diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75981-0.txt | 2639 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 2656 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75981-0.txt b/75981-0.txt new file mode 100644 index 0000000..b5c9a54 --- /dev/null +++ b/75981-0.txt @@ -0,0 +1,2639 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75981 *** + +language: Finnish + + + + +VIRRANTYVEN + +Kirj. + +O. Manninen + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1925. + + + + + + +SISÄLLYS: + +VIRRANTYVEN + +Virrantyven + +ARAT ÄÄNET + +Arat äänet +Huhtikuun-aamu +Kevätsävel +Heinäkuunsää +Kukkula +Tuuliajolla +Hiili +Kultahääpari +Onnellinen +Uusi kohtaaminen +Kentiesi +Iltalaulu +Syyslehdet +Metsän kalmisto +Hiljaisuus + +RAUHANMIES + +Rauhanmies +Pyhä sota +Erinaceus europaeus +Alli ja telkkä +Kiiski ja lohi +Nokipojat + +SEPPOJEN TULILLA + +»Nel mezzo del cammin» +P. E. Pavolinille +Kalle Kajander +Toisin antoi aika toinen +Pekka Halonen +Jean Sibelius +Tuli tutkijan akkunasta + +MUISTOJEN PÄIVIÄ + +Ylösnoussut +Sankarien haudalla +Aurinkoratsastus +Kevään valta +Päivänmaa +Huokaavat korvet +Tietäjän muisto +Porrassalmen työ +Muistojen muurit +Molière + +LEHMUKSEN ALLA + +Lehmuksen alla +Titania +Särkynyt maljakko +Sapphon laulu +Vaeltajan yölaulu + +KULTAISET TORVET + +Kultaiset torvet + + + + + + +VIRRANTYVEN + + + +Virrantyven + + + Kuvastellen nuokkuu kurjenmiekat, + kurjenmiekat kultakruunupäät, + alla heijuvaiset, heljät hiekat, + päällä päiväkorennoitten häät. + + Alla virta auringossa vilkkuin, + vetten keinu vilpas, kiihkoton, + päällä lento poutapilven pilkkuin, + kulku päivän kulta valjakon. + + Pilven päällä, aallon alla taivaan + silmin mittaamaton siintävyys, + ihana kuin ihmislasten vaivaan + ikävöitty rauhan iäisyys. + + Niinkuin vipajavi virran kalvo, + haave harhaa, aatos ailakoi, + nuku ei, ei valppahasti valvo, + kauko-autereihin karkeloi. + + Sinikorentoinen siivet antaa + liipotella, minne mieli lie, + hattarainen haaksi kauas kantaa, + kuultokuplanansa virta vie... + + Suven suuri, runsas rauha yllä + soiluvaisen virransuvannon, + kestät, viivyt vain, sen tiedän kyllä, + kirkkaan, kiitäväisen tuokion. + + Ehkä vie jo ensi virranpolvi + kuiluun kurimusten nieleväin, + kuss' ei saata hohtavainen holvi + kuvastella virtaa viihdyttäin. + + Sopusointu, suurten vastavoimain + viihdyttäjä lepoon lempeään, + kuohut rintain, vaivan vartioimain, + laula lailla virran viihtymään. + + Tiedän, ettet särkymättä säily, + kuultos on kuin heljä kupla vain. + Siksi sielun pohjaan siinnä, päily, + kons' on hetki valtain valkeain. + + Siinnä kesän siunausta tiukkuin, + ettei kalva aatos ajan muun: + kulku kautta kurimusten kiukkuin, + kautta viimeisimmän virransuun. + + Että rientäenkin ihmisrintaan + kuvastuksin kultaisin sa jäät, + niinkuin kuultaa aallon päilypintaan + kukat suuret, kultakruunupäät. + + + + + + +ARAT ÄÄNET + + + + +ARAT ÄÄNET + + + Arat äänet, kuin nousu oraan, + ujot kuiskeet, kuulutte taas: + »Säde päivän on päilynyt soraan, + on haljennut haudan paas. + Iäks eikö taistoon ja toraan + jo tallattu taimimaas? + + Kevät seurasi talven selkää, + kevät seurasi sittenkin. + Kevät viittasi: viherrelkää, + yli hautojen vihreimmin! + Kevät, ah, sun antejas pelkää + suku kukkies kuihtuvin.» + + Mitä vastaan, vienoiset, teille? + Kevät tietää, ei kenkään muu. + On koittanut nukkuneille + ylösnousemus, kukkain kuu. + Kevät vaatii: sen valvateille + häävaattehet valmistuu. + + Ei kehrää, ei tee ne työtä, + vain hiljaa ne heijastaa + sitä päivää, mi seurasi yötä, + sen kulkua korkeaa. + Sen nousette, vaivutte myötä, + sen kutsua kuunnelkaa. + + Pian, empijät pikkuruiset! + Lyhyt hetki nyt kaikki luo. + Ujot kuiskijat toukokuiset, + kevät kukkia sallii ja suo. + Sen säät sädehohteluiset + kaikk' auringon armot tuo. + + + + +HUHTIKUUN-AAMU + + + On käynyt talven muoto juro + jo leppoisampaan muhoiluun. + Jo vääntää väkkäröitä puro, + tuo huima poika huhtikuun. + + Taas koivun kylki tiukkuu mahlaa + niin makeaa, kuin mettä jois. + Ja lätäköissä lapset kahlaa, + kuin löytty onnen lähde ois. + + Jo varikselta saappaat saivat + he punaiset ja pulskat, hei! + Ja uudet, uljaat kaarnalaivat + jo vettä viiltämään he vei. + + Tuoll' ojan vartta vainiolla + käy nuori teini, kirjakoi. + Ken kirjain kimpussa nyt olla, + ken niitten pölyt niellä voi? + + Ne sinne jäi, kun kutsun raikkaan + toi kylätieltä riemu tuo, + kun silmä sattui sinilaikkaan, + mi pilviin pilkahduksen luo. + + Ja ennenkuin hän itse huomaa, + tuoll' ulkona jo uutteroi + hän puhkoin puroselle uomaa, + mi riemuin solisee ja soi. + + Hän innoll iskee jäätä särkein, + hän kevään suonta auki lyö. + All' auringon nyt ainut tärkein + on tänään hälle vain se työ. + + Pois kaikki jäykät foliantit + on kauas, kauas häipyneet, + pois herrat Hegelit ja Kantit, + vain helkkyy heljät kevätveet. + + Vain pojan riemut, puuhat pojan + nyt vallitsee, ja tuokion + hän ourutessa kevät-ojan + vain onnellinen lapsi on. + + + + +KEVÄTSÄVEL + + + Ja hiirenkorva herkin, + mi puuhun puhkeaa, + se meille antaa merkin: + ei mieltä katkeraa! + + Ja laine läikkypäinen + se meille laulaa näin: + viel' olin äsken jäinen, + nyt läikyn kimmeltäin. + + Ja aamun kiurut soittaa + jo alta auringon: + kuss' ikään kevät koittaa, + siell laululinnut on. + + Ne vaipuu, talven vallat, + kuin niit' ei ollut ois. + Ei yöt, ei hyyt ja hallat + kevättä polje pois. + + Se saapuu, uutta, uutta + taas ihmett' eikö tee! + Sen nuorta ihanuutta + maat, ilmat iloitsee. + + Pois kirpoo talven taakka + sen koittoon kultaiseen. + Povesi pohjaan saakka + se saapuu saattoineen. + + Ei estää eljet kateet + voi tietä voitokkaan, + ja laulut, kukkasateet + on kosto laupiaan. + + + + +HEINÄKUUNSÄÄ + + + Päivä hehkuva heinäkuun, + hervonnut tuulen tuntu, + neitoja sotkina salmen suun, + vartta ei varjele huntu. + + Kukkea, ruusuinen kuultavuus + helliä päivän paahdon, — + Afroditenko synty uus + helmasta aallon vaahdon? + + Kaukana autere karkeloi, + siintävi laivan sauhu. + Höyrypilli jo pitkään soi — + vallaton kiire ja kauhu! + + Poiss' ovat, aaltoko vei ne vai + ilmako, metsän lehto? + Autuas aalto, jok' olla sai + kuolematonten kehto! + + Autuas ilma ja metsä, maa: + Hellasta Pohjan mailla + saivat hetkisen heijastaa, + hehkua Hellaan lailla. + + Helios orhinsa ohjaa päin + korkeuden sinivuorta, + kylmän maassakin kypsyttäin + hempeä neitsytnuorta. + + Maassa, min kohta jo kytkee jää, + hankien alle mi haipuu, + kauneus, kauneus välkähtää, + maan ilo, ihme ja kaipuu. + + + + +KUKKULA + + + Humisevan holvin + alla polku loiva, + monin mutkin, polvin + ylös kiemuroiva. + + Virsta virstan jälkeen + nousemista kestää. + Näköalan välkeen + metsän seinä estää. + + Joskus oja, aita, + oudompaa ei uutta. + Mikään tien ei taita + yksitoikkoisuutta, + + tarjoo tavatonta, + maksavata vaivan. + Muistat tietä monta + samanmoista aivan. + + Astut, astut vitkaan, + uupuvat jo jalat. + Tuskin huomasitkaan, + kun jo aukee alat. + + Pälvipäihin hiiluu + täys jo päivän terä, + keltalainein kiiluu + halme, pellonperä. + + Taukoo tasamaaksi + laki vaaran loivan, + vainioksi, haaksi + talon vankan, voivan. + + Puunto pirtin seinän + honkapuulta hohtaa. + Pitkän pihaheinän + halki polku johtaa. + + Tanhualle sauvas + tiellä vuoltu vaipuu, + samoo katse kauas, + kauas niinkuin kaipuu. + + korvet, järvet jalot + kimalluksin kirkkain, + tanteret ja talot + ihmisvaltaa virkkain: + + kylät, kirkot vasten + kaukaisuutta salon + näkyy koossa lasten + korttitornin, -talon. + + Yks on suuri yhä, + näyttää suuremmalta: + kuultopylväs, pyhä + korkeutten valta: + + Etäisyytten ääriin + näkyy estehettä + peninkulma-määriin + metsää, vuorta, vettä: + + holvit humuisammat, + korkeampi rinne, + vallat vaurahammat + taloittuneet sinne. + + Pitkät pellot heillä, + tähdet tähkäpäitä. + Sieltä silmänneillä + tiet ei seinäkkäitä. + + Vaara vaaran päällä, + laajempi sen laki. + Vasta tunnet täällä, + kunne haavees haki. + + Laakson tuskaa tuimaa + tunnet kukkulallas: + huiput nuo sua huimaa, + alangot ei allas. + + + + +TUULIAJOLLA + + + Vain heikko, hauras, vaappuva purren puu + ja voimaton, pian pirstoiks särkyvä ruori, + kun alla ammottaa syvä aallon suu + ja vyöryy, viistäin pilviä, vetten vuori. + + On taivas musta, kuollehet tähdet, kuu, + on tuul'ajo toivos, onnesi, voimasi nuori. + Nyt hengen hinnaks aaltoon jok' aarre muu, + jott' alta ei ohut uppois pähkinänkuori! + + Nyt, myrsky, suurta, selvintä selkää vie, + miss' ei liki väijy liete ja matalikko, + vaan kuolon viestinä korkea leimaus lie! + + Nyt rannat, maat jätä, rientäjä henkirikko, + on turva ainoa aallon ja tuulen tie, + on laaja, raskas, rannaton lainehikko! + + + + +HIILI + + + Sysikuopan synkkä hiili, + kuopast' ikävöitkö pois? + — Peljästyä piimäviili + moista mustalaista vois! + + Niin, sen tiedän, mieles tulla + sepon tult' on tuntemaan, + hehkumaan on himo sulla, + kirkastuksen kunniaan. + + Varma vuoros vartoo, malta, + kerran hehkuhetkes lyö, + kerran nouset kiron alta, + käyt kuin aamuhunsa yö. + + Painaa seppo täysin palkein, + tuo sun tulikoitoksees, + sinut vaatehtivi valkein, + henkää hehkun sydämees. + + Silloin hiilut, hiili musta, + untes suuren tuokion. + Kenpä tuntis Tuhkimusta, + joka juhlan tähti on? + + Silloin, sysi synkkä, loistat, + silloin tuomitset ja jaat: + tulen voimin kuonan poistat, + kunnes selvän kullan saat. + + Poiss' on yltäs öiset verhot, + pakkos piillä pimentoon, + kipunas kuin kimmel-perhot + lentää liekkikarkeloon. + + + + +KULTAHÄÄPARI + + + Kevätliitto nuor', ajat kullankukkurapäät, + elon kutsuvan kukkahäät, + ne tietävät, miten päilyä päivän koi, + miten kukkia mieli voi. + + Iän pitkän työ, yhä itsensä unhottain + ja muistaen muita vain, + se virkkaa voi, mitä alttius aikaan saa, + mitä rakkaus rakentaa. + + Ei mittaa nuorten mieli, miks on se niin; + kuin marjoihin kultaisiin, + joit' uhkuu kypsän, siunatun syksyn puu, + vain kilvan he kurkoittuu. + + + + +ONNELLINEN + + + Hän onnea antoi ja onnea sai, + oli onnen sunnuntailapsi hän kai. + + Hän päivänpaistetta myötään toi, + ilon kukkia kultainen lämpö se loi. + + Säde silmässään, säde sielussaan + oli hellä, mi kirkasti murheet maan. + + Suli pilvet pois, suli jäisin jää, + säde voi, mit' ei konsaan kolea sää. + + Niin valitut valtojen korkeain + väen saa avuks astua heikompain, + + väen, innon, mi väsähtämättä vie, — + lyhyt elämä, pitkä on etsijän tie. + + Lyhyt elämä, iäinen kaipaus, + tääll' autuainta vain aavistus. + + Ah, koht' oli ranta jo tullut tuo, + joka rientäjän vihdoin levätä suo, + + tuta rauhaa suo sopusointuisaa, — + on kaukana vaivan ja varjon maa. + + Vain rakkautta hän saatoks sai. + Oli sees, pyhä, päilyvä sunnuntai. + + Oli suur', oli täys suven kukoistus, + yli maan, meren juhla ja hartaus. + + Pyhän virren hyminä vienoinen + kohos soimaan kuorojen kaukaisten. + + Ja mullan maasta hän muutti pois, + kuin soinnut sointua vieneet ois. + + + + +UUSI KOHTAAMINEN + + + Ne vieri pois ne vievät vaunut + ja niiden myötä matkamies, + ja sydän, vaikka valmistaunut, + vast' eron vakavuuden ties. + + On kotoisissa kammioissa + nyt hiljaisempaa, tyhjempää, + ja luona sen, ken sielt' on poissa, + alati aatos viivähtää. + + Hänt', eronnutta, mieleen johtaa + kaikk' esineet, kaikk' askareet; + nykyistä elävämmin hohtaa + nyt entishetket elpyneet. + + Ne usein ilmi-todellistuu, + kaikk' ero haihtuu, etäisyys: + ei mennytkään hän, siinä istuu, + hymyily vastaa hymyilyys. + + Ja on kuin ensi tuokiossa + ois soiva tuttu ääni taas, + kuin hämyisessä kammiossa + hyväilis sormet suortuvaas. + + Sanoiksi saamasta min esti + useinkin hetki soinnuton, + niin läheisesti, lämpöisesti + nyt soi kuin kuiske sovinnon. + + Kuin saatto, jok' ei luovu luota, + poismennyt mieleen palajaa, + salaista tunnustusta tuota + sanattomasti kuiskuttaa. + + Ja kaipaus, mi kalvoi mieltä, + ei tyhjyytt' enää tuta voi, + jo kuuntelee se kevään kieltä, + se odottaa, se unelmoi. + + Kuin yöhön aamun ylhä sulo + kuvastuu kohtaaminen uus, + kuin lapsosille joulun tulo, + kun laulut soi, kun syttyy kuus. + + On pian mennyt aika pieni, — + niin rinnan aatos riemuaa, — + koht' ohjata jo oman tieni + sen luo ma saan, jok' odottaa. + + Miss' armaamman luo aamu säteen, + maat heleämmin heilimöi, + siell' yhdymme taas käsi käteen, + niin sydämeni ikävöi. + + + + +KENTIKSI... + + + Kentiesi kevään säillä + se totta ollut ois, + kun maat on pälvipäillä + ja lähtö järven jäillä + on läikkyellen pois; + + kun kutsui kevään valta, + koi-luoja, kukkimaan + runonsa roudan alta, + tarulta, tai vahalta + kun tuntui tarhat maan. + + Ois noussut harjahirsi + sydänten pyhättöön. — + Jo kerkee syys ja kirsi, + ei helky kiurun virsi, + jäi ruusut jäätikköön. + + Lie aika linnunmuuton, + jo halla virvet vie + syyslaakson laulupuuton, + yö tähdetön ja kuuton + koht' ympärillä lie. + + Ah, kevään kukkakuita, + kun mett' on metsä, maa, + ja metsässä ei muita + kuin linnun laulupuita, + kuin aamun purppuraa! + + Näe teit' en enää toiste, + te kevään säihkysäät; + pois tummuitte jo, pois te, + se loppuu, kevään loiste, + ne kestää, talven jäät. + + Kuin haave kevät haipuu, + sen kukka kuolee pois, + sen valtakunta vaipuu, + mut kuolla kevään kaipuu, + ah, kuunaan kuinka vois! + + Mi mieleen kevään hempi + niin kuuman polton tois, + mi loisto, loihtu, lempi? + Oi uni ihmeisempi, + kuin kevät itse ois! + + + + +ILTALAULU + + + Niin kultainen ja lämmin pirtin piisi + on tulla luo, kun viiltää kolkko sää. + Mut, sydän, ymmärrätkö ystäviisi + sä yhtyä, kun synkkyys yllättää? + + Lyö pirta, nopsaan nousee, laskee niisi + ja helskyin kirjokangas kehkeää. + Mut, elon kangas, missä katkelmiisi + on langan laiminlyödyn liittäjää? + + Vuoskymmentä jo vierähdellyt viisi! + Kuin kaunis ranta, joka kauas jää, + kuin mennyt, palaamaton paratiisi, + + ol' aika kerran armaampi kuin tää. + Ah, muistot kaiken kirkkaan, pois mi kiisi, + kaikk' illan kullat maille kylväkää! + + + + +SYYSLEHDET + + + On routainen tanner tiemme, + ei kukkia maassa näy. + Kesän menneen lehtiä liemme. + Vilu viime karkelo käy. + + Tuta saamme tuulta ja hallaa. + Kesän seppelet viima vie. + Korot raskaat kulkee ja tallaa, + mi latvoina laulanut lie. + + Ei kuulla, kun uudet, suuret + suvilatvojen laulut soi. + Vain syvällä maassa juuret + mehun meistäkin ehkä joi. + + + + +METSÄN KALMISTO + + + Ei kuolla metsän jalo + voi tallijuhdan tapaan. + Salaisin hautaa salo + vaeltajansa vapaan. + + Sen viime hengenvedon + yö lauha ottaa vastaan. + Kisoille unten kedon + pois salo laulaa lastaan. + + Väkevät sammuu vaistot, + ja laukee voima jänteen. + Taa vaipuu valtataistot, + kuin päivänlasku länteen. + + Vasaman tuiman vartta + nyt punaa suonten kulta + kuin liekki kasvain kartta — + saa aarteen ahnas multa. + + On juostu viime kiista, + voi raueta jo raajat. + Edemmäs riensi riista, + kuin minne saapuu saajat. + + Pää ylväs maahan vaipuu + yön helmaan, rauhaan korven. + Niin kauas, kauas haipuu + kaikk' äänet ajotorven. + + Pois tenhot teitten aavain + unohtaa uskalikko; + unt' yrtiksi jo haavain + saa rinta nuolirikko. + + Niin vienosti se raukoo, + niin auttavaisin aikein, + niin hiljaa taju taukoo: + näin helppoako vaikein! + + Soi tuuditellen tuoneen + vain tuuli yön, puut jylhät. + Yön tähdet ruumishuoneen + on kynttilöinä ylhät. + + Yö kuolinliinat kutoo, + sen varjot vainaan pukee. + Yön kastekyynel putoo, + yön mykkyys haudan lukee. + + Ja kukkia ja lunta + kuut kulkee ylle kylväin. + Maan unta, mullan unta + all' uinuu metsän ylväin. + + Ja peittynyt on pian + iäksi ilmain alta, + kuss' etsi kuolinsijan, + kuss' uupui metsän valta. + + Vain, kyltyin ihmiskyliin, + jos eksyt joskus liian + syvälle korven syliin, + oi sisko sinipiian, + + käyt helmaan hiljaisimpaan + sen kätketyinten loukkoin, + sen viitaan vihannimpaan, + pois kauas teiltä joukkoin, + + maass' ehkä mätäs hohtaa + niin vehmas, tuoreen tumma, + sisällä korven kohtaa + sua kukkaloisto kumma. + + Mont' ehkä muisteloksi + sa poimit, poistut luota. + Et metsän kalmistoksi + sa tunne paikkaa tuota. + + Et arvaa, mist' on nurmeen + tuo noussut 'vehmas nukka, + maast' että sydänhurmeen + joi voimaa korven kukka. + + + + +HILJAISUUS + + + Hiljaisuus minun himoni, + haikeus minun haluni, + ilta tumma tuttavani, + ystäväni yö sanaton; + jäivät mulle, muut kun jätti, + pelastivat, muut kun petti, + auttivat vesiajolta, + vaipumasta varjelivat, + loivat luotosen merehen, + uivalle utuisen saaren; + + siell' on teltta terhenestä, + nuotio sydänsysistä, + yksinäisen yömajaksi, + tuttavattoman tuvaksi, + pyhäksi pysähtyäni, + areksi asettuani, + elon tuiman tuokioksi, + vanhan päiväni varaksi: + sana siell' ei muilta saavu, + viesti multa muille vieri, + meri on saarta saartamassa, + syöverit syliämässä. + + + + + + +RAUHANMIES + + + + +RAUHANMIES + + + Miks suotta toista tokaiset, + sopua oivaa sokaiset? + Pois kaikki oksat okaiset, + suo rauha, rauhan saat! + Rakenna rauhan kappeli, + se hullu mies, ken tappeli, + mut viisas tieltä lappeli, + mink' ehti lapikkaat. + + Miks soittain lähdet sotihin? + Tuo routa porsaan kotihin, + tai suistut surman otihin, + pääs puhki pusket vaan. + Ei kuku onnenkäkesi, + jos sonnustatkin väkesi, + sun pieni pieksämäkesi + se siellä peitotaan. + + Jos tyhjistä ja vähistä + ain' alkais räiskää, rähistä, + jäis ruumenet vain tähistä + ja lihoista vain luut. + On julkeaa, jos valaiset + sa saalispaikat salaiset. + Jos missä veet on kalaiset, + vie verkkos vain kuin muut. + + Saat suvaita ja sallia, + jos maass' on joka mallia; + ei tasavallan tallia + sun taikkos luoda voi. + Ois työtä niistä talkoista: + tuo punaista, tää valkoista, + ja paikoista ja palkoista + juur julma parku soi. + + Suo halullisten hallita, + maan valituiden vallita, + vain rauhan virttä rallita: + hoi-laari-laari-laa! + Kyll' asiat ne hoitelee + ja rattaat rasvaa, voitelee + ja veroruoskin roitelee + sun nahkaas naukuvaa. + + Kun voit, niin nuku untasi, + sun valvoo eduskuntasi. + Vain turhat haaveksuntasi + ne suista sukkelaan. + Ei suotu sulle siipiä, + et lentää voi, mut kiipiä, + voit hissutellen hiipiä, — + ties, minne saavutkaan. + + Voi torat paljon tuhoilla, + mut ruokituilla ruhoilla + ne käy, jotk' osaa muhoilla. + On »jomminkummin tai + päinvastoin» varmin viitoista, + ei potkita sua liitoista, + mut lemmon hakkapeliitoista + vain harmin, haitan sai. + + Silitä, älä sivalla! + Käy itsehes, jos ivalla + toist' isket halveksivalla: + lyö pökkö pökkijää. + Jo pankkiiritkin pahoittuu, + ja milläs sitten rahoittuu? + Maas autioksi ahoittuu, + ja hampaas naulaan jää. + + Siis, veikko, mieles hillitse, + ettei sua vimma villitse, + ja viisauden prillitse + vain katsele maailmaa. + Pois luonto lyhytmalttinen + ja paatos ylenpalttinen! + Tie tasainen, asfalttinen + on varmin vaeltaa. + + + + +PYHÄ SOTA + + + »Me riennämme taistoon, me lennämme, laulamme! + Siis meillä on kaikilla päämme ja kaulamme. + + Ajan uuden rintama Pohjolan äärillä! + Ajat muuttuu, niin muoto myös muurijäärillä. + + Mikä juopa, jos entiskausiin vertaamme + rodun kukkaa, vihreintä vuosikertaamme! + + Joka edistysvoitosta vaarin me otamme: + monet meillä on olleet jo ilmasotamme. + + Taktiikass' on varsinkin verraton mahtimme: + mitä laajempi lauma, sen tarkempi tahtimme. + + Univormu on laatua myös paki-parasta, + ihan uus sävy-yhtymä verasta, sarasta. + + Mitä meill' ei ois ajanmukaista asetta! + Ota jos mikä vain omakarvainen gasetta: + + on pyssyjä, tykkejä, kuularuiskuja, + ne ei maar nakkele lentomuiskuja. + + Joka ainoa ammoin jo perästä-laattava: + miten sihti liekin, mut perä on taattava. + + Tosin kyllä me itse ei keksitty ruutia, + mut polttaa me osaamme, päivässä puutia. + + Ja pommit ja miinat, voi jotain ne tehota. + Ja kasarmi-flooramme — eikös se rehota! + + Näet sota ei vaadi vain ruutia, terästä, + vaan ennen kaikkea henkeä erästä. + + Niin, oikea henki! Sill' itsesi sonnusta, + kun on pyhä sota nyt kodista, konnusta. + + Nykyaikainen sota on inhimillistä, + kuten sivistyskansa on kaukana villistä. + + Kera kristityn kun soti valkoinen kristitty, + ain' onkin päät muotojen mukaan listitty. + + Vain murhattu miehet, ei solvattu nunnia, + pyhä ollut on ain' alakuntoisten kunnia. + + Pyhät niin hyvin peuhaajat penikkatautiset + kuin kuhnurit, tuhnurit maailmankautiset. + + Mut entä kun vastass' on pimeä pakana? + Niin, ei nisun nimeä ansaitse akana! + + Siin' ei sovi ennakkoluulojen luulija: + me armotta ammumme dum-dum-kuulia. + + + + +ERINACEUS EUROPAEUS + +Luonnonhistoriallinen tutkielma + + + Se muistuttaa hyvin piikkisikaa, + vain koossa on vika, ei sisussa vikaa. + + Hyv' ei mennä silittämään sen selkää: + se on peljättävin, kun se itse pelkää. + + Kuten aurinko paistaa hyville, pahoille, + sen on piikit tanassa kaikille tahoille. + + Sano myyrälle: »Siinä on auringonkerä!» + niin myyrä myöntää: »Voi olla perä!» + + Se edustaa meillä Europan faunaa, + ei korpea, Lappia, kotaa ja saunaa. + + Se veisaa: »Kaikk' oomm' tääll' tuonen kauhass', + mut pistinten takan' on taatuss' rauhass'.» + + Sitä sikäli verrata voi suurvaltaan, + kuten aurinkoon kerä-kippuraltaan. + + Se kun pörhistää joka piikkisäteen, + paha ottakoon hänet kintaatta käteen. + + Sen on harja pystyssä harin-hurin, + kuin piikkitynnyrin kääntäisit nurin. + + Se on hyönteissyöjä, sen näkee suusta, + sitä myöten sen tuomio ruoasta muusta. + + Se uurtaa ja puurtaa, sill' on pihaheinässä + sama virka kuin luteenmyrkyllä seinässä. + + Sit' ei siis ole syy erikoisesti vieroa, + jos ei ystävyyttä myös liioin hieroa. + + Se kun aina varoo: Jos joudun kiikkiin! + heti keräks se kiertyy ja turvaa piikkiin. + + Kerä kiukkuinen! Sama kuin kuristusnuora + hädän hetkellä sille ois selkä suora. + + Mitäs teet, kun tuommoinen tuppaa eteen? + Ota tikku ja sillä se vieritä veteen: + + suurvallan alta maa katoo vankka, + se on avuton veessä kuin maalla ankka. + + Ala — myyränaurinko — potkia, sätkiä! + Arat paikat paljastaa visu kätkijä. + + Käy ilmi, mi piikkilinnassa piili, + kerän keskus, sentimentaalinen siili. + + Sinä ymmärrät Werthereitä ja Lottia, + kun katselet uivaa iiliskottia. + + Mitä tunsi Napoleon Waterloossaan, + sitä siili kylmässä qvi pro qvo:ssaan. + + Se huokaa: »Joudu, emo luonto, apuun, + minun sieluni siirrä jo kalaan tai rapuun. + + Tee siilistä silli edes jonkinlainen, — + se on puustavin muutos vain pikkarainen!» + + + + +ALLI JA TELKKÄ + +Lintutarina + + + Alli ja telkkä ne souteli suulla lahden, + lauleli lainehilla ne kilpaa kahden. + + Kiitteli kartanoaan, kovin kerskui telkkä: + »Oikea on puupönttö, ei pehko pelkkä. + + Valmistettu on mulle se vartavasten, + tehty se on pesäpirtiksi telkän lasten. + + Torjuu tuulen seinä ja katto sateen. + Saa sitä katsoissaan moni mielen kateen. + + Siit' ota sinäkin onnesi oppi ja malli!» — + Vastasi soreasulka aaltojen alli: + + »Mitä se pyhittää, jos pöntössä asut, + jos munit munittajillesi täyteen vasut? + + Eip' ole ääntä sulla, mi lauluun laukee, + siellä, miss' aavat, ihanat ilmat aukee, + + missä liikkuu veet syvät, selvät, väljät; + sulla on poukamas vain ja sen pohjanäljät. + + Pönttös on pökkelö tyyni, ei tuulien tuutu — + sulle sen onnesi suon, en sure, en suutu!» — + + »On maakynnessä maar olo oivin ja reiluin, + ei vesill', ilmoilla irtolaisena heiluin. + + aulaa saat sinä, panna taitosi paraan, + teet tupas sillä vain tuulten ja vaahtojen varaan. + + Ei, tosipohja on toista kuin haaveet hauraat, + haihattelusta ei valkene päivät vauraat. + + Asianpaikassa auta ei horunloru, + allin ei allitus eikä joutsenen joru!»» — + + Alli ja telkkä ne noin veti hammasnuottaa, + näet kukin toistaan luulee ja omaansa luottaa. + + Eip' ois tainnut allia telkkä taata, + allista telkkä ja pökkelö yht oli maata. + + Kiistivät, kinasivat tovin tuolla tavoin, + tauotessa kiista ol' yhtä avoin. — + + Kumpiko oppi ol' oikea, kumpi vale, + kumpiko neuvo nisu ja kumpi kale? + + Toinenko siin' oli rikas ja toinen köyhä, + toinenko luja ja taattu ja toinen löyhä? + + Toinenko vain oli viisas ja toinen houkka, + toinenko heistä herra ja toinen moukka? + + Vastatkoon se, ken kummankin loi ja laati! + Itse he inttivät, kuin oma vaisto vaati. + + Sill' eri eläjät on eri karvaa ja kaavaa, + toinen ahdasta suosii ja toinen aavaa, + + Ei voi ikinä, millään sovittelulla, + telkästä allia, allista telkkää tulla. + + Allille ilmoill' on ilo ja aalloilla autuus + telkälle pesän teko ja naudalle nautuus. + + + + +KIISKI JA LOHI + +Eläinsatu + + + Oli kerran kiiski lohennousukuussa, + kiven rinnassa killitti virran suussa. + + Lohi nousi uiskellen virran uomaa. + Heti ketterä kiiski sen keksii ja huomaa. + + »Hei, kuules, käydäänkö kilpaan, lohi? + Minä näytän, kuinka sinust' uidaan ohi.» + + Lohen mielestä siinä oli lysti jehu, + mies pieni, mut oikea pippurin mehu. + + Mikäs siinä, lähtivät kilpaa uimaan, + lohi purstollaan kävi kuohuja puimaan. + + Mut kiiski on kekseliäämpää miestä: + »Saat yksin, eto venkale, vettä piestä!» + + Lohen purstoon se haukkasi kiinni hampaan + ja huusi: »Jo jääti Tule sukkelampaan!» + + Lohi luuli jo, ett' on ihan tiukka eessä: + »Sehän menee kuin viksari itse veessä!» + + Lohi purstolla puiden meni kuohuja vastaan, + mut kiiski piti kiinni kuin kunniastaan. + + Vähät siitä, jos maailma silmissä pyöri, + ylös herroiks se kulki kuin kupernyöri. + + Yks kaks, yläpuolelle kosken niskaa + on tultu. Lohi kääntyy, purstoa viskaa + + ja lennättää samall' itse kiiskin + taa kauas, sylimääriä neljä ja viiskin. + + Lohi katsoo: eikö jo toinen ala tulla? + »Hih», kiljuu kiiski, »on voitto mulla!» + + — Mitäs opettaa tämä vanha tarina? + Se neuvoo: Lohi, pysy lohelle parina. + + Ota kelkkaas vaikka piru itse ennen + kuin kiiski ylös kosken köngästä mennen. + + Ole vasta viisas, älä koskaan viskaa + sitä sinne yläpuolelle kosken niskaa. + + Se kuskin lailla körökyydin maksaa: + se takaa puree min pystyy ja jaksaa. + + + + +NOKIPOJAT + + + Noki meill' on nurmea, ruostekatot ruohoa, + saamme iän nuoren savupiippua nuohoa, + + harjalta harjalle vaappuen, viippuen, + henki joka hetki hiuskarvasta riippuen. + + Tiemme on saattama tuulten ja sauhuin. + Astujat maassa ne katselevat kauhuin. + + Päätä pois kääntävät, jouduttavat jalkaa: + entä jos sieltä paha alamäki alkaa! + + Tyyntyvät vasta ohi ensi nurkan ehtien: + helpompi se hermoille palstoilta lehtien! + + Säälivät siellä monet kelpo sielut kiltit: + »Voi, te elon lapsipuolet, nuoret nokipiltit!» + + Säälitte! Vielä me viipumme täällä + tuulessa, päivässä, päittenne päällä. + + Pohja on meille, mihin polkea jalka, + missä ylin muilla on majan kattomalka. + + Totta valkoenkelit ois nähdä halutummat, + kuin on pienet hankopirut, harmaat ja tummat. + + Liemme nokipeikkoja, joita lapset pelkää, + mutta muuten tareta te talvi yritelkää: + + kestäiskö kirkkaana lietenne lieska, + kypsyiskö koreaksi kyrsä ja rieska, + + vai elo ehkä vähän mustemmaksi muuttuis, + muurienne huipulta jos huimat pojat puuttuis? + + Päällemme ottaa meill' osana ja työnä + ihmisten kaupungin kaikk' on nokiryönä, + + kivisuonet kierrätellä, luotimme laskien, + umpiporot pohjimmatkin raivata raskien, + + tehdä tietä, että kävis estymättä henki, + tuhmasti ett' isännöis ei tuli, reima renki. + + Kenen haave hartaampi kesän marjamaihin, + lepopäivän päilyntään ja suvisunnuntaihin + + kuin sen, jolle talven viima veikoista taatuin, + joll' on synkkä sydenkarva seisten ja kaatuin! + + Oispa aina aurinko ja auttais kesän marjat, + haikarojen hallita jo joutais katonharjat. + + Kaikk' ois samankarvaisia, mustat kanssa muitten, + viinapuitten vierellä ja alla leipäpuitten. + + Vaan on jäinen talvenjänkä kestämistä kesään, + paljon puuta, pökkelöä tarvis panna pesään. + + Pian vilu viiltää ja näppäisevi nälkä, + missä tuli vastaan ei väkevästi välkä. + + Niin on pakko pakkasella, niin on tarvis talvella + ihmisen tulta, tulen ihmistä palvella. + + Turvaksi sen tuntee ja aarteeksi arvaa, + kell' on iho ihmisen, ei Mikko-ketun karvaa. + + Tuska olla tuletta ja valkeatta vaiva + sen, ken julki vaeltaa, ei myyränteitä kaiva. + + Saavat mustat muutamat hoitaa savuhormia, + jott' ois muilla pitää vara valkeita sormia. + + Kussa tuli tukahtuu ja tuhka hengen tukkii, + liikumme, ja liedellä taas tulikukka kukkii. + + Herttaista on herätä ja torkahtaa sen ääreen. + Häkä päät' ei hämmennä, ei kiipee kihti sääreen. + + Paha nokivalkea ei nousemahan kärky, + palokellon pauhusta ei rakas rauha järky. + + Hyv' ei järky järjestys, ei raiteet, ei kaavat, + maurit työnsä tekevät ja maurit mennä saavat + + Olo varma, valoisa on majakansan kauniin, + valkonymfin valkeus se nojaa nokifauniin. + + Muuttumatta, puuttumatta maass' on olo oiva, + pyrkijänsä pysty saa ja luovijansa loiva. + + Nokipojat nousta saa, on jyrkkä tie ja kaita, + kupehiila kuilut, missä muilla tasamaita. + + Oksa kutsuu oravaa ja huiput huimapäitä. + Niitä kasvaa, kaikki säät on niille kasvusäitä. + + Yksi kaatui, kaksi kasvoi, toiset homman hoitaa. + Katot kansoittelemaan on monta nokinoitaa. + + Ilmaiseksi niitä maasta marrostakin itää, + huimapäitten heimosta Herra huolen pitää. + + + + + + +SEPPOJEN TULILLA + + + + +»NEL MEZZO DEL CAMMIN...» + +Eino Leinolle elämän keskipäivässä + + + Nous ammoin maaliskuisten unten ummut + ja välkkyi helkatulet toukokuun. + Nyt kesää täyttä tähkii kedot, kummut, + sen vehmain verho pukee maan ja puun. + + Siis tuumitko: koht', armas suvi, tummut! + Ei, lämpö vain nyt kruunaa loiston muun, + ja rauhan virret soi, ei sotarummut, + sua elojuhlaan kutsuu siunattuun. + + Niin Luojan kesä kiirehtivi hiljaa, + sen täyttyy ihmetyöt, ei kesken jää, + se maasta nostattavi nuorta viljaa, + + ikuista viljaa, virren heilimää. + Ja täys kuin kesä kukkaista ja liljaa + syys olkoon väri-, tähtivälkyntää! + + 6.VII.1918. + + + + +P. E. PAVOLINILLE + + + »Ei tainnut vanha Väinämöinen luulla», + ett' oisi koskaan Suomen säveleillä + vaeltaa siivet laulun valtateillä + ja Suomen virttä virkkaa maalla muulla: + + kuink' immen hius helkkyy kannelpuulla, + käkösen kullat kukkuu, kuink' on meillä + runoinen rusko mailla pimenneillä, + kun päiv' ei paista eikä kuuhut kuulla. + + Nyt Suomen suvihaaveet niittää halla, + on murhe maassa, mielet miekan alla. + Mi jäävä lie, kun lankee laaja niitos? + + Vaan uusin soinnuin, suloin kauas helää + se syntylaulu, jossa Suomi elää. + Sen siivittäjä, Sulle Suomen kiitos! + + 1911. + + + + +KALLE KAJANDER, + +Tervehdys 60-vuotiaalle + + + Innon miestä, kunnon miestä, + kynän miestä, kynnön miestä, + seppoa sepon pajassa, + Pellervoista pellon työssä + kiittävi kera-eläjät, + vaivastasi viljan saajat. + + Heilivi heleä laiho + aurasi vako-alalla; + syvemmä vakosi syöpyi, + siemen loitomma sirahti, + konsa peltoa peräsit, + kyisempätä kyntömaata, + kansan korpisen sisua. + + Oispa korpi kostuneempi, + raatumpi karu kamara, + kerkeämmin kiitteleisi, + ylevämmin ymmärtäisi + arvoa vaon ajajan, + uran kaivun kauneutta, + palvoisi palavin mielin, + tulisesti toivottaisi + noita paljon nousevaksi + sukuasi Suomen soille, + rotuasi roudan maille + pitämähän pellon puolta + liioilta vilun vihoilta, + hallan töiltä haikeoilta. + + 14.III.1922. + + + + +TOISIN ANTOI AIKA TOINEN... + +E. N. Setälän 50-vuotispäivänä + + + Toisin antoi aika toinen, + lahjoitteli lapsillensa, + myötätuulen toivehille, + hankatuulen haavehille, + kerran Suomelle suvannon, + kesän armon, aamun kihlat. + Nyt mitäpä miehellensä + aika suopi antimiksi, + suuret vai vähätkö suomat + vaiko ei vähiäkänä? + + Vastasään väkevän antoi, + vaati miehen mittasille, + voiman voittokilpasille. + Nyt ei tuulesta tukea + eikä aalloista apua, + nytp' on miehen mahtaminen, + tarmon taival soutaminen, + maalle noita noutaminen + Sammon saatuja muruja. + + Antoi talven, antoi taiston, + soi kaiken karaisevaisen, + pienet kylmivi kypenet, + suuren liekin suurentavi, + sepon valkean väkevän + sydämessä syttynehen; + paljon polttavi poroksi, + kestävimmän kirkastavi. + Meilt' otti olevan onnen, + kaiken tuumivi tuhota: + pohjan alta, päivän päältä, + jäämättä jalansijoa. + + Niinp' on onnen ottaessa + mies itse enemmän antoi, + jaksaja jalommin jaksoi, + korkeni koetuksessa. + Mink' on maa masennetahan, + pyhät rannat raiskatahan, + senp' on seisovi lujemmin + Suomen linna liikkumaton, + suojamuuri sortumaton + Suomen sulhojen povessa, + sydämessä sykkivässä. + + 27.II.1914. + + + + +PEKKA HALONEN + +Sähkösanoma 50-vuotiaalle + + + Paljon on Paavoja Savossa, + siinä Pekkoja sivussa. + Yksi on meidän mieli-Pekka, + mieli-Pekka, maali-Pekka, + Pekka kuin mäen petäjä, + Halonen kuin harjun honka. + Niinp' ole kauan oikeana, + pystylatvana pysyös: + sata vuotta työn tekijä, + työ itse tuhannen vuotta! + + 23.IX.1915. + + + + +JEAN SIBELIUS + + + Sekö mahtaja vain, ken käskee kansoja, maita + kenen tahto miljoonille on pakkopaita? + + Sekö suuri vain, jota kantaa suitsutuspilvet, + ja korkea, jolla on kalskuvat kantakilvet? + + Sekö rikkain, jolla on kukkurapäisin kulta? — + Miks sitten tunnustaisimme taivaan tulta? + + Sa terve, seppo, mahtaja soiton sorjan! + Sun valtas vapaudeksi on mannun orjan. + + Miss' ikään säveleinesi läsnä lienet, + siell' ei ole seinät ahtaat, ei pirtit pienet. + + Vaan holvit nousee, heljät kuin ilman pieli, + on juhlan loisto, hartaus, haltiomieli. + + On avaruuksiin aurinkolennon siipi, + on kauneushekkuma hengen, mi maassa hiipi. + + Sa terve, soiton mahtaja Suomen mailla! + Ei Pohjan loihtu viel' ole pontta vailla. + + Se vielä voi, mitä kullat ei kuningasten, + iki-iloksi helkkyy se heimolle ihmislasten. + + Sotapursin Pohjan urhot ulkosi ammoin, + verot vei, maat valtasi, kansat täytteli kammoin. + + Nyt soiton pursi kauemmat rientää rannat, + vaan ihastus on vero se, jonka sa kannat. + + On kansakuntain riemu sun kaukoretkes, + ja aarre aikakautten sun sointuhetkes. + + Sa voittosaatoin saavut, ja liikkuu linnat, + ja aukee ihanuudelle ihmisrinnat. + + Ei voi ne vastustaa sävelvaltikkaasi, + ja maailmaks on kasvava valtamaasi. + + 8.XII.1915. + + + + +TULI TUTKIJAN AKKUNASTA ... + +O. E. Tudeerille, 70-vuotiaalle + + + Tuli tutkijan akkunasta + yö yölt' yhä tyynenä tuikuttaa. + Väsy mieli ei mittaamasta + olevaisien ongelmaa. + Kuin nousee ja laskee laineet, + sukukunnat uupuvat unheeseen, + ja ihmismahdit ja maineet + kuin kupla on virran veen. + + Ne nopsaan vaihtuu ja vaipuu, + mut uuvu ei elon virran vuo. + Iankaikkinen iäisen kaipuu + tomuss' elää ja etsii ja luo. + Maan raskas, raukea multa + ylös irti maast' yhä ikävöi, + tuta tahtoo se taivaan tulta, + se henkeä heilimöi. + + Tuhat vuotta ja taas tuhat vuotta + sama voittelo voimien nousevain, + ettei ois nähtyjä suotta + näyt suurien unelmain. + Maan lasten taistoa tuota, + sitä mittaa tutkija mielessään: + maan kenttiä missä ei juota + veret, kyynelet kylläkään? + + Sitä miettijä mittaa ja vaakaa: + kova ihmisen kohtalonkoulu on, + on maata ja mieltä raakaa + ala raivata rannaton. + Mut halki vaarain ja harhain + on taistellen päästy, mi päästy lie, + on karttanut kaunein ja parhain, + on eestynyt ihmisen tie. + + Humanistia hopeahasta + ei allepäin elon ankeus saa: + niin ollut on, niin on vasta: + vain kilvoitus kirkastaa. + Sama voima vieläkin voittaa, + mi ammoin Persian laumat löi, + ja vapaus korkea koittaa, + jota vuossadat ikävöi. + + Taru Hellaan viel' yhä toistuu, — + se mieleen lämpimän tunnon tuo. + Maan polkijat maasta poistuu, + ja kahleensa kansa luo. + Ja alla kun pohjantähden + yön kaiheest' astuvi armain maa, + sen aamun, sen aamun nähden + »Tosi ollos!» hän toivottaa. + + »Älä käännä kasvojas meistä, + pyhä vapaus, valkeus ylhä maan. + Suo voimasi Suomen seistä + ja varttua vaiheissaan. + Oi maa, joka niinkuin Hellas + idän laumat lannistetuksi sait, + mitä versoa tanterellas + suo kohtalon korkeat lait? + + Kuki untani kultaisemmin, + kuki aavistustani armaammin, + kuki kuntoa maa, jota lemmin, + jonk' aamua tervehdin. + Jätä muisto soipa ja sorja + ajan kaukaisuuksihin kaikumaan: + ei ollut kansasi orja, + oli vartia vapaan maan. + + Kuki sointua, Suomen saari, + väki elvytä Väinämön kantelon, + luo helkkyvä laulun kaari + yli Pohjolan pimennon; + kaje ylhempi yötä ja turmaa + jätä jälkees aikojen aallokkoon, + kuin raunioinakin hurmaa + jalo, hohtava Parthenon!» + + 30.8.1918. + + + + + + +MUISTOJEN PÄIVIÄ + + + + +YLÖSNOUSSUT + + + On tullut valkeus, ja väistyy yö, + ja korkealla hohtaa huomenkoitto, + ja elämälle voiton hetki lyö. + Vaan kuka mittaa, kuink' on kallis voitto? + + Ken tuskan mittaa, mit' on tunteneet + sydämet kalleimpansa, kaikkens' antain, + ken ahdistuksen, josta auenneet + on vihdoin avaruudet aamun rantain? + + Kokea saimme pienen tuokion, + mit' urhot halki muinaisuuden harmaan; + sen taistelojen taival ollut on + valottomampi, vaikeampi varmaan. + + Nyt ankaruutta tuhatvuotisen + me ehkä aavistamme taattoin taiston, + sen uskallusta aamuun uutehen + ja voimaa, väkevyyttä elonvaiston. + + Ikuinen Kaitselmus, mi kansan tään + asetit kuokkijaksi pohjan korven! + Sai tuntea se tuiman vastasään, + sai kuulla torahdukset vainotorven. + + Nyt mitä tuntemaan sen tulla suot, + asua suotko päivän kasvoin alla, + ja kevään kirkastusta mieleen luot, + niin että väistyy väijyväinen halla? + + Sen otsalla jo voiko kimmeltää + vapaus, kärsimysten kallis helmi? + Suur', oikea suo sille määränpää, + sen riento ettei harhateillä telmi. + + Sen voiman, joka voitti vastasään, + sen innon, jok' on meissä isäin juurta, + äl' anna hervota, kun heitetään + nyt vastaisuuden valta-arpaa suurta. + + Isäimme altis mieli meihin luo, + on aika etsikon, on hetki enteen. + Nyt kylvö tehdään, joka kasvun tuo + pojille kauas polveen kymmenenteen. + + Sen sydämemme ääni todistaa: + ne touon kantaa, toivojemme kunnaat, + surujen Suomi lohdutuksen saa + niin kalliin, kuin sen kallihit on lunnaat. + + Oi aavistuksen kauko-aika uus, + kun armahamp' on päivä päällä maamme! + Me — kohta muistumaton muinaisuus — + ilomme korkeimman me siitä saamme. + + Siit' aatoksemme suureks avartuu, + on meillä pääsinpäivän riemu pyhä. + On tullut Suomen korkein toukokuu, + käy elon kutsu: ylemmäksi yhä! + + Oi ylösnoussut, ylhä synnyinmaa, + ylemmäs yhä valkeutta kohti + se voima ikuinen sua koroittaa, + mi ihmeellisesti kaikk' aikas johti. + + Keväällä 1918. + + + + + SANKARIEN HAUDALLA + + + Valitut kohtaloista korkeimpaan, + eest' ihmisyyden uhrikuolemaan, + nyt teillä jälkeen hyvän taistelon + iäinen rauha voittonanne on; + iäisen suojan Suomi helmassaan + suo teille, teiltä suojan saatuaan. + + Työ tehty on, ja urhot uinuvat, + jaloimman kruunun nuoret voittajat. — + Se suurta on, kun voiton riemu soi + ja urhot kunnialla kukkuroi, + kun sankareill' on ylväät saattueet + ja maine heille sitoo seppeleet; + mut suurempaa, kun nukahtavi noin + työn jälkeen kasvoin tyynen kalpeoin, + vain kuolon hurmekukka rinnassaan, + mi rikas, altis kaikk' ol' antamaan. + + Elämän eestä kuoloon tienne vei. + Muit' urhot muisti, itseänsä ei, + kun vaati voima vastustamaton, + kun viehti viime lyöntiin valtimon, + ei viha vastaan vihan riehuntaa, + vaan rakkaus väkevämpi kuolemaa, + kun viime siinto silmään sammuvaan + ol' aamu kirkas aavistuksen maan, + jot' oma jalka astua ei saa, + sun aamus, Suomi, sydäntemme maa. + + Se korkealle hurmeruskostaan + kohotkoon kummuillenne hohtamaan, + vapaiksi rannat meille rakkahat + valaiskoon, armaiksi kuin unelmat, + joit' urhon sydän syttyin unelmoi, + kun synnyinmaalle uhrinsa se toi. + + Niin, mullasta, kuss' urhot uneksuu, + vapauden taittumaton tammipuu + se varttukohon valon korkeuteen + ja syvin juurin Suomen sydämeen. + Sen latva halki aikain laulakoon, + kuink' urhot astui aamuvartioon. + Kun sammaltuu jo hautain paatereet, + vihannat vielä tammiseppeleet + iäti lehvistään se luokohon + teolle, josta puhjenneet ne on. + + Nyt eron maisen raskas hetki lyö: + työ elävälle, teille tuonen yö! + Vaan te, joit' emme enää silmin nää, + iäksi sieluumme nyt siirtykää. + Siell' ainaiset te olkaa asujat, + siell' omaisista meille omimmat. + + Siell' eläkää, vaikk' ette silmään näy, + kuin pyhä kutsu: kohti määrää käy! + Meit' ohjatkaa, tien päähän ehtineet, + ett' eksy ei, ei uuvu askeleet, + vaan että voima kasvaa, karaistuu, + työn suuren mittaan mieli suurentuu, + ett asehensa henki aateloi + ja kuolevaiset kuolotonta voi. + + Lausuttu Helsingin vapautuksessa + kaatuneiden haudalla. + + + + +AURINKORATSASTUS + + + Bukephalos, Bukephalos — + ken sillä ratsastaa? + Ei suvaitse se suitsia, + ei salli satulaa. + + Se nuori on, se sorja on, + mut villi, virmapää. + Kuin monta miestä maassa lie, + se suistajatta jää. + + Ken yritti, sen tehneensä + ties katumoiksi kai: + vain kyljet, raajat ruhjotut + siin' uskalikko sai. + + »Pois viekää villi potkija!» + niin tuomio jo soi. + »Ei konsaan tulla ratsua + tuost' elukasta voi!» + + Mut ruhtinainen ryhdiltään + mies nuori astui luo: + »Mun ajaakseni antakaa + viel' äksy varsa tuo!» + + Ja orhin ohjiin tarttui hän, + mi teiskui temmeltäin, + hän suostutellen suoraan vei + sen päivän terää päin. + + Hän ymmärsi, mit' urhot muut + ei voineet ymmärtää: + vain omaa säikkyi varjoaan + tuo varsa vauhkopää. + + Ja äkkiä kuin leimaus + hän selkään leiskahtaa, + ja raisu ratsu kiitämään + kuin nuoli kimpoaa. + + Kuin jyske saattaa salamaa, + niin tanner jytisee, + ja katsojat ne kauhusta + jo kaikki kalpenee: + + Koht' auttamatta murskattu + on uljain toivo maan! + Ei, aurinkoa kohti vain + hän rientää ratsullaan. + + Niin nopsana, niin norjana + nuort' ohjaajaa se vie; + sen päästi varjonkammostaan + jo päivänkirkas tie. + + Niin kauniisti se kaartelee, + kuin siivet sillä ois; + ja riemuisa on hämmästys, + jo häipyi pelko pois. + + Ja varsa, äsken vauhko tuo, + jo toisin tuomitaan: + moist' orhia, moist' ohjaajaa + ei nähty milloinkaan! + + Ja konsa leikki leikitty + ol' uljas, lennokas, + ei ilon kyynelt' estää voi + maan vanha valtias: + + »Tee, poikani, jo maastasi + jalompi valtamaa; + sun liian pient' on ohjata + vain Makedoniaa!» + + + + +KEVÄÄN VALTA + + + On suotu vihdoin Suomen kevät, + on toivon aika, touon työ. + Kevättä silmät säteilevät, + sen syttymystä sydän lyö. + + Se koittaa korkealta, kaukaa, + ja syvältä kuin suonet maan. + Sen valtakuntaan valmistaukaa + kaikk' astumaan ja asumaan. + + Sen kauas viittaa vainen viiri + on aamun kultaa, purppuraa. + Niin kauas käy sen valtapiiri, + kuin aate mielet avartaa. + + Nyt etelästä tuulet tuulee, + on läsnä lämpö auringon. + Nyt oraan nuoren nousun kuulee + se, jolla korvat kuulla on. + + Kuin väkevä on maassa kaiho + päin päivää, elon heilimää, + sen kertokoon nyt kevään laiho, + ja kerran täysi tähkäpää! + + + + +PÄIVÄNMAA + + + Elämän ihme, armo auringon + väkevä meille välkähtänyt on: + Maa nousi alta pohjan yön ja jään, + päin päivän kirkkautta nosti pään. + Maa, masennettu pitkään pimentoon, + vapauteen, aurinkojen aurinkoon, + pään nosti, käänsi rinnan routaisen, + joi taivaan tulta, tulvaa valkeuden. + + Niin koitti, Suomi, suurin toukokuus, + niin sydämeesi vuoti voima uus. + Niin katkoit kahlehesi, jääsi loit. + Mit' unelmoit, sen uskalsit ja voit. + Mi sadoin talvin täyttynyt ei ois, + sen täytti nuori, nopsa kevätkois. + Kuin päivän kaari kasvoi maahan yön, + sa miestä kasvoit mittaan miehentyön, + ja voimaa kilpaan hyvin kilvattuun, + maan valituita valon taisteluun. + + Niin kevät. Entä kesän tähkäpää? + Täys, ihanainen Suomen suvisää? + Vapaitten miesten vauras, armas maa, + miss' ihmis-onni, -kunto kukoistaa? + Ois suvi kirkas, sorja, suloinen + maan tään kuin soitto luojan sormien: + suot sulaa, leikkii aallot, lehdikot; + mut maassa haastaa haudat, rauniot + ja murha, murhe, murros suunnaton, + ja viha Suomen suvivilja on. + Ja yöhön päin maan otsa painuu taas. + Jaloimman kasvun kade halla kaas. + Oi, että tuhoisimman turman tuo + kotoinen, raaka, raukka korpisuo! + + Syys maassa on ja sydämissä syys. + Välähti, sammui kevään väkevyys. + Maa, verell' urhoin lunastettu maa, + mielt' eikö muuta mullan-matalaa? + Kuss' astui kuoloon altis sankaruus, + jäi eläjäksi kaupin kataluus, + ja kussa kulki jalopeuran tie, + shakaalit luihin saakka saaliin vie. + Ja maa, mi päivänmaaksi päästä pyys, + siin' että kukkis, kypsyis ihmisyys, + taas vanha vain on roudan, riidan maa, + miss' ihmispeto valtaa vartoaa. + + Ja aatos kolkko mieltä kouraisee: + Siis suotta vainko Suomi taistelee? + Meit' ilkkuuko vain ilve loputon, + ei kirpoo kirot Suomen kohtalon? + Maan valkeusko nähtiin, jotta pois + se katoais ja kahta öisemp' ois + polomme taival, uus kun sortaa yö? + Vain yökö määrämme, ei päivän työ? + + Oi aatos ange, noin mi kapinoit, + oi kuuntele, sa äänen kuulla voit, + ei vaienna sit' yö, ei surman suu, + ei tyrmä, rovio, ei ristinpuu, + katoovan kaiken kadotessa soi + elämän kutsu, jok' ei kuolla voi. + + Kuss' ikinä on tehty uljas työ, + siit' eikö syttyin sydän myötä lyö? + Kuss' ihmisyytt' on mataloissa maan + tulella tullut henki kastamaan, + siell' eikö niinkuin tulenpatsas näy + päämäärä, päivä, jok' ei mailleen käy? + Siit', ihminen, kautt' aikain eikö vie + vapahtajaisi, tietäjäisi tie? + Sielt' eikö kirkas, vieno viesti soi: + maa, näytä, mitä päivän valta voi! + + Min vihan vallat voi, se nähty lie, + lie nähty, minne veri, rauta vie. + — Ja mahdettu mik' ois maan ihanuus, + mi kukoistuksen kultakausi uus, + jos rakasti ja rakensi ja loi + niin sydämet, kuin vihata ne voi! + + Maa raadeltu, vaikk' yltää yö ja syys, + sua viel' yks ihanne, yks ihmisyys + valaisee, kutsuu valo kuoloton: + maan mahti, liity päivän liittohon, + sijansa että auringossa saa + sydänten kaipaavaisten kasvinmaa, + ett' yhä uudet armaat vyöhykkeet + vapautuu, kauan kaiheess' uinuneet. + Sydänten maa! Se päivänmaaksi tee! + Siell, elon lähteet silloin solisee; + kuin maasta nousee sorja palmupuu, + siell' aatos suurta kohti suunnittuu; + ja latvaa tuutii tuulet suviset, + hedelmät kypsyy kullanhehkuiset; + ja valtakunta miesten valkeain + avartuu aurinkoisin voittomain. + Ja kansa, kuolemassa pystypää, + myös oikein elää, olla ymmärtää. + + Lausuttu Turun yliopistoseuran juhlassa + Suomen Kansallisteatterissa, syksyllä 1918. + + | + + +HUOKAAVAT KORVET + +Runo Karjalalle Kalevalanpäivänä 1921 + + + Mitä huokaa raskaasti Karjalan kaukokorvet? + Ken tuskan raastamatta sen kuulla voi? + Yön vallat uhkaa, vankuvi vainotorvet, + miss' ammoin armas, kaikuva kannel soi. + Nyt laulun maassa mielet on alla miekan, + ja missä kukkinut on runo kuoloton, + nyt varjoo kuolema kansan jo kannelniekan. — + Oi kohluja heltymättömän kohtalon! + + Sill' ansainnutko se iskut on ilkivallan, + ett' ihmisyytt' ikilauluin se seppelöi, + ett' aurinkoisena, neljänä mailla hallan + sen hengenvilja virsikäs heilimöi? + Siks onko tuskain maljan se pohjaan juova, + ett' ainaisen ilon heitti se helkkymään, + siks itse sortuva, että sen loihtu luova + loi aarteen ainokaisen all' ilman tään? + + Jos Suomen surra, jos riemuita suonee aika, + kuin vangituin sävelsoinnuin se ilmi sois, + kuin valjuna, ellei Karjalan kanneltaika + sen sielulle lennon siipiä suonut ois! + Ja kauniimp' ihmiskausi kun kerran koittaa, + kun katseen avartaapi sen aamu uus, + kun suuriaan suku ihmisen kunnioittaa, + ei pienin Karjalan lie runoruhtinuus. + + On toisin tuomios kuin tähän aikaan raakaan; + vaan nyt, oi Karjala, raskas on kahlevyös. + Nyt murhan miekka ja pistin on pantu vaakaan. + Ol' unta aamusi, totta on turman-yös. + Eik' auttajaa! On heikko heimosi kunto, — + siks Suomen otsatähden jo vieras vei. + Ei turvaajaa! On turta heimosi tunto, + oman etsikkonsa aikaa se tiennyt ei. + + Ja kuurot, kuurot on sorrolle Vienan suiston + § maan kansat muut. — Toki kerran ol' aika kai, + jona syttyä voi sydän puolesta Hellaan muiston + ja säihkymään vapauttajasäilän sai. + Nyt sorjan sorruntaa väkivalta ilkkuu, + vuoks saaliin kamppaillaan, mut ei kauniin muun, + ja ryöstökullat kiehtoen korvaan kiikkuu, + ei Karjalan kannel, virret ei Vienansuun. + + Siis yksin kohden kolkkoa kärsimys-yötäs, + sa heimon helmi, armas Karjala, käyt, + vain heimohenkesi hehkuva liekki myötäs, + vain kaukomielesi kalpenemattomat näyt, + syvä sydämessäsi vain väki Vainolainen, + mi Tuonen yöstäkin syntyjä noutain nous, + sa, joll' yli-inhimillinen, yksinäinen + on taisto, niin totta kuin joustaa henkesi jous. + + Kuin kärsijän ylvään, jonk' ikituskan ammoin + näki Kaukason kalliot tai Hyrkaanian hyyt, + niin Pohjan korvessa valtaan kaikkien kammoin + sun henkesi syösseet yht' ovat ylhät syyt: + siks säätty on kärsintään se ja vainoon, vaivaan, + ett' ylhäisiin sen kuoloton kutsu on, + ett' yöhön Pohjan se tuonut on tulta taivaan + ja mullan orjasta muovannut inehmon. + + Sua sitoo, myös sua, kultaista kultaisempi + iankaikkinen kahle Pohjolan kallioon, + sun rintasi riemu ja polttava tuska, lempi: + maa taattojen maire on kehdosta kalmistoon! + Repi rintaas, kappaleeseen raateli kahteen + väkivalta, mi kotkankouransa syvään lyö. + Mut viel' ehyt Äänisjärvest' on Pohjanlahteen + unes suuri — on ennustähtinen ylläsi yö. + + Titaani, mut lempein ja hurskain ja herkin heistä, + päin pystyin, korkeampana kohtaloaan — + niin seisot yksin, missä on kohtalos seistä, + niin kärsiä, kestää ol' arpasi ainiaan. + Ja syyttävästi, synkkänä rintas huokaa, + jot' ei voi rietas sortaja suostuttaa: + Emo Maa, pyhä kaikenkatsoja Aurinko, luokaa + en tuskaan katse, ken vääryyttä kärsiä saa!» + + + + +TIETÄJÄN MUISTO + +Lausuttu M. A. Castrénin muistokiveä paljastettaessa, 25.VI.1921. + + + Kivi, kerro, julista julki sa, vakuus vasken, + suur' ett' oli kerran raataja Kalevan kasken. + Sa vaipumatonta kuuluta valloitusta, + jota saattanut ei punahurme, ei murhe musta, + ei uhrit murtuvat muut, ei muun veren hinta + kuin sen, jota altis rientäjän hehkui rinta. + Sa todista toista kuin ajan houre houkon, + mi vannoo kaikkivaltaan lauman ja joukon. + Tuo ilmi kutsutun, korkean hengen voima, + työn hartaus, sankaruus, valon haltioima, + tie mahtajan, mittaeltava main ja manterin, + tie aava, kuin konsanaan oli tie Aleksanterin. + + Mitä Suomi ois, mitä Suomesta missään tiettäis, + jos tääll' ei työ, vaan velttous voittoja viettäis? + Karu Pohjan kulma vain polon alla ankeen, + yön pitkän peittämä, taintunut talven hankeen. + Sen haaveet haipuis kuin suohallojen sumuun, + sen voima kuin kohu koskien korpien humuun. + Sitä kaikki tuivertais vihatuulet Turjan, + se nauruna ois ja saaliina naapurin nurjan. + Ja heimomme muu — kuin Sammon särjetyt pirstat — + on veljestä veljeen tundraa tuhannet virstat — + mi heist' ois maine, jos tietäjähenget ei heräis, + ikitietoja tois, suvun kehtomuistoja keräis? + + Pojan kasvoi pohjoinen maa, petun maa ja tervan, + jalon jaksajan, joll' oli johdatus ylhän Minervan, + oli kaukomieli, mi kannusti kaukomääriin, + valon into, mi loi valon yön tuhatvuotisen ääriin. + Vain hetken hehkua sai syke polttavan suonen, + pian viihti sen tumma ja viileä virta Tuonen. + Mut ei mene Manalle mahti mahtajan myötä, + kuin Väinämön miekka se halkoo usmaa ja yötä. + Vaikk' uinuu uupunut valtias mullan unta, + uus ihmistiedon valkeni valtakunta, + näköranta laajeni, korkeni Pohjan pieli, + ja suureni Suomen aate ja Suomen mieli. + + Jalot muistosi, kansa, vaskisin patsain vaali, + teot poikies, joitten suur' oli suunta ja maali. + Sa niitä juhlin ja virsin ja seppelin vietä. + Mut suuremmin vietät seuraten suurtesi tietä. + Ei pojilta pois ota alaa isien voitot. + Vain alhot on ahtaat. Nouse, niin määräs on loitot! + On vielä vallata maita, on maailmoita: + sa korpien routa ja rintojen routa voita. + Kevätvainiot kiirehtii, valo korkea vaatii. + Käy vastaan valtoja yön. Lain voittaja laatii! + Valon sotaa käy, niin vapahdat sorretuita, + niin korkenet itse, niin nostat, et polje muita, + niin kasvusi karttuu, vainios viljavoituu, + niin henkesi valta varttuu ja avaroituu, + sen äärilt' ettei mailleen vaipua saata, + ei Jumalan päivän valkeus konsaan laata. + + + + +PORRASSALMEN TYÖ + + + Täyttäös, synnyinmaa, + mitä vartiopaikkasi vaatii, + kuin sen on täyttänyt työ + kunniatanteren tään. + + Porrassalmen muistokivessa. + + Niinkuin kirkas kellon malmi + maine kauas kaiuttaa + sanomaasi, Porrassalmi, + aikain takaa aikain taa. + Synkkää, mykkää murheen yötä + vainko Suomen muinaisuus? + Yöss' ol' ylhät tähdet myötä, + työssä tyyni sankaruus. + + Vyöryi lauma kymmenverta + päin kuin tulva vaahtopää. + Vaan kuin luoto vasten merta + Savon jäyhä joukko jää. + Luoto nosti tuiman töyrään + tulvan vimmat torjumaan, + suostunut ei sopuun nöyrään, + paennut ei paikaltaan. + + Urkittu ei vaali-uurnin, + onko suunta noin vai näin. + Yrjö Henrik Jägerhornin + huuto kaikui: »Miehet, päin!» + Suoran suunnan, selvän kannan + kansan terve vaisto ties: + rauhaa rakkaan kotirannan + ei tuo meille vihamies. + + Siksi raikuin vastaa rauta + viekkahasen viettelyyn. + Siks ei vilpin vehkeet auta, + kosto kohtaa synkän syyn. + Muuri, jot' ei mahdit murra, + vakuus altis, kohtaa: seis! + »Koirat voi sit' omat purra», + vieraan vitjaan ken ne veis. + + »Miehet päin! Ei mieltä arkaa! + Saalis varma vartoaa. + Vihollinen pakoon karkaa, + voitto toista valmistaa!» + Kymment' yksi — vanha suhde + torjui illan, torjui yön, + toisen päivän iltapuhde + päilyi päättyessä työn. + + Vaan se ilta sees ol' enne + aamuun avaroituvaan. + Sorjempaa ei tietä menne + maineen valo-maailmaan. + Kasvoi maa, mi verin kastui, + jalon viljan kypsyttäin: + Döbeln, Adlercreutz jo astui + suurta päivän työtä päin. — + + Niin on ollut, niin on vasta: + aina Suomen syöjät syö! + Sortuis Suomi maailmasta, + osamme ois unhon yö, + tuvistamme jäis vain tuhkaa, + viljan vainovieras veis, + ellei vasten vaaran uhkaa + raiu rautaisesti: seis! + + Vain, jos miehuutta on jäyhää + ilkivallan torjumaan, + kun sen laumat riehuu, räyhää + ylväät ylivoimastaan, + jos — kuin vasten tyrskyselkää + seisoo seinä kallion — + joukko pien' ei vaaraa pelkää, + vahva Suomen suoja on. + + Turmaa miel' ei torju melto, + torjuu tarmon teräs vain. + Suomen pirtti, Suomen pelto + jää ei valtaan vainoojain. + Pojat seuraa taattoin tapaa, + toistuu Porrassalmen työ. + Suomi valvoo, Suomi vapaa, + ettei toistu sorron yö. + + + + +MUISTOJEN MUURIT + +Olavinlinnan 450-vuotisjuhlaan, 29.VII.1925 + + + Niin aikakaudet, vallat vaihtuu + kuin aaltojansa virta vie. + Pois kaikki heikko, halpa haihtuu; + mi sorru ei, se suurta lie. + Käy valtavammin vain se esiin, + kun unhon yöhön uppoo muu, + kuin tornit tumman virran vesiin + se korkeana kuvastuu. + + Uutt' elämää uus uhkuu aamu, + mut ylhäisenä, yksinään + tuo muinaisuuden muunhaamu + sen keskelt' yhä nostaa pään. + Sen paadet haastaa sammalharmaat: + näin taatot sulle suojelleet, + laps Suomen, nää on rannat armaat + Näät isäin työn. — Mit' itse teet? + + Mit' itse teet, mi Suomen rantaa + ei raasta, mutta rakentaa, + mi turmat torjuu, turvan antaa, + mi korkealle kohoaa? + Kun vaihtuu vuosisatain sarjat, + mi muuri vankka muisto jää + ja ilmi tuo kuin torninharjat: + Näin suurta mahtoi aika tää? + + Näin uhmasi se vainon uhat, + näin nosti suojamuurit maan, + näin vapaan Suomen vuosituhat + saa koota kultatoukojaan; + näin kuvastella Suomen vesiin + ne kunniakkaat muurit voi, + ja Suomen kukkiviin ne kesiin + näin kauneutta kukkuroi. + + Mit' itse teet? Laill' isäin vastaa: + vakaasti vartioitse maas, + laill' isäin käytä muurilastaa, + rakenna, liitä paateen paas. + Ja valpas mieli, valmis miekka + työn vartiossa vanhallaan! + Ja kallio, ei hauras hiekka, + on kanta, jolle muurataan. + + Rakenna, missä vainorajat + maan rintaa vielä ratkovat, + miss' ahtaat, matalat on majat, + majoissa mielet matalat, + miss' ontuu kahtahalle kansa, + ei käy kuin suora Suomen mies, + ja viettelevi viekas ansa + ja viehättävi vieraan ies. + + Rakenna, ett' ois ehyt kerta + ja terve, suuri Suomen maa, + ja kansa kaunis, maansa verta, + todeksi untes Suomi saa! + Saa armahaks se päivän alle, + kuin sielus silmihin se nous, + tee suurta, tähtää korkealle, + kuin kultanuoltaan Savon jous! + + Rakenna, että muisto, maine + näin työsi kerran seppelöis, + ett' ajan virran vinha laine + sen ylle koht' ei umpeen lois, + vaan kauneuden holvikaari + sun asuinmaas ett' aatelois, + suloinen että Suomen saari + kuin helmi Pohjan otsall' ois. + + 31.VII.1925. + + + + +MOLIÉRE + +300-vuotismuiston päivänä, 15.I.1922 + + + Ne yhtyi, ylhä kirkkaus + ja herkkyys hengen palon, + mi Gallian on kaunistus, + maan mainehelta jalon; + ne miehen mielen ahjokseen + sai suuren, aurinkoisen, + ei ihmisyyttä inhonneen, + vain leimaa mullan loisen. + + Ne voittelohon voiman soi, + mi leikitellen voitti. + Mies yksi ylivoimin voi, + ja tuhat turhaan koitti. + Vain käydä voittosaattonaan + hän käski kiusain, kiukkuin, + ja kuulun jäljet kukkimaan + jäi riemun mettä tiukkuin. + + Jäi voittajaksi voimakkain, + ken sorjan kilvan kesti. + Pois hetken kuplat kuolee vain, + suur' elää ikuisesti. + Viel' areenalla uljas on, + viel' iskut viuhuu vinhat + päin laumaa, jok' on luvuton + kuin ihmis-eljet inhat. + + Kuin petoparveen pystypää + käy mies, ei väisty, lymy, + ja aseenansa välkähtää + vain salamainen hymy. + Se lauman karsaan lannistaa, + on vimma voimaa vailla, + ja monta päivän leijonaa + pois hiipis hiiren lailla. + + Ne hyppelee, kuin turkissaan + ne tuntis tuliruoskaa, + kuin taltuttaja tahtoo vaan: + hei, tepastelkaa, juoskaa! + Sua, ilkeys, sua, epattuus, + sua, itse suuri tyhmyys, + ei auta, vaikk' on luja luus, + saat reiän otsakyhmyys. + + Miss' itse ikivaltain lie + työ turha vastaan kiistää, + mies sotisorja voiton vie, + pois naamarinne riistää. + Ja nähdään, mitä sattuvan + niin harvoin nähdä saatiin: + hyv' asia hyvän ajajan + sai korkeimpaan raatiin. + + Ja maassa hengen ylhän on + viel' äänivalta vakaa, + se virkkaa viime tuomion, + se oikeutta jakaa. + Kuin soihtu, heljä hengen työ + kautt' aikain kauas hohtaa... + soi lyyry, nuolet kohti lyö, + kätt' itse Phoibos johtaa. + + + + + + +LEHMUKSEN ALLA + + + + +LEHMUKSEN ALLA + +Walther von der Vogelweide + + + »Lehdon on vienon + nurmikolla, + miss' alla lehmuksen levättiin, + päät heinän nyt hienon + kuopperolla — + siin' uinutti kulta mun kukkasiin. + Lehto ja laakso ne vihannoi, + rallalalei! + sorjasti niin satakieli soi. + + + Mun saapuvan salaa + nähdä sai vaan, + jo varroten ystävä rientää luo + ja hellii ja halaa, + Neitsyt taivaan! + ett' onnen ja riemun se rintaan tuo. + Suikkasi kai tuhat suudelmaa: + rallalalei! + Huulteni hohtoa katsokaa! + + Hän kukkia taittaa, + niistä armaan + nyt vuoteen allemme laittelee. + Jo kelpaa ja maittaa + nauru varmaan, + jos siitä ken sivu kulkenee. + Eiköpä vaankin hän siellä nää, + rallalalei! + miss' oli ruusuilla mulla pää! + + Jos tiettäis maanneen + siellä mun — sietää + ken vois, hyvä luoja, sen häpeän! + ja lempeä saaneen — + kuunaan tietää + sit' ei saa muut kuin minä ja hän + ynnä pikkuinen lintu vain: + rallalalei! + ei sitä kulje se kuuluttain.» + + + + +TITANIA + +Fröding + + + Kuin helkettä viulujen pienten + humu heikeä koivun ja seljan soi. + On yö yli metsän nienten, + mut niittyä kuu hopeoi. + Mik' on häämötys kutrien häilyvien? + Kisa vallaton käy, utuvarpahinen. + Ti-ta! Ti-ta! Ti-ta! + + Kuin harsoja, nilkkoja leijuu, + helokaulat kaartuu ja olkapäät. + Ohi vilkkuen kiepuu ja keijuu + sirot anturat siivekkäät. + Ken keijuja tuo kera karkelohon, + yön tanhuat kuun hopeoissa kun on? + Ti-ta! Ti-ta! Titania. + + + + +SÄRKYNYT MALJAKKO + +Sully-Prudhomme + + + Tuon kukkamaljan viuhka särki — + jäi kukka kuoloon riutumaan — + vain hiukan hipaisi sen kärki, + ei kuultu risahdustakaan. + + Mut kristalliin nyt hieno viiru + yöt, päivät uurtoansa syö; + salassa varma, vaikk' ei kiiru, + tapahtuu, täyttyy tuhotyö. + + Pois tihkui vesi raikas, juomaa + on vailla kukka maljakon; + sen vammaa viel' ei silmä huomaa, + vaan varokaa, se rikki on! + + Noin usein kätten rakkahitten + kovalta tuntuu kosketus, + ja sydän murtuu, murtuu sitten, + sen kukka kuolee, rakkaus. + + On ehyt vielä ulkomuoto, + vaan hiljalleen jo hiuduttaa + salainen, syvä haavanvuoto, — + on vamma tullut, varokaa! + + + + +SAPPHON LAULU + + + Sen ma taivaisten tasaverraks arvaan + miehen miekkoisen, joka kasvotusten + kanssas istuu, sun sulo-äänes soinnun + luonasi kuulee, + + naurus helkkeen hempeän. Siitä multa + kohta sylkähtää sydän, rinta syttyy. + Sillä silmiis jos minä katsahdankaan, + niin puhe puuttuu, + + kieli kangistuu, tulivirta vieno + kautta suonten soutavi kaikkianne, + silmä himmentyy, kohisee ja soipi + korvani silloin; + + kylmä vierähtää hiki, puistatuksiin + ruumis raukee, muotoni ruohon keltaa + kelmeämp' on, poissa jo poskipäiltä + kaikk' elon karva. + + Vaan on kestää pakko, kun niin on säätty + + + + +VAELTAJAN YÖLAULU + +Goethe + + + Vuorten yllä rauha + on sees; + ei liiku lauha + henkäys ees, + ei riemukkaat + soi laulelot latvojen alta. + Kohta jo, malta, + myös levon saat. + + + + + + +KULTAISET TORVET + + + + +KULTAISET TORVET + + + Sävelkuorot korkeat ilmoja kukkuroi, + kevät kenttiä maan tuhat tuhatta kirjavoi. + + Iankaikkinen, ruhtinaallinen runsaus — + runon pienet piirrot ei sitä virkkaa voi. + + Oli raikkaampi laulu leivosen siivekkään + sinikirkkaudessa, kun kimmelsi kevään koi. + + Oli lauhempi läntinen kuulla, mi kuiskaillen + suvi-illan kukkalehdoissa leikamoi. + + Oli raskaampi, lentäissä lehtien kelmeäin, + syystuulen huokaus, vaisummin vaikeroi. + + Oli ylhempi tuike talvisen tähtiyön, + tulikeijut kun Pohjan kaarella karkeloi. + + Jyly jylhempi myrskyn, mi murskasi vyöryissään, + mitä alla arkaa ja vienoa vihannoi. + + Oli kuumempi suur' elon kutsu, mi rientämään + sotarintaan sen myriaadeja haltioi. + + Syke riemukkaamp' oli rintojen syttyväin, + sulosilmästä silmä kun juopuen onnea joi. + + Uni uljahampi, mi ain' ylös korkeuksiin + ylimaisiin hohtavat temppeliholvit loi. + + Poven kaipaus polttavampi, mi outoin taa + tarumerten rantoja uusia unelmoi. + + Oli hartaampi virsi, mi vierellä hautojen + eron murtamille viel' elontoivoa toi. — + + Säveltulva tuo elon kaikkeus-kanteleen, + mi tuimana raastaa, mi armaana ailakoi — + + mitä rinnalla sen, runo, pienet piirtosi ois? + Vain raukea kaiku, mi katkelman toistaa voi. + + Rivi jälkiä vain — yli ratsue ylhäinen + meni, riensi, ja kultaisten torvien toitahus soi. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75981 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..b5dba15 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this book outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d19c368 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +book #75981 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75981) |