diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75861-0.txt | 2143 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 2160 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75861-0.txt b/75861-0.txt new file mode 100644 index 0000000..77a0c87 --- /dev/null +++ b/75861-0.txt @@ -0,0 +1,2143 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75861 *** + +language: Finnish + + + + +KORPIEN POVESSA + +Kuvauksia itäisestä Karjalasta + + +Kirj. + +JUHANI SJÖSTRÖM + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Otava, +1898. + + + + + "Piennä jäin minä emosta, + Matalana maammostani. + Jäin kuin kiuruksi kivelle, + Hastaliaksi rauniolle." + _Kalevala_. + + + + Tohtori Th. Schvindttlle + kiitollisuudella. + + _Tekijä_. + + + +SISÄLLYS: + +Ensimmäinen osa: + + I. Salolla. + II. Vieraan vastaanotto. + III. Taikuus. + IV. Uskonnnollisuus. + V. Runollisuus. + +Toinen osa: + + VI. Paastosta päästessä. + VII. Kosioretki. + VIII. Miniänä. + IX. Elämä korvessa. + X. Kaskiraaja. + XI. Kesäisiä oloja. + XII. Käänteessä. + + + + + + +ENSIMMÄINEN OSA. + + + + +I. Salolla. + + +Korpea ja jylhyyttä, kuolon kalpeaa ja kylmää, yksinäistä ja hiljaista, +salaperäisen äänetöntä ja oudostuttavaa. Ei edes karhun vihellystä, ei +teeren kukerrusta kuulu, ei näy vesakosta hypähtävää jänistä, ei tapaa +luikkivaa kettuakaan, halki korven luikertelevalla talvitiellä. Onko +metsän otuksillekin tämä korpi liian kolkko, vai säälivätkö tallata +maan talvista, puhdasta vaippaa? Vai pehmyt lumiko pakottaa kaikki +pysymään asemillaan, hiljaan? + +Hämärässä, puoli pimeässä kaikki häämöittää kuin harson takaa +epäselvillä ääriviivoilla. + +Mutta tuossa hämärässä kaikki on niin sopusointuisaa, pehmoista ja +sulavaa. Kokonaiskuva on surunvoittoinen ja silmälle viehkeä. + +Siinä ei ole mitään, joka erityisemmin vetäisi huomiota, kaikki on +suhteellista. Ei ole räikeitä valopaikkoja, ei liiallisien mustia +varjojakaan; etualalla ei ole liiaksi toimintaa, tausta ei ole +näkyäkseen liian heikko. Kaikki on kuin yhdellä ja samalla siveltimen +vedolla tehtyä. + +Se on syrjäisen salon oloa ja elosta syystalvella. + + * * * * * + +Aurinko pysyy piilossa, taivas harmaana ja aina väliin sataa tuhuuttaa +lunta, milloin sankemmasti, milloin heikommasti, milloin suuria milloin +pieniä lumihiuteita. Väliin tuuli sitä keveänä tuhkana tuhuuttaa jos +johonkin lokeroon, täyttää sillä vesakot, tiheät ja matalat näreiköt, +jotka se paataa, väliin milt'ei läpipääsemättömiksi. Autiot paikat se +pitää vähässä lumessa, vaan kierittelee sitä sen sijaan lakeuksien +reunuksille. + +Tyynenä aikana lumi sataa ja paatuu puiden hapsottaville oksille, +hautaa pienet vesat allensa ja painaa kookkaammat kumarruksiin, +taivuttaa ne koko pituudeltaan. Terhakkana on seisovinaan näreen alku, +vaan kasautunut lumitullo latvassa on sitäkin taivuttanut, vaikka +vähemmän. + +Mutta satavuotiset hongat kohottavat majesteetillisesti latvojansa +kuvaten suuruutta ja ylevyyttä, joka ei vähällä masennu, ei ennen kuin +hirmu-myrsky kiskoo sen juurineen ja murjoo kumoon. Vaan sittekin ne +vielä kertovat maassa maatessaan vuosikymmeniä, että heitä ruhjoessa ja +murjoessa on täytynyt olla ylenluonnolliset voimat liikkeellä. + +Noissa hongissa se syntyy tuo humiseva sävel, jonka kuulee ylhäällä, +pään päällä, astuskellessa syvässä metsässä. Niiden latvat ovat kuin +viritetyt soittimet, joista lähtee sävel milloin vain tuulen henki +on kulkusalla. Ei väsy sitä kuulemaan, eikä puhkea intohimoisiin +tunteisiin sitä kuunnellessa. Siihen se on liiaksi luonnollista, tuo +sävel. + +Vaan se ei silti ole yksitoikkoista; sillä siinä on iloisuutta ja +kaihoa. Väliin se on raskasta, painavaa ja huokaavaa, väliin keveätä ja +kimakkaa, väliin se taas viheltäen kiihtyy hirmu-huudoksi. + +Tukkana ja turkkina, suojana ja sauvana ne ovat nuo suuret hongat +turvatilleen, jonka verhoavat ja suojelevat hätään heittämättä +purevimmankaan viimaan puhaltaessa. Niiden suojassa etsii metsän +otuskin elatuksensa ja niiden juurilla ja keskustassa tuntee se +olevansa parhaiten turvassa. + +Ne luovat puolihämärän varjon juurilleen ja kesäisin katselevat +kuvaansa metsälammen pinnassa. Ne suojaavat lemmityn lampensa, ettei +rauhaton tuuli sen tyyntä pintaa samenna, ja sen rannalle eksähtäneellä +on siten mitä viehkein näky. + +Niittä ei salo tuntuisi salolta, ei korpi korrelta, eikä mieleen +kaivaituisi mitään jylhää, salaperäistä ja surunvoittoista. + + * * * * * + +Synkästä kuusikosta tai hongikosta alkaa metsä harveta ja mataloittua, +ja niin huomaa joutuvansa uuteen ympäristöön. Siellä täällä on vain +enään jokunen vaivaispetäjä, mataloita näreen rähjiä ja viimein ei +niitäkään. Lakeus on edessä — väliin kilometrejä laaja. Se on lumen +peitossa, vaan sen alta pistäiksee kasvihapsia ikäänkuin erehdyksen +välttämiseksi, osoitukseksi, mikä lumen alla on piilossa. Tasanko +nyt on niin puhdas, niin viattoman puhdas pinnaltaan, vaan jos +jalalla astut sille, ja jos on ollut leuto syksy, niin hurahtaa jalka +pohjaamatta ja jalan jättämä sija täyttyy ruskealla, mutaisella +vedellä, joka tahraa laajalti kuoreen syntyneen aukon ympäristönkin, +leveten ja imeytyen pehmeään, löysään lumeen, jotta herää mielessä +inhoa ja sääliä. Mutta samalla tuo pulpahdus suon povesta, synnyttää +oudon turvattomuuden tunteen sekä uteliaisuutta arvailemaan suon syvän +sylin salaisuuksia. Vaan kukapa on tutkinut sen syvyyden, kuka laskenut +sen silmäkkeiden paljouden ja kuka selittänyt sen syntyjä syviä. + +Sen yli kulkee muutamalla kohtaa tie, joka on paikoin ruskeaa +jäätikköä ja toisin paikoin vesinen ja sohjunen. Tie kohoaa suolta +korpeen, kiertelee pahoja tiheiköitä ja joutuu väliin metsäisille, +korkeanpuoleisille harjanteille; milloin pitemmältä, milloin lyhemmaiti +kulkee niitä pitkin ja laskeutuu viistosti rinnettä myöten alas. Jatkuu +taas jylhässä hongikossa, joutuu suon ranteelle ja siitä yli, ja, +vaihdellen vuoroin vesakossa, vuoroin kookkaammassa metsässä, alkaa se +kohottaida asutulle salovaaralle. Aukinaisesta aidan veräjästä vie se +huuhdalle, lipuu sitä pitkin ja johtuu talon pihalle. + +Siinä on tuparakennus; uusi, vasta rakennettu tupa vanhassa ihan +kiinni. Vanhassa on pienet, lasiruutuiset ikkunat, joista useammat +ovat rikki ja joihin on sijalle pantu päreitä ja joissakuissa on +vaatetullokin. Uudessa on kookkaammat ikkunat, suuremmat lasit ja +vaaleiksi maalatut vuorilaudat. Uudessa kohoaa harmahtava, eheä, +kivinen savupiippu katolle, vaan vanhassa on se mustunut ja hajallinen. +Toisin paikoin lumesta vapaa liistekatto sujuu loivanpuoleisesti +pitkiin räystäisiin ja katon harjaliitoksen kohdalla on puolipyöreä, +paksu ja koverrettu hirsi, jonka päät luisuina ulottuvat itse kattoa +ulommaksi. Vanha rakennus on korkeampi kuin uusi ja vanhan tuvan +porstua on uuden kanssa yhteinen. + +Melkein tuvan salvamessa on navettarakennus tanhuineen ja sen päädystä +vievät leveät ajoportaat rakennuksen ylisille. + +Pihan toiselle sivustalla, ihan tuparakennuksen vastassa on talli, +jonka yliselle pääsee myöskin ajoportaita; tallin lähellä on pienoinen, +hirsistä salvostettu vedenlämmityskota ja sen kohdalla, vähän matkaa, +on huone eli aitta. Loitompana pellolla on vanhanläntä riihi ja siitä +syrjässä pieni, ränsistynyt sauna. + +Tuvan salvamen juurella haukkua rikottelee pystykorvainen, lyhyt ja +teräväkuonoinen, pienenläntä ja terhakka, talon musta Vahti, ja tuvan +ikkunoissa on uteliaita kasvoja tulijaa tarkastamassa. + +Siihen on kuin hiivittäynyt salaa ja tietämättä ja tuntuu siinä +seistessä ja silmäillessä vähä oudolta ja omituiselta. Mutta siinä +kuitenkin heti tuoksahtaa vastaan rauhoittavaa ja samalla puoleensa +vetävää, joka ei voi saattaa hämille. + +Ja niin antaa katseensa lipua vapaasti ja vangitsematta, antaa sen +kierrellä ja kaarrella, pysähtyä ja painua ja taas lähteä liikkeelle. + +Siihen näkyy paljon ja laajalta; siinä on siksi aukeata ja vaara on +korkeanlainen. Katse kavahtaa esteettä puiden latvoille ja hyppelehtiä +toiselta toiselle, kunnes kaikki sulautuu sinertävään kaukaisuuteen. +Siellä, se viivähtää, siellä kun on puhdasta ja pehmoista, kirkasta +ja köykäistä ja siellä tuntuu niin sulavasti sivelevän silmää. Siellä +näyttää liittoa ja sovintoa tekemässä ikuisiksi onniksi, nöyrtynyt maa, +ja armosylinsä avannut taivas, joka kietoelee ja käärielee armaansa +omaan, sinertävään untuvavaippaansa. + +Toisaalla on jo tuossa kolmen tai neljän kilometrin pituisen +korpikannaksen takana Kokkarikylän taloinen, laaja vaara ja melkein sen +kohdalla, taustana, Toivajärven jyhkeät, metsäiset vaarat kohottavat +puittensa latvoja. Näyttää kuin ne tahtoisivat salata, piilottaa jotain +taakseen, vaan itsensä ovat pelkäämättä paljastaneet katsojan silmissä +koettaen hekin kertoa jotain Korpiselän salaisesta luonnosta. + +Mutta tuolle muutamalle suunnalle ei silmä pääse, katseen täytyy +pysähtyä aitauksen takaiseen viitakkoon. Samoin myös koko sillä +kulmalla vaaraa. Jos missä onkin vaara puuton, niin kohoaa se aina +sinnepäin ja sen äärimäisen rajaviivan takaa ei näy kuin harmahtava +taivas. + +Ja niin on taas katse kotiutunut; iskee lähimpään ympäristöön ja tapaa +riihen, sen ohi jatkuvan tien, joka näyttää aukinaisesta veräjästä +sukeltautuvan viitakkoon, löytää saunapahan ja kaikki muutkin... +vieläpä kasvotkin tuvan ikkunassa. + + + + +II. Vieraan vastaanotto. + + +Päivä on puolessa. Sisään astuessa tapaa talon perheen syömässä. — +Tulija tervehtii, tarjoaa kättä ja ukko pöydän päässä tarttuu ensiksi +siihen, sanoen; — "Terve, terve!" Sitte toiset pöydän luona olijat +tekevät samoin ja emäntä nousee kohta pöydästä ja käskee "jaksaimaan" +[riisuutumaan]. + +Emäntä on vanhanläntä ja lihava. Punainen "tshäpsä" [myssyn sijainen +päähine] on hänellä päässä ja viilekkeissä riippuva hame verhoaa +hänen ruumiinsa alaosaa, vaan ainoastaan punaisen kirjava "rätsinä" +[paita] pitkine hihoineen peittää hänen yläosaansa. Rätsinän pääntie +ulottuu aina rinnan alle, joten hänen ruskea, vanhentunut, kurttuinen +rintansa paistaa näkyvissä. Hän liikkuu keveästi ja naurussasuin, +hakee "kolpitealla" [Kolpitsa, uunin sivulla, sillan alle vievän aukon +peitoksi lattiaan kiinnitetty arkku. Päällystässä on aukeava luukku.] +olevasta vaateläjästä jotain. Saakin sieltä käsiinsä "visintkän" +[röijy, kohtu] ja panee sen päälleen. Hän menee sitte ukon luo ja +supattaa sille korvaan, tämä nyykäyttää päätään ja sanoo jotain, ja +sitte lähtee emäntä puuhaamaan uunin edustalle. + +Ukko vain pöydän päässä vetää sormillaan vadista kalaa ja potattia +suuhunsa. Samoin tekevät nuori nainen pikku tyttö ja poika, ja kaikki +silmäilevät uteliaina vierasta. + +— Jaksaikaa, jaksaikaa! murahtaa jo ukkokin, kun näkee vieraan ei +kiirettä pitävän riisuutumisella. + +— Kiitoksia, kiitoksia. Näinköhän tässä teillä saisi viivähtää +pitemmänkin aikaa? + +— Ka, miks'ei. Eiköhän tässä liene tilaa. + +Tuvan kuumuus ja raskas ilma vaikuttaa vähä tympäisevästi, vaan tuntuu +siihen pian kotiutuvan ja suurempaa vastenmielisyyttä tuntematta alkaa +riisua liiempiä vaatteitaan. Samalla tulee tarkemmasti silmäillyksi +ruokapöytää ja pistää sieltä silmään aimo kasat ruuanjätteitä ja niiden +joukossa muutamia saviastioita, kypsiä nauriita ja leipämöhkäleitä. + +Ukkokin poistuu jo pöydän luota, ja kahvin tarjoaminen näyttää olevan +talonväen mielessä. Toinen pää pöydästä raivataan syöntäaineksista ja +astioista; pöytää peittävä "kuattuva" [pöytäliinan tapainen hursti; +kotikutoinen, valkea, karheaa kangasta], kun oli syödessä tahrautunut +niin siirretään se pois vieraalle aijotulta pöytä-osalta ja sen +sijaan levitetään toinen, puhdas. "Kuppivirssi" [kori, jossa kuppeja +säilytetään] tuodaan pöydälle ja emäntä ottaa siitä kuppeja, vaan hän +ensin tarkastelee niiden puhtautta; hakee sitte vesiastian pöydälle ja +alkaa pestä. + +Tällä välillä tulee tarjonneeksi ukolle tupakkaa, tämä ei +ota, sanoo ei polttaneensa vielä eläissään, ja on hän nyt jo +kahdeksannellakymmenellä. Hiuksen haituvat, joita on vielä takaraivolla +ja korvallisilla, ovat ihan harmaat, milt'ei valkoiset, samoin rinnalle +ylettyvä tuuhea, ruokkoamaton parta, vaan on se latvapuoleltaan +muuttunut likaisen keltaiseksi. Hänellä on ruskeat kasvot ja toisen +silmän on häneltä kivistänyt pois, vaan toinen on sitä terävämmän ja +älykkäämmän näköinen. Se pitkien ja harmaiden kulmakarvojen lomasta +kiiriskelee kuin tähti taivaalla! Sormet hänen vahvatekoisissa +käsissään ovat koukistuneet jäykänmoisiksi ja ovat ne pinttyneen +likaiset. + +Koko tuossa hänen olennossaan näyttää piilevän jonkunlaista +salaperäisyyttä ja tuossa hänen jäykässä, vähä köyryssä vartalossaan on +kuin jotain ylenluonnollista. + +Paitahihasillaan hän liikkuu ja kolhomaiset varsikengät kolkkaa hänen +astuissaan. Harmaat sarkahousut ovat jalassa ja niiden päällä riippuu +liivin alta karhea piikko-paita. + +— Ota vieras kohvii, kuuluu nyt ukon käskevä ääni, kun emäntä on +hänelle supattanut vierasta käskettäväksi. + +— Paljon kiitoksia. + +— Ota, ota. + +Ja pitäähän sitä vieraan nauttia talon vierasvaraisuutta. + +Kupin tyhjennyttyä, kaataa emäntä toisen ja vieläpä täyttää sen +kolmannestikin, vaan kun vieras ei ota, niin suhkasee hän ukolle ja hän +tallusteleekin sitä tyhjentämään. + +— No onkos teillä perhettä muuallakin, kuin mitä tässä on? tulee +kysäisseeksi. + +— Parren veos ollah boigu da njeveskä vanukkain kera [Tukin vedossa +ovat poika ja miniä lastensa kanssa], vastaa ukko kysymykseen. + +— Vai niin, vai niin. + +Vierasta ei kysymyksillä häiritä, jonkunlainen kainouden hiljaisuus +vallitsee talonväessä, ja jos mitä on toisilleenkin sanomista, niin +tehdään se puoleksi kuiskaamalla. — Sitte kahvin juotua kysäistään +vieraalta, onko hän "ruokainnu", ja aletaan puuhata syömistä. + +Siinä on emännällä ja apulaisellaan juoksua ja hyppäämistä, +kiirehditään ulos ja sisään, kannellaan vateja ja patoja. + +Vaan ukko vetäikse tuonne kolpitsalle ja istahtaa kutomaan verkkoaan. +Verkkohäkkiin (kuoseliin) on kiinnitetty hänen alotettu verkkonsa ja +maltillisesti ja hitaasti, mutta taitavasti hän alkaa käyttää käpyä ja +näyttää siltä, kuin olisi hän käsin mielityössään. — — — + +Vähä yksinäiseltä tuntuu vieraasta ja niin tulee hän kiinnittäneeksi +huomionsa tuvan sisustukseen. Ovesta tullessa oikealla on suuri uuni +edustoineen ja liesineen, jossa riippuu rautaiset keittohahlat. Uunin +päällyställä on päreitä ja sieltä riippuu uunin sivulla kuivamassa +oleva loimi; vielä on uunilla nojallaan, kattopartta vasten painumassa +oleva, reen jalas, ja uunille pääsyä varten on seinämällä uuniin +syvennetyt portaat. Uunin kulmassa, kolpitsan päässä lattialla, on +ristikkojalustallaan suuri vesisaavi tai säiliö, johon kannetaan vesi +toisilla pienemmillä korvoilla ja pirtin ympäri kiertää kiintonaiset +penkit. Oviseinällä on astiahylly ja ihan ovenpielessä riippuu +nuorasessa, pitkästä puunaulasta, käsien ja kasvojen pesuastia, ja sen +alla on taas jalustallaan suuri likavesisäiliö. Uunin vastakkaisessa +pirtin sopessa on pöytä ja ihan nurkassa ylempänä pyhimyskuva. On +sitte uunin ja peräseinän välillä ylhäällä leveä orsilauta ja sillä +on tuohisia vakkoja, lapasia y.m. Vielä on pirtissä irtonaisia raheja +ja tuolla, ovisopessa lattialla kattiloita ja patoja. Pitovaatteita +riippuu nauloissa seinillä, joilla vielä on oma puuvärinsä kun pirtti +on uusi. Lattia on likaisen harmaa, vaan ei se ole roskanen. Ikkunoista +tulvaa valo jotenkin voimakkaasti sisään. — — — + +Naiset ovat saaneet ruuan pöydälle ja vierasta käsketään ruokaimaan. +Naurussasuin poistuu emäntä pöydän luota vieraan sitä lähetessä, ja +menee tuonne ukon luo kolpitsalle, josta sitte kyyryisissä istuen ukon +vieressä katselee vieraan ruokailemista.... + +Siinä on kaksi sammaltunutta kantoa, joilla on juuret yhteiset, vanha +yksinkertaisen ja alkuperäisen näköinen pariskunta, joka syrjäisen +silmälle näyttää onnelliselta ja hupaiselta. He ovat jo kadottaneet +latvansa ja sen kanssa tuoreutensa ja terhakkuutensa; heillä ei ole +enää halua kilpailuun kasvussa ja korkeudessa, vaan pysytteleivät +juurissaan tyyninä ja täysin elähtäneinä. + +Syötyä elämä taas jatkuu hiljaista ja melkein äänetöntä uraansa, vaan +molemminpuolinen perehtyminen luo vähitellen vilkkautta ja eloisuutta. +Keskustelu alkaa sujua ja tuo talon väkeä vaivannut kainous häipyy. + +Illan hämärtyessä talon poissa ollut perhekin saapuu sitte +kotosalle eikä heilläkään ollut mitään vastaan sanomista vieraan +sijoittautumisesta taloon. + +Tuo ukon poika on pitkä ja vahvan näköinen mies, loppupuolella +keski-ikää, ja kaikesta hänen olostaan näkyy, että hän se on +talossa isäntä. Hän on puhelias ja kyselee muun maailman eloksista +ja millä asioilla se vieras täälläpäin liikkuu. Sanoo käyneensä jo +Helsingissäkin kilpahiihdossa ja saaneensa kolmannen palkinnon. +Tuosta retkestään hän kertoo laveasti ja näyttää vieläkin nauttivan +siitä. Tarkkaavasti ja vähän syrjittäin hän katsoo vieraaseen, tämän +puhellessa, ja näyttää harkitsevan jokaista sanaa, jonka vieras on +laskenut sustaan. + +Hänen käskystään on valmistettu teetäkin ja sitä puheen höysteeksi ja +illan kuluksi vesirinkelin kanssa ryypitään. Sitte puuhaa hän pirttiin +sängyn, johon valmistetaan vieraalle tila. Siinä on pussi pullollaan +olkia ja päänalusiksi mätetään ensin turkkeja ja takkeja ja sitte +niiden päälle joillain hienommilla aineilla täytetty tyyny. Tyynylle +levitetään karhea, valkoinen hursti, joka on siksi laaja, että se +peittää osan alussäkistäkin. Peitteeksi tuodaan villainen, kotikutoinen +loimi. + +Sitte syödään vahvasti illallista, jonka jälkeen puhdistetaan pöytä, +lakaistaan lattia ihan äärinvierin ja kannetaan talonväelle makuutilat +pirttiin. Ne levitetään lattialle vieretysten olkipussi toiseensa +kiinni, viskataan vaatteita päänalusiksi ja vieläpä muutamille +viskataan tyynykin ja jonkunlainen peitevaate. + +Kohta vallitsee pimeys ja hiljaisuus pirtissä, päivän työt ja toimet +ovat unhotetut ja väsymys painaa silmän toisensa jälkeen kiinni. +Raskaat, puhkuvat hengitykset ja korisevat kuorsaukset sekoittuvat +kohta toisiinsa, ilmoittaen työmiehen vaipuneen sikeään uneen. + + * * * * * + +Aamulla, vieraan herätessä, on talonväki jo touhussaan, vaan he ovat +rajoittaneet pirtissä liikkumisia ja toimivat niin vähän ja hiljaa +kuin suinkin. Kuiskaillen ovat he puhelemassa ja tuossa ne ovat vielä +makuutilatkin lattialla pois kantamatta. + +Uunissa palaa roimuaa valkea ja levittää valoa muuten valaisemattomaan +pirttiin. Tulen lieska nuoleksii mustunutta uuninsuun kamanaa, kuin +juomasta päässyt lehmä turpaansa, ja on se niin perin omaista ja +kodikasta tuo näky. + +Ihmiset liikkuvat toimissaan ja tehtävissään hämärässä valossa kuin +haamut, ja öinen kuuma ja raskas ilma on muuttunut uunin vedosta +raittiiksi ja viileäksi, jonka tähden talon lapset häärivät tulen +lähellä lämmitellen ja pieni paitaressu on kavunnut uunin edustalle +saamaan hänkin osansa kaikkien yhteisestä hyvästä. + +Vieraan aamutervehdykseen vastaa talon joukko sydämellisesti. + +— Nukuitko hyvin? isäntä kysäisee ja näyttää sitte hyvin tyytyväiseltä, +kun kuulee vieraan saaneen rauhallisen levon. + +Kahvikin heillä on vielä juomatta ja siihen puuhaan ruvetaan vasta +sitte, kun vieras on pukeutunut. Käskemättä kertyvät pöydän ympärille +niin vanhat kuin nuoret ja tyytyväisenä tarttuu kukin emännän +täyttämään ja ojentamaan kuppiin. + +Elämä tuntuu yhteiseltä ja tapojen yksinkertaisuus kodikkaalta. Omalta +tuntuu pirtti, omalta ilma ja lämmin siinä. Vilpitön sydämmellisyys +tekee avomieliseksi ja osaaottavaiseksi kohtaloihin. + +Kukaan talonväestä ei näy poistuvan tehtäviinsä ja toimiinsa ulompana +talosta, vaan jokainen pitää kuin velvollisuutenaan olla tänä päivänä +kotosalla. + + * * * * * + +Ja siitä lähti vieraalle kuin elämän alku uudessa ympäristössä, ja +talon perheelle — yhden hetkellisen jäsenen lisääntymisellä — jatko +sen suuren elämänsommelon suorimiseen, jossa he kukin osastaan, paraan +voimansa ja kykynsä mukaan, ovat käsinä olleet. + +Vaan heidänkin sommelonsa liuskoissa näytti tuon tuostakin olevan +joitakin salaperäisiä solmuja ja nystyröitä, joita koetettiin sivuuttaa +niin, ettei niitä vieras huomaisi. + + + + +III. Taikuus. + + +Vähä kerrassaan pääsee vieras syventymään heidän elämäänsä ja samassa +tulee huomaamaan toimijain tarkoituksellisesti käyttäytyvän kaikessa +— pitää näet hyvin varoa, ettei silmäytymiset ja muut mahdollisesti +vaikuttavat turmiollisuudet pääse vaikeuttamaan toimintaa! Senpätähden +käytetäänkin alituisesti varovaisuuskeinoja: taikuutta. + +Jos joku talon eläimistä, — lehmä, lammas, hevonen, tai mikä hyvänsä +— "saa pieniä", niin sen vuorokauden aikana ei talosta anneta +syrjäiselle rahaa, ei tavaraa, ei maan- eikä karjan-tuotteita... ei +edes kerjäläisellekään! Kyllä häntä syötetään talossa, mutta mukaan +ei anneta, sillä he pelkäävät tuon elukan ja koko talon menestyksen +katoavan sinä vuorokautena annetun tavaran kanssa. — "Tule toitse", on +lyhyt selitys emännän puolelta ja kerjäläinenkin heti ymmärtää mitä on +talossa tapahtunut... "Ann' rakas Hosbot onnii ja lykkyy", jupisi hän +silmiään ristien. + +Ja sitte kun n aika antaa, niin tehdään aina jotain temppua annetulle +tavaralle, ettei vaan silmäytymiset pystyisi. Jos emäntä antaa maitoa +tilkan, niin hän ripustaa ruisjauhoja maidolle, kun se jo on viejän +astiassa — — — + +Mutta, vaikka kuinka koetellaan olla varovaisia, niin ainahan sitä +sentään sattuu jotain, vaikka joku eläimistä sairastumaan. Ja jos +ei lääkepuoliset taikakonstit koeteltua, siinä näy paranemisen +oireita, niin sitte turvaudutaan — Jumalaan. Jumala ehkä on jostain +suutuksissa... ei ole ehkä saanut tarpeellisia antimia [Myöskin +annetaan tuontuostakin antimia "muan-emälle", ett'ei vain sieltäkään +kautta johtuisi mitään turmiollista. Niinpä kaadetaan maitoa y.m. +maahan sitä varten kaivettuun kuoppaan.] ja siis otetaan tuon sairaan +elukan tuotteita ja salaa, kenenkään näkemättä, koetetaan ne saada +kirkkoon tai kylän rukoushuoneeseen heitetyksi! + +Ja aivan kuin opastaakseen nousevaa sukupolvea säilyttämään nyt +käytännössä olevia taikuuksia, käytetään lapsia osallisina niitä +toimitellessa. — Niinpä eräänä sunnuntai-aamuna annettiin talon +nuorimmalle pojalle kourallinen juuri sairaana olevan lampaan villoja, +jotka talon naisvanhus käski hänen viedä rukoushuoneelle ja jättää ne +sinne johonkin... "Kyllä, kyllä", keskoitti poika neuvokin, näyttäen +siltä, että hän oli jo ennenkin ollut samallaisissa toimissa; hän +pistää villat taskuunsa ja lähtee. — — — + +Vaan ainoastaan satuttamalla heidät jotain taikuutta toimittamassa voi +parhaiten päästä sen perille. He hämmästyvät, kun syrjäinen sattuu +näkemään, vaan eivät virka mitään, ikäänkuin sillä peittääkseen tekonsa +ja osoittaakseen etteivät muka olleet mitään salatta toimimassa. + +Kun tekijältä sitte kysyy, mikä tuo temppu oli ja mitä sillä +tarkoitettiin, vastaa hän: — "Sie naurat, jos ilmaisen." Vaan jos +pyhästi lupaa ei nauravansa, niin sitte hänelle selitetään. + +Jos taas koettaa selittää noita kaikkia vaikuttamattomiksi, niin +tietysti he eivät usko... + +"Katsos nyt", — alkaa talon vanhus puolustuksensa. "Eräs mies [hän +mainitsee miehen nimenkin ja asuntopaikan] sairasti eikä saatu häntä +paranemaan. Jo pelättiin kuolevan. Vaan yht'äkkiä eräänä yönä sanotaan +hänen vaimollensa _unissa_, että vie puita rukoushuoneelle, niin miehes +paranee — oli varmaankin joku, jota vilusti tuon sairaan miehen tautta. +— Vaimo kenellekään mitään virkkamatta vei takallisen puita neuvottuun +paikkaan — ja mies rupesikin paranemaan! Onhan siinä silloin", päätti +ukko kertomuksensa varmasti... + +"Vaan uskotko sitä, kun eräällä miniällä oli karhun käpälä kalvointa +myöten toisena kätenä?" jatkaa hän vielä innoissaan ja samalla kuin +huomauttaakseen, että mitä ja miten paljon sitä oikein saadaan aikaan. + +— No miten niin? + +"Ja se on _totta_. Minulle kertoi isän-isä ja hän oli _nähnyt_ tuon +naisen. + +"Kuulehan nyt. + +"Eräässä talossa oli ukko, joka jo jonkun ajan kesää oli päivät +oleskellut tietymättömissä; nähtiin vain hänen metsään menevän ja +sieltä taas iltasittain palaavan. Hän ei puhunut, ei syönyt, kotiin +tultuaan vain vakaantui nukkumaan ja jo seuraavana aamuna varhain nousi +ja kiirehti metsään. + +"Ihmiteltiin vähän aikaa ukon matkoja, vaan ei välitetty sen enempää, +kun hän oli ennenkin liikkunut metsiä. Mutta viimein kuitenkin alkoi +talon miniästä tuntua oudolta ukon liiaksi säännöllinen poissaolo ja +hän päättikin siitä ottaa selvän. Kun ukko eräänä aamuna noustuaan +läksi matkalleen, niin miniä seurasi ukon tietämättä ja niin etäällä, +ettei ukko häntä huomannut. + +"Syvälle metsään tultuaan, miniä näki ukon nousevan maassa makaavalle, +paksulle puukelolle, ja alkavan astua sitä pitkin. Ehdittyään sen +toiseen päähän, käänsi ukko mukin ja — muuttui samassa karhuksi. + +"Utelias miniä tekee samat temput: nousee kelolle ja, päästyään toiseen +päähän, kääntää mukin — ja hänellekin kävi samoin kuin ukolle. + +"Karhuksi muuttunut ukko huomasi nyt vasta toisen, tuli Iuoksi ja +alkoi puhua: 'Sinun ei olisi pitänyt tehdä noin, sillä nyt me molemmat +olemme hukassa; nyt emme kumpikaan pääse metsästä kotia, emme koskaan +ja pysymme karhuina ikämme!' Selitti sitte vielä, että jollakin oli +hänelle kostettavaa ja se oli _rikkonut_ [noitunut; ylenluonnollisella +henkivoimalla saanut hänen, tai toisen valtaansa, tekemään määrätyt +temput ja muuttamaan olomuotoaan] hänen, mutta niin, että jos joku +toinen perheestä seuraa häntä ja tekee samat temput, niin sitte +molemmat tulevat rikotuiksi ja koko elinajaksi: muuten olisi rikkoumus +rajoittunut yksistään ukkoon ja hänkin olisi ihmiseksi muuttuneena +päässyt aina yöksi kotiin. + +"Kesän he samoilivat metsässä, elellen kuin pedot ainakin ja kotiväen +tietämättä, mihin olivat joutuneet. + +"Tuli sitte syksy ja karhujen makuulle rupeamisen aika. He hakivat myös +sopivan paikan, juurikkaan aluksen ja asettuivat siihen. + +"Maattuaan siinä sitte pitkälle talveen, ukkokarhu näki unissaan, +että heille tällä kertaa tuotiin hyvin veristä lihaa syötäväksi. +[Raja-Karjalassa on yleisesti uskona, että karhut maatessaan ovat +unissaan syövinään ja siten, luulotellen itsensä aina ravituksi, voivat +koko talven elää todellisesti syömättä.] Hän kertoi unensa toiselle ja +sanoi ettei se merkitse hyvää, vaan että heidät tänä päivänä tapetaan. +Heidät oli kai nähty näillä seuduilla oleksimassa ja sitte kierretty... + +"'Vaan jos sinä teet niinkuin neuvon, niin voit jäädä henkiin ja +pelastut rikkoumuksestakin', ukkokarhu selitti. 'Silloin kun minä +kuulen tappajain olevan pesällämme, niin ryntään ulos, vaan sinä jää +sisään ihan pesän peräsopukkaan. He tietysti tappavat minun ja sitte +he alkavat etsiä toista, sinua, koettaen saada pesästä ulos; vaan sinä +elä liikahda, jos vaikka kuinka koirat rähisisivät pesän suulla ja jos +miehet vaikka seipäillä pesää tiedustelisivat... jos vaikka sinuun +koskisikin, niin ei sittekään. He heittävät viimein pesän rauhaan, +luullen kiertäneensäkin vaan yhden karhun. — Sitte he rupeavat minua +kettämään ja saatuaan nahkani irti, levittävät he sen pesän suulle +hangelle... ja nyt sinä vasta hyökkää pesästä ulos tuolle nahkalleni, +käännä siinä nahkallani mukki niin, ettei mikään kohta sinusta tule +olemaan levitetyn nahkani ulkopuolella, niin sitte sinä muutut +ihmiseksi takaisin ja vielä ihan samallaiseksi kuin olitkin.' + +"Ei kauan viipynytkään, kun alkoi kuulua koirain haukuntaa ja siinä +ne olivat jo tappajatkin pesällä. Heti ryntäsi ukkokarhu pesästä +ulos ja hänet tapettiin. Etsittiin sitte toista, vaan kun pesästä +ei mitään kuulunut, niin hylkäisivät sen rauhaan; kettivät tapetun +karhun; levittivät sen nahkan pesän suulle hangelle... Vaan samassapa +hyökkäsikin toinen karhu pesästä esille, käänsi mukin — ja muuttui +ihmiseksi. Mutta karhun toinen etukäpälistä oli kalvosinta myöten +jäänyt nahkaa ulommaksi ja se jäi sitä myöten ihmiseksi muututtuakin +karhun käpäläksi ja jäikin koko elinajaksi... + +"Ja tämä on ihan totta", vakuuttaa kertoja vielä uudestaan. + +Häntä ei henno enää vastustaa: uskonsa ei siitä järkähtyisi ollenkaan, +vaan hän tulisi loukatuksi ja niin katoaisi välillinen rauha ja sopu. + +Tällaista uskoen he samalla ovat kuin pakotetut 'elämään niin, ettei +tulisi kysymykseenkään itseään kohtaan tällaiset rikkomiset. Niinpä he +koettavat kaikkien silmissä nysytelleidä hyvänä, niin puheissa kuin +esiintymisessä, jos sitte takanapäin kuiskaillaankin toisesta tai +tehdäänkin toiselle mitä hyvänsä. + + * * * * * + +Taikuus oli pinttynyt taloon. Niin ukolla kuin koko perheelläkin +se näytti olevan kaikki kaikessa. Se seurasi ukkoa hänen +kalastusretkilleen [talvisin pyydystetään lähi järvistä matikoita +rysillä], jonne hän ei perille asti mennytkään, kun sattui nainen +vastaan tulemaan. — Naisen vastaan tulo vei muka mieheltä saalisonnen, +ja sentähden, kun tiedettiin milloin oltavan lähdössä kalastusretkelle, +talon naiset pysyttelivät niillä ajoin ja siihen asti pirtissä, kun +kalamies oli ehtinyt mennä, ja pirtissäkin koeteltiin sijoittautua +niin, ettei vain siinäkään oltaisi hänen lähtiessään vastassa. Verkkoja +valmistaissa, niitä laskiessa, pois ottaissa ja paikkaillessaan hän +tarvitsi taikuutta, ja kun hän hiihteli saloista korpea, niin hän sillä +turvasi yksinäisyyttään! + +Naisväellä taikuus oli mukana läävässä, päivä- ja puhdetöissä, pellavia +ja liinoja kylväissä, kasvattaissa, niitä ruokotessa ja sitte kuontaloa +laatiessa, sitä värttinällä rihmaksi muuttaissa, ja ei se näyttänyt +karkkoavan rukinkaan hyristessä; kangasta laatiessa olikin paljon +taikuuden apua tarvis, että sen saisi siivollisesti kangaspuihin ja +siinä vaikeuttomasti valmistetuksi vaatteeksi. + +Vaan auttavatpa he vielä joskus syrjäistäkin noilla tiedoillaan, kun +näkevät sitä todella tarvittavan. Niinpä oli läheisen talon pikku +tytöllä kasvot rokahtuneina jo pitemmän aikaa. Hänen talossa käydessään +oli talon naisvanhus katsonut monesti hyvin tutkivasti kipeitä tytön +kasvoissa ja sanonutkin jo joskus, ettei tuo ole oikeaa tautia. Eräänä +päivänä, tytön taas tultua, hän kuiskaakin tälle: "Nuo ovat tulen +vihoja... Sano äitillesi, että hän ottaa tyhjän riehtilän [pyöreä +paistinpannu] ja panee sen tulisille hiilille lieteen ja alkaa siinä +sitte jollain kiivaasti hämmennellä. Sinä sitte jostain edempää, aivan +kuin _tietämättäsi_ mitä äitisi siellä paistelee, kysy: mitä paistat: +äitisi vastatkoon hyvin vihaisesti: tulen vihoja! — Kolme kertaa +sinä kysy, ja äitisi vastatkoon joka kerta, ja saat nähdä, että nuo +häviävät." + +Tempuissa — etenkin mitkä koskevat kipujen parantamista, veren +sulkemista y.m. — käytetään lukuja, Vaan tuossa, kun loitsija on +syventynyt sanoihinsa ja tekoonsa täydellisesti uskoen niihin, vivahtaa +esi-isien muinainen pakanallinen uskonto. He ovat tekemisissä muidenkin +henkiolentojen kuin kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, mutta kuitenkin Hän +on heillä yksin _päättäjänä_ ja nuo toiset vain kuin _välillisinä_ +toimijina. + +[Tuota mielestäni hyvin kuvaavat loitsun säkeet: + + "Piästä Luoja, piästä luonto, + Piästä _piällinen_ Jumala". + +Tuo sana "piällinen" ei ole ainoastaan runon muodon tai soinnun tähden +saanut sijaansa sanan "Jumala" edessä, vaan sillä on syvällinen +merkitys siinä; sille jo loitsiessa pannaan niin suuri paino, että se +viittaa _ylimmäiseen_ Jumalaan. Ei se myöskään ole ylistyssanana, vaan +_erotteeksi_ toisista sellaisista, joilla myös on valtaa.] + +Tuosta myös seuraa, että jokaisella paikalla, joka rakennuksella, +huoneella ja miltei joka esineellä uskotaan olevan oma haltijansa +eli suojelushenkensä, jotka, kun vain ei mikä ole tai satu heidän +mielikseen, kostavat tai ainakin ilmoittavat silloin olemassa olonsa, +jos ei itse _näyttäytymällä_, niin sitte vaikuttaen jotenkin muuten, +saattaen sopimattomasti käyttäytyjässä vaikka ruumiillsia kipuja aikaan. + +Niinpä, kun kerran uteliaisuudessani otin käsiini pyhimyskuvan +nurkasta tarkastellakseni sitä — se kun oli noita vanhoja, vaskinen ja +taitteellinen — niin näkijät kauhistuivat tekoani ja samalla sanottiin: +— "Liikuttelehan niitä hyvin paljon...!" + +— Miten niin? kysäisin. + +"Niinpä vain", talon naisvanhus vastasi salaperäisesti. + +Miten sitte olikaan, niin minulle sattui kohta tuon jälkeen tulemaan +silmäluomeen kipeä näppylä ja minulle sanoi tuo naisvanhus heti: "Siitä +sait... Koske vielä obrosaa!" [Myöskin he kertovat tapahtumia haltiain +esiintymisestä, siten todistaen uskonsa oikeaksi.] + + + + +IV. Uskonnollisuus. + + +Vaan tuo heidän luulottelunsa "pienistä jumalista" ei sentään estä +heitä täydellä sydämmellä kiintymästä kirkolliseen uskontoonsa +[he tunnustavat kreikkalais-katolista. — Koko oleskelupaikoillani +(Korpiselällä) tapasin ani harvassa luterilaisia] ja näyttääkin se +heillä olevan sydämmellisenä tehtävänä, eikä vaan velvollisuuden +tunteen pakoittaman. + +Se on heille kallis ja pyhä, vaikka sen syvällisemmästä sisällöstä +näyttää heillä olevan ainoastaan hämärä aavistus. + +Ja tuokin aavistus on kokonaan välityksellisesti heihin juurtunut, +sillä he eivät osaa lukea [alkava sukupolvi kyllä jo voipi käyttää +kirjoja (enimmäkseen kiertokoulujen vaikutuksesta)] ja niin itse +hankkia tietoja siitä, jota he käsittelevät. Mutta se kuvastuu heille +kuitenkin siksi suurena, siksi voimakkaana ja lupaavana, että "kynsin +ja hampain" he siinä riippuvat ja seuraavat uskollisesti pienempiäkin +_ulkonaisia_ menoja. + + * * * * * + +Niistä on paastoaminen — etenkin vanhoilla laiminlyömätön seikka... Ja +silloin ei rasvat ruokia kostuta, ei pitemmilläkään paastoajoilla, ei +edes erehdyksissäkään, sillä niin varovaisia ollaan. + +Juuri paastoon laskeutuessa pestään ja puhdistetaan perinpohjin kaikki +astiat, jotka vain tulevat sillä ajalla syöntäpuuhissa käytettäviksi ja +sitte vielä astia tarvittaessa aina tarkastetaan, ettei vaan välillä +olisi siihen jotenkin "arkeista" eksähtänyt. [Paastoamattomana aikana +käytettäviä ruoka-aineita.] + +Se on kuin jäähyväishetki entiselle elämälle, jossa kukoisti +maailmallisuus iloineen, herkkuineen ja nautinnoineen ja jossa +synnillisyys oli jokahetkisenä tarjokkaana; ja on se harppaus toiseen, +joka on kuin erakkoisuus keskellä ihmispaljoutta. Se hetki lyöpi +leimansa, vaikuttaa mieliin hartautta, tekee heidät alakuloisiksi ja +vaiteliaiksi. + +Mutta tyytyväisyys kuvastuu heidän kasvoillaan ja vajavaisuuksia +tuntematta keräytyvät he pöydän ympärille nauttimaan höystämättömiä +ruokiaan. [Syömään ruvetessa he aina pesasevat kätensä ja tekevät he +sen yhtä hyvin kotona kuin kylässäkin.] Tavallisesti on siinä leivän +särpimenä suolatuista kaloista — tai joskus vereksistä — keitettyä +lientä ja sen jälkeen liemessä olleet ja siitä erotetut kalat ja +potatit; sitte nauriita keitettyinä ja paistikkaina, ja onpa vielä +välistä vaihdokkeeksi imellettyä ja uunissa kypsytettyä sakeanpuoleista +ruisjauholientä (mämmiä), johon syömään ruvetessa sekoitetaan marjoja +(puoloja); vieläpä joskus keitetään ryyneistä puuroa ja se maustetaan +liinansiemen-öljyllä; alituisesti käytetään maidon asemesta "rieppua". +[Vesi, jossa nauriit ovat keitetyt. Nauriista lähtenyt mehu on +tehnyt sen imeläksi ja ruskeaksi; on imelyytensä tähden sopimaton +(epäterveellinen) suuremmassa määrässä juotavaksi. Siitä valmistetaan +myös kuivatuita nauriita vedessä liottamalla; se on vieläkin imelämpää +ja väriltään ihan tumman ruskeata.] + +Vaan näissäkin ruokalajeissa tehdään vielä rajoituksia paaston +eri ajoilla. Niinpä eivät "oikein uskolliset" syö kalaa paaston +ensimmäisellä ja viimeisellä viikolla eikä myös keskiviikkoisin +ja perjantaisin, jotka päivät paastotaan ympäri vuoden, +paastoamattomanakin aikana. + +Kiitollisina he aina lähtevät pöydän äärestä ja kiittävät +Kaikkivaltiasta antamistaan. Lyhyt on tuo kiitos, pari sanaa vain, vaan +sanojen vähyyden korvaa ristinmerkin tekeminen, jota ei saa unohtaa +minkäänlaisissa tilaisuuksissa. + +Kirkko kun on salokylistä kaukana, niin siellä ei tule usein käydyksi. +Sen siaan pidetään jumalan palvelus joka pyhä- ja sunnuntai-aamu +kotosalla, pirtissä. + +Vähä ennen aamiaista, kun ruoka on jo pöydällä valmiina, sytyttää +talon miesvanhus pyhimyskuvan edessä olevan, hienon vahakynttilän, ja +se on merkki koko talon joukolle kokoontumiseen. Siinä kuvan edessä +alkaa sitte vanhus supatella kuulumattomasti rukouksiaan, aina väliin +silmiään ristien ja toiset perheen jäsenet, seisten hänen takanaan, +seuraavat hänen esimerkkiään. + +Toisten joukossa seisoo siinä pieni poikanen, joka ei osaa tehdä sitä, +mitä toiset, töllistelee vain. Mutta isänsä tarttuu hänen käteensä +ja tekee sillä ristinmerkin pojan puolesta, painaltaa hänen päätään +kumarrukseen ja niin on talon pieninkin ottanut osaa yhteiseen +hartaushetkeen. + + + + +V. Runollisuus. + + +Vaan nuo hartaudet ovat vain kuorena sille, joka on piiloutunut +itse sydämmeksi. Aikaa voittaen tuo kuori muuttuu läpikuultavaksi +ja silloin ei tarvitse enää kuin vain pieni viittaus ja sydän on +vieraankin käsiteltävänä. Silloin on leipäihminen poistunut ja sijalle +on siirtynyt jotain vienoa ja syvällistä, useimmiten surunvoittoista, +mutta myöskin välistä iloista ja jyhkeääkin, joita ei luulisi noin +kömpelön kuoren alla löytyvän. Se saa heidät itsensäkin unhoittamaan +hetkiseksi sen, missä he milloinkin elävät; se näyttää kuin loitsivan +heillekin uuden maailman, jossa tuntuu niin hyvin viihtyvän — +rikkomatta edes paastosääntöjä. + +Tuo sydän on heidän runollisuutensa, lyyrillinen henkensä, joka +kukoistaa parhaiten heidän yksinäisinä hetkinään, mutta joka luo +heijastuksen muissakin erilaisissa tilaisuuksissa, kun on vain jotain +johtimena. + +Ja ei se rajoitu paljaisiin sanoihin, kylmään, haukottelevaan +osanottoon ja kuulemiseen, vaan se todella vie heidät mukanaan. +Mielensä tuntuu kaihoiselta, sydämmessä pulpahtelee ja ajatukset +ehättävät tuomaan tunteita ilmi. Mielellään he jättävät työnsäkin +seisahtamaan kuullessaan runomuotoon puetuita ajatuksia ja elämää. +Siinä kehrääjänsä edessä seisoo kököttää hyrisemättömänä rukki, +ukolta on seisahtanut verkon käpy kouraan, ja tuolla pöydän päässä +korjaustöitä toimittavalta isännältä on naskali jäänyt pöydälle +joutilaana ja itse hän, kyynärpäät pöytää vasten, pää nojautuneena +käsien varaan, kuuntelee, kun hänen suurempi poikansa tuolla uunilla, +pienoisen, tuikkavan lampun valossa "laulaa" — kuten he runojen +lukemistakin sanovat — Kantelettaren rimoja. + +Mutta kai ei isälle tuolta saakka hyvin kuulu, koska hän käskee +poikansa laskeutumaan uunilta ja tulemaan hänen luokseen pöydän ääreen +lukemaan. Poika tottelee ja sen jälkeen kertyy koko perho pöydän +läheisyyteen. Naiset ovat kukin tuoneet rukkinsa mukaansa, vaan ne +eivät jouda pyörimään, kuin kehrääjäin ajatukset ovat kiintyneet +kuuntelemiseen. Vanha mummo vain pyörittää värttinää sormiensa välissä +ja toisella kädellään vetää kuontalosta tappuroita kierittäen niitä +rihmaksi. Vaan pää on mummoltakin kallelleen vaipunut ja sisällinen ja +sisällinen iloisuus on punannut hänen kasvonsa, värttinä näkyy pyörivän +itsestään ja sormet toimivan oman tottumuksensa mukaan. + +Tuollaisia hetkiä oli monta, sitä viehättävämpiä heistä, kuta enemmän +perehtyivät Kantelettareesen talon poikien sitä ääneensä lukemalla. +Heistä ei tuntunut vanhalle useammatkin kerrat kuullessaan samoja +runoja. + +Mutta ukko ei aina malttanut kuunnella äänettömänä, vaan tokasi +tuontuostaki keveästi väliin: "Tuossa on samaa, kuin meilläkin +lauletaan..." Ja sitte hän saneli muististaan säkeitä, mielestään +luetun kohdan sisältöisiä. + +Vaan kun kysyt häneltä, eikö hän nyt yhdellä tiellä laulaisi +enemmänkin, niin näyttää hän hyvin epäröivältä, aivan kuin ei tietäisi, +mitä vastata. Mutta hänen miniänsä, kuultuaan kysymyksen, ehättää ukkoa +auttamaan ja selittämään syyn hänen puolestaan: + + "Ei kuikka ku'itta juokse + Eikä viinatta vihellä", sanoo hän nauraen. + +— Niin, niin! Ei se oikein näin ihmisten keskuudessa käy ilman. Vaan +kun olisi pari ryyppyä, niin sitte sitä kuin muistaisikin paremmin, +selittää nyt ukkokin jo kaikessa avomielisyydessään ja naurussasuin. + +Pianhan tuosta puutteesta pääsee — ainahan sitä sen verran saa — ja +niin saatuaan nuo pari ryyppyä, sanookin hän: "Nyt me laulamme." + +Ja sitte hän alkaa. + +Hän laulaa Wäinämöisen ja Jougamoisen laulutaistelusta; kuinka siinä +Jougamoinen joutuu häviölle ja Wäinämöinen laulaa hänet + + "Suin lumehe, päin vidihe. + Kobrinimnahe kovalle, + Kynsin kylmähe kivehe, + Hambahin vesihagohon." + +Ja kuinka sitte Jougamoinen rukoilee armoa ja tarjoaa Wäinämöiselle +lahjoja, vaan + + "Eib on kelboa köyhän skenkit, + Eikä mitkään skelmisskenkit" + +Wäinämöiselle. + +Viimein lupaa hän parhaan lahjan, sisarensa, ja silloin vasta pyörsi +Väinämöinen pyhät sanansa ja päästi Jougamoisen alennustilastaan. + +Sitte hän laulaa Jougamoisen kostosta ja maailman luomisesta, kuinka + + "Lappalainje laiha poiga, + Pit on viikoista vihoa, + Kauvan aijuist on katsetta + Piälle vanhan Väinämöisen;" + +kuinka tuo häntä + + "Aina ambuo kägesi", + +vaan kuinka Jougamoista + + "Käet kieldi ambumasta + Sormet suoniset ebäsi." + +Ja kuinka + + "Ilot ilmal' on ihalat. + Laulut maalle luatuisate" — + +ja Jougamoinen ne kadottaisi ampumalla itse ilojen tuojan, Wäinämöisen. + +Vaan tuosta huolimatta Jougamoinen + + "Togi ambui ei totellut. + Varsin ambui ei varannut. + — — — — — + Ambui päivän, se niisti, + Ambui toisen, se ylisti. + Ambui piännä kolmantena — + Kohdi ambui kolmantena." + +Kuinka sitte uhrinsa + + "Suistui suin lumehe, + Suin lumehe, päin vidihe, + Kiändyi kämmenin merehe" — + +Kuinka sitte Wäinämöisen meressä uiskennellessa + + "Sotka lind' on suora lindu" + +laati pesänsä + + "Vanhan Wäinön polven piähe" + +ja kuinka se siihen muni "kultaisen munasen": miten muna sitte. +Wäinämöisen liikutfaissa "polvuttahe", särkyi ja sen eri osista muuttui +maa, taivas, aurinko, kuu ja tähdet. + +Sitte hän laulaa Lemminkäisestä; laulaa ilmattaresta emosta, kun se +synnytti maailman pahennukseksi yhdeksän poikalasta ja kuinka se ne +sitte nimitti: + + "Mingä pisti pistokseksi. + Mingä ähkyksi asetti." + +Vielä laulaja kutsuu poroja aina Lapista asti hänen ammuttavakseen. +alkaen: + + "Metshän onni, metshän Osmo, + Maan sulho, mannun sulho, + Pane juoni juoksemahe, + Näillä mailla, manterilla, + Näillä miehen metsimailla, + Näillä harhoilla saloilla. + Tiäl on mutte mieluhate, + Tiäl on veet vuolahate, + Tiäl on ilmate ihalat. + Nylgysä akka Tabivon + Elä pie, elä pitele, + Lase vilja valloillehe..." + +Tässä hän keskoittaa ja selittää lauletun osan sisältöä ja kuinka +runossa poroja nimitetään viljaksi. Sitte hän taas jatkaa: + + "Virbusa poiga Tabivon, + Elä peö, elä pitele, + Lase vilja valloillehe, + Salon poiga rautasauva, + Sinun on pandu paimeneksi; + Öin etsi, päivin anna. + Miun on pyynti päivinäni, + Siun on anto aigoinasi. + Hotj ei ole tännembänä, + Ni sie tuo'os tuonembana + Kau'on soaresta satengi, + Lapin hoaran hartiasta, + Kuhanvuoren kulman alta. + Liikuta mägi lihani + Miestä vasten pyytäväistä, + Yheksissä pyytäjissä. + Kaheksissa katsojissa, + Ylipyytämättömissä, + Poikki Pohjolan joesta, + Sivuts on Imandron järven; + Suita suitsilla ylennä, + Päitä päitsillä kohota, + Ota vitsa viittä syltä, + Koivu korven notkelmolta." + +Hän on tätä laulaissaan aina enemmän ja enemmän innostunut, on joutunut +ihan haltioihinsa ja on tämä hänellä kuin alku loitsuihin. + +Hän alkaakin sitte loitsuja ja jokainen nivel hänellä liikkuu +päästellessään loitsusanoja. + +Vaan sitte hän tunteekin väsähtäneensä ja tarvitsee levähtää. Paljon +sitä on yhtä kyytiä tullutkin, kun vielä jokainen säe on pitänyt laulaa +kahdesti, kun ei ollut erityistä säestäjää. + +Mielihyvällä katselee tuota uskollista, väsähtänyttä työmiestä, kun +hän pöytää vasten heittäytyneenä levähtää. Veri on kuohahtanut hänen +kasvoihinsa ja hikipisara toisensa jälkeen lähtee liikkeelle kiirehtien +harmaalle parralle. Terävästi hän yhdellä silmällä tähystelee eteensä +ja näyttää ajatuksiensa siivillä liitelevän — vaan kuka tietää, missä. + +— Kuulehan Juhani — sanoo hän katkaisten äänettömyytensä; eiko se ole +näin, että + + Joka puu minnuu puruopi, + Joka sammakko sanuopi, + Joka rietta riitelyöpi, + Joka leppä leikkoavi, + Joka huapa hakkoavi. + +kun joudumme vieraille paikoille ja vieraiden ihmisten pariin... siellä +kun ei kukaan tunne —? + + "En tie ketä kumarran — + Kumarran kutai vähäsen..." + +Siihen hän taas keskoitti ja katsoi hyvin tutkivasti silmiin. Vähän +ajan perästä hän kuitenkin jatkaa: + +"Kylmä kuusi korves oli Tuost oil miulle tuutu tehty. Tuskahist on +tuu'itella, Varppehista vuaputella, Huolista on huiskutella." + +Hänen äänensä nyt jo värähteli ja hän on todella väsynyt. — Vielä hän +puhkeaa sanoihin: + +"Ukko uupui, vanha vaipui, Kuoli konttiloin tekijä." + +Ja siihen hän tällä kertaa lopetti, sanoen vielä, että hänen suvussaan +hänen kanssaan menee _runolaulanto_ hautaan, sillä ei ole yhtään hänen +lapsissaan eikä lastensa lapsissa hänen seuraajaansa. + + + + + + +TOINEN OSA. + + + + +VI. Paastosta päästessä. + + +Paastosta päästessä unhottuu kerrassaan kieltäymysajan rajoitukset +ja elämä alkaa taas täydessä vauhdissaan. Jo ensimmäinen yö "arkea" +[arki = paastoamaton aika] vasten — olkoonpa sitte tuo yö miten +suurta juhlapäivää vasten tahansa — menee naisväellä valvoissa ja +valmistellessa arkiherkkuja. Silloin räiskää tuli uunissa, lehajaa +liedessä, ja silloin paistetaan ja keitetään, hyöritään ja hääritään; +kaikilla on kiirettä eikä siinä jouda turhia lörpöttelemään... ei kun +kysymyksiä tehdään ja neuvoja jaellaan; koko öinen, hiljainen elämä on +muuttunut täysin eloisaksi ja virkeäksi. + +Toiset naisista hienontavat piiraan kuoria ja toiset taas "sultsinan" +kuoria. Ja kun on niitä jo aimo kasat saatu, niin levitellään piiraan +kuorille jo valmiiksi keitettyä ja jäähdytettyä sydäntä ja toiset +sikäli näppiensä nenilla muodostelevat piiraat valmiiksi ja kiidättävät +jollekin piiraslaudalle odottamaan uuniin panoa. Talon miniä on +ruvennut paistelemaan sultsinan kuoria hiilloksella, ja vanha emäntä +paistelee riehtilällä uunin suulla, lieskassa, ja paahteessa, ohuesta +ohrajauhosekotuksesta "tsuppoin" kuoria. + +Rokkakattila kiehua porisee liedessä ja turahduttelee tuontuostaki +sisällystään tuliselle ja kypsäksi kiirehtivälle alukselleen. + +Mutta yö ei ehdikään paljon yli puolesta, kun puuhat jo lähestyvät +loppuansa, ja päästään nauttimaan öisen puuhan tuotteita ja +sammuttamaan pitkän paaston tuottamaa rasvaruokain kaipuuta. + +Miehet herätetään makuultaan. Juodaan ensin kahvi ja sitte kohta +käydään ruokaan käsiksi. + +Ensimmäinen ruoka on rokka [lihakeitos, vaan siinä ei ole herneitä, +ei potattia, ainoastaan lihaa, vettä ja suuruksena ohraryyniä]; sitte +tuodaan möhkäleissä rokkaliha pöydälle ja isäntä möyhentelee sen +pieniksi suurenmoiseen astiaan, josta sitte kukin saa parhaan tahtonsa +mukaan ahmia lihaa suuhunsa. + +Tällä välillä jo nuoremmat naiset levittelevät ryynisydäntä tsuppoin +kuorille ja valmistavat, kolmikulmaiseksi käärimällä, tsuppoja +syötäviksi: voiheraan sitä kastellaan ja se maistuukin hyvälle. + +Sultsina seuraa tämän jälkeen, niinikään pöydässä täytettynä +ryynisydämmellä ja käärittynä pitkulaiseksi liuskaksi. + +Näitä kaikkia lajeja on syöty siksi paljon, että syöjiä jo +röyhtäyttelee, vaan kiisseli vielä on syömättä, eikähän sitä mikä +kesken ruokia erkane pöydästä... ja tuoltahan sitä jo emäntä kantaakin +kovaksi jähmettyneenä maidon kanssa syötäväksi. + +Se oli viimeinen ruoka. Vaan kauanhan siinä jo oli taisteltukin eikä +siis ole ihme, jos pöydän luota lähdettyä laskeudutaankin muutama +tuntiselle ehtoneelle. + + * * * * * + +Päivemmällä valjastaa isäntä hevosen korjan eteen ja lähdetään kylään +tansseihin. Ne ovat jo parhaillaan, kun saavutaan tanssipirttiin, vaan +hälinä ja tanssi taukoaa heti, kun outo vieras saapuu heidän iloihinsa, +eivätkä he rupea toimeensa ennen kuin vieras on heitä pyytänyt ja +kehottanut. + +Sitte alkaa taas käsiharmonikan räikeä ääni kuulua ja sen johdolla +aletaan pyörähdellä. Tanssi seuraa tanssin jälkeen. Tanssitaan +"katrillia", "ristkontraa", "muanitusta", "lanssia" y.m. Itä-Karjalassa +käytännössä olevia tansseja. Huvittavin tai sievin niistä on +"lanssi"... se on milt'ei hienoa salonki-tanssia. + +Kuuma on tytöillä jos pojillakin, mutta siitä huolimatta on pojilla +hattu päässä... siten kun näyttää miehekkäältä ja mahtavalta! + +Kylän kauppias on myös saapuvilla paperosseineen, vesirinkeleineen, +orehkoineen ja karamelleineen ja kauppa käy joltamoisesti, pojan +tunnokkaana velvollisuutena kun on ostaa "mielitietolleen" jotain +suuhun pantavaa, ja pitäähän itselläänkin olla paperossi hampaissa niin +tanssiessa kuin levähtäissä. + +Ihmisiä on aina tupa täynnä, sillä jos toisia meneekin, niin virtaa +toisia sijaan, nuoria ja vanhoja, ja jokainen uusi tulokas tekee sisään +astuttuaan ristinmerkin vaikka pirtissä kuinka mylläköitäisiin. + +Oudolle vieraalle täälläkin osoitetaan vieraanvaraisuutta, ja hän on +täällä tarkastuksen esineenä. Vieläpä joku kylän isännistä pyytää +kanssaan kotiinsa lähtemään, jossa hänelle taas tarjoillaan talon +varusta, eikä lasketa häntä pois ruokailematta... "Ehtii niihin +tansseihin vielä sittekin", lohdutetaan ruualle päätellessä. + +Tanssit eivät kuitenkaan kestä myöhään iltaan, vaan ne lopetetaan kohta +hämärän tultua (talvella) ja sitte kokoonnutaan uudestaan joko samaan +taloon tai johonkin toiseen "illatsuun". Siellä nuoruus omine iloineen +paremmin luo hauskuutta nuorten mieliin, vapaammin voidaan lähestyä +toisiaan, johon on avuliaana pirtin heikko valaistus... Hämärässä +nurkassahan voi niin hyvin istahtaa tyttö pojalle syliin tai päin +vastoin ja siinä korvan juurella on niin hyvä ilmoitella sydämmensä +salaisuuksia toisilleen ja eihän varaava äitikään tuolta toisten takaa +niin pian huomaa — hänen mielestään — tyttärensä sopimatonta käytöstä. + + + + +VII. Kosioretki. + + +Kun ei mitkään "herkuttelemiset" kuulu paastoaikuisiin tehtäviin, +niin on myöskin vältettynä sulhasissa käynti silloin. Mutta "arkeen" +päästyä on se naimaijässä olevan nuoren miehen ensimmäisiä tehtäviä. +Hän, noiden tuumain päähän tultua, kumartaa kolme kertaa "jalkaan" +niin hyvin isälle kuin äitille ja pyytää heiltä lupaa "mutson" [mutso += morsian, nuori vaimo] ottamiseen. Ja niin saatuaan luvan, lähtee +hän sitte kosiomiehen [isä tavallisesti seuraa kosiomiehenä] kanssa +ajelemaan — eikä tiedä kuinka monessa kylässä ja talossa sitä saa +käydä, ennenkuin tapaa suostuvan tytön. + +Ennen lähtöä tuodaan alottamaton leipä pöydälle: sulhanen istuutuu +pöydän päähän ja kosiomies ottaa leivän ja leikkaa siitä hyvin +kipakasti pienen kannikan: jos kannikka putoaa pöydälle leikattu puoli +ylöspäin, niin sitte asia onnistuu, vaan jos leikattu puoli sattuu +pöytää vasten, niin on epävarmaa. Kolme tuollaista koetta tehdään ja +jokaisella on sama merkitys. Sitte noustaan pöydän luota liikkeelle ja +kosiomies tekee ristinmerkin sanoen: — "Lähe nyt Hosbot auks"; sulhanen +tekee samoin... ja nyt on se saapuvilla olevista tytöistä onnellinen, +joka ensimmäiseksi ehtii kiertämään pöydän ympäri: hän joutuu silloin +ensimmäiseksi naimisiin! + +Oli' se poika enin arvellut erästä tyttöä lähikylässä ja sen luokse +sitä ensin lähdetään ajamaan. Hepo juoksee, reki vierii, kello +soida kalkuttelee ja miehillä sydän tykyttää, mutta pyylevyyttä ja +mahtavuutta he eivät saa menettää. + +Kylällä koirat haukkuvat; taloja vaeltaa ohi ja jo tuolla tytön talo +näkyy. Siellä on kuultu "kellossa ajajan" lähestyvän, arvellaan +sulhasten tulevan, vahditaan ikkunoissa ja nähdäänkin sitte arvelu +oikeaksi. + +Pihaan päästyään eivät sulhaset uskalla käydä hevostaan panemaan sen +parempaan korjuuseen kuin pikimittäin sitasevat sen johonkin kiinni. +Pirttiin tultua ensimmäiseksi ristitään silmät, sitte tervehditään +suullisesti ja kosioimis sanoo: "A, ennen käim ilman, nytläksim +sulhasiks." + +Jos sulhanen on vähänkin mieleinen, niin sanoo emäntä: — "Jaksaikaa, +jaksaikaa. + + "Tupa on tehty miesten tulla + Talli hevoiset talun.⁻" + +Sitte tervehditään kättelemällä ja sulhaset alkaa riisuutua. + +Talon puolesta mennään hevonen korjaamaan suojaan ja pannaan sille +eteen mitä parasta sen ruuaksi talossa löytyy. Emäntä rupeaa kahvin +puuhiin ja tyttö pujahtaa pukeutumaan. + +Kohta on taas talon väki pirtissä koolla ja morsian tuodaan +valmistautuneena pirttiin. + + "Täs on meijän kunnitsa. + Ruskii ku repo. + Valkii ku jänö... + Oletteko rahasta rikkaat + Tahi jallalta vesselät", + +sanoo morsiamen sisään tuoja ja he kumpikin kumartavat syvään. + + "Kruunu on rahasta rikas, + Repo metsäs jallalta vesselä", + +vastaa kosiomies sulhasen puolesta ja ovat he molemmat nousseet +seisomaan. + + "Kunnitsain kullattu + Niätäin näytetty, + Jos tavannetta, ni teijän. + Josettä, ni meijän", + +sanotaan taas morsiamen puolelta ja kumartaen poistuu morsian +saattajineen syrjemmäksi... + +"Tavataan, tavataan!" huudetaan kiireesti jälkeen. + +Kahvi on nyt joutunut ja sitä tarjotaan sulhaisille riehtilällä +paisteltuine vehnäkakkaroineen. + +Viesti on kulkenut kylällä talosta taloon, että siinä talossa on +sulhaset, ja niin on alkanut virrata kylän rahvasta sulhastaloon, +joten alkaa ihmisiä olla ihan ahdinkoon asti. Morsiamen isä lupaa +pirtin tanssia varten; soittajakin on jo saapuvilla ja sitte aletaan +pyörähdellä. + +Kahvin juotettua, alkaa emäntä apulaisineen valmistella sulhasille +ruokia ja ensimmäisiin tehtäviin niissä kuuluu keitinpiiraat. + +Tällä välillä siinä niin syrjäiset kuin asiaan kuuluvatkin kehuvat +sulhasen ja koko hänen kotitalonsa hyvyyksiä ja tuodaanpa siinä samalla +pahojakin puolia esille, vaan näistä jälkimäisistä ei tietysti sulhasen +puolelta virketa mitään — eihän niitä tiedä olevan — mutta syrjäisiltä +ne eivät jää tällä kertaa unhotuksiin ja koetellaan niistä kuiskailla +niin, ettei vaan sulhaset kuulisi! + +Saadaan sitte ruuat valmiiksi ja sulhanen seuralaisensa kanssa +käsketään ruokaimaan. Siinä on morsiamen katsottava kuinka monella +haukkauksella sulhanen syö keitinpiiraan... sitte niin pitkän ajan +sisällä hän joutuu naimisiin [ehkä myös sitte niin monet sulhaset +hänellä käyvät], jos tämä kauppa ei menisi päätökseen. + +Syötyä pyytää kosiomies pöytää "ruokien maksamista varten" +[on kiertelemällä sanottu, vaan tarkoittaa kihlojen antamista +(tarjoamista)] ja hänelle luvataan se. Morsian levittää sitte pöydälle +ensin suuren villaisen huivin ja sen päälle pienemmän, mutta silkkisen; +tuodaanpa vielä pöydälle talon puolesta kokonainen leipä ja suolaa. + +Sitte kosiomies alkaa levitellä huiville rahoja ja tarjoaa ne +otettaviksi, ettei muka "hevonen jäisi pantiksi talossa syömisestä ja +reuhaamisesta, ja näytteeksi, ettei sulhanen tahdo karunneuvoin lähteä +talosta." + +Vanhukset käskevät tyttöä ottamaan rahoja, vaan eihän hän kainoudessaan +sellaiseen ryhdy, joten se jää isän tai äidin tehtäväksi. Isä ottaakin +joukosta muutamia seteleitä ja sitte alkaa miettiminen ja lopullinen +päätöksen odottaminen. + +Sulhanen koettaa nyt saada tilaisuutta puhutellakseen morsianta +kahdenkeskisesti ja ainahan sitä sellaista löytyykin. Mutta asiat kun +eivät muutamassa tunnissa selviä, niin jäävät sulhaset yöksi taloon... +ja sitte on sulhasen _velvollisuus_ muiden nukuttua mennä morsiamensa +makuutilalle ja siinä sitte puhutella häntä vielä. + +Aamulla on ratkaiseva hetki ja se pitää jo ylösnoustua sulhasia +suuressa jännityksessä. Kaikki on kohtelu entisellään, joten siitä +ei voi mitään päättää: annetaan kahvit, ruoka, kaikki yhtä kyytiä... +pitäähän sitä jouduttaa sulhastoimia. Vanhemmat neuvottelevat aina +väliin tytön kanssa ja sitte aamiaisen syötettyä jo levitetään huivit +pöydälle. Mutta siitä ei vielä voi saada päätöksen aihetta millekään +suunnalle, sillä tavallistahan on, että rahat pannaan näkösälle +loppupäätöstä tehdessä ja jos hyvinkin sulhanen olisi kyllästynyt +morsiameen ja koko tuumaansa, niin siitä saisi rahansa ilman mitään +pois. Vaan kuitenkin on ratkaiseva hetki ihan lähellä... Jo tuleekin +tyttö rahojen kanssa ja laskee ne huiville — mutta hän kumartaa ja +sanoo: — "Passip luvus pitämäst"... [Samaa kuin: kiitoksia ottamastanne +minutkin niiden joukkoon, joita olette ajatelleet sopiviksi!] + +Tuosta nyt huomataan että asia _ei_ ole hyvin päin käynyt... + +— Eihän sille mitä. Täytyy lähteä. Ajetaan toiseen taloon, — sanoo +kosiomies rahoja pöydältä korjaillessaan. Vaan ei se tyttö olisi +kirvestään kiveen lyönyt, jos olisi suostunutkin: poikahan on terve, +talossa kyllä varusta... ja sitte vielä, kun meidän talo on _anoppiton_ +talo; olisi päässyt itse emännäksi, eikä olisi ollut käskiää ja +kuultavaa. + +— Eipähän siitä mitä. Vaan kun tytölle ei näy raha kelpaavan, tytön isä +vastaa vain lyhyesti. — — — + +Sulhanen on käynyt hevosen valjastamassa — sitäkään ei tehty enää talon +puolesta, niinkuin tavallisesti ja muille lähteville vieraille tehdään +— ja nyt pukeudutaan lähtöön. + +Sulhasparalla on kädet tuolla ulkona, pakkasessa hevosta valjastaissa +kohmettuneet ja hän niitä mennessään hiilloksella lämmittelee. + +Mutta emäntä huomaa tuon ja, luullen sulhasen tehneen jotain taikaa, +ottaa päretikulla heti kuumaa tuhlaa liedestä ja viskaa sulhasen +kintereille juuri kun hän ovesta astuu. Sulhanen jättää oven jälkeensä +auki, ihan selkomaselälleen [tämä on tavallista onnistumattomilla +sulhasilla; vaan jos milloin panevatkin kiinni, niin tehdään se +_vasemmalla kantapäällä_ potkaisten!] ja ilman mitään saattamista +kiirehtii kosiomiehen jälestä pihalle, ja istuutuvat rekeen ja lähtevät +ajamaan toiseen taloon. + +Tyttöä eivät sulhaset saaneet nähdä lähtiessään, sillä hän _ei +saanut_ olla silloin pirtissä, vaan oli hän, kun sulhaset lähtöä +rupesivat tekemään, pujahtanut tuvasta ja kavunnut porstuan ylisille +(välikatolle) ja asettunut seisomaan juuri tuvan oven kohdalle, jotta +sulhasten täytyi kulkea hänen alitsensa! — Sulhasten mentyä hän sieltä +sitte laskeutuu alas ja juoksee halkopinolle, tempasee käteensä halon, +mikä sattuu, ja kiirehtii sen kanssa tupaan; siellä sitte vasta +katsotaan, sattuiko pyöreä, umpinainen halko vai halaistu; niillä on +kummallakin oma merkityksensä. + + + + +VIII. Miniänä. + + +Vaan kun sulhasretki onnistun, niin lähdetään heti tytön myönnyttyä +[Voi sattua niinkin, että vastauksen antaminen viipyy pitemmänkin +aikaa, voi jäädä toiseenkin arkeen. — Ja jos kerran myöntymys tulee, +niin sitte ei rahoja takaisin anneta.] ajamaan "bokostalle kirjojen +tekoon" [kirkolle (kirkonkylään) kuulutukselle ilmoittautumaan] ja +sitte, jos vielä samaa arkea riittää, vietetään yhtämittaa juhlalliset +häät kaikkine häätapoineen; itkijöineen ja laulajoineen. + +Sitte joutuu morsian uuteen kotiin, vieraille, tietämättömille +tiloille. Hän on siellä uusi, nuori tulokas ja hänen tulee siis +näyttää oikea varmuutensa ja toimeliaisuutensa, ettei olisi sanansiaa +hänessä ja ettei appi ja anoppi ärhentelisi hänelle laiskuudesta ja +toimettomuudesta.. + +Anopilla on hallitus talossa ja nuori "mutso" on hänen käskynsä alainen +— ihan kuin palvelija, ja hän syöpi sitä, mitä eteensä annetaan; vaan +kuitenkin häneltä vaaditaan enemmän kuin palvelijalta ja hänen pitäisi +tietää enemmän, kuin sen. Mies on vain ottanut yhden työntekijän +entisten lisäksi... "talo kun alkoi kaivata", eikä _vaimoa_ sanan +oikeassa merkityksessä. + +Vaan kun hän _luvataan_ joskus miehensä kanssa käymään kotitalossaan, +niin täällä hänelle näyttämällä näytetään vielä kotoista rakkautta, +— hänet otetaan niin hyvillä mielin vastaan, että kiireessä ja muka +erehdyksessä pannaan kahvipannun sijasta lypsinrainta liedessä +riippuviin hahloihin! Täällä he ovat vieraista parhaat ja annetaan +heille mitä parasta talossa on. + +Vaan kauan ei jouda viipymään, luvatusta määrästä yli, mutta jo +silläkin ajalla äiti ehtii kysellä tyttärensä oloa ja elosta +pienimmästä kohdasta suurimpaan, ja sitte yhdessä siinä itketään +ikävyyksistä ja iloitaan hänen olonsa paremmista puolista. + +Ikävältä tuntuu lähtö takaisin sinne ja sen kanssa, jolle oli +ensikerran rekeen istahtanut jättääkseen kyllästyneenä vanhempain +luona olemisen... _Nyt_ tuntuu niin hyvältä tuo kotoinen kohtelu, niin +hyvältä äiti, isä, veli ja sisar. — + +Mutta lähtiessään hän katsookin velvollisuudekseen jalkaan kumartamisen +niin äidille kuin isälle ja vieläpä kaikille läsnäoleville omaisilleen +ja kiittää heitä siitä huolen pidosta, jota hänelle kotona ollessa +osoitettiin. Ja siinä kumarrellessa tulvahtelee hänelle kyyneleet +silmiin, mielessä vieriessä muisto toisensa jälkeen, jotka ovat kaikki +niin suloisia, ja niissä päällimmäisenä leijailee äitillinen huoli ja +rakkaus. + +Hän muistaa, kun häntä _silloin_ tuontuostakin haettiin etäisimpiin +sukulaisiin vieraisille ("adjvoihin"), kuinka hänet sinne _äiti_ laski +lähtemään kotoisten kiireiden töiden lomassa ja kuinka hän sinne +iloisella mielellä läksi tarvitsematta ottaa mukaansa kuin vain tavan +vuoksi jonkulleista käsityötä — eihän hänen tarvinnut siellä itseään +työllä rasittaa, kun oli vieraana. Hän sai siellä oleskella useammat +viikot ja hänellä oli siellä hupaisa. Monta iloista tanssi-iltaa +hän muistaa noilta retkiltään ja miten siellä häntä kaikki "pitivät +silmällä", niinkuin vierasta tyttöä ainakin. Sitte viikkojen perästä +tuli isä ja äiti häntä hakemaan kotiin ja sitte oli taas niin virkeätä +ryhtyä kotoisiin tehtäviin. Ei hänen kotona tarvinnut pelon alla olla, +teki vain sen, mitä äitinsä käski ja ohjaili — ja nyt on kaikki niin +vastakkaista. + +Ylimmilleen kasvaa kaiho ovea avatessa, kynnyksen yli harpatessa, ja +porstuan yli astuskellessa ovat askeleet ihan epävakaiset. Rekeen +noustessa on sydän pakahtumassa itkusta ja hermotonna ja raskaasti, +enemmän putoamalla kuin istuutumalla hän lyhjähtää rekeen. Hän +katsahtaa vielä jälelleen... ja siinä itkee äiti ihan reen perässä; +tuolla seisoo isä, tuolla sisar ja tuolla porstuan ovella veli... +rakkaalla porstuan ovella... + +Mutta miehensä sipaisee ruoskalla hevosta, joka syöksähtää juoksuun ja +ei muuta kuin jää hyvästi kotoinen pirtti, kotoinen piha; jää hyvästi +kotivaaran kuusikko, lirisevä puronen kuusikossa; jääkää hyvästi +kaikin, kaikki, viimeinen veräjäkin — hyvästi, hyvästi. + + + + +IX. Elämä korvessa. + + +Talon hoito ja talous on naisten huostassa pitemmät ajat, kun miesväki +on rahan hankinnassa. + +Raha on heillä rahdilla ansaittava, sitä kun ei saada maanviljelyksellä +eikä karjanhoidolla. Paras ansaitsemisaika on talvella ja tätä nykyä on +tukinveto parhaiten tuottavaa. Senpätähden sitä ihan hakemalla haetaan, +jos ei satu lähitienoilla olemaan ja matkustellaan kymmeniä kilometrejä. + +Edeltäkäsin on jo viestin kautta kuultu, missä ja missä sitä on +tukinvetohommaa ja niin sitte pannaan rekeen evästä siksi paljon, että +sitä riittää niin miehille kuin hevosillekin pitemmäksi ajaksi, ja niin +lähdetään ajamaan johonkin noista kuulluista paikoista. + +Sieltä sitten työpaikan saatuaan he asettuvatkin useimmiten korpeen +elämään, kun on paljon vetäjiä, ettei kaikille riitä talossa +asuinsijaa, jos sattuukaan lähitienoilla minkäänlaista taloa olemaan. +Ihmisille rakennetaan majat ja hevosille haetaan suojapaikkoja +tuuheiden kuusien juurella; samoin myöskin jonkun tuollaisen kuusen +juurta käytetään varastohuoneena — sen juurelle kun sijoitetaan +ympäriinsä "talon tarpeet", miesten ja hevosten eväät. + +Majansa he rakentavat hienonpuoleisista puista. Majan paikka +puhdistetaan ensin lumesta, koverretaan sitte hiukan kuopalle ja +sitte ladotaan maahan lyötyjen paalujen väliin seinäkkeet. Seinien +varaan lasketaan katon kannatinpuut ja niille ladotaan pyöreistä ja +halaistuista puista peräseinälle kalteva katto. + +Yksipuolisissa majoissa ei ole kuin kolme seinää — perä ja sivuseinät +— ja neljännen seinän sijalla, majan edessä, palaa alituisesti nuotio +eli rakovalkea. Tuollainen maja on niin pitkä, että mies maatessaan +pareiksi sopii sen sisään ja on se vain siksi korkea, että hyvästi +sopii seinustalla istumaan. + +Kaksipuoliset majat ovat kumminkin käytännöllisemmät ja paremmat ja +tehdään ne rakentamalla kaksi yksipuolista majaa vastakkain. Katto on +tuollaisissa majoissa keskeltä avonainen savun ulos pääsemistä varten +ja toisessa sivuseinässä on kattoaukon kohdalla majan oviaukko, ja +keskellä majaa palaa rakovalkea joka lämmittää tasaisesti ja palaa aina +yhtä säännöllisesti. + +Se on siirtolaisasumusta ja asettautumista seuduille, jossa kenties ei +milloinkaan ole ihmiskäsi perannut maata, kylvänyt siementä ja tuskin +koskaan on siinä auran jälessä ihminen astuskellut. Ei ainakaan tuo +taivasta tavoitteleva ikihongikko viittaa mihinkään sellaiseen eikä +myös muustakaan ympäristöstä voi saada sitä käsitystä. + +Ei siellä ole vesakkoja, ei ahoja, ei ole lampien ranteilla valkaman +jälkiä viittaamassa aikaisemmasta asutuksesta: kaikkialla on vaan yhtä +alkuperäistä, vanhaa korpea, joka on saanut homehtua ja korvettua +minkään puhdistavan käden häiritsemättä... ja niin laajalti kun sitä +tuollaista on! + +Tuskin siellä on monesti ihmisääniäkään kuulunut, tuskin ihmisjalka on +monessakaan paikassa tallannut. + +Mutta _nyt_ siellä luikertelee teitä, vieläpä kovia ja paljon +ajetultakin, vaan heti huomaa, että ne ovat vasta syntyneet ja +luikertelevat vasta karsituita ja raivatuita uria. Nyt siellä on +liikettä: siellä kohtaa ajajia; juoksujalassa kiirehtii hevonen, jolla +on perässään reessä vahva, paksu tukki, tai pari kolmekin, ja kuorman +päällä istua kököttää ryysyinen ajaja. Tuolle tulee vastaan täyttä +ravia kuorman vienyt, tyhjillinen ajaja ja se ohjautuu tiepuoleen +tehden tietä raskaan kuorman kuljettajalle. + +Siinä vaihdoksessa vaihdetaan kiireellisesti muutama sana, kysäistään: +— "Joko olet tänään monta kertaa ajanut?"... "Montako olet vienyt?" — +"Jokos sinulla on mones kerta?" tai jotain sellaista ja taas kumpikin +jatkaa matkaansa. Kuormanviejä kiirehtii sinne, johon hänellä on määrä +tukit viedä ja on se paikka joen varrella ja ihan sen rannalla; siellä +ne tarkastetaan ja mitataan, jonka toimittaa tukkien vastaanottaja, ja +jos ne ovat kelvolliset, niin saa hän ne pudottaa reestään ja kasata +toisten joukkoon, ja sitte hän lähtee taas toisia noutamaan. Hän on +vetomies, ja tuota työtä kestää hänellä päivät päästään. + +Pääteiden varsilla on jo aukeampia paikkoja, joissa lyhjöttää maassa +suuria, tuuheita latvuksia, paksuja käyriä oksia ja niiden joukossa +pistää näkyviin paksut, valkopäiset, verekset kannot — niissä paikoin +on jo "uudisasukkaiden" kirveet heiluneet. + +Pääteiltä vie syrjään pehmeitä, vähemmän ajetuita teitä, jotka +pujottautuvat syvemmälle ja syvemmälle tiheään hongikkoon, johon +joutuessa päivä tuntuu kuin hämärtyvän! Sieltä alkaa kuulua koneellista +hakkaamista, kuuluu rytinää ja kohta rysähdys, ja sinne paikalle +jouduttua näkee puun juuri kaadetuksi. + +Se oli suuri ja paksu honka, joka kaatuissaan avasi metsään aukon, +taivutti heikommat allensa ja niin teki tietä itselleen. + +Hakkaaja alkaa karsia sen vahvoja oksia ja saatuaan tarpeeksi pitkälle +karsituksi, leikkaa latvan irti ja alkaa kirveellään koloa rungolta +paksua, kaarnaista kuorta, vasta kun se on ihan alaston, heittää hän +sen rauhaan ja odottamaan hevosmiestä, joka sen kulettaa pois. + +Tuossa toisen puun kimpussa työskentelee toinen; kolmannella on taas +puu kaatumaisillaan, se jo häilähtelee, ja neljäs iskee ensimmäisiä +iskuja puun kylkeen. Lastuja sinkoilee hangelle ja joka lyönnillä +jäätyneesen puuhun antaa kirves kimakan kelauksen. + +Lumessa makaa jo monta kaadettua ja alastonta puuta, metsä on siinä +kohdassa harvennut, metsähämärä kadonnut, hanki pehmautunut ja lumi +tallautunut, joten se ei enää syvälle upota. Mutta vähä syrjemmässä, +kaadettavien puiden luona, hakkaaja seisoo nivusiaan myöten lumeen +uponneena. + +Raatajat liehuvat vähissä vaatteissa, vaan sittenkin juoksee hiki ihan +juoksemalla pitkin kasvoja, väliin henkäistään, pyyhkäistään hihalla +märkää otsaa ja taas jatketaan alotettua työtä. Talvinen päivä on +lyhyt, ja vaikka sitä kuutamoisin puolelta öin jatkaakin, niin täytyy +sittekin kiirettä pitää; rahaa on tarvis, elämä on arvosta ja työ +korvessa, paksussa lumessa hidasta ja hankalaa. + +Tuossa ihan lähellä, puiden lomitse, näkyy heidän majansa; se on +kaksipuolinen ja sen kattoaukosta nousee keveänä ja ohuena sinertävä +savu. Maja on melkein kokonaan lumen peitossa, mutta oviaukon ympärystä +on paljas. Majan edusta on tallautunut kovaksi tantereeksi ja on se, +niinkuin piha tavallisesti, heinänen ja rujainen. Etupuolelle ja +sivuille on jätetty suuret tuuheat kuuset seisomaan, ja siivosta niiden +juurilla näkyy, että ne ovat hevosien suojapaikkoja; eväitä suojaava +kuusi on myöskin siinä lähellä ja riippuvat sen alimmaiset oksat +taipuneina melkein maahan saakka. + +Ihan majan takana kohoaa vielä jyrkkänä seinänä tiheä hongikko ja tekee +se jyhkeän vaikutuksen. Sen rintuuksessa tuo "uudispirtti" näyttää +vähäpätöiseltä, niin tarumaiselta: kääpiöiden asunnolta ja olinpaikalta. + +Kaukana tästä ei ole toinen työskentelevä miesryhmäkään, sillä +kirveen kalke ja kaatuvain puiden rytinä kuuluu ihan selvästi. Siellä +on samallaista painimista, sielläkin vuotaa yhtä paljon hikeä kuin +tässäkin palstassa. Ei sielläkään käydä omassa, lähellä olevassa +majassa päiväsin lämmintä etsimässä, eikä liioin menetetä aikaa +ruokaillessa ja nälkää sammuttaissa. + +Ja niin on koko korpi täyttynyt elämällä ja on se jaettu palstoihin, +joissa työskentelee kussakin oma miesryhmänsä. + +Mutta mitä viehättävintä on näky kauniina pakkaisiltoina, kun +kaikkialla on haudan hiljaisuus ja on koko korpi kuin nukuksissa. +Vaan kun poikkeaa ajotieltä pienoiselle, pehmeälle polulle ja +lähestyy jotain majaa, niin siellä löytää kuin korven öisen sydämmen +tykyttämässä. Palava nuotio levittää valoansa majasta yön pimeyteen +ja kultaa ympärillään läheiset puut... Ja kohoaapa se punertavana +vielä tuonne ylöskin, kunnes se heikoten siilautuu pimeään, mustaan +avaruuteen, jossa tähdet vilkuttaen tervehtivät sitä. Majan ympärillä +hevoset syödä ravistelevat, ja ihan majan luo tultua kuuluu sisästä +ihmisääniä. + +Siinä tekee mieli seisahtamaan ja silmäilemään ja siinä tuntee +nauttivansa. On niin äärettömän rauhallista, tyyntä ja vienoa. + +Majan oviaukosta sisään kyyristäytyessä silmä kohtaa multaisella +permannolla ryysyisiä olentoja, joiden kasvot ovat mustuneet ja +likaiset, tukka pitkä, hartioille asti, ja koko olentonsa näyttää +väsyneeltä ja alakuloiselta. + +He ovat itseään ravitsemassa, illallisella, syövät leipää ja vettä, +ja jolla on kalaa varastossaan, on hän hennonnut ottaa pari mujetta, +paistanut ne ja sitte pienen murusen kerrassaan taittaen käyttää sitä +leipänsä särpimenä. + +Illallisen jälkeen he sitte latoutuvat kahden puolen nuotiota — jalat +tulelle päin — lepäilemään ja pian uni kietookin heidät virkistävään +helmaansa. + +Mutta useinpa tulee keskeytetyksi tuo öinen nautinto. Yöllä nousee +ankara lumipyry ja se tupruuttaa lunta majan kattoaukosta sisään, +ajautuu makaajain päälle ja nuotion lämmin sulattaa sen siinä vedeksi. +Nukkuja on pian märkänä ja alkaa vilusta värähdellä. Hän unimielissään +vetää itseään kyyryyn, mutta yhä lisääntyvä märkyys ja vilu kiusaa +nukkujan herälleen... Mitä nyt lämpimikseen, nuotiosta sitä ei nyt +tarpeekseen saa? Illalla kuivamaan ripustetut jalkineet ja rievut ovat +tulleet entistään märemmiksi ja sama on vaatteidenkin laita. + +Ei muuta neuvoa kuin nousta ylös, lisätä märkiä vaatteita päälleen +ja lähteä ulos, sydänyöhön, tuiskuun ja pimeään ja ruveta työhön +lämpymikseen. + +Tottumuksen voima on suuri; he eivät suurestikaan; nurkuile tilaansa, +ovat tyyniä tuulessa ja tuiskussa, pyryssä ja pakkasessa. Heille on +tuollainen jokapäiväistä, elämään kuuluvaa kärsittävää ja heitä kuin +vahvistaa se veljellinen ystävyys, joka vallitsee heidän keskuudessaan, +vaikka yhdessä ja samassa majassa ja ryhmässä on useammalta eri taholta +toverit. + +Pari kertaa koko talvisella ajalla pitempimatkaiset pistäytyvät +kotosalla, mutta siinähän sitä jo onkin vaihtelua ja sieltä palattua +tuntuu kokolailla virkistyneeltä. Sillä tiellään he puhdistavat +itsensä, muuttavat vaatteitansa, ottavat uutta evästä ja niin tuntuu +elämä kuin uudistuneelta. Ruuassakin on vaihtelua; kotoa on tuotu +keittoaineksia, joista iltasittain nuotiotulella pienoisessa kattilassa +keittää tuhritaan jonkunlaista keittoa. + + + + +X. Kaskiraaje. + + +Tulee sitte kevät. + +Se lopettaa tukkivetohommat ja talviset työt ja toimet ja vaatii toisia +töitä ja tehtäviä. + +Aurinko on päässyt pilvestä, se on kohonnut ja aina vieläkin kohoaa +korkeammalle; viikottain se kiertelee selkeällä taivaalla ja alkaa +jo paistaa ihan täydeltä terällään. Ilma on köykäistä ja kuulakkaa +ja yöt lyhenemistään lyhenevät, muuttuvat lämpiöisiksi ja vähitellen +valoisammiksi, jotta viimein ei ole yösilmää kuin hetkinen ja sekin +vetää valossaan vertoja talviselle päivälle. + +Keväinen lämmin on sulatellut lunta, on puhdistanut puut ja metsän, +ja aukeilla paikoilla sitä kohta ei näy kuin päivän pääsemättömissä +lokeroissa ja siimeksissä metsänranteilla. Loristen juoksevat vedet +rinteillä, muodostelevat uria ja noroja ja kiirehtivät vaaran alla +olevaan notkoon, notkossa luikertelevaan puroon ja, siinä sitte yhdessä +puroveden kanssa, jatkavat matkaa joko metsälampeen tai johonkin +salojärveen. Järvissä on jää yhtenä sohelona, se sohisee ja suhisee +pienenkin liikkeen sattuessa ja on se puikottunut; puikot eroilevat, +eksyvät toisistaan, sulavat ja katoavat näkymättömiin. + +Ja kohta on luonto vapaa talven vallasta, vaan näyttää vielä +alastomalta ja kuloiselta. + + * * * * * + +Vaaran rinteellä muutamassa kohden pistää näkyviin mustia, palaneita +kantoja ja lumen tarkkaan hävittyä näkyy kanteikossa talven alainen, +veltostunut oras. Toisessa paikassa on paljastunut viime kesänä +kaadettu kaski... Siinä on kirves heilunut, siinä lastut sinkoilleet ja +siinä on hikeä puserrettu kesäkuumalla sitä kaataessa. Siinä ryhöttää +pitkällään vieretysten petäjä ja koivu, niiden lomassa leppä ja +haapa, vaan niiden lehdet eivät enää lipattele ja niiden viheryys ja +kauneus on kadonnut, elämän into kukistettu, runko kuivahtanut ja mehu +haihtunut — ja tämä hävityksen kauhistus on leivän tähden. + +Kaikki ovat paikoillaan siinä, mihin ovat kaatuissaan joutuneet ja +kunkin kohdalla töröttää oma, eloton kantonsa. Kaatuneiden oksat +ovat kietoutuneet toisiinsa, ne syleilevät toisiaan ja ne kuin +kuiskailisivat: — kuolemassakin yhdessä, syleillen ja sovinnossa. + +Ja talon naiset ottavat kassaroita ja kirveitä ja lähtevät tuon kasken +karsintaan. Ritisten taittuvat oksat, vaan toisiinsa sotkeutuneina, +ne eivät toisistaan erkane, rungot vain lomahtavat niiden varasta +maaperään, ja siinä onkin kylliksi, muuta ei karsija tahdokaan. Jonkun +päivän työskenneltyä ovat rungot oksistaan irti ja niin olisi kaski +poltettavaksi valmis, mutta vielä ei ole maanpinta tarpeeksi kuiva, +joten täytyy polttaminen lykätä tuonnemmaksi. + +Vaan pianhan selkeältä taivaalta paahtava aurinko kuivaa, ja kun +polttaminen on toimitettava kuloaikana, ennen ruohon nousua, niin +eräänä kauniina päivänä pistetäänkin tuli risukkoon. Vaan ensin on +täytynyt ryhtyä varovaisuuskeinoihin, ettei tuli pääsisi ihan tuossa +kaskenrinnassa olevaan metsään, ja niin on ajettu sille kohdalle leveä +vako ja saatu siten katkaistuksi tulta johtava, maan kanervainen ja +rujoinen pinta. Räiskäen ja vonkuen lipuu tuli paikasta toiseen ja +kohta on yhtenä lainehtivana tulimerenä koko kaskeksi kaadettu ala. + +Siinä on lähellä kuuma ja siinä paahtaa, mutta siinä täytyy olla +ihmisten ympärillä vartioimassa ja vahtimassa, ettei vaan tuli jotenkin +ja jossain kohdassa karkaisi luvattomille aloille. Lapiot käsissä +seistään valmiina viskaamaan hiekkaa maata myöten liplettävän liekin +päälle tai sitte tuoreella havulla pieksämään tulta siksi, kunnes se +tukehtuu, ja niin saadaan karkulainen ehkäistyksi. + +Mutta väliin se sittekin karkaa; se on tullut hirmuisella vauhdilla ja +tuulen alapuolella se on paahtanut puut ja hypähtää suorastaan niihin, +tai nuolaisee lieska, riehuissaan, vaon toisella puolella olevaa +kanervikkoa, jota myöten karkaa tuimalla vauhdilla. Sen eteen ei ole +menemistä, sillä tuuli työntää tulta, niin että pian joutuisi liekkien +uhriksi. Kauempaa kaarretaan sille vastaan ja koetetaan tehdä esteitä, +ja viimein saadaankin se jonkun suon äärelle tai aukealle paikalle +tukahdetuksi.. + +Ei ole enää tulta suuremmassa määrässä muualla, kuin tuolla yhdessä +kasken kulmassa ja ainoastaan ympäristöön levinnyt savu ja jälkeensä +jättämä musta jälki ovat muistuttamassa siitä voimasta, joka oli +riehunut niissä paikoin. + +Ja niin on tuli tehnyt palveluksensa; se on riistänyt ja raastanut; +irrottanut? ja erottanut oksat toisistaan ja hävittänyt ne pieniksi, +pyöreiksi hiiliksi tai sitte kokonaan tuhkaksi. Suuremmista rungoista +on kuitenkin enemmän jälellä ja kaikkein paksummat vain kuoreltaan +kärventyneet. Vaan maan pinnassa tuli ei ole tehnyt tarkasti +tehtäväänsä, joten sitä täytyy vieläkin poltella; oli jättänyt +aina väliin palamattomiakin tierakkeita. Kootaan jälelle jääneistä +kekäleistä roukkioita, sytytetään ne ja saatua hyvin palamaan, aletaan +roukkioita pitkillä kangilla työnnellä pitkin kaskea paikasta toiseen. +Ne palaa roihuavat edessä ja tulen paahde polttaa viertäjäin kasvoja +ja saa ne ihan rokahtumaan; kuumuus tunkeutuu vaatteidenkin alle ja +kirveltäen saa hien virtaamaan pitkin ihoa. Tuhka ja noki maasta +pölisee, tarttuu hikiseen ihoon ja muuttaa raatajat väriltään melkein +samallaisiksi kuin tuo heidän jälkensä, josta ovat tulirovion kanssa +kulkeneet. + +Tuska ja väsymys valtaa niin naiset kuin miehetkin, ja kaiken lisäksi +rasittaa vielä kuumuudesta syntynyt jano, jota ei saa poistumaan, kun +ei aina voi tai ei jaksa juodakaan. + +Vaan tuleehan viimein ilta ja siksi on lämmitetty sauna, jonne +kiirehditään ja jossa otetaan löylyä, minkä vain kutiseva, pölyinen +pinta sietää; siellä pestään ja puhdistaidaan ja sitte ollaan taas kuin +uudet ihmiset sieltä palattua. Iho on ruskea ja höyryävä ja huohottaen +pistäydytään vaatteet kainalossa saunan ovesta ulkoilmaan, jossa +istahdetaan kivelle saunan lähelle ja annetaan keväisen illan viileyden +sivellä alastonta ruumista. Ilman annetaan kuivata ihon, pujottaudutaan +sitte puhtaaseen paitaan ja virkeinä, vaikka väsähtäneinä poistutaan +yöllistä lepoa ja unta saamaan, ja niin unhottuvat päivän vaivat ja +vastukset huomisen varalle. + +Taas onkin seuraavana päivänä ja aina vielä siitäkin seuraavana samaa +edessä, samaa kuumuutta, likaisuutta ja puhdistautumista, kunnes +kaskiraaje loppuu. + +Vaan miehillä riittää kaskella työskentelyä pitemmäksikin ajaksi, +vielä viettämisen ja kasken puhdistamisenkin jälkeen. Heidän pitää se +kyntää, kääntää ylösalasin siemenien peittymistä varten. Kyntäissä saa +päätellä ja seisautella hevosta ja aina väliin peruuttaa sitä takaisin, +mies nostella auraa, sivuuttaa kiviä ja kantoja, vaan sittekin aura +takertuu puiden juuriin, kynnet kaivautuneina juurien alle. Ei auta +muu kuin täytyy kärsivällisesti perata ne tieltä pois ja jatkaa taas +vaon tekemistä. Pienimmät ja hienoimmat juuret menevät auralla rutisten +poikki ja irtautuneet päät jäävät töröttämään mullan päälle näkyviin. +— Se on perkaamista ja pehmittämistä, joka vaatii kärsivällisyyttä ja +itsensä kieltäymystä. + +Mutta siinäkin elähdyttää toivo, työn palkkio, ja ne vaivat, joita +siinä on kärsitty, unhoittaa raataja mielellään katsellessaan +muutaman viikon kuluttua terhakkaa, puhdasta ja viehkeää orasta, joka +samettimaisena verhona peittää karhean kynnöksen. + + + + +XI. Kesäisiä oloja. + + +On ollut kuumaa ja kaunista, päivät helteiset ja herttaiset ja +kevään lapsellinen leikikkäisyys on alkanut saada vakavamman muodon. +Alastomuus on alkanut kadota ja pukeutumispuuhissa on koko luomakunta. +Mutta so on vähä vaivaloista ja käy hitaasti, sadetta kaipaavat kaikki, +peseytyäkseen ja puhdistuakseen pukeutumista ennen. + +Mutta vielä on päivän ja pari poutaa ja paahdetta ja sitte +näyttäytyvät, kuin sanan tuojina, ensimmäiset pilvenmöhkäleet. Ne +kokoontuvat taivaalla, muuttavat muotojaan ja jatkavat matkaansa +verkalleen. Vettä ei niistä tipahda, vaan ne kuitenkin ovat tuoneet +toivon tullessaan. Virkeänä katsoo silmä taivaalle, ja mielet +jännityksissä odotetaan sadetta. + +Ja taivaanranta tuolla etelässä mustuu, siellä synkistyy ja pimenee +ja tuontuostakin vilkasevat silmät tuohon nousevaan pilveen. Se +lähestyy ja kasvaa ja kohta on aurinko sukeltautumaisillaan pitemmäksi +ajaksi pilven taakse. Vielä viimeisessä tingassa se paahtaa kaikella +voimallaan, vaan pilvi tunkeutuu väliin. Sen varjon raja juosta +lipettää maan pinnalla, se on jo ehtinyt korven yli tuonne korkealle +vaaralle; sen toinen puoli on varjossa, toinen valossa, mutta varjo +laajenee, valo pienenee ja kohta on sekin seutu tummennut. + +Vaan levitessään pilvi on muuttunut mustansinervästä vesiharmaaksi ja +näyttää se mehevältä, kostealta ja lupaavalta. Se kohotteleikse ja +asetteleikse ja näyttää kuin valmistautuvan suureen tehtävään. + +Hetki on juhlallinen. + +Maassa on kaikki jännityksessä, on hiljaa ja kuin henkäisemättä; joku +yksityinen liverrys jossain, pienen linnun pyrähtävä lennähdys, joku +kalahdus ja muuta ei; vaan kuinka tuollaiset nyt kuuluvatkin hyvin ja +kuinka ne vetävätkin huomion puoleensa! + +Ensimmäisiä pisaroita jo tipahtelee, ne putoilevat harvaan, suurina +ja raskaina... jo kuuluu kohinaa, tuhahtelee tuuli, taipuilevat +puut, heilahtelevat vesat ja samassa muuttuukin tuuli puskuvaksi ja +painavaksi. Pisaroiden tulo tihittyy ja kohta onkin seutu rankkasateen +vallassa. + +Mutta tuuli tuossa tuokiossa heikkenee, hiljenee ja lakkaa kokonaan ja +sitte vesi putoaa suoraan ja tarttuu se maahan mehevästi ja metisesti. +Se on nautinnon ja virkistyksen hetki, johon luonto ottaa osaa hiljaa +ja hiiskumatta. + +Mutta se on vaan keväinen sadekuuro, joka ei kestä kauan. + +Pilvi alkaa oheta, ilma kirkastua ja taivas selitä. Vielä hetkinen +hienoa ja yhä heikkenevää sadetta ja sitte ainoastaan harvaseen pieniä +pisaroita, vienoa tuulen henkeä ja pilven varjo kiitääkin seudulla ja +jättää sen viiva viivalta kinterillään olevalle seuraajalleen. Aurinko +pilkistää pilven reunalta, pilvi yhä poistuu ja lempeänä ja lämpöisenä +näyttäytyy aurinko kokonaisuudessaan selkeällä taivaalla ja yhtäkkiä +koko seutu on lintujen laulun vallassa. Käet yhtyvät sitä säestämään. +Ensin kuuluu kaukaa korvesta kukuntaa, hiljaa ja heikosti, vaan siihen +yhtyy jo toinen, kolmas... ja eräs lennähtää talovaaran rinnepetäjään, +asettautuu sen latvaan, kukahtaa ensin kerran, pari ja sitte sekin kuin +innostuu ja yhtyy helkyttelemään kilvan toisien keralla. + +Koko seutu on puhdistunut, ilmasta on usvakkuus kadonnut ja on se +täyttynyt hienolla ja herttaisella tuoksulla. Aurinko paahtaa maan +pintaan, joka on märkä ja vesiherneissä ja josta kohoaa hienollaista +höyryä. + +Mutta tuolla edempänä vielä sataa, auringon säteet tanssivat siellä +putoavilla vesipisaroilla ja sinne ilmautuu kaunis ja kirkasvärinen +taivaan kaari. + +Ja kohta näkyy sateen virkistävä vaikutus, kuluu päivä, kuluu toinen, +niin on jo lehdet puissa hiirenkorvalta varttuneet isommiksi, maasta on +kulo kadonnut ja ruohontaimet saaneet vartta ja vahvistuneet. + +Ja jo kalkattaa kellot vaarojen kosteikoissa, jossa karja ahmien riipii +ruohostosta ruokaansa. Vasikkahaassa on temmellystä, juoksua ja hyrinää +ja siellä vasta vapautta oikein tunnetaan ja — tutkitaan! + +Se on alkua kesäiseen elämään ja siitä se varttuu ja vaurastuu ja +siihen aina liittyy uusia ja uusia töitä ja toimia, kunnes se täyttyy +kiireisellä hyörinällä ja puuhilla. + +Pirtti on kuin unohtunut ja sen kanssa ummehtunut pirttielos. Siellä +ei olla kuin parhaiksi syöntäaikoina - jos ollaan talon läheisissä +töissä — ja sitte jo ehtoneella vetäydytään johonkin ulkosuojaan, jossa +kesällä öisinkin nukutaan. + +Vaan kun joutuu se aika, jolloin ollaan jossain edempänä +"metsäruateilla", niin silloin ei päiväsin kotosalla tapaa muita kuin +talon kykenemättömät vanhukset ja niistäkin ainoastaan naisvanhuksen. +Hän on kodin vahtina ja hoitelee taloutta ja se onkin hänen mieleistä +työtään. Hänellä on toveruutta talon pienistä paitaressuista ja +silloin, kun niiden silmällä pidosta aika myöntää, puuhailee hän +pihalla ja vasikkahaassa, juottelee vasikoita ja lämmittelee vesiä +kodassa; rientää vastaan kotiin tallustelevalle karjalle, vastaa +puhellen niiden ammumiseen, nimittelee jokaista erittäin ja tarkastelee +salaperäisesti kylläistä karjaansa. + +Miesvanhus ei pysy kotosalla, hän ei ole siihen tottunut, hänen +täytyy puuhata jotain ja jossain. Ja kun hänestä ei ole toisten +perheen jäsenten kanssa työssä kävijäksi, niin on hän ryhtynyt kalojen +pyydystämiseen. Niillä retkillään hän viettää päivänsä, liikkuu siellä +hiljaan ja verkalleen, aivan niinkuin hänen voimansa sallivat ja kun +hän siellä väsähtää, niin hän levähtää istahtaen kivelle tai kallistuen +mätästä vasten. + +Ja kun hän on järvellä, pienoisessa venheessään, niin hän sielläkin +vain liiraillen liikkuu paikasta toiseen ja nähtyään sopivan paikan, +laskee pyydykset; nostelee ja katselee toisia, jo ennen lasketuita, ja +ottaa niissä olevat kalahotit. + +Yksin hän siellä on eikä päivissä puhetta vaihda. Hänen luonteensa on +saloinen ja salaperäinen ja hän ei tunne kaipaavansa mitään. Hänestä on +korvessa kodikasta ja hän hymähtää sen synkkyydelle ja hiljaisuudelle. + +Hänelle kukkuu siellä "kultainen käkönen" ja hän aina väliin laskee +verkon kädestään, heittää toimensa ja kuuntelee sen kukuntaa. +Aurinko on ajan määrääjänä, ja kun se on ehtinyt etelän puoleen, +päivällissuunnalle, niin hän meloskelee venheensä rannalle, vetäisee +sen kuivalle, hakee sitte rannalta risuja, laittaa niistä rovion kivien +koloon tai ankeammalle töyrylle. Ottaa sitte metsäkätköstään pienen, +rautaisen kattilansa, täyttää sen vedellä ja asettaa vivun nenään +rovion keskelle. Puhkaisee ja puhdistaa muutaman kalan ja keittää +niistä sievosen sopan; palasen leipää panee hän siihen suurukseksi ja +kattilasta hän sitte lusikalla tai sen puutteessa tuohilipillä lientä +leivän kostukkeeksi ottaa. + +Syötyä hän venähtää syöntäsijoilleen pitkäkseen, vieräyttää silmänsä +kiinni ja nukahtaa. + +Vaan ei hän pitkälti aikaansa unessa hukkaa, kunhan vähänkin, ja sitte +hän kavahtaa ja lähtee taas venosellaan vesille. + +Illalla kokoaa hän saaliinsa konttiin, kohottaa kontin selkäänsä ja +alkaa tallustella talotonta taivalta, korpitietä kotivaaraa kohti. +Köyryssä hän kulkee, sauva tukenaan, vaan kuorma on raskas ja se panee +hiljaisessakin kulussa puhuttamaan. Mutta kukaan ei häntä kiirehdi, ja +niin levähtää, istahtaa silloin, kun perin vaikealta tuntuu ja sitte +jatkaa taas matkaa. + +Ei ole enää kun kotivaaran rinne noustavana: rinteen alla hän vielä +levähtää, sitte kapristaikse jäännökselle taipaleelle ja kohta on +kotoinen pirtti ja kotoiset kohtelut tarjoamassa huojennusta ja hoivaa +vanhalle ja väsyneelle. + +Mutta kesä on vaurastunut vaurastumistaan ja kiirehtii raatajia +toimissaan. Se on valmistanut parhaan parhaan ajan kasken kaateelle; on +lehtipuut jo täydessä lehdessään ja niin täytyy kiirehtimällä kiirehtiä +siihen tehtävään. + +Saman ajan tehtäviin kuuluu vihkojen teko talvisiksi ruokavaroiksi +lampaille, ja ihmisille täytyy myöskin nuoren täysilehden aikana saada +kylpyvastat talviseksi tarpeeksi. + +Kaski-alaksi on tällä kertaa katsottu kotivaaran lähellä olevan +salovaaran rinne. Se on pari tai kolmekymmentä vuotta takaisinpäin +ollut jo raajinmaana, vaan on siinä nyt lehtimetsä kaskeksi kelpaava. + +Sinne lähdetään. + +Ja jonkun aikaa siellä käytyä ja huiskettua, onkin metsä kumossa +kuivamassa. Äärinvierin siinä on kirves työtänsä tehnyt ja armotta +on kaatajat iskeneet jokaiseen puuhun, jättämättä edes "linnuille +lepotiloa". + +Väliaikaa ei taas ole nimeksikään. + +Niityntapasissa heinä käy täysikasvuiseksi. Ei muuta kuin täytyy +terästellä viikatteita, sitoa ne varsiin ja teroitella ja lähteä +joukolla heinän tekoon. Lähin heinämaa on kotivaaran alla, joen +varrella, vaan on se, niinkuin kaikki muutkin, vesottunut, metsistynyt +ja mätästynyt. On vielä sammal kohonnut pinnalle ja on siinä heinää +vain harvassa ja sekin kovaa ja vihvilänsekaista. + +Siihen tartutaan tarmolla, jo kaadetaan heinä ensin aukeammilta +paikoilta ja sitte käydään kaivelemaan lepikkoja, kannetaan niistä +heinät aukealle, kuivaillaan ja sikäli pielestetään. Kun kaikki on +kasaan saatu, niin ympäröidään pieles aidalla ja ollaan valmiit +lähteinään toisille heinämaille. + +Ne ovat kauempana pihasta, ovat korvessa. Siellä on yksinäinen järvi ja +sen rannat ovat heinäiset ja ovat aikoja takaisin raivatut niittymaiksi. + +Sinne lähdetään useamman päivän eväillä ja siellä on edellisiltä +kesiltä ja työajoilta jälelle jäänyt maja, risuista tehty. Sitä ilmat +ovat ränsistäneet ja sitä nyt vähän korjaillaan ja majoitutaan siihen. +Ainoastaan pyhäsinä käydään kotona, ja jos sitte eväät keskellä viikkoa +väsäytyvät, niin joku yökautena pistäytyy niitä hakemassa. + +Mutta täällä onkin heinän korjuu pitkällistä ja hankalaa. Järven +rannat ovat pitkälle lietteiset, mutaset ja pehmeät. Lietteet kasvavat +kortetta ja tuolla jo ihan vedessä kohoaa sankat ruuvikot, ja ne kaikki +ovat eläinten ruuaksi kelpaavat kokoon saatavat. + +Aidaksien ja puiden varassa, puoli alastomana, siirrytään askel +askeleelta kosteikkoon, vesi räiskyy viikatteella huitoessa, mutta +kortteikkokin tutisee ja osa osaltaan kaatuu se vesiselle alustalleen. +Heti haravoidaan ne kasaan, mätetään sapilaille ja porraspuiden varassa +kannetaan ylemmäksi, johon levitetään kuivamaan. + +Siinä kantaissa sattuu kantajilta jalka puulta luiskahtamaan, se +hurahtaa syvään, kantaja kaatuu ja, pitkällisen mudassa rypemisen +jälkeen, hän pääsee vihdoin märkänä ja mutaisena jaloilleen portaille. +Taas jatketaan kuormineen matkaa ja voipi vielä useamminkin samalla +tiellä sattua polkaisuerehdys ennenkun taakka on saatu kuivalle ja +kantavalle maalle. + +Päivät läpeensä on samaa ja samallaista ja sitte kun ruvetaan ruuvikon +kimppuun, niin siinä onkin alituisesti vedessä seisominen. Ruumis +on puoleen paljastettu ja on se kuin mutahaudassa, jossa ainoastaan +pinnalla on aito vesi. Siirrytään aina syvemmälle ja syvemmälle, kunnes +edemmäksi meno on mahdotonta, vaan silloin seistäänkin jo kainaloihin +saakka mutaisessa vedessä. + +Se on rasittavaa työtä ja väsyneenä siinä kallistautuu iltasittain +majaan nukahtamaan. Märkyys on sittekin vaatteissa ruumiin ympärillä, +vaan kun kesäinen yö on lämmin ja makaaja puoleksi peittyy kahiseviin +lehtiin, niin siinä se vaan yö tulee häiriöttä vietetyksi. + +Ei siellä joudakkaan ihan puhtaaksi rantoja tekemään, sillä kotivaaran +kaateikossa valmistuu ruis. Se jo kellertävänä huojuu ja täyteläisinä +tähkinä nuokkuu korjaajiansa odotellen. + +Ja niin täytyy kiirehtiä kotoisille pihoille, täytyy tarttua sirppiin +ja kyyristäytyä kiirehtijän kimppuun ennenkun se tulee liian valmiiksi +ja rupeaa karisemaan. + +Siinä kyyrii naisia ja miehiä, siinä sänki enenee, kuhilaita ilmestyy +ja kun vaan poutana kestää, niin on muutamassa päivässä huojuva laiho +koottu töröttäviksi kuhilaiksi. + +Mutta siihen taas valmistuu touot ja ne vievät raatajilta aikansa +nekin. Ja sitte täytyy viljat korjata, koota pitkulaisiksi närtteiksi +ja pyöreiksi ja pystypäisiksi keoiksi ja saavat sitte siinä tilassaan +oleilla siksi, kun tulee aikaa niiden riiheen ahtamiseen ja puimiseen. + +Ja siihenhän se kesä hupeneekin. + +Siihen sitte vielä rukiin panot, syystyöt ja talvelle varustautumiset +ja niin on taas ajanjakso eteenpäin eletty. + +Lepohetkinään (sunnuntaisin) eivät nuoret vietä kaikkia aikojaan +pirteissä tanssien, niinkuin talvella, vaan keräytyvät yksiin ja +lähtevät "pitkäänpuoraan", astuskelevat metsäpolkuja kylästä ja +taloista edemmäksi. Kulkevat ensin yksissä, vaan sitte alkaa joukko +hajoilla, yksi pari jää yhteen kohtaan, toinen toiseen ja siellä sitte +iloitaan ja mellastetaan; siellä kuhertelee kukin "mielitiettoineen", +siellä kun ei ole kuin + + "Kuuset kuulemassa, + Hongan oksat oppimassa." + +Siellä unhoittuvat vaivat ja vastukset, arkipäiväin huolet ja +väsymykset. + + * * * * * + +Vaan samalla, kun kesä on tuonut laveutta elämään, on se myös +muodostellut hankaluuksiakin. Niinpä on matkan teko salopaikoilla +vaivaloista monien ja laajojen soiden tähden. Niitä myöten täytyy +kulkea ja ovat ne ihan kantamattomat, jonka tähden onkin ylikäytävän +kohdalle laitettu silta latomalla sylen pituisia pyöreitä pölkkyjä +vieretysten toinen toiseensa kiinni. Mutta suo kun on vetelä, niin +nämä eivät kauankaan kestä suon pinnalla, vaan painuvat, ja sillan +kohdalle kokoontunut aito vesi on osottamassa tien kohtaa. Mutta kun +salolaisen hevonen on tottunut tuollaiseen, niin se ei epäile eteenpäin +mennessään: se laskee vain varovasti jalkansa, etsien veden alla olevia +siltapölkkyjä ja kun se tuntee jalan sattuneeksi pölkylle, tallaa se +vasta koko painollaan ja niin, vaikka hitaasti, kuljettaa se selässään +olijan suon laidasta toiseen. Suolta päästyä ja kohotessa kovalle ja +kuivalle tuntuu helpottavalta ja hyvältä. Metsäpolulla ei päivä paahda, +ei kilota silmiin, siinä on varjossa ja viileässä. Siinä ei silmä +pitkälle eteensä näe, sillä polku on kaita, luikertelee ja kiertelee +lakkaamatta; mutta katse kaivautuu sivuille, sujuu sen minkä pääsee ja +sivuuttaa seisovia jättiläisiä; niiden juurilla, puolihämärässä näyttää +niin viehkeältä ja viihdyttävältä. + + + + +XII. Käänteessä. + + +Mutta vaikka tiet ovatkin suurimmaksi osaksi poloisia polkuja, seudut +sateisia, korvet kolkkoja niin onpa kuitenkin uutuuksia sinne osunut. + +Harvassa on enään savupirttejä tai entisaikuisia rakennuksia, vaan ovat +ne muuttuneet uudemmanaikuisiksi ja savupirtit uloslämpiäviksi. Entinen +uuni on kolhittu kumoon, sijalle on laitettu toinen, pyöreän ja puisen +savupiipun sijasta kohoaa sammaltaneella katolla kulmikas ja kivinen. + +Siellä täällä luulee tapaavansa rakennuksen, joka näyttää olevan oikein +alkuperäinen. Se on pyöreistä hirsistä, ulkonevilla salvaimilla. +Siinä on pirtti, niin kuin kaikki muutkin suojat saman katon alla +paitsi aitat, riihi ja sauna, jotka ovat erillään. Pitkin seinämää +on, patsaiden varassa, pölkyistä ladottu, leveä, hevosella ajettava +porraskäytävä, joka kohoaa loivasti ja johtaa tanhuan ylisille, ja +sen keskipaikoilta johtaa ovi pirtin porstuaan. Porstuasta on ovi +pirttiin ja toinen vastakkaisella seinällä tanhuaan, johon laskeutaan +alas portaita. Tanhua, josta pääsee lehmäläävään ja toisesta ovesta +lammasnavettaan, näyttää pylväskäytävältä, sillä sen välikaton +kannatinparruja tukevat vielä paksut patsaat. + +Pirtin porstuasta on vielä ovi "etehiseen", jossa säilytetään +talontarpeita, niin syöntäaineksia, kuin astioitakin; porstuasta pääsee +vielä tanhuan ylisillekin. + +Rakennus on korkea ja asuinpirtti suuri ja tilava, vaikka yhdessä +ovisopessa onkin suuren suuri sisäänlämpeävä uuni. Katto on +kolmitaitteinen, keskelle kohoava ja keskimmäisessä osassa on savun +ulospääsyä varten reppänä eli lakeinen. + +Ilma pirtissä tuoksahtaa savuiselta ja raittiilta, mutta siinä +tuntee seisovansa kuin raunioilla, silmäilevänsä jätteitä, sillä +kenties kohtakin romahtaa, vielä kannattava lattia sijaltaan. Se on +jo painunut, on kierostunut, askeleet on siinä epävakaiset ja se +notkahtelee tallatessa. Seinät ovat pullistuneet, ovat talloneet ja +niitä on paikkailtu useasta kohdin. Mutta uskollisesti on, seinäin +alaosaa pesemällä, säilytetty varmana raja mustuudesta kiiltävän +yläosan välillä. Raja kiertää ympäri pirtin oven kamanan korkeudella ja +on se kuin savun toiminta-alan laajuuden määrääjänä. + +Mutta tässä vanhassa luhistuvassa rakennuksessakin huomaa uudemman ajan +toimittaneen ikkunaluukut viikaheitoiksi, jotka lepäävät toimetonna +ikkunan poskessa, vaikka kuitenkin omien uurniensa varassa. Niissä +on niitä toimessa ollessaan työnnelty, missä ne ovat kuluttaneet +itseänsä ja niihin on ne jätetyt viettämään viimeisiä hetkiään. Mutta +ikkuna-aukot ovat suurennetut ja varustetut laseilla ja puitteilla. + +Vaan lamppu ei oe vielä ehtinyt tänne puhteita valottamaan, päre on +vielä siinä virassa, palaa pihisee uunin patsaassa pihdissä, siinä +roihuaa, ratisee ja laskee paksusti tervassavuaan. Päretulen valossa, +soihtu kädessä, liikutaan pimeällä ulkona, toimitetaan askareet niin +läävissä kuin muissakin ulkosuojissa. + +Astiatkin ovat puiset, vanhanaikuiset, ja kaikki kalut vanhoja. Eipä +ole ehtinyt tänne vielä edes niin tavallinen kone kuin rukki, vaan on +värttinä vahvasti virassaan. + +Täällä nyt toivoo tapaavansa kanteleenkin, ja alkaa sitä etsivin +silmäyksin hakea. Mutta sitä ei näy ja niin tulee sitä kysäisneeksi, +missä se on? + +— Olihan se meillä, — vastaa isäntämies, missä lienee. Etkö tiedä? +kysäisee hän emännältä. + +— Eikö liene porstuan ylisillä. + +Ja sinne lähdetäänkin isännän kanssa sitä hakemaan. + +Kavutaan porstuan nurkkaa vasten nojallaan olevaa pykäläporrasta ja +päästään ylisille. Siellä kyyryisissä kävellään ja päresoihdun valossa +liikutellaan romuja, sysitään niitä syrjään ja etsitään, vaan etsiminen +näyttää jo pakkautuvan tyhjäksi vaivaksi. Tuolta se kuitenkin eräästä +sopesta ihan pohjimmaisena pilkahtaa näkyviin, isäntä tarttuu siihen, +kiskaisee sen, romut romahtaa sijalle, kannel kirahtaa, se sattuu vielä +johonkin ja kumahtaa ontosti ja sitte on se käsissä. Se on rujanen ja +pölyinen, enimmät tapit ovat poissa, yksi kieli on kireellä, toisia +löysinä ja irrallaan ja on niitä tykkänäänkin pois. + +— Isävainaja sillä soitteli, ei ole sen jälkeen tullut käytetyksi, +selittelee isäntä ja oikoilee riippuvia käyristyneitä kieliä. + +Se tuodaan sieltä pirttiin, pyyhitään ja puhdistetaan; tehdään +tarvittavat tapit, kiinnitetään kielet, viritellään ja saadaankin se +sointumaan. Mutta tuo sointu on vielä tahmeaa; koppa on kostunut ja +siksi se pannaankin kuivahtamaan. + +Sitte otetaan se esille ja joku harmaahapsinen vanhus istahtaa sen +ääreen. Hänen koukistuneet sormensa koskettelevat kieliä, korvansa +kuuntelee, sormien liikunta vähitellen tihittyy ja niin muuttuu kohta +koko huoneen ilma sointuisaksi sävelmereksi. + +Siinä lainehtii ja värehtii. Väreet liplettävät pieninä ja pehmoisina +ja sivelevät korvaa hienosti ja hempeästi. + +Soittaja itse on lumoutunut ja näyttää hän elävältä ilmiöltä, joka +kokonaan on kuin sulautunut moniväriseksi, pulppuavaksi lähteeksi. — — — + +Mutta kun vanhus on vaipunut ja sävelet lakanneet, kiirehtivät nuoret +silloin aarteelleen. Heillä on kullakin arkkunsa eli lippaansa ja +siellä he tallentavat kalleimpia kalujaan ja siellä on myöskin _heidän_ +soitannollisen tyydytyksensä tuottaja. He tarttuvat lippaansa lukkoon, +lonkovat kannen auki ja sieltä kohottavat käsille — "käsiharmonikan". +Se on päältä "kaunis ja kuvikas" ja sen koskettimet "somat ja solevat" +ja sitä pidellään hennosti ja hellästi. + +Se rallattaa heille tanssit, se laulaa heille laulut ja on se heillä +joutohetkinä kotona käsissä ja kyläteitä kulkiessa ilon pitäjänään +purkaen parkuen kirjavia säveleitään. — — — + +Mutta he eivät ole opissa olleet, käyneet mailla mahtimiesten, ei siis +ihme, jos ei heillä enempää, parempaa o e. Se mitä heillä on vanhaa, on +isiltä perittyä; heidän isänsä ovat niin eläneet ja he elävät myös ja +mitä on uutta, on sen kuin tuuli tuonut tullessaan — ja siinä ei ole +valikoimisen varaa. + +Vaan kuitenki kaikitenki, hekin ovat olleet latua hiihtämässä, latvaa +taittamassa — kuljettaneet _osaltaan_ eteenpäin sitä, jolla ei ole ollut + + Emo elossa. + Oma vanhin valvehilla; + +ja on ollut + + Tuulipuolella tupoa, + Pohjoispuolella kotia, + Joka tuulen tuultavana, + Ärjynnän älyäjänä. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75861 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..b5dba15 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this book outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5f44b76 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +book #75861 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75861) |