Update for 76790HEADmain

4 files changed, 1020 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/76790-0.txt b/76790-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..e6a5834
--- /dev/null
+++ b/76790-0.txt
@@ -0,0 +1,1004 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76790 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+KURIMUS
+
+Runoja
+
+
+Kirj.
+
+YRJÖ JYLHÄ
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1928.
+
+
+
+
+SISÄLLYS
+
+Muodonvaihdos
+
+I
+
+Kehtolaulu sydämelle
+Myrskyn jälkeen
+Runoilijan haudalla
+Väsymys
+Pakolainen
+Sankariunelma
+
+II
+
+Tarina suuresta luudasta
+Runoniekan paluu
+Hieno mies runotarten seurassa
+
+III
+
+Lapsi ja kissa
+Saxophon
+Pyhä Yrjänä ja lohikäärme
+Siniselle vuorelle
+Uni keväästä
+Harhakuva
+Hiljainen vieras
+Yö nummella
+Laulu Juuditista
+Sadunkerronta
+
+IV
+
+Musta pyörre
+Pyramidi
+Kohtalo
+Kirje
+Varjot
+Kiusattu
+Taistelu
+Rukous
+Kadulla
+Auringon polttamat merimiehet
+
+
+
+
+MUODONVAIHDOS
+
+
+    Pojan kaarnalaiva jäi satamaan,
+    kun tuli myöhäinen ilta,
+    kun äiti reipasta laivuriaan
+     jo huuteli portahilta.
+
+    Kas aamulla rannassa ollutkaan
+    ei poikasen kaarnapriki —
+    mut yöllä lahdelle uinut on
+    uus pursi, musta kuin piki.
+
+    Sen kyljet aaltoja himoitsee,
+    sen ruori rautaista kättä,
+    se ankkuriketjua tempoilee
+    veen tyventä ymmärtämättä.
+
+    Jää hyvästi, manner synnyinmaan!
+    Meit’ aallot vihreät kantaa
+    yli nousevan myrskyn kauas pois
+    päin tuntematonta rantaa.
+
+    Kun aavalle päästään, palatakaan
+    ei näitä rantoja liki —
+    meren syvimpään kuiluun haudataan
+     tää pursi musta kuin piki.
+
+
+
+
+
+I
+
+
+
+
+KEHTOLAULU SYDÄMELLE
+
+
+    Nukahda, sydän rinnassain,
+    vuoteelle pumpulipurren;
+    maailman teiltä kauan sain
+     sinua varrota surren.
+
+    Katkoit kerran jo kapalovyös,
+    halasit hyrskyistä merta.
+    Mahtava olikin sankarityösi
+    pisaran vuodatit verta.
+
+    Onneksi sentään kyllästyit
+    kammottavaisiin sotiin,
+    juutalaiselle miekkas myit,
+    palasit kiltisti kotiin.
+
+    Nukahda, tuhlaajapoikani,
+    iäksi tällä erää,
+    lämmin on pumpuli älläsi,
+     nukahda, äläkä herää!
+
+
+
+
+MYRSKYN JÄRKEEN
+
+
+    Raukeat purjeet ja musta vesi,
+    purren pohjalla vainaa.
+    Ulappa, kylmille rinnoillesi
+     suo hänen poskensa painaa!
+
+    Poian nuoren sa lahdelmalta
+    syliisi houkutit kerta,
+    aallonharjalta korkealta
+    näki hän aavaakin merta.
+
+    Miks sinä luontos taltutit, meri,
+    villistä ylpeydestä?
+    Hyrskyjen hurmaan jo tottunut veri
+     tyyntä ei enää kestä.
+
+
+
+
+RUNOILIJAN HAUDALLA
+
+
+    Jo päätit retkesi ajallisen,
+    olet haudassa onnellisesti;
+    olit nuori, mut elämäs syntinen
+     jo liiankin kauan kesti.
+
+    Sinä kalliin lahjan ylhäältä sait,
+    mut uhmasit Herran teitä;
+    elit riettaasti, määrättä joit ja nait
+    ja rakastit öykkäreitä.
+
+    Olit kutsumukseesi kelvoton,
+    kuin itsekin tunnustit toki;
+    moni jäänyt on halpaan arvohon,
+    vaikk’ elää puhtaasti koki.
+
+    Joku hempeämieli tyttönen
+    vois kumpuas pyhänä pitää,
+    siks kamartukoon se umpehen
+    — pahe muutenkin kylliksi itää.
+
+    Et luonut silmiäs korkeuteen,
+    sua houkutti maa ja sen saasta,
+    siks sielus, vangittu ruumiiseen,
+     ei koskaan erkane maasta.
+
+
+
+
+VÄSYMYS
+
+
+    Vaikeneva korpimaa,
+    kuule viime pyyntöni:
+    väsynyt on poikasi,
+     helmaas kuolla halajaa.
+
+    Suo mun kerran viimeisen
+    nähdä päivän väikkyvän
+    yllä nummen vihreän,
+    yllä honganlatvojen.
+
+    Kylkeen paaden ruskean
+    pääni suo mun laskea,
+    kääri poikas nukkuva
+    syysyön tummaan vaippahan.
+
+    Yöllä mustiin metsihin
+    ensilumi lankeaa,
+    korpi verhoo vainajaa
+    paariliinoin hohtavin.
+
+    Jänönpoika ihmeissään
+    talviaamuun noustuaan
+    hiljaa kohoo katsomaan
+     kalvennutta veljeään.
+
+
+
+
+PAKOLAINEN
+
+
+    Vaieten kuulet, matkamies,
+    koiran haukunnan järven takaa.
+    Kotisi puuntaa, jo päättyy ties,
+     miks olet synkkä ja vakaa?
+
+    Tiedät, ken koiraasi tanssittaa,
+    riemunäänistä kummut kajaa.
+    Kaipaus sinne, ulapan taa,
+    sumua silmiisi ajaa.
+
+    Muistelet kerran lähtenees
+    onnenpäivien rauhaa pakoon.
+    Otsasi, muinoin kirkas ja sees,
+    murheesta käynyt on vakoon.
+
+    Haukunnan kuulet, sauhun näät,
+    juosten rientäisi armas syliin.
+    Tuskasi kätket ja tielle jäät
+     ohitse painuen kyliin.
+
+
+
+
+SANKARIUNELMA
+
+
+    Kun lapsi olit, kirjoistasi luit,
+    kuink’ urotöihin syöksyy sankarit;
+    löit, kirjat lattiaan ja innostuit:
+     maapallon voittajana kuolisit!
+
+    Et olis uskonut sa varmaankaan,
+    jos silloin ennustettu toisin ois:
+    et nouse valtaan etkä kunniaan,
+    on uskos kariseva vitkaan pois.
+
+    Et ole Caesar etkä Robinson,
+    et kirjais sankareista yksikään;
+    saat kestää uneksijan kohtalon,
+     — sua niinkuin kulkukoiraa säälitään.
+
+
+
+
+
+II
+
+
+
+
+TARINA SUURESTA LUUDASTA
+
+
+    Parantaja huusi:
+    »Kuulkaat aate uusi,
+    miten pestä saasta
+     rakkaast’ isänmaasta.
+
+    Tehdään suuri luuta,
+    jolla ilman muuta
+    voidaan mereen laasta
+    mätä tästä maasta.»
+
+    Näin hän huus ja näki,
+    kuinka aatteenväki
+    kooten korren kekoon
+    nousi luudan tekoon.
+
+    Ihmeekseen hän huomas:
+    joukoss’ oli Tuomas,
+    oli myöskin Juudas
+    kädessänsä luudas.
+
+    Vihdoin valmis juuri
+    oli luuta suuri,
+    jolla maa nyt pestä
+    puhtaaks vääryydestä.
+
+    Silloin, katsos kummaa!
+    näätkö ihmissummaa,
+    joka ryntää tuolta
+    kohden varsipuolta!
+
+    Juosten rientää ylväät
+    yhteiskunnan pylväät
+    — suurin konna, varas
+    kilvassa on paras.
+
+    Vihdoin koko kansa
+    seisten paikoillansa
+    katsoo kenet laasta
+    voisi ulos maasta.
+
+    Profeetta sen nähden
+    pahuutensa tähden
+    astuu luudan eteen,
+     laastaan maalta veteen.
+
+
+
+
+RUNONIEKAN PALUU
+
+
+    Runoilija kuoltuaan
+    joutui jälleen päälle maan,
+    seuraan, joka arvokkaasti
+     taiteen alkusynnyt haasti.
+
+    Kumma paikka! Eikös vain
+    joku ääntään vavistain
+    _hänen_ runoansa siellä
+    lausahtele juhlamieliä.
+
+    Seurakunta kyynelöi,
+    käsiänsä yhteen löi
+    nautiskellen tunnelmasta:
+    siinä hieno runo vasta!
+
+    Runoilija häpeissään,
+    katsoin huonoks runon tään,
+    ylistystä sietämättä
+    tyynnytellen nostaa kättä:
+
+    »Milloinkaan ei kuulla saa
+    virttä tämän kurjempaa;
+    runohan on aivan mätä,
+    itsekin mies häpeis tätä.»
+
+    Silloin naiset kauliistui,
+    herrat nyrkkiänsä pui:
+    »Kuulkaat, taidetta hän pilkkaa!
+    Kaikki kateutta silkkaa!
+
+    Tietääkö hän, ketä rienaa!
+    Omat kannuksesi tienaa!
+    Painu, poika, helvettiin!!»
+     — Runoilija teki niin.
+
+
+
+
+HIENO MIES RUNOTARTEN SEURASSA
+
+
+... Menestystäs varten
+    vielä varoitan:
+    eessä runotarten
+     ollos gentleman.
+
+    Hieno käytös varmaan
+    lunastukses on —
+    hurmaa Muusan armaan
+    poika nuhteeton.
+
+    Tulkaat ystäviksi
+    pyyteet unhoittain;
+    lempes olkoon siksi
+    platoonista vain.
+
+    Jääköön alkohooli
+    pöydästänne pois:
+    suoniis kuuma booli
+    veren nostaa vois,
+
+    päissäs uskaltaisit
+    neitsytkammioon;
+    runolapsen saisit
+     — Herra varjelkoon!
+
+
+
+
+
+III
+
+
+
+
+LAPSI JA KISSA
+
+
+    Pikkuiset kissanpoikaset
+    pihalla leikitsit, iloiset.
+    Hyvä oli niiden olla
+     vihreellä nurmikolla.
+
+    Vieressä poikanen kutripää
+    katseli kisujen leikintää
+    aatoksin polttavaisin:
+    Oi jospa syliini saisin!
+
+    Perheestä mustimman, pienimmän
+    äkisti syliinsä vangitsi hän
+    hyväillen mirriparkaa
+    väriseväistä ja arkaa.
+
+    Tuskassa palavan hellyyden
+    hampaansa painoi hän korvaan sen —
+    valittain mirri pakoon
+    juoksi pinojen rakoon.
+
+    Voi sua pikkuinen julmuri,
+    surua saa sinust’ äitisi.
+    Sydänt’ ei sulle luotu
+     — vai liekö liiaks suotu?
+
+
+
+
+SAXOPHON
+
+
+    Muistatko vielä Valenciaa?
+    Tänään et sitä kuulla saa,
+    mutta kauniimmin vielä soi
+    Alaska, Bombay ja Billy boy.
+
+    Aavikolla karavaanitie
+    kohden kaukaista Mekkaa vie,
+    illoin shakaalit kuulla voi,
+    kuinka teltoista huilut soi.
+
+    Sumusta Jäämeren myrskysään
+    laiva päässyt on etelään,
+    taivaanrannass’ on aamunkoi,
+    merimiesten riemukas laulu soi.
+
+    Kansa saaren merellisen
+    paisteessa nuotion loimujen
+    hillittömästi karkeloi,
+    yössä rummut ja banjot soi.
+
+    Kautta viiden mantereen,
+    lävitse vuorten, alitse veen,
+    veturin silmät ne salamoi,
+    alati kiskojen jyske soi.
+
+    Kaulaltas pölyä puuterin
+    hengitän suin ja sieraimin,
+    kuuletko, kuinka tän’ yönä soi
+    Alaska, Bombay ja Billy boy!
+
+
+
+
+PYHÄ YRJÄNÄ JA LOHIKÄÄRME
+
+
+    Himojen käärme hirmuinen
+    neitsettä uhriksi vaatien
+    portilla linnan on juuri,
+     hätä ja parku on suuri.
+
+    Ihana prinsessa vuoteellaan
+    väristen itkee kauhuissaan,
+    kammion ikkunoista
+    aurinko armas ei loista.
+
+    Portaille silloin lennähtää
+    ratsain Yrjänä hurjapää
+    syöksyen ilman muuta
+    vasten kuolaista suuta.
+
+    Kuulitko, pikkuinen prinsessain,
+    kuulitko kauhusta vavahtain
+    raivosta karjuvan pedon
+    viimeisen hengenvedon?
+
+    Saranat murtuvat — rauhoitu oi,
+    kultakannukset ovelta soi!
+    Suloiset silmäsi nosta,
+     iloitse auringosta!
+
+
+
+
+SINISELLE VUORELLE
+
+
+    Auringon noustessa kimmeltäin
+    rinnoille kukkivan maan,
+    lähdemme sinistä vuorta päin
+     kahden vaeltamaan.
+
+    Niinkuin virrassa tuulien
+    kevyt on lintujen tie,
+    ylitse kasteisten kenttien
+    polku siintävä vie.
+
+    Hennot jalkasi rotkoihin
+    kesken uupua voi —
+    vuoripurona kuitenkin
+    solisten naurus soi.
+
+    Pedot ja kuumuus erämaan
+    ehkä jo voimani vei —
+    salama silmäini milloinkaan
+    viereltäs sammu ei.
+
+    Etäällä, etääll’ on määränpää,
+    kiiruhdettava on;
+    matkalla kerran yllättää
+    pimeys armoton.
+
+    Kukkanurmelle sylikkäin
+    nukumme silloin pois —
+    että sinistä vuorta päin
+     aamulla nousta vois.
+
+
+
+
+UNI KEVÄÄSTÄ
+
+
+    Hymyilet vuoteellas, uneksien
+    kevätauringon maasta.
+    Sumussa harmaitten päivien
+     noin et säteillen haasta.
+
+    — Kummun kiireelle juossut on
+    pieni tyttönen juuri,
+    edessä maa niin kaunis on,
+    maa niin kaunis ja suuri.
+
+    Tuuli tukkaasi hulmuttain
+    varttas hentoa halaa,
+    sylistä vihreitten, tuoksuvain
+    kevätmetsäin se palaa.
+
+    Multa laaksoissa vihannoi
+    kukat kuohuna nostain,
+    kiurun huumaava liverrys soi
+    taivaan sinestä jostain.
+
+    — Syvään hengität, kuuntelet
+    silmäs suljettuasi —
+    julmaa hellyyttä muista et
+     hurjan rakastajasi.
+
+
+
+
+HARHAKUVA
+
+
+    Ota pääni käsiis ja katso
+    mua suoraan silmihin,
+    — on edessäs kurja pajatso
+     yhä silmin viattomin.
+
+    En sentään sun pettyvän sallis,
+    näköharhaan uskovan näin:
+    oman puhtaan kuvasi, kallis,
+    vain näät minun silmissäin.
+
+    En sieluni pohjaan asti
+    ole katsonut itsekään —
+    sen partaalle useimmasti
+    kuin horkassa väristen jään.
+
+    Näät täynnänsä perkeleitä
+    on pimennot kuilun sen,
+    — en sinne sinua heitä,
+     laps hyvien enkelten!
+
+
+
+
+HILJAINEN VIERAS
+
+
+    Olin houreesta herännyt juuri
+    ja raotin silmiäin
+    ja pihalla omenapuiden
+     lumivalkeina kukkivan näin.
+
+    Sinä sisälle astuit hiljaa
+    ja sävähdit kyyneliin
+    ja juoksit vuoteeni ääreen
+    pääs painaen peitteisiin.
+
+    Sua katselin neuvotonna,
+    sun tukkaas käteni vein
+    ja kysyin, miksikäs itkee
+    mun kallis tyttösein.
+
+    Kätes ympärilleni kietoin
+    sinä rajummin nyyhkytit vain
+    — syyn itkuusi hillittömään
+    näin sivulle katsahtain:
+
+    Yön varjossa hiljainen vieras
+    oli astunut huoneeseen,
+    näin mustassa viitassansa
+    hänen nurkkaan kumartuneen.
+
+    Olin hänestä kuvia nähnyt
+    ja lukenut paljonkin,
+    mut toinen hän oli kuin ennen
+    hänet mielessä kuvittelin.
+
+    Sinä itkien kammosit häntä;
+    minä yhtään peljännyt en, —
+    nimes rakkaan kuiskaten lausuin
+     mä kerran viimeisen.
+
+
+
+
+YÖ NUMMELLA
+
+
+    Ylitse hehkuvan täydenkuun
+    pilvilaumoja myrskyt ajaa,
+    syksyisten metsien huokailuun
+     synkästi nummi vastaan kajaa.
+
+    Latva korkeinna huojuvan puun
+    varjollansa uhkaa meitä,
+    paisteessa pilvien saartavan kuun
+    suutelen silmiäs säikähtyneitä.
+
+    Kuuletko, kuinka villisti soi
+    myrskynäänet mustasta yöstä!
+    Pelkäätkö, että metsä voi
+    ylitsemme ryskyen syöstä?
+
+    Pilvet peittävät äkkiä kuun,
+    pimeys kohisten kohtaa maata,
+    juurella myrskyn pieksämän puun
+     mikään ei meitä tuhota saata.
+
+
+
+
+LAULU JUUDITISTA
+
+
+    Rannalla kohisevalla
+    kuljimme rinnakkain,
+    keltaisten lehtien alla
+     sinulta kuulla sain,
+
+    että jo sydämes annoit
+    pantiksi rakkauden:
+    ristiä rinnallas kannoit,
+     morsian Kristuksen.
+
+    Sinusta erkanin silloin,
+    korska ja loukattu mies;
+    kuinka ma kärsin silloin,
+    taivas yksin ties.
+
+    Vaelsin vihassa Herran
+    hurjuutta harjoittain,
+    kunnes sinusta kerran
+    mailmalla kuulla sain:
+
+    Maahisen lempensä tähden
+    riutui hän hiljalleen,
+    unta sinusta nähden
+     nousi hän kirkkauteen.
+
+
+
+
+SADUNKERRONTA
+
+
+    Pyysit, että kertoisin
+    sinulle sadun kaunihin
+    kaukaisesta etelänmaasta
+     ja prinssistä urhokkaasta.
+
+    Kerroin satuni kauneimman,
+    kuinka pikkuisen prinsessan
+    luolaansa hirmuinen peikko vei
+     — ei prinssi koskaan saapunut ei.
+
+
+
+
+
+IV
+
+
+
+
+MUSTA PYÖRRE
+
+
+    Pilvenpyörre musta
+    hornaa kohden vei,
+    yhtään huokausta
+     jälkeeni noussut ei.
+
+    Äkkiä taivaanpinta
+    halkes jyrähtäin:
+    kolme ihaninta
+    enkeliä näin.
+
+    Armo taivaan Herran
+    heill’ on muassaan —
+    jokaisen heistä kerran
+    tunsin päällä maan.
+
+    Heistä viattomimman
+    vuoteessa kuristin:
+    vallassa hurjan vimman
+    häntä rakastin.
+
+    Toisen heistä kerta
+    puukolla surmasin:
+    kuumaa ja punaista verta
+    hänessä rakastin.
+
+    Kolmannen ikkunasta
+    katuun murskasin —
+    kuoleman jälkeen vasta
+    häntä rakastin.
+
+    Taivaan siunausta
+    vastaan ottanut en;
+    pilvenpyörre musta
+     löi yli silmien.
+
+
+
+
+PYRAMIIDI
+
+
+    Pyramiidin alta
+    huipulla nään sun;
+    porras portahalta
+     noustava on mun.
+
+    Päivä polttaa, mutta
+    jäätä vihmoo yö;
+    selkää paahtunutta
+    hietamyrskyt lyö.
+
+    Matkan viime tuuma
+    kerran taakse jää —
+    hietapyörre kuuma
+    silloin yllättää,
+
+    meidät korkealta
+    syösten nopeaan
+    porras portahalta
+     syliin erämaan.
+
+
+
+
+KOHTALO
+
+(Annie Vivantin mukaan)
+
+
+    Hän virkkoi: »Kuinka toinen oot kuin ennen!
+    Noin riutuneena, kasvoin kuihtuvin.
+    Kai kärsinyt sä olet vuotten mennen?»
+      — Sua rakastan — ma vastasin.
+
+    Hän sanoi hymyillen: »Sä voitko muistaa
+    sen lemmenhurman kuuman, lyhyen?
+    Kuin nopsaan saattoivatkin päivät luistaa,
+      yöt haihtua sen autuuden!
+
+    Ja muistatko mun uuden lemmittyni;
+    ja oman armaas, mua rakkaamman?
+    Mua huules pettivät, sua hyväilyni.»
+      Ma vastasin: — Sua rakastan! —
+
+    Hän lausui: »Näkemiin! Tien, jota kuljen,
+    sun tiestäs uskon iäks eroovan.
+    Sun ehkä helvetissä syliin suljen!»
+      Ma sanoin vain: — Sua rakastan! —
+
+    Hän sanoi: »Demoonin nään hurjistuneen,
+    pois, rietas hornanhenki, takaisin!
+    Ma hautaan iankaikkisuneen
+      sun kurjuutes ja minunkin.
+
+    Oi Unhoituksen harmaa painajainen,
+    tää kuule pyyntö sielun anovan:
+    pois riistä sydämestäni tuo nainen!»
+      Ma sanoin vain: — Sua rakastan! —
+
+    Hän katsoi väristen — ja väkevästi
+    maa lyödä aikoi, kättään kohottain.
+    Se sattui poskelle — mut lempeästi.
+      — Sua rakastan! — ma sanoin vain.
+
+           *   *   *
+
+    Nyt hiljaa vaellamme rinnatusten
+    me suoraa tietä varman turmion,
+    Lyö silmäin lieska läpi huokausten:
+      se intohimon tulta on.
+
+    Hän joskus sanoo mulle kauhuissansa:
+    — »Nään yhä riutuvan sun, kasvos kuihtuvan!»
+    Ma nyökkään, liekehtien katseestansa,
+      ja kuiskaan vain: — Sua rakastan. —
+
+
+
+
+KIRJE
+
+
+    Ympärillä sydänyö,
+     mielessäni tihutyö,
+    määrää vailla samosin
+    halki tyhjän kaupungin.
+    Tuska täytti sydämen,
+     mitään nähnyt en.
+
+    Uupuneena, vavisten
+     kotiin eksyin pakotieltä,
+    kynän käteen löysin sieltä,
+    sitten sormin liekehtivin
+     kirjeen poikki piirsin rivin:
+    »Portto kurja oletkin,
+    kerran sinua rakastin!»
+    Niinkuin tulikiemurat
+     sanat silmiin loistivat.
+
+    — Aamusella havahduin
+     hehkuun ensi säteen;
+    pöytää vasten nukkunut
+    olin kirje käteen.
+     Julmat sanat vaiti luin,
+    nimen peitin suudelmin —
+    soppeen pöytälaatikon
+     kirje luisti piilohon.
+
+
+
+
+VARJOT
+
+
+    Kuun paisteessa varjolleni
+    olen mustasukkainen,
+    kun lumella varjoos se sulaa,
+     sitä synkästi katselen.
+
+    Voin suudella janoista suutas
+    ja ihoas polttavaa,
+    sun ihanan, tuoksuvan ruumiis
+    voin sadasti valloittaa —
+
+    se liian vähän on mulle!
+    Minä repiä tahdon sun,
+    minä tahdon yhtyä sinuun
+     kuin varjoni varjoos sun.
+
+
+
+
+KIUSATTU
+
+
+    Maan tyttäristä ei yksikään
+    saa pojasta rippilasta,
+    sanat sammuvat sylihin lempeään
+     ens suukosta juovuttavasta.
+
+    Ei ovesta neitsytkammion
+    saa sielu sisälle tulla:
+    vois turmella ihanan nautinnon
+    se turhalla huokailulla.
+
+    Veren voimaa julmasti lannistain
+    se vainoo jokaista yötä;
+    on sielu saatanan kiusa vain,
+     vain ruumis on Jumalan työtä.
+
+
+
+
+TAISTELU
+
+
+    Minuss’ ei ole rakkautta,
+    on intohimo vain,
+    vain petoa, nälkäistä sutta,
+     mä elätän rinnassain.
+
+    Monen nuoren gasellin lihan
+    se naulitsi riemuiten —
+    minä vallassa pelon ja vihan
+    sitä turhaan hillitsen.
+
+    Saan julmasti tuntea, että
+    sen eess’ olen voimaton:
+    mut ei juo janoonsa vettä,
+    ken vereen tottunut on.
+
+    En kestä, sen kerran ammun
+    tai puukolla surmaan sen —
+    jos itsekin silloin sammun,
+     tuta saanhan vapauden.
+
+
+
+
+RUKOUS
+
+
+    Taivaan-Isäni laupias,
+    kuule poikaasi armossas:
+    lähetä enkelis päälle maan
+     sieluni synnistä Vapahtamaan!
+
+    Lapsenmielellä taida en
+    kättä ristiä puolees sun —
+    unia puhtaan lapsuuden
+    koskaan et sallinut nähdä mun.
+
+    Mieheks syntyä tänne sain —
+    kehdosta kerran noustuain
+    elämästäni muistan vain
+    tuskat himojen polttavain.
+
+    — Säästä, Isäni, enkelis,
+    ettet poikaasi viettelis
+    valkeita siipiä tahraamaan
+     hillittömässä himossaan!
+
+
+
+
+KADULLA
+
+
+    Kadull’ on sakea lokakuun yö,
+     seiniä vasten räntä lyö;
+    äkisti pimeys aukeaa,
+    etäältä silmiini leimahtaa
+    veriset kirjaimet: _Lihaa_.
+     Pimeys, sokaise silmäni!
+    Jumala, sammuta järkeni!
+    etten muistaisi, kuinka on
+    paahteessa hekkuman nautinnon
+    ruoskittu, runneltu lihaa —
+     sielu ruumista vihaa!
+
+
+
+
+AURINGON POLTTAMAT MERIMIEHET
+
+(Paul Fortin mukaan)
+
+
+    Vei kerran meri heidät. He koskaan eivät palaa.
+    Jos palaavatkin, heidänkö me näämme saapuvan?
+
+    Jos meri heidät antaa, se polttaa heidät ensin —
+    ei nähdä heidän enää itkevän tai nauravan.
+
+    Ja sielu heilt’ on poissa; on merelle se jäänyt.
+    Niin ahnahasti kiinni pitää meri saaliistaan.
+
+    He kotiin eivät palaa. Vei kerran meri heidät.
+    Jos palaavatkin, tunnemmeko heitä kuitenkaan?
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76790 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..fda2dc3
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #76790
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/76790)