Update for 76581HEADmain

4 files changed, 1562 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/76581-0.txt b/76581-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..249a285
--- /dev/null
+++ b/76581-0.txt
@@ -0,0 +1,1546 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76581 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+BARBARA VON TISENHUSEN
+
+Liivinmaalainen tarina
+
+Kirj.
+
+AINO KALLAS
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1923.
+
+
+
+
+Näin on aivoitukseni, ja sille Jumalan Kaikkivaltiaan apua anon, että
+sen tähdelliseen loppuun veisin, hyödyksi ja ylösrakennukseksi kuin
+myös murheelliseksi varoitukseksi. Amen!
+
+Kirjoittakaa, mitä ihmeellisiä ja harvinaisia asioita itse olen näillä
+silmilläni nähnyt ja näillä korvillani kuullut nuoresta neitsykäisestä
+Barbara von Tisenhusenista, syntynyt Rannun linnassa Liivinmaalla, Anno
+1533, Ordomestari Wolter von Plettenbergin hallituskautena, korkiasti
+kunnioitetun ja ankaran herra Reinhold von Tisenhusenin ja hänen siveän
+aviopuolisonsa Anna Sawheren tyttärestä, molemmat jo ammoin autuaasti
+Herrassa leponsa löytäneet.
+
+Kuin myös, mitä itse olen nähnyt ja kuullut, elikkä toisten kautta
+tietooni on tullut yhdestä kauppakestistä ja kirjurista, nimitetty
+nimellä Franz Bonnius, tullut Braunschweigistä, Saksanmaalta, ja
+kirjurin toimessa Rõngun linnassa, sanotun neitsykäisen Barbaran
+isänsisaren Anna von Tödwenin luona, omaa sukua Tisenhusen.
+
+Niinpä puhalla nyt, Herra, sieraimiini totuuden henki ja johdata
+palvelijasi kynä, että totuus sitä taluttaisi, ja se tasan oikeutta
+jakaisi, niin paljon kuin se ihmisen synnilliselle luonnolle
+mahdollista on.
+
+Minä, Matthaeus Jeremias Friesner, Herramme armosta Rannan kirkkoherra
+hamaan moskovalaisen maahantuloon asti, olen sanotun neitsykäisen
+Barbara Reinholdintyttären Pyhälle Kasteelle kantanut, Wittenbergin
+puhtaan ja väärentämättömän Evankeliumin mukaisesti, samoin kuin hänen
+veljensä Jürgenin, Reinholdin ja Bartholomaeuksen sekä hänen seitsemän
+sisartansa. Niin olen minä tätä neitsykäistä paljon rakastanut, kuten
+hengellisen isän sopii, ja on hän ollut sielulleni läheisempi kuin
+yksikään kanssaveljistäni elikkä kanssasisaristani tässä murheen
+laaksossa.
+
+Mutta vaikka tosin sanottu neitsykäinen Barbara oli nuorin
+yhdentoistakymmenen sisaruksen seasta, ja hänen vanhempansa jo
+ijällisiä hänen syntyessään, niin oli kuitenkin kuin olisi kaikki
+heidän voimansa ja väkensä juuri tähän lapsukaiseen vuodatettu. Sillä
+vieraatkin hämmästelivät tämän tyttölapsen kaunista katsantoa ja hänen
+puhettansa, joka tuli niinkuin aikuisten eikä niinkuin piskuisen
+lapsen suusta, kuin myös sitä hengen hehkua, joka hänessä jo vallan
+vähäisenä paloi. Ja hänen autuas rouva Äitinsä uskoi minulle, että
+hänen aivoituksensa oli lähettää Barbara ynnä veljensä Bartholomaeuksen
+kanssa Kuuriruhtinaan hoviin kunniallisia tapoja kuin myös hovikuria
+oppimaan marsalkoilta ynnä hovimestarinnoilta, sillä hän oli viisas
+nainen ja tiesi, ettei Liivinmaalla tähän aikaan voinut oppia muita
+aatelisia hyveitä kuin ovat juominen ja mässäys, ja neitsykäisille
+silmänpyynti ja koreus.
+
+Mutta ennenkuin hänen aivoituksistansa totta tuli, temmattiin sekä
+hän että hänen hurskas puolisonsa pahantapaiselta polttotaudilta pois
+tästä ajallisesta elämästä, ja ritari Jürgen otti vanhimman veljen
+perintöoikeudella Rannun linnan haltuunsa. Ja neitsykäinen Barbara
+oli tällöin vain kymmenen ajastajan vanha, ja kaikki hänen muut
+sisaruksensa jo avioliiton siteissä. Silloin sanottu neitsykäinen,
+koska hän vähäisenä orvoksi jäi, joutui Rõngun linnaan, joka on
+Rannusta peninkuorman matkan päässä, kasvatettavaksi tätinsä,
+jalosukuisen rouvan, Anna von Tödwenin, luona, jolla ei omia
+rintaperillisiä ollut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta niinä aikoina, kuin nämä kaikki tapahtuivat, oli Liivinmaa vielä
+Ordon hallussa, ja sitä hallitsivat Ordon Suurmestarit yhdessä piispan
+kanssa. Ja se oli vielä silloin ylön äveriäs ja siunattu maa eikä ollut
+vielä ehtinyt joutua kaikilta _nation'eilta_ elikkä kansakunnilta
+surkeasti raadelluksi. Vaan sitä nimitettiin _Livland = Blivland_,
+koskapa jokainen, joka sinne kerran joutui, sinne myöskin jäädä halusi
+eikä enää pois pyrkinyt. Ja siitä asti kuin Wolter von Plettenberg oli
+saanut suuren _victoria'n_ elikkä voiton moskovalaisesta ja maalle
+ynnä rahvaalle pitkäaikaisen rauhan, kasvoi Liivinmaalla hyvinvointi
+ja rikkaus, mutta myös Saatanan kylvöstä kaikkinainen rikkaruoho, kuin
+on prameus ja hekuma sekä hallitsijain että alamaisten seassa. Sillä
+porvarit ja myöskin epäsaksalaiset talonpojat ovat herrojensa esimerkin
+jälkeen tehneet, niin ettei ole toista kansaa koko kristikunnassa,
+joka olisi elänyt tainkaltaisessa haureudessa ja sodomalaisten sekä
+epikurolaisten tavalla, itsekukin etsein hänen autuuttansa vain
+maallisessa ja synnillisessä ilonpidossa. Jonka takia ordoherroilla.
+tuomioherroilla ynnä aatelilla ei ollut muuta jokapäiväistä työtä
+elikkä ajanvietettä kuin suden-, karhun- ja ketunajot sekä metsästys
+ynnä vielä noppapeli ja ajo toisista hääpidoista ja ristiäisistä
+toisiin ja toisilta messumarkkinoilta toisille.
+
+Mutta Johann von Tödwen, Rõngun herra, oli rikkaimpia ritareita,
+ei vain Tarton hiippakunnassa, vaan koko Liivinmaalla, ja Rõngun
+linnaan kuului kaksituhatta kaksisataa taloa. Niin Johann von
+Tödwen ja hänen aviopuolisonsa Anna, omaa sukua Tisenhusen, elivät
+suuressa ylellisyydessä, sillä he rakastivat rahaansa käyttää ja
+sitä myös näyttää eikä vakan alle piiloitella. Ja vaikka he silloin
+tällöin laupeudenkin töitä tekivät ja kirkolle ja vaivaisille almun
+antoivat, niin oli heidän sydämensä halu sentään tämän maallisen ja
+turhanaikaisen perään.
+
+Niin Anna von Tödwen mielistyi suuresti veljentyttäreensä Barbaraan
+ja piti häntä kuin omaa lasta ikään, koska hän itse hedelmätöin oli.
+Ja vaikka tämä lapsukainen olisi kuuta kuusenlatvasta kurkoittanut,
+niin olisi hänen tahtonsa täytetty, niin hänen rouva Tätinsä häntä
+hellitteli. Niin minä, tämän lapsukaisen sielun parasta ajatellen,
+usein sanoin Rõngun rouvalle, Anna von Tödwenille: »Kavahtakaa, ettei
+tämä lapsukainen liian itsevaltaiseksi kävisi, sillä mitäs teetten,
+jos hän vastakin aina oman päänsä pitää? Mistäs siihen _remedium_
+elikkä lääkitys löytään?» Niin Rõngun rouva, hänen Tätinsä, tähän vain
+naurahteli, sillä hänkin oli tämän lapsukaisen lumoissa niinkuin kaikki
+muutkin.
+
+Mutta Barbara, koska hän neitsyeksi varttua alkoi, oli ihana
+näöltänsä, niin että minä usein ajattelin nuorta Ruthia, koska hän
+Boaksen jäljissä pellolta tähkäpäitä noukki. Sillä vaikka hän oli
+ylön hoikka varreltansa, ja hänen käyntinsä keinuva, olivat hänen
+muotonsa kuitenkin täydelliset ja muhkeat. Ja myöskin hänen kasvonsa
+olivat sangen kauniit, sillä Luoja oli antanut hänelle hipiän, valkean
+kuin merikaislan kuidut, mutta hänen hivuksensa olivat mustat ja
+kiiltäväiset kuin musta teräs. Nämä hivuksensa hän maalla ja kotosalla
+ollessaan suki kahdelle palmikolle ja ne korvallisille sykkyröiksi
+kiersi, niin että ne riippuivat kuin mustat rypäleet kahden puolen
+päätä. Ja vaikka häntä ei tainnutkaan turhanaikaiseksi sanoa, niin hän
+sentään suviseen aikaan koristeli päätänsä kedon kukkasilla niinkuin
+neitsykäisten tapa on, niin että kun hän kulki yli luhtaniityn elikkä
+yrttitarhassa käyskenteli, niin hän taittoi illakon elikkä angervaisen
+elikkä myös ruusunkukkaisen, — sillä hän väkevätuoksuisia kukkia
+rakasti! — ja sen hivuksiinsa pisti, näin luvallisesti itseänsä
+kaunistellen.
+
+Niin tuli aika, että neitsykäisen Barbaran oli uudistettava Kasteen
+Liittonsa ja myös kaikissa kristillisissä tiedoissa opetusta saatava.
+Ja on neitsykäinen Barbara kolmasti viikossa tullut luokseni, milloin
+ratsastaen, milloin ajaen, mutta joskus myös jalkaisin, sillä tämän
+neitsykäisen halu oli piskuisesta pitäin samota metsiä ja maita. Niin
+on hän useasti edessäni istunut ja silmiensä tummuuden tutkivasti
+minuun kiinnittänyt, ja on hänen nuori sielunsa Jumalalliselle Armolle
+avoinna ollut. Ja on minut toisin kerroin vallannut varmuus, että
+tämä neitsykäinen on jokaisen sanani omistanut ja sieluunsa kätkenyt,
+mutta toisin kerroin on minussa taas kasvanut _suspicio_ elikkä
+epäily, sillä minusta tuntui kuin olisi hänen sielunsa tuoksunut kuin
+tuntematon kukka, ja hän vain omaa elämätänsä elänyt. Mutta monasti
+hänen mentyänsä olen minä palavasti Herraa rukoillut, että Hän tämän
+neitsykäisen sielun säilyttäisi puhtaana ja lujana hamaan loppuun
+saakka.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta kun neitsykäinen Barbara oli seitsemäntoista ajastaikaa täyttänyt
+kuin myös ensi kertaa Herran Ehtoollisella käynyt, niin hänen rouva
+Tätinsä, joka samalla oli hänen holhoojansa, katsoi otollisen ajan
+tulleeksi näyttää neitsykäistä ja täten hänelle sopivaista ja
+säädynmukaista aviopuolisoa hakea Liivinmaan nuorten ritarien seasta.
+Sillä neitsykäisen veli, Rannun herra, ritari Jürgen, joka samoin lain
+mukaan hänen holhoojansa oli, ei tainkaltaisilla asioilla aikaansa
+kuluttanut.
+
+Niin jalosukuinen rouva Anna von Tödwen, jonka sydän riippui kiinni
+maanpäällisessä koreudessa, niin että hän sitä palvoi kuten pakanat
+jumaliansa, laitatti veljentyttärellensä Barbaralle puvun, jota neljä
+neulaneitsyttä Rõngun linnassa kolme kuunkiertoa ompeli. Ja Anna von
+Tödwenin tahto oli, ettei kellään pitänyt oleman senkaltaista pukua
+kuin hänen veljentyttärellänsä. Niin tämä puku tuli puheeksi yli koko
+Liivinmaan ja vielä Liettuassa ja Puolan valtakunnassakin, sillä se oli
+kokonaan kultakuiduista kudottu, niin että sen olisi tainnut puhtaan
+ja selkiän kullan painosta myydä, kuin myös yltäyleensä kalliilla
+helmilöillä kirjaeltu aina kaulasta helmaan astikka. Ja vielä kuului
+tähän pukuun vaippa, joka oli sisältäpäin ilveksen nahkaa, mutta päältä
+purppuraista verkaa, näädännahalla päärmätty, ja kullattu käsilaukku ja
+suuret kultaiset kaulakäädyt ynnä vyötäisketjut, yhteensä kuusikymmentä
+luotia painavat.
+
+Tainkaltaista prameutta ei oltu vielä nähty edes Liivinmaalla, ei
+aateliston eikä porvariston seassa, vaikka sekä Tallinnan että
+Tarton kuin myös Rakveren vaimopuolet tosin eivät syntisen ruumiinsa
+verhoituksessa ja pynttäyksessä juuri hevillä perään anna. Niin oli
+paljon sellaisiakin, jotka sekä salaa että julkisesti tätä koreutta
+kauhistuivat ja näin nuorelle neitsyelle säädyttömänä pitivät ja
+paremminkin aviovaimolle sopivana. Ja he varoittivat vakavasti, että se
+vielä katumukseen ja kyyneliin päättyisi.
+
+Mutta neitsykäinen Barbara ei tosin itse ollut tähän koreuteen vikapää,
+vaan hänen rouva Tätinsä, jonka tahto se oli.
+
+Niin Rõngun rouva Anna von Tödwen otti veljentyttärensä Barbaran
+mukaansa Tallinnan kaupunkiin, jossa piti vietettämän jalosukuisen
+Egbert von Uexkullin ja jalosukuisen ja hyvämaineisen neitsyen Alleth
+von Risebiterin häitä. Mutta kutsut näihin häihin oli lähetetty ympäri
+maata kaikkiin linnoihin ja moisioihin jo neljänneksen ajastaikaa
+aikaisemmin, ja oli palkattu yksi vasituinen kirjuri sitä varten. Koska
+ei yksikään moisio Liivinmaalla olisi ollut mahdollinen mahduttamaan
+itseensä näin suurta vierasten paljoutta, niin oli Tallinnan
+kaupungista vuokrattu iso killansali, sillä sekä sulhanen että morsian
+olivat suurta ja äveriästä sukua.
+
+Mutta näistä hääpidoista ja muista senkaltaisista kuin tänä
+jumalattomana aikakautena toimeenpantiin Saatanan ja hänen
+valheenhenkiensä riemuksi, on minun häpiällä tunnustettava: »Voi teitä,
+sillä teidän tähtenne on kadotus ja perikato tähän maahan tullut!»
+
+Kuitenkin ovat nämä häät olleet siitä sangen tähdelliset, että niissä
+on neitsykäisen Barbaran oikea sisu ja luonto itsensä ensi kertaa
+näyttänyt, kaikille hämmästykseksi ja monelle pahennukseksi.
+
+Niin oli siis näihin pitoihin kerääntynyt perintöherroja ja ritareja
+Liivinmaan kaikilta kulmilta perhekuntiensa ynnä aseenkantajiensa sekä
+palkollistensa ja trenkiensä kanssa, niin että heitä yhteensä luettiin
+monta sataa henkeä. Eikä heille tosin piisanneet yhden kaupungin
+trummunlyöjät, vaan oli heille ilonpidoksi tilattu maan ruhtinaan ja
+sotaväenkin trummut ja kaukaisten kaupunkien pelimannit.
+
+Niin ovat he sitten ilojansa pitäneet ja ratsastelleet monessa erää
+suuressa saatossa kaupungin muurien ulkopuolelle ja taas takaisin ja
+kahdesti ohi killansalin, trumpujen päristyksellä ja soiton kanssa,
+näin koreuttansa turulle tuoden, kaupungin porvareilta kuin myös
+epäsaksalaisilta katsottaa. Ja ovat he ylpistelleet ja pyssyillä
+paukutelleet, niinkuin olisivat hyvänkin linnoituksen valloittaneet.
+Ja ovat heidän orhinsa olleet yltäyleensä koristetut raskailla
+kultavitjoilla ja höyhentöyhdöillä, niin että yksi niistä oli tullut
+maksamaan yhdeksän kuormaa rukiita. Niin on sitten epäsaksalaisia
+esikaupungeista ja muurien ulkopuolelta, missä heidän asuntonsa ovat,
+juossut suurissa joukoissa heitä katsomaan, ja myös moni kunniallinen
+porvari ja hantvärkkäri on heittänyt kesken kuka savenvalunsa, kuka
+olvialtaansa tai myös saunoittaja parranajonsa nähdäkseen sitä menoa.
+
+Niin ovat myös neitsykäinen Barbara ja hänen rouva Tätinsä joka kerta
+muitten mukana saatossa olleet, kukin hänen ratsullansa.
+
+Vaan kun häävieraat näin itseänsä kyllin alhaiselle rahvaalle
+näytelleet olivat, menivät he killansaliin, minne heille oli pitopöydät
+valmistettu. Eikä siinä ruokarukousta pidetty eikä kiitosvirttä
+veisattu, vaan kohtapa alkoi mässäys ynnä ylönsyominen ja ylönjuominen.
+Eikä käänny myöskään kieli kertomaan, kuinka monta syöttöhärkää,
+sikaa, hanhea ja salvokukkoa, kuin myös metsäkaurista ja lohta tässä
+pitopöydässä on syöty. Niin ovat monet ritarit myös kilpaa olutta
+juoneet, puisista maljoista, jotka olivat niin isoja, että niissä
+vastasyntyneen lapsen olisi kylvettää tainnut, eivätkä ole herjenneet,
+ennenkuin kaikki ovat pöydän alle kuukertuneet. Mutta vaikka olutta oli
+niin viljalta, että killansalin permanto oli tulvillansa, ja tanssin
+ajaksi oli tuotava heiniä kuivikkeeksi, niin ovat he siinä sentään
+nöyryyttä näyttäneet, ettei viiniä juotu eikä hopeaisilla lusikoilla
+syöty.
+
+Mutta neitsykäisen Barbaran ympärillä ovat nuoret ritarit surisseet
+niinkuin mettiäiset mesikukan vaiheilla. Ja muuan ijällinen tuomioherra
+sanoi ääneen ja kaikkien kuullen nuoremmallensa:
+
+»Tuossapa korea mesipuu, vie se talosi nurkkaan, — kun perhe alkaa
+parveilla, ehkä piisaa minullekin.»
+
+Tästä syntyi suuri hohotus ja remakka. Mutta minä näin, että
+Rannun rouvan, Anna von Tödwenin, sydän oli riemullinen kaikesta
+tähdellepanosta, kuin hänen veljentyttärensä osaksi tuli.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin he taas kerran ratsastivat saatossa kaupungille, ja neitsyt
+Barbara heidän mukanansa. Koska he olivat ehtineet lähelle sitä tornia
+kuin kutsutaan _Kiek in de Kök_, niin minun korvaani sattui, että yksi
+vaimopuoli sanoi maarahvaan kielellä:
+
+»Katsokaas tuota kultahameista, eikös hän paista kuin alttarienkeli!»
+
+Niin minäkin taakseni katsahdin ja näin neitsykäisen Barbaran hänen
+kultaisessa puvussansa, joka oli niin raskas, että hän oli nääntyä
+sen painon alle, ja hänen mustat hivuksensa oli kammattu ohimoilta
+korkialle ja kultaverkkoon kerätty.
+
+Ja hän oli niin ylön kaunis katsoa, koska hän nuorena ja muhkeana
+saatossa ratsasti, että minun vanha sydämeni vavahti, sillä minä
+pelkäsin hänen kuolemattoman sielunsa autuuden takia, joka oli minulle
+hänen maanpäällistä menestystänsä kalliimpi.
+
+Mutta muuan nilkku mies tienpuolessa, jolla oli nahkurin vyöliina,
+sanoi, ja tämän minä myöskin selkiästi kuulin:
+
+»Eikös se olekin itse Paapelin portto Ilmestyskirjasta? Tuon samaisen
+klänningin kullalla voisi vaatettaa tuhatta viheliäistä.»
+
+Kun minä nämä sanat Barbarasta kuulin, niin minä säpsähdin, sillä hän
+oli vielä lapsukainen minun silmissäni. Ja minä juuri nopiasti taas
+taakseni katsoin ja äkkäsin, että hänkin nämä sanat kuullut oli, sillä
+hän oli sangen kalvas, ja veri hänen nuorista kasvoistansa oli kadonnut.
+
+Ja kun me taas killansaliin ennätimme, niin on neitsykäinen Barbara
+heti eronnut muista ja suoraan majataloonsa paennut, aatelisneitsyelle
+tuiki sopimattomalla tavalla. Niin on hän vielä samana ehtoona
+suin päin ja kenellekään ilmoittamatta lähtenyt ajamaan takaisin
+Rõnguun päin, vain yhden trengin kanssa, suureksi hämmennykseksi
+jalosukuiselle rouvalle Anna von Tödwenille, joka ei tiennyt, mikä
+hänen veljentyttärensä pään näin äkkiä ympärinsä käänsi.
+
+Mutta näin suuria asioita ovat irralliset sanat aikaansaaneet, sillä
+tämän neitsykäisen mieli oli kuin vesi kaivossa, jonka pohjaa ei ole
+mitattu.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin Tallinnassa käyntinsä jälkeen neitsyt Barbara on ripustanut
+kaappiin kultakuituisen hameensa ja sanonut rouva Tädillensä:
+
+»Voit myydä tämän puvun kullan painosta, rouva Tätini, jos niin tahdot,
+ja antaa vaivaisille, mutta minä en sitä enää ylleni pane!»
+
+Niin Rõngun rouva, hänen Tätinsä, tästä närkästyy ja sanoo:
+
+»Kiittämätöin lapsi, etkö ymmärrä arvostaa, mitä sinulle tehty on?»
+
+Niin Barbara sanoo:
+
+»Pois se, että kiittämätöin olisin! Vaan se kultahame on liian raskas
+minulle, rouva Tätini!»
+
+Ja muutenkin on tässä nuoressa neitsykäisessä tapahtunut _mutatio_
+elikkä mielenmuutos, niin että sen muutkin ovat havaita tainneet.
+
+Tämä neitsykäinen Barbara on alkanut käydä epäsaksalaisten
+savupirteissä, joissa he yhdessä elukoittensa kanssa viheliäisesti
+asuvat, ja on ryhtynyt puheisiin heidän vaimojensa ja tyttäriensä
+kanssa, kuin myös opastamaan heitä erinäisissä taidoissa, kuten ovat
+ompeleminen ynnä hienompi kehruu. Myöskin on hän alkanut viettää
+aikaansa niin turhanpäiväisellä, etten sanoisi synnillisellä tavalla,
+kuin kuuntelemalla näitten epäsaksalaisten pakanallisia loitsuja ja
+viisuja, joita he työssä ollessaan kuin myös kotonansa jokaisessa
+tilaisuudessa laulavat. Sillä, Herra paratkoon, he ovat yhä vieläkin
+sydämensä perukoissa selviä pakanoita, vaikka ovatkin Kristuksen opin
+omistaneet ja Kasteen saaneet. Vieläpä hän on yrittänyt panna paperille
+ja ylöskirjoittaa puustaveilla näitä inhoittavia loruja, joilla ei ole
+päätä eikä perää, ja jotka ovat Saatanan villitystä alusta loppuun.
+
+Ja kerran hän itsensä Rõngun herran, Johann von Tödwenin, kuullen
+rohkeni ottaa puheeksi, ettei näitä epäsaksalaisia elikkä epäihmisiä
+saisi piestä eikä kurittaa. Silloin kuitenkin herra Johann sen hänelle
+tarpeellisesti selväksi teki, että kuritus oli juuri välttämätöin
+epäsaksalaisten ruumiilliselle kuin myös hengelliselle menestykselle,
+ja samalla, ettei vaimonpuolen soveltunut sekaantua asioihin, jotka
+olivat hänen Luojalta saamansa ymmärryksen yläpuolella.
+
+Mutta neitsykäinen Barbara ei kaikista nuhteista huolimatta heittänyt
+kanssakäymistänsä epäsaksalaisten kanssa, ja näytti, ikäänkuin se olisi
+ollut hänelle isompi ilo ja mielenratto, kuin istua säädyllisten ja
+siveellisten neitsyitten parissa hänen omasta säädystänsä elikkä pitää
+viatonta ja luvallista iloa nuorten ritarien kanssa.
+
+Mitä tämän nuoren neitsykäisen mielessä tähän aikaan liikkui, ja
+missä hänen aivoituksensa vaelsi, sen tietää yksin Luoja, joka itse
+kaikkiviisaan ja salatun tarkoituksensa jälkeen hänet maan tomusta on
+tehnyt ja taitaa tutkia hänen sydämensä ja munaskuunsa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Näihin aikoihin neitsykäinen Barbara sitten täytti kahdeksantoista
+ajastaikaansa ja oli siis jo ammoin naimaikään ehtinyt.
+
+Mutta jälkeen Juhannuksen otettiin Rõngun moisioon uusi kirjuri,
+Franz Bonnius nimeltänsä, syntynyt kunniallisista vanhemmista
+Braunschweigissä, Saksanmaalla, ja ensin kauppakestinä Liivinmaalle
+tullut.
+
+Niin yhtenä suviehtoona tapahtui, että Barbara tuli kahden orpanansa
+ja vielä kahden muun aatelisneitosen kanssa kävelyltä, mutta linnan
+portilla tuli heitä vastaan herra Jürgen sekä kaksi ritaria, ja heidän
+seurassansa Bonnius, joka juuri oli saapunut.
+
+Ja minä seisoin taampana ja näin tämän kaiken.
+
+Niin vanhan liivinmaalaisen tavan jälkeen, koska aateliset toisensa
+tapaavat kaupungeissa, kauppaloissa, moisioissa elikkä kylissä, niin he
+toisiansa ystävyydessä suunannolla vastaanottavat ja näin tervehtivät.
+Niin ei ole ritarien mentävä neitsykäisten ohitse, vaan pysähdyttävä ja
+järjestänsä itsekutakin syleiltävä ja hänelle suuta annettava, myöskin,
+joskaan he eivät neitsykäisiltä tunnetut olisi. Ja on tämä tapa ollut
+voimassa aina moskovalaiseen sotaan saakka, mutta sodan kestäessä se on
+kadonnut.
+
+Eikä siitä ole muuta kuin hyvää sanottava, sillä se on sangen
+kunniallinen ja säädyllinen tapa, ja suunanto tapahtuu kaikessa
+siveydessä.
+
+Niin ritari Jürgen ensinnä otti ja tervehti neitsykäisiä, itsekullekin
+suuta antaen, ja neitsykäiset salleivat mielisuosiolla näin tapahtua.
+Jonka jälkeen molemmat vieraat ritarit samoin suunannolla tervehtivät
+kaikkia viittä neitsykäistä, Barbaraa, hänen kahta orpanaansa ynnä
+kahta muuta.
+
+Ja neitsykäiset olivat kaikki nuoria, niinkuin kasteheinä hänen
+kukoistuksessansa, ennenkuin hän lakastuu ja pätsiin heitetään.
+Ja ehtoo oli myös lauha ja ihana, ja taivaalla pilviä niinkuin
+lammaslaumoja.
+
+Mutta Bonnius, se uusi kirjuri, pysähtyi odottaen, että kaikki ohitse
+olisi. Ja minun silmäni näki hänen miehisen muotonsa ja hänen vartensa
+pituuden, jonka hän kuitenkin kevyesti ja vaivatta kantoi. Ja hänen
+silmissänsä oli rohkia ja edesottavainen katse, kuten ihmisillä,
+joitten päähän usein veri nousee, ja hänen olentonsa paremminkin
+palkkasoturin kuin hanhenkynänkäyttäjän. Myös minä havaitsin, että
+hänen korvansa olivat vähäiset ja kauniit ja lähellä päätä, mikä on
+viisauden tunnustähti; eikä hänen kasvoissansa ollut liikaa lihaa
+missään, vaan ne pikemminkin laihat ja teräväiset olivat, niin että hän
+havukkalintua muistutti.
+
+Niin Barbara, joka ei vielä ollut nähnyt Bonniusta eikä häntä sentautta
+tuntenut, sanoo näin naljaellen: »Kunnioitettu ja ankara ritari, etkös
+aio käyttää oikeutta, kuin sinullen maan tavan jälkeen on sallittu?»
+
+Niin Bonnius vastaa säädyllisesti, kuten alempisäätyisen tulee:
+
+»Armollinen neiti erehtyy, sillä en minä tosin ole ritari, vaan Rõngun
+linnan uusi kirjuri.»
+
+Mutta minä, Matthaeus Jeremias Friesner, ijällinen mies, joka en
+koskaan ole vaimonpuoleen kajonnut enkä lihallisen rakkauden riemuista
+tiedä, minä silti ihmiset tunnen, niinkuin kellarimestari tuntee
+viininsä hänen holvissansa. Sillä monta on minun kätteni kautta käynyt,
+ja monet ovat ne, jotka ovat minulle sydämensä avanneet, ja monta
+tunnustusta olen minä vastaanottanut, vaikka _Augsburgin Confessio'n_
+jälkeen korvarippi onkin Jumalan tahdon mukaisesti Liivinmaalta
+poistettu.
+
+Niin on ihmisen luonto minulle aivan selkiäksi ja tajuttavaksi tullut.
+
+Ja minä tunsin, koska nämä kaksi nuorta ihmistä toisillensa nämä sanat
+sanoivat, että heidän välillänsä tänä hetkenä tapahtui, mitä ei kenkään
+taida tekemättömäksi tehdä, ja mikä kaikilta salattu on, ja heidät
+toinen toiseensa sidottiin yhdellä väkevällä ja voimallisella siteellä,
+joka oli kestävä aina kuolemaan asti. Mutta tästä kaikesta eivät he
+vielä itsekään mitään tienneet.
+
+Vaan neitsykäinen Barbara lennähti punaiseksi kuin puolukka kedolla ja
+keikahti ympärinsä kannoillansa ja orpanainsa kanssa tirskutteli ja
+sirkutteli, niinkuin ei olisi mitään ollut.
+
+Mutta kun minä seuraavan kerran neitsykäisen Barbaran kuin myös
+Franz Bonniuksen näin, oli jo talvi ja kynttelinkuu. Ja se tapahtui
+karhuleikin aikana Rannun linnassa, jota nyt hallitsi autuaan isänsä
+jälkeen samaisen neitsyt Barbaran veli, korkiasti jalosukuinen herra
+ja ritari Jürgen von Tisenhusen, joka oli ottanut aviokseen Edde von
+Neylenin, Gotthardin tyttären.
+
+Mutta ritari Jürgen, kuten myös useat muut hänen säätyisensä
+perintöherrat Liivinmaalla, piti linnassansa kerrallaan aina kahta tai
+kolmea nuorta karhua kahleilla kytkettynä, ja olivat nämä metsänpedot
+jo pentuina pesästä pyydetyt. Samoin piti sanottu herra Jürgen
+varalla kymmenen koiraa vakituisesti näitä karhuleikkejä varten,
+kaikella huolella opetetut, ja kullakin koiralla oli hänen trenkinsä,
+epäsaksalaisten seasta.
+
+Kun nyt karhunpenikat olivat ennättäneet kahden ajast'ajan ikäisiksi,
+pantiin toimeen karhuleikit. Ja oli valittu suuri ja aukia ala linnan
+pihalla, ja jalosukuiset herrat ja naiset olivat verhonneet itsensä
+kalleilla turkiksilla, kuten näädän ja soopelin, kuin myös leopardin,
+sillä oli harmaa pakkanen.
+
+Niin minä äkkäsin neitsykäisen Barbaran istuvan tätinsä vierellä
+portailla, pylväskatoksen alla. Mutta se kirjuri, se Franz Bonnius, oli
+myöskin tullut Rõngun rouvan mukana, vaan hän pysytteli taampana, kuten
+hänen säätyisellensä soveliasta oli.
+
+Ja koko ajan koirat pitivät juuri pahaa elämätä, vinkuen ja ulvoen kuin
+vesikauhuiset, ettei heitä heti karhun kimppuun päästetty, kunne heidän
+sisunsa paloi, ja heidän silmänsä olivat nurin päässä, niin ettei muuta
+kuin valkuainen välähtänyt, niin he karhun verta himoitsivat.
+
+Kun nyt sanottu karhu, joka oli nuori ja ylön voimallinen uros,
+oli tuotu kahleissa keskelle aukiata, niin kuljettaja päästi hänen
+valloillensa, jolloin hän lumessa piehtaroimaan rupesi. Mutta
+silloin ritari Jürgen, piiska kourassa, usuttaa: »Sultan!», ja kohta
+koira haukahtamatta mennä suhahtaa yli lumen karhun kimppuun ja
+suoraan korvaan kiinni. Vaan nytpä karhukin möräjämään ja turkkiaan
+pudistelemaan ja kämmenillään korvapuusteja läimäyttelemään, niin että
+olisi uskonut koiran viimeisen tiiman tulleeksi. Vaan silloin ritari
+Jürgen taas usutti: »Muri!» ja nyt Muri lensi karhun toisen korvan
+kimppuun.
+
+Mutta nytpä metsänpeto karkasi takajalvoillensa ja alkoi sukia
+etukäpälillänsä päätänsä, niinkuin olisi tahtonut korviansa pestä.
+Ja jalosukuiset herrat ja myös naiset olivat ylön riemuissansa tästä
+näytöksestä, kun heille valmistettu oli, ja he kirkuivat suurella
+äänellä ja usuttivat koiria. Niin herra Jürgen usutti yhdellä kertaa
+kuusi koiraa karhun kimppuun, niin että ne pureutuivat sen kaulaan
+ja niskaan ja kelluivat sen takuissa kiinni kuin verimadot elikkä
+iiliäiset. Ja meni heiltä neljännestunti, ennenkuin saivat karhun
+kellolleen, joka puuskutti ja läähätti ja juuri kauhiasti mörisi, mutta
+ei enää pystyyn päässyt.
+
+Mutta koska herra Jürgenin aivoitus ei ollut tällä kertaa karhua
+tappaa, vaan seuraaviin leikkeihin säästää, niin hän käski nyt
+koiratrengit paikalle. Niin koiratrengit, epäsaksalaiset, tulivat ja
+kiskoivat koiria hännästä ja hieroivat heidän hampaitansa ja ikeniänsä
+lumella ja jäällä, että he karhusta itsensä innoittaisivat. Ja tämä
+kaikki oli sangen otollista ja opettavaa nähdä kuin myös ylösrakentavaa
+mielelle.
+
+Mutta juuri kun kaikki parhaassa touhussa olivat, niin nousee
+neitsykäinen Barbara ja punoittaa pakkasessa ja sanoo heliällä äänellä:
+
+»Ettette häpiä luontokappaletta näin silmäinne huviksi kiusatessanne!
+Minä tätä en enää katsele!»
+
+Niin neitsykäinen Barbara, koska hän nämä sanat oli sanonut, kääntyi ja
+meni ovesta sisään eikä itseänsä enää näyttänyt. Ja tästä syntyi supina
+ja puheenporina, ja hänen Tätinsä, jalosukuinen rouva Anna von Tödwen,
+häpesi suuresti veljentyttärensä säädyttömyyden takia, koska hän itse
+hänet orpolapsesta kasvattanut oli.
+
+Mutta Jürgen von Tisenhusen, Rannun herra, hänen veljensä, sanoo
+kaikkien kuullen:
+
+»Menköön minuun kaiken maailman rutto! Tämän neitsykäisen minä vielä
+nujerran!»
+
+Ja tämän hän sanoi ilman kaikkea veljellistä _affect'ia_ elikkä
+rakkautta.
+
+Silloin minun silmäni sattuivat juuri sen kirjurin, sen Franz
+Bonniuksen kohdalle, ja minä äkkäsin hänen muodossansa äkillisen
+muutoksen. Sillä hän oli sen näköinen, kuin hän olisi tahtonut siinä
+tuokiossa herra Jürgenin kurkkuun karata, niinkuin ajokoirat karhun
+kimppuun.
+
+Mutta kaikki, jotka nämä ritari Jürgenin sanat kuulivat, muistivat ne
+jäljestäpäin, kun kaikki oli tapahtunut, minkä tapahtuman piti.
+
+Niin tuli kevät lumisen ja pitkän talven jälkeen, ja tuli toukomettisen
+ja käen kukunnan aika, ja ihmiset, maan asujamet, aloittivat heidän
+askareensa, kylvönsä ja kyntönsä. Ja kirjoitettiin Anno 1553.
+
+Ja minun korvaani tuli usein tietoja Rõngun uudesta kirjurista,
+Franz Bonniuksesta, että hän oli uskollinen ja mielevä toimessansa
+eikä olvimaljoja kallistellut eikä myöskään vedonlyönneistä eikä
+noppapeleistä välittänyt. Näin hän pantiin monen tähdellisen toimen
+päälle, jotka hän kaikki valtiaittensa mielisuosioksi suoritti. Mutta
+häntä pidettiin yht'aikaa ylpiänä ja kiivaana miehenä, jonka veri
+kiehui ilman viinanrahtuakin voimallisemmin, kuin muitten miesten
+_chablis'n_ ja _auxerre'n_ avulla.
+
+Niin yhtenä varhaisena kevätehtoona, kun minä Rõngun linnasta palasin
+ja tieni oikaisin lehtimetsän halki, missä karja käyskenteli, ja
+paimenpoikaset koivujen kyljestä mahlajata juoksuttivat, niin minä
+kiitin Herraa minun Luojaani tämän alkavan suven ihanuudesta ja
+rukoilin Liivinmaalle rikkomattoman rauhan siunausta.
+
+Ja minä kuulin epäsaksalaisten soittelevan suurilla säkkipilleillänsä,
+niinkuin heidän tapansa ehtoisin on, ja kuuluu tämä soitto peninkuorman
+päähän tyynenä ehtoona.
+
+Mutta kun minä koivikosta luhtaniitylle laskeuin, niin minä näin
+jalosukuisen neitsykäisen Barbaran ja sen Rõngun kirjurin, sen Franz
+Bonniuksen Braunschweigistä, istuvan mättäällä lähekkäin niinkuin
+rakastavaiset ikään. Niin heillä oli siili edessänsä, jota he
+yhteisesti katselivat. Ja siili, niinkuin sen luonto on, koska se
+vaaraa vainuu, itsensä sykkyräksi keri ja pahoin papisi kuin kiehuva
+pata ja yhä sätkytteli, peloittaaksensa mukamas. Mutta kun he kyllin
+tätä siilin temppuilemista katselleet olivat, niin neitsykäinen Barbara
+sen juuri hellävaroin vyöliinaansa otti ja sen pähkinäpensaikkoon pani.
+
+Mutta silloin se kirjuri, se Franz Bonnius, otti neitsykäisen Barbaran,
+kaksin käsin hänen poveansa painoi ja hänelle suuta antoi. Ja minä
+kuulin neitsykäisen huokaavan raskaasti, niinkuin olisi hänellä suuri
+murhe ollut, mutta hänen muotonsa oli autuas, niinkuin sen, joka
+rakastaa, ja hehkui kuin veren palosta.
+
+Niin minä käännyin ympärinsä ja hiljaa menojani menin, ilman että
+olisin heiltä havaituksi tullut. Ja minä tunsin ahdistusta heidän
+tähtensä, ja minä sanoin itselleni: »Herra, onkos tämä syntiä?» Mutta
+minä en kuullut Herran vastausta, sillä katso, hän mykistyi minulle
+tänä hetkenä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta ei kauan tämän jälkeen, kun minä taas yhtenä lauantaiehtoona
+yksin istuin ja mietiskelin seuraavan päivän _sermon'ia_ elikkä
+saarnaa, niin avautui ovi, ja neitsykäinen Barbara astui sisään.
+
+Minä hänen tuloansa hämmästelin, sillä oli jo myöhäistä, ja minä hänen
+kengistänsä näin, että hän oli tullut jalkaisin Rõngusta Rannuun, jota
+on runsas peninkuorman matka. Eikä hän senjälkeen ollut täten luonani
+käynyt, kuin hän ennen ripillepääsöänsä opetustani sai.
+
+Sentähden minä kohta paperini ja postillani kuin myös Pyhän Raamatun
+syrjään työnsin ja odotin, mitä hän sanoisi.
+
+Niin hän tervehdittyänsä kysyy minulta:
+
+»Voitkos minulle sanoa, isä, mitenkä kuuluu Pärnun sopimus, ja mitä
+sillä ymmärretään?»
+
+Mutta nyt on niin, että Pärnun sopimus on tehty, että jalosukuiset
+neitsyet eivät avioliittoja solmisi alhaissukuisten kanssa, vaan
+verensä puhtaana säilyttäisivät.
+
+Niin minä heti oivalsin hänen aivoituksensa, ja miksi hän näin
+ehtoomyöhällä tullut oli, ja minä vastasin:
+
+»Pärnun sopimusta minulla ei tosin satu olemaan, tyttäreni, mutta
+jos niin on halusi, luen sinulle Wolter von Plettenbergin, autuaan
+Ordomestarimme, kirjeen, jonka hän tästä samasta asiasta Wolmarin
+maapäiville lähetti.»
+
+Niin hän kumarsi juuri syvään mustasykkyräisen päänsä ja sanoi
+hiljaisella äänellä, niinkuin kuiskannut olisi:
+
+»Lue, isäni!»
+
+Ja minä etsein Wolter von Plettenbergin kirjeen, kirjoitettu Anno 1507,
+ja luin hänelle kuin seuraa:
+
+»Samoin, jos jalosukuiset neitsyet tai leskivaimot mielensä
+muuttavat vastoin ystäväinsä, se on sukulaistensa, neuvoja ja
+tietoja ja ottavat avioksensa kelvottomia, niin pitää heidän tuleman
+halveksituiksi kaikilta kunniallisilta vaimoilta ja pitää heidän ynnä
+kanssarikollistensa kanssa tuomituiksi tuleman, ja mitä heidän omansa
+on, lankeeman heidän lähimmäisillensä elikkä ystävillensä, ja heidän
+molempain nälkäkuolemalla kuoleman.»
+
+Kun minä tämän pykälän luetuksi sain, niin kohotti neitsykäinen Barbara
+taas päänsä ja sanoi, ja minä kuulin, että hänellä oli ynseys ja
+uppiniskaisuus mielessä:
+
+»Onko siinä kaikki?»
+
+Niin minä sanoin:
+
+»Tosin siinä on kaikki, mitä tähän samaiseen asiaan kuuluu.»
+
+Niin hän kysyi:
+
+»Kuka on se, jota kelvottomaksi kutsutaan, isäni, voitkos sen minulle
+selvittää?»
+
+Niin minä vastasin hänelle, näin lakia selvittäen:
+
+»Kelvotoin, tyttäreni, on se, joka ei ole samaa verta eikä säätyä kuin
+jalosukuinen neitsyt elikkä leskivaimo.»
+
+Niin neitsykäinen Barbara sanoo:
+
+»Uskotkos itse tämän, että näin on?»
+
+Niin minä suuresti hämmästyin hänen tiukkaa kysymystänsä ja vastasin:
+
+»Se on maallinen laki, tyttäreni, joka ei ole sama kuin hengellinen
+elikkä Jumalan laki.»
+
+Niin hän neitsykäinen nousi seisomaan ja näin tehden oli pitempi minua,
+ijällistä, kumaraista miestä, niin että hän katseli pääni ylitse. Ja
+hän sanoi, ja minä näin, että hänen henkensä oli ylön kiivas tällä
+hetkellä:
+
+»Se on kelvotoin laki, kelvottomain kirjoittama, ja jotka sen ovat
+säätäneet, eivät ole eläissänsä mitään miehestä eikä vaimosta eivätkä
+rakkaudesta tienneet.»
+
+Kun hän tämän sanoi, niin minä hänen sieluunsa näin, niinkuin se olisi
+lasia ollut, ja minun vanha sydämeni vapisi tämän neitsykäisen takia,
+sillä minä olin hänet piskuisesta pitäen nähnyt, ja hän oli sydämelleni
+läheinen kuten lihallinen tytär ikään.
+
+Ja minä murheella katselin hänen vartensa muhkeutta, joka oli Luojalta
+luotu Hänen käskynsä mukaan lapsia kantamaan ja näin polvesta polveen
+uutta elämää luomaan.
+
+Ja minä aavistelin hänen kohtalonsa, kaikki tulevaiset minä näin kuten
+kuvastimessa, ja minä sanoin:
+
+»Barbara, Barbara, — ei ole sinulla äitiä eikä isää, vaan vähäisenä
+sinä orvoksi jäit. Niinpä avaakin nyt sydämesi minulle, ijälliselle,
+joka sinut olen kastanut ja myös Kasteesi Liiton uudistanut, — palatkos
+rakkaudessa tuohon kirjuriin, tuohon Franz Bonniukseen, joka tänne on
+tullut Braunschweigistä?»
+
+Silloin hänen ylpeytensä varisi niinkuin vaahto, ja hän lattialle
+lankesi ja polviani halasi ja itki ja näin sanoi:
+
+»Sinäpä sen sanoit, isäni, että minä Franz Bonniusta rakastan.»
+
+Niin minä tähän sanoin:
+
+»Voi sinua, Barbara Reinholdintytär, ja voi sinun autuaita vanhempiasi,
+että näin piti käymän! Mutta vielä on aikaa, heitä sielustasi ulos tuo
+mies, joka on tullut sinne kuin tienkävijä ja ryöväri.»
+
+Niin hän vastasi:
+
+»Isäni, katsotkos sinäkin hänet kelvottomaksi?»
+
+Niin minä sanoin:
+
+»En minä tosin hänestä mitään pahaa tiedä, mutta ei ole hän sinun
+arvoisesi sukunsa eikä säätynsä jälkeen, eivätkä Tisenhusenit tähän
+ikinä suostumustansa anna.»
+
+Niin hän vastasi, taas nousten, eikä itkenyt enää:
+
+»En minä eroa Franz Bonniuksesta, vaikka minun pitäisi nälkäkuolemalla
+kuoleman hänen takiansa.»
+
+Ja silloin minä hänen silmistänsä näin, että se hänen totinen ja vakaa
+tahtonsa oli, ja että hän oli valmis antamaan henkensä tämän miehen
+edestä ja hänen kanssaan.
+
+Ja minä tunsin tämän neitsykäisen luonnon, että se sangen luja oli.
+
+Mutta hän oli minusta ennen ollut kirkas ja puhdas kuin vuorikristalli,
+vaan nyt hän hehkui kuin punainen rubiini. Ja tämän kaiken oli rakkaus
+aikaansaanut.
+
+Niin minä vain hiljaisesti sanoin;
+
+»Mitäs aiot nyt edesottaa, Barbara?»
+
+Niin hän vastasi yhtä hiljaisesti:
+
+»En tiedä, isäni. Ehkä annan tämän tietää rakkaille veljilleni. Mutta
+jos minusta jotain kuulet, niin älä ihmettele äläkä myös tuomitse,
+sillä näitä asioita ei sovi ihmisten mitalla mitata.»
+
+Niin hän meni.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta koska minä yksin jäin, niin minä mietein ihmisten rakkautta ja
+hänen mahtiansa, kuin hänelle ylitse sielun ja ruumiin annettu on, niin
+että hän kuolemankin pelvon ihmisten sydämistä poisottaa taitaa.
+
+Ja minä mietein kauan aikaa, kunnes yö oli läsnä. Ja vielä sittenkin
+minä istuin ja mietein, mutta en minä selville päässyt, ja minä tuiki
+unhoitin _sermon'in_, joka minun kirjoitettava oli.
+
+Sillä minun sieluni oli raskautettu murheella sinä ehtoona siitä, mitä
+tuleman piti, ja minä näin hengessäni, ettei tällä hyvää loppua ollut.
+Ja minä kamppailin sen yön Herrani ja Jumalani kanssa, sillä ääni minun
+sielussani käski minun ilmiantaa, mitä neitsykäisen Barbaran suusta
+kuullut olin, hänen lainmukaisille holhoojillensa, jalosukuiselle
+rouvalle Anna von Tödwenille elikkä Rannun herralle, Jürgen von
+Tisenhusenille. Enkä minä oivaltanut, oliko tämä ääni Jumalasta vaiko
+perkeleestä.
+
+Mutta kun aamu koitti, niin minä sentään kaiken sydämeeni salasin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tämä suviaika meni sitten menojansa, eikä mitään sen eriskummaisempia
+tapahtunut. Kuitenkin oli paljon kuulopuhetta sodasta, sillä
+moskovalainen oli saanut suuren _victoria'n_ elikkä voiton tatarien
+päämiesten ylitse, ja tämän sanoman ovat kaikki kristilliset sydämet
+murheella vastaanottaneet, sillä he arvelivat nyt Liivinmaan vuoron
+tulevan. Mutta Liivinmaa ei ole herjennyt hekumastansa, vaan on
+jatkanut yhä ylitsekäymisiänsä ja mässäystänsä moskovalaisen ja
+Saatanan riemuksi. Ja aatelisto on maapäivillänsä senkaltaisista
+asioista neuvotellut, kuin mitenkä palkollisten elikkä muun
+alhaissukuisen on oltava, koska hän aatelisen kanssa tanssaa, mutta
+mitä moskovalaisen maahantuloon sopii, sitä ei ole yksikään kysynyt.
+
+Ja vaikka taivas, aurinko, kuu ja tähdet selkiästi osoittivat heidän
+levottomuuttansa niin ei ole tämä kovakorvainen sukukunta kuitenkaan
+siitä oppia ottanut.
+
+Niinpä elokuussa Tarton kaupungin porvarit äkkäsivät kuun, joka ei
+ollut senkaltainen, kuin kuulle luomisesta saakka säädetty on. Ja tämä
+kuu ei ole ollut ymmyrkäinen, vaan on se yhä kiiruhtanut kasvussansa,
+kunnes se on paisunut leviäksi kuin tavallisen olutkattilan pohja.
+Sitten se on yht'äkkiä alennut, niinkuin aivoituksensa pudota olisi,
+mutta taas siitä ylöskimmahtanut väkevällä voimalla ja kaikkea tienoota
+näin kauhialla valolla valaissut. Ja tässä valossa ovat ihmiset
+äkänneet kuolleen pään, jolla oli pitkät ja kähäräiset hivukset ja
+samankaltainen parta, ja sitä seurasi vaimonpää, silmät syvällä ja
+murheellisesti huntuun verhoitettu. Tämän ovat lähes kaksisataa henkeä
+vavistuksella nähneet Tarton kaupungin Suurella Turulla Raatihuoneen
+edessä seisoen, heidän seassansa monta hyvämaineista ja nimeltä
+tunnettua porvaria.
+
+Myöskin on syyskuussa nähty yksi pyrstötähti elikkä komeetta, jolla oli
+tulisena palava pyrstö niinkuin luuta, ikäänkuin hänen aivoituksensa
+olisi ollut lakaista taivaan lattiat.
+
+Ja ovat ihmiset näitten näkyjen johdosta paljon arvelleet ja
+ennustelleet, kuin myös muuan tuomioherra niistä _judicium'insa_
+antanut.
+
+Mutta kun taivaankappaleet, jotka kuitenkin luomisesta saakka on
+säädetty vaeltamaan nuhteettomasti, näin heidän lakinsa unhoittavat ja
+muotoansa muuttavat, mitä on sitten sanottava ihmisen sukukunnasta,
+joka aina on ollut häilyväinen hänen hengessänsä?
+
+Yksi on varmaa: Jumala tahtoi rangaista Liivinmaata, niinkuin hän tätä
+ennen on rangaissut Sodomaa, Konstantinopolia ynnä muita kaupunkeja ja
+maita.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin tuli syksy ja marraskuu, ja sen lopulla jäätyivät järvet, niin
+myös se suuri vesi, Võrtsjärveksi kutsuttu, joka on Rannusta talvella
+neljänneksen, mutta suviseen aikaan puolen peninkuorman, mutta Rõngusta
+peninkuorman päässä, suvet talvet.
+
+Niin eräänä sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen, kun kirkkorahvas
+jo poistunut oli, ja minä juuri hankitsin sakaristosta lähtiäkseni,
+niin minä kirkosta rasahduksen kuulin. Ja minä arvelin unilukkarin
+elikkä kellonsoittajan kirkkoon jääneen, mutta kun minä sakariston
+ovelta katsoin, näin minä neitsykäisen Barbaran kumollansa kivipaadella
+alttarin permannolla.
+
+Mutta hänen autuaat vanhempansa, Reinhold von Tisenhusen ja Anna
+Sawhere, ovat haudatut tähän kivipermannon alle, ja heidän nimensä
+kivipaateen piirretyt.
+
+Ja minä näin neitsykäisen Barbaran suuressa tuskassa nyyhkyttävän ja
+kylmää kivipaatta halaavan, niinkuin se elävä ja lämmin ollut olisi, ja
+siihen povensa painavan.
+
+Niin minä astuin lähemmäksi ja sanoin:
+
+»Barbara, mitäs on tapahtunut?»
+
+Niin hän minun tuloani säpsähti, ja meni tuokio, ennenkuin hän taisi
+itsensä koota.
+
+Niin hän sanoi:
+
+»Minä puhelin autuaan äitini kanssa.»
+
+Senjälkeen hän minuun katsomatta turkkinsa ympärillensä kietaisi ja
+meni ovelle saakka.
+
+Mutta sinne ehdittyänsä hän yhtäkkiä takaisin palasi ja sanoi nöyrästi:
+
+»Lue minun ylitseni siunaus, isä.»
+
+Niin sen enempää kysymättä minä luin hänen ylitsensä Herran siunauksen,
+ja hän kuunteli sitä kädet ristissä ja pää rinnalla ja näytti
+rauhoittuvan.
+
+Ja minä sanoin aivan hiljaa, niinkuin henkäyksenä:
+
+»Menetkös sinä nyt, Barbara?»
+
+Niin hän vastasi:
+
+»Nyt minä menen.»
+
+Ja vaikka hän sanoi ne kuin tavalliset sanat vain, niin oli ikäänkuin
+hän niillä suuren salaisuuden olisi minulle tietää antanut.
+
+Niin minä näin hänen ajavan reessänsä Rõnguun päin.
+
+Mutta seuraavana aamuna ratsastaa jalosukuinen ritari ja Rannun herra
+Jürgen von Tisenhusen pappilan pihalle, heittää trengeille hevosensa ja
+tulee kammiooni ja istuutuu juuri samaiselle istuimelle, millä kuusi
+kuukautta takaperin oli istunut neitsykäinen Barbara.
+
+Ja sinä hetkenä minä näin, että herra Jürgen kaikista sisaruksistansa
+oli enimmän sisarensa Barbaran näköinen. Mutta hänen vihansuonensa
+olivat paisuneet ja poskessa lovi, niinkuin hän hammasta kiivaasti
+kiristäisi.
+
+Ja ennenkuin hän suutansa aukaista ennätti, tiesin minä kaiken, mitä
+hänen minulle sanoman piti.
+
+Niin hän jo sanookin:
+
+»Nyt se on tapahtunut, että sisareni Barbara on mennyt sen kirjurin,
+sen kirotun Bonniuksen rekeen.»
+
+Ja koska minä pyhästi luvannut olen tähän totuuden ja vain totuuden
+kirjoittaa, niin minä häpiällä ja murheella tunnustan, että minun
+sydämeni hyppäsi rinnassani näitten kahden rakastavaisen takia.
+
+Niin minä sain sanotuksi:
+
+»Kuinkas sanot? Kuinkas tämä tapahtui?»
+
+Niin ritari Jürgen sanoo:
+
+»Olenko minä sisareni vartija? Jollei Tisenhusenin veri häntä varjele,
+kuka hänet varjella taitaa? Hän on mennyt. Hän antoi meidän tietää
+tahtovansa astua aviosäätyyn sen alhaissukuisen pirun kanssa, ja kun
+minä kielsin, niin on hän nyt mennyt. He ovat ottaneet aamuyöstä
+Rõngusta reet ja hevoset ja ajaneet Riigaan päin.»
+
+Niin minä vielä kysyin:
+
+»Ajetaanko heitä takaa?»
+
+Niin herra Jürgen sanoo:
+
+»Ja vaikka he itse helvettiin heitänsä kätkisivät, niin minä heidät
+saavutan. Jollen minä ole sisartani varjella tainnut, niin taidan minä
+kuitenkin Tisenhusenin kunnian varjella.»
+
+Niin hän meni, vihapäissään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta Tisenhusenit ovat perin väkevä sukukunta Liivinmaalla ja yksi
+vanhimmista tässä maassa, ja heidän nimellisiänsä on paljon aina
+Engelbrecht von Tisenhusenista alkaen, joka arkkipiispa Johann von
+Wallenrodelta sai oikeudet moisioihinsa. Niin ovat he myös avioittensa
+kautta sidotut Liivinmaan tähdellisimpiin sukukuntiin. Ja heimohenki
+on aina ollut luja heidän keskellänsä, niin että mitä yhdelle heistä
+tapahtuu, se koskee itsekutakin, niinkuin se olisi hänelle tapahtunut.
+
+Niinpä he nytkin katsoivat kaikki heitänsä loukatuiksi, että tämä
+häpiä tapahtui heille yhden neitsykäisen, yhden Tisenhusenin takia.
+Niin he yhteisesti kääntyivät Ordon ja Veljeskunnan puoleen, ja
+Ordo antoi käskykirjeen Riigan Raadille, ettei pakenijoille sieltä
+lupakirjaa annettaisi, ei Puolaan eikä Liettuaan, koska tämä kirjuri
+Franz Bonnius vastoin neitsykäisen ystävien tahtoa ja heille häpiäksi
+oli hänet kanssaan viekoitellut ja näin häväissyt sekä hänet että
+hänen sukukuntansa. Ja meni tämä sama käskykirje myös kaikille Ordon
+vasalleille.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta minulle alkoivat päivät ja yöt, joiden kaltaisia en vielä ole
+nähnyt.
+
+Yöt olivat myrskyisiä tähän aikaan, ja sudet, koska he nälkäisinä
+vaeltivat, uskalsivat suuressa parvessa aina pappilan riihen taakse,
+metsän laitaan, jossa he juuri kauhiasti ulvoivat ja metelöivät, niin
+että monelta hivukset päässä pystyyn nousivat.
+
+Ja ihmiset sanoivat heidän ulvovan suurten sota-aikojen ja ruton ja
+kuolemankin tuloa.
+
+Mutta minä tiesin, että he neitsykäisen Barbaran takia ja hänen
+kuolematansa ulvoivat. Sillä en ole minä hetkeäkään uskonut, etteikö
+häntä saavutettaisi. Ja kun minä susien meteliä kuuntelin enkä unta
+silmääni saanut, niin neitsykäisen Barbaran haahmo oli edessäni kaiken
+aikaa, ja minun täytyi nähdä hänen vähäiset kasvonsa, minne minä
+käännyin. Sillä paljon olen minä tätä neitsykäistä rakastanut, tosin
+vain hengessä ja totuudessa.
+
+Niin olen minä valvonut monta yötä aina kukonlauluun asti.
+
+Ja jos minun olisi ollut vastaaminen niinkuin Jumalan edessä, mitä minä
+tahdoin ja mitä minä toivoin, niin totisesti, en olisi minä siihen
+kyennyt.
+
+Mutta tällä välin ajettiin pakenijoita takaa kaikilla teillä, kuin
+vievät Riigaan päin, ja kaikki nuoret ritarit Tisenhusenin suvusta
+ottivat tähän ajoon osaa, niinkuin se olisi ollut suden- elikkä myös
+ketunajo. Myöskin oli epäsaksalaisia paljon takaa-ajajien seassa, jotka
+tunsivat metsät ja suot, sillä pakenijat olivat odottaneet talvikeliä,
+päästäksensä yli suurien soitten.
+
+Mutta kun minä eräänä huomenena astuin kammiostani, niin Malle, se
+epäsaksalainen palkkapiika, tulee ja sanoo maarahvaan kielellä:
+
+»Juba käes!»
+
+Niin minä kysyin:
+
+»Kuka on saatu kiinni?»
+
+Niin Malle vastaa:
+
+»Eks ikka Rõngu armuline preili!»
+
+Niin minä vain sanoin:
+
+»Jesus Kristus, Jumalan ainosyntyinen Poika, armahda meitä!»
+
+Enkä minä muuta sanotuksi saanut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vaan vielä samana päivänä sain minä kutsun Jürgen von Tisenhusenilta
+saapua juuri nopiasti Rannun linnaan.
+
+Koska minä sinne saavuin, oli laskusillat nostettu, ja vartiat
+valveilla, niinkuin vihollisen hyökkäyksen varalta, ja linnan piha
+täynnä ratsutrenkejä ja isoisten herrojen palkollisia.
+
+Mutta Jürgen von Tisenhusen tulee jo pihalla luokseni ja sanoo:
+
+»Nyt on Barbara käsissämme, vaan se kirjuri, se Franz Bonnius, pääsi
+pakoon.»
+
+Niin minä hänen äänestänsä heti kuulin, ettei Barbaralle mitään
+maallista armahdusta enää pitänyt oleman.
+
+Niin minä vain kysyin:
+
+»Miksis minut kutsuit? Mitäs on minun täällä tekeminen?»
+
+Niin herra Jürgen vastaa:
+
+»Sinun on istuttava neuvoskunnassa, koska tuomitsemme sisareni
+Barbaran.»
+
+Niin minä sitten sisään astuin.
+
+Ja olivat Rannun linnaan kokoontuneet neuvoa pitämään suvun vanhin,
+Reinhold von Tisenhusen, Kongutan perintöherra, kuin myös Johann
+von Tödwen, jonka aviovaimo Anna oli omaa sukua Tisenhusen, kuin
+myös sanotun neitsykäisen lihalliset veljet, ritarit Bartholomaeus,
+Reinhold ja Jürgen, Rannun herra, ja vielä Johann von Buxhoevden, hänen
+lankomiehensä, ja Gotthard von Neylen, samoin hänen lankomiehensä, ja
+vielä kahdeksan muuta Tisenhusenia.
+
+Vaan minä suuresti halasin lähemmin tietääkseni, kuinka kaikki tämä
+oli tapahtunut, mutta en minä keltään kysynyt, sillä minä olin kuin
+vihollisten seassa, ja permanto poltti jalkojani.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin oli meitä kaikkiansa koolla kuusitoistakymmentä miestä Rannun
+linnassa tuomitsemassa yhtä neitsykäistä.
+
+Kun siis kaikki kuusitoistakymmentä olivat istuimillensa asettuneet
+isoon linnansaliin, ja Kongutan herra suvun vanhimpana heidän
+keskellensä, niin tuotiin sisään neitsykäinen Barbara.
+
+Mutta seinälle oli ripustettu Tisenhusenien perintövaakuna, kuin on
+musta härkä kultaisella pohjalla.
+
+Ja ensin minun silmäni hämärti, mutta kun minä taas selittää taisin,
+näin minä, että neitsykäiseltä Barbaralta hänen muotonsa pyöreys oli
+kadonnut, ja hänen silmänsä syvällä, mutta hän ei luonut niitä alas,
+vaan ne tiukkoina ja hehkuvina itsekuhunkin järjestänsä kiinnitti. Ja
+oli kuin olisi hän elänyt kymmenen pitkää ajastaikaa tällä välin.
+
+Niin Kongutan herra kysyy läsnäolevilta:
+
+»Kuka syyttää?»
+
+Niin herra Jürgen vastaa:
+
+»Minä syytän.»
+
+Niin Kongutan herra kysyy:
+
+»Ketä sinä syytät?»
+
+Niin herra Jürgen vastaa:
+
+»Barbara von Tisenhusenia, Reinholdintytärtä.»
+
+Niin Kongutan herra kysyy:
+
+»Mistä sinä syytät Barbara von Tisenhusenia, Reinholdintytärtä?»
+
+Niin herra Jürgen vastaa:
+
+»Minä syytän häntä heimoni ja sukulaisteni kuin myös Jumalan
+Kaikkivaltiaan kasvoin edessä luvattomasta yhteydestä Franz Bonniuksen
+kanssa, kauppakestin ja kirjurin Braunschweigistä, Saksanmaalta,
+virassa Rõngun linnassa, ja väitän Barbara Reinholdintyttären näin
+rikkoneen Pärnun sopimusta vastaan.»
+
+Niin Kongutan herra kääntyy läsnäolevien puoleen, jotka tähän saakka
+vain kuunnelleet olivat, ja kysyy:
+
+»Kuulitteko kaikki tämän syytöksen?»
+
+Niin he vastaavat yhdestä suusta:
+
+»Kuulimme!»
+
+Niin Kongutan herra kääntyy neitsykäisen Barbaran puoleen ja kysyy
+samoin häneltä:
+
+»Neitsyt Barbara Reinholdintytär, oletkos kuullut, mistä veljesi sinua
+syyttää?»
+
+Niin neitsykäinen Barbara vastaa:
+
+»Olen.»
+
+Niin Kongutan herra kysyy herra Jürgeniltä:
+
+»Tahdotkos tietää antaa tälle neuvoskunnalle, mistä tavoititte tämän
+neitsyen?»
+
+Niin herra Jürgen vastaa:
+
+»Hänet tavoitettiin Hyvänmiehen luolasta, kuin on Segewoldissa elikkä
+Siguldissa, Kõivajoen rannalla.»
+
+Niin Kongutan herra taas kääntyy neitsykäisen Barbaran puoleen ja näin
+kysyy:
+
+»Niin vastaa nyt meille, Barbara Reinholdintytär, mitä sinulla on tähän
+ankaraan syytökseen sanomista, ja muista, että ijankaikkinen Jumala
+kuulee sanasi.»
+
+Niin neitsykäinen Barbara koroittaa äänensä ja näin vastaa:
+
+»Minulla ei ole tähän muuta sanomista, kuin että lain mukaan ilmoitin
+rakkaille veljilleni tahtovani astua aviosäätyyn sanotun Franz
+Bonniuksen kanssa, jolloin rakkaat veljeni uhkasivat minut ilman
+myötäjäisiä jättää. Tällöin minä ilmoitin rakkaille veljilleni, etten
+minä mitään myötäjäisiä halunnut, vaan olen valmis lähtemään isäni
+kodista yhtä tyhjänä kuin olen tähän maailmaan tullutkin. Kun tämä ei
+kuitenkaan kelvannut rakkaille veljilleni, vaan he kiellossansa yhä
+lujina pysyivät, niin pakenin minä sanotun Franz Bonniuksen kanssa,
+elääkseni hänen kanssansa aviosäädyssä vieraalla maalla, ja täten hänet
+teidän kaikkien edessä aviomiehekseni tunnustan.»
+
+Niin Kongutan herra sanoo:
+
+»Taidatkos sanoa meille, kuka teidät on vihkinyt, ja niissä se
+tapahtui?»
+
+Niin neitsykäinen Barbara vastaa:
+
+»Taidan kyllä.»
+
+Niin Kongutan herra sanoo:
+
+»Jos sen taidat, niin tee se.»
+
+Niin neitsykäinen Barbara vastaa:
+
+»Meidät on vihkinyt Jumala, joka on taivaassa.»
+
+Niin minä koroitin ääneni tässä neuvoskunnassa ja tähän kohtaan sanoin:
+
+»Ei tosin Jumala itse ihmisiä vihi, vaan kirkko, joka on hänen
+palvelijansa maan päällä.»
+
+Niin herra Jürgen sanoo kovalla äänellä:
+
+»Et ole sinä Bonniuksen aviovaimo, vaan hänen porttonsa, ja metsän
+sudet ovat sinun hääsaattosi olleet.» Niin Kongutan herra kysyy
+neitsykäiseltä Barbaralta: »Nyt sano meille totuuden mukaisesti, missä
+on Franz Bonnius, joka sinut hädässä yksin jätti?»
+
+Niin neitsykäinen Barbara vastaa ylön kiivaasti:
+
+»Ei ole Franz Bonnius milloinkaan minua yksin hädässä jättänyt. Vaan
+jos minä jotain tiedänkin, niin en sitä teille ilmoittaisi, vaikka
+minut teilauspöydälle panisitte ja jäseneni yksitellen ruhtoisitte.
+Mutta minä uskon ja lujasti luotan, että te kerran olette hänestä vielä
+kuulevat, mutta sen päivän huomenta ja ehtoota ette te siunaa.»
+
+Niin Kongutan herran viha nousi tästä uppiniskaisesta ja
+kovakorvaisesta vastauksesta, ja hän kysyi neitsykäiseltä Barbaralta:
+
+»Tiedätkös, mikä sinua odottaa tämän rikkomuksen jälkeen?»
+
+Niin neitsykäinen Barbara vastaa:
+
+»Tiedän.»
+
+Niin Kongutan herra vielä kysyy:
+
+»Tiedätkös, että sinun lain jälkeen on kuoltava?»
+
+Niin neitsykäinen Barbara vastaa:
+
+»Tiedän.»
+
+Niin Kongutan herra sanoo leppeämmin:
+
+»Onko sinulla ketään, jonka tahtoisit esiinkutsua syytäsi puolustamaan?»
+
+Niin neitsykäisen Barbaran silmät vaeltivat ympäri salia ja vihdoin
+minun kohdalleni pysähtyivät. Ja hän vastasi:
+
+»Ei ole, — sillä kuka taitaa yhtä neitsykäistä puolustaa, kun se,
+joka hänen tukensa oli, on hänen rinnaltaan riistetty, ja ne,
+joitten verensiteen jälkeen hänen kaitsijansa oleman pitäisi, hänet
+ylönantavat.»
+
+Niin herra Jürgen sanoo:
+
+»Eivät tosin he ole sinua ylönantaneet, vaan itse sinä olet juossut
+pois kotoasi kuin narttu.»
+
+Niin minä nousin ja sanoin:
+
+»En minä puhu teille maallisen lain jälkeen, sillä te tunnette sen
+puustavin paremmin kuin minä. Vaan minä rukoilen: armahtakaa yhtä
+neitsykäistä, jonka syy on se, että hän ylenpalttisesti rakasti,
+ja tältä rakkaudeltansa sokaistiin. Niin antakaa hänelle anteeksi
+rakkauden lain nimessä.»
+
+Vaan ei kukaan näihin minun sanoihini mitään vastannut, ja minä tunsin,
+että ne tuiki turhia olivat.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin Kongutan herra tämän jälkeen tarttui Pärnun sopimukseen ja luki
+sen kaikkien kuullen ja samoin vielä lisäksi Ordomestarin Wolter von
+Plettenbergin kirjeen, jonka hän oli lähettänyt Wolmarin maapäiville,
+saman, minkä minä kerran ehtoolla olin neitsykäiselle Barbaralle
+kammiossani lukenut.
+
+Ja tämän luettuansa hän kääntyi kaikkien läsnäolevien Tisenhusenien ja
+heidän heimolaistensa puoleen ja näin sanoi:
+
+»Minä kysyn kaikilta tässä salissa, jotka Tisenhusenien nimeä kantavat
+elikkä muuten verisukulaisuuden kautta tähän nimeen yhdistetyt ovat,
+mitä meidän on lain jälkeen tehtävä tälle neitsykäiselle Barbaralle,
+joka on rikkonut Pärnun sopimusta ja samalla jumalallista kuin myös
+inhimillistä lakia vastaan?»
+
+Niin Jürgen, Rannun herra, ottaa sanan ja vastaa tähän:
+
+»Minä vaadin kahden veljeni nimessä ja samoin omassani, että sisareni
+Barbara von Tisenhusen, Reinholdintytär, jätetään meidän käsiimme
+rangaistavaksi meidän aivoituksemme jälkeen, niinkuin oikeaksi ja
+kohtuulliseksi näemme, sillä me olemme tästä häpiän kantaneet.»
+
+Niin Kongutan herra kysyy:
+
+»Ovatko läsnäolijat tyytyväisiä tähän?»
+
+Niin kaikki muut Tisenhusenit, samoin neitsykäisen Barbaran langot
+Johann von Buxhoevden ja Gotthard von Neylen ynnä kaikki hänen kolme
+lihallista veljeänsä, Bartholomaeus, Reinhold ja Jürgen, nousivat
+pystyyn, näin mieltänsä ilmoittaen; ainoastaan Johann von Tödwen,
+neitsykäisen Barbaran tädin mies, jäi paikallensa istumaan.
+
+Ja salissa vallitsi suuri hiljaisuus, eikä toviin aikaan kukaan puhunut.
+
+Niin Kongutan herra sanoo:
+
+»Se on siis päätetty, ja minä täten luovutan neitsykäisen Barbaran,
+Reinholdintyttären, hänen veljiensä käsiin, että hän sen rangaistuksen
+saisi, kuin hänelle tuleva on.»
+
+Ja Jürgen, Rannun herra, sanoi:
+
+»Olkoon niin!»
+
+Tämän jälkeen kaikki hajaantuivat kukin tahollensa, ja itsekukin ajoi
+moisioihinsa elikkä linnoihinsa, kuka lähemmä, kuka kauemmas. Niin myös
+minä istuin rekeeni ja ajoin kotiini Rannun pappilaan.
+
+Ja taas neitsykäisen Barbaran kasvot näkyivät edessäni koko tien,
+milloin lumessa, milloin pilvissä.
+
+Ja minä näin ajattelin itsekseni:
+
+»Voi, ettes syntynytkin, Barbara, syntymästäsi raihnaisena tai
+muuten rupisena, niin että ihmiset olisivat sinusta inholla kasvonsa
+poiskääntäneet, niin ei tätä päivää ja tätä tuntia tullut olisi! Vaan
+sinun ihanainen näkösi on tähän vikapää, ja myös sinun sydämesi, joka
+on ollut ylön altis maalliseen rakkauteen!»
+
+Mutta minun luontoni on senkaltainen, että minä olen ikäni kaiken vain
+ajatellut ja aprikoinut, vaan en milloinkaan tekoja tehnyt.
+
+Niin meni kolme päivää, joitten kuluessa en minä ruokaan kajonnut, niin
+suuri oli vaiva minun sydämessäni.
+
+Mutta sitten tuli lauantai, ja alkoi hämärtää jo puolipäivästä alkaen.
+Niin Jürgen, Rannun herra, ajaa portaitteni eteen kuomureessä ja
+kutsuttaa minut ja sanoo, juuri lyhyeen:
+
+»Nyt on sinun mukaan tultava, sillä Barbaran on lähdettävä viimeiselle
+retkelleen ja vielä tänään.»
+
+Kun hän nämä sanat sanoi, oli hänen muotonsa ylen tuima. Mutta minä
+otin sudennahkaturkit ylleni ja vielä karhunvällyt jalvoilleni, sillä
+oli pakkanen.
+
+Ja minun oli niinkuin olisin ollut kuollutta kyydissä koko tien, sillä
+herra Jürgen ei puhunut yhtään sanaa.
+
+Mutta kun me Rannun linnan tykö ennätimme, äkkäsin minä kaksi muuta
+rekeä portin ulkopuolella odottamassa, ja me lähdimme heti ajamaan,
+metsätietä pitkin.
+
+Niin me ajoimme kolmessa reessä, joista kaksi oli kuomullista, ja oli
+ensimmäisessä neitsykäinen Barbara korkiasti jalosukuisten veljiensä
+Reinholdin ja Bartholomaeuksen kanssa, mutta toisessa herra Jürgen ja
+minä. Ja kolmannessa, joka oli avonainen lantareki, niinkuin rahvas
+käyttää, oli kaksi epäsaksalaista. Mutta meillä ei ollut ajajaa, vaan
+herra Jürgen itse ajoi.
+
+Tie kulki kuusimetsän halki, eikä paljon valoa ollut, sillä
+oli jo myöhä, ja kuudes tiima läsnä, ja kuu oli ensimmäisellä
+neljänneksellänsä.
+
+Mutta kun me jonkun matkaa näin olimme ajaneet kukin hänen
+aivoituksissansa, mitään puhumatta, niin minä puitten välitse näin kuin
+lakeutta haahmoittavan, ja minä ymmärsin, että se oli Võrtsjärvi, sillä
+minä tunnen hyvin nämä tienoot ja olen ne kulkenut ristiin ja rastiin.
+
+Niin se oli minusta _malum omen_ elikkä paha enne.
+
+Ja ennenkuin tie kääntyi järven jäälle, niin minä koroitin ääneni, näin
+sanoen ritari Jürgenille:
+
+»Mitäs aiot tehdä, Jürgen von Tisenhusen? Aiotkos upottaa sisaresi
+Barbaran?»
+
+Niin hän vastasi:
+
+»Sinäpä sen sanoit, että näin on tapahtuva.»
+
+Niin minä sanoin:
+
+»Kuule minua, Jürgen von Tisenhusen, autuaasti nukkuneitten vanhempaisi
+nimessä! Älä satuta kättäsi sisareesi Barbaraan, joka on siinnyt
+samasta isästä ja saman äidin kohdun kantama.»
+
+Niin Jürgen von Tisenhusen, Rannun herra, vastasi:
+
+»Hän ei ole enää sisareni, vaan on heitetty ulos heimokunnastamme. Hän
+on sekaantunut kelvottomaan mieheen, ja hänen verensä on saastainen.»
+
+Niin minun vanhaan ruumiiseeni iski kuin horkka, ja minun hartiani ja
+raajani vapisivat, ja minun hampaani loukkua löivät, vaikka minulla oli
+sudenturkki ylläni.
+
+Ja minä rohkaisin luontoni ja näin sanoin:
+
+»Jätä tuomio Jumalalle, mutta sinä, joka olet ihminen, niinkuin
+sisaresikin, armahda häntä!»
+
+Niin ritari Jürgen vastaa:
+
+»Sinua ei ole otettu mukaan, ettäs saarnaisit, vaan ettäs sisareni
+kuolemaan valmistaisit.»
+
+Niin minä en enää mitään puhunut, sillä sanat kuivuivat minun kurkkuuni.
+
+Ja jäällä oli vain vähän lunta, niin että hevoset kompastelivat
+iljanteella.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun me näin olimme ajaneet neljännespeninkuorman verran jäätä pitkin,
+niin ettei pimeässä enää metsää eroittanut, niin näin minä ensimmäisen
+reen pysähtyvän, ja neitsykäisen Barbaran ynnä hänen veljiensä kanssa
+astuvan jäälle.
+
+Ja ritari Jürgen sanoi epäsaksalaisille:
+
+»Nyt ottakaatte kankenne ja kirveenne, että jäähän avannon hakkaisitte.»
+
+Niin molemmat epäsaksalaiset silloin ottivat reestä kirveensä ja
+kankensa, kuin he myötänsä tuoneet olivat, ja ryhtyivät hakkaamaan
+jäähän avantoa.
+
+Mutta minulle sanoi ritari Jürgen:
+
+»Nyt mene ja täytä tehtäväsi, sillä sisareni Barbaran on kuoltava,
+ennenkuin tiima on täysi.»
+
+Niin minä menin Barbaran tykö, joka seisoi jäällä taampana, ja hänen
+kätensä olivat sidotut köydellä.
+
+Ja minä sanoin hänelle:
+
+»Barbara, sinun on kuoltava, tiedätkös tämän?»
+
+Niin hän vastasi kuin unesta havaten:
+
+»Tiedän.»
+
+Minä sanoin:
+
+»Kuinkas on sielusi laita, Barbara? Kadutkos syntiäsi?»
+
+Niin hän vastasi:
+
+»Minä en tiedä, mitä syntiä tarkoitat, isäni.»
+
+Silloin minä sanoin murheellisena:
+
+»Barbara, Barbara, sinä olet minulle rakas kuin lihallinen tytär, —
+miksis minulle näin ynsiästi vastaat tänä totisena hetkenä?»
+
+Niin neitsykäinen sanoi:
+
+»Isäni, anna minulle anteeksi, jos olen mieltäsi pahoittanut. Mutta jos
+sinä synniksi sitä nimität, että minä sieluni ja ruumiini rakkaudessa
+Franz Bonniukselle annoin, niin tiedä, etten minä sitä kadu, vaan
+riemulla kuolemaan menen, sillä minä olen suuren autuuden nähnyt.»
+
+Niin minä kysyin:
+
+»Onko tässä kaikki, mitä sinulla on sanomista?»
+
+Niin hän miettei hetken ja sanoi sitten:
+
+»Minä erkanen elämästä, ja minun sydämeni on täytetty vihalla veljiäni
+vastaan. Taidatkos rukoilla puolestani, että jaksaisin heille anteeksi
+antaa?»
+
+Minä sanoin:
+
+»Mitäpä minä muuta taidan, kuin rukoilla sinun sielusi puolesta,
+Barbara!»
+
+Hän sanoi:
+
+»Niin tee se.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Silloin minä menin pois hänen tyköänsä ja näin, että avanto oli jo
+valmis, sillä jää ei ollut vielä vallan vahvaa.
+
+Ja vaikka minä olen ijällinen ja ankarana aikana elänyt ja myöhemmin
+paljon sotaa ja ryöstöä ja murhia ja kaikkinaista väkivaltaa
+omin silmin nähnyt, niin myös monta ajallista kuolemaa ja vielä
+moskovalaisen vankeudenkin kestänyt, — niin tainkaltaista en minä vielä
+ole nähnyt, en ennen enkä jälkeen.
+
+Ja minä lankesin polvilleni jäälle ja huusin Herraa avukseni
+neitsykäisen Barbaran ja meidän kaikkien tähden ja meidän syntiemme
+tähden.
+
+Ja minä olin yhä rukouksessa, kun he ottivat neitsykäisen Barbaran ja
+veivät hänet avannon partaalle.
+
+Niin minä kuulin neitsykäisen sanovan, — sillä mikä minä olen hänen
+neitsyyttään arvostelemaan! — niin neitsykäinen sanoi heikolla äänellä:
+
+»Veljeni, — vesi on kylmää!»
+
+Ja tämä oli ainoa kerta, että hänen lihansa oli hänen henkeänsä
+heikompi.
+
+Silloin molemmat epäsaksalaiset sanoivat:
+
+»Tätä me emme tee, sillä hän on ollut hyvä vaimoillemme ja lapsillemme.»
+
+Niin Rannun herra Jürgen von Tisenhusen työnsi epäsaksalaiset syrjään ja
+tarttui itse käsiksi sisareensa Barbaraan, ja niin hän upotti sisarensa
+avantoon veljiensä Reinholdin ja Bartholomaeuksen avulla.
+
+Ja tämä on totinen tosi ja tapahtunut Liivinmaalla Rannun pitäjässä,
+sen Võrtsjärven jäällä, joulukuun alussa Anno 1553. _Quae que ipse
+miserrima vidi_.
+
+Ja nyt minun kynäni, joka olet tämän kaiken tähän saakka kirjoittanut,
+totuutta noudattaen, mitäs vielä edesottaisit, että tulevat sukupolvet
+näkisivät Herramme Jumalamme oikiamielisyyden ja vanhurskauden ja sitä
+kumartaisivat?
+
+Sillä raskaat ajat ovat tulleet tämän jälkeen yli Liivinmaan, että
+täytettäisiin Herran sana, Mooseksen 3 kirja, se 26 luku: »Ja jollette
+vielä sitten kuule minua, vaan vaellatte minua vastaan. Niin minä myös
+hirmuisuudessa vaellan teitä vastaan, ja minä rankaisen teitä seitsemän
+kertaa enemmän, teidän synteinne tähden.»
+
+Niin on herra antanut Gogille ja Magogille kuin myös Mesechin ylimmälle
+ruhtinaalle ajaksi vallan, ja moskovalainen on tullut maahan tatareinsa
+ja koirankuonolaistensa kanssa ja on ryöstänyt, polttanut ja murhannut
+kuin myös Tarton kaupungin porvareista suuren joukon panttivankeina
+Venäjälle vienyt.
+
+Ja Anna von Tödwen, Rõngun linnan rouva, on kuollut juuri suuressa
+surkiudessa ja viheliäisyydessä Haapsalun kaupungissa, eikä häneltä ole
+edes ehiätä raitia jäänyt, millä hänen kuolleen ruumiinsa verhoittaa,
+ja venäläiset ovat pilkalla ja häpiällä vielä peitteenkin hänen
+arkultansa riistäneet.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta siihen kauppakestiin, siihen Rõngun linnan kirjuriin, jota Franz
+Bonniukseksi kutsuttiin, meni koston henki, ja hän pyhästi vannoi
+kostavansa itsekullekin, joka Tisenhusenin nimeä kantoi, lemmityisensä
+neitsyt Barbaran takia, jota hän julkisesti, niin sanassa kuin
+kirjassa, aviovaimoksensa nimitti.
+
+Ja kaikesta, mitä hän edesotti, näkyi, ettei hän suinkaan kelvotoin
+ollut, vaan että hänessä asui kiivas ja voimallinen henki, joka väkeviä
+tekoja teki.
+
+Ja näytti siltä kuin olisi hänen asiansa oikia ollut myös Herran
+edessä, sillä Herra sallei hänen aikeensa menestyä, ja hän kulki kuin
+ruoska yli maan.
+
+Niin on hän ensin Kuurinmaalla, mutta sitten Liettuassa koonnut
+ympärillensä suuren joukon samankaltaisia henkipattoja ja kulkureita ja
+näitten kanssa on hän sissisotaa pitänyt ja valtateitten risteyksissä
+väijynyt Vilnasta aina Preussiin astikka. Ja missä ikinä Tisenhusenin
+nimellinen tai muuten tähän sukuun kuuluva on hänen tielleen sattunut,
+ei ole hän armosta tiennyt.
+
+Mutta sanottu Franz Bonnius on myöhemmin astunut Puolan palvelukseen
+joukkoinensa ja näin maantien rosvosta sotapäälliköksi kohonnut.
+Ja itse Puolan kuningas on hänelle saattokirjeen antanut, jossa
+kaikkia vallanpitäjiä, Komtuureja, Ordoherroja kuin myös kaupunkien
+Raatiherroja käsketään turvaa ja apua antamaan Franz Bonniukselle, että
+hän taitaisi maallista oikeutta saada ja kostaa autuaan lemmityisensä,
+jalosukuisen neitsyt Barbara von Tisenhusenin kuoleman, joka surkiasti
+upotettiin lihallisilta veljiltänsä.
+
+Näin on hänessä rakkaus väkevä ollut ja on hänet suuriin tekoihin
+vienyt, vaikka nämä teot tosin koston töitä olivat.
+
+Ja on hän käynyt sotaa kuolemaansa saakka ja taistelussa myös surmansa
+saanut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta Jürgen von Tisenhusen, Rannun herra, kaatui Ubbagalin luona
+Suomesta saapuneen Kankaisten herran Carl Henrikinpojan käden kautta,
+eikä häneltä ole jäänyt yhtään miehistä rintaperillistä. Samoin ovat
+hänen molemmat veljensä Reinhold sekä Bartholomaeus lapsettomina
+kuolleet, ja tämä suvunhaara heidän kanssansa sammunut.
+
+Niin ovat nyt kaikki, joista minä kirjoittanut olen, kuolleet ja
+vastaavat itse heidän teoistansa ijankaikkisen Jumalan edessä, joka
+heidät on tuomitseva ja vanhurskauden vaakalaudalla heidän tekonsa
+punnitseva ja kullekin hänen ansionsa mukaan antava.
+
+Tämä olkoon meille kylliksi, älkäämmekä yrittäkö tutkistella, mikä
+kätketty on, ovatko he saaneet synnin palkan ja menneet sinne, niissä
+on itku ja hammasten kiristys, vai onko Jumala laupiudessansa heidät
+valittujensa joukkoon armahtanut. Älköön myös kenkään meidän seastamme
+heitä ylön tuomitko, näin itseänsä ylentäen, vaan itsekukin muistakoon
+lihansa heikkouden.
+
+Mutta tämän minä, Matthaeus Jeremias Friesner, tähän kirjoitan, etten
+minä mitään niin ihmeellistä vielä ole maan päällä nähnyt, kuin on
+kahden ihmisen rakkaus.
+
+Herra, anna heidän sieluillensa rauha ja armahda heidän syntejänsä,
+vaikka ne veriruskiat olisivat, ja valista kasvosi myöskin tämän
+raskautetun ja raadellun Liivinmaan puoleen, sillä sinä olet Rakkaus.
+
+AMEN!
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76581 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..fc3d1fa
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #76581
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/76581)