4 files changed, 1727 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/75844-0.txt b/75844-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..ce31490
--- /dev/null
+++ b/75844-0.txt
@@ -0,0 +1,1710 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75844 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+JÄÄKOPIN UNI
+
+Yksinäytöksinen satiiri
+
+
+Kirj.
+
+KAARLE HALME
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Yrjö Weilin & Kumpp. Osakeyhtiö,
+1911.
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+JAAKOPPI SINISALO-KANTELE, manttaalimies.
+AINO, hänen tyttärensä.
+KUNIGUNDA GULDKRONA-SILFVERSABEL-JÄRNSTÖFVEL, vapaaherratar.
+ANTOINETTE, hänen tyttärensä.
+KULLERVO MURROS, pyörämestari.
+MARJA, edellisen sisar.
+KAUNO VENTOMIELI, kaikkien oikeuksien kandidaatti,
+   Ainon serkku ja Antoinetten sulhanen.
+KALLE, torpanpoika
+
+
+OHJEITA NÄYTTÄMÖLLE ASETTAMISESSA.
+
+Jaakoppi on koomillinen (ei sääliä herättävä) vetelys, joka ilman
+vakaumusta ja ilman ansioita ajelehtii kunnia-asemien tavottelussa,
+saamatta jalansijaa minkäänmielisten kansalaisten keskuudessa, joten
+on sitä edullisempaa, mitä naurettavampaan valoon osa saatetaan.
+Esittäjän on koetettava saada mahdollisimman huomattavasti esille
+hänen itsekehumisensa, hitaan-typerä ajatuksenjuoksunsa, nousukkaan
+tapainen röyhistelemisensä ja avuton voivottelemisensa sekä
+unikohtauksessa hänen mateleva nöyryytensä.
+
+Aino on vaaleatukkainen, kansallispukuinen tyttö, jonka eloisuus
+ja viehkeys ei koskaan nukahda välinpitämättömään toimettomuuteen.
+Nauraa sydämellisen makeasti ja hymyilee herttaisesti.
+
+Kunigunda Guldkrona-Silfversabel-Järnstöfvel — jos tämä nimi tuottaa
+joillekin esittäjille voittamattomia vaikeuksia lausumisessa, niin
+voidaan nimi muuttaa suomeksi: Kultakruunu-Hopearniekka-Rautasaapas,
+joka kuitenkaan ei liene tarpeellista. Tämän osan esittäjän
+pitäisi olla mies, joka naiseksi puettuna tekisi pöyhlstelevän
+ja riikinkukkomaisesti ylpeän vaikutuksen. Puhetapa tekohieno,
+ääntäminen kimakka. Jos esittäjä tahtoo, voi hän jättää kaikki
+ranskalaiset huudahdukset pois.
+
+Antoinette (lue: Antoanet). Tämän esittäjän pitäisi myöskin olla
+mies naiseksi puettuna. Mitä pitempi ja laihempi, sitä hauskempi.
+Puhumisensa pitää olla kimakoita kurkku-huudahduksia. Seisoo ja liikkuu
+suorana kuin seiväs ja kulkee niin tasaisesti, että "kanan muna ei pään
+päältä putoisi". Jos on tarpeellista käyttää "barbarismin" sijasta
+"raakalaisuutta", olkoon se esittäjän asia.
+
+Kullervo Murros: Reipas nuorukainen, puettuna tummaan pukuun, tumma
+työpusero liivin alla ja tumma hattu. Liikkuu kiihkeästi, puhuu lujasti
+ja pontevasti. Koomillinen pelko Ainoa kohtaan.
+
+Marja on punatukkainen ja punapukuinen. Esiintyy reippaasti,
+sulavasti, rohkeasti, varmasti. Puhuu iloisesti ja nauraa kovasti ja
+heleästi.
+
+Kauno Ventomieli. Siististi puettu nuorukainen. Myttyjä kantaessaan
+on hän saamaton nahjus, toimeton ja ruikuttava, sekä mahdollisimman
+typerä, mutta vapauduttuaan taakastaan, esiintyy hän iloisena ja
+pirteänä.
+
+
+YLEISIÄ HUOMAUTUKSIA
+
+On koetettava saada eri vivahdukset repliikeissä mahdollisimman
+selvästi esille, sen mukaan kuin parentteesi-ohjeet ja repliikin
+sisältö aiheuttavat.
+
+Unen aikana pitää kaiken esityksen olla koko lailla liioiteltua,
+niin että kaikki liikkeet ja puheet ovat ikäänkuin suurennuslasin
+läpi katsottuja. Tässä pitää vaan varoa, etteivät esiintyjät antaudu
+tyhjänpäiväiseen hölyämiseen, vaan pitävät tarkasti kiinni oman osansa
+vaatimuksista, koettaen saada esitykseensä mahdollisimman paljon
+hauskuutta.
+
+Siellä, missä ei unen alkaessa ja loppuessa voi saada pimeätä
+esiripun auki ollessa, laskettakoon esirippu alas kummallakin
+kerralla vain siksi hetkeksi, että voidaan tehdä kappaleen vaatimat
+muutokset näyttämöllä. Ei kuitenkaan saa sytyttää katsomoon valoa,
+jotta ei yleisö tule siihen käsitykseen, että silloin eri näytökset
+loppuvat ja alkavat.
+
+
+
+Sinisalo-Kanteleen majatalon edusta. Kaunis koivikko. Järvimaisema.
+Oikealla asuinrakennus. Perällä pylväs, jonka yläpäässä on taulu:
+
+      "SINISALO-KANTELEEN MAJATALO".
+
+JAAKOPPI (istuu kuistin vieressä tuolilla ja torkkuu, kädessä paperiarkki)
+
+AINO (tulee sisältä)
+
+Kuule, isä! Mitä sinä arvelet —? Nukutko sinä?
+
+JAAKOPPI (unissaan)
+
+Kansanvaltainen ja — kansallismielinen — —
+ja — — edistysmielinen ja — ja — eduskunta
+— — ja — hallitus — ja —
+
+AINO
+
+Puhuuko isä unissaan?
+
+    (Ravistaa Jaakopin olkapäätä.)
+
+JAAKOPPI (herää)
+
+Häh? Mitä?
+
+AINO
+
+Taisipa isä nukahtaa — vai kuinka?
+
+JAAKOPPI
+
+Eikö mitä! Minä vain pohdin näitä valtiollisia — mitä tahdot?
+
+AINO
+
+Ajattelin vain kysyä, koristetaanko porttikin köynnöksillä?
+
+JAAKOPPI
+
+Tietysti. Hoida sinä vaan talon asiat! Sinä olet niin taitava.
+
+AINO
+
+Se on sitten tehtävä yöllä. Aamulla ei enää ehditä.
+
+JAAKOPPI
+
+Onhan vielä iltaa. Sano Kallelle! Käske hänen —
+
+AINO
+
+Kyllä minä.
+
+JAAKOPPI
+
+Mitä vain ikinä keksit komistavaa, ettei talo häpäise itseään koko
+paikkakunnan silmissä — muista, että huomenna voi olla suuri juhla.
+
+AINO
+
+Mokoma juhla, jossa taas kaikki puoluepukarit kehuvat omaa puoluettaan
+ja itseään — päästäkseen eduskuntaan.
+
+JAAKOPPI
+
+Niin — mutta kun kerran meille kokoonnutaan, niin uljaalta pitää talon
+näyttää. Ja sitäpaitsi — huomenna voi olla erityinen päivä sille,
+joka ehkä — (yskit). Mene nyt vain hoitamaan talon mainetta! Sinun
+huostaasi uskon kaikki. Minä tässä — näitä valtiollisia —
+
+AINO
+
+Kyllä, kyllä!
+
+    (Menee sisään.)
+
+JAAKOPPI (haukottelee.)
+
+Kyllähän minulla on älyä — on sitä. Ja on viekkauttakin. Kuuluin tässä
+tuonnoin hallituspuolueeseen, mutta kun hallitus keikahti, niin muutin
+puoluetta. Niin sitä pitää. Ja niinhän se rovastikin sanoi, että
+manttaalimiehen pitää aina kuulua hallituspuolueeseen. Ne, jotka minä
+jätin, pilkkasivat minua, mutta nämä toiset ylistivät ja sanoivat, että
+minulla on valtiollista kykyä. Puhuminen vähän pelottaa. Ne entiset
+puoluelaiset taas virnistelevät, kun astun huomenna puhujalavalle. Ne
+entisethän ne ovat pahimmat. — Noitten maattomien kanssa sentään —
+aina (haukottelee). On vallan pakanaa — etten hoksannut muuttaa
+puoluetta — ennen hallituksen kukistumista — silloin olisin päässyt
+varmasti nyt edusmieheksi. — Silloin olisin ollut ikäänkuin ennustaja.
+Hm! — Meidän Kalle myös ennustaa. Sanoo maattomien saavan enemmistön.
+Kai Kallella niitä puheita on. Lupasi minullekin edusmiehen paikan,
+jos rupean maattomien puoluelaiseksi. Mutta mitenkäs manttaalimies
+voi maattomia kannattaa? Eihän se sovi! Vaikka en minäkään ole
+aina ollut manttaalimies — pikkueläjästä olen kohonnut. — Mutta
+sentään — sentään —. Mutta jos ne maattomat saavat enemmistön,
+niin ovat he hallituspuolue. Ja manttaalimiehen pitää aina kuulua
+hallituspuolueeseen — aina — —. Perhana, miten sotkuinen juttu!
+Höh! höh! Kun näkisi edes ensi yön tietämään sellaisen unen, joka
+noin sormella osottaisi, että tuohon noin — raukaseekin niin, ettei
+ajatus kulje yhtään — (Asettaa itsensä mukavasti tuolille.) Kyllä
+maailma on nurin, ellei Jaakoppi Sinisalo-Kantele pääse — Saa nähdä
+— — mitenkä — (haukottelee) mitenkä huomenna käy. Pääsenkö vai —
+Mahtoiko se rovasti nyt niin kirjoittaa tähän paperiin, että sitten
+vissiin pääsen. Jos ei olekaan tarpeeksi hyvä, niin — kuinkas sitten
+suu pannaan. Uni! — Hävettäisi vähän ruveta niitten vieraskielistenkin
+häntyriksi — ventovieraitten kätyriksi — vaikka sitä tietä ehkä —
+(huokaa raukeasti). Se, joka — sen — nyt osaisi ennustaa — Sellainen
+ennustus — se olisi — jotakin. — — Se vasta on itsepäinen ihmisalku,
+tuo meidän Aino. Tulee äitivainajaansa. Ei eronnut puolueesta minun
+mukanani. Käy vaan heidän huveissaan ja kokouksissaan — ei tottele
+isäänsä — näissä — valtiollisissa — näissä — val — ti — ol — — —
+(nukkuu vähitellen).
+
+    (Tulee pimeä. Valaistus muuttuu punertavan hämäräksi.)
+
+JAAKOPPI (on poissa tuoliltaan.)
+
+KALLE (on tullut pimeän aikana näyttämölle, lopettaa pihan
+lakaisemisen.)
+
+No, kas niin! (Menee kuistin eteen, huutaa.) Piha on puhdas!
+
+AINO (tulee kuistille)
+
+Mitä huudat?
+
+KALLE
+
+Se on nyt puhdas.
+
+AINO
+
+Hyvä on.
+
+KALLE
+
+Mitäs vielä?
+
+AINO
+
+Mene nyt seisomaan veräjälle, että herra jesta! (huudahtaa, tulee alas.)
+Mihin kaikki penkit ovat joutuneet täältä? Kaikki arvokkaat esi-isien
+istuimet —?
+
+KALLE
+
+Niiden jalat olivat niin mätiä, etteivät seisoneet enää. Viskasin
+pellolle.
+
+AINO
+
+Olisit paikkaillut ja pönkittänyt.
+
+KALLE
+
+Johan nyt —! Kylläpä niitä jo oli paikkailtukin. Enkä ole ehtinytkään.
+
+AINO
+
+Mitäpä nahjus!
+
+KALLE
+
+Olen ollut virralla lauttaa tekemässä. Mutta nyt siellä minua ei enää
+tarvita. Siellä on isäntä ja koko lääni liikkeellä. Ottivat haltuunsa
+melkein valmista. Niin ne aina tekevät. Ottavat haltuunsa valmiin työn
+ja sanovat: pois tieltä!
+
+AINO
+
+Tänne on saatava istuimia. Kansanjuhlatoimikunta saapuu jo tänä
+iltana — ja kun lautta ei ole kunnossa, eikä heitä voida saattaa virran
+yli juhlakentälle ennen aamua, niin jäävät he tänne. Ymmärrätkö?
+
+KALLE
+
+Niinhän se isäntä sitä sanoi, mutta — (kynsii korvallistaan) ei ole
+lautoja. Uutta lauttaa varten tarvittiin kaikki. (Äkkiä.) Eiköhän
+lautturi voisi veneillä saatella koko roskaa toiselle puolelle?
+Onhan sielläkin taloja —
+
+AINO
+
+Nehän vuotavat jok' ainoa.
+
+KALLE
+
+Talotko?
+
+AINO (matkien)
+
+Talotko? — Ha ha ha! Siunatkoon sinun järkeäsi! Ellet sinä olisi noin
+tanotyhmä, niin minä melkein voisin —
+
+KALLE
+
+Mitä sinä voisit?
+
+AINO.
+
+Enpäs sanokaan.
+
+KALLE
+
+Sano nyt! Sinua on niin lysti kuunnella.
+
+AINO (virnistellen)
+
+Minä melkein voisin ottaa sinut miehekseni.
+
+KALLE (hölmistyen)
+
+Häh! Mitä sanoit?
+
+AINO (käskevästi)
+
+Meidän täytyy tuoda sisältä tänne muutamia tuoleja. (Aikoo mennä.)
+
+KALLE (vilkkaasti)
+
+Mitä sinä, kuule, sanoit? Ettäkö sinä voisit —?
+
+AINO (härnäten)
+
+Niin voisinkin — jos tahtoisin.
+
+KALLE
+
+Onpa se nyt ihan pirua, että en tätä paikkaa ole tullut hoksanneeksi.
+Tosiaankin! Nyt silmäni aukenevat. Meistähän voisi tulla pari.
+
+AINO
+
+Mutta minä en tahdo.
+
+KALLE (nolona)
+
+Vai et! (röyhennellen.) Onkos kysytty sitten. En ole sinua koskaan
+ennen ajatellutkaan.
+
+AINO (veikeästi)
+
+Mutta nyt ajattelet.
+
+KALLE
+
+Enpäs!
+
+AINO (purskahtaa nauramaan)
+
+Tule tuoleja kantamaan!
+
+    (Menee sisään).
+
+KALLE (seisoo mietteissään)
+
+Tähänpä nyt tuli paha solmu! Mistä nuorasta sen nyt auki kiskaisee?
+Hamako sen nyt tässä — (menee sisään.)
+
+AINO (kantaen sisältä tuolia)
+
+Ota sohva siitä ovipielestä! Sitten riittääkin.
+
+KALLE (kantaa sisältä pientä ruokosohvaa.)
+
+AINO
+
+Näin kauniina iltana tahtovat kai kernaasti istua ulkona. Pannaan
+tähän! Kas noin!
+
+    (Asettavat sohvan sivulle).
+
+KALLE
+
+Tarkoititko sinä täyttä totta äsken, Aino? Tulisitko siitä minun
+vaimokseni?
+
+AINO
+
+Mitä sinä höpiset! Sitä en ole koskaan sanonut.
+
+KALLE
+
+Etkö?
+
+AINO
+
+En. Minä sanoin vain, että voisin ottaa sinut miehekseni — jos
+tahtoisin.
+
+KALLE
+
+Eiköhän se ole melkein sama asia?
+
+AINO
+
+Melkein on kolmatta osaa vailla.
+
+KALLE
+
+Minä tässä ajattelen —
+
+AINO
+
+Etpähän! Äsken juuri sanoit — (menee aivan lähelle Kallea) ettet
+ajattele minua — (viekoitellen) etkä tahdokaan ajatella minua — ethän —
+
+KALLE (ottaa häntä olkapäistä)
+
+Herra jesta sentään, kuinka punaiset ja kauniit sinun huulesi ovat!
+
+    (Aikoo suudella).
+
+AINO
+
+No, no, poikaseni! Kaunista katsellaan — ei kajota! Mene veräjälle
+vahtimaan. Mutta älä nuku! Sinun pitää avata portti vieraille!
+
+KALLE
+
+Minä en nuku enää koskaan!
+
+AINO
+
+Etkä ajattele minua enää koskaan! (Menee taas lähelle, naureskellen).
+Ethän?
+
+KULLERVO MURROS (tulee pyörällä)
+
+KALLE
+
+Aina, aina! — Minä en koskaan ajattele enää mitään muuta kuin sinua.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Vannomatta paras!
+
+AINO (juoksee sisään.)
+
+Hih!
+
+KULLERVO MURROS (panee pyöränsä seinustalle, seuraten katseellaan
+Ainoa.)
+
+Kylläpä tuollainen tyttö voi, jos tahtoo.
+
+KALLE (ihmetellen)
+
+Mitä niin?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Ottaa itselleen miehen!
+
+KALLE (hölmistyneenä)
+
+Mistä te —?
+
+KULLERVO MURROS (tulee etualalle)
+
+Miltä sitten näyttää tämä uhri parka? (katselee Kallea). No, jaa! —
+Naisilla on oma makunsa.
+
+KALLE (ärtyneesti)
+
+No, mutta — tehän vasta —
+
+KULLERVO MURROS
+
+Paniko hän teidät kylläkin ahtaalle?
+
+KALLE (suuttuen)
+
+Saakeli soikoon! Oletteko kuunnellut?
+
+KULLERVO MURROS
+
+En kuullut muuta kuin teidän ikuisen lupauksenne.
+
+KALLE
+
+Niin no, mitäs te sitten tietäisitte. Ja mitäs se teihin kuuluu! Ei
+tuon vertaa! — Minä tykkään tytöstä ja otan hänet vaimokseni —
+
+KULLERVO MURROS
+
+Älkää narratko! Hän ottaa teidät miehekseen — jos tahtoo.
+
+KALLE (hölmistyen)
+
+Mistä hiivatista te sen tiedätte?
+
+KULLERVO MURROS (istuu sohvalle)
+
+Luuletteko minua noidaksi?
+
+KALLE
+
+Melkeinpä kyllä.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Kaikki miehet tietävät sen, vaikka eivät —
+
+KALLE
+
+Minkä tietävät?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Että naiset ottavat.
+
+AINO (on kuunnellut, tulee)
+
+Kalle! Mene heti veräjälle! Vieraat tulevat.
+
+KALLE (öräilee)
+
+Tuota — hiiteen koko kopla — minä tässä —
+
+AINO (menee Kallen luo viehkeästi)
+
+Mene nyt vain — aivan heti! Minä tulen sitten luoksesi — kun ehdin.
+
+KALLE (kaihomielisesti)
+
+Tuletko pian? Minä ajattelen koko ajan vain sinua.
+
+AINO (kuiskaa)
+
+Sitä samaa minäkin ajattelen.
+
+KALLE
+
+Voi, voi kuinka ilta on ihana!
+
+    (Menee laulellen)
+
+KULLERVO. MURROS (on hommaillut pukunsa siistiämisessä Ainon ja Kallen
+puhelun aikana.)
+
+AINO (katselee mielenkiinnolla Kullervo Murrosta)
+
+KULLERVO MURROS (huomaa Ainon, hymyilee)
+
+Hämähäkki sai kärpäsen.
+
+AINO
+
+Mitä sanoitte kaikkien miesten tietävän?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Että he ovat kärpäsiä.
+
+AINO
+
+Vaikka —?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Vaikka eivät uskalla sitä tunnustaa itselleen. (Nousee.)
+
+AINO
+
+Uskallatteko te?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Uskallan.
+
+AINO (purskahtaa nauramaan)
+
+Te komeilette.
+
+KULLERVO MURROS (nauraen myöskin)
+
+Te nauratte hyvin.
+
+AINO (muuttuen vakavaksi, niiaa)
+
+Mitä herra tahtoo?
+
+KULLERVO MURROS (lähenee)
+
+Tahdon päästä virran yli. Saanko lautturin?
+
+AINO (päättävästi)
+
+Ette.
+
+KULLERVO MURROS (vakavasti)
+
+Minä olen kansanjuhlatoimikunnan jäsen. Minun täytyy päästä.
+
+AINO (härnäten)
+
+Ei kukaan pääse ennen aamua.
+
+KULLERVO MURROS (ärtyen)
+
+Miksi ei?
+
+AINO (säälitellen)
+
+Ettekö tiedä, että kevättulva vei lautan? Uusi valmistuu vasta aamuksi.
+
+KULLERVO MURROS (pitkään ja tyytyväisesti)
+
+Sepä harmillista!
+
+AINO (hymyilee)
+
+Miksi harmittelette niin tyytyväisellä äänellä?
+
+KULLERVO MURROS (peräytyy)
+
+Tulin nähtävästi liian lähelle hämähäkin verkkoa.
+
+AINO (nauraa)
+
+KULLERVO MURROS
+
+Kuka te olette?
+
+AINO (niiaa, naivisti)
+
+Tyttö.
+
+KULLERVO MURROS (kohteliaasti)
+
+Mutta minä olen naimisissa.
+
+AINO (lähenee, hymyillen)
+
+Ettepä.
+
+KULLERVO MURROS (hätäillen)
+
+Kihloissa.
+
+AINO (lähenee)
+
+Ettepä.
+
+KULLERVO MURROS (peräytyy)
+
+Rakastunut.
+
+AINO' (lähenee)
+
+Ettepä.
+
+KULLERVO MURROS (melkein tuskassa)
+
+Olen minä. Ihan varmasti — ja vähän yhtä ja toista vielä lisäksi.
+
+AINO
+
+Yhtä ja toisia kyllä lienette — (lähenee) mutta ette rakastunut.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Mistä sen niin varmaan tiedätte?
+
+AINO
+
+Silloin te ette enää uskaltaisi — edes peljätä hämähäkkiä.
+
+    (Juoksee nauraen pois).
+
+KULLERVO MURROS (istuu.)
+
+Tämähän on pakanallista leikkiä, tämä tämmöinen. Aikoi kaapata kuin
+hyllyltä. — Jäseneni alkoivat jo ihan veltostua. Huh! Lähtipä onneksi.
+
+MARJA (puettuna punaiseen pukuun, tulee taluttaen polkupyöräänsä.)
+
+Kas vaan! Täälläkö minun kohtelias velimieheni vielä istuu kaikessa
+rauhassa. Etpä pitemmälle ole ehtinyt, vaikka niin uljaasti jätit
+minut tiepuoleen rikkinäisen pyöräni kanssa.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Tunnethan minun ajokiihkoni.
+
+MARJA
+
+Kyllä. Sinä hyökkäät aina suin päin eteenpäin. Kartoitko tällä kertaa
+kuhmun? (Tulee etu-alalle). Tuskin, koska noin murjotat.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Kuule, sisko! Mikä on tämän talon nimi?
+
+MARJA
+
+Sinisalo-Kantele.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Vai niin? Maan mahtava majatalo ja kaiken kansan lavea lautturi
+(naurahtaa).
+
+MARJA
+
+Etkö tietänyt?
+
+KULLERVO MURROS
+
+En.
+
+MARJA
+
+Oletko tavannut Ainoa?
+
+KULLERVO MURROS
+
+En. Kuka hän on?
+
+MARJA
+
+Talon tytär.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Vaalea?
+
+MARJA
+
+Niin.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Kaunis?
+
+MARJA
+
+Kas, kas! Siis kuitenkin tavannut?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Tunnetko sinä hänet?
+
+MARJA
+
+Tietysti. (Naurahtaa). Älä enää paljasta itseäsi kysymyksilläsi!
+
+KULLERVO MURROS
+
+Vielä yksi kysymys!
+
+MARJA
+
+Aina kun sinä istut pyörälle, niin lyöt pääsi seinään. Sinun pitäisi
+vain kävellä. Kulje tästä lähin hitaammin! Äläkä kysele enää!
+
+KULLERVO MURROS
+
+Etkö ole utelias tietämään, mitä aion kysyä.
+
+MARJA
+
+En, sillä minä tiedän sen.
+
+KULLERVO MURROS
+
+No?
+
+MARJA
+
+Sinä haluat kuulla minun mielipidettäni hänestä — talon tyttärestä.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Niin,
+
+MARJA (makeasti.)
+
+Hän on enkeli.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Sillä sinä tarkoitat pirua. Se on selvä se. (Nousee). Oh, te naiset,
+naiset. Miehellä olisi selvä tie maailmassa, ellei teitä olisi.
+
+MARJA (nauraa.)
+
+Selvä tie — männikköön.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Ajattelehan, minä jouduin melkein todistajaksi tässä äsken, kun hän
+hurmasi jonkun talon rengeistä!
+
+MARJA (härnäten.)
+
+Hän ei ollut vielä silloin nähnyt sinua.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Jos minä olisin tämän tietänyt, niin olisin mennyt maanteitse.
+
+MARJA
+
+Ja tavannut hänet kuitenkin juhlassa. Hän on myöskin juhlatoimikunnan
+jäsen.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Olen siis kärpänen verkossa — niinkö?
+
+MARJA (nauraa.)
+
+Tuntuuko se niin pahalta?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Ja kaksi kärpästä samalla kerralla. Minä ja tuo portinvartija-renki.
+
+MARJA
+
+Hänkö?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Ensin renki. Sitten minä.
+
+MARJA
+
+Ei hän ole renki. Hän on torpan poika.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Mies kuin mies! Ei se asiaa muuta.
+
+MARJA
+
+Se muuttaa asian runollisemmaksi.
+
+KULLERVO MURROS (Juoksee pyöränsä luo.)
+
+Minä karkaan.
+
+MARJA
+
+Minne?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Sinne, mistä tulinkin.
+
+MARJA (uhkaillen mörköä.)
+
+Sillä tiellä tapaat mamma Guldkrona-Silfversabel-Järnstöfvelinvaunut.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Niinkö?
+
+MARJA
+
+Minulla oli kunnia ajaa heidän sukuvaunujensa ohi. Mamma istui kuomussa
+korkeasti kultiveeratun tyttärensä kanssa. Kauno Ventomieli uskollisena
+sulhasena pikentin paikalla kuskin rinnalla. Jos joudut heidän
+tielleen, niin olet pakotettu kääntymään takaisin. (Ivaten). Pyöräsi
+heitetään maantien ojaan, ja sinä, Kullervo Murros, asetetaan seisomaan
+lakeijan paikalle heidän tomuisten vaunujensa taakse. (Liioitellulla
+surulla). Eikä sitten muuta kuin — hyvästi veljeni! (purskahtaa
+nauramaan). Jos sinulla on pelon tunne ja paon tarve, niin neuvon
+sinulle turvapaikan.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Missä?
+
+MARJA (ivalla.)
+
+Tuolla. Aino Sinisalo-Kanteleen luona. — Kuulitko? Vaunut pysähtyivät!
+(Juoksee perälle). Siinä he ovat! (Nauraa). Tulehan katsomaan! Oi,
+miten hullunkurista! Näetkös! Kaihomielinen Kaunosulho sälytetään kuin
+Saharan kameeli kaikella rasittavalla irtaimistolla, jotta armoille
+jäisi huoleton liikkumisvapaus. Näetkö? Kaikkien oikeuksien kandidaatti
+on saanut ainakin vetojuhdan oikeuden.
+
+KULLERVO MURROS (on mennyt perälle.)
+
+Inhottavaa! Enpä ilkeä katsella. Se ihan sisua paisuttaa. (Menee
+portaita kohti).
+
+MARJA
+
+Minne aiot?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Käyn talossa.
+
+MARIA (viittaa kädellään, liioitellen surua.)
+
+Hyvästi, veljeni!
+
+KULLERVO MURROS (kääntyy ympäri, ärtyneesti.)
+
+Pidätkö minua aasina?
+
+    (Menee sisään).
+
+MARJA (menee nauraen istumaan.)
+
+KAUNO VENTOMIELI (tulee matkavaipoilla, vilteillä, tyynyittä,
+käsilaukuilla, sateenvarjoilla y.m. sälytettynä. Läähättää ja yrittää
+taakkansa lomasta kurkistella itselleen istuinpaikkaa. Keksii vihdoin
+sohvan, johon menee istumaan.)
+
+MARJA (pysyttelee hänen selkänsä lakana, purskahtaa täyttä kurkkua
+nauramaan.)
+
+KAUNO VENTOMIELI (yrittää katsoa mistä päin ääni tulee, mutta, ei
+näe, nousee, siirtyy istumaan toiselle luolille.)
+
+MARJA (nauraa taas hänen selkänsä takana.)
+
+KAUNO VENTOMIELI (hypähtää pystyyn.)
+
+Kuka uskaltaa nauraa? Onko tässä mitään naurettavaa? (Menee taas
+sohvan luo). Nenäkin kutiaa aivan pakanasti! On ihan täynnä tomua.
+(Koettaa hieroa nenäänsä myttyihin). Huh, huh! On niin jumalattoman
+kuumakin!
+
+    (Aivastaa).
+
+MARJA (nauraa taas.)
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Naura sinä vaan, västäräkki! Mutta minä vakuutan, ettei tässä ole
+mitään naurettavaa!
+
+MARJA
+
+Heittäkää taakkanne maahan!
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+En uskalla.
+
+MARJA
+
+Ketä pelkäätte?
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Friherrinna Guld-Guidkrona-SiIfversasabel-Järn- (aivastaa) stöfveliä
+ja — ja — (aivastaa.)
+
+MARJA
+
+— ja laillisesti kihlattua morsiantanne, perisiveellistä neiti
+Antoinettea? Eikö niin?
+
+KAUNO VENTOMIELI (aivastaa.)
+
+MARJA
+
+Mies parka!
+
+    (Menee nauraen kuistin luo).
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Koko ruumiini lamaantuu. En jaksa enää.
+
+    (Istuu sohvaan).
+
+VAPAAHERRATAR (tulee Antoinetten kanssa.)
+
+Portinvartijalla ei ollut univormua.
+
+ANTOINETTE
+
+Barbarismia.
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Ei paljastanut päätään!
+
+ANTOINETTE
+
+Barbarismia.
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Nauroi vain.
+
+ANTOINETTE
+
+Barbarismia.
+
+VAPAAHERRATAR (huomaa Marjan. Tähystää lornjetilla.)
+
+Mon Dieu! Onko se sama punainen peikko, joka ajoi ohitsemme?
+
+MARJA
+
+Sama. Minun tapani on aina ajaa sukuvaunujen ohi. Hyvää päivää, rouva!
+
+VAPAAHERRATAR (ylpeästi.)
+
+Ei rouva, vaan — friherrinna! — Ajattelepas, Kauno! Sellainen järjestys
+ikivanhalla kulkutiellä! Lautta rikki!
+
+KAUNO VENTOMIELI (puhkuu.)
+
+Niin. Se on periaatteellinen rikos —
+
+VAPAAHERRATAR
+
+On oltava yötä. (Marjalle). Kuulehan, nainen! Mene sanomaan, että
+saamme huoneet yöksi!
+
+MARJA (nauraa heleästi ja menee perälle katselemaan maisemaa.)
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Ei saa nauraa!
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Ush! Tuollaista melua! Eikä ainoatakaan poliisia! Ei edes ainoatakaan
+virkanappia missään!
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Lopeta, västäräkki! Nauru on minun periaatettani vastaan.
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Oikein, herra Ventomieli!
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Periaatteellisesti on nauru — (aivastaa.)
+
+ANTOINETTE
+
+Barbarismia.
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Bien! Aivan oikein! Antoinette löytää aina oikean sanan. Suvaitsetko
+antaa määräyksen huoneista, Antoinette?
+
+ANTOINETTE (menee sisään.)
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Herra Ventomieli! Te istutte sohvalla —
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Niin, friherrinna Guld —
+
+VAPAAHERRATAR
+
+— ja minä seison. Mikä on periaate?
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Periaate on selvä. Se, joka rakastaa seisomista —
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Mutta minä tahdon istua — sohvaan.
+
+KAUNO VENTOMIELI (hätääntyneenä.)
+
+Ai, ai! Anteeksi! (Nousee). Tehkää niin hyvin! Säilytin vain paikan
+teille, friherrinna!
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Tuolla on tuoli!
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Kiitän nöyrimmästi! (istuu tuolille.)
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Katsokaa, ettette pudota mitään likaiseen maahan! (Istuu sohvaan.)
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+En, en! Maa on periaatteellisesti aina alhaalla päin ja — ja alhaalla
+päin on aina likaista — —
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Hyvä, hyvä! — Huomenna kansanjuhlan suurena sunnuntaina saatte mennä
+julkikihloihin minun ainoan tyttäreni, jalosukuisen Antoinetten —
+
+KAUNO VENTOMIELI (huokaa.)
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Mitä? Huokasitteko?
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Minäkö? En. En suinkaan. Joku toinen varmaankin huokasi. Ehkä tuo
+äskeinen nauruharakka.
+
+ANTOINETTE (tulee.)
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Ei, te huokasitte. Minä kuulin sen ihan seivästi. Ajattelepas
+Antoinette! Herra Ventomieli huokasi, kun ilmoitin teidän
+kihlauksestanne.
+
+ANTOINETTE
+
+Barbarismia.
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Charmant, ma chère! Suuremmoista, rakkaani! Antoinette aina keksii
+oikean sanan.
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Kyllähän minä sen myönnän periaatteessa, mutta —
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Ma foi! Lopettakaa! Älkää ratsastako periaateviisastelullanne!
+Hermoni eivät sitä siedä. Se on aivan — Je ne trouve pas — en keksi —
+
+ANTOINETTE
+
+Barbarismia.
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Oh! Sellainen nero, tuo rakas Antoinette! Teidän pitäisi ilosta
+tanssia, kun voitatte hänen suosionsa.
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Periaatteessa —
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Kansanjuhlassa saatte puhua periaatteista! Sitä varten olen teille
+niitä teroittanut, että saarnaisitte niitä rahvaalle, torppareille ja
+sosialisteille. Mutta säästäkää minun korviani mokomilta jaarituksilta!
+
+KAUNO VENTOMIELI (huokaa.)
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Te huokasitte taas!
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Mukavuuden tyytyväisyydestä — minä vakuutan —
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Vai niin! Teillä on liian mukavaa —
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Minä vakuutan — ei ole —
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Mitä teillä ei ole?
+
+KAUNO VENTOMIELI (hädissään.)
+
+Ei mitään muuta kuin varma periaate, että —
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Herra Ventomieli! Te istutte, ja nerokas Antoinette seisoo.
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Tjaah! Mieliteot ovat niin erilaiset.
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Mutta tyttäreni mieli tekee istumaan.
+
+KAUNO VENTOMIELI (nousee.)
+
+Ai, ai! Anteeksi! Tässä on tuoli. Olen säilyttänyt sitä vain teitä
+varten. Säilytän kaikki istuimet vain teitä varten. Ja olen onnellinen,
+kun saan edes seisoa teidän istuimienne läheisyydessä.
+
+ANTOINETTE (menee istumaan.)
+
+AINO (tulee Kullervon seuraamana.)
+
+Missä Marja on? Missä? Ah! Tuolla! (tervehtii Marjaa.)
+
+VAPAAHERRATAR (nousee.)
+
+Älä huuda, tyttö! — Onko huoneeni jo kunnossa?
+
+AINO
+
+En tiedä, rouva.
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Friherrinna! (Kaunolle). Teidän velvollisuutenne on sanoa, kuka minä
+olen.
+
+KAUNO VENTOMIELI (tulee esiin.)
+
+Friherrinna Kunigunda-Guldkrona — Silfver — (aivastaa.)
+
+AINO, MARJA ja KULLERVO MURROS purskahtavat nauramaan.
+
+AINO
+
+Kuka ihme puhuu tuolta räsykasan sisästä? (menee kurkistamaan). No,
+mitä ihmeitä! Serkkuhan se on! Kauno-serkku! No, mikäs variksen
+pelätin sinusta on tullut? (nauraa.)
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Tässä ei ole mitään naurettavaa! Ei ihan vissiin. Vaikene, senkin
+letukka! — Maatiainen!
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Tuollainen ääneen nauraminen ei ole säädyllistä, ei comme il faut,
+se on —
+
+ANTOINETTE
+
+Barbarismia.
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Niin lapseni! — Kuulitteko, mitä nero sanoi! Herra Ventomieli!
+Jättäkää heidät ja seurustelkaa vielä hetki Antoinetten kanssa täällä
+ulkona. Minä menen huoneeseeni. (Menee ylpeästi kuistia kohti.)
+
+AINO, MARJA ja KULLERVO MURROS
+
+Hyvää yötä, rouva!
+
+VAPAAHERRATAR (kääntyy ympäri, parkaisten.)
+
+Friherrinna!
+
+AINO
+
+Spriherdinna Guld-silfver-järn-krona-sabel-svans.
+
+KAUNO VENTOMIELI (ehättää korjaamaan, huutaa.)
+
+Stöfvel! Stöfvel!
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Tämä on hirveintä —
+
+ANTOINETTE (nousee.)
+
+Barbarismia!
+
+VAPAAHERRATAR.
+
+Tjaah! (menee nopeasti.)
+
+Naurua.
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Istukaa, neiti Antoinette! Mammanne käski meidän seurustella vielä
+hetkisen.
+
+    (Asettuu Antoinetten viereen, selin loisiin.)
+
+AINO
+
+Tule istumaan, Marja! (vetää Marjan sohvaan). Ettekö tekin, herra
+Murros, pidä meille seuraa? Ajatteles, Marja. Veljesi kertoi minulle,
+että hän on naimisissa.
+
+MARJA
+
+Kullervoko?
+
+AINO
+
+Niin tietysti. Kertoipa vielä olevansa rakastunutkin. Ha, ha, ha!
+
+KULLERVO MURROS
+
+Te olette hirveä!
+
+MARJA
+
+Koska sinusta, veli, on tullut sellainen valehtelija?
+
+AINO
+
+Herra siunatkoon! Eikö se olekaan totta! Te olette vain narrannut
+minua. Hyi teitä!
+
+KULLERVO MURROS (pudistaa päätään.)
+
+Te olette hirveä!
+
+AINO
+
+Enkö sitten puhu totta? Sanokaapas!
+
+KULLERVO MURROS
+
+Kyllähän — mutta —
+
+AINO
+
+No!
+
+KULLERVO MURROS
+
+Niin, mutta te ihan pakotitte minut.
+
+AINO
+
+Mihin?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Hm! Uskallankohan minä sitä sanoa?
+
+MARJA
+
+Miksi et uskaltaisi? Mihin sinut on pakotettu?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Jos minä sen sanon, niin tämä neitonen kieltää sen.
+
+AINO
+
+Minäkö? Miksi kieltäisin, jos puhutte totta.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Sanonko sen?
+
+MARJA
+
+Tietysti! Ellet tahdo, että pidämme sinua lörpöttelijänä.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Tämä neiti — — —
+
+AINO
+
+No?
+
+MARJA
+
+Mitä?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Tämä on kauheata! — (vaivaantuneena). Hän käyttäytyi sillä tavalla,
+että minä pelkäsin häntä.
+
+AINO (viehkeästi.)
+
+Sepä ikävää! Olenko pelottanut teitä?
+
+MARJA (purskahtaa nauramaan.)
+
+Kosiko Aino sinua? Minkään muun en luule sinua pelottavan.
+
+KULLERVO MURROS (toivottomasti.)
+
+Lopetetaan tämä — minun täytyy — (aikoo lähteä.)
+
+MARJA (hypähtää estämään.)
+
+Äläpäs, poikaseni!
+
+AINO
+
+Lörpötteleekö Kullervo Murros sellaista, josta hän ei voi vastata?
+
+MARJA (työntää Kullervon heidän keskeensä.)
+
+Veli parka näyttää aivan uhrilampaalta. — Yksi ainoa vastaus vain, niin
+pääset heti rauhaan! (säälitellen.) Kosiko hän sinua?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Kyllä hän taisi — siltä se tuntui.
+
+AINO (aivan lähellä.)
+
+Tuntuiko se pahalta?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Älkää herran tähden tulko noin lähelle! Oh! Minä pyörryn.
+(Putoaa sohvaan istumaan.)
+
+AINO (heittäytyy hyväilemään häntä.)
+
+Voi, voi sentään! Rakas ystävä! Tointukaahan toki! Enhän minä pahaa
+tarkoittanut. Enhän minä — (silittelee hänen päätään.) Voi, voi! Hän
+pyörtyy yhä enemmän ja enemmän.
+
+MARJA
+
+Näyttää tosiaankin pyörtyvän vähän liiaksi. (Etsii taskustaan). Eiköhän
+minulla vielä vähän ole — onpas — löysinpäs — (Löytää taskustaan
+koirapommin ja heittää sen maahan Kaunon taakse.)
+
+KAUNO VENTOMIELI (parkaisee ja hypähtää seisomaan.)
+
+Pommi.
+
+    (Kaikki hänen sälytyksensä putoavat maahan).
+
+ANTOINETTE (kirkaisee.)
+
+Barbarismia!
+
+KULLERVO MURROS (hypähtää ylös ja juoksee perälle.)
+
+Mitä on tapahtunut?
+
+MARJA (purskahtaa nauramaan.)
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Kuka nauraa? Kuka uskaltaa nauraa? (Kääntyy ympäri Marjaan päin).
+Ah! Tekö, neiti Antoinette? En tietänyt teidän osaavan nauraa noin
+kauniisti. — (Hieroo silmiään.) Tehän olette aivan toisen näköinenkin
+— niin kaunis — minä en ole nähtävästi nähnyt hyvästi noitten
+myttyjen alta —
+
+MARJA
+
+Minä olen vain köyhä, nimetön tyttö. — Tuossa seisoo teidän
+jalosukuinen morsiamenne! (viittaa Antoinettea.)
+
+KAUNO VENTOMIELI (kääntyy Antoinetteen päin.)
+
+Herra isä! Tuoko! Tosiaankin! Olenko minä ihan pähkä hullu? Tehän
+olette huuhkain! — Tämähän on aivan ilmeistä — ilmeistä —
+
+ANTOINETTE
+
+Barbarismia. (Naurua).
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Niin, aivan! Oikein periaatteellista sorttia! (kääntyy Marjaan). Te
+olette niin kaunis ja herttainen ja iloinen. Kuka te olette?
+
+MARJA
+
+Peikko!
+
+AINO ja KULLERVO MURROS
+
+Punainen Peikko!
+
+KALLE (kiireesti oikealta vasemmalle.)
+
+Lautta on valmis! Vieraat voivat lähteä.
+
+KAUNO VENTOMIELI (Marjalle.)
+
+Teistä minä pidän.
+
+MARJA
+
+Minähän olen pilkannut teitä. Minä nauroin teille äsken.
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Unohdetaan ne semmoiset!
+
+MARJA (viekastellen.)
+
+Te sanoitte minua västäräkiksi.
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Ei se mitään tee!
+
+MARJA
+
+Minä olen halveksinut teitä.
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Niin minäkin. Mutta lähdetään nyt heti!
+
+KULLERVO MURROS
+
+Niin lähdetään — mutta kukin erikseen! (hyökkää pyöränsä luo.)
+
+MARJA
+
+Älä nyt aja suoraa päätä lautalta jokeen. Odota meitä muitakin!
+
+AINO
+
+Niin — tehän lupasitte olla minun seuralaiseni.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Minäkö?
+
+AINO (keimaillen.)
+
+Kiellättekö minut?
+
+KULLERVO MURROS (nauraa.)
+
+Uskoisikohan minua kukaan, jos kieltäisin —
+
+AINO
+
+No — siis?
+
+KULLERVO MURROS
+
+Ei — ei! Liittyminen heikentää, (aikoo oikealle, mutta)
+
+JAAKOPPI (tulee häntä vastaan, pyytäen.)
+
+Ottakaa minut mukaan kansanjuhlaan — lauttamies ei minua laske.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Tehän ette kuulukaan juhlatoimikuntaan.
+
+JAAKOPPI
+
+Mutta minä tahdon kuulua —
+
+MARJA
+
+Kuka olette? Mihin väkeen te kuulutte?
+
+JAAKOPPI (kumartaa.)
+
+Mihin vaan! Minä taivun kaikkeen, kun vaan pääsen hallituspuolueeseen.
+
+    (Naurua).
+
+AINO
+
+Kansallismielisyydelle se ei kelpaa.
+
+KULLERVO MURROS
+
+Eikä kansanvaltaisuudelle!
+
+    (Menee oikealle.)
+
+AINO
+
+Eikä edistysmielisyydelle!
+
+    (Pois.)
+
+MARJA
+
+Eikä maattomuudelle!
+
+    (Pois.)
+
+KAUNO VENTOMIELI
+
+Eikä periaatteellisuudelle!
+
+    (Pois.)
+
+JAAKOPPI (huutaa)
+
+Minä kannatan niitä kaikkia, sillä minä tahdon päästä
+hallituspuolueeseen!
+
+    (Juoksee perässä).
+
+ANTOINETTE (parkaisee kimakasti)
+
+Barbarismia!
+
+KALLE (kiireesti vasemmalta oikealle)
+
+Nyt luokkarajat selviksi, hyvä väki!
+
+ANTOINETTE (valmistun lähtemään.)
+
+Hyvä mies! Saatte minusta toverin! Mies! Mies! Toveri! Rakas toveri!
+
+    (Juoksee perässä).
+
+VAPAAHERRATAR (tulee, puettuna yöröijyyn, tukka paperoituna.)
+
+Kuka huutaa? Antoinette! Mihin menet? Ketä sanot toveriksi?
+Mitä tyhmää puhetta se on?
+
+KALLE (ulkona oikealla.)
+
+Lautta on kunnossa!
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Voi taivas — ja minä olen — puettu kuin — (juoksee ympäri, huomaa
+Kaunon mytyt hajallaan). Mitä? Herra Ventomieli! Mitä hävyttömyyttä?
+Tässäkö ovat teidän periaatteenne — teidän roskaiset periaatteenne —
+(Kokoilee myttyjä). Odotapas, pakana! Kun saan sinut kansanjuhlassa
+käsiini, niin kyllä sinusta puristan periaatteet!
+
+    (Juoksee pois, mutia täyttää Jaakoppiin, joka tulee ja
+    keikahtaa kumoon).
+
+VAPAAHERRATAR
+
+Jätkä! Juntti! Talonpojan kollo! Fyi! (kiireesti oikealle.)
+
+    (Tulee pimeä. Valaistus muuttuu entiselleen.)
+
+JAAKOPPI (istuu entisellä paikallaan, mutta putoaa vähitellen
+lattialle.)
+
+AINO (huutaa ovelta.)
+
+Isä! Illallinen on valmis!
+
+JAAKOPPI (herää, hieroo silmiään, katselee ympärilleen.)
+
+Lautta? Mikä lautta? Taisinpa torkahtaa tuossa. — Ja sellainen melu
+täällä oli. — (Kömpii ylös. Menee katsomaan oikealle). Eihän siellä
+ole edes jokeakaan! Vielä sitten lauttaa! — (Hieroo silmiään).
+Se oli nähtävästi unta! Se oli painajainen — hyi! Mitä kaikkea ne
+juttelivatkaan! Aika vekkuleita! Hih, hih, hih! Mitäs väkeä se
+oikeastaan oli? Maltas nyt, Jaakoppi! (Laskee sormillaan). Siinähän
+oli — hm! — siinä oli — hm! hm! — siinähän oli vähän joka sorttia,
+mutta ei minun uutta puoluettani. Tässähän se on nyt se ennustus.
+Nämä kaikki hylkivät minua. Hei vaan, Jaakoppi! Nyt tiedät pääseväsi
+eduskuntaan. (Katselee kädessään olevaa paperia). Ja huomenna pidät
+suuren puheesi, jonka rovasti on kirjoittanut. Tämähän oli oikea —
+oikea Jaakopin uni. Tikapuut vain puuttuivat — hih, hih, hih!
+
+KALLE (tulee vasemmalta.)
+
+Tässä on kirje isännälle!
+
+JAAKOPPI
+
+Mistä?
+
+KALLE
+
+Rovastilta.
+
+    (Antaa kirjeen, menee sisään).
+
+JAAKOPPI (avaa kirjettä.)
+
+Jahah, jahah! (tyytyväisenä). No, mitäs se rovasti nyt — (lukee,
+naama venyy hyvin pitkäksi). "Puoluehallinto on määrännyt ehdokkaaksi
+Matti Mahlanheimon." (Parahtaen). No sun suutari! Naapurin Matin!
+Mahla-Matin! (Hyvin surkeana). Ilmankos se akka minut kumoon juoksi!
+Ilmankos! No voi minun päiviäni! (Suuttuen). Mutta minäpä muutan
+puoluetta heti — heti! Olen ennenkin muuttanut — ja muutan vieläkin
+— muutan siksi kuin pääsen perille. Enkä koskaan enää usko uniin!
+Mokoma uni — eikähän siinä edes tikapuitakaan ollut — eikä — eikä —
+(Aivastaa.)
+
+    Esirippu.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75844 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..b5dba15
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this book outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..4b34e84
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+book #75844 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75844)