diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 76790-0.txt | 1004 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 1020 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/76790-0.txt b/76790-0.txt new file mode 100644 index 0000000..e6a5834 --- /dev/null +++ b/76790-0.txt @@ -0,0 +1,1004 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76790 *** + +language: Finnish + + + + +KURIMUS + +Runoja + + +Kirj. + +YRJÖ JYLHÄ + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Otava, +1928. + + + + +SISÄLLYS + +Muodonvaihdos + +I + +Kehtolaulu sydämelle +Myrskyn jälkeen +Runoilijan haudalla +Väsymys +Pakolainen +Sankariunelma + +II + +Tarina suuresta luudasta +Runoniekan paluu +Hieno mies runotarten seurassa + +III + +Lapsi ja kissa +Saxophon +Pyhä Yrjänä ja lohikäärme +Siniselle vuorelle +Uni keväästä +Harhakuva +Hiljainen vieras +Yö nummella +Laulu Juuditista +Sadunkerronta + +IV + +Musta pyörre +Pyramidi +Kohtalo +Kirje +Varjot +Kiusattu +Taistelu +Rukous +Kadulla +Auringon polttamat merimiehet + + + + +MUODONVAIHDOS + + + Pojan kaarnalaiva jäi satamaan, + kun tuli myöhäinen ilta, + kun äiti reipasta laivuriaan + jo huuteli portahilta. + + Kas aamulla rannassa ollutkaan + ei poikasen kaarnapriki — + mut yöllä lahdelle uinut on + uus pursi, musta kuin piki. + + Sen kyljet aaltoja himoitsee, + sen ruori rautaista kättä, + se ankkuriketjua tempoilee + veen tyventä ymmärtämättä. + + Jää hyvästi, manner synnyinmaan! + Meit’ aallot vihreät kantaa + yli nousevan myrskyn kauas pois + päin tuntematonta rantaa. + + Kun aavalle päästään, palatakaan + ei näitä rantoja liki — + meren syvimpään kuiluun haudataan + tää pursi musta kuin piki. + + + + + +I + + + + +KEHTOLAULU SYDÄMELLE + + + Nukahda, sydän rinnassain, + vuoteelle pumpulipurren; + maailman teiltä kauan sain + sinua varrota surren. + + Katkoit kerran jo kapalovyös, + halasit hyrskyistä merta. + Mahtava olikin sankarityösi + pisaran vuodatit verta. + + Onneksi sentään kyllästyit + kammottavaisiin sotiin, + juutalaiselle miekkas myit, + palasit kiltisti kotiin. + + Nukahda, tuhlaajapoikani, + iäksi tällä erää, + lämmin on pumpuli älläsi, + nukahda, äläkä herää! + + + + +MYRSKYN JÄRKEEN + + + Raukeat purjeet ja musta vesi, + purren pohjalla vainaa. + Ulappa, kylmille rinnoillesi + suo hänen poskensa painaa! + + Poian nuoren sa lahdelmalta + syliisi houkutit kerta, + aallonharjalta korkealta + näki hän aavaakin merta. + + Miks sinä luontos taltutit, meri, + villistä ylpeydestä? + Hyrskyjen hurmaan jo tottunut veri + tyyntä ei enää kestä. + + + + +RUNOILIJAN HAUDALLA + + + Jo päätit retkesi ajallisen, + olet haudassa onnellisesti; + olit nuori, mut elämäs syntinen + jo liiankin kauan kesti. + + Sinä kalliin lahjan ylhäältä sait, + mut uhmasit Herran teitä; + elit riettaasti, määrättä joit ja nait + ja rakastit öykkäreitä. + + Olit kutsumukseesi kelvoton, + kuin itsekin tunnustit toki; + moni jäänyt on halpaan arvohon, + vaikk’ elää puhtaasti koki. + + Joku hempeämieli tyttönen + vois kumpuas pyhänä pitää, + siks kamartukoon se umpehen + — pahe muutenkin kylliksi itää. + + Et luonut silmiäs korkeuteen, + sua houkutti maa ja sen saasta, + siks sielus, vangittu ruumiiseen, + ei koskaan erkane maasta. + + + + +VÄSYMYS + + + Vaikeneva korpimaa, + kuule viime pyyntöni: + väsynyt on poikasi, + helmaas kuolla halajaa. + + Suo mun kerran viimeisen + nähdä päivän väikkyvän + yllä nummen vihreän, + yllä honganlatvojen. + + Kylkeen paaden ruskean + pääni suo mun laskea, + kääri poikas nukkuva + syysyön tummaan vaippahan. + + Yöllä mustiin metsihin + ensilumi lankeaa, + korpi verhoo vainajaa + paariliinoin hohtavin. + + Jänönpoika ihmeissään + talviaamuun noustuaan + hiljaa kohoo katsomaan + kalvennutta veljeään. + + + + +PAKOLAINEN + + + Vaieten kuulet, matkamies, + koiran haukunnan järven takaa. + Kotisi puuntaa, jo päättyy ties, + miks olet synkkä ja vakaa? + + Tiedät, ken koiraasi tanssittaa, + riemunäänistä kummut kajaa. + Kaipaus sinne, ulapan taa, + sumua silmiisi ajaa. + + Muistelet kerran lähtenees + onnenpäivien rauhaa pakoon. + Otsasi, muinoin kirkas ja sees, + murheesta käynyt on vakoon. + + Haukunnan kuulet, sauhun näät, + juosten rientäisi armas syliin. + Tuskasi kätket ja tielle jäät + ohitse painuen kyliin. + + + + +SANKARIUNELMA + + + Kun lapsi olit, kirjoistasi luit, + kuink’ urotöihin syöksyy sankarit; + löit, kirjat lattiaan ja innostuit: + maapallon voittajana kuolisit! + + Et olis uskonut sa varmaankaan, + jos silloin ennustettu toisin ois: + et nouse valtaan etkä kunniaan, + on uskos kariseva vitkaan pois. + + Et ole Caesar etkä Robinson, + et kirjais sankareista yksikään; + saat kestää uneksijan kohtalon, + — sua niinkuin kulkukoiraa säälitään. + + + + + +II + + + + +TARINA SUURESTA LUUDASTA + + + Parantaja huusi: + »Kuulkaat aate uusi, + miten pestä saasta + rakkaast’ isänmaasta. + + Tehdään suuri luuta, + jolla ilman muuta + voidaan mereen laasta + mätä tästä maasta.» + + Näin hän huus ja näki, + kuinka aatteenväki + kooten korren kekoon + nousi luudan tekoon. + + Ihmeekseen hän huomas: + joukoss’ oli Tuomas, + oli myöskin Juudas + kädessänsä luudas. + + Vihdoin valmis juuri + oli luuta suuri, + jolla maa nyt pestä + puhtaaks vääryydestä. + + Silloin, katsos kummaa! + näätkö ihmissummaa, + joka ryntää tuolta + kohden varsipuolta! + + Juosten rientää ylväät + yhteiskunnan pylväät + — suurin konna, varas + kilvassa on paras. + + Vihdoin koko kansa + seisten paikoillansa + katsoo kenet laasta + voisi ulos maasta. + + Profeetta sen nähden + pahuutensa tähden + astuu luudan eteen, + laastaan maalta veteen. + + + + +RUNONIEKAN PALUU + + + Runoilija kuoltuaan + joutui jälleen päälle maan, + seuraan, joka arvokkaasti + taiteen alkusynnyt haasti. + + Kumma paikka! Eikös vain + joku ääntään vavistain + _hänen_ runoansa siellä + lausahtele juhlamieliä. + + Seurakunta kyynelöi, + käsiänsä yhteen löi + nautiskellen tunnelmasta: + siinä hieno runo vasta! + + Runoilija häpeissään, + katsoin huonoks runon tään, + ylistystä sietämättä + tyynnytellen nostaa kättä: + + »Milloinkaan ei kuulla saa + virttä tämän kurjempaa; + runohan on aivan mätä, + itsekin mies häpeis tätä.» + + Silloin naiset kauliistui, + herrat nyrkkiänsä pui: + »Kuulkaat, taidetta hän pilkkaa! + Kaikki kateutta silkkaa! + + Tietääkö hän, ketä rienaa! + Omat kannuksesi tienaa! + Painu, poika, helvettiin!!» + — Runoilija teki niin. + + + + +HIENO MIES RUNOTARTEN SEURASSA + + +... Menestystäs varten + vielä varoitan: + eessä runotarten + ollos gentleman. + + Hieno käytös varmaan + lunastukses on — + hurmaa Muusan armaan + poika nuhteeton. + + Tulkaat ystäviksi + pyyteet unhoittain; + lempes olkoon siksi + platoonista vain. + + Jääköön alkohooli + pöydästänne pois: + suoniis kuuma booli + veren nostaa vois, + + päissäs uskaltaisit + neitsytkammioon; + runolapsen saisit + — Herra varjelkoon! + + + + + +III + + + + +LAPSI JA KISSA + + + Pikkuiset kissanpoikaset + pihalla leikitsit, iloiset. + Hyvä oli niiden olla + vihreellä nurmikolla. + + Vieressä poikanen kutripää + katseli kisujen leikintää + aatoksin polttavaisin: + Oi jospa syliini saisin! + + Perheestä mustimman, pienimmän + äkisti syliinsä vangitsi hän + hyväillen mirriparkaa + väriseväistä ja arkaa. + + Tuskassa palavan hellyyden + hampaansa painoi hän korvaan sen — + valittain mirri pakoon + juoksi pinojen rakoon. + + Voi sua pikkuinen julmuri, + surua saa sinust’ äitisi. + Sydänt’ ei sulle luotu + — vai liekö liiaks suotu? + + + + +SAXOPHON + + + Muistatko vielä Valenciaa? + Tänään et sitä kuulla saa, + mutta kauniimmin vielä soi + Alaska, Bombay ja Billy boy. + + Aavikolla karavaanitie + kohden kaukaista Mekkaa vie, + illoin shakaalit kuulla voi, + kuinka teltoista huilut soi. + + Sumusta Jäämeren myrskysään + laiva päässyt on etelään, + taivaanrannass’ on aamunkoi, + merimiesten riemukas laulu soi. + + Kansa saaren merellisen + paisteessa nuotion loimujen + hillittömästi karkeloi, + yössä rummut ja banjot soi. + + Kautta viiden mantereen, + lävitse vuorten, alitse veen, + veturin silmät ne salamoi, + alati kiskojen jyske soi. + + Kaulaltas pölyä puuterin + hengitän suin ja sieraimin, + kuuletko, kuinka tän’ yönä soi + Alaska, Bombay ja Billy boy! + + + + +PYHÄ YRJÄNÄ JA LOHIKÄÄRME + + + Himojen käärme hirmuinen + neitsettä uhriksi vaatien + portilla linnan on juuri, + hätä ja parku on suuri. + + Ihana prinsessa vuoteellaan + väristen itkee kauhuissaan, + kammion ikkunoista + aurinko armas ei loista. + + Portaille silloin lennähtää + ratsain Yrjänä hurjapää + syöksyen ilman muuta + vasten kuolaista suuta. + + Kuulitko, pikkuinen prinsessain, + kuulitko kauhusta vavahtain + raivosta karjuvan pedon + viimeisen hengenvedon? + + Saranat murtuvat — rauhoitu oi, + kultakannukset ovelta soi! + Suloiset silmäsi nosta, + iloitse auringosta! + + + + +SINISELLE VUORELLE + + + Auringon noustessa kimmeltäin + rinnoille kukkivan maan, + lähdemme sinistä vuorta päin + kahden vaeltamaan. + + Niinkuin virrassa tuulien + kevyt on lintujen tie, + ylitse kasteisten kenttien + polku siintävä vie. + + Hennot jalkasi rotkoihin + kesken uupua voi — + vuoripurona kuitenkin + solisten naurus soi. + + Pedot ja kuumuus erämaan + ehkä jo voimani vei — + salama silmäini milloinkaan + viereltäs sammu ei. + + Etäällä, etääll’ on määränpää, + kiiruhdettava on; + matkalla kerran yllättää + pimeys armoton. + + Kukkanurmelle sylikkäin + nukumme silloin pois — + että sinistä vuorta päin + aamulla nousta vois. + + + + +UNI KEVÄÄSTÄ + + + Hymyilet vuoteellas, uneksien + kevätauringon maasta. + Sumussa harmaitten päivien + noin et säteillen haasta. + + — Kummun kiireelle juossut on + pieni tyttönen juuri, + edessä maa niin kaunis on, + maa niin kaunis ja suuri. + + Tuuli tukkaasi hulmuttain + varttas hentoa halaa, + sylistä vihreitten, tuoksuvain + kevätmetsäin se palaa. + + Multa laaksoissa vihannoi + kukat kuohuna nostain, + kiurun huumaava liverrys soi + taivaan sinestä jostain. + + — Syvään hengität, kuuntelet + silmäs suljettuasi — + julmaa hellyyttä muista et + hurjan rakastajasi. + + + + +HARHAKUVA + + + Ota pääni käsiis ja katso + mua suoraan silmihin, + — on edessäs kurja pajatso + yhä silmin viattomin. + + En sentään sun pettyvän sallis, + näköharhaan uskovan näin: + oman puhtaan kuvasi, kallis, + vain näät minun silmissäin. + + En sieluni pohjaan asti + ole katsonut itsekään — + sen partaalle useimmasti + kuin horkassa väristen jään. + + Näät täynnänsä perkeleitä + on pimennot kuilun sen, + — en sinne sinua heitä, + laps hyvien enkelten! + + + + +HILJAINEN VIERAS + + + Olin houreesta herännyt juuri + ja raotin silmiäin + ja pihalla omenapuiden + lumivalkeina kukkivan näin. + + Sinä sisälle astuit hiljaa + ja sävähdit kyyneliin + ja juoksit vuoteeni ääreen + pääs painaen peitteisiin. + + Sua katselin neuvotonna, + sun tukkaas käteni vein + ja kysyin, miksikäs itkee + mun kallis tyttösein. + + Kätes ympärilleni kietoin + sinä rajummin nyyhkytit vain + — syyn itkuusi hillittömään + näin sivulle katsahtain: + + Yön varjossa hiljainen vieras + oli astunut huoneeseen, + näin mustassa viitassansa + hänen nurkkaan kumartuneen. + + Olin hänestä kuvia nähnyt + ja lukenut paljonkin, + mut toinen hän oli kuin ennen + hänet mielessä kuvittelin. + + Sinä itkien kammosit häntä; + minä yhtään peljännyt en, — + nimes rakkaan kuiskaten lausuin + mä kerran viimeisen. + + + + +YÖ NUMMELLA + + + Ylitse hehkuvan täydenkuun + pilvilaumoja myrskyt ajaa, + syksyisten metsien huokailuun + synkästi nummi vastaan kajaa. + + Latva korkeinna huojuvan puun + varjollansa uhkaa meitä, + paisteessa pilvien saartavan kuun + suutelen silmiäs säikähtyneitä. + + Kuuletko, kuinka villisti soi + myrskynäänet mustasta yöstä! + Pelkäätkö, että metsä voi + ylitsemme ryskyen syöstä? + + Pilvet peittävät äkkiä kuun, + pimeys kohisten kohtaa maata, + juurella myrskyn pieksämän puun + mikään ei meitä tuhota saata. + + + + +LAULU JUUDITISTA + + + Rannalla kohisevalla + kuljimme rinnakkain, + keltaisten lehtien alla + sinulta kuulla sain, + + että jo sydämes annoit + pantiksi rakkauden: + ristiä rinnallas kannoit, + morsian Kristuksen. + + Sinusta erkanin silloin, + korska ja loukattu mies; + kuinka ma kärsin silloin, + taivas yksin ties. + + Vaelsin vihassa Herran + hurjuutta harjoittain, + kunnes sinusta kerran + mailmalla kuulla sain: + + Maahisen lempensä tähden + riutui hän hiljalleen, + unta sinusta nähden + nousi hän kirkkauteen. + + + + +SADUNKERRONTA + + + Pyysit, että kertoisin + sinulle sadun kaunihin + kaukaisesta etelänmaasta + ja prinssistä urhokkaasta. + + Kerroin satuni kauneimman, + kuinka pikkuisen prinsessan + luolaansa hirmuinen peikko vei + — ei prinssi koskaan saapunut ei. + + + + + +IV + + + + +MUSTA PYÖRRE + + + Pilvenpyörre musta + hornaa kohden vei, + yhtään huokausta + jälkeeni noussut ei. + + Äkkiä taivaanpinta + halkes jyrähtäin: + kolme ihaninta + enkeliä näin. + + Armo taivaan Herran + heill’ on muassaan — + jokaisen heistä kerran + tunsin päällä maan. + + Heistä viattomimman + vuoteessa kuristin: + vallassa hurjan vimman + häntä rakastin. + + Toisen heistä kerta + puukolla surmasin: + kuumaa ja punaista verta + hänessä rakastin. + + Kolmannen ikkunasta + katuun murskasin — + kuoleman jälkeen vasta + häntä rakastin. + + Taivaan siunausta + vastaan ottanut en; + pilvenpyörre musta + löi yli silmien. + + + + +PYRAMIIDI + + + Pyramiidin alta + huipulla nään sun; + porras portahalta + noustava on mun. + + Päivä polttaa, mutta + jäätä vihmoo yö; + selkää paahtunutta + hietamyrskyt lyö. + + Matkan viime tuuma + kerran taakse jää — + hietapyörre kuuma + silloin yllättää, + + meidät korkealta + syösten nopeaan + porras portahalta + syliin erämaan. + + + + +KOHTALO + +(Annie Vivantin mukaan) + + + Hän virkkoi: »Kuinka toinen oot kuin ennen! + Noin riutuneena, kasvoin kuihtuvin. + Kai kärsinyt sä olet vuotten mennen?» + — Sua rakastan — ma vastasin. + + Hän sanoi hymyillen: »Sä voitko muistaa + sen lemmenhurman kuuman, lyhyen? + Kuin nopsaan saattoivatkin päivät luistaa, + yöt haihtua sen autuuden! + + Ja muistatko mun uuden lemmittyni; + ja oman armaas, mua rakkaamman? + Mua huules pettivät, sua hyväilyni.» + Ma vastasin: — Sua rakastan! — + + Hän lausui: »Näkemiin! Tien, jota kuljen, + sun tiestäs uskon iäks eroovan. + Sun ehkä helvetissä syliin suljen!» + Ma sanoin vain: — Sua rakastan! — + + Hän sanoi: »Demoonin nään hurjistuneen, + pois, rietas hornanhenki, takaisin! + Ma hautaan iankaikkisuneen + sun kurjuutes ja minunkin. + + Oi Unhoituksen harmaa painajainen, + tää kuule pyyntö sielun anovan: + pois riistä sydämestäni tuo nainen!» + Ma sanoin vain: — Sua rakastan! — + + Hän katsoi väristen — ja väkevästi + maa lyödä aikoi, kättään kohottain. + Se sattui poskelle — mut lempeästi. + — Sua rakastan! — ma sanoin vain. + + * * * + + Nyt hiljaa vaellamme rinnatusten + me suoraa tietä varman turmion, + Lyö silmäin lieska läpi huokausten: + se intohimon tulta on. + + Hän joskus sanoo mulle kauhuissansa: + — »Nään yhä riutuvan sun, kasvos kuihtuvan!» + Ma nyökkään, liekehtien katseestansa, + ja kuiskaan vain: — Sua rakastan. — + + + + +KIRJE + + + Ympärillä sydänyö, + mielessäni tihutyö, + määrää vailla samosin + halki tyhjän kaupungin. + Tuska täytti sydämen, + mitään nähnyt en. + + Uupuneena, vavisten + kotiin eksyin pakotieltä, + kynän käteen löysin sieltä, + sitten sormin liekehtivin + kirjeen poikki piirsin rivin: + »Portto kurja oletkin, + kerran sinua rakastin!» + Niinkuin tulikiemurat + sanat silmiin loistivat. + + — Aamusella havahduin + hehkuun ensi säteen; + pöytää vasten nukkunut + olin kirje käteen. + Julmat sanat vaiti luin, + nimen peitin suudelmin — + soppeen pöytälaatikon + kirje luisti piilohon. + + + + +VARJOT + + + Kuun paisteessa varjolleni + olen mustasukkainen, + kun lumella varjoos se sulaa, + sitä synkästi katselen. + + Voin suudella janoista suutas + ja ihoas polttavaa, + sun ihanan, tuoksuvan ruumiis + voin sadasti valloittaa — + + se liian vähän on mulle! + Minä repiä tahdon sun, + minä tahdon yhtyä sinuun + kuin varjoni varjoos sun. + + + + +KIUSATTU + + + Maan tyttäristä ei yksikään + saa pojasta rippilasta, + sanat sammuvat sylihin lempeään + ens suukosta juovuttavasta. + + Ei ovesta neitsytkammion + saa sielu sisälle tulla: + vois turmella ihanan nautinnon + se turhalla huokailulla. + + Veren voimaa julmasti lannistain + se vainoo jokaista yötä; + on sielu saatanan kiusa vain, + vain ruumis on Jumalan työtä. + + + + +TAISTELU + + + Minuss’ ei ole rakkautta, + on intohimo vain, + vain petoa, nälkäistä sutta, + mä elätän rinnassain. + + Monen nuoren gasellin lihan + se naulitsi riemuiten — + minä vallassa pelon ja vihan + sitä turhaan hillitsen. + + Saan julmasti tuntea, että + sen eess’ olen voimaton: + mut ei juo janoonsa vettä, + ken vereen tottunut on. + + En kestä, sen kerran ammun + tai puukolla surmaan sen — + jos itsekin silloin sammun, + tuta saanhan vapauden. + + + + +RUKOUS + + + Taivaan-Isäni laupias, + kuule poikaasi armossas: + lähetä enkelis päälle maan + sieluni synnistä Vapahtamaan! + + Lapsenmielellä taida en + kättä ristiä puolees sun — + unia puhtaan lapsuuden + koskaan et sallinut nähdä mun. + + Mieheks syntyä tänne sain — + kehdosta kerran noustuain + elämästäni muistan vain + tuskat himojen polttavain. + + — Säästä, Isäni, enkelis, + ettet poikaasi viettelis + valkeita siipiä tahraamaan + hillittömässä himossaan! + + + + +KADULLA + + + Kadull’ on sakea lokakuun yö, + seiniä vasten räntä lyö; + äkisti pimeys aukeaa, + etäältä silmiini leimahtaa + veriset kirjaimet: _Lihaa_. + Pimeys, sokaise silmäni! + Jumala, sammuta järkeni! + etten muistaisi, kuinka on + paahteessa hekkuman nautinnon + ruoskittu, runneltu lihaa — + sielu ruumista vihaa! + + + + +AURINGON POLTTAMAT MERIMIEHET + +(Paul Fortin mukaan) + + + Vei kerran meri heidät. He koskaan eivät palaa. + Jos palaavatkin, heidänkö me näämme saapuvan? + + Jos meri heidät antaa, se polttaa heidät ensin — + ei nähdä heidän enää itkevän tai nauravan. + + Ja sielu heilt’ on poissa; on merelle se jäänyt. + Niin ahnahasti kiinni pitää meri saaliistaan. + + He kotiin eivät palaa. Vei kerran meri heidät. + Jos palaavatkin, tunnemmeko heitä kuitenkaan? + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76790 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..fda2dc3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #76790 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/76790) |