutamatuhantinen
+valloittajakansa perustaa valtion ympärilläolevien väkiluvultaan
+monta kertaa suurempain sukulaiskansojen orjamaisen kohtelun varaan.
+Näin heloottikysymys alituisesti uhkaavan aaveen tavoin ahdistaa läpi
+Spartan koko seuraavan historian ja vaikuttaa ratkaisevina hetkinä
+lamauttavasti sparttalaisten toimintatarmoon. Heloottien kohtelu
+onkin tämän jälkeen entistä julmempaa ja heidän vartioimisensa ja
+salainen silmälläpitonsa entistä tiukempaa. Tästä lähtien sparttalaiset
+alkavat myös yhä enemmän eristäytyä ulkomaista, sillä he pelkäävät,
+että vallankumouksen kipinä voisi lennähtää heille valtioista, joissa
+sisällissodat ja vallankumoukset riehuivat.
+
+Messenian kukistaminen teki kuitenkin Spartan koko Kreikan
+mahtavimmaksi valtioksi, ja 6:nnen vuosisadan kuluessa se sai melkein
+kaikki muut niemimaan valtiot yhtymään _Peloponnesoksen liittoon_,
+jonka sotavoimat olivat Spartan kuninkaiden päällikkyyden alaisia.
+
+Siten Spartta oli saanut haltuunsa Peloponnesoksen valtioitten ylimmän
+ulkopoliittisen ja sotilaallisen johdon — kreikaksi _hegemonian_.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun:
+
+Plutark, Ryktbare grekers lefnad i urval.
+
+Plutarchos från Chaironeia, Jämförande levnadsteckningar i urval: I
+osa. Kääntänyt ja johdannolla varustanut Ivar Harrie.
+
+Tähän lukuun:
+
+Martin P:n Nilsson, Die Grundlagen des spartanischen Lebens (C.F..
+Lehmann-Haupt und E. Kornemann; Klio: Nid. XII).
+
+
+
+
+ATEENA, POLIITTISTEN MULLISTUSTEN KAUPUNKI. ARISTOKRAATTISESTA
+DEMOKRAATTISEEN TASAVALTAAN.
+
+
+Ateena on Kreikan sydän ja pää, sen silmä ja valo. Ilman Ateenaa
+Hellaasta ei koskaan olisi tullut sitä, mitä se oli ja mitä se vielä
+nytkin meille on. Ateenan akropoliilta on Kreikan hengetär kerran
+levittänyt siipensä lentoon yli maailman.
+
+Ateena oli »kaupunki» jo mykeneläisellä ajalla. Sen mainehikkaalla
+akropoliilla kohosi kuninkaitten linna. Itse kaupunki kasvoi myöhemmin
+akropoliin ympärille. Täällä eivät kansainvaellukset keskeyttäneet
+kehitystä, kuten Lakoniassa. Vaikkakaan doorilaisten vaellus ei
+sivuuttanut Attikaa aivan jälkiä jättämättä, ei doorilaisella
+aineksella ole kuitenkaan ollut vähäisintäkään vaikutusta Ateenan
+kansanluonteeseen. Päinvastoin ateenalaiset erosivat Spartan
+doorilaisista niin suuresti kuin sukulaiskansa toisesta voi erota.
+Kreikan historiassa sisämaanvaltio Spartta edustaa vanhoillista
+ainesta ja ankaraa kuria, kun taas merta kulkevat ateenalaiset olivat
+uudistushaluisia, herkkätunteisia ja rauhattomia. Raskaasti asestettu
+maasotilas on vakava, yhteiskuntaasäilyttävä tyyppi, merenkulkijakansa
+sitävastoin rohkea ajatuksessa sekä toiminnassa. Ateenalaiset ovat
+elohopeaa, sparttalaiset lyijyä. Spartan mielilause historiassa on
+_järjestys_, Ateenan _vapaus_.
+
+Sama vastakkaisuus vallitsee Spartan ja Ateenan valtiomuotojenkin
+välillä. Ateenassa poistettiin kuninkuus jo aikaisin ja ylin
+valta annettiin _arkontille_ apunaan kahdeksan virkaveljeä, jotka
+jakoivat keskenään kuninkaalle aikaisemmin kuuluneet ylimmäisen
+papin, korkeimman sotapäällikön ja tuomarin tehtävät. Heitä avusti
+hallitustehtävissä neuvosto, _areiopagi_, jonka jäsenet valittiin
+elinijäksi. Arkontit olivat tämän neuvoston itseoikeutettuja jäseniä
+yksivuotisen virka-aikansa loputtua. Areiopagi oli valtion korkein
+tuomioistuin. Kerrotaan, että tuomarit ratkaistessaan rikosjuttua
+kokoontuivat yön pimeydessä, jottei syytetyn epätoivon näkeminen
+heitä liikuttaisi myötätuntoon. Areiopagin tuli myös valvoa
+kansalaisten yksityistä elämää. Tuomitsipa se kerran erään pojan
+kuolemaan pikkulintujen silmien puhkaisemisesta. Tuomiota perusteltiin
+sillä, »että sellainen ihminen on aikuisena ehdottomasti turmioksi
+maanmiehilleen.»
+
+
+
+
+DRAKONIN YRITYS YHTEISKUNNALLISTEN EPÄKOHTIEN KORJAAMISEKSI.
+
+
+Pian alkoivat Ateenassa yhteiskunnalliset ja sisäpoliittiset
+taistelut, jotka ovat luonteenomaisia tämän yhteiskunnan historialle.
+Yhteiskunnalliset vastakohdat olivat kuitenkin aivan toiset kuin
+Spartassa. Koska vieras kansa ei koskaan ollut tunkeutunut Ateenaan, ei
+siellä ollut syntynyt erotusta valloittajarodun ja kukistetun väestön
+välille, kuten Spartassa. Silti ei Ateenasta puuttunut muukalaisia.
+Ateenalaiset olivat päinvastoin ylpeitä voidessaan tarjota turvapaikan
+maanpakolaisille.
+
+Ateenan yhteiskunnallisten epäkohtien syyt olivat kokonaan
+taloudellisia. Siirtyminen luontaistaloudesta rahatalouteen oli
+aiheuttanut täällä, kuten niin usein muuallakin, suunnattomien
+omaisuuksien kasaantumista toisaalle, toisaalle taas huutavaa hätää.
+Suurkauppiaat ja -tehtailijat, jotka teettivät työnsä orjilla,
+kokosivat suuria omaisuuksia, joita he käyttivät mitä tunnottomimmalla
+tavalla rikastuakseen yhä edelleen lähimmäistensä kustannuksella. Ja
+niin kehittyi juuri sama suhde pankkien pääoman ja maanviljelijäin hien
+ja vaivan välille, jonka jo olemme oppineet tuntemaan Babyloniasta.
+Pienviljelijäin maatilkut kiinnitettiin kohtuuttomista koroista, kunnes
+omistajat eivät enää kyenneet niitä lunastamaan. Silloin ne joutuivat
+ilman muuta velkojalle, joka lisäksi sai käyttää talonpojan työvoimaa,
+kunnes velka oli maksettu korkoa korolle kasvaneena. Olivatpa verolait
+niinkin raakamaisia, että ne antoivat velkojalle oikeuden myydä entisen
+maanomistajan perheineen ulkomaille orjiksi. Epätoivoissaan alemmat
+kansankerrokset koettivat useita kertoja syöstä kapitalisteja vallasta
+ja saattaa tilalle yksinvaltiaan, joka olisi voinut antaa heille
+mahtikäskyllään oikeutta.
+
+Saadakseen yhteiskunnalliset taistelut loppumaan ateenalaiset
+antoivat noin v. 620 _Drākōn_-nimiselle ylimykselle tehtäväksi
+laatia valtiolle kirjoitetut lait. Mutta Drakon ei ollut oikea mies
+ateenalaisten epätoivoista ahdinkotilaa korjaamaan. Hän oli kylläkin
+lakimies ja osasi muovailla lakeja, mutta ilmeisesti häneltä puuttui
+psykologista silmää huomaamaan yhteiskunnan sairauden olennaisinta
+syytä. Hän näyttää uskoneen, että rauhattomat ainekset kyllä pysyisivät
+kurissa, kunhan vain oli saatu tarpeeksi ankarat lakipykälät. Hänen
+säädöksensä olivatkin niin ankarat, että niiden sanottiin olevan
+»verellä kirjoitetut». Tämä nimitys on Demades-nimisen attikalaisen
+puhujan ja valtiomiehen, joka eli 4:nnellä vuosisadalla e.Kr. Hänen
+tietojensa mukaan Drakon rankaisi melkein kaikki hairahdukset ja
+rikokset kuolemalla, niin että pellolta vihanneksia tai omenan
+varastanut sai kärsiä saman rangaistuksen kuin temppelinryöstäjä tai
+murhamies. Jos todellakin pellolta varastamisesta rangaistiin näin
+ankarasti, lienee siihen ollut syynä, että kasvava hätä oli tehnyt
+senkaltaiset rikokset niin tavallisiksi, että niitten estäminen
+vaati erikoisia toimenpiteitä. Mutta kun sama kertoja väittää,
+että Drakon olisi säätänyt kuolemanrangaistuksen sillekin, joka
+kuljeksi joutilaana, eikä tahtonut työskennellä, hän ei ainakaan pysy
+totuudessa, sillä luotettavan perimätiedon mukaan tosin niin suuresta
+laiskuudesta _rangaistiin_, mutta vain kaikkien poliittisten oikeuksien
+menettämisellä.
+
+Drakonin lainsäädäntö sai kuitenkin paljon hyvää aikaan tahtoessaan
+tehdä lopun oman käden kostosta ja verikostosta, joilla oikeutta
+ikivanhoista ajoista oli etsitty. Hän asetti nimittäin _valtion_
+areiopagin edustamana _suvun_ tilalle oikeusistuimena ratkaisemaan
+tappajan ja verikoston vaatijan välit. Se oli suuri askel ikivanhasta
+heimo- eli sukuyhteiskunnasta todella yhtenäistä valtiota kohti. Sillä
+vaikkakaan Drakon ei voinut kerralla poistaa niin syvälle juurtunutta
+tapaa kuin kosto, hän on joka tapauksessa taannut yksityisille
+kansalaisille suuremman hengen ja omaisuuden turvan. Tässä onkin hänen
+lainsäädäntönsä suurin ansio.
+
+Vaikkakaan ensimmäiset kaikista »Drakonin laeista» eivät liene
+likimainkaan olleet niin julmia, kuin miksi niitä on tahdottu väittää,
+ne olivat kuitenkin siksi vähän edistystä suosivia, ettei niitten
+voimassaolo voinut olla pitkäaikainen. Se tie ei tuonut yhteiskunnalle
+rauhaa. Siksi ateenalaiset kääntyivät miehen puoleen, jolla oli aivan
+toiset edellytykset tulla yhteiskunnan hyväntekijäksi. Hänen nimensä
+oli Sólōn.
+
+
+
+
+SOLON.
+
+
+Solon oli yksi Kreikan »seitsemästä viisaasta». Tämän nimityksen
+omisti perimätieto Hellaan sen ajan viisaimmille valtiomiehille.
+Kansantaru, joka mielellään saattaa suuret miehet yhteen, kertoo,
+kuinka seitsemän viisasta seurustelevat juhlallisesti ja vaihtavat
+keskenään ajatuksia. Perimätieto on edelleen koristanut heidän
+elämänsä tarinaa kertomuksella, kuinka muutamat kalastajat kerran
+saivat nuotasta kultaisen kolmijalan, jonka Pythia käski lähettää
+lahjaksi »viisaimmalle». Miletoslaisen filosofin Thaleen arveltiin
+parhaiten ansaitsevan tämän lahjan. Mutta hän lähetti sen eräälle
+toiselle seitsemästä ja tämä kolmannelle, kunnes lopuksi seitsemäs
+omisti sen Apollonille. Perimätiedon keksintöä on Solonin ja Kroisoksen
+kohtaaminenkin, joka jo ajallisista syistä oli mahdoton.
+
+Solon oli syntynyt noin v. 640 e.Kr. Hänen isänsä oli hyvinvoipa
+liikemies, mutta oli kadottanut liiallisella anteliaisuudella suurimman
+osan omaisuuttaan. Poika lähti silloin vieraisiin maihin hankkiakseen
+työllään itselleen riippumattoman aseman. Näillä matkoilla hänen
+katseensa avartui yli kotikaupungin näköpiirin, ja aikaa myöten
+kehittyi hänestä persoonallisuus, joka osasi asettua puolueiden ja
+muiden ihmisiä erottavien rajoitusten yläpuolelle. Aikana, jolloin
+peloittaviksi kärjistyneet riitaisuudet olivat saattaneet maan
+sisällissodan partaalle, Solon oli ainoa, joka voi tuoda pelastuksen.
+V. 594 ateenalaiset valitsivat hänet arkontiksi ja antoivat hänelle
+rajattoman vallan yhteiskunnan uudistamiseen. Ohjelmansa — jos sitä
+siksi saa sanoa — hän oli esittänyt maanmiehilleen sarjassa runoja,
+jotka, samalla kuin ne ovat attikalaisen kirjallisuuden kaunis
+alku, ovat tehneet hänen uudistuspyrkimyksilleen saman palveluksen
+kuin sanomalehdistö nykyajan valtiomiehille. Solon esiintyy niissä
+jonkinlaisena runomuotoisena kansanpuhujana ja vetoaa Ateenan
+kansalaisiin, oliko heidän tarkoituksensa ymmärtämättömyydessä hävittää
+kaupunki, jonka yllä Pallas Athenen suojaava käsi tähän saakka oli
+levännyt. Hän painaa poltinmerkkinsä rikkaitten väärämielisyyteen
+ja voitonhimoon varoittaen heitä rangaistuksesta, joka heitä uhkaa
+vanhurskaitten jumalvoimien puolelta. Meitä kohtaa näissä runoissa
+persoonallisuus, jossa ihanteelliseen mieleen samalla kertaa yhtyy
+selvästi ajattelevan miehen käytännöllinen toimintatarmo. Hänen
+velvollisuudentuntonsa perustui lujaan vakaumukseen, että jumalallinen
+oikeus aina ennemmin tai myöhemmin rankaisee jokaisen väärän teon.
+Järkähtämättömästi hän piti kiinni siitä, mitä piti oikeana, mutta
+toiminnassaan häntä johti sama horjumaton terveen kohtuullisuuden
+aisti, joka on koko kreikkalaisen kulttuurin elinhermo. Sellaiselle
+luonteelle on »kultainen keskitie» varmimmin päämäärään viepä.
+
+Kaikki katsoivat luottamuksella tähän erikoisen oikeamieliseen ja
+maltilliseen mieheen, joka tahtoi _kaikille_ hyvää. Hän jos kuka
+oli kykenevä oikeudenmukaisesti uudistamaan yhteiskunnan, »koska
+hän yhtä vähän oli sekaantunut rikkaitten vääryyksiin kuin joutunut
+osalliseksi köyhien hädästä», kuten Plutarkhos sanoo. »Molemmat puolet
+kiinnittivät häneen suuria toiveita, rikkaat siksi, että hän itse oli
+varakas, köyhät siksi, että hän oli rehellinen. Joka tapauksessa on
+ateenalaisille kunniaksi, että he sellaisena mieltenkuohun hetkenä
+voivat yhtyä edes jossakin: valitessaan parhaimman, viisaimman ja
+puolueettomimman miehen riitojensa ratkaisijaksi.
+
+Eikä Solon pettänytkään kansansa luottamusta. Jos vallanhimo olisi
+johtanut hänen tiensä yhteiskunnan kukkuloille, olisi hänelle nyt
+ollut varsin yksinkertaista suorittaa jommankumman pääpuolueen avulla
+vallankaappaus, joka olisi tehnyt hänestä »tyrannin» — sitä nimeä
+käytettiin kreikankielessä kansanjohtajista, jotka olivat tulleet
+vallankumouksellista tietä yksinvaltiaiksi. Koko se onnenonkijain
+lauma, joka tungeksi Solonin, kuten jokaisen vallankumouksen johtajan
+ja yhteiskunnan uudistajan ympärillä kalastaakseen sameassa vedessä,
+toivoi, että hän rupeaisi tyranniksi. Mutta valtion hyvä oli hänen
+toimintansa ainoa ojennusnuora. Ja tässä, kuten kaikessa, mitä teki,
+hän seurasi sananlaskua, jota on pidetty hänen keksimänään: »_Kohtuus
+kaikessa_».
+
+Kuinka viisas Solon nyt menetteli ratkaistessaan Ateenan
+yhteiskunnallisia kysymyksiä? Hänen ensi työnään oli _julistaa
+ainaisesti mitättömiksi kaikki velkakirjat_, jotka rasittivat
+pikkutiloja ja määrätä, että kaikki velan takia orjuuteen joutuneet
+oli heti vapautettava. Se oli vallankumouksellinen toimenpide, mutta
+ainoa mahdollinen yhteiskunnallisen hätätilan torjumiseksi, joka
+saattoi koko yhteiskunnan olemassaolon vaaranalaiseksi. Solon saattoi
+omantunnonvaivatta suorittaa mullistavan tekonsa tietäessään, kuinka
+häikäilemättä rikkaat olivat käyttäneet hyväkseen köyhien vaikeuksia
+päästäkseen käsiksi heidän ainoaansakin. Ne, joita Solonin mahtikäsky
+koski, olivat useimmissa tapauksissa aivan yksinkertaisesti nylkyreitä
+ja koronkiskureita; eikä hänellä ollut mitään aihetta tuntea heitä
+kohtaan sääliä, vaikkapa hänen uudistuksensa olisi heidät perin
+köyhdyttänytkin. Eikä näitten piirien taholta ryöppyävä kiukun,
+pahojen puheitten ja panettelun tulva kyennyt järkyttämään hänen
+velvollisuudestaan tietoisen mielensä rauhallisuutta. Hän kykeni myös
+tarvittaessa tukemaan oikeutta voimalla. Sorrosta vapauttaneensa
+tuhansien lämmin kiitollisuus oli hänen parhain palkintonsa. Ja kansan
+kiintymys kasvoi vieläkin, kun hän _kumosi julmat verolait_, jotka
+antoivat kansalaiselle oikeuden myydä toisen orjaksi, ja keksi keinoja
+ja neuvoja ulkomaille orjiksi myytyjen _vapaaksi ostamiseksi_.
+
+_Poliittiset_ uudistusvaatimukset Solon tyydytti kumoamalla kaikki
+entiset sukuetuoikeudet. Sen sijaan hän arvioi kansalaisvelvollisuudet
+ja -oikeudet maaomaisuuden tuoton mukaan ja jakoi kansalaiset neljään
+luokkaan, joista kolme ensimmäistä suoritti sotapalvelusta raskaasti
+asestettuina, »hopliittoina», kun taas neljännen luokan jäseniä,
+»palkkatyöläisiä», käytettiin korkeintaan kevytaseisina tai merimiehinä
+laivastossa. Välittömistä veroista olivat kaikki kansalaiset vapaat.
+Sillä vastoin meidän aikamme yhteiskunnissa ja itämailla jo siihenkin
+aikaan vallinnutta käsitystä pidettiin koko Hellaassa kuten Roomassakin
+sellaista taakkaa vapaan kansalaisen arvolle sopimattomana. Tämän
+periaatteen toteuttaminen kävi mahdolliseksi valtion virkojen ollessa
+palkattomia kunniatehtäviä. Isänmaan ollessa vaarassa voitiin kuitenkin
+määrätä erikoisia veroja, jolloin verosumman suuruus oli riippuvainen
+kansalaisen varallisuusluokasta.
+
+Poliittisten _oikeuksien_ jaossa Solon antoi niitä köyhimmillekin, niin
+että kaikki kaksikymmentä vuotta täyttäneet kansalaiset saivat oikeuden
+ottaa osaa kansankokoukseen, missä kaikki virkamiehet, myös arkontit,
+valittiin. Mutta vaalikelpoisia valtion virkoihin olivat ainoastaan
+kolmen ylimmän luokan jäsenet.
+
+Muista kansankokouksen oikeuksista on meillä vain epätäydellisiä
+tietoja. Todennäköisesti se päätti sodasta ja rauhasta, ylimääräisistä
+veroista sekä valtiomuodon muuttamista koskevista kysymyksistä.
+
+Vastapainon kansankokoukselle Solon muodosti luomalla areiopagin
+rinnalle uuden neuvoston, joka muistutti Spartan neuvostoa perustuen
+kuitenkin laajemmalle ja kansanvaltaisemmalle pohjalle, koska sen
+jäsenluku oli 400 ja jäsenten alin ikäraja vain 30 vuotta. Tämän
+neuvoston tehtävänä oli valmistaa kaikki kansankokouksessa käsiteltävät
+kysymykset ja avustaa arkontteja hallituksessa.
+
+Kolmanneksi Solon kävi käsiksi _yleiseen lainsäädäntöön_. Hän lievensi
+suuresti Drakonin ankaria lakeja ja rajoitti kuolemanrangaistuksen vain
+kaikkein raskaimpiin rikoksiin.
+
+Solonin lainsäädäntö on siinäkin suhteessa mielenkiintoinen, että siinä
+ensi kerran maailmanhistoriassa tapaamme ylellisyyttä rajoittavia
+määräyksiä. Yksityiskohtaisilla säädöksillä hän koetti hillitä naisten
+loistonhalua. Toiset määräykset kielsivät taas liiallisen komeuden
+hautajaisissa.
+
+Solon on maailmanhistorian ensimmäinen tunnettu yhteiskunnan uudistaja
+kansanvaltaisessa mielessä. Sillä hän antoi kaikille kansalaisille
+poikkeuksetta oikeuden kansankokouksen päätöksissä vaikuttaa äänellään
+asioitten ratkaisuun.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta Solonin kävi kuten niin monen muunkin yhteiskunnan parantajan,
+joka on koettanut välttää äärimmäisyyksiä; ennen pitkää ei kukaan
+ollut tyytyväinen. Sekä rikkaat että köyhät olivat yhtä tyytymättömiä.
+»He tunsivat», kuten eräs kulttuurihistorioitsija sanoo, »ensi
+ilonhuumauksen jälkeen suurta pettymystä huomatessaan, ettei elämä
+nytkään ollut ruusuilla tanssimista, vaan täynnä työtä ja huolia. Sama
+pettymys toistuu joka kerta, kun kumouksellisen liikkeen onnistuttua
+ilmenee, ettei toivottua autuaallisuutta saatukaan.» Solon ilmaisi itse
+ensi ihastuksen ja vastavaikutuksen eron sanoilla:
+
+    »Iloista oli kaikki, mitä he silloin sanoivat.
+    Mutta nyt heidät täyttää viha,
+    ja karsain silmin he kaikki
+     katsovat minua kuin viholliset.»
+
+Kaikkein köyhimmät olivat toivoneet, että kaikki suurtilat olisi jaettu
+yhtäsuuriksi pikkutiloiksi, eivätkä olleet tyytyväisiä toimenpiteeseen,
+jolla suurten maatilojen pinta-alaa vähennettiin määrätyissä rajoissa.
+Mutta Solon hylkäsi heidän vaatimuksensa jyrkästi. Hän seurasi
+alati kultaista keskitietä. Kun kerran joku kysyi häneltä, oliko
+hän mielestään antanut ateenalaisille parhaimmat lait, hän vastasi:
+»Parhaat, mitä ateenalaiset kykenevät vastaanottamaan.»
+
+Lopuksi Solon väsyi joka puolelta ahdistaviin moitteisiin ja
+toivomuksiin, joissa häneltä vaadittiin aina uusia muutoksia
+lakeihinsa. Hän lähti kymmenvuotiselle matkalle näkemään maailmaa.
+Sillä aikaa tuli ateenalaisten elää vain rauhallisesti hänen lakiensa
+mukaan. He lupasivat sen. Poliittisen osansa hän mielestään oli
+näytellyt loppuun. Mies, jolla äsken oli ollut kokonaisen kansan
+kohtalo käsissään, luopui vapaaehtoisesti vallasta, ja hänen elämänsä
+kulki sen jälkeen yksityishenkilön rauhallisempia latuja.
+
+
+
+
+PEISISTRATOS JA HÄNEN SUKUNSA.
+
+
+Kokonaista neljä vuotta Ateenan levoton kansa pysyi verraten
+rauhallisena. Sitten kiivaat puoluetaistelut alkoivat jälleen.
+Lopulta sai myrskyn talttumaan _Peisistratos_-niminen ylhäinen
+mies, joka pääsi valtaan kohoten kansanjohtajaksi. Peisistratos on
+maailmanhistorian ensimmäinen tunnettu demagogi. Hän osasi taidon
+vaihtaa sukuylpeytensä mitä hupaisimmaksi kansanomaisuudeksi ja
+esiintyä kaikkien sorrettujen epäitsekkäänä ystävänä. Sillä tavoin
+hän hankki itselleen paljon kannattajia, joitten avulla hän saattoi
+toteuttaa kunnianhimoiset poliittiset suunnitelmansa ja kohota Ateenan
+tyranniksi vuoden 560 paikkeilla. Sen kerrotaan tapahtuneen seuraavalla
+tavalla. Eräänä päivänä hän tuli ajaen maaseudulta kaupunkiin. Hän itse
+oli haavoitettu, ja muulit, jotka vetivät hänen vaunujaan, vuotivat
+myös verta. Kansalle, joka oli kokoontunut torille, hän kertoi, että
+poliittiset viholliset olivat hyökänneet hänen kimppuunsa ja että hän
+vain vaivoin oli pelastanut henkensä. Hänelle täytyi kaikella muotoa
+antaa henkivartio! Kansankokous myönsikin hänelle viidenkymmenen
+miehen suuruisen, ryhmysauvoilla asestetun suojajoukon. Sittemmin
+tällä henkivartiostolla oli merkillinen kyky kasvaa, ja eräänä päivänä
+se oli tullut niin voimakkaaksi, että Peisistratos sen avulla kykeni
+valtaamaan Akropoliin.
+
+Tämän tapahduttua alettiin uskoa, että Peisistratos itse oli piirrellyt
+itseensä ja vetojuhtiinsa vertavuotavat haavat. Kunnon Peisistratos
+näyttää osanneen »ottaa» yksinkertaisen ja arvostelukyvyttömän kansan
+oikealla tavalla! Hän lienee siten ensimmäinen tunnettu parahultaisen
+vaarallisten diktaattori-murhayritysten järjestäjä.
+
+Olipa sen laita miten tahansa, niin kansan syvien rivien kannatukseen
+perustuvana Peisistratoksen yksinvaltaan alistuttiin sekä maaseudulla
+että kaupungissa vastustuksetta.
+
+Solonin elämän lähetessä loppuaan, hänen Ateenansa oli siis tyrannin
+käsissä. Kansanvallan luoja oli saanut havaita, »että hänen
+ateenalaisensa olivat kaikki tyynni henkilökohtaisesti viekkaita
+kettuja, mutta kansankokouksessa vain lammaslauma.» Solonin luoma
+_poliittinen_ järjestelmä ei siis ollut pitkäikäinen, mutta se
+sisälsi kuitenkin ne elinkelpoiset siemenet, joista myöhäisempi
+kansanvalta kohosi. Hänen antamansa _yleiset lait_ pysyivät Ateenan
+yhteiskunnallisen elämän pohjana.
+
+Peisistratoksen hallituksesta on sanottava, ettei hän antanut vallan
+makeuden huumata itseään, vaan esiintyi sangen maltillisesti ja
+hallitsi Solonin lakien mukaan tekemättä niissä ylipäänsä mitään
+muutoksia.
+
+Hänen herruutensa ei muutoin ollut pitkäaikainen; jo viiden tai
+kuuden vuoden kuluttua hänet karkoitettiin ja hänen omaisuutensa
+takavarikoitiin.
+
+Mutta nyt alkoi taas vanha poliittisten riitojen kurjuus; ja
+kun muutamia eripuraisuuden vuosia oli mennyt, oli aika kypsä
+Peisistratoksen palata kansan luo, joka hänet oli karkoittanut.[72]
+
+Vuosi sen jälkeen karkoitettiin hänet taas, jolloin hänen oli pakko
+viettää useita vuosia maanpaossa. Mutta vielä kerran onni kääntyi, ja
+hän tuli jälleen Ateenan hallitsijaksi.[73]
+
+Kokemuksista viisastuneena hän ryhtyi nyt tarmokkaampiin
+toimenpiteisiin vallassa pysyäkseen. Muun muassa hän huolehti
+turvallisuudestaan erittäin hienosti harkitulla tavalla. Hän otti
+näet henkilöiltä, joiden uskollisuutta hänellä oli aihetta epäillä,
+heidän lapsensa panttivangeiksi. Mutta maanpakoaika ei kuitenkaan ollut
+herättänyt hänessä kiukkua vastustajiaan kohtaan. Hän hallitsi yhtä
+viisaan maltillisesti kuin ensi kerrallakin voittaen ystävällisellä ja
+kansanomaisella käytöksellään monien mielet puolelleen.
+
+Peisistratoksen hallituskausi on Ateenan historian loistavimpia aikoja.
+Pitämällä poliittiset riitapukarit kurissa hän antoi ateenalaisille
+hyödyllisempää tehtävää kuin puoluekinastelut, ja kauppa ja teollisuus
+kehittyivätkin rauhan turvin valtavasti.[74] Lisääntynyt hyvinvointi
+kuvastui kaupungin ulkoasussakin. Peisistratos suoritti osaltaan
+kaupungin kaunistuksessa suurenmoisen työn somistaessaan sitä
+arvokkailla rakennustaiteen tuotteilla.
+
+Samaan aikaan kuin Spartta voitti Peloponnesoksen hegemonian,
+Peisistratos laski pohjan Ateenan merien herruudelle, joka myöhemmin
+oli kehittyvä koko Hellaan merikaupunkien hegemoniaksi. Hän on
+ensimmäisenä käsittänyt, että Ateenan tulevaisuus oli merellä. Oikein
+oivaltaen Hellespontoksen suuren merkityksen liikenteelle hän koetti
+saada lujan jalansijan sen rannikoilla ja valtasi alueen sen Aasian
+puoleiselta rannikolta. Samaan aikaan Miltiades-niminen ylhäinen
+ateenalainen johti joukon siirtolaisia Traakian Khersonnesokseen saakka.
+Peisistratos ulotti valtansa muuallekin Aigeian meren pohjoisosiin sekä
+Kykladeille. Ja samaan aikaan hän alkoi rakentaa sotalaivastoa, josta
+aikaa myöten tuli koko Kreikan verrattomasti voimakkain.
+
+»Tyranni» sai nyt säilyttää vallan kuolemaansa saakka.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Peisistratos kuoli v. 527, ja hänen poikansa Hipparkhos astui ilman
+muuta hänen paikalleen aivan kuin perinnöllisessä yksinvallassa.
+Hipparkhos hallitsi isänsä kansanmielisessä hengessä ja tuli
+erikoisesti tunnetuksi runouden ja taiteen lämpimänä ystävänä ja
+suojelijana. Hänen suurin ilonsa oli koota ympärilleen ajan etevimmät
+runoilijat ja taiteilijat.
+
+Mutta hän erosi kuitenkin isästään siinä, että Peisistratos oli noussut
+kansalaisesta yksinvaltiaaksi, kun taas hänen poikansa aina olivat
+tunteneet olevansa ruhtinaan lapsia. He olivat perineet isänsä vallan,
+mutta eivät hänen nerouttaan. Heiltä puuttui myös hänen notkeuttaan, he
+esiintyivät ylpeästi ja toimivat hyvinkin usein mielivaltaisesti. Ja
+vaikka Hipparkhos olisi ollut täydellisempikin, niin joka tapauksessa
+hän oli yksinvaltias, ja se oli monen silmätikkuna, jolle kansan
+»vapaus» oli enemmän kuin sen hyvinvointi. Ateenalaisien oli sitäpaitsi
+mahdoton olla kauan yhden miehen tahdon alaisina. Neljäntoista täysin
+onnellisen hallitusvuoden jälkeen Hipparkhos kaatui salaliiton
+uhrina. Rakkaudella ja mustasukkaisuudella kerrotaan olleen sormensa
+pelissä, mutta tiedot tästä ovat kuitenkin siinä määrin erilaisia ja
+niin tarunomaisia, että on mahdotonta saada selvää käsitystä, kuinka
+pitkälle poliittiset vaikuttimet ovat ulottuneet ja miten paljon
+on laskettava yksityisen kostonhimon tilille. Hänen murhaajansa,
+_Harmódios_ ja _Aristogeitōn_ saivat hengellään sovittaa tekonsa.
+Harmodios kaatui murhapaikalle henkivartion surmaamana. Aristogeitonin
+onnistui paeta yleisessä sekasorrossa, mutta hän joutui pian kiinni.
+Sittenkuin hänet oli saatu ilmaisemaan kanssarikollistensa nimet,
+vietiin hänet murhatun veljen, _Hippiaksen_, eteen, joka vihansa
+vimmassa surmasi hänet miekallaan.
+
+Myöhemmin, kun nimi »tyranni» oli tullut yleisesti vihatuksi,
+palvottiin tyrannin murhaajia kansan keskuudessa sankareina ja
+pystytettiin heille kunniapatsaita.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Saatuaan tiedon Hipparkhoksen murhasta Hippiaan kerrotaan kylmäverisen
+päättävästi antaneen määräyksen, että kaikki kansalaiset oli riisuttava
+aseista. Keiltä silloin tavattiin tai jotka muutoin näyttivät
+epäiltäviltä, vangittiin heti.
+
+Tyrannin murha ei »vapauttanut» Ateenaa tyranniudesta, päinvastoin.
+Hippiakseen teki veljen onneton kohtalo lähtemättömän vaikutuksen.
+Hän tuli epäluuloiseksi ja katkeraksi ja lopetti täydellisesti
+kansanmielisen politiikan. Hän ei tyytynyt tuomitsemaan kuolemaan
+ja karkoittamaan maasta vain kansalaisia, jotka olivat tai joiden
+hän epäili olleen salaliittolaisten kanssarikollisia, vaan hänen
+epäluuloisuutensa pieni niin pitkälle, ettei enää kukaan voinut olla
+varma hengestään ja vapaudestaan. Tyrannin murhaajat olivat sanalla
+sanoen hankkineet ateenalaisten vaivaksi todellisen tyrannin. Ja mitä
+enemmän Hippias tunsi maan huojuvan jalkojensa alla, sitä julmempiin
+tekoihin hän ryhtyi. Tuntien edeltäkäsin, mitä oli tuleva, hän solmi
+suhteita Persian kuninkaan ystäviin taatakseen ulkomailta itselleen
+pakopaikan. V. 510 hän tarvitsikin sitä. Ateenan sillä hetkellä
+voimakkaimman puolueen onnistui Kleisthénēs-nimisen, lahjakkaan ja
+kunnianhimoisen ylimyksen johdolla sekä Delphoin ja Spartan[75] avulla
+päästä eroon tyrannista. Hippias suljettiin Akropoliille, jossa hän
+muutamien päivien kuluttua antautui saatuaan luvan vapaasti lähteä
+kaupungista. Hän lähti Hellespontoksen rannalla oleville alueilleen,
+jotka hänen isänsä oli hankkinut, ja eli siellä Persian vasallina.
+
+
+
+
+KLEISTHENES JA HÄNEN TOIMINTANSA VALTIOMUODON KANSANVALTAISTUTTAMISEKSI.
+
+
+Lienee tarpeetonta mainita, että tyrannivallan kukistumista
+seurasivat katkerat puolueriidat. Lopuksi valtion johto jäi kuitenkin
+Kleistheneen käsiin, joka tosin oli ylimys, mutta kuului sukuun, jolla
+kansanmielinen politiikka oli perinnäisenä tapana. Hän ei hakenut tukea
+säätyläisistään, joitten poliittiselle älylle oli tunnusmerkillistä,
+etteivät he olleet mitään oppineet eivätkä mitään unohtaneet ja joiden
+päämääränä oli onnellistuttaa Ateenaa samalla hallitusmuodolla, jota
+he ihailivat Spartassa. Kleistheneen tarkoituksena oli sitävastoin
+pelastaa Solonin hallitusmuoto. Mutta siihen ei nyt enää riittänyt
+entisen valtiojärjestyksen tukeminen sellaisenaan, vaan nyt
+tarvittiin myös uudistuksia. Sen Kleisthenes oivalsikin osoittaen
+sillä omaavansa valtiomiehen silmän. Kaikki kansalaiset olivat tosin
+poliittisesti äänioikeutettuja, ja kirjoitetun lain mukaan vallitsi
+yhteiskunnassa tasa-arvoisuus, mutta todellisuudessa oli aatelin ja
+aatelittomien suhde kuin kahden toisilleen vihamielisen kansakunnan.
+_Sukulaisuussiteissä_ oli ylimysvaltaisen puolueen voima. Solonin
+järjestämän poliittisen _varallisuusluokkajaon_ rinnalla säilyi
+nimittäin vanha jako neljään sukuun, joitten alkujuuret olivat peräisin
+ajalta, jolloin ateenalaiset olivat paimentolaiskansaa. Tämän jaon he
+olivat säilyttäneet vielä Attikaan tulonsa jälkeenkin. Näiden sukujen
+keskuudessa aatelisto säilytti suuren vaikutusvaltansa. Solon ei ollut
+uskaltanut koskea tähän sukujärjestelmään. Mutta Kleisthenes, josta
+kehittyi kiihkeä demokraatti, kohdisti voimansa vaaliuudistukseen, joka
+teki vanhan sukujaon poliittisesti merkityksettömäksi. Sen sijaan hän
+jakoi Attikan väestön kansankokouksen äänestyksiä ja muita poliittisia
+tarkoituksia varten _asuinpaikkojen_ mukaan, siis vaalipiireihin.[76]
+Vanhoilla suvuilla oli sen jälkeen merkitystä vain yksityiselämässä.
+Samalla hän toteutti joukon muitakin kansanvaltaisia uudistuksia
+valtiomuodossa.
+
+
+
+
+LAINALAINEN AALTOLIIKE.
+
+
+Silmäänpistävä on se lainalaisuus, niillä kaikki Kreikan
+kaupunkivaltiot suorittavat saman kehityssarjan kuningaskunnasta
+ylimysvaltaan ja tyranniuteen sekä vihdoin yhä jyrkemmin toteutettuun
+kansanvaltaan. Ei mikään mahti maailmassa kyennyt estämään tätä
+aaltoliikettä. Olivatpa kuninkaat ja tyrannit kuinka eteviä
+hallitsijoita tahansa, hallitusmuodon muutosten pyörä pyörii
+täsmällisyydellä, joka vaikuttaa luonnon välttämättömyydeltä.
+Rikaslahjaiset ja toimintatarmoisetkaan persoonallisuudet eivät ole
+kyenneet ajan pyörää ohjaamaan toisille radoille, vaan ovat korkeintaan
+voineet toimia kehityksen muodostelijoina. Idästä länteen — alkaen
+joonialaisten siirtokuntien keskuudesta — rientää tämä vallankumous
+ja uudistusliike. Paljon emme kuitenkaan tiedä sen vaikutuksesta
+joonialaisissa siirtokunnissa.
+
+Sitä mieluisammaksi tuli senvuoksi oppineen maailman yllätys, kun
+eräs luonnontutkija löysi Khios-saarelta, länteen Smyrnasta, kiven,
+johon oli, arvelun mukaan noin v. 600 e.Kr. kaiverrettu palanen
+saaren lakeja. Kiveä oli käytetty maantien suojamuurin rakentamiseen.
+Valitettavasti alaosa on siitä murtunut pois, mutta _niin_ paljon siitä
+kuitenkin saa selvää, että siihen on kirjoitettu osa »kansan lakeja».
+Teksti puhuu edelleen »kansan neuvoston» valitsemisesta, johon joka
+suvulla tai vaalipiirillä oli oikeus valita 50 miestä ja jolla oli
+valta ratkaista oikeusriidat. Tämä neuvosto on siis samanluontoinen
+kuin se kansan valitsema 400 miehen neuvosto, jonka Solon sääti
+ateenalaisille areiopagin rinnalle ja joka aikaa myöten yhä enemmän
+rajoitti vanhan neuvoston toiminta valtaa. Tämän lajiaan harvinaisen
+muinaislöydön avulla voimme todeta joonialaisessa siirtokunnassa
+ilmenneen kansanvaltaisia liikkeitä. Me näemme täällä kansan itsensä
+merkitsevän muistiin lait, jotka se on säätänyt, samaan aikaan kuin
+Ateenassa Solon laeillaan antoi kaikille kansalaisille oikeuden
+äänestää valtion hallinnosta.
+
+Kansanvaltainen liike rajoittuu kuitenkin helleenisen maailman sekä
+aineellisessa että henkisessä suhteessa vireimpiin osiin, siis
+seutuihin, joissa merenkulku on vilkasta: Attikaan, Korinthokseen ja
+muihin satamakaupunkeihin sekä Vähän-Aasian ja Sisilian kreikkalaisiin
+siirtokuntiin. Valtioissa, joissa kaupan ja teollisuuden nousu
+oli luonut varakkaan käsityöläisten, teollisuudenharjoittajain
+ja kauppiasten muodostaman keskiluokan, oli yhteiskunnallinen
+tyytymättömyys raivannut tietä aatelisvallan vaihtumiselle
+tyrannivallaksi. Sillä suuri keskiluokka vaati itselleen poliittista.
+vaikutusvaltaa, joka vastaisi sen taloudellista merkitystä ja
+yhteiskunnallista asemaa. Sen johdolla alkoi silloin alempien
+kansankerrosten taistelu ylimystöä vastaan.
+
+Ritariajan käsitysten ja nykyajan vaatimusten välille on avautunut syvä
+kuilu. Vanhoja, hyviä aikoja ikävöivien kuullaan usein valittavan,
+ettei ylhäistä syntyperää ja ritarillisia hyveitä enää pidetä arvossa,
+mutta että lähimmäisiänsä sortamalla ja nylkemällä rikastunut
+nousukas voittaa valtaa ja kunniaa huolimatta vaeltamiensa teitten
+mutkista. Mutta toisella puolen ovat kansan syvät rivit pontevine ja
+järkähtämättömine vaatimuksineen. Ne tahtovat poistaa yhteiskuntaa
+rasittavat epäkohdat ja aikaansaada tasa-arvoisuuden, jolloin sekä
+äskenrikastuneilla että yhteiskunnan vähäosaisillakin olisi täydet
+kansalaisoikeudet.
+
+Hyökkäysaseenaan käyttävät tyytymättömät aatelisen ylimystön
+syntiluetteloa. Tässä kuten aina osoittautuu todeksi kokemus, että
+pääsipä valtaan mikä yhteiskuntaluokka tahansa, se aina on halukas,
+niin paljon kuin uskaltaa, syrjäyttämään omien yhteiskunnallisten ja
+taloudellisten etujensa hyväksi kokonaisuuden parhaan. Sillä kaikki
+yhteiskuntaluokat ovat pohjaltaan yhtä itsekkäitä. Eivätkä Hellaan
+aatelismiehet, nämä »hyviksi» ja »oivallisiksi» itseään nimittävät
+herrat, tehneet poikkeusta tästä säännöstä.
+
+Suurimpiin väärinkäytöksiin he olivat tehneet itsensä syypäiksi
+_lainkäytön_ alalla. Se oli näet täydellisesti tämän yhteiskuntaluokan
+käsissä ja siitä huolehtivat neuvostot. Näitten oikeusistuinten
+ratkaisuissa näyttää kuitenkin, ainakin eräillä tahoilla kuuluneen
+päiväjärjestykseen lahjonta ja juonittelu. Ehkäpä oli liiankin paljon
+totuutta sadussa satakielestä ja haukasta, jota Hesiodos käyttää
+kuvatakseen aatelismiesten ja pikkueläjien välistä suhdetta tähän
+aikaan.
+
+    »Haasteli kerran haukka, kun kynsissään satakieltä
+     pilvien korkeuteen vei, laulelijaa sulosuista,
+    kouraisun tulisessa kun tuskass' armoa koito
+    kyynelin pyyteli tuo — näinp' ylpeä haukka se haastoi:
+     'Miksikä rääkyt, rääpelö? Jäit väkevämpäsi valtaan.
+    Kunne ma vien, sun on tultava, laula jos kuink' ihanasti.
+    Syön pitopaistina tai sinut päästän mieltäni myöten.
+    Houkka se, ken uhanpäin väkevämmän on tahtoa vastaan:
+     voittoa ei saa, joutuu vaan häpeään, häviöönkin.'»
+
+Käyttämällä väärin valtaansa aateli oli siten itse horjuttanut
+yhteiskunnallista johtoasemaansa. Tosin suuri osa tätä vanhaa
+yläluokkaa oli seurannut aikansa kehitystä ja vahvistanut
+_taloudellista_ asemaansa lisäämällä varallisuuttaan liikeyrityksillä.
+Myöskin rahan mullistavaa keksintöä yritteliäät aatelismiehet olivat
+käyttäneet hyväkseen. Mutta rikkaitten maatilanomistajien harjoittama
+pikkuviljelijän nylkeminen yhtä vähän kuin heidän tuomarivallan
+väärinkäyttönsäkään eivät olleet omiaan _moraalisesti_ vahvistamaan
+heidän asemaansa. Uusi keskiluokka käytti hyväkseen kansan syvissä
+riveissä vallitsevaa tyytymättömyyttä ja aateliton kansa — kreikaksi
+dēmos — saikin aikaan kapinalla tai kapinan uhalla, että aatelisvalta
+kumottiin ja yhteiskunta muutettiin _kansanvaltaiseksi tasavallaksi_.
+
+Välistä vallankumouksen tien estivät — mutta vain toistaiseksi —
+senkaltaiset toimenpiteet kuin se, millä ateenalaiset valtuuttivat
+Solonin uudistamaan yhteiskunnan. Tie kansanvaltaiseen hallitusmuotoon
+kävi tyrannivallan kautta. Kunnianhimoiset kansanjohtajat
+käyttivät hyväkseen yhteiskuntaluokkien välistä vihaa pyrkiäkseen
+yksinvaltiaiksi. Nämä kansanjohtajat olivat enimmäkseen itse
+aatelismiehiä, jotka tunsivat itsensä säätyveljiensä syrjäyttämiksi
+tai jotka muusta syystä olivat joutuneet heistä eroon. Yksinvallan
+tavoittelija kohoaa valtaan syvien rivien hartioilla. Jatkuvastikin
+uransa varrella hän säännöllisesti koettaa ainakin ulkonaisesti
+pysyä »kansan» edustajana. Tasavaltaisen hallitusmuodon muodot
+säilytetään niin kauan kuin mahdollista, ja tyranni huolehtii vain,
+että vaikutusvaltaisimmat virat miehitetään hänen sukulaisillaan ja
+kannattajillaan. Kansan suosion hän koettaa säilyttää rakennuttamalla
+komeita julkisia rakennuksia, eritoten teattereita, joissa loistavia
+juhlaleikkejä järjestetään, ja käymällä sotia, jotka lisäävät
+hallitsijan omaa ja valtion »kunniaa».
+
+Ei ole epäilystäkään siitä, että tyrannivalta on monessa paikoin
+edistänyt Kreikan sekä taloudellista että henkistä kehitystä. Se
+on murtanut vanhat säätyennakkoluulot ja vapauttanut yhteiskunnan
+vähäosaiset satavuotisesta sorrosta sekä tehnyt ylhäiset ja alhaiset
+samanarvoisiksi lain edessä. _Vasta nyt valtio otti velvollisuudekseen
+huolehtia ei vain kansalaisten turvallisuudesta ulkonaisia ja sisäisiä
+vaaroja vastaan, vaan myös heidän aineellisesta hyvinvoinnistaan_,
+edistämällä kauppaa ja elinkeinoja sekä perustamalla teitä, kanavia
+ja vesijohtoja. Ateena, Korinthos ja Syrakusa — valitaksemme
+muutamia silmäänpistävimpiä esimerkkejä — saavat kiittää mainioita
+yksinvaltiaitaan myöhemmän suuruutensa perustamisesta. Myöskin
+taiteilijat ja runoilijat olivat tervetulleita vieraita tyrannien
+hoviin. Suurten juhlaleikkien kirjalliset ja soitannolliset
+huvitukset sekä loistorakennusten suunnittelu ja koristelu tarjosi
+heille tuottavaa työtä. Sillä ensi kerran mykeneläisajoista lähtien
+rakennettiin nyt monumentaalisia rakennuksia.
+
+Meikäläinen sana »tyranni» on kreikkalainen lainasana, jolla
+on kuitenkin sivuvivahdus, jota kreikkalaisella sanalla ei
+välttämättömästi aina ollut. Mikäänhän ei estänyt, kuten olemme
+nähneet, kreikkalaista »tyrannia» olemasta aivan erinomainen
+hallitsija.[77] Mutta yksinvalta tarjoaa ennen pitkää melkeinpä
+yli-inhimillisiä kiusauksia tavalliselle kuolevaiselle. Hallita
+lähimmäistensä elämää ja omaisuutta olematta kenellekään vastuussa
+teoistaan — sellainen valta johtaa helposti rajattomaan itsekkyyteen
+ja vallan väärinkäyttöön, joskaan ehkä ei heti aluksi, niin ainakin
+parin sukupolven päästä. Perimätieto kertoo sellaisistakin tyranneista,
+joiden toiminta vastasi heidän arvonimensä nykyistäkin merkitystä. Eräs
+heistä oli _Polykratēs_, joka vuoden 530 paikkeilla anasti haltuunsa
+Samos-saaren herruuden. Hänen uransa lopetti muuan persialainen
+satraappi, joka houkutteli hänet valtaansa ja sitten ristiinnaulitsi
+hänet. Hänen mielilauseenaan oli, että tuotti enemmän iloa ystävilleen
+antamalla heille takaisin, minkä ensin oli heiltä ottanut, kuin
+jättämällä heidän omaisuutensa rauhaan. Akragaassa[78] Sisilian
+etelärannikolla hallitsi 500-luvun keskivaiheilla tyranni _Phálaris_,
+joka piti yllä valtaansa väkivallanteoilla. Hänen julmuuttansa todisti
+kuparinen härkä, jonka sisässä hänen kerrotaan polttaneen vastustajiaan
+elävältä. Niinkin miellyttävä tyranni kuin Korinthoksen _Periandros_,
+jonka laskettiin kuuluvan Kreikan seitsemän viisaan joukkoon ja joka
+kohotti kaupunkinsa suureen aineelliseen ja henkiseen kukoistukseen,
+tuli ajan pitkään epäluuloiseksi ja sortovaltaiseksi. Kun Miletoksen
+tyranni kerran lähetti lähettilään häneltä pyytämään hyvää neuvoa,
+miten hänen tulisi hallita, Periandros vei miehen mukanaan
+viljapellolle, missä hän ei puhunut sanaakaan, vaan sen sijaan käytteli
+keppiään hyvin kaunopuheisesti katkaisten sillä kaikki tähkät, jotka
+kohosivat toisten yläpuolelle.
+
+Syrakusan tyranni Dionýsios teki myös paljon kaupunkinsa kehityksen
+hyväksi. Mutta salamurhaajien pelossa hän ryhtyi aina uusiin
+väkivaltaisuuksiin. Yleisesti tunnettu on kertomus Damokles-nimisestä
+hovimiehestä, joka ihaillen Dionysioksen valtaa ylisti häntä
+onnelliseksi. Tyranni vastasi: »Saat itse koettaa, miltä maistuu olla
+yksinvaltias.» Sitten hän puetutti Damokleen ruhtinaalliseen pukuun
+ja käski kestitä häntä loistavasti omassa pöydässään. Mutta hänen
+päänsä päälle Dionysios ripustutti teräväksi hiotun miekan riippumaan
+hevosen jouhesta. Kun Damokles näki miekan, hän heti paikalla menetti
+ruokahalunsa ja luopui mielellään koko ihanuudesta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tyrannien merkitys kehitykselle on ollut, että he ovat tehneet
+lopun repivistä puolueriidoista, joten kansan voimat saattoivat
+yhtenäisemmin suuntautua aineelliseen vaurastumiseen. Siten parantui
+alempien kansanluokkien taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema.
+Mutta huolimatta ansioistaan tyrannivalta ei voinut jäädä pysyväksi,
+sillä niin erikoinen valta-asema vaatii kantajaltaan erinomaista
+lahjakkuutta, johon tulee samalla yhtyä luonteen ylevyyden; sellaiset
+miehet ovat aina harvinaisia — ja olivat Hellaassakin. Jos noita
+harvinaisia ominaisuuksia sattuisikin missä olemaan, on kuitenkin
+erittäin harvinaista, että ne periytyisivät edes pojille ja vieläkin
+harvemmin ne elävät useammissa hallitsijapolvissa. Sen vuoksi
+saikin harvoin tyrannin pojanpoika säilyttää valtansa. Tavallisesti
+kukistettiin jo toinen sukupolvi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaikkialla luonnollisesti aatelistolla oli enimmän toivottavaa tyrannin
+kukistamisesta. Tosin voitiinkin tyrannit karkoittaa, mutta heidän
+hallituksensa jälkiä ei voitu hävittää. Paluu vanhaan ylimysvaltaiseen
+valtiomuotoon oli ja jäi mahdottomuudeksi. Sen aika oli jo ohi. Sen
+sijaan oli usein tuloksena, kuten Ateenassa, että kansanvaltainen
+hallitusmuoto ei vain lujittunut, vaan kansanvaltaistui yhä enemmän.
+Ja niin lujittui vähitellen Hellaan vireimmässä osassa valtiomuoto,
+joka aikansa ja monen historioitsijankin vakaumuksen mukaan edusti
+joko yhteiskunnallisen elämän suurinta hyvää tai sen äärimmäisintä
+pahaa. Varmaa on joka tapauksessa, että vasta tässä valtiomuodossa
+_kansalaisajatus_ pääsee täyteen oikeutukseensa Vasta kansanvaltaisessa
+valtiossa toteutuu ajatus, ettei yhteiskunta ole olemassa vain
+kuningasta tai tyrannia eikä muutamia harvoja ylimyksiä varten,
+vaan _kaikkia_ varten. Juuri kansalaisajatus elähdytti taistelussa
+persialaisia vastaan, jolloin ratkaistiin, kumpiko, länsimainen
+vapaudenrakkaus ja individualismi vaiko itämainen orjanmieli ja
+despotismi määräisivät ihmiskunnan tulevan kehityksen.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja toiseen lukuun:
+
+Aristoteles, Schrift vom Staatswesen der Athener, verdeutscht von Georg
+Kaibel und Adolf Kiessling.
+
+Alfred Croiset, Les démocraties antiques.
+
+Robert von Pöhlmann, Geschichte der sozialen Frage und des Sosialismus
+in der antiken Welt.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Aristoteles und Athen.
+
+Tähän lukuun:
+
+Ernst Nachmanson, Forngrekisk demokrati (Nordisk tidskrift 1910).
+
+
+
+
+
+
+JOONIALAINEN KULTTUURI, LYRIIKKA JA FILOSOFIA
+
+
+
+
+FILOSOFIAN SYNTY.
+
+
+Mistä ja minne? Siinä kaksi suurta kysymystä, joita ihmishenki kaikkina
+aikoina on mietiskellyt. Meidän luontomme mukaista on, ettemme ole
+tyytyväisiä, ellemme löydä _syytä_ kaikkeen, mitä tapahtuu, ja
+_yhteyttä_ eri ilmiöiden välillä. Tätä ensimmäiset kreikkalaiset
+filosofitkin tavoittelivat ajatustyöllään. He näkivät, kuinka kasvit
+saivat ravintonsa maasta ja vedestä joutuakseen itse vuorostaan
+eläinten ja ihmisten ruoaksi. Mutta eläimet ja ihmiset tulevan maaksi
+jälleen. Kulkevatko siis samat alkuaineet, maa ja vesi, läpi kaiken
+elollisen? Vai onkopa ehkä vain yksi ainoa alkuaine, josta kaikki
+on saanut alkunsa? Tämän _alkuaineen_ etsiminen oli ensimmäisten
+kreikkalaisten ajattelijain lähin tehtävä.
+
+
+
+
+JOONIALAISET LUONNONFILOSOFIT.
+
+
+Ensimmäisenä filosofina mainitsee perimätieto yksimielisesti
+_miletoslaisen Thaleen_, joka on yksi Kreikan seitsemästä viisaasta.
+»Toisilla kansoilla on pyhimyksensä, kreikkalaisilla viisaat miehensä.»
+Tämä Nietzschen huomautus sanoo jo paljon helleenisyyden luonteesta.
+
+Tekemillään pitkillä matkoilla Thālēs oli oppinut paljon ja löytänyt
+runsaasti ajattelun aihetta. Hän oli ollut Egyptissä[79] ja
+babylonialaistenkin viisaudesta hän näytti tunteneen ainakin perusteet,
+niin että hän maanmiestensä hämmästykseksi kykeni ennustamaan
+täydellisen auringonpimennyksen, joka sattui todennäköisesti v. 585
+e.Kr.[80]
+
+Filosofeinakin kreikkalaiset ovat osoittaneet ihmeteltävää kykyänsä
+ottaa oppia toisilta kansoilta itsenäisellä ja hyödyllisellä tavalla.
+Sillä he eivät vain omaksuneet heidän tietojaan, vaan kehittivät niitä
+myös edelleen. »He ovat kyenneet», kuten Nietzsche sanoo, »heittämään
+keihään edelleen kohdasta, johon sen toiset kansat jättivät.»
+
+Tuloksen kaikesta alkuainetta koskevista mietiskelyistään Thales puki
+lauselmaan: »Vesi on kaiken alkulähde.» Filosofi Aristoteles otaksuu
+hänen perustelleen tätä olettamustaan sillä, että kasvien ja eläinten
+ravinnon ollessa kosteata oli siis elonlämpökin peräisin kosteudesta.
+
+Thaleen oppilauselma sisältää enemmän ajatustyötä, kuin ensi
+silmäyksellä luulisikaan. Onhan jo otettu suuri askel ajatuksen tiellä,
+kun on tultu vakaumukseen, että kaiken tämän aisteillamme havaittavan
+ilmiöiden moninaisuuden pohjalla on _yhteys_. Puhtaan ajatuksen tietä
+Thales oli johtunut teoriaan, jonka mukaan koko ulkomaailma syvemmin
+nähtynä oli toinen, kuin miltä se aisteillemme näyttää. Tällä oli pohja
+laskettu _metafysiikalle_, s.o. tieteelle, joka hakee äärimmäistä
+perustaa kaikelle maailmankaikkeudessa olevaiselle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikkalaisissa ilmenee ensikerran ihmiskunnan kehityksen aikana
+tarve _selittää_ maailmaa ja sen ilmiöitä puhtaan järjen avulla.
+Itämaisten kansojen tietoisuudessa on ajattelija — mies, joka »tietää»,
+— sellainen, joka on perillä jumalallisista salaisuuksista: hän on
+pappi, profeetta, ennustaja tai loitsija. On täydelleen uutta, että
+»ajattelija» on ihminen, jonka vaikutus perustuu yksinomaan hänen
+älylliseen lahjakkuuteensa. Ennen kreikkalaisen kulttuurin syntyä emme
+ihmiskunnan historiassa tapaa mitään tähän verrattavaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Thales oli löytänyt vedestä kaiken olevaisen alkuaineen. Samasta
+kaupungista kuin hänkin oli kotoisin myöhäisempi luonnonfilosofi
+_Anaksiménēs_, joka piti taas kaiken alkuperänä keveämpää ja
+liikkuvampaa ainetta, _ilmaa_. Kun ilma tiivistyy, syntyy ensin pilvi
+ja sitten sade. Tästä Anaksimenes teki johtopäätöksen, että jos ilma
+tiivistyy yhä enemmän, syntyy kiinteitä aineita, kuten maata ja vuoria.
+Hän pääsi siis jo ajatustyöllään vakaumukseen, että aineet voivat
+tihentyä ja ohentua, olla milloin kiinteässä, milloin nestemäisessä,
+milloin taas kaasumaisessa olomuodossa, muuttaa aggregaatio-tilaansa,
+kuten aikamme tieteellisessä kielenkäytössä sanotaan. Voi kuitenkin
+olla mahdollista, että hän sanalla, jonka me käännämme ilmaksi, on
+saattanut tarkoittaa jotakin henkisempääkin. Ehkä hänellä on piillyt
+siinä ajatus »maailman sielusta», joka tunkee kaikkialle ja antaa
+kaikelle elämän. Sillä hän sanoo, että »meidän oma sielumme on ilmaa.»
+Hän näyttää tässä sekoittaneen sielun hengitykseen, s.o. ilmaan, jota
+vedämme ja jälleen puhallamme ulos, ja käsittäneen sen mukaan ilman
+koko maailman hengitykseksi.[81] Muinaisajan kansoille ei henkisen ja
+ruumiillisen raja ollut niin jyrkkä kuin meillä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vielä huomattavampi on hiukan vanhempi miletoslainen, Thaleen oppilas
+ja ystävä _Anaksimandros_. Hyvin vaikeata on kuitenkin tulkita
+kovin vähäisinä säilyneitä paloja hänen lausunnoistaan. Etsiessään
+alkuainetta hän on mennyt paljon pitemmälle kuin oppi-isänsä. Hän ei
+voinut tyytyä hyväksymään vettä alkuaineeksi, sillä saadakseen sen
+muuttumaan kiinteästä juoksevaan muotoon tarvitaan lämpöä samoinkuin
+sen vaihtumiseksi juoksevasta muodosta vesihöyryksi. Siispä kaiken
+pohjana on vastakkain kaksi alkuperustetta: kiinteä eli kylmä
+ja toiselta puolen lämmin. Nämä molemmat prinsiipit »eristyvät»
+aineellisesta alkuolosta, joka itsessään sisältää kaikkien aineiden
+erilaatuisuudet. Tätä alkuoloa Anaksimandros nimittää sanalla, joka
+voidaan kääntää »muodoton ja rajaton». Tästä saavat alkunsa erilaisin
+eristymisin kaikki oliot. Ja alkuoloon ne jälleen palaavat hävitäkseen.
+Että kaikkien olioitten täytyy hävitä on _rangaistus_ siitä, että
+ne ovat irtautuneet kokonaisuudesta. Anaksimandros näki olioitten
+vaihteluissa ja tuhossa, syntymisen ja kuolemisen lakkaamattomassa
+kiertokulussa kaikkea hallitsevan luonnonlain vaikutusta, joka samalla
+oli hänen mielestään kaiken käsittävä oikeusjärjestys, mikä rankaisi
+yksityistä hänen ylimielisyydestään (hybris) tulla yksilöksi. »Kaikki
+mitä on, ansaitsee häviön» — niin hän saattoi huudahtaa Faustin
+Mefistofeleen kanssa. Ainoastaan erilaistumaton olotila äärettömässä,
+voimallisessa alkuaineessa oli »jumalallista».
+
+Luonnontieteen kannalta Anaksimandros on erikoisen mielenkiintoinen
+siksi, että hän on lausunut ajatuksia, jotka muistuttavat nykyaikaista
+kehitysoppia, vaikkakin hänen teoriansa _yksityiskohdat_ luonnollisesti
+usein tuntuvat meistä eriskummallisilta. Hän nimittäin arveli, että
+alimmat eliöt olivat syntyneet meren liejusta ja että ne vähitellen
+olivat kehittyneet yhä korkeammiksi olennoiksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Omituisimpia hahmoja muinaisajan ajattelijain sarjassa on
+_ephesoslainen Herakleitos_. Hänet meidän oikeastaan pitäisi tuntea
+paremmin kuin kukaan muu joonialaisista luonnonfilosofeista, koska
+hänen filosofisista lausunnoistaan on tallella melkoinen osa.
+Mutta hänen tyylinsä on niin syvämietteistä ja arvoituksellista —
+usein paradoksaalista — että häntä jo muinaisaikana nimitettiin
+»hämäräksi». Sanottiin hänen tahallaan lausuneen ajatuksensa
+niin arvoituksellisesti, jotta ainoastaan valitut voisivat häntä
+ymmärtää. Sillä suurta joukkoa hän halveksi sydämensä pohjasta. Sen
+onnenihannetta hän vertaa »härkään, joka saa syödäkseen virnaa».
+Niin alhaisella asteella olevat yksilöt eivät voi käsittää mitään
+oikein. »Silmät ja korvat ovat huonoja todistajia ihmisille, joilla on
+barbaarisielu.»
+
+Hänen ihmishalveksimisensa oli saanut virikettä henkilökohtaisista
+kokemuksista. Siitä ei ole epäilystäkään, kun kuulee hänen arvostelunsa
+maanmiehistään. »Ephesoslaiset», hän sanoo, tekisivät oikein, jos
+he menisivät ja hirttäytyisivät, joka ikinen täysikasvuinen mies,
+ja jättäisivät kaupunkinsa alaikäisten haltuun.» Minkä vuoksi tämä
+rakastettava neuvo? He olivat karkoittaneet kaupungistaan parhaan
+miehensä? Herakleitoksen ystävän, tällä perusteella; »Meidän
+joukossamme ei kukaan saa olla muita parempi; jos sellainen mies
+ilmaantuu, hän eläköön toisella paikkakunnalla ja toisten ihmisten
+keskuudessa!» Sellaista kansaa Herakleitos ei halunnut edes kuninkaana
+hallita — se arvo näet kuului hänelle uhrikuninkaitten jälkeläisenä.
+Mutta hän luovutti sen nuoremmalle veljelleen ja vetäytyi loukatussa
+ylpeydessään yksinäisen luonnon helmaan »vuorille, missä hän eli
+ruohoista ja yrteistä», kuten perimätieto kertoo. Siellä hän päätti
+päivänsä koottuaan elämänkatsomuksensa papyruskääröön, jonka hän
+sijoitti Ephesoksen Artemiin temppeliin. Se tapahtui suurten
+persialaissotien alkuaikoina.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Useissa kohdissa Herakleitoksen käsitys lähenee Anaksimandrosta.
+Molempien huomio oli kiintynyt tämän maailman vaihtelevaisuuteen
+ja kaiken katoavaisuuteen. »_Kaikki virtaa_: panta rhei», on
+Herakleitoksen peruslauselma. Olemassaolo on kuin »virta: siinä ei voi
+kahta kertaa astua samaan veteen.»[82] Ja myöskin ihminen itse muuttuu
+hetkestä toiseen: »Samoihin laineisiin laskeudumme emmekä kuitenkaan
+laskeudu; sen teemme me emmekä kuitenkaan me.»[83] Mikään ei tässä
+maailmassa ole kestävää paitsi juuri kestämättömyys, itse vaihtelu.
+
+Ilmiöitten ikuisen vaihtelun vertauskuvana Herakleitos pitää tulta,
+joka on liikkuvaisin kaikista alkuaineista, liikkuvaisempi kuin sekä
+vesi että ilma, aine, joka ei milloinkaan ole hetkeäkään levossa. Tuli
+antaa elämän kaikelle: ruumiinlämpö on Herakleitoksen mielestä sielun
+ilmestymä, jollaisena Anaksimenes piti hengitystä.[84] Mutta tuli,
+elämän antaja, on myöskin kaiken kuluttaja. »Kaikki», Herakleitos
+sanoo, »muuttuu tuleksi ja tuli kaikeksi muuksi, kuten kulta vaihdetaan
+tavaroihin ja tavarat kultaan.» Tässä kenties ilmenee persialaisten
+uskonnon tulenpalvonnasta saatuja vaikutteita; tämän uskonnon
+Herakleitos epäilemättä tunsi.
+
+Kaiken vaihtelussa Herakleitos kuitenkin vaistoaa lainalaisuuden, ja
+tämä on vastakohtien välinen taistelu. Ilman vastakohtia ei ole elämää:
+»Ilman nälkää ei ole kylläisyyttä, ilman väsymystä ei ole lepoa, ilman
+sairautta ei mitään paranemista. Ja ellei olisi vääryyttä, ei myöskään
+olisi mitään oikeutta.» Vastakohtien alituisen taistelun merkityksen
+hän lausuu näillä sanoilla: »Taistelu on kaiken isä, kaiken kuningas.»
+Tämä ajatuskulku pohjautuu aito helleeniseen käsitykseen, jonka mukaan
+kaikki, mikä elämässä oli voimakkainta ja parhainta, sai alkunsa
+_kilpataistelusta_.
+
+Kaikki muuttuu; kaikki on myös suhteellista: »Kauneinkin apina on ruma
+verrattuna ihmiseen. Mutta kaunein ja viisain ihminen on kuin apina
+verrattuna Jumalaan.»
+
+Ilmiöiden lainalaisuus johtuu Herakleitoksen mielestä siitä seikasta,
+että tuli eli maailmansielu myöskin on »_ikuinen järjestävä järki_.»
+Tämä ajatus ilmenee jo Anaksimandroksen puheessa kaikkea hallitsevasta
+luonnonlaista, joka myöskin oli kaiken käsittävä oikeusjärjestys ja
+rankaisi yksityistä, milloin tämä poikkesi kokonaisuudesta.
+
+Kansanomaisesta jumala-käsityksestä Herakleitos, älyllinen ylimys,
+sitävastoin käyttää pelkkiä ylimielisiä sanoja. Sen luoja, Homeros,
+»pitäisi karkoittaa julkisista puhetilaisuuksista ja häntä olisi
+ruoskittava raipoilla», hän sanoo. »Jumalankuvien rukoileminen on
+kuin muurille puhumista. Ja se, joka teurasuhreilla koettaa puhdistua
+verenviasta, menettelee kuin hän olisi astunut lokaan ja tahtoisi
+jälleen pestä itsensä puhtaaksi loalla.»
+
+
+
+
+PYTHAGORAS JA PYTHAGORALAISET.
+
+
+Herakleitos ei pitänyt eräästä toisesta sangen kuuluisasta, vähän
+vanhemmasta filosofista, joka oli nimeltään _Pȳthāgoras_ ja oli
+kotoisin Samos-saarelta, mutta oli asettunut Krotoniin. Siellä hän
+oli perustanut jonkinlaisen veljeskunnan sen jäsenten keskinäiseksi
+jalostamiseksi. Siinä oli eri »asteita», joihin päästiin määrättyjen
+kokeitten ja juhlamenojen jälkeen. »Vihityille» oli tunnusmerkillistä
+vahvasti mystillisvivahteinen uskonnollisuus, mutta he harrastivat
+samalla tiedettä ja politiikkaa. Tuskin ketään mestaria uskolliset
+oppilaat ovat ylistäneet niin pilviin saakka kuin Pythagorasta.
+Filosofi Empedokles, jonka itsejumalointi oli rajaton, puhuu hänestä
+ihaillen miehenä, jonka tieto oli yli-inhimillistä. »Kun se mies
+vain halusi, hän voi helposti sielunsa silmin nähdä, mitä maailmassa
+tapahtui kymmenen, kahdenkymmenen miespolven aikana». Kuoltuaan häntä
+palvottiin melkein kuin puolijumalaa.
+
+Ja epäilemättä Pythagoraan persoonallisuus on omituisimpia eri
+ominaisuuksien yhdistelmiä, mitä maan päällä on milloinkaan esiintynyt.
+Hän oli harvinaisen etevä matemaatikko, uranuurtaja fysiikan ja
+astronomian alalla; hän oli myöskin filosofi ja muidenkin tieteitten
+tutkija, ja samalla hän oli siveellinen uudistaja.
+
+Tästä huolimatta tiedämme oikeastaan äärimmäisen vähän hänen
+elämästään. Puolittain sadunomaisena olentona hän häipyy tarujen
+hämärään. Näyttää siltä, että hän kuten myöhemmin Sokrates — ei
+milloinkaan kirjoittanut muistiin ajatuksiaan, vaan vaikutti
+oppilaihinsa yksinomaan sanansa ja esimerkkinsä voimalla. Meidän täytyy
+tyytyä _heidän_ antamiinsa tietoihin Pythagoraan opista. »Mutta näiden
+nojalla» — käyttääksemme erään etevän saksalaisen filosofin sanoja
+— »tuskin opimme tuntemaan muuta kuin valtavan persoonallisuuden
+jättiläisvarjon, joka pikemminkin muistuttaa uskonpuhdistajaa kuin
+filosofia.» Ja kuitenkin Pythagoras lienee ollut ensimmäinen, joka
+käytti itsestään tätä nimitystä, joka suomeksi merkitsee »viisauden
+ystävä».
+
+Runsaan tietovarastonsa hän oli suureksi osaksi hankkinut laajoilla
+matkoilla, luonnollisesti ennen kaikkea Egyptissä, viisauden
+kotipaikassa, jonka kunnianarvoisan kulttuurin rinnalla helleenit
+tunsivat olevansa kuin »koulupoikia», käyttääksemme Platonin
+sanoja. Egyptin papeilta Pythagoras varmaan on saanut useita niistä
+juhlamenoista ja hengellisistä harjoituksista, jotka olivat ominaisia
+hänen veljeskuntansa jäsenille. Monet kohdat itse hänen opissaan
+viittaavat myös itämaiseen alkuperään.
+
+Pythagoralaisten kuten joonialaisten luonnonfilosofienkin suuri kysymys
+oli tämä: Mikä aistimaailman moninaisissa ilmiöissä on ikuista ja
+pysyvää? Heidän mielestään sitä ei ollut vesi eikä ilma eikä mikään
+muukaan neljästä alkuaineesta, vaan _luvut_, matemaattiset suhteet.
+»Koko maailma», he sanoivat, »on harmoniaa ja lukuja.» Pythagoraan
+lienee tähän käsitykseen johtanut havainto, että musikaaliset
+soinnut perustuvat määrättyihin lukusuhteisiin, että sävelkorkeus on
+riippuvainen väräjävän kielen pituudesta. Tämän tärkeän keksinnön
+tehtyään Pythagoraasta itse asiassa tuli _akustiikan_ perustaja, sen
+fysiikan osan, joka käsittelee lakeja, joiden mukaan ääni, erittäinkin
+sävelet, syntyvät ja etenevät.[85] Voi käsittää, millaista ihailua
+ja ihmettelyä tämä keksintö herätti: oli osoitettu, että säveltä,
+joka oli kaikista ilmiöistä haihtuvaisimpia, voitiin mitata luvuilla
+ja numeroilla! Miten helposti voitiinkaan johtua siihen ajatukseen,
+että nämä ihmeelliset luvut muka sääsivät lakeja _kaikelle_ tässä
+maailmassa, vieläpä nähtiin niissä itse olioitten olemus, niiden ydin
+ja aihe! Siinä oli olemassaolon kiinteä piste! Suuresta keksinnöstä
+innostuneina pythagoralaiset arvelivat, että nyt oli löydetty se
+maailmankaikkeuden lainalaisuus, jota joonialaiset luonnonfilosofit
+niin innokkaasti olivat etsineet.[86]
+
+Mutta, väitämme, luvutkaan eivät ilmaise mitään muuta kuin
+määrättyjä, kappaleitten välisiä _suhteita_. Miten pythagoralaiset
+saattoivat johtua pitämään niitä olioitten sisimpänä _olemuksena_ ja
+_aiheuttajana_? Tätä ei selitä yksinomaan mestarin keksinnön herättämä
+ylenpalttinen ihastus, vaan se johtuu muistakin seikoista, ennen
+kaikkea filosofien tavasta pitää käsitettä sitä alkuperäisempänä,
+korkeampana ja ikäänkuin voimakkaampana, mitä abstraktisempi se oli,
+mitä kauempana se oli kouraantuntuvasta todellisuudesta.
+
+Kreikkalaisten oli myöskin vaikeampaa kuin meidän jyrkästi erottaa
+toisistaan abstraktiset ja konkreettiset käsitteet. Kun me puhumme
+esineen pinnasta geometrisessa merkityksessä, niin meistä on
+selvää, että tämä sana on ainoastaan ajatuksen tuote, abstraktio
+vailla aineellista todellisuutta. Pintahan on ainoastaan esineen,
+geometrisella kielellä kappaleen raja. Samanlaisia käsitteitä ovat
+_viivat_, jotka ovat pinnan rajoina, ja _pisteet_, jotka rajoittavat
+viivaa. Mutta pythagoralaisten mielestä asian laita ei ollut niin: he
+ajattelivat geometrisen kappaleen _rakentuneeksi_ pinnoista, viivoista
+ja pisteistä. Siksi he rinnastivat kaikki nämä käsitteet lukuihin
+antaen pisteen merkitä ykseyskäsitettä, lukua 1, viivan lukua 2, pinnan
+3 ja kappaleen 4.
+
+Harmoniaoppiansa Pythagoras sovelsi koko maailmankaikkeuteen, muun
+muassa kuuluisaan oppiin _sfäärien harmoniasta_. Jokainen nopeasti
+liikkuva kappale saa aikaan ääntä, ja tämä ääni on erilainen kappaleen
+liikkumisnopeuden mukaisesti. Taivaankappaleet liikkuvat ikäänkuin
+kauniissa, sopusointuisessa kuorotanssissa erilaisin nopeuksin ja
+synnyttävät tällöin ylimaallisen ihanaa musiikkia. Tätä suurta soitinta
+voi myös verrata lyyryn kieliin. Meidän täytyy yhtyä itävaltalaisen
+Gomperzin arvosteluun, jonka hän lausuu nerokkaassa esityksessään
+kreikkalaisesta filosofiasta, että »kauniimpaa, mieltäylentävämpää
+maailmankuvaa ei ole koskaan luotu.» Mutta mistä johtuu, ettemme tajua
+tätä taivaankappaleitten musiikkia? Syynä on se, että alati, aina
+syntymästämme saakka olemme sitä kuulleet, aivan kuin seppä, joka
+päivästä toiseen kuulee moukarin lyövän alasinta vasten, pian tulee
+kuuroksi sen kalkkeelle. Jotta ääntä voitaisiin tajuta, tarvitaan
+nimittäin vaihtelua: joko keskeytystä tai muutosta, äänen voimassa tai
+laadussa.
+
+Mutta Pythagoras ei tyytynyt johtamaan ainoastaan koko ulkonaista
+maailmaa luvuista, olioiden olemuksesta, — hän alistaa henkisetkin
+ilmiöt samojen harmonialakien alaisiksi. Niinpä hän merkitsee rakkautta
+ja ystävällisyyttä ennen kaikkea harmonian luvulla, joka siis on 8,
+oktaavin luku. Vanhurskauden luku on 4, koska koston käsite: verta
+verestä, syntyy kahdesta yhtäläisestä alkutekijästä, joiden täytyy olla
+parillisia lukuja syistä, jotka pian saamme nähdä. Avioliiton luku on
+5, sillä tämä luku on ensimmäisen parillisen ja ensimmäisen parittoman
+luvun yhdistys — ykkönen on silloin laskettu aivan erikseen. Määrättyjä
+lukuja pidettiinkin jo ammoisista ajoista pyhinä, ja niillä luultiin
+olevan salaperäinen voima; sellaisia olivat luku 3 ja sen neliö 9 ja
+samoin myös luku 7.
+
+Mutta kaikista luvuista täydellisin on 10, sillä se on neljän
+ensimmäisen luvun summa. »Se on suurvalta.» Pythagoralaiset kuvasivat
+sitä mielellään seuraavalla sivulla olevalla kuviolla, »suurella
+nelosella», jonka keskipisteenä oli ykkönen. Tästä kuviosta tuli
+tunnuskuva, jonka nimessä heidän oli tapana vannoa vala.
+
+Pythagoralaiset lausuivat lukuoppinsa sanoilla: »Kaikella, jonka
+tunnemme, on oma matemaattinen lukunsa, eikä mitään, voida käsittää
+tuntematta sen lukua.»
+
+Parittomia ja parillisia lukuja vastaavat vastakohdat, joita
+muodostavat vasen ja oikea, nainen ja mies, väärä ja suora, pimeys ja
+valo, paha ja hyvä j.n.e.
+
+Niin pythagoralaiset elivät ja asustivat lukujen maailmassa. Lukuoppi
+oli suorastaan lumonnut heidät; ja sama mies, jota on nimitetty
+_ensimmäiseksi eksaktiseksi tutkijaksi_, oli samalla kertaa suuri
+mystikko. Hänen suuri vaikutusvaltansa ei johtunut ainoastaan
+valtavasta persoonallisuudesta, vaan myöskin ihannoivasta hohteesta,
+joka aina ympäröi menestyksellistä uranuurtajaa sekä antaa hänelle
+uskovaisten silmissä melkein yli-inhimilliset lahjat. Milloinkaan
+ennen ei ole nähty koulukuntaa, joka olisi ollut niin valmis vannomaan
+oikeiksi mestarinsa sanat, kuin Pythagoraan oppilaspiiri. »Hän itse
+on sen sanonut», oli loitsu, joka oikean pythagoralaisen mielestä
+haihdutti kaikki epäilykset siitä, mikä oli totta ja oikeaa. Niillä
+sanoilla hän mielestään voi kumota kaikki vastaväitteet.
+
+Pythagoraan filosofiasta ei muutoin tunneta varmasti juuri enempää,
+kuin että hän opetti sielun olevan kuolemattoman. Sitä, että sielu
+on sidottu ruumiiseen, pythagoralaiset pitivät rangaistuksena
+eräistä synneistä. Ruumis on sielun vankila. Viisaan on senvuoksi
+kiduttamalla itseään ja vaipumalla yleviin, jaloihin ajatuksiin
+puhdistauduttava ruumiillisuudesta. Mutta sitä puhdistusta varten
+tarvitaan moninkertainen elämä. Pythagoras opetti myöskin, että sielu
+elää kokonaisen sarjan olomuotoja eri eläimissä ja ihmisissä.[87] Tämän
+_sielunvaellusopin_ rinnalla pythagoralaisilla myöskin on omituinen
+oppi _kaiken palaamisesta_ »suuren maailmanvuoden» kuluttua, joka on
+suunnaton aikamäärä, suhtautuen tavalliseen vuoteen kuin kokonainen
+vuorokausi sekuntiin. Ja kuitenkin sellainen vuosi on vain kuin yksi
+ainoa päivä maailmankaikkeuden elämässä.
+
+Monia elämänohjeita pidetään Pythagoraan lausumina, kuten »ettei pidä
+juosta pitkin valtateitä», s.o. ei noudattaa yleisön mieltä, ja »ettei
+pidä syödä sydäntään»: ei harmitella.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Krotonissa pythagoralaisten liitolla oli suuri menestys, ja sen
+vaikutus ulottui muihinkin Suur-Kreikan kaupunkeihin. Mutta eräänä
+päivänä tapahtui taka-askel. Tämä suljettu ylimysten yhtymä herätti
+ajan pitkään pahaa verta muun kansan keskuudessa, varsinkin niiden,
+jotka olisivat mielellään liittyneet veljeskuntaan, mutta joilta
+pääsy kiellettiin. Silloin alkoi ankara kiihoitustyö ulkomaalaista
+vastaan, joka oli tunkeutunut krotonilaisten keskuuteen, ja hänen
+vierasta keksintöään vastaan; ja hirvittävä verilöyly lopetti
+Krotonin pythagoralaisen veljeskunnan vähää ennen vuotta 500.
+Yksityiskohtia emme tunne; tiedämme vain, että suuri osa heistä sai
+surmansa itse veljeskuntatalon palossa. Henkiin jääneet hajaantuivat
+eri tahoille. Muutamat asettuivat Sisiliaan ja levittivät siellä
+oppejaan; toiset pakenivat Kreikan emämaahan, missä Thebasta tuli
+pythagoralaisuuden uusi keskus. Muiden muassa suuri Epaminondas nautti
+siellä pythagoralaisten opetusta. Toiset taasen saapuivat Ateenaan
+ja valmistivat siellä maaperää Pythagoraan ja Sokrateen filosofian
+yhteensulautumiselle, joka lopulta tapahtui.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ajattelutapansa kaikesta puutteellisuudesta huolimatta pythagoralainen
+filosofikoulukunta on kuitenkin toiminut uranuurtajana ajattelun
+historiassa. Pythagoralaisten ansiota ovat vapaan ajatuksen ensimmäiset
+edistysaskeleet sen pyrkiessä saamaan selville lainalaisuutta
+aistimaailman ilmiöissä. Joonialaiset luonnonfilosofit eivät koskaan
+päässeet aistimaailman kouraantuntuvaisuutta pitemmälle; sitävastoin
+pythagoralaiset ovat ensi kerran saavuttaneet käsitteiden maailman
+ja siten perustaneet filosofian, joka ulottuu korkeammalle kuin se
+maailma, jonka me joka päivä silmillämme näemme.
+
+
+
+
+ELEALAISET.
+
+
+Ken noin vuoden 500 vaiheilla matkusti Kreikan halki, saattoi tuskin
+välttyä ainakin joskus toreilla tai kaduilla tapaamasta vanhaa
+soittajaa nimeltä Ksenophánès, jota ympäröi taaja väkijoukko. Soittajan
+ammatin hän oli valinnut vain ansaitakseen leipänsä — hänen ryppyisen
+otsansa takana liikkui rohkeita, mullistavia ajatuksia. Vanhus oli
+syntynyt Kolophōnissa, Vähässä-Aasiassa. Nuoruudessaan hän oli
+taistellut persialaisia vastaan, mutta kun Kyyros kukisti Joonian, hän
+lähti kotimaastaan. Vihdoin hän löysi turvapaikan kaukaisessa lännessä
+_Eleassa_ Kalabrian rannikolla. Siellä hän myös päätti päivänsä sangen
+iäkkäänä, yli 90-vuotiaana noin vuonna 475 e.Kr.
+
+Yhtä terävästi kuin hänen vähäistä nuorempi aikalaisensa Herakleitos
+hän arvosteli yleistä uskoa jumaliin. Miten arvotonta, hän sanoo,
+onkaan kuvitella jumalia varkaiksi, pettureiksi ja avionrikkojiksi!
+Sellaiset jumalaluonteet osoittavat, hän sanoo, että ihmiset ovat
+tehneet itselleen jumalia oman kuvansa mukaan. »Aithiopialainen
+kuvittelee jumalien olevan litteänenäisiä ja mustia; traakialaisen
+mielestä he ovat sinisilmäisiä ja vaaleaverisiä. Jos härillä ja
+hevosilla olisi kädet, niin että ne voisivat maalata ja tehdä
+kuvapatsaita kuten ihminen, tekisivät ne myöskin itselleen
+jumalankuvia, jotka olisivat niiden itsensä kaltaisia.» Samoin on
+laita Homeroksen lauluissa esiintyvien jumalien: heillä on kaikilla
+inhimillisiä vikoja ja heikkouksia.
+
+Erinomaisen kiintoisa on myös hänen ennakkoluuloton suhtautumisensa
+kulttuurikysymykseen. Sivistyksen syntyä hän pitää ihmisten omana
+ansiona, ja hän tajuaa myöskin sivistyskehityksen. »Eivät suinkaan
+jumalat», hän sanoo, »alussa neuvoneet kuolevaisille kaikkea, vaan
+ihmiset itse ovat aikojen kuluessa kokeillen keksineet, mikä on yhä
+parempaa.» Täten Ksenophanes on ilmeisesti hylännyt tarut jumalista ja
+puolijumalista sivistyksen edistäjinä, sellaisista kuin Prometheus,
+Hephaistos ja Athene.
+
+Päinvastoin kuin kansanuskonnon jumalat Ksenophaneen jumala ei ole
+»kuolevaisten kaltainen ruumiiltaan eikä ajatuksiltaan.» Hän on
+maailmansielu, joka vaivatta liikuttelee Kaikkeutta henkensä voimalla;
+hän on »pelkkää silmää, pelkkää korvaa, pelkkää älyä.» Ksenophaneen
+käsitys jumaluudesta on kohonnut _panteismiksi_; Jumala on hänelle
+persoonallinen voima, joka asuu kaikessa, koko luonnossa. Maailman
+ykseys on hänelle Jumala.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ksenophanes on sen filosofisen suunnan oppi-isä, jonka edustajia
+Elean mukaan sanottiin elealaisiksi. Hänen huomattavin oppilaansa
+oli nimeltään _Parménidēs_. Opettajansa tavoin Parmenides erotti
+jyrkästi toisaalta _filosofisen ajattelun_ ja toisaalta _yleisen
+mielipiteen_. Mutta hän ei menettele näin ainoastaan uskonnon
+suhteen, vaan kauttaaltaan. Itse asiassa tämä velton totunnaisen
+ajattelun arvostelu, ajattelun, joka perustuu viiden aistin tekemiin
+havaintoihin alati vaihtelevan ulkomaailman suhteen, on yhtä vanha kuin
+kaikkeuden alkuperän miettiminen.[88] Sillä oletettaessa perusaineen
+olemassaolo, olkoonpa tämä sitten vesi, ilma, tuli tai erilaistu maton
+»muodottomuus ja rajattomuus», on lausuttu se käsitys, että olevainen
+todellisuudessa on jotakin muuta kuin se, mitä me silmillämme näemme.
+Parmenides on tehnyt rohkeita johtopäätöksiä tämän arvostelun nojalla,
+mutta aivan päinvastaiseen suuntaan kuin Herakleitos, jota vastaan
+hän kaikin voimin väittelee. Herakleitoshan piti juuri ilmiöitten
+muuttumista ja vaihtelua _oleellisena_. Parmenides sitävastoin
+nimittää luonnonilmiöitten vaihtelua ja moninaisuutta pelkäksi
+harhakuvaksi, »_olemattomaksi_», kun taas sisäinen, oikea todellisuus,
+»_olevainen_», on luonteeltaan muuttumaton. »Olevaisella» ei ole alkua
+eikä loppua, se ei muuta muotoaan eikä vaihda paikkaansa. Parmenideen
+perustava oppilauselma kuuluu näin: »_Olevainen on; olematon ei ole_.»
+Itse asiassa _ei ole_ mitään vaihtelua, mitään moninaisuutta. Kun
+meistä tuntuu siltä puhuessamme loistavista väreistä tai esineiden
+siirtymisestä, johtuu se siitä, että aistimme pettävät meitä. Olematon
+on vain valhemaailma, josta emme koskaan voi saada mitään todella
+varmaa tietoa. Ainoastaan loogillisella ajattelulla voimme saada varmaa
+tietoa — sen ajatuksen sisältää elealaisten usein väärinkäsitetty
+oppilauselma: »Ajatteleminen ja oleminen on yhtä.»
+
+Parmenideen ajatusrakennelma on abstraktisin, minkä kukaan filosofi on
+aikaansaanut. Hänen käsityksensä »olevaisesta» on kemiallisesti puhdas
+kaikista konkreettisista pikkupiirteistä. Se on itse suuri hiljaisuus
+ja autius. Miten se eronakaan Herakleitoksen maailmasta, joka on täynnä
+henkeä ja tulta! Parmenideen »todellisen» maailman yllä ei paista
+aurinko eikä kaareudu sininen taivas. Siellä eivät puut viheriöitse
+eivätkä hedelmät kypsy; siellä eivät kukat tuoksu eivätkä lähteet
+lirise. »Puhtaasta», abstraktisesta »olevaisesta» emme voi sanoa mitään
+muuta kuin ainoastaan sen, että se _on_. Sillä heti kuin lisäämme sille
+jonkin ominaisuuden, vedämme sen aistimaailman piiriin ja teemme sen
+»olemattomaksi». Abstraktisuus ei voi mennä pitemmälle.
+
+Parmenides on ajattelullaan raivannut tietä aatefilosofialle,
+jonka kohottavat huippuunsa Sokrates ja Platon, Kreikan suurimmat
+ajattelijat. Hän on kaiken korkeammassa mielessä järjellisen filosofian
+alkuunpanija ja on voimakkaasti kannustanut inhimillistä ajattelukykyä
+yleensä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuten helposti voi kuvitella, ei monikaan kyennyt perehtymään
+Parmenideen teoriaan olevaisesta ja olemattomasta. Hänen väitteensä,
+että kaikki muutos ja kaikki liike oli vain näköhäiriötä, sai yhteisen
+kansan purskahtamaan äänekkääseen naurunremakkaan, joka kajahteli
+kautta koko Hellaan.
+
+Mutta Parmenideella oli erittäin taistelukelpoinen oppilas nimeltä
+_Zēnōn_, voimakas ja komea mies, joka mielellään taisteli sekä
+aineellisin että henkisin asein. Intohimoisesti hän heittäytyi Elean
+valtiollisiin kiistoihin, otti osaa erästä kruununtavoittelijaa vastaan
+tehtyyn salaliittoon ja sai palkaksi siitä kärsiä tuskallisen kuoleman.
+Mutta hän kesti kärsimyksensä sellaisella mielenlujuudella, että
+saavutti sekä aikalaistensa että jälkimaailman ihailun.
+
+Filosofian alalla Zenon tuli tunnetuksi mestarina _dialektiikassa_,
+taidossa todistaa loogillisesti tai ainakin niin, että johtopäätökset
+näyttivät loogillisilta. Dialektista taitoaan Zenon käytti innolla ja
+vakaumuksella kostaakseen niille, jotka tekivät pilaa hänen ystävästään
+ja opettajastaan. Kukaan ei pystynyt Zenonin tavoin saattamaan
+vastustajia ymmälle. Hän puhui heille suunnilleen tähän tapaan: »Te
+nauratte meille, kun me sanomme ihmisen viittä aistia pettureiksi.
+Mutta kuulkaahan tätä! Jos minä lapiollisesta hirssiä otan yhden
+jyvän ja pudotan sen maahan, ei kuulu mitään ääntä. Yhtä äänettömästi
+putoaa toinen jyvä, kolmas j.n.e. Voin pudottaa kaikki lapiossa olevat
+kymmenentuhatta jyvää peräkkäin maahan, ilman että kuidun pienintäkään
+ääntä. Mutta jos jälleen kokoan ne lapioon ja heitän ne kaikki
+yhtäaikaa maahan, kuuluu kova melu. Kuinka tämä on selitettävä», Zenon
+kysyy, »että kymmenentuhatta äänetöntä putoamista yhdistettyinä saa
+aikaan selvästi kuuluvan melun? Tässä on tapahtunut se mahdoton seikka,
+että kymmenentuhannen nollan summasta on tullut käsitettävä suure!
+Sehän on kaiken logiikan vastaista. Miten on silloin kuuloaistimme
+luotettavaisuuden laita. Eikö se tosiaankin ansaitse petturin nimeä?»
+
+Melkeinpä jokainen meistä kykenee kenties keksimään selityksen tähän
+mahdottomaan lopputulokseen. Sopii koettaa. Niille, joita ei haluta,
+esitettäköön kuitenkin seuraavaa. Se että kymmenentuhannen nollan
+summa tässä tapauksessa on enemmän kuin nolla, johtuu siitä, että
+yksityisen hirssijyvän putoamistulos akustiselta kannalta itse asiassa
+_ei ole_ = 0. Sillä todellisuudessa syntyy silloinkin ääni, vaikkakin
+se on niin heikko, ettei ihmiskorva kykene sitä tajuamaan. Mutta
+kymmenentuhatta kertaa vahvistettuna siitä tulee varsin kuuluva melu.
+Vaikkakin siis loppupäätelmä on matemaattisesti virheellinen, Zenon
+on kuitenkin tässä kajonnut arkaan kohtaan yleisessä käsityksessä
+aistimuksistamme, nimittäin itse aistimien heikkouteen. Hän on myöskin
+esimerkillään viitannut siihen, miten _monimutkaisia_ näennäisesti
+niin yksinkertaiset aistimuksemme todellisuudessa ovat, miten jokaisen
+havainnon takana on kokonainen sarja syitä, jotka ovat riippuvaisia
+toisistaan ja ainoastaan yhtyneinä voivat saada aikaan sen, että jokin
+esine tekee vaikutuksen ihmisen aistimeen. Kiinnittämällä huomiota
+sellaisiin seikkoihin Zenon on antanut herätteitä tarkempien huomioiden
+tekoon _psykologian_ alalla ja siten tehnyt tälle tieteelle todellisen
+palveluksen.
+
+Mutta Zenon on kehittänyt edelleen viekasta dialektiikkaansa. Hän
+kääntyy saman yleisön puoleen kuin ennenkin. Mutta ivanauru on nyt
+vaiennut, ja kaikkien kasvot kuvastavat hämmästystä. »Te olette»,
+hän sanoo, »pitäneet pilkkananne ystävääni ja opettajaani myöskin
+senvuoksi, että hän on selittänyt kaiken _liikkeen_ olevan ainoastaan
+näennäistä. Nytpä minä loogillisesti todistan teille, että kaikki liike
+on suorastaan _mahdotonta_. Kuulkaahan vain! Täytyyhän esineen, joka
+teidän mielestänne on liikkeessä, liikkua joko sillä paikalla, missä
+se on, tai paikalla, missä se ei ole. Edellisessä tapauksessahan esine
+ei ole liikkeessä, vaan _lepää_. Ja jälkimmäinen olettamus on mahdoton
+siksi, että eihän esine voi olla siellä, missä se ei ole. Siis kaikki
+liike on mahdotonta. Mikä oli todistettava.»
+
+Tämän päätelmän virhettä on vaikeampi keksiä kuin edellisen. Se
+piilee kuitenkin siinä, että kreikkalaiset eivät osanneet kuvitella
+taukoamatonta liikettä, vaan heidän täytyi ajatella kaiken liikkeen
+jakautuvan sarjaan aikayksikköjä. Eihän kappale, joka on jatkuvassa
+liikkeessä, itse asiassa koskaan, ei edes sekunnin pienimpänä
+murto-osana, ole _samassa_ paikassa — se on aina siirtymässä paikasta
+toiseen. Tässä kohden Zenonilla olisi ollut opittavaa Herakleitokselta,
+joka ei myöntänyt olevan mitään paikallaan pysymistä.
+
+Kuuluisin kaikista Zenonin dialektiikan esimerkeistä on se, jonka
+nimenä on »_Akhilleus ja kilpikonna_». Merenjumalatar Thetiksen
+nopeajalkainen poika juoksee kilpaa luomakunnan hitaimpiin kuuluvan
+olennon kanssa, mutta ei voi koskaan sivuuttaa sitä, jos sillä vain on
+pienikin etumatka. Oletetaan, että Akhilleus alkaa juosta pisteestä A
+reittiä B C D pisteeseen E ja kilpikonna pisteestä B. Yksinkertaisuuden
+vuoksi oletamme, että Akhilleus juoksee kolme kertaa nopeammin kuin
+kilpikonna pääsee liikkumaan. Kun Akhilleus saapuu pisteeseen B,
+on kilpikonna siis ehtinyt pisteeseen C. Kun Akhilleus on päässyt
+C:hen, on kilpikonna tullut D:hen. Akhilleuksen ollessa pisteessä D,
+on kilpikonna hänen edellään E-pisteessä, ja niin kilpailu jatkuu
+jatkumistaan. Kilpikonnan etumatka tosin pienenee, kunnes se on vihdoin
+niin pieni, että ajatuksemme ei kykene sitä tajuamaan, mutta se ei voi
+koskaan pienentyä nollaksi. Sitä on aina sen verran jäljellä, että
+kilpikonna on pikajuoksijan _edellä_.
+
+Tämä ajatuspähkinä on ollut vaikeammin purtava kaikista Zenonin
+dialektisistä taidonnäytteistä. Oletettaessa että A:n ja B:n välimatka
+on 1 km, Akhilleus todellisuudessa saavuttaa kilpikonnan sinä hetkenä,
+jolloin se on ryöminyt 1/2 km, sillä samaan aikaan Akhilleus on juossut
+3 1/2 km = 1 1/2 km. Mutta kun matka jaetaan niinkuin Zenon on tehnyt,
+ei kumpikaan kilpailijoista koskaan pääse siihen pisteeseen, sillä 1 +
+1/3 + 1/9 + 1/27 + 1/81 j.n.e. loppumattomiin ei koskaan tuota lukua
+1 ½. Ajatukselle on taaskin tehnyt kepposen se, että Zenon on jakanut
+osiin liikkeen, joka todellisuudessa on jatkuvainen.
+
+Zenon on sama rikkiviisas väittelijä selittäessään, että _on mahdotonta
+kulkea jotakin määrättyä matkaa_. Sillä päästäkseen päämäärään täytyy
+ensin kulkea puolet taipaleesta, sitten puolet jäännöksestä, s.o.
+koko matkasta, sen jälkeen puolet jäljelläolevasta neljäsosasta, siis
+1/8 koko matkasta ja sitten peräkkäin 1/16, 1/32, 1/64 siitä j.n.e.
+loppumattomiin. Miten pitkälle tahansa onkaan kuljettu päämäärää kohti,
+aina on jäljellä murto-osa matkasta, vaikkakin se lopulta on äärettömän
+pieni.
+
+Tällä tavoin Zenon, omituista kyllä, on mietiskellessään kehittynyt
+aivan toiseksi, kuin hän oli uransa alussa. Hän aloitti taistelunsa
+elealaisen ykseysopin oikeauskoisena kannattajana, mutta lopetti sen
+teoreettisena skeptikkona, epäilijänä, ja kieltäen yleensä kaiken
+tiedon mahdollisuuden. Mitä seurauksia tästä oli, saamme pian tietää,
+kun tulee puheeksi filosofinen suunta, jota nimitetään sofistiseksi.
+
+Positiivisesti katsoen Zenonilla on ollut suuri merkitys siinä
+suhteessa, että hän on antanut alkusysäyksen väittelylle aika-, paikka-
+ja liikekäsitteistä. Täten hän on suuresti edistänyt filosofista
+analyysia, joka on ollut tarpeen näiden käsitteiden selvittämiseksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Miten pitkän taipaleen filosofinen ajattelu onkaan edistynyt
+Ksenofaneesta Zenoniin! Se alkoi arvostelemalla yleistä
+jumalauskoa, kohdisti sitten arvostelunsa koko näkyväisen maailman
+monivivahteisiin ilmiöihin ja ryhtyi lopulta kumoamaan kaikkia
+yleisiä käsityksiä. Elealaisten kaikki kolme pääedustajaa kuuluvat
+henkisten rauhanhäiritsijäin luokkaan, joiden tehtävänä on herättää
+ihmiskunta ajatuslaiskuudesta ja estää sitä nukahtamasta tähän
+rauhoittavaan ajatukseen: »Niin ovat isä ja äiti sanoneet.» Siinä
+suhteessa elealaisten osuus filosofian historiaan on arvokas. Gomperz
+sanoo heistä sattuvasti, että he »perustivat ensimmäisen henkisen
+painijakoulun, jossa länsimainen ajattelu kehittyi notkeaksi, karaistui
+ja tuli tietoiseksi sisäisestä voimastaan.» Tämän kehityksen hedelmä
+on jyrkkä pesäero tieteellisen ajattelun ja yleisen mielipiteen,
+tiedon ja luulon välillä. Pythagoraan opissa sitävastoin usko ja tieto
+olivat sulautuneet yhteen ja sekoittuneet toisiinsa. Seisomme tässä
+kreikkalaisen filosofian suurella vedenjakajalla. Tästä virtaa kaksi
+jokea vastakkaisiin suuntiin. Vasta myöhemmin, rappeutumisen aikana, ne
+uudelleen yhtyivät toisiinsa.
+
+
+
+
+MYÖHEMMÄN AJAN LUONNONFILOSOFIT.
+
+
+Kaksi viidennellä vuosisadalla samoihin aikoihin elänyttä ajattelijaa,
+jotka saavuttivat samanlaatuisia tuloksia, mutta henkilökohtaisesti
+olivat mahdollisimman erilaisia, olivat Empedoklés ja Anaksagórās.
+
+_Empedokles_, joka oli kotoisin Akragaasta, oli kuten Herakleitoskin
+ylhäinen mies ja hänen kerrotaan kuten tämänkin kieltäytyneen
+vastaanottamasta kuningaskruunua, jota hänelle tarjottiin erään
+Akragaassa tapahtuneen valtiollisen mullistuksen jälkeen. Mitä arvoa
+olisikaan kuningaskunnalla ollut sille, joka tunsi hallitsevansa
+luontoa ja henkivoimia! Ja mitä merkitsikään maallinen kruunu sille,
+joka huudahti uskollisille seuralaisilleen: »En ole enää kuolevainen —
+olen kuolematon jumala!» Kullalla vyötettyyn purppuravaippaan puettuna,
+laakeriseppele pitkillä, lainehtivilla hiuksillaan hän vaelsi ympäri,
+maata ihailevien oppilasjoukkojen seuraamana. Ja kaikkialla, missä
+hän kulki, hänen luokseen tulvi tuhatmäärin ihmisiä parantuakseen
+taudeista, kuullakseen, mitä tulevaisuus kantoi helmassaan ja
+nähdäkseen ihmeitä. Kerrotaan hänen herättäneen henkiin valekuolleen,
+joka oli maannut elottomana kolmekymmentä päivää.
+
+Ajattelijana Empedokles yhdistää Thaleen, Anaksimeneen ja
+Herakleitoksen teoriat vedestä, ilmasta ja tulesta alkuaineina ja
+asettaa maan niiden rinnalle neljänneksi. Häneltä siis on viime kädessä
+peräisin yleisesti tunnustettu käsitys »_neljästä alkuaineesta_.»
+Kun nämä alkuaineet yhtyvät erilaisin suhtein, syntyy esineitä ja
+eliöitä, mutta alkuaineitten erotessa tapahtuu se, mitä ihmiset sanovat
+kuolemaksi. Kaikki n.s. syntyminen on todellisuudessa ainoastaan neljän
+alkuaineen sekoittumista, kaikki n.s. kuolema eli häviäminen on sen
+eroamista, mikä jonkin aikaa on ollut yhtyneenä. Yhdistävä voima on
+_rakkaus_, erottava _viha_. Ne ovat maailman luomisen ja kehityksen
+kaksi alkuperiaatetta. Nämä voimat taistelevat alati herruudesta,
+ja yliote on milloin toisella milloin toisella. Kerran rakkaudella
+oli rajaton valta. Ihmiset olivat silloin liian hyviä tappaakseen
+yhtäkään olentoa. Lihan syömistä pidettiin inhoittavana rikoksena.
+Kaikki eläimet olivat silloin kesyjä ja ihmiseen kiintyneitä. Puiden
+latvat viheriöivät ikuisesti, ja kautta vuoden ne kantoivat runsaasti
+hedelmää. Mutta tämä paratiisimainen tila on ainaiseksi mennyt. »Voi
+sinua, kurja kuolevaisten suku, täynnä viheliäisyyttä ja valitusta!»
+hän huudahtaa. Kuten Pythagoras, jota hän useissa kohdin lähenee,
+Empedokles pitää ihmisten syntejä syynä kärsimykseen täällä maan päällä.
+
+Tarinat Empedokleen poismenosta ovat samansuuntaisia kuin kertomus
+hänen elämästään: eräänä yönä pitojen jälkeen hän muutamien
+uskollisimpien kannattajainsa kanssa äkkiä katoaa. Kuullaan äänen
+korkeudesta kutsuvan häntä — taivaankannella loistaa valo, ja häntä
+ei enää näy. Hän on astunut takaisin jumalalliseen olomuotoonsa, ja
+hänelle kannetaan uhreja.
+
+Toinen legenda kertoo suuren profeetan ja ihmeitten tekijän lopettaneen
+vaelluksensa syöksymällä Etnan kraatteriin. Todellisuudessa
+hänen oikulliset maanmiehensä karkoittivat hänet maanpakoon noin
+kuudenkymmenen vuoden ikäisenä, ja hän lienee pian sen jälkeen
+päättänyt päivänsä Peloponnesoksella.
+
+       *       *       *       *       *
+
+_Anaksagoras_ muistuttaa, kuten sanottu, ajattelussaan suuresti
+Empedoklesta, mutta tulisen profeettaluonteen ja hehkuvan
+mielikuvituksen asemesta tapaamme tässä kylmän ja selkeän
+järki-ihmisen. Mutta siitä huolimatta hän on kiintynyt tieteeseensä
+ja vajoaa niin kokonaan filosofoimiseen, että hän aivan laiminlyö
+maalliset asiansa.
+
+Anaksagoras oli syntynyt noin vuonna 500 lähellä Smyrnaa, mutta tuli
+noin neljänkymmenen vuoden ikäisenä Ateenaan, missä hänellä lähes
+miespolven ajan oli suuri merkitys oppineessa maailmassa. Hänen
+mukanaan filosofia ja luonnontieteet siirtyivät Jooniasta Attikaan.
+
+Empedokleen tavoin hän kieltää kaiken varsinaisen syntymisen ja
+häviämisen olemassaolon. Se, mitä me siksi nimitämme, ei ole muuta
+kuin yksinkertaisten alkuaineitten eroamista ja yhtymistä. Mutta hän
+ei tyydy neljään elementtiin, vaan pitää kaiken alkuna äärettömän
+monia alkuaineita, »siemeniä», kuten hän niitä nimittää. Kaikessa on
+näitä äärimmäisen pieniä, paljaalle silmälle näkymättömiä hiukkasia.
+Kun esi., ihmisruumis luineen, lihoineen ja jänteineen, nahkoineen ja
+karvoineen rakentuu saamastaan ravinnosta, perustuu se siihen, että
+ravinnossa äärimmäisen pienissä määrissä on näitä ruumiin osahiukkasia.
+»Kaikkea on kaikessa». Ajatuskulku muistuttaa Anaksimandroksen oppia
+perusaineesta, »muodottomasta ja rajattomasta», johon kaikkien
+aineitten erilaisuudet sisältyvät.
+
+Sen merkityksen, joka rakkaudella ja vihalla oli Empedokleen
+maailmanselityksessä, saa Anaksagoraan filosofiassa voima, josta
+hän käyttää nimeä _Nous_, jota sanaa on vaikea kääntää, mutta joka
+lähinnä vastaa meidän sanaamme »järki» tai »henki». Nous on »kaikesta
+hienointa ja puhtainta.» Nous on pannut kaiken liikkeeseen, tarkemmin
+määriteltynä alituiseen kehänmuotoiseen liikkeeseen, joka »erottaa» eri
+esineet perusmassasta.
+
+Tässäkin havaitsemme sukulaisuutta Anaksimandroksen ajatusjuoksulle.
+Lähinnä tulemme ajatelleeksi Herakleitoksen sanoja maailmansielusta
+»ikuisena järjestävänä järkenä», mutta tästä ajatuksestahan tavataan
+merkkejä jo Anaksimandroksella. ²
+
+       *       *       *       *       *
+
+Nyt tulemme luonnonfilosofiin, jonka ajattelu on varmempaa ja
+johdonmukaisempaa kuin kenenkään muun, nimittäin atomiopin kuuluisaan
+perustajaan, _Dēmōkrítokseen_, joka oli kotoisin Abderan kaupungista
+Traakiasta. Abderan nimi ei tosin yleensä herätä mielikuvia
+valistuneesta ajatustoiminnasta — nimitystä »abderiitti» on päinvastoin
+ruvettu käyttämään kaikesta vanhentuneesta ja takaperoisesta, mitä
+suinkin voi keksiä.
+
+Mutta Demokritos ei ollut tavallinen abderiitti. Luonnontieteen
+historiassa hänellä on kunnianarvoisa sija tämän tieteen perustajien
+joukossa. Hän oli muutoin mies, jolla oli laaja maailmantuntemus.
+Kuten Anaksagoras hän vietti suuren osan elämästään Ateenassa. Ja
+tämän hiljaisen tutkijan tavoin hän eli kokonaan tieteensä hyväksi.
+Mikään maallinen onni ei hänestä ollut sen puhtaan ilon vertainen,
+jota tieteellinen työ hänelle tuotti. »Minusta on mieluisampaa tehdä
+yksi ainoa keksintö maailman syy-yhteyden alalla kuin tulla Persian
+kuninkaaksi», hän sanoo.
+
+Elealaisten tavoin hän selittää, että esineitten ominaisuudet,
+sellaisina kuin me ne käsitämme, eivät ole mitään esineihin
+itseensä kuuluvaa. Kaikki nämä ominaisuudet: »käsitteet värillinen,
+makea, karvas, kuuma, kylmä» j.n.e., ovat, hän sanoo, aistiemme
+aikaansaannoksia. »Todellisuudessa ei ole mitään muuta kuin _atomit_ ja
+tyhjyys.» Demokritoksen suuri merkitys on siinä, että hän on atomiopin
+perustaja.
+
+Sana atomi merkitsee »jakamaton». Demokritos kuvittelee, että kaikki
+on muodostunut äärimmäisen pienistä kappaleista, joilta puuttuu väri,
+haju, maku ja muut kvalitatiiviset ominaisuudet ja jotka eroavat
+toisistaan ainoastaan kokonsa ja painonsa suhteen. Atomit ovat
+ikuisista ajoista olleet putoamisliikkeessä tyhjyydessä, törmäävät
+toisiinsa ja aikaansaavat siten pyörreliikkeen, joka on alkuna maailman
+muodostumiselle.
+
+Demokritoksen maailmanselitys on puhtaasti materialistinen. Hänelle
+ei ole olemassa muuta kuin atomit ja tyhjyys. Hänellä ei ole
+tilaa Anaksagoraan Nousille — hänen maailmassaan hallitsee vain
+persoonattoman mutta ankara; luonnonpakon laki.[89]
+
+Mutta voiko Demokritos kieltää kaiken henkisen olemassaolon? Ei
+kylläkään sen _olemassaoloa_, mutta hän kieltää sen lajiltaan eroavan
+aineellisesta. Se mitä me nimitämme sieluksi, on, hän sanoo, ainoastaan
+atomien yhtymä. Ainoa ero sielun ja ruumiin välillä on se, että ne
+atomit, joista sielu on kokoonpantu, ovat hienompia ja liikkuvaisempia
+kuin ne, jotka muodostavat ruumiin.
+
+Aistimuksemme hän selittää aivan koneellisella tavalla. Ne syntyvät,
+hän sanoo, kosketuksesta niiden atomien välillä, joista ulkomaailma on
+kokoonpantu, ja niiden, jotka muodostavat sielumme. Esineitten pinnasta
+erkanee alati »pieniä kuvia», jotka tunkeutuvat silmäämme, ja toisia
+hiukkasia, jotka laskeutuvat haju- ja makuaistimiimme.
+
+Filosofian historian ensimmäinen materialisti on myöskin tieteellisen
+_etiikan_ perustaja. Hajanaisia siveysopillisia mietteitä tavataan
+kyllä edellisilläkin ajattelijoilla, mutta he liittävät ne
+uskonnollisiin aatteisiin. Demokritoksen siveysoppi on vapautunut
+kaikesta auktoriteettiuskosta. Hänen itse ydinkysymykselle antamansa
+muoto on aito helleeninen: »Miten minun on elettävä tavalla, joka
+on eniten ihmisen arvon mukainen?» Hänen vastauksensa pääsisältö
+on: »Säilyttämällä, mikäli mahdollista, _mielen tasapainon_.»
+Ja miten tämä ihanne saavutetaan? »Siten ettemme etsi iloamme
+katoavaisesta, pysyttelemällä erossa aistillisista nautinnoista
+ja mielenliikutuksista, jotka häiritsevät sielun rauhaa, kuten
+kunnianhimo, kateus ja viha. Aistillinen nautintohan tuottaa vain
+silmänräpäyksen mielihyväntunteen. Sen haihduttua tuntee jälleen
+samaa himoa, ja sitä jatkuu loppumattomiin.» Hän sanoo myöskin:
+»Jos kohtuuden raja ylitetään, suurin mielihyvä muuttuu suurimmaksi
+mielipahaksi» ja: »Pohjaton ahneus on paljon pahempi kuin suurin
+köyhyys.»
+
+Mielen tasapainon edellytyksenä on _hyvä omatunto_. Siitä ovat
+sitten kaikki hyveet lähtöisin. Se, jolla on hyvä omatunto ja
+mielenrauha, on itsestään halukas tekemään oikein. Hän tekee aina
+iloiten velvollisuutensa, kun taas muiden elämä on täynnä tuskaa ja
+itsesyytöksiä. Onni ja onnettomuus eivät perustu ulkonaisiin oloihin
+— ihminen kantaa niitä omassa rinnassaan. Ajattelevan ihmisen tulee
+pelkästä itsekunnioituksesta välttää pahaa ja velvollisuudentunnosta —
+ei pelosta — hänen tulee tehdä hyvää.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja toisiin lukuihin:
+
+Theodor Gomperz, Griechische Denker: 2 nid. (laajat
+kirjallisuusluettelot).
+
+Eduard Zeller, Die Philosophie der Griechen: 6 nid.
+
+V. Brochard, Études de philosophie ancienne et de philosophie moderne.
+
+John Burnet, Greek philosophy.
+
+Léon Robin, La pensée grecque et les origines de l’esprit scientifique.
+
+Alf Ahlberg, Filosofins historia: 2 osaa ilm.
+
+Hans Larsson, Den grekiska filosofin.
+
+H. Diels, Die Fragmente des Vorsokratiker.
+
+Karl Joel, Der Ursprung der Naturphilosophie aus dem Geiste der Mystik.
+
+Wilhelm Nestle, Die Vorsokratiker.
+
+Friedrich Nietzsche, Die philosophie im tragischen Zeitalter der
+Griechen.
+
+Malte Jacobsson, Naturens lag.
+
+Fr. A. Lange, Materialismens historia: nid. I; ruotsiksi kääntänyt Efr.
+Sköld.
+
+
+
+
+KREIKKALAISEN LYRIIKAN LOISTOAIKA.
+
+
+Suuret eepilliset runoelmat kuten Ilias ja Odysseia ovat saaneet
+alkunsa kansanlaulusta. Eepillinen runous alkoi kuitenkin 700-luvun
+keskivaiheilla kuihtua, ei siinä mielessä, että Homeroksen lauluja
+olisi pidetty vähäisemmässä arvossa kuin ennen — niitten kansansuosiota
+ei aika voi hävittää — mutta ei ollut ketään, joka menestyksellä olisi
+voinut pukeutua Homeroksen viittaan. Eepillinen runous oli joutunut
+menneen ajan patinan peittoon eikä houkutellut jäljittelijöitä. Uusi
+aika oli luonut uusia tarpeita runoudenkin maailmaan. Patriarkallinen
+aika oli päättynyt ja ihmiset olivat muuttuneet toisenlaisiksi.
+Vastaherännyt yritteliäisyys ja valtiollinen valveutuneisuus
+varsinkin Vähän-Aasian joonialaisten keskuudessa antoivat koko
+olemassaololle reippaamman rytmin. Koko elämä sykkii nyt voimakkaammin
+kuin entisaikaan. Yksityinen on saanut suuremmat mahdollisuudet
+toteuttaa taipumuksiaan sekä olemassaolon taistelussa että
+kansankokouksessa. Uuden ajan ihmisillä on tarve runossa ilmaista omaa
+persoonallisuuttaan. Tyyni, _kertova_ homerinen runo ei enää tyydytä
+heidän sielunsa tarvetta, joka vaatii toisenlaista, subjektiivisempaa
+muotoa, vaatii runoa, jossa kuvastuu yksityisen ihmisen elämän
+arvoitusten pohdinta, hänen rakkautensa ja vihansa, vieläpä koko hänen
+yksilöllinen elämänsä. Tästä vaatimuksesta versoo _lyyrillinen_ runous.
+
+Valitettavasti emme tunne tätä runoutta yhtä hyvin kuin epiikkaa.
+Useimpien kreikkalaisten lyyrikkojen teoksista on tallella vain
+katkelmia ja nekin niin turmeltuneessa asussa, että kielentutkija
+ja kirjallisuushistorioitsija vain aivan epävarmasti on voinut
+niitä korjailla. »Kreikkalainen lyriikka», Emil Zilliacus sanoo,
+»katkonaisine säkeineen ja säkeistöineen muistuttaa meidän päivinämme
+suurta rauniokenttää, missä melkein kaikki on tuhoutunut maan
+tasalle ja missä vain siellä täällä jonkin yksityisen rakennuksen
+muureista ja koristeiden kauneudesta on jotakin säilynyt...
+Kirjallisuushistorioitsijalla on tässä samanlainen tehtävä kuin
+taidearkeologilla. Kuten jälkimmäinen säilyneitten perustusten ja
+kaatuneitten pylväitten nojalla mielikuvituksessaan rakentaa temppelin
+sellaiseksi, kuin se kerran oli», niin kirjallisuudentutkijankin
+täytyy työssään käyttää sirpaleita, jotka kerran ovat olleet ylevää
+runoutta. »Ja samoin toivein kuin taidehistorioitsija myöskin
+kirjallisuudentutkija voi silmätä tulevaisuuteen. Maan kätköistä ei
+löydetä vain marmoria ja pronssia, vaan myös pergamenttia ja papyrusta;
+ja näiden kokoamista ja selittämistä harjoitetaan yhtä suurella
+innolla kuin rauniokaupunkien esiinkaivamista. Varsinkin Niilinmaa
+on ollut antava.» Sieltä on löydetty useita papyruskääröjä ja niiden
+katkelmia, jotka toisinaan aivan aavistamattomasti ovat rikastuttaneet
+kreikkalaisen kirjallisuuden tuntemustamme.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ensimmäinen tunnettu lyyrillinen runoilija on _Pāros-saarelta kotoisin
+oleva Arkhílokhos, maailmankirjallisuuden ensimmäinen puhtaasti
+subjektiivinen runoilija_, yleensä ensimmäinen kreikkalainen, jossa
+näemme todellisen elävän ihmisen. Elämä ja runous ovat hänessä
+erottamattomasti punoutuneet yhteen. »Jumalien ja sankarien ylistämisen
+sijasta hän lauloi itsestään, omista vaiheistaan ja seikkailuistaan;
+omat elämykset, rakkaus ja viha, kärsimys ja onni, täyttivät hänen
+kiihkeän ja levottoman sielunsa ääriään myöten ja etsivät ilmaisua
+hänen runoissaan», sanoo Zilliacus. Hän vietti ammattisoturin
+vaiherikasta elämää ja kaatui nuorena eräässä Paros- ja Naksos-saarten
+välisessä sodassa. Tästä seikkailevasta sotilaselämästä hän sai
+ainesta runouteensa. Hän on kaikkien soturirunoilijain kantaisä.
+Hänen runoistaan huomaa myöskin, että kynää käyttävä käsi on tottunut
+myöskin heiluttamaan miekkaa. Sota on hänen oikea elementtinsä runoja
+kirjoittaessakin. Hän sanoo itse kaipaavansa taistelua »niinkuin
+janoova vettä». Senpä vuoksi voi hänen vihollisiaan! Hän vainoaa
+heitä purevalla ivalla; hän herkuttelee manaamalla heidän kimppuunsa
+onnettomuuksia ja kärsimyksiä. Maailmankirjallisuudessa ei ole monta
+esimerkkiä niin intohimoisesta vihasta kuin hänen. Pohjoismaissa
+voidaan vain August Strindbergiä siinä suhteessa verrata Paros-saaren
+Arkhilokhokseen. Molemmat ovat kuolemaan saakka vihanneet entisiä
+ystäviään.
+
+Muuan Paroksen ihanimpia naisia oli ollut Arkhilokhoksen morsian,
+mutta eräänä päivänä tämän isä, Lykámbès, äkkiä peruutti antamansa
+lupauksen ottaa hänet vävypojaksi taloonsa. Arkhilokhos vastasi
+sepittämällä aiotusta apestaan ja tämän tyttäristä loppumattomat määrät
+häväistysrunoja, niin myrkyllisiä ja niin häpeämättömän herjaavia, että
+kaikki ihmiset osoittivat uhreja sormellaan. Vieläpä kerrotaan, ettei
+heillä ollut muuta neuvoa kuin hirttäytyä. Olkoonpa todenperäisyyden
+laita miten hyvänsä, tällainen tarina osoittaa joka tapauksessa,
+miten erinomaisen voimakkaina ja vaikuttavina Arkhilokhoksen runoja
+pidettiin. »Hänen nimensä», Zilliacus sanoo, »merkitsi antiikin aikana
+samaa kuin myrkyllinen ja pureva kieli, julma ja armoton herjaus. 'Hän
+oli ensimmäinen, joka kastoi runon kyykäärmeen myrkkyyn ja vuodatti
+verta Laulunjumalattarien rauhoitetulle vuorelle', sanotaan eräässä
+tekaistussa hautakirjoituksessa, jollaisessa muodossa myöhäisantiikki
+mielellään lausui arvostelunsa runoilijoista ja runoteoksista; ja
+vaeltajaa kehoitetaan kulkemaan hiljaa ohitse, jotteivät hautakummussa
+asuvat ampiaiset heräisi.» Itse Arkhilokhos vertaa itseään
+heinäsirkkaan, jonka ääni muuttuu vain entistään kimeämmäksi, kun sen
+siipiin tartutaan.
+
+Runoilijan kokema onneton rakkaustarina jätti syvät jäljet hänen
+elämäänsä. Hän pysyi ikänsä kaiken »kulkijapoikana, vaeltavana
+ritarina, joka rakasti taistelua ja laulua, viiniä ja naisia;
+hän oli kuumaverinen ja sukkelasanainen, kahdessa merkityksessä
+taisteluun valmis, kieli yhtä purevana ja terävänä kuin miekanterä;
+uhkamielinen ja huoleton veijari, joka ei huolehtinut huomisesta ja
+joka satamakaupunkien kapakoissa, onnenonkijain ja irtolaisnaisten
+seurassa, tuhlasi vaivoin ansaitun palkkansa.» Itse hän ei koroittanut
+itseään korkealle jalustalle. Kun hänen eräällä sotaretkellä piti
+turvautua koipiinsa ja heittää kilpi luotaan, oli hän itse ensimmäisenä
+nauramassa tapahtumaa: »Hyvästi, vanha kilpeni! Ostan itselleni uuden
+ja paljoa paremman.»
+
+Paroslainen Arkhilokhos, maailman ensimmäinen tunnettu lyyrikko ja
+alallaan voittamaton säetaituri, oli monessa suhteessa vilkkaan
+joonialaisen luonteen tyypillinen edustaja. Hänellä oli yllin kyllin
+rotunsa intohimoisuutta ja yksilöllisyyttä, sen seikkailunhalua, terävä
+huomiokyky ja lipeä kieli. Hänen runoilijalaatunsa kuvastaa monessa
+suhteessa seitsemännen vuosisadan joonialaista sivistyselämää.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Arkhilokhoksen tunteenpurkauksissa kuohui viha henkilökohtaisten
+loukkausten johdosta, mutta vuosisataa nuoremman Théogniin lauluissa
+leimuaa valtiollisten intohimojen sytyttämä viha.
+
+Theognis oli vakaumuksellinen ylimys, ja hänen mielipiteensä muuttuivat
+kiihkeäksi intohimoksi kiivaitten puoluetaistelujen vaikutuksesta,
+jotka raivosivat hänen kotikaupungissaan Mégarassa, joka oli Ateenan
+naapurikaupunkeja. Taistelut päättyivät kansanpuolueen voittoon.
+Theogniin omaisuus takavarikoitiin, ja hänet itsensä ajettiin
+maanpakoon. Kauan hänen täytyi harhailla vierailla mailla, ennenkuin
+lehti kääntyi ja hänen puoluetoverinsa pääsivät voitolle Megarassa.
+Silloin hän tuntuu palanneen kotiin. Mutta hänen vihansa »roskaväkeä»
+kohtaan ei sammunut milloinkaan. Päinvastoin se sai uutta virikettä,
+kun hänen rakastettunsa isä pakotti tytön hylkäämään köyhän ylimyksen
+ja ojentamaan kätensä rikkaalle plebeijille. Hänestä tosin tuli
+runoilijan salainen rakastajatar, mutta ylpeä, aristokraatti ei
+voinut milloinkaan sulattaa sitä häväistystä että häntä oli pidetty
+»halpasäätyistä» huonompana. Tätä yhteiskuntaluokkaa kohtaan
+tuntemaansa vihaa hän laulaa julki säkeissä sellaisissa kuin nämä:
+
+    »Rahvas on untelo, tyhmä: sit' arvelematta sa tallaa!
+    Tutkaimell' aja, lyö, niskaan sen pane ies!
+
+Hänestä ihmiskunta jakautuu kahteen luokkaan, joilla ei koskaan voi
+olla mitään yhteistä keskenään: isäntiin ja orjiin, »hyviin» ja
+»huonoihin».
+
+    »Luotu ken orjaks' on, ei pystyin käy ikin' otsin;
+    nöyrä ja kuuni sen on niska, on painunut pää.
+    Rannan laukka se ei hyasintteja, ruusuja kantaa,
+     kantaa orjatar miest' ei jalosyntyä voi.»
+
+Yleensä Theogniin runous antaa meille elävän kuvan vihamielisestä,
+leppymättömästä kreikkalaisesta puoluemiehestä piintyneine
+luokkaennakkoluuloineen. Lisäksi mainittakoon vielä pari säettä:
+
+    »Sen sydän surkastuu, jota vaikeat vauriot iskee,
+    vaan se, kun kostaa sai, riemua uhkuvi taas.
+    — — —
+    Viihtele ystävänsuin vihamiestä, mut saatuas voiton
+     maistaa kostoa suo, pois puhe mairivasuu!»
+
+Mutta Theognis ei olisi aito helleeni, ellei hän olisi virittänyt
+lyyryn kieliä myöskin viinin ja nautinnon ylistykseksi. »Nauti
+haihtuvasta hetkestä» — se on hänen tunnuslauseensa — »niin kauan kuin
+polvesi vielä ovat notkeat eikä pääsi ole alkanut vapista», sillä
+vanhuuden tuolla puolen odottaa kuolema ja tuho. Sellainen on ihmisen
+osa. Mutta ylpein mielin hän ajattelee, että hänen _runoihinsa_ ei
+hävitys ulotu. Ne elävät ikuisiin aikoihin,
+
+    »Helkkyen Hellaan maita ja saaria kiertävi, kauas
+    Soi kalamerten taa, pääll' ikivellovan veen.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Joonialaisen kansanluonteen toista puolta edustaa Arkhilokhoksen hieman
+nuorempi aikalainen _Mimnermos_, jossa ilmenee tämän ailahtelevan
+kansansielun hempeys ja tunteellisuus. Hänen runoutensa piirtyy
+kaihomielisyyden taustaa vastaan kenties aavistaen, että Vähän-Aasian
+helleeninen maailma oli tuomittu valtiollisesti sortumaan. Tähän
+kaihomieliseen elämänkatsomukseen liittyy vielä yksilöllisluontoinen
+synkkämielisyys, joka ilmenee vanhuuden, katoavaisuuden järkkymättömän
+vallan kammona. Runoilija rukoilee jumalia katkaisemaan hänen
+elämänlankansa, ennenkuin vanhuus vielä on ehtinyt piirtää vakoja
+hänen poskiinsa, ennenkuin hän on menettänyt kykynsä rakastaa ja olla
+rakastettu. Mimnermos on _elegian_, valitusrunon, luoja.
+
+Herkät ja syvät sävelet kajahtavat vastaamme myöskin _lesboslaisen
+laulajakoulukunnan_ keskuudesta. Lesbos-saari oli laulunjumalattarien
+mieluinen oleskelupaikka. Kaksi vanhan ajan mainehikkainta laulajaa,
+_Alkaios_ ja _Sappho_, molemmat Solonin aikalaisia, perustivat
+siellä runoilijakoulukunnan, joka oli kuuluisa _juoma_- ja
+_rakkauslauluistaan_. Molemmille runouden lajeille ihana saari tarjosi
+runsaat edellytykset. Dionysos oli siunannut sitä viinillä, joka oli
+vanhan ajan jaloimpia ja tulisimpia, ja ihmiset, jotka asuivat tällä
+onnellisella seudulla, olivat kuuluisia kauneudestaan. Lesbos-saarella
+järjestetyt naisten kauneuskilpailut todistavat, miten suuressa arvossa
+he itse pitivät ihmisruumiin kauneutta.
+
+Ei ole ihme, että tämän elämäniloisen Lesboksen kansan keskuudesta
+kohosi sellainen elämännautinnon ylistäjä kuin Alkaios. Kuten
+Arkhilokhos ja Theognis hänkin vietti seikkailevaa sissi- ja
+sotilaselämää ja kuljeskeli maailmalla tehden pitkiä harharetkiä.
+Hänen tuotteensa ovat vuoroin ylistyslauluja Dionysoksen ja Aphroditen
+kunniaksi, vuoroin intohimoisia taisteluhalun purkauksia ja kiivaita
+hyökkäyksiä valtiollisten vastustajien, s.o. demokraattien ja
+tyrannien kimppuun. Hänen juomalauluissaan, Zilliacus sanoo, hehkuu
+etelämaalaisen kiihkeä viininhurma, joka usein voi olla hillitön
+ja hurja, mutta ei milloinkaan ole karkea eikä koskaan menetä
+viehkeyttään — se on niin erilainen kuin pohjoismaisten kansojen raskas
+juomatunnelma, aistien herpautuminen huumautuneeseen horrokseen tai
+viikinkimäisen hurjuuden äkkinäinen leimahdus.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ensimmäinen tunnettu nainen, jolle Apollon antoi runon lahjan,
+suurin kaikkien aikojen runoilijattarista, hän, jota antiikin aikana
+nimitettiin »kymmenenneksi laulunjumalattareksi» — miten paljon
+kiivaita taisteluja onkaan käyty hänen muistostaan! Oliko hän puhdas,
+siveä Sappho vai oliko hän kevytmielinen portto, jonka maine oli
+tahrattu?
+
+Todennäköisesti hän ei ollut kumpaakaan. Kuten Croiset[90] sanoo, on
+vaikeata uskoa, että nainen, joka niin tulisin ja rohkein sanoin on
+laulanut rakkauden ylistystä ja — se lisättäköön — niin intohimoisesti
+kuvannut mustasukkaisuuden tuskia, olisi ollut jonkinlainen vestaali,
+jonka ainoana tehtävänä tässä elämässä oli runouden pyhän tulen
+vaaliminen. Mutta toiselta puolen on tosiseikka, että sekä hänen
+kotikaupunkinsa että Lesboksen pääkaupunki koristivat rahansa hänen
+kuvallaan. Aikalaistensa niin suuresti ihailema nainen ei mitenkään
+voinut olla huonomaineinen. Tosin olisi liian pikaista pitää tätä
+seikkaa todistuksena siitä, että Sapphon elämä vastasi _meidän_
+siveyskäsitteitämme — on tyydyttävä siihen johtopäätökseen, että hän
+täytti _senaikaisten lesboslaisten_ siveelliset vaatimukset, ja että
+hän oli heitä paljon nerokkaampi.
+
+»Orvokkikutrinen, puhdas, vienosti hymyävä Sappho», josta Alkaios
+lauloi, oli ihailtu kielenkäyttönsä hivelevän sulosointuisen kauneuden
+vuoksi. Mutta miten paljon se menettääkään oikeata tunnelmaansa ja
+tuoksuaan, kun yrittää tulkita hänen tunteitaan toisella kielellä.
+
+Tulisin säkein hän ylisti rakkautta, mutta ei pientä, leikkisää Erosta,
+vaan suurta, kiihkeää, kaikki kuluttavaa intohimoa, sen ihanuutta ja
+tuskaa. »Minä kaihoan ja palan», hän sanoo.
+
+    »Sillä silmiis jos minä katsahdankaan,
+     niin puhe puuttuu,
+    kieli kangistuu, tulivirta vieno
+    kautta suonten soutavi kaikkianne,
+    silmä himmentyy, kohisee ja soipi
+     korvani silloin.
+    Kylmä vierähtää hiki, puistatuksiin
+    ruumis raukee, muotoni ruohon keltaa
+    kelmeämp' on, poissa jo poskipäiltä
+     kaikk' elon karva.»
+
+Sapphon aikana oli vielä paljon jäljellä sitä viatonta välittömyyttä,
+joka ilmenee Nausikaan sanoissa, että hän haluaisi itselleen
+Odysseuksen kaltaisen puolison. Kuten hän ei Sapphokaan pitänyt
+aistillisuutta häpeällisenä asiana, vaan ainoastaan terveen luonnon
+ilmauksena. Mutta myöhäisempi, teeskentelevämpi aika, jota attikalaiset
+huvinäytelmänkirjoittajat edustavat, ei ymmärtänyt tuollaisia
+avomielisiä, lapsellisia sydämen tunteitten purkauksia, vaan piti niitä
+vain rakkauselämän kaikkia sekä hyviä että huonoja puolia kokeneen
+porton hienostuneena keimailuna. Voidakseen tarjota niitä haluavalle
+yleisölle repäiseviä häväistysjuttuja he tulkitsivat Sapphon runoja
+oman likaisen mielikuvituksensa mukaisesti. Eräs hänen runoistaan
+kertoo esim., miten muuan nymfi rakastui mielettömästi kauniiseen
+Phaōniin. Epätoivoissaan siitä, ettei hänen tunteisiinsa vastata, hän
+surmaa itsensä. Tämän attikalaiset häväistysjuttujen kirjoittajat
+häikäilemättä selittivät olevan Sapphon omaan elämäkertaan kuuluvan
+tunnustuksen. He herkuttelivat vanhenevan runoilijattaren rakkauden
+koomillisella puolella ja koristivat jutun sillä, että hän muka
+ennenaikaisesti päätti päivänsä syöksymällä alas Leukas-kalliolta.
+
+Asianlaita kuitenkin on todellisuudessa niin, että kertomus kauniista
+Phaonista ja naisten onnettomasta rakkaudesta häneen on vanha taru,
+jota Sappho oli käyttänyt runoudessaan. Ja Leukas-kallio ei ole
+Lesbos-saarella, vaan kaukana länsi-Kreikassa. Sillä ei ole siis voinut
+olla mitään tekemistä Sapphon elämäkerran kanssa. Yhtä uskottavilta
+tuntuvat ne kirjailijat, jotka eivät ole tyytyneet tekemään hänen
+rakastajakseen ainoastaan Alkaiosta, vaan myöskin Arkhilokhoksen, joka
+eli puolta vuosisataa ennen Sapphoa, ja useita muita runoilijoita,
+jotka eivät myöskään eläneet niihin aikoihin, jolloin Sappho asteli
+tämän maan kamaralla.
+
+Sapphon elämän ja runouden väärintulkinta perustuu kuitenkin siihen,
+että ateenalaiset eivät kyenneet oikein ymmärtämään naisen vapaata
+asemaa Lesboksen aiolialaisten keskuudessa ja muuallakaan. Ateenassa
+nainen oli melkein kuin haaremin asukas, joka ei milloinkaan saanut
+ottaa osaa miesten seuraelämään. Sitä vaimoa pidettiin parhaana, josta
+vähimmin puhuttiin, olkoonpa sitten hyvää tai pahaa. Aiolialaisen
+naisen elämä oli aivan toisenlaista ja vapaampaa. Hän sai kasvatusta
+ja opetusta niinkuin pojatkin. Sappho keräsi ympärilleen joukon
+nuoria tyttöjä, joita hän opetti laulamaan, soittamaan, tanssimaan
+ja ymmärtämään runouden jaloa taitoa. Ja kuten kaikki, jotka häntä
+kuulivat, he joutuivat hänen runoutensa lumoihin, sillä »se oli täynnä
+rakkautta, kevättä ja valkeita lintuja». Miten paljon sanookaan jo
+sellainen pieni yksityiskohta, kuin että sana »katkeransuloinen» on
+hänen luomansa.
+
+Suuri osa hänen runoistaan ilmaisee intohimoisin sanoin eron ikävää,
+kun hänen rakkaat oppilaansa lähtivät hänen luotaan. Paljon oli
+myöskin häälauluja, joihin hän viritti lyyrynsa kielet oppilaittensa
+hääjuhlissa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jälkimaailman silmissä ei juomalaulujen sepittäjän perustyyppiä vastaa
+lesboslainen Alkaios, vaan joonialainen _Anakréōn_. »Anakreonilainen
+hurmio» on juuri se tunnelma, jossa rypäleen ylistäjät kaikkina aikoina
+ovat halunneet purkaa tunteitaan, ja ruotsalaista Bellmania onkin
+nimitetty »Pohjolan Anakreoniksi».
+
+Lesboslaisen laulun ja Anakreonin runouden välillä on suuri ero,
+sanoo Zilliacus. »Edellinen kasvoi luonnollisessa vapaudessaan,
+jälkimmäinen kypsyi ruhtinashovin kasvihuoneilmassa.» Anakreon vietti
+nimittäin suurimman osan elämästään kirjallisuutta harrastavien ja
+kauneutta palvovien yksinvaltiaiden hoveissa, itämaisen ylellisessä
+nautintoelämässä. Ateenalainen Hipparkhos kuului näihin. Lauluillaan
+runoilija levitti loistoa ruhtinashovien juhliin ja vieraspitoihin.
+Mutta ruhtinaan pitohuoneessa innoitus on toisenlaista kuin sotilaan
+teltassa, missä Alkaios lauloi viinin ja maljan ylistystä. »Anakreonin
+huulilla juomalaulu menettää voimakkaan ja myrskyisän piirteensä, joka
+on ominainen Alkaiokselle; se muuttuu hillityksi ja aistikkaaksi.»
+Anakreon iloitsee juhlallisista juomingeista, joissa vieraat
+koristautuvat ruusuilla ja laulavat iloisia lauluja, mutta hän inhoaa
+mässäilyä — se kuuluu barbaareille eikä sovi Hellaan pojille. Kolmasosa
+viiniä, kaksi kolmatta osaa vettä, — se oli hänen sekoitustapansa
+ja myöskin hänen kohtuullisten maanmiestensä. Vieläpä Alkaioksenkin
+tapainen juomasankari tyytyy siihen.
+
+Anakreonin sepittäminä on pidetty monia runoja, jotka todistettavasti
+ovat myöhäisemmältä ajalta. Tunnetuimpia on seuraava laulu naisen
+kunniaksi:
+
+    »Sai härkä sarvet, hepo
+     kaviot, jalat nopsat
+    sai jänis, hirmuhampaat
+    sai jalopeura, kala
+    sai uimataidon, lintu
+     sai siipilentimensä,
+    mies urhomielen, joka
+    ei ole naisen osa.
+    Mi häll' on osa? _Kauneus_.
+     Ei kilpeä niin vahvaa,
+    ei keihästä niin tuimaa,
+    tulen ja teräksenkin
+     ihana nainen voittaa».
+
+       *       *       *       *       *
+
+Erikoisen lajin lyriikkaa muodostaa _epigrammi_. Epigrammi merkitsee
+päällekirjoitusta. Etupäässä kahdenlaiset päällekirjoitukset saivat
+jo aikaisin taiteellisen muodon, nimittäin ne, jotka piirrettiin
+_hautakiviin_, ja _omistuskirjoitukset_, jotka liittyivät jumalille
+annettuihin uhrilahjoihin. Epigrammin klassillinen muoto on kaksoissäe
+(distikon). Sitä käytettiin myöskin muihin tarkoituksiin kuin edellä
+mainittuihin, esim. elämänohjeisiin. Vähitellen kehittyi epigrammista
+siten myös lyhyitä runoja, joissa oli muutamia kaksoissäkeitä, joissa
+kirjallisena taidelajinakin oli säilynyt päällekirjoitusmainen lyhyys
+ja ytimekkyys.
+
+Tämä taidelaji tuli yhä suositummaksi. Ajan pitkään epigrammien
+kirjoittamista alettiin pitää suorastaan yleissivistykseen kuuluvana,
+ja tästä taidosta tuli lopulta henkevä leikki, seuraelämän tai
+joutohetkien ajanviete.
+
+»Epigrammi on kirjallisuudessa samaa kuin mitali tai kaiverrettu
+kivi kuvaamataiteessa», sanoo Zilliacus. Ahtaat puitteet eivät
+kuitenkaan ole esteenä korkealle taiteelliselle tasolle. »Parhaitten
+kreikkalaisten epigrammien täydellisyydessä ei mikään käännös tai
+tulkinta voi antaa oikeata käsitystä. Ne ovat muodoltaan niin selkeitä,
+puhtaita, hienosti harkittuja, kuin suinkin voi kuvitella.»
+
+Ensinnäkin muutamia sanoja _uhrilahjoihin_ liittyvistä epigrammeista.
+Jumalille ei uhraa ainoastaan voittaja tai apua tarvitseva. Vanheneva
+soturi, joka ei enää jaksa kantaa aseita, laskee kilpensä jumalan
+alttarille seuraavin sanoin:
+
+    »Ottaos, Herakles, minut, kilpi, Arkestraton anti!
+    Vasten pylvähies vain kivikiiltoa mun
+    vanheta rauhass' on halu karkelon, virsien raikuun;
+     mult' iäks Areen jäi kauhean palvelutyön
+
+Päättyneestä urasta kertoo myöskin seuraava epigrammi, joka
+todennäköisesti kuitenkin on pilaruno aleksandrialaiselta ajalta:
+
+    »Tässä ma, Lais, jonk' ilakointia täynn' oli Hellas,
+    jonk' oven lempivien tungos täytteli, tuon
+    peilini palveekses, Paphotar[91]; nykymuotoni kartan
+     katselemista, ja siin' entinen eipä se näy.»
+
+Sivistyksellisesti antavimpia epigrammeja ovat _hautakirjoitukset_.
+Ne suovat meidän silmätä syvemmälle helleenien ajatusmaailmaan ja
+elämänkatsomukseen kuin muut epigrammit. Vanhimmat säilyneet tällaiset
+kirjoitukset ovat 6:nnelta vuosisadalta. Ne kertovat vainajan
+kuolemasta ja ylistävät hänen hyviä ominaisuuksiaan:
+
+    »Aimojen valtiahitten laps, sisar, puoliso, äiti,
+    Ollut konsana ei korskeuteen vikapää.»
+
+Niin kuuluu muistokirjoitus, joka oli sepitetty Ateenan hallitsijan
+Hippiaan tyttärestä, erään toisen ruhtinaan puolisosta. Useimmiten
+hautakiven alla lepäävä oli kaatunut taistelutantereella.
+Yksinkertaisessa ja voimakkaassa kauneudessa ei mikään sotasankarien
+muistokirjoitus voi vetää vertoja niistä kuuluisimmalle, Thermopylain
+luona kaatuneista sparttalaisista kirjoitetulle epigrammille. ²
+
+Väkivaltaisista kuolemantavoista ei ainoakaan tehnyt kreikkalaisen
+mielikuvitukseen niin kaameata vaikutusta kuin haaksirikkoisen
+kuolema merellä. »Mikään kohtalo», Zilliacus sanoo, »ei tuntunut
+kauheammalta kuin se, että vainajan ruumis ajelehti merellä ja
+luut vihdoin lepäsivät tuntemattomalla rannalla kirkuvien lokkien
+ympäröiminä, auringon valkaisemina, rankkasateen ja maininkien
+huuhdeltavina», vanhempien ja omaisten kotona itkiessä tyhjää hautaa.
+Usein hautakirjoituksessa myöskin lausuttiin varoittavia sanoja muille
+merenkulkijoille.
+
+Kauneimpia hukkuneille omistettuja epigrammeja on seuraava:
+
+    »Kleisthenes, kaukana sait lepokumpusi maan povell' oudon,
+    aalloill' Eukseinon[92] pois sinut Moira[93] jo vei.
+    Jälleensaapumisen makeutt' ei suotu sun maistaa,
+     tervehtää Khios-saart' ei veden vyöttelemää.»
+
+Paimenesta, jonka salama oli surmannut, piirrettiin seuraava
+hautakirjoitus:
+
+    »Laskuss' illan paimeneton alas asteli lauma,
+    lunta kun harjanteet nuort' oli valkeanaan.
+    Voi, polo Terimakhos liki tammea ainian nukkuu:
+     löi tuli taivaan, toi niin unen äkkiä tuon.»
+
+Välistä hautakirjoitus sisältää kehoituksen itkemään manalle mennyttä
+tai viittauksen kaipaukseen, jonka vainaja on jättänyt jälkeensä.
+
+Kuinka inhimillinen ja sydämeen käypä yksinkertaisuudessaan,
+hiljaisessa alistuvaisuudessaan onkaan seuraava Attikasta tavattu
+nuoren tytön hautasäkeistö:
+
+    »Phrasiklea nimi mull', ikineitous kohtalo, suoneet
+    Mun hääpäiväni ei valjeta taivahiset.»
+
+Tai
+
+    »Nuori Kleiotes on nukkuja tää, Menesaikimon poika.
+    Itkeös hänt', ihanaa, jonka kuolema vei.»
+
+Nuorukaisista ja tytöistä sanotaan piirtokirjoituksissa usein:
+
+    »Ei ole vaikea kuolla — se on osa kaikkien; nuorna
+    Kuolla on vaikea vain, luot' isän, luot' emon pois.»
+
+Kaipauksen ja alistuvaisuuden kaihomieli ei kumminkaan ole ainoa
+lohdutus. Valoisampi on mieliala seuraavan tapaisessa jälkimuistelussa:
+
+    »Hellien, armas maa, ota vanha Amyntikos helmaas,
+     mielin muisleliainn maksaos vuosien työt.
+    Uuras ol' istuttain hän oliiveja nuoria multaas,
+    viinin versoja myös kaunona kasvelemaan.
+     Siemenin sarkasi kylvi ja sai meheviksi ne, niille
+    hän purot lähtehien ohjasi läikkymähän.
+    Siis kevyt, lämmin luo kate harmajapään ohimoille,
+     kumpu sa peitellös kukkasihin kevätkuun.»
+
+Valoisa on seuraavanlaatuistenkin hautarunojen mieliala:
+
+    »Khairestrate, papitar Demeterin, uinuvi tässä.
+    Kons' eli, miehelleen rakas, kuoltua ain' ikävöity,
+     sai pojat poikien nähdä ja onness' erkani täältä.»
+
+    »Helodoros kuoli, ja puoliso, Diogeneia,
+    hetkeä myöhemmin seurasi rakkaintaan.
+    Yks' oli heill' elon tie, myös yhteinen lepo, haudan
+     kuin häävuoteenkin, nauttia heill' ilonaan.»
+
+Aurinkoinen oli helleenien maailma, ja hautaholveistakin ja
+hautakohokuvista kajahtaa elämän kauneus ja ihanuus.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Se lyriikka, josta tähän saakka on ollut puhe, oli aiolilaista
+ja joonialaista; mutta tätä runoutta oli _doorilainenkin_ muoto,
+ja sillä oli, kuten kaikella doorilaisella, sparttalaisen hengen
+leima. Aiolilais-joonialainen lyriikka oli hyvin yksilöllistä ja
+subjektiivista; doorilainen oli — haluttaisi sanoa — valtiolyriikkaa.
+Aiolilais-joonialainen lyriikka ilmentyi lauluissa, doorilainen
+tanssin säestämissä kuoroissa Ja ne laulut, joita kuoro esitti,
+eivät tulkinneet yksilön tunteita, vaan valtion mielipiteitä ja
+käsitystä. Mutta kun valtio oli pieni siihen aikaan, niin voidaan tuota
+kuorolyriikkaa lähinnä verrata meidän päiviemme kotiseutulauluihin.
+
+Musiikki, runous ja tanssi kuuluivat niin läheisesti yhteen näissä
+oratorioissa, kuten niitä myös voisimme nimittää, että meidän on
+vaikea ymmärtää niiden nauttimaa suosiota, kun tunnemme vain tekstejä,
+mutta emme musiikkia. Se on yksi niitä syitä, joiden vuoksi emme
+kykene täysin arvostamaan kuorolyriikan suurinta nimeä, thebalaista
+_Pindarosta_, niin suuresti kuin ihailemmekin hänen ajatustensa
+syvyyttä, hänen suurta siveellistä vakavuuttansa ja hänen kaiken suuren
+ja ylevän palvontaansa. Olemme tässä, kuten Schück niin sattuvasti
+sanoo, suunnilleen samassa asemassa kuin olisimme Wagneriin, jos meidän
+täytyisi arvostella häntä ainoastaan hänen oopperoidensa tekstin
+perustalla. Pindaroksen oma aika piti nimittäin kai hänen säveltämäänsä
+musiikkia ja tansseja yhtä suuressa arvossa kuin hänen runojansa.
+
+Pindaroksen oikeudenmukaista arvostelua vaikeuttaa lisäksi vielä
+eräs toinen yhtä painava seikka: itse kieli. Ei siinä kyllin, että
+runoilija käyttää kernaasti vanhanaikaisia sanoja ja käänteitä ja
+luo itse uusia sävyltään vanhanaikaisia sanoja — hänen sanansa ovat
+siinä määrin täynnä viittauksia taruihin,[94] jotka ovat joutuneet
+unohduksiin tai joita enää vain osittain tunnemme, rohkeita kuvia ja
+muita vaikeatajuisia sanontatapoja, etteivät edes ne, jotka meidän
+aikanamme ovat syvimmin perehtyneet helleenien kieleen ja henkeen,
+ole yksimielisiä niiden tulkinnasta. Ajatukset ahdistavat toisiansa,
+risteyttävät toisiansa, keskeyttävät toisiansa, niin että hänen
+laulunsa ovat usein kuin labyrintti, josta voi olla hyvin vaikeata
+löytää ulospääsyä. Mutta sillä tavoin hän pitää kuulijaa alituisessa
+jännityksessä aina loppuun asti. Silloin vasta ilmenee, mihin kaikki
+nuo ajatussarjat pyrkivät. Runoilija sanoo itse, että sellainen runoilu
+on vaivalloista kuin vuorellenousu.
+
+Rohkean kielenkäytön lisäksi tulee vielä, että Pindaroksen runoudesta
+nauttiminen suuressa määrin riippuu säkeiden _rytmistä_; mutta
+nykyaikainen kieli ei kykene kuvaamaan hänen säerakenteensa sointua
+eikä voimaa.
+
+Melkein kaikki Pindaroksen säilyneet runot ovat kreikkalaisten
+kilpaleikkien voittajain ylistystä. Ne on tarkoitettu kuoron
+laulettaviksi juhlassa, joka vietettiin voittajan kunniaksi hänen
+kotikaupungissaan.
+
+Näytteenä Pindaroksen runoudesta esitettäköön muutamia säkeistöjä
+laulusta, jolla hän ylisti Syrakusan tyrannin Hieronin Delphoin
+leikeissä vuonna 470 e.Kr. saavuttamaa voittoa kilpa-ajoissa.
+Voittojuhlaa vietettiin Etnan kaupungeissa, minkä Hieron vähän ennen
+oli perustanut samannimisen tulivuoren rinteelle. Kunnioittaakseen
+uutta kaupunkiansa hän esiintyi itse juhlaleikeissä etnalaisena, Etnan
+porvarina.
+
+    Terve, oi kultainen sitra, kalleus, jonka Apollo jakaa
+     tummakutristen muusain kanssa! Kuunnellen sinun ääntäs
+    kuoro juhlasalihin käy;
+    laulaja pyytää merkkiäs, kun
+     kielet viritetään ja riemu alkaa.
+    Ukonnuolen sammutat surmaavan, ja äänes sointu kahlehtii
+    unen valtahan Zeuksen valtikan päässä kuninkaallisen kotkan,
+     sivulla riippuu sen nuolennopsa siipi;
+
+    pään yli koukkunokkaisen unen raskahan pilven
+     lasket, ja suljet silmien luomet lempeään lepoon,
+    sävelten taikavoimalla saat
+    sen selän laineina aaltoamaan.
+     Kun vain tahdot, voimakas Ares jättää
+    ilomielin lentävän keihäsleikin, ja laulun loistoon hurmautuu,
+    sydämiin käy myös jumalten sinun sointus, jonka loi maailmaan
+     Letoksen[95] poika ja runottaret vienot.
+
+    Pierian neitojen[96] laulun kaiun vapisten kuulee kaikki,
+     jotka maalla tai meressä eivät Zeuksen armoa nauti, —
+    niin myös kuilussa Tartaroon[97]
+    Typhon[98] raivokas kahleissaan,
+     hän, joka satapäisenä kasvoi kerran
+    saturotkossa kuulun Kilikian; multa nyt rintaa ahdistaa
+    Sisilian maa ja Kymeen ranta[99], ja taivasta vasten huipentuu
+     jäätikköjen jylhä äiti, Etna[100].
+
+    Syvistä kraaterikuiluista purkaa puhtaan liekkinsä tuli:
+     jos on päivä, kipinäsauhu laavavirroista nousee,
+    mutta öisin puhaltaen
+    punainen liekki sinkoaa
+     kauas merelle murskatut kalliolohkot.
+    Titaani se on, tulivirran mi heittää päivänvalohon kauhistavan,
+    ja hän, joka ihmeen nähnyt on itse, hämmästystään ei peittää voi.
+     Niinpä kertovat silminnäkijät myöskin
+
+    ihmeenä, kuinka Etnan povessa syvällä metsien alla
+    kallionterävä perusta uurtaa pedon selkähän mahtavat uomat.
+    Jospa ma aina sun suosios, Zeus,
+    omaisin, sun, joka ojennat
+     ikeesi saaren laelta korkealta.
+
+    Nimen juhlitun sen on naapurikaupunki[101], jonka perusti ruhtinas,
+    saanut, ja Hieronin käskystä airut Pytossa[102] nimen Etna huus
+     valjakon ruhtinaalle suodessa voiton.
+
+Runoilija ylistää Hieronin urotekoja ja toivottaa hänelle onnea, mutta
+hän ei peittele niitä varjopuoliakaan, mitä yksinvaltiaan suuriin
+ominaisuuksiin liittyi; ja Hieronin pojalle, jonka isä oli asettanut
+uuden kaupungin kuninkaaksi, runoilija puhuu miehekkään vapaasti hänen
+velvollisuuksistaan:
+
+    »... Sankari, ohjaos kulkua laivan ruorilla oikeuden,
+     sanasi tao totuuden alasimella!
+    Oikeudesta jos väistyt, sun ankara tuomio kohtaa.
+    On monet kohtalot sun käsissäs, monet kertovat kerran
+    niin häpeäs kuin kunniaskin.
+     — — —
+
+    Ainoastaan maineen ääni kertoo
+     vuossatain halki perintötiedossa, laulussa runoilijan,
+    kuolleen töistä. Koskaan ei unhoitu lempeä ruhtinas, Kroisos;
+    Falaris, joka kuparisessa
+    härässä uhrinsa poltti, ei
+     koskaan vapaudu julmasta maineestansa.
+
+    Sitrojen soitto, poikien laulu muistostansa kammolla kertoo.
+    Loistavin elämän antama voitto onni on ja toisten kiitos.
+     Kunniaseppel on sun, jos molemmat voitit.»
+
+Niin Pindaros aateloi voittokulun »ruhtinaspeiliksi».[103] Delphoin
+voitosta hän johtaa palkinnonsaajalle kehoituksen liittää voittajan
+ominaisuuksiin sielun jalouden ja maltin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun Pindaroksen lyyry ainaiseksi vaikeni, ei ollut ketään, joka olisi
+voinut ottaa hartioilleen mestarin pudonneen manttelin. Lyriikan
+loistoaika oli ohi, ja toinen taidelaji astuu sen tilalle. Draama
+seuraa lyriikkaa, niinkuin tämä kerran oli seurannut eepillistä
+runoutta.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Emil Zilliacus, Grekisk lyrik.
+
+Emil Zilliacus, Grekiska epigram.
+
+A.B. Drachmann, Pindar som Digter og Menneske.
+
+Frederik Poulsen, Fra Europas Foraar.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Sappho und Simonides.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Pindaros.
+
+
+
+
+LAULURUNOUS JA FILOSOFIA,
+
+
+mitähän, niillä on tekemistä keskenään? Onkohan muuta kuin sattumaa,
+että filosofian herääminen ja laulurunouden kukoistus sattuvat
+samoihin aikoihin? Kyllä varmastikin; tässä on epäilemättä olemassa
+syvällisempi yhteys, kuin ensin voisi luullakaan. Sekä laulurunoilija
+että luonnonfilosofi ilmaisevat, minkä vaikutelman luonto tekee heihin.
+Laulurunous ja luonnonfilosofia merkitsevät kumpikin, että aito
+kreikkalainen yksilöllisyys herää kirjalliseen eloon. On ilman muuta
+selvää, että laulurunous on yksilöllisyyden ilmaisumuoto, sillä onhan
+laulurunous subjektiivisinta kaikesta runoudesta; mutta kuinka voidaan
+väittää, että _filosofiakin_ ilmaisee ajattelijan yksilöllisyyden?
+
+Vastauksen kysymykseen antaa meille elegia, kaihomielen runous. Kärsivä
+ei yksinomaan valita — hän alkaa myöskin _mietiskellä_ olemassaolon
+arvoituksia, tämän maailman kärsimyksiä ja kaiken katoavaisuutta.
+Kreikkalainen elegia ja kreikkalainen luonnonfilosofia ovat saman
+mielialan lapsia, niillä on sama perusteema: elämänvaihtelut ja kaiken
+epävakaisuus. _Valittava laulurunous on syntymässä olevaa filosofiaa._
+
+Filosofikin on saman voimakkaan _itsetunnon_ valtaama kuin
+laulurunoilija. Hänessä on hieman profeettaa. Ja todellisia profeettoja
+olivatkin luonteeltaan miehet sellaiset kuin Pythagoras ja Empedokles.
+_He tuntevat itsensä molemmat loppumattomiksi_. He suorastaan eivät
+voi uskoa, että kaikki loppuisi yhteen ainoaan lyhytaikaiseen
+olemassaoloon. Heidän itsetuntonsa vastustaa kuolemaa ja synnyttää
+uskon sielun vaellukseen.
+
+Sellainen filosofi- ja profeettaluonne ei kätke minuuttaan aineensa
+taakse, kuten eepillinen runoilija ja näytelmänkirjoitta ja; hän sanoo:
+»_Minä_ ajattelen, _minä_ tarkkaan, _minä_ opetan. _Minä_ tahdon
+ilmoittaa, mistä kaikki on saanut alkunsa.» Hän asettuu jyrkkään
+vastakohtaisuussuhteeseen oppimattomaan joukkoon, »barbaarisieluihin»
+nähden, kuten Herakleitos heitä nimittää, tai »surkean yksinkertaisiin»
+nähden, kuten Empedokles ylimielisesti puhuttelee heitä, aivan
+kuin herkkäsydäminen laulurunoilija luulee olevansa hienompaa ja
+ylhäisempää rotua kuin tavalliset paksunahkaiset ihmiset. Onpa joskus
+Herakleitoksen kynäkiistassa ymmärtämättömiä aikalaisiaan vastaan
+tuntevinansa samaa hurjaa intohimoa ja sotamieltä kuin Paroksen
+Arkhilokhoksen raivokkaana huitoessa ympärilleen. Eikä yksikään
+laulurunoilija saata itsetuntoisemmin laulaa omasta minuudestaan kuin
+Ksenophanes, huudahtaessaan: »Ei yksikään voitolle pääsevä vaunujen
+ohjaaja ansaitse ylistystä enemmän kuin minä. Sillä ylempänä miehen
+voimaa ja hevosten nopeutta on viisaus.» Niin puhuu mies, joka vannoen
+vakuuttaa, että »hänen maineensa ei ole milloinkaan kuoleva, niin
+kauan kuin helleenit laulavat lauluja». Ja kukapa lienee ylhäisempi
+itsetunnossaan kuin se filosofi, joka huutaa uskollisilleen: »Minä olen
+kuolematon jumala», tai hän, joka pitää Persian kuninkaan valtaistuinta
+mitättömänä niiden totuuksien rinnalla, mitkä hän on löytänyt!
+
+Älköön luultako, että tällaiset ilmaukset ovat vain tilapäisiä
+runouden kukkasia! Ne kuuluvat päinvastoin elimellisesti yhteen
+itse aloittelevan filosofoinnin kanssa. Vanhin luonnonfilosofia ei
+toden totta olisi ajateltavissa ilman voimakasta itsetuntoa, jonka
+laulurunous on herättänyt eloon. Sillä lausumaan niin kumouksellisia
+aatteita, kuin mitä jo Thales julistaa, tarvitaan profeetan rohkeutta
+ja hurmioitunutta innostusta. Koko luonnonfilosofiahan on herkeämätöntä
+taistelua yleistä mielipidettä vastaan, kansan totuttua ajatustapaa
+vastaan. Vaaditaan tosiaan sankarimaista uhmaa herättääkseen, kuten
+Parmenides ja Zenon, aikalaistensa naurua sillä eriskummaisuudellaan,
+että kieltää kaiken vaihtelun ja moninaisuuden sekä tekeytyy koko
+näkyväistä maailmaa näkemättömäksi.
+
+Mutta, väitettäneen, laulurunoushan on tunnetta — filosofia
+abstraktisen ymmärryksen toimintaa. — Mutta onkohan tämä pesäero
+tosiaan niin perinpohjainen? Pyrkiihän tunne harmoniaan, ja harmoniaan
+pääsemistä tavoittelivat sellaiset filosofitkin kuin pythagoralaiset.
+Musiikissa ilmeni heidän tunne-elämänsä. He aloittivat päivän
+musiikilla, he tyynnyttivät intohimojaan musiikilla, he sanoivat
+filosofiaa musiikiksi, he puhuivat tähtien tanssista ja sfäärien
+harmoniasta, sama ajatus kuin milloin myöhempien aikojen romantikot
+tarkoittaessaan luontoa sanovat sitä Aioloksen harpuksi ja musiikkia
+siksi voimaksi, joka on muovannut maailmankaikkeuden ja pitänyt
+sitä tasapainossa. Filosofi on heistä Orpheus. Ja Orpheuksen hengen
+valtaamia ovat muinaiset luonnonfilosofit ja erittäin pythagoralaiset.
+
+
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN SUURI VOIMAINMITTELY IDÄN JA LÄNNEN VÄLILLÄ.
+
+
+
+
+HELLEENIEN VAPAUSTAISTELU.
+
+
+Tulemme nyt sotiin, joiden ennen kaikkia muita aseittenmittelyitä tuli
+ratkaista ihmiskunnan kehitys suureen taisteluun kreikkalaisten ja
+persialaisten välillä, länsi- ja itämaiden välillä.
+
+Sodan alkusyyt ovat haettavissa Vähästä-Aasiasta, kreikkalaisten
+siirtokuntien alueelta.
+
+
+
+
+ALKUNÄYTELMÄ.
+
+
+Aina 500-luvun keskivaiheille asti oli helleeneillä ollut harvinainen
+etu saada rauhassa vierailta valloittajilta kehittää omalaatuisuuttaan
+ja leviytyä uusille alueille. Myöskin heidän kilpailijansa
+merellä, foinikialaiset, väistyivät melkein kaikkialla taistelutta
+kreikkalaisten tieltä niiltä Aigeianmeren kauppa-alueilta, joita he
+itse siihen saakka olivat hyväkseen käyttäneet, siitä lähtien kuin
+Kreetan aurinko laski.
+
+Mutta Vähän-Aasian kreikkalaisten kesken alkoivat olot muuttua, kun
+joonialaiset kaupungit toinen toisensa perästä sortuivat joutuen
+mahtavan Lyydian valtakunnan kuninkaille verovelvollisiksi. Kun sitten
+Kroisoksen valtakunta keskivaiheilla 500-lukua liitettiin Kyyroksen
+perustamaan Persian valtakuntaan, täytyi kreikkalaisten siirtokuntien
+seurata mukana. Ne tulivat nyt kuulumaan lähinnä Sardeen persialaisen
+satraapin alle.
+
+Dareioksen herruus oli sellaisenaan yleensä humaanista ja
+hienotunteista joonialaisia kohtaan. Hienosti sivistynyt ruhtinas
+oli kreikkalaisen kulttuurin tosi ystävä. Mutta sittenkin säilyi
+vapaudenrakkaus helleeneissä; he ikävöivät »oikeutta saada elää omien
+lakiensa mukaan». He eivät tahtoneet, kuten persialaiset, kumartua
+maahan suurkuninkaan eteen, tuo kaikkea ihmisarvoa nöyryyttävä
+näytelmä herätti helleeneissä inhoa. Onkin ymmärrettävissä, kuinka
+raskasta heille olisi ollut lähettää miehiä ja laivoja suurkuninkaan
+käytettäviksi _hänen_ sotavarustuksiaan varten tai joutua maksamaan
+kalliita rahoja muonittaakseen Persian sotajoukkoja niiden
+läpikulkiessa.
+
+Lisäksi tuli syvällisempiä aineellisia syitä. Kyyros oli, kuten
+muistamme, ruhtinas, joka osasi »hajoittaa ja hallita». Sen tulivat
+varsinkin joonialaiset kokemaan. He olivat härsyttäneet häntä
+jäykkyydellään sekä silloinkuin hän pyysi heiltä apua Kroisosta vastaan
+että Lyydian valtakunnan valloituksen jälkeen. Kun rettelöitsevät
+joonialaiset silloin lopulta ryhtyivät kapinoimaan uutta herraansa
+vastaan, Kyyros kävi heihin lujasti käsiksi ja antoi heille kovat
+muistiaiset. Paljon helpompi hänen oli hallita foinikialaisia, kun nämä
+olivat tulleet hänen alamaisikseen. Heitä hän mielellään tahtoikin
+pitää hyvällä tuulella, sillä hän tarvitsi heitä suunnitellessaan
+valloitusretkeä Egyptiä vastaan. Ja tästäpä seurasikin jotakin,
+mikä joonialaisille oli hyvin kirpeätä: ollakseen hyvissä väleissä
+foinikialaisten kanssa suosi sekä Kyyros että hänen seuraajansa tätä
+kauppakansaa järjestelmällisesti sen merikilpailijan kustannuksella.
+Yksi toisensa perästä kohtaavat joonialaisia nyt onnettomuudet.
+Ensimmäinen suuri tappio on Kambyseen suorittama Egyptin valloitus.
+Siitä sai surmaniskun Niilin suussa sijaitseva kukoistava joonialainen
+siirtolakaupunki Naukratis. Tällä paikalla tehdyt muinaistieteelliset
+kaivaukset ovat todistaneet, että kaupunki lakkasi kukoistamasta miltei
+heti persialaisten suoritettua valloituksensa. — Naukratista kohdannut
+tuho koitui erinomaiseksi eduksi uskollisille ja luotettaville
+foinikialaisille.
+
+Tällaiset tapahtumat selittävät sen merkillisen asianlaidan, että
+suurkuninkaalla tuskin on ollut kuuliaisempia alamaisia kuin
+foinikialaiset. Nämä samaiset foinikialaiset, jotka yhtenään
+kapinoitsivat ollessaan assyrialaisten ja babylonialaisten, vallan
+alaisina, olivat nyt kuin toisiksi muuttuneet: he eivät konsanaan
+väsyneet lähettämästä laivoja ja miehistöä kuninkaan käytettäviksi.
+
+Kymmenen vuoden päästä Egyptin valloituksesta Dareios valtaa
+Bysantionin, Mustanmeren kauppa-alueen avaimen. Näin joonialaiset ovat
+melkein suljetut tästäkin antoisasta tulolähteestä. Beresanjin saarella
+suoritetut kaivaukset ovat osoittaneet, että noin vuonna 500 e.Kr.
+lakkaa miletoslainen keramiikka kokonaan esiintymästä oltuaan ennen
+melkein yksinomaan siellä vallalla.
+
+Ja tuskin joonialaiset ovat ennättäneet tointua Mustanmeren avaimen
+menettämisestä, ennenkuin heidät yllättää kolmas isku: noin vuonna 500
+kukistuu Sybaris, miletoslaisten kankaiden paras myyntipaikka ja heidän
+Tyrrheenan merellä harjoittamansa kaupan tukikohta.
+
+Kerrassaan musertava tämä isku on varmaan ollut joonialaisille.
+Herodotos kertoo, että saadessaan tiedon Sybariksen kukistumisesta
+kaikki miletoslaiset pukeutuivat surupukuun. Heillä olikin syytä
+siihen. Heidän ennen niin uuttera kaupunkinsa joutui kovan työttömyyden
+ja hädän alaiseksi, ja sama oli laita kaikkien joonialaisten tehdas-
+ja kauppakaupunkien. Ja hädästä sukeutui kiihkeä viha vierasta
+hallitsijakansaa kohtaan, joka oli tuottanut kaikki nämä onnettomuudet
+Joonialle. Sillä Sybariksenkin sortumisesta syytettiin Persian
+kuningasta — oikeinko vai väärin, jääköön sanomatta.
+
+Näin vaikuttivat yhdessä valtiolliset ja taloudelliset syyt: helleenien
+vapaudenrakkaus ja yht’äkkiä kohdannut hätä hehkuvaa vihaa sortajaa
+vastaan. Eräästä Kreikan seitsemästä viisaasta sanotaan olojen
+tuntuneen niin sietämättömiltä, että hän neuvoi kaikkia Vähän-Aasian
+kreikkalaisia muuttamaan maasta ja perustamaan Sardiniaan yhteisen
+valtion. Ei tarvittu paljoa joonialaisten vapaudenkaipuun puhkeamiseksi
+kapinaan. _Aihe_ puhkeamiseen oli aivan henkilökohtaista laatua.
+Miletosta hallitsi näet kunnianhimoinen »tyranni», nimeltä Aristāgórās.
+Tyranneja vaivasi aivan yhtä paljon kuin rahvaan miestä pakko totella
+yksinvaltaista suurkuningasta ja olla hänen satraappiensa valvonnan
+alaisina. Siksi he käyttivät noussutta kansallistuntoa hyväkseen
+kapinan liikevoimana. Niin teki Aristagoras kutsuessaan eräänä päivänä
+kansansa ja heimolaisensa koko Vähästä-Aasiasta aseisiin sortajaa
+vastaan. Se tapahtui vuonna 499 e.Kr.
+
+Mutta mihinpä kykenivät Kreikan hajanaiset siirtokunnat Persian
+valtakunnan suunnattomia varustuksia vastaan! Ainoastaan jos emämaa
+auttaisi heitä, oli menestys ajateltavissa. Mutta apu, jonka he sieltä
+saivat, oli kaikkiaan kaksikymmentä laivaa Ateenasta — ne olivat
+todennäköisesti kuitenkin puolet kaupungin silloista laivastoa — ja
+viisi Erétrian kaupungista Euboian saarelta. Ateena kävi joonialaisten
+pääkaupungista ja ateenalaiset pitivät itseänsä jo ennestään
+persialaisten vihollisina, aina siitä päivästä pitäen, jolloin
+he olivat kieltäytyneet noudattamasta Sardeen satraapin uhkaavia
+kehoituksia ottaa jälleen Hippias hallitsijakseen. — Sparttalaiset
+sitävastoin hylkäsivät heimolaistensa avunpyynnön. Päästäkseen turhaan
+vaarantamasta korvaamattoman kallista sotakoneistoaan he olivat
+ottaneet periaatteekseen välttää mikäli mahdollista sotaa ulkopuolella
+Peloponnesosta.
+
+Siten joonialaisten kohtalo oli päätetty. Kuitenkin heillä oli
+menestystä alussa, ennenkuin Persian kuningas oli ehtinyt koota
+riittävästi sotajoukkoja laajasta valtakunnastaan. Joonialaisten
+laivasto otti ensi tehtäväkseen vallata takaisin Bysantionin ja siten
+avata Mustanmeren kreikkalaisille aluksille. Seuraavaksi yritykseksi
+tuli taivuttaa Kyproksen kreikkalainen väestö kapinaan ja siten
+koettaa tähdätä surmanisku vihattujen foinikialaisten kauppaan ja
+laivastoon. Molemmat nämä sotahankkeet osoittavat, kuinka tärkeä osuus
+taloudellisilla syillä oli tässä sodassa. Maallakin oli joonialaisilla
+aluksi menestystä. Heidän onnistui valloittaa ja hävittää Sardes. Mutta
+sitten tuli käänne. Sekä Aristagoras että hänen puolelleen asettuneet
+joonialaiset hallitsijat olivat pelkkinä seikkailijoina ryhtyneet
+yritykseen, jonka laajuutta he eivät ollenkaan pystyneet arvostelemaan
+ja jota he olivat aivan kykenemättömät johtamaan. Kuitenkin
+kreikkalaisten onnistui ihmeteltävällä urhoudella pitkittää taistelua
+kuusi vuotta, ennenkuin se päättyi heidän täydelliseen tappioonsa ja
+Miletoksen hävitykseen. Useimmat kaupungin miespuolisista asukkaista
+surmattiin. Henkiinjääneet ynnä naiset ja lapset vietiin Mesopotamiaan
+ja saivat majoittua Tigris-virran suistomaahan.
+
+Joonialaisten johtoasema helleeniläisessä maailmassa oli loppuun
+näytelty.
+
+
+
+
+MÁRATHON.
+
+
+Kerrotaan, että saadessaan tiedon Vähän-Aasian kapinasta ja
+Sardeen kukistumisesta kuningas Dareios ei hiukkaakaan välittänyt
+joonialaisista, sillä hän tiesi, että he kyllä joutuisivat kärsimään
+luopumuksestaan, mutta hän kysyi, mitä kansaa ateenalaiset olivat.
+Saatuaan tietää sen hän huudahti: »Oi Ormuzd, suo minun kostaa näille
+ateenalaisille!» Ja joka kerta kuin hän kävi aterialle, erään hänen
+palvelijoistaan täytyi kolmesti muistuttaa hänelle: »Herra, muista
+ateenalaisia!»
+
+Heidän vuoronsa tuli, sittenkuin joonialaiset oli masennettu ja rauha
+palautettu Persian valtakuntaan. Ylhäiselle _Datis_-nimiselle miehelle
+ja veljensä pojalle _Artapherneelle_ Dareios antoi rankaisuretken
+johdon.
+
+Ateenalaiset aavistivat lähenevän vaaran, heti kuin Miletos oli
+kukistettu; ja ilmeisemmäksi kävi, mikä heitä odotti, kun he saivat
+kuulla kerrottavan, että suurkuningas oli lähettänyt Välimeren
+rannikkokaupungeilleen käskyn rakentaa sotalaivoja ja kuljetusaluksia
+sekä ihmisiä että hevosia varten. Nyt oli taisteltava Ateenan vapauden
+puolesta. Etevimmäksi edustajakseen puolustusliike sai ylhäisen
+ateenalaisen nimeltä _Themistokles_, kenties nerokkaimman valtiomiehen,
+mitä Ateenalla on milloinkaan ollut. Todellinen _valtiomies_ hän
+oli, ei mikään pelkkä puoluepäällikkö. Hänet ateenalaiset valitsivat
+arkontiksi.
+
+Themistokles oli jo poikana osoittanut olevansa aivan omalaatuinen.
+Hänen opettajansa sai useammin kuin kerran aihetta sanoa hänelle:
+»Sinusta, poikani, ei tule milloinkaan mitään keskinkertaista,
+tulkoonpa sitten hyvää tai huonoa.» Kaunotaiteet ynnä muu sellainen
+ei häntä ollenkaan miellyttänyt, mutta kaikessa, mikä koski valtion
+asioita ja käytännöllisiä toimia, hän osoitti silmäänpistävää intoa ja
+valppautta sekä ilmiömäistä kykyä miltei silmänräpäyksessä perehtymään
+mihin hyvänsä. Kun häntä sentähden hienoissa piireissä pisteltiin
+siitä, ettei hän ottanut osaa sivistyneen maailman harrastuksiin,
+hän vastasi kaikkea muuta kuin nöyryyttä ilmaisevin äänin, että hän
+tosin ei osannut virittää lyyryä eikä helkytellä kielisoitinta, mutta
+kyllä tehdä pienen kaupungin huomatuksi ja suureksi. Mutta järkevä
+ja maltillinen väki ravisti huolissaan päätään ja halusi tietää,
+tulisiko hän koskaan olemaan ihmisiksi. Tarkoittipa hän iäkkäämpänä
+itsekin nuoruudenaikaisia kurejaan, kun hän lausui, että »villeimmistä
+varsoista tulevat parhaimmat hevoset, jos ne vain saavat kuria ja
+opetusta.»
+
+Näin lausuessaan hän oli jo tuonut päivänvaloon toisenlaisia
+ominaisuuksia kuin nuoruuden kunnianhimoa ja vallattomuutta, ja hänen
+maanmiehensä katselivat luottamuksella häneen niinkuin mieheen, joka
+kykenisi pelastamaan heidät idästä käsin uhkaavasta vaarasta.
+
+Themistokleen kaukokatseiselle valtiomiehensilmälle oli ilmeistä,
+että tulevassa taistelussa persialaisia vastaan ainoa pelastumisen
+mahdollisuus Ateenalle ja Kreikalle olisi siinä, että Ateena
+kehittäisi itsensä voimakkaaksi merivallaksi. Themistokles oli kuten
+historiankirjoittaja Thukydides on sanonut, »ensimmäinen, joka uskalsi
+sanoa ateenalaisille, että heidän on pyrittävä pääsemään herroiksi
+merellä.» Niin vakuuttavasti hän esitti mielipiteensä, että hänen
+onnistui saada kansa puolelleen. Pian olivat työt täydessä käynnissä
+Peiraieuksen, Ateenan satamakaupungin, vahvistamiseksi, niin että siitä
+tuli luja tukikohta laivastolle.
+
+Mutta nyt saapui Ateenaan persialaisia pakoon ylhäinen
+ateenalaissukuinen mies nimeltä _Miltiādés_. Hän oli sen Miltiadeen
+veljenpoika, joka Peisistratoksen aikana oli perustanut itselleen
+pienen valtakunnan Traakiaan. Sinnekin persialaiset olivat ulottaneet
+ylivaltansa, sen jälkeen kuin joonialaisten kapina oli kukistettu.
+Miltiades tuli nyt Ateenaan tuoden muassaan aarteensa sekä suuren
+seuran ja vaikutti sillä valtavasti ateenalaisiin. Kun hän alkoi
+harrastaa valtiollisia asioita, huomattiin pian, että Themistokles
+oli saanut vaarallisen vastustajan, sitä vaarallisemman, kun tuo
+suuri valtiomies oli puolueitten yläpuolella ja häntä juuri senvuoksi
+enemmän kuin ketään muuta vihasivat ja valheellisesti syyttelivät
+ammattipolitikoitsijat, joille _puolue_ oli kaikki kaikessa.
+
+Kilpailu Miltiadeen ja Themistokleen välillä pohjautui kuitenkin
+todelliseen _vakaumukseen_ Miltiadeenkin puolelta. Hän luotti näet
+sotilaallisten kokemustensa nojalla enemmän kreikkalaisten maa- kuin
+meripuolustusvoimiin. Sillä hän tiesi, mihin keihäillä asestetut
+kansalaisjoukot kelpaisivat persialaisten jousimiesten rinnalla. Tässä
+oli siis esillä puolustuskysymys: »armeijako _vai_ laivasto?» Ja
+armeijan puoltaja Miltiades pääsi aluksi voitolle.
+
+Hänen johdollaan ateenalaiset odottelivat lähenevää rajuilmaa. Onneksi
+oli kaikille helleeneille yhteinen vaara tuonut mukanaan molempain
+puolustuskelpoisinten valtioitten, Ateenan ja Spartan lähenemisen.
+
+Kesällä 490 vahva persialainen laivasto kuljettaen sotajoukkoja
+purjehti yli Aigeian meren, ja Hippias oli mukana. Persialaiset
+tiesivät aivan hyvin, ettei merellä tarvinnut vastarintaa
+pelätä, sittenkuin ateenalaiset olivat luopuneet Themistokleen
+laivastosuunnitelmasta. Tästä syystä he uskalsivatkin kuljettaa
+armeijan mukavampaa tietä yli meren.
+
+Vähän-Aasian rannikolta persialaiset ja foinikialaiset purjehtivat
+Attikaan yhtä monessa päivässä kuin vahva armeija olisi tarvinnut
+kuukausia marssiakseen pitkän maamatkan. Ensin joutui suurkuninkaan
+koston esineeksi Eretria, jonka vihollinen kavalluksen avulla valtasi
+ja pisti tuleen, kuitenkin vasta sitten kuin osa kaupungin asukkaita
+oli tehnyt kovaa vastarintaa. Hippiaan neuvosta laivasto purjehti
+sen jälkeen Attikan itärannikolle ja laski sotajoukot maihin lähelle
+_Marathōnin_ tasankoa, jonka arveltiin tarjoavan parhaimman maaston
+persialaisten ratsuväelle.
+
+Saadessaan tiedon tästä ateenalaiset päättivät Miltiadeen ehdotuksesta
+lähteä vihollista vastaan. Eretrian ja muiden kaupunkien kohtalo
+oli opettanut heille, että saarroksiin joutuneelle kaupungille on
+tavallisissa oloissa vain ajan kysymys, milloin sen täytyy kukistua,
+jollei apua tule. — Mutta Eretrianhan kukisti kavaluus! Niin, ja sama
+vaara oli tarjona Ateenallekin, Peisistratoksen suvulla kun oli siellä
+monta ja vaikutusvaltaista kannattajaa, eikä heihin ollut luottamista
+Persian kuninkaaseen nähden, joka oli ottanut suojellakseen Hippiasta.
+
+Niin pian kuin ateenalaiset siis olivat selvillä, kuinka he
+vastustaisivat vihollista, he lähettivät pikajuoksija Pheidippideen
+Sparttaan pyytämään apua.[104] Hänen sanotaan päässeen Sparttaan
+seuraavana päivänä Ateenasta lähdettyään. Matkan pituus oli 22
+peninkulmaa. Vaikka hän osaksi olisi ratsastanutkin, niin matka
+on nopeasti suoritettu. Oikein tuntien suuren hetken merkityksen
+sparttalaiset eivät epäröineet lupaamasta tulla, mutta uskonnollisista
+syistä heidän ei sopinut lähteä sotaan ennenkuin kuuden päivän
+kuluttua, jolloin tuli täysikuu. Että ateenalaisten jättäminen oman
+onnensa nojaan ei ollut mikään tekosyy, kuten jotkut ovat arvelleet,
+siitä on takeena se tosiasia, että sparttalaiset, heti kun täysikuu
+tuli, lähtivät marssimaan ja suorittivat matkan kotoansa Attikaan
+niin lyhyessä ajassa kuin kolmessa päivässä, jos saa luottaa taruun.
+— Mutta siihen tuskin voi luottaa, sillä tokkopa koko armeija on
+voinut suorittaa kolme 7 peninkulman pituista päivämatkaa yhteen
+mittaan kehnoilla teillä, jotka suureksi osaksi kulkivat vuoriseutuja.
+Vähintään viisi vuorokautta sparttalaiset ovat varmaan tarvinneet.
+
+Mutta he saapuivat liian myöhään. Ateenalaiset saivat yksin yhdessä
+Plataiasta tulleen apujoukon kanssa — kaikkiaan ehkä 10 000—15
+000 miestä — Marathonin kentällä pitää puoliaan persialaista
+todennäköisesti 15 000—20 000 käsittävää miesjoukkoa vastaan.
+
+Persialaissotien historian kirjoittaja, Herodotos, ei ole antanut
+meille mitään tietoja persialaisen armeijan suuruudesta. Sitävastoin
+hän sanoo, että Persian laivastossa oli 600 alusta. Myöhemmät
+kreikkalaiset kirjailijat ovat liioitelleet persialaisten lukumäärän
+200 000 jopa 600 000 mieheksi, siis vallan mahdottomiin lukuihin, kun
+kysymyksessä ovat sotajoukot, jotka oli aluksilla kuljetettava yli
+Aigeian meren. Eikä Marathonin taistelukenttä ole niin laajakaan, että
+siihen mahtuisi noin suuria sotajoukkoja.
+
+Herodotos kertoo, liittyen yleiseen perimätietoon, että Miltiades
+hankki nopean ratkaisun siksi, jotta Peisistratoksen suvun kannattajat
+eivät saisi aikaa maanpetokselliseen yllytykseen ja neuvotteluihin
+vihollisen kanssa. Tätä vastaan puhuu kuitenkin se, että Miltiadeella
+toiselta puolen on täytynyt olla pätevät syyt viivyttää ratkaisua,
+kunnes sparttalaiset olisivat ennättäneet saapua. Olipa miten hyvänsä,
+kun molemmat taistelurintamat olivat tulleet toisiaan niin lähelle,
+että kreikkalaiset joutuivat persialaisten jousimiesten ampumamatkan
+päähän, he tekivät väkirynnäkön vihollista vastaan päästäkseen mitä
+pikimmin pois nuolisateesta. Heidän onnistuikin murtumattomassa
+järjestyksessä yllättää vihollinen, ennenkuin sen hevosväki ennätti
+käydä kimppuun. Kun jalkaväki oli päässyt käsikähmän alkuun, oli
+näet ratsuväen mahdotonta hyökätä, sillä siitä oli se vaara, että se
+ratsastaessaan tallaisi maahan omaa väkeä.[105]
+
+Tällöin helleenien voitto oli varma. Kevytaseiset persialaiset eivät
+olleet varustetut taistelemaan läheltä. Heidän jousensa eivät sen
+koommin auttaneet, eikä heillä ollut suurta hyötyä miekoistaankaan,
+tikareistaan eikä lyhyistä peitsistään haarniskoitujen kreikkalaisten
+pitkiä keihäitä vastaan. Taistelussa muodostivat hopliitat kiinteän
+yhteyden. Yksilöt olivat kuin yhteenkasvaneet taktilliseksi
+kokonaisuudeksi. Sellaista yhtymää vastaan taistelee turhaan yksinpä
+Akhilleuskin.
+
+Niin korkealle kurin kannalle eivät persialaiset olleet päässeet.
+Taktillisia yhteyksiä synnyttää ainoastaan uuttera harjoitus.
+Persialaisten puolella riippui kaikki yksityisen urheudesta ja
+sotakelpoisuudesta. Ja näitä ominaisuuksia heillä kieltämättä oli.
+He tekivät urhoollisesti vastarintaa ja heidän onnistui murskata
+ateenalaisten keskusta, mutta kreikkalaisten sivustat, jotka olivat
+keskustaa mieslukuisammat[106], yhtyivät ja ajoivat vihollisen
+pakoon. Kreikkalaiset seurasivat kintereillä aina persialaisten
+maihinnousupaikalle asti, ja siellä taisteltiin viimeinen kerta
+hurja taistelu laivoista. Seitsemän alusta kerrotaan ateenalaisten
+vallanneen, mutta eihän se mitään vaikuttanut vihollisen paluumatkaan.
+Sillä välin purjehtivat persialaiset tyhjin toimin kotiinsa.[107]
+
+Herodotoksen mukaan persialaiset olivat menettäneet 6 400 miestä, mutta
+ateenalaiset ainoastaan 192. Edellinen luku on epäilemättä liian suuri.
+Mutta sen, että tappio oli kovin raskas, osoittavat persialaisten
+perinpohjaiset varustukset seuraavaa sotaretkeä varten.
+
+Kaatuneet ateenalaiset haudattiin koko yhteiskunnan kunnianosoituksin
+itse taistelukentälle. Kaivettaessa meidän päivinämme maata
+taistelun pääpaikan kohdalta on löydetty kumpu, jossa kreikkalaisten
+Marathontaistelijain luut lepäävät.
+
+Omin voimin ateenalaiset Miltiadeen etevällä johdolla olivat saaneet
+ihanan voiton ei yksin omaksi hyväkseen, vaan koko Kreikan. He olivat
+ajaneet takaisin itseään lukuisamman vihollisen ja vieläpä vihollisen,
+jota koko maailma pelkäsi ja piti siihen asti voittamattomana. Tämä
+oli nimittäin ensi kerta, jolloin persialaisista oli varsinaisessa
+taistelussa saatu voitto. Kreikkalaisten mielen täytti luottamus
+tulevaisuuteen.
+
+Miltiades oli nyt koko kansan sankari. Mutta Themistokles liikuskeli
+paikasta toiseen synkin ilmein. Ystävät kysyivät, mikä häntä vaivasi.
+»Miltiadeen voitto ei suo minulle yörauhaa», hän vastasi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Miltiades aikoi nyt käyttää voittoa levittääkseen Ateenan vallan
+yli Aigeian meren. Kohta taistelun jälkeen hän lähti mukanaan osa
+ateenalaista laivastoa rankaisuretkelle Kykladeja vastaan, koska nämä
+saaret olivat antautuneet persialaisten valtaan. Hän kääntyi lähinnä
+marmoririkasta Parosta vastaan, se kun oli antanut aluksia Daliin
+ja Artapherneen käytettäväksi. Miltiades vaati nyt 100 talenttia
+sakkorahoja, ja kun paroslaiset odottamatta kieltäytyivät maksamasta,
+hän ryhtyi piirittämään heidän kaupunkiaan. Mutta asujamisto teki niin
+lujaa vastarintaa, että Miltiadeen täytyi tyytyä saaren hävittämiseen
+ja lähteä takaisin tyhjin toimin.
+
+Marathonin perästä oli tällainen tulos jokseenkin nolo. Vastikään niin
+voitonylpeät ateenalaiset tunsivat olevansa koko maailman pilkattavina,
+ja heidän Miltiades-ihailunsa vaihtui yhtäkkiä mitä ankarimmaksi
+katkeruudeksi. Marathonin voittajassa he näkivät nyt vain omavaltaisen
+ent. tyrannin, joka halveksi valtion lakeja. Entisenä yksinvaltiaanahan
+hän oli ateenalaisten silmissä oikeastaan aina ollut epäluulonalainen
+kansalainen, vaikka hän vaaran hetkellä oli tietenkin ollut verraton.
+Kun vain pahin vaara oli mennyt, oli epäluulojen sentähden helppo
+juurtua uudelleen.
+
+Tätä mielialaa hänen henkilökohtaiset vihamiehensä käyttivät
+hyväkseen, ja syyttivät häntä rikoksesta, josta hengen menetys oli
+seurauksena, koskapa hän oli pettänyt kansaa. Tapaturman johdosta
+vaikeasti loukkaantuneena ja kykenemättömänä puolustautumaan syytetty
+makasi paareilla kuunnellen oikeuden käsittelyjä. Ystävät saivat
+puhua hänen puolestaan. Ei auttanut, että he muistuttivat Marathonin
+kunniakkaista päivistä — kansa selitti hänen joka tapauksessa olevan
+syyllisen. Muisto siitä, että hän kerran oli pelastanut Ateenan ja
+Kreikan vapauden, sai vaikutetuksi vain sen verran, että hän pääsi
+kuolemanrangaistuksesta. Sen sijaan hänet tuomittiin maksamaan 50:n
+talentin sakkosumma.[108] Vähän aikaa tuomionsa perästä Miltiades
+kuoli haavastaan.[109] Hänen poikansa Kimōn suoritti sitten sakot
+valtionrahastoon.
+
+Eri lailla on jälkimaailma arvostellut Marathonin voittajan elämän
+viimeistä näytöstä. Ei näet tunneta riittävästi hänen rankaisuretkensä
+varsinaista laatua eikä syytä, miksi hän tuli lopettaneeksi Paroksen
+piirittämisen. Molempiin näihin kohtiin nähden ovat muinaisajan
+historiantutkijain tiedonannot ristiriitaisia. Näyttää siltä kuin
+Miltiades olisi saanut kansan ensi ihastuksessa asettamaan laivaston
+hänen käytettäväkseen, vaikk'ei hän ollut huolinut edes ilmoittaa,
+mihin tarkoitukseen hän aikoi sitä käyttää. Hän olisi vain luvannut
+ateenalaisille yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista yrityksen
+tuloksena. Mutta itse asiassa hän olisi käyttänyt mahtikeinoaan
+henkilökohtaisen kostonhimonsa tyydyttämiseksi erästä Paroksen
+johtavaa miestä vastaan, joka oli panetellut häntä Dareiokselle.
+Vanhat tyranninotteet olisivat siis päässeet hänessä vallalle
+voitonhuumauksessa.
+
+Muutamat muinaisajan kirjailijat taas arvelevat hänen syynsä olleen
+oikeastaan sen, että hän antoi viekoitella itsensä lakkauttamaan
+Paroksen piirittämisen. Hän näet oli muka saanut päähänsä, että Datis
+oli tulossa saarta kohti vahvalla laivastollaan.
+
+Toiset sitävastoin ovat sitä mieltä, että hän oli täysin viaton uhri
+ateenalaisten, pelolle, että tuo suuressa arvossa pidetty mies rupeaisi
+hirmuvaltiaaksi.
+
+Uudempien historioitsijain teoksissa esiintyy sellaisia toistensa
+kanssa ristiriitaisia arvosteluita hänelle annetusta tuomiosta kuin:
+»Pahin ajateltavissa oleva puoluevihan tulos — häpeäpilkku Ateenalle»
+ja »Miltiades oli kieltämättä syyllinen. Täytyy muistaa, että ylpeyttä
+ja omapäisyyttä ateenalaiset aina pitivät yhteiskunnan pahimpina
+vihollisina, yhteiskunnan, jossa yksityisen tuli vain palvella
+kokonaisuutta. Kansalaisena olemista tässä mielessä Miltiades ei
+käsittänyt. Mutta kiitollisuus sotapäällikön aikaisemmista ansioista ei
+voinut oikeuttaa myöhempien rikkomusten rankaisemattomuutta.»
+
+Ei tosin ole epäilemistäkään, että oikeudenkäynnin häntä vastaan
+aiheutti sekä loukattu kansallisylpeys että puoluekiihko ja
+henkilökohtainen kostonhimo, mutta _syytöksen motiivit_ eivät todista
+mitään varsinaisesta _syyllisyyskysymyksestä_.
+
+Nekin historioitsijat, joiden mielestä Miltiades on ollut enemmän tai
+vähemmän syyllinen, ovat antaneet kovan arvostelun ateenalaisista,
+kiittämättömästä kansasta. Mutta onko oikeutta antaa sellainen
+arvostelu? Olivatko ateenalaiset todellakin kiittämättömiä? Voiko
+vaatia, että valtiolle suuria palveluksia tehnyt mies saa kiitokseksi
+niistä rankaisematta tehdä myöhemmin laittomuuksia? Onko hänelle
+annettava palkinnoksi oikeus saada pettää se luottamus, jonka hän
+kerran on ansainnut maanmiestensä keskuudessa ja panna synnyinmaansa
+tarpeettomalle vaaralle alttiiksi?
+
+»Mutta olisivathan ateenalaiset hänen erinomaisiin ansioihinsa nähden
+voineet ainakin antaa hänen päästä lievemmällä rangaistuksella, kuin
+hän muuten olisi ansainnut», väitetään. Niin he ehkä ovat tehneetkin.
+Eivät he tuominneet häntä muuhun kuin sakkoihin. Kenelläkäänhän ei ole
+oikeutta niinkuin Miltiades teki, väärinkäyttää kansansa rajatonta
+luottamusta ja antautumusta. Tämä tietenkin sanottuna edellyttäen, että
+ensin esitetty todennäköisyysolettama on oikea.
+
+Marathoninvoittajan kohtalon syvä traagillisuus on kuitenkin
+vaikuttanut, että sekä vanhemmilla että uudemmilla kirjailijoilla on
+suorastaan ollut tarve vierittää syy toisen asianosaisen niskoille
+ja he ovat syntipukiksi silloin tehneet »huikentelevaisen ja
+kiittämättömän kansan.»
+
+Mutta onko silloin syvennytty ajattelemaan, miltä on täytynyt tästä
+tuomitusta kansasta tuntua huomio, että se mies, jolle kansalaiset
+ovat runsaimmassa määrin tuhlanneet kiitosta ja luottamusta, oli
+väärinkäyttänyt heidän sokeata kiintymystään kelvottomaan tarkoitukseen?
+
+»Tuntuu siltä», sanoo muuan historioitsija, »kuin se huimaava
+korkeus, johon kansa hurmauksissaan oli kohottanut Miltiadeen,
+olisi hänessä herättänyt ylpeyttä, joka on tukahduttanut sekä
+älyn että velvollisuudentunnon synnyinmaata kohtaan.» Liian äkkiä
+tapahtunut siirtyminen kauhutunnelmasta riemuun huumaannutti hänet
+siihen mielentilaan, joka kreikkalaisen siveysopin mukaan haastaa
+Nemesiksen[110] kostamaan. Maailmanhistoria tulee antamaan meille
+vielä monta sellaista esimerkkiä, miten vaikeaa on kuolevaisen ihmisen
+ylvästymättä kestää äkillistä menestystä; jokapäiväinen kokemuksemme
+osoittaa meille yhä useampia sellaisia tapauksia. Ei mikään kansa
+ole kuitenkaan niin epäluuloisesti kuin helleenit pitänyt silmällä
+suuria miehiään ja johtajiaan, etteivät he joutuisi siihen hybrikseen,
+ylpeyteen, josta jumalat rankaisevat. Mutta tietysti tämä jyrkän
+siveellinen periaate, kuten kaikki muu tässä matoisessa maailmassa,
+oli puoluehengen, kateellisuuden ja henkilökohtaisen kostonhimon
+pikkumaisten ja viheliäisten piirteiden sumentama.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jotta kunnianhimoiset henkilöt saataisiin vast'edes estetyiksi
+väärinkäyttämästä asemaansa, otettiin käytäntöön vähän myöhemmin,
+kuin Miltiades oli tuomittu, Ateenalle ominainen laitos nimeltä
+_ostrakismos_. Se oli suunnattu kaikkia vastaan, joiden vain epäiltiin
+haluavan kohota tyranniksi. Jos sellaista epäluuloa jostakin henkilöstä
+oli olemassa, oli nimittäin pidettävä yleinen kansankokous, ja jokaisen
+kansalaisen tuli antaa pieni saviliuska (óstrakon), johon oli merkitty
+epäluulonalaisen nimi. Jos silloin 6 000 oli äänestänyt, täytyi sen
+miehen, jonka nimi oli useimmissa savitauluissa, kymmenen päivän
+kuluessa kymmeneksi vuodeksi jättää Attikan maa. Omaisuutensa hän
+kuitenkin sai pitää.
+
+Tämän laitoksen piti siis antaa kansalle mahdollisuus karkoittaa
+maasta Peisistratoksen tai Hippiaan kaltaiset mahtavat miehet, jotka
+kotimaassa voisivat käydä hallitusmuodolle vaarallisiksi. Alussa
+ostrakismos toimikin siihen suuntaan, että yksinvaltaanpyrkijät
+joutuivat karkotetuksi maasta, mutta ajan oloon tämä laitos rappeutui
+muuttuen aseeksi puolueiden välisissä valtataisteluissa. Se puolue,
+jonka onnistui hankkia enemmistö kansankokouksessa, käytti nimittäin
+ostrakismosta vain välikappaleena riistääkseen vastapuolueelta sen
+johtajat.[111]
+
+
+
+
+THERMOPYLAI JA SALAMIS.
+
+
+Oli varmaa, että persialaisten tappio Marathonilla ei voinut jäädä
+kostoa vaille. Ei auttanut, että Dareioksen haudalla esitettiin
+»kilvelliset joonialaiset», s.o. saariston ja Kreikan mantereen
+helleenit, suurkuninkaan alamaisiksi samalla tavoin kuin Vähän-Aasian
+joonialaiset. Se oli sittenkin vain virallista valhetta — minkä
+kumosikin hänen poikansa ja seuraajansa _Kserkseen_ sotaretki Kreikkaa
+vastaan, kun sen aloittamisen aika oli käsissä.
+
+Se aika tuli vasta keväällä 480. Jollei valhetta, niin mielikuvitusta,
+vaikka kreikkalaiselta taholta, on sekin, että persialaiset
+kokonaista kymmenen vuotta olisivat valmistautuneet siihen. Niin
+mahtavia vastustajia olivat helleenit ainoastaan kreikkalaisten
+kiihkoisänmaallisten mielikuvituksessa tai mielikuvituskokeissa.
+Todellinen asianlaitahan oli, että tärkeämmät tehtävät sinä aikana
+olivat vaatineet suurkuninkaan huomion, m.m. Egyptin vaarallinen
+kapina, joka vasta Kserkseen onnistui saada selvitetyksi. Sitten hän
+sai niskoilleen Babylonian kapinan, jonka kukistaminen vei aikaa sekin.
+Vasta sen jälkeen Kserkseellä oli vapaat kädet ryhtyä tekemisiin
+Kreikan kanssa. Mutta nyt ei ollut kysymyksessä vain rankaisutoimenpide
+Eretriaa ja Ateenaa vastaan — nyt piti ratkaistaman koko helleenien
+kansan olemassaolo itsenäisenä kansana. Sillä Persian kuninkaalle oli
+selvinnyt, että Joonian omistuksen täytyi aina pysyä epäluotettavana,
+niin kauan kuin helleenien heimolaiset toisella puolen merta olivat
+valtiollisesti itsenäisiä.
+
+Tulee muistaa sekin, että Persian kuningas tässä sotahankkeessa
+samoinkuin politiikassaan joonialaisia kohtaan edusti
+_foinikialaistenkin kaupan etuja_ Kreikkalaisten kilpailijat merellä
+halusivat yhtä hartaasti kuin heidän vastustajansa mantereella murtaa
+kerrassaan helleenien kaiken itsenäisyyden.
+
+Ei nyt tosin ollut kysymyksessä, kuten ennen aikaan ajateltiin,
+taistelu korkealla kannalla olevien länsimaalaisten ja idän
+barbaarilaumojen välillä, sillä todellisuudessa olivat Babylonian
+ikivanhan kulttuurin perijät ja Zarathustran korkealentoisten
+ajatusten kannattajat monessa suhteessa Lännen kansoja paljon edellä.
+Ja suuri osa parhainta, minkä helleenit saivat aikaan kulttuurinsa
+korkeimmilleen kohotessa, versoi kulttuurinsiemenistä, joita he
+olivat saaneet idästä. Mutta taistelu koski sitä, saisiko Kreikan
+kansa täysin vapaasti kehittää syntyperäisiä suuria ominaisuuksiaan
+vai muuttuisiko heidän maansa Persian satraappikunnaksi ja heidät
+itsensä itämaalaistutettaisiin vähitellen itämaisen maailmanvallan
+painostuksesta jääden henkistä itsenäisyyttä vaille. Persialaisten
+voitto olisi näet tiennyt sitä, että kreikkalaiset pakosta olisivat
+joutuneet samanlaisen pappisvallan alaisiksi kuin itämaan kansat ja
+että ajattelemisen vapaus siellä, kuten kaikkialla hierarkkisissa
+valtioissa, olisi kahlehdittu. Sentähden odotettavissa oleva
+voimainmittely tuli ratkaisevaksi koko länsimaiselle kulttuurille,
+ja suuren kreikkalaisen murhenäytelmänkirjoittajan Aiskhyloksen
+»Persialaiset»-nimisen draaman sanoilla: »Nyt on kysymyksessä kaikki»
+on vielä laajakantoisempi merkitys, kuin hän omasta puolestaan osasi
+aavistaakaan.
+
+Tulemassa olevaa maailmanhistoriallista ratkaisua vastassa ei
+kuitenkaan suinkaan ollut yksimielinen Hellas, kansa, joka kaikin
+puolin olisi ollut suuren hetken mittainen. Täälläkin oli pikkusieluja,
+joiden aineelliset harrastukset olivat ankkuroituina mahtavaan Persian
+valtakuntaan. Toiset kannattivat yhteistä vaaraa vastaan varovaista
+puolueettomuuden politiikkaa, ja lopulta tietysti vanha piintynyt
+kilpailuhenki ja partikularismi teki mahdottomaksi helleeniläisen
+yhteisrintaman muodostumisen. Valtio sellainen kuin Argos ei tietenkään
+saattanut olla mukana. Eivät edes silloisenakaan hetkenä sen asukkaat
+saaneet syrjäytymään sparttalaisvihaansa. Vahingoniloisina odottelivat
+thebalaiset vaanien Ateenan perikatoa, ja thessalialaisetkin luopuivat
+yhteistoiminnasta ratkaisevan hetken tullessa. Turmiollista politiikkaa
+harjoitti vaikutusvaltainen Delphoin papistokin, jonka mielestä Persian
+valtakunnan voimat olivat ajan pitkään vastustamattomat ja joka toivoi
+saavansa suurenmoisia palkintoja pystyessään avustamaan suurkuninkaan
+voittoa. Se otti sepittääkseen mitä epätoivoisimpia oraakkelivastauksia
+lannistaakseen maanmiestensä luottamuksen. Sitä ihmeteltävämpää on,
+että helleenien enemmistö sittenkin säilytti rohkeutensa, niin kovin
+koetelluksi, niin kauhean vakavaksi kuin yleinen mieliala lopulta
+muuttuikin kaikkien niiden huhujen johdosta, joita oli liikkeellä
+persialaisten valtavista varusteista. Vain jumalat kykenivät auttamaan
+tästä hädästä!
+
+Tämä usko ylläpitikin rohkeutta sparttalaisissa ja ateenalaisissa,
+joista Kreikan kohtalo silloin etupäässä riippui. Sellaisena hetkenä
+oli ilmenevä, mikä merkitys länsimaiselle kulttuurille oli sillä,
+että Spartta oli luotu vertaa vailla olevaksi sotilasvaltioksi.
+Se fyysillinen ja sotilaallinen voimavarasto, joka oli sinne
+yksinkertaisissa ja karkaisevissa olosuhteissa sukupolvien aikana
+kertynyt, tuli nyt helleenien henkiseksi selkärangaksi. Jos se
+olisi katkennut, niin yksin tein olisi loppunut kreikkalaisen
+kulttuurin vapaa kehittymismahdollisuus. Helleenit olisivat saaneet
+kaikkein onnellisimmassa tapauksessa näytellä monen silmissä kenties
+hyvinkin kunniakasta tehtävää ruvetessaan kulttuurinläheteiksi
+tai — ylenkatseellisemmin, mutta myöskin sattuvammin sanoen
+—»kulttuurinlannoittajiksi» kansalle, jonka ylivaltaa he syvästi
+inhosivat. Oman minänsä parhaimmasta puolesta olisi heidän joka
+tapauksessa ollut pakko luopua ja kieltäytyä.
+
+Ateenalaisilla ei ollut luonnostaan ollenkaan samaa sotilashenkeä,
+ei ollenkaan samaa sotilaallista kuria kuin sparttalaisilla, mutta
+lähenevän vaaran tullessa he osoittivat samaa voimaa ja rohkeutta
+kuin kymmenen vuotta ennen tapahtuneessa ratkaisussa. Sen jälkeen
+kuin Miltiades oli saanut surullisen lopun, oli johto taas siirtynyt
+_Themistokleen_ käsiin; ja hän oli tehnyt kaiken voitavansa saadakseen
+kansansa sotakuntoon. Hänen oli ostrakismosta ahkeraan käyttämällä
+onnistunut saada karkoitetuksi vaarallisimmat Persian ystävät ja
+Hippiaan suvun kannattajat. Toisestakin epämukavasta vastustajasta
+onnistui hänen ostrakismoksen avulla päästä eroon. Sillä miehellä ei
+kuitenkaan ollut maankavalluksellisia aikeita, vaan päinvastoin hän
+oli suuressa arvossa pidetty isänmaanrakkautensa ja rehellisyytensä
+vuoksi. Mutta kuten Miltiades tahtoi hänkin, kulkea toisia teitä kuin
+Themistokles, kun tuli kysymykseen puolustautuminen persialaisia
+vastaan, ja vastusti jyrkästi Themistokleen laivasto-ohjelmaa.
+Hänen nimensä oli Aristeídēs, historiassa tunnettu nimeltä
+»oikeamielinen»[112] jota ominaisuutta ateenalaiset pitivät sitä
+suuremmassa arvossa, kun tämän intohimoisen, huikentelevan kansan
+tuskin milloinkaan sopii sanoa sitä harrastaneen. Lahjottavuus oli
+tavallinen vika sekä Ateenan että Spartan johtomiehissä ja esiintyi
+usein Spartan kuninkaissakin. — Oikeamielisyydessä oli Aristeides
+saman verran Themistoklesta ylempänä, kuin hän oli kilpakumppaniaan
+lahjakkuudessa alempana.
+
+Aristeides oli aivan yksinkertaisesti kreikkalaisen kansalaisen
+ihannetyyppi, omaa hyötyä pyytämätön ja vapaa henkilökohtaisesta
+kunnianhimosta, mies, joka päinvastoin kuin Miltiades ja Themistokles
+ei milloinkaan unohtanut ohjetta: »Kohtuus kaikessa!» Suurimmassa
+määrin miellyttävää oli. Aristeideessa kuitenkin se, että hän _oli_
+oikeamielinen, tahtomatta _näyttää_ siltä.
+
+Hänen maanpaostaan äänestettäessä kerrotaan sattuneen miehelle
+kuvaavan pienen välikohtauksen. Muuan maamies, joka itse ei osannut
+kirjoittaa, pyysi erästä lähellä seisovaa henkilöä kirjoittamaan hänen
+kiviliuskalleen nimen »Aristeides». »Mitä pahaa Aristeides on sinulle
+tehnyt?» kysyi mies, jolta hän pyysi apua. »Ei mitään», talonpoika
+vastasi, »mutta olen kyllästynyt kuulemaan häntä alinomaa sanottavan
+’oikeamieliseksi'.» Silloin toinen kirjoitti Aristeideen nimen
+liuskalle ja ojensi sen talonpojalle uurnaan pantavaksi.
+
+Kirjoittaja oli Aristeides.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Onnellisesta sattumasta Themistokles oli saanut varoja lisätäkseen
+laivastoa paljon enemmän kuin muuten olisi ollut mahdollista. Attikan
+vuorikaivoksissa tavattiin nimittäin odottamatta runsaita hopeasuonia.
+Kun tarpeelliset valtion menot oli tyydytetty, piti vanhan tavan
+mukaan kaivostyöstä saatu ylijäämä jakaa tasan kaikkien Ateenan
+porvarien kesken. Nyt Themistokleen onnistui saada heidät tekemään se
+isänmaallinen uhraus, että he luopuivat osuudestaan, joka yksityiselle
+kuitenkin merkitsi vain taskurahoja, ja sen sijaan antoivat rahojen
+joutua laivaston hyväksi. Ainoastaan todella suuri valtiomies voi
+innostaa maanmiehiään sellaisiin uhrauksiin yhteiseksi hyväksi.
+
+Themistokleen olisi kuitenkin ollut turhaa ruveta puhumaan kansan
+syville riveille Persiasta käsin uhkaavasta vaarasta. Se oli heidän
+näköpiirinsä ulkopuolella. Sen sijaan hän viittasi läheisempään
+vaaraan, joka uhkasi kilpailevan naapurivaltion, _Aiginan_ saaren
+taholta. Tämän pienen valtion hallussa oli näet koko helleenisen
+maailman mahtavin merivoima, sen jälkeen kuin Ateenan laivasto
+oli saanut rappeutua Peisistratoksen suvun kukistuttua ja kun
+persialaiset olivat hävittäneet joonialaisten merivallan. Aigina
+kukoistavine teollisuuksineen oli kauan ollut ateenalaisten
+silmätikkuna, mutta heidän yrityksensä musertaa vastustajansa
+oli päättynyt tappiota tuottavaan mieshukkaan. Nyt ateenalaiset
+olivat suojattomia aiginalaisten laivoja vastaan. Attikan rannikot
+olivat alttiina vihollislaivaston hävitysretkille. Mikä herjaus
+ja häpeä! Se ei saanut jatkua — _sen_ asian Themistokles ainakin
+sai vakuutetuksi kansalaisilleen. Sitä tietä hän voitti yleisen
+mielipiteen laivasto-ohjelmansa puolelle. Mutta että täten pyrittiin
+torjumaan suurempaa vaaraa kuin Aiginasta uhkaava oli, ilmenee
+siitä, että laivasto, joka päätettiin rakentaa, oli paljon suurempi
+kuin sitä tehtävää varten olisi tarvittu. Sota Aiginaa vastaan oli
+Themistokleelle vain tarpeellinen tekosyy — vihollinen, jota vastaan
+hän varustautui, oli itse asiassa Persia.[113]
+
+Ateenalaiset rakensivat nyt laivoja kaikin voimin, ja sodan syttyessä
+heillä oli noin kaksisataa ajanmukaista sotalaivaa. Sillä laivastolla
+he saivat maailmanhistorian tärkeimmän merivoiton.
+
+Kun taistelu nyt alkoi sparttalaisten ja ateenalaisten yhteisvoimin
+ottaessa siihen osaa, pyrittiin Themistokleen strategisen suunnitelman
+mukaan ratkaisemaan asiat merellä, kun taas maajoukot pysyttelivät
+puolustuskannalla.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Suurkuningas, jonka kanssa Themistokleen oli miteltävä voimiaan, oli
+tunnettu kauneimmaksi ja kookkaimmaksi kaikista Persian miehistä.
+Ihmisenä hänessä kuitenkin oli suurenmoisiin ominaisuuksiin yhtyneinä
+heikkojakin luonteenpiirteitä.
+
+Kserkses oli kolme vuotta perusteellisesti valmistellut surmaniskua
+Kreikalle. Edellisellä retkellään persialaiset olivat aliarvioineet
+kreikkalaisten vastustuskyvyn. Nyt he aikoivat saapua niin ylivoimaisin
+sotajoukoin, että epäonnistumisen _täytyisi_ olla mahdotonta, vieläpä
+heidän pelkkä näkemisensä saattaisi kenties kreikkalaiset pelosta
+antautumaan. Johtaen sotajoukkoa, jonka vertaista maailma ei ollut
+milloinkaan ennen nähnyt, suurkuningas lähti Sardeesta keväällä 480.
+Sitä ennen hän oli lähettänyt sanansaattajia Kreikkaan vaatimaan
+kaikilta valtioilta alistumisen merkiksi maata ja vettä.
+
+Melkein kaikki saaret ja useat mannermaan kaupungit täyttivät
+suurkuninkaan vaatimuksen, mutta ateenalaiset ja sparttalaiset
+pitivät sitä herjauksena. Kerrotaan että sparttalaiset vastasivat
+lähettiläille: »Te saatte sekä vettä että maata» ja näin sanoen
+heittivät suurkuninkaan miehet kaivoon.[114] Tahallaan he täten
+auttamattomasti rikkoivat välit Persian kanssa, jotta epäröivätkin
+saataisiin mukaan.
+
+Sotajoukko, jonka Kserkses nyt johti taisteluun, ei tosin noussut
+miljooniin, kuten kreikkalainen perimätieto kertoo.[115] Sellaisen
+armeijan tuominen Kreikkaan olisikin ollut aivan turhaa, sillä eihän
+siellä ollut sellaiselle väkijoukolle tarpeeksi toiminta-alaa eikä
+elatusmahdollisuuksia. Mutta 60—70 000 miestä heitä kyllä oli, ja
+olihan siinäkin jo sievoinen joukko. Lisäksi tuli laivasto, johon
+kerrotaan kuuluneen 1.000 laivaa.[116] Näin valtavan sotajoukon
+kuljettaminen meritse olisi ollut sula mahdottomuus, varsinkin kun
+suurin osa siitä oli ratsuväkeä — sen täytyi maitse marssia Kreikkaan
+ollen aina kosketuksessa ja vuorovaikutuksessa laivaston kanssa.
+
+Kun sotajoukko oli kokoontunut Aasian puoleiselle ylimenopaikalle ja
+laivasto täytti Hellespontoksen, tarkasti Kserkses väkensä istuen
+korkealla, valkeasta marmorista tehdyllä valtaistuimella, joka oli
+pystytetty eräälle kukkulalle. »Kun hän nyt», Herodotos kertoo, »näki
+koko Hellespontoksen laivojen pimittämänä ja kaikki rannat ja tasangot
+täynnä kansaa, hän ylisti itseään onnelliseksi. Mutta heti sen jälkeen
+hän vuodatti kyyneleitä. Kun häneltä kysyttiin syytä siihen, hän
+sanoi: 'Murhe valtasi mieleni, kun muistin, miten lyhyt ihmisen elämä
+kuitenkin on. Eihän sadan vuoden kuluttua kaikista näistä miehistä ole
+ainoatakaan jäljellä'.»
+
+Kaikista kansoista, joita tässä sotajoukossa oli, Herodotos kertoo
+persialaisten muodostaneen armeijan parhaan ja komeavarusteisimman
+osan. »Päässä heillä oli pehmeä hattu, n.s. tiara, vartaloa peitti
+kirjava, hihallinen takki ja kalansuomuja muistuttava teräspanssari,
+jalassa oli housut. Aseina heillä oli pajuista palmikoidut pienet
+kilvet, joista riippui nuolikotelo, lyhyet keihäät, mutta suuret
+jouset ruokonuolineen ja vihdoin tikarit, jotka riippuivat vyössä
+oikean reiden kohdalla. Heidän asunsa loistavuutta lisäsi vielä kullan
+paljous. Heillä oli mukanaan jalkavaimonsa katetuissa vaunuissa sekä
+joukoittain hyvin varustettuja palvelijoita.[117]
+
+Persialaisjoukon ytimenä oli kymmenentuhatta valiomiestä, joita
+sanottiin »kuolemattomiksi», syystä että jos joku heistä kuoli tai
+sairastui, valittiin heti toinen hänen tilalleen.
+
+Joukkojen siirtämistä varten Aasiasta Eurooppaan Kserkses oli antanut
+rakentaa kaksi laivasiltaa Hellespontoksen yli. Mutta kun sillat olivat
+valmistuneet, puhkesi myrsky, joka hajoitti ne. »Silloin», Herodotos
+kertoo, »Kserkses julmistui ja määräsi, että Hellespontokselle oli
+annettava 300 ruoskaniskua lausuen nämä barbaariset ja jumalattomat
+sanat: 'Sinä karvas vesi, tämän rangaistuksen määrää sinulle herrasi,
+koska olet loukannut häntä. Ja kuningas Kserkses on kulkeva ylitsesi,
+tahdotpa tai et.' Samalla hän mestautti ne, jotka olivat johtaneet
+sillanrakennustöitä.» Koko kertomus on liian tarumainen voidakseen
+sisältää enemmän kuin hivenen historiallista totuutta, luultavasti
+vain sen, että Kserkses suuttui, kun sillat särkyivät. Ja sehän oli
+ainoastaan inhimillistä. — Myöhemmin sillat korjattiin, niin että koko
+armeija hevosineen ja kuormastoineen voi kulkea salmen yli.
+
+Ruokatavaroiden ja sotatarpeiden saannin Kserkses oli turvannut
+perustamalla varastohuoneita sopiviin paikkoihin, etenkin Traakiaan
+ja Makedoniaan. Ja jotta laivaston ei tarvitsisi kulkea vaarallista
+kiertotietä myrskyille alttiin, kallioisen Athos-niemen ohitse, missä
+kaksitoista vuotta aikaisemmin 300 laivan suuruinen persialainen
+sotalaivasto oli tehnyt haaksirikon ja 20 000 ihmistä oli menettänyt
+henkensä, oli Kserkses pannut alulle jättiläismäisen työn aikoen
+kaivattaa kanavan niemen poikki.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Persialaisten vakaiset joukot vaelsivat yli Balkanin niemimaan kuin
+uhkaava lumivyöry.[118] _Thermopylain_ solassa,[119] jonka kautta
+kulkee ainoa tie Thessalian tasangolta Keski-Kreikkaan, helleenit
+tahtoivat mahdollisimman kauan koettaa pidättää suurkuninkaan joukkoja.
+Oita-vuori suistuu täällä jyrkkänä syvyyteen, ja vuorenseinämän ja
+meren välinen sola oli siihen aikaan niin kapea, että parissa kohdassa
+edes kahdet vaunut eivät olisi voineet sivuuttaa toisiaan. Erään joen
+vuosituhansien aikana kokoaman lietteen vaikutuksesta sola on meidän
+päivinämme paljon leveämpi, ja paikka on kokonaan muuttanut muotoaan.
+
+Tänne asettui nyt sparttalaisten kuningas _Leōnidās_ noin 5 000
+hopliitan kera — niistä 300 sparttalaista valiomiestä ja 1.000
+perioikkia.[120] Idempänä, Euboian pohjoispäässä, piti Kreikan
+laivaston koota kaikki voimansa ratkaisevaan meritaisteluun.
+
+Thermopylain luona kreikkalaisten onnistui kuuden päivän ajan
+ehkäistä vihollisen eteneminen. Saavuttuaan paikalle Kserkses lähetti
+Leonidaalle viestin kehoittaen kreikkalaisia luovuttamaan aseensa.
+»Tule ottamaan ne!» oli vastaus. Ja kun sparttalaisille kerrottiin
+persialaisia olevan niin paljon, että heidän nuolensa pimittäisivät
+auringon, muuan heistä sanoi: »Hyvä, silloin saamme taistella
+varjossa.» — Perimätieto kertoo Kserkseen odottaneen neljä päivää, että
+hänen sotalaumojensa näkeminen peloittaisi kreikkalaiset lähtemään
+solasta. Hän odotti kyllä enemmän laivaston saapumista voidakseen sillä
+uhata Thermopylain puolustajia selkäpuolelta ja pakottaakseen siten
+heidät peräytymään. Mutta kreikkalaisten laivasto teki persialaisille
+niin lujaa vastarintaa, että heidän ankaria tappioita kärsittyään
+täytyi peräytyä voimatta siis panna toimeen mitään mielenosoituksia
+Leonidaan selän takana. Silloin Kserkses päätti tehdä hyökkäyksen
+Thermopylain puolustajia vastaan, ennenkuin nämä olivat ehtineet saada
+apujoukkoja Peloponnesokselta. Herodotos sanoo: »Viidennen päivän
+koittaessa hän huomasi, että kreikkalaiset eivät olleet poistuneet,
+vaan olivat kyllin häpeämättömiä ja mielettömiä jäädäkseen paikoilleen.
+Silloin Kserkses vihoissaan lähetti meedialaiset ja elamilaiset
+heitä vastaan käskien ottaa helleenit vangiksi ja tuoda heidät
+elävinä hänen eteensä. Kun nyt meedialaiset ryntäsivät helleenejä
+vastaan, kaatui paljon meedialaisia, mutta toisia tulvi sijaan. Niin
+suuria tappioita kuin he kärsivätkin, he kuitenkaan eivät kyenneet
+pakottamaan helleenejä peräytymään. Silloin astuivat heidän sijaansa ne
+persialaiset, joita kuningas nimitti kuolemattomiksi, ja nyt arveltiin,
+että nämä helposti lopettaisivat leikin. Mutta heidän ei käynyt
+paremmin kuin meedialaisten joukon, sillä he taistelivat ahtaalla
+alalla ja heillä oli lyhyemmät keihäät kuin helleeneillä, joten heillä
+ei ollut mitään hyötyä ylivoimastaan.» Kserkseen kerrotaan levottomana
+heidän kohtalostaan kolme kertaa hypähtäneen pystyyn valtaistuimeltaan,
+jolla hän istui katsellen taistelua.
+
+Se jatkui koko päivän ja vielä seuraavankin onnen ollessa
+persialaisille yhtä vastainen, he kun eivät voineet käyttää parasta
+asettaan, ratsuväkeä, ahtaassa vuorensolassa. Mutta silloin Kserkses
+sai käsiinsä kreikkalaisen kavaltajan, joka oli halukas neuvomaan
+viholliselle toisen tien, polun, joka kulki erään vuorensolan kautta
+Thermopylain länsipuolitse.[121] Hänen nimensä elää ainoastaan
+tahratakseen hänen muistonsa ikuisiksi ajoiksi kaiken maailman
+silmissä. Ephiáltēs oli tuon halveksittavista halveksittavimman nimi,
+miehen, joka kavalsi veljensä ja isänmaansa.[122]
+
+Heti pimeän tullen muuan persialaisten osasto, johon kuului
+»kymmenentuhatta kuolematonta», alkoi kiivetä salaiselle solalle.
+Päivän sarastaessa he olivat ylhäällä solassa, jota vartioi tuhat
+Phokis-maakunnan miestä. Jyrkkää ja vaikeakulkuista vuoripolkua olisi
+ollut erinomaisen helppo puolustaa, mutta phokislaiset laiminlöivät
+velvollisuutensa. He antoivat yllättää itsensä nukkumassa ja pakenivat.
+Nyt Thermopylain uljaat puolustajat olivat tuhon omia, jos he jäivät
+paikoilleen, sillä persialaiset voivat hyökätä heidän kimppuunsa
+selkäpuolelta. Aamulla Leonidas sai vakoojiltaan varman tiedon, —
+jonka karkurit jo aikaisemmin olivat tuoneet —, että hänen kimppuunsa
+pian hyökättäisiin kahdelta taholta. Helleenit pitivät silloin
+sotaneuvottelun. Toiset tahtoivat jäädä paikoilleen, mutta toisten
+mielestä oli vältettävä turhaa verenvuodatusta. Lopputuloksena oli,
+että Leonidas sparttalaisineen yhdessä 1.100 boiotialaisen kanssa
+jäi paikoilleen muiden lähtiessä pois. Herodotos kertoo Leonidaan
+suorastaan käskeneen liittolaisiaan poistumaan paikalta huomatessaan
+heidän olevan haluttomia jatkamaan taistelua ja pitäen heidän
+uhraamistaan tarpeettomana.
+
+Leonidaan oma pieni sparttalaisjoukko, jonka kimppuun hyökättiin sekä
+edestä että takaa, taisteli viimeiseen hengenvetoon saakka uskollisena
+Spartan lain määräykselle, että se, joka jätti paikkansa taistelussa,
+menetti kunniansa. Solan valtaaminen tuotti persialaisillekin
+suunnattomia tappioita, ja täyttämällä velvollisuutensa miltei
+yli-inhimillisen urhoollisesti sparttalaiset ja heidän uskolliset
+sotatoverinsa eivät ainoastaan suojanneet pääjoukon paluumatkaa,
+vaan saivat myös siveellisen voiton, joka oli vertojaan vailla.
+Sparttalaiset pystyttivät kaatuneille maanmiehilleen muistopatsaan,
+jossa oli seuraava kirjoitus:
+
+    »Vieras, Spartaan vie tämä viesti: me uinumme tässä,
+    käskyjä noudattain näin Lakedaimonin lain.»
+                                       (Reinin käännös.)
+
+Kerrotaan, että Kserkses sotaretkensä alkuaikoina kerran keskusteli
+harvalukuisten kreikkalaisten puolustusmahdollisuuksista erään
+maanpaossa olevan Spartan kuninkaan kanssa, joka seurasi häntä. »Miten
+voisi», suurkuningas sanoi, »muutama tuhat miestä, jotka kaikki
+ovat itsenäisiä ja joita ei yhden ainoan miehen tahto hallitse,
+tehdä lainkaan vastarintaa minun mahtaville sotavoimilleni?» Toista
+olisi, jos kreikkalaisia kuten persialaisiakin hallitsisi yksi ainoa
+mies. »Silloin he häntä peläten esiintyisivät urhoollisempina kuin
+luonnostaan ovat, ja ruoska pakottaisi heidät hyökkäämään ylivoimaisia
+vihollisia vastaan.»
+
+Tähän sparttalainen vastasi, että vaikka hänen omat maanmiehensä olivat
+vapaita, he kuitenkaan eivät olleet sitä joka suhteessa. »Heillä on
+hallitsija», hän sanoi, »jota he kunnioittavat enemmän kuin alamaisesi
+sinua. Ja tämä hallitsija kieltää heitä koskaan pakenemasta vihollista,
+tulkoon tämä kuinka suurin laumoin hyvänsä, ja käskee heidän pysyä
+paikallaan rivissä ja voittaa tai kuolla. Se hallitsija on _laki_.»[123]
+
+Persialaisten vallattua Thermopylain solan koko Keski-Kreikka oli
+heille avoinna. Peloponnesoksen sotavoimat kokoontuivat Korinthoksen
+kannakselle koettaen vallituksia rakentamalla suojata niemimaataan.
+Kuultuaan sanoman Leonidaan tappiosta Kreikan laivasto lähti
+paikoiltaan Euboian luota antaen koko tämän seudun viholliselle
+alttiiksi, ja ateenalaiset jättivät koko Attikan persialaisten valtaan.
+Sotakelpoiset miehet astuivat Themistokleen käskystä laivoihin, jotka
+asettuivat Attikan ja Salamiin saaren väliseen poukamaan saaren
+länsipuolelle. Naisensa ja lapsensa ateenalaiset veivät Salamiin
+saarelle, Aiginaan ja Peloponnesokselle. Ateenalaisten laivoihin
+yhtyi osastoja Korinthoksesta ja muista merikaupungeista, niin että
+kreikkalaisten koko laivastoon, joka oli kokoontunut Salamiin luo,
+kuului 3—400 laivaa.
+
+Themistokleen sanotaan käyttäneen hyväkseen Delphoin oraakkelin
+hämärää vastausta, että »puumuurit» pelastaisivat Ateenan. »Puisilla
+muureilla», hän sanoi, tarkoitettiin luonnollisesti laivastoa. Ja niin
+kerrotaan hänen saaneen aikaan sen, että hänen maanmiehensä koettivat
+saada sodan ratkaistuksi merellä.
+
+Ateenalaisista tuntui kuitenkin karvaalta, kun he laivoista ja Salamiin
+saarelta näkivät savun nousevan heidän hävitetyistä kodeistaan
+Attikasta ja katselivat, miten vihollinen hävitti Ateenan ja sen
+Akropoliin. Se oli kosto Sardeen palosta.
+
+Themistokleen mielestä riippui nyt kaikki siitä, saataisiinko
+Ateenan vesille ankkuroinut Persian laivasto ryhtymään taisteluun
+Salamiin luona. Jos tämä ei onnistuisi, vaan viholliset sen sijaan
+alkaisivat hävittää Peloponnesoksen rannikoita, joutuisi sikäläinen
+väestö pakokauhun valtaan, Peloponnesoksen valtioliiton laivat
+kutsuttaisiin kotiin puolustamaan kukin omaa maataan, ja hajanainen
+Hellas joutuisi helposti persialaisten käsiin. Salamiin salmessa
+kreikkalaisilla sitävastoin olisi kaikki edut puolellaan, sillä Persian
+laivasto ei näillä ahtailla vesillä voisi hyötyä ylivoimastaan.
+Mutta kreikkalaisten laivojen päällystö oli jo joutunut ankaraan
+kiistaan siitä, pitäisikö heidän vielä pysytellä koolla Attikan
+rannikolla vaiko vetäytyä Peloponnesokselle.[124] Tässä epätoivoisessa
+tilanteessa Themistokles turvautui viekkauteen pakottaakseen
+maanmiehensä pysymään paikoillaan ja taistelemaan. Illalla hän lähetti
+luotettavan orjan Kserkseen luo viemään viestin, että Themistokles
+oli suurkuninkaan salainen ystävä ja sentähden neuvoi häntä heti
+hyökkäämään kreikkalaisten kimppuun. Sillä muuten nämä pakenisivat,
+ja Kserkses menettäisi tilaisuuden loistavan urotyön suorittamiseen.
+Jos persialaiset nyt hyökkäisivät, olisi heidän voittonsa aivan varma,
+kreikkalaiset näet olivat niin eripuraisia keskenään. »Sinä olet
+näkevä», kirjeen kirjoittaja vakuutti, »heidän taistelevan toisiaan
+vastaan eikä teitä vastaan.»
+
+Silloin suurkuningas antoi laivastonsa yöllä saartaa
+kreikkalaiset.[125] Kreikkalaisten laivojen päällystölle toi siitä
+ensinnä tiedon Aristeides, Themistokleen vanha vastustaja, joka juuri
+oli saanut ateenalaisilta luvan palata maanpaosta. Hän souti yöllä
+salaa persialaisten laivojen ohi päästäkseen ottamaan osaa taisteluun
+isänmaansa puolesta. Nyt hän ojensi entiselle vihamiehelleen kätensä
+sanoen: »Meidän molempien tulee nyt ennen muita kilpailla isänmaan
+pelastamisesta.»
+
+Kun helleenien nyt oli valittava voitto tai kuolema, he taistelivat
+loistavan sankarillisesti kotilietensä, vaimojensa ja lastensa
+puolesta. Taistelua kesti varhaisesta aamusta yön pimeyteen.
+Persialaisetkin ottelivat kuolemaa halveksien, sillä kuten Herodotos
+sanoo, »kukin koetti nyt parhaansa peläten kuningasta, jonka katse
+heidän mielestään oli kohdistunut jokaiseen yksityiseen mieheen.» Hän
+oli antanut asettaa valtaistuimensa vuorelle vastapäätä Salamista,
+lahden kapeimmalle kohdalle, ja katseli sieltä taistelua. »Ja aina kuin
+hän näki jonkun väestään suorittavan jonkin urotyön taistelussa, hän
+kysyi, kuka se oli, ja kirjurit merkitsivät silloin muistiin laivan
+päällikön nimen ynnä hänen isänsä nimen ja hänen kaupunkinsa nimen.»
+
+Mutta persialaisilta puuttui yhteistuntoa ja määrätietoisuutta,
+kun taas kreikkalaiset yhteistoimin pyrkivät samaan taktilliseen
+päämäärään, nimittäin saartamaan sivustoillaan persialaisten laivat,
+puristamaan ne yhteen ja riistämään niiltä liikuntavapauden. Tämä
+onnistuikin. Pian syntyi Persian laivaston keskuudessa auttamaton
+sekasorto. Laivat tungeskelivat toisiaan ja tuottivat toisilleen
+enemmän vahinkoa kuin itse vihollinenkaan kykeni aikaansaamaan. Koko
+salmen peittivät hylkyjen kappaleet ja ruumiit, ja vasta yön pimeys
+lopetti tuon kauhistavan hävityksen. Persialaiset olivat silloin
+menettäneet puolet laivastostaan. Mieshukka oli heidän puolellaan myös
+suunnattoman paljon suurempi kuin kreikkalaisten, sillä persialaiset
+eivät osanneet uida, vaan hukkuivat joukoittain, sitä mukaa kuin laivat
+joutuivat hylyiksi, kun sitävastoin helleenit vastaavassa tilanteessa
+enimmäkseen uivat Salamiin saarelle.
+
+Kserkseen kerran niin mahtavan merivoiman jäännökset peräytyivät.
+Ateenalaiset olivat saaneet voiton, joka oli maailmanhistorian
+uljaimpia. »Helleenit olivat oppineet», käyttääksemme Plutarkhoksen
+sanoja, »että kun oli tosi kyseessä, ei laivojen paljouden eikä
+komeuden eikä loistavien keulakuvien eikä kerskailevien sotahuutojen
+eikä barbaaristen sotalaulujen tarvinnut herättää pelkoa miehissä,
+jotka osaavat taistella ja uskaltavat otella elämästä ja kuolemasta.»
+Nyt kävi selville, miten oikein Themistokles oli arvioinut tilanteen
+tehdessään maanmiehistään meriväkeä eikä hopliittoja. Nyt ei kukaan
+enää moittinut sitä, että hän oli »riistänyt kansalaisiltaan keihään
+ja kilven ja alentanut heidät soutajan tuhdolle ja airoihin.» Salamiin
+luona länsimaitten vapaa henki oli osoittautunut voimakkaammaksi kuin
+idän yksinvaltiaan mahtikäskyllä komennetut laumat.
+
+Jos kreikkalaiset nyt olisivat noudattaneet Themistokleen neuvoa ja
+heti siirtäneet sodankäynnin Aasian puolelle purjehtimalla sinne
+voittoisalla laivastollaan ja kutsumalla kreikkalaiset siirtokunnat
+aseisiin suurkuningasta vastaan, niin Kserkseen olisi vallannut pelko,
+että hänen maajoukkonsa paluutie katkaistaisiin, ja hänen olisi
+täytynyt mahdollisimman kiireesti poistaa joukkonsa Kreikasta. Koko
+hänen Kreikan-retkensä olisi päättynyt siihen.
+
+Mutta Sparttaa merentakaiset sotaretket eivät milloinkaan olleet
+miellyttäneet. Se pelkäsi Peloponnesoksen joutuvan turvattomaksi, jos
+Kreikan laivasto lähtisi pois kotimaasta, ja vastusti ehdotusta. Siten
+sparttalaiset saivat vastuulleen sen, että helleenien vielä seuraavana
+vuonna oli käytävä verinen taistelu omassa maassaan. Mutta toiselta
+puolen juuri he siellä myöskin ratkaisivat asian. Kserkses tosin lähti
+pois vieden mukanaan osan armeijaansa samaa tietä kuin oli tuonutkin,
+mutta pääjoukon hän antoi vävynsä _Mardonioksen_ johdolla jäädä
+Kreikkaan ja talvehtia Thessaliassa ryhtyäkseen sieltä käsin uuteen
+hyökkäykseen seuraavana keväänä. Autioon Attikaan joukot tietenkään
+eivät voineet jäädä. Ne joukot, jotka paluumatkalla seurasivat
+Kserksestä, nääntyivät suureksi osaksi nälkään ja tauteihin. Sotilaat
+kärsivät niin suurta elintarpeiden puutetta, että he repivät maasta
+ruohoa ja puista kaarnaa ja lehtiä vaimentaakseen nälän tuskia. — Kun
+suurkuningas tuli Hellespontokselle, hän havaitsi, että syysmyrskyt
+olivat hävittäneet sillat. Mutta laivasto oli täällä häntä vastassa ja
+kuljetti joukot salmen yli.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Persialaiset olivat tosin kärsineet tuntuvia tappioita, mutta niillä
+suunnattomilla varoilla, jotka suurkuninkaalla oli käytettävinään,
+niiden korvaaminen tuskin lienee ollut vaikeata. Hänen laivastonsa
+oli vieläkin lukumäärältään ainakin yhtä suuri ellei suurempikin kuin
+kreikkalaisten. Ja siihen tulokseen hän oli päässyt, että Kreikka oli
+valloitettu aina Korinthoksen kannasta myöten. Persian armeija oli
+saanut toiminnan tukikohdan ja boiotialaiset ja thessalialaiset olivat
+sen liittolaisia. Oli niin ollen inhimillisesti katsoen ilmeisesti
+vain ajan kysymys, milloin tuo pieni jäljellä oleva osa, Peloponnesos,
+myöskin joutuisi persialaisten valtaan.
+
+Kserkses itse vietti talven Sardeessa, osaksi jottei olisi liian
+kaukana sotanäyttämöltä, osaksi voidakseen pitää silmällä joonialaisia,
+niin etteivät he enää nousisi kapinaan.
+
+
+
+
+PLATAIA JA MYKALE.
+
+
+Keväällä 479 Attikan kansa jälleen joutui kokemaan sodan kauhuja,
+kun Mardonios teki uuden hävitysretken maahan. Toisen kerran
+asukkaitten täytyi jättää maansa autioksi ja etsiä turvaa
+Salamiista. Mutta viimeiseen saakka Mardonios tarjoutui säilyttämään
+ateenalaisten itsenäisyyden, jos he suostuisivat tekemään liiton
+persialaisten kanssa. Hän nimittäin tarvitsi ateenalaisten
+laivastoa peloponnesolaisia vastaan. Mutta vain yksi ainoa Ateenan
+neuvoston jäsen puolsi sovintoa persialaisten kanssa. Ja hänet
+katkeroitunut kansanjoukko löi heti kuoliaaksi. »Niin käyköön jokaisen
+maankavaltajan!» oli ajatus. Ateenalaisten isänmaallinen uhma oli
+muuttunut intohimoksi, raivoksi.
+
+Kun Mardonioksen kaikki rauhantarjoukset torjuttiin, polttivat
+persialaiset Ateenan toistamiseen.
+
+Mutta vain hädin tuskin ateenalaisten onnistui saada sparttalaiset
+jättämään asemansa Korinthoksen kannaksella. Vasta heidän uhatessaan
+muussa tapauksessa käyttää hyväkseen Mardonioksen rauhantarjousta
+sparttalaiset vihdoin taipuivat lähettämään apujoukon Attikaan.
+Siihen liittyi joukkoja useista muista Peloponnesoksen valtioista.
+Sparttalaisille oli vihdoinkin valjennut, että jos Ateena liittyisi
+persialaisiin, he itse olisivat hukassa. Sillä Ateenan laivaston avulla
+Mardonios voisi laskea maihin joukkoja mihin hyvänsä Peloponnesokselle,
+ja silloin Korinthoksen kannaksen linnoitukset olisivat vailla
+merkitystä.
+
+Kuullessaan huhun peloponnesolaisen armeijan tulosta persialaiset
+peräytyivät länteen päin Boiotiaan. He pysähtyivät Plataian luo,
+missä maasto tarjosi heidän ratsuväelleen edullisen taistelupaikan.
+Kreikkalaisia johti Spartan kuningas Pausanias. Hän osoittautui olevan
+oivallinen sotapäällikkö, joka ei koskaan menettänyt malttiaan, niin
+uhkaavalta, jopa suorastaan epätoivoiselta kuin tilanne näyttikin.
+Luvultaan kreikkalaisia lienee ollut suunnilleen saman verran kuin
+persialaisia[126], mutta arveluttavaa oli, ettei heillä ollut juuri
+ollenkaan ratsuväkeä, kun sitävastoin vihollisella tämä aselaji oli
+erinomaisesti edustettuna. Persian ratsuväen taitavasti suunniteltu
+ja tarmokkaasti suoritettu liikehtiminen taistelun alussa riitti
+horjuttamaan kreikkalaisten rintamaa. Ja sitä välttämättömästi
+seuranneen peräytymisen aikana syntyi hajaannusta kreikkalaisten
+keskustassa, jossa oli pikkuvaltioiden joukkoja. Etevä saksalainen
+sotahistorioitsija Kromayer sanoo tilanteesta tällä hetkellä:
+»Ratkaiseva käänne oli alkanut. Jos kertomuksemme tässä olisi katkennut
+eikä olisi mitään lähteitä, jotka kertovat lopputuloksesta, ei yksikään
+sotilashenkilö uskaltaisi ennustaa onnellista ratkaisua.»
+
+Tällä hetkellä kreikkalaisille oli onneksi, että sparttalaiset olivat
+oikeata _sotilassäätyä_, joka lapsesta saakka oli harjaantunut sotaan
+kuin ammattiinsa _eikä tuntenut pakokauhua_. Sitä ei myöskään heidän
+ylipäällikkönsä tuntenut. Hän antaa keskustan livistää tiehensä.
+Tosin häneltä nyt on katkennut yhteys ateenalaisten kanssa, jotka
+muodostavat toisen sivustan, ja hän on yksinään persialaisia vastassa
+armeijan kolmannen osan kanssa; mutta tämän kolmanneksen muodostavat
+hänen omat sparttalaisensa, ja heidän keskellään hän tuntee olevansa
+kuin kotonaan. Sparttalaisineen hän taistelee, niinkuin ei mitään
+olisi tapahtunut. Kevytaseisten aasialaisten hyökkäykset kimmahtavat
+voimattomina takaisin panssaroitujen hopliittain järkähtämättömästi
+suljetuista riveistä, ja yrittäessään palauttaa miehiään järjestykseen
+Mardonios itse kaatuu. — Hänen kuolemansa merkitsi persialaisille
+pakoon lähtöä.[127] Hänen armeijansa jäännökset pelastuivat Aasian
+puolelle.
+
+Voittajia odotti persialaisten leirissä suunnattoman runsas saalis.
+Pausanias antoi tuoda sieltä kasoittain kultaisia ja hopeisia astioita
+ja koruja niille Kreikan valtioille jaettaviksi, jotka olivat ottaneet
+osaa puolustukseen. Suurin oli kuitenkin ylipäällikön oma osuus.
+
+Kreikkalaisille oli onneksi, että thessalialaiset, joilla oli
+oivallinen ratsuväki, eivät osoittaneet taistelussa mainittavaa
+tarmoa, vaan odottivat karsain silmin, miten se päättyisi ilman heitä.
+Thebalaisten sitävastoin kerrotaan kiivaasti taistelleen vanhoja
+kilpailijoitaan ateenalaisia vastaan. Arvokkaimman osuutensa taisteluun
+ateenalaiset kuitenkin suorittivat, kun olivat ajaneet thebalaiset
+pakoon valloittaessaan persialaisten linnoitetun leirin.
+
+»Keihään ja jousen välinen taistelu», kuten suuri kreikkalainen
+murhenäytelmänkirjoittaja Aiskhylos persialaissotia nimittää, oli nyt
+ratkaistu. Helleenit saattoivat hengähtää helpotuksesta: heidän maansa
+oli pelastunut idän vaaralta. Kesti kaksi vuosisataa, ennenkuin vieras
+vihollinen taas polki Kreikan maaperää. Plataian voitto oli ratkaiseva.
+Kuitenkaan sitä ei ollut saanut yksimielinen Hellas, vaan ainoastaan
+kaksi sen voimakkainta valtiota yhdessä muutamien pienimpien kanssa.
+
+Useita kertoja tämän sodan aikana kreikkalaisten pelastuminen
+uhkaavasta onnettomuudesta oli ollut hiuskarvan varassa. Nykyjään on
+mahdotonta enää päätellä, miten suuri osuus onnellisilla sattumilla
+oli Salamiin taistelussa; mutta se ainakin on varmaa, että ilman
+Themistoklesta eivät kreikkalaiset olisi siellä voittaneet. Ja Plataian
+luona kreikkalaisten keskusta käyttäytyi sillä tavoin, että oli
+erittäin epäilyttävää, miten siellä kävisi. Siitä olisi helposti voinut
+tulla helleeneille musertava tappio, ja siinä tapauksessa sota olisi,
+edellisistä voitoista huolimatta, ollut ratkaistu aivan päinvastaiseen
+suuntaan. Niin sekoittuu täällä kuten kaikessa ihmistyössä suuruus ja
+pienuus, ja Platon on täydellä syyllä voinut sanoa, että »ihailluissa
+persialaissodissa on tapahtunut paljon sellaista, joka tuskin koituu
+kreikkalaisille kunniaksi.» Mutta oikeastaan on sitäkin ihmeellisempää,
+että tämä pienen köyhän kansan ja idän suunnattomien rikkauksien
+välinen voimainmittely päättyi, niinkuin se todellisuudessa päättyi.
+Ainoana selityksenä on lopultakin se, että kreikkalaisten suurempi
+sotataito perustui heidän siveelliseen ylemmyyteensä. Heillä oli
+oikeus puolellaan ja he taistelivat varmoina siitä ja epätoivon
+vimmalla kotinsa ja kontunsa puolesta, niinkuin vapaan kansalaisen
+tuleekin tehdä, ja pelastaakseen sivistyksen, jolla oli elämisenoikeus,
+joutumasta orjanmielisten palkkajoukkojen poljettavaksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Pian sen jälkeen Hellaaseen saapui uusi ilosanoma: Persian laivaston
+jäännökset olivat tuhoutuneet _Mykálēn_ niemimaan kohdalla Samos-saaren
+edustalla. Plataian taistelua seurannut voitonriemu oli heti
+vallannut erään kreikkalaisen laivasto-osaston päällystön, joka oli
+ankkurissa Delos-saaren luona vartioimassa ja suojelemassa Kykladeja
+persialaisten laivastolta. Urotöitä kaivaten kreikkalaiset purjehtivat
+Samos-saarelle, minne Persian laivasto oli sijoittunut yhdessä
+Mykalen niemellä majailevan maasotajoukon kanssa pitääkseen silmällä
+joonialaisia, joita epäiltiin kapinahankkeista.
+
+Persialaiset tunsivat nyt kuitenkin sellaista kauhua Salamiin voittajia
+kohtaan, etteivät uskaltaneet kohdata heitä merellä, vaikka heidän
+laivastonsa oli lähes kolme kertaa niin suuri kuin kreikkalaisten.
+Pelastaakseen laivansa he ryhtyivät toimenpiteeseen, joka tuskin
+lienee merimiesten tapaista, nimittäin vetivät laivansa maihin Mykalen
+rannalle ja ympäröivät ne lujalla vallituksella. Tämän laivaleirin
+ympärille asettui heidän maa-armeijansa. Mutta helleenit eivät vähästä
+säikähtäneet. Rohkeasti he astuivat maihin ja tekivät hyökkäyksen
+vihollisleiriin; ja kun persialaiset näkivät, että kaikki oli hukassa,
+sytyttivät he tuleen jäännökset uljaasta laivastostaan, joka kerran
+lähetettiin kukistamaan Kreikkaa.[128] Senjälkeen he itse pelastuivat
+pakenemalla. Tämän kerrotaan tapahtuneen samana päivänä kuin Plataian
+taistelu. Varmaankin se sentään sattui vähän myöhemmin. Yritys oli
+samansuuntainen kuin Themistokleen aikeet vuotta aikaisemmin. Sillä
+oli myöskin sama vaikutus, kuin hän oli arvellut. Mykalen voitosta
+näet joonialaiset saivat aiheen nousta kapinaan. Ja nyt emämaa ryhtyi
+yhteistoimintaan siirtokuntien kanssa. Täten _helleenien taistelu
+persialaisia vastaan muuttui puolustussodasta hyökkäyssodaksi_.
+
+
+
+
+LÄNSIHELLEENIEN VAPAUSTAISTELUT.
+
+
+_Sisilian_ kreikkalaiset eivät olleet ottaneet osaa heimolaistensa
+taisteluun persialaisia vastaan, mutta heillä oli itsellään itämainen
+vihollinen, jota vastaan heidän täytyi puolustaa hellenismiä ja omaa
+itsenäisyyttään, nimittäin seemiläiset _karthagolaiset_. Nämä kävivät
+entistä vaarallisemmiksi, kun he näihin aikoihin tekivät liiton
+_etruskien_ kanssa, jotka silloin olivat Italian voimakkain sekä maa-
+että merivalta. Liiton tarkoituksena oli vastustaa kreikkalaisia
+kauppakilpailijoita läntisellä Välimerellä.
+
+Sen sijaan, että olisivat yhteisvoimin vastustaneet yhteistä
+vihollistaan, suuri osa Sisilian, kuten emämaankin, kreikkalaisista
+yhdyskunnista oli tukkanuottasilla keskenään. Sellaisten pikkukahakkain
+tuloksia oli esim. kukoistavan Sybariksen hävitys.
+
+Sisiliassa sopu kuitenkin aikaa myöten parani, mutta se ei johtunut
+helleenien hyvästä tahdosta, vaan siitä, että voimakkaat tyrannit
+anastivat valtaansa useimmat saaren kreikkalaisista siirtokunnista.
+Siihen aikaan, jolloin Kreikan emämaa kävi vapaustaisteluaan
+persialaisia vastaan, oli valta jakautunut etupäässä kahden tyrannin
+kesken, joista toinen oli Syrakusan tyranni _Gelōn_, toinen hänen
+appensa _Thērōn_ Akragaasta. Gelon oli erinomaisen tarmokas mies,
+etevä sotapäällikköjä olojen järjestelijä, mutta häikäilemätön ja
+mielivaltainen, kuten vain sisilialainen tyranni saattoi olla. Kaikki
+esteet, joita hänen tielleen osui, tallasi hän maahan.
+
+Himérassa saaren pohjoisrannikolla oli myös muuan tyranni. Kun Theron
+karkoitti hänet maanpakoon, ei häntä vähääkään arveluttanut pyytää
+apua karthagolaisilta, jotka olivat kreikkalaisten verivihollisia.
+Nämä käyttivät ihastuneina hyväkseen tilaisuutta päästä sekaantumaan
+kilpailijainsa keskinäisiin riitaisuuksiin ja lähettivät Himeraa
+piirittämään voimakkaan sotajoukon päällikkönsä _Hamilkarin_ johdolla,
+joka oli karthagolaisen sotalaitoksen luoja. Mutta silloin Gelon riensi
+appensa avuksi ja tuotti Karthagon armeijalle musertavan tappion
+_Himeran_ luona samana vuonna — kansan suussa säilyneitten tietojen
+mukaan samana päivänäkin — kuin Salamiin taistelu.[129] Hamilkarin
+kerrotaan koko taistelun ajan uhranneen jumalille eläimiä, ja kun hänen
+sotajoukkonsa lähti pakoon, kerrotaan hänen itsensä heittäytyneen
+uhrituleen.
+
+Saadessaan tiedon tappiosta karthagolaiset lähettivät heti
+sanansaattajia Syrakusaan hieromaan rauhaa. He näet pelkäsivät, että
+Gelon muuten ahdistaisi heitä heidän omalla alueellaan. Gelonille oli
+myöskin edullista solmia rauha karthagolaisten kanssa, koska Kreikassa
+käyty suuri taistelu oli vielä ratkaisematta. Hän myönsikin heille
+rauhan 2 000 hopeatalentin suuruista vahingonkorvausta vastaan.[130]
+
+Kuuden vuoden kuluttua sisilialaisten ja etruskien välillä käytiin
+yhtä ratkaiseva meritaistelu _Kýmēn_[131] luona. Se päättyi etruskien
+merivoiman täydelliseen häviöön.[132] Syrakusaa voitiin nyt pitää
+Tyrrhenanmeren valtiaana, niinkuin Ateena hallitsi Aigeianmerta.
+
+Nämä tapaukset masensivat karthagolaisia niin suuresti, että
+he vasta pari miespolvea myöhemmin uskalsivat uudelleen ryhtyä
+hyökkäyspolitiikkaan kreikkalaisia vastaan. Kymen taistelulla oli
+se maailmanhistoriallinen merkitys, että se ratkaisevasti vapautti
+latinalaiset etruskeista ja laski siten Rooman valta-aseman varsinaisen
+perustuksen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Näin oli helleeninen sivistys sekä idässä että lännessä taistellen
+vapautunut itämaisesta kulttuurista.
+
+
+Kirjallisuutta, joka kuuluu tähän ja seuraavaan osastoon:
+
+Thukydides, Historie, overset og oplyst ved Anmærkninger av M.Cl.
+Gertz. (On myös Hårdhin suomennos »Peloponneesolais-sota».)
+
+Adolf Bauer, Die Griechischen Kriegsaltertümer (Laaja
+kirjallisuusluettelo).
+
+Hans Delbrück, Die Perserkriege und die Burgunderkriege.
+
+Hans Delbrück, Geschichte der Kriegskunst im Rahmen der politischen
+Geschichte: nid. I.
+
+H. Droysen, Heerwesen und Kriegsführung der Griechen (Laajat
+kirjallisuusviitteet).
+
+G.B. Grundy, The great Persian war.
+
+Johannes Kromayer, Antike Schlachlfelder: nid. IV (Laajat
+kirjallisuusluettelot).
+
+Tätä lukua varten:
+
+Adolf Bauer, Themistokles.
+
+Max Duncker, Die Schlacht von Marathon (Heinrich von Sybelin
+julkaisemassa »Historische Zeitschriftissä» 1881).
+
+Thomas Lenschau, Zur Geschichte Ioniens (Klio. Beiträge zur alter
+Geschichte herausg. von C.F. Lehmann-Haupt und E. Kornemann: nid. XIII).
+
+Richard Nordin, Die äussere Politik Spartas zur Zeit der ersten
+Perserkriege.
+
+Richard Nordin, Studien in der Themistoklesfrage.
+
+
+
+
+
+
+HELLEENIT RYHTYVÄT HYÖKKÄÄMÄÄN PERSIALAISIA VASTAAN ATEENAN HEGEMONIAN
+AIKANA.
+
+
+
+
+ATTIKALAIS-DELOLAINEN LIITTO.
+
+
+Uskomaton seikka oli tapahtunut: helleenien pieni kansakunta — vieläpä
+itse asiassa vain murto-osa siitä — oli voitokkaasti torjunut sekä
+maailmaahallitsevan suurkuninkaan että mahtavien karthagolaisten
+hyökkäykset. Vapaa kansalaishenki oli loistavasti kestänyt vaikeimman
+kaikista koetuksista sparttalaisten rautaisen kurin sekä etevien
+valtiomiesten ja sotapäälliköitten johdolla. Ylpeä tietoisuus
+urotöitten suorittamisesta, joiden vertaisia maailma ei ollut
+nähnyt sankariajan päivistä lähtien, elähdytti kaikkia taisteluun
+osaaottaneita kreikkalaisia. Helleenien kansakunta oli taistellut
+itselleen ensimmäisen sijan kaikkien maan kansojen joukossa. Kreikan
+aseisiin ja Kreikan politiikkaan perustui nyt maailmanhistorian kehitys.
+
+Vasta suuri vaara, jonka kreikkalaiset nyt olivat kokeneet, opetti
+heitä oikein arvioimaan niitä aarteita, jotka he olivat olleet vähällä
+menettää: vapauttaan ja kansalaisoikeuttaan. Niistä he eivät enää olisi
+luopuneet mistään hinnasta. Kaikille helleenien nimeä kantaville oli
+äkkiä täysin tietoisesti selvinnyt länsimaisen ja itämaisen sivistyksen
+välinen vastakohta.
+
+Vapaussotien voitokasta ratkaisua seurasi voimakas kreikkalainen
+kansallistunto, itämaihin nähden ylemmyydentunne, joka ilmeni
+helleenien ja »barbaarien» välisenä jyrkkänä vastakohtana. Mutta
+menestys ei kuitenkaan kyennyt luomaan yksimielistä Hellasta;
+päinvastoin se lisäsi Kreikan valtioiden eripuraisuutta. Aikaisemmin
+Spartta oli ollut Hellaan mahtavin valta; mutta persialaissotien
+voitoista koitui yhtä suuri kunnia Ateenalle tai oikeastaan Ateenan
+johtaville valtiomiehille Miltiadeelle ja Themistokleelle. Sen vuoksi
+Ateenan ja Spartan välille syntyi Kreikan hegemoniasta kilpailu, joka
+koitui kohtalokkaaksi kaikille sen kansoille. Tämä vastakohta alkoi
+ilmetä heti Mykalen taistelun jälkeen. Voitto houkutteli joonialaiset
+vapautumaan persialaisten ylivallasta. Ateenalaiset olivat silloin
+heidän luonnollisia auttajiaan, ja heidän kanssaan joonialaiset myös
+tekivät liiton. Ateenalle ja Kreikan muille merenkulkua harjoittaville
+kaupungeille oli mitä tärkeintä persialaisten karkoittaminen
+Aigeianmereltä ja Bosporoksen herruuden saavuttaminen, sillä sitä
+kautta päästiin Mustan meren rantojen viljavalle kauppa-alueelle.
+Sitävastoin ei tullut kysymykseenkään, että sparttalaiset, joilla
+itsellään ei ollut mitään laivastoa, olisivat auttaneet joonialaisia.
+Peloponnesoksen liiton laivastoa, joka vuonna 478 purjehti
+Vähään-Aasiaan, tosin ohjasi _Pausanias_, mutta useimmat laivat tulivat
+Ateenasta ja olivat lähinnä _Aristeideen_ päällikkyyden alaisia.
+
+Pausanias oli Plataian voiton jälkeen lähinnä Themistoklesta Kreikan
+ylistetyin mies. Uudet voitot ja valloitukset vahvistivat nyt hänen
+mainettaan, mutta lisäsivät myöskin hänen itsetuntoaan. Hänen suurin
+urotekonsa oli voimakkaan Bysantionin, Mustan meren avaimen, valloitus,
+jolloin hän myös lopetti persialaisten vallan Bosporoksessa.
+
+Mutta vapauttaja oli muuttumaisillaan kavaltajaksi. Hillittömänä ja
+intohimoisena hänen oli ajan pitkään vaikea mukautua sparttalaiseen
+pakkoon. Kotoinen yksinkertaisuus ja niukkuus ei häntä myöskään
+miellyttänyt, kun hän oli nähnyt Persian suurmiesten loiston ja
+ylellisyyden. Niin hänen mieleensä johtui ajatus pyrkiä persialaisten
+avulla Kreikan itsevaltiaaksi. Tosin hän silloin alenisi kuninkaasta
+satraapiksi, mutta miten paljon vapaampaa olikaan persialaisen
+satraapin elämä kuin kuninkaan, joka aina oli pikkumaisten eforien
+silmälläpidon alaisena! Riistettyään persialaisilta Bysantionin hän
+toteutti salaiset tuumansa. Thukydidēs kertoo hänen kirjoittaneen
+suurkuninkaalle kirjeen pyytäen erästä tämän tyttäristä puolisokseen
+palkaksi siitä, että hän tekisi koko Kreikan Persian alusmaaksi.[133]
+
+Kserkseen kerrotaan ihastuneen ja heti lähettäneen erään uskotuista
+miehistään neuvottelemaan Pausaniaan kanssa. Tämä vei mukanaan kirjeen,
+jossa suurkuningas vakuutti Pausaniaalle ikuista kiitollisuuttaan ja
+lupasi antaa hänelle avustukseksi rahaa ja sotajoukkoja, joita hän
+saattoi tarvita suunnitelmiensa toteuttamiseksi.
+
+Tämän kirjeen saatuaan Pausaniaan ylpeys ylitti kaikki rajat. Hän
+alkoi käyttää itämaista pukua, esiintyi kuin ainakin persialainen
+satraappi ja alkoi viettää hurjaa elämää. Spartan liittolaisia hän
+loukkasi vallanhimollaan ja laittomuuksillaan. Heidän päälliköltään
+hän puhutteli aina tuikealla komentoäänellä eikä hän arkaillut
+rangaista heidän sotilaitaan ruoskalla, kun nämä eivät olleet herroille
+sparttalaisille kyllin nöyriä ja alistuvaisia. Tältä taustalta
+Aristeideen inhimillinen ja oikeamielinen esiintyminen herättää
+sitäkin suurempaa myötätuntoa. Tämä mies oli kiireestä kantapäähän
+yksinkertainen kansalainen toisten kansalaisten joukossa. Ja mieleltään
+yhtä kansanomaiseksi Aristeides kasvatti päällikkötoverinsa, nuoren
+_Kimōnin_, Miltiadeen pojan, joka oli ritarillisen miehen perikuva,
+kaikille ystävällinen ja hyvänsuopa. Seurauksena oli, että joonialaiset
+vihdoin julkisesti nousivat kapinaan sparttalaista amiraalia vastaan ja
+tarjoutuivat sen sijaan Aristeideen ja Kimonin päällikkyyden alaisiksi.
+
+Kun hallitus kotona Spartassa kuuli, millaisia rettelöitä Pausanias
+oli saanut aikaan, kutsuttiin hänet kiireesti kotiin ja laivastoon
+lähetettiin toinen ylipäällikkö. Mutta silloin oli jo liian
+myöhäistä. Pausaniaan kopeuden lisäksi myöskin sparttalaisten
+jäykkä sotilaallisuus vaikutti vastenmielisesti Aasian vilkkaisiin
+ja sivistyksen hienostamiin helleeneihin. Koko joonialaisen
+saarimaailman ja Traakian vapautettujen kreikkalaisten kaupunkien
+edustajat kääntyivät ateenalaisten puoleen tarjoten heille hegemoniaa.
+Ateenalaiset tarttuivat ihastuneina ojennettuun käteen ja perustivat
+yhdessä joonialaisten kanssa attikalais-delolaisen meriliiton, jonka
+tarkoituksena oli ateenalaisten johdolla vapauttaa Vähän-Aasian
+kreikkalaiset persialaisten ikeestä. Uuteen liittoon kuuluivat pian
+melkein kaikki Aigeianmeren rannikoilla ja saarilla sijaitsevat
+kaupungit, siis suuri yhtenäinen liikennealue. Se oli saanut nimensä
+Dēlos-saaresta, jonka vanha Apollonin temppeli oli joonialaisten
+keskus.[134] Tässä pyhäkössä pidettiin nyt liittopäivien yhteiset
+neuvottelut liiton asioista. Siellä säilytettiin myöskin Ateenan
+hoidettavana olevaa liiton sotarahastoa. Se kertyi vuotuisista
+veroista, joita niiden valtioiden oli maksettava, jotka eivät halunneet
+avustaa liiton laivastoa laivoilla ja miehistöllä. Nämä verot nousivat
+noin 25 miljoonaan markkaan meidän nykyisessä rahassamme. Se oli
+valtava summa siihen aikaan. Mutta niinpä muukalaisten herruus olikin
+ollut joonialaisille opettavainen koulu. Se oli opettanut tällekin
+yksilölliselle kansalle, että vapaus voi säilyä vain yksimielisyyden ja
+uhrauksien avulla.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sparttalaiset osasivat näennäisesti säilyttää mielen» malttinsa
+huonosta onnestaan huolimatta. He kutsuivat siis muitta mutkitta
+peloponnesolaiset sotalaivat kotiin. Pohjaltaan he muuten olivat
+melkein tyytyväisiä päästyään eroon kalliista merisodasta. Eikä
+sitäpaitsi Aasian ilmapiiri ollut terveellinen sparttalaiselle hengelle
+— sen oli Pausaniaan esimerkki osoittanut. Oli muitakin kuin hän, jotka
+saattoivat siellä turmeltua, ja niin höltyisi kuri, johon Spartan koko
+onni ja onnettomuus perustui. Sentähden sparttalaiset eivät oikeastaan
+milloinkaan olleet mielellään tehneet sotaretkiä kaukaisiin maihin,
+missä ylipäälliköt olivat vailla valtion suoranaista silmälläpitoa
+ja oppivat helposti huonoja tapoja. Estääkseen Pausaniaan tapauksen
+uudistumasta vastaisuudessa Spartta siitä lähtien kauan kieltäytyi
+ottamasta osaa sellaiseen politiikkaan, josta saattoi seurata kauas
+emämaasta tehtäviä sotaretkiä, ja jätti Ateenalle persialaissotien
+johdon. Spartta luopui valtiollisesta tehtävästä, johon se ei olisi
+pystynyt muuttamatta perinpohjin koko olemustaan.
+
+Lujasti järjestetyn sparttalaisen yhteiskunnan ahtaitten rajojen
+sisäpuolella ei ollut tilaa uuden ajan vaatimuksille; sen kangistuneet
+muodot tekivät kaiken kehityksen mahdottomaksi. Spartasta oli tullut
+olevien olojen puolustaja, mutta myöskin kaiken edistyksen vastustaja
+Hellaassa. Niin kauan kuin oli kysymyksessä Kreikan puolustaminen,
+sparttalaisilla oli kunniassansa historiassa, mutta kun oli ryhdyttävä
+hyökkäykseen, silloin liikkuvaisemmat ja seikkailunhaluisemmat
+ateenalaiset olivat johdossa.
+
+Siitä syystä helleenisen maailman johtovalta liukui nyt parhaillaan
+sparttalaisten käsistä ja siirtyi ateenalaisille. Tämän
+lakedaimonilaiset kuitenkin huomasivat vasta myöhemmin; silloin he
+yrittivät muulta taholta saada vastapainoa ateenalaisia vastaan,
+nimittäin koettamalla lisätä vaikutusvaltaansa keski-Kreikassa.
+Toistaiseksi he lohduttautuivat sillä ajatuksella, että tarvittaessa
+ateenalaiset voitaisiin milloin tahansa pehmittää siten, että
+Peloponnesoksen armeija tekisi hyökkäyksen Attikaan.
+
+
+
+
+PAUSANIAAN SORTUMINEN.
+
+
+Kun Pausanias kutsuttiin kotiin, hän — ihmeellistä kyllä — totteli.
+Mutta se johtui siitä, että hän luotti suureen vaikutusvaltaansa, joka
+hänellä oli maanmiestensä keskuudessa. Hänet haastettiin oikeuteen,
+mutta mahtavien ystäviensä avulla hänet pääasiassa vapautettiin.
+Ylipäällikkyyttä hän ei kuitenkaan saanut takaisin. Spartassa hän ei
+enää viihtynyt, vaan matkusti omasta aloitteestaan Bysantioniin, missä
+hän useita vuosia hallitsi tyrannina ja pääsi persialaisten kuninkaan
+erikoiseen suosioon sulkemalla Bosporoksen Attikan meriliitolta. Ajan
+pitkään tämä kuitenkin kävi hänelle ylivoimaiseksi, ja noin vuonna 470
+liiton sotapäällikkö Kimon valloitti hänen asuinpaikkansa. Pausaniaan
+itsensä onnistui paeta Persian alueelle ja siellä hän sai toisen
+ruhtinaskunnan Troian seuduilla.
+
+Neljän vuoden kuluttua hän kuitenkin sai eforeilta käskyn saapua
+viipymättä Sparttaan, sillä uhalla, että häntä muuten kohdeltaisiin
+kuin valtion vihollista. On vielä ihmeellisempää kuin edellisellä
+kerralla, että hän nyt totteli. Mutta luultavasti hän siten halusi
+osoittaa, että hänellä muka oli puhdas omatunto. Sitä paitsi hän
+toivoi voivansa tehdä syyttäjänsä vaarattomiksi lahjomalla heidät
+Persian kullalla. Hänen matkallaan oli kuitenkin myös suoranaisempiakin
+tarkoitusperiä. Todennäköisesti hän aikoi käyttää hyväkseen tuntemaansa
+Spartan valtion heikkoa kohtaa, heloottikysymystä, päästäkseen sen
+yksinvaltiaaksi ja sitten luovuttaakseen sekä Lakonian että muun
+Kreikan Persian kuninkaalle.
+
+Hänen syyttäjiensä oli vaikea päästä häneen käsiksi laillista tietä,
+kun heiltä puuttui varmoja todistuksia. Pausanias oli näet ollut
+niin varovainen, että oli antanut raivata pois tieltään käyttämänsä
+sanansaattajat. Syytetty riemuitsi.
+
+Mutta kun eforeille kerrottiin, että hänellä oli joitakin salakähmäisiä
+puuhia heloottien keskuudessa, hän alkoi jälleen menettää varmuutensa.
+Ja aivan odottamatta joutui eforien käsiin todistus hänen petollisesta
+yhteydestään Persian kuninkaan kanssa. Muuan Pausaniaan uskotuista
+jätti eforeille erinomaisen tärkeän kirjeen, jonka tämä oli hänelle
+antanut vietäväksi suurkuninkaan asiamiehelle. Mies oli erittäin
+kiintynyt Pausaniakseen, eikä hänen päähänsä olisi milloinkaan voinut
+pälkähtää tämän kavaltaminen. Mutta kun kirje uskottiin hänelle, hän
+oli alkanut miettiä sitä levottomuutta herättävää tosiseikkaa, ettei
+ainoakaan Pausaniaan aikaisemmin käyttämistä sanansaattajista ollut
+palannut takaisin; ja haluten tälle seikalle selvitystä hän varovasti
+avasi käärön. Miltä hänestä mahtoikaan tuntua huomatessaan, että
+kirjelmän lopussa vastaanottajaa kehoitettiin surmaamaan sanantuoja!
+Hän näytti asiakirjan eforeille, ja nämä järjestivät maankavaltajalle
+ansan. He neuvoivat sanansaattajaa pakenemaan erääseen majaan, joka
+kuului Poseidonin temppelin alueeseen, ja piiloutuivat itse sinne,
+niin että voivat kuulla, mitä siellä keskusteltiin. Pausaniaalle
+ilmoitettiin sitten, mitä sanansaattaja oli tehnyt, ja hän kiiruhti
+itse temppeliin. Aavistamatta lainkaan kuuntelijoiden läsnäoloa hän
+puhui nyt lähetin kanssa avoimesti koko asiasta, vakuutti, ettei
+miehellä ohut mitään pelättävää ja kehoitti häntä heti lähtemään
+matkaan kirjeineen.
+
+Nyt eforit päättivät vangita Pausaniaan. Mutta muuan heistä oli
+antanut hänelle pakenemisvihjauksen. Miten asia nyt lienee ollutkin —
+varmaa on vain, että hän pakeni erääseen rakennukseen läheisen Athenen
+temppelin alueelle. Eforit antoivat silloin muurata umpeen pyhäkön
+portit. Kerrotaan, että hänen vanha äitinsä olisi ollut innokkaimpia
+kivien kantamisessa. Jotta voitaisiin valvoa pakolaisen tekoja, eforit
+antoivat nostaa pois temppelin katon. Ja kun huomattiin vangin olevan
+kuolemaisillaan nälkään, vietiin hänet ulos pyhäkön edustalle, jottei
+hänen ruumiinsa saastuttaisi temppeliä. Siellä hän nääntyi ja heitti
+henkensä — Plataian muinainen laakeriseppelein kruunattu voittaja.
+
+Pausaniasta suurempi mies joutui myöskin kärsimään hänen häviöstään, se
+mies, jonka ansiota oli suurin kaikista kreikkalaisten voitoista.
+
+
+
+
+THEMISTOKLEEN POLITIIKKA PERSIALAISTEN VOITTAMISEN JÄLKEEN JA HÄNEN
+TRAAGILLINEN LOPPUNSA.
+
+
+Themistokles oli Salamiin voiton jälkeen Kreikan suurin ja eniten
+ihailtu mies. Sen tunnustivat vieläpä sparttalaisetkin. He kutsuivat
+hänet kaupunkiinsa, ja tämä pidättyväinen ja kiitostaan säästävä kansa
+pani toimeen ainutlaatuisia kunnianosoituksia. Kerrotaan myöskin, että
+kun hän ensimmäisissä olympialaiskisoissa voittonsa jälkeen näyttäytyi
+kilparadalla, katsojat eivät lainkaan välittäneet kilpailuista, vaan
+näkivät ainoastaan hänet ja tervehtivät häntä kättentaputuksin, missä
+ikinä hän kulki. Se oli kukaties hänen elämänsä onnellisin päivä,
+ja hän lausui ystävilleen: »Nyt olen saanut korvauksen kaikista
+ponnistuksistani Hellaan hyväksi.»
+
+Niin selvänäköinen valtiomies kuin Themistokles ei kuitenkaan voinut
+pitää Hellaan tulevaisuutta turvattuna, niin kauan kuin kaksi
+tasaväkistä valtiota kilpaili johtovallasta. Hänen päämääränään oli,
+että Ateenasta tulisi maan mahtavin valtio, joka ottaisi käsiinsä
+helleenien hegemonian. Siitä syystä hän etupäässä ryhtyi ympäröimään
+kaupunkia vahvoilla varustuksilla, kun sitä nyt ruvettiin rakentamaan
+uudelleen. Mutta heti kuin sparttalaiset saivat vihiä siitä, mitä oli
+tekeillä, he alkoivat aavistaa Themistokleen tulevaisuudensuunnitelmia
+ja esittivät vastalauseensa sillä tekosyyllä, että lujasti
+linnoitetusta Ateenasta saattaisi uudessa sodassa tulla »barbaareille»
+tukikohta.
+
+Theba oli tosiaankin aikaisemmin jonkin verran ollut persialaisten
+tukikohtana. Mutta ateenalaiset eivät tietenkään alistuneet siihen,
+että heidän omiin asioihinsa tällä tavoin sekaannuttiin. Toisaalta he
+kuitenkaan eivät uskaltaneet ärsyttää sparttalaisia, niin kauan kuin
+muurit vielä olivat keskeneräisiä. Themistokles keksi silloin keinon.
+Hänen neuvostaan ateenalaiset sanoivat lähettävänsä vastaukseksi
+lähetystön Sparttaan. Themistokles valitutti itsensä tähän lähetystöön
+ja lähti heti matkalle. Mutta hän kielsi ateenalaisia lähettämästä
+muita jäseniä — ne olivat Aristeides ja muuan toinen mies — ennenkuin
+muurit oli ehditty rakentaa niin korkeiksi, että ne kelpaisivat
+puolustukseen. Sillä aikaa hän lupasi kyllä pitää huolta asioista.
+
+Kun hän nyt saapui Sparttaan, ei hän lainkaan yrittänyt kiireesti
+päästä hallituksen puheille. Aina kuin häneltä kysyttiin, miksi hän ei
+sitä tehnyt, hän vastasi vain odottavansa tovereitaan. Hän ei voinut
+käsittää, miksi he eivät olleet vielä saapuneet. Heille oli ilmeisesti
+sattunut jokin este, mutta varmaan he pian saapuisivat. Sillä aikaa
+Ateenan koko väestö, sekä miehet, naiset että lapset uurastivat
+muurinrakennustyössä minkä ehtivät.[135] Ja pian siitä saapui huhuja
+sparttalaisille. Mutta Themistokles varoitti heitä uskomasta ihmisten
+juoruihin ja neuvoi heitä sen sijaan lähettämään joitakuita parhaita
+miehiään Ateenaan hankkimaan luotettavia tietoja. Samaan aikaan hän
+itse lähetti sinne käskyn pidättää sparttalaiset, kunnes hän itse olisi
+palannut, mutta menetellä siinä niin, että se herättäisi huomiota
+mahdollisimman vähän.
+
+Samassa saapuivatkin vihdoin Themistokleen toverit tuoden sen
+ilahduttavan tiedon, että muuri oli jo tarpeeksi korkea. Silloin
+hän heitti pois naamarin. Hän astui Spartan hallituksen eteen ja
+selitti suoraan, että Ateena oli jo muureilla ympäröity. »Ja yhtä
+vähän», hän lisäsi, »kuin ateenalaiset pyysivät teiltä lupaa silloin,
+kun he tekivät rohkean päätöksensä hylätä kaupunkinsa ja nousta
+laivoihin, yhtä vähän he nyt tarvitsevat teidän lupaanne kaupunkinsa
+linnoittamiseen.»
+
+Tapahtuneeseen tosiasiaan sparttalaiset alistuivat, vaikkakin
+sisimmässään napisten. Kostaa Themistokleelle, joka oli heidät
+pettänyt, he eivät uskaltaneet, koska hän oli ollut kyllin varovainen
+hankkiakseen täyden koskemattomuuden pantin.
+
+Sitten Themistokles sai maanmiehensä varustamaan Peiraieuksen
+satamakaupunginkin lujilla varustuksilla. Silloin hän oli voittanut
+pelin.
+
+Mutta hän oli myöskin saanut osakseen sparttalaisten verisen vihan ja
+se oli vähitellen aiheuttava hänen oman tuhonsa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Themistokleen isänmaallensa suorittamat palvelukset olivat erinomaisen
+suuret. Suuri oli myöskin ateenalaisten kiitollisuus — niin kauan
+kuin sitä kesti. Niin pysyväistä se kuitenkaan ei ollut, että se ajan
+oloon olisi kyennyt vastustamaan hänen valtiollisten vastustajainsa ja
+kadehtijainsa houkutuksia. Hänen ja Aristeideen välinen sovinto oli
+ollut vain tilapäistä. Hänen vanha vastustajansa näki kernaasti, että
+Themistokleskin sai maistaa ostrakismoksen seurauksia. Themistoklesta
+vastusti myöskin vaikutusvaltainen puolue, joka tahtoi säilyttää
+rauhan ja ystävyyden Spartan kanssa. Tämä suunta sai johtajan uudesta
+nousevasta auringosta, _Kimonista_, Miltiadeen pojasta, jonka voittojen
+maine yhä enemmän ja enemmän himmensi Themistokleen kunniaa. Lisäksi
+tulivat vielä kaikki ne, joita tympäisi se, ettei Themistokles juuri
+pannut kynttiläänsä vakan alle, ja joiden mielestä hän senvuoksi hyvin
+ansaitsi nolauksen. Eikä hän totta totisesti koettanut välttää yhäkään
+ärsyttämästä kadehtijoitansa. Kansankokouksessakin hän voi mäjähyttää
+heille vasten kasvoja: »En ymmärrä, miksi teidän sisunne ei anna teidän
+jatkuvasti nauttia hyviä töitä samalta mieheltä!»
+
+Suurta paheksumista hän herätti myöskin ahneudellaan, joka tuntui
+sitäkin räikeämmältä Aristeideen epäitsekkyyden taustaa vasten.[135]
+
+Niin korvaamaton kuin Themistokles olikin hädän hetkellä, tämä
+kunnianhimoinen ja häikäilemätön luonne ei juuri soveltunut levon ja
+rauhan päivinä ajan pitkään valtiota johtamaan. Häneltä puuttui sitä
+laillisen järjestyksen ymmärtämistä, sitä kunnioitusta toisten oikeutta
+ja vastakkaisia mielipiteitä kohtaan, mitä vaaditaan siltä, jonka on
+oltava korkeimman valtiovallan edustajana säännöllisissä oloissa.
+Kaikkine suurine ominaisuuksineen hänestä tuli yhteiskuntaelämää
+häiritsevä aines. Aina hän puuhaili Aristeidesta ja Kimonia vastaan
+ja häiritsi hyvää suhdetta Sparttaan. Kotirauhan vuoksi täytyi joko
+hänen tai Aristeideen tai Kimonin poistua. Poistettavaksi joutui
+Themistokles. Hänet karkoitettiin ostrakismoksella — samoihin aikoihin,
+jolloin Pausanias sai poistua Bysantionista. On säilynyt Themistokleen
+nimellä varustettu saviliuska siitä äänestyksestä, jolla ateenalaiset
+ajoivat maanpakoon sen miehen, joka oli perustanut Ateenan suuruuden.
+— Mutta ostrakismoshan ei ollut toki rangaistus — »se oli vain»,
+kuten Plutarkhos niin sattuvasti sanoo, »keino, jonka varjossa kateus
+sai keventää sydäntään, sai tuntea ilon nöyryyttää ylimpiä ja purkaa
+kiukkuansa epäluottamuksensa ilmaisuun.»
+
+Maanpakolainen asettui Argokseen ja ryhtyi siellä yhteyteen Sparttaa
+Peloponnesoksella vastustavan puolueen kanssa. Sparttalaiset
+katkeroituivat yhä enemmän tälle vaaralliselle miehelle, joka
+kaikkialla oli heidän tiellään. Kun Pausaniaan kavallus tuli
+ilmi, he iloitsivat ajatuksesta päästä lopultakin käsiksi myös
+Themistokleeseen. He lähettivät lähettiläitä Ateenaan syyttäen häntä
+sekaantumisesta Pausaniaan vehkeilyihin. Vainajan jälkeenjätössä
+piti nimittäin löydetyn kirjeitä, jotka viittasivat siihen. Tämän
+johdosta sparttalaiset vaativat samaa rangaistusta Themistokleelle kuin
+Pausaniaallekin.
+
+Themistokleen laajasuunnitelmaiseen politiikkaan ei olekaan
+soveltumaton olettama, että hän olisi antautunut yhteyteen sen miehen
+kanssa, joka sparttalaisten ensimmäisestä miehestä oli muuttunut
+heidän hallituksensa vaarallisimmaksi viholliseksi. Mutta ainoastaan
+niin pitkälle hän silloin on ollut mukana, kuin oli kysymyksessä
+vahingoittaa Sparttaa, Ateenan luonnollista vihollista. Ei tarvinne
+sanoakaan, ettei Themistokles ollut osallinen Pausaniaan suunnitelmissa
+jättää Kreikka Persian kuninkaalle. Kansalaisilleen osoittamassaan
+kirjeessä hän on pukenut sydämensä käsityksen tästä asiasta seuraaviksi
+sanoiksi: »Vihamiehenihän ovat aina syyttäneet minua vallanhimosta
+ja kyvyttömyydestä ketään muuta tottelemaan. Mutta kuinka olisinkaan
+silloin halunnut jättää itseni ja Hellaan barbaarien ja vihollisten
+valtaan?» Yhtä kaikki hänen monien vihamiestensä onnistui saada hänet
+syytetyksi kansankokouksessa valtiopetoksesta, ja veljellisessä sovussa
+ateenalaiset ja sparttalaiset lähettivät miehiä vangitsemaan hänet,
+missä hänet tapaisivatkin.
+
+Themistokles vältti kuitenkin pakenemalla heidän aikeensa. Silloin
+kansankokous julisti hänet valtionkiroukseen, niin että kuka
+hyvänsä sai hänet rankaisematta surmata. Hänen nimensä piirrettiin
+maanpetturien häpeäpaaluun, ja hänen omaisuutensa takavarikoitiin. Kuin
+villipetoa ateenalaiset ajoivat suurinta poikaansa takaa maasta maahan,
+kunnes hänestä lopultakin pakosta tuli se, miksi hänen vihamiehensä
+tahtoivat hänet tehdä, ja hän pyrki siihen ainoaan pakopaikkaan, mikä
+turvattomalle oli enää avoinna: suurkuninkaan maahan. Hänen luokseen
+kokeneet valtiomiehet olivat aina tervetulleita, sillä tilaisuuden
+tullen he voisivat tehdä hänelle arvokkaita palveluksia.
+
+Suuri persialaissota oli tuohon aikaan häiriintyneenä. Kserkses oli
+vähän aikaisemmin — vuonna 465 — murhattu, ja hänen lähinnä vanhin
+poikansa, _Artakserkses_, oli veljenmurhalla raivannut itsellensä
+tien valtaistuimelle. Uusi suurkuningas, joka tiesi, miten lahjakas
+ja ovela mies maanpakolainen oli, osoitti hänelle suurta kunniaa ja
+antoi hänelle ruhtinaskunnan Vähässä-Aasiassa. Täällä hän hallitsi aina
+kuolemaansa saakka noin 450. Että hän sai olla rauhassa ateenalaisilta,
+riippui siitä, että nämä olivat jälleen joutuneet epäsopuun
+sparttalaisten kanssa. Taru kertoo, että hän myrkyllä päätti päivänsä
+päästäkseen auttamasta suurkuningasta isänmaataan vastaan. Jonkin aikaa
+Artakserkseellä oli ollut tekemistä muissa valtiollisissa kysymyksissä,
+mutta vihdoin hän sai vapaat kädet kääntyäkseen kreikkalaisia vastaan,
+ja silloin oli Themistokles vaikean ratkaisun edessä.
+
+Niin päättyi sen miehen ura, joka ratkaisevammalla tavalla kuin kukaan
+muu helleenisen heimon mies, oli vaikuttanut maailman kehitykseen.
+»Hänen elämänsä», sanoo Eduard Meyer, »sattui aikaan, jolloin
+maailmanhistorian suurin ratkaisu tapahtui, ja hän määräsi siinä
+lopputuloksen. Mutta hänen kävi niinkuin monien muiden valtiomiesten,
+jotka vailla monarkin lujaperustaista mahtiasemaa ainoastaan neronsa
+voimalla ovat taistelleet itselleen kansansa johdon ja tempaavat
+kovakorvaiset joukot mukaansa: hän kohosi niin valtavasti aikalaistensa
+yläpuolelle ja näki niin verrattomasti paremmin kuin he, mitä
+tuleman piti, että suuri joukko ei jaksanut häntä seurata. Hädän ja
+ahdistuksen hetkellä kaikki ryhmittyivät hänen ympärilleen, mutta kun
+oli päästy sitten lepoon ja rauhaan ja jokapäiväisen elämän vehkeilyt
+ja pikkumaisuudet olivat jälleen alkaneet, silloin joukot kääntyivät
+pois hänestä. Mutta mykistyvä ei ole koskaan tuomio, joka kohtaa
+ateenalaisia siitä, että he karkoittivat pois ja ajometsästyksin
+ahdistivat suurinta miestä, minkä heidän yhteiskuntansa koskaan oli
+synnyttänyt.» Themistoklesta kohdanneen oikeusmurhan teki Aristeideen
+puolue. Tämä on ruma pilkku »oikeamielisen» muistossa. Se osoittaa,
+miten politiikka voi turmella parhaankin luonteen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikkalaisten vapaussodan päivien kaksi loistavinta hahmoa oli
+traagillisella tavalla päättänyt päivänsä. Muutama vuosi sen jälkeen
+kuoli myöskin Themistokleen vanha kilpailija Aristeides, kaikkien
+kansalaistensa kunnioittamana.[137]
+
+
+
+
+KIMON JA PERIKLES KILPAILIJOINA.
+
+
+Themistokleen kukistumisen perästä oli Kimon Kreikan suosituin ja
+vaikutusvaltaisin mies, oikean elämäniloisen soturin perikuva, »mies
+parhain niissä taisteltiin tai maljaa maisteltiin». Hyväsydäminen hän
+oli. Hänen puutarhoissaan sai ken hyvänsä käyskennellä ja poimia sieltä
+hedelmiä. Joka päivä hänen pöytäänsä oli pääsy köyhillä, ja kaupungille
+mennessään hänellä oli aina mukanaan palvelija, joka jakeli rahoja ja
+vaatteita kunnon ihmisille, jotka olivat joutuneet hätään.
+
+Mutta kaikista miellyttävistä ominaisuuksistaan ja sotapäällikön
+lahjoistaan huolimatta Kimonissa ei ollut valtiomiestä, kaikkein
+vähimmin verrattavaa sellaiseen suureen neroon kuin Themistokleeseen.
+
+Attikan meriliiton ensimmäisenä ylipäällikkönä Kimon aloitti jälleen
+sodan persialaisia vastaan Jooniassa ja Traakiassa, voitti loistavia
+voittoja ja sai valtavan saaliin.[138] Attikan meriliitto paisui yhä
+voimakkaammaksi, ja siihen kuului tähän aikaan enemmän kuin kaksisataa
+kaupunkia.
+
+Mutta mahtavan Ateenan tarjoamalla suojalla oli kuitenkin
+varjopuolensakin. Useimmat liittovaltioista osoittivat jo alusta alkaen
+haluttomuutta tekemään itse sotapalvelusta ja maksoivat kernaimmin
+vuotuisen veron. Pian seurasivat melkein kaikki kaupungit esimerkkiä
+ja Ateena otti siihen sijaan huolehtiakseen koko puolustuksesta.
+Mutta kuta enemmän ateenalaisten laivasto kasvoi, sitä käskevämpi oli
+heidän sävynsä liittolaisia kohtaan, ja heti kuin epäsopua esiintyi
+liittoutuneiden kaupunkien kesken, saivat ateenalaiset mieluisan aiheen
+sekaantua ja käyttää mahtiansa. Pian melkein kaikki liiton kaupungit
+olivat tavallansa Ateenalle veroamaksavia alamaiskansoja. Tämän suhteen
+ateenalaiset varmistivat vuonna 454, kun he _muuttivat liiton varat
+Ateenaan_. Syyksi he selittivät, että rahat olivat siellä paremmassa
+turvassa kuin Delos-saarella. Täten oli attikalais-delolainen liitto
+itse asiassa muuttunut _attikalaiseksi valtakunnaksi_ pääkaupunkina
+Ateena. Virallisissa asiakirjoissa ei puhuta enää »Ateenasta ja
+sen liittolaisista», vaan tästä alkaen sanotaan: »Kaupungit, joita
+ateenalaiset hallitsevat.» Ja liiton varoja ateenalaiset käyttivät
+mielensä mukaan. Heidän periaatteensa oli, että niin kauan kuin Ateena
+vain piti varustuksensa riittävinä turvaamaan liiton jäseniä, ei
+koskenut näitä, kuinka heidän suorittamiansa veroja käytettiin. Oli
+selvää, että jos Ateena jätti liittolaiset oman onnensa nojaan, ne heti
+olisivat jälleen joutuneet Persian vallan alaisiksi. Pikku valtioitten
+valta oli ohi. Itsenäisiä ne eivät enää voineet olla, vaan niistä
+täytyi tulla alamaisia. Valittavana oli ainoastaan Persian alamaisuus
+tai alamaisuussuhde johonkin kreikkalaiseen valtioon — kolmatta
+mahdollisuutta ei ollut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ateenan kehittymistä merivallaksi seurasi yhä voimakkaampana vaatimus
+sen _hallitusmuodon kansanvaltaistuttamiseksi_. Laivaston miehistö
+oli nimittäin suurimmaksi osaksi kansan laajoista kerroksista.
+Salamiin voittoja sitä seuranneet sotatoimet merellä nostattivat
+merimiehissä oman voiman tuntoa. Kuta enemmän sitten valtio antautui
+meripolitiikkaan ja kuta enemmän se siis tarvitsi siihen laajain
+kansankerrosten osuutta, sitä korkeampaa palkkaa nämä alkoivat vaatia
+palveluksistaan. Meripolitiikasta oli siis oleva oikeudenmukaisena
+seurauksena yhä syvemmälle käyvä valtion demokraatistuminen.
+
+Kansanvaltaista liikettä vastusti kuitenkin Kimon, joka huolimatta
+erikoisesta kansanmielisyydestään ja sydämellisestä luonnonlaadustaan
+oli aristokraatti kiireestä kantapäähän ja vanhoillisten synnynnäinen
+johtaja valtiollisissa kysymyksissä. Hän ihaili Spartan hallitusmuotoa
+ja päinvastoin kuin Themistokles työskenteli Ateenan ja Spartan
+sopuisan yhteistoiminnan hyväksi. Ainoastaan siten, eikä heikentämällä
+Sparttaa, Hellas hänen mielestään voi tulla suureksi ja mahtavaksi.
+
+Hänen onnistuikin tavattoman kansansuosionsa avulla suostuttaa
+maanmiehensä auttamaan sparttalaisia kovassa koettelemuksessa,
+mikä kohtasi heitä. Aina Pausaniaan viimeisistä ajoista saakka oli
+heloottien keskuudessa ollut kuohuntaa. Sparttalaiset olivat luulleet
+voivansa torjua uhkaavan kapinan toimeenpanemalla joukkomurhia niiden
+keskuudessa, joita epäiltiin osallisiksi heidän vehkeilyihinsä. Mutta
+sorretut odottivat vain hetkeä noustakseen kapinaan kiusanhenkiänsä
+vastaan. Sellainen hetki tuli vuonna 464, kun Sparttaa kohtasi tuhoisa
+maanjäristys. Syvyydet aukenivat, ja valtavat kallionlohkareet
+vyöryivät alas Taygetoksen jyrkänteitä. Melkein jok'ikinen rakennus
+sortui kaupungissa, ja paljon ihmisiä hautaantui raunioihin. Järjestys
+lakkasi kokonaan. Helootit käyttivät yleistä hämminkiä hyväkseen
+ja tekivät kapinan, mikä hirvittävän nopeasti levisi Messeniaan.
+Liike näytti niin uhkaavalta, että sparttalaisten oli pakko pyytää
+ateenalaisilta apua.
+
+Ateenan kansanvaltainen puolue olisi kernaasti jättänyt sparttalaiset
+oman onnensa nojaan. Jos niin olisi käynyt, olisi Spartan mahti
+kenties murtunut ja samalla poistunut Ateenan johdolla tapahtuvan
+Kreikan yhdistymisen pahin este. Tällä ratkaisevalla hetkellä kallisti
+vaa'an kielen Kimonin vaikutus kansalaisiinsa. Käyttämällä koko
+kaunopuheisuutensa hän vetosi heidän tunteisiinsa ja vannotti heitä
+pitämään huolta, »ettei Hellas tulisi ontuvaksi toiselta jalaltaan.»
+Se vaikutti herkkiin ateenalaisiin, ja hän sai kansalta suostumuksen
+rientää huomattavin voimin sparttalaisten avuksi.
+
+Mutta kun pahin vaara oli ohi, sparttalaiset alkoivat tulla toisiin
+ajatuksiin ja rupesivat epäilemään auttajainsa tarkoituksia.[139] He
+antoivat Kimonin ymmärtää, että hänen palveluksiaan ei enää tarvittu.
+
+Ateenalaisten suuttumus tästä Kimonin politiikan nöyryyttävästä
+lopputuloksesta oli rajaton. Kansanvaltaiset saivat tuulta
+purjeisiinsa ja panivat kaikki keinot liikkeelle saadakseen
+kaivatun hallitusmuotouudistuksen toimeen. Turhaan Kimon kaikin
+voimin ponnisteli uudistusta vastaan; hänet poistettiin tieltä
+ostrakismoksella[140], ja sillä oli tie tasoitettu suurten
+muutosten aikaansaamiseksi valtiojärjestykseen. Tähän saakka oli
+kaikkia demokraatistavia virtauksia hillinnyt areiopagi, jolla
+oli veto-oikeus kansankokouksen päätöksiä vastaan, joita se piti
+hallitusmuodon hengen vastaisina. Areiopagi oli myöskin oikeudenkäytön
+ja kansalaisten kasvatuksen ylin valvoja. Se voi senvuoksi melkeinpä
+joka alalla tuntuvasti sekaantua ateenalaisten yksityiselämään. Tämän
+kunnianarvoisan, monessa suhteessa Spartan eforeja muistuttavan
+laitoksen jäsenet olivat virassaan elinaikaisia, ja senvuoksi se edusti
+runsasta kokemusta, mutta myöskin vanhoillisuutta. Se täydensi itse
+itsensä, eikä sitä voitu vetää edesvastuuseen. Tätä yhteiskuntaelämän
+jarruttavaa voimaa vastaan demokratia kohdisti hyökkäyksensä
+ja vallankeikauksella sen onnistuikin riistää areiopagilta sen
+valtiolliset oikeudet, niin että sille jäi ainoastaan tuomio-oikeus
+murha-asioissa.
+
+Täten oli kansanvaltiutta ehkäisevä viimeinenkin pato murtunut, ja
+valta oli nyt kokonaan kansanjohtajien käsissä. Ja mies, johon nyt
+kaikkien silmät tähtäsivät, oli Periklēs, yhteiskunnan huipuilta oleva
+nuori voima, valtiollisesti lahjakas ja samalla kertaa perin hieno ja
+sivistynyt mies. Hänen kaunopuheisuutensa oli siinä määrin vakuuttavaa,
+mukaansatempaavaa, valtavaa, että hänestä sanottiin: »Hänellä on
+ukkonen ja salama kielessään.» Senvuoksi hän sai myöskin kunniakkaan
+lisänimen Olymposlainen. Mutta hän ei ollut niitä miehiä, jotka aina
+suutansa soittavat. Hän puhui ainoastaan, milloin oli tarpeen, eikä
+hänen kaunopuheisuutensa pyrkinyt kuulijoita taivuttelemaan, vaan
+vakuuttamaan. Kun hän seisoi puhujakorokkeella kansalaistensa edessä
+kuin marmorinen Olympoksen jumala, levollisena, niin ettei elekään
+hänen kasvoissaan vaihtunut, liikkumattomana, niin ettei ainoakaan
+hänen viittansa poimu muuttunut — kun hän seisoi sellaisena ja jyrisi,
+salamoi, tuhosi tai puhui lohdutuksen ja rohkaisun sanoja, silloin hän
+oli vastustamaton.
+
+Taidossa voittaa sydämet ulkonaisella käyttäytymisellään Perikles
+sitävastoin ei voinut kilpailla Kimonin kanssa — eikä sitä
+yrittänytkään. Hän oli jokaiselta säikeeltään ylhäisen hillitty
+aristokraatti, joka ei koskaan menettänyt arvokkaisuuttaan ja mielensä
+tasapainon.[141] Eivät edes hänen pahimmat vihollisensa uskaltaneet
+syyttää häntä demagogin otteista tai joukkojen mielistelystä. Kun
+tarvittiin, hän ei koskaan arkaillut sanoa kansalle kuinka katkeria
+totuuksia tahansa. Mutta mielipiteiltään hän oli vakaumuksellinen
+demokraatti. Hän polveutui äidin puolelta Kleistheneestä ja oli
+varttunut mieheksi kansanvaltaisissa perintätavoissa ja siinä
+vakaumuksessa, että ainoastaan totuttamalla kansan syvät rivit
+itsehallintoon ne voivat saada sellaisen kansalaiskasvatuksen, joka
+kykeni laskemaan riittävän perustan korkealle ja jalolle kulttuurille.
+
+Perikles oli vihkinyt koko elämänsä valtion palvelukseen. Koskaan hän
+ei ottanut osaa juhlapitoihin, koskaan ei nähty hänen vaeltavan luonnon
+helmaan virkistystä etsimään tai maleksivan kaduilla ja toreilla.
+Hän tunsi vain yhden tien, ja sen hän kulki joka päivä: tien kodista
+torille, neuvostoon tai virkahuoneeseen.
+
+Perikleen ensimmäinen vaimo oli ylhäinen ateenatar, joka ennen oli
+ollut naimisissa »helleeneistä rikkaimman» kanssa, mutta eronnut tästä.
+Hänen ja Perikleen avioliitto oli hyvin onneton ja purkautui pian,
+sekin. Perikles meni silloin toisen kerran naimisiin Miletoksesta
+kotoisin olevan kauneudestaan ja nerokkaisuudestaan kuuluisan
+_Aspasían_ kanssa. Laillisesti pätevään avioliittoon hän kumminkaan ei
+voinut päästä tämän naisen kanssa, joka lahjoitti hänelle onnen, sillä
+itsepäisesti ja ahdasmielisesti ateenalaiset kieltäytyivät — kunnes se
+oli liian myöhäistä — antamasta kansalaisoikeutta muille kuin niille,
+jotka olivat syntyneet Ateenan muurien sisällä. Mutta Perikleen kodin
+emäntänä Aspasian rakastettavuus ja sulo teki tästä kodista henkevän
+seuraelämän keskipisteen, ja on sanottu, että hän oli ensimmäinen
+nainen, joka on pitänyt kirjallista salonkia. Myöskin jalo filosofi
+Sokrates kuului niihin, jotka ihastuneina vaihtoivat ajatuksia tämän
+hienosti sivistyneen naisen kanssa. Mutta tämä teki luonnollisesti
+hänestä kanssasisariensa teräväin kielten uhrin. Eihän sopinut
+naimisissa olevan naisen noin vapaasti seurustella miesten kanssa!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kimonin mukana kaatui myöskin sparttalaisystävällinen politiikka,
+eikä tunnussanana ollut Ateenassa tämän jälkeen yksin »Taistelu
+persialaisia vastaan!» vaan myöskin »Taistelu Sparttaa ja sen
+peloponnesolais-liittoa vastaan!»
+
+Spartassa tämä mieliala sai voimakasta vastakaikua. Kateellisina
+ja peläten nähtiin, miten Ateenan valta sen liittolaisten suhteen
+paisui; ja sparttalaiset alkoivat huomata kuinka pahan virheen he
+olivat tehneet, kun he vetäytyivät erilleen persialaissodasta ja
+samalla osuudesta merien herruuteen. Väijyttiin tilaisuutta päästä
+korvaamaan kärsitty vahinko sekaantumalla aseellisesti Koski-Kreikan
+asioihin. Tekosyy oli helppo löytää sikäläisten valtioiden
+alinomaisessa keskinäisessä kilpailussa. Sparttalaiset menivät toisen
+puolelle, ateenalaiset toisen ja niin olivat pian Plataian päivien
+taistelutoverit avoimessa sodassa keskenään.
+
+Ateenalaisten oli siis käytävä sotaa kahdella rintamalla. Molemmilla
+tahoilla taisteltiin vaihtelevalla onnella. Ajan pitkään tämä kävi
+luonnollisesti ylivoimaiseksi pienelle Ateenan kansalle. Tajuten tämän
+Perikles päätti käyttää hyväkseen uutta persialaisista saatua loistavaa
+merivoittoa saadakseen sodan sillä taholla päättymään suhteellisen
+edullisesti. Voiton saavutti Kyproksen luona laivasto, joka äsken vielä
+oli ollut Kimonin komennossa — itse hän oli vähän aikaisemmin kuollut.
+Hänen viimeinen käskynsä oli ollut, että hänen kuolemansa oli pidettävä
+salassa; ja se tenhovoima, mikä manallemenneen nimellä oli, tuotti
+hänen kansallensa voiton. Se mies, jossa onnellisella tavalla yhtyneet
+ystävällinen mielenlaatu ja sotapäällikkölahjat olivat luoneet Attikan
+liiton, liitti siten vielä kuolemansa jälkeen aikaisempiin sotaisiin
+urotöihinsä suuren voiton, jonka seurauksena helleenit pääsivät rauhaan
+itäiseltä periviholliseltaan. Hänen kaunis pyrkimyksensä luoda hyvä
+sopu Ateenan ja Spartan välille oli sitävastoin rauennut, mutta hän
+säästyi näkemästä sitä veristä näytelmää, jossa nämä kaksi Hellaan
+etevintä valtiota sitten raatelivat toisiansa.
+
+Perikles käytti Kyproksen voittoa hyväkseen lähettääkseen lähetystön
+Susaan vuonna 448. Lopullista rauhaa hänen ei kumminkaan onnistunut
+saada aikaan. Suurkuningasta ei voitu saada tunnustamaan joonialaisia
+vapaiksi, mikä kumminkin oli ollut ateenalaisten taistelun varsinainen
+päämäärä. Mutta hän lupasi _toistaiseksi luopua käyttämästä
+yliherruuttansa joonialaisiin nähden, olla lähettämättä laivastoansa
+Aigeian merelle ja pidättää maasotajoukkonsa Vähän-Aasian rannikolta
+ainakin päivän matkan päässä._
+
+Sopimuksella on enemmän aselevon kuin rauhan luonne, eikähän ehtoja
+voida sanoa Ateenalle suorastaan loistaviksi, mutta Perikles
+suostui niihin, koska nyt ennen kaikkea tarvittiin rauhaa sodan
+haavojen lääkitsemiseksi. Paras parannuskeino oli saada palautetuksi
+kauppayhteys rikkaan Persian kanssa.
+
+Vuoden 448 n.s. rauhaan päättyi helleenien kansallissota, ensimmäinen
+suuri voimainmittely Idän ja Lännen välillä. Marathonin ja Salamiin
+voittajien tilalla oli noussut uusi sukupolvi, ja se taistelunhalu,
+joka täytti uuden ajan kansalaiset, ei enää kohdistunut persialaisiin,
+vaan välttämättömään välien selvittelyyn sparttalaisten kanssa.
+
+Pari vuotta persialaisten kanssa suoritetun tilinteon perästä molempain
+kilpailijoin välillä tehty rauha ei suinkaan lopullisesti päättänyt
+veristä kamppailua. Se tehtiin vain kolmeksikymmeneksi vuodeksi.
+Pääasia siinä oli, että Spartta tunnustettiin Peloponnesoksen, Ateena
+Attikan liiton johtajaksi. Kumpikaan kilpailijoista ei saanut ottaa
+toisen liittolaisia omaan liittoonsa, ja vastaiset riidat piti, niin
+kauan kuin sopimus oli voimassa, ratkaistaman välitystuomarin nojalla.
+
+Tähän päättyi n.s. _ensimmäinen peloponnesolaissota_. Sitä oli seuraava
+toinen, verrattomasti ankarampi ja tuhoisampi.
+
+Ed. teosten lisäksi:
+
+Kirjallisuutta: Georg Busolt, Thukydides und der themistokleische
+Mauerbau (Lehmann-Haupt und Kornemann, Klio, V nide).
+
+Wilhelm Vischer, Kleine Schriften, I nide.
+
+
+
+
+
+
+PERIKLEEN ONNELLINEN AIKAKAUSI
+
+
+
+
+PERIKLEEN ATEENA.
+
+
+Ihmetyö oli tosiaankin helleenien voitto Idän sotalaumoista. Että
+taistelua niin tarmokkaasti johdettiin, että se saavutti jopa
+suurkuninkaan maanrajat, se oli ennen kaikkea ateenalaisten ansio.
+Heidän Salamiissa osoittamansa sankaruus ja uhrautuvaisuus saivat
+myöskin palkintonsa. Ateenasta tuli koko Kreikan keskus. Voitonriemu
+viritti ateenalaisten hengen innoitukseen, joka Perikleen ylevän johdon
+aikana teki Akropoliin henkisen suuruuden ikuiseksi tunnuskuvaksi,
+kaiken korkean kulttuurin majakaksi.
+
+Suurella valtiomiehellä, jolle kunnia tästä ensi sijassa kuuluu, oli
+kansan lujan luottamuksen perusteella valta-asema, yhtä luja kuin
+entisillä tyranneilla. Perikles piti, kuten Thukydides sanoo, ohjista
+lujin kourin; ja »paljon suuremmassa määrin hän ohjasi kansaa kuin
+kansa häntä.» Niin toteutuu täälläkin alituisesti toistunut kokemus,
+että todellakin suurelle miehelle merkitsevät virka ja muodollisuudet
+vähän hänen oman lahjakkuutensa ja kelvollisuutensa rinnalla. Hän
+itse oli vienyt demokratian valtaan, mutta tämä valta osoittautuikin
+olevan siinä, että hänen oma tahtonsa pääsi kansan avulla vaikuttamaan.
+Mutta se seikka, että hän kykeni _säilyttämään_ valta-asemansa, ei
+riippunut kauhupolitiikasta, vaan se johtui siitä arvonannosta, jonka
+hänen henkilöllisyytensä herätti, hänen luonteensa nuhteettomuudesta,
+hänen terveestä valtioviisaudestaan ja hänen kaikki voittavasta
+kaunopuheisuudestaan.
+
+Yhtäläisyydet Perikleen ja jonkun sellaisen tyrannin kuin
+Peisistratoksen välillä eivät rajoitu ainoastaan valta-asemaan,
+vaan ulottuvat myöskin heidän kulttuuria edistävään toimintaansa.
+Erikoisesti he kilpailevat keskenään kaunistamalla Ateenaa ihanilla
+rakennuksilla. Tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi Perikles ei empinyt
+käyttää hyväksi liittorahastoa. Mutta hänen vastustajansa huomauttivat,
+että Ateena saisi huonon maineen koko Kreikassa, kun toiset helleenit
+näkisivät, »kuinka kaupunki heidän rahoillaan koristautui turhamaisen
+naisen tavoin kullalla ja kalliilla kivillä.» Tähän Perikles vastasi,
+että Ateena ei ollut tilivelvollinen liittolaisilleen, niin kauan kuin
+sen laivasto suojasi heitä barbaareilta. Ja olivathan Ateenan muurien
+sisäpuolella olevat kauneusarvot kaikkien helleenien nimeä kantavien
+nautittavissa. Perikleen aika on Kreikanmaan historian kultainen
+aikakausi. Silloin puhkesi näytelmärunous kukkaansa kaikkien aikojen ja
+kaikkien kansojen voittamattomassa kolmikossa _Aiskhýlos, Sophoklés_ ja
+_Euripidēs_. Silloin eli _Hēródotos_, »historian isä», ja Thukýdidēs,
+mainioin antiikin historioitsija. Perikleen ystävä _Anaksagōras_ teki
+nyt Ateenan filosofian keskusliedeksi, ja vielä enemmän kuuluisaksi
+Ateena tuli kaikista filosofeista suurimman, Sokrateen ja hänen, suuren
+oppilaansa Platonin kautta, jonka jalo hahmo esiintyy aikakauden
+lopulla.
+
+Edellytyksenä niin korkean kulttuurin kukoistukselle Akropoliin
+kukkulan ympärille nousseessa pikku kaupungissa oli sittenkin se
+kuulumattoman nopea kaupallinen kasvu ja teollisuuden kehitys, joka
+seurasi rauhaa ja uudelleen ryhtymistä kauppasuhteisiin Persian kanssa.
+Jo Sunionin, Attikan eteläisimmän niemen luona, sai purjehtija ihmeen
+ihanalla paikalla sijaitsevasta Poseidonin temppelistä ensi vaikutelman
+siitä, että hän lähestyi lukuisten merenkulkijain kaupunkia. Ja kun
+hän lähestyi Peiraieusta ja aurinko kultasi Akropoliin, näki hän sen
+välkkeen kaupungin suojelusjumalattaren, Pallas Athenen, suunnattoman
+suuren kuvapatsaan keihäänkärjestä ja kypäräntöyhdöstä, kuvapatsaan,
+jonka Pheidias oli pystyttänyt kaikkein ylimmäksi harjanteelle. Se oli
+valettu Marathonin voittosaaliista.
+
+Perikles muutti Akropoliin vertaistaan vailla olevaksi Ateenan
+suuruuden muistomerkiksi. Niiden temppelien paikalle, jotka
+persialaiset olivat muuttaneet soraläjiksi, rakennettiin nyt mitä
+kauneimpia pyhäkköjä, ennen kaikkea vertaansa vailla oleva Parthenon,
+»neitsyeellisen asunto», Pallas Athenelle. Ja siellä temppelin
+sisällä Pheidias muovaili puukehyksen ympärille norsunluusta ja
+kullasta toisen ihmeellisen kauniin jättiläispatsaan neitseellisestä
+suojelusjumalattaresta.
+
+Plutarkhokselta, joka sai katsella taideteoksia Akropoliilla
+puoli vuosisataa myöhemmin, jolloin ne vielä esiintyivät täydessä
+loistossaan, ei ollut kyllin sanoja ilmaistakseen sitä ihastusta, jota
+hänessä herättivät ihmeteltävän kauniit yksityiskohdat, samoinkuin
+kokonaisuuden puhtaat, jalot viivat ja sopusointuiset mittasuhteet.
+»Taiteilijat ovat täällä koettaneet voittaa toisensa suorittaessaan
+kukin työosuutensa mahdollisimman täydellisellä tavalla», hän sanoo.
+Nämä taideteokset »ikäänkuin säteilevät nuoruutta, joka suo niille
+neitseellisen koskemattomuuden ajasta aikaan. Tahtoisi sanoa, että ne
+kaikki elävät ja hengittävät, että niillä on sielu, joka ei vanhene,
+vaan aina pysyy nuorena ja raikkaana.» — Hänen aikansa jälkeen on
+melkein kaksi hävityksen vuosituhatta vierryt näiden taideluomien
+ylitse, mutta jokainen, ken on saanut polkea Akropoliin pyhää maata,
+ei voi olla Plutarkhoksen kanssa tuntematta, kuinka ne elävät ikuista
+nuoruuden elämää. Tuntee ankaran, totisen kauneuden, mutta ei mitään
+siitä toivottomuudesta, joka tavallisesti valtaa mielen nähdessään
+todistuskappaleen kaiken katoavaisuudesta. Täällä ylhäällä tuntee
+itsensä »ikäänkuin kohotetuksi läpinäkyvään, valoa säteilevään
+teeteriin», kuten sanotaan yhdessä Euripideen kuorolaulussa, tuohon
+harvinaisen kirkkaaseen ilmaan, joka antaa Attikalle aivan erikoisen
+viehätyksen. Jumalasunto vertaistaan vailla! Sillä niissähän jumalat
+oleskelisivat, jollei juuri eetterin sinessä. Ja niissähän koko
+maailmassa on arvokkaampaa ainetta pystyttää asunto heille, kuin on
+kultaloistoon vivahtava Pentelikonin marmori, tuo elävän lämmin,
+ikäänkuin auringon juovuttama kivi, jonka yli varjokin leijailee
+läpinäkyvän sinisenä ja keveänä kuten itse taivas.
+
+Jumalainen näky on katsella Parthenonin marmoripilarien kuvastuvan
+syvänsinistä Aigeian merta vastaan. Jumalten kunniaksi nämä
+muistomerkit on pystytetty, mutta niiden pystyttäjät ovat tahtoneet
+näiden muistomerkkien puhtaudella ja ylevyydellä jalostaa ihmisiä
+itseään. Perikleen aikomus oli, että Ateenasta tulisi koko Kreikanmaan
+kasvattajatar kauneudenkaipuussa ja jalossa mielenlaadussa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Milloinkahan on koko maailman historiassa todettu niin nopeata
+sivistyksen kehitystä kuin Kreikassa viidennellä vuosisadalla
+e.Kr.? Noin 30 000 asukkaan suuruisessa kaupungissa tapahtuu kahden
+ihmisiän kuluessa seuraavaa: maailmanvalloittaja-valtakunta voitetaan
+ainaiseksi, suuri merivaltio perustetaan, näytelmätaide puhkeaa täyteen
+kukkaan, kuvanveistotaide kehittyy lapsuuskauden avuttomuudesta
+korkeuteen, jota myöhemmin ei kenties koskaan ylitetä, arkkitehtuuri
+pääsee kömpelyydestä, senaikaiset rajoitukset huomioonottaen,
+mahdollisuuden rajoille saakka, historiankirjoitus muodostuu
+tieteelliseksi taidoksi ja kehittyy filosofinen ajatusrakennelma,
+jonka edessä meidänkin aikamme on vain kiitollinen oppilas. Ja kaikki
+tämä todellisen vapauden ja poliittisen tasa-arvoisuuden periaatteille
+perustetussa valtiossa. Ateenalainen perhe on samaan aikaan
+voinut olla persoonallinen tuttu Miltiadeelle, Themistokleelle ja
+Perikleelle, Aiskylokselle, Sophokleelle ja Euripideelle, Pheidiaalle,
+Anaksagoraalle ja Sokrateelle, Herodotokselle ja Thukydideelle.
+
+
+
+
+MURHENÄYTELMÄN ENSIMMÄINEN SUURUUDENAIKA.
+
+
+Draama on kreikkalaisen hengen omaperäinen luomus.
+
+Ei mikään muu muinaisajan kansa ole tuottanut mitään sitä muistuttavaa.
+Roomassa ja muuallakin on näyttämötaide kiitollisuuden velassa
+kreikkalaisille oppi-isille. Ensimmäinen suuri draama-kirjailija on
+
+
+
+
+AISKHYLOS,
+
+
+murhenäytelmän taiteellinen luoja. Aiskhylos otti itse osaa suuren
+todellisuusdraaman esitykseen, jonka näytöksien nimet olivat Marathon,
+Salamis ja Plataia. Hän oli silloin miehuusvoimissaan. Vuonna 456 hän
+kuoli seitsemänkymmen-vuotiaana. Vanhin hänen murhenäytelmistään, joka
+on säilynyt, on kaiken todennäköisyyden mukaan »_Turvanetsijät_».
+Luonteeltaan se tuskin on draama nykyisen käsityskannan mukaan, sillä
+siitä puuttuu ennen kaikkea toimintaa ja dramaattisia luonteita.
+Draama on näihin aikoihin vielä tuskin muuta kuin suuri kantaatti,
+jossa kuoro on pääasia. Vanhin draama on siis perimmältään doorilaisen
+kuorolyriikan jatkoa. Ne harvat vuoropuhelut, jotka siinä esiintyvät,
+vaihdetaan kuoronjohtajan ja yhden näyttelijän kesken, ja näillä
+vuorosanoilla on yksinomaisena tarkoituksena perustella kuoron lauluja,
+jotka ovat draaman oleellisimpana osana. Tuomalla kuoronjohtajan
+vierelle näyttelijä luotiin mahdollisuus toiminnalle draamassa.
+Ajan mukana karttui näyttelijäin luku, ja vuoropuhelu kasvo! kuoron
+kustannuksella, kunnes kuorolaulu lopuksi muuttui vain eri näytöksien
+väliseksi musiikkiesitykseksi.
+
+Aiskhyloksen vanhin säilynyt näytelmä — _jos_ nyt »_Turvanetsijät_» on
+vanhin — on kaunis hymni neitseelliselle puhtaudelle. Turvaaetsivät
+ovat danaideja, Danaoksen viisikymmentä tytärtä, jotka ovat Egyptistä
+paenneet tungettelevia kosijoita piiloon Argokseen ja saavat siellä
+turvapaikan. Mutta vain hetkeksi. Heidän isänsä Danaoksen, joka
+itse on päässyt Argoksen kuninkaaksi, pakottavat kosijat myöntymään
+vaatimukseensa. Mutta itse hääyönä hänen tyttärensä murhaavat
+puolisonsa, jotka on heille pakottamalla annettu. Tarujen mukaan saivat
+danaidit rangaistuksensa toisessa maailmassa, missä heidät pakotettiin
+alituisesti ammentamaan vettä seulaan.
+
+Nykyaikaiseen katsojaan tämä tragedia vaikuttaa tuskin
+näyttämöesitykseltä. Murhenäytelmä täynnä voivotuksia, rukouksia ja
+uhkauksia, mutta vailla jännittävää toimintaa, vailla juonia, ei vastaa
+meidän vaatimuksiamme. Mutta se on sen sijaan vaikuttava saarna.
+Aiskhylos asetti elävissä kuvissaan katselijat silmätysten suurten
+synti- ja syyllisyyskysymysten ja jumalien rankaiseman ylimielisyyden
+kanssa. Näin hän on tullut kansan kasvattajaksi, suuremmaksi ja
+tärisyttävämmäksi kuin Homeros ja Hesiodos. Filosofi Aristoteles
+luonnehtii hänet »Ateenan kansan kasvattajaksi suuriin ajatuksiin
+ja hurskaaseen mielenlaatuun, siveelliseen kuriin ja miehekkääseen
+urotyöhön.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Varsinaista dramaattista toimintaa ei ole myöskään murhenäytelmässä
+»_Persialaiset_». Kuitenkin Aiskhylos on ymmärtänyt siinä toisin
+keinoin luoda jännityksen, joka kasvaa kautta, näytelmän. Näyttämö
+on sijoitettu suurkuninkaan palatsin edustalle Susaan ja Dareios I:n
+haudan välittömään läheisyyteen. Vanhojen neuvoksien kuoro tuo julki
+synkät aavistuksensa Kserkseen Hellasta vastaan tekemän sotaretken
+päättymisestä ja lähestyvän onnettomuuden aavistus kasvaa, kun
+Kserkseen äiti, Atossa, esiintyy ja kertoo onnettomuutta ennustavista
+unista, joita hän on nähnyt. Jännitys kohoaa huippuunsa, kun
+sanansaattaja syöksyy sisään ja eloisin sanoin kuvailee persialaisten
+tappiota Salamiissa ja maasotajoukon kauheata peräytymismatkaa.
+
+Sanansaattaja
+
+    Voi maita, kaupunkeja suuren Aasian.
+     Voi Persiin seutuja, voi rikkauttamme.
+    Voi, kukistettu onnemme on, valtamme.
+    On kuihtuneena kukka kaunis Persian.
+    Voi minua, voi murheen sanansaattajaa.
+     Vaan pakko kertoa se teille, persit, on.
+    Siis kuulkaa: kärsinyt on maamme tappion.
+    — — —
+    On rannat Salamiin ja seudut ympärillä
+     täyttänyt ruumisvuorin kurja kohtalo.
+    — — —
+    Ei nuolet meitä pelastaneet, ei, vaan joukkomme,
+    kun laivat upposivat, koki turmion.
+     — — —
+
+Atossa
+
+    Voi, liian kurjan mulle kerroit kohtalon —
+     se liian synkkä, hävettävä osa on.
+    Vaan kerro mulle, kerro, alku taistelun,
+    luvut ja määrät hellenien laivojen.
+    Miks rohkeni ne käydä kynsin terävin
+     päin persein sotalaumain herraa inahtavaa?
+
+Sanansaattaja
+
+    Jos riippunut se oisi laivain määrästä,
+     ois persit taistelussa voiton perineet.
+    Vain sata laivaa omistivat hellenit
+    ja Xerxes tuhannen — sen hyvin tiedän mä,
+     ja niistä kaksi sataa kiirekiitäjää.
+    Me hellenejä väkevämmät olimme.
+    Ei, usko minua, se oli daimoni[142]:
+     se punninnut on epäparipunnuksin.
+
+Atossa
+
+    Oi kerro mulle, miten alkoi taistelu!
+    Ken ensimmäisnä ryntäs? Helleenitkö? Vai,
+     voimansa suuren tuntein, minun poikani?
+
+Sanansaattaja
+
+    Syy, kuningatar, koko tämän kurjuuden
+     on julmistunut kostonhenki — daimoni.
+    Sun poikas luokse Ateenasta saapui mies
+    ja puhui hälle, kuninkaalle, sanoen:
+    »Kun öinen, musta pimeys on peittänyt
+     maan, meren, silloin Hellaan väki säikähtää
+    ja yli laivan laidan syöksyy kiirehtäin
+    salassa paeten ja turvapaikkaa etsien.»
+    Sen kuuli kuningas, ei heti älynnyt
+     hellenin petosta ja vihaa jumalten.
+    Hän käski kaikkein päälliköiden ohjata,
+    kun päivän nuolet jäähtyneinä sattuvat
+    maan päälle ja kun hämärä on saapunut,
+     laivansa kolmin rivein — salmia
+    hän käski vartioida hyvin tarkaten
+    ja muitten laivain ympäröidä Salamiin.
+    Jos löytää Hellaan miehet siellä pakotien
+    ja välttää varman surman, silloin kaikki saa
+     myös laivapäälliköt sen maksaa surmallaan.
+
+    Niin, tietämättä määrää kovan kohtalon
+     kuningas puhui heille sanoin käskevin.
+    Ja meikäläiset asettuivat paikoilleen;
+    he naulitsivat ehtoollisen, sitten he
+    sitoivat hihnoin airot kiinni hankasiin.
+     Kun päivän soihtu sammui, yöhön vaihtuen,
+    nousivat päälliköt ja miehet kannelle.
+    Laivasta laivaan huudot kajahtelivat,
+    kun kaikki keulat määräsuuntaan käännettiin,
+     yön pitkän halki soudattivat päälliköt
+    laivoja sinne tänne, airoin väkevin.
+    Yö koitti jo, vaan ykskään Hellaan laivoista
+     ei salaisesti yrittänyt pakohon.
+
+    Kun päivä ajoi valko-orhein kannelle
+    taivaan ja valoi maahan koiton kirkkautta,
+    soi hellenien sotahuuto raikuva
+    ja jalo aselaulu. Vuoret saarien
+     yhtyivät kaiun äänin laulun säveliin.
+    Väristys kävi joukkojemme sieluissa,
+    kun vahva toivo petti — sillä pakotien
+    ei ollut hellenien huuto raikuva
+     vaan riemulaulu voitollisen taistelun.
+    Me erotimme huudon sanat voimakkaat:
+    Hei, kiiruhtakaa Hellaan jalot soturit,
+    on isänmaanne pelastus ja lastenne
+     ja vaimoinne ja kotiseudun jumaloin
+    ja hautain isien — on taiston palkka se.
+    Me kohotimme kilpaa sotahuutomme
+     ja kiirehdimme pikaisesti taisteluun.
+
+    Nyt laiva laivaan vaskikeuloin ponnisti.
+     Hellenein sotasoutu alkoi taistelun
+    ja iski oikealta haahta phoinikein.
+    Jo kaikkialla keula keulaan iskettiin.
+    Aluksi vankat oli laivat kuninkaan —
+     vaan laiva tunki laivaan kiinni tiheään
+    ja toinen toist' ei enää voinut avustaa.
+    Me itse ha'at kiinnitimme toistemme
+    laivoihin, perämelat, airot särjimme.
+     Vaan hellenien soudut piirittivät jo
+    ja upottivat soutujamme — useat
+    kaatuivat kumolleen. Nyt meren vettä ei
+    hylyillä, pirstaleilta nähnyt. Karien
+     ja saarien rannat katti ruumisröykkiöt.
+
+    Nyt laivamme, ne, jotka säästyi vielä tuholla,
+     pikaisin aironvedoin kauas pakeni.
+    Vaan meitä, meitä, niinkuin meren petoja
+    hellenit airoin, hirsin iski, teurasti
+    ja huuto, valitus ja rukoukset täyttivät
+     nyt meren, taivaan lakeudet, kunnes vihdoinkin
+    yön sysimusta silmä meidät vapahti.
+    Oi, sen vaikerrusten katkeruutta taitaisi
+    en kertoa mä kuolevaisin lausehin.
+     — — —
+
+Atossa
+
+    Voi, hyökylaine kurjuuden on vyörynyt
+     ja upottanut persit, kansat Aasian.
+
+Sanansaattaja
+
+    Vaan tiedä, puoliakaan kurjuudesta ei
+     sun tietoos tullut vielä — ääretön se on,
+    kaks kertaa voittaa kuulemasi kaikki se.
+    — — —
+    Päämiehet laivojen, ne, jotka eloon jäi,
+     pakeni tuulen myötä sinne tänne. Vaan
+    he saivat mailla Boiotian surmansa.
+    Yks osa janoissansa kaatui, kuoli, kun
+    juur lähtehille sai. Me muut taas läähättäin
+    kuin ajamina tuhon pakenimme pois.
+     — — —
+    Vaan loppumaton joukko siellä surman sai
+    nälän ja janon sortamina. Kaikki muut
+    — vain harvat pelastuivat, kuolon välttäen —
+     harhaili Thrakiassa kovaa kokien.
+    He saapuivat nyt tänne pakolaisina.
+    Vaan huokauksin itkee Persiin kaupunki
+    maan ihanaisen kukan kuihtumista nyt.
+    On tämä totta — mutta paljon sivuutin
+     jumalten säätämistä kohtaloista ma.
+
+Lopuksi saapuu Kserkses, lyötynä ja masennettuna ja ilman muita
+varusteita kuin tyhjä nuolikotelo, tappion synkkä vertauskuva.
+Jumalien rangaistus on kohdannut häntä rikoksesta, jonka hän on tehnyt
+polttamalla jumalien temppeleitä, ja hänen ylpeytensä ja rajattoman
+kunnianhimonsa vuoksi. Kserkseen ja kuoron valitushuutoihin näytelmä
+loppuu.
+
+    »Laulakaamme yhdessä valituslaulu!» murtunut kuningas
+    Huudahtaa kehoittaen kuorolle.
+
+    Nyt tuskan ääni kaikukoon
+     ja surun vaikerrus. Nyt rintas repiös.
+    Nyt kisko partas valkohaivenet,
+    nyt hiukses silvo käsin väkevin.
+    Nyt vaattees pirsto. Itke kansaamme.
+    Te ulvokaatte koko kaupungissa,
+     vaan käykää surun vaito-askelin.
+
+Näytelmä »Persialaiset» ei ole vain kaunis taideluomus — se on myöskin
+helleenisen kohtuullisuuden ja ihmisyyden ikuinen muistomerkki. Se
+on kyllä voittohymni, mutta ilman ainoatakaan ylimielisyyden tai
+kansallisvihan sorahtavaa ääntä. Kirjailija oli itse taistellut
+persialaisia vastaan, ja kaikki hänen kuulijansa olivat joko itse
+ottaneet osaa taisteluun tai surivat jotakuta rakasta sukulaista
+tai ystävää, joka oli saanut surmansa persialaisten aseista. Mutta
+kuitenkin näytelmä on täynnä myötätuntoa voitetuita kohtaan.
+
+Miltä tähän verrattuna näyttääkään oma aikamme äskettäin elämämme koko
+maailmaa järkyttäneen sotadraaman jälkeen? Olemme täydellistyttäneet
+sotakoneiston, niin että kreikkalaisten keihäät ja persialaisten jouset
+ovat leikkikaluja siihen verrattuina. Mutta inhimillisyydessä sanan
+korkeimmassa merkityksessä — kuinka paljon alempana siinä olemmekaan
+kuin 2 400 vuotta takaperin Aiskhylos ja hänen yleisönsä!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuinka korkeaa luokkaa taideteoksina »Turvanetsijät» ja »Persialaiset»
+lienevätkin, Aiskhylos ei niissä kuitenkaan ole aikaansaanut
+mitään oikeaa _luonnekuvausta_. Niin pitkälle hän on päässyt vasta
+draamassaan »_Promētheús_», antiikin kenties suurpiirteisimmässä ja
+syväotteisimmassa näytelmässä. Prometheus, titaani, joka varasti tulen
+mahdistaan kateelliselta Zeukselta ja antoi tämän kallisarvoisen lahjan
+ihmisille, esitetään draamassa ihmisrakkauden sankarina ja joutuu
+marttyyriksi avuliaisuutensa vuoksi maanlapsia kohtaan. Hän ei ollut
+ainoastaan lahjoittanut heille kulttuuria edistävää tulta, vaan myöskin
+opettanut heille karjanhoidon, vuoriteollisuuden, kirjoitustaidon ja
+lääketieteen; antoipa hän heille myöskin kaikista parhaan: hän antoi
+heille _toivon_. Zeus palkitsi häntä taottamalla hänet kiinni erääseen
+Kaukasoksen kallioon ja lähettämällä joka päivä kotkan repimään hänen
+maksaansa. Lopuksi kuitenkin Herkules vapautti onnettoman kauheista
+kärsimyksistä.
+
+Aiskhyloksen »Prometheus» on kenties yleisinhimillisin draama, mitä
+milloinkaan on kirjoitettu. Käsitteleehän se aina houkuttelevaa
+ja ikuisesti ratkaisematonta probleemaa: sivistyksen siunausta
+ja kirousta, hyvän ja pahan tiedon puuta. Kuinka voimakkaasti
+Aiskhylos tällä draamallaan on saanut ihmissielun kielet väräjämään,
+käy parhaiten ilmi siitä, että monet myöhemmän ajan suurimmista
+runoilijoista ovat saaneet siitä vaikutteita, kuten Englannissa Byron
+ja Shelley, Saksassa Goethe, Espanjassa Calderon, Ruotsissa Tegnér ja
+Viktor Rydberg.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kolme draamaa sisältävässä, kokonaisuuden muodostavassa
+»_Oresteessaan_» Aiskhylos on draamalliselta näkökannalta päässyt
+korkeammalle kuin aikaisemmissa näytelmissään, ja luonut sekä
+jännittävää toimintaa että todella dramaattisia luonteita.
+Ensimmäinen näytös on asetettu Mykenen kuninkaanlinnaan. Kokonaisen
+vuoden on vartija tähystellyt tulimerkkiä, joka toisi tiedon Troian
+kukistumisesta ja Agamemnonin kotiinpaluusta. Näkyy vihdoinkin
+kaivattu tulenkajastus taivaanrannalta ja vartija rientää alas
+julistamaan iloisen sanoman kansalle. Mutta itsekseen hän lausuu
+muutamia sanoja, jotka ilmaisevat, ettei kaikki ole, niinkuin
+pitäisi, kuninkaanlinnassa: »Suuni on suljettu. Mutta jos nämä seinät
+voisivat puhua, niin voisivat ne parhaiten kaiken kertoa.» Kasvavan
+jännityksen vallassa odotetaan voittajan astumista näyttämölle. Kuoron
+voitonriemuun sekaantuu myöskin aavistus uhkaavista onnettomuuksista.
+Pahat aavistukset voimistuvat, sittenkuin Agamemnon on voittosaaliineen
+saapunut näyttämölle. Uudessa näytöksessä nähdään voittaja linnassaan,
+mutta kuolleena, puolisonsa Klytaimēstrān[143] ja tämän rakastajan
+murhaamana, rakastajan, joka puolison poissa ollessa on anastanut tämän
+paikan.
+
+Seuraava kohtaus näytellään Agamemnonin haudalla. Siellä murhatun
+poika Orestes ja hänen sisarensa Elektra tapaavat toisensa ja
+lupaavat kostaa. He tappavat ensin äidin rakastajan ja sitten hänet
+itsensä. Mutta rangaistukseksi kauheasta teosta kostonjumalattaret
+ottavat Oresteen valtoihinsa ja ajavat hänet hurjan mielenvikaisuuden
+ahdistamana näyttämöltä. Näytelmän lopulla Athene jumalatar vapauttaa
+kumminkin Oresteen verisestä rikoksesta, ottaen huomioon myöskin teon
+vaikuttimet. Draama loppuu kuvailemalla, kuinka kostonjumalattaret
+lepytetään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sanotaan Aiskhyloksen kirjoittaneen yli seitsemänkymmentä
+murhenäytelmää, mutta ainoastaan seitsemän on meillä jäljellä.
+
+Ihailtavaa hänen runoudessaan on sen yksinkertainen suuruus.
+Majesteetillisen suoraviivaisesti vierii toiminta eteenpäin, ilman
+pikkumaisia käänteitä ja hienostunutta tehontavoittelua. Hänen
+draamoistaan uhoo jotakin Marathonin, Thermopylain ja Salamiin päivien
+vakavan ylevästä tunnelmasta.
+
+
+
+
+SOPHOKLES JA OIDIPUSTARU.
+
+
+Aikajärjestyksessä toinen suurista kreikkalaisista murhenäytelmän
+kirjoittajista on Sophokles. Hän oli sopusointuisen helleenisen
+kansansielun harvinaisen täydellistynyt perikuva. Hän kuului myöskin
+siihen onnelliseen sukupolveen, joka sai korjata sadon Salamiin
+voitosta. Sophokleen miehuusikä sattui Perikleen onnelliseen aikaan.
+Ihailevan ja kiitollisen kansan kaikkialla juhlimana hän omistautui
+melkein kokonaan runoudelleen. Hänen luomisvoimansa jatkui katkeamatta
+elämän loppuun asti. Yhdeksänkymmenvuotisen elinaikansa kuluessa, joka
+loppui vuonna 406, täsmälleen puoli vuosisataa Aiskhyloksen kuolemasta,
+tuo jumalan armoittama ehti valmiiksi kirjoittaa noin 120 näytelmää.
+Niistä on kuitenkin ainoastaan kahdeksan säilynyt.
+
+Vanhimpia niistä on kaiken todennäköisyyden mukaan »_Elektra_».
+Murhenäytelmä on saanut nimensä päähenkilön, Oresteen sisaren
+mukaan, joka yllyttää veljeä murhaamaan syyllisen äidin ja hänen
+rakastajansa, Aigisthoksen. Aihe on siis sama, jota Aiskhylos käsitteli
+keskimmäisessä Orestes-draamassaan. Rajatonta tuskaa Elektra tuntee
+isän murhan johdosta. Surupukuun puettuna hän tulee kuninkaanlinnasta
+ja valittaa surullista kohtaloaan kotona: kuinka häntä kohdellaan kuin
+orjatarta, kuinka hän tuskin saa vaatteita ja ravintoa ja kuinka hänen
+päivä toisensa jälkeen täytyy asua samassa talossa kuin isän murhaaja.
+Hänen ainoa toivonsa on, että Orestes, joka Agamemnonin kuollessa
+pelastui Krisaan, pian täysikasvuisena palaisi kotiin ja kostaisi
+isänsä puolesta.
+
+Mutta silloin vanha uskottu palvelija saapuu ja kertoo hänelle, että
+Orestes on tuhoutunut kilpa-ajoissa Delphoin kisoissa. Luonnoton äiti
+Klytaimestra riemuitsee. Nyt hän on vapautunut Oresteen mahdollisen
+koston tuottamasta tuskasta, joka on myrkyttänyt hänen elämänsä.
+Pilkallisesti nauraen hän jättää epätoivoisen Elektran valittamaan.
+
+Mutta pian näyttäytyy, että sanoma on sepitetty. Elektra saa sulkea
+kauan kaipaamansa veljen syliinsä. Jännitys kohoaa hirvittäväksi, kun
+Orestes menee sisälle isän palatsiin suorittamaan veristä tekoaan.
+Kuoro tuo ilmi kauhun, joka täyttää kaikkien mielet välttämättömän
+edessä.
+
+Sisältä kuninkaanlinnasta kuuluu Klytaimestran hätähuuto: »Oi poika,
+oi poika, sääli äitiäsi!» Mutta Elektra, joka seisoo ulkopuolella,
+sanoo: »Ei sinulla itselläsikään ollut sääliä häntä eikä hänen isäänsä
+kohtaan.»
+
+Saapuu sitten Aigisthos, kovin iloisena kuulemastaan huhusta, että
+Orestes oli kuollut, ja että hänen ruumiinsa oli tuotu kuninkaan
+linnaan. Hän käskee avaamaan palatsin portit, niin että jokainen koko
+maassa voi nähdä, ettei mitään toivoa ole enää Oresteesta, vaan että
+nyt on parasta nöyrästi taipua Aigisthokseen.
+
+Senjälkeen hän vetää itse pois verhon, joka on peittänyt kuolleen.
+Silloin selvenee hänelle, mitä on tapahtunut, ja mitä tulee
+tapahtumaan; ja välttämätön tapahtuu. Koston päivä, riemun hetki on
+koittanut Elektralle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sophokleen kehitys on huipussaan draamoissa, joiden aiheina on
+kuuluisa Oidipus-taru. Oidipus oli Theban kuninkaan poika. Hänen
+elämänkohtalostaan oli lausuttu hirmuinen oraakkeliennustus. Jonkin
+vanhan rikoksen vuoksi hänen sukunsa oli näet kironalainen. Ennenkuin
+Oidipus syntyi, Pythia oli sanonut, että hän kerran surmaa isänsä ja
+nai oman äitinsä. Välttääkseen näin kauheaa kohtaloa vanhemmat käskivät
+heittää äskensyntyneen rotkoon kuolemaan.
+
+Mutta kohtalo tahtoi toisin. Palvelija, jolle oli annettu tuo
+vastenmielinen tehtävä, sääli pienokaista ja antoi hänet eräälle
+Korinthoksen kuninkaan palveluksessa olevalle paimenelle. Paimen vei
+lapsen mukanaan Korinthokseen, ja kuningas, joka oli lapseton, otti
+Oidipuksen omaksi lapsekseen.
+
+Korinthoksessa Oidipus kasvoi voimakkaaksi ja rohkeaksi nuorukaiseksi
+ja häntä pidettiin yleisesti kuninkaan poikana. Mutta käydessään
+Delphoissa saadakseen tietää kohtalonsa hän sai vastauksen: »Varo
+saapumasta kotiseudullesi, sillä sinä tulet surmaamaan oman
+isäsi, naimaan oman äitisi ja olemaan ihmisten silmissä vihattava
+jälkeläinen.» Oidipus tahtoi luonnollisesti tehdä kaikkensa estääkseen
+kauheaa ennustusta toteutumasta ja päätti senvuoksi olla koskaan
+palaamatta siihen kaupunkiin, jossa hän luuli vanhempiensa asuvan.
+Umpimähkään hän läksi maailmalle, suunnaten kulkunsa kohti Theban
+kaupunkia. Tiellä hän kohtasi komean vanhan miehen, joka ajoi vaunuissa
+henkivartioiden seuraamana. Tie on kapea, ja ajaja tahtoo tunkea
+vaeltajan tien oheen, mutta Oidipus suuntaa voimakkaan iskun häneen.
+Syntyy käsikähmä, ja Oidipus surmaa sekä vanhan miehen että kaikki
+hänen seuralaisensa yhtä lukuunottamatta.
+
+Vanhus oli hänen oma isänsä. Niin oli — Oidipuksen aavistamatta — ensi
+osa oraakkelin ennustusta toteutunut.
+
+Oidipus vaeltaa edelleen Thebaan. Jo jonkin aikaa oli kaupunkia kovin
+kurittanut julma sfinksi, epäsikiö, jolla oli leijonan ruumis, naisen
+pää ja linnun siivet, ja joka oli asettautunut läheiselle kalliolle
+ja surmasi jokaisen, joka ei kyennyt ratkaisemaan hänen arvoitustaan:
+»Mikä on se eläin, joka ainoalaatuisena kaikista olennoista käy osaksi
+kahdella, osaksi kolmella ja osaksi neljällä jalalla, mutta jonka voima
+ja nopeus on pienin, silloinkuin jalkojen luku on suurin.» Oidipus
+keksi heti vastauksen: »Se on ihminen. Pikku lapsena ihminen ryömii
+nelinkontin; sitten hän käy kahdella jalalla, kunnes vanhuus pakottaa
+hänet käyttämään sauvaa kolmantena jalkana.» Tällä vastauksella
+sfinksin voima oli murrettu. Epäsikiö syöksyi itsestään kalliolta,
+ja Theba oli pelastettu. Kiitolliset thebalaiset ottivat Oidipuksen
+kuninkaakseen ja antoivat hänelle entisen kuninkaan lesken, lokāstēn,
+puolisoksi.
+
+Siten oli oraakkelin ennustus käynyt kokonaan toteen.
+
+Sitten Oidipus elää onnellisena ja saa Iokasteen kanssa kaksi poikaa ja
+kaksi tytärtä. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että lapset ovat
+hänen puolisisaruksiaan, ei aavistustakaan siitä, että ilma on täynnä
+onnettomuutta.
+
+Tästä kohden alkaa murhenäytelmä »_Kuningas Oidipus_». Thebaa
+hävittelee raivoava rutto, ja kansan lähetystö anoo kuninkaalta neuvoa
+ja apua:
+
+    On kuihtuneina kaikki jyvätähkäpäät,
+     on' laidun vailla karjaa, vaimon hedelmä
+    on kohtuun tukehtunut. Soihdun murheisen
+    tuo Theben linnaan julma rutto-daimoni.
+    On kohta tyhjä koko huone Kadmoksen[144] —
+     vaan täynnä valitusta mustan Hadeksen.
+
+Oidipus vastaa hyväntahtoisesti, että hän on jo ottanut huomioon kansan
+hädän ja lähettänyt lankonsa Kréōnin Delphoihin pyytämään jumalien
+neuvoa.
+
+Kohta tämän perästä saapuu Kreon tuoden Apollonin sanoman, että kirous
+tulee painamaan maata, kunnes entisen kuninkaan murhaaja on keksitty ja
+hänet joko surmattu tai ajettu maanpakoon. Oidipus lupaa juhlallisesti
+tekevänsä kaiken saattaakseen rikollisen kärsimään ansaittua
+rangaistustaan. Saadakseen selvyyttä hän lähettää sokealle tietäjä
+Teiresiaalle kutsun saapua luokseen.
+
+Mutta vanha mies pyytää saada olla vastaamatta.
+
+    Mun anna palata. Ja keveämmin me
+    Kohtalon kestämme, kun mua tottelet,
+
+hän sanoo.
+
+Kun Teiresias itsepäisesti kieltäytyy selittämästä tarkemmin sanojansa,
+Oidipus suuttuu, ja kiivas sananvaihto syntyy. Lopuksi tietäjä
+harmistuneena sinkoaa: »Murhaaja, jota etsit, olet itse!»
+
+Oidipus käsittää kuitenkin hänen sanansa vain vihanpurkaukseksi eikä
+aavistakaan kamalaa totuutta. Ja Iokaste vahvistaa häntä luulossaan.
+»Älä usko tietäjää!» hän sanoo. »Mieheni sai myöskin tietäjän viestin,
+että oma poikansa hänet surmaisi, mutta poikanen kuoli jo pienenä.
+Oraakkeli on siis puhunut valhetta.»
+
+Heti sen jälkeen saapuu Korinthoksesta sanansaattaja ilmoittaen, että
+Oidipuksen isä on kuollut, ja että Korinthoksen kansa tahtoo valita
+pojan kuninkaaksi.
+
+Näin Oidipus on siis mielestään säästynyt kamalasta kohtalosta surmata
+oma isänsä! Mutta peläten, että oraakkelin ennustuksen jälkimmäinen
+osa toteutuisi, hän ei uskalla palata Korinthokseen, niin kauan
+kuin hänen oletettu äitinsä elää. Silloin sanantuoja antaa hänelle
+selityksen, jonka pitäisi vapauttaa hänet kaikesta pelosta: Oidipus
+ei ole Korinthoksen kuolleen kuninkaan poika, vaan löytölapsi,
+jonka sanantuoja itse kerran sai Theban kuninkaan paimenelta ja vei
+Korinthokseen. Oidipus lähettää nyt hakemaan paimenta, joka voi antaa
+varman selostuksen hänen syntyperästään.
+
+Turhaan Iokaste pyytää häntä olemaan sitä tekemättä. Siitä, mitä hän
+on kuullut, hän ymmärtää totuuden kaikessa kauheudessaan ja hän sanoo
+Oidipukselle:
+
+    Oi, kunpa, Oidipos, et tuntis itseäs.
+    Ma lausun sulle tämän sanan ainoan:
+     Oi, onneton — ei mitään sulle enempää.
+
+Näin sanottuaan hän poistuu näyttämöltä.
+
+Mutta Oidipus luulee juuri nyt olevansa onnensa huipulla. Sitä
+voimakkaammaksi tulee senvuoksi vaihdos tapausten kehityksessä,
+ratkaiseva käänne, kun hän paimenen selostuksista vähitellen saa
+kauhistavan tiedon, kuinka kaikki oikeastaan on. Kohtalon iskun
+huumaamana hän hoipertelee palatsiin kuoron laulaessa:
+
+    Suku ihmisten kuolevain,
+     miten tyhjäksi, turhaksi
+    elonretkenne huomaan.
+    — — —
+     Sinä opetat minulle,
+    on onneton Oidipos,
+    osa autuas, onnekas
+     ei ihmisen koskaan.
+
+Hetken kuluttua sanansaattaja tulee palatsista ja kertoo, että Iokaste
+on surmannut itsensä ja että Oidipus mielettömässä epätoivossaan on
+repinyt silmänsä päästäkseen näkemästä enempää syvää kurjuutta, johon
+hän on vajonnut. Voidaan myöskin sanoa, että Oidipuksen tulo sokeaksi
+on vertauskuvallinen: hänhän on jo ennenkin kulkenut sokeana läpi
+elämän.
+
+Ja nyt avataan palatsin portit, ja pari palvelijaa taluttaa kauhean
+näköisen sokean ulos. Armona hän rukoilee rangaistusta, jota helleenit
+pitivät kaikkia muita raskaimpana: maanpakolaisen katkeraa kohtaloa.
+Sanoin, jotka värisevät isänrakkautta ja jaloa tuskaa, hän uskoo
+pienet tyttösensä Kreonin hoitoon ja alkaa maanpakolaisen lohduttoman
+vaelluksen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikkalaiset itse pitivät »Kuningas Oidipusta» parhaimpana
+taideteoksena kaikista murhenäytelmistä. Voittamattoman mestarillisesti
+Sophokles on ymmärtänyt yksinkertaisin keinoin, ilman harkitulta
+yllätyksiä, lisätä draaman jännitystä, kuta pitemmälle draama
+vierii eteenpäin, ja niin muutamassa hetkessä kehittää äkillisen
+muutoksen korkeimmasta onnesta pohjattomaan kurjuuteen. Ei kukaan ole
+peloittavammalla tavalla kuvannut _kohtalon ironiaa_ kuin runoilija,
+kun hän antaa Korinthoksen sanansaattajan esiintyä. Tuleehan mies
+tuomaan Oidipukselle ilosanomaa ja vapauttamaan hänet tuskaisasta
+pelosta, että hän joutuisi menemään naimisiin äitinsä kanssa. Jotta
+Oidipus tuntisi tulevaisuutensa oikein varmaksi, ilmaisee sanantuoja
+hänelle hänen todellisen alkuperänsä ja aiheuttaa suoranaisen
+vastakohdan, mitä hän hyväntahtoisuudessaan on tarkoittanut. Tämä, jos
+mikä, on traagillista ironiaa.
+
+Katsojain mielenkiinnon draama pitää vireillä alusta loppuun asti. Ja
+kuitenkaan siinä, yhtä vähän kuin Sophokleen muissakaan näytelmissä,
+ei esiinny mitään nykyaikaisten vaatimusten mukaista _toimintaa_. Jos
+se olisi ollut nykyaikaisesti rakennettu draama, olisimme saaneet
+näyttämöllä todeta Delphoin oraakkelin ennustuksen Oidipuksen
+vanhemmille aiheuttaman tuskan, kenties nähdä hänen kuolemaan
+jättämisensä ja pelastuksensa Korinthokseen, hänen käyntinsä Delphoissa
+ja Pythian sanojen vaikutuksen häneen, nähdä sen tapahtuman, joka tekee
+hänet syylliseksi j.n.e. Sophokleen draama ei ole siten elävää elämää,
+mutta koko toiminta on niiden tapahtumien vähittäistä paljastamista,
+mitä on tapahtunut _ennen_ varsinaista näytelmää. »Sophokleen suuri
+taide», kuten Schück sanoo, »ilmenee juuri siinä, että vaikka
+oikeastaan ei yhtään ainoata uutta tekoa suoriteta eikä mitään uutta
+tapahdu — draama kuitenkin vaikuttaa, niinkuin se kauttaaltaan olisi
+täynnä elämää ja toimintaa.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuinka sokean, kovia kokeneen Oidipuksen pitkä ja ansaitsematon
+kärsimys loppui, sen on Sophokles näyttänyt meille näytelmässään
+»_Oidipus Kolonoksessa_», jonka hän kirjoitti oman elämänsä lähetessä
+loppuaan. Tämä yhdeksänkymmenvuotiaan runoilijan teos on ihmeellinen
+todiste siitä, kuinka korkeaksi arvioitava hänen taiteellinen
+luomisvoimansa oli vielä hänen viimeisinä elinvuosinaan.
+
+Draaman toiminta on sijoitettu runoilijan omaan kotiseutuun, vähän
+matkaa Ateenasta pohjoiseen olevaan pieneen Kolōnós-nimiseen kylään.
+
+    Oi valkohohtavainen kylä Kolonos,
+     sen laitumilla varsain laumat myllertää.
+    Sen vihreässä kukkavehmastossa on
+    köynnöksin syvän-tummin rungot peittyneet.
+    Ja siellä laulaa satakieli iltaisin
+     suruisin, lempein äänin luona pesänsä,
+    ja siellä viihtyy alla lehväin viileäin.
+    Ei sinne kiidä kuumat nuolet auringon,
+    ei sinne osu talvituulten humu viiltävä.
+    Vaan Dionysos, lemmekäs ja vallaton
+     käy nymfein kera riemumielin karkeloon.
+
+Näin kuoro laulaa kauniissa, kotiseudulle omistetussa
+tervehdys-laulussa, jonka runoilija on sijoittanut draamaan.[145]
+
+Kerjäläisen hahmossa, sokeana ja vanhuudenheikkona entinen kuningas
+saapuu Kolonokseen monien harharetki- ja kärsimysvuosien jälkeen. Hänen
+jalo, rakastava tyttärensä Antigónē taluttaa häntä kädestä. Hän asettuu
+lepäämään lehdon suulle, joka on pyhitetty kostonjumalattarille eli
+eumenideille, »hyvänsuoville», kuten kreikkalainen kauniimmalla nimellä
+heitä nimitti silloin, kun hän tahtoi voittaa heidän suosionsa.
+
+Äkkiä on aivan kuin vanhus olisi saanut näkönsä jälleen. Varmoin
+askelin hän kulkee niiden edellä, jotka ovat keräytyneet hänen
+ympärilleen, lehtoon sille »kupariportaalle», jonka luultiin johtavan
+alas manalaan. Ja hetkisen perästä hän on salaperäisellä tavalla
+kadonnut kaikkien näkyvistä. Hän on lopuksi saanut rauhan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ihmeen kauniilla tavalla on tässä näytelmässä ihmiskurjuuden herättämän
+surumielen kuteisiin loimiksi kudottu lohtua ja toivoa. Selvemmin kuin
+missään muussa kreikkalaisessa murhenäytelmässä kuulee tässä runoilijan
+oman sydämen puhuvan. »Kaiken yllä on», kuten Schück sanoo, »jotakin
+laskevan ilta-auringon hiljaisesta loisteesta. Suuri runoilijaura menee
+tässä mailleen kauneuteen ja sopusointuun.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun Oidipus oli lähtenyt maanpakoon, hänen molemmat poikansa
+_Eteoklēs_ ja _Polyneikēs_ päättivät hallita yhdessä. Mutta Eteokles
+rikkoi sopimuksen ja anasti yksin valtaistuimen. Polyneikes sai
+silloin apua apeltaan, Argoksen kuninkaalta ja viideltä muulta
+kreikkalaisella ruhtinaalta. Heidän sotaretkensä Eteoklesta vastaan
+antoi Aiskhylokselle aiheen murhenäytelmään nimeltä »Seitsemän Thebaa
+vastaan».
+
+Thebalaiset löivät takaisin vihollisen hyökkäyksen, mutta veljekset
+surmasivat toisensa kaksintaistelussa. Nyt otti Theban hallituksen
+käsiinsä heidän enonsa Kréōn. Hän hautautti juhlallisesti Eteokleen,
+mutta kielsi kuolemanrangaistuksen uhalla hautaamasta Polyneikesta,
+joka oli sotinut isänmaata vastaan. Hänen ruumiinsa piti heittää
+koirille ja korppikotkille. Silloin esiintyy kuolleen sisar, jalo,
+uhrautuva Antigone, ja julistaa, että hän pitää uskonnon käskyä
+ja velvoitusta kuolleita kohtaan korkeampana kuin hallitsijan
+sydämettömän ankaroita määräyksiä ja aikoo suorittaa veljelleen
+viimeisen palveluksen. Koirien ja lintujen saaliiksi heittäminen
+oli kreikkalaisen käsityskannan mukaan kauhein onnettomuus, joka
+voi kohdata ihmistä, sillä ilman hautausta ei hänen oltu suotu
+päästä rauhaan manalaan. _Antigone_ksi Sophokles on nimittänyt yhden
+murhenäytelmänsä, jota monet pitävät antiikin näytelmistä kaikkein
+täydellisimpänä taideluomana.
+
+Antigone pidätetään hänen yrittäessään suorittaa päätöstään ja viedään
+vangittuna Kreonin eteen. Vartija, joka tuo hänet, kertoo, kuinka
+Antigone oli mennyt kuolleen luo:
+
+    »Näkyypä neito. Niinkuin lintu huomaten
+     pesänsä pojitonna, vuoteen tyhjänä
+    surulla mielin haikeasti vaikeroi,
+    niin tääkin, kuolleen paljahaksi nähtyään,
+     valitti, itki, niille hirmukostoa
+    toivotti, joiden työtä ol' tää paljastus.
+    Ja kuivaa hiekkaa käsin sinne tuotuaan
+    hän vaskimaljan korkealta kallistaa
+     ja kolmin uhrijuomin vihmoi vainajaa.»
+
+Pyöveliensä edessä Antigone seisoo pystypäisenä, sillä hän on totellut
+jumalien käskyjä, jotka ovat ihmisten lakeja korkeammat.
+
+Mutta hänen uhmansa on rangaistava. Kreon käskee muuraamaan Antigonen
+elävänä maanalaiseen kallioholviin. Kaunis on hänen joutsenlaulunsa —
+se luo kauneuden hohteen hänen kuolemaansa:
+
+    Oi, katselkaa mua, syntymämaani miehet!
+     Astumassa jo oon
+    ma viimeis-polkua, viimeis-kerran
+    päivän soihtua silmäilen.
+    Sitten eessäni on ikiyö...
+     Tuoni kaikkein-tuutija mun
+    vie elävält' Akheronin[146] rantaan,
+    vaikk' ei suotuna mulle vielä
+    häiden riemua, enk' ole kuullut
+     morsiusvirttäni — vaan mun Tuoni nai!
+
+Niin viedään hänet pois. Ei edes Kreonin oma poika, Antigonen kihlattu,
+voi taivuttaa sydämetöntä itsevaltiasta peruuttamaan tuomiota. Mutta
+silloin esiintyy sokea tietäjä Teiresias ja kertoo onnettomuutta
+ilmoittavasta ennemerkistä: jumalat eivät tahdo enää ottaa vastaan
+uhria, sittenkuin koirat ja korppikotkat ovat häväisseet heidän
+alttarinsa.
+
+    »Sill’ alttarit ja kaikki uhrilietemme
+     täynn' Oidipun on poika raukan hurmetta,
+    jot' ahmii haukat, hurtat syövät herkkusuin.
+    Sen vuoksi uhripalveihimme jumalat
+    ei mielly eikä reisiluiden lieskahan,
+    eik' onnen virttä laula ennuslinnutkaan,
+     kun murhahurmeen kuuta ovat maistaneet.»
+
+Lopuksi Teiresias uhkaa kuningasta jumalien kauheimmalla
+rangaistuksella, jos hän vain ei muuta mielenlaatuaan. Silloin
+Kreon säikähtää ja rientää itse, kansansa seuraamana, hautaholviin
+vapauttaakseen Antigoneen. Mutta liian myöhään. Sanansaattaja[147],
+joka on ollut Kreonin matkassa, astuu näyttämälle ja kertoo, että
+kun kuningas tuli haudalle, se oli avattu ja Antigone kuollut. Hän
+oli hirttäytynyt huntuihinsa. Hänen kihlattunsa piti rakastettunsa
+hengetöntä ruumista käsivarsillaan. Kun hän näki isänsä, valtasi
+hänet niin suuri inho, että hän paljasti miekkansa isäänsä vastaan.
+Kauhuissaan peräytyi Kreon. Silloin survaisi nuorukainen aseen omaan
+rintaansa.
+
+Niiden joukossa, jotka kuulivat sanansaattajan hirveän kertomuksen,
+on Kreonin puoliso. Sanaakaan sanomatta hän menee sisälle palatsiin.
+Kun Kreon murtuneena palaa, avataan kuninkaanlinnan portit, ja sisällä
+nähdään kuningatar — makaavan kuolleena vuoteessa. Tapahtumain
+epätoivoon syöksemänä hänkin on lyhentänyt elämänsä. Hänen viimeinen
+sanansa — niin sanansaattaja kertoo — oli kostonhuuto puolisolle,
+»julmalle lasten murhaajalle».
+
+Yksinäisenä, syyllisenä, koko elämä tuhoutuneena, seisoo siinä Kreon
+parahtaen tuskanhuutoon:
+
+    Ah voi!
+     Jopa kauhusta säpsähdin!
+    Oi, ottakaatte jo kalpa
+    ja puhkaiskaa tämä rinta halpa!
+    Voi, voi minä vaivaisin,
+     joka vaivuin vaivojen äärihin!
+
+Ja murhenäytelmä päättyy kuoron johtajan varoittaviin sanoihin,
+että »ei pidä loukata ikuisten jumalien lakia itsepäisyydellä ja
+ylimielisyydellä.» Mielenmaltti ja sävyisyys ovat korkeimmassakin
+asemassa olevan velvollisuuksia.
+
+Tässä näytelmässä on useita ikikauniita kohtia. Muhkein on kenties
+ylistyslaulu ihmisen mahdille kukistaa villit luonnonvoimat,
+sivistyksen ylistyslaulu, voisi sanoa:
+
+    Ihmeitä mont' on. Ihminen
+     kaikkein tenhoisin ihme on.
+    Talven myrskyjä uhmaillen
+    kulkevi hän meren aaviston,
+    vaikk' ylt'ympäri lainehien
+     vain valkotyrskyt pauhaa.
+    Ei maa-emosellekaan hän anna rauhaa:
+    tuot' uupumatont' ikinuorta hän vaivaa,
+    kiertävin auroin ain' yhä kaivaa,
+     orhien voimalla peltoa raivaa.
+
+    Lintuin liutaa liitelevää,
+     niin, salomaiden laumojakin
+    pyytäjä kietovi pauloihin;
+    merten karjaa kiitelevää
+    mies sukkela piirittää
+     ja verkon poimuhun saartaa.
+    Hän vuortenkin elukoita juonin kaartaa:
+    harjakas orhin niska se taipuu,
+    tunturisonnin tarmo se haipuu;
+     ihmisen vallan alle ne vaipuu.
+
+    Hän puheen keksinyt on
+     ja leimuna lentävät aatteet
+    sekä säännöt valtiohallinnon,
+    jopa verhokseen vilusäällä vaatteet.
+    Kolkoilta kallioiltakin
+     rajuilman ilkinuolten alta
+    hän pakeni huoneen suojihin,
+    ain neuvokasna. — Yksi vain
+    peloittaa häntä: — Tuonen valta;
+    sit' ei hän karta, vaikka polttavaan
+     hän tautiin keksinyt onkin hoivaa.
+
+    Näin taitava keinoissaan
+    ja juonikas, ettei määrää,
+     välin oikean tietä hän käy, välin väärää.
+
+
+
+EURIPIDES,
+
+
+kolmas suurista kreikkalaisista murhenäytelmän kirjailijoista, kuoli
+samana vuonna kuin Sophokles, 406. Hän oli hyvin erilainen kuin
+vanhempi aikalaisensa. Hänen kasvoissaan oli sopusointua kaipaavan
+mietiskelijän ilme. Hänen elämänkohtalonsa oli myöskin kokonaan
+toisenlainen kuin vanhemman runoilijaveljen. Sophokles oli vain 28
+vuotias, kun hän sai ensimmäisen suuren voittonsa näytelmäkirjailijana;
+Euripides sai taistella vastatuulen kanssa neljäkymmenvuotiaaksi
+asti. Mutta ajan oloon muuttui yleisön kylmäkiskoisuus sitä
+voimakkaammaksi ihailuksi, ja kuolemansa jälkeisinä vuosisatoina
+Euripides näyttää saaneen enin kannatusta kolmesta suuresta
+murhenäytelmänkirjoittajasta.[148] Euripideen kirjallinen perintö
+on paljon paremmin säilynyt kuin hänen edeltäjiensä. Hänen noin
+90 näytelmästään meillä on parisenkymmentä tallella. Euripides on
+tuotannossaan _realistisempi_ kuin edeltäjänsä, lähestyy enemmän
+todellisuutta ja jokapäiväistä elämää, jossa on niin ylevyyttä kuin
+alhaisuuttakin.
+
+»_Álkēstis_»-nimisessä, vanhimmassa säilyneessä murhenäytelmässään,
+runoilija on piirtänyt kauniin ja kohottavan kuvan nuoresta puolisosta,
+joka uhrautuu pidentääkseen miehensä, kuningas Ádmētoksen elämää.
+Alkestis on nimittäin saanut tietää, että tämä saa elää vielä jonkin
+aikaa, jos joku toinen vapaaehtoisesti kuolee hänen puolestaan.
+
+Vastakohdaksi tälle jalolle, ylevälle naisolennolle Euripides kuvaa
+hänen vanhan appensa. Kun Admetos pyytää raihnaista ukkoa uhraamaan
+arvottoman elämänsä ainoan poikansa puolesta, tämä kieltäytyy siitä;
+mutta kun vanhus sitten alkaa Alkestiin paarien ääressä ilmaista
+syvää suruaan ja koettaa lohduttaa poikaa, antaa Admetos hänen
+kaunistelemattomin sanoin tietää, kuinka sydämetön, itsekäs ihminen
+hän on, joka on antanut nuoren naisen kuolla, sen sijaan että olisi
+itse uhrautunut. Ukko on kuitenkin miestä puolestaan ja puolustaa
+menettelytapaansa mainiosti kuvatulta poroporvari-näkökannalta:
+Admetoksen on vallan tarpeetonta seisoa siinä häpäisemässä isäänsä
+senvuoksi, ettei tätä ole haluttanut olla niin ystävällinen, että olisi
+paneutunut pitkälleen ja kuollut pojan asemesta. Jokaisella on vain
+_yksi elämä_, ja ukko tietää parhaiten itse, kuinka arvokas elämä on.
+Hänellä ei ole vähäisintäkään halua näytellä sankari-osaa. Ja muutoin
+on hävytöntä, että poika vaatii sellaista uhrautumista isältä, jota
+hänen on kuitenkin niin paljosta kiittäminen, isältä, joka on niin
+oivallisesti huolehtinut hänen tulevaisuudestaan, että voi jättää
+hänelle suuren maaomaisuuden perinnöksi. »Mitenkähän minä sitten
+olisin menetellyt väärin?» hän huudahtaa ja antaa Admetoksen tietää,
+kuinka kehno hän itse on, kun on antanut nuoren puolisonsa uhrautua
+puolestansa.
+
+Sillä välin on kuitenkin saapunut Admetoksen kestiystävä, meluava
+ja rähisevä Herkules, joka tuskin muutoin kuin nimeltään muistuttaa
+tuota sankaria. Tietämättä mitään kuolemantapauksesta tuo jäntevä
+voimamies, jolla on leijonannahka vaippanaan ja nuija aseenaan, antaa
+runsaasti kestitä itseänsä, ja kurkistaa sen ohella niin syvälle
+tuopin pohjaan, että hän aiheuttaa oikean häpeänhälinän suruhuoneessa.
+Kun hän kuitenkin saa tietää, minkä menetyksen hänen isäntänsä on
+kärsinyt, hän lupaa kiitokseksi kestityksestä riistää mustavaippaiselta
+kuolonruhtinaalta, Thanatokselta, takaisin hänen saaliinsa. Jos
+tarvitaan, Herkules katkoo hänen kylkiluunsa. Hän pitääkin lupauksensa,
+ja Admetos saa takaisin puolisonsa, jota hänen tuskin voi sanoa
+ansainneen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Yhtä voimakkaan realistisia piirteitä on mustasukkaisuuden
+alkutragediassa, Euripideen enimmän kiitetyssä murhenäytelmässä
+»_Mēdeiassa_». Kostaakseen puolisolleen, petolliselle Iasonille, Medeia
+päättää surmata hänen uuden morsiamensa ja sen jälkeen omat, tälle
+uskottomalle saamansa lapset. Komea on jo draaman alkusoitto, missä
+Medeiaan vanha imettäjä puhkee seuraaviin sanoihin:
+
+    »Ah, ellei synkkäin Symplegadein[149] välitse
+     ois Argo-laiva koskaan tullut Kolkhiiseen,
+    ei konsaan Pelionin notkomailta
+    ois honkaa ainuttakaan airoiks veistetty
+    urosten uljaitten, mi Peliaalle toivat
+     kultaisen taljan!»
+
+Vanhus kauhistuu aavistellessaan Medeian suunnitelmia lapsiin nähden.
+
+    »Näin kyllä jo, hän kuinka hurjin katsehin
+    tuijottaa heihin — jotakin hän aikoo —, ei
+     tuo viha viihdy murskaamatta uhriaan.»
+
+Medeiasta Euripides on luonut ylevän traagillisen hahmon, jota
+repii kaksi voimakasta alkukantaista tunnetta: toiselta puolen syvä
+äidinrakkaus, toiselta taasen mieletön mustasukkaisuus ja kostonhimo.
+Korinthoksen naisia edustavan kuoron edessä hänen haavoitetusta
+rinnastaan parahtaa tuskan huuto:
+
+    »Te hyvät naiset, kohlut kohtalon
+     on ankarat. On mennyt elämäin;
+    on voimain lopussa, ma kuoloon kaipaan.
+    Mun puolisoni, kalleimpain, hän nyt
+    mies kurjin, katalin on päällä maan.
+    Niist' olennoista, joille järki suotiin,
+     me naiset saimme osan huonoimman.»
+
+Hänen rakastamansa mies sitävastoin esiintyy näytelmässä
+vastenmielisenä onnenonkijana ja nokkaviisaana arki-ihmisenä, niin
+että on vaikeata ymmärtää, kuinka hän on voinut sytyttää naisessa
+hehkuvan intohimon. Kun hän selvittelee sitä muutosta, mikä hänen
+tunteissaan on pakosta tapahtunut tutustuttuaan Kreusaan, hän tekee
+sen matalasti ja poroporvarimaisesti kuin attikalainen pikkuporvari
+tai talonpoika, puhuaksemme Schückin suulla. Iason vakuuttaa, että
+yksinomaan taloudellinen ahdinko sai hänet päätökseen naida rikkaan
+kuninkaantyttären. Laskelmana oli, että sekä hän että hänen lapsensa
+ja entinen puolisonsa sitten voisivat viettää tyyntä ja huoletonta
+elämää! »Oliko se huono suunnitelma?» hän kysyy närkästyneenä siitä,
+että Medeia on nostanut asiasta melun, juuri kuin hän oli saanut kaiken
+järjestetyksi niin hyvin — _itselleen_.
+
+»Miksi sinä niin siitä rähiset, Medeia?» Suunnilleen siltä kannalta hän
+suhtautuu asiaan. »Olenhan järjestänyt niin, että sinulla yhäkin olisi
+koti tässä maassa, 'kunhan vain alistut esivallan harkintaan'.» Ja
+sitten hän pitää pitkän saarnan siitä, kuinka hyvän työn hän oli tehnyt
+tuodessaan Medeian kerran barbaarien maasta Hellaaseen elämään lain
+ja oikeuden alaisena. Olipa tämä vielä sen johdosta saanut mainetta
+viisaudestaan, kun sitävastoin »kukaan ei olisi puhunut hänestä
+sanaakaan, jos hän olisi jäänyt istumaan tuonne maan äärimmäiseen
+kolkkaan.» Ja mainehan on kuitenkin parasta kaikesta.
+
+»Miehuuton konna», loukattu puoliso sinkoaa hänelle vastaukseksi.
+
+    »Ei lujuutta, ei miehen miellä osoita,
+    ken rohkein katsein loukkaamiaan kohtelee.
+    Päinvastoin: pahe kehnoin se on ihmisen —
+     on julkeutta.»
+
+»Sinun armopalojasi en ota vastaan», hän sanoo ja lisää:
+
+    »Pois käy! On halus naisen nuoren syleilyyn,
+    kun liian kauan täällä poissa viivähdit.
+     Häät hanki!»
+
+Ja Iason lähtee, eivätkä hänen jäähyväissanansa vaikuta juuri
+kunnioitusta herättävästi:
+
+    »Niin kutsun vallat taivaan todistajiksein,
+    Ett' tahdoin sua, lapsiasi palvella.»
+
+Euripides, joka on nähnyt niin syvälle ihmisten sieluun, ymmärtää
+täydellisesti, mitä merkitsee, että nainen vihastuu, julmistuu, käy
+ilkeäksi. Medeia, jonka rakkaus Iasoniin kerran oli niin syvä, että
+hän uhrasi kaiken tämän vuoksi, Medeia on nyt heitetty pois kuin
+hyödyttömäksi käynyt kappale, koska naimisiinmeno toisen naisen
+kanssa soveltui nyt niin hyvin miehelle. Sydän kylmänä, elottomana,
+kivenkovana hän päästää valloilleen kaikki vihan tuhoavat voimat
+tätä itsekästä ihmistä vastaan, joka kerran saman sydämen oli saanut
+lyömään nopeammin onnesta ja uhrimielestä. Kun hän nyt näkee, miten
+tarkoituksetonta hänen koko uhrautuva rakkautensa oli ollut, hän tuhoaa
+itse sen hedelmät. Kostonhimo voittaa äidinrakkauden hänen rinnassaan.
+Hänestä on tullut piru naisen hahmossa. Ja kuitenkaan emme voi olla
+tuntematta syvää myötätuntoa häntä kohtaan. Näytelmäntekijän suuruutta
+todistaa, että hän saa kuulijansa tähän mielialaan.
+
+Murhenäytelmän kamala ratkaisu ei tapahdu silmiemme edessä.
+Sanansaattaja saapuu ja kertoo Medeian ja Kreusan kauheasta kohtalosta,
+
+    »hän kuinka värikkääseen viittaan verhoutuu
+     ja kultaseppelehen painaa kutreilleen.
+    Ja hiuksiaan peilin eessä suorien
+    hän hymyy sieluttoman kuvan nähdessään.
+    Ja sitten nousee tuoliltaan hän, karkeloi
+     niin huoneen poikki, valkojalkaa kohottain.
+    Ja ylen onnellisna lahjastansa hän
+    luo katseen siroon kantaan yhä uudelleen.
+    Mut jälkeen tämän näky vaihtui kauheaks:
+     hipiä muuttuneena horjuu takaisin hän
+    vavisten joka jäseneltään. Vaivoin hän
+    pääs istuimelle, ettei maahan sortunut.
+    Iäkäs palvelija, luullen Panin tai
+     muun jumalista häneen tulleen, riemuita
+    jo alkoi, kunnes hänen suustaan huomasi
+    hän vaahdon purskuvan ja silmäterien
+    kauhusta vääntyneen ja ihon kalpean.»
+     — — —
+    »Lyö sitten kultaseppeleestä otsalta
+    esille tulikielet kaikenkalvavat.
+    Ja viitta hieno taas, tuo lahja poikies,
+     syö onnettoman naisen lihan pehmeän.
+    Hän tulen kietomana karkaa tuoliltaan
+    ja syöksyy sinne, tänne, puistain kutrejaan;
+     pois aikoo riistää seppeleen, mut lujassa
+    on kultavanne. Liekkiloimut yltyvät
+    vain kahta hurjemmin, kun liehuu hiukset.
+    Hän tuskain murtamana maahan raukenee,
+     vain isä vaivoin enää tuntee tyttären.»
+
+Isä rientää paikalle ja joutuu saman kohtalon alaiseksi.
+
+Kun Medeia on saanut kuulla, että tämä osa hänen kostostaan on
+onnistunut, hän kertoo itse kuorolle päätöksestään surmata pienet
+lapsensa. Tämä yksinpuhelu, joka tulkitsee äidin tuskaa, kun rakkaus
+lapsiin ja kostonhimo taistelevat hänen sielussaan, kuuluu ajasta
+aikaan valtavimpiin ja sydäntäsärkevimpiin kohtauksiin, mitä konsanaan
+on tulkittu teatterissa. Hän lopettaa seuraavin sanoin:
+
+    »'Vain rohkeutta, sydän! Miksi vitkailen
+     työn julman suoritusta, jot' ei välttää voi?
+    Hyv' on, sa käsi onneton, käy miekkahan,
+    vie nopeasti elon synkkään määrähän!
+     Sa älä pelkää, älä muista lapsias,
+    sa joille elon soit ja joita rakastat,
+    vain hetkeks' unohda, ett' olet äiti sa!'
+     Saat sitten itkeä!»
+
+Näin sanoen hän poistuu palatsiin.
+
+Kun surmatyö on suoritettu, Iason rientää morsiamensa ja tämän isän
+hiiltyneiden ruumiiden luota näyttämölle. Palatsissa häntä kohtaa
+järkyttävä näky: hänen viattomat pikkulapsensa lepäävät siellä
+kuolleina.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Suuren runoilijauran päättää kauniisti näytelmä »_Iphigeneia
+Auliissa_». Iphigeneian hahmossa kohtaamme nuoren, viattoman tytön,
+ingénuen[150] näyttämöllä. Hän on rakastettavin luonne, mitä
+kreikkalainen draama on koskaan luonut, tämä puhdas neito, joka
+uhrataan isänmaan puolesta. Kreikkalaisten laivasto on Auliin[151]
+satamassa Agamemnonin päällikkyydessä. Yhtämittainen myrsky estää
+heitä purjehtimasta Troiaan. Ainoastaan jos Agamemnon uhraa tyttärensä
+Iphigeneian, voidaan suuri yritys toteuttaa. Verta vuotavin sydämin
+isä lähettää häntä noutamaan, ja tytär saapuu aavistamatta, mikä häntä
+odottaa. Mutta kun kauhistava todellisuus hänelle selviää, hän vavisten
+rukoilee isäänsä säästämään hänen elämäänsä:
+
+
+    »Sua ensiks' isäks sanoin: lapsekses sä muu.
+     Ma, esikoises, usein kiikuin polvellas,
+    sua suutelin ja hellat suukot suita sain.
+    Sa virkoit silloin: 'Saanko koskaan, lapseni,
+    kuin harras toivoin on, sun nähdä kukoista»
+     rinnalla miehen onnellisen kodissas?'
+    Mut sulle vastasin sun leukaas tarttuen
+    niin käsin hellivin kuin nytkin vielä tartun:
+     'Sun saanko vanhuksena, taatto, kotiini
+    ma kerran vastaanottaa, rakkaudellain
+    ne vaivat palkiten, ma jotka sulle tuotin?'
+    Nuo sanat vielä muistan, mutta, isäni,
+     sa unohdit ne, koska — tappaa tahdot mun.»
+
+»Mitä minulla on tekemistä Helenan tai Pariksen kosinnan kanssa?» hän
+huudahtaa.
+
+Mutta tapahtuu ihme: tyttö kypsyy äkkiä naiseksi. Hetken harkittuaan
+hän selittää haluavansa kohdata kuoleman ja tällä teollaan osaltansa
+vaikuttaa siihen, että naisia ei enää Hellaasta ryöstettäisi. Hän
+tuntee, että koko Kreikka katsoo häneen, ja hän sanoo äidilleen:
+»Minut olet synnyttänyt, et vain itsellesi, vaan koko Hellaalle. Kun
+niin monet tuhannet urhot ovat valmiit kuolemaan Hellaan puolesta,
+niin pitäisikö minun elämäni, yhden ainoan, olla esteenä?» Hänet
+viedään alttarin ääreen, mutta samassa kuin uhriveitsi välkähtää,
+Artemis tempaa hänet kuoleman kidasta ja vie hänet Tauriaan[152]
+papittarekseen. Hänen tilalleen ilmestyy naarashirvi, jonka veri on
+pirskoittanut alttarin.
+
+Iphigeneian uhri päättää viimeisen suuren kreikkalaisen murhenäytelmän,
+joka on säilynyt meidän päiviimme.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikan kolme suurta murhenäytelmänkirjoittajaa on esiintynyt myöskin
+hullunkurisen _satyyridraaman_ alalla. Tällaisista näytelmistä tragedia
+on syntynytkin, ja niitä esitettiin jatkuvasti murhenäytelmäin
+jälkinäytöksenä, että katselijat saisivat ravisteleutua vapaaksi siitä
+painostuneesta mielialasta, minkä murhenäytelmä oli synnyttänyt.
+Niiden nimi johtui siitä, että kuorona oli satyyreja, jonkinlaisia
+pukinjalkaisia luonnonhaltioita. Nämä leikkisät, vallattomat,
+ujostelemattomat luonnonlapset, jotka ahmien nauttivat elämästä,
+tanssivat laulaen ja rupatellen Dionysoksen seurueessa. Ainoa meille
+täydellisenä säilynyt satyyrinäytelmä on Euripideen »_Kyklops_»[153],
+jonka aiheena on Odysseuksen käynti Polyphemoksen luolassa. Satyyrit,
+jotka esiintyvät kuorona, ovat Polyphemoksen orjina samoinkuin heidän
+isänsä Silenos, Dionysoksen oma kasvatusisä. Haaksirikkoisina he ovat
+saarelle joutuneet ja heidät on pantu paimentamaan kykloopin lampaita.
+He tulevat nyt laulaen ja kirkuen ajaen karjaa kykloopin luolalle.
+Kuuluu hoilotus:
+
+    »Ssst! Miksi siellä rämmit? Käy
+     taas kummun vehmauteen!
+    Sua kivellä mä viskaan.
+    Hoi, hoi, eespäin, eespäin,
+    te syöttiläät sarvehikkaat
+     kykloopin paimenen!
+
+    No, uuhi, lypsää suo mun nyt;
+    ja imeä vuonies,
+    jotk' kätkivät luolat nuo!
+    Sua vuottavat päivät pitkät
+     ikävästä ne määkien.»
+
+Odysseus nousee maihin miehineen ja kysyy, voiko hän saada vettä ja
+ruokavaroja. Ne tiedot, jotka hän Silenokselta saa, eivät ole juuri
+lupaavia. »Mutta kykloopit ovat kai», hän kysyy, »vierasvaraisia
+muukalaisille?»
+
+Silenos.
+
+    Ma luulen näiden lihan heille maistuvan.
+
+Odysseus.
+
+    Kuin niin! Siis ihmissyöjiäkö ovat he?
+
+Silenos.
+
+    Ei täällä syömättömäks kukaan jäänyt lie.»
+
+Silenos, joka kauan on saanut olla vailla Bakkhoksen antimia, riemastuu
+suunniltaan, kun Odysseus antaa hänelle nahkaleilistään kulauksen
+väkevää viiniänsä.
+
+Silenos (juotuaan)
+
+    Rallallaa, tanssiin kutsuu nyt mua Bromios.[154]
+        (Kulauttaa vielä kerran)
+     Hah, hah, haa!
+
+Odysseus.
+
+    No, somasti se kurkun kautta solahti!
+
+Silenos.
+
+    Niin, jotta tuntuu hamaan isoonvarpaaseen.
+
+Mieliala käy yhä hilpeämmäksi ja keskustelu yhä enemmän ja enemmän
+kansanomaisen karkeaksi — antaahan kaunis Helena, »tuo lutka», siihen
+yllin kyllin aihetta, kunnes pelätty kyklooppi itse äkkiä ilmestyy
+näyttämölle, karjuu orjilleen ja uhkaa heitä, että moni heistä saa pian
+itkeä saadessaan kartusta selkään. Mutta hänessä on joka tapauksessa
+kaikessa tuimuudessaan huumoria. Kun satyyrit silmässä poikaveijarin
+vallaton välähdys pyytävät häneltä kauniisti: »Ole kiltti äläkä vallan
+niele meitä», niin hän pauhaa: »Siitä tosiaankin itseni varjelen. Sillä
+saisinpa teidät vatsaani, niin heti minulta hengen keikkaroimisellanne
+ottaisitte.» Ja hänen julmat piirteensä lientyvät, kun hän ajattelee
+ihmislihaa. Hän on kyllin kauan elänyt kauriinlihalla ja leijonan
+paistilla. Ja mielin kielin Silenos yhtyy siihen, että jokapäiväisen
+ruoan vaihtelusta on sekä huvia että hyötyä.
+
+Odysseus menee nyt Polyphemoksen kanssa luolaan, jonne hänen miehensä
+jo ennen ovat kadonneet. Siellä ajatellaan kykloopin syövän kauhean
+ateriansa. Sitten Odysseus tulee jälleen esiin ja kertoo satyyreille,
+miten kaksi hänen miehistään oli kadonnut jättiläisen kauheaan kitaan:
+
+    »Niin, kaks hän nappas, käsissänsä punniten,
+    Ken parhaass' oli lihassa ja vantterin...»
+
+Mutta silloin Odysseus keksii ajatuksen päihdyttää hirviön väkevällä
+viinillään. Hän pyytää satyyreja auttamaan muukalaisia kykloopin
+sokaisemisessa ja siten pelastamaan sekä itsensä että heidät. He
+joutuvat suunniltaan ihastuksesta tätä ajatellessaan. Mutta sankareiksi
+he eivät juuri ole tunnettuja, ja kun on ryhdyttävä toimeen, niin
+he laulavat vain kehoituslauluja kreikkalaisille, jotka itse saavat
+suorittaa kykloopin sokaisemisen. Ennestään tunnemme, miten taru loppuu.
+
+Hyvin lähellä satyyridraamaa on näytelmä »Alkestis». Tiedetään, että se
+esitettiin neljäntenä kappaleena murhenäytelmä-kolmikon perästä, siis
+samassa tarkoituksessa kuin satyyrinäytelmät. Tästä selittyvät monet
+Alkestiin hullunkurisuudet. Tämä näytelmä on pikemminkin traagillinen
+farssi[155] kuin varsinainen tragedia.
+
+
+
+
+AISKHYLOS, SOPHOKLES JA EURIPIDES.
+
+
+Kansantaru näkee kernaasti liittymäkohtia samanaikaisten kuuluisain
+miesten elämässä. Siten Kreikan kolme suurta näytelmänkirjoittajaa
+perimätiedossa liittyvät helleenien suurimman urotyön muistoihin.
+Sinä päivänä, jolloin Salamiin voitto saatiin, kerrotaan Aiskhyloksen
+olleen taistelevien riveissä, Sophokleen nuorukaisena johtaneen sitä
+poikakuoroa, joka voittojuhlassa laulaen ylisti urotöitä, ja Euripideen
+samana päivänä syntyneen Salamiissa.
+
+Aiskhyloksen näytelmäin henkilöissä on muinaisaikaisen taiteen
+yksinkertaista ankaruutta. Heidät näkee edessään kuin yhdestä
+graniittimöhkäleestä hakattuina, eheinä alusta loppuun, kunnes kaatuvat
+tai viettävät voittoansa. Sophokleen kuvaamat ihmiset sitä vastoin ovat
+lihaa ja verta. He eivät taistele yksin ulkonaisia esteitä ja kohtalon
+tahtoa vastaan, vaan kamppailevat myös oman epäilyksensä ja sydämensä
+vienompain tunteitten kanssa. Heissä on sekä ulospäin suuntautuvaa
+toimintatarmoa että sisäistäkin elämää. »Aiskhyloksen luonteiden
+pääpiirteenä», Schück sanoo, »on tahdonvoima; Sophokleella sinä on
+sielun aateluus. Hänen luonteissaan on ihanteellisuutta ja ylevyyttä,
+joita kenties ei koskaan ole ylitetty.» Kaikesta suurisuuntaisuudestaan
+ja mielenlujuudestaan huolimatta ilmenee heidän sisimmässään
+sittenkin hentoutta, joten ne suuremmassa määrin kuin Aiskhyloksen
+henkilöt saavat herätetyksi myötätuntoamme. He saavatkin osakseen
+melkoista enemmän psykologista mielenkiintoamme, sentähden että ovat
+monisäikeisempiä ja hienompirakenteisia, kuin Aiskhyloksen muutamin
+harvoin yksinkertaisin piirtein kuvaamat luonteet.
+
+Sophokleen suuruus on ennen kaikkea siinä, että hän on kehittänyt
+ja muovannut Aiskhyloksen luoman murhenäytelmän _kauneudeltaan
+sopusuhtaisemmaksi_. Puhtaasti näytelmälliseltä kannalta hänen
+esitystaitonsa merkitsee suurta edistystä siinä, että hän asettaa
+meidät kasvoista kasvoihin näkemään _todellista sieluntuskaa_.
+Sellainen Klytaimestrahahmo esimerkiksi, minkä Aiskhylos on luonut,
+ei sitävastoin tunne lainkaan omantunnon tuskia, ja yhtä vähän tuntee
+niitä hänen Oresteensakaan — Aiskhyloksen kostonjumalattaret ainoastaan
+ulkonaisesti symboloivat kiduttavaa tunnontuskaa.
+
+Euripideeseen taasen on askel paljoa pitempi kuin erotus molempien
+hänen edeltäjäinsä välillä. Vaikka hän oli ainoastaan neljätoista
+vuotta Sophoklesta nuorempi, tuntuu siltä, kuin hän kuuluisi kokonaan
+toiseen, mietiskelevämpään aikakauteen. Erilaisuudet riippuvat
+tietysti persoonallisestakin luonteensävystä. Sophokles oli iloinen
+ja sopusuhtainen luonne, Euripides sitävastoin levoton mietiskelijä
+ja etsiskelijä, suorastaan ärtyisä erakko, henkisesti lähempänä niitä
+filosofeja, jotka harrastivat olemassaolon arvoitusten ratkaisua,
+kuin laulunjumalatarten palvelijoita. Aiskhylos ja Sophokles ovat
+molemmat vanhan homeroslaisen jumalaisuskon ja sankarisadun kannalla.
+Euripideeseen sitävastoin on vahvasti vaikuttanut se sarja filosofeja
+aina Herakleitoksesta ja Ksenophaneesta alkaen, joka on työskennellyt
+hävittääkseen perinjuurin vanhan jumalaisuskon ja on sen sijaan luonut
+uusia eetillisiä ihanteita, järjen vaatimuksien kanssa suuremmassa
+sopusoinnussa olevia.
+
+Aivan kuin suuret edeltäjänsä Euripides ottaa näytelmäinsä
+aiheet vanhoista sankarisaduista[156], mutta hänen sankarinsa
+ovat usein tuskin muuta kuin nimeksi vanhan ajan urhoja. Hän
+riisuu niiltä ihannoivan hohteen ja antaa niiden esiintyä oman
+aikakautensa tavallisina ihmisinä monine heikkouksineen ja
+monine pikkumaisuuksineen. Jos Sophokles on kyennyt tenhoavalla
+ihanteellisuudellaan tekemään sankarinsa vakuuttaviksi ja uskottaviksi,
+niin Euripideen taideluomain vakuuttava voima perustuu siihen, että
+hän on ottanut tyyppinsä suoraan elävästä elämästä. On sanottu,
+että Sophokles kuvaa ihmiset sellaisiksi, kuin heidän _tulisi_
+olla, Euripides sitävastoin sellaisiksi, kuin he _ovat_. On hänkin
+sentään kohottanut sankarinsa ja sankarittarensa tavallisten mittojen
+yläpuolelle, mutta siten, että hän, antamatta heille yli-inhimillisiä
+ominaisuuksia, on varustanut heidät voimakkaalla intohimolla,
+_paatoksella_. On sanottu Euripideestä, että »hän on tuonut lemmen ja
+raivon näyttämölle».
+
+Euripideen sankarit ovat kuninkaita ja kuningattaria, mutta
+heidän tunne-elämänsä on tavallisten kuolevaisten. Medeia on
+tunteenpurkauksissaan lapsiaan kohtaan kokonaan ja täysin
+äiti. Verratkaamme tätä esim. siihen, kuinka Sophokles kuvaa
+sisarusrakkautta. Antigone rakastaa kyllä veljeään Polyneikestä,
+mutta ratkaisevaa hänen menettelytavalleen on hurskauden velvoitus
+vainajaa kohtaan, uskonnollinen käsitys perhesiteistä, korkeammasta
+järjestyksestä kuin luonnollinen sisarusrakkaus. Ja Elektran tunteita
+veljeään kohtaan hallitsee halu saada hänessä nähdä isän kostaja.
+Sophokleella vallitsevat yleensä niin sanoaksemme yläluokkatunteet,
+sellaiset tunteet, jotka ovat sankarihenkilöille ominaisia. Muut
+tunteet, enemmän yleisinhimilliset, jotka ovat kuninkaalla ja
+kuningattarella yhteisiä syvien rivien kanssa, ovat olemassa kyllä
+nekin, mutta runoilija ei suvaitse näyttää niitä yksinään tai antaa
+niille suurempaa merkitystä. Euripides luopuu murhenäytelmälle siihen
+asti ominaisesta ylväästä juhlallisuudesta ja päästää valloilleen
+ne alkuperäiset tunteet, jotka vallitsevat joka ihmisen rinnassa,
+olkoonpa hän ylhäinen tai alhainen. _Sellaisena ilmenee kansanvaltaisen
+ajanhengen vaikutus murhenäytelmässäkin._ Se sankarius, joka itsestään
+ilmenee lapsekkaan hennossa ja itsetiedottomassa Iphigeneiassa, on
+senvuoksi paljon enemmän liikuttavan inhimillistä, kuin mahtipontisempi
+heroismi[157], minkä vaikuttaa kasvatus ankariin, siveellisiin ja
+uskonnollisiin periaatteisiin, jotka kehittävät sielun valmiiksi
+milloin hyvänsä suorittamaan sankarimaisen työn. Sankariuden edellinen
+muoto ei kenties ole yhtä ylevä kuin Antigoneen, mutta se on varmasti
+vielä valtavampi.
+
+Euripideen voima johtuu hänen terävästä _psykologisesta silmästään_.
+Paljon syvemmälle kuin edeltäjänsä hän on tunkeutunut ihmissydämen
+salaisuuksiin ja suuntinut sen pohjatonta syvyyttä. Hän on itse
+rikkirevitty luonne, ja hänen näytelmänsä tekevät epäsoinnuillaan
+voimakkaamman draamallisen vaikutuksen kuin Sophokleen sopusointuisat
+runoteokset.
+
+Euripides on runoilussaan monin verroin realistisempi kuin Aiskhylos ja
+Sophokles. Mutta hänen realismissaan on usein vahvasti _ihanteellinen
+pyrkimys_. Ei klassillisella kielellä ole pantu leimuavampaa
+vastalausetta sodan pohjatonta kurjuutta vastaan, ei ole näytelmää,
+missä voitettujen lohduton kohtalo olisi tärisyttävämmin kuvattu kuin
+hänen murhenäytelmässään »_Troiattaret_». Ei ole epäilemistäkään,
+että tähän ovat vaikuttaneet kokemukset peloponnesolaissodan
+mielettömästä, rikkirepivästä veljestaistelusta. Näyttämönä on tasanko
+Troian edustalla. Sen teltan edustalla, jossa ylhäisimmät troiattaret
+pidetään vangittuina, makaa maassa Hekuba, kaupungin entinen
+kuningatar epätoivon murtamana pää painuksissa. Taustalla näkyy Troia
+temppeleineen ja linnoineen liekkeihin sortumassa. Kreikkalaisten
+voitto saa tässä todellisuustaustan voitettuja kohdanneen hävityksen ja
+häpeän elävästä kuvasta. Sille antavat ilmauksen vangitut troiattaret
+tuskanhuudoillaan ja sanomattomalla epätoivollaan. Kreikkalaisilta
+urhoilta valahtaa tavattoman suuruuden sädekehä kuin vanha vaate, kun
+Hekuba tai hänen tyttärensä Kassandra katsovat heihin. Mitä onkaan
+heidän silmissään »kansojen paimen», Agamemnon? Mies, joka on antanut
+jalon, puhtaan lapsensa kuolemaan saadakseen takaisin kevytmielisen
+naisen, mies, joka kostonhimosta on uhrannut hekatombeja[158] lämmintä,
+elinvoimaista verta, niin kreikkalaista kuin troialaistakin.
+
+Euripideen voimakas psykologinen mielenkiinto ja taipumus
+mietiskelemään ajan probleemoja on antanut hänelle nimen »näyttämön
+filosofi». Se on kunnianimi, mutta sillä on ollut vaaransakin.
+Sisällyttää uudenaikaisia probleemoja ja keskustelunaiheita vanhoihin
+taruihin oli kuin vuodattaa uutta viiniä vanhoihin leileihin.
+Hänen näytelmäinsä kokoonpano on sentähden _yhtenäisyydeltään_
+paljon jäljessä siitä, mitä hänen suuret edeltäjänsä ovat luoneet.
+Mutta siihen sijaan Euripides on osoittanut, että ympärillämme
+elävien ihmisten elämä saattaa olla yhtä mielenkiintoista tutkia
+kuin muinaisaikojen yli-inhimillisten sankarien ja kuningasten ja
+kuningattarien — sille nimittäin, jolla on _näkemisen_ lahja. Tätä
+lahjaa ei ollut yksin murhenäytelmän kirjoittaja Euripideellä — vaan se
+synnytti myös toisen draamallisen kirjallisuuden haaran, attikalaisen
+huvinäytelmän, jota myöhemmin tulemme käsittelemään.[159]
+
+
+Kirjallisuutta edellä mainittujen suurten kirjallisuushistoriallisten
+teosten lisäksi:
+
+A.M. Alexanderson, Oidipus-sagans tragedier i svensk tolkning.
+
+S. Eitrem, Aischylos.
+
+Erik Hedén, Ur Aischylos' idévärld (Vår tid 1916).
+
+Sven Lönborg, Dike och Eros, I osa.
+
+Gilbert Murray, Euripides and his age.
+
+Johannes Paulson, Oidipussagan i den grekiska tragedien.
+
+Hugo Steiger, Euripides. Seine Dichtung und Seine Persönlichkeit.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Griechische Tragödien.
+
+Emil Zilliacus, Ett antikt krigsdrama (Svenska Litteratursällskapets
+förhandlingar 1926—1927).
+
+Emil Zilliacus, Sophokles.
+
+Sophokles, Antigone, Kaarlo Koskimiehen suomennos.
+
+
+
+
+
+
+VELJESSOTA
+
+
+
+
+»KOLMIKYMMENVUOTINEN RAUHA», JOKA OLIKIN VAIN VIISITOISTAVUOTINEN.
+
+
+Ns. ensimmäinen peloponnesolaissota oli vain alkuvalmisteluja tuleviin
+taisteluihin. Molemmat päävastustajat olivat tunnustelleet voimiaan ja
+koonneet kokemuksia tulevaa, suurta loppuratkaisua varten.
+
+Kuka oli syyllinen uuteen, tuhoisaan veljessotaan? Ateenalaiset ja
+sparttalaiset syyttivät luonnollisesti toisiaan. Näköjään ateenalaiset
+kylläkin olivat oikeassa, sillä olihan Spartta sotilasvaltio.
+Mutta sotilasvaltio ei, kuten aikaisemmin olemme nähneet, tässä
+tapauksessa ollut samaa kuin _sotainen_ valtio. Spartan järjestelmä
+oli puolustusta, mutta ei sodankäyntiä varten vieraassa maassa.
+Sparttalaisilla oli voimakas sotajoukko, mutta he pitivät sitä kuin
+silmäteräänsä eivätkä tahtoneet panna sitä vaaraan kuin äärimmäisessä
+hädässä. Jos se kärsi vaurioita, olivat ne vaikeasti korvattavissa. Ja
+rahoistahan sparttalaisilla oli vieläkin suurempi puute kuin sotilaista.
+
+Lisäksi Spartan hallitus pelkäsi sotaa senkin vuoksi, että se helposti
+voi aikaansaada sisäisiä rauhattomuuksia. Sillä saatuaan aseet käsiinsä
+helootit ja perioikit tunsivat olevansa herrojensa veroisia voiden
+syystä vaatia osuutta valtion hallitukseen, koska he osaltaan myös sitä
+puolustivat. Toisena vaarana vieraalla maalla käytävässä sodassa oli,
+että sotapäälliköt voivat tulla liian omavaltaisiksi ja tehdä itsestään
+yksinvaltiaita. Kaiken kaikkiaan sparttalaiset pitivät sodankäyntiä
+ulkopuolella Peloponnesosta liian uskallettuna.
+
+Spartta tahtoi siis välttää hyökkäyssotaa. Mutta Peloponnesoksen
+asiat eivät olleet yksin sen ratkaistavissa. Eräs toinen
+peloponnesolaisliiton valtioista, Korinthos, joka melkein kaikessa
+oli Spartan vastakohta, antoi aiheen itse _sodan syttymiseen_.
+Korinthoksella oli tässä liitossa paljon sananvaltaa, sillä sillä oli
+kaksi valttia, joita ei ollut Spartalla, laivasto ja rahaa. Sillä
+oli edullinen asema Pohjois-Kreikkaa ja Peloponnesosta yhdistävällä
+kannaksella kahden meren läheisyydessä. Siten se joutui hallitsemaan
+kolmea tärkeää kauppatietä, kahta meri- ja yhtä maatietä. Sen kauppa ja
+sotalaivastot olivat persialaissotien aikoihin asti Kreikan suurimmat.
+Sen käsityöläiset valmistivat kallisarvoisia vientitavaroita,
+laadultaan ennen kaikkea ylellisyystavarani luontoisia huonekaluja ja
+vaatteita. Kuuluisia olivat myöskin korinthoslaiset pronssiesineet
+ja taiteelliset, väritetyt korinthoslaiset savimaljakot. Erikoisen
+haluttuja olivat pienet, sirot ruukut, joissa myytiin korinthoslaista
+hajuvoidetta[160]. Niillä oli hyvä menekki Välimeren maiden hienoston
+maailmassa. Sillä Korinthos oli aikansa muotikuningatar, ja Kreikan
+kauneimmat ja hienoimmat kurtisaanit[161] viettivät siellä loisteliasta
+elämäänsä. Ylhäällä Korinthoksen akropoliilla loisti Aphroditen
+puolittain itämainen pyhättö tuhansine kaupan olevine papittarineen
+majakkana merenkulkijoille. Se Aphrodite, jota siellä palveltiin, oli
+Astarte, Raamatun »Astarot, sidonilaisten iljetys», joka oli tuotu
+Foinikiasta samaan aikaan kuin Tyroksen purppurakin. Pindaros laulaa
+hillitysti »vierasvaraisista ja houkuttelevista nuorista naisista»
+mahtavassa Korinthoksen kaupungissa. Peloponnesolaissodan aikana eli
+Lais, kaunein kaikista näistä kevytmielisistä naisista, Korinthoksen
+Kirke, kuten häntä huvinäytelmäin kirjoittaja Aristophanes nimitti.
+Kaikista maista tuli miehiä hänen luokseen tuodakseen Aphroditelle
+uhrinsa, ja Laiksen asunto täyttyi kullalla, niin että hän voi
+huvitella rakennuttamalla temppeleitä ja muita julkisia rakennuksia.
+
+Kaikki on katoavaista. Myös Korinthosta oli tuho kohtaava. Mutta
+vielä peloponnesolaissodan aikoina pidettiin sitä maailman loistoa
+rakastavimpiin kaupunkeihin kuuluvana. Korinthoslaista juhlaa pitivät
+toiset kreikkalaiset saavuttamattomana, melkeinpä sadunomaisena. »Vain
+rikkaat voivat matkustaa Korinthokseen», sananlasku sanoo tai »Ei
+mieliteolla Korinthokseen päästä», s.o. ei riitä, että vain _toivoo_
+sinne pääsevänsä.
+
+Korinthos oli Ateenan vaarallinen kilpailija merellä Ennen kaikkea
+kilpailu koski Sisiliaa, jonne Korinthoksen-lahdesta on niin helppo
+ylläpitää yhteyttä. Ylipäänsä Korinthos pyrki monopoliin Joonian meren
+liikenteessä ajatellen, että ateenalaisille riittivät hyvin Aigeianmeri
+ja Mustameri kaupankäyntialueiksi. Mutta ateenalaiset olivat iskeneet
+silmänsä Sisiliaan, eivätkä tahtoneet kuulla puhuttavankaan heidän
+kauppaansa rajoittavista esteistä Kerran toisensa jälkeen he olivat
+korinthoslaisten tiellä.
+
+Jännitys kasvoi alati molempien voitonhimoisten kilpailijoitten
+välillä, ja lopulta oli tarpeen vain mitätön tapahtuma saattamaan
+molemmin puolin mielet sotaisaan vireeseen. Kun asiat olivat
+kehittyneet niin pitkälle, seurasivat tapahtumat nopeasti toisiaan, ja
+ristiriita kärjistyi yhä enemmän.
+
+Nyt oli korinthoslaisten saatava sparttalaiset ja Peloponnesoksen
+liitto mukaansa. He lähettivät lähetystön Sparttaan innostamaan
+luonnostaan hitaita lakedaimonilaisia. Lähettiläät tekivät ärsyttäviä
+vertailuja ateenalaisten ripeän päättäväisyyden ja sparttalaisten
+hitauden välillä. »Ateenalaiset», he sanoivat, »ovat aina rohkeita ja
+kaikkeen valmiita, kun taas teidän luonteenne mukaista on tehdä aina
+vähemmän kuin voitte, sekä tuskastuttavan kauan epäröidä ja viivytellä
+päätöksen teossa. He ovat aina halukkaita lähtemään kauas kotoaan, kun
+taas te olette kotikamaraanne juuttuneita.» Lopuksi korinthoslaiset
+lähettivät Sparttaan jonkinlaisen uhkavaatimuksen, jonka täytyi saada
+aikaan sota: he ilmoittivat, että ellei Spartta halua ryhtyä sotaan, he
+aikovat ottaa liittolaisekseen Argoksen, Spartan vanhan kilpailijan.
+Spartan kansankokouksessa taisteli keskenään kaksi vastakkaista
+mielipidettä. Toista edusti sodanhaluinen nuoriso, jolla ei ollut
+kokemusta sodan varjopuolista, ja toista vanhemmat ja ajattelevammat
+sparttalaiset, jotka perintätavan mukaan olivat haluttomia
+arveluttaviin sotahankkeisiin. Nuoriso voitti.
+
+Samalla tavoin kävi Peloponnesoksen liiton liittokokouksessakin, missä
+thebalaisten vanha kateus ateenalaisia kohtaan myös osaltaan auttoi
+sodanhaluisia.
+
+Pelkkää ilveilyä vain olivat sen jälkeen ne nöyryyttävät vaatimukset,
+joita Ateenalle esitettiin, kuten esim. vaatimus »kiron painaman»
+Perikleen karkoittamisesta. Moisten vaatimusten tarkoituksena oli vain
+siirtää syy sodan aloittamisesta vastustajalle.
+
+Perikleen suuri valtiomiestaito kävi ilmi tällä kriitillisellä
+hetkellä. Rauhallisesti ja arvokkaasti esiintyen hän sai kansalaisensa
+vakuutetuiksi, että Ateenan kunnia vaati moisten häpeämättömien
+vaatimusten torjumista ja että kansan tuli pää pystyssä ottaa vastaan
+välttämätön sodanuhka. Vielä silloinkin, kun viholliset röyhkeästi
+vaativat Attikan liiton purkamista, Perikles säilytti mielenmalttinsa
+ja vastasi vain, että siitä v:n 446:n sopimuksen mukaan oli päätettävä
+välitystuomioistuimessa. Kieltäytymällä tästä laillisesta ratkaisusta
+sparttalaiset ja heidän liittolaisensa tosiasiallisesti ovat joutuneet
+_vastuuseen sodan puhkeamisesta_. Silti ei ole sanottu, etteivät sodan
+syvimmät _syyt_ tässä, kuten niin monessa muussakin tapauksessa,
+olisi olleet molemminpuolisia. Peloponnesoksen liitto koetti kylläkin
+naamioida vastuunsa sodan aloittamisesta julistamalla, että se
+taisteli _vapauttaakseen helleenit Ateenan tyranniudesta_. Tunnussana
+»vapaussota» oli taitavasti valittu voittamaan heidän puolelleen
+niitä Attikan liiton valtioita, jotka olivat tyytymättömiä Ateenan
+hegemoniaan. Ja he olivatkin laskeneet oikein. Jo sekin, etteivät
+sparttalaiset ateenalaisten tavoin ottaneet veroa liittolaisiltaan, oli
+kylliksi tekemään sparttalaisista Ateenan »despotismiin» verrattuna
+ihmisten silmissä vapauden lipunkantajia. Ei ollut siis kyseessä sota
+kahden yhtä oikeutetun kilpailijan välillä, vaan Spartan asiassa
+taisteli oikeuden pyhä asia sortoa vastaan. Joonialaiset olivat jo
+ehtineet unohtaa, mitä Ateena oli tehnyt heidän vapautensa hyväksi, ja
+ajattelivat vain, mitä sen _säilyttäminen_ heille tuli maksamaan.
+
+Liittolaisten tyytymättömyyden ateenalaiset olisivat kuitenkin voineet
+välttää, jos he olisivat tahtoneet ulottaa Ateenan kansalaisuuden
+tarjoamat poliittiset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset edut
+liittolaisilleen antamalla heille täydet kansalaisoikeudet. Se olisi
+saanut liittolaiset tuntemaan Ateenan edut omikseen. Sen taidon
+roomalaiset tunsivat. Mutta Ateenassa sitä ei ajateltu, ennenkuin se
+oli jo liian myöhäistä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mitä ilmeisemmäksi sodanvaara tuli, sitä häikäilemättömämmin pyrki
+Ateenassa vastustuspuolue samaan päämäärään kuin vihollisetkin,
+nimittäin syrjäyttämään Perikleen vallasta. Se syytti häntä sodan
+_aikaansaamisesta_ perustellen syytöstään sillä tosiasialla, että
+Perikles oivallettuaan sodan välttämättömäksi, jo vuosikausia
+oli tehnyt _valmisteluja_ sen varalta; hän oli muka tuntenut
+johtaja-asemansa horjuvan ja siksi tahtonut suunnata kansan huomion
+muualle.
+
+Erikoisen vaarallista Perikleen vallalle oli, että Ateenan
+kansanvaltaisen puolueen vasemmalla siivellä oli syntymässä _jyrkkä
+kansanpuolue_, jota Perikleen politiikka ei tyydyttänyt. Perikles oli
+aloittanut demokraattisena kansanjohtajana, mutta valtaan päästyään
+hänestä oli kehittynyt maltillinen valtiomies. Hänen aikoinaan
+edustamansa jyrkät demokraattiset ihanteet olivat nyt saaneet
+kannattajikseen kaikenmoisia kansanvillitsijöitä ja suunsoittajia.
+Tunnetuin heistä on varakas nahkuri _Kléōn_, joka oli tarmokas, vieläpä
+poliittisesti lahjakaskin mies. Myös liikemiehenä hän näyttää olleen
+erittäin taitava. Mutta hänen menestyksensä kansanjohtajana perustui
+ennen kaikkea hänen luonnolliseen kykyynsä puhua kansanjoukoille
+kieltä, jota nämä paremmin ymmärsivät kuin Perikleen kaunopuheisuutta.
+Vaikka yhteiskunnalliselta asemaltaan hyvinvoipa kapitalisti, hän
+esiintyi puhujalavalla sangen mielellään kurjana proletaarina.
+
+Perikleen yksityiselämä tarjosi myös joukon hyökkäyskohtia, joita
+vastustajat ilomielin käyttivät hyväkseen. He olivat siveellisestä
+suuttuneita hänen suhteestaan »kevytmieliseen» Aspasiaan —
+»hetairaan»[162] — kuten he sanoivat; ja he ottivat osaa riitoihin,
+joita Perikleellä oli kahden tuhlaavan poikansa kanssa yhtyen sydämen
+halusta noihin molempiin heittiöihin heidän purkaessaan kiukkuaan
+säästäväiselle isälle.
+
+Perikleen nauttima arvonanto oli kuitenkin siksi lujilla perusteilla,
+etteivät hänen vihollisensa voineet kukistaa häntä avoimessa
+taistelussa. Siksi he päättivät päästä hänen kimppuunsa syrjäteitä,
+suuntaamalla hyökkäyksensä hänen huomattavimpiin ystäviinsä ja
+hengenheimolaisiinsa, sillä heistä oli helpompi selviytyä. Filosofi
+Anaksagoras oli heidän ensimmäinen uhrinsa. Hankittiin taikauskoinen
+oraakkelipappi, joka syytti häntä »uskonnon häpäisemisestä — ja
+tähtitieteellisten oppien levittämisestä». Hän oli lisäksi uskaltanut
+väittää, että Zeus singotessaan salamoitaan usein osui syyllisen
+sijasta syyttömään, vieläpä jumalten omaan temppeliinkin. Hänen
+väitteensä, että aurinko olisi hehkuva kivipallo, suurempi kuin
+Peloponnesos, oli myös niitä rikoksia, joista Anaksagorasta syytettiin.
+Sellaisten mielipiteittensä johdosta häntä pidettiin »jumalattomiin
+luonnontutkijoihin» kuuluvana.
+
+Anaksagoras jätti aivan yksinkertaisesti Ateenan, rauhallisena
+ja ylemmyydestään tietoisena todeten, että luonto itse oli jo
+kauan sitten tuominnut hänen ja hänen syyttäjiensä välillä. Hän
+palasi kotiseudulleen Vähään-Aasiaan, missä hän parin vuoden
+päästä kaikessa hiljaisuudessa kuoli. Mutta häviävänä puolena
+tässä kerettiläisoikeudenkäynnissä ei ollut syytetty, vaan vanha
+jumalaisoppi. Tai kuten henkevä Lukianos sanoo murhaavalla
+satiirillaan: »Myös Anaksagorasta tavoittaessaan Zeus on singonnut
+harhaan salamansa.»
+
+Vielä enemmän huomiota herätti se hyökkäys, minkä Perikleen viholliset
+suuntasivat Pheidiakseen. Eräänä päivänä huhu kulki miehestä mieheen,
+että suuri taiteilija ja eräs hänen apulaisensa oli annettu ilmi
+hänen kuuluisaan Athenen kuvaansa käyttämän kullan ja norsunluun
+kavaltamisesta. Pheidias pidätettiin. Hänen saamastaan tuomiosta
+tiedämme varmasti vain, että se oli epäsuotuisa hänelle ja että hänen
+ilmiantajaansa palkittiin. Suuri taiteilija lieneekin päättänyt
+päivänsä vankilassa.
+
+Pheidiaan tuomio tarjosi Perikleen parjaajille tilaisuuden mustata
+siinä samassa hänenkin mainettaan — niin paljon kuin he vain
+uskalsivat. Olihan hän ollut Pheidiaan ystävä ja olihan hänen käsissään
+ollut työn ylin johto. — Samaan tapaan Perikleen viholliset kävivät
+hänen toistenkin ystäviensä kimppuun, ja joka kerralla »tyrannikin»
+sai osansa häpeästä, puhumattakaan niistä sielullisista kärsimyksistä,
+joita hänelle nämä vainot tuottivat.
+
+Pahimmin koski häneen kuitenkin se syytös, jonka muuan huvinäytelmäin
+kirjoittaja sinkosi Aspasiaa vastaan parittamisesta ja
+jumalattomuudesta.
+
+Tämän väitettiin näet ottaneen luokseen kevytmielisiä naisia
+tyydyttämään Perikleen eroottista tarvetta ja antaneen heille nimet
+yhdeksän runottaren mukaan. Perikles johti itse hänen puolustustaan
+oikeudessa. Oli liikuttavaa nähdä tällöin »olympolaisen» silmien
+täyttyvän kyynelistä. Aspasia vapautettiin; mutta se ei estänyt
+ihmisiä tekemästä omia johtopäätöksiään ja viittaamasta tuohon usein
+väärinkäytettyyn sananlaskuun: »Ei savua ilman tulta».
+
+Perikles ei kuitenkaan horjunut hetkeäkään. Lujalla kädellä hän johti
+valtion kohtaloita edessäolevaan ratkaisevaan voimainmittelyyn.
+Hän tiesi rauhan vuosina tehneensä Ateenan voimakkaammaksi ja
+puolustuskykyisemmäksi, kuin mitä se koskaan aikaisemmin oli ollut.
+
+
+
+
+TOINEN PELOPONNESOLAISSOTA.
+
+
+V. 431 sota syttyi. Silloin alkoivat Kreikassa keskeytymättömät
+taistelut ja riitaisuudet[163], joissa sen valtiot toinen toisensa
+jälkeen kuluttivat loppuun voimansa ja jotka vasta tarmokas
+valloittaja, Makedonian kuningas Philippos sai loppumaan _pakottamalla_
+ne rauhaan.
+
+Sparttalaiset hyökkäsivät Attikaan ja hävittivät osan maaseutua, mutta
+eivät saaneet ateenalaisia ryhtymään taisteluun. Sparttalaisille
+sellainen ratkaisu olisi ollut edullinen, koska heillä oli maalla
+ehdoton ylivoima. Samasta syystä oli Perikleelle yhtä tärkeätä välttää
+taistelua. Hän oli senvuoksi selittänyt kansalleen, että Attika täytyi
+jättää vihollisille, ja kehoittanut kansaa vetäytymään Ateenan muurien
+suojaan.[164] Perikleen inhimillisen luonteenlaadunkin mukaista oli
+välttää mahdollisimman paljon ihmishenkien hukkaa. »Jos suremme
+häviöitämme», hän sanoi, »niin älkäämme tehkö sitä menettämiemme
+talojen ja peltojen tähden, vaan menettämiemme miesten takia. Sillä
+talot ja vainiot eivät luo miehiä, vaan päinvastoin.» Ateenalaisten
+maalla kärsimät häviöt Perikles aikoi korvata merellä, antamalla
+Ateenan ylivoimaisen laivaston hävitellä vihollisten rannikoita ja
+miehittämällä tärkeitä satamapaikkoja. Kun lisäksi ateenalaisilla
+oli ehdottomasti suuremmat sotarahastot, niin maalla puolustautuva
+ja merellä hyökkäävä sodankäynti tapa tarjosi heille mitä parhaimmat
+mahdollisuudet vihollisten väsyttämiseen. Sparttalaiset sitävastoin
+toivoivat nopeata ratkaisua, sillä he tunsivat itsensä taloudellisesti
+heikommiksi. Peloponnesoksen liitollahan ei ollut liittokassaa kuten
+Attikan liitolla, eivätkä sen jäsenet, kuten sanottu, maksaneet
+säännöllisiä veroja. Erikoisverotuksiakaan eivät ne olisi voineet panna
+toimeen, sillä Lakonian, Arkadian ja toisten maata viljelevien seutujen
+väestöllä ei ollut juuri koskaan käteisiä rahavaroja.
+
+Perikles oli siis perinyt Themistokleen selvänäköisen taktiikan, joka
+haki ratkaisua mereltä. Hänen väsyttämisstrategiansa ei tosin voinut
+tuoda Ateenalle valloituksia, eikä aluelaajennuksia. Hän olikin sen
+selvittänyt kansalaisilleen. Hänen tarkoituksensa oli vain pakottaa
+viholliset _tunnustamaan lopullisesti Attikan liitto_.[165] Perikles
+joutui siten vaatimaan kansalaisiltaan raskaita uhrauksia, voimatta
+houkutella heitä loistavilla voitoilla ja sotasaaliilla. Tätä ei
+luulisi voitavan pitää kunnianhimoisen kansankiihoittajan pyrkimyksenä
+horjuvan asemansa lujittamiseen, jollaista Perikleestä on tahdottu
+väittää. Päinvastoin tämä tosiasia on ratkaisevimpia todisteita hänen
+jalosta ja epäitsekkäästä kansalaishengestään. Ulkopolitiikka ei
+hänestä ollut pyrkimystä valtion alueen laajentamiseen. Helleenisen
+valtion tuli osata pysyä kohtuudessa eikä barbaarivaltioiden tapaan
+pyrkiä nielemään yhä uusia maita — sortuakseen lopuksi vallanhimon
+harhakuvan uhrina.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ensimmäinen sotavuosi meni täydelleen Perikleen laskelmien mukaisesti.
+Maalla hänen onnistui kielteisen strategiansa mukaisesti välttää
+taisteluita, kun taas Ateenan laivasto toimi menestyksellisesti
+vihollisen rannikoilla.
+
+Kun viholliset olivat kuukauden ajan hävittäneet Attikaa, heidän
+ruokavaransa loppuivat, ja eri joukot marssivat takaisin kotimaihinsa.
+Lujasti varustettua Ateenaa vastaan ne eivät lainkaan olleet
+uskaltaneet hyökätä. Sen jälkeen voi Ateenan maalaisväestö muuttaa
+taloihinsa jälleen saaden olla rauhassa seuraavaan kevääseen.
+Sotavuoden lopussa haudattiin taistelussa kaatuneet ateenalaiset
+juhlallisuuksin. Perikles piti silloin kerrassaan valtavan ja
+kohottavan puheen sankarien muistoksi. »Tahdon ensin», hän sanoi
+»omistaa muutamia sanoja esi-isillemme, sillä tällaisessa tilaisuudessa
+on velvollisuutemme ajatella heitä. Heidän rakkauttaan kotiseutuun ja
+heidän velvollisuudentuntoaan saamme kiittää vapaan ja riippumattoman
+isänmaan kallisarvoisesta perinnöstä.»
+
+Kuinka onnellisissa olosuhteissa ateenalaiset elivät, ilmenee parhaiten
+verrattaessa niitä Spartan oloihin. Ateenan demokraattinen valtiomuoto
+avasi tien menestykseen persoonalliselle kunnolle, lähtipä se mistä
+yhteiskuntaluokasta tahansa. Valtiollinen yhdenvertaisuus ja vapaus oli
+ateenalaisten elinehto. Ei ollut sellaisia omanarvontuntoa loukkaavia
+rangaistuksia, joita sparttalaiset käyttivät yleistä järjestystä
+rikkoneita kohtaan, kuten seisottamista kaiken kansan edessä häpeämässä
+puettuna pukuun, joka teki syyllisen naurunalaiseksi. Ja ajatelkaa,
+kuinka paljon iloisempaa ja rikkaampaa elämä oli Ateenassa kuin
+Spartassa. Siellä juhlittiin vuodet läpeensä, ja sinne virtasi kaikki
+arvokas ja mielenkiintoinen toisista maista.
+
+»Taistelussa», Perikles jatkoi, »me ateenalaiset emme luota
+sotajuoniin, vaan kuuluisaan rohkeuteemme, joka on meidän oma
+olemuksemme. Vastustajamme pyrkivät lapsuudesta saakka rasittavilla
+karaistusharjoituksilla miehuullisuuteen. Me sitävastoin elämme
+vapaina pakosta, emmekä kiusaa itseämme etukäteen kärsimysten takia,
+jotka vielä ovat tulevaisuuden kätkössä. Mutta kun onnettomuudet
+todella tulevat, kohtaamme ne yhtä suurella miehuullisuudella ja
+vastustuskyvyllä kuin nekin, jotka aina hankkivat itselleen vaivaa ja
+huolta.»
+
+Näin Perikles esittää eri puolia kaikesta siitä hyvästä, mitä Ateena
+kansalaisilleen tarjoaa. Eikö kannata hän kysyy — sellaisten onnen
+lahjojen puolesta taistella kuolemaan saakka, »kuten ne miehet ovat
+tehneet, joiden muistoa me tänään juhlimme? He uhrasivat elämänsä
+valtion yhteiseksi hyväksi. Mutta palkakseen he saivat siitä
+katoamattoman kunnian, sillä kaikkina aikoina he ovat esikuvia uusille
+sukupolville.»
+
+Toinen sotavuosi ei kuitenkaan päättynyt ateenalaisille niin
+suotuisasti kuin ensimmäinen. Heitä kohtasi silloin peloittava
+onnettomuus, jota kukaan ei ollut voinut aavistaa: ankara rutto
+puhkesi kaupungissa. Se oli tullut itämailta kauppalaivojen mukana ja
+sai aikaan hirveätä hävitystä kaupungin ahtaasti asuvain ja huonosti
+ravittujen kansanjoukkojen keskuudessa.[166] Sairaus alkoi poltteilla
+päässä ja erikoisesti silmissä, jotka tulivat verestäviksi. Sitten kipu
+levisi kaikkiin ruumiin osiin. Pian sairas kärsi sellaista sisäistä
+poltetta, ettei hän voinut pitää vaatteita yllään.
+
+Häntä vaivasi alituinen, sammumaton jano, kauheat kuvotukset sekä
+ainainen rauhattomuus ja unettomuus, iho tuli punaiseksi ja ihottumien
+peittämäksi. Useimmat uhrit kuolivat viikon kuluttua. Monet niistä,
+jotka kestivät sairauden, saivat maksaa elämänsä sormien ja varpaiden
+menetyksellä; toiset kadottivat näkökykynsä, toiset taas muistinsa,
+niin etteivät he tunteneet omaisiaan, olivatpa unohtaneet oman
+nimensäkin. Sairauden tavattomasta tarttuvaisuudesta johtui, että
+kuolemantapaukset olivat lukuisimmat lääkäreitten ja hoitajien
+keskuudessa, joten sairaat yhä enemmän joutuivat oman onnensa nojaan.
+Tapahtui senvuoksi usein, että rutto hävitti autioksi koko talon.
+Kaikista pahimmin kärsi maalaisväestö, joka oli sullottu temppeleihin
+ja pimeihin parakkeihin. Kaduilla nähtiin ruumiita ja kuolevia.
+Onnettomat vetäytyivät eritoten kellareihin, missä he koettivat
+sammuttaa palavaa janoansa.
+
+Kokonainen kansa vapisi tuskasta. Mutta tuskantunteitten rinnalle tuli
+nautinnonhimo. Tahdottiin ottaa elämältä kaikki mahdollinen, sillä kuka
+tiesi, kuinka monta päivää oli elettävänä. »Syökäämme ja juokaamme ja
+olkaamme iloisia, sillä huomenna me kuolemme!»
+
+Kaksi kokonaista vuotta rutto raivosi lakkaamatta alkaakseen taas
+uudelleen kahden vuoden kuluttua. Se vei ainakin neljäsosan, ehkä
+kolmannenkin osan Attikan väestöstä.
+
+Jos sparttalaiset olisivat käyttäneet hyväkseen sitä toivotonta
+mielialaa, joka nyt vallitsi Ateenassa, ja hyökänneet tarmokkaasti
+kaupunkiin, olisi se ollut auttamattomasti menetetty. Mutta on helposti
+ymmärrettävää, etteivät he tahtoneet tartuttaa itseensä ruttoa.
+Kun he saivat tietää ruton hävityksistä, he vetäytyivät kotiinsa
+pelastaen siten Peloponnesoksen taudilta. Ateena oli siis pelastettu
+ja maalaisväestö voi jälleen muuttaa taloihinsa; mutta toiselta puolen
+pahensi ateenalaisien asemaa ruton leviäminen laivastoon.
+
+Mitä vihollisen miekka ei ollut voinut, sen rutto sai aikaan:
+epätoivoissaan ateenalaiset lähettivät vastoin Perikleen tahtoa
+lähettiläitä Sparttaan pyytämään rauhaa. Mutta viholliset asettivat
+niin mahdottomat vaatimukset, että sotaa _oli pakko_ jatkaa.
+
+Silloin kansa vaati syntipukkia. Perikleestä se saatiin. Siihen
+asti hänen oli onnistunut kaikki erinomaiset johtajaominaisuutensa
+ponnistamalla estää yhteensullottujen joukkojen tyytymättömyys.
+Mutta nyt hänen vastustajansa saivat ilmaa siipiensä alle. Kuka oli
+syyllinen ruton tuhoihin ellei Perikles? Niin he kysyivät täynnä
+suuttumusta. Eikö juuri hän ollut saanut sotaa aikaan ja sullonut
+sellaisia ihmisjoukkoja Ateenan ahtaitten muurien sisälle? Ateenalaiset
+vaativat häneltä tilitystä hänen viranhoidostaan. Ja vaikkakin hänen
+vastauksensa täydelleen osoitti hänen syyttömyytensä, tuomittiin hänet
+omavaltaisuudesta virantoimituksessa suuriin sakkoihin — erään tiedon
+mukaan 50:n talentin —, jonka lisäksi hänet erotettiin virastaan.
+
+Mutta silloin Ateenan sotajoukon alkoi käydä yhä huonommin ja
+huonommin. Oikukas kansa alkoi kaivata Perikleen lujaa kättä ja otti
+pian suuren johtajansa jälleen armoihinsa. Kauan hän ei kuitenkaan
+saanut olla valtion peräsimessä» Hänkin joutui ruton uhriksi, nähtyään
+ensin molempien laillisten poikainsa, sisartensa ja monien ystäviensä
+ja sukulaistensa kuolevan ympärillään. Kun hän oli viimeisillään ja
+ystävät, jotka olivat hänen kuolinvuoteensa ääressä, luulivat hänen jo
+olevan tajuttoman, he alkoivat puhua, minkä korvaamattoman menetyksen
+Ateena oli kärsinyt ja ylistivät hänen urotöitään. Kuoleva kuuli
+sen ja sanoi: »Te ylistätte minua sellaisesta, mikä pääasiallisesti
+johtuu onnesta, mutta unohdatte parhaan elämästäni: ettei yhdenkään
+ateenalaisen minun takiani ole tarvinnut pukeutua surupukuun.»
+Hän saattoi täydellä syyllä vakuuttaa, ettei edes vihollisten
+kavalimmatkaan juonet koskaan olleet saaneet häntä kostonhimon valtaan.
+Hänen jalo inhimillisyytensä onkin hänen luonteensa miellyttävimpiä
+piirteitä. Siinä hän kohoaa suuresti kostonhimoisen ja julman
+aikakautensa yläpuolelle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Neljänkymmenen vuoden ajan Perikles oli melkein kuin hallitsija
+ohjannut kansanvaltaista Ateenaa. Koskaan ostrakismos ei häntä
+kohdannut, ja hän kuoli 70 vuoden ikäisenä, pitäen vielä korkeinta
+valtaa käsissään. Vastaavaa ilmiötä ei Kreikan historiassa esiinny.
+
+Suuren valtiomiehen menetys hädän pahimmalla hetkellä oli korvaamaton.
+Perikleen jälkeen Ateena ei ole synnyttänyt hänen veroistaan
+valtiomiestä. Itse asiassa se aina hänen kukistamisestaan saakka eli
+jatkuvan anarkian tilassa, mikä ainoastaan silloin tällöin keskeytyi
+muutamiksi vuosiksi, kun joku demagogi sai joukot valtoihinsa.
+Ne puoluejohtajat, jotka Perikleen kuoleman jälkeen kilpailivat
+korkeimmasta johdosta, olivat aivan toisen mitan miehiä. Perikles oli
+ollut joukkojen yläpuolella. Hän hallitsi vetoamalla ateenalaistensa
+parhaisiin puoliin. Kannustamalla heitä jaloon toimintaan hän kohotti
+heidät tasollensa. He häpesivät niin jalolle miehelle näyttää huonompia
+puoliansa. Mutta ne, jotka hänen jälkeensä pyrkivät johtamaan
+Ateenan kohtaloita, olivat kaikki jokseenkin saman tason miehiä. Kun
+heiltä puuttui hänen kunnioitusta herättäviä ominaisuuksiaan, heidän
+täytyi turvautua muihin keinoihin. He imartelivat joukon alhaisempia
+vaistoja ja puhuivat sen mieliksi. He olivat pikemmin demagogeja
+ja kansanviettelijöitä kuin kansanjohtajia. Mihin puolueeseen he
+kuuluivatkin, »he osoittivat suurta kykyä koristaa pyrkimyksensä
+kauniilta kajahtavilla nimillä», sanoo Thukydides, peloponnesolaissodan
+historioitsija. »Demokraateilla oli ’kaikkien samanvertaisuus
+lain edessä’ korkeimpana päämääränään, ja oligarkit rehentelivät
+ohjelmallaan: ’Maltillinen hallitus, jonka muodostavat yhteiskunnan
+parhaat!’ Molemmat puolueet luonnollisesti kohdistivat muka koko työnsä
+ja harrastuksensa vain 'koko valtion hyväksi’.»
+
+Se, jonka parhaiten onnistui saavuttaa kansan suosio, oli
+nahkatehtaanomistaja ja proletaari Kléōn.[166] Minkälaista hänen
+sopivaisuutensa johtamaan valtion kohtaloita oli hän osoitti parhaiten,
+kun ateenalainen tappiot vaihtuivat suureen menestykseen, joka
+olisi _voinut_ muodostua ratkaisevaksi koko sodan päätökselle, jos
+valtion johtajat olisivat ymmärtäneet oikein käyttää sitä hyväkseen.
+Ateenalaisten onnistui nimittäin miehittää Messenian länsirannikolla
+sijaitseva Pylos, Peloponnesoksen paras satama, ja sen ulkopuolella
+olevalle _Sphakterian_ saarelle he sulkivat laivastollaan muutamia
+satoja Spartan parhaimpia sotilaita. Se oli kauhea isku viholliselle
+ei ainoastaan korvaamattoman ihmisaineksen takia — kymmenesosa Spartan
+koko hopliitta-armeijasta — vaan myöskin sentakia, että ateenalaiset
+saamalla jalansijan tällä rannikolla olivat osuneet Sparttaa sen
+heikoimpaan kohtaan. Heillä oli nimittäin täältä käsin mahdollisuuksia
+yllyttää sekä messenialaisia että Lakonian helootteja. Miten uhkaavaksi
+sparttalaiset huomasivat tilanteen, käy ilmi parhaiten siitä, että he
+nyt vuorostaan tarjosivat rauhaa, eivätkä ainoastaan sitä, vaan myöskin
+liittoa.
+
+Näin Perikleen sotasuunnitelmat olivat silloin saaneet nerokkuudestaan
+ratkaisevimman vahvistuksen, mitä ajatella saattaa. Veljessotaa
+olisi nyt voinut seurata rauha ja sovintokin. Mutta mies, jonka tuli
+käyttää hyväkseen tuota suurta onnellista hetkeä, ei ollut Perikles,
+olympolainen, vaan Kleon, nahkuri. Kohtuuttomasti yliarvioidessaan
+tämän tilapäisen voiton merkityksen, hän näki siinä täysikelpoisen
+todistuksen ateenalaisten todellisesta etevämmyydestä ja kuvitteli
+nyt voitavan häikäilemättömästi nujertaa sparttalaiset. Hän paisui
+ylpeydestä ja itsekylläisyydestä, asetti suunnattomia vaatimuksia ja
+kohteli sparttalaisten lähettiläitä loukkaavalla tavalla, ja niin
+luisuivat rauhanmahdollisuudet hänen käsistään.
+
+Ateenan demokraattien sotaisuuteen oli hyvin selvät aineelliset
+syynsä. Jokainen kansalainen nosti nimittäin päiväpalkkaa osanotostaan
+kansankokouksen asiain käsittelyihin ja valamiestuomioistuinten
+työhön. Ketään Ateenan kansalaista ei tarvinnut köyhyyden estää
+antamasta valtiolle hyviä neuvoja ja osuuttaan yhteiskuntaelämään.
+Tämä oli yksi demokratian valtaanpääsyn hedelmiä. Nämä päivärahat
+kävivät mahdollisiksi osaksi siten, että ruumiillisen työn suorittivat
+suurelta osalta orjat, osaksi niiden verojen avulla, joita liittolaiset
+suorittivat Ateenalle. Kun siis Ateenan kansalaisten alhaiso oli
+tosiasiallisesti tottunut olemaan taloudellisesti riippuvainen
+liittorahastosta, sen täytyi kaikin tavoin estää Ateenan mahtiasemaa
+heikontumasta ja liittorahastoa sen mukana. Ei tarvittu paljonkaan
+mielikuvitusta sen selville saamiseksi, että jos Ateena voisi saada
+vielä enemmän valtioita Attikan liittokuntaan ja siten lisätä tulojaan,
+niin tulisi Ateenan kansalaisen asema vieläkin miellyttävämmäksi. Tässä
+piilee tärkein selitys siihen, että Kleonin ja muitten demokraattisten
+äärimmäisyysmiesten politiikka oli ja pysyi niin itsepäisen hyökkäävänä.
+
+Kuitenkin osoittautui pian, ettei ateenalaisten ollutkaan niin helppoa
+saada sparttalaisia Sphakterian saarella antautumaan, kuin mitä
+oli luultu. Saari oli jyrkkä ja vaikeapääsyinen, ja sinne suljetut
+hopliitat saivat apua maanmiehiltään. Spartan hallitus lupasi suuria
+palkintoja jokaiselle, joka kykeni viemään meren yli muonaa saareen
+suljetuille; ja jos jonkun helootin onnistui viedä heille apua, hän
+hankki sillä itselleen vapauden. Oli paljon väkeä, varsinkin heloottien
+keskuudessa, jotka antautuivat uhkarohkeaan yritykseen kulkea yön
+aikaan meren yli saareen. Toiset tulivat veneellä, toiset uivat yli
+mukanaan elintarpeita nahkasäkeissä.
+
+Aika kului, ja ateenalaisista alkoi tuntua koko puuha pitkäveteiseltä.
+Kun talvi tuli myrskyineen, kävisi mahdottomaksi meritse kuljettaa
+elin- ja muita tarpeita laivastolle Sphakterian luo. Ehkä oli sittenkin
+tehty tyhmästi, kun oli hylätty rauhantarjous?
+
+Kleon huomasi, että mieliala alkoi kääntyä häntä, kansan omaa suosikkia
+vastaan. Ellei ennen talven tuloa päästäisi Sphakterian herroiksi, hän
+olisi poliittisesti kuollut mies. Hän alkoi tulla kärsimättömäksi ja
+pauhasi puhujalavalta laivaston päälliköitä vastaan. Millaisia miehiä
+ne olivat, jotka eivät kyenneet saamaan taivutetuksi kourallista miehiä
+melkein autiolla saarella! Jos hän itse olisi ollut päällikkönä, hän
+olisi vallannut Sphakterian kädenkäänteessä.
+
+»No tee se sitten!» yksi ylipäälliköistä vastasi, ja pian koko kansa
+yhdestä suusta vaati, että hänen piti lähteä merelle ja vallata
+Sphakteria. Hän ei ollut ottanut lukuun, että hän näin olisi joutunut
+sanoistaan kiinni — nythän oli koko hänen arvonsa vaarassa. Hän ei
+ollut koskaan eläessään komentanut joukkoa, mutta siitä huolimatta hän
+otti ylimmän päällikkyyden ja lupasi kolmen viikon kuluessa joko tuoda
+sparttalaiset vankeina muassaan tai antaa hakata heidät maahan siihen
+paikkaan.
+
+Näin Thukydides kuvaa esihistoriaa lukuun »Nahkuri amiraalina». Aivan
+näin dramaattisesti asia ei kuitenkaan liene kehittynyt. Kleon tiesi
+luultavasti enemmän Sphakterian olosuhteista kuin mitä Thukydides
+uskottelee. Olipa asianlaita kuinka tahansa, häntä seuraa nyt jonkin
+aikaa hänen tavallinen ansaitsematon onnensa. _Hän valtasi todellakin
+Sphakterian_ ja otti eloonjääneet sparttalaiset vangeiksi. Ja hän teki
+sen lyhyemmässä ajassa, kuin oli luvannut.
+
+Mutta ilkeät ihmiset vihjailivat, että nahkuri oli niittänyt sitä,
+mitä toiset olivat kylväneet, ja että hän »oli osannut siepata sen
+kakun, jonka toinen oli leiponut, ja asettaa kansan eteen.» Varmaa
+onkin, ettei Kleon ollut todellinen ylipäällikkö, vaan oli siinä
+ammattimies, joka myöskin oli laatinut hyökkäyssuunnitelman.[167] Kleon
+korjasi kuitenkin kunnian onnellisesta lopusta. Hän sai palkinnoksi
+elinkautisen elatuksen valtiolta ja kunniapaikan teatterissa ja muissa
+julkisissa esityksissä. _Parlamenttaarinen_ ansio menestyksestä
+on myöskin hänen. Hän sai kansankokouksen myöntämään tarpeellisen
+sotavoimien vahvistuksen ja hän ne oikealla ajalla toimitti
+sotanäyttämölle.
+
+Antautuminen teki valtavan vaikutuksen koko Kreikassa. Koskaan ei
+olisi osattu kuvitella, että sparttalaiset antautuisivat ase kädessä.
+Olivatko nämä todellakin Thermopylain sankarien jälkeläisiä? Eivät,
+sparttalaiset eivät ilmeisestikään olleet enää samoja kuin muinoin.
+
+Spartassa vallitsi masentunut mieliala, joka ilmeni uusissa
+rauhantarjouksissa. Sparttalaisten lähettiläät muistuttivat
+ateenalaisia onnen vaihtelevaisuudesta. Mikä tällä kertaa oli kohdannut
+heidän vihollisiaan, saattaisi toisella kertaa tapahtua heille
+itselleen.
+
+Mutta Ateenassa sotapuolue oli nyt saanut oikein tuulta purjeisiinsa.
+Nyt oli muka aika tullut antaa ratkaisevan yhteenoton tapahtua,
+yhteenoton, jota Perikles varovaisuudessaan aina oli koettanut
+välttää! — Hänen parjaajansa saivatkin tahtonsa läpi — saadakseen
+perinpohjaisessa tappiossa todistuksen lyhytnäköisyydestään. Sen
+jälkeen Kleonin sotapolitiikka meni yhtämittaa päin mäntyyn.
+Sparttalaiset tempasi velttouden tilasta heidän urhea ja mainio
+sotapäällikkönsä _Brāsidas_, joka esitti sen suunnitelman, että
+Ateenalta olisi riistettävä sen liittolaiset Traakian rannikolla.
+Iloisena ja reippaana sekä käytökseltään miellyttävänä Brasidas oli
+kuin luotu julistamaan Attikan liittokunnan kaupunkien keskuudessa
+vapautusta Ateenan »ikeestä». Pian suurin osa Traakian kaupungeista oli
+luopunut Attikan liittokunnasta.
+
+Tämä oli erittäin tuntuva isku ateenalaisille. He huomasivat nyt,
+kun se oli liian myöhäistä, kuinka suuri virhe taasen oli tehty, kun
+toisen kerran oli torjuttu sparttalaisten rauhantarjous; ja kansa
+alkoi yleisesti epäillä Kleonin valtioviisautta. Hänen oli nytkin
+ponnistettava kaikki voimansa, jos hän aikoi pysyä vallassa. Niinpä
+hän siis jälleen lähti sotaan, tällä kertaa valloittamaan takaisin
+menetetyt traakialaiset alueet.
+
+Mutta niin erinomaisia kuin ateenalaisten hopliitat ja ratsumiehet
+olivatkin — yhtä heiltä kuitenkin puuttui, jota sparttalaisilla
+sitävastoin oli mitä suurimmassa määrin, nimittäin luottamusta
+johtajaansa. Mikä sotapäällikkö tuommoinen pöyhkeä, laverteleva
+nahkuri oli! Koko Kleonin persoonallisuus oli sellainen, että sen
+täytyi herättää inhoa todellisissa sotureissa. Ja hän sitten sai
+vastustajakseen sellaisen mainion strategin, kuin Brasidas oli! Mitä
+vertailuja hänen omat sotilaansa joutuivat tekemään, on helppoa
+kuvitella. Erotus ilmenikin ratkaisun hetkellä, jonka Brasidas sai
+aikaan, juuri kuin Kleon vähimmin osasi aavistaa vaaraa. Aivan
+kokemattomana hoitamaan päällikkyyttä tällaisessa tilanteessa ja
+tuntematta sotataidon lakeja, nahkatehtailija menetti malttinsa ja
+mietti vain, miten päästä vihollisen vaarallisesta läheisyydestä.
+Sen sijaan, että olisi asettanut ylivoimaiset sotajoukkonsa
+taistelujärjestykseen hän ryhtyi heti peräytymään ja teki sen
+sellaisessa järjestyksessä, että hänen joukkonsa joutuivat, vihollisen
+hyökkäyksille alttiiksi eivätkä täydelleen oman onnensa nojaan
+jätettyinä voineet välttyä tappiolle joutumasta.
+
+Vastapuolta kohtasi kuitenkin se tappio, että Brasidas haavoittui
+kuolettavasti rynnäkössä. Myöskin Kleon kaatui — mutta koettaessaan
+pelastautua pakenemalla. Näin ainakin Thukydides kertoo. Tällaiseksi
+muodostui suurlavertelijan elämän luonnollinen loppu, lörpöttelijän,
+jolla oli otsaa täydellisestä kelpaamattomuudestaan huolimatta
+sota-asioissa tunkea itsensä ylipäällikön paikalle.
+
+Kerran aikaisemmin oli hänellä tosin ollut onni mukanaan. Mutta miten
+hän oli silloin _käyttänyt hyväkseen_ menestystään?
+
+Yhtä tuntuva kuin Brasidaan menetys oli sparttalaisille, yhtä
+onnellista oli ateenalaisille, että he olivat päässeet Kleonista. Hänen
+ja Brasidaan kaaduttua oli tie tasoitettu rauhanneuvotteluille, sillä
+molemmat rauhallisen ratkaisun vaikutusvaltaisimmat vastustajat olivat
+poissa.
+
+Vuonna 421 solmittiin rauha 50:ksi vuodeksi. Molemmilla puolilla
+palattiin sodanedellisiin olosuhteisiin. Ateena oli toteuttanut sen
+ohjelman, jonka Perikles oli esittänyt sodan alussa. Raskaita uhreja se
+tosin oli vaatinut. Ateenan sotakassa oli suurimmaksi osaksi kulutettu,
+Attika oli vihollisen hävityksien kautta muuttunut erämaaksi, ja sota
+ja rutto olivat kovasti harventaneet väestöä. Mutta Ateenan merivalta
+oli kukistumatta, kun sitävastoin Spartan sotilaallinen arvo oli
+kärsinyt kovan kolauksen Sphakterian antautumisen johdosta.
+
+Voi näyttää oudolta, että sparttalaiset olivat taipuvaisia sovintoon
+ateenalaisten kanssa näiden tappioiden ja vastoinkäymisienkin jälkeen.
+Mutta tämä johtui ennen kaikkea siitä, että he olivat niin halukkaita
+saamaan takaisin ne sparttalaiset, jotka ateenalaiset olivat ottaneet
+vangiksi Sphakterian saaressa. Annettiin suurempi arvo tälle kansan
+voimanlisäykselle kuin aluelaajennuksille. Tässä oli Ateenalla hyvä
+valtti. Sparttalaisten rauhanrakkauteen vaikutti myöskin suuressa
+määrin se, että he itse olivat suuressa rauhan tarpeessa voidakseen
+häiritsemättä hoitaa maatansa, joka sotavuosina oli joutunut
+arveluttavasti rappiolle. Kolmas syy heidän myöntyväisyyteensä
+ateenalaisia kohtaan oli se, että jälleen oli tulossa sota Argoksen
+kanssa, natisipa koko Peloponnesoksen liittokunta liitoksissaan.
+Liittolaiset valittelivat, ettei Spartta valvonut heidän yhteisiä
+etujaan. He vaativat peloponnesolaista politiikkaa; sen sijaan oli
+ilmeistä, että Spartta harjoitti ahdaskatseista kotipolitiikkaa.
+Peloponnesolaiset käyttivät kovia sanoja Spartan lyhytnäköisestä
+egoismista ja tunsivat itsensä petetyiksi. Erikoisen voimakasta oli
+kuohunta Korinthoksessa ja Thebassa.
+
+
+
+
+KOLMAS PELOPONNESOLAISSOTA.
+
+
+Toisen peloponnesolaissodan jälkeisestä rauhasta tuli vielä
+lyhytaikaisempi kuin ensimmäisen jälkeisestä. Oli vannottu toisilleen
+kalliita valoja viisikymmenvuotisesta rauhasta. Mutta »vala ei
+takaa miestä, ainoastaan mies takaa valan», sanoi jo Aiskhylos
+kreikkalaisistaan. Eikä Korinthos eikä Theba koskaan hyväksyneet
+rauhaa. Aivan rauhallista ei tullut koskaan enää. Loppumattomiin
+punottiin salahankkeita kateellisissa pikkukaupungeissa ja
+kulmakunnilla, joilla oli suorastaan tarve saada juonitella ja käydä
+toistensa tukkaan.
+
+Syy siihen, että Ateena ja Spartta jälleen joutuivat sotaan toistensa
+kanssa oli _Alkibiādeen_, nuoren, ylhäisen ja lahjakkaan ateenalaisen,
+josta vähän Kleonin kuoleman jälkeen tuli kansan hemmoiteltu
+suosikki ja joka käytti asemaansa vain tyydyttääkseen omaa rajatonta
+kunnianhimoaan. Ateenalaisille oli onnettomuudeksi, että sellainen mies
+kuin hän esiintyi poliittisella näyttämöllä juuri sellaisena aikana,
+jolloin he ennen kaikkea tarvitsivat rauhaa kootakseen uusia voimia
+jälleen.
+
+Alkibiades oli sukua sellaisille suurmiehille kuin Kleistheneelle,
+Miltiadeelle ja Perikleelle. Hyvin nuorena hän oli menettänyt
+isänsä, ja Perikles oli ottanut hänet luokseen. Kypsyneemmällä
+iällä hänestä tuli Sokrateen oppilas. Sekä tuo suuri valtiomies
+että tämä jalo ajattelija olivat hyvin kiintyneet häneen. Kaikki
+pitivät kuvankauniista ja runsaslahjaisesta mutta intohimoisen
+hurjasta nuorukaisesta, joka voi olla vastustamattoman rakastettava,
+kun hän vain tahtoi, mutta myös ärsyttävän ylimielinen, tavattoman
+häpeämätön, kun hän toi sen puolen itsestään esille. Alkibiades oli
+yleisenä puheenaiheena Ateenassa. Kaikki, mihin Alkibiades ryhtyi, oli
+mielenkiintoista. Hänen pukujaan, hänen eleitään, hänen sanontatapojaan
+matkittiin. Hänestä tuli nuorien ateenalaisten muotileijona. Vieläpä
+hänen sammallustaankin pidettiin ihastuttavan somana. Naiset tappelivat
+hänestä. Myöskin monet muutoin kunnialliset naiset hullaantuivat
+häneen. Kokonainen kansa kilpaili hemmotellakseen hänet pilalle — ja
+onnistui erinomaisesti. Kukaan muu ei olisi uskaltanut panna toimeen
+sellaisia mielettömiä kujeita kuin hän. Hänelle vain naurettiin.
+Hän oli koko Ateenan hemmoiteltu lempilapsi. Hänen irstailunsa,
+hänen rakkausjuttunsa ja hänen tuhlailunsa eivät olleet tavallisia
+mittasuhteiltaan. Niin ateenalaiset »kasvattivat leijonanpennun», jota
+eivät sitten kyenneet kesyttämään.
+
+Ainoa, joka todella koetti tähän vallattomaan nuorukaiseen valaa
+jotakin elämän vakavuutta, oli Sokrates, ja ilman häntä olisi
+Alkibiades varmaan joutunutkin täydelleen rappiolle. Heidän
+ystävyytensä oli peräisin heidän ensimmäiseltä sotatoveruusajaltaan.
+Alkibiades, joka silloin oli vasta kaksikymmenvuotias, teki itsensä
+tunnetuksi huimapäisellä urhoollisuudellaan. Hän taisteli ensi rivissä
+ja haavoittui vaikeasti. Sokrates silloin kohtalokkaana hetkenä pelasti
+nuorukaisen elämän. Kahdeksan vuotta myöhemmin Alkibiades sai tehdä
+pelastajalleen samanlaisen vastapalveluksen.
+
+Nuori ja kunnianhimoinen mies, joka tavoitteli poliittista
+valta-asemaa, tarvitsi opetusta kaunopuheisuudessa, ja sen taidon
+Alkibiades voi parhaiten oppia teräväjärkiseltä ja aaterikkaalta
+vanhemmalta ystävältään, joka oli verraton mestari kumoamaan toisten
+vastaväitteitä.
+
+Sokrateen onnistui saavuttaa kerrassaan ainoalaatuinen vaikutusvalta
+oppilaaseensa. Mutta silloin tällöin heidän välinsä rikkoutuivat.
+Aluksi tämä ei kai merkinnyt niin paljon, sillä Alkibiades palasi aina
+pian isällisen ystävänsä luokse takaisin. Aikaa myöten side höltyi
+kuitenkin heidän välillään. Olisihan Sokrates ollut sokea, ellei hän
+olisi huomannut, että kaikki hänen kasvatusyrityksensä jäivät vaille
+syvempää vaikutusta näin uppiniskaiseen luonteeseen. Saada tämä
+ylpeä nulikka ajattelemaan muutakin kuin itseään, koettaa istuttaa
+tällaiseen, näin itsekkääseen luonteeseen joko velvollisuudentuntoa
+valtiota ja kansalaisia kohtaan tai ylipäänsä korkeampaa siveellistä
+vakavuutta, oli hukkaan mennyttä vaivaa. Lopulta Alkibiades väsyi tähän
+epämukavaan ystävään ja nuhtelijaan ja kulki omia teitään.
+
+Alkibiades ei koskaan kuulunut niihin, joita painavat jotkut
+poliittiset periaatteet. Mihin puolueeseen hän kuului, oli hänelle
+yhdentekevää, kunhan se vain palveli hänen kunnianhimoisia
+suunnitelmiaan. Hän päätti lopulta ruveta näyttelemään demokraattista
+kansanjohtajaa. Kunnianhimo, suorastaan demoninen kunnianhimo oli
+Alkibiadeen elämänilmapiiri.[168] Pian hän ei voinut tyytyä vähempään
+kuin unelmaan, että hänestä tulisi koko Kreikan ensimmäinen mies. Ja
+tämän aseman hän tulisi hankkimaan itselleen Ateenan kohotessa koko
+kreikkalaisen maailman valtiaaksi. Kun viisikymmenvuotinen rauha
+solmittiin, kerrotaan hänen sanoneen: »Niillä vuosilla tulee olemaan
+harvinaisen lyhyet kuukaudet.»
+
+Kaivatun tilaisuuden Ateenan valtapiirin laajentamiseksi tarjosi
+muutamien Sisilian kaupunkien välinen selkkaus. Jotkin niistä
+kääntyivät nimittäin Ateenan puoleen pyytäen apua vaarallisinta
+kilpailijaansa, mahtavaa Syrakusaa vastaan, joka tavoitteli koko saaren
+yliherruutta. Myöskin Ateenalle oli vaarallista, jos Syrakusa pääsisi
+Sisilian valtiaaksi, sillä kaupunki oli doorilainen siirtokunta, ja sen
+vallan kasvu koituisi siis myöskin Spartan hyväksi.
+
+Tilaisuus sekaantua Sisilian kaupunkien riitaisuuksiin oli tervetullut
+Alkibiadeelle, joka heti alkoi tehdä suunnitelmia koko Sisilian
+valloittamiseksi ja miten hän sieltä toisi muassaan saaliin niin
+runsaan, että hän sen jälkeen voisi tyydyttää kaikki oikkunsa.[169]
+Rohkeimpina hetkinään hän näyttää uneksineen sellaistakin, että
+Sisiliasta sitten aloitettaisiin yleinen kreikkalaiskansallinen sota
+vanhaa kilpailijaa Karthagoa vastaan. Ja lopuksi yhdistyisi koko
+helleeninen maailma idässä ja lännessä Ateenan johdolla yhtenäiseksi
+valtakunnaksi, joka hallitsisi Välimerta.
+
+Jo ensimmäinen suunnitelma oli kuitenkin arveluttavampi yritys, kuin
+useimmat aavistivatkaan. Ateenassa ei ollut montakaan, joilla edes
+olisi ollut jonkinlaista oikeata käsitystä siitä, miten suuri ja
+väkirikas maa Sisilia itse asiassa oli.[170] Sentähden Alkibiadeen
+oli verraten helppoa temmata kansankokous mukaansa ja varata
+itselleen johtava asema suuressa sotayrityksessä.[171] Ennustajat,
+oraakkelivastausten selittäjät ja sotahankkeen uskolliset kannattajat
+julistivat kaduilla ja toreilla, että jumalat olivat suopeita, ja
+lupasivat loistavaa menestystä. Ylhäisten ja alhaisten, vanhain ja
+nuorten mielet täyttivät mitä ylpeimmät toiveet. Kaikki asekuntoiset
+miehet kilvoittelivat päästäkseen mukaan ja kunnostautuakseen — ja
+rikastuakseen saaliista. Koskaan Ateenan mahti ei ollut näyttänyt niin
+valtavalta, niin suurenmoiselta. Viimeisten sota- ja ruttovuosien
+hirveät kärsimykset olivat kuin unohdettuja.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Keväällä 415 Ateenan laivasto oli siis valmiina lähtöön. Silloin
+sattui tapaus, jolla tuli olemaan sangen laajakantoiset seuraukset.
+Eräänä aamuna tavattiin kaikki Hermes-patsaat kaduilta ja toreilta,
+temppelien ja yksityisten talojen edustoilta rikottuina.[172] Minkä
+kiihtymyksen, minkä mielettömän kauhun tällainen tapaus herätti, voi
+käsittää vain, jos tuntee kreikkalaisten uskonnollisen käsityksen:
+koko heidän olemassaolonsa ja turvallisuutensa riippui jumalien
+loukkaamattomuudesta heidän kaupungissaan. Tosin ei ollut harvinaista,
+että nuoriso kovien juominkien jälkeen harjoitti kaikenlaista
+ilkivaltaisuutta ja vahingoitti myöskin kuvapatsaita, mutta tällainen
+yleinen vahingonteko oli kuitenkin ennen kuulumatonta. Sen täytyi
+olla suunniteltua ja tahallaan tehtyä. Ja sitä oli harjoitettu kaupan
+ja liikeyhteyden jumalaa, Ateenaan ja Ateenasta tehtävien matkojen
+suojelijaa kohtaan! Meidän on muistettava, että kaikesta siitä
+hävityksestä, minkä persialaiset kerran panivat toimeen Attikassa, ei
+mikään tuntunut niin hirveältä kuin se, että he julkesivat polttaa
+jumalien temppelit ja hävittää heidän kuvapatsaansa. Se kiihtymys,
+joka syntyisi nykyajan Italian tai Espanjan kaupungissa, jos jonakin
+aamuna havaittaisiin, että kaikki madonnankuvat yön aikana olisi
+säretty, voisi antaa jonkinlaisen käsityksen, joskin heikon, siitä,
+miltä ateenalaisista silloin tuntui. Hermes-patsaitten häväistys oli
+pahin enne, mitä ajatella saattoi, aiotulle Sisilian retkikunnalle.
+Tässä täytyi jonkin salaliiton valtiosääntöä ja Ateenan kansan vapautta
+vastaan olla tekeillä.[173] Se pimeys, joka ympäröi tätä tekoa ja joka
+ei koskaan hälvennyt, teki asian yhäkin kolkommaksi.
+
+Heti lupasi kansankokous suuria palkintoja sille, joka voisi saada
+selville ilkityön tekijät, ja tutkimuskunta asetettiin.
+
+Mitään todistuksia ei ollut, mutta epäluulot kohdistuivat
+Alkibiadeeseen, joka kerran eräässä hilpeässä seurassa oli laskenut
+leikkiä jumalista. Hän kielsi ja selitti olevansa valmis heti
+alistumaan oikeudelliseen tutkimukseen, vieläpä vaati sellaista.
+»Teloituttakaa minut mieluummin, jos olen syyllinen», hän sanoi,
+»kuin että lähetätte minut matkaan näin suuren sotavoiman johtajana,
+ennenkuin olen puhdistettu näistä hirveistä syytöksistä!» Mutta hänen
+vastustajansa ja kansansuosiosta kilpailijansa pelkäsivät hänen
+persoonallisen viehätysvoimansa vaikutusta ja tahtoivat sentähden saada
+hänet pois niin pian kuin mahdollista. Sillä hänen poissa ollessaan he
+voisivat häiritsemättä koota runsaampaa syyteainehistoa häntä vastaan
+ja muokata kansan, mieltä. Heidän onnistuikin saada tutkimus lykätyksi
+retkikunnan paluun jälkeen — kuten sanottiin.
+
+Komea laivasto lähti siis purjehtimaan, valtavien katselijajoukkojen
+seuratessa sen lähtöä. Koskaan yksi ainoa helleenien kaupunki ei
+ole lähettänyt näin suurta ja loistavaa retkikuntaa niin kaukaista
+päämäärää kohti. Kansan sydän sykki ylpeydestä.
+
+Mutta aivan toisenlaiseksi muodostui se vastaanotto, minkä laivasto sai
+Sisiliassa osakseen. Siellä oli mieliala odottamattoman kylmä. Itse
+asiassa niin odottamatontahan sen kyllä ei olisi pitänyt olla, sillä
+voihan jokainen käsittää, että laivasto, joka tuli tuoden mukanaan
+kokonaisen kenttäarmeijan, ei ollut tarkoitettu vain tuomaan apua. Sen
+takia liittyminen näihin »auttajiin hädässä» jäi vähäiseksi. Mutta
+pitihän nyt ainakin aluksi ahdistaa Syrakusaa.
+
+Silloin ilmestyy äkkiä sotanäyttämölle Ateenan valtionlaiva tuoden
+käskyn Alkibiadeelle saapua oikeuteen vastaamaan herjaussyytöksistä.
+Hänen poissa ollessaan, kun ateenalaiset eivät enää olleet hänen
+henkilöllisyytensä taikavoiman vaikutuspiirissä, hänen vihollistensa
+oli onnistunut purkaa kerran tehty päätös ja saada Ateenan kansa kesken
+ratkaisevia sotaliikkeitä kutsumaan kotiin se mies, joka oli koko
+sotahankkeen sielu.
+
+Alkibiades totteli ja seurasi laivallaan valtionalusta. Mutta eräällä
+kohdalla Italian etelärannikkoa — missä Sybaris muinoin sijaitsi — hän
+astui maihin — ja katosi näkyvistä. Ateenan valtionlaiva sai purjehtia
+yksinään kotiin. Karkuri tuomittiin silloin kuolemaan, ja hänen
+omaisuutensa takavarikoitiin. Kun hän sai tietää kuolemantuomiosta,
+hän sanoi vain: »Olen näyttävä ateenalaisille, että elän.» Ja niin
+lähti koditon seikkailija, sydän täynnä kostonhalua, Sparttaan, jonne
+hän oli saanut kutsun, ja tarjosi periviholliselle palvelustaan
+isänmaataan vastaan. Häikäilemättömyydessään hän ei empinyt käyttää
+isänmaansa heikkojen puolien tuntemustaan sparttalaisten hyödyksi. Hän
+sanoikin aivan oikein uusille ystävilleen: »Kuta enemmän vahinkoa minä
+aikaisemmin olen tehnyt teille vihollisena, sitä enemmän hyötyä voin
+nyt tehdä teille ystävänä.» — Alkibiadeesta oli tullut kotikaupunkinsa
+pahahenki. Mahdollisesti hän toivoi kuitenkin, sen jälkeen kuin hän
+vieraan avulla oli kukistanut vastustajansa Ateenassa, voivansa
+kohottaa syntymäkaupunkinsa vallan huipuille. Mutta maanpetosta hänen
+toimintatapansa oli kaikissa tapauksissa. Alkibiadeella oli siitä
+lähtien Kaiuin merkki otsallaan, ja niitä pahoja voimia, jotka hän oli
+manannut esiin, hän ei kyennyt itsekään hillitsemään.
+
+Kameleonttiluonteensa[174] Alkibiades osoitti ehkä kaikkein parhaiten
+Spartassa. Täällä entisestä hekumoitsijasta ja mässääjästä tuli ankara
+ja kohtuullinen sparttalainen, joka söi vieläpä mustaa soppaakin
+virnistelemättä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Lähin seuraus ateenalaisille siitä, että he olivat ottaneet
+Alkibiadeelta ylipäällikkyyden, oli se, että heille pian kävi huonosti
+sekä Sisiliassa että muualla. Alkibiadeen neuvosta sparttalaiset
+suuntasivat kaksi vaarallista iskua Ateenan mahtiasemaa vastaan.
+Ensiksi he lähettivät mainion sotapäällikkönsä _Gylippoksen_ mukanaan
+muutamia sotalaivoja piiritettyjen syrakusalaisten avuksi. Gylippos
+oli rohkea ja kova mies, aito lakonista ainesta, sparttalaisen
+sotakoulutuksen oivallinen kasvatti. Mutta sitten sparttalaiset
+ryhtyivät tekoon, joka oli vieläkin tuntuvampaa Ateenalle: he
+vastasivat ateenalaisten Lakonian rannikon hävityksiin valtaamalla
+pysyvän jalansijan pohjois-Attikassa strategisesti tärkeällä
+paikalla, jonka Alkibiades heille osoitti. Se oli tikarinpisto,
+jonka hän pirullisen ovelasti harkiten suuntasi isänmaansa
+sydämeen. Sillä sparttalaiset estivät täten ateenalaisilta osan
+heidän välttämättömimmästä ruokavarojen tuonnistaan ja samalla
+liittolaisten verojen Ateenaan kuljetuksenkin. He pakottivat heidät
+myöskin lopettamaan tuottoisan hopeanlouhinnan Attikan kaivoksista,
+mikä oli aikaisemmin niin suuressa määrin auttanut heidän sotiensa
+rahoittamista. Seuraukset ilmenivät pian vaarallisena pulana sekä
+raha-asioissa että elinkeinoelämässä.
+
+Onneton kohtalo vainosi nyt kaikkea, mihin ateenalaiset ryhtyivät.
+Sisiliassa heidän joukkonsa lyötiin, ja laivasto, joka oli suljettu
+Syrakusan satamaan, teki turhia yrityksiä murtautuakseen ulos.
+Katastrofi ei ollut vältettävissä. Epätoivoissaan ateenalainen
+sotajoukko, joka vielä oli 40.000:n miehen vahvuinen, vetäytyi ensiksi
+saaren autioihin sisäosiin ja sitten etelään päin, toivoen löytävänsä
+jonkin ystävällismielisen seudun. Surkea oli vastakohta ylpeälle
+lähdölle Ateenasta. Monien haavoitettujen ja sairaiden valitukset
+olivat sydäntävihlovia, ja heidän turhat yrityksensä laahautua mukana
+liikuttivat koko sotajoukon kyyneliin. Nälän ja polttavan janon
+lopen uuvuttamina ateenalaiset eivät kyenneet tässä toivottomassa
+mielentilassa kauempaa pysymään koossa ja vastustamaan vihollisen
+alituista ahdistusta. Pian armeija oli aivan menehtynyt eikä sillä
+ollut muuta valittavana kuin laskea aseensa.[175] Tämän kerran niin
+ylpeän sotavoiman jäännökset pidettiin ensinnä seitsemänkymmentä
+vuorokautta suljettuina Syrakusan kivilouhimoihin.[176] Se oli hirveätä
+oloa nälässä ja janossa, hehkuvassa kuumuudessa päivisin ja vuoden
+lopulla pakkasessa öisin. Tiheään sullottujen ihmisjoukkojen likaisuus
+ja löyhkä oli kuvaamatonta. Ne, jotka kestivät tämän kurjuuden,
+myytiin suurimmaksi osaksi orjiksi. Vain muutamien harvojen oli suotu
+vihdoin viimein palata kotiin.[177] — Syrakusalaiset mestasivat
+ateenalaisten ylipäälliköt, sen jälkeen kuin Gylippos oli turhaan
+koettanut pelastaa heidän henkensä, voidakseen valmistaa itselleen
+ja maanmiehilleen sellaisen voittojuhlan, että saisi näytellä heitä
+vankeina Spartassa.[178]
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin päättyi vuonna 413 Sisilian retki yhteen järkyttävimmistä
+katastrofeista, mitä maailmanhistoria tuntee. Ei koskaan aikaisemmin
+Kreikan historiassa oltu nähty niin komean ja mainion armeijan ja
+laivaston täydellistä tuhoa. Ateenalle Sisilian murhenäytelmä muodostui
+lopun aluksi ja siten ratkaisevaksi käännekohdaksi Kreikan historiassa.
+Se voittamattomuuden sädekehä, joka Salamiin urotyöstä lähtien oli
+ympäröinyt Ateenan laivastoa, oli kadonnut, ja kaupungin merien
+herruus perustuksiaan myöten järkytetty. Ainiaaksi olivat haihtuneet
+ne maailmanherruuden unelmat, joihin ateenalaiset kerran olivat
+tuudittautuneet. Nyt ei enää tullut kysymykseen Ateenan valtapiirin
+laajentaminen — nyt oli edessä vain taistelu olemassaolosta.
+
+Niin musertava oli isku, että aluksi oli vaikeata uskoa, että
+todellakin oli käynyt niin huonosti, kuin mitä oli käynyt. Yli 200
+laivaa ja 50 000 miestä olivat Ateena ja sen liittolaiset menettäneet.
+Valtion kassa oli tyhjä, kaikki muut varat käytetty, ja vihollinen
+oli saanut lujan jalansijan Attikan sydämessä, sulki kauppatiet
+pääkaupunkiin ja tuhosi partioretkillään maamiehen vaivojen hedelmät.
+
+Maaseudun turvattomuudesta ja elintarpeiden puutteesta oli seurauksena,
+että väestö pakeni alituisesti kasvavin joukoin kaupunkiin. Täällä
+asekuntoisen väestön täytyi päivin ja öin, vuodesta vuoteen, tehdä
+vahtipalvelusta muureilla, mikä luonnollisesti suuressa määrin haittasi
+elinkeinoelämää ja tuotantoa. Ja kun samaan aikaan Ateenan kauppa-alue
+meren toisella puolella kutistui kokoon, syntyi yhä ankarampi puute
+kaikista välttämättömimmistä tarpeista.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sisiliassa kärsitty tuhoisa tappio ulotti vaikutuksensa myös
+Vähään-Aasiaan. Siellä oli siitä seurauksena, että _sota Persian
+kanssa leimahti uudelleen liekkiin_. Ateenalaisten oma syy oli, että
+suurkuninkaan ei enää tarvinnut pitää itseään vuoden 448:n rauhan
+sitomana. He olivat itse rikkoneet sen tukemalla suurvaltaunelmainsa
+päivinä erästä kapinallista persialaista satraappia. Saatuaan tietää,
+miten huonosti ateenalaisten oli käynyt Sisiliassa, Dareios II vastasi
+heidän rauhanrikkomukseensa käskemällä satraappejansa läntisessä
+Vähässä-Aasiassa jälleen kantamaan veroja joonialaisilta kaupungeilta.
+
+Voidakseen täyttää käskyn persialaisten täytyi kuitenkin saada olla
+rauhassa ateenalaisilta, ja pitääkseen heidät poissa satraapit
+ryhtyivät neuvotteluihin sparttalaisten kanssa, jotka juuri olivat
+hankkineet itselleen ja peloponnesolaisliitolle vahvan laivaston.
+Niin pian kuin oli kysymyksessä ateenalaisten vahingoittaminen,
+sparttalaisia ei ollenkaan arveluttanut uhrata Jooniassa elävät
+maanmiehensä. Alkibiadeen neuvosta he antoivat sotalaivoja
+suurkuninkaan käytettäviksi sillä ehdolla, että hänen satraappinsa
+lupasivat maksaa miehistöjen palkat.
+
+Se mahti, minkä ateenalaiset saivat vastaansa Jooniassa, oli sitäkin
+vaarallisempi, kun yksi toisensa perästä heidän liittolaisistaan käytti
+hyväkseen Sisilian katastrofia kaivattuna tilaisuutena vapautuakseen
+heidän »ikeestään», s.o. päästäkseen raha-avustuksista Attikan liiton
+solakassaan. Näin viholliset ja tyytymättömät liittolaiset yhdessä
+kolmelta eri taholta ahdistivat sodalla ateenalaisia. Tätä sotaa on
+nimitetty _Joonian sodaksi_, mutta oikeastaan se on vain kolmannen
+peloponnesolaissodan jatkoa ja merkitsee, että painopiste tässä sodassa
+nyt oli siirtynyt Vähään-Aasiaan.
+
+Täytyy ihailla sitä tarmoa, millä ateenalaiset vaikeassa
+ahdinkotilassaan ryhtyivät taisteluun tuota mahtavaa liittoutumaa
+vastaan. Heidän vastustajainsa vaarallisuus kuitenkin väheni, kun
+Alkibiades joutui riitaan sparttalaisten kanssa. Hän oli nimittäin
+Spartassa hankkinut itselleen monia kiihkeitä kadehtijoita, jotka
+käyttivät hyväkseen tyytymättömyyttä muutamien sodassa sattuneiden
+vastoinkäymisten johdosta työntääkseen syyn hänen niskoilleen ja
+saattaakseen hänet epäluulonalaiseksi petoksellisesta vehkeilystä.[179]
+Ei ollut vaikeata saada kansan mielipidettä käännetyksi maanpakolaista
+ja seikkailijaa vastaan, johon sisimmässään ei koskaan oltu oikein
+todella luotettu. Olipa kaikkein korkeimmalla taholla suunniteltu
+poliittinen murha, jotta päästäisiin näin vaarallisesta miehestä,
+ja käsky oli jo annettu sopivalle henkilölle, mutta Alkibiadesta
+varoitettiin ajoissa, ja hän pelastautui meren yli Persian satraapin
+_Tissapherneen_ luo Sardeeseen.
+
+Täällä hän näyttelee oikeauskoista persialaista niin sisäisesti
+kuin ulkonaisestikin. Yhdellä iskulla yksinkertainen sparttalainen
+muuttuu komeaksi itämaalaiseksi. Kehnon doorilaisen puvun hän vaihtaa
+kallisarvoiseen persialaiseen vaateparteen, eikä kestä kauan, ennenkuin
+hän on oppinut uusien ystäviensä kielen. Mutta ennen kaikkea hän
+osaa hienolla maailmanmiehen käytöstavallaan ja persoonallisella
+viehätysvoimallaan täydelleen lumota tuon ylpeän itämaalaisen despootin
+ja tehdä hänet vahaksi käsissään.
+
+Tissaphernes oli vain välikappale kunnianhimoisen maanpakolaisen
+käsissä, hänen valmistaessaan sovintoa ateenalaisten kanssa ja
+kostaessaan kiittämättömille sparttalaisille. Mutta nyt oli
+luonnollisesti meneteltävä ovelasti, tyydyttävä yhteen askeleeseen
+kerrallaan. Muuten voisi Tissaphernes, joka oli salakavala mies hänkin,
+ehkä ruveta epäilemään.
+
+Alkibiades sai siis aluksi rajoittua yrittämään pelastaa
+Ateenaa perikadosta ja siten hankkimaan entisten maanmiestensä
+kiitollisuuden. Mutta Tissapherneen edessä hänen täytyi tietysti
+selittää politiikkansa _persialaisten_ etuja ajavaksi. Tunnetulla,
+vakuuttavalla kaunopuheisuudellaan hän osoitti satraapille, ettei
+millään muotoa voinut olla Persian valtakunnan etujen mukaista saada
+sota pian loppumaan. Olisi tietysti parempi ja tulisi halvemmaksi
+antaa helleenien raadella toinen toisiaan, ja niin Tissaphernes voisi
+mielensä mukaan autella milloin mitäkin puolta. Persian politiikan ei
+siis tullut auttaa vahvempaa puolta — s.o. _tällä kertaa sparttalaisia_
+— enempää, kuin mitä kohtuullisuus vaati ja oli tarpeen sodan liekin
+vireillä pitämiseksi. Heidän liiallinen auttamisensa olisi vaarallista
+myöskin siksi, että he silloin voisivat asettua pysyväisesti
+Vähän-Aasian rannikolle, ja sitten heistä ei koskaan voitaisi päästä
+eroon.
+
+Suunnilleen näin Alkibiades puhui. Ja suurkuninkaan satraappi kuunteli
+hänen sanojaan. Hän alensi sparttalaisten palkan ja huvikseen
+maksoi sitä epäsäännöllisemmin kuin ennen. Lupaustansa maksaa
+palkka peloponnesolaiselle miehistölle Tissaphernes ei tietystikään
+tahtonut rikkoa — eipä suinkaan! Ei oltu vain koskaan sovittu mitään
+palkan _suuruudesta_! Eikä liioin ollut hyvä antaa laivaväelle niin
+paljon rahaa — se vain käytti sen irstailuihin, jotka pilasivat sen
+sotakuntoisuuden. Tämän vastauksen viekas Alkibiades oli pannut
+hänen suuhunsa. Samoin pidätteli Tissaphernes, niin paljon kuin voi,
+kun tuli kysymykseen jokin sotahanke. Kuukauden toisensa perästä
+peloponnesolaislaivasto sai olla toimettomana. Saavuttaakseen tämän
+kielteisen tuloksen satraappi käytti tuota hyvin tunnettua keinoa,
+nimittäin upseerien lahjomista. Lahjottavuus oli nyt kuten aina
+kreikkalaisten päälliköiden tunnetusti heikko puoli.
+
+Kaikesta tästä oli seurauksena, että terve toimintatarmo
+peloponnesolaisliiton keskuudessa lamaantui ja miehistö alkoi
+tuntea itsensä haluttomaksi ja osoittaa tyytymättömyyttä. Ja
+tyytymättömyydestä kasvoi epäluottamus sekä omiin päällikköihin että
+Tissapherneeseen. Satraapin sielussa iti jo ennestään epäluulon arka,
+versova taimi, jota Alkibiades hoiteli hellästi.
+
+Kaikki tämä vaikutti sen, että ateenalaiset saivat jälleen tuulta
+purjeisiinsa. Silloin Alkibiadeen mielestä oli tullut aika antaa
+isänmaanrakkauden versoa jälleen. Hän alkaa vähitellen tunnustella
+sovinnon mahdollisuuksia maanmiestensä kanssa. Hän antautuu varoviin
+neuvotteluihin attikalaislaivaston päällystön vaikutusvaltaisimpien
+miesten kanssa. Hän uskottelee heille, että jos he kutsuvat hänet
+takaisin, hän vetäisi Tissapherneen ja samalla suurkuninkaan itsensä
+ateenalaisten puolelle.
+
+Niin paljon vaikutti yhä vielä hurmaajan nimi ja niin hyvin oli valittu
+hänen tarjouksensa ajankohta, että sotilaat omin neuvoin valitsivat
+hänet yhdeksi päälliköistään. Ja tämän johdosta tuli niin armeijaan
+kuin laivastoonkin uutta elämää. Osaksi hänen suoranaisella johdollaan,
+osaksi hänen asiaan puuttumisensa tuloksena, attikalainen laivasto sai
+voiton toisensa perästä sillä seurauksin, että sparttalaiset tarjosivat
+rauhaa. Mutta suurin vaikutusvalta Ateenassa oli eräällä demagogilla,
+joka oli samaa ainesta kuin Kleon ja jolla oli yhtä vähän poliittisia
+ja sotilaallisia tietoja kuin hänellä. Hänen nimensä oli _Kleophōn_
+ja hän oli tehtailija myöskin, mutta ei valmistanut nahkaa, vaan
+soittokoneita. Hänen syytään on, että suotuisa rauhan saamistilaisuus
+jälleen ylimielisesti torjuttiin. Innokkaana demokraattina Kleophon,
+kuten Kleonkin, oli täynnä vihaa ja epäluuloa Sparttaa kohtaan, eikä
+hän sen tähden tahtonut tyytyä vähempään kuin tuhoamissotaan. Ja kansan
+suuri enemmistö oli lujasti vakuutettu, että Alkibiadeen johdolla
+voitaisiin saavuttaa mitä tahansa.
+
+Lähinnä seuraavana aikana näyttikin sotatapahtumien kehitys osoittavan
+Kleophonin ja hänen kannattajiensa olevan oikeassa. Alkibiades sai
+edelleen voittoja ja valtasi takaisin useita tärkeitä paikkoja. Kansan
+riemuitessa ja tervehtiessä häntä triumfaattorina ja pelastajana hän
+palasi vuonna 408 niiden luo, jotka seitsemän vuotta aikaisemmin
+olivat tuominneet hänet menettämään henkensä ja omaisuutensa. Hän sai
+takaisin kansalaisoikeutensa, hänen menettämänsä omaisuus korvattiin
+kunnialahjalla, se kivipylväs, johon oli merkitty hänen tuomionsa,
+syöstiin meren syvyyteen. Ja muistamatta lainkaan sitä hirveätä
+kurjuutta, mitä hän oli tuottanut kotimaalleen, kansa antoi hänelle
+rajattoman käskyvallan maalla ja merellä sekä kaikkien valtioasioiden
+ylimmän johdon. Periklestä lukuunottamatta ei kenellekään
+ateenalaiselle ollut koskaan uskottu niin suurta valtaa.
+
+Mutta niitten kuukausien aikana, jolloin hän Ateenassa nautti kansan
+riemusta ja vallan makeudesta, oli tilanteessa idässä tapahtunut
+muutos, jonka täytyi tuottaa Ateenalle perikato. Sparttalaiset olivat
+lähettäneet lähetystön Susaan, ja sen oli onnistunut saada Dareios
+uskomaan olevan suurkuninkaan etujen mukaista, että Spartta pääsisi
+voitolle ratkaisevassa taistelussa. Sillä sparttalaiset olivat,
+päinvastoin kuin ateenalaiset, halukkaita tunnustamaan persialaisten
+herruuden Vähässä-Aasiassa. Tämän johdosta Dareios päätti käydä sotaa
+joonialaisia ja ateenalaisia vastaan aivan toisella tarmolla kuin
+aikaisemmin. Nyt persialaisten ehtymättömät rikkaudet piti otettaman
+käytäntöön antamaan sodalle ratkaiseva käänne.
+
+Täten lopputulos oli selvä. Sillä jalansijan säilyttäminen kaukana
+Vähässä-Aasiassa oli perin uupuneelle Ateenalle vallan toisenlaatuinen
+tehtävä kuin torjua Persian hyökkäysarmeija omasta maastaan.
+Sparttalaiset ryhtyivät myöskin uusin voimin taisteluun, kun he
+antoivat päällikkyyden mainiolle strategilleen _Lȳsandrokselle_,
+miehelle, joka kykeni kilpailemaan Alkibiadeen kanssa myöskin
+häikäilemättömyydessä ja diplomaattisessa oveluudessa. Kunnian- ja
+vallanhimoinen kuten Alkibiades oli hänkin. Mutta »tahto päästä
+valtaan» oli _ainoa_ intohimo, joka hallitsi Lysandrosta. Kaikkia
+muita halujaan hän oli, kuten oikean Spartan pojan tuli, oppinut
+pitämään kurissa. Rikkaus ja loisto, kauniit naiset, pöydän nautinnot
+— ei mikään sellainen houkutellut häntä, vain valta ja kunnia. Vaikka
+valtavia summia kulki hänen käsiensä kautta eikä yrityksiä hänen
+lahjomisekseen puuttunut, hän oli ja pysyi köyhänä. Hän oli kylmä
+ja ovela ihmistuntija ja laskelmien tekijä ja sentakia verraton
+käyttämään hyväkseen toisia omiin tarkoituksiinsa. Hän oli ainoa
+huomattava poliitikko, minkä Spartta on tuottanut, mutta päämääränsä
+saavuttamiseksi hän ei kammoksunut mitään keinoja: lahjuksia, petosta,
+väärää valaa yhtä vähän kuin raakuuttakaan. »Kun leijonannahka ei
+riitä, täytyy jatkaa ketunnahalla», oli hänellä tapana sanoa.[180]
+Toinenkin lausuma, jota mainitaan hänen sanoinaan, on, että »poikia
+petetään arpanappuloilla, miehiä sen sijaan väärillä valoilla.»
+
+Sodan viimeisestä, jännittävästä näytöksestä muodostui kaksintaistelu
+kahden sellaisen erinomaisen persoonallisuuden kuin Alkibiadeen ja
+Lysandroksen välillä. Vähässä-Aasiassa he joutuivat mittelemään
+voimiaan. Mutta Lysandros ei antanut vastustajansa houkutella itseään
+meritaisteluun, jota tämä toivoi. Sparttalaisethan elivät persialaisten
+palkalla, ja tämä oli suurkuninkaan politiikassa tapahtuneen käännöksen
+jälkeen tullut niin runsaaksi, että heillä oli kaikki voitettavanaan
+antaessaan ateenalaisten kuluttaa varojaan toimettomuudessa, josta oli
+seurauksena sotilaskurin höltyminen.
+
+Lopulta Alkibiadeen täytyi omin neuvoin koettaa hankkia palkkaa ja
+elintarpeita väkensä ylläpitämiseksi. Hän lähti senvuoksi mukanaan osa
+laivastoa retkelle pitkin Vähän-Aasian rannikkoa kiskomaan pakkoveroa
+sellaisilta kaupungeilta, jotka olivat luopuneet ateenalaisista.
+Tällä tavoinhan hän voi toimittaa kuitenkin edes _jotakin_. Mutta
+alipäällikköään, joka jäi paikoilleen muun laivaston kanssa, hän
+kielsi nimenomaan antautumasta taisteluun lukumäärältään ylivoimaisen
+vihollisen kanssa. Mies oli kuitenkin luonteeltaan omavaltainen ja
+tyhmänrohkea. Ja kun hän oli Alkibiadeen lapsuudenystävä, hän ajatteli
+ehkä, ettei hänen tarvinnut pitää niin tarkasti hänen määräystään.
+Niinpä hän antoikin Lysandroksen houkutella itsensä taisteluun ja
+joutui perinpohjin tappiolle. Kun oli tarjoutunut tilaisuus saada
+helppo voitto, tuli siis Lysandroksen toimettomuudesta heti loppu.
+Hänen sitkeä sparttalainen itsehillintänsä oli voittanut ateenalaisten
+hermostuneen innon.
+
+Epäilemättä Alkibiades olisi helposti korjannut tämän tappion, jos
+hän edelleen olisi saanut olla häiritsemättä asiain johdossa. Mutta
+ei tarvittu enempää kuin tämä yksi epäonnistuminen, jotta hänen
+vihollisensa saivat yliotteen Ateenassa. Koko hänen asemansa perustui
+siihen uskoon että hän oli voittamaton. Ateenalaisilla oli mielettömän
+korkea käsitys hänestä. He suorastaan kuvittelivat, ettei sille
+miehelle ollut mikään mahdotonta. Jos hän ei voittanut, sen täytyi
+johtua siitä, ettei hän yksinkertaisesti _tahtonut_ voittaa. Siispä
+hän oli kavaltaja, jonka viholliset olivat ostaneet, jotta hän voisi
+näiden avulla tuhota ateenalaiset. Ateena täyttyi huhuista, miten hän
+käytti väärin ylipäällikkyyttään viettääkseen hurjaa elämää hetairain
+ja juomaveikkojen kanssa, ja miten hän oli rakennuttanut itselleen
+kalliita linnoja Traakiaan, kun ei viihtynyt isänmaassaan.
+
+Ei ollut ihmeteltävää, että kansa uskoi kaiken sen pahan, mitä
+puhuttiin miehestä, joka aina oli tehnyt itsensä tunnetuksi suurena
+viikarina ja elostelijana. Mutta ateenalaiset unohtivat, että
+Alkibiades suurine vikoineen oli kuitenkin ainoa mies helleenisessä
+maailmassa, joka oli Lysandroksen vertainen. Ei ollut lainkaan vaikeata
+Alkibiadeen vihollisille ajaa asiat siihen, että ateenalaiset toisen
+kerran erottivat hänet päällikkyydestä. Hänen poliittinen osansa oli
+ainiaaksi loppuun näytelty. Hän lähti silloin linnoihinsa Traakiaan.
+
+Seuraukset siitä, että Alkibiades oli poissa, ilmenivät heti. Kesällä
+406 tuli Ateenaan surusanoma, että koko attikalaislaivasto oli suljettu
+Lesboksen satamaan.
+
+Mutta tämän hirveän onnettomuuden kohdatessa ateenalaiset osoittivat
+ihailtavaa toimintatarmoa. Hallitus ja kansa, niin ylhäiset kuin
+alhaisetkin, ponnistivat kaikki voimansa yrittäessään toimittaa
+apua hädänalaiselle laivastolleen ja niinmuodoin torjua muuten
+välttämättömän Ateenan merivaltaa uhkaavan katastrofin. Kuumeisella
+innolla onnistuttiin uskomattoman lyhyessä ajassa osittain rakentamaan
+uudesta, osittain saattamaan sotakelpoiseen kuntoon satakunta laivaa.
+Nyt, kuten Salamiin luona, melkein koko asekuntoinen väestö astui
+laivoihin. Koska kaikki kassat oli tyhjennetty, täytyi tarpeellisten
+varojen saamiseksi sulattaa ne kultaiset ja hopeiset uhrilahjat, jotka
+oli asetettu Athenen Akropoliilla olevaan temppeliin. Tämän epätoivon
+vimmaan saatetun kansan sankarillisen voimainponnistuksen palkintona
+olikin menestys. Uusi laivasto sai jäljelläolevien liittolaisten avulla
+täydellisen voiton sparttalaisista _etelään Lesboksesta vuonna 406._
+Se oli suurin meritaistelu, minkä helleenit koskaan olivat taistelleet
+keskenään. Saarrettu Ateenan päälaivasto oli pelastettu.
+
+Ateenalaisten voitoniloa synkistytti kuitenkin se surusanoma, että
+paljon ihmishenkiä oli tuhoutunut. Taistelun jälkeen puhkesi nimittäin
+kova myrsky, niin etteivät ylipäälliköt voineet tehdä mitään miehistön
+pelastamiseksi niistä vahingoittuneista laivoista, jotka ajelehtivat
+ohjausta vailla. Enemmän kuin tuhat haaksirikkoutunutta sai kuolemansa
+aalloissa. Intohimoisessa tuskassaan niiden menetysten johdosta,
+jotka olivat kohdanneet melkein jokaista Ateenan kotia, kansa etsi
+syntipukkia. Kuusi laivaston komentavista ylipäälliköistä asetettiin
+kansan tuomioistuimen eteen ja tuomittiin kuolemaan. Yksi heistä oli
+Perikles nuorempi, suuren Perikleen ja Aspasian poika. He saivat kaikki
+ateenalaisen tavan mukaan tyhjentää kuoleman tuottavan myrkkymaljan, ja
+heidän omaisuutensa otettiin valtiorahastoon.
+
+Aivan syyttömiä he eivät varmaan olleet, sillä jos jokainen heti
+taistelun päätyttyä olisi lähettänyt pelastusretkikunnan sen sijaan,
+että he silloin pitivät yhteisiä neuvotteluja siitä, miten olisi
+meneteltävä, niin olisi moni urhea mies voinut säästyä surkeasta
+kuolemasta, ennenkuin myrsky puhkesi. Voi myöskin ymmärtää,
+kuinka syvää liikutusta täytyi herättää kuulijoissa, kun Ateenan
+kansankokouksessa astui esiin eräs mies ja sanoi: »Ateenalaiset, minä
+olin itse yksi noista haaksirikkoisista. Pelastuin vain siten, että
+minun oli onnistunut kavuta eräälle tyhjälle jauhotynnyrille. Mutta
+minun toverini, jotka ympärilläni vaipuivat meren syvyyteen, rukoilivat
+minua, jos tulisin pelastetuksi, kertomaan Ateenan kansalle, miten
+sen sotapäälliköt olivat jättäneet sotilaansa kuolemalle alttiiksi,
+sittenkuin nämä olivat urhoollisesti taistelleet isänmaansa puolesta.»
+
+Kansan rajaton suru ja harmi ei antanut anteeksi sitä
+oikeudenvastaista, meluisaa tapaa, millä kysymystä syytettyjen
+syyllisyydestä käsiteltiin. Suuttumuksessaan kansankokous päätti itse
+tuomita heidät sen sijaan, että olisi luovuttanut asian lailliselle
+tuomioistuimelle. Olivatpa sotapäälliköt olleet rikollisia tai ei,
+kuitenkin on varmaa, että tässä poikettiin säännöstä, että syyllisellä
+on oikeus lailliseen tutkimukseen ja oikeudelliseen suojaan yhtä hyvin
+kuin syyttömälläkin. Ei edes pahimmille rikoksellisille ateenalaisilla
+ollut tapana tehdä tällaista vääryyttä. Miksi he tekivät sitä nyt
+miehille, jotka äsken olivat saavuttaneet ihanan voiton maalleen?
+
+Mutta kansa oli kaikkien ponnistusten jälkeen sellaisessa
+hermojännityksen ja ylikiihtyneisyyden tilassa, ettei se enää ollut
+syyntakeinen. Se ei ollut _kansa_, se oli ihmisjoukko, jonka syvimpiä
+ja alkuperäisimpiä tunteita, rakkautta lähimpiin omaisiin oli loukattu.
+Jäljellejääneet eivät ajatelleet muuta kuin miten heidän rakkaansa
+olivat saaneet taistella pitkän ja tuskallisen taistelun kuoleman
+kanssa, kun sitävastoin toiset, joiden olisi pitänyt ojentaa heille
+auttava kätensä, olivat palanneet vahingoittumattomina kotiin. Näistä
+ihmisistä oli hävinnyt kokonaan valtiotunne, ja jäljellä oli vain
+vaistoja, jotka huusivat kostoa. Kun Sokrates osoitti, että koko
+menettelytapa ei ollut laillinen tuomio, vaan oikeusmurha, antoi
+kansa tietää, että sillä »oli oikeus tehdä, mitä se halusi!» Siis:
+kansantahto on laki! Se oli huippuunsa kehitettyä demokratiaa. Tuomio
+on todistus niistä ylen surkeista oloista, siitä hajoamistilasta, joka
+nyt vallitsi Ateenassa.
+
+Jäljestäpäin ateenalaiset häpesivät syvästi menettelyään. He tekivät
+kansanpäätöksen, että ne miehet, jotka tuomiota langetettaessa olivat
+johtaneet kansaa harhaan, piti vangittaman ja asetettaman syytteeseen.
+Syytettyjen onnistui kuitenkin pakenemalla välttää oikeutta. Mutta
+rangaistus oli sen sijaan kohtaava koko kansaa.
+
+Ateenalaiset ärsyttivät vielä enemmän Nemesistä[181] hylkäämällä ne
+rauhantarjoukset, joita sparttalaiset tekivät tämänkin tappion jälkeen.
+On käsittämätöntä, etteivät he olleet oppineet mitään Kleonin ja
+Kleophonin ylimielisyyspolitiikasta! Mutta ylpeys käy lankeemuksen
+edellä. Rankaisevaksi kädeksi tuli Lysandros. Katkaistakseen
+Ateenalta viljantuonnin Mustanmeren maista hän siirsi sotanäyttämön
+Hellespontokseen — suunnitelmallisesti toimeenpantu nälkäsaarto siis.
+Ottamatta huomioon Alkibiadeen varoituksia[182] ateenalaisten johtajat
+antoivat Hellespontoksessa viekkaan lakedaimonilaisen pettää itsensä.
+He antoivat Alkibiadeelle sellaisen pilkallisen vastauksen, että nyt
+ei ollut hänellä, vaan heillä päällikkyys.[183] Mutta rangaistukseksi
+vihollinen yllätti heidät aivan äkkiarvaamatta _Aigospotamoin_ luona
+Traakiassa, ja Lysandros valtasi melkein koko laivaston, ilman että
+se, sikäli kuin näytti, edes yrittikään vastarintaa. Tämä suorastaan
+uskomaton voitto ei maksanut sparttalaisille yhtä ainoata laivaa
+tuskinpa yhtä ainoata miestäkään.
+
+Uutta laivastoa Ateena ei enää kyennyt rakentamaan, ja merikaupunki
+ilman laivastoa, sen kohtalohan on selvä. Sydäntäsärkevä olikin se
+voivotus ja valitus, millä sanoma tästä hirveästä katastrofista
+otettiin vastaan Ateenassa. Surusanoma saapui yöllä, ja »valitushuudot
+etenivät Peiraieuksesta pitkien muurien välissä aina kaupunkiin saakka,
+toisen kertoessa sanoman toiselle», sanoo historioitsija Ksenophon,
+joka jatkaa Thukydideen keskeytynyttä peloponnesolaissotien historian
+kuvausta. »Sinä yönä», hän sanoo, »ei kukaan nukkunut, sillä ei surtu
+vain surmansa saaneita, vaan oltiin huolissaan siitä kohtalosta, mikä
+odotti ateenalaisia itseään.»
+
+Heidän liittolaisiltaan ei nyt ollut apua odotettavissa — he luopuivat
+yleisesti. Lysandros saapui Ateenaan antaakseen periviholliselle
+kuoliniskun, mutta hän ei hätäillyt, sillä eihän saalis kuitenkaan
+pääsisi hänen käsistään. Ei asevoimin, vaan nälkäsaarrolla Ateena
+oli taivutettava. Kaupunki saarrettiin sekä maan että meren
+puolelta. Mitä auttoivat nyt kaikki erinomaiset toimenpiteet Ateenan
+puolustuksen lujittamiseksi, mitä auttoi se, että sen kansa lähestyvän
+kuolemanvaaran uhatessa oli vannonut Akropoliilla juhlallisen valan
+yleisestä sovinnosta ja vilpittömästä yksimielisyydestä! Kun nälänhätä
+ja kurjuus alkoivat käydä sietämättömiksi ja joukko ihmisiä oli kuollut
+nälkään, oli pakko pyytää sparttalaisilta rauhaa millä ehdoin hyvänsä.
+Se tapahtui kuitenkin vasta veristen puoluetaistelujen jälkeen, joiden
+aikana Kleophon tuomittiin kuolemaan ja mestattiin.
+
+Spartan kansankokouksessa ateenalaisten lähettiläät kohtasivat
+myöskin Spartan liittolaisten edustajia. Ja useat heistä, varsinkin
+korinthoslaiset ja thebalaiset, olivat siinä määrin kiukuissaan
+ateenalaisille, etteivät he tahtoneet tyytyä vähempään, kuin että tuo
+vihattu kaupunki hävitettäisiin maan päältä ja asukkaat myytäisiin
+orjiksi. Mutta tähän kostonhimoiseen ehdotukseen sparttalaiset antoivat
+vastauksen, joka on heille ikuiseksi kunniaksi. »Ei ole», he sanoivat,
+»oikeutta tehdä orjaksi kansaa, joka kerran mitä suurimmassa hädässä on
+tehnyt suurtyön Hellaan hyväksi.»
+
+Luonnollisesti poliittiset vaikuttimet aiheuttivat perimmältään tämän
+lausunnon. Jos Ateena hävitettäisiin, sparttalaiset joutuisivat heti
+riitaan thebalaisten, mahtavimpien liittolaistensa kanssa Attikan
+omistuksesta. Sellainen teko, minkä liittolaiset tahtoivat tehdä, olisi
+sitäpaitsi vaikuttanut järkyttävästä laajoissa osissa helleenistä
+maailmaa, ennen kaikkea joonialaisten keskuudessa, ja saanut aikaan
+muutoksen mielialassa Sparttaa kohtaan. Ja mitäpä sparttalaiset
+olisivat tehneet Attikalla? Pääkaupungin alenevaa asukaslukua
+varten he saivat tarpeeksi väestöä Messeniasta. Jos sitävastoin
+thebalaiset saisivat Attikan, he tulisivat liian mahtaviksi. Mutta jos
+säästettäisiin ateenalaiset ja pidettäisiin heitä tiukasti kurissa,
+saataisiin heistä varmastikin tilaisuuden tullen käyttökelpoinen
+ase käytettäväksi Korinthosta ja Thebaa vastaan, ja heistä tulisi
+liittolaisina hyvä lisä Spartan mahtikeinoihin. — Mutta joskin
+tällaiset poliittiset hyötynäkökohdat olisivatkin olleet ratkaisevina
+sparttalaisten esiintymiseen tuona hetkenä, niin täytyy kuitenkin,
+kuten eräs nykyajan historioitsija sanoo, »vielä tänään kaikkien,
+jotka rakastavat Ateenaa, olla sparttalaisille kiitollisia tästä
+inhimillisyyden ilmauksesta; sillä jos nuo toiset olisivat saaneet
+tahtonsa perille, olisi tuskin jäänyt kiveä kiven päälle Perikleen
+Ateenasta». Se olisi saanut jakaa Niniven ja Sybariin kohtalon.
+
+Ne ehdot, joilla sparttalaiset suostuivat rauhaan, olivat, että
+ateenalaisten oli luovuttava alusmaistaan ulkopuolella varsinaisen
+Hellaan, revittävä laajat ja kalliit linnoituksensa ja luovutettava
+koko laivastonsa paitsi kahtatoista laivaa. Ateenalaisten ei auttanut
+muuta kuin mukautua voittajan tahtoon, sillä ankara nälänhätä raivosi
+kaupungissa. Näin he saivat rajoittua Attikan ja Salamiin omistukseen.
+Rauhan solmiamisen jälkeen heidän täytyi tehdä liitto perivihollisensa
+kanssa ja sitoutua auttamaan tätä kaikkialla maalla ja merellä. Nämä
+sopimukset tehtiin vuonna 404 e.Kr.
+
+Sen jälkeen tuli viimeinen traagillisen vihlova vahvistus Ateenan
+kukistumisesta. Lysandros purjehti kaupungin satamaan, ja ylimielisen
+riemun vallitessa ja huilujen soidessa hänen väkensä alkoi repiä maahan
+Ateenan muureja. Hellaan ei enää tarvinnut pelätä »sortajiansa».
+Ja vapaus oli saavutettu — kiitos Persian kuninkaan taloudellisen
+avun.[184]
+
+       *       *       *       *       *
+
+Peloponnesolaissodan loppu on perimmältään luettava sen onnettoman
+Perikleen maltillisesta politiikasta poikkeamisen tilille, jonka
+ateenalaiset tekivät, antaessaan Alkibiadeen kunnianhimon houkutella
+itsensä Sisilian valloitusretkeen. Tämän päättyminen hirveään
+katastrofiin ei tosin ollut ollenkaan välttämätöntä, vaan se johtui
+siitä ateenalaisten epäviisaasta toimenpiteestä, että he ratkaisevalla
+hetkellä panivat retkikunnan aikaansaajan pois pelistä. Mutta vaikka
+yritys olisi onnistunutkin, Sisiliaa ei kuitenkaan koskaan olisi voitu
+liittää attikalaisvaltion kehyksiin — siihen oli saari aivan liian
+suuri ja kaukana sijaitseva. Tällainen alusmaa olisi vain lisännyt
+Ateenan vihollisten lukumäärää ja hajoittanut sen voimia.
+
+Huolimatta siitä kauheasta mieshukasta, minkä ateenalaiset olivat
+kärsineet Sisiliassa, he tointuivat kuitenkin jokseenkin entiselleen;
+ja heidän sitkeä taistelunsa kuolettava haava ruumiissaan on
+ihailtavinta koko tässä sodassa. Tämän melkein yli-inhimillisen
+kestävyytensä avulla heillä oli mahdollisuuksia pelastaa ainakin oma
+riippumattomuutensa, kun heidän kohtalonsa ratkaisi persialaisten
+asiaan puuttuminen vuonna 408.
+
+Kuta kauemmin tätä turmiotatuottavaa veljessotaa kesti, sitä
+julmemmiksi, verenhimoisemmiksi ja villimmiksi ihmiset tulivat.
+Kauhistuttavan nopeasti villiytyminen levisi. Se sopusointuinen
+kohtuullisuus, joka muinoin oli ollut tavoittelemisen arvoinen
+helleeninen hyve, tuli nyt halveksituksi ja leimattiin heikkoudeksi,
+kun taas tunnotonta kiihkoa pidettiin miehuutena.[185]
+
+Kauheimpia olivat ne kansalaissodat, joita peloponnesolaissota toi
+muassaan, siksi että kansanpuolue yleensä haki apua Ateenasta, mutta
+harvainvaltainen puolue Spartasta. Missä tällaisia rikkirepiviä sotia
+puhkesi, siellä poliittisten vastustajien murhat ja heidän omaisuutensa
+takavarikoiminen kuuluivat päiväjärjestykseen. Kun lukee Thukydideen
+kertomusta sisäisistä levottomuuksista Korfussa, noista alituisista
+joukkomurhista poliittisten rangaistusten varjolla, lukee, miten apua
+etsivät raahataan temppeleistä, miten isät murhaavat poikiaan ja
+miten toinen puolue sytyttää taloja palamaan, niin että koko kaupunki
+on vähällä palaa, silloin saa kauhistuttavan kuvan siitä, mihin
+väkivallahtekoihin kansalaissota voi ihmiset saada.
+
+Aluksi tällaiset hirmuisuudet herättivät huomiota, mutta myöhemmin ne
+muodostuivat melkein tavaksi koko helleenisessä maailmassa, myrkyttivät
+yhteiskuntahengen ja raaistivat yksilöitä kaikkialla. Hellaan kansa
+alkoi olla ydintä myöten pilaantunutta.
+
+
+Kirjallisuutta, joka käsittelee peloponnesolaissotaa.
+
+Friedrich Blass, Die attische Beredsamkeit.
+
+Ivo Bruns, Das literarische Porträt der Griechen im fünften und vierten
+Jahrhundert v. Chr.
+
+Hans Delbrück, Die Strategie des Perikles, erläutert durch die
+Strategie Friedrichs des Grossen.
+
+Wilhelm Ebstein, Die Pest des Thukydides (kirjallisuusviittein).
+
+J. von Pflugk-Harttung, Perikles als Feldherr.
+
+Gustav Friedrich Herzberg, Alcibiades, der Staatsmann und Feldherr
+(seikkaperäisin kirjallisuusviittein).
+
+Henry Hussaye, Histoire d'Alcibiade et de la république athénienne
+depuis la mort de Périclés jusqu'à l'avénement des trente tyrans.
+
+
+
+
+
+VIITTEET
+
+
+[1] Loppu-e ei äänny, ensimm. é lähentelee ä:tä.
+
+[2] Pers. _Ahura Mazda_, »viisas vallitsija». (Suomentajan huomautus.)
+
+[3] _Ahriman_ l. _Angramainju_, »paha henki». (Suomentajan huomautus.)
+
+[4] _Menstruaalinen_ = kuukautisiin kuuluva. (Suomentajan huomautus.)
+
+[5] _Askeesi_ = kieltäytyminen, lihan kuritus. (Suomentajan huomautus.)
+
+[6] Lystikäs legenda kertoo, että hän matkallaan Vishtaspin luo kohtasi
+kaksi muuta ruhtinasta, joita hän koetti taivuttaa »omaksumaan puhtaan
+opin ja luopumaan pahoista töistään». Mutta he eivät välittäneet hänen
+sanoistansa. Silloin Zarathustra rukoili jumalaa, ja tämä nostatti
+myrskytuulen, joka tempasi molemmat kuninkaat ilmaan ja liehutteli
+heitä maan ja taivaan välillä kansan suuresti ihmetellessä. Paikalle
+lensi myöskin kaikilta ilmansuunnilta lintuja, jotka parveilivat
+ruhtinasten ympärillä ja nokin ja kynsin repivät heistä irti lihan,
+kunnes luut putosivat maahan.
+
+[7] Herodotos kertoo, että Kroisoksen varustautuessa tuli muuan
+viisaudestaan kuuluisa lyydialainen ja sanoi kuninkaalle: »Herra
+kuningas, sinä varustaudut sotaretkelle miehiä vastaan, joilla on
+nahkaiset housut ja samoin kaikki muutkin vaatteet nahasta ja jotka
+eivät nauti herkkuja, vaan syövät, mitä voivat saada, sillä he asuvat
+karussa maassa. He eivät juo myöskään viiniä, vaan pelkästään vettä,
+eikä heillä ole viikunoita syötäväksi eikä mitään muutakaan hyvää. Jos
+nyt voitat, niin mitä sinä voit ottaa heillä, kun heillä ei mitään ole?
+Jos taas joudut tappiolle, niin ajattelepa kaikkea hyvää, mitä silloin
+menetät. Sillä jos he pääsevät meidän nautintojemme makuun, he eivät
+niistä luovu, emmekä heistä koskaan erillemme pääse.»
+
+Tämä lausunto johtaa mieleen erään tapahtuman Kustaa Vaasan
+vapaussodasta. Taalalaiset ovat leiriytyneet Brunbäckin lautan luo.
+Kristian Tyrannin kätyri, tanskalainen piispa Jens Beldenacke on
+lähtenyt liikkeelle heitä kurittamaan. Hän kysyy, miten on mahdollista,
+että noin köyhä maankolkka voi saada kokoon niin paljon väkeä.
+Hänelle vastataan: »Tämä kansa on tottunut niukkoihin herkkuihin.
+Parhaasta päästä he juovat vain vettä; ja kun on tarpeen, he tyytyvät
+pettuleipään.» Tämän ja samantapaisten n.s. historiallisten lausuntojen
+vaellusten tutkiminen voisi ehkä johtaa kiintoisiin tuloksiin.
+
+Suuri ero on kuitenkin siinä, että tanskalainen piispa oli
+varovaisempi kenraali kuin kuningas, jonka nimi on tullut miljoonikon
+vertauskuvaksi. Sillä Kroisos ei ajatellut eikä sanonut kuten Jens
+Beldenacke: »Ketkä voivat syödä puuta ja juoda vettä, niitä ei voita
+pirukaan, saatikka ihminen. Veljet, lähtekäämme täältä oikopäätä
+tiehemme.»
+
+[8] Herodotoksen kertomus tuntuu epätodennäköiseltä nykyaikaisesta
+Itämailla matkustavasta, joka usein saa todeta, että hevonen ja kameeli
+viihtyvät hyvin yhdessä. Tämä johtuu kumminkin tottumuksesta samoin
+kuin yhdessä kasvaneiden kissan ja koiran sopeutuminen. Lyydialaisten
+hevoset eivät luultavasti koskaan aikaisemmin olleet nähneet kameelia
+eivätkä tunteneet sen hajua. Siitä johtui niiden järjetön kauhu noita
+merkillisiä kyttyräselkäisiä otuksia kohtaan.
+
+[9] Herodotos kertoo, että hän itse oli käynyt taistelukentällä ja
+nähnyt siellä persialaisten ja kreikkalaisten pääkalloja eri kasoihin
+ladottuina. Hän teki silloin sen huomion, että persialaisten kallot
+olivat »niin hauraita, että jos niitä vain iski kivensirulla, niihin
+syntyi reikä, kun sitä vastoin egyptiläisien olivat niin kovia, että
+niitä tuskin sai särkymään vartavasten valitulla kivellä». Alkuasukkaat
+selittivät ilmiön siten, »että egyptiläiset ajelivat päänsä paljaaksi
+jo lapsena ja sen vuoksi pääkoppa kovettui auringonpaisteessa. Tämä
+onkin», Herodotos sanoo, »syynä siihen, että he eivät tule kaljupäiksi.
+Egyptiläisissä tapaa näet paljoa vähemmän kaljupäitä kuin muiden
+kansojen keskuudessa. Syynä siihen, että persialaisilla on niin hauraat
+kallot, on sitävastoin se, että he alun pitäen hemmoittelevat itseänsä
+pitämällä huopaisia päähineitä.»
+
+[10] Tietenkään ei ollut ketään, joka niin vaaralliselle ja
+oikulliselle miehelle olisi uskaltanut sanoa totuuden. Herodotos
+kertoo oivan kaskun, miten Kambyseen omahyväisyyttä imarreltiin.
+»Kerran hän kysyi neuvonantajillaan, minkälaisena miehenä he pitivät
+häntä verrattuna hänen isäänsä Kyyrokseen. He vastasivat, että hän oli
+suurempi kuin isänsä, sillä hänellä oli kaikki, mitä tuollakin, ja
+lisäksi hän oli hankkinut Egyptin. Mutta Kroisosta, joka oli läsnä, ei
+vastaus tyydyttänyt, vaan hän sanoi Kambyseelle: 'Minun mielestäni sinä
+et vedä vertoja isällesi, sillä sinulla ei ole sellaista poikaa, minkä
+hän jätti jälkeensä.' Kambyses tuli iloiseksi tämän kuullessaan ja
+ylisti Kroisoksen vastausta.»
+
+[11] Valtaistuimelle noustessaan hän otti haaremiinsa toisten ylhäisten
+naisten mukana kaksi Kyyroksen tytärtä, joista toinen oli veljensä
+Kambyseen leski. Samoinkuin Egyptin faaraot naivat monet Persiankin
+kuninkaat sisarensa tai sisarpuolensa. Ottipa Artakserkses II sitäpaitsi
+oman tyttärensäkin puolisokseen.
+
+[12] Rawlinsonin jäljennös on kaikesta tarkkuudestaan huolimatta
+aikojen kuluessa osoittautunut osittain virheelliseksi ja
+puutteelliseksi. Senvuoksi toivottiin yhä hartaammin saatavan
+Rawlinsonin teksti tarkistetuksi nykyajan teknillisillä apuneuvoilla,
+ennenkuin ilma ja vesi ehtisivät korvaamattomalla tavalla
+piirtokirjoitusta vahingoittaa. Mutta mistä saada oikea mies
+vaikeaan tehtävään? Ensimmäisen onnistuneen yrityksen teki vuonna
+1903 amerikkalainen Williams Jackson. Hän oli Rawlinsonin jälkeen
+ensimmäinen oppinut, joka uskaltautui hengenvaaralliseen nousuun
+kallio veistoksen tarkasteluun. Hänen onnistui ottaa valokuvia
+tekstin sellaisista osista, jotka olivat antaneet aiheita erilaiseen
+tulkintaan. Mutta myöhemmin täydensi hänen työnsä tuloksia kaksi
+englantilaista tutkijaa, King ja Thompson, jotka 70 metriä pitkän
+köyden varassa laskettiin piirtokirjoitusten ääreen. Muutamien
+viikkojen työskentelyn jälkeen he saivat jäljennöksensä valmiiksi, ja
+sitten British Museum voi julkaista tarkistetun tekstipainoksen.
+
+[13] Asettaa Prokrusteen-vuoteeseen = väkisin sovittaa asiat ennakolta
+valmiisiin kaavoihin, joihin ne eivät sovi. (Suomentajan huomautus.)
+
+[14] Tämän ajan on Evans runsaitten löytöjen perusteella jakanut
+kolmeen jaksoon, joissa jokaisessa on kokonaista kolme alajaksoa.
+Myöhemmin saamme nähdä, miten tällainen jako on ollut mahdollinen.
+Eri ajanjaksoille tyypilliset sivistysesineet ovat täällä kuten niin
+monilla muilla esihistoriallisilla sivistysalueilla erimuotoisia ja
+-värisiä saviastioita erilaisine koristemalleineen, joita on löydetty
+enemmän tai vähemmän särkyneinä eri ajanjaksojen kerrostumisia.
+Varsinkin koristeaiheet ovat tärkeitä maljakkojen ikää arvioitaessa.
+
+Kreikkalaisen saviteollisuuden erikoistuntija päättelee sellaisen
+saviastian iän yhtä varmasti kuin vanhan posliinin tuntija omalla
+alallaan. Loistavana todistuksena siitä, miten pitkälle ihminen voi
+päästä kiinteästi keskittymällä erikoistehtäväänsä, jota varten
+on kuin luotu, on englantilainen Beazley, hienoin kreikkalaisen
+saviteollisuuden tuntija, mitä milloinkaan on elänyt. Tosin hänen
+erikoisalansa on paljon myöhemmällä ajalta, mutta esimerkki on joka
+tapauksessa valaiseva.
+
+Beazley on erikoisesti tutkinut maljakoita, joissa on punaiset kuviot
+mustalla pohjalla; tämä muotisuunta alkoi noin 530 e.Kr. syrjäyttää
+vanhempaa muotia, jossa oli mustat kuviot savipohjalla, ja se säilyi
+noin vuoteen 300 e.Kr. Jo 22-vuotiaana Beazley esiintyi harvinaisen
+varmana tyylintuntijana tällä alalla. Sittemmin hän on vuosikymmeniä
+tehnyt järjestelmällistä työtä tutkiakseen ja jäljentääkseen
+kaikki punakuvioiset kreikkalaiset maljakot. Hän on valokuvannut
+tai piirtänyt käytännöllisesti katsoen joka ainoan olemassaolevan
+sellaisen maljakon, voidaanpa sanoa miltei jokaisen savisirpaleenkin,
+jossa on nuo luonteenomaiset punaiset kuviot. Hän on myös keksinyt
+enemmän kuin puoli sataa kreikkalaista maljakkomaalaria, joita ei
+aikaisemmin tunnettu. »Beazleyn muisti», sanoo Frederik Poulsen, »on
+niin ainoalaatuinen, että jos hänelle mainitsee minkä tahansa missä
+kreikkalaisessa tai italialaisessa maaseutumuseossa hyvänsä olevan
+punakuvioisen maljakon, hän voi silmänräpäyksessä lyijykynällä piirtää
+maljakkokuvan sommitelman, vieläpä lisäksi selostaa, miten hartian ja
+rinnan lihaksia, polviniveltä ja jalkoja on käsitelty asianomaisessa
+maljakossa. Varsin hyvin voi arvioida hänen aivojensa tällä tavalla
+hallitsevan noin 40.000 punakuvioista maljakkoa.»
+
+Muutamia vuosia sitten Kööpenhaminassa sijaitseva Ny Carlsbergin
+glyptoteekki, jossa Poulsen on johtajana, hankki joukon kreikkalaisia
+maljakoita, joiden tyyliä ja ikää oli vaikea määrätä. Poulsen otti
+silloin mukaansa valokuvakokoelman niistä ja lähti kiertomatkalle
+useiden, eri maissa asuvien erikoistuntijoiden luo. Näiden joukossa
+oli Louvre’in museon oppinut konservaattori Pottier, joka on Ranskan
+etevin kreikkalaisten maljakkojen erikoistuntija, sekä Walters, saman
+alan tuntija British Museumissa. Poulsen kertoo matkansa tuloksista
+seuraavaa:
+
+»Kukin heistä huomautti jostakin seikasta, johon en aikaisemmin ollut
+kiinnittänyt huomiotani, mutta heidän arviointinsa eivät olleet paljon
+tarkempia kuin omanikaan. Sitten tulin Oxfordiin ja tapasin ensi kerran
+Beazleyn henkilökohtaisesti.»
+
+Ensimmäiseen kysymykseensä Poulsen sai heti vastauksen: »Tuon maljakon
+on koristanut eräs punakuviotyylin aikaisemman kauden maalari, joka oli
+työssä eräällä tehtailija Euergideellä ja myöskin kerran tilapäisesti
+toisella, Khelis-nimisellä tehtailijalla.»
+
+Isku toisensa jälkeen osui naulan kantaan: Muuan maljakko oli
+»Tyskiewicz’in kokoelman mestarin» työtä, maalarin, jonka
+oivallisin teos on suuri viinimalja, joka aikaisemmin kuului kreivi
+Tyskiewiczin kokoelmaan ja nyt on Bostonissa, toinen maljakko oli
+Bologna-Boreasmaljakon mestarin käsialaa, j.n.e.
+
+»Tyylinmäärittelyjen luotettavuus», Poulsen jatkaa, »varmistui minulle
+käydessäni seuraavina päivinä British Museumissa, sekä kokoelmissa että
+kirjastossa. Vielä valtavammalta vaikutti Beazleyn muisti, kun näiden
+eri maljakoiden syntyperä tuli kysymykseen: joku niistä oli aikaisemmin
+ollut Woodyatin kokoelmassa Napolissa, toinen Jekyllillä Cambridgessa,
+ja Beazley tunsi ne kuitenkin vain huutokauppaluetteloiden usein
+mikroskooppisen pienistä kuvista. Tällöinkin totesin Lontooseen
+palattuani hänen olevan oikeassa, mutta tunteakseni erään kuvassa
+olevista maljakoista minun täytyi käyttää suurennuslasia; Beazley oli
+muutamassa minuutissa löytänyt, mitä minun olisi vuosikausia pitänyt
+turhaan etsiä.
+
+[15] Eräät rotumerkit viittaavat siihen, että kreettalainen
+sivistyskansa oli sekaantunut kansanainekseen, joka oli sukua
+Vähän-Aasian heettiläisille.
+
+[16] Täällä ahersi keskimäärin 120 miestä. Schliemann oli antanut
+itse kantajoukolle ylväät homeroslaiset nimet. Kuului komealta —
+Dörpfeld kertoo —, kun kuuluisia nimiä huudettiin ja työmiehet ylpeästi
+vastasivat: »Täällä!» milloin »Agamemnonin», milloin »Odysseusta» tai
+»Akhilleusta» mainittaessa.
+
+Turkkilaisien viranomaisten kanssa ei ollut erikoisen hauskaa
+olla tekemisissä. Kesken kaivaustöitä vuonna 1882 he yhtäkkiä
+keksivät kieltää kaikki mittaukset ja piirustukset kaivausalueella,
+pelosta että arkeologien mieleen juolahtaisi ruveta tekemään
+piirustuksia nykyaikaisista linnoituksista, jotka olivat sieltä
+kuuden kilometrin päässä. Vasta usean kuukauden kuluttua Saksan
+Konstantinopolin-lähettilään onnistui saada kohtuuton kielto
+peruutetuksi, ja Dörpfeldin sallittiin kahden turkkilaisen
+upseerin alituisen valvonnan alaisena suorittaa piirustus vuoden
+kaivaustuloksista. Mutta vuonna 1894 Turkin hallitukselta tuli äkkiä
+kielto, ettei töitä lainkaan saatu jatkaa, ja tätä päätöstä oli aivan
+mahdotonta saada muuttumaan. Nykyaikaiset patterit olivat muka liian
+lähellä!
+
+[17] Näiden joukossa kokonaisia 9 000 kultaista korvarengasta ja muita
+sentapaisia pieniä kultaesineitä.
+
+[18] Suurin otsaripa on koottu yli 16 000:sta pienestä kultarenkaasta
+ja kultalehdestä.
+
+[19] Kuten hyvä arkeologinen perimätapa tällaisissa tapauksissa
+nykyjään vaatii, Dörpfeld tyytyi kaivamaan esiin vain sen verran kuin
+tarvittiin kaikkien olennaisten kysymysten selvittämiseksi ja säästi
+loput myöhempien aikojen arkeologeille, joilla oli paremmat teknilliset
+mahdollisuudet. — Samalla tavalla ovat esim. Ruotsin arkeologit
+menetelleet kaivaessaan esille lautta-asuinpaikkoja Alvastrassa.
+
+[20] Mutta toiselta puolen Schliemann teki Tirynsissä — »muurien
+vyöttämässä», kuten Homeros sitä nimittää — mitä kohtalokkaimman
+erehdyksen. Tosin Dörpfeld viime hetkessä esti häntä linjoittamasta
+linnan muureja, joiden Schliemann luuli olevan »vain» roomalaisia tai
+keskiaikaisia rakennuksia, mutta erinomaisen arvokkaita seinämaalauksia
+hävitettiin kuitenkin, koska ne muka eivät voineet olla vanhempia
+kuin bysanttilaiselta ajalta! Myöhemmin saksalaiset tiedemiehet ovat
+jonkin verran parannelleet Schliemannin hairahduksia etsien tavattoman
+huolellisesti maasta jätteiden joukosta näiden maalausten pieniä
+palasia ja sovittaen ne jälleen yhteen äärimmäistä kärsivällisyyttä
+kysyvällä työllä. Näin on onnistuttu saamaan kokoon katkelmia
+mykeneläisistä seinämaalauksista, jotka vaikuttavat hämmästyttävän
+eloisilta ja raikasvärisiltä. Kreettalaiset esikuvat ovat ilmeisiä.
+
+[21] Schliemann oli asettunut Ateenaan ja asui kaupungin
+kauneimmassa talossa, josta oli näköala yli Akropoliin. Täällä hän
+mielikuvituksessaan eli Homeroksen aikaa yhdessä uskollisen puolisonsa
+ja molempien lastensa, Andromakhen ja Agamemnonin kanssa. Aito
+muinaishelleenisellä vieraanvaraisuudella hän puolisoineen vastaanotti
+jokaisen, joka yhtyi heidän innostukseensa länsimaisen sivistyksen
+alkukodin asiaan. Isäntä tervehti tänne saapuvaa oppinutta Homeroksen
+kielellä.
+
+[22] Latinalaisperäinen sanamuoto, joka on johtunut kreikkalaisista
+sanoista _kyklos_: ympyrä (vrt. ruots. »cykel») ja _ops_: silmä (vrt.
+»optillinen» ja »optikko»).
+
+[23] Muutamat tämän ajan mykeneläiset saviastiat voivat olla
+mantereelle muuttaneitten kreettalaisten taiteilijain ja käsityöläisten
+koristamia; toiset kylläkin ovat syntyperäisten mykeneläisten
+käsityöläisten tekemiä, jotka ovat niin tottuneet kreettalaiseen
+taideteollisuuteen, että ovat ottaneet sen tuotteet esikuvikseen.
+
+[24] On olemassa seikkoja, jotka osoittavat vilkkaan yhteyden
+vallinneen heettiläisten ja aigeialaisen sivistysmaailman välillä.
+Niinpä muutamia vuosia sitten muuan ruotsalainen arkeologi löysi
+Mykenestä heettiläisen kirjoituksen. Löydön voitiin arvella olevan
+1200-luvulta e.Kr.
+
+[25] Oscar Montelius, Ruotsin muinaistutkimuksen 'grand old man',
+omisti nuorekkaalla innolla elämänsä viimeiset kuukaudet tämän
+Ruotsille niin kunniakkaan yrityksen järjestelytyöhön.
+
+[26] Savimaljakkojen lukumäärä nousee satoihin.
+
+[27] Eräästä haudasta löydetty pronssiastia sisälsi kokonaista 250
+kultahelmeä sekä enemmän kuin 400 sinistä tai vihreätä lasihelmeä,
+jotka kuuluivat neljään kaulanauhaan. Eräästä toisesta haudasta
+löydettiin m.m. hopeasormus, jossa oli rautainen sinetti — uusi
+todistus siitä, että mykeneläisenä aikana rauta oli kalliimpaa kuin
+jalot metallit.
+
+[28] On melkein todistettu, että myöhempinä aikoina etruskit saivat
+meripihkansa Itämerenmaista.
+
+[29] Sitä todistaa m. m. se, että Kreetasta on löydetty suuri kappale
+valmistamatonta norsunluuta.
+
+[30] Tähän aikaan on tahdottu sijoittaa filistealaisten asettuminen
+Palestiinaan. Filistealaisia pitävät monet tiedemiehet aigeialaisena
+kansana. Sillä heistä käytetään egyptiläisissä kirjoituksissa nimeä
+»pulasata», mistä koko maa on saanut nimensä. Sillä Palestiina
+merkitsee juuri: »Pulasatan maa». Filistealaiset olivatkin kauan aikaa
+maan mahtavin kansa, kuten m.m. nähdään Vanhan Testamentin monista
+paikoista.
+
+On myöskin herätetty mielenkiintoinen kysymys, ovatko filistealaiset
+samaa kansaa kuin _pelasgit_, joita helleenit itse pitivät Kreikan
+alkuväestönä. Tällaiset kielelliset vertailut perustuvat aina
+kerakkeihin, jotka muodostavat sanojen rungon. Ovathan kerakkeet p, l
+ja s samat sanoissa »pelasgi» ja »pulasata». Merkilliseltä vaikuttaa
+kuitenkin, että neljäs kerake sanassa »pelasgi», nim. g, olisi
+voinut muuttua t:ksi. Mutta sellainen äännevaihtelu lakiäänteen ja
+hammasäänteen välillä esiintyy todellakin kreikankielessä.
+
+Olettamusta, että filistealaiset polveutuisivat Kreikan saaristosta,
+tukee myöskin Raamatun sanayhtymä »kreti ja pleti». Tätä ilmausta, joka
+on tullut sananparreksi, käytettiin Vanhassa Testamentissa kuningas
+Daavidin henkivartiosto. »Pleti» on oikeastaan lyhennys sanasta
+»pelishtim», filistealaisten heprealaisesta nimestä, ja liittämällä
+sen sanaan »kreti» arvellaan Vanhan Testamentin tahtoneen säilyttää
+muistissa filistealaisten polveutumisen Kreetan saarelta.
+
+[31] Kansanliikkeistä tällä »kauhujen ajalla», kuten sitä nimitettiin
+vielä puolitoista vuosituhatta myöhemmin, mainittakoon seuraava
+erittäin mielenkiintoinen esimerkki. Taru kertoo, että Mykenen
+viimeisen hallitsijan, Agamemnonin pojan Oresteen, täytyi paeta
+Peloponnesoksen sisäosiin, Arkadian ylätasangolle. Perimätieto kertoo
+myös sukulaisuussuhteesta, joka olisi vallinnut Arkadian kansan ja
+Kyproksen sekä eräiden Vähän-Aasian seutujen asukkaiden välillä. Tämän
+perimätiedon totuudenmukaisuutta ovat meidän päivinämme yllättävällä
+tavalla vahvistaneet murretutkimukset. Arkadian ja Kyproksen väestö
+puhui historiallisena aikana samaa kreikan murretta, ja monien
+Vähän-Aasian murteiden, etenkin Pamphylian murteen, on huomattu olevan
+läheistä sukua tämän kielen kanssa. Mistä tämä johtuu? Doorilaisesta
+kansainvaelluksesta. Kun anastajat tunkeutuivat Peloponnesokselle, he
+ajoivat vanhan väestön kahdelle taholle: osaksi Arkadiaan, osaksi meren
+yli Kyprokseen ja Vähän-Aasian läheisiin osiin.
+
+[32] Adolph Reinach.
+
+[33] Mykeneläisen kulttuurin suhteen ei riitä vielä tämäkään sillä se
+ei ole jättänyt jälkeensä mitään mainitsemisen arvoisia kirjallisia
+muistomerkkejä. Tosin tavataan silloin tällöin jokin kirjain tai
+lyhyt kirjoitus mykeneläisistä saviastioista, mutta arkistoista,
+jollaisia Kreetan kuninkaan palatsista on tavattu ei mannermaalta
+ole löydetty jälkeäkään. Tämän ei _tarvitse_ silti merkitä, että
+kreikkalaisten esi-isät olisivat olleet vähemmän kirjoitustaitoisia
+kuin kreetalaiset — se voi johtua siitäkin, että he käyttivät helpommin
+häviävää kirjoitusainesta. Tosiasia on, että mykeneläisen kulttuurin
+kukoistusaikana egyptiläinen papyrus syrjäytti Syyriassa aikaisemmin
+kirjoitukseen käytetyt savitaulut, Kreikan ja Egyptin silloisten
+suhteiden ollessa erittäin vilkkaat on hyvin mahdollista, että papyrus
+on tullut silloin käytäntöön Hellaassakin. Ja valitettavasti ei
+Kreikan ilmasto, kuten Egyptin, ole suotuisaa tämän kirjoitusvälineen
+säilymiselle.
+
+[34] _Akhaialaiset, akhajit_ esiintyy Homeroksessa kreikkalaisten
+yleisnimenä, joskus erityisesti Thessalian Phtiotiksen asukasten nimenä.
+
+[35] Eräs Thessalian kansa, jota Akhilleuksen isä hallitsi.
+
+[36] Timeo Danaos, et dona ferentes: Pelkään danaolaisia silloinkin,
+kun he tuovat lahjoja — näin panee roomalainen runoilija Vergilius
+hänet huudahtamaan sankarirunossaan Aineiaksen kärsimyksistä,
+Aeneis-eepoksessa. Sanat ovat muuttuneet puheenparreksi.
+
+[37] Ares oli sodan jumala.
+
+[38] »Kolmikulma»: Sisilian ikivanha nimi.
+
+[39] Tarun kuningas, joka oli viekkain ja ahnein kaikista ihmisistä.
+
+[40] Rasittavaa, mutta tuloksetonta työtä on tapa sanoa Sisyphoksen
+työksi.
+
+[41] Yritykset löytää kartalta ne paikat, joissa Odysseus kävi, eivät
+yleensä ole onnistuneet, vaikka siihen on käytetty paljon päänvaivaa.
+Phaiaakkien tarunomaisen saaren kuitenkin jo muinaisajan kansat
+selittivät olevan meidän päiviemme ihanan Korfun, joka on pohjoisin
+ja suurin Joonian-saarista. Sen neljää miljoonaa öljypuuta pidetään
+laatujaan koko maailman komeimpina ja kauneimpina.
+
+[42] Yksi kosijoista.
+
+[43] Homeroksen olemassaoloa vastaan yleensä on väitelty, ettei nimi
+oikeastaan ole erisnimi, vaan ainoastaan merkitsee »sokea». Laulajat
+olivat — ja ovat myöskin meidän päivinämme — usein sokeita. Sokea oli
+phaiaakkien kuninkaan laulaja, ja Sisilian kaupungissa Palermossa on
+aina 1600-luvun keskivaiheilta asti ja aina meidän aikaamme saakka
+ollut olemassa sokeiden lauluseura, joka on kierrellyt kaupunkia ja
+esittänyt lauluja pyhimysten kunniaksi.
+
+Samoin nykyajan Kreikassa on tai on ainakin ollut tällaisia sokeiden
+lauluseuroja.
+
+[44] _Fetishi_, taikaesine, luonnonkansojen palvelema pyhä esine.
+(Suomentajan huomautus.)
+
+[45] Vulkaaninen, tulivuoresta peräisin oleva. (Suomentajan huomautus.)
+
+[46] Athenen pyhä pöllö samoin kuin Zeuksen kotka ovat epäilemättä
+jäännöksiä eläinten palvonnan ajoilla. Heran homerolainen lisänimi
+»lehmänsilmäinen» on luultavasti muisto sillä ajalta, jolloin tätä
+jumalatarta palveltiin lehmän muotoisena.
+
+[47] Hādes merkitsee sekä manalan jumalaa että kuolleiden maailmaa.
+
+[48] Oraakkeleita oli myöskin muinaisessa Egyptissä. Ainakin tuhat
+vuotta ennen Kristusta käytettiin niitä ratkaisemaan, oliko syytelty
+syyllinen vai ei. Amonin ylipappi laski kaksi taulua tai papyruslehteä,
+joista toiseen oli merkitty langettava, toiseen vapauttava tuomio,
+jumalan kuvapatsaan eteen ja pyysi sitten jumalaa antamaan merkin,
+kummanko vastauksen hän valitsisi. Millä tavoin hän tämän merkin
+antoi, sitä ei varmaan tiedetä. Mutta paikka paikoin kerrotaan jumalan
+»tervehtineen voimakkaasti» tai »nyökänneen voimakkaasti». Maspero
+on iästä tehnyt sen johtopäätöksen, että jumalalla oli liikkuvat
+käsivarret tai liikkuva pää, jotka papit panivat toimimaan.
+
+[49] Delphoissa elää vielä tänä päivänä Kreikan kaunein ihmisrotu, sen
+ihanimmat nuoret naiset ja sen uljaimmat, kunnianarvoisimmat vanhukset,
+joiden ryhti on vapaa, liikkeet plastilliset ja kasvot todistavat
+hyvyyttä ja sielun hienoutta. Varmaan tämä muinaiskreikkalainen heimo
+on näiden vaikeapääsyisten kallioiden turvin säilynyt puhtaampana kuin
+useimmissa muissa Keski-Kreikan seuduissa.
+
+Puhtaimpana helleenien veri kylläkin on säilynyt Lakonian
+vuoriseuduissa. Siellä puhuttu zakonian kieli on uuskreikan
+murteista ainoa, joka perustuu muinaiskreikkalaiseen kielimurteeseen
+(lakonialaiseen).
+
+[50] Samoin on laita Idän tanssivien ja ulvovien dervishien, Lapin ja
+Siperian shamaanien eli noitapappien ja intiaanien »lääkemiesten».
+
+[51] Kuinka Sokrates myöhemmin sisällytti tähän mietelmään toisen ja
+syvällisemmän merkityksen, saamme nähdä tuonnempana.
+
+[52] Yksi näistä aarreaitoista, nimittäin ateenalaisten, on meidän
+päivinämme uskomattomalla vaivalla saatettu entiseen kuntoon, ja tämä
+ylevän yksinkertainen rakennus on nyt ainoa, joka kullanhohtavassa
+marmoriloistossaan kohoaa pyhän alueen raunioista. Se rakennettiin
+alkujaan Marathonin taistelun muistoksi. Siltä ajalta säilyneet
+marmorilohkareet ovat ulkopuolelta peitetyt piirroksilla, jotka
+kuvaavat Delphoissa joka neljäs vuosi vietettyjä juhlakisoja
+urheilukilpailuineen. Näiden piirrosten joukosta on löydetty muutamia
+kiinnostavia, Apollonin kunniaksi sepitettyjä hymnitekstejä niihin
+kuuluvine nuotteineen sanottujen kisojen ajoilta. Ne ovat sitäkin
+kallisarvoisempia, kun ne ovat ainoat jäännökset laajemmista
+muinaiskreikkalaisista sävelteoksista. Laulut esitti kuoro huilun ja
+kitaran säestyksellä, ja niiden sanotaan huomattavasti muistuttavan
+kreikkalaiskatolisia kirkkolauluja.
+
+Aarrekammion viereiselle pengermälle olivat kerran ateenalaisten
+Marathonin taistelussa valloittamat voitonmerkit asetettuina. Ne ovat
+aikoja sitten hävinneet teille tietymättömille, mutta kivessä on vielä
+luettavana sanat: »Ateenalaiseen lahja Apollonille sotasaalii(sta),
+jonka he Marathonin taistelussa ottivat meedialaisilta.»
+
+[53] Viitta oli kullasta, mutta ruumiin näkyvät osat norsunluulevyistä.
+
+[54] Mutta voimmeko tosiaankin Kreikan nykyisestä ilmastosta ja
+luonnonsuhteista päätellä, millaista siellä oli muinaisina aikoina?
+Eikö ilmasto ole muuttunut ankarammaksi? Niinhän väittivät jo muinaiset
+kreikkalaiset. Vieläpä aivan yhtä oikeutetusti kuin kaikkialla
+maailmassa ja kaikkina aikoina on valitettu, että sekä ilmasto että
+ihmiset huononemistaan huononevat.
+
+On kyllä totta, että Kreikassa muinaisina aikoina oli enemmän metsiä
+kuin nyt. Metsää kaadeltiin jo silloin paljon sekä polttopuiksi että
+rakennustarkoituksiin, etenkin laivojen rakentamista varten. Mitä
+enemmän metsää kulutettiin, sitä karummiksi ja paljaammiksi tulivat
+maisemat. Kun puiden latvat eivät enää suojaa vuorenrinteitä ankarilta
+rankkasateilta, jollaisia etelän sateet tavallisesti ovat, tempaavat
+eteenpäinvyöryvät vesitulvat mukaansa suuria multamääriä ja tekevät
+vuoret yhä paljaammiksi. Jo Platon valitti, että vuoret vanhenevat ja
+tulevat yhä luisevammiksi ja laihemmiksi aivan kuin hivuttavan taudin
+vaikutuksesta. Seudut, joista metsä on hakattu pois, kärsivät myös
+enemmän ilmaston vaihteluista, ja maa kuivuu lämpimänä vuodenaikana
+enemmän kuin ennen.
+
+Kaikki nämä ovat kuitenkin vain paikallisia ilmiöitä. Se, että
+_keskimääräinen lämpö_ Kreikassa ei ole muuttunut, voidaan todeta
+erinomaisen herkän lämpömittarin, taatelipalmun avulla. Se tarvitsee
+17—18° C keskimääräisen lämmön kantaakseen hedelmiä. Hedelmät kypsyvät
+puolittain 18—19°:n lämmössä, mutta vasta 20°: n tai 21°: n lämössä
+niistä tulee syötäväksi kelpaavia. Ensiluokkaiset taatelit vaativat
+vielä korkeampaa keskilämpöä.
+
+Muuan vanhan ajan kirjailija kertoo, että Kreikassa siihen aikaan
+taatelipalmu kantoi hedelmiä, mutta ne eivät kypsyneet, kun taas
+Kypros-saarella taatelit kypsyivät sen verran, että niitä juuri voi
+syödä. Asian laita on samoin vielä tänä päivänä, ja siitä voi päätellä,
+ettei keskimääräinen lämpö ole muinaisajasta lähtien muuttunut
+astettakaan.
+
+[55] Etruriassa esimerkiksi voi selvästi havaita, miten korinthoslaiset
+tuotteet syrjäyttävät foinikialaisten maljakoitten maahantuonnin, ja
+miten korinthoslaiset maljakot vuorostaan väistyvät attikalaisten
+tieltä, jotka viidennellä vuosisadalla kokonaan hallitsevat markkinoita.
+
+[56] Useissa indoeurooppalaisissa kielissä on vielä muistoja siltä
+ajalta, jolloin nautakarja oli arvonmittana. Intialainen hopearaha
+_rupi_ on saanut nimensä sanasta _rupa_: härkä. Muinaisessa
+ruotsinkielessä oli kaiken omaisuuden, myöskin rahan, nimenä _fä_, sama
+sana kuin englanninkielen _fee_, joka merkitsee palkkiota, palkkaa.
+
+[57] Vanhimmat rahat olivat soikeita, mutta vähitellen ne yhä
+enemmän lähenivät ympyränmuotoa. Vanhimmat lyydialaiset rahat ovat
+elektronista, joka on kullan ja hopean sekoilusta.
+
+[58] Nykyjään tuo kerran niin satumaisen hedelmällinen seutu
+Taranton-lahden rannalla on melkein autiota, epäterveellistä ja
+malarian saastuttamaa, sen jälkeen kuin muinaisajan salaojajohdot ovat
+päässeet rappeutumaan. Vanhan ajan Tarentum, jonka seuraaja on nykyinen
+Taranto, on hävinnyt miltei jäljettömiin. Mutta lähiseuduilla sanotaan
+rannikon paikoittain olevan punaisena ruukunsirpaleista, ja kaupungin
+lähellä on suuria röykkiöitä purppurasimpukan kuoria. Taranton museossa
+on m.m. erinomainen kokoelma kreikkalaisia taide-esineitä, niiden
+joukossa ihana Athenen pää ja yhtä ihailtava Aphroditen pää. Useimmat
+näistä muinaisesineistä tulivat näkyviin, kun nykyistä kaupunkia
+perustettiin entisen paikalle.
+
+Antiikin Kroton on hävinnyt yhtä jäljettömästi kuin kilpailijansa,
+mutta paikka ei ole sentään autio kuten muinainen Sybaris — siihen
+on kasvanut pieni kaupunki, joka vanhassa nimessä tapahtuneen
+konsonanttisiirron vaikutuksesta sai nimekseen Cotrone. Korkealla
+jyrkkärinteisellä kallionkielekkeellä sijaitsevasta kuuluisasta Heran
+temppelistä, jonne koko Suur-Kreikka ennen teki pyhiinvaellusmatkoja,
+on jäljellä yksi ainoa pilari. Kallion uloimmalla reunalla tuo valtava
+temppelipylväs yksinään piirtyy taivaan ja meren vaaleansinistä
+äärettömyyttä vasten »ikäänkuin koko Suur-Kreikan menneen loiston
+muistomerkkinä» — näillä sanoilla etevä suomalainen antiikintuntija
+Emil Zilliacus lopettaa hienosti ja herkästi piirretyt muistelmansa
+pyhiinvaellusmatkoiltaan Hellaassa.
+
+[59] Se, jolla on ollut tilaisuus nähdä ne aarteet, jotka ovat
+kertyneet Pietarin Eremitage'in kuuluisaan Kertshin kultaiseen
+saliin, minne on koottu Asovan-meren suulla sijaitsevasta Kertshin
+kaupungista saadut kallisarvoiset muinaislöydöt, voi kuvitella niiden
+kaupparuhtinaitten rikkautta, jotka hallitsivat Mustanmeren kauppaa ja
+hankkivat puolet Ateenan viljantarpeesta.
+
+[60] Mielenkiintoisia arkeologisia tutkimuksia on suoritettu varsinkin
+Beresanj-saarella Dnjeprin ja Bugin suulla. Saari on muinoin ollut
+yhteydessä mantereen kanssa, jossa myöskin esiintyy samantapaisia
+muinaismuistoja kuin Beresanjissa. Täältä löydettyjen savipalasien
+joukossa on paljon sellaisia, joiden kotipaikkana on Naukratis,
+kukoistava kreikkalainen satamakaupunki Egyptissä; toisia on Attikasta
+ja Korinthoksesta, toiset runsaine ja kauniine kuvineen, jotka
+esittävät laitumella olevia vuohia, metsästyskohtauksia j.n.e., ovat
+miletoslaista alkuperää.
+
+[61] Argolla purjehtijain.
+
+[62] Tanskal. Holborgin huvinäytelmästä »Valtioviisas kannunvalaja»
+saatu nimitys, jolla tarkoitetaan itsevarmaa poliittista suunsoittoa.
+(Suomentajan huomautus.)
+
+[63] Boiotian murre esim. oli aiolialaisen ja doorilaisen sekoitusta.
+
+[64] Eurotas-joen laakso on yhä vielä Kreikan viljavimpia seutuja.
+Sieltä saadaan Euroopan parhaat appelsiinit, ja etelä-Lakonian banaanit
+tulevat tosin vain sormenmittaisiksi kuten sisilialaisetkin, mutta
+päinvastoin kuin nämä karvaat ja mauttomat jalon suokasvin hedelmien
+irvikuvat, Lakonian banaanit ovat melkoisen nautittavia.
+
+[65] Iäkkäiden »vanhainpoikain» kerrotaan Spartassa säälittä joutuneen
+yleisen halveksimisen alaisiksi. Kerran vuodessa, sydäntalvella, heidän
+täytyi puolialastomina käydä pitkin toria ja laulaa heisiä itsestään
+sepitettyä häväistyslaulua, ja eräässä uskonnollisessa juhlassa
+aviovaimot ajoivat heitä raipoilla alttarin ympäri.
+
+[66] »Mutta jää piti kuin pitikin», vastasi lakonisesti vakaa Skoonesta
+kotoisin olevan talonpoika tanskalaiselle, joka tarkastellessaan
+Kaarle X Kustaan patsasta Malmössä varomattomasti kylläkin puhui
+epäkunnioittavasti Hänen Majesteettinsa tanakkuudesta.
+
+[67] Senpävuoksi onkin nykyinen Spartta köyhä suuruudenaikansa
+muinaisjäännöksistä. Ainoa, niitä on jäljellä muinaisesta Spartasta,
+on teatterin ja muutamien muiden rakennusten rauniot. Henkinen
+ruoka, jota tarjotaan Spartan museossa, on, kuten Zilliacus sanoo,
+»yhtä yksinkertainen ja alkeellinen kuin sparttalaisten kuuluisat
+leiriannokset, mutta siinä on hyvin voimakasta, karmeaa ja hyvin
+vanhanaikaista maustetta». Siellä on kummallisia maalattuja naamioita,
+joita käytettiin Artemiin palveluksessa, siellä on jokin jäykkä
+ja kömpelö vanha sparttalainen veistos, joko harmaasta kivestä
+tahi tummasta lakonilaisesta marmorista. Usein tapaa Dioskuurien
+kuvia — Zeuksen poikien, kuten suomeksi sanottaisiin — Helenan
+veljien, kaksoisten Kastorin ja Polluksin, noiden »naistenryöstäjien
+ja nyrkkitaistelijain, sparttalaisen nuorison erikoisten
+suojelussankarien» kuvia, aina heidän ensimmäisestä kömpelöstä
+tunnuskuvastaan, poikkipuiden yhdistämästä kahdesta pystysuorasta
+lankusta, enemmän ihmisolentoja muistuttaviin muotoihin asti. Usein
+on heillä hevosensa mukanaan, ja usein seisoo heidän sisarensa,
+piippalakki päässään, heidän välillään, jäykkänä ja koteloituneena kuin
+vanhanaikainen epäjumala. Eräässä huoneessa kohtaa kokoelman karkeita
+ja koristelemattomia hautapatsaita, joihin on piirretty vain nimi ja
+lakoninen lisäys: ’taistelussa'. Oikeastaan on tämäkin tarpeetonta,
+koska ainoastaan kuolo taistelukentällä oikeutti muistokiveen.
+»Spartta», sanoo se matkakuvausten mainio tyylimestari, jonka lauseita
+tässä on lainailtu, »Spartta on minulle Taygetos ja sen kivet. Yhdessä
+niistä tavataan vanhanaikaisin kirjainmerkein piirrettynä: 'onnellinen,
+kaatunut sodassa'.»
+
+[68] Spartan väkiluku väheni sotien aiheuttaman suuren mieshukan
+takia jatkuvasti — sparttalainenhan antoi mieluummin tappaa itsensä,
+kuin väistyi paikallaan. Herodotoksen aikana — 5:nnen vuosisadan
+keskivaiheilla — oli sparttalaisia 8 000. Vuosisataa myöhemmin
+Aristoteles arvioi heidän lukumääränsä tuskin tuhanneksi. Väkiluvun
+aleneminen ilmenee sotakutsunnoissa. Plataian taistelussa, v. 479,
+sparttalaisia oli 5.000, Leuktran taistelussa vuosisataa myöhemmin he
+voivat viedä rintamalle vain 700 miestä, joista taistelukentälle jäi
+400. Sitävastoin ilmenee perioikien luvussa ainakin suhteellisesti
+katsoen muutos vastakkaiseen suuntaan. Sikäli kuin sparttalaisten
+luku väheni, täytyi perioikien ja myöhemmin myös heloottien astua
+riveihin hopliiteiksi. Plataian taistelussa oli yksi perioiki jokaista
+sparttalaista kohti, mutta Leuktran taistelussa jo 2—3 perioikia yhtä
+sparttalaista kohti.
+
+[69] Väite, että ateenalaiset olisivat piloillaan lähettäneet
+sparttalaisille tämän ramman johtajan, on peräisin myöhemmiltä ajoilta,
+jolloin Ateena ja Spartta olivat verivihollisia.
+
+[70] Yhden niistä on Viktor Rydberg »Dexippos» runoelmassaan
+mestarillisesti uudelleenrunoillut »Ateenalaisten lauluksi» (Eino
+Leinon suomennos, Jean Sibeliuksen sävellys).
+
+[71] Messenialaiset puolustivat epätoivon vimmalla jälleen saavutettua
+vapauttaan jalon kansallissankarin, tarujen ja laulujen ylistämän
+Aristomeneen johdolla. Kolme kertaa kerrotaan hänen joutuneen vangiksi,
+mutta päässeen aina vapaaksi ihmeellisellä tavalla. Kerran syöstiin
+hänet monien onnettomuustoveriensa mukana syvään kalliorotkoon. Kaikki
+muut saivat surmansa, mutta Aristomenes menetti vain tajuntansa. Sillä
+aikaa oli luolaan hiipinyt susi, mutta kun Aristomenes tuli tajuihinsa
+ja alkoi liikkua, susi säikähti ja ryömi ulos luolasta. Vanki seurasi
+perästä ja pääsi jälleen vapauteen.
+
+Pian hän osoittikin sparttalaisille elävänsä. Useita vuosia hän
+puolustautui muutamassa vuoristolinnassa Messenian koillisosassa, mutta
+kun vihdoin kaikki toivo oli mennyttä, hän raivautui sankarijoukkonsa
+etunenässä läpi vihollisrivien ja haki itselleen turvapaikan vieraasta
+maasta.
+
+Osa messenialaisia pakeni Suur-Kreikkaan ja muuan näiden jälkeläinen
+sai myöhemmin valtaansa sen Sisilian kaupungin, joka hänen kotiseutunsa
+mukaan sai nimekseen _Messina_.
+
+[72] Tästäkin näyttämövaihdoksesta oli liikkeellä hauska kertomus.
+Avuksi kerrottiin otetun tavattoman, melkeinpä yli-inhimillisen
+komea ja kaunisvartaloinen nainen, nimeltään Phye. Hänet puettiin
+täyteen Pallas Athenen sota-asuun. Hänen seurassaan Peisistratos
+nousi vaunuihin, ja niin tulivat Peisistratos ja Athene — alias
+Phye — ajaen rinnan kaupunkiin. Airueet riensivät edellä ja
+ilmoittivat ateenalaisille, että itse Athene oli luomassa kukistettua
+valtiasta takaisin Akropoliille. Ja uskollinen kansa kiiruhti
+luonnollisesti mahdollisimman nopeasti vakuuttamaan sekä kaupungin
+suojelusjumalattarelle että sen entiselle yksinvaltiaalle horjumatonta
+kunnioitustaan.
+
+[73] Toisten kertojien mukaan kukistettiin hänet vain kerran, jolloin
+hän otti asemansa takaisin asevoimin.
+
+[74] On sangen mielenkiintoista nähdä, kuinka Beresanjissa ja useissa
+muissa paikoin Mustanmeren ympärillä attikalainen kulttuuri tähän
+aikaan tunkee tieltään joonialaisen. Keramiikkilöydöt ovat epäämättömiä
+todisteita siitä. Mustakuvioiset attikalaiset maljakot syrjäyttävät
+kaikkialla miletoslaiset saviastiat.
+
+[75] Kleistheneen suku oli saanut tehtäväkseen rakentaa uudelleen
+Delphoin temppelin, jonka tulipalo oli hävittänyt. Tämän suurenmoisen
+rakennusyrityksen oli laskettu maksavan 300 talenttia — s.o. noin 14
+miljoonaa markkaa — ja rakennuttajat olivat saaneet tästä suuresta
+summasta huomattavan osan etukäteen. Niillä rahoilla he hankkivat
+palkkajoukkoja, joita käyttivät Hippiasta vastaan. Mutta he ymmärsivät
+muullakin tavoin hyötyä ystävyyssuhteestaan kuuluisaan oraakkeliin.
+Niinpä kun joku sparttalainen tuli kysymään neuvoa Pythialta, olipa hän
+sitten omissa tai valtionsa asioissa, hän sai aina vastukseksi, että
+lakedaimonilaisten tuli pelastaa Ateena.
+
+Sparttalaisilla oli kuitenkin syvällisempiäkin syitä yhtyessään
+Kleistheneeseen. Hän edusti näet Ateenan ylimysvaltaista puoluetta, ja
+sparttalaisten periaatteena oli kaikkialla asettua ylimysten puolelle.
+Kansanvaltaiselle pohjalle perustuva yksinvaltius ei sopinut heidän
+poliittiseen järjestelmäänsä. Sitäpaitsi olivat heissä herättäneet
+epäluuloa Hippiasta kohtaan hänen ystävälliset suhteensa Spartan
+vanhaan kilpailijaan Argokseen ja Persian kuninkaaseen. Persian
+vaikutusta Hellaan asioihin sparttalaisten tuli kaikin voimin koettaa
+estää.
+
+[76] Tällaisessa jaossa on kuitenkin tarjolla vaara, että maa hajautuu
+pieniin paikalliseduistaan riiteleviin alueihin. Kleisthenes osasi
+kuitenkin välttää tämän järjestämällä poliittisiksi kokonaisuuksiksi
+pieniä, kauempana toisistaan, hajallansa siellä täällä olevia alueita —
+niitä voitaisiin sanoa pitäjiksi −, joista jokaisella oli oma kylänsä
+keskuksena.
+
+[77] Platon ja Aristoteles ovat myöhemmin antaneet tälle sanalle sen
+vastenmielisen merkityksen.
+
+[78] Latinaksi Agrigentum, italiaksi Girgenti, muutettu v. 1927
+hallituksen päätöksellä Agrigentoksi.
+
+[79] Täällä hänen kerrotaan opettaneen oppimestareitaan määräämään
+pyramidien korkeuden niitten varjon pituudesta. Hän osoitti näet
+heille, että hetkellä, jolloin ihmisen varjo oli yhtä pitkä kuin
+ihminen itse, täytyi pyramidinkin varjon olla yhtä pitkän kuin itse
+pyramidin.
+
+[80] Suuri filosofi Platon kertoo hänestä ensimmäisen tunnetun jutun
+oppineen miehen hajamielisyydestä. Kerran kun Thales kulki tähtiä
+tutkien katse korkeuksiin kohotettuna, hän putosi kaivoon. Hän päästi
+huudon ja muuan palvelustyttö tuli apuun. Tytöllä oli silmää huomaamaan
+heti koomillisuuden, mikä piili siinä, että filosofi koetti tunkeutua
+taivaan salaisuuksiin välittämättä vähääkään siitä, mitä hänen
+jalkojensa alla oli. »Saman pilanteon alaisiksi», sanoo Platon itsensä
+tuntevan varmuudella, »joutuvat kaikki muutkin, joilla on taipumusta
+antautua filosofointiin.»
+
+Eräästä toisesta, vaikkakaan ei juuri myötätuntoisia tunteita
+herättävästä jutusta näemme, ettei Thales ollut yksinomaan syvällisesti
+ajatteleva, vaan myös syvästi tunteva mies. Siinä kerrotaan, kuinka
+viisas Solon kerran käydessään Thaleen luona ihmetteli, miksei hän
+ollut mennyt naimisiin ja hankkinut itselleen perillisiä. Filosofi
+ei sanonut siihen mitään, vaan antoi vastauksensa toisella tapaa.
+Hän käski erään miehen mennä Solonin luo ja kertoa hänelle, että hän
+oli tullut juuri Ateenasta. »Mitä uutisia sinulla on sieltä?» Solon
+kysyi. »Eipä muuta», mies sanoi, »kuin että siellä vietettiin erään
+nuorukaisen hautajaisia, ja koko kaupunki oli mukana ruumissaatossa,
+sillä vainajan isä oli hyvin arvossapidetty ja kunnioitettu mies.»
+— »Onneton isä!» Solon huudahti. — »Mutta isä ei tiedä vielä mitään
+onnettomuudesta, sillä hän on jo kauan oleskellut ulkomailla», sanoi
+mies. — »Mikä hänen nimensä oli?» kysyi Solon tuskan väre äänessään. —
+Sen oli mies unohtanut. Solon mainitsi useita nimiä ja kysyi lopuksi,
+tuskasta aivan kalpeana: »Eihän hän vain liene ollut Solon?» — »Juuri
+niin oli hänen nimensä.»
+
+Seuranneitten epätoivon purkausten aikana tuli Thales paikalle
+ja sanoi: »Oi Solon! Juuri tämä, joka saattaa Sinutkin, miehistä
+voimakkaimman, epätoivoon, pidättää minut hankkimasta lapsia maailmaan.
+Mutta surusi jätä, sillä miehen kertomus oli vain keksittyä.»
+
+[81] Hengityksen lakkaamistahan pidetään tavallisesti pettämättömänä
+merkkinä siitä, että sielu on jättänyt ruumiin. Tästä tosiasiasta,
+että hengitys oli elämän _merkki_, Anaksimenes näyttää tehneen sen
+helposti ymmärrettävän virhepäätelmän, että se oli myös elämän _syy_,
+sielu itse. Itse asiassahan hengitys on vain _elämän ylläpitämisen
+edellytyksiä_.
+
+[82] Muuan hänen myöhemmistä kannattajistaan kehitti lauselmaa niin
+pitkälle, ellei sitä voi tehdä edes yhtä kertaa, sillä jo niinä
+hetkinä, jolloin veteenastuminen tapahtuu, virtaa paikalle uutta vettä.
+
+[83] »Hämärää» ephesoslaista ei tosin moni ymmärtänyt, mutta eräs
+henkilö omaksui kuitenkin ihastuneena hänen oppinsa, vaikkakin
+omalla tavallaan, nimittäin koomikko Epikharmos, joka päätteli näin:
+»Jos Herakleitos on oikeassa, niin minun ei koskaan tarvitse maksaa
+velkojani, sillä se »minä», jonka pitäisi ne maksaa, on toinen kuin
+se »minä», joka ne teki. Mutta on ikävää etten voi vastaanottaa
+vieraskutsua huomiseksi, sillä enhän silloin enää ole sama mies, joka
+vastaanotti kutsun.»
+
+[84] Tuli on elämä, mutta vesi on kuolema. »Myöskin sielulle kastuminen
+merkitsee kuolemaa. Kuivin sielu on paras ja viisain. Juopunutta miestä
+pieni lapsikin voi taluttaa ja eksyttää hänet; sillä hän ei huomaa,
+mihin kulkee, siksi että hänen sielunsa on kostea.»
+
+[85] Pythagoraan ansiot aritmetiikan ja geometrian alalla ovat
+tultuja kaikille koululaisille, jotka ovat lukeneet verranto-oppia ja
+päntänneet geometriasta päähänsä Pythagoraan väittämän. — Astronomian
+alalla hän on ensimmäisenä opettanut, että maa pyörii, sekä että se on
+pallonmuotoinen eikä, kuten ennen luultiin, ympyränmuotoinen levy.
+
+[86] Miten suurenmoisesti vahvistaakaan tämän teorian se uusi näköala
+maailmankaikkeuden lainalaisuuteen, jonka Berzelius 2.300 vuolta
+myöhemmin avasi suorittamalla alkuaineinen kemiallisten yhdistysten
+analyyseja! (Ks. Grimberg, Svenska folkets underbara öden, IX: 359.)
+
+[87] Pythagoraan usko sielunvaellukseen, joka muuten tavataan useilla
+maailman kansoista, ilmenee karkeammassa muodossa eräässä kaskussa,
+jonka hänen hieman nuorempi aikalaisensa, filosofi Ksenofanes kertoo:
+Kerran kun Pythagoras näki jonkun pahoinpitelevän pientä koiraa, niin
+että se ulvoi, kerrotaan hänen sanoneen: »Älä lyö eläintä! Sillä kuulen
+sen ulvonnasta, että erään ystävä-vainajani sielu on asettunut siihen.»
+
+[88] Vrt. Herakleitoksen sanoja niiden ihmisten silmistä ja korvista.
+joilla on »barbaarisielu»!
+
+[89] Jumalille ei Abderan filosofin maailmankuvassa myöskään näytä
+olleen tilaa. Kun hänelle kerran näytettiin uhritauluja, joita oli
+ripustettu temppeleihin kiitokseksi merihädästä pelastumisen johdosta
+ja joissa sentähden ylistettiin jumalien armollista kaitselmusta,
+kerrotaan Demokritoksen vastanneen: »Entä kaikki ne, jotka makaavat
+meren pohjassa, missä heillä on jumalansa?»
+
+[90] Lausutaan: _Kruasé_. Kuuluisa ranskalainen
+kirjallisuushistorioitsija.
+
+[91] Kyproksen saarella sijaitsevaa Paphoksen kaupunkia ylistettiin
+Aphroditen lempipaikaksi. Siellä kerrotaan »meren vaahdosta syntyneen»
+nousseen merestä, ja siellä hänelle oli rakennettu muhkea temppeli
+kuuluisille oraakkeleilleen.
+
+[92] Vierasvarainen meri: Mustameri.
+
+[93] Kohtalotar.
+
+[94] Toisen hymnien sepittäjän boiotialaisen naisrunoilijan Korinnan
+— jolta muutama kymmenen vuotta takaperin on löytynyt kaksi suurehkoa
+runokatkelmaa — kerrotaankin huomauttaneen hänen liian tiheistä
+mytologisista viittauksistaan ja hymyillen sanoneen: »On kylvettävä
+kädellä, ei koko säkillä.»
+
+[95] Lētō oli Apollonin ja Artemiin äiti.
+
+[96] Pierian maakuntaa etelä-Makedoniassa pidettiin runotarten
+alkuperäisenä kotipaikkana.
+
+[97] Tartaros — manala.
+
+[98] Typhon alkukauden jättimäinen hirviö, jolla oli sata päätä, tulta
+leiskuvat silmät ja valtavan karjuva ääni, lojui tarun mukaan kahleissa
+maan uumenissa, ja kun se ravisteli kahleitaan, syntyi maanjäristyksiä
+ja tulivuorenpurkauksia.
+
+[99] Kýmē oli pari peninkulmaa nykyisestä Napolista länteen. Tämäkin
+seutu on tuliperäistä, kuten Sisilia.
+
+[100] Vähää ennen tämän runon sepittämistä oli tapahtunut voimakas
+Etnan purkaus.
+
+[101] Edellä mainittu äsken perustettu Etnan kaupunki.
+
+[102] Delphoin vanhempi nimi.
+
+[103] »Ruhtinaspeili» on opettavainen esitys hallitsijan esikuvasta.
+Tällaisista mainittakoon Ksenophonin »Kyropaideia» (Kyyroksen
+kasvatus), Fénelon'in »Télèmaque» ja — Machiavellin »Il principe».
+(Suomentajan selitys.)
+
+[104] Todennäköisesti apusopimus Ateenan ja Spartan välillä oli jo
+ennen tehty ja pikalähetin tehtävänä oli vain kehoittaa sparttalaisia
+viipymättä tulemaan.
+
+[105] Tähän on varovaisuuden vuoksi lisättävä: »Jos persialaisten
+hevosväki yleensä olikaan mukana taistelussa.» On nimittäin huomiota
+herättävää, että Herodotos ei virka siitä sanaakaan eikä mainitse
+hevosia olleen kreikkalaisten saamassa saaliissa. Eivätkö persialaiset
+olleet vielä ehtineet taluttaa maihin hevosia, kun taistelu alkoi?
+Siinä tapauksessa voi olettaa, että Miltiades on yllättänyt
+persialaiset heidän juuri maihin noustessaan.
+
+Mutta tämä hypoteesi ei sovellu yhteen sen kuvauksen kanssa, minkä
+Herodotos on antanut itse taistelusta. Tämän mukaan on päätaistelu
+varmasti suoritettu lähes peninkulman päässä rannikolta. Hevosväen
+ilmeinen poissaolo on tällöin siten selitettävissä, että Miltiades
+oli päättänyt ryhtyä puolustustaisteluun ja valinnut sellaisen
+maaston, jossa ratsuväen oli mahdotonta mitään toimia. Ja taistelun
+jälkeen persialaisten paluumatka on ehkä tapahtunut siksi hyvässä
+järjestyksessä, että hevoset on ehditty viedä laivoihin.
+
+[106] Miltiades oli tahallaan tehnyt keskustansa siipiä heikommaksi,
+saadakseen yhtä pitkän rintaman kuin lukuisammilla persialaisilla oli
+ja estääkseen näitä onnistumasta saartamaan ja sivulla ahdistamaan
+hänen joukkojaan.
+
+[107] Myöhemmin syntyi hyvin vähän todennäköinen kertomus, että muka
+Datis voitettujen joukkojensa jäännöksen kanssa olisi purjehtinut
+etelään päin aikoen yrittää kaapata Ateenan. Mutta nähdessään, mitä oli
+tulossa, Miltiades oli sotilaineen lähtenyt henkensä edestä rientämään
+kohden kotikaupunkia ja päässyt perille ennen persialaista laivastoa.
+Tällä ei silloin ollut muuta tehtävää kuin lähteä omaan maahansa
+takaisin.
+
+[108] Noin 2.000.000 markkaa.
+
+[109] Kertomus, että hänet olisi muka pantu vankeuteen, kun hän ei
+heti saanut hankituksi sakkosummaa, vaikuttaa myöhemmin tehdyltä
+kaunistelulta tuossa sittenkin kyllin surullisessa historiassa.
+Herodotos ei mainitse sanaakaan hänen vangitsemisestaan. Eihän
+sellainen toimenpide olisi ollut tarpeenkaan, kun hän oli niin sairas,
+että hänen olisi ollut mahdotonta karkaamalla välttää lain kouraa. Hän
+oli nimittäin saanut kylmänvihat haavaansa.
+
+[110] Kostonjumalatar kreikkalaisessa mytologiassa.
+
+[111] Koska ostrakismos on Kleistheneen järjestämän hallitusmuodon
+hengen mukainen, ovat muutamat historiankirjoittajat pitäneet tätäkin
+laitosta hänen luomanaan.
+
+[112] »Kunnianimi», puhkeaa Plutarkhos sanomaan, »kuninkaille
+ja jumalille, vaikka hallitsijat eivät ole välittäneet sen
+tavoittelemisesta, vaan ovat enemmän mieltyneet nimityksiin
+Valtionkukistaja, Salama, Voittaja, vieläpä Kotka ja Haukka, ja
+siten osoittaneet pitävänsä voimasta ja vallasta johtuvaa kunniaa
+korkeammassa arvossa kuin hyveen suomaa.
+
+Plutarkhos valaisee hänen oikeamielisyyttään oikeudenkäsittelystä
+ottamallaan jutulla, Aristeides oli haastanut vihamiehensä oikeuteen,
+ja syyte miestä vastaan oli niin painava, että tuomarit pitivät
+tarpeettomana edes kuulla vastaajaa, vaan tahtoivat heti julistaa
+tuomion. Mutta silloin Aristeides hypähti paikaltaan pystyyn ja
+kannatti syytetyn vaatimusta, että häntäkin kuultaisiin, »sillä», hän
+sanoi, »laillista oikeutta ei saa keneltäkään riistää.»
+
+Sama historiankirjoittaja valaisee Aristeideen nauttimaa suurta
+arvoa esittämällä jutun, joka monesta syystä kuuluu kaikkein
+vähimmin uskottaviin. Se on, kuten koko joukko muita, laitettu
+reseptin mukaan: pääveitikka Themistokles väijyy vastustajiaan, jos
+vain häntä ei satu estämään siitä hyveen esikuva Aristeides. Tässä
+tarkoitettu juttu kuuluu seuraavasti. Sittenkuin persialaisvaara oli
+torjuttu, oli Themistokles suunnitellut tehdä yhdellä kertaa Ateenan
+yksinvaltiaaksi merellä. Mutta niin pirullinen oli ehdotus, ettei hän
+rohjennut julkisesti puhua siitä. Tämän hän sanoa kansankokouksellekin
+ja ilmaisi vain sen verran, että hänen suunnitelmansa tuottaisi
+valtiolle suuren edun, jos se pantaisiin täytäntöön. Kansa antoi
+silloin Aristeideelle sen erinomaisen luottamuksenosoituksen, että
+hän yksin sai tutkia ja ratkaista asian. Themistokles ilmoitti siis
+hänelle tuon suuren salaisuuden. Sen tarkoituksena oli sytyttää tuleen
+muiden kreikkalaisten valtioiden laivastot, jotka sattuivat silloin
+olemaan satamassa yksillä paikoin, niin että ateenalaiset pääsisivät
+yksinvaltiaiksi merellä.
+
+Aristeides astui silloin kansan eteen ja selitti, että Themistokleen
+suunnitelma kyllä oli varsin edullinen Ateenalle, mutta suurimmassa
+määrin epämoraalinen; ja Aristeideen arvostelu oli ateenalaisille
+riittävä syy kieltää ottamasta asiaa keskusteltavaksi.
+
+[113] Sota Aiginaa vastaan taukosi itsestään, kun persialaisten joukot
+saapuivat ja molemmat kilpailijat siis saivat yhteisen vihollisen.
+Mutta persialaissotien jälkeen ateenalaiset kukistivat saaren ja
+karkoittivat sieltä vihdoin kaikki sen asukkaat.
+
+[114] Mutta jumalat kostivat sparttalaisille sen, että he olivat
+loukanneet kansainvälistä oikeutta ja antoivat heille kauan aikaa
+jälkeenpäin yhä vain epäsuotuisia enteitä. Silloin sparttalaiset
+pitivät neuvottelun ja antoivat julkisesti kuuluttaa kysymyksen,
+haluaisiko joku sparttalainen kuolla Spartan puolesta ja siten lepyttää
+jumalat. Kaksi rikasta, jalosukuista sparttalaista selitti tahtovansa
+sovittaa maanmiestensä rikoksen. Kserksestä vastaan. He lähtivät siis
+Susan hoviin. Matkalla sinne, Herodotos kertoo, heidät kutsuttiin erään
+persialaisen satraapin luo. Pitojen kestäessä tämä kysyi lähettiläiltä:
+»Lakedaimonilaiset, miksi olette niin haluttomia tulemaan suurkuninkaan
+ystäviksi? Jos tarkastelette minua ja minun asemaani, voitte huomata
+että kuningas ymmärtää pitää arvossa urhoollisia miehiä. Jos siis te,
+joita hän kunnioittaa urheina miehinä, antautuisitte kuninkaalle, niin
+hän tekisi teistä jokaisesta Hellaan hallitsijoita.» Tähän toiset
+vastasivat: »Meille antamasi neuvo ei ole joka suhteessa hyvä. Sillä
+sinä neuvot meitä siksi, että olet kokenut yhtä, vaan et toista. Sinä
+tiedät, millaista on orjana oleminen, mutta vapautta et milloinkaan
+ole maistanut etkä tiedä, onko se hyvää vai ei. Mutta jos olisit
+sitä koettanut, neuvoisit meitä taistelemaan vapautemme puolesta ei
+vain keihäillä, vaan vielä kirveilläkin. Näin Herodotos kertoo ja
+jatkaa: »Kun sparttalaiset sitten tulivat Susaan ja astuivat Kserkseen
+eteen, niin henkivartijat tahtoivat pakottaa heidät heittäytymään
+maahan ja palvomaan kuningasta. Mutta he selittivät, että vaikka
+heidät painettaisiin pää maata vasten, he eivät sittenkään koskaan
+sitä tekisi. Sillä heidän keskuudessaan ei ollut tapana palvoen
+kumartaa ihmistä, ja sitä varten he eivät olleet saapuneet.» Silloin
+heidän kaikesta huolimatta anneltiin esittää asiansa. »Meedialaisten
+kuningas», he sanoivat, »lakedaimonilaiset ovat lähettäneet meidät
+kärsimään rangaistusta niiden airueiden vuoksi, jotka surmattiin
+Spartassa.» Näihin sanoihin Kserkses ylevästi vastasi, ettei hän
+halunnut tehdä samaa syntiä kuin lakedaimonilaiset; myöskään hän ei
+tahtonut surmaamalla näitä kahta miestä päästää heidän maanmiehiään
+rikoksesta, jolla he olivat loukanneet kaikkien ihmisten yhteistä
+oikeutta.
+
+[115] Herodotos ilmoittaa koko sotavoiman, kuormasto mukaanluettuna,
+olleen 4 200 000 miestä. Tavallisen nykyaikaisen marssijärjestyksen
+mukaan 10 000 miestä muodostaa peninkulman pituisen jonon, kun otetaan
+huomioon pienten pysähdysten tasoittamiseksi välttämättömät välimatkat
+aliosastojen välillä. Persialaisten marssikolonna olisi siis ollut 420
+peninkulman pituinen, s.o. kun etupää oli ehtinyt Thermopylain luo,
+niin viimeiset osastot olisivat juuri lähteneet liikkeelle Susasta —
+jos nimittäin armeija olisi lähtenyt suoraan sieltä. Herodotos väittää
+myös, että missä sotajoukko kulki, se joi kuiviin kaiken veden paitsi
+suuria jokia. Kulku Hellespontoksen yli kahta Kserkseen rakennuttamaa
+siltaa myöten oli muka kestänyt seitsemän päivää ja seitsemän yötä.
+Maajoukon taistelukelpoisen osan väenlasku tapahtui seuraavalla
+tavalla. Kymmenentuhannen miehen annettiin marssia samalle alueelle, ja
+heidät ahdettiin mahdollisimman tiukkaan, jonka jälkeen viitoitettiin
+kehä heidän ympärilleen. Sitten nämä kymmenentuhatta saivat marssia
+pois, ja kehää myöten rakennettiin aita. Nyt annettiin uusien miesten
+vuoron perään astua aitaukseen, kunnes täten oli laskettu kaikki.
+Sotamiesten koko lukumäärän havaittiin olevan 1.700. 000. Herodotoksen
+suhteettomasti liioitellut numerot osoittavat kuitenkin, että
+Kserkseen armeija joka tapauksessa oli verrattomasti mahtavin, minkä
+kreikkalaiset konsanaan olivat nähneet. Ja kun nyt kreikkalaiset itse
+todellisuudessa olivat saaneet kootuksi Plataian luo 40 000 miestä,
+niin Kserkseen sotajoukon täytyi olla sitä huomattavasti voimakkaampi.
+
+Toimivien sotajoukkojen voimasuhteita koskevat nykyaikaiset
+laskelmat perustuvat Persian armeijaan nähden kuljetus- ja
+elatusmahdollisuuksiin, kreikkalaisten suhteen Kreikan myöhemmän
+sotahistorian nojalla tehtyihin johtopäätöksiin sekä Kreikan väkilukua
+koskeviin laskelmiin, joita on voitu tehdä, kun tunnetaan maan suuruus
+ja elinkeino-olot. Eräitä johtopäätöksiä voimasuhteista voidaan myös
+tehdä taistelukenttien perusteella.
+
+[116] Muutamat sotahistorioitsijat arvelevat, ettei laivoja mitenkään
+ole voinut olla enempää kuin 500.
+
+[117] Persialaisen ratsuväen eräällä osastolla ei ollut muuta asetta
+kuin lasso, jonka he heittivät vihollistensa tai näiden hevosten
+kaulaan ja vetivät heidät luokseen.
+
+[118] Olemme kerran aikaisemmin maininneet sen omalla tavallaan
+kiintoisan seikan, että Makedoniassa leijonat ahdistivat Kserkseen
+sotajoukkoa. Herodotos kertoo tästä: »Hänen täällä kulkiessaan leijonat
+hyökkäsivät muonavaroja kantavien kameelien kimppuun, öisin leijonat
+nimittäin laskeutuivat tasangolle vuorilla olevista luolistaan. Ne
+tappoivat kuitenkin vain kameelit eivätkä koskeneet mihinkään muuhun,
+ei ihmisiin eikä eläimiin. Minua ihmetyttää, mistä syystä ne kävivät
+juuri kameelien kimppuun, eläinten, joita ne eivät olleet milloinkaan
+nähneet ja joista niillä ei ollut minkäänlaista kokemusta.»
+
+[119] Thermopylai merkitsee »lämpimät portit». Paikka on saanut nimensä
+Oita-vuoren juurella sijaitsevista kuumista, rikkipitoisista lähteistä.
+
+[120] Sparttalaisten päävoiman oli määrä saapua myöhemmin, sillä
+pyhä juhla, johon ehdottomasti kuului aselepo, oli useimmille
+sparttalaisille sotaanlähdön esteenä. Tästä jotkut kirjailijat ovat
+saaneet aiheen puhua paatuneiden esteistä, että nim. sparttalaiset
+vain näön vuoksi olisivat asettaneet Leonidaan Thermopylain solaan ja
+uhranneet hänet väkineen voidakseen sen sijaan ryhtyä puolustamaan
+Peloponnesosta. Mikään ei aiheuta sellaista epäluuloa. Sparttalaiset
+olivat erinomaisen tarkkoja uskonnollisten menojen noudattamisessa.
+Myöhästyiväthän he samanlaisten syiden vuoksi Marathonistakin,
+vaikka he mitä hartaimmin halusivat auttaa siellä ateenalaisia. Ja
+Korinthoksen kannaksen linnoittamiseen ryhdyttiin vasta Thermopylain
+onnettoman ratkaisun jälkeen. Joka tapauksessa _on_ kuitenkin
+hieman vaikeata olla tekemättä samaa johtopäätöstä kuin muuan etevä
+ruotsalainen tämän alan tutkija, nimittäin että »sparttalaisten
+politiikalle on kuvaavana piirteenä, etteivät he yleensä apujoukkoja
+lähettäessään kärsineet vahinkoa, koska he onneksi aina tulivat hieman
+liian myöhään.»
+
+[121] Nykyjään vuoren yli johtaa monta tietä, multa siitä ei ole
+tehtävä johtopäätöstä, että asianlaita oli samoin persialaissotien
+aikana, jolloin vuorta suurimmaksi osaksi peitti miltei läpitunkematon
+metsä.
+
+[122] On huomautettu kuitenkin, että niin kokeneet soturit kuin
+persialaiset eivät solan kiertämiseen tarvinneet välttämättä
+»kavaltajan» opastusta. Saman tien suorittivat myöhemmin
+makedonialaiset ja roomalaiset monesti ilman paikallisia oppaita.
+(Suomentajan huomautus.)
+
+[123] Näistä ylpeistä sanoista huokuu sama henki kuin siitä
+vastauksesta, jonka muuan ruotsalainen soturi kerran antoi tsaari
+Pietarille vähän sen jälkeen kuin kahden ruotsalaisen sotalaivan
+päällystö epätoivoisesti taisteltuaan venäläisten ylivoimaa vastaan oli
+räjäyttänyt laivat ilmaan. Kun tsaari nyt kysyi karoliinilta, »miksi
+ruotsalaiset tappelivat niin vimmatusti ja lensivät ilmaan», hän sai
+ylpeän vastauksen: »Meillä on sellaiset artikkelit (sotalait): joko
+upota tai palaa.»
+
+Idän itsevaltiaat eivät luonnollisesti voineet mitenkään käsittää
+Hellaan vapaata kansalaishenkeä. Ei edes Kyyros ymmärtänyt sen ydintä.
+Hän lausui kerran halveksivansa »sellaista kansaa, jolla keskellä
+kaupunkiaan on erikoinen paikka, johon he kokoontuvat vannomaan väärin
+ja pettämään toisiaan». On jokseenkin selvää, että hänen lausuntonsa
+tarkoitti _valtiollista_ elämää Kreikan kaupunkien toreilla eikä, kuten
+Herodotos hieman naiivisti luulee, siellä harjoiteltavaa kaupantekoa.
+
+[124] Jälkimmäisen mielipiteen kiivain puolustaja oli Eurybiádēs,
+sparttalaisien amiraali, joka oli saanut ylipäällikön arvon
+peloponnesolaislen vaatimuksesta. Ateenalaiset sitävastoin, joiden
+tuoma laivasto oli suurempi kuin kaikkien muiden yhteensä, olisivat
+tehneet vastarintaa niin kauan kuin suinkin, sillä he eivät halunneet
+käskijäkseen vieraan valtion miestä. Silloin Themistokles vaaran
+hetkellä pelasti tilanteen luovuttaen vapaaehtoisesti ylipäällikkyyden
+Eurybiadeelle ja pakottaen maanmiehensä seuraamaan häntä. »Hänen
+ansionsa oli», Plutarkhos sanoo, »että ateenalaiset urhoollisuudessa
+voittivat vihollisensa ja jalomielisyydessä liittolaisensa.»
+
+Hän kertoo edelleen sotaneuvoston keskusteluista, että Eurybiades
+halusi nostaa ankkurit ja purjehtia Korinthoksen kannakselle, mutta
+Themistokles vastusti häntä. Eurybiades kiivastui ja huudahti:
+»Themistokles, se joka urheilukilpailuissa lähtee liian aikaisin,
+saa raippoja.» — »Niin», Themistokles vastasi, »mutta sillä, joka
+tulee liian myöhään, ei ole mitään osuutta laakeriin.» Silloin
+Eurybiades raivostuneena kohotti sauvansa lyödäkseen riitaveljeään,
+mutta tämä sanoi rauhallisesti: »Lyö sinä vain, kunhan kuuntelet!»
+Ja Themistokleen tyyneys ja lujuus teki Eurybiadeeseen niin valtavan
+vaikutuksen, että hän mielellään kuunteli hänen puheensa jatkoa.
+
+Myöhemmin muuan peloponnesolainen oli kyllin julkea kiusoitellakseen
+Themistoklesta selittäen, että miehellä, jolla ei enää ollut isänmaata,
+ei ollut oikeutta houkutella muita jättämään kotinsa ja kaupunkinsa
+oman onnensa nojaan. Themistokles nuhteli häntä seuraavin voimakkain
+sanoin: »Tosin me ateenalaiset olemme jättäneet kotimme ja muurimme,
+mutta yksi kaupunki meillä vielä on, ja se on koko Hellaan suurin:
+kaksisataa laivaamme, jotka nyt ovat valmiit auttamaan teitä, jos
+tahdotte antaa niiden pelastaa itsenne. Mutta jos te vielä toisen
+kerran jätätte meidät, niin pian saadaan Hellaassa kuulla, että
+ateenalaisilla on sekä vapaa kaupunki että maa, joka ei ole heidän
+menettämäänsä huonompi.» Silloin peloponnesolaiset alkoivat pelätä,
+että ateenalaiset kukaties jättäisivät liittolaisensa pinteeseen ja
+purjehtisivat Sisiliaan tai Suur-Kreikkaan.
+
+[125] Nykyaikaisten historioitsijoin keskuudessa on olemassa
+kriitillinen koulukunta, joka rohkeasti tahtoo syrjäyttää melkein
+kaikki historialliset kaskut eikä anna näille kertomuksille muuta
+arvoa, kuin että ne heijastavat sitä vaikutusta, jonka historiallisesti
+huomattavat persoonallisuudet ovat tehneet aikalaisiinsa tai seuraaviin
+sukupolviin. Tavallisen yksinkertaisen järjen kannalta niin jyrkkä
+menettelytapa kuitenkin usein verraten läheisesti muistuttaa sitä
+vähemmän suositeltavaa toimenpidettä, että lapsi heitetään pois
+pesuveden mukana. Tämän suunnan historioitsijat pitävät kertomusta
+Themistokleen valekavalluksesta legendana. He sanovat, ettei
+Kserkses ollut päättänyt hyökätä kreikkalaisten kimppuun siksi, että
+Themistokles petkutti häntä, vaan koska syysmyrskyjen aika lähestyi
+ja hänen sitä ennen täytyi saada asia ratkaistuksi. Kuningas oli nyt
+puolitoista kuukautta toimettomana odottanut, että kreikkalaiset
+lähtisivät Salamiin poukamasta väljemmille vesille: mutta kun he
+eivät osoittaneet lainkaan halua jättää edullista asemaansa, hänen
+täytyi lopulta hyökätä heidän kimppuunsa siellä. Mahdollista on
+myöskin, että hän oli saanut vihiä melkoisesta apulaivastosta, joka
+oli tulossa Kreikan länsirannikolla olevalta Korfun saarella kiertäen
+Peloponnesoksen ympäri, ja tahtoi nyt iskeä, ennenkuin apulähetys oli
+ehtinyt perille.
+
+Sitävastoin sellaisen viestin, joka Themistokleen kerrotaan salaa
+lähettäneen Kserkseelle, olisi pitänyt — kriitikkojen mukaan —
+vaikuttaa aivan päinvastoin kuin lähettäjä oli tarkoittanut. Sillä
+suurkuninkaan hartain toivomus oli, että Kreikan laivasto poistuisi
+Salamiin ahtailta vesiltä. Etevä, mutta ylen kriitillinen saksalainen
+sotahistorioitsija Delbrück sanoo, että Kserkses luultavasti olisi
+vastannut: »Se on erittäin ilahduttavaa — silloinhan voin vaaraan
+antautumatta selvittää välini jokaisen kanssa erikseen.» Itse asiassa
+Themistokleen suurimpana vaikeutena ei ollut saada kreikkalaiset
+pysyttelemään Salamiin luona, vaan saada persialaiset ryhtymään
+taisteluun. Tämän suunnan edustajat arvelevat, että Herodotos vahvasti
+liioittelee kreikkalaisten pelkoa.
+
+Heidän mielestään Persian laivaston yöllisen liikehtimisen
+tarkoituksena ei ole ollut vihollislaivaston sulkeminen ahtaaseen
+lahteen, vaan se että he itse mahdollisimman häiritsemättä pääsisivät
+sisään kapeitten ja vaikeakulkuisten väylien kautta. Themistokles
+lienee tehnyt hyökkäyksen, kun persialaiset vielä liikehtivät eivätkä
+olleet ehtineet järjestyä taisteluun. Tällä tavoin kreikkalaiset,
+Delbrückin käsityksen mukaan, olisivat voineet hyötyä väylän
+ahtaudesta. Itse Salamiin poukama ei näet ollut kovinkaan ahdas, vaan
+sinne johtavat kulkuväylät kylläkin.
+
+Nykyajan sotahistorioitsijoiden teorioja tämän taistelun kulusta on
+muutoin melkein yhtä monta kuin niiden sommittelijoitakin.
+
+[126] On sotahistorioitsijoita, jotka väittävät suorastaan, että
+kreikkalaisia oli enemmän kuin heidän vastustajiaan.
+
+[127] Kuultuaan sanoman persialaisten paosta ilmestyi kiitettävällä
+nopeudella taistelukentälle osia kreikkalaisten entisestä keskustasta
+— saadakseen osansa kunniasta ja saaliista. Mutta ne, jotka olivat
+niin varomattomia, että tulivat aivan pakenevan vihollisen kinterille,
+eivät saaneet saalista eivätkä kunniaa. Thebalainen ratsuväki teki näet
+täyskäännöksen näitä kelpo maanmiehiään vastaan ja antoi heille aimo
+selkäsaunan. »Siinä on», kuten Kromayer sanoo, »tämän suuren päivän
+koomillinen aines, satyyrinäytelmä valtavan draaman jälkeen.»
+
+[128] Herodotoksen kertomus, että _kreikkalaiset_ olisivat leirin
+valloitettuaan polttaneet laivat, on tolkuton. Siinä tapauksessa sen on
+täytynyt tapahtua vahingossa.
+
+[129] Siitä syystä muutamat sekä muinaisajan että nykyajan
+historiankirjoittajat ovatkin olettaneet, että Persia ja Karthago
+keväällä 480 olisivat telineet keskenään sopimuksen yhteisestä
+hyökkäyksestä kreikkalaisia vastaan. »Hetki oli tullut, jolloin
+molempain suurvaltojen, jotka olivat kasvaneet idässä ja lännessä
+itämaisella sivistyspohjalla, tuli ojentaa kättä toisilleen
+tukahduttaakseen kehtoonsa tämän kreikkalaisen sivistyksen, joka oli
+alkanut versoa niiden välissä», sanoo Eduard Meyer.
+
+Komea ajatusyhtymä, tämä suurvaltain liitto! Sen todennäköisyyssyistä
+mainittakoon, että foinikialaisten emämaa kuului Persiaan ja että
+Kserkseellä sotaretkellään kreikkalaisia vastaan oli suurta apua sen
+merimiehistä. Miten lieneekin Susan ja Karthagon välisen varsinaisen
+_liiton_ laita, niin varmastikaan ei ollut sattuma, että karthagolaiset
+valitsivat hyökkäykselleen juuri sen ajankohdan, jolloin Kserkses
+varustautui sotaan helleenien emämaata vastaan. Aivan varmasti tässä
+ilmenee, joskaan ei sopimuksenmukaista, niin ainakin _tietoista_
+yhteisvaikutusta.
+
+Joka tapauksessa on totta, että karthagolaisten hyökkäys esti Sisilian
+kreikkalaisia auttamasta emämaataan persialaisia vastaan.
+
+[130] Gelonin puolisolle, joka oli ollut lähettiläille suureksi avuksi
+rauhanneuvotteluissa, rikkaat karthagolaiset antoivat kunnialahjaksi
+kultaisen seppeleen, joka painoi vähän enemmän kuin 2 1/2 kg.
+
+Voiton muistoksi Gelon pystytti Delphoihin kallisarvoisen kultaisen
+kolmijalan.
+
+[131] Latinan Cumae, pari peninkulmaa nykyisestä Napolista länteen päin.
+
+[132] Pronssinen etruskilaiskypärä, jossa oli tätä voittoa koskeva
+kirjoitus, löydettiin v. 1817 Olympiasta, jonne syrakusalaiset olivat
+sen lähettäneet uhrilahjaksi Zeukselle.
+
+[133] Nykyaikaiset tutkijat ovat kovin epäilleet kirjeen
+todenperäisyyttä, ainakin avioliittoehdotuksen suhteen, joka —
+käyttääksemme erään heikäläisen sanoja — »tuntuu jokseenkin yhtä
+uskottavalla, kuin jos Theodore Roosevelt olisi kosinut Ison-Britannian
+kuninkaan tytärtä. Niin kauan kuin Persian valtakunta oli olemassa,
+naitettiin suurkuninkaan tyttäret yksinomaan kuninkaallista sukua
+oleville Persian suurmiehille».
+
+Todenmukaisemmalta tuntuu tieto, jonka Herodotos mainitsee, vaikka
+epäillen jo _senkin_ todenperäisyyttä, nimittäin että Pausanias olisi
+tehnyt avioliittosopimuksen erään persialaisen satraapin tyttären
+kanssa, joka oli läheistä sukua suurkuninkaalle.
+
+[134] Delos, Kykladeista karuin ja luonnon antimista osattomin, oli
+ikimuistoisista ajoista ollut niistä mainehikkain, ja juuri pyhättönsä
+takia. Sen ikivanhuutta todistaa esihistoriallinen, alkeellinen
+luolatemppeli, joka on löydetty eräästä rotkosta keskeltä saarta
+sijaitsevasta Kynthoksen pyöreästä vuorikeilasta.
+
+[135] Thukydides, Kreikan suurin historiankirjoittaja, jonka
+kertomusta tässä olemme noudattaneet, lisää, että linnoitusrakennukset
+olivat hätiköityä työtä. Perustuksina nimittäin oli kaikenlaisia
+kivilohkareita, joita monin paikoin ei oltu ehditty hakata, niin että
+ne olisivat oikein sopineet yhteen. Muurien rakentamiseen käytettiin
+myös paljon muista rakennuksista otettuja kiviä, vieläpä hautakiviäkin.
+
+Tämän tiedon ovat vahvistaneet oikeaksi kaivaukset, joita meidän
+päivinämme on suoritettu Dipylonin, pohjoisen kaupunginportin.
+tienoilla.
+
+Kaskua siitä, miten Themistokles petkutti sparttalaisia, nykyisten
+historioitsijoin vahvasti kriitillinen suunta pitää lapsellisena ja
+mahdottomana, kuten useita muitakin kertomuksia, jotka tahdotaan seuloa
+pois. Se oli muka sepitetty vasta peloponnesolaissodan loppunäytökseen,
+Ateenan linnoitusten hävittämisen jälkeen. Kaskun tarkoituksena
+muka oli selittää osaksi, minkätähden sparttalaiset eivät ajoissa
+olleet ehkäisseet näitten linnoitusten rakentamista, jotka tuottivat
+heille niin paljon vaikeuksia peloponnesolaissodassa, osaksi myöskin,
+minkävuoksi varustusten perustuksiin on muurattu niin paljon vanhempain
+rakennusten ja muistomerkkien pirstaleita.
+
+Sellainenkin otaksuma on esitetty, että Themistokles on käyttänyt
+sparttalaisten vastalausetta hyväkseen saadakseen vauhtia
+muurinrakennukseen, mikä luultavasti olisi edistynyt hitaasti ilman
+ulkonaista ärsytystä. Ja sen Themistokles sai aikaan pitämällä
+mahdollisimman suuria ääntä sparttalaisten vastalauseista ja
+pelästyttämällä niillä ateenalaisiansa.
+
+[136] Hänen pakonsa jälkeen takavarikoitu omaisuus lienee noussut
+80—100 talenttiin; ja kumminkin hän pelasti suuren osan rikkauksistaan
+Aasiaan. Valtiollista uraansa aloittaessaan hänen kerrotaan omistaneen
+3 talenttia. Themistokles ei ollut koskaan antelias kuten Kimon, joka
+myöskin osasi rikastua sotaretkillään.
+
+[137] Vanha tieto, että hän olisi kuollut köyhyydessä, tuntuu kuitenkin
+vain kaunistelevalta jutulta. Hänen poikansa sitävastoin, josta Platon
+puhuu hyvin halveksivasti, joutui köyhyyteen. Mutta palkinnoksi isänsä
+ansioista hän sai maata ja raha-avustusta valtiolta, ja hänen sisarensa
+saivat myötäjäiset valtionrahastosta.
+
+[138] Vapauttamalla Traakian persialaisten vallasta hän sai takaisin
+suuret perheomaisuutensa niihin kuuluvine, kaivoksineen. Ja hänestä
+tuli yhdellä iskulla mahtavan rikas mies. Sieltä kertyvät tulot ja ne
+suuret rikkaudet, joita hän hankki meriretkillään, tekivät hänelle
+mahdolliseksi harjoittaa suurenmoista hyväntekeväisyyttä. Suuren osan
+rahoistaan hän käytti myöskin rakentaakseen omalla kustannuksellaan
+kauniita julkisia rakennuksia ateenalaisille.
+
+[139] Missä määrin heillä oli siihen syytä, on vaikea sanoa.
+Parasta on olla arveluissaan varovainen, sillä muistettava on,
+että meidän käytettävissämme olevat tiedot ovat peräisin _Ateenan_
+historiankirjoittajilta. On hyvin todennäköistä, että apujoukoissa oli
+paljon sellaista väkeä, jonka myötätunto oli sorrettujen heloottien
+puolella.
+
+Joka tapauksessa oli sparttalainen ja ateenalainen järjestys niin perin
+eri maata, että jo senkin johdosta helposti voi syntyä hankausta.
+
+[140] Kauan ei kuitenkaan viipynyt, ennenkuin hänet kutsuttiin
+takaisin, vieläpä itsensä Perikleen ehdotuksesta. Kimon jatkoi sitten
+persialaissotaa menestyksellisesti aina kuolemaansa saakka, vuoteen 448.
+
+[141] Kerran häntä koko päivän seurasi julkea hyväkäs, joka kaduilla
+ja toreilla syyti hänelle herjauksia ja haukkumisia, mutta Perikles
+ei ollut luota otusta huomaavinaankaan. Vasta kuin hän illalla palasi
+kotiportilleen, hän oli huomaavinaan herjaajan. Hän sanoi silloin
+palvelijalleen: »Ota soihtu ja saata tuota miestä, että hän löytää
+kotiinsa pimeässä!»
+
+[142] Kreikan _daimon_ merkitsee »jumaluusolento». Siitä — merkityksen
+erikoistuessa tarkoittamaan alempaa jumaluusolentoa — johtuu
+meikäläinen lainasana demoni, paha henkiolento, »riivaajainen».
+
+[143] Yleisemmin tunnettua muotoa Klytaimnestra pidetään myöhempänä
+muunnoksena.
+
+[144] Sen niminen oli, sadun mukaan, Theban perustaja.
+
+[145] Tähän lauluun on liittynyt kasku itsestään runoilijasta. Eräs
+hänen pojistaan näyttää harmistuneen siitä, että vanha runoilija suosi
+erästä toisesta avioliitosta syntynyttä pojanpoikaa enemmän kuin häntä.
+Suvun edustajien edessä, joilla oli perheoikeudellisia valtuuksia, hän
+vaati, että isältä vanhuudentuhlaavaisuuden perusteella otettaisiin
+oikeus itse hallita omaisuuttaan. Silloin ei tarvittu muuta, kuin että
+Sophokles luki ylistyslaulunsa Kolonokselle, ja samassa oli kaikki puhe
+vanhuudenraihnaisuudesta loistavalla tavalla kumottu.
+
+[146] Manalan jokia.
+
+[147] Sanansaattajan ja vartijan osat esiintyvät usein antiikin
+draamassa, riippuen siitä, että kreikkalaisessa teatterissa ei
+säännöllisesti tapahtunut mitään näyttämönmuutosta. Mitä oli tapahtunut
+aina muuttumattoman näyttämön ulkopuolella, täytyi kertoa. Siten
+säästyivät myöskin yleisöltä sellaiset kauhunäyt kuin Agamemnonin murha
+ja Iokasteen itsemurha.
+
+[148] Hänen kasvavaa yleisönsuosiotaan todistavat parhaiten monet
+kokoelmat »siivekkäitä sanoja», jotka poimittiin hänen draamoistaan.
+
+[149] Kaksi vastakkain liikkuvaa kalliota, joiden välitse argonautit
+soutivat.
+
+[150] _Ingénue_ (lue ānzený; ransk., < lat. _ingenuus_ = synnynnäinen)
+luonnollinen, teeskentelemätön, naiivi nuori tyttö. (Suomentajan
+huomautus.)
+
+[151] _Aulis_ muinaisajalla satama Boiotiassa, vastapäätä Euboian
+saarta. (Suomentajan huomautus.)
+
+[152] Nykyinen Krim.
+
+[153] Muuan papyruslöytö on hiljattain paljastanut myöskin
+Sophokleen satyyrinäytelmän, mutta valitettavasti se ei ole säilynyt
+kokonaisuudessaan.
+
+[154] »Meluaja», »Remusen poika».
+
+[155] Farssi = pieni vallattoman koomillinen ilveily. (Suomentajan
+huomautus.)
+
+[156] Ainoana poikkeuksena on itse asiassa Aiskhyloksen »Persialaiset».
+
+[157] Heroismi = sankarius, urhoollisuus. (Suoment. huomautus.)
+
+[158] Hekatombi (kreik. hekatombē = sadan härän uhri), suuri
+teurasuhri. (Suomentajan huomautus.)
+
+[159] Ks. 3:tta nidettä. Se edellyttää nimittäin tullakseen oikein
+arvioiduksi, tietoja Peloponnesolaissodan ajasta.
+
+[160] Arkeologien löytämät sentapaiset hajuvoideastiat ovat kuitenkin
+yleensä peräisin paljon vanhemmalta aikakaudelta.
+
+[161] Kurtisaani (ransk. courtisane), oikeastaan hovinainen; kiemaileva
+ilonainen. (Suomentajan huomautus.)
+
+[162] Hetaira (kreik., = naistoveri, ystävätär), muinaisilla
+kreikkalaisilla nainen, joka perhe-elämän ulkopuolella vapaasti
+seurusteli miesten kanssa; portto. (Suomentajan huomautus.)
+
+[163]Jos ei aina ollutkaan sotaa käynnissä, niin sen sijaan
+pikkuvaltioiden välillä oli alati kahnauksia. Tässä yhteydessä on
+mielenkiintoista todeta, että kreikankielen sana _eirēnē_ (rauha)
+merkitsemässä rauhansopimusta tavataan virallisessa asiakirjakielessä
+vasta v:n 387 e.Kr. jälkeen, jolloin tehtiin rauha kreikkalaisten ja
+persialaisten välillä. Tämäkin osaltaan osoittaa, että vanhoina aikoina
+ei sotaa pidetty poikkeuksellisena tilana, vaan normaalisena, vain
+välirauhojen joskus keskeyttämänä asiain tilana.
+
+[164] Pahinta ei ollut se, että viholliset polttivat talonpoikain
+talot, sillä kun ne olivat tehtyjä puusta ja auringossa kuivatuista
+tiilistä, ne oli helppo rakentaa uudelleen. Eikä vuoden sadostakaan
+luopuminen ollut pahimpia uhrauksia kansalta, joka vallitsi merta
+ja joka siksi voi korvata menetyksensä tuomalla viljaa ulkomailta,
+etenkin Mustanmeren maista. Viinitarhojen hävittäminen ja viikunapuiden
+kaataminen tuotti jo suurempaa vahinkoa. Mutta pahimmin koski Attikan
+maalaisväestöön öljypuitten kaataminen, sillä sen hyvinvointi perustui
+etupäässä oliiviöljyn tuottoon, eikä öljypuusta saada mainittavaa satoa
+ennenkuin 15 vuoden ikäisenä, ja parhaan voimansa se savuttaa vasta
+40—60: n vuoden iässä.
+
+[165] Tällä hänen puolustautuvalla sodankäyntitavallaan on nykyajan
+sotahistorioitsijoissa ihailijansa ja moittijansa. Pflugk-Harttung
+sanoo Periklestä hyväksi sotaministeriksi, mutta ala-arvoiseksi
+sotapäälliköksi. Hänen voimansa oli valtion hallinnossa. Perikles oli
+oikeastaan »suuri pormestari». Hän oli liian inhimillinen omatakseen
+rohkeata, häikäilemätöntä toimintavoimaa, jota joskus vaaditaan
+kenraalilta, sanoo eräs toinen historioitsija. Kolmannen mielestä
+olisi Perikleen, sen sijaan että hän antoi Attikan asekuntoisten
+miesten joutua ruton uhreiksi Ateenan muurien sisälle sullottuina,
+pitänyt »muuttaa heidän epätoivonsa toimintavoimaksi ja johtaa heidät
+ase kädessä vihollista vastaan. Kuoltavahan heidän oli kuitenkin.»
+Puhumattakaan siitä, että hän olisi levittänyt tartunnan vihollisiin
+ja »tehnyt rutosta Ateenan pelätyimmän liittolaisen.» Tähän vastaa
+Delbrück: »On todella valitettavaa, ettei Perikles käyttänyt tätä
+keinoa kohottaakseen toimintatarmoa. Millaisen esimerkin hän olisikaan
+antanut myöhempien aikojen sotapäälliköille. Kuinka toisin Napoleonkin
+olisi v. 1813 suoriutunut, jos hän olisi muuttanut miestensä epätoivon
+toimintatarmoksi suomalla heille kunniakkaan kuoleman taistelukentällä,
+sen sijaan että antoi viisisatatuhantisen armeijansa paleltua
+pakkaseen. Kuoltavahan heidän oli kuitenkin. Jos silloin jokainen
+ranskalainen olisi vienyt mukanaan hautaan _yhden_ venäläisen, ei hänen
+vastustajallaan, keisari Aleksanterilla, olisi ollut enää sotajoukkoa,
+ja Napoleon olisi yhä edelleen ollut maailman valtias.»
+
+Perikleen maalla puolustautuvan sodankäyntitavan arvostelu perustuu
+ainakin osaksi otaksumaan, että peloponnesolaissodan tarkoitus
+_täytyi_ olla Ateenan tekeminen Spartan ja koko Hellaan ylivaltiaaksi.
+Jos tämä olettamus olisi oikea, niin Perikleen puolustussota olisi
+tietenkin ollut riittämätön. Mutta Perikleen itselleen ja Ateenalle
+asettama päämäärä oli, kuten olemme nähneet, paljon vaatimattomampi
+ja ateenalaisten mahdollisuuksia vastaavampi. Se tyytyi pysyttämään
+Ateenan johtavana merivaltana pyrkimättä sitä tekemään herraksi myös
+maalla. Sparttalaiset, korinthoslaiset, boiotialaiset ja muut heidän
+vihollisensa tahtoivat murtaa Ateenan ylivallan, joka perustui sen
+merien herruuteen. Ateena tahtoi näyttää, etteivät he siihen kyenneet.
+Mutta vihollisten täydelliseen masentamiseen eivät Ateenan voimat
+riittäneet. Sen Perikles tiesi liiankin hyvin. Sillä ateenalaiset
+eivät voineet velvoittaa liittolaisiaan yleiseen asevelvollisuuteen
+— siihen oli heidän johtaja-asemansa Attikan liitossa liian heikko.
+Liittolaisten osanotto sotaan supistuikin sangen vähiin — he avustivat
+Ateenaa vain rahallisesti.
+
+Toisin oli laita Peloponnesoksen liiton. Liittolaiset eivät avustaneet
+sodankäyntiä rahoilla, vaan joukoillaan. Tästä johtui Spartan ehdoton
+ylivoimaisuus maalla, jonka mukaan Perikleen tuli toimia. Niin olisi
+muutoin jokaisen sotapäällikön täytynyt tehdä, mikäli hänen joukkonsa
+eivät olisi olleet _laadultaan_ suunnattomasti ylivoimaisia. Ja sitähän
+ei voitane väittää, kun on kyseessä Ateenan ja Spartan välinen taistelu.
+
+[166] Rutto alkoi Peiraieuksesta. Senvuoksi levisi huhu, että
+viholliset olivat myrkyttäneet vesisäiliöt. Siihen aikaan ei
+siellä näet vielä ollut vesijohtokaivoja, kuten Ateenassa, jonne
+Peisistratoksen seuraajat olivat rakentaneet vesijohdot. Säiliöinen
+sadevesi oli tietysti helpompi myrkyttää kuin juokseva vesi. Ja
+vaikkakin myrkytyshuhua täytyy pitää perättömänä, on tietysti
+mahdollista, että sellainen paikallaan seisova vesi helposti tuli
+epäterveelliseksi kesäkuumalla.
+
+Samanlaisia huhuja on ollut liikkeellä muulloinkin suurten kulkutautien
+aikoina. Niinpä väitettiin mustan surman hävittäessä Saksanmaata
+14:unen vuosisadan keskivaiheilla, että juutalaiset olivat myrkyttäneet
+kaivot, vieläpä ilmankin.
+
+[166] Väkivaltaisuuttaan ja häikäilemättömyyttään hän osoitti aivan
+erikoisen epämiellyttävällä tavalla, kun Lesbos-saari oli tehnyt
+epäonnistuneen kapinayrityksen Attikan liittokuntaa vastaan. Hän sai
+silloin kansankokouksen päättämään, että saaren koko miehinen väestö,
+syylliset ja syyttömät, teloitettaisiin ja naiset ja lapset myytäisiin
+orjiksi.
+
+Mutta kun ateenalaisten suuttumus oli vähän asettunut, he alkoivat
+hävetä päätöstään. Lähemmin asiaa harkitessaan arvelutti heitä
+heimolaistensa joukkomurha, heimolaisten, jotka puolen vuosisataa
+olivat taistelleet heidän rinnallaan barbaareja ja helleenejä vastaan.
+Olihan heidän luopumisensa nyt sitäpaitsi puoluejohtajien syytä, eikä
+sitä voitu lukea kansan suuren enemmistön viaksi, joka koko ajan oli
+ollut ateenalaisille uskollinen. Niin barbaarisen teon, kuin mihin
+Kleon oli kehoittanut, täytyi herättää inhoa kaikkien helleenien
+keskuudessa ja riistää ateenalaisilta se myötätunto, joka heillä vielä
+oli jäljellä. Kysymys otettiin sentähden uudelleen pohdittavaksi
+kansankokouksessa.
+
+Silloin ryhtyi Kleon puhumaan. Hän pilkkasi niitä, jotka »heikkoudesta
+ja häilyväisyydestä» tahtoivat muuttaa päätöstä, ja varoitti kansaa
+»antamasta niitten kauniisti kalskahtelevien sanojen eksyttää itseään,
+joita lausuilivat miehet, jotka joko tahtoivat näyttää puhetaitoaan
+tai jotka olivat rahalla ostettuja». Ainoastaan kauhua herättämällä,
+hän sanoi, saattoivat ateenalaiset hallita liittolaisiaan. »Sääli
+on yksi turmiota tuottavimpia haittoja toisten hallitsemisessa»,
+hän huudahti. »Pahinta, mitä voitte tehdä», hän jatkoi, »on näyttää
+maailmalle, että meidän päätöksemme eivät ole _järkähtämättömän
+lujia_, olkootpa ne sitten hyviä tai vähemmän hyviä. Sillä lujuus on
+kansalle hyödyllisempää kuin nerous.» Tässä ei saanut, hän sanoi,
+antaa kauniilta kalskahtelevien sanojen johtaa itseään harhaan, vaan
+oli katsottava todellisuutta suoraan silmiin eikä unohdettava, mitä
+veristä vääryyttä lesboslaiset olivat tehneet »herroilleen». Sentähden
+ei mitään muutosta päätökseen, ei mitään lykkäystä! »Kosto seuratkoon
+välittömästi vääryyttä; muutenhan kehoitamme toisia epäluotettavia
+liittolaisia luopumaan ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa.» Ja
+hän lopetti huutamalla kansalle: »Ajatelkaa kaikkea sitä pahaa,
+mitä lesboslaiset olisivat tehneet teille, jos heidän kapinansa
+olisi onnistunut! Kuvitelkaa niin elävästi kuin mahdollista niitä
+kärsimyksiä, joita he olivat aikoneet teille, ja kostakaa sitten
+osoittamalta heikkoa arkuutta ja unohtamatta sitä vaaraa, mikä teitä
+uhkasi! Kurittakaa kapinallisia, niinkuin he ansaitsevat, ja antakaa
+toisille liittolaisillenne kouraantuntuva esimerkki siitä, että sitä,
+joka luopuu, rangaistaan kuolemalla!»
+
+Ateenalaisten enemmistö ei kuitenkaan osoittautunut niin
+veren- ja kostonhimoiseksi kuin Kleon, vaan päätti rajoittaa
+kuolemanrangaistuksen kapinan johtajiin.
+
+[167] Itse asiassa hän oli jättänyt sotilaallisen johdon mainiolle
+sotapäällikölle Demostheneelle. Kleonilla oli sitäpaitsi se onni, että
+vähää ennen hänen tuloaan Sphakterialle siellä syttyi metsäpalo. Siten
+ateenalaiset saivat vapaan näköalan yli saaren. Sparttalaiset eivät
+voineet enää salata hankkeitaan ja valmistaa ateenalaisille ikäviä
+yllätyksiä näiden tehdessä maihinnousuyrityksiä.
+
+[168] Plutarkhos kertoo kuvaavan kaskun Alkibiadeesta, miten tämä
+kerran painissa oli joutumaisillaan häviölle vastustajastaan.
+Alkabiades silloin viime hetkessä käytti tilaisuutta hyväkseen ja
+puri toisia peukaloon, niin että tämä päästi otteensa sanoen: »Hyi,
+Alkibiades, sinähän puret kuin nainen!» — »Enpäs», tämä vastasi, »vaan
+kuten leijona.»
+
+Kerran, kun hän lapsena pelasi noppaa muutamien leikkitoveriensa kanssa
+ahtaalla kadulla, kuormavaunut tulivat ajaen tätä kapeata kalua. »Älä
+aja noppani yli!» hän huusi ajurille. Kun mies ei välittänyt siitä,
+mitä poika huusi, juoksivat kaikki lapset kauhistuneina pois tieltä
+paitsi Alkibiades — hän heittäytyi pitkin pituuttaan maahan hevosten
+eteen. »Aja nyt, jos haluat!» hän huusi ajajalle. Ja miehen täytyi
+säikähtyneenä peräyttää hevosensa.
+
+[169] Varsinkin intohimoansa hevosurheiluun, joka maksoi hänelle
+paljon. Kukaan ei ollut koskaan esiintynyt Olympiassa niin monin ja
+komein kilpa-ajovaljakoin kuin hän. Mutta hän syyti näin paljon rahaa
+tietenkin vain muka voittaakseen kotikaupungilleen kunniaa — näin
+hän vakuutti kansankokouksessa. Häntä ei pitäisi moittia siitä, että
+hän »omalla kustannuksellaan hyödytti ei vain itseään, vaan myöskin
+valtiota».
+
+[170] Sisilia on kymmenen kertaa niin suuri kuin Attika. Kuormalaiva
+tarvitsi kokonaisen viikon kulkeakseen saaren ympäri, Syrakusa yksinään
+voi vetää vertoja Ateenalle asukaslukuun nähden.
+
+[171] Se kaupunki, joka ensimmäisenä pyysi ateenalaisilta apua, oli
+Segesta Sisilian länsirannikolla. Sen lähettiläät puhuivat paljon sen
+rikkaudesta ja vakuuttivat, että kaupunki oli halukas itse kustantamaan
+Ateenasta tulevan apuretkikunnan. Ateenalaiset lähettivät silloin sinne
+muutamia henkilöitä ottamaan selvää, olivatko nämä mainitut rikkaudet
+todella olemassa.
+
+Niillä juhla-aterioilla, joita kaupungin ylhäissukuiset nyt tarjosivat
+lähettiläille, nämä saivat, minne vain tulivatkin, iloita siitä
+näystä, minkä tarjosivat kotien kulta- ja hopea-astiajoukot. Ja niin
+he palasivat Ateenaan kertoen innostavia kuvauksia segestalaisten
+rikkauksista.
+
+Eiväthän he voineet aavistaa, että suurimmaksi osaksi samat
+loistoesineet oli asetettu kaikkialla katseltaviksi. Oli koottu
+kalleuksia lainaamalla eri tahoilta kaupungista ja sen ympäristöstä.
+
+Hyvin valtavan vaikutuksen ateenalaisiin teki myöskin se,
+että Segestasta seurasi tutkimuskomissionia kotiin Ateenaan
+lähettiläitä, tuoden mukanaan 60 talenttia hopeaa erään ateenalaisen
+laivastoeskaaderin miehistön ensimmäiseksi kuukausipalkaksi. Tämä muka
+oli kyllin hyvä todistus kaupungin maksukyvystä!
+
+Pian oli koko Ateenalla mitä mielikuvituksellisimpia käsityksiä
+Segestasta. Luultiin, että siellä oli kokonaisia vuoria kultaa ja niin
+innostus sotahankkeeseen kasvoi yhä enemmän.
+
+Segesta on nyt kuin maa olisi sen niellyt. Vain doorilaisen temppelin
+rauniot todistavat, että tällä paikalla kerran oli kaupunki, joka
+kutsui ateenalaisia Sisiliaan. Samoin tai melkein samoin on käynyt
+useimpien Sisilian muinoin niin kukoistavien kaupunkien, ja muinaisten
+temppelien jäännökset puhuvat katoavaisuuden mahdista, ikäänkuin
+sukupuuttoon kuolleitten jättiläiseläinten luurangot ja kylkiluut.
+
+[172] Hermes-patsaassa oli nelikulmainen kivipylväs, päässä partainen
+Hermeen-pää.
+
+[173] Todennäköisintä onkin, että tässä oli kysymyksessä
+aristokraattien salaliitto, jonka tarkoituksena oli aikaansaada
+uskonnollista hätää taikauskoisissa ateenalaisissa, tehdä tyhjäksi
+Sisilian-retki sekä saattaa epäluulon alaiseksi ja kukistaa Alkibiades,
+demokraattisen puolueen suosikki ja johtaja. Mutta epäluulot
+kohdistuivat myöskin erääseen toiseen mieheen nimeltä Androkles,
+kaupungin pahimman roskaväen johtajaan, sillä hän tunsi jäytävää vihaa
+hienoa Alkibiadesta kohtaan.
+
+[174] _Kameleontti_, sisilisko, joka kykenee helposti vaihtelemaan
+ihonsa väriä; kuvaannollisesti: epävakainen ihminen. (Suomentajan
+huomautus.)
+
+[175] Sotajoukko oli lopulla jakautunut kahteen osaan. Ensiksi
+antautui se, jota johti Demosthenes. Toisella, jota johti Niklas, oli
+heikko toivo voida pelastautua Asināros-joen yli. »Sinne marssivatkin
+polttavan janon uuvuttamat sotilaat», Thukydides sanoo. »Ja kun he
+olivat päässeet joelle, heittäytyivät he veteen välittämättä enää
+säilyttää järjestystä. Janonsa sammuttamiskiihkossa he syöksyivät
+tiheissä ryhmissä yli toinen toistensa ja polkivat maahan tovereitansa.
+Muutamat saivat surmansa tovereittensa keihäistä, kun taas toiset
+kadottivat lujan jalansijan, ja virta tempasi heitä mukaansa
+joukoittain.
+
+Nyt kävikin selville, että syrakusalaiset olivat jo ennättäneet joen
+yli. Jyrkältä rannalta toisella puolen jokea he ampuivat ateenalaisia,
+sillä aikaa kuin suurin osa näistä ahnaasti hotki vettä. Vaikka se oli
+verensekaista ja mutaisia, kuitenkin useimmat tappelivat saadakseen
+juoda.» Silloin Niklas antautui ja Gylippos käski lopettaa murhaamisen.
+Osan ateenalaisia, erittäinkin sellaisten, jotka olivat ratsain,
+oli kuitenkin onnistunut pelastautua ystävällismieliseen Katanen
+kaupunkiin, nykyiseen Cataniaan, pohjoiseen Syrakusasta.
+
+[176] Erästä näistä luolista, jotka nyt ovat Syrakusan kuuluisimpia
+nähtävyyksiä, nimitetään »Dionysioksen korvaksi». Dionysios-tyranni
+piti nimittäin siellä poliittisia vastustajiaan vangittuina, ja luolan
+omituinen rakenne muistuttaa korvan käytävää. Kerrotaan, että suuri
+taiteilija Michelangelo on keksinyt nimen.
+
+[177] Varsinkin sellaiset vangit, jotka sivistyksellään ja hyvällä
+käytöksellään voittivat herransa suosion, saivat osakseen lempeää
+kohtelua ja pääsivät lopulta vapaiksi. Useat heistä kiittivät kotiin
+palattuaan tragediankirjoittaja Euripidestä saavuttamastaan vapaudesta.
+Kykyään esittää kohtia hänen näytelmistään he saivat nimittäin kiittää
+siitä, että heidän oli käynyt hyvin. Euripideeseen olivat näet
+sisilialialaiset suuressa määrin ihastuneet.
+
+[178] Toinen heistä, Demosthenes, oli vihattu sen kovan iskun
+takia, jonka hän oli antanut sparttalaisille Pyloksen luona
+Sphakterian saarella. Mutta syrakusalaiset, jotka olivat ylvästyneet
+menestyksestään ja olivat tyytymättömiä Gylippoksen tiukkuuteen ja
+ankaruuteen, epäsivät pilkallisesti hänen pyyntönsä.
+
+[179] Hänen vihollistensa johdossa oli kuningas Agis, jota Alkibiades
+oli loukannut viettelemällä hänen puolisonsa, sillä aikaa kuin mies
+oli sodassa. Ja viettelijä oli kyllin julkea kerskuakseen julkisesti
+»urotyöstään» ja sanoakseen, että hän oli tehnyt sen »ei siksi, että
+olisi ollut hurmaantunut kuningattaren kauneuteen, vaan ainoastaan
+siksi, että sparttalaiset kerran saisivat herrakseen hänen siittämänsä
+äpärän».
+
+[180] Tällä hän tarkoitti, että hän itse, kuten osa toisiakin ylhäisiä
+sparttalaisia, piti itseään Herkuleen jälkeläisinä, sankarin, jolla oli
+leijonan talja hartioillaan.
+
+Plutarkhos mainitsee paljon puhuvan esimerkin miehen kavaluudesta.
+Vuonna 405 hän auttoi salaa harvainvaltaista puoluetta kumoamaan
+demokraattisen valtiomuodon Miletoksessa. Juuri silloin, kun
+vallankumous puhkesi, marssi hän joukkoineen kaupunkiin. Julkisuudessa
+hän sätti oligarkkijohtajia ja uhkasi heitä rangaistuksella, mutta
+demokraateille hän lupasi juhlallisesti, ettei heille tehtäisi mitään
+pahaa, niin kauan kuin hän oli paikalla. Seurauksena hänen kauniista
+lupauksestaan oli, että kaikki demokraatit, jotka luottivat hänen
+sanaansa ja jäivät kaupunkiin, murhattiin. Lysandroksen petollisen
+puheen tarkoituksena oli nimittäin rauhoittaa demokraattien ensimmäisiä
+miehiä, etteivät he pakenisi, ja niinmuodoin, mikäli mahdollista,
+kitkeä pois kaikki demokraattisuus.
+
+[181] _Nemesis_, kreik. = paheksunta; olennoituna oikeutta valvova ja
+sen rikkomista rankaiseva jumalatar. (Suom. huomautus.)
+
+[182] Hän toivoi kai vielä kerran pääsevänsä sovintoon maanmiestensä
+kanssa, ja ennen kaikkea hän soi vihatun vastustajansa Lysandroksen
+saavan selkäänsä. Hän tarjoutui auttamaan ateenalaisia traakialaisten
+ystäviensä joukoilla, jos hänelle tahdottaisiin antaa osuus
+päällikkyydessä.
+
+[183] Johtajat tiesivät liiankin hyvin, että jos kävi onnettomasti,
+he saisivat syyn niskoilleen, mutta jos saataisiin voitto, Alkibiades
+saisi kunnian.
+
+[184] Sisilian sotaretken aiheuttaja oli vähää ennen sodan loppua
+päättänyt seikkailurikkaan elämänsä. Ateenalaisten Traakiassa kärsimän
+tappion jälkeen hän ei tuntenut enää olevansa turvassa sparttalaisten
+kostolta. Sen sijaan hän oli paennut toisen Persian satraapin,
+Pharnabatsoksen, luo Vähään Aasiaan ja koettanut päästä yhteyteen
+Susan hovin kanssa, toivoen voivansa näytellä siellä samaa osaa
+kuin kerran Themistokles. Mutta hänen epäluotettavuutensa oli niin
+yleisesti tunnettu, että hänen pelkkä olemassaolonsa herätti kaikissa
+asianomaisissa levottomuuden tunteen. Ennen kaikkea sparttalaiset
+saivat mielestään nyt odottaa pahinta hänen juonitteluistaan, ja
+Lysandroksen uhkaavasta pyynnöstä Pharnabatsos päätti raivata
+pakolaisen tieltään. Hän lähetti aseistetun joukon siihen kylään, jossa
+Alkibiades asui, murhaamaan hänet. Mutta yksikään noista miehistä ei
+uskaltanut käydä näin vaarallisen vastustajan kimppuun. Ainoa, mihin
+heillä riitti rohkeutta, oli ympäröidä talo ja sytyttää se tuleen.
+Alkabiadeen onnistui kuitenkin sammuttaa tuli, ja tikari kohoteltuna
+hän syöksyi murhapolttajiaan kohti. Kaikki väistyivät kauhistuneina
+tieltä, mutta peittivät hänet sen sijaan nuolilla ja keihäillä, kunnes
+hän heitti henkensä. Näin hänen päivänsä päättyivät hänen ollessaan 47
+vuoden iässä.
+
+Tokkopa tarvinnee mainita, että rakastunut nainen seurasi häntä ja teki
+hänen kuolleelle ruumiilleen viimeisen palveluksen.
+
+Alkibiades, jolla oli ollut suhteita niin monien naisten kanssa, jätti
+luonnollisesti jälkeensä suuren joukon lapsia. Yksi laillinen poika
+hänellä oli, jolla oli isänsä nimi, mutta joka muistutti häntä vain
+kauneudessaan ja paheissaan. Hänen kerrotaan myöskin suorastaan naurua
+herättävällä tavalla matkineen isäänsä. Erään kerran hänet tuomittiin
+jonkin lainrikkomuksen takia menettämään omaisuutensa ja poliittiset
+oikeutensa. Sen jälkeen hän katoaa historiasta.
+
+Myöskin Gylippos päätti surullisella tavalla päivänsä.
+Peloponnesolaissodan päätyttyä Lysandros lähetti hänet kotiin viemään
+suuria rahasummia, joita oli kiskonut ateenalaisten liittolaisilta.
+Mutta matkalla Gylippos avasi rahapussit ja anasti itselleen suuren
+osan sisällyksestä. Eforit keksivät heti kavalluksen ja tuomitsivat
+hänet kuolemaan. Erään kertomuksen mukaan hän olisi pelastanut henkensä
+pakenemalla maasta.
+
+[185] Vuonna 416 ateenalaiset tekivät itsensä syypäiksi samanlaiseen
+julmuuteen Melos-saaren väestöä kohtaan, kuin mitä Kleon oli aikonut
+lesboslaisiin nähden. Melos oli ainoa Kykladeista, joka ei ollut
+yhtynyt Attikan liittoon. Kun meloslaiset nyt uskalsivat vastustaa
+ylivoimaa, jonka ateenalaiset lähettivät heitä vastaan pakottaakseen
+heidät alistumaan, niin kaikki saaren miehet surmattiin ja naiset ja
+lapset myytiin orjiksi. Sitten asutettiin Melos ateenalaisilla.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77635 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9d5ea65
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #77635
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/77635)
diff --git a/kanshist2.txt b/kanshist2.txt
new file mode 100644
index 0000000..118c9b1
--- /dev/null
+++ b/kanshist2.txt
@@ -0,0 +1,16244 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77635 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+KANSOJEN HISTORIA 2
+
+Vanha aika II
+
+Persialaiset ja kreikkalaiset vuoteen 404 e.Kr.
+
+
+Kirj.
+
+CARL GRIMBERG
+
+
+
+Tekijän luvalla suomentanut
+
+Weikko Pakarinen
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1929.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Meedialaiset ja persialaiset.
+   Indoeurooppalaisten alkukoti.
+   Meedialaiset ja persialaiset.
+Aigeialainen kulttuuri.
+   Kreetta, sivistyksen silta.
+   Taru Theseuksesta ja hänen pääsystään labyrinttiin.
+   Mykeneläinen sivistys.
+   Maailmanliikenne kreettalais-mykeneläisellä ajalla.
+   Aigeialaisen kulttuurin häviö.
+Helleenien tarukausi. Patriarkallisen kuningaskunnan aika.
+   Sivistyksen ahjo siirtyy Vähään-Aasiaan.
+   Troian sota.
+   Satu Odysseuksen harharetkistä.
+   Homeros ja homerolainen kysymys.
+   Ensimmäinen talonpoikaisrunoilija.
+   Elämä Homeroksen ja Hesiodoksen aikoina.
+   Helleenien jumal'usko.
+   Delphoin oraakkeli.
+   Olympia ja olympialaiset kisat.
+Taloudellisia ja yhteiskunnallisia mullistuksia.
+   Kreikan niemimaan talonpoikaisväestö kehittyy merenkulkijoiksi.
+   Toinen kreikkalainen uudisasutus.
+   Taru argonauttien retkestä.
+   Hajanainen, mutta valtiollisesti valveutunut kansa.
+   Kuningaskunnasta ylimysvaltaiseksi tasavallaksi.
+   Spartta, järkkymättömän valtiomuodon yhteiskunta.
+   Ateena, poliittisten mullistusten kaupunki.
+Joonialainen kulttuuri, lyriikka ja filosofia.
+   Filosofian synty.
+   Kreikkalaisen lyriikan loistoaika.
+   Laulurunous ja filosofia.
+Ensimmäinen suuri voimainmittely idän ja lännen välillä.
+   Helleenien vapaustaistelu.
+   Attikalais-delolainen liitto.
+   Helleenit ryhtyvät hyökkäämään persialaisia vastaan
+      Ateenan hegemonian aikana.
+Perikleen onnellinen aikakausi.
+   Perikleen Ateena.
+   Murhenäytelmän ensimmäinen suuruudenaika.
+Veljessota.
+   »Kolmikymmenvuotinen rauha», joka olikin vain viisitoistavuotinen.
+   Toinen peloponnesolaissota.
+   Kolmas peloponnesolaissota.
+
+
+
+
+Tässä osassa minulla on ollut etu saada esitykseni tarkastajana
+käyttää »Meedialaiset ja persialaiset» jaksossa dosentti H.S.
+Nybergiä ja koko muussa osassa professori Ernst Nachmansonia. Sen
+lisäksi on jakson »Aigeialainen kulttuuri» tarkastanut muinaistutkija
+fil.toht. Otto Frödin, varsinkin Asinen kaivausten esityksen, sekä
+fil.toht. Arthur Norden, joka myöskin — erityisesti silmällä pitäen
+arkeologisia kysymyksiä — on läpikäynyt jaksot »Helleenien taruaika»
+ja »Taloudellisia ja yhteiskunnallisia mullistuksia » Kappaleen
+»Filosofian alku» on tarkastanut myöskin fil.toht. Alf Ahlberg.
+Monista näiltä tarkastajilta saamistani arvokkaista neuvoista ja
+opastuksista esitän heille kaikille sydämellisen kiitokseni.
+
+Danderyd, marraskuussa 1927.
+
+_Carl Grimberg_.
+
+
+
+Alkusanansa lopussa kirjoittaja puolustaa tapaansa käyttää
+kreikkalaisista nimistä latinalaismallista muotoa. Tätä menettelyä ei
+suomennoksessa kumminkaan ole seurattu, vaan on pääpiirtein omaksuttu
+suuren Maailmanhistoriamme kirjoitustapa yrittäen välttää sen eräitä
+epäjohdonmukaisuuksia. — Nimien ensimmäistä kertaa esiintyessä on
+yleensä merkitty tavujen kesto siten, että yllä oleva viiva osoittaa
+pituutta, kaari lyhyyttä, samoin myös paino. Näin on menetelty
+varsinkin sellaisissa tapauksissa, missä väärä ääntäminen on meillä
+vakiintunut.
+
+Homeros-suomennokset ovat Mannisen, Sophokleen Antigonekäännökset
+Kaarlo Koskimiehen, muulloin on suomentaja kussakin kohdin mainittu
+erikseen.
+
+»Jokamiehen» historiassa olen pitänyt tarpeellisena lukuisia selittäviä
+alahuomautuksia.
+
+Turussa, toukok. 26 p:nä 1929.
+
+_Weikko Pakarinen_.
+
+
+
+
+
+
+MEEDIALAISET JA PERSIALAISET
+
+
+
+
+INDOEUROOPPALAISTEN ALKUKOTI.
+
+
+Iraanin kansojen, meedialaisten ja persialaisten, tarttuessa Etu-Aasian
+kohtaloihin oli tullut _indoeurooppalaisten_ kansojen vuoro ottaa
+vastaan sivistysperintö _seemiläisiltä_ ja _haamilaisilta_. Haamilaiset
+egyptiläiset olivat antaneet ainaiseksi ihmiskunnan perinnöksi
+omaperäistä kulttuuriansa; ja mitä seemiläisiin kansoihin tulee,
+kesti vielä enemmän kuin vuosituhannen, ennenkuin uskonnollinen
+innostus, profeetta Muhammedin aikaansaama, jälleen teki ne kykeneviksi
+suorittamaan kulttuuritekoja.
+
+Indoeurooppalaiset kansat eivät muodosta tasa-aineista rotuyhteyttä,
+vaan ainoastaan kielellisen yhteyden: niihin kuuluvat ne kansat, jotka
+puhuvat indoeurooppalaista kieltä.
+
+Kysymykseen, missä näiden kansain alkukoti oli, on vastattu parilla
+kymmenellä tavalla. Kielentutkijat ovat etsineet sitä eri paikoista
+alueelta, jonka äärimmäisinä rajoina ovat toisaalta Luoteis-Eurooppa
+ja toisaalta Keski-Aasian ylänkö tai Intia. Monet tiedemiehet
+ovat sitä mieltä, että indoeurooppalaiset ovat peräisin Itämeren
+etelärantamilta. Luulevatpa jotkut, että Skåne ja Tanskan saaret olivat
+heidän alkukotinansa. Tällöin on muun muassa kiinnitetty huomiota
+siihen, että _ohra_ näyttää indoeurooppalaisilla alkuaikoina olleen
+tärkein viljalaji. Jos niin todellakin oli asianlaita, viittaisi se
+siihen, että alkukoti on etsittävä seudusta, jossa on verraten lyhyet
+kesät, missä paremmat viljalajit, kuten vehnä ja hirssi, eivät tuohon
+aikaan ehtineet antaa riittävää hyötyä, jotta niitä olisi yleisesti
+viljelty. Nythän on tosiasia, että Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja
+Pohjois-Frieslandissa »koru» (= ohra) on nimenä viljalla yleensä tai on
+ainakin ollut meidän aikoihimme asti.
+
+Mutta on, kuten pian saamme nähdä, toisia seikkoja, jotka puhuvat sitä
+vastaan, että Itämeren seudut olisivat olleet indoeurooppalaisten
+alkukoti. Osa kielentutkijoita tahtoo sijoittaa sen keskiseen
+Eurooppaan, toiset taasen haluavat etsiä sitä jostakin Mustan-
+ja Kaspianmeren pohjois- ja itärantamain suurilta ruohoaroilta,
+ja tällä mielipiteellä tuntuu nykyisin olevan voimakkaimmat
+puoltajansa ammattimiesten piirissä. On kumminkin neljäskin ryhmä
+tutkijoita, joiden mielestä indoeurooppalaiset ovat alkujaan eläneet
+paimentolaiselämää suurella Keski-Aasian ylängöllä, joka on niin
+monien kansanheimojen kehto. Pääsyynä sieltä tapahtuneeseen suureen
+vaellukseen olisi ollut se, että sekä paimentolaiset itse että
+heidän karjalaumansa lisääntyivät niin, että eläminen ja riittävien
+laidunten saanti kävi tukalaksi. Kenties indoeurooppalaisia vuorostaan
+painostivat toiset kansat idästä päin, Kiinan rajaseuduilta. Sellaisia
+kansainvaelluksia on tapahtunut, niin kauas taaksepäin ajassa kuin
+voimme seurata ihmiskunnan vaiheita; ja tulemme kohtaamaan useita
+samanlaisia ilmiöitä myöhemmässä historiallisessa kehityksessä.
+
+Että kysymys indoeurooppalaisten alkukodista on niin vaikea — mahdoton
+— varmasti ratkaista, riippuu siitä, että tässä ei ole muinaislöytöjä
+tai historiallisia todistuskappaleita, mihin nojautua. Ainoastaan
+vertaileva indoeurooppalainen kielitiede voi antaa jotakin opastusta,
+mutta sekin on pakosta hyvin epävarmaa.
+
+Kielentutkijat ovat osoittaneet selvän sukulaisuuden
+indoeurooppalaisten kielten kesken, kuten intian, persian,
+slaavilaisten kielten, kreikan, latinan ja eri germaanisten kielten
+välillä. »Isä» on ruotsiksi _fader_, saksaksi _Vater_, englanniksi
+father, latinaksi pater, josta italiassa on tullut _padre_ ja joka
+ranskassa on lyhentynyt muotoon _père_; kreikaksi se kuuluu _patér_
+ja muinaispersiassa ja -intiassa _pitar_. Samalla tavalla »äiti», ruots.
+_moder: Mutter, mother, māter, mādre, mère_[1], _mētēr ja mātar_.
+Venäjäksi se on _matj_. »Veli» on: _broder, Bruder, brother, frāter,
+frate tai fratello, frère, phrātér ja bhrātar_; venäjäksi _brat_.
+Täytyy edellyttää, että keskenänsä sukua olevat sanat palautuvat samaan
+kantasanaan, joka on kuulunut indoeurooppalaisen kantakansan kieleen.
+
+Kantakansan kielessä on tietenkin ollut murteita niinkuin on
+nykyisissäkin kielissä. Näiden murteiden väliset eroavaisuudet
+kehittyivät vähitellen yhä suuremmiksi, sikäli kuin eri heimojen
+välinen yhteys höltyi ja lopuksi katkesi; erilaistumisen yhtenä
+tekijänä oli se, että kantakansan eri osat joutuivat kosketuksiin
+erilaisten vieraiden kansojen ja kielien kanssa. Lopuksi tuli aika,
+jolloin entisistä heimoista muodostuneet kansat eivät enää edes
+tunteneet keskinäistä sukulaisuuttansa. Siitä huolimatta nerokkaat
+kielentutkijat useiden tuhansien vuosien päästä osoittivat niiden
+kielten ikivanhan sukulaisuuden ja vertailemalla niitä toisiinsa
+loivat summittaisen kuvan indoeurooppalaisesta alkukielestä. Tämä
+alkukieli voi antaa meille joitakin — joskin — epävarmoja — tietoja
+niistä olosuhteista, joissa tuo indoeurooppalainen alkukansa on elänyt,
+ja siis myöskin ehkä joitakin viittauksia siitä, minkälainen oli se
+maa, jossa tämä kansa aluksi asui. Niin korvautuu jossakin määrin
+indoeurooppalaista alkuaikaa koskevien arkeologisten ja historiallisten
+todistuskappaleiden puute. Indoeurooppalaisen alkukielen sanavarastosta
+näkyy, että tätä kieltä puhunut kansa asui maassa, missä lumi ja jää
+eivät olleet harvinaisia eivätkä sateetkaan. Näillä ihmisillä oli
+nimet neljälle eri vuodenajalle. Alkukoti on siis sijainnut lauhkeassa
+vyöhykkeessä. Tähän viittaavat myöskin eläinten ja kasvien nimet.
+Niistä etsii nimittäin turhaan lämpimämmän ja kuuman vyöhykkeen lajeja.
+
+Vuoria indoeurooppalaisten alkukodissa oli, ja sanavarastosta
+päättäen on melko varmaa, että merikin on ollut kantakansalle tuttu.
+Merenkulkua koskevia termejä ei kuitenkaan ole ollut kantakielessä.
+Indoeurooppalaisissa kielissä ei myöskään ole eri kalalajeja
+tarkoittavia yhteisiä sanoja enempää kuin kalastusta tai kalastajan
+pyyntivehkeitä tarkoittavia kielellisiä ilmauksia. Näistä tosiasioista
+ei kuitenkaan saata ehdottomasti tehdä sitä johtopäätöstä, että
+indoeurooppalainen kantakansa asui sisämaassa.
+
+Kuitenkin kaikitenkin on merkillistä, että indoeurooppalaisessa
+alkukielessä on niin perin vähän merta koskevaa; ja tämä vaikutelma
+vahvistuu siitä mielenkiintoisesta tosiasiasta, että ei ole jälkeäkään
+indoeurooppalaisesta meripihkan, tämän tyypillisen Itämeren-tuotteen
+nimestä, tuotteen, jota hyvin aikaisin käytettiin koristuksiin Itämeren
+alueella ja jolla oli niin tärkeä asema pohjoisten kansojen Etelän
+maiden kanssa harjoittamassa kauppavaihdossa.
+
+Metalleista tunnettiin vain kupari alkukodissa. Yhteisajan päättyessä
+kantakansa näyttää olleen juuri siirtymässä kupari- tai pronssikauteen.
+Indoeurooppalaisten hajaantuminen olisi siis alkanut noin 4000 vuotta
+sitten. He olivat silloin vielä paimentolaiskansaa, joka kuljeskeli
+ympäri karjalaumoineen. Maanviljelystermejä alkukielessä ei yleensä
+ole. Nykyisistä kotieläimistä oli m.m. _hevonen_ tuttu, vaikka ei ole
+varmaa, että se jo kantakansalla oli vetojuhtana. Indoeurooppalaisten
+alkukielessä on runsaasti nimiä rattaiden eri osille kuten pyörälle,
+pyörän navalle ja akselille.
+
+— Nyt lähdemme seuraamaan indoeurooppalaisten heimojen _itäistä_
+haaraa, tarkemmin sanoen _Iraanin_ kansoja niiden tunkeutuessa kohti
+vanhoja sivistysalueita. Saman alkukansan _intialaisen_ ryhmän, joka
+kulki kaakkoon päin ja valtasi Intian, kohtaamme myöhemmin toisessa
+historiallisessa yhteydessä.
+
+
+Kirjallisuutta tähän jaksoon:
+
+Justin V. Prašek, Geschichte der Meder und Perser bis zur makedonischen
+Eroberung. (Laajoin kirjallisuusviittein.)
+
+Tähän kappaleeseen:
+
+K.F. Johansson, Hvar låg vår folkstams urhem? (Nordisk tidskrift 1911.)
+
+Oscar Montelius, De ariska folkens urhem. (Nordisk tidskrift 1921.)
+
+Martin P:n Nilsson, Arierna före folkvandringarna. (Ymer 1912.)
+
+Holger Pedersen, Språkvetenskapen under nittonde århundradet.
+
+O. Schrader, Die Indogermanen. (Laaja kirjallisuusluettelo.)
+
+
+
+
+MEEDIALAISET JA PERSIALAISET
+
+
+olivat kaksi voimakasta indoeurooppalaista kansanheimoa, jotka
+asettuivat asumaan Iraanin ylängölle itään Assyriasta ja Babyloniasta.
+Aluksi meedialaiset olivat hallitseva kansa ja persialaiset heidän
+alamaisiaan. Kukoistavimmillaan Meedian valtakunta oli Niniven
+kukistumista lähinnä seuraavina aikoina. Assyrian valtakunnan häviö
+lopetti useita vuosisatoja kestäneet riidat kahden naapurikansan
+välillä. Aikaisemmin Assyrian valtiot olivat olleet voittoisia
+taistellessaan meedialaisten pikkuruhtinasten kanssa, mutta nyt osat
+olivat vaihtuneet.
+
+Tietomme Iraanin varhaisemmasta historiasta kiertyvät muutoin
+pääasiallisesti suuren uskonnonperustajan _Zarathustran_ eli
+_Zoroasterin_, Iraanin profeetan ympärille.
+
+Muutoin ovat lähteinä meedialaisten ja persialaisten aikaisempaan
+historiaan samanaikaisten juutalaisten profeettain sitä koskevat
+viittailut sekä joitakin jätteitä assyrialais-babylonialaisista
+piirtokirjoituksista ja aikakirjoista, joita vuosituhansien myrskyt
+ovat säästäneet. Mutta nämä niukat katkelmat ovat monissa kohdin siksi
+ristiriitaisia, että Iraanin kansojen varhaisemmasta historiasta
+puhuessamme on kysymyksessä enemmän usko kuin tietäminen. Paremmin
+on laita, kun joudumme Persian valtakunnan loistokauteen. Varsinkin
+Dareios I:n suuri piirtokirjoitus Behistunin kalliossa on hyvin arvokas
+historian kannalta. Myöskin 4:nnellä ja 3:nnella vuosisadalla e.Kr.
+eläneillä kreikkalaisilla historioitsijoilla on paljon kerrottavaa
+Persian valtakunnasta, vaikka heidän ilmoitustensa totuusarvo on kovin
+vaihtelevaa. Mutta varsinaisia meedialais-persialaisen valtakunnan
+kätkemiä muinaismuistoja koskevat arkeologiset kaivaukset ovat
+vasta aivan alulla. Siellä on raunioina sellainen määrä muinaisia
+kaupunkeja temppeleineen ja aarteineen, että muinaistutkijoille on
+siinä työtä vuosisadoiksi. Käänteentekeviä kirjallisten muistomerkkien
+löytöjä tuskin voinee kuitenkaan odottaa, sillä Persian suurkuninkaat
+eivät ole osoittaneet lainkaan samanlaista halua hallitustoimiensa
+luetteluttamiseen kuin Egyptin ja Assyrian hallitsijat.
+
+
+
+
+ZARATHUSTRA.
+
+
+Vanha taru kertoo, että itämaan viisaat miehet, jotka tulivat
+Betlehemiin kumartamaan seimessä makaavaa lasta, olivat lähteneet
+pitkälle matkalleen »Zoroasterin ennustuksen johdosta.»
+
+Zoroaster on persialaisen Zarathustra nimen kreikkalaisperäinen muoto.
+Tämän niminen oli eräs muinaisajan suurista totuudenetsijöistä, joka
+kuuluu sellaisten suurten henkien piiriin kuin Buddha, Konfutse ja
+Sokrates. Hänen esiintymisensä ajasta ovat asiantuntijat eri mieltä.
+Muutamien mukaan se tapahtui noin kuusi sataa, toisten mielestä tuhat
+vuotta e.Kr. Hänen elämästäänkin tiedämme hyvin vähän. Sen tapahtumat
+ovat punoutuneet taruihin, jotka osaksi ovat hyvin myöhäisiä, ja
+legendoihin, jotka esittävät todistuksia hänen pyhyydestään hänen
+levätessään vielä äitinsä helmassa. Monista vaaroista, joilla
+pahan vallat koettivat häntä tuhota, pienokainen pelastui ihmeen
+avulla. Mieheksi vartuttuaan hän jätti kotinsa ja vetäytyi erilleen
+maailmasta erämaan suureen yksinäisyyteen vain Jumala ja ajatuksensa
+seuralaisinaan. Kolmenkymmenen vuoden ikäisenä hän eräänä yönä näki
+ilmestyksen. Ormuzd,[2] hyvän jumala, tuotatti eräällä arkkienkelillään
+hänet luoksensa ja käski hänen julistaa hänen oppiansa.
+
+Zarathustran ajatukset olivat kauan risteilleet pahan probleemassa.
+Kun hän tarkasteli elämää ja olemassaoloa täällä maailmassa, niin
+kaikki näytti hänestä lakkaamattomalta hyvän ja pahan väliseltä
+voimain mittelyltä. Minne hän kääntyikin, hän näki tämän taistelun
+olevan käynnissä. Hyvä olennoitui hänen silmissään _Ormuzd_ jumalaksi,
+viisauden herraksi, pahan personoituessa _Ahrimaniksi_[3], pahaksi
+hengeksi, joka vastasi juutalaisten Saatanaa, Kaikkialle, minne
+Ormuzd saapuu, hiipii hänen kintereillään hänen vastustajansa Ahriman
+tuhotakseen kaiken hyvän, mitä Ormuzd tekee. Kun Ormuzd loi elämän,
+sai Ahriman aikaan kuoleman. Hän lähettää meteoreja häiritsemään
+tähtimaailman säännöllistä järjestelmää, hän saa aikaan välistä
+vahingollisia tulvia, välistä veden puutetta, ja ihmisiä vaivaamaan hän
+lähettää kymmeniä tuhansia tauteja ja sairauksia. Rakastajattarekseen
+hän valitsee Djeh-nimisen naishaltijan, menstruaalisen[4] epäpuhtauden
+personoituman.
+
+Keskinäisessä kamppailussaan Ormuzdilla ja Ahrimanilla oli apunaan
+muita hyviä ja pahoja henkiä, enkeleitä ja perkeleitä. Tähän hyvän ja
+pahan väliseen taukoamattomaan taisteluun oli ihmistenkin otettava
+osaa. Jos mieli ihmisen voida auttaa hyvää voittoon, hänen täytyy
+ensiksi tehdä työtä omaksi _puhtaudekseen_. Jos hän on rikkonut
+puhtaudensääntöjä vastaan, hänen on suoritettava katumus ja parannus:
+hänen on itse rangaistava itseänsä »hevosruoskan, kuuliaisuuden
+välikappaleen», läimäyksillä. Mutta ei siinä kyllin. Eivätkä uhrit ja
+ylistyslaulutkaan riitä, vaan hyödyllisellä _työllä_ ihminen myöskin
+edistää hyvää asiaa. Joka hyvin hoitaa karjaansa, raivaa erämaita
+viljelykselle, kastelee maata ja tekee sen hedelmälliseksi, joka
+hävittää vahingollisia eläimiä, rakentaa siltoja ja ravitsee nälkäisiä,
+hän palvelee Ormuzdia. »Joka kylvää viljaa», niin sanotaan Ormuzdin
+palvelijan pyhässä kirjassa, Avestassa, »hän kylvää pyhyyttä. Kun kylvö
+orastaa, pelästyvät perkeleet; kun vilja kasvaa, pysähtyy perkeleiden
+sydän kauhusta, ja kun viljaa jauhetaan, he vaikeroivat.» Viljelys
+karkoittaa pahat henget, mutta hedelmättömissä ja epäterveellisissä
+erämaissa he viihtyvät.
+
+Itsensä kiduttamiseen ja maailmaa halveksivaan askeesiin[5]
+tyytyminen, kuten teki suuri osa iraanilaisten läheisistä
+sukulaisista, intialaisista, ei ollut Ormuzdin auttamista, vaan
+Ahrimanin palvelemista. Asettamalla työn ja kulttuurin korkeaan arvoon
+Zoroasterin oppi eroaa ratkaisevasti intialaisten ihanteesta vajota
+maailmasta-irtautumiseen, kaikki aineelliset harrastukset tuhoavaan
+nirvanaan.
+
+Sen mukaan, valitseeko ihminen täällä maailmassa paikkansa Ormuzdin
+vai Ahrimanin puolella, hän saa palkkansa kuoleman jälkeen. Vainaja
+joutuu ensiksi kolmen enkelin tuomioistuimen eteen. Nämä istuvat
+alkupäässä kapeata kohtalonsiltaa, joka on rakennettu yli helvetin
+kuilun. Ainoastaan jumalaapelkääväiset saavat sitten kulkea yli sillan
+ikuisen valon piiriin, jossa Ormuzd ja autuaat asustavat. Jumalattoman
+sielu sitävastoin tuntee heti kuoleman jälkeen, mikä sitä odottaa.
+Äänekkäästi vaikeroiden se levottomana surisee vainajan pään ympärillä,
+kunnes sen on vaellettava kolmen enkelin tuomioistuimen eteen. Ja kun
+sen on kuljettava yli kohtalonsillan, se syöksyy suin päin helvetin
+pikimustaan, löyhkäävään syvyyteen.
+
+Helvetin rangaistukset eivät kuitenkaan ole ikuisia. Zarathustralla
+oli optimistinen usko hyvän lopulliseen voittoon pahasta. Mahtavalla
+loppuromahduksella pahan voimat lopuksi tuhoutuvat. Meteori on kiitävä
+halki avaruuden ja sulattava malmin kaikista vuorista. Hehkuva
+metallivirta on valuva yli maan, ja siinä jumalattomat kärventyvät,
+mutta hurskaat sitävastoin puhdistuvat. Sitten käydään viimeinen
+taistelu Ormuzdin ja kaiken helvetin ryönän välillä. Tässä taistelussa
+pahuuden vallat sortuvat. Ahriman itse karkoitetaan lopuksi alas
+helvetinkuiluun ja poltetaan yhdessä kaiken sen löyhkäävän saastan
+kanssa, mitä on kerääntynyt sen syvyyksiin. Sen jälkeen luodaan uusi
+maailma, missä puhdistuneet ihmiset saavat asua ikuisessa valossa ja
+autuudessa.
+
+Zarathustran oppi on omaksunut useita piirteitä vanhemmista Iraanin
+uskonnoista, kuten auringon ja muiden taivaankappalten palvonnan sekä
+tulen uskonnollisen palvelemisen. Hän käskee myöskin äärimmäiseen
+varovaisuuteen kaikkea kohtaan, mikä tahraa ruumiin tai sielun,
+kehoittaen karttamaan varsinkin ruumiiden ja kuolleiden eläinten
+saastuttavaa koskettamista. Persialaiset pelkäsivät siinä määrin niin
+tulen kuin maankin saastuttamista, että he eivät polttaneet eivätkä
+haudanneet kuolleitansa, vaan asettivat ne ulkosalle korppikotkien
+syötäviksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kymmenen vuotta Zarathustra sai vaeltaa ympäri ja saarnata
+kuuroille korville. Kovin ahdistivat häntä myöskin pahat henget.
+Mutta taistelussa pahuutta ja välinpitämättömyyttä vastaan hän sai
+vahvistusta uusista ilmestyksistä. Monta kertaa noiden kymmenen vuoden
+aikana hän hurmiotilassa näki Ormuzdin ja hänen arkkienkelinsä.
+
+Ormuzdin käskystä profeetta lopuksi läksi Vishtasp-nimisen iraanilaisen
+kuninkaan luo ja teki kaksi vuotta työtä hänen käännyttämisekseen.[6]
+Kun vanhan opin papit huomasivat, että kuningas näytti taipuvan
+Zarathustran uskoon, he vehkeilivät häntä vastaan, syyttivät häntä
+noituudesta ja velhoudesta ja onnistuivatkin saamaan hänet vankeuteen.
+Mutta Zarathustra pelastui heidän pahoista vehkeistään. Hänen onnistui
+näet kuin ihmeen avulla parantaa Vishtaspin musta lemmikkihevonen
+täydellisestä halvautumisesta, ja se todisti sekä kuninkaalle että
+kuningattarelle, että hän oli jumalan lähettämä. He omaksuivat molemmat
+uuden opin. Koko hovi seurasi heidän esimerkkiänsä ja Zarathustran
+parjaajat ja pilkkaajat rangaistiin kuolemalla. Sitten kääntyi kansaa
+yhtä mittaa, ja uskonnollinen herätys levisi voittoisana yli koko
+Iraanin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Zarathustra sai marttyyrin lopun. Kun häntä suojeleva kuningas ja
+eräs demoneja palveleva kansa olivat sodassa keskenään, surmattiin
+77-vuotias uskonnonperustaja pappeineen temppelissään. Mutta kun kaikki
+jo näytti menetetyltä, tuli kuninkaan nuori sankarillinen poika kuin
+pelastava enkeli ja musersi epäjumalanpalvelijain vallan. Tällä oli
+uuden uskonnon olemassaolo turvattu.
+
+Zarathustran oppi on, tai oikeammin sanoen, oli kerran kirjoitettuna
+_Avestaan_, »persialaisten raamattuun», joka oli Traanin kansojen
+vanhin kirja. Avesta on kerran ollut valtava teos, mutta nyt siitä on
+jäljellä vain katkelmia, ja niitä ovat tietämättömät jäljentäjät ja
+kääntäjät osittain niin vääristelleet, että vaaditaan vielä paljon
+työtä sen palauttamiseksi alkuperäiseen asuunsa. Nykyinen Avesta on
+luonteeltaan pikemmin rukouskirja kuin raamattu.
+
+Zarathustran uskonto on kaikkia muita »pakanallisia» uskontoja
+korkeammalla varsinkin selvässä ja suoraviivaisessa käsityksessään
+hyvän ja pahan välisestä erosta sekä siinä, että se panee painoa
+velvollisuudenkäskyn siveelliselle puolelle ja puhtaudenvaatimukselle.
+Sillä on monta kosketuskohtaa juutalaisuuden ja kristinuskon kanssa.
+Kumpi uskonto — Zarathustran vai juutalaistenko — on ollut antavampi
+puoli, sen suhteen mielipiteet eriävät. Muutamat väittävät, että
+persialaiset — myöskin Zarathustra — ovat lainanneet seemiläisiltä,
+jopa että kaikki hyvä Zarathustran opissa olisi seemiläistä alkuperää.
+Mutta toiset ovat sitä mieltä, että päinvastoin juutalaisuus on
+lainannut Zarathustralta. Toiset Raamatun ja Avestan tutkijoista
+taasen kulkevat keskitietä ja pitävät todennäköisimpänä uskonnollisten
+aatteiden molemminpuolista vaihtoa. Sellaista ajatustenvaihtoa voi
+odottaakin, kun ottaa huomioon juutalaisten suoranaiseen kosketukseen
+joutumisen persialaisten kanssa Babylonian vankeuden aikana ja heidän
+ihailunsa Persian kuningasta, Kyyrosta kohtaan, »oikeamielistä»,
+»Herran voideltua», joka vapautti heidät vankeudesta. Olihan Juudea
+sitäpaitsi sen jälkeen Persian maakuntana aina siihen asti, jolloin
+Aleksanteri Suuri tuon valtakunnan kukisti.
+
+Mitä kristinuskoon tulee, niin sen ja Zarathustran opissa viimeisistä
+tapahtumista on silmäänpistävää yhtäläisyyttä. Muuan vanhimpia ja
+elinvoimaisimpia kristittyjä lahkoja olikin voimakkaasti Zarathustran
+opin värittämä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Zarathustran opin hävitti melkein tyystin 600-luvulla j.Kr. monessa
+suhteessa alemmalla asteella oleva muhamettilaisuus. Ormuzd sai väistyä
+Allahin tieltä, ja Avestan tilalle tuli Koraani. Mutta tänäkin päivänä
+on satakuntatuhatta ihmistä, jotka ovat pysyneet Zarathustran opille
+uskollisina. Kymmenes osa heistä elää hajallaan siellä täällä vanhassa
+kotimaassansa. Mutta osa Zarathustran tunnustajista läksi kernaammin
+maanpakoon kuin luopui uskostaan, ja he löysivät turvapaikan Intiassa.
+Heistä ovat peräisin _parsilaiset_, jotka asuvat suurimmaksi osaksi
+Bombayssa ja sen lähistöllä ja nauttivat yleistä kunnioitusta korkean
+moraalinsa, ahkeruutensa ja lähimmäisenrakkautensa vuoksi. Heidän
+anteliaisuutensa on tunnettu koko maailmassa. He elävät ankarassa
+yksiavioisuudessa ja osoittavat samaa inhoa valhetta ja petosta kohtaan
+kuin Zarathustran tunnustajat enemmän kuin tuhat vuotta takaperin.
+
+
+
+
+KYYROS,
+
+
+babylonialaisten voittaja ja juutalaisten vapauttaja, oli alkujaan
+Meedian alakuningas. Mutta noin vuonna 550 hän nostatti kapinan ja
+kukisti Meedian valtakunnan. Neljä vuotta myöhemmin hän voitti Lyydian
+rikkaan kuninkaan Kroisoksen ja laski valtaansa tämän valtakunnan, joka
+käsitti melkein koko Vähän-Aasian. Vuonna 539 hänestä tuli myöskin
+Babylonian valtakunnan herra.
+
+Monta tarua liittyy Kyyroksen kuten muidenkin suurten miesten
+lapsuuteen ja nuoruusaikaan. Herodotos oli kuullut kokonaista neljä eri
+muunnosta Kyyros-tarusta. Hän kertoo niistä sen, mikä hänen mielestään
+oli vähimmän epätodennäköinen. Aluksi, hän sanoo, oli suorastaan ihme,
+että lapsi säästyi kuolemalta. Kyyroksen äiti oli Herodotoksen mukaan
+Astyageen tytär, juuri sen Meedian kuninkaan, jonka Kyyros kukisti.
+Itse asiassa tämä on hyvin epätodennäköistä, varsinkin kun Kyyros
+voitettuaan Astyageen otti tämän tyttären puolisokseen. Mutta olkoonpa
+tämän laita miten hyvänsä — kuunnelkaamme Herodotosta!
+
+Astyageella oli tytär nimeltä Mandane. Hän näki unen, että tämä laski
+niin paljon vettä, että se täytti koko kaupungin ja tulvi yli koko
+Aasian. Hän kertoi unensa unenselittäjille ja kauhistui saadessaan
+tietää, mitä uni merkitsi. Sillä unenselittäjät tulkitsivat hänen
+unensa niin, että hänen tyttärensä poika oli tuleva kuninkaaksi
+hänen tilalleen. Senvuoksi hän ei naittanut Mandanea ylhäiselle
+meedialaiselle, vaan antoi hänet Kambyses-nimiselle persialaiselle,
+joka oli hyvää syntyperää, mutta jota hän piti paljoa vähemmänarvoisena
+kuin keskiluokan meedialaista.
+
+Mandanen odottaessa synnytystä Astyages näki jälleen merkillisen
+unen. »Hänen tyttärensä kohdusta oli kasvavinaan viinipuu, ja tämä
+levittäytyi yli koko Aasian.» Tästä kauhistuneena hän noudatti
+tyttärensä Persiasta ja vartioitutti häntä aikoen tuhota hänen kohtunsa
+hedelmän. Ja kun Kyyros syntyi, kutsutti äidinisä luokseen Harpagoksen,
+luotettavimman miehensä, ja velvoitti tämän ankaran rangaistuksen
+uhalla viemään lapsen kotiinsa ja surmaamaan hänet.
+
+Harpagos lupasi täyttää kuninkaan käskyn. Mutta hän ei hennonut
+itse suorittaa murhaa, vaan päätti uskoa tehtävän eräälle Astyageen
+karjanpaimenelle, joka kaitsi laumaansa vuoristossa, missä vilisi
+verenhimoisia petoja. Hänen Harpagos käski panna lapsen heitteille
+rotkoon.
+
+Paimen otti pienokaisen mukaansa. Kun hän tuli kotiin, oli hänen
+vaimonsa, joka oli odottanut synnytystä, saanut juuri lapsen. Mutta se
+oli kuolleena syntynyt. Hän lohduttautui kuitenkin hiukan surussaan,
+kun mies tuli hänen luoksensa, kaunis, hyvinmuodostunut lapsi mukanaan.
+Ja tämä oli kaiken hyvän lisäksi vielä prinssi! Sillä lapsen syntyperän
+paimen oli saanut tietoonsa eräältä Harpagoksen palvelijalta.
+
+Vaimon ilo muuttui kumminkin kauhistukseksi, kun hänen miehensä kertoi,
+minkä tehtävän hän oli saanut Harpagokselta. Hän puhkesi itkuun,
+syleili miehensä polvia ja vannotti häntä, ettei hän millään muotoa
+panisi lasta heitteille. »Ota sen tilalle», hän sanoi, »meidän kuollut
+lapsemme ja pane se heitteille, ja pitäkäämme me pikku prinssi omana
+lapsenamme.» Ja niin kävikin.
+
+Kuninkaallista syntyperää oleva poika sai siis kasvaa paimenpojaksi.
+Hän leikki ikäistensä kanssa kylässä, missä oli hänen kotinsa. Kerran
+tapahtui leikissä, että toiset pojat valitsivat hänet kuninkaaksi.
+Kyyros antoi silloin, heille erilaisia tehtäviä: toisten tuli
+olla hänen henkivartijoitaan, toisten hänen tiedustelijoitaan tai
+neuvonantajiaan j.n.e. Mutta erään ylhäisen meedialaisen poika ei
+halunnut tehdä, mitä Kyyros oli hänelle määrännyt. Silloin pikku
+kuningas antoi hänelle kelpo selkäsaunan. Mutta nuori meedialainen
+juoksi ylhäisen isänsä luo ja valitti tälle sitä arvotonta kohtelua,
+joka hänen osaksensa oli tullut »Astyageen karjanpaimenen pojan»
+taholta. Ja isä luonnollisesti otti pitääkseen poika parkansa puolta
+ja meni suoraa päätä Astyageen linnaan. »Katso, herra kuningas»,
+hän sanoi, »kuinka minun poikaani on kohdellut sinun orjasi, sinun
+karjanpaimenesi poika!»
+
+Astyages lähetti heti noutamaan rikollista ja hänen isäänsä. »Kun
+molemmat olivat saapuneet» — Herodotos jatkaa — »katsoi kuningas
+tiukasti Kyyrokseen ja sanoi: 'Sinä, niin vähäpätöisen miehen poika,
+olet siis uskaltanut näin häpäisevällä tavalla kohdella tämän miehen
+poikaa, joka on minun ylin mieheni.' Kyyros vastasi: 'Herra kuningas,
+siinä olen menetellyt oikein, sillä hän ja muut pojat olivat yhdessä
+valinneet minut kuninkaaksi. Muut tekivät sitten, mitä käskin, mutta
+tämä oli tottelematon, ja senvuoksi hän sai rangaistuksensa. Jos
+nyt tästä syystä ansaitsen saada rangaistuksen, niin — tässä seison
+edessäsi.'»
+
+Astyages hämmästyi pojan ujostelematonta puhetta, ja kun hän lähemmin
+häntä tarkasteli, hän oli huomaavinaan, että pojan kasvonpiirteet
+muistuttivat häntä itseänsä. Hän tuli ajatelleeksi sitäkin, että pojan
+ikä soveltui Kyyroksen heitteille panon aikaan; ja kun hän ryhtyi
+paimenta tiukasti kuulustelemaan, tunnusti tämä kauhuissaan, miten
+asianlaita oli. Sitten kuningas kutsui luoksensa Harpagoksen, ja kun
+tämä näki paimenen, ymmärsi hän, ettei maksanut vaivaa kieltää, ja
+tunnusti koko totuuden.
+
+Mutta Astyages ei näyttänyt lainkaan vihastuvan siitä, että häntä oli
+petetty, vaan selitti iloitsevansa siitä, että tyttärenpojan henki oli
+pelastunut. Ja kääntyen Harpagoksen puoleen hän sanoi: »Kun nyt asia
+on saanut näin onnellisen käänteen, niin lähetä poikasi tänne tämän
+saapuneen pojan luo! Saavu sitten itse pöytäni vieraaksi, sillä aion
+uhrata kiitosuhrin tyttärenpoikani pelastuksesta.»
+
+»Tämän kuullessaan Harpagos lankesi maahan kasvoilleen kuninkaan eteen
+ja ylisti itseänsä onnelliseksi siitä, että hänen rikkomuksensa oli
+näin hyväksi kääntynyt ja että hänet sellaisella onnen hetkellä oli
+kutsuttu kuninkaan pöytään. Ja sitten hän meni kotiinsa.
+
+Heti kotiinsa tultuaan hän käski ainoan poikansa, joka silloin oli
+noin kolmentoista vuoden vanha, mennä Astyageen taloon ja tehdä, mitä
+kuningas käskisi. Mutta kun Harpagoksen poika oli tullut Astyageen luo,
+surmautti tämä hänet ja paloittelutti jäsen jäseneltä. Osan lihaa hän
+paistoi, osan keitti ja laittoi hyvän ruoan.
+
+Kun aterian aika tuli ja Harpagos muiden vieraiden mukana oli saapunut,
+katettiin Astyageelle ja muille vieraille lampaanlihaa, mutta
+Harpagokselle oman poikansa lihaa, kaikki paitsi pää, sormet ja varpaat
+— ne olivat peitossa eri vadissa. Kun Harpagos oli mielestään syönyt
+kylläkseen ruokaa, kysyi Astyages häneltä, pitikö hän kestityksestä.
+Kun Harpagos sanoi, että ruoka oli maistunut oivalliselta, kantoivat
+palvelijat esiin hänen poikansa pään, kädet ja jalat, hyvin
+verhottuina. Ja he kehoittivat Harpagosta poistamaan verhon ja ottamaan
+vadista, mitä haluaisi. Harpagos poisti peiton ja näki poikansa
+jätteet. Mutta hän ei siitä joutunut pois suunniltaan, vaan säilytti
+malttinsa. Astyages kysyi silloin häneltä, huomasiko hän, minkä eläimen
+lihaa oli syönyt. Hän vastasi, että hän huomasi ja että kaikki, mitä
+kuningas teki, oli hyvää.»
+
+Sitten kuningas kutsui unenselittäjänsä kuullakseen, mitä nyt oli
+tehtävä Kyyrokselle. He selittivät, että kuningas voisi nyt olla
+levollinen, sillä hänen unensa oli jo käynyt toteen, kun poika oli
+ollut kuninkaana leikissä. Astyageen ei sen vuoksi tarvinnut pelätä
+mitään hänen puoleltaan. Uni kävisi toteen vain yhden kerran.
+
+Kyyros sai siis jäädä eloon. Mutta varmuuden vuoksi äidinisä lähetti
+hänet hänen oikeiden vanhempainsa luokse Persiaan. Heidän iloansa voi
+helposti kuvitella.
+
+Persialaiset elivät siihen aikaan hyvin yksinkertaisissa oloissa.
+Herodotos, jonka tiedonannot saa ottaa vastaan hyvin varovasti,
+kertoo heistä muun muassa: »Lapsillensa he viidennestä aina
+kahdenteenkymmenenteen ikävuoteen saakka antavat opetusta vain
+kolmessa taidossa: ratsastamisessa, jousella ampumisessa ja
+totuuden puhumisessa. Valhe on heistä kaikkein häpeällisintä ja sen
+perästä velan tekeminen. He ajattelevat näet, että velkaisen miehen
+välttämättömästi täytyy myöskin joskus valehdella.» Kohtuullisuuden
+hyveessä persialaiset sitävastoin Herodotoksen käsityksen mukaan eivät
+olleet yhtä pitkälle päässeet kuin totuudenrakkaudessa. »Viiniin he
+ovat hyvin halukkaita», hän sanoo, »mutta ylenantaminen tai veden
+heittäminen ei ole sallittua toisten läsnäollessa. Siinä he ovat
+hyvin tarkkoja. Humaltuneina he tavallisesti keskustelevat kaikkein
+vakavimmista asioista; ja mikä heidän mielestään silloin on oikein,
+sen esittää isäntä, jonka luona keskustelu tapahtuu, heille uudelleen
+seuraavana päivänä, kun he ovat selviä. Jos he silloinkin selvillä
+päin pitävät sitä oikeana, niin se tulee päätökseksi; muutoin asia saa
+raueta.»
+
+Herodotos kertoo edelleen: »Kun Kyyros oli päässyt täysikasvuiseksi,
+oli hän miehekkäin ja suosituin ikätoveriensa joukossa. Nyt Harpagos
+alkoi lähettää hänelle lahjoja ja yllytti häntä kiihkeästi kostamaan
+Astyageelle.» Vähitellen koston ajatus kypsyi Kyyroksessakin, ja hän
+keksi keinon, miten saada persialaiset mukaan. Eräänä päivänä hän
+kutsui kokoon heidän ylhäisimmät miehensä ja luki heille Astyageen
+kirjeen, jonka mukaan Kyyros nimitettiin persialaisten ylipäälliköksi.
+Mutta tuon kirjeen Kyyros oli kirjoittanut itse! Uuden arvonsa nojalla
+hän käski persialaisten saapua seuraavana päivänä sirppi mukanaan. He
+tekivät niin, ja hän käski heidän silloin yhdessä päivässä raivata
+suuren alan, joka oli orjantappurain peitossa.
+
+Kun persialaiset olivat päättäneet raskaan päivätyönsä, käski hän
+heidän seuraavana päivänä saapua juhlapukimissa. Heidän saavuttuaan
+hän toimeenpani uhkeat pidot ja kestitsi heitä runsaasti ruoalla ja
+viinillä. Kun juhla oli lopussa, hän kysyi heiltä, kummasta päivästä he
+olivat enemmän pitäneet. Vastaus oli selvä. Tämän vastauksen saatuaan
+Kyyros sanoi: »Niin kauan kuin te olette meedialaisten alamaisia,
+saatte ikuisesti raataa ja tehdä orjan työtä, aivan kuin eilen. Mutta
+jos luovutte Astyageesta ja seuraatte minua, niin jokainen päivä on
+oleva tämän kaltainen.» Silloin kaikki persialaiset vannoivat hänelle
+uskollisuutta.
+
+Kun Astyages sai tiedon persialaisten kapinasta, hän kutsui
+kansansa aseisiin ja teki Harpagoksen heidän päälliköksesi unohtaen
+sen hirmuisen vääryyden, jonka hän aikaisemmin oli tälle tehnyt.
+Seurauksena oli, että suurin osa Meedian sotajoukkoa joko meni
+Kyyroksen puolelle tai pakeni. Tästä katkeroituneena Astyages
+seivästytti ne unienselittäjät, jotka olivat neuvoneet häntä jättämään
+Kyyroksen eloon. Sitten hän kokosi ympärilleen ne kansastaan, jotka
+olivat pysyneet hänelle uskollisina, ja johti heidät persialaisia
+vastaan, mutta hänet voitettiin ja hän joutui itse vangiksi. Näin tuli
+Kyyroksesta Meedia-Persian valtakunnan hallitsija noin vuonna 550 e.Kr.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kyyroksen menestys huolestutti kovin toista mahtavaa hallitsijaa,
+Lyydian kuningasta Kroisosta, miestä, jonka rikkaus on tullut
+sananparreksi. Hänen valtakuntaansa kuului suurin osa Vähää-Aasiaa.
+Itään päin se ulottui Halys-jokeen saakka, joka virtaa pohjoista kohti
+laskien Mustaan mereen. Erinomaisen viljavassa seudussa oli pääkaupunki
+Sardes, Smyrnasta itään päin, joen rannalla, joka tuli kultarikkaasta
+seudusta ja itse kerrosti kultaa sisältävää hiekkaa rannoilleen.
+
+Kroisoksen ei ollut vaikeata saada liittolaisia, sillä monen muunkin
+turvallisuutta uhkasi Kyyroksen äkillinen kohoaminen valtaan ja
+kunniaan. Babylonian ja Egyptin kuninkaat tekivät hänen kanssansa
+liiton Aasian tasapainon häiritsijää vastaan, ja levisipä Kyyroksen
+pelko Kreikkaankin. Ennenkuin Kroisos kumminkaan uskalsi ryhtyä
+taisteluun Kyyrosta vastaan, hän tahtoi tiedustella jumalain tahtoa
+ja lähetti senvuoksi lähettiläitä kallein lahjoin Delphoin kuuluisan
+oraakkelin luo Kreikkaan. Temppelin sisimmässä huoneessa, niissä
+rikkipitoista höyryä nousi vuoren halkeamasta, istui Apollonin papitar
+Pythia ja lausuili hurmiotilassa katkonaisia sanoja, joita jumalan
+luultiin hänelle ilmoittaneen. Temppelin papit merkitsivät ne muistiin
+ja sommittelivat ne yhteen, niin että ne sisälsivät ajatuksen. Kun
+Kroisos tiedusteli, pitikö hänen lähteä sotaretkelle persialaisia
+vastaan, kuului oraakkelin vastaus: »Jos Kroisos menee Halys-joen
+yli, on hän hävittävä suuren valtakunnan.» Kun tämä Pythian vastaus
+kerrottiin Kroisokselle, iloitsi tämä suuresti. Hänen ihastuksensa
+oli niin suuri, että hänen piti tiedustella oraakkelilta vielä kerran
+ja tällä kertaa sitä, tulisiko hänen ja hänen jälkeläistensä valta
+pitkäaikaiseksi. Tähän hän sai Pythialta vastauksen, että hänen sukunsa
+kukistuisi vasta »sitten, kun muuli kerran tulee Meedian valtakunnan
+kuninkaaksi.»
+
+Tällaiset vastaukset saatuaan Kroisos luuli voivansa olla varma
+asiastaan eikä kuullut varoituksia.[7] Voitonvarmana hän vei
+sotajoukkonsa Halys-joen yli.
+
+Kyyros puolestaan kokosi myöskin sotajoukon ja läksi häntä vastaan. Hän
+oli myöskin koettanut saada Vähän-Aasian länsirannikon kreikkalaiset
+siirtokunnat luopumaan Kroisoksesta ja asettumaan persialaisten
+puolelle. Mutta he kieltäytyivät siitä.
+
+Lähellä rajaa viholliset kohtasivat toisensa. Mutta ankara taistelu
+jäi ratkaisematta. Kroisos peräytyi silloin Sardeeseen hankkiakseen
+apuvoimia liittolaisiltaan egyptiläisiltä ja babylonialaisilta. Mutta
+Kyyros oli häntä nopeampi, ja ennenkuin Kroisos aavistikaan, oli
+vihollinen hänen pääkaupunkinsa ääressä. Lyydialaiset olivat kumminkin
+hyvin pelättyjä, erinomaisia ratsumiehiä. Mutta Harpagoksen neuvosta
+Kyyros turvautui sotajuoneen: hän järjesti rivin kameeliratsastajia
+persialaisen sotajoukon kärkeen. »Hevonen näet», kuten Herodotos sanoo,
+»pelkää kameelia eikä voi sietää sen näkemistä eikä sen hajua. Kun nyt
+iskettiin yhteen, pyörähtivät hevoset heti ympäri ja pakenivat, kun
+ne olivat vainunneet kameelien hajun ja nähneet ne.»[8] Lyydialaiset
+lyötiin pakoon, ja Kyyroksen joukot valloittivat ja hävittivät Sardeen.
+
+Kyyros oli antanut ankaran käskyn, että Kroisos oli otettava vangiksi,
+mutta että häntä ei saisi tappaa, vaikka hän tekisi vastarintaakin. Hän
+oli kuitenkin vähällä saada surmansa erään persialaisen kädestä, joka
+syöksyi häntä vastaan tietämättä, kuka hän oli. Kroisoksen oma poika
+pelasti hänet silloin kuolemasta. Sen kerrotaan tapahtuneen seuraavalla
+tavalla. Poika oli kuuromykkä — tietenkin suureksi suruksi isälle, joka
+oli tehnyt kaikkensa saadakseen hänet parannetuksi. Muun muassa hän
+oli lähettänyt kysymään neuvoa Delphoin oraakkelilta. Ja Pythia oli
+vastannut: »Mahtava Lyydian kuningas, mieletön Kroisos, kauan olet sinä
+odottanut saada kuulla poikasi riemuisan äänen sinua tervehtävän. Luovu
+kaipauksestasi! Paljon parempi sinulle, jos koskaan et saisi nähdä
+surujen päivää — sitä päivää, jolloin poikasi on puhkeava puhumaan!»
+
+Tämän hämärän vastauksen sisällys selvisi isälle vasta nyt, hetkellä,
+jolloin kaikki oli menetetty ja hän odotti vain surman iskua. »Kun
+nyt», niin kertoo Herodotos, »kuuromykkä poika näki persialaisen
+syöksyvän esiin, irroitti pelko ja onnettomuus hänen kielensä siteet ja
+hän sanoi: »Mies, älä surmaa Kroisosta.» Nämä olivat ensimmäiset hänen
+lausumansa sanat, ja sitten hän osasi puhua koko elinaikansa.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Näin Kroisos oraakkelin ennustuksen mukaisesti oli kukistanut suuren
+valtakunnan menemällä Halys-joen yli, mutta ei sitä valtakuntaa, jota
+hän itse oli ajatellut. Nyt hänellä oli edessänsä pahempi kohtalo
+kuin se surmanisku, jolta hän oli säästynyt. Kahleissa hänet vietiin
+Kyyroksen eteen, joka rakennutti suuren rovion, jolla Kroisos piti
+poltettaman elävältä. Onnettomuuksiensa masentamana äsken mahtava
+kuningas seurasi äänettömänä kuljettajiansa roviolle. Vasta siellä
+seisoessaan hän puhkesi puhumaan. Hän huokasi syvään ja huusi kolme
+kertaa sanan »_Solón_».
+
+Kuningas, sen kuullessaan, tiedusteluni Kroisokselta, ketä hän huusi.
+Tämä vastasi: »Paljon antaisin, jos saisin mainitsemani miehen
+kaikkien maailman kuninkaiden puheille.» Kun häneltä tiedusteltiin,
+mitä hän noilla arvoituksellisilla sanoilla tarkoitti, hän kertoi,
+miten hänen mahtavuutensa päivinä, jolloin hän mielestään oli
+ihmisistä onnellisin, viisas mies nimeltä Solon, sama, joka oli
+säätänyt Ateenalle sen kuuluisat lait, oli paljon matkustellessaan
+käynyt kerran häntä tervehtimässä. Kroisos kuljetutti häntä yltympäri
+aarrekammioissaan ja näytätti hänelle kultansa, hopeansa ja jalot
+kivensä koko ihanuudessaan. Sitten hän sanoi hänelle: »Ateenalainen
+vierasystäväni, sinä olet matkustellut laajalti ja nähnyt paljon
+ihmisiä. Haluaisin kysyä sinulta, oletko tavannut ihmistä, joka on
+kaikkia muita onnellisempi.» Mutta vastaus kuuluikin vallan toisin,
+kuin Kroisos oli odottanut. Suorasukaisesti ja imartelematta viisas
+vastasi: »Kyllä, herra kuningas, ateenalaisen Telloksen.» Kroisos
+hämmästyi ja kysyi uteliaana: »Minkä vuoksi mielestäsi Tellosta on
+pidettävä onnellisimpana?» Solon vastasi: »Tellos eli aikana, jolloin
+hänen kotikaupunkinsa oli kukoistavimmillaan, hänellä oli hyviä, kelpo
+lapsia ja hän sai nähdä, miten he vuorostaan saivat lapsia. Vihdoin
+hän taistellen isänmaansa puolesta kaatui voittoisana sankarina, ja
+ateenalaiset pitivät hänen muistoansa suuressa kunniassa.»
+
+Silloin Kroisos kysyi, kuka Solonin tapaamista ihmisistä oli lähinnä
+onnellisin — ja nyt hän ainakin oli varma siitä, että oli kuuleva
+oman nimensä. Mutta rajattomaksi hämmästyksekseen hän sai vastauksen:
+»Kleobis ja Bitōn. Heidän äitinsä, joka oli papitar, piti kerran mennä
+Hera jumalattaren kunniaksi vietettävään juhlaan temppeliin. Mutta
+kun vetojuhtia ei saatu ajoissa laitumelta kotiin, valjastautuivat
+nuorukaiset itse vaunujen eteen ja vetivät äitinsä temppeliin, lähes
+penikulman matkan. Miehet ylistivät nuorukaisten voimaa, ja naiset
+ylistivät onnelliseksi äitiä, jolla oli sellaisia poikia. Ylen
+onnellisena äiti astui temppeliin ja rukoili jumalia antamaan lapsille
+parasta, mikä ihmisen osaksi voi tulla. Tämän rukouksen johdosta
+nuorukaiset nukahtivat temppelissä ikuiseen uneen. Silloin äiti
+ymmärsi, että ihmiselle on onnellisinta kuolla nuorena.»
+
+Nyt Kroisos jo oli vallan pahastunut ja puhkesi puhumaan: »Minun
+onneani sinä siis et pidä minkään veroisena, et edes niinkään suurena
+kuin tavallisten ihmisten.» Solon vastasi: »Tällä hetkellä sinä olet
+mahtava, rikas mies ja monien kansojen kuningas, mutta ketään ei voi
+ennen kuolemaansa kiittää onnelliseksi. Sillä monille ihmisille jumalat
+ovat näyttäneet onnen syöstäkseen heidät sitten sitäkin syvemmälle.»
+
+Solon joutui rikkaan miehen epäsuosioon, eikä Kroisos sen koommin
+suvainnut häntä silmissänsä.
+
+Mutta nyt, kuolinhetkellä, hän oli täysin tajunnut viisaan miehen
+sanojen totuuden ja tullut ajatelleeksi, etteivät ne koskeneet vain
+häntä, vaan kaikkia ihmisiä, jotka pitivät itseänsä onnellisina.
+
+Ajatellessaan tämän johdosta onnen epävakaisuutta Kyyros tuli
+liikutetuksi: tämä mieshän, joka nyt oli valmiina kärsimään tuskallisen
+kuoleman, oli kerran ollut yhtä mahtava ja onnellinen kuin hän itse!
+Hän antoi tuoda voitetun vastustajansa pois roviolta, päästi hänet
+kahleista, antoi hänen istua vierellään ja kohteli häntä siitä päivin
+hyvin kunnioittavasti.
+
+Herodotoksen kaunis kertomus viisaan Solonin käynnistä rikkaan
+Kroisoksen luona on kumminkin historiallisesti mahdoton, sillä
+Solon kuoli samoihin aikoihin, jolloin Kroisos tuli kuninkaaksi.
+Vanha viisas oli silloin jo aikoja sitten lakannut kiertelemästä
+matkoillaan, sillä hän oli kuollessaan kahdeksankymmenvuotias ukko.
+Yhtä vähän uskottava on Herodotoksen draamallinen kuvaus Kroisoksen
+roviolla olosta, sillä tulen käyttö teloitukseen ei ole sopusoinnussa
+sen kanssa, että persialaiset osoittivat tälle luonnonvoimalle
+jumalallista kunnioitusta. Pelkäsiväthän he niin tulen kuin maankin
+saastuttamista siinä määrin, etteivät koskaan halunneet polttaa eikä
+haudata kuolleitaan. Kohtaus on ristiriidassa senkin kanssa, että
+Kyyros kohteli muita vastustajiaan säälivästi ja hienotunteisesti.
+Sekä Meedian että Babylonian kuninkaita hän näet heidän kukistuttuaan
+kohteli niin humaanisesti, että herätti sillä huomiota koko maailmassa.
+Sellaista voittajan osoittamaa jaloutta ihmiskunta ei vielä koskaan
+ollut saanut nähdä. Miten erilaista se olikaan kuin Assyrian
+soturikuninkaiden tapa silpoa voitetut viholliset!
+
+Jotakin historiallista pohjaa täytyy kuitenkin olla Herodotoksen
+kertomuksella Kroisoksen roviolla olosta. Tähän on esitetty
+selitykseksi se olettamus, että hän tappionsa jälkeen, kuten Assyrian
+viimeinen kuningas, olisi yrittänyt uhrata itsensä jumalille.
+
+Sotaretkensä päätyttyä onnettomasti Kroisos lähetti lähettiläitä
+Delphoihin kysymään, mitä oraakkeli oli tarkoittanut puhuessaan hänelle
+vastauksessaan muulista. Hän sai selityksen, että sillä tarkoitettiin
+juuri Kyyrosta. Hän oli näet syntyperältään kahta eri heimoa, äitinsä
+puolelta ylhäisempää, isän taholta alhaisempaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin pian kuin Kyyros siten oli tullut Lyydian valtiaaksi, lähettivät
+Vähän-Aasian seutujen kreikkalaiset siirtokunnat hänelle Sardeeseen
+pyynnön saada olla hänen valtansa alaisina samoilla ehdoilla kuin
+aikaisemmin Kroisoksen. Kyyros ei ollut unohtanut sitä vastausta, jonka
+oli saanut pyytäessään heiltä apua Kroisosta vastaan. Hän vastasi
+kertomalla läheteille seuraavan tarinan: »Oli kerran huilunsoittaja.
+Kun hän näki kaloja meressä, hän alkoi soittaa toivoen niiden hyppäävän
+maalle. Mutta kun hänen toivonsa ei täyttynyt, hän otti verkon ja
+pyydysti suuren joukon kaloja ja veti ne maalle. Nähdessään niiden
+siinä pyristelevän hän sanoi niille: »Tauotkaa tanssistanne, koska ette
+halunneet tulla tanssimaan minun soittaessani!»
+
+Kreikkalaiset ymmärsivät yskän ja varustautuivat vastaanottamaan
+uhkaavaa vaaraa. Mutta Kyyrosta he luonnollisesti voivat yhtä vähän
+vastustaa kuin lyydialaisetkaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vähemmässä kuin viidessä vuodessa oli Iraanin ylängön pikkuinen
+persialainen kuningaskunta laajentunut aina Välimereen saakka ja tullut
+maailman mahtavimmaksi valtakunnaksi. Persian valtakunnan ulkopuolella
+oli enää vain yksi Etu-Aasian valtakunta, nimittäin _Babylonia_. Olemme
+jo nähneet, mitenkä Kyyros vuonna 539 e.Kr. helposti pääsi tämänkin
+valtakunnan valtiaaksi. Kaivauksia tehtäessä Babylonissa on tavattu
+eräästä palatsista savilieriö, jonka piirtokirjoitus tavallansa kertoo,
+miten Babylonian valtakunnan häviö tapahtui. Se riippui siitä, että
+Marduk jumala oli vihastunut Babylonian kuninkaan jumalattomuuteen.
+Suuttuneena siitä, ettei ollut saanut asianmukaisia uhreja Marduk ja
+häntä seuraten kaikki muutkin Babylonian jumalat olivat hylänneet maan.
+Vihdoin hän kuitenkin oli tuntenut sääliä kansaa kohtaan ja valinnut
+babylonialaisille hyvän ja oikeamielisen hallitsijan, nimittäin
+Kyyroksen. Tätä oli Marduk seurannut sotaretkellä Baabelia vastaan ja
+auttanut häntä, niin että hän »voi miekan iskutta marssia Baabeliin».
+Sitten seuraa kuvaus Kyyroksesta itsestänsä ja siitä, miten lempeästi
+hän kohteli Baabelin asukkaita: »Eivät yksin he, vaan kaikki Babylonian
+mahtimiehet lankesivat polvillensa hänen eteensä ja suutelivat hänen
+jalkojansa. He riemuitsivat hänen herruudestaan, ja heidän kasvonsa
+säteilivät.»
+
+Piirtokirjoituksen on ilmeisesti sepittänyt Kyyroksen käskystä joku
+Baabelin Mardukin papeista. Sekä valoisain että tummien värien
+liioittelu on silmäänpistävää.
+
+Babylonian valtauksen johdosta joutui _Syyriakin_ Persian
+valtakunnalle. Siellä niinkuin muuallakin Kyyros kohteli kukistettua
+kansaa miellyttävän sovinnollisesti. Hän noudatti hienotunteisuutta
+eri kansojen uskonnollisten tottumuksien suhteen ja otti tahdikkaasti
+huomioon heidän kaupalliset harrastuksensa. Hänen pyrkimyksensä
+voittaa Syyrian kansat täten puolelleen oli läheisessä yhteydessä
+hänen niiden suunnitelmiensa kanssa, jotka koskivat hyökkäystä
+Syyrian naapurimaan _Egyptin_ kimppuun. Tähän hänen pyrkimykseensä
+saavuttaa suosiota Syyrian kansojen keskuudessa kuului viimeisenä
+vetona hänen politiikkansa sitä kansaa kohtaan, joka eli Babylonian
+vankeudessa ja hartaammin kuin mikään muu kansa kaipasi pääsyä
+kotimaahansa. On hyvin todennäköistä, että valtioviisas Persian
+kuningas oli käyttänyt hyväkseen tätä Baabelissa eläväin juutalaisten
+mielialaa jo ennen kuin hän kävi kaupungin kimppuun. Tällaiseen
+valloittajan kiitollisuudenvelkaan viittaa se seikka, että hänen
+Baabelissa suorittamistansa hallitustoimista oli kaikkein ensimmäisiä
+juutalaisten päästäminen palaamaan pyhään kaupunkiinsa rakentamaan
+jälleen temppelinsä. Eikä siinä kyllä, että työ piti suoritettaman
+hänen kustannuksellaan, vaan Kyyros salli juutalaisten viedä takaisin
+ne kultaiset ja hopeiset pyhät temppeliastiat, jotka Nebukadnesar oli
+riistänyt Salomon temppelistä.
+
+Pyrkiessään tekemään kukistetut kansat tyytyväisiksi ja itsensä
+suosituksi Kyyros käytti valtiotaidossaan myöskin periaatetta:
+»Hallitse ja hajoita.» Hän varoi sekaantumasta kotona olevien ja
+vankeudesta palaavien juutalaisten Jerusalemin temppelin rakentamista
+koskeviin riitoihin ja antoi molempien pyrkiä suurkuninkaan suosioon
+ja etsiä hänen tukeansa. Voi olla hyvä voida luottaa molempiin
+suunniteltaessa Egyptiin tehtävää sotaretkeä. Samasta syystä Kyyros
+suosi Sidonia sen vanhan kilpailijan Tyroksen edellä, ja Vähän-Aasian
+kreikkalaisten siirtokuntien levotonta väestöä hän piti jonkinlaisessa
+tasapainossa antamalla armonsa auringon loistaa välistä joillekuille
+kaupunkiruhtinaille, välistä erinäisille aatelisperheille.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Babylonian valtauksen jälkeen olisi vuoro oikeastaan ollut Egyptin.
+Mutta Kyyros saikin, kuten näyttää, tarpeeksi tekemistä niistä hurjista
+paimentolaiskansoista, jotka asuivat Jaksartes-joen takana ja tekivät
+sieltä ikäviä tervehdyskäyntejään koillisen Persian sivistyskeitaille.
+Egyptin sotaretken valmistelut hän sen sijaan jätti poikansa Kambyseen
+huoleksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuosikymmen sen jälkeen kuin Kyyros oli kukistanut Babylonian
+valtakunnan, hänen sankariuransa katkesi. Tarun mukaan hän
+kaatui sotaretkellä _massageetteja_ vastaan, joka urhoollinen
+paimentolaiskansa asui Kaspian meren itäpuolella olevilla aroilla.
+Tästä yrityksestä kertoo Herodotos: »Massageetteja hallitsi tähän
+aikaan, puolisonsa kuoleman jälkeen, Tamyris niminen nainen. Kyyros
+lähetti nyt lähettiläitä kosimaan häntä teeskennellen aikovansa
+naida hänet. Mutta Tamyris, joka ymmärsi, että Kyyros ei niinkään
+paljon kosiskellut häntä kuin massageettien kuningaskuntaa, torjui
+hänen lähentelynsä. Kun viekkaus ei siis onnistunut, marssi Kyyros
+Arakses-jokea kohti ja ryhtyi avoimesti sotaretkeen massageetteja
+vastaan.» Aluksi Kyyroksella näyttää olleen menestystä. Petoksella
+hänen onnistui saada vangiksi Tamyriksen poika ja tuhota suuri osa
+massageettien sotajoukosta. Tätä surren poika päätti päivänsä. Saatuaan
+tiedon näistä onnettomuuksista massageettien kuningatar kirjoitti
+Kyyrokselle kirjeen ja kehoitti häntä lähtemään pois hänen maastansa.
+»Jos et sitä tee», hän kirjoitti, »vannon minä nimessä auringon,
+massageettien herran, että sinä minun toimestani, niin kyllästymätön
+kuin oletkin, saat juoda verta kylliksi.»
+
+Hänen uhkauksensa täyttyikin. Kyyroksen sotajoukko lyötiin, eikä yksin
+hän itse, vaan useimmat hänen sotureistansakin kaatuivat. Tamyris
+täytti nyt nahkasäkin ihmisen verellä ja etsi kuolleiden persialaisten
+joukosta Kyyroksen ruumiin. Löydettyään sen hän pisti hänen päänsä
+säkkiin, herjasi ruumista ja sanoi: »Sinä olet tuhonnut minun elämäni
+ottamalla poikani petoksella vangiksi. Mutta sinulle annan minä nyt
+verta kylliksesi, kuten olen uhannut.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Eräs aikamme parhaita Persian historian tuntijoita kokoaa suunnilleen
+seuraaviin sanoihin arvostelunsa persialaisten suurimmasta kuninkaasta:
+Kyyros ansaitsee nimen Suuri. Valloittajana hän on paljoa suurempi kuin
+kaikki Assyrian, Babylonian ja Egyptin hallitsijat ja hän on luonut
+elinvoimaisen maailmanvallan. Valtiomiehenä hänellä ei aikaisemmin
+ole ollut vertaistaan. Hänellä oli kauas kantava valtiollinen katse.
+Vastoin vanhaa perinnäistapaa hän jätti kukistamillensa maille
+jonkinlaisen itsenäisyyden; ja joskin tämä itsenäisyys oli vain
+näennäistä, se joka tapauksessa mairitteli voitettuja kansoja. Ja
+miten erilaista olikaan hänen ja aikaisempain voittajain tapa kohdella
+kukistettujen kansojen uskonnollisia tunteita! Miten suurta edistystä
+merkitsikään Kyyroksen valistunut kunnioitus toisten kansojen uskontoa
+kohtaan verrattuna Assyrian kuningasten Assur jumalan kunniaksi
+harjoittamaan murhaamiseen ja silpomiseen! Baabelissa hän rinnatusten
+poikansa kanssa uhrasi Mardukille ja Jerusalemissa hän auttoi
+juutalaisia Jahven temppelin rakennuskustannuksissa.
+
+Lopuksi Kyyros ansaitsee kunniasijan maailmanhistorian kuvagalleriassa
+myöskin lainsäätäjänä sellaisten miesten kuin babylonialaisten
+Hammurapin ja kreikkalaisten Solonin rinnalla. Suurin edistysaskel
+hänen työssään oikeuden inhimillistämiseksi oli se, että hän kielsi
+omankäden koston ja jätti rankaisemisen valtion tuomioistuinten
+huostaan.
+
+
+
+
+KAMBYSES.
+
+
+Kyyroksen pojan ja seuraajan Kambyseen aikana tuli vuoro kolmannen
+niistä mahtavista valtioista, jotka olivat liittyneet yhteen pannakseen
+sulun persialaisten etenemiselle länttä kohti, nim. Egyptin. Sota
+tätä maata vastaan oli, kuten olemme nähneet, päätetty jo Kyyroksen
+eläessä, mutta vasta hänen seuraajansa aikana voitiin siihen ryhtyä.
+Varustukset valmiiksi saatuaan Kambyses samosi Niilin suistomaahan,
+missä Egyptin pääkaupunki silloin oli. Erään Niilin suuhaaran rannalla
+taisteltiin verinen taistelu, joka päättyi Egyptin sotajoukon tappioon
+ja pakoon.[9] Kun sitten lyhyen aikaa oli piiritetty Memfistä,
+saatiin viimein faarao, Psammetik III, vangiksi, ja egyptiläiset
+tunnustivat Kambyseen hallitsijakseen vuonna 525 e.Kr. Sillä aikaa
+Persian laivasto, johon kuului Foinikian kaupunkien ja Vähä-Aasian
+kreikkalaisten siirtokuntain sotalaivoja, oli pitänyt kurissa Egyptin
+laivastoa.
+
+Menestystänsä Kambyses ei ollut saavuttanut yksistään asevoimin —
+Egyptin armeijassa ja laivastossa ilmenneellä kavalluksella oli suuri
+osa. Näissä salaisissa selvittelyissä olivat myöskin Siinain niemimaan
+arabialaiset olleet mukana. He varustivat näet Persian sotajoukon
+vedellä, mikä oli aavikkojen halki marssittaessa kaikkein tärkeimpiä
+tarvikkeita.
+
+Egyptin valtauksen perästä Kambyses teki sotaretken etelään, sitä maata
+vastaan, missä asuivat »pitkäikäiset aithiopialaiset», joiden sanottiin
+olevan tavattoman kookkaita ja saavuttavan 120 vuoden iän ja ylikin
+siitä. Yrityksessä persialaiset kärsivät suuria häviöitä.
+
+Herodotos kertoo, että Kambyses valmisteli »sotaretkeä lähettämällä
+miehiä maata vakoilemaan, tekosyynä lahjojen vienti Kambyseeltä sen
+kuninkaalle.
+
+Kerrotaan aithiopialaisten tapana olleen valita kuninkaakseen miehistä
+kookkain ja voimakkain. Kun miehet tulivat aithiopialaisten kuninkaan
+luo, he sanoivat: »Kambyses, persialaisten kuningas haluaa tulla sinun
+ystäväksesi ja liittolaiseksesi ja on senvuoksi lähettänyt meidät tänne
+tuomaan näitä lahjoja.» Mutta aithiopialainen osoitti, että hän älysi
+heidän tulonsa tarkoituksen, ja lisäsi: »Persialaisten kuningas ei ole
+oikeamielinen mies, sillä muuten hän ei haluaisi toisten maata eikä
+koettaisi saattaa orjuuteen ihmisiä, jotka eivät ole tehneet hänelle
+mitään pahaa. Antakaa hänelle tämä jousi ja sanokaa hänelle näin:
+»Aithiopialaisten kuningas antaa persialaisten kuninkaalle sen neuvon,
+että vasta sittenkuin persialaiset niin helposti kuin minä kykenevät
+jännittämään tämän suuruisen jousen, vasta sitten hän lähteköön suuren
+suurin sotajoukoin retkelle pitkäikäisiä aithiopialaisia vastaan.
+Mutta siihen saakka kiittäköön hän jumalia, jotka eivät herätä
+aithiopialaisten lapsissa ajatusta anastaa vierasta aluetta omansa
+lisäksi.» Sitten hän pilkkasi Persian kuninkaan lahjoja ja kysyi
+lopuksi vakoojilta muun muassa, mitä heidän kuninkaansa tavallisesti
+söi, ja kuinka kauan persialainen enintään voi elää. He vastasivat,
+että hän söi vehnästä tehtyä leipää, jota viljaa maa kasvoi, jos sitä
+lannoitettiin. Ja mitä persialaisten ikään tuli, niin kahdeksankymmentä
+vuotta oli ihmisiän pisin mitta. Tähän aithiopialainen vastasi, ettei
+hän ihmetellyt heidän ikänsä lyhyyttä, koska he söivät lantaa. Oman
+kansansa saavuttaman korkean iän hän luki sen ansioksi, että heidän
+ravintonaan oli keitetty liha ja juomanaan maito. Sitten hän vei heidät
+kaivon luo, joka oli oikea nuorennuslähde. Sen vesi oli lienteätä
+kuin öljy ja tuoksui kuin orvokki ja oli niin kevyttä, että mikään ei
+pysynyt sen pinnalla, ei edes puu, vaan kaikki vajosi pohjaan. Toisen
+Aithiopian merkillisyyden vakoojat saivat nähdä vankilassa. »Siellä
+olivat», Herodotos kertoo, »kaikki kultaisissa kahleissa. Aithiopiassa
+on näet kupari harvinaisempaa ja kallisarvoisempaa kuin mikään muu.»
+
+Kun vakoojat palasivat Kambyseen luo, tuli tämä samalla kertaa niin
+katkeroituneeksi ja uteliaaksi, että hän lähti liikkeelle malttamatta
+koota edes tarpeellisia ruokavaroja, vaikka hänen, kuten Herodotos
+sanoo, »oli marssittava maailman loppuun». Aivan kuin raivoissaan ja
+suunniltaan hän lähti liikkeelle, heti kuin oli kuullut vakoojain
+sanat. Ennenkuin sotajoukko oli kulkenut viidennen osan matkaa, olivat
+kaikki ruokavarat lopussa. Niin kauan kuin miehet voivat löytää jotakin
+maasta, he elättivät itsensä ruoholla ja yrteillä. Mutta kun he tulivat
+erämaahan, tekivät muutamat heistä hirmuisen teon. He ottivat arvalla
+joka kymmenennen miehen ja söivät suuhunsa. Kun Kambyses kuuli,
+että he söivät toisiansa, hän kauhistui. Hän jätti sikseen retken
+aithiopialaisia vastaan ja lähti paluumatkalle ja saapui Memfikseen
+menetettyään paljon miehiä.»
+
+Kelpo Herodotos on tässä niinkuin usein muulloinkin iskenyt kirveensä
+kiveen. On näet todisteita siitä, että Kambyseen Aithiopiaan tekemä
+retki ei ollut niinkään suunnittelematon, kuin Herodotos väittää,
+vaan että hän päinvastoin etukäteen oli perustanut varastopaikkoja
+aina niin kauaksi kuin kolmannen putouksen seuduille. On kyllä totta,
+että Kambyseen täytyi lähteä peräytymisretkelle, mutta se ei johtunut
+Aithiopiassa kärsityistä vastoinkäymisistä, vaan levottomuutta
+herättävistä tiedoista, että Persiassa oli syntynyt vaarallinen kapina.
+
+Kun Kambyses palasi Memfikseen, vietettiin siellä parastaikaa suurta
+ilojuhlaa sen johdosta, että papit olivat löytäneet uuden Apis-härän.
+Kadut vilisivät iloisia, juhlapukuisia ihmisiä. Mutta Kambyses, joka
+oli menettänyt tyyneytensä sotaretken epäonnistumisen johdosta, luuli,
+että egyptiläiset iloitsivat hänen vastoinkäymisistään. Mielettömän
+katkeroituneena hän kutsutti Apiksen papit eteensä. Mutta kun kuningas
+purki vihaansa egyptiläisten vahingonilon johdosta, he selittivät
+hänelle, että kansan riemu johtui siitä, että heidän jumalansa oli
+jälleen ilmestynyt heille. Silloin hän käski pappeja tuomaan tuon
+jumalan hänen eteensä. He menivät noutamaan Apista.
+
+»Kun papit toivat Apiksen», sanoo Herodotos, »veti Kambyses aivan
+kuin puolihulluna esille miekkansa ja yritti pistää sillä Apista
+vatsaan, mutta osui kupeeseen. Silloin hän nauroi ja sanoi papeille:
+»Te yksinkertaiset oliot! On siis jumalia, jotka ovat lihaa ja verta
+ja joihin teräs pystyy. Sellainen jumala voikin olla kyllin hyvä
+egyptiläisille!» Sitten hän ruoskitutti pappeja ja kielsi egyptiläisiä
+kuolemanrangaistuksen uhalla jatkamasta juhlaa. Apis-härkä sai kuolla
+veren vuotoon, mutta papit hautasivat sen salaa.
+
+Herodotos on saanut nämä tietonsa egyptiläisiltä. Niiden
+todenperäisyyttä on meidän aikanamme voitu tutkia, Mariettei'n
+ansiosta, joka löysi Apis-härkäin hautauspaikan. Hän löysi sieltä
+kaksi hautakirjoitusta Kambyseen aikaisista pyhistä eläimistä. Niistä
+käy selville, että toinen eläin kuoli Kambyseen ollessa Aithiopian
+retkellään ja että tämän Apiksen lähin seuraaja eli yli Kambyseen
+ajan. Ainoan Kambyseen aikana kuolleen Apiksen hautakivessä kerrotaan,
+että Kambyses itse hautautti pyhän eläimen juhlallisesti, ja kuningas
+on siinä kuvattu Apista rukoilemassa. Toinen Herodotoksen kertomusta
+vastaan ratkaisevasti puhuva todistuskappale on miehen hautakivi,
+joka Kambyseen aikana oli Saȋs kaupungin ylipappina. Kivi on nykyisin
+Vatikaanin museossa Roomassa. Miehen elinaikanansa piirrättämä
+hautakirjoitus todistaa, että Kambyses oli suhtautunut hienotunteisesti
+egyptiläisten uskonnollisiin tapoihin. Jos hän olisi tehnyt niin
+kuohuttavan rikoksen, mitä Apiksen murha egyptiläisten silmissä
+oli, hän olisi ehdottomasti saanut korkealta pappismieheltä vallan
+toisenlaisen arvostelun. Kertomus niin tästä kuin muistakin Kambyseen
+tekemistä häpeällisistä tihutöistä on ilmeisesti tulosta erinäisten
+egyptiläispiirien katkeruudesta vallananastajia kohtaan. Siten vihaa
+uhkuva perintätieto on aina meidän päiviimme saakka saanut Kambyseen
+esiintymään historiassa julmana tyrannina, mitä häpeällisinten tekojen
+tahraamana. Hänen kerrottiin murhanneen veljensä, surmanneen parhaan
+ystävänsä pojan ja vihapäissään potkineen vaimoansa, niin että tämä sai
+keskenmenon ja kuoli.[10] Hautoja ja temppeleitä hän muka häpäisi ja
+päästi aina ivanaurun, kun oli tehnyt oikein roistomaisen teon.
+
+
+Apis-historiasta saamamme totuudenmukaiset tiedot saivat ehdottomasti
+epäilemään noita herjauksia. Se tieto, jonka Herodotos antaa Kambyseen
+viimeisistä hetkistä onkin vallan toista laatua kuin hänen elämänsä
+kuvaus. Siinä ei puhu veren tahraaman tyrannin, vaan kuolevaisen
+maanisän ääni.
+
+Veljensä hän kuitenkin raivautti pois tieltänsä, mutta tätä tekoa
+lieventää se, että surmattu oli kapinoitsija, ja sellaisten suhteen oli
+tuohon aikaan laulu lyhyt.
+
+Joka tapa uksessa Kambyses oli kovempi ja väkivaltaisempi luonteeltaan
+kuin Kyyros. Se ilmenee hänen sisäpolitiikassaan, joka selvästi pyrki
+mahtikäskyllä sulattamaan ennen itsenäiset valtiot, jotka Persian
+valtakunnan muodostivat, yhtenäisvaltioksi, jossa suurkuninkaan
+tahdon piti määrätä kaikki. Kambyseen hallitustoimet osoittavat,
+että hän luopui Kyyroksen inhimillisemmästä hallitusperiaatteesta
+antaa valtakunnan eri osien säilyttää huomattavan suuri itsenäisyys.
+Hallinnon _keskitys_ ja _rajaton yksinvalta_ olivat Kambyseen
+päämääränä. Onkin kuvaavaa, että persialaiset nimittivät Kyyrosta
+»isäksi», mutta Kambysesta »valtiaaksi.»
+
+
+
+
+DAREIOS I.
+
+
+Kambyses hallitsi vain seitsemän vuotta. Kun häneltä ei jäänyt
+lapsia, siirtyi kruunu hänen kuoltuaan ylhäiselle _Dāreios_ nimiselle
+persialaiselle, joka kuului Kyyroksen suvun nuorempaan haaraan.[11]
+Hänestä sai Persian valtakunta hallitsijan, joka on maailmanhistorian
+suurimpia valtiomiehiä.
+
+Ensiksikin hän kukisti voimalla ne kapinayritykset, jotka olivat
+alkaneet Kambyseen Aithiopian-retken aikana, ja joita yhä esiintyi
+milloin siellä, milloin täällä valtakunnan eri osissa. Nämä
+kilpailijoistansa saamansa voitot Dareios on ikuistuttanut Behistunin
+kallioon[12], missä suurkuningasta vastaan kapinaan nousseista
+käytetään nimitystä »yhdeksän valekuningasta». Dareios hallitsi nyt
+valtakuntaa, joka ulottui toisesta Niilin putouksesta Mustaan mereen
+ja Välimeren rannalta Indus ja Jaksartes jokien varsille. Mutta monet
+kapinayritykset olivat opettaneet hänelle, että asevoimin luotu
+valtakunta ei ilman muuta voinut säilyä. Oli ilmeistä, että siihen
+vaadittiin perustuksen uutta järjestelyä.
+
+Dareios on Persian valtakunnan suuri järjestäjä. Sekä Kyyros että
+Kamhyses olivat liian yhtämittaisissa sodissa ehtiäkseen suorittaa
+sitä suurta työtä, jota olisi vaatinut niiden suurten valtakuntien
+sulattaminen kokonaisuudeksi, jotka niin lyhyessä ajassa oli liitetty
+yhteen. Ei voida kieltää, että Assyrian kuninkaat julmuudellaan ja
+kovuudellaan olivat tässä suhteessa tasoittaneet tietä niille, joiden
+tehtäväksi tuli valtakunnan eheyden lujittamistyö, aivan niinkuin
+Ruotsissa Kaarle IX ojentavine miekkoineen raivasi tietä lempeämmän
+poikansa sovinnolliselle, kokoavalle politiikalle.
+
+Ne keinot, joita Dareios käytti, olivat _inhimillisyys_ ja
+_järjestelykyky_ toisiinsa yhtyneinä, kuten suurella Kyyroksellakin.
+Hän osoitti suoranaista mestaruutta taivutellessaan persialaisten
+alamaiskansoja puolelleen, osoittaen siinä aina kunnioitusta heidän
+kansallisia ja uskonnollisia perintötapojansa kohtaan. Egyptiläisiä
+kohtaan hän käyttäytyi kuin egyptiläinen, babylonialaisia kohtaan kuin
+babylonialainen, kreikkalaisia kohtaan kuin kreikkalainen. Persian
+hänen valtioviisaan johtonsa alaisena saavuttama aineellinen nousu on
+vertaansa vailla.
+
+Dareios lujitti mahtavaa valtakuntaansa luomalla sille vakavan
+hallinnon. Tässä tarkoituksessa hän jakoi sen kahteenkymmeneen
+maaherrakuntaan eli satrapiaan, joita kutakin hallitsi satraappi.
+Etteivät nämä herrat paisuisi liian mahtaviksi ja kävisi valtakunnan
+eheydelle vaarallisiksi, hän antoi heille vain siviilivallan ja asetti
+heidän rinnalleen satrapian sotavoimille erityisen päällikön, joka sai
+määräyksensä suoraan suurkuninkaalta. Varmemmaksi vakuudeksi hän piti
+alati satraappeja tarkasti silmällä salaisten asiamiesten avulla, jotka
+matkustivat ympäri, sukeltautuivat esiin milloin siellä, milloin täällä
+ja joita vanhan egyptiläisen tavan mukaan sanottiin »kuninkaan silmiksi
+ja korviksi». Heti kuin jotakin epäilyttävää ilmeni, he lähettivät
+siitä tiedon suurkuninkaalle, joka voi mielensä mukaan menetellä, voi
+erottaa ja mestauttaakin luottamusmiehensä tutkinnotta ja tuomiotta.
+
+Satraappien tärkeimpiä tehtäviä oli verojen kantaminen ja, kun niin
+tarvittiin, ottaminen. Verot suoritettiin osaksi rahana, osaksi
+luonnossa. Koko valtakunnan puhtaana rahana suorittama veromäärä nousi
+vuodessa noin 700 miljoonaan markkaan meidän rahassamme laskettuna,
+mikä oli suunnaton summa siihen aikaan. Persialaiset itse eivät
+Herodotoksen kertoman mukaan maksaneet veroa. Rahaverojen lisäksi
+tulivat luonnonsuoritukset. Niinpä esimerkiksi meedialaiset antoivat
+100 000 lammasta, 4 000 muulia ja 3 000 hevosta. Armenialaiset
+hankkivat 30 000 varsaa. Aithiopialaiset suorittivat joka kolmas vuosi
+40 kg kultaa, 200 eebenholtsipuuta, 20 norsun torahammasta ja viisi
+aithiopialaista poikalasta. Mustan meren rannalla asuvat kolkhislaiset
+lähettivät vuosittain 26 000 kg suitsutusaineita.
+
+Erilaisten maanäärien koossapysymistä Dareios edisti myöskin
+teettämällä erinomaisia maanteitä. Niiden varsilla oli määrätyissä
+paikoissa pikalähettejä, jotka yötä päivää olivat valmiina nopeilla
+juoksijoilla viemään sanomia kuninkaalle ja käskyjä kuninkaalta; ja
+kuninkaan alamaisiltakin oli hyötyä nopeasta postinkulusta valtakunnan
+eri osien välillä.
+
+Näin Dareios selvästi tajuten valtiomiehen tehtävät muodosti
+valtakunnastansa samalla kertaa suurimman ja lujimman
+valtiomuodostuman, mitä maailma siihen saakka oli nähnyt. Ja tätä
+valtakuntaa hän koetti vielä laajentaa valloituksilla. Hänen katseensa
+oli suunnattu länteen, ja politiikallansa hän pani alulle sen
+voimainmittelyn Idän ja Lännen välillä, joka kaikiksi ajoiksi oli oleva
+ratkaiseva ihmiskunnan kehitykselle. Mutta tämän taistelun seuraamisen
+ja sen merkityksen arvostelemisen edellytyksenä on Kreikan historia,
+johon nyt siirrymme.
+
+Kootkaamme sitä ennen kuitenkin vaikutelmamme siitä, mitkä ovat
+persialaisten suurimmat panokset maailmankehitykseen toisten itämaisten
+kansojen rinnalla! Parasta persialaisissa edustavat sellaiset
+persoonallisuudet kuin Zarathustra, Kyyros ja Dareios I. Kyyros
+ja Dareios edustavat molemmat _imperialismin_ aatetta, tietoista
+maailmanvaltaan pyrkimystä. Itse aatteen he saivat perinnöksi
+Babylonian ja Assyrian hallitsijoilta, mutta sen toteuttamisessa he
+kulkivat vallan toisia ja onnellisempia teitä kuin verentahraamat
+assyrialaiset hirmuhallitsijat. Persian suurkuninkaat ovat ensimmäistä
+kertaa maailmanhistoriassa yhdistäneet maailmanherruuteen pyrkimyksen
+kukistettujen kansojen _humaaniseen_, inhimilliseen kohteluun.
+
+Siihen samalla kertaa viisaaseen ja jaloon politiikkaan, jonka Kyyros
+aloitti, tulee toisena suurena persialaisen valtiotaidon panoksena
+Dareioksen osoittama järjestelykyky, kun hänen onnistui — yhäkin
+inhimillisin keinoin — yhtenäiseksi valtioksi sulattaa valtakuntansa
+erilaiset maanääret.
+
+Siten indoeurooppalaisten kansojen ensimmäiselle esiintymiselle
+historian kilpatanterella on ollut ominaista se, että niiden
+johtajat ovat osoittaneet _järjestelytaitoista valtiomiehen kykyä_
+suuremmassa määrin kuin haamilaisten ja seemiläisten kansojen
+hallitsijat. Mutta unohtaa ei pidä, että aikaisemmin Egyptin suuret
+faaraot ja Eufratin maissa sellaiset hallitsijat kuin Hammurapi
+patriarkallisella komennolla ovat pienemmässä piirissä herättäneet ja
+lujittaneet voimakkaan yhteiskuntahengen. Molemmissa näissä jokimaissa
+on kumminkin, kuten olemme nähneet, valtioyhteys ja valtiohenki
+pohjimmaltaan itse _luonnon luomaa_, kun Kyyroksen ja Dareioksen
+maailmanvaltakunnat sitävastoin ovat _korkeamman älyn ja persoonallisen
+tahdon yksinomaista tuotetta._
+
+Näiden molempien hallitsijain humaaninen elämänkatsomus pohjautuu
+epäilemättä siihen korkeampaan _uskonnolliseen_ katsantokantaan,
+johon Zarathustra johdatti persialaiset. Se suurkuningas, joka
+kreikkalaisessa kirjallisuudessa esiintyy ihannehahmona ja joka
+juutalaisille oli melkein kuin Messias, ei varmaankaan olisi ollut
+sellainen, jollei hän todellakin olisi ollut jalon ja ihmisystävällisen
+elämänkatsomuksen elähdyttämä.
+
+Mikä ääretön ero onkaan vertatihkuvan Assurin-palveluksen, joka teki
+julmuuden toisia kansoja kohtaan uskonnolliseksi velvollisuudeksi,
+ja sen julistuksen välillä, joka asettaa ihmisen päämääräksi hyvän
+palveluksessa suoritetun rakentavan kulttuurityön! Tällä ovat Iraanin
+kansat antaneet sivistyslisän, jota voi verrata israelilaisten
+kulttuuriosuuteen, joskaan tässä yhteydessä ei saa unohtaa suuria
+egyptiläisiä viisaudenopettajia eikä Ekhnatonin monoteistisiä
+uudistuspyrkimyksiä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Egyptiläisten, assyrialaisten ja babylonialaisten sivistyssaavutuksista
+kuuluu oleellinen osa aloille, missä _monet voimat_ ovat vaikuttaneet
+yhdessä. Ennen kaikkeahan egyptiläiset ja babylonialaiset ovat
+ihmiskunnan oppimestareita maanviljelyksessä, babylonialaiset myöskin
+suurpiirteisessä liike-elämässä, jonka kanssa ovat yhteydessä tämän
+kansan panokset lainopin alalla. Merenkulussa olivat foinikialaiset
+itämaiden edelläkävijöitä. Taide ja taidekäsityö kohosi aikaisin
+Egyptissä ihmeteltävän korkealle, ja myöskin kirjallisuuden eri
+haarat kukoistivat siellä. Sieltä on meidän todennäköisesti etsittävä
+aakkostomme alkukoti, ja siellä valmistettiin ensimmäinen paperi.
+Tieteen alalla on meidän paljosta kiittäminen sekä egyptiläisiä
+että babylonialaisia. He ovat laskeneet perustan tähtitieteelle,
+matematiikalle ja lääketieteelle. Kalenterimmehan m.m. on peräisin
+heiltä.
+
+Ei mikään näistä aloista ole niitä, missä persialaiset ovat olleet
+edelläkävijöitä. Heidän rakennus- ja koristetaiteensa — ne alat,
+millä heidän taidettansa tunnemme — ovat saaneet paljon vaikutusta
+assyrialais-babylonialaisesta ja myöhemmin, sitä mukaa kuin
+persialaisten valloitukset ulottuvat länteen, egyptiläisestä ja
+kreikkalaisesta taiteesta. Niin persialaiselle kuin kaikellekin
+itämaiselle arkkitehtuurille on ominaista taipumus jättimäisyyteen.
+_Kreikkalaiset_ taiteilijat vasta tekivät taiteilijan ihanteeksi
+mittojen kohtuullisuuden ja sopusoinnun. Koristeissa on erikoista
+värikkyys, kalliiden kivien käyttö kultaesineiden pinnalla.
+
+Persialaiset eivät ole olleet uranuurtajia taiteen ja tieteen kentällä
+eivätkä myöskään aineellisen kulttuurin alalla, mutta merkityksettömiä
+inhimilliselle edistymiselle he eivät silti ole näilläkään aloilla
+olleet. Heidän luomansa lujan ja samalla hieno-otteisesti koossa
+pidetyn valtion ansiota on, että eri kansat ovat ikäänkuin tulleet
+lähemmäksi toisiansa. Tähän vaikutti osaltansa suuressa määrin
+erinomainen maantieverkko, minkä Persian kuninkaat järjestivät ja
+pitivät kunnossa. Turvallisemmin ja nopeammin kuin koskaan ennen
+kauppias voi kulkea maasta maahan, ja eri kulttuurien kesken syntyi
+kehitystä edistävää vuorovaikutusta.
+
+
+Kirjallisuutta tätä osaa varten:
+
+Eduard Meyer, Geschichte des Altertums: osat II—V.
+
+J.B. Bury y.m., The Cambridge ancient history: osat III—V.
+
+Tätä jaksoa varten:
+
+Ferdinand Justi, Geschichte des alten Persiens.
+
+Ferdinand Justi. Geschichte Irans bis zum Ausgang der Sasaniden (Wilh.
+Geiger und Ernst Kuhn, Grundriss der iranischen Philologie II).
+
+Clément Huart, La Perse antique et la civilisation iranienne (laajoin
+kirjallisuusluetteloin).
+
+Georg Hüsing, Der Zagros und seine Völker (»Der alte Orient» 1908).
+
+A.V. William Jackson, Persia past and present.
+
+Marcelle Auguste Diculafoy, L'art antique de la Perse.
+
+J. Darmesteter, Le Zend-Avesta.
+
+Karl F. Geldner, Avesta.
+
+A.V. William Jackson, Zoroaster, the prophet of ancient Iran (laajoin
+kirjallisuusluetteloin).
+
+A.V. William Jackson, Die iranische Religion (Geiger—Kuhn, Grundriss
+II. Laajoin kirjallisuusluetteloin.)
+
+Karl F. Geldner, Avestalitteratur (Geiger-Kuhn, Grundriss II).
+
+Edv. Lehmann, Zarathustra.
+
+James Hope Moulton, Early Zoroastrianism.
+
+Dosabhaj Framji Karaka, History of the parsis.
+
+Victor Henry, Le parsisme.
+
+Justin V. Prášek, Kyros der Grosse (»Der alte Orient» 1912).
+
+Adolf Bauer, Die Kyros-Sage und Verwandtes.
+
+Victor Floigl, Cyrus und Herodot nach den neugefundenen Keilinschriften.
+
+Rudolf Schubert. Herodots Darstellung der Cyrussage.
+
+O.E. Hagen, Keilschriftsurkunden zur Geschichte des Königs Cyrus
+(Friedrich Delitzsch und Paul Haupt, Beiträge zur Assyriologie II).
+
+Herodotoksen historia, kääntänyt Edv. Rein.
+
+Justin V. Prášek, Kambyses (»Der alte Orient»' 1913).
+
+Justin V. Prášek, Dareios I (»Der alte Orient» 1914).
+
+E.A. Wallis Budge, The sculptures and inscriptions of Darius the Great
+on the rock of Behistun.
+
+
+
+
+AIGEIALAINEN KULTTUURI
+
+
+Mitä nykyisin tiedämme kaakkois-Euroopan vanhimmista kulttuureista,
+siitä meidän on ennen kaikkea kiitettävä erästä saksalaista ja erästä
+englantilaista arkeologia. Edellinen, nimeltänsä _Schliemann_, sai
+1870-luvun puolivälissä ilmi n.s. _mykeneläisen kulttuurikauden_,
+joka on saanut nimensä Peloponnesoksen koillisosassa sijainneesta
+Mykēnēn (myös Mykēnai) kaupungista. Sen raunioista näet ensi kerran
+perusteellisemmin päästiin tuntemaan tuota ihmiskunnan kehityskautta,
+joka näyttää alkaneen noin 1600 vuotta ennen meidän ajanlaskuamme.
+
+Neljänneksen vuosisataa Schliemannin jälkeen englantilainen _Evans_
+alkoi kaivaa kuningas Minoksen palatsin raunioita muinaisessa
+Knossoksen kaupungissa, Kreetan pohjoisosassa, lähellä meren rannikkoa.
+Evans oli aikaisemmin liikuskellut muinais- ja kansatieteellisissä
+tutkimuksissa Balkanin niemimaalla, Italiassa ja Lapissa sekä Kreetan
+muissa osissa. Nyt hänen onnistui tuoda päivänvaloon muistomerkkejä
+mykeneläistäkin vanhemmasta sivistyskaudesta, nimittäin tämän kanssa
+sukua olevasta _kreettalaisesta kulttuurista_. Näitä molempia
+kulttuureja nimitetään yhteisnimellä _aigeialaiseksi_ Aigeian meren
+mukaan. Evans oli nyt valaissut tämän sivistyksen historiaa jälleen
+enemmän kuin puoli vuosituhatta ajassa taaksepäin.
+
+
+Kirjallisuutta tähän osaan:
+
+Martin P:n Nilsson, Grekisk kultur i bild.
+
+Fritz Baumgarten, Franz Poland und Richard Wagner, Die hellenische
+Kultur.
+
+Tähän jaksoon:
+
+Dietrich Fimmen, Die kretisch-mykenische Kultur (laajoin
+kirjallisuusviittauksin).
+
+René Dussaud, Les civilisations préhelléniques dans le bassin de la mer
+Egée.
+
+H.R. Hall, Aegean archæology.
+
+Gustave Glotz, La civilisation égéenne (laaja kirjallisuusluettelo).
+
+R. v. Lichtenberg, Die ägäische Kultur.
+
+Oscar Montelius, La Grèce préclassique.
+
+Frederik Poulsen, Den kretisk-mykeniske Kunst.
+
+Emil Smith, Hellas for Homer.
+
+K. Friis Johan sen y.m., De förhistoriska tiderna i Europa I.
+
+
+
+
+KREETTA, SIVISTYKSEN SILTA.
+
+
+Aikaisemmin kuvatessamme itämaiden sivistystä on jo Kreetan saari
+välistä vilahtanut silmiimme. Evansin ja eräiden muiden arkeologien
+— amerikkalaisten ja italialaisten — siellä suorittama työ on
+tehnyt ilmeiseksi, että saarella kerran maailmassa on ollut meidän
+kulttuurillemme hyvin tärkeä merkitys. Aikaisemmin kuin mikään muu osa
+Eurooppaa Kreetta pääsi osalliseksi itämaisesta sivistyksestä. Saaren
+asema tekikin sen aivan kuin ennakolta määrätyksi sivistyksen sillaksi
+itä- ja länsimaiden välille.
+
+
+
+
+TARU THESEUKSESTA JA HÄNEN PÄÄSYSTÄÄN LABYRINTISTA.
+
+
+Kreetassa hallitsi ammoisena aikana mahtava kuningas, jonka nimi
+oli Minōs. Hänen pääkaupunkinsa oli laajalti kuuluisa taidokkaasti
+rakennetusta Labyrintistaan, jonka sokkelokäytävät olivat niin
+eksyttäviä, että ken kerran oli sinne joutunut, hän ei koskaan sieltä
+takaisin päässyt. Sen sisällä oleili kauhea Minotauros, hirviö, jolla
+oli härän pää ja ihmisruumis, se kun oli hedelmä Minoksen puolison
+Pāsipháēn lemmenliitosta Poseidonin tai Zeuksen merestä nostattaman
+sonnin kanssa. Joka toisen uudenkuun alkaessa oli annettava ihminen
+Minotaurokselle. Sillä jos hirviö ei aikanaan saanut ihmislihaa
+nälkänsä tyydytykseksi, se ryntäsi ulos ja hävitteli kauheasti koko
+ympäristöä.
+
+Kuningas Minoksella oli poika, joka oli hänen ilonsa ja ylpeytensä.
+Kuninkaanpoika voittikin kaikki muut nuorukaiset sekä ruumiin että
+hengen harjoituksissa, ja kun hän otti osaa julkisiin kilpailuihin,
+ei katsojain riemusta tahtonut tulla loppua lainkaan. Mutta eräänä
+päivänä isä sai kauhean surusanoman, että poika oli surmattu Ateenassa.
+Murhan olivat tehneet muutamat ateenalaiset nuorukaiset, joissa oli
+herännyt kateus sen johdosta, että kreettalainen kuninkaanpoika oli
+juhlaleikeissä voittanut kaikki heidän maanmiehensä.
+
+Kun Minos sai tietää, miten oli käynyt, hänen syvä surunsa muuttui
+kiihkeäksi koston janoksi. Mahdollisimman nopeasti hän varusti
+sotajoukon ja vei sen Ateenaa vastaan, missä ei lainkaan oltu
+varustauduttu hyökkäyksen varalta eikä senvuoksi kyetty lujaan
+vastarintaan. Pian ateenalaisten oli pakko anoa rauhaa.
+
+Minos otti heidän lähettinsä vastaan tuimin ilmein. Nämä kuvailivat
+elävästi, mitä he olivat jo sodasta kärsineet, ja kyynelsilmin
+lupasivat alistua mihin rauhanehtoihin hyvänsä. Mutta uhkaavan synkkänä
+voittaja istui valtaistuimellaan vastaamatta mitään. Kun hän vihdoin
+puhkesi puhumaan, hän lausui seuraavat sanat: »Niinpä siis kuulkaa!
+Te olette lyöneet kuoliaaksi poikani, vanhuuteni toivon, ja minä olen
+vannonut kostavani kauheasti. Rauhan minä suon teille vain sillä
+ehdolla, että Ateena joka yhdeksäs vuosi lähettää Kreettaan seitsemän
+nuorukaista ja seitsemän neitoa verellänsä sovittamaan poikani murhan.»
+Ja vielä kauhistavammilta kuuluivat hänen sanansa, kun hän lisäsi, että
+nuoret ateenalaiset piti uhrattaman Minotaurokselle. Joka toisen uuden
+kuun noustessa hän aikoi viedä yhden heistä pedolle, joka tähän asti
+aina oli saanut rikollisia raadeltavakseen.
+
+Voitettujen ei auttanut olla suostumatta Minoksen vaatimuksiin.
+Heidän onnistui tinkiä vain se myönnytys, että jos joku suorittaa
+mahdottomalta näyttävän teon: surmaa Minotauroksen ja sitten löytää
+poispääsyn labyrintista, niin ei ainoastaan hän tovereineen saisi
+säilyttää henkeänsä, vaan ateenalaiset vapautuisivat ikiajoiksi
+Minokselle suoritettavasta verosta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaksi kertaa ateenalaiset jo olivat täyttäneet kauheat rauhanehdot;
+kaksi kertaa oli laiva heidän kaupungistaan vienyt Kreettaan seitsemän
+nuorukaista ja seitsemän neitoa, joille arpa oli langennut. Ja nyt
+läheni kolmatta kertaa aika, jolloin mustapurjeinen surun laiva oli
+lähtevä matkalle. Arvannoston hetki oli käsissä. Kaikki Ateenan
+nuorukaiset ja neidot olivat kokoontuneet, ja nuorten ympärillä
+seisoivat vanhemmat ja omaiset tuskaisan odotuksen vallassa. Silloin
+astuu esiin Theseus, kuninkaan ainoa poika, ja sanoo ilman arvannostoa
+olevansa valmis uhraamaan henkensä valtion puolesta. Theseus oli
+aikaisemmin tehnyt monia urotekoja. Rauhallisten matkamiesten hyödyksi
+hän oli puhdistanut Korinthoksen kannaksen tierauhaa häirinneistä
+jättiläisistä ja pahantekijöistä. Kaikkein pahimmassa huudossa oli
+ollut ryöväri, joka sitoi uhrinsa kahden nuoren, maahan taivuttamansa
+männyn latvaan ja päästi puut sitten äkkiä ponnahtamaan pystyyn,
+jolloin onnettomat repeytyivät palasiksi. Tätä ilkimystä Theseus
+rankaisi käsittelemällä häntä samalla tavalla.
+
+Jos mahdollista vieläkin epäinhimillisempi oli jättiläinen Prokrustes,
+»Venyttäjä», mikä nimi johtui siitä, että hänellä oli tapana asettaa
+uhrinsa vuoteeseen, joka oli joko liian pitkä tai liian lyhyt ja sitten
+venyttää tai silpoa heidät vuoteeseen soveltuviksi.[13] Häntäkin
+Theseus käsitteli samalla tavalla kuin jättiläinen oli käsitellyt monia
+viattomia matkamiehiä.
+
+Kaikista taisteluista nuori kuninkaanpoika oli suoriutunut voittajana.
+Ja nyt hän tarjoutui uhrautumaan kansansa puolesta. Turhaan hänen
+isänsä Aigeus rukoili häntä luopumaan aikomuksestaan.
+
+Seuraavana päivänä Theseus onnettomuustovereineen nousi laivaan.
+Tuskan vallassa isä erosi hänestä. Mutta nuorukainen oli luottavainen
+ja koetti tyynnyttää kuningasta vakuuttamalla, että hän kyllä
+tuhoaisi hirviön. Hän sopi Aigeuksen kanssa siitä, että hän merkiksi
+onnistumisestaan paluumatkalla nostaisi alukseensa valkean purjeen.
+
+Parin päivän perästä laiva saapui Kreettaan ja nuoret ateenalaiset
+vietiin syrjäiseen taloon vartioitaviksi, kunnes heidän
+kohtalonhetkensä tulisi.
+
+Sattui kuitenkin niin, että heidän vankilaansa ympäröi puutarha, joka
+rajautui puistoon, missä Minos kuninkaan tyttäret Ariadne ja Phaidra
+usein kävelivät. Eräänä päivänä vankien vartija toi Theseukselle
+sanan, että joku halusi puhutella häntä puistossa. Ihmeissään tämä
+meni neuvottuun paikkaan ja tapasi täällä vanhimman kuninkaantyttären,
+joka oli niin ihastunut hänen komeaan vartaloonsa ja jaloon ryhtiinsä,
+että halusi auttaa häntä surmaamaan Minotauroksen. »Ota tämä kerä»,
+hän sanoi, »ja kiinnitä langan pää Labyrintin oven suuhun! Pura sitten
+lankaa kerältä sitä mukaa kuin kuljet eteenpäin, niin että sinulla on
+sitten johtolanka pois pyrkiessäsi.» Näin sanoen hän antoi hänelle
+kerän ja lisäksi kolme mustaa palloa. »Näistä palloista», hän sanoi,
+»heitä yksi kerrallaan Minotauroksen kitaan, kun se yrittää niellä
+sinut. Se syö ne ihastellen. Mutta se vaipuu niistä syvään uneen. Kun
+niin on käynyt, käytä reippaasti tätä miekkaa, jonka annan sinulle, ja
+sinä olet pelastettu!» Mutta eron hetkellä hän lisäsi liikutuksesta
+väräjävin äänin: »Minä pelastan sinut vaarantaen oman elämäni. Sillä
+kun isäni saa tietää, kuka sinua on auttanut — kauhistuttava on silloin
+hänen vihansa. Tahdotko sinä puolestasi pelastaa silloin minut?»
+
+»Minä pelastan sinut», huudahti Theseus liikutettuna. »Nuorukainen»,
+kuiskasi tyttö, »älä petä silloin minun luottamustani!» Tämän
+sanottuaan hän oli kadonnut. Mutta Theseus kätki kerän, kolme palloa ja
+miekan viittansa alle ja riensi takaisin vankilaansa.
+
+Muutaman päivän perästä oli uudenkuun aika. Edellisenä iltana vangitut
+nuorukaiset vietiin kuninkaan palatsiin. Siellä Minos neuvostonsa
+ympäröimänä istui valtaistuimellaan. Synkin ilmein hän silmäili
+seitsemää ateenalaista. Sitten hän puhkesi puhumaan: »Huomenna on
+se päivä, jolloin Minotauroksen on saatava uhrinsa. Yksi teistä
+näkee huomenna viimeisen kerran auringon nousevan. Minä vihaan teitä
+kaikkia yhtä kiihkeästi! Sen vuoksi minulle on yhdentekevää, kuka
+teistä ensiksi kulkee sen synkän tien, jolta kukaan ei palaa. Valitkaa
+senvuoksi itse, ken teistä ensinnä astuu labyrinttiin! Sen ainoan armon
+tahdon teille suoda.»
+
+Silloin Theseus astui esiin ja selitti, että hän kernaammin halusi
+heti käydä varmaan kuolemaan kuin elää kuukausia epävarmuudessa. »Suo
+minulle senvuoksi», hän sanoi, »se armo, että sallit minun ensimmäisenä
+astua hirviön luolaan!» Pyyntöön suostuttiin, ja seuraavana aamuna
+kuninkaanpoika vietiin Labyrinttiin. Kun hän oli tullut niin syvälle,
+ettei enää nähnyt päivänvaloa, hän otti esille kerän, kiinnitti langan
+pään muuriin ja antoi kerän purkautua sitä mukaa, kuin hän kulki
+syvemmälle sokkeloihin. Pitkään aikaan hän ei kuullut muuta ääntä kuin
+omain askeltensa kaiun, mutta äkkiä rikkoi suuren hiljaisuuden kumea
+kiljunta, joka oli kuin vihastuneen härän mylvintää. Yhä lähempää
+kuului ääni, mutta Theseus jatkoi rohkeasti kulkuansa ja oli pian
+suuressa salissa, edessänsä Minotauros-hirviö, puoleksi härkä ja
+puoleksi ihminen. Mielettömästi mylvien peto syöksyi nuorukaista kohti.
+Hetki oli niin kauhistava, että Theseus oli vähällä joutua suunniltaan.
+Mutta silloin hän muisti, että hänen piti heittää yksi mustista
+palloistaan hirviön kitaan.
+
+Kun Minotauros tunsi pallon kielellään, seisahtui se samassa
+ja pureskeli sitä niin tyytyväisenä, että Theseus ehti toipua
+ensimmäisestä kauhistuksestaan. Kun härkä jälleen avasi kitansa, hän
+heitti sille toisen pallon ja lopuksi kolmannenkin. Silloin hirviö
+lysähti maahan. Sen hengitys kävi yhä huohottavammaksi, ja hetkisen
+perästä pelätty Minotauros makasi raskaassa unessa Theseuksen jalkojen
+juuressa. Silloin kuninkaanpoika sysäsi miekkansa suoraan pedon
+sydämeen.
+
+Seuraten sitten Ariadnen lankaa hän kulki takaisin, seisoen lopuksi sen
+portin edessä, jonka kautta niin moni ennen, häntä oli tullut sisälle,
+mutta ei koskaan ollut palannut.
+
+Siten Theseus Ariadnen avulla oli pelastanut oman ja toveriensa hengen
+ja vapauttanut kotikaupunkinsa Minoksen veronalaisuudesta. Mutta
+ennenkuin nuori sankari lähti Kreetasta palatakseen Ateenaan, hän otti
+salaa mukaansa laivaan Ariadnen ja Phaidran, joka ei halunnut erota
+rakkaasta siskostaan. Mutta kotimatkalla alus joutui myrskyn käsiin ja
+sen oli pyrittävä turvaan Naksos saarelle. Kun rajuilma oli lakannut
+ja matkaa oli jatkettava, oli Ariadne kadonnut. Häntä etsittiin
+kaikkialta, hänen nimeänsä huudettiin, mutta mistään häntä ei löytynyt.
+Lopuksi ei auttanut muu kuin jättää hänet ja purjehtia edelleen.
+
+Mutta Ariadne oli vain eksynyt tiheään lehtoon. Harhailustaan
+lopen uupuneena hän lopuksi oli nukahtanut. Vasta kuin laiva oli
+hyvin kaukana, hän heräsi raskaasta unestaan. Hän huusi, hän itki.
+Turhaan! Laiva loittoni yhä kauemmas. Hän väänteli käsiään, hän repi
+tukkaansa, hän itki kyyneltulvia laivan kadotessa kaukaisuuteen.
+Lopuksi hän lysähti uupuneena ja tajuttomana jälleen maahan. Hän
+heräsi riemuitsevan kulkueen hälinään, mistä yhä lähempää kuului
+huilunsoitto ja symbaalien sävelet. Pian tulivat näkyviin kesyjen
+leijonain vetämät kultaiset vaunut, ja niissä seisoi nuorukainen, jonka
+veroista kauneudessa Ariadne ei koskaan ollut nähnyt. Hänen suortuvansa
+olivat viiniköynnösten ja murattien seppelöimät. Lukuisa seurue miehiä
+ja naisia ympäröi hänen vaunujansa' käsissään sauvat, joita samoin
+viininlehvät ja muratti kiersivät. He tanssivat ja riemuitsivat »Euoi!
+Euoi!»
+
+Nuorukaisen viittauksesta riemuhuudot vaikenivat, ja hän kääntyi
+Ariadnen puoleen sanoen: »Minä olen Bakkhos, jumala, joka on antanut
+ihmisille viinin nautinnot. Kohtalosi tunnen. Sinä ansaitset suuremman
+onnen, kuin mitä olisi elämä kuolevaisten parissa. Tule puolisokseni,
+niin teen sinut kuolemattomaksi. Ariadne ojensi hänelle kätensä, ja
+Bakkhos nosti hänet vaunuihinsa ja kuljetettuaan häntä loistavassa
+riemusaatossa yli maan vei hänet ikuiseen asuntoonsa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ateenassa olivat sillä aikaa mielet olleet hyvin masennuksissa,
+sillä kaikki ottivat osaa kuningas Aigeuksen suruun, kun hänen oli
+täytynyt uhrata ainoa poikansa. Kun läheni se aika, jolloin laivan
+voitiin odottaa palaavan Kreetasta, meni vanha kuningas joka päivä
+meren rantaan tähystelemään kotiin palaavaa alusta, joka oli vienyt
+hänen elämänsä ilon ja vanhuutensa toivon. Eräänä päivänä näkyikin
+laiva taivaanrannalla. Mutta siinä oli mustat purjeet. Surressaan
+Ariadnen menetystä Theseus oli unohtanut isälleen antamansa lupauksen.
+Epätoivoissaan kuningas syöksyi mereen ja katosi sinne ainiaaksi. Hänen
+mukaansa sanottiin sitten tätä merta Aigeian mereksi.
+
+Mutta kun Kreetasta palaava alus laski Ateenan satamaan ja Theseus
+tovereineen reippaana astui maihin, silloin puhkesi kansa riemuun.
+Pian sen jälkeen ateenalaiset kokoontuivat ja huusivat Theseuksen
+kuninkaaksi. Mutta kauan ja vilpittömästi tämä suri isäänsä, jonka
+kuoleman hän tahtomattaan oli ajattelemattomuudellansa aiheuttanut.
+
+Myöhemmin hän nai Phaidran ja hänestä tuli mahtava kuningas, jonka
+urotyöt elävät vielä ihmisten muistissa.
+
+
+
+
+KREETTALAINEN KULTTUURI.
+
+
+Evansin Knossoksessa suorittamani kaivausten luullaan tuoneen
+päivänvaloon kuningas Minoksen upean hallitsijapalatsin rauniot,
+valtavan Labyrintin saleja ja huoneita, avoimia linnanpihoja ja
+käytäviä, joihin arkeologi tänäkin päivänä eksyy. Raunioiden pinta-ala
+on suurempi kuin Tukholman linnan.
+
+Aina siitä päivästä, jolloin Schliemann julisti maailmalle Mykenessä
+löytäneensä Agamemnonin haudan, ei mikään kreikkalaisella maaperällä
+tehty arkeologinen löytö ole vaikuttanut yleisön mielikuvitukseen niin
+valtavasti kuin Evansin Knossoksessa suorittamain kaivausten tulokset.
+Minotauros ja Labyrintti — mitä ihmeellisiä satuaiheita!
+
+Tietenkin on vain oletusta, että olisi löydetty juuri Minoksen palatsi,
+mutta tämän hypoteesin puolesta puhuu sekin tosiasia, että kaivauksia
+siellä suoritettaessa on löydetty paljon savisia sinettipainoksia,
+missä on puoleksi eläintä, puoleksi ihmistä muistuttavien hirviöiden
+kuvia. Ja Labyrinttia tarkoittavina voi pitää, jos niin haluaa, eräitä
+kuninkaan palatsin seinämaalauksia. Muutoin on kylläkin luultavaa,
+että kreikkalainen taru Labyrintista on syntynyt juuri itse kuninkaan
+palatsin mahtavien raunioiden vaikutuksesta.
+
+Säilyneet sisustusten ja seinämaalausten jätteet todistavat, että
+täällä kerran kohonnut kuninkaan asunto on koristelussaan edustanut
+korkeita taiteellisia vaatimuksia. Seinäkuvissa liikkuu naisia, jotka
+vaikuttavat merkillisen nykyaikaisilta solakkoine vyötäisineen ja
+avokaulaisine, liehureunusteisine pukuineen. Niin hienostunutta oli
+kerran tuon seudun elämä.
+
+Toiset seinäkuvat esittävät ihastuttavan luonnonmukaisesti ja elävästi
+kasveja ja eläimiä: lentokaloja, jotka päristelevät ja hyppäävät esiin
+vedestä, mustekaloja, meritähtiä, leviä, ja muita merikasveja, joita
+aallot huojuttavat — puhdasta impressionistista taidetta, Nerokkaat,
+kreettalaiset taiteilijat, joiden nimiä nyt ei kukaan tunne, olivat
+keksineet kauneusarvoja meren eläin- ja kasvimaailmasta ja käyttivät
+niitä impressionistisella näkemyksellä seinien ja loistomaljakkojen
+koristelutarkoitukseen. Myöskin imevää vohlaa esittävä fajanssikohokuva
+todistaa hienoa luonnon huomioimista. Taideteokset ovat eloisia ja
+vapautuneita verrattuna perinnäiseen egyptiläiseen kuvanveisto- ja
+maalaustaiteeseen. Se saa melkein luulemaan, että Ekhnatonin suosima
+egyptiläinen taidesuunta oli peräisin Kreetasta ja kreettalaisten
+taiteilijoiden edustamaa. Kenties nämä ovat kuuluneet sukupolveen,
+jonka täytyi jättää Kreetta, kun suuri hävitys kohtasi saaren
+kulttuuria.
+
+Tanskalainen muinaistutkija Frederik Poulsen on muutamin nerokkain
+sanoin tulkinnut olennaisen eron muinaisen egyptiläisen ja
+kreettalaisen taiteen välillä. »Egyptin taide», hän sanoo, »on kuin yö.
+Se kuuluu hautojen hämärään, juhlallisen synkkiin temppelihalleihin,
+pyhien eläinten tummaan mystiikkaan. Kreetalaisessa taiteessa
+sitävastoin meitä kohtaa päivänvalo. Aamunsarastus väreilee
+kissankelloilla ja perhosten siivillä, se liekehtii helmeilevän meren
+pinnalla, missä delfiinit ja lentokalat leikkivät vedenkalvossa ja
+korallit ja levät elävät hiljaista elämäänsä alhaalla syvyydessä − −
+− Ja koko tämä valomaailma nähdään ja kuvataan samalla viehättävällä
+ilolla, samalla lapsellisella naiivisuudella ja tuoreudella.» Se on
+maailma vailla varjoja ja syntiä, kreikkalaisen jumalmaailman kaltainen.
+
+Useissa Minoksen palatsin saleissa on seinien alaosa ollut koristettu
+alabasterilevyillä kuten assyrialaisissa palatseissa, jotka
+rakennettiin monta sataa vuotta myöhemmin.
+
+Linnassa oli tarkoin otettu huomioon myöskin terveydenhoidon
+vaatimukset. Rakennuksessa oli viemärijohtoverkko, joka todistaa
+silloisen rakennustaidon korkeata kantaa verrattuna esim.
+keskiaikaiseen. Suuremmat viemärijohdot olivat miehenkorkuisia ja
+huolellisesti kivestä rakennettuja, ahtaammat olivat poltetusta savesta
+tehtyjä putkia, jotka oli rakennettu siten, että toisen putken kapea
+pää voitiin työntää toisen putken avaramman pään sisälle.
+
+Vanhimmat kreettalaiset löydöt palautuvat kauas kivikauteen, jonka
+arvellaan siellä päättyneen kolmannella vuosituhannella e.Kr. Sitä
+seurasi kuparikausi ja sen jälkeen pronssikausi, jota kesti noin vuoden
+1200 vaiheille e.Kr.[14]
+
+Kreettalainen sivistys kohosi korkeimpaan loistoonsa noin 2000—1400:n
+vaiheilla e.Kr. Ajanjakson alkua merkitsee Knossoksen uljaan
+palatsin rakentaminen. Kaksi muutakin palatsia on kaivettu esiin
+Kreetan etelärannikolla. Leveä ajotie yhdisti ne Knossokseen.
+Useista paikoista Kreetan itäosassa on sitäpaitsi löydetty linnojen,
+kaupunkimaisten yhteiskuntien, kylien ja hautausmaiden raunioita.
+Kreettalaiset palatsit osoittavat, että täälläkin, kuten Egyptissä ja
+Babyloniassa, mahtavat hallitsijat ovat tukeneet sivistystä. Mutta
+merikulttuuri ei ole yhtä kestävää kuin tuollaisten maiden sivistys;
+kuten muuan kirjailija sanoo, sillä ei ole »lihavaa peltomaata
+vankkana perustuksenaan, vaan sen täytyy rakentaa petollisen meren
+ja vaihtelevien kauppasuhteiden varaan,» Sillä on myöskin laineiden
+levottomuutta veressään. Uskomattoman nopeasti se kasvaa ihmeteltävän
+korkeaksi, mutta vajoaa yhtä nopeasti unhoituksen mereen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreettalais-mykeneläisen sivistysmaailman piirissä tehdyistä löydöistä
+ovat erikoisen mielenkiintoisia ne, jotka koskevat uskontoa, sillä
+ne johtavat meidät historiallisen ajan kreikkalaisten uskonnollisen
+käsityksen juurille. On näet tuskin mitään inhimillisen elämän alaa,
+missä perimätieto osoittautuisi niin sitkeäksi kuin uskonnossa. Monet
+mykeneläiset jumalanpalveluspaikat olivat jatkuvasti käytännössä
+myöskin historiallisena aikana. Ateenan Akropoliilla, joka oli
+kaupungin tärkein pyhäkkö, voidaan uhri- ja temppelilahjojen
+kerrostumia seurata keskeytymättä aina mykeneläiseen aikaan asti.
+Nykyjään ollaan myös selvillä siitä, että kreikkalaisten uskonnon
+monet piirteet ovat jätteitä kreettalais-mykeneläiseltä ajalta. Mutta
+aihe on vaikea eikä vielä läheskään perinpohjaisesti tutkittu. Se
+mitä tiedetään, viittaa kuitenkin siihen, että kreettalaiset tälläkin
+alalla ovat olleet sivistyksen välittäjiä itä- ja länsimaiden välillä,
+että he ovat vastaanottaneet uskonnollisia käsityksiä ja tapoja
+sekä Egyptistä että Aasiasta, muovailleet niitä omalla erikoisella
+tavallaan ja jättäneet useita niistä perinnöksi helleeneille. Kreetassa
+voidaan seurata helleenien uskontoa taaksepäin fetishiasteelle saakka,
+jolloin pidettiin pyhänä eräitä eläimiä, puukuvioita ja omituisen
+muotoisia kiviä. Ateenan Akropoliilla oli historiallisena aikana pyhä
+öljypuu, joka kaikesta päättäen oli niin vanha, että se oli peräisin
+mykeneläiseltä ajalta.
+
+Jumalia palveltiin kreettalaisena aikana alkujaan luolissa ja
+vuorenhuipuilla. Vuorten kukkulat ja taivas ovat vanhastaan olleet
+yhteydessä toistensa kanssa. Myöhemmin kreettalaiset rakensivat
+pyhäkköjä uhritoimituksia ja muita uskonnollisia menoja varten.
+
+Kreetalaisissa muinaislöydöissä esiintyy runsaasti kuvia
+uhrikohtauksista, jotka ilmeisesti muistuttavat Homeroksen laulujen
+kuvauksia, Kreettalais-mykeneläisen ajan muinaislöydöissä tavataan
+usein kaksiteräisen kirveen kuva. Tämä ase oli näet Kreetassa
+uskonnollinen symboli aivan kuin kristinuskon risti ja islamin
+puolikuu. On olemassa eri mielipiteitä siitä, onko tämä kirves ollut
+jonkun määrätyn jumaluusolennon, esim. ukkosen ja salaman jumalan
+symboli vai onko sen uskonnollinen merkitys johtunut siitä, että
+sitä on käytetty uhrattaessa. Knossoksessa oli erikoinen kappeli,
+jonka symbolina oli kaksiteräinen kirves Kaksiteräisen kirveen vanhin
+tunnettu nimitys on »_labrys_», ja Labyrintin arvellaan saaneen nimensä
+siitä, että rakennuksessa oli huone, jossa palveltiin labrysta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreetan suuruudenaikana tuli _kirjoitustaito_ yleiseksi saarella.
+Knossoksesta on löydetty arkisto, jossa on enemmän kuin 1500
+savitaulua. Runsaasti piirtokirjoituksia on myös saviastioissa ja erään
+palatsin seinissä Kreetan etelärannikolla. Kreettalaiset kirjoittivat
+ensin jonkinlaisilla hieroglyfintapaisilla kuvioilla, sittemmin
+merkeillä, jotka muistuttavat syyrialaisia kirjaimia; mutta molemmat
+lajit ovat valitettavasti vieläkin arvoituksena kielitieteilijöille,
+huolimatta siitä, että he vuosisadan vaihteesta saakka ovat yrittäneet
+selittää niitä. Arvoituksen ratkaisemista helpottaisi jokin
+kaksikielinen kirjoitus tai sanaluettelo.
+
+Mihin rotuun kreettalaisen sivistyksen ihmiset ovat kuuluneet? Siihen
+kysymykseen ei voida varmasti vastata.[15] Se vain on selvää, että he
+eivät olleet indoeurooppalaisia. Vanhojen kreettalaisten syntyperän
+arvoituksen avain on luultavasti Knossoksen palatsin arkistossa.
+Kreetta odottaa Champollioniaan.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Arthur J. Evans, The palace of Minos at Knossos. I.
+
+Helmuth Th. Bossert, Alt-Kreta. Kunst und Handwerk in Griechenland...
+während der Broncezeit.
+
+Ronald M. Burrows, The discoveries in Crete. (Laaja
+kirjallisuusluettelo.)
+
+L.P. Lagrange, La Crēte ancienne.
+
+Oscar Montelius, Konung Minos' palats (Nordisk tidskrift 1905).
+
+Oscar Montelius, Málningskonsten i Grekland ett årtusende före Perikles
+(Nordisk tidskrift 1920).
+
+Oscar Montelius, Kretensisk skulptur före Moses tid (Nordisk tidskrift
+1921).
+
+
+
+
+MYKENELÄINEN SIVISTYS.
+
+
+Onnistuneilla kaivauksillaan, joita suoritti Troiassa
+Vähässä-Aasiassa ja Mykenessä sekä sen läheisyydessä olevassa
+Tirynsissä Peloponnesoksella, Heinrich Schliemann on herättänyt
+kuolleista kokonaisen sivistyskauden Schliemann syntyi vuonna 1822
+Mecklenburgissa, missä hänen isänsä oli pappina. Kuullessaan isänsä
+kertovan Troian sodasta hän jo pienenä poikana innostui niin, että
+hänen suurin toivomuksensa siitä ajasta alkaen oli päästä näiden
+tarujen tapahtumapaikoille tutkimaan, oliko muinaisesta loistosta enää
+mitään jäljellä.
+
+Mutta koti oli köyhä, eikä poika mitenkään voinut saada toivomaansa
+tieteellistä sivistystä. Sen sijaan hänen oli pakko ruveta
+kauppa-apulaiseksi pieneen sekatavarakauppaan. Hänen Troian
+haaveensa eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Ja vihdoin kävikin niin
+ihmeellisesti, että hän näki niiden toteutuvan. Muutaman vuoden
+kuluttua hän sai paikan suuressa liikeyrityksessä, edistyi työssään
+ja saattoi 25-vuotiaana perustaa Pietariin oman kauppaliikkeen, joka
+teki loistavia kauppoja. Schliemannista tuli rikas mies ja hän voi nyt
+antautua muinaisuuden harrastukseensa.
+
+Suuren tehtävänsä innoittamana hän alkoi syksyllä 1871 suorittaa
+kaivauksia Hissarlikin kummussa Vähän-Aasian uloimmassa
+luoteiskolkassa, missä hän arveli sijainneen vanhan Troian, josta
+Homeros on laulanut. Parhaimpana työtoverinaan hänellä oli vaimonsa,
+kreikatar, joka yhtyi puolisonsa uhrautuvaan innostukseen.
+
+Schliemann oli tosin vain arkeologian harrastelija, ja siksipä hänen
+työskentelytavassaan alussa olikin tieteelliseltä kannalta paljon
+toivomisen varaa. Pahaksi onneksi kaivauksia suoritettiin varsin
+epäjärjestelmällisesti. Schliemann antoi umpimähkään kaivaa syviä
+rotkoja sinne tänne rauniokumpuun ja hävitti täten monin paikoin kaiken
+yhteyden eri kaupunkikerrosten välillä.
+
+Onneksi Schliemann myöhemmin sai verrattoman arvokkaan avustajan
+maanmiehestään arkkitehti Dörpfeldistä. Scliemannin kuoltua Dörpfeld
+jatkoi kaivauksia yhdessä muitten tiedemiesten kanssa.
+
+Kreikkalaisten ja turkkilaisten työmiesten avulla[16] Schliemann
+Hissarlikissa puhkaisi kaivauksillaan kokonaista yhdeksän
+raunioitunutta n.s. kaupunkia, s.o. oikeastaan linnoja niihin
+liittyvine kylineen, jotka olivat syntyneet päällekkäin toistensa
+raunioille. Ylimmäinen oli roomalaisten perustama. Se oli tuhoutunut,
+jollei aikaisemmin, niin turkkilaisten hyökätessä maahan noin vuonna
+1300. Rauniokaupungit sijaitsivat 35 metrin korkuisella kukkulalla,
+jonka korkeutta sille kasaantuneet asutuskerrokset olivat lisänneet
+kokonaista 10 metriä.
+
+Toisessa näistä »kaupungeista» Schliemann luuli löytäneensä Troian
+rauniot. Toisena kaivaus vuonna hän löysi tästä asutuskerroksesta
+komean varaston talouskaluja sekä kultaisia, hopeisia ja vaskisia
+koruja.[17] Otaksumansa Priamoksen linnan raunioilla hän äkkiä huomasi
+paksun muurin juurella omituisen kupariesineen ja kauempana hän
+oli näkevinään kullan kimaltelua. Luovutamme nyt hänelle itselleen
+puheenvuoron. »Jos tahdoin», hän sanoo, »pelastaa tämän arvokkaan
+löydön tieteelle, oli välttämättömästi mitä suurimmalla kiireellä ja
+kaikkia varovaisuustoimenpiteitä noudattaen turvattava se työmiesteni
+uteliaisuudelta. Sentähden annoin heti julistaa aamiaisloman.
+Väkeni syödessä ja levätessä kaivoin suurella veitsellä aarteen
+irti kivikovaksi jähmettyneestä kalkkisorakerroksesta, johon nuo
+kallisarvoiset esineet olivat vajonneet. Se oli erittäin rasittavaa ja
+sitäpaitsi hengenvaarallista työtä, sillä suuri muuri, jonka alle minun
+oli ryömittävä työskennellessäni, uhkasi joka hetki luhistua päälleni.
+Mutta nähdessäni kaikki nämä verrattoman arvokkaat arkeologiset aarteet
+tulin uhkarohkeaksi, jopa sokeaksi vaaran suhteen. Kuitenkaan en olisi
+onnistunut saamaan aarretta turvaan, ellei vaimoni olisi auttanut
+minua. Hän seisoi koko ajan vieressäni valmiina ottamaan kunkin
+kalleuksista shaaliinsa sitä mukaa kuin ne tulivat esille ja kantamaan
+ne pois.» Siinä oli raskaita kultapikareita, suuria hopeakannuja
+ja kultaisia otsaripoja, rannerenkaita ja kaulaketjuja tuhansista
+yhteenliitetyistä kultalevyistä.[18] Niin paljon kultaa ja hopeaa oli
+vain tämän maan mahtava hallitsija voinut omistaa.
+
+Onnellinen löytäjä luuli nyt koskettelevansa käsillään Homeroksen
+laulujen ylistämiä kalleuksia. Priamos kuninkaan aarteet olivat
+hänen — hän riemuitsi, ja sitä hän ylen onnellisena julisti kaikelle
+maailmalle. Rohkea nuoruudenunelma on tuskin milloinkaan niin
+loistavasti toteutunut. — Onnellinen löytäjä lahjoitti »Priamoksen
+aarteen» Berliinin esihistorialliselle museolle, jonka suurimpana
+ylpeytenä se yhä edelleenkin on.
+
+Se »kaupunki», jossa Schliemann teki suuren löytönsä, on kuitenkin
+varmasti paljon vanhempi kuin Homeroksen Troia — sen on täytynyt olla
+asuttu jo 3:nnella vuosituhannella e.Kr. ja se kuuluu siis aikaan,
+jolta muuten tunnemme vain varsin mitättömiä muinaisjäännöksiä
+tässä maanosassa. Se Troia sitävastoin, jonka kreikkalaiset kerran
+piirittivät ja hävittivät noin 1200 vuotta ennen meidän ajanlaskuamme
+on osoittautunut olevan kuudes alhaaltapäin laskettuna Hissarlikin
+kummulle perustetuista »kaupungeista». Mutta tämän kaupungin Schliemann
+oli suureksi osaksi tahtomattaan hävittänyt. Koettaessaan innokkaasti
+kaivaa esiin juuri Homeroksen Troiaa hän ei ollut malttanut pysähtyä
+ennenkuin vasta n.s. toisessa kaupungissa. Vasta vuonna 1890, vähää
+ennen Schliemannin kuolemaa, tuli esille kuudennen kaupunkikerrostuman
+ensimmäinen rakennus, josta löytyi mykeneläisen ajan maljakoita. Mitään
+sellaisia ei oltu löydetty alemmista kerroksista. Nyt kaivettiin
+esiin osia Homeroksen laulamasta Ilionin kuninkaanlinnasta, jossa
+oli ympärysmuurit ja vankat tornit.[19] Linnassa oli myös useita
+kaivoja, joista asukkaat saivat vettä. Tämän kerroksen rakennukset
+eroavat rauniokumpujen kaikista muista rakennuksista vankkuutensa ja
+mittasuhteittensa jykevyyden puolesta.
+
+Viholliset ja tulipalot ovat perustuksia myöten hävittäneet komean
+linnan. Paremmin on 4—5 metrin paksuinen ympärysmuuri valtavine
+lohkareineen vastustanut hävitystä. Pronssista tai jaloista metalleista
+tehtyjen esineiden silmäänpistävä niukkuus kuudennessa kaupungissa —
+etenkin verrattuna toiseen kaupunkiin alhaalta lukien — viittaa siihen,
+että viholliset ovat perinpohjaisesti ryöstäneet kaupungin.
+
+Kahdestakin seikasta voi huomata, että Homeroksen Troia oli jo kauan
+ollut olemassa, ennenkuin kreikkalaiset sen hävittivät: osaksi siitä,
+että kaikki maanpäälliset linnan muurirakennukset sen kukoistuskaudelta
+ovat vahvasti rapautuneet, osaksi siitä, että samoihin aikoihin, maa
+monin paikoin eri rakennusten välissä on kerrostumien vaikutuksesta
+runsaasti kohonnut.
+
+Suotuisa asema selittää sen, että paikalle, jonka nimenä nykyjään
+on Hissarlik, on eri aikoina voinut kasvaa rikkaita ja mahtavia
+kaupunkeja. Troia oli Mustanmeren ja sen viljavien rantamaiden
+avain. Varmaankin tämä kadehdittava valta-asema oli kauan ollut
+kreikkalaisille silmätikkuna, kun he päättivät tuhota kaupungin. Sopiva
+aika oli tullut, kun suuri osa kreikkalaisia heimoja oli liittynyt
+yhteen mykeneläisen kuninkaan hallittaviksi. Hän kutsui silloin koolle
+vasallinsa laivoineen ja miehistöineen ja lähti sotaretkelle Troiaa
+vastaan noin 1.200 laivan suuruisella laivastolla. Sotaa käytiin itse
+asiassa Hellespontoksen herruudesta, vaikka sen aiheeksi on tarinoissa
+tullut kauniin Helenan ryöstö. Kreikkalaisilla oli varmaankin
+houkuttelevana päämääränään esteetön pääsy rikkaaseen seikkailujen
+maahan Mustanmeren rannalle. Sotaa kesti kymmenen vuotta, kunnes Troia
+valloitettiin, ja sekin onnistui vain viekkauden avulla. Ainakin
+perimätieto kertoo niin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuonna 1876 Schliemann siirtyi Mykeneen ja Tirynsiin suorittamaan
+kaivauksia. Iloissaan siitä, että oli löytänyt kuningas Priamoksen
+linnan kaikkine rikkauksineen hän toivoi nyt löytävänsä kätkettyjä
+aarteita myöskin Troian kuninkaan voimakkaimman vihollisen linnasta,
+Agamemnonin »kultaisesta Mykenestä», kuten sitä tavallisesti nimitetään
+Homeroksen lauluissa. Muinaisesta »kaupungista» on nykyjään tullut
+ruskea rauniokasa alastomien vuorten keskelle.
+
+Kreikan vanhoihin kaupunkeihin kuului tavallisesti korkealla sijaitseva
+»_yläkaupunki_», akropolis, johon vihollisen oli vaikea päästä ja joka
+lisäksi oli suojattu muureilla, ja akropoliin juurella sijaitseva
+»_alakaupunki_». Yläkaupungissa asui kuningas virkamiehineen, hoveineen
+ja palvelijoineen lujassa linnassa. Sota-aikoina myöskin alakaupungin
+väestö vetäytyi akropoliin suojelevien muurien sisäpuolelle. Mykenen
+yläkaupungissa oli aittarakennuksia, jonne voitiin koota varastoja
+rauhattomia aikoja varten, ja valtavat kallionontelot voitiin silloin
+täyttää vedellä piiritettyjen tarpeiksi. — Kuten kreettalaisissa
+palatseissa oli myös Mykenen linnassa hyvät viemärijohdot.
+
+Kallion korkeimmalla huipulla sijaitsevasta linnastaan Agamemnonilla,
+Mykenen kuuluisalla kuninkaalla, oli komea näköala yli koko
+valtakuntansa. »Mitään kokousta ei voitu pitää hänen näkemättään»,
+sanoo eräs tämän ajan historian tuntija. »Kotkan tavoin hän voi
+tähystellä ja iskeä maahan, milloin jotakin tapahtui, joka ei häntä
+miellyttänyt», ja vihollisen lähestyessä hän sai heti merkin miehiltä,
+jotka vartioivat niiden kahden vuoren huipuilla, jotka olivat Mykenen
+akropoliin kummallakin puolella. »Väkevänä kuin jumala tämä hallitsija
+asui linnassaan kuuliaiset tasangot jalkojensa juuressa, ja kautta koko
+Hellaan hänellä oli alikuninkaita, jotka olivat valmiina lähtemään
+liikkeelle hänen käskystään.»
+
+Alakaupungin alueella tehdyistä löydöistä ovat mielenkiintoisimpia
+valtavat kekomaiset _kupuhaudat_, jotka ovat ominaisia mykeneläiselle
+sivistyskaudelle. Suurinta niistä Schliemann luuli Agamemnonin
+haudaksi. Löytäjän tullessa Mykeneen se kuitenkin oli jo aikoja
+sitten ryöstetty tyhjäksi. Mutta hautojen ja rakennusten raunioista
+yläkaupungin alueelta hän löysi joukoittain aseita ja koruja, jotka
+oli tehty pronssista, hopeasta, kullasta ja norsunluusta. »Kultainen
+Mykene» ei siis ollut mikään tyhjä sana, vaan todellisuus vastasi sitä
+kirjaimellisesti! Muutamat vainajat oli suorastaan haudattu kultaan.
+Siellä oli niin runsaasti tätä jaloa metallia, että jo sen arvo
+sinänsä olisi riittänyt peittämään kaivauskustannukset. Merkillisimpiä
+hautalöytöjä ovat ohuesta pakotetusta kullasta tehdyt naamiot, jotka
+muistuttavat egyptiläisiä kuolinnaamioita.
+
+Jälleen Schliemann oli avannut uuden maailman historialle ja
+taiteelle.[20] Mykeneläiset löytönsä Schliemann lahjoitti Ateenan
+kansallismuseolle.[21]
+
+Kultaiseen Mykeneen kertyneet aarteet eivät kylläkään olleet
+rauhallisen kaupan hedelmiä, vaan sotasaalista merentakaisilta
+retkiltä, joita silloin tehtiin etenkin kukoistavaan Kreettaan. Monet
+Agamemnonin kaupungista löydetyistä kalleuksista ovat ilmeisesti
+kotoisin Minoksen saarelta. Sikäläiset kaupungit ja palatsit suorastaan
+houkuttelivat ryöstäjiä, sillä päinvastoin kuin Mykenessä ne olivat
+linnoittamattomia. Luottaen laivastoonsa Kreetan hallitsija ei varmaan
+ollut ajatellutkaan mitään vakinaista maanpuolustusta.
+
+Schliemannin ajoista tietomme mykeneläisestä sivistyksestä ovat
+laajentuneet tavalla, jota ei kukaan olisi voinut aavistaa hänen
+aloittaessaan kaivauksensa Mykenessä. Samaan tyyppiin kuuluvia
+muinaisesineitä on näet tavattu lukuisista muista paikoista Kreikan
+mantereelta sekä itäisen Välimeren syvänteen saarilta. Samalta kaudelta
+on myös, kuten sanottu, kuudes niistä kaupungeista, joita Hissarlikissa
+suoritetut kaivaukset ovat saattaneet päivänvaloon.
+
+Miten tämä sivistys on syntynyt? Ilmeisesti Kreetasta saatujen
+vaikutusten nojalla, joita on tullut sekä sotaista että
+rauhallista tietä Mykeneläisen sivistyksen omanneena kansana
+pidetään _joonialaisia_, sitä helleenien heimoa, joka ensimmäisenä
+saapui nykyiseen Kreikkaan ja asettui sinne asumaan. Heitä
+seurasivat myöhemmin helleenien molemmat muut pääheimot:
+ensin _akhaialais-aiolialaiset_, sitten _doorilaiset_. Näiden
+indo-eurooppalaisten heimojen tunkeutuminen Balkanin niemimaalle kuuluu
+yhtenä näytöksenä suureen kansainvaellusnäytelmään, joka täyttää
+suuren osan toista vuosituhatta ennen meidän ajanlaskuamme. Helleenien
+vaellus nykyiseen Kreikkaan oli näistä kansojen siirtymisistä _meidän_
+sivistyksellemme tärkein. Erään teorian mukaan he tulivat Mustanmeren
+pohjois- ja itäpuolella olevilta aroilta erottuaan lähisukuisia kieliä
+puhuvista kansoista, jotka siirtyivät länteen- ja itäänpäin.
+
+Kreikan pääheimoista olivat, kuten sanottu, joonialaiset ensimmäisinä
+lähteneet liikkeelle. He olivat puheenaolevana aikana — toisen
+vuosituhannen keskivaiheilla e.Kr. — ehtineet tunkeutua Balkanin
+niemimaan halki Aigeianmeren lauhkeampaan ilmastoon. He tuntuvat
+aloittaneen elämänsä täällä merirosvoina ja ahdistivat ryöstöillään
+sekä Kreettaa että muita saaria. Helleenien ensimmäinen osuus
+länsimaisessa sivistyksessä ei siis ollut rakentavaa, vaan _hävittävää_
+laatua. Mutta vähitellen tulokkaiden ja muiden aigeialaisten kansojen
+välinen yhteys muuttui rauhallisemmaksi, ja joonialaiset alkoivat
+omaksua sivistystä, jonka kanssa olivat tulleet kosketuksiin, mikäli se
+oli heidän oman luonteenlaatunsa mukaista. Näin syntyi sivistys, jota
+nyt nimitämme mykeneläiseksi.
+
+Vaikka joonialaiset siis olivat olleet kreettalaisten oppilaita, n.s.
+mykeneläisen sivistyksen luomuksilla on kuitenkin oma luonteensa, joka
+selvästi erottaa ne kreettalaisista sivistysesineistä. Rakennustyylille
+on erikoisen ominaista mieltymys _jykevään suuruuteen_, joka on
+vastakohtana sirolle, lopulta miltei liikahienostuneelle kreetalaiselle
+sivistykselle. Tämä makusuunta ilmenee muun muassa Mykenen
+linnanmuureissa, jotka on rakennettu mahtavista kivilohkareista.
+Myöhemmät sukupolvet eivät voineet kuvitella näitä jättiläisrakennuksia
+ihmiskätten aikaansaamiksi, vaan luulivat niiden rakentajien olleen
+kyklooppeja[22], eräänlaisia jättiläisiä, joilla oli yksi ainoa
+silmä keskellä otsaa, ja nimittivät siitä syystä rakennustyyliä
+_kyklooppiseksi_.
+
+Myöskin itse huoneiden ryhmityksen suhteen Mykenen kuninkaanlinnan
+rakenne eroaa kreettalaisesta palatsista. Edellisen muodosti
+rykelmä, taloja, joista kussakin oli vain yksi suuri päähuone, jonka
+keskellä oli lämmittävä liesi, ja yksi tai kaksi pienempää kamaria.
+Kreettalaisen palatsin huoneet sitävastoin olivat ryhmittyneet
+keskellä, sijaitsevan suuren, avoimen ja valoisan hallin ympärille.
+Kun täällä kaikin tavoin pyrittiin hankkimaan huoneisiin ilmaa ja
+viileyttä, niin mykeneläinen rakennustapa taas, jossa liesi loi
+talon keskipisteenä, ennen kaikkea otti huomioon lämmön. Lämpimän
+etelän ja kylmän pohjolan kodikkuuden tarpeet ovat tässä vastakkain.
+Kreikkalaiset ovat todennäköisesti tuoneet rakennustyyppinsä mukanaan
+vanhasta pohjoisesta kotimaastaan ja säilyttäneet sen eteläisemmissäkin
+seuduissa, missä liesi tosiaankin saattoi olla tarpeen suurena osana
+vuotta, varsinkin ennenkuin maahan muuttaneet olivat ennättäneet tottua
+kuumuuden ja kylmyyden jyrkkään vaihteluun etelässä.
+
+Mykeneläinen rakennustaide on, kuten sanottu, luonteeltaan toisenlaista
+kuin kreettalainen. Sitävastoin näitä sivistysmuotoja edustavan
+saviteollisuuden tuotteet ovat enemmän sukua toisilleen. Onkin
+ilmeistä, että kreettalainen taide kuten yleensä kreettalainen sivistys
+Kreetan suuruudenaikana on huomattavassa määrässä ollut mykeneläisen
+taiteen esikuvana.[23]
+
+Mykeneläisistä haudoista löydettyjen ihanien kultasepäntuotteiden
+suhteen ollaan nykyjään varmoja siitä, että ainakaan useimmat niistä
+eivät voi olla mykeneläisten käsityöläistaiteilijain työtä, vaan niiden
+täytyy olla kreettalaista alkuperää. Mykeneläinen kuvanveistotaide,
+sellaisena kuin se näihin aikoihin esiintyy ruhtinasten hautakivissä,
+on niin alkeellisella asteella, ettei sitä voi edes mainita itse
+haudoista löydettyjen taide-esineiden yhteydessä. Nämä kohokuvat, jotka
+esittävät kuninkaita seisomassa sotavaunuissaan, tuntuvat lapsellisen
+kömpelöiltä yrityksiltä silloisten kreettalaisten taideteosten
+rinnalla. Ne muistuttavat enemmän heettiläistä kuvanveistotaidetta.
+Kenties tämän ja mykeneläisen taidelajin välillä on olemassa
+yhteyttä?[24]
+
+Korkeampaa astetta mykeneläisen taiteen kehityksessä edustaa Mykenen
+kuninkaanlinnan muurin pääportti, n.s. _leijonaportti_, joka on saanut
+nimensä siitä, että sen yläosan koristeena on kahta pystyssä seisovaa
+leijonaa esittävä kohokuva. Tässä tapaamme todella monumentaalisen
+veistoksen, joka ennustaa _suuren_ kreikkalaisen taiteen voimaa ja
+ilmeikkyyttä.
+
+Mykeneläisen sivistyskauden mieltymystä suureen ja jykevään osoittavat
+myös erikoisesti suuret mehiläiskeon muotoiset kupuhaudat. Suurin
+niistä, jota Schliemann nimitti Agamemnonin haudaksi, on yli 15 metriä
+korkea.
+
+Mykeneläinen sivistys on erikoisen mielenkiintoista senvuoksi,
+että tämän kauden muinaislöydöt ovat ikäänkuin kuvia Homeroksen
+laulujen ajan elämästä. Nykyjään huomaamme Homeroksen kuvaamien
+aseiden, varsinkin komeiden kilpien, muistuttavan mykeneläisen ajan
+taidetaontaa. Ja muuan Mykenestä löydetty taideteos on kuin suoranainen
+kuva Homeroksen mainitsemasta Nestorin maljasta, jonka kädensijoja
+koristivat nokkivat kyyhkyset.
+
+Niin kauan kuin kreettalaiset kirjoitusmerkit vielä ovat meille
+arvoituksena, ei aigeialaisesta sivistyksestä ole muuta perimätietoa
+kuin myöhemmiltä ajoilta peräisin olevat Homeroksen laulut ja osittain
+myös Hesiodoksen runot. Sekä Homerosta että Hesiodosta on kuitenkin
+sivistyshistoriallisina lähteinä käytettävä varovasti. Siihen aikaan,
+jolloin Homeroksen laulut sepitettiin, sivistys näet ei enää ollut
+aigeialaista, vaan se oli muuttumassa nuoremmaksi sivistysmuodoksi,
+kreikkalaiseksi tai helleeniseksi. Homeroksen runot ovat siis
+vaihekaudelta. Iliaassa ja Odysseiassa on paljon luonnonmukaisia
+kuvauksia muinaisaigeialaisista oloista, vaikka runoteosten toisissa
+osissa kuvataan siihen aikaan vallinneita sivistysoloja, jolloin laulut
+_sepitettiin_. Niinpä Homeroksen vanhojen laulujen sankarit olivat aina
+aseistetut »julmalla kuparilla», vaikka rauta oli yleisesti käytännössä
+laulujen syntymäaikoina. Homeroksen lauluissa ei siis esiinny mitään
+yhtenäistä sivistystä, kuten ennen luultiin. Vanhempien ja nuorempien
+sivistysasteiden erotteleminen näissä runoissa on tehtävä, jossa
+kielentutkijat ja kirjallisuushistorioitsijat tarvitsevat avukseen
+lapion, »vaatimattoman, mutta rehellisen lapion». Mutta on hidasta
+työtä ryhtyä penkomaan klassillisen maaperän mahtavia maakerroksia,
+jotka uskollisesti ovat säilyttäneet muinaismuistonsa tutkijalle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mykeneläisellä sivistysalueella suoritetuista kaivauksista on
+erikoisesti kaksi kiinnostanut ruotsalaisia, nimittäin kaivaustyöt,
+joihin aivan viime aikoina on ryhdytty _Asinessa_ ja _Dendrassa_.
+Siellä näet ruotsalaiset arkeologit ovat työskennelleet Ruotsin
+varoilla. Asinen kaivausten aloitteentekijä on kruununprinssi Gustaf
+Adolf.
+
+Jo Heinrich Schliemann oli kiinnittänyt huomionsa Asineen, joka on vain
+peninkulman päässä Tirynsistä, mutta hän ei koskaan ehtinyt suorittaa
+siellä kaivaustöitä — onneksi, on sanottava, vaikka ihailemmekin hänen
+tutkimustensa tuloksia, sillä hänen aikaansaannostensa tieteellisellä
+arvolla ja meidän päiviemme nykyaikaisesti koulutetun arkeologin työllä
+on suuri ero.
+
+Kreikanmatkalla vuonna 1920 Ruotsin kruununprinssin mieleen johtui
+ajatus, että myöskin ruotsalaisten pitäisi ottaa osaa nykyisiin
+kaivaustöihin klassillisella maaperällä, ja niin hän hankki Kreikan
+hallitukselta ruotsalaisille arkeologeille luvan kaivaa Asinessa.
+Hallituksen, tieteellisten laitosten ja yksityisten kotimaisten
+lahjoittajien myöntämistä määrärahoista kertyi tarvittavat rahavarat,
+ja keväällä 1922 tämä ainoalaatuinen ruotsalainen yritys voitiin panna
+täytäntöön. Kruununprinssi otti itse jonkin aikaa osaa kaivauksiin,
+joita jatkettiin vuosina 1924 ja 1926 [25] noin kolmenkymmenen
+työmiehen avulla.
+
+Muinainen Asine sijaitsi Välimereen pistävällä kallioisella niemellä.
+Vielä tänä päivänä kallion harjalla on valtavia raunioita, ja seudun
+kansa nimittää sitä »linnaksi». Kreikkalaisten kaupunkien ikivanhan
+rakennustavan mukaisesti Asinessa myöskin oli »yläkaupunki», jonka
+keskuksena oli luja, suojeleva linna, sekä »alakaupunki» akropoliin
+juurella. Maassa hajallaan olevat saviastioiden sirpaleet todistivat
+kaikkialla Asinen alueella muinaisesta asutuksesta. Kaivauksien
+tulokset ovat myös vahvistaneet nämä ensi vaikutelmat oikeiksi.
+Sekä asuinrakennusten että hautojen jätteitä on kaivettu esiin.
+Myöskin on löydetty runsaasti kauniita hajallisia esineitä, varsinkin
+saviteoksia,[26] mutta myöskin pronssisia ja hopeisia pieniä
+veistokuvia, astioita ja aseita sekä kullasta, puolijalokivistä,
+norsunluusta, meripihkasta ja lasista valmistettuja koruja.[27]
+
+Arkeologien työn avulla on saatu tosin katkelmallisia, mutta kuitenkin
+hämmästyttävän hyviä tietoja Asinen vaiheista pronssikauden alun ja
+muinaisajan lopun välisinä vuosituhansina. Huomattavimpia ovat ne
+löydöt, jotka ovat peräisin mykeneläisen sivistyskauden edelliseltä
+ajalta. Kreikasta on tosin useista muistakin paikoista löydetty
+vanhimman pronssikauden esineitä, mutta vain harvoissa paikoissa
+on voitu tämän ajan asuinpaikkoja ja hautoja perinpohjaisesti
+ja järjestelmällisen tieteellisesti tutkia. Sentähden Asinen
+löytökerrostumat ovat aivan erikoisen mielenkiintoisia ja sitäkin
+suuremmalla syyllä, kun ne ovat tavattoman runsassisältöisiä.
+Huomattavia tuloksia on jo saavutettu kaivamalla ohuita kerroksia,
+joiden multa on aina seulottu. Näiden kaivausten lopputuloksesta on
+kuitenkin vielä liian aikaista puhua. Se selviää vasta, kun vuosikausia
+on harjoitettu löytöjen vertailevaa tutkimusta. Muun muassa toivotaan,
+että mittaamalla ja tutkimalla talteenotettuja pääkalloja päästäisiin
+ainakin _lähemmäksi_ esihistoriallisten maahanmuuttoprobleemain
+ratkaisua: _johtuvatko_ Kreikan sivistyksen erilaiset esihistorialliset
+vaiheet todellakin kansainvaelluksista, ja mistä uudet asukkaat siinä
+tapauksessa ovat tulleet.
+
+Asinen löydöt ovat vahvistaneet väitteen, että Kreikan mantereen ja
+saarten välillä on vallinnut vilkas yhteys jo ennen mykeneläistä
+aikakautta. Kiviset sinetit ja saviset sinetinpainamat ovat uusia
+todistuksia yhteydestä Kreetan kanssa, jonka saviastialöydöt saattavat
+todennäköiseksi, ja joukko pieniä obsidiaaniesineitä viittaa aikaisin
+alkaneeseen ja kauan jatkuneeseen yhteyteen Meloksen kanssa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Keväällä 1926 löydettiin _Dendrassa_ Asinen lähellä luhistunut
+kupuhauta. Paikallinen kreikkalainen muinaistutkija, joka innokkaasti
+oli seurannut Asinen kaivauksia, tarjosi ruotsalaiselle retkikunnalle
+tilaisuuden tutkia uutta löytöä. Kun kaivaustyöt Asinessa olivat
+päättyneet, siirtyikin osa ruotsalaisista arkeologeista Dendraan.
+
+Täällä alkoi nyt kesähelteessä hikinen raivaustyö. Hauta oli pahoin
+turmeltunut. Kupu oli luhistunut, ja ympäröivää peltoa raivattaessa
+oli kuoppaan heitetty kiviröykkiö. Suurta päänvaivaa tuotti kysymys,
+oliko haudassa käynyt ryöstäjiä ennen sen luhistumista. Ei juuri
+ollut todennäköistä, että se olisi niiltä säästynyt, sillä useimmat
+aikaisemmin löydetyt kupuhaudat olivat jo muinaisaikana ryöstetyt.
+
+Läheltä Sparttaa oli löydetty tuollaisten hautojen arvokkaimmat
+muinaisesineet, kuuluisat Vaphion kultaiset pikarit. Kuvitelkaa
+löytäjäin hämmästystä, kun he kaivauduttuaan melkein miehen korkuisen
+savikerrostuman läpi, tapasivat haudan pohjalta kalliopaasien alta
+nuoren naisen luurangon, joka oli loistavasti koristettu kaulaketjulla,
+kultaruusukkeilla ja muilla koristeilla!
+
+Ja pian tehtiin vieläkin rikkaampia löytöjä. Eräällä toisella
+naisenluurangolla oli ruumiin ja oikean käsivarren välissä kultainen,
+ulkopuolin hopealla silattu malja, jonka hopeisessa ulkopinnassa
+oli kultaisia ja pronssisia häränpäitä. Tämänkin loistokappaleen
+voitti kuitenkin vielä kultamalja, joka oli erään miehen luurangon
+rinnalla. Sen kohokuvissa on kuvattu elämää meren syvyyksissä. Tässä
+tapaamme kreettalaisen taiteen mieliaiheen: korallien ja näkinkenkien
+välissä temmeltäviä delfiinejä, ympärillään kiemuralonkeroisia
+mustekaloja. Tämä koru on kreettalaisen taiteen loistotuote, jonka
+voittavat vain Vaphion pikarit. Maljassa oli sormuksia ja kalliita
+kiviä. Sitä paitsi tavattiin niin paljon koruja ja kultakoristeisia
+pronssiaseita, että Dendran löytöä täytyy pitää lajinsa suurimpana
+Schliemannin runsaskultaisten Mykenen kuninkaanhautojen löydön jälkeen.
+Kreettalais-mykeneläisen taiteen tuntemuksemme on Dendranlöydöstä
+saanut erittäin arvokkaan lisän.
+
+Kreikan hallituksen v. 1922 antamalla luvalla on osa Asinenlöytöä jäävä
+Ruotsin omaisuudeksi.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Wilhelm Dörpfeld, Troja und Ilion.
+
+Henry Schliemann, Troja.
+
+Heinrich Schliemann, Mykene.
+
+Heinrich Schliemann, Tiryns.
+
+Carl Schuchardt, Schliemanns upptäckter i Troja, Tiryns, Mykene,
+Orchomenos och på Ithaka. Julius Centerwallin mukaillen suorittama
+käännös saksasta.
+
+Heinrich Schliemanns Selbstbiographie, herausgegeben von Sophie
+Schliemann.
+
+Chrestos Tsountas and Irving Manatt, The mycenaean age.
+
+Martin P:n Nilsson, Den stora folkvandringen i andra årtusendet f.Kr.
+(Ymer 1912.)
+
+Martin P:n Nilsson, Nyare forskningar till Greklands förhistoriska
+kultur. (Ymer 1918. Kirjallisuusviittein.)
+
+Andrew Lång, World of Homer.
+
+Otto Frödin et A. W. Persson, Rapport préliminaire sur les fouilles
+d'Asiné 1922—1924. (Kungl. humanistiska vetenskapssamfundets i Lund
+årsberättelse 1924—1925.)
+
+A. W. Persson, Kungagraven i Dendré.
+
+
+
+
+MAAILMANLIIKENNE KREETTALAIS-MYKENELÄISELLÄ AJALLA.
+
+
+Edellä esitetystä on osittain ilmennyt, kuinka vilkasta merikaupan
+on täytynyt olla kreettalais-mykeneläisen kulttuurin aikana.
+Purjealusten kuvia tapaammekin sangen usein mykeneläisissä koristeissa,
+sinettipainamissa, maljakoissa y.m. Luonnollisesti on vaikeata nyt
+tuntea silloisia kauppatavaroita. Sattumalta tiedämme kuitenkin, että
+ainakin osaa niistä miljoonista _saviruukuista_, joita kuljetettiin
+Välimeren rantojen eri osiin, on käytetty viinin ja oliiviöljyn
+kuljetukseen. Taitehikkaammin valmistettuja ja maalattuja saviastioita
+on kumminkin myyty myöskin niiden taiteellisen arvon takia.
+
+Erittäin tärkeätä kauppatavaraa Välimeren maissa olivat tähän aikaan
+luonnollisesti _kupari_ ja _pronssi_. Nuoremmalla kivikaudella ja
+myöskin kuparikauden alussa oli _obsidiaani_niminen kivilaatu erittäin
+haluttua. Se on kovaa, lasin tapaista, mustaa tai tummaa, vulkaanista
+alkuperää olevaa kiveä, jolla tässä maailman osassa oli sama asema kuin
+piikivellä pohjolan kivikaudenkansojen keskuudessa. Vielä helpommin
+kuin piikiveä voidaan obsidiaania halkoa ohuihin, teräväsärmäisiin
+liuskoihin. Se oli senvuoksi sangen sopivaa ainesta veitsien, — myöskin
+partaveitsen — nuolenkärkien ja muiden terävien aseiden ja työkalujen
+valmistukseen.
+
+Melkein kaikki aigeialaisessa kulttuurimaailmassa käytetty
+obsidiaani oli lähtöisin samalta taholta, nimittäin Melos-saarelta,
+ainoasta paikasta, missä tätä kiveä esiintyy suurissa määrin.
+Siellä on ikivanhoja kivilouhimoita ja suuria jäteliuskakasoja,
+jotka todistavat tämän halutun raaka-aineen vilkkaasta viennistä.
+Sieltä on myöskin löydetty muinainen työpaja, missä valmistettiin
+työkaluja ja aseita obsidiaanista. Ne lukuisat tästä kivilajista
+tehdyt veitset ja nuolenkärjet, joita on löydetty sieltä täältä koko
+kreettalais-mykeneläisen sivistyksen alueelta, Egyptistäkin, ovat
+melkein kaikki valmistetut Meloksen kivestä. Pronssikauden alettuakin
+käytettiin obsidiaania vielä runsaasti, esim. nuolenkärkiin ja muihin
+helposti katoaviin esineihin.
+
+Kuparin tullessa käytäntöön kreettalais-mykeneläisellä
+kulttuurialueella tuli Kyproksesta Siinain kaivosten tyhjennyttyä
+kaikkien itäisen Välimerenalueen maiden päätuottaja. Tinaa haettiin
+luultavasti Espanjasta, samoin hopeaa, jota kuitenkin löydettiin
+Sardiniastakin. Huomattavia kultamääriä ovat aigeialaiset kansat
+käyttäneet keruihinsa ja loistoastioihinsa. Troian, Mykenen ja Dendran
+löydöt todistavat sitä. Valmistajille ja jalostajille, kreettalaisille
+ja mykeneläisille taiteilijoille sekä taidekäsityöläisille tuotiin
+tuota jaloa metallia Egyptistä ja Nubiasta.
+
+Koristeihin käytettiin paljon _meripihkaa_ sekä Mykenessä että
+monissa muissa Kreikan mannermaan paikoissa. Meripihkahelmiä näet
+esiintyy suuressa määrin mykeneläisen ajan muinaisesineiden joukossa.
+Mielenkiintoisinta näissä koristeissa on, että on voitu tutkimalla
+niitten raaka-ainetta todeta sen todennäköisesti olevan peräisin
+Itämeren rannikoilta. Suuresta meripihkahappopitoisuudestaan,
+väristään, kovuudestaan ja luonteenomaisesta, poltettaessa syntyvästä
+hyvästä tuoksustaan Itämeren meripihka on näet helposti erotettavissa
+romaanialaisesta, sisilialaisesta ja libanonilaisesta.[28]
+Luonnollisesti ei tästä tosiasiasta saa tehdä johtopäätöksiä Aigeian
+meren ja Itämeren kansojen välisten suorien kauppayhteyksien
+olemassaolosta, vaan täytyy olettaa välillä asuvien kansojen toimineen
+liikenteen välittäjinä.
+
+Kääntäessämme katseemme vastakkaiseen suuntaan, Afrikkaan
+tapaamme aigeialaisten muinaisesineiden joukossa tästä maanosasta
+tulevan kauppatavaran, joka myöskin oli sangen suosittua
+kreettalais-mykeneläisessä kulttuurimaailmassa, nimittäin _norsunluun_.
+Tästä aineesta valmistettujen esineiden sekä muoto että koristelu
+osoittavat että itse jalostus on tapahtunut Kreetassa tai Mykenessä.[29]
+
+Orjat olivat myöskin kauppatavaraa, jota kreettalaiset sangen usein
+saivat vaihtaa kultaan ja tarvikkeisiin. Eivät yksin foinikialaiset
+harjoittaneet ihmiskauppaa.
+
+On useita todisteita siitä, että kreettalais-mykeneläisen maailman
+kauppayhteydet ovat ulottuneet Egyptiin asti. On näet löydetty
+runsaasti kreettalais-mykeneläisiä muinaisesineitä Niilinmaasta ja taas
+toiselta puolen egyptiläisiä esineitä aigeialaiselta kulttuurialueelta.
+Kreetasta ja Mykenestä on tavattu kuoriaisia ja muita egyptiläisiä
+esineitä, joissa esiintyy Ekhnatonin edeltäjien, Amenhotep III:n ja
+Tejen, nimi.
+
+Vanhimmat Kreetan egyptiläisistä muinaislöydöistä ovat
+kiviastianpalaset, jotka löytyivät Knossoksen palatsista. Mutta kun
+kiviastiat ovat erittäin kestäviä, on hyvin mahdollista, että ne
+ovat ennen Kreettaan päätymistään voineet olla käytännössä useita
+vuosisatoja. Siksi saa olla hyvin varovainen ottaessaan niitä
+ajanmääräyksien perustaksi. Toisin on hauraiden ja lyhytikäisempien
+fajanssiastioiden laita. Ne ovat varmempia oppaita kreettalaisten
+muinaisesineiden ajallisessa sijoittelussa.
+
+Arvokkaampia tähän tarkoitukseen ovat kuitenkin paljon lukuisammat
+Egyptissä tehdyt aigeialaisten esineiden löydöt. Ne ja egyptiläisten
+verraten tarkka ajanlasku tekevät mahdolliseksi varmemman
+ajanmääräyksen aigeialaisella kulttuuriaikakaudella. On löytynyt
+kreettalais-mykeneläisiä saviastioita ja niiden palasia niinkin
+kaukaa etelästä kuin Thebasta, vieläpä sitäkin kauempaa. Eteläisin
+tähänastinen löytö, kaunis kreettalainen saviastia, tavattiin haudasta
+Anibesta, pohjoiseen Abu Simbelistä, 24 peninkulmaa etelään Assuanista
+ja 135 peninkulmaa Niilin suusta.
+
+Enimmät Egyptin aigeialaisista löydöistä ovat peräisin 18:nnen
+dynastian ajoilta, jonka suvun voimakkaiden hallitsijain aikana
+Egyptin merentakaiset kauppayhteydet olivat vilkkaimmillaan. El
+Amarnasta on löytynyt tuhansittain kreettalaisia saviastioita. Suoraa
+liikenneyhteyttä Kreikan mannermaan ja Egyptin välillä ei kylläkään ole
+ollut olemassa vaan välittäjänä on tietenkin toiminut Kreetta.
+
+Silloisen vilkkaan kauppayhteyden olemassaolosta Niilinmaan ja
+Aigeian saariston välillä on meillä useampiakin todisteita kuin äsken
+mainitut. Thotmes XII kerskailee esim. eräässä kirjoituksessa, että
+Keftiun ja »suuren meren saarten» ruhtinaat maksoivat veroa hänelle.
+Näillä tarkoitettiin Kreettaa ja Kykladeja. »Verot» ja alamaisuussuhde
+ovat kuitenkin verrattavissa Puntista suoritettuihin »veroihin»
+Hatshepsutin aikana. Molemmissa tapauksissa oli aivan yksinkertaisesti
+kyseessä tavaranvaihto. Enintään voivat »verot» olla lahjoja, joita
+kreettalaiset toivat faaraolle saadakseen estämättä harjoittaa
+tuottoisaa kauppaansa Egyptissä, siis jonkinlainen tullimaksujen
+alkeellinen muoto. Egyptillähän ei ollut siihen aikaan sotalaivastoa,
+eikä se siis voinut vallita Aigeian meren saaristoa.
+
+Myöhemmältä ajalta ovat kreettalaisen vaikutuksen todisteina Ekhnatonin
+palatsin merkilliset maalaukset, joissa huomaamme voimakkaita
+naturalistisia ja impressionistisia piirteitä. On mahdollista,
+että tämä faarao, jolla oli rajaton mielenkiinto kaikkea uutta ja
+epätavallista kohtaan, on käyttänyt kreetalaisia taiteilijoita uuden
+hallitsijanasumuksensa koristelussa.
+
+Toiselta puolen huomataan välistä egyptiläistä vaikutusta
+kreettalais-mykeneläisessä taiteessa, etenkin aiheenvalinnassa.
+Esimerkki siitä on tässä kuvattu mykeneläinen tikarinterä.
+
+Itään päin on kreettalaisia maljakoita kulkeutunut Palestiinaan
+ja Syyriaan saakka. Mykeneläisiä maljakoita on löytynyt pitkin
+Vähän-Aasian rannikkoa ja lännessä Sisiliasta ja Sardiniasta,
+Marseillesta ja Espanjasta.
+
+
+Kirjallisuutta: »
+
+R. v. Lichtenberg, Einflüsse der ägäischen Kultur nach Ägypten und
+Palästina (Mitteilungen der vorderasiatischen Gesellschaft 1911).
+
+August Köster, Das antike Seewesen.
+
+Gunnar Ekholm, Orientaliska inflytelser på Nordens bronsålderskultur
+(Svensk tidskrift 1924).
+
+
+
+
+AIGEIALAISEN KULTTUURIN HÄVIÖ.
+
+
+Vuoden 1400 paikkeilla e.Kr. Kreetan rikas kulttuurikukoistus sai
+äkillisen lopun. Vieras kansa, otaksuttavasti peloponnesolainen, nousi
+maihin Kreettaan, valloitti osan saarta ja hävitti sekä Knossoksen
+palatsin että kaksi muutakin ruhtinaanasumusta.
+
+Tuo tuho, joka kohtasi rikasta kreettalaista kulttuuria, on asetettu
+toisen suuren helleenisen kansainvaelluksen, _akhaialaisen_, yhteyteen.
+Tätä olettamusta perustellaan sillä, että joonialaisten monissa paikoin
+täytyi väistyä maahan tunkeutuvien kansojen tieltä, jolloin he kulkivat
+poikki Aigeian saariston Vähään-Aasiaan saakka. Mutta monin paikoin
+he vuorostaan törmäsivät toisiin, vakinaisesti asuviin kansoihin,
+joiden joko onnistui estää vaeltajat asettumasta heidän maahansa tai
+itse täytyi väistyä tunkeutujien tieltä. Siten syntyi se rauhattomuus
+ja ne kansojen siirtymiset Aigeian meren kulttuurialueella, joiden
+olemme nähneet ilmenevän muun muassa »merikansan» hyökkäyksessä Egyptin
+alusmaihin Ramses III:n aikana.[30] Kokonaisen vuosisadan kuluessa
+taistelu yhä uudelleen puhkesi ilmiliekkiin, aina uuden vaeltajalauman
+tehdessä hyökkäyksiään Hellaaseen ja uuden kansanaallon maininkien
+ulottuessa Egyptin valtakunnan rannikoille saakka. Vasta siellä
+murtuivat aigeialaisen kansameren aallot ja viskautuivat takaisin
+osittain Italiaan saakka.
+
+Mykeneläinen kulttuuri, jonka lasketaan alkaneen noin 1600:n paikkeilla
+e.Kr., tuli kreettalaisen sivistyksen häviön jälkeen vallitsevaksi
+aigeialaisessa maailmassa ja kohosi nyt korkeimmilleen. Sen oletetaan
+vuorostaan saaneen kuoliniskunsa kolmannelta niistä suurista
+kansanliikkeistä, jotka aiheuttivat niin paljon rauhattomuutta ja
+kansojen siirtymisiä toisella vuosituhannella ennen ajanlaskumme
+alkua, nimittäin _doorilaiselta_ kansainvaellukselta. 1100-luvulla
+e.Kr. doorilaiset tunkeutuivat pohjoisesta päin, kuten aikaisemmin
+heidän heimolaisensa joonialaiset ja akhaialaiset. Akhaialaisten
+kaikille itäisen Välimeren rannikoille tekemät viikinkiretket olivat
+suuresti vähentäneet väestön lukumäärää itse Kreikassa. Ja ne tyhjät
+tilat, joita tämä heimo oli jättänyt jälkeensä, aivan kuin imivät
+puoleensa uusia maahan vaeltavia kansoja. Doorilaiset olivat voimakas,
+sivistymätön kansa ja heidän tunkeutumisensa ei voinut luonnollisesti,
+sen paremmin kuin akhaialaistenkaan aikoinaan, tapahtua ilman maan
+omistamisesta käytyä taistelua aikaisemmin Kreikassa asuneiden kanssa,
+miten läheistä sukua nämä lienevätkin olleet äsken tulleille.[31]
+
+Mykeneläisen aikakauden ja pronssikauden päättyminen sattuu samoihin
+aikoihin. Yksityisiä rautaesineitä tavataan jo mykeneläisen aikakauden
+alussa, mutta rautaa pidettiin niin kallisarvoisena, että sitä kullan
+ohessa käytettiin pronssiesineiden päällykseen. Käytännöllistä
+merkitystä rauta sai mykeneläisellä kulttuurialueella vasta sen
+viimeisinä aikoina. Siltä ajalta on näet peräisin ensimmäinen tunnettu
+rautamiekka, tai paremmin sanoen, sen jätteet.
+
+Kreettalais-mykeneläinen kulttuurikausi oli puhdasta pronssikautta. Sen
+taiteilijoilla ei ollut käytettävänään rautaisia työkaluja.
+
+_Rautakausi_ ja _doorilaiset_ — ne käsitteet sopivat sitävastoin
+yhteen. Doorilaiset olivat voimakasta raakalaiskansaa. Heidän kulkuansa
+seuraa hävitys, ja heidän tietään merkitsevät rauniot.
+
+Rauta oli halpaa ja helppoa käsitellä, sitten kuin oli tultu tuntemaan
+sen valmistustavat. Se oli hyvin yleistä, kun sitävastoin kuparia
+täytyi tuoda Kreikkaan vieraista maista ja tinaa vielä paljon
+kaukaisemmista seuduista. Rauta-aseet ja rautaiset työkalut voi
+nyt jokainen asekelpoinen mies hankkia, niin että melkeinpä kuka
+tahansa saattoi rakentaa itselleen laivan ja tovereineen lähteä
+viikinkiretkille.
+
+Kuitenkin, kun ryöstävä ja rosvoileva rautakauden kansa oli asettunut
+asumaan aurinkoisen Aigeian meren äärelle, suotuisaan ilmastoon, kävi
+sille samalla tavoin kuin aikaisemmin joonialaisille ja akhaialaisille;
+myöskin doorilaiset tulivat sen kulttuurin vaikutuksen alaiseksi,
+joka kerran oli kukoistanut Kreetassa, ja niin he tulivat kykeneviksi
+ajan täyttyessä tekemään ihmeteltävän helleeniläisen sivistyksen
+monipuolisemmaksi, kuin miksi se muuten olisi tullut.
+
+Mutta ennen kuin kulttuurista voi tulla helleeninen, täytyi sen ensiksi
+tulla aigeialaiseksi. Kreettalaiset ja foinikialaiset olivat vieneet
+egyptiläisen ja babylonialaisen sivistyksen sen mannermaisesta kehdosta
+ulos merelle, joka helppokulkuisine saaristoineen sekä runsas- ja
+syvälahtisine, mainioita satamamahdollisuuksia tarjoavine rannikkoineen
+ei vaikuttanut kulttuuria torjuvasti, vaan kulttuuria yhdistävästä
+Kaikkialla, missä ihmisiä asuu, houkuttelevat läheisen saaren siintävät
+ääriviivat matkoihin ja kaupankäyntiin. Niin on etenkin asianlaita
+tuon maailman meristä kauneimman saarekkaassa itäisessä osassa, joka
+samalla on ollut siunauksellisin kulttuurin leviämiselle. Vielä
+kerran ihmiskunnan kehityshistoriassa tuli vesi, kuten Egyptissä ja
+Babyloniassa, kulttuuria muodostavaksi ja kulttuuria kehittäväksi
+voimaksi. Mutta tällä kertaa muodostui meri eikä suuri virta
+kulttuurialuetta koossapitäväksi. Aigeialainen kulttuuri samoinkuin sen
+perijä, helleeninen, oli _meri_kulttuuria.
+
+Mutta ei anteliaan luonnonkaan valmistamien korkean sivistyksen
+edellytysten vallitessa aigeialainen kulttuuri koskaan olisi tullut
+siksi, mitä se oli, jos ne kansat, jotka asuivat Aigeian meren
+ympärillä, eivät olisi kyenneet käyttämään hyväkseen itämaista
+sivistystä ja ellei niissä itsessään olisi piillyt sivistyksellisiä
+voimia. Kaikkea tätä oli sillä kansalla, joka kerran teki Kreetan
+kulttuurin pesäpaikaksi, samoin myös kreettalaisten sivistyksellisillä
+perijöillä, helleeneillä. Kreettalaisissa oli enemmän kuin
+foinikialaisten ansaitsemishalu, nimittäin selväpiirteinen esteettinen
+taju, synnynnäinen taiteellinen luomisilo ja tarve kaunistaa
+olemassaoloa taideteoksilla ja taidekäsityön tuotteilla. Senvuoksi
+on erikoinen loisto sen kulttuuriaikakauden yllä, jonka kaivaukset
+Kreetassa ja muualla ovat tuoneet päivänvaloon. Nuori, nerokas
+ranskalainen tiedemies, jonka kulttuuria tuhoava maailmansota tempasi
+elämäntehtävästään[32], on henkevällä ranskalaisella kuvarikkaudella
+verrannut tätä ihmeellistä kulttuuri-ilmiötä »loistavaan meteoriin,
+joka hävisi jättämättä jälkeäkään, mutta joka yhdellä kipinällä sytytti
+pyhän tulen kreikkalaiseen lieteen».
+
+       *       *       *       *       *
+
+Luodessamme yleissilmäyksen siihen, mitä tunnemme aigeialaisesta
+kulttuurista, hämmästyttää meitä, miten persoonattomalta se vaikuttaa
+verrattuna vanhempien ja samanaikaisten kansojen historiaan. Emme
+tapaa siinä yhtään ainoata elävää persoonallisuutta. Emme kuule, kuten
+Assurbanipalin kirjaston kirjeissä, ihmissydämen lyöntejä. Yksikään
+runoilija ei laula meille ihmissielun liikkeistä, eikä yksikään
+sadunkertoja näytä meille minne kansan mieli ja mielikuvitus johti
+sitä. Todella elävää kuvaa tämän kehityskauden ihmisistä emme voi saada
+ennen kuin meidän onnistuu tulkita heidän kieltänsä.[33]
+
+
+
+
+
+
+
+HELLEENIEN TARUKAUSI
+
+PATRIARKALLISEN KUNINGASKUNNAN AIKA
+
+
+
+
+SIVISTYKSEN AHJO SIIRTYY VÄHÄÄN-AASIAAN.
+
+
+Suuri muutto Vähän-Aasian rantamille, jonka Balkanin niemimaalla
+sattuneet kansainvaellukset aiheuttivat teki Aigeian merestä
+kreikkalaisen meren, jonka saaristossa ja rannikolla sekä idässä
+että lännessä asui helleenejä. Mutta kauan kesti, ennenkuin kansat
+jälleen rauhoittuivat ja asettuivat vakinaisesti asumaan. Vasta
+vähitellen kasvoi uusi, toisenlaatuinen elämä sekä kreikkalaisessa
+emämaassa että Vähän-Aasian länsirannikolla. Siellä kukoistus kuitenkin
+kehittyi nopeammin, sillä pakolaiset olivat pelastaneet mukaansa
+mykeneläisen kulttuurin sirpaleita ja heidän oma kehityksensä oli
+kulttuuritekijä, jota ei mikään voinut heiltä riistää. Emämaasta oli
+sitävastoin doorilaisten hyökkäys hävittänyt mykeneläisen kulttuurin,
+ja ainoastaan rauniot ja satumaiset tarinat kertoilivat menneiden
+aikojen korkeammasta kehityksestä. Tämän lisäksi Vähän-Aasian
+siirtolaiset jatkoivat kreettalaisen ja mykeneläisen kulttuurin
+ajoilta periytynyttä kanssakäymistään Idän sivistysmaiden kanssa, kun
+sitävastoin emämaa näyttää olleen monta vuosisataa melkein kokonaan
+eristettynä. Luonnollisena seurauksena tästä oli, että parin kolmen
+hämärän vuosisadan kuluttua helleenien historiassa, jolloin uudet olot
+ehtivät järjestyä, helleenisen maailman sivistyksellinen painopiste oli
+siirtynyt Vähän-Aasian rannikkokaupunkeihin. Sinne se jäi viidennen
+vuosisadan alkupuolille asti e.Kr.
+
+Täällä, joonialaisten keskuudessa, syntyivät länsimaisen kirjallisuuden
+ensimmäiset mestariteokset, nuo kaksi suurta runoteosta Ilias ja
+Odysseia. Ne veivät meidät kansan tarujen romanttiseen maailmaan,
+helleenien sankariajan muistorikkaimpaan näytelmään: Troian sotaan.
+
+
+Kirjallisuutta kreikkalaisia koskevaan jaksoon:
+
+Karl Julius Beloch, Griechische Geschichte (Lähteitä käsitellään
+laajasti).
+
+Georg Busolt, Griechische Geschichte bis zur Schlacht bei Cbaironeia
+(Laajat kirjallisuusviitteet).
+
+Ernst Curtius, Griechische Geschichte.
+
+Maximilian Duncker. Geschichte des Altertums (5-9).
+
+George Grote, History of Greece.
+
+Gustave Glotz et Robert Cohen, Histoire grecque.
+
+Adolf Holm, Griechische Geschichte.
+
+Robert Pöhlmann, Grundriss der griechiscben Geschichte nebst
+Quellenkunde.
+
+Ulrich Wilcken, Griechische Geschichte.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Staat und Gesellschaft der Griechen
+und Römer.
+
+Jakob Burckhardt, Griechische Kulturgeschichte.
+
+Hugo Bergstedt, Kort grekisk kulturhistoria.
+
+J.G. Stobart, Hellas' härlighet.
+
+A. Jardé, Les céréales dans l'antiquité grecque.
+
+
+
+
+TROIAN SOTA.
+
+
+Tämä Idän ja Lännen välinen taistelu, joka arvellaan suoritetun
+noin 1200 vuotta ennen meidän ajanlaskuamme, koski, kuten ennen on
+huomautettu, oikeastaan Hellespontoksen herruutta. Mutta kansalliselle
+mielikuvitukselle ovat moiset kaupalliset ja poliittiset vaikuttimet
+liian vaikeatajuisia ja arkisia. Se tarvitsee tunteen kieltä, ja
+sentähden keksittiin aivan toinen sodan syy, nimittäin kauniin
+Helenan ryöstö, mikä aihe oli saatu jumalaistarustosta ja muuteltu
+kansansaduksi. Laulut Troian sodasta ja sen sankareista ovat olleet
+alkuna _Iliaaseen_, joka puhuu itse sodasta, ja _Odysseiaan_, jossa
+kerrotaan Odysseuksen sodanjälkeisistä harharetkistä.
+
+Taru Troian sodasta alkaa kertomuksella riitaomenasta, jolla Eris,
+eripuraisuuden jumalatar, koetti saattaa epäsopuun _Heran_, Zeuksen
+puolison, _Pallas Athenen_, tieteiden ja taiteen suojelijattaren, ja
+rakkaudenjumalattaren _Aphroditeen_. Eräässä juhlassa, johon kaikki
+jumalat ja jumalattaret olivat kokoontuneet, mutta jossa Eris yksin ei
+saanut olla mukana, hän kosti heittämällä vieraiden joukkoon kultaisen
+omenan, jonka kyljessä oli kirjoitus »Kauneimmalle!» Ja näin oli
+juhlatunnelma hävinnyt.
+
+Lopuksi Zeus isän onnistui kuitenkin saattaa järkiinsä nämä kolme
+kauneudenpalkinnosta kilpailevaa jumalatarta ja sopimaan yhdestä
+asiasta, nimittäin alistamaan riidan erään kauneudestaan laajalti
+kuuluisan miehen, Paris-nimisen kuninkaanpojan ratkaistavaksi, jonka
+isä, Priamos, oli kuningas.
+
+Eräänä päivänä, jolloin Paris kaitsi isänsä karjoja Troian
+läheisyydessä olevalla Ida vuorella, nuo kolme jumalatarta astuivat
+hänen eteensä ja pyysivät häntä ratkaisemaan heidän riitansa. Mutta
+kaikki kolme koettivat tietysti kukin kaunein lupauksin voittaa
+palkinnon. Hera lupasi tehdä hänet mahtavimmaksi kuninkaaksi, jos hän
+määräisi omenan hänelle. Pallas Athene koetti houkutella häntä luvaten
+tehdä hänestä viisaimman miehen maanpäällä, ja Aphrodite lupasi hänelle
+maailman kauneimman naisen puolisoksi.
+
+»Sinulle kuuluu omena», sanoi Paris empimättä ja ojensi omenan
+rakkauden jumalattarelle.
+
+Maailman ihanimpana naisena pidettiin Helenaa, Spartan kuninkaan
+Menelaoksen puolisoa. Sinne Paris nyt lähti vierailulle, ja
+kuninkaanlinnassa otettiin hänet vieraanvaraisesti vastaan. Kaunis
+Helena mieltyi ilmeisesti hänen seuraansa, mutta vältti joka
+tapauksessa joutumasta puolisolleen uskottomaksi. Paris päätti silloin
+reippaasti ratkaista asian. Eräänä yönä hän tunkeutui muutamien
+miestensä kanssa kuningattaren makuuhuoneeseen, vei kaunottaren
+laivaansa ja purjehti hänen kanssaan kotiinsa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun huhu Helenan ryöstöstä levisi, kävi suuttumuksen huuto kautta koko
+Kreikan. _Menelaos_ ja hänen veljensä, Mykenen mahtava hallitsija
+_Agamemnon_, kutsuivat kaikki Kreikan ruhtinaat kostoretkelle julkeaa
+naisenryöstäjää vastaan. Taisteluintoa hehkuen he tulivat kaikki, ja
+heidän laivastoissaan oli yhteensä 1200 alusta. Agamemnon valittiin
+koko tämän sotavoiman päälliköksi.
+
+Kun kreikkalaiset olivat purjehtineet troialaisten maahan, he vetivät
+laivansa rannalle ja rakensivat suojavallin laivaleirin ympärille.
+Sen tehtyään he alkoivat piirittää Troiaa. Taistelu kävi ankaraksi,
+sotaonni vaihteli, ja vuosi kului toisensa perästä ratkaisutta.
+Troialaisten urhoollisin sankari oli Hektor, Pariksen veli, ja
+kreikkalaisten keskuudessa Akhilleus. Minne nämä ryntäsivät, siellä
+täytyi kaikkien väistyä.
+
+Mutta sodan kymmenentenä vuonna alkoi kreikkalaisten ilmeisesti käydä
+onnettomasti. Tämä johtui siitä, että Akhilleus oli joutunut riitaan
+Agamemnonin kanssa erään sotasaaliin osan jakamisesta.
+
+Tällä kiihtyneellä kohtauksella alkaa Ilias. Näiden kahden kiivaan
+soturin välinen sanakiista on törkeydessä ilmeikkäintä, mitä ajatella
+voi. Akhilleuksen kiukku purkautuu seuraavaan, riita veljeen
+kohdistettuun huudahdukseen:
+
+    »Juopunut, koira sa silmiltäs, sydämeltäsi kauris!
+     Sonnustautua kamppailuun kera miesten et koskaan,
+    käydä et väijyksiin valiointen kanssa Akhaijein
+    tohtinut, et; sepä ois sinust' ollutkin sula surma.
+     Toisempaa toki leiriss' on avarassa Akhaijein
+    silt' osalahjat riistää, ken sanan vastahan virkkaa,
+    valtias kansan syöjä; jos et epäkelpoja johtais,
+     solvaus viimeinen tämä suit ois, Atreun poika.»
+
+Niin suuttunut oli Akhilleus, että hän lopuksi vannoi kalliin valan,
+ettei milloinkaan enää paljastaisi miekkaansa troialaisia vastaan. Hän
+sulkeutui telttaansa, ja hänen ystävänsä ja aseveljensä Patroklos oli
+ainoa, jota hän voi sietää.
+
+Kreikkalaiset, jotka tiesivät, kuinka välttämätön Akhilleus heille
+oli, valtasi silloin epätoivo ja kyllästys loppumattomaan sotaan, ja
+he halusivat purjehtia kotiin. Joukoittain he ryntäsivät laivoille
+lykätäkseen ne vesille. Mutta Ithakasta kotoisin oleva viisas,
+»monineuvo» Odysseus syöksyi joukon keskelle ja koetti estää niin
+häpeällistä peräytymisretkeä tapahtumasta. Kuninkaille hän puhui
+hellyttäviä ja rohkaisevia sanoja.
+
+       »Vaan kenen kirkuvasuita hän rahvaan miehiä keksi,
+    valtikan varrell’ iski ja huus sanat ankarat hälle:
+       'Houkkio, seis, pysy paikoillas sekä kuuntele
+    muita kunnokkaampia, itse jok' oot epäkelpo ja kehno,
+    tyhjän-maksava mies, oli ottelu tai pito neuvon.
+    Emme nyt vain kuninkaita me lie toki kaikki Akhaijit.
+     Ei hyvä oo moniherraisuus, yks olkohon herra,
+    yks ylipää, perijältä ken petteliään Kronos-taaton
+    valtikan sai sekä lain, alamaisia vallita sillä.'
+       Noin läpi leirin riens, isovaltaisesti, ja joukot
+    virtasi tehtain luota ja laivoin taas kokoukseen
+    temmeltäin, kuni kuohut lyö meren ärjyvän aavan
+    korkeit' äyrähiänsä, ja kauas pauhina kaikuu.
+       Hiljeten istuivat nyt kaikki jo muut rivitysten,
+    vain yhä Thersites, suunpieksäjä summaton, kirkui,
+     tarkkana taitona joll' oli rietas, riihaton suulaus.»
+
+Thersites edustaa vastustukseen yllyttäjää ja kansankiihoittajaa,
+sellaisena kuin hän esiintyy ruhtinaiden ja vapaasukuisten kannalta
+katsottuna — sillä tosin on Ilias kansanomainen runo, mutta kuitenkin
+on siinä selvät jäljet siitä,' että se on syntynyt kuninkaansaleissa ja
+ruhtinaanhoveissa. Runoilija ei säästä värejä, kun hänen on maalailtava
+tuollaisen sivistymättömän juonittelijan kaltainen halpamainen henkilö:
+
+    »Suotta ja syytt' yhä kiisteli hän kera valtiahitten,
+     jos mitä keksi, jot' arveli vain muka muitten Akhaijein
+    nauravan. Hän rumin mies oli Troian luo tulijoista;
+    kampurajalka ja nilkku, ja kumpikin kyttyräolka
+    painunut rintaan päin; pujo pää ylihuippuna viistoon
+     suippeni, kasvoi peittona sen hiushaihtuva harva.
+    Muist' yli inhosi häntä Akhilleus ynnä Odysseus,
+    sill' yhä heitä hän herjasi. Vaan Agamemnonin ylhän
+    kimppuun kirkuvin solvauksin kävi nyt, jota vastaan
+    suuttumus suur', ylen yllyksis mielet Akhaijein.
+     Herjasi, korkein äänin huus Agamemnonin kuullen:
+
+    'Atreun poika, sa taas mitä vaill' olet, vaatia mielit?
+     Vaskea telttas on täynnä, ja montapa myös valiota
+    vaimoja on, jotk' ensiks sulle me, miehet Akhaian,
+    suomme, kun joutunut vain joku kaupunk' on käsihimme.
+    Vai halu kultaa lie, jota kai muka tuo moni sulle
+     Ilionin hevonsuistaja-mies, pojan lunnahiks' ehkä,
+    jonka ma vankina valtaas tuon, minä tai joku toinen;
+    vai sulo-neidon vierelles venyjäksikö soisit,
+    yksin sun omas ollakseen? Vaan ei sovi saattaa
+     sen, joka päämies on, toki turmaa päälle Akhaijein.
+    Arkurit, lellikit, voi, akat ettekä miehet Akhaijan,
+    matkatkaamme jo vain kotimaalle, ja tänne hän jääköön
+    Troiaan saaliistaan ilakoimaan, jotta jo huomais,
+     ollako voi vai ei apu missään meistäkin ehkä,
+    tuo, joka nytkin Akhilleut' äsken, miest' urohompaa
+    loukkasi, hält' osalahjan vei sekä valtasi itse.
+    Mutta on säysy Akhilleus, ei ole sappea, muutoin
+     solvaus viimeinenpä se sult' ois, Atreun poika?
+
+    Noin hoki kansain pään Agamemnonin arvoa polkein
+    Thersites; pian luo jumalainen Odysseus joutui,
+     silmissään tuli tuima, ja nuhteli kiivailin lausein:
+
+    ’Thersites, ikilörppö, jos onkin sull' iso ääni,
+     vaikene, valtiahitten kanssa mik' oot sinä kiistaan!
+    Sillä ma sen sanon, tääll' ei kurjempaa kuvatusta,
+    kuin moni kultikin Troian luo kera Atreun poikain.
+    Hammastellen siis älä haastele valtiollista,
+     heit' yhä herjaillen ja kärkkyen vain kotimatkaa.
+    Emmehän tiedä me tarkoin, kuin tämä täyttyvä kaikk' on,
+    suotuko lie kotitie vai suomaton meidän Akhaijein.
+    Mutta ma sen sanon sulle, ja täyttyvä myös se on totta:
+     jos sinut kerran vielä mä näin vähämielenä kohtaan,
+    älköön olko sen koommin Odysseun pää yli olkain,
+    taatoks' älköön Telemakhon mua kutsuko kenkään,
+     jos sua en kopo kourin, riisuen vaattehes vaipast'
+    ain' ihotakkiin, kaikki sun ilkoisuutesi kaihteet
+    en aja laivojen nopsain luo sun, suuss' iso itku,
+     mieskokouksest' iskuin pois häpeällisin häädä?’
+
+    Virkkoi noin sekä valtikan varrell' iski jo selkään.
+     Kyykistyi heti koukkuun mies, vedet kumpusi silmiin,
+    paisuva selkään nous veripahkura kolhasemasta
+    valtikan kultaisen, ja hän istui säikäyksissään,
+    tuntien tuskaa nuivana vilkkui, pois vedet pyyhki.
+    Hällepä muut, sydän synkkänäkin, makeasti jo nauroi,
+     virkkeli vilkaisten moni vieruskumppanihinsa:
+
+    'Voi, lukemattomat oivat työt jo on tehnyt Odysseus,
+     viisas on neuvojen antaja aina ja taitaja taiston.
+    Vaan paki-parhaimpansa hän nyt teki kesken Akhaijein,[34]
+    tuon pahakielisen parjaajan kun suun pani sulkuun.
+    Eip' ihan kohta nyt yllytä sisu ynseä käymään
+     soimailuin häpeällisin kimppuun valtiahitten?’»
+
+Sellaista puhuttiin miehestä mieheen, ja Odysseus sai helposti
+kannatusta puhuessaan kehoittavasti kansalle, etteivät hetkellisen
+epätoivon valtaamina oikullisten lasten tavoin heittäisi kaikkea
+toivoaan, vaan kestäisivät vielä jonkin aikaa. Käden käänteessä oli
+heidän koti-ikävänsä muuttunut taisteluhaluksi, ja sotahuudon kohottaen
+he jälleen marssivat troialaisia vastaan.
+
+    »Niinkuni kulkeissaan kulo metsää vie mitatonta
+    vuoren harjanteella, ja loimottaa kajo loitos,
+    niinpä nyt ryntääjäin luvutonten loi sopavasket
+     säihkyvän välkkeen, kaikk' yli-ilmat, tai vahat täyttäin.»
+
+Mutta kun troialaiset näkivät vihollisen rynnistävän, he lähtivät
+kaupungista ryhtyäkseen taisteluun avoimella kentällä. Etunenässä
+astui Paris. Kun Menelaos saa naisenryöstäjän näkyviinsä, »kuinka
+hän mahtavin askelin pöyhkeilee sotajoukon edessä», syöksyy hän
+raivostuneena häntä vastaan. Mutta silloin kuninkaanpojan rohkeus
+yhtäkkiä lannistuu.
+
+    »Niinkuin kulkija kyyn kivirotkoss' äkkiä keksii,
+     syrjään ponnahtaa sekä kääntyy pois pakosalle,
+    värjyelee jäsenensä ja kasvot kalpeus peittää:
+    niinpä Aleksandros jumal’uhkea Atreun poikaa
+    peljäten parveen piili nyt urhojen iliolaisten.
+     Tuon näki närkästyin sekä julki jo nuhteli Hektor:
+
+    'Surkea mies, kuva-urho sa, kuihkoja, naisien narri!
+     Kun, pätö kosjoja, vaill' et vaimoa, lasta jo kuollut!
+    Senpä mä soisin, ois toki onnekkaampi se totta
+    kuin häpyheittona noin sekä kaikkien pilkkana olla.
+    Kyllikseenpä jo nauraa saa hiuskaunot Akhaijit,
+    luulivat aimon kai eelt' astuvan, muhkea kosk' on
+     muotosi, vaan väki puuttuukin, povi pontta on vailla!»
+
+Nämä veljen lausumat ivalliset herjaukset saivat kauniin
+naistenlumoojan rohkaistumaan, ja hän tarjoutui suorittamaan
+Menelaoksen kanssa kaksintaistelun Helenasta. Molemmat riitapuolet
+suostuivat jättämään kaksintaistelun ratkaistavaksi, kumpi heistä saisi
+hänet omakseen. Sitten kreikkalaiset palaisivat omaan maahansa. Sekä
+kreikkalaiset että troialaiset laskivat siis aseensa ja asettuivat
+rauhallisina katselemaan molempain urosten ottelua. Mutta Pariksen
+rohkeus pääsi joutumasta liian kovalle koetukselle. Kun hänen alkoi
+käydä huonosti, sekaantui hänen suojelijattarensa Aphrodite taisteluun
+ja pelasti hänet. Hän verhosi lemmikkinsä tiheään usvaan ja vei hänet
+takaisin Troian ruhtinaanlinnaan.
+
+Puolisonsa silmissä hän koetti kuitenkin käydä mahtavasta sotilaasta
+innokkaasti puhdistellen aseitaan, joilla hän ei koskaan ollut voittoa
+saavuttanut. Mutta Helena ei antanut enää pettää itseänsä. Urhealle
+langolle, Hektorille hän valitti:
+
+    »Josp' edes uljaamman minä miehen puoliso oisin,
+    Pilkka jok' ihmisien ei ois, ei syy monen moitteen.»
+
+Pelkuruus on ominaisuus, jota Iliaan tekijä aina vakaumuksen tuntein
+häveten mainitsee. Ilmeisen ylenkatseellisesti hän kuvailee, kuinka
+pelkuri kalpenee vihollisen hyökätessä, kuinka hän kyykistyy, vaihtaa
+paikkaa ja louskuttaa hampaitaan.
+
+Kuinka peräti toisin kuin Pariksen ja Helenan suhdetta kuvaillaankaan
+Hektorin ja Andromakhen avioliittoa! Kauniimpaa kuvausta aviopuolisojen
+rakkaudesta turhaan hakee koko maailmankirjallisuudesta. Siinä ei
+tarvita runollista koristelua; siinä puhuu puhdas alkuluonto. Hektor
+on koko Iliaan enimmän myötätuntoa herättävä henkilö. Kuudennessa
+laulussa tekijä kuvailee suurella antaumuksella urosta poikana, isänä
+ja puolisona.
+
+Pariksen ja Menelaoksen kaksintaistelun jälkeen kreikkalaiset halusivat
+väittää heidän miehensä voittaneen, mutta sitä troialaiset eivät
+tahtoneet myöntää todeksi, ja niinpä taistelu leimahti uudelleen.
+Syntyi uusi kaksintaistelu, tällä kertaa Hektorin ja Aiaksen,
+Akhilleuksen jälkeen helleenien uljaimman sankarin, välillä. Mielihyvin
+runoilija viipyy tämän jättiläisen kuvailussa:
+
+    »Noin kävi Aias päin, uros valtava, turva Akhaiein,
+     kasvoillaan hymy tuima, ja tannert' askelin pitkin
+    astuivat jalat alla ja vaappui varteva peitsi.
+    Riemusivat hänet nähdessään urot danaolaiset,
+    Troian miehet taas vavisuttava valtasi hirmu,
+     itsepä Hektorin kiivaammin sydän sykkiä alkoi.
+
+»Saaliinhimoisten jalopeurain tavoin» Aias ja Hektor iskivät yhteen,
+ja ankarina iskut siinä kajahtelivat, kunnes pimeys teki lopun
+kaksintaistelusta.
+
+    »Tuimina taistelivat vihan mieliä-polttavin vimmoin,
+    Vaan sovuss' erkanivat toki jälleen ystävämielin.»
+
+Ja ritarillisesti Hektor antoi vastustajalleen »miekan, hopeoilla
+huolitetun» ja »purppuranhohtavan vyön taas Aias tarjosi vastaan.»
+
+Seuraavana päivänä Hektor troialaisista ensimmäisenä sotavaunuissaan
+ryntäsi kreikkalaisia vastaan ja ajoi heidät hurjassa paossa aivan
+heidän laivaleiriinsä asti.
+
+    »Kuin ajokoiria päin sekä miehiä metsien karju,
+     käännähtää tahi myös raju leijona rohkein voimin,
+    — — —
+    noin kävi päin vihamiest' yhä Hektor, kumppanejansa
+     yllyttäin yli kaivannon. — — —
+
+Laivojen luona syntyi tuima käsirysy, jonka kestäessä troialaiset
+koettivat pistää vihollisen laivat tuleen. Kreikkalaisten etevimmät
+uroot haavoittuivat. Ahdingossaan kreikkalaiset toivoivat niin kauan
+kuin suinkin, että Akhilleus kaikesta huolimatta rientäisi heidän
+avukseen. Patroklos syöksyy aseveljensä luo ja kertoo kyynelsilmin,
+kuinka uhkaava tilanne on leirissä. Liikuttavin sanoin hän pyytää
+Akhilleusta auttamaan maanmiehiään. Jos troialaiset vain saisivat nähdä
+hänet taistelun tuoksinassa, niin he heti menettäisivät rohkeutensa.
+
+Akhilleus pysyi kuitenkin taipumattomana. Mutta jos hänen sotisopansa
+kykenisi herättämään kauhua troialaisissa, Patroklos voisi saada
+lainata sen, hän arveli, ja Akhilleuksen väki voisi myöskin saada
+seurata Patroklosta.
+
+Tuumasta toimeen. Akhilleuksen sotisovan nähdessään kaikki sekä ystävät
+että viholliset luulivat, että Akhilleus itse oli palannut taisteluun.
+Kreikkalaisissa heräsi toivo uudelleen. Tehoisasti kuvaillaan heidän
+mielentilaansa:
+
+    »Kuin sudet ahneet, joilla, on määrätön rohkeus rinnan,
+     uljaan, sarvekkaan repiessään kalliokauriin
+    ahmivat saalistaan, veri pursuu leukoja pitkin;
+    tummana-läikkyvän lähteen luo jopa juoksevi parvi,
+     kielillään ohuilla ne sen vesikalvoa latkii,
+    suustaan murhaisaa verikuolaa röyhtäytellen,
+    rinnass' uljuus järkkymätön sekä piukkana vatsat:
+    noinpa nyt Myrmidonein[35] päämiehet, johtajat aimot
+     ympäri parveutuivat Akhilleun kumppanin uljaan.»
+
+Troialaiset sitävastoin valtasi kauhu, ja he miettivät vain pelastusta.
+Mutta kreikkalaiset seurasivat heitä kintereillä.
+
+    »Niinkuin ryskinä käy, kun metsää tunturirotkoin
+     kaatajat maahan lyö, ja se kauas kuuluen kaikuu,
+    noinp' iso ryske jo nous yli maan monitien, latulaajan,
+    vaskien, vuotain vonkuna soi, kumu kilpien sorjain
+     miestä kun miekat löi sekä keihäät kiiluvakärjet.
+
+Takaa-ajajista ensimmäisenä Patroklos kulki sotavaunuillaan, ja moni
+troialainen kaatui hänen kalpansa iskuista. Mutta kaupunginportilla
+Hektor pysähtyi, kääntyi ympäri ja riensi sotavaunuillaan Patroklosta
+vastaan. Lopuksi hän lävisti vastustajansa keihäällään ja vei
+Akhilleuksen sotisovan voittosaaliina Troiaan.
+
+Mutta kun sanoma tuotiin Akhilleukselle, että hän oli menettänyt sekä
+rakkaimman ystävänsä että sotavarustuksensa, valtasi hänet sanomaton
+suru. Itkien hän heittäytyi maahan.
+
+Troian sota
+
+    »... mut tuskan pilvi jo tumma Akhilleun peitti,
+     mustaa tuhkaa hän käsin kaksin kouri ja syyti
+    kiireellensä ja kaunoiset ryvetytteli kasvot,
+    ylt' yli tarttuen tuhkaa jäi ihotakkihin sorjaan.
+    Itse hän maahan kasvoilleen, uros valtava, heittyi,
+     tukkaa tuskissaan käsin raastelevin repi päästään.»
+
+Hän vannoi kauheasti kostavansa. Hän teki lupauksen, ettei hautaisi
+kuollutta ystäväänsä, ennenkuin olisi ottanut Hektorin pään, ja
+että uhraisi kaksitoista Troian jalointa nuorukaista Patrokloksen
+polttoroviolla.
+
+Akhilleuksen äänekkään itkun ja valituksen kuuli hänen äitinsä,
+merenjumalatar Thetis, meren syvyydessä olevasta hopeanhohtoisesta
+luolastaan. Huolestuneena tämä nousi rannalle, istuutui hänen
+viereensä, kietoi käsivartensa hänen kaulaansa ja koetti lohduttaa
+häntä. Hän lupasi taivuttaa tulenjumalan Hephaistoksen yön aikana
+takomaan hänelle uudet, loistavat varusteet.
+
+Seuraavana aamuna uros saattoikin pukeutua tähän komeaan asepukuun ja
+kaikuvalla äänellä hän kutsui maanmiehensä käräjiin. Väen riemuitessa
+hän sopi Agamemnonin kanssa. Ja sitten taisteluun! Siitä tulikin
+kauhea, ja itse jumalatkin, joiden ennen oli ollut tapana auttaa
+suojattejaan tukalissa tilanteissa, ottivat nyt osaa käsikähmään.
+
+    »Ryskyen yhteen ryntäsivät, kumu ankara kuului,
+    kaikui ilmojen kansi, ja Zeus sen kuuli Olympon
+    harjall' istuissaan; hänen rinnassaan sydän nauraa
+     sai makeasti, kun katseli hän kahakoivia noita.»
+
+Kostoa janoten ystävänsä kuolemasta Akhilleus riehui troialaisten
+joukossa:
+
+    »Vaan jopa vastaan syöksi Akhilleus; kuin jalopeura
+     raatelias, jota seuraamaan kyläkuntien miehet
+    taajana parvena käy; ei piittaa heistä se ensin,
+    tietään astuvi vain, mut kons' uron uijahan, nuoren
+    keihäs kohti jo käy, sepä kyyristyy, kita aukee
+     hampain vaahtoavin, sydän rinnass' ähkyvi uljas,
+    kylkiä, lanteitaan kovin hännällään peto pieksee,
+    vimmaans' itse se yllyttää, jopa hurjana viimein
+    viskautuu ajoparvea päin säkenöitsevin silmin,
+     miehen kaataakseen tai heittääkseen oman hengen.»
+
+Kauhuissaan troialaiset pakenivat kaupunkiin ja sulkivat jäljessään
+portit. Hektor yksin pysähtyi muurien ulkopuolelle. Iäkäs Priamos näki
+kauhistuen, miten Akhilleus loistavassa asepuvussaan lähestyi hänen
+poikaansa.
+
+    »Vanhus vaikertain kädet nosti ja löi, repi päätään
+    ääneen tuskissaan valitellen huusi ja kutsui
+    armasta aaluvataan; mut portin eess' yhä seisoi
+     Hektor, jäykkänä mieli, Akhilleun kohdata aikoin.»
+
+Mutta kun tuo hirmuinen oli käymäisillään Hektorin kimppuun, tämä
+troialaisten suurin sankari kauhistui ja kääntyi pakoon.
+
+    »Hektorin kinterill’ yhä seurasi nopsa Akhilleus.
+    Kuin ajokoira, jok' ahdistaa aran kaurihin vohlaa,
+     sen levolt' yllättäin, läpi kaitain kalliorotkoin.»
+
+Kolmeen kertaan Akhilleus ajoi Troian muurien ympäri häntä takaa.
+Lopulta Hektor kuitenkin pysähtyi ja ryhtyi kaksintaisteluun. Ensin
+singahutti kumpikin keihäänsä, mutta osumatta toiseen. Epätoivon
+vimmassa Hektor paljasti silloin miekkansa ja syöksyi vihollistaan
+vastaan, mutta Akhilleus heitti toistamiseen keihäänsä sellaisella
+voimalla, että se lävisti Hektorin.
+
+Riisuttuaan kuolleelta hänen sotisopansa Akhilleus kostonhimoansa
+tyydyttääkseen sitoi hänet jaloista sotavaunujensa taakse. Sen tehtyään
+Akhilleus nousi vaunuihin.
+
+    »Viuhui ruoska, ja vei hevot raisut vauhtia vinhaa.
+     Tuprusi tanner, kuss' uros laahasi, suortuvat tummat
+    huiskin haiskin hulmusi, kaikk' oli hiestynyt hietaan,
+    kaunis pää, jalo ennen, vaan jopa nyt vihamiesten
+     raiskata Zeus oman synnyinmaan kamaralla sit' antoi.»
+
+Telttansa ulkopuolelle Akhilleus pysähtyi ja jätti Hektorin ruumiin
+sinne makaamaan hautaamatonna, koirien ja petolintujen saaliiksi.
+
+Mutta Patrokloksen kunniaksi pantiin toimeen loistavat hautajaisjuhlat.
+
+    »Soi korahukset, kun monen sonnin välkkyväkyljen
+     sorteli veitsi ja myös monen lampaan, määkyvän vuohen;
+    valkeahampaiset monet rasvaatiukkuvat karjut
+    korvennuttivat kypsyttäin kypenillä Hephaiston;
+     vainajan ympäri ammeittain veri aaltosi maassa.»
+
+Sen jälkeen pinottiin valtava rovio, jolla kuollut poltettiin
+hevosineen ja lempikoirineen. Hänen luittensa päälle luotiin suuri
+hautakumpu.
+
+Lopulta jumalien tuli sääli Hektorin onnetonta kohtaloa ja hänen
+omaisiansa. Zeus itse kutsui luokseen Thetiksen ja käski hänen
+suostutella poikaansa lunnaita vastaan luovuttamaan Hektorin ruumiin
+hänen surevalle isälleen. Kun siis Priamos eräänä päivänä astui
+Akhilleuksen telttaan,
+
+                                       »... ja kietoi
+    polvet Akhilleun, suudellen kädet suullehen nosti
+     julmat, murhaiset, monen poian riistäjät hältä»,
+
+niin uros heltyi vanhuksen valituksesta. Hän purskahti itse itkuun ja
+sanoi sallivansa vanhuksen noutaa Hektorin ruumiin tämän lunnaiksi
+mukanaan tuomia kallisarvoisia lahjoja vastaan.
+
+Syvä oli suru troialaisten keskuudessa, kun uroon kuollut ruumis
+tuotiin kaupunkiin, ja hänen hautajaisensa vietettiin suurin
+juhlallisuuksin.
+
+Tähän päättyy Ilias. Mutta tallella on toisia kreikkalaisia ja
+roomalaisia runoja ja tarinoita, jotka kertovat, miten Akhilleus
+viimein kuolettavasti haavoittui pelkurimaisen Pariksen jousen
+lennättämästä nuolesta. Nuoli sattui hänen kantapäällänsä, joka oli
+hänen ruumiinsa ainoa haavoittuva kohta. Hänen äitinsä oli näet
+upottanut hänet lapsena manalan Styks-jokeen ja siten karkaissut hänet
+kaikkia aseita vastaan. Ainoastaan kantapäitä, joista äiti oli pitänyt
+häntä, ei virran vesi ollut voinut kostuttaa, ja sentähden ne olivat
+jääneet haavoittuviksi. Kaikeksi onnettomuudeksi oli nuoli myrkytetty,
+ja Akhilleus kuoli haavaansa.
+
+Kuten Akhilleuksen, surmasi myrkytetty nuoli Pariksenkin, sodan
+aiheuttajan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun sotaa oli käyty kokonaista kymmenen vuotta, eikä Troiaa ollut voitu
+asevoimin valloittaa, keksi neuvokas Odysseus viekkaan juonen. Hänen
+neuvostaan kreikkalaiset rakensivat valtavan suuren hevosen, jonka
+sisään hän itse ja muutamat heidän etevimmistä uroistaan piiloutuivat.
+Muut kreikkalaiset olivat luopuvinaan piirityksestä ja purjehtivinaan
+kotiin, mutta asettuivatkin väijyksiin lähellä olevan Tenedos-saaren
+taakse.
+
+Iloissaan siitä, että sota vihdoinkin oli loppunut, troialaiset
+riensivät virtanaan kaupungistaan katselemaan valtavaa hevosta.
+»Vetäkäämme se kaupungin muurien sisäpuolelle», sanoi joku, »ja
+asettakaamme se urhoollisen puolustuksemme ja kreikkalaisten lähdön
+muistomerkiksi!» Mutta pappi Laokoon epäili petosta ja kehoitti heitä
+polttamaan hevosen.[36] »Kenpä tietää», hän huudahti, »mitä hirviön
+vatsassa voi piillä! Katsokaapas tätä!» Näin sanoen hän iski keihäänsä
+hevosen kylkeen, ja kajahtaen kumisivat miesten aseet sen sisustassa.
+
+Mutta samassa silmänräpäyksessä kansan huomio kääntyi toisaanne. Kuului
+huuto: »Kreikkalainen! On saatu kiinni kreikkalainen!»
+
+Tämä oli viekkaan Odysseuksen laskelmaa. Hän oli neuvonut toista ovelaa
+Sinon-nimistä helleeniä piiloutumaan lähistöön ja vangituttamaan
+itsensä. Mies oli nyt olevinaan kauheasti peloissaan ja rukoili
+troialaisia säästämään hänen henkeään. »Maanmieheni tahtoivat», hän
+sanoi, »uhrata minut, siten taatakseen itselleen onnellisen paluumatkan
+jumalilta. Mutta minun onnistui pelastua heidän käsistään, ja minä
+piileskelin tuolla kaislikossa, kunnes he läksivät pois.» — »Mutta»,
+Priamos kysyi, »mikäs tarkoitus on tuolla jättiläismäisellä hevosella?»
+— »Sen ovat helleenit rakentaneet uhrilahjaksi Pallas Athenelle. Mutta
+tehdäkseen teille mahdottomaksi viedä se sisään Troiaan ja siten
+saadakseen jumalattaren teille epäsuopeaksi he ovat rakentaneet sen
+niin suuren, ettei se mahdu sisään kaupunginportista. Mutta jos taas
+jollakin tavoin vahingoitatte tätä jumalattaren uhrilahjaa, niin saatte
+pelätä hänen vihaansa, ja turmionne on silloin varma.»
+
+Hänen tätä puhuessaan kuului siltä taholta, missä Laokoon poikinensa
+parhaillaan valmisteli uhria, valitushuuto, joka kävi kansan luihin
+ja ytimiin. Kauhea näky kohtasi huutoa kohti rientäviä. Kaksi
+jättiläiskäärmettä oli kiertynyt uhripapin molempain poikasten
+ympäri ja myrkkyhampaillaan purrut heihin monta haavaa. Turhaan isä
+oli koettanut vapauttaa lapsiaan. Pedot olivat kietoneet hänetkin
+kiemuroihinsa ja kiukusta sähisten purreet häntä. Ennenkuin ehdittiin
+rientää apuun, kaikki kolme vaipuivat kuolleina maahan. Silloin
+hellittivät käärmeet kiemuransa ja matelivat mereen, jonka syvyyteen ne
+pian sukelsivat.
+
+Nyt Sinon huudahti: »Tuossapa jo tuli rangaistus hevosen
+vahingoittamisesta. Laokoonhan iski peitsensä uhrieläimeen!»
+Silloin uskoivat kaikki kaiken, minkä tuo teeskentelijä oli heille
+syöttänyt. Ja nyt troialaiset valtasi raivokas kiihko koettaa voittaa
+Pallas-jumalattaren suosio. Tätä varten oli puuhevonen välttämättömästi
+vietävä kaupunkiin. Kun portti oli liian ahdas, he repivät koko
+porttiholvin ja osan kaupunginmuuria sen kummaltakin puolelta. He
+asettivat pyöriä hevosen alle, ja yhdistetyin voimin heidän onnistui
+tällä tapaa kiskoa kolossi kaupunkiin sekä asettaa se torille. Siitä
+syntyi sitten ääretön riemastus, juhla-aterioita ja juominkeja.
+Yön tullen makasivat kaikki miehet kaupungissa vallan sammuneina,
+kykenemättöminä ajattelemaan tai toimimaan.
+
+Nyt oli vihollisen hetki tullut. Viekas Sinon kiiruhti rantaan ja
+sytytti soihdun, tällä sovitulla tulimerkillä antaen tiedon Tenedoksen
+luona ankkurissa oleville kreikkalaisille, että kaikki oli selvä.
+Sitten hän hiipi torille, jonne troialaiset olivat pystyttäneet
+puuhevosen, ja löi sauvallaan kolme kertaa sen vatsaan. Se oli sovittu
+merkki. Odysseus työnsi syrjään puuluukun salvan ja astui ulos
+toveriensa seuraamana. Avuttomassa tilassa olevat troialaiset eivät
+kyenneet puolustautumaan. Kreikkalaiset sytyttivät talot tuleen, ja
+pianpa mahtavasta Troiasta oli jäljellä vain soraläjä. Melkein koko
+kaupungin miespuolinen väestö surmattiin. Vain ani harvain onnistui
+pelastua Aineiaksen johdolla, joka pääsi pakenemaan äitinsä Aphroditen
+avulla. Kantaen vanhaa isäänsä harteillaan ja taluttaen poikaansa
+kädestä hän pääsi laivoihin, joilla purjehti pois syntymäkaupungistaan.
+Troian naiset kreikkalaiset veivät voittosaaliinaan. Niiden joukossa
+oli Helena, joka nyt vietiin takaisin kotiinsa Mykeneen. Häpeästä
+punastuen ja katse maahan luotuna hän astui maanmiestensä seuraan.
+Mutta kaikki kokoontuneet kreikkalaiset ihailivat hänen kauneuttaan. Ja
+jokainen tunsi sisimmässään, että olisi menetellyt aivan samoin kuin
+hänen puolisonsa Menelaos, joka oli antanut hänelle anteeksi.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan kappaleeseen:
+
+Claes Lindskog, Grekiska hjältar och ideal.
+
+Claes Lindskog, Grekiska kvinnogestalter.
+
+Tähän kappaleeseen:
+
+Homeros, Ilias, suomentanut O. Manninen.
+
+
+
+
+SATU ODYSSEUKSEN HARHARETKISTÄ.
+
+
+Kaikista kreikkalaisista, jotka Troian kukistuttua suuntasivat
+laivainsa keulat kodin rantoja kohti, ei kukaan tuntenut itseään
+onnellisemmaksi kuin Odysseus. Hän ikävöi kotiin Ithakan kalliosaarelle
+puolisonsa Penelopen ja poikansa Telemakhoksen luo, jonka hän kymmenen
+vuotta sitten oli jättänyt pienenä poikasena.
+
+Mutta kauan oli kestävä, ennenkuin hän sai jälleen nähdä heidät.
+Kymmenen vuotta vastatuulet ajelivat häntä rannikolta rannikolle. Hänen
+uskollista puolisoansa Penelopea pidettiin kotona Ithakassa leskenä,
+ja lukuisat olivat ne miehet, jotka kilvan halusivat häntä aviokseen.
+Kokonainen kosijaparvi asettui asumaan Odysseuksen taloon ja elämöi
+siellä humussa ja sumussa poissaolevan isännän kustannuksella. Mikäli
+vuodet kuluivat, kävivät kosijat yhä kiihkeämmiksi. Mutta Penelope
+yhä toivomistaan toivoi puolisonsa palaavan. Voittaakseen aikaa hän
+kutoi taidekudosta ja selitti, ettei hän suostuisi menemään naimisiin
+kenenkään kosijan kanssa, ennenkuin kangas valmistuisi. Mutta minkä hän
+päivällä kutoi, sen hän yöllä purki, kaiken aikaa haikeasti ikävöiden
+puolisoansa, joka harhaili Välimerellä ja sai sen rantamilla kokea jos
+joitakin ihmeellisiä seikkailuja. Näistä kertoo runoteos Odysseia. Se
+alkaa säkeillä, joissa runoilija pyytää runottarensa innoitusta:
+
+    »Retkiä miehen kekseliään, runoneito, sa kerro,
+     kauan harhailleen pyhän Troian kaatamatiellään.
+    Kansat, kaupungit monet nähdä sai, tavat oppi,
+    sai tuta tuskaa mont' ulapoilla, kun eest' oman hengen
+     taisteli, maalleen matkaamaan koki kumppanit auttaa».
+
+Kerran tuli Odysseus seuralaisineen
+
+
+
+
+KYKLOOPPIEN MAAHAN.
+
+
+Odysseus astui täällä maihin kahdentoista valitun miehen kanssa
+tutkimaan, missä oltiin. He kantoivat mukanaan eväitä ja
+vuohennahkaleiliä, jossa oli »suloviiniä tummaa», »taivaallist' ihanaa
+ilojuomaa». Lähellä rantaa oli luola, jossa kyklooppi Polyphemos
+asusti. Kykloopit olivat eräänlaisia hirviöitä, joilla oli vain yksi
+silmä keskellä otsaa. Sillä hetkellä jättiläinen oli ulkona kaitsemassa
+lampaitaan ja vuohiaan, mutta kreikkalaiset päättivät jäädä odottamaan
+hänen takaisintuloaan. Annamme nyt Odysseuksen itsensä kuvailla
+Polyphemoksen saapumista luolaansa.
+
+                                   »Valtavan taakan
+     kuivia rankoja koonnut ol' iltaisnuotio-puikseen;
+    hirmustuin pakenimme me viimeiseen peräsoppeen.
+    Uhkean lauman laski nyt laajaan onkalo-luolaan,
+    lypsävät laski hän vain, urospuolet taas, pukit, oinaat,
+    korkea-aitaiseen ulos yöpyä sai pihatarhaan.
+     Tuost' oviaukkoon nosti jo paksun kalliopaaden,
+    kauhean koolt', eip' ois sitä kaksinkymmeninkaksin
+    saattanut kuljettaa nelipyöräisin, lujin rattain;
+    moisen järkälehenpä hän koppoi nostaen aukkoon.
+    Kyyryss' istuen nyt kutut määkivät lypsi ja lampaat
+     kaikk' ihan säntilleen, emät laski jo luo imuvuonain.»
+
+Kun jättiläinen oli suorittanut päivän askareet, hän istahti ja sytytti
+tulen.
+
+Tulen valossa hän huomasi kutsumattomat vieraat. Hän kohotti silloin
+meluisan äänensä ja kysyi heiltä, keitä olivat miehiään. Kreikkalaiset
+eivät peloissaan voineet saada sanaakaan suustansa, mutta Odysseus
+rohkaisi mielensä ja kertoi hänelle, että he olivat helleenejä, jotka
+myrsky oli ajanut hänen rannikolleen ja jotka nyt toivoivat hänen
+jumalien tahdon mukaan ottavan muukalaiset vieraanvaraisesti vastaan ja
+antavan heille lahjan.
+
+Ivallisesti jättiläinen vastasi silloin: »Luuletko minun välittävän
+jumalien tahdosta! Me kykloopit emme lainkaan huoli jumalista, sillä
+itse olemme heitä paljoa voimakkaammat. Ellen itse halua, niin en
+säästä sinua enkä tovereitasi.» Ja ilkeän pilkallisesti hän tarttui
+käsin kahteen Odysseuksen miehistä,
+
+                              »ne permantoon kuni pennut
+     iski, ja purskuin pois ajat lensi ja kasteli multaa.
+    Iltaisekseen söi palasiksi hän silpoen heidät,
+    kaikk' ihan tarkkaan ahmi hän niinkuin leijona vuorten,
+    söi lihat, söi sisälmykset myös sekä luut ytimekkäät.
+     Vaan kädet vaikertain kohotimme me Zeus-isän puoleen
+    nähden hirmuja noita, ja neuvoa vaill' oli mieli.
+    Vaan Kyklooppi kun valtaisen oli täyttänyt vatsan
+    noin lihall' ihmisen, myös kera särpien maitoa silkkaa,
+     heittihe luolaan maata hän keskeen lampahiensa.»
+
+Odysseuksen ensimmäinen ajatus oli nyt pitää varansa ja työntää
+miekkansa kykloopin ruumiiseen. Mutta viimeisessä silmänräpäyksessä
+hän malttoi mielensä, sillä hän tuli ajatelleeksi, ettei hän eivätkä
+hänen miehensä koskaan voisi vierittää paatta pois luolan suulta. Jos
+Polyphemos surmattaisiin, he eivät ikinä pelastuisi luolasta. Hänen oli
+mietittävä toista keinoa vapauttaakseen itsensä ja kumppaninsa siitä
+kauheasta kohtalosta, mikä heitä odotti.
+
+Kun kyklooppi aamun valjettua oli vaalinut eläimiään, hän koppasi
+jälleen kouraansa kaksi miestä ja söi ne suurukseksi. Syötyään
+hän nosti paaden luolan suulta niin helposti, kuin se olisi ollut
+lapsenleikkiä, ajoi karjansa laitumelle ja pani valtavan paaden
+uudelleen paikoilleen.
+
+Polyphemoksen ollessa poissa laumaansa paimentamassa Odysseus ilmoitti
+onnettomuuskumppaneilleen nyt keksineensä keinon pelastua: kyklooppi
+oli sokaistava, jotta hän raivoissaan syöksyisi ulos luolastaan ja
+jättäisi sisäänkäytävän avoimeksi.
+
+Löytyipä luolasta kykloopin öljypuinen sauva, samankokoinen kuin laivan
+masto. Sen Odysseus teroitti toisesta päästä ja kärvensi sitten kärjen
+hiilloksessa. Sen jälkeen hän kätki sen huolellisesti sokaistakseen
+sillä Polyphemoksen unen aikana.
+
+Illalla jättiläinen palasi kotiin karjoineen, ja kun hän oli
+suorittanut päivätyönsä, uudistui sama hirvittävä näytelmä kuin
+edellisenä iltana. Mutta kun Polyphemos oli syönyt uhrinsa, Odysseus
+astui esiin, ojensi hänelle maljan täynnä väkevää viiniä, jota oli
+ottanut mukaansa, ja tarjosi hänen juotavakseen. Kyklooppi tyhjensi
+maljan yhdellä siemauksella. Tyytyväisenä maiskutellen hän pyysi saada
+toisenkin maljan. »Sepä oli jumalain juomaa», hän sanoi. Hän kyseli
+Odysseuksen nimeä ja lupasi antaa hänelle lahjan, josta hän olisi
+iloitseva.
+
+Odysseus ei vitkastellut täyttäessään maljan päihdyttävällä viinillä,
+ja kun hän kolmannen kerran ojensi sen jättiläiselle, hän huomasi
+ilokseen, että väkevä juoma alkoi vaikuttaa. Sill’aikaa hän oli
+miettinyt, miten nimellänsä pettäisi Polyphemoksen. »Tahdot tietää
+nimeni», hän sanoi. »Nimeni on Ei-kuka. Mutta nyt on sinun myöskin
+annettava minulle lupaamasi vieraslahja.»
+
+»Olet saava lahjan», hirviö vastasi, »ja se on oleva se, että syön
+suuhuni sinut viimeiseksi kaikista.» Mutta kyklooppi oli jo niin
+humaltunut, että hän samassa kellahti selälleen ja vaipui sikeään uneen.
+
+Nyt oli toivottu hetki tullut. Odysseus miehineen otti pölkyn,
+kuumensi tulessa sen pään hehkuvan kuumaksi, ja yhdistetyin voimin he
+survaisivat sen syvälle hirviön silmään.
+
+Hirmuisesti huutaen Polyphemos kavahti pystyyn ja huusi apuun muita
+kyklooppeja, joita asui hajallaan toisissa luolissa.
+
+    »Huudot kuullessaan mikä mistäkin riensi jo heitä
+     luolan luo töminällä ja tutki, mi noin hätä hällä:
+       'Hoi, mikä sull' on nyt, Polyphemos, että sä huudat
+    rauhass' ambrosiolaisen yön havauttaen meidät?
+    Rosvoamassako laumojas on joku ihminen inha
+    vai väell' uhkaa henkeä sun tahi viekkaudella?'
+       Vastasi luolastaan väki voimainen Polyphemos:
+    'Ei-kuka henkeä mun tääll' uhkaa vahva ja viekas.'
+       Vastasivat sanat siivekkäät heti hälle ne siihen:
+    'Kosk' ei kenkään siis sua uhkaa, vaan olet yksin,
+    niin liet sairas; on torjumaton Zeun tuottama tauti,
+    vaan ano, ett' avun taattos suo, isovalta Poseidon'!
+       Noin hoki poistuen nuo. Sydämessäin siinä mä nauroin,
+     heitä kun noin nimi tuo erehytti ja juoneni oiva»,
+
+sanoo Odysseus.
+
+Vihdoin Polyphemoksen onnistui käsillään haparoiden päästä luolan
+suulle. Hän nosti paikaltaan paaden, joka sulki sen, ja istuutui aukon
+eteen käsivarret levällään ottaakseen kiinni jokaisen, joka yritti
+luolasta ulos.
+
+Nyt luolassa olevat lampaat ja vuohet kävivät levottomiksi ja alkoivat
+pyrkiä ulos laitumelle. Kun elukat saapuivat luolan suulle, jättiläinen
+tunnusteli niiden jokaisen selkää ollakseen vakuutettu siitä, ettei
+kukaan luolassa olevista miehistä pääsisi hiipimään ulos. Tämän
+Odysseus pani merkille ja mietti uuden petoksen. Lampaiden joukossa oli
+monta tavattoman suurta oinasta, kyllin voimakasta kantamaan miehen.
+Ne hän valitsi laumasta ja sitoi kykloopin vuoteesta löytämällään
+vitsoilla kunkin eläimen vatsan alle yhden miehistään. Mutta jottei
+jättiläinen ulottuisi liian tarkkaan tunnustelemaan isoja oinaita, hän
+sitoi kummallekin puolen kuormaeläintä toisen oinaan. Eläinten selässä
+olevia vitsoja kyklooppi ei voinut huomata, sillä ne peittyivät pitkään
+villaan.
+
+Sidottuaan täten elossa olevat kuusi onnettomuustoveriansa Odysseus
+ajoi oinaat taakkoinensa luolan suuta kohti, ja kaikki pääsivät
+onnellisesti kykloopin ohitse. Itse Odysseus valitsi lauman suurimman
+jäärän ja ripustautui sen vatsan alle käsivarret eläimen villaisen
+selän ympäri. Viimeisenä tämä suuri oinas tuli ulos astua laahustaen
+taakkoineen.
+
+    »Koitteli selkää sen Polyphemos vahva ja virkkoi:
+       'Oinas kulta, nyt kuink' ulos viimeiseks sinä vasta
+    luolast' urkenet? Jäänyt et ennen laumasi jälkeen,
+    ain' etumaisena käyt sinä haukaten kukkia nurmen,
+    aimona astelet, luo puron ain' etumaisena ehdit,
+     illoin intos on ain' etumaisena saapua tarhaan;
+    viimeisinp' olet nyt. Suret ehkä sa haltias silmää,
+    kurjine kumppalineen jonk' Ei-kuka ilkiö raastoi,
+    kons' oli hervaissut minut ensin, viiniä juottain.
+     Mutt' ei turmaa vielä hän välttänyt lie, minä luulen.
+    Mieli se sulla jos ois, mikä mulla, ja haastava kieli
+    virkkaakses, mihin on vihanvimmani alta hän piillyt!
+    Permantoon hänet iskisin, ett' yltympäri luolaa
+    aivot roiskahtais; sydämelleni lievike siitä
+     tuskiin ois, mitä Ei-kuka, tuo vätys surkea, luotti.'»
+
+Näin sanottuaan Polyphemos laski suuren oinaankin menemään. Sitten
+Odysseus irroitti kumppaniensa siteet, ja ajaen edellään jättiläisen
+karjaa he palasivat kaikki laivaan, missä huolestuneina odottelevat
+maanmiehet riemuiten tervehtivät heitä. Mutta kun laiva oli päässyt
+jonkin matkan päähän rannasta, Odysseus ei kauemmin voinut hillitä
+itseään, vaan huusi: »Polyphemos, näetkö nyt, että jumalat ovat
+rangaisseet sinua ilkitöistäsi muukalaisia kohtaan; jotka tulivat
+asunnollesi!»
+
+Sanat kuullessaan jättiläinen tunsi Odysseuksen äänen, otti
+vihapäissään valtavan suuren kallionlohkareen ja nakkasi sen siihen
+suuntaan, mistä huuto oli kuulunut. Kaikeksi onneksi se ei osunut
+laivaan, vaan putosi keulan eteen, mutta se nosti hyökylaineen, joka
+työnsi laivaa takaisin rantaa kohden. Ainoastaan kaikki voimansa
+ponnistaen soutajien onnistui estää se ajautumasta maihin.
+
+Mutta kun he olivat päässeet rannasta kahta kauemmaksi kuin edellisellä
+kerralla, sai Odysseus jälleen vastustamattoman halun herjata
+pahansisuista jättiläistä ja huusi hänelle: »Jos joku kysyy sinulta,
+ken silmäsi sokaisi, niin vastaa hänelle, että sen tein minä, Odysseus,
+joka hallitsen Ithakaa!»
+
+Silloin rukoili Polyphemos isäänsä Poseidonia, meren jumalaa, että
+tämä kostaisi häntä kohdanneen onnettomuuden ja estäisi Odysseusta
+milloinkaan pääsemästä kotiin Ithakaan tai ainakin antaisi hänen kärsiä
+paljon vaivoja merellä, saapua kotiin haaksirikkoisena ja siellä tavata
+omaisensa onnettomina.
+
+Odysseus olikin pian kokeva, että Poseidon aikoi täyttää poikansa
+rukouksen.
+
+
+
+
+AIOLOKSEN, TUULIEN KUNINKAAN LUONA.
+
+
+Eräänä päivänä Odysseus purjehti saaren ohi, jossa Aiolos,
+tuulien kuningas, asui. Hän astui siellä maihin ja suurenmoisen
+vieraanvaraisesti tuulten haltia häntä kestitsi. Kun hän lähti
+matkaansa jatkamaan, Aiolos tahtoi osoittaa hänelle suosiotaan. Hän
+lupasi antaa länsituulen puhaltaa, kunnes helleenit olivat ehtineet
+Ithakaan; ja varmuuden vuoksi hän lahjoitti Odysseukselle nahkapussin,
+johon hän oli sulkenut kaikki muut tuulet niin lujasti, etteivät
+ne voineet päästä ulos mellastamaan. Hän neuvoi Odysseusta mitä
+huolellisimmin vartioimaan kallisarvoista pussia ja antoi hänelle luvan
+avata sen, vasta kun oli päässyt Ithakaan, jotta kaikki tuulet yhdellä
+kertaa saattaisivat palata herransa luo.
+
+Myötäisen länsituulen puhaltaessa laivat purjehtivat hyvää vauhtia
+kotiinpäin, ja yhdeksännen päivän iltana Odysseus havaitsi Ithakan
+tuttujen kallioiden kohoavan näkyviin merestä.
+
+Mutta pahaksi onneksi pari hänen miestään ei voinut hillitä haluansa
+saada tietää, mitä kalleuksia tuo salaperäinen pussi mahtoikaan
+sisältää. Odysseuksen nukkuessa he aukaisivat säkin. Samassa vinkuva
+ja pauhaava ilmavirta syöksyi ulos säkistä ankaralla voimalla. Nyt ei
+peräsimestä eikä purjeista ollut lainkaan apua. Nuolen nopeudella laiva
+ajautui takaisin kotimaan rannoilta tuulien saarelle. Odysseus toivoi
+kuitenkin onnettomuudessaan, että ystävällinen Aiolos vielä kerran
+auttaisi häntä. Mutta tällä kertaa Aiolos katsoi häntä tuimasti silmiin
+ja sanoi suuttuneella äänellä: »Korjaa paikalla luusi minun saareltani!
+Sinuahan seuraa alituinen huono onni, ja missä ikänä oletkin, tuot
+onnettomuutta mukanasi. Varmaan on joku mahtava jumala päättänyt tuhota
+sinut, enkä minä enää tahdo auttaa sinua, sillä silloin joudun hänen
+vihoihinsa.»
+
+Murhemielin Odysseuksen täytyi jälleen lähteä uusille harharetkille.
+
+
+
+
+KIRKE-VELHON LUONA.
+
+
+Surullisin mielin uros nyt harhaili miehineen jälleen merellä,
+kunnes saapuivat erääseen saareen. Siellä päätettiin, että
+viisaan Eurylokhoksen puolen miehistön kera piti lähteä maihin
+tiedustelemaan ja Odysseuksen jäljellä olevien 22 miehen kanssa jäädä
+paikoilleen. Mutta jo muutaman tunnin kuluttua palasi Eurylokhos
+yksin epätoivon ilme kasvoissaan. Hän kertoi, kuinka hän miehineen
+tunnin kuljettuaan oli tullut loistavan linnan edustalle. Mutta
+kuinka he säikähtyivätkään, kun näkivät suuren lauman jalopeuroja
+ja susia, jotka kuljeskelivat linnan ympärillä! »Pian osoittautui
+kuitenkin», Eurylokhos sanoi, »etteivät ne olleet lainkaan villejä
+eikä saaliinhimoisia, niinkuin sellaiset eläimet tavallisesti.
+Ne päinvastoin tulivat ja hieroutuivat meihin ystävällisesti ja
+tuttavallisesti ja heiluttelivat häntäänsä kuin koirat, jotka
+tervehtivät lähestyvää herraansa. Linnassa näimme kauniskutrisen
+naisen, joka lumoavin äänin laulaen helskytteli kangaspuita. Meidät
+nähtyään hän ystävällisesti pyysi meitä käymään sisään. Ihastuneina
+mieheni noudattivat kehoitusta, mutta itse jäin ulkopuolelle, sillä
+pelkäsin petosta.
+
+Lymypaikasta saatoin kuitenkin nähdä kaikki, mitä linnassa tapahtui.
+Vähän aikaa ystävieni kanssa pakinoituaan tuo ihana nainen tarjosi
+heille pikarin viiniä. Mutta kun kaikki olivat juoneet, kosketti hän
+heitä taikasauvallaan, ja — voi kauheata! — paikalla he muuttuivat
+röhkiväksi sikolaumaksi, jonka noita salpasi lättiinsä.»
+
+Tuskin Eurylokhos oli lopettanut kertomuksensa, kun Odysseus vyötti
+vyölleen miekkansa ja riensi noidan linnaan. Matkallaan sinne hän
+kohtasi taivaallisen kauniin nuorukaisen, joka pysähdytti hänet ja
+sanoi tulleensa häntä auttamaan. Nuorukainen oli jumalten sanansaattaja
+Hermes. Hän kertoi, että saarta hallitsevan velhon nimi oli Kirke ja
+että oli vain yksi keino, joka kykeni suojaamaan hänen taikajuomaltaan.
+»Se keino», hän sanoi, »on tämä jalo yrtti, jonka nyt annan sinulle.»
+Tällöin hän antoi Odysseukselle seuraavan neuvon:
+
+    »Kun sua koskettain hän sauvan nostavi pitkän,
+     niin vedä kiskaltain kupeheltasi viiltävä miekka,
+    karkaa päin, kuin ois sinun mielesi surmata Kirke.
+    Silloin peljästyin sua vuoteeseensa hän kutsuu.
+     Etkä sä torjua saa jumalattaren kutsua, jolta
+    hän kirot kirvoittais tovereiltasi, myös sua hoivais;
+    vaan häll' auvoisain vala vannota suur' ikivaltain,
+    turmaa muut' ett' ei sua vastaan tuumi ja mieti,
+     voimaas riistä ja miehuuttas, pukineesi kun riisut.»
+
+Tämän sanottuaan Hermes katosi hänen näkyvistään, puoleksi käyden,
+puoleksi kiitäen maan yli. Mutta rohkaistuna Odysseus asteli edelleen
+ja seisoi pian Kirken linnan edustalla. Päättäväisesti hän astui
+portille ja pyysi päästä sisään. Taikataitoinen nainen tuli paikalla
+ulos, säteillen kauneutta ja suloutta, ja toivotti ystävällisesti hänet
+tervetulleeksi. Hän vei hänet upeaan huoneeseen, pyysi häntä istumaan
+ja ojensi hänelle viini pikarin virkistykseksi.
+
+Empimättä Odysseus tyhjensi sen, ja vahingoniloisena katseli nainen
+sitä. Eipä tiennyt hän, että Odysseuksella oli ihmeellinen yrtti
+suojanaan. Sen jälkeen hän kosketti vierastaan taikasauvallaan sanoen:
+»Mene nyt lättiin toveriesi luo!»
+
+Mutta Odysseus oli samassa vetänyt tupesta miekkansa ja suunnannut sen
+häntä kohden. Kun Kirke huomasi, ettei hänen taikavoimansa tepsinyt,
+hän pelästyi, heittäytyi hänen jalkainsa juureen ja pyysi säästämään
+henkeänsä. »Sinä et ole tavallinen ihminen», hän sanoi, »sillä sinä
+olet ainoa, joka olet voinut vastustaa taikavoimaani.»
+
+    »Miekkasi huotraan pistä siis sekä kanssani käyös
+    vuoteeseen, ett' yhdistäis lepo meitä ja lempi
+     armahin liitoin, myös sopu meille ja luottamus syntyis.»
+
+Sen Odysseus lupasikin tehdä, mutta vasta kun hän oli vannonut
+kalliin valan, ettei mielessään milloinkaan enää hautoisi häntä
+vastaan salajuonia. Sitten ihanakutrinen Kirke vei hänet loistavaan
+ruokasaliinsa ja antoi kattaa hänelle mitä hienoimman aterian. Mutta
+Odysseus istui siinä hiljaa ja ajatuksiinsa vaipuneena eikä koskenut
+ruokaan eikä juomaan. Hän ajatteli poloisia kumppaneitaan, jotka Kirke
+oli muuttanut järjettömiksi luontokappaleiksi, ja vakuutti, ettei
+hän aikonut koskea ruokaan eikä juomaan, ennenkuin näkisi heidät
+järjellisinä ihmisinä.
+
+Sanaakaan vastaamatta Kirke riensi salista, avasi sikolätin oven
+ja siveli eläimiä taikavoiteella, niin että ne muuttuivat jälleen
+ihmisiksi. Siitäpä nousi yleinen ilo.
+
+Odysseus palasi sen jälkeen rannalla olevien toveriensa luo ja otti
+heidätkin mukaansa Kirken linnaan, ja pian kaikki mitä juhlallisimman
+mielialan vallitessa istuivat runsaasti katetun pöydän ääressä. Siinä
+kului aika nopeasti, eikä aikaakaan, niin saapui jo ilta. Kokonaisen
+vuoden he viipyivät siellä, lepäsivät vaivoistansa ja viettivät mitä
+suloisinta elämää vieraanvaraisen Kirken luona.
+
+Lopulta kuitenkin helleenit valtasi koti-ikävä. Kun Odysseus puhui
+tästä Kirkelle, tämä sanoi: »En estä teitä lähtemästä. Mutta jos
+tahdot päästä kotimaahasi, tulee sinun ensin lähteä manalan majoille
+kysymään sokealta Teiresias tietäjältä, miten olet välttävä vaarat,
+joita Poseidon aikoo hankkia sinulle kostoksi siitä, että sokaisit
+hänen poikansa Polyphemoksen.» Kirke antoi hänelle sitäpaitsi hyviä
+neuvoja, kuinka hänen piti käyttäytyä manalassa, ja toivotti hänelle
+onnea matkalle. Iloisina Odysseus ja hänen miehensä astuivat laivaan ja
+purjehtivat kohtalaisen kovan tuulen puhaltaessa luoteeseen paikalle,
+josta tie vei manalaan.
+
+
+
+
+ODYSSEUS MANALASSA.
+
+
+Yhä lyhyemmiksi kävivät päivät, kuta lähemmäksi matkansa kolkkoa
+päämäärää helleenit tulivat. Lopulta aurinko ei enää kohonnut
+taivaanrannan yli, vaan kaikki oli pimeyden peitossa. Autiolle rannalle
+he laskivat laivansa ja vaelsivat sitten manalasta juoksevan Okeanos
+virran vartta, kunnes saapuivat pimeään lehtoon. Kaukana pauhasi
+vesiputous. Rohkeana Odysseus kulki eteenpäin tässä kolkossa seudussa
+miesten seuratessa häntä tuska sydämessä. Yhä lähempää kuului putouksen
+kohina, ja hetken kuluttua oltiin perillä paikassa, missä vedet
+syöksyivät syvään rotkoon.
+
+Täällä Odysseus uhrasi sysimustan uuhen ja sysimustan oinaan vainajille.
+
+               »Veri koht' ulos uhkui tumma, sen ääreen
+     sielut vainajien elotonten nous iki-yöstä,
+    morsiot, sulhot, vanhukset myös, vaivoja nähneet,
+    impyet hennot, niin suru outo ja uus sydämessään,
+     urhot peitsien vammaamat, terävaskien tuimain,
+    Areen[37] surmaamat, tamineissaan hurmehisissa:
+    tunkihe kuopan luo luvutonna he tuolta ja täältä
+     pauhuin hirmuisin; minut valtasi kalpea kauhu.»
+
+Heti alkoi siihen tulla vainajien varjonkaltaisia haamuja, uhri
+veren houkuttelemina. Niitten joukossa oli myöskin sokea Teiresiās.
+Uhriverta juotuaan hän sai kyvyn puhella Odysseuksen kanssa. Odysseus
+kysyi häneltä silloin, kuinka hän voisi välttää kotimatkalla häntä
+vielä uhkaavat vaarat. Tietäjä vastasi: »Matkallasi olet saapuva
+Trinakrian[38] saareen. Mutta varo, ettet itse eikä kukaan muu teistä
+millään tavalla vahingoita sen rannalla laitumella olevia karjoja!
+Ne ovat näet auringonjumalan, jolta ei mikään pysy salattuna. Jos
+surmaatte jonkin eläimistä, niin laivasi ja kaikki toverisi joutuvat
+tuhon omiksi, ja sinä yksin olet vieraalla laivalla saapuva kotiin ja
+siellä tapaava kurjuutta.»
+
+Haamujen joukosta Odysseus tunsi myöskin äitinsä, ja uhriverta juotuaan
+tämäkin alkoi puhua hänen kanssaan. Hän kertoi päivänsä päättyneen
+poikaa ikävöidessään, puolisonsa elää kituuttavan köyhyyden ja murheen
+murtamana ja Penelopen ja Telemakhoksen ikävöiden ja kyyneleitä
+vuodattaen odottelevan Odysseuksen kotiintuloa.
+
+Kun Odysseus sitten kerran itse kertoi äiti-vainajansa kohtaamisesta,
+hän päätti kertomuksensa seuraavin sanoin:
+
+    »Noin hän virkkoi, vaan, sydämessäni sykkivi kaipaus,
+     mailt' elon erjenneen emon haamua koin halaella.
+    Kertaa kolme ma tarttua koin ikävöitsevin innoin,
+    kertaa kolme hän väistyi kuin uni tai kuni varjo;
+     tyhjää vain syli sulki, ja nous yhä tuskani tuima.»
+
+Lopuksi Odysseus sai tavata myöskin useita Troian luona kaatuneista
+aseveljistään, niiden joukossa Akhilleuksen ja Aiaan.
+
+Odysseuksen ylistäessä onnelliseksi Akhilleusta, joka eläessään oli
+saavuttanut kreikkalaisten suuren kunnioituksen ja vielä kuolleenakin
+oli arvossapidetty hallitsija, vainaja vastasi:
+
+    »Suott' älä lohduttaa mua, kuulu Odysseus, koita!
+    Ennenp' orjana raataisin maatilkkua vieraan,
+    vaikk' ois köyhäkin mies, osapuutto ja oltavat niukat,
+     kuin minä kaikkien vainajien ylivaltias oisin.»
+
+Odysseus sai vielä nähdä, mitä tuskia kadotettujen oli kärsittävä.
+Siellä oli Tantalos, eläessään äärettömän rikas kuningas, joka
+rangaistukseksi ylpeydestään sai kärsiä ikuista janoa ja nälkää, vaikka
+seisoikin vedessä kaulaa myöten ja vaikka hänen päänsä päällä oli puu,
+jonka oksat olivat täynnä mehevimpiä hedelmiä.
+
+    »Aina, kun vanhus kuuristui alas aikoen juoda,
+     pois olemattomihin vesi vieri, ja vain muta musta
+    jalkojen all' oli, veen joku haltia vei heti kuiviin.
+    Pään yli kaartui puut isolehvät, päärynät kantoi
+     tuo ja granaatit tuo, omenatkin tuo helokyljet,
+    viikunat armaat tuo ja oliivit tuo ani-runsaat
+    mutta kun herkkuihin käden kurkottaa koki vanhus,
+     heitti ne tuulispää heti tummia pilviä kohti.
+
+    Sisyphos[39] siell' oli myös, kova joll' oli kärsiä vaiva,
+     suunnaton väättävänään käsin kaksin kalliolouhi.
+    Väänsi ja reutoi, ponnistain kovin kättä ja jalkaa,
+    vuoren huippua kohti hän louhta, mut aina kun sinne
+     juur' oli saada jo sen ihan huippuun, ryöstihe vauhtiin
+    taas kivi kiusallinen, tuli vyöryen tanterehelle.
+    Alkoi taas sama vääntö ja ponnistus, hiki juoksi
+     virtoinaan jäsenistä, ja peittyi pää tomupilveen.»[40]
+
+Kun Odysseus näki kaikki nämä kärsimykset, valtasi hänet viimein
+sellainen kauhu, että hän kiiruhti takaisin laivaansa ja käski
+miehistön heti laskea ulapalle. Myötäinen tuuli kuljetti helleenit
+takaisin itää kohti. He kävivät uudestaan Kirken saarella, ja
+tämä lausui heidät mitä sydämellisimmin tervetulleiksi. Hän
+varoitti Odysseusta seireeneistä, jotka hurmaavalla laulullaan
+vastustamattomasti houkuttelevat purjehtijaa kukikkaille seuduilleen
+repiäkseen hänet siellä kappaleiksi. Hän varoitti myöskin Skylla-
+ja Kharybdis-nimisistä vesihirviöistä. Mutta ennen kaikkea hän
+teroitti helleenien mieliin, että heidän kaikkien oli noudatettava
+auringonjumalan karjoja koskevaa Teiresiaan varoitusta.
+
+
+
+
+SEIREENIT.
+
+
+Kun helleenit lähestyivät seireenien saarta, Odysseus kertoi
+miehilleen, mitä Kirke oli hänelle sanonut vaarallisista
+merenneidoista, ja mitä keinoja hän oli neuvonut heitä käyttämään
+suojellakseen itseään niiden taikavoimaa vastaan. Odysseuksen yksin
+piti saada kuunnella seireenien laulua, mutta hän käski toveriensa mitä
+lujimmilla köysillä sitoa itsensä mastoon. Ja jos hän sitten käskisi
+heitä aukaisemaan köydet, tulisi heidän sen sijaan köyttää hänet vielä
+lujempaan. Mutta ennenkuin tämä tapahtui, hän tukki vahalla kaikkien
+miestensä korvat, niin etteivät he voineet kuulla mitään, kun ihanat
+merenneidot houkuttelevin sävelin alkoivat laulaa:
+
+    »Tullos, Odysseus oiva, sa kunnia kuulu Akhaijein!
+    Laivoin laskeos kuuntelemaan sulo-lauleloamme!
+    Eip' ole tummaa purtt' ohi laulua kuuntelematta,
+    huuliltamme mi soi hunajaisena, laskenut kenkään;
+     täält' ihamiellä hän taas, rikastietoisempana lähti.»
+
+Ihanan laulun kuullessaan Odysseus joutui aivan haltioihinsa ja koetti
+merkein ja elein saada miehensä irroittamaan köydet. Mutta sen sijaan
+nämä sitoivat hänet vielä lujemmin kiinni mastoon. Vasta kun oli
+ehditty niin kauas, ettei seireenien saarta enää näkynyt, he päästivät
+hänet köysistä ja ottivat vahan korvistaan.
+
+
+
+
+SKYLLA JA KHARYBDIS.
+
+
+Mutta tuskin he olivat ehtineet välttää tämän vaaran, kun toinen oli
+uhkaamassa merihirviöiden Skyllan ja Kharybdiksen puolelta. Niillä
+oli olopaikkanaan kaksi jyrkkää kalliota kummallakin puolen Sisilian
+salmea. Oikeanpuolisen kallion luolassa asui »haukkuva» Skylla. Kun
+laiva purjehti ohi, kurotti hirviö kuutta päätänsä, ja
+
+                             »päät kamalatpa on niissä
+    Kussakin, hampait' ympäri suun rivikertoa kolme.»
+
+Kirke oli viittaillut Odysseukselle, että hänen täällä oli alistuminen
+siihen, että hirviö ahmaisisi kuusi hänen miehistään uhrikseen. Tosin
+hän saattoi välttää Skyllan laskemalla lähemmäksi vasenta rantaa, mutta
+silloin hän sen sijaan joutuisi vielä vaarallisemman Kharybdiksen
+ulottuville, joka tulisi nielaisemaan koko laivan. Hän käski sentähden
+perämiehen laskea niin likeltä oikeanpuoleista rantaa kuin mahdollista.
+Odysseus itse kertoo tuosta kauheasta purjehduksesta:
+
+    »Salmeen laiva me laskettiin nyt ankein mielin.
+     Tääll’ oli uhkana Skylla ja kauhea tuolla Kharybdis,
+    suolaiset meren veet kurimukseen särpien julmaan.
+    Taas ne kun purki se pois, kuni kiehuva kattila päällä
+    valkean valtahisen sen kumpusi kuohu, ja vaahto
+     huuhteli huippua kumpaakin, ylös pilvihin parskuin.
+    Mutta kun suolaiset meren veet kitahansa se särpi,
+    kaikk’ alas ammottain veti pyörre, ja soi jyly jylhä,
+    kalliot kaikuivat, syvä paljastui meren pohja,
+     sen murat mustimmat; väen valtasi kalpea kauhu.
+    Tuota kun kammoin katsottiin, tuhoamme jo vartoin,
+    laivani laitavan miestäpä kuus yht'äkkiä Skylla
+    koppoi, voimaltaan, käsivarreltaan valiointa.
+     Taaksi kun laivaan vilkaisin minä miesteni puoleen,
+    näin ylös temmattuina jo häilyvän jalkojen, kätten;
+    kuolemantuskassaan mua vihlovin huus hätähuudoin,
+    kerran viimeisen nimelt' ääneen kumppanit kutsui.
+    Hirmuisint' oli tuo, mitä nähnyt näill’ olen silmin,
+     vaikk' olen kestänyt paljonkin meren aavoja kiertäin.»
+
+Ei ollut ajattelemistakaan auttaa onnettomia. Niin ollen hirviö vain
+olisi saanut aikaa ahmaista toiset kuusi miestä kitaansa. Ei ollut
+muuta neuvoa kuin käydä kaikin voimin käsiksi airoihin päästäkseen ohi
+niin pian kuin mahdollista.
+
+
+
+
+AURINGONJUMALAN KARJA.
+
+Kun helleenit onnellisesti olivat päässeet vaarallisen salmen läpi,
+avautui heidän eteensä oikealle rehevänvihanta, auringonpaisteinen
+ranta, ja tilava lahdenpoukama tarjosi laivoille hyvän sataman yöksi.
+Odysseus tunsi kuvauksesta Trinakrian saaren ja tahtoi kernaimmin
+laskea laivallaan ohi. Hänen miehensä olivat sitävastoin innokkaita
+pääsemään maihin virkistymään viimeisten ponnistusten jälkeen, ja
+hän taipui lopulta heidän jyrkkiin vaatimuksiinsa. Kuitenkin hän
+ensin vannotti heillä kaikilla pyhän valan, ettei kukaan teurastaisi
+ainoatakaan niistä raavaista, jotka kävivät laitumella saarella,
+»sillä», hän sanoi, »ne kuuluvat auringonjumalalle, ja julmasti hän
+kostaa kaiken karjalleen tehdyn vahingon.»
+
+Mutta nyt kävi niin, että puhkesi kauhea myrsky, jota kesti kokonaisen
+kuukauden. Kaikki elintarpeet loppuivat, ja miehet alkoivat kärsiä
+nälän tuskia. Eräänä päivänä Odysseuksen poissa ollessa Eurylokhos
+kokosi väen ympärilleen ja osoitti uhkeita raavaita, jotka söivät
+rannalla. Hänen mielestään oli parempi syödä itsensä kylläiseksi ja
+sitten hukkua merellä auringonjumalan kostosta kuin hitaasti nääntyä
+nälkään.
+
+Kaikki hyväksyivät hänen houkuttelevan puheensa. He teurastivat heti
+pari lihavinta härkää ravinnokseen ja ryhtyivät juuri paistamaan
+vartaisiin pistettyä lihaa, kun Odysseus tuli paikalle. Hän nuhteli
+heitä ankarasti heidän osoittamastansa tottelemattomuudesta.
+Tapahtunutta ei kuitenkaan voitu auttaa. Hän antoi heidän olla
+oloillaan ja tehdä tulen, mutta kun heidän piti paistaa liha, oli
+yhtäkkiä kuin olisivat raavaat eläneet.
+
+    »Taljat liikkuivat, liha vartaiss' ammua alkoi
+    Raaka ja kypsikin, kuin moni raavas mylvinyt oisi.»
+
+Kauhu valtasi helleenit. Mutta kalvava nälkä voitti kaikki epäilykset.
+Pianpa he eivät kauemmin ajatelleet oudon tapauksen kauheutta, vaan
+herkuttelivat raavaiden lihalla. Odysseus yksin pidättäytyi maistamasta
+sitä.
+
+Viikon perästä myrsky vihdoin asettui. Silloin helleenit jättivät
+Trinakrian. Mutta kun he olivat tulleet aavalle merelle, nousi uhkaava
+sinimusta pilvi taivaanrannalle. Se läheni, suureni ja musteni yhä
+ja pysähtyi vihdoin synkkänä ja pahaenteisenä juuri laivan kohdalle.
+Pian puhkesi kauhea rajuilma raivoamaan ja särki maston. Kaatuessaan
+se sattui perämieheen ja murskasi hänet. Samassa silmänräpäyksessä
+salama iski hirmuisella ukkosenjyrähdyksellä laivaan. Säikähdyksissään
+kaikki Odysseuksen miehet suistuivat mereen ja joutuivat valtavien
+aaltojen saaliiksi. Itse laiva pysyi vielä hetken koossa, mutta pahasti
+vahingoittunut kun oli, se viimein särkyi palasiksi. Odysseuksen
+onnistui kuitenkin sitoa yhteen masto ja emäpuu ja niiden avulla
+pysytellä aaltojen harjalla.
+
+
+
+
+KALYPSON SAARELLA.
+
+
+Yhdeksän päivää ja yhdeksän yötä haaksirikkoinen ajelehti merellä.
+Ainoastaan viimeiset voimansa ponnistellen hänen onnistui pysyä
+kiinni entisen laivansa emäpuussa, kunnes aallot heittivät hänet
+tuntemattomaan saareen. Sen ranta oli ihana vihannoivine nurmineen ja
+tuoksuvine kukkineen. Kauniin, lintujen täyttämän lehdon läpi kulki
+polku, joka vei luolalle. Luolan suulla levitti tuuhea niinipuun
+runko köynnöksiään, joissa oli uhkeita rypäleitä. Luolassa asui ihana
+Kalypso nymfi. Nähdessään vieraan hän lausui hänet sydämellisesti
+tervetulleeksi, kestitsi häntä parhaimmalla tavalla sekä pyysi häntä
+jäämään luokseen sulostuttamaan hänen yksinäisyyttänsä.
+
+Koska Odysseuksella ei ollut laivaa eikä työkaluja rakentaakseen uuden,
+ei hän tietysti mitenkään saattanut päästä pois sieltä. Hän ei voinut
+muuta kuin noudattaa kauniin nymfin tahtoa. Mutta hänen sydämessään
+kävi koti-ikävä päivä päivältä yhä kiihkeämmäksi. Joka päivä hän lähti
+rantaan ja tuijotti merelle toivoen näkevänsä jonkin laivan, joka
+voisi vapauttaa hänet vankeudesta. Mutta turhaan hän taivaanrantaan
+tähysteli, turhaan huusi yli kuohuvien aaltojen, turhaan vuotivat hänen
+kyynelensä.
+
+Näin kului seitsemän pitkää vuotta. Mutta eräänä päivänä, kun hän
+jälleen seisoi rannalla kylpien kyynelissä, hän tunsi käden laskeutuvan
+olalleen, ja lempeä ääni puhutteli häntä. Kalypso se nyt ensimmäisen
+kerran yllättäen tapasi hänet suremasta. Nähdessään kuinka koti-ikävä
+vaivasi häntä, nymfi lupasi auttaa häntä pääsemään Ithakaan. Hän antoi
+hänelle kirveen ja muita työaseita, niin että hän saattoi rakentaa
+itselleen aluksen ja sillä päästä meren yli. Kun se oli valmiina
+mastoineen ja purjeineen, Kalypso toi hänelle eväitä matkalle ja antoi
+hänelle itse kutomansa kallisarvoiset vaatteet. Surren ja kaivaten
+nymfi erkani hänestä, mutta toivotti hänelle onnea retkelle.
+
+
+
+
+PHAIAAKKIEN LUONA.
+
+
+Täysin purjein Odysseus laski jälleen merelle. Mutta yhä oli Poseidon
+hänelle epäsuosiollinen. Hän nostatti myrskyn niin hirveän, että
+Odysseus toivoi, että hän ennemmin olisi kaatunut Troian luona, kuin
+että hänen olisi sellaisia meren kauhuja kokeminen. Lopuksi hyökyi
+suunnaton aalto hänen aluksensa yli ja löi sen pirstaleiksi. Kaksi
+päivää ja kaksi yötä Odysseus ajelehti hyrskyisellä merellä, mutta
+kun aurinko kolmannen kerran nousi, hän lähestyi saarta. Ponnistaen
+viimeiset voimansa hänen onnistui päästä maihin, mereen laskevan joen
+suuhun. Joen rannalla oli vihanta lehto. Siihen hän valmisti itselleen
+vuoteen kuivista lehdistä ja, perin uupunut kun oli, vaipui samassa
+sikeään uneen.
+
+Odysseus oli nyt tullut Phaiaakkien[41] maahan. Siellä hallitsi
+Alkinoos-niminen kuningas. Seuraavana päivänä sattui niin, että hänen
+tyttärensä Nausikaa neitojensa keralla ajoi joelle pesemään vaatteita
+ja uimaan. Kun he työnsä suoritettuaan huvittelivat pallonlyönnillä
+ja siinä iloisesti huudahtelivat, Odysseus heräsi unestaan. Ensin hän
+mietti itsekseen, rohkenisiko hän astua esille. »Mutta», hän sanoi, »on
+parasta, että menen katsomaan, mihinkä maahan olen tullut.»
+
+    »Virkki ja lähti jo viidastaan jumalainen Odysseus,
+     kourallaan väkevällä hän oksan sankehikosta
+    tiuhean taitti ja sill' uros uumia kaihtaen astui
+    kohti jo, kuin väkevyydessään raju leijona vuorten,
+     tuuli kun tuivertaa, sade lyö, säkenöitsevin silmin:
+    suortuvasorjia noin kävi neitoja kohti Odysseus,
+    vaikk' ihan verhoja vaill', ei empinyt, näät hätä käski; —
+    hirveä katsoa, pinnassaan ruma, kuortunut kuotta.
+     Neitoset kaikkosivat mikä minnekin niemien kärkiin.»
+
+Mutta Alkinooksen tytär on piikasiaan ymmärtäväisempi ja jää tyynenä
+paikalleen. Hetken aikaa kuninkaantyttären kanssa puheltuaan Odysseus
+on herättänyt hänen myötätuntonsa. Nausikaa antaa hänelle viitan ja
+ihotakin; ja niin ihana hän on puvussaan, että nuori tyttö ihastuneena
+liikuttavan välittömästi sanoo neitosilleen:
+
+    »Oisipa moinen mies aviokseni mainita suotu
+    Kerran tääll' asujoista, ja jospa hän jäisikin tänne!»
+
+Sen jälkeen hän käskee neitosten kestitä häntä ruoalla ja juomalla ja
+pyytää häntä lopuksi tulemaan isänsä linnaan. Siellä otetaan hänet
+vieraanvaraisesti vastaan ja kestitään juhla-aterialla.
+
+Mutta vielä ei kukaan tiennyt, ken muukalainen oli. Se ilmeni, vasta
+kun runoilija kuninkaan hovissa alkoi laulaa siitä, miten kreikkalaiset
+mainehikkaan kuningas Odysseuksen avulla valloittivat Troian. Silloin
+herahtivat kyynelet muukalaisen silmiin. Alkinoos kysyi häneltä
+myötätuntoisesti, mikä syvä suru hänen mieltään painoi ja kuka hän oli.
+Odysseus ilmaisi silloin nimensä ja kertoi hämmästyneille miehille
+monista kärsimistään vaivoista ja tappioista. Heltyneenä hänen
+onnettomuuksistaan Alkinoos antoi hänelle kallisarvoisia lahjoja ja
+kehoitti läsnä olevia ylimyksiä seuraamaan esimerkkiä. Sen he kernaasti
+tekivätkin. Illalla vietiin lahjat laivaan, jonka Alkinoos oli antanut
+varustaa viemään Odysseusta kotiin Ithakaan. Liikutetuin sydämin hän
+erosi phaiaakkien vieraanvaraisesta kansasta ja aamun koittaessa
+hän oli jo Ithakan maaperällä. Phaiaakit nousivat heti laivaansa ja
+lähtivät paluumatkalle.
+
+
+
+
+ODYSSEUS SAAPUU KOTIINSA JA KOSTAA KOSIJOILLE.
+
+
+Ensimmäinen ihminen, jonka Odysseus maihin tultuaan näki, oli nuori,
+uljas paimen, joka osoittautui olevan hänen suojelijattarensa,
+Pallas Athene jumalatar. Hänpä nyt ensin auttoi häntä kallionkoloon
+kätkemään mukanaan tuomansa aarteet ja vierittämään suuren paaden
+niiden päälle. Sen jälkeen hän sanoi hänelle: »Voidaksesi esiintyä
+täällä muukalaisena, tahdon muuttaa sinut aivan tuntemattomaksi.»
+Näin sanoen jumalatar kosketti häntä taikasauvallaan, ja katso: heti
+kurtistui hänen ihonsa, kullankiiltävä tukka katosi hänen päästään,
+hänen valkoiset, kauniit vaatteensa muuttuivat kerjäläisen ryysyiksi,
+ja miekan asemesta hänellä oli kerjäläissauva kädessään.
+
+»Mene nyt», sanoi jumalatar, »ensiksi vanhan sikopaimenesi Eumaioksen
+luo! Hän on sinulle ja Telemakhos-pojallesi uskollinen. Häneltä voit
+saada tietää, miten talossasi on laita. Mutta älä ilmaise kenellekään,
+kuka olet!»
+
+    »Nous' satamasta Odysseus nyt kivipolkua poikki
+     törmien metsävien, mihin neuvoi häntä Athene
+    tuon sikopaimenen luo, talon parhaan katsojan kaikkein
+    taatuimman, mitä palvelijoiss' oli oivan Odysseun.
+    Tuon etusuojassaan näki istuvan; siell' oli tarha
+     suojavapaikkainen, jota varjeli ympärysmuuri
+    kaunis, korkea; senp' oli laumalleen sikopaimen
+    itsekseen kun poiss' oli valtias, laatinut ilman
+    tietoa vanhan Laerteen tai Penelopeian.
+     Sinne hän vierekkäin kakstoist' oli lättiä tehnyt,
+    joiss' oli öin siat nuo; viiskymment' aina hän lättiin
+    telkesi, kaikk' emakoit' oli porsaineen röhötellen,
+     röhkien maassa; mut ulkona sai kedoll' yöpyä karjut,
+    paljoa harvemmat lukujansa; ne näät suli suihin
+    korkeasyntyisten kosijain, joka päiväpä laittaa
+    paimen parhaan sai, lihavimman syöttiläskarjun;
+     neljääkymment' uupui nyt sata niistä jo neljäs!»
+
+Vanha uskollinen palvelija otti köyhän muukalaisen vastaan
+tervetulleena vieraana ja tarjosi hänelle syötävää ja juotavaa.
+Sillä välin Odysseus sai paimenelta tietää, kuinka Penelopen kosijat
+elostelivat hänen kodissaan.
+
+Seuraavana päivänä Odysseuksen poika Telemakhos saapui paimenen majaan
+ja tervehti ystävällisesti vanhaa kerjäläistä. Mutta samassa Pallas
+Athene muutti hänet jälleen oikeaan muotoonsa; ja Telemakhoksen
+hämmästys muuttui iloksi, kun hän sai tietää oman isänsä seisovan
+edessään. Yhdessä he nyt suunnittelivat, kuinka he vapauttaisivat
+kodin säädyttömistä veijareista, jotka kosiskelivat talon emäntää.
+Varsinkaan sitä Telemakhos ei saanut ilmaista kellekään, että Odysseus
+oli saapunut kotiin, eikä huolia siitä, kuinka kosijat kohtelisivat
+vierasta.
+
+Seuraavana päivänä Odysseus lähti uskollisen paimenen seurassa
+kuninkaan linnaan. Athene oli jälleen muuttanut hänet kerjäläiseksi.
+
+    »— kaupunkiin oman valtiahansapa saattoi
+    Eumaios, näköjään kuni kurjan kerjuri-äijän;
+     hoippuvan sauvoineen, polot ryysyt verhona varren.»
+
+Matkalla hän ja Eumaios osuivat yhteen Odysseuksen vuohipaimenen
+kanssa, joka ajoi uhkeimpia, kosijain pöytää varten valittuja eläimiä
+linnaan. Hän oli mennyt kosijain puolelle.
+
+    »Kulkijat nähdessään heti herjaten huus sanan heille
+    Törkeän, solvaavan, ja Odysseun nous sisu kuohuun:
+
+    ’Tuossapa rähjys rähjyksen kera totta jo kiertää,
+     kuin jumal' yhdenkaltaisten ain yhtyä suokin.
+    Tuon mihin turjakkeen sinä onneton tuot, sikopaimen,
+    inhotun kerjääjän, pitopöytäin nuolijan kärkkään?'
+    Nytp' ovenpieliin kaikkiin kai hän kylkeä kyhnii,
+     saa palan kerjätyn, ei käsimaljoja, miekkoja miesten.
+    Mulle jos antaisit hänet, että hän tarhoja katsois,
+    karsinat puhdistais, kilit ruokkisi kerppoja kantain,
+    niin heramaitoa juoden sais pian pulleat reidet.
+     Vaan epatoksi kun oppii ken, ei miellytä häntä
+    toimi ja työ, halu noin ylt'ympäri maata on ennen
+    mierota, mankua vain, mitä vaatii pohjaton vatsa.
+     Mutta ma sen sanon sulle, ja täyttyvä myös se on totta:
+    tuo jos tunkeutuu jumalaisen Odysseun linnaan,
+    miesten kourist' ympäri pään moni jakkara sinkoo,
+     kylkiin murskautuu, salin halki kun sattuvat heitot.'»
+
+Mies oli siksi hävytön, että antoi Odysseukselle potkun. Mutta
+loukatunhan täytyi olla vaiti ja kärsiä — kunnes hänen aikansa oli
+tullut.
+
+Kuninkaanlinnan portilla Odysseuksen uskollinen koira makasi
+lantatunkiolla. Nyt oli ennen vilkas ja nopeajalkainen eläin niin
+raihnas vanhuuden ja huonon hoidon takia, ettei se jaksanut kävellä.
+Mutta kun koira näki Odysseuksen, se tunsi valepuvusta huolimatta
+herransa. Se heilutti ystävällisesti häntäänsä, vikisi ja kurotti
+päätään häntä kohden. Nähdessään tämän uskollisuuden ilmaisun Odysseus
+heltyi siihen määrään, että hän salaa pyyhkäisi kyynelen silmästään —
+Eumaioshan ei saanut mitään huomata. Heti isäntänsä nähtyään uskollinen
+koira heitti henkensä.
+
+Mutta sisällä linnan suuressa salissa Penelopen kosijat melusivat
+istuen ruoista ja juomista notkuvan pöydän ympärillä, sillä aikaa
+kuin omistaja itse kerjäten kiersi salia. Antinoos, ylpein öykkäri
+heistä kaikista, soimasi ilkkuen vanhusta, kun hän pyysi almua, ja
+heitti vihdoin jakkaran häntä kohti. Mutta Odysseus puri hammastaan ja
+istuutui nöyrästi kynnykselle oven suuhun.
+
+Siihen tuli toinenkin kerjäläinen, maankuulu laiskuri, tunnettu
+ahnaasta ruokahalustaan. Hänen nimensä oli Iros. Yksin hän tavallisesti
+loikoili tällä paikalla; ja kun hän nyt näki oudon kerjäläisen ehtineen
+siihen ennen, hän puhkesi parjauksiin ja vaati tiuskaisten Odysseusta
+heti lähtemään tiehensä.
+
+Molempien kerjäläisten välinen riita huvitti sanomattomasti raakoja
+kosijoita. He ärsyttivät heitä toisiaan vastaan ja lupasivat suuren
+verimakkaran palkinnoksi voittajalle. Mutta Iros oli parempi
+suunsoittaja kuin kämmentensä käyttäjä ja sai ukon nyrkeistä niin
+ankaran iskun, että kellahti kumoon ja sylki verta. Silloin kosijat
+tulivat niin hilpeälle tuulelle, että olivat pakahtua nauruun. Ja
+vielä suurempi oli heidän riemunsa, kun ukko tarttui nuorempaan
+vastustajaansa ja paiskasi hänet pihalle. Siellä hän asetti hänet
+portin edustalle sanoen: »Tässä voit istua kaiken elinaikasi ja pitää
+koirat ja siat loitolla. Mutta varo tästälähin olemasta hävytön
+vieraita kohtaan!»
+
+Kosijoista havaitsi heti, että köyhä ukko oli herättänyt heissä
+kunnioitusta. Mutta talon palvelijattaret eivät pitäneet vanhusta
+missään arvossa, vaan nauraa hihittivät kaikilla hänen järkevillä
+sanoillaan ja olivat perin julkeita. Hävyttömin oli »kaunisposkinen»
+Melantho, jonka Penelope oli kasvattanut kuin omana lapsenaan ja jolle
+hän oli antanut kaikenlaisia koristeita.
+
+    »Tuost' ei ollut hän toki kiintynyt Penelopeiaan,
+    Vaan kera Eurymakhon[42] eli, liittäytyi salalempeen.»
+
+Hän syyti vieraalle herjasanoja.
+
+    »Vastasi kulmia tuimistain monineuvo Odysseus:
+    'Nyt heti käyn, sinä narttu, ja kerron Telemakholle
+     tuon, mitä haastoit, niin sinut kappalehiksi hän silpoo?’
+
+    Virkki, ja neitoset kaikkoamaan tuo sai sana tuima.
+    Juosten pois salin poikki he karkasivat, värisytti
+     polvia peljästys; todeks uskoivat näet uhkan.»
+
+Mutta raskasta hänen oli havaita sitä irstasta elämää, jota useat
+näistä heilakoista viettivät kosijain kanssa alituisesti nauraen ja
+ilakoiden.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sillä välin läheni ratkaisun hetki. Penelope on tullut siihen
+käsitykseen, että hänen velvollisuutensa Telemakhosta kohtaan on
+vihdoinkin tehdä loppu kosijain sietämättömästä irstailemisesta
+talossa. Seuraavana aamuna hän ilmoittaa heille aikovansa tehdä
+valintansa. Se kosijoista, joka kykenee jännittämään Odysseuksen
+valtavan jousen ja osumaan maaliin yhtä varmasti kuin hän, on tuleva
+hänen puolisokseen.
+
+Tarkoituksena on ampua nuoli kahdentoista peräkkäin pystyyn asetetun
+kirveensilmän läpi. Sen ehdon hyväksyivät kaikki kosijat.
+
+Mutta nytpä ilmenee, ettei yksikään heistä edes kykene jännittämään
+Odysseuksen jousta, vaikka kaikki tarmonsa takaa yrittävät. Ei
+ole ihmeteltävää, että he pitävät vanhan kerjäläisen esiintymistä
+julkeutena, kun tämä kysyi, eikö hänenkin sallittu koettaa!
+Mutta Penelope sanoi: »Väärin olisi vierasta niin väheksiä, että
+kiellettäisiin häntä yrittämästä. Eihän kukaan toki liene niin
+yksinkertainen, että pelkäisi ukon onnistuvan viemään minut kotiin
+puolisonaan?»
+
+Kosijain pilkkanaurun säestäessä Odysseus saa siis kokeilla jousella.
+Mutta vanha kerjäläinen jännittää jousen yhtä helposti, kuin se olisi
+lapsenleikkiä, ja vakavalla kädellä ampuu nuolen kaikkien kahdentoista
+kirveen läpi! Sen jälkeen hän asettaa heti uuden nuolen jouselle ja
+sanoo: »Nyt tahdon nähdä, voinko osua maaliin, johonka ei yksikään
+nuoli koskaan ennen ole sattunut.» Näin sanoen hän lävistää nuolellaan
+Antinooksen, niin että röyhkeä väkivallantekijä kaatuu kuolleena
+lattialle.
+
+Nytpä syntyi hirveä melu salissa.
+
+                               »Hälyn nostivat hurjan
+    sulhot nähdessään, miten surmaan kumppani suistui,
+    vilkuivat hätäpäin salin jynkkiä seiniä pitkin,
+    vaan ei kilpeä, vankkaa peist' ei keksinyt kenkään;
+     kiivahin huudoin kääntyivät jo Odysseun kimppuun:
+
+    »Vieras, turmia teetkö, kun ammut toisia? Kuunaan
+    Toiste et kilpaan käy; heti hetki on loppusi tuiman.»
+
+    Vastasi kulmia tuimistain monineuvo Odysseus:
+     'Koirat, konsaan ettepä vaan minun saapuvan luulleet
+    Troian mailta, kun haaskaamaan talon multa te käytte
+    palvelijattaret herjaamaan, oman puolison multa
+     viemään viel' eläessä mun itseni, kammoamatta
+    taivaan korkeudess' asu joit' ikivaltoja taikka
+    moitett' ihmisien, jota vastedes saa meno moinen.
+     Vaan nyt on teidät kaikki jo kietonut turmion paula.'»
+
+Kaikki kosijat tavoittelivat nyt jousiansa ja peitsiänsä. Mutta
+Odysseus oli edellisenä iltana yhdessä Telemakhoksen kanssa kantanut
+pois kaikki aseet salista. Rohkein kosijoista veti silloin miekkansa
+tupesta ja syöksyi Odysseusta vastaan, mutta kaatui hänen nuolensa
+lävistämänä. Nyt riensivät Telemakhos, Eumaios ja eräs toinen
+uskollisena pysynyt palvelija Odysseuksen avuksi. Näiden neljän miehen
+aseista kaatui toinen kosija toisensa perästä,
+
+                         »— ja kuului kaamea voihke,
+    Ruskui murskatut päät, yli permannon veri tulvi.»
+
+Kevytmieliset ja julkeat heilakat, jotka viimeiseen asti olivat
+koettaneet auttaa rakastajiansa noutamalla heille aseita, joutuivat
+saman kohtalon alaisiksi kuin he. Heidät hirtettiin kaikki pihalla,
+ja he riippuivat nuorasta kuin linnut pauloista. Siellä julkea
+vuohipaimenkin sai kärsiä häpeällisen kuoleman.
+
+Vihdoinkin Odysseus oli jälleen herrana omassa talossaan. Kun
+kosijain ruumiit oli viety pois, veri pesty lattiasta ja sali rikillä
+savustettu, hän lähetti palvelijattaren viemään Penelopelle ilosanoman,
+että hänen puolisonsa oli kotona. Penelopen oli kuitenkin vaikea alussa
+uskoa sellaista onnea. Mutta kun hän vihdoin oli saanut luotettavat
+todistukset siitä, että äskeinen kerjäläinen oli Odysseus, silloin
+valtasi hänet rajaton riemu.
+
+Näin päättyy kaunis Odysseuksen taru, eräs maailmankirjallisuuden
+monista tuotteista, jotka käsittelevät aihetta uskollisesta
+puolisosta, joka odottelee poissaolevaa miestänsä ja lopulta kaikkia
+vastoinkäymisiä kärsittyään uudelleen yhdistyy häneen.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Homeros, Odysseia, suomentanut O. Manninen.
+
+
+
+
+HOMEROS JA HOMEROLAINEN KYSYMYS.
+
+
+Perinnäisen käsityksen mukaan sokea runoilija _Homeros_ on Iliaan ja
+Odysseian luoja. Suuresta runoilijasta emme kuitenkaan tunne muuta
+kuin hänen nimensä. Useat tiedemiehet ovatkin kieltäneet jopa hänen
+olemassaolonsa. Nyt ollaan kuitenkin yleisesti sitä mieltä, että tässä
+kohdin on menty liian pitkälle.
+
+Lähes puolentoista vuosisataa on käyty kiivasta
+kirjallisuushistoriallista kynäsotaa n.s. _homerolaisesta
+kysymyksestä_. Onpa tämä oppineiden kiista peräisin hellenistiseltä
+aikakaudelta asti, mutta ratkaisevaan tulokseen se ei ole johtanut
+eikä luultavasti koskaan tule johtamaankaan. Mielipiteitä on olemassa
+melkein yhtä paljon kuin tutkijoita tällä alalla. Voidaan kuitenkin
+sanoa nykyisin oltavan yleisesti samaa mieltä siitä, että n.s.
+Homeroksen runot ovat monen eri runoilijan luomia, joista Homeros
+todennäköisesti on ollut etevin, se, joka on luonut Iliaan ytimen.
+Sitten on suurteos Homeroksen jälkeisenä aikana saattanut laajeta
+uusia aiheita lisäämällä. Että Ilias on syntynyt useista itsenäisistä
+runoista, jotka kauan ovat säilyneet laulajien huulilla, ennenkuin
+ne merkittiin muistiin ja koottiin, siihen viittaa ennen kaikkea se
+tosiasia, että Homeroksen tutkijat ovat osoittaneet monta — todellista
+tai luuloteltua — ristiriitaisuutta Iliaan sisällössä. Samoin on
+Odysseian laita.[43]
+
+       *       *       *       *       *
+
+Olipa homerolaisten laulujen tekijän laita miten tahansa, nämät
+runoteokset ovat kieltämättä maailmankirjallisuuden parhaimpia luomia.
+Niillä ovat kreikkalaiset antaneet ensimmäisen pätevän todistuksen
+itsenäisestä henkisestä luomiskyvystä. Kaiken, minkä Itämaiden
+kulttuurikansat ovat luoneet eepillisen runouden alalla, helleeniläinen
+henki jättää näissä lauluissa yhdellä askeleella kauas jälkeensä.
+Näissä osittain kolmetuhatta vuotta vanhoissa kansanlauluissa on
+niin paljon yleisinhimillistä, että huoleti voi väittää niiden
+säilyttävän viehätysvoimansa, kehittyipä ihmiskunta ulkonaisissa
+suhteissa kuinka suuresti tahansa. Mutta luonnollisesti on Iliaassa
+ja Odysseiassa samalla oman aikansa selvä leima. Niiden ihmiset ovat
+naiivin ajan lapsia alkuperäisine vaistoineen ja tulisine, hillittömine
+intohimoineen. Helposti he heltyvät itkuun ja helposti purskahtavat
+nauruun. Suuttumus ja suru panevat kyynelvirrat vuotamaan. Agamemnonin
+kyyneleet vuotavat sotajoukon kärsimän tappion johdosta kuni vesi
+lähteestä, ja kreikkalaisten koko sotajoukko itkee epätoivosta,
+kun troialaiset tunkeutuvat heidän leiriinsä. Itketään vihasta ja
+suuttumuksesta; pelosta itkevät miehet puuhevosen sisässä, ja heidän
+polvensa vapisevat; mutta itketäänpä myöskin ilosta ja onnesta. Ja kun
+Odysseus kouraantuntuvasti rankaisee hävytöntä Thersitestä, nauraa
+virnistelee koko kansankokous poikaviikarien tavoin.
+
+Voimakkain värein Ilias kuvailee aseiden hävitystyötä vihollisten
+joukossa, eikä teon kauheus tympäise runoilijaa enempää kuin hänen
+kuulijoitansakaan. Soturin irti hakattu pää lentää pallona taistelevien
+sekaan. Kaksintaistelussa voittajaksi päässyt nostaa keihäällä
+lävistetyn vihollisensa korkealle ilmaan, niinkuin kalastaja vavallaan
+lennättää onkeen tarttuneen kalan.
+
+Hyvään käytöstapaan kuuluu kaatuneen vihollisen pilkkaaminen. Niin
+tekee esim. Hektor Patrokloksen kaadettuaan. Mutta kaatunut olikin
+vähää ennen ollut tavallista hävyttömämpi Hektorin ajomiestä kohtaan.
+Kun Patroklos teräväsärmäisellä kivellä musersi miehen kallon, niin että
+
+                »ulos suljahtain kedon multahan silmät
+    vierivät jalkoihin; kuni simpukanpyytäjä syöksyi
+     itse hän vaunuiltaan soreoilta, ja luist' elo loppui»,
+
+niin hän ivasi häntä seuraavalla tuumailulla:
+
+    »Voi, miten vikkelä mies! Miten ketterän löi kuperkeikan!
+     Oisipa kämmenineen kalamerta hän vain melomassa,
+    montapa simpukanpyynnillään hän ruokkisi totta,
+    aaltohon paiskautuin, meri vaikka jos kuinkakin ärjyis,
+    niinkuin vaunuiltaan sulavasti nyt suistuvi kenttään.
+     Ilionissakin siis on miehiä simpukanpyyntiin.»
+
+Toisinaan kreikkalaisissa sankarirunoissa tavattava kuvakieli on samaa
+naiivia laatua kuin yksinkertaisissa kansansaduissamme. Kun Odysseus
+ajautuu maihin phaiaakkien rannikolle ja aallot viskelevät häntä
+edestakaisin rosoisten kallioiden välissä, runoilija sanoo:
+
+    »Kuin kivisälpää tuopi polyypin lonkerot pitkät
+    pinnassaan, kun on veetty se kätköistään veden alta,
+    irti jo raastautuin iholiuskoja noin kädet aimot
+     jättivät kalliohon; rajut veet uron peittivät umpeen.»
+
+Niiden satojen kuvien joukossa, joita on siroteltu Iliaan
+taistelukuvauksiin, on monta ihanaa helmeä, jotka todistavat runoilijan
+elävää luonnonaistia. Kuinka oivallisella tavalla hän vertaakaan
+kansankokousta tuulessa huojuvaan viljavainioon! Sotaväkensä seassa
+kuningas vaeltelee ylväänä ympäri kuin pukki vuohilaumassa; ja kun
+miehistö sotahuudoin ryntää taisteluun, verrataan sitä haikaroihin
+ja joutseniin, jotka kirkuen lentävät eteenpäin. Taistelujen välillä
+vanhukset seisovat kaupunginmuurilla joutilaina rupatellen, niinkuin
+kaskaat puussa j.n.e. Tällä tavoin lukemattomat vertaukselliset
+pienoiskuvat koristavat helleenien ja troialaisten sankarihistorian
+suurta värikästä friisiä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ilias ei esitä meille Troian sotaa kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan
+kohtauksen siitä. Tositaiteellisella aistilla runoilija on valinnut
+yhden ainoan suuren draaman kohtauksen, mihin koko sodan tapahtumat
+kiertyvät ikäänkuin polttopisteeseen. Sen tähden hänen eepoksensa ei
+— niinkuin moni muu kirjallisuuden tuote — ole alentunut runomuotoon
+puetuksi kronikaksi.
+
+Että Homeroksen runot ovat länsimaisen kulttuurin vanhimmat kirjalliset
+muistomerkit, siitä ollaan nykyjään melkein riidattoman vakuuttuneita.
+Ilias lienee sepitetty 8:nnella vuosisadalla e.Kr. ja Odysseia lähes
+vuosisataa myöhemmin. Homeros niin ollen ei voi olla _molempain_ näiden
+suurten kokonaisten runoteosten luoja.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Homeroksen runojen vaikutusta kreikkalaiseen kansanluonteeseen ei
+voi liian suureksi arvioida. Ilias ja Odysseia muodostivat sen
+nuorisonkirjallisuuden, jonka avulla yhä uusia sukupolvia kasvatettiin
+vapautta harrastaviksi ja kauneutta ihaileviksi helleeneiksi.
+Ei voi ajatella mitään kreikkalaista ja roomalaista sattuvammin
+luonnehtivaa, kuin että nuorta kreikkalaista kasvatettiin Homeroksen,
+nuorta roomalaista kahdentoista taulun lain avulla. »Sentähden
+ovatkin», muuan kirjailija lausuu, »kreikkalaiset kaikkina aikoina
+voittaneet puolelleen ihmisten sydämet, jota vastoin roomalaiset
+ovat valloittaneet vain maailman.» Monen vuosisadan aikana ei ollut
+kirjaa niin laajalle levinnyttä kuin Homeros. Se ilmenee myöskin
+egyptiläisistä papyruslöydöistä niiltä ajoilta, jolloin kreikkalainen
+kulttuuri ulotti vaikutuksensa Niilinmaahan. Voimakkaimmin Homeroksen
+runot ovat kuitenkin vaikuttaneet kreikkalaisten uskontoon ja
+taiteeseen.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan kappaleeseen
+
+Wilhelm von Christ, Geschichte der griechischen Literatur, bearbeitel
+von Wilhelm Schmid.
+
+Alfred et Maurice Croiset, Histoire de la littérature grecque.
+
+Henrik Schück, Världslitteraturens historia, I osa.
+
+Henrik Schück, Illustrerad allmän litteraturhistoria I.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Die griechische Literatur des
+Altertums.
+
+Tähän kappaleeseen:
+
+Georg Finsler, Homer. (Laaja kirjallisuusluettelo.)
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Homerische Untersuchungen.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Die Ilias und Homer.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Die Heimkehr des Odysseus.
+
+Hugo Bergstedt, Striden om Homer.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN TALONPOIKAISRUNOILIJA.
+
+
+Aikajärjestyksessä toinen Kreikan suurista runoilijoista on
+boiotialainen _Hēsiodos_, jonka teokset näyttävät olevan Iliasta
+ja Odysseiaa vähäisen nuoremmat. Eräässä niistä runoteoksista,
+jotka luullaan hänen sepittämiksensä, hän on antanut ensimmäisen
+järjestelmällisen esityksen kreikkalaisesta jumalaisopista ja siten
+syvästi vaikuttanut kansansa uskonnolliseen kehitykseen.
+
+Hesiodos oli kotoisin Helikonia lähellä olevasta kylästä, ja poikana
+hän kaitsi lampaita tuon lauluissa ylistetyn vuoren liepeillä. Hänen
+veljensä oli kunnoton mies, joka isän kuoltua tuomarit lahjomalla
+vääryydellä anasti melkoisen osan hänen perintöosuudestaan ja
+sitten eli humussa ja sumussa, jotavastoin Hesiodos uutteruudella
+koetti uudelleen päästä vaurastumaan. Ajatuksensa veljestään ja
+muista laiskureista ja tyhjäntoimittajista hän toi ilmi »_Työt
+ja päivät_» nimisessä opetusrunossa, joka on laatujaan vanhin
+koko maailmankirjallisuudessa. Sen edellinen osa »Työt» alkaa
+rangaistusrunona veljeä vastaan, mutta muuttuu vähitellen opettavaksi
+runoksi, jossa uutteran työn siunausta ylistetään kuhnurin ja
+vetelehtijän elämän vastakohtana. Talonpojan uutteralle aherrukselle
+auran ja äkeen ääressä runoilija tässä runossa osoittaa kunnioitustaan,
+ja runo onkin omistettu Boiotian uurastaville, raataville talonpojille.
+Heidän viisaudenvarastostaan hän kyllä suureksi osaksi on ammentanutkin
+sen sananlaskukokoelman, joka liittyy tähän runon ensi osaan. Siinä
+vilisee puheenparsia, jotka muistuttavat meidän omia, isiltä perittyjä
+sanontatapojamme.
+
+Opetusrunon jälkimmäinen osa »Päivät» on myöskin talonpojan maailmasta
+peräisin ja kertoilee opettavassa muodossa niistä päivistä, jolloin
+pidettiin hyödyllisenä tai vahingollisena ryhtyä johonkin määrättyyn
+työhön.
+
+Hesiodosta on nimitetty »maailman ensimmäiseksi
+talonpoikais-runoilijaksi». Hän ei, kuten Homeros, ole runoillut
+seikkailunhaluisille ritareille, vaan Boiotian jäykille, hitaille
+talonpojille. Kaikkialla hänen runoudessaan puhuu terve, maahenkinen
+talonpoikaisjärki, mutta mielikuvituksen lennolle, sotaisten urotöitten
+viehätykselle siinä ei ole tilaa. »Hesiodoksen runoissa eivät hulmua
+uljaat kypärintöyhdöt, eivät välky keihäänkärjet, mutta sen sijaan
+runoilija kertoo, mistä aineista luja ja kestävä aura on tehtävä.»
+Täällä ei ole hituistakaan »urotöiden loistoa ja juhlien melua,
+hilpeätä huolettomuutta ja hehkuvaa intohimoa. Päällämme kaareutuu sen
+sijaan Boiotian talonpoikaismaan harmaa ja sumuinen arkitaivas, joka
+katselee allansa olevaa elämänhyörinää, täynnä työpäivän aherrusta ja
+rehkinää, sen pikkuvaivoja ja pikkuhuolia.» Kaikkialta hänen »Työt
+ja päivät» teoksestaan pistää hyödyllisyyskanta esiin. Kun hän istuu
+lirisevän lähteen reunalla ja länsituulen humistessa lehvistössä
+sepittää maalaisidyllin, ei hän koskaan oikein kykene kohoamaan lentoon
+maallisista huolista. Seuraavassa hengenvedossa hän unohtaa lähteen
+lirinän ja läntisen tuulahdukset, ja hänen ajatuksensa pyörivät
+kotoisen vilja-aitan jyvävarastoissa.
+
+    »Mittaa, hinkalohos sato talleta tarkoin...»
+    »Koirakin ärheä hanki...»
+
+— niin kuuluu hänen neuvonsa.
+
+Luonnon ihanuus tai pellon aaltoileva vilja ei tuota hänelle
+esteettistä nautintoa, sillä, niinkuin Schück sattuvasti sanoo, »pelto
+on hänelle vain ruokaa, metsä polttoainetta ja taivas se suunta, josta
+sade tulee.» Hesiodoksesta puheenollen ei myöskään voi puhua työn
+ilosta. Työ on hänestä ankara välttämättömyys, ainoa keino välttää
+köyhyyttä ja hätää; ja työn hänelle tarjoama viehätys on siinä, että
+
+    »Suosima uuras on mies jumalain sekä ihmisienkin,
+    kunnian saa; vaan laiskuri heist' on halpa ja hylky.
+     Ei häpeää luo raataminen, sen tuo elon laiska.»
+
+Kun hän saarnaa hyviä tekoja, hän tavallisesti ei jätä luomatta
+silmäystä hyvän teon tuottamiin hyödyllisiin seurauksiin. Kuinka
+kuvaava onkaan tämä ohje:
+
+    »Vilpitön naapurin luon' ole saaja ja maksaja lainan!
+    Maksaiss' entinen tai varovampikin mittasi olkoon,
+     _niin apu naapurin varma on vastakin toivona sulla_!»
+
+Mikä ensi silmäykseltä voisi näyttää harkitsemattomalta
+anteliaisuudelta, se todellisuudessa onkin vain viisasta arviointia.
+
+    »Voittoa väärää viero! Mi väärin on saatu, se hukkuu.
+    Helliös helliviäs, majaystäväs luo mene vuoroin!
+    Anna, jos antaa ken, älä sille, jok' ei ole aulis:
+     ainapa antaja saa, kitupiikkiä karttavat kaikki.»
+
+Ettei ihmisiin ole _liian_ paljon luottamista, se selviää seuraavista
+Hesiodoksen sanoista, joissa ilmenee talonpoikaisviekkautta ja
+talonpoikais varovaisuutta:
+
+    »Veljesikin kera vaikk' asioit, ota vierahatmiehet:
+    Luottamus liika se yht' iso vaara on kuin epäluulo.»
+
+Ja niinkuin hän lirisevän lähteen luona ei voinut unohtaa viljavarastoa
+ja vihaista pihakoiraa, niin hän itse jumalten edessä ei voi unohtaa
+naapurin peltoa. Toisessa paikkaa »Työt ja päivät» runoa sanotaan:
+
+    »Ruumiis, sielusi puhdistain jumaloille sa palveet
+     vointias myöten tuo, palat rasvankiiltävät reitten!
+    Tuoksuvin suitsukkein lepytellös heitä ja viinein,
+    heittyissäs levon helmaan, myös herätessäsi aamuin,
+    jotta he mielistyis sydämessään, suosiomielin
+     _toisen maat sinun ostaa sois, hänen ei sinun maitasi._»
+
+Tämä mielikuvitusta puuttuva talonpoikaisrunoilija ei voi kohoutua
+innostumaan elämän värikkyydestä. Hänen elämänkatsomuksessaan on
+melkein aina tyytymätöntä kärtyisyyttä. Askra, jossa hän asuu, on
+»oikea pesä, kylmä talvella ja sietämättömän kuuma kesällä. Ei siellä
+mikään kasva eikä menesty». Ajat huononevat huononemistaan, ja niin
+huonot kuin nyt — Hesiodoksen päivinä — ne eivät sitten olleet koskaan
+olleet.
+
+Mutta kun toteaa hänen itaruutta lähenevät elatushuolensa ja hänen
+milteipä toivottomuuteen vivahtavan elämänkatsomuksensa, tulee
+myöskin ajatella, mitä mies jo varhain sai kokea. Ja hänen puuttuvan
+mielikuvituksensa ja viisastelevaisuutensa vastapainona on suuri
+oikeudentunto, syvä siveellinen vakaumus. Hänelle niinkuin Suomen
+itsenäiselle talonpojalle on laki ja oikeus se akseli, jonka ympäri
+kaikki pyörii. Hesiodoksen oikeudelle omistama ylistyslaulu on
+suurimmalla innoituksella sepitetty osa »Työt ja päivät» teosta.
+Kreikkalaisten uskonnolliselle käsitykselle on hänen merkityksensä
+ollut suuri sen johdosta, että hän on sangen oikulliseen ja
+kevytkenkäiseen homerolaiseen jumalamaailmaan luonut oikeutta ja
+siveellisyyttä. Kenties hän juuri sen tähden, että häntä täällä
+maan päällä oli petetty oikeudessaan, on tuntenut tarvetta siirtää
+oikeuden-maailman korkeampiin avaruuksiin. Vastoinkäymiset ja tappiot
+eivät ole häneen painaneet ainoastaan puoltansa pitävän huolehtimisen
+leimaa — kärsimyksen tietä hän on myöskin sydämessään saanut
+tuta Jumalan vanhurskautta ja tunnustaa maailmalle uuden uskonsa
+taivaalliseen tuomariin, joka palkitsee oikeamielistä ja kostaa
+väärämielisyyden. Sen takia hän maailmankehityksessä on saanut sijan,
+joka tekee hänet Israelin profeettain vertaiseksi.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Hesiodos, Verk och dagar. Ruotsintanut Elof Hellqvist.
+
+Eduard Schwartz, Charakterköpfe aus der antiken Literatur II.
+
+
+
+
+ELÄMÄ HOMEROKSEN JA HESIODOKSEN AIKOINA.
+
+
+Mitä siitä tiedämme, siitä on meidän — paitsi mitä muinaislöydöt
+kertovat — kiittäminen Homeroksen runoja. Tosin _aiheet_, joista
+niissä lauletaan, itse sadut ja jumalaistarut, ovat mykeneläisajalta,
+mutta _kuvauksiin_, joita niissä piirretään ihmisten jokapäiväisestä
+elämästä, tavoista ja yhteiskuntaoloista, on painanut selvän leimansa
+se aika, jolloin Homeroksen runoelmat saivat loppumuovailunsa ja
+muuttuivat kansansaduista runoteoksiksi.
+
+Valtavien mykeneläisten kuninkaanlinnojen aika on nyt ohi. Nämä
+kyklooppirakennukset ja saman ajan kupuhaudat samoinkuin Egyptin
+pyramidit ja assyrialaiset kuninkaanpalatsit ovat itämaiseen
+despotismiin vivahtavan itsevaltiuden luomia. Tämä itsevaltias
+hallitsijatyyppi on hävinnyt, kun helleenit parin hämärän
+vuosisadan kuluttua jälleen alkavat esiintyä historian valossa.
+Se ei kelvannut malliksi kansalle, joka vastikään oli syntynyt
+paimentolaisheimoista. Sen sijaan tapaamme hyvin alkuperäistä laatua
+olevan patriarkallisen kansankuninkuuden, mikä sopu vähitellen
+vakinaisesti asumaan asettuneelle paimenkansalle. Kuningas on samalla
+kertaa sotapäällikkönä, korkeimpana tuomarina ja ylipappina. Hänen
+rinnallaan on tavallisesti »vanhimpain» neuvosto. Homeros esittää
+nämä neuvonantajat päivittäisissä neuvotteluissa kuninkaan kanssa
+kansan asioista. Joka päivä he saapuvat kuninkaan »linnaan» syömään
+ja juomaan hänen pöydässään ja iloitsemaan runoilijain lauluista sekä
+yhteisesti neuvottelemaan ja tuomioita langettamaan. Kuninkaassa
+he näkevät oikeastaan vain seuransa etevimmän, sanotaanpa heitä
+itseäänkin usein »kuninkaiksi». Oikeastaan he eivät olekaan muuta kuin
+varakkaampia ja arvokkaampia talonpoikia, joita melkein voi verrata
+viikinkitalonpoikien »merikuninkaisiin»; ja »linna», jossa nämät
+herrat pohtivat »valtion» asioita, on iso maakartano. Odysseuksen
+»palatsin» portin edustalla on lantaläjä, jolla vanha koira torkkuu;
+ja kun »lehmäpaimenten päällysmies» karjoineen palajaa laitumelta,
+hän kytkee sen ensin »kaikuvaan pylväshalliin»! Odysseuksen palatsin
+seinät ja katto ovat puusta, ja permantona on kovaksi tallattu maa.
+Kuninkaan linna on, kuten tästä näkyy, melkoista yksinkertaisempaa
+laatua kuin Mykenen ja Tirynsin kuninkaanlinnat, mutta toiselta puolen
+varmaankin kodikkaampi. Homerolaiset »palatsit» eivät ole muuta kuin
+maakartanoita, maalauksellisen likaisia ja yksinkertaisia.
+
+Sillä välin kuin ruhtinaat hallitsevat, harjoittavat poliittista
+kannunvalantaa, käyttävät oikeutta kaupungin torilla ja välillä
+hoitavat maatilojaan, istuvat »ruhtinattaret» alituisesti
+kangaspuittensa ääressä, ja »ruhtinaantytär» ajaa korkeimman
+omakätisesti pesuvaatteet joelle rattailla, joiden eteen on valjastettu
+muuli. Sitten hän käy itse käsiksi työhön »neitojensa» kera, joiden
+joukossa varmaankin oli sellaisia, joita aivan yksinkertaisesti sanomme
+pesuakoiksi.
+
+Eräät varovaiset käänteet eepillisessä runoudessa paljastavat
+homerolaisen ajan »jumalalliset kuninkaat» ja »Zeuksen pojat» sangen
+ahneeksi talonpoikaisluokaksi. Kun phaiaakkein kuningas Alkinoos
+pitosalissaan kehoittaa maan »ruhtinaita ja vanhimpia» kutakin erikseen
+antamaan Odysseukselle vieraslahjoina Ȋskenpestyn viitan ja ihotakin
+sekä talentin kallisarvoista kultaa», niin hän ei unohda lisätä:
+
+    »Joutuen kaikki ne koolle jo tuokaa, jotta ne vieras
+    Sais käsihinsä ja riemastuin kävis atrian ääreen.»
+
+Odysseus haluaa hartaasti päästä kotiin niin pian kuin mahdollista,
+mutta Alkinoos pyytää häntä pysymään levollisena, kunnes on ehditty
+koota kaikki lahjat. Tämä on perustelua, jolle viisaasti harkitseva
+Odysseus ymmärtää antaa arvoa. Kun on kysymys »kallisarvoisista
+lahjoista», hän mielellään odottaa vaikkapa vuoden, jos niiksi
+tulisi, hän vakuuttaa avomielisesti, sillä »varmasti olisi parempi
+tulla kotimaahansa rikkaana. Tervetulleempi siellä silloin olisi ja
+arvossapidetympi».
+
+Ja niin pian kuin Odysseus on kotoisella rannalla, hänen milteipä ensi
+ajatuksensa on viedä phaiaakkien lahjat varmaan piilopaikkaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Entä mikä tehtävä on »kansalla» sankariajan yhteiskuntaelämässä?
+
+Tärkeissä tilaisuuksissa kutsutaan kaikki asekuntoiset miehet koolle
+kansankokoukseen. Mutta ainoastaan neuvoston jäsenet ottavat osaa
+neuvotteluihin. Rahvas pysyy siitä erillänsä. Jos vähäpätöinen mies
+joskus rohkenee lausua eriävän mielipiteen, hän on vaarassa joutua
+pilkkanaurun ja haukkumasanojen alaiseksi, vieläpä saada selkäänsä,
+niinkuin Thersiteen kävi kreikkalaisten soturien neuvottelussa Troian
+edustalla. Mutta muuten vallitsee kuninkaan ja hänen maanmiestensä
+välillä selvä patriarkallinen suhde.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan kappaleeseen:
+
+J.L. Heiberg, Grekisk kultur.
+
+
+
+
+HELLEENIEN JUMALUSKO.
+
+
+Samoinkuin muinais-pohjoismaiset runoilijat ovat muovailleet vanhain
+pohjoismaalaisten jumalat siihen muotoon, jossa heidät nyt tunnemme,
+samoin on kreikkalainen jumalamaailma, sellaisena kuin se vielä tänä
+päivänä esiintyy kirjallisuudessa ja taiteessa, pääasiallisesti
+Homeroksen ja muiden runoilijain mielikuvituksen luomaa. Varmasti
+voi sanoa, että kreikkalaiset, samoinkuin monet luonnonkansat vielä
+meidän päivinämme, alun perin olivat fetishinpalvelijoita.[44] He
+palvoivat pyhiä eläimiä, paaluja tai muita puisia esineitä sekä
+kiviä jumaluusolentojen asuntoina. Että niin on ollut laita, siihen
+viittaavat arkeologiset löydöt. Jo varhain näyttää myöskin vainajien
+palvonta, jossakin määrin muistuttaen egyptiläisten tapoja, kehittyneen
+kreikkalaisten keskuudessa. Kaikissa tapauksissa huomaa Mykenen
+hautalöydöistä, että sellainen uskonnollinen käsitys oli olemassa
+ainakin hoveissa ja aateliston keskuudessa. Valtavat kupuhaudat
+oli rakennettu juuri vainajien palvontaa varten. Kupusali oli
+rakennettu tähän tarkoitukseen, ja siihen pantiin ruokaa ja juomaa
+vainajalle, joka itse oli haudattu viereiseen hautakammioon. Muutamat
+mykeneläisistä haudoista löydetyt ruumiinosat osoittavat, että
+eräänlaista ruumiiden balsamoimista oli tapahtunut täälläkin. Onko
+tässä-havaittavanaEgyptistä päin tullutta vaikutusta, on toistaiseksi
+vielä epävarmaa.
+
+Jos kreikkalaiset jo fetishin palvonnan asteella ovatkin _kuvitelleet_
+jumalansa ihmisten muotoisiksi, — josta asiasta emme mitään tiedä
+—, niin kreikkalainen jumalamaailma, jommoisena sen nyt tunnemme,
+on kuitenkin homerolaisen ajan luoma. Homeros ja Hesiodos ovat
+antaneet kreikkalaisille heidän jumalaisoppinsa, sanoo Herodotos. »He
+ovat antaneet nimet jumalille, jakaneet heille asemat ja tehtävät
+ja ilmoittaneet heidän muotonsa ja ulkonäkönsä.» Pääasiallisesti
+näiden runoilijain työtä on, että jumalista on tullut kauttaaltaan
+ihmisolentoja inhimillisille tunteineen ja intohimoineen, vain
+kauniimpia ja voimakkaampia kuin varsinaiset ihmiset. Ja sitten he
+tietysti ovat kuolemattomia eivätkä elä ruoasta ja juomasta, vaan
+nektarista ja ambrosiasta.
+
+Mutta tämän niin sanoaksemme virallisen, kaikille helleeneille yhteisen
+uskonnon ohella elää edelleen ikivanha kansanomainen paikallisjumalain
+palvonta ja siinä usko pahoihin ja hyviin henkiin, daimoneihin, ilmenee
+Hellaassakin. Myöskin uskossa satyyreihin, joilla oli pukinsaparo ja
+pienet sarvet, tritoneihin, jotka olivat kalanpyrstöllä varustettuja
+ihmisiä, ja kentaureihin, jotka olivat puoleksi miehiä, puoleksi
+hevosia, on säilynyt muistoja ikivanhasta eläintenpalvonnasta.
+
+Päinvastoin kuin itämaiset uskonnot kreikkalaisten uskonto ei
+kuitenkaan koskaan ollut mikään dogmatisoiva pappisuskonto — sehän ei
+ollut pappien, vaan runoilijain ja laulajain luoma. Tosin Kreikassakin
+papit hoitivat uhri- ja temppelipalvelusta, mutta he eivät muodostaneet
+eri säätyluokkaa, ja ken hyvänsä saattoi kääntyä suoraan jumaliensa
+puoleen, jotka olivat ihmisiä lähellä ja hyvin suopeasti suhtautuivat
+heidän heikkouksiinsa.
+
+Etevin kreikkalaisista jumalista on Zeus (roomalaisten Juppiter).
+Asuntonsa hänellä on Kreikan korkeimman vuoren, Thessalian Olympoksen,
+huipulla. Kerran alkuaikoina titaanien ja giganttien pahansisuinen
+jättiläissuku teki rynnäkön hänen palatsiaan vastaan, mutta hän
+ajoi kapinoitsijat pakosalle ja syöksi heidät Tartaroksen pimeään,
+pohjattomaan kuiluun.
+
+Kertomuksessa tästä taistelusta tapaamme vanhan indoeurooppalaisen
+käsityksen pahojen ja hyvien luonnonvoimien välisestä taistelusta,
+joka ilmenee myöskin Zarathustran opissa ja tarinoissa Tor-jumalan
+taisteluista jättiläisten kanssa. Zeus muistuttaa Toria myöskin siinä,
+että hänellä on salama aseenaan, mutta muutoin hän vastaa parhaiten
+Odinia. Zeuksen lempieläin on uljas kotka. Lintujen kuningas seuraa
+jumalien ja ihmisten kuningasta.
+
+Poseidon- (Neptúnus-) ja Hades- (Plúto-) veljiensä kanssa Zeus on
+jakanut maailman valtiuden, samoinkuin babylonialaisessa mytologiassa
+Marduk on jakanut sen veljiensä kanssa. _Poseidōn_, meren valtias,
+kiitää tavallisesti yli aaltojen merihevosten vetämissä vaunuissaan,
+ja kun hän tärisyttää valtavaa kolmikärkeään, syntyy myrsky tai
+maanjäristys. _Hādēs_, manalan hallitsija, on samalla kertaa rikkauden
+jumala, sillä syvällä maan pinnan alla ovat jalot metallit kätkettyinä.
+
+Elämä Zeuksen palatsissa on melkein samanlaista kuin hyvänpuoleisessa
+ruhtinaanperheessä. Älköön kuviteltako, että siellä ei olisi riitoja
+ja juonia. Moinen kuuluu nyt kerta elämään, ja mikä perhe-elämä voi
+välttää pahan tuulen ja riidan, juorujen ja juonien ilmauksia?
+
+Usein näiden jumalien puuttuminen ihmisten eloon ja oloon on
+eripuraisuuksien syynä. Toinen tahtoo auttaa lemmikkiään, toinen
+pyrkii kaatamaan hänet, aivan samoin kuin laita oli babylonialaisessa
+jumalamaailmassa. Zeus-isä itse on oikeamielinen ja hyväsydäminen,
+mutta hänen avio-olonsa antavat toivomuksille paljon sijaa. Hänen
+naimisiinmenonsa Hērā- (Jūno) sisarensa kanssa on sovinnainen
+avioliitto, joka johtui siitä, että hän oli ainoa hänen vertaisensa
+nainen, joka oli olemassa. Mutta seurauksen olikin yhdyselämä
+kotiripityksineen ja mustasukkaisuudenpurkauksineen, kun Zeus liiaksi
+liehittelee toisia jumalattaria tai kauniita maallisia naisia.
+
+Heralla ja Zeuksella on kaksi poikaa: Ares (Mars) ja Hephaistos
+(Vulcānus). _Arēs_ on, samoinkuin hänen sisarensa _Pallas Athēnē_,
+sodan jumala. Jälkimmäinen on järjestetyn taistelun johtaja ja
+sotapäällikön suojelija, jolle taistelulla on tarkoitusperä,
+jotavastoin »verinen ja tuhoava» Ares on taistelutelmeen ja verilöylyn
+jumala. Minkä puolesta hän taistelee, on hänelle yhdentekevää, kun hän
+vain saa iloita taistelunhalusta ja aseiden kalskeesta. Kuvaavaa on,
+että Eris-jumalatar, jonka huvina on herättää eripuraisuutta ja riitaa,
+kuuluu hänen seuraansa.
+
+Isä Zeus ei ole lainkaan ihastunut meluavaan jälkeläiseensä. Kun Ares
+eräänä päivänä tulee valittamaan, että hän on haavoittunut taistelussa,
+sanoo isä suuttuneena hänelle:
+
+    »Siin' älä viereen vinkumahan, huithaituri, istu!
+    Oot vihatuimpani ollut ain' asujoista Olympon.
+    Ainapa mielees on viha, riita ja riehuva taisto.
+    Äitisi Heran on sisu äksy ja hillitön sulla;
+     vaivoin tottelemaan hänet taltuttaa sana muukaan.»
+
+Hänen veljensä _Héphaistos_ on vulkaanisen[45] tulen ja takomistaidon
+jumala. Kerran eräässä vanhempien välisessä perheriidassa hän
+varomattomuudessaan asettui äitinsä puolelle. Katkeroituneena tästä
+Zeus singahutti hänet taivaasta alas maahan. Kokonaisen päivän hän
+kiiti ilman läpi, ennenkuin kosketti maata. Mutta siitä lähtien hän on
+rampa ja ontuu. Kaunis hän ei ole, kun hän nokisena ja hikisenä tulee
+nilkuttaen pajastaan. Ei ihmettäkään, että hänen kevytmielinen ja ihana
+puolisonsa, »meren vaahdosta syntynyt» rakkauden jumalatar _Aphrodité_
+(Venus) ei aina ole hänelle uskollinen. Odysseia on tehnyt hänen
+lemmenseikkailunsa uljaan Areksen kanssa ja sen naurettavansurullisen
+päättymisen tunnetuksi ihmisten, lapsille.
+
+Hephaistos on saanut vihiä siitä, millä kannalla asia on, ja päättää
+ottaa puolisonsa rakastajan vangiksi. Hän takoo verkon, hienon kuin
+hämähäkinverkko, mutta kuulumattoman lujan, ja sen hän ripustaa
+uskottoman puolisonsa vuoteen yli. Kun hän seuraavalla kertaa saa
+kuulla, että Ares on luvattomalla käynnillä tämän luona, hän kiiruhtaa
+sekä raivostuneena että vahingoniloisena paikalle ja tapaa heidät
+molemmat takertuneina kuin kalat verkkoon.
+
+Vihasta kuohuen hän huutaa muita jumalia kiiruhtamaan sinne.
+Vitkastelematta he tulevatkin. Ainoastaan miespuoliset — »jumalattaret
+häpeävät tulla». Siinä seisoo nyt aviomies päivitellen sukulaisten ja
+ystävien edessä, mikä »häpeämätön heilakka» hänellä on puolisona.
+
+    »Naurupa sammumaton seass' alkoi autuahitten,
+    Kun he Hephaiston kekseliään näki näppärät keinot.»
+
+Apollon käyttää tilaisuutta kysyäkseen Hermeeltä, jonka moraali ei ole
+niinkään moitteeton: »Haluaisitko maata noin kietoutuneena?» — »Kyllä»,
+vastaa Hermes, »kauniin Aphroditen parissa.»
+
+    »Noin hän virkki, ja suur' ikivaltain nous ilonauru.
+    Maan järisyttäjä vain ei nauranut, vaan yhä pyysi,
+     Areen ett' ikiseppo jo laskisi, kuulu Hephaistos.»
+
+Zeus takaa, että petetty aviomies saa hyvitystä. Silloin Hephaistos
+antaa myöten, ja molemmat syylliset pääsevät pilanteosta ja häpeästä.
+
+Aphroditea seurasi tavallisesti hänen poikansa _Èrós_ (Cupido), pieni
+veitikkamainen rakkaudenjumala jousineen ja nuolineen.
+
+Niinkuin rakkaudella, niin oli viinilläkin jumalansa. Hänen nimensä
+oli Diónýsos (Bakkhos, Bacchus). Hänen kulkuansa maailman läpi,
+jonka tarkoituksena oli tehdä viiniköynnös tunnetuksi ihmislapsille,
+kuviteltiin kernaasti voittoretkeksi. Viiniköynnösseppele päässä ja
+murattilehviin kääritty thyrsossauva kädessä hän kulkee jalopeurain
+ja pantterien vetämissä vaunuissa ja hurjasti tanssivien bakkanttien
+ympäröimänä.
+
+Apollon ja Pallas Athene (Minerva) olivat jumalista ne, joita
+kreikkalaiset lähinnä Zeus-isää pitivät suurimmassa arvossa. Apóllón
+(Apollo) oli totuuden ja valon jumala, runouden ja musiikin suojelija
+ja yhdeksän muusan eli runottaren johtaja, jotka vaalivat kukin omaa
+tiedettään tai taidettaan: _Kleiō_ (Clio) historiankirjoitusta,
+_Urania_ tähtitiedettä, Thaleía (Thalia) huvinäytelmää, Terpsikhóre
+tanssitaidetta j.n.e. Runottaret oleskelivat parhaasta päästä
+korkeilla Helikon-, Pindos- ja Parnassos-vuorilla, joita siitä syystä
+vertauskuvallisessa kielessä käytettiin runoustaiteen tunnuskuvina.
+Apollonin symboleina olivat lyyra ja laakeriseppele. Apollon on
+kreikkalaisen mytologian jaloin ja loistavin jumalolento.
+
+Pallas Athēnē oli Zeuksen tytär, mutta ei vaimosta syntynyt. Eräänä
+päivänä oli Olympoksen hallitsijalla päänkivistys. Silloin Hephaistos
+iski häntä moukarillaan, ja Zeuksen päästä ponnahti esiin kaunis
+jumalatar täydessä asevarustuksessa kohottaen voimakkaan sotahuudon.
+Tämä oli Pallas Athene, järjestyneen taistelun, tieteen ja kulttuurin
+jumalatar. Ihana hän on, kirkkaan valokehän ympäröimä, neitseellinen
+ja puhdas kuin Kreikan keväinen taivaanlaki. Viisas ja tarmokas hän on
+myöskin samoinkuin isänsä, jonka lempilapsi hän on. Athenen pyhä lintu
+on pöllö, joita lintuja oli niin lukuisasti Ateenan linnavuorella, että
+muinaisaikaan käytettiin sananpartta »kantaa pöllöjä Ateenaan» samassa
+merkityksessä, kuin me sanomme »mennä merta edemmäksi kalaan».[46]
+
+Athenen kanssa sukua oleva olento on Ártemis (Diana), kuun ja
+metsästyksen jumalatar, joka samalla kertaa on metsänriistan ja
+neitseellisen puhtauden suojelija. Mikä muu kansa olisi kyennyt luomaan
+kaksi sellaista neitseellistä ihanneolentoa, kuin nämä molemmat
+jumalattaret ovat, samalla puhtaat, viisaat, terveet ja lujatahtoiset!
+
+Toinen Zeuksen lapsista on _Hermes_ (Mercúrius), jumalien
+sanansaattaja, joka kuvissa tunnetaan siivillä koristetusta hatustaan
+ja siivellisistä jalkineistaan. Kädessään hänellä on kultainen
+airuensauva. Neuvokas ja viekas kun on, palvellaan häntä kaupan
+jumalana, mutta näkevätpä varkaatkin hänessä suojelusherransa. Hänen
+poikansa _Pān_ pukinjalkainen jumala, joka soittelee paimenpilliä, on
+paimenten elämäniloinen ja luontoa rakastava haltia.
+
+Näin oli koko muinaismaailma täynnä jumalia ja jumalankaltaisia
+olentoja. Jokaisella lähteellä oli nymfinsä, jokaisella joella
+jumalansa; jokaisella vuorenhuipulla asui jumalolentoja, ja vähän
+kaikkialla oli pyhiä puita ja pyhiä kiviä.
+
+Kreikkalaisten jumalat ja jumalattaret olivat naiivin ajan
+mielikuvituksen luomia ja niissä oli paljon toivomisen varaa
+täydellisyyden suhteen, mutta juuri sentähden ne olivat lähempänä
+ihmisiä kaikkine heidän puutteellisuuksineen. Ihmislapset tulivat
+ikäänkuin luottamuksellisempiin ja toverillisempiin väleihin jumalisän
+kanssa, joka olemukseltaan oli heidän kaltaisensa. »Jumala, joka
+on ylimaailmallinen ja kuitenkin voi rakastaa ja suuttua, surra ja
+hymyillä niinkuin minä — hänestä voin saada uskotun ystävän», helleeni
+ajatteli lapsellisen iloisessa hurskaudessaan.
+
+Kreikkalaiset olivat tavattoman sopusuhtainen ja onnellinen kansa,
+jolla oli valoisa käsitys olemassaolosta ja jota itämainen synnin-
+ja syyllisyydentunto ei painanut. »Saarnaajan synkkää oppia kaiken
+turhuudesta kreikkalainen ei koskaan omaksunut», kuten Schück sanoo,
+»sen paremmin kuin hän tunsi niitä sieluntuskia, jotka raatelivat
+munkkia hänen taistellessaan syntiä ja maailmaa vastaan».
+
+Yhdessä kohden kreikkalaisen uskonnollinen käsitys oli kuitenkin
+synkkä, ainakin meidän kannaltamme katsottuna. Kuolema on kaiken
+onnellisuuden loppu. Yölinnun lailla liidellen sielu erkanee
+valittavin äänin ruumiista, ja kurja varjoelämä Hadeksessa[47] alkaa.
+»Mieluummin päiväläisenä köyhimmässä talonpoikaistalossa kuin vainajien
+kuninkaana!» sanoo Akhilleus, kun Odysseus manaa esiin hänen haamunsa
+manalasta. Sellainen käsitys tulevasta kohtalosta kysyy todellakin
+rohkeutta, jos mieli elää iloisena.
+
+Mutta mikä on sitten elämän merkitys ja tarkoitus? Kunniakas maine.
+Kunnia on muinaiskreikkalaisessa uskonnossa kaiken yläpuolella. »Olla
+vaikkapa vain valituslaulu rakastetun suussa on ihanaa.» Koskaan unhoon
+jäämättä elää uudestaan esikuvana sukupolvesta sukupolveen, se on
+kuolemattomuutta, se on ikuista elämää. Parempi siis sankarin kuolema
+nuoruuden kukoistuksessa kuin pitkä elinkausi ilman kuuluisuutta!
+Akhilleuksen oli valittava. Hän valjastaa hevosensa sotavaunujen eteen
+kokeakseen kohtalonsa. Toinen hevosista painaa alas päänsä, niin että
+harja viistää maata, ja sanoo: »Tuhon päivä lähestyy sinua, ja me
+viemme sinut taisteluun.» — »Tiedän sen itse», uros vastaa kaihomielin,
+»mutta en epäröi.» Ja sotahuudon kohottaen hän ajaa eläimet taistelun
+tuoksinaan. Tulkoon, mitä tuleman pitää!
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan kappaleeseen:
+
+Maurice Croiset, La civilisation hellénique.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Reden und Vorträge.
+
+Tähän kappaleeseen:
+
+Hugo Bergstedt, Huvuddragen av grekernas och romarnes mytologi.
+
+A. Fairbanks, A handbook of greek religion.
+
+Otto Kern, Ûber die Anfänge der hellenischen Religion. Martin P:n
+Nilsson, Olympen.
+
+Martin P:n Nilsson, Den grekiska religionens historia. (Laaja
+kirjallisuusluettelo.)
+
+Martin P:n Nilsson, Hellas' arv.
+
+Erwin Rohde, Psyche. Seelenkult und Unsterblichkeitsglaube der Griechen.
+
+Hugo Bergstedt, Den klassiska gudavärlden i svensk diktning. (Verdandin
+kirjasia n:o 252.)
+
+
+
+
+SANKAREJA JA SANKARISATUJA.
+
+
+Jumalien ja ihmisten välillä olivat herokset eli sankarit, joiden
+urotyöt antoivat aiheita moniin taruihin ja lauluihin. Heroksia
+luultiin yleisesti jumalan ja maallisen naisen tahi jumalattaren ja
+maallisen miehen jälkeläisiksi. Heroksia olemme tavanneet Troian sodan
+sankaritaruissa, ja heihin kuului myöskin Theseus. Useita näistä
+sankariolennoista tapaamme tuonnempanakin suurten kreikkalaisten
+murhenäytelmänkirjoittajain teoksissa.
+
+Kaikkein kauneimpia sankaritaruja on kertomus
+
+
+
+
+ORPHEUS JA EURYDIKE
+
+
+Traakiassa eli monta tuhatta vuotta sitten Orpheus-niminen laulaja,
+joka oli laulunjumalattaren, sankarirunon runottaren Kalliopen poika.
+Hän lauloi ja soitti niin ihmeellisen kauniisti ja hurmaavasti, että
+metsän pedotkin kokoontuivat häntä kuuntelemaan. Samoin tekivät
+metsän puut, yksinpä kova kalliokin. Soinnukkailla sävelillään hän
+hillitsi myrskyn, ja meren aallot asettuivat. Sanottiin itse jumalien
+lahjoittaneen hänelle ihmeellisen lyyryn, jolla hän soitti.
+
+Orpheus eli onnellisena vaimonsa Eurydiken kanssa. Mutta eräänä päivänä
+kohtasi heitä onnettomuus. Myrkyllinen käärme puri Eurydikeä, joka
+siitä heitti henkensä, ennenkuin apua saatiin. Rajaton oli Orpheuksen
+suru. Tätä lieventääkseen hän etsi syrjäisiä paikkoja, ja siellä hän
+valitti kallioille ja metsän puille suruansa ja kaihoansa. Vihdoin hän
+päätti astua manalaan ja rukoilla Hadesta, että tämä antaisi hänelle
+takaisin hänen rakkaan puolisonsa.
+
+Jylhän vuorenrotkon läpi ja pitkää maanalaista käytävää kuljettuaan
+hän saapui Styks-joelle ja pääsi Khārōnin lautalla toiselle rannalle.
+Hetken perästä hän oli salissa, jossa Hades puolisoineen istui
+valtaistuimellaan. Ankara oli muodoltaan manalan valtias kysyessään,
+miten Orpheus oli kuoleman kutsumatta tohtinut tunkeutua hänen
+valtakuntaansa. Orpheus ei vastannut, vaan tarttui lyyryn kieliin ja
+ilmaisi kaihoisin soinnuin syvän surunsa. Sitten hän lauloi laulun,
+joka niin valtavasti tulkitsi hänen tunteensa, että Hades ja hänen
+puolisonsa heltyivät ja lupasivat, että Eurydike saisi seurata häntä
+takaisin maan päälle. Kuitenkin vain yhdellä ehdolla: Orpheus ei saisi
+kääntyä häntä katsomaan, ennenkuin hän oli päässyt manalasta päivän
+valoon. Jos hän tuskan tai kaipauksen valtaamana unohtaisi lupaukseen
+liittyvän ehdon, hän menettäisi hänet ikuisiksi ajoiksi.
+
+Onnellisena Orpheus lähti sieltä, vakaasti päättäen olla taakseen
+katsomatta, ennenkuin olisi ehtinyt takaisin maan päälle. Onnellisesti
+sivuutti hän Kerberos-koiran, kauhean kolmipäisen hirviön, joka
+vartioitsi Hadeksen porttia.
+
+Laulajan tarvitsi vain näppäillä muutamia sointuja lyyryllään, niin
+koira heti vaikeni eikä edes murahtanut.
+
+Koko vaelluksen aikana Orpheus oli kuulevinaan takanaan Eurydiken
+askeleita. Jo oli hän niin lähellä manalan uloskäytävää, että hän näki
+päivänvalon loistavan sisään. Mutta silloin oli yhtäkkiä kuin askelten
+kaiku hänen takanansa olisi vaiennut. Tuskan vallassa hän katsahti
+taakseen: tuossahan seuraa puoliso häntä kintereillä! Mutta hänen
+vieressään seisoo Hermes, sielujen saattaja, kutsuen hänet takaisin
+manalaan. Hän on jo tarttunut Eurydiken käsivarteen viedäksensä
+hänet mukanaan. Orpheus ojentaa rakastettuansa kohti käsivartensa
+toivoen voivansa pitää hänet luonansa. Turhaan — hän hapuilee vain
+tyhjää ilmaa, mutta armaan puolisonsa hän näkee häipyvän kaukaiseen
+etäisyyteen. Hän kuulee vain, kuinka hän heikolla äänellä kuiskaa
+hänelle jäähyväiset ainaiseksi.
+
+Kauan hän seisoi kauhusta kangistuneena ja katseli hänen jälkeensä.
+Vihdoin hän havahtui huumauksestaan ja vaelsi uudestaan manalaan. Mutta
+nyt oli Kharon taipumaton, vaikka Orpheus kuinkakin pyysi ja rukoili
+päästäkseen lautalla Hadeksen asuntoon. Vasta kuin kuolema vihdoinkin
+kutsui laulajan sinne, saattoi hän jälleen yhdistyä rakkaaseen
+Eurydikeensa.
+
+
+
+
+SATU HERKULEESTA.
+
+
+Herkules, jota kreikkalaiset nimittivät Hērakleeksi, oli voimiltaan
+kaikkia muita muinaistarujen sankareita kuuluisampi. Hänen isänsä oli
+Zeus, ja äiti oli Theban kuningatar. Jo kehdossa kerrotaan Herkuleen
+antaneen näytteen voimastaan. Eräänä päivänä tavattiin hänet makaamassa
+tyytyväisenä iso käärme kummassakin kädessä. Ne hän oli sormin
+kuristanut kuoliaaksi, kun pedot tulivat madellen tappaakseen hänet.
+
+Nuorukaiseksi varttuneena hän paimensi isänsä karjoja. Eräänä päivänä
+karjoineen samoillessaan hän tuli tienhaaraan, missä kohtasi kaksi
+jumalatarta. Toinen oli kaunis ja lupasi nuorukaiselle nautintorikkaan
+elämän, jos hän tahtoisi seurata häntä. »Ken olet?» Herkules kysyi.
+»Olen nautinnon jumalatar», tämä vastasi. Toinen jumalatar oli
+muodoltaan ankara ja totinen. Se oli hyveen jumalatar. Hän sanoi
+nuorukaiselle: »Tie, jolle tahdon viedä sinut, on täynnä vaivoja ja
+kärsimyksiä, mutta sen lopussa odottaa sinua kuolematon sankarimaine ja
+sija Olympoksen jumalain joukossa.»
+
+»Sinut otan oppaakseni kautta elämän», sanoi Herkules.
+
+Kohtalon päätöksestä oli Herkuleen mentävä palvelemaan Mykenen
+raukkamaista Eurystheus-kuningasta ja suoritettava kaksitoista
+kuninkaan määräämää mitä vaikeinta tehtävää. Vasta sen tehtyään pääsisi
+hän vapaaksi Eurystheuksen orjuudesta. Herkuleen onnistui suorittaa
+kaikki tehtävät, ja muisto niistä elää sadussa kertomuksena Herkuleen
+kahdestatoista urotyöstä.
+
+Hänen ensi tehtävänsä oli tappaa _Nemean jalopeura_. Nemean kaupungin
+seuduilla Argoliksen maakunnassa teki kauhea jalopeura suuria tuhoja.
+Ei kukaan ollut voinut surmata sitä, sillä sen nahkaa eivät nuolet
+ja keihäät pystyneet lävistämään. Mutta Herkules antoi pedolle niin
+voimakkaan iskun nuijallaan, että se vaipui tunnottomana maahan, ja
+ennenkuin se oli ehtinyt tointua, Herkules oli molemmin käsin tarttunut
+sitä kurkkuun ja piti petoa näin, kunnes se kuristui kuoliaaksi.
+Jalopeuran vuotaa hän käytti sitten suojaviittanaan.
+
+Jonkin ajan perästä hän kävi _Lernan hydran_ (vesikyyn) kimppuun. Se
+oli kauhea käärmeenkaltainen monipäinen hirviö, joka asusti samassa
+maakunnassa Lernan rämeissä. Herkules hakkasi ensin poikki muutamia
+hydran päitä, mutta jokaista poikkihakattua kohti kasvoi heti kaksi
+uutta päätä sijaan. Silloin hän käski erästä aseveljeään hankkimaan
+kekäleitä ja kärventämään haavat, aina sitä mukaa kuin hän hakkasi
+päät poikki. Kun hirviö lopulta makasi maassa hengettömänä, hän kastoi
+nuolensa sen myrkkyyn, niin että ne ehdottomasti tappoivat sen, johon
+ne sattuivat.
+
+Näin Herkules suoritti toisen vaikean tehtävän toisensa perästä. Aivan
+mahdottomalta näytti yhtenä päivänä _puhdistaa Augeias-kuninkaan
+tallit_, joihin monen tuhannen eläimen lanta oli saanut kokoontua
+kolmenkymmenen vuoden kuluessa. Mutta Herkules ratkaisi tehtävän
+johtamalla Alpheios-joen tallien läpi. Hetken kuluttua oli kaikki
+lantaläjät poishuuhdottu.
+
+Suurta kunniaa tuotti Herkuleelle _Hesperidien kultaomenain_
+noutaminen. Hesperidit, illan tyttäret, asuivat kaukaisimmassa
+lännessä, maan äärillä, ihanassa puutarhassa, missä kasvoi kultaisia
+omenoita kantava puu, jota kauhea lohikäärme vartioitsi. Matkalla
+sinne Herkules kohtasi jättiläisen, joka vaati häntä kaksintaisteluun.
+»Olen Antaios», hän sanoi, »ja äitini on Maa. Kaikkien muukalaisten on
+taisteltava kanssani, ja heidät kaikki minä surmaan. Niin on sinunkin
+käyvä.»
+
+Näin sanoen hän hyökkäsi Herkuleen kimppuun, mutta ankaran painin
+jälkeen tämä heitti vastustajansa maahan. Heti hän kuitenkin nousi
+ylös uusin, entistä suuremmin voimin. Tämä toistui moneen kertaan.
+Viimein Herkules ymmärsi, että Antaios vain voimistui joka kerta, kun
+hän kosketti maa-emoaan. Sentähden hän nosti seuraavalla kerralla
+jättiläisen korkealle ilmaan eikä heittänyt häntä maahan, vaan piti
+häntä tässä asennossa niin kovassa puristuksessa, että hän tukehtui.
+
+Vihdoin Herkules saapui maailman etäisimpiin ääriin, missä
+Atlas-jättiläinen hartioillaan kantoi taivaan kantta. Herkuleen
+kehoituksesta hän suostui menemään puutarhaan ja tuomaan kultaomenat,
+jos Herkules sillä välin kantaisi taivaan kantta. Mutta kun jättiläinen
+palasi omenat kerallaan, ei hänellä ollut lainkaan halua ottaa raskasta
+taakkaansa uudelleen hartioilleen. »No», sanoi Herkules, »niin ollen
+on minun kai edelleen hoidettava sinun tehtävääsi. Auta minua vain
+hetkinen, kunnes lasken tyynyn sen alle hartioilleni!» _Sitä_ pientä
+apua Atlas toki ei tahtonut kieltää häneltä. Mutta heti kuin Herkules
+tunsi vapautuneensa taakastaan, hän lähti pois vieden omenat mukanaan
+ja jätti Atlaan taivaankantta kantamaan.
+
+Viimeinen Eurystheuksen Herkuleen suoritettavaksi määräämistä töistä
+oli tuoda manalasta Kerberos-koira. Vaikka Herkules oli rohkea,
+hän kuitenkin sykkivin sydämin lähti taipaleelle varjojen synkkään
+maailmaan. Ja ellei Hermes, jumalten sanansaattaja, olisi ollut hänen
+apunaan, niin hän varmaan ei olisi onnistunut. Kun Herkules ja Hermes
+saapuivat musta-aaltoiselle Styks-joelle, kieltäytyi Kharon laskemasta
+heitä yli, mutta Hermes pakotti hänet siihen. Joen toisella rannalla
+ojennettiin heille, samoinkuin kaikille vainajille, pikarillinen vettä
+unholan virrasta. Mutta Herkules varoi juomasta sitä. Vihdoin molemmat
+vaeltajat tulivat Hadeen luo, joka Hermeen pyynnöstä salli Herkuleen
+hetkeksi viedä Kerberoksen maan päälle.
+
+Oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty saada mukaansa tuo
+kolmipäinen raju peto, jonka päistä hiusten asemesta kiemurteli
+käärmeitä. Silmät raivosta hehkuen hirviö ryntäsi Herkulesta kohti,
+kuin olisi se tahtonut särkeä kahleensa, ja nosti haukunnan niin
+ankaran, että koko manala vapisi perustuksiaan myöten ja kaikki varjot
+kauhun valtaamina pakenivat. Mutta Herkules ei tuosta säikähtynyt,
+vaan heittäytyi takaapäin pedon päälle ja kietoi kätensä sen kolmen
+kaulan ympäri, kunnes koira tunsi tavanneensa väkevämpänsä. Silloin
+Herkules antoi sen jälleen vapaasti hengittää, ja nyt oli hirviö
+kesytetty. Pelosta vavisten se ryömi Herkuleen jalkoihin ja alistui
+hänen talutettavaksensa. Kun Herkules sitten näytti Kerberoksen
+Eurystheukselle, tämä oli jähmettyä kauhusta, ja käski heti paikalla
+viedä pedon takaisin manalaan. Herkules teki niin. Kun hän palasi
+manalan portille, laski hän koiran vapaaksi, ja kahleet perässä
+laahaten Kerberos syöksyi sisään pimeästä käytävästä.
+
+Nyt Herkules oli päässyt vapaaksi Eurystheuksen palveluksesta, mutta
+silti hän ei vetäytynyt rauhaan, vaan lähti taistelemaan toisia
+vahingollisia hirviöitä vastaan ja eri tavoin auttamaan ihmisiä.
+Puolisokseen hän otti kauniin kuninkaantyttären Deianeiran. Kerran
+tämän kanssa kulkiessaan hän saapui vuolaalle virralle. Kun Herkules
+mietiskeli, miten saada puolisonsa ylitse, tuli eräs Nessos-niminen
+kentauri, joka oli puoleksi ihminen, puoleksi hevonen, tarjoutuen
+ottamaan Deianeiran selkäänsä ja viemään hänet yli. Sekä Herkules
+että hänen puolisonsa olivat kiitollisia avusta. Mutta kun kentauri
+oli uinut toiselle rannalle, lähti hän nelistämään pois Deianeira
+selässään. Herkules ampui silloin hydran vereen kastetun nuolen
+Nessokseen. Kuollessaan kentauri mietti kostoa. Hän kehoitti Deianeiraa
+kokoamaan veren, joka vuoti hänen haavastaan. »Jos Herkules joskus
+hylkäisi sinut», hän sanoi, »sinun ei muuta tarvitse kuin sivellä
+vertani hänen vaatteilleen, niin hänen rakkautensa sinuun uudistuu.»
+Omaksi ja Herkuleen onnettomuudeksi Deianeira uskoi, mitä kentauri
+sanoi.
+
+Jonkin ajan kuluttua Herkules otti erään nuoren ja ihanan
+kuninkaantyttären sotavangiksi. Silloin Deianeira mustasukkaisena
+siveli Nessoksen verta upeaan pukuun, jonka hän oli ommellut
+puolisolleen. Mutta veri oli Herkuleen nuolen myrkyttämä, ja tuskin
+oli uros pukenut ylleen uuden puvun, ennenkuin mitä kauheimmat tuskat
+valtasivat hänet. Puku liimaantui ruumiiseen kiinni, ja kun hän koetti
+riistää sitä yltään, lähti sen mukana kokonaisia lihakimpaleita.
+Silloin hän ymmärsi, että hänen oli kuoleminen, ja käski poikansa
+rakentaa rovion, jonka liekeissä hän päätti maallisen vaelluksensa.
+Mutta hänen sielunsa nousi Olympokseen, jossa jumalat ottivat hänet
+vastaan, ja Zeus ja Hera antoivat hänelle vaimoksi tyttärensä Hēbōn,
+iäisen nuoruuden jumalattaren.
+
+Kirjallisuutta:
+
+Claes Lindskog. Kreikkalaisia jumalaistaruja.
+
+
+
+
+DELPHOIN ORAAKKELI.
+
+
+Jumalat ilmaisivat ihmisille tahtonsa enteillä, ennen kaikkea
+oraakkelien kautta.[48] Kuuluisimmat näistä pyhäköistä olivat Zeuksen
+oraakkeli Epeiroksen Dodonassa, missä tiedustelijat saivat vastauksen
+ikivanhan pyhän tammen huminasta, ja Apollonin _Delphoissa_, joka
+oraakkeli kauan oli etevin koko maailmassa. Itse paikka, jossa
+Apollonin pyhäkkö muinoin sijaitsi, virittää mielen hartaaksi ja
+haaveelliseksi. Pilvenkorkuisen Parnassoksen alarinteellä, yllänsä
+äkkijyrkät kallionseinämät ja alla syvä kuilu, sijaitsi muinainen
+Delphoi, eristettynä maailman hyörinästä, puserrettuna jylhien,
+melkeinpä kauhistuttavien vuorten väliin. Täällä ollaan suuren
+hiljaisuuden maailmassa, alkuvoimien parissa. Täällä muinaisajan
+ihmiset elelivät jokapäiväistä elämäänsä paimenina, öljypuiden ja
+viiniköynnösten kasvattajina, allaan pohjattomat syvyydet, taistellen
+petoeläinten kanssa. Ihminen ei missään muussa paikassa tuntenut
+itseään siinä määrin jumalvoimista riippuvaksi kuin täällä. Täällä
+ollaan lähellä luonnon ja heräävän jumalanpalvonnan salaisuuksia,
+lähellä sitä astetta ihmiskunnan elämässä, jolloin palveltiin kiviä ja
+pyhiä puita, lähellä alkuaikaa, ennenkuin Apollon, valon jumala, oli
+ottanut haltuunsa nämä jylhät seudut, missä maanjumalatarta aikaisemmin
+palveltiin alkeellisin menoin; niin onkin helpompi käsittää Pythian,
+Apollonin papittaren, pyhää haltioitumista.[49]
+
+Mutta sen ikivanhan palvontapaikan yläpuolella, jonka Apollon teki
+pyhäkökseen, Parnassoksen huipulla, bakkantit viettivät hurjia
+orgioitaan Dionysoksen kunniaksi. Valtavan korkeutensa, metsiensä,
+lirisevien vuoripurojensa, tippukivien verhostamien luoliensa tähden
+kreikkalaiset pitivät tätä huipussaan hopealta hohtavaa vuorta
+Dionysoksen ja bakkanttien, Panin ja nymfien arvon mukaisena asuntona.
+Siihen vuoden aikaan, jolloin pimeys näytti olevan voittamaisillaan
+valon, he kokoontuivat Delphoista, Boiotiasta ja Attikasta hurjiin
+yöllisiin karkeloihin, heiluttaen soihtuja ja thyrsossauvoja, hajalla
+hapsin, pyhät käärmeet käsissään, kimeäin ja kumisevien rumpujen
+soidessa. Tässä »pyhässä hurmiotilassa» he luulivat sielunsa vapautuvan
+ruumiista ja yhdistyvän jumalaan, niin että he saattoivat nähdä
+tulevaisuuteen ja profetoida.[50]
+
+Mutta alempana Parnassoksella oli valonjumalan palvojilla paikkansa.
+Koko helleeniläismaailmasta, vielä kauempaakin he kokoontuivat hänen
+temppeliinsä pyytämään jumalalta neuvoa ja apua suurissa ja pienissä
+huolissa. He kysyvät häneltä, tuleeko hyvä vai huono viljavuosi,
+tuleeko heidän ostaa orja, pitääkö heidän mennä naimisiin vai eikö.
+Ja kun mies on ottanut tuon ratkaisevan askeleen, saattaa tapahtua,
+että hän pyytää selvitystä huolestuttavaan kysymykseen, kantaako hänen
+vaimonsa sydämensä alla hänen vai toisen miehen lasta. Toinen haluaa
+tietää, uskaltaako hän lainata rahoja sille ja sille miehelle, ja
+kolmas voi esittää sellaisia kysymyksiä kuin muuan mies teki Zeuksen
+oraakkelille Dodonassa: »Kuka on varastanut patjani ja päänalukseni?»
+
+Mutta kaupungeista ja valtioista saapuu kokonaisia lähetystöjä
+tiedustelemaan oraakkelilta jumalien tahtoa, kun taivaanmerkkejä
+ja muita ihmeellisiä enteitä on ilmestynyt, kun nälänhätä ja rutto
+raivoaa, ja kun on ratkaistava tärkeitä valtiollisia kysymyksiä.
+
+Ennenkuin pyhiinvaeltajat astuvat sisään Apollonin temppeliin,
+he puhdistautuvat lauluissa ylistetyn Kastalian lähteen
+kristallikirkkaissa »hopea-aalloissa» ja uhraavat senjälkeen pyhäkön
+edustalla olevalla alttarilla.
+
+Temppelin eteisessä mieli virittyy hartauteen ja ajatteluun
+kultakirjaimin kirjoitetuista mietelauseista, joita on luettavana
+seinillä. Niitä pidetään Kreikan seitsemän viisaan sepittäminä, ja
+niissä saarnataan maltillisuutta ja kohtuullisuutta. Ylimielisyyttä
+helleenit pitävät suurimpana syntinä. Ei kukaan voi siihen määrin
+suututtaa jumalia kuin ihminen, joka ei tahdo myöntää mitään rajoja
+omalle tahdolleen. Oman rajoituksensa tajuaminen on sentähden
+jokaisen kuolevaisen ensimmäinen velvollisuus, ja Apollonin pyhäkön
+piirtokirjoitusten joukosta lukee ensimmäisenä kehoituksen: »Tunne
+itsesi!»[51] Näiden viisaudensanojen rinnalla loistaa mietelmä:
+»Kohtuus kaikessa!» ja samaa merkitsevät varoitussanat: »Ei missään
+liioittelua!» Näihin mietelmiin sisältyy parasta, mitä helleeninen
+henki on keksinyt. Kohtuullisuus, itsehillintä, itsensä voittaminen
+olivat päähyveitä, jotka tarkoin erottivat helleenit »barbaareista».
+
+Muiden Kreikan seitsemän viisaan lausumia mietelmiä, joista huokuu
+syvästi tunnettua elämänkokemusta, ovat esim. nämä: »Onneton on
+vain se, joka ei voi kestää onnettomuutta», ja »Varmuus on turmion
+edelläkävijä».
+
+Vastaukset kyselyihinsä pyhiinvaeltajat saivat temppelin kaikkein
+pyhimmästä, jonne heitä itseään ei kuitenkaan koskaan laskettu. Siellä
+_Pythia_, Apollonin papitar, istui kolmijalalla »maan kidan» päällä,
+joka johti maanalaiseen luolaan. Pythian tuli olla vapaasukuinen
+delphoilainen neitsyt ja vihkiä elämänsä siveydelle. Horrostilaan
+vaipuneena, kuten nykyajan medio, hän lausui sekavia sanoja, jotka
+Apollonin papit merkitsivät muistiin ja sommittelivat ajatuksia
+sisältäviksi. Roomalaisajalla sanottiin, että hänen haltioissaolonsa
+aiheutui vuoren halkeamista nousevista höyryistä, jotka sumensivat
+hänen mielensä; mutta vanhemmat kreikkalaiset kirjailijat eivät
+mainitse siitä mitään.
+
+Oraakkelille antoivat arvoa ja valtaa ihmisiin _tulevaisuuden
+ennustukset_, mutta varsinkin se, että omantunnontuskissa olevat
+ihmiset saivat siltä _hyviä neuvoja_ ja apua saavuttamaan rauhan
+jumalien kanssa. Tämä oli pyhäkön päätehtävä. Lukemattomille sieluille,
+joita epätietoisuus oli vaivannut, oli siunauksellista, että oraakkeli
+vihdoin saattoi heidät tekemään päätöksen, jonka he iloisin mielin
+ja luottamuksin saattoivat panna toimeen, koskapa jumalat olivat
+sille antaneet vahvistuksensa. Ja voimme olla varmat, että oraakkelin
+neuvomat toimenpiteet yleensä olivat parhaat, koska sen papit olivat
+viisaita miehiä, joilla oli paljon elämänkokemusta ja ihmistuntemusta.
+Heillä oli neuvoja ja keinoja päästäkseen selville neuvon kysyjistä,
+joiden kohtalon he ottivat käsiinsä. Koska he olivat likeisessä
+yhteydessä koko helleenisen maailman kanssa, heillä oli myöskin tarkat
+tiedot asiain tilasta, kun oli ryhdyttävä tärkeihin ratkaisuihin, ja he
+voivat sentähden antaa parhaimpia neuvoja. Oraakkelilla oli nimittäin
+osittain eräänlaisia vakinaisia edustajia tärkeimmissä kreikkalaisissa
+kaupungeissa, osittain lähetettiin tuon tuostakin lähetystöjä eri
+suuntiin, ja nämä oraakkelin diplomaatit antoivat papistolle tiedon
+kaikesta, mikä oli tärkeätä valtiollisten ja muiden suuriarvoisten
+kysymysten arvostelua varten.
+
+Kun lähettiläitä saapui jostakin valtiosta kysymään oraakkelilta
+neuvoa, Apollonin papit olivat ennakolta saaneet tiedon tilanteesta. Ja
+oraakkeli oli ottanut kultaiseksi säännöksi valtiollisissa riidoissa
+koettaa olla hyvissä väleissä vahvimman kanssa. Varmuuden vuoksi papit
+tekivät tarkkoja muistiinpanoja kysymyksistä ja vastauksista. Nämä
+merkittiin puutauluihin, jotka ajan mittaan muodostivat kokonaisen
+temppeliarkiston ja jotka otettiin esille tarpeen sattuessa, esim., kun
+tiedustelija tuli uudelleen. Sillä tavoin oraakkelinvastausten anto
+vakiintui tavaksi, jota tarkoin noudatettiin, ja varmaankaan ei mikään
+voinut olla omiaan valtavammin vaikuttamaan, kuin milloin tiedustelija
+monen vuoden kuluttua sai aivan saman oraakkelinlausunnon kuin
+ensimmäisellä kerralla.
+
+Täten oraakkeli arkistoineen oli verrattavissa suureen nykyaikaiseen
+tiedustelutoimistoon. Ja joskin siellä toisinaan erehdyttiin, niin
+maine oli yleensä sangen helposti pelastettavissa, koska vastaukset
+useinkin olivat hämäriä ja monimielisiä. Olisi tosiaan ollut sangen
+hämmästyttävää, ellei oraakkeli olisi keksinyt jotakin keinoa pulasta
+selviytyäkseen. Suuren thebalaisen valtiomiehen ja sotapäällikön
+Epaminondaan mieleen oraakkeli oli teroittanut, että hänen tuli varoa
+»pelagosta». Ja pelagos merkitsee merta. Mutta Epaminondas kaatuikin
+Arkadiassa, mahdollisimman kaukana merestä olevassa seudussa.
+Tästä kiusallisesta tosiseikasta oraakkelin papit selviytyivät
+huomauttamalla, että erään taistelutanteren lähellä olevan metsän nimi
+oli Pelagos — tai se _sai siitä lähtien sen nimen_.
+
+Parempi onni oraakkelilla oli ennustaessaan, että peloponnesolaissota
+— josta puhumme tuonnempana — tulisi kestämään 27 vuotta. Todellakin
+se todistaa pappien oikein arvostelleen asiantilan, että he ennakolta
+arvasivat sodasta tulevan pitkällisen. Kolme kertaa yhdeksän oli
+tosin vain pysyväinen kaava, jota käytettiin pitkiä ajanjaksoja
+ennustettaessa, mutta tässä tapauksessa tuo mystillinen luku oli
+tavattoman onnellisesti valittu. Oraakkelilla oli sillä kertaa onni
+siinäkin, että se alusta loppuun asti piti sparttalaisten puolta,
+jotka lopulta voittivatkin sodan. Sitävastoin Apollonin papit suuressa
+kreikkalaisten ja persialaisten välisessä voimienmittelyssä olivat
+iskeneet kiveen arvostellessaan persialaisten luvun liian suureksi ja
+ollessaan sitä mieltä, että valtava hyökkäysarmeija tulisi musertamaan
+helleenit. Kun nämä kuitenkin kaikesta huolimatta pääsivät voitolle,
+oraakkeli antoi heidän tietää, että heidän oli kiittäminen voitosta
+sen sekaantumista asiain menoon yliluonnollisten voimien avulla.
+Sen jälkeen tuli Apollonin papisto entistään vielä varovaisemmaksi
+ennustuksiaan sommitellessaan. Ja kun myöhemmin boiotialaiset
+Epaminondaan etevällä johdolla aivan odottamatta esiintyivät Kreikan
+johtavana kansana, niin heidän ja oraakkelin välit muuttuivat heti
+varsin hyviksi, vaikka boiotialaiset monine omine oraakkeleineen
+aikaisemmin olivat olleet Delphoin pahimpia kilpailijoita.
+
+Oraakkelin historian kauneimpia lehtiä ovat ne, jotka kertovat, mitä se
+on saanut aikaan yhteiskuntaelämän sivistämiseksi. Varmana lienee kai
+pidettävä, että Delphoin Apollon on tehokkaasti vaikuttanut verikoston
+lieventymiseen Kreikassa. Hän on tarjonnut heikoille ja sorretuille
+apua perustamalla turvapaikkoja, joissa he voivat saada turvaa mahtavia
+ahdistajia vastaan, elleivät itse olleet syypäitä veritekoon. Näin
+Apollonin papit ovat harjoittaneet ihmisyyden palveluksessa siunausta
+tuottavaa toimintaa, joka on verrattavissa keskiaikaisen kirkon
+vaikutukseen tapojen sivistämiseksi raakojen germaanilaiskansojen
+keskuudessa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kauan Delphoi oli koko Kreikan uskonnollisena ja siveellisenä
+keskuksena. »Hellaksen liesi», joksi sitä nimitettiin, merkitsi
+helleeneille samaa kuin Rooma keskiajan kristityille ja Mekka
+muhamettilaisille. Oli jotakin vertauskuvallista siinä, että paikkaa
+pidettiin maapallon keskipisteenä, ja tätä ajatusta symboloi temppelin
+sisällä oleva pyhä, munan puolikkaan muotoinen kivi, jolla oli nimi
+»omphalos», maan napa. Sen kiven kohdalla kerran kaksi Zeuksen lentoon
+laskemaa kotkaa tullut oli vastakkain, toinen idästä, toinen lännestä.
+Pyhän kiven jäljennös oli asetettu temppelin edustalle, ja tämä on
+löydetty. — Läheltä ja kaukaa tulvaili lahjoja oraakkelille niin
+runsaassa määrin, etteivät kaikki mahtuneet Apollonin temppeliin.
+Varakkaammat Kreikan valtiot rakensivat tällöin aarreaittoja paikalle
+ja säilyttivät niihin jumalalle antamansa lahjat.[52]
+
+Kuuluisin kaikista jumalan kunnialahjoista oli Kroisoksen antama
+kulta- ja hopealahja, jonka arvo nousi noin 100 miljoonaan markkaan,
+joukossa aitokultainen jalopeurankuva.
+
+Oraakkelin yleismaailmallista arvoa kuvaavaa on, että kun maanjäristys
+lähes neljä vuosisataa e.Kr. hävitti Apollonin temppelin ja keräys
+pantiin toimeen sen uudestaan rakentamiseksi, rahoja tulvaili aina
+Krimistä saakka, ja faaraokin avusti melkoisella määrällä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta oli tuleva aika, jolloin Delphoin rikkaudet houkuttelivat
+jumalattomia miehiä ja kansoja ryöstöön. Traakia- laiset joukkiot
+hävittivät ja polttivat, roomalaiset sotilaat ja keisarit ryöstivät
+suunnattomat määrät temppelin aarteita ja taideteoksia, ja yltiöpäiset
+kristityt kävivät kiivaasti tämän pakanuuden tuen kimppuun. Varsinkin
+kohdistui hävitystyö temppelin kaikkein pyhimpään, missä Pythia
+ennusteli. Täällä on hävitetty aina perustuksia myöten. Saattaa
+kuitenkin olla niinkin, että viimeiset pakanat tahtoivat viedä
+täältä Apollonin palvonnan suuren salaisuuden mukanaan hautaan.
+Maanjäristykset ja vesitulvat täydensivät sitten ihmiskätten
+alullepanemaa hävitystä. Rooman viimeinen pakanallinen keisari,
+Julianus luopio, joka eli neljännen vuosisadan keskivaiheille e.Kr.,
+koetti valaa uutta eloa Delphoin-kulttiin, mutta Pythia ilmoitti
+hänelle — muutoin oraakkelin viimeinen vastaus — että »temppeli on
+maahan Rajoitettu, eikä siellä enää ole Phoibos Apollonilla asuntoa,
+ennustuksen lähde on mykkä, sen veden kuiske on vaiennut.»
+
+Vihdoin ihmiset rakensivat asuntojaan sille maaperälle, joka muinoin
+oli ollut valonjumalalle pyhitetty. Siihen paikkaan syntyi kokonainen
+kyläkunta. Ja kun vuonna 1892 pantiin toimeen suuria kaivaustöitä
+Ranskan valtion kustannuksella, arkeologit ryhtyivät ensi töikseen
+siirtämään kylän toiseen paikkaan.
+
+Työstään muinaistutkijat ovat täällä saaneet runsaita satoja,
+ennen kaikkea kivikirjoituksia, mutta myöskin taide- teoksia ja
+muinaiskreikkalaisen rakennustaiteen jätteitä. Tuskinpa lienee
+kaivausta, joka yhtä suuressa määrin kuin tämä on laajentanut
+tietojamme Kreikan kulttuurista ja historiasta.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan kappaleeseen:
+
+Hans Larsson, Claes Lindskog och Martin P:n Nilsson, Athena, bilder ur
+den hellenska kulturvärlden.
+
+Emil Zilliacus, Pilgrimsfärder i Hellas.
+
+Tähän kappaleeseen:
+
+Emile Bourguet, Delphes.
+
+August Mommsen, Delphica.
+
+Frederik Poulsen, Den delfiska Apollon och hans helgedom.
+
+O. Crusius, Die delphischen Hymnen.
+
+
+
+
+OLYMPIA JA OLYMPIALAISET KISAT.
+
+
+Henkevä kreikkalainen kirjailija Lukianos, joka eli toisen vuosisadan
+alkupuoliskolla j.Kr. ja joka on tullut kuuluisaksi ivallisen
+vuoropuhelun luojana, panee eräässä keskustelussaan skyyttalaisen
+miehen, joka on tehnyt matkan Hellaaseen, kysymään Solonilta, mitä
+kreikka- laisten voimisteluharjoitukset ja kilpailut hyödyttävät.
+»Hehän piehtaroivat sannassa kuin siat», sanoo skyyttalainen; »he
+puskevat kuin pukit. Toisinaan siellä riehutaan hurjimusten tavoin;
+näyttää siltä, kuin yhden ja toisen onnenhylkimän, joka on saanut
+nyrkiniskusta poskeensa, täytyisi sylkeä hampaat suustansa — niin
+täynnä tomua ja verta hänen suunsa on. Ja kuitenkaan purppuraviittaan
+puettu mies, joka puvusta päättäen varmaankin on hallitus- viranomainen
+[palkintotuomari], ei erota heitä toisistaan; eipä suinkaan,
+päinvastoin: hän yllyttää heitä ja ylistää iskunantajaa. Haluaisin
+tietää, mitä hyötyä siitä on; minusta on kaikki tuo hulluutta.»
+
+Solon koettaa tehdä selväksi tuolle kiinnostuneelle »bar- baarille»,
+kuinka suuriarvoisia nämä ruumiinharjoitukset, jotka voivat näyttää
+niin epämiellyttäviltä ja vaarallisilta, ovat sekä ruumiille että
+sielulle: »Ei pidä urhoollisen miehen ruumiin olla lihava ja valkoinen
+kuin naisen, joka on pilaantunut kotosalla oleskelemisesta. Ei, katsopa
+punakoita, päivettyneitä nuorukaisiamme! Sen näköisiä miesten tulee
+olla; he ovat täynnä eloa ja lämpöä ja miehuuden voimaa, terveyttä
+uhkuvia, eivät ryppyisiä, eivät kuivia, eivätkä liian painavia, koska
+ovat ponnistellen ruumiistaan hikoilleet kaiken liikalihavuuden
+ja pitäneet vain sen, joka on voimakasta ja kiinteää. Tämä on
+ravinnon valinnan ja voimistelun seurausta. Sillä nämä molemmat ovat
+ihmisruumiille samaa kuin pohdin vehnälle: kaikki akanat ja vihneet
+lentävät pois, ja puhdas vilja kokoontuu läjään. — Likahan pestään
+pois, ja sittenhän mies esiintyy entistään ehompana. Vertaapa vain
+muutamia noista valkoihoisista, jotka viettävät elämäänsä siimeksessä,
+kehen hyvänsä niistä, jotka voimistelevat miekkailukoulussa, kun hän
+on peseytynyt puhtaaksi öljystä ja pölystä! Olen varma siitä, että jos
+sinulta kysyttäisiin, kummanko näköinen noista kahdesta haluaisit olla,
+empimättä pitäisit lujannäköistä ja karaistunutta nuorukaista parempana
+hentoa raukkaa, joka on niin vaalea sen tähden, että hänen verensä on
+vetäytynyt ruumiin sisäosiin.»
+
+Ja valtiokin hyötyy siitä, että nuori kansalainen harjoittelee
+voimistelu-urheiluja: »Harjoitusten päämääränä ei suinkaan ole
+palkintojen voittaminen juhlatiloissa, sillä senhän vain harvat voivat
+saavuttaa, vaan tarkoituksena on voittaa sekä valtiolle että itselleen
+paljon suurempaa hyvää. Sillä kaikkien kunnon kansalaisten velvollisuus
+on ottaa osaa vielä suurempaan kilpataisteluun seppeleestä, joka ei
+ole tehty muratista tahi öljypuunlehvistä, vaan johon sisältyy ihmisen
+koko onni ja autuus — tarkoitan taistelua yksityisen vapauden ja
+koko isänmaan itsenäisyyden ja menestyksen puolesta, ihaninta, mitä
+voimme jumalilta anoa. Kaikki tämä on nivottuna siihen seppeleeseen
+ja on siinä kilpailussa voitettavana. Siihen kilpailuun puheenalaiset
+harjoitukset ja ponnistelut ovat vain valmistuksia.»
+
+Lukianos viittaa myöskin voimisteluharjoitusten esteettiseen puoleen:
+»Koska nuorukaisten on riisuutuminen suuren ihmisjoukon edessä, niin
+luulemme heidän huolehtivan kauniista ulkomuodosta, niin ettei heidän
+tarvitse hävetä esiintymästä alastomina.»
+
+Hän siirtyy sitten kuvailemaan voimisteluharjoitusten merkitystä
+helleenien taiteelle. Alastomuuden tuottamasta häpeän tunteesta
+vapautuminen oli sivistyneen helleenin aatelismerkkejä. Tämä
+kummastutti barbaaria — tympäiseepä tuo häntä vieläkin. Voimistelijain
+harjoituspaikoilla oli kuvanveistäjällä ja maalarilla alati silmäinsä
+edessä kauneimmat Jumalan luomat kuvattavanaan. Kauniit muodot
+syöpyivät niin syvälle taiteilijoiden muistiin, että kun taiteellisen
+innoituksen hetki tuli, suurimmat heistä paremmin kuin yksikään
+taiteilija ennen heitä tai myöhemmin kykenivät pukemaan jumaluuden
+majesteetin ja ikuisen kauneuden inhimillisiin muotoihin.
+
+Kreikkalaiset suorastaan _jumaloivat_ kauneutta. Eivätkä
+ainoastaan taiteessaan, vaan myöskin jokapäiväisessä elämässään.
+Eliksessä toimeenpantiin miesten ja Lesboksessa naisten välisiä
+kauneuskilpailuja. Isoissa temppeleissä oli sääntönä, että pappina piti
+olla kauneuspalkinnon voittanut mies tahi nuorukainen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ei ollut parempaa tilaisuutta nähdä sellaista kauniiden nuorukaisten
+valiojoukkoa kuin niissä suurissa kilpailuissa, joihin koko
+kreikkalaisen maailman etevimmät urheilijat kerran joka neljäs
+vuosi kokoontuivat Olympian stadionille. Ei ole mikään kansa niin
+kuin muinaisajan helleenit elämässään toteuttanut lauselmaa »Terve
+sielu terveessä ruumiissa». Sentähden tulikin heistä onnellisin,
+sopusuhtaisin kulttuurikansa, mitä konsanaan on vaeltanut täällä
+maan päällä. Sivistys ei heidän keskuudessaan päässyt rappeutumaan
+yksipuoliseksi sielunkulttuuriksi eikä konekulttuuriksi, joka tekee
+ihmiset epäitsenäisiksi ja yksipuolisiksi, vaan helleenit pelastivat
+itselleen mielen tasapainon ja joustavuuden asettamalla ruumiinhoidon
+tasa-arvoiseksi sielunhoidon rinnalle. Kreikkalaiset olivat paremmin
+kuin mikään muu kansa saaneet selville yhden luonnon suurista
+salaisuuksista: useimmille meille käsittämättömän likeisen yhteyden
+sielun ja ruumiin välillä. Ilman tervettä ruumista ei tervettä
+sielua, mutta ilman tervettä sielua ei myöskään sopusuhtaisesti
+kehittynyttä ruumista. Kreikkalaisille oli veltto ja huonossa hoidossa
+pidetty ruumis yhtä pätevä todistus puutteellisesta kasvatuksesta ja
+kulttuurista kuin tietämättömyys n.s. oppiaineissa.
+
+Kuinka monta esimerkkiä onkaan siitä, että ruumiillisesti heikko
+ja kivulloinen henkilö tarmokkaasti ja järkevästi Jumalan vapaassa
+luonnossa harjoitetun voimistelun ja urheilun avulla on parantunut
+ja voimistunut! Ei ainoastaan ruumiiltaan, vaan myöskin sielultaan
+hänestä tulee aivan kuin toinen ihminen. Koko elämä näyttää toiselta,
+saapi uutta eloisuutta. Monesta itsekkäästä luulosairaasta, joka ei
+ole voinut ajatella muuta kuin omaa ruumiillista vointiaan, tulee
+tuntiessaan itsensä toimintakykyiseksi hyödyllinen kansalainen, joka
+asettaa itselleen elämäntehtävän, lähimmäisiään auttava ihmisystävä.
+
+Kaikki tämä oli muinaisille helleeneille itsestään yhtä selvä asia kuin
+meidän aikamme englantilaisille. Oli mahdotonta ajatella kreikkalaista
+kaupunkia ilman julkisia urheilupaikkoja varjoisine puineen ja
+juoksevine vesineen. Joka tahtoi saavuttaa arvoa kansalaistensa
+silmissä, hänen oli nuoruusvuosinaan vietettävä enin aikansa
+urheilukentällä. Vain siellä oli tuo vapaa ryhti ja tuo esiintymisen
+varmuus saavutettavissa, joka oli vapaasyntyiselle ominainen ja teki
+hänet sopivaksi ottamaan osaa julkiseen elämään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Olympia on saanut nimensä olympialaisesta Zeuksesta, kisojen
+suojelijasta. Myöskin Delphoissa, Korinthoksen kannaksella ja Nemeassa
+pidettiin pyhiä kilpailukisoja, kaikkialla jonkun jumalan kunniaksi.
+Samoinkuin heprealaiset ylistivät Jahvea laululla ja tanssilla,
+samoin kunnioittivat kreikkalaiset Zeusta ja Apollonia painilla ja
+kilpajuoksulla ja sopusuhtaisten ruumiiden kauneudella. Vanhempina
+aikoina pidettiin urheilukilpailuja myöskin jonkun kuolleen uroon
+kunniaksi. Iliaassa luemme kilpakisoista, joilla Akhilleus vietti
+Patrokloksen hautajaisia. Ensin olivat hevosurheilukilpailut.
+
+    »Kaikk' yht'aikaa ruoskallaan hevot kiihtivät juoksuun,
+     huudoill' yllyttäin sekä ohjillaan hoputellen
+    innoissaan; ja ne vei yli kentän vauhtia vinhaa
+    pois sotapurtten luota; ja rintain all' arohieta
+    tuprusi niinkuni pilvi ja myrskyn riehuva pyörre,
+     harjat hulmusivat, kun liehtoi lentävä tuuli.
+    Kons' ikiruokkijan maan kävi pintaa piirtäen vaunut,
+    kons' ylös ilmaan kimposi; vaan vakavastipa seisoi
+    vaunujen ohjaajat, joka mies kovin sykkivin rinnoin
+     voittoa toivoissaan; hepojansa he kiihtivät huudoin,
+    konsa ne kirmasivat pölyn nostain tanteren poikki.
+    Vaan radan päässä kun kääntyä päin meren vaahtisen rantaa
+    raisut valjakot sai, jopa kunkin näyttihe kunto;
+     laukkaa täyttä ne karkasivat; etumaisena muista
+    Eumelos, jalot juoksijat eessä! ja toisena toivat
+    Tydeun poikaa taas hevot, heimoa Tros-uron orhein
+     jäljess' ei järin paljon, vaan ihan kinterihillä,
+    tallaamass' oli aivan näät jalat ain' ajolautaa,
+    hengitys hartiokast Eumelon poltteli selkää,
+     sillä ne kiitivät, ett' ihan niskaan pää kävi kiinni.»
+
+Katselijain kehoitushuutojen raikuessa ajaa huristetaan hirveällä
+vauhdilla. Eräs kilpailijoista, Antilokhos, ajaa niin rajusti,
+että Menelaos — käyttääksemme nykyaikaista urheilutermiä — panee
+vastalauseen. Mutta asia ratkaistaan sovinnolla, ja Antilokhos saa ensi
+palkinnon.
+
+Sen jälkeen seurasi nyrkkeilyn »ankara kilpa». Palkinnoiksi pantiin
+voittajalle kuusivuotias vankka muuli ja voitetulle parikorva malja.
+
+Vilahduksessa ponnahti siinä pystyyn kookas ja voimakas nyrkkeilijä,
+nimeltään Epeios. Hän
+
+    »muulin muhkean lautaisiin käden laski ja lausui:
+     'Käyköön tänne se mies, joka maljaan tyytyä mielii!
+    Eipä Akhaijeist' ainoakaan ota muulia multa
+    nyrkkeilyssä, se tietkää, sill' olen itse ma parhain.
+    — — —
+     Vaan sanon sen minä teille, ja myös se on täyttyvä totta:
+    siltä ken kilpaan käy, lihat liivaks', luut lusuks isken;
+    ruumiinkantajat hän tähän valmiiks siis varaelkoon
+     viemään pois, kun on nuijannut hänet nyrkkini nurmeen.'»
+
+Mutta Euryalos, »jumalainen sankari», hänpä ei moisista uhkauksista
+ollut millänsäkään. Ja niin molemmat taistelijat käärivät kätensä
+härännahkahihnoihin.
+
+    »Vyöttäyneinäpä noin kävi kumpikin taistelopiiriin,
+     mies päin miestä, ja nyt, kohotettuna valtavat nyrkit,
+    yhteen karkasivat, rajut, raskaat ryöppysi iskut.
+    Kaamea leukojen karskuna soi, hiki virtana vieri
+    ottelijain jäsenistä. Mut äkkiä iski Epeios
+     poskeen vaanivan Eyryalon väkevästi. Ja silloin
+    heitti hän seisomisen, jalat lysmyi, herposi polvet.
+    Kuin kala rantaan poukkoo veest' ajohaurojen keskeen
+    pohjoisen puhuessa, mut taas iso aalto sen ahmaa,
+     poukkasi noin mies lyöty, mut kaatuvan aimo Epeios
+    sai käsin kannatetuksi, ja kumppanit rientäen luoksi
+    pois hänet kantoivat, jalat veltot laahasi jälkeen,
+     riipuksiss' oli pää, veri pursui paksuna suusta.»
+
+Kolmantena kilpakisana oli Aiaan ja Odysseuksen painiskelu.
+Voittopalkintona oli taidokkaasti tehty vaskinen kolmijalka.
+
+»Kons' oli sankarit vyöttäyneet, kävi kumpikin piiriin ryhtyen
+voimakkain käsivarsin toisehen toinen kuin katon kannakkeet talon
+korkean, veistäjän kuulun taiten liittämät kestämähän väkituulien
+voimaa. Ruskuivat selät siinä, kun vääntelivät kädet vankat ankarin
+tempoiluin, hiki maahan virtana vieri. Juomuja, kuhmuja ottelijain nous
+selkähän, kylkiin, kuumottain punatummina; vaan yhä kumpikin koitti
+toistaan kammertaa sekä voittaa kattilan kauniin. Maahan Odysseus
+kilpaajaa ei jaksanut kaataa, jaksanut Aias ei, kuni seinä Odysseus
+seisoi.»
+
+Taistelu jäi siis ratkaisemattomaksi.
+
+Odysseus, joka ei ollut äsken suoritetusta ottelusta tietävinäänkään,
+asettui kilpailemaan juoksussakin ja voitti ensi palkinnon, kun Pallas
+Athene puuttui asiaan, niin että hänen vaarallisin kilpailijansa
+kompastui aivan maaliviivan luona. Voitettu pani vastalauseensa sen
+johdosta, että taivaalliset olivat sekaantuneet kilpailuun, mutta
+vastalause hylättiin nauraen.
+
+Kiekonheitossa »saavutettiin» — lyhyesti ja uudenaikaisesti jatkaakseni
+kilpailun selostusta — »ennätys, jota tervehdittiin innokkailla
+ihastuksenosoituksilla.» Keihäänheitosta, joka päätti kilpailut,
+voidaan aivan lyhyesti sanoa: »Agamemnon voitti ylivoimaisesti.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Olympian kisat olivat kaikista kilpakisoista kuuluisimmat. Helleenit
+antoivat niille niin suuren arvon, että he niiden mukaan jakoivat
+ajan neljä vuotta käsittäviin jaksoihin, olympiadeihin. Ensimmäinen
+olympiadi alettiin vuodesta 776 e.Kr., mutta Olympian kisat juontavat
+alkunsa jopa vuosisataa aikaisemmalta ajalta.
+
+Mikä kansanvilinä, mikä elämä ja melu Zeuksen pyhässä lehdossa
+Alpheios-virran rannoilla sinä lyhyenä aikana joka neljäs vuosi,
+jolloin kisat olivat käymässä! Ja miten äänettömällä jännityksellä
+seurasivatkaan sinne tulvineet sadattuhannet ihmiset tätä koko
+maailmassa ainutlaatuista voimainmittelyä!
+
+Alkujaan Olympian stadionilla oli vain yksi kilpailulaji edustettuna,
+nimittäin _nopeusjuoksu_, mutta vähitellen tuli muunlaisia urheiluja
+lisää. Muutamat kreikkalaiset pikajuoksijat ovat saavuttaneet
+historiallisen maineen. Kun persialaiset vuonna 490 e.Kr. uhkasivat
+Attikaa, lähettivät ateenalaiset Pheidippides-nimisen juoksijan viemään
+sparttalaisille tiedon vaarasta. Hän suoritti tuon 22 peninkulmaa
+pitkän matkan kahdessa vuorokaudessa. Kaikiksi ajoiksi kuuluisa on
+sekin juoksija, joka pian sen jälkeen toi Marathonin taistelukentältä
+Ateenaan tiedon Miltiadeen »barbaareista» saavuttamasta voitosta ja
+maanmiehilleen ilosanoman ilmoitettuaan kaatui kuolleena maahan.
+
+_Hyppykilpailut_ eivät käsittäneet ainoastaan korkeus- ja
+pituushyppyjä, vaan kilpailtiin myös korkealta hyppäämisessä.
+Näitä kilpailulajeja seurasivat luultavasti kilpailut _kiekon-_ ja
+_keihäänheitossa_. Keihäänheitto erosi meikäläisestä m.m. siinä,
+että käytettiin keihääseen kiinnitettyä hihnaa, johon heitettäessä
+tartuttiin kaksin sormin. Siten keihään lähtönopeus melkolailla
+lisääntyi.
+
+Seurasi sitten järjestyksessä ankaran rasittava _paini_, jossa
+voittajaksi päästäkseen piti kolmesti heittää vastustajansa maahan,
+niin että hän kosketti sitä selällään tahi lanteellaan. Kun painijat
+olivat öljyllä voidellut, ei heidän ollut helppo saada kiinteää
+otetta toistensa lihaksista, ja leikki kävi sitäkin ankarammaksi,
+kun erinäisten temppujen käyttö oli luvallista. Sai esim. turvautua
+jalkakampiin ja antaa eräänlaisia potkuja, jopa katkaista sormet
+vastustajaltaan joutumatta silti hylättäväksi.
+
+Vielä vaarallisempi oli tietysti _nyrkkeily_. Sattuipa monestikin,
+että kilpailijoista joku jäi taistelukentälle voimatta enää siitä
+nousta. Nyrkkeilijöillä oli kädet käärittyinä härännahasta tehtyihin
+hihnoihin, jotka oli varustettu kovilla ja teräväsärmäisillä
+nahkapalasilla, joissa oli naulan- kantoja ja lyijynastoja.
+Nyrkkeilijä, joka oli suorittanut monta kilpailua, ei tavallisesti
+ollut kaunis katseltavaksi. Nenä oli saattanut kokonaan muuttaa
+muotoaan, korvista tuli usein n.s. kukkakaalikorvat, ja hampaat
+kuuluivat suureksi osaksi muistojen maailmaan. Kerran sattui, että
+nyrkkeilijän koko kitalaki murskaantui, mutta hän nieli hampaansa ja
+seisoi siinä niin tyynenä ja välinpitämättömänä, että vastustajan
+mielestä ei enää kannattanut käydä hänen kimppuunsa.
+
+Erään nyrkkeilijän kunniaksi sepitetyssä epigrammissa sanotaan:
+
+    »Poiss' Ithakast' oli kaks vuoskymment' ollut Odysseus,
+     tuttupa koiralleen viel' oli valtias tuo.
+    Outo sa nyrkkeilyn, Stratophon, nelivuotisen jälkeen
+    oot koko kaupungin nähdä, et koirien vain.
+    Peiliin kurkistain näkisitpä sä itsesi, varmaan
+     siinä jo vannoisit: 'Ei ole tuo Stratophon!'»
+
+Taitavampia nyrkkeilijöitä olivat kuitenkin ne, jotka osasivat välttää
+vastustajan iskut väistymällä syrjään ja siten väsyttämällä hänet.
+
+Kaikista kilpailuista monipuolisin oli _viisiottelu_, johon kuului
+juoksu, kiekonheitto, hyppy, keihäänheitto sekä paini. Siinä
+kilpailevat olivat sopusuhtaisimmin kehittyneitä urheilijoita, heissä
+kun voima yhtyi notkeuteen ja nopeuteen.
+
+Mitkään olympialaiset kilpailut eivät kuitenkaan saattaneet
+katsojaparvia niin sähköiseen jännitystilaan kuin _kilpa-ajot_. Tähän
+urheilulajiin suurmiehet ja kuninkaatkin ottivat osaa toisinaan
+aivan mielettömän loistavasti. Merkki torven soidessa nelivaljakot
+syöksyvät eteenpäin peittyen pölypilveen. Kaksitoista kertaa
+niiden on kierrettävä maalipylväs kilparadan päässä. Hevoset ovat
+pillastumaisillaan lähestyessään käännekohtaa. Vaunut viskautuvat
+raiteiltaan, törmäävät yhteen ja särkyvät, ja huimapäisimmätkin
+ajomiehet kalpenevat sellaisina hetkinä. Suuri kreikkalainen
+murhenäytelmänkirjoittaja Sophoklés antaa »Elektra»-nimisessä
+näytelmässään loistavan ja jännittävän kuvauksen sellaisista
+kilpailuista, jotka hän kuitenkin on sijoittanut Delphoihin,
+missä kilpa-ajoja pidettiin alempana olevalla kentällä, Krisan
+luona. Kilpailijoista etevin oli Agamemnonin poika Orestes. Muiden
+kilpailijoiden joukossa oli kaksi libyalaista nelivaljakkoa, yksi
+lumivalkea valjakko Ainiaksesta etelä-Thessaliasta ja yksi Ateenasta.
+
+    »Nyt seisoivat he, kunne kunkin vaunuineen
+     valitut kilpatuomarit ol' arponeet.
+    Soi torven vaski, kaikki kilpaan kiitävät
+    hoputtain valjakoitaan, kouriss' ohjakset
+    ne huiskuu. Koht' on rata täynnä jyrinää
+     rämiseväisten vaunuin tupruun korkeaan
+    ne pöly kietoo, tungoksessa yksikään
+    ei ruoskaa säästä ohi toisen vaunujen
+    ja varsaparin korskuvaisen koittaissaan;
+     näet selkään, pyöränkehiin takaa puuskuttaa
+    jo pari toinen kuolaa, kuumaa henkeään.
+    Ja nyt Orestes loppumaalin kohdalle
+    juur' ehtii, puolell' oikealla valloilleen
+     heponsa päästää, toisen ohjat kiristää.
+    Viel' ollut kaatuneit' ei vaunuja; vaan nyt
+    rajusta enianilaisen kovasuut
+    jo varsat syöksyy käänteeseen, ja kun jo kuus,
+     jo seitsemän on juostu kierrost', iskevät
+    päin barkalaisen valjakkoa otsakkain.
+    Tään ainoan nyt turman jälkeen toista päin
+    jo toinen törmää, kaatuu, Krisan tantereen
+     jo kaiken täyttää pirstat vaunuin murskattuin.
+    Ateenan aimo ohjas-urho keksii tuon,
+    sivuuttaa väistäin, vauhdin hiljentäin
+     nuo hevot hurjat, kiistämällä kierivät.
+
+    Uloinna vinhaan kiitää vaunuin viimeisin
+     Orestes, on jo voittomaali toivonaan.
+    Nyt nähdessään vain yhden jääneen kilpaajan
+    hän nopsain varsojensa korviin kiljaisten
+    väkevän huudon kiitää jälkeen. Kumpikin
+     noin ajaa rinnan, että vuoroin toisen pää
+    ja vuoroin toisen vaunuist' eelle kurkottuu.
+    Jo vauriotta koito kaikki kierrot muut
+    on kiertänyt, mies pystyssä kuin vaunutkin;
+     vaan käänteess' ohjaa vasemman kun hevosen
+    hän höllitti, niin vaunut maalipatsaaseen
+    varattomasti törmää, pyörän napa katkeaa,
+    mies maahan suistuu, viillettyihin hihnoihin
+     takertuu siinä; varsat vauhkot, ohjaajan
+    radalle vaipuissa, sen keskeen riistäytyy.
+    Parahti kansaparvi, maahan syöksyvän
+    kun näki nuorukaisen, moista vaikeroi
+    se turmaa moisten mahtajan, kun laahautuu
+     nyt maassa milloin, milloin ilmaan poukkoaa
+    hän jalat eellä, kunnes vaivoin valjakon
+    saa vauhkon juoksun ohjasmiehet talttumaan
+    ja hänet irroittaa: hän veriss' on, hänt' ei,
+     noin runneltua, tunne silmät ystäväin.»
+
+Kun Syrakusan vihatun tyrannin Dionysios I:n nelivaljakko kilpaili
+Olympiassa, hänen kilpatoverinsa päättivät keskenään ajaa rikki hänen
+vaununsa, sillä palkinto ei saanut joutua miehelle, joka oli niin
+suuresti vahingoittanut Kreikan vapautta.
+
+Komealta näyttivät myöskin _ratsastuskilpailut_, joissa kuitenkaan ei
+ollut esteratsastusta.
+
+Juhlan huippukohtana oli tietenkin palkintojen jako, ei palkinnon arvon
+vuoksi — sillä voittajan ainoana palkkiona oli öljypuunlehdistä sidottu
+seppele — vaan sen katoamattoman kunnian tähden, joka siitä seurasi.
+Miten suuressa arvossa sitä pidettiin, osoittaa parhaiten kertomus
+vanhasta rhodoslaisesta urheilijasta Diagoraasta, joka kerran oli itse
+ollut olympialaisvoittaja ja sai vanhoilla päivillään nähdä kahden
+poikansa saavuttavan saman kunnian. Molemmat nuorukaiset seppelöivät
+isänsä ja kantoivat häntä käsivarsillaan kansan tervehtiessä onnellista
+miestä kukkaissateella. »Kuole, Diagoras!» kansa huusi, »kuole, sillä
+sinulla ei enää ole maailmassa mitään toivottavaa.» Ja vanhus kuoli
+ilosta.
+
+Kun olympialaisvoittaja palasi kotikaupunkiinsa, tervehdittiin häntä
+siellä suurin kunnianosoituksin. Hänelle pystytettiin patsaita, ja
+muutamin paikoin hän sai rahapalkkion, joskus elinkoron; tai myöskin
+voi sattua, että hän koko elinikänsä sai syödä raatihuoneessa kaupungin
+kustannuksella. Kaupungin rikkaimmat ja ylhäisimmät miehet koettivat
+kilpaa saada hänet vävykseen. Koko kaupunki juhli hänen voittonsa
+vuosipäivää, ja Pindaroksen kaltaiset runoilijat ylistivät lauluillaan
+hänen kilparadalla suorittamiaan mainetöitä.
+
+Niin oli laita kisojen loistoaikana. Mutta kaiken muun tavoin
+olympialaiset kisatkin huonontuivat. Ne muuttuivat ammattiurheilijoiden
+kilpailuiksi. Silloin ei urheilun päämääränä enää ollut terve
+sielu terveessä ja sopusuhtaisessa ruumiissa — sillä sielusta ei
+ollut paljonkaan jäljellä sellaisessa yksipuolisesti kehitetyssä
+ruumiissa, jonka ainoana pyrkimyksenä oli ennätyksien saavuttaminen
+jollakin määrätyllä urheilualalla. Enää ei kilpailtu kunnian, vaan
+rahan ja maineen vuoksi, maineen, joka muutaman vuoden kuluttua oli
+yhtä unohtunut, kuin jos kyseessä oleva urheilija ei olisi koskaan
+elänytkään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Olympian pyhiin kisoihin tulvivissa joukoissa oli aina useita Kreikan
+sivistysmaailman valiomiehiä. Täällä, näiden tuhansien tiedonhaluisten
+ihmisten keskuudessa, jotka olivat irtautuneet arkisesta työstään,
+tarjoutui runoilijoille ja muille kaunokirjailijoille oivallinen
+tilaisuus tehdä teoksiaan tunnetuiksi lukemalla niitä ääneen. Vieläpä
+Herodotoksen kaltainen historioitsija esitti eräässä sellaisessa
+tilaisuudessa ensi kerran valittuja osia historiallisesta teoksestaan.
+Taiteilijat asettivat täällä teoksiaan näytteille, tiedemiehet
+toivat julkisuuteen tutkimuksiaan, ja puhujat ja filosofit pitivät
+esitelmiä rahvaalle. Mutta sen aatteen keksijä, että olympialaisissa
+kisoissa alettaisiin panna toimeen kilpailuja kaunokirjallisissa
+saavutuksissa oli mies, jota ei juuri ole tapana lukea kuuluvaksi
+sivistyksen edistäjiin — keisari Nero. Sen ylhäisempää sukuperää ei
+tämä ruumiillisten ja henkisten kilpailujen yhdistelmä ole, jota meidän
+päivinämme on huonolla menestyksellä yritetty uudelleen herättää
+henkiin.
+
+Nero oli uranuurtaja toisellakin alalla, nimittäin palkintotuomarien
+lahjomisessa, joilla siihen asti oli ollut vakiintunut puolueettomuuden
+maine. Hän otti ensin osaa kilpa-ajoihin — se päättyi kuperkeikkaan.
+Sitten hän lauloi ja lausui — kuvaannollisesti puhuen samalla
+tuloksella. Ja kuitenkin auliit palkintotuomarit seppelöivät hänet
+voittajaksi kummassakin kilpailulajissa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuonna 393 j.Kr. olympialaisia kisoja vietettiin viimeisen kerran
+antiikin aikana. Rooman keisari Theodosius, joka kiivaasti vainosi
+kaikkia pakanallisia tapoja, kielsi tämän jo häviävän antiikkisen
+elämän ilmauksen. Miespolvea myöhemmin toinen samanniminen keisari
+antoi hävittää Olympian pyhät temppelirakennukset. Maanjäristys, johon
+liittyi maanvieremä, täydensi tuhoa ja vihdoin Alpheios ja muuan sen
+sivujoki levittivät paksun liejukerroksen koko rauniokentän ylle.
+Mainehikas seutu, jossa vuosituhannen ajan oli kaikunut hymnejä ja
+riemuhuutoja, oli muuttunut erämaaksi, vieläpä paikan nimikin unohtui.
+
+Se, että Olympian aarteet jälleen ovat tulleet päivänvaloon, on
+saksalaisten arkeologien ansio, joiden työtä Saksan hallitus
+ja valtiopäivät ovat tukeneet. Vuosina 1875—1881 poistettiin
+rauniokentältä sitä peittänyt seitsemänkin metrin paksuinen
+maakerros, ja tiede rikastui monilla tuhansilla muinaisesineillä.
+Nämä todistavat selvästi, että Olympia loistoaikanaan oli Delphoin
+rinnalla koko maailman suurin taidemuseo, ja sen ihanuutta lisäsi
+se, että useiden taideteosten taustana oli vehmas luonto. Kiinteistä
+muinaisjäännöksistä olivat tärkeimmät Heran ja Zeuksen temppelien
+rauniot. Heran temppeli on vanhin kaikista tunnetuista kreikkalaisista
+pyhäköistä. Alkuperäisessä asussaan se luultavasti oli rakennettu
+seitsemännellä vuosisadalla e.Kr. Temppelin kaikkein pyhimmässä oli
+kaikista kreikkalaisista taideluomista ehkä ihanin Praksiteleen
+Hermestä ja Dionysos-lasta esittävä marmoripatsas, joka kuuluu
+äärimmäisen harvalukuisiin Kreikan taiteen suuruudenajalta säilyneihin
+_alkuperäisteoksiin_. Zeuksen temppelistä sitävastoin oli jo aikoja
+sitten ryöstetty sen kallein aarre: Pheidiaan kuuluisa ylijumala Zeusta
+esittävä jättiläiskuva, joka oli tehty kullasta ja norsunluusta[53]
+puiselle alusrungolle. Tämä taideteos oli niin ihana, jumalan kasvot
+niin majesteetillisen kunnioitustaherättävät ja lempeät, ja niillä
+lepäsi niin ylimaallinen rauha, että kuvan pelkkä näkeminen oli
+onni, jota ei milloinkaan voinut unohtaa, miten elämä vaihtelikin.
+Muuan kreikkalainen kirjailija sanoo ihastuksissaan, että jos
+onnettomuuksien ja surujen masentama mies seisoisi tämän kuvan edessä,
+niin hän unohtaisi kaikki surunsa ja huolensa. Pidettiin suorastaan
+onnettomuutena, jos kuoli näkemättä Pheidiaan Zeus-kuvaa.
+
+Otricolin Zeus-rintakuva antaa vain kalpean aavistuksen Pheidiaan
+mestariteoksen kauneudesta.
+
+Sanotaan itse jumalan ihmishahmossa ilmestyneen taiteilijalle. Ja
+kun Pheidias työnsä täytettyään pyysi Zeukselta merkkiä siitä, että
+taideteos oli hänen hyväksymisensä arvoinen, kerrotaan vahvistuksen
+tulleen siten, että kuvapatsas singahutti maahan salaman aivan kuin
+oikea Zeus.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Adolf Boettieher, Olympia, das Fest und seine Stätte.
+
+Ernst Curtius und Friedrich Adler, Olympia: 5 nid.
+
+E Norman Gardiner, Olympia.
+
+Julius Centerwall, Olympia och de olympiska spelen.
+
+Harald Brising, Hellenisk idrott. Olympiska spelen i det gamla Grekland.
+
+J.E. Chryssafis, Idrotten och idrottsfesterna i Homeri tid.
+
+Friedrich Fedde, Der Fünfkampf der Hellenen.
+
+E. Norman Gardiner, Greek athletic sports and festivals (Laaja
+kirjallisuusluettelo).
+
+Karl Hachtmann, Olympia und seine Festspiele.
+
+Erik Hedén, Hellas' olympiska spel (Ord och bild 1912).
+
+Gustaf Munthe, Idrott och kroppskultur under antiken.
+
+Victor Laloux et Paul Monceaux, Restauration d'Olympie.
+
+
+
+
+
+
+TALOUDELLISIA JA YHTEISKUNNALLISIA MULLISTUKSIA
+
+
+
+
+KREIKAN NIEMIMAAN TALONPOIKAISVÄESTÖ KEHITTYY MERENKULKIJOIKSI.
+
+
+Homerisen ajan sivistyksen painopiste sijaitsi, kuten olemme
+nähneet, Vähän-Aasian joonialaisissa kaupungeissa. On kuvaavaa
+siellä ja varsinaisessa Kreikassa vallinneille eri kehitysasteille,
+että kreikkalainen itämaa on synnyttänyt Homeroksen, ritarielämän
+ja seikkailujen laulajan, kun taas varsinaisen Kreikan
+sivistyksen vanhimpana kirjallisena ilmauksena ovat ensimmäisen
+talonpoikaisrunoilijan laulut. Varsinainen Kreikka oli vielä
+talonpoikaismaa, kun Vähän-Aasian rannikkokaupungeissa asuvat
+heimolaiset jo olivat saavuttaneet rikkautta ja korkeampaa sivistystä,
+jota vain kauppa, merenkulku ja teollisuus voivat saada aikaan.
+Joonialaisten oppimestareina olivatkin foinikialaiset, babylonialaiset
+ja lydialaiset.
+
+Mutta aikojen kuluessa sivistys jälleen eteni länttä kohti.
+Kansainvaellukset olivat puoli vuosituhatta aikaisemmin keskeyttäneet
+sen kulun, mutta ikäänkuin luonnon pakosta sivistysvirtaus jälleen
+suuntautui länttä kohti; ja kun sitten kerran tapahtui suuri
+voimainmittely itä- ja länsimaitten, persialaisten ja kreikkalaisten
+välillä, länsimaisten sivistyksen pelastajia eivät olleet idän
+helleenit, vaan heidän Kreikan niemimaalla asuvat heimolaisensa.
+Tämän jälkeen koittikin helleenisen sivistyksen suuruudenaika,
+mutta tämä sivistys ei silloin saavuttanut korkeinta täyteyttään
+Vähän-Aasian joonialaisten keskuudessa, vaan Kreikan niemimaalla,
+siinä osassa helleenistä maailmaa, jonka panos oli ollut ratkaiseva
+maailmanhistoriallisessa voimainmittelyssä. Helleeninen henki loi
+nyt sekä kirjallisuuden että taiteen alalla mestariteoksen toisensa
+jälkeen, jotka olivat seuraaville sukupolville saavuttamattomia,
+sillä maa ei ole milloinkaan sen jälkeen kasvattanut niin _täysin
+harmoonista_ sivistyskansaa kuin se, joka kerran lähes 2 1/2
+vuosituhatta sitten polki Hellaan maakamaraa. Helleenit eivät tosin
+enempää kuin mikään muukaan kansa ole luoneet _kaikkea_ omasta
+sisimmästään, mutta heidän henkinen voimansa oli niin itsenäinen, että
+he loivat Itämailta saamansa sivistysvaikutteet uudelleen oman kuvansa
+kaltaisiksi, muovailivat ne oman sopusointuisen makunsa mukaan ja
+loivat siten _sekä hengeltään että muodoiltaan puhtaasti helleenisen
+sivistyksen_.
+
+Miten on selitettävissä tämä ihmeellisen korkea kehitystaso, mitättömän
+pienen kansan ihailtava vastustuskyky Idän rajattomia mahdollisuuksia
+vastaan ja ylevä sivistyssuoritus, joka ikiajoiksi säilyväksi on
+suotu kouralliselle ihmisiä, jotka kerran kansoittivat tätä pientä
+täplää maan pinnalla. Koko ihmiskunnan historian suurimpia ihmeitä
+lienee, että täällä on voitu luoda sivistys, jonka läpitunkeva
+vaikutus on ulottunut ja vielä tänä päivänä ulottuu kautta koko
+maapallon. Mistä kreikkalaiset ovat saaneet ne älylliset ja siveelliset
+ominaisuutensa, jotka ovat sivistyksellisessä suhteessa tehneet heidät
+etevämmiksi kaikkia muita muinaisajan kansoja? Mistä on kotoisin
+heidän valpas, selkeä ja terävä älynsä, heidän kohtuullisuutensa ja
+sopusointuisuutensa, heidän vapaudenrakkautensa ja yksilöllisyytensä,
+heidän valoisa, iloinen, viehättävä optimisminsa? Mistä johtuu, että
+tästä ainualaatuisen terveestä ja kauniista ihmisrodusta on myöskin
+voinut tulla taiteilijoiden ja ajattelijain rotu?
+
+Muutamat pitävät selityksenä ihanaa Välimeren ilmastoa. Tämä luonnon
+suosima ilmanala on tehnyt kreikkalaisesta sopusointuisen ja terveen
+sekä ruumiiltaan että sielultaan, sen kirkas ilma ja maisemain
+teräväpiirteiset, kiinteät ääriviivat ovat antaneet hänelle selkeän
+ajatusjuoksun ja rakkauden suuriin aatteisiin. Hänen sielussaan ei
+ollut mitään kaikupohjaa kaihoisille, salaperäisille tunnelmille,
+joita pohjolan maisema syvine metsineen, usvaharsoineen ja pehmeine
+viivoineen herättää siellä kasvaneissa. Kreikkalaisessa on kaikki
+selkeätä.
+
+Helleenien taiteellista silmää ovat myös kehittäneet Hellaan
+jumalaisten maisemain muodot ja värivivahdukset, ennen kaikkea värien
+ihmeellinen leikki Välimeren milloin taivaansinisellä, milloin
+smaragdinvihreällä pinnalla ja auringonnousun ja -laskun sinipunerva
+hohde jyrkkäpiirteisillä vuorenharjanteilla. Ja tämän yhteydessä ei
+sovi unohtaa, mitä kuvanveisto- ja rakennustaiteitten kehitykselle ovat
+merkinneet Kreikan marmoriaarteet, Paroksen lumivalkea, Pentelikonin
+tai Attikan valkea, kultakimalteinen ja Lakonian punainen marmori.
+
+Mutta ympäröivä luonto, »miljöö», vastaa kuitenkin kysymykseemme
+ainoastaan osittain. Katsokaammepa vain turkkilaisia sinä aikana,
+jolloin he olivat Kreikan valtiaita, tai nykyisiä kreikkalaisia!
+Tavataanko heissä mitään niistä suurista ominaisuuksista, jotka
+elähdyttivät helleenejä Themistokleen, Perikleen ja Platonin päivinä?
+Ei, inhimilliset erikoisuudet ovat itse rodussa. Jos tapahtuu liian
+paljon sekoitusta, ne häviävät itse rotutuntomerkkien mukana.
+Muinoin eli ennen kaikkea Attikassa kreikkalainen rotu, jolla oli
+luonteenomaiset suuret ominaisuutensa, mutta vain niin kauan kuin se
+jaksoi pysyä puhtaana ja sekoittumattomana. Nyt ei Attika enää synnytä
+suurmiehiä.
+
+Aivan varmaa on myöskin, että jos helleenit eivät olisi olleet hyvää
+ja monien sukupolvien terveen elämän karkaisemaa rotua, eivät he olisi
+kyenneet edes Välimeren rannoilla suorittamaan niitä sivistyksen
+suurtöitä, joilla he ovat ansainneet kunniapaikkansa ihmiskunnan
+kehityksessä. Kreikka ei nimittäin ihanasta ilmanalastaan huolimatta
+suinkaan ole mikään Laiskurila, sen maaperä ei ole niin ylitsevuotavan
+anteliasta kuin Egyptissä tai Mesopotamiassa. Päinvastoin Herodotos
+sanoo, että »köyhyys on vanhastaan asunut Hellaassa». Mutta hän
+lisää: »Helleeneillä on kuntoa; ja sillä he puolustautuvat köyhyyttä
+vastaan.» Hän olisi voinut lisätä: »Myöskin vähäisillä tarpeillaan»
+— sillä se, jolla on suu säkkiä myöten, ei koskaan tunne olevansa
+köyhä. Kreikkalaiset olivat, kuten muutkin etelämaalaiset, sekä ruoan
+että juoman suhteen erittäin kohtuullista kansaa. Köyhä helleeni
+tarvitsi päivittäiseksi ravinnokseen vain leivän, kourallisen
+öljymarjoja tai pari sipulia ja kenties muutamia viikunoita. Liha oli
+harvinaista herkkua; sen huomaa myöskin siitä, että Homeros aina puhuu
+paistista erikoisen kunnioittavasti. — Yksinkertaiseen maalaisviiniin
+sekoitettiin runsaasti vettä.
+
+Tarvittiin tosiaankin voimakasta kansaa raivaamaan ja pitämään kunnossa
+pieniä viljelyskelpoisia peltotilkkuja, jotka ovat hajallaan siellä
+täällä vuoristossa ja avartuvat tasangoiksi ainoastaan siellä, missä
+joet ovat kerrostaneet viljavampaa maata tyynellä alajuoksullaan.
+Laajin oli Thessalian tasanko, Kreikan vilja-aitta. Täällä kasvatettiin
+myös niin suuret määrät hevosia, että maakunta voi ylläpitää melkoista
+ratsuväkeä. — Mutta Thessaliaa ei luettu kuuluvaksi varsinaiseen
+Hellaaseen.
+
+Kreikan viljelyskelpoiset osat muistuttavat muutoin suuren vuorierämaan
+keitaita. Sillä mistä Kreikkaa lähestyykin, maan- tai merenpuolelta,
+saa sen vaikutelman, että se suurimmalta osaltaan on vuorimaata.
+Vuoret säästävätkin neljä viidettäosaa maan pinta-alasta, enemmänkin,
+jos saaret otetaan lukuun. Mutta vuorenrinteetkään eivät ole täällä
+estäneet maanviljelijää. Hiellä ja vaivalla uutterat helleenit ovat
+rakentaneet loppumattomia tukimuurien rivejä, joita viinitarhat
+päivänpuoleisilla vuorenrinteillä tarvitsevat, jotta rankkasateet eivät
+huuhtoisi multaa mukanaan.
+
+Kreikkalaisten aineellinen toimeentulo perustui, kuten sanottu, alussa
+etupäässä maantuotteisiin. Homeroksen laulujen kuninkailla oli suuria
+nauta-, vuohi- ja sikalaumoja, joita heidän orjansa ja maaorjansa
+veivät laitumelle metsiin ja vuorenrinteille. Aikaa myöten kasvoi
+viljelyskasvien, viljan, viinin, öljypuun ja viikunapuun merkitys.
+Mutta muillakin aloilla kreikkalaiset kunnostautuivat olemassaolon
+taistelussa: kalastajina, merimiehinä ja kauppiaina. Ja täällä kuten
+muuallakin kannustivat ja elähdyttivät henkistä sivistystä eniten
+seurustelu muukalaisten kanssa, merielämä ja kauppamatkat, ne kun
+tarjosivat runsaampaa vaihtelua kuin kotoinen maaelämä.
+
+Tosiaankin ne ovat salaperäisiä, nuo synnynnäiset rotuominaisuudet,
+elämän suuria ihmeitä, joita me vain mitättömän vähän voimme tutkia
+ja selittää. Mutta toiselta puolen on aivan ilmeistä, että on turhaa
+yrittää ymmärtää kreikkalaisia tai muitakaan kansoja tarkastelematta
+heitä sen maan ja ilmanalan yhteydessä, missä he ovat eläneet. Joskaan
+ympäristö ei ole _luonut_ helleenien suuria ominaisuuksia, on se
+ainakin _kehittänyt rodussa piileviä taipumuksia_.[54] Ainoastaan kaksi
+suotuisaa seikkaa yhdessä, nimittäin edullinen asema ja ilmanala sekä
+lahjakas kansa, voi tehdä Hellaasta sen, mikä siitä tuli: korkeimman
+sivistyksen kotiseudun.
+
+Mutta Kreikan niemimaan kansoilla oli kuljettavana pitkä taival,
+ennenkuin ne ehtivät huipulle. Taruaikana astuttiin ensimmäiset
+askelet sivistyksen tiellä, kun ennen paimentolaiselämää viettäneet
+heimot muuttuivat paikoillaan asuviksi maanviljelijöiksi ja siten
+juurtuivat uuteen kotimaahansa. Seuraava kehitysaskel oli se, että he
+tutustuivat mereen, tuohon rauhattomaan elementtiin, joka aluksi aina
+herättää kotiturpeeseen kiintyneessä kansassa pelkoa ja vavistusta.
+Talonpoikaisrunoilija Hesiodos katseli kauhistuen yli aavain vetten.
+Kesti kauan, ennenkuin näistä paimenista ja talonpojista kukaan muu
+kuin jotkut hurjapäät uskalsivat lähteä ulapalle. Heidän edeltäjänsä
+tässä maassa olivat kuitenkin olleet kauasmatkustelevaa kansaa, ja
+itse rannikkomuodostus tarjosi tilaisuuden merielämään. Missään muussa
+maassa Välimeren rannalla ei ole niin runsasmuotoista rannikkoa kuin
+Kreikassa. Missään maa ja meri eivät ole niin läheisesti yhtyneet kuin
+täällä. Koko Kreikassa ei ole ainoatakaan paikkaa, joka olisi merestä
+enemmän kuin yhdeksän peninkulman päässä. Ja Aigeian meressä ei koskaan
+ole pitempää matkaa rannasta toiseen kuin kaksitoista peninkulmaa.
+
+»Aigeianmeri», muuan intomielinen ihailija sanoo, »on syvänsininen,
+tyyni meri, jonka vain vieno tuulenhenki saattaa kesäpäivinä
+väreilemään; se on meri, jossa nereidien siro saattue vaeltaa,
+ja delfiinit telmivät sen kirkkaissa aalloissa.» Tähän mereen
+tutustuivat vähitellen myöskin niemimaan helleeniset kansat,
+vieläpä niin läheisesti, että suuri osa heistä alkoi pitää sitä
+oikeana elementtinään. Näin oli laita varsinkin niiden, jotka
+asuivat vuorisen Attikan rannikolla, Korinthoksen lahden rannalla
+ja osalla Peloponnesoksen rannikkoa. Tasankoseutujen kansat, kuten
+makedonialaiset, thessalialaiset ja lakonialaiset, sitävastoin pysyivät
+maakrapuina.
+
+_Merenkulku_ johtaa, kuten jo monesti olemme maininneet, aina
+kehityksen uusille urille. Mutta merenkulkua varten tarvitaan
+muutakin kuin laivoja ja miehistöä; tähän pitää olla myös jotakin
+vientitavaraa. Se vilja, joka korjataan Kreikan niemimaan alueella,
+kului väestön omiin tarpeisiin. Sen sijaan _teollisuus_ tuotti
+niemimaan merenkulkijakansalle kauppatavaraa vietäväksi vieraille
+rannikoille. Teollisuutta kehittyi, kun lukemattomia lammaslaumoja
+ruvettiin käyttämään kutomateollisuuden hyväksi niin suuressa määrin,
+että voitiin viedä maasta kankaita. Rautaa Kreikassa oli yllin kyllin,
+erittäinkin Lakoniassa, Euboian saarella ja Kykladeilla. Kun oli opittu
+karkaisemaan tätä metallia, voitiin valmistaa aseita ja tarvekaluja
+myöskin vientiä varten. Muutamilla seuduilla oli myös kerroksittain
+hienoa savea, josta valmistettiin erinomaisen hienoja maljakoita
+ulkomaidenkin markkinoille. Saviteollisuuden keskuksia olivat
+Korinthos, jossa satojen vuosien aikana valmistettiin saviastioita koko
+läntisen Välimerenalueen tarpeiksi, ja Ateena, missä savenvalajilla oli
+oma kaupunginosansa, Kerameikos, josta ajanmittaan kehittyi kaupungin
+taloudellinen ja valtiollinen keskipiste. Attikalaiset savituotteet
+valtasivat maailmanmarkkinat 6:nnen vuosisadan kuluessa ja syrjäyttivät
+sekä joonialaiset että korinthoslaiset valmisteet.[55]
+
+Maljakkojen maalaajat eivät enää tyytyneet pelkkiin koristekuvioihin
+kuten aigeialaisena aikakautena, vaan maalasivat kohtauksia
+elämästä: voimisteluharjoituksia, asestettujen soturien kulkueita,
+meritaistelulta, hautajaismenoja y.m.
+
+Kirjallisuutta:
+
+August Böckh, Die Staatshaushaltung der Athener: 3 nid.
+
+Gustave Glotz, Le travail dans la Grèce ancienne (Laaja
+kirjallisuusluettelo).
+
+Henri Francotte, L’industrie dans la Grèce ancienne (Bibliothéque de la
+faculté de philosophie & lettres de la l'université de Liège: fascicule
+VII et VIII. Laajat kirjallisuusluettelot).
+
+Albert August Trever, A history of greek economic thought (Laaja
+kirjallisuusluettelo).
+
+A. Jardé, La formation du peuple grec (Kirjallisuusluettelo).
+
+C. Neumann und J. Partsch, Physikalische Geographie von Griechenland.
+
+Ernst Reisinger, Grekland. (Kirjallisuusluettelo.)
+
+Alfred Zimmern, The greek commonwealth.
+
+Daniel Baud-Bovy et Fred. Boissonas, En Grèce.
+
+Hans Bloesch, Hellas.
+
+Hermann Hettner, Griechische Reiseskizzen.
+
+Wilhelm Vischer, Erinnerungen und Eindrücke aus Griechenland.
+
+
+
+
+TOINEN KREIKKALAINEN UUDISASUTUS.
+
+
+Sitä mukaa kuin uudet elinkeinohaarat voittivat alaa ja kehittyivät,
+täytyi hankkia kotiteollisuudelle enemmän raaka-aineita sekä
+jalostetuille tuotteille uusia markkinoita. Tämä oli sitäkin
+tarpeellisempaa, kun sekä itse Kreikan niemimaan että joonialaisten
+siirtokuntien väestö alkoi lisääntyä niin runsaasti, että se ei
+voinut enää elättää itseään, vaan sen täytyi koettaa saada viljaa
+hedelmällisemmiltä seuduilta. Sellaisia oli etenkin Mustanmeren
+rannikolla. Kunnolliselle ja yritteliäälle kansalle avautui näin
+uusia mahdollisuuksia saavuttaa vieraassa maassa parempi toimeentulo
+kuin liiaksi kansoitetussa kotimaassa, missä, kuten pian näemme,
+intohimoiset puoluetaistelut myös katkeroittivat elämän ja pakottivat
+monen jättämään kotinsa.
+
+Maastamuutto on vielä kahdeksannella vuosisadalla verrattain vähäistä,
+mutta se lisääntyy suuresti seitsemännellä sen johdosta, että kaupan
+ja teollisuuden alalla silloin äkkiä tapahtui valtava nousu. Ja mistä
+tämä taas vuorostaan johtui? Siitä, että kulta- ja hopea_rahat_
+alkavat tulla käytäntöön maksuvälineinä ja vanha hankala _vaihtokauppa
+muuttuu vähitellen rahasta myynniksi_. Kauppias on saanut käsiinsä
+vähän tilaa vievän ja helposti käsiteltävän maksuvälineen, joka on
+käypää kaikkialla, sillä valtion leima takaa, että valtio itse milloin
+tahansa vastaanottaa rahaa maksuksi. Vanhin tunnettu arvonmitta oli
+_nautakarja_. Homeroksen runoissa arvioidaan kaikki niin ja niin
+monen härän arvoiseksi. Pronssikattila esimerkiksi oli yhden härän
+veroinen, kelpo orjatar vastasi neljää, mutta Odysseuksen imettäjästä
+oli sankarin isä tämän nuorena ollessa maksanut 20 härkää.[56] Rahan
+lähimpiä edeltäjiä olivat kultaiset ja hopeiset harkot, tangot tai
+ruuvikierteiset langat, joista kauppaa tehdessä hakattiin pois määrätyn
+kokoinen pala. Mutta miten vaivalloista olikaan, kun jokaista pientäkin
+kaupantekoa varten täytyi käyttää koetinkiveä ja vaakaa! Paitsi
+sitä, että leimattu raha on helposti käsiteltävää, on sillä se etu
+vaihtokaupan suhteen, että milloin ostajalle soveltuu, hän voi vaihtaa
+sen niihin tavaroihin, joita hän juuri silloin haluaa.
+
+Se nerokas keksintö, että rahaa ruvettiin leimaamaan, on vaikuttanut
+mullistavasti koko ihmiskunnan talouteen, ja vielä tänä päivänä
+elämme sen vaikutuksen alaisina. Keksintö tehtiin noin v. 700
+e.Kr., Herodotoksen tietojen mukaan Lyydiassa. On kuitenkin
+yhtä todennäköistä, että leimattua rahaa ensinnä käytettiin
+kreikkalaisissa rannikkokaupungeissa, kenties Miletoksessa.[57] Joka
+tapauksessa uusi keksintö levisi sekä joonialaisiin että Kreikan
+emämaan kauppakaupunkeihin. Siellä koko talous pian muuttuikin
+_rahataloudeksi_. Sitävastoin vanha _luontaistalous_ jatkui
+sisämaanvaltioissa kuten Spartassa, missä maanviljelys oli vallitsevana
+elinkeinona ja koko maa muodosti yhden ainoan suuren omavaraistalouden,
+joka ei juuri kaivannut vienti- tai tuontiyhteyttä muiden valtioiden
+kanssa.
+
+Jos nyt luomme yleissilmäyksen historialliseen yhteyteen, niin
+huomaamme yllä sanotusta, että _rahanleimaamisen keksiminen on muun
+muassa todellakin ollut tärkeimpiä syitä suureen kansavirtaukseen,
+joka seitsemännellä vuosisadalla kulki yli Välimeren ja Mustanmeren
+ja sai aikaan sen, että nämä rannikot vahvasti kreikkalaistuivat_.
+Erotukseksi akhaialaisen ja doorilaisen kansainvaelluksen aikaisesta
+siirtymisestä pois kreikkalaisesta emämaasta on näitä kahdeksannella,
+seitsemännellä ja kuudennella vuosisadalla e.Kr. tapahtuneita
+suuria väestönsiirtymisiä nimitetty _toiseksi kreikkalaiseksi
+uudisasutukseksi_. Se eroaa ensimmäisestä uudisasutusliikkeestä —
+mikäli näistä väestön siirtymisistä lainkaan voidaan sitä nimeä
+käyttää — paitsi syittensä puolesta myöskin tapahtumain kulun suhteen.
+N.s. ensimmäinen kreikkalainen uudisasutus ei ollut uudisasutusta
+tavallisessa mielessä, vaan se oli _pakoa_ kodista, kansainvaelluksen
+seurausta: kansa pakenee toisen kansan tieltä ja pelastautuu vieraalle
+rannikolle. Mutta n.s. toinen uudisasutus ei ole mitään joukkopakoa,
+vaan se on _yksityisten kansalaisten_ maastamuuttoa, jotka vieraassa
+maassa toivovat pääsevänsä parempiin oloihin. Nyt eivät vihollislaumat
+ole ahdistamassa, vaan muuton aiheuttajina ovat _sisäiset syyt_
+— ja nekin pelkästään ilahduttavaa laatua — nimittäin _kaupan ja
+teollisuuden voimakas nousu_. Niin syntyi tämä maastamuuttoliike, joka
+on koko maailman asutushistorian loistavimpia lukuja.
+
+Toinen kreikkalainen uudisasutus eroaa ensimmäisestä siinäkin
+suhteessa, että uudet siirtokunnat olivat _yksityisten kaupunkien_
+perustamia, kun taas vanhimpien joonialaisten kaupunkien perustajat
+olivat toisiinsa sekoittuneita kansoja kaikista mahdollisista
+emämaan osista. Uudet siirtolaiset olivat lujin sitein — etenkin
+uskonnollisin — liittyneet kukin omaan »emäkaupunkiinsa». He olivat
+tuoneet mukanaan tulen emäkaupungin pyhästä liedestä; he ottivat osaa
+kotiseutunsa suuriin uskonnollisiin juhliin ja lähettivät uhrilahjoja
+vanhan kotikaupungin suojelusjumalille. Sillä tavoin uudet ja vanhat
+kaupungit olivat henkisessä sukulaisuussuhteessa toisiinsa. Muodostui
+kokonaisia kaupunkien perhekuntia: emäkaupunkeja tytärkaupunkeineen;
+ja siirtokuntia, joilla oli yhteinen emäkaupunki, sanottiin
+sisarkaupungeiksi. Jos siirtokuntia uhkasi vaara, ne turvautuivat
+emäkaupunkiinsa. Siirtokunnan ja emäkaupungin välistä sotaa pidettiin
+yhtä jumalattomana, kuin että lapsi löi äitiään. Tämä ei kuitenkaan
+estänyt siirtokuntaa muodostumasta emäkaupungilleen vaaralliseksi
+kauppakilpailijaksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Helleenien ja heidän kilpailijainsa foinikialaisten siirtokuntien
+välillä on suuri ero. Sen voi lyhyesti lausua siten, että kreikkalaiset
+uudisasukkaat eivät uusilla asuinpaikoillaan tunteneet olevansa
+hajaannustilassa eläviä siirtolaisia. Foinikialaiset siirtokunnat —
+paitsi Karthago sisilialaisine tytärkaupunkeineen — olivat pelkkiä
+_kauppapaikkoja_, jotka oli perustettu valvomaan Tyroksen, Sidonin
+ja muiden Foinikian kaupunkien enimmäkseen tilapäisiä kauppaetuja.
+Kreikkalaisista siirtokunnista sitävastoin kehittyi oikeita
+_kaupunkeja_, asukkaittensa vakinaisia kotipaikkoja; ja kaupunkien
+ulkopuolellakin asui aina kreikkalaisia maanviljelijöitä. Tämä
+selittää myös sen, että kreikkalaisten siirtokuntien sivistysvaikutus
+oli paljon perinpohjaisempi kuin foinikialaisten. Kreikkalaisista
+siirtokunnista tuli Hellaan _sivistyksen_ todellisia _etuvartijoita,
+kun taas foinikialaisten tarkoituksena oli_ vain tilapäisen
+voiton saavuttaminen. Foinikialaisten ainoana harrastuksena oli
+alkuasukkaitten _nylkeminen_; kreikkalaiset sitävastoin koettivat
+myöskin _sivistää_ heitä.
+
+Yhä kiristyvässä ottelussa kreikkalaisten ja foinikialaisten välillä
+oli kreikkalaisilla varma yliote vastustajistaan, sillä Kreikka
+sijaitsi laajan Välimeren-kaupan keskuksessa, sillä oli erinomaisen
+runsaasti satamapaikkoja, ja se oli valtiollisesti riippumaton.
+Sitävastoin foinikialaisten asema kolmen mahtavan, keskenään
+kilpailevan naapurikansan, egyptiläisten, assyrialais-habylonialaisten
+ja heettiläisten välissä sai aikaan valtiollisen epävarmuudentilan,
+joka tietysti haittasi liike-elämänkin kehitystä.
+
+Ja jos vertaamme toisiinsa kreikkalaisten ja foinikialaisten
+siirtokuntien lopullista tulosta, mikä ero! Miten monet kreikkalaisten
+perustamista kaupungeista ovatkaan uhmanneet kaikkia hävittäviä voimia
+aina tähän päivään saakka. Kuten Egyptin, Assyrian, Babylonian ja
+Persian vanhat kaupungit ovat foinikialaisten siirtokunnat menettäneet
+kaiken tai miltei kaiken merkityksensä, mutta muinainen _Bysantion_ on
+vielä tänä päivänä Konstantinopolin nimisenä Levantin kaupan keskus, ja
+Marseille — muinainen Massilia — nauttii yhä vielä Ranskan tärkeimmän
+satamakaupungin arvoa, joka sillä oli jo kreikkalaisten aikana. Sen
+ikivanhoja tytärkaupunkeja on Nizza. Massilian vaikutus ulottui
+kautta koko Ranskan ja Espanjan Rivieran aina Ebron suulle asti, ja
+Provence'in maalaisväestö kreikkalaistui. Nykyaikainen matkailija, joka
+käy Arles'ssa ja näkee sen kauniiden naisten ikäänkuin leijailevan
+eteenpäin vesiruukku pään päällä, luulee yhdellä iskulla siirtyneensä
+muinaiseen Hellaaseen, kauniitten kreikatarten ja Aphroditen maahan; ja
+kaupungin valtava amfiteatteri yhdessä muitten muinaismuistojen kanssa
+on palanen Kreikkaa, joka on unohduksesta jäänyt Rhône'in laaksoon.
+
+Massilia todistaa, miten suuressa määrin kreikkalaiset siirtolaiset
+yhdistivät sivistystehtävän liiketoimintaansa. Kun foinikialaiset
+vuosisatojen aikana olivat käyttäneet hyväkseen ympäröivää seutua
+antamatta sille mitään mainittavaa vastalahjaa, opettivat kreikkalaiset
+sekä Ranskan että Espanjan väestölle kirjainkirjoituksen. Ja Massilian
+kreikkalaiset toivat öljypuun ja viiniköynnöksen ensinnä omalle
+seudulleen, joka ei soveltunut maanviljelykseen, ja sitten koko
+etelä-Ranskaan. Viini oli ennestään tuntematon juoma alkuasukkaille,
+jotka siihen asti olivat aina juoneet olutta.
+
+Massilian asukkaat harjoittivat laajaa kauppaa sekä Välimerellä että
+pitkin joki verkkoa, jonka päähaarat ovat osaksi Rône—Saône—Seine,
+osaksi Rhône—Saône—Mosel— Rein. Varmana todistuksena Massilian
+kauppaverkon haarautumisesta ovat sille ominaiset rahat, joissa
+toisella puolella on Artemiin pää ja toisella leijona. Niitä on
+tavattu koko Ranskassa, Sveitsissä ja pohjois-Italiassa korkealla
+alppilaaksoissa. Siitä siemenestä, jonka helleeniset merenkulkijat
+kerran olivat peittäneet »barbaariseen» multaan kaukaisessa
+Lännessä Rhône'in suulla, versoi sitten keskiajalla runsaasti uusia
+toisenlaisia vesoja. Sillä Provence'ista on keskiajan ranskalaisen
+kuvanveistotaiteen lisäksi lähtöisin myöskin runsas runous,
+provence'ilaisten trubaduurien lemmenlaulut, jotka vaikuttivat
+valtavasti melkein koko Euroopan kirjallisuuteen ritariaikana.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Etelä-Italiasta kehittyi toinen Kreikka. Helleenit itse nimittivät sitä
+»_Suur-Kreikaksi_» vastakohtana köyhemmälle emämaalle ja sen pienille
+oloille. Tämän maan ja Sisilian löytäminen oli tosin tapahtunut paljon
+aikaisemmin — se kuvastuu tarinassa Odysseuksen harharetkistä —, mutta
+nyt kasvoi näihin molempiin onnellisiin seutuihin tiheä kreikkalainen
+siirtokunta-asutus. Italian ja Sisilian hedelmällisestä maasta
+tuli kreikkalaisten vilja-aitta, ja myöskin karjanhoito oli varsin
+tuottavaa. Kreikkalaiset ovat nähtävästi tuoneet mukanaan öljypuun sekä
+Italiaan että Sisiliaan kuten etelä-Ranskaankin. Ainakaan ei siellä ole
+esihelleeniseltä ajalta löydetty jälkeäkään tästä puusta.
+
+Sisiliassa kreikkalaisten kuitenkin täytyi jakaa rannikkoalueitten
+omistusoikeus karthagolaisten kanssa, jotka ottivat länsiosan ja
+pohjoisrannikon haltuunsa. Kreikkalaiset taistelivat myös monta
+kiivasta taistelua maan asukkaita, sikuleja vastaan, joita sotaiset
+ylimykset johtivat, mutta etelä-Italia kreikkalaistui melkein kokonaan.
+Erikoisen tavoiteltuja olivat Taranton-lahden rannat, jotka jo
+aikaisemmin olivat houkutelleet foinikialaisia purppura-, simpukka- ja
+kalarunsaudellaan. Lampaat, jotka kävivät laitumella näillä viljavilla
+seuduilla, olivat tunnettuja hienosta villastaan, ja oivallinen savi
+synnytti siellä kukoistavan maljakkoteollisuuden. Monet »Suur-Kreikan»
+siirtokunnista tulivat kuuluisiksi rikkaudestaan ja ylellisyydestään,
+etenkin Tarentum, Kroton ja ylväs Sybaris, joka aikoinaan oli rikkaampi
+kuin mikään muu kreikkalainen kaupunki. Sybarislaiset lienevät pitäneet
+suorastaan kunnia-asiana olla velttoja ja ruikuttaa pienimmästäkin
+rasituksesta. He tulivat niin kuuluisiksi nautinnonhimostaan ja
+velttoudestaan, että vielä tänä päivänä käytetään sanaa sybariitti
+merkitsemään ylellisyyden veltostuttamaa henkilöä.
+
+Helposti voidaan kuitenkin arvata, miten sellaisen yhteiskunnan
+lopulta kävi, jonka puolustajina oli sybariitteja. Krotonista ja
+Sybariksesta tuli vähitellen leppymättömät kilpailijat. Krotonissa
+kasvanut heimo oli aivan toista ainesta. He olivat urheilijoita, jotka
+kerrankin voittivat kaikki Olympian seitsemän kilpailua. Kun Krotonin
+ja Sybariksen välinen vihamielisyys puhkesi ilmisodaksi ja ratkaiseva
+taistelu oli tulossa, kerrotaan, että Sybariksen ratsuväen hevoset
+alkoivat tanssia kuullessaan vihollisen torvien ja huilujen äänet.
+Ne olivat tottuneet paraatiharjoituksiin enemmän kuin todelliseen
+sotaan. Sota loppui Sybariksen häviöön noin v. 510 e.Kr. Voittajat
+eivät tyytyneet vähempään, kuin että hävittivät kaupungin maan tasalle,
+kertovatpa tarut heidän johtaneen joen uoman sen paikan yli, niissä
+rikas Sybaris kerran sijaitsi, hävittääkseen vihatun kilpailijansa
+jäljettömiin. Joka tapauksessa ei sen muinaisesta loistosta enää ole
+pienintäkään jälkeä.[58]
+
+Länteenpäin kreikkalaiset seurasivat kilpailijainsa foinikialaisten
+jälkiä aina Guadalquivirin suulle asti toiselle puolen Herkuleen
+patsaita ja veivät sieltä mukanaan kotimaahan haluttua kuparia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikkalaisten toinen uudisasutus ulottui _Espanjasta itäänpäin aina
+Krimille saakka_. Melkein kaikkien satamien läheisyyteen syntyy nyt
+kauppapaikkoja, ja kaikkialla puhutaan kreikkaa. Myöskin Egyptin
+kanssa alkaa vakinainen yhdysliikenne, ja miletoslaiset perustavat
+erään Niilin suuhaaran varrelle Naukratis-nimisen uudisasutuksen,
+joka aina Aleksandreian perustamiseen saakka pysyi maan suurimpana
+kauppapaikkana. Kreikkalaisista oli tullut merikansa, ja he viihtyivät
+vain merellä ja meren läheisyydessä. Vuoristojen metsäisillä rinteillä
+kaikuvat kirveeniskut; honka kaatuu, laivastoja rakennetaan, ja leveä,
+kantava kuormalaiva laskeutuu raskaasti mereen, kun taas kevyt,
+kapea sotapursi ikäänkuin lentää aalloilla. Sen tehtävänä on kaupan
+suojeleminen — tai merirosvous.
+
+Uuteen siirtokuntaliikkeeseen eivät ota osaa vain emämaan asukkaat,
+vaan ehkä yhtä paljon Vähän-Aasian vanhat joonialaiset siirtokunnat,
+erikoisesti Miletos, joka yksinään perusti kokonaista yhdeksänkymmentä
+uutta kaupunkia.
+
+Miletoslaiset merimiehet tunkeutuivat rohkeasti Mustallemerelle,
+»vieraanvarattomalle merelle», kuten kreikkalaiset ensi näkemältä
+kauhuissaan nimittivät tätä autiota merta vailla saaristoa ja saaria.
+Sen etelärannalla uhkaavat vuorijonot suistuivat jyrkkinä mereen, ja
+pohjoisessa oli matalia, rämeisiä rantoja, missä sumut ja usvat tekivät
+ilman painostavaksi ja raa'aksi. Oli kuin kotimaan lauhkeilta seuduilta
+olisi täällä tullut uuteen maailmaan, missä tasangot olivat alttiina
+jäätäville pohjoismyrskyille, jotka tupruttivat maahan valtavia
+lumikasoja ja jäädyttivät veden. Täällä ei voinut viettää elämäänsä
+ulkoilmassa ja päivänpaisteessa toreilla ja aukeilla paikoilla niinkuin
+Kreikassa. Kaikki tuntui täällä aluksi kammottavalta ja peloittavalta
+kansan mielestä, joka enemmän kuin puolen vuosituhannen aikana oli
+tottunut Aigeianmeren kirkkaaseen taivaaseen ja leutoon ilmastoon ja
+oli ehtinyt unohtaa, että aikaisemmat sukupolvet kerran olivat asuneet
+kylmemmillä seuduilla.
+
+Toiselta puolen löytöretkeilijät pian huomasivat, että täällä oli
+paljon, melkeinpä kaikkea sitä, mitä heidän kotimaastaan puuttui.
+Vuorten lomassa piilevien pienten peltotilkkujen asemesta täällä
+aukenivat rajattomat tasangot, joiden multa oli mitä hedelmällisintä.
+Täällä aaltoili vilja niin laajoilla vainioilla, ettei yhdenkään
+kreikkalaisen silmä koskaan ollut nähnyt niiden vertaista. Toisilla
+vainioilla viljeltiin hyvällä menestyksellä oivallista hamppua. Ja
+mitä olivatkaan kotimaan karjalaumat niiden määrättömien hyödyllisten
+eläinten rinnalla, jotka kävivät laitumella aroilla ja tuottivat
+pohjattomia varastoja lihaa, vuotia ja talia!
+
+Toisissa osissa maata kasvoi oikeita aarniometsiä, jotka tarjosivat
+mitä parhaimpia tammia, saarnia ja jalavia laivojen rakennuspuiksi.
+Rannikkosatamien ja suojelevan saariston puutteen korvasivat mahtavat,
+kauas sisämaahan saakka purjehduskelpoiset joet, jotka olivat
+helleeneille aivan uusi elämys. Mutta kaikkein ensinnä löytöretkeilijät
+luultavasti kuitenkin huomasivat uskomattoman kalarunsauden.
+Merenkulkijoita houkuttelivat Mustalle merelle todennäköisesti
+etupäässä juuri valtavat tonnikalaparvet, jotka keväisin idästäpäin
+tulvivat Bosporiin. Olihan mielenkiintoisia tutkia, mistä kaikki
+tämä meren siunaus sai alkunsa; ja kun kreikkalaiset olivat saaneet
+sen selville, he perustivat pyyntiasemia sopiville paikoille. Siellä
+pyydystetty kala valmistettiin ja kuivattiin ja vietiin sitten
+myytäväksi joonialaisiin rannikkokaupunkeihin, missä rahvas suureksi
+osaksi eli tästä meren antimesta.
+
+Tämän meren satamiin tuli myös Kaukasoksen sotaisia kansoja purjehtien
+jokia pitkin mukanaan laivanlastittain vankeja, joita he halusivat
+myydä. Parhaat orjat saatiin kuitenkin etelärannikolta.
+
+Mustanmerenretket saivat vihdoin odottamattoman viehätysvoiman, kun
+helleenit huomasivat alkuasukkailla kultakoristeita ja asiaa tarkemmin
+tutkiessaan saivat tietää että kauempana sisämaassa oli vuoria, joissa
+oli runsaat määrät tätä jaloa metallia.
+
+Näin kreikkalaisten käsitys »epävieraanvaraisesta merestä» vähitellen
+muuttui »vieraanvaraiseksi mereksi», eikä kestänyt kauan, ennenkuin
+Miletos tytärkaupunkeineen oli ympäröinyt tämän meren kokonaisella
+sarjalla siirtokuntia, joita oli varsinkin jokien, Dnjestrin, Bugin,
+Dnjeprin ja Donin suissa ja Krimillä. Venäjän joet kuljettivat näihin
+siirtokuntiin suurten tasankojen tuotteita, ja Krimillä kreikkalaiset
+olivat saaneet haltuunsa tavattoman rikkaan vilja- ja puutarhamaan.
+Kreikkalaiset vaihtotavarat kulkivat päinvastaiseen suuntaan kauas
+Venäjän jokien varsille. Miletoksesta vietiin varsinkin kankaita ja
+kudoksia. Mutta ennen kaikkea öljy ja viini tuottivat kreikkalaisille
+hyvää ansiota Mustanmeren rannoilla. Tässä kosteassa ja kylmässä maassa
+tervehdittiin rypäleen lämmittävää ja kiihdyttävää nestettä äärettömän
+paljon suuremmalla ihastuksella kuin konsanaan itse Kreikassa; ja
+kun »barbaarit» olivat sitä kerran maistaneet, eivät he koskaan
+saaneet sitä tarpeekseen. Vielä tänä päivänä etelä-Venäjä on Kreikan
+saariston viinien tärkeimpiä vientipaikkoja, ja niin oli laita jo 25
+vuosisataa sitten. Lukemattomia kreikkalaisia saviastioita täynnä
+tuota haluttua juomaa kuljetettiin siihen aikaan yli Mustanmeren
+vesien, ja joonialaisia saviastioita on löydetty sisämaasta aina
+Kievistä saakka.[59] Kubanin alueella Asovanmeren rannalla, Kaukasoksen
+pohjoispuolella syntyi omalaatuinen kreikkalais-persialainen
+sekasivistys, josta meidän päivinämme runsaat kultalöydöt todistavat.
+
+
+Mustanmeren _etelä_rannalla sijaitsevien siirtokuntiensa kautta
+kreikkalaiset joutuivat yhteyteen maailmankaupan ikivanhojen teitten
+kanssa, jotka päättyivät täällä ja joiden toinen päätekohta oli
+Babyloniassa ja sisä-Aasiassa.
+
+Mustanmeren rannan koonti- ja vientisatamat ovat suuresti edistäneet
+Kreikan varallisuutta. Mutta kreikkalaiseen _sivistys_maailmaan ei
+Mustanmeren seutuja koskaan luettu. Kreikkalainen sivistys ei kyennyt
+täällä kasvattamaan uusia vesoja. Se kuihtui pohjatuulten ja sumujen
+maassa. Muutamia harvoja lukuunottamatta kreikkalaiset siirtokunnat
+pysyivät täällä vain eristettyinä kohtina barbaaristen alkuasukkaitten
+keskellä. Maan todellista kreikkalaistumista, kuten etelä-Italiassa,
+etelä-Ranskassa ja osittain Sisiliassa, ei voinut tapahtua täällä.
+Kreikkalainen ei koskaan oikein kotiutunut tähän kolkkoon ilmastoon.
+Vain ankara puute tai runsaan liikevoiton mahdollisuudet voivat
+pakottaa hänet luopumaan kotimaastaan sellaisen maan vuoksi.
+
+Monet kreikkalaiset siirtokunnat Mustanmeren rannikolla säilyttivät
+kaupallisen merkityksensä aina kauas keskiajalta saakka, jotkut
+vieläkin kauemmin. Kansatulva toisensa jälkeen huuhteli näitä
+yhteiskuntia, mutta ihmeellisen sitkeästi kreikkalainen väestö sai
+kansallisuutensa säilymään jokseenkin sekoittumattomana.[60]
+
+Kuten tarinat Odysseuksen harharetkistä sisältävät muistoja Sisilian
+ja etelä-Italian löytämisestä, siten kreikkalaisten löytöretket
+Mustallamerellä ovat pohjimmaisena aiheena tarinaan argonauttien
+retkestä, johon pian palaamme.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikkalaisten valtava maastamuutto Välimeren ja Mustanmeren
+rannikoille, jota nyt otamme seuranneet, aiheutui taloudellisista
+olosuhteista, mutta siirtolaisuuden seuraukset eivät ota yksinomaan
+aineellista laatua. Sillä on ollut tärkeä maailmanhistoriallinen
+merkitys varsinkin sen johdosta, että _kreikkalainen sivistys_ täten
+levisi kaikkiin Välimerenmaihin. Mutta siirtolaisuus on myös vuorostaan
+vaikuttanut tähän sivistykseen itseensä verrattomasti avartamalla
+kreikkalaisten omaa henkistä näköpiiriä. Kotona laaksot olivat ahtaita
+ja olot pieniä. Mutta kreikkalaisesta tuli merenkulkija ja kauppias,
+ja meri antoi hänelle avaran taivaanrannan. Sellaisen kaupungin kuin
+Miletoksen asukkaille, jotka merimiehinä ja kauppiaina risteilivät
+Mustallamerellä ja melkein koko Välimerellä, täytyi keräytyä sille
+ajalle ainoalaatuisen runsaat tiedot vieraista maista ja kansoista
+herättäen vertailua ja ajattelua. Ei ole suinkaan sattuma, että Kreikan
+filosofian kehto on keinunut siellä, ja että tästä kaupungista,
+»Joonian ylpeydestä», näin tuli kaikkien tieteitten emäkaupunki.
+Miletoslaisten kokoama tietoainehisto koko sen ajan sivistysmaailmasta
+oli valmistanut maaperää, ja oli vain ajankysymys, milloin näitten
+merenkulkijain »keksimishalu» kääntyisi uusilta ulapoille, filosofiaan
+ja tieteellisiin ongelmiin. Niinkuin meidän päiviemme Iso-Britannia
+Kreikka oli etupäässä siirtomaavalta, jonka kukoistus perustui emämaan
+ja siirtokuntien väliseen vuorovaikutukseen.
+
+Kreikkalaisten omalta kannalta katsottuna siirtokunnat myös vaikuttivat
+rauhoittavasti sisäisiin levottomuuksiin. Kaikki, jotka kotona tunsivat
+olevansa yhteiskunnan lapsipuolia, saattoivat vieraissa maissa hankkia
+itselleen tyydyttävämmät olot.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Toisen kreikkalaisen uudisasutuksen taukoaminen 6:nnen vuosisadan
+keskivaiheilla johtui siitä, että joonialaisista silloin, Kyyroksen
+valloittaessa Lyydian mahtavan valtakunnan, tuli Persian suurkuninkaan
+alamaiskansa. Vapautta rakastavia kreikkalaisia ei sitten enää
+niinkään haluttanut siirtyä itäänpäin. Lännessä tapahtui samaan aikaan
+samantapaisia muutoksia. Siellä karthagolaiset yhdessä etruskien kanssa
+keskeyttivät kreikkalaisten vallan leviämisen.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+J.L. Heiberg, En graesk Forpost (»Studier fra Sprog- og
+Oldtidsforskning» 1906).
+
+Ernst von Stern, Die griechische Kolonisation am Nordgestade
+des Schwarzen Meeres im Lichte arcbäologiscber Forschung (C. F.
+Lehmann-Haupt und E. Kornemann, Klio: Bd. IX).
+
+Prins Wilhelm, Sydfranskt. Skildringar från strövtåg i Provence.
+
+Rhys Carpenter, The Greeks in Spain (Laaja kirjallisuusluettelo).
+
+
+
+
+TARU ARGONAUTTIEN RETKESTÄ.
+
+
+Eräällä Boiotian kuninkaalla oli puoliso, joka oli jumalallista
+syntyperää. Hänestä tuli _Friksos_-nimisen pojan ja _Hellé_-nimisen
+tytön äiti. Mutta kun kuningas myöhemmin otti puolisokseen myöskin
+erään maallisen naisen, niin hänen ensimmäinen vaimonsa lähti
+vihastuneena kodistaan. Uusi vaimo synnytti ruhtinaalle myöskin kaksi
+lasta, ja näitä heidän äitinsä suosi kaikin mahdollisin tavoin enemmän
+kuin lapsipuoltaan. Punoipa hän juonen toisensa jälkeen raivatakseen
+Friksoksen ja Hellen tieltään. Silloin äiti armahti pienokaisiaan ja
+lähetti heille siivekkään kultaisen oinaan, joka otti molemmat lapset
+selkäänsä ja lensi pois heidän kanssaan. Kun he tulivat ensimmäisen
+kohdalle niistä kahdesta salmesta, jotka erottavat Euroopan ja Aasian
+toisistaan, alkoi Hellen päätä pyörryttää ja hän syöksyi alas ja
+hukkui. Hänen muistokseen salmi sai nimen Hellespontos, s.o. Hellen
+meri. Mutta Friksos tuli onnellisesti perille _Kolkhis_-maahan
+Mustanmeren perukkaan. Täällä kuningas _Aiētés_, auringonjumala
+Helioksen poika, otti hänet ystävällisesti vastaan. Hän uhrasi oinaan
+Zeukselle ja ripusti sen kultaisen taljan pyhään lehtoon, missä
+kauhistava lohikäärme vartioi sitä.
+
+Nyt oli Thessaliassa kuninkaanpoika nimeltä _Iāsōn_. Jo ennen Iasonin
+syntymää oli hänen isänsä vallanhimoinen ja vilpillinen velipuoli
+_Pelfās_ syössyt veljensä valtaistuimelta. Iasonista kasvoi kuitenkin
+väkevä ja rohkea nuorukainen, ja täytettyään kaksikymmentä vuotta
+hän astui vilpillisen setänsä eteen ja vaati isänsä valtaistuinta
+itselleen. Pelfas, joka oli kavala mies, keksi silloin asettaa hänelle
+ehdon, jonka piti olla mahdoton täyttää: setä luovuttaisi Iasonille
+valtakuntansa, jos hän noutaisi kultaisen oinaantaljan Kolkhis-maasta.
+
+Iason suostui tähän muitta mutkitta. Hän pyysi Kreikan uljaimpia
+urhoja ja sankareita seuralaisikseen seikkailumatkalle. Mukaan tulivat
+Theseus ja Herkules ja laulaja Orpheus ja monta muuta. Kun he olivat
+kokoontuneet Iasonin kotiseudulle, oli siellä jo suuri laiva valmiina
+viemään heidät meren yli, ensimmäinen helleenien rakentama suuri laiva.
+Mutta Iasonin suojelijatar, Athene-jumalatar, olikin auttanut sen
+rakentamisessa. Laivan nimi oli _Argó_.
+
+Argonauttien[61] retki oli täynnä ihmeellisiä seikkailuja. Kauniit
+naiset yrittivät houkutella heitä unohtamaan asiansa, jättiläiset
+koettivat sulkea väylän suurilla kallionlohkareilla, ja hurjat
+sotasankarit pyrkivät koettelemaan voimiaan matkamiesten kanssa.
+Traakiassa heitä kohtasivat toisenlaiset elämykset. Siellä asui vanha
+kuningas nimeltä Phineús, joka oli Apollonilta saanut tietäjänlahjan.
+Mutta kun hän oli käyttänyt kykyänsä ilmaistakseen ihmisille liian
+paljon Zeuksen salaisia päätöksiä, niin jumalat olivat rangaisseet
+häntä. Aina kuin hänen piti syödä, lensi paikalle kaksi inhoittavaa
+n.s. _harpyiaa_, petolintuja, joilla oli naisenkasvot, ja sen ruoan,
+mitä ne eivät riistäneet itselleen, ne likasivat, niin ettei se
+kelvannut, syötäväksi. Ukko raukka olikin pelkkää luuta ja nahkaa.
+
+Mutta kaksi urhoollista argonauttia vapautti vanhuksen
+kiusanhengestään. Palkaksi tästä Phineus käytti tietäjänlahjaansa
+neuvoakseen heille, miten he välttäisivät matkansa suurimman vaaran.
+Heidän täytyi nimittäin kulkea kahden liikkuvan kallion välistä, jotka
+määrättyinä aikoina jymisten iskivät yhteen ja murskasivat kaikki
+merenkulkijat. Vanhus neuvoi argonautteja päästämään irti kyyhkysen,
+ennenkuin he itse yrittäisivät kulkea siitä. Jos se musertuisi
+kallioiden välissä, heidän olisi keskeytettävä matkansa; mutta jos se
+onnellisesti pääsi lävitse, saattaisivat he yrittää. Heidän oli vain
+soudettava kaikin voimin, niin he kyllä jumalien avulla onnistuisivat.
+
+Kun Iason miehineen tuli vaaralliselle paikalle, niin he noudattivat
+Phineuksen neuvoa, ja katso: kyyhkynen lensi vahingoittumattomana
+kallioiden välitse; vain sen viimeiset pyrstösulat katkesivat!
+Kallioiden alkaessa erota toisistaan argonautit ohjasivatkin rohkein
+mielin purtensa vaaralliseen salmeen, ja Athenen avulla yritys
+onnistui. Vain laivan äärimmäiset perälaudat murskaantuivat kallioiden
+välissä.
+
+Siitä saakka nämä vaaralliset kalliot ovat pysyneet paikoillaan; sillä
+kohtalo oli säätänyt, että ne lakkaisivat iskemästä yhteen, heti kuin
+jonkin laivan onnistuisi kulkea niiden välitse.
+
+Vihdoin Iason ja hänen seuralaisensa tulivat Kolkhis-maahan ja
+astuivat ihanaan palatsiin, jonka Hephaistos kerran oli rakentanut
+kuningas Aieteelle. Esipihassa oli neljä suihkukaivoa. Yhdestä
+virtasi maitoa, toisesta viiniä, kolmannesta öljyä ja neljännestä
+vettä, joka talvella oli lämmintä, mutta kesällä jääkylmää. Mutta
+kun argonautit olivat esittäneet asiansa kuningas Aieteelle, tämä
+pahastui ja päätti viekkautta käyttämällä suoriutua muukalaisista.
+»Yhdellä ehdolla», hän sanoi Iasonille, »annan sinulle kultaisen
+taljan. Kuulehan! Sodanjumalalle pyhitetyllä kentällä käy laitumella
+kaksi härkää, joilla on vaskiset sorkat ja joiden sieraimista suitsuaa
+tulta. Näillä juhdilla sinun on kynnettävä pelto ja sitten kylvettävä
+vakoihin lohikäärmeen hampaita. Ja sen jälkeen sinun tulee taistella
+aseistettuja sotureita vastaan, joita kylvöstä kasvaa.»
+
+Siitä koetuksesta ei edes Iasonkaan olisi suoriutunut, ellei hän
+olisi saanut apua. Mutta nyt kävi niin, että jumalat antoivat Aieteen
+oman tyttären Medeian rakastua rohkeaan nuorukaiseen. Hän osasi
+loihtia ja lahjoitti lemmitylleen ihmeellistä voidetta, joka teki
+hänet haavoittumattomaksi ja antoi hänelle voiman kesyttää villit
+härät. Sitten hän antoi Iasonille seuraavan neuvon: »Kun näet soturien
+kasvavan lohikäärmekylvöstä, niin heitä suuri kivilohkare heidän
+keskelleen! He epäilevät silloin, että joku heistä on sen heittänyt, ja
+lyövät toisensa kuoliaaksi.»
+
+Iason lähti siis hyvin varustettuna noutamaan vaarallisia härkiä.
+Luolasta, missä ne oleskelivat, ne ryntäsivät häntä vastaan päristellen
+sieraimistaan tulta ja liekkejä. Mutta Iason tarttui molempia sarvista
+ja paiskasi ne maahan. Muuan hänen ystävistään ojensi hänelle ikeen,
+jonka hän pani niiden niskaan. Sitten hän valjasti ne auran eteen, ja
+vinhaa vauhtia kävi nyt sekä kyntö että kylvö.
+
+Kun vainio sitten alkoi täyttyä uhkaavista sotureista, joita kasvoi
+lohikäärmekylvöstä, seurasi Iason Medeian neuvoa, ja päivän laskiessa
+kaikki soturit makasivat kuolleina maassa. Mutta kuningas Aietes oli
+synkkä ja uhkaava, ja Medeia käsitti, ettei hän koskaan vapaaehtoisesti
+luovuttaisi kultaista taljaa. Hän päätti silloin itse auttaa
+rakastettuaan sen noutamisessa.
+
+Yön pimeydessä he yhdessä lähestyivät peloittavaa lohikäärmettä, joka
+vartioi aarretta, ja Medeia pirskoitti pedon silmille nukuttavaa
+nestettä, niin että Iason saattoi noutaa kultaisen taljan tammesta,
+missä se riippui. Vaikka oli pilkkoisen pimeätä, se löytyi helposti,
+sillä oinaantaljasta levisi kauas ympäristöön kirkas valo.
+
+Heti Iasonin palattua saaliineen laivaan argonautit purjehtivat kotiin
+välttääkseen Aieteen koston, ja Medeia seurasi rakasta Iasoniaan.
+Monia vaaroja ja seikkailuja kestettyään he vihdoin saapuivat Iasonin
+kotimaahan.
+
+Pelias hämmästyi sanomattomasti, kun Iason ojensi hänelle kultaisen
+oinaantaljan. Varmana siitä, ettei Iason ikinä hengissä palaisi
+Kolkhiin-matkaltaan, hän oli nuorukaisen poissa ollessa surmannut tämän
+vanhat vanhemmat; ja nyt hän kieltäytyi pitämästä heidän pojalleen
+antamaansa lupausta. Mutta silloin Medeia taikakeinoillaan otti tuon
+pahansuovan miehen hengiltä. Se tapahtui kuitenkin niin epäinhimillisen
+julmalla tavalla, että maan asukkaat alkoivat inhota Iasonia ja Medeiaa
+ja karkoittivat heidät Boiotiasta.
+
+He saivat silloin turvapaikan Korinthoksessa. Mutta siellä Iason
+muutaman vuoden kuluttua ihastui kuninkaan tyttäreen _Kréúsaan_.
+Medeian sydämessä syttyi silloin hurja viha; mutta hän hillitsi itsensä
+niin taitavasti, että sekä Iason että Kreusa luulivat hänen antaneen
+heille anteeksi. Sen merkiksi Medeia lähetti kilpailijattarelleen
+häälahjaksi komean vaipan ja kultaisen seppeleen. Morsian otti ne
+kiitollisena vastaan; mutta heti hänen puettuaan ne ylleen, seppeleestä
+leimahtaa tulenliekkejä, ja lumottu vaippakin on pian ilmitulessa.
+Hänen isänsä kiiruhtaa sitä sammuttamaan, mutta joutuu saman kohtalon
+uhriksi kuin tyttärensä, ja kun Iason tulee paikalle, makaavat Kreusa
+ja hänen isänsä hiiltyneinä ruumiina.
+
+Mutta Medeian kostonhalu ei ole vielä tyydytetty. Sillä aikaa hän on
+suorittanut vielä hirveämmän teon: vihasta uskotonta puolisoa kohtaan
+hän on surmannut pienet lapsensa, vaikka rakastaakin heitä äidin koko
+hellyydellä. Kun nyt Iason syöksyy vaatimaan häntä tilille Kreusan ja
+appensa murhasta, kohtaa häntä kaamea näky: hänen pienet viattomat
+lapsensa kylpevät veressään. Jäätävän pilkallisesti Medeia hänelle
+ilmoittaa, mitä hänelle on maksanut sen naisen hylkääminen, joka on
+auttanut häntä niin monissa vaaroissa ja hänen tähtensä uhrannut
+kaikkensa. Medeiaa itseään ei Iasonin kosto voi kohdata, sillä hän on
+jo noussut kahden lohikäärmeen vetämiin vaunuihin ja häviää Iasonin
+näkyvistä.
+
+
+
+
+HAJANAINEN, MUTTA VALTIOLLISESTI VALVEUTUNUT KANSA.
+
+
+Ensi näkemältä Kreikan niemimaa tuntuu muodostavan maantieteellisen
+kokonaisuuden, mutta lähemmin tarkastellessa huomaakin, että luonto on
+jakanut sen lukuisiin laaksoihin ja tasankoihin, joita vuorijonot ja
+lahdet erottavat toisistaan. Sellaisessa maassa syntyy, kuten Syyriassa
+tai Norjassa, Skotlannissa ja Sveitsissä, joukko pienoisyhteiskuntia:
+fylkejä, klaaneja tai kantoneja, jotka kaikki enemmän tai vähemmän
+julkisesti kadehtivat viereisen laakson naapuria ja ovat kiihkeitä
+nurkkapatriootteja. Olivathan myös Kreikan lukemattomat saaret kuin
+luotuja viettämään itsenäistä valtiollista elämää.
+
+Kun kansan isänmaana useinkin oli vain vuorten välinen laakso, lahti
+sitä ympäröivine rantakaistaleineen tai saari, sulautuivat sen valtio-
+ja kotiseututunne yhdeksi. Sellaiselle kansalle valtio ei ollut
+kuten nykyajan ihmiselle kartan avulla tajuttava käsite, vaan elävä,
+kouraantuntuva todellisuus. Ateenalainen saattoi Hymettos-kukkulalta
+yhdellä ainoalla silmäyksellä syleillä koko Ateenan valtakuntaa
+aina vuoriin saakka, jotka taivaanrannalla rajoittivat sitä. Kun
+kreikkalainen kävi sotaa valtionsa puolesta, hän ei taistellut
+pelastaakseen tai valloittaakseen valtakunnalle jonkin määrätyn
+alueen — ei kuten esim. meidän aikamme saksalaiset ja ranskalaiset
+ovat taistelleet Elsassin omistamisesta —, vaan hän taisteli aina
+oman kotilietensä puolesta. Isänmaa ja kotiseutu olivat hänelle yhtä.
+Valtiollisesti katsoen kreikkalaiseen _valtioon_ ei tavallisesti
+kuulunut enempää kuin _kaupunki_ ja sitä ympäröivä maaseutu. Kaupunki
+oli valtiollisen elämän tyyssija, ja siellä ratkaistiin valtion asiat.
+Ne, jotka eivät asuneet kaupungissa tai eivät voineet tulla sinne
+keskustelemaan ja äänestämään, eivät siis saaneet olla mukana.
+
+Luettelo venyisi melko pitkäksi, jos laskettaisiin kaikki pienet
+pesät mantereella ja saarilla, missä siihen aikaan valtiollinen
+elämä poreili. Useimmissa maakunnissa oli monta itsenäistä
+kaupunkiyhteiskuntaa. Kreetan saarella laskettiin olevan ainakin
+viisikymmentä, Lesboksella kuusi. Pikkuriikkiselle saarelle voi mahtua
+useita »valtioita». Tämä oli kuitenkin poikkeustapaus; tavallisesti
+kukin Aigeianmeren saarista muodosti valtiollisen kokonaisuuden.
+Arkadiassa laskettiin olevan yli kaksikymmentä riippumatonta
+»valtiota». Nämä olivat kuitenkin, kuten Boiotian ja muutamien
+muidenkin maakuntien valtiot, yhtyneet valtioliitoksi. Mutta vain
+Attikassa ja Lakoniassa yhden kaupungin onnistui vähitellen koota koko
+maakunta valtapiiriinsä. Ateenan ja Spartan kaupungit kehittyivät
+luonnollisesti sitä mahtavammiksi ollessaan siellä valtiollisen
+elämän keskuksia. Attikassa Ateena sai tämän hallitsevan aseman sillä
+perusteella, että siitä tuli koko maakunnan tuonti- ja vientisatama.
+
+Kaupungeissa politikoitiin ja harjoitettiin valtiollista
+kannunvalantaa[62] hartaalla halulla ja etelämaisella innolla, jota
+voimme kuvitella ainoastaan, jos tunnemme nykyisten kreikkalaisten
+loppumattoman politikoimisen. Valtiollisen elämän näyttämönä olivat
+Hellaassa enimmäkseen kadut ja torit. Etelämaalainen on leudon
+ja aurinkoisen ilmaston vuoksi paljon enemmän ulkoilmaihminen
+kuin pohjoismaalainen, jota pakkanen ja rajuilma pidättää
+seinien sisäpuolella. Sen tähden pohjolan asukas onkin enemmän
+sisäänpäinkääntynyt ja ihmisiäkaihtava kuin etelän lapset, jotka aina
+ovat kosketuksessa lähimmäistensä kanssa.
+
+Niin suuria kuin kreikkalaiset ovatkin saaneet aikaan sivistyksen
+kilpakentällä, heidän valtiollinen elämänsä on kuitenkin säälittävän
+pikkumaista ja epäluuloista paitsi suurina maailmanhistoriallisina
+hetkinä, jolloin uhkaava ulkonainen vaara liitti heidät yhteiseen
+taisteluun vapautensa puolesta. Yksikään muinaiskreikkalainen runoilija
+ei ole koskaan lauluissaan ylistänyt Hellasta. Helleeneillä ei ikinä
+ole ollut mitään sellaista yhteistä symbolia kuin Rooman patsas, jonka
+roomalaiset pystyttivät temppeleihinsä, tai ruotsalaisten äiti Svea,
+saksalaisten Germania tai pohjois-amerikkalaisten vapaudenjumalatar.
+Mutta toiselta puolen juuri Hellaan pienoisvaltioissa esiintyy ensi
+kerran historiallisena aikana kaksi ilmiötä, joita pidämme ihmiskunnan
+kehityksen parhaina saavutuksina, nimittäin _yksilön vapaus_ ja
+_kansalaishenki_.
+
+Luonnon niin rikkomassa maassa kuin Kreikassa ei voinut syntyä itse
+valtaisesti hallittuja suurvaltoja. Mutta niinpä ei yhteiskuntakaan
+siellä sortanut yksilöä. Lukuisissa itseään hallitsevissa valtioissa,
+joita siellä syntyi, eri yksilöt taistellessaan pyrkimystensä puolesta
+saattoivat vapaasti kehittyä ja päästä valtaan. Voimakas vapaudenhalu
+ja yksilöllisyys, jotka tuntuvat olevan indoeurooppalaisten
+kansojen veressä, olivat kreikkalaisilla erikoisen voimakkaasti
+kehittyneet. Kreikkalaiset ovat itse asiassa tehneet sen, mitä
+yleensä pidetään renessanssin ansiona: he ovat _keksineet ihmisen_.
+He ovat yksilöllisyyden uranuurtajia. Kreikan valtiollisessa elämässä
+vallitsi sama kilpailunhalu kuin olympialaisissa kisoissa. Se oli
+ainaista kamppailua vallasta ja kunniasta, kamppailua, joka usein
+johti epäterveeseen liioitteluun, mutta myöskin kannusti yksilöitä
+ponnistuksiin ja kehittämään persoonallisuuttaan.
+
+Mutta miten kreikkalaisilla oli _aikaa_ politikoida ja harrastaa niin
+innokkaasti valtiollista kannunvalantaa? Se johtui siitä, että orjat
+tai maaorjat yleensä suorittivat kaiken raskaan ja karkean työn. Niin
+kansanvaltaisesti kuin yhteiskunta olikin järjestetty, Hellaan kansan
+henkistä sivistystä kannattava osa oli itse asiassa yläluokkaa, jolla
+aina oli aikaa opiskella ja keskustellen kehittää omia taipumuksiaan,
+harrastaa filosofisia kysymyksiä ja yhteiskunnallisia asioita, käydä
+teattereissa, kylpylöissä, voimistelu- ja urheilutilaisuuksissa ja
+siellä vaihtaa ajatuksia lähimmäistensä kanssa. Korkea älyllinen elämä
+ja yhteiskunnallinen toiminta edellyttivät täällä kuten muuallakin,
+että muut yhteiskuntaluokat suorittivat »palvelevan veljen» tehtävän.
+
+Oikeus ja tottumus ottaa osaa valtion asioitten ratkaisemiseen
+kehitti helleeneissä muutakin, joka selvästi erottaa heidät idän
+kansoista. Itämailla oli kaikkina aikoina pidetty itsestään selvänä
+asiana, että kuningas sai itsevaltaisesti ratkaista kaikki. Siellä
+ei kukaan ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että _kansalla_ pitäisi
+olla jotakin sananvaltaa sen suhteen, miten sitä hallittiin.
+Itämaiden suurissa yksinvaltaisesti hallituissa valtioissa ei ollut
+kansan- tai valtakunnankokouksia. Kansanvaltainen hallitus oli
+mahdollinen vain pienissä yhteiskunnissa, sillä vain niissä kansa
+kokonaisuudessaan voi saapua tärkeitä kysymyksiä ratkaisemaan.
+Tiedämme liian vähän kyetäksemme päättelemään, voidaanko puhua kansan
+itsehallinnosta pienissä yhteiskunnissa, jotka olivat egyptiläisten,
+assyrialais-babylonialaisten ja persialaisten suurvaltojen edeltäjiä.
+Sen vain tiedämme, että helleenit _historiallisena aikana_ ovat
+luoneet _vapaan kansalaisen_ käsitteen, joka itämailla oli siihen
+aikaan tuntematon. Täten kreikkalaiset ovat suorittaneet suurimman
+osuutensa kehityksen kulkuun ja lisänneet uutta siihen, mitä itämaitten
+kansat olivat tehneet ihmissuvun hyväksi. Kunnon kansalainen on mies,
+joka ei kehitä itseään vain oman etunsa vuoksi, vaan hyödyttääkseen
+maanmiehiään ja isänmaataan.
+
+Kreikkalaiset ovat maailmanhistorian ensimmäinen valtiollisesti
+valveutunut kansa. Heidän yhteiskunnallinen ulospäinsuuntautuva
+aktiivisuutensa on vastakohtana intialaisten sisäänpäinkääntyneelle,
+omaan täydellisyyteensä pyrkivälle sieluntoiminnalle, jolle sellaiset
+ulkonaiset asiat kuin lait ja hallitusmuodot ovat jokseenkin
+yhdentekeviä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Toinen kohottava piirre keskellä Hellaan eri kansojen hajaannustilaa
+oli se, että ne kuitenkin sivistykseltään tunsivat olevansa _yhtä_
+kansaa. Ensinnäkin ne puhuivat samaa kieltä. Tämä tosin jakautui
+murteisiin, jollaisia olivat pehmeä joonialainen, kova doorilainen,
+aiolialainen ja useat sekamurteet[63], mutta eivät eronneet
+toisistaan enempää, kuin että kaikki kreikkalaiset ymmärsivät
+toisiaan. Ja kuten kreikkalaisilla oli yksi kieli, heillä myös oli
+yksi uskonto, Homeroksen ja Hesiodoksen antama. Ja Delphoissa oli
+heidän uskonnollinen yhtymäkohtansa. Mikään ei ole niin suuresti kuin
+Homeroksen laulut yhdistänyt kreikkalaisia ja saattanut heitä tuntemaan
+henkistä yhteenkuuluvaisuutta keskenään. Ilias ja Odysseia olivat
+perustuksena kaikkien helleenien kasvatuksessa, nuorten sparttalaisten
+samoinkuin nuorten ateenalaisten tai miletoslaisten, ja suurina juhlina
+näitä runoelmia lausuttiin kokoontuneelle rahvaalle.
+
+Ja vihdoin myöskin Zeuksen pyhä lehto Olympiassa oli kautta
+vuosisatojen paikka, jossa helleenit tunsivat olevansa yhtä kansaa.
+Siellä kaikki paikallisedut väistyivät. Valtiollinen jännitys laukesi
+siellä suureen, kaikkia vallitsevaan juhlatunnelmaan.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff y.m., Staat und Gesellschaft der
+Griechen und Römer.
+
+Fusten de Coulanges, Vanhan ajan kaupunkivaltio. Ranskasta suomentanut
+J.V. Lehtonen.
+
+Stig Bendixon, En översikt av den folkliga självstyrelsens öden (Laaja
+kirjallisuusluettelo).
+
+
+
+
+KUNINGASKUNNASTA YLIMYSVALTAISEKSI TASAVALLAKSI.
+
+
+Homerisen ajan patriarkallinen kuningaskunta oli aivan toisenlainen
+kuin mykeneläisen ajan ehdoton yksinvalta. Kuningas oli vanhimmissa
+kreikkalaisissa pikkuvaltioissa tuskin enemmän kuin primus inter
+pares: ensimmäinen vertaistensa joukossa. Vertaiset olivat kuninkaan
+neuvonantajia, »vanhimpia», kuten heitä tavallisesti nimitettiin;
+käytettiinpä näistä mahtavista miehistä toisinaan myöskin »kuninkaan»
+nimeä. Ei siis otettu mitään suurta askelta, kun kuningasvalta
+väistyi aatelisvallan tieltä. Tätä muutosta varten ei tarvittu
+vallankumouksellisia mullistuksia — kuningaskunta hävisi melkein
+itsestään, neuvoston aateliset anastivat vähitellen kuninkaan
+vallan. Kuningas menetti valtiolliset virkatoimensa yhden toisensa
+jälkeen, ja lopulta hänelle jäi vain ylimmäisen papin arvo. Voimme
+seurata tämän muutoksen kehitystä esimerkiksi Ateenassa. Alkujaan
+kuninkaanarvo siellä annettiin elinajaksi. Sitten kuninkuus muuttui
+kymmenvuotiseksi ja vihdoin vain yksivuotiseksi sekä rajoittui vain
+etupäässä uskonnollisten juhlamenojen ja kulkueitten johtamiseen,
+kun taas valtiollinen valta siirtyi virkamiehelle, jota sanottiin
+arkontiksi. Oikeastaan hän oli kuningasvallan perillinen, mutta hänellä
+oli rinnallaan kahdeksan muuta arkonttia.
+
+Myöskin Spartassa, jonka vastakohta Ateenasta vähitellen tuli melkein
+kaikissa suhteissa, tapahtui jokseenkin sama kehitys, vaikka kuninkuus
+siellä nimellisesti säilyikin. Itse asiassa tämäkin valtio muuttui
+ylimysvaltaiseksi tasavallaksi. Tämä valtiomuoto oli luonnollinen
+maassa, jossa oli mahtava maataomistava ylimystö; ja Lakonia, joka
+kautta aikojen pysyi maanviljelysmaana, ei koskaan kehittynytkään
+sen pitemmälle. Attikassa ja muissa tärkeissä merivaltioissa koitti
+vähitellen päivä, jolloin ylimysvalta oli aikansa elänyt.
+
+Kreikan niemimaalla oli kuitenkin myös valtioita, joissa kuninkuus
+säilyi vielä pitkiä aikoja, kuten Epeiros ja Makedonia, jonka kuninkaat
+kerran tulivat saamaan tärkeän merkityksen Kreikan historiassa. Mutta
+näitä valtioita ei luettu varsinaiseen Hellaaseen.
+
+
+
+
+SPARTTA, JÄRKKYMÄTTÖMÄN VALTIOMUODON YHTEISKUNTA.
+
+TYYPILLINEN YLIMYSVALTAINEN SOTURI VALTIO.
+
+
+Spartta sijaitsee Eurotas-joen kostuttamassa viljavassa laaksossa.[64]
+Jo Homeros ylistää lauluissaan Eurotas-laakson ihanaa rehevyyttä ja
+mainitsee sen laajat apilavainiot ja satoisat pellot. Ja vielä tänä
+päivänä siellä asuu Kreikan kenties varakkain väestö.
+
+Muinoin Spartta oli voimakkain kaikista Hellaan yhteiskunnista, ei
+linnoitustensa vuoksi — niitä ei kaupungissa ollut — vaan kansalaisten
+miehuuden ja yksimielisyyden takia. Jos sparttalaiselta kysyi, miksi
+hänen kaupungissaan ei ollut muureja niinkuin muissa kaupungeissa, sai
+ylpeän vastauksen: »Kansalaisten ruumiit ovat muurinamme.» Itse asiassa
+Spartta ei tarvinnut linnoituksia, sillä autiot, luoksepääsemättömät
+vuoret laakson kummallakin puolella muodostivat tarpeellisen
+suojamuurin.
+
+Muinaisajan Spartta ei ollut yhtenäinen kaupunki, vaan oikeastaan ryhmä
+talonpoikaiskyliä, sellaisia kuin ne olivat vanhimmassa Hellaassa.
+
+Luonnon anteliaisuus olisi helposti voinut veltostaa Spartan kansan,
+ellei sille olisi vastapainoa ollut. Mutta sellaisia oli kaksi. Toinen
+oli _Taygetos_, jonka uhkaavan majesteetillinen vuoriharjanne kohoaa
+yli koko Lakonian ja pitkine, useimmiten lumen peittämine karjoineen
+antaa tälle maisemalle sille ominaisen vakavuuden. Kun aurinko laskee
+korkean vuorenseinämän taakse, joka alastoman, sinertävän jäämuurin
+tavoin järkkymättömän mahtavana rajoittaa näköpiirin, ja kun vuoren
+heittämä synkkä varjo liukuu yli tasangon, saa koko maisema muinaisen
+sankariajan tunnun, jonkinlaisen heroisen leiman. »Auringonlasku
+muistuttaa täällä», Zilliacus sanoo, »tavallaan auringonpimennystä.
+Siinä on jotakin peloittavaa, katastrofimaista.»
+
+Taygetos oli sparttalaisen nuorison aava ja karaiseva temmellystanner,
+sparttalaisten terveydenlähde. Sen pelkkä näkeminen antaa sielulle
+lisäannoksen koottua voimaa ja terästävän ankaraa kauneutta.
+
+Toisena vastapainona sparttalaisten veltostumiselle olivat heidän
+raudankovat lakinsa. Ilman niitä ei sanalla _sparttalainen_ olisi ollut
+sitä miehuuden ja yhteiskuntahyveitten kaikua, joka ikuisiksi ajoiksi
+on tälle kansalle suonut kunniapaikan historian lehdillä. Tarun mukaan
+sparttalainen valtiojärjestys oli viisaan lainsäätäjän _Lykurgoksen_
+työtä. Mutta historiantutkimus tuntee yhtä vähän häntä kuin Homerosta.
+
+Kun doorilaiset ottivat Lakonian haltuunsa, sen akhaialainen väestö
+joutui maaorjan asemaan. Heistä arvatenkin polveutui se orjienkaltainen
+yhteiskuntaluokka, jota sanottiin _helooteiksi_. Niitten doorilaisten
+valtioitten kesken, joita maakuntaan perustettiin, näyttää ajan mittaan
+syntyneen eripuraisuutta ja sotia. Lopputulos oli, että Spartan
+kaupunkivaltio kukisti muut ja pakotti koko Lakonian valtaosasille.
+Sparttalaiset itse eli _sparttiaatit_, kuten he yhteiskuntaluokkana
+itseään nimittivät, pidättivät silloin itselleen kaiken valtiollisen
+vallan valtiossa. He sallivat kukistettujen heimolaisten pitää
+vapautensa sekä osan maastansa, mutta kansalaisoikeuksia heille ei
+myönnetty, vaikka sparttiaatit käyttivät heitä sotapalvelukseen
+ja vaativat heiltä sotaveroja. Siten syntyi, arvellaan, se
+yhteiskuntaluokka, jota nimitettiin _perioikeiksi_, s.o. »ympärillä
+asuviksi». Nimi johtuu siitä, että he asuivat maaseudulla ja kylissä
+sen alueen ympärillä, minkä sparttiaatit varasivat itselleen, nimittäin
+Spartan ja hedelmällisen Eurotas-laakson. Tämä alue jaettiin 9 000 yhtä
+suureen osaan — niin paljon oli nim. siihen aikaan sparttiaatteja.
+Heidän maatiluksiansa ei ollut lupa jakaa, vaan ne siirtyivät perintönä
+pojille yhteisesti, jos heitä oli useita. Tätä maa-alueen yhtä suuriin
+osiin jakamista pidettiin Lykurgoksen työnä. Hän tahtoi, sanoo
+kreikkalainen historioitsija Plutarkhos, jakaa maan niin, että »rikkaus
+ja köyhyys kaikkine huonoine seurauksineen kokonaan ehkäistäisiin.
+Muuta eroa ei saisi olla sparttiaattein kesken kuin se kunnia, joka
+seuraa hyvettä, ja se häpeä, joka tahraa huonon kansalaisen». Mutta
+itse asiassa tällainen maan jakaminen ei ollut erikoisesti Spartalle
+ominaista, vaan se oli ollut perinnäistapana kaikilla kreikkalaisilla
+kansoilla uutta maa-aluetta vallattaessa. Erotus oli vain se, että
+Spartassa pyrittiin laeilla kaikiksi ajoiksi säilyttämään tämä
+taloudellinen ja yhteiskunnallinen yhdenvertaisuus, joka antoi
+sparttiaattien kansalaissotajoukolle ennen kuulumattoman voiman ja
+yhtenäisyyden.
+
+Sparttiaatti itse ei ottanut osaa maansa viljelyyn. Ahertelu hänen
+ja hänen perheensä ylläpitämiseksi oli sälytetty muitten, heloottien
+hartioille. On sanottu helootteja orjiksi, mutta varsinaisia orjia
+he eivät olleet. Joka helootilla oli tosin herransa, mutta tämä ei
+häntä omistanut, hän ei saanut häntä myydä, ei häntä karkoittaa,
+ei tappaa eikä rääkätä häntä, myöskään hän ei voinut tehdä häntä
+vapaaksi. Helootit kuuluivat sen sijaan koko yhteiskunnalle. He olivat
+jonkinlaisia _valtion maaorjia_, joita yksityiset sparttiaatit saivat
+maatansa viljellessään vapaasti käyttää. Helootti ei ollut yksityiseen
+omistajaan, vaan turpeeseen sidottu. Sitä hän ei saanut itse hyljätä,
+mutta ei häntä myöskään voitu siltä karkoittaa. Hänen asemansa oli
+tuntuvasti parempi kuin orjan. Sillä maapalstalla, jota hän oli
+joutunut viljelemään, hänellä sai olla oma talo ja oma perhe, mutta hän
+oli velvollinen vuosittain maan omistajalle luovuttamaan määrätyn erän
+viljaa, viiniä ja öljyä.
+
+Pöyristyttäviä ovat muinaisajan kuvaukset siitä, kuinka julmasti
+sparttiaatit kohtelivat helootteja. Niinpä kerrotaan heidän pakottaneen
+helootteja juomaan itsensä päihdyksiin, jotta nuoret sparttiaatit
+siten saisivat havainnollista raittiusopetusta, sekä toisinaan taas
+toimeenpanneen todellisia heloottien ajojahteja.
+
+Epäilemättä sparttiaatit olivat isäntinä kovia ja julmia — olivathan
+he kovia myös itseään kohtaan. Mutta toisaalta on huomioon otettava,
+että valtio suorastaan itsekkäistä syistä ei sallinut helootteja pahoin
+pideltävän. Valtio tarvitsi heitä rauhan aikana maan viljelemistä
+varten, ja sodissa heidän täytyi kantaa raskaat aseet ja muona
+sparttiaateille sekä osittain tehdä palvelusta kevyenä jalkaväkenä.
+Plataian taistelukentällä seurasi jokaista sparttiaattia seitsemän
+heloottia.
+
+Yhtä vähän kuin sparttiaatti alentui maata muokkaamaan, ryhtyi hän
+käsitöitä tahi liikeasioita harjoittamaan. Kaikenlainen ansiotyö
+oli häneltä nimenomaan laeissa kielletty, sillä hänen piti kokonaan
+antautua sotapalvelukseen ja valtiollisiin tehtäviin. Ammattityöt
+ja liikeasiat olivat perioikkien hoidossa. Kauppavaihto rajoittui
+kuitenkin melkein yksinomaan itse Lakonian maakuntaan ja se oli
+suurimmaksi osaksi pelkkää vaihtokauppaa, joten rahoja tuskin
+tarvittiinkaan. Mikäli niitä käytettiin, ne olivat raskaita
+rautarahoja, jotka eivät olleet käyttökelpoisia Lakonian rajojen
+ulkopuolella. Saadakseen sellaista rahaa mukaansa parin tuhannen markan
+arvosta tarvittiin kokonaiset kuormavaunut.
+
+Myöhemmän ajan moralistit ovat pitäneet tämäntapaista asiaintilaa
+ansiona Lykurgokselle: hän oli muka täten koettanut estää suurten
+rikkauksien kerääntymistä muutamien harvojen käsiin, sillä silloinhan
+sparttiaattien välinen yhdenvertaisuus olisi ollut mennyttä ja
+ylellisyys olisi voittanut helposti jalansijaa korvaamattomaksi
+vahingoksi sparttalaisten sotaiselle kuntoisuudelle. Vanha
+sparttalainen sananlasku sanoi: »Spartan voi kaataa vain rikkauden
+palvonta».
+
+Itse asiassa kuitenkin rahan harvinaisuus ja vaikeakäyttöisyys oli
+luonnollinen seuraus siitä, että maan taloudellinen elämä oli kokonaan
+itseensä sulkeutunutta muusta maailmasta eristettyä omavaraistaloutta.
+Mutta sparttalaisiin oli myöskin juurtunut epäluulo helposti
+liikutettavia kulta- ja hopearahoja kohtaan. Aiheetta eivät nimittäin
+sparttalaiset pitäneet rahataloutta perimmäisenä syynä toisten
+valtioitten ali luisun mullistuksiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaikkien Spartan lakien ja yhteiskuntalaitosten tarkoituksena oli kelpo
+sotilaskansan luominen. Täällä ei valtio ollut olemassa kansalaista,
+vaan kansalainen valtiota varten. Syntymästään saakka sparttalainen
+oli valtion määräysvallan alainen. Äsken syntyneen pojan tarkastivat
+valtion virkamiehet, jotka ratkaisivat, oliko tämä kyllin voimakas
+ja kehittynyt päästäkseen kasvatuskustannuksista osalliseksi. Ellei,
+vietiin hänet Taygetos-vuorella olevaan rotkoon kuolemaan. »Pidettiin
+järjettömänä», sanoo eräs muinaisajan historioitsija, »uhrata huolta
+ja tarkkaa valintaa hevos- ja koirasiitokseen, mutta jättää lapset,
+joitten vanhemmat olivat tylsämielisiä, vanhuuden heikkoja ja sairaita
+elämään. Ja arveltiin, että oli paljon parempi sekä lapselle että
+valtiolle, että tämä kuoli kuin jäi eloon, jos se luonnostaan ei ollut
+terve ja elinvoimainen.»
+
+Kun poika oli täyttänyt 7 vuotta, otettiin hänet isän ja äidin
+hoidosta, jottei hän tulisi hemmoitelluksi. Nyt kävi valtio itse
+hänen kehitystään valvomaan. Pojat jaettiin osastoihin, joita
+johtivat erikoisesti kunnostautuneet nuorukaiset. Päivittäin he
+harjoittelivat painimista, uintia ja kilpajuoksua sekä keihäänheittoa
+ja muita sotaisia urheiluja. Kun pojat leikkivät, pyrkivät vanhemmat
+henkilöt kernaasti kiihoittamaan heitä tappeluun. Heitä harjoitettiin
+valittamatta kestämään kipuja, nälkää ja kylmää. Jotta heidän jalkansa
+karaistuisivat, annettiin heidän käydä avojaloin. Vuodet umpeensa
+heidän täytyi uida Eurotas-joessa, eivätkä he olleet lämpimämmin
+puettuja talvella kuin kesällä. Kerran vuodessa heitä julkisesti
+piestiin veriin asti Artemiin alttarin ääressä, eikä niinkään
+harvoin tapahtunut, että nuori sparttalainen heitti henkensä häntä
+ruoskittaessa pienintäkään valitusta huuliltaan päästämättä. Heidän
+ruokansa oli yksinkertaista ja niukkaa, mutta oli sallittua hankkia
+lisäravintoa varastamalla, kunhan ei vain joutunut kiinni. Sillä
+silloin tuli selkäsauna — ei siksi, että oli varastanut, vaan siksi,
+että oli taitamattomasti työnsä suorittanut. Näennäisesti niin
+nurinkurisen kasvatuksen tarkoituksena oli opettaa pojille viekkautta
+ja oveluutta, jotta he täysikasvuisina voisivat näitä ominaisuuksia
+hyväkseen käyttää sodissa. Tällaisen kasvatuksen tulosta kuvaavaa on
+kertomus sparttalaisesta pojasta, joka oli varastanut ketunpoikasen.
+Kun hän näki jonkun tulevan, hän piiloitti saaliin viittansa alle.
+Kettu alkoi repiä pojan vatsaa, mutta tämä ei pienimmälläkään eleellä
+näyttänyt, mitä viitan alla tapahtui. Vasta kuin hän kuolleena kaatui
+maahan, kävi ilmi, että hän oli varastanut.
+
+Esimiehiään ja vanhempia henkilöitä olivat nuoret velvolliset sotilaan
+tavoin tottelemaan ja ukkoja heidän tuli kunnioittaa — kuitenkaan
+ei vanhoja naimattomia miehiä! Nuorten sparttalaisten älyllisessä
+kehityksessä pantiin pääpaino siihen, että he oppivat antamaan
+lyhyitä ja sukkelia vastauksia. Vielä nytkin sanotaan sellaisia
+vastauksia lakonisiksi. Monta on maankuulua esimerkkiä sentapaisista
+lakonisista vastauksista.[65] Kun kerran ateenalainen koetti laskea
+leikkiä siitä, että sparttalaisilla oli niin lyhyet miekat, hän sai
+vastaukseksi: »Mutta me yllämme kuitenkin vihollisiimme niillä.»[66]
+Muuan toinen ateenalainen, eräs puhuja, nimitti sparttalaisia
+oppimattomiksi. Siihen sparttalainen heti tokaisi: »Aivan oikein:
+me olemme ainoat kreikkalaiset, jotka emme ole mitään pahaa teiltä
+oppineet.» Kiusoittava henkilö, joka yhtenään vaivasi muuatta Spartan
+kuningasta kysymyksillä ja m.m. tiedusteli tältä, kuka oli oivallisin
+sparttalaisista, vaikeni vasta saatuaan nolaavan vastauksen: »Se,
+joka vähimmin on sinun kaltaisesi.» Makedonian Philippos, joka tahtoi
+saattaa koko Kreikan valtansa alle, sanoi kerran ylpeästi Spartan
+lähettiläille: »Jos tulen Sparttaan, en ole jättävä kiveä kiven
+päälle». Lakoninen vastaus kuului: »Niin jos...» Kun sparttalaiselta
+kysyttiin: »Miksi ukot teillä pitävät niin pitkää partaa?» niin
+vastaus oli: »Jotta he itse näkisivät harmaat hapsensa eivätkä tekisi
+mitään arvolleen sopimatonta.» Eräs lakoninen sananparsi oli: »Paras
+on se valtio, jossa vähimmin puhutaan.» Muissa kreikkalaisissa
+valtioissa kuului asiaan, että ylipäällikkö ennen taistelua kiihoitti
+sotureitansa rohkaisevalla puheella, ja sellaisia pidettiin kyllä
+joskus Spartankin sotajoukoille, mutta ei suinkaan säännöllisesti.
+»Sparttalaiset tiesivät», sanoo historioitsija Thukydides, »että
+edellä käypä pitkällinen harjoitus sota-ammatissa on parempi turva
+ratkaisevalla hetkellä kuin kauniit puheet.» Pidettiin luonnollisena
+asiana, että sotamiesten tuli olla urhoollisia. Mitäpä silloin enää
+kehoituksia tarvittiin? Tämän tiesivätkin kaikki helleenit, ja tapahtui
+toisinaan, että vähemmän sotaan tottuneet vastustajat jo nähdessäänkin
+lakedaimonilaisten vankat rivit joutuivat siihen määrään pelon valtaan,
+että kääntyivät takaisin uskaltamatta edes ruveta vihollisen kanssa
+peitsiänsä mittelemään ja pakokauhun valtaamina tallasivat toisiansa
+ajattelematta muuta kuin pakoon pääsyä.
+
+Kahdenkymmenen vuoden ikäisenä pidettiin sparttalaista nuorukaista
+asekuntoisena. Silloin hänen sotilaallinen kasvatuksensa alkoi, ja
+miehen asevelvollisuus päättyi vasta 60 vuoden iässä. Kuten poikia
+kasvatettiin ruoduttain, niin viettivät miehet leirielämää 15-miehisiin
+toveriryhmiin jaettuina. Myöskin naineet miehet kuuluivat sparttalaisen
+käsityksen mukaan ensi sijassa isänmaalle eikä perheelleen. _Hekin_
+asuivat yhdessä kenttäleirissä ja söivät siellä ateriansa, jotka olivat
+tunnetut yksinkertaisuudestaan. Erikoisen kuuluisa oli n.s. musta
+keitto, joka oli pääasiallisesti valmistettu sianlihasta sekä höystetty
+verellä, etikalla ja suolalla.
+
+Sparttalaisten koko elämä tähtäsi sotavalmiuteen, ja heidän kaupunkinsa
+oli sotaleiri. Myöskin heidän huvituksensa olivat sotilaallisia.
+Ainoa huvittelu, joka oikeastaan oli heille sallittu, oli metsästys.
+Villisikain ajo Taygetos-vuoren metsissä — jotka nyt on aikoja
+sitten raiskattu — ja partioretket tunturijyrkänteillä olivat mitä
+oivallisinta valmennusta taistelutantereen aseleikkiin. Heidän ankaran
+sotilaallinen kasvatuksen kehitti Kreikan parhaimmat jalkasotilaat sekä
+sen ainoan järkähtämättömän lujan valtiojärjestyksen.
+
+Kun sotatorvi kaikui, lähti sparttalaisten raskaasti asestettuja
+miehiä, n.s. hopliittoja, käsittävä kansalaissotajoukko sotaan, huilun
+sävelten soidessa, kiinteässä taistelujärjestyksessä. Hopliitan
+asestuksena oli keihäs ja raskas lyömämiekka. Puettuna kypärään,
+haarniskaan ja säärivaruksiin hän taisteli suuren pronssisen kilven
+suojassa. Taistelujärjestys oli 8—12 riviä syvä falangi, jonka voima
+oli sen kiinteydessä ja murtumattomuudessa. Mutta toisaalta puuttui
+falangilta notkeutta, ja rynnäkköä tehtäessä se ei päässyt helposti
+liikkumaan. Tämä ominaisuus oli sitävastoin niillä kevytaseisilla
+joukoilla, jotka olivat perioikeista, helooteista ja palkkasotureista
+muodostettuja ja kahakoivat falangin sivustoilla. Niillä ei ollut muita
+aseita kuin miekka ja kevyt kilpi. Ratsuväkeä käytettiin sparttalaisten
+keskuudessa vasta peloponnesolaissodan aikana ja valittiin siihen
+heikompia ja vähemmän urhoollisia miehiä.
+
+Hetkinä, jolloin helleenien vapaus oli hiuskarvan varassa, Spartan
+miekka pelasti kreikkalaisen sivistyksen. Silloin osoittautui
+sparttalainen yksipuolisuus tavattomaksi voimaksi. Henkisesti kankeat,
+mutta ruumiillisesti läpeensä terveet sparttalaiset muodostivat
+Kreikan suuren voimavaraston. »Jumalat ovat kuitenkin», sanoo eräs
+historiantutkija, »hyvin suunnitelleet kreikkalaistensa kohtalon,
+kun he antoivat sparttalaisten ja ateenalaisten käydä niin erilaisia
+teitä ja kummankin omalla tavallaan suorittaa tehtävänsä. Kuinka
+paljon rikkaammaksi Kreikan historia onkaan siten tullut omaperäisistä
+piirteistä ja ihmisistä, ja kuinka ihmeellisesti nuo molemmat suuret
+vastakohdat, Ateena ja Spartta täydellistävätkään toisiansa sekä valo-
+että varjopuolissaan!»
+
+Mutta jos toiseltapuolen kasvatus koko Kreikassa olisi ollut
+niin yksipuolisesti kuin Spartassa keskitetty palvelemaan vain
+sotakuntoisuuden kehittämistä, niin olisi ihmiskunta jäänyt
+suunnattoman paljon köyhemmäksi jaloista ajatuksista ja taiteellisesta
+kauneudesta. Spartta ei ole tuottanut yhtään ainoata suurta
+ajattelijaa, tiedemiestä taikka taiteilijaa, eikä sitä koskaan kuten
+Ateenaa koristettu ihanilla temppeleillä eikä taideteoksilla.[67]
+Spartta esiintyy kautta aikojen yksinomaan soturivaltiona. Ulkonaiselta
+olemukseltaan se on jäykkä ja tympeähkö. Sitä ei ole jalostanut
+henkinen kulttuuri, vaan velvollisuudentunto.
+
+Sparttalaisten täytyi valita itselleen sellaiset vaimot, jotka
+kykenivät synnyttämään vahvoja lapsia maailmaan. Erään Spartan
+kuninkaan eforit tuomitsivat sakkoihin senvuoksi, että hän oli nainut
+pienen naisen, joka »ei kykenisi lahjoittamaan sparttalaisille
+kuninkaita, vaan pelkkiä kääpiöitä.» Että sparttalaisista tytöistä
+kehittyisi kelvollisia äitejä, annettiin myöskin heille ankara ja
+karkaiseva kasvatus, ja voi nähdä sparttalaisten tyttöjen ottavan
+osaa urheilukilpailuihin. Ateenalaiset hymyilivät ylimielisesti
+sparttalais-naisten miesmäisille tavoille. Mutta he uskoivat
+mielellään hennot lapsensa sparttalaisten imettäjien hoitoon. Ja he
+kunnioittivat noita kelvollisia sparttalaisia äitejä, jotka jalossa
+ylpeydessään asettivat yleisen edun kaiken muun edelle ja poikiensa
+sotaan lähtiessä ojensivat heille kilven sanoen: »Tule takaisin joko
+tämän kanssa tai tämän päällä!» tarkoittaen: »Voita tai kuole!»
+Kreikkalaisilla oli nimittäin tapana kantaa voiton jälkeen kaatuneet
+heidän omilla kilvillään taistelukentältä. Ja kilpi oli niin raskas,
+että sen, joka aikoi paeta, täytyi heittää se pois. Sparttalaista,
+joka pakeni taistelusta, pidettiin sitten koko ikänsä kunniattomana.
+Yhtä täydellisesti halveksittiin ylipäänsäkin — ainakin jonkin aikaa
+jälkeenpäin — jokaista, joka palasi hengissä menetetystä taistelusta.
+Sparttalaisten tapaista äiti-ainesta ei maailmanhistoria ole koskaan
+saanut nähdä — jollei ehkä kuuluisissa roomalaisissa vallasnaisissa,
+sillä muinoista Roomaa elähdytti voimansa päivinä henki, joka oli
+läheistä sukua sparttalaiselle. Kun sparttalainen nainen kerran
+sai sanoman, että hänen poikansa oli kaatunut, hänen ensimmäinen
+kysymyksensä oli: »Onko hän voittanut?» Kun hänelle vastattiin
+myöntäen, hän jatkoi: »Silloin olen onnellinen. Tiesinhän, että olin
+synnyttänyt hänet _kuolevaiseksi_.» Eräs toinen nainen taas, kun hän
+sai sanoman kaikkien viiden poikansa kaatumisesta, riensi temppeliin
+kiittämään jumalia siitä onnesta, että nuorukaiset olivat saaneet
+kuolla isänmaan puolesta.
+
+Sellaisia äitejä täytyi kunnioittaa ja ihailla, ja sparttalaista
+naista kunnioitettiinkin aivan toisin ja hänellä oli vallan toinen,
+vapaa yhteiskunnallinen asema kuin useimmissa muissa kreikkalaisissa
+valtioissa, joissa nainen homerisen ajan jälkeen eli suljettua
+haaremielämää ilman korkeampia harrastuksia ja ilman tilaisuutta
+ajatustenvaihtoon miesten kanssa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Minkälaatuinen oli sitten se valtiorakenne, joka piti koossa
+tätä erinomaisen lujaa yhteiskuntaa? Spartta oli ainoa valtio
+varsinaisessa Kreikassa, joka säilytti kuninkuuden. Mutta itse
+asiassa Spartta oli historiallisen ajan kuluessa muodostunut
+aristokraattiseksi tasavallaksi ja kuninkaat — sillä niitä oli kaksi
+— olivat, kuten Ruotsi-Suomen hallitsijat vapaudenajalla, muuttuneet
+perinnöllis-arvovaltaisiksi valtionpresidenteiksi. Tosin kuningas,
+kumpikin vuorollaan, oli korkein päällikkö sodassa, mutta varsinainen
+hallitusvalta ja korkein tuomio-oikeus oli _neuvoston_ käsissä, jonka
+muodosti 30 henkilöä. Kaksi heistä oli kuninkaita; muut arvovaltaisia
+miehiä, jotka olivat saavuttaneet 60 vuoden iän. Heidät oli eliniäksi
+valinnut _kansankokous_, joka nimitti muitakin virkamiehiä,
+määräsi, kumpiko kuninkaista kussakin tapauksessa oli sodassa oleva
+ylipäällikkönä, ja päätti niistä esityksistä, joita hallitus sille
+teki. Tottumusta julkisiin väittelyihin sparttalaiset eivät saaneet,
+sillä väittelyitä ei saanut tapahtua. Kansankokouksen tehtävänä oli
+vain joko hyväksyä tai hylätä hallituksen esitykset. Kansankokoukseen
+saivat ottaa osaa kaikki 30-vuotiaat sparttalaiset.
+
+Aristokraattinen valtiojärjestys oli kehittynyt huippuunsa Spartalle
+ominaisessa _eforin_-virassa. Eforit — »katsastusmiehet» — olivat viisi
+korkeata viranomaista, jotka kansankokous oli virkoihinsa nimittänyt,
+tehtävänään ennen kaikkea estää kaikki vakiomuodon muutokset ja valvoa
+hallitsevan yhteiskuntaluokan etuoikeuksia niinhyvin kuninkaita kuin
+perioikkeja ja helootteja vastaan. Nämä olivat nimittäin valtavasti
+suuremman päälukunsa takia alituisena vaarana sparttalaisille,
+joita oli vain muutamia tuhansia miehiä. Eforeille kuului nuorison
+kasvatuksen ja myöskin aikuisten miesten elämän valvonta, ja he voivat
+rangaista kaikkia sellaisia kansalaisten tekoja, jotka näyttivät heistä
+sopimattomilta. He kutsuivat koolle kansankokouksen, ja sekä kuninkaat
+että virkamiehet olivat heille tilivelvolliset. Eforien ei edes
+tarvinnut nousta ylös, kun kuningas kulki ohi. Myöskin sotaretkellä
+nämä mahtavat miehet valvoivat komentavaa kuningasta, ja heillä oli
+oikeus milloin tahansa panna hänet syytteeseen, vieläpä vangita
+hänet, jos pitivät sen tarpeellisena. Heidän mahtava toimivaltansa
+oli kuitenkin rajoitettu siten, että se kesti vain vuoden ajan. Sen
+kuluttua eforin tuli tehdä tili toimistaan kansalle.
+
+Tuntien efori-järjestelmän luonteen voi helposti kuvitella, kuinka
+nämä yhteiskunnanvartijat ja vainukoirat ahdistivat helootti-raukkoja.
+Helootin eforit voivat milloin tahansa ilman muuta surmata. He
+voivat muitta mutkitta antaa heloottien »kadota» sadoittain, vieläpä
+tuhansittain, jos muutamille helooteille kävi liian hyvin elämässä
+— tai jos he lisääntyivät liian voimakkaasti. Helootit, jotka
+muodostivat Spartan valtion aineellisen perustuksen, olivat samalla sen
+olemassaolon ainaisena uhkana.
+
+Estääkseen heitä tekemästä kapinaa järjestettiin heloottien
+salainen valvonta ja nuoret sparttalaiset saivat vähän väliä lähteä
+ihmismetsästykselle helootti-kyliin ja rangaista tahi surmata kaikki,
+joita lahjakkuutensa tai kunnollisuutensa takia voitiin epäillä
+aikomuksista ryhtyä kapinanjohtajaksi. Tällaisilla inhoittavilla
+ihmismetsästyksillä harjoitettiin Spartan nuorisoa sodan veriseen
+ammattiin, samalla kuin hallitsevan aristokratian valtaa lujitettiin.
+Joskaan helooteilla jokapäiväisessä elämässään ei olisi ollut niin
+vaikeaa, kuin perimätieto monta kertaa kenties värittäen on kuvannut,
+niin se tuskatilanne, johon alituisen vakoilun täytyi heidät saattaa,
+oli kylliksi tekemään elämän kidutukseksi. Eihän kukaan tiennyt, kuka
+seuraavalla kerralla raivattaisiin tieltä. Vertaansa vailla olevalla
+järjestetyllä pakkovallalla, äärimmäisen ankaralla valvonnalla
+ja vakoilulla aristokratian onnistui näin Spartassa säilyttää
+valta-asemansa, sillävälin kuin aristokratia menetti mahtinsa kaikissa
+muissa vähänkin merkitsevämmissä helleeniläisissä valtioissa. Mutta
+valta saavutettiin yksilöiden vapauden kustannuksella, ei ainoastaan
+niiden, jotka elinehtonaan suorittivat ruumiillista työtä, vaan myöskin
+hallitsevan yhteiskuntaluokan. Sparttalaisten täytyi itsensäkin
+mukautua alistumaan eforien tyrannimaiseen valvontaan. He alistuivat
+tosiasiallisesti elämänpituiseen holhouksenalaisuuteen luopuen
+oikeudesta saada itse kasvattaa lapsensa ja nauttia kotielämän iloa. Ja
+kaikkinielevä Spartan valtio ei tyytynyt riistämään aikuisilta elämän
+sisäisintä onnea — se otti luonnottomin kasvatusmenetelmin myöskin
+lapsilta heidän onnellisimmat vuotensa tahtoessaan kädenkäänteessä
+muuttaa pojat miehiksi. Sattuvasti eräs muinainen kirjailija on
+verrannut Sparttaa mehiläispesään, jossa yksityinen ei merkitse
+mitään, yhteiskunta kaikkea; ja tämä yhteiskunta oli muutettu
+taantumukselliseksi poliisivaltioksi. Ihmisillä on erikoinen kyky
+n.s. poliittisista syistä kuolettaa myöskin parhain »luonnollisessa
+ihmisessä».
+
+Lakonia oli maa, missä kaikilla oli huonosti — periaatteellisista
+syistä. Eräs mies veltosta Syhariksesta, siis aito syhariitti, arveli
+täydellisesti käsittäneensä sparttalaisten urhoollisuuden, niin pian
+kuin hän omin silmin oli nähnyt, millaista Spartassa oli. »Helppoa
+on», hän sanoi, »olla kuolemaahalveksiva, kun täytyy viettää sellaista
+elämää. Raukkamaisinkin sybarislainen kuolisi kolme kertaa mieluummin
+kuin eläisi sellaisessa pakkoyhteiskunnassa kuin sparttalaiset.»
+
+Tavalliselle ihmiselle sietämätön pakko, johon sparttalaisten
+täytyi alistua, ei estänyt heitä kuitenkaan itsetyytyväisyydessään
+tuntemasta itseänsä suorastaan jonkinlaisiksi korkeammiksi olennoiksi
+ei ainoastaan heloottien ja perioikkien, vaan myöskin jokaisen muun
+rinnalla, joka ei ollut sparttalainen. He muodostivat hyvin rajoitetun,
+hyvin korskean ja hyvin ahdasrintaisen soturiluokan. He olivat kauheita
+tyranneja kaikkia alaisiaan kohtaan. Ja senvuoksi heidän täytyi aina
+varoa kapinaa.
+
+Mutta vallan ja sotaisen kunnian ja itsetyytyväisyyden takia
+sparttalaiset luopuivat vielä paljosta muustakin. Yksipuolisessa
+omahyväisyydessään tuo talonpoikaiskansa eristäytyi kaikista
+ulkopuolisista vaikutteista. Sparttalaisten joutuminen vieraan
+kansan kanssa tekemisiin oli yksinomaan sotaista laatua. Rauhallinen
+yhteistoiminta oli rajoitettu mahdollisimman vähiin, etteivät vieraat
+tavat tunkeutuisi maahan.
+
+Sparttalaiset olivat vanhoillisinta kansaa, mitä historia tuntee,
+lukuunottamatta kiinalaisia ja egyptiläisiä. Uskomattoman sitkeästi
+he pitivät kiinni vanhoista tavoistaan ja laitoksistaan ja jäivät
+senvuoksi myöskin suurin piirtein samalle kulttuuritasolle, millä he
+olivat silloin, kun vaeltaessaan saapuivat Peloponnesokseen. Heidän
+elämänsä ja valtiomuotonsa olivat jo muinaisajan kansoille ihmetyksen
+aiheena, ja muutamat sparttalaisten tavat ja laitokset olivat toisista
+helleeneistä vallan käsittämättömiä. Keskellä klassillista Kreikanmaata
+Spartta oli kuin harmaimmalta esihistorialliselta ajalta säilynyt
+yhteiskuntamuodostus. Tätä tosiasiaa ei voitu selittää muulla tavoin
+kuin uskomalla sen yhteiskuntaolot hämärän muinaisajan mukaisiksi ja
+lukemalla ne kaikki tyynni yhden ja saman lainsäätäjän, Lykurgoksen
+työksi.
+
+Mutta perimätiedot Lykurgoksesta, hänen elämänsä kaikista vaiheista
+ja koko hänen toiminnastaan ovat hyvin vastakkaisia ja häilyväisiä.
+Senvuoksi onkin osa historioitsijoita mennyt niin pitkälle, että he
+epäilevät hänen olemassaoloaankin ja käsittävät Lykurgoksen Apollonin
+tai Zeuksen taikka jonkin puolijumalan, samantapaisen kuin Herkules
+ja Akhilleus, toiseksi nimeksi. Tosiasia on, että jo Herodotoksen
+aikana Lykurgokselle osoitettiin jumalallista palvontaa. Spartassa oli
+rakennettu pyhäkkö hänen kunniakseen ja sinne tuotiin hänelle vuotuisia
+uhrilahjoja.
+
+Vaikka Lykurgos olisi ollutkin yksi maailman suurista lainsäätäjistä,
+ei voi ilman muuta ajatella, että hän olisi yhdellä kertaa
+muodostellut kokonaisen kansan yhteiskuntaelämän ja pukenut sen
+täydellisesti uusiin muotoihin. Sellaista tulosta ei yksi henkilö voi
+koskaan aikaansaada — se kypsyy vitkalleen vuosisataisen kehityksen
+hedelmänä, useampien erilaisten vaikutteiden yhteistyön tuloksena.
+Se lainsäädäntö, joka on pantu Lykurgoksen tilille, oli aivan toista
+laatua kuin Solonin Ateenassa tai Hammurapin Babyloniassa suorittama.
+Ovathan nämä molemmat miehet _kirjoittaneet_ ne lait, joita heidän
+maassaan piti noudattaa, mutta Spartassa ei ollut kirjoitettuja
+lakeja olemassakaan; siellä vallitsivat vain totunta- ja perintätavat
+yhteiskuntaelämän säännöstelijänä. Sellaista lakia, joka uskonnon
+käskyn tavoin on kirjoitettu vain ihmisten sydämeen ja omaantuntoon,
+ei kukaan yksityinen mies ole säätänyt — se on kehkeytynyt sukupolvien
+kokemuksista ja opinaskelista, se on, naiivia kieltä käyttäen, jumalan
+tai sankarin työtä. Vasta neljännellä vuosisadalla e.Kr. esiintyi,
+kuten Wilamowitz-Moellendorf sanoo, »sovinnainen satu hyveellisestä
+valtiomiehestä ja lainsäätäjästä Lykurgoksesta, joka varmaankin
+aina saa puolelleen monta uskovaista sielua.» _Jos_ Lykurgosta
+ylipäänsä on ollut olemassakaan, niin voi hän vain osittain saada
+kunnian ylistetystä Spartan valtiomuodosta. Hänen osuutensa on ollut
+pääasiallisesti vakiinnuttaa ja lakiperäistyttää ne alkeelliset
+olosuhteet, jotka hänen aikanaan vallitsivat maassa.
+
+Itse asiassa selvenee Spartan valtiomuoto sangen luonnollisin tavoin
+siitä eristyneisyydestä, jossa sparttalaiset elivät laaksossaan
+Peloponnesoksen eteläisimmässä osassa. Ulkomaailmasta heidät erotti
+Taygetoksen pilviäpiirtävä harjanne lännessä ja toiset, joskaan ei
+niin korkeat, niin kuitenkin yhtä autiot ja laajat vuoristoseudut
+idässä. Täällä sparttalaiset kerran aikojen vieriessä olivat
+saaneet lujan jalansijan käskijäkansana, melkein kuin kalpaveljet
+Itämeremnaakunnissa, ja käsittelivät alun perin alkuperäistä väestöä
+toisen- ja kolmannenluokan ihmisinä, joita alituisesti täytyi
+pitää silmällä pelossa ja vavistuksessa, jottei syntyisi kapinaa.
+Sparttalaiset olivat ja pysyivät yksinkertaisesti jonkinlaisena
+miehitysjoukkona, ja yhteiskuntahengen leimasi _pysyväinen
+sotilaallinen pakkotila_.
+
+Kun on muodostettava käsitys sparttalaisista ja heidän elämästään, on
+kuitenkin huomattava, että jälkimaailman siitä saama perinnänomainen
+kuva on värillisten silmälasien läpi nähty. Spartta oli tyypillinen
+aristokraattinen yhteiskunta ja senvuoksi kaikkien kreikkalaisten
+valtioiden yläluokan ihanne, varsinkin Ateenan. Täällä oli
+aristokraattinen ryhmäkunta, joka tunsi vastenmielisyyttä sitä
+demagogista toimintaa vastaan, mitä heidän omassa kansanvaltaisessa
+valtiossaan harjoitettiin, mutta sen sijaan ei voinut kylliksi ylistää
+oligarkian, harvainvallan siunausta Spartassa. Nämä aristokraattisen
+yhteiskuntajärjestyksen ihailijat ja puolustajat ovat luoneet
+sparttalaisen ihannetyypin, jossa on melkein kaikki ajateltavissa
+olevat hyveet. He ne ovat koonneet kaikki nuo kaskut, todet tai
+hämäräperäiset, jotka ovat tehneet Spartan historiasta korkeimman
+valtiomoraalin ilmennyksen. Historioitsija Ksenophon ja filosofi
+Platon, joiden silmissä Spartan yhteiskunta oli täydellisyys itse,
+eivät näe tai eivät halua nähdä varjoja siinä taulussa, jonka he
+esittävät maanmiehillensä esikuvaksi.
+
+Mutta ihmisille, joiden myötätunto oli kansanvallan puolella, Spartan
+yhteiskunta oli yhtä vastenmielinen, kuin se heidän vastustajistaan
+näytti ihailtavalta. Heidän arvostelunsa ovat senvuoksi yhtä voimakkaan
+mustia, kuin vastakkaiset ovat valoisia. Spartalla on ollut se kova
+onni, että sitä ovat kuvailleet joko sokeat ihailijat tai intohimoiset
+vihaajat.
+
+
+
+
+MESSENIALAISSODAT.
+
+
+Luulisi sparttalaisten tapaisen sotilaskansan olleen samalla
+hyvinkin _sodanhaluisen_, valmiin ensi tilaisuudessa hyökkäämään
+pahaa aavistamattomien naapuriensa kimppuun. Jossakin määrin olikin
+näin laita Spartan valtion ensi aikoina, jolloin sparttalaisluokka
+vielä kasvoi ja tarvitsi jaettavakseen aina uusia maa-alueita. Mutta
+ajan kuluessa olosuhteet muuttuivat. Kun sparttalaiset huomasivat
+sodasta olevan enemmän kustannuksia kuin hyötyä ja siitä aiheutuvan
+heille korvaamatonta mieshukkaa, he pidättyivät sodan vaarallisesta
+seikkailusta, ellei se ollut suorastaan välttämätöntä.[68]
+Sparttalaiset olivat hidasveristä, vakaista kansaa, joka sieti aika
+paljon, ennenkuin löi takaisin, ja joka kävi sotaa, ei kunnian, vaan
+_hyödyn_ tai suorastaan vain pakon takia. Heidän esiintymisensä
+historiassa on enemmän kömpelön karhun kuin notkean leijonan tapaista.
+
+Mutta niin kauan kuin sparttalaiset vielä olivat valloitushaluisia,
+oli viljava naapurimaa Messenia heille alituisena houkuttimena. Kun
+sota sitten syttyi, sparttalaiset syyttivät luonnollisesti siitä
+messenialaisia. Artemis-jumalattaren kunniaksi vietetyssä yhteisessä
+juhlassa sanottiin messenialaisten häväisseen sparttalaisia neitosia,
+ja kun Spartan kuningas oli koettanut suojella heitä, oli hänet
+surmattu. Messenialaisen perimätiedon mukaan oli syy päinvastoin
+sparttalaisten. Sodan varsinainen aiheuttaja oli joka tapauksessa
+sparttalaisten halu laajentaa aluettaan viljavaan Messeniaan päin.
+Taistelu oli ankara. Kaksikymmentä vuotta sanotaan sparttalaisten
+saaneen taistella, ennenkuin messenialaiset lannistuivat ja pakenivat
+ympäröiville vuorille. Paikoilleen jääneitten täytyi helootteina
+viljellä voittajan hyväksi maata, joka kerran oli ollut heidän omansa.
+
+Pari miespolvea myöhemmin, 7:nnen vuosisadan keskivaiheilla e.Kr.
+sorretut messenialaiset nousivat kapinaan. Kapina tuli sitäkin
+vaarallisemmaksi, kun messenialaiset saivat apua arkadialaisilta ja
+muilta Peloponnesoksen kansoilta. Aluksi kävikin sparttalaisille hyvin
+huonosti. Kun asema näytti heistä aivan toivottomalta, kerrotaan
+heidän Delphoin oraakkelin kehoituksesta pyytäneen ateenalaisilta
+johtajaa. Nämä lähettivät runoilija _Tyrtaioksen_. Vaikka itse
+raajarikko[69], hän innostutti sparttalaisia sotalauluillaan niin,
+että he jälleen alkoivat saada voittoja. Sotilaat lauloivat taisteluun
+mennessään hänen lyhyitä, tahdinmukaisia marssilaulujaan huilujen
+säestäessä.[70] Tarujen Tyrtaios-hahmo vaikuttaa meistä kuitenkin liian
+epätodelliselta. Onpa olemassa muinaisajalta todisteita, joiden mukaan
+hän ei ollut lainkaan ateenalainen, vaan syntyperäinen sparttalainen.
+
+Toinen messenialaissota oli pitkällinen ja sitkeä, kuten
+ensimmäinenkin, mutta päättyi sekin vihdoin sparttalaisten
+voittoon.[71] Mutta se oli ostettu liian suurten kauhujen hinnalla
+tuottaakseen hyvän hedelmän. _Heloottikysymys_, joka aina oli ollut
+Spartan valtion heikkoja kohtia, aiheutti nyt entistä suurempaa huolta.
+Sillä saatuaan kukistaa Messenian heloottien vaarallisen kapinan
+sparttalaiset elivät ainaisessa pelossa, että Lakonian ja Messenian
+sorretut helootit yhtynein voimin uudistaisivat kapinan. Tämä alituinen
+huoli oli rangaistus siitä luonnottomuudesta, että muutamatuhantinen
+valloittajakansa perustaa valtion ympärilläolevien väkiluvultaan
+monta kertaa suurempain sukulaiskansojen orjamaisen kohtelun varaan.
+Näin heloottikysymys alituisesti uhkaavan aaveen tavoin ahdistaa läpi
+Spartan koko seuraavan historian ja vaikuttaa ratkaisevina hetkinä
+lamauttavasti sparttalaisten toimintatarmoon. Heloottien kohtelu
+onkin tämän jälkeen entistä julmempaa ja heidän vartioimisensa ja
+salainen silmälläpitonsa entistä tiukempaa. Tästä lähtien sparttalaiset
+alkavat myös yhä enemmän eristäytyä ulkomaista, sillä he pelkäävät,
+että vallankumouksen kipinä voisi lennähtää heille valtioista, joissa
+sisällissodat ja vallankumoukset riehuivat.
+
+Messenian kukistaminen teki kuitenkin Spartan koko Kreikan
+mahtavimmaksi valtioksi, ja 6:nnen vuosisadan kuluessa se sai melkein
+kaikki muut niemimaan valtiot yhtymään _Peloponnesoksen liittoon_,
+jonka sotavoimat olivat Spartan kuninkaiden päällikkyyden alaisia.
+
+Siten Spartta oli saanut haltuunsa Peloponnesoksen valtioitten ylimmän
+ulkopoliittisen ja sotilaallisen johdon — kreikaksi _hegemonian_.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja seuraavaan lukuun:
+
+Plutark, Ryktbare grekers lefnad i urval.
+
+Plutarchos från Chaironeia, Jämförande levnadsteckningar i urval: I
+osa. Kääntänyt ja johdannolla varustanut Ivar Harrie.
+
+Tähän lukuun:
+
+Martin P:n Nilsson, Die Grundlagen des spartanischen Lebens (C.F..
+Lehmann-Haupt und E. Kornemann; Klio: Nid. XII).
+
+
+
+
+ATEENA, POLIITTISTEN MULLISTUSTEN KAUPUNKI. ARISTOKRAATTISESTA
+DEMOKRAATTISEEN TASAVALTAAN.
+
+
+Ateena on Kreikan sydän ja pää, sen silmä ja valo. Ilman Ateenaa
+Hellaasta ei koskaan olisi tullut sitä, mitä se oli ja mitä se vielä
+nytkin meille on. Ateenan akropoliilta on Kreikan hengetär kerran
+levittänyt siipensä lentoon yli maailman.
+
+Ateena oli »kaupunki» jo mykeneläisellä ajalla. Sen mainehikkaalla
+akropoliilla kohosi kuninkaitten linna. Itse kaupunki kasvoi myöhemmin
+akropoliin ympärille. Täällä eivät kansainvaellukset keskeyttäneet
+kehitystä, kuten Lakoniassa. Vaikkakaan doorilaisten vaellus ei
+sivuuttanut Attikaa aivan jälkiä jättämättä, ei doorilaisella
+aineksella ole kuitenkaan ollut vähäisintäkään vaikutusta Ateenan
+kansanluonteeseen. Päinvastoin ateenalaiset erosivat Spartan
+doorilaisista niin suuresti kuin sukulaiskansa toisesta voi erota.
+Kreikan historiassa sisämaanvaltio Spartta edustaa vanhoillista
+ainesta ja ankaraa kuria, kun taas merta kulkevat ateenalaiset olivat
+uudistushaluisia, herkkätunteisia ja rauhattomia. Raskaasti asestettu
+maasotilas on vakava, yhteiskuntaasäilyttävä tyyppi, merenkulkijakansa
+sitävastoin rohkea ajatuksessa sekä toiminnassa. Ateenalaiset ovat
+elohopeaa, sparttalaiset lyijyä. Spartan mielilause historiassa on
+_järjestys_, Ateenan _vapaus_.
+
+Sama vastakkaisuus vallitsee Spartan ja Ateenan valtiomuotojenkin
+välillä. Ateenassa poistettiin kuninkuus jo aikaisin ja ylin
+valta annettiin _arkontille_ apunaan kahdeksan virkaveljeä, jotka
+jakoivat keskenään kuninkaalle aikaisemmin kuuluneet ylimmäisen
+papin, korkeimman sotapäällikön ja tuomarin tehtävät. Heitä avusti
+hallitustehtävissä neuvosto, _areiopagi_, jonka jäsenet valittiin
+elinijäksi. Arkontit olivat tämän neuvoston itseoikeutettuja jäseniä
+yksivuotisen virka-aikansa loputtua. Areiopagi oli valtion korkein
+tuomioistuin. Kerrotaan, että tuomarit ratkaistessaan rikosjuttua
+kokoontuivat yön pimeydessä, jottei syytetyn epätoivon näkeminen
+heitä liikuttaisi myötätuntoon. Areiopagin tuli myös valvoa
+kansalaisten yksityistä elämää. Tuomitsipa se kerran erään pojan
+kuolemaan pikkulintujen silmien puhkaisemisesta. Tuomiota perusteltiin
+sillä, »että sellainen ihminen on aikuisena ehdottomasti turmioksi
+maanmiehilleen.»
+
+
+
+
+DRAKONIN YRITYS YHTEISKUNNALLISTEN EPÄKOHTIEN KORJAAMISEKSI.
+
+
+Pian alkoivat Ateenassa yhteiskunnalliset ja sisäpoliittiset
+taistelut, jotka ovat luonteenomaisia tämän yhteiskunnan historialle.
+Yhteiskunnalliset vastakohdat olivat kuitenkin aivan toiset kuin
+Spartassa. Koska vieras kansa ei koskaan ollut tunkeutunut Ateenaan, ei
+siellä ollut syntynyt erotusta valloittajarodun ja kukistetun väestön
+välille, kuten Spartassa. Silti ei Ateenasta puuttunut muukalaisia.
+Ateenalaiset olivat päinvastoin ylpeitä voidessaan tarjota turvapaikan
+maanpakolaisille.
+
+Ateenan yhteiskunnallisten epäkohtien syyt olivat kokonaan
+taloudellisia. Siirtyminen luontaistaloudesta rahatalouteen oli
+aiheuttanut täällä, kuten niin usein muuallakin, suunnattomien
+omaisuuksien kasaantumista toisaalle, toisaalle taas huutavaa hätää.
+Suurkauppiaat ja -tehtailijat, jotka teettivät työnsä orjilla,
+kokosivat suuria omaisuuksia, joita he käyttivät mitä tunnottomimmalla
+tavalla rikastuakseen yhä edelleen lähimmäistensä kustannuksella. Ja
+niin kehittyi juuri sama suhde pankkien pääoman ja maanviljelijäin hien
+ja vaivan välille, jonka jo olemme oppineet tuntemaan Babyloniasta.
+Pienviljelijäin maatilkut kiinnitettiin kohtuuttomista koroista, kunnes
+omistajat eivät enää kyenneet niitä lunastamaan. Silloin ne joutuivat
+ilman muuta velkojalle, joka lisäksi sai käyttää talonpojan työvoimaa,
+kunnes velka oli maksettu korkoa korolle kasvaneena. Olivatpa verolait
+niinkin raakamaisia, että ne antoivat velkojalle oikeuden myydä entisen
+maanomistajan perheineen ulkomaille orjiksi. Epätoivoissaan alemmat
+kansankerrokset koettivat useita kertoja syöstä kapitalisteja vallasta
+ja saattaa tilalle yksinvaltiaan, joka olisi voinut antaa heille
+mahtikäskyllään oikeutta.
+
+Saadakseen yhteiskunnalliset taistelut loppumaan ateenalaiset
+antoivat noin v. 620 _Drākōn_-nimiselle ylimykselle tehtäväksi
+laatia valtiolle kirjoitetut lait. Mutta Drakon ei ollut oikea mies
+ateenalaisten epätoivoista ahdinkotilaa korjaamaan. Hän oli kylläkin
+lakimies ja osasi muovailla lakeja, mutta ilmeisesti häneltä puuttui
+psykologista silmää huomaamaan yhteiskunnan sairauden olennaisinta
+syytä. Hän näyttää uskoneen, että rauhattomat ainekset kyllä pysyisivät
+kurissa, kunhan vain oli saatu tarpeeksi ankarat lakipykälät. Hänen
+säädöksensä olivatkin niin ankarat, että niiden sanottiin olevan
+»verellä kirjoitetut». Tämä nimitys on Demades-nimisen attikalaisen
+puhujan ja valtiomiehen, joka eli 4:nnellä vuosisadalla e.Kr. Hänen
+tietojensa mukaan Drakon rankaisi melkein kaikki hairahdukset ja
+rikokset kuolemalla, niin että pellolta vihanneksia tai omenan
+varastanut sai kärsiä saman rangaistuksen kuin temppelinryöstäjä tai
+murhamies. Jos todellakin pellolta varastamisesta rangaistiin näin
+ankarasti, lienee siihen ollut syynä, että kasvava hätä oli tehnyt
+senkaltaiset rikokset niin tavallisiksi, että niitten estäminen
+vaati erikoisia toimenpiteitä. Mutta kun sama kertoja väittää,
+että Drakon olisi säätänyt kuolemanrangaistuksen sillekin, joka
+kuljeksi joutilaana, eikä tahtonut työskennellä, hän ei ainakaan pysy
+totuudessa, sillä luotettavan perimätiedon mukaan tosin niin suuresta
+laiskuudesta _rangaistiin_, mutta vain kaikkien poliittisten oikeuksien
+menettämisellä.
+
+Drakonin lainsäädäntö sai kuitenkin paljon hyvää aikaan tahtoessaan
+tehdä lopun oman käden kostosta ja verikostosta, joilla oikeutta
+ikivanhoista ajoista oli etsitty. Hän asetti nimittäin _valtion_
+areiopagin edustamana _suvun_ tilalle oikeusistuimena ratkaisemaan
+tappajan ja verikoston vaatijan välit. Se oli suuri askel ikivanhasta
+heimo- eli sukuyhteiskunnasta todella yhtenäistä valtiota kohti. Sillä
+vaikkakaan Drakon ei voinut kerralla poistaa niin syvälle juurtunutta
+tapaa kuin kosto, hän on joka tapauksessa taannut yksityisille
+kansalaisille suuremman hengen ja omaisuuden turvan. Tässä onkin hänen
+lainsäädäntönsä suurin ansio.
+
+Vaikkakaan ensimmäiset kaikista »Drakonin laeista» eivät liene
+likimainkaan olleet niin julmia, kuin miksi niitä on tahdottu väittää,
+ne olivat kuitenkin siksi vähän edistystä suosivia, ettei niitten
+voimassaolo voinut olla pitkäaikainen. Se tie ei tuonut yhteiskunnalle
+rauhaa. Siksi ateenalaiset kääntyivät miehen puoleen, jolla oli aivan
+toiset edellytykset tulla yhteiskunnan hyväntekijäksi. Hänen nimensä
+oli Sólōn.
+
+
+
+
+SOLON.
+
+
+Solon oli yksi Kreikan »seitsemästä viisaasta». Tämän nimityksen
+omisti perimätieto Hellaan sen ajan viisaimmille valtiomiehille.
+Kansantaru, joka mielellään saattaa suuret miehet yhteen, kertoo,
+kuinka seitsemän viisasta seurustelevat juhlallisesti ja vaihtavat
+keskenään ajatuksia. Perimätieto on edelleen koristanut heidän
+elämänsä tarinaa kertomuksella, kuinka muutamat kalastajat kerran
+saivat nuotasta kultaisen kolmijalan, jonka Pythia käski lähettää
+lahjaksi »viisaimmalle». Miletoslaisen filosofin Thaleen arveltiin
+parhaiten ansaitsevan tämän lahjan. Mutta hän lähetti sen eräälle
+toiselle seitsemästä ja tämä kolmannelle, kunnes lopuksi seitsemäs
+omisti sen Apollonille. Perimätiedon keksintöä on Solonin ja Kroisoksen
+kohtaaminenkin, joka jo ajallisista syistä oli mahdoton.
+
+Solon oli syntynyt noin v. 640 e.Kr. Hänen isänsä oli hyvinvoipa
+liikemies, mutta oli kadottanut liiallisella anteliaisuudella suurimman
+osan omaisuuttaan. Poika lähti silloin vieraisiin maihin hankkiakseen
+työllään itselleen riippumattoman aseman. Näillä matkoilla hänen
+katseensa avartui yli kotikaupungin näköpiirin, ja aikaa myöten
+kehittyi hänestä persoonallisuus, joka osasi asettua puolueiden ja
+muiden ihmisiä erottavien rajoitusten yläpuolelle. Aikana, jolloin
+peloittaviksi kärjistyneet riitaisuudet olivat saattaneet maan
+sisällissodan partaalle, Solon oli ainoa, joka voi tuoda pelastuksen.
+V. 594 ateenalaiset valitsivat hänet arkontiksi ja antoivat hänelle
+rajattoman vallan yhteiskunnan uudistamiseen. Ohjelmansa — jos sitä
+siksi saa sanoa — hän oli esittänyt maanmiehilleen sarjassa runoja,
+jotka, samalla kuin ne ovat attikalaisen kirjallisuuden kaunis
+alku, ovat tehneet hänen uudistuspyrkimyksilleen saman palveluksen
+kuin sanomalehdistö nykyajan valtiomiehille. Solon esiintyy niissä
+jonkinlaisena runomuotoisena kansanpuhujana ja vetoaa Ateenan
+kansalaisiin, oliko heidän tarkoituksensa ymmärtämättömyydessä hävittää
+kaupunki, jonka yllä Pallas Athenen suojaava käsi tähän saakka oli
+levännyt. Hän painaa poltinmerkkinsä rikkaitten väärämielisyyteen
+ja voitonhimoon varoittaen heitä rangaistuksesta, joka heitä uhkaa
+vanhurskaitten jumalvoimien puolelta. Meitä kohtaa näissä runoissa
+persoonallisuus, jossa ihanteelliseen mieleen samalla kertaa yhtyy
+selvästi ajattelevan miehen käytännöllinen toimintatarmo. Hänen
+velvollisuudentuntonsa perustui lujaan vakaumukseen, että jumalallinen
+oikeus aina ennemmin tai myöhemmin rankaisee jokaisen väärän teon.
+Järkähtämättömästi hän piti kiinni siitä, mitä piti oikeana, mutta
+toiminnassaan häntä johti sama horjumaton terveen kohtuullisuuden
+aisti, joka on koko kreikkalaisen kulttuurin elinhermo. Sellaiselle
+luonteelle on »kultainen keskitie» varmimmin päämäärään viepä.
+
+Kaikki katsoivat luottamuksella tähän erikoisen oikeamieliseen ja
+maltilliseen mieheen, joka tahtoi _kaikille_ hyvää. Hän jos kuka
+oli kykenevä oikeudenmukaisesti uudistamaan yhteiskunnan, »koska
+hän yhtä vähän oli sekaantunut rikkaitten vääryyksiin kuin joutunut
+osalliseksi köyhien hädästä», kuten Plutarkhos sanoo. »Molemmat puolet
+kiinnittivät häneen suuria toiveita, rikkaat siksi, että hän itse oli
+varakas, köyhät siksi, että hän oli rehellinen. Joka tapauksessa on
+ateenalaisille kunniaksi, että he sellaisena mieltenkuohun hetkenä
+voivat yhtyä edes jossakin: valitessaan parhaimman, viisaimman ja
+puolueettomimman miehen riitojensa ratkaisijaksi.
+
+Eikä Solon pettänytkään kansansa luottamusta. Jos vallanhimo olisi
+johtanut hänen tiensä yhteiskunnan kukkuloille, olisi hänelle nyt
+ollut varsin yksinkertaista suorittaa jommankumman pääpuolueen avulla
+vallankaappaus, joka olisi tehnyt hänestä »tyrannin» — sitä nimeä
+käytettiin kreikankielessä kansanjohtajista, jotka olivat tulleet
+vallankumouksellista tietä yksinvaltiaiksi. Koko se onnenonkijain
+lauma, joka tungeksi Solonin, kuten jokaisen vallankumouksen johtajan
+ja yhteiskunnan uudistajan ympärillä kalastaakseen sameassa vedessä,
+toivoi, että hän rupeaisi tyranniksi. Mutta valtion hyvä oli hänen
+toimintansa ainoa ojennusnuora. Ja tässä, kuten kaikessa, mitä teki,
+hän seurasi sananlaskua, jota on pidetty hänen keksimänään: »_Kohtuus
+kaikessa_».
+
+Kuinka viisas Solon nyt menetteli ratkaistessaan Ateenan
+yhteiskunnallisia kysymyksiä? Hänen ensi työnään oli _julistaa
+ainaisesti mitättömiksi kaikki velkakirjat_, jotka rasittivat
+pikkutiloja ja määrätä, että kaikki velan takia orjuuteen joutuneet
+oli heti vapautettava. Se oli vallankumouksellinen toimenpide, mutta
+ainoa mahdollinen yhteiskunnallisen hätätilan torjumiseksi, joka
+saattoi koko yhteiskunnan olemassaolon vaaranalaiseksi. Solon saattoi
+omantunnonvaivatta suorittaa mullistavan tekonsa tietäessään, kuinka
+häikäilemättä rikkaat olivat käyttäneet hyväkseen köyhien vaikeuksia
+päästäkseen käsiksi heidän ainoaansakin. Ne, joita Solonin mahtikäsky
+koski, olivat useimmissa tapauksissa aivan yksinkertaisesti nylkyreitä
+ja koronkiskureita; eikä hänellä ollut mitään aihetta tuntea heitä
+kohtaan sääliä, vaikkapa hänen uudistuksensa olisi heidät perin
+köyhdyttänytkin. Eikä näitten piirien taholta ryöppyävä kiukun,
+pahojen puheitten ja panettelun tulva kyennyt järkyttämään hänen
+velvollisuudestaan tietoisen mielensä rauhallisuutta. Hän kykeni myös
+tarvittaessa tukemaan oikeutta voimalla. Sorrosta vapauttaneensa
+tuhansien lämmin kiitollisuus oli hänen parhain palkintonsa. Ja kansan
+kiintymys kasvoi vieläkin, kun hän _kumosi julmat verolait_, jotka
+antoivat kansalaiselle oikeuden myydä toisen orjaksi, ja keksi keinoja
+ja neuvoja ulkomaille orjiksi myytyjen _vapaaksi ostamiseksi_.
+
+_Poliittiset_ uudistusvaatimukset Solon tyydytti kumoamalla kaikki
+entiset sukuetuoikeudet. Sen sijaan hän arvioi kansalaisvelvollisuudet
+ja -oikeudet maaomaisuuden tuoton mukaan ja jakoi kansalaiset neljään
+luokkaan, joista kolme ensimmäistä suoritti sotapalvelusta raskaasti
+asestettuina, »hopliittoina», kun taas neljännen luokan jäseniä,
+»palkkatyöläisiä», käytettiin korkeintaan kevytaseisina tai merimiehinä
+laivastossa. Välittömistä veroista olivat kaikki kansalaiset vapaat.
+Sillä vastoin meidän aikamme yhteiskunnissa ja itämailla jo siihenkin
+aikaan vallinnutta käsitystä pidettiin koko Hellaassa kuten Roomassakin
+sellaista taakkaa vapaan kansalaisen arvolle sopimattomana. Tämän
+periaatteen toteuttaminen kävi mahdolliseksi valtion virkojen ollessa
+palkattomia kunniatehtäviä. Isänmaan ollessa vaarassa voitiin kuitenkin
+määrätä erikoisia veroja, jolloin verosumman suuruus oli riippuvainen
+kansalaisen varallisuusluokasta.
+
+Poliittisten _oikeuksien_ jaossa Solon antoi niitä köyhimmillekin, niin
+että kaikki kaksikymmentä vuotta täyttäneet kansalaiset saivat oikeuden
+ottaa osaa kansankokoukseen, missä kaikki virkamiehet, myös arkontit,
+valittiin. Mutta vaalikelpoisia valtion virkoihin olivat ainoastaan
+kolmen ylimmän luokan jäsenet.
+
+Muista kansankokouksen oikeuksista on meillä vain epätäydellisiä
+tietoja. Todennäköisesti se päätti sodasta ja rauhasta, ylimääräisistä
+veroista sekä valtiomuodon muuttamista koskevista kysymyksistä.
+
+Vastapainon kansankokoukselle Solon muodosti luomalla areiopagin
+rinnalle uuden neuvoston, joka muistutti Spartan neuvostoa perustuen
+kuitenkin laajemmalle ja kansanvaltaisemmalle pohjalle, koska sen
+jäsenluku oli 400 ja jäsenten alin ikäraja vain 30 vuotta. Tämän
+neuvoston tehtävänä oli valmistaa kaikki kansankokouksessa käsiteltävät
+kysymykset ja avustaa arkontteja hallituksessa.
+
+Kolmanneksi Solon kävi käsiksi _yleiseen lainsäädäntöön_. Hän lievensi
+suuresti Drakonin ankaria lakeja ja rajoitti kuolemanrangaistuksen vain
+kaikkein raskaimpiin rikoksiin.
+
+Solonin lainsäädäntö on siinäkin suhteessa mielenkiintoinen, että siinä
+ensi kerran maailmanhistoriassa tapaamme ylellisyyttä rajoittavia
+määräyksiä. Yksityiskohtaisilla säädöksillä hän koetti hillitä naisten
+loistonhalua. Toiset määräykset kielsivät taas liiallisen komeuden
+hautajaisissa.
+
+Solon on maailmanhistorian ensimmäinen tunnettu yhteiskunnan uudistaja
+kansanvaltaisessa mielessä. Sillä hän antoi kaikille kansalaisille
+poikkeuksetta oikeuden kansankokouksen päätöksissä vaikuttaa äänellään
+asioitten ratkaisuun.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta Solonin kävi kuten niin monen muunkin yhteiskunnan parantajan,
+joka on koettanut välttää äärimmäisyyksiä; ennen pitkää ei kukaan
+ollut tyytyväinen. Sekä rikkaat että köyhät olivat yhtä tyytymättömiä.
+»He tunsivat», kuten eräs kulttuurihistorioitsija sanoo, »ensi
+ilonhuumauksen jälkeen suurta pettymystä huomatessaan, ettei elämä
+nytkään ollut ruusuilla tanssimista, vaan täynnä työtä ja huolia. Sama
+pettymys toistuu joka kerta, kun kumouksellisen liikkeen onnistuttua
+ilmenee, ettei toivottua autuaallisuutta saatukaan.» Solon ilmaisi itse
+ensi ihastuksen ja vastavaikutuksen eron sanoilla:
+
+    »Iloista oli kaikki, mitä he silloin sanoivat.
+    Mutta nyt heidät täyttää viha,
+    ja karsain silmin he kaikki
+     katsovat minua kuin viholliset.»
+
+Kaikkein köyhimmät olivat toivoneet, että kaikki suurtilat olisi jaettu
+yhtäsuuriksi pikkutiloiksi, eivätkä olleet tyytyväisiä toimenpiteeseen,
+jolla suurten maatilojen pinta-alaa vähennettiin määrätyissä rajoissa.
+Mutta Solon hylkäsi heidän vaatimuksensa jyrkästi. Hän seurasi
+alati kultaista keskitietä. Kun kerran joku kysyi häneltä, oliko
+hän mielestään antanut ateenalaisille parhaimmat lait, hän vastasi:
+»Parhaat, mitä ateenalaiset kykenevät vastaanottamaan.»
+
+Lopuksi Solon väsyi joka puolelta ahdistaviin moitteisiin ja
+toivomuksiin, joissa häneltä vaadittiin aina uusia muutoksia
+lakeihinsa. Hän lähti kymmenvuotiselle matkalle näkemään maailmaa.
+Sillä aikaa tuli ateenalaisten elää vain rauhallisesti hänen lakiensa
+mukaan. He lupasivat sen. Poliittisen osansa hän mielestään oli
+näytellyt loppuun. Mies, jolla äsken oli ollut kokonaisen kansan
+kohtalo käsissään, luopui vapaaehtoisesti vallasta, ja hänen elämänsä
+kulki sen jälkeen yksityishenkilön rauhallisempia latuja.
+
+
+
+
+PEISISTRATOS JA HÄNEN SUKUNSA.
+
+
+Kokonaista neljä vuotta Ateenan levoton kansa pysyi verraten
+rauhallisena. Sitten kiivaat puoluetaistelut alkoivat jälleen.
+Lopulta sai myrskyn talttumaan _Peisistratos_-niminen ylhäinen
+mies, joka pääsi valtaan kohoten kansanjohtajaksi. Peisistratos on
+maailmanhistorian ensimmäinen tunnettu demagogi. Hän osasi taidon
+vaihtaa sukuylpeytensä mitä hupaisimmaksi kansanomaisuudeksi ja
+esiintyä kaikkien sorrettujen epäitsekkäänä ystävänä. Sillä tavoin
+hän hankki itselleen paljon kannattajia, joitten avulla hän saattoi
+toteuttaa kunnianhimoiset poliittiset suunnitelmansa ja kohota Ateenan
+tyranniksi vuoden 560 paikkeilla. Sen kerrotaan tapahtuneen seuraavalla
+tavalla. Eräänä päivänä hän tuli ajaen maaseudulta kaupunkiin. Hän itse
+oli haavoitettu, ja muulit, jotka vetivät hänen vaunujaan, vuotivat
+myös verta. Kansalle, joka oli kokoontunut torille, hän kertoi, että
+poliittiset viholliset olivat hyökänneet hänen kimppuunsa ja että hän
+vain vaivoin oli pelastanut henkensä. Hänelle täytyi kaikella muotoa
+antaa henkivartio! Kansankokous myönsikin hänelle viidenkymmenen
+miehen suuruisen, ryhmysauvoilla asestetun suojajoukon. Sittemmin
+tällä henkivartiostolla oli merkillinen kyky kasvaa, ja eräänä päivänä
+se oli tullut niin voimakkaaksi, että Peisistratos sen avulla kykeni
+valtaamaan Akropoliin.
+
+Tämän tapahduttua alettiin uskoa, että Peisistratos itse oli piirrellyt
+itseensä ja vetojuhtiinsa vertavuotavat haavat. Kunnon Peisistratos
+näyttää osanneen »ottaa» yksinkertaisen ja arvostelukyvyttömän kansan
+oikealla tavalla! Hän lienee siten ensimmäinen tunnettu parahultaisen
+vaarallisten diktaattori-murhayritysten järjestäjä.
+
+Olipa sen laita miten tahansa, niin kansan syvien rivien kannatukseen
+perustuvana Peisistratoksen yksinvaltaan alistuttiin sekä maaseudulla
+että kaupungissa vastustuksetta.
+
+Solonin elämän lähetessä loppuaan, hänen Ateenansa oli siis tyrannin
+käsissä. Kansanvallan luoja oli saanut havaita, »että hänen
+ateenalaisensa olivat kaikki tyynni henkilökohtaisesti viekkaita
+kettuja, mutta kansankokouksessa vain lammaslauma.» Solonin luoma
+_poliittinen_ järjestelmä ei siis ollut pitkäikäinen, mutta se
+sisälsi kuitenkin ne elinkelpoiset siemenet, joista myöhäisempi
+kansanvalta kohosi. Hänen antamansa _yleiset lait_ pysyivät Ateenan
+yhteiskunnallisen elämän pohjana.
+
+Peisistratoksen hallituksesta on sanottava, ettei hän antanut vallan
+makeuden huumata itseään, vaan esiintyi sangen maltillisesti ja
+hallitsi Solonin lakien mukaan tekemättä niissä ylipäänsä mitään
+muutoksia.
+
+Hänen herruutensa ei muutoin ollut pitkäaikainen; jo viiden tai
+kuuden vuoden kuluttua hänet karkoitettiin ja hänen omaisuutensa
+takavarikoitiin.
+
+Mutta nyt alkoi taas vanha poliittisten riitojen kurjuus; ja
+kun muutamia eripuraisuuden vuosia oli mennyt, oli aika kypsä
+Peisistratoksen palata kansan luo, joka hänet oli karkoittanut.[72]
+
+Vuosi sen jälkeen karkoitettiin hänet taas, jolloin hänen oli pakko
+viettää useita vuosia maanpaossa. Mutta vielä kerran onni kääntyi, ja
+hän tuli jälleen Ateenan hallitsijaksi.[73]
+
+Kokemuksista viisastuneena hän ryhtyi nyt tarmokkaampiin
+toimenpiteisiin vallassa pysyäkseen. Muun muassa hän huolehti
+turvallisuudestaan erittäin hienosti harkitulla tavalla. Hän otti
+näet henkilöiltä, joiden uskollisuutta hänellä oli aihetta epäillä,
+heidän lapsensa panttivangeiksi. Mutta maanpakoaika ei kuitenkaan ollut
+herättänyt hänessä kiukkua vastustajiaan kohtaan. Hän hallitsi yhtä
+viisaan maltillisesti kuin ensi kerrallakin voittaen ystävällisellä ja
+kansanomaisella käytöksellään monien mielet puolelleen.
+
+Peisistratoksen hallituskausi on Ateenan historian loistavimpia aikoja.
+Pitämällä poliittiset riitapukarit kurissa hän antoi ateenalaisille
+hyödyllisempää tehtävää kuin puoluekinastelut, ja kauppa ja teollisuus
+kehittyivätkin rauhan turvin valtavasti.[74] Lisääntynyt hyvinvointi
+kuvastui kaupungin ulkoasussakin. Peisistratos suoritti osaltaan
+kaupungin kaunistuksessa suurenmoisen työn somistaessaan sitä
+arvokkailla rakennustaiteen tuotteilla.
+
+Samaan aikaan kuin Spartta voitti Peloponnesoksen hegemonian,
+Peisistratos laski pohjan Ateenan merien herruudelle, joka myöhemmin
+oli kehittyvä koko Hellaan merikaupunkien hegemoniaksi. Hän on
+ensimmäisenä käsittänyt, että Ateenan tulevaisuus oli merellä. Oikein
+oivaltaen Hellespontoksen suuren merkityksen liikenteelle hän koetti
+saada lujan jalansijan sen rannikoilla ja valtasi alueen sen Aasian
+puoleiselta rannikolta. Samaan aikaan Miltiades-niminen ylhäinen
+ateenalainen johti joukon siirtolaisia Traakian Khersonnesokseen saakka.
+Peisistratos ulotti valtansa muuallekin Aigeian meren pohjoisosiin sekä
+Kykladeille. Ja samaan aikaan hän alkoi rakentaa sotalaivastoa, josta
+aikaa myöten tuli koko Kreikan verrattomasti voimakkain.
+
+»Tyranni» sai nyt säilyttää vallan kuolemaansa saakka.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Peisistratos kuoli v. 527, ja hänen poikansa Hipparkhos astui ilman
+muuta hänen paikalleen aivan kuin perinnöllisessä yksinvallassa.
+Hipparkhos hallitsi isänsä kansanmielisessä hengessä ja tuli
+erikoisesti tunnetuksi runouden ja taiteen lämpimänä ystävänä ja
+suojelijana. Hänen suurin ilonsa oli koota ympärilleen ajan etevimmät
+runoilijat ja taiteilijat.
+
+Mutta hän erosi kuitenkin isästään siinä, että Peisistratos oli noussut
+kansalaisesta yksinvaltiaaksi, kun taas hänen poikansa aina olivat
+tunteneet olevansa ruhtinaan lapsia. He olivat perineet isänsä vallan,
+mutta eivät hänen nerouttaan. Heiltä puuttui myös hänen notkeuttaan, he
+esiintyivät ylpeästi ja toimivat hyvinkin usein mielivaltaisesti. Ja
+vaikka Hipparkhos olisi ollut täydellisempikin, niin joka tapauksessa
+hän oli yksinvaltias, ja se oli monen silmätikkuna, jolle kansan
+»vapaus» oli enemmän kuin sen hyvinvointi. Ateenalaisien oli sitäpaitsi
+mahdoton olla kauan yhden miehen tahdon alaisina. Neljäntoista täysin
+onnellisen hallitusvuoden jälkeen Hipparkhos kaatui salaliiton
+uhrina. Rakkaudella ja mustasukkaisuudella kerrotaan olleen sormensa
+pelissä, mutta tiedot tästä ovat kuitenkin siinä määrin erilaisia ja
+niin tarunomaisia, että on mahdotonta saada selvää käsitystä, kuinka
+pitkälle poliittiset vaikuttimet ovat ulottuneet ja miten paljon
+on laskettava yksityisen kostonhimon tilille. Hänen murhaajansa,
+_Harmódios_ ja _Aristogeitōn_ saivat hengellään sovittaa tekonsa.
+Harmodios kaatui murhapaikalle henkivartion surmaamana. Aristogeitonin
+onnistui paeta yleisessä sekasorrossa, mutta hän joutui pian kiinni.
+Sittenkuin hänet oli saatu ilmaisemaan kanssarikollistensa nimet,
+vietiin hänet murhatun veljen, _Hippiaksen_, eteen, joka vihansa
+vimmassa surmasi hänet miekallaan.
+
+Myöhemmin, kun nimi »tyranni» oli tullut yleisesti vihatuksi,
+palvottiin tyrannin murhaajia kansan keskuudessa sankareina ja
+pystytettiin heille kunniapatsaita.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Saatuaan tiedon Hipparkhoksen murhasta Hippiaan kerrotaan kylmäverisen
+päättävästi antaneen määräyksen, että kaikki kansalaiset oli riisuttava
+aseista. Keiltä silloin tavattiin tai jotka muutoin näyttivät
+epäiltäviltä, vangittiin heti.
+
+Tyrannin murha ei »vapauttanut» Ateenaa tyranniudesta, päinvastoin.
+Hippiakseen teki veljen onneton kohtalo lähtemättömän vaikutuksen.
+Hän tuli epäluuloiseksi ja katkeraksi ja lopetti täydellisesti
+kansanmielisen politiikan. Hän ei tyytynyt tuomitsemaan kuolemaan
+ja karkoittamaan maasta vain kansalaisia, jotka olivat tai joiden
+hän epäili olleen salaliittolaisten kanssarikollisia, vaan hänen
+epäluuloisuutensa pieni niin pitkälle, ettei enää kukaan voinut olla
+varma hengestään ja vapaudestaan. Tyrannin murhaajat olivat sanalla
+sanoen hankkineet ateenalaisten vaivaksi todellisen tyrannin. Ja mitä
+enemmän Hippias tunsi maan huojuvan jalkojensa alla, sitä julmempiin
+tekoihin hän ryhtyi. Tuntien edeltäkäsin, mitä oli tuleva, hän solmi
+suhteita Persian kuninkaan ystäviin taatakseen ulkomailta itselleen
+pakopaikan. V. 510 hän tarvitsikin sitä. Ateenan sillä hetkellä
+voimakkaimman puolueen onnistui Kleisthénēs-nimisen, lahjakkaan ja
+kunnianhimoisen ylimyksen johdolla sekä Delphoin ja Spartan[75] avulla
+päästä eroon tyrannista. Hippias suljettiin Akropoliille, jossa hän
+muutamien päivien kuluttua antautui saatuaan luvan vapaasti lähteä
+kaupungista. Hän lähti Hellespontoksen rannalla oleville alueilleen,
+jotka hänen isänsä oli hankkinut, ja eli siellä Persian vasallina.
+
+
+
+
+KLEISTHENES JA HÄNEN TOIMINTANSA VALTIOMUODON KANSANVALTAISTUTTAMISEKSI.
+
+
+Lienee tarpeetonta mainita, että tyrannivallan kukistumista
+seurasivat katkerat puolueriidat. Lopuksi valtion johto jäi kuitenkin
+Kleistheneen käsiin, joka tosin oli ylimys, mutta kuului sukuun, jolla
+kansanmielinen politiikka oli perinnäisenä tapana. Hän ei hakenut tukea
+säätyläisistään, joitten poliittiselle älylle oli tunnusmerkillistä,
+etteivät he olleet mitään oppineet eivätkä mitään unohtaneet ja joiden
+päämääränä oli onnellistuttaa Ateenaa samalla hallitusmuodolla, jota
+he ihailivat Spartassa. Kleistheneen tarkoituksena oli sitävastoin
+pelastaa Solonin hallitusmuoto. Mutta siihen ei nyt enää riittänyt
+entisen valtiojärjestyksen tukeminen sellaisenaan, vaan nyt
+tarvittiin myös uudistuksia. Sen Kleisthenes oivalsikin osoittaen
+sillä omaavansa valtiomiehen silmän. Kaikki kansalaiset olivat tosin
+poliittisesti äänioikeutettuja, ja kirjoitetun lain mukaan vallitsi
+yhteiskunnassa tasa-arvoisuus, mutta todellisuudessa oli aatelin ja
+aatelittomien suhde kuin kahden toisilleen vihamielisen kansakunnan.
+_Sukulaisuussiteissä_ oli ylimysvaltaisen puolueen voima. Solonin
+järjestämän poliittisen _varallisuusluokkajaon_ rinnalla säilyi
+nimittäin vanha jako neljään sukuun, joitten alkujuuret olivat peräisin
+ajalta, jolloin ateenalaiset olivat paimentolaiskansaa. Tämän jaon he
+olivat säilyttäneet vielä Attikaan tulonsa jälkeenkin. Näiden sukujen
+keskuudessa aatelisto säilytti suuren vaikutusvaltansa. Solon ei ollut
+uskaltanut koskea tähän sukujärjestelmään. Mutta Kleisthenes, josta
+kehittyi kiihkeä demokraatti, kohdisti voimansa vaaliuudistukseen, joka
+teki vanhan sukujaon poliittisesti merkityksettömäksi. Sen sijaan hän
+jakoi Attikan väestön kansankokouksen äänestyksiä ja muita poliittisia
+tarkoituksia varten _asuinpaikkojen_ mukaan, siis vaalipiireihin.[76]
+Vanhoilla suvuilla oli sen jälkeen merkitystä vain yksityiselämässä.
+Samalla hän toteutti joukon muitakin kansanvaltaisia uudistuksia
+valtiomuodossa.
+
+
+
+
+LAINALAINEN AALTOLIIKE.
+
+
+Silmäänpistävä on se lainalaisuus, niillä kaikki Kreikan
+kaupunkivaltiot suorittavat saman kehityssarjan kuningaskunnasta
+ylimysvaltaan ja tyranniuteen sekä vihdoin yhä jyrkemmin toteutettuun
+kansanvaltaan. Ei mikään mahti maailmassa kyennyt estämään tätä
+aaltoliikettä. Olivatpa kuninkaat ja tyrannit kuinka eteviä
+hallitsijoita tahansa, hallitusmuodon muutosten pyörä pyörii
+täsmällisyydellä, joka vaikuttaa luonnon välttämättömyydeltä.
+Rikaslahjaiset ja toimintatarmoisetkaan persoonallisuudet eivät ole
+kyenneet ajan pyörää ohjaamaan toisille radoille, vaan ovat korkeintaan
+voineet toimia kehityksen muodostelijoina. Idästä länteen — alkaen
+joonialaisten siirtokuntien keskuudesta — rientää tämä vallankumous
+ja uudistusliike. Paljon emme kuitenkaan tiedä sen vaikutuksesta
+joonialaisissa siirtokunnissa.
+
+Sitä mieluisammaksi tuli senvuoksi oppineen maailman yllätys, kun
+eräs luonnontutkija löysi Khios-saarelta, länteen Smyrnasta, kiven,
+johon oli, arvelun mukaan noin v. 600 e.Kr. kaiverrettu palanen
+saaren lakeja. Kiveä oli käytetty maantien suojamuurin rakentamiseen.
+Valitettavasti alaosa on siitä murtunut pois, mutta _niin_ paljon siitä
+kuitenkin saa selvää, että siihen on kirjoitettu osa »kansan lakeja».
+Teksti puhuu edelleen »kansan neuvoston» valitsemisesta, johon joka
+suvulla tai vaalipiirillä oli oikeus valita 50 miestä ja jolla oli
+valta ratkaista oikeusriidat. Tämä neuvosto on siis samanluontoinen
+kuin se kansan valitsema 400 miehen neuvosto, jonka Solon sääti
+ateenalaisille areiopagin rinnalle ja joka aikaa myöten yhä enemmän
+rajoitti vanhan neuvoston toiminta valtaa. Tämän lajiaan harvinaisen
+muinaislöydön avulla voimme todeta joonialaisessa siirtokunnassa
+ilmenneen kansanvaltaisia liikkeitä. Me näemme täällä kansan itsensä
+merkitsevän muistiin lait, jotka se on säätänyt, samaan aikaan kuin
+Ateenassa Solon laeillaan antoi kaikille kansalaisille oikeuden
+äänestää valtion hallinnosta.
+
+Kansanvaltainen liike rajoittuu kuitenkin helleenisen maailman sekä
+aineellisessa että henkisessä suhteessa vireimpiin osiin, siis
+seutuihin, joissa merenkulku on vilkasta: Attikaan, Korinthokseen ja
+muihin satamakaupunkeihin sekä Vähän-Aasian ja Sisilian kreikkalaisiin
+siirtokuntiin. Valtioissa, joissa kaupan ja teollisuuden nousu
+oli luonut varakkaan käsityöläisten, teollisuudenharjoittajain
+ja kauppiasten muodostaman keskiluokan, oli yhteiskunnallinen
+tyytymättömyys raivannut tietä aatelisvallan vaihtumiselle
+tyrannivallaksi. Sillä suuri keskiluokka vaati itselleen poliittista.
+vaikutusvaltaa, joka vastaisi sen taloudellista merkitystä ja
+yhteiskunnallista asemaa. Sen johdolla alkoi silloin alempien
+kansankerrosten taistelu ylimystöä vastaan.
+
+Ritariajan käsitysten ja nykyajan vaatimusten välille on avautunut syvä
+kuilu. Vanhoja, hyviä aikoja ikävöivien kuullaan usein valittavan,
+ettei ylhäistä syntyperää ja ritarillisia hyveitä enää pidetä arvossa,
+mutta että lähimmäisiänsä sortamalla ja nylkemällä rikastunut
+nousukas voittaa valtaa ja kunniaa huolimatta vaeltamiensa teitten
+mutkista. Mutta toisella puolen ovat kansan syvät rivit pontevine ja
+järkähtämättömine vaatimuksineen. Ne tahtovat poistaa yhteiskuntaa
+rasittavat epäkohdat ja aikaansaada tasa-arvoisuuden, jolloin sekä
+äskenrikastuneilla että yhteiskunnan vähäosaisillakin olisi täydet
+kansalaisoikeudet.
+
+Hyökkäysaseenaan käyttävät tyytymättömät aatelisen ylimystön
+syntiluetteloa. Tässä kuten aina osoittautuu todeksi kokemus, että
+pääsipä valtaan mikä yhteiskuntaluokka tahansa, se aina on halukas,
+niin paljon kuin uskaltaa, syrjäyttämään omien yhteiskunnallisten ja
+taloudellisten etujensa hyväksi kokonaisuuden parhaan. Sillä kaikki
+yhteiskuntaluokat ovat pohjaltaan yhtä itsekkäitä. Eivätkä Hellaan
+aatelismiehet, nämä »hyviksi» ja »oivallisiksi» itseään nimittävät
+herrat, tehneet poikkeusta tästä säännöstä.
+
+Suurimpiin väärinkäytöksiin he olivat tehneet itsensä syypäiksi
+_lainkäytön_ alalla. Se oli näet täydellisesti tämän yhteiskuntaluokan
+käsissä ja siitä huolehtivat neuvostot. Näitten oikeusistuinten
+ratkaisuissa näyttää kuitenkin, ainakin eräillä tahoilla kuuluneen
+päiväjärjestykseen lahjonta ja juonittelu. Ehkäpä oli liiankin paljon
+totuutta sadussa satakielestä ja haukasta, jota Hesiodos käyttää
+kuvatakseen aatelismiesten ja pikkueläjien välistä suhdetta tähän
+aikaan.
+
+    »Haasteli kerran haukka, kun kynsissään satakieltä
+     pilvien korkeuteen vei, laulelijaa sulosuista,
+    kouraisun tulisessa kun tuskass' armoa koito
+    kyynelin pyyteli tuo — näinp' ylpeä haukka se haastoi:
+     'Miksikä rääkyt, rääpelö? Jäit väkevämpäsi valtaan.
+    Kunne ma vien, sun on tultava, laula jos kuink' ihanasti.
+    Syön pitopaistina tai sinut päästän mieltäni myöten.
+    Houkka se, ken uhanpäin väkevämmän on tahtoa vastaan:
+     voittoa ei saa, joutuu vaan häpeään, häviöönkin.'»
+
+Käyttämällä väärin valtaansa aateli oli siten itse horjuttanut
+yhteiskunnallista johtoasemaansa. Tosin suuri osa tätä vanhaa
+yläluokkaa oli seurannut aikansa kehitystä ja vahvistanut
+_taloudellista_ asemaansa lisäämällä varallisuuttaan liikeyrityksillä.
+Myöskin rahan mullistavaa keksintöä yritteliäät aatelismiehet olivat
+käyttäneet hyväkseen. Mutta rikkaitten maatilanomistajien harjoittama
+pikkuviljelijän nylkeminen yhtä vähän kuin heidän tuomarivallan
+väärinkäyttönsäkään eivät olleet omiaan _moraalisesti_ vahvistamaan
+heidän asemaansa. Uusi keskiluokka käytti hyväkseen kansan syvissä
+riveissä vallitsevaa tyytymättömyyttä ja aateliton kansa — kreikaksi
+dēmos — saikin aikaan kapinalla tai kapinan uhalla, että aatelisvalta
+kumottiin ja yhteiskunta muutettiin _kansanvaltaiseksi tasavallaksi_.
+
+Välistä vallankumouksen tien estivät — mutta vain toistaiseksi —
+senkaltaiset toimenpiteet kuin se, millä ateenalaiset valtuuttivat
+Solonin uudistamaan yhteiskunnan. Tie kansanvaltaiseen hallitusmuotoon
+kävi tyrannivallan kautta. Kunnianhimoiset kansanjohtajat
+käyttivät hyväkseen yhteiskuntaluokkien välistä vihaa pyrkiäkseen
+yksinvaltiaiksi. Nämä kansanjohtajat olivat enimmäkseen itse
+aatelismiehiä, jotka tunsivat itsensä säätyveljiensä syrjäyttämiksi
+tai jotka muusta syystä olivat joutuneet heistä eroon. Yksinvallan
+tavoittelija kohoaa valtaan syvien rivien hartioilla. Jatkuvastikin
+uransa varrella hän säännöllisesti koettaa ainakin ulkonaisesti
+pysyä »kansan» edustajana. Tasavaltaisen hallitusmuodon muodot
+säilytetään niin kauan kuin mahdollista, ja tyranni huolehtii vain,
+että vaikutusvaltaisimmat virat miehitetään hänen sukulaisillaan ja
+kannattajillaan. Kansan suosion hän koettaa säilyttää rakennuttamalla
+komeita julkisia rakennuksia, eritoten teattereita, joissa loistavia
+juhlaleikkejä järjestetään, ja käymällä sotia, jotka lisäävät
+hallitsijan omaa ja valtion »kunniaa».
+
+Ei ole epäilystäkään siitä, että tyrannivalta on monessa paikoin
+edistänyt Kreikan sekä taloudellista että henkistä kehitystä. Se
+on murtanut vanhat säätyennakkoluulot ja vapauttanut yhteiskunnan
+vähäosaiset satavuotisesta sorrosta sekä tehnyt ylhäiset ja alhaiset
+samanarvoisiksi lain edessä. _Vasta nyt valtio otti velvollisuudekseen
+huolehtia ei vain kansalaisten turvallisuudesta ulkonaisia ja sisäisiä
+vaaroja vastaan, vaan myös heidän aineellisesta hyvinvoinnistaan_,
+edistämällä kauppaa ja elinkeinoja sekä perustamalla teitä, kanavia
+ja vesijohtoja. Ateena, Korinthos ja Syrakusa — valitaksemme
+muutamia silmäänpistävimpiä esimerkkejä — saavat kiittää mainioita
+yksinvaltiaitaan myöhemmän suuruutensa perustamisesta. Myöskin
+taiteilijat ja runoilijat olivat tervetulleita vieraita tyrannien
+hoviin. Suurten juhlaleikkien kirjalliset ja soitannolliset
+huvitukset sekä loistorakennusten suunnittelu ja koristelu tarjosi
+heille tuottavaa työtä. Sillä ensi kerran mykeneläisajoista lähtien
+rakennettiin nyt monumentaalisia rakennuksia.
+
+Meikäläinen sana »tyranni» on kreikkalainen lainasana, jolla
+on kuitenkin sivuvivahdus, jota kreikkalaisella sanalla ei
+välttämättömästi aina ollut. Mikäänhän ei estänyt, kuten olemme
+nähneet, kreikkalaista »tyrannia» olemasta aivan erinomainen
+hallitsija.[77] Mutta yksinvalta tarjoaa ennen pitkää melkeinpä
+yli-inhimillisiä kiusauksia tavalliselle kuolevaiselle. Hallita
+lähimmäistensä elämää ja omaisuutta olematta kenellekään vastuussa
+teoistaan — sellainen valta johtaa helposti rajattomaan itsekkyyteen
+ja vallan väärinkäyttöön, joskaan ehkä ei heti aluksi, niin ainakin
+parin sukupolven päästä. Perimätieto kertoo sellaisistakin tyranneista,
+joiden toiminta vastasi heidän arvonimensä nykyistäkin merkitystä. Eräs
+heistä oli _Polykratēs_, joka vuoden 530 paikkeilla anasti haltuunsa
+Samos-saaren herruuden. Hänen uransa lopetti muuan persialainen
+satraappi, joka houkutteli hänet valtaansa ja sitten ristiinnaulitsi
+hänet. Hänen mielilauseenaan oli, että tuotti enemmän iloa ystävilleen
+antamalla heille takaisin, minkä ensin oli heiltä ottanut, kuin
+jättämällä heidän omaisuutensa rauhaan. Akragaassa[78] Sisilian
+etelärannikolla hallitsi 500-luvun keskivaiheilla tyranni _Phálaris_,
+joka piti yllä valtaansa väkivallanteoilla. Hänen julmuuttansa todisti
+kuparinen härkä, jonka sisässä hänen kerrotaan polttaneen vastustajiaan
+elävältä. Niinkin miellyttävä tyranni kuin Korinthoksen _Periandros_,
+jonka laskettiin kuuluvan Kreikan seitsemän viisaan joukkoon ja joka
+kohotti kaupunkinsa suureen aineelliseen ja henkiseen kukoistukseen,
+tuli ajan pitkään epäluuloiseksi ja sortovaltaiseksi. Kun Miletoksen
+tyranni kerran lähetti lähettilään häneltä pyytämään hyvää neuvoa,
+miten hänen tulisi hallita, Periandros vei miehen mukanaan
+viljapellolle, missä hän ei puhunut sanaakaan, vaan sen sijaan käytteli
+keppiään hyvin kaunopuheisesti katkaisten sillä kaikki tähkät, jotka
+kohosivat toisten yläpuolelle.
+
+Syrakusan tyranni Dionýsios teki myös paljon kaupunkinsa kehityksen
+hyväksi. Mutta salamurhaajien pelossa hän ryhtyi aina uusiin
+väkivaltaisuuksiin. Yleisesti tunnettu on kertomus Damokles-nimisestä
+hovimiehestä, joka ihaillen Dionysioksen valtaa ylisti häntä
+onnelliseksi. Tyranni vastasi: »Saat itse koettaa, miltä maistuu olla
+yksinvaltias.» Sitten hän puetutti Damokleen ruhtinaalliseen pukuun
+ja käski kestitä häntä loistavasti omassa pöydässään. Mutta hänen
+päänsä päälle Dionysios ripustutti teräväksi hiotun miekan riippumaan
+hevosen jouhesta. Kun Damokles näki miekan, hän heti paikalla menetti
+ruokahalunsa ja luopui mielellään koko ihanuudesta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tyrannien merkitys kehitykselle on ollut, että he ovat tehneet
+lopun repivistä puolueriidoista, joten kansan voimat saattoivat
+yhtenäisemmin suuntautua aineelliseen vaurastumiseen. Siten parantui
+alempien kansanluokkien taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema.
+Mutta huolimatta ansioistaan tyrannivalta ei voinut jäädä pysyväksi,
+sillä niin erikoinen valta-asema vaatii kantajaltaan erinomaista
+lahjakkuutta, johon tulee samalla yhtyä luonteen ylevyyden; sellaiset
+miehet ovat aina harvinaisia — ja olivat Hellaassakin. Jos noita
+harvinaisia ominaisuuksia sattuisikin missä olemaan, on kuitenkin
+erittäin harvinaista, että ne periytyisivät edes pojille ja vieläkin
+harvemmin ne elävät useammissa hallitsijapolvissa. Sen vuoksi
+saikin harvoin tyrannin pojanpoika säilyttää valtansa. Tavallisesti
+kukistettiin jo toinen sukupolvi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaikkialla luonnollisesti aatelistolla oli enimmän toivottavaa tyrannin
+kukistamisesta. Tosin voitiinkin tyrannit karkoittaa, mutta heidän
+hallituksensa jälkiä ei voitu hävittää. Paluu vanhaan ylimysvaltaiseen
+valtiomuotoon oli ja jäi mahdottomuudeksi. Sen aika oli jo ohi. Sen
+sijaan oli usein tuloksena, kuten Ateenassa, että kansanvaltainen
+hallitusmuoto ei vain lujittunut, vaan kansanvaltaistui yhä enemmän.
+Ja niin lujittui vähitellen Hellaan vireimmässä osassa valtiomuoto,
+joka aikansa ja monen historioitsijankin vakaumuksen mukaan edusti
+joko yhteiskunnallisen elämän suurinta hyvää tai sen äärimmäisintä
+pahaa. Varmaa on joka tapauksessa, että vasta tässä valtiomuodossa
+_kansalaisajatus_ pääsee täyteen oikeutukseensa Vasta kansanvaltaisessa
+valtiossa toteutuu ajatus, ettei yhteiskunta ole olemassa vain
+kuningasta tai tyrannia eikä muutamia harvoja ylimyksiä varten,
+vaan _kaikkia_ varten. Juuri kansalaisajatus elähdytti taistelussa
+persialaisia vastaan, jolloin ratkaistiin, kumpiko, länsimainen
+vapaudenrakkaus ja individualismi vaiko itämainen orjanmieli ja
+despotismi määräisivät ihmiskunnan tulevan kehityksen.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja toiseen lukuun:
+
+Aristoteles, Schrift vom Staatswesen der Athener, verdeutscht von Georg
+Kaibel und Adolf Kiessling.
+
+Alfred Croiset, Les démocraties antiques.
+
+Robert von Pöhlmann, Geschichte der sozialen Frage und des Sosialismus
+in der antiken Welt.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Aristoteles und Athen.
+
+Tähän lukuun:
+
+Ernst Nachmanson, Forngrekisk demokrati (Nordisk tidskrift 1910).
+
+
+
+
+
+
+JOONIALAINEN KULTTUURI, LYRIIKKA JA FILOSOFIA
+
+
+
+
+FILOSOFIAN SYNTY.
+
+
+Mistä ja minne? Siinä kaksi suurta kysymystä, joita ihmishenki kaikkina
+aikoina on mietiskellyt. Meidän luontomme mukaista on, ettemme ole
+tyytyväisiä, ellemme löydä _syytä_ kaikkeen, mitä tapahtuu, ja
+_yhteyttä_ eri ilmiöiden välillä. Tätä ensimmäiset kreikkalaiset
+filosofitkin tavoittelivat ajatustyöllään. He näkivät, kuinka kasvit
+saivat ravintonsa maasta ja vedestä joutuakseen itse vuorostaan
+eläinten ja ihmisten ruoaksi. Mutta eläimet ja ihmiset tulevan maaksi
+jälleen. Kulkevatko siis samat alkuaineet, maa ja vesi, läpi kaiken
+elollisen? Vai onkopa ehkä vain yksi ainoa alkuaine, josta kaikki
+on saanut alkunsa? Tämän _alkuaineen_ etsiminen oli ensimmäisten
+kreikkalaisten ajattelijain lähin tehtävä.
+
+
+
+
+JOONIALAISET LUONNONFILOSOFIT.
+
+
+Ensimmäisenä filosofina mainitsee perimätieto yksimielisesti
+_miletoslaisen Thaleen_, joka on yksi Kreikan seitsemästä viisaasta.
+»Toisilla kansoilla on pyhimyksensä, kreikkalaisilla viisaat miehensä.»
+Tämä Nietzschen huomautus sanoo jo paljon helleenisyyden luonteesta.
+
+Tekemillään pitkillä matkoilla Thālēs oli oppinut paljon ja löytänyt
+runsaasti ajattelun aihetta. Hän oli ollut Egyptissä[79] ja
+babylonialaistenkin viisaudesta hän näytti tunteneen ainakin perusteet,
+niin että hän maanmiestensä hämmästykseksi kykeni ennustamaan
+täydellisen auringonpimennyksen, joka sattui todennäköisesti v. 585
+e.Kr.[80]
+
+Filosofeinakin kreikkalaiset ovat osoittaneet ihmeteltävää kykyänsä
+ottaa oppia toisilta kansoilta itsenäisellä ja hyödyllisellä tavalla.
+Sillä he eivät vain omaksuneet heidän tietojaan, vaan kehittivät niitä
+myös edelleen. »He ovat kyenneet», kuten Nietzsche sanoo, »heittämään
+keihään edelleen kohdasta, johon sen toiset kansat jättivät.»
+
+Tuloksen kaikesta alkuainetta koskevista mietiskelyistään Thales puki
+lauselmaan: »Vesi on kaiken alkulähde.» Filosofi Aristoteles otaksuu
+hänen perustelleen tätä olettamustaan sillä, että kasvien ja eläinten
+ravinnon ollessa kosteata oli siis elonlämpökin peräisin kosteudesta.
+
+Thaleen oppilauselma sisältää enemmän ajatustyötä, kuin ensi
+silmäyksellä luulisikaan. Onhan jo otettu suuri askel ajatuksen tiellä,
+kun on tultu vakaumukseen, että kaiken tämän aisteillamme havaittavan
+ilmiöiden moninaisuuden pohjalla on _yhteys_. Puhtaan ajatuksen tietä
+Thales oli johtunut teoriaan, jonka mukaan koko ulkomaailma syvemmin
+nähtynä oli toinen, kuin miltä se aisteillemme näyttää. Tällä oli pohja
+laskettu _metafysiikalle_, s.o. tieteelle, joka hakee äärimmäistä
+perustaa kaikelle maailmankaikkeudessa olevaiselle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikkalaisissa ilmenee ensikerran ihmiskunnan kehityksen aikana
+tarve _selittää_ maailmaa ja sen ilmiöitä puhtaan järjen avulla.
+Itämaisten kansojen tietoisuudessa on ajattelija — mies, joka »tietää»,
+— sellainen, joka on perillä jumalallisista salaisuuksista: hän on
+pappi, profeetta, ennustaja tai loitsija. On täydelleen uutta, että
+»ajattelija» on ihminen, jonka vaikutus perustuu yksinomaan hänen
+älylliseen lahjakkuuteensa. Ennen kreikkalaisen kulttuurin syntyä emme
+ihmiskunnan historiassa tapaa mitään tähän verrattavaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Thales oli löytänyt vedestä kaiken olevaisen alkuaineen. Samasta
+kaupungista kuin hänkin oli kotoisin myöhäisempi luonnonfilosofi
+_Anaksiménēs_, joka piti taas kaiken alkuperänä keveämpää ja
+liikkuvampaa ainetta, _ilmaa_. Kun ilma tiivistyy, syntyy ensin pilvi
+ja sitten sade. Tästä Anaksimenes teki johtopäätöksen, että jos ilma
+tiivistyy yhä enemmän, syntyy kiinteitä aineita, kuten maata ja vuoria.
+Hän pääsi siis jo ajatustyöllään vakaumukseen, että aineet voivat
+tihentyä ja ohentua, olla milloin kiinteässä, milloin nestemäisessä,
+milloin taas kaasumaisessa olomuodossa, muuttaa aggregaatio-tilaansa,
+kuten aikamme tieteellisessä kielenkäytössä sanotaan. Voi kuitenkin
+olla mahdollista, että hän sanalla, jonka me käännämme ilmaksi, on
+saattanut tarkoittaa jotakin henkisempääkin. Ehkä hänellä on piillyt
+siinä ajatus »maailman sielusta», joka tunkee kaikkialle ja antaa
+kaikelle elämän. Sillä hän sanoo, että »meidän oma sielumme on ilmaa.»
+Hän näyttää tässä sekoittaneen sielun hengitykseen, s.o. ilmaan, jota
+vedämme ja jälleen puhallamme ulos, ja käsittäneen sen mukaan ilman
+koko maailman hengitykseksi.[81] Muinaisajan kansoille ei henkisen ja
+ruumiillisen raja ollut niin jyrkkä kuin meillä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vielä huomattavampi on hiukan vanhempi miletoslainen, Thaleen oppilas
+ja ystävä _Anaksimandros_. Hyvin vaikeata on kuitenkin tulkita
+kovin vähäisinä säilyneitä paloja hänen lausunnoistaan. Etsiessään
+alkuainetta hän on mennyt paljon pitemmälle kuin oppi-isänsä. Hän ei
+voinut tyytyä hyväksymään vettä alkuaineeksi, sillä saadakseen sen
+muuttumaan kiinteästä juoksevaan muotoon tarvitaan lämpöä samoinkuin
+sen vaihtumiseksi juoksevasta muodosta vesihöyryksi. Siispä kaiken
+pohjana on vastakkain kaksi alkuperustetta: kiinteä eli kylmä
+ja toiselta puolen lämmin. Nämä molemmat prinsiipit »eristyvät»
+aineellisesta alkuolosta, joka itsessään sisältää kaikkien aineiden
+erilaatuisuudet. Tätä alkuoloa Anaksimandros nimittää sanalla, joka
+voidaan kääntää »muodoton ja rajaton». Tästä saavat alkunsa erilaisin
+eristymisin kaikki oliot. Ja alkuoloon ne jälleen palaavat hävitäkseen.
+Että kaikkien olioitten täytyy hävitä on _rangaistus_ siitä, että
+ne ovat irtautuneet kokonaisuudesta. Anaksimandros näki olioitten
+vaihteluissa ja tuhossa, syntymisen ja kuolemisen lakkaamattomassa
+kiertokulussa kaikkea hallitsevan luonnonlain vaikutusta, joka samalla
+oli hänen mielestään kaiken käsittävä oikeusjärjestys, mikä rankaisi
+yksityistä hänen ylimielisyydestään (hybris) tulla yksilöksi. »Kaikki
+mitä on, ansaitsee häviön» — niin hän saattoi huudahtaa Faustin
+Mefistofeleen kanssa. Ainoastaan erilaistumaton olotila äärettömässä,
+voimallisessa alkuaineessa oli »jumalallista».
+
+Luonnontieteen kannalta Anaksimandros on erikoisen mielenkiintoinen
+siksi, että hän on lausunut ajatuksia, jotka muistuttavat nykyaikaista
+kehitysoppia, vaikkakin hänen teoriansa _yksityiskohdat_ luonnollisesti
+usein tuntuvat meistä eriskummallisilta. Hän nimittäin arveli, että
+alimmat eliöt olivat syntyneet meren liejusta ja että ne vähitellen
+olivat kehittyneet yhä korkeammiksi olennoiksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Omituisimpia hahmoja muinaisajan ajattelijain sarjassa on
+_ephesoslainen Herakleitos_. Hänet meidän oikeastaan pitäisi tuntea
+paremmin kuin kukaan muu joonialaisista luonnonfilosofeista, koska
+hänen filosofisista lausunnoistaan on tallella melkoinen osa.
+Mutta hänen tyylinsä on niin syvämietteistä ja arvoituksellista —
+usein paradoksaalista — että häntä jo muinaisaikana nimitettiin
+»hämäräksi». Sanottiin hänen tahallaan lausuneen ajatuksensa
+niin arvoituksellisesti, jotta ainoastaan valitut voisivat häntä
+ymmärtää. Sillä suurta joukkoa hän halveksi sydämensä pohjasta. Sen
+onnenihannetta hän vertaa »härkään, joka saa syödäkseen virnaa».
+Niin alhaisella asteella olevat yksilöt eivät voi käsittää mitään
+oikein. »Silmät ja korvat ovat huonoja todistajia ihmisille, joilla on
+barbaarisielu.»
+
+Hänen ihmishalveksimisensa oli saanut virikettä henkilökohtaisista
+kokemuksista. Siitä ei ole epäilystäkään, kun kuulee hänen arvostelunsa
+maanmiehistään. »Ephesoslaiset», hän sanoo, tekisivät oikein, jos
+he menisivät ja hirttäytyisivät, joka ikinen täysikasvuinen mies,
+ja jättäisivät kaupunkinsa alaikäisten haltuun.» Minkä vuoksi tämä
+rakastettava neuvo? He olivat karkoittaneet kaupungistaan parhaan
+miehensä? Herakleitoksen ystävän, tällä perusteella; »Meidän
+joukossamme ei kukaan saa olla muita parempi; jos sellainen mies
+ilmaantuu, hän eläköön toisella paikkakunnalla ja toisten ihmisten
+keskuudessa!» Sellaista kansaa Herakleitos ei halunnut edes kuninkaana
+hallita — se arvo näet kuului hänelle uhrikuninkaitten jälkeläisenä.
+Mutta hän luovutti sen nuoremmalle veljelleen ja vetäytyi loukatussa
+ylpeydessään yksinäisen luonnon helmaan »vuorille, missä hän eli
+ruohoista ja yrteistä», kuten perimätieto kertoo. Siellä hän päätti
+päivänsä koottuaan elämänkatsomuksensa papyruskääröön, jonka hän
+sijoitti Ephesoksen Artemiin temppeliin. Se tapahtui suurten
+persialaissotien alkuaikoina.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Useissa kohdissa Herakleitoksen käsitys lähenee Anaksimandrosta.
+Molempien huomio oli kiintynyt tämän maailman vaihtelevaisuuteen
+ja kaiken katoavaisuuteen. »_Kaikki virtaa_: panta rhei», on
+Herakleitoksen peruslauselma. Olemassaolo on kuin »virta: siinä ei voi
+kahta kertaa astua samaan veteen.»[82] Ja myöskin ihminen itse muuttuu
+hetkestä toiseen: »Samoihin laineisiin laskeudumme emmekä kuitenkaan
+laskeudu; sen teemme me emmekä kuitenkaan me.»[83] Mikään ei tässä
+maailmassa ole kestävää paitsi juuri kestämättömyys, itse vaihtelu.
+
+Ilmiöitten ikuisen vaihtelun vertauskuvana Herakleitos pitää tulta,
+joka on liikkuvaisin kaikista alkuaineista, liikkuvaisempi kuin sekä
+vesi että ilma, aine, joka ei milloinkaan ole hetkeäkään levossa. Tuli
+antaa elämän kaikelle: ruumiinlämpö on Herakleitoksen mielestä sielun
+ilmestymä, jollaisena Anaksimenes piti hengitystä.[84] Mutta tuli,
+elämän antaja, on myöskin kaiken kuluttaja. »Kaikki», Herakleitos
+sanoo, »muuttuu tuleksi ja tuli kaikeksi muuksi, kuten kulta vaihdetaan
+tavaroihin ja tavarat kultaan.» Tässä kenties ilmenee persialaisten
+uskonnon tulenpalvonnasta saatuja vaikutteita; tämän uskonnon
+Herakleitos epäilemättä tunsi.
+
+Kaiken vaihtelussa Herakleitos kuitenkin vaistoaa lainalaisuuden, ja
+tämä on vastakohtien välinen taistelu. Ilman vastakohtia ei ole elämää:
+»Ilman nälkää ei ole kylläisyyttä, ilman väsymystä ei ole lepoa, ilman
+sairautta ei mitään paranemista. Ja ellei olisi vääryyttä, ei myöskään
+olisi mitään oikeutta.» Vastakohtien alituisen taistelun merkityksen
+hän lausuu näillä sanoilla: »Taistelu on kaiken isä, kaiken kuningas.»
+Tämä ajatuskulku pohjautuu aito helleeniseen käsitykseen, jonka mukaan
+kaikki, mikä elämässä oli voimakkainta ja parhainta, sai alkunsa
+_kilpataistelusta_.
+
+Kaikki muuttuu; kaikki on myös suhteellista: »Kauneinkin apina on ruma
+verrattuna ihmiseen. Mutta kaunein ja viisain ihminen on kuin apina
+verrattuna Jumalaan.»
+
+Ilmiöiden lainalaisuus johtuu Herakleitoksen mielestä siitä seikasta,
+että tuli eli maailmansielu myöskin on »_ikuinen järjestävä järki_.»
+Tämä ajatus ilmenee jo Anaksimandroksen puheessa kaikkea hallitsevasta
+luonnonlaista, joka myöskin oli kaiken käsittävä oikeusjärjestys ja
+rankaisi yksityistä, milloin tämä poikkesi kokonaisuudesta.
+
+Kansanomaisesta jumala-käsityksestä Herakleitos, älyllinen ylimys,
+sitävastoin käyttää pelkkiä ylimielisiä sanoja. Sen luoja, Homeros,
+»pitäisi karkoittaa julkisista puhetilaisuuksista ja häntä olisi
+ruoskittava raipoilla», hän sanoo. »Jumalankuvien rukoileminen on
+kuin muurille puhumista. Ja se, joka teurasuhreilla koettaa puhdistua
+verenviasta, menettelee kuin hän olisi astunut lokaan ja tahtoisi
+jälleen pestä itsensä puhtaaksi loalla.»
+
+
+
+
+PYTHAGORAS JA PYTHAGORALAISET.
+
+
+Herakleitos ei pitänyt eräästä toisesta sangen kuuluisasta, vähän
+vanhemmasta filosofista, joka oli nimeltään _Pȳthāgoras_ ja oli
+kotoisin Samos-saarelta, mutta oli asettunut Krotoniin. Siellä hän
+oli perustanut jonkinlaisen veljeskunnan sen jäsenten keskinäiseksi
+jalostamiseksi. Siinä oli eri »asteita», joihin päästiin määrättyjen
+kokeitten ja juhlamenojen jälkeen. »Vihityille» oli tunnusmerkillistä
+vahvasti mystillisvivahteinen uskonnollisuus, mutta he harrastivat
+samalla tiedettä ja politiikkaa. Tuskin ketään mestaria uskolliset
+oppilaat ovat ylistäneet niin pilviin saakka kuin Pythagorasta.
+Filosofi Empedokles, jonka itsejumalointi oli rajaton, puhuu hänestä
+ihaillen miehenä, jonka tieto oli yli-inhimillistä. »Kun se mies
+vain halusi, hän voi helposti sielunsa silmin nähdä, mitä maailmassa
+tapahtui kymmenen, kahdenkymmenen miespolven aikana». Kuoltuaan häntä
+palvottiin melkein kuin puolijumalaa.
+
+Ja epäilemättä Pythagoraan persoonallisuus on omituisimpia eri
+ominaisuuksien yhdistelmiä, mitä maan päällä on milloinkaan esiintynyt.
+Hän oli harvinaisen etevä matemaatikko, uranuurtaja fysiikan ja
+astronomian alalla; hän oli myöskin filosofi ja muidenkin tieteitten
+tutkija, ja samalla hän oli siveellinen uudistaja.
+
+Tästä huolimatta tiedämme oikeastaan äärimmäisen vähän hänen
+elämästään. Puolittain sadunomaisena olentona hän häipyy tarujen
+hämärään. Näyttää siltä, että hän kuten myöhemmin Sokrates — ei
+milloinkaan kirjoittanut muistiin ajatuksiaan, vaan vaikutti
+oppilaihinsa yksinomaan sanansa ja esimerkkinsä voimalla. Meidän täytyy
+tyytyä _heidän_ antamiinsa tietoihin Pythagoraan opista. »Mutta näiden
+nojalla» — käyttääksemme erään etevän saksalaisen filosofin sanoja
+— »tuskin opimme tuntemaan muuta kuin valtavan persoonallisuuden
+jättiläisvarjon, joka pikemminkin muistuttaa uskonpuhdistajaa kuin
+filosofia.» Ja kuitenkin Pythagoras lienee ollut ensimmäinen, joka
+käytti itsestään tätä nimitystä, joka suomeksi merkitsee »viisauden
+ystävä».
+
+Runsaan tietovarastonsa hän oli suureksi osaksi hankkinut laajoilla
+matkoilla, luonnollisesti ennen kaikkea Egyptissä, viisauden
+kotipaikassa, jonka kunnianarvoisan kulttuurin rinnalla helleenit
+tunsivat olevansa kuin »koulupoikia», käyttääksemme Platonin
+sanoja. Egyptin papeilta Pythagoras varmaan on saanut useita niistä
+juhlamenoista ja hengellisistä harjoituksista, jotka olivat ominaisia
+hänen veljeskuntansa jäsenille. Monet kohdat itse hänen opissaan
+viittaavat myös itämaiseen alkuperään.
+
+Pythagoralaisten kuten joonialaisten luonnonfilosofienkin suuri kysymys
+oli tämä: Mikä aistimaailman moninaisissa ilmiöissä on ikuista ja
+pysyvää? Heidän mielestään sitä ei ollut vesi eikä ilma eikä mikään
+muukaan neljästä alkuaineesta, vaan _luvut_, matemaattiset suhteet.
+»Koko maailma», he sanoivat, »on harmoniaa ja lukuja.» Pythagoraan
+lienee tähän käsitykseen johtanut havainto, että musikaaliset
+soinnut perustuvat määrättyihin lukusuhteisiin, että sävelkorkeus on
+riippuvainen väräjävän kielen pituudesta. Tämän tärkeän keksinnön
+tehtyään Pythagoraasta itse asiassa tuli _akustiikan_ perustaja, sen
+fysiikan osan, joka käsittelee lakeja, joiden mukaan ääni, erittäinkin
+sävelet, syntyvät ja etenevät.[85] Voi käsittää, millaista ihailua
+ja ihmettelyä tämä keksintö herätti: oli osoitettu, että säveltä,
+joka oli kaikista ilmiöistä haihtuvaisimpia, voitiin mitata luvuilla
+ja numeroilla! Miten helposti voitiinkaan johtua siihen ajatukseen,
+että nämä ihmeelliset luvut muka sääsivät lakeja _kaikelle_ tässä
+maailmassa, vieläpä nähtiin niissä itse olioitten olemus, niiden ydin
+ja aihe! Siinä oli olemassaolon kiinteä piste! Suuresta keksinnöstä
+innostuneina pythagoralaiset arvelivat, että nyt oli löydetty se
+maailmankaikkeuden lainalaisuus, jota joonialaiset luonnonfilosofit
+niin innokkaasti olivat etsineet.[86]
+
+Mutta, väitämme, luvutkaan eivät ilmaise mitään muuta kuin
+määrättyjä, kappaleitten välisiä _suhteita_. Miten pythagoralaiset
+saattoivat johtua pitämään niitä olioitten sisimpänä _olemuksena_ ja
+_aiheuttajana_? Tätä ei selitä yksinomaan mestarin keksinnön herättämä
+ylenpalttinen ihastus, vaan se johtuu muistakin seikoista, ennen
+kaikkea filosofien tavasta pitää käsitettä sitä alkuperäisempänä,
+korkeampana ja ikäänkuin voimakkaampana, mitä abstraktisempi se oli,
+mitä kauempana se oli kouraantuntuvasta todellisuudesta.
+
+Kreikkalaisten oli myöskin vaikeampaa kuin meidän jyrkästi erottaa
+toisistaan abstraktiset ja konkreettiset käsitteet. Kun me puhumme
+esineen pinnasta geometrisessa merkityksessä, niin meistä on
+selvää, että tämä sana on ainoastaan ajatuksen tuote, abstraktio
+vailla aineellista todellisuutta. Pintahan on ainoastaan esineen,
+geometrisella kielellä kappaleen raja. Samanlaisia käsitteitä ovat
+_viivat_, jotka ovat pinnan rajoina, ja _pisteet_, jotka rajoittavat
+viivaa. Mutta pythagoralaisten mielestä asian laita ei ollut niin: he
+ajattelivat geometrisen kappaleen _rakentuneeksi_ pinnoista, viivoista
+ja pisteistä. Siksi he rinnastivat kaikki nämä käsitteet lukuihin
+antaen pisteen merkitä ykseyskäsitettä, lukua 1, viivan lukua 2, pinnan
+3 ja kappaleen 4.
+
+Harmoniaoppiansa Pythagoras sovelsi koko maailmankaikkeuteen, muun
+muassa kuuluisaan oppiin _sfäärien harmoniasta_. Jokainen nopeasti
+liikkuva kappale saa aikaan ääntä, ja tämä ääni on erilainen kappaleen
+liikkumisnopeuden mukaisesti. Taivaankappaleet liikkuvat ikäänkuin
+kauniissa, sopusointuisessa kuorotanssissa erilaisin nopeuksin ja
+synnyttävät tällöin ylimaallisen ihanaa musiikkia. Tätä suurta soitinta
+voi myös verrata lyyryn kieliin. Meidän täytyy yhtyä itävaltalaisen
+Gomperzin arvosteluun, jonka hän lausuu nerokkaassa esityksessään
+kreikkalaisesta filosofiasta, että »kauniimpaa, mieltäylentävämpää
+maailmankuvaa ei ole koskaan luotu.» Mutta mistä johtuu, ettemme tajua
+tätä taivaankappaleitten musiikkia? Syynä on se, että alati, aina
+syntymästämme saakka olemme sitä kuulleet, aivan kuin seppä, joka
+päivästä toiseen kuulee moukarin lyövän alasinta vasten, pian tulee
+kuuroksi sen kalkkeelle. Jotta ääntä voitaisiin tajuta, tarvitaan
+nimittäin vaihtelua: joko keskeytystä tai muutosta, äänen voimassa tai
+laadussa.
+
+Mutta Pythagoras ei tyytynyt johtamaan ainoastaan koko ulkonaista
+maailmaa luvuista, olioiden olemuksesta, — hän alistaa henkisetkin
+ilmiöt samojen harmonialakien alaisiksi. Niinpä hän merkitsee rakkautta
+ja ystävällisyyttä ennen kaikkea harmonian luvulla, joka siis on 8,
+oktaavin luku. Vanhurskauden luku on 4, koska koston käsite: verta
+verestä, syntyy kahdesta yhtäläisestä alkutekijästä, joiden täytyy olla
+parillisia lukuja syistä, jotka pian saamme nähdä. Avioliiton luku on
+5, sillä tämä luku on ensimmäisen parillisen ja ensimmäisen parittoman
+luvun yhdistys — ykkönen on silloin laskettu aivan erikseen. Määrättyjä
+lukuja pidettiinkin jo ammoisista ajoista pyhinä, ja niillä luultiin
+olevan salaperäinen voima; sellaisia olivat luku 3 ja sen neliö 9 ja
+samoin myös luku 7.
+
+Mutta kaikista luvuista täydellisin on 10, sillä se on neljän
+ensimmäisen luvun summa. »Se on suurvalta.» Pythagoralaiset kuvasivat
+sitä mielellään seuraavalla sivulla olevalla kuviolla, »suurella
+nelosella», jonka keskipisteenä oli ykkönen. Tästä kuviosta tuli
+tunnuskuva, jonka nimessä heidän oli tapana vannoa vala.
+
+Pythagoralaiset lausuivat lukuoppinsa sanoilla: »Kaikella, jonka
+tunnemme, on oma matemaattinen lukunsa, eikä mitään, voida käsittää
+tuntematta sen lukua.»
+
+Parittomia ja parillisia lukuja vastaavat vastakohdat, joita
+muodostavat vasen ja oikea, nainen ja mies, väärä ja suora, pimeys ja
+valo, paha ja hyvä j.n.e.
+
+Niin pythagoralaiset elivät ja asustivat lukujen maailmassa. Lukuoppi
+oli suorastaan lumonnut heidät; ja sama mies, jota on nimitetty
+_ensimmäiseksi eksaktiseksi tutkijaksi_, oli samalla kertaa suuri
+mystikko. Hänen suuri vaikutusvaltansa ei johtunut ainoastaan
+valtavasta persoonallisuudesta, vaan myöskin ihannoivasta hohteesta,
+joka aina ympäröi menestyksellistä uranuurtajaa sekä antaa hänelle
+uskovaisten silmissä melkein yli-inhimilliset lahjat. Milloinkaan
+ennen ei ole nähty koulukuntaa, joka olisi ollut niin valmis vannomaan
+oikeiksi mestarinsa sanat, kuin Pythagoraan oppilaspiiri. »Hän itse
+on sen sanonut», oli loitsu, joka oikean pythagoralaisen mielestä
+haihdutti kaikki epäilykset siitä, mikä oli totta ja oikeaa. Niillä
+sanoilla hän mielestään voi kumota kaikki vastaväitteet.
+
+Pythagoraan filosofiasta ei muutoin tunneta varmasti juuri enempää,
+kuin että hän opetti sielun olevan kuolemattoman. Sitä, että sielu
+on sidottu ruumiiseen, pythagoralaiset pitivät rangaistuksena
+eräistä synneistä. Ruumis on sielun vankila. Viisaan on senvuoksi
+kiduttamalla itseään ja vaipumalla yleviin, jaloihin ajatuksiin
+puhdistauduttava ruumiillisuudesta. Mutta sitä puhdistusta varten
+tarvitaan moninkertainen elämä. Pythagoras opetti myöskin, että sielu
+elää kokonaisen sarjan olomuotoja eri eläimissä ja ihmisissä.[87] Tämän
+_sielunvaellusopin_ rinnalla pythagoralaisilla myöskin on omituinen
+oppi _kaiken palaamisesta_ »suuren maailmanvuoden» kuluttua, joka on
+suunnaton aikamäärä, suhtautuen tavalliseen vuoteen kuin kokonainen
+vuorokausi sekuntiin. Ja kuitenkin sellainen vuosi on vain kuin yksi
+ainoa päivä maailmankaikkeuden elämässä.
+
+Monia elämänohjeita pidetään Pythagoraan lausumina, kuten »ettei pidä
+juosta pitkin valtateitä», s.o. ei noudattaa yleisön mieltä, ja »ettei
+pidä syödä sydäntään»: ei harmitella.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Krotonissa pythagoralaisten liitolla oli suuri menestys, ja sen
+vaikutus ulottui muihinkin Suur-Kreikan kaupunkeihin. Mutta eräänä
+päivänä tapahtui taka-askel. Tämä suljettu ylimysten yhtymä herätti
+ajan pitkään pahaa verta muun kansan keskuudessa, varsinkin niiden,
+jotka olisivat mielellään liittyneet veljeskuntaan, mutta joilta
+pääsy kiellettiin. Silloin alkoi ankara kiihoitustyö ulkomaalaista
+vastaan, joka oli tunkeutunut krotonilaisten keskuuteen, ja hänen
+vierasta keksintöään vastaan; ja hirvittävä verilöyly lopetti
+Krotonin pythagoralaisen veljeskunnan vähää ennen vuotta 500.
+Yksityiskohtia emme tunne; tiedämme vain, että suuri osa heistä sai
+surmansa itse veljeskuntatalon palossa. Henkiin jääneet hajaantuivat
+eri tahoille. Muutamat asettuivat Sisiliaan ja levittivät siellä
+oppejaan; toiset pakenivat Kreikan emämaahan, missä Thebasta tuli
+pythagoralaisuuden uusi keskus. Muiden muassa suuri Epaminondas nautti
+siellä pythagoralaisten opetusta. Toiset taasen saapuivat Ateenaan
+ja valmistivat siellä maaperää Pythagoraan ja Sokrateen filosofian
+yhteensulautumiselle, joka lopulta tapahtui.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ajattelutapansa kaikesta puutteellisuudesta huolimatta pythagoralainen
+filosofikoulukunta on kuitenkin toiminut uranuurtajana ajattelun
+historiassa. Pythagoralaisten ansiota ovat vapaan ajatuksen ensimmäiset
+edistysaskeleet sen pyrkiessä saamaan selville lainalaisuutta
+aistimaailman ilmiöissä. Joonialaiset luonnonfilosofit eivät koskaan
+päässeet aistimaailman kouraantuntuvaisuutta pitemmälle; sitävastoin
+pythagoralaiset ovat ensi kerran saavuttaneet käsitteiden maailman
+ja siten perustaneet filosofian, joka ulottuu korkeammalle kuin se
+maailma, jonka me joka päivä silmillämme näemme.
+
+
+
+
+ELEALAISET.
+
+
+Ken noin vuoden 500 vaiheilla matkusti Kreikan halki, saattoi tuskin
+välttyä ainakin joskus toreilla tai kaduilla tapaamasta vanhaa
+soittajaa nimeltä Ksenophánès, jota ympäröi taaja väkijoukko. Soittajan
+ammatin hän oli valinnut vain ansaitakseen leipänsä — hänen ryppyisen
+otsansa takana liikkui rohkeita, mullistavia ajatuksia. Vanhus oli
+syntynyt Kolophōnissa, Vähässä-Aasiassa. Nuoruudessaan hän oli
+taistellut persialaisia vastaan, mutta kun Kyyros kukisti Joonian, hän
+lähti kotimaastaan. Vihdoin hän löysi turvapaikan kaukaisessa lännessä
+_Eleassa_ Kalabrian rannikolla. Siellä hän myös päätti päivänsä sangen
+iäkkäänä, yli 90-vuotiaana noin vuonna 475 e.Kr.
+
+Yhtä terävästi kuin hänen vähäistä nuorempi aikalaisensa Herakleitos
+hän arvosteli yleistä uskoa jumaliin. Miten arvotonta, hän sanoo,
+onkaan kuvitella jumalia varkaiksi, pettureiksi ja avionrikkojiksi!
+Sellaiset jumalaluonteet osoittavat, hän sanoo, että ihmiset ovat
+tehneet itselleen jumalia oman kuvansa mukaan. »Aithiopialainen
+kuvittelee jumalien olevan litteänenäisiä ja mustia; traakialaisen
+mielestä he ovat sinisilmäisiä ja vaaleaverisiä. Jos härillä ja
+hevosilla olisi kädet, niin että ne voisivat maalata ja tehdä
+kuvapatsaita kuten ihminen, tekisivät ne myöskin itselleen
+jumalankuvia, jotka olisivat niiden itsensä kaltaisia.» Samoin on
+laita Homeroksen lauluissa esiintyvien jumalien: heillä on kaikilla
+inhimillisiä vikoja ja heikkouksia.
+
+Erinomaisen kiintoisa on myös hänen ennakkoluuloton suhtautumisensa
+kulttuurikysymykseen. Sivistyksen syntyä hän pitää ihmisten omana
+ansiona, ja hän tajuaa myöskin sivistyskehityksen. »Eivät suinkaan
+jumalat», hän sanoo, »alussa neuvoneet kuolevaisille kaikkea, vaan
+ihmiset itse ovat aikojen kuluessa kokeillen keksineet, mikä on yhä
+parempaa.» Täten Ksenophanes on ilmeisesti hylännyt tarut jumalista ja
+puolijumalista sivistyksen edistäjinä, sellaisista kuin Prometheus,
+Hephaistos ja Athene.
+
+Päinvastoin kuin kansanuskonnon jumalat Ksenophaneen jumala ei ole
+»kuolevaisten kaltainen ruumiiltaan eikä ajatuksiltaan.» Hän on
+maailmansielu, joka vaivatta liikuttelee Kaikkeutta henkensä voimalla;
+hän on »pelkkää silmää, pelkkää korvaa, pelkkää älyä.» Ksenophaneen
+käsitys jumaluudesta on kohonnut _panteismiksi_; Jumala on hänelle
+persoonallinen voima, joka asuu kaikessa, koko luonnossa. Maailman
+ykseys on hänelle Jumala.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ksenophanes on sen filosofisen suunnan oppi-isä, jonka edustajia
+Elean mukaan sanottiin elealaisiksi. Hänen huomattavin oppilaansa
+oli nimeltään _Parménidēs_. Opettajansa tavoin Parmenides erotti
+jyrkästi toisaalta _filosofisen ajattelun_ ja toisaalta _yleisen
+mielipiteen_. Mutta hän ei menettele näin ainoastaan uskonnon
+suhteen, vaan kauttaaltaan. Itse asiassa tämä velton totunnaisen
+ajattelun arvostelu, ajattelun, joka perustuu viiden aistin tekemiin
+havaintoihin alati vaihtelevan ulkomaailman suhteen, on yhtä vanha kuin
+kaikkeuden alkuperän miettiminen.[88] Sillä oletettaessa perusaineen
+olemassaolo, olkoonpa tämä sitten vesi, ilma, tuli tai erilaistu maton
+»muodottomuus ja rajattomuus», on lausuttu se käsitys, että olevainen
+todellisuudessa on jotakin muuta kuin se, mitä me silmillämme näemme.
+Parmenides on tehnyt rohkeita johtopäätöksiä tämän arvostelun nojalla,
+mutta aivan päinvastaiseen suuntaan kuin Herakleitos, jota vastaan
+hän kaikin voimin väittelee. Herakleitoshan piti juuri ilmiöitten
+muuttumista ja vaihtelua _oleellisena_. Parmenides sitävastoin
+nimittää luonnonilmiöitten vaihtelua ja moninaisuutta pelkäksi
+harhakuvaksi, »_olemattomaksi_», kun taas sisäinen, oikea todellisuus,
+»_olevainen_», on luonteeltaan muuttumaton. »Olevaisella» ei ole alkua
+eikä loppua, se ei muuta muotoaan eikä vaihda paikkaansa. Parmenideen
+perustava oppilauselma kuuluu näin: »_Olevainen on; olematon ei ole_.»
+Itse asiassa _ei ole_ mitään vaihtelua, mitään moninaisuutta. Kun
+meistä tuntuu siltä puhuessamme loistavista väreistä tai esineiden
+siirtymisestä, johtuu se siitä, että aistimme pettävät meitä. Olematon
+on vain valhemaailma, josta emme koskaan voi saada mitään todella
+varmaa tietoa. Ainoastaan loogillisella ajattelulla voimme saada varmaa
+tietoa — sen ajatuksen sisältää elealaisten usein väärinkäsitetty
+oppilauselma: »Ajatteleminen ja oleminen on yhtä.»
+
+Parmenideen ajatusrakennelma on abstraktisin, minkä kukaan filosofi on
+aikaansaanut. Hänen käsityksensä »olevaisesta» on kemiallisesti puhdas
+kaikista konkreettisista pikkupiirteistä. Se on itse suuri hiljaisuus
+ja autius. Miten se eronakaan Herakleitoksen maailmasta, joka on täynnä
+henkeä ja tulta! Parmenideen »todellisen» maailman yllä ei paista
+aurinko eikä kaareudu sininen taivas. Siellä eivät puut viheriöitse
+eivätkä hedelmät kypsy; siellä eivät kukat tuoksu eivätkä lähteet
+lirise. »Puhtaasta», abstraktisesta »olevaisesta» emme voi sanoa mitään
+muuta kuin ainoastaan sen, että se _on_. Sillä heti kuin lisäämme sille
+jonkin ominaisuuden, vedämme sen aistimaailman piiriin ja teemme sen
+»olemattomaksi». Abstraktisuus ei voi mennä pitemmälle.
+
+Parmenides on ajattelullaan raivannut tietä aatefilosofialle,
+jonka kohottavat huippuunsa Sokrates ja Platon, Kreikan suurimmat
+ajattelijat. Hän on kaiken korkeammassa mielessä järjellisen filosofian
+alkuunpanija ja on voimakkaasti kannustanut inhimillistä ajattelukykyä
+yleensä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuten helposti voi kuvitella, ei monikaan kyennyt perehtymään
+Parmenideen teoriaan olevaisesta ja olemattomasta. Hänen väitteensä,
+että kaikki muutos ja kaikki liike oli vain näköhäiriötä, sai yhteisen
+kansan purskahtamaan äänekkääseen naurunremakkaan, joka kajahteli
+kautta koko Hellaan.
+
+Mutta Parmenideella oli erittäin taistelukelpoinen oppilas nimeltä
+_Zēnōn_, voimakas ja komea mies, joka mielellään taisteli sekä
+aineellisin että henkisin asein. Intohimoisesti hän heittäytyi Elean
+valtiollisiin kiistoihin, otti osaa erästä kruununtavoittelijaa vastaan
+tehtyyn salaliittoon ja sai palkaksi siitä kärsiä tuskallisen kuoleman.
+Mutta hän kesti kärsimyksensä sellaisella mielenlujuudella, että
+saavutti sekä aikalaistensa että jälkimaailman ihailun.
+
+Filosofian alalla Zenon tuli tunnetuksi mestarina _dialektiikassa_,
+taidossa todistaa loogillisesti tai ainakin niin, että johtopäätökset
+näyttivät loogillisilta. Dialektista taitoaan Zenon käytti innolla ja
+vakaumuksella kostaakseen niille, jotka tekivät pilaa hänen ystävästään
+ja opettajastaan. Kukaan ei pystynyt Zenonin tavoin saattamaan
+vastustajia ymmälle. Hän puhui heille suunnilleen tähän tapaan: »Te
+nauratte meille, kun me sanomme ihmisen viittä aistia pettureiksi.
+Mutta kuulkaahan tätä! Jos minä lapiollisesta hirssiä otan yhden
+jyvän ja pudotan sen maahan, ei kuulu mitään ääntä. Yhtä äänettömästi
+putoaa toinen jyvä, kolmas j.n.e. Voin pudottaa kaikki lapiossa olevat
+kymmenentuhatta jyvää peräkkäin maahan, ilman että kuidun pienintäkään
+ääntä. Mutta jos jälleen kokoan ne lapioon ja heitän ne kaikki
+yhtäaikaa maahan, kuuluu kova melu. Kuinka tämä on selitettävä», Zenon
+kysyy, »että kymmenentuhatta äänetöntä putoamista yhdistettyinä saa
+aikaan selvästi kuuluvan melun? Tässä on tapahtunut se mahdoton seikka,
+että kymmenentuhannen nollan summasta on tullut käsitettävä suure!
+Sehän on kaiken logiikan vastaista. Miten on silloin kuuloaistimme
+luotettavaisuuden laita. Eikö se tosiaankin ansaitse petturin nimeä?»
+
+Melkeinpä jokainen meistä kykenee kenties keksimään selityksen tähän
+mahdottomaan lopputulokseen. Sopii koettaa. Niille, joita ei haluta,
+esitettäköön kuitenkin seuraavaa. Se että kymmenentuhannen nollan
+summa tässä tapauksessa on enemmän kuin nolla, johtuu siitä, että
+yksityisen hirssijyvän putoamistulos akustiselta kannalta itse asiassa
+_ei ole_ = 0. Sillä todellisuudessa syntyy silloinkin ääni, vaikkakin
+se on niin heikko, ettei ihmiskorva kykene sitä tajuamaan. Mutta
+kymmenentuhatta kertaa vahvistettuna siitä tulee varsin kuuluva melu.
+Vaikkakin siis loppupäätelmä on matemaattisesti virheellinen, Zenon
+on kuitenkin tässä kajonnut arkaan kohtaan yleisessä käsityksessä
+aistimuksistamme, nimittäin itse aistimien heikkouteen. Hän on myöskin
+esimerkillään viitannut siihen, miten _monimutkaisia_ näennäisesti
+niin yksinkertaiset aistimuksemme todellisuudessa ovat, miten jokaisen
+havainnon takana on kokonainen sarja syitä, jotka ovat riippuvaisia
+toisistaan ja ainoastaan yhtyneinä voivat saada aikaan sen, että jokin
+esine tekee vaikutuksen ihmisen aistimeen. Kiinnittämällä huomiota
+sellaisiin seikkoihin Zenon on antanut herätteitä tarkempien huomioiden
+tekoon _psykologian_ alalla ja siten tehnyt tälle tieteelle todellisen
+palveluksen.
+
+Mutta Zenon on kehittänyt edelleen viekasta dialektiikkaansa. Hän
+kääntyy saman yleisön puoleen kuin ennenkin. Mutta ivanauru on nyt
+vaiennut, ja kaikkien kasvot kuvastavat hämmästystä. »Te olette»,
+hän sanoo, »pitäneet pilkkananne ystävääni ja opettajaani myöskin
+senvuoksi, että hän on selittänyt kaiken _liikkeen_ olevan ainoastaan
+näennäistä. Nytpä minä loogillisesti todistan teille, että kaikki liike
+on suorastaan _mahdotonta_. Kuulkaahan vain! Täytyyhän esineen, joka
+teidän mielestänne on liikkeessä, liikkua joko sillä paikalla, missä
+se on, tai paikalla, missä se ei ole. Edellisessä tapauksessahan esine
+ei ole liikkeessä, vaan _lepää_. Ja jälkimmäinen olettamus on mahdoton
+siksi, että eihän esine voi olla siellä, missä se ei ole. Siis kaikki
+liike on mahdotonta. Mikä oli todistettava.»
+
+Tämän päätelmän virhettä on vaikeampi keksiä kuin edellisen. Se
+piilee kuitenkin siinä, että kreikkalaiset eivät osanneet kuvitella
+taukoamatonta liikettä, vaan heidän täytyi ajatella kaiken liikkeen
+jakautuvan sarjaan aikayksikköjä. Eihän kappale, joka on jatkuvassa
+liikkeessä, itse asiassa koskaan, ei edes sekunnin pienimpänä
+murto-osana, ole _samassa_ paikassa — se on aina siirtymässä paikasta
+toiseen. Tässä kohden Zenonilla olisi ollut opittavaa Herakleitokselta,
+joka ei myöntänyt olevan mitään paikallaan pysymistä.
+
+Kuuluisin kaikista Zenonin dialektiikan esimerkeistä on se, jonka
+nimenä on »_Akhilleus ja kilpikonna_». Merenjumalatar Thetiksen
+nopeajalkainen poika juoksee kilpaa luomakunnan hitaimpiin kuuluvan
+olennon kanssa, mutta ei voi koskaan sivuuttaa sitä, jos sillä vain on
+pienikin etumatka. Oletetaan, että Akhilleus alkaa juosta pisteestä A
+reittiä B C D pisteeseen E ja kilpikonna pisteestä B. Yksinkertaisuuden
+vuoksi oletamme, että Akhilleus juoksee kolme kertaa nopeammin kuin
+kilpikonna pääsee liikkumaan. Kun Akhilleus saapuu pisteeseen B,
+on kilpikonna siis ehtinyt pisteeseen C. Kun Akhilleus on päässyt
+C:hen, on kilpikonna tullut D:hen. Akhilleuksen ollessa pisteessä D,
+on kilpikonna hänen edellään E-pisteessä, ja niin kilpailu jatkuu
+jatkumistaan. Kilpikonnan etumatka tosin pienenee, kunnes se on vihdoin
+niin pieni, että ajatuksemme ei kykene sitä tajuamaan, mutta se ei voi
+koskaan pienentyä nollaksi. Sitä on aina sen verran jäljellä, että
+kilpikonna on pikajuoksijan _edellä_.
+
+Tämä ajatuspähkinä on ollut vaikeammin purtava kaikista Zenonin
+dialektisistä taidonnäytteistä. Oletettaessa että A:n ja B:n välimatka
+on 1 km, Akhilleus todellisuudessa saavuttaa kilpikonnan sinä hetkenä,
+jolloin se on ryöminyt 1/2 km, sillä samaan aikaan Akhilleus on juossut
+3 1/2 km = 1 1/2 km. Mutta kun matka jaetaan niinkuin Zenon on tehnyt,
+ei kumpikaan kilpailijoista koskaan pääse siihen pisteeseen, sillä 1 +
+1/3 + 1/9 + 1/27 + 1/81 j.n.e. loppumattomiin ei koskaan tuota lukua
+1 ½. Ajatukselle on taaskin tehnyt kepposen se, että Zenon on jakanut
+osiin liikkeen, joka todellisuudessa on jatkuvainen.
+
+Zenon on sama rikkiviisas väittelijä selittäessään, että _on mahdotonta
+kulkea jotakin määrättyä matkaa_. Sillä päästäkseen päämäärään täytyy
+ensin kulkea puolet taipaleesta, sitten puolet jäännöksestä, s.o.
+koko matkasta, sen jälkeen puolet jäljelläolevasta neljäsosasta, siis
+1/8 koko matkasta ja sitten peräkkäin 1/16, 1/32, 1/64 siitä j.n.e.
+loppumattomiin. Miten pitkälle tahansa onkaan kuljettu päämäärää kohti,
+aina on jäljellä murto-osa matkasta, vaikkakin se lopulta on äärettömän
+pieni.
+
+Tällä tavoin Zenon, omituista kyllä, on mietiskellessään kehittynyt
+aivan toiseksi, kuin hän oli uransa alussa. Hän aloitti taistelunsa
+elealaisen ykseysopin oikeauskoisena kannattajana, mutta lopetti sen
+teoreettisena skeptikkona, epäilijänä, ja kieltäen yleensä kaiken
+tiedon mahdollisuuden. Mitä seurauksia tästä oli, saamme pian tietää,
+kun tulee puheeksi filosofinen suunta, jota nimitetään sofistiseksi.
+
+Positiivisesti katsoen Zenonilla on ollut suuri merkitys siinä
+suhteessa, että hän on antanut alkusysäyksen väittelylle aika-, paikka-
+ja liikekäsitteistä. Täten hän on suuresti edistänyt filosofista
+analyysia, joka on ollut tarpeen näiden käsitteiden selvittämiseksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Miten pitkän taipaleen filosofinen ajattelu onkaan edistynyt
+Ksenofaneesta Zenoniin! Se alkoi arvostelemalla yleistä
+jumalauskoa, kohdisti sitten arvostelunsa koko näkyväisen maailman
+monivivahteisiin ilmiöihin ja ryhtyi lopulta kumoamaan kaikkia
+yleisiä käsityksiä. Elealaisten kaikki kolme pääedustajaa kuuluvat
+henkisten rauhanhäiritsijäin luokkaan, joiden tehtävänä on herättää
+ihmiskunta ajatuslaiskuudesta ja estää sitä nukahtamasta tähän
+rauhoittavaan ajatukseen: »Niin ovat isä ja äiti sanoneet.» Siinä
+suhteessa elealaisten osuus filosofian historiaan on arvokas. Gomperz
+sanoo heistä sattuvasti, että he »perustivat ensimmäisen henkisen
+painijakoulun, jossa länsimainen ajattelu kehittyi notkeaksi, karaistui
+ja tuli tietoiseksi sisäisestä voimastaan.» Tämän kehityksen hedelmä
+on jyrkkä pesäero tieteellisen ajattelun ja yleisen mielipiteen,
+tiedon ja luulon välillä. Pythagoraan opissa sitävastoin usko ja tieto
+olivat sulautuneet yhteen ja sekoittuneet toisiinsa. Seisomme tässä
+kreikkalaisen filosofian suurella vedenjakajalla. Tästä virtaa kaksi
+jokea vastakkaisiin suuntiin. Vasta myöhemmin, rappeutumisen aikana, ne
+uudelleen yhtyivät toisiinsa.
+
+
+
+
+MYÖHEMMÄN AJAN LUONNONFILOSOFIT.
+
+
+Kaksi viidennellä vuosisadalla samoihin aikoihin elänyttä ajattelijaa,
+jotka saavuttivat samanlaatuisia tuloksia, mutta henkilökohtaisesti
+olivat mahdollisimman erilaisia, olivat Empedoklés ja Anaksagórās.
+
+_Empedokles_, joka oli kotoisin Akragaasta, oli kuten Herakleitoskin
+ylhäinen mies ja hänen kerrotaan kuten tämänkin kieltäytyneen
+vastaanottamasta kuningaskruunua, jota hänelle tarjottiin erään
+Akragaassa tapahtuneen valtiollisen mullistuksen jälkeen. Mitä arvoa
+olisikaan kuningaskunnalla ollut sille, joka tunsi hallitsevansa
+luontoa ja henkivoimia! Ja mitä merkitsikään maallinen kruunu sille,
+joka huudahti uskollisille seuralaisilleen: »En ole enää kuolevainen —
+olen kuolematon jumala!» Kullalla vyötettyyn purppuravaippaan puettuna,
+laakeriseppele pitkillä, lainehtivilla hiuksillaan hän vaelsi ympäri,
+maata ihailevien oppilasjoukkojen seuraamana. Ja kaikkialla, missä
+hän kulki, hänen luokseen tulvi tuhatmäärin ihmisiä parantuakseen
+taudeista, kuullakseen, mitä tulevaisuus kantoi helmassaan ja
+nähdäkseen ihmeitä. Kerrotaan hänen herättäneen henkiin valekuolleen,
+joka oli maannut elottomana kolmekymmentä päivää.
+
+Ajattelijana Empedokles yhdistää Thaleen, Anaksimeneen ja
+Herakleitoksen teoriat vedestä, ilmasta ja tulesta alkuaineina ja
+asettaa maan niiden rinnalle neljänneksi. Häneltä siis on viime kädessä
+peräisin yleisesti tunnustettu käsitys »_neljästä alkuaineesta_.»
+Kun nämä alkuaineet yhtyvät erilaisin suhtein, syntyy esineitä ja
+eliöitä, mutta alkuaineitten erotessa tapahtuu se, mitä ihmiset sanovat
+kuolemaksi. Kaikki n.s. syntyminen on todellisuudessa ainoastaan neljän
+alkuaineen sekoittumista, kaikki n.s. kuolema eli häviäminen on sen
+eroamista, mikä jonkin aikaa on ollut yhtyneenä. Yhdistävä voima on
+_rakkaus_, erottava _viha_. Ne ovat maailman luomisen ja kehityksen
+kaksi alkuperiaatetta. Nämä voimat taistelevat alati herruudesta,
+ja yliote on milloin toisella milloin toisella. Kerran rakkaudella
+oli rajaton valta. Ihmiset olivat silloin liian hyviä tappaakseen
+yhtäkään olentoa. Lihan syömistä pidettiin inhoittavana rikoksena.
+Kaikki eläimet olivat silloin kesyjä ja ihmiseen kiintyneitä. Puiden
+latvat viheriöivät ikuisesti, ja kautta vuoden ne kantoivat runsaasti
+hedelmää. Mutta tämä paratiisimainen tila on ainaiseksi mennyt. »Voi
+sinua, kurja kuolevaisten suku, täynnä viheliäisyyttä ja valitusta!»
+hän huudahtaa. Kuten Pythagoras, jota hän useissa kohdin lähenee,
+Empedokles pitää ihmisten syntejä syynä kärsimykseen täällä maan päällä.
+
+Tarinat Empedokleen poismenosta ovat samansuuntaisia kuin kertomus
+hänen elämästään: eräänä yönä pitojen jälkeen hän muutamien
+uskollisimpien kannattajainsa kanssa äkkiä katoaa. Kuullaan äänen
+korkeudesta kutsuvan häntä — taivaankannella loistaa valo, ja häntä
+ei enää näy. Hän on astunut takaisin jumalalliseen olomuotoonsa, ja
+hänelle kannetaan uhreja.
+
+Toinen legenda kertoo suuren profeetan ja ihmeitten tekijän lopettaneen
+vaelluksensa syöksymällä Etnan kraatteriin. Todellisuudessa
+hänen oikulliset maanmiehensä karkoittivat hänet maanpakoon noin
+kuudenkymmenen vuoden ikäisenä, ja hän lienee pian sen jälkeen
+päättänyt päivänsä Peloponnesoksella.
+
+       *       *       *       *       *
+
+_Anaksagoras_ muistuttaa, kuten sanottu, ajattelussaan suuresti
+Empedoklesta, mutta tulisen profeettaluonteen ja hehkuvan
+mielikuvituksen asemesta tapaamme tässä kylmän ja selkeän
+järki-ihmisen. Mutta siitä huolimatta hän on kiintynyt tieteeseensä
+ja vajoaa niin kokonaan filosofoimiseen, että hän aivan laiminlyö
+maalliset asiansa.
+
+Anaksagoras oli syntynyt noin vuonna 500 lähellä Smyrnaa, mutta tuli
+noin neljänkymmenen vuoden ikäisenä Ateenaan, missä hänellä lähes
+miespolven ajan oli suuri merkitys oppineessa maailmassa. Hänen
+mukanaan filosofia ja luonnontieteet siirtyivät Jooniasta Attikaan.
+
+Empedokleen tavoin hän kieltää kaiken varsinaisen syntymisen ja
+häviämisen olemassaolon. Se, mitä me siksi nimitämme, ei ole muuta
+kuin yksinkertaisten alkuaineitten eroamista ja yhtymistä. Mutta hän
+ei tyydy neljään elementtiin, vaan pitää kaiken alkuna äärettömän
+monia alkuaineita, »siemeniä», kuten hän niitä nimittää. Kaikessa on
+näitä äärimmäisen pieniä, paljaalle silmälle näkymättömiä hiukkasia.
+Kun esi., ihmisruumis luineen, lihoineen ja jänteineen, nahkoineen ja
+karvoineen rakentuu saamastaan ravinnosta, perustuu se siihen, että
+ravinnossa äärimmäisen pienissä määrissä on näitä ruumiin osahiukkasia.
+»Kaikkea on kaikessa». Ajatuskulku muistuttaa Anaksimandroksen oppia
+perusaineesta, »muodottomasta ja rajattomasta», johon kaikkien
+aineitten erilaisuudet sisältyvät.
+
+Sen merkityksen, joka rakkaudella ja vihalla oli Empedokleen
+maailmanselityksessä, saa Anaksagoraan filosofiassa voima, josta
+hän käyttää nimeä _Nous_, jota sanaa on vaikea kääntää, mutta joka
+lähinnä vastaa meidän sanaamme »järki» tai »henki». Nous on »kaikesta
+hienointa ja puhtainta.» Nous on pannut kaiken liikkeeseen, tarkemmin
+määriteltynä alituiseen kehänmuotoiseen liikkeeseen, joka »erottaa» eri
+esineet perusmassasta.
+
+Tässäkin havaitsemme sukulaisuutta Anaksimandroksen ajatusjuoksulle.
+Lähinnä tulemme ajatelleeksi Herakleitoksen sanoja maailmansielusta
+»ikuisena järjestävänä järkenä», mutta tästä ajatuksestahan tavataan
+merkkejä jo Anaksimandroksella. ²
+
+       *       *       *       *       *
+
+Nyt tulemme luonnonfilosofiin, jonka ajattelu on varmempaa ja
+johdonmukaisempaa kuin kenenkään muun, nimittäin atomiopin kuuluisaan
+perustajaan, _Dēmōkrítokseen_, joka oli kotoisin Abderan kaupungista
+Traakiasta. Abderan nimi ei tosin yleensä herätä mielikuvia
+valistuneesta ajatustoiminnasta — nimitystä »abderiitti» on päinvastoin
+ruvettu käyttämään kaikesta vanhentuneesta ja takaperoisesta, mitä
+suinkin voi keksiä.
+
+Mutta Demokritos ei ollut tavallinen abderiitti. Luonnontieteen
+historiassa hänellä on kunnianarvoisa sija tämän tieteen perustajien
+joukossa. Hän oli muutoin mies, jolla oli laaja maailmantuntemus.
+Kuten Anaksagoras hän vietti suuren osan elämästään Ateenassa. Ja
+tämän hiljaisen tutkijan tavoin hän eli kokonaan tieteensä hyväksi.
+Mikään maallinen onni ei hänestä ollut sen puhtaan ilon vertainen,
+jota tieteellinen työ hänelle tuotti. »Minusta on mieluisampaa tehdä
+yksi ainoa keksintö maailman syy-yhteyden alalla kuin tulla Persian
+kuninkaaksi», hän sanoo.
+
+Elealaisten tavoin hän selittää, että esineitten ominaisuudet,
+sellaisina kuin me ne käsitämme, eivät ole mitään esineihin
+itseensä kuuluvaa. Kaikki nämä ominaisuudet: »käsitteet värillinen,
+makea, karvas, kuuma, kylmä» j.n.e., ovat, hän sanoo, aistiemme
+aikaansaannoksia. »Todellisuudessa ei ole mitään muuta kuin _atomit_ ja
+tyhjyys.» Demokritoksen suuri merkitys on siinä, että hän on atomiopin
+perustaja.
+
+Sana atomi merkitsee »jakamaton». Demokritos kuvittelee, että kaikki
+on muodostunut äärimmäisen pienistä kappaleista, joilta puuttuu väri,
+haju, maku ja muut kvalitatiiviset ominaisuudet ja jotka eroavat
+toisistaan ainoastaan kokonsa ja painonsa suhteen. Atomit ovat
+ikuisista ajoista olleet putoamisliikkeessä tyhjyydessä, törmäävät
+toisiinsa ja aikaansaavat siten pyörreliikkeen, joka on alkuna maailman
+muodostumiselle.
+
+Demokritoksen maailmanselitys on puhtaasti materialistinen. Hänelle
+ei ole olemassa muuta kuin atomit ja tyhjyys. Hänellä ei ole
+tilaa Anaksagoraan Nousille — hänen maailmassaan hallitsee vain
+persoonattoman mutta ankara; luonnonpakon laki.[89]
+
+Mutta voiko Demokritos kieltää kaiken henkisen olemassaolon? Ei
+kylläkään sen _olemassaoloa_, mutta hän kieltää sen lajiltaan eroavan
+aineellisesta. Se mitä me nimitämme sieluksi, on, hän sanoo, ainoastaan
+atomien yhtymä. Ainoa ero sielun ja ruumiin välillä on se, että ne
+atomit, joista sielu on kokoonpantu, ovat hienompia ja liikkuvaisempia
+kuin ne, jotka muodostavat ruumiin.
+
+Aistimuksemme hän selittää aivan koneellisella tavalla. Ne syntyvät,
+hän sanoo, kosketuksesta niiden atomien välillä, joista ulkomaailma on
+kokoonpantu, ja niiden, jotka muodostavat sielumme. Esineitten pinnasta
+erkanee alati »pieniä kuvia», jotka tunkeutuvat silmäämme, ja toisia
+hiukkasia, jotka laskeutuvat haju- ja makuaistimiimme.
+
+Filosofian historian ensimmäinen materialisti on myöskin tieteellisen
+_etiikan_ perustaja. Hajanaisia siveysopillisia mietteitä tavataan
+kyllä edellisilläkin ajattelijoilla, mutta he liittävät ne
+uskonnollisiin aatteisiin. Demokritoksen siveysoppi on vapautunut
+kaikesta auktoriteettiuskosta. Hänen itse ydinkysymykselle antamansa
+muoto on aito helleeninen: »Miten minun on elettävä tavalla, joka
+on eniten ihmisen arvon mukainen?» Hänen vastauksensa pääsisältö
+on: »Säilyttämällä, mikäli mahdollista, _mielen tasapainon_.»
+Ja miten tämä ihanne saavutetaan? »Siten ettemme etsi iloamme
+katoavaisesta, pysyttelemällä erossa aistillisista nautinnoista
+ja mielenliikutuksista, jotka häiritsevät sielun rauhaa, kuten
+kunnianhimo, kateus ja viha. Aistillinen nautintohan tuottaa vain
+silmänräpäyksen mielihyväntunteen. Sen haihduttua tuntee jälleen
+samaa himoa, ja sitä jatkuu loppumattomiin.» Hän sanoo myöskin:
+»Jos kohtuuden raja ylitetään, suurin mielihyvä muuttuu suurimmaksi
+mielipahaksi» ja: »Pohjaton ahneus on paljon pahempi kuin suurin
+köyhyys.»
+
+Mielen tasapainon edellytyksenä on _hyvä omatunto_. Siitä ovat
+sitten kaikki hyveet lähtöisin. Se, jolla on hyvä omatunto ja
+mielenrauha, on itsestään halukas tekemään oikein. Hän tekee aina
+iloiten velvollisuutensa, kun taas muiden elämä on täynnä tuskaa ja
+itsesyytöksiä. Onni ja onnettomuus eivät perustu ulkonaisiin oloihin
+— ihminen kantaa niitä omassa rinnassaan. Ajattelevan ihmisen tulee
+pelkästä itsekunnioituksesta välttää pahaa ja velvollisuudentunnosta —
+ei pelosta — hänen tulee tehdä hyvää.
+
+
+Kirjallisuutta tähän ja toisiin lukuihin:
+
+Theodor Gomperz, Griechische Denker: 2 nid. (laajat
+kirjallisuusluettelot).
+
+Eduard Zeller, Die Philosophie der Griechen: 6 nid.
+
+V. Brochard, Études de philosophie ancienne et de philosophie moderne.
+
+John Burnet, Greek philosophy.
+
+Léon Robin, La pensée grecque et les origines de l’esprit scientifique.
+
+Alf Ahlberg, Filosofins historia: 2 osaa ilm.
+
+Hans Larsson, Den grekiska filosofin.
+
+H. Diels, Die Fragmente des Vorsokratiker.
+
+Karl Joel, Der Ursprung der Naturphilosophie aus dem Geiste der Mystik.
+
+Wilhelm Nestle, Die Vorsokratiker.
+
+Friedrich Nietzsche, Die philosophie im tragischen Zeitalter der
+Griechen.
+
+Malte Jacobsson, Naturens lag.
+
+Fr. A. Lange, Materialismens historia: nid. I; ruotsiksi kääntänyt Efr.
+Sköld.
+
+
+
+
+KREIKKALAISEN LYRIIKAN LOISTOAIKA.
+
+
+Suuret eepilliset runoelmat kuten Ilias ja Odysseia ovat saaneet
+alkunsa kansanlaulusta. Eepillinen runous alkoi kuitenkin 700-luvun
+keskivaiheilla kuihtua, ei siinä mielessä, että Homeroksen lauluja
+olisi pidetty vähäisemmässä arvossa kuin ennen — niitten kansansuosiota
+ei aika voi hävittää — mutta ei ollut ketään, joka menestyksellä olisi
+voinut pukeutua Homeroksen viittaan. Eepillinen runous oli joutunut
+menneen ajan patinan peittoon eikä houkutellut jäljittelijöitä. Uusi
+aika oli luonut uusia tarpeita runoudenkin maailmaan. Patriarkallinen
+aika oli päättynyt ja ihmiset olivat muuttuneet toisenlaisiksi.
+Vastaherännyt yritteliäisyys ja valtiollinen valveutuneisuus
+varsinkin Vähän-Aasian joonialaisten keskuudessa antoivat koko
+olemassaololle reippaamman rytmin. Koko elämä sykkii nyt voimakkaammin
+kuin entisaikaan. Yksityinen on saanut suuremmat mahdollisuudet
+toteuttaa taipumuksiaan sekä olemassaolon taistelussa että
+kansankokouksessa. Uuden ajan ihmisillä on tarve runossa ilmaista omaa
+persoonallisuuttaan. Tyyni, _kertova_ homerinen runo ei enää tyydytä
+heidän sielunsa tarvetta, joka vaatii toisenlaista, subjektiivisempaa
+muotoa, vaatii runoa, jossa kuvastuu yksityisen ihmisen elämän
+arvoitusten pohdinta, hänen rakkautensa ja vihansa, vieläpä koko hänen
+yksilöllinen elämänsä. Tästä vaatimuksesta versoo _lyyrillinen_ runous.
+
+Valitettavasti emme tunne tätä runoutta yhtä hyvin kuin epiikkaa.
+Useimpien kreikkalaisten lyyrikkojen teoksista on tallella vain
+katkelmia ja nekin niin turmeltuneessa asussa, että kielentutkija
+ja kirjallisuushistorioitsija vain aivan epävarmasti on voinut
+niitä korjailla. »Kreikkalainen lyriikka», Emil Zilliacus sanoo,
+»katkonaisine säkeineen ja säkeistöineen muistuttaa meidän päivinämme
+suurta rauniokenttää, missä melkein kaikki on tuhoutunut maan
+tasalle ja missä vain siellä täällä jonkin yksityisen rakennuksen
+muureista ja koristeiden kauneudesta on jotakin säilynyt...
+Kirjallisuushistorioitsijalla on tässä samanlainen tehtävä kuin
+taidearkeologilla. Kuten jälkimmäinen säilyneitten perustusten ja
+kaatuneitten pylväitten nojalla mielikuvituksessaan rakentaa temppelin
+sellaiseksi, kuin se kerran oli», niin kirjallisuudentutkijankin
+täytyy työssään käyttää sirpaleita, jotka kerran ovat olleet ylevää
+runoutta. »Ja samoin toivein kuin taidehistorioitsija myöskin
+kirjallisuudentutkija voi silmätä tulevaisuuteen. Maan kätköistä ei
+löydetä vain marmoria ja pronssia, vaan myös pergamenttia ja papyrusta;
+ja näiden kokoamista ja selittämistä harjoitetaan yhtä suurella
+innolla kuin rauniokaupunkien esiinkaivamista. Varsinkin Niilinmaa
+on ollut antava.» Sieltä on löydetty useita papyruskääröjä ja niiden
+katkelmia, jotka toisinaan aivan aavistamattomasti ovat rikastuttaneet
+kreikkalaisen kirjallisuuden tuntemustamme.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ensimmäinen tunnettu lyyrillinen runoilija on _Pāros-saarelta kotoisin
+oleva Arkhílokhos, maailmankirjallisuuden ensimmäinen puhtaasti
+subjektiivinen runoilija_, yleensä ensimmäinen kreikkalainen, jossa
+näemme todellisen elävän ihmisen. Elämä ja runous ovat hänessä
+erottamattomasti punoutuneet yhteen. »Jumalien ja sankarien ylistämisen
+sijasta hän lauloi itsestään, omista vaiheistaan ja seikkailuistaan;
+omat elämykset, rakkaus ja viha, kärsimys ja onni, täyttivät hänen
+kiihkeän ja levottoman sielunsa ääriään myöten ja etsivät ilmaisua
+hänen runoissaan», sanoo Zilliacus. Hän vietti ammattisoturin
+vaiherikasta elämää ja kaatui nuorena eräässä Paros- ja Naksos-saarten
+välisessä sodassa. Tästä seikkailevasta sotilaselämästä hän sai
+ainesta runouteensa. Hän on kaikkien soturirunoilijain kantaisä.
+Hänen runoistaan huomaa myöskin, että kynää käyttävä käsi on tottunut
+myöskin heiluttamaan miekkaa. Sota on hänen oikea elementtinsä runoja
+kirjoittaessakin. Hän sanoo itse kaipaavansa taistelua »niinkuin
+janoova vettä». Senpä vuoksi voi hänen vihollisiaan! Hän vainoaa
+heitä purevalla ivalla; hän herkuttelee manaamalla heidän kimppuunsa
+onnettomuuksia ja kärsimyksiä. Maailmankirjallisuudessa ei ole monta
+esimerkkiä niin intohimoisesta vihasta kuin hänen. Pohjoismaissa
+voidaan vain August Strindbergiä siinä suhteessa verrata Paros-saaren
+Arkhilokhokseen. Molemmat ovat kuolemaan saakka vihanneet entisiä
+ystäviään.
+
+Muuan Paroksen ihanimpia naisia oli ollut Arkhilokhoksen morsian,
+mutta eräänä päivänä tämän isä, Lykámbès, äkkiä peruutti antamansa
+lupauksen ottaa hänet vävypojaksi taloonsa. Arkhilokhos vastasi
+sepittämällä aiotusta apestaan ja tämän tyttäristä loppumattomat määrät
+häväistysrunoja, niin myrkyllisiä ja niin häpeämättömän herjaavia, että
+kaikki ihmiset osoittivat uhreja sormellaan. Vieläpä kerrotaan, ettei
+heillä ollut muuta neuvoa kuin hirttäytyä. Olkoonpa todenperäisyyden
+laita miten hyvänsä, tällainen tarina osoittaa joka tapauksessa,
+miten erinomaisen voimakkaina ja vaikuttavina Arkhilokhoksen runoja
+pidettiin. »Hänen nimensä», Zilliacus sanoo, »merkitsi antiikin aikana
+samaa kuin myrkyllinen ja pureva kieli, julma ja armoton herjaus. 'Hän
+oli ensimmäinen, joka kastoi runon kyykäärmeen myrkkyyn ja vuodatti
+verta Laulunjumalattarien rauhoitetulle vuorelle', sanotaan eräässä
+tekaistussa hautakirjoituksessa, jollaisessa muodossa myöhäisantiikki
+mielellään lausui arvostelunsa runoilijoista ja runoteoksista; ja
+vaeltajaa kehoitetaan kulkemaan hiljaa ohitse, jotteivät hautakummussa
+asuvat ampiaiset heräisi.» Itse Arkhilokhos vertaa itseään
+heinäsirkkaan, jonka ääni muuttuu vain entistään kimeämmäksi, kun sen
+siipiin tartutaan.
+
+Runoilijan kokema onneton rakkaustarina jätti syvät jäljet hänen
+elämäänsä. Hän pysyi ikänsä kaiken »kulkijapoikana, vaeltavana
+ritarina, joka rakasti taistelua ja laulua, viiniä ja naisia;
+hän oli kuumaverinen ja sukkelasanainen, kahdessa merkityksessä
+taisteluun valmis, kieli yhtä purevana ja terävänä kuin miekanterä;
+uhkamielinen ja huoleton veijari, joka ei huolehtinut huomisesta ja
+joka satamakaupunkien kapakoissa, onnenonkijain ja irtolaisnaisten
+seurassa, tuhlasi vaivoin ansaitun palkkansa.» Itse hän ei koroittanut
+itseään korkealle jalustalle. Kun hänen eräällä sotaretkellä piti
+turvautua koipiinsa ja heittää kilpi luotaan, oli hän itse ensimmäisenä
+nauramassa tapahtumaa: »Hyvästi, vanha kilpeni! Ostan itselleni uuden
+ja paljoa paremman.»
+
+Paroslainen Arkhilokhos, maailman ensimmäinen tunnettu lyyrikko ja
+alallaan voittamaton säetaituri, oli monessa suhteessa vilkkaan
+joonialaisen luonteen tyypillinen edustaja. Hänellä oli yllin kyllin
+rotunsa intohimoisuutta ja yksilöllisyyttä, sen seikkailunhalua, terävä
+huomiokyky ja lipeä kieli. Hänen runoilijalaatunsa kuvastaa monessa
+suhteessa seitsemännen vuosisadan joonialaista sivistyselämää.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Arkhilokhoksen tunteenpurkauksissa kuohui viha henkilökohtaisten
+loukkausten johdosta, mutta vuosisataa nuoremman Théogniin lauluissa
+leimuaa valtiollisten intohimojen sytyttämä viha.
+
+Theognis oli vakaumuksellinen ylimys, ja hänen mielipiteensä muuttuivat
+kiihkeäksi intohimoksi kiivaitten puoluetaistelujen vaikutuksesta,
+jotka raivosivat hänen kotikaupungissaan Mégarassa, joka oli Ateenan
+naapurikaupunkeja. Taistelut päättyivät kansanpuolueen voittoon.
+Theogniin omaisuus takavarikoitiin, ja hänet itsensä ajettiin
+maanpakoon. Kauan hänen täytyi harhailla vierailla mailla, ennenkuin
+lehti kääntyi ja hänen puoluetoverinsa pääsivät voitolle Megarassa.
+Silloin hän tuntuu palanneen kotiin. Mutta hänen vihansa »roskaväkeä»
+kohtaan ei sammunut milloinkaan. Päinvastoin se sai uutta virikettä,
+kun hänen rakastettunsa isä pakotti tytön hylkäämään köyhän ylimyksen
+ja ojentamaan kätensä rikkaalle plebeijille. Hänestä tosin tuli
+runoilijan salainen rakastajatar, mutta ylpeä, aristokraatti ei
+voinut milloinkaan sulattaa sitä häväistystä että häntä oli pidetty
+»halpasäätyistä» huonompana. Tätä yhteiskuntaluokkaa kohtaan
+tuntemaansa vihaa hän laulaa julki säkeissä sellaisissa kuin nämä:
+
+    »Rahvas on untelo, tyhmä: sit' arvelematta sa tallaa!
+    Tutkaimell' aja, lyö, niskaan sen pane ies!
+
+Hänestä ihmiskunta jakautuu kahteen luokkaan, joilla ei koskaan voi
+olla mitään yhteistä keskenään: isäntiin ja orjiin, »hyviin» ja
+»huonoihin».
+
+    »Luotu ken orjaks' on, ei pystyin käy ikin' otsin;
+    nöyrä ja kuuni sen on niska, on painunut pää.
+    Rannan laukka se ei hyasintteja, ruusuja kantaa,
+     kantaa orjatar miest' ei jalosyntyä voi.»
+
+Yleensä Theogniin runous antaa meille elävän kuvan vihamielisestä,
+leppymättömästä kreikkalaisesta puoluemiehestä piintyneine
+luokkaennakkoluuloineen. Lisäksi mainittakoon vielä pari säettä:
+
+    »Sen sydän surkastuu, jota vaikeat vauriot iskee,
+    vaan se, kun kostaa sai, riemua uhkuvi taas.
+    — — —
+    Viihtele ystävänsuin vihamiestä, mut saatuas voiton
+     maistaa kostoa suo, pois puhe mairivasuu!»
+
+Mutta Theognis ei olisi aito helleeni, ellei hän olisi virittänyt
+lyyryn kieliä myöskin viinin ja nautinnon ylistykseksi. »Nauti
+haihtuvasta hetkestä» — se on hänen tunnuslauseensa — »niin kauan kuin
+polvesi vielä ovat notkeat eikä pääsi ole alkanut vapista», sillä
+vanhuuden tuolla puolen odottaa kuolema ja tuho. Sellainen on ihmisen
+osa. Mutta ylpein mielin hän ajattelee, että hänen _runoihinsa_ ei
+hävitys ulotu. Ne elävät ikuisiin aikoihin,
+
+    »Helkkyen Hellaan maita ja saaria kiertävi, kauas
+    Soi kalamerten taa, pääll' ikivellovan veen.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Joonialaisen kansanluonteen toista puolta edustaa Arkhilokhoksen hieman
+nuorempi aikalainen _Mimnermos_, jossa ilmenee tämän ailahtelevan
+kansansielun hempeys ja tunteellisuus. Hänen runoutensa piirtyy
+kaihomielisyyden taustaa vastaan kenties aavistaen, että Vähän-Aasian
+helleeninen maailma oli tuomittu valtiollisesti sortumaan. Tähän
+kaihomieliseen elämänkatsomukseen liittyy vielä yksilöllisluontoinen
+synkkämielisyys, joka ilmenee vanhuuden, katoavaisuuden järkkymättömän
+vallan kammona. Runoilija rukoilee jumalia katkaisemaan hänen
+elämänlankansa, ennenkuin vanhuus vielä on ehtinyt piirtää vakoja
+hänen poskiinsa, ennenkuin hän on menettänyt kykynsä rakastaa ja olla
+rakastettu. Mimnermos on _elegian_, valitusrunon, luoja.
+
+Herkät ja syvät sävelet kajahtavat vastaamme myöskin _lesboslaisen
+laulajakoulukunnan_ keskuudesta. Lesbos-saari oli laulunjumalattarien
+mieluinen oleskelupaikka. Kaksi vanhan ajan mainehikkainta laulajaa,
+_Alkaios_ ja _Sappho_, molemmat Solonin aikalaisia, perustivat
+siellä runoilijakoulukunnan, joka oli kuuluisa _juoma_- ja
+_rakkauslauluistaan_. Molemmille runouden lajeille ihana saari tarjosi
+runsaat edellytykset. Dionysos oli siunannut sitä viinillä, joka oli
+vanhan ajan jaloimpia ja tulisimpia, ja ihmiset, jotka asuivat tällä
+onnellisella seudulla, olivat kuuluisia kauneudestaan. Lesbos-saarella
+järjestetyt naisten kauneuskilpailut todistavat, miten suuressa arvossa
+he itse pitivät ihmisruumiin kauneutta.
+
+Ei ole ihme, että tämän elämäniloisen Lesboksen kansan keskuudesta
+kohosi sellainen elämännautinnon ylistäjä kuin Alkaios. Kuten
+Arkhilokhos ja Theognis hänkin vietti seikkailevaa sissi- ja
+sotilaselämää ja kuljeskeli maailmalla tehden pitkiä harharetkiä.
+Hänen tuotteensa ovat vuoroin ylistyslauluja Dionysoksen ja Aphroditen
+kunniaksi, vuoroin intohimoisia taisteluhalun purkauksia ja kiivaita
+hyökkäyksiä valtiollisten vastustajien, s.o. demokraattien ja
+tyrannien kimppuun. Hänen juomalauluissaan, Zilliacus sanoo, hehkuu
+etelämaalaisen kiihkeä viininhurma, joka usein voi olla hillitön
+ja hurja, mutta ei milloinkaan ole karkea eikä koskaan menetä
+viehkeyttään — se on niin erilainen kuin pohjoismaisten kansojen raskas
+juomatunnelma, aistien herpautuminen huumautuneeseen horrokseen tai
+viikinkimäisen hurjuuden äkkinäinen leimahdus.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ensimmäinen tunnettu nainen, jolle Apollon antoi runon lahjan,
+suurin kaikkien aikojen runoilijattarista, hän, jota antiikin aikana
+nimitettiin »kymmenenneksi laulunjumalattareksi» — miten paljon
+kiivaita taisteluja onkaan käyty hänen muistostaan! Oliko hän puhdas,
+siveä Sappho vai oliko hän kevytmielinen portto, jonka maine oli
+tahrattu?
+
+Todennäköisesti hän ei ollut kumpaakaan. Kuten Croiset[90] sanoo, on
+vaikeata uskoa, että nainen, joka niin tulisin ja rohkein sanoin on
+laulanut rakkauden ylistystä ja — se lisättäköön — niin intohimoisesti
+kuvannut mustasukkaisuuden tuskia, olisi ollut jonkinlainen vestaali,
+jonka ainoana tehtävänä tässä elämässä oli runouden pyhän tulen
+vaaliminen. Mutta toiselta puolen on tosiseikka, että sekä hänen
+kotikaupunkinsa että Lesboksen pääkaupunki koristivat rahansa hänen
+kuvallaan. Aikalaistensa niin suuresti ihailema nainen ei mitenkään
+voinut olla huonomaineinen. Tosin olisi liian pikaista pitää tätä
+seikkaa todistuksena siitä, että Sapphon elämä vastasi _meidän_
+siveyskäsitteitämme — on tyydyttävä siihen johtopäätökseen, että hän
+täytti _senaikaisten lesboslaisten_ siveelliset vaatimukset, ja että
+hän oli heitä paljon nerokkaampi.
+
+»Orvokkikutrinen, puhdas, vienosti hymyävä Sappho», josta Alkaios
+lauloi, oli ihailtu kielenkäyttönsä hivelevän sulosointuisen kauneuden
+vuoksi. Mutta miten paljon se menettääkään oikeata tunnelmaansa ja
+tuoksuaan, kun yrittää tulkita hänen tunteitaan toisella kielellä.
+
+Tulisin säkein hän ylisti rakkautta, mutta ei pientä, leikkisää Erosta,
+vaan suurta, kiihkeää, kaikki kuluttavaa intohimoa, sen ihanuutta ja
+tuskaa. »Minä kaihoan ja palan», hän sanoo.
+
+    »Sillä silmiis jos minä katsahdankaan,
+     niin puhe puuttuu,
+    kieli kangistuu, tulivirta vieno
+    kautta suonten soutavi kaikkianne,
+    silmä himmentyy, kohisee ja soipi
+     korvani silloin.
+    Kylmä vierähtää hiki, puistatuksiin
+    ruumis raukee, muotoni ruohon keltaa
+    kelmeämp' on, poissa jo poskipäiltä
+     kaikk' elon karva.»
+
+Sapphon aikana oli vielä paljon jäljellä sitä viatonta välittömyyttä,
+joka ilmenee Nausikaan sanoissa, että hän haluaisi itselleen
+Odysseuksen kaltaisen puolison. Kuten hän ei Sapphokaan pitänyt
+aistillisuutta häpeällisenä asiana, vaan ainoastaan terveen luonnon
+ilmauksena. Mutta myöhäisempi, teeskentelevämpi aika, jota attikalaiset
+huvinäytelmänkirjoittajat edustavat, ei ymmärtänyt tuollaisia
+avomielisiä, lapsellisia sydämen tunteitten purkauksia, vaan piti niitä
+vain rakkauselämän kaikkia sekä hyviä että huonoja puolia kokeneen
+porton hienostuneena keimailuna. Voidakseen tarjota niitä haluavalle
+yleisölle repäiseviä häväistysjuttuja he tulkitsivat Sapphon runoja
+oman likaisen mielikuvituksensa mukaisesti. Eräs hänen runoistaan
+kertoo esim., miten muuan nymfi rakastui mielettömästi kauniiseen
+Phaōniin. Epätoivoissaan siitä, ettei hänen tunteisiinsa vastata, hän
+surmaa itsensä. Tämän attikalaiset häväistysjuttujen kirjoittajat
+häikäilemättä selittivät olevan Sapphon omaan elämäkertaan kuuluvan
+tunnustuksen. He herkuttelivat vanhenevan runoilijattaren rakkauden
+koomillisella puolella ja koristivat jutun sillä, että hän muka
+ennenaikaisesti päätti päivänsä syöksymällä alas Leukas-kalliolta.
+
+Asianlaita kuitenkin on todellisuudessa niin, että kertomus kauniista
+Phaonista ja naisten onnettomasta rakkaudesta häneen on vanha taru,
+jota Sappho oli käyttänyt runoudessaan. Ja Leukas-kallio ei ole
+Lesbos-saarella, vaan kaukana länsi-Kreikassa. Sillä ei ole siis voinut
+olla mitään tekemistä Sapphon elämäkerran kanssa. Yhtä uskottavilta
+tuntuvat ne kirjailijat, jotka eivät ole tyytyneet tekemään hänen
+rakastajakseen ainoastaan Alkaiosta, vaan myöskin Arkhilokhoksen, joka
+eli puolta vuosisataa ennen Sapphoa, ja useita muita runoilijoita,
+jotka eivät myöskään eläneet niihin aikoihin, jolloin Sappho asteli
+tämän maan kamaralla.
+
+Sapphon elämän ja runouden väärintulkinta perustuu kuitenkin siihen,
+että ateenalaiset eivät kyenneet oikein ymmärtämään naisen vapaata
+asemaa Lesboksen aiolialaisten keskuudessa ja muuallakaan. Ateenassa
+nainen oli melkein kuin haaremin asukas, joka ei milloinkaan saanut
+ottaa osaa miesten seuraelämään. Sitä vaimoa pidettiin parhaana, josta
+vähimmin puhuttiin, olkoonpa sitten hyvää tai pahaa. Aiolialaisen
+naisen elämä oli aivan toisenlaista ja vapaampaa. Hän sai kasvatusta
+ja opetusta niinkuin pojatkin. Sappho keräsi ympärilleen joukon
+nuoria tyttöjä, joita hän opetti laulamaan, soittamaan, tanssimaan
+ja ymmärtämään runouden jaloa taitoa. Ja kuten kaikki, jotka häntä
+kuulivat, he joutuivat hänen runoutensa lumoihin, sillä »se oli täynnä
+rakkautta, kevättä ja valkeita lintuja». Miten paljon sanookaan jo
+sellainen pieni yksityiskohta, kuin että sana »katkeransuloinen» on
+hänen luomansa.
+
+Suuri osa hänen runoistaan ilmaisee intohimoisin sanoin eron ikävää,
+kun hänen rakkaat oppilaansa lähtivät hänen luotaan. Paljon oli
+myöskin häälauluja, joihin hän viritti lyyrynsa kielet oppilaittensa
+hääjuhlissa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jälkimaailman silmissä ei juomalaulujen sepittäjän perustyyppiä vastaa
+lesboslainen Alkaios, vaan joonialainen _Anakréōn_. »Anakreonilainen
+hurmio» on juuri se tunnelma, jossa rypäleen ylistäjät kaikkina aikoina
+ovat halunneet purkaa tunteitaan, ja ruotsalaista Bellmania onkin
+nimitetty »Pohjolan Anakreoniksi».
+
+Lesboslaisen laulun ja Anakreonin runouden välillä on suuri ero,
+sanoo Zilliacus. »Edellinen kasvoi luonnollisessa vapaudessaan,
+jälkimmäinen kypsyi ruhtinashovin kasvihuoneilmassa.» Anakreon vietti
+nimittäin suurimman osan elämästään kirjallisuutta harrastavien ja
+kauneutta palvovien yksinvaltiaiden hoveissa, itämaisen ylellisessä
+nautintoelämässä. Ateenalainen Hipparkhos kuului näihin. Lauluillaan
+runoilija levitti loistoa ruhtinashovien juhliin ja vieraspitoihin.
+Mutta ruhtinaan pitohuoneessa innoitus on toisenlaista kuin sotilaan
+teltassa, missä Alkaios lauloi viinin ja maljan ylistystä. »Anakreonin
+huulilla juomalaulu menettää voimakkaan ja myrskyisän piirteensä, joka
+on ominainen Alkaiokselle; se muuttuu hillityksi ja aistikkaaksi.»
+Anakreon iloitsee juhlallisista juomingeista, joissa vieraat
+koristautuvat ruusuilla ja laulavat iloisia lauluja, mutta hän inhoaa
+mässäilyä — se kuuluu barbaareille eikä sovi Hellaan pojille. Kolmasosa
+viiniä, kaksi kolmatta osaa vettä, — se oli hänen sekoitustapansa
+ja myöskin hänen kohtuullisten maanmiestensä. Vieläpä Alkaioksenkin
+tapainen juomasankari tyytyy siihen.
+
+Anakreonin sepittäminä on pidetty monia runoja, jotka todistettavasti
+ovat myöhäisemmältä ajalta. Tunnetuimpia on seuraava laulu naisen
+kunniaksi:
+
+    »Sai härkä sarvet, hepo
+     kaviot, jalat nopsat
+    sai jänis, hirmuhampaat
+    sai jalopeura, kala
+    sai uimataidon, lintu
+     sai siipilentimensä,
+    mies urhomielen, joka
+    ei ole naisen osa.
+    Mi häll' on osa? _Kauneus_.
+     Ei kilpeä niin vahvaa,
+    ei keihästä niin tuimaa,
+    tulen ja teräksenkin
+     ihana nainen voittaa».
+
+       *       *       *       *       *
+
+Erikoisen lajin lyriikkaa muodostaa _epigrammi_. Epigrammi merkitsee
+päällekirjoitusta. Etupäässä kahdenlaiset päällekirjoitukset saivat
+jo aikaisin taiteellisen muodon, nimittäin ne, jotka piirrettiin
+_hautakiviin_, ja _omistuskirjoitukset_, jotka liittyivät jumalille
+annettuihin uhrilahjoihin. Epigrammin klassillinen muoto on kaksoissäe
+(distikon). Sitä käytettiin myöskin muihin tarkoituksiin kuin edellä
+mainittuihin, esim. elämänohjeisiin. Vähitellen kehittyi epigrammista
+siten myös lyhyitä runoja, joissa oli muutamia kaksoissäkeitä, joissa
+kirjallisena taidelajinakin oli säilynyt päällekirjoitusmainen lyhyys
+ja ytimekkyys.
+
+Tämä taidelaji tuli yhä suositummaksi. Ajan pitkään epigrammien
+kirjoittamista alettiin pitää suorastaan yleissivistykseen kuuluvana,
+ja tästä taidosta tuli lopulta henkevä leikki, seuraelämän tai
+joutohetkien ajanviete.
+
+»Epigrammi on kirjallisuudessa samaa kuin mitali tai kaiverrettu
+kivi kuvaamataiteessa», sanoo Zilliacus. Ahtaat puitteet eivät
+kuitenkaan ole esteenä korkealle taiteelliselle tasolle. »Parhaitten
+kreikkalaisten epigrammien täydellisyydessä ei mikään käännös tai
+tulkinta voi antaa oikeata käsitystä. Ne ovat muodoltaan niin selkeitä,
+puhtaita, hienosti harkittuja, kuin suinkin voi kuvitella.»
+
+Ensinnäkin muutamia sanoja _uhrilahjoihin_ liittyvistä epigrammeista.
+Jumalille ei uhraa ainoastaan voittaja tai apua tarvitseva. Vanheneva
+soturi, joka ei enää jaksa kantaa aseita, laskee kilpensä jumalan
+alttarille seuraavin sanoin:
+
+    »Ottaos, Herakles, minut, kilpi, Arkestraton anti!
+    Vasten pylvähies vain kivikiiltoa mun
+    vanheta rauhass' on halu karkelon, virsien raikuun;
+     mult' iäks Areen jäi kauhean palvelutyön
+
+Päättyneestä urasta kertoo myöskin seuraava epigrammi, joka
+todennäköisesti kuitenkin on pilaruno aleksandrialaiselta ajalta:
+
+    »Tässä ma, Lais, jonk' ilakointia täynn' oli Hellas,
+    jonk' oven lempivien tungos täytteli, tuon
+    peilini palveekses, Paphotar[91]; nykymuotoni kartan
+     katselemista, ja siin' entinen eipä se näy.»
+
+Sivistyksellisesti antavimpia epigrammeja ovat _hautakirjoitukset_.
+Ne suovat meidän silmätä syvemmälle helleenien ajatusmaailmaan ja
+elämänkatsomukseen kuin muut epigrammit. Vanhimmat säilyneet tällaiset
+kirjoitukset ovat 6:nnelta vuosisadalta. Ne kertovat vainajan
+kuolemasta ja ylistävät hänen hyviä ominaisuuksiaan:
+
+    »Aimojen valtiahitten laps, sisar, puoliso, äiti,
+    Ollut konsana ei korskeuteen vikapää.»
+
+Niin kuuluu muistokirjoitus, joka oli sepitetty Ateenan hallitsijan
+Hippiaan tyttärestä, erään toisen ruhtinaan puolisosta. Useimmiten
+hautakiven alla lepäävä oli kaatunut taistelutantereella.
+Yksinkertaisessa ja voimakkaassa kauneudessa ei mikään sotasankarien
+muistokirjoitus voi vetää vertoja niistä kuuluisimmalle, Thermopylain
+luona kaatuneista sparttalaisista kirjoitetulle epigrammille. ²
+
+Väkivaltaisista kuolemantavoista ei ainoakaan tehnyt kreikkalaisen
+mielikuvitukseen niin kaameata vaikutusta kuin haaksirikkoisen
+kuolema merellä. »Mikään kohtalo», Zilliacus sanoo, »ei tuntunut
+kauheammalta kuin se, että vainajan ruumis ajelehti merellä ja
+luut vihdoin lepäsivät tuntemattomalla rannalla kirkuvien lokkien
+ympäröiminä, auringon valkaisemina, rankkasateen ja maininkien
+huuhdeltavina», vanhempien ja omaisten kotona itkiessä tyhjää hautaa.
+Usein hautakirjoituksessa myöskin lausuttiin varoittavia sanoja muille
+merenkulkijoille.
+
+Kauneimpia hukkuneille omistettuja epigrammeja on seuraava:
+
+    »Kleisthenes, kaukana sait lepokumpusi maan povell' oudon,
+    aalloill' Eukseinon[92] pois sinut Moira[93] jo vei.
+    Jälleensaapumisen makeutt' ei suotu sun maistaa,
+     tervehtää Khios-saart' ei veden vyöttelemää.»
+
+Paimenesta, jonka salama oli surmannut, piirrettiin seuraava
+hautakirjoitus:
+
+    »Laskuss' illan paimeneton alas asteli lauma,
+    lunta kun harjanteet nuort' oli valkeanaan.
+    Voi, polo Terimakhos liki tammea ainian nukkuu:
+     löi tuli taivaan, toi niin unen äkkiä tuon.»
+
+Välistä hautakirjoitus sisältää kehoituksen itkemään manalle mennyttä
+tai viittauksen kaipaukseen, jonka vainaja on jättänyt jälkeensä.
+
+Kuinka inhimillinen ja sydämeen käypä yksinkertaisuudessaan,
+hiljaisessa alistuvaisuudessaan onkaan seuraava Attikasta tavattu
+nuoren tytön hautasäkeistö:
+
+    »Phrasiklea nimi mull', ikineitous kohtalo, suoneet
+    Mun hääpäiväni ei valjeta taivahiset.»
+
+Tai
+
+    »Nuori Kleiotes on nukkuja tää, Menesaikimon poika.
+    Itkeös hänt', ihanaa, jonka kuolema vei.»
+
+Nuorukaisista ja tytöistä sanotaan piirtokirjoituksissa usein:
+
+    »Ei ole vaikea kuolla — se on osa kaikkien; nuorna
+    Kuolla on vaikea vain, luot' isän, luot' emon pois.»
+
+Kaipauksen ja alistuvaisuuden kaihomieli ei kumminkaan ole ainoa
+lohdutus. Valoisampi on mieliala seuraavan tapaisessa jälkimuistelussa:
+
+    »Hellien, armas maa, ota vanha Amyntikos helmaas,
+     mielin muisleliainn maksaos vuosien työt.
+    Uuras ol' istuttain hän oliiveja nuoria multaas,
+    viinin versoja myös kaunona kasvelemaan.
+     Siemenin sarkasi kylvi ja sai meheviksi ne, niille
+    hän purot lähtehien ohjasi läikkymähän.
+    Siis kevyt, lämmin luo kate harmajapään ohimoille,
+     kumpu sa peitellös kukkasihin kevätkuun.»
+
+Valoisa on seuraavanlaatuistenkin hautarunojen mieliala:
+
+    »Khairestrate, papitar Demeterin, uinuvi tässä.
+    Kons' eli, miehelleen rakas, kuoltua ain' ikävöity,
+     sai pojat poikien nähdä ja onness' erkani täältä.»
+
+    »Helodoros kuoli, ja puoliso, Diogeneia,
+    hetkeä myöhemmin seurasi rakkaintaan.
+    Yks' oli heill' elon tie, myös yhteinen lepo, haudan
+     kuin häävuoteenkin, nauttia heill' ilonaan.»
+
+Aurinkoinen oli helleenien maailma, ja hautaholveistakin ja
+hautakohokuvista kajahtaa elämän kauneus ja ihanuus.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Se lyriikka, josta tähän saakka on ollut puhe, oli aiolilaista
+ja joonialaista; mutta tätä runoutta oli _doorilainenkin_ muoto,
+ja sillä oli, kuten kaikella doorilaisella, sparttalaisen hengen
+leima. Aiolilais-joonialainen lyriikka oli hyvin yksilöllistä ja
+subjektiivista; doorilainen oli — haluttaisi sanoa — valtiolyriikkaa.
+Aiolilais-joonialainen lyriikka ilmentyi lauluissa, doorilainen
+tanssin säestämissä kuoroissa Ja ne laulut, joita kuoro esitti,
+eivät tulkinneet yksilön tunteita, vaan valtion mielipiteitä ja
+käsitystä. Mutta kun valtio oli pieni siihen aikaan, niin voidaan tuota
+kuorolyriikkaa lähinnä verrata meidän päiviemme kotiseutulauluihin.
+
+Musiikki, runous ja tanssi kuuluivat niin läheisesti yhteen näissä
+oratorioissa, kuten niitä myös voisimme nimittää, että meidän on
+vaikea ymmärtää niiden nauttimaa suosiota, kun tunnemme vain tekstejä,
+mutta emme musiikkia. Se on yksi niitä syitä, joiden vuoksi emme
+kykene täysin arvostamaan kuorolyriikan suurinta nimeä, thebalaista
+_Pindarosta_, niin suuresti kuin ihailemmekin hänen ajatustensa
+syvyyttä, hänen suurta siveellistä vakavuuttansa ja hänen kaiken suuren
+ja ylevän palvontaansa. Olemme tässä, kuten Schück niin sattuvasti
+sanoo, suunnilleen samassa asemassa kuin olisimme Wagneriin, jos meidän
+täytyisi arvostella häntä ainoastaan hänen oopperoidensa tekstin
+perustalla. Pindaroksen oma aika piti nimittäin kai hänen säveltämäänsä
+musiikkia ja tansseja yhtä suuressa arvossa kuin hänen runojansa.
+
+Pindaroksen oikeudenmukaista arvostelua vaikeuttaa lisäksi vielä
+eräs toinen yhtä painava seikka: itse kieli. Ei siinä kyllin, että
+runoilija käyttää kernaasti vanhanaikaisia sanoja ja käänteitä ja
+luo itse uusia sävyltään vanhanaikaisia sanoja — hänen sanansa ovat
+siinä määrin täynnä viittauksia taruihin,[94] jotka ovat joutuneet
+unohduksiin tai joita enää vain osittain tunnemme, rohkeita kuvia ja
+muita vaikeatajuisia sanontatapoja, etteivät edes ne, jotka meidän
+aikanamme ovat syvimmin perehtyneet helleenien kieleen ja henkeen,
+ole yksimielisiä niiden tulkinnasta. Ajatukset ahdistavat toisiansa,
+risteyttävät toisiansa, keskeyttävät toisiansa, niin että hänen
+laulunsa ovat usein kuin labyrintti, josta voi olla hyvin vaikeata
+löytää ulospääsyä. Mutta sillä tavoin hän pitää kuulijaa alituisessa
+jännityksessä aina loppuun asti. Silloin vasta ilmenee, mihin kaikki
+nuo ajatussarjat pyrkivät. Runoilija sanoo itse, että sellainen runoilu
+on vaivalloista kuin vuorellenousu.
+
+Rohkean kielenkäytön lisäksi tulee vielä, että Pindaroksen runoudesta
+nauttiminen suuressa määrin riippuu säkeiden _rytmistä_; mutta
+nykyaikainen kieli ei kykene kuvaamaan hänen säerakenteensa sointua
+eikä voimaa.
+
+Melkein kaikki Pindaroksen säilyneet runot ovat kreikkalaisten
+kilpaleikkien voittajain ylistystä. Ne on tarkoitettu kuoron
+laulettaviksi juhlassa, joka vietettiin voittajan kunniaksi hänen
+kotikaupungissaan.
+
+Näytteenä Pindaroksen runoudesta esitettäköön muutamia säkeistöjä
+laulusta, jolla hän ylisti Syrakusan tyrannin Hieronin Delphoin
+leikeissä vuonna 470 e.Kr. saavuttamaa voittoa kilpa-ajoissa.
+Voittojuhlaa vietettiin Etnan kaupungeissa, minkä Hieron vähän ennen
+oli perustanut samannimisen tulivuoren rinteelle. Kunnioittaakseen
+uutta kaupunkiansa hän esiintyi itse juhlaleikeissä etnalaisena, Etnan
+porvarina.
+
+    Terve, oi kultainen sitra, kalleus, jonka Apollo jakaa
+     tummakutristen muusain kanssa! Kuunnellen sinun ääntäs
+    kuoro juhlasalihin käy;
+    laulaja pyytää merkkiäs, kun
+     kielet viritetään ja riemu alkaa.
+    Ukonnuolen sammutat surmaavan, ja äänes sointu kahlehtii
+    unen valtahan Zeuksen valtikan päässä kuninkaallisen kotkan,
+     sivulla riippuu sen nuolennopsa siipi;
+
+    pään yli koukkunokkaisen unen raskahan pilven
+     lasket, ja suljet silmien luomet lempeään lepoon,
+    sävelten taikavoimalla saat
+    sen selän laineina aaltoamaan.
+     Kun vain tahdot, voimakas Ares jättää
+    ilomielin lentävän keihäsleikin, ja laulun loistoon hurmautuu,
+    sydämiin käy myös jumalten sinun sointus, jonka loi maailmaan
+     Letoksen[95] poika ja runottaret vienot.
+
+    Pierian neitojen[96] laulun kaiun vapisten kuulee kaikki,
+     jotka maalla tai meressä eivät Zeuksen armoa nauti, —
+    niin myös kuilussa Tartaroon[97]
+    Typhon[98] raivokas kahleissaan,
+     hän, joka satapäisenä kasvoi kerran
+    saturotkossa kuulun Kilikian; multa nyt rintaa ahdistaa
+    Sisilian maa ja Kymeen ranta[99], ja taivasta vasten huipentuu
+     jäätikköjen jylhä äiti, Etna[100].
+
+    Syvistä kraaterikuiluista purkaa puhtaan liekkinsä tuli:
+     jos on päivä, kipinäsauhu laavavirroista nousee,
+    mutta öisin puhaltaen
+    punainen liekki sinkoaa
+     kauas merelle murskatut kalliolohkot.
+    Titaani se on, tulivirran mi heittää päivänvalohon kauhistavan,
+    ja hän, joka ihmeen nähnyt on itse, hämmästystään ei peittää voi.
+     Niinpä kertovat silminnäkijät myöskin
+
+    ihmeenä, kuinka Etnan povessa syvällä metsien alla
+    kallionterävä perusta uurtaa pedon selkähän mahtavat uomat.
+    Jospa ma aina sun suosios, Zeus,
+    omaisin, sun, joka ojennat
+     ikeesi saaren laelta korkealta.
+
+    Nimen juhlitun sen on naapurikaupunki[101], jonka perusti ruhtinas,
+    saanut, ja Hieronin käskystä airut Pytossa[102] nimen Etna huus
+     valjakon ruhtinaalle suodessa voiton.
+
+Runoilija ylistää Hieronin urotekoja ja toivottaa hänelle onnea, mutta
+hän ei peittele niitä varjopuoliakaan, mitä yksinvaltiaan suuriin
+ominaisuuksiin liittyi; ja Hieronin pojalle, jonka isä oli asettanut
+uuden kaupungin kuninkaaksi, runoilija puhuu miehekkään vapaasti hänen
+velvollisuuksistaan:
+
+    »... Sankari, ohjaos kulkua laivan ruorilla oikeuden,
+     sanasi tao totuuden alasimella!
+    Oikeudesta jos väistyt, sun ankara tuomio kohtaa.
+    On monet kohtalot sun käsissäs, monet kertovat kerran
+    niin häpeäs kuin kunniaskin.
+     — — —
+
+    Ainoastaan maineen ääni kertoo
+     vuossatain halki perintötiedossa, laulussa runoilijan,
+    kuolleen töistä. Koskaan ei unhoitu lempeä ruhtinas, Kroisos;
+    Falaris, joka kuparisessa
+    härässä uhrinsa poltti, ei
+     koskaan vapaudu julmasta maineestansa.
+
+    Sitrojen soitto, poikien laulu muistostansa kammolla kertoo.
+    Loistavin elämän antama voitto onni on ja toisten kiitos.
+     Kunniaseppel on sun, jos molemmat voitit.»
+
+Niin Pindaros aateloi voittokulun »ruhtinaspeiliksi».[103] Delphoin
+voitosta hän johtaa palkinnonsaajalle kehoituksen liittää voittajan
+ominaisuuksiin sielun jalouden ja maltin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun Pindaroksen lyyry ainaiseksi vaikeni, ei ollut ketään, joka olisi
+voinut ottaa hartioilleen mestarin pudonneen manttelin. Lyriikan
+loistoaika oli ohi, ja toinen taidelaji astuu sen tilalle. Draama
+seuraa lyriikkaa, niinkuin tämä kerran oli seurannut eepillistä
+runoutta.
+
+
+Kirjallisuutta:
+
+Emil Zilliacus, Grekisk lyrik.
+
+Emil Zilliacus, Grekiska epigram.
+
+A.B. Drachmann, Pindar som Digter og Menneske.
+
+Frederik Poulsen, Fra Europas Foraar.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Sappho und Simonides.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Pindaros.
+
+
+
+
+LAULURUNOUS JA FILOSOFIA,
+
+
+mitähän, niillä on tekemistä keskenään? Onkohan muuta kuin sattumaa,
+että filosofian herääminen ja laulurunouden kukoistus sattuvat
+samoihin aikoihin? Kyllä varmastikin; tässä on epäilemättä olemassa
+syvällisempi yhteys, kuin ensin voisi luullakaan. Sekä laulurunoilija
+että luonnonfilosofi ilmaisevat, minkä vaikutelman luonto tekee heihin.
+Laulurunous ja luonnonfilosofia merkitsevät kumpikin, että aito
+kreikkalainen yksilöllisyys herää kirjalliseen eloon. On ilman muuta
+selvää, että laulurunous on yksilöllisyyden ilmaisumuoto, sillä onhan
+laulurunous subjektiivisinta kaikesta runoudesta; mutta kuinka voidaan
+väittää, että _filosofiakin_ ilmaisee ajattelijan yksilöllisyyden?
+
+Vastauksen kysymykseen antaa meille elegia, kaihomielen runous. Kärsivä
+ei yksinomaan valita — hän alkaa myöskin _mietiskellä_ olemassaolon
+arvoituksia, tämän maailman kärsimyksiä ja kaiken katoavaisuutta.
+Kreikkalainen elegia ja kreikkalainen luonnonfilosofia ovat saman
+mielialan lapsia, niillä on sama perusteema: elämänvaihtelut ja kaiken
+epävakaisuus. _Valittava laulurunous on syntymässä olevaa filosofiaa._
+
+Filosofikin on saman voimakkaan _itsetunnon_ valtaama kuin
+laulurunoilija. Hänessä on hieman profeettaa. Ja todellisia profeettoja
+olivatkin luonteeltaan miehet sellaiset kuin Pythagoras ja Empedokles.
+_He tuntevat itsensä molemmat loppumattomiksi_. He suorastaan eivät
+voi uskoa, että kaikki loppuisi yhteen ainoaan lyhytaikaiseen
+olemassaoloon. Heidän itsetuntonsa vastustaa kuolemaa ja synnyttää
+uskon sielun vaellukseen.
+
+Sellainen filosofi- ja profeettaluonne ei kätke minuuttaan aineensa
+taakse, kuten eepillinen runoilija ja näytelmänkirjoitta ja; hän sanoo:
+»_Minä_ ajattelen, _minä_ tarkkaan, _minä_ opetan. _Minä_ tahdon
+ilmoittaa, mistä kaikki on saanut alkunsa.» Hän asettuu jyrkkään
+vastakohtaisuussuhteeseen oppimattomaan joukkoon, »barbaarisieluihin»
+nähden, kuten Herakleitos heitä nimittää, tai »surkean yksinkertaisiin»
+nähden, kuten Empedokles ylimielisesti puhuttelee heitä, aivan
+kuin herkkäsydäminen laulurunoilija luulee olevansa hienompaa ja
+ylhäisempää rotua kuin tavalliset paksunahkaiset ihmiset. Onpa joskus
+Herakleitoksen kynäkiistassa ymmärtämättömiä aikalaisiaan vastaan
+tuntevinansa samaa hurjaa intohimoa ja sotamieltä kuin Paroksen
+Arkhilokhoksen raivokkaana huitoessa ympärilleen. Eikä yksikään
+laulurunoilija saata itsetuntoisemmin laulaa omasta minuudestaan kuin
+Ksenophanes, huudahtaessaan: »Ei yksikään voitolle pääsevä vaunujen
+ohjaaja ansaitse ylistystä enemmän kuin minä. Sillä ylempänä miehen
+voimaa ja hevosten nopeutta on viisaus.» Niin puhuu mies, joka vannoen
+vakuuttaa, että »hänen maineensa ei ole milloinkaan kuoleva, niin
+kauan kuin helleenit laulavat lauluja». Ja kukapa lienee ylhäisempi
+itsetunnossaan kuin se filosofi, joka huutaa uskollisilleen: »Minä olen
+kuolematon jumala», tai hän, joka pitää Persian kuninkaan valtaistuinta
+mitättömänä niiden totuuksien rinnalla, mitkä hän on löytänyt!
+
+Älköön luultako, että tällaiset ilmaukset ovat vain tilapäisiä
+runouden kukkasia! Ne kuuluvat päinvastoin elimellisesti yhteen
+itse aloittelevan filosofoinnin kanssa. Vanhin luonnonfilosofia ei
+toden totta olisi ajateltavissa ilman voimakasta itsetuntoa, jonka
+laulurunous on herättänyt eloon. Sillä lausumaan niin kumouksellisia
+aatteita, kuin mitä jo Thales julistaa, tarvitaan profeetan rohkeutta
+ja hurmioitunutta innostusta. Koko luonnonfilosofiahan on herkeämätöntä
+taistelua yleistä mielipidettä vastaan, kansan totuttua ajatustapaa
+vastaan. Vaaditaan tosiaan sankarimaista uhmaa herättääkseen, kuten
+Parmenides ja Zenon, aikalaistensa naurua sillä eriskummaisuudellaan,
+että kieltää kaiken vaihtelun ja moninaisuuden sekä tekeytyy koko
+näkyväistä maailmaa näkemättömäksi.
+
+Mutta, väitettäneen, laulurunoushan on tunnetta — filosofia
+abstraktisen ymmärryksen toimintaa. — Mutta onkohan tämä pesäero
+tosiaan niin perinpohjainen? Pyrkiihän tunne harmoniaan, ja harmoniaan
+pääsemistä tavoittelivat sellaiset filosofitkin kuin pythagoralaiset.
+Musiikissa ilmeni heidän tunne-elämänsä. He aloittivat päivän
+musiikilla, he tyynnyttivät intohimojaan musiikilla, he sanoivat
+filosofiaa musiikiksi, he puhuivat tähtien tanssista ja sfäärien
+harmoniasta, sama ajatus kuin milloin myöhempien aikojen romantikot
+tarkoittaessaan luontoa sanovat sitä Aioloksen harpuksi ja musiikkia
+siksi voimaksi, joka on muovannut maailmankaikkeuden ja pitänyt
+sitä tasapainossa. Filosofi on heistä Orpheus. Ja Orpheuksen hengen
+valtaamia ovat muinaiset luonnonfilosofit ja erittäin pythagoralaiset.
+
+
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN SUURI VOIMAINMITTELY IDÄN JA LÄNNEN VÄLILLÄ.
+
+
+
+
+HELLEENIEN VAPAUSTAISTELU.
+
+
+Tulemme nyt sotiin, joiden ennen kaikkia muita aseittenmittelyitä tuli
+ratkaista ihmiskunnan kehitys suureen taisteluun kreikkalaisten ja
+persialaisten välillä, länsi- ja itämaiden välillä.
+
+Sodan alkusyyt ovat haettavissa Vähästä-Aasiasta, kreikkalaisten
+siirtokuntien alueelta.
+
+
+
+
+ALKUNÄYTELMÄ.
+
+
+Aina 500-luvun keskivaiheille asti oli helleeneillä ollut harvinainen
+etu saada rauhassa vierailta valloittajilta kehittää omalaatuisuuttaan
+ja leviytyä uusille alueille. Myöskin heidän kilpailijansa
+merellä, foinikialaiset, väistyivät melkein kaikkialla taistelutta
+kreikkalaisten tieltä niiltä Aigeianmeren kauppa-alueilta, joita he
+itse siihen saakka olivat hyväkseen käyttäneet, siitä lähtien kuin
+Kreetan aurinko laski.
+
+Mutta Vähän-Aasian kreikkalaisten kesken alkoivat olot muuttua, kun
+joonialaiset kaupungit toinen toisensa perästä sortuivat joutuen
+mahtavan Lyydian valtakunnan kuninkaille verovelvollisiksi. Kun sitten
+Kroisoksen valtakunta keskivaiheilla 500-lukua liitettiin Kyyroksen
+perustamaan Persian valtakuntaan, täytyi kreikkalaisten siirtokuntien
+seurata mukana. Ne tulivat nyt kuulumaan lähinnä Sardeen persialaisen
+satraapin alle.
+
+Dareioksen herruus oli sellaisenaan yleensä humaanista ja
+hienotunteista joonialaisia kohtaan. Hienosti sivistynyt ruhtinas
+oli kreikkalaisen kulttuurin tosi ystävä. Mutta sittenkin säilyi
+vapaudenrakkaus helleeneissä; he ikävöivät »oikeutta saada elää omien
+lakiensa mukaan». He eivät tahtoneet, kuten persialaiset, kumartua
+maahan suurkuninkaan eteen, tuo kaikkea ihmisarvoa nöyryyttävä
+näytelmä herätti helleeneissä inhoa. Onkin ymmärrettävissä, kuinka
+raskasta heille olisi ollut lähettää miehiä ja laivoja suurkuninkaan
+käytettäviksi _hänen_ sotavarustuksiaan varten tai joutua maksamaan
+kalliita rahoja muonittaakseen Persian sotajoukkoja niiden
+läpikulkiessa.
+
+Lisäksi tuli syvällisempiä aineellisia syitä. Kyyros oli, kuten
+muistamme, ruhtinas, joka osasi »hajoittaa ja hallita». Sen tulivat
+varsinkin joonialaiset kokemaan. He olivat härsyttäneet häntä
+jäykkyydellään sekä silloinkuin hän pyysi heiltä apua Kroisosta vastaan
+että Lyydian valtakunnan valloituksen jälkeen. Kun rettelöitsevät
+joonialaiset silloin lopulta ryhtyivät kapinoimaan uutta herraansa
+vastaan, Kyyros kävi heihin lujasti käsiksi ja antoi heille kovat
+muistiaiset. Paljon helpompi hänen oli hallita foinikialaisia, kun nämä
+olivat tulleet hänen alamaisikseen. Heitä hän mielellään tahtoikin
+pitää hyvällä tuulella, sillä hän tarvitsi heitä suunnitellessaan
+valloitusretkeä Egyptiä vastaan. Ja tästäpä seurasikin jotakin,
+mikä joonialaisille oli hyvin kirpeätä: ollakseen hyvissä väleissä
+foinikialaisten kanssa suosi sekä Kyyros että hänen seuraajansa tätä
+kauppakansaa järjestelmällisesti sen merikilpailijan kustannuksella.
+Yksi toisensa perästä kohtaavat joonialaisia nyt onnettomuudet.
+Ensimmäinen suuri tappio on Kambyseen suorittama Egyptin valloitus.
+Siitä sai surmaniskun Niilin suussa sijaitseva kukoistava joonialainen
+siirtolakaupunki Naukratis. Tällä paikalla tehdyt muinaistieteelliset
+kaivaukset ovat todistaneet, että kaupunki lakkasi kukoistamasta miltei
+heti persialaisten suoritettua valloituksensa. — Naukratista kohdannut
+tuho koitui erinomaiseksi eduksi uskollisille ja luotettaville
+foinikialaisille.
+
+Tällaiset tapahtumat selittävät sen merkillisen asianlaidan, että
+suurkuninkaalla tuskin on ollut kuuliaisempia alamaisia kuin
+foinikialaiset. Nämä samaiset foinikialaiset, jotka yhtenään
+kapinoitsivat ollessaan assyrialaisten ja babylonialaisten, vallan
+alaisina, olivat nyt kuin toisiksi muuttuneet: he eivät konsanaan
+väsyneet lähettämästä laivoja ja miehistöä kuninkaan käytettäviksi.
+
+Kymmenen vuoden päästä Egyptin valloituksesta Dareios valtaa
+Bysantionin, Mustanmeren kauppa-alueen avaimen. Näin joonialaiset ovat
+melkein suljetut tästäkin antoisasta tulolähteestä. Beresanjin saarella
+suoritetut kaivaukset ovat osoittaneet, että noin vuonna 500 e.Kr.
+lakkaa miletoslainen keramiikka kokonaan esiintymästä oltuaan ennen
+melkein yksinomaan siellä vallalla.
+
+Ja tuskin joonialaiset ovat ennättäneet tointua Mustanmeren avaimen
+menettämisestä, ennenkuin heidät yllättää kolmas isku: noin vuonna 500
+kukistuu Sybaris, miletoslaisten kankaiden paras myyntipaikka ja heidän
+Tyrrheenan merellä harjoittamansa kaupan tukikohta.
+
+Kerrassaan musertava tämä isku on varmaan ollut joonialaisille.
+Herodotos kertoo, että saadessaan tiedon Sybariksen kukistumisesta
+kaikki miletoslaiset pukeutuivat surupukuun. Heillä olikin syytä
+siihen. Heidän ennen niin uuttera kaupunkinsa joutui kovan työttömyyden
+ja hädän alaiseksi, ja sama oli laita kaikkien joonialaisten tehdas-
+ja kauppakaupunkien. Ja hädästä sukeutui kiihkeä viha vierasta
+hallitsijakansaa kohtaan, joka oli tuottanut kaikki nämä onnettomuudet
+Joonialle. Sillä Sybariksenkin sortumisesta syytettiin Persian
+kuningasta — oikeinko vai väärin, jääköön sanomatta.
+
+Näin vaikuttivat yhdessä valtiolliset ja taloudelliset syyt: helleenien
+vapaudenrakkaus ja yht’äkkiä kohdannut hätä hehkuvaa vihaa sortajaa
+vastaan. Eräästä Kreikan seitsemästä viisaasta sanotaan olojen
+tuntuneen niin sietämättömiltä, että hän neuvoi kaikkia Vähän-Aasian
+kreikkalaisia muuttamaan maasta ja perustamaan Sardiniaan yhteisen
+valtion. Ei tarvittu paljoa joonialaisten vapaudenkaipuun puhkeamiseksi
+kapinaan. _Aihe_ puhkeamiseen oli aivan henkilökohtaista laatua.
+Miletosta hallitsi näet kunnianhimoinen »tyranni», nimeltä Aristāgórās.
+Tyranneja vaivasi aivan yhtä paljon kuin rahvaan miestä pakko totella
+yksinvaltaista suurkuningasta ja olla hänen satraappiensa valvonnan
+alaisina. Siksi he käyttivät noussutta kansallistuntoa hyväkseen
+kapinan liikevoimana. Niin teki Aristagoras kutsuessaan eräänä päivänä
+kansansa ja heimolaisensa koko Vähästä-Aasiasta aseisiin sortajaa
+vastaan. Se tapahtui vuonna 499 e.Kr.
+
+Mutta mihinpä kykenivät Kreikan hajanaiset siirtokunnat Persian
+valtakunnan suunnattomia varustuksia vastaan! Ainoastaan jos emämaa
+auttaisi heitä, oli menestys ajateltavissa. Mutta apu, jonka he sieltä
+saivat, oli kaikkiaan kaksikymmentä laivaa Ateenasta — ne olivat
+todennäköisesti kuitenkin puolet kaupungin silloista laivastoa — ja
+viisi Erétrian kaupungista Euboian saarelta. Ateena kävi joonialaisten
+pääkaupungista ja ateenalaiset pitivät itseänsä jo ennestään
+persialaisten vihollisina, aina siitä päivästä pitäen, jolloin
+he olivat kieltäytyneet noudattamasta Sardeen satraapin uhkaavia
+kehoituksia ottaa jälleen Hippias hallitsijakseen. — Sparttalaiset
+sitävastoin hylkäsivät heimolaistensa avunpyynnön. Päästäkseen turhaan
+vaarantamasta korvaamattoman kallista sotakoneistoaan he olivat
+ottaneet periaatteekseen välttää mikäli mahdollista sotaa ulkopuolella
+Peloponnesosta.
+
+Siten joonialaisten kohtalo oli päätetty. Kuitenkin heillä oli
+menestystä alussa, ennenkuin Persian kuningas oli ehtinyt koota
+riittävästi sotajoukkoja laajasta valtakunnastaan. Joonialaisten
+laivasto otti ensi tehtäväkseen vallata takaisin Bysantionin ja siten
+avata Mustanmeren kreikkalaisille aluksille. Seuraavaksi yritykseksi
+tuli taivuttaa Kyproksen kreikkalainen väestö kapinaan ja siten
+koettaa tähdätä surmanisku vihattujen foinikialaisten kauppaan ja
+laivastoon. Molemmat nämä sotahankkeet osoittavat, kuinka tärkeä osuus
+taloudellisilla syillä oli tässä sodassa. Maallakin oli joonialaisilla
+aluksi menestystä. Heidän onnistui valloittaa ja hävittää Sardes. Mutta
+sitten tuli käänne. Sekä Aristagoras että hänen puolelleen asettuneet
+joonialaiset hallitsijat olivat pelkkinä seikkailijoina ryhtyneet
+yritykseen, jonka laajuutta he eivät ollenkaan pystyneet arvostelemaan
+ja jota he olivat aivan kykenemättömät johtamaan. Kuitenkin
+kreikkalaisten onnistui ihmeteltävällä urhoudella pitkittää taistelua
+kuusi vuotta, ennenkuin se päättyi heidän täydelliseen tappioonsa ja
+Miletoksen hävitykseen. Useimmat kaupungin miespuolisista asukkaista
+surmattiin. Henkiinjääneet ynnä naiset ja lapset vietiin Mesopotamiaan
+ja saivat majoittua Tigris-virran suistomaahan.
+
+Joonialaisten johtoasema helleeniläisessä maailmassa oli loppuun
+näytelty.
+
+
+
+
+MÁRATHON.
+
+
+Kerrotaan, että saadessaan tiedon Vähän-Aasian kapinasta ja
+Sardeen kukistumisesta kuningas Dareios ei hiukkaakaan välittänyt
+joonialaisista, sillä hän tiesi, että he kyllä joutuisivat kärsimään
+luopumuksestaan, mutta hän kysyi, mitä kansaa ateenalaiset olivat.
+Saatuaan tietää sen hän huudahti: »Oi Ormuzd, suo minun kostaa näille
+ateenalaisille!» Ja joka kerta kuin hän kävi aterialle, erään hänen
+palvelijoistaan täytyi kolmesti muistuttaa hänelle: »Herra, muista
+ateenalaisia!»
+
+Heidän vuoronsa tuli, sittenkuin joonialaiset oli masennettu ja rauha
+palautettu Persian valtakuntaan. Ylhäiselle _Datis_-nimiselle miehelle
+ja veljensä pojalle _Artapherneelle_ Dareios antoi rankaisuretken
+johdon.
+
+Ateenalaiset aavistivat lähenevän vaaran, heti kuin Miletos oli
+kukistettu; ja ilmeisemmäksi kävi, mikä heitä odotti, kun he saivat
+kuulla kerrottavan, että suurkuningas oli lähettänyt Välimeren
+rannikkokaupungeilleen käskyn rakentaa sotalaivoja ja kuljetusaluksia
+sekä ihmisiä että hevosia varten. Nyt oli taisteltava Ateenan vapauden
+puolesta. Etevimmäksi edustajakseen puolustusliike sai ylhäisen
+ateenalaisen nimeltä _Themistokles_, kenties nerokkaimman valtiomiehen,
+mitä Ateenalla on milloinkaan ollut. Todellinen _valtiomies_ hän
+oli, ei mikään pelkkä puoluepäällikkö. Hänet ateenalaiset valitsivat
+arkontiksi.
+
+Themistokles oli jo poikana osoittanut olevansa aivan omalaatuinen.
+Hänen opettajansa sai useammin kuin kerran aihetta sanoa hänelle:
+»Sinusta, poikani, ei tule milloinkaan mitään keskinkertaista,
+tulkoonpa sitten hyvää tai huonoa.» Kaunotaiteet ynnä muu sellainen
+ei häntä ollenkaan miellyttänyt, mutta kaikessa, mikä koski valtion
+asioita ja käytännöllisiä toimia, hän osoitti silmäänpistävää intoa ja
+valppautta sekä ilmiömäistä kykyä miltei silmänräpäyksessä perehtymään
+mihin hyvänsä. Kun häntä sentähden hienoissa piireissä pisteltiin
+siitä, ettei hän ottanut osaa sivistyneen maailman harrastuksiin,
+hän vastasi kaikkea muuta kuin nöyryyttä ilmaisevin äänin, että hän
+tosin ei osannut virittää lyyryä eikä helkytellä kielisoitinta, mutta
+kyllä tehdä pienen kaupungin huomatuksi ja suureksi. Mutta järkevä
+ja maltillinen väki ravisti huolissaan päätään ja halusi tietää,
+tulisiko hän koskaan olemaan ihmisiksi. Tarkoittipa hän iäkkäämpänä
+itsekin nuoruudenaikaisia kurejaan, kun hän lausui, että »villeimmistä
+varsoista tulevat parhaimmat hevoset, jos ne vain saavat kuria ja
+opetusta.»
+
+Näin lausuessaan hän oli jo tuonut päivänvaloon toisenlaisia
+ominaisuuksia kuin nuoruuden kunnianhimoa ja vallattomuutta, ja hänen
+maanmiehensä katselivat luottamuksella häneen niinkuin mieheen, joka
+kykenisi pelastamaan heidät idästä käsin uhkaavasta vaarasta.
+
+Themistokleen kaukokatseiselle valtiomiehensilmälle oli ilmeistä,
+että tulevassa taistelussa persialaisia vastaan ainoa pelastumisen
+mahdollisuus Ateenalle ja Kreikalle olisi siinä, että Ateena
+kehittäisi itsensä voimakkaaksi merivallaksi. Themistokles oli kuten
+historiankirjoittaja Thukydides on sanonut, »ensimmäinen, joka uskalsi
+sanoa ateenalaisille, että heidän on pyrittävä pääsemään herroiksi
+merellä.» Niin vakuuttavasti hän esitti mielipiteensä, että hänen
+onnistui saada kansa puolelleen. Pian olivat työt täydessä käynnissä
+Peiraieuksen, Ateenan satamakaupungin, vahvistamiseksi, niin että siitä
+tuli luja tukikohta laivastolle.
+
+Mutta nyt saapui Ateenaan persialaisia pakoon ylhäinen
+ateenalaissukuinen mies nimeltä _Miltiādés_. Hän oli sen Miltiadeen
+veljenpoika, joka Peisistratoksen aikana oli perustanut itselleen
+pienen valtakunnan Traakiaan. Sinnekin persialaiset olivat ulottaneet
+ylivaltansa, sen jälkeen kuin joonialaisten kapina oli kukistettu.
+Miltiades tuli nyt Ateenaan tuoden muassaan aarteensa sekä suuren
+seuran ja vaikutti sillä valtavasti ateenalaisiin. Kun hän alkoi
+harrastaa valtiollisia asioita, huomattiin pian, että Themistokles
+oli saanut vaarallisen vastustajan, sitä vaarallisemman, kun tuo
+suuri valtiomies oli puolueitten yläpuolella ja häntä juuri senvuoksi
+enemmän kuin ketään muuta vihasivat ja valheellisesti syyttelivät
+ammattipolitikoitsijat, joille _puolue_ oli kaikki kaikessa.
+
+Kilpailu Miltiadeen ja Themistokleen välillä pohjautui kuitenkin
+todelliseen _vakaumukseen_ Miltiadeenkin puolelta. Hän luotti näet
+sotilaallisten kokemustensa nojalla enemmän kreikkalaisten maa- kuin
+meripuolustusvoimiin. Sillä hän tiesi, mihin keihäillä asestetut
+kansalaisjoukot kelpaisivat persialaisten jousimiesten rinnalla. Tässä
+oli siis esillä puolustuskysymys: »armeijako _vai_ laivasto?» Ja
+armeijan puoltaja Miltiades pääsi aluksi voitolle.
+
+Hänen johdollaan ateenalaiset odottelivat lähenevää rajuilmaa. Onneksi
+oli kaikille helleeneille yhteinen vaara tuonut mukanaan molempain
+puolustuskelpoisinten valtioitten, Ateenan ja Spartan lähenemisen.
+
+Kesällä 490 vahva persialainen laivasto kuljettaen sotajoukkoja
+purjehti yli Aigeian meren, ja Hippias oli mukana. Persialaiset
+tiesivät aivan hyvin, ettei merellä tarvinnut vastarintaa
+pelätä, sittenkuin ateenalaiset olivat luopuneet Themistokleen
+laivastosuunnitelmasta. Tästä syystä he uskalsivatkin kuljettaa
+armeijan mukavampaa tietä yli meren.
+
+Vähän-Aasian rannikolta persialaiset ja foinikialaiset purjehtivat
+Attikaan yhtä monessa päivässä kuin vahva armeija olisi tarvinnut
+kuukausia marssiakseen pitkän maamatkan. Ensin joutui suurkuninkaan
+koston esineeksi Eretria, jonka vihollinen kavalluksen avulla valtasi
+ja pisti tuleen, kuitenkin vasta sitten kuin osa kaupungin asukkaita
+oli tehnyt kovaa vastarintaa. Hippiaan neuvosta laivasto purjehti
+sen jälkeen Attikan itärannikolle ja laski sotajoukot maihin lähelle
+_Marathōnin_ tasankoa, jonka arveltiin tarjoavan parhaimman maaston
+persialaisten ratsuväelle.
+
+Saadessaan tiedon tästä ateenalaiset päättivät Miltiadeen ehdotuksesta
+lähteä vihollista vastaan. Eretrian ja muiden kaupunkien kohtalo
+oli opettanut heille, että saarroksiin joutuneelle kaupungille on
+tavallisissa oloissa vain ajan kysymys, milloin sen täytyy kukistua,
+jollei apua tule. — Mutta Eretrianhan kukisti kavaluus! Niin, ja sama
+vaara oli tarjona Ateenallekin, Peisistratoksen suvulla kun oli siellä
+monta ja vaikutusvaltaista kannattajaa, eikä heihin ollut luottamista
+Persian kuninkaaseen nähden, joka oli ottanut suojellakseen Hippiasta.
+
+Niin pian kuin ateenalaiset siis olivat selvillä, kuinka he
+vastustaisivat vihollista, he lähettivät pikajuoksija Pheidippideen
+Sparttaan pyytämään apua.[104] Hänen sanotaan päässeen Sparttaan
+seuraavana päivänä Ateenasta lähdettyään. Matkan pituus oli 22
+peninkulmaa. Vaikka hän osaksi olisi ratsastanutkin, niin matka
+on nopeasti suoritettu. Oikein tuntien suuren hetken merkityksen
+sparttalaiset eivät epäröineet lupaamasta tulla, mutta uskonnollisista
+syistä heidän ei sopinut lähteä sotaan ennenkuin kuuden päivän
+kuluttua, jolloin tuli täysikuu. Että ateenalaisten jättäminen oman
+onnensa nojaan ei ollut mikään tekosyy, kuten jotkut ovat arvelleet,
+siitä on takeena se tosiasia, että sparttalaiset, heti kun täysikuu
+tuli, lähtivät marssimaan ja suorittivat matkan kotoansa Attikaan
+niin lyhyessä ajassa kuin kolmessa päivässä, jos saa luottaa taruun.
+— Mutta siihen tuskin voi luottaa, sillä tokkopa koko armeija on
+voinut suorittaa kolme 7 peninkulman pituista päivämatkaa yhteen
+mittaan kehnoilla teillä, jotka suureksi osaksi kulkivat vuoriseutuja.
+Vähintään viisi vuorokautta sparttalaiset ovat varmaan tarvinneet.
+
+Mutta he saapuivat liian myöhään. Ateenalaiset saivat yksin yhdessä
+Plataiasta tulleen apujoukon kanssa — kaikkiaan ehkä 10 000—15
+000 miestä — Marathonin kentällä pitää puoliaan persialaista
+todennäköisesti 15 000—20 000 käsittävää miesjoukkoa vastaan.
+
+Persialaissotien historian kirjoittaja, Herodotos, ei ole antanut
+meille mitään tietoja persialaisen armeijan suuruudesta. Sitävastoin
+hän sanoo, että Persian laivastossa oli 600 alusta. Myöhemmät
+kreikkalaiset kirjailijat ovat liioitelleet persialaisten lukumäärän
+200 000 jopa 600 000 mieheksi, siis vallan mahdottomiin lukuihin, kun
+kysymyksessä ovat sotajoukot, jotka oli aluksilla kuljetettava yli
+Aigeian meren. Eikä Marathonin taistelukenttä ole niin laajakaan, että
+siihen mahtuisi noin suuria sotajoukkoja.
+
+Herodotos kertoo, liittyen yleiseen perimätietoon, että Miltiades
+hankki nopean ratkaisun siksi, jotta Peisistratoksen suvun kannattajat
+eivät saisi aikaa maanpetokselliseen yllytykseen ja neuvotteluihin
+vihollisen kanssa. Tätä vastaan puhuu kuitenkin se, että Miltiadeella
+toiselta puolen on täytynyt olla pätevät syyt viivyttää ratkaisua,
+kunnes sparttalaiset olisivat ennättäneet saapua. Olipa miten hyvänsä,
+kun molemmat taistelurintamat olivat tulleet toisiaan niin lähelle,
+että kreikkalaiset joutuivat persialaisten jousimiesten ampumamatkan
+päähän, he tekivät väkirynnäkön vihollista vastaan päästäkseen mitä
+pikimmin pois nuolisateesta. Heidän onnistuikin murtumattomassa
+järjestyksessä yllättää vihollinen, ennenkuin sen hevosväki ennätti
+käydä kimppuun. Kun jalkaväki oli päässyt käsikähmän alkuun, oli
+näet ratsuväen mahdotonta hyökätä, sillä siitä oli se vaara, että se
+ratsastaessaan tallaisi maahan omaa väkeä.[105]
+
+Tällöin helleenien voitto oli varma. Kevytaseiset persialaiset eivät
+olleet varustetut taistelemaan läheltä. Heidän jousensa eivät sen
+koommin auttaneet, eikä heillä ollut suurta hyötyä miekoistaankaan,
+tikareistaan eikä lyhyistä peitsistään haarniskoitujen kreikkalaisten
+pitkiä keihäitä vastaan. Taistelussa muodostivat hopliitat kiinteän
+yhteyden. Yksilöt olivat kuin yhteenkasvaneet taktilliseksi
+kokonaisuudeksi. Sellaista yhtymää vastaan taistelee turhaan yksinpä
+Akhilleuskin.
+
+Niin korkealle kurin kannalle eivät persialaiset olleet päässeet.
+Taktillisia yhteyksiä synnyttää ainoastaan uuttera harjoitus.
+Persialaisten puolella riippui kaikki yksityisen urheudesta ja
+sotakelpoisuudesta. Ja näitä ominaisuuksia heillä kieltämättä oli.
+He tekivät urhoollisesti vastarintaa ja heidän onnistui murskata
+ateenalaisten keskusta, mutta kreikkalaisten sivustat, jotka olivat
+keskustaa mieslukuisammat[106], yhtyivät ja ajoivat vihollisen
+pakoon. Kreikkalaiset seurasivat kintereillä aina persialaisten
+maihinnousupaikalle asti, ja siellä taisteltiin viimeinen kerta
+hurja taistelu laivoista. Seitsemän alusta kerrotaan ateenalaisten
+vallanneen, mutta eihän se mitään vaikuttanut vihollisen paluumatkaan.
+Sillä välin purjehtivat persialaiset tyhjin toimin kotiinsa.[107]
+
+Herodotoksen mukaan persialaiset olivat menettäneet 6 400 miestä, mutta
+ateenalaiset ainoastaan 192. Edellinen luku on epäilemättä liian suuri.
+Mutta sen, että tappio oli kovin raskas, osoittavat persialaisten
+perinpohjaiset varustukset seuraavaa sotaretkeä varten.
+
+Kaatuneet ateenalaiset haudattiin koko yhteiskunnan kunnianosoituksin
+itse taistelukentälle. Kaivettaessa meidän päivinämme maata
+taistelun pääpaikan kohdalta on löydetty kumpu, jossa kreikkalaisten
+Marathontaistelijain luut lepäävät.
+
+Omin voimin ateenalaiset Miltiadeen etevällä johdolla olivat saaneet
+ihanan voiton ei yksin omaksi hyväkseen, vaan koko Kreikan. He olivat
+ajaneet takaisin itseään lukuisamman vihollisen ja vieläpä vihollisen,
+jota koko maailma pelkäsi ja piti siihen asti voittamattomana. Tämä
+oli nimittäin ensi kerta, jolloin persialaisista oli varsinaisessa
+taistelussa saatu voitto. Kreikkalaisten mielen täytti luottamus
+tulevaisuuteen.
+
+Miltiades oli nyt koko kansan sankari. Mutta Themistokles liikuskeli
+paikasta toiseen synkin ilmein. Ystävät kysyivät, mikä häntä vaivasi.
+»Miltiadeen voitto ei suo minulle yörauhaa», hän vastasi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Miltiades aikoi nyt käyttää voittoa levittääkseen Ateenan vallan
+yli Aigeian meren. Kohta taistelun jälkeen hän lähti mukanaan osa
+ateenalaista laivastoa rankaisuretkelle Kykladeja vastaan, koska nämä
+saaret olivat antautuneet persialaisten valtaan. Hän kääntyi lähinnä
+marmoririkasta Parosta vastaan, se kun oli antanut aluksia Daliin
+ja Artapherneen käytettäväksi. Miltiades vaati nyt 100 talenttia
+sakkorahoja, ja kun paroslaiset odottamatta kieltäytyivät maksamasta,
+hän ryhtyi piirittämään heidän kaupunkiaan. Mutta asujamisto teki niin
+lujaa vastarintaa, että Miltiadeen täytyi tyytyä saaren hävittämiseen
+ja lähteä takaisin tyhjin toimin.
+
+Marathonin perästä oli tällainen tulos jokseenkin nolo. Vastikään niin
+voitonylpeät ateenalaiset tunsivat olevansa koko maailman pilkattavina,
+ja heidän Miltiades-ihailunsa vaihtui yhtäkkiä mitä ankarimmaksi
+katkeruudeksi. Marathonin voittajassa he näkivät nyt vain omavaltaisen
+ent. tyrannin, joka halveksi valtion lakeja. Entisenä yksinvaltiaanahan
+hän oli ateenalaisten silmissä oikeastaan aina ollut epäluulonalainen
+kansalainen, vaikka hän vaaran hetkellä oli tietenkin ollut verraton.
+Kun vain pahin vaara oli mennyt, oli epäluulojen sentähden helppo
+juurtua uudelleen.
+
+Tätä mielialaa hänen henkilökohtaiset vihamiehensä käyttivät
+hyväkseen, ja syyttivät häntä rikoksesta, josta hengen menetys oli
+seurauksena, koskapa hän oli pettänyt kansaa. Tapaturman johdosta
+vaikeasti loukkaantuneena ja kykenemättömänä puolustautumaan syytetty
+makasi paareilla kuunnellen oikeuden käsittelyjä. Ystävät saivat
+puhua hänen puolestaan. Ei auttanut, että he muistuttivat Marathonin
+kunniakkaista päivistä — kansa selitti hänen joka tapauksessa olevan
+syyllisen. Muisto siitä, että hän kerran oli pelastanut Ateenan ja
+Kreikan vapauden, sai vaikutetuksi vain sen verran, että hän pääsi
+kuolemanrangaistuksesta. Sen sijaan hänet tuomittiin maksamaan 50:n
+talentin sakkosumma.[108] Vähän aikaa tuomionsa perästä Miltiades
+kuoli haavastaan.[109] Hänen poikansa Kimōn suoritti sitten sakot
+valtionrahastoon.
+
+Eri lailla on jälkimaailma arvostellut Marathonin voittajan elämän
+viimeistä näytöstä. Ei näet tunneta riittävästi hänen rankaisuretkensä
+varsinaista laatua eikä syytä, miksi hän tuli lopettaneeksi Paroksen
+piirittämisen. Molempiin näihin kohtiin nähden ovat muinaisajan
+historiantutkijain tiedonannot ristiriitaisia. Näyttää siltä kuin
+Miltiades olisi saanut kansan ensi ihastuksessa asettamaan laivaston
+hänen käytettäväkseen, vaikk'ei hän ollut huolinut edes ilmoittaa,
+mihin tarkoitukseen hän aikoi sitä käyttää. Hän olisi vain luvannut
+ateenalaisille yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista yrityksen
+tuloksena. Mutta itse asiassa hän olisi käyttänyt mahtikeinoaan
+henkilökohtaisen kostonhimonsa tyydyttämiseksi erästä Paroksen
+johtavaa miestä vastaan, joka oli panetellut häntä Dareiokselle.
+Vanhat tyranninotteet olisivat siis päässeet hänessä vallalle
+voitonhuumauksessa.
+
+Muutamat muinaisajan kirjailijat taas arvelevat hänen syynsä olleen
+oikeastaan sen, että hän antoi viekoitella itsensä lakkauttamaan
+Paroksen piirittämisen. Hän näet oli muka saanut päähänsä, että Datis
+oli tulossa saarta kohti vahvalla laivastollaan.
+
+Toiset sitävastoin ovat sitä mieltä, että hän oli täysin viaton uhri
+ateenalaisten, pelolle, että tuo suuressa arvossa pidetty mies rupeaisi
+hirmuvaltiaaksi.
+
+Uudempien historioitsijain teoksissa esiintyy sellaisia toistensa
+kanssa ristiriitaisia arvosteluita hänelle annetusta tuomiosta kuin:
+»Pahin ajateltavissa oleva puoluevihan tulos — häpeäpilkku Ateenalle»
+ja »Miltiades oli kieltämättä syyllinen. Täytyy muistaa, että ylpeyttä
+ja omapäisyyttä ateenalaiset aina pitivät yhteiskunnan pahimpina
+vihollisina, yhteiskunnan, jossa yksityisen tuli vain palvella
+kokonaisuutta. Kansalaisena olemista tässä mielessä Miltiades ei
+käsittänyt. Mutta kiitollisuus sotapäällikön aikaisemmista ansioista ei
+voinut oikeuttaa myöhempien rikkomusten rankaisemattomuutta.»
+
+Ei tosin ole epäilemistäkään, että oikeudenkäynnin häntä vastaan
+aiheutti sekä loukattu kansallisylpeys että puoluekiihko ja
+henkilökohtainen kostonhimo, mutta _syytöksen motiivit_ eivät todista
+mitään varsinaisesta _syyllisyyskysymyksestä_.
+
+Nekin historioitsijat, joiden mielestä Miltiades on ollut enemmän tai
+vähemmän syyllinen, ovat antaneet kovan arvostelun ateenalaisista,
+kiittämättömästä kansasta. Mutta onko oikeutta antaa sellainen
+arvostelu? Olivatko ateenalaiset todellakin kiittämättömiä? Voiko
+vaatia, että valtiolle suuria palveluksia tehnyt mies saa kiitokseksi
+niistä rankaisematta tehdä myöhemmin laittomuuksia? Onko hänelle
+annettava palkinnoksi oikeus saada pettää se luottamus, jonka hän
+kerran on ansainnut maanmiestensä keskuudessa ja panna synnyinmaansa
+tarpeettomalle vaaralle alttiiksi?
+
+»Mutta olisivathan ateenalaiset hänen erinomaisiin ansioihinsa nähden
+voineet ainakin antaa hänen päästä lievemmällä rangaistuksella, kuin
+hän muuten olisi ansainnut», väitetään. Niin he ehkä ovat tehneetkin.
+Eivät he tuominneet häntä muuhun kuin sakkoihin. Kenelläkäänhän ei ole
+oikeutta niinkuin Miltiades teki, väärinkäyttää kansansa rajatonta
+luottamusta ja antautumusta. Tämä tietenkin sanottuna edellyttäen, että
+ensin esitetty todennäköisyysolettama on oikea.
+
+Marathoninvoittajan kohtalon syvä traagillisuus on kuitenkin
+vaikuttanut, että sekä vanhemmilla että uudemmilla kirjailijoilla on
+suorastaan ollut tarve vierittää syy toisen asianosaisen niskoille
+ja he ovat syntipukiksi silloin tehneet »huikentelevaisen ja
+kiittämättömän kansan.»
+
+Mutta onko silloin syvennytty ajattelemaan, miltä on täytynyt tästä
+tuomitusta kansasta tuntua huomio, että se mies, jolle kansalaiset
+ovat runsaimmassa määrin tuhlanneet kiitosta ja luottamusta, oli
+väärinkäyttänyt heidän sokeata kiintymystään kelvottomaan tarkoitukseen?
+
+»Tuntuu siltä», sanoo muuan historioitsija, »kuin se huimaava
+korkeus, johon kansa hurmauksissaan oli kohottanut Miltiadeen,
+olisi hänessä herättänyt ylpeyttä, joka on tukahduttanut sekä
+älyn että velvollisuudentunnon synnyinmaata kohtaan.» Liian äkkiä
+tapahtunut siirtyminen kauhutunnelmasta riemuun huumaannutti hänet
+siihen mielentilaan, joka kreikkalaisen siveysopin mukaan haastaa
+Nemesiksen[110] kostamaan. Maailmanhistoria tulee antamaan meille
+vielä monta sellaista esimerkkiä, miten vaikeaa on kuolevaisen ihmisen
+ylvästymättä kestää äkillistä menestystä; jokapäiväinen kokemuksemme
+osoittaa meille yhä useampia sellaisia tapauksia. Ei mikään kansa
+ole kuitenkaan niin epäluuloisesti kuin helleenit pitänyt silmällä
+suuria miehiään ja johtajiaan, etteivät he joutuisi siihen hybrikseen,
+ylpeyteen, josta jumalat rankaisevat. Mutta tietysti tämä jyrkän
+siveellinen periaate, kuten kaikki muu tässä matoisessa maailmassa,
+oli puoluehengen, kateellisuuden ja henkilökohtaisen kostonhimon
+pikkumaisten ja viheliäisten piirteiden sumentama.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jotta kunnianhimoiset henkilöt saataisiin vast'edes estetyiksi
+väärinkäyttämästä asemaansa, otettiin käytäntöön vähän myöhemmin,
+kuin Miltiades oli tuomittu, Ateenalle ominainen laitos nimeltä
+_ostrakismos_. Se oli suunnattu kaikkia vastaan, joiden vain epäiltiin
+haluavan kohota tyranniksi. Jos sellaista epäluuloa jostakin henkilöstä
+oli olemassa, oli nimittäin pidettävä yleinen kansankokous, ja jokaisen
+kansalaisen tuli antaa pieni saviliuska (óstrakon), johon oli merkitty
+epäluulonalaisen nimi. Jos silloin 6 000 oli äänestänyt, täytyi sen
+miehen, jonka nimi oli useimmissa savitauluissa, kymmenen päivän
+kuluessa kymmeneksi vuodeksi jättää Attikan maa. Omaisuutensa hän
+kuitenkin sai pitää.
+
+Tämän laitoksen piti siis antaa kansalle mahdollisuus karkoittaa
+maasta Peisistratoksen tai Hippiaan kaltaiset mahtavat miehet, jotka
+kotimaassa voisivat käydä hallitusmuodolle vaarallisiksi. Alussa
+ostrakismos toimikin siihen suuntaan, että yksinvaltaanpyrkijät
+joutuivat karkotetuksi maasta, mutta ajan oloon tämä laitos rappeutui
+muuttuen aseeksi puolueiden välisissä valtataisteluissa. Se puolue,
+jonka onnistui hankkia enemmistö kansankokouksessa, käytti nimittäin
+ostrakismosta vain välikappaleena riistääkseen vastapuolueelta sen
+johtajat.[111]
+
+
+
+
+THERMOPYLAI JA SALAMIS.
+
+
+Oli varmaa, että persialaisten tappio Marathonilla ei voinut jäädä
+kostoa vaille. Ei auttanut, että Dareioksen haudalla esitettiin
+»kilvelliset joonialaiset», s.o. saariston ja Kreikan mantereen
+helleenit, suurkuninkaan alamaisiksi samalla tavoin kuin Vähän-Aasian
+joonialaiset. Se oli sittenkin vain virallista valhetta — minkä
+kumosikin hänen poikansa ja seuraajansa _Kserkseen_ sotaretki Kreikkaa
+vastaan, kun sen aloittamisen aika oli käsissä.
+
+Se aika tuli vasta keväällä 480. Jollei valhetta, niin mielikuvitusta,
+vaikka kreikkalaiselta taholta, on sekin, että persialaiset
+kokonaista kymmenen vuotta olisivat valmistautuneet siihen. Niin
+mahtavia vastustajia olivat helleenit ainoastaan kreikkalaisten
+kiihkoisänmaallisten mielikuvituksessa tai mielikuvituskokeissa.
+Todellinen asianlaitahan oli, että tärkeämmät tehtävät sinä aikana
+olivat vaatineet suurkuninkaan huomion, m.m. Egyptin vaarallinen
+kapina, joka vasta Kserkseen onnistui saada selvitetyksi. Sitten hän
+sai niskoilleen Babylonian kapinan, jonka kukistaminen vei aikaa sekin.
+Vasta sen jälkeen Kserkseellä oli vapaat kädet ryhtyä tekemisiin
+Kreikan kanssa. Mutta nyt ei ollut kysymyksessä vain rankaisutoimenpide
+Eretriaa ja Ateenaa vastaan — nyt piti ratkaistaman koko helleenien
+kansan olemassaolo itsenäisenä kansana. Sillä Persian kuninkaalle oli
+selvinnyt, että Joonian omistuksen täytyi aina pysyä epäluotettavana,
+niin kauan kuin helleenien heimolaiset toisella puolen merta olivat
+valtiollisesti itsenäisiä.
+
+Tulee muistaa sekin, että Persian kuningas tässä sotahankkeessa
+samoinkuin politiikassaan joonialaisia kohtaan edusti
+_foinikialaistenkin kaupan etuja_ Kreikkalaisten kilpailijat merellä
+halusivat yhtä hartaasti kuin heidän vastustajansa mantereella murtaa
+kerrassaan helleenien kaiken itsenäisyyden.
+
+Ei nyt tosin ollut kysymyksessä, kuten ennen aikaan ajateltiin,
+taistelu korkealla kannalla olevien länsimaalaisten ja idän
+barbaarilaumojen välillä, sillä todellisuudessa olivat Babylonian
+ikivanhan kulttuurin perijät ja Zarathustran korkealentoisten
+ajatusten kannattajat monessa suhteessa Lännen kansoja paljon edellä.
+Ja suuri osa parhainta, minkä helleenit saivat aikaan kulttuurinsa
+korkeimmilleen kohotessa, versoi kulttuurinsiemenistä, joita he
+olivat saaneet idästä. Mutta taistelu koski sitä, saisiko Kreikan
+kansa täysin vapaasti kehittää syntyperäisiä suuria ominaisuuksiaan
+vai muuttuisiko heidän maansa Persian satraappikunnaksi ja heidät
+itsensä itämaalaistutettaisiin vähitellen itämaisen maailmanvallan
+painostuksesta jääden henkistä itsenäisyyttä vaille. Persialaisten
+voitto olisi näet tiennyt sitä, että kreikkalaiset pakosta olisivat
+joutuneet samanlaisen pappisvallan alaisiksi kuin itämaan kansat ja
+että ajattelemisen vapaus siellä, kuten kaikkialla hierarkkisissa
+valtioissa, olisi kahlehdittu. Sentähden odotettavissa oleva
+voimainmittely tuli ratkaisevaksi koko länsimaiselle kulttuurille,
+ja suuren kreikkalaisen murhenäytelmänkirjoittajan Aiskhyloksen
+»Persialaiset»-nimisen draaman sanoilla: »Nyt on kysymyksessä kaikki»
+on vielä laajakantoisempi merkitys, kuin hän omasta puolestaan osasi
+aavistaakaan.
+
+Tulemassa olevaa maailmanhistoriallista ratkaisua vastassa ei
+kuitenkaan suinkaan ollut yksimielinen Hellas, kansa, joka kaikin
+puolin olisi ollut suuren hetken mittainen. Täälläkin oli pikkusieluja,
+joiden aineelliset harrastukset olivat ankkuroituina mahtavaan Persian
+valtakuntaan. Toiset kannattivat yhteistä vaaraa vastaan varovaista
+puolueettomuuden politiikkaa, ja lopulta tietysti vanha piintynyt
+kilpailuhenki ja partikularismi teki mahdottomaksi helleeniläisen
+yhteisrintaman muodostumisen. Valtio sellainen kuin Argos ei tietenkään
+saattanut olla mukana. Eivät edes silloisenakaan hetkenä sen asukkaat
+saaneet syrjäytymään sparttalaisvihaansa. Vahingoniloisina odottelivat
+thebalaiset vaanien Ateenan perikatoa, ja thessalialaisetkin luopuivat
+yhteistoiminnasta ratkaisevan hetken tullessa. Turmiollista politiikkaa
+harjoitti vaikutusvaltainen Delphoin papistokin, jonka mielestä Persian
+valtakunnan voimat olivat ajan pitkään vastustamattomat ja joka toivoi
+saavansa suurenmoisia palkintoja pystyessään avustamaan suurkuninkaan
+voittoa. Se otti sepittääkseen mitä epätoivoisimpia oraakkelivastauksia
+lannistaakseen maanmiestensä luottamuksen. Sitä ihmeteltävämpää on,
+että helleenien enemmistö sittenkin säilytti rohkeutensa, niin kovin
+koetelluksi, niin kauhean vakavaksi kuin yleinen mieliala lopulta
+muuttuikin kaikkien niiden huhujen johdosta, joita oli liikkeellä
+persialaisten valtavista varusteista. Vain jumalat kykenivät auttamaan
+tästä hädästä!
+
+Tämä usko ylläpitikin rohkeutta sparttalaisissa ja ateenalaisissa,
+joista Kreikan kohtalo silloin etupäässä riippui. Sellaisena hetkenä
+oli ilmenevä, mikä merkitys länsimaiselle kulttuurille oli sillä,
+että Spartta oli luotu vertaa vailla olevaksi sotilasvaltioksi.
+Se fyysillinen ja sotilaallinen voimavarasto, joka oli sinne
+yksinkertaisissa ja karkaisevissa olosuhteissa sukupolvien aikana
+kertynyt, tuli nyt helleenien henkiseksi selkärangaksi. Jos se
+olisi katkennut, niin yksin tein olisi loppunut kreikkalaisen
+kulttuurin vapaa kehittymismahdollisuus. Helleenit olisivat saaneet
+kaikkein onnellisimmassa tapauksessa näytellä monen silmissä kenties
+hyvinkin kunniakasta tehtävää ruvetessaan kulttuurinläheteiksi
+tai — ylenkatseellisemmin, mutta myöskin sattuvammin sanoen
+—»kulttuurinlannoittajiksi» kansalle, jonka ylivaltaa he syvästi
+inhosivat. Oman minänsä parhaimmasta puolesta olisi heidän joka
+tapauksessa ollut pakko luopua ja kieltäytyä.
+
+Ateenalaisilla ei ollut luonnostaan ollenkaan samaa sotilashenkeä,
+ei ollenkaan samaa sotilaallista kuria kuin sparttalaisilla, mutta
+lähenevän vaaran tullessa he osoittivat samaa voimaa ja rohkeutta
+kuin kymmenen vuotta ennen tapahtuneessa ratkaisussa. Sen jälkeen
+kuin Miltiades oli saanut surullisen lopun, oli johto taas siirtynyt
+_Themistokleen_ käsiin; ja hän oli tehnyt kaiken voitavansa saadakseen
+kansansa sotakuntoon. Hänen oli ostrakismosta ahkeraan käyttämällä
+onnistunut saada karkoitetuksi vaarallisimmat Persian ystävät ja
+Hippiaan suvun kannattajat. Toisestakin epämukavasta vastustajasta
+onnistui hänen ostrakismoksen avulla päästä eroon. Sillä miehellä ei
+kuitenkaan ollut maankavalluksellisia aikeita, vaan päinvastoin hän
+oli suuressa arvossa pidetty isänmaanrakkautensa ja rehellisyytensä
+vuoksi. Mutta kuten Miltiades tahtoi hänkin, kulkea toisia teitä kuin
+Themistokles, kun tuli kysymykseen puolustautuminen persialaisia
+vastaan, ja vastusti jyrkästi Themistokleen laivasto-ohjelmaa.
+Hänen nimensä oli Aristeídēs, historiassa tunnettu nimeltä
+»oikeamielinen»[112] jota ominaisuutta ateenalaiset pitivät sitä
+suuremmassa arvossa, kun tämän intohimoisen, huikentelevan kansan
+tuskin milloinkaan sopii sanoa sitä harrastaneen. Lahjottavuus oli
+tavallinen vika sekä Ateenan että Spartan johtomiehissä ja esiintyi
+usein Spartan kuninkaissakin. — Oikeamielisyydessä oli Aristeides
+saman verran Themistoklesta ylempänä, kuin hän oli kilpakumppaniaan
+lahjakkuudessa alempana.
+
+Aristeides oli aivan yksinkertaisesti kreikkalaisen kansalaisen
+ihannetyyppi, omaa hyötyä pyytämätön ja vapaa henkilökohtaisesta
+kunnianhimosta, mies, joka päinvastoin kuin Miltiades ja Themistokles
+ei milloinkaan unohtanut ohjetta: »Kohtuus kaikessa!» Suurimmassa
+määrin miellyttävää oli. Aristeideessa kuitenkin se, että hän _oli_
+oikeamielinen, tahtomatta _näyttää_ siltä.
+
+Hänen maanpaostaan äänestettäessä kerrotaan sattuneen miehelle
+kuvaavan pienen välikohtauksen. Muuan maamies, joka itse ei osannut
+kirjoittaa, pyysi erästä lähellä seisovaa henkilöä kirjoittamaan hänen
+kiviliuskalleen nimen »Aristeides». »Mitä pahaa Aristeides on sinulle
+tehnyt?» kysyi mies, jolta hän pyysi apua. »Ei mitään», talonpoika
+vastasi, »mutta olen kyllästynyt kuulemaan häntä alinomaa sanottavan
+’oikeamieliseksi'.» Silloin toinen kirjoitti Aristeideen nimen
+liuskalle ja ojensi sen talonpojalle uurnaan pantavaksi.
+
+Kirjoittaja oli Aristeides.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Onnellisesta sattumasta Themistokles oli saanut varoja lisätäkseen
+laivastoa paljon enemmän kuin muuten olisi ollut mahdollista. Attikan
+vuorikaivoksissa tavattiin nimittäin odottamatta runsaita hopeasuonia.
+Kun tarpeelliset valtion menot oli tyydytetty, piti vanhan tavan
+mukaan kaivostyöstä saatu ylijäämä jakaa tasan kaikkien Ateenan
+porvarien kesken. Nyt Themistokleen onnistui saada heidät tekemään se
+isänmaallinen uhraus, että he luopuivat osuudestaan, joka yksityiselle
+kuitenkin merkitsi vain taskurahoja, ja sen sijaan antoivat rahojen
+joutua laivaston hyväksi. Ainoastaan todella suuri valtiomies voi
+innostaa maanmiehiään sellaisiin uhrauksiin yhteiseksi hyväksi.
+
+Themistokleen olisi kuitenkin ollut turhaa ruveta puhumaan kansan
+syville riveille Persiasta käsin uhkaavasta vaarasta. Se oli heidän
+näköpiirinsä ulkopuolella. Sen sijaan hän viittasi läheisempään
+vaaraan, joka uhkasi kilpailevan naapurivaltion, _Aiginan_ saaren
+taholta. Tämän pienen valtion hallussa oli näet koko helleenisen
+maailman mahtavin merivoima, sen jälkeen kuin Ateenan laivasto
+oli saanut rappeutua Peisistratoksen suvun kukistuttua ja kun
+persialaiset olivat hävittäneet joonialaisten merivallan. Aigina
+kukoistavine teollisuuksineen oli kauan ollut ateenalaisten
+silmätikkuna, mutta heidän yrityksensä musertaa vastustajansa
+oli päättynyt tappiota tuottavaan mieshukkaan. Nyt ateenalaiset
+olivat suojattomia aiginalaisten laivoja vastaan. Attikan rannikot
+olivat alttiina vihollislaivaston hävitysretkille. Mikä herjaus
+ja häpeä! Se ei saanut jatkua — _sen_ asian Themistokles ainakin
+sai vakuutetuksi kansalaisilleen. Sitä tietä hän voitti yleisen
+mielipiteen laivasto-ohjelmansa puolelle. Mutta että täten pyrittiin
+torjumaan suurempaa vaaraa kuin Aiginasta uhkaava oli, ilmenee
+siitä, että laivasto, joka päätettiin rakentaa, oli paljon suurempi
+kuin sitä tehtävää varten olisi tarvittu. Sota Aiginaa vastaan oli
+Themistokleelle vain tarpeellinen tekosyy — vihollinen, jota vastaan
+hän varustautui, oli itse asiassa Persia.[113]
+
+Ateenalaiset rakensivat nyt laivoja kaikin voimin, ja sodan syttyessä
+heillä oli noin kaksisataa ajanmukaista sotalaivaa. Sillä laivastolla
+he saivat maailmanhistorian tärkeimmän merivoiton.
+
+Kun taistelu nyt alkoi sparttalaisten ja ateenalaisten yhteisvoimin
+ottaessa siihen osaa, pyrittiin Themistokleen strategisen suunnitelman
+mukaan ratkaisemaan asiat merellä, kun taas maajoukot pysyttelivät
+puolustuskannalla.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Suurkuningas, jonka kanssa Themistokleen oli miteltävä voimiaan, oli
+tunnettu kauneimmaksi ja kookkaimmaksi kaikista Persian miehistä.
+Ihmisenä hänessä kuitenkin oli suurenmoisiin ominaisuuksiin yhtyneinä
+heikkojakin luonteenpiirteitä.
+
+Kserkses oli kolme vuotta perusteellisesti valmistellut surmaniskua
+Kreikalle. Edellisellä retkellään persialaiset olivat aliarvioineet
+kreikkalaisten vastustuskyvyn. Nyt he aikoivat saapua niin ylivoimaisin
+sotajoukoin, että epäonnistumisen _täytyisi_ olla mahdotonta, vieläpä
+heidän pelkkä näkemisensä saattaisi kenties kreikkalaiset pelosta
+antautumaan. Johtaen sotajoukkoa, jonka vertaista maailma ei ollut
+milloinkaan ennen nähnyt, suurkuningas lähti Sardeesta keväällä 480.
+Sitä ennen hän oli lähettänyt sanansaattajia Kreikkaan vaatimaan
+kaikilta valtioilta alistumisen merkiksi maata ja vettä.
+
+Melkein kaikki saaret ja useat mannermaan kaupungit täyttivät
+suurkuninkaan vaatimuksen, mutta ateenalaiset ja sparttalaiset
+pitivät sitä herjauksena. Kerrotaan että sparttalaiset vastasivat
+lähettiläille: »Te saatte sekä vettä että maata» ja näin sanoen
+heittivät suurkuninkaan miehet kaivoon.[114] Tahallaan he täten
+auttamattomasti rikkoivat välit Persian kanssa, jotta epäröivätkin
+saataisiin mukaan.
+
+Sotajoukko, jonka Kserkses nyt johti taisteluun, ei tosin noussut
+miljooniin, kuten kreikkalainen perimätieto kertoo.[115] Sellaisen
+armeijan tuominen Kreikkaan olisikin ollut aivan turhaa, sillä eihän
+siellä ollut sellaiselle väkijoukolle tarpeeksi toiminta-alaa eikä
+elatusmahdollisuuksia. Mutta 60—70 000 miestä heitä kyllä oli, ja
+olihan siinäkin jo sievoinen joukko. Lisäksi tuli laivasto, johon
+kerrotaan kuuluneen 1.000 laivaa.[116] Näin valtavan sotajoukon
+kuljettaminen meritse olisi ollut sula mahdottomuus, varsinkin kun
+suurin osa siitä oli ratsuväkeä — sen täytyi maitse marssia Kreikkaan
+ollen aina kosketuksessa ja vuorovaikutuksessa laivaston kanssa.
+
+Kun sotajoukko oli kokoontunut Aasian puoleiselle ylimenopaikalle ja
+laivasto täytti Hellespontoksen, tarkasti Kserkses väkensä istuen
+korkealla, valkeasta marmorista tehdyllä valtaistuimella, joka oli
+pystytetty eräälle kukkulalle. »Kun hän nyt», Herodotos kertoo, »näki
+koko Hellespontoksen laivojen pimittämänä ja kaikki rannat ja tasangot
+täynnä kansaa, hän ylisti itseään onnelliseksi. Mutta heti sen jälkeen
+hän vuodatti kyyneleitä. Kun häneltä kysyttiin syytä siihen, hän
+sanoi: 'Murhe valtasi mieleni, kun muistin, miten lyhyt ihmisen elämä
+kuitenkin on. Eihän sadan vuoden kuluttua kaikista näistä miehistä ole
+ainoatakaan jäljellä'.»
+
+Kaikista kansoista, joita tässä sotajoukossa oli, Herodotos kertoo
+persialaisten muodostaneen armeijan parhaan ja komeavarusteisimman
+osan. »Päässä heillä oli pehmeä hattu, n.s. tiara, vartaloa peitti
+kirjava, hihallinen takki ja kalansuomuja muistuttava teräspanssari,
+jalassa oli housut. Aseina heillä oli pajuista palmikoidut pienet
+kilvet, joista riippui nuolikotelo, lyhyet keihäät, mutta suuret
+jouset ruokonuolineen ja vihdoin tikarit, jotka riippuivat vyössä
+oikean reiden kohdalla. Heidän asunsa loistavuutta lisäsi vielä kullan
+paljous. Heillä oli mukanaan jalkavaimonsa katetuissa vaunuissa sekä
+joukoittain hyvin varustettuja palvelijoita.[117]
+
+Persialaisjoukon ytimenä oli kymmenentuhatta valiomiestä, joita
+sanottiin »kuolemattomiksi», syystä että jos joku heistä kuoli tai
+sairastui, valittiin heti toinen hänen tilalleen.
+
+Joukkojen siirtämistä varten Aasiasta Eurooppaan Kserkses oli antanut
+rakentaa kaksi laivasiltaa Hellespontoksen yli. Mutta kun sillat olivat
+valmistuneet, puhkesi myrsky, joka hajoitti ne. »Silloin», Herodotos
+kertoo, »Kserkses julmistui ja määräsi, että Hellespontokselle oli
+annettava 300 ruoskaniskua lausuen nämä barbaariset ja jumalattomat
+sanat: 'Sinä karvas vesi, tämän rangaistuksen määrää sinulle herrasi,
+koska olet loukannut häntä. Ja kuningas Kserkses on kulkeva ylitsesi,
+tahdotpa tai et.' Samalla hän mestautti ne, jotka olivat johtaneet
+sillanrakennustöitä.» Koko kertomus on liian tarumainen voidakseen
+sisältää enemmän kuin hivenen historiallista totuutta, luultavasti
+vain sen, että Kserkses suuttui, kun sillat särkyivät. Ja sehän oli
+ainoastaan inhimillistä. — Myöhemmin sillat korjattiin, niin että koko
+armeija hevosineen ja kuormastoineen voi kulkea salmen yli.
+
+Ruokatavaroiden ja sotatarpeiden saannin Kserkses oli turvannut
+perustamalla varastohuoneita sopiviin paikkoihin, etenkin Traakiaan
+ja Makedoniaan. Ja jotta laivaston ei tarvitsisi kulkea vaarallista
+kiertotietä myrskyille alttiin, kallioisen Athos-niemen ohitse, missä
+kaksitoista vuotta aikaisemmin 300 laivan suuruinen persialainen
+sotalaivasto oli tehnyt haaksirikon ja 20 000 ihmistä oli menettänyt
+henkensä, oli Kserkses pannut alulle jättiläismäisen työn aikoen
+kaivattaa kanavan niemen poikki.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Persialaisten vakaiset joukot vaelsivat yli Balkanin niemimaan kuin
+uhkaava lumivyöry.[118] _Thermopylain_ solassa,[119] jonka kautta
+kulkee ainoa tie Thessalian tasangolta Keski-Kreikkaan, helleenit
+tahtoivat mahdollisimman kauan koettaa pidättää suurkuninkaan joukkoja.
+Oita-vuori suistuu täällä jyrkkänä syvyyteen, ja vuorenseinämän ja
+meren välinen sola oli siihen aikaan niin kapea, että parissa kohdassa
+edes kahdet vaunut eivät olisi voineet sivuuttaa toisiaan. Erään joen
+vuosituhansien aikana kokoaman lietteen vaikutuksesta sola on meidän
+päivinämme paljon leveämpi, ja paikka on kokonaan muuttanut muotoaan.
+
+Tänne asettui nyt sparttalaisten kuningas _Leōnidās_ noin 5 000
+hopliitan kera — niistä 300 sparttalaista valiomiestä ja 1.000
+perioikkia.[120] Idempänä, Euboian pohjoispäässä, piti Kreikan
+laivaston koota kaikki voimansa ratkaisevaan meritaisteluun.
+
+Thermopylain luona kreikkalaisten onnistui kuuden päivän ajan
+ehkäistä vihollisen eteneminen. Saavuttuaan paikalle Kserkses lähetti
+Leonidaalle viestin kehoittaen kreikkalaisia luovuttamaan aseensa.
+»Tule ottamaan ne!» oli vastaus. Ja kun sparttalaisille kerrottiin
+persialaisia olevan niin paljon, että heidän nuolensa pimittäisivät
+auringon, muuan heistä sanoi: »Hyvä, silloin saamme taistella
+varjossa.» — Perimätieto kertoo Kserkseen odottaneen neljä päivää, että
+hänen sotalaumojensa näkeminen peloittaisi kreikkalaiset lähtemään
+solasta. Hän odotti kyllä enemmän laivaston saapumista voidakseen sillä
+uhata Thermopylain puolustajia selkäpuolelta ja pakottaakseen siten
+heidät peräytymään. Mutta kreikkalaisten laivasto teki persialaisille
+niin lujaa vastarintaa, että heidän ankaria tappioita kärsittyään
+täytyi peräytyä voimatta siis panna toimeen mitään mielenosoituksia
+Leonidaan selän takana. Silloin Kserkses päätti tehdä hyökkäyksen
+Thermopylain puolustajia vastaan, ennenkuin nämä olivat ehtineet saada
+apujoukkoja Peloponnesokselta. Herodotos sanoo: »Viidennen päivän
+koittaessa hän huomasi, että kreikkalaiset eivät olleet poistuneet,
+vaan olivat kyllin häpeämättömiä ja mielettömiä jäädäkseen paikoilleen.
+Silloin Kserkses vihoissaan lähetti meedialaiset ja elamilaiset
+heitä vastaan käskien ottaa helleenit vangiksi ja tuoda heidät
+elävinä hänen eteensä. Kun nyt meedialaiset ryntäsivät helleenejä
+vastaan, kaatui paljon meedialaisia, mutta toisia tulvi sijaan. Niin
+suuria tappioita kuin he kärsivätkin, he kuitenkaan eivät kyenneet
+pakottamaan helleenejä peräytymään. Silloin astuivat heidän sijaansa ne
+persialaiset, joita kuningas nimitti kuolemattomiksi, ja nyt arveltiin,
+että nämä helposti lopettaisivat leikin. Mutta heidän ei käynyt
+paremmin kuin meedialaisten joukon, sillä he taistelivat ahtaalla
+alalla ja heillä oli lyhyemmät keihäät kuin helleeneillä, joten heillä
+ei ollut mitään hyötyä ylivoimastaan.» Kserkseen kerrotaan levottomana
+heidän kohtalostaan kolme kertaa hypähtäneen pystyyn valtaistuimeltaan,
+jolla hän istui katsellen taistelua.
+
+Se jatkui koko päivän ja vielä seuraavankin onnen ollessa
+persialaisille yhtä vastainen, he kun eivät voineet käyttää parasta
+asettaan, ratsuväkeä, ahtaassa vuorensolassa. Mutta silloin Kserkses
+sai käsiinsä kreikkalaisen kavaltajan, joka oli halukas neuvomaan
+viholliselle toisen tien, polun, joka kulki erään vuorensolan kautta
+Thermopylain länsipuolitse.[121] Hänen nimensä elää ainoastaan
+tahratakseen hänen muistonsa ikuisiksi ajoiksi kaiken maailman
+silmissä. Ephiáltēs oli tuon halveksittavista halveksittavimman nimi,
+miehen, joka kavalsi veljensä ja isänmaansa.[122]
+
+Heti pimeän tullen muuan persialaisten osasto, johon kuului
+»kymmenentuhatta kuolematonta», alkoi kiivetä salaiselle solalle.
+Päivän sarastaessa he olivat ylhäällä solassa, jota vartioi tuhat
+Phokis-maakunnan miestä. Jyrkkää ja vaikeakulkuista vuoripolkua olisi
+ollut erinomaisen helppo puolustaa, mutta phokislaiset laiminlöivät
+velvollisuutensa. He antoivat yllättää itsensä nukkumassa ja pakenivat.
+Nyt Thermopylain uljaat puolustajat olivat tuhon omia, jos he jäivät
+paikoilleen, sillä persialaiset voivat hyökätä heidän kimppuunsa
+selkäpuolelta. Aamulla Leonidas sai vakoojiltaan varman tiedon, —
+jonka karkurit jo aikaisemmin olivat tuoneet —, että hänen kimppuunsa
+pian hyökättäisiin kahdelta taholta. Helleenit pitivät silloin
+sotaneuvottelun. Toiset tahtoivat jäädä paikoilleen, mutta toisten
+mielestä oli vältettävä turhaa verenvuodatusta. Lopputuloksena oli,
+että Leonidas sparttalaisineen yhdessä 1.100 boiotialaisen kanssa
+jäi paikoilleen muiden lähtiessä pois. Herodotos kertoo Leonidaan
+suorastaan käskeneen liittolaisiaan poistumaan paikalta huomatessaan
+heidän olevan haluttomia jatkamaan taistelua ja pitäen heidän
+uhraamistaan tarpeettomana.
+
+Leonidaan oma pieni sparttalaisjoukko, jonka kimppuun hyökättiin sekä
+edestä että takaa, taisteli viimeiseen hengenvetoon saakka uskollisena
+Spartan lain määräykselle, että se, joka jätti paikkansa taistelussa,
+menetti kunniansa. Solan valtaaminen tuotti persialaisillekin
+suunnattomia tappioita, ja täyttämällä velvollisuutensa miltei
+yli-inhimillisen urhoollisesti sparttalaiset ja heidän uskolliset
+sotatoverinsa eivät ainoastaan suojanneet pääjoukon paluumatkaa,
+vaan saivat myös siveellisen voiton, joka oli vertojaan vailla.
+Sparttalaiset pystyttivät kaatuneille maanmiehilleen muistopatsaan,
+jossa oli seuraava kirjoitus:
+
+    »Vieras, Spartaan vie tämä viesti: me uinumme tässä,
+    käskyjä noudattain näin Lakedaimonin lain.»
+                                       (Reinin käännös.)
+
+Kerrotaan, että Kserkses sotaretkensä alkuaikoina kerran keskusteli
+harvalukuisten kreikkalaisten puolustusmahdollisuuksista erään
+maanpaossa olevan Spartan kuninkaan kanssa, joka seurasi häntä. »Miten
+voisi», suurkuningas sanoi, »muutama tuhat miestä, jotka kaikki
+ovat itsenäisiä ja joita ei yhden ainoan miehen tahto hallitse,
+tehdä lainkaan vastarintaa minun mahtaville sotavoimilleni?» Toista
+olisi, jos kreikkalaisia kuten persialaisiakin hallitsisi yksi ainoa
+mies. »Silloin he häntä peläten esiintyisivät urhoollisempina kuin
+luonnostaan ovat, ja ruoska pakottaisi heidät hyökkäämään ylivoimaisia
+vihollisia vastaan.»
+
+Tähän sparttalainen vastasi, että vaikka hänen omat maanmiehensä olivat
+vapaita, he kuitenkaan eivät olleet sitä joka suhteessa. »Heillä on
+hallitsija», hän sanoi, »jota he kunnioittavat enemmän kuin alamaisesi
+sinua. Ja tämä hallitsija kieltää heitä koskaan pakenemasta vihollista,
+tulkoon tämä kuinka suurin laumoin hyvänsä, ja käskee heidän pysyä
+paikallaan rivissä ja voittaa tai kuolla. Se hallitsija on _laki_.»[123]
+
+Persialaisten vallattua Thermopylain solan koko Keski-Kreikka oli
+heille avoinna. Peloponnesoksen sotavoimat kokoontuivat Korinthoksen
+kannakselle koettaen vallituksia rakentamalla suojata niemimaataan.
+Kuultuaan sanoman Leonidaan tappiosta Kreikan laivasto lähti
+paikoiltaan Euboian luota antaen koko tämän seudun viholliselle
+alttiiksi, ja ateenalaiset jättivät koko Attikan persialaisten valtaan.
+Sotakelpoiset miehet astuivat Themistokleen käskystä laivoihin, jotka
+asettuivat Attikan ja Salamiin saaren väliseen poukamaan saaren
+länsipuolelle. Naisensa ja lapsensa ateenalaiset veivät Salamiin
+saarelle, Aiginaan ja Peloponnesokselle. Ateenalaisten laivoihin
+yhtyi osastoja Korinthoksesta ja muista merikaupungeista, niin että
+kreikkalaisten koko laivastoon, joka oli kokoontunut Salamiin luo,
+kuului 3—400 laivaa.
+
+Themistokleen sanotaan käyttäneen hyväkseen Delphoin oraakkelin
+hämärää vastausta, että »puumuurit» pelastaisivat Ateenan. »Puisilla
+muureilla», hän sanoi, tarkoitettiin luonnollisesti laivastoa. Ja niin
+kerrotaan hänen saaneen aikaan sen, että hänen maanmiehensä koettivat
+saada sodan ratkaistuksi merellä.
+
+Ateenalaisista tuntui kuitenkin karvaalta, kun he laivoista ja Salamiin
+saarelta näkivät savun nousevan heidän hävitetyistä kodeistaan
+Attikasta ja katselivat, miten vihollinen hävitti Ateenan ja sen
+Akropoliin. Se oli kosto Sardeen palosta.
+
+Themistokleen mielestä riippui nyt kaikki siitä, saataisiinko
+Ateenan vesille ankkuroinut Persian laivasto ryhtymään taisteluun
+Salamiin luona. Jos tämä ei onnistuisi, vaan viholliset sen sijaan
+alkaisivat hävittää Peloponnesoksen rannikoita, joutuisi sikäläinen
+väestö pakokauhun valtaan, Peloponnesoksen valtioliiton laivat
+kutsuttaisiin kotiin puolustamaan kukin omaa maataan, ja hajanainen
+Hellas joutuisi helposti persialaisten käsiin. Salamiin salmessa
+kreikkalaisilla sitävastoin olisi kaikki edut puolellaan, sillä Persian
+laivasto ei näillä ahtailla vesillä voisi hyötyä ylivoimastaan.
+Mutta kreikkalaisten laivojen päällystö oli jo joutunut ankaraan
+kiistaan siitä, pitäisikö heidän vielä pysytellä koolla Attikan
+rannikolla vaiko vetäytyä Peloponnesokselle.[124] Tässä epätoivoisessa
+tilanteessa Themistokles turvautui viekkauteen pakottaakseen
+maanmiehensä pysymään paikoillaan ja taistelemaan. Illalla hän lähetti
+luotettavan orjan Kserkseen luo viemään viestin, että Themistokles
+oli suurkuninkaan salainen ystävä ja sentähden neuvoi häntä heti
+hyökkäämään kreikkalaisten kimppuun. Sillä muuten nämä pakenisivat,
+ja Kserkses menettäisi tilaisuuden loistavan urotyön suorittamiseen.
+Jos persialaiset nyt hyökkäisivät, olisi heidän voittonsa aivan varma,
+kreikkalaiset näet olivat niin eripuraisia keskenään. »Sinä olet
+näkevä», kirjeen kirjoittaja vakuutti, »heidän taistelevan toisiaan
+vastaan eikä teitä vastaan.»
+
+Silloin suurkuningas antoi laivastonsa yöllä saartaa
+kreikkalaiset.[125] Kreikkalaisten laivojen päällystölle toi siitä
+ensinnä tiedon Aristeides, Themistokleen vanha vastustaja, joka juuri
+oli saanut ateenalaisilta luvan palata maanpaosta. Hän souti yöllä
+salaa persialaisten laivojen ohi päästäkseen ottamaan osaa taisteluun
+isänmaansa puolesta. Nyt hän ojensi entiselle vihamiehelleen kätensä
+sanoen: »Meidän molempien tulee nyt ennen muita kilpailla isänmaan
+pelastamisesta.»
+
+Kun helleenien nyt oli valittava voitto tai kuolema, he taistelivat
+loistavan sankarillisesti kotilietensä, vaimojensa ja lastensa
+puolesta. Taistelua kesti varhaisesta aamusta yön pimeyteen.
+Persialaisetkin ottelivat kuolemaa halveksien, sillä kuten Herodotos
+sanoo, »kukin koetti nyt parhaansa peläten kuningasta, jonka katse
+heidän mielestään oli kohdistunut jokaiseen yksityiseen mieheen.» Hän
+oli antanut asettaa valtaistuimensa vuorelle vastapäätä Salamista,
+lahden kapeimmalle kohdalle, ja katseli sieltä taistelua. »Ja aina kuin
+hän näki jonkun väestään suorittavan jonkin urotyön taistelussa, hän
+kysyi, kuka se oli, ja kirjurit merkitsivät silloin muistiin laivan
+päällikön nimen ynnä hänen isänsä nimen ja hänen kaupunkinsa nimen.»
+
+Mutta persialaisilta puuttui yhteistuntoa ja määrätietoisuutta,
+kun taas kreikkalaiset yhteistoimin pyrkivät samaan taktilliseen
+päämäärään, nimittäin saartamaan sivustoillaan persialaisten laivat,
+puristamaan ne yhteen ja riistämään niiltä liikuntavapauden. Tämä
+onnistuikin. Pian syntyi Persian laivaston keskuudessa auttamaton
+sekasorto. Laivat tungeskelivat toisiaan ja tuottivat toisilleen
+enemmän vahinkoa kuin itse vihollinenkaan kykeni aikaansaamaan. Koko
+salmen peittivät hylkyjen kappaleet ja ruumiit, ja vasta yön pimeys
+lopetti tuon kauhistavan hävityksen. Persialaiset olivat silloin
+menettäneet puolet laivastostaan. Mieshukka oli heidän puolellaan myös
+suunnattoman paljon suurempi kuin kreikkalaisten, sillä persialaiset
+eivät osanneet uida, vaan hukkuivat joukoittain, sitä mukaa kuin laivat
+joutuivat hylyiksi, kun sitävastoin helleenit vastaavassa tilanteessa
+enimmäkseen uivat Salamiin saarelle.
+
+Kserkseen kerran niin mahtavan merivoiman jäännökset peräytyivät.
+Ateenalaiset olivat saaneet voiton, joka oli maailmanhistorian
+uljaimpia. »Helleenit olivat oppineet», käyttääksemme Plutarkhoksen
+sanoja, »että kun oli tosi kyseessä, ei laivojen paljouden eikä
+komeuden eikä loistavien keulakuvien eikä kerskailevien sotahuutojen
+eikä barbaaristen sotalaulujen tarvinnut herättää pelkoa miehissä,
+jotka osaavat taistella ja uskaltavat otella elämästä ja kuolemasta.»
+Nyt kävi selville, miten oikein Themistokles oli arvioinut tilanteen
+tehdessään maanmiehistään meriväkeä eikä hopliittoja. Nyt ei kukaan
+enää moittinut sitä, että hän oli »riistänyt kansalaisiltaan keihään
+ja kilven ja alentanut heidät soutajan tuhdolle ja airoihin.» Salamiin
+luona länsimaitten vapaa henki oli osoittautunut voimakkaammaksi kuin
+idän yksinvaltiaan mahtikäskyllä komennetut laumat.
+
+Jos kreikkalaiset nyt olisivat noudattaneet Themistokleen neuvoa ja
+heti siirtäneet sodankäynnin Aasian puolelle purjehtimalla sinne
+voittoisalla laivastollaan ja kutsumalla kreikkalaiset siirtokunnat
+aseisiin suurkuningasta vastaan, niin Kserkseen olisi vallannut pelko,
+että hänen maajoukkonsa paluutie katkaistaisiin, ja hänen olisi
+täytynyt mahdollisimman kiireesti poistaa joukkonsa Kreikasta. Koko
+hänen Kreikan-retkensä olisi päättynyt siihen.
+
+Mutta Sparttaa merentakaiset sotaretket eivät milloinkaan olleet
+miellyttäneet. Se pelkäsi Peloponnesoksen joutuvan turvattomaksi, jos
+Kreikan laivasto lähtisi pois kotimaasta, ja vastusti ehdotusta. Siten
+sparttalaiset saivat vastuulleen sen, että helleenien vielä seuraavana
+vuonna oli käytävä verinen taistelu omassa maassaan. Mutta toiselta
+puolen juuri he siellä myöskin ratkaisivat asian. Kserkses tosin lähti
+pois vieden mukanaan osan armeijaansa samaa tietä kuin oli tuonutkin,
+mutta pääjoukon hän antoi vävynsä _Mardonioksen_ johdolla jäädä
+Kreikkaan ja talvehtia Thessaliassa ryhtyäkseen sieltä käsin uuteen
+hyökkäykseen seuraavana keväänä. Autioon Attikaan joukot tietenkään
+eivät voineet jäädä. Ne joukot, jotka paluumatkalla seurasivat
+Kserksestä, nääntyivät suureksi osaksi nälkään ja tauteihin. Sotilaat
+kärsivät niin suurta elintarpeiden puutetta, että he repivät maasta
+ruohoa ja puista kaarnaa ja lehtiä vaimentaakseen nälän tuskia. — Kun
+suurkuningas tuli Hellespontokselle, hän havaitsi, että syysmyrskyt
+olivat hävittäneet sillat. Mutta laivasto oli täällä häntä vastassa ja
+kuljetti joukot salmen yli.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Persialaiset olivat tosin kärsineet tuntuvia tappioita, mutta niillä
+suunnattomilla varoilla, jotka suurkuninkaalla oli käytettävinään,
+niiden korvaaminen tuskin lienee ollut vaikeata. Hänen laivastonsa
+oli vieläkin lukumäärältään ainakin yhtä suuri ellei suurempikin kuin
+kreikkalaisten. Ja siihen tulokseen hän oli päässyt, että Kreikka oli
+valloitettu aina Korinthoksen kannasta myöten. Persian armeija oli
+saanut toiminnan tukikohdan ja boiotialaiset ja thessalialaiset olivat
+sen liittolaisia. Oli niin ollen inhimillisesti katsoen ilmeisesti
+vain ajan kysymys, milloin tuo pieni jäljellä oleva osa, Peloponnesos,
+myöskin joutuisi persialaisten valtaan.
+
+Kserkses itse vietti talven Sardeessa, osaksi jottei olisi liian
+kaukana sotanäyttämöltä, osaksi voidakseen pitää silmällä joonialaisia,
+niin etteivät he enää nousisi kapinaan.
+
+
+
+
+PLATAIA JA MYKALE.
+
+
+Keväällä 479 Attikan kansa jälleen joutui kokemaan sodan kauhuja,
+kun Mardonios teki uuden hävitysretken maahan. Toisen kerran
+asukkaitten täytyi jättää maansa autioksi ja etsiä turvaa
+Salamiista. Mutta viimeiseen saakka Mardonios tarjoutui säilyttämään
+ateenalaisten itsenäisyyden, jos he suostuisivat tekemään liiton
+persialaisten kanssa. Hän nimittäin tarvitsi ateenalaisten
+laivastoa peloponnesolaisia vastaan. Mutta vain yksi ainoa Ateenan
+neuvoston jäsen puolsi sovintoa persialaisten kanssa. Ja hänet
+katkeroitunut kansanjoukko löi heti kuoliaaksi. »Niin käyköön jokaisen
+maankavaltajan!» oli ajatus. Ateenalaisten isänmaallinen uhma oli
+muuttunut intohimoksi, raivoksi.
+
+Kun Mardonioksen kaikki rauhantarjoukset torjuttiin, polttivat
+persialaiset Ateenan toistamiseen.
+
+Mutta vain hädin tuskin ateenalaisten onnistui saada sparttalaiset
+jättämään asemansa Korinthoksen kannaksella. Vasta heidän uhatessaan
+muussa tapauksessa käyttää hyväkseen Mardonioksen rauhantarjousta
+sparttalaiset vihdoin taipuivat lähettämään apujoukon Attikaan.
+Siihen liittyi joukkoja useista muista Peloponnesoksen valtioista.
+Sparttalaisille oli vihdoinkin valjennut, että jos Ateena liittyisi
+persialaisiin, he itse olisivat hukassa. Sillä Ateenan laivaston avulla
+Mardonios voisi laskea maihin joukkoja mihin hyvänsä Peloponnesokselle,
+ja silloin Korinthoksen kannaksen linnoitukset olisivat vailla
+merkitystä.
+
+Kuullessaan huhun peloponnesolaisen armeijan tulosta persialaiset
+peräytyivät länteen päin Boiotiaan. He pysähtyivät Plataian luo,
+missä maasto tarjosi heidän ratsuväelleen edullisen taistelupaikan.
+Kreikkalaisia johti Spartan kuningas Pausanias. Hän osoittautui olevan
+oivallinen sotapäällikkö, joka ei koskaan menettänyt malttiaan, niin
+uhkaavalta, jopa suorastaan epätoivoiselta kuin tilanne näyttikin.
+Luvultaan kreikkalaisia lienee ollut suunnilleen saman verran kuin
+persialaisia[126], mutta arveluttavaa oli, ettei heillä ollut juuri
+ollenkaan ratsuväkeä, kun sitävastoin vihollisella tämä aselaji oli
+erinomaisesti edustettuna. Persian ratsuväen taitavasti suunniteltu
+ja tarmokkaasti suoritettu liikehtiminen taistelun alussa riitti
+horjuttamaan kreikkalaisten rintamaa. Ja sitä välttämättömästi
+seuranneen peräytymisen aikana syntyi hajaannusta kreikkalaisten
+keskustassa, jossa oli pikkuvaltioiden joukkoja. Etevä saksalainen
+sotahistorioitsija Kromayer sanoo tilanteesta tällä hetkellä:
+»Ratkaiseva käänne oli alkanut. Jos kertomuksemme tässä olisi katkennut
+eikä olisi mitään lähteitä, jotka kertovat lopputuloksesta, ei yksikään
+sotilashenkilö uskaltaisi ennustaa onnellista ratkaisua.»
+
+Tällä hetkellä kreikkalaisille oli onneksi, että sparttalaiset olivat
+oikeata _sotilassäätyä_, joka lapsesta saakka oli harjaantunut sotaan
+kuin ammattiinsa _eikä tuntenut pakokauhua_. Sitä ei myöskään heidän
+ylipäällikkönsä tuntenut. Hän antaa keskustan livistää tiehensä.
+Tosin häneltä nyt on katkennut yhteys ateenalaisten kanssa, jotka
+muodostavat toisen sivustan, ja hän on yksinään persialaisia vastassa
+armeijan kolmannen osan kanssa; mutta tämän kolmanneksen muodostavat
+hänen omat sparttalaisensa, ja heidän keskellään hän tuntee olevansa
+kuin kotonaan. Sparttalaisineen hän taistelee, niinkuin ei mitään
+olisi tapahtunut. Kevytaseisten aasialaisten hyökkäykset kimmahtavat
+voimattomina takaisin panssaroitujen hopliittain järkähtämättömästi
+suljetuista riveistä, ja yrittäessään palauttaa miehiään järjestykseen
+Mardonios itse kaatuu. — Hänen kuolemansa merkitsi persialaisille
+pakoon lähtöä.[127] Hänen armeijansa jäännökset pelastuivat Aasian
+puolelle.
+
+Voittajia odotti persialaisten leirissä suunnattoman runsas saalis.
+Pausanias antoi tuoda sieltä kasoittain kultaisia ja hopeisia astioita
+ja koruja niille Kreikan valtioille jaettaviksi, jotka olivat ottaneet
+osaa puolustukseen. Suurin oli kuitenkin ylipäällikön oma osuus.
+
+Kreikkalaisille oli onneksi, että thessalialaiset, joilla oli
+oivallinen ratsuväki, eivät osoittaneet taistelussa mainittavaa
+tarmoa, vaan odottivat karsain silmin, miten se päättyisi ilman heitä.
+Thebalaisten sitävastoin kerrotaan kiivaasti taistelleen vanhoja
+kilpailijoitaan ateenalaisia vastaan. Arvokkaimman osuutensa taisteluun
+ateenalaiset kuitenkin suorittivat, kun olivat ajaneet thebalaiset
+pakoon valloittaessaan persialaisten linnoitetun leirin.
+
+»Keihään ja jousen välinen taistelu», kuten suuri kreikkalainen
+murhenäytelmänkirjoittaja Aiskhylos persialaissotia nimittää, oli nyt
+ratkaistu. Helleenit saattoivat hengähtää helpotuksesta: heidän maansa
+oli pelastunut idän vaaralta. Kesti kaksi vuosisataa, ennenkuin vieras
+vihollinen taas polki Kreikan maaperää. Plataian voitto oli ratkaiseva.
+Kuitenkaan sitä ei ollut saanut yksimielinen Hellas, vaan ainoastaan
+kaksi sen voimakkainta valtiota yhdessä muutamien pienimpien kanssa.
+
+Useita kertoja tämän sodan aikana kreikkalaisten pelastuminen
+uhkaavasta onnettomuudesta oli ollut hiuskarvan varassa. Nykyjään on
+mahdotonta enää päätellä, miten suuri osuus onnellisilla sattumilla
+oli Salamiin taistelussa; mutta se ainakin on varmaa, että ilman
+Themistoklesta eivät kreikkalaiset olisi siellä voittaneet. Ja Plataian
+luona kreikkalaisten keskusta käyttäytyi sillä tavoin, että oli
+erittäin epäilyttävää, miten siellä kävisi. Siitä olisi helposti voinut
+tulla helleeneille musertava tappio, ja siinä tapauksessa sota olisi,
+edellisistä voitoista huolimatta, ollut ratkaistu aivan päinvastaiseen
+suuntaan. Niin sekoittuu täällä kuten kaikessa ihmistyössä suuruus ja
+pienuus, ja Platon on täydellä syyllä voinut sanoa, että »ihailluissa
+persialaissodissa on tapahtunut paljon sellaista, joka tuskin koituu
+kreikkalaisille kunniaksi.» Mutta oikeastaan on sitäkin ihmeellisempää,
+että tämä pienen köyhän kansan ja idän suunnattomien rikkauksien
+välinen voimainmittely päättyi, niinkuin se todellisuudessa päättyi.
+Ainoana selityksenä on lopultakin se, että kreikkalaisten suurempi
+sotataito perustui heidän siveelliseen ylemmyyteensä. Heillä oli
+oikeus puolellaan ja he taistelivat varmoina siitä ja epätoivon
+vimmalla kotinsa ja kontunsa puolesta, niinkuin vapaan kansalaisen
+tuleekin tehdä, ja pelastaakseen sivistyksen, jolla oli elämisenoikeus,
+joutumasta orjanmielisten palkkajoukkojen poljettavaksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Pian sen jälkeen Hellaaseen saapui uusi ilosanoma: Persian laivaston
+jäännökset olivat tuhoutuneet _Mykálēn_ niemimaan kohdalla Samos-saaren
+edustalla. Plataian taistelua seurannut voitonriemu oli heti
+vallannut erään kreikkalaisen laivasto-osaston päällystön, joka oli
+ankkurissa Delos-saaren luona vartioimassa ja suojelemassa Kykladeja
+persialaisten laivastolta. Urotöitä kaivaten kreikkalaiset purjehtivat
+Samos-saarelle, minne Persian laivasto oli sijoittunut yhdessä
+Mykalen niemellä majailevan maasotajoukon kanssa pitääkseen silmällä
+joonialaisia, joita epäiltiin kapinahankkeista.
+
+Persialaiset tunsivat nyt kuitenkin sellaista kauhua Salamiin voittajia
+kohtaan, etteivät uskaltaneet kohdata heitä merellä, vaikka heidän
+laivastonsa oli lähes kolme kertaa niin suuri kuin kreikkalaisten.
+Pelastaakseen laivansa he ryhtyivät toimenpiteeseen, joka tuskin
+lienee merimiesten tapaista, nimittäin vetivät laivansa maihin Mykalen
+rannalle ja ympäröivät ne lujalla vallituksella. Tämän laivaleirin
+ympärille asettui heidän maa-armeijansa. Mutta helleenit eivät vähästä
+säikähtäneet. Rohkeasti he astuivat maihin ja tekivät hyökkäyksen
+vihollisleiriin; ja kun persialaiset näkivät, että kaikki oli hukassa,
+sytyttivät he tuleen jäännökset uljaasta laivastostaan, joka kerran
+lähetettiin kukistamaan Kreikkaa.[128] Senjälkeen he itse pelastuivat
+pakenemalla. Tämän kerrotaan tapahtuneen samana päivänä kuin Plataian
+taistelu. Varmaankin se sentään sattui vähän myöhemmin. Yritys oli
+samansuuntainen kuin Themistokleen aikeet vuotta aikaisemmin. Sillä
+oli myöskin sama vaikutus, kuin hän oli arvellut. Mykalen voitosta
+näet joonialaiset saivat aiheen nousta kapinaan. Ja nyt emämaa ryhtyi
+yhteistoimintaan siirtokuntien kanssa. Täten _helleenien taistelu
+persialaisia vastaan muuttui puolustussodasta hyökkäyssodaksi_.
+
+
+
+
+LÄNSIHELLEENIEN VAPAUSTAISTELUT.
+
+
+_Sisilian_ kreikkalaiset eivät olleet ottaneet osaa heimolaistensa
+taisteluun persialaisia vastaan, mutta heillä oli itsellään itämainen
+vihollinen, jota vastaan heidän täytyi puolustaa hellenismiä ja omaa
+itsenäisyyttään, nimittäin seemiläiset _karthagolaiset_. Nämä kävivät
+entistä vaarallisemmiksi, kun he näihin aikoihin tekivät liiton
+_etruskien_ kanssa, jotka silloin olivat Italian voimakkain sekä maa-
+että merivalta. Liiton tarkoituksena oli vastustaa kreikkalaisia
+kauppakilpailijoita läntisellä Välimerellä.
+
+Sen sijaan, että olisivat yhteisvoimin vastustaneet yhteistä
+vihollistaan, suuri osa Sisilian, kuten emämaankin, kreikkalaisista
+yhdyskunnista oli tukkanuottasilla keskenään. Sellaisten pikkukahakkain
+tuloksia oli esim. kukoistavan Sybariksen hävitys.
+
+Sisiliassa sopu kuitenkin aikaa myöten parani, mutta se ei johtunut
+helleenien hyvästä tahdosta, vaan siitä, että voimakkaat tyrannit
+anastivat valtaansa useimmat saaren kreikkalaisista siirtokunnista.
+Siihen aikaan, jolloin Kreikan emämaa kävi vapaustaisteluaan
+persialaisia vastaan, oli valta jakautunut etupäässä kahden tyrannin
+kesken, joista toinen oli Syrakusan tyranni _Gelōn_, toinen hänen
+appensa _Thērōn_ Akragaasta. Gelon oli erinomaisen tarmokas mies,
+etevä sotapäällikköjä olojen järjestelijä, mutta häikäilemätön ja
+mielivaltainen, kuten vain sisilialainen tyranni saattoi olla. Kaikki
+esteet, joita hänen tielleen osui, tallasi hän maahan.
+
+Himérassa saaren pohjoisrannikolla oli myös muuan tyranni. Kun Theron
+karkoitti hänet maanpakoon, ei häntä vähääkään arveluttanut pyytää
+apua karthagolaisilta, jotka olivat kreikkalaisten verivihollisia.
+Nämä käyttivät ihastuneina hyväkseen tilaisuutta päästä sekaantumaan
+kilpailijainsa keskinäisiin riitaisuuksiin ja lähettivät Himeraa
+piirittämään voimakkaan sotajoukon päällikkönsä _Hamilkarin_ johdolla,
+joka oli karthagolaisen sotalaitoksen luoja. Mutta silloin Gelon riensi
+appensa avuksi ja tuotti Karthagon armeijalle musertavan tappion
+_Himeran_ luona samana vuonna — kansan suussa säilyneitten tietojen
+mukaan samana päivänäkin — kuin Salamiin taistelu.[129] Hamilkarin
+kerrotaan koko taistelun ajan uhranneen jumalille eläimiä, ja kun hänen
+sotajoukkonsa lähti pakoon, kerrotaan hänen itsensä heittäytyneen
+uhrituleen.
+
+Saadessaan tiedon tappiosta karthagolaiset lähettivät heti
+sanansaattajia Syrakusaan hieromaan rauhaa. He näet pelkäsivät, että
+Gelon muuten ahdistaisi heitä heidän omalla alueellaan. Gelonille oli
+myöskin edullista solmia rauha karthagolaisten kanssa, koska Kreikassa
+käyty suuri taistelu oli vielä ratkaisematta. Hän myönsikin heille
+rauhan 2 000 hopeatalentin suuruista vahingonkorvausta vastaan.[130]
+
+Kuuden vuoden kuluttua sisilialaisten ja etruskien välillä käytiin
+yhtä ratkaiseva meritaistelu _Kýmēn_[131] luona. Se päättyi etruskien
+merivoiman täydelliseen häviöön.[132] Syrakusaa voitiin nyt pitää
+Tyrrhenanmeren valtiaana, niinkuin Ateena hallitsi Aigeianmerta.
+
+Nämä tapaukset masensivat karthagolaisia niin suuresti, että
+he vasta pari miespolvea myöhemmin uskalsivat uudelleen ryhtyä
+hyökkäyspolitiikkaan kreikkalaisia vastaan. Kymen taistelulla oli
+se maailmanhistoriallinen merkitys, että se ratkaisevasti vapautti
+latinalaiset etruskeista ja laski siten Rooman valta-aseman varsinaisen
+perustuksen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Näin oli helleeninen sivistys sekä idässä että lännessä taistellen
+vapautunut itämaisesta kulttuurista.
+
+
+Kirjallisuutta, joka kuuluu tähän ja seuraavaan osastoon:
+
+Thukydides, Historie, overset og oplyst ved Anmærkninger av M.Cl.
+Gertz. (On myös Hårdhin suomennos »Peloponneesolais-sota».)
+
+Adolf Bauer, Die Griechischen Kriegsaltertümer (Laaja
+kirjallisuusluettelo).
+
+Hans Delbrück, Die Perserkriege und die Burgunderkriege.
+
+Hans Delbrück, Geschichte der Kriegskunst im Rahmen der politischen
+Geschichte: nid. I.
+
+H. Droysen, Heerwesen und Kriegsführung der Griechen (Laajat
+kirjallisuusviitteet).
+
+G.B. Grundy, The great Persian war.
+
+Johannes Kromayer, Antike Schlachlfelder: nid. IV (Laajat
+kirjallisuusluettelot).
+
+Tätä lukua varten:
+
+Adolf Bauer, Themistokles.
+
+Max Duncker, Die Schlacht von Marathon (Heinrich von Sybelin
+julkaisemassa »Historische Zeitschriftissä» 1881).
+
+Thomas Lenschau, Zur Geschichte Ioniens (Klio. Beiträge zur alter
+Geschichte herausg. von C.F. Lehmann-Haupt und E. Kornemann: nid. XIII).
+
+Richard Nordin, Die äussere Politik Spartas zur Zeit der ersten
+Perserkriege.
+
+Richard Nordin, Studien in der Themistoklesfrage.
+
+
+
+
+
+
+HELLEENIT RYHTYVÄT HYÖKKÄÄMÄÄN PERSIALAISIA VASTAAN ATEENAN HEGEMONIAN
+AIKANA.
+
+
+
+
+ATTIKALAIS-DELOLAINEN LIITTO.
+
+
+Uskomaton seikka oli tapahtunut: helleenien pieni kansakunta — vieläpä
+itse asiassa vain murto-osa siitä — oli voitokkaasti torjunut sekä
+maailmaahallitsevan suurkuninkaan että mahtavien karthagolaisten
+hyökkäykset. Vapaa kansalaishenki oli loistavasti kestänyt vaikeimman
+kaikista koetuksista sparttalaisten rautaisen kurin sekä etevien
+valtiomiesten ja sotapäälliköitten johdolla. Ylpeä tietoisuus
+urotöitten suorittamisesta, joiden vertaisia maailma ei ollut
+nähnyt sankariajan päivistä lähtien, elähdytti kaikkia taisteluun
+osaaottaneita kreikkalaisia. Helleenien kansakunta oli taistellut
+itselleen ensimmäisen sijan kaikkien maan kansojen joukossa. Kreikan
+aseisiin ja Kreikan politiikkaan perustui nyt maailmanhistorian kehitys.
+
+Vasta suuri vaara, jonka kreikkalaiset nyt olivat kokeneet, opetti
+heitä oikein arvioimaan niitä aarteita, jotka he olivat olleet vähällä
+menettää: vapauttaan ja kansalaisoikeuttaan. Niistä he eivät enää olisi
+luopuneet mistään hinnasta. Kaikille helleenien nimeä kantaville oli
+äkkiä täysin tietoisesti selvinnyt länsimaisen ja itämaisen sivistyksen
+välinen vastakohta.
+
+Vapaussotien voitokasta ratkaisua seurasi voimakas kreikkalainen
+kansallistunto, itämaihin nähden ylemmyydentunne, joka ilmeni
+helleenien ja »barbaarien» välisenä jyrkkänä vastakohtana. Mutta
+menestys ei kuitenkaan kyennyt luomaan yksimielistä Hellasta;
+päinvastoin se lisäsi Kreikan valtioiden eripuraisuutta. Aikaisemmin
+Spartta oli ollut Hellaan mahtavin valta; mutta persialaissotien
+voitoista koitui yhtä suuri kunnia Ateenalle tai oikeastaan Ateenan
+johtaville valtiomiehille Miltiadeelle ja Themistokleelle. Sen vuoksi
+Ateenan ja Spartan välille syntyi Kreikan hegemoniasta kilpailu, joka
+koitui kohtalokkaaksi kaikille sen kansoille. Tämä vastakohta alkoi
+ilmetä heti Mykalen taistelun jälkeen. Voitto houkutteli joonialaiset
+vapautumaan persialaisten ylivallasta. Ateenalaiset olivat silloin
+heidän luonnollisia auttajiaan, ja heidän kanssaan joonialaiset myös
+tekivät liiton. Ateenalle ja Kreikan muille merenkulkua harjoittaville
+kaupungeille oli mitä tärkeintä persialaisten karkoittaminen
+Aigeianmereltä ja Bosporoksen herruuden saavuttaminen, sillä sitä
+kautta päästiin Mustan meren rantojen viljavalle kauppa-alueelle.
+Sitävastoin ei tullut kysymykseenkään, että sparttalaiset, joilla
+itsellään ei ollut mitään laivastoa, olisivat auttaneet joonialaisia.
+Peloponnesoksen liiton laivastoa, joka vuonna 478 purjehti
+Vähään-Aasiaan, tosin ohjasi _Pausanias_, mutta useimmat laivat tulivat
+Ateenasta ja olivat lähinnä _Aristeideen_ päällikkyyden alaisia.
+
+Pausanias oli Plataian voiton jälkeen lähinnä Themistoklesta Kreikan
+ylistetyin mies. Uudet voitot ja valloitukset vahvistivat nyt hänen
+mainettaan, mutta lisäsivät myöskin hänen itsetuntoaan. Hänen suurin
+urotekonsa oli voimakkaan Bysantionin, Mustan meren avaimen, valloitus,
+jolloin hän myös lopetti persialaisten vallan Bosporoksessa.
+
+Mutta vapauttaja oli muuttumaisillaan kavaltajaksi. Hillittömänä ja
+intohimoisena hänen oli ajan pitkään vaikea mukautua sparttalaiseen
+pakkoon. Kotoinen yksinkertaisuus ja niukkuus ei häntä myöskään
+miellyttänyt, kun hän oli nähnyt Persian suurmiesten loiston ja
+ylellisyyden. Niin hänen mieleensä johtui ajatus pyrkiä persialaisten
+avulla Kreikan itsevaltiaaksi. Tosin hän silloin alenisi kuninkaasta
+satraapiksi, mutta miten paljon vapaampaa olikaan persialaisen
+satraapin elämä kuin kuninkaan, joka aina oli pikkumaisten eforien
+silmälläpidon alaisena! Riistettyään persialaisilta Bysantionin hän
+toteutti salaiset tuumansa. Thukydidēs kertoo hänen kirjoittaneen
+suurkuninkaalle kirjeen pyytäen erästä tämän tyttäristä puolisokseen
+palkaksi siitä, että hän tekisi koko Kreikan Persian alusmaaksi.[133]
+
+Kserkseen kerrotaan ihastuneen ja heti lähettäneen erään uskotuista
+miehistään neuvottelemaan Pausaniaan kanssa. Tämä vei mukanaan kirjeen,
+jossa suurkuningas vakuutti Pausaniaalle ikuista kiitollisuuttaan ja
+lupasi antaa hänelle avustukseksi rahaa ja sotajoukkoja, joita hän
+saattoi tarvita suunnitelmiensa toteuttamiseksi.
+
+Tämän kirjeen saatuaan Pausaniaan ylpeys ylitti kaikki rajat. Hän
+alkoi käyttää itämaista pukua, esiintyi kuin ainakin persialainen
+satraappi ja alkoi viettää hurjaa elämää. Spartan liittolaisia hän
+loukkasi vallanhimollaan ja laittomuuksillaan. Heidän päälliköltään
+hän puhutteli aina tuikealla komentoäänellä eikä hän arkaillut
+rangaista heidän sotilaitaan ruoskalla, kun nämä eivät olleet herroille
+sparttalaisille kyllin nöyriä ja alistuvaisia. Tältä taustalta
+Aristeideen inhimillinen ja oikeamielinen esiintyminen herättää
+sitäkin suurempaa myötätuntoa. Tämä mies oli kiireestä kantapäähän
+yksinkertainen kansalainen toisten kansalaisten joukossa. Ja mieleltään
+yhtä kansanomaiseksi Aristeides kasvatti päällikkötoverinsa, nuoren
+_Kimōnin_, Miltiadeen pojan, joka oli ritarillisen miehen perikuva,
+kaikille ystävällinen ja hyvänsuopa. Seurauksena oli, että joonialaiset
+vihdoin julkisesti nousivat kapinaan sparttalaista amiraalia vastaan ja
+tarjoutuivat sen sijaan Aristeideen ja Kimonin päällikkyyden alaisiksi.
+
+Kun hallitus kotona Spartassa kuuli, millaisia rettelöitä Pausanias
+oli saanut aikaan, kutsuttiin hänet kiireesti kotiin ja laivastoon
+lähetettiin toinen ylipäällikkö. Mutta silloin oli jo liian
+myöhäistä. Pausaniaan kopeuden lisäksi myöskin sparttalaisten
+jäykkä sotilaallisuus vaikutti vastenmielisesti Aasian vilkkaisiin
+ja sivistyksen hienostamiin helleeneihin. Koko joonialaisen
+saarimaailman ja Traakian vapautettujen kreikkalaisten kaupunkien
+edustajat kääntyivät ateenalaisten puoleen tarjoten heille hegemoniaa.
+Ateenalaiset tarttuivat ihastuneina ojennettuun käteen ja perustivat
+yhdessä joonialaisten kanssa attikalais-delolaisen meriliiton, jonka
+tarkoituksena oli ateenalaisten johdolla vapauttaa Vähän-Aasian
+kreikkalaiset persialaisten ikeestä. Uuteen liittoon kuuluivat pian
+melkein kaikki Aigeianmeren rannikoilla ja saarilla sijaitsevat
+kaupungit, siis suuri yhtenäinen liikennealue. Se oli saanut nimensä
+Dēlos-saaresta, jonka vanha Apollonin temppeli oli joonialaisten
+keskus.[134] Tässä pyhäkössä pidettiin nyt liittopäivien yhteiset
+neuvottelut liiton asioista. Siellä säilytettiin myöskin Ateenan
+hoidettavana olevaa liiton sotarahastoa. Se kertyi vuotuisista
+veroista, joita niiden valtioiden oli maksettava, jotka eivät halunneet
+avustaa liiton laivastoa laivoilla ja miehistöllä. Nämä verot nousivat
+noin 25 miljoonaan markkaan meidän nykyisessä rahassamme. Se oli
+valtava summa siihen aikaan. Mutta niinpä muukalaisten herruus olikin
+ollut joonialaisille opettavainen koulu. Se oli opettanut tällekin
+yksilölliselle kansalle, että vapaus voi säilyä vain yksimielisyyden ja
+uhrauksien avulla.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sparttalaiset osasivat näennäisesti säilyttää mielen» malttinsa
+huonosta onnestaan huolimatta. He kutsuivat siis muitta mutkitta
+peloponnesolaiset sotalaivat kotiin. Pohjaltaan he muuten olivat
+melkein tyytyväisiä päästyään eroon kalliista merisodasta. Eikä
+sitäpaitsi Aasian ilmapiiri ollut terveellinen sparttalaiselle hengelle
+— sen oli Pausaniaan esimerkki osoittanut. Oli muitakin kuin hän, jotka
+saattoivat siellä turmeltua, ja niin höltyisi kuri, johon Spartan koko
+onni ja onnettomuus perustui. Sentähden sparttalaiset eivät oikeastaan
+milloinkaan olleet mielellään tehneet sotaretkiä kaukaisiin maihin,
+missä ylipäälliköt olivat vailla valtion suoranaista silmälläpitoa
+ja oppivat helposti huonoja tapoja. Estääkseen Pausaniaan tapauksen
+uudistumasta vastaisuudessa Spartta siitä lähtien kauan kieltäytyi
+ottamasta osaa sellaiseen politiikkaan, josta saattoi seurata kauas
+emämaasta tehtäviä sotaretkiä, ja jätti Ateenalle persialaissotien
+johdon. Spartta luopui valtiollisesta tehtävästä, johon se ei olisi
+pystynyt muuttamatta perinpohjin koko olemustaan.
+
+Lujasti järjestetyn sparttalaisen yhteiskunnan ahtaitten rajojen
+sisäpuolella ei ollut tilaa uuden ajan vaatimuksille; sen kangistuneet
+muodot tekivät kaiken kehityksen mahdottomaksi. Spartasta oli tullut
+olevien olojen puolustaja, mutta myöskin kaiken edistyksen vastustaja
+Hellaassa. Niin kauan kuin oli kysymyksessä Kreikan puolustaminen,
+sparttalaisilla oli kunniassansa historiassa, mutta kun oli ryhdyttävä
+hyökkäykseen, silloin liikkuvaisemmat ja seikkailunhaluisemmat
+ateenalaiset olivat johdossa.
+
+Siitä syystä helleenisen maailman johtovalta liukui nyt parhaillaan
+sparttalaisten käsistä ja siirtyi ateenalaisille. Tämän
+lakedaimonilaiset kuitenkin huomasivat vasta myöhemmin; silloin he
+yrittivät muulta taholta saada vastapainoa ateenalaisia vastaan,
+nimittäin koettamalla lisätä vaikutusvaltaansa keski-Kreikassa.
+Toistaiseksi he lohduttautuivat sillä ajatuksella, että tarvittaessa
+ateenalaiset voitaisiin milloin tahansa pehmittää siten, että
+Peloponnesoksen armeija tekisi hyökkäyksen Attikaan.
+
+
+
+
+PAUSANIAAN SORTUMINEN.
+
+
+Kun Pausanias kutsuttiin kotiin, hän — ihmeellistä kyllä — totteli.
+Mutta se johtui siitä, että hän luotti suureen vaikutusvaltaansa, joka
+hänellä oli maanmiestensä keskuudessa. Hänet haastettiin oikeuteen,
+mutta mahtavien ystäviensä avulla hänet pääasiassa vapautettiin.
+Ylipäällikkyyttä hän ei kuitenkaan saanut takaisin. Spartassa hän ei
+enää viihtynyt, vaan matkusti omasta aloitteestaan Bysantioniin, missä
+hän useita vuosia hallitsi tyrannina ja pääsi persialaisten kuninkaan
+erikoiseen suosioon sulkemalla Bosporoksen Attikan meriliitolta. Ajan
+pitkään tämä kuitenkin kävi hänelle ylivoimaiseksi, ja noin vuonna 470
+liiton sotapäällikkö Kimon valloitti hänen asuinpaikkansa. Pausaniaan
+itsensä onnistui paeta Persian alueelle ja siellä hän sai toisen
+ruhtinaskunnan Troian seuduilla.
+
+Neljän vuoden kuluttua hän kuitenkin sai eforeilta käskyn saapua
+viipymättä Sparttaan, sillä uhalla, että häntä muuten kohdeltaisiin
+kuin valtion vihollista. On vielä ihmeellisempää kuin edellisellä
+kerralla, että hän nyt totteli. Mutta luultavasti hän siten halusi
+osoittaa, että hänellä muka oli puhdas omatunto. Sitä paitsi hän
+toivoi voivansa tehdä syyttäjänsä vaarattomiksi lahjomalla heidät
+Persian kullalla. Hänen matkallaan oli kuitenkin myös suoranaisempiakin
+tarkoitusperiä. Todennäköisesti hän aikoi käyttää hyväkseen tuntemaansa
+Spartan valtion heikkoa kohtaa, heloottikysymystä, päästäkseen sen
+yksinvaltiaaksi ja sitten luovuttaakseen sekä Lakonian että muun
+Kreikan Persian kuninkaalle.
+
+Hänen syyttäjiensä oli vaikea päästä häneen käsiksi laillista tietä,
+kun heiltä puuttui varmoja todistuksia. Pausanias oli näet ollut
+niin varovainen, että oli antanut raivata pois tieltään käyttämänsä
+sanansaattajat. Syytetty riemuitsi.
+
+Mutta kun eforeille kerrottiin, että hänellä oli joitakin salakähmäisiä
+puuhia heloottien keskuudessa, hän alkoi jälleen menettää varmuutensa.
+Ja aivan odottamatta joutui eforien käsiin todistus hänen petollisesta
+yhteydestään Persian kuninkaan kanssa. Muuan Pausaniaan uskotuista
+jätti eforeille erinomaisen tärkeän kirjeen, jonka tämä oli hänelle
+antanut vietäväksi suurkuninkaan asiamiehelle. Mies oli erittäin
+kiintynyt Pausaniakseen, eikä hänen päähänsä olisi milloinkaan voinut
+pälkähtää tämän kavaltaminen. Mutta kun kirje uskottiin hänelle, hän
+oli alkanut miettiä sitä levottomuutta herättävää tosiseikkaa, ettei
+ainoakaan Pausaniaan aikaisemmin käyttämistä sanansaattajista ollut
+palannut takaisin; ja haluten tälle seikalle selvitystä hän varovasti
+avasi käärön. Miltä hänestä mahtoikaan tuntua huomatessaan, että
+kirjelmän lopussa vastaanottajaa kehoitettiin surmaamaan sanantuoja!
+Hän näytti asiakirjan eforeille, ja nämä järjestivät maankavaltajalle
+ansan. He neuvoivat sanansaattajaa pakenemaan erääseen majaan, joka
+kuului Poseidonin temppelin alueeseen, ja piiloutuivat itse sinne,
+niin että voivat kuulla, mitä siellä keskusteltiin. Pausaniaalle
+ilmoitettiin sitten, mitä sanansaattaja oli tehnyt, ja hän kiiruhti
+itse temppeliin. Aavistamatta lainkaan kuuntelijoiden läsnäoloa hän
+puhui nyt lähetin kanssa avoimesti koko asiasta, vakuutti, ettei
+miehellä ohut mitään pelättävää ja kehoitti häntä heti lähtemään
+matkaan kirjeineen.
+
+Nyt eforit päättivät vangita Pausaniaan. Mutta muuan heistä oli
+antanut hänelle pakenemisvihjauksen. Miten asia nyt lienee ollutkin —
+varmaa on vain, että hän pakeni erääseen rakennukseen läheisen Athenen
+temppelin alueelle. Eforit antoivat silloin muurata umpeen pyhäkön
+portit. Kerrotaan, että hänen vanha äitinsä olisi ollut innokkaimpia
+kivien kantamisessa. Jotta voitaisiin valvoa pakolaisen tekoja, eforit
+antoivat nostaa pois temppelin katon. Ja kun huomattiin vangin olevan
+kuolemaisillaan nälkään, vietiin hänet ulos pyhäkön edustalle, jottei
+hänen ruumiinsa saastuttaisi temppeliä. Siellä hän nääntyi ja heitti
+henkensä — Plataian muinainen laakeriseppelein kruunattu voittaja.
+
+Pausaniasta suurempi mies joutui myöskin kärsimään hänen häviöstään, se
+mies, jonka ansiota oli suurin kaikista kreikkalaisten voitoista.
+
+
+
+
+THEMISTOKLEEN POLITIIKKA PERSIALAISTEN VOITTAMISEN JÄLKEEN JA HÄNEN
+TRAAGILLINEN LOPPUNSA.
+
+
+Themistokles oli Salamiin voiton jälkeen Kreikan suurin ja eniten
+ihailtu mies. Sen tunnustivat vieläpä sparttalaisetkin. He kutsuivat
+hänet kaupunkiinsa, ja tämä pidättyväinen ja kiitostaan säästävä kansa
+pani toimeen ainutlaatuisia kunnianosoituksia. Kerrotaan myöskin, että
+kun hän ensimmäisissä olympialaiskisoissa voittonsa jälkeen näyttäytyi
+kilparadalla, katsojat eivät lainkaan välittäneet kilpailuista, vaan
+näkivät ainoastaan hänet ja tervehtivät häntä kättentaputuksin, missä
+ikinä hän kulki. Se oli kukaties hänen elämänsä onnellisin päivä,
+ja hän lausui ystävilleen: »Nyt olen saanut korvauksen kaikista
+ponnistuksistani Hellaan hyväksi.»
+
+Niin selvänäköinen valtiomies kuin Themistokles ei kuitenkaan voinut
+pitää Hellaan tulevaisuutta turvattuna, niin kauan kuin kaksi
+tasaväkistä valtiota kilpaili johtovallasta. Hänen päämääränään oli,
+että Ateenasta tulisi maan mahtavin valtio, joka ottaisi käsiinsä
+helleenien hegemonian. Siitä syystä hän etupäässä ryhtyi ympäröimään
+kaupunkia vahvoilla varustuksilla, kun sitä nyt ruvettiin rakentamaan
+uudelleen. Mutta heti kuin sparttalaiset saivat vihiä siitä, mitä oli
+tekeillä, he alkoivat aavistaa Themistokleen tulevaisuudensuunnitelmia
+ja esittivät vastalauseensa sillä tekosyyllä, että lujasti
+linnoitetusta Ateenasta saattaisi uudessa sodassa tulla »barbaareille»
+tukikohta.
+
+Theba oli tosiaankin aikaisemmin jonkin verran ollut persialaisten
+tukikohtana. Mutta ateenalaiset eivät tietenkään alistuneet siihen,
+että heidän omiin asioihinsa tällä tavoin sekaannuttiin. Toisaalta he
+kuitenkaan eivät uskaltaneet ärsyttää sparttalaisia, niin kauan kuin
+muurit vielä olivat keskeneräisiä. Themistokles keksi silloin keinon.
+Hänen neuvostaan ateenalaiset sanoivat lähettävänsä vastaukseksi
+lähetystön Sparttaan. Themistokles valitutti itsensä tähän lähetystöön
+ja lähti heti matkalle. Mutta hän kielsi ateenalaisia lähettämästä
+muita jäseniä — ne olivat Aristeides ja muuan toinen mies — ennenkuin
+muurit oli ehditty rakentaa niin korkeiksi, että ne kelpaisivat
+puolustukseen. Sillä aikaa hän lupasi kyllä pitää huolta asioista.
+
+Kun hän nyt saapui Sparttaan, ei hän lainkaan yrittänyt kiireesti
+päästä hallituksen puheille. Aina kuin häneltä kysyttiin, miksi hän ei
+sitä tehnyt, hän vastasi vain odottavansa tovereitaan. Hän ei voinut
+käsittää, miksi he eivät olleet vielä saapuneet. Heille oli ilmeisesti
+sattunut jokin este, mutta varmaan he pian saapuisivat. Sillä aikaa
+Ateenan koko väestö, sekä miehet, naiset että lapset uurastivat
+muurinrakennustyössä minkä ehtivät.[135] Ja pian siitä saapui huhuja
+sparttalaisille. Mutta Themistokles varoitti heitä uskomasta ihmisten
+juoruihin ja neuvoi heitä sen sijaan lähettämään joitakuita parhaita
+miehiään Ateenaan hankkimaan luotettavia tietoja. Samaan aikaan hän
+itse lähetti sinne käskyn pidättää sparttalaiset, kunnes hän itse olisi
+palannut, mutta menetellä siinä niin, että se herättäisi huomiota
+mahdollisimman vähän.
+
+Samassa saapuivatkin vihdoin Themistokleen toverit tuoden sen
+ilahduttavan tiedon, että muuri oli jo tarpeeksi korkea. Silloin
+hän heitti pois naamarin. Hän astui Spartan hallituksen eteen ja
+selitti suoraan, että Ateena oli jo muureilla ympäröity. »Ja yhtä
+vähän», hän lisäsi, »kuin ateenalaiset pyysivät teiltä lupaa silloin,
+kun he tekivät rohkean päätöksensä hylätä kaupunkinsa ja nousta
+laivoihin, yhtä vähän he nyt tarvitsevat teidän lupaanne kaupunkinsa
+linnoittamiseen.»
+
+Tapahtuneeseen tosiasiaan sparttalaiset alistuivat, vaikkakin
+sisimmässään napisten. Kostaa Themistokleelle, joka oli heidät
+pettänyt, he eivät uskaltaneet, koska hän oli ollut kyllin varovainen
+hankkiakseen täyden koskemattomuuden pantin.
+
+Sitten Themistokles sai maanmiehensä varustamaan Peiraieuksen
+satamakaupunginkin lujilla varustuksilla. Silloin hän oli voittanut
+pelin.
+
+Mutta hän oli myöskin saanut osakseen sparttalaisten verisen vihan ja
+se oli vähitellen aiheuttava hänen oman tuhonsa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Themistokleen isänmaallensa suorittamat palvelukset olivat erinomaisen
+suuret. Suuri oli myöskin ateenalaisten kiitollisuus — niin kauan
+kuin sitä kesti. Niin pysyväistä se kuitenkaan ei ollut, että se ajan
+oloon olisi kyennyt vastustamaan hänen valtiollisten vastustajainsa ja
+kadehtijainsa houkutuksia. Hänen ja Aristeideen välinen sovinto oli
+ollut vain tilapäistä. Hänen vanha vastustajansa näki kernaasti, että
+Themistokleskin sai maistaa ostrakismoksen seurauksia. Themistoklesta
+vastusti myöskin vaikutusvaltainen puolue, joka tahtoi säilyttää
+rauhan ja ystävyyden Spartan kanssa. Tämä suunta sai johtajan uudesta
+nousevasta auringosta, _Kimonista_, Miltiadeen pojasta, jonka voittojen
+maine yhä enemmän ja enemmän himmensi Themistokleen kunniaa. Lisäksi
+tulivat vielä kaikki ne, joita tympäisi se, ettei Themistokles juuri
+pannut kynttiläänsä vakan alle, ja joiden mielestä hän senvuoksi hyvin
+ansaitsi nolauksen. Eikä hän totta totisesti koettanut välttää yhäkään
+ärsyttämästä kadehtijoitansa. Kansankokouksessakin hän voi mäjähyttää
+heille vasten kasvoja: »En ymmärrä, miksi teidän sisunne ei anna teidän
+jatkuvasti nauttia hyviä töitä samalta mieheltä!»
+
+Suurta paheksumista hän herätti myöskin ahneudellaan, joka tuntui
+sitäkin räikeämmältä Aristeideen epäitsekkyyden taustaa vasten.[135]
+
+Niin korvaamaton kuin Themistokles olikin hädän hetkellä, tämä
+kunnianhimoinen ja häikäilemätön luonne ei juuri soveltunut levon ja
+rauhan päivinä ajan pitkään valtiota johtamaan. Häneltä puuttui sitä
+laillisen järjestyksen ymmärtämistä, sitä kunnioitusta toisten oikeutta
+ja vastakkaisia mielipiteitä kohtaan, mitä vaaditaan siltä, jonka on
+oltava korkeimman valtiovallan edustajana säännöllisissä oloissa.
+Kaikkine suurine ominaisuuksineen hänestä tuli yhteiskuntaelämää
+häiritsevä aines. Aina hän puuhaili Aristeidesta ja Kimonia vastaan
+ja häiritsi hyvää suhdetta Sparttaan. Kotirauhan vuoksi täytyi joko
+hänen tai Aristeideen tai Kimonin poistua. Poistettavaksi joutui
+Themistokles. Hänet karkoitettiin ostrakismoksella — samoihin aikoihin,
+jolloin Pausanias sai poistua Bysantionista. On säilynyt Themistokleen
+nimellä varustettu saviliuska siitä äänestyksestä, jolla ateenalaiset
+ajoivat maanpakoon sen miehen, joka oli perustanut Ateenan suuruuden.
+— Mutta ostrakismoshan ei ollut toki rangaistus — »se oli vain»,
+kuten Plutarkhos niin sattuvasti sanoo, »keino, jonka varjossa kateus
+sai keventää sydäntään, sai tuntea ilon nöyryyttää ylimpiä ja purkaa
+kiukkuansa epäluottamuksensa ilmaisuun.»
+
+Maanpakolainen asettui Argokseen ja ryhtyi siellä yhteyteen Sparttaa
+Peloponnesoksella vastustavan puolueen kanssa. Sparttalaiset
+katkeroituivat yhä enemmän tälle vaaralliselle miehelle, joka
+kaikkialla oli heidän tiellään. Kun Pausaniaan kavallus tuli
+ilmi, he iloitsivat ajatuksesta päästä lopultakin käsiksi myös
+Themistokleeseen. He lähettivät lähettiläitä Ateenaan syyttäen häntä
+sekaantumisesta Pausaniaan vehkeilyihin. Vainajan jälkeenjätössä
+piti nimittäin löydetyn kirjeitä, jotka viittasivat siihen. Tämän
+johdosta sparttalaiset vaativat samaa rangaistusta Themistokleelle kuin
+Pausaniaallekin.
+
+Themistokleen laajasuunnitelmaiseen politiikkaan ei olekaan
+soveltumaton olettama, että hän olisi antautunut yhteyteen sen miehen
+kanssa, joka sparttalaisten ensimmäisestä miehestä oli muuttunut
+heidän hallituksensa vaarallisimmaksi viholliseksi. Mutta ainoastaan
+niin pitkälle hän silloin on ollut mukana, kuin oli kysymyksessä
+vahingoittaa Sparttaa, Ateenan luonnollista vihollista. Ei tarvinne
+sanoakaan, ettei Themistokles ollut osallinen Pausaniaan suunnitelmissa
+jättää Kreikka Persian kuninkaalle. Kansalaisilleen osoittamassaan
+kirjeessä hän on pukenut sydämensä käsityksen tästä asiasta seuraaviksi
+sanoiksi: »Vihamiehenihän ovat aina syyttäneet minua vallanhimosta
+ja kyvyttömyydestä ketään muuta tottelemaan. Mutta kuinka olisinkaan
+silloin halunnut jättää itseni ja Hellaan barbaarien ja vihollisten
+valtaan?» Yhtä kaikki hänen monien vihamiestensä onnistui saada hänet
+syytetyksi kansankokouksessa valtiopetoksesta, ja veljellisessä sovussa
+ateenalaiset ja sparttalaiset lähettivät miehiä vangitsemaan hänet,
+missä hänet tapaisivatkin.
+
+Themistokles vältti kuitenkin pakenemalla heidän aikeensa. Silloin
+kansankokous julisti hänet valtionkiroukseen, niin että kuka
+hyvänsä sai hänet rankaisematta surmata. Hänen nimensä piirrettiin
+maanpetturien häpeäpaaluun, ja hänen omaisuutensa takavarikoitiin. Kuin
+villipetoa ateenalaiset ajoivat suurinta poikaansa takaa maasta maahan,
+kunnes hänestä lopultakin pakosta tuli se, miksi hänen vihamiehensä
+tahtoivat hänet tehdä, ja hän pyrki siihen ainoaan pakopaikkaan, mikä
+turvattomalle oli enää avoinna: suurkuninkaan maahan. Hänen luokseen
+kokeneet valtiomiehet olivat aina tervetulleita, sillä tilaisuuden
+tullen he voisivat tehdä hänelle arvokkaita palveluksia.
+
+Suuri persialaissota oli tuohon aikaan häiriintyneenä. Kserkses oli
+vähän aikaisemmin — vuonna 465 — murhattu, ja hänen lähinnä vanhin
+poikansa, _Artakserkses_, oli veljenmurhalla raivannut itsellensä
+tien valtaistuimelle. Uusi suurkuningas, joka tiesi, miten lahjakas
+ja ovela mies maanpakolainen oli, osoitti hänelle suurta kunniaa ja
+antoi hänelle ruhtinaskunnan Vähässä-Aasiassa. Täällä hän hallitsi aina
+kuolemaansa saakka noin 450. Että hän sai olla rauhassa ateenalaisilta,
+riippui siitä, että nämä olivat jälleen joutuneet epäsopuun
+sparttalaisten kanssa. Taru kertoo, että hän myrkyllä päätti päivänsä
+päästäkseen auttamasta suurkuningasta isänmaataan vastaan. Jonkin aikaa
+Artakserkseellä oli ollut tekemistä muissa valtiollisissa kysymyksissä,
+mutta vihdoin hän sai vapaat kädet kääntyäkseen kreikkalaisia vastaan,
+ja silloin oli Themistokles vaikean ratkaisun edessä.
+
+Niin päättyi sen miehen ura, joka ratkaisevammalla tavalla kuin kukaan
+muu helleenisen heimon mies, oli vaikuttanut maailman kehitykseen.
+»Hänen elämänsä», sanoo Eduard Meyer, »sattui aikaan, jolloin
+maailmanhistorian suurin ratkaisu tapahtui, ja hän määräsi siinä
+lopputuloksen. Mutta hänen kävi niinkuin monien muiden valtiomiesten,
+jotka vailla monarkin lujaperustaista mahtiasemaa ainoastaan neronsa
+voimalla ovat taistelleet itselleen kansansa johdon ja tempaavat
+kovakorvaiset joukot mukaansa: hän kohosi niin valtavasti aikalaistensa
+yläpuolelle ja näki niin verrattomasti paremmin kuin he, mitä
+tuleman piti, että suuri joukko ei jaksanut häntä seurata. Hädän ja
+ahdistuksen hetkellä kaikki ryhmittyivät hänen ympärilleen, mutta kun
+oli päästy sitten lepoon ja rauhaan ja jokapäiväisen elämän vehkeilyt
+ja pikkumaisuudet olivat jälleen alkaneet, silloin joukot kääntyivät
+pois hänestä. Mutta mykistyvä ei ole koskaan tuomio, joka kohtaa
+ateenalaisia siitä, että he karkoittivat pois ja ajometsästyksin
+ahdistivat suurinta miestä, minkä heidän yhteiskuntansa koskaan oli
+synnyttänyt.» Themistoklesta kohdanneen oikeusmurhan teki Aristeideen
+puolue. Tämä on ruma pilkku »oikeamielisen» muistossa. Se osoittaa,
+miten politiikka voi turmella parhaankin luonteen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikkalaisten vapaussodan päivien kaksi loistavinta hahmoa oli
+traagillisella tavalla päättänyt päivänsä. Muutama vuosi sen jälkeen
+kuoli myöskin Themistokleen vanha kilpailija Aristeides, kaikkien
+kansalaistensa kunnioittamana.[137]
+
+
+
+
+KIMON JA PERIKLES KILPAILIJOINA.
+
+
+Themistokleen kukistumisen perästä oli Kimon Kreikan suosituin ja
+vaikutusvaltaisin mies, oikean elämäniloisen soturin perikuva, »mies
+parhain niissä taisteltiin tai maljaa maisteltiin». Hyväsydäminen hän
+oli. Hänen puutarhoissaan sai ken hyvänsä käyskennellä ja poimia sieltä
+hedelmiä. Joka päivä hänen pöytäänsä oli pääsy köyhillä, ja kaupungille
+mennessään hänellä oli aina mukanaan palvelija, joka jakeli rahoja ja
+vaatteita kunnon ihmisille, jotka olivat joutuneet hätään.
+
+Mutta kaikista miellyttävistä ominaisuuksistaan ja sotapäällikön
+lahjoistaan huolimatta Kimonissa ei ollut valtiomiestä, kaikkein
+vähimmin verrattavaa sellaiseen suureen neroon kuin Themistokleeseen.
+
+Attikan meriliiton ensimmäisenä ylipäällikkönä Kimon aloitti jälleen
+sodan persialaisia vastaan Jooniassa ja Traakiassa, voitti loistavia
+voittoja ja sai valtavan saaliin.[138] Attikan meriliitto paisui yhä
+voimakkaammaksi, ja siihen kuului tähän aikaan enemmän kuin kaksisataa
+kaupunkia.
+
+Mutta mahtavan Ateenan tarjoamalla suojalla oli kuitenkin
+varjopuolensakin. Useimmat liittovaltioista osoittivat jo alusta alkaen
+haluttomuutta tekemään itse sotapalvelusta ja maksoivat kernaimmin
+vuotuisen veron. Pian seurasivat melkein kaikki kaupungit esimerkkiä
+ja Ateena otti siihen sijaan huolehtiakseen koko puolustuksesta.
+Mutta kuta enemmän ateenalaisten laivasto kasvoi, sitä käskevämpi oli
+heidän sävynsä liittolaisia kohtaan, ja heti kuin epäsopua esiintyi
+liittoutuneiden kaupunkien kesken, saivat ateenalaiset mieluisan aiheen
+sekaantua ja käyttää mahtiansa. Pian melkein kaikki liiton kaupungit
+olivat tavallansa Ateenalle veroamaksavia alamaiskansoja. Tämän suhteen
+ateenalaiset varmistivat vuonna 454, kun he _muuttivat liiton varat
+Ateenaan_. Syyksi he selittivät, että rahat olivat siellä paremmassa
+turvassa kuin Delos-saarella. Täten oli attikalais-delolainen liitto
+itse asiassa muuttunut _attikalaiseksi valtakunnaksi_ pääkaupunkina
+Ateena. Virallisissa asiakirjoissa ei puhuta enää »Ateenasta ja
+sen liittolaisista», vaan tästä alkaen sanotaan: »Kaupungit, joita
+ateenalaiset hallitsevat.» Ja liiton varoja ateenalaiset käyttivät
+mielensä mukaan. Heidän periaatteensa oli, että niin kauan kuin Ateena
+vain piti varustuksensa riittävinä turvaamaan liiton jäseniä, ei
+koskenut näitä, kuinka heidän suorittamiansa veroja käytettiin. Oli
+selvää, että jos Ateena jätti liittolaiset oman onnensa nojaan, ne heti
+olisivat jälleen joutuneet Persian vallan alaisiksi. Pikku valtioitten
+valta oli ohi. Itsenäisiä ne eivät enää voineet olla, vaan niistä
+täytyi tulla alamaisia. Valittavana oli ainoastaan Persian alamaisuus
+tai alamaisuussuhde johonkin kreikkalaiseen valtioon — kolmatta
+mahdollisuutta ei ollut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ateenan kehittymistä merivallaksi seurasi yhä voimakkaampana vaatimus
+sen _hallitusmuodon kansanvaltaistuttamiseksi_. Laivaston miehistö
+oli nimittäin suurimmaksi osaksi kansan laajoista kerroksista.
+Salamiin voittoja sitä seuranneet sotatoimet merellä nostattivat
+merimiehissä oman voiman tuntoa. Kuta enemmän sitten valtio antautui
+meripolitiikkaan ja kuta enemmän se siis tarvitsi siihen laajain
+kansankerrosten osuutta, sitä korkeampaa palkkaa nämä alkoivat vaatia
+palveluksistaan. Meripolitiikasta oli siis oleva oikeudenmukaisena
+seurauksena yhä syvemmälle käyvä valtion demokraatistuminen.
+
+Kansanvaltaista liikettä vastusti kuitenkin Kimon, joka huolimatta
+erikoisesta kansanmielisyydestään ja sydämellisestä luonnonlaadustaan
+oli aristokraatti kiireestä kantapäähän ja vanhoillisten synnynnäinen
+johtaja valtiollisissa kysymyksissä. Hän ihaili Spartan hallitusmuotoa
+ja päinvastoin kuin Themistokles työskenteli Ateenan ja Spartan
+sopuisan yhteistoiminnan hyväksi. Ainoastaan siten, eikä heikentämällä
+Sparttaa, Hellas hänen mielestään voi tulla suureksi ja mahtavaksi.
+
+Hänen onnistuikin tavattoman kansansuosionsa avulla suostuttaa
+maanmiehensä auttamaan sparttalaisia kovassa koettelemuksessa,
+mikä kohtasi heitä. Aina Pausaniaan viimeisistä ajoista saakka oli
+heloottien keskuudessa ollut kuohuntaa. Sparttalaiset olivat luulleet
+voivansa torjua uhkaavan kapinan toimeenpanemalla joukkomurhia niiden
+keskuudessa, joita epäiltiin osallisiksi heidän vehkeilyihinsä. Mutta
+sorretut odottivat vain hetkeä noustakseen kapinaan kiusanhenkiänsä
+vastaan. Sellainen hetki tuli vuonna 464, kun Sparttaa kohtasi tuhoisa
+maanjäristys. Syvyydet aukenivat, ja valtavat kallionlohkareet
+vyöryivät alas Taygetoksen jyrkänteitä. Melkein jok'ikinen rakennus
+sortui kaupungissa, ja paljon ihmisiä hautaantui raunioihin. Järjestys
+lakkasi kokonaan. Helootit käyttivät yleistä hämminkiä hyväkseen
+ja tekivät kapinan, mikä hirvittävän nopeasti levisi Messeniaan.
+Liike näytti niin uhkaavalta, että sparttalaisten oli pakko pyytää
+ateenalaisilta apua.
+
+Ateenan kansanvaltainen puolue olisi kernaasti jättänyt sparttalaiset
+oman onnensa nojaan. Jos niin olisi käynyt, olisi Spartan mahti
+kenties murtunut ja samalla poistunut Ateenan johdolla tapahtuvan
+Kreikan yhdistymisen pahin este. Tällä ratkaisevalla hetkellä kallisti
+vaa'an kielen Kimonin vaikutus kansalaisiinsa. Käyttämällä koko
+kaunopuheisuutensa hän vetosi heidän tunteisiinsa ja vannotti heitä
+pitämään huolta, »ettei Hellas tulisi ontuvaksi toiselta jalaltaan.»
+Se vaikutti herkkiin ateenalaisiin, ja hän sai kansalta suostumuksen
+rientää huomattavin voimin sparttalaisten avuksi.
+
+Mutta kun pahin vaara oli ohi, sparttalaiset alkoivat tulla toisiin
+ajatuksiin ja rupesivat epäilemään auttajainsa tarkoituksia.[139] He
+antoivat Kimonin ymmärtää, että hänen palveluksiaan ei enää tarvittu.
+
+Ateenalaisten suuttumus tästä Kimonin politiikan nöyryyttävästä
+lopputuloksesta oli rajaton. Kansanvaltaiset saivat tuulta
+purjeisiinsa ja panivat kaikki keinot liikkeelle saadakseen
+kaivatun hallitusmuotouudistuksen toimeen. Turhaan Kimon kaikin
+voimin ponnisteli uudistusta vastaan; hänet poistettiin tieltä
+ostrakismoksella[140], ja sillä oli tie tasoitettu suurten
+muutosten aikaansaamiseksi valtiojärjestykseen. Tähän saakka oli
+kaikkia demokraatistavia virtauksia hillinnyt areiopagi, jolla
+oli veto-oikeus kansankokouksen päätöksiä vastaan, joita se piti
+hallitusmuodon hengen vastaisina. Areiopagi oli myöskin oikeudenkäytön
+ja kansalaisten kasvatuksen ylin valvoja. Se voi senvuoksi melkeinpä
+joka alalla tuntuvasti sekaantua ateenalaisten yksityiselämään. Tämän
+kunnianarvoisan, monessa suhteessa Spartan eforeja muistuttavan
+laitoksen jäsenet olivat virassaan elinaikaisia, ja senvuoksi se edusti
+runsasta kokemusta, mutta myöskin vanhoillisuutta. Se täydensi itse
+itsensä, eikä sitä voitu vetää edesvastuuseen. Tätä yhteiskuntaelämän
+jarruttavaa voimaa vastaan demokratia kohdisti hyökkäyksensä
+ja vallankeikauksella sen onnistuikin riistää areiopagilta sen
+valtiolliset oikeudet, niin että sille jäi ainoastaan tuomio-oikeus
+murha-asioissa.
+
+Täten oli kansanvaltiutta ehkäisevä viimeinenkin pato murtunut, ja
+valta oli nyt kokonaan kansanjohtajien käsissä. Ja mies, johon nyt
+kaikkien silmät tähtäsivät, oli Periklēs, yhteiskunnan huipuilta oleva
+nuori voima, valtiollisesti lahjakas ja samalla kertaa perin hieno ja
+sivistynyt mies. Hänen kaunopuheisuutensa oli siinä määrin vakuuttavaa,
+mukaansatempaavaa, valtavaa, että hänestä sanottiin: »Hänellä on
+ukkonen ja salama kielessään.» Senvuoksi hän sai myöskin kunniakkaan
+lisänimen Olymposlainen. Mutta hän ei ollut niitä miehiä, jotka aina
+suutansa soittavat. Hän puhui ainoastaan, milloin oli tarpeen, eikä
+hänen kaunopuheisuutensa pyrkinyt kuulijoita taivuttelemaan, vaan
+vakuuttamaan. Kun hän seisoi puhujakorokkeella kansalaistensa edessä
+kuin marmorinen Olympoksen jumala, levollisena, niin ettei elekään
+hänen kasvoissaan vaihtunut, liikkumattomana, niin ettei ainoakaan
+hänen viittansa poimu muuttunut — kun hän seisoi sellaisena ja jyrisi,
+salamoi, tuhosi tai puhui lohdutuksen ja rohkaisun sanoja, silloin hän
+oli vastustamaton.
+
+Taidossa voittaa sydämet ulkonaisella käyttäytymisellään Perikles
+sitävastoin ei voinut kilpailla Kimonin kanssa — eikä sitä
+yrittänytkään. Hän oli jokaiselta säikeeltään ylhäisen hillitty
+aristokraatti, joka ei koskaan menettänyt arvokkaisuuttaan ja mielensä
+tasapainon.[141] Eivät edes hänen pahimmat vihollisensa uskaltaneet
+syyttää häntä demagogin otteista tai joukkojen mielistelystä. Kun
+tarvittiin, hän ei koskaan arkaillut sanoa kansalle kuinka katkeria
+totuuksia tahansa. Mutta mielipiteiltään hän oli vakaumuksellinen
+demokraatti. Hän polveutui äidin puolelta Kleistheneestä ja oli
+varttunut mieheksi kansanvaltaisissa perintätavoissa ja siinä
+vakaumuksessa, että ainoastaan totuttamalla kansan syvät rivit
+itsehallintoon ne voivat saada sellaisen kansalaiskasvatuksen, joka
+kykeni laskemaan riittävän perustan korkealle ja jalolle kulttuurille.
+
+Perikles oli vihkinyt koko elämänsä valtion palvelukseen. Koskaan hän
+ei ottanut osaa juhlapitoihin, koskaan ei nähty hänen vaeltavan luonnon
+helmaan virkistystä etsimään tai maleksivan kaduilla ja toreilla.
+Hän tunsi vain yhden tien, ja sen hän kulki joka päivä: tien kodista
+torille, neuvostoon tai virkahuoneeseen.
+
+Perikleen ensimmäinen vaimo oli ylhäinen ateenatar, joka ennen oli
+ollut naimisissa »helleeneistä rikkaimman» kanssa, mutta eronnut tästä.
+Hänen ja Perikleen avioliitto oli hyvin onneton ja purkautui pian,
+sekin. Perikles meni silloin toisen kerran naimisiin Miletoksesta
+kotoisin olevan kauneudestaan ja nerokkaisuudestaan kuuluisan
+_Aspasían_ kanssa. Laillisesti pätevään avioliittoon hän kumminkaan ei
+voinut päästä tämän naisen kanssa, joka lahjoitti hänelle onnen, sillä
+itsepäisesti ja ahdasmielisesti ateenalaiset kieltäytyivät — kunnes se
+oli liian myöhäistä — antamasta kansalaisoikeutta muille kuin niille,
+jotka olivat syntyneet Ateenan muurien sisällä. Mutta Perikleen kodin
+emäntänä Aspasian rakastettavuus ja sulo teki tästä kodista henkevän
+seuraelämän keskipisteen, ja on sanottu, että hän oli ensimmäinen
+nainen, joka on pitänyt kirjallista salonkia. Myöskin jalo filosofi
+Sokrates kuului niihin, jotka ihastuneina vaihtoivat ajatuksia tämän
+hienosti sivistyneen naisen kanssa. Mutta tämä teki luonnollisesti
+hänestä kanssasisariensa teräväin kielten uhrin. Eihän sopinut
+naimisissa olevan naisen noin vapaasti seurustella miesten kanssa!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kimonin mukana kaatui myöskin sparttalaisystävällinen politiikka,
+eikä tunnussanana ollut Ateenassa tämän jälkeen yksin »Taistelu
+persialaisia vastaan!» vaan myöskin »Taistelu Sparttaa ja sen
+peloponnesolais-liittoa vastaan!»
+
+Spartassa tämä mieliala sai voimakasta vastakaikua. Kateellisina
+ja peläten nähtiin, miten Ateenan valta sen liittolaisten suhteen
+paisui; ja sparttalaiset alkoivat huomata kuinka pahan virheen he
+olivat tehneet, kun he vetäytyivät erilleen persialaissodasta ja
+samalla osuudesta merien herruuteen. Väijyttiin tilaisuutta päästä
+korvaamaan kärsitty vahinko sekaantumalla aseellisesti Koski-Kreikan
+asioihin. Tekosyy oli helppo löytää sikäläisten valtioiden
+alinomaisessa keskinäisessä kilpailussa. Sparttalaiset menivät toisen
+puolelle, ateenalaiset toisen ja niin olivat pian Plataian päivien
+taistelutoverit avoimessa sodassa keskenään.
+
+Ateenalaisten oli siis käytävä sotaa kahdella rintamalla. Molemmilla
+tahoilla taisteltiin vaihtelevalla onnella. Ajan pitkään tämä kävi
+luonnollisesti ylivoimaiseksi pienelle Ateenan kansalle. Tajuten tämän
+Perikles päätti käyttää hyväkseen uutta persialaisista saatua loistavaa
+merivoittoa saadakseen sodan sillä taholla päättymään suhteellisen
+edullisesti. Voiton saavutti Kyproksen luona laivasto, joka äsken vielä
+oli ollut Kimonin komennossa — itse hän oli vähän aikaisemmin kuollut.
+Hänen viimeinen käskynsä oli ollut, että hänen kuolemansa oli pidettävä
+salassa; ja se tenhovoima, mikä manallemenneen nimellä oli, tuotti
+hänen kansallensa voiton. Se mies, jossa onnellisella tavalla yhtyneet
+ystävällinen mielenlaatu ja sotapäällikkölahjat olivat luoneet Attikan
+liiton, liitti siten vielä kuolemansa jälkeen aikaisempiin sotaisiin
+urotöihinsä suuren voiton, jonka seurauksena helleenit pääsivät rauhaan
+itäiseltä periviholliseltaan. Hänen kaunis pyrkimyksensä luoda hyvä
+sopu Ateenan ja Spartan välille oli sitävastoin rauennut, mutta hän
+säästyi näkemästä sitä veristä näytelmää, jossa nämä kaksi Hellaan
+etevintä valtiota sitten raatelivat toisiansa.
+
+Perikles käytti Kyproksen voittoa hyväkseen lähettääkseen lähetystön
+Susaan vuonna 448. Lopullista rauhaa hänen ei kumminkaan onnistunut
+saada aikaan. Suurkuningasta ei voitu saada tunnustamaan joonialaisia
+vapaiksi, mikä kumminkin oli ollut ateenalaisten taistelun varsinainen
+päämäärä. Mutta hän lupasi _toistaiseksi luopua käyttämästä
+yliherruuttansa joonialaisiin nähden, olla lähettämättä laivastoansa
+Aigeian merelle ja pidättää maasotajoukkonsa Vähän-Aasian rannikolta
+ainakin päivän matkan päässä._
+
+Sopimuksella on enemmän aselevon kuin rauhan luonne, eikähän ehtoja
+voida sanoa Ateenalle suorastaan loistaviksi, mutta Perikles
+suostui niihin, koska nyt ennen kaikkea tarvittiin rauhaa sodan
+haavojen lääkitsemiseksi. Paras parannuskeino oli saada palautetuksi
+kauppayhteys rikkaan Persian kanssa.
+
+Vuoden 448 n.s. rauhaan päättyi helleenien kansallissota, ensimmäinen
+suuri voimainmittely Idän ja Lännen välillä. Marathonin ja Salamiin
+voittajien tilalla oli noussut uusi sukupolvi, ja se taistelunhalu,
+joka täytti uuden ajan kansalaiset, ei enää kohdistunut persialaisiin,
+vaan välttämättömään välien selvittelyyn sparttalaisten kanssa.
+
+Pari vuotta persialaisten kanssa suoritetun tilinteon perästä molempain
+kilpailijoin välillä tehty rauha ei suinkaan lopullisesti päättänyt
+veristä kamppailua. Se tehtiin vain kolmeksikymmeneksi vuodeksi.
+Pääasia siinä oli, että Spartta tunnustettiin Peloponnesoksen, Ateena
+Attikan liiton johtajaksi. Kumpikaan kilpailijoista ei saanut ottaa
+toisen liittolaisia omaan liittoonsa, ja vastaiset riidat piti, niin
+kauan kuin sopimus oli voimassa, ratkaistaman välitystuomarin nojalla.
+
+Tähän päättyi n.s. _ensimmäinen peloponnesolaissota_. Sitä oli seuraava
+toinen, verrattomasti ankarampi ja tuhoisampi.
+
+Ed. teosten lisäksi:
+
+Kirjallisuutta: Georg Busolt, Thukydides und der themistokleische
+Mauerbau (Lehmann-Haupt und Kornemann, Klio, V nide).
+
+Wilhelm Vischer, Kleine Schriften, I nide.
+
+
+
+
+
+
+PERIKLEEN ONNELLINEN AIKAKAUSI
+
+
+
+
+PERIKLEEN ATEENA.
+
+
+Ihmetyö oli tosiaankin helleenien voitto Idän sotalaumoista. Että
+taistelua niin tarmokkaasti johdettiin, että se saavutti jopa
+suurkuninkaan maanrajat, se oli ennen kaikkea ateenalaisten ansio.
+Heidän Salamiissa osoittamansa sankaruus ja uhrautuvaisuus saivat
+myöskin palkintonsa. Ateenasta tuli koko Kreikan keskus. Voitonriemu
+viritti ateenalaisten hengen innoitukseen, joka Perikleen ylevän johdon
+aikana teki Akropoliin henkisen suuruuden ikuiseksi tunnuskuvaksi,
+kaiken korkean kulttuurin majakaksi.
+
+Suurella valtiomiehellä, jolle kunnia tästä ensi sijassa kuuluu, oli
+kansan lujan luottamuksen perusteella valta-asema, yhtä luja kuin
+entisillä tyranneilla. Perikles piti, kuten Thukydides sanoo, ohjista
+lujin kourin; ja »paljon suuremmassa määrin hän ohjasi kansaa kuin
+kansa häntä.» Niin toteutuu täälläkin alituisesti toistunut kokemus,
+että todellakin suurelle miehelle merkitsevät virka ja muodollisuudet
+vähän hänen oman lahjakkuutensa ja kelvollisuutensa rinnalla. Hän
+itse oli vienyt demokratian valtaan, mutta tämä valta osoittautuikin
+olevan siinä, että hänen oma tahtonsa pääsi kansan avulla vaikuttamaan.
+Mutta se seikka, että hän kykeni _säilyttämään_ valta-asemansa, ei
+riippunut kauhupolitiikasta, vaan se johtui siitä arvonannosta, jonka
+hänen henkilöllisyytensä herätti, hänen luonteensa nuhteettomuudesta,
+hänen terveestä valtioviisaudestaan ja hänen kaikki voittavasta
+kaunopuheisuudestaan.
+
+Yhtäläisyydet Perikleen ja jonkun sellaisen tyrannin kuin
+Peisistratoksen välillä eivät rajoitu ainoastaan valta-asemaan,
+vaan ulottuvat myöskin heidän kulttuuria edistävään toimintaansa.
+Erikoisesti he kilpailevat keskenään kaunistamalla Ateenaa ihanilla
+rakennuksilla. Tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi Perikles ei empinyt
+käyttää hyväksi liittorahastoa. Mutta hänen vastustajansa huomauttivat,
+että Ateena saisi huonon maineen koko Kreikassa, kun toiset helleenit
+näkisivät, »kuinka kaupunki heidän rahoillaan koristautui turhamaisen
+naisen tavoin kullalla ja kalliilla kivillä.» Tähän Perikles vastasi,
+että Ateena ei ollut tilivelvollinen liittolaisilleen, niin kauan kuin
+sen laivasto suojasi heitä barbaareilta. Ja olivathan Ateenan muurien
+sisäpuolella olevat kauneusarvot kaikkien helleenien nimeä kantavien
+nautittavissa. Perikleen aika on Kreikanmaan historian kultainen
+aikakausi. Silloin puhkesi näytelmärunous kukkaansa kaikkien aikojen ja
+kaikkien kansojen voittamattomassa kolmikossa _Aiskhýlos, Sophoklés_ ja
+_Euripidēs_. Silloin eli _Hēródotos_, »historian isä», ja Thukýdidēs,
+mainioin antiikin historioitsija. Perikleen ystävä _Anaksagōras_ teki
+nyt Ateenan filosofian keskusliedeksi, ja vielä enemmän kuuluisaksi
+Ateena tuli kaikista filosofeista suurimman, Sokrateen ja hänen, suuren
+oppilaansa Platonin kautta, jonka jalo hahmo esiintyy aikakauden
+lopulla.
+
+Edellytyksenä niin korkean kulttuurin kukoistukselle Akropoliin
+kukkulan ympärille nousseessa pikku kaupungissa oli sittenkin se
+kuulumattoman nopea kaupallinen kasvu ja teollisuuden kehitys, joka
+seurasi rauhaa ja uudelleen ryhtymistä kauppasuhteisiin Persian kanssa.
+Jo Sunionin, Attikan eteläisimmän niemen luona, sai purjehtija ihmeen
+ihanalla paikalla sijaitsevasta Poseidonin temppelistä ensi vaikutelman
+siitä, että hän lähestyi lukuisten merenkulkijain kaupunkia. Ja kun
+hän lähestyi Peiraieusta ja aurinko kultasi Akropoliin, näki hän sen
+välkkeen kaupungin suojelusjumalattaren, Pallas Athenen, suunnattoman
+suuren kuvapatsaan keihäänkärjestä ja kypäräntöyhdöstä, kuvapatsaan,
+jonka Pheidias oli pystyttänyt kaikkein ylimmäksi harjanteelle. Se oli
+valettu Marathonin voittosaaliista.
+
+Perikles muutti Akropoliin vertaistaan vailla olevaksi Ateenan
+suuruuden muistomerkiksi. Niiden temppelien paikalle, jotka
+persialaiset olivat muuttaneet soraläjiksi, rakennettiin nyt mitä
+kauneimpia pyhäkköjä, ennen kaikkea vertaansa vailla oleva Parthenon,
+»neitsyeellisen asunto», Pallas Athenelle. Ja siellä temppelin
+sisällä Pheidias muovaili puukehyksen ympärille norsunluusta ja
+kullasta toisen ihmeellisen kauniin jättiläispatsaan neitseellisestä
+suojelusjumalattaresta.
+
+Plutarkhokselta, joka sai katsella taideteoksia Akropoliilla
+puoli vuosisataa myöhemmin, jolloin ne vielä esiintyivät täydessä
+loistossaan, ei ollut kyllin sanoja ilmaistakseen sitä ihastusta, jota
+hänessä herättivät ihmeteltävän kauniit yksityiskohdat, samoinkuin
+kokonaisuuden puhtaat, jalot viivat ja sopusointuiset mittasuhteet.
+»Taiteilijat ovat täällä koettaneet voittaa toisensa suorittaessaan
+kukin työosuutensa mahdollisimman täydellisellä tavalla», hän sanoo.
+Nämä taideteokset »ikäänkuin säteilevät nuoruutta, joka suo niille
+neitseellisen koskemattomuuden ajasta aikaan. Tahtoisi sanoa, että ne
+kaikki elävät ja hengittävät, että niillä on sielu, joka ei vanhene,
+vaan aina pysyy nuorena ja raikkaana.» — Hänen aikansa jälkeen on
+melkein kaksi hävityksen vuosituhatta vierryt näiden taideluomien
+ylitse, mutta jokainen, ken on saanut polkea Akropoliin pyhää maata,
+ei voi olla Plutarkhoksen kanssa tuntematta, kuinka ne elävät ikuista
+nuoruuden elämää. Tuntee ankaran, totisen kauneuden, mutta ei mitään
+siitä toivottomuudesta, joka tavallisesti valtaa mielen nähdessään
+todistuskappaleen kaiken katoavaisuudesta. Täällä ylhäällä tuntee
+itsensä »ikäänkuin kohotetuksi läpinäkyvään, valoa säteilevään
+teeteriin», kuten sanotaan yhdessä Euripideen kuorolaulussa, tuohon
+harvinaisen kirkkaaseen ilmaan, joka antaa Attikalle aivan erikoisen
+viehätyksen. Jumalasunto vertaistaan vailla! Sillä niissähän jumalat
+oleskelisivat, jollei juuri eetterin sinessä. Ja niissähän koko
+maailmassa on arvokkaampaa ainetta pystyttää asunto heille, kuin on
+kultaloistoon vivahtava Pentelikonin marmori, tuo elävän lämmin,
+ikäänkuin auringon juovuttama kivi, jonka yli varjokin leijailee
+läpinäkyvän sinisenä ja keveänä kuten itse taivas.
+
+Jumalainen näky on katsella Parthenonin marmoripilarien kuvastuvan
+syvänsinistä Aigeian merta vastaan. Jumalten kunniaksi nämä
+muistomerkit on pystytetty, mutta niiden pystyttäjät ovat tahtoneet
+näiden muistomerkkien puhtaudella ja ylevyydellä jalostaa ihmisiä
+itseään. Perikleen aikomus oli, että Ateenasta tulisi koko Kreikanmaan
+kasvattajatar kauneudenkaipuussa ja jalossa mielenlaadussa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Milloinkahan on koko maailman historiassa todettu niin nopeata
+sivistyksen kehitystä kuin Kreikassa viidennellä vuosisadalla
+e.Kr.? Noin 30 000 asukkaan suuruisessa kaupungissa tapahtuu kahden
+ihmisiän kuluessa seuraavaa: maailmanvalloittaja-valtakunta voitetaan
+ainaiseksi, suuri merivaltio perustetaan, näytelmätaide puhkeaa täyteen
+kukkaan, kuvanveistotaide kehittyy lapsuuskauden avuttomuudesta
+korkeuteen, jota myöhemmin ei kenties koskaan ylitetä, arkkitehtuuri
+pääsee kömpelyydestä, senaikaiset rajoitukset huomioonottaen,
+mahdollisuuden rajoille saakka, historiankirjoitus muodostuu
+tieteelliseksi taidoksi ja kehittyy filosofinen ajatusrakennelma,
+jonka edessä meidänkin aikamme on vain kiitollinen oppilas. Ja kaikki
+tämä todellisen vapauden ja poliittisen tasa-arvoisuuden periaatteille
+perustetussa valtiossa. Ateenalainen perhe on samaan aikaan
+voinut olla persoonallinen tuttu Miltiadeelle, Themistokleelle ja
+Perikleelle, Aiskylokselle, Sophokleelle ja Euripideelle, Pheidiaalle,
+Anaksagoraalle ja Sokrateelle, Herodotokselle ja Thukydideelle.
+
+
+
+
+MURHENÄYTELMÄN ENSIMMÄINEN SUURUUDENAIKA.
+
+
+Draama on kreikkalaisen hengen omaperäinen luomus.
+
+Ei mikään muu muinaisajan kansa ole tuottanut mitään sitä muistuttavaa.
+Roomassa ja muuallakin on näyttämötaide kiitollisuuden velassa
+kreikkalaisille oppi-isille. Ensimmäinen suuri draama-kirjailija on
+
+
+
+
+AISKHYLOS,
+
+
+murhenäytelmän taiteellinen luoja. Aiskhylos otti itse osaa suuren
+todellisuusdraaman esitykseen, jonka näytöksien nimet olivat Marathon,
+Salamis ja Plataia. Hän oli silloin miehuusvoimissaan. Vuonna 456 hän
+kuoli seitsemänkymmen-vuotiaana. Vanhin hänen murhenäytelmistään, joka
+on säilynyt, on kaiken todennäköisyyden mukaan »_Turvanetsijät_».
+Luonteeltaan se tuskin on draama nykyisen käsityskannan mukaan, sillä
+siitä puuttuu ennen kaikkea toimintaa ja dramaattisia luonteita.
+Draama on näihin aikoihin vielä tuskin muuta kuin suuri kantaatti,
+jossa kuoro on pääasia. Vanhin draama on siis perimmältään doorilaisen
+kuorolyriikan jatkoa. Ne harvat vuoropuhelut, jotka siinä esiintyvät,
+vaihdetaan kuoronjohtajan ja yhden näyttelijän kesken, ja näillä
+vuorosanoilla on yksinomaisena tarkoituksena perustella kuoron lauluja,
+jotka ovat draaman oleellisimpana osana. Tuomalla kuoronjohtajan
+vierelle näyttelijä luotiin mahdollisuus toiminnalle draamassa.
+Ajan mukana karttui näyttelijäin luku, ja vuoropuhelu kasvo! kuoron
+kustannuksella, kunnes kuorolaulu lopuksi muuttui vain eri näytöksien
+väliseksi musiikkiesitykseksi.
+
+Aiskhyloksen vanhin säilynyt näytelmä — _jos_ nyt »_Turvanetsijät_» on
+vanhin — on kaunis hymni neitseelliselle puhtaudelle. Turvaaetsivät
+ovat danaideja, Danaoksen viisikymmentä tytärtä, jotka ovat Egyptistä
+paenneet tungettelevia kosijoita piiloon Argokseen ja saavat siellä
+turvapaikan. Mutta vain hetkeksi. Heidän isänsä Danaoksen, joka
+itse on päässyt Argoksen kuninkaaksi, pakottavat kosijat myöntymään
+vaatimukseensa. Mutta itse hääyönä hänen tyttärensä murhaavat
+puolisonsa, jotka on heille pakottamalla annettu. Tarujen mukaan saivat
+danaidit rangaistuksensa toisessa maailmassa, missä heidät pakotettiin
+alituisesti ammentamaan vettä seulaan.
+
+Nykyaikaiseen katsojaan tämä tragedia vaikuttaa tuskin
+näyttämöesitykseltä. Murhenäytelmä täynnä voivotuksia, rukouksia ja
+uhkauksia, mutta vailla jännittävää toimintaa, vailla juonia, ei vastaa
+meidän vaatimuksiamme. Mutta se on sen sijaan vaikuttava saarna.
+Aiskhylos asetti elävissä kuvissaan katselijat silmätysten suurten
+synti- ja syyllisyyskysymysten ja jumalien rankaiseman ylimielisyyden
+kanssa. Näin hän on tullut kansan kasvattajaksi, suuremmaksi ja
+tärisyttävämmäksi kuin Homeros ja Hesiodos. Filosofi Aristoteles
+luonnehtii hänet »Ateenan kansan kasvattajaksi suuriin ajatuksiin
+ja hurskaaseen mielenlaatuun, siveelliseen kuriin ja miehekkääseen
+urotyöhön.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Varsinaista dramaattista toimintaa ei ole myöskään murhenäytelmässä
+»_Persialaiset_». Kuitenkin Aiskhylos on ymmärtänyt siinä toisin
+keinoin luoda jännityksen, joka kasvaa kautta, näytelmän. Näyttämö
+on sijoitettu suurkuninkaan palatsin edustalle Susaan ja Dareios I:n
+haudan välittömään läheisyyteen. Vanhojen neuvoksien kuoro tuo julki
+synkät aavistuksensa Kserkseen Hellasta vastaan tekemän sotaretken
+päättymisestä ja lähestyvän onnettomuuden aavistus kasvaa, kun
+Kserkseen äiti, Atossa, esiintyy ja kertoo onnettomuutta ennustavista
+unista, joita hän on nähnyt. Jännitys kohoaa huippuunsa, kun
+sanansaattaja syöksyy sisään ja eloisin sanoin kuvailee persialaisten
+tappiota Salamiissa ja maasotajoukon kauheata peräytymismatkaa.
+
+Sanansaattaja
+
+    Voi maita, kaupunkeja suuren Aasian.
+     Voi Persiin seutuja, voi rikkauttamme.
+    Voi, kukistettu onnemme on, valtamme.
+    On kuihtuneena kukka kaunis Persian.
+    Voi minua, voi murheen sanansaattajaa.
+     Vaan pakko kertoa se teille, persit, on.
+    Siis kuulkaa: kärsinyt on maamme tappion.
+    — — —
+    On rannat Salamiin ja seudut ympärillä
+     täyttänyt ruumisvuorin kurja kohtalo.
+    — — —
+    Ei nuolet meitä pelastaneet, ei, vaan joukkomme,
+    kun laivat upposivat, koki turmion.
+     — — —
+
+Atossa
+
+    Voi, liian kurjan mulle kerroit kohtalon —
+     se liian synkkä, hävettävä osa on.
+    Vaan kerro mulle, kerro, alku taistelun,
+    luvut ja määrät hellenien laivojen.
+    Miks rohkeni ne käydä kynsin terävin
+     päin persein sotalaumain herraa inahtavaa?
+
+Sanansaattaja
+
+    Jos riippunut se oisi laivain määrästä,
+     ois persit taistelussa voiton perineet.
+    Vain sata laivaa omistivat hellenit
+    ja Xerxes tuhannen — sen hyvin tiedän mä,
+     ja niistä kaksi sataa kiirekiitäjää.
+    Me hellenejä väkevämmät olimme.
+    Ei, usko minua, se oli daimoni[142]:
+     se punninnut on epäparipunnuksin.
+
+Atossa
+
+    Oi kerro mulle, miten alkoi taistelu!
+    Ken ensimmäisnä ryntäs? Helleenitkö? Vai,
+     voimansa suuren tuntein, minun poikani?
+
+Sanansaattaja
+
+    Syy, kuningatar, koko tämän kurjuuden
+     on julmistunut kostonhenki — daimoni.
+    Sun poikas luokse Ateenasta saapui mies
+    ja puhui hälle, kuninkaalle, sanoen:
+    »Kun öinen, musta pimeys on peittänyt
+     maan, meren, silloin Hellaan väki säikähtää
+    ja yli laivan laidan syöksyy kiirehtäin
+    salassa paeten ja turvapaikkaa etsien.»
+    Sen kuuli kuningas, ei heti älynnyt
+     hellenin petosta ja vihaa jumalten.
+    Hän käski kaikkein päälliköiden ohjata,
+    kun päivän nuolet jäähtyneinä sattuvat
+    maan päälle ja kun hämärä on saapunut,
+     laivansa kolmin rivein — salmia
+    hän käski vartioida hyvin tarkaten
+    ja muitten laivain ympäröidä Salamiin.
+    Jos löytää Hellaan miehet siellä pakotien
+    ja välttää varman surman, silloin kaikki saa
+     myös laivapäälliköt sen maksaa surmallaan.
+
+    Niin, tietämättä määrää kovan kohtalon
+     kuningas puhui heille sanoin käskevin.
+    Ja meikäläiset asettuivat paikoilleen;
+    he naulitsivat ehtoollisen, sitten he
+    sitoivat hihnoin airot kiinni hankasiin.
+     Kun päivän soihtu sammui, yöhön vaihtuen,
+    nousivat päälliköt ja miehet kannelle.
+    Laivasta laivaan huudot kajahtelivat,
+    kun kaikki keulat määräsuuntaan käännettiin,
+     yön pitkän halki soudattivat päälliköt
+    laivoja sinne tänne, airoin väkevin.
+    Yö koitti jo, vaan ykskään Hellaan laivoista
+     ei salaisesti yrittänyt pakohon.
+
+    Kun päivä ajoi valko-orhein kannelle
+    taivaan ja valoi maahan koiton kirkkautta,
+    soi hellenien sotahuuto raikuva
+    ja jalo aselaulu. Vuoret saarien
+     yhtyivät kaiun äänin laulun säveliin.
+    Väristys kävi joukkojemme sieluissa,
+    kun vahva toivo petti — sillä pakotien
+    ei ollut hellenien huuto raikuva
+     vaan riemulaulu voitollisen taistelun.
+    Me erotimme huudon sanat voimakkaat:
+    Hei, kiiruhtakaa Hellaan jalot soturit,
+    on isänmaanne pelastus ja lastenne
+     ja vaimoinne ja kotiseudun jumaloin
+    ja hautain isien — on taiston palkka se.
+    Me kohotimme kilpaa sotahuutomme
+     ja kiirehdimme pikaisesti taisteluun.
+
+    Nyt laiva laivaan vaskikeuloin ponnisti.
+     Hellenein sotasoutu alkoi taistelun
+    ja iski oikealta haahta phoinikein.
+    Jo kaikkialla keula keulaan iskettiin.
+    Aluksi vankat oli laivat kuninkaan —
+     vaan laiva tunki laivaan kiinni tiheään
+    ja toinen toist' ei enää voinut avustaa.
+    Me itse ha'at kiinnitimme toistemme
+    laivoihin, perämelat, airot särjimme.
+     Vaan hellenien soudut piirittivät jo
+    ja upottivat soutujamme — useat
+    kaatuivat kumolleen. Nyt meren vettä ei
+    hylyillä, pirstaleilta nähnyt. Karien
+     ja saarien rannat katti ruumisröykkiöt.
+
+    Nyt laivamme, ne, jotka säästyi vielä tuholla,
+     pikaisin aironvedoin kauas pakeni.
+    Vaan meitä, meitä, niinkuin meren petoja
+    hellenit airoin, hirsin iski, teurasti
+    ja huuto, valitus ja rukoukset täyttivät
+     nyt meren, taivaan lakeudet, kunnes vihdoinkin
+    yön sysimusta silmä meidät vapahti.
+    Oi, sen vaikerrusten katkeruutta taitaisi
+    en kertoa mä kuolevaisin lausehin.
+     — — —
+
+Atossa
+
+    Voi, hyökylaine kurjuuden on vyörynyt
+     ja upottanut persit, kansat Aasian.
+
+Sanansaattaja
+
+    Vaan tiedä, puoliakaan kurjuudesta ei
+     sun tietoos tullut vielä — ääretön se on,
+    kaks kertaa voittaa kuulemasi kaikki se.
+    — — —
+    Päämiehet laivojen, ne, jotka eloon jäi,
+     pakeni tuulen myötä sinne tänne. Vaan
+    he saivat mailla Boiotian surmansa.
+    Yks osa janoissansa kaatui, kuoli, kun
+    juur lähtehille sai. Me muut taas läähättäin
+    kuin ajamina tuhon pakenimme pois.
+     — — —
+    Vaan loppumaton joukko siellä surman sai
+    nälän ja janon sortamina. Kaikki muut
+    — vain harvat pelastuivat, kuolon välttäen —
+     harhaili Thrakiassa kovaa kokien.
+    He saapuivat nyt tänne pakolaisina.
+    Vaan huokauksin itkee Persiin kaupunki
+    maan ihanaisen kukan kuihtumista nyt.
+    On tämä totta — mutta paljon sivuutin
+     jumalten säätämistä kohtaloista ma.
+
+Lopuksi saapuu Kserkses, lyötynä ja masennettuna ja ilman muita
+varusteita kuin tyhjä nuolikotelo, tappion synkkä vertauskuva.
+Jumalien rangaistus on kohdannut häntä rikoksesta, jonka hän on tehnyt
+polttamalla jumalien temppeleitä, ja hänen ylpeytensä ja rajattoman
+kunnianhimonsa vuoksi. Kserkseen ja kuoron valitushuutoihin näytelmä
+loppuu.
+
+    »Laulakaamme yhdessä valituslaulu!» murtunut kuningas
+    Huudahtaa kehoittaen kuorolle.
+
+    Nyt tuskan ääni kaikukoon
+     ja surun vaikerrus. Nyt rintas repiös.
+    Nyt kisko partas valkohaivenet,
+    nyt hiukses silvo käsin väkevin.
+    Nyt vaattees pirsto. Itke kansaamme.
+    Te ulvokaatte koko kaupungissa,
+     vaan käykää surun vaito-askelin.
+
+Näytelmä »Persialaiset» ei ole vain kaunis taideluomus — se on myöskin
+helleenisen kohtuullisuuden ja ihmisyyden ikuinen muistomerkki. Se
+on kyllä voittohymni, mutta ilman ainoatakaan ylimielisyyden tai
+kansallisvihan sorahtavaa ääntä. Kirjailija oli itse taistellut
+persialaisia vastaan, ja kaikki hänen kuulijansa olivat joko itse
+ottaneet osaa taisteluun tai surivat jotakuta rakasta sukulaista
+tai ystävää, joka oli saanut surmansa persialaisten aseista. Mutta
+kuitenkin näytelmä on täynnä myötätuntoa voitetuita kohtaan.
+
+Miltä tähän verrattuna näyttääkään oma aikamme äskettäin elämämme koko
+maailmaa järkyttäneen sotadraaman jälkeen? Olemme täydellistyttäneet
+sotakoneiston, niin että kreikkalaisten keihäät ja persialaisten jouset
+ovat leikkikaluja siihen verrattuina. Mutta inhimillisyydessä sanan
+korkeimmassa merkityksessä — kuinka paljon alempana siinä olemmekaan
+kuin 2 400 vuotta takaperin Aiskhylos ja hänen yleisönsä!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuinka korkeaa luokkaa taideteoksina »Turvanetsijät» ja »Persialaiset»
+lienevätkin, Aiskhylos ei niissä kuitenkaan ole aikaansaanut
+mitään oikeaa _luonnekuvausta_. Niin pitkälle hän on päässyt vasta
+draamassaan »_Promētheús_», antiikin kenties suurpiirteisimmässä ja
+syväotteisimmassa näytelmässä. Prometheus, titaani, joka varasti tulen
+mahdistaan kateelliselta Zeukselta ja antoi tämän kallisarvoisen lahjan
+ihmisille, esitetään draamassa ihmisrakkauden sankarina ja joutuu
+marttyyriksi avuliaisuutensa vuoksi maanlapsia kohtaan. Hän ei ollut
+ainoastaan lahjoittanut heille kulttuuria edistävää tulta, vaan myöskin
+opettanut heille karjanhoidon, vuoriteollisuuden, kirjoitustaidon ja
+lääketieteen; antoipa hän heille myöskin kaikista parhaan: hän antoi
+heille _toivon_. Zeus palkitsi häntä taottamalla hänet kiinni erääseen
+Kaukasoksen kallioon ja lähettämällä joka päivä kotkan repimään hänen
+maksaansa. Lopuksi kuitenkin Herkules vapautti onnettoman kauheista
+kärsimyksistä.
+
+Aiskhyloksen »Prometheus» on kenties yleisinhimillisin draama, mitä
+milloinkaan on kirjoitettu. Käsitteleehän se aina houkuttelevaa
+ja ikuisesti ratkaisematonta probleemaa: sivistyksen siunausta
+ja kirousta, hyvän ja pahan tiedon puuta. Kuinka voimakkaasti
+Aiskhylos tällä draamallaan on saanut ihmissielun kielet väräjämään,
+käy parhaiten ilmi siitä, että monet myöhemmän ajan suurimmista
+runoilijoista ovat saaneet siitä vaikutteita, kuten Englannissa Byron
+ja Shelley, Saksassa Goethe, Espanjassa Calderon, Ruotsissa Tegnér ja
+Viktor Rydberg.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kolme draamaa sisältävässä, kokonaisuuden muodostavassa
+»_Oresteessaan_» Aiskhylos on draamalliselta näkökannalta päässyt
+korkeammalle kuin aikaisemmissa näytelmissään, ja luonut sekä
+jännittävää toimintaa että todella dramaattisia luonteita.
+Ensimmäinen näytös on asetettu Mykenen kuninkaanlinnaan. Kokonaisen
+vuoden on vartija tähystellyt tulimerkkiä, joka toisi tiedon Troian
+kukistumisesta ja Agamemnonin kotiinpaluusta. Näkyy vihdoinkin
+kaivattu tulenkajastus taivaanrannalta ja vartija rientää alas
+julistamaan iloisen sanoman kansalle. Mutta itsekseen hän lausuu
+muutamia sanoja, jotka ilmaisevat, ettei kaikki ole, niinkuin
+pitäisi, kuninkaanlinnassa: »Suuni on suljettu. Mutta jos nämä seinät
+voisivat puhua, niin voisivat ne parhaiten kaiken kertoa.» Kasvavan
+jännityksen vallassa odotetaan voittajan astumista näyttämölle. Kuoron
+voitonriemuun sekaantuu myöskin aavistus uhkaavista onnettomuuksista.
+Pahat aavistukset voimistuvat, sittenkuin Agamemnon on voittosaaliineen
+saapunut näyttämölle. Uudessa näytöksessä nähdään voittaja linnassaan,
+mutta kuolleena, puolisonsa Klytaimēstrān[143] ja tämän rakastajan
+murhaamana, rakastajan, joka puolison poissa ollessa on anastanut tämän
+paikan.
+
+Seuraava kohtaus näytellään Agamemnonin haudalla. Siellä murhatun
+poika Orestes ja hänen sisarensa Elektra tapaavat toisensa ja
+lupaavat kostaa. He tappavat ensin äidin rakastajan ja sitten hänet
+itsensä. Mutta rangaistukseksi kauheasta teosta kostonjumalattaret
+ottavat Oresteen valtoihinsa ja ajavat hänet hurjan mielenvikaisuuden
+ahdistamana näyttämöltä. Näytelmän lopulla Athene jumalatar vapauttaa
+kumminkin Oresteen verisestä rikoksesta, ottaen huomioon myöskin teon
+vaikuttimet. Draama loppuu kuvailemalla, kuinka kostonjumalattaret
+lepytetään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sanotaan Aiskhyloksen kirjoittaneen yli seitsemänkymmentä
+murhenäytelmää, mutta ainoastaan seitsemän on meillä jäljellä.
+
+Ihailtavaa hänen runoudessaan on sen yksinkertainen suuruus.
+Majesteetillisen suoraviivaisesti vierii toiminta eteenpäin, ilman
+pikkumaisia käänteitä ja hienostunutta tehontavoittelua. Hänen
+draamoistaan uhoo jotakin Marathonin, Thermopylain ja Salamiin päivien
+vakavan ylevästä tunnelmasta.
+
+
+
+
+SOPHOKLES JA OIDIPUSTARU.
+
+
+Aikajärjestyksessä toinen suurista kreikkalaisista murhenäytelmän
+kirjoittajista on Sophokles. Hän oli sopusointuisen helleenisen
+kansansielun harvinaisen täydellistynyt perikuva. Hän kuului myöskin
+siihen onnelliseen sukupolveen, joka sai korjata sadon Salamiin
+voitosta. Sophokleen miehuusikä sattui Perikleen onnelliseen aikaan.
+Ihailevan ja kiitollisen kansan kaikkialla juhlimana hän omistautui
+melkein kokonaan runoudelleen. Hänen luomisvoimansa jatkui katkeamatta
+elämän loppuun asti. Yhdeksänkymmenvuotisen elinaikansa kuluessa, joka
+loppui vuonna 406, täsmälleen puoli vuosisataa Aiskhyloksen kuolemasta,
+tuo jumalan armoittama ehti valmiiksi kirjoittaa noin 120 näytelmää.
+Niistä on kuitenkin ainoastaan kahdeksan säilynyt.
+
+Vanhimpia niistä on kaiken todennäköisyyden mukaan »_Elektra_».
+Murhenäytelmä on saanut nimensä päähenkilön, Oresteen sisaren
+mukaan, joka yllyttää veljeä murhaamaan syyllisen äidin ja hänen
+rakastajansa, Aigisthoksen. Aihe on siis sama, jota Aiskhylos käsitteli
+keskimmäisessä Orestes-draamassaan. Rajatonta tuskaa Elektra tuntee
+isän murhan johdosta. Surupukuun puettuna hän tulee kuninkaanlinnasta
+ja valittaa surullista kohtaloaan kotona: kuinka häntä kohdellaan kuin
+orjatarta, kuinka hän tuskin saa vaatteita ja ravintoa ja kuinka hänen
+päivä toisensa jälkeen täytyy asua samassa talossa kuin isän murhaaja.
+Hänen ainoa toivonsa on, että Orestes, joka Agamemnonin kuollessa
+pelastui Krisaan, pian täysikasvuisena palaisi kotiin ja kostaisi
+isänsä puolesta.
+
+Mutta silloin vanha uskottu palvelija saapuu ja kertoo hänelle, että
+Orestes on tuhoutunut kilpa-ajoissa Delphoin kisoissa. Luonnoton äiti
+Klytaimestra riemuitsee. Nyt hän on vapautunut Oresteen mahdollisen
+koston tuottamasta tuskasta, joka on myrkyttänyt hänen elämänsä.
+Pilkallisesti nauraen hän jättää epätoivoisen Elektran valittamaan.
+
+Mutta pian näyttäytyy, että sanoma on sepitetty. Elektra saa sulkea
+kauan kaipaamansa veljen syliinsä. Jännitys kohoaa hirvittäväksi, kun
+Orestes menee sisälle isän palatsiin suorittamaan veristä tekoaan.
+Kuoro tuo ilmi kauhun, joka täyttää kaikkien mielet välttämättömän
+edessä.
+
+Sisältä kuninkaanlinnasta kuuluu Klytaimestran hätähuuto: »Oi poika,
+oi poika, sääli äitiäsi!» Mutta Elektra, joka seisoo ulkopuolella,
+sanoo: »Ei sinulla itselläsikään ollut sääliä häntä eikä hänen isäänsä
+kohtaan.»
+
+Saapuu sitten Aigisthos, kovin iloisena kuulemastaan huhusta, että
+Orestes oli kuollut, ja että hänen ruumiinsa oli tuotu kuninkaan
+linnaan. Hän käskee avaamaan palatsin portit, niin että jokainen koko
+maassa voi nähdä, ettei mitään toivoa ole enää Oresteesta, vaan että
+nyt on parasta nöyrästi taipua Aigisthokseen.
+
+Senjälkeen hän vetää itse pois verhon, joka on peittänyt kuolleen.
+Silloin selvenee hänelle, mitä on tapahtunut, ja mitä tulee
+tapahtumaan; ja välttämätön tapahtuu. Koston päivä, riemun hetki on
+koittanut Elektralle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sophokleen kehitys on huipussaan draamoissa, joiden aiheina on
+kuuluisa Oidipus-taru. Oidipus oli Theban kuninkaan poika. Hänen
+elämänkohtalostaan oli lausuttu hirmuinen oraakkeliennustus. Jonkin
+vanhan rikoksen vuoksi hänen sukunsa oli näet kironalainen. Ennenkuin
+Oidipus syntyi, Pythia oli sanonut, että hän kerran surmaa isänsä ja
+nai oman äitinsä. Välttääkseen näin kauheaa kohtaloa vanhemmat käskivät
+heittää äskensyntyneen rotkoon kuolemaan.
+
+Mutta kohtalo tahtoi toisin. Palvelija, jolle oli annettu tuo
+vastenmielinen tehtävä, sääli pienokaista ja antoi hänet eräälle
+Korinthoksen kuninkaan palveluksessa olevalle paimenelle. Paimen vei
+lapsen mukanaan Korinthokseen, ja kuningas, joka oli lapseton, otti
+Oidipuksen omaksi lapsekseen.
+
+Korinthoksessa Oidipus kasvoi voimakkaaksi ja rohkeaksi nuorukaiseksi
+ja häntä pidettiin yleisesti kuninkaan poikana. Mutta käydessään
+Delphoissa saadakseen tietää kohtalonsa hän sai vastauksen: »Varo
+saapumasta kotiseudullesi, sillä sinä tulet surmaamaan oman
+isäsi, naimaan oman äitisi ja olemaan ihmisten silmissä vihattava
+jälkeläinen.» Oidipus tahtoi luonnollisesti tehdä kaikkensa estääkseen
+kauheaa ennustusta toteutumasta ja päätti senvuoksi olla koskaan
+palaamatta siihen kaupunkiin, jossa hän luuli vanhempiensa asuvan.
+Umpimähkään hän läksi maailmalle, suunnaten kulkunsa kohti Theban
+kaupunkia. Tiellä hän kohtasi komean vanhan miehen, joka ajoi vaunuissa
+henkivartioiden seuraamana. Tie on kapea, ja ajaja tahtoo tunkea
+vaeltajan tien oheen, mutta Oidipus suuntaa voimakkaan iskun häneen.
+Syntyy käsikähmä, ja Oidipus surmaa sekä vanhan miehen että kaikki
+hänen seuralaisensa yhtä lukuunottamatta.
+
+Vanhus oli hänen oma isänsä. Niin oli — Oidipuksen aavistamatta — ensi
+osa oraakkelin ennustusta toteutunut.
+
+Oidipus vaeltaa edelleen Thebaan. Jo jonkin aikaa oli kaupunkia kovin
+kurittanut julma sfinksi, epäsikiö, jolla oli leijonan ruumis, naisen
+pää ja linnun siivet, ja joka oli asettautunut läheiselle kalliolle
+ja surmasi jokaisen, joka ei kyennyt ratkaisemaan hänen arvoitustaan:
+»Mikä on se eläin, joka ainoalaatuisena kaikista olennoista käy osaksi
+kahdella, osaksi kolmella ja osaksi neljällä jalalla, mutta jonka voima
+ja nopeus on pienin, silloinkuin jalkojen luku on suurin.» Oidipus
+keksi heti vastauksen: »Se on ihminen. Pikku lapsena ihminen ryömii
+nelinkontin; sitten hän käy kahdella jalalla, kunnes vanhuus pakottaa
+hänet käyttämään sauvaa kolmantena jalkana.» Tällä vastauksella
+sfinksin voima oli murrettu. Epäsikiö syöksyi itsestään kalliolta,
+ja Theba oli pelastettu. Kiitolliset thebalaiset ottivat Oidipuksen
+kuninkaakseen ja antoivat hänelle entisen kuninkaan lesken, lokāstēn,
+puolisoksi.
+
+Siten oli oraakkelin ennustus käynyt kokonaan toteen.
+
+Sitten Oidipus elää onnellisena ja saa Iokasteen kanssa kaksi poikaa ja
+kaksi tytärtä. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että lapset ovat
+hänen puolisisaruksiaan, ei aavistustakaan siitä, että ilma on täynnä
+onnettomuutta.
+
+Tästä kohden alkaa murhenäytelmä »_Kuningas Oidipus_». Thebaa
+hävittelee raivoava rutto, ja kansan lähetystö anoo kuninkaalta neuvoa
+ja apua:
+
+    On kuihtuneina kaikki jyvätähkäpäät,
+     on' laidun vailla karjaa, vaimon hedelmä
+    on kohtuun tukehtunut. Soihdun murheisen
+    tuo Theben linnaan julma rutto-daimoni.
+    On kohta tyhjä koko huone Kadmoksen[144] —
+     vaan täynnä valitusta mustan Hadeksen.
+
+Oidipus vastaa hyväntahtoisesti, että hän on jo ottanut huomioon kansan
+hädän ja lähettänyt lankonsa Kréōnin Delphoihin pyytämään jumalien
+neuvoa.
+
+Kohta tämän perästä saapuu Kreon tuoden Apollonin sanoman, että kirous
+tulee painamaan maata, kunnes entisen kuninkaan murhaaja on keksitty ja
+hänet joko surmattu tai ajettu maanpakoon. Oidipus lupaa juhlallisesti
+tekevänsä kaiken saattaakseen rikollisen kärsimään ansaittua
+rangaistustaan. Saadakseen selvyyttä hän lähettää sokealle tietäjä
+Teiresiaalle kutsun saapua luokseen.
+
+Mutta vanha mies pyytää saada olla vastaamatta.
+
+    Mun anna palata. Ja keveämmin me
+    Kohtalon kestämme, kun mua tottelet,
+
+hän sanoo.
+
+Kun Teiresias itsepäisesti kieltäytyy selittämästä tarkemmin sanojansa,
+Oidipus suuttuu, ja kiivas sananvaihto syntyy. Lopuksi tietäjä
+harmistuneena sinkoaa: »Murhaaja, jota etsit, olet itse!»
+
+Oidipus käsittää kuitenkin hänen sanansa vain vihanpurkaukseksi eikä
+aavistakaan kamalaa totuutta. Ja Iokaste vahvistaa häntä luulossaan.
+»Älä usko tietäjää!» hän sanoo. »Mieheni sai myöskin tietäjän viestin,
+että oma poikansa hänet surmaisi, mutta poikanen kuoli jo pienenä.
+Oraakkeli on siis puhunut valhetta.»
+
+Heti sen jälkeen saapuu Korinthoksesta sanansaattaja ilmoittaen, että
+Oidipuksen isä on kuollut, ja että Korinthoksen kansa tahtoo valita
+pojan kuninkaaksi.
+
+Näin Oidipus on siis mielestään säästynyt kamalasta kohtalosta surmata
+oma isänsä! Mutta peläten, että oraakkelin ennustuksen jälkimmäinen
+osa toteutuisi, hän ei uskalla palata Korinthokseen, niin kauan
+kuin hänen oletettu äitinsä elää. Silloin sanantuoja antaa hänelle
+selityksen, jonka pitäisi vapauttaa hänet kaikesta pelosta: Oidipus
+ei ole Korinthoksen kuolleen kuninkaan poika, vaan löytölapsi,
+jonka sanantuoja itse kerran sai Theban kuninkaan paimenelta ja vei
+Korinthokseen. Oidipus lähettää nyt hakemaan paimenta, joka voi antaa
+varman selostuksen hänen syntyperästään.
+
+Turhaan Iokaste pyytää häntä olemaan sitä tekemättä. Siitä, mitä hän
+on kuullut, hän ymmärtää totuuden kaikessa kauheudessaan ja hän sanoo
+Oidipukselle:
+
+    Oi, kunpa, Oidipos, et tuntis itseäs.
+    Ma lausun sulle tämän sanan ainoan:
+     Oi, onneton — ei mitään sulle enempää.
+
+Näin sanottuaan hän poistuu näyttämöltä.
+
+Mutta Oidipus luulee juuri nyt olevansa onnensa huipulla. Sitä
+voimakkaammaksi tulee senvuoksi vaihdos tapausten kehityksessä,
+ratkaiseva käänne, kun hän paimenen selostuksista vähitellen saa
+kauhistavan tiedon, kuinka kaikki oikeastaan on. Kohtalon iskun
+huumaamana hän hoipertelee palatsiin kuoron laulaessa:
+
+    Suku ihmisten kuolevain,
+     miten tyhjäksi, turhaksi
+    elonretkenne huomaan.
+    — — —
+     Sinä opetat minulle,
+    on onneton Oidipos,
+    osa autuas, onnekas
+     ei ihmisen koskaan.
+
+Hetken kuluttua sanansaattaja tulee palatsista ja kertoo, että Iokaste
+on surmannut itsensä ja että Oidipus mielettömässä epätoivossaan on
+repinyt silmänsä päästäkseen näkemästä enempää syvää kurjuutta, johon
+hän on vajonnut. Voidaan myöskin sanoa, että Oidipuksen tulo sokeaksi
+on vertauskuvallinen: hänhän on jo ennenkin kulkenut sokeana läpi
+elämän.
+
+Ja nyt avataan palatsin portit, ja pari palvelijaa taluttaa kauhean
+näköisen sokean ulos. Armona hän rukoilee rangaistusta, jota helleenit
+pitivät kaikkia muita raskaimpana: maanpakolaisen katkeraa kohtaloa.
+Sanoin, jotka värisevät isänrakkautta ja jaloa tuskaa, hän uskoo
+pienet tyttösensä Kreonin hoitoon ja alkaa maanpakolaisen lohduttoman
+vaelluksen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikkalaiset itse pitivät »Kuningas Oidipusta» parhaimpana
+taideteoksena kaikista murhenäytelmistä. Voittamattoman mestarillisesti
+Sophokles on ymmärtänyt yksinkertaisin keinoin, ilman harkitulta
+yllätyksiä, lisätä draaman jännitystä, kuta pitemmälle draama
+vierii eteenpäin, ja niin muutamassa hetkessä kehittää äkillisen
+muutoksen korkeimmasta onnesta pohjattomaan kurjuuteen. Ei kukaan ole
+peloittavammalla tavalla kuvannut _kohtalon ironiaa_ kuin runoilija,
+kun hän antaa Korinthoksen sanansaattajan esiintyä. Tuleehan mies
+tuomaan Oidipukselle ilosanomaa ja vapauttamaan hänet tuskaisasta
+pelosta, että hän joutuisi menemään naimisiin äitinsä kanssa. Jotta
+Oidipus tuntisi tulevaisuutensa oikein varmaksi, ilmaisee sanantuoja
+hänelle hänen todellisen alkuperänsä ja aiheuttaa suoranaisen
+vastakohdan, mitä hän hyväntahtoisuudessaan on tarkoittanut. Tämä, jos
+mikä, on traagillista ironiaa.
+
+Katsojain mielenkiinnon draama pitää vireillä alusta loppuun asti. Ja
+kuitenkaan siinä, yhtä vähän kuin Sophokleen muissakaan näytelmissä,
+ei esiinny mitään nykyaikaisten vaatimusten mukaista _toimintaa_. Jos
+se olisi ollut nykyaikaisesti rakennettu draama, olisimme saaneet
+näyttämöllä todeta Delphoin oraakkelin ennustuksen Oidipuksen
+vanhemmille aiheuttaman tuskan, kenties nähdä hänen kuolemaan
+jättämisensä ja pelastuksensa Korinthokseen, hänen käyntinsä Delphoissa
+ja Pythian sanojen vaikutuksen häneen, nähdä sen tapahtuman, joka tekee
+hänet syylliseksi j.n.e. Sophokleen draama ei ole siten elävää elämää,
+mutta koko toiminta on niiden tapahtumien vähittäistä paljastamista,
+mitä on tapahtunut _ennen_ varsinaista näytelmää. »Sophokleen suuri
+taide», kuten Schück sanoo, »ilmenee juuri siinä, että vaikka
+oikeastaan ei yhtään ainoata uutta tekoa suoriteta eikä mitään uutta
+tapahdu — draama kuitenkin vaikuttaa, niinkuin se kauttaaltaan olisi
+täynnä elämää ja toimintaa.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuinka sokean, kovia kokeneen Oidipuksen pitkä ja ansaitsematon
+kärsimys loppui, sen on Sophokles näyttänyt meille näytelmässään
+»_Oidipus Kolonoksessa_», jonka hän kirjoitti oman elämänsä lähetessä
+loppuaan. Tämä yhdeksänkymmenvuotiaan runoilijan teos on ihmeellinen
+todiste siitä, kuinka korkeaksi arvioitava hänen taiteellinen
+luomisvoimansa oli vielä hänen viimeisinä elinvuosinaan.
+
+Draaman toiminta on sijoitettu runoilijan omaan kotiseutuun, vähän
+matkaa Ateenasta pohjoiseen olevaan pieneen Kolōnós-nimiseen kylään.
+
+    Oi valkohohtavainen kylä Kolonos,
+     sen laitumilla varsain laumat myllertää.
+    Sen vihreässä kukkavehmastossa on
+    köynnöksin syvän-tummin rungot peittyneet.
+    Ja siellä laulaa satakieli iltaisin
+     suruisin, lempein äänin luona pesänsä,
+    ja siellä viihtyy alla lehväin viileäin.
+    Ei sinne kiidä kuumat nuolet auringon,
+    ei sinne osu talvituulten humu viiltävä.
+    Vaan Dionysos, lemmekäs ja vallaton
+     käy nymfein kera riemumielin karkeloon.
+
+Näin kuoro laulaa kauniissa, kotiseudulle omistetussa
+tervehdys-laulussa, jonka runoilija on sijoittanut draamaan.[145]
+
+Kerjäläisen hahmossa, sokeana ja vanhuudenheikkona entinen kuningas
+saapuu Kolonokseen monien harharetki- ja kärsimysvuosien jälkeen. Hänen
+jalo, rakastava tyttärensä Antigónē taluttaa häntä kädestä. Hän asettuu
+lepäämään lehdon suulle, joka on pyhitetty kostonjumalattarille eli
+eumenideille, »hyvänsuoville», kuten kreikkalainen kauniimmalla nimellä
+heitä nimitti silloin, kun hän tahtoi voittaa heidän suosionsa.
+
+Äkkiä on aivan kuin vanhus olisi saanut näkönsä jälleen. Varmoin
+askelin hän kulkee niiden edellä, jotka ovat keräytyneet hänen
+ympärilleen, lehtoon sille »kupariportaalle», jonka luultiin johtavan
+alas manalaan. Ja hetkisen perästä hän on salaperäisellä tavalla
+kadonnut kaikkien näkyvistä. Hän on lopuksi saanut rauhan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ihmeen kauniilla tavalla on tässä näytelmässä ihmiskurjuuden herättämän
+surumielen kuteisiin loimiksi kudottu lohtua ja toivoa. Selvemmin kuin
+missään muussa kreikkalaisessa murhenäytelmässä kuulee tässä runoilijan
+oman sydämen puhuvan. »Kaiken yllä on», kuten Schück sanoo, »jotakin
+laskevan ilta-auringon hiljaisesta loisteesta. Suuri runoilijaura menee
+tässä mailleen kauneuteen ja sopusointuun.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun Oidipus oli lähtenyt maanpakoon, hänen molemmat poikansa
+_Eteoklēs_ ja _Polyneikēs_ päättivät hallita yhdessä. Mutta Eteokles
+rikkoi sopimuksen ja anasti yksin valtaistuimen. Polyneikes sai
+silloin apua apeltaan, Argoksen kuninkaalta ja viideltä muulta
+kreikkalaisella ruhtinaalta. Heidän sotaretkensä Eteoklesta vastaan
+antoi Aiskhylokselle aiheen murhenäytelmään nimeltä »Seitsemän Thebaa
+vastaan».
+
+Thebalaiset löivät takaisin vihollisen hyökkäyksen, mutta veljekset
+surmasivat toisensa kaksintaistelussa. Nyt otti Theban hallituksen
+käsiinsä heidän enonsa Kréōn. Hän hautautti juhlallisesti Eteokleen,
+mutta kielsi kuolemanrangaistuksen uhalla hautaamasta Polyneikesta,
+joka oli sotinut isänmaata vastaan. Hänen ruumiinsa piti heittää
+koirille ja korppikotkille. Silloin esiintyy kuolleen sisar, jalo,
+uhrautuva Antigone, ja julistaa, että hän pitää uskonnon käskyä
+ja velvoitusta kuolleita kohtaan korkeampana kuin hallitsijan
+sydämettömän ankaroita määräyksiä ja aikoo suorittaa veljelleen
+viimeisen palveluksen. Koirien ja lintujen saaliiksi heittäminen
+oli kreikkalaisen käsityskannan mukaan kauhein onnettomuus, joka
+voi kohdata ihmistä, sillä ilman hautausta ei hänen oltu suotu
+päästä rauhaan manalaan. _Antigone_ksi Sophokles on nimittänyt yhden
+murhenäytelmänsä, jota monet pitävät antiikin näytelmistä kaikkein
+täydellisimpänä taideluomana.
+
+Antigone pidätetään hänen yrittäessään suorittaa päätöstään ja viedään
+vangittuna Kreonin eteen. Vartija, joka tuo hänet, kertoo, kuinka
+Antigone oli mennyt kuolleen luo:
+
+    »Näkyypä neito. Niinkuin lintu huomaten
+     pesänsä pojitonna, vuoteen tyhjänä
+    surulla mielin haikeasti vaikeroi,
+    niin tääkin, kuolleen paljahaksi nähtyään,
+     valitti, itki, niille hirmukostoa
+    toivotti, joiden työtä ol' tää paljastus.
+    Ja kuivaa hiekkaa käsin sinne tuotuaan
+    hän vaskimaljan korkealta kallistaa
+     ja kolmin uhrijuomin vihmoi vainajaa.»
+
+Pyöveliensä edessä Antigone seisoo pystypäisenä, sillä hän on totellut
+jumalien käskyjä, jotka ovat ihmisten lakeja korkeammat.
+
+Mutta hänen uhmansa on rangaistava. Kreon käskee muuraamaan Antigonen
+elävänä maanalaiseen kallioholviin. Kaunis on hänen joutsenlaulunsa —
+se luo kauneuden hohteen hänen kuolemaansa:
+
+    Oi, katselkaa mua, syntymämaani miehet!
+     Astumassa jo oon
+    ma viimeis-polkua, viimeis-kerran
+    päivän soihtua silmäilen.
+    Sitten eessäni on ikiyö...
+     Tuoni kaikkein-tuutija mun
+    vie elävält' Akheronin[146] rantaan,
+    vaikk' ei suotuna mulle vielä
+    häiden riemua, enk' ole kuullut
+     morsiusvirttäni — vaan mun Tuoni nai!
+
+Niin viedään hänet pois. Ei edes Kreonin oma poika, Antigonen kihlattu,
+voi taivuttaa sydämetöntä itsevaltiasta peruuttamaan tuomiota. Mutta
+silloin esiintyy sokea tietäjä Teiresias ja kertoo onnettomuutta
+ilmoittavasta ennemerkistä: jumalat eivät tahdo enää ottaa vastaan
+uhria, sittenkuin koirat ja korppikotkat ovat häväisseet heidän
+alttarinsa.
+
+    »Sill’ alttarit ja kaikki uhrilietemme
+     täynn' Oidipun on poika raukan hurmetta,
+    jot' ahmii haukat, hurtat syövät herkkusuin.
+    Sen vuoksi uhripalveihimme jumalat
+    ei mielly eikä reisiluiden lieskahan,
+    eik' onnen virttä laula ennuslinnutkaan,
+     kun murhahurmeen kuuta ovat maistaneet.»
+
+Lopuksi Teiresias uhkaa kuningasta jumalien kauheimmalla
+rangaistuksella, jos hän vain ei muuta mielenlaatuaan. Silloin
+Kreon säikähtää ja rientää itse, kansansa seuraamana, hautaholviin
+vapauttaakseen Antigoneen. Mutta liian myöhään. Sanansaattaja[147],
+joka on ollut Kreonin matkassa, astuu näyttämälle ja kertoo, että
+kun kuningas tuli haudalle, se oli avattu ja Antigone kuollut. Hän
+oli hirttäytynyt huntuihinsa. Hänen kihlattunsa piti rakastettunsa
+hengetöntä ruumista käsivarsillaan. Kun hän näki isänsä, valtasi
+hänet niin suuri inho, että hän paljasti miekkansa isäänsä vastaan.
+Kauhuissaan peräytyi Kreon. Silloin survaisi nuorukainen aseen omaan
+rintaansa.
+
+Niiden joukossa, jotka kuulivat sanansaattajan hirveän kertomuksen,
+on Kreonin puoliso. Sanaakaan sanomatta hän menee sisälle palatsiin.
+Kun Kreon murtuneena palaa, avataan kuninkaanlinnan portit, ja sisällä
+nähdään kuningatar — makaavan kuolleena vuoteessa. Tapahtumain
+epätoivoon syöksemänä hänkin on lyhentänyt elämänsä. Hänen viimeinen
+sanansa — niin sanansaattaja kertoo — oli kostonhuuto puolisolle,
+»julmalle lasten murhaajalle».
+
+Yksinäisenä, syyllisenä, koko elämä tuhoutuneena, seisoo siinä Kreon
+parahtaen tuskanhuutoon:
+
+    Ah voi!
+     Jopa kauhusta säpsähdin!
+    Oi, ottakaatte jo kalpa
+    ja puhkaiskaa tämä rinta halpa!
+    Voi, voi minä vaivaisin,
+     joka vaivuin vaivojen äärihin!
+
+Ja murhenäytelmä päättyy kuoron johtajan varoittaviin sanoihin,
+että »ei pidä loukata ikuisten jumalien lakia itsepäisyydellä ja
+ylimielisyydellä.» Mielenmaltti ja sävyisyys ovat korkeimmassakin
+asemassa olevan velvollisuuksia.
+
+Tässä näytelmässä on useita ikikauniita kohtia. Muhkein on kenties
+ylistyslaulu ihmisen mahdille kukistaa villit luonnonvoimat,
+sivistyksen ylistyslaulu, voisi sanoa:
+
+    Ihmeitä mont' on. Ihminen
+     kaikkein tenhoisin ihme on.
+    Talven myrskyjä uhmaillen
+    kulkevi hän meren aaviston,
+    vaikk' ylt'ympäri lainehien
+     vain valkotyrskyt pauhaa.
+    Ei maa-emosellekaan hän anna rauhaa:
+    tuot' uupumatont' ikinuorta hän vaivaa,
+    kiertävin auroin ain' yhä kaivaa,
+     orhien voimalla peltoa raivaa.
+
+    Lintuin liutaa liitelevää,
+     niin, salomaiden laumojakin
+    pyytäjä kietovi pauloihin;
+    merten karjaa kiitelevää
+    mies sukkela piirittää
+     ja verkon poimuhun saartaa.
+    Hän vuortenkin elukoita juonin kaartaa:
+    harjakas orhin niska se taipuu,
+    tunturisonnin tarmo se haipuu;
+     ihmisen vallan alle ne vaipuu.
+
+    Hän puheen keksinyt on
+     ja leimuna lentävät aatteet
+    sekä säännöt valtiohallinnon,
+    jopa verhokseen vilusäällä vaatteet.
+    Kolkoilta kallioiltakin
+     rajuilman ilkinuolten alta
+    hän pakeni huoneen suojihin,
+    ain neuvokasna. — Yksi vain
+    peloittaa häntä: — Tuonen valta;
+    sit' ei hän karta, vaikka polttavaan
+     hän tautiin keksinyt onkin hoivaa.
+
+    Näin taitava keinoissaan
+    ja juonikas, ettei määrää,
+     välin oikean tietä hän käy, välin väärää.
+
+
+
+EURIPIDES,
+
+
+kolmas suurista kreikkalaisista murhenäytelmän kirjailijoista, kuoli
+samana vuonna kuin Sophokles, 406. Hän oli hyvin erilainen kuin
+vanhempi aikalaisensa. Hänen kasvoissaan oli sopusointua kaipaavan
+mietiskelijän ilme. Hänen elämänkohtalonsa oli myöskin kokonaan
+toisenlainen kuin vanhemman runoilijaveljen. Sophokles oli vain 28
+vuotias, kun hän sai ensimmäisen suuren voittonsa näytelmäkirjailijana;
+Euripides sai taistella vastatuulen kanssa neljäkymmenvuotiaaksi
+asti. Mutta ajan oloon muuttui yleisön kylmäkiskoisuus sitä
+voimakkaammaksi ihailuksi, ja kuolemansa jälkeisinä vuosisatoina
+Euripides näyttää saaneen enin kannatusta kolmesta suuresta
+murhenäytelmänkirjoittajasta.[148] Euripideen kirjallinen perintö
+on paljon paremmin säilynyt kuin hänen edeltäjiensä. Hänen noin
+90 näytelmästään meillä on parisenkymmentä tallella. Euripides on
+tuotannossaan _realistisempi_ kuin edeltäjänsä, lähestyy enemmän
+todellisuutta ja jokapäiväistä elämää, jossa on niin ylevyyttä kuin
+alhaisuuttakin.
+
+»_Álkēstis_»-nimisessä, vanhimmassa säilyneessä murhenäytelmässään,
+runoilija on piirtänyt kauniin ja kohottavan kuvan nuoresta puolisosta,
+joka uhrautuu pidentääkseen miehensä, kuningas Ádmētoksen elämää.
+Alkestis on nimittäin saanut tietää, että tämä saa elää vielä jonkin
+aikaa, jos joku toinen vapaaehtoisesti kuolee hänen puolestaan.
+
+Vastakohdaksi tälle jalolle, ylevälle naisolennolle Euripides kuvaa
+hänen vanhan appensa. Kun Admetos pyytää raihnaista ukkoa uhraamaan
+arvottoman elämänsä ainoan poikansa puolesta, tämä kieltäytyy siitä;
+mutta kun vanhus sitten alkaa Alkestiin paarien ääressä ilmaista
+syvää suruaan ja koettaa lohduttaa poikaa, antaa Admetos hänen
+kaunistelemattomin sanoin tietää, kuinka sydämetön, itsekäs ihminen
+hän on, joka on antanut nuoren naisen kuolla, sen sijaan että olisi
+itse uhrautunut. Ukko on kuitenkin miestä puolestaan ja puolustaa
+menettelytapaansa mainiosti kuvatulta poroporvari-näkökannalta:
+Admetoksen on vallan tarpeetonta seisoa siinä häpäisemässä isäänsä
+senvuoksi, ettei tätä ole haluttanut olla niin ystävällinen, että olisi
+paneutunut pitkälleen ja kuollut pojan asemesta. Jokaisella on vain
+_yksi elämä_, ja ukko tietää parhaiten itse, kuinka arvokas elämä on.
+Hänellä ei ole vähäisintäkään halua näytellä sankari-osaa. Ja muutoin
+on hävytöntä, että poika vaatii sellaista uhrautumista isältä, jota
+hänen on kuitenkin niin paljosta kiittäminen, isältä, joka on niin
+oivallisesti huolehtinut hänen tulevaisuudestaan, että voi jättää
+hänelle suuren maaomaisuuden perinnöksi. »Mitenkähän minä sitten
+olisin menetellyt väärin?» hän huudahtaa ja antaa Admetoksen tietää,
+kuinka kehno hän itse on, kun on antanut nuoren puolisonsa uhrautua
+puolestansa.
+
+Sillä välin on kuitenkin saapunut Admetoksen kestiystävä, meluava
+ja rähisevä Herkules, joka tuskin muutoin kuin nimeltään muistuttaa
+tuota sankaria. Tietämättä mitään kuolemantapauksesta tuo jäntevä
+voimamies, jolla on leijonannahka vaippanaan ja nuija aseenaan, antaa
+runsaasti kestitä itseänsä, ja kurkistaa sen ohella niin syvälle
+tuopin pohjaan, että hän aiheuttaa oikean häpeänhälinän suruhuoneessa.
+Kun hän kuitenkin saa tietää, minkä menetyksen hänen isäntänsä on
+kärsinyt, hän lupaa kiitokseksi kestityksestä riistää mustavaippaiselta
+kuolonruhtinaalta, Thanatokselta, takaisin hänen saaliinsa. Jos
+tarvitaan, Herkules katkoo hänen kylkiluunsa. Hän pitääkin lupauksensa,
+ja Admetos saa takaisin puolisonsa, jota hänen tuskin voi sanoa
+ansainneen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Yhtä voimakkaan realistisia piirteitä on mustasukkaisuuden
+alkutragediassa, Euripideen enimmän kiitetyssä murhenäytelmässä
+»_Mēdeiassa_». Kostaakseen puolisolleen, petolliselle Iasonille, Medeia
+päättää surmata hänen uuden morsiamensa ja sen jälkeen omat, tälle
+uskottomalle saamansa lapset. Komea on jo draaman alkusoitto, missä
+Medeiaan vanha imettäjä puhkee seuraaviin sanoihin:
+
+    »Ah, ellei synkkäin Symplegadein[149] välitse
+     ois Argo-laiva koskaan tullut Kolkhiiseen,
+    ei konsaan Pelionin notkomailta
+    ois honkaa ainuttakaan airoiks veistetty
+    urosten uljaitten, mi Peliaalle toivat
+     kultaisen taljan!»
+
+Vanhus kauhistuu aavistellessaan Medeian suunnitelmia lapsiin nähden.
+
+    »Näin kyllä jo, hän kuinka hurjin katsehin
+    tuijottaa heihin — jotakin hän aikoo —, ei
+     tuo viha viihdy murskaamatta uhriaan.»
+
+Medeiasta Euripides on luonut ylevän traagillisen hahmon, jota
+repii kaksi voimakasta alkukantaista tunnetta: toiselta puolen syvä
+äidinrakkaus, toiselta taasen mieletön mustasukkaisuus ja kostonhimo.
+Korinthoksen naisia edustavan kuoron edessä hänen haavoitetusta
+rinnastaan parahtaa tuskan huuto:
+
+    »Te hyvät naiset, kohlut kohtalon
+     on ankarat. On mennyt elämäin;
+    on voimain lopussa, ma kuoloon kaipaan.
+    Mun puolisoni, kalleimpain, hän nyt
+    mies kurjin, katalin on päällä maan.
+    Niist' olennoista, joille järki suotiin,
+     me naiset saimme osan huonoimman.»
+
+Hänen rakastamansa mies sitävastoin esiintyy näytelmässä
+vastenmielisenä onnenonkijana ja nokkaviisaana arki-ihmisenä, niin
+että on vaikeata ymmärtää, kuinka hän on voinut sytyttää naisessa
+hehkuvan intohimon. Kun hän selvittelee sitä muutosta, mikä hänen
+tunteissaan on pakosta tapahtunut tutustuttuaan Kreusaan, hän tekee
+sen matalasti ja poroporvarimaisesti kuin attikalainen pikkuporvari
+tai talonpoika, puhuaksemme Schückin suulla. Iason vakuuttaa, että
+yksinomaan taloudellinen ahdinko sai hänet päätökseen naida rikkaan
+kuninkaantyttären. Laskelmana oli, että sekä hän että hänen lapsensa
+ja entinen puolisonsa sitten voisivat viettää tyyntä ja huoletonta
+elämää! »Oliko se huono suunnitelma?» hän kysyy närkästyneenä siitä,
+että Medeia on nostanut asiasta melun, juuri kuin hän oli saanut kaiken
+järjestetyksi niin hyvin — _itselleen_.
+
+»Miksi sinä niin siitä rähiset, Medeia?» Suunnilleen siltä kannalta hän
+suhtautuu asiaan. »Olenhan järjestänyt niin, että sinulla yhäkin olisi
+koti tässä maassa, 'kunhan vain alistut esivallan harkintaan'.» Ja
+sitten hän pitää pitkän saarnan siitä, kuinka hyvän työn hän oli tehnyt
+tuodessaan Medeian kerran barbaarien maasta Hellaaseen elämään lain
+ja oikeuden alaisena. Olipa tämä vielä sen johdosta saanut mainetta
+viisaudestaan, kun sitävastoin »kukaan ei olisi puhunut hänestä
+sanaakaan, jos hän olisi jäänyt istumaan tuonne maan äärimmäiseen
+kolkkaan.» Ja mainehan on kuitenkin parasta kaikesta.
+
+»Miehuuton konna», loukattu puoliso sinkoaa hänelle vastaukseksi.
+
+    »Ei lujuutta, ei miehen miellä osoita,
+    ken rohkein katsein loukkaamiaan kohtelee.
+    Päinvastoin: pahe kehnoin se on ihmisen —
+     on julkeutta.»
+
+»Sinun armopalojasi en ota vastaan», hän sanoo ja lisää:
+
+    »Pois käy! On halus naisen nuoren syleilyyn,
+    kun liian kauan täällä poissa viivähdit.
+     Häät hanki!»
+
+Ja Iason lähtee, eivätkä hänen jäähyväissanansa vaikuta juuri
+kunnioitusta herättävästi:
+
+    »Niin kutsun vallat taivaan todistajiksein,
+    Ett' tahdoin sua, lapsiasi palvella.»
+
+Euripides, joka on nähnyt niin syvälle ihmisten sieluun, ymmärtää
+täydellisesti, mitä merkitsee, että nainen vihastuu, julmistuu, käy
+ilkeäksi. Medeia, jonka rakkaus Iasoniin kerran oli niin syvä, että
+hän uhrasi kaiken tämän vuoksi, Medeia on nyt heitetty pois kuin
+hyödyttömäksi käynyt kappale, koska naimisiinmeno toisen naisen
+kanssa soveltui nyt niin hyvin miehelle. Sydän kylmänä, elottomana,
+kivenkovana hän päästää valloilleen kaikki vihan tuhoavat voimat
+tätä itsekästä ihmistä vastaan, joka kerran saman sydämen oli saanut
+lyömään nopeammin onnesta ja uhrimielestä. Kun hän nyt näkee, miten
+tarkoituksetonta hänen koko uhrautuva rakkautensa oli ollut, hän tuhoaa
+itse sen hedelmät. Kostonhimo voittaa äidinrakkauden hänen rinnassaan.
+Hänestä on tullut piru naisen hahmossa. Ja kuitenkaan emme voi olla
+tuntematta syvää myötätuntoa häntä kohtaan. Näytelmäntekijän suuruutta
+todistaa, että hän saa kuulijansa tähän mielialaan.
+
+Murhenäytelmän kamala ratkaisu ei tapahdu silmiemme edessä.
+Sanansaattaja saapuu ja kertoo Medeian ja Kreusan kauheasta kohtalosta,
+
+    »hän kuinka värikkääseen viittaan verhoutuu
+     ja kultaseppelehen painaa kutreilleen.
+    Ja hiuksiaan peilin eessä suorien
+    hän hymyy sieluttoman kuvan nähdessään.
+    Ja sitten nousee tuoliltaan hän, karkeloi
+     niin huoneen poikki, valkojalkaa kohottain.
+    Ja ylen onnellisna lahjastansa hän
+    luo katseen siroon kantaan yhä uudelleen.
+    Mut jälkeen tämän näky vaihtui kauheaks:
+     hipiä muuttuneena horjuu takaisin hän
+    vavisten joka jäseneltään. Vaivoin hän
+    pääs istuimelle, ettei maahan sortunut.
+    Iäkäs palvelija, luullen Panin tai
+     muun jumalista häneen tulleen, riemuita
+    jo alkoi, kunnes hänen suustaan huomasi
+    hän vaahdon purskuvan ja silmäterien
+    kauhusta vääntyneen ja ihon kalpean.»
+     — — —
+    »Lyö sitten kultaseppeleestä otsalta
+    esille tulikielet kaikenkalvavat.
+    Ja viitta hieno taas, tuo lahja poikies,
+     syö onnettoman naisen lihan pehmeän.
+    Hän tulen kietomana karkaa tuoliltaan
+    ja syöksyy sinne, tänne, puistain kutrejaan;
+     pois aikoo riistää seppeleen, mut lujassa
+    on kultavanne. Liekkiloimut yltyvät
+    vain kahta hurjemmin, kun liehuu hiukset.
+    Hän tuskain murtamana maahan raukenee,
+     vain isä vaivoin enää tuntee tyttären.»
+
+Isä rientää paikalle ja joutuu saman kohtalon alaiseksi.
+
+Kun Medeia on saanut kuulla, että tämä osa hänen kostostaan on
+onnistunut, hän kertoo itse kuorolle päätöksestään surmata pienet
+lapsensa. Tämä yksinpuhelu, joka tulkitsee äidin tuskaa, kun rakkaus
+lapsiin ja kostonhimo taistelevat hänen sielussaan, kuuluu ajasta
+aikaan valtavimpiin ja sydäntäsärkevimpiin kohtauksiin, mitä konsanaan
+on tulkittu teatterissa. Hän lopettaa seuraavin sanoin:
+
+    »'Vain rohkeutta, sydän! Miksi vitkailen
+     työn julman suoritusta, jot' ei välttää voi?
+    Hyv' on, sa käsi onneton, käy miekkahan,
+    vie nopeasti elon synkkään määrähän!
+     Sa älä pelkää, älä muista lapsias,
+    sa joille elon soit ja joita rakastat,
+    vain hetkeks' unohda, ett' olet äiti sa!'
+     Saat sitten itkeä!»
+
+Näin sanoen hän poistuu palatsiin.
+
+Kun surmatyö on suoritettu, Iason rientää morsiamensa ja tämän isän
+hiiltyneiden ruumiiden luota näyttämölle. Palatsissa häntä kohtaa
+järkyttävä näky: hänen viattomat pikkulapsensa lepäävät siellä
+kuolleina.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Suuren runoilijauran päättää kauniisti näytelmä »_Iphigeneia
+Auliissa_». Iphigeneian hahmossa kohtaamme nuoren, viattoman tytön,
+ingénuen[150] näyttämöllä. Hän on rakastettavin luonne, mitä
+kreikkalainen draama on koskaan luonut, tämä puhdas neito, joka
+uhrataan isänmaan puolesta. Kreikkalaisten laivasto on Auliin[151]
+satamassa Agamemnonin päällikkyydessä. Yhtämittainen myrsky estää
+heitä purjehtimasta Troiaan. Ainoastaan jos Agamemnon uhraa tyttärensä
+Iphigeneian, voidaan suuri yritys toteuttaa. Verta vuotavin sydämin
+isä lähettää häntä noutamaan, ja tytär saapuu aavistamatta, mikä häntä
+odottaa. Mutta kun kauhistava todellisuus hänelle selviää, hän vavisten
+rukoilee isäänsä säästämään hänen elämäänsä:
+
+
+    »Sua ensiks' isäks sanoin: lapsekses sä muu.
+     Ma, esikoises, usein kiikuin polvellas,
+    sua suutelin ja hellat suukot suita sain.
+    Sa virkoit silloin: 'Saanko koskaan, lapseni,
+    kuin harras toivoin on, sun nähdä kukoista»
+     rinnalla miehen onnellisen kodissas?'
+    Mut sulle vastasin sun leukaas tarttuen
+    niin käsin hellivin kuin nytkin vielä tartun:
+     'Sun saanko vanhuksena, taatto, kotiini
+    ma kerran vastaanottaa, rakkaudellain
+    ne vaivat palkiten, ma jotka sulle tuotin?'
+    Nuo sanat vielä muistan, mutta, isäni,
+     sa unohdit ne, koska — tappaa tahdot mun.»
+
+»Mitä minulla on tekemistä Helenan tai Pariksen kosinnan kanssa?» hän
+huudahtaa.
+
+Mutta tapahtuu ihme: tyttö kypsyy äkkiä naiseksi. Hetken harkittuaan
+hän selittää haluavansa kohdata kuoleman ja tällä teollaan osaltansa
+vaikuttaa siihen, että naisia ei enää Hellaasta ryöstettäisi. Hän
+tuntee, että koko Kreikka katsoo häneen, ja hän sanoo äidilleen:
+»Minut olet synnyttänyt, et vain itsellesi, vaan koko Hellaalle. Kun
+niin monet tuhannet urhot ovat valmiit kuolemaan Hellaan puolesta,
+niin pitäisikö minun elämäni, yhden ainoan, olla esteenä?» Hänet
+viedään alttarin ääreen, mutta samassa kuin uhriveitsi välkähtää,
+Artemis tempaa hänet kuoleman kidasta ja vie hänet Tauriaan[152]
+papittarekseen. Hänen tilalleen ilmestyy naarashirvi, jonka veri on
+pirskoittanut alttarin.
+
+Iphigeneian uhri päättää viimeisen suuren kreikkalaisen murhenäytelmän,
+joka on säilynyt meidän päiviimme.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kreikan kolme suurta murhenäytelmänkirjoittajaa on esiintynyt myöskin
+hullunkurisen _satyyridraaman_ alalla. Tällaisista näytelmistä tragedia
+on syntynytkin, ja niitä esitettiin jatkuvasti murhenäytelmäin
+jälkinäytöksenä, että katselijat saisivat ravisteleutua vapaaksi siitä
+painostuneesta mielialasta, minkä murhenäytelmä oli synnyttänyt.
+Niiden nimi johtui siitä, että kuorona oli satyyreja, jonkinlaisia
+pukinjalkaisia luonnonhaltioita. Nämä leikkisät, vallattomat,
+ujostelemattomat luonnonlapset, jotka ahmien nauttivat elämästä,
+tanssivat laulaen ja rupatellen Dionysoksen seurueessa. Ainoa meille
+täydellisenä säilynyt satyyrinäytelmä on Euripideen »_Kyklops_»[153],
+jonka aiheena on Odysseuksen käynti Polyphemoksen luolassa. Satyyrit,
+jotka esiintyvät kuorona, ovat Polyphemoksen orjina samoinkuin heidän
+isänsä Silenos, Dionysoksen oma kasvatusisä. Haaksirikkoisina he ovat
+saarelle joutuneet ja heidät on pantu paimentamaan kykloopin lampaita.
+He tulevat nyt laulaen ja kirkuen ajaen karjaa kykloopin luolalle.
+Kuuluu hoilotus:
+
+    »Ssst! Miksi siellä rämmit? Käy
+     taas kummun vehmauteen!
+    Sua kivellä mä viskaan.
+    Hoi, hoi, eespäin, eespäin,
+    te syöttiläät sarvehikkaat
+     kykloopin paimenen!
+
+    No, uuhi, lypsää suo mun nyt;
+    ja imeä vuonies,
+    jotk' kätkivät luolat nuo!
+    Sua vuottavat päivät pitkät
+     ikävästä ne määkien.»
+
+Odysseus nousee maihin miehineen ja kysyy, voiko hän saada vettä ja
+ruokavaroja. Ne tiedot, jotka hän Silenokselta saa, eivät ole juuri
+lupaavia. »Mutta kykloopit ovat kai», hän kysyy, »vierasvaraisia
+muukalaisille?»
+
+Silenos.
+
+    Ma luulen näiden lihan heille maistuvan.
+
+Odysseus.
+
+    Kuin niin! Siis ihmissyöjiäkö ovat he?
+
+Silenos.
+
+    Ei täällä syömättömäks kukaan jäänyt lie.»
+
+Silenos, joka kauan on saanut olla vailla Bakkhoksen antimia, riemastuu
+suunniltaan, kun Odysseus antaa hänelle nahkaleilistään kulauksen
+väkevää viiniänsä.
+
+Silenos (juotuaan)
+
+    Rallallaa, tanssiin kutsuu nyt mua Bromios.[154]
+        (Kulauttaa vielä kerran)
+     Hah, hah, haa!
+
+Odysseus.
+
+    No, somasti se kurkun kautta solahti!
+
+Silenos.
+
+    Niin, jotta tuntuu hamaan isoonvarpaaseen.
+
+Mieliala käy yhä hilpeämmäksi ja keskustelu yhä enemmän ja enemmän
+kansanomaisen karkeaksi — antaahan kaunis Helena, »tuo lutka», siihen
+yllin kyllin aihetta, kunnes pelätty kyklooppi itse äkkiä ilmestyy
+näyttämölle, karjuu orjilleen ja uhkaa heitä, että moni heistä saa pian
+itkeä saadessaan kartusta selkään. Mutta hänessä on joka tapauksessa
+kaikessa tuimuudessaan huumoria. Kun satyyrit silmässä poikaveijarin
+vallaton välähdys pyytävät häneltä kauniisti: »Ole kiltti äläkä vallan
+niele meitä», niin hän pauhaa: »Siitä tosiaankin itseni varjelen. Sillä
+saisinpa teidät vatsaani, niin heti minulta hengen keikkaroimisellanne
+ottaisitte.» Ja hänen julmat piirteensä lientyvät, kun hän ajattelee
+ihmislihaa. Hän on kyllin kauan elänyt kauriinlihalla ja leijonan
+paistilla. Ja mielin kielin Silenos yhtyy siihen, että jokapäiväisen
+ruoan vaihtelusta on sekä huvia että hyötyä.
+
+Odysseus menee nyt Polyphemoksen kanssa luolaan, jonne hänen miehensä
+jo ennen ovat kadonneet. Siellä ajatellaan kykloopin syövän kauhean
+ateriansa. Sitten Odysseus tulee jälleen esiin ja kertoo satyyreille,
+miten kaksi hänen miehistään oli kadonnut jättiläisen kauheaan kitaan:
+
+    »Niin, kaks hän nappas, käsissänsä punniten,
+    Ken parhaass' oli lihassa ja vantterin...»
+
+Mutta silloin Odysseus keksii ajatuksen päihdyttää hirviön väkevällä
+viinillään. Hän pyytää satyyreja auttamaan muukalaisia kykloopin
+sokaisemisessa ja siten pelastamaan sekä itsensä että heidät. He
+joutuvat suunniltaan ihastuksesta tätä ajatellessaan. Mutta sankareiksi
+he eivät juuri ole tunnettuja, ja kun on ryhdyttävä toimeen, niin
+he laulavat vain kehoituslauluja kreikkalaisille, jotka itse saavat
+suorittaa kykloopin sokaisemisen. Ennestään tunnemme, miten taru loppuu.
+
+Hyvin lähellä satyyridraamaa on näytelmä »Alkestis». Tiedetään, että se
+esitettiin neljäntenä kappaleena murhenäytelmä-kolmikon perästä, siis
+samassa tarkoituksessa kuin satyyrinäytelmät. Tästä selittyvät monet
+Alkestiin hullunkurisuudet. Tämä näytelmä on pikemminkin traagillinen
+farssi[155] kuin varsinainen tragedia.
+
+
+
+
+AISKHYLOS, SOPHOKLES JA EURIPIDES.
+
+
+Kansantaru näkee kernaasti liittymäkohtia samanaikaisten kuuluisain
+miesten elämässä. Siten Kreikan kolme suurta näytelmänkirjoittajaa
+perimätiedossa liittyvät helleenien suurimman urotyön muistoihin.
+Sinä päivänä, jolloin Salamiin voitto saatiin, kerrotaan Aiskhyloksen
+olleen taistelevien riveissä, Sophokleen nuorukaisena johtaneen sitä
+poikakuoroa, joka voittojuhlassa laulaen ylisti urotöitä, ja Euripideen
+samana päivänä syntyneen Salamiissa.
+
+Aiskhyloksen näytelmäin henkilöissä on muinaisaikaisen taiteen
+yksinkertaista ankaruutta. Heidät näkee edessään kuin yhdestä
+graniittimöhkäleestä hakattuina, eheinä alusta loppuun, kunnes kaatuvat
+tai viettävät voittoansa. Sophokleen kuvaamat ihmiset sitä vastoin ovat
+lihaa ja verta. He eivät taistele yksin ulkonaisia esteitä ja kohtalon
+tahtoa vastaan, vaan kamppailevat myös oman epäilyksensä ja sydämensä
+vienompain tunteitten kanssa. Heissä on sekä ulospäin suuntautuvaa
+toimintatarmoa että sisäistäkin elämää. »Aiskhyloksen luonteiden
+pääpiirteenä», Schück sanoo, »on tahdonvoima; Sophokleella sinä on
+sielun aateluus. Hänen luonteissaan on ihanteellisuutta ja ylevyyttä,
+joita kenties ei koskaan ole ylitetty.» Kaikesta suurisuuntaisuudestaan
+ja mielenlujuudestaan huolimatta ilmenee heidän sisimmässään
+sittenkin hentoutta, joten ne suuremmassa määrin kuin Aiskhyloksen
+henkilöt saavat herätetyksi myötätuntoamme. He saavatkin osakseen
+melkoista enemmän psykologista mielenkiintoamme, sentähden että ovat
+monisäikeisempiä ja hienompirakenteisia, kuin Aiskhyloksen muutamin
+harvoin yksinkertaisin piirtein kuvaamat luonteet.
+
+Sophokleen suuruus on ennen kaikkea siinä, että hän on kehittänyt
+ja muovannut Aiskhyloksen luoman murhenäytelmän _kauneudeltaan
+sopusuhtaisemmaksi_. Puhtaasti näytelmälliseltä kannalta hänen
+esitystaitonsa merkitsee suurta edistystä siinä, että hän asettaa
+meidät kasvoista kasvoihin näkemään _todellista sieluntuskaa_.
+Sellainen Klytaimestrahahmo esimerkiksi, minkä Aiskhylos on luonut,
+ei sitävastoin tunne lainkaan omantunnon tuskia, ja yhtä vähän tuntee
+niitä hänen Oresteensakaan — Aiskhyloksen kostonjumalattaret ainoastaan
+ulkonaisesti symboloivat kiduttavaa tunnontuskaa.
+
+Euripideeseen taasen on askel paljoa pitempi kuin erotus molempien
+hänen edeltäjäinsä välillä. Vaikka hän oli ainoastaan neljätoista
+vuotta Sophoklesta nuorempi, tuntuu siltä, kuin hän kuuluisi kokonaan
+toiseen, mietiskelevämpään aikakauteen. Erilaisuudet riippuvat
+tietysti persoonallisestakin luonteensävystä. Sophokles oli iloinen
+ja sopusuhtainen luonne, Euripides sitävastoin levoton mietiskelijä
+ja etsiskelijä, suorastaan ärtyisä erakko, henkisesti lähempänä niitä
+filosofeja, jotka harrastivat olemassaolon arvoitusten ratkaisua,
+kuin laulunjumalatarten palvelijoita. Aiskhylos ja Sophokles ovat
+molemmat vanhan homeroslaisen jumalaisuskon ja sankarisadun kannalla.
+Euripideeseen sitävastoin on vahvasti vaikuttanut se sarja filosofeja
+aina Herakleitoksesta ja Ksenophaneesta alkaen, joka on työskennellyt
+hävittääkseen perinjuurin vanhan jumalaisuskon ja on sen sijaan luonut
+uusia eetillisiä ihanteita, järjen vaatimuksien kanssa suuremmassa
+sopusoinnussa olevia.
+
+Aivan kuin suuret edeltäjänsä Euripides ottaa näytelmäinsä
+aiheet vanhoista sankarisaduista[156], mutta hänen sankarinsa
+ovat usein tuskin muuta kuin nimeksi vanhan ajan urhoja. Hän
+riisuu niiltä ihannoivan hohteen ja antaa niiden esiintyä oman
+aikakautensa tavallisina ihmisinä monine heikkouksineen ja
+monine pikkumaisuuksineen. Jos Sophokles on kyennyt tenhoavalla
+ihanteellisuudellaan tekemään sankarinsa vakuuttaviksi ja uskottaviksi,
+niin Euripideen taideluomain vakuuttava voima perustuu siihen, että
+hän on ottanut tyyppinsä suoraan elävästä elämästä. On sanottu,
+että Sophokles kuvaa ihmiset sellaisiksi, kuin heidän _tulisi_
+olla, Euripides sitävastoin sellaisiksi, kuin he _ovat_. On hänkin
+sentään kohottanut sankarinsa ja sankarittarensa tavallisten mittojen
+yläpuolelle, mutta siten, että hän, antamatta heille yli-inhimillisiä
+ominaisuuksia, on varustanut heidät voimakkaalla intohimolla,
+_paatoksella_. On sanottu Euripideestä, että »hän on tuonut lemmen ja
+raivon näyttämölle».
+
+Euripideen sankarit ovat kuninkaita ja kuningattaria, mutta
+heidän tunne-elämänsä on tavallisten kuolevaisten. Medeia on
+tunteenpurkauksissaan lapsiaan kohtaan kokonaan ja täysin
+äiti. Verratkaamme tätä esim. siihen, kuinka Sophokles kuvaa
+sisarusrakkautta. Antigone rakastaa kyllä veljeään Polyneikestä,
+mutta ratkaisevaa hänen menettelytavalleen on hurskauden velvoitus
+vainajaa kohtaan, uskonnollinen käsitys perhesiteistä, korkeammasta
+järjestyksestä kuin luonnollinen sisarusrakkaus. Ja Elektran tunteita
+veljeään kohtaan hallitsee halu saada hänessä nähdä isän kostaja.
+Sophokleella vallitsevat yleensä niin sanoaksemme yläluokkatunteet,
+sellaiset tunteet, jotka ovat sankarihenkilöille ominaisia. Muut
+tunteet, enemmän yleisinhimilliset, jotka ovat kuninkaalla ja
+kuningattarella yhteisiä syvien rivien kanssa, ovat olemassa kyllä
+nekin, mutta runoilija ei suvaitse näyttää niitä yksinään tai antaa
+niille suurempaa merkitystä. Euripides luopuu murhenäytelmälle siihen
+asti ominaisesta ylväästä juhlallisuudesta ja päästää valloilleen
+ne alkuperäiset tunteet, jotka vallitsevat joka ihmisen rinnassa,
+olkoonpa hän ylhäinen tai alhainen. _Sellaisena ilmenee kansanvaltaisen
+ajanhengen vaikutus murhenäytelmässäkin._ Se sankarius, joka itsestään
+ilmenee lapsekkaan hennossa ja itsetiedottomassa Iphigeneiassa, on
+senvuoksi paljon enemmän liikuttavan inhimillistä, kuin mahtipontisempi
+heroismi[157], minkä vaikuttaa kasvatus ankariin, siveellisiin ja
+uskonnollisiin periaatteisiin, jotka kehittävät sielun valmiiksi
+milloin hyvänsä suorittamaan sankarimaisen työn. Sankariuden edellinen
+muoto ei kenties ole yhtä ylevä kuin Antigoneen, mutta se on varmasti
+vielä valtavampi.
+
+Euripideen voima johtuu hänen terävästä _psykologisesta silmästään_.
+Paljon syvemmälle kuin edeltäjänsä hän on tunkeutunut ihmissydämen
+salaisuuksiin ja suuntinut sen pohjatonta syvyyttä. Hän on itse
+rikkirevitty luonne, ja hänen näytelmänsä tekevät epäsoinnuillaan
+voimakkaamman draamallisen vaikutuksen kuin Sophokleen sopusointuisat
+runoteokset.
+
+Euripides on runoilussaan monin verroin realistisempi kuin Aiskhylos ja
+Sophokles. Mutta hänen realismissaan on usein vahvasti _ihanteellinen
+pyrkimys_. Ei klassillisella kielellä ole pantu leimuavampaa
+vastalausetta sodan pohjatonta kurjuutta vastaan, ei ole näytelmää,
+missä voitettujen lohduton kohtalo olisi tärisyttävämmin kuvattu kuin
+hänen murhenäytelmässään »_Troiattaret_». Ei ole epäilemistäkään,
+että tähän ovat vaikuttaneet kokemukset peloponnesolaissodan
+mielettömästä, rikkirepivästä veljestaistelusta. Näyttämönä on tasanko
+Troian edustalla. Sen teltan edustalla, jossa ylhäisimmät troiattaret
+pidetään vangittuina, makaa maassa Hekuba, kaupungin entinen
+kuningatar epätoivon murtamana pää painuksissa. Taustalla näkyy Troia
+temppeleineen ja linnoineen liekkeihin sortumassa. Kreikkalaisten
+voitto saa tässä todellisuustaustan voitettuja kohdanneen hävityksen ja
+häpeän elävästä kuvasta. Sille antavat ilmauksen vangitut troiattaret
+tuskanhuudoillaan ja sanomattomalla epätoivollaan. Kreikkalaisilta
+urhoilta valahtaa tavattoman suuruuden sädekehä kuin vanha vaate, kun
+Hekuba tai hänen tyttärensä Kassandra katsovat heihin. Mitä onkaan
+heidän silmissään »kansojen paimen», Agamemnon? Mies, joka on antanut
+jalon, puhtaan lapsensa kuolemaan saadakseen takaisin kevytmielisen
+naisen, mies, joka kostonhimosta on uhrannut hekatombeja[158] lämmintä,
+elinvoimaista verta, niin kreikkalaista kuin troialaistakin.
+
+Euripideen voimakas psykologinen mielenkiinto ja taipumus
+mietiskelemään ajan probleemoja on antanut hänelle nimen »näyttämön
+filosofi». Se on kunnianimi, mutta sillä on ollut vaaransakin.
+Sisällyttää uudenaikaisia probleemoja ja keskustelunaiheita vanhoihin
+taruihin oli kuin vuodattaa uutta viiniä vanhoihin leileihin.
+Hänen näytelmäinsä kokoonpano on sentähden _yhtenäisyydeltään_
+paljon jäljessä siitä, mitä hänen suuret edeltäjänsä ovat luoneet.
+Mutta siihen sijaan Euripides on osoittanut, että ympärillämme
+elävien ihmisten elämä saattaa olla yhtä mielenkiintoista tutkia
+kuin muinaisaikojen yli-inhimillisten sankarien ja kuningasten ja
+kuningattarien — sille nimittäin, jolla on _näkemisen_ lahja. Tätä
+lahjaa ei ollut yksin murhenäytelmän kirjoittaja Euripideellä — vaan se
+synnytti myös toisen draamallisen kirjallisuuden haaran, attikalaisen
+huvinäytelmän, jota myöhemmin tulemme käsittelemään.[159]
+
+
+Kirjallisuutta edellä mainittujen suurten kirjallisuushistoriallisten
+teosten lisäksi:
+
+A.M. Alexanderson, Oidipus-sagans tragedier i svensk tolkning.
+
+S. Eitrem, Aischylos.
+
+Erik Hedén, Ur Aischylos' idévärld (Vår tid 1916).
+
+Sven Lönborg, Dike och Eros, I osa.
+
+Gilbert Murray, Euripides and his age.
+
+Johannes Paulson, Oidipussagan i den grekiska tragedien.
+
+Hugo Steiger, Euripides. Seine Dichtung und Seine Persönlichkeit.
+
+Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff, Griechische Tragödien.
+
+Emil Zilliacus, Ett antikt krigsdrama (Svenska Litteratursällskapets
+förhandlingar 1926—1927).
+
+Emil Zilliacus, Sophokles.
+
+Sophokles, Antigone, Kaarlo Koskimiehen suomennos.
+
+
+
+
+
+
+VELJESSOTA
+
+
+
+
+»KOLMIKYMMENVUOTINEN RAUHA», JOKA OLIKIN VAIN VIISITOISTAVUOTINEN.
+
+
+Ns. ensimmäinen peloponnesolaissota oli vain alkuvalmisteluja tuleviin
+taisteluihin. Molemmat päävastustajat olivat tunnustelleet voimiaan ja
+koonneet kokemuksia tulevaa, suurta loppuratkaisua varten.
+
+Kuka oli syyllinen uuteen, tuhoisaan veljessotaan? Ateenalaiset ja
+sparttalaiset syyttivät luonnollisesti toisiaan. Näköjään ateenalaiset
+kylläkin olivat oikeassa, sillä olihan Spartta sotilasvaltio.
+Mutta sotilasvaltio ei, kuten aikaisemmin olemme nähneet, tässä
+tapauksessa ollut samaa kuin _sotainen_ valtio. Spartan järjestelmä
+oli puolustusta, mutta ei sodankäyntiä varten vieraassa maassa.
+Sparttalaisilla oli voimakas sotajoukko, mutta he pitivät sitä kuin
+silmäteräänsä eivätkä tahtoneet panna sitä vaaraan kuin äärimmäisessä
+hädässä. Jos se kärsi vaurioita, olivat ne vaikeasti korvattavissa. Ja
+rahoistahan sparttalaisilla oli vieläkin suurempi puute kuin sotilaista.
+
+Lisäksi Spartan hallitus pelkäsi sotaa senkin vuoksi, että se helposti
+voi aikaansaada sisäisiä rauhattomuuksia. Sillä saatuaan aseet käsiinsä
+helootit ja perioikit tunsivat olevansa herrojensa veroisia voiden
+syystä vaatia osuutta valtion hallitukseen, koska he osaltaan myös sitä
+puolustivat. Toisena vaarana vieraalla maalla käytävässä sodassa oli,
+että sotapäälliköt voivat tulla liian omavaltaisiksi ja tehdä itsestään
+yksinvaltiaita. Kaiken kaikkiaan sparttalaiset pitivät sodankäyntiä
+ulkopuolella Peloponnesosta liian uskallettuna.
+
+Spartta tahtoi siis välttää hyökkäyssotaa. Mutta Peloponnesoksen
+asiat eivät olleet yksin sen ratkaistavissa. Eräs toinen
+peloponnesolaisliiton valtioista, Korinthos, joka melkein kaikessa
+oli Spartan vastakohta, antoi aiheen itse _sodan syttymiseen_.
+Korinthoksella oli tässä liitossa paljon sananvaltaa, sillä sillä oli
+kaksi valttia, joita ei ollut Spartalla, laivasto ja rahaa. Sillä
+oli edullinen asema Pohjois-Kreikkaa ja Peloponnesosta yhdistävällä
+kannaksella kahden meren läheisyydessä. Siten se joutui hallitsemaan
+kolmea tärkeää kauppatietä, kahta meri- ja yhtä maatietä. Sen kauppa ja
+sotalaivastot olivat persialaissotien aikoihin asti Kreikan suurimmat.
+Sen käsityöläiset valmistivat kallisarvoisia vientitavaroita,
+laadultaan ennen kaikkea ylellisyystavarani luontoisia huonekaluja ja
+vaatteita. Kuuluisia olivat myöskin korinthoslaiset pronssiesineet
+ja taiteelliset, väritetyt korinthoslaiset savimaljakot. Erikoisen
+haluttuja olivat pienet, sirot ruukut, joissa myytiin korinthoslaista
+hajuvoidetta[160]. Niillä oli hyvä menekki Välimeren maiden hienoston
+maailmassa. Sillä Korinthos oli aikansa muotikuningatar, ja Kreikan
+kauneimmat ja hienoimmat kurtisaanit[161] viettivät siellä loisteliasta
+elämäänsä. Ylhäällä Korinthoksen akropoliilla loisti Aphroditen
+puolittain itämainen pyhättö tuhansine kaupan olevine papittarineen
+majakkana merenkulkijoille. Se Aphrodite, jota siellä palveltiin, oli
+Astarte, Raamatun »Astarot, sidonilaisten iljetys», joka oli tuotu
+Foinikiasta samaan aikaan kuin Tyroksen purppurakin. Pindaros laulaa
+hillitysti »vierasvaraisista ja houkuttelevista nuorista naisista»
+mahtavassa Korinthoksen kaupungissa. Peloponnesolaissodan aikana eli
+Lais, kaunein kaikista näistä kevytmielisistä naisista, Korinthoksen
+Kirke, kuten häntä huvinäytelmäin kirjoittaja Aristophanes nimitti.
+Kaikista maista tuli miehiä hänen luokseen tuodakseen Aphroditelle
+uhrinsa, ja Laiksen asunto täyttyi kullalla, niin että hän voi
+huvitella rakennuttamalla temppeleitä ja muita julkisia rakennuksia.
+
+Kaikki on katoavaista. Myös Korinthosta oli tuho kohtaava. Mutta
+vielä peloponnesolaissodan aikoina pidettiin sitä maailman loistoa
+rakastavimpiin kaupunkeihin kuuluvana. Korinthoslaista juhlaa pitivät
+toiset kreikkalaiset saavuttamattomana, melkeinpä sadunomaisena. »Vain
+rikkaat voivat matkustaa Korinthokseen», sananlasku sanoo tai »Ei
+mieliteolla Korinthokseen päästä», s.o. ei riitä, että vain _toivoo_
+sinne pääsevänsä.
+
+Korinthos oli Ateenan vaarallinen kilpailija merellä Ennen kaikkea
+kilpailu koski Sisiliaa, jonne Korinthoksen-lahdesta on niin helppo
+ylläpitää yhteyttä. Ylipäänsä Korinthos pyrki monopoliin Joonian meren
+liikenteessä ajatellen, että ateenalaisille riittivät hyvin Aigeianmeri
+ja Mustameri kaupankäyntialueiksi. Mutta ateenalaiset olivat iskeneet
+silmänsä Sisiliaan, eivätkä tahtoneet kuulla puhuttavankaan heidän
+kauppaansa rajoittavista esteistä Kerran toisensa jälkeen he olivat
+korinthoslaisten tiellä.
+
+Jännitys kasvoi alati molempien voitonhimoisten kilpailijoitten
+välillä, ja lopulta oli tarpeen vain mitätön tapahtuma saattamaan
+molemmin puolin mielet sotaisaan vireeseen. Kun asiat olivat
+kehittyneet niin pitkälle, seurasivat tapahtumat nopeasti toisiaan, ja
+ristiriita kärjistyi yhä enemmän.
+
+Nyt oli korinthoslaisten saatava sparttalaiset ja Peloponnesoksen
+liitto mukaansa. He lähettivät lähetystön Sparttaan innostamaan
+luonnostaan hitaita lakedaimonilaisia. Lähettiläät tekivät ärsyttäviä
+vertailuja ateenalaisten ripeän päättäväisyyden ja sparttalaisten
+hitauden välillä. »Ateenalaiset», he sanoivat, »ovat aina rohkeita ja
+kaikkeen valmiita, kun taas teidän luonteenne mukaista on tehdä aina
+vähemmän kuin voitte, sekä tuskastuttavan kauan epäröidä ja viivytellä
+päätöksen teossa. He ovat aina halukkaita lähtemään kauas kotoaan, kun
+taas te olette kotikamaraanne juuttuneita.» Lopuksi korinthoslaiset
+lähettivät Sparttaan jonkinlaisen uhkavaatimuksen, jonka täytyi saada
+aikaan sota: he ilmoittivat, että ellei Spartta halua ryhtyä sotaan, he
+aikovat ottaa liittolaisekseen Argoksen, Spartan vanhan kilpailijan.
+Spartan kansankokouksessa taisteli keskenään kaksi vastakkaista
+mielipidettä. Toista edusti sodanhaluinen nuoriso, jolla ei ollut
+kokemusta sodan varjopuolista, ja toista vanhemmat ja ajattelevammat
+sparttalaiset, jotka perintätavan mukaan olivat haluttomia
+arveluttaviin sotahankkeisiin. Nuoriso voitti.
+
+Samalla tavoin kävi Peloponnesoksen liiton liittokokouksessakin, missä
+thebalaisten vanha kateus ateenalaisia kohtaan myös osaltaan auttoi
+sodanhaluisia.
+
+Pelkkää ilveilyä vain olivat sen jälkeen ne nöyryyttävät vaatimukset,
+joita Ateenalle esitettiin, kuten esim. vaatimus »kiron painaman»
+Perikleen karkoittamisesta. Moisten vaatimusten tarkoituksena oli vain
+siirtää syy sodan aloittamisesta vastustajalle.
+
+Perikleen suuri valtiomiestaito kävi ilmi tällä kriitillisellä
+hetkellä. Rauhallisesti ja arvokkaasti esiintyen hän sai kansalaisensa
+vakuutetuiksi, että Ateenan kunnia vaati moisten häpeämättömien
+vaatimusten torjumista ja että kansan tuli pää pystyssä ottaa vastaan
+välttämätön sodanuhka. Vielä silloinkin, kun viholliset röyhkeästi
+vaativat Attikan liiton purkamista, Perikles säilytti mielenmalttinsa
+ja vastasi vain, että siitä v:n 446:n sopimuksen mukaan oli päätettävä
+välitystuomioistuimessa. Kieltäytymällä tästä laillisesta ratkaisusta
+sparttalaiset ja heidän liittolaisensa tosiasiallisesti ovat joutuneet
+_vastuuseen sodan puhkeamisesta_. Silti ei ole sanottu, etteivät sodan
+syvimmät _syyt_ tässä, kuten niin monessa muussakin tapauksessa,
+olisi olleet molemminpuolisia. Peloponnesoksen liitto koetti kylläkin
+naamioida vastuunsa sodan aloittamisesta julistamalla, että se
+taisteli _vapauttaakseen helleenit Ateenan tyranniudesta_. Tunnussana
+»vapaussota» oli taitavasti valittu voittamaan heidän puolelleen
+niitä Attikan liiton valtioita, jotka olivat tyytymättömiä Ateenan
+hegemoniaan. Ja he olivatkin laskeneet oikein. Jo sekin, etteivät
+sparttalaiset ateenalaisten tavoin ottaneet veroa liittolaisiltaan, oli
+kylliksi tekemään sparttalaisista Ateenan »despotismiin» verrattuna
+ihmisten silmissä vapauden lipunkantajia. Ei ollut siis kyseessä sota
+kahden yhtä oikeutetun kilpailijan välillä, vaan Spartan asiassa
+taisteli oikeuden pyhä asia sortoa vastaan. Joonialaiset olivat jo
+ehtineet unohtaa, mitä Ateena oli tehnyt heidän vapautensa hyväksi, ja
+ajattelivat vain, mitä sen _säilyttäminen_ heille tuli maksamaan.
+
+Liittolaisten tyytymättömyyden ateenalaiset olisivat kuitenkin voineet
+välttää, jos he olisivat tahtoneet ulottaa Ateenan kansalaisuuden
+tarjoamat poliittiset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset edut
+liittolaisilleen antamalla heille täydet kansalaisoikeudet. Se olisi
+saanut liittolaiset tuntemaan Ateenan edut omikseen. Sen taidon
+roomalaiset tunsivat. Mutta Ateenassa sitä ei ajateltu, ennenkuin se
+oli jo liian myöhäistä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mitä ilmeisemmäksi sodanvaara tuli, sitä häikäilemättömämmin pyrki
+Ateenassa vastustuspuolue samaan päämäärään kuin vihollisetkin,
+nimittäin syrjäyttämään Perikleen vallasta. Se syytti häntä sodan
+_aikaansaamisesta_ perustellen syytöstään sillä tosiasialla, että
+Perikles oivallettuaan sodan välttämättömäksi, jo vuosikausia
+oli tehnyt _valmisteluja_ sen varalta; hän oli muka tuntenut
+johtaja-asemansa horjuvan ja siksi tahtonut suunnata kansan huomion
+muualle.
+
+Erikoisen vaarallista Perikleen vallalle oli, että Ateenan
+kansanvaltaisen puolueen vasemmalla siivellä oli syntymässä _jyrkkä
+kansanpuolue_, jota Perikleen politiikka ei tyydyttänyt. Perikles oli
+aloittanut demokraattisena kansanjohtajana, mutta valtaan päästyään
+hänestä oli kehittynyt maltillinen valtiomies. Hänen aikoinaan
+edustamansa jyrkät demokraattiset ihanteet olivat nyt saaneet
+kannattajikseen kaikenmoisia kansanvillitsijöitä ja suunsoittajia.
+Tunnetuin heistä on varakas nahkuri _Kléōn_, joka oli tarmokas, vieläpä
+poliittisesti lahjakaskin mies. Myös liikemiehenä hän näyttää olleen
+erittäin taitava. Mutta hänen menestyksensä kansanjohtajana perustui
+ennen kaikkea hänen luonnolliseen kykyynsä puhua kansanjoukoille
+kieltä, jota nämä paremmin ymmärsivät kuin Perikleen kaunopuheisuutta.
+Vaikka yhteiskunnalliselta asemaltaan hyvinvoipa kapitalisti, hän
+esiintyi puhujalavalla sangen mielellään kurjana proletaarina.
+
+Perikleen yksityiselämä tarjosi myös joukon hyökkäyskohtia, joita
+vastustajat ilomielin käyttivät hyväkseen. He olivat siveellisestä
+suuttuneita hänen suhteestaan »kevytmieliseen» Aspasiaan —
+»hetairaan»[162] — kuten he sanoivat; ja he ottivat osaa riitoihin,
+joita Perikleellä oli kahden tuhlaavan poikansa kanssa yhtyen sydämen
+halusta noihin molempiin heittiöihin heidän purkaessaan kiukkuaan
+säästäväiselle isälle.
+
+Perikleen nauttima arvonanto oli kuitenkin siksi lujilla perusteilla,
+etteivät hänen vihollisensa voineet kukistaa häntä avoimessa
+taistelussa. Siksi he päättivät päästä hänen kimppuunsa syrjäteitä,
+suuntaamalla hyökkäyksensä hänen huomattavimpiin ystäviinsä ja
+hengenheimolaisiinsa, sillä heistä oli helpompi selviytyä. Filosofi
+Anaksagoras oli heidän ensimmäinen uhrinsa. Hankittiin taikauskoinen
+oraakkelipappi, joka syytti häntä »uskonnon häpäisemisestä — ja
+tähtitieteellisten oppien levittämisestä». Hän oli lisäksi uskaltanut
+väittää, että Zeus singotessaan salamoitaan usein osui syyllisen
+sijasta syyttömään, vieläpä jumalten omaan temppeliinkin. Hänen
+väitteensä, että aurinko olisi hehkuva kivipallo, suurempi kuin
+Peloponnesos, oli myös niitä rikoksia, joista Anaksagorasta syytettiin.
+Sellaisten mielipiteittensä johdosta häntä pidettiin »jumalattomiin
+luonnontutkijoihin» kuuluvana.
+
+Anaksagoras jätti aivan yksinkertaisesti Ateenan, rauhallisena
+ja ylemmyydestään tietoisena todeten, että luonto itse oli jo
+kauan sitten tuominnut hänen ja hänen syyttäjiensä välillä. Hän
+palasi kotiseudulleen Vähään-Aasiaan, missä hän parin vuoden
+päästä kaikessa hiljaisuudessa kuoli. Mutta häviävänä puolena
+tässä kerettiläisoikeudenkäynnissä ei ollut syytetty, vaan vanha
+jumalaisoppi. Tai kuten henkevä Lukianos sanoo murhaavalla
+satiirillaan: »Myös Anaksagorasta tavoittaessaan Zeus on singonnut
+harhaan salamansa.»
+
+Vielä enemmän huomiota herätti se hyökkäys, minkä Perikleen viholliset
+suuntasivat Pheidiakseen. Eräänä päivänä huhu kulki miehestä mieheen,
+että suuri taiteilija ja eräs hänen apulaisensa oli annettu ilmi
+hänen kuuluisaan Athenen kuvaansa käyttämän kullan ja norsunluun
+kavaltamisesta. Pheidias pidätettiin. Hänen saamastaan tuomiosta
+tiedämme varmasti vain, että se oli epäsuotuisa hänelle ja että hänen
+ilmiantajaansa palkittiin. Suuri taiteilija lieneekin päättänyt
+päivänsä vankilassa.
+
+Pheidiaan tuomio tarjosi Perikleen parjaajille tilaisuuden mustata
+siinä samassa hänenkin mainettaan — niin paljon kuin he vain
+uskalsivat. Olihan hän ollut Pheidiaan ystävä ja olihan hänen käsissään
+ollut työn ylin johto. — Samaan tapaan Perikleen viholliset kävivät
+hänen toistenkin ystäviensä kimppuun, ja joka kerralla »tyrannikin»
+sai osansa häpeästä, puhumattakaan niistä sielullisista kärsimyksistä,
+joita hänelle nämä vainot tuottivat.
+
+Pahimmin koski häneen kuitenkin se syytös, jonka muuan huvinäytelmäin
+kirjoittaja sinkosi Aspasiaa vastaan parittamisesta ja
+jumalattomuudesta.
+
+Tämän väitettiin näet ottaneen luokseen kevytmielisiä naisia
+tyydyttämään Perikleen eroottista tarvetta ja antaneen heille nimet
+yhdeksän runottaren mukaan. Perikles johti itse hänen puolustustaan
+oikeudessa. Oli liikuttavaa nähdä tällöin »olympolaisen» silmien
+täyttyvän kyynelistä. Aspasia vapautettiin; mutta se ei estänyt
+ihmisiä tekemästä omia johtopäätöksiään ja viittaamasta tuohon usein
+väärinkäytettyyn sananlaskuun: »Ei savua ilman tulta».
+
+Perikles ei kuitenkaan horjunut hetkeäkään. Lujalla kädellä hän johti
+valtion kohtaloita edessäolevaan ratkaisevaan voimainmittelyyn.
+Hän tiesi rauhan vuosina tehneensä Ateenan voimakkaammaksi ja
+puolustuskykyisemmäksi, kuin mitä se koskaan aikaisemmin oli ollut.
+
+
+
+
+TOINEN PELOPONNESOLAISSOTA.
+
+
+V. 431 sota syttyi. Silloin alkoivat Kreikassa keskeytymättömät
+taistelut ja riitaisuudet[163], joissa sen valtiot toinen toisensa
+jälkeen kuluttivat loppuun voimansa ja jotka vasta tarmokas
+valloittaja, Makedonian kuningas Philippos sai loppumaan _pakottamalla_
+ne rauhaan.
+
+Sparttalaiset hyökkäsivät Attikaan ja hävittivät osan maaseutua, mutta
+eivät saaneet ateenalaisia ryhtymään taisteluun. Sparttalaisille
+sellainen ratkaisu olisi ollut edullinen, koska heillä oli maalla
+ehdoton ylivoima. Samasta syystä oli Perikleelle yhtä tärkeätä välttää
+taistelua. Hän oli senvuoksi selittänyt kansalleen, että Attika täytyi
+jättää vihollisille, ja kehoittanut kansaa vetäytymään Ateenan muurien
+suojaan.[164] Perikleen inhimillisen luonteenlaadunkin mukaista oli
+välttää mahdollisimman paljon ihmishenkien hukkaa. »Jos suremme
+häviöitämme», hän sanoi, »niin älkäämme tehkö sitä menettämiemme
+talojen ja peltojen tähden, vaan menettämiemme miesten takia. Sillä
+talot ja vainiot eivät luo miehiä, vaan päinvastoin.» Ateenalaisten
+maalla kärsimät häviöt Perikles aikoi korvata merellä, antamalla
+Ateenan ylivoimaisen laivaston hävitellä vihollisten rannikoita ja
+miehittämällä tärkeitä satamapaikkoja. Kun lisäksi ateenalaisilla
+oli ehdottomasti suuremmat sotarahastot, niin maalla puolustautuva
+ja merellä hyökkäävä sodankäynti tapa tarjosi heille mitä parhaimmat
+mahdollisuudet vihollisten väsyttämiseen. Sparttalaiset sitävastoin
+toivoivat nopeata ratkaisua, sillä he tunsivat itsensä taloudellisesti
+heikommiksi. Peloponnesoksen liitollahan ei ollut liittokassaa kuten
+Attikan liitolla, eivätkä sen jäsenet, kuten sanottu, maksaneet
+säännöllisiä veroja. Erikoisverotuksiakaan eivät ne olisi voineet panna
+toimeen, sillä Lakonian, Arkadian ja toisten maata viljelevien seutujen
+väestöllä ei ollut juuri koskaan käteisiä rahavaroja.
+
+Perikles oli siis perinyt Themistokleen selvänäköisen taktiikan, joka
+haki ratkaisua mereltä. Hänen väsyttämisstrategiansa ei tosin voinut
+tuoda Ateenalle valloituksia, eikä aluelaajennuksia. Hän olikin sen
+selvittänyt kansalaisilleen. Hänen tarkoituksensa oli vain pakottaa
+viholliset _tunnustamaan lopullisesti Attikan liitto_.[165] Perikles
+joutui siten vaatimaan kansalaisiltaan raskaita uhrauksia, voimatta
+houkutella heitä loistavilla voitoilla ja sotasaaliilla. Tätä ei
+luulisi voitavan pitää kunnianhimoisen kansankiihoittajan pyrkimyksenä
+horjuvan asemansa lujittamiseen, jollaista Perikleestä on tahdottu
+väittää. Päinvastoin tämä tosiasia on ratkaisevimpia todisteita hänen
+jalosta ja epäitsekkäästä kansalaishengestään. Ulkopolitiikka ei
+hänestä ollut pyrkimystä valtion alueen laajentamiseen. Helleenisen
+valtion tuli osata pysyä kohtuudessa eikä barbaarivaltioiden tapaan
+pyrkiä nielemään yhä uusia maita — sortuakseen lopuksi vallanhimon
+harhakuvan uhrina.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ensimmäinen sotavuosi meni täydelleen Perikleen laskelmien mukaisesti.
+Maalla hänen onnistui kielteisen strategiansa mukaisesti välttää
+taisteluita, kun taas Ateenan laivasto toimi menestyksellisesti
+vihollisen rannikoilla.
+
+Kun viholliset olivat kuukauden ajan hävittäneet Attikaa, heidän
+ruokavaransa loppuivat, ja eri joukot marssivat takaisin kotimaihinsa.
+Lujasti varustettua Ateenaa vastaan ne eivät lainkaan olleet
+uskaltaneet hyökätä. Sen jälkeen voi Ateenan maalaisväestö muuttaa
+taloihinsa jälleen saaden olla rauhassa seuraavaan kevääseen.
+Sotavuoden lopussa haudattiin taistelussa kaatuneet ateenalaiset
+juhlallisuuksin. Perikles piti silloin kerrassaan valtavan ja
+kohottavan puheen sankarien muistoksi. »Tahdon ensin», hän sanoi
+»omistaa muutamia sanoja esi-isillemme, sillä tällaisessa tilaisuudessa
+on velvollisuutemme ajatella heitä. Heidän rakkauttaan kotiseutuun ja
+heidän velvollisuudentuntoaan saamme kiittää vapaan ja riippumattoman
+isänmaan kallisarvoisesta perinnöstä.»
+
+Kuinka onnellisissa olosuhteissa ateenalaiset elivät, ilmenee parhaiten
+verrattaessa niitä Spartan oloihin. Ateenan demokraattinen valtiomuoto
+avasi tien menestykseen persoonalliselle kunnolle, lähtipä se mistä
+yhteiskuntaluokasta tahansa. Valtiollinen yhdenvertaisuus ja vapaus oli
+ateenalaisten elinehto. Ei ollut sellaisia omanarvontuntoa loukkaavia
+rangaistuksia, joita sparttalaiset käyttivät yleistä järjestystä
+rikkoneita kohtaan, kuten seisottamista kaiken kansan edessä häpeämässä
+puettuna pukuun, joka teki syyllisen naurunalaiseksi. Ja ajatelkaa,
+kuinka paljon iloisempaa ja rikkaampaa elämä oli Ateenassa kuin
+Spartassa. Siellä juhlittiin vuodet läpeensä, ja sinne virtasi kaikki
+arvokas ja mielenkiintoinen toisista maista.
+
+»Taistelussa», Perikles jatkoi, »me ateenalaiset emme luota
+sotajuoniin, vaan kuuluisaan rohkeuteemme, joka on meidän oma
+olemuksemme. Vastustajamme pyrkivät lapsuudesta saakka rasittavilla
+karaistusharjoituksilla miehuullisuuteen. Me sitävastoin elämme
+vapaina pakosta, emmekä kiusaa itseämme etukäteen kärsimysten takia,
+jotka vielä ovat tulevaisuuden kätkössä. Mutta kun onnettomuudet
+todella tulevat, kohtaamme ne yhtä suurella miehuullisuudella ja
+vastustuskyvyllä kuin nekin, jotka aina hankkivat itselleen vaivaa ja
+huolta.»
+
+Näin Perikles esittää eri puolia kaikesta siitä hyvästä, mitä Ateena
+kansalaisilleen tarjoaa. Eikö kannata hän kysyy — sellaisten onnen
+lahjojen puolesta taistella kuolemaan saakka, »kuten ne miehet ovat
+tehneet, joiden muistoa me tänään juhlimme? He uhrasivat elämänsä
+valtion yhteiseksi hyväksi. Mutta palkakseen he saivat siitä
+katoamattoman kunnian, sillä kaikkina aikoina he ovat esikuvia uusille
+sukupolville.»
+
+Toinen sotavuosi ei kuitenkaan päättynyt ateenalaisille niin
+suotuisasti kuin ensimmäinen. Heitä kohtasi silloin peloittava
+onnettomuus, jota kukaan ei ollut voinut aavistaa: ankara rutto
+puhkesi kaupungissa. Se oli tullut itämailta kauppalaivojen mukana ja
+sai aikaan hirveätä hävitystä kaupungin ahtaasti asuvain ja huonosti
+ravittujen kansanjoukkojen keskuudessa.[166] Sairaus alkoi poltteilla
+päässä ja erikoisesti silmissä, jotka tulivat verestäviksi. Sitten kipu
+levisi kaikkiin ruumiin osiin. Pian sairas kärsi sellaista sisäistä
+poltetta, ettei hän voinut pitää vaatteita yllään.
+
+Häntä vaivasi alituinen, sammumaton jano, kauheat kuvotukset sekä
+ainainen rauhattomuus ja unettomuus, iho tuli punaiseksi ja ihottumien
+peittämäksi. Useimmat uhrit kuolivat viikon kuluttua. Monet niistä,
+jotka kestivät sairauden, saivat maksaa elämänsä sormien ja varpaiden
+menetyksellä; toiset kadottivat näkökykynsä, toiset taas muistinsa,
+niin etteivät he tunteneet omaisiaan, olivatpa unohtaneet oman
+nimensäkin. Sairauden tavattomasta tarttuvaisuudesta johtui, että
+kuolemantapaukset olivat lukuisimmat lääkäreitten ja hoitajien
+keskuudessa, joten sairaat yhä enemmän joutuivat oman onnensa nojaan.
+Tapahtui senvuoksi usein, että rutto hävitti autioksi koko talon.
+Kaikista pahimmin kärsi maalaisväestö, joka oli sullottu temppeleihin
+ja pimeihin parakkeihin. Kaduilla nähtiin ruumiita ja kuolevia.
+Onnettomat vetäytyivät eritoten kellareihin, missä he koettivat
+sammuttaa palavaa janoansa.
+
+Kokonainen kansa vapisi tuskasta. Mutta tuskantunteitten rinnalle tuli
+nautinnonhimo. Tahdottiin ottaa elämältä kaikki mahdollinen, sillä kuka
+tiesi, kuinka monta päivää oli elettävänä. »Syökäämme ja juokaamme ja
+olkaamme iloisia, sillä huomenna me kuolemme!»
+
+Kaksi kokonaista vuotta rutto raivosi lakkaamatta alkaakseen taas
+uudelleen kahden vuoden kuluttua. Se vei ainakin neljäsosan, ehkä
+kolmannenkin osan Attikan väestöstä.
+
+Jos sparttalaiset olisivat käyttäneet hyväkseen sitä toivotonta
+mielialaa, joka nyt vallitsi Ateenassa, ja hyökänneet tarmokkaasti
+kaupunkiin, olisi se ollut auttamattomasti menetetty. Mutta on helposti
+ymmärrettävää, etteivät he tahtoneet tartuttaa itseensä ruttoa.
+Kun he saivat tietää ruton hävityksistä, he vetäytyivät kotiinsa
+pelastaen siten Peloponnesoksen taudilta. Ateena oli siis pelastettu
+ja maalaisväestö voi jälleen muuttaa taloihinsa; mutta toiselta puolen
+pahensi ateenalaisien asemaa ruton leviäminen laivastoon.
+
+Mitä vihollisen miekka ei ollut voinut, sen rutto sai aikaan:
+epätoivoissaan ateenalaiset lähettivät vastoin Perikleen tahtoa
+lähettiläitä Sparttaan pyytämään rauhaa. Mutta viholliset asettivat
+niin mahdottomat vaatimukset, että sotaa _oli pakko_ jatkaa.
+
+Silloin kansa vaati syntipukkia. Perikleestä se saatiin. Siihen
+asti hänen oli onnistunut kaikki erinomaiset johtajaominaisuutensa
+ponnistamalla estää yhteensullottujen joukkojen tyytymättömyys.
+Mutta nyt hänen vastustajansa saivat ilmaa siipiensä alle. Kuka oli
+syyllinen ruton tuhoihin ellei Perikles? Niin he kysyivät täynnä
+suuttumusta. Eikö juuri hän ollut saanut sotaa aikaan ja sullonut
+sellaisia ihmisjoukkoja Ateenan ahtaitten muurien sisälle? Ateenalaiset
+vaativat häneltä tilitystä hänen viranhoidostaan. Ja vaikkakin hänen
+vastauksensa täydelleen osoitti hänen syyttömyytensä, tuomittiin hänet
+omavaltaisuudesta virantoimituksessa suuriin sakkoihin — erään tiedon
+mukaan 50:n talentin —, jonka lisäksi hänet erotettiin virastaan.
+
+Mutta silloin Ateenan sotajoukon alkoi käydä yhä huonommin ja
+huonommin. Oikukas kansa alkoi kaivata Perikleen lujaa kättä ja otti
+pian suuren johtajansa jälleen armoihinsa. Kauan hän ei kuitenkaan
+saanut olla valtion peräsimessä» Hänkin joutui ruton uhriksi, nähtyään
+ensin molempien laillisten poikainsa, sisartensa ja monien ystäviensä
+ja sukulaistensa kuolevan ympärillään. Kun hän oli viimeisillään ja
+ystävät, jotka olivat hänen kuolinvuoteensa ääressä, luulivat hänen jo
+olevan tajuttoman, he alkoivat puhua, minkä korvaamattoman menetyksen
+Ateena oli kärsinyt ja ylistivät hänen urotöitään. Kuoleva kuuli
+sen ja sanoi: »Te ylistätte minua sellaisesta, mikä pääasiallisesti
+johtuu onnesta, mutta unohdatte parhaan elämästäni: ettei yhdenkään
+ateenalaisen minun takiani ole tarvinnut pukeutua surupukuun.»
+Hän saattoi täydellä syyllä vakuuttaa, ettei edes vihollisten
+kavalimmatkaan juonet koskaan olleet saaneet häntä kostonhimon valtaan.
+Hänen jalo inhimillisyytensä onkin hänen luonteensa miellyttävimpiä
+piirteitä. Siinä hän kohoaa suuresti kostonhimoisen ja julman
+aikakautensa yläpuolelle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Neljänkymmenen vuoden ajan Perikles oli melkein kuin hallitsija
+ohjannut kansanvaltaista Ateenaa. Koskaan ostrakismos ei häntä
+kohdannut, ja hän kuoli 70 vuoden ikäisenä, pitäen vielä korkeinta
+valtaa käsissään. Vastaavaa ilmiötä ei Kreikan historiassa esiinny.
+
+Suuren valtiomiehen menetys hädän pahimmalla hetkellä oli korvaamaton.
+Perikleen jälkeen Ateena ei ole synnyttänyt hänen veroistaan
+valtiomiestä. Itse asiassa se aina hänen kukistamisestaan saakka eli
+jatkuvan anarkian tilassa, mikä ainoastaan silloin tällöin keskeytyi
+muutamiksi vuosiksi, kun joku demagogi sai joukot valtoihinsa.
+Ne puoluejohtajat, jotka Perikleen kuoleman jälkeen kilpailivat
+korkeimmasta johdosta, olivat aivan toisen mitan miehiä. Perikles oli
+ollut joukkojen yläpuolella. Hän hallitsi vetoamalla ateenalaistensa
+parhaisiin puoliin. Kannustamalla heitä jaloon toimintaan hän kohotti
+heidät tasollensa. He häpesivät niin jalolle miehelle näyttää huonompia
+puoliansa. Mutta ne, jotka hänen jälkeensä pyrkivät johtamaan
+Ateenan kohtaloita, olivat kaikki jokseenkin saman tason miehiä. Kun
+heiltä puuttui hänen kunnioitusta herättäviä ominaisuuksiaan, heidän
+täytyi turvautua muihin keinoihin. He imartelivat joukon alhaisempia
+vaistoja ja puhuivat sen mieliksi. He olivat pikemmin demagogeja
+ja kansanviettelijöitä kuin kansanjohtajia. Mihin puolueeseen he
+kuuluivatkin, »he osoittivat suurta kykyä koristaa pyrkimyksensä
+kauniilta kajahtavilla nimillä», sanoo Thukydides, peloponnesolaissodan
+historioitsija. »Demokraateilla oli ’kaikkien samanvertaisuus
+lain edessä’ korkeimpana päämääränään, ja oligarkit rehentelivät
+ohjelmallaan: ’Maltillinen hallitus, jonka muodostavat yhteiskunnan
+parhaat!’ Molemmat puolueet luonnollisesti kohdistivat muka koko työnsä
+ja harrastuksensa vain 'koko valtion hyväksi’.»
+
+Se, jonka parhaiten onnistui saavuttaa kansan suosio, oli
+nahkatehtaanomistaja ja proletaari Kléōn.[166] Minkälaista hänen
+sopivaisuutensa johtamaan valtion kohtaloita oli hän osoitti parhaiten,
+kun ateenalainen tappiot vaihtuivat suureen menestykseen, joka
+olisi _voinut_ muodostua ratkaisevaksi koko sodan päätökselle, jos
+valtion johtajat olisivat ymmärtäneet oikein käyttää sitä hyväkseen.
+Ateenalaisten onnistui nimittäin miehittää Messenian länsirannikolla
+sijaitseva Pylos, Peloponnesoksen paras satama, ja sen ulkopuolella
+olevalle _Sphakterian_ saarelle he sulkivat laivastollaan muutamia
+satoja Spartan parhaimpia sotilaita. Se oli kauhea isku viholliselle
+ei ainoastaan korvaamattoman ihmisaineksen takia — kymmenesosa Spartan
+koko hopliitta-armeijasta — vaan myöskin sentakia, että ateenalaiset
+saamalla jalansijan tällä rannikolla olivat osuneet Sparttaa sen
+heikoimpaan kohtaan. Heillä oli nimittäin täältä käsin mahdollisuuksia
+yllyttää sekä messenialaisia että Lakonian helootteja. Miten uhkaavaksi
+sparttalaiset huomasivat tilanteen, käy ilmi parhaiten siitä, että he
+nyt vuorostaan tarjosivat rauhaa, eivätkä ainoastaan sitä, vaan myöskin
+liittoa.
+
+Näin Perikleen sotasuunnitelmat olivat silloin saaneet nerokkuudestaan
+ratkaisevimman vahvistuksen, mitä ajatella saattaa. Veljessotaa
+olisi nyt voinut seurata rauha ja sovintokin. Mutta mies, jonka tuli
+käyttää hyväkseen tuota suurta onnellista hetkeä, ei ollut Perikles,
+olympolainen, vaan Kleon, nahkuri. Kohtuuttomasti yliarvioidessaan
+tämän tilapäisen voiton merkityksen, hän näki siinä täysikelpoisen
+todistuksen ateenalaisten todellisesta etevämmyydestä ja kuvitteli
+nyt voitavan häikäilemättömästi nujertaa sparttalaiset. Hän paisui
+ylpeydestä ja itsekylläisyydestä, asetti suunnattomia vaatimuksia ja
+kohteli sparttalaisten lähettiläitä loukkaavalla tavalla, ja niin
+luisuivat rauhanmahdollisuudet hänen käsistään.
+
+Ateenan demokraattien sotaisuuteen oli hyvin selvät aineelliset
+syynsä. Jokainen kansalainen nosti nimittäin päiväpalkkaa osanotostaan
+kansankokouksen asiain käsittelyihin ja valamiestuomioistuinten
+työhön. Ketään Ateenan kansalaista ei tarvinnut köyhyyden estää
+antamasta valtiolle hyviä neuvoja ja osuuttaan yhteiskuntaelämään.
+Tämä oli yksi demokratian valtaanpääsyn hedelmiä. Nämä päivärahat
+kävivät mahdollisiksi osaksi siten, että ruumiillisen työn suorittivat
+suurelta osalta orjat, osaksi niiden verojen avulla, joita liittolaiset
+suorittivat Ateenalle. Kun siis Ateenan kansalaisten alhaiso oli
+tosiasiallisesti tottunut olemaan taloudellisesti riippuvainen
+liittorahastosta, sen täytyi kaikin tavoin estää Ateenan mahtiasemaa
+heikontumasta ja liittorahastoa sen mukana. Ei tarvittu paljonkaan
+mielikuvitusta sen selville saamiseksi, että jos Ateena voisi saada
+vielä enemmän valtioita Attikan liittokuntaan ja siten lisätä tulojaan,
+niin tulisi Ateenan kansalaisen asema vieläkin miellyttävämmäksi. Tässä
+piilee tärkein selitys siihen, että Kleonin ja muitten demokraattisten
+äärimmäisyysmiesten politiikka oli ja pysyi niin itsepäisen hyökkäävänä.
+
+Kuitenkin osoittautui pian, ettei ateenalaisten ollutkaan niin helppoa
+saada sparttalaisia Sphakterian saarella antautumaan, kuin mitä
+oli luultu. Saari oli jyrkkä ja vaikeapääsyinen, ja sinne suljetut
+hopliitat saivat apua maanmiehiltään. Spartan hallitus lupasi suuria
+palkintoja jokaiselle, joka kykeni viemään meren yli muonaa saareen
+suljetuille; ja jos jonkun helootin onnistui viedä heille apua, hän
+hankki sillä itselleen vapauden. Oli paljon väkeä, varsinkin heloottien
+keskuudessa, jotka antautuivat uhkarohkeaan yritykseen kulkea yön
+aikaan meren yli saareen. Toiset tulivat veneellä, toiset uivat yli
+mukanaan elintarpeita nahkasäkeissä.
+
+Aika kului, ja ateenalaisista alkoi tuntua koko puuha pitkäveteiseltä.
+Kun talvi tuli myrskyineen, kävisi mahdottomaksi meritse kuljettaa
+elin- ja muita tarpeita laivastolle Sphakterian luo. Ehkä oli sittenkin
+tehty tyhmästi, kun oli hylätty rauhantarjous?
+
+Kleon huomasi, että mieliala alkoi kääntyä häntä, kansan omaa suosikkia
+vastaan. Ellei ennen talven tuloa päästäisi Sphakterian herroiksi, hän
+olisi poliittisesti kuollut mies. Hän alkoi tulla kärsimättömäksi ja
+pauhasi puhujalavalta laivaston päälliköitä vastaan. Millaisia miehiä
+ne olivat, jotka eivät kyenneet saamaan taivutetuksi kourallista miehiä
+melkein autiolla saarella! Jos hän itse olisi ollut päällikkönä, hän
+olisi vallannut Sphakterian kädenkäänteessä.
+
+»No tee se sitten!» yksi ylipäälliköistä vastasi, ja pian koko kansa
+yhdestä suusta vaati, että hänen piti lähteä merelle ja vallata
+Sphakteria. Hän ei ollut ottanut lukuun, että hän näin olisi joutunut
+sanoistaan kiinni — nythän oli koko hänen arvonsa vaarassa. Hän ei
+ollut koskaan eläessään komentanut joukkoa, mutta siitä huolimatta hän
+otti ylimmän päällikkyyden ja lupasi kolmen viikon kuluessa joko tuoda
+sparttalaiset vankeina muassaan tai antaa hakata heidät maahan siihen
+paikkaan.
+
+Näin Thukydides kuvaa esihistoriaa lukuun »Nahkuri amiraalina». Aivan
+näin dramaattisesti asia ei kuitenkaan liene kehittynyt. Kleon tiesi
+luultavasti enemmän Sphakterian olosuhteista kuin mitä Thukydides
+uskottelee. Olipa asianlaita kuinka tahansa, häntä seuraa nyt jonkin
+aikaa hänen tavallinen ansaitsematon onnensa. _Hän valtasi todellakin
+Sphakterian_ ja otti eloonjääneet sparttalaiset vangeiksi. Ja hän teki
+sen lyhyemmässä ajassa, kuin oli luvannut.
+
+Mutta ilkeät ihmiset vihjailivat, että nahkuri oli niittänyt sitä,
+mitä toiset olivat kylväneet, ja että hän »oli osannut siepata sen
+kakun, jonka toinen oli leiponut, ja asettaa kansan eteen.» Varmaa
+onkin, ettei Kleon ollut todellinen ylipäällikkö, vaan oli siinä
+ammattimies, joka myöskin oli laatinut hyökkäyssuunnitelman.[167] Kleon
+korjasi kuitenkin kunnian onnellisesta lopusta. Hän sai palkinnoksi
+elinkautisen elatuksen valtiolta ja kunniapaikan teatterissa ja muissa
+julkisissa esityksissä. _Parlamenttaarinen_ ansio menestyksestä
+on myöskin hänen. Hän sai kansankokouksen myöntämään tarpeellisen
+sotavoimien vahvistuksen ja hän ne oikealla ajalla toimitti
+sotanäyttämölle.
+
+Antautuminen teki valtavan vaikutuksen koko Kreikassa. Koskaan ei
+olisi osattu kuvitella, että sparttalaiset antautuisivat ase kädessä.
+Olivatko nämä todellakin Thermopylain sankarien jälkeläisiä? Eivät,
+sparttalaiset eivät ilmeisestikään olleet enää samoja kuin muinoin.
+
+Spartassa vallitsi masentunut mieliala, joka ilmeni uusissa
+rauhantarjouksissa. Sparttalaisten lähettiläät muistuttivat
+ateenalaisia onnen vaihtelevaisuudesta. Mikä tällä kertaa oli kohdannut
+heidän vihollisiaan, saattaisi toisella kertaa tapahtua heille
+itselleen.
+
+Mutta Ateenassa sotapuolue oli nyt saanut oikein tuulta purjeisiinsa.
+Nyt oli muka aika tullut antaa ratkaisevan yhteenoton tapahtua,
+yhteenoton, jota Perikles varovaisuudessaan aina oli koettanut
+välttää! — Hänen parjaajansa saivatkin tahtonsa läpi — saadakseen
+perinpohjaisessa tappiossa todistuksen lyhytnäköisyydestään. Sen
+jälkeen Kleonin sotapolitiikka meni yhtämittaa päin mäntyyn.
+Sparttalaiset tempasi velttouden tilasta heidän urhea ja mainio
+sotapäällikkönsä _Brāsidas_, joka esitti sen suunnitelman, että
+Ateenalta olisi riistettävä sen liittolaiset Traakian rannikolla.
+Iloisena ja reippaana sekä käytökseltään miellyttävänä Brasidas oli
+kuin luotu julistamaan Attikan liittokunnan kaupunkien keskuudessa
+vapautusta Ateenan »ikeestä». Pian suurin osa Traakian kaupungeista oli
+luopunut Attikan liittokunnasta.
+
+Tämä oli erittäin tuntuva isku ateenalaisille. He huomasivat nyt,
+kun se oli liian myöhäistä, kuinka suuri virhe taasen oli tehty, kun
+toisen kerran oli torjuttu sparttalaisten rauhantarjous; ja kansa
+alkoi yleisesti epäillä Kleonin valtioviisautta. Hänen oli nytkin
+ponnistettava kaikki voimansa, jos hän aikoi pysyä vallassa. Niinpä
+hän siis jälleen lähti sotaan, tällä kertaa valloittamaan takaisin
+menetetyt traakialaiset alueet.
+
+Mutta niin erinomaisia kuin ateenalaisten hopliitat ja ratsumiehet
+olivatkin — yhtä heiltä kuitenkin puuttui, jota sparttalaisilla
+sitävastoin oli mitä suurimmassa määrin, nimittäin luottamusta
+johtajaansa. Mikä sotapäällikkö tuommoinen pöyhkeä, laverteleva
+nahkuri oli! Koko Kleonin persoonallisuus oli sellainen, että sen
+täytyi herättää inhoa todellisissa sotureissa. Ja hän sitten sai
+vastustajakseen sellaisen mainion strategin, kuin Brasidas oli! Mitä
+vertailuja hänen omat sotilaansa joutuivat tekemään, on helppoa
+kuvitella. Erotus ilmenikin ratkaisun hetkellä, jonka Brasidas sai
+aikaan, juuri kuin Kleon vähimmin osasi aavistaa vaaraa. Aivan
+kokemattomana hoitamaan päällikkyyttä tällaisessa tilanteessa ja
+tuntematta sotataidon lakeja, nahkatehtailija menetti malttinsa ja
+mietti vain, miten päästä vihollisen vaarallisesta läheisyydestä.
+Sen sijaan, että olisi asettanut ylivoimaiset sotajoukkonsa
+taistelujärjestykseen hän ryhtyi heti peräytymään ja teki sen
+sellaisessa järjestyksessä, että hänen joukkonsa joutuivat, vihollisen
+hyökkäyksille alttiiksi eivätkä täydelleen oman onnensa nojaan
+jätettyinä voineet välttyä tappiolle joutumasta.
+
+Vastapuolta kohtasi kuitenkin se tappio, että Brasidas haavoittui
+kuolettavasti rynnäkössä. Myöskin Kleon kaatui — mutta koettaessaan
+pelastautua pakenemalla. Näin ainakin Thukydides kertoo. Tällaiseksi
+muodostui suurlavertelijan elämän luonnollinen loppu, lörpöttelijän,
+jolla oli otsaa täydellisestä kelpaamattomuudestaan huolimatta
+sota-asioissa tunkea itsensä ylipäällikön paikalle.
+
+Kerran aikaisemmin oli hänellä tosin ollut onni mukanaan. Mutta miten
+hän oli silloin _käyttänyt hyväkseen_ menestystään?
+
+Yhtä tuntuva kuin Brasidaan menetys oli sparttalaisille, yhtä
+onnellista oli ateenalaisille, että he olivat päässeet Kleonista. Hänen
+ja Brasidaan kaaduttua oli tie tasoitettu rauhanneuvotteluille, sillä
+molemmat rauhallisen ratkaisun vaikutusvaltaisimmat vastustajat olivat
+poissa.
+
+Vuonna 421 solmittiin rauha 50:ksi vuodeksi. Molemmilla puolilla
+palattiin sodanedellisiin olosuhteisiin. Ateena oli toteuttanut sen
+ohjelman, jonka Perikles oli esittänyt sodan alussa. Raskaita uhreja se
+tosin oli vaatinut. Ateenan sotakassa oli suurimmaksi osaksi kulutettu,
+Attika oli vihollisen hävityksien kautta muuttunut erämaaksi, ja sota
+ja rutto olivat kovasti harventaneet väestöä. Mutta Ateenan merivalta
+oli kukistumatta, kun sitävastoin Spartan sotilaallinen arvo oli
+kärsinyt kovan kolauksen Sphakterian antautumisen johdosta.
+
+Voi näyttää oudolta, että sparttalaiset olivat taipuvaisia sovintoon
+ateenalaisten kanssa näiden tappioiden ja vastoinkäymisienkin jälkeen.
+Mutta tämä johtui ennen kaikkea siitä, että he olivat niin halukkaita
+saamaan takaisin ne sparttalaiset, jotka ateenalaiset olivat ottaneet
+vangiksi Sphakterian saaressa. Annettiin suurempi arvo tälle kansan
+voimanlisäykselle kuin aluelaajennuksille. Tässä oli Ateenalla hyvä
+valtti. Sparttalaisten rauhanrakkauteen vaikutti myöskin suuressa
+määrin se, että he itse olivat suuressa rauhan tarpeessa voidakseen
+häiritsemättä hoitaa maatansa, joka sotavuosina oli joutunut
+arveluttavasti rappiolle. Kolmas syy heidän myöntyväisyyteensä
+ateenalaisia kohtaan oli se, että jälleen oli tulossa sota Argoksen
+kanssa, natisipa koko Peloponnesoksen liittokunta liitoksissaan.
+Liittolaiset valittelivat, ettei Spartta valvonut heidän yhteisiä
+etujaan. He vaativat peloponnesolaista politiikkaa; sen sijaan oli
+ilmeistä, että Spartta harjoitti ahdaskatseista kotipolitiikkaa.
+Peloponnesolaiset käyttivät kovia sanoja Spartan lyhytnäköisestä
+egoismista ja tunsivat itsensä petetyiksi. Erikoisen voimakasta oli
+kuohunta Korinthoksessa ja Thebassa.
+
+
+
+
+KOLMAS PELOPONNESOLAISSOTA.
+
+
+Toisen peloponnesolaissodan jälkeisestä rauhasta tuli vielä
+lyhytaikaisempi kuin ensimmäisen jälkeisestä. Oli vannottu toisilleen
+kalliita valoja viisikymmenvuotisesta rauhasta. Mutta »vala ei
+takaa miestä, ainoastaan mies takaa valan», sanoi jo Aiskhylos
+kreikkalaisistaan. Eikä Korinthos eikä Theba koskaan hyväksyneet
+rauhaa. Aivan rauhallista ei tullut koskaan enää. Loppumattomiin
+punottiin salahankkeita kateellisissa pikkukaupungeissa ja
+kulmakunnilla, joilla oli suorastaan tarve saada juonitella ja käydä
+toistensa tukkaan.
+
+Syy siihen, että Ateena ja Spartta jälleen joutuivat sotaan toistensa
+kanssa oli _Alkibiādeen_, nuoren, ylhäisen ja lahjakkaan ateenalaisen,
+josta vähän Kleonin kuoleman jälkeen tuli kansan hemmoiteltu
+suosikki ja joka käytti asemaansa vain tyydyttääkseen omaa rajatonta
+kunnianhimoaan. Ateenalaisille oli onnettomuudeksi, että sellainen mies
+kuin hän esiintyi poliittisella näyttämöllä juuri sellaisena aikana,
+jolloin he ennen kaikkea tarvitsivat rauhaa kootakseen uusia voimia
+jälleen.
+
+Alkibiades oli sukua sellaisille suurmiehille kuin Kleistheneelle,
+Miltiadeelle ja Perikleelle. Hyvin nuorena hän oli menettänyt
+isänsä, ja Perikles oli ottanut hänet luokseen. Kypsyneemmällä
+iällä hänestä tuli Sokrateen oppilas. Sekä tuo suuri valtiomies
+että tämä jalo ajattelija olivat hyvin kiintyneet häneen. Kaikki
+pitivät kuvankauniista ja runsaslahjaisesta mutta intohimoisen
+hurjasta nuorukaisesta, joka voi olla vastustamattoman rakastettava,
+kun hän vain tahtoi, mutta myös ärsyttävän ylimielinen, tavattoman
+häpeämätön, kun hän toi sen puolen itsestään esille. Alkibiades oli
+yleisenä puheenaiheena Ateenassa. Kaikki, mihin Alkibiades ryhtyi, oli
+mielenkiintoista. Hänen pukujaan, hänen eleitään, hänen sanontatapojaan
+matkittiin. Hänestä tuli nuorien ateenalaisten muotileijona. Vieläpä
+hänen sammallustaankin pidettiin ihastuttavan somana. Naiset tappelivat
+hänestä. Myöskin monet muutoin kunnialliset naiset hullaantuivat
+häneen. Kokonainen kansa kilpaili hemmotellakseen hänet pilalle — ja
+onnistui erinomaisesti. Kukaan muu ei olisi uskaltanut panna toimeen
+sellaisia mielettömiä kujeita kuin hän. Hänelle vain naurettiin.
+Hän oli koko Ateenan hemmoiteltu lempilapsi. Hänen irstailunsa,
+hänen rakkausjuttunsa ja hänen tuhlailunsa eivät olleet tavallisia
+mittasuhteiltaan. Niin ateenalaiset »kasvattivat leijonanpennun», jota
+eivät sitten kyenneet kesyttämään.
+
+Ainoa, joka todella koetti tähän vallattomaan nuorukaiseen valaa
+jotakin elämän vakavuutta, oli Sokrates, ja ilman häntä olisi
+Alkibiades varmaan joutunutkin täydelleen rappiolle. Heidän
+ystävyytensä oli peräisin heidän ensimmäiseltä sotatoveruusajaltaan.
+Alkibiades, joka silloin oli vasta kaksikymmenvuotias, teki itsensä
+tunnetuksi huimapäisellä urhoollisuudellaan. Hän taisteli ensi rivissä
+ja haavoittui vaikeasti. Sokrates silloin kohtalokkaana hetkenä pelasti
+nuorukaisen elämän. Kahdeksan vuotta myöhemmin Alkibiades sai tehdä
+pelastajalleen samanlaisen vastapalveluksen.
+
+Nuori ja kunnianhimoinen mies, joka tavoitteli poliittista
+valta-asemaa, tarvitsi opetusta kaunopuheisuudessa, ja sen taidon
+Alkibiades voi parhaiten oppia teräväjärkiseltä ja aaterikkaalta
+vanhemmalta ystävältään, joka oli verraton mestari kumoamaan toisten
+vastaväitteitä.
+
+Sokrateen onnistui saavuttaa kerrassaan ainoalaatuinen vaikutusvalta
+oppilaaseensa. Mutta silloin tällöin heidän välinsä rikkoutuivat.
+Aluksi tämä ei kai merkinnyt niin paljon, sillä Alkibiades palasi aina
+pian isällisen ystävänsä luokse takaisin. Aikaa myöten side höltyi
+kuitenkin heidän välillään. Olisihan Sokrates ollut sokea, ellei hän
+olisi huomannut, että kaikki hänen kasvatusyrityksensä jäivät vaille
+syvempää vaikutusta näin uppiniskaiseen luonteeseen. Saada tämä
+ylpeä nulikka ajattelemaan muutakin kuin itseään, koettaa istuttaa
+tällaiseen, näin itsekkääseen luonteeseen joko velvollisuudentuntoa
+valtiota ja kansalaisia kohtaan tai ylipäänsä korkeampaa siveellistä
+vakavuutta, oli hukkaan mennyttä vaivaa. Lopulta Alkibiades väsyi tähän
+epämukavaan ystävään ja nuhtelijaan ja kulki omia teitään.
+
+Alkibiades ei koskaan kuulunut niihin, joita painavat jotkut
+poliittiset periaatteet. Mihin puolueeseen hän kuului, oli hänelle
+yhdentekevää, kunhan se vain palveli hänen kunnianhimoisia
+suunnitelmiaan. Hän päätti lopulta ruveta näyttelemään demokraattista
+kansanjohtajaa. Kunnianhimo, suorastaan demoninen kunnianhimo oli
+Alkibiadeen elämänilmapiiri.[168] Pian hän ei voinut tyytyä vähempään
+kuin unelmaan, että hänestä tulisi koko Kreikan ensimmäinen mies. Ja
+tämän aseman hän tulisi hankkimaan itselleen Ateenan kohotessa koko
+kreikkalaisen maailman valtiaaksi. Kun viisikymmenvuotinen rauha
+solmittiin, kerrotaan hänen sanoneen: »Niillä vuosilla tulee olemaan
+harvinaisen lyhyet kuukaudet.»
+
+Kaivatun tilaisuuden Ateenan valtapiirin laajentamiseksi tarjosi
+muutamien Sisilian kaupunkien välinen selkkaus. Jotkin niistä
+kääntyivät nimittäin Ateenan puoleen pyytäen apua vaarallisinta
+kilpailijaansa, mahtavaa Syrakusaa vastaan, joka tavoitteli koko saaren
+yliherruutta. Myöskin Ateenalle oli vaarallista, jos Syrakusa pääsisi
+Sisilian valtiaaksi, sillä kaupunki oli doorilainen siirtokunta, ja sen
+vallan kasvu koituisi siis myöskin Spartan hyväksi.
+
+Tilaisuus sekaantua Sisilian kaupunkien riitaisuuksiin oli tervetullut
+Alkibiadeelle, joka heti alkoi tehdä suunnitelmia koko Sisilian
+valloittamiseksi ja miten hän sieltä toisi muassaan saaliin niin
+runsaan, että hän sen jälkeen voisi tyydyttää kaikki oikkunsa.[169]
+Rohkeimpina hetkinään hän näyttää uneksineen sellaistakin, että
+Sisiliasta sitten aloitettaisiin yleinen kreikkalaiskansallinen sota
+vanhaa kilpailijaa Karthagoa vastaan. Ja lopuksi yhdistyisi koko
+helleeninen maailma idässä ja lännessä Ateenan johdolla yhtenäiseksi
+valtakunnaksi, joka hallitsisi Välimerta.
+
+Jo ensimmäinen suunnitelma oli kuitenkin arveluttavampi yritys, kuin
+useimmat aavistivatkaan. Ateenassa ei ollut montakaan, joilla edes
+olisi ollut jonkinlaista oikeata käsitystä siitä, miten suuri ja
+väkirikas maa Sisilia itse asiassa oli.[170] Sentähden Alkibiadeen
+oli verraten helppoa temmata kansankokous mukaansa ja varata
+itselleen johtava asema suuressa sotayrityksessä.[171] Ennustajat,
+oraakkelivastausten selittäjät ja sotahankkeen uskolliset kannattajat
+julistivat kaduilla ja toreilla, että jumalat olivat suopeita, ja
+lupasivat loistavaa menestystä. Ylhäisten ja alhaisten, vanhain ja
+nuorten mielet täyttivät mitä ylpeimmät toiveet. Kaikki asekuntoiset
+miehet kilvoittelivat päästäkseen mukaan ja kunnostautuakseen — ja
+rikastuakseen saaliista. Koskaan Ateenan mahti ei ollut näyttänyt niin
+valtavalta, niin suurenmoiselta. Viimeisten sota- ja ruttovuosien
+hirveät kärsimykset olivat kuin unohdettuja.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Keväällä 415 Ateenan laivasto oli siis valmiina lähtöön. Silloin
+sattui tapaus, jolla tuli olemaan sangen laajakantoiset seuraukset.
+Eräänä aamuna tavattiin kaikki Hermes-patsaat kaduilta ja toreilta,
+temppelien ja yksityisten talojen edustoilta rikottuina.[172] Minkä
+kiihtymyksen, minkä mielettömän kauhun tällainen tapaus herätti, voi
+käsittää vain, jos tuntee kreikkalaisten uskonnollisen käsityksen:
+koko heidän olemassaolonsa ja turvallisuutensa riippui jumalien
+loukkaamattomuudesta heidän kaupungissaan. Tosin ei ollut harvinaista,
+että nuoriso kovien juominkien jälkeen harjoitti kaikenlaista
+ilkivaltaisuutta ja vahingoitti myöskin kuvapatsaita, mutta tällainen
+yleinen vahingonteko oli kuitenkin ennen kuulumatonta. Sen täytyi
+olla suunniteltua ja tahallaan tehtyä. Ja sitä oli harjoitettu kaupan
+ja liikeyhteyden jumalaa, Ateenaan ja Ateenasta tehtävien matkojen
+suojelijaa kohtaan! Meidän on muistettava, että kaikesta siitä
+hävityksestä, minkä persialaiset kerran panivat toimeen Attikassa, ei
+mikään tuntunut niin hirveältä kuin se, että he julkesivat polttaa
+jumalien temppelit ja hävittää heidän kuvapatsaansa. Se kiihtymys,
+joka syntyisi nykyajan Italian tai Espanjan kaupungissa, jos jonakin
+aamuna havaittaisiin, että kaikki madonnankuvat yön aikana olisi
+säretty, voisi antaa jonkinlaisen käsityksen, joskin heikon, siitä,
+miltä ateenalaisista silloin tuntui. Hermes-patsaitten häväistys oli
+pahin enne, mitä ajatella saattoi, aiotulle Sisilian retkikunnalle.
+Tässä täytyi jonkin salaliiton valtiosääntöä ja Ateenan kansan vapautta
+vastaan olla tekeillä.[173] Se pimeys, joka ympäröi tätä tekoa ja joka
+ei koskaan hälvennyt, teki asian yhäkin kolkommaksi.
+
+Heti lupasi kansankokous suuria palkintoja sille, joka voisi saada
+selville ilkityön tekijät, ja tutkimuskunta asetettiin.
+
+Mitään todistuksia ei ollut, mutta epäluulot kohdistuivat
+Alkibiadeeseen, joka kerran eräässä hilpeässä seurassa oli laskenut
+leikkiä jumalista. Hän kielsi ja selitti olevansa valmis heti
+alistumaan oikeudelliseen tutkimukseen, vieläpä vaati sellaista.
+»Teloituttakaa minut mieluummin, jos olen syyllinen», hän sanoi,
+»kuin että lähetätte minut matkaan näin suuren sotavoiman johtajana,
+ennenkuin olen puhdistettu näistä hirveistä syytöksistä!» Mutta hänen
+vastustajansa ja kansansuosiosta kilpailijansa pelkäsivät hänen
+persoonallisen viehätysvoimansa vaikutusta ja tahtoivat sentähden saada
+hänet pois niin pian kuin mahdollista. Sillä hänen poissa ollessaan he
+voisivat häiritsemättä koota runsaampaa syyteainehistoa häntä vastaan
+ja muokata kansan, mieltä. Heidän onnistuikin saada tutkimus lykätyksi
+retkikunnan paluun jälkeen — kuten sanottiin.
+
+Komea laivasto lähti siis purjehtimaan, valtavien katselijajoukkojen
+seuratessa sen lähtöä. Koskaan yksi ainoa helleenien kaupunki ei
+ole lähettänyt näin suurta ja loistavaa retkikuntaa niin kaukaista
+päämäärää kohti. Kansan sydän sykki ylpeydestä.
+
+Mutta aivan toisenlaiseksi muodostui se vastaanotto, minkä laivasto sai
+Sisiliassa osakseen. Siellä oli mieliala odottamattoman kylmä. Itse
+asiassa niin odottamatontahan sen kyllä ei olisi pitänyt olla, sillä
+voihan jokainen käsittää, että laivasto, joka tuli tuoden mukanaan
+kokonaisen kenttäarmeijan, ei ollut tarkoitettu vain tuomaan apua. Sen
+takia liittyminen näihin »auttajiin hädässä» jäi vähäiseksi. Mutta
+pitihän nyt ainakin aluksi ahdistaa Syrakusaa.
+
+Silloin ilmestyy äkkiä sotanäyttämölle Ateenan valtionlaiva tuoden
+käskyn Alkibiadeelle saapua oikeuteen vastaamaan herjaussyytöksistä.
+Hänen poissa ollessaan, kun ateenalaiset eivät enää olleet hänen
+henkilöllisyytensä taikavoiman vaikutuspiirissä, hänen vihollistensa
+oli onnistunut purkaa kerran tehty päätös ja saada Ateenan kansa kesken
+ratkaisevia sotaliikkeitä kutsumaan kotiin se mies, joka oli koko
+sotahankkeen sielu.
+
+Alkibiades totteli ja seurasi laivallaan valtionalusta. Mutta eräällä
+kohdalla Italian etelärannikkoa — missä Sybaris muinoin sijaitsi — hän
+astui maihin — ja katosi näkyvistä. Ateenan valtionlaiva sai purjehtia
+yksinään kotiin. Karkuri tuomittiin silloin kuolemaan, ja hänen
+omaisuutensa takavarikoitiin. Kun hän sai tietää kuolemantuomiosta,
+hän sanoi vain: »Olen näyttävä ateenalaisille, että elän.» Ja niin
+lähti koditon seikkailija, sydän täynnä kostonhalua, Sparttaan, jonne
+hän oli saanut kutsun, ja tarjosi periviholliselle palvelustaan
+isänmaataan vastaan. Häikäilemättömyydessään hän ei empinyt käyttää
+isänmaansa heikkojen puolien tuntemustaan sparttalaisten hyödyksi. Hän
+sanoikin aivan oikein uusille ystävilleen: »Kuta enemmän vahinkoa minä
+aikaisemmin olen tehnyt teille vihollisena, sitä enemmän hyötyä voin
+nyt tehdä teille ystävänä.» — Alkibiadeesta oli tullut kotikaupunkinsa
+pahahenki. Mahdollisesti hän toivoi kuitenkin, sen jälkeen kuin hän
+vieraan avulla oli kukistanut vastustajansa Ateenassa, voivansa
+kohottaa syntymäkaupunkinsa vallan huipuille. Mutta maanpetosta hänen
+toimintatapansa oli kaikissa tapauksissa. Alkibiadeella oli siitä
+lähtien Kaiuin merkki otsallaan, ja niitä pahoja voimia, jotka hän oli
+manannut esiin, hän ei kyennyt itsekään hillitsemään.
+
+Kameleonttiluonteensa[174] Alkibiades osoitti ehkä kaikkein parhaiten
+Spartassa. Täällä entisestä hekumoitsijasta ja mässääjästä tuli ankara
+ja kohtuullinen sparttalainen, joka söi vieläpä mustaa soppaakin
+virnistelemättä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Lähin seuraus ateenalaisille siitä, että he olivat ottaneet
+Alkibiadeelta ylipäällikkyyden, oli se, että heille pian kävi huonosti
+sekä Sisiliassa että muualla. Alkibiadeen neuvosta sparttalaiset
+suuntasivat kaksi vaarallista iskua Ateenan mahtiasemaa vastaan.
+Ensiksi he lähettivät mainion sotapäällikkönsä _Gylippoksen_ mukanaan
+muutamia sotalaivoja piiritettyjen syrakusalaisten avuksi. Gylippos
+oli rohkea ja kova mies, aito lakonista ainesta, sparttalaisen
+sotakoulutuksen oivallinen kasvatti. Mutta sitten sparttalaiset
+ryhtyivät tekoon, joka oli vieläkin tuntuvampaa Ateenalle: he
+vastasivat ateenalaisten Lakonian rannikon hävityksiin valtaamalla
+pysyvän jalansijan pohjois-Attikassa strategisesti tärkeällä
+paikalla, jonka Alkibiades heille osoitti. Se oli tikarinpisto,
+jonka hän pirullisen ovelasti harkiten suuntasi isänmaansa
+sydämeen. Sillä sparttalaiset estivät täten ateenalaisilta osan
+heidän välttämättömimmästä ruokavarojen tuonnistaan ja samalla
+liittolaisten verojen Ateenaan kuljetuksenkin. He pakottivat heidät
+myöskin lopettamaan tuottoisan hopeanlouhinnan Attikan kaivoksista,
+mikä oli aikaisemmin niin suuressa määrin auttanut heidän sotiensa
+rahoittamista. Seuraukset ilmenivät pian vaarallisena pulana sekä
+raha-asioissa että elinkeinoelämässä.
+
+Onneton kohtalo vainosi nyt kaikkea, mihin ateenalaiset ryhtyivät.
+Sisiliassa heidän joukkonsa lyötiin, ja laivasto, joka oli suljettu
+Syrakusan satamaan, teki turhia yrityksiä murtautuakseen ulos.
+Katastrofi ei ollut vältettävissä. Epätoivoissaan ateenalainen
+sotajoukko, joka vielä oli 40.000:n miehen vahvuinen, vetäytyi ensiksi
+saaren autioihin sisäosiin ja sitten etelään päin, toivoen löytävänsä
+jonkin ystävällismielisen seudun. Surkea oli vastakohta ylpeälle
+lähdölle Ateenasta. Monien haavoitettujen ja sairaiden valitukset
+olivat sydäntävihlovia, ja heidän turhat yrityksensä laahautua mukana
+liikuttivat koko sotajoukon kyyneliin. Nälän ja polttavan janon
+lopen uuvuttamina ateenalaiset eivät kyenneet tässä toivottomassa
+mielentilassa kauempaa pysymään koossa ja vastustamaan vihollisen
+alituista ahdistusta. Pian armeija oli aivan menehtynyt eikä sillä
+ollut muuta valittavana kuin laskea aseensa.[175] Tämän kerran niin
+ylpeän sotavoiman jäännökset pidettiin ensinnä seitsemänkymmentä
+vuorokautta suljettuina Syrakusan kivilouhimoihin.[176] Se oli hirveätä
+oloa nälässä ja janossa, hehkuvassa kuumuudessa päivisin ja vuoden
+lopulla pakkasessa öisin. Tiheään sullottujen ihmisjoukkojen likaisuus
+ja löyhkä oli kuvaamatonta. Ne, jotka kestivät tämän kurjuuden,
+myytiin suurimmaksi osaksi orjiksi. Vain muutamien harvojen oli suotu
+vihdoin viimein palata kotiin.[177] — Syrakusalaiset mestasivat
+ateenalaisten ylipäälliköt, sen jälkeen kuin Gylippos oli turhaan
+koettanut pelastaa heidän henkensä, voidakseen valmistaa itselleen
+ja maanmiehilleen sellaisen voittojuhlan, että saisi näytellä heitä
+vankeina Spartassa.[178]
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin päättyi vuonna 413 Sisilian retki yhteen järkyttävimmistä
+katastrofeista, mitä maailmanhistoria tuntee. Ei koskaan aikaisemmin
+Kreikan historiassa oltu nähty niin komean ja mainion armeijan ja
+laivaston täydellistä tuhoa. Ateenalle Sisilian murhenäytelmä muodostui
+lopun aluksi ja siten ratkaisevaksi käännekohdaksi Kreikan historiassa.
+Se voittamattomuuden sädekehä, joka Salamiin urotyöstä lähtien oli
+ympäröinyt Ateenan laivastoa, oli kadonnut, ja kaupungin merien
+herruus perustuksiaan myöten järkytetty. Ainiaaksi olivat haihtuneet
+ne maailmanherruuden unelmat, joihin ateenalaiset kerran olivat
+tuudittautuneet. Nyt ei enää tullut kysymykseen Ateenan valtapiirin
+laajentaminen — nyt oli edessä vain taistelu olemassaolosta.
+
+Niin musertava oli isku, että aluksi oli vaikeata uskoa, että
+todellakin oli käynyt niin huonosti, kuin mitä oli käynyt. Yli 200
+laivaa ja 50 000 miestä olivat Ateena ja sen liittolaiset menettäneet.
+Valtion kassa oli tyhjä, kaikki muut varat käytetty, ja vihollinen
+oli saanut lujan jalansijan Attikan sydämessä, sulki kauppatiet
+pääkaupunkiin ja tuhosi partioretkillään maamiehen vaivojen hedelmät.
+
+Maaseudun turvattomuudesta ja elintarpeiden puutteesta oli seurauksena,
+että väestö pakeni alituisesti kasvavin joukoin kaupunkiin. Täällä
+asekuntoisen väestön täytyi päivin ja öin, vuodesta vuoteen, tehdä
+vahtipalvelusta muureilla, mikä luonnollisesti suuressa määrin haittasi
+elinkeinoelämää ja tuotantoa. Ja kun samaan aikaan Ateenan kauppa-alue
+meren toisella puolella kutistui kokoon, syntyi yhä ankarampi puute
+kaikista välttämättömimmistä tarpeista.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sisiliassa kärsitty tuhoisa tappio ulotti vaikutuksensa myös
+Vähään-Aasiaan. Siellä oli siitä seurauksena, että _sota Persian
+kanssa leimahti uudelleen liekkiin_. Ateenalaisten oma syy oli, että
+suurkuninkaan ei enää tarvinnut pitää itseään vuoden 448:n rauhan
+sitomana. He olivat itse rikkoneet sen tukemalla suurvaltaunelmainsa
+päivinä erästä kapinallista persialaista satraappia. Saatuaan tietää,
+miten huonosti ateenalaisten oli käynyt Sisiliassa, Dareios II vastasi
+heidän rauhanrikkomukseensa käskemällä satraappejansa läntisessä
+Vähässä-Aasiassa jälleen kantamaan veroja joonialaisilta kaupungeilta.
+
+Voidakseen täyttää käskyn persialaisten täytyi kuitenkin saada olla
+rauhassa ateenalaisilta, ja pitääkseen heidät poissa satraapit
+ryhtyivät neuvotteluihin sparttalaisten kanssa, jotka juuri olivat
+hankkineet itselleen ja peloponnesolaisliitolle vahvan laivaston.
+Niin pian kuin oli kysymyksessä ateenalaisten vahingoittaminen,
+sparttalaisia ei ollenkaan arveluttanut uhrata Jooniassa elävät
+maanmiehensä. Alkibiadeen neuvosta he antoivat sotalaivoja
+suurkuninkaan käytettäviksi sillä ehdolla, että hänen satraappinsa
+lupasivat maksaa miehistöjen palkat.
+
+Se mahti, minkä ateenalaiset saivat vastaansa Jooniassa, oli sitäkin
+vaarallisempi, kun yksi toisensa perästä heidän liittolaisistaan käytti
+hyväkseen Sisilian katastrofia kaivattuna tilaisuutena vapautuakseen
+heidän »ikeestään», s.o. päästäkseen raha-avustuksista Attikan liiton
+solakassaan. Näin viholliset ja tyytymättömät liittolaiset yhdessä
+kolmelta eri taholta ahdistivat sodalla ateenalaisia. Tätä sotaa on
+nimitetty _Joonian sodaksi_, mutta oikeastaan se on vain kolmannen
+peloponnesolaissodan jatkoa ja merkitsee, että painopiste tässä sodassa
+nyt oli siirtynyt Vähään-Aasiaan.
+
+Täytyy ihailla sitä tarmoa, millä ateenalaiset vaikeassa
+ahdinkotilassaan ryhtyivät taisteluun tuota mahtavaa liittoutumaa
+vastaan. Heidän vastustajainsa vaarallisuus kuitenkin väheni, kun
+Alkibiades joutui riitaan sparttalaisten kanssa. Hän oli nimittäin
+Spartassa hankkinut itselleen monia kiihkeitä kadehtijoita, jotka
+käyttivät hyväkseen tyytymättömyyttä muutamien sodassa sattuneiden
+vastoinkäymisten johdosta työntääkseen syyn hänen niskoilleen ja
+saattaakseen hänet epäluulonalaiseksi petoksellisesta vehkeilystä.[179]
+Ei ollut vaikeata saada kansan mielipidettä käännetyksi maanpakolaista
+ja seikkailijaa vastaan, johon sisimmässään ei koskaan oltu oikein
+todella luotettu. Olipa kaikkein korkeimmalla taholla suunniteltu
+poliittinen murha, jotta päästäisiin näin vaarallisesta miehestä,
+ja käsky oli jo annettu sopivalle henkilölle, mutta Alkibiadesta
+varoitettiin ajoissa, ja hän pelastautui meren yli Persian satraapin
+_Tissapherneen_ luo Sardeeseen.
+
+Täällä hän näyttelee oikeauskoista persialaista niin sisäisesti
+kuin ulkonaisestikin. Yhdellä iskulla yksinkertainen sparttalainen
+muuttuu komeaksi itämaalaiseksi. Kehnon doorilaisen puvun hän vaihtaa
+kallisarvoiseen persialaiseen vaateparteen, eikä kestä kauan, ennenkuin
+hän on oppinut uusien ystäviensä kielen. Mutta ennen kaikkea hän
+osaa hienolla maailmanmiehen käytöstavallaan ja persoonallisella
+viehätysvoimallaan täydelleen lumota tuon ylpeän itämaalaisen despootin
+ja tehdä hänet vahaksi käsissään.
+
+Tissaphernes oli vain välikappale kunnianhimoisen maanpakolaisen
+käsissä, hänen valmistaessaan sovintoa ateenalaisten kanssa ja
+kostaessaan kiittämättömille sparttalaisille. Mutta nyt oli
+luonnollisesti meneteltävä ovelasti, tyydyttävä yhteen askeleeseen
+kerrallaan. Muuten voisi Tissaphernes, joka oli salakavala mies hänkin,
+ehkä ruveta epäilemään.
+
+Alkibiades sai siis aluksi rajoittua yrittämään pelastaa
+Ateenaa perikadosta ja siten hankkimaan entisten maanmiestensä
+kiitollisuuden. Mutta Tissapherneen edessä hänen täytyi tietysti
+selittää politiikkansa _persialaisten_ etuja ajavaksi. Tunnetulla,
+vakuuttavalla kaunopuheisuudellaan hän osoitti satraapille, ettei
+millään muotoa voinut olla Persian valtakunnan etujen mukaista saada
+sota pian loppumaan. Olisi tietysti parempi ja tulisi halvemmaksi
+antaa helleenien raadella toinen toisiaan, ja niin Tissaphernes voisi
+mielensä mukaan autella milloin mitäkin puolta. Persian politiikan ei
+siis tullut auttaa vahvempaa puolta — s.o. _tällä kertaa sparttalaisia_
+— enempää, kuin mitä kohtuullisuus vaati ja oli tarpeen sodan liekin
+vireillä pitämiseksi. Heidän liiallinen auttamisensa olisi vaarallista
+myöskin siksi, että he silloin voisivat asettua pysyväisesti
+Vähän-Aasian rannikolle, ja sitten heistä ei koskaan voitaisi päästä
+eroon.
+
+Suunnilleen näin Alkibiades puhui. Ja suurkuninkaan satraappi kuunteli
+hänen sanojaan. Hän alensi sparttalaisten palkan ja huvikseen
+maksoi sitä epäsäännöllisemmin kuin ennen. Lupaustansa maksaa
+palkka peloponnesolaiselle miehistölle Tissaphernes ei tietystikään
+tahtonut rikkoa — eipä suinkaan! Ei oltu vain koskaan sovittu mitään
+palkan _suuruudesta_! Eikä liioin ollut hyvä antaa laivaväelle niin
+paljon rahaa — se vain käytti sen irstailuihin, jotka pilasivat sen
+sotakuntoisuuden. Tämän vastauksen viekas Alkibiades oli pannut
+hänen suuhunsa. Samoin pidätteli Tissaphernes, niin paljon kuin voi,
+kun tuli kysymykseen jokin sotahanke. Kuukauden toisensa perästä
+peloponnesolaislaivasto sai olla toimettomana. Saavuttaakseen tämän
+kielteisen tuloksen satraappi käytti tuota hyvin tunnettua keinoa,
+nimittäin upseerien lahjomista. Lahjottavuus oli nyt kuten aina
+kreikkalaisten päälliköiden tunnetusti heikko puoli.
+
+Kaikesta tästä oli seurauksena, että terve toimintatarmo
+peloponnesolaisliiton keskuudessa lamaantui ja miehistö alkoi
+tuntea itsensä haluttomaksi ja osoittaa tyytymättömyyttä. Ja
+tyytymättömyydestä kasvoi epäluottamus sekä omiin päällikköihin että
+Tissapherneeseen. Satraapin sielussa iti jo ennestään epäluulon arka,
+versova taimi, jota Alkibiades hoiteli hellästi.
+
+Kaikki tämä vaikutti sen, että ateenalaiset saivat jälleen tuulta
+purjeisiinsa. Silloin Alkibiadeen mielestä oli tullut aika antaa
+isänmaanrakkauden versoa jälleen. Hän alkaa vähitellen tunnustella
+sovinnon mahdollisuuksia maanmiestensä kanssa. Hän antautuu varoviin
+neuvotteluihin attikalaislaivaston päällystön vaikutusvaltaisimpien
+miesten kanssa. Hän uskottelee heille, että jos he kutsuvat hänet
+takaisin, hän vetäisi Tissapherneen ja samalla suurkuninkaan itsensä
+ateenalaisten puolelle.
+
+Niin paljon vaikutti yhä vielä hurmaajan nimi ja niin hyvin oli valittu
+hänen tarjouksensa ajankohta, että sotilaat omin neuvoin valitsivat
+hänet yhdeksi päälliköistään. Ja tämän johdosta tuli niin armeijaan
+kuin laivastoonkin uutta elämää. Osaksi hänen suoranaisella johdollaan,
+osaksi hänen asiaan puuttumisensa tuloksena, attikalainen laivasto sai
+voiton toisensa perästä sillä seurauksin, että sparttalaiset tarjosivat
+rauhaa. Mutta suurin vaikutusvalta Ateenassa oli eräällä demagogilla,
+joka oli samaa ainesta kuin Kleon ja jolla oli yhtä vähän poliittisia
+ja sotilaallisia tietoja kuin hänellä. Hänen nimensä oli _Kleophōn_
+ja hän oli tehtailija myöskin, mutta ei valmistanut nahkaa, vaan
+soittokoneita. Hänen syytään on, että suotuisa rauhan saamistilaisuus
+jälleen ylimielisesti torjuttiin. Innokkaana demokraattina Kleophon,
+kuten Kleonkin, oli täynnä vihaa ja epäluuloa Sparttaa kohtaan, eikä
+hän sen tähden tahtonut tyytyä vähempään kuin tuhoamissotaan. Ja kansan
+suuri enemmistö oli lujasti vakuutettu, että Alkibiadeen johdolla
+voitaisiin saavuttaa mitä tahansa.
+
+Lähinnä seuraavana aikana näyttikin sotatapahtumien kehitys osoittavan
+Kleophonin ja hänen kannattajiensa olevan oikeassa. Alkibiades sai
+edelleen voittoja ja valtasi takaisin useita tärkeitä paikkoja. Kansan
+riemuitessa ja tervehtiessä häntä triumfaattorina ja pelastajana hän
+palasi vuonna 408 niiden luo, jotka seitsemän vuotta aikaisemmin
+olivat tuominneet hänet menettämään henkensä ja omaisuutensa. Hän sai
+takaisin kansalaisoikeutensa, hänen menettämänsä omaisuus korvattiin
+kunnialahjalla, se kivipylväs, johon oli merkitty hänen tuomionsa,
+syöstiin meren syvyyteen. Ja muistamatta lainkaan sitä hirveätä
+kurjuutta, mitä hän oli tuottanut kotimaalleen, kansa antoi hänelle
+rajattoman käskyvallan maalla ja merellä sekä kaikkien valtioasioiden
+ylimmän johdon. Periklestä lukuunottamatta ei kenellekään
+ateenalaiselle ollut koskaan uskottu niin suurta valtaa.
+
+Mutta niitten kuukausien aikana, jolloin hän Ateenassa nautti kansan
+riemusta ja vallan makeudesta, oli tilanteessa idässä tapahtunut
+muutos, jonka täytyi tuottaa Ateenalle perikato. Sparttalaiset olivat
+lähettäneet lähetystön Susaan, ja sen oli onnistunut saada Dareios
+uskomaan olevan suurkuninkaan etujen mukaista, että Spartta pääsisi
+voitolle ratkaisevassa taistelussa. Sillä sparttalaiset olivat,
+päinvastoin kuin ateenalaiset, halukkaita tunnustamaan persialaisten
+herruuden Vähässä-Aasiassa. Tämän johdosta Dareios päätti käydä sotaa
+joonialaisia ja ateenalaisia vastaan aivan toisella tarmolla kuin
+aikaisemmin. Nyt persialaisten ehtymättömät rikkaudet piti otettaman
+käytäntöön antamaan sodalle ratkaiseva käänne.
+
+Täten lopputulos oli selvä. Sillä jalansijan säilyttäminen kaukana
+Vähässä-Aasiassa oli perin uupuneelle Ateenalle vallan toisenlaatuinen
+tehtävä kuin torjua Persian hyökkäysarmeija omasta maastaan.
+Sparttalaiset ryhtyivät myöskin uusin voimin taisteluun, kun he
+antoivat päällikkyyden mainiolle strategilleen _Lȳsandrokselle_,
+miehelle, joka kykeni kilpailemaan Alkibiadeen kanssa myöskin
+häikäilemättömyydessä ja diplomaattisessa oveluudessa. Kunnian- ja
+vallanhimoinen kuten Alkibiades oli hänkin. Mutta »tahto päästä
+valtaan» oli _ainoa_ intohimo, joka hallitsi Lysandrosta. Kaikkia
+muita halujaan hän oli, kuten oikean Spartan pojan tuli, oppinut
+pitämään kurissa. Rikkaus ja loisto, kauniit naiset, pöydän nautinnot
+— ei mikään sellainen houkutellut häntä, vain valta ja kunnia. Vaikka
+valtavia summia kulki hänen käsiensä kautta eikä yrityksiä hänen
+lahjomisekseen puuttunut, hän oli ja pysyi köyhänä. Hän oli kylmä
+ja ovela ihmistuntija ja laskelmien tekijä ja sentakia verraton
+käyttämään hyväkseen toisia omiin tarkoituksiinsa. Hän oli ainoa
+huomattava poliitikko, minkä Spartta on tuottanut, mutta päämääränsä
+saavuttamiseksi hän ei kammoksunut mitään keinoja: lahjuksia, petosta,
+väärää valaa yhtä vähän kuin raakuuttakaan. »Kun leijonannahka ei
+riitä, täytyy jatkaa ketunnahalla», oli hänellä tapana sanoa.[180]
+Toinenkin lausuma, jota mainitaan hänen sanoinaan, on, että »poikia
+petetään arpanappuloilla, miehiä sen sijaan väärillä valoilla.»
+
+Sodan viimeisestä, jännittävästä näytöksestä muodostui kaksintaistelu
+kahden sellaisen erinomaisen persoonallisuuden kuin Alkibiadeen ja
+Lysandroksen välillä. Vähässä-Aasiassa he joutuivat mittelemään
+voimiaan. Mutta Lysandros ei antanut vastustajansa houkutella itseään
+meritaisteluun, jota tämä toivoi. Sparttalaisethan elivät persialaisten
+palkalla, ja tämä oli suurkuninkaan politiikassa tapahtuneen käännöksen
+jälkeen tullut niin runsaaksi, että heillä oli kaikki voitettavanaan
+antaessaan ateenalaisten kuluttaa varojaan toimettomuudessa, josta oli
+seurauksena sotilaskurin höltyminen.
+
+Lopulta Alkibiadeen täytyi omin neuvoin koettaa hankkia palkkaa ja
+elintarpeita väkensä ylläpitämiseksi. Hän lähti senvuoksi mukanaan osa
+laivastoa retkelle pitkin Vähän-Aasian rannikkoa kiskomaan pakkoveroa
+sellaisilta kaupungeilta, jotka olivat luopuneet ateenalaisista.
+Tällä tavoinhan hän voi toimittaa kuitenkin edes _jotakin_. Mutta
+alipäällikköään, joka jäi paikoilleen muun laivaston kanssa, hän
+kielsi nimenomaan antautumasta taisteluun lukumäärältään ylivoimaisen
+vihollisen kanssa. Mies oli kuitenkin luonteeltaan omavaltainen ja
+tyhmänrohkea. Ja kun hän oli Alkibiadeen lapsuudenystävä, hän ajatteli
+ehkä, ettei hänen tarvinnut pitää niin tarkasti hänen määräystään.
+Niinpä hän antoikin Lysandroksen houkutella itsensä taisteluun ja
+joutui perinpohjin tappiolle. Kun oli tarjoutunut tilaisuus saada
+helppo voitto, tuli siis Lysandroksen toimettomuudesta heti loppu.
+Hänen sitkeä sparttalainen itsehillintänsä oli voittanut ateenalaisten
+hermostuneen innon.
+
+Epäilemättä Alkibiades olisi helposti korjannut tämän tappion, jos
+hän edelleen olisi saanut olla häiritsemättä asiain johdossa. Mutta
+ei tarvittu enempää kuin tämä yksi epäonnistuminen, jotta hänen
+vihollisensa saivat yliotteen Ateenassa. Koko hänen asemansa perustui
+siihen uskoon että hän oli voittamaton. Ateenalaisilla oli mielettömän
+korkea käsitys hänestä. He suorastaan kuvittelivat, ettei sille
+miehelle ollut mikään mahdotonta. Jos hän ei voittanut, sen täytyi
+johtua siitä, ettei hän yksinkertaisesti _tahtonut_ voittaa. Siispä
+hän oli kavaltaja, jonka viholliset olivat ostaneet, jotta hän voisi
+näiden avulla tuhota ateenalaiset. Ateena täyttyi huhuista, miten hän
+käytti väärin ylipäällikkyyttään viettääkseen hurjaa elämää hetairain
+ja juomaveikkojen kanssa, ja miten hän oli rakennuttanut itselleen
+kalliita linnoja Traakiaan, kun ei viihtynyt isänmaassaan.
+
+Ei ollut ihmeteltävää, että kansa uskoi kaiken sen pahan, mitä
+puhuttiin miehestä, joka aina oli tehnyt itsensä tunnetuksi suurena
+viikarina ja elostelijana. Mutta ateenalaiset unohtivat, että
+Alkibiades suurine vikoineen oli kuitenkin ainoa mies helleenisessä
+maailmassa, joka oli Lysandroksen vertainen. Ei ollut lainkaan vaikeata
+Alkibiadeen vihollisille ajaa asiat siihen, että ateenalaiset toisen
+kerran erottivat hänet päällikkyydestä. Hänen poliittinen osansa oli
+ainiaaksi loppuun näytelty. Hän lähti silloin linnoihinsa Traakiaan.
+
+Seuraukset siitä, että Alkibiades oli poissa, ilmenivät heti. Kesällä
+406 tuli Ateenaan surusanoma, että koko attikalaislaivasto oli suljettu
+Lesboksen satamaan.
+
+Mutta tämän hirveän onnettomuuden kohdatessa ateenalaiset osoittivat
+ihailtavaa toimintatarmoa. Hallitus ja kansa, niin ylhäiset kuin
+alhaisetkin, ponnistivat kaikki voimansa yrittäessään toimittaa
+apua hädänalaiselle laivastolleen ja niinmuodoin torjua muuten
+välttämättömän Ateenan merivaltaa uhkaavan katastrofin. Kuumeisella
+innolla onnistuttiin uskomattoman lyhyessä ajassa osittain rakentamaan
+uudesta, osittain saattamaan sotakelpoiseen kuntoon satakunta laivaa.
+Nyt, kuten Salamiin luona, melkein koko asekuntoinen väestö astui
+laivoihin. Koska kaikki kassat oli tyhjennetty, täytyi tarpeellisten
+varojen saamiseksi sulattaa ne kultaiset ja hopeiset uhrilahjat, jotka
+oli asetettu Athenen Akropoliilla olevaan temppeliin. Tämän epätoivon
+vimmaan saatetun kansan sankarillisen voimainponnistuksen palkintona
+olikin menestys. Uusi laivasto sai jäljelläolevien liittolaisten avulla
+täydellisen voiton sparttalaisista _etelään Lesboksesta vuonna 406._
+Se oli suurin meritaistelu, minkä helleenit koskaan olivat taistelleet
+keskenään. Saarrettu Ateenan päälaivasto oli pelastettu.
+
+Ateenalaisten voitoniloa synkistytti kuitenkin se surusanoma, että
+paljon ihmishenkiä oli tuhoutunut. Taistelun jälkeen puhkesi nimittäin
+kova myrsky, niin etteivät ylipäälliköt voineet tehdä mitään miehistön
+pelastamiseksi niistä vahingoittuneista laivoista, jotka ajelehtivat
+ohjausta vailla. Enemmän kuin tuhat haaksirikkoutunutta sai kuolemansa
+aalloissa. Intohimoisessa tuskassaan niiden menetysten johdosta,
+jotka olivat kohdanneet melkein jokaista Ateenan kotia, kansa etsi
+syntipukkia. Kuusi laivaston komentavista ylipäälliköistä asetettiin
+kansan tuomioistuimen eteen ja tuomittiin kuolemaan. Yksi heistä oli
+Perikles nuorempi, suuren Perikleen ja Aspasian poika. He saivat kaikki
+ateenalaisen tavan mukaan tyhjentää kuoleman tuottavan myrkkymaljan, ja
+heidän omaisuutensa otettiin valtiorahastoon.
+
+Aivan syyttömiä he eivät varmaan olleet, sillä jos jokainen heti
+taistelun päätyttyä olisi lähettänyt pelastusretkikunnan sen sijaan,
+että he silloin pitivät yhteisiä neuvotteluja siitä, miten olisi
+meneteltävä, niin olisi moni urhea mies voinut säästyä surkeasta
+kuolemasta, ennenkuin myrsky puhkesi. Voi myöskin ymmärtää,
+kuinka syvää liikutusta täytyi herättää kuulijoissa, kun Ateenan
+kansankokouksessa astui esiin eräs mies ja sanoi: »Ateenalaiset, minä
+olin itse yksi noista haaksirikkoisista. Pelastuin vain siten, että
+minun oli onnistunut kavuta eräälle tyhjälle jauhotynnyrille. Mutta
+minun toverini, jotka ympärilläni vaipuivat meren syvyyteen, rukoilivat
+minua, jos tulisin pelastetuksi, kertomaan Ateenan kansalle, miten
+sen sotapäälliköt olivat jättäneet sotilaansa kuolemalle alttiiksi,
+sittenkuin nämä olivat urhoollisesti taistelleet isänmaansa puolesta.»
+
+Kansan rajaton suru ja harmi ei antanut anteeksi sitä
+oikeudenvastaista, meluisaa tapaa, millä kysymystä syytettyjen
+syyllisyydestä käsiteltiin. Suuttumuksessaan kansankokous päätti itse
+tuomita heidät sen sijaan, että olisi luovuttanut asian lailliselle
+tuomioistuimelle. Olivatpa sotapäälliköt olleet rikollisia tai ei,
+kuitenkin on varmaa, että tässä poikettiin säännöstä, että syyllisellä
+on oikeus lailliseen tutkimukseen ja oikeudelliseen suojaan yhtä hyvin
+kuin syyttömälläkin. Ei edes pahimmille rikoksellisille ateenalaisilla
+ollut tapana tehdä tällaista vääryyttä. Miksi he tekivät sitä nyt
+miehille, jotka äsken olivat saavuttaneet ihanan voiton maalleen?
+
+Mutta kansa oli kaikkien ponnistusten jälkeen sellaisessa
+hermojännityksen ja ylikiihtyneisyyden tilassa, ettei se enää ollut
+syyntakeinen. Se ei ollut _kansa_, se oli ihmisjoukko, jonka syvimpiä
+ja alkuperäisimpiä tunteita, rakkautta lähimpiin omaisiin oli loukattu.
+Jäljellejääneet eivät ajatelleet muuta kuin miten heidän rakkaansa
+olivat saaneet taistella pitkän ja tuskallisen taistelun kuoleman
+kanssa, kun sitävastoin toiset, joiden olisi pitänyt ojentaa heille
+auttava kätensä, olivat palanneet vahingoittumattomina kotiin. Näistä
+ihmisistä oli hävinnyt kokonaan valtiotunne, ja jäljellä oli vain
+vaistoja, jotka huusivat kostoa. Kun Sokrates osoitti, että koko
+menettelytapa ei ollut laillinen tuomio, vaan oikeusmurha, antoi
+kansa tietää, että sillä »oli oikeus tehdä, mitä se halusi!» Siis:
+kansantahto on laki! Se oli huippuunsa kehitettyä demokratiaa. Tuomio
+on todistus niistä ylen surkeista oloista, siitä hajoamistilasta, joka
+nyt vallitsi Ateenassa.
+
+Jäljestäpäin ateenalaiset häpesivät syvästi menettelyään. He tekivät
+kansanpäätöksen, että ne miehet, jotka tuomiota langetettaessa olivat
+johtaneet kansaa harhaan, piti vangittaman ja asetettaman syytteeseen.
+Syytettyjen onnistui kuitenkin pakenemalla välttää oikeutta. Mutta
+rangaistus oli sen sijaan kohtaava koko kansaa.
+
+Ateenalaiset ärsyttivät vielä enemmän Nemesistä[181] hylkäämällä ne
+rauhantarjoukset, joita sparttalaiset tekivät tämänkin tappion jälkeen.
+On käsittämätöntä, etteivät he olleet oppineet mitään Kleonin ja
+Kleophonin ylimielisyyspolitiikasta! Mutta ylpeys käy lankeemuksen
+edellä. Rankaisevaksi kädeksi tuli Lysandros. Katkaistakseen
+Ateenalta viljantuonnin Mustanmeren maista hän siirsi sotanäyttämön
+Hellespontokseen — suunnitelmallisesti toimeenpantu nälkäsaarto siis.
+Ottamatta huomioon Alkibiadeen varoituksia[182] ateenalaisten johtajat
+antoivat Hellespontoksessa viekkaan lakedaimonilaisen pettää itsensä.
+He antoivat Alkibiadeelle sellaisen pilkallisen vastauksen, että nyt
+ei ollut hänellä, vaan heillä päällikkyys.[183] Mutta rangaistukseksi
+vihollinen yllätti heidät aivan äkkiarvaamatta _Aigospotamoin_ luona
+Traakiassa, ja Lysandros valtasi melkein koko laivaston, ilman että
+se, sikäli kuin näytti, edes yrittikään vastarintaa. Tämä suorastaan
+uskomaton voitto ei maksanut sparttalaisille yhtä ainoata laivaa
+tuskinpa yhtä ainoata miestäkään.
+
+Uutta laivastoa Ateena ei enää kyennyt rakentamaan, ja merikaupunki
+ilman laivastoa, sen kohtalohan on selvä. Sydäntäsärkevä olikin se
+voivotus ja valitus, millä sanoma tästä hirveästä katastrofista
+otettiin vastaan Ateenassa. Surusanoma saapui yöllä, ja »valitushuudot
+etenivät Peiraieuksesta pitkien muurien välissä aina kaupunkiin saakka,
+toisen kertoessa sanoman toiselle», sanoo historioitsija Ksenophon,
+joka jatkaa Thukydideen keskeytynyttä peloponnesolaissotien historian
+kuvausta. »Sinä yönä», hän sanoo, »ei kukaan nukkunut, sillä ei surtu
+vain surmansa saaneita, vaan oltiin huolissaan siitä kohtalosta, mikä
+odotti ateenalaisia itseään.»
+
+Heidän liittolaisiltaan ei nyt ollut apua odotettavissa — he luopuivat
+yleisesti. Lysandros saapui Ateenaan antaakseen periviholliselle
+kuoliniskun, mutta hän ei hätäillyt, sillä eihän saalis kuitenkaan
+pääsisi hänen käsistään. Ei asevoimin, vaan nälkäsaarrolla Ateena
+oli taivutettava. Kaupunki saarrettiin sekä maan että meren
+puolelta. Mitä auttoivat nyt kaikki erinomaiset toimenpiteet Ateenan
+puolustuksen lujittamiseksi, mitä auttoi se, että sen kansa lähestyvän
+kuolemanvaaran uhatessa oli vannonut Akropoliilla juhlallisen valan
+yleisestä sovinnosta ja vilpittömästä yksimielisyydestä! Kun nälänhätä
+ja kurjuus alkoivat käydä sietämättömiksi ja joukko ihmisiä oli kuollut
+nälkään, oli pakko pyytää sparttalaisilta rauhaa millä ehdoin hyvänsä.
+Se tapahtui kuitenkin vasta veristen puoluetaistelujen jälkeen, joiden
+aikana Kleophon tuomittiin kuolemaan ja mestattiin.
+
+Spartan kansankokouksessa ateenalaisten lähettiläät kohtasivat
+myöskin Spartan liittolaisten edustajia. Ja useat heistä, varsinkin
+korinthoslaiset ja thebalaiset, olivat siinä määrin kiukuissaan
+ateenalaisille, etteivät he tahtoneet tyytyä vähempään, kuin että tuo
+vihattu kaupunki hävitettäisiin maan päältä ja asukkaat myytäisiin
+orjiksi. Mutta tähän kostonhimoiseen ehdotukseen sparttalaiset antoivat
+vastauksen, joka on heille ikuiseksi kunniaksi. »Ei ole», he sanoivat,
+»oikeutta tehdä orjaksi kansaa, joka kerran mitä suurimmassa hädässä on
+tehnyt suurtyön Hellaan hyväksi.»
+
+Luonnollisesti poliittiset vaikuttimet aiheuttivat perimmältään tämän
+lausunnon. Jos Ateena hävitettäisiin, sparttalaiset joutuisivat heti
+riitaan thebalaisten, mahtavimpien liittolaistensa kanssa Attikan
+omistuksesta. Sellainen teko, minkä liittolaiset tahtoivat tehdä, olisi
+sitäpaitsi vaikuttanut järkyttävästä laajoissa osissa helleenistä
+maailmaa, ennen kaikkea joonialaisten keskuudessa, ja saanut aikaan
+muutoksen mielialassa Sparttaa kohtaan. Ja mitäpä sparttalaiset
+olisivat tehneet Attikalla? Pääkaupungin alenevaa asukaslukua
+varten he saivat tarpeeksi väestöä Messeniasta. Jos sitävastoin
+thebalaiset saisivat Attikan, he tulisivat liian mahtaviksi. Mutta jos
+säästettäisiin ateenalaiset ja pidettäisiin heitä tiukasti kurissa,
+saataisiin heistä varmastikin tilaisuuden tullen käyttökelpoinen
+ase käytettäväksi Korinthosta ja Thebaa vastaan, ja heistä tulisi
+liittolaisina hyvä lisä Spartan mahtikeinoihin. — Mutta joskin
+tällaiset poliittiset hyötynäkökohdat olisivatkin olleet ratkaisevina
+sparttalaisten esiintymiseen tuona hetkenä, niin täytyy kuitenkin,
+kuten eräs nykyajan historioitsija sanoo, »vielä tänään kaikkien,
+jotka rakastavat Ateenaa, olla sparttalaisille kiitollisia tästä
+inhimillisyyden ilmauksesta; sillä jos nuo toiset olisivat saaneet
+tahtonsa perille, olisi tuskin jäänyt kiveä kiven päälle Perikleen
+Ateenasta». Se olisi saanut jakaa Niniven ja Sybariin kohtalon.
+
+Ne ehdot, joilla sparttalaiset suostuivat rauhaan, olivat, että
+ateenalaisten oli luovuttava alusmaistaan ulkopuolella varsinaisen
+Hellaan, revittävä laajat ja kalliit linnoituksensa ja luovutettava
+koko laivastonsa paitsi kahtatoista laivaa. Ateenalaisten ei auttanut
+muuta kuin mukautua voittajan tahtoon, sillä ankara nälänhätä raivosi
+kaupungissa. Näin he saivat rajoittua Attikan ja Salamiin omistukseen.
+Rauhan solmiamisen jälkeen heidän täytyi tehdä liitto perivihollisensa
+kanssa ja sitoutua auttamaan tätä kaikkialla maalla ja merellä. Nämä
+sopimukset tehtiin vuonna 404 e.Kr.
+
+Sen jälkeen tuli viimeinen traagillisen vihlova vahvistus Ateenan
+kukistumisesta. Lysandros purjehti kaupungin satamaan, ja ylimielisen
+riemun vallitessa ja huilujen soidessa hänen väkensä alkoi repiä maahan
+Ateenan muureja. Hellaan ei enää tarvinnut pelätä »sortajiansa».
+Ja vapaus oli saavutettu — kiitos Persian kuninkaan taloudellisen
+avun.[184]
+
+       *       *       *       *       *
+
+Peloponnesolaissodan loppu on perimmältään luettava sen onnettoman
+Perikleen maltillisesta politiikasta poikkeamisen tilille, jonka
+ateenalaiset tekivät, antaessaan Alkibiadeen kunnianhimon houkutella
+itsensä Sisilian valloitusretkeen. Tämän päättyminen hirveään
+katastrofiin ei tosin ollut ollenkaan välttämätöntä, vaan se johtui
+siitä ateenalaisten epäviisaasta toimenpiteestä, että he ratkaisevalla
+hetkellä panivat retkikunnan aikaansaajan pois pelistä. Mutta vaikka
+yritys olisi onnistunutkin, Sisiliaa ei kuitenkaan koskaan olisi voitu
+liittää attikalaisvaltion kehyksiin — siihen oli saari aivan liian
+suuri ja kaukana sijaitseva. Tällainen alusmaa olisi vain lisännyt
+Ateenan vihollisten lukumäärää ja hajoittanut sen voimia.
+
+Huolimatta siitä kauheasta mieshukasta, minkä ateenalaiset olivat
+kärsineet Sisiliassa, he tointuivat kuitenkin jokseenkin entiselleen;
+ja heidän sitkeä taistelunsa kuolettava haava ruumiissaan on
+ihailtavinta koko tässä sodassa. Tämän melkein yli-inhimillisen
+kestävyytensä avulla heillä oli mahdollisuuksia pelastaa ainakin oma
+riippumattomuutensa, kun heidän kohtalonsa ratkaisi persialaisten
+asiaan puuttuminen vuonna 408.
+
+Kuta kauemmin tätä turmiotatuottavaa veljessotaa kesti, sitä
+julmemmiksi, verenhimoisemmiksi ja villimmiksi ihmiset tulivat.
+Kauhistuttavan nopeasti villiytyminen levisi. Se sopusointuinen
+kohtuullisuus, joka muinoin oli ollut tavoittelemisen arvoinen
+helleeninen hyve, tuli nyt halveksituksi ja leimattiin heikkoudeksi,
+kun taas tunnotonta kiihkoa pidettiin miehuutena.[185]
+
+Kauheimpia olivat ne kansalaissodat, joita peloponnesolaissota toi
+muassaan, siksi että kansanpuolue yleensä haki apua Ateenasta, mutta
+harvainvaltainen puolue Spartasta. Missä tällaisia rikkirepiviä sotia
+puhkesi, siellä poliittisten vastustajien murhat ja heidän omaisuutensa
+takavarikoiminen kuuluivat päiväjärjestykseen. Kun lukee Thukydideen
+kertomusta sisäisistä levottomuuksista Korfussa, noista alituisista
+joukkomurhista poliittisten rangaistusten varjolla, lukee, miten apua
+etsivät raahataan temppeleistä, miten isät murhaavat poikiaan ja
+miten toinen puolue sytyttää taloja palamaan, niin että koko kaupunki
+on vähällä palaa, silloin saa kauhistuttavan kuvan siitä, mihin
+väkivallahtekoihin kansalaissota voi ihmiset saada.
+
+Aluksi tällaiset hirmuisuudet herättivät huomiota, mutta myöhemmin ne
+muodostuivat melkein tavaksi koko helleenisessä maailmassa, myrkyttivät
+yhteiskuntahengen ja raaistivat yksilöitä kaikkialla. Hellaan kansa
+alkoi olla ydintä myöten pilaantunutta.
+
+
+Kirjallisuutta, joka käsittelee peloponnesolaissotaa.
+
+Friedrich Blass, Die attische Beredsamkeit.
+
+Ivo Bruns, Das literarische Porträt der Griechen im fünften und vierten
+Jahrhundert v. Chr.
+
+Hans Delbrück, Die Strategie des Perikles, erläutert durch die
+Strategie Friedrichs des Grossen.
+
+Wilhelm Ebstein, Die Pest des Thukydides (kirjallisuusviittein).
+
+J. von Pflugk-Harttung, Perikles als Feldherr.
+
+Gustav Friedrich Herzberg, Alcibiades, der Staatsmann und Feldherr
+(seikkaperäisin kirjallisuusviittein).
+
+Henry Hussaye, Histoire d'Alcibiade et de la république athénienne
+depuis la mort de Périclés jusqu'à l'avénement des trente tyrans.
+
+
+
+
+
+VIITTEET
+
+
+[1] Loppu-e ei äänny, ensimm. é lähentelee ä:tä.
+
+[2] Pers. _Ahura Mazda_, »viisas vallitsija». (Suomentajan huomautus.)
+
+[3] _Ahriman_ l. _Angramainju_, »paha henki». (Suomentajan huomautus.)
+
+[4] _Menstruaalinen_ = kuukautisiin kuuluva. (Suomentajan huomautus.)
+
+[5] _Askeesi_ = kieltäytyminen, lihan kuritus. (Suomentajan huomautus.)
+
+[6] Lystikäs legenda kertoo, että hän matkallaan Vishtaspin luo kohtasi
+kaksi muuta ruhtinasta, joita hän koetti taivuttaa »omaksumaan puhtaan
+opin ja luopumaan pahoista töistään». Mutta he eivät välittäneet hänen
+sanoistansa. Silloin Zarathustra rukoili jumalaa, ja tämä nostatti
+myrskytuulen, joka tempasi molemmat kuninkaat ilmaan ja liehutteli
+heitä maan ja taivaan välillä kansan suuresti ihmetellessä. Paikalle
+lensi myöskin kaikilta ilmansuunnilta lintuja, jotka parveilivat
+ruhtinasten ympärillä ja nokin ja kynsin repivät heistä irti lihan,
+kunnes luut putosivat maahan.
+
+[7] Herodotos kertoo, että Kroisoksen varustautuessa tuli muuan
+viisaudestaan kuuluisa lyydialainen ja sanoi kuninkaalle: »Herra
+kuningas, sinä varustaudut sotaretkelle miehiä vastaan, joilla on
+nahkaiset housut ja samoin kaikki muutkin vaatteet nahasta ja jotka
+eivät nauti herkkuja, vaan syövät, mitä voivat saada, sillä he asuvat
+karussa maassa. He eivät juo myöskään viiniä, vaan pelkästään vettä,
+eikä heillä ole viikunoita syötäväksi eikä mitään muutakaan hyvää. Jos
+nyt voitat, niin mitä sinä voit ottaa heillä, kun heillä ei mitään ole?
+Jos taas joudut tappiolle, niin ajattelepa kaikkea hyvää, mitä silloin
+menetät. Sillä jos he pääsevät meidän nautintojemme makuun, he eivät
+niistä luovu, emmekä heistä koskaan erillemme pääse.»
+
+Tämä lausunto johtaa mieleen erään tapahtuman Kustaa Vaasan
+vapaussodasta. Taalalaiset ovat leiriytyneet Brunbäckin lautan luo.
+Kristian Tyrannin kätyri, tanskalainen piispa Jens Beldenacke on
+lähtenyt liikkeelle heitä kurittamaan. Hän kysyy, miten on mahdollista,
+että noin köyhä maankolkka voi saada kokoon niin paljon väkeä.
+Hänelle vastataan: »Tämä kansa on tottunut niukkoihin herkkuihin.
+Parhaasta päästä he juovat vain vettä; ja kun on tarpeen, he tyytyvät
+pettuleipään.» Tämän ja samantapaisten n.s. historiallisten lausuntojen
+vaellusten tutkiminen voisi ehkä johtaa kiintoisiin tuloksiin.
+
+Suuri ero on kuitenkin siinä, että tanskalainen piispa oli
+varovaisempi kenraali kuin kuningas, jonka nimi on tullut miljoonikon
+vertauskuvaksi. Sillä Kroisos ei ajatellut eikä sanonut kuten Jens
+Beldenacke: »Ketkä voivat syödä puuta ja juoda vettä, niitä ei voita
+pirukaan, saatikka ihminen. Veljet, lähtekäämme täältä oikopäätä
+tiehemme.»
+
+[8] Herodotoksen kertomus tuntuu epätodennäköiseltä nykyaikaisesta
+Itämailla matkustavasta, joka usein saa todeta, että hevonen ja kameeli
+viihtyvät hyvin yhdessä. Tämä johtuu kumminkin tottumuksesta samoin
+kuin yhdessä kasvaneiden kissan ja koiran sopeutuminen. Lyydialaisten
+hevoset eivät luultavasti koskaan aikaisemmin olleet nähneet kameelia
+eivätkä tunteneet sen hajua. Siitä johtui niiden järjetön kauhu noita
+merkillisiä kyttyräselkäisiä otuksia kohtaan.
+
+[9] Herodotos kertoo, että hän itse oli käynyt taistelukentällä ja
+nähnyt siellä persialaisten ja kreikkalaisten pääkalloja eri kasoihin
+ladottuina. Hän teki silloin sen huomion, että persialaisten kallot
+olivat »niin hauraita, että jos niitä vain iski kivensirulla, niihin
+syntyi reikä, kun sitä vastoin egyptiläisien olivat niin kovia, että
+niitä tuskin sai särkymään vartavasten valitulla kivellä». Alkuasukkaat
+selittivät ilmiön siten, »että egyptiläiset ajelivat päänsä paljaaksi
+jo lapsena ja sen vuoksi pääkoppa kovettui auringonpaisteessa. Tämä
+onkin», Herodotos sanoo, »syynä siihen, että he eivät tule kaljupäiksi.
+Egyptiläisissä tapaa näet paljoa vähemmän kaljupäitä kuin muiden
+kansojen keskuudessa. Syynä siihen, että persialaisilla on niin hauraat
+kallot, on sitävastoin se, että he alun pitäen hemmoittelevat itseänsä
+pitämällä huopaisia päähineitä.»
+
+[10] Tietenkään ei ollut ketään, joka niin vaaralliselle ja
+oikulliselle miehelle olisi uskaltanut sanoa totuuden. Herodotos
+kertoo oivan kaskun, miten Kambyseen omahyväisyyttä imarreltiin.
+»Kerran hän kysyi neuvonantajillaan, minkälaisena miehenä he pitivät
+häntä verrattuna hänen isäänsä Kyyrokseen. He vastasivat, että hän oli
+suurempi kuin isänsä, sillä hänellä oli kaikki, mitä tuollakin, ja
+lisäksi hän oli hankkinut Egyptin. Mutta Kroisosta, joka oli läsnä, ei
+vastaus tyydyttänyt, vaan hän sanoi Kambyseelle: 'Minun mielestäni sinä
+et vedä vertoja isällesi, sillä sinulla ei ole sellaista poikaa, minkä
+hän jätti jälkeensä.' Kambyses tuli iloiseksi tämän kuullessaan ja
+ylisti Kroisoksen vastausta.»
+
+[11] Valtaistuimelle noustessaan hän otti haaremiinsa toisten ylhäisten
+naisten mukana kaksi Kyyroksen tytärtä, joista toinen oli veljensä
+Kambyseen leski. Samoinkuin Egyptin faaraot naivat monet Persiankin
+kuninkaat sisarensa tai sisarpuolensa. Ottipa Artakserkses II sitäpaitsi
+oman tyttärensäkin puolisokseen.
+
+[12] Rawlinsonin jäljennös on kaikesta tarkkuudestaan huolimatta
+aikojen kuluessa osoittautunut osittain virheelliseksi ja
+puutteelliseksi. Senvuoksi toivottiin yhä hartaammin saatavan
+Rawlinsonin teksti tarkistetuksi nykyajan teknillisillä apuneuvoilla,
+ennenkuin ilma ja vesi ehtisivät korvaamattomalla tavalla
+piirtokirjoitusta vahingoittaa. Mutta mistä saada oikea mies
+vaikeaan tehtävään? Ensimmäisen onnistuneen yrityksen teki vuonna
+1903 amerikkalainen Williams Jackson. Hän oli Rawlinsonin jälkeen
+ensimmäinen oppinut, joka uskaltautui hengenvaaralliseen nousuun
+kallio veistoksen tarkasteluun. Hänen onnistui ottaa valokuvia
+tekstin sellaisista osista, jotka olivat antaneet aiheita erilaiseen
+tulkintaan. Mutta myöhemmin täydensi hänen työnsä tuloksia kaksi
+englantilaista tutkijaa, King ja Thompson, jotka 70 metriä pitkän
+köyden varassa laskettiin piirtokirjoitusten ääreen. Muutamien
+viikkojen työskentelyn jälkeen he saivat jäljennöksensä valmiiksi, ja
+sitten British Museum voi julkaista tarkistetun tekstipainoksen.
+
+[13] Asettaa Prokrusteen-vuoteeseen = väkisin sovittaa asiat ennakolta
+valmiisiin kaavoihin, joihin ne eivät sovi. (Suomentajan huomautus.)
+
+[14] Tämän ajan on Evans runsaitten löytöjen perusteella jakanut
+kolmeen jaksoon, joissa jokaisessa on kokonaista kolme alajaksoa.
+Myöhemmin saamme nähdä, miten tällainen jako on ollut mahdollinen.
+Eri ajanjaksoille tyypilliset sivistysesineet ovat täällä kuten niin
+monilla muilla esihistoriallisilla sivistysalueilla erimuotoisia ja
+-värisiä saviastioita erilaisine koristemalleineen, joita on löydetty
+enemmän tai vähemmän särkyneinä eri ajanjaksojen kerrostumisia.
+Varsinkin koristeaiheet ovat tärkeitä maljakkojen ikää arvioitaessa.
+
+Kreikkalaisen saviteollisuuden erikoistuntija päättelee sellaisen
+saviastian iän yhtä varmasti kuin vanhan posliinin tuntija omalla
+alallaan. Loistavana todistuksena siitä, miten pitkälle ihminen voi
+päästä kiinteästi keskittymällä erikoistehtäväänsä, jota varten
+on kuin luotu, on englantilainen Beazley, hienoin kreikkalaisen
+saviteollisuuden tuntija, mitä milloinkaan on elänyt. Tosin hänen
+erikoisalansa on paljon myöhemmällä ajalta, mutta esimerkki on joka
+tapauksessa valaiseva.
+
+Beazley on erikoisesti tutkinut maljakoita, joissa on punaiset kuviot
+mustalla pohjalla; tämä muotisuunta alkoi noin 530 e.Kr. syrjäyttää
+vanhempaa muotia, jossa oli mustat kuviot savipohjalla, ja se säilyi
+noin vuoteen 300 e.Kr. Jo 22-vuotiaana Beazley esiintyi harvinaisen
+varmana tyylintuntijana tällä alalla. Sittemmin hän on vuosikymmeniä
+tehnyt järjestelmällistä työtä tutkiakseen ja jäljentääkseen
+kaikki punakuvioiset kreikkalaiset maljakot. Hän on valokuvannut
+tai piirtänyt käytännöllisesti katsoen joka ainoan olemassaolevan
+sellaisen maljakon, voidaanpa sanoa miltei jokaisen savisirpaleenkin,
+jossa on nuo luonteenomaiset punaiset kuviot. Hän on myös keksinyt
+enemmän kuin puoli sataa kreikkalaista maljakkomaalaria, joita ei
+aikaisemmin tunnettu. »Beazleyn muisti», sanoo Frederik Poulsen, »on
+niin ainoalaatuinen, että jos hänelle mainitsee minkä tahansa missä
+kreikkalaisessa tai italialaisessa maaseutumuseossa hyvänsä olevan
+punakuvioisen maljakon, hän voi silmänräpäyksessä lyijykynällä piirtää
+maljakkokuvan sommitelman, vieläpä lisäksi selostaa, miten hartian ja
+rinnan lihaksia, polviniveltä ja jalkoja on käsitelty asianomaisessa
+maljakossa. Varsin hyvin voi arvioida hänen aivojensa tällä tavalla
+hallitsevan noin 40.000 punakuvioista maljakkoa.»
+
+Muutamia vuosia sitten Kööpenhaminassa sijaitseva Ny Carlsbergin
+glyptoteekki, jossa Poulsen on johtajana, hankki joukon kreikkalaisia
+maljakoita, joiden tyyliä ja ikää oli vaikea määrätä. Poulsen otti
+silloin mukaansa valokuvakokoelman niistä ja lähti kiertomatkalle
+useiden, eri maissa asuvien erikoistuntijoiden luo. Näiden joukossa
+oli Louvre’in museon oppinut konservaattori Pottier, joka on Ranskan
+etevin kreikkalaisten maljakkojen erikoistuntija, sekä Walters, saman
+alan tuntija British Museumissa. Poulsen kertoo matkansa tuloksista
+seuraavaa:
+
+»Kukin heistä huomautti jostakin seikasta, johon en aikaisemmin ollut
+kiinnittänyt huomiotani, mutta heidän arviointinsa eivät olleet paljon
+tarkempia kuin omanikaan. Sitten tulin Oxfordiin ja tapasin ensi kerran
+Beazleyn henkilökohtaisesti.»
+
+Ensimmäiseen kysymykseensä Poulsen sai heti vastauksen: »Tuon maljakon
+on koristanut eräs punakuviotyylin aikaisemman kauden maalari, joka oli
+työssä eräällä tehtailija Euergideellä ja myöskin kerran tilapäisesti
+toisella, Khelis-nimisellä tehtailijalla.»
+
+Isku toisensa jälkeen osui naulan kantaan: Muuan maljakko oli
+»Tyskiewicz’in kokoelman mestarin» työtä, maalarin, jonka
+oivallisin teos on suuri viinimalja, joka aikaisemmin kuului kreivi
+Tyskiewiczin kokoelmaan ja nyt on Bostonissa, toinen maljakko oli
+Bologna-Boreasmaljakon mestarin käsialaa, j.n.e.
+
+»Tyylinmäärittelyjen luotettavuus», Poulsen jatkaa, »varmistui minulle
+käydessäni seuraavina päivinä British Museumissa, sekä kokoelmissa että
+kirjastossa. Vielä valtavammalta vaikutti Beazleyn muisti, kun näiden
+eri maljakoiden syntyperä tuli kysymykseen: joku niistä oli aikaisemmin
+ollut Woodyatin kokoelmassa Napolissa, toinen Jekyllillä Cambridgessa,
+ja Beazley tunsi ne kuitenkin vain huutokauppaluetteloiden usein
+mikroskooppisen pienistä kuvista. Tällöinkin totesin Lontooseen
+palattuani hänen olevan oikeassa, mutta tunteakseni erään kuvassa
+olevista maljakoista minun täytyi käyttää suurennuslasia; Beazley oli
+muutamassa minuutissa löytänyt, mitä minun olisi vuosikausia pitänyt
+turhaan etsiä.
+
+[15] Eräät rotumerkit viittaavat siihen, että kreettalainen
+sivistyskansa oli sekaantunut kansanainekseen, joka oli sukua
+Vähän-Aasian heettiläisille.
+
+[16] Täällä ahersi keskimäärin 120 miestä. Schliemann oli antanut
+itse kantajoukolle ylväät homeroslaiset nimet. Kuului komealta —
+Dörpfeld kertoo —, kun kuuluisia nimiä huudettiin ja työmiehet ylpeästi
+vastasivat: »Täällä!» milloin »Agamemnonin», milloin »Odysseusta» tai
+»Akhilleusta» mainittaessa.
+
+Turkkilaisien viranomaisten kanssa ei ollut erikoisen hauskaa
+olla tekemisissä. Kesken kaivaustöitä vuonna 1882 he yhtäkkiä
+keksivät kieltää kaikki mittaukset ja piirustukset kaivausalueella,
+pelosta että arkeologien mieleen juolahtaisi ruveta tekemään
+piirustuksia nykyaikaisista linnoituksista, jotka olivat sieltä
+kuuden kilometrin päässä. Vasta usean kuukauden kuluttua Saksan
+Konstantinopolin-lähettilään onnistui saada kohtuuton kielto
+peruutetuksi, ja Dörpfeldin sallittiin kahden turkkilaisen
+upseerin alituisen valvonnan alaisena suorittaa piirustus vuoden
+kaivaustuloksista. Mutta vuonna 1894 Turkin hallitukselta tuli äkkiä
+kielto, ettei töitä lainkaan saatu jatkaa, ja tätä päätöstä oli aivan
+mahdotonta saada muuttumaan. Nykyaikaiset patterit olivat muka liian
+lähellä!
+
+[17] Näiden joukossa kokonaisia 9 000 kultaista korvarengasta ja muita
+sentapaisia pieniä kultaesineitä.
+
+[18] Suurin otsaripa on koottu yli 16 000:sta pienestä kultarenkaasta
+ja kultalehdestä.
+
+[19] Kuten hyvä arkeologinen perimätapa tällaisissa tapauksissa
+nykyjään vaatii, Dörpfeld tyytyi kaivamaan esiin vain sen verran kuin
+tarvittiin kaikkien olennaisten kysymysten selvittämiseksi ja säästi
+loput myöhempien aikojen arkeologeille, joilla oli paremmat teknilliset
+mahdollisuudet. — Samalla tavalla ovat esim. Ruotsin arkeologit
+menetelleet kaivaessaan esille lautta-asuinpaikkoja Alvastrassa.
+
+[20] Mutta toiselta puolen Schliemann teki Tirynsissä — »muurien
+vyöttämässä», kuten Homeros sitä nimittää — mitä kohtalokkaimman
+erehdyksen. Tosin Dörpfeld viime hetkessä esti häntä linjoittamasta
+linnan muureja, joiden Schliemann luuli olevan »vain» roomalaisia tai
+keskiaikaisia rakennuksia, mutta erinomaisen arvokkaita seinämaalauksia
+hävitettiin kuitenkin, koska ne muka eivät voineet olla vanhempia
+kuin bysanttilaiselta ajalta! Myöhemmin saksalaiset tiedemiehet ovat
+jonkin verran parannelleet Schliemannin hairahduksia etsien tavattoman
+huolellisesti maasta jätteiden joukosta näiden maalausten pieniä
+palasia ja sovittaen ne jälleen yhteen äärimmäistä kärsivällisyyttä
+kysyvällä työllä. Näin on onnistuttu saamaan kokoon katkelmia
+mykeneläisistä seinämaalauksista, jotka vaikuttavat hämmästyttävän
+eloisilta ja raikasvärisiltä. Kreettalaiset esikuvat ovat ilmeisiä.
+
+[21] Schliemann oli asettunut Ateenaan ja asui kaupungin
+kauneimmassa talossa, josta oli näköala yli Akropoliin. Täällä hän
+mielikuvituksessaan eli Homeroksen aikaa yhdessä uskollisen puolisonsa
+ja molempien lastensa, Andromakhen ja Agamemnonin kanssa. Aito
+muinaishelleenisellä vieraanvaraisuudella hän puolisoineen vastaanotti
+jokaisen, joka yhtyi heidän innostukseensa länsimaisen sivistyksen
+alkukodin asiaan. Isäntä tervehti tänne saapuvaa oppinutta Homeroksen
+kielellä.
+
+[22] Latinalaisperäinen sanamuoto, joka on johtunut kreikkalaisista
+sanoista _kyklos_: ympyrä (vrt. ruots. »cykel») ja _ops_: silmä (vrt.
+»optillinen» ja »optikko»).
+
+[23] Muutamat tämän ajan mykeneläiset saviastiat voivat olla
+mantereelle muuttaneitten kreettalaisten taiteilijain ja käsityöläisten
+koristamia; toiset kylläkin ovat syntyperäisten mykeneläisten
+käsityöläisten tekemiä, jotka ovat niin tottuneet kreettalaiseen
+taideteollisuuteen, että ovat ottaneet sen tuotteet esikuvikseen.
+
+[24] On olemassa seikkoja, jotka osoittavat vilkkaan yhteyden
+vallinneen heettiläisten ja aigeialaisen sivistysmaailman välillä.
+Niinpä muutamia vuosia sitten muuan ruotsalainen arkeologi löysi
+Mykenestä heettiläisen kirjoituksen. Löydön voitiin arvella olevan
+1200-luvulta e.Kr.
+
+[25] Oscar Montelius, Ruotsin muinaistutkimuksen 'grand old man',
+omisti nuorekkaalla innolla elämänsä viimeiset kuukaudet tämän
+Ruotsille niin kunniakkaan yrityksen järjestelytyöhön.
+
+[26] Savimaljakkojen lukumäärä nousee satoihin.
+
+[27] Eräästä haudasta löydetty pronssiastia sisälsi kokonaista 250
+kultahelmeä sekä enemmän kuin 400 sinistä tai vihreätä lasihelmeä,
+jotka kuuluivat neljään kaulanauhaan. Eräästä toisesta haudasta
+löydettiin m.m. hopeasormus, jossa oli rautainen sinetti — uusi
+todistus siitä, että mykeneläisenä aikana rauta oli kalliimpaa kuin
+jalot metallit.
+
+[28] On melkein todistettu, että myöhempinä aikoina etruskit saivat
+meripihkansa Itämerenmaista.
+
+[29] Sitä todistaa m. m. se, että Kreetasta on löydetty suuri kappale
+valmistamatonta norsunluuta.
+
+[30] Tähän aikaan on tahdottu sijoittaa filistealaisten asettuminen
+Palestiinaan. Filistealaisia pitävät monet tiedemiehet aigeialaisena
+kansana. Sillä heistä käytetään egyptiläisissä kirjoituksissa nimeä
+»pulasata», mistä koko maa on saanut nimensä. Sillä Palestiina
+merkitsee juuri: »Pulasatan maa». Filistealaiset olivatkin kauan aikaa
+maan mahtavin kansa, kuten m.m. nähdään Vanhan Testamentin monista
+paikoista.
+
+On myöskin herätetty mielenkiintoinen kysymys, ovatko filistealaiset
+samaa kansaa kuin _pelasgit_, joita helleenit itse pitivät Kreikan
+alkuväestönä. Tällaiset kielelliset vertailut perustuvat aina
+kerakkeihin, jotka muodostavat sanojen rungon. Ovathan kerakkeet p, l
+ja s samat sanoissa »pelasgi» ja »pulasata». Merkilliseltä vaikuttaa
+kuitenkin, että neljäs kerake sanassa »pelasgi», nim. g, olisi
+voinut muuttua t:ksi. Mutta sellainen äännevaihtelu lakiäänteen ja
+hammasäänteen välillä esiintyy todellakin kreikankielessä.
+
+Olettamusta, että filistealaiset polveutuisivat Kreikan saaristosta,
+tukee myöskin Raamatun sanayhtymä »kreti ja pleti». Tätä ilmausta, joka
+on tullut sananparreksi, käytettiin Vanhassa Testamentissa kuningas
+Daavidin henkivartiosto. »Pleti» on oikeastaan lyhennys sanasta
+»pelishtim», filistealaisten heprealaisesta nimestä, ja liittämällä
+sen sanaan »kreti» arvellaan Vanhan Testamentin tahtoneen säilyttää
+muistissa filistealaisten polveutumisen Kreetan saarelta.
+
+[31] Kansanliikkeistä tällä »kauhujen ajalla», kuten sitä nimitettiin
+vielä puolitoista vuosituhatta myöhemmin, mainittakoon seuraava
+erittäin mielenkiintoinen esimerkki. Taru kertoo, että Mykenen
+viimeisen hallitsijan, Agamemnonin pojan Oresteen, täytyi paeta
+Peloponnesoksen sisäosiin, Arkadian ylätasangolle. Perimätieto kertoo
+myös sukulaisuussuhteesta, joka olisi vallinnut Arkadian kansan ja
+Kyproksen sekä eräiden Vähän-Aasian seutujen asukkaiden välillä. Tämän
+perimätiedon totuudenmukaisuutta ovat meidän päivinämme yllättävällä
+tavalla vahvistaneet murretutkimukset. Arkadian ja Kyproksen väestö
+puhui historiallisena aikana samaa kreikan murretta, ja monien
+Vähän-Aasian murteiden, etenkin Pamphylian murteen, on huomattu olevan
+läheistä sukua tämän kielen kanssa. Mistä tämä johtuu? Doorilaisesta
+kansainvaelluksesta. Kun anastajat tunkeutuivat Peloponnesokselle, he
+ajoivat vanhan väestön kahdelle taholle: osaksi Arkadiaan, osaksi meren
+yli Kyprokseen ja Vähän-Aasian läheisiin osiin.
+
+[32] Adolph Reinach.
+
+[33] Mykeneläisen kulttuurin suhteen ei riitä vielä tämäkään sillä se
+ei ole jättänyt jälkeensä mitään mainitsemisen arvoisia kirjallisia
+muistomerkkejä. Tosin tavataan silloin tällöin jokin kirjain tai
+lyhyt kirjoitus mykeneläisistä saviastioista, mutta arkistoista,
+jollaisia Kreetan kuninkaan palatsista on tavattu ei mannermaalta
+ole löydetty jälkeäkään. Tämän ei _tarvitse_ silti merkitä, että
+kreikkalaisten esi-isät olisivat olleet vähemmän kirjoitustaitoisia
+kuin kreetalaiset — se voi johtua siitäkin, että he käyttivät helpommin
+häviävää kirjoitusainesta. Tosiasia on, että mykeneläisen kulttuurin
+kukoistusaikana egyptiläinen papyrus syrjäytti Syyriassa aikaisemmin
+kirjoitukseen käytetyt savitaulut, Kreikan ja Egyptin silloisten
+suhteiden ollessa erittäin vilkkaat on hyvin mahdollista, että papyrus
+on tullut silloin käytäntöön Hellaassakin. Ja valitettavasti ei
+Kreikan ilmasto, kuten Egyptin, ole suotuisaa tämän kirjoitusvälineen
+säilymiselle.
+
+[34] _Akhaialaiset, akhajit_ esiintyy Homeroksessa kreikkalaisten
+yleisnimenä, joskus erityisesti Thessalian Phtiotiksen asukasten nimenä.
+
+[35] Eräs Thessalian kansa, jota Akhilleuksen isä hallitsi.
+
+[36] Timeo Danaos, et dona ferentes: Pelkään danaolaisia silloinkin,
+kun he tuovat lahjoja — näin panee roomalainen runoilija Vergilius
+hänet huudahtamaan sankarirunossaan Aineiaksen kärsimyksistä,
+Aeneis-eepoksessa. Sanat ovat muuttuneet puheenparreksi.
+
+[37] Ares oli sodan jumala.
+
+[38] »Kolmikulma»: Sisilian ikivanha nimi.
+
+[39] Tarun kuningas, joka oli viekkain ja ahnein kaikista ihmisistä.
+
+[40] Rasittavaa, mutta tuloksetonta työtä on tapa sanoa Sisyphoksen
+työksi.
+
+[41] Yritykset löytää kartalta ne paikat, joissa Odysseus kävi, eivät
+yleensä ole onnistuneet, vaikka siihen on käytetty paljon päänvaivaa.
+Phaiaakkien tarunomaisen saaren kuitenkin jo muinaisajan kansat
+selittivät olevan meidän päiviemme ihanan Korfun, joka on pohjoisin
+ja suurin Joonian-saarista. Sen neljää miljoonaa öljypuuta pidetään
+laatujaan koko maailman komeimpina ja kauneimpina.
+
+[42] Yksi kosijoista.
+
+[43] Homeroksen olemassaoloa vastaan yleensä on väitelty, ettei nimi
+oikeastaan ole erisnimi, vaan ainoastaan merkitsee »sokea». Laulajat
+olivat — ja ovat myöskin meidän päivinämme — usein sokeita. Sokea oli
+phaiaakkien kuninkaan laulaja, ja Sisilian kaupungissa Palermossa on
+aina 1600-luvun keskivaiheilta asti ja aina meidän aikaamme saakka
+ollut olemassa sokeiden lauluseura, joka on kierrellyt kaupunkia ja
+esittänyt lauluja pyhimysten kunniaksi.
+
+Samoin nykyajan Kreikassa on tai on ainakin ollut tällaisia sokeiden
+lauluseuroja.
+
+[44] _Fetishi_, taikaesine, luonnonkansojen palvelema pyhä esine.
+(Suomentajan huomautus.)
+
+[45] Vulkaaninen, tulivuoresta peräisin oleva. (Suomentajan huomautus.)
+
+[46] Athenen pyhä pöllö samoin kuin Zeuksen kotka ovat epäilemättä
+jäännöksiä eläinten palvonnan ajoilla. Heran homerolainen lisänimi
+»lehmänsilmäinen» on luultavasti muisto sillä ajalta, jolloin tätä
+jumalatarta palveltiin lehmän muotoisena.
+
+[47] Hādes merkitsee sekä manalan jumalaa että kuolleiden maailmaa.
+
+[48] Oraakkeleita oli myöskin muinaisessa Egyptissä. Ainakin tuhat
+vuotta ennen Kristusta käytettiin niitä ratkaisemaan, oliko syytelty
+syyllinen vai ei. Amonin ylipappi laski kaksi taulua tai papyruslehteä,
+joista toiseen oli merkitty langettava, toiseen vapauttava tuomio,
+jumalan kuvapatsaan eteen ja pyysi sitten jumalaa antamaan merkin,
+kummanko vastauksen hän valitsisi. Millä tavoin hän tämän merkin
+antoi, sitä ei varmaan tiedetä. Mutta paikka paikoin kerrotaan jumalan
+»tervehtineen voimakkaasti» tai »nyökänneen voimakkaasti». Maspero
+on iästä tehnyt sen johtopäätöksen, että jumalalla oli liikkuvat
+käsivarret tai liikkuva pää, jotka papit panivat toimimaan.
+
+[49] Delphoissa elää vielä tänä päivänä Kreikan kaunein ihmisrotu, sen
+ihanimmat nuoret naiset ja sen uljaimmat, kunnianarvoisimmat vanhukset,
+joiden ryhti on vapaa, liikkeet plastilliset ja kasvot todistavat
+hyvyyttä ja sielun hienoutta. Varmaan tämä muinaiskreikkalainen heimo
+on näiden vaikeapääsyisten kallioiden turvin säilynyt puhtaampana kuin
+useimmissa muissa Keski-Kreikan seuduissa.
+
+Puhtaimpana helleenien veri kylläkin on säilynyt Lakonian
+vuoriseuduissa. Siellä puhuttu zakonian kieli on uuskreikan
+murteista ainoa, joka perustuu muinaiskreikkalaiseen kielimurteeseen
+(lakonialaiseen).
+
+[50] Samoin on laita Idän tanssivien ja ulvovien dervishien, Lapin ja
+Siperian shamaanien eli noitapappien ja intiaanien »lääkemiesten».
+
+[51] Kuinka Sokrates myöhemmin sisällytti tähän mietelmään toisen ja
+syvällisemmän merkityksen, saamme nähdä tuonnempana.
+
+[52] Yksi näistä aarreaitoista, nimittäin ateenalaisten, on meidän
+päivinämme uskomattomalla vaivalla saatettu entiseen kuntoon, ja tämä
+ylevän yksinkertainen rakennus on nyt ainoa, joka kullanhohtavassa
+marmoriloistossaan kohoaa pyhän alueen raunioista. Se rakennettiin
+alkujaan Marathonin taistelun muistoksi. Siltä ajalta säilyneet
+marmorilohkareet ovat ulkopuolelta peitetyt piirroksilla, jotka
+kuvaavat Delphoissa joka neljäs vuosi vietettyjä juhlakisoja
+urheilukilpailuineen. Näiden piirrosten joukosta on löydetty muutamia
+kiinnostavia, Apollonin kunniaksi sepitettyjä hymnitekstejä niihin
+kuuluvine nuotteineen sanottujen kisojen ajoilta. Ne ovat sitäkin
+kallisarvoisempia, kun ne ovat ainoat jäännökset laajemmista
+muinaiskreikkalaisista sävelteoksista. Laulut esitti kuoro huilun ja
+kitaran säestyksellä, ja niiden sanotaan huomattavasti muistuttavan
+kreikkalaiskatolisia kirkkolauluja.
+
+Aarrekammion viereiselle pengermälle olivat kerran ateenalaisten
+Marathonin taistelussa valloittamat voitonmerkit asetettuina. Ne ovat
+aikoja sitten hävinneet teille tietymättömille, mutta kivessä on vielä
+luettavana sanat: »Ateenalaiseen lahja Apollonille sotasaalii(sta),
+jonka he Marathonin taistelussa ottivat meedialaisilta.»
+
+[53] Viitta oli kullasta, mutta ruumiin näkyvät osat norsunluulevyistä.
+
+[54] Mutta voimmeko tosiaankin Kreikan nykyisestä ilmastosta ja
+luonnonsuhteista päätellä, millaista siellä oli muinaisina aikoina?
+Eikö ilmasto ole muuttunut ankarammaksi? Niinhän väittivät jo muinaiset
+kreikkalaiset. Vieläpä aivan yhtä oikeutetusti kuin kaikkialla
+maailmassa ja kaikkina aikoina on valitettu, että sekä ilmasto että
+ihmiset huononemistaan huononevat.
+
+On kyllä totta, että Kreikassa muinaisina aikoina oli enemmän metsiä
+kuin nyt. Metsää kaadeltiin jo silloin paljon sekä polttopuiksi että
+rakennustarkoituksiin, etenkin laivojen rakentamista varten. Mitä
+enemmän metsää kulutettiin, sitä karummiksi ja paljaammiksi tulivat
+maisemat. Kun puiden latvat eivät enää suojaa vuorenrinteitä ankarilta
+rankkasateilta, jollaisia etelän sateet tavallisesti ovat, tempaavat
+eteenpäinvyöryvät vesitulvat mukaansa suuria multamääriä ja tekevät
+vuoret yhä paljaammiksi. Jo Platon valitti, että vuoret vanhenevat ja
+tulevat yhä luisevammiksi ja laihemmiksi aivan kuin hivuttavan taudin
+vaikutuksesta. Seudut, joista metsä on hakattu pois, kärsivät myös
+enemmän ilmaston vaihteluista, ja maa kuivuu lämpimänä vuodenaikana
+enemmän kuin ennen.
+
+Kaikki nämä ovat kuitenkin vain paikallisia ilmiöitä. Se, että
+_keskimääräinen lämpö_ Kreikassa ei ole muuttunut, voidaan todeta
+erinomaisen herkän lämpömittarin, taatelipalmun avulla. Se tarvitsee
+17—18° C keskimääräisen lämmön kantaakseen hedelmiä. Hedelmät kypsyvät
+puolittain 18—19°:n lämmössä, mutta vasta 20°: n tai 21°: n lämössä
+niistä tulee syötäväksi kelpaavia. Ensiluokkaiset taatelit vaativat
+vielä korkeampaa keskilämpöä.
+
+Muuan vanhan ajan kirjailija kertoo, että Kreikassa siihen aikaan
+taatelipalmu kantoi hedelmiä, mutta ne eivät kypsyneet, kun taas
+Kypros-saarella taatelit kypsyivät sen verran, että niitä juuri voi
+syödä. Asian laita on samoin vielä tänä päivänä, ja siitä voi päätellä,
+ettei keskimääräinen lämpö ole muinaisajasta lähtien muuttunut
+astettakaan.
+
+[55] Etruriassa esimerkiksi voi selvästi havaita, miten korinthoslaiset
+tuotteet syrjäyttävät foinikialaisten maljakoitten maahantuonnin, ja
+miten korinthoslaiset maljakot vuorostaan väistyvät attikalaisten
+tieltä, jotka viidennellä vuosisadalla kokonaan hallitsevat markkinoita.
+
+[56] Useissa indoeurooppalaisissa kielissä on vielä muistoja siltä
+ajalta, jolloin nautakarja oli arvonmittana. Intialainen hopearaha
+_rupi_ on saanut nimensä sanasta _rupa_: härkä. Muinaisessa
+ruotsinkielessä oli kaiken omaisuuden, myöskin rahan, nimenä _fä_, sama
+sana kuin englanninkielen _fee_, joka merkitsee palkkiota, palkkaa.
+
+[57] Vanhimmat rahat olivat soikeita, mutta vähitellen ne yhä
+enemmän lähenivät ympyränmuotoa. Vanhimmat lyydialaiset rahat ovat
+elektronista, joka on kullan ja hopean sekoilusta.
+
+[58] Nykyjään tuo kerran niin satumaisen hedelmällinen seutu
+Taranton-lahden rannalla on melkein autiota, epäterveellistä ja
+malarian saastuttamaa, sen jälkeen kuin muinaisajan salaojajohdot ovat
+päässeet rappeutumaan. Vanhan ajan Tarentum, jonka seuraaja on nykyinen
+Taranto, on hävinnyt miltei jäljettömiin. Mutta lähiseuduilla sanotaan
+rannikon paikoittain olevan punaisena ruukunsirpaleista, ja kaupungin
+lähellä on suuria röykkiöitä purppurasimpukan kuoria. Taranton museossa
+on m.m. erinomainen kokoelma kreikkalaisia taide-esineitä, niiden
+joukossa ihana Athenen pää ja yhtä ihailtava Aphroditen pää. Useimmat
+näistä muinaisesineistä tulivat näkyviin, kun nykyistä kaupunkia
+perustettiin entisen paikalle.
+
+Antiikin Kroton on hävinnyt yhtä jäljettömästi kuin kilpailijansa,
+mutta paikka ei ole sentään autio kuten muinainen Sybaris — siihen
+on kasvanut pieni kaupunki, joka vanhassa nimessä tapahtuneen
+konsonanttisiirron vaikutuksesta sai nimekseen Cotrone. Korkealla
+jyrkkärinteisellä kallionkielekkeellä sijaitsevasta kuuluisasta Heran
+temppelistä, jonne koko Suur-Kreikka ennen teki pyhiinvaellusmatkoja,
+on jäljellä yksi ainoa pilari. Kallion uloimmalla reunalla tuo valtava
+temppelipylväs yksinään piirtyy taivaan ja meren vaaleansinistä
+äärettömyyttä vasten »ikäänkuin koko Suur-Kreikan menneen loiston
+muistomerkkinä» — näillä sanoilla etevä suomalainen antiikintuntija
+Emil Zilliacus lopettaa hienosti ja herkästi piirretyt muistelmansa
+pyhiinvaellusmatkoiltaan Hellaassa.
+
+[59] Se, jolla on ollut tilaisuus nähdä ne aarteet, jotka ovat
+kertyneet Pietarin Eremitage'in kuuluisaan Kertshin kultaiseen
+saliin, minne on koottu Asovan-meren suulla sijaitsevasta Kertshin
+kaupungista saadut kallisarvoiset muinaislöydöt, voi kuvitella niiden
+kaupparuhtinaitten rikkautta, jotka hallitsivat Mustanmeren kauppaa ja
+hankkivat puolet Ateenan viljantarpeesta.
+
+[60] Mielenkiintoisia arkeologisia tutkimuksia on suoritettu varsinkin
+Beresanj-saarella Dnjeprin ja Bugin suulla. Saari on muinoin ollut
+yhteydessä mantereen kanssa, jossa myöskin esiintyy samantapaisia
+muinaismuistoja kuin Beresanjissa. Täältä löydettyjen savipalasien
+joukossa on paljon sellaisia, joiden kotipaikkana on Naukratis,
+kukoistava kreikkalainen satamakaupunki Egyptissä; toisia on Attikasta
+ja Korinthoksesta, toiset runsaine ja kauniine kuvineen, jotka
+esittävät laitumella olevia vuohia, metsästyskohtauksia j.n.e., ovat
+miletoslaista alkuperää.
+
+[61] Argolla purjehtijain.
+
+[62] Tanskal. Holborgin huvinäytelmästä »Valtioviisas kannunvalaja»
+saatu nimitys, jolla tarkoitetaan itsevarmaa poliittista suunsoittoa.
+(Suomentajan huomautus.)
+
+[63] Boiotian murre esim. oli aiolialaisen ja doorilaisen sekoitusta.
+
+[64] Eurotas-joen laakso on yhä vielä Kreikan viljavimpia seutuja.
+Sieltä saadaan Euroopan parhaat appelsiinit, ja etelä-Lakonian banaanit
+tulevat tosin vain sormenmittaisiksi kuten sisilialaisetkin, mutta
+päinvastoin kuin nämä karvaat ja mauttomat jalon suokasvin hedelmien
+irvikuvat, Lakonian banaanit ovat melkoisen nautittavia.
+
+[65] Iäkkäiden »vanhainpoikain» kerrotaan Spartassa säälittä joutuneen
+yleisen halveksimisen alaisiksi. Kerran vuodessa, sydäntalvella, heidän
+täytyi puolialastomina käydä pitkin toria ja laulaa heisiä itsestään
+sepitettyä häväistyslaulua, ja eräässä uskonnollisessa juhlassa
+aviovaimot ajoivat heitä raipoilla alttarin ympäri.
+
+[66] »Mutta jää piti kuin pitikin», vastasi lakonisesti vakaa Skoonesta
+kotoisin olevan talonpoika tanskalaiselle, joka tarkastellessaan
+Kaarle X Kustaan patsasta Malmössä varomattomasti kylläkin puhui
+epäkunnioittavasti Hänen Majesteettinsa tanakkuudesta.
+
+[67] Senpävuoksi onkin nykyinen Spartta köyhä suuruudenaikansa
+muinaisjäännöksistä. Ainoa, niitä on jäljellä muinaisesta Spartasta,
+on teatterin ja muutamien muiden rakennusten rauniot. Henkinen
+ruoka, jota tarjotaan Spartan museossa, on, kuten Zilliacus sanoo,
+»yhtä yksinkertainen ja alkeellinen kuin sparttalaisten kuuluisat
+leiriannokset, mutta siinä on hyvin voimakasta, karmeaa ja hyvin
+vanhanaikaista maustetta». Siellä on kummallisia maalattuja naamioita,
+joita käytettiin Artemiin palveluksessa, siellä on jokin jäykkä
+ja kömpelö vanha sparttalainen veistos, joko harmaasta kivestä
+tahi tummasta lakonilaisesta marmorista. Usein tapaa Dioskuurien
+kuvia — Zeuksen poikien, kuten suomeksi sanottaisiin — Helenan
+veljien, kaksoisten Kastorin ja Polluksin, noiden »naistenryöstäjien
+ja nyrkkitaistelijain, sparttalaisen nuorison erikoisten
+suojelussankarien» kuvia, aina heidän ensimmäisestä kömpelöstä
+tunnuskuvastaan, poikkipuiden yhdistämästä kahdesta pystysuorasta
+lankusta, enemmän ihmisolentoja muistuttaviin muotoihin asti. Usein
+on heillä hevosensa mukanaan, ja usein seisoo heidän sisarensa,
+piippalakki päässään, heidän välillään, jäykkänä ja koteloituneena kuin
+vanhanaikainen epäjumala. Eräässä huoneessa kohtaa kokoelman karkeita
+ja koristelemattomia hautapatsaita, joihin on piirretty vain nimi ja
+lakoninen lisäys: ’taistelussa'. Oikeastaan on tämäkin tarpeetonta,
+koska ainoastaan kuolo taistelukentällä oikeutti muistokiveen.
+»Spartta», sanoo se matkakuvausten mainio tyylimestari, jonka lauseita
+tässä on lainailtu, »Spartta on minulle Taygetos ja sen kivet. Yhdessä
+niistä tavataan vanhanaikaisin kirjainmerkein piirrettynä: 'onnellinen,
+kaatunut sodassa'.»
+
+[68] Spartan väkiluku väheni sotien aiheuttaman suuren mieshukan
+takia jatkuvasti — sparttalainenhan antoi mieluummin tappaa itsensä,
+kuin väistyi paikallaan. Herodotoksen aikana — 5:nnen vuosisadan
+keskivaiheilla — oli sparttalaisia 8 000. Vuosisataa myöhemmin
+Aristoteles arvioi heidän lukumääränsä tuskin tuhanneksi. Väkiluvun
+aleneminen ilmenee sotakutsunnoissa. Plataian taistelussa, v. 479,
+sparttalaisia oli 5.000, Leuktran taistelussa vuosisataa myöhemmin he
+voivat viedä rintamalle vain 700 miestä, joista taistelukentälle jäi
+400. Sitävastoin ilmenee perioikien luvussa ainakin suhteellisesti
+katsoen muutos vastakkaiseen suuntaan. Sikäli kuin sparttalaisten
+luku väheni, täytyi perioikien ja myöhemmin myös heloottien astua
+riveihin hopliiteiksi. Plataian taistelussa oli yksi perioiki jokaista
+sparttalaista kohti, mutta Leuktran taistelussa jo 2—3 perioikia yhtä
+sparttalaista kohti.
+
+[69] Väite, että ateenalaiset olisivat piloillaan lähettäneet
+sparttalaisille tämän ramman johtajan, on peräisin myöhemmiltä ajoilta,
+jolloin Ateena ja Spartta olivat verivihollisia.
+
+[70] Yhden niistä on Viktor Rydberg »Dexippos» runoelmassaan
+mestarillisesti uudelleenrunoillut »Ateenalaisten lauluksi» (Eino
+Leinon suomennos, Jean Sibeliuksen sävellys).
+
+[71] Messenialaiset puolustivat epätoivon vimmalla jälleen saavutettua
+vapauttaan jalon kansallissankarin, tarujen ja laulujen ylistämän
+Aristomeneen johdolla. Kolme kertaa kerrotaan hänen joutuneen vangiksi,
+mutta päässeen aina vapaaksi ihmeellisellä tavalla. Kerran syöstiin
+hänet monien onnettomuustoveriensa mukana syvään kalliorotkoon. Kaikki
+muut saivat surmansa, mutta Aristomenes menetti vain tajuntansa. Sillä
+aikaa oli luolaan hiipinyt susi, mutta kun Aristomenes tuli tajuihinsa
+ja alkoi liikkua, susi säikähti ja ryömi ulos luolasta. Vanki seurasi
+perästä ja pääsi jälleen vapauteen.
+
+Pian hän osoittikin sparttalaisille elävänsä. Useita vuosia hän
+puolustautui muutamassa vuoristolinnassa Messenian koillisosassa, mutta
+kun vihdoin kaikki toivo oli mennyttä, hän raivautui sankarijoukkonsa
+etunenässä läpi vihollisrivien ja haki itselleen turvapaikan vieraasta
+maasta.
+
+Osa messenialaisia pakeni Suur-Kreikkaan ja muuan näiden jälkeläinen
+sai myöhemmin valtaansa sen Sisilian kaupungin, joka hänen kotiseutunsa
+mukaan sai nimekseen _Messina_.
+
+[72] Tästäkin näyttämövaihdoksesta oli liikkeellä hauska kertomus.
+Avuksi kerrottiin otetun tavattoman, melkeinpä yli-inhimillisen
+komea ja kaunisvartaloinen nainen, nimeltään Phye. Hänet puettiin
+täyteen Pallas Athenen sota-asuun. Hänen seurassaan Peisistratos
+nousi vaunuihin, ja niin tulivat Peisistratos ja Athene — alias
+Phye — ajaen rinnan kaupunkiin. Airueet riensivät edellä ja
+ilmoittivat ateenalaisille, että itse Athene oli luomassa kukistettua
+valtiasta takaisin Akropoliille. Ja uskollinen kansa kiiruhti
+luonnollisesti mahdollisimman nopeasti vakuuttamaan sekä kaupungin
+suojelusjumalattarelle että sen entiselle yksinvaltiaalle horjumatonta
+kunnioitustaan.
+
+[73] Toisten kertojien mukaan kukistettiin hänet vain kerran, jolloin
+hän otti asemansa takaisin asevoimin.
+
+[74] On sangen mielenkiintoista nähdä, kuinka Beresanjissa ja useissa
+muissa paikoin Mustanmeren ympärillä attikalainen kulttuuri tähän
+aikaan tunkee tieltään joonialaisen. Keramiikkilöydöt ovat epäämättömiä
+todisteita siitä. Mustakuvioiset attikalaiset maljakot syrjäyttävät
+kaikkialla miletoslaiset saviastiat.
+
+[75] Kleistheneen suku oli saanut tehtäväkseen rakentaa uudelleen
+Delphoin temppelin, jonka tulipalo oli hävittänyt. Tämän suurenmoisen
+rakennusyrityksen oli laskettu maksavan 300 talenttia — s.o. noin 14
+miljoonaa markkaa — ja rakennuttajat olivat saaneet tästä suuresta
+summasta huomattavan osan etukäteen. Niillä rahoilla he hankkivat
+palkkajoukkoja, joita käyttivät Hippiasta vastaan. Mutta he ymmärsivät
+muullakin tavoin hyötyä ystävyyssuhteestaan kuuluisaan oraakkeliin.
+Niinpä kun joku sparttalainen tuli kysymään neuvoa Pythialta, olipa hän
+sitten omissa tai valtionsa asioissa, hän sai aina vastukseksi, että
+lakedaimonilaisten tuli pelastaa Ateena.
+
+Sparttalaisilla oli kuitenkin syvällisempiäkin syitä yhtyessään
+Kleistheneeseen. Hän edusti näet Ateenan ylimysvaltaista puoluetta, ja
+sparttalaisten periaatteena oli kaikkialla asettua ylimysten puolelle.
+Kansanvaltaiselle pohjalle perustuva yksinvaltius ei sopinut heidän
+poliittiseen järjestelmäänsä. Sitäpaitsi olivat heissä herättäneet
+epäluuloa Hippiasta kohtaan hänen ystävälliset suhteensa Spartan
+vanhaan kilpailijaan Argokseen ja Persian kuninkaaseen. Persian
+vaikutusta Hellaan asioihin sparttalaisten tuli kaikin voimin koettaa
+estää.
+
+[76] Tällaisessa jaossa on kuitenkin tarjolla vaara, että maa hajautuu
+pieniin paikalliseduistaan riiteleviin alueihin. Kleisthenes osasi
+kuitenkin välttää tämän järjestämällä poliittisiksi kokonaisuuksiksi
+pieniä, kauempana toisistaan, hajallansa siellä täällä olevia alueita —
+niitä voitaisiin sanoa pitäjiksi −, joista jokaisella oli oma kylänsä
+keskuksena.
+
+[77] Platon ja Aristoteles ovat myöhemmin antaneet tälle sanalle sen
+vastenmielisen merkityksen.
+
+[78] Latinaksi Agrigentum, italiaksi Girgenti, muutettu v. 1927
+hallituksen päätöksellä Agrigentoksi.
+
+[79] Täällä hänen kerrotaan opettaneen oppimestareitaan määräämään
+pyramidien korkeuden niitten varjon pituudesta. Hän osoitti näet
+heille, että hetkellä, jolloin ihmisen varjo oli yhtä pitkä kuin
+ihminen itse, täytyi pyramidinkin varjon olla yhtä pitkän kuin itse
+pyramidin.
+
+[80] Suuri filosofi Platon kertoo hänestä ensimmäisen tunnetun jutun
+oppineen miehen hajamielisyydestä. Kerran kun Thales kulki tähtiä
+tutkien katse korkeuksiin kohotettuna, hän putosi kaivoon. Hän päästi
+huudon ja muuan palvelustyttö tuli apuun. Tytöllä oli silmää huomaamaan
+heti koomillisuuden, mikä piili siinä, että filosofi koetti tunkeutua
+taivaan salaisuuksiin välittämättä vähääkään siitä, mitä hänen
+jalkojensa alla oli. »Saman pilanteon alaisiksi», sanoo Platon itsensä
+tuntevan varmuudella, »joutuvat kaikki muutkin, joilla on taipumusta
+antautua filosofointiin.»
+
+Eräästä toisesta, vaikkakaan ei juuri myötätuntoisia tunteita
+herättävästä jutusta näemme, ettei Thales ollut yksinomaan syvällisesti
+ajatteleva, vaan myös syvästi tunteva mies. Siinä kerrotaan, kuinka
+viisas Solon kerran käydessään Thaleen luona ihmetteli, miksei hän
+ollut mennyt naimisiin ja hankkinut itselleen perillisiä. Filosofi
+ei sanonut siihen mitään, vaan antoi vastauksensa toisella tapaa.
+Hän käski erään miehen mennä Solonin luo ja kertoa hänelle, että hän
+oli tullut juuri Ateenasta. »Mitä uutisia sinulla on sieltä?» Solon
+kysyi. »Eipä muuta», mies sanoi, »kuin että siellä vietettiin erään
+nuorukaisen hautajaisia, ja koko kaupunki oli mukana ruumissaatossa,
+sillä vainajan isä oli hyvin arvossapidetty ja kunnioitettu mies.»
+— »Onneton isä!» Solon huudahti. — »Mutta isä ei tiedä vielä mitään
+onnettomuudesta, sillä hän on jo kauan oleskellut ulkomailla», sanoi
+mies. — »Mikä hänen nimensä oli?» kysyi Solon tuskan väre äänessään. —
+Sen oli mies unohtanut. Solon mainitsi useita nimiä ja kysyi lopuksi,
+tuskasta aivan kalpeana: »Eihän hän vain liene ollut Solon?» — »Juuri
+niin oli hänen nimensä.»
+
+Seuranneitten epätoivon purkausten aikana tuli Thales paikalle
+ja sanoi: »Oi Solon! Juuri tämä, joka saattaa Sinutkin, miehistä
+voimakkaimman, epätoivoon, pidättää minut hankkimasta lapsia maailmaan.
+Mutta surusi jätä, sillä miehen kertomus oli vain keksittyä.»
+
+[81] Hengityksen lakkaamistahan pidetään tavallisesti pettämättömänä
+merkkinä siitä, että sielu on jättänyt ruumiin. Tästä tosiasiasta,
+että hengitys oli elämän _merkki_, Anaksimenes näyttää tehneen sen
+helposti ymmärrettävän virhepäätelmän, että se oli myös elämän _syy_,
+sielu itse. Itse asiassahan hengitys on vain _elämän ylläpitämisen
+edellytyksiä_.
+
+[82] Muuan hänen myöhemmistä kannattajistaan kehitti lauselmaa niin
+pitkälle, ellei sitä voi tehdä edes yhtä kertaa, sillä jo niinä
+hetkinä, jolloin veteenastuminen tapahtuu, virtaa paikalle uutta vettä.
+
+[83] »Hämärää» ephesoslaista ei tosin moni ymmärtänyt, mutta eräs
+henkilö omaksui kuitenkin ihastuneena hänen oppinsa, vaikkakin
+omalla tavallaan, nimittäin koomikko Epikharmos, joka päätteli näin:
+»Jos Herakleitos on oikeassa, niin minun ei koskaan tarvitse maksaa
+velkojani, sillä se »minä», jonka pitäisi ne maksaa, on toinen kuin
+se »minä», joka ne teki. Mutta on ikävää etten voi vastaanottaa
+vieraskutsua huomiseksi, sillä enhän silloin enää ole sama mies, joka
+vastaanotti kutsun.»
+
+[84] Tuli on elämä, mutta vesi on kuolema. »Myöskin sielulle kastuminen
+merkitsee kuolemaa. Kuivin sielu on paras ja viisain. Juopunutta miestä
+pieni lapsikin voi taluttaa ja eksyttää hänet; sillä hän ei huomaa,
+mihin kulkee, siksi että hänen sielunsa on kostea.»
+
+[85] Pythagoraan ansiot aritmetiikan ja geometrian alalla ovat
+tultuja kaikille koululaisille, jotka ovat lukeneet verranto-oppia ja
+päntänneet geometriasta päähänsä Pythagoraan väittämän. — Astronomian
+alalla hän on ensimmäisenä opettanut, että maa pyörii, sekä että se on
+pallonmuotoinen eikä, kuten ennen luultiin, ympyränmuotoinen levy.
+
+[86] Miten suurenmoisesti vahvistaakaan tämän teorian se uusi näköala
+maailmankaikkeuden lainalaisuuteen, jonka Berzelius 2.300 vuolta
+myöhemmin avasi suorittamalla alkuaineinen kemiallisten yhdistysten
+analyyseja! (Ks. Grimberg, Svenska folkets underbara öden, IX: 359.)
+
+[87] Pythagoraan usko sielunvaellukseen, joka muuten tavataan useilla
+maailman kansoista, ilmenee karkeammassa muodossa eräässä kaskussa,
+jonka hänen hieman nuorempi aikalaisensa, filosofi Ksenofanes kertoo:
+Kerran kun Pythagoras näki jonkun pahoinpitelevän pientä koiraa, niin
+että se ulvoi, kerrotaan hänen sanoneen: »Älä lyö eläintä! Sillä kuulen
+sen ulvonnasta, että erään ystävä-vainajani sielu on asettunut siihen.»
+
+[88] Vrt. Herakleitoksen sanoja niiden ihmisten silmistä ja korvista.
+joilla on »barbaarisielu»!
+
+[89] Jumalille ei Abderan filosofin maailmankuvassa myöskään näytä
+olleen tilaa. Kun hänelle kerran näytettiin uhritauluja, joita oli
+ripustettu temppeleihin kiitokseksi merihädästä pelastumisen johdosta
+ja joissa sentähden ylistettiin jumalien armollista kaitselmusta,
+kerrotaan Demokritoksen vastanneen: »Entä kaikki ne, jotka makaavat
+meren pohjassa, missä heillä on jumalansa?»
+
+[90] Lausutaan: _Kruasé_. Kuuluisa ranskalainen
+kirjallisuushistorioitsija.
+
+[91] Kyproksen saarella sijaitsevaa Paphoksen kaupunkia ylistettiin
+Aphroditen lempipaikaksi. Siellä kerrotaan »meren vaahdosta syntyneen»
+nousseen merestä, ja siellä hänelle oli rakennettu muhkea temppeli
+kuuluisille oraakkeleilleen.
+
+[92] Vierasvarainen meri: Mustameri.
+
+[93] Kohtalotar.
+
+[94] Toisen hymnien sepittäjän boiotialaisen naisrunoilijan Korinnan
+— jolta muutama kymmenen vuotta takaperin on löytynyt kaksi suurehkoa
+runokatkelmaa — kerrotaankin huomauttaneen hänen liian tiheistä
+mytologisista viittauksistaan ja hymyillen sanoneen: »On kylvettävä
+kädellä, ei koko säkillä.»
+
+[95] Lētō oli Apollonin ja Artemiin äiti.
+
+[96] Pierian maakuntaa etelä-Makedoniassa pidettiin runotarten
+alkuperäisenä kotipaikkana.
+
+[97] Tartaros — manala.
+
+[98] Typhon alkukauden jättimäinen hirviö, jolla oli sata päätä, tulta
+leiskuvat silmät ja valtavan karjuva ääni, lojui tarun mukaan kahleissa
+maan uumenissa, ja kun se ravisteli kahleitaan, syntyi maanjäristyksiä
+ja tulivuorenpurkauksia.
+
+[99] Kýmē oli pari peninkulmaa nykyisestä Napolista länteen. Tämäkin
+seutu on tuliperäistä, kuten Sisilia.
+
+[100] Vähää ennen tämän runon sepittämistä oli tapahtunut voimakas
+Etnan purkaus.
+
+[101] Edellä mainittu äsken perustettu Etnan kaupunki.
+
+[102] Delphoin vanhempi nimi.
+
+[103] »Ruhtinaspeili» on opettavainen esitys hallitsijan esikuvasta.
+Tällaisista mainittakoon Ksenophonin »Kyropaideia» (Kyyroksen
+kasvatus), Fénelon'in »Télèmaque» ja — Machiavellin »Il principe».
+(Suomentajan selitys.)
+
+[104] Todennäköisesti apusopimus Ateenan ja Spartan välillä oli jo
+ennen tehty ja pikalähetin tehtävänä oli vain kehoittaa sparttalaisia
+viipymättä tulemaan.
+
+[105] Tähän on varovaisuuden vuoksi lisättävä: »Jos persialaisten
+hevosväki yleensä olikaan mukana taistelussa.» On nimittäin huomiota
+herättävää, että Herodotos ei virka siitä sanaakaan eikä mainitse
+hevosia olleen kreikkalaisten saamassa saaliissa. Eivätkö persialaiset
+olleet vielä ehtineet taluttaa maihin hevosia, kun taistelu alkoi?
+Siinä tapauksessa voi olettaa, että Miltiades on yllättänyt
+persialaiset heidän juuri maihin noustessaan.
+
+Mutta tämä hypoteesi ei sovellu yhteen sen kuvauksen kanssa, minkä
+Herodotos on antanut itse taistelusta. Tämän mukaan on päätaistelu
+varmasti suoritettu lähes peninkulman päässä rannikolta. Hevosväen
+ilmeinen poissaolo on tällöin siten selitettävissä, että Miltiades
+oli päättänyt ryhtyä puolustustaisteluun ja valinnut sellaisen
+maaston, jossa ratsuväen oli mahdotonta mitään toimia. Ja taistelun
+jälkeen persialaisten paluumatka on ehkä tapahtunut siksi hyvässä
+järjestyksessä, että hevoset on ehditty viedä laivoihin.
+
+[106] Miltiades oli tahallaan tehnyt keskustansa siipiä heikommaksi,
+saadakseen yhtä pitkän rintaman kuin lukuisammilla persialaisilla oli
+ja estääkseen näitä onnistumasta saartamaan ja sivulla ahdistamaan
+hänen joukkojaan.
+
+[107] Myöhemmin syntyi hyvin vähän todennäköinen kertomus, että muka
+Datis voitettujen joukkojensa jäännöksen kanssa olisi purjehtinut
+etelään päin aikoen yrittää kaapata Ateenan. Mutta nähdessään, mitä oli
+tulossa, Miltiades oli sotilaineen lähtenyt henkensä edestä rientämään
+kohden kotikaupunkia ja päässyt perille ennen persialaista laivastoa.
+Tällä ei silloin ollut muuta tehtävää kuin lähteä omaan maahansa
+takaisin.
+
+[108] Noin 2.000.000 markkaa.
+
+[109] Kertomus, että hänet olisi muka pantu vankeuteen, kun hän ei
+heti saanut hankituksi sakkosummaa, vaikuttaa myöhemmin tehdyltä
+kaunistelulta tuossa sittenkin kyllin surullisessa historiassa.
+Herodotos ei mainitse sanaakaan hänen vangitsemisestaan. Eihän
+sellainen toimenpide olisi ollut tarpeenkaan, kun hän oli niin sairas,
+että hänen olisi ollut mahdotonta karkaamalla välttää lain kouraa. Hän
+oli nimittäin saanut kylmänvihat haavaansa.
+
+[110] Kostonjumalatar kreikkalaisessa mytologiassa.
+
+[111] Koska ostrakismos on Kleistheneen järjestämän hallitusmuodon
+hengen mukainen, ovat muutamat historiankirjoittajat pitäneet tätäkin
+laitosta hänen luomanaan.
+
+[112] »Kunnianimi», puhkeaa Plutarkhos sanomaan, »kuninkaille
+ja jumalille, vaikka hallitsijat eivät ole välittäneet sen
+tavoittelemisesta, vaan ovat enemmän mieltyneet nimityksiin
+Valtionkukistaja, Salama, Voittaja, vieläpä Kotka ja Haukka, ja
+siten osoittaneet pitävänsä voimasta ja vallasta johtuvaa kunniaa
+korkeammassa arvossa kuin hyveen suomaa.
+
+Plutarkhos valaisee hänen oikeamielisyyttään oikeudenkäsittelystä
+ottamallaan jutulla, Aristeides oli haastanut vihamiehensä oikeuteen,
+ja syyte miestä vastaan oli niin painava, että tuomarit pitivät
+tarpeettomana edes kuulla vastaajaa, vaan tahtoivat heti julistaa
+tuomion. Mutta silloin Aristeides hypähti paikaltaan pystyyn ja
+kannatti syytetyn vaatimusta, että häntäkin kuultaisiin, »sillä», hän
+sanoi, »laillista oikeutta ei saa keneltäkään riistää.»
+
+Sama historiankirjoittaja valaisee Aristeideen nauttimaa suurta
+arvoa esittämällä jutun, joka monesta syystä kuuluu kaikkein
+vähimmin uskottaviin. Se on, kuten koko joukko muita, laitettu
+reseptin mukaan: pääveitikka Themistokles väijyy vastustajiaan, jos
+vain häntä ei satu estämään siitä hyveen esikuva Aristeides. Tässä
+tarkoitettu juttu kuuluu seuraavasti. Sittenkuin persialaisvaara oli
+torjuttu, oli Themistokles suunnitellut tehdä yhdellä kertaa Ateenan
+yksinvaltiaaksi merellä. Mutta niin pirullinen oli ehdotus, ettei hän
+rohjennut julkisesti puhua siitä. Tämän hän sanoa kansankokouksellekin
+ja ilmaisi vain sen verran, että hänen suunnitelmansa tuottaisi
+valtiolle suuren edun, jos se pantaisiin täytäntöön. Kansa antoi
+silloin Aristeideelle sen erinomaisen luottamuksenosoituksen, että
+hän yksin sai tutkia ja ratkaista asian. Themistokles ilmoitti siis
+hänelle tuon suuren salaisuuden. Sen tarkoituksena oli sytyttää tuleen
+muiden kreikkalaisten valtioiden laivastot, jotka sattuivat silloin
+olemaan satamassa yksillä paikoin, niin että ateenalaiset pääsisivät
+yksinvaltiaiksi merellä.
+
+Aristeides astui silloin kansan eteen ja selitti, että Themistokleen
+suunnitelma kyllä oli varsin edullinen Ateenalle, mutta suurimmassa
+määrin epämoraalinen; ja Aristeideen arvostelu oli ateenalaisille
+riittävä syy kieltää ottamasta asiaa keskusteltavaksi.
+
+[113] Sota Aiginaa vastaan taukosi itsestään, kun persialaisten joukot
+saapuivat ja molemmat kilpailijat siis saivat yhteisen vihollisen.
+Mutta persialaissotien jälkeen ateenalaiset kukistivat saaren ja
+karkoittivat sieltä vihdoin kaikki sen asukkaat.
+
+[114] Mutta jumalat kostivat sparttalaisille sen, että he olivat
+loukanneet kansainvälistä oikeutta ja antoivat heille kauan aikaa
+jälkeenpäin yhä vain epäsuotuisia enteitä. Silloin sparttalaiset
+pitivät neuvottelun ja antoivat julkisesti kuuluttaa kysymyksen,
+haluaisiko joku sparttalainen kuolla Spartan puolesta ja siten lepyttää
+jumalat. Kaksi rikasta, jalosukuista sparttalaista selitti tahtovansa
+sovittaa maanmiestensä rikoksen. Kserksestä vastaan. He lähtivät siis
+Susan hoviin. Matkalla sinne, Herodotos kertoo, heidät kutsuttiin erään
+persialaisen satraapin luo. Pitojen kestäessä tämä kysyi lähettiläiltä:
+»Lakedaimonilaiset, miksi olette niin haluttomia tulemaan suurkuninkaan
+ystäviksi? Jos tarkastelette minua ja minun asemaani, voitte huomata
+että kuningas ymmärtää pitää arvossa urhoollisia miehiä. Jos siis te,
+joita hän kunnioittaa urheina miehinä, antautuisitte kuninkaalle, niin
+hän tekisi teistä jokaisesta Hellaan hallitsijoita.» Tähän toiset
+vastasivat: »Meille antamasi neuvo ei ole joka suhteessa hyvä. Sillä
+sinä neuvot meitä siksi, että olet kokenut yhtä, vaan et toista. Sinä
+tiedät, millaista on orjana oleminen, mutta vapautta et milloinkaan
+ole maistanut etkä tiedä, onko se hyvää vai ei. Mutta jos olisit
+sitä koettanut, neuvoisit meitä taistelemaan vapautemme puolesta ei
+vain keihäillä, vaan vielä kirveilläkin. Näin Herodotos kertoo ja
+jatkaa: »Kun sparttalaiset sitten tulivat Susaan ja astuivat Kserkseen
+eteen, niin henkivartijat tahtoivat pakottaa heidät heittäytymään
+maahan ja palvomaan kuningasta. Mutta he selittivät, että vaikka
+heidät painettaisiin pää maata vasten, he eivät sittenkään koskaan
+sitä tekisi. Sillä heidän keskuudessaan ei ollut tapana palvoen
+kumartaa ihmistä, ja sitä varten he eivät olleet saapuneet.» Silloin
+heidän kaikesta huolimatta anneltiin esittää asiansa. »Meedialaisten
+kuningas», he sanoivat, »lakedaimonilaiset ovat lähettäneet meidät
+kärsimään rangaistusta niiden airueiden vuoksi, jotka surmattiin
+Spartassa.» Näihin sanoihin Kserkses ylevästi vastasi, ettei hän
+halunnut tehdä samaa syntiä kuin lakedaimonilaiset; myöskään hän ei
+tahtonut surmaamalla näitä kahta miestä päästää heidän maanmiehiään
+rikoksesta, jolla he olivat loukanneet kaikkien ihmisten yhteistä
+oikeutta.
+
+[115] Herodotos ilmoittaa koko sotavoiman, kuormasto mukaanluettuna,
+olleen 4 200 000 miestä. Tavallisen nykyaikaisen marssijärjestyksen
+mukaan 10 000 miestä muodostaa peninkulman pituisen jonon, kun otetaan
+huomioon pienten pysähdysten tasoittamiseksi välttämättömät välimatkat
+aliosastojen välillä. Persialaisten marssikolonna olisi siis ollut 420
+peninkulman pituinen, s.o. kun etupää oli ehtinyt Thermopylain luo,
+niin viimeiset osastot olisivat juuri lähteneet liikkeelle Susasta —
+jos nimittäin armeija olisi lähtenyt suoraan sieltä. Herodotos väittää
+myös, että missä sotajoukko kulki, se joi kuiviin kaiken veden paitsi
+suuria jokia. Kulku Hellespontoksen yli kahta Kserkseen rakennuttamaa
+siltaa myöten oli muka kestänyt seitsemän päivää ja seitsemän yötä.
+Maajoukon taistelukelpoisen osan väenlasku tapahtui seuraavalla
+tavalla. Kymmenentuhannen miehen annettiin marssia samalle alueelle, ja
+heidät ahdettiin mahdollisimman tiukkaan, jonka jälkeen viitoitettiin
+kehä heidän ympärilleen. Sitten nämä kymmenentuhatta saivat marssia
+pois, ja kehää myöten rakennettiin aita. Nyt annettiin uusien miesten
+vuoron perään astua aitaukseen, kunnes täten oli laskettu kaikki.
+Sotamiesten koko lukumäärän havaittiin olevan 1.700. 000. Herodotoksen
+suhteettomasti liioitellut numerot osoittavat kuitenkin, että
+Kserkseen armeija joka tapauksessa oli verrattomasti mahtavin, minkä
+kreikkalaiset konsanaan olivat nähneet. Ja kun nyt kreikkalaiset itse
+todellisuudessa olivat saaneet kootuksi Plataian luo 40 000 miestä,
+niin Kserkseen sotajoukon täytyi olla sitä huomattavasti voimakkaampi.
+
+Toimivien sotajoukkojen voimasuhteita koskevat nykyaikaiset
+laskelmat perustuvat Persian armeijaan nähden kuljetus- ja
+elatusmahdollisuuksiin, kreikkalaisten suhteen Kreikan myöhemmän
+sotahistorian nojalla tehtyihin johtopäätöksiin sekä Kreikan väkilukua
+koskeviin laskelmiin, joita on voitu tehdä, kun tunnetaan maan suuruus
+ja elinkeino-olot. Eräitä johtopäätöksiä voimasuhteista voidaan myös
+tehdä taistelukenttien perusteella.
+
+[116] Muutamat sotahistorioitsijat arvelevat, ettei laivoja mitenkään
+ole voinut olla enempää kuin 500.
+
+[117] Persialaisen ratsuväen eräällä osastolla ei ollut muuta asetta
+kuin lasso, jonka he heittivät vihollistensa tai näiden hevosten
+kaulaan ja vetivät heidät luokseen.
+
+[118] Olemme kerran aikaisemmin maininneet sen omalla tavallaan
+kiintoisan seikan, että Makedoniassa leijonat ahdistivat Kserkseen
+sotajoukkoa. Herodotos kertoo tästä: »Hänen täällä kulkiessaan leijonat
+hyökkäsivät muonavaroja kantavien kameelien kimppuun, öisin leijonat
+nimittäin laskeutuivat tasangolle vuorilla olevista luolistaan. Ne
+tappoivat kuitenkin vain kameelit eivätkä koskeneet mihinkään muuhun,
+ei ihmisiin eikä eläimiin. Minua ihmetyttää, mistä syystä ne kävivät
+juuri kameelien kimppuun, eläinten, joita ne eivät olleet milloinkaan
+nähneet ja joista niillä ei ollut minkäänlaista kokemusta.»
+
+[119] Thermopylai merkitsee »lämpimät portit». Paikka on saanut nimensä
+Oita-vuoren juurella sijaitsevista kuumista, rikkipitoisista lähteistä.
+
+[120] Sparttalaisten päävoiman oli määrä saapua myöhemmin, sillä
+pyhä juhla, johon ehdottomasti kuului aselepo, oli useimmille
+sparttalaisille sotaanlähdön esteenä. Tästä jotkut kirjailijat ovat
+saaneet aiheen puhua paatuneiden esteistä, että nim. sparttalaiset
+vain näön vuoksi olisivat asettaneet Leonidaan Thermopylain solaan ja
+uhranneet hänet väkineen voidakseen sen sijaan ryhtyä puolustamaan
+Peloponnesosta. Mikään ei aiheuta sellaista epäluuloa. Sparttalaiset
+olivat erinomaisen tarkkoja uskonnollisten menojen noudattamisessa.
+Myöhästyiväthän he samanlaisten syiden vuoksi Marathonistakin,
+vaikka he mitä hartaimmin halusivat auttaa siellä ateenalaisia. Ja
+Korinthoksen kannaksen linnoittamiseen ryhdyttiin vasta Thermopylain
+onnettoman ratkaisun jälkeen. Joka tapauksessa _on_ kuitenkin
+hieman vaikeata olla tekemättä samaa johtopäätöstä kuin muuan etevä
+ruotsalainen tämän alan tutkija, nimittäin että »sparttalaisten
+politiikalle on kuvaavana piirteenä, etteivät he yleensä apujoukkoja
+lähettäessään kärsineet vahinkoa, koska he onneksi aina tulivat hieman
+liian myöhään.»
+
+[121] Nykyjään vuoren yli johtaa monta tietä, multa siitä ei ole
+tehtävä johtopäätöstä, että asianlaita oli samoin persialaissotien
+aikana, jolloin vuorta suurimmaksi osaksi peitti miltei läpitunkematon
+metsä.
+
+[122] On huomautettu kuitenkin, että niin kokeneet soturit kuin
+persialaiset eivät solan kiertämiseen tarvinneet välttämättä
+»kavaltajan» opastusta. Saman tien suorittivat myöhemmin
+makedonialaiset ja roomalaiset monesti ilman paikallisia oppaita.
+(Suomentajan huomautus.)
+
+[123] Näistä ylpeistä sanoista huokuu sama henki kuin siitä
+vastauksesta, jonka muuan ruotsalainen soturi kerran antoi tsaari
+Pietarille vähän sen jälkeen kuin kahden ruotsalaisen sotalaivan
+päällystö epätoivoisesti taisteltuaan venäläisten ylivoimaa vastaan oli
+räjäyttänyt laivat ilmaan. Kun tsaari nyt kysyi karoliinilta, »miksi
+ruotsalaiset tappelivat niin vimmatusti ja lensivät ilmaan», hän sai
+ylpeän vastauksen: »Meillä on sellaiset artikkelit (sotalait): joko
+upota tai palaa.»
+
+Idän itsevaltiaat eivät luonnollisesti voineet mitenkään käsittää
+Hellaan vapaata kansalaishenkeä. Ei edes Kyyros ymmärtänyt sen ydintä.
+Hän lausui kerran halveksivansa »sellaista kansaa, jolla keskellä
+kaupunkiaan on erikoinen paikka, johon he kokoontuvat vannomaan väärin
+ja pettämään toisiaan». On jokseenkin selvää, että hänen lausuntonsa
+tarkoitti _valtiollista_ elämää Kreikan kaupunkien toreilla eikä, kuten
+Herodotos hieman naiivisti luulee, siellä harjoiteltavaa kaupantekoa.
+
+[124] Jälkimmäisen mielipiteen kiivain puolustaja oli Eurybiádēs,
+sparttalaisien amiraali, joka oli saanut ylipäällikön arvon
+peloponnesolaislen vaatimuksesta. Ateenalaiset sitävastoin, joiden
+tuoma laivasto oli suurempi kuin kaikkien muiden yhteensä, olisivat
+tehneet vastarintaa niin kauan kuin suinkin, sillä he eivät halunneet
+käskijäkseen vieraan valtion miestä. Silloin Themistokles vaaran
+hetkellä pelasti tilanteen luovuttaen vapaaehtoisesti ylipäällikkyyden
+Eurybiadeelle ja pakottaen maanmiehensä seuraamaan häntä. »Hänen
+ansionsa oli», Plutarkhos sanoo, »että ateenalaiset urhoollisuudessa
+voittivat vihollisensa ja jalomielisyydessä liittolaisensa.»
+
+Hän kertoo edelleen sotaneuvoston keskusteluista, että Eurybiades
+halusi nostaa ankkurit ja purjehtia Korinthoksen kannakselle, mutta
+Themistokles vastusti häntä. Eurybiades kiivastui ja huudahti:
+»Themistokles, se joka urheilukilpailuissa lähtee liian aikaisin,
+saa raippoja.» — »Niin», Themistokles vastasi, »mutta sillä, joka
+tulee liian myöhään, ei ole mitään osuutta laakeriin.» Silloin
+Eurybiades raivostuneena kohotti sauvansa lyödäkseen riitaveljeään,
+mutta tämä sanoi rauhallisesti: »Lyö sinä vain, kunhan kuuntelet!»
+Ja Themistokleen tyyneys ja lujuus teki Eurybiadeeseen niin valtavan
+vaikutuksen, että hän mielellään kuunteli hänen puheensa jatkoa.
+
+Myöhemmin muuan peloponnesolainen oli kyllin julkea kiusoitellakseen
+Themistoklesta selittäen, että miehellä, jolla ei enää ollut isänmaata,
+ei ollut oikeutta houkutella muita jättämään kotinsa ja kaupunkinsa
+oman onnensa nojaan. Themistokles nuhteli häntä seuraavin voimakkain
+sanoin: »Tosin me ateenalaiset olemme jättäneet kotimme ja muurimme,
+mutta yksi kaupunki meillä vielä on, ja se on koko Hellaan suurin:
+kaksisataa laivaamme, jotka nyt ovat valmiit auttamaan teitä, jos
+tahdotte antaa niiden pelastaa itsenne. Mutta jos te vielä toisen
+kerran jätätte meidät, niin pian saadaan Hellaassa kuulla, että
+ateenalaisilla on sekä vapaa kaupunki että maa, joka ei ole heidän
+menettämäänsä huonompi.» Silloin peloponnesolaiset alkoivat pelätä,
+että ateenalaiset kukaties jättäisivät liittolaisensa pinteeseen ja
+purjehtisivat Sisiliaan tai Suur-Kreikkaan.
+
+[125] Nykyaikaisten historioitsijoin keskuudessa on olemassa
+kriitillinen koulukunta, joka rohkeasti tahtoo syrjäyttää melkein
+kaikki historialliset kaskut eikä anna näille kertomuksille muuta
+arvoa, kuin että ne heijastavat sitä vaikutusta, jonka historiallisesti
+huomattavat persoonallisuudet ovat tehneet aikalaisiinsa tai seuraaviin
+sukupolviin. Tavallisen yksinkertaisen järjen kannalta niin jyrkkä
+menettelytapa kuitenkin usein verraten läheisesti muistuttaa sitä
+vähemmän suositeltavaa toimenpidettä, että lapsi heitetään pois
+pesuveden mukana. Tämän suunnan historioitsijat pitävät kertomusta
+Themistokleen valekavalluksesta legendana. He sanovat, ettei
+Kserkses ollut päättänyt hyökätä kreikkalaisten kimppuun siksi, että
+Themistokles petkutti häntä, vaan koska syysmyrskyjen aika lähestyi
+ja hänen sitä ennen täytyi saada asia ratkaistuksi. Kuningas oli nyt
+puolitoista kuukautta toimettomana odottanut, että kreikkalaiset
+lähtisivät Salamiin poukamasta väljemmille vesille: mutta kun he
+eivät osoittaneet lainkaan halua jättää edullista asemaansa, hänen
+täytyi lopulta hyökätä heidän kimppuunsa siellä. Mahdollista on
+myöskin, että hän oli saanut vihiä melkoisesta apulaivastosta, joka
+oli tulossa Kreikan länsirannikolla olevalta Korfun saarella kiertäen
+Peloponnesoksen ympäri, ja tahtoi nyt iskeä, ennenkuin apulähetys oli
+ehtinyt perille.
+
+Sitävastoin sellaisen viestin, joka Themistokleen kerrotaan salaa
+lähettäneen Kserkseelle, olisi pitänyt — kriitikkojen mukaan —
+vaikuttaa aivan päinvastoin kuin lähettäjä oli tarkoittanut. Sillä
+suurkuninkaan hartain toivomus oli, että Kreikan laivasto poistuisi
+Salamiin ahtailta vesiltä. Etevä, mutta ylen kriitillinen saksalainen
+sotahistorioitsija Delbrück sanoo, että Kserkses luultavasti olisi
+vastannut: »Se on erittäin ilahduttavaa — silloinhan voin vaaraan
+antautumatta selvittää välini jokaisen kanssa erikseen.» Itse asiassa
+Themistokleen suurimpana vaikeutena ei ollut saada kreikkalaiset
+pysyttelemään Salamiin luona, vaan saada persialaiset ryhtymään
+taisteluun. Tämän suunnan edustajat arvelevat, että Herodotos vahvasti
+liioittelee kreikkalaisten pelkoa.
+
+Heidän mielestään Persian laivaston yöllisen liikehtimisen
+tarkoituksena ei ole ollut vihollislaivaston sulkeminen ahtaaseen
+lahteen, vaan se että he itse mahdollisimman häiritsemättä pääsisivät
+sisään kapeitten ja vaikeakulkuisten väylien kautta. Themistokles
+lienee tehnyt hyökkäyksen, kun persialaiset vielä liikehtivät eivätkä
+olleet ehtineet järjestyä taisteluun. Tällä tavoin kreikkalaiset,
+Delbrückin käsityksen mukaan, olisivat voineet hyötyä väylän
+ahtaudesta. Itse Salamiin poukama ei näet ollut kovinkaan ahdas, vaan
+sinne johtavat kulkuväylät kylläkin.
+
+Nykyajan sotahistorioitsijoiden teorioja tämän taistelun kulusta on
+muutoin melkein yhtä monta kuin niiden sommittelijoitakin.
+
+[126] On sotahistorioitsijoita, jotka väittävät suorastaan, että
+kreikkalaisia oli enemmän kuin heidän vastustajiaan.
+
+[127] Kuultuaan sanoman persialaisten paosta ilmestyi kiitettävällä
+nopeudella taistelukentälle osia kreikkalaisten entisestä keskustasta
+— saadakseen osansa kunniasta ja saaliista. Mutta ne, jotka olivat
+niin varomattomia, että tulivat aivan pakenevan vihollisen kinterille,
+eivät saaneet saalista eivätkä kunniaa. Thebalainen ratsuväki teki näet
+täyskäännöksen näitä kelpo maanmiehiään vastaan ja antoi heille aimo
+selkäsaunan. »Siinä on», kuten Kromayer sanoo, »tämän suuren päivän
+koomillinen aines, satyyrinäytelmä valtavan draaman jälkeen.»
+
+[128] Herodotoksen kertomus, että _kreikkalaiset_ olisivat leirin
+valloitettuaan polttaneet laivat, on tolkuton. Siinä tapauksessa sen on
+täytynyt tapahtua vahingossa.
+
+[129] Siitä syystä muutamat sekä muinaisajan että nykyajan
+historiankirjoittajat ovatkin olettaneet, että Persia ja Karthago
+keväällä 480 olisivat telineet keskenään sopimuksen yhteisestä
+hyökkäyksestä kreikkalaisia vastaan. »Hetki oli tullut, jolloin
+molempain suurvaltojen, jotka olivat kasvaneet idässä ja lännessä
+itämaisella sivistyspohjalla, tuli ojentaa kättä toisilleen
+tukahduttaakseen kehtoonsa tämän kreikkalaisen sivistyksen, joka oli
+alkanut versoa niiden välissä», sanoo Eduard Meyer.
+
+Komea ajatusyhtymä, tämä suurvaltain liitto! Sen todennäköisyyssyistä
+mainittakoon, että foinikialaisten emämaa kuului Persiaan ja että
+Kserkseellä sotaretkellään kreikkalaisia vastaan oli suurta apua sen
+merimiehistä. Miten lieneekin Susan ja Karthagon välisen varsinaisen
+_liiton_ laita, niin varmastikaan ei ollut sattuma, että karthagolaiset
+valitsivat hyökkäykselleen juuri sen ajankohdan, jolloin Kserkses
+varustautui sotaan helleenien emämaata vastaan. Aivan varmasti tässä
+ilmenee, joskaan ei sopimuksenmukaista, niin ainakin _tietoista_
+yhteisvaikutusta.
+
+Joka tapauksessa on totta, että karthagolaisten hyökkäys esti Sisilian
+kreikkalaisia auttamasta emämaataan persialaisia vastaan.
+
+[130] Gelonin puolisolle, joka oli ollut lähettiläille suureksi avuksi
+rauhanneuvotteluissa, rikkaat karthagolaiset antoivat kunnialahjaksi
+kultaisen seppeleen, joka painoi vähän enemmän kuin 2 1/2 kg.
+
+Voiton muistoksi Gelon pystytti Delphoihin kallisarvoisen kultaisen
+kolmijalan.
+
+[131] Latinan Cumae, pari peninkulmaa nykyisestä Napolista länteen päin.
+
+[132] Pronssinen etruskilaiskypärä, jossa oli tätä voittoa koskeva
+kirjoitus, löydettiin v. 1817 Olympiasta, jonne syrakusalaiset olivat
+sen lähettäneet uhrilahjaksi Zeukselle.
+
+[133] Nykyaikaiset tutkijat ovat kovin epäilleet kirjeen
+todenperäisyyttä, ainakin avioliittoehdotuksen suhteen, joka —
+käyttääksemme erään heikäläisen sanoja — »tuntuu jokseenkin yhtä
+uskottavalla, kuin jos Theodore Roosevelt olisi kosinut Ison-Britannian
+kuninkaan tytärtä. Niin kauan kuin Persian valtakunta oli olemassa,
+naitettiin suurkuninkaan tyttäret yksinomaan kuninkaallista sukua
+oleville Persian suurmiehille».
+
+Todenmukaisemmalta tuntuu tieto, jonka Herodotos mainitsee, vaikka
+epäillen jo _senkin_ todenperäisyyttä, nimittäin että Pausanias olisi
+tehnyt avioliittosopimuksen erään persialaisen satraapin tyttären
+kanssa, joka oli läheistä sukua suurkuninkaalle.
+
+[134] Delos, Kykladeista karuin ja luonnon antimista osattomin, oli
+ikimuistoisista ajoista ollut niistä mainehikkain, ja juuri pyhättönsä
+takia. Sen ikivanhuutta todistaa esihistoriallinen, alkeellinen
+luolatemppeli, joka on löydetty eräästä rotkosta keskeltä saarta
+sijaitsevasta Kynthoksen pyöreästä vuorikeilasta.
+
+[135] Thukydides, Kreikan suurin historiankirjoittaja, jonka
+kertomusta tässä olemme noudattaneet, lisää, että linnoitusrakennukset
+olivat hätiköityä työtä. Perustuksina nimittäin oli kaikenlaisia
+kivilohkareita, joita monin paikoin ei oltu ehditty hakata, niin että
+ne olisivat oikein sopineet yhteen. Muurien rakentamiseen käytettiin
+myös paljon muista rakennuksista otettuja kiviä, vieläpä hautakiviäkin.
+
+Tämän tiedon ovat vahvistaneet oikeaksi kaivaukset, joita meidän
+päivinämme on suoritettu Dipylonin, pohjoisen kaupunginportin.
+tienoilla.
+
+Kaskua siitä, miten Themistokles petkutti sparttalaisia, nykyisten
+historioitsijoin vahvasti kriitillinen suunta pitää lapsellisena ja
+mahdottomana, kuten useita muitakin kertomuksia, jotka tahdotaan seuloa
+pois. Se oli muka sepitetty vasta peloponnesolaissodan loppunäytökseen,
+Ateenan linnoitusten hävittämisen jälkeen. Kaskun tarkoituksena
+muka oli selittää osaksi, minkätähden sparttalaiset eivät ajoissa
+olleet ehkäisseet näitten linnoitusten rakentamista, jotka tuottivat
+heille niin paljon vaikeuksia peloponnesolaissodassa, osaksi myöskin,
+minkävuoksi varustusten perustuksiin on muurattu niin paljon vanhempain
+rakennusten ja muistomerkkien pirstaleita.
+
+Sellainenkin otaksuma on esitetty, että Themistokles on käyttänyt
+sparttalaisten vastalausetta hyväkseen saadakseen vauhtia
+muurinrakennukseen, mikä luultavasti olisi edistynyt hitaasti ilman
+ulkonaista ärsytystä. Ja sen Themistokles sai aikaan pitämällä
+mahdollisimman suuria ääntä sparttalaisten vastalauseista ja
+pelästyttämällä niillä ateenalaisiansa.
+
+[136] Hänen pakonsa jälkeen takavarikoitu omaisuus lienee noussut
+80—100 talenttiin; ja kumminkin hän pelasti suuren osan rikkauksistaan
+Aasiaan. Valtiollista uraansa aloittaessaan hänen kerrotaan omistaneen
+3 talenttia. Themistokles ei ollut koskaan antelias kuten Kimon, joka
+myöskin osasi rikastua sotaretkillään.
+
+[137] Vanha tieto, että hän olisi kuollut köyhyydessä, tuntuu kuitenkin
+vain kaunistelevalta jutulta. Hänen poikansa sitävastoin, josta Platon
+puhuu hyvin halveksivasti, joutui köyhyyteen. Mutta palkinnoksi isänsä
+ansioista hän sai maata ja raha-avustusta valtiolta, ja hänen sisarensa
+saivat myötäjäiset valtionrahastosta.
+
+[138] Vapauttamalla Traakian persialaisten vallasta hän sai takaisin
+suuret perheomaisuutensa niihin kuuluvine, kaivoksineen. Ja hänestä
+tuli yhdellä iskulla mahtavan rikas mies. Sieltä kertyvät tulot ja ne
+suuret rikkaudet, joita hän hankki meriretkillään, tekivät hänelle
+mahdolliseksi harjoittaa suurenmoista hyväntekeväisyyttä. Suuren osan
+rahoistaan hän käytti myöskin rakentaakseen omalla kustannuksellaan
+kauniita julkisia rakennuksia ateenalaisille.
+
+[139] Missä määrin heillä oli siihen syytä, on vaikea sanoa.
+Parasta on olla arveluissaan varovainen, sillä muistettava on,
+että meidän käytettävissämme olevat tiedot ovat peräisin _Ateenan_
+historiankirjoittajilta. On hyvin todennäköistä, että apujoukoissa oli
+paljon sellaista väkeä, jonka myötätunto oli sorrettujen heloottien
+puolella.
+
+Joka tapauksessa oli sparttalainen ja ateenalainen järjestys niin perin
+eri maata, että jo senkin johdosta helposti voi syntyä hankausta.
+
+[140] Kauan ei kuitenkaan viipynyt, ennenkuin hänet kutsuttiin
+takaisin, vieläpä itsensä Perikleen ehdotuksesta. Kimon jatkoi sitten
+persialaissotaa menestyksellisesti aina kuolemaansa saakka, vuoteen 448.
+
+[141] Kerran häntä koko päivän seurasi julkea hyväkäs, joka kaduilla
+ja toreilla syyti hänelle herjauksia ja haukkumisia, mutta Perikles
+ei ollut luota otusta huomaavinaankaan. Vasta kuin hän illalla palasi
+kotiportilleen, hän oli huomaavinaan herjaajan. Hän sanoi silloin
+palvelijalleen: »Ota soihtu ja saata tuota miestä, että hän löytää
+kotiinsa pimeässä!»
+
+[142] Kreikan _daimon_ merkitsee »jumaluusolento». Siitä — merkityksen
+erikoistuessa tarkoittamaan alempaa jumaluusolentoa — johtuu
+meikäläinen lainasana demoni, paha henkiolento, »riivaajainen».
+
+[143] Yleisemmin tunnettua muotoa Klytaimnestra pidetään myöhempänä
+muunnoksena.
+
+[144] Sen niminen oli, sadun mukaan, Theban perustaja.
+
+[145] Tähän lauluun on liittynyt kasku itsestään runoilijasta. Eräs
+hänen pojistaan näyttää harmistuneen siitä, että vanha runoilija suosi
+erästä toisesta avioliitosta syntynyttä pojanpoikaa enemmän kuin häntä.
+Suvun edustajien edessä, joilla oli perheoikeudellisia valtuuksia, hän
+vaati, että isältä vanhuudentuhlaavaisuuden perusteella otettaisiin
+oikeus itse hallita omaisuuttaan. Silloin ei tarvittu muuta, kuin että
+Sophokles luki ylistyslaulunsa Kolonokselle, ja samassa oli kaikki puhe
+vanhuudenraihnaisuudesta loistavalla tavalla kumottu.
+
+[146] Manalan jokia.
+
+[147] Sanansaattajan ja vartijan osat esiintyvät usein antiikin
+draamassa, riippuen siitä, että kreikkalaisessa teatterissa ei
+säännöllisesti tapahtunut mitään näyttämönmuutosta. Mitä oli tapahtunut
+aina muuttumattoman näyttämön ulkopuolella, täytyi kertoa. Siten
+säästyivät myöskin yleisöltä sellaiset kauhunäyt kuin Agamemnonin murha
+ja Iokasteen itsemurha.
+
+[148] Hänen kasvavaa yleisönsuosiotaan todistavat parhaiten monet
+kokoelmat »siivekkäitä sanoja», jotka poimittiin hänen draamoistaan.
+
+[149] Kaksi vastakkain liikkuvaa kalliota, joiden välitse argonautit
+soutivat.
+
+[150] _Ingénue_ (lue ānzený; ransk., < lat. _ingenuus_ = synnynnäinen)
+luonnollinen, teeskentelemätön, naiivi nuori tyttö. (Suomentajan
+huomautus.)
+
+[151] _Aulis_ muinaisajalla satama Boiotiassa, vastapäätä Euboian
+saarta. (Suomentajan huomautus.)
+
+[152] Nykyinen Krim.
+
+[153] Muuan papyruslöytö on hiljattain paljastanut myöskin
+Sophokleen satyyrinäytelmän, mutta valitettavasti se ei ole säilynyt
+kokonaisuudessaan.
+
+[154] »Meluaja», »Remusen poika».
+
+[155] Farssi = pieni vallattoman koomillinen ilveily. (Suomentajan
+huomautus.)
+
+[156] Ainoana poikkeuksena on itse asiassa Aiskhyloksen »Persialaiset».
+
+[157] Heroismi = sankarius, urhoollisuus. (Suoment. huomautus.)
+
+[158] Hekatombi (kreik. hekatombē = sadan härän uhri), suuri
+teurasuhri. (Suomentajan huomautus.)
+
+[159] Ks. 3:tta nidettä. Se edellyttää nimittäin tullakseen oikein
+arvioiduksi, tietoja Peloponnesolaissodan ajasta.
+
+[160] Arkeologien löytämät sentapaiset hajuvoideastiat ovat kuitenkin
+yleensä peräisin paljon vanhemmalta aikakaudelta.
+
+[161] Kurtisaani (ransk. courtisane), oikeastaan hovinainen; kiemaileva
+ilonainen. (Suomentajan huomautus.)
+
+[162] Hetaira (kreik., = naistoveri, ystävätär), muinaisilla
+kreikkalaisilla nainen, joka perhe-elämän ulkopuolella vapaasti
+seurusteli miesten kanssa; portto. (Suomentajan huomautus.)
+
+[163]Jos ei aina ollutkaan sotaa käynnissä, niin sen sijaan
+pikkuvaltioiden välillä oli alati kahnauksia. Tässä yhteydessä on
+mielenkiintoista todeta, että kreikankielen sana _eirēnē_ (rauha)
+merkitsemässä rauhansopimusta tavataan virallisessa asiakirjakielessä
+vasta v:n 387 e.Kr. jälkeen, jolloin tehtiin rauha kreikkalaisten ja
+persialaisten välillä. Tämäkin osaltaan osoittaa, että vanhoina aikoina
+ei sotaa pidetty poikkeuksellisena tilana, vaan normaalisena, vain
+välirauhojen joskus keskeyttämänä asiain tilana.
+
+[164] Pahinta ei ollut se, että viholliset polttivat talonpoikain
+talot, sillä kun ne olivat tehtyjä puusta ja auringossa kuivatuista
+tiilistä, ne oli helppo rakentaa uudelleen. Eikä vuoden sadostakaan
+luopuminen ollut pahimpia uhrauksia kansalta, joka vallitsi merta
+ja joka siksi voi korvata menetyksensä tuomalla viljaa ulkomailta,
+etenkin Mustanmeren maista. Viinitarhojen hävittäminen ja viikunapuiden
+kaataminen tuotti jo suurempaa vahinkoa. Mutta pahimmin koski Attikan
+maalaisväestöön öljypuitten kaataminen, sillä sen hyvinvointi perustui
+etupäässä oliiviöljyn tuottoon, eikä öljypuusta saada mainittavaa satoa
+ennenkuin 15 vuoden ikäisenä, ja parhaan voimansa se savuttaa vasta
+40—60: n vuoden iässä.
+
+[165] Tällä hänen puolustautuvalla sodankäyntitavallaan on nykyajan
+sotahistorioitsijoissa ihailijansa ja moittijansa. Pflugk-Harttung
+sanoo Periklestä hyväksi sotaministeriksi, mutta ala-arvoiseksi
+sotapäälliköksi. Hänen voimansa oli valtion hallinnossa. Perikles oli
+oikeastaan »suuri pormestari». Hän oli liian inhimillinen omatakseen
+rohkeata, häikäilemätöntä toimintavoimaa, jota joskus vaaditaan
+kenraalilta, sanoo eräs toinen historioitsija. Kolmannen mielestä
+olisi Perikleen, sen sijaan että hän antoi Attikan asekuntoisten
+miesten joutua ruton uhreiksi Ateenan muurien sisälle sullottuina,
+pitänyt »muuttaa heidän epätoivonsa toimintavoimaksi ja johtaa heidät
+ase kädessä vihollista vastaan. Kuoltavahan heidän oli kuitenkin.»
+Puhumattakaan siitä, että hän olisi levittänyt tartunnan vihollisiin
+ja »tehnyt rutosta Ateenan pelätyimmän liittolaisen.» Tähän vastaa
+Delbrück: »On todella valitettavaa, ettei Perikles käyttänyt tätä
+keinoa kohottaakseen toimintatarmoa. Millaisen esimerkin hän olisikaan
+antanut myöhempien aikojen sotapäälliköille. Kuinka toisin Napoleonkin
+olisi v. 1813 suoriutunut, jos hän olisi muuttanut miestensä epätoivon
+toimintatarmoksi suomalla heille kunniakkaan kuoleman taistelukentällä,
+sen sijaan että antoi viisisatatuhantisen armeijansa paleltua
+pakkaseen. Kuoltavahan heidän oli kuitenkin. Jos silloin jokainen
+ranskalainen olisi vienyt mukanaan hautaan _yhden_ venäläisen, ei hänen
+vastustajallaan, keisari Aleksanterilla, olisi ollut enää sotajoukkoa,
+ja Napoleon olisi yhä edelleen ollut maailman valtias.»
+
+Perikleen maalla puolustautuvan sodankäyntitavan arvostelu perustuu
+ainakin osaksi otaksumaan, että peloponnesolaissodan tarkoitus
+_täytyi_ olla Ateenan tekeminen Spartan ja koko Hellaan ylivaltiaaksi.
+Jos tämä olettamus olisi oikea, niin Perikleen puolustussota olisi
+tietenkin ollut riittämätön. Mutta Perikleen itselleen ja Ateenalle
+asettama päämäärä oli, kuten olemme nähneet, paljon vaatimattomampi
+ja ateenalaisten mahdollisuuksia vastaavampi. Se tyytyi pysyttämään
+Ateenan johtavana merivaltana pyrkimättä sitä tekemään herraksi myös
+maalla. Sparttalaiset, korinthoslaiset, boiotialaiset ja muut heidän
+vihollisensa tahtoivat murtaa Ateenan ylivallan, joka perustui sen
+merien herruuteen. Ateena tahtoi näyttää, etteivät he siihen kyenneet.
+Mutta vihollisten täydelliseen masentamiseen eivät Ateenan voimat
+riittäneet. Sen Perikles tiesi liiankin hyvin. Sillä ateenalaiset
+eivät voineet velvoittaa liittolaisiaan yleiseen asevelvollisuuteen
+— siihen oli heidän johtaja-asemansa Attikan liitossa liian heikko.
+Liittolaisten osanotto sotaan supistuikin sangen vähiin — he avustivat
+Ateenaa vain rahallisesti.
+
+Toisin oli laita Peloponnesoksen liiton. Liittolaiset eivät avustaneet
+sodankäyntiä rahoilla, vaan joukoillaan. Tästä johtui Spartan ehdoton
+ylivoimaisuus maalla, jonka mukaan Perikleen tuli toimia. Niin olisi
+muutoin jokaisen sotapäällikön täytynyt tehdä, mikäli hänen joukkonsa
+eivät olisi olleet _laadultaan_ suunnattomasti ylivoimaisia. Ja sitähän
+ei voitane väittää, kun on kyseessä Ateenan ja Spartan välinen taistelu.
+
+[166] Rutto alkoi Peiraieuksesta. Senvuoksi levisi huhu, että
+viholliset olivat myrkyttäneet vesisäiliöt. Siihen aikaan ei
+siellä näet vielä ollut vesijohtokaivoja, kuten Ateenassa, jonne
+Peisistratoksen seuraajat olivat rakentaneet vesijohdot. Säiliöinen
+sadevesi oli tietysti helpompi myrkyttää kuin juokseva vesi. Ja
+vaikkakin myrkytyshuhua täytyy pitää perättömänä, on tietysti
+mahdollista, että sellainen paikallaan seisova vesi helposti tuli
+epäterveelliseksi kesäkuumalla.
+
+Samanlaisia huhuja on ollut liikkeellä muulloinkin suurten kulkutautien
+aikoina. Niinpä väitettiin mustan surman hävittäessä Saksanmaata
+14:unen vuosisadan keskivaiheilla, että juutalaiset olivat myrkyttäneet
+kaivot, vieläpä ilmankin.
+
+[166] Väkivaltaisuuttaan ja häikäilemättömyyttään hän osoitti aivan
+erikoisen epämiellyttävällä tavalla, kun Lesbos-saari oli tehnyt
+epäonnistuneen kapinayrityksen Attikan liittokuntaa vastaan. Hän sai
+silloin kansankokouksen päättämään, että saaren koko miehinen väestö,
+syylliset ja syyttömät, teloitettaisiin ja naiset ja lapset myytäisiin
+orjiksi.
+
+Mutta kun ateenalaisten suuttumus oli vähän asettunut, he alkoivat
+hävetä päätöstään. Lähemmin asiaa harkitessaan arvelutti heitä
+heimolaistensa joukkomurha, heimolaisten, jotka puolen vuosisataa
+olivat taistelleet heidän rinnallaan barbaareja ja helleenejä vastaan.
+Olihan heidän luopumisensa nyt sitäpaitsi puoluejohtajien syytä, eikä
+sitä voitu lukea kansan suuren enemmistön viaksi, joka koko ajan oli
+ollut ateenalaisille uskollinen. Niin barbaarisen teon, kuin mihin
+Kleon oli kehoittanut, täytyi herättää inhoa kaikkien helleenien
+keskuudessa ja riistää ateenalaisilta se myötätunto, joka heillä vielä
+oli jäljellä. Kysymys otettiin sentähden uudelleen pohdittavaksi
+kansankokouksessa.
+
+Silloin ryhtyi Kleon puhumaan. Hän pilkkasi niitä, jotka »heikkoudesta
+ja häilyväisyydestä» tahtoivat muuttaa päätöstä, ja varoitti kansaa
+»antamasta niitten kauniisti kalskahtelevien sanojen eksyttää itseään,
+joita lausuilivat miehet, jotka joko tahtoivat näyttää puhetaitoaan
+tai jotka olivat rahalla ostettuja». Ainoastaan kauhua herättämällä,
+hän sanoi, saattoivat ateenalaiset hallita liittolaisiaan. »Sääli
+on yksi turmiota tuottavimpia haittoja toisten hallitsemisessa»,
+hän huudahti. »Pahinta, mitä voitte tehdä», hän jatkoi, »on näyttää
+maailmalle, että meidän päätöksemme eivät ole _järkähtämättömän
+lujia_, olkootpa ne sitten hyviä tai vähemmän hyviä. Sillä lujuus on
+kansalle hyödyllisempää kuin nerous.» Tässä ei saanut, hän sanoi,
+antaa kauniilta kalskahtelevien sanojen johtaa itseään harhaan, vaan
+oli katsottava todellisuutta suoraan silmiin eikä unohdettava, mitä
+veristä vääryyttä lesboslaiset olivat tehneet »herroilleen». Sentähden
+ei mitään muutosta päätökseen, ei mitään lykkäystä! »Kosto seuratkoon
+välittömästi vääryyttä; muutenhan kehoitamme toisia epäluotettavia
+liittolaisia luopumaan ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa.» Ja
+hän lopetti huutamalla kansalle: »Ajatelkaa kaikkea sitä pahaa,
+mitä lesboslaiset olisivat tehneet teille, jos heidän kapinansa
+olisi onnistunut! Kuvitelkaa niin elävästi kuin mahdollista niitä
+kärsimyksiä, joita he olivat aikoneet teille, ja kostakaa sitten
+osoittamalta heikkoa arkuutta ja unohtamatta sitä vaaraa, mikä teitä
+uhkasi! Kurittakaa kapinallisia, niinkuin he ansaitsevat, ja antakaa
+toisille liittolaisillenne kouraantuntuva esimerkki siitä, että sitä,
+joka luopuu, rangaistaan kuolemalla!»
+
+Ateenalaisten enemmistö ei kuitenkaan osoittautunut niin
+veren- ja kostonhimoiseksi kuin Kleon, vaan päätti rajoittaa
+kuolemanrangaistuksen kapinan johtajiin.
+
+[167] Itse asiassa hän oli jättänyt sotilaallisen johdon mainiolle
+sotapäällikölle Demostheneelle. Kleonilla oli sitäpaitsi se onni, että
+vähää ennen hänen tuloaan Sphakterialle siellä syttyi metsäpalo. Siten
+ateenalaiset saivat vapaan näköalan yli saaren. Sparttalaiset eivät
+voineet enää salata hankkeitaan ja valmistaa ateenalaisille ikäviä
+yllätyksiä näiden tehdessä maihinnousuyrityksiä.
+
+[168] Plutarkhos kertoo kuvaavan kaskun Alkibiadeesta, miten tämä
+kerran painissa oli joutumaisillaan häviölle vastustajastaan.
+Alkabiades silloin viime hetkessä käytti tilaisuutta hyväkseen ja
+puri toisia peukaloon, niin että tämä päästi otteensa sanoen: »Hyi,
+Alkibiades, sinähän puret kuin nainen!» — »Enpäs», tämä vastasi, »vaan
+kuten leijona.»
+
+Kerran, kun hän lapsena pelasi noppaa muutamien leikkitoveriensa kanssa
+ahtaalla kadulla, kuormavaunut tulivat ajaen tätä kapeata kalua. »Älä
+aja noppani yli!» hän huusi ajurille. Kun mies ei välittänyt siitä,
+mitä poika huusi, juoksivat kaikki lapset kauhistuneina pois tieltä
+paitsi Alkibiades — hän heittäytyi pitkin pituuttaan maahan hevosten
+eteen. »Aja nyt, jos haluat!» hän huusi ajajalle. Ja miehen täytyi
+säikähtyneenä peräyttää hevosensa.
+
+[169] Varsinkin intohimoansa hevosurheiluun, joka maksoi hänelle
+paljon. Kukaan ei ollut koskaan esiintynyt Olympiassa niin monin ja
+komein kilpa-ajovaljakoin kuin hän. Mutta hän syyti näin paljon rahaa
+tietenkin vain muka voittaakseen kotikaupungilleen kunniaa — näin
+hän vakuutti kansankokouksessa. Häntä ei pitäisi moittia siitä, että
+hän »omalla kustannuksellaan hyödytti ei vain itseään, vaan myöskin
+valtiota».
+
+[170] Sisilia on kymmenen kertaa niin suuri kuin Attika. Kuormalaiva
+tarvitsi kokonaisen viikon kulkeakseen saaren ympäri, Syrakusa yksinään
+voi vetää vertoja Ateenalle asukaslukuun nähden.
+
+[171] Se kaupunki, joka ensimmäisenä pyysi ateenalaisilta apua, oli
+Segesta Sisilian länsirannikolla. Sen lähettiläät puhuivat paljon sen
+rikkaudesta ja vakuuttivat, että kaupunki oli halukas itse kustantamaan
+Ateenasta tulevan apuretkikunnan. Ateenalaiset lähettivät silloin sinne
+muutamia henkilöitä ottamaan selvää, olivatko nämä mainitut rikkaudet
+todella olemassa.
+
+Niillä juhla-aterioilla, joita kaupungin ylhäissukuiset nyt tarjosivat
+lähettiläille, nämä saivat, minne vain tulivatkin, iloita siitä
+näystä, minkä tarjosivat kotien kulta- ja hopea-astiajoukot. Ja niin
+he palasivat Ateenaan kertoen innostavia kuvauksia segestalaisten
+rikkauksista.
+
+Eiväthän he voineet aavistaa, että suurimmaksi osaksi samat
+loistoesineet oli asetettu kaikkialla katseltaviksi. Oli koottu
+kalleuksia lainaamalla eri tahoilta kaupungista ja sen ympäristöstä.
+
+Hyvin valtavan vaikutuksen ateenalaisiin teki myöskin se,
+että Segestasta seurasi tutkimuskomissionia kotiin Ateenaan
+lähettiläitä, tuoden mukanaan 60 talenttia hopeaa erään ateenalaisen
+laivastoeskaaderin miehistön ensimmäiseksi kuukausipalkaksi. Tämä muka
+oli kyllin hyvä todistus kaupungin maksukyvystä!
+
+Pian oli koko Ateenalla mitä mielikuvituksellisimpia käsityksiä
+Segestasta. Luultiin, että siellä oli kokonaisia vuoria kultaa ja niin
+innostus sotahankkeeseen kasvoi yhä enemmän.
+
+Segesta on nyt kuin maa olisi sen niellyt. Vain doorilaisen temppelin
+rauniot todistavat, että tällä paikalla kerran oli kaupunki, joka
+kutsui ateenalaisia Sisiliaan. Samoin tai melkein samoin on käynyt
+useimpien Sisilian muinoin niin kukoistavien kaupunkien, ja muinaisten
+temppelien jäännökset puhuvat katoavaisuuden mahdista, ikäänkuin
+sukupuuttoon kuolleitten jättiläiseläinten luurangot ja kylkiluut.
+
+[172] Hermes-patsaassa oli nelikulmainen kivipylväs, päässä partainen
+Hermeen-pää.
+
+[173] Todennäköisintä onkin, että tässä oli kysymyksessä
+aristokraattien salaliitto, jonka tarkoituksena oli aikaansaada
+uskonnollista hätää taikauskoisissa ateenalaisissa, tehdä tyhjäksi
+Sisilian-retki sekä saattaa epäluulon alaiseksi ja kukistaa Alkibiades,
+demokraattisen puolueen suosikki ja johtaja. Mutta epäluulot
+kohdistuivat myöskin erääseen toiseen mieheen nimeltä Androkles,
+kaupungin pahimman roskaväen johtajaan, sillä hän tunsi jäytävää vihaa
+hienoa Alkibiadesta kohtaan.
+
+[174] _Kameleontti_, sisilisko, joka kykenee helposti vaihtelemaan
+ihonsa väriä; kuvaannollisesti: epävakainen ihminen. (Suomentajan
+huomautus.)
+
+[175] Sotajoukko oli lopulla jakautunut kahteen osaan. Ensiksi
+antautui se, jota johti Demosthenes. Toisella, jota johti Niklas, oli
+heikko toivo voida pelastautua Asināros-joen yli. »Sinne marssivatkin
+polttavan janon uuvuttamat sotilaat», Thukydides sanoo. »Ja kun he
+olivat päässeet joelle, heittäytyivät he veteen välittämättä enää
+säilyttää järjestystä. Janonsa sammuttamiskiihkossa he syöksyivät
+tiheissä ryhmissä yli toinen toistensa ja polkivat maahan tovereitansa.
+Muutamat saivat surmansa tovereittensa keihäistä, kun taas toiset
+kadottivat lujan jalansijan, ja virta tempasi heitä mukaansa
+joukoittain.
+
+Nyt kävikin selville, että syrakusalaiset olivat jo ennättäneet joen
+yli. Jyrkältä rannalta toisella puolen jokea he ampuivat ateenalaisia,
+sillä aikaa kuin suurin osa näistä ahnaasti hotki vettä. Vaikka se oli
+verensekaista ja mutaisia, kuitenkin useimmat tappelivat saadakseen
+juoda.» Silloin Niklas antautui ja Gylippos käski lopettaa murhaamisen.
+Osan ateenalaisia, erittäinkin sellaisten, jotka olivat ratsain,
+oli kuitenkin onnistunut pelastautua ystävällismieliseen Katanen
+kaupunkiin, nykyiseen Cataniaan, pohjoiseen Syrakusasta.
+
+[176] Erästä näistä luolista, jotka nyt ovat Syrakusan kuuluisimpia
+nähtävyyksiä, nimitetään »Dionysioksen korvaksi». Dionysios-tyranni
+piti nimittäin siellä poliittisia vastustajiaan vangittuina, ja luolan
+omituinen rakenne muistuttaa korvan käytävää. Kerrotaan, että suuri
+taiteilija Michelangelo on keksinyt nimen.
+
+[177] Varsinkin sellaiset vangit, jotka sivistyksellään ja hyvällä
+käytöksellään voittivat herransa suosion, saivat osakseen lempeää
+kohtelua ja pääsivät lopulta vapaiksi. Useat heistä kiittivät kotiin
+palattuaan tragediankirjoittaja Euripidestä saavuttamastaan vapaudesta.
+Kykyään esittää kohtia hänen näytelmistään he saivat nimittäin kiittää
+siitä, että heidän oli käynyt hyvin. Euripideeseen olivat näet
+sisilialialaiset suuressa määrin ihastuneet.
+
+[178] Toinen heistä, Demosthenes, oli vihattu sen kovan iskun
+takia, jonka hän oli antanut sparttalaisille Pyloksen luona
+Sphakterian saarella. Mutta syrakusalaiset, jotka olivat ylvästyneet
+menestyksestään ja olivat tyytymättömiä Gylippoksen tiukkuuteen ja
+ankaruuteen, epäsivät pilkallisesti hänen pyyntönsä.
+
+[179] Hänen vihollistensa johdossa oli kuningas Agis, jota Alkibiades
+oli loukannut viettelemällä hänen puolisonsa, sillä aikaa kuin mies
+oli sodassa. Ja viettelijä oli kyllin julkea kerskuakseen julkisesti
+»urotyöstään» ja sanoakseen, että hän oli tehnyt sen »ei siksi, että
+olisi ollut hurmaantunut kuningattaren kauneuteen, vaan ainoastaan
+siksi, että sparttalaiset kerran saisivat herrakseen hänen siittämänsä
+äpärän».
+
+[180] Tällä hän tarkoitti, että hän itse, kuten osa toisiakin ylhäisiä
+sparttalaisia, piti itseään Herkuleen jälkeläisinä, sankarin, jolla oli
+leijonan talja hartioillaan.
+
+Plutarkhos mainitsee paljon puhuvan esimerkin miehen kavaluudesta.
+Vuonna 405 hän auttoi salaa harvainvaltaista puoluetta kumoamaan
+demokraattisen valtiomuodon Miletoksessa. Juuri silloin, kun
+vallankumous puhkesi, marssi hän joukkoineen kaupunkiin. Julkisuudessa
+hän sätti oligarkkijohtajia ja uhkasi heitä rangaistuksella, mutta
+demokraateille hän lupasi juhlallisesti, ettei heille tehtäisi mitään
+pahaa, niin kauan kuin hän oli paikalla. Seurauksena hänen kauniista
+lupauksestaan oli, että kaikki demokraatit, jotka luottivat hänen
+sanaansa ja jäivät kaupunkiin, murhattiin. Lysandroksen petollisen
+puheen tarkoituksena oli nimittäin rauhoittaa demokraattien ensimmäisiä
+miehiä, etteivät he pakenisi, ja niinmuodoin, mikäli mahdollista,
+kitkeä pois kaikki demokraattisuus.
+
+[181] _Nemesis_, kreik. = paheksunta; olennoituna oikeutta valvova ja
+sen rikkomista rankaiseva jumalatar. (Suom. huomautus.)
+
+[182] Hän toivoi kai vielä kerran pääsevänsä sovintoon maanmiestensä
+kanssa, ja ennen kaikkea hän soi vihatun vastustajansa Lysandroksen
+saavan selkäänsä. Hän tarjoutui auttamaan ateenalaisia traakialaisten
+ystäviensä joukoilla, jos hänelle tahdottaisiin antaa osuus
+päällikkyydessä.
+
+[183] Johtajat tiesivät liiankin hyvin, että jos kävi onnettomasti,
+he saisivat syyn niskoilleen, mutta jos saataisiin voitto, Alkibiades
+saisi kunnian.
+
+[184] Sisilian sotaretken aiheuttaja oli vähää ennen sodan loppua
+päättänyt seikkailurikkaan elämänsä. Ateenalaisten Traakiassa kärsimän
+tappion jälkeen hän ei tuntenut enää olevansa turvassa sparttalaisten
+kostolta. Sen sijaan hän oli paennut toisen Persian satraapin,
+Pharnabatsoksen, luo Vähään Aasiaan ja koettanut päästä yhteyteen
+Susan hovin kanssa, toivoen voivansa näytellä siellä samaa osaa
+kuin kerran Themistokles. Mutta hänen epäluotettavuutensa oli niin
+yleisesti tunnettu, että hänen pelkkä olemassaolonsa herätti kaikissa
+asianomaisissa levottomuuden tunteen. Ennen kaikkea sparttalaiset
+saivat mielestään nyt odottaa pahinta hänen juonitteluistaan, ja
+Lysandroksen uhkaavasta pyynnöstä Pharnabatsos päätti raivata
+pakolaisen tieltään. Hän lähetti aseistetun joukon siihen kylään, jossa
+Alkibiades asui, murhaamaan hänet. Mutta yksikään noista miehistä ei
+uskaltanut käydä näin vaarallisen vastustajan kimppuun. Ainoa, mihin
+heillä riitti rohkeutta, oli ympäröidä talo ja sytyttää se tuleen.
+Alkabiadeen onnistui kuitenkin sammuttaa tuli, ja tikari kohoteltuna
+hän syöksyi murhapolttajiaan kohti. Kaikki väistyivät kauhistuneina
+tieltä, mutta peittivät hänet sen sijaan nuolilla ja keihäillä, kunnes
+hän heitti henkensä. Näin hänen päivänsä päättyivät hänen ollessaan 47
+vuoden iässä.
+
+Tokkopa tarvinnee mainita, että rakastunut nainen seurasi häntä ja teki
+hänen kuolleelle ruumiilleen viimeisen palveluksen.
+
+Alkibiades, jolla oli ollut suhteita niin monien naisten kanssa, jätti
+luonnollisesti jälkeensä suuren joukon lapsia. Yksi laillinen poika
+hänellä oli, jolla oli isänsä nimi, mutta joka muistutti häntä vain
+kauneudessaan ja paheissaan. Hänen kerrotaan myöskin suorastaan naurua
+herättävällä tavalla matkineen isäänsä. Erään kerran hänet tuomittiin
+jonkin lainrikkomuksen takia menettämään omaisuutensa ja poliittiset
+oikeutensa. Sen jälkeen hän katoaa historiasta.
+
+Myöskin Gylippos päätti surullisella tavalla päivänsä.
+Peloponnesolaissodan päätyttyä Lysandros lähetti hänet kotiin viemään
+suuria rahasummia, joita oli kiskonut ateenalaisten liittolaisilta.
+Mutta matkalla Gylippos avasi rahapussit ja anasti itselleen suuren
+osan sisällyksestä. Eforit keksivät heti kavalluksen ja tuomitsivat
+hänet kuolemaan. Erään kertomuksen mukaan hän olisi pelastanut henkensä
+pakenemalla maasta.
+
+[185] Vuonna 416 ateenalaiset tekivät itsensä syypäiksi samanlaiseen
+julmuuteen Melos-saaren väestöä kohtaan, kuin mitä Kleon oli aikonut
+lesboslaisiin nähden. Melos oli ainoa Kykladeista, joka ei ollut
+yhtynyt Attikan liittoon. Kun meloslaiset nyt uskalsivat vastustaa
+ylivoimaa, jonka ateenalaiset lähettivät heitä vastaan pakottaakseen
+heidät alistumaan, niin kaikki saaren miehet surmattiin ja naiset ja
+lapset myytiin orjiksi. Sitten asutettiin Melos ateenalaisilla.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77635 ***