Initial commitHEADmain

4 files changed, 7719 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/75831-0.txt b/75831-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..97d2344
--- /dev/null
+++ b/75831-0.txt
@@ -0,0 +1,7702 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75831 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+VIISI VUOTTA ELÄMÄSTÄNI 1894—1899
+
+Kirj.
+
+ALFRED DREYFUS
+
+
+Suomennos ranskankielestä (Cinq années de ma vie)
+
+
+
+
+
+Kuopiossa,
+Osakeyhtiö Kuopion Uuden Kirjapaino,
+1901.
+
+
+
+
+
+
+Minä kerron näillä lehdillä elämästäni ainoastaan niinä viitenä
+vuotena, joina olin kokonaan eroitettuna muusta maailmasta.
+
+Ne seikat, jotka tapahtuivat Ranskassa oikeudenkäynnin aikana 1894
+ja sitä seuraavina vuosina, olivat minulle tuntemattomat Rennes'n
+oikeudenkäyntiin saakka.
+
+A.D.
+
+
+
+
+
+Lapsilleni.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Minä synnyin Mühlhausenissa, Elsassissa, lokak. 9 p. 1859. Lapsuuteni
+kului hiljaisesti äitini ja sisarieni terveellisessä piirissä, lapsiaan
+rakastavan isän johdannon sekä vanhempien veljien hellän huolenpidon
+alaisena.
+
+Ensimäinen katkera muisto, joka ei koskaan haihdu mielestäni, oli 1870
+vuoden sota. Rauhan tultua päätti isäni ruveta Ranskan alamaiseksi, ja
+meidän täytyi jättää Elsassi. Minä menin Pariisiin opintojani jatkamaan.
+
+V. 1878 otettiin minut polyteknilliseen opistoon, josta 1880 pääsin
+ulos aliluutnanttina ja tykkiväen oppilaana siirtyäkseni ammattikouluun
+Fontainebleau’ssa. Lokak. 1 p:nä 1882 nimitettiin minut luutnantiksi
+31:seen tykistörykmenttiin, joka oli sijoitettuna Mans'iin. V:n 1883
+lopulla määrättiin minut ensimäiseen varsinaiseen ratsuväen osastoon
+Pariisissa.
+
+Syysk. 12 p:nä 1889 nimitettiin minut kapteeniksi 21:seen
+tykistörykmenttiin ja komennettiin adjutanttina sotilaspyroteknilliseen
+keskuskouluun Bourges'issa. Talven kuluessa menin kihloihin neiti
+Lucie Hadamardin kanssa, josta tuli sittemmin minulle uskollinen ja
+urhoollinen puoliso.
+
+Kihlausaikana valmistauduin pääsöä varten korkeampaan sotakouluun,
+johon minut otettiin huhtik. 20 p:nä 1890; seuraavana päivänä
+huhtik. 21 p:nä olivat hääni. Pääsin ulos korkeammasta sotakoulusta
+1892 arvosanalla "hyvin hyvä" ja puoltolauseella pääesikuntaan.
+Järjestysnumero, jonka sain erotessani sotakoulusta, antoi aihetta
+minun kutsumiseeni ylimääräiseen palvelukseen armeijan pääesikunnassa,
+johon astuin tammik. 1 p:nä 1893.
+
+Loistava ja helppo ura oli avautunut minulle, tulevaisuus näytti
+ruusunpunaiselta. Työpäivien päätyttyä löysin lepoa ja suloisuutta
+perhe-elämässä. Oppiakseni tuntemaan kaikkia ihmissielun ilmauksia ja
+vivahduksia käytin hyödylliseen lukemiseen ne ihanat iltahetket, jotka
+vietin yhdessä vaimoni kanssa. Me olimme täydellisesti onnelliset,
+ensimäinen lapsemme lisäsi iloa kodissamme. Minulla ei ollut mitään
+taloudellisia huolia, sama syvä rakkaus yhdisti minut perheeni jäsenten
+kanssa ja vaimoni perheen kanssa.
+
+Koko elämä näytti hymyilevän minulle.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Vuosi 1893 kului ilman mitään erikoisempaa, joka olisi häirinnyt
+onneamme. Tyttäreni Jeanne'n syntyminen lisäsi auringonpaistetta
+kodissani.
+
+Vuosi 1894 tuli olemaan viimeinen, jonka olin armeijan pääesikunnassa.
+Minut määrättiin tämän vuoden viimeisenä kolmanneksena tekemään
+vaadittavan palveluskokeen eräässä Pariisin jalkaväen rykmentissä.
+
+Ryhdyin tähän palvelukseen lokak. 1 p:nä; lauantaina lokak. 13 p:nä
+1894 sain käskyn saapua seuraavana maanantaina kello 9 aamusella
+sotaministeriöön päätarkastusta varten; oli nimenomaan määrätty saapua
+"sivilipuvussa". Määrätty aika tuntui minusta kovin varhaiselta
+päätarkastukseksi, joka tavallisesti tapahtui iltasella, huomautus
+sivilipuvusta ihmetytti minua samoin. Nämä huomiot tein lukiessani
+virkailmoitusta, mutta unhotin ne heti, kun en pannut niihin mitään
+merkitystä.
+
+Sunnuntai-iltana söimme, vaimoni ja minä, tavallisuuden mukaan puolista
+appivanhempieni tykönä, joitten luota poistuimme hyvin iloisina
+ja onnellisina kuten ainakin niinä iltoina, jotka vietimme siinä
+perheessä, rakkaiden omaisiemme keskuudessa.
+
+Maanantai-aamuna heitin hyvästit omilleni. Poikani Pierre, joka
+silloin oli kolmen ja puolen vuoden vanha ja jolla oli tapana seurata
+minua uloslähtiessäni ovelle saakka, saattoi minua sinäkin aamuna
+tapansa mukaan. Tämä tapaus jäi minulle yhdeksi elävimmäksi muistoksi
+onnettomuudessani; usein, surun ja epätoivon öinä, elin uudestaan
+sen hetken, jolloin puristin lastani viimeisen kerran syliini; minä
+ammensin siitä muistosta uutta voimaa ja tahdonlujuutta.
+
+Aamu oli kaunis ja viileä; aurinko kohosi taivaanrannan yli karkoittaen
+pois hienon sumun; kaikki ennusti ihanaa päivää. Kun olin tullut
+liian aikaseen ministeriöön, kulin muutaman minuutin ajan rakennuksen
+ulkopuolella, ennenkuin menin sisään. Kun astuin huoneeseen, otti minut
+vastaan majuri Piquart, joka näkyi minua odottaneen ja vei heti minut
+työhuoneeseensa. Minä hämmästyin, kun en tavannut ketään tovereistani,
+sillä tavallisesti kutsutaan upseerit joukottain päätarkastukseen.
+Hetkisen puheltuamme jokapäiväisistä asioista vei majuri Piquart minut
+pääesikunnan päällikön huoneeseen. Hämmästykseni oli suuri astuessani
+sisään, sillä siihen sijaan että luulin tulevani pääesikunnan päällikön
+eteen, ottikin minut vastaan majuri Paty de Clam sotilaspuvussa.
+Huoneessa oli myös kolme minulle tuntematonta sivilipukuista henkilöä.
+Nämä henkilöt olivat salapoliisipäällikkö Cochefert, hänen kirjurinsa
+ja arkivario Gribelin.
+
+Majuri du Paty tuli vastaani ja sanoi hillityllä äänellä: "Kenraali
+tulee pian. Kun minulla on kirje kirjoitettavana ja sormeni on kipeänä,
+pyytäisin teitä kirjoittamaan sen minun sijastani." Täytin heti
+pyynnön, niin omituiselta kuin se minusta näissä oloissa tuntuikin.
+Istuuduin pöydän ääreen, joka oli jo asetettu valmiiksi, majuri du
+Paty asettui aivan viereeni ja seurasi tarkasti käteni liikkeitä. Kun
+ensin olin täyttänyt tarkastusmallin, saneli hän kirjeen, jossa eräät
+kohdat muistuttivat sitä syyttävää kirjettä, jonka minä sittemmin
+olen oppinut tuntemaan ja joka on saanut "_bordereau'n_" nimen.
+Sanellessaan keskeytti majuri minut huudahtamalla: "Te vapisette!"
+(Minä en vavissut ollenkaan. Sotaoikeuden edessä 1894 selitti hän
+tämän äkillisen muistutuksensa siten, että hän huomasi ett'en minä
+vavissut koko sanelun aikana ja että hän sen vuoksi luuli minun
+teeskentelevän ja tahtoi saada minut siten hämmentymään.) Tämä kiivas
+muistutus kummastutti minua suuresti, niinkuin myös majuri du Paty'n
+silminnähtävä vihamielisyys minua kohtaan. Mutta kun kaikki epäluulo
+oli minusta kaukana, luulin hänen pitävän kirjoitustani huonona.
+Sormiani todellakin paleli, sillä ulkona oli ollut aika kylmä ja minä
+vaan muutaman minuutin oleskellut lämmitetyssä huoneessa. Senvuoksi
+vastasinkin: "Sormeni ovat kohmeessa."
+
+Kun yhä pysyin kirjoittaessani levollisena, ahdisti du Paty minua
+uudelleen nyt kiivaasti ärähtäen: "Olkaa tarkkaavainen, tämä on
+tärkeätä!" Vaikka hämmästyinkin hänen tylyä ja outoa käytöstään, en
+kumminkaan virkkanut mitään, vaan koettelin kirjoittaa parempaa.
+Silloin jo, niin selvitti majuri du Paty oikeuden edessä 1894, näki hän
+että minä pysyin kylmäverisenä, ja siis oli turhaa jatkaa koetusta.
+Kirjoituskohtaus oli yksityisseikkoihin saakka edeltäpäin valmistettu;
+siitä ei kumminkaan saatu odotettuja tuloksia.
+
+Kun sanelu oli loppunut, laski majuri du Paty kätensä olkapäälleni ja
+huusi jyrisevällä äänellä: "Lain nimessä vangitsen minä teidät; te
+olette valtiopetoksesta syytetty." Jos ukkonen olisi iskenyt jalkojeni
+juureen, ei se ankarammin olisi voinut järkyttää mieltäni: minä lausuin
+katkonaisia sanoja, vastustaen niin kauheaa syytöstä, jota ei mikään
+elämässäni oikeuttanut.
+
+Sitten hyökkäsivät Cochefert kirjurineen kimppuuni ja alkoivat tutkia
+taskujani. En tehnyt vähintäkään vastarintaa, vaan huusin heille:
+"Ottakaa avaimeni, avatkaa kaikki luonani, olen viaton!" Lisäsin:
+"Näyttäkää minulle ainakin todistukset siitä konnantyöstä, johon te
+väitätte minun olevan syypään." Todistukset ovat liiankin painavat,
+vastattiin minulle, lähemmin niitä määrittelemättä.
+
+Sitten vei minut Cherche-Midi'n vankilaan majuri Henry, salapoliisi
+seurassaan. Matkalla kyseli minulta majuri Henry, joka kumminkin jo
+itse tiesi kaikki, mistä minua syytettiin, sillä hän oli ollut verhon
+takana samassa huoneessa kuin minäkin. Vastauksestani laati majuri
+Henry raportin, jonka valheellisuus esiintyi päivän selvästi niitten
+kuulustelujen kautta, joitten alaisena olin juuri ollut ja tulin vielä
+useampana päivänä olemaan.
+
+Saavuttuani vankilaan pistettiin minut koppiin, jonka ikkuna oli
+vankien pihalle päin. Minut pidettiin ankaran valvonnan alaisena,
+kaikki yhteys omieni kanssa oli kielletty. Minä en saanut paperia,
+kynää, mustetta enkä lyijykynää. Ensimäisinä päivinä kohdeltiin minua
+muitten vankien tavoin, mutta sitten tehtiin hoidossani muutos.
+
+Niitten miesten seurassa, jotka toivat minulle ruokaa, oli aina
+vahtiatekevä kersantti ja kunnallisvirkamies, jolla yksin oli avain
+minun koppiini. Häntä oli kovasti kielletty puhuttelemasta minua.
+
+Kun minä, äskeisen kamalan kohtauksen valtaamana, näin itseni tässä
+synkässä kopissa, ja kun ajattelin niitä kaikkia, joista joku
+tunti sitten erosin iloisena ja onnellisena, jouduin minä kauheaan
+kiihoitustilaan ja ulvoin tuskasta.
+
+Minä kuleksin kopissani ja ta'oin päätäni sen seiniin. Vankilan
+päällikkö kävi kunnallisvirkamiehen kanssa minua katsomassa ja
+rauhoitti minua muutamaksi hetkeksi.
+
+Olen iloinen saadessani tässä lausua kiitollisuuteni sotilasvankilain
+tirehtöörille, majuri Forzinetti'lle, joka täyttäessään tarkasti
+velvollisuutensa, oli samalla ylevän inhimillinen.
+
+Seuraavien seitsemäntoista päivän kuluessa kuulusteli minua useat
+kerrat majuri du Paty, joka toimitti tutkintoupseerin virkaa. Hän
+tuli aina iltasilla hyvin myöhään, seurassaan kirjurinsa, arkivaario
+Gribelin. Hän saneli minulle osia tuosta ennen mainitusta kirjeestä,
+vilautti silmieni edessä tulen valossa sanoja ja sanankatkelmia samasta
+kirjeestä ja kyseli alinomaa tunsinko käsialaani vai en. Paitsi mitä
+oli pöytäkirjaan merkitty näissä kuulusteluissa, teki hän kaikenlaisia
+hämäriä viittauksia seikoista, joista en mitään ymmärtänyt, sitten hän
+poistui teaatterimaisilla liikkeillä, jättäen minut ratkaisemattomien
+arvoitusten valtaan. Minä olin yhä tietämätön niistä asianhaaroista,
+joihin syytös perustui. Hartaista pyynnöistäni huolimatta en
+saanut mitään selvitystä siitä, mistä minua syytettiin. Harhailin
+täydellisessä pimeydessä.
+
+Ei suinkaan ollut majuri du Paty'n ansio, ettei järkeni kokonaan
+pimennyt näinä loppumattoman pitkinä päivinä ja öinä. Ei minulla ollut
+paperia eikä mustetta ajatuksieni muistiin panemista varten; alinomaa
+haudoin mielessäni niitä lausepätkiä, joita olin saanut hänestä
+puserretuksi, ja jotka minua vaan veivät enemmän harhaan. Vaikka
+kärsimykseni olivatkin kauheat, oli omatuntoni kumminkin valveilla ja
+erehtymättä johti minua velvollisuuden tielle. "Jos kuolet, sanoi se
+minulle, luullaan sinua syylliseksi: tapahtukoon mitä tahansa, täytyy
+sinun elää julistaaksesi viattomuutesi koko maailmalle."
+
+Viidentenätoista päivänä vangitsemisen! jälkeen näytti majuri du
+Paty minulle valokuvan siitä syyttävästä kirjeestä, jota sittemmin
+kutsuttiin "bordereau'ksi".
+
+Minä en ollut kirjoittanut tätä kirjettä, enkä ollut sen tekijäkään.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Sitten kun majuri du Paty oli lopettanut kuulustelunsa, tuli käsky
+sotaministeriltä, kenraali Mercier'ltä alkaa säännöllinen tutkinto
+kanssani. Käytökseni oli kumminkin moitteeton; ei mikään elämässäni,
+teoissani ja suhteissani voinut antaa aihetta tällaiseen epäluuloon.
+
+Marrask. 3 p:nä kirjoitti Pariisin kuvernööri, kenraali Saussier
+tutkintokäskyn alle.
+
+Tutkinto uskottiin esittelijälle Pariisin ensimäisessä sotaoikeudessa,
+majuri d'Ormescheville'lle; hän ei löytänyt mitään varmaa todistusta.
+Hänen syytekirjoituksensa on täynnä valheellisia viittauksia. Jo
+ensimäisessä sotaoikeuden istunnossa 1894 saatettiin tämä kirjoitus
+oikeaan valoonsa; viimeisessä istunnossa lopetti yleinen syyttäjä
+kanteensa tunnustamalla, että lukuunottamatta bordereau'ta kaikki
+muu oli huomattu perättömäksi. Poliisilaitos, joka oli pannut
+toimeen kyselyjä yksityiselämästäni; oli jättänyt siitä täysin
+edullisen kertomuksen. Agentti Guénée, joka palveli sotaministeristön
+tiedustelutoimistossa, esitti toiselta puolen nimettömän kertomuksen,
+joka sisälsi ainoastaan valheellista panettelua ja juorupuheita. Tämä
+viimemainittu tuli yksinään esitetyksi 1894 vuoden oikeudenkäynnissä;
+poliisilaitoksen virallinen kertomus, joka oli annettu Henrylle,
+hävisi. Korkeamman tuomioistuimen jäsenet löysivät sen konseptin
+poliisilaitoksen asiakirjain joukosta ja tekivät totuuden tunnetuksi v.
+1899.
+
+Seitsemän viikkoa kestäneen tutkimisen jälkeen, jonka kuluessa minua
+yhä edelleen pidettiin tarkimman valvonnan alaisena, vaati yleinen
+syyttäjä, pataljoonan päällikkö Brisset, jouluk. 3 p:nä 1894 minun
+asettamistani syytteenalaisuuteen, koska "epäluulot ja arvelut olivat
+kylliksi perusteltuja". Näitten arvelujen perusteena oli toisilleen
+vastakkaiset käsialantuntijain lausunnot. Kaksi asiantuntijaa, herra
+Gobert, joka palvelee Ranskan pankissa, ja herra Pelletier antoivat
+lausuntonsa minun edukseni; kaksi asiantuntijaa, herrat Teyssoniéres ja
+Charavay olivat minua vastaan, mutta myönsivät kumminkin bordereau'n
+ja minun käsialan olevan erilaiset. Herra Bertillon, joka ei ollut
+asiantuntija, väitti minun olevan syyllisen muka tieteellisten
+perustusten nojalla. Kuten tiedetään, tunnusti herra Charavay
+juhlallisesti Rennes'n oikeudenkäynnissä v. 1899 erehtyneensä.
+
+Jouluk. 4 p:nä 1894 allekirjoitti Pariisin kuvernööri, kenraali
+Saussier nimensä määräykseen, jonka mukaan minut asetettiin
+tuomioistuimen eteen.
+
+Silloin annettiin minulle tilaisuus neuvotella asianajajan, herra
+Demange'n kanssa, jonka ihailtava uhrautuvaisuus asiani hyväksi on
+tukenut minua kaikissa koettelemuksissani.
+
+Minulta kiellettiin yhä oikeus tavata vaimoani. Jouluk. 5 p:nä sain
+minä luvan kirjoittaa hänelle avonaisen kirjeen.
+
+ Tiistaina joulukuun 5 päivänä 1894.
+
+ Rakas Lucieni!
+
+ Vihdoinkin voin minä kirjoittaa sinulle muutaman rivin. On ilmoitettu
+ minulle minua vastaan nostetun jutun otettavan esille oikeuden edessä
+ 19 päivänä tätä kuuta. Minulta kielletään oikeus tavata sinua.
+
+ Minä en voi selittää sinulle kaikkea mitä olen kärsinyt, sillä ei koko
+ maailmassa löytyisi kylliksi kuvaavia sanoja siihen.
+
+ Muistatko sinä, kun sanoin sinulle kuinka onnellisia me olimme? Koko
+ elämä hymyili meille. Sitten tuli yhtäkkiä se hirmuinen isku, jonka
+ jälkeen järkeni ei vieläkään ole selvinnyt. Ajatteles, minua syytetään
+ kamalimmasta rikoksesta, minkä sotilas voi tehdä! Vielä tänä päivänä
+ luulen olevani julman painajaisen vallassa.
+
+ Totuus tulee vihdoin kumminkin ilmi. Omatuntoni on levollinen
+ ja puhdas, eikä soimaa minua mistään. Minä olen aina täyttänyt
+ velvollisuuteni enkä koskaan poikennut oikealta tieltä. Minä olen
+ synkässä vankilassani, yksin järkeni kanssa, masennettuna, maahan
+ lyötynä. Minulla on ollut rajuja hulluuden kohtauksia, olenpa
+ hourannutkin, mutta omatuntoni on ollut valveilla. Se sanoi minulle:
+ "Pidä pääsi pystyssä ja katso maailmaa silmiin. Tämä on peloittava
+ koetus, mutta sinun täytyy käydä se läpi."
+
+ Minä en kirjoita sinulle enempää, sillä tahdon että kirje menee tänä
+ iltana.
+
+ Syleilen sinua tuhannesti, rakkauteni ja kunnioitukseni osoitteeksi.
+
+ Tuhansia suutelolta lapsille. En uskalla puhella kanssasi heistä
+ enempää, sillä kyyneleet nousevat silmiini, kun ajattelen heitä.
+
+ Alfred.
+
+Iltasella ennen oikeudenkäynnin alkua kirjoitin minä vaimolleni
+seuraavan kirjeen, jossa tuli ilmi koko se luottamus, joka minulla oli
+tuomarien! oikeudentuntoon.
+
+ "Minä lähestyn kärsimyksien! ja syyttömien kidutuksien! loppua.
+ Huomenna astun minä tuomarieni eteen pää pystyssä ja sielu levollisena.
+
+ Niin hirmuinen kuin se koetus onkin, jonka läpi minun täytyy käydä,
+ on se puhdistanut sieluni. Kun jälleen näen sinut, olen parempi kuin
+ ennen. Tahdon pyhittää koko loppuelämäni sinulle, lapsilleni ja
+ rakkaille perheillemme.
+
+ Niinkuin jo olen sanonut sinulle, olen läpikäynyt kamalia kohtauksia.
+ Minulla on ollut todellisia hulluuden kohtauksia ajatellessani, että
+ minua syytetään niin kamalasta rikoksesta.
+
+ Minä olen valmis astumaan sotilasten eteen sotilaana, jolla on
+ rauhallinen omatunto. He näkevät kasvoistani, he lukevat sielustani ja
+ tulevat vakuutetuiksi viattomuudestani, niin kuin kaikki nekin, jotka
+ tuntevat minut.
+
+ Uskollisena maatani kohtaan, jolle minä olen pyhittänyt kaikki voimani
+ ja älyni, ei minulla ole mitään pelkäämistä. Nuku siis rauhallisesti,
+ rakkaani, eläkä huolehdi mistään.
+
+ Ajattele ainoastaan sitä iloa, jota me tunnemme saadessamme taas
+ toisiamme syleillä ja unhoittaa nämä surulliset ja synkät päivät
+ — — —
+
+ Alfred".
+
+Jouluk. 19 p:nä 1894 alkoivat oikeusistunnot, joita pidettiin
+sulettujen ovien takana, huolimatta asianajajani kiivaasta kiellosta;
+minä toivoin hartaasti oikeusistuntojen pitämistä julkisesti, että
+minun viattomuuteni tulisi oikein ilmi.
+
+Kun minut vietiin oikeussaliin tasavaltalaisen kaartilaisluutnantin
+seuraamana, en nähnyt enkä kuullut mitään. Minulla ei ollut
+aavistustakaan, mitä minun ympärilläni tapahtui; minua painoi se kamala
+painajainen, joka minua oli monta viikkoa vaivannut, se että minua
+syytettiin osallisuudesta hirveään petokseen ja se oli minun näytettävä
+vääräksi.
+
+Minä eroitin etäämpänä istuimellaan sotaoikeuden tuomarin, hän upseeri
+kuten minäkin, ja tovereita, joitten edessä vihdoinkin olin todistava
+viattomuuteni. Istuuduttuani puolustajani asianajaja Demange'n eteen,
+katselin tuomareitani. He näyttivät järkähtämättömiltä.
+
+Heidän takanansa istuivat heidän varajäsenensä, majuri Piquart,
+sotaministerin edustaja, poliisipäällikkö herra Lépine.
+
+Minua vastapäätä oli hallituksen komisario, majuri Brisset ja
+pöytäkirjuri Valbealle.
+
+Ensimäiset kohtaukset, miten Demange koetti saada oikeusistuntoja
+julkisesti pidettäviksi, miten sotaoikeuden presidentti hänet jyrkästi
+keskeytti, miten sali tyhjennettiin, tämä kaikki ei vaikuttanut minuun
+mitään, minulla oli vaan mielessä istunnon tarkoitus. Toivoin pääseväni
+vaan kahden kesken syyttäjieni kanssa. Kiihkeästi toivoin saada kumota
+heidän kurjat todistuksensa, joihin inhoittava syytös perustui, ja
+puolustaa kunniaani.
+
+Minä kuuntelin majuri du Paty de Clam'in väärää ja kiukkuista
+todistusta ja majuri Henry'n valheellista kertomusta keskustelustamme,
+joka meillä oli matkalla sotaministeriöstä Cherche-Midi'n vankilaan,
+samana päivänä kun minut vangittiin. Minä kumosin sen sekä voimakkaasti
+että tyynesti. Kun majuri Henry toisen kerran tuli kaidepuun luo ja
+selitti eräältä kunnioitettavalta henkilöltä kuulleensa, että eräs
+henkilö 2:sessa virastossa harjoitti petosta, nousin minä harmistuneena
+ylös ja vaadin kiivaasti, että mainittu henkilö, jonka todistukseen
+hän vetosi, kutsuttaisiin oikeuden eteen. Teaatterimaisella liikkeellä
+löi hän rintaansa ja huudahti: "Kun upseerilla on salaisuus päässään,
+ei hän usko sitä päähineelleenkään." Sitten hän kääntyi minuun päin
+ja karjasi: "Ja petturi on tuo tuossa!" Kiivaista vastaväitöksistäni
+huolimatta ei näitä sanoja selitetty minulle sen paremmin, minä en siis
+voinut todistaa niitten olevan vääriä.
+
+Minä kuuntelin käsialantuntijain vastakkaisia mielipiteitä; kaksi
+puhui minun puolestani, kaksi minua vastaan, esittivät samalla useita
+eroavaisuuksia bordereau'n käsialan ja minun käsialani välillä. Minä en
+pannut mitään painoa Bertillon'in lausuntoon, sillä se näytti minusta
+hullun työltä.
+
+Kaikki sitovat syyt ja syytökset kumottiin näinä istuntopäivinä. Ei
+mitään painavaa syytä löydetty näin inhoittavan rikoksen aiheeksi.
+
+Neljännessä ja viimeisessä istunnossa hylkäsi hallituksen komisario
+muut nk. todisteet, vaan piti ainoastaan bordereau'n; hän otti tämän
+paperin, heilutti sitä ja sanoi:
+
+"Ei ole jälellä muuta kuin bordereau, mutta se onkin kylliksi. Tuomarit
+ottakoot suurennuslasinsa."
+
+Asianajaja Demange vastusti kaunopuheliaassa puolustuspuheessaan
+käsialantuntijain lausuntoja huomauttaen niistä kaikista
+ristiriitaisuuksista, joihin nämät olivat eksyneet ja kysyi vihdoin,
+kuinka oli voitu tehdä semmoinen syytös, tuomatta esiin todistuksia.
+
+Olin varma tulevani vapautetuksi.
+
+Minut tuomittiin.
+
+Neljää ja puolta vuotta myöhemmin sain tietää että tuomarit olivat
+antaneet vaikuttaa omaan vakuutukseensa sekä Henry'n todistuksen että
+niiden salaisten paperien, joita tuomareille jaettiin istunnon aikana
+ja joista puolustajat eivät tienneet mitään, ja joista ei toisia voinut
+minuun ollenkaan sovittaa ja toiset olivat aivan vääriä.
+
+Nämä salaiset paperit oli jaettu kenraali Mercier'n käskystä
+tuomareille oikeussalissa.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Epätoivoni oli rajaton. Yö, joka seurasi tuomiota, oli surkeimpia
+surullisessa elämässäni. Minä koetin keksiä mitä kummallisimpia
+keinoja. Olin väsynyt niin paljoon julmuuteen ja kauhistunut niin
+paljosta vääryydestä. Vaimoni ja lasteni muisto esti minua tekemästä
+lopullista tiliä itseni kanssa ja minä päätin odottaa.
+
+Seuraavana päivänä kirjoitin kirjeen:
+
+ Joulukuun 23 p. 1894.
+
+ Rakas!
+
+ Minä kärsin paljon, mutta säälin sinua enemmän kuin itseäni. Minä
+ tiedän, kuinka paljon sinä rakastat minua, sydämesi mahtaa vuotaa
+ verta. Minä puolestani olen ajatuksissani aina ollut sinun luonasi,
+ rakkaani, yötä ja päivää.
+
+ Voiko olla mitään hirvittävämpää: olla viaton, viettää nuhteetonta
+ elämää ja tulla tuomituksi kamalimmasta rikoksesta, minkä sotilas voi
+ tehdä. Välistä luulen että minulla on hirveä painajainen.
+
+ Ainoastaan sinun tähtesi olen tänä päivänä voinut kestää; ainoastaan
+ sinun tähtesi, rakkaani, olen kestänyt tämän pitkän piinan. Tulevatko
+ voimani kestämään loppuun saakka? Sitä en tiedä. Sinä vain voit antaa
+ minulle rohkeutta, sinun rakkaudestasi toivon sitä saavani.
+
+ Minä olen allekirjoittanut pyyntöni tuomion tarkastamisesta.
+
+ Minä en uskalla puhua kanssasi lapsista, muisto heistä repii sydämeni
+ ruumiista. Kirjoita minulle niistä, se on oleva lohdutukseni.
+
+ Minun sydämeni on niin raadeltu ja katkeruuteni sellainen, että olisin
+ jo eronnut tästä surullisesta elämästä, ell'ei ajatus sinusta olisi
+ pidättänyt minua ja pelko, että siten yhä enemmän lisäisin suruasi, on
+ estänyt kättäni.
+
+ Kun on kuullut kaiken sen, mitä minulle on sanottu ja tietää
+ sielussaan ja omassatunnossaan, ettei ole koskaan pettänyt, eikä
+ koskaan tehnyt pienintäkään varomattomuutta, on tämä hirveintä
+ siveellistä piinaa.
+
+ Minä koetan elää sinun tähtesi, mutta minä tarvitsen sinun apuasi.
+
+ Pääasia on — tapahtukoon minulle mitä tahansa — etsiä ilmi totuus,
+ penkoa taivas ja maa sen löytääkseen, ja antaa jos tarvitaan koko
+ omaisuutemme mennä, puhdistaakseni nimeäni, jota on loassa ryvetelty.
+ Tämä ansaitsematon tahra on mihin hintaan tahansa pestävä pois.
+
+ Minulla ei ole voimia kirjoittaa enempää. Syleile rakkaita
+ vanhempiasi, lapsiamme ja koko maailmaa minun puolestani.
+
+ Alfred.
+
+ Koeta saada lupaa käydä luonani. Minusta tuntuu niin kuin sitä ei enää
+ voitaisi sinulta kieltää.
+
+Joulukuun 23 päivänä, samana päivänä, kirjoitti vaimoni:
+
+ Joulukuun 23 p. 1894.
+
+ Mikä onnettomuus, mikä piina, mikä häväistys! Me olemme aivan
+ kauhistuksissamme. Minä tiedän kuinka luja olet, minä ihailen sinua.
+ Sinä olet onneton marttyyri. Minä pyydän sinua: kestä reippaasti
+ tämä uusi kärsimys. Elämämme, omaisuutemme on uhrattava syyllisten
+ etsimiseksi. Meidän on löydettävä heidät, meidän täytyy löytää heidät.
+ Sinä olet saapa hyvitystä.
+
+ Me olemme liki viisi vuotta eläneet pelkässä onnessa, eläkäämme nyt
+ sen muistossa; kerran tapahtuu oikeus ja me tulemme taas onnellisiksi
+ ja lapsesi ihailevat sinua. Pojastasi teemme samanlaisen miehen kuin
+ sinä, minä en voisi hänelle valita parempaa esikuvaa. Minä toivon,
+ että lupaavat minun käydä luonasi. Kaikessa tapauksessa saat olla
+ varma yhdestä asiasta ja se on se, että minä seuraan sinua minne
+ tahansa sinut lähettänevätkin. Minä en tiedä antaako laki minun
+ seurata sinua, mutta se ei voi estää minua matkustamasta luoksesi ja
+ sen minä teen.
+
+ Vielä kerran, kestävyyttä, sinun täytyy elää lastemme ja minun tähden.
+
+<tb>
+
+ Joulukuun 23 p. iltasella.
+
+ Minulla on äärettömässä surussani ollut se ilo, että olen saanut
+ tietoja sinusta; olen kuullut herra Demange'n puhuvan sinusta niin
+ lämpimästi ja sydämellisesti, että sydänparkani on saanut siitä
+ lohdutusta.
+
+ Sinä tiedät, että minä rakastan sinua, minä jumaloin sinua, rakas,
+ rakas mieheni; rajaton onnettomuutemme, kauhea häväistys, jonka
+ esineenä olemme, lujentavat vaan minun rakkauteni siteitä.
+
+ Kaikkialle, minne sinä menet tai minne sinua lähetetään, seuraan minä
+ mukana; yhdessä voimme paremmin kestää maanpakolaisuuden, elämme
+ toisillemme... kasvatamme lapsiamme, annamme heille teräksisen sielun
+ kestämään elämän vaiheita.
+
+ Minä en voi elää ilman sinua, sinä olet minun lohdutukseni. Ainoa
+ onni, joka minulla on jälellä, on se, että saan päättää päiväni
+ sinun kanssasi. Sinä olet ollut marttyyri ja sinulla on vielä paljon
+ kärsittävää. Se rangaistus, joka tulee osaksesi, on inhoittava. Lupaa
+ minulle, että kestät sen rohkeasti.
+
+ Sinä olet voimakas viattomuudessasi; kuvaile, että se onkin toinen,
+ jota häväistään, mukaudu ansaitsemattomaan kohtaloosi, tee se minun
+ tähteni, sen naisen tähden, joka rakastaa sinua. Anna heille tämä
+ todistus rakkaudestasi, tee se lastesi tähden; he tulevat kiittämään
+ sinua kerran. He syleilevät sinua ja kaipaavat isäänsä, pienet raukat.
+
+ Lucie.
+
+Olin ilman toivoa allekirjoittanut pyyntöni tarkastusoikeuteen tuomion
+tarkastamisesta. Oikeastaan voi tuomion tarkastusta tämän oikeuden
+edessä pyytää vaan muotovirheiden tähden, minä en silloin tiennyt että
+tuomio oli julistettu laittomasti.
+
+Päivät kuluivat tuskallisessa odotuksessa; minä häilyin velvollisuuteni
+ja sen kauhun välillä, jota sellainen halpamainen ja ansaitsematon
+rangaistus minussa vaikutti. Vaimoni, joka ei vielä ollut saanut lupaa
+käydä luonani, kirjoitti minulle pitkiä kirjeitä vahvistaakseen minua
+ja auttaakseen minua kestämään arvoni alentamista.
+
+ Jouluk. 24 päiv. 1894.
+
+ Minä kärsin enemmän kuin voi kuvailla niiden hirveiden kärsimysten
+ tähden, joita sinun on kestettävä; minun ajatukseni ei jätä sinua
+ hetkeksikään. Minä näen sinut yksin sellissäsi, mustimpien ajatuksien
+ murjomana, minä vertailen nykyhetkeen onnellisia vuosiamme, suloisia
+ päiviä, joita yhdessä vietimme. Kuinka onnellisia olimme, kuinka
+ hyvä ja rakastavainen olit minua kohtaan, millä alttiudella minua
+ hoitelit, kun olin sairaana, minkälainen isä olet ollut rakkaille
+ pienokaisillemme. Tämä kaikki on yhtä mittaa mielessäni; olen
+ onneton, kun et ole luonani, tunnen olevani niin yksin. Rakas ihailtu
+ mieheni, meidän täytyy ehdottomasti saada vielä toisemme, elääksemme
+ toisillemme, sillä me emme ole mitään ilman toisiamme. Sinun täytyy
+ alistua kaikkeen ja kestää ne hirveät koetukset, jotka sinua
+ odottavat, sinun täytyy olla vahva ja ylpeä onnettomuudessa...
+
+<tb>
+
+ Joulukuun 25 p.
+
+ Minä itken, itken ja purskahdan yhä uudestaan itkemään. Sinun kirjeesi
+ ainoastaan voivat lohduttaa minua suuressa surussani, ne ainoastaan
+ voivat pitää pystyssä ja lohduttaa minua. Elä minun tähteni, rakas
+ ystäväni, minä rukoilen sinua, kokoa kaikki voimasi taisteluun,
+ ponnistakaamme molemmat yhdessä, siksi kun rikoksellinen tulee ilmi.
+ Mitä minusta tulee ilman sinua? Minulla ei sitten olisi enää mitään,
+ joka kiinnittäisi minua maailmaan, minä kuolisin surusta, jos minulla
+ ei olisi toivoa saada kerran vielä nähdä sinua luonani ja viettää
+ onnellisia vuosia sinun sivullasi...
+
+ Lapsemme ovat viehättävät. Pikku Pierre parka ikävöi niin sinua ja
+ minä voin vaan kyynelillä vastata hänelle. Tänä aamuna kysyi hän
+ minulta viimeksi, etkö sinä tule kotiin tänä iltana. Minulla on niin
+ ikävä, niin ikävä isää, sanoi hän. Jeanne on muuttunut tavattomasti;
+ hän puhelee hyvin, sanoo kokonaisia lauseita ja kaunistuu kovin.
+ Kestävyyttä, sinä olet minut näkevä kerran; unelmamme, aikeemme
+ uudistuvat ja me voimme ne toteuttaa.
+
+<tb>
+
+ Joulukuun 26 p:nä 1894.
+
+ Minä olen itse kantanut kapineesi vankilan kansliaan. Menin tähän
+ synkkään rakennukseen, jossa sinä viattomasti kärsit rangaistustasi.
+ Hetkisen tuntui kuin olisin ollut läheisyydessäsi; olisin tahtonut
+ repiä alas nämä kylmät muurit, jotka eroittivat meidät, saadakseni
+ syleillä sinua. Paha kyllä löytyy asioita, joita vastaan tahto on
+ voimaton, joita ei mitkään ruumiilliset ja siveelliset voimat kykene
+ voittamaan. Malttamattomuudella odotan sitä hetkeä, jolloin voimme
+ heittäytyä toistemme syliin...
+
+ Minä pyydän sinulta ääretöntä uhraavaisuutta, sitä nimittäin että
+ eläisit minua varten, lapsiamme varten, ja taisteleisit siksi, kun
+ saavutat oikeuden... Minä kuolisin surusta, jos sinua ei olisi, minun
+ voimani eivät kestäisi taistelussa, sinä olet ainoa, joka voit antaa
+ minulle voimia.
+
+<tb>
+
+ Joulukuun 27 p:nä 1894.
+
+ Minä en väsy kirjoittamasta sinulle ja puhumasta kanssasi, se on
+ minun ainoa hyvä hetkeni; minä en voi tehdä muuta kuin sitä ja sitten
+ itkeä. Kirjeesi tekevät minulle niin hyvää; kiitos niistä. Jatka
+ hemmottelemistasi. Minä annan sinun nimissäsi lapsille leikkikaluja,
+ vaikka ne eivät tarvitse niitä sinua muistaakseen. Sinä olit niin hyvä
+ heitä kohtaan, että pienokaisesi eivät unohda sinua. Pierre kysyy
+ usein sinua ja tänä aamuna tulivat molemmat kamariini ihailemaan
+ valokuvaasi... Ystävä raukka, kyllä mahdat kärsiä, kun et saa nähdä
+ niitä. Mutta säilytä uljas rohkeutesi; on tuleva se päivä, jolloin
+ taas tapaamme toisemme ja olemme kaikki onnellisia ja jolloin saat
+ hyväillä ja rakastaa heitä.
+
+ Minä pyydän sinua, elä välitä siitä mitä joukko ajattelee. Sinä tiedät
+ miten mielipiteet vaihtelevat. Rohkaiskoon sinua se tieto, että kaikki
+ ystäväsi ja kaikki, jotka tuntevat sinut, ovat sinun puolellasi;
+ kaikki järkevät ihmiset koettelevat saada selville salaisuutta.
+
+<tb>
+
+ Joulukuun 28 p:nä 1894.
+
+ Minä näin, että olet saanut enemmän rohkeutta ja olet antanut minulle
+ takasin omani... Kestä reippaasti tämä surullinen rangaistus,
+ nosta pääsi ja huuda ilmoille viattomuutesi ja syytön kärsimisesi
+ pyöveleillesi.
+
+ Sitten kun julma rangaistus on ohi, panen minä kaiken rakkauteni,
+ kaiken hellyyteni, kaiken kiitollisuuteni auttaakseni sinua kestämään
+ jälellä olevaa. Kun on puolellansa omatunto sekä se vakuutus, että on
+ aina ja joka tilaisuudessa täyttänyt velvollisuutensa sekä on toivoa
+ tulevaisuuteen, voipi kestää paljon...
+
+ Lucie.
+
+Joulukuun 31 p:nä 1994 ilmoitettiin minulle, että pyyntööni jutun
+tarkastamisesta ei suostuttu.
+
+Samana iltana tuli majuri du Paty de Clam vankilaan. Hän tuli kysymään,
+enkö ollut tehnyt jotakin varomatonta tekoa, asettanut jotakin syöttiä.
+Minä vastasin hänelle vakuuttaen yhtä lujasti syyttömyyttäni.
+
+Heti hänen mentyään kirjoitin seuraavan kirjeen sotaministerille:
+
+ Herra ministeri.
+
+ Teidän käskystänne kävi luonani majuri du Paty de Clam, jolle taas
+ selitin että olen viaton ja etten ole tehnyt pienintäkään erehdystä.
+ Minut on tuomittu, minulla ei ole mitään armahdusta pyydettävänä.
+ Mutta kunniani, jonka toivon kerran saavani takasin, vaatii minun
+ pyytämään teitä jatkamaan kuulustelujanne. Jatkettakoon niitä yhä
+ minun poismentyäni, se on ainoa armo, jota pyydän.
+
+Minä kirjoitin myöskin asianajajalleni herra Demangelle ja kerroin
+hänelle tästä käynnistä. Sitä ennen olin ilmoittanut vaimolleni että
+minun tarkastuspyyntöni oli hylätty.
+
+ Joulukuun 31 p. 1894.
+
+ Rakas Lucie!
+
+ Pyyntöni on hylätty, kuten voi odottaakin. Juuri sain siitä tiedon;
+ pyydä heti päästä käymään luonani.
+
+ Julma, hirveä rangaistus lähenee; puhtaan ja rauhallisen omantunnon
+ arvokkaisuudella olen sitä kohtaava. Valehtelisin jos sanoisin etten
+ kärsi, mutta minä en näytä mitään heikkoutta...
+
+ Alfred.
+
+Vaimoni vastasi:
+
+ Tammikuun 1 p:nä 1895.
+
+ Eilen jälestä puolen päivän sain turhaan odottaa vastausta... Ehkä
+ huomenna saan luvan käydä luonasi. Mitä syitä heillä nyt vielä voisi
+ olla, jos se ei tapahdu julmuudesta, raakuudesta? Rakas, rakas
+ ystävä... Tahtoisin syleillä sinua, lohduttaa ja vahvistaa sinua. Ei,
+ tiedätkö, sydämeni vuotaa verta ajatellessani niitä tuskia, joita
+ sinun on kärsittävä.
+
+ Pitääkö niin kauniin sielun, kuin sinun, niin jalojen tunteiden, niin
+ muuttumattoman hyvyyden, niin korkean isänmaanrakkauden kärsiä tätä
+ julmuutta, tätä kovaa väkivaltaa ja viattomasti kärsiä toisen edestä,
+ joka kurjana piiloutuu hävyttömyytensä taa! Se ei ole mahdollista, jos
+ oikeutta kerran löytyy, että tämä petturi ei paljastu, että totuus ei
+ tule ilmi.
+
+ Lucie.
+
+Vaimoni sai vihdoinkin luvan käydä luonani. Me tapasimme toisiamme
+vankilan keskusteluhuoneessa. Se on harmaa huone, jaettu keskeltä
+kahdella samansuuntaisella kalteriseinällä; vaimoni oli toisella puolen
+aitaa ja minä toisella puolen.
+
+Näin hankaloissa oloissa sallittiin minun tavata vaimoani niin monta
+tuskallista viikkoa kestäneen eron jälkeen. En voinut edes syleillä
+häntä, painaa häntä rintaani vasten; meidän täytyi puhella välimatkan
+päästä. Iloni oli kumminkin suuri saadessani nähdä hänen rakkaat
+kasvonsa; — koetin lukea niistä ja löytää niistä ne jälet, jotka suru
+ja kipu olivat niihin jättäneet.
+
+Sitten kun hän oli mennyt, kirjoitin hänelle:
+
+ Keskiviikkona kello 5.
+
+ Rakas.
+
+ Minä tahdon kumminkin kirjoittaa sinulle nämä muutamat rivit, että
+ saisit ne huomenna, kun heräät.
+
+ Meidän keskustelumme, vaikka se tapahtuikin vankilan rautaristikon
+ lävitse, on tehnyt minulle niin hyvää. Jalkani vapisivat,
+ laskeutuessani alas, mutta minä kokosin kaikki voimani, etten
+ vaipuisi maahan liikutuksesta. Käteni ei ole vieläkään oikein varma:
+ kohtaamisemme on tärisyttänyt minua niin kovasti. Syy miksi en
+ pyytänyt sinua jäämään kauemmaksi aikaa, tuli siitä että voimani
+ olivat aivan lopussa; minulla oli halu vetäytyä pois itkeäkseni vähän.
+ Elä siltä luule, että sieluni on vähemmän urhoollinen tahi vähemmän
+ vahva, mutta ruumiini on heikontunut kolmen kuukauden vankeuden
+ aikana...
+
+ Minua on enin huojentanut se, että näen kuinka urhoollinen ja
+ voimakas sinä olet, ja niin täynnä rakkautta minua kohtaan. Pysy
+ yhä eteenkinpäin rohkeana, rakas vaimoni, pahoittakaamme ihmiset
+ kunnioittamaan itseämme käytöksellämme ja rohkeudellamme. Mitä
+ minuun tulee, voit huomata, että olen valmis kaikkeen; minä tahdon
+ pelastaa kunniani ja minä pelastan sen, ei mikään este voi minua siitä
+ säikyttää.
+
+ Kiitä kaikkia, kiitä herra Demange'a minun puolestani kaikesta, mitä
+ hän on tehnyt viattoman edestä. Lausu kiitollisuuteni, jota tunnen
+ häntä kohtaan ja jota en itse ole voinut lausua. Sano hänelle, että
+ panen kaiken luottamukseni häneen tässä taistelussa kunniastani.
+
+ Alfred.
+
+Ensimäisen kerran tapasimme toisemme vankilan puheluhuoneessa.
+Olosuhteiden pakosta oli se niin surullista, että majuri Forzinetti
+pyysi ja sai hankituksi minulle luvan tavata vaimoani hänen
+työhuoneessaan hänen läsnäollessaan.
+
+Vaimoni tuli vielä kerran luokseni ja sillä kerralla lupasin minä
+hänelle elää ja urhoollisesti kestää sen kamalan kohtauksen, joka minua
+odotti. Tämän käynnin jälkeen kirjoitin minä:
+
+ "Minä olen levollisempi, sinun näkemisesi on tehnyt minulle hyvää. Ilo
+ saada sinua syleillä kaikesta sydämestäni on tehnyt minulle äärettömän
+ hyvää.
+
+ "Minä voin tuskin odottaa tätä hetkeä. Kiitos kaikesta ilosta, minkä
+ olet minulle tuottanut.
+
+ "Kuinka minä sinua rakastan, sydämeni valittu! Toivokaamme vihdoinkin
+ että kaikki tämä loppuu. Minun täytyy säilyttää koko tahdon lujuuteni."
+
+Minä näin myös pikimältään veljeäni Mathieuta, jonka ihailtavan
+rakkauden minä tunsin.
+
+Torstaina tammikuun 3 päivänä 1895 sain tietää että tuomioni pantaisiin
+täytäntöön kahden päivän perästä.
+
+ Torstai-aamuna.
+
+ Minulle ilmoitettiin että suuri häväistys on määrätty tapahtuvaksi
+ ylihuomenna. Minä odotin sitä, olin valmistanut itseni siihen, mutta
+ isku oli kumminkin kova. Minä olen kestävä sen, minä olen luvannut
+ sinulle sen. Minä ammennan uusia voimia rakkaudestasi, kaikkien teidän
+ rakkaudestanne, rakkaiden lapsieni muistosta, toivosta että totuus
+ kerran tulee ilmi. Mutta minun täytyy tuntea kaikkien teidän rakkauden
+ säteilevän ympärilläni, minun täytyy tuntea että te taistelette
+ kanssani... Jatkakaa siis.
+
+ Alfred.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Arvon alentaminen tapahtui lauantaina tammik. 5 p:nä; kestin tämän
+julman piinan osoittamatta heikkoutta.
+
+Ennen kamalan toimen alkamista odotin tunnin ajan sotakoulun
+ajutanttisalissa. Sen ajan kestäessä jännitin kaikkia voimiani; kaikki
+muistot viimeisten julmien kuukausien olosta tulivat mieleeni; ja
+katkonaisissa lauseissa muistelin viimeistä majuri du Paty de Clamin
+käyntiä luonani vankilassa. Väitin sitä häpeällistä syytöstä vastaan,
+josta minua syytettiin; muistin myöskin, että olin kirjoittanut
+ministerille ja sanonut hänelle olevani syytön. Väärentämällä ja
+kääntelemällä tätä kirjettä oli kapteeni Lebrun-Renault, vastoin
+parempaa tietoansa, tehnyt eli antanut tehdä tuon tunnustustarun, josta
+minä sain tietää vasta tammikuussa 1899. Jos minä olisin saanut tietää
+siitä ennen Ranskasta lähtemistäni, joka tapahtui ennen helmikuuta
+1895, s.o. enempää kuin seitsemää kuukautta arvon alentamisen jälkeen,
+olisin koettanut tukahuttaa tämän tarun kapaloonsa.
+
+Sen jälkeen vietiin minut neljän miehen ja yhden korpraalin välissä
+keskelle sotakoulun edessä olevaa aukeaa.
+
+Kello löi yhdeksän; kenraali Darras, joka oli toimessa päällikkönä,
+komensi; kunniaa!
+
+Minä kestin rangaistuksen, kokosin kaikki tahtoni voiman kestääkseni,
+ja muistelin vaimoani ja lapsiani pysyäkseni pystyssä.
+
+Heti kun tuomio oli luettu, huusin minä, kääntyen sotajoukkoon:
+
+"Sotamiehet, he alentavat syytöntä; sotamiehet he häväisevät syytöntä.
+Eläköön Ranska, eläköön armeija!"
+
+Eräs tasavaltalaisen kaartin ajutantti tuli luokseni. Hän karsi
+sukkelasti päältäni napit, housunnauhat, arvon merkit hatustani ja
+hihoistani ja taittoi sitte sapelini. Minä näin näiden arvomerkkien
+putoovan jalkoihini. Vaikka koko ruumiini vapisi hirveästi, huusin yhtä
+mittaa suorana seisten ja pää pystyssä sotamiehille ja kansajoukolle:
+"Minä olen viaton!"
+
+Toimitus jatkui. Minun piti marssia pitkin neliörintaman laitoja. Minä
+kuulin erehdyksissä olevan kansajoukon kirkunaa, minä ymmärsin miten
+heitä mahtoi kauhistuttaa, kun luulivat näkevänsä edessään petoksesta
+tuomitun miehen, mutta minä koetin vaikuttaa heissä toisenlaista
+käsitystä, sitä nimittäin että olin syytön.
+
+Sitten kun minut oli kuletettu neliön ympäri, olivat kärsimyksen!
+lopussa; minä ainakin luulin niin.
+
+Tämän pitkän päivän kuoleman tuska oli vasta alussa.
+
+Minun käteni sidottiin ja sellivaunut veivät minut Alma-sillan ylitse
+poliisiasemalle. Kun tulin toiseen päähän siltaa, näin vaunujen
+ikkunasta sen asunnon ikkunat, jossa olin viettänyt niin suloisia
+vuosia, jonne koko onneni jäi. Kärsimyksen! oli kauhea.
+
+Poliisiasemalla kuletettiin minua revityssä ja repaleisessa puvussani
+salista saliin, tutkittiin, valokuvattiin, mitattiin. Puolen päivän
+aikaan vietiin minut vihdoinkin Santén vankilaan, jonne minut
+teljettiin selliin.
+
+Vaimoni sai luvan tavata minua kaksi kertaa viikossa vankilan
+tirehtöörin työhuoneessa. Tämä käyttäytyi muuten hyvin ihmisiksi koko
+sen ajan, minkä minä olin vankilassa.
+
+Vaimoni ja minä vaihdoimme vielä useita kirjeitä.
+
+ Santé'n vankilassa, lauantaina tammik. 5 p:nä 1895.
+
+ Rakas.
+
+ En tahdo sanoa sinulle kuinka paljon kärsin tänä päivänä, sillä sinun
+ surusi on kylliksi suuri ilmankin, minun tarvitsematta lisätä sitä.
+
+ Kun lupasin sinulle elää ja kestää siihen asti, kun nimeni on jälleen
+ puhdistettu, teen sinun tähtesi suurimman uhrauksen, mitä sellainen
+ mies voi tehdä, jolla on sydän ja joka on kunniallinen mies ja jolta
+ on ryöstetty hänen kunniansa. Oi Jumalani, kunhan ruumiini voimat vaan
+ kestäisivät! Henkiset voimani kestävät, omatuntoni ei minua moiti,
+ mutta kärsivällisyyteni ja voimani ovat lopussa...
+
+ Sitten toisen kerran kerron sinulle, sitten kun taas olemme
+ onnellisia, mitä tänään olen kärsinyt, kuinka monta kertaa,
+ kulkiessani näiden monien tosi rikoksellisten keskessä, sydäntäni
+ on kirveltänyt. Minä kysyin itseltäni, mitä varten siellä olin...
+ luulin näkeväni näkyjä; mutta voi, rikkirevityt likaiset vaatteeni
+ vakuuttivat minun elävän todellisuudessa, ne ylenkatseelliset
+ silmäykset, joita minuun heitettiin, sanoivat minulle selvästi, mitä
+ varten siellä olin.
+
+ Voi, minkä tähden ei voi veitsellä avata ihmisten sydämiä ja lukea
+ niistä. Kaikki kunnialliset ihmiset, jotka näkivät minun ajavan ohi,
+ olisivat nähneet sydämessäni kultakirjaimella kirjoitettuna: "Tämä
+ mies on kunniallinen mies." Mutta minä ymmärrän heidät aivan hyvin!
+ En minäkään olisi heidän sijassaan malttanut olla ylenkatseellisesti
+ katselematta petturiksi julistettua sotamiestä. Mutta voi, se juuri on
+ surkeinta, että petturi en ole minä!...
+
+<tb>
+
+ Tammikuun 5 p:nä, lauantaina kello 7 iltasella.
+
+ Minulla oli äsken äärettömästi mieli painuksissa, itkin ja nyyhkytin,
+ koko ruumistani tärisytti kuume. Se on seuraus päivän hirveistä
+ tuskista, tietysti sen piti tulla; mutta voi, sen sijaan että saisin
+ nojata sinuun, kaikuvat nyyhkytyksen! tyhjässä vankilassa.
+
+ Se on nyt kumminkin ohi, rohkeutta sydämeni! Minä kokoan kaiken
+ tarmoni. Voimakkaana puhtaassa, tahrattomassa tietoisuudessani
+ kuulun perheelleni, olen velvollinen elämään nimelleni. Minulla ei
+ ole oikeutta väistyä niin kauan kuin minulla on hengen pisaraakaan
+ jälellä; minä olen taisteleva siinä iloisessa toivossa, että totuuden
+ aamu kerran vaikenee. Jatkakaa siis vaan tiedusteluja...
+
+ Alfred.
+
+Vaimoltani:
+
+ Lauantai-iltana tammikuun 5 p:nä 1895.
+
+ Mikä hirveä aamupäivä! Kauheat hetket! Ei! Minä en tahdo
+ sitä ajatella, se tuottaa minulle liijan suuria tuskia. Sinä
+ ystävä-raukkani, sinä kunnian mies, sinä, joka ihailet Ranskaa, sinä,
+ jolla on niin kaunis sielu, niin jalot tunteet, sinunko piti kestää
+ halpamaisin kärsimys, mitä voidaan määrätä, se on inhoittavaa!
+
+ Sinä lupasit olla luja, olet pitänyt sanasi, minä kiitän sinua.
+ Arvokkaisuutesi ja kaunis ryhtisi ovat miellyttäneet monta ja kun
+ tulee se hetki, jolloin sinut asetetaan takaisin paikallesi, on muisto
+ näistä kauheista hetkistä, joita sinä olet kärsinyt, oleva ihmisten
+ muistoon painuneena.
+
+ Olisin niin mielelläni tahtonut olla sinun luonasi, antaa sinulle
+ voimia, vahvistaa ja lohduttaa sinua, olin niin toivonut saada tavata
+ sinua, rakas ystäväni; sydämeeni koskee, kun ajattelen, ett'en vielä
+ ole saanut lupaa ja ehkä saan vielä kauan odottaa, ennen kun saan
+ syleillä sinua...
+
+ Rakkaat pienokaisemme ovat hyvin kilttiä; he ovat niin iloisia, niin
+ onnellisia. On lohdutus äärettömässä onnettomuudessamme että he vielä
+ ovat niin nuoria ja niin tietämättömiä elämästä. Pierre puhuu sinusta
+ niin herttaisesti, ett'en voi olla itkemättä...
+
+ Lucie.
+
+Santé'n vankilasta:
+
+ Sunnuntaina tammikuun 6 p:nä kello 5 ip.
+
+ Anna anteeksi, rakkaani, että minä eilispäivän kirjeessä kirjoitin
+ surustani, selittelin tuskiani. Mutta täytyyhän minun purkaa sydäntäni
+ jollekulle! Ja kenenkä sydän on enemmän valmis vastaanottamaan sitä,
+ mikä minun sydäntäni painaa, kuin sinun sydämesi. Sinun rakkautesi on
+ minulle antanut rohkeutta elää, minun täytyy tuntea sen tykyttävän
+ lähellä omaani.
+
+ Ole siis rohkea! Elä ajattele liijan paljon minua; sinulla on muita
+ velvollisuuksia. Sinä kuulut lapsillemme, nimellemme, joka on
+ saatettava entiseen asemaansa. Ajattele niitä jaloja tehtäviä, jotka
+ ovat edessäsi; ne ovat raskaat, mutta minä tiedän, että sinä voit
+ kantaa ne, ell'et anna rohkeutesi mennä, vaan pidät kiini voimistasi.
+
+ Sinun täytyy sentähden taistella itseäsi vastaan, koota kaikki tarmosi
+ ja ajatella vain velvollisuuksiasi...
+
+ Alfred.
+
+Vaimoltani:
+
+ Sunnuntaina tammikuun 6 p:nä 1895.
+
+ Minua niin vaivaa, kun en ole vielä saanut mitään tietoja sinusta.
+ Olen utelias tietämään miten sinä olet kestänyt nämä hirveät
+ hetket... Minä olen saanut sinun molemmat kirjeesi, se on ainoa
+ lohdutukseni, kiitos siitä että siten hemmoittelet minua; tunnen
+ siitä hyvän sydämesi. En voi sanoa kuinka paljon minua tämä kaikki
+ surettaa, mutta sieluani vihloo ajatellessani sinun kärsimyksiäsi.
+ Sellainen elämä, suuri Jumala, sellaiset kärsimykset! Minä odotin,
+ että saisit jonkunmoisen hirmuisen hermokohtauksen; minä olen varma
+ että olisi tehnyt hyvää, jos olisit saanut itkeä. Rakas ystävä, me
+ olimme niin onnellisia, niin levollisia, me elimme vain toisillemme,
+ aiaoastaan vanhemmillemme, lapsillemme, perheemme onnelle. Jos saisin
+ olla luonasi, jakaa surusi, kärsimyksesi, jäädä olemaan koppiisi,
+ elämään samaa elämää kuin sinäkin, olisin melkein onnellinen. Olisi
+ ainakin se ääretön onni, että saisin lohduttaa sinua, ilahuttaa sinua
+ rajattomalla rakkaudellani, ympäröidä sinua kaikella sillä mitä sinua
+ rakastava nainen voi sinulle antaa. Mutta minä pyydän sinua, säilytä
+ rohkeutesi, elä anna minkään masentaa itseäsi...
+
+<tb>
+
+ Maanantaina tammikuun 7 p:nä 1895.
+
+ Ensimäinen työni, kun nousen ylös, on saada vähän puhella kanssasi,
+ saada lähettää edes pieni lämmön säde synkkään koppiisi. Minä kärsin
+ siihen määrin siitä tiedosta, että sinä olet niin onneton ja että minä
+ en voi lieventää tuskaasi, että kaikki mikä ympäröi minua, kaikki mitä
+ tapahtuu ympärilläni, sanalla sanoen, että kaikki, paitse sinä, on
+ minulle yhdentekevää.
+
+ Minä ajattelen vain sinua, minä tahdon elää ainoastaan sinulle
+ toivossa saada sinut takaisin. Kerro minulle, minä pyydän sinua,
+ kaikki mitä tunnet ja miten voit? Minulla on väliin hirveitä tuskan
+ puuskia ja olen julmasti levoton terveydestäsi. Voi, jos voisin tavata
+ sinua, jäädä luoksesi, saada sinut hetkeksi unohtamaan onnettomuutesi.
+ Antaisin siitä vaikka mitä!
+
+<tb>
+
+ Tammikuun 7 päivänä iltasella.
+
+ Mitä muuta voin minä sanoa sinulle kuin sitä, että minä ajattelen
+ vain sinua, että minä puhun vain sinusta, että koko minun sieluni,
+ koko minun henkeni on luonasi. Minä pyydän, minä rukoilen, että
+ rohkeutesi kestäisi, ett'et anna masentaa itseäsi, etkä anna surun
+ kalvaa ja pitäisit vastaan, etteivät ruumiilliset voimasi loppuisi.
+ Meidän täytyy saada sinut jälleen, tunnustetuksi; me teemme kaikki
+ ja meidän pitää tehdä kaikki sitä tarkoitusta varten. Mitä on
+ omaisuutemme verrattuna miehen, lasten, kahden perheen kunniaan, minä
+ tulen pitämään itseni onnellisena saadessani uhrata omaisuutemme tähän
+ jaloon tarkoitukseen...
+
+ Meillä on kaikilla se vakuutus, ettei ole olemassa sellaista
+ erehdystä, joka ei kerran tule ilmi, että syyllinen on paljastuva ja
+ meidän ponnistuksemme tulevat menestymään...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+ Santé'n vankilasta, tiistaina tammikuun 8 p:nä 1895.
+
+ ... Surullisimpina hetkinäni, kauheimpien kohtausteni aikana tuikkaa
+ yhtäkkiä tähti sieluuni ja hymyilee minulle. Se on sinun kuvasi,
+ armahani, se on sinun rakas kuvasi, jonka kohta toivon näkeväni ja
+ jonka ääressä kärsivällisesti odotan, että antavat minulle takasin
+ sen, mikä on minulle rakkainta täällä maailmassa, kunniani, kunniani,
+ jota en ole koskaan pettänyt...
+
+ Alfred.
+
+Vaimoltani:
+
+ Tiistaina tammikuun 8 p:nä 1895.
+
+ Olen ollut julmasti levoton, kun en ole kuullut mitään sinusta, yöni
+ oli hirveä; vihdoin sain tänä aamuna ystävällisen kirjeesi, ja se teki
+ minulle hyvää. Minä en voi ymmärtää miksi kirjeesi tarvitsevat niin
+ pitkän ajan, ennenkun tulevat perille; kirje, jonka sinä kirjoitat
+ sunnuntaina, tulee perille vasta tiistaina...
+
+ Minä olen äskettäin saanut luvan tavata sinua maanantaisin ja
+ tiistaisin kello 2 vankilan tirehtöörin työhuoneessa; voit ajatella
+ kuinka onnellinen olen...
+
+ Lucie.
+
+Santé’n vankilasta:
+
+ Keskiviikkona tammik. 9 p:nä 1895.
+
+ ... Todellakin, kuta enemmän ajattelen, sitä enemmän ihmettelen,
+ kuinka uskalsin luvata sinulle elää tuomioni perästä.
+
+ Se lauantai on tulikirjaimilla painettu sieluuni. Minulla on sotilaan
+ rohkeus, jolla hän kohtaa vaaraa, mutta ah! pitääkö minulla olla
+ marttyyrinkin rohkeus?...
+
+ Minä elän toivossa, siinä vakuutuksessa, että totuus tulee varmasti
+ kerran ilmi, että minun viattomuuteni tulee tunnustetuksi ja
+ julistetuksi tässä rakkaassa Ranskassa, isänmaassani...
+
+<tb>
+
+ Torstaina tammik. 10 p:nä 1895.
+
+ Kello kahdesta asti tänä aamuna en ole voinut nukkua paljaasta
+ levottomuudesta, kun tiedän saavani tavata sinua tänään. Olen
+ jo kuulevinani rakkaan äänesi puhuvan lapsistamme, rakkaasta
+ perheestämme... ja en häpeä, vaikka itken, sillä se kidutus, jota
+ kärsin, on todellakin hirveä syyttömälle...
+
+ Alfred.
+
+Vaimoltani:
+
+ Torstaina tammik. 10 p:nä 1895.
+
+ Sain eilen illalla tiistaisen kirjeesi ja olen lukenut sen moneen
+ kertaan; itkin ollessani yksin huoneessani, ja samoin herätessäni.
+ Tänä yönä sain vähän levätä. Minä uneksin juttelevani kanssasi,
+ mutta mikä tuskainen tunne, kun heräsin, jouduin taas surullisten
+ ajatusten valtaan! Siksi minä juuri kärsinkin niin paljon, että tiedän
+ sinun niin urhoollisesti kärsivän kovimpia siveellisiä tuskia ja
+ hirveimmällä ja ansaitsemattomimmalla tavalla...
+
+ Lucie.
+
+Santé’n vankilasta:
+
+ Perjantaina tammik. 11 p:nä 1895.
+
+ Anna anteeksi, että minä välistä valitan... Mutta minkäs minä sille
+ voin; katkerana hetkenä saan halun vuodattaa sinun sydämeesi sen, mikä
+ vuotaa yli omastani. Me olemme aina ymmärtäneet toisiamme niin hyvin,
+ rakkaani, että minä olen varma siitä, että sinun vahva ja jalo sielusi
+ vapisee surusta niinkuin minunkin.
+
+ Me olimme niin onnelliset! Koko elämä hymyili meille. Muistatko kun
+ minä sanoin, että meillä ei ole mitään kadehdittavaa keltään? Meillä
+ oli yhteiskunnallinen asema, omaisuutta, keskinäistä rakkautta,
+ ihailtavia lapsia... sanalla sanoen: meillä oli kaikki.
+
+ Ei yhtä pilveä taivaan rannalla... ja yht'äkkiä hirveä, odottamaton
+ salaman isku, niin uskomaton, että vieläkin luulen, sen olleen
+ painajaisen.
+
+ Minä en valita ruumiillisia vaivojani, sinä tiedät että minä niitä
+ halveksin, mutta se tieto, että hirvittävä, häpeällinen syytös
+ peittää nimeäni, kun kumminkin tiedän, että olen syytön... Ah! Kaikki
+ muu, mutta ei tätä! Ja siksi olen kestänyt kaikki tuskat, kaikki
+ häväistykset, sillä minä olen vakuutettu, että ennemmin tai myöhemmin
+ tulee totuus ilmi ja minulle tapahtuu oikeus.
+
+ Minä annan anteeksi tämän vihan ja raivon jalolle kansalle, jolle
+ sanotaan että hän on petturi... mutta minä tahdon elää, jotta se saisi
+ tietää, etten ole petturi.
+
+ Sinun rakkautesi, kaikkien omiemme rajattoman rakkauden ylläpitämänä
+ tahdon voittaa kaiken onnettomuuteni. En sanokaan, etten toisinaan
+ ole alakuloinen, jopa epätoivoinenkin. Ellen valittaisi tätä niin
+ kummallista erehdystä, niin minulla olisi sielun suuruutta, jota
+ minulla kumminkaan ei ole, mutta sydämeni pysyy vahvana ja lujana...
+
+ Minä tahdon elää, armaani, että sinä voisit eteenkinpäin kantaa
+ minun nimeäni kuten tähän asti olet tehnyt, kunnialla, ilolla ja
+ rakkaudella, ja siksi vielä että voisin sen tahrattomana jättää
+ lapsillemme.
+
+ Elkää antako siis vastoinkäymisten masentaa itseänne; etsikää totuutta
+ lepäämättä...
+
+ Alfred.
+
+Vaimoltani:
+
+ Perjantaina tammik. 11 p:nä 1895.
+
+ Kuinka iloinen olen, että sain olla muutamia hetkiä kanssasi, mutta
+ kuinka lyhyviltä ne tuntuivat! Minä olin niin liikutettu, etten voinut
+ puhua enkä kehottaa sinua pysymään rohkeana, rakas ystäväni; olisin
+ tahtonut sanoa sinulle, mitä sinusta ajattelen, kuinka sinua ihailen,
+ kuinka paljon sinua rakastan, ja kiittää sinua siitä äärettömästä
+ uhrauksesta, jonka olet tehnyt minulle ja lapsillesi. Minulla on
+ ollut paha omatunto siitä, etten kylliksi puhunut siitä toivosta,
+ joka meillä kaikilla on ollut totuuden löytämisestä; me olemme
+ täydellisesti vakuutettuja, että me sen löydämme. On mahdotonta sanoa
+ kuinka pian se tapahtuu, mutta täytyy olla kärsivällinen eikä joutua
+ epätoivoon. Kuten äsken sanoin, on meillä ainoastaan yksi ajatus:
+ aamusta iltaan ja koko yön koetamme keksiä jotakin jälkeä, joka
+ auttaisi meitä löytämään syyllistä, tuota katalaa, joka on turmellut
+ kunniamme.
+
+ Me kokoomme kaiken kekseliäisyytemme ja kaiken hyvän tahtomme; eihän
+ olisi mahdotonta, että me näiden ja kestävyytemme avulla viimein
+ onnistuisimme saamaan sinulle oikeutta.
+
+ Elä huolehdi lapsista, ne ovat molemmat hyviä ja reippaita...
+
+<tb>
+
+ Lauantaina tammikuun 12 p:nä 1895.
+
+ Minä olen vielä aivan liikutettuna eilisestä kohtauksestamme; minuun
+ teki syvän vaikutuksen, kun näin sinut ja sain puhella kanssasi, en
+ voinut nukkua koko yönä paljaasta ilosta. Sinä olet ihailtava, joka
+ voit pysyä niin vahvana ja voimakkaana, voit säilyttää niin jaloja
+ ja yleviä tunteita, vaikka oletkin saanut kärsiä niin paljon. Niin,
+ meidän täytyy toivoa, että tulee kerran vielä päivä, jolloin valo
+ leviää, jolloin viattomuutesi tunnustetaan, jolloin Ranska näkee
+ erehdyksensä ja näkee sinussa yhden urhoollisimpia ja jaloimpia
+ lapsiaan. Sinä tulet vielä onnelliseksi, me tulemme viettämään
+ onnellisia vuosia yhdessä; sinä, jolla oli niin monta ehdotusta, joka
+ uneksit tekeväsi pojastasi miehen, sinä saat vielä sen ilon. Sinun
+ pikku Pierresi on niin hyvä ja hänen siskonsa on myös hyvin suloinen.
+ Minä olen ollut ankara heille, sinä tiedät sen, mutta nyt minä
+ tunnustan, että samalla kun vaadin heillä kuuliaisuutta, hemmoittelen
+ heitä usein. Nauttikoot he sitä, pikku raukat, ennenkun oppivat
+ tuntemaan elämän suruja...
+
+<tb>
+
+ Sunnuntaina tammikuun 13 p:nä 1895.
+
+ Kyllä sinulla pitää olla kärsivällisyyttä, itsensä kieltäymistä ja
+ rohkeutta voidaksesi kestää näitä pitkiä nöyryytyksiä! Minä en voi
+ sanoa sinulle, kuinka suuresti ihailen sinua, se arvokkaisuus, se
+ tahdonlujuus, jolla kannat syyttömät kärsimyksesi minun ja lapsiesi
+ tähden, on aivan yli-inhimillistä; olen ylpeä kantaessani nimeäsi;
+ kuu lapset tulevat niin suuriksi, että ymmärtävät, kiittävät he sinua
+ kaikista kärsimyksistä, joita olet kestänyt heidän tähtensä...
+
+<tb>
+
+ Maanantaina tammikuun 14 p:nä 1895.
+
+ Mikä vahinko että nämä niin lyhyet ja kaivatut hetket, jotka olemme
+ yhdessä saaneet viettää, ovat jo kuluneet, Voi kuinka odottajan
+ aika on pitkä, mutta kuinka pian onnelliset hetket myöskin kuluvat!
+ Tämä kohtaus on taas mennyt niin kuin uni, minä saavuin vankilaan
+ iloisena, mutta sydän raskaana palasin sieltä kotiin. Sinun näkemisesi
+ teki minulle hyvää, en voi muuta kuin katsella ja kuunnella sinua,
+ mutta kärsin kauheasti, kun jätän sinut yksin siihen synkkään
+ vankilaan, yksin suureen suruusi, kamalaan siveelliseen kidutukseen,
+ ansaitsemattomaan kärsimykseen...
+
+ Lucie.
+
+Näitten alituisten sieluntäristyksien johdosta loppuivat vaimoni voimat
+vihdoinkin, hänen täytyi ruveta vuoteen omaksi.
+
+ Perjantaina tammikuun 18 p:nä 1895.
+
+ Minä olen viettänyt, jos mahdollista, muita vieläkin surullisemman
+ päivän, sillä se hitunen onnea, joka meille on suotu, on tänään
+ kielletty minulta. Minä kyllä olen noussut ylös, mutta en ole vielä
+ kylliksi vahva mennäkseni ulos; huolimatta äärettömästä halustani
+ saada syleillä sinua, pelkää lääkäri minun vilustuvan ja tahtoo siksi,
+ että huomennakin pysyisin sisässä. Se on tuottanut minulle suurta
+ surua ja minun täytyy tunnustaa sinulle, että minä olen ollut hyvin
+ vähän järkevä, olen mennyt piiloon itkemään,
+
+ Lucie.
+
+Tämän kirjeen sain vasta Ré'n saarella, sillä vaimoni ei tiennyt mitään
+lähdöstäni.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Minä jätin Santé'n vankilan tammikuun 17 päivänä 1895. Minä olin
+siistinyt huoneeni, kuten tavallisesti, laskenut alas vuoteeni
+ja mennyt nukkumaan säännöissä määrätyllä ajalla, enkä huomannut
+merkkiäkään, että minua aijottiin viedä pois. Minulle oli päivällä
+ilmoitettu, että vaimoni oli saanut luvan tulla luokseni kahden päivän
+perästä, sillä hän ei ollut voinut tulla yhteen viikkoon.
+
+Kello kymmenen ja yhdentoista välillä herätettiin minut yhtäkkiä;
+käskettiin laittautua mitä pikemmin matkakuntoon. En ennättänyt
+kuin hätimiten pukeutua. Sisäasiain ministeristön lähettiläs, joka
+oli saanut tehtäväkseen viedä minut vartijain kanssa lähtöpaikalle,
+käyttäytyi äärettömän raa'asti; tuskin olin saanut päälleni,
+niin antoi hän panna käsiraudat käsiini eikä antanut minun edes
+ottaa silmälasiani. Oli kauhean kylmä. Minut vietiin Orleans'in
+rautatieasemalle koppivaunuissa, saatettiin tavaratoimiston käytävän
+kautta asemasillalle, missä oli erityinen vaunu valmistettu vangeille,
+jotka muutettiin kaleereille. Tämä vaunu on täynnä koppia, niin pieniä
+että ihminen parahiksi mahtuu niissä istumaan ja ovi on edessä, niin
+ettei jalkojaankaan voi oikaista. Minut pantiin yhteen semmoseen kädet
+ja jalat kahlehdittuina. Yö oli hirvittävän pitkä ja kaikki jäseneni
+kuolivat. Aamulla sain monien rukousten perästä vähän kahvia ilman
+kermaa, ilman leipää ja ilman juustoa. Minä tärisin kuumeesta, Puolen
+päivän aikaan saavuimme vihdoin La Rochelle'en. Meidän Parisista lähtöä
+ei oltu ilmoitettu ja jos minut perille tultua olisi heti viety Ré'n
+saarelle lähtevään laivaan, niin minä olisin voinut päästä huomaamatta.
+
+Nyt oli rautatieasemalla muutamia henkilöitä, joilla oli tapana tulla
+katsomaan, kun vangit nousivat junasta mennäkseen Ré'n laivaan.
+Odotettiin heidän menevän tiehensä. Vähän päästä kutsui sisäasiain
+ministeristön lähettiläs ensimäisen ylivahtimiehen vaunusta ja takaisin
+tullessa antoi toisille vahdeille salaperäisiä käskyjä. Nämä läksivät
+vaunusta, tulivat takaisin, lukitsivat milloin minkin luukun verhon ja
+supattelivat keskenään. Tämä herätti tietysti odottelevien huomiota,
+jotka aavistivat, että koppivaunussa mahtoi olla joku tärkeä vanki, ja
+koska eivät olleet nähneet hänen lähtevän vaunusta, niin jäivät sitä
+odottamaan. Silloin sekä vahtimiehet että sisäasiain ministeristön
+lähettiläs joutuivat pois suunniltaan. Joku tuli puhuneeksi liikoja,
+maininneeksi minun nimeäni. Tieto levisi heti ja joukko eneni. Minun
+täytyi olla koko iltapäivä koppivaunussa ja kuulla kuinka väkijoukon
+melu yltyi ulkopuolella. Vasta kun yö tuli, vietiin minut vaunusta.
+Niin pian kun tulin näkyviin, tuli melu kaksinkertaiseksi. Iskuja
+sateli niskaani, tyrkittiin ja puukittiin ympärilläni. Minä pysyin
+tyynenä ja välinpitämättömänä tämän joukon keskessä, jossa olin hetken
+aivan yksin, valmiina antamaan alttiiksi ruumiini heille. Minä pysyin
+lujatahtoisena ja ymmärsin aivan hyvin väärään viedyn ja kiihoitetun
+väen tunteet; olisin tahtonut jättää heille ruumiillisen olentoni sekä
+huutaa heille että he erehtyvät. Työnsin pois vahtisotamiehetkin, jotka
+tulivat minulle apuun; he vastasivat olevansa minusta edesvastuussa.
+Mutta minkälainen edesvastuu tulee niille, jotka tällä tavalla
+kiduttivat ihmistä ja kiihoittivat kansaa.
+
+Viimeinkin pääsin vaunuilleni, joissa minun oli mentävä. Ja
+rauhattoman matkan jälestä tultiin La Palice'n satamaan, josta minut
+vietiin purjeveneellä laivaan. Oli ankara pakkanen; koko ruumiini
+oli kontistunut, päätäni poltti, käteni olivat kuin jääkalikat ja
+käsiraudoissa repeytyneet. Laivalle kulku kesti melkein tunnin!
+
+Ré'n saarelle tultua piti minun keskellä yötä kulkea lumessa tullakseni
+vankilaan; tirehtööri otti minut tylysti vastaan ja vei minut
+kansliaan, jossa minut riisuttiin ihan alasti ja tutkittiin. Yhdeksän
+aikaan vietiin minut viimein siihen koppiin, jossa minä tulin asumaan;
+olin sielun ja ruumiin puolesta murrettu. Minun koppini vieressä oli
+vahtihuone, josta johti rautaristikolla varustettu aukko minun koppiini
+vuoteen yläpuolella. Yötä päivää piti kaksi miestä vahtia aukon luona,
+heidän piti vahtia jok'ikistä liikettäni.
+
+Vankilan tirehtööri sanoi minulle samana päivänä, että minä saan tavata
+vaimoani kansliassa hänen läsnäollessaan ja että hän asettuu vaimoni ja
+minun väliin, niin että hän eroittaa meidät toisistaan ja että minulla
+ei ole oikeutta lähestyä vaimoani eikä syleillä häntä.
+
+Ré'n saarella oloaikanani tarkastettiin minut joka päivä sen perästä,
+kun tulin kävelyltä pienestä koppini ulkopuolella olevasta pihasta.
+Pientä pihaa ympäröi joka puolella korkea aita, joka erotti sen muiden
+tuomittujen pihoista ja taloista; pihaan vei portti, josta vaan
+vahtimiehet kulkivat. Kun minä tulin ulos kopistani, asettuivat kaikki
+vahdit paikoilleen pitkin aitaa.
+
+Vaimoni ja minun sen aikuisista kirjeistä näkyy silloinen
+mielentilamme. Tässä on niistä muutamia:
+
+ "Ré'n saarella tammikuun 19 p. 1895.
+
+ Torstai-iltana minut herätettiin tänne muuttoa varten, eilen illalla
+ vasta tultiin perille. En tahdo kertoa matkastani, se vihloisi
+ sydäntäsi; tiedä se vaan että kuulin kansan oikeutetut inhon huudot
+ sitä kohtaan, jonka se luulee olevan petturin, s.o. suurimman konnan.
+ En tiedä enää vieläkö minulla on sydäntä...
+
+ Tahdotko olla hyvä ja koettaa saada ministeriltä lupaa seuraaviin
+ asioihin, joita hän vaan voi luvata: 1) oikeutta kirjoittaa kaikille
+ perheeni jäsenille, isälle, äidille, veljille ja sisarille; 2)
+ kirjoittaa ja tehdä työtä kopissani...
+
+ Tätä nykyä ei minulla oikeastaan ole paperia, ei kynää eikä mustetta!
+ Minulle annetaan vaan se arkki, jolle kirjoitan kirjeeni sinulle,
+ sitten otetaan minulta pois kynä ja muste.
+
+ Minä en kehoita sinua tulemaan tänne, ennenkun olet aivan terve.
+ Ilmanala on hyvin ankara ja sinä tarvitset kaikki voimasi etupäässä
+ rakkaita lapsiamme varten ja toiseksi sitä tarkoitusta varten, jonka
+ eteen työskentelee Kohtelustani täällä ei minulla ole lupa puhua.
+
+ Sitte muistutan sinua vielä siitä, että ennenkun tulet tänne, on sinun
+ hankittava lupa tavata minua, ja erityinen lupa saada syleillä minua
+ jne.
+
+<tb>
+
+ Ré'n saarella tammik. 24 p:nä 1895.
+
+ Kun minua silloin yhtenä päivänä häväistiin La Rochelle'ssä, olisin
+ tahtonut karata vartijaini käsistä ja avoimin rinnoin mennä niiden
+ eteen, jotka minua pitivät syyllisenä, sekä sanoa: "Elkää häväiskö
+ minua; sielussani, jota te ette tunne, ei ole yhtään tahraa, mutta
+ jos te luulette minut rikokselliseksi, niin ottakaa sitte ruumiini,
+ minä jätän sen teille ilman kaipausta." Voisin ainakin silloin taas
+ ruumiillisten tuskien tulessa huutaa: "Eläköön Ranska!" ehkä he sitte
+ olisivat uskoneet viattomuuteni!
+
+ Mitä minä yöt päivät pyydän? Oikeutta, oikeutta! Olemmeko
+ yhdeksännessätoista vuosisadassa vai pitääkö meidän mennä muutamia
+ vuosisatoja taaksepäin? Tutkittakoon; minä en pyydä armoa, mutta
+ minä pyydän oikeutta, joka on tuleva ihmisolennoille. Jatkettakoon
+ tutkimuksia; käyttäkööt ne, joilla on tehoisia keinoja hallussaan,
+ niitä tämän asian selville saamiseksi, se on heidän velvollisuutensa
+ ihmiskuntaa ja oikeutta kohtaan. Silloin ei olisi mahdotonta, että
+ jotakin valkeutta saataisiin tähän salaperäiseen ja surulliseen
+ juttuun...
+
+ Minulla on ollut vain kaksi onnellista, mutta niin lyhyttä hetkeä tänä
+ päivänä! Ensimäinen, kun minulle tuotiin tämä paperiarkki, joten saan
+ sinulle kirjoittaa; siten saan vähän aikaa puhella kanssasi. Toinen on
+ se, kun tuovat minulle sinun kirjeesi joka päivä...
+
+ En uskalla puhua lapsistamme. Kun katselen heidän valokuviaan, kun
+ näen heidän hyvät, lempeät silmänsä, pyrkivät huulilleni huokaukset
+ sydämeni syvyydestä...
+
+<tb>
+
+ Rén saarella tammik. 25 p:nä 1895.
+
+ Minä saan joka päivä sinun kirjeesi; muiden perheen jäsenten kirjeitä
+ ei ole anneltu minulle; minäkään en ole saanut lupaa kirjoittaa
+ heille. Minä olen kirjoittanut sinulle joka päivä torstaista lähtien;
+ minä toivon, että olet saanut minun kirjeeni...
+
+ Ajatellessani mikä minä olin muutama kuukausi sitten ja verratessani
+ sitä tähän kurjaan asemaani, tunnustan, että toisinaan, kun
+ kestävyyteni loppuu, valtaa minut hurja viha kohtaloa vastaan. Minä
+ olen oikeastaan meidän vuosisatamme hirveimmän erehdyksen uhri.
+ Järkeni ei tahdo sitä käsittää. Luulen näkeväni kamalaa unta ja
+ minusta tuntuu, kuin kaiken tämän pitäisi hävitä... Mutta voi! kaikki
+ ympärilläni on todellisuutta...
+
+ Alfred.
+
+Vaimoltani:
+
+ Pariisista tammik. 20 p:nä 1895.
+
+ Minä olen kauhean epätoivon vallassa, hirveässä levottomuudessa, kun
+ en ole saanut mitään tietoja sinusta. Minä kärsin julmasti; minusta
+ tuntuu, että samalla kun sinua kiusataan, silvotaan minusta palasia.
+ Se on julmaa.
+
+ Tahtoisin mielelläni nyt jo olla luonasi ja tukea sinua lämpimällä
+ rakkaudellani, sanoa sinulle muutamia lohdutuksen ja rakkauden sanoja,
+ jotka voisivat lämmittää sydän-parkaasi...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa tammik. 21 p:nä 1895,
+
+ ... Kaikeksi onneksi en ollut lukenut eilisaamun sanomalehtiä ja
+ minulta oli koetettu salata häpeällistä kohtausta La Rochelle'ssa,
+ muutoin olisin tullut aivan hulluksi levottomuudesta... Sinun on
+ täytynyt kestää hirveät hetket!... Mutta kansajoukon käytös ei minua
+ ensinkään ihmetytä, se on noitten hävyttömien sanomalehtien syy, jotka
+ elävät vaan panetteluista ja liasta, ja jotka ovat kirjoittaneet niin
+ suuren joukon valeita. Mutta rauhoitu, ajattelevissa ihmisissä on
+ tapahtunut suuri mielenmuutos.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa tammik. 22 p:nä 1895.
+
+ Ei vieläkään mitään kirjettä sinulta; torstaista lähtien en ole
+ kuullut sinusta mitään. Ellen olisi saanut rauhoittavia tietoja
+ terveydestäsi, olisin kuollut levottomuudesta...
+
+ Minä ajattelen sinua yhtä mittaa; ei kulu sekuntiakaan, etten kärsisi
+ kanssasi, ja kärsimyksen! on vielä hirveämpi siksi, että olen niin
+ kaukana sinusta, ilman tietoja ja kun tähän alituiseen tuskaan vielä
+ liittyy epätietoisuus. Minä en jaksa odottaa sitä hetkeä, jolloin
+ saan luvan tulla luoksesi, syleillä sinua. Minulla on niin paljon
+ kerrottavaa sinulle, ensiksikin meistä kaikista, lapsiraukoistamme,
+ koko perheestä, sitten niistä yli-inhimillisistä ponnistuksista, millä
+ järkemme on koettanut etsiä arvoitukseen selitystä.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa tammikuun 23 p:nä 1895.
+
+ Minä olen sähköittänyt vankilan tirehtöörille saadakseni tietoja
+ sinusta, sillä minä olen aivan hulluna levottomuudesta. Sitten
+ Pariisista lähdettyäsi en ole saanut sinulta yhden yhtä kirjettä.
+ Minä en voi ymmärtää mitä on tapahtunut ja se vaivaa minua niin
+ armottomasti. Minä uskon kyllä, että sinä olet kirjoittanut minulle
+ joka päivä, mutta mitä tämä viipyminen merkitsee. En tiedä siihen
+ mitään vastausta. Oletko sinä saanut minun kirjeeni, etkä ole levoton?
+ On julmaa olla niin kaukana toisistaan ilman mitään tietoja. Tahtoisin
+ tietää oletko voimakas ja luja, etten tarvitsisi olla epätiedossa
+ terveydestäsi, ja tietäsin sinua kohdeltavan vähän lempeämmin...
+
+ Lucie.
+
+Re'n saarelta:
+
+ Tammikuun 24 p:nä 1895.
+
+ Tiistaisen kirjeesi mukaan et siis ole saanut vielä yhtään kirjettä
+ minulta. Kyllä mahdat kärsiä, rakkaani! Kauhea kärsimys meille
+ molemmille!...
+
+<tb>
+
+ Re'n saarella tammikuun 25 p:nä 18455.
+
+ Eilispäivänen kirjeesi on minut tykkönään masentanut, sillä joka sana
+ ilmaisee kipua...
+
+ Minä en tiedä mihin tai kehen kiinnitän ajatukseni. Kun katselen
+ menneisyyttä, kohoo vihani, tuntuu mahdottomalta että tämä kaikki
+ tosiaankin on tapahtunut minulle; kun katselen nykyisyyttä, on tilani
+ niin kurja että toivon kuolemaa kaikesta päästäkseni; ainoastaan
+ tulevaisuutta ajatellessa tunnen hetkeksi lohdutusta...
+
+ Katselin äsken lasteni valokuvia, mutta minä en voinut katsella niitä
+ kaukaa, sillä nyyhkytykset estivät minua. Niin, rakkaani, minun täytyy
+ elää; minun täytyy kestää syytön rangaistukseni loppuun asti sen nimen
+ tähden, jota nämä rakkaat pienokaiset kantavat. Heidän täytyy kerran
+ tuntea, että tämä nimi ansaitsee kunnioitusta; heidän täytyy tietää,
+ että jos asetankin monen ihmisen kunnian alemmaksi omaani, en aseta
+ kenenkään kunniaa sen yläpuolelle...
+
+ Minä en tästedes saa kirjoittaa sinulle enempää kuin kaksi kertaa
+ viikossa...
+
+<tb>
+
+ Ré'n saarella tammikuun 28 p. 1895.
+
+ Tämä päivä on ollut yksi onnellisimpia päiviä surullisessa elämässäni,
+ kun olen saanut viettää puoli tuntia kanssasi, puhelemalla ja
+ keskustelemalla sinun kanssasi...
+
+ Joka kerta kun minulle tuodaan kirje sinulta, puikahtaa ilon säde
+ surun sortamaan sydämeeni.
+
+ En voi katsella entisyyttä. Kyyneleet tunkeutuvat esille, kun
+ muistelen mennyttä onneamme. Voin vaan katsoa tulevaisuuteen ja
+ toivoa, että totuus ja valo tulevat pian säteilemään julkisuudessa.
+
+<tb>
+
+ Ré'n saarella tammikuun 31 p:nä 1895.
+
+ Taas onnellinen päivä, kun saan kirjoittaa sinulle. Paha kyllä ovat
+ onnelliset päivät pian luetut! Oikeastaan en ole saanut sinulta mitään
+ kirjettä, sitten kun sunnuntaina. Mikä hirveä kärsiminen! Tähän asti
+ oli minulla kumminkin yksi onnellinen hetki joka päivä, nimittäin
+ kun sain kirjeesi. Se oli kaiku teistä kaikista, kaiku kaikista
+ ystävyyssuhteistamme, joka lämmitti jäätynyttä sydän-parkaani. Minä
+ luvin kirjeesi neljään viiteen kertaan, painoin joka sanan sydämeeni,
+ vähitellen muuttuivat kirjoitetut sanat puheluksi, kuvailin sinun
+ puhuvan aivan läheisyydessäni. Ah, se oli suloista soittoa sielulleni!
+ Sitte neljään päivään ei mitään, synkkä suru, hirveä yksinäisyys...
+
+ Alfred.
+
+Vaimoltani:
+
+ Pariisissa, tammikuun 24 p:nä 1895.
+
+ Vihdoinkin sain sinulta kirjeen. Tänä aamuna sain sen vasta käsiini,
+ minä olin mieletön levottomuudesta. Monta kyyneltä vuodatin pienelle
+ kirjeelle, sehän oli pieni osa sinusta itsestäsi, joka tuli luokseni
+ monta päivää kestäneen levottomuuden jälkeen. Ne tiedot, jotka minä
+ sain sinun perille tulosi jälkimäisenä päivänä, ovat lähetetyt 19 p:nä
+ ja kumminkin saan minä ne vasta 25 p:nä, siis viisi päivää myöhemmin.
+ Kyllä niillä on hyvin vähän säälin tunnetta, jotka tällä tavalla
+ kiusaavat ja piinaavat kahta toisiaan rakastavaa olentoa ja joitten
+ sydämessä asuu ainoastaan kunnian ja oikeuden tunteet, joilla ei ole
+ kuin yksi määrä: löytää rikoksellinen ja puhdistaa nimensä, lastensa
+ nimi, jota ansaitsemattomasti on solvattu...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, tammikuun 27 p:nä 1895.
+
+ Tänä aamuna sain hyvän ja rakkaan kirjeesi; se teki minut hetkeksi
+ iloiseksi. Anna anteeksi minulle ensimäiset epätoivoiset kirjeeni;
+ rohkeuteni petti hetkeksi, se on totta. En ollut saanut mitään tietoja
+ sinusta ja olin sairas levottomuudesta.
+
+ Mutta se on nyt ohi, tahdonvoimani on taas kasvanut; olen jälleen
+ valmis taisteluun. Meidän täytyy molempien pysyä elossa, meidän täytyy
+ saada hyvitystä, valon täytyy loistaa häikäisevän kirkkaasti. Meillä
+ ei ole oikeutta kuolla, ennenkun olemme saavuttaneet tarkoituksemme
+ siksi, kun tämä tahra on pesty pois nimestämme. Mutta sitten tulevat
+ onnen päivät; minä rakastan sinua niin, kiitolliset lapsesi tulevat
+ osoittamaan sinulle niin suurta rakkautta, että kaikki kärsimyksesi,
+ hirveimmätkin, unohtuvat mielestäsi...
+
+ Minä tiedän, että nämä sanat eivät tee sinun nykyisiä tuskiasi
+ pienemmiksi; mutta sinulla on karaistu sielu, rautainen tahto, ihka
+ puhdas omatunto, ja niillä aseilla on sinun taisteltava, meidän
+ molempien on taisteltava.
+
+ Pierre huvittelihe tänä aamuna katselemalla kaikkia valokuvia,
+ joita minulla on sinusta: hevosen selässä, matkapuvussa, Bourges'sa
+ otettuja. Hän oli iloinen, kun sai näyttää niitä pikku sisarelleen
+ ja kertoa hänelle kaikkea, mikä mieleensä johtui. Jeanne kuunteli
+ hartaasti...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, tammik. 31 p:nä 1895.
+
+ Ei mitään tietoja tänä aamuna, vaikka odotin. Hyvä Jumala tätä
+ elämätä, toivossa täytyy kumminkin elää.
+
+ Lucie.
+
+Ré'n saarelta:
+
+ Helmikuun 3 p:nä 1895.
+
+ Tämä on ollut kamala viikko. Minulla ei sunnuntaista asti, s.o.
+ kahdeksaan päivään ole ollut mitään tietoja sinusta. Olen kuvaillut
+ että sinä olet sairas, siksi että yksi lapsista oli sairaana...
+ Sitten olen kuvitellut kaikenmoista sairaassa päässäni... Olen tehnyt
+ kaikenmoisia tuulentupia.
+
+ Voit kuvailla, rakkaani, mitä kaikkea olen kärsinyt ja mitä kaikkea
+ vielä kärsin. Hirveässä yksinäisyydessäni ja surullisessa asemassani,
+ johon kummallisten, selittämättömien tapausten kautta olen joutunut,
+ oli minulla kumminkin se lohdutus, että tiesin sydämesi tuntevan samaa
+ kuin minun ja jakavan kaikki minun kärsimyksen!...
+
+<tb>
+
+ Ré'n saarella helmik. 7 p:nä 1895.
+
+ En ole saanut sinusta kymmeneen päivään mitään tietoja. On aivan
+ mahdotonta kuvata tuskiani.
+
+ Sinun pitää säilyttää kaiken tarmosi ja rohkeutesi. Minä pyydän
+ sitä syvän rakkautemme nimessä, sillä sinun täytyy olla olemassa
+ puhdistamassa nimeäni siitä tahrasta, joka sitä himmentää; sinun
+ täytyy elää kasvattaaksesi lapsistamme kunnollisia ja rehellisiä
+ ihmisiä. Sinun täytyy elää voidaksesi kerran sanoa heille, että heidän
+ isänsä oli oikeutta ja isänmaata rakastava sotilas, jonka julma
+ kohtalo muserti.
+
+ Saanenkohan sinulta tänä päivänä tietoja? Milloinka saan tietää,
+ saanko ilon syleillä sinua? Joka päivä toivon sitä, mutta ei mitään
+ vaihdosta tapahdu hirveässä kärsimisessäni.
+
+ Kestävyyttä, rakkaani, sinä tarvitset paljon kestävyyttä, me
+ tarvitsemme kaikki, meidän molempien perheet, paljon kestävyyttä.
+ Teillä ei ole oikeutta lannistua, sillä teillä on suuri tehtävä
+ täytettävänä, kävipä minulle miten tahansa.
+
+ Alfred.
+
+Vaimoltani:
+
+ Pariisissa helmik. 3 p:nä 1895.
+
+ Joka aamu uusi pettymys, sillä kirjeentuoja ei tuo mitään. Mitä
+ minun on ajatteleminen? Välistä ihmettelen, oletko sairas eli mitä
+ sinulle on tapahtunut? Minä kuvittelen mitä hirveimpiä asioita, ja
+ öisin painaa hirveä painajainen minua. Tahtoisin olla siellä luonasi
+ lohduttamassa ja hoitamassa sinua, ja katsomassa, että saat voimia...
+
+ En ole vielä saanut lupaa tulla luoksesi; se viipyy kauan, hyvä
+ Jumala, kohta on kolme viikkoa kulunut siitä, kun läksit Ré'n saarelle
+ eikä kukaan omaisistasi ole saanut syleillä sinua.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa helmik. 4 p:nä 1895.
+
+ Minulla oli onni saada mainio kirjeesi. Kuvaile miten onnelliselta
+ olen tuntunut saadessani tietoja sinusta, vaikka ne ovatkin niin
+ vanhoja, että ovat lähetetyt maanantaista kahdeksan päivää sitte.
+ Pitkä viikkokausi, ennenkuin suloiset sanasi ennättivät luokseni...
+
+ Pariisissa helmik. 6 p:nä 1895.
+
+ ... Sydäntäni kirveltää, kun katselen lapsukaisiamme, ja ajattelen
+ miten onnellinen sinä olisit, jos saisit nähdä heidän kasvavan
+ ympärilläsi, ja nähdä kuinka heidän järkensä kehittyy ja kasvaa, aivan
+ se itkettää.
+
+ Siitähän on nyt melkein neljä kuukautta, kun olet nähnyt näitä
+ pienokaisiamme, he ovat paljo muuttuneet...
+
+<tb>
+
+ Pariisista helmik. 7 p:nä 1895.
+
+ Sinun viime kirjeesi on kirjoitettu tammik. 28 p:nä ja on viipynyt
+ matkalla kahdeksan päivää; sen jälkeen ei ole minulla ollut mitään
+ tietoja sinusta; se on sangen kovaa. Olin niin toivonut saavani
+ jutella kanssasi, ellen suullisesti, niin edes kirjeellisesti, ja nyt
+ nämä onnettomat tiedot viipyvät niin kauan matkalla ja tulevat yhä
+ hitaammin.
+
+ Minä vaan odotan kärsimättömänä luvansaantiani ja toivon saavani
+ sen pian; haluan kovasti saada nähdä sinua, syleillä sinua,
+ lukea silmistäsi lujuutesi, kärsivällisyytesi, ihmeteltävän
+ itsekieltäytymisesi ja rakkautesi lapsiisi...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa helmik. 9 p:nä 1895.
+
+ Tänä päivänä sain kirjeesi, joka oli kirjoitettu tammik. 31 p:nä.
+ Kärsimyksesi saattavat minun epätoivoon. Olen itkenyt, itkenyt
+ kauan, pää käsien varassa, ja pikku Pierren täytyi tulla hellästi
+ hyväilemään, ennenkun voin hymyillä, eikä minun kärsimisen! sittenkään
+ ole mitään sinun tuskiisi verraten...
+
+ Elä ole pahoillasi, vaikk'et saakaan mitään kirjeitä minulta; minä
+ kirjoitan sinulle joka päivä, se on minun ainoa hauska hetkeni, enkä
+ tahdo siitä luopua.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa helmik. 10 p:nä 1895.
+
+ Illalla olin iloinen kuin lapsi, sillä vihdoinkin sain luvan käydä
+ luonasi kaksi kertaa viikossa.
+
+ Viimeinkin on se hetki tuleva, että saan painaa sinut rintaani vasten
+ ja läsnäolollani antaa sinulle uusia voimia.
+
+ Olen epätoivoisena siitä, ettet saa kirjeitäni; en ole jättänyt yhtä
+ päivää puhelematta kanssasi. En voi ymmärtää miksi tämä ankaruus;
+ sinun kirjeesihän sisältävät aivan rehellisiä tunteita ja katkeraa
+ surua kohtalostasi, joka on yhtä oikeudeton kuin hirveä, sekä toivoa
+ pikaisesta oikeuden voitosta...
+
+ Lucie.
+
+Vaimoni oli saanut luvan käydä luonani kahdesti viikossa, tunti
+kerrallaan, kahtena päivänä peräkkäin. Minä näin hänet ensi kerran
+helmikuun 13 p:nä siitä minulle edeltäpäin ilmoittamatta. Minut vietiin
+kansliaan, joka oli vähän matkan päässä vankilan portista. Kanslia
+oli pieni, kapea pitkä huone, seinät valkeat, huonekaluja ei paljo
+ollenkaan. Vaimoni istui perällä huonetta, vankilan tirehtööri oli
+keskellä salia minun ja vaimoni välillä; minun piti pysähtyä ovelle,
+jonka ulko- sekä sisäpuolella seisoivat vartijat.
+
+Tirehtööri ilmoitti, ett'emme saaneet puhella mitään sellaista, joka
+koski juttua.
+
+Vaikka loukkauduimmekin näin raa'oista ehdoista, joissa meidän
+sallittiin tavata toisiamme, vaikka hetket kuluivat huimaavalla
+vauhdilla, tunsimme kumminkin suurta onnea saada olla yhdessä.
+
+Mutta tapaaminen oli liian tuskallinen, jotta sitä voisi sanoin
+selittää. Meille oli suurena lohdutuksena se, että tunsimme, kuinka
+meidän molempien sielut yhtyivät yhdeksi, kuinka molempien kyvyt,
+molempien tahdonvoimat olivat suunnatut samaa tarkoitusta kohti:
+totuuden ja syyllisen ilmisaamiseen.
+
+Vaimoni tuli taas seuraavana päivänä helmikuun 14 p:nä ja matkusti
+sitte Pariisiin.
+
+Helmikuun 20 p:nä tuli hän taas Ré'n saarelle ja me kohtasimme
+viimeisen kerran toisiamme helmikuun 20 ja 21 päivänä.
+
+Ré'n saarelta vaimoni tapaamisen jälkeen.
+
+ Ré n saarella helmik. 14 p:nä 1895.
+
+ Ne muutamat hetket, jotka olen saanut viettää kanssasi, ovat olleet
+ sangen suloisia, vaikka minun oli mahdoton sanoa, mitä sydämessäni oli.
+
+ Minun aikani meni katsellessani sinua, painaessa mieleeni kuvaasi, ja
+ miettiessä mikä armoton kohtalo meidät oli eroittanut.
+
+Vaimoltani hänen Pariisiin palattuaan:
+
+ Pariisissa helmik. 16 p:nä 1895.
+
+ Mielenliikutus oli aivan kamala tavatessamme toisemme, mutta varsinkin
+ sinua se vielä enemmän tärisytti, rakastettu puolisoni, kun et tiennyt
+ mitään tulostani!...
+
+ Meidän annettiin tavata toisiamme todellakin kovin häpeällisissä
+ olosuhteissa. Kun on ollut toisistaan eroitettuna neljä, kuukautta
+ niin hirveällä tavalla, eikä sittenkään saa puhutella toisiaan
+ kuin välimatkan päästä, niin se on jo raakuutta. Minä, olisin niin
+ mielelläni tahtonut painaa sinua sydäntäni vasten, puristaa käsiäsi
+ että vähän lämpenisit, yksinäinen raukka. Voi miten sydäntäni vihloi,
+ kun läksin Saint-Martin'ista ja poistuin sinun luotasi...
+
+ Lucie.
+
+Ré'n saarelta, sen jälkeen kun olin nähnyt vaimoni:
+
+ Ré'n saarella, helmik. 21 p:nä 1895. (Samana päivänä kuin minut
+ vietiin pois, vaikka en sitä tietänyt.)
+
+ Sinua katsellessa on aika niin lyhyt, minua peloittaa että tunti kuluu
+ niin nopeasti, etten ole siihen tottunut, sillä toiset tunnit tuntuvat
+ piin armottoman pitkiltä ja minä unohdan toiset puolet siitä, mitä
+ olin aikonut sanoa...
+
+ Tahdoin kysyä sinulta, väsyttikö matkasi, oliko meri lempeä sinulle?
+ Tahdoin ilmituoda kaiken sen ihailun, jota tunnen jaloa luonnottasi
+ kohtaan! Useampain naisten ymmärrys olisi sekaantunut, jos kohtalo
+ olisi heitä niin julmasti ja ankarasti kohdellut;
+
+ Tahtoisin puhella paljon lapsista...
+
+ Niinkuin olen sanonut sinulle, tahdon tehdä parastani tyynnyttääkseni
+ kärsivän sydämeni lyöntiä, kestääkseni tätä julmaa pitkää kidutusta,
+ ja sinun rinnallasi kohdatakseni hyvityksen onnellisen päivän nousua.
+
+ Alfred.
+
+Turhaan pyysi vaimoni viimeisen kerran kohdatessamme, että hänen
+kätensä sidottaisiin selän taakse ja annettaisiin hänen tulla minun
+luokseni, jotta minä saisin syleillä häntä; tirehtööri kielsi tylysti
+hänen pyyntönsä.
+
+Helmikuun 21 päivänä näin viimeisen kerran vaimoani. Kohtauksemme
+jälestä, joka tapahtui kahden ja kolmen välillä, sain minä yhtäkkiä
+käskyn laittautua valmiiksi matkalle. Minulla ei ollut muuta
+valmistautumista kuin koota kapineeni.
+
+Ennen lähtöäni minut taas riisuttiin ja tutkittiin, sitten vietiin
+minut kuuden vahtisotamiehen saattamana rantaan. Sitten minä
+sain astua höyry veneeseen, joka iltasilla kuletti minut ulos
+Rochefort'in ankkuripaikalle. Höyryveneestä minut sitte muutettiin
+"_Saint-Nazaire'_n" kannelle. Minulle ei sanottu yhtä sanaa, eikä
+virketty mitään siitä, minne minua aijottiin viedä.
+
+_Saint-Nazaire'_ssa minut pantiin ristikko-ovella varustettuun
+vankikoppiin, joka oli laivan etukannella. Se osa kannesta, joka oli
+vankikoppien etupuolella, oli aivan avonainen. Pakkanen oli ankara —
+melkein 12 astetta jäätymispisteen alapuolella — yö oli pikimusta.
+Minulle viskattiin riippumatto, mutta sain olla ilman ruuatta.
+
+Muistelin vaimoani, josta olin eronnut joku tunti sitten, hänen
+tietämättään mitään minun poisviennistäni ja jota en edes saanut
+syleillä; muistelin lapsiani, kaikkia omaisiani, noita rakkaita
+olennolta, jotka jäivät sinne suruun ja epätoivoon; en tiennyt minne
+minua viedään ja nykyinen tilani oli kovin kurja. Tulin tästä kaikesta
+niin epätoivoon, etten voinut muuta kuin heittäytyä lattialle koppini
+nurkkaan ja itkeä synkässä kylmässä yössä.
+
+Seuraavana iltana nosti _Saint Nazaire_ ankkurin.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Ensimäiset päivät matkasta olivat hirveät, paleli julmasti
+avonaisessa kopissa, riippumatossa oli vaikea nukkua. Ravintoni
+oli rangaistusvankien tavallinen annos, joka tuotiin vanhoissa
+säilykerasioissa. Päivällä oli vartijanani yksi, yöllä kaksi
+sotamiestä, revolverit vyöllä ja ankarasti kielletyt puhumasta minulle
+sanaakaan.
+
+Viidentenä päivänä annettiin minulle lupa kävellä yksi tunti joka päivä
+kannella kahden sotamiehen vartioimana.
+
+Kahdeksan päivän perästä lauhtui ilma ja lämpeni. Minä ymmärsin, että
+lähenimme päiväntasaajaa, mutta en vieläkään tiennyt minne minua
+vietiin.
+
+Neljätoista päivää kesti tämä kauhea matka, silloin saavuimme
+maaliskuun 12 p:nä 1895 Salut-saarien luo. Minä sain vähän aavistusta
+missä oltiin, sillä kaksi vahtisotamiestä puheli keskenään niistä
+paikoista, joihin luulivat tulevansa lähetetyiksi ja jotka tuntuivat
+olevan Guyana'n läheisyydessä.
+
+Minä toivoin heti pääseväni maihin. Mutta sainkin odottaa melkein
+neljä päivää, saamatta astua kannelle, polttavassa kuumuudessa,
+koppiini suljettuna. Oikeastaan ei oltu mitään järjestetty minun
+vastaanottamisekseni, ja nyt piti kiireesti kyhätä tarpeelliset
+varustukset.
+
+Maaliskuun 15 p:nä minut vihdoinkin vietiin maihin ja teljettiin
+kaleerihuoneeseen Royale'n saarella. Tämä vankeus kesti noin kuukauden.
+Huhtikuun 13 päivänä muutettiin minut Pirunsaarelle, joka on hedelmätön
+kallio, joka ennen oli ollut spitalisten olopaikkana.
+
+Salut-saariryhmään kuuluu kolme pienempää saarta: Royale, jossa näiden
+kolmen saaren vankien ylipäällikkö asuu, Pyhä-Jooseppi ja Pirunsaari.
+
+Siihen aikaan kuin minä tulin Pirunsaarelle, oli minun asuntoni
+asetettu tähän tapaan ja oli sellaisena sen vuotta:
+
+Se maja, johonka minä tulin, oli kivestä, 4 metriä joka sivu.
+Ikkunoissa oli rautaristikot. Ovi oli varustettu rautatangoilla, ja
+sen läpi voi nähdä. Se aukesi 2 metriä leveään ja 3 metriä pitkään
+eteiseen, joka oli rakennettu majan etusivulle ja josta vei puuovi
+ulos. Tässä eteisessä olivat vahtisotamiehet, jotka muutettiin joka
+toinen tunti, ja jotka eivät saaneet jättää minua näkyvistään yöllä
+eikä päivällä. Sentähden oli talo valaistu öisinkin.
+
+Öisin oli eteisen ovi sulettu sekä ulko- että sisäpuolelta, niin että
+kun vahtia aina tunnin päästä muutettiin, tapahtui tämä hirveällä
+lukkojen ja avainten räminällä ja melulla.
+
+Minun vahtimiehiini kuului viisi sotamiestä ja yksi vahtipäällikkö.
+
+Minulla oli oikeus päivällä kulkea siinä osassa saarta, joka oli
+maallenousupaikan ja sen pienen laakson välillä, missä spitalisten
+vanha leiri sijaitsi, s.o. noin 200 metrin alalla, joka oli ihan
+paljas, ja minut oli kielletty menemästä sen rajan ulkopuolelle,
+muuten teljettäisiin minut koppiini. Kun menin ulos, seurasi minua
+aina vahtisotamies, jonka piti tarkasti vartioida jokaista liikettäni.
+Sotamiehellä oli revolveri; sittemmin sai hän kiväärinkin ja koko
+vyöllisen patruunia. Minua oli nimenomaan kielletty puhumasta
+kenellekään mitään.
+
+Ravinto, minkä alussa sain, oli sama kuin sotilassiirtoloissa, ilman
+viiniä. Minun täytyi itse keittää ruokani ja muutenkin tehdä kaikki
+itse.
+
+<tb>
+
+Päiväkirjani.
+
+(Tarkoitettu vaimoni luettavaksi.)
+
+(Seuraava on ote päiväkirjastani, jota pidin huhtikuusta 1895 syksyyn
+1896 ja joka oli tarkoitettu vaimolleni. Tämä päiväkirja, jota ei
+koskaan annettu vaimolleni, sekä minun muut paperit otettiin minulta
+1896. Minä en saanut sitä takaisin ennenkun Rennes'n oikeudessa 1899.)
+
+Sunnuntaina huhtik. 14 p:nä 1895.
+
+Tänään minä tahdon alkaa kirjoittaa päiväkirjaa kurjasta elämästäni.
+Sillä vasta tänään olen saanut paperia, numeroitua ja huolellisesti
+laskettua paperia, etten voi kadottaa yhtäkään lehteä. Minä olen
+vastuunalainen siitä, mihin sen käytän. Mitä kummaa minä voisin sillä
+tehdä? Kenelle minä voisin papereitani antaa? Onko minulla jokin
+salaisuus sille uskottavana? Kaikki on minulle pelkkää arvoitusta!
+
+Ennestään on minulla se kokemus, että kaikkien ilmiöiden pohjana on
+jokin järjellinen syy. Olen myös uskonut inhimilliseen oikeuteen. Nyt
+luhistuu kaikki uskoni, ja luottamukseni terveeseen inhimilliseen
+ymmärrykseen katoaa.
+
+Mitkä kauheat kuukaudet ovatkaan takanani, kuinka monet surulliset
+kuukaudet minua vielä odottavatkaan!
+
+Tuomioni jälkeen olin varmasti päättänyt surmata itseni. Kun ihminen,
+josta kunnia on suurin kaikista, tuomitaan syylliseksi kauheimpaan
+rikokseen vain sen vuoksi, että on löydetty asiakirja, jonka käsiala
+muistutti minun, niin se todellakin saattaa semmoisen ihmisen
+epätoivoon, joka pitää oikeutta kaikkea vääryyttä korkeampana. Silloin
+minun vaimoni muuttumattomassa rakkaudessaan, vähentymättömässä
+rohkeudessaan, osoitti minulle, että minun, kun kerran olin viaton
+ja huolimatta koko olentoni alentamisesta, ei pitäisi häntä hyljätä
+eikä vapaaehtoisesti väistyä paikaltani. Minä tunsin, että hän oli
+oikeassa, ja että se oli minun velvollisuuteni, mutta minä pelkäsin,
+en kiellä sitä, minä pelkäsin — niitä suuria henkisiä tuskia,
+jotka minua odottivat. Tunsin itseni ruumiillisesti vahvaksi ja
+tieto viattomuudestani antoi minulle yliluonnollisia voimia. Mutta
+ruumiilliset ja henkiset tuskani ovat olleet suuremmat kuin olin voinut
+aavistaa ja nyt minä olen sekä ruumiillisesti että henkisesti murtunut
+mies.
+
+Minä hellyin kumminkin vaimoni rukouksista ja olen saanut rohkeutta
+elää. Kärsittyäni kauheimman häväistyksen, mitä sotamiehelle voi tulla,
+pahemman rangaistuksen kuin mikään kuolema, ja sitten askel askeleelta
+seurattuani sitä julmaa tietä, joka on tuonut minut tänne saakka,
+Santé'n ja Ré'n saaren vankiloiden kautta, ja kärsittyäni solvauksia ja
+huutoja, olen pysynyt taipumattomana, mutta jokaiseen tienmutkaan olen
+jättänyt palasen sydäntäni.
+
+Omatuntoni on pitänyt minua pystyssä; järkeni on joka päivä sanonut
+minulle: vihdoin tulee totuus voitonriemuisesti esille; sellaisella
+vuosisadalla kuin meidän, täytyy valon pian tulla esille; mutta voi,
+joka päivä toi uusia pettymyksiä. Valaistusta asiaan ei ilmestynyt,
+vaan tehtiinpä vielä kaikki valon ehkäisemiseksi.
+
+Minä olin ja olen vieläkin mitä tarkimman valvonnan alaisena;
+kirjevaihtoni luettiin joka paikassa, tarkastettiin ministeriössä ja
+usein ei annettu perille. Minut kiellettiin puhumasta vaimoni kanssa
+niistä tutkimuksista, joita neuvoin hänen tekemään. Minun oli mahdoton
+puolustaa itseäni.
+
+Luulin, että kun kerran olin maanpakolaisuudessa, niin löytäsin,
+joskaan en lepoa — sillä sitä minä en löydä koskaan niin kauan kuin
+minulle ei ole annettu kunniaani takaisin — niin ainakin jonkunmoisen
+tasapainon mielessäni ja elämässäni odottaessani hyvityksen päivää.
+Mutta tämä oli uusi ja katkera pettymys!
+
+Matkustettuani neljätoista päivää häkissä, jäin minä ensin Salut’in
+saarien luo neljäksi päiväksi, saamatta nousta laivan kannelle, vaikka
+oli polttava kuumuus. Minun aivoni pehmenivät, koko minun olentoni suli
+kauheassa epätoivossa.
+
+Päästyäni vihdoinkin maihin, sulettiin minut yhteen huoneeseen
+siinä rakennuksessa, jossa vankia säilytetään; siinä oli suletut
+ikkunaluukut, minua kohdeltiin niinkuin kuritusvankia, kiellettiin
+puhumasta kellenkään, sain olla yksin ajatuksieni kanssa. Minun
+kirjevaihtoni lähetettiin ensin Cayenne'en; en tiedä vieläkään, onko se
+tullut sinne.
+
+Tällä tavalla pidettiin minua kokonainen kuukausi sulettuna huoneeseeni
+kaikkien matkan vaivaloisuuksien perästä. Luulin monta kertaa tulevani
+hulluksi. Minulla oli usein verentungosta päässäni, ja minä inhosin
+niin elämää, että tahdoin heretä hoitamasta itseäni ja siten lopettaa
+kärsimykseni. Se olisi ollut pelastus, vapautus kaikista tuskista,
+koska en olisi tehnyt väärää valaa, sillä kuolema olisi ollut
+luonnollinen.
+
+Vaimoni muisto, velvollisuuteni lapsiani kohtaan on antanut
+minulle voimia taas virkoomaan ja nousemaan; en tahdo saattaa
+hänen ponnistuksiaan häpeään ja hylätä häntä, joka on tehtäväkseen
+ottanut totuuden ja syyllisen ilmisaamisen. Sentähden annoin kutsua
+lääkärinkin, vaikka julmasti inhosin kaikkia uusia kasvoja.
+
+Oltuani kolmekymmentä päivää sellaisessa vankilassa, muutettiin minut
+Pirunsaarelle, jossa oli vähän vapaampaa. Päivällä saankin kyllä kulkea
+muutamien satojen neliömetrien alalla, vahtisotamies kintereilläni;
+illan tullen — noin kuuden, seitsemän välillä — suletaan minut
+hökkeliini, jossa on jokainen sivu 4 metriä pitkä ja jossa on harva ovi
+sulettuna rautatangoilla ja sen takana vahtivat sotamiehet koko yön.
+
+Yksi vartiopäälikkö ja viisi vartiosotamiestä on pantu tähän toimeen;
+minun ruokanani on puoli leipää päivässä ja 300 grammaa lihaa kolme
+kertaa viikossa, muina päivinä muhennosta tahi suolaista sianlihaa.
+Juomana vettä.
+
+Missä kamalassa tilassa, aina epäluulonalaisena, aina vartioitavana,
+mies, jonka kunnia on yhtä korkealla kuin kenen muun tahansa maailmassa!
+
+Ja muun lisäksi ei mitään tietoja vaimostani eikä lapsistani. Mutta
+minä tiedän kumminkin, että maaliskuun 29 p:stä asti, s.o. kolme
+viikkoa sitte on minulla ollut kirjeitä Cayenne'ssä. Minä olen antanut
+sähköittää Cayenne'en, minä olen sähköittänyt Ranskaan, saadakseni
+tietoja omaisistani — ei vastausta!
+
+Voi, tahtoisin niin mielelläni elää hyvityksen päivään asti saadakseni
+huutaa kärsimykseni, keventää sorretun sydämeni. Jaksanko kestää siihen
+asti? Epäilen sitä usein, niin on mieleni murrettu, terveyteni niin
+horjuva.
+
+<tb>
+
+Yöllä, sunnuntain ja maanantain, huhtikuun 14 ja 15 päivän välillä 1895.
+
+Mahdotonta nukkua. Häkkini edessä kulkee vartiomies aaveen tavoin; se
+häiritsee untani, ja minua kiusaavat kaikki ne pikku elävät, jotka
+juoksevat pitkin ihoani, ja sydämessäni asuu synkkä toivottomuus siitä,
+että minä, joka aina ja kaikkialla olen täyttänyt velvollisuuteni,
+olen tässä asemassa, — tämä kaikki kiusaa minun kiusattuja hermojani
+äärimäisyyksiin asti ja karkoittaa uneni. Koska saanen viettää
+hiljaisen ja rauhallisen yön! Ehkä vasta haudassa, kun ijäinen uni
+minut valtoihinsa ottaa. Silloin tuntuu hyvältä, kun en enää kauvemmin
+tarvitse ajatella ihmisten ilkitöitä ja kurjuutta.
+
+Ulkona asuntoni edustalla mylvii meri ja se tuntuu loihtulaululta.
+Se vaivuttaa ajatukseni lepoon, kuten ennenkin, mutta nyt ovat nämä
+ajatukset surulliset ja kaihoisat. Ja kun kuulen sen kohinan, niin
+tulee mieleeni muisto entisistä onnen päivistä, jotka elin vaimoni ja
+lasteni seurassa.
+
+Uudelleen valtaa minut sama synkkä tunne kuin laivalla; on aivan kuin
+jokin houkutteleisi minut luokseen ja kuin tuo kohiseva meri minulle
+lohdutusta laulaisi.
+
+Olen siinä määrässä meren vallassa, että laivalla minun täytyi sulkea
+silmäni ja loihtia eteeni vaimoni kuva, jott'en sortuisi meren syliin.
+
+Missä ovat ihanat nuoruuteni unelmat, missä miehuuteni toiveet. Minussa
+ei ole enää mitään elämää, aivoni sotkeutuvat ajatuksiinsa. Mikä on
+tämän murhenäytelmän salaisuus! En tänäpänä vielä käsitä, mitä on
+tapahtunut. Kuinka voivat he tuomita minut ilman todistuksia, yhden
+kirjoituksen nojalla! Olkootpa ihmisen omatunto ja järki minkälaiset
+tahansa, eikö tämä ole juuri omiaan niitä pilaamaan?
+
+Minun hermoni ovat tästä kaikesta siihen määrin kiihottuneet, että
+jokainen uusi ulkonainenkin vaikutus koskee minuun niinkuin syvä haava.
+
+<tb>
+
+Samana yönä.
+
+Olen koettanut nukkua, mutta muutaman minuutin horrostilan perästä
+herään polttavaan kuumeeseen, ja sellaista on kestänyt jo kuusi
+kuukautta. Kumma, että olen voinut kestää niin monet ruumiilliset ja
+henkiset tuskat, minä luulen että hyvä omatunto on antanut siihen
+voimia.
+
+Minä avaan peltiluukun, joka on ikkunan edessä ja katselen merta.
+Taivas on paksujen pilvien peitossa, mutta kuun säteet pujottautuvat
+niiden lomitse ja valaisevat muutamia osia merestä hopean hohteella.
+Aallot murskautuvat rantakallioita vasten, synnyttäen yhtämittaisen
+pauhinan, siitä kohoo alituinen jylhä epätasainen kohina, joka tuntuu
+hyvältä särkyneestä sydämestäni.
+
+Yön tyynessä levossa astuvat sieluni silmäin eteen vaimoni ja lasteni
+rakkaat kuvat. Kyllä mahtaa Lucie parka kärsiä niin ansaitsemattomasta
+kohtalosta, hän, jolla oli kaikki edellytykset ollakseen onnellinen. Ja
+hän olisi niin ansainnut olla onnellinen syvän oikeudentuntonsa, jalon
+luonteensa ja hellän, rakastettavan sydämensä tähden. Vaimo raukka, en
+voi ajatella häntä ja lapsia kaikkien tunteitten heräämättä ja minä
+purskahdan itkuun, mutta he yllyttävät myöskin minun velvollisuuden
+tuntoani.
+
+Minä koetan lukea englanninkieltä. Ehkä työ auttaa minut hiukan
+unhottamaan.
+
+<tb>
+
+Maanantaina huhtikuun 15 p:nä 1895.
+
+Tänä aamuna satoi rankasti. En saanut mitään aamiaista. Vartijat
+säälivät minua ja antavat minulle vähän mustaa kahvia ja leipää.
+
+Kun ilma hiukan kirkastuu, menen minä kävelylle ja kuleskelen sillä
+pienellä maa-alalla, joka on minulle luovutettu. Saari on synkkä ja
+autio; muutamia kookospalmuja, kuivettunut maakamara, josta kaikkialla
+kohoaa pasalttiröykkiöitä.
+
+Kello 10 tuodaan minulle päivän ravinto, palanen savustettua läskiä,
+hiukan riisiä, muutamia raakoja kahvinpapuja ja hiukan sokeria.
+
+Heitän kaikki mereen [Minä heitin kaikki mereen, sillä läskiä ei voinut
+syödä, minulla ei ollut mitään millä paahtaa kahvia, jotka minulle oli
+ivaten jätetty paahtamattomina.] ja koetan saada tulen syttymään. Ja
+ponnistusten perästä se syttyykin ja minä keitän teetä, jota leivän
+kanssa juon aamiaiseksi.
+
+Voimani taistelevat kuoleman kamppauksessa! Suuri oli uhraukseni, kun
+päätin elää! Minua ei ole säästetty mistään, ei siveellisistä tuskista
+eikä ruumiillisista kärsimyksistä.
+
+Voih, tuo ärjyvä meri, joka aina vaan vyöryy ja möyryää edessäni! Se on
+kaiku sydämestäni. Aaltojen kuohu, joka pärskyy kallioita vasten, on
+niin pehmoisen valkoista, että tekisi mieli heittäytyä siihen ja hukkua.
+
+<tb>
+
+Maanantai-iltana huhtikuun 15 p:nä 1895.
+
+Eilen en saanut päivälliseksi muuta kuin palasen leipää, minä pyörryin.
+Vartijat kun näkivät, kuinka heikko minä olin, antoivat minulle hiukan
+lihasopastaan.
+
+Sitte minä poltan tupakkaa, poltan sitä tyynnyttääkseni aivojani ja
+vatsaani. Minä uudistan Guyanan kuvernöörille jo 14 päivää sitte
+lähettämäni pyynnön, että saisin omalla kustannuksellani Cayenne'sta
+säilykkeitä, joita minun lain mukaan on oikeus saada.
+
+Ja sinä, rakkaani, ajatteletko tällä hetkellä minua? Entääkö kaiku
+ajatuksistani sinun kuuluvillesi? Aavistatko ja tunnetko sinä, mitä
+minä kärsin? Niin, varmaan sinä tunnet samaa kuin minä, sillä sinä ja
+minä kannamme, samaa taakkaa.
+
+Hirveintä kaikista on ajatus olla tuomittu rikoksesta, josta ei tiedä
+mitään!
+
+Jos maailmassa kerran on oikeutta, niin minun täytyy saada takaisin
+kunniani, ja syyllisen ilkiön täytyy saada sellaisen rangaistuksen,
+minkä hän ansaitsee.
+
+<tb>
+
+Tiistaina huhtikuun 16 p:nä 1895
+
+Viimeinkin sain nukkua, olinkin jo kovin väsynyt.
+
+Ensimäinen ajatukseni herättyäni olit sinä, rakas, kallis vaimoni.
+Mietin mitä mahdoit silloin tehdä. Varmaankin puuhasit rakkaiden
+lapsukaistemme kanssa. Niistä olet saapa lohdutusta ja voimia
+velvollisuuksien täyttämiseen, jos minä sorrun, ennenkun pääsemme
+päähän.
+
+Sitte minä hakkaan puita. Kun minä kaksi tuntia paukutan niin,
+että veri ja hiki tippuu, saan päivän tarpeet pilkotuksi. Kello
+kahdeksan aikaan saan palasen raakaa lihaa ja leipää. Teen tulen,
+jonka vihdoinkin saan syttymään. Mutta merituuli puhaltaa savun
+silmiini, niin että niitä vihavoittaa. Saatuani tarpeeksi hiiliä,
+asetan lihapalasen muutamien rautapalasten päälle, jotka olen sieltä
+täältä kerännyt, ja paistan sen. Kävi vähän paremmin syönti kuin
+eilen, mutta kyllä oli liha sitkeää ja kuivaa! Päivällinen on paljoa
+yksinkertaisempi: leipää ja vettä. Kaikki nämä ponnistukset ovat
+murtaneet minut.
+
+<tb>
+
+Perjantaina huhtik. 19 p:nä 1895.
+
+Minä en ole kirjoittanut näinä päivinä. Kaikki aikani on mennyt
+taistelussa elämästä, sillä minä tahdon kestää viimeiseen verenpisaraan
+asti, tehkööt minulle mitä tahansa. Ruoka ei ole muuttunut, odotetaan
+yhä ylempiä käskyjä.
+
+Tänä päivänä keitin soppaa lihasta, suolasta ja pippurista, joita
+löysin saarelta. Kesti kolme tuntia, ennenkun sain sen valmiiksi, mutta
+kylläpä kirvelikin silmiäni, se oli kauheaa!
+
+Eikä vieläkään mitään tietoja vaimostani ja lapsistani. Ovatko kirjeet
+otetut takavarikkoon?
+
+Hermostoani rauhoittaakseni aijoin mennä hakkaamaan puita huomiseksi
+päiväksi. Menen hakemaan kirvestä keittiöstä. "Ei saa tulla keittiöön",
+huutaa vartija. Minä menen pois, enkä virka mitään, enkä anna pääni
+painua. Voi jospa voisin elää hökkelissäni, tarvitsematta koskaan mennä
+ulos. Mutta täytyyhän minun hankkia jotakin ravintoa.
+
+Minä aina vähän päästä koetan lukea englanninkieltä, kääntää sitä ja
+saada unohdusta työssä. Mutta minun sekautuneet aivoni eivät sitä
+kestä, neljännestunnin kuluttua täytyy minun jättää se.
+
+Mutta kaikista hävyttömintä ja kerrassaan epäinhimillistä minusta
+on, että pannaan takavarikkoon koko minun kirjevaihtoni. Sen kyllä
+ymmärrän, että minua kaikella tavalla koetellaan estää karkaamasta,
+sehän on vartiokunnan oikeus sekä velvollisuuskin. Mutta minuthan
+haudataan elävältä. Minut estetään avonaisessa kirjevaihdossa
+puhelemasta perheeni kanssa, se on kerrassaan vääryyttä. Tuntuu aivan
+kuin olisi hypätty useita vuosisatoja taaksepäin; nyt olen ollut kuusi
+kuukautta niin teljettynä, etten ole voinut tehdä mitään kunniani
+takaisin saamiseksi.
+
+<tb>
+
+Lauantaina huhtik. 20 p:nä 1895 klo 11 ap.
+
+Olen jo keittänyt ruokani koko päivää varten. Tänään jaoin lihani
+kahteen osaan, toisesta teen lihalientä, toisesta paistia. Olen
+laittanut paistinvartaan saarelta löytämästäni rautapellistä. Juomanani
+on vesi. Kaikki valmistan vanhoissa ruostuneissa läkkikastrulleissa:
+minulla ei ole mitään, millä ne puhdistaisin, ei ole edes lautastakaan.
+Minun täytyy koota kaikki rohkeuteni voidakseni elää.
+
+Olen hyvin väsynyt ja tahdon hiukan levätä vuoteellani.
+
+<tb>
+
+Samana päivänä klo 2 ip.
+
+On ihmeellistä, että meidän vuosisadallamme, sellaisessa maassa
+kuin Ranska, jossa oikeuden ja totuuden aatteet ovat vallalla, voi
+tapahtua niin ilmeistä vääryyttä! Minä olen kirjoittanut tasavallan
+presidentille, minä olen kirjoittanut ministereille ja pyytänyt heidän
+koettamaan saada totuutta ilmi. Ei ole oikein antaa tällä tavalla
+yhden upseerin ja koko hänen perheensä kunnian mennä lokaan, kun
+hallituksella kerta on tarpeelliset keinot hankkiakseen valoa asiaan.
+Minä tahdon oikeutta, minä vaadin kovalla äänellä oikeutta, kunniani
+nimessä.
+
+Iltapäivällä vaivasi minua niin kova nälkä, että minun täytyi,
+tyynnyttääkseni vatsani vaatimuksia, syödä tusina raakoja tomaatteja,
+jotka minä löysin saarelta. [Spitaalitautiset olivat tehneet istutuksia
+saarelle, joista vielä näkyi jälkiä. Tomaattia kasvoi nykyään villinä
+suuret määrät.]
+
+<tb>
+
+Yöllä lauantain ja sunnuntain huhtik. 20 ja 21 p:n välillä 1895.
+
+Minulla oli kuumetta yöllä. Minä olen nähnyt sinusta unta, rakas
+Lucie'ni ja rakkaista lapsistamme, niinkuin minä muutoin joka yö näen.
+
+Kuinka mahtanet kärsiä, minun rakkaani!
+
+Meidän rakkaat lapsemme eivät onneksi ymmärrä vielä mitään; minkälaisen
+käsityksen he muuten saisivat elämästä! Olkoonpa kidutukseni millainen
+tahansa, joka tapauksessa on velvollisuuteni horjumatta kestää niin
+kauvan kuin voimani riittävät, ja minä aijon kestää.
+
+Kirjoitin juuri majuri du Paty'lle ja muistutin häntä niistä kahdesta
+asiasta, jotka hän lupasi minulle tuomioni jälkeen: 1) että hän
+ministerin nimessä antaa jatkaa tiedusteluja; 2) että persoonallisesti
+ilmoittaa minulle niin pian kun saataisiin tietää, että ministeristöstä
+joku antaisi luvattomia ilmiantoja.
+
+Se kurja, joka rikoksen on tehnyt, on joutunut turmiolliselle
+luisuvalle pinnalle, jossa hän ei enää voi seisahtua.
+
+<tb>
+
+Sunnuntaina huhtik. 21 p:nä 1895.
+
+Saarien ylipäällikkö oli niin armollinen ja lähetti tänä aamuna minulle
+lihan mukana kaksi purkillista tiivistettyä maitoa. Joka purkista voi
+saada noin 3 litraa maitoa; jos minä juon puolitoista litraa päivässä,
+niin se riittää minulle neljäksi päiväksi.
+
+Minä en enää välitä soppalihasta, kun en kumminkaan saa siitä
+syötävää. Tänä aamuna leikkasin lihan kahdeksi kappaleeksi, toisen
+paistan aamiaiseksi, toisen illaksi. Kaikki väliajat, mitkä jäävät
+elatushommista, omistan rakkaille omilleni ja ajattelen heidän
+kärsimyksiään. Voi rakkaita raukkoja!
+
+Valkeneeko oikeuden päivä pian? Päivät ovat pitkät, minutit ovat
+tunteja. Minun on mahdoton tehdä mitään ruumiillista työtä; sitäpaitsi
+onkin niin kuuma yhdeksästä aamulla kolmeen iltapäivällä, että on
+mahdoton mennä ulos. En voi koko päivää lukea englanninkieltä,
+aivoni eivät sitä kestä. Ja muuta lukemista ei ole. Iänikuista omien
+ajatuksien jauhamista!
+
+Olin juuri laittamassa tulta keittääkseni teetä. Royale'n saaresta tuli
+kanootti, minun piti sääntöjen mukaan mennä huoneeseeni. Siis pelätään,
+että minä pidän yhteyttä rikosvankien: kanssa!
+
+<tb>
+
+Maanantaina huhtik. 22 p:nä 1895.
+
+Minä nousin tänä aamuna aikaseen, pesin liinavaatteeni ja panin
+villavaatteeni auringon paisteeseen tuulettomaan. Kaikki tyyni
+homehtuu, täällä on niin kostea ja kuuma. Toisinaan on polttavan
+kuumuuden lomassa lyhyviä sadekuuroja.
+
+Eilen minä pyysin saarien ylipäälliköltä jonkinlaisia lautasia; hän
+vastasi, ettei hänellä ollut. Saan olla kekseliäs ja syön milloin
+paperilta, milloin vanhoilta rautapeltipalasilta, joita löydän
+saarelta. Voi aavistaa, miten paljo likaa saan niellä. Mutta minä
+koetan alistua ja kestää kaikki vaimoni ja lasteni tähden. Ja yhä vaan
+jätettynä oman onneni nojaan, yksin ajatuksieni kanssa. Olen todellakin
+viaton marttyyri ja yhtä hyvällä syyllä kuin konsanaan kristityt
+marttyyrit.
+
+Ei vieläkään mitään tietoja omaisista; kahteen kuukauteen en ole saanut
+yhtään kirjettä.
+
+Minä sain tuonnoin kuivatutta kasviksia vanhoissa säilykeastioissa,
+joita pestessäni ja aikoessani laittaa niistä itselleni lautasia
+leikkasin siinä sormeni.
+
+Minä olen saanut käskyn itse pestä liinavaatteeni. Mutta eipäs anneta
+mitään saippuaa sitä varten. Kaksi tuntia kestää, ennenkun saan sen
+tehdyksi ja silloinkin tulee huononpuoleista puhdasta. Onpahan siitä se
+etu, että vaatteet ovat lionneet vedessä.
+
+Minä olen lopussa. Jos saisin edes nukkua. Mutta suuresti epäilen. Minä
+olen siihen määrin ruumiillisesti väsynyt ja kovin hermostunut, että
+kun rupean maata, lentävät ajatukseni rauhattomina omieni luo.
+
+<tb>
+
+Tiistaina huhtik. 23 p:nä 1895.
+
+Alituista ponnistusta hengissä pysyäkseni. En ole milloinkaan ennen
+hionnut niin armottomasti kuin tänä aamuna puita hakatessani.
+
+Olen tehnyt ateriat yhä yksinkertaisemmiksi. Tänä aamuna laitoin
+jonkinlaista keittoa häränlihasta ja valkeista pavuista; sitä söin
+puolet tänä aamuna, loput syön iltasella. Sillä tavalla en tarvitse
+laittaa ruokaa kuin yhden kerran päivässä.
+
+Mutta siitä, että valmistan ruokani ruosteisissa rautapeltiastioissa,
+saan vatsatuskia.
+
+<tb>
+
+Keskiviikkona huhtik. 24 p:nä 1895.
+
+Tänään oli suolasta läskiä, heitin sen menemään. Minä valmistan jotain
+itselleni kuivatuista herneistä ja se on ruokani täksi päivää.
+
+Melkein yhtä mittaa nipistyksiä vatsassa.
+
+<tb>
+
+Torstaina huhtik. 25 p:nä 1895.
+
+Minulle ei anneta kuin yksi tulitikkulaatikko kerrallaan — en ymmärrä
+miksi, sillä eihän niissä ole myrkkyä — ja minun pitää aina näyttää
+heille, kun laatikko tulee tyhjäksi. Tänä aamuna en tahtonut löytää
+tyhjää laatikkoa, ja siitäkös syntyi meteliä ja uhkauksia. Löysin sen
+viimein taskustani.
+
+<tb>
+
+Yöllä perjantaita vasten.
+
+Nämä onnettomat yöt ovat hirmuiset. Päivät kuluvat aina jotenkuten,
+kun on pientä puuhaa, huoneen siistimistä, ruuan laittoa, pesua. Mutta
+niin pian kun rupean maata, niin vaikka olisin kuinka väsynyt, ottavat
+hermot ylivallan ja aivot alkavat riehua. Ajattelin vaimoani ja hänen
+kärsimyksiään, ajattelen rakkaita pienokaisiani ja heidän iloista,
+huoletonta pakinaansa.
+
+<tb>
+
+Perjantaina huhtik. 26 p:nä 1895.
+
+Taas läskiä, annoin sille aika kyydin. Saarien ylipäällikkö tulee
+sitten ja tuo minulle tupakkia ja teetä. Teen sijasta olisin mieluummin
+halunnut tiivistettyä maitoa, jota olin Cayenne'sta pyytänyt, sillä
+vatsakivut eivät ole loppuneet. Lainaksi antavat minulle neljä matalaa,
+kaksi syvää lautasta, kaksi kastrullia, mutta ei mitään niihin pantavaa.
+
+Antoivat minulle myös ne aikakauskirjat, jotka vaimoni on lähettänyt.
+Mutta ei vieläkään mitään kirjeitä, tämä on todellakin epäinhimillistä.
+
+Minä kirjoitan vaimolleni; silloin tunnen aina itseni harvinaisen
+tyyneksi. Aina vaan kehoitan häntä pysymään rohkeana ja tarmokkaana, ja
+hankkimaan kunniamme takaisin puhtaana ja tahratonna, niinkuin se on
+ollutkin.
+
+Kuumuus on niin kauhea, tulee ihan voimattomaksi ja veltoksi.
+
+<tb>
+
+Lauantaina huhtik. 27 p:nä 1895.
+
+Koska kuumuus alkaa jo kello 10 aikaan aamusella, niin minä muutan
+päiväjärjestystä. Minä nousen ylös 1/2 6, sytytän tulet ja keitän
+kahvia tai teetä. Sitte panen kuivat vihannekset kiehumaan, järjestän
+vuoteeni ja siivoan huoneeni ja kohentelen vähän omaa pukuani. Kello
+8 tuovat minulle päivän annoksen, otan kasvikset pois tulelta; niinä
+päivinä, joina saan lihaa, keitän sen sitte. Kaikki kyökkitoimeni on
+tehty liki kymmeneen ja iltasella syön kylmänä sen, mitä on jäänyt
+aamiaisesta, sillä en jaksa enää tuhrata jälestä puolen päivän kolmea
+tuntia tulen kanssa.
+
+Kello 10 syön aamiaisen. Minä luen, työskentelen, uinailen, mutta
+oikeastaan kidun kolmeen asti. Silloin laittaudun oikein vaatteisiini.
+Kuumuuden lakattua, s.o. noin viiden tienoissa, hakkaan puut, tuon
+kaivosta vettä, pesen vaatteeni jne. Kello kuusi syön aamiaisesta
+jääneet kylmät tähteet. Sitte, minut suljetaankin sisään. Se on pisin
+hetki päivästä. Eivät ole antaneet lamppuakaan, vaikka olen pyytänyt.
+Vahdilla on kyllä lamppu etuhuoneessa, mutta sieltä tuleva valo on niin
+vähäinen, etten minä sen valossa näe tehdä mitään työtä. Ei auta muu
+kuin mennä maata, ja silloinkos ajatukseni alkavat lennellä. Taas on
+edessäni tuo hirveä näytelmä, jonka uhrina olen, ja vaimoni ja lapseni
+ja kaikki rakkaani. Kyllä saavat hekin, raukat kärsiä!
+
+<tb>
+
+Sunnuntaina huhtik. 28 p:nä 1895.
+
+Tänään on myrsky. Ryskäen ja paukkuen kulkevat vihuripuuskat ja
+myllertävät kaikki esineet sekaisin. Samanlainen on minunkin
+mielentilani vihanpuuskain kohdatessa; Jospa olisin voimakas ja väkevä
+kuin tuo tuuli, joka puita puistelee ja niiden juuria järkyttää,
+silloin poistaisin kaikki esteet, jotka peittävät totuuden.
+
+Tahtoisin ulvoa kuuluviin kärsimykseni, huutaa ilmi sydämeni epätoivon
+siitä häväistyksestä, joka on kohdannut viatonta miestä ja hänen
+perhettänsä. Voih, minkälaisen rangaistuksen on se ansaitseva, joka
+on saanut tämän kaiken aikaan! Hän on syyllinen isänmaatansa kohtaan,
+syyllinen sitä onnetonta raukkaa kohtaan, jonka perheen hän on
+saattanut epätoivoon, sen ihmisen täytyy olla aivan epäluonnollisen.
+
+Tänä päivänä keksin minä ruoka-astioiden puhdistuskeinon. Tähän
+asti olen minä ne pessyt vaan lämpimällä vedellä ja pyyhkinyt
+nenäliinallani. Mutta rasva ja lika eivät lähteneet niistä. Silloin
+johtui mieleeni, että porossahan on potaskaa. Astiat puhdistuit
+mainiosti, mutta kylläpä tulivat kädet ja nenäliinat näköisiksi!
+
+Minulle ilmoittivat, että minun vaatteeni pestään toistaiseksi
+sairashuoneella. Se onkin hyvä, sillä minä hikoilen niin armottomasti,
+että vaatteeni ovat läpihikiset, sietävätkin perinpohjaisen
+puhdistuksen. Toivokaamme että tämä "toistaiseksi" merkitsee
+vakituisesti.
+
+<tb>
+
+Samana päivänä klo 7 ip.
+
+Olen ajatellut sinua paljon, rakas vaimoni, ja rakkaita lapsiamme.
+Oikeastaan olimme koko sunnuntain yhdessä. Aika kului hitaasti, sangen
+hitaasti, ja ajatukseni synkkenivät kuta enemmän ilta lähestyi.
+
+<tb>
+
+Maanantaina huhtik. 29 p:nä kello 10 ap.
+
+En ole elämässäni ollut niin väsynyt kuin tänä päivänä; minun on
+pitänyt kantaa moneen kertaan puita ja vettä. Eikä sittenkään ole
+aamiaiseni sen kummempia herkkuja kuin vanhoja papuja, jotka ovat
+kiehua jyrisseet neljä tuntia pehmenemättä, vähän muhennosta ja
+vettä juomaksi. Jos tätä elintapaa kestää kauemmin, varsinkin tässä
+ilmanalassa, joka jo itsessään on voimia kuluttava, tulevat voimani
+vähenemään kaikista siveellisistä ponnistuksistani huolimatta.
+
+<tb>
+
+Keskipäivällä.
+
+Turhaan koetin nukahtaa. Olen äärettömästi väsynyt, mutta niin
+pian kun panen maata, hyökkäävät kaikki surut mieleeni, ja tämän
+ansaitsemattoman kohtalon aiheuttama katkeruus nousee sydämestäni.
+Kiihottuneet hermoni estävät minua nauttimasta virvoittavaa lepoa.
+
+Sen lisäksi on ulkona hirveä myrsky, taivas pilvessä ja tukahuttavan
+kuuma.
+
+Oi jos rankka sade tulisi raitistamaan tätä alituisesti lämmintä
+ilmakehää. Meri on sinisen vihreä, aallot ovat raskaan ja suuren
+näköiset, niinkuin aikoisivat kokoontua tekemään suurta mullistusta.
+Kuolema olisi monta kertaa parempi kuin tämä pitkällinen kuoleman
+taistelu, tämä alituinen siveellinen raatelu. Mutta Lucie'n ja
+lapsieni tähden ei minulla ole oikeutta kuolla, minä olen sitoutunut
+taistelemaan niin kauan kuin voimani sen sallivat.
+
+<tb>
+
+Keskiviikkona toukok. 1 p:nä 1895.
+
+Oih, nämä hirveät yöt! Minä nousin kumminkin eilen ylös, kuten
+tavallisesti, puoli kuuden aikaan, pääsin kuin pääsinkin päivän päähän;
+en levännyt ollenkaan ja iltasilla sahasin puita melkein tunnin, siksi
+kun sääreni ja käsivarteni vapisivat, enkä sittenkään saanut unta ennen
+puolta yötä.
+
+Jos edes voisin lukea ja tehdä työtä iltasella, mutta silloin minut
+teljetään sisään hökkeliini jo kuuden ja puoli seitsemän aikaan, eikä
+anneta minulle mitään valaistusta, vahdin lyhdystä näkyy majaani himmeä
+valo, joka on siksi lähellä, että se häiritsee minua nukkuessani, mutta
+ei hyödytä minua vähääkään.
+
+<tb>
+
+Torstaina toukok. 2 p:nä 1895 klo 11.
+
+Eilen illalla tuli posti Cayennesta. Tuleeko minulle vihdoinkin tietoja
+omaisiltani? Sitä olen koko aamun yhtä mittaa kysellyt itseltäni!
+Minulla on ollut niin monta pettymystä näinä kuukausina. Minä olen
+kuullut niin monta inhimillistä omaatuntoa masentavaa asiaa, että
+epäilen kaikkea ja kaikkia, paitsi omaisiani. Minä toivon ja uskon
+varmasti, että he hankkivat valoa tähän asiaan, sillä he asettavat
+kunniantunnon niin korkealle; heillä ei tule olemaan yön lepoa, eikä
+päivän rauhaa, ennenkun ovat saavuttaneet tämän tarkoituksen.
+
+Tulleekohan ne kirjeet perille, jotka minä laitan vaimolleni. Kyllä
+tämä on hirveän mitoittavaa kärsimystä niin heille kuin minullekin!
+
+Täytyy koettaa olla luja, minun ja lasteni kunnia on takaisin saatava!
+
+Minä olen niin yksin, että luulen usein olevani elävältä haudattu.
+
+<tb>
+
+Samana päivänä kello 5 ip.
+
+Royale'n saaresta on kanootti tänne tulossa. Sydämeni sykkii niin,
+että luulisi sen halkeavan. Jokohan nyt vihdoinkin saanen vaimoni
+kirjeet, jotka jo toista kuukautta sitten ovat tulleet Cayenne'en?
+Saanko vihdoinkin lukea hänen rakkaita ajatuksiaan, tuntea kaiun hänen
+rakkaudestaan?
+
+Tunsin ääretöntä onnea, kun vihdoinkin sain kirjeitä, mutta petyin
+kohta surkeasti nähdessäni, että ne olivat osoitettuja Ré'n saarelle ja
+kirjoitettuja ennen minun Ranskasta lähtöäni. Pidätetäänkö siis kaikki
+kirjeet, jotka ovat osoitetut minulle tänne? Eli lähetetäänkö ne ensin
+Ranskaan luettavaksi? Voisivat edes ilmoittaa perheelleni, että he
+tietäisivät lähettää ne ministeriöön.
+
+Kuinka liikutetuksi tulin näistä kirjeistä, vaikka ne olivatkin
+puolentoista kuukauden vanhoja! Ihmeellinen on tämä maailman meno. Koko
+yön näin unta Lucie'sta ja rakkaista lapsistani, joiden tähden tahdon
+elää.
+
+Olin tilannut Cayenne'sta keittiötarpeita ja ruokavaroja, mutta en
+niitäkään saanut.
+
+<tb>
+
+Lauantaina toukok. 4 p:nä 1895.
+
+Päivät ovat ijankaikkisia tässä yksinäisyydessä, kun en saa tietoja
+omaisistani. Joka hetki kysyn itseltäni mitä heistä tulee, miten
+voivat, kuinka pitkälle tutkimukset ovat edistyneet? Viimeinen kirje
+oli helmikuun 18 päivältä.
+
+Aamut kyllä aina menevät mukiin, sillä minun pitää puoli kuudesta
+kymmeneen puuhata ruuanlaitossa. Mutta saamani, ravinto on niin huonoa,
+että voimani vähenevät vähenemistään. Tänään taas suolaista sianlihaa.
+Söin aamiaiseksi kuivia herneitä ja leipää. Päivälliseksi: samaa.
+
+Minä kirjoitan toisinaan muistoon jokapäiväiset pienet tapaukset,
+vaikka ne niin pian haihtuvat paljoa suuremman ja tärkeämmän tieltä, ja
+se on huoli kunniastani.
+
+En kärsi ainoastaan omieni, vaan myös Lucien ja koko perheeni tähden.
+Saavatkohan he edes minun kirjeeni? Paitsi muita huolia, saavat olla
+vielä levottomia minun tähteni.
+
+<tb>
+
+Samana päivänä iltasella.
+
+Yksinäisyydessäni, jota häiritsee ainoastaan aaltojen kohina, johtuivat
+mieleeni ne kirjeet, jotka täällä oloni alkuaikoina lähetin Lucie’lle
+ja joissa kuvasin kärsimyksiäni. Vaimoparallani on kyllä ilmankin
+kärsimistä ja nyt minä valituksillani yhä vaan lisään hänen tuskiaan.
+Minun tulee kaikin voimin koota rohkeuteni, minun tulee esimerkilläni
+antaa hänelle voimia kestämään, jotta hän voisi täyttää tehtävänsä.
+
+<tb>
+
+Maanantaina toukok. 6 p:nä 1895.
+
+Yhä vaan olen yksin omien ajatusteni kanssa, sillä ei ole tullut mitään
+tietoja kotolaisilta.
+
+Yksin on minun kestettävä suruni, arvokkaisuudella täytyy minun
+kestää hirveä rangaistukseni ja antaa vaimolleni ja koko perheelleni
+rohkeutta, sillä he kärsivät varmaan yhtä paljon kuin minä. Ei saa
+sentähden olla heikkoudesta merkkiäkään! Mukaudu siis vaan kohtaloosi,
+siksi kun päivä valkenee, sinun on tehtävä se lastesi tähden.
+
+Turhaan koetan väsyttää hermojani ruumiillisella työllä, mutta ei
+ilmanala eikä voimani salli sitä.
+
+<tb>
+
+Tiistaina toukok. 7 p:nä 1895.
+
+Eilisestä asti on ollut rankka sade. Sateiden lomassa vallitsee
+tukahuttavan kostea kuumuus.
+
+<tb>
+
+Keskiviikkona toukok. 8 p:nä 1895.
+
+Olen niin ärtynyt tästä haudan hiljaisuudesta ympärilläni ja siitä,
+etten kolmeen kuukauteen ole saanut tietoja kotoa, että hakkasin kaksi
+tuntia puita rauhoittaakseni hermojani.
+
+Ponnistamalla kaikki tahdonvoimani, olen saanut taas vähän luetuksi
+englanninkieltä; tavallisesti luen sitä noin kaksi tai kolme tuntia
+päivässä.
+
+<tb>
+
+Torstaina toukok. 9 p:nä 1895.
+
+Tänä aamuna nousin ylös tavallisuuden mukaan päivän valetessa ja keitin
+kahvini, mutta tunsin itseni hyvin heikoksi paljosta hikoilemisesta.
+Minun täytyi uudestaan ruveta pitkälleni.
+
+Minun täytyy pitää ruumistani kunnossa, sillä se ei saa luhistua,
+ennenkun kunniani olen saanut takasin. Vasta sitte on mulla oikeus
+langeta voimattomuuteen.
+
+Vaikka olen koettanut vastustaa, oli minulla kumminkin raju itkukohtaus
+ajatellessani vaimoani ja lapsiani. Oi, asiaan täytyy tulla valoa,
+kunniani täytyy saada takaisin. Ilman sitä näkisin ennemmin molemmat
+lapseni kuolleina.
+
+Hirmuinen päivä, minulla on ollut kouristuksia, itku- ja
+hermokohtauksia, ei mitään ole puuttunut. Mutta sielun täytyy hallita
+ruumista.
+
+<tb>
+
+Perjantaina toukok. 10 p:nä 1895.
+
+Minulla oli kova kuume viime yönä. Minulle ei ole annettu sitä vähäistä
+matka-apteekkia, jonka vaimoni antoi minulle.
+
+<tb>
+
+Lauantaina toukok. 11 p:nä, sunnuntaina 12 ja maanantaina 13 p:nä.
+
+On ollut niin vaikeita päiviä. Kuumetta, vatsanväänteitä, kaikki
+vastenmielistä. Ja mitä tällä ajalla tapahtuu Ranskassa? Kuinka
+pitkälle he ovat jo päässeet tutkimuksissaan?
+
+Sitten minulla on vielä päälle päätteeksi auringon polttama palohaava,
+jonka sain siitä, kun olin vähän aikaa paljain jaloin.
+
+<tb>
+
+Torstaina toukok. 16 p:nä 1895.
+
+Kuumetta kestää yhtä mittaa. Eilisiltana oli kovempi kohtaus, niin että
+veri tunkeutui aivoihin. Minä olen kumminkin pyytänyt saada lääkärin,
+sillä en tahtoisi tähän loppua.
+
+<tb>
+
+Perjantaina toukok. 17 p:nä 1895.
+
+Lääkäri tuli eilen illalla. Hän määräsi 40 centigrammaa kiniiniä
+päivässä ja lupasi lähettää minulle 12 purkkia tiivistettyä maitoa ja
+kaksinkertaisesti hiilihappoista natronia. Vihdoinkin saan maitoruokia,
+ettei minun tarvitse syödä tätä kauheaa ruokaa, jota minä inhoan niin,
+etten ole sitä neljään päivään nauttinut. En ole koskaan luullut, että
+ihmisruumiilla olisi niin suuri vastustusvoima.
+
+<tb>
+
+Lauantaina toukok. 18 p:nä 1895.
+
+Maito, jota sain sairashuoneesta, ei ole tuoreinta. On se kumminkin
+parempaa kuin ei mitään. Otin muutamia minuuttia sitten 40 centigrammaa
+kiniiniä.
+
+<tb>
+
+Sunnuntaina toukok. 19 p:nä 1895.
+
+Kamala päivä. Troopillinen sade koko päivän. Kuume on lakannut kiniinin
+vaikutuksesta.
+
+Minä olen asettanut pöydälle vaimoni ja lapsieni valokuvat, että
+minulla olisi ne aina silmieni edessä. Minun täytyy heiltä saada voimaa
+ja tahdonlujuutta.
+
+<tb>
+
+Maanantaina toukok. 27 p:nä 1895.
+
+Kaikki päivät ovat toistensa kaltaisia, yhtä yksitoikkoisia ja
+hiljaisia. Kirjoitin juuri vaimolleni ja kerroin, että siveellinen
+voimani on suurempi kuin koskaan ennen.
+
+Minun täytyy saada, minä tahdon saada täydellistä valoa tähän hämärään
+asiaan.
+
+Voi minun lapsiani! Minä olen niinkuin eläin, joka tahtoo, että hänen
+ruumiinsa ensiksi poljetaan, ennenkun käydään sen poikien kimppuun.
+
+<tb>
+
+Keskiviikkona toukokuun 29 p:nä 1895.
+
+Sataa lakkaamatta; ilma on niin tukahuttavan painavaa, herpaisevaa.
+Voi kuinka minun hermoni tuottavat kärsimyksiä. En saa edes elää,
+saatikka sitte käyttää rajatonta tarmoani ja tahdonvoimiani johonkin
+kunnolliseen.
+
+Mutta vihdoin tulee jokaiselle vuoronsa. Se kurja, joka on tehnyt tämän
+rikoksen, tulee vielä ilmi. Voi jos saisin hänet viideksi minuutiksi
+käsiini, niin antasin hänen käydä läpi kaikki kidutukset, jotka hän on
+pakoittanut minut kestämään; minä repisin säälittä häneltä sydämen ja
+sisälmykset ulos.
+
+<tb>
+
+Lauantaina kesäk. 1 p:nä 1895.
+
+Posti tulee Cayenne’sta, kulkee saaren editse. Saankohan vihdoinkin
+tuoreita uutisia vaimoltani? Sitten Ranskasta lähdettyäni, s.o. sitten
+helmikuun 20 päivän en ole saanut vähintäkään tietoja kotolaisiltani.
+Oih, minun täytyy kokea kaikki tuskat ja kärsimykset.
+
+<tb>
+
+Sunnuntaina kesäk. 2 p:nä 1895.
+
+Ei mitään. Ei mitään. Ei kirjeitä eikä tietoja asiasta, yhä vaan haudan
+hiljaisuus.
+
+Minä tahdon pysyä pystyssä, vahvana tiedossani että minulla on puhdas
+omatunto ja oikeus puolellani.
+
+<tb>
+
+Maanantaina kesäk. 3 p:nä 1895.
+
+Minä näin juuri postin menevän Ranskaa kohti. Minun sydämeni vapisi ja
+tykytti niin, että se oli haljeta.
+
+Posti tuo sinulle, minun rakas Lucie’ni, viimeiset kirjeeni, joissa
+minä sinulle yhä huudan rohkeutta ja rohkeutta. Koko Ranskan täytyy
+tietää, että minä olen uhri, enkä mikään rikoksellinen.
+
+Petturi! Tätä sanaa mainitessa syöksyy kaikki vereni päähän, koko
+ruumiini vapisee vihasta ja harmista, petturi, pahin kaikista
+hylkiöistä! Ei, minun täytyy elää, minun täytyy kestää kärsimykseni,
+saadakseni nähdä sen päivän, jolloin täydellisesti tunnustettu
+viattomuus riemuitsee.
+
+<tb>
+
+Keskiviikkona kesäk. 5 p:nä 1895.
+
+Nämä pitkät tunnit! Minä en saa enää mitään kirjoituspaperia
+kirjoittaakseni ja työtä tehdäkseni, vaikka useat kerrat olen pyytänyt
+viime kolmen viikon kuluessa; ei minulla ole ollut mitään luettavaa, ei
+mitään, millä ajatukseni muualle johtaisin.
+
+Puoleen neljättä kuukauteen en ole saanut mitään tietoja kotoa.
+
+<tb>
+
+Perjantaina kesäk. 7 p:nä 1895.
+
+Nyt olen saanut paperia ja aikakauskirjoja.
+
+On rankkasade.
+
+Minun päätäni pakottaa kauheasti.
+
+<tb>
+
+Sunnuntaina kesäk. 9 p:nä 1895.
+
+Kaikki vaivaa minua, sydämeni vuotaa verta vähäpätöisimmästäkin
+seikasta. Kuolema olisi vapahdus, mutta en uskalla ajatella sitä.
+
+Ei vieläkään kirjeitä kotolaisilta.
+
+<tb>
+
+Keskiviikkona kesäk. 12 p:nä 1895.
+
+Tänään sain vihdoinkin kirjeen vaimoltani ja perheeltäni. Kirjeet ovat
+saapuneet tänne maaliskuun lopulla ja sitten luultavasti palautetut
+Ranskaan. Enemmän kuin kolme kuukautta viipyvät kirjeet siis matkalla
+luokseni. Voi tuntea kuinka heidän tuskansa ja ääretön harminsa pistää
+esille rivien välistä! Nuhtelen itseäni vieläkin enemmän, kun kirjoitin
+tänne tultuani niin epätoivoisia kirjeitä vaimolleni. Minun olisi
+pitänyt kärsiä aivan yksin eikä antaa heidän jakaa minun kauheita
+kidutuksiani, heillä on jo ennestäänkin kylliksi.
+
+Sitten tulee lisäksi alituinen, tavaton, käsittämätön epäluulo, joka
+yhä enemmän saattaa jo ennestään murretun sydämeni verta vuotamaan.
+
+Kun saarien päällikkö toi kirjeeni minulle, sanoi hän:
+
+"Pariisissa kysytään eikö teillä ole keskenänne sovittua sanakirjaa."
+
+"Etsikää, sanoin hänelle, mitä muuta vielä luullaan?"
+
+"Oh! vastasi hän, ei se näytä siltä kuin uskottaisiin teidän
+viattomuuteenne."
+
+"Ah! Minä toivon eläväni kylliksi kauan voidakseni puhdistaa
+itseni niistä halpamaisista valheista, jotka viha ja intohimo ovat
+synnyttäneet ihmisten mielikuvituksissa."
+
+Meidän täytyy myös kaikkien päästä selville ei ainoastaan tuomiosta,
+mutta myöskin kaikesta, jota sen jälestä on tehty ja sanottu.
+
+Minä olen saanut kyökkiastiani ja ensimäisen kerran säilykkeitä
+Cayenne'sta. Minun aineellinen elämäni on minulle yhdentekevää, mutta
+sen kautta voin minä ylläpitää voimiani.
+
+Kuritusvangit tulevat tänne päivillä tekemään työtä. Sentähden suletaan
+minut hökkeliini, pelosta että keskusteleisin heidän kanssaan! Voi
+inhimillistä rumuutta!
+
+Minä keskeytän tässä päiväkirjani julaistakseni muutamia otteita
+vaimoni kirjeistä, jotka minä sain kesäkuun 12 päivänä. Nämä kirjeet
+olivat tosiaankin tulleet Cayenne'en maaliskuun lopulla, mutta
+sieltä ne oli lähetetty takaisin Ranskaan luettavaksi siirtomaa-
+ja sotaministeriöön. Myöhemmin ilmoitettiin vaimolleni, että hänen
+pitäisi jättää aina joka kuukauden 25 päivänä siirtomaa-ministeriöön
+minulle tulevat kirjeet. Hänet oli kielletty puhumasta "jutusta"
+ja yleisesti julkisistakin asioista. Hänen kirjeensä saivat kulkea
+monen käden kautta, ne luettiin ja niitä tutkittiin, ja useasti eivät
+ensinkään joutuneetkaan minulle; ei niihin siis voinut kirjoittaa
+arkaluontoisista asioista. Sillä kun hän kerran tiesi, mitenkä ne
+tarkastettiin, niin eihän hän esim. ensinkään voinut kirjoittaa niistä
+yrityksistä, mitä asian valaisemiseksi oli tehty, sillä silloinhan
+ne, jotka perikatoamme harrastivat, olisivat voineet käyttää sitä
+hyödykseen.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa helmik. 23 p:nä 1895.
+
+ Rakas Alfred!
+
+ Tulin sangen pahoilleni, kun kuulin sinun lähteneen Re'n saarelta.
+ Olit sielläkin etäällä minusta, mutta minä sain toki puhella kanssasi
+ joka viikko ja kuinka onnellinen olin saadessani tavata sinua,
+ sain silmistäsi lukea kärsimyksesi ja aina ajattelin vaan, miten
+ niitä voisin lieventää. Nyt on minulla yksi ainoa toivomus saada
+ tulla luoksesi, kehoittaa sinua kärsivällisyyteen ja rakkaudellani
+ auttaa sinua tyynesti odottamaan hyvityksen päivää. Tämä oli varmaan
+ kumminkin viimeinen kappale kärsimyksen tiellä, minä toivon ainakin
+ että laivalla on ollut inhimillisiä olennoita, jotka ovat säälineet
+ onnetonta, syytöntä marttyyriä!...
+
+ En hetkeäkään voi olla ajattelematta sinua, rakas mieheni. Yöt ja
+ päivät huolehdin terveydestäsi ja mielentilastasi. Ajattele, että minä
+ en tiedä sinusta mitään enkä saa kuullakaan sinusta mitään, ennenkun
+ tulet perille!...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa helmik. 26 p:nä 1895.
+
+ Ajattelen sinua yötä ja päivää, säälin sinua sydämestäni, tuntuu niin
+ tuskalliselta ajatella että sinä tuolla tavalla lähdet, kuljet siellä
+ myrskyisellä merellä ja että siveellisien tuskiesi lisäksi saat kärsiä
+ ruumiillisia vaivoja. Minkätähden kohtalo meitä niin vainoo?
+
+ Toivon saada olla luonasi, koettaisin vähän hellyydelläni ja
+ rakkaudellani lieventää ääretöntä suruamme; minä olen pyytänyt
+ siirtomaa-ministeriltä lupaa saada tulla luoksesi, sillä lakihan
+ sallii maanpakolaisuuteen tuomittujen vaimojen ja lapsien seurata
+ mukana; en luule että sitä voidaan kieltää minulta; odotan
+ kuumeenomaisella kärsimättömyydellä vastausta...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa helmik. 28 p:nä 1895.
+
+ En voi sanoin selittää suruani ja kaihoani, jota tunnen, kun
+ tiedän sinun joutuvan yhä kauemmaksi; katkerat ajatukset kiusaavat
+ minua päivin, öisin hirveät unennäöt; mutta lapset tulevat
+ suloisille hyväilyineen ja puhtaine sieluilleen muistuttamaan
+ minua velvollisuuksistani sekä siitä, ettei minulla ole oikeutta
+ heittäytyä epätoivoon; silloin ponnistan taas pystyyn ja koetan
+ kaikella huolellani kasvattaa heitä sinun toivojesi mukaisesti ja
+ sinun oivallisia neuvojasi seuraten, jotta heistä tulisi jaloja
+ sieluja, niin että ne sinun takaisin palatessasi olisivat sellaisia,
+ jommoisiksi sinä olet ne kuvaillut.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa maalisk. 5 p:nä 1895.
+
+ Edellisen kirjeeni mukana lähetin sinulle nipun kaikenlaisia
+ aikakauskirjoja, joista saat huvia ja saat aikasi paremmin kulumaan
+ odottaessasi iloista uutista syyllisen löytymisestä. Hyvä Jumala,
+ kunhan ei elämäsi siellä kaukana tulisi kovin vaikeaksi etkä
+ tarvitsisi nähdä siellä puutetta ja voimasi kestäisivät niitä
+ vaikeuksia, jotka sinua kohtaavat...
+
+ Sinun lähdettyäsi Ranskasta on minun ollut puolta vaikeampi olla, niin
+ vaikea, että sitä on mahdoton mihinkään verrata. Olisin sata kertaa
+ onnellisempi, jos olisin luonasi, tietäisin ainakin miten sinä jaksat,
+ miten terveytesi on, millä mielellä olet, enkä tarvitseisi olla niin
+ levoton...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Päiväkirjani jatkoa.
+
+Lauantaina kesäk. 15 p:nä 1895.
+
+Minun on pitänyt olla kolme viikko huoneeseeni suljettuna, sillä
+rangaistusvankeja on ollut täällä rakentamassa kasarmia vahdeille.
+
+Se vasta oli tuskallista.
+
+Viime yönä minulla oli vatsanväänteitä, niin että minun piti pyöriä
+tilallani.
+
+<tb>
+
+Keskiviikkona kesäk. 19 p:nä 1895.
+
+Kuiva ja kuuma; sadeaika lähenee loppuaan. Minun ruumiini on täynnä
+pahkuroita moskittain ja muiden hyönteisten puremista.
+
+Vähät niistä! Ruumiilliset kärsimiset eivät ole mitään henkisten
+tuskieni rinnalla, ei kerrassa mitään.
+
+Aivoni ja sydämeni kärsivät ja valittavat kivusta. Milloinka syyllinen
+tulee ilmi, milloinka tämä surullinen vyyhti selviää? Ja elänkö minä
+edes siihen asti? Toisinaan on koko olentoni vajonnut niin kauheaan
+epätoivoon, että epäilen sitäkin. Ja rakas Lucie-raukkani ja omat
+lapseni! Ei, minä en ole hylkäävä heitä; minä tahdon tukea heitä koko
+sieluni innolla niin kauan kuin minulla on hitunenkaan voimia jälellä.
+Minun täytyy saada takaisin kunniani, lasteni kunnia.
+
+<tb>
+
+Lauvantaina kesäk. 22 p:nä klo 1 ip.
+
+On mahdotonta nukkua. Kello puoli seitsemästä illalla olen ollut
+sisällä ilman muuta valoa kuin vahtimiehen lyhdystä tuleva
+kajastus. Enkä muutenkaan voisi lukea koko yötä englanninkieltä. Ne
+aikakauslehdet taas, jotka minulle tulevat, ovat pian luetut.
+
+Sitten vielä puuhaavat vahtihuoneessa myötäänsä edestakaisin ja
+paukuttavat ovia. Vahtia kun muutetaan joka toinen tunti ja sitä
+paitsi yövahti käy merkitsemässä joka tunti ajan kulun vahtituvassa.
+Tämä alituinen edestakaisin kulkeminen, tämä lukkojen ja telkien
+kalisteleminen tuntuu kymmenkertaiselta unissani.
+
+Milloinka tämä hirveä ansaitsematon kidutus loppuu?
+
+<tb>
+
+Tiistaina kesäk. 25 p:nä 1895.
+
+Vangit tulevat taas saarelle työhön. Minut suljetaan hökkeliini.
+
+<tb>
+
+Perjantaina kesäk. 28 p:nä 1895.
+
+Yhä olen suljettu huoneeseeni noitten vankien läsnäolon vuoksi.
+
+Kooten kaiken tahdonvoimani saatan päivittäin tutkia englanninkieltä
+3 à 4 tuntia, mutta muun ajan liikkuvat ajatukseni yksinomaan
+kärsimyksissäni. Minusta tuntuu joskus aivan kuin sydämeni ja pääni
+halkeisivat.
+
+<tb>
+
+Lauantaina kesäk. 29 p:nä 1895.
+
+Olen tänään nähnyt Ranskasta tulevan postilaivan kulkevan saaren ohi.
+Tämä nimi panee minun sieluni värähtämään! Ajattele että isänmaani,
+jolle olen antanut kaikki voimani, kaiken kykyni, saattaa pitää minua
+roistona! Voih! Ihmisjärki ei totisesti jaksa kestää tätä ajatusta.
+
+<tb>
+
+Torstaina heinäk. 4 p:nä 1895.
+
+Olen ollut niin liikutettuna saatuani vihdoinkin tuoreita, terveisiä
+vaimoltani ja perheeltäni, etten ole voinut kirjoittaakaan näinä
+päivinä. Viimeiset kirjeet, jotka sain, olivat kirjoitetut toukokuun 25
+päivänä; viimeinkin ovat ilmoittaneet vaimolleni, että kirjeiden pitää
+kulkea ministeristön kautta.
+
+Asiat ovat entisellään: syyllistä ei ole löydetty. Minä kärsin yhtä
+paljon perheeni tuskista kuin omistani. En tarkoita tässä niitä pieniä
+jokapäiväsiä vastahakoisuuksia, jotka minun sydäntäni loukkaavat.
+
+Mutta minä en saa masentua, minun täytyy rohkaista vaimoani; minä
+tahdon saada takaisin nimeni kunnian ja lasteni kunnian.
+
+<tb>
+
+Tässä on muutamia kohtia niistä kirjeistä, joita sain tähän aikaan
+vaimoltani:
+
+ Pariisissa maalisk. 25 p:nä 1895.
+
+ Toivon että olet terve, kun saat tämän kirjeen... Odotan
+ kärsimättömästi tietoja perille tulostasi, kohta kai sinne tuletkin,
+ sillä kohta olette olleet matkalla kolme viikkoa. Kärsimyksiä on
+ tietysti ollut sinulla tänäkin aikana ja monta hirveää hetkeä saat
+ tietysti vielä kestää, ennenkun totuus tulee ilmi.
+
+ Mathien'lta ei ole vielä tullut lähdetyksi pois. Minä tiedän, että
+ olet aina pitänyt hänestä ja ihaillut hänen kaunista luonnettaan...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa maalisk. 27 p:nä 1895.
+
+ Sydäntäni kouristaa, kun tiedän olevasi siellä aivan yksin, eikä
+ ole luonasi yhtään sielua, joka sinua tukisi ja valaisi rohkeutta
+ ja toivoa sydämeesi. Tahtoisin niin mielelläni olla sinun
+ läheisyydessäsi, jakaa tuskasi ja vähentää sitä läsnäolollani. Minä
+ vakuutan sinulle että ajatukseni ovat paljoa enemmän Salut-saarilla
+ kuin täällä; siellä yksinäisellä saarella olen luonasi hengessä ja
+ koetan kuvitella elämääsi...
+
+ <tb>
+
+ Pariisissa huhtik. 6 p:nä 1895.
+
+ Tänä aamuna luin liikutettuna kertomuksen Salut-saarille tulostasi;
+ sanomalehtien mukaan näkyy Pirunsaari olevan määrätty olinpaikaksesi.
+ Tänne Ranskaan on kyllä tullut tietoja, tulostasi, mutta minä en
+ ole saanut mitään. Minä en voi sanoa kuinka paljon kärsin siitä,
+ että pitää olla eroitettuna rakkaasta puolisostani, enkä saa sinulta
+ edes minkäänlaisia tietoja enkä tiedä mitenkä kestät noita kauheita
+ kärsimyksiä...
+
+ Itsekieltäytymisesi on ihmeteltävä, kärsivällisyytesi niin
+ sankarimainen ja sielusi niin luja, että mekin olemme saaneet siitä
+ voimia; minä olen varma, että me kerran pääsemme asian perille...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa huhtik. 12 p:nä 1895.
+
+ Tämähän on aivan kauheaa, ettei saa mitään tietoja sinusta. Siitä
+ on jo melkein kaksi kuukautta, kun näin sinut ja sen perästä en ole
+ kuullut sinusta mitään, en kerrassaan mitään. Ei yhden yhtä riviä ole
+ tullut sinulta, se on sangen kovaa...
+
+ Minä kärsin sanomattomia tuskia tietäessäni sinun olevan onnettoman;
+ se ajatus repii sydäntäni ja koko olentoani...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa huhtik. 21 p:nä 1895.
+
+ Huhtikuun 21 päivä! Se päivä herättää minussa suloisia muistoja!
+ Tänäpänä tulevat viisi vuotta täyteen onnellisesta yhdessä olomme
+ ajasta; neljä ja puoli vuotta kuluivat suloisessa elämässä, nautimme
+ täydellistä onnea. Silloin tuli yhtäkkiä salaman isku ja särki kaikki.
+ Sanoin sinulle monasti olevani niin onnellinen, etten kaivannut
+ mitään. Tällä kertaa ei minulla ole ainoastaan toivomuksia, vaan
+ palavasti rukoilen, että Jumala antaisi meidän tänä vuonna saada
+ onnemme takaisin, antaisi meille kunniamme, joka meiltä on ryöstetty
+ ja että sinä taas tulisit iloiseksi ja onnelliseksi...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa huhtik. 24 p:nä 1895
+
+ En vieläkään ole saanut sinulta mitään, ja olen siitä aivan onneton.
+ Joka aamu toivon, että nyt saan. Joka ilta näen, että turha oli
+ toivoni. Voi! Sydänparkani, kyllä saat kärsiä...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa huhtik. 26 p:nä 1895.
+
+ Tämä päivä on ollut, elämäni kauhein päivä. Eräässä sanomalehdessä
+ mainittiin, että sinä olet sairaana! Tämä tieto on tuottanut minulle
+ selittämättömiä tuskia. Tietäen, että olet siellä sairaana, yksin,
+ enkä saa olla sinua hoitamassa, vaalimassa, se on vallan kauheaa.
+ Sydämeni ja koko olentoni kärsii sanomattomasti. Ja minä kun olen
+ kehottanut sinua elämään ja olen itse elänyt toivossa näkeväni sinut
+ vielä kerran onnellisena; mustat ajatukset täyttävät aivoni. Käännyin
+ epätoivoisena siirtomaa-ministerin puoleen. Hän sanoi uutisen olevan
+ perättömän.
+
+ Milloinka saan ensimäisen kirjeen sinulta? Minä odotan sitä
+ lapsellisella kärsimättömyydellä...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa toukok. 5 p:nä 1895.
+
+ Se kirje, jota olen odottanut siitä asti kun tulit perille sinne,
+ ei ole vielä saapunut. Siitä asti kun tiesin ranskalaisen postin
+ tulleen (huhtik. 23 p:nä), sykkii sydämeni joka kerta kun postin
+ tuoja tulee ja joka kerta petyn. Samoin on luvansaanninkin kanssa;
+ siirtomaa-ministeri ei ole vielä vastannut molempiin hakemuksiini,
+ jotka lähetin jo helmikuussa. Mitä minun on tekeminen? Mitä minun on
+ ajatteleminen?
+
+ Pikku Pierresi rukoilee joka ilta että pian pääsisit kotiin. Pikku
+ raukka, hän oli tottunut vaan näkemään auringonpaistetta elämässä
+ eikä ymmärrä miksikä hänen rukouksensa ei tule kuulluksi ja hän lukee
+ sen aina toiseen kertaan pelosta, ettei se ensi kerralla ole tullut
+ luetuksi kylliksi hartaasti...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa toukok. 9 p:nä 1895.
+
+ Viimeinkin sain sinulta kirjeen. En voi sanoin selittää — iloa,
+ jota tunsin ja kuinka sydämeni sykki nähdessäni rakkaan käsialasi,
+ lukiessani noita riviä, joita sinä olit kirjoittanut, ensimäiset mitkä
+ sinulta sain perille tulosi jälestä, s.o. liki kaksi kuukautta sitten.
+ Kärsin kanssasi.
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Päiväkirjani jatkoa.
+
+Lauantaina heinäk. 6 p:nä 1895.
+
+Elämäni on yhä samaa kuin ennenkin, epäilyksien ja alituisen valvonnan
+alaisena, tuhansia kärsimyksiä päivässä. Sydämeni kiehuu vihasta, mutta
+minun täytyy arvoani ylläpitääkseni estää sitä näkymästä.
+
+<tb>
+
+Sunnuntaina heinäkuun 7 p:nä 1895.
+
+Vangit ovat viimeinkin lopettaneet työnsä. Minäkin olen eilen ja tänä
+päivänä pessyt pyyheliinani, puhdistanut keittoastiani lämpimällä
+vedellä ja paikannut liinavaatteeni, jotka ovat kurjassa tilassa.
+
+<tb>
+
+Keskiviikkona heinäkuun 10 p:nä 1895.
+
+Nyt alkaa kaikenlainen piinaviikko uudella vauhdilla. En enää uskalla
+kulkea asuntoni ympärillä, en enää uskalla istuutua sen taakse eräälle
+paikalle, jossa on hiukan vilpoista ja varjoisaa. Sen lisäksi on minua
+ruvettu pitämään rangaistusvangin muassa, en enää saa sokeria enkä
+kahvia, joka päivä palan huonoa leipää ja ainoastaan kahdesti viikossa
+250 gr. lihaa. Toisina päivinä muhennosta tai suolaista läskiä. Ehkenpä
+kielletään tämän uuden määräyksen mukaan säilykkeiden tuontikin
+Cayenne'sta.
+
+Pysyn tästä lähtien hökkelissäni, elän vedellä ja leivällä, kestän sen
+verran kuin kestän.
+
+<tb>
+
+Perjantaina heinäkuun 12 p:nä 1895.
+
+Ei tämä minun ravintoni näy olevan vankien annos, vaan erityisesti
+minua varten tarkoitettu. Eivät toki kuitenkaan pidättäneet Cayenne'sta
+tulevia säilykkeitä.
+
+Mutta mitäs siitä?
+
+Minun hermoni, aivoni ja sydämeni, nehän ne kärsivät!
+
+Mahdotonta mennä istumaan sille ainoalle paikalle, missä on varjoa
+päivällä, missä merituuli puhaltaisi minua kasvoihin, kuvaten
+ajatuksiani.
+
+<tb>
+
+Samana päivänä iltasella.
+
+Sain juuri säilykkeitä Cayenne'sta. Ruumiin ravinto on kumminkin
+sangen vähän merkitsevää, toista ovat ne tuskat, joita minä kärsin.
+Minua vahditaan, etten pääsisi karkaamaan — niinkuin milloinkaan
+olisin yrittänytkään sitä, sillä ainoa, mitä tahdon, on saada takaisin
+kunniani — mutta minua vakoillaan aina, ja kaikkea mitä minä teen,
+arvostellaan epäluuloisesti. Jos minä kävelen nopeasti, sanotaan että
+minä väsytän vahdin, joka kulkee mukanani; jos minä istun hökkelissäni,
+niin minua uhataan rangaista. Mutta vielä on kerran tuleva se päivä,
+jona asia valkenee.
+
+<tb>
+
+Sunnuntaina heinäkuun 14 p:nä 1895.
+
+Joka paikassa heiluu trikoloori, lippu, jota aina olen palvellut
+kunnialla. Tuskani on niin valtava, että kynä putoo kädestäni, on
+sellaisia tunnelmia, joita on mahdoton selittää.
+
+<tb>
+
+Tiistaina heinäkuun 16 p:nä 1895.
+
+Kuumuus on hirvittävä. Se osa saarta, jossa minä saan olla, on aivan
+paljas, kookkospalmuja on vaan toisessa päässä saarta.
+
+Suurimman osan päivää oleskelen huoneessani. Eikä ole mitään lukemista!
+Viime kuun aikakauslehdet eivät ole vielä tulleet.
+
+Mitä minun vaimoni ja lapseni tekevät tällä aikaa?
+
+Haudan hiljaisuus vaan vallitsee ympärilläni.
+
+<tb>
+
+Lauantaina heinäkuun 20 p:nä 1895.
+
+Päivät kuluvat kamalassa yksitoikkoisuudessa ja tuskassa, paremman
+päivän toivossa.
+
+Ainoana työnäni luen vähän englanninkieltä.
+
+Tämä on haudassa olemista ja vielä kamalampaa, kun sydän oli matkassa.
+
+Iltasella rankka sade, sen perästä kuuma, veltostuttava sumu. Minuun
+tulee kuume.
+
+<tb>
+
+Sunnuntaina heinäkuun 21 p:nä 1895.
+
+Olin koko yön kuumeessa; oksennuksia yhtä mittaa. Vahdit näkyvät yhtä
+paljon kärsivän ilmanalasta kuin minäkin.
+
+<tb>
+
+Tiistaina heinäkuun 23 p:nä 1895.
+
+Tämäkin yö oli huono. Reumaattisia tai paremminkin hermoilisin
+kolotuksia vuorotellen kylkiluissa ja hartioissa. Mutta minä tahdon
+taistella tautiani vastaan, minä tahdon elää, minä tahdon nähdä
+päätöksen.
+
+<tb>
+
+Keskiviikkona heinäkuun 24 p:nä 1895.
+
+Minut valtaa vielä lisäksi kyllästyminen kaikkeen. Ei koskaan yhtä
+miellyttävää naamaa, ei koskaan puhelutoveria, yöt päivät yksin omien
+ajatustensa ja tunteitteinsa kanssa!
+
+<tb>
+
+Sunnuntaina heinäkuun 28 p:nä 1895.
+
+Posti on tullut Ranskasta. Mutta minun kirjeeni käyvät ensin
+Cayenne'ssa ja tulevat sitten vasta tänne, vaikka ne on luettu ja
+tarkastettu Ranskassa.
+
+<tb>
+
+Maanantaina heinäkuun 29 p:nä 1895.
+
+Yhtä ja samaa, voi haikeaa! Yöt ja päivät taistella itsensä
+kanssa, etsiä rauhaa myrskyäville ajatuksille, tukahuttaa sydämen
+malttamattomuus; sanalla sanoen voittaa elämän kauhut.
+
+<tb>
+
+Saman päivän iltana.
+
+Raskas, tukahuttava, uuvuttava ilma. Minun hermoni ovat jännitetyt niin
+tiukalle kuin viulun kielet. Me olemme kuivassa vuodenajassa ja tätä
+kestää tammikuuhun asti. Toivokaamme että kaikki on päättynyt siihen
+mennessä.
+
+<tb>
+
+Tiistaina heinäkuun 30 p:nä 1895.
+
+Yksi vahti on mennyt pois, sillä häneen tuli kuume. Se on jo toinen,
+jonka on täytynyt lähteä pois, sen jälkeen kuin minä tulin. Minä
+kaipaan häntä, sillä hän oli kunnon mies, joka teki tehtävänsä
+tarkasti, uskollisesti ja tunnollisesti ja oli kumminkin ystävällinen.
+
+<tb>
+
+Keskiviikkona heinäkuun 31 p:nä 1895.
+
+Koko viime yön näin unta sinusta, rakas Lucie, ja lapeistamme. Odotan
+kärsimättömästi postia Cayenne'sta. Minä toivon, että se tuo minulle
+kirjeitä. Tuovatkohan ne hyviä uutisia? Jokohan vihdoinkin on päästy
+sen konnan jälille, joka on tehnyt tämän hirveän rikoksen?
+
+<tb>
+
+Torstaina, elokuun i p:nä keskipäivällä.
+
+Posti tuli Cayenne'sta tänä aamuna neljänneksen yli seitsemän.
+
+Tuoko se minulle kirjeitä ja minkälaisia tietoja? En ole vielä saanut
+mitään.
+
+<tb>
+
+Puoli viisi iltapäivällä.
+
+En vieläkään mitään. Odottavan aika on pitkä.
+
+<tb>
+
+Kello 9 iltasella.
+
+En ole saanut mitään. Katkera pettymys!
+
+<tb>
+
+Perjantaina elok. 2 p:nä 1895, aamulla.
+
+Olen viettänyt kauhean yön. Mutta minun tulee kuitenkin yhä rohkeasti
+taistella. Joskus valtaa minut vastustamaton halu saada itkeä sydämen
+pohjasta, mutta minä hillitsen kyyneleeni, sillä häpeää on näyttää
+heikkouttani vahdilleni, jotka minua yöt päivät vartioivat.
+
+Ei saa hetkeäkään olla yksin suruineen!
+
+Nämä liikutukset heikentävät minua ja murtavat sekä sieluni että
+ruumiini voimat. Mutta kun kirjoitan Lucie’lle, tahdon häneltä kätkeä
+suruni ja rohkaista hänen mieltänsä. Lastemme täytyy saada pää pystyssä
+kulkea elämän läpi, käyköön minulle miten tahansa.
+
+<tb>
+
+Kello 7 iltasella.
+
+Minun postini oli tullut, mutta nyt vasta jättivät sen minulle. Ei
+mitään uutta. Mutta minä tahdon olla kärsivällinen loppuun asti; se
+salaliitto, jonka uhrina olen, täytyy saada selville.
+
+Minun on vielä kärsittävä.
+
+<tb>
+
+Tässä on muutamia paikkoja vaimoni kirjeistä, jotka sain elokuun 2
+päivän iltana:
+
+<tb>
+
+Pariisissa heinäkuun 6 p:nä 1895.
+
+Minä odotan suurimmalla malttamattomuudella muutamia ystävällisiä riviä
+sinulta, joitakin tietoja terveydestäsi, josta olen hyvin levoton.
+Laiva tuli toukokuun 23 päivänä, nyt on jo kesäkuun 6 päivä, enkä
+vieläkään ole saanut kirjeitäsi. Joka kerta kun posti tulee, olen
+jännityksessä, mutta ei mitään tule. Olen aina ajatuksissani sinun
+luonasi, kuulun sinulle kokonaan...
+
+<tb>
+
+Pariisissa heinäkuun 7 p:nä 1895.
+
+... Juuri kun olin sinulle kirjoittamassa, sain sinun rakkaat, hyvät
+kirjeesi... Sinun kärsivällisyytesi antaa minulle voimia, sinä
+ylläpidät minua... Siksi voin elää tällä tavalla sinusta erotettuna,
+vaikka tiedän sinun kärsivän niin julmia tuskia, että toivoni ja
+luottamukseni tulevaisuuteen on rajaton. Mutta minä kärsin niin
+erillään olosta, että olen uudestaan jättänyt anomuksen, jossa pyydän
+päästä luoksesi maanpakolaisuuteen. Olisin onnellinen saadessani elää
+samaa elämää kuin sinä, olla sinun luonasi, osoittaa sinulle rajatonta
+rakkauttani.
+
+Minä tuntikausia luen kirjeitäsi moneen kertaan; ne tuottavat minulle
+lohdutusta odottaessani sitä onnellista hetkeä, jolloin saan tavata
+sinua...
+
+Lucie.
+
+<tb>
+
+Kun ajattelin asemaani täällä Salut-saarilla, arvasin aivan minkälaisen
+vastauksen vaimoni tulisi saamaan pyyntöönsä. Tiesin että siihen ei
+suostuta.
+
+<tb>
+
+Päiväkirjani jatkoa.
+
+Lauantaina elokuun 3 p:nä 1895.
+
+En ole nukkunut tippaakaan koko yönä. Nämä mielenliikutukset murtavat
+minut aivan kokonaan.
+
+Näin paljon surua kertyy odottamatta ympärilleni ja minä en taida sille
+mitään.
+
+<tb>
+
+Sunnuntaina elokuun 4 p:nä 1895.
+
+Minä olen kaksi tuntia 1/2 6:sta 1/2 8:aan pessyt pyyheliinoja ja
+villahousuja ja puhdistanut kyökkiastiat. Se työ väsyttää minua, mutta
+tekee myöskin hyvää. Voi, minä taistelen kaikin voimin ilmastoa ja
+muita kärsimyksiä vastaan, en tahdo antaa myöten, ennenkun tiedän että
+olen saanut takaisin kunniani.
+
+Mutta miten äärettömän pitkiä nämä päivät ja yöt ovat!
+
+Minä en ole saanut kahteen kuukauteen mitään aikakauslehtiä, minulla ei
+siis ole mitään lukemista.
+
+En puhu enää yhtään sanaa, olen vaiti kuin trappisti. [Trappisti on
+eräs uskonlahkolainen. Suom. muist.]
+
+Minä olin pyytänyt Cayenne'sta veistokaluja, saadakseni ruumiillista
+liikettä. Mutta minun pyyntöni kiellettiin. Miksi? Se on taas
+selittämätöin arvoitus. Minä olen yhdeksän kuukauden ajan saanut
+miettiä pääni puhki kaikkia ihmeellisiä asioita, jotka minua ovat
+kohdanneet, enkä ole päässyt selville, siksi en enää jaksa vaivata
+aivojani.
+
+<tb>
+
+Maanantaina elokuun 5 p:nä 1895.
+
+Lämmin yhä yltyy ja minä olen aivan murtunut ja väsynyt tästä yhdeksän
+kuukauden kidutuksesta.
+
+<tb>
+
+Lauantaina elokuun 10 p:nä 1895.
+
+Minä en tiedä kuinka kauan kestän. Sydämeni ja aivoni kärsivät
+surkeasti, tämä kauhea onnettomuus himmentää järkeni, usko
+inhimilliseen oikeuteen, kunniaan ja hyvyyteen häviää tällaisissa
+kauheissa oloissa.
+
+Saat olla rakas Lucie, vakuutettu että jos en hyvinkään kestä tässä
+taistelussa, vaan kaadun, ja sinä saat nämä rivit käsiisi, niin tiedä
+että olen kuitenkin tehnyt niin paljon kuin olen voinut, kestääkseni
+näin pitkää ja vaikeaa kidutusta.
+
+Pysy sinä vaan rohkeana ja lujana, lapsesi olkoot lohdutuksenasi, ja
+auttakoot sinua täyttämään velvollisuutesi.
+
+Kun on hyvä omatunto ja on tehnyt velvollisuutensa, niin voi aina
+kulkea pää pystyssä ja puolustaa kunniaansa.
+
+<tb>
+
+Maanantaina syyskuun 2 p:nä 1895.
+
+En ole kaualle aikaa kirjoittanut mitään päiväkirjaani. Mitä
+hyötyä siitä olisikaan? Minä taistelen elämästä, vaikka asemani on
+epätoivoinen ja sydämeni murtunut. Tahdon olla vaimoni ja lasteni luona
+sinä päivänä, kun kunniamme meille palautetaan.
+
+Toivokaamme tämän kerran päättyvän. Sydämeni on niin sairas. Eilen
+pyörryin ja sydämeni herkesi yhtäkkiä lyömästä. Luulin kuolevani, ilman
+kipuja. Mitähän se lienee ollut, en ymmärrä ensinkään.
+
+Odotan postintuojaa.
+
+<tb>
+
+Perjantaina syyskuun 6 p:nä 1895.
+
+Eikä mitään kirjeitä! Ihmiskieli on kykenemätön kuvaamaan tätä
+kärsimysten paljoutta! Kuolleet ovat onnellisempia!
+
+Ja minun pitää vaan elää viimeiseen hengenvetoon asti, niin kauan kun
+vaan sydämeni tykyttää!
+
+<tb>
+
+Lauantaina syyskuun 7 p:nä 1895.
+
+Sain juuri ikään kirjeitä. Syyllistä ei ole vielä saatu ilmi.
+
+<tb>
+
+Palasia niistä kirjeistä, joita tähän aikaan sain vaimoltani.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa heinäkuun 8 p:nä 1895.
+
+ Olen saanut kirjeesi toukokuulta ja kesäkuun 3 päivältä. Ne tekivät
+ niin hyvää sydämelle. Olin kuulevinani sinun puhuvan, kuvailin rakkaan
+ äänesi kaikuvan korvissani; viimeinkin tuli sinulta jotakin minulle,
+ sinun jalot ja kauniit ajatuksesi kuvastuivat sielussani. En voinut
+ olla itkemättä näitä kaivattuja riviä lukiessani, mutta niistähän
+ näen, että olet parantunut. Sinä olet niin luottavainen ja luja, että
+ pidät meidät kaikki pystyssä. Sinun esimerkkisi auttaa meitä pääsemään
+ tarkoituksemme perille...
+
+ Minä tulin hyvin liikutetuksi sinun Pierrelle kirjoittamastasi
+ kirjeestä; hän oli ihastunut ja hänen pienet kasvonsa loistavat
+ ilosta, kun minä luen hänelle kirjettäsi, jonka hän, osaa ulkoa. Hän
+ on aivan innoissaan, kun hän puhuu sinusta.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa heinäkuun 10 p:nä 1895.
+
+ Minä kehoitan sinua pysymään rohkeana ja kärsivällisenä, kyllä
+ me lujalla tahdolla ja tarmokkaisuudella vielä voitamme kaikki
+ vaikeudet, ja hankimme selville tämän salaisuuden, jonka uhriksi
+ olemme joutuneet. Minulla on tarkoituksena, ainoana toivomuksena,
+ päähänpistona ja Mathieu sekä kaikki toivovat että sinä vielä pääset
+ onnelliseksi, kun totuus tulee vielä ilmi. Minun täytyy saada tämän
+ hävyttömän ja merkillisen jutun alkuunpanijat ja sen syylliset ilmi.
+ Jos emme me itse olisi sattuneet olemaan tämän hirveän rikoksen
+ uhreina, niin minä en ikinä olisi myöntänyt, että niin alhaisia,
+ halpamaisia ihmisiä on olemassakaan, jotka voivat ryöstää koko perheen
+ kunnian ja hankkia syytteenalaiseksi nuhteettoman upseerin, eikä
+ heidän omatuntonsa sittenkään ratkaisevalla hetkellä pahoittaisi heitä
+ tunnustamaan tekoansa.
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Päiväkirjani jatkoa.
+
+Syyskuun 22 p:nä 1895.
+
+Sydämen tykytystä oli koko yön. Tunnen itseni nyt aamusella kovin
+väsyneeksi.
+
+Kun vaan vähänkin ajattelen, niin järkeni pysähtyy siihen paikkaan.
+
+Minut on tuomittu käsialan nojalla, nyt olen melkein vuoden ajan
+pyytänyt oikeutta, en mitään käsialannäytettä, vaan sen roiston
+ilmisaamista, joka on kirjoittanut tämän hävyttömän kirjeen.
+Hallituksella on kaikki keinot käytettävinään. Tämä on jokseenkin
+tavallinen rikos, jonka tekijää ei tunneta, mutta kun kerran sisältö on
+tunnettu, voidaan asiaan hankkia valoa, jos vaan tahdotaan.
+
+Muutoin keinot ovat vähän arvoiset.
+
+Mutta kun vaan ajattelen, että tähän asiaan ei ole hankittu vähääkään
+valoa, niin joudun aivan pois suunniltani. Ah! Minun pitää saada
+oikeutta lapsilleni ja perheelleni ja minä tulen vaatimaan sitä siksi,
+kun sen saan, vaikka tulisin kärsimään mitä.
+
+Mutta kyllä tämä on väärin, että semmoisen ihmisen, joka on niin
+kunniallinen, kuin ikänä kukaan; pitää kärsiä tätä.
+
+Kuolema olisi hyvätyö! Mutta minulla ei ole oikeus sitä ajatellakaan.
+
+<tb>
+
+Syyskuun 27 p:nä. 1895.
+
+Tätä ei jaksa ihmisen voimat kestää. Sehän on sama kuin kärsiä
+kuolemantuskia joka päivä, tahi haudata joku syytön ilmi elävältä.
+
+Voi, tuomitkoon heidän omattuntonsa heidät, koska ovat antaneet tuomita
+minut käsialan nojalla, ilman päteviä syitä, ilman todistajia, ilman
+mitään vaikutinta, alhaisen rikoksen tekemiseen.
+
+Jospa edes olisivat minun tuomitsemiseni jälkeen, kuten minulle
+luvattiin, tarmokkaasti ja voimakkaasti jatkaneet syyllisen etsimistä!
+
+Ja sitäpaitsi on vielä diplomaatillinen tie.
+
+Hallituksella on kaikenlaisia keinoja sellaisen salaisuuden
+ilmisaamiseksi; ja se on sen velvollisuus.
+
+Ah! Ihmiskunta himoineen ja vihoineen, kaikkine siveellisine
+rumuuksineen!
+
+Ah! Ihmiset itsekkäine pyrintöineen, jotka heitä johtavat! Muusta he
+vähät!
+
+Oikeus! Se on kyllä hyvä olemassa, kun on hyvästi aikaa ja kun siitä ei
+satu olemaan vaivaa tai vahinkoa kellenkään!
+
+Välistä minua niin kyllästyttää ja väsyttää, että aion ruveta
+pitkälleni ja antaa asioiden mennä menojaan ja siihen kuolla
+tarvitsematta tappaa itseäni, sillä siihen minulla ei, paha kyllä,
+koskaan ole oikeutta.
+
+Kärsimykseni tulevat liian tuskallisiksi.
+
+Tästä täytyy tulla loppu. Minun vaimoni on kohottava äänensä,
+syyttömien äänen, joka pyytää oikeutta.
+
+Jos minun olisi taisteltava vain oman elämäni edestä, niin en totisesti
+menettelisi tällä tavalla; mutta minä elän kunniani, tähden, ja
+taistelen askel askeleelta.
+
+Ruumiin tuskat eivät ole mitään, mutta sielun tuskat ovat hirveät.
+
+<tb>
+
+Syyskuun 29 p:nä 1895.
+
+Tänä aamuna oli ankara sydämen tykytys; olin tukehtumaisillani. Kone
+taistelee, mutta kuinka kauvan se on kestävä.
+
+Yöllä näin kauhean unen, huusin ääneen rakasta Lucie raukkaani.
+
+Oi, jos olisin yksin! Inhoon ja vihaan ihmisiä niin, että haluaisin
+saada rauhaa, ikuista rauhaa.
+
+<tb>
+
+Lokakuun 1 p:nä 1895.
+
+En tiedä enää miten kuvata tunteitani. Tunnit tuntuvat vuosisatojen
+pituisilta.
+
+<tb>
+
+Lokakuun 5 p:nä 1895.
+
+Olen saanut kirjeitä kotoa. Ei mitään ole saatu selville. Kaikista
+näistä kirjeistä huokuu tuska, sellainen kärsimyksen huuto, että se
+järkytti koko olentoani.
+
+Minä kirjoitin myös tasavallan presidentille seuraavan kirjeen:
+
+"Syytettynä ja sitten tuomittuna käsialan nojalla alhaisimmasta
+rikoksesta, minkä sotilas voi tehdä, olen sanonut ja sanon vieläkin,
+ett'en ole kirjoittanut tuota kirjettä, ja ett'en koskaan ole pettänyt
+kunniaani.
+
+"Vuoden ajan olen nyt saanut kitua hirveimmissä oloissa, mihin ihminen
+voi joutua!
+
+"En tarkoita yhtään ruumiillisia kipuja, ne eivät merkitse mitään;
+sielun tuskat ovat jotakin.
+
+"Kauhea on kärsiä tätä yksinään, mutta vielä kauheampaa on, kun tietää
+kaikkien omiensa kärsivän samaa. Koko perhe saa kestää kuolemantuskia
+inhottavan rikoksen vuoksi, jota en ole koskaan tehnyt.
+
+"En rukoile armoa enkä laupeutta eli siveellisiä todisteita; sitä vaan
+rukoilen, että hankitaan täyttä valkeutta tähän salajuoneen, jonka
+uhrina perheeni ja minä olemme.
+
+"Että olen pysynyt hengissä ja että vielä elän, — siihen on, Herra
+Presidentti, syynä se, että minulla on pyhä velvollisuus täytettävänä
+perhettäni kohtaan, muutoin olisin jo kukistunutkin tämän kuorman alle,
+sillä liian raskas tämä on inhimillisille hartioille.
+
+"Minun hirveän erehdyksen kautta ryöstetyn kunniani nimessä, vaimoni,
+lasteni nimessä — oi, Herra Presidentti, teitä minun sydämeni vannottaa
+isänä, ranskalaisena, rehellisenä miehenä — rukoilen minä teiltä
+oikeutta ja koko sielullani ja kaikesta voimastani, kädet ristissä
+pyytämällä pyydän teidän hankkimaan valoa tähän surulliseen tapaukseen,
+että viimeinkin loppuisi tämä hirveä kärsimys, jota yksi mies ja koko
+perheensä, jolle kunnia on kaikki kaikessa, hänen tähtensä kärsivät.".
+
+Minä kirjoitin Lucie'llekin, että hänkin puolestaan toimisi
+tarmokkaasti ja päättävästi, sillä nämä kärsimykset tekevät viimein
+meistä kaikista lopun.
+
+Minulle sanotaan, että minä enemmän ajattelen toisten kärsimyksiä kuin
+omiani. Ja siinä onkin perää, sillä jos olisin yksin maailmassa, enkä
+olisi tarvinnut huolia muista kuin itsestäni, niin olisin aikoja sitten
+ollut haudassa. Juuri Lucie ja lapseni antavat minulle voimia elämään.
+
+Ah! minun rakkaat lapseni! Kuolema ei ole minusta mitään. Mutta ennen
+kuolemaani tahdon tietää, että lasteni nimi on puhdistettu tästä
+tahrasta.
+
+<tb>
+
+Muutamia kohtia vaimoni kirjeestä, jotka sain lokakuussa:
+
+<tb>
+
+ Pariisissa elokuun 7 p:nä 1895.
+
+ Minä en malta odottaa sinun kirjettäsi, minun täytyy saada puhella
+ sinun kanssasi, olla lähellä sinun kaunista ja koeteltua sieluasi ja
+ saada sinulta uusia voimia ja rohkeutta.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa elokuun 12 p:nä 1895.
+
+ Viimeinkin sain sinun kirjeesi, minä ahmin niitä, minä luen niitä yhä
+ uudestaan ja uudestaan tavattoman ahneesti.
+
+ Milloinka minä huolenpidollani ja rakkaudellani saan mielestäsi
+ hävitetyksi nämä piinapäivät ja tämän hirveän vuoden, joka on
+ sydämeesi niin syvän haavan jyystänyt. Toivon että voimani olisivat
+ kolme kertaa suuremmat voidakseni pikemmin päästä siihen tuskallisesti
+ odotettuun tarkoitukseen, ja näyttää koko maailmalle, että me
+ olemme puhtaat tästä halpamaisesta liasta, jota meidän päällemme on
+ heitetty...
+
+ <tb>
+
+ Pariisissa elokuun 19 p:nä 1895.
+
+ Silloin kun tahdon rauhoittaa odotuksesta jännittyneitä hermojani ja
+ lieventää kärsimättömyyden kuumetta, tulen sinun luoksesi saamaan
+ lepoa ja uusia voimia.
+
+ Kaikista enin minua vaivaa se ajatus, että sinä olet yksin ja niin
+ kaukana meistä, joita sinä rakastat ja jotka sinua rakastavat koko
+ sielustaan ja olet kauhean pitkän odotuksen uhrina; sinä vaivaat
+ järkeäsi tätä salaisuutta miettiessäsi ja sydänraukkasi, joka on
+ niin hyvä, ja omatuntosi, joka on niin oikeutta rakastava, eivät voi
+ käsittää sellaista halpamaisuutta...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Päiväkirjani jatkoa.
+
+Lokakuun 6 p:nä 1895.
+
+Kauhistuttava kuumuus. Tunnit ovat kuin lyijyä,
+
+<tb>
+
+Lokakuun 14 p:nä 1895.
+
+Kiivas tuuli. Ei voi mennä ulos ollenkaan. Päivä on kamalan pitkä.
+
+<tb>
+
+Lokakuun 26 p:nä 1895.
+
+En tiedä kuinka voin elää. Aivoni ovat mäsänä. Valehtelisin jos
+sanoisin, ett'en kärsi kamalasti ja ett'en usein toivoisi ikuista
+lepoa, ja että taisteluni ihmisten ja olojeni inhoomisen ja
+velvollisuuteni täyttämisen välillä on kauhea.
+
+Mutta aina kun pitkinä öinä eli yksinäisinä päivinäni tunnen vaipuvani,
+aina kun järkeni joutuu epäilyksiin siitä, että minä koko elämäni
+rehellistä elämää elettyäni olen voinut joutua tällaiseen tilaan, ja
+kun tahtoisin sulkea silmäni välinpitämättömänä kaikesta, silloin
+ponnistan kaikki voimani ja sanon itselleni: "Sinä et ole yksin. Sinä
+olet perheenisä, sinun on puolustettava omaa kunniaasi, vaimosi ja
+lastesi kunniaa"; ja minä ponnistan pystyyn langetakseni, paha kyllä,
+taas vähän ajan perästä ja saan taas alkaa samaa uudelleen.
+
+Semmoista nousemista ja laskeutumista on elämäni yhtämittaa.
+
+<tb>
+
+Lokak. 30 p:nä 1895.
+
+Ankaraa sydämenvetoa.
+
+Raskas ja painostava ilma, joka vie kaikki voimat. Tämä on väliaika
+ennen sadekauden tuloa, joka on Cayenne’ssakin kaikista ilkein. Sekö
+vihdoin kaataa minut maahan.
+
+<tb>
+
+Yöllä marrask. 2:sen ja 3:nnen päivän välillä 1895.
+
+Posti on tullut Cayenne'sta, mutta ei mitään kirjeitä minulle.
+
+Voikohan kukaan kuvailla, kuinka äärettömästi se koskee, kun
+kuukausimäärän tuskallisesti odottaa kirjettä omaisiltaan, eikä
+tulekaan mitään.
+
+Enemmän kuin vuoden ajan on jo sydämeni saanut kokea niin monta kovaa,
+että on mahdoton enää laskea sen haavoja.
+
+Tämä tuska, jota jo kumminkin olen saanut kestää niin monet kerrat,
+että olisi siihen luullut jo tottuneen, koskee minuun kumminkin niin
+kovasti, että vaikka nousin tänä aamuna ylös puoli kuuden aikaan ja
+kävelin ainakin kuusi tuntia hermojani rauhoittaakseni, niin en saanut
+sittenkään unta.
+
+Hirveän tuskallista! Ja kuinkahan kauan tämä kestää?
+
+<tb>
+
+Marrask. 4 p:nä 1895.
+
+Hirvittävän kuuma, ainakin 45⁰.
+
+Ei mikään ole niin masentavaa, eikä mikään niin kuluta sielun voimia
+kuin tämä hirvittävä hiljaisuus. Ei kuule yhtä ihmisääntä, ei näe yhtä
+miellyttävää eli ystävällistä naamaa.
+
+<tb>
+
+Marrask. 7 p:nä 1895.
+
+Minnekä on mahtanut joutua se posti, joka on minulle osoitettu? Minne
+se on mahtanut kadota? Onko se jäänyt Pariisiin vai Cayenne'en? Tätä
+kysyn itseltäni alituiseen.
+
+Kysyn itseltäni usein olenko hereillä vai näenkö unta. Tuntuu niin
+uskomattomalta ja käsittämättömältä tämä elämä, jota on kestänyt vuoden.
+
+Jätän syntymämaani Elsassin, jätän riippumattoman asemani omaisieni
+luona, palvelen isänmaatani koko sielullani, kaikella taidollani, ja
+yhtenä kauniina päivänä minä joudun syytteen alaiseksi halpamaisesta,
+inhoittavasta rikoksesta, ja minut tuomitaan muutaman epäluulon alaisen
+kirjeen nojalla; semmoinen voi murtaa ihmisen ikipäiviksi!
+
+Mutta minä olen velvollinen taistelemaan rakkaan Lucie'ni ja lapsieni
+tähden.
+
+<tb>
+
+Marrask. 9 p:nä 1895.
+
+Tämä on sanomattoman pitkä päivä. Ensimäiset sateet. Olen pakoitettu
+pysymään sisällä. Ei mitään lukemista. Ne kirjat, joista oli mainittu
+elokuun kirjeissä, eivät ole vielä tulleet.
+
+<tb>
+
+Marrask. 15 p:nä 1895.
+
+Viimeinkin sain kirjeeni. Syyllistä ei ole vielä saatu ilmi.
+
+Minä vaan koetan pysyä pystyssä, siksi kun voimani tyyten loppuvat.
+Tämä on yhtämittaista taistelua. Ilmanala vie voimat, yksinäisyys
+tappaa tarmon, ei ole mitään lukemista, yksin vaan omien synkkien ja
+epätoivoisten ajatuksiensa raadeltavana.
+
+<tb>
+
+Otteita vaimoni kirjeistä, jotka sain marrask. 15 p:nä 1895.
+
+ Pariisissa syysk. 5 p:nä 1895.
+
+ Monta pitkää hetkeä, monta vaikeaa päivää olemme saaneet kestää sen
+ perästä, kun onnettomuus kohtasi meitä kuin vasaranisku. Toivokaamme,
+ että kovin osa kärsimyksistämme on jälellä päin, olemme eläneet
+ hirveimmät tuskat, omatuntomme on auttanut meitä kestämään vaikeat
+ koettelemuksemme, suokoon Jumala, joka niin kovasti on koetellut
+ minua, meille voimia täyttämään velvollisuutemme loppuun asti...
+
+ Minä ymmärrän tuskasi ja otan osaa niihin, minulla on hirveitä hetkiä
+ ihan niinkuin sinullakin, mutta silloin minä aina ajattelen sinua,
+ sinun rohkaisevaa, kaunista esimerkkiäsi, ja sinun rakkaudestasi saan
+ uusia voimia...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa syysk. 25 p:nä 1895.
+
+ Tämä on viimeinen kirje, jonka kirjoitan tämän postin mukaan; rukoilen
+ taivasta hartaasti, että tämä tapaisi sinut terveenä ja reippaana.
+ Minä en voi tulla luoksesi, en ole saanut siihen lupaa. Minusta on
+ tämä odotus sietämätöntä, ja monelle muulle on tämä katkera pettymys...
+
+ Lucie.
+
+Tämän kirjeen loppuun oli veljeni Mathieu kirjoittanut muutamia riviä:
+
+ Olen saanut sinun hyvän kirjeesi, rakas veljeni, ja on hyvin hauskaa
+ ja ilahduttavaa kuulla sinun olevan niin hyvissä voimissa. Minä
+ en sano sinulle: toivo, vaan: usko, luota! Se ei ikinä voi olla
+ mahdollista, että syyttömän pitää kärsiä syyllisen edestä.
+
+ Ei mene yhtään päivää ett'en olisi hengessä luonasi.
+
+ Mathieu,
+
+<tb>
+
+Päiväkirjani jatkoa.
+
+Marraskuun 30 p:nä 1895.
+
+Minä en viitsi kertoa jokapäiväisistä mieliharmista, minä halveksin
+niitä. Pyydän jotakin, mitä tahansa vähäpätöistä, jotain joka päivä
+välttämätöntä vahtipäälliköltä ja sitä ei anneta. Mutta minä en koskaan
+pyydä toistamiseen, välttääkseni nöyryytystä.
+
+Mutta tämä alituinen kidutus kuitenkin vähitellen samentaa järkeni.
+
+<tb>
+
+Joulukuun 3 p:nä 1895.
+
+Minä en ole vielä saanut lokakuun postia. On synkkä, sateinen päivä.
+Ymmärrykseni alkaa horjua ja sydämeni tahtoo haleta.
+
+Taivas on pikimusta, ilma kostea; oikein kuolema- ja hautauspäivä.
+Minä muistan usein Schopenhauer'ia, joka ihmisen vääryyttä nähdessään
+huudahti:
+
+"Jos Jumala on luonut maailman, niin minä en tahtoisi olla Jumala."
+
+Posti näkyi tulleen Cayenne'sta, mutta minulle ei ole mitään kirjeitä.
+Voi kuinka ikävää!
+
+Ei ole mitään lukemista, eikä muutakaan, joka viihdyttäisi ajatuksiani.
+Ei tule enää kirjoja, eikä aikakauslehtiä minulle.
+
+Minä kävelen koko päivän, siksi kun olen ihan väsyksissä,
+tyynnyttääkseni aivojani ja rauhoittaakseni hermojani.
+
+<tb>
+
+Joulukuun 5 p:nä 1895.
+
+Minkään arvoisia ihmisten omattunnot nykyään ovat?
+
+Tuokin rehellisten miesten kirjoissa oleva Bertillon vannoi
+arvelematta, että koska kirjeen käsiala muistutti minun käsialaani,
+niin se ei voinut olla kenenkään muun kuin minun kirjoittama tuo
+inhoittava kirje. Siveelliset ja muut todisteet eivät tulleet
+kuuloonkaan.
+
+Voi, minä toivon, että jos näillä ihmisillä on vähänkään sydäntä, niin
+sinä päivänä, jona he saavat varsinaisen syyllisen kiini, he ampuvat
+luodin otsaansa, rangaistakseen itseään siitä, että ovat saaneet aikaan
+tällaiset kärsimykset kokonaiselle perheelle.
+
+<tb>
+
+Joulukuun 7 p:nä 1895.
+
+Ai, kuinka minua vaivaa tämä alituinen epäluulon alaisena oleminen
+ja alituinen vahtiminen yötä päivää. Minua pidetään kuin villipetoa,
+niinkuin pahinta pahantekijää.
+
+<tb>
+
+Jouluk. 8 p:nä 1895.
+
+Hermokolotukset päässä tulevat päivä päivältä tuskallisemmiksi. Joka
+tunti, joka minuutti on kärsimistä!
+
+Ja aina vaan haudan hiljaisuus, ei ihmisäänen kajahdusta.
+
+Osanottavainen sana, ystävällinen silmäys tuottaa lievitystä
+pahimmillekin haavoille ja tyynnyttää hetkeksi kirvelevimpiä kipuja.
+Mutta täällä ei ole mitään sellaista.
+
+<tb>
+
+Jouluk. 9 p:nä 1895.
+
+Ei vieläkään mitään kirjeitä. Ne ovat varmaan jääneet Cayenne'en ja
+siellä ne saavat loikoa neljätoista päivää. Postilaiva Ranskasta
+kulki tästä ohi marraskuun 29 p:nä ja silloin luulisi niiden tulleen
+Cayenne'en.
+
+<tb>
+
+Samana päivänä klo 6 iltasella.
+
+Toinen posti Cayenne'sta tuli tänäpänä klo 1. Toiko se nyt minulle
+kirjeitä ja minkälaisia uutisia?
+
+<tb>
+
+Jouluk. 11 p:nä klo 6 i.p.
+
+Ei mitään kirjeitä, sydäntäni vihloo, raatelee.
+
+<tb>
+
+Jouluk. 12 p:nä 1895 aamusella.
+
+Minun postini ei siis ole tullut. Minnekä se on jäänyt? Minä olen
+antanut sähköittää Cayenne'en siitä.
+
+<tb>
+
+Samana päivänä iltasella.
+
+Minun postini on jäänyt Ranskaan! Sydämeeni koskee niinkuin sitä
+puukolla pistettäisiin.
+
+Voi, sinä pauhaava meri, sinä huudat ja valitat lakkaamatta. Se huutaa
+samaa kuin haavoitettu sydämeni!
+
+Minun katkera vihani ihmiskunnan vääryyttä vastaan yltyy toisinaan
+sellaiseen vimmaan, että tahtoisin nylkeä nahkan ruumiistani,
+unohtaakseni ruumiillisen tuskan ajaksi henkiset vaivani.
+
+<tb>
+
+Jouluk. 13 p:nä 1895.
+
+Minut ihan varmaan tappavat näihin tuskiin, tahi hulluksi tulemisen
+pelosta teen itsemurhan. Ja häpeän tästä kuolemasta omistan du Patylle,
+Bertillonille ja kaikille niille, jotka ovat olleet tässä väärässä
+jutussa osallisina.
+
+Joka yö näen unta vaimostani ja lapsistani. Herääminen on aina kamalaa!
+Kun avaan silmäni ja näen tämän hökkelin seinät ympärilläni, kouristaa
+semmonen ahdistus sydäntäni, että tahtoisin ainiaaksi sulkea silmäni,
+enkä enää koskaan mitään nähdä enkä ajatella.
+
+<tb>
+
+Iltasella.
+
+Sydämen kouristuksia ja tukehtumiskohtauksia.
+
+<tb>
+
+Joulukuun 14 p:nä 1895.
+
+Minä pyydän kylpyä, jota minulla lääkärin määräyksen mukaan on oikeus
+saada. Ei, vastaa vahtipäällikkö minulle. Vähän ajan perästä kylpee hän
+itse. Minä en ymmärrä kuinka viitsinkään pyytää häneltä mitään, tähän
+asti en ole pyytänyt mitään asiaa toistamiseen, tästä lähtien en pyydä
+häneltä koskaan mitään.
+
+<tb>
+
+Joulukuun 16 p:nä 1895.
+
+Kymmenestä kolmeen, tunnit ovat kauheat, eikä mitään, joka johtaisi
+painuneita ajatuksia pois tästä yksitoikkoisuudesta.
+
+<tb>
+
+Joulukuun 18 p:nä 1895.
+
+Rakas pikku Pierre'ni, rakas pikku Jeanne'ni, rakas Lucie, näen teidät
+kaikki kolme ajatuksissani. Teidän muistonne antaa minulle voimia
+kestämään tätä.
+
+<tb>
+
+Joulukuun 20 p:nä 1895.
+
+Minua häväistään kaikella tavoin. Kun he tuovat minun pesuni Royale'n
+saaresta, aukovat he kaikki vaatteet sikin sokin, repivät niitä ja
+viskaavat ne sitten minulle kun millekin ilkeälle pahantekijälle.
+
+Aina merta katsellessani, muistelen niitä iloisia, onnellisia
+hetkiä, joita olen sen ääressä viettänyt, vaimoni ja lasteni
+seurassa. Olen näkevinäni Pierre'n kulkemassa rannalla ja itseni
+leikkimässä ja hyppimässä hänen kanssaan, uneksien kauniita unia hänen
+tulevaisuudestaan.
+
+Silloin muistan nykyisen kauhistuttavan asemani, sen häpeän, jolla
+omani ja lasteni nimi on tahrattu; silmäni himmenevät, veri hyökkää
+aivoihini, sydän tykyttää niinkuin se aikoisi haleta, tuska valtaa
+koko olentoni. Asian täytyy valeta, totuuden täytyy tulla ilmi, vaikka
+sitten saisimmekin kärsiä mitä tahansa sen tähden.
+
+<tb>
+
+Joulukuun 22 p:nä 1895.
+
+Ei vieläkään mitään tietoja kotolaisilta, Haudan hiljaisuus. Olen
+viettänyt hirveän yön! Painajainen vaan yltyy edestakaisin kulkevien
+vahtimiesten kolinasta.
+
+<tb>
+
+Joulukuun 25 p:nä 1895.
+
+Voi! sama juttu: ei mitään kirjettä.
+
+Englannin posti kulki ohi kaksi päivää sitten, minun kirjeeni ei
+luultavasti ole vielä tulleet, sillä minä uskon, että ne muuten kyllä
+olisi annettu minulle; mitä minun on ajatteleminen tästä kaikesta?
+
+Sataa yhtämittaa.
+
+Sateen lomassa käyn vähän kävelemässä, ruumistani oikaistakseni.
+Tihutti vähäsen vielä. Vahtipäällikkö tulee ja sanoo minun mukanani
+olevalle vahdille: "Ei saa olla ulkona, kun sataa." — Missä se on
+sanottu? Minua inhoittaa, enkä vastaa, asetun yläpuolelle kaikkia näitä
+jokapäiväsiä neulanpistoja.
+
+<tb>
+
+Yöllä joulukuun 26 ja 27 päivän välillä 1895.
+
+On mahdoton nukkua.
+
+Minua on noin viidentoista kuukauden ajan painanut kamala painajainen;
+milloinka tämä loppuu?
+
+<tb>
+
+Joulukuun 26 p:nä 1895.
+
+Minua väsyttää armottomasti. Aivoni ovat väsyneet. Mitä tämä merkitsee?
+Minkätähden en ole saanut lokakuun kirjeitä? Oi Lucie, jos sinä tulet
+lukemaan nämä rivit, jos minun voimani loppuvat, ennenkuin tämä kidutus
+on loppuun kestetty, niin sinä kyllä voit ymmärtää mitä minä olen
+kärsinyt!
+
+Aina silloin kun heikkous pääsee minussa voitolle ja minä inhoan
+kaikkea, kuiskaan hiljaa kolmea nimeä: Lucie, Pierre, Jeanne ja ne
+herättävät minut henkiin, kohottavat minun tarmoani ja antavat minulle
+uusia, yhä uusia voimia.
+
+<tb>
+
+Samana päivänä kello 11 a.p.
+
+Minä näin juuri Ranskan postin kulkevan tästä ohi. Mutta voi, minun
+kirjeeni pitää ensin mennä Cayenne'en, mutta minä toivon että
+ensimäinen posti, joka tulee Cayenne'sta, tuo ne minulle ja että minä
+vihdoinkin saan tietoja rakkaasta vaimostani, rakkaista lapsistani,
+omaisistani, ja että saan kuulla tämän hirmuisen asian tulleen selville
+ja että tästä hirveästä kidutuksesta vihdoinkin tulee loppu.
+
+<tb>
+
+Sunnuntaina, joulukuun 29 p:nä 1895.
+
+Oi, kuinka viime sunnuntai oli ihana, kun sain viettää koko päivän
+omaisteni seurassa ja leikkiä lasteni kanssa!
+
+Pikku Pierre on nyt melkein viiden vuoden vanha; hän on jo aika iso
+poika. Odotin kärsimättömästi tätä hetkeä saadakseni olla hänen
+kanssaan, jutella hänen kanssaan, kehittää hänen ymmärrystään, opettaa
+häntä ihailemaan kaikkea kaunista, kehittää hänen sielunsa niin
+yleväksi, ettei mikään elämän alhainen rumuus siihen ylettyisi; mutta
+mitä tämä on, ja tämä alituinen miksi?
+
+<tb>
+
+Joulukuun 30 p:nä 1895.
+
+Veri polttaa nahkaani, kuume polttaa suoniani. Milloinka tämä kiusa
+loppuu?
+
+<tb>
+
+Samana päivänä, iltasella.
+
+Minun hermoni kiusaavat minua niin, että minua oikein pelottaa mennä
+nukkumaan. Tämä haudan hiljaisuus, ei mitään tietoja kotoa liki kolmeen
+kuukauteen, ei mitään lukemista, tämä masentaa minut ja tekee minut
+aivan hervottomaksi.
+
+Minun täytyy koota kaiken voimani pysyäkseni pystyssä, mutisen hiljaa
+niitä kolmea nimeä, jotka ovat talismanini: Lucie, Pierre, Jeanne.
+
+<tb>
+
+Joulukuun 31 p:nä 1895.
+
+Hirmuinen yö! Kummallisia unia, hirveitä painajaisunia, jotka
+pusersivat hien ruumiistani.
+
+Tänä aamuna aikaisin näin veneen tulevan Cayenne'sta. Aamusta asti olen
+ollut kummallisessa tuskassa ja joka hetki kysyn itseltäni, saanko
+tietoja kotoani.
+
+Ja niitä odottaessa sydämeni sykkii niin, että se on haleta.
+
+<tb>
+
+Tammikuun 1 p:nä 1896.
+
+Tänä aamuna sain vihdoinkin lokakuun ja marraskuun kirjeet. Ei
+vieläkään mitään, totuutta ei ole vielä löydetty.
+
+Mutta kuinka suuren surun olen saattanut Lucie'lleni viime kirjeilläni;
+mitä tuskia olen tuottanut hänelle kärsimättömyydelläni ja hänen
+sydämensä on kuitenkin yhtä suuri kuin minunkin!
+
+<tb>
+
+Muutamia kohtia vaimoni kirjeistä, jotka sain tammikuun 1 p:nä 1896.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa lokakuun 10 p:nä 1895.
+
+ Tässä postissa ei sinulta, rakas puolisoni, tullut kuin yksi ainoa
+ kirje, ja sitä kirjettä, jonka sinä kirjoitit elokuun 5 p:nä, en minä
+ ole saanutkaan; ja kumminkin ovat nuo kirjoittamasi rakkaat rivit
+ ainoat todistukset olemassaolostasi; ne ovat suurena lohdutuksena
+ minulle, reippautesi rohkaisee minua, tarmosi antaa minulle voimia
+ kestämään taistelussa...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, lokakuun 15 p:nä 1895.
+
+ Tämä päivä herättää mieleeni niin katkeria muistoja, etten malta olla
+ tulematta hetkeksi luoksesi. Minusta tuntuu paremmalle silloin ja minä
+ luulen että se tekee sinullekin hyvää. En tahdo muistuttaa sinulle
+ niitä hirveitä päiviä, jolloin me molemmat kärsimme omalla tahollamme;
+ parasta on olla niitä ajattelematta, haava on vielä auki ja jos siihen
+ koskee, niin se luottaa vaan yhä enemmän kipuja; sen vaan tahdon sanoa
+ sinulle että me olemme täynnä toivoa ja luottamusta, tahtomme on vielä
+ voittava kaikki esteet ja nuo varsinaiset alhaiset rikokselliset
+ saavat vielä ansaitun rangaistuksensa.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, lokakuun 25 p:nä 1895.
+
+ Kuukaudet ovat julmasti pitkiä tällaisessa ikävässä ja ne ovat kaikki
+ yhtä synkän yksitoikkoisia. Tässä lähtee taas uusi posti, kuten
+ edellisetkin tuo tämäkin sinulle toivon sanoja ja kai’un äärettömästä
+ rakkaudestamme... Odotus on pitkä ja ikävä, mutta luota meihin, ei se
+ ole oleva turha...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, marraskuun 10 p:nä 1895.
+
+ Minä luen sinulta saamaani kirjettä vähän väliin ja uudestaan. Minä
+ en tänä aamuna saanut postista mitään muuta kuin sen. Se on sangen
+ kovaa, mutta onhan toki onni, että minulla on tämä pieni kaiku
+ rakkaasta olennostasi. Minä kyllä tiedän, että sinä useamminkin olet
+ tullut puhelemaan minun kanssani, mutta vaikeaahan se on sinulle, kun
+ et uskalla minulle mitään sanoa, etkä täydellisesti purkaa sydäntäsi
+ pelosta, että se vaikuttaisi minuun pahasti.
+
+ Minkätähden eivät saata antaa minulle kirjeitä, jotka minua niin
+ lohduttaisivat? Minkätähden tehdään kahden onnettoman elämä yhä
+ onnettomammaksi?...
+
+ Pienet lapset, Pierre ja Jeanne, ovat kilttiä, ja hyväsydämisiä
+ pienokaisia, ne ovat sangen sievänäköisiä ja kasvavat ja vahvistuvat
+ päivä päivältä. Ja kunhan saamme ilmi totuuden, silloin saat painaa
+ rintaasi vasten näitä pieniä, rakkaita olennolta, joita sinä rakastat
+ niin paljon ja joiden tähden saat niin paljon kärsiä; he rakkaudellaan
+ tekevät elämäsi onnelliseksi ja suloiseksi.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, marraskuun 25 p:nä 1895 keskellä yötä.
+
+ Minun täytyy aamulla aikaseen jättää ne kirjeet, jotka menevät siinä
+ laivassa, joka lähtee 9:tenä päivänä joulukuuta, ja vaikka jo onkin
+ yö, niin täytyy minun vielä puhella kanssasi. Sydämeni silpoutuu
+ surusta, kun en osaa tähän kirjeeseen panna puoltakaan hellyydestäni
+ ja rakkaudestani. Minä en voi kirjoittaa, mitä tunnen sinua kohtaan,
+ sillä tunteeni on niin voimakas; mutta minusta tuntuu niinkuin olisin
+ vaan osa omasta itsestäni, sillä minun sieluni ja sydämeni ovat siellä
+ kaukana sinun luonasi siellä yksinäisellä saarella. Ajatukseni asuvat
+ luonasi yöt ja päivät; se auttaa minua elämään ja tukee minua...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Päiväkirjani jatkoa.
+
+Tammikuun 8 p:nä 1896.
+
+Päivät, ja yöt ovat niin armottoman pitkiä, että niistä ei milloinkaan
+tahdo tulla loppua. Päivällä odotan kärsimättömänä yötä, toivossa
+saavani nauttia virkistävää lepoa; yöllä odotan yhtä hartaasti päivän
+tuloa, toivossa saada työnteolla rauhoittaa hermojani.
+
+Viimeksi saamistani kirjeistä ymmärrän mitenkä hirveä isku minun
+kuolemani olisi omaisilleni; siksi on velvollisuuteni seisoa sitä
+vastaan niin kauan kuin mahdollista.
+
+<tb>
+
+Tammikuun 12 p:nä 1896.
+
+Siihen anomuskirjeeseen, jonka lähetin tasavallan presidentille
+lokakuun 5 p:nä 1895, tuli tämmöinen vastaus: "Hylätty ilman
+selityksiä".
+
+<tb>
+
+Tammikuun 24 p:nä 1896.
+
+Minulla ei ole mitään uutta sanottavaa; tunnit ovat toistensa näköisiä,
+tuskaisena ja hermostuneena odottaessa uuden päivän nousua.
+
+<tb>
+
+Tammikuun 27 p:nä 1896.
+
+Viimeinkin sain kirjanipakan, monta kuukautta sain sitä odottaa.
+
+Kiinnittämällä aivoni johonkin uuteen, tunnen hetkeksi lepoa, mutta
+minä en voi lukea kauan, sillä koko minun olentoni on niin kiihoittunut.
+
+<tb>
+
+Helmikuun 2 p:nä 1896
+
+Posti tuli Cayenne'sta, ei yhtään kirjettä minulle.
+
+<tb>
+
+Helmikuun 12 p:nä 1896.
+
+Sain juuri postini. Ei kuulu vieläkään mitään, mutta minun vaan täytyy
+taistella ja kestää.
+
+<tb>
+
+Muutamia otteita vaimoni kirjeistä, jotka sain tähän aikaan.
+
+ Pariisissa, joulukuun 9 p:nä 1895.
+
+ Sinun kaivatut kirjeesi ovat kuten ennenkin syvästi liikuttaneet
+ minua, ne ovat ainoat onnensäteet tässä minun pitkässä, raskaassa
+ ja tuskallisessa elämässäni. Lukiessani sinun tarmokkaisuudesta
+ ja tahdonlujuudesta uhkuvia kirjeitäsi, tunnen omien voimieni
+ lisääntyvän...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, joulukuun 19 p:nä 1895.
+
+ Viime vuonna tähän aikaan kullimme kärsimyksiemme olevan
+ loppumaisillaan. Olimme panneet koko luottamuksemme oikeuteen, sillä
+ olimme aivan hämmästyksissämme tuosta inhoittavasta erehdyksestä. Koko
+ vuosi on nyt saatu kärsiä hirveintä kidutusta, häpeällisiä solvauksia
+ ja varsinkin sinun elämäsi on ollut kurja, täynnä ruumiillisia ja
+ siveellisiä kärsimisiä...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, joulukuun 25 p:nä 1895.
+
+ Minun täytyy vielä ennen postin lähtöä saada jutella kanssasi. Minä
+ sanon sinulle aina yhtä ja samaa, mutta se on yhdentekevää, minä puhun
+ sinulle kumminkin ja saan lähestyä sinua hetkeksi; ja se tekee minulle
+ hyvää...
+
+ Ja minä olen oikeastaan niin vähän puhunut lapsista, vaikka ne
+ juuri kiinnittävät meidät elämään; näiden pienokaistemme tähdenhän
+ me kärsimme tätä kaikkea; Jumalan kiitos, he eivät aavista itse
+ mitään. Elämä on heille leikkiä, he laulavat, juttelevat, virkistävät
+ kaikkia...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Päiväkirjani jatkoa.
+
+Helmikuun 28 p:nä 1896
+
+Nyt ei ole enää mitään lukemista. Päivät ja yöt ovat yhtä
+yksitoikkoiset. Minä en koskaan aukaise suutani, en pyydäkään mitään.
+Ainoa mitä kysyn on, onko posti tullut? Mutta minua kielletäänkin
+puhumasta eli myöskin — mikä on samaa — kielletään vahtia vastaamasta
+minun yksinkertaisiin ja vähäpätöisiin kysymyksiini.
+
+Tahtoisin niin mielelläni elää siihen asti, kun totuus saadaan ilmi,
+voidakseni huutaa julki tuskani ja kaikki kärsimykseni, joilla minua on
+kiusattu.
+
+<tb>
+
+Maaliskuun 3 p:nä, klo 6 i.p.
+
+Cayenne'sta tuli posti tänä aamuna kello 9. Onkohan siinä minulle
+kirjettä?
+
+<tb>
+
+Maaliskuun 4 p:nä 1896.
+
+Ei mitään kirjeitä. Julma kidutus, joka uudistuu liian usein.
+
+<tb>
+
+Maaliskuun 8 p:nä 1896.
+
+Synkät päivät. Kaikki on minulta kiellettyä; minä olen aina ypöyksin.
+
+<tb>
+
+Maaliskuun 9 p:nä 1896.
+
+Tänä aamuna näin rangaistuslaitoksen päällikön tulevan tänne hyvin
+aikaiseen, Onkohan hänellä minulle jotakin?
+
+Voi ei, ei ollut mitään; hän tarkasti vain kasarmia.
+
+Minä pysyn pystyssä väin hermojani ja tahtoani tavattomasti
+jännittämällä ja tuskallisesti odottaen näiden kärsimysten loppumista.
+
+<tb>
+
+Maaliskuun 12 p:nä 1896.
+
+Viimeinkin sain postin. Ei vieläkään mitään, ah!
+
+<tb>
+
+Otteita vaimoni kirjeistä tähän aikaan:
+
+ Pariisissa, tammikuun 1 p:nä 1896.
+
+ Tämä Uudenvuoden päivä on vielä pitempi, vielä kauheampi kuin muut
+ päivät. Miksi? kysyn itseltäni; kärsimisieni syythän ovat samat olipa
+ yö tai päivä, niin kaavan kun viattomuuttani ei ole tunnustettu; meitä
+ ahdistava paino on niin suuri, ett'emme voi ottaa osaa ulkonaiseen
+ elämään, emmekä voi tehdä eroitusta päivistä. Kumminkin kärsii
+ mielemme näistä tavallista surullisemmista vaikutuksista. Siihen
+ on tietysti syynä se, että nämä päivät ovat toisiansa rakastaville
+ olennoille vielä onnellisempia ja iloisempia hetkiä kuin muut ja että
+ me, jotka olemme niin onnettomia ja joita on niin kovasti koeteltu,
+ tunnemme vielä suuremman halun lähetä toisiamme, tukea toisiamme ja
+ lujalla rakkaudella ylläpitää voimiamme...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, tammikuun 7 p:nä 1896.
+
+ Sain juuri kirjeesi. Kuten ennenkin ovat ne liikuttaneet sieluni
+ sisintä; iloni ja liikutukseni ovat suuret, kun saan nähdä rakasta
+ käsialaasi ja omistaa ajatuksesi...
+
+ Kirjeesi ilmaisevat suurta tarmokkaisuutta, mutta huomaan kyllä
+ myöskin kärsimättömyytesi ja ymmärrän sen hyvästi. Kuinkas se voisi
+ muuten ollakaan! Sinähän olet aina aivan yksin, täydellisesti
+ eristettynä, aina julmassa ahdistuksessa, miettien sitä häpeällistä
+ juonta, joka meidät tekee onnettomiksi, omaisistasi eroitettuna,
+ riistettynä keskeltä onneamme, sinun olosihan on todentotta
+ hirmuisinta mitä voi ajatella!...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Viimeiseen kirjeeseen tammikuun postista oli veljeni liittänyt
+seuraavat rivit:
+
+<tb>
+
+ Rakas veljeni!
+
+ Kuten sanoit kirjeessäsi marraskuun 20 päivältä, kerään kaikki
+ tahdonvoimani, koko ymmärrykseni yhtä tarkoitusta, totuuden
+ ilmisaamista varten, ja sen me vielä saavutammekin.
+
+ Tätä samaa olen sanova siihen asti, kun voin sinulle sanoa: nyt on
+ totuus paljastunut ja asia valennut; sinun täytyy elää ja nähdä se
+ päivä, sinun pitää ponnistaa kaikki voimasi voimaaksesi siveelliset ja
+ ruumiilliset tuskasi ja siihen sinussa on miestä...
+
+ Mathieu.
+
+<tb>
+
+Päiväkirjani jatkoa.
+
+Maaliskuun 5 p:nä 1896, kello 4 aamusella..
+
+On mahdoton nukkua. Pääni on ihan pökkelönä tästä ruumiin ja hengen
+työttömyydestä.
+
+Se kirjanipakka, josta Lucie puhui viime kirjeessään, ei ole vielä
+saapunut minulle. Sitäpaitsi ovat aivoni niin väsyneet, niin sekasin,
+että minun on mahdoton lukea pitemmän aikaa. Mutta ne lyhyet hetket,
+jotka siten pääsen ajattelemasta omaa itseäni, ovat tavallaan levoksi.
+
+<tb>
+
+Maaliskuun 27 p:nä 1896.
+
+Sainpa viimeinkin ne kirjeet, jotka olivat lähetetyt marraskuun 25
+päivä 1895.
+
+<tb>
+
+Huhtikuun 5 p:nä 1896.
+
+Tänä päivänä sain helmikuun kirjeet. Syyllistä ei ole löydetty.
+
+Pois valitus, vaikka saisin kärsiä kuin, niin totuuden täytyy tulla
+ilmi!
+
+<tb>
+
+Palasia vaimoni kirjeistä, jotka sain huhtikuun 5 p:nä.
+
+ Pariisissa, helmikuun n p:nä 1896.
+
+ Minä en ole vielä saanut sinun joulukuun kirjeitäsi, en rupeakaan
+ kertomaan miten ikävälle se on tuntunut, sillä eihän siitä ole
+ mitään hyötyä, eikä kukaan kumminkaan ymmärrä, kuinka sellaisesta
+ levottomuudesta saa kärsiä. Ei voi olla mitään hirveämpää kuin se,
+ ett'ei saa mitään tietoja siltä olennolta, jonka tietää olevan
+ onnettoman ja jonka elämä on minulle sata kertaa rakkaampi kuin
+ omani...
+
+ Monta kertaa kysyn itseltäni, minkätähden juuri me olemme saaneet näin
+ kärsiä, minkätähden juuri me olemme joutuneet tähän kidutuksen, johon
+ verrattuna kuolemakin on suloinen...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, helmikuun 18 p:nä 1896.
+
+ Minä en ole saanut sinulta vieläkään tietoja, vaikka minä tiedän,
+ että ne kirjeet, jotka sinä kolme kuukautta sitten olet kirjoittanut,
+ ovat ministeriössä; minä odotan niitä kärsimättömänä, ne ovat minun
+ kuukautinen ravintoni ja niiden viipyminen tuottaa minulle tuskia...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, helmikuun 25 p:nä 1896.
+
+ Juuri jouduttaessani viimeistä kirjettäni postiin tulivat sinun
+ kirjeesi. Sydämellinen kiitos ihmeteltävästä kestävyydestäsi ja niistä
+ rauhoittavista riveistä, jotka lähetit...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Päiväkirjani jatkoa.
+
+Toukokuun 5 p:nä 1896.
+
+Minulla ei ole enää mitään sanomista. Kaikki on yhtä hirveää.
+
+Tämä kamala tyhjyys! Ei hetken lepoa, ei yöllä ei päivällä. Ihan viime
+aikoihin asti ovat vahdit istuneet vahtihuoneessa ja minä heräsin vaan
+kerran tunnissa, silloin kun he vaihtuivat. Nyt niiden täytyy olla
+liikkeessä yhtämittaa ja useimmilla on puukengät!
+
+<tb>
+
+Päiväkirja pysähtyi tässä enemmäksi kuin kahdeksi kuukaudeksi. Päivät
+vierivät yhtä surullisina, yhtä tuskaisessa odotuksessa, ja minä
+pysyin yhtä lujana enkä antanut minkään tuskien masentaa itseäni. Sitä
+paitsi sain kesäkuussa kovia kuumekohtauksia, joista oli seurauksena
+verentungosta päähän.
+
+Tässä on muutamia otteita niistä vaimoni kirjeistä, jotka sain touko-
+ja kesäkuussa 1896.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, helmikuun 29 p:nä 1896.
+
+ Silloinkun minä sain sinun joulukuun kirjeesi, olivat kaikki minun
+ kirjeeni valmiina lähetettäviksi; ne muutamat rivit, jotka perästäpäin
+ lisäsin, ilmaisivat hyvin laimeasti iloani ja onneani kirjeittesi
+ johdosta. Sinun rakkautta uhkuvat kirjeesi liikuttivat minua syvästi.
+ Kun on äärettömästi onneton ja sydän rikki revelty ja sielu mustana,
+ ei ole mitään sen suloisempaa, kuin keskellä surujansa tuntea armaan
+ rakkautta, tietää että on ystävä, joka panee kaikki voimansa,
+ tahtonsa, ymmärryksensä siveellisesti tukeakseen toista ja siten tekee
+ kymmenkertaiseksi heikon olennon voimat, joka surun suurimmillaan
+ ollessa on masentumaisillaan...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa maalisk. 20 p:nä 1896.
+
+ Voit kuvailla, missä tuskassa olen aina, kun loppupuoli kuuta
+ lähestyy, jolloin posti lähtee täältä. Viimeiseen asti toivon aina
+ saavani lähettää sinulle hyviä uutisia, jotakin toivoa surumme
+ loppumisesta. Mutta ei mitään kuulu, kirjeet lähtevät tyhjinä ja
+ sydäntäni kouristaa ajatellessa, miten petyt saadessasi ne.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa huhtik. 1 p:nä 1896.
+
+ Surumielin lähetin viimeisen postin menemään. Olin viime hetkeen asti
+ toivonut, että saan liittää siihen edes jonkun lohduttavan sanan...
+
+ Mutta ole luja, sitä pyytää kaikesta sydämestään vaimosi, joka
+ rakastaa sinua, ja helläin lastesi nimessä, jotka jo rakastavat
+ sinua nuorten sydämensä voimalla ja tulevat kiittämään sinua, kun
+ oppivat ymmärtämään, minkä suuren uhrauksen sinä olet tehnyt. Mitä
+ minuun tulee, en voi kylliksi ilmi tuoda ihailuani, rakkauttani ja
+ ajatuksiani, jotka yötä päivää seuraavat sinua ja surkuttelevat kovaa
+ kohtaloasi. Sinun surusi, sinun tuskasi, kaikki se paha, joka sinua
+ vaivaa, herättää vastakaikua minun sydämessäni ja saattaa minulle
+ hirveitä tuskia. Minusta ei ole mikään niin julmaa kuin se, ett'en
+ saa olla luonasi tukemassa heikkouttasi, lieventämässä epätoivoasi
+ ja kärsimyksiksi. Olisi ollut suureksi lohdutukseksi minulle tässä
+ kauheassa onnettomuudessa saada olla luonasi vaalimassa sinua,
+ rakastavana olentona läheisyydessäsi kuuntelemassa valituksiasi ja
+ sydämesi purkauksia vastaanottamassa. Palava rakkauteni yhä vaan
+ yltyy eron tuottamasta tuskasta ja siitä, etten saa mitään tietoja
+ yksinäisestä, surullisesta elämästäsi. Minä lopetan kertomasta näistä
+ surullisista tunteista, ne vaan lisäävät kärsimyksiksi ja sitäpaitsi
+ ne ovat liijan syviä ja liijan voimakkaita ilmituotaviksi kylmällä,
+ jokapäiväisellä paperiliuskalla.
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Päiväkirjani jatkoa.
+
+Heinäkuun 26 p:nä 1896.
+
+En ole kaualle aikaa kirjoittanut mitään päiväkirjaani.
+
+Ajatukseni, tunteeni, suruni ovat ennallaan; mutta vaikkakin ruumiini
+ja henkeni yhä heikkonevat, pysyy tahtoni silti yhtä lujana.
+
+En ole edes saanut vaimoni tämän kuukautisia kirjeitä.
+
+<tb>
+
+Elokuun 2 p:nä 1896.
+
+Viimeinkin sain toukokuun ja kesäkuun kirjeet. Ei kuulu vieläkään
+mitään, mutta siitä en välitä. Minä vaan koetan ponnistaa
+ylläpitääkseni ruumistani, aivojani, sydäntäni niin kauan kuin minulla
+on voiman tutuistakaan jälellä ja niin kauan kuin hautaan minut
+kätkevät, sillä tahdon nähdä tämän synkeän näytöksen lopun.
+
+Toivon kaikkien meidän tähtemme, ettei siihen olisi pitkältä.
+
+<tb>
+
+Otteita niistä vaimoni kirjeistä, jotka sain elokuun 2 p:nä
+
+<tb>
+
+Pariisissa kesäk. 10 p:nä 1896.
+
+Kirjoitan sinulle sydän vielä liikutettuna sinun rakkaista, hyvistä
+kirjeistäsi. Aina ensiksi kun saan kirjeesi ja näen rakkaan käsialasi,
+joka tuo minulle ajatuksesi, ainoan viestin sinusta, tulen ikäänkuin
+hulluksi surusta, pääni menee sekasin, en ymmärrä mitään, itken
+vaan. Sitte tyynnyn, häpeän heikkouttani, että olen antanut vallan
+mielenliikutukselleni, ja imen uusia voimia sinun lujuudestasi, sinun
+tarmokkaisuudestasi, omasta lujasta rakkaudestani. Kirjeesi tekevät
+minulle kumminkin hyvin hyvää, ja vaikka liikutuksesta lyyhistynkin
+ihan maan tasalle, saan kuitenkin tuntea henkesi läsnäoloa, kuulla
+rakasta ääntäsi...
+
+<tb>
+
+Pariisissa kesäk. 25 p:nä 1896.
+
+Pistän vielä muutaman rivin näiden kirjeiden mukaan, ennenkun posti
+lähtee, sanoakseni sinulle, että olen luja, että tahtoni on horjumaton
+ja että uskon kunniasi takasin saamisen onnistuvan. Ja minä pyydän:
+katso toivomielellä tulevaisuuteen kuten minäkin, se luottamushan meitä
+tähänkin asti on auttanut kestämään onnetonta kohtaloamme hankkiaksemme
+lapsillemme tahrattoman nimen...
+
+Lucie.
+
+<tb>
+
+Päiväkirjani jatkoa.
+
+<tb>
+
+Elokuun 30 p:nä 1896.
+
+Nyt on taas tuo hermostuttava kirjeiden odotusaika. Jauhan vaan yhtä
+samaa ajatusta: milloin ne mahtanevat tulla ja mitä tietoja tuovat
+tullessaan?
+
+Elokuu on mahtanut olla kauhea Lucie'lle. Ensiksikin hän saa kirjeen,
+jonka minä kirjoitan hänelle heinäkuun alussa kuumeen houreissa, jota
+oli kestänyt 10 päivää ja sen jälestä hän ei saa yhtään kirjettä
+minulta. Tämä kaikki lisää tuskiani. Siksi en voinut hillitä itseäni,
+vaan annoin hänen kuulla epätoivon ja tuskan purkauksiani, ikäänkuin
+hänellä ei olisi ollut kylliksi paha olla ennestään ja juuri kun hän ei
+yhtä kärsimättömästi odottaisi tämän surullisen näytelmän loppua! Rakas
+Lucie-raukkani! Hänen syntymäpäivänsä ei mahtanut olla mikään ilojuhla!
+Luulin, ettei enää voisi kärsiä enemmän kuin mitä minä olin kärsinyt,
+mutta se päivä oli hirveämpi kuin mikään muu. Jos en olisi niin
+hurjasti ponnistellut hillitäkseni sydäntäni ja koko olentoani, olisin
+ulvonut ääneen, sillä kärsin niin sanomattomasti, niin armottomasti.
+
+Halki ilmojen lähetän sinulle, oma rakas Lucieni, tänä hetkenä
+tervehdyksen syvästä rakkaudestani, hellyydestäni ja toistan sitä
+samaa, jota olen ennenkin sanonut: rohkeutta, rohkeutta!
+
+Sen karkotuksen edessä, joka meillä on, nimittäin koko totuuden
+paljastamisen, nimemme kunniaansa saattamisen edessä saavat kaikki
+kärsimiset, rääkkäykset ja pahoinkohtelut väistyä.
+
+<tb>
+
+Syyskuun 1 p:nä 1896.
+
+Armottoman pitkä päivä tämä postinodotuspäivä. Mitä tietoja mahtanee
+tulla?
+
+Olen kuin lamautunut surusta; minun täytyy koota kaikki voimani, etten
+ajattelisi mitään enkä näkisi mitään.
+
+Semmoisessa piinassa ja kiusassa koko perhe, jonka elämä on ollut
+läpeensä kunniakas ja rehellinen.
+
+<tb>
+
+Keskiviikkona syysk. 2 p:nä 1896 klo 12 ap.
+
+Hermoni ovat koko yön olleet tuskassa; aioin tänä aamuna rauhoittaa
+niitä kävelemällä, mutta sataa niinkuin saavista kaataen, mikä on
+harvinaista tähän aikaan vuotta, sillä nyt on kuiva aika.
+
+Eikä kerrassa mitään lukemista. Ei mitkään niistä kirjoista, joita
+rakas Lucie'ni on lähettänyt minulle maaliskuun jälkeen, ole tulleet
+perille. Ei ole mitään ajan viekkiä. Joku aika sitten pyysin jotakin
+käsityötä, mitä tahansa; eivät suvainneet vastata pyyntööni.
+
+Minä tuijotan taivaan rantaan ikkunani rautaristikon lomasta, toivossa
+näkeväni Cayenne'sta tulevan postilaivan savua.
+
+Samana päivänä keskipäivällä.
+
+Cayenne'n puoleisella taivaanrannalla näkyy savupilvi. Se on varmaan
+posti.
+
+<tb>
+
+Samana päivänä klo 7 iltasella.
+
+Postilaiva tuli valkamaan kello yhden aikaan iltapäivällä; en ole vielä
+saanut mitään kirjeitä, minä luulen ettei ole ollutkaan minulle mitään.
+Tämä on helvetillistä tuskaa!
+
+Kaiken tämän yli loistaa tuo yhteinen saavutettava tarkoituksemme,
+kunniamme takasin saaminen; se loistaa muuttumatonna, olkoot
+kärsimyksemme mitkä tahansa.
+
+<tb>
+
+Torstaina syysk. 3 p:nä klo 6 ap.
+
+Hirveä yö: kuumetta ja hourailua.
+
+<tb>
+
+Samana päivänä klo 9 ap.
+
+Cayenne'sta tuli kanootti, mutta ei tuonut minulle kirjeitä. Ne ovat
+siis tietysti jääneet Cayenne'en, jossa ne ovat olleet jo viime kuun 28
+päivästä.
+
+<tb>
+
+Perjantaina syyskuun 4 p:nä 1896.
+
+Eilen illalla sain sen postin, joka oli tullut, mutta ei kuin yksi
+ainoa kirje rakkaalta Lucie’ltani. Voi huomata kuinka kaikki ovat
+tuskassa ja epätoivossa siitä, etteivät voi vielä ilmoittaa pääsneensä
+rikollisen jälille.
+
+Hiki valui otsastani ja jalkani vapisivat lukiessani näitä perheeni
+jäsenten kirjeitä.
+
+Onko mahdollista, että inhimilliset olennot saavat kärsiä näin
+ansaitsemattomasti?
+
+Mitä merkitsee kertoa tästä julmuudesta; voi tuskin enään tuntea
+mitään, on niin tylsistynyt.
+
+Voi oma rakas Lucie'ni, voi minun rakkaat kiltit lapseni.
+
+Voi jos näiden kärsimysten paino kerran, sinä päivänä, jona totuus
+vaikenee ja syyllinen joutuu kiini, joutuisi niiden omalle tunnolle,
+jotka tällä tavalla ovat vainonneet onnetonta ihmistä ja koko hänen
+perhettään.
+
+<tb>
+
+Lauantaina syysk. 5 p:nä 1896.
+
+Olen juuri kirjoittanut Lucie'lle kolme pitkää kirjettä, joissa
+kehoitan häntä pysymään rohkeana, toimimaan ja hankkimaan apua joka
+puolelta, sillä tällainen olotila, jota jo on näin kauan kestetty,
+tulee jo aivan sietämättömäksi, kerrassa hirveäisi. Kysymys on nimemme
+kunniasta, lastemme elämästä; kaiken täytyy vaieta sen tarkotuksen
+edessä, kaiken kapinan sydämissämme, kaiken mikä myllertää mieltämme,
+kaiken mikä katkeruutena purkaikse huuliltamme.
+
+En viitsi enää kertoa päivistäni ja öistäni, ne ovat kaikki yhtä julmia.
+
+<tb>
+
+Sunnuntaina syysk. 6 p:nä 1896.
+
+Nyt minulle ilmoitettiin, että minä en enää saa kävellä sillä osalla
+saarta, jossa tähän asti on ollut lupa liikkua, vaan ainoastaan
+huoneeni ympärillä.
+
+Mitenkähän kauvan minä vielä kestän? En tiedä. Minä toivon että
+tämä kauhea kärsimys loppuisi, muutoin minä testamenttaan lapseni
+Ranskalle, isänmaalleni, jota aina olen palvellut uhrautuvaisuudella ja
+rehellisesti, ja rukoilen kaikesta sydämestäni niitä, joilla valta on,
+hankkimaan selvyyttä tähän hirmuiseen murhenäytelmään. Kerran he vielä
+saavat nähdä, miten kauheasti ja syyttömästi inhimilliset olennot ovat
+saaneet kärsiä ja osoittakoot he lapsilleni sitä myötätuntoisuutta,
+mitä tällainen onnettomuus ansaitsee.
+
+<tb>
+
+Samana päivänä klo 2 ip.
+
+Kuinka päätäni pakottaa, kuinka kuolema olisi suloinen! Voi, rakas
+Lucie'ni, rakkaat lapsikultani, kaikki omani.
+
+Mitä syntiä minä olen tehnyt tässä maailmassa ansaitakseni tällaista
+kidutusta?
+
+<tb>
+
+Maanantaina syysk. 7 p:nä 1896.
+
+4 Eilen illalla minut pantiin rautoihin!
+
+Minä en tiedä minkätähden?
+
+Siitä asti kun tänne tulin, olen tarkasti seurannut niitä määräyksiä,
+joita sain.
+
+Ihme, ett'en tullut hulluksi viime yönä. Mutta velvollisuuden tunto
+lapsiani kohtaan ja omatuntoni antavat minulle voimia.
+
+Syytön kun olen, on velvollisuuteni pysyä pystyssä niin kauan kuin
+voimani kestävät, ja niin kauan kuin eivät tapa minua; ja minä aionkin
+täyttää velvollisuuteni.
+
+Mitä niihin tulee, jotka ovat ruvenneet minun vainoojikseni, niin heitä
+on kyllä heidän omatuntonsa tuomitseva silloin, kun totuus tulee ilmi,
+sillä kerran tulee kaikki ilmi tässä maailmassa.
+
+<tb>
+
+Samana päivänä.
+
+Minä kärsin sanomattomasti, mutta en kuitenkaan tunne edes vihaa niitä
+kohtaan, jotka täten saattavat syyttömälle kipua, vaan ainoasti sääliä.
+
+<tb>
+
+Tiistaina syysk. 8 p:nä 1896.
+
+Yöt kahleissa! Mikä siveellinen kärsimys puhumattakaan ruumiillisesta!
+Ja ilman mitään selityksiä, tietämättä miksi ja mistä syystä! Mikä tämä
+painajainen on, joka on vaivannut minua jo liki kaksi vuotta?
+
+Minun velvollisuuteni on olla luja niin kauan kuin ruumiini voimat
+kestävät; ja minä olen luja.
+
+Tämä siveellinen tuska on syyttömälle paljon pahempi kuin ruumiilliset
+tuskat.
+
+Syvän epätoivon painamana lähetän vielä kerran hellimmät terveiseni
+sinulle, oma rakas Lucie'ni, ja teille rakkaat lapsukaiseni.
+
+<tb>
+
+Samana päivänä klo 2 ip.
+
+Minun aivoni ovat aivan lamassa ja sekasin kaikesta, mitä näinä kahtena
+vuotena olen saanut kokea. Minä en jaksa enää, kaikki voimat pettävät.
+
+Tämä on tosiaankin liikaa yhdelle ihmiselle!
+
+Kunpa olisin haudan peitossa! Oi ijäinen lepo!
+
+Vielä kerran uskon lapseni, kun totuus valkenee, Ranskalle, rakkaalle
+isänmaalleni.
+
+Pieni rakas Pierre'ni, rakas pikku Jeanne'ni, rakas Lucie'ni. Te
+kaikki, joita rakastan sydämeni pohjasta, kaikesta sielustani, olkaa
+vakuutetut, jos nämä rivit joutuvat käsiinne, että olen tehnyt kaikki,
+mitä ihmisen voimat ovat sallineet.
+
+<tb>
+
+Keskiviikkona syysk. 2 p:nä 1896.
+
+Saarien päällikkö kävi täällä eilen. [Tämän päällikön sijaan,
+joka aina oli minua kohtaan suora ja jonka nimeä en koskaan
+tullut tietämään, saapui piakkoin Daniel.] Hän selitti minulle,
+ettei minun rangaistustani oltu kovennettu mistään rikoksesta,
+vaan "varovaisuudesta", sillä komennuskunnalla ei ollut mitään
+muistuttamista minua vastaan.
+
+Kytketään rautoihin varovaisuuden vuoksi! Minuahan on tähän asti
+jo vahdittu kuin villipetoa revolverien ja kiväärien kanssa. Ei,
+sanottakoon asioita oikeilla nimillään. Ei, se on lisäpiina, jonka ne
+siellä Pariisissa ovat keksineet, ne samaset, jotka ovat vimmoissaan
+siitä, etteivät voi piinata koko perhettä, vaan ainoasti yhtä henkeä,
+siksi ettei tuo syytön eikä hänen perheensä tahdo alistua tuon hirveän
+oikeudellisen erehdyksen alaiseksi.
+
+Minä en osaa aavistaa, kuka se on, joka on ruvennut minun ja perheeni
+vainoojaksi.
+
+Voi aivan huomata, että paikallinen vahtikomennuskunta — paitsi
+vahtipäällikköä, joka on lähetetty tänne Pariisista — itse inhoo näitä
+jumalattomia kurituskeinoja, mutta sillä ei ole oikeutta lieventää
+niitä.
+
+Ei, syyt lähtevät kauempaa, tämän kaiken alkuunpanijasta eli
+-panijoista.
+
+Mutta vaikka meitä kuinka kidutettaisiin, niin pysyvät meidän
+velvollisuutemme muuttumattomina: me olemme syyttömiä ja tahdomme
+selvyyttä tähän ikävään juttuun, sillä meillä ei ole mitään
+peljättävää, me kun pyydämme vain totuutta.
+
+Kun ajattelen tätä, en tunne edes vihaa, ainoastaan sääliä niitä
+kohtaan, jotka näin kiusaavat monta ihmisolentoa. Mitä omantunnon
+tuskia he itsellensä hankkivat, kunhan totuus tulee ilmi, sillä
+historia ei puhu salaisuuksia!
+
+Kaikki on niin mustaa sielussani, sydäntäni vihavoittaa, aivojani
+repii, töin tuskin voin pitää ajatuksiani koossa. Tämä on liikaa
+kärsimistä, ja yhä tämä on arvoituksena edessäni!
+
+<tb>
+
+Torstaina syysk. 10 p:nä 1896.
+
+Olen siihen määrin väsynyt ja sielun sekä ruumiin puolesta raadeltu,
+että lopetan tänäpänä päiväkirjani, koska en voi tietää kuinka pitkälle
+voimani riittävät, eli minä päivänä aivoni menevät murskaksi tämän
+kovan painon alla.
+
+Panen tähän loppuun anomuskirjeen tasavallan presidentille sillä
+varalla, jos hyvinkin minusta tulisi loppu, ennenkun tämä hirveä juttu
+on saatu selville.
+
+<tb>
+
+"Tasavallan Presidentille.
+
+Minä rohkenen pyytää teiltä, että tämä päiväkirjani, jota olen
+kirjoittanut päivä päivältä, annettaisiin vaimolleni.
+
+Siinä voidaan ehkä havaita, Herra Presidentti, vihan ja kauhistuksen
+huu'ahduksia tästä hirmuisimmasta tuomiosta, mikä koskaan on kohdannut
+ihmistä, joka ei ikinä ole pettänyt kunniaansa. Minä tunnen, ettei
+minulla ole voimia, lukea sitä läpi ja uudestaan kulkea sama taival.
+
+En syytä ketään tänä päivänä, jokainen on luullut tehneensä
+velvollisuutensa ja oikeuksiensa mukaan.
+
+Minä sanon vielä lyhyesti, etten ole syypää tähän inhoittakaan
+rikokseen. Enkä minä pyydä mitään muuta kuin että oikea syyllinen ja
+tämän pahanteon alkuunpanija haetaan käsiin.
+
+Ja minä pyydän, että silloin kun totuus tulee ilmi, minun rakkaalle
+vaimolleni ja rakkaille lapsilleni osoitettaisiin niin suurta osanottoa
+kuin näin suuri onnettomuus vaatii."
+
+(Päiväkirjan loppu.)
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Sellaista yksitoikkoista, tuskaista kulkua vierivät päivät vankeuteni
+alkupuolella Salut-saarilla. Joka kolmas kuukausi sain vaimoltani
+kirjoja, mutta ruumiillista työtä minulla ei ollut ensinkään; yöt
+varsinkin, jotka tässä vyöhykkeessä kestivät kaksitoista tuntia, olivat
+julmasti pitkät. Heinäkuussa 1895 olin pyytänyt saada ostaa itselleni
+veistotyökaluja, sain vankilan tirehtööriltä lyhyen kiellon sillä
+perusteella, että voisin niitten avulla paeta. En ymmärrä mitenkä minä
+olisin höylällä paennut saarelta, jota vahdittiin yöt päivät!
+
+Syksyllä 1896 kovennettiin jo ennestään kovaa vankeuttani.
+
+Syyskuun 4 päivänä 1896 sai rangaistussiirtolan komennuskunta
+siirtomaaministeriltä Andrée Lebon'ilta käskyn, että minua on
+toistaiseksi pidettävä yöt päivät huoneessani, yöt kaksinkertaisissa
+kahleissa ja että minun kävelypaikkani on ympäröitävä korkealla
+aituuksella. Sitäpaitsi kieltäydyttiin antamasta minulle kirjeitä ja
+lähetyksiä, kirjeeni sain tästä lähin kopioituina.
+
+Näiden sääntöjen mukaan piti minun olla huoneessani, enkä saanut
+kävellä ulkona yhtä minuuttia. Tätä kesti niin kauan kuin
+rakennustarpeita kuletettiin saarelle ja niin kauan kuin aitaa
+rakennettiin, s.o. noin kaksi ja puoli kuukautta. Se vuosi oli hyvin
+lämmin; oli niin kuuma, että vahdit alituisesti valittivat ja sanoivat
+päänsä halkiavan tässä kuumuudessa; heidän valitustensa johdosta
+kasteltiin heidän huoneensa seiniä joka päivä vedellä sisältä. Minä
+tietysti olin sulamaisillani.
+
+Syyskuun 6 päivästä lähtien pidettiin minua kaksinkertaisissa kahleissa
+yöt, ja sitä kesti melkein kaksi kuukautta. Se tapahtui tällä tavalla:
+kaksi U muotoista rautaa, kiinnitettiin alapäistään sängyn laitoihin.
+Näihin pistettiin rautatanko, johon kiinitettiin kaksi silmukkaa.
+
+Rautatangon toisessa päässä oli nappula, toisessa lukko, niin että
+tanko oli kiini raudoissa ja siis myös sängyssä. Pistettyäni jalkani
+silmukoihin, oli minun mahdoton liikkua, minä olin ihan kiini sängyssä.
+Se oli kauhean tuskallista varsinkin kuumina öinä. Ja rautalenkit
+sitäpaitsi kihnuttivat jalkani pian vereslihalle.
+
+Rakennuksen ympärillä oli 2 1/2 metrin korkuinen aita noin 1 1/2 metrin
+päässä rakennuksesta. Se oli paljoa korkeampi kuin rakennuksen pienet
+ristikkoikkunat, jotka olivat noin 1 metrin korkeudella maasta, ja
+siten huoneeseen ei päässyt ilmaa eikä valoa.
+
+Paitsi täydellisesti tiheää lankkuaitausta, joka oli puolustusta varten
+varattu, rakennettiin vielä toinenkin yhtä korkea ja yhtä tiheä,
+joka pimitti niinkuin ensimäinenkin kaiken näköalan minulta. Tämä
+viimeksi mainittu aitaus muodosti siis pienen kävelypihan, jossa minä
+sain kolmen kuukauden täydellisen vankeuden jälkeen päivisin kävellä
+polttavassa helteessä ilman mitään varjoa, vahtisotamiehen aina ollessa
+kintereillä.
+
+Syyskuun 4 päivään saakka 1896 olin minä ainoastaan yöllä ja päivän
+kuumimpina hetkinä ollut huoneessani. Paitsi niitä tunteja joina
+minä kävelin saarella tuolla 200 metrin alalla, joka minulle oli
+määrätty, istuin minä usein majan suojassa ja katselin merelle, ja
+vaikka ajatukseni olivat surulliset ja synkät, vaikkakin usein kuumeen
+kourissa vapisin, niin oli minulla suuressa tuskassani ainakin se
+lohdutus, että sain nähdä meren ja saatoin antaa katseeni harhailla
+laineilla ja usein myrskyisinä päivinä tuntea ärjyvien aaltojen
+tempaavan sieluni mukanaan. Mutta syyskuun 4 päivästä 1896 oli tämä
+kaikki kiellettyä; merta minä en enää saanut katsella, olin tukehtua
+huoneessani, jossa minulla ei ole enää ilmaa eikä valoa. Ainoa
+kävelypaikkani on käytävä noitten kahden aitauksen välillä, jossa
+päivällä, auringon paistaessa, ei ole hituistakaan varjoa.
+
+Kesäkuulla 1896 oli minulla useampia ankaria kuumekohtauksia, joita
+seurasi verentungos päähän. Kerran yhtenä tällaisena tuskan ja kuumeen
+yönä tahdoin nousta ylös; kaaduin kuin pölkky koppini lattialle
+ja jäin siihen makaamaan pyörtyneenä. Vartija oli nostanut minut
+vuoteelleni tiedotonna ja verissäni. Seuraavina päivinä ei vatsani
+sietänyt minkäänlaista ravintoa. Minä laihduin paljon ja terveyteni
+sai kovan kolauksen. Olin vielä kovin heikko, kun tuo mielivaltainen
+ja epäinhimillinen lisärajoitus tehtiin syyskuussa 1896; silloin taas
+meni terveydentilani tuntuvasti alaspäin. Tällaisissa olosuhteissa en
+enää luullut voivani kestää kauempaa; ihmisvoimilla on aina kuitenkin
+rajansa, olkoonpa hänen tahtonsa ja tarmonsa kuinka suuri tahansa,
+ja sen rajan yli oli jo menty. Sentähden lopetin minä päiväkirjani
+pyynnöllä, että se annettaisiin vaimolleni. Kaksi päivää sen jälkeen
+otettiin minulta pois kaikki muutkin paperini; sain pitää jonkun määrän
+numeroittua ja leimattua paperia, niinkuin tähänkin asti, mutta minun
+täytyi heti antaa pois kaikki, minkä olin kirjoittanut, ennenkun sain
+uutta.
+
+Mutta näinä pitkinä kidutuksen öinä, kun makasin sänkyyni kytkettynä
+ja turhaan odottelin unta silmiini, etsin minä sitä tähteä, joka
+johdattaisi minua viimeisen päätöksen? hetkellä, ja yhtäkkiä näinkin
+sen loistavan edessäni ja velvollisuuteni tietä viittaamalla sanovan:
+"Nyt sinulla on vielä vähemmän kuin koskaan ennen oikeutta jättää
+paikkaasi, sinulla on vähemmän kuin koskaan ennen oikeutta, vaikkapa
+vaan yhdellä päivällä lyhentää surullista ja kurjaa elämääsi. Olkoonpa
+kidutuksesi kuinka suuret tahansa, sinun täytyy kulkea, siksi kun sinut
+hautaan heitetään, sinun täytyy seisoa pää pystyssä pyöveliesi edessä,
+niin kauan kun sinulla on voiman varjoakaan, pienintä elon muruistakaan
+pitääksesi sielusi kukistamattoman kaikkivallan avulla heidän silmiensä
+edessä."
+
+Tästä hetkestä päätin minä taistella tarmokkaammin kuin koskaan ennen.
+
+Ajanjaksona, syyskuusta 1896 elokuuhun 1897 kovennettiin välitöntä
+vartioimistani päivä päivältä.
+
+Vahtisotamiesten luku, paitsi vahtipäällikköä, oli alussa ollut 5, nyt
+lisättiin se 6;ksi ja 1897 vuoden lopulla 10:ksL Myöhemmin enennettiin
+sitä yhä vielä. Vuoteen 1896 asti sain minä joka kolmas kuukausi ne
+kirjat, jotka vaimoni lähetti minulle. Syyskuussa 1896 kiellettiin nämä
+lähetykset. Tosin minulle ilmoitettiin että saisin joka kolmas kuukausi
+ostattaa 20 kirjaa omilla varoillani; ensimäinen pyyntöni täytettiin
+kumminkin vasta monen kuukauden kuluttua, toisen kerran sain odottaa
+vielä kauemmin ja kolmannella kerralla ei pyyntöäni otettu ollenkaan
+kuuloon. Sen jälkeen sain tyytyä siihen kirjavarastoon, jonka olin
+saanut näillä edellisillä kerroilla.
+
+Tässä varastossa oli, paitsi joku määrä kaunokirjallisia ja
+tieteellisiä aikakauslehtiä, muutamia siihen aikaan ilmestyneitä
+kirjoja: Schérer'inn _Etudes sur la littératur e contemporaine_,
+Lauson'in _Historia de la littérature_, muutamia Balzac'in teoksia,
+Barras'n _Mémoires_, Janin'in pieni _Critique_, maalaustaiteen
+historia, _Frankkien historia_, Rugustin Thierry'n _Récits des temps
+mérovingiens_, 7:s ja 8:s osa Lavisse'n ja Rambaud'n _Histoire
+générale IV:ème siécle jusqu'à nos jours_, Montaigne’n _Essais_, ja
+ennen kaikkia Shakespeare'n kootut teokset. Minä en ole koskaan ennen
+ymmärtänyt niin hyvin tätä suurta kirjailijaa kuin tänä surullisena
+aikana; minä luin hänen teoksiaan uudestaan ja yhä uudestaan; "Hamlet"
+ja "Kuningas Lear" esiintyivät minulle kaikessa mahtavuudessaan.
+
+Minä työskentelin myös tieteellisissä aineissa, mutta kun minulla ei
+ollut tarpeellisia kirjoja, täytyi minun itseni valmistaa integrali- ja
+differentiali-laskutapojen perusteet.
+
+Tällä tavoin pakoitin muutamaksi hetkeksi, jotka kumminkin olivat aivan
+liian lyhyet, aivoni työskentelemään muissa ajatuksissa kuin mitkä
+niitä tavallisesti vaivasivat.
+
+Lyhyen ajan perästä olivat kumminkin kirjani surkuteltavassa tilassa;
+hyönteiset ottivat niihin asuntonsa, nakersivat ne rikki ja asettivat
+niihin munansa.
+
+Asunnossani kihisi eläimiä; sadeaikana rasittivat minua moskiitot
+ja kaikkina aikoina muurahaiset, jotka esiintyivät niin suurissa
+laumoissa, että minun täytyi eristää pöytäni, panemalla sen jalkojen
+alle vanhoja petroolilla täytetyitä säilykelaatikoita. Vesi ei olisi
+ollut kyllin tehokasta, sillä muurahaiset muodostivat jonon sen
+pinnalle ja siten syntynyttä siltaa myöten kulkivat veden yli.
+
+Enin vahingollisia olivat kumminkin äyriäishämähäkit, joitten purema
+on myrkyllinen. Niitten ruumis muistuttaa äyriäisiä, mutta jalat ovat
+pitkät kuten hämähäkeillä. Kaikkiaan ovat ne miehen kämmenen suuruiset.
+Tapoin niitä suuren joukon asunnossani, johon ne tunkeutuivat katon ja
+seinän välisestä raosta.
+
+Lyhyesti, iskun jälkeen syyskuussa 1896 jouduin hetkiseksi epätoivon
+valtaan, mutta sitten palautui taas siveellinen tarmoni ja samalla
+kohottautui sieluni puhtaampana ja ylevämpänä vaatimuksissaan.
+
+Lokakuussa kirjoitin vaimolleni:
+
+<tb>
+
+ Salut'in saarilla lokakuun 3 p:nä 1896.
+
+ Minä en ole vielä saanut elokuun kirjeitäsi. Tahdon kumminkin
+ kirjoittaa sinulle muutaman sanan ja lähettää kai'un äärettömästä
+ rakkaudestani.
+
+ Minä kirjoitin sinulle viime kuussa ja avasin sydämeni, sanoin sinulle
+ kaikki ajatukseni. En minä osaa mitään siihen lisätä. Minä toivon
+ että sinulle annetaan se apu, jota sinulla on oikeus vaatia, ja minä
+ toivon ainoastaan yhtä asiaa: saada pian tietää, että on saatu valoa
+ tähän julmaan juttuun. Minä vielä tahdon sanoa sinulle, että meidän
+ kärsimyksiemme hirmuinen kovuus ei saa turmella sydämiämme. Meidän
+ nimemme, meidän itsemme täytyy vapautua tästä kamalasta seikkailusta
+ sellaisina kuin me olimme, ennenkuin meidät siihen sotkettiin.
+
+ Mutta tällaisissa kärsimyksissä täytyy rohkeuden kasvaa, ei kostoa
+ eikä valittamista varten, mutta sitä varten että vaatisimme valoa
+ vihdoinkin tähän julmaan murhenäytelmään ja että syyllinen, jonka
+ uhrina me olemme, saatettaisiin ilmi.
+
+ Miksi minä kirjoitan sinulle niin usein ja niin pitkältä, riippuu
+ siitä että minä tahtoisin sanoa sinulle yhden asian paremmin kuin
+ mitä minä voin, nim. että meidän tulee, vahvoina omissatunnoissamme,
+ kohottautua kaiken yläpuolelle ilman huokauksia ja valituksia,
+ sellaisten ihmisten tavoin, joilla on sydän paikallaan ja jotka
+ kärsivät syyttömästi kidutuksia ja saattavat sortuakin niiden alle,
+ tehdessään yksinkertaisesti vaan velvollisuutensa; ja jos tämä
+ velvollisuus vaatii minua pitämään itseäni pystyssä niin kauan kun
+ vaan voin, niin vaatii se sinua ja teitä kaikkia koettamaan saada
+ valoa tähän kamalaan näytökseen, vetoamalla kaikkeen mahdolliseen
+ apuun, sillä minä epäilen tosiaankin että ihmisolennot ovat koskaan
+ saaneet kärsiä enemmän kuin me.
+
+<tb>
+
+ Salut'in saarilla lokak. 5 p:nä 1896.
+
+ Sain juuri rakkaan ja hyvän kirjeesi, elokuussa kirjoitetun, kuin
+ myös kaikki perheen kirjeet. Kirjoitan sinulle ei ainoastaan niiden
+ kärsimysten painosta, joita me kaikki kärsimme, mutta myöskin
+ lievittääkseni sitä tuskaa, jonka sinulle saatoin heinäkuun 6:nen
+ päivän kirjeelläni.
+
+ Oi, rakas Lucie, ihmisen olento on heikko, hän on välistä raukkamainen
+ ja itsekäs. Luulen, niinkuin olen sanonutkin, sinulle, että olin sillä
+ hetkellä ruumista ja aivoja polttavan kuumeen vallassa, minä, jonka
+ sielua niin kovasti on kolhittu ja jota kohdanneet kidutukset ovat
+ niin suuret. Ja tässä koko olemukseni syvässä epätoivossa olisin minä
+ tarvinnut ystävällistä kättä, myötätuntoisuutta herättäviä kasvoja, ja
+ kuumeen houreissa ja tuskassa, kun en saanut kirjeitäsi, täytyi minun
+ purkaa sinulle suruni, kun en voinut muillekaan tuskaani huutaa.
+
+ Minä olen kumminkin toipunut taas, olen tullut samanlaiseksi kuin
+ olin, ja sellaisena minä pysyn viimeiseen hengenvetooni saakka.
+
+ Niinkuin jo sanoin sinulle toispäiväisessä kirjeessäni, niin meidän
+ täytyy voimakkaina, ajaessamme oikeaa asiaa, kohottautua kaiken
+ yläpuolelle, ja tehdä se niin suurella tahdon lujuudella, että meidän
+ viattomuutemme tulee koko Ranskan nähtäväksi.
+
+ Meidän nimemme täytyy selviytyä tästä innoittavasta seikkailusta
+ yhtä puhtaana kuin se oli sitä ennen; meidän lapsiemme täytyy saada
+ pystyssä päin astua elämään.
+
+ Mitä niihin neuvoihin tulee, joita voin sinulle antaa ja joita olen
+ antanut edellisissä kirjeissäni, niin tulee sinun ymmärtää että voin
+ antaa ainoasti sydämestäni lähteneitä neuvoja. Sinä ja te kaikki
+ olette edullisemmassa asemassa ja tiedätte itse parhaiten miten
+ menetellä.
+
+ Toivon niinkuin sinäkin, että tämä hirmuinen tila pian selviäisi
+ ja kaikkien meidän kärsimykset pian loppuisivat. Olkoon miten
+ tahansa, meillä täytyy olla se usko, joka auttaa meitä vähentämään
+ kärsimyksiämme, voittamaan kaikki tuskat ja antamaan lapsillemme
+ tahrattoman ja kunnioitettavan nimen.
+
+ Alfred.
+
+<tb>
+
+Vaimoni kirje, jonka minä sain lokakuun. 5 p:nä 1896, oli kirjoitettu
+elokuun 13 p:nä ja se oli ainoa kirje, jonka sain vaimoltani sillä
+kuukaudella. Otan siitä tähän vaan seuraavan kohdan:
+
+<tb>
+
+ Pariisissa elok. 13 p:nä 1896.
+
+ Sain juuri kirjeesi, joka oli kirjoitettu heinäkuun 6 p:nä ja vielä
+ kyynel silmissä kirjoitan sinulle. Rakas, rakas mieheni, voi mitä
+ syyttömiä kidutuksia sinun täytyy kärsiä ja minkälaisia tuskia kestää!
+ Se on siihen määrin julmaa, siihen määrin hirvittävää, että paljas
+ ajatuskin saattaa minut jo suunniltani pois.
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Marraskuussa en saanut yhtä ainoata niistä kirjeistä, jotka vaimoni
+kirjoitti syyskuussa; ne eivät ole koskaan tulleet minun käsiini.
+
+Joulukuussa sain minä yhden vaimoni kirjeistä, joka oli kirjoitettu
+lokakuun 10 p:nä; kirjoitan siitä seuraavan otteen:
+
+<tb>
+
+ Pariisissa lokakuun 10 p:nä 1896.
+
+ Odotan kovin levottomana kirjeitä sinulta. Ajattele, minä en ole
+ saanut mitään tietoja sinusta sitte elokuun 9:nen päivän, s.o. kahteen
+ ja puoleen kuukauteen; postin väliset viikot ovat hyvin pitkiä,
+ jokaisen päivän myöhästyminen sen tulossa tuo uusia tuskia.
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Tammikuun 4 p:nä 1897 kirjoitin ininä vaimolleni:
+
+<tb>
+
+ Salut'n saarilla tammik. 4 p:nä 1897.
+
+ Sain juuri sinun ja perheeni kirjeet marraskuulta. Syvä liikutus,
+ jonka ne minulle tuottavat, on aina sama: sanoin selittämätön.
+
+ Niinkuin sinäkin, rakas Lucie'ni, niin ajattelen minäkin aina sinua,
+ rakkaita lapsiamme ja teitä kaikkia ja kun sydämeni ei enää jaksa
+ kestää tätä kidutusta, joka musertaa sitä niinkuin myllynkivet jyviä,
+ joka repii rikki kaikki, mikä on jalointa, puhtainta, ylevintä,
+ joka murtaa sielun joustavuuden; silloin minä puhkean aina samoihin
+ sanoihin: "Olkoonpa kärsimyksesi kuinka suuret tahansa, niin kestä
+ kumminkin, että saatat kuolla levollisena, kun tiedät jättäneesi
+ lapsillesi rehellisen ja kunnioitettavan nimen."
+
+ Sinä tunnet sydämeni ja tiedät, ettei se ole muuttunut. Se on
+ sotamiehen sydän, joka on välinpitämätön kaikille ruumiillisille
+ kärsimyksille, joka asettaa kunnian kaiken yläpuolelle, joka on
+ kestänyt ja vastustanut sen kaiken peloittavaa sortumista, mikä on
+ tehnyt hänestä ranskalaisen, ihmisen, ja mikä jo yksinään pahoittaa
+ hänet elämään, siitä syystä että hän oli isä ja että kunnia on
+ säilytettävä sille nimelle, jota lapset kantavat.
+
+ Olen jo sinulle kirjoittanut laajasti tästä asiasta, olen koettanut
+ selvästi ja asiallisesti esittää, miksi luotan ja uskon ehdottomasti
+ yhtä hyvin toisten kuin toistenkin ponnistuksiin, sillä olen
+ vakuutettu, ole varma siitä, että vetoaminen, jonka edelleen olen
+ tehnyt lapsieni nimessä, velvoittaa ihmisiä, joilla on sydän
+ paikallaan, auttamaan asiaamme. Toiselta puolen tunnen minä kyllin
+ hyvin ne tunteet, jotka teitä elähyttävät tietääkseni, ett'ette suo
+ itsellenne hetkenkään lepoa, ennenkun totuus on saatu ilmi.
+
+ Kaikkien sydämet ja voimat täytyy sentähden yhtyä viimeiseen
+ ponnistukseen, jonka tarkoituksena on ajaa petoeläintä, siksi kun
+ se on kukistettu eli toisin sanoen paljastaa tämän kauhean rikoksen
+ alkuunpanija tahi alkuunpanijat. Mutta voi! Kuten olen sinulle
+ sanonut, jos kohta luottamukseni onkin rajaton, niin on sydämen ja
+ aivojen voimilla rajansa tässä kauheassa ja peloittavassa asemassa,
+ jota niin kauan on täytynyt kestää. Minä tiedän myöskin että sinä
+ kärsit ja se on pahinta.
+
+ Ei ole sinun vallassasi lyhentää minun ja meidän syyttömiä
+ kärsimyksiämme. Ainoastaan hallituksella on kylliksi voimakkaita ja
+ tehokkaita keinoja siihen, jollei se tahdo että ranskalainen, — joka
+ ainoastaan pyytää isänmaaltaan oikeutta, täydellistä valoa, totuutta
+ tähän kauheaan näytelmään, jolla on ainoastaan se yksi rukous tässä
+ elämässä, että saisi rakkaiden pienokaisiensa tähden nähdä sen päivän
+ vaikenevan, jolloin heille annetaan heidän kunniansa takaisin, —
+ sortuu niin kauheissa oloissa, kamalan rikoksen tähden, jota hän ei
+ ole tehnyt.
+
+ Minä toivon siis, että hallitus antaa sinulle apuaan. Käyköön minun
+ kanssani miten tahansa, niin en voi muuta kuin sieluni kaikilla
+ voimilla uudestaan ja yhä uudestaan lausua, ett'et kadottaisi
+ luottamustasi, vaan pysyisit lujana ja voimakkaana, ja minä syleilen
+ sinua kaikesta sydämestäni kaikilla voimillani, niin kuin sinua
+ rakastankin, ja myös rakkaita, ihastuttavia lapsiamme.
+
+ Alfred.
+
+<tb>
+
+Otteita kirjeistä, joita tähän aikaan sain vaimoltani:
+
+<tb>
+
+ Pariisissa marrask. 12 p:nä 1896.
+
+ Sain juuri kirjeesi, jotka ovat kirjoitetut 3:s ja 5:s päivä
+ lokakuuta. Olen vieläkin liikutettuna onnesta saadessani hetkiseksi
+ heittäytyä siihen suloiseen tunteeseen, jonka sanasi minulle
+ tuottavat. Minä pyydän sinua, rakkaani, elä ajattele tuskaani ja
+ kärsimyksiäni, joita minä voin kestää; olenhan jo sanonut sinulle,
+ että minun personallisuuteni on vaan toisarvoinen, ja minua surettaisi
+ kovasti, jos lisäisin kärsimyksiäsi omilla valituksillani. Elä siis
+ välitä minusta, sinä tarvitset kaikki voimasi, kaikki rohkeutesi
+ voidaksesi pysyä pystyssä tässä siveellisessä taistelussa, joka on
+ niin tuskallinen, niin kova, ettet vaan lannistuisi ruumiillisen
+ väsymyksen, ilmanalan, kaikenlaisien kieltäymyksien tuottaman painon
+ alle.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa marrask. 24 p:nä 1896.
+
+ Minä tahtoisin niin mielelläni puhella kanssasi joka päivä... Mutta
+ mitä se hyödyttää uudistaa aina samat sanat? Minä tiedän hyvin kyllä,
+ että kirjeeni ovat toistensa kaltaiset, niissä kaikissa kun on sama
+ ajatus, se ainoa ajatus, jonka edestä työskentelemme kaikki ja josta
+ meidän elämämme, lastemme elämä, koko perheen elämä riippuu. Kuten
+ sinä, voin minäkin kiinittää huomioni ainoastaan yhteen asiaan, sinun
+ entisen arvosi palauttamiseen; minun päämääräni on vaan hankkia
+ sinulle takaisin kunniasi; paitsi tätä alituista ajatusta, joka minua
+ aina seuraa, ei minun mieltäni kiinnitä eikä liikuta mikään...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Sitten helmikuussa:
+
+<tb>
+
+ Pariisissa joulukuun 15 p:nä 1896.
+
+ Toivon saavani vielä tällä kuulla muutamia hyviä kirjeitä sinulta;
+ iloitsin jo siitä että saisin lukea ystävällisen kirjeesi; mutta kun
+ en mitään saanut, niin otin taas esille lokakuun kirjeet ja luin niitä
+ uudestaan ja yhä uudestaan.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa jouluk. 25 p:nä 1896.
+
+ Vielä kerran panen kirjeet postiin sinulle menemään katkeraksi
+ surukseni, ett'en vieläkään voi antaa sinulle sitä tietoa, jota
+ haluat, jota me kaikki odotamme kovin levottomina, nim. sinun
+ asettamista entiseen arvoosi. Minä tiedän, että tämä tulee olemaan
+ sinulle uusi pettymys, kärsimyksiesi pitennys, ja se surettaa minua
+ kaksin kerroin... Ystävä-raukka, minua vaivaa kamala tuska, sydämeni
+ kärsii peloittavasti kärsimyksiesi tähden, jota kaikkien meidän
+ toimeliaisuutemme, kaikkien meidän tahtomme ei voi lyhentää,
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Maaliskuussa 1897 annettiin, minun odottaa 28:nteen päivään, ennenkuin
+minulle annettiin vaimoni kirjeet tammikuulta. Ensimäisen kerran
+annettiin nämä kirjeet minulle jäljennöksenä. Missä määrin vieraan,
+välinpitämättömän käden kirjoittama sisältö oli alkuperäisen kanssa
+yhtäpitävä, sitä en voi sanoa. Tuntui katkeralta tämä uusi häväistys
+niin monen muun jälestä, ja se tuntui aina sieluni syvyyteen saakka,
+mutta ei mikään voinut heikontaa tahtoani.
+
+[Sen jälkeen kun olin kirjoittanut nämä rivit, pyysin siirtomaiden
+ministeriltä saada vaimoni kirjeet, sekä ne, joita en koskaan ollut
+saanut, että ne, joista olin saanut jäljennökset, ja vieläpä nekin,
+jotka minä olin kirjoittanut Pirunsaarella ollessani ja joihin
+käyttämäni jokainen vihko, jonka lehdet olivat numeroidut ja leimatut,
+otettiin heti pois, kun sen olin täyteen kirjoittanut, ennen kun
+minulle annettiin uusi.]
+
+[Kaikki ne paperit, jotka minä kirjoitin Pirunsaarella, löydettiin ja
+annettiin minulle takaisin. Mutta niistä lukuisista vaimoni kirjeistä,
+sekä alkuperäisistä että jäljennöksistä, ei voitu antaa takaisin muuta
+kuin neljä, sillä kaikki muut olivat hävitetyt silloisen siirtomaiden
+ministerin Lebon'in käskystä.]
+
+<tb>
+
+Kirjoitin vaimolleni:
+
+<tb>
+
+ Salut'in saarilla maalisk. 28 p:nä 1897.
+
+ Pitkän ja tuskallisen odotuksen perästä sain juuri jäljennöksen
+ kahdesta kirjeestäsi, jotka olivat tammikuussa kirjoitetut. Sinä
+ valitat etten enää kirjoita sinulle. Minä olen kirjoittanut monta
+ kirjettä tammikuun jälkeen, ehkenpä ne ovat nyt saapuneet perille.
+
+ Ne tunteet, jotka hallitsevat sydämissämme, jotka johtavat sielujamme,
+ ne me tunnemme. Olemmehan me kaksi ja me kaikkikin tyhjentäneet
+ kärsimyksen pikarin viimeiseen tippaan.
+
+ Sinä pyydät, rakas Lucie’ni, minun puhumaan paljon itsestäni. Mutta
+ paha kyllä, minä en voi. Kun saa kärsiä niin kauheasti, kun saa kestää
+ sellaista siveellistä kurjuutta, on mahdotonta tietää yhtenä päivänä,
+ mitä seuraavana päivänä tapahtuu.
+
+ Sinä annat kaiketi minulle anteeksi, jollen aina ole ollut
+ maltillinen, jos usein olen antanut sinun jakaa suurimmat tuskani,
+ sinun, joka jo kärsit niin paljon ennestään. Mutta välistä kävi liian
+ tukalaksi, ja minä olin niin yksin.
+
+ Mutta tänään kuten eilenkin, pois kaikki valitukset ja nuhteet.
+ Elämä ei ole minkään arvoinen, sinun täytyy riemuita kaikista
+ kärsimyksistäsi, olkootpa ne millaiset tahansa, hyvin ylevän ja
+ puhtaan sielun tavoin, jolla on pyhä velvollisuus täytettävänään.
+
+ Ole voittamattoman vahva ja urhoollinen, katse kiinnitettynä suoraan
+ eteenpäin päätarkotusta kohden, katsomatta oikealle tai vasemmalle.
+
+ Oi, minä tiedän hyvin että sinäkin olet vaan ihmisolento; mutta kun
+ tuska tulee liian suureksi, kun ne koettelemukset, joita tulevaisuus
+ tuo helmassaan, ovat liian suuret, niin katsele lapsiamme ja vakuuta
+ itsellesi että sinun täytyy elää, että sinun täytyy olla heidän
+ tukenaan ja turvanaan siihen päivään asti, jolloin isänmaa tunnustaa,
+ että olen ollut se mikä olen...
+
+ Mutta mitä minä yhä tahdon sinulle kertoa sieluni koko voimalla
+ ja tällä äänellä, jota sinun aina tulee kuulla, se on: rohkeutta,
+ rohkeutta! Sinun kärsivällisyytesi ja tahdonlujuutesi ei saa loppua,
+ meikäläiset eivät saa väsyä, ennenkun totuus on saatu ilmi ja tullut
+ tunnustetuksi.
+
+ En voi koskaan kirjeissäni ilmituoda sitä rakkautta, jota tunnen
+ sinua ja kaikkia teitä kohtaan. Jos olen aina tähän saakka voinut
+ vastustaa niin suurta siveellistä kurjuutta, tulee se siitä, että olen
+ ammentanut voimaa ajatellessani sinua ja lapsia...
+
+ Alfred.
+
+<tb>
+
+Vaimoni kahdesta, vieraan käden jäljentämästä kirjeestä, jotka sain
+vasta maaliskuun 28 p:nä, panen tähän seuraavan kohdan:
+
+<tb>
+
+ Pariisissa tammik. 1 p:nä 1897.
+
+ Tänään on minulla tavallista suurempi tarve tulla luoksesi, lähestyä
+ sinua, puhella kanssasi suruistamme ja toiveistamme. Tämän päivän,
+ joka on synkempi muita, siksi että se tuo mieleen suloisia muistoja
+ kauvan sitte tapahtuneista asioista, tahtoisin viettää kokonaan
+ puhelemalla kanssasi, se tuntuisi siten lyhemmältä, vähemmän
+ katkeralta; minä en tarvitseisi uudestaan lausua niin usein ja kauan
+ aikaa sitte kerrottuja toivomuksia. Kaikilla voimillani halajan minä
+ sitä kauan odotettua hetkeä, jolloin voimme elää rauhassa, jolloin
+ voin antaa takaisin sinulle kunniallisen nimen, jolloin voin puristaa
+ sinua rintaani vasten... Toivokaamme että tämä uusi vuosi toteuttaa
+ toivomuksemme...
+
+ Siinä alituisessa odotuksessa, jossa minä elän, voivat ainoastaan
+ sinun kirjeesi tuottaa minulle lepoa; se on jotakin sinusta, pieni
+ osa ajatuksistasi, joka tulee luokseni ja lohduttaa minua kokonaisen
+ kuukauden...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Niistä muutamista jäljennetyistä kirjeistä, joita sain, en voinut saada
+selville, mitä siihen aikaan Ranskassa tapahtui. Sivumennen muistuu
+niistä mieleeni:
+
+Kirjoitus sanomalehdessä _l'Éclair_ syyskuun 15 päivältä 1896, joka
+ilmaisi että oikeuden käsittelyhuoneessa ilmoitettiin tuomareille
+yksinään salainen asiakirja.
+
+Bernard Lazare'n rohkea teko, kun hän marraskuussa 1896 julkaisi
+lentokirjasensa: _Une erreur judiciaire_ (eräs oikeus-erehdys);
+
+Sanomalehti _Matin’issa_ marraskuun 10 päivänä 1896 tarkan jäljennöksen
+julkaiseminen bordereau'sta.
+
+Castelin'in interpellatsioni edustajakamarissa marraskuun 18 p:nä.
+
+Tarkemman selon näistä tapauksista sain vasta takaisin tullessani 1899.
+
+Ei vaimoni eikä kukaan sotaministeristöön kuulumaton henkilö tiennyt
+silloin, että everstiluutnantti Picquart oli keksinyt todellisen
+petturin, yhtä vähän kuin he olivat selvillä tämän ihailtavan upseerin
+urhoollisesta käytöksestä ja niistä rikoksellisista tempuista, jotka
+estivät häntä loppuun suorittamasta työtään totuuden ja oikeuden
+hyväksi.
+
+Sitten rupesin saamaan kirjeet taas alkuperäisinä. Huhtikuussa sain
+vaimoltani yhden ainoan kirjeen helmikuun 20:ltä päivältä, josta
+julkaisen otteen; siitä kirjeestä sain tietää että minun kirjeistäni
+oli samoin jätetty hänelle vaan jäljennökset.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa helmikuun 20 p:nä 1897.
+
+ Minulla on ollut ilo saada uusi, rakas kirje sinulta, olen yhä vielä
+ siitä suuresti onnellinen, vaikka sainkin sen vaan jäljennöksenä.
+ Oli aina suuri lohdutus minulle nähdä käsialaasi; minusta tuntui
+ että silloin omasin palasen sinusta itsestäsi, jäljennöksestä häviää
+ kirjeen sydämellinen luonne ja se persoonallinen leima, jonka
+ koneellinen kirjoittamistyö tuo mukanaan ajatuksen syntyessä ja
+ muodostuessa. Minä kaipaan tätä erikoisuutta, kun sinun kirjeesi ovat
+ välinpitämättömän käden jäljentämiä, ja se on yksi niistä seikoista,
+ joka on ollut minulle raskain kaikista pikkusuruista, joita minun on
+ täytynyt kärsiä...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Toukokuussa kirjoitin vaimolleni:
+
+<tb>
+
+ Salut'in saarilla, toukok. 4 p:nä 1897.
+
+ Sain juuri sinun ja perheen kirjeet maaliskuulta, luen aina
+ samanlaisella kirvelevällä mielellä, samanlaisella tuskalla, mitä
+ sinä ja te kaikki olette kirjoittaneet, siinä määrin ovat sydämemme
+ haavoittuneet ja rikkirevityt paljojen kärsimyksien kautta.
+
+ Odottaessani kirjeitäsi kirjoitin sinulle muutamia päiviä sitten
+ ja sanoin sinulle etten tahtonut tutkia, en ymmärtää enkä tietää,
+ miksi minulle annettiin kannettaviksi kaikki nämä tuskat. Joskin
+ minä omantuntoni voimalla, velvollisuudentuntoni avulla olen voinut
+ kohottaa itseni kaiken yläpuolelle, tukahduttaa uudestaan ja yhä
+ uudestaan sydämeni ja koko olentoni kapinaa, niin ei se kumminkaan
+ todista ettei sydämeni olisi kärsinyt kovasti ja ettei kaikki olisi
+ riekaleina.
+
+ Mutta minä olen myöskin sanonut sinulle, etten hetkeksikään ole
+ kadottanut rohkeuttani ja ettet sinä ettekä kaikki muutkaan saa
+ kadottaa rohkeuttanne.
+
+ Niin, julmaa on kärsiä tällä tavalla, kaikki tämä on hirmuista, se kun
+ hämmentää uskonkin siihen, mikä tekee elämän kauniiksi ja jaloksi;
+ mutta nykyään ei löydy muuta lohdutusta meille kaikille kuin totuuden
+ löytäminen, täyden selvyyden saaminen.
+
+ Niin suuri kuin tuskasi lieneekin, niin paljon kuin me kaikki
+ saammekin kärsiä, niin sano kumminkin itsellesi, että sinulla on
+ täytettävänä pyhä velvollisuus, jota ei mikään saa järkyttää, tämä
+ velvollisuus on: kohottaa yksi nimi kaikkeen kunniaansa, koko Ranskan
+ nähtäväksi.
+
+ Tällä haavaa on tarpeetonta sanoa sinulle mitä sydämessäni tunnen
+ sinua, lapsiamme ja kaikkia teitä kohtaan.
+
+ Onnenpäivinä ei huomaakaan hellyyden koko syvyyttä ja voimaa, joka
+ piilee sydämen pohjalla rakkaitansa kohtaan. Onnettomuus, niitten
+ kärsimyksien tunteminen, joita saavat kestää henkilöt, joitten edestä
+ tahtoisi uhrata viimeisen verenpisarankin, on tarpeen ymmärtääkseen
+ sen voimaa ja mahtavuutta. Jos sinä tietäisit, kuinka minun on
+ epätoivon hetkinä täytynyt ajatuksissani turvautua sinuun ja lapsiin
+ pakoittaakseni itseäni elämään, mukautuakseni siihen, johon en ilman
+ velvollisuuden tunnetta ikinä olisi alistunut.
+
+ Tämä johtaa minut aina, rakkaani, siihen samaan: tee velvollisuutesi
+ urhoollisesti, masentumatta, niinkuin hyvin ylevä ja ylpeä ihmissielu,
+ joka on äiti ja tahtoo että se nimi, jota hän ja hänen lapsensa
+ kantavat, tulee puhdistetuksi tästä kamalasta tahrasta. Toivon siis
+ sinulle ja kaikille teille aina vaan rohkeutta, rohkeutta...
+
+ Alfred.
+
+<tb>
+
+Muutamia otteita vaimoni kirjeistä, jotka minä sain tähän aikaan:
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, maaliskuun 5 p:nä 1897.
+
+ Tahdoin odottaa postin tuloa, ennenkuin rupeaisin puhelemaan kanssasi,
+ mutta minä en voi hillitä kärsimättömyyttäni, on aivan mahdotonta
+ kestää niin pitkää kidutusta, tarvitsen keventää mieltäni, tulla
+ sinun luoksesi, lämmittää sydäntäni sinun sydämesi vieressä ja päästä
+ edes silmänräpäykseksi ajattelemasta tätä pitkää, loppumatonta
+ erillä-oloamme, joka mieleni saattaa aina kuohuksiin. Kirjoittaessani
+ sinulle, saan ainakin hetkeksi rauhan, kynä, mielikuvitus,
+ tahdonponnistus vievät minut sinun läheisyyteesi, niin lähelle, kuin
+ tahtoisin ollakin sinua lohduttamassa ja rauhoittamassa tulevaisuuden
+ suhteen ja antamassa sinulle kaiken sen toivon, joka on sydämeeni
+ suljettu ja jonka niin mielelläni tahtoisin kanssasi jakaa. Se on
+ hyvin pian hupeneva hetki, mutta siten onnistun muutamaksi hetkeksi
+ päästä läheisyyteesi ja tunnen elähtyväni uudelleen...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa maaliskuun 16 p:nä 1897.
+
+ Muutama päivä sitten tulin minä puhelemaan kanssasi, olin silloin
+ suuressa tuskassa uutisia odottaessani; nyt olen saanut rakkaat
+ kirjeesi, odotetut ja niin hartaasti toivotut. Siitä saakka olen
+ painamalla painanut mieleeni sanojasi, en väsy niitä lukemasta
+ uudestaan ja yhä uudestaan; ne ovat ainoat iloiset hetkeni, jolloin
+ elän lähempänä sinua.
+
+ Niinkuin viime kuussakin, niin en nytkään saanut iloa nähdä
+ käsialaasi; minulle annettiin vaan jäljennös, ja voit ajatella kuinka
+ sydämeni vuotaa verta, kun minulta ryöstettiin tämä ainoa lohdutus,
+ jota tähän kesään saakka ei minulta kielletty. Mikä katkeruuden ja
+ tuskan tie meillä on kuljettavana; nämä ovat tosin pikkuasioita, jotka
+ pitäisi jättää mainitsematta, jos niitä vertaa tehtävämme suuruuteen,
+ mutta tunteellisille luonteille eivät nämä haavat ole vähemmän
+ kirveleviä.
+
+ Koska meidän täytyy jatkaa, niin elkäämme seisahtuko tähän, ja koska
+ me onnettomuudessamme olemme kutsutut täyttämään pyhän velvollisuuden
+ nimemme kunnian puolesta, sen nimen, jota lapsemme kantavat, niin
+ kohottautukaamme myös tehtävämme tasalle emmekä saa laskeutua kaiken
+ tämän kehnouden likaan. Jos suru murtaa meidät, niin lohduttakaamme
+ itseämme ainakin sillä, että olemme tehneet velvollisuutemme,
+ tekeytykäämme lujiksi omantuntomme puhtaudessa ja säilyttäkäämme koko
+ tarmomme, koko voimamme päästäksemme onnellisesti tarkoitustemme
+ perille.
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Kesäkuussa 1897 tapahtui hälytys, josta olisi voinut olla surulliset
+seuraukset. Määräyksissä sanottiin, että pieninkin minun puoleltani
+tahi ulkopuolelta toimeenpantu karkausyritys saattaisi minulle maksaa
+henkenikin. Vahtisotamiehen tuli nimittäin keinolla millä tahansa estää
+minun poisviemistäni tai karkaamistani. Saattaa siis ymmärtää, kuinka
+vaaralliseksi tällaisten määräyksien mukaan jokainen vartijastossani
+syntynyt hälytys voi käydä. Nämä säännöt olivat muutoin inhoittavia,
+sillä ei suinkaan minua voitu panna edesvastuuseen yrityksestä, joka
+tehtiin ulkoapäin, jos sellainen todellakin olisi tapahtunut, mutta
+kaikessa tapauksessa olisin minä ollut sille aivan vieras.
+
+Kesäkuun 6 p:nä, noin kello 9 aikaan iltasella lennätettiin yhtäkkiä
+raketti ilmaan Royale'n saaresta. Kerrottiin että yksi kuunari
+oli näyttäytynyt siinä virrassa, joka on Pyhän-Josefin saaren ja
+Pirunsaaren välillä. Rangaistuslaitoksen päällikkö antoi käskyn ampua
+sitä tyhjillä laukauksilla ja miehittää kaikki varustukset taistelua
+varten. Itse tuli hän lisämiehistöllä vahvistamaan Pirunsaarella olevaa
+osastoa. Minä olin jo paneutunut maata ja sulkeutunut hökkeliini
+vahtisotamiehen kanssa, niinkuin oli tapana tehdä joka yö; heräsin
+äkkiä kanuunan paukkeeseen, jota seurasi kiväärin laukaukset ja minä
+näin vahdin, kivääri valmiina, terävästi tarkastavan minua. Kysyin:
+"Mikä nyt on hätänä?" Vahti ei vastannut. Kun minä ajattelin ainoastaan
+yhtä asiaa: kunniaani, enkä välittänyt siitä mitä ympärilläni tapahtui,
+heittäysin uudestaan vuoteelleni. Tämä oli kenties onneksi; vahdilla
+oli ankarat määräykset ja mahdollista on että hän olisi ampunut minua,
+jos minä hämmästyneenä tuosta oudosta hälinästä olisin rynnännyt ylös
+sängystäni.
+
+Elokuun 10 p:nä 1897 kirjoitin vaimolleni:
+
+<tb>
+
+ Sain juuri kirjoittamasi kolme kirjettä kesäkuulta ja kaikki perheen
+ kirjeet; sen aina yhtä elävän, yhtä vihlovan mielivaikutteen alaisena,
+ jonka ne monet suloiset muistot ja yhtä monet julmat kärsimykset
+ tuottavat minulle, tahdon vastata niihin.
+
+ Sanon sinulle vielä kerran ensiksi koko syvän rakkauteni, äärettömän
+ hellyyteni, koko ihailuni sinun jalosta luonteestasi; minä avaan
+ sinulle koko sieluni ja sanon sinulle mikä on velvollisuutesi ja
+ oikeutesi, se oikeus, jota et saa jättää ennenkun kuoleman edessä.
+
+ Ja tämä oikeus, tämä luovuttamaton velvollisuus niin hyvin maatani
+ kuin sinua ja kaikkia teitä kohtaan vaatii hankkimaan täyttä ja
+ perinpohjaista valoa tähän kauheaan näytökseen, se vaatii tahtomaan
+ ilman heikkoutta, ilman kerskaamista, mutta murtumattomalla
+ tahdonvoimalla, että meidän nimemme, se nimi, jota meidän rakkaat
+ lapsemme kantavat, tulee puhdistetuksi tästä kamalasta tahrasta.
+
+ Tämä tarkoitus täytyy sinun ja teidän kaikkien saavuttaa hyvinä ja
+ urhoollisina ranskalaisina, jotka kärsivät syyttömästi, mutta jotka,
+ olkoonpa vääryydet ja häväistykset millaisia tahansa, eivät koskaan
+ hetkeksikään unhoita velvollisuuksiaan isänmaata kohtaan. Ja sinä
+ päivänä, jolloin valo on saatu, jolloin koko totuus on tullut ilmi
+ — ja sen täytyy tapahtua, sillä sellaisessa asiassa ei saa säästää
+ aikaa, ei kärsivällisyyttä eikä tahtoa — no niin, jos minä en silloin
+ enää ole elossa, niin on se sinun asiasi puhdistaa muistoni tästä
+ uudesta, ansaitsemattomasta häväistyksestä, jota ei mikään koskaan
+ ole oikeuttanut. Niin, minä kerron uudestaan, että millaiset ovatkin
+ kärsimykseni olleet ja miten hirmuiset ne kidutukset, joilla minua on
+ rääkätty ja joita en koskaan voi unhoittaa enkä käsittää muuten kuin
+ ajattelemalla, että ihmisiä väliin voivat intohimot eksyttää, olen
+ aina muistanut, että yläpuolella ihmisten intohimoja ja erehdyksiä on
+ isänmaa. Sen asia on siis olla minun korkein tuomarini.
+
+ Kunniallisena ihmisenä oleminen ei riipu siitä, ettei halua varastaa
+ sataa sou'ta [sou vastaa noin 5 penniä Suomen rahaa. Suom. muist.]
+ naapurinsa taskusta; kunniallisena ihmisenä oleminen, sanon minä,
+ on siinä, että voi aina katsoa itseään siinä kuvastimessa, joka ei
+ unhota, vaan näkee kaikki ja tuntee kaikki, sanalla sanoen, voida
+ katsoa kuvaansa omassatunnossaan varmana siitä, että aina ja joka
+ paikassa on tehnyt velvollisuutensa. Siitä olen minä varma.
+
+ Siis, rakas ja hyvä Lucieni, tee velvollisuutesi rohkeasti,
+ leppymättä, niinkuin hyvän ja urhoollisen ranskattaren tulee, joka
+ kärsii syyttömästi, mutta joka tahtoo että se nimi, joka hänellä on,
+ joka hänen lapsillaan on, tulee puhdistetuksi tästä julmasta tahrasta.
+ Valoa täytyy saada ja sen täytyy loistaa oikein kirkkaasti. Aika ei
+ vaikuta enää mitään asiaan.
+
+ Minä tiedän sitäpaitsi liiankin hyvin, että ne tunteet, jotka
+ elähyttävät teitä kaikkia, ovat yhteisiä meille kaikille, niin sinun
+ rakkaalle perheellesi kuin minunkin.
+
+ Lapsista en voi sinulle puhua. Tunnenhan sinut kyllin hyvin voidakseni
+ edes hetkeäkään epäillä kasvattamistapaasi. Elä jätä heitä koskaan,
+ ole aina heidän luonaan sydämellä ja sielullasi, kuuntele heitä aina,
+ olkoonpa heidän kysymyksensä kuinka kiusallisia hyvänsä.
+
+ Niinkuin olen usein sanonut sinulle, ei kasvattamisen taito riipu
+ siitä että turvan heidän aineellisen tai vieläpä henkisenkin elämänsä,
+ vaan siitä että takaa heille sen tuen, jonka heidän aina tulee löytää
+ vanhemmissaan, sen luottamuksen, jota näiden aina pitää istuttaa
+ heihin, sen varmuuden, joka heillä aina tulee olla tietääkseen,
+ missä he voivat keventää sydämiänsä, löytää unhotusta suruillensa,
+ vastoinkäymisilleen ja tappioilleen, kuinka pieniltä ja vähäpätöisiltä
+ ne väliin voivat näyttääkin.
+
+ Näihin viimeisiin riveihin tahtoisin minä vielä panna koko rakkauteni
+ sinua kohtaan, rakkaita lapsiamme, rakkaita vanhempiasi, sanalla
+ sanoen, kaikkia teitä kohtaan, joita minä rakastan sydämeni
+ syvyydestä, kaikkia ystäviä kohtaan, joiden muuttumattoman ystävyyden
+ minä tunnen; minä tahtoisin edelleen kehoittaa sinua rohkeuteen ja
+ yhä rohkeuteen ja sanoa sinulle ettei mikään saa järkyttää tahtoasi,
+ että minun elämäni päällä väikkyy viimeisenä huolena huoli nimeni
+ kunniasta, sen nimen, joka myös on sinun ja lastemme; tahtoisin
+ innostaa sinua sillä hehkulla, joka elähyttää minun sieluani,
+ hehkulla, joka sammuu vasta elämäni kanssa.
+
+ Alfred.
+
+<tb>
+
+Sitten kun nuo aitaukset asuntoni ympärille olivat valmistuneet, tuli
+se melkein mahdottomaksi asua; siellä olo oli sama kuin kuolema.
+Siellä ei ollut enää ilmaa eikä valoa; lämpö oli kuivana vuodenaikana
+polttavaa ja tukahduttavaa; sadeaikana oli asunto hyvin kostea, tässä
+maassa on kosteus yksi suurimpia rasituksia eurooppalaisille. Olin
+hyvin masentunut, en ainoastaan liikunnon puutteesta, vaan vielä
+enemmän epäterveellisen ilman vaikutuksesta. Lääkärin ehdotuksesta
+päätettiin rakentaa uusi maja.
+
+Elokuulla 1897 purettiin kävelypihan aitaus käytettäväksi aidan
+rakentamiseen uuden majan ympärille. Sinä aikana pidettiin minut
+jälleen sisään suljettuna.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Elokuun 25 p:nä 1897 muutettiin minut uuteen majaan, joka oli
+rakennettu maallenousupaikan ja spitalisten vanhan olopaikan välillä
+olevalle kummulle. Tämä maja oli jaettu kahteen osastoon vahvalla
+rautaristikolla, joka ulottui seinästä seinään; minä olin toisella
+puolen tätä ristikkoa ja palveluksessa olevat vahtisotamiehet
+toisella puolen, niin etteivät he hetkeksikään voineet kadottaa minua
+näkyvistään, olipa yö tai päivä. Rautaristikolla varustetut ikkunat,
+jotka olivat niin korkealla etten minä niihin ylettänyt, päästivät
+sisään valoa ja vähän ilmaa. Sittemmin pantiin ikkunoihin ristikon
+päälle tiheä rautalankaverkko, joka vielä enemmän esti ilmaa pääsemästä
+sisään; tarkoituksessa etten pääsisi aivan lähelle ikkunaa, joka ei
+muutenkaan sallinut minun hengittää edes hiukan raitista ilmaa noina
+tukahduttavina päivinä ja öinä Guyanassa, asetettiin huoneeseen
+kummankin ikkunan eteen kaksi varjostinta, jotka yhdessä ikkunan kanssa
+muodostivat kolmikulmasen särmiön. Toinen varjostimista oli tehty
+rautapellistä, toinen kohti- ja vaakasuorista rautatangoista. Majaa
+ympäröi 2,80 metrin korkuinen teräväharjainen puuaita, jonka aluksena
+etelään ja länteen päin oli 2—2,50 metrin korkuinen kivimuuri, niin
+että näköala muulle saarelle sekä merelle oli tykkänään peitossa.
+
+Tämä maja oli kumminkin korkeampi ja tilavampi kuin edellinen ja
+sentähden sitä parempi; sitä paitsi oli aitaus yhdellä puolen majasta
+loitompana ja aitauksia oli vaan yksi. Mutta kosteus alkoi minua
+täälläkin vaivata; hyvin usein oli sadeaikoina asunnossani vettä monen
+sentimetrin korkeudelta; ja mitä hyönteisiin tuli, niin oli niitä yhtä
+paljon, jos ei enemmänkin kuin entisessä majassa.
+
+Tästä ajasta alkaen kohdeltiin minua vielä pikkumaisemmin kuin ennen ja
+vainoamiset kävivät yhä lukuisammiksi ja tiheämmiksi; se tapa, millä
+minua kohdeltiin, vaihteli sitä mukaa kuin asema Ranskassa muuttui,
+josta minä olin täydellisesti tietämätön. Ryhdyttiin uusiin keinoihin
+eroittaakseen minut, jos mahdollista, vieläkin täydellisemmin. Enemmän
+kuin koskaan ennen piti minun säilyttää lujuutta esiintymisessä,
+etteivät saisi suurempaa valtaa ylitseni. Pauloja viritettiin usein
+minun eteeni, vahdit tekivät käskystä salakavaloita kysymyksiä.
+Öillä hermoni ollessa ylenmäärin kiihottuneena ja painajaisen
+minua ahdistaessa hiipivät vahdit sänkyni luo saadakseen onkeensa
+sanoja, jotka luiskahtivat huuliltani. Tänä aikakautena alentui
+vankilantirehtööri Deniel, siihen sijaan että olisi tyytynyt tarkasti
+tekemään tehtävänsä, tekemään halpamaisen vakoojan töitä; nähtävästi
+luuli hän siten pääsevänsä suosioon.
+
+Seuraavat otteet yleisistä siirtovankeutta Pirunsaarella koskevista
+määräyksistä naulattiin huoneeni seinälle:
+
+Kohta 22. Siirtovanki pitää itse huolen siisteydestä huoneessaan ja sen
+aitauksen sisällä, joka hänelle on määrätty, sekä keittää itse ruokansa.
+
+Kohta 23. Hänelle annetaan säännönmukainen ruoka-annos, ja on hänellä
+oikeus parantaa sitä saamalla vastaanottaa ruoka-aineita ja juomia
+siinä määrässä, minkä vankilan johtokunta katsoo kohtuulliseksi.
+
+Muita esineitä, jotka ovat määrätyt siirtovangille, ei saa hänelle
+jättää ennenkun ne ovat tarkasti tutkitut, ja annetaan ne sitä mukaa
+kuin hänen jokapäiväinen elantonsa vaatii.
+
+Kohta 24. Siirtovangin täytyy jättää vahtipäällikölle kaikki kirjeet ja
+kirjoitukset, jotka hän on kirjoittanut.
+
+Kohta 26. Pyyntöjä tai valituksia, joita siirtovanki tahtoo tehdä, ei
+saa muut ottaa vastaan kuin vahtipäällikkö.
+
+Kohta 27. Päivillä ovat sen rakennuksen ovet, missä siirtovanki
+asuu, auki yöhön saakka, ja on hänellä oikeus kuljeskella aitauksen
+sisäpuolella.
+
+Kaikki yhteys ulkomaailman kanssa on kielletty.
+
+Siinä tapauksessa, että vastoin 4:nen kohdan määräyksiä tapahtumat
+vahtipalveluksessa tekisivät tarpeelliseksi lähettää saarelle entisten
+lisäksi muita vahtisotamiehiä, kuin mitkä siellä tavallisesti ovat,
+on siirtovanki suljettava rakennukseensa siksi, kun ne ovat taas
+poissiirretyt.
+
+Kohta 28. Yön aikana valaistaan huoneusto, missä siirtovanki asuu ja
+siihen asetetaan vahti kuten päivälläkin.
+
+Sain sittemmin tietää että vahtisotamiehet saivat tähän aikaan
+myöskin käskyn antaa kertomuksen kaikista minun liikkeistäni ja
+kasvojeni ilmeistä; saattaapa kuvailla mielessään kuinka tällaiset
+käskyt täytettiin. Hirveintä kaikesta oli kumminkin että Deniel
+tulkitsi kaikki nämä liikkeet, kaikki tuskani ja välistä myöskin
+kärsimättömyyteni ilmaukset yhtä halpamaisella kuin kiukkuisella
+intohimolla. Luonteeltaan ollen yhtä häilyväinen kuin turhamielinen
+pani tämä virkamies äärettömän painon pienimpiinkin tapauksiin;
+mitättömin savupilvi, joka häämöitti taivaan rannalla, oli hänelle
+jo varma merkki mahdollisesta hyökkäyksestä ja sai aikaan uusia
+koventamis- ja varovaisuus-toimenpiteitä. Käsittää helposti, että
+tältä kannalta otettu vahtiminen, jonka kiukkuisuus välttämättömästi
+heijastui myöskin vahtimiesten käytöksessä, oli omiansa pahentamaan
+oloja.
+
+En tiedä mitään kauheampaa ja hermostuttavampaa vaivaa kuin sen, minkä
+kärsin näiden viiden vuoden kuluessa, ollessani yöt päivät, joka
+silmänräpäys, kaikissa tilaisuuksissa alati kahden silmän tähystämällä.
+
+Syyskuun 4 p:nä 1897 kirjoitin minä vaimolleni:
+
+<tb>
+
+ Sain juuri heinäkuun kirjeet. Sinä sanot minulle taas, että olet varma
+ täydellisen valon saamisesta; tämä varmuus on sielussani ja sen antaa
+ ne oikeudet, joita jokaisen ihmisen tulee vaatia ja tahtoa halatessaan
+ vaan yhtä asiaa: totuutta.
+
+ Niin kauan kun minulla on voimia elää tässä yhtä julmassa kuin
+ ansaitsemattomassa asemassa, tahdon kirjoittaa sinulle elähyttääkseni
+ sinua lannistumattomalla tahdollani.
+
+ Muutoin ovat viimeksi kirjoitetut kirjeeni sinulle ikäänkuin
+ siveellisenä testamenttinani. Puhuin niissä ensin uskollisuudestani;
+ tunnustin myös sinulle että minulla on ollut henkisen ja ruumiillisen
+ heikkouden hetkiä, mutta vähentymättömällä innolla neuvoin sinulle
+ velvollisuutesi, koko velvollisuutesi.
+
+ Sielunsuuruutta, jota me kaikki olemme näyttäneet, niin toiset
+ kuin toisetkin, siitä elköön kukaan tehkö turhia kuvitteluja, tämä
+ sielunsuuruus ei saa olla heikkoutta eikä ylvästelyä; sen täytyy
+ päinvastoin yhtyä tahdon kanssa, joka päivä päivältä suurenee,
+ suurenee joka hetkikin saavuttaakseen tarkoitusperän: totuuden,
+ täydellisen totuuden löytämisen koko Ranskanmaalle.
+
+ Haava vuotaa välistä liian paljon ja sydän nousee kapinaan; uupunut
+ kun olen, horjun usein nuijaniskujen alla ja silloin olen vaan
+ kärsimyksen ja tuskan alainen ihmisraukka; mutta joskin masentumatoin
+ sieluni vavahtelee tuskasta, kohottautuu se jälleen tarmoonsa,
+ voittamattomalla tahtonsa voimalla sen edessä, mikä meille on
+ kalleinta maailmassa: meidän, lapsiemme ja kaikkien meidän kunnia;
+ ja minä nousen pystyyn vieläkin — huutaakseni kaikille väräjävän
+ vetoomishuudon ihmisen puolesta, joka ainoastaan pyytää, ainoastaan
+ tahtoo oikeutta, voidakseen aina ja yhä uudestaan innostuttua teitä
+ sillä hehkulla, joka elvyttää sieluani ja joka ei sammu ennenkun
+ elämäni.
+
+ Minä olen elänyt jo pitkät ajat vaan kuumeestani päivän
+ toisensa perästä, ylpeänä että olen voittanut pitkän,
+ kaksikymmentäneljä-tuntisen päivän...
+
+ Mitä sinuun tulee, et sinä tarvitse tietää mitä puhutaan ja
+ ajatellaan. Sinun tulee taipumattomana tehdä velvollisuutesi ja yhtä
+ lujasti pitää kiini oikeudestasi totuuteen ja oikeuteen. Niin, valoa
+ täytyy saada, minä lausun selvästi ilmi ajatukseni...
+
+ Minä voin siis ainoastaan toivoa meidän molempien, teidän kaikkien
+ puolesta, että tämä peloittava, hirvittävä, ansaitsematon kidutus
+ vihdoinkin loppuu...
+
+ On turhaa että puhun pitkälti itsestäni, kaikista pikkuasioista;
+ teen kumminkin sen joskus vastoin tahtoani, sillä sydämellä on
+ vastustamattomia kapinoitsemis-hetkiä; vaikka ei tahtoisikaan,
+ nousee sydämen katkeruus huulille, kun näkee että kaikki näin
+ pidetään halpana, kaikki mikä tekee elämän jaloksi ja kauniiksi;
+ totta tosiaankin, jos olisi kysymys ainoastaan minusta, minun omasta
+ persoonastani, olisin minä jo aikoja sitten haudan hiljaisuudessa
+ etsinyt unhotusta kaikelle mitä olen nähnyt ja kuullut, unhotusta
+ sille, mitä näen joka päivä.
+
+ Olen elänyt tukeakseni sinua, tukeakseni teitä kaikkia
+ lannistumattomalla tahdollani, sillä ei enää ole ollut kysymys
+ hengestäni, vaan kunniastani, kaikkien meidän kunniasta, lastemme
+ kunniasta; olen kestänyt kaikki horjumatta, päätäni taivuttamatta,
+ olen tukahuttanut sydämeni, ehkäisen joka päivä olentoni kapinalliset
+ tunteet ja vaadin aina ja alinomaa totuutta kaikilta, väsymättä, mutta
+ myöskin ylvästelemättä.
+
+ Toivon kumminkin meille molemmille, rakas ystäväni, kaikille meille,
+ että ponnistuksistamme tulisi pian jotakin hyötyä, että oikeuden päivä
+ vihdoinkin meille paistaisi, jotka olemme odottaneet niin kauvan.
+
+ Joka kerta kun kirjoitan, on vaikea panna pois kynääni, ei sen vuoksi
+ että minulla olisi sanomista sinulle, vaan siksi että minun täytyy
+ taas jättää sinut niin moneksi pitkäksi päiväksi ja sillä ajalla elää
+ ainoastaan ajatellessani sinua, lapsia ja teitä kaikkia.
+
+ Lopetan kumminkin ja syleilen sinua ja myöskin rakkaita lapsiamme,
+ rakkaita vanhempiasi, kaikkia rakkaita sisariamme ja veljiämme,
+ puristan sinua kaikilla voimillani rintaani vasten ja kerron sinulle
+ innolla, jota ei mikään maailmassa saa järkytetyksi, niin kauvan kuin
+ minulla on hiluistakaan henkeä: rohkeutta, rohkeutta ja tahtoa!
+
+ Alfred.
+
+<tb>
+
+Heinäkuun postissa 1897, jonka sain syyskuun 4 p:nä, oli seuraava
+kirje vaimoltani; esitän otteen tästä kirjeestä, joka jäi minulle
+arvoitukseksi, Sitä kirjettä, heinäkuun 1 päivältä, josta tässä
+puhutaan, en minä koskaan saanut.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, heinäkuun 15 p:nä 1897.
+
+ Sait varmaankin paremman vaikutuksen kirjeestäni, jonka kirjoitin
+ sinulle heinäkuun 1 p:nä kuin edellisistä. Olin vähemmän tuskan
+ vallassa, ja tulevaisuus näyttäytyi vihdoinkin hiukan valoisemmissa
+ väreissä...
+
+ Me olemme päässeet äärettömän suuren askeleen totuutta lähemmäksi,
+ mutta paha kyllä en voi sinulle sanoa siitä enempää...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Lokakuussa sain kirjeen, josta panen tähän seuraavan kohdan:
+
+<tb>
+
+ Pariisissa elokuun 15 p:nä 1897.
+
+ Minä olen vallan huolissani ja hyvin levottomana etten ole vielä
+ saanut mitään tietoja sinusta; siitä on likemmä seitsemän viikkoa,
+ kun ei ole tullut kirjettä ja viikot tuntuvat kolmikertaisilta, kun
+ ne viettää levottomuudessa; toivon ettei siihen ole muuta syytä
+ kuin viivytys ja että minä kohta saan hyviä uutisia. Kaiken iloni
+ saan minä kirjoittamiesi rivien lukemisesta, jotka ovat niin täynnä
+ rohkeutta, odottaessani parempaa, odottaessani että sinut annetaan
+ minulle jälleen ja että minä suurimmassa onnessa saan elää luonasi ja
+ lohduttaa itseäni kaikissa tuskissani...
+
+ Koettele olla ajattelematta, koettele antaa aivo-parkasi levähtää,
+ elä kuluta voimiasi hyödyttömiin arvoituksiin. Ajattele ainoastaan
+ päätarkotusta, loppua; anna pääraukallesi, jota on kiusattu
+ sellaisessa sekamelskassa, hiukan lepoa.
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Sitten marraskuussa!
+
+<tb>
+
+ Pariisissa syyskuun 1 p:nä 1897.
+
+ Ilolla voin vielä kerran vakuuttaa sinulle sen uutisen
+ todenmukaisuutta, jonka kerroin sinulle viime kuun kirjeissäni. Olen
+ aivan onnellinen voidessani sanoa että nyt kuljemme oikeata tietä.
+ En voi muuta kuin uudestaan kertoa: ole luottavainen, elä kadota
+ toivoasi, anna varmuuden onnistumisestamme täyttää sielusi...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, syyskuun 25 p:nä 1897.
+
+ Minä lisään yhden ainoan sanan pitkiin kirjeisiini tältä kuulta
+ [syyskuun 1 ja 25 p:nä kirjoitetut kirjeet olivat ainoat, jotka sain
+ käsiini]; olen niin onnellinen ajatellessani että niistä olet saanut,
+ paitsi ääretöntä toivoa, tarpeellisia voimia jaksaaksesi odottaa
+ oikeuksiesi palauttamista. Minä en voi sanoa sinulle enempää kuin
+ viime kirjeissäni...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Vastasin näihin kirjeisiin:
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla marraskuun 4 p:nä 1897.
+
+ Sain juuri kirjeesi; sanat, rakas vaimoni, eivät kyllin kykene
+ ilmaisemaan niitä vihlovia tunteita, joita rakkaan käsialasi näkeminen
+ herättää sydämessäni, ja kumminkin ovat ne tunteet, joita tämä
+ liikutus synnyttää, syvän rakkauden tunteita, ja ne antavat minulle
+ voimaa odottaa päivää, jolloin totuus vihdoinkin tulee ilmi tässä
+ synkässä ja kauheassa näytöksessä.
+
+ Kirjeesi huokuvat sellaista luottamusta, että ne ovat rauhoittaneet
+ ja lohduttaneet sydäntäni, joka kärsii niin paljon sinun ja rakkaiden
+ lapsiemme tähden.
+
+ Sinä neuvot minua, ystävä parkani, etten enää pyrkisi ajattelemaan,
+ enkä ymmärtämään; sitä en ole koskaan tehnytkään, sillä se on ollut
+ mahdotonta, mutta kuinka voisin olla ajattelematta? Kaikki mitä voin
+ tehdä, on koetella odottaa, niinkuin jo olen sanonut sinulle, totuuden
+ viimeistä päivää.
+
+ Viime kuukausina olen kirjoittanut sinulle pitkiä kirjeitä, joissa
+ olen keventänyt liian täyttä sydäntäni. Kolmen vuoden ajan olen ollut
+ niin monen, minulle aivan vieraan tapahtuman heiteltävänä, mutta en
+ ole poikennut säännöstä, jonka olen käytökseni suhteen asettanut ja
+ jota omatuntoni leppymättömästi on vaatinut minulta hallitukselle
+ ja maalleni uskollisena sotamiehenä, senvuoksi vastoin tahtoanikin
+ katkeruus kohoaa sydämestä huulille, viha saa minut valtoihinsa,
+ ja tuskan huuto pääsee huomaamattani suustani. Olin kyllä kerran
+ vannonut, etten koskaan puhu itsestäni, että suljen silmäni kaikelle,
+ koskei minulla voi olla niinkuin sinulla, niinkuin teillä viimeistä
+ lohdutusta, totuuden, täydellisen selvyyden lohdutusta.
+
+ Mutta liian pitkällinen kärsimiseni, hirmuinen asemani, ilmanala, joka
+ jo yksinään sytyttää aivot tuleen, joskin tämä kaikki ei ole saanut
+ minua unhottamaan velvollisuuksiani, niin on se kumminkin saattanut
+ aivot ja hermot sellaiseen kiihoitustilaan, joka on kauhea...
+
+ Puhelen kanssasi, vaikkei minulla ole mitään sanomista sinulle, mutta
+ se tekee niin hyvää, se tyynnyttää sydäntäni ja turruttaa hermoni.
+ Näetkö, usein kutistuu sydämeni kirvelevästä tuskasta ajatellessani
+ sinua ja lapsia, ja ihmetellen kysyn silloin, olenko kenties tehnyt
+ jotakin pahaa täällä maan päällä, jonka vuoksi ne, joita enin rakastan
+ ja joiden edestä antaisin viimeisen verenpisarankin, saavat kärsiä
+ syyttömästi tällaista kidutusta.
+
+ Mutta silloinkin, kun pikarista vaahto valuu yli reunan saan
+ ajatellessani sinua, rakkaani, ja lapsiani — nämä ajatukset panevat
+ koko olentoni vapisemaan ja väräjämään ja kohottavat sen täyteen
+ voimaansa — uudelleen voimaa pystyyn päästäkseni ja singahuttaakseni
+ kuuluville värisyttävän vetoamiseni miehen edestä, joka jo pitkät ajat
+ ei ole itselleen ja omilleen pyytänyt muuta kuin oikeutta ja totuutta,
+ ei kerrassa mitään muuta kuin totuutta.
+
+ Olen muutoin selvästi lausunut sinulle tahtoni, jonka tiedän myös
+ olevan sinun, meidän, ja jota ei mikään voi lannistaa.
+
+ Se on tämä tunne, yhteydessä kaikkien velvollisuuksieni tunteen
+ kanssa, joka on pahoittanut minut elämään, se on myöskin se, mikä
+ edelleen saa minun pyytämään sinulta ja teiltä kaikilta voimakkaampaa
+ ponnistusta kuin koskaan ennen oikeuden ja hyvityksen saamiseen
+ yksinkertaisessa asiassa, ja sitä varten kohottautukaamme yläpuolelle
+ kaikkia persoonallisia kysymyksiä ja kärsimyksiä.
+
+ Tarvitsenko minä vielä vakuuttaa sinulle rakkauttani? Se on turhaa,
+ vai kuinka, sillä sinä tunnet sen, mutta minä vielä tahdon sanoa
+ sinulle, että joku päivä sitten luin taas kaikki kirjeesi saadakseni
+ viettää muutaman pian pakenevan hetken sinun rakastavaisen sydämesi
+ luona ja sanomaton ihailun tunne valtasi minut arvokkaisuutesi ja
+ rohkeutesi vuoksi. Jos suurten onnettomuuksien kärsiminen on ylevien
+ sielujen koettelemuksena, niin on, rakkaani, sinun sielusi yksi
+ kauniimpia ja jaloimpia mitä ajatella voi!
+
+ Alfred.
+
+<tb>
+
+Marraskuu 1897 meni ja joulukuukin enkä saanut kirjeitä. Vihdoinkin
+tammikuun 9 p:nä 1898 sain pitkän ja tuskallisen odotuksen jälkeen
+yhdellä kertaa vaimoni kirjeet lokakuulta ja marraskuulta, joista otan
+seuraavat kohdat:
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, lokakuun 6 p:nä 1897.
+
+ Minä en viimeisessä kirjeessäni onnistunut sinulle ilmaisemaan enkä
+ varsinkaan, luulen minä, täysin vakuuttavasti esittämään sinulle
+ sitä suurta luottamusta, joka meillä oli onnemme palaamisesta. Tämä
+ luottamus on senjälkeen yhä vielä lisääntynyt. Tahtoisin kertoa
+ kaiken sen ilon, jonka tunnen, kun näen taivaanrannan kirkastuvan
+ tällä tavoin ja huomaan kärsimyksiemme lähestyvän loppuaan, tunnen
+ itseni hyvin kömpelöksi koettaessani sinulle ilmilausua tunteitani,
+ sillä sinä, maanpakolaisraukka, saat yhä odottaa, tuskallisesti
+ odottaa, olla tietämätön kaikesta, mitä me teemme, ja ne epämääräiset
+ lauseet ja hämärät viittaukset eivät sano sinulle mitään, joll'eivät
+ ne vakuuta sinulle syvää rakkauttamme ja usein antamaa lupaustamme,
+ että me lopuksi onnistumme saamaan sinut entiseen asemaasi. Jos sinä
+ olisit, kuten minä, selvillä tekemistämme edistysaskeleista, siitä
+ tiestä, jota olemme kulkeneet pimeyden läpi saavuttaaksemme vihdoinkin
+ täydellisen valon, niin silloin tuntisit itsesi lohdutetuksi, sydämesi
+ keveäksi! Kirvelee sydäntäni, kun en voi kertoa sinulle kaikkea,
+ joka antaa minulle aihetta suureen toivoon. Kärsin ajatellessani,
+ että sinua kidutetaan syyttömästi; jos kärsimyksesi ruumiillisesti
+ jatkuukin siksi, kun erehdys virallisesti tunnustetaan, on se ainakin
+ siveellisesti tarpeeton ja sillä aikaa kun minä tunnen itseni
+ levollisemmaksi, toivorikkaammaksi, olet sinä vuoroon tuskassa,
+ vuoroon levottomuudessa, josta kaikesta sinut voitaisiin säästää...
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, marraskuun 17 p:nä 1897.
+
+ Olen levoton, kun en ole saanut kirjettä sinulta. Sinun viimeisen
+ kirjeesi, kirjoitetun syyskuun 4 p:nä, sain lokakuun ensimäisinä
+ päivinä ja sitten olen ollut aivan ilman uutisia. En ole koskaan
+ valittanut, ja se on varma etten nytkään tule sitä tekemään, mutta
+ Jumala nähköön kuinka minä kärsin, kun minua viikko viikolta pidetään
+ tässä tuskassa, jonka kirjeiden viipyminen tuottaa. Joka päivä luulen
+ tuskieni loppuvan, luulen tulevani rauhalliseksi niin paljon kuin
+ se on mahdollista, kun ajattelen sinun julmia kärsimyksiäsi. Mutta
+ toivo kumminkin kaikin voimin! Kuinka minä voin selittää sinulle
+ luottamukseni, kun minun täytyy pysyä niiden rajoituksien sisällä,
+ jotka minulle ovat määrätyt? Se on vaikeaa, ja voin ainoastaan
+ nimenomaan vakuuttaa sinulle, että vähän ajan perästä, kenties
+ hyvinkin pian pääset jälleen vapauteen. Oi! jos voisin avata sydämeni
+ sinulle, puhua kaikista niistä rettelöistä, mitä tässä kamalassa
+ näytöksessä on ollut...
+
+ Toivon, että kun tämä kirje tulee Guyana'an, olet saanut sen hyvän
+ uutisen, jota omatuntosi on odottanut kolme pitkää vuotta.
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Kun nämä kirjeet saapuivat minulle tammikuussa 1898 Pirunsaarelle,
+pitkän ja tuskallisen odotuksen jälkeen, niin olin jo saanut sen hyvän
+uutisen, johonka he edeltäpäin viittasivat, mutta samalla oli olonikin
+tehty kaksin kerroin tukalammaksi ja vartioiminen kovemmaksi. Ennen oli
+ollut kymmenen vahtisotamiestä ja yksi päällikkö ja nyt oli päällikköä
+lukuunottamatta sotamiesten lukumäärä kolmetoista; vartijoita oli
+asetettu majani ympärille, kauhua huokui ympäristöni, sen huomasin
+vahtieni käytöksestä.
+
+Samoihin aikoihin rakennettiin torni, joka kohosi vahtisotamiesten
+kasarmin yli ja johon oli asetettu Hotchkisstykki suojelemaan saarta
+hyökkäykseltä.
+
+Minä uudistin tasavallan presidentille ja hallituksen jäsenille
+pyyntöni, jonka jo ennen olin tehnyt.
+
+Helmikuun ensimäisinä päivinä 1898 sain minä vaimoltani kaksi kirjettä,
+jotka olivat kirjoitetut joulukuun 4 p:nä ja joulukuun 26 p:nä 1897,
+ja nämä molemmat kirjeet olivat osittain jäljennöksiä kirjeistä, jotka
+vaimoni oli kirjoittanut.
+
+Sain myöhemmin tietää, että vaimoni kirjeissään elokuulta tai
+syyskuulta 1897 varovaisin sanoin oli ilmoittanut, että eräs ylhäinen
+senaatin jäsen oli ottanut asiatani ajaakseen; mutta luonnollisesti
+tämä kohta pyyhittiin ja vasta kun tulin Ranskaan 1899, sain minä
+tietää herra Scheurer-Kestner'in ihailtavasta alotteesta, samoinkuin
+silloin vasta tulin tuntemaan mitä Ranskassa siihen aikaan tapahtui.
+
+Ote, joka minulle jätettiin vaimoni kirjeestä joulukuun 4 p:ltä 1897,
+oli erittäin surullinen:
+
+<tb>
+
+ Olen saanut kaksi kirjettä sinulta. Vaikk'et mitään mainitse
+ kärsimyksistäsi ja vaikka näissä kirjeissä, niinkuin edellisissäkin
+ ilmenee ihailtava rohkeus, huomasin kumminkin, että sinun tuskasi
+ kuulti niistä läpi sellaisella selvyydellä, että sain halun lohduttaa
+ sinua ja antaa sinun kuulla muutamia rakkauden sanoja, jotka tulevat
+ rakastavasta sydämestä ja joiden hellyys ja uskollisuus ovat, niinkuin
+ tiedät, yhtä syvät kuin muuttumattomatkin.
+
+ Mutta kuinka monta päivää on kulunut siitä, kun kirjoitit nämä kirjeet
+ ja kuinka pitkä aika kuluu siihen, kun saat käsiisi nämä muutamat
+ rivit, jotka tulevat muistuttamaan sinulle, että ajatukseni on luonasi
+ yötä päivää, joka tunti, joka hetki pitkän kidutuksesi aikana, että
+ sieluni, sydämeni, kaikki, joka on tunteellista minussa, kärsii
+ kanssasi, ja että minä olen julmien kärsimyksiesi kaiku ja antaisin
+ elämäni lyhentääkseni kidutuksiasi. Jos tietäisit, kuinka suren,
+ etten saa olla luonasi ja millä ilolla minä ottaisin osaa kovimpaan,
+ kauheimpaan elämään saadessani jakaa maanpakolaisuuttasi ja ollessani
+ vierelläsi joka tunti ja hetki pysyttämässä sinua pystyssä heikkoina
+ hetkinäsi, hoivaamassa sinua rakkaudellani, ja hoitamassa, vaikkapa
+ vähänkin haavojasi.
+
+ Mutta ei ollut meille sallittu sitä lohdutusta, että olisimme saaneet
+ kärsiä yhdessä ja tyhjentää katkeruuden malja sakkaan saakka...
+
+<tb>
+
+Sitten seurasi toivosta muutamia himmeitä viittauksia, joita niin usein
+oli kerrottu.
+
+Vastaukseksi tähän kirjeeseen kirjoitin vaimolleni:
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla, helmikuun 7 p:nä 1898.
+
+ Sain juuri rakkaat kirjeesi joulukuulta ja sydämeni tahtoo haljeta,
+ rikki repeytyä monista, ansaitsemattomista kärsimyksistään Olen
+ sanonut sinulle: ajatellessa sinua ja lapsia saan uusia voimia
+ tuskassani ja virkistytän tahtoani sille asialle, joka meille on
+ kalleinta maailmassa: kunniamme, lastemme elämä, toitottaakseni yhä
+ valtavamman vetoamishuudon miehen puolesta, joka pyytää ainoastaan
+ oikeutta itselleen ja omilleen ja siihen on hänellä täysi oikeus.
+
+ Kolmen kuukauden kuluessa olen kirjoittanut kuumeen ja houreen
+ vallassa, kärsien kidutusta yötä päivää, sinun ja lapsiemme tähden
+ pyynnön toisensa perästä valtionjohtajalle, hallitukselle, niille,
+ jotka ovat sallineet minun tulla tuomituksi, saadakseni vihdoinkin
+ oikeutta ja lopun hirmuisille kärsimyksillemme, mutta en ole saanut
+ mitään vastausta.
+
+ Minä lähetän taas tänään samat rukoukseni valtionjohtajalle,
+ hallitukselle, jos mahdollista, vieläkin suuremmalla tarmolla, sillä
+ sinä et saa kärsiä samanlaista kidutusta, eikä lapsemme saa kasvaa
+ häpeässä. Minä en ole kamppaileva kuoleman tuskia rosvoluolassa
+ kamalan rikoksen tähden, jota en ole tehnyt. Joka päivä odotan saavani
+ kuulla, että oikeuden päivä vihdoinkin on vaiennut meille...
+
+ Alfred.
+
+<tb>
+
+Helmikuun lopulla lisättiin yhä ankaruustoimenpiteitä ja kun en saanut
+mitään vastausta edellisiin anomuskirjoituksiini valtionjohtajalle ja
+hallituksen jäsenille, kirjoitin minä seuraavan kirjeen edustajakamarin
+presidentille ja edusmiehille.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla, helmikuun 28 p:nä 1898.
+
+ Herra edustajakamarin presidentti.
+
+ Herrat edusmiehet.
+
+ Tuomioni jälkeisestä päivästä saakka s.o. enemmän kuin kolme vuotta
+ sitten, kun majuri du Paty de Clam tuli luokseni sotaministerin
+ nimessä kysymään, sitten kun minut oli tuomittu häpeällisestä
+ rikoksesta, jota minä en ollut tehnyt, olinko syytön tahi syyllinen,
+ olen julkilausunut, että olin syytön ja että tahdoin valoa,
+ täydellistä selvitystä asiassa, että heti tahdoin apua kaikilla
+ tavallisilla tiedustelukeinoilla, joko sotilaslähetystöjen kautta tai
+ jonkun muun hallituksen käytettävissä olevan keinon avulla.
+
+ Minulle vastattiin silloin, että korkeammat edut kuin minun, estivät
+ käyttämästä tavallisia tutkimuskeinoja tämän kamalan ja surullisen
+ jutun sekä syyttävän kirjeen syntymiseen nähden, mutta että
+ tiedusteluja kyllä jatketaan.
+
+ Olen odottanut kolme vuotta hirveimmässä tilassa, mitä ajatella voi.
+ Minua on vainottu ja kidutettu lakkaamatta, ilman syytä, ja nämä
+ tiedustelut eivät ole johtaneet mihinkään tuloksiin.
+
+ Jos siis edut, jotka ovat korkeammat kuin minun, estivät ja yhä vaan
+ estävät käyttämästä tutkimuskeinoja, jotka yksin voivat tehdä lopun
+ tälle kamalalle kidutukselle, joissa on monta ihmistä osallisena,
+ jotka yksin voivat levittää täydellistä ja kirkasta valoa tähän
+ julmaan ja surulliseen asiaan, eivät nämä samat edut voi vaatia että
+ vaimo, lapset, syytön uhrataan niille. Toisin menetteleminen olisi
+ taantumista historiamme synkimpiin vuosituhansiin, jolloin totuus
+ tukahdutettiin ja valo himmennettiin.
+
+ Jo muutamia kuukausia sitten alistin minä koko tämän surullisen ja
+ ansaitsemattoman kohtaloni kaikkine kauhuineen hallituksen jäsenien
+ korkean oikeuden ja kohtuuden tunnon ratkaistavaksi, samoin vetoan
+ minä myös herrojen edusmiesten korkeaan oikeuden ja kohtuuden tuntoon,
+ pyytäen oikeutta omilleni, elämää lapsilleni ja loppua niin monen
+ ihmisolennon syyttömästi kärsimille kidutuksille."
+
+<tb>
+
+Sama kirje, kirjoitettuna samoilla sanoilla, lähetettiin samana
+päivänä presidentille ja senaatin jäsenille. Nämä anomuskirjoitukset
+uudistettiin sitten vähän ajan perästä taas.
+
+Herra Méline, joka silloin oli hallitusta johtamassa, tukahutti
+valitushuutoni ja piti luonaan nämä kirjeet, jotka eivät siis koskaan
+tulleet määräpaikkaansa.
+
+Nämä kirjeet saapuivat perille juuri silloin, kun rikoksen
+alkuunpanijaa ylistettiin ja hänen kunniakseen juhlittiin, mutta
+samoihin aikoihin olin minä tietämätönnä kaikista tapauksista, jotka
+Ranskassa tapahtuivat ja kalliooni kahlehdittuna huusin syyttömyyttäni
+viranomaisille ja monistelin rukouksiani niille, joiden asiana oli
+levittää valoa ja suojella oikeutta!
+
+Maaliskuussa sain vaimoni kirjeet alkupuolelta tammikuuta, joissa
+aina oli samanlaisia epämääräisiä lausuntoja ja himmeitä toivon
+viitteitä, hänen saamatta tarkemmin ilmoittaa, mihin toiveisiin hänen
+luottamuksensa perustui.
+
+Sitten huhtikuussa taas uudestaan syvä hiljaisuus. Kirjeitä, jotka
+vaimoni kirjoitti tammikuun viimeisinä päivinä ja helmikuulla 1898, en
+saanut koskaan.
+
+Mitä taas niihin kirjeisiin tulee, jotka tämän ajan jälestä kirjoitin
+vaimolleni, ei hän saanut niitä alkuperäisinä ja meillä on niistä vaan
+typistettyjä jäljennöksiä. Muutoin koko tällä ajalla sain minä vaimoni
+kirjeet aina vaan jäljennöksinä.
+
+Tässä julkaisen muutamia otteita vaimoni kirjeistä, jotka sain tähän
+aikaan jäljennettyinä:
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, maaliskuun 6 p:nä 1898.
+
+ Vaikka kirjeeni ovat niin jokapäiväsiä ja yksitoikkoisia, en voi
+ kumminkaan vastustaa haluani saada lähestyä sinua ja puhella vähän
+ kanssasi.
+
+ Tiedätkö, on hetkiä, jolloin sydämeni on niin ylen täysi, jolloin
+ kärsimyksesi synnyttävät minussa vastakaiun sellaisella voimalla,
+ etten enää voi hillitä itseäni, tahtoni käy tehottomaksi, olen surusta
+ pakahtumaisillani, ero painaa liiaksi minua, se on kovin katkera, koko
+ olentoni voimalla ojennan käteni sinua kohden ja ponnistaen viimeiseen
+ saakka koettelen päästä luoksesi, lohduttaa sinua, elähyttää sinua.
+ Kuvailen silloin mielessäni että sinä olet luonani, puhelen lempeästi
+ kanssasi, annan sinulle rohkeutta ja toivoa. Mutta liian pian tempaa
+ minut unelmistani lapsen ääni, hälinä ulkoapäin, joka yhtäkkiä vie
+ minut takasin todellisuuteen. Tunnen silloin itseni taas eroitetuksi,
+ hyvin surulliseksi ajatuksieni ja varsinkin kärsimyksieni kanssa.
+ Miten onneton lienetkään ollut, kun et ole saanut mitään uutisia,
+ kuten kirjoitat kirjeessäsi tammikuun 6 p:ltä. Vaikka et saa kirjeitä
+ minulta, niin elä koskaan unhoita että olen ajatuksissani luonasi,
+ etten päivällä enkä yöllä hylkää sinua ja jollei sana voi ilmaista
+ sinulle syvää rakkauttani, niin ei kumminkaan mikään voi estää
+ sydämiämme, ajatuksiamme yhtymästä.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, huhtikuun 7 p:nä 1898.
+
+ Sain juuri kirjeesi maaliskuun 5:neltä päivältä, ne ovat verrattain
+ tuoreita uutisia meille, jotka olemme tottuneet kärsimään niin paljon
+ postin säännöttömyydestä, minä iloisesti hämmästyin, kun huomasin
+ niin läheisen päivänmäärän kirjeessäsi. Miten onnettomuudet muuttavat
+ ihmisen! Miten nöyrästi tyytyy asioihin, jotka näyttävät mahdottomilta
+ kestää... Kun sanon, että nöyrästi tyydyn kohtalooni, niin se ei ole
+ totta. Minä en valita, sillä siksi kun sinun täydellinen viattomuutesi
+ tunnustetaan, täytyy minun elää ja kärsiä tällä tavoin, mutta
+ sisässäni nousee koko minun olentoni kapinaan, on pahoillansa ja
+ näiden monien pitkien vuosien odotuksen painamana tahtoo kuohua yli
+ vaivoin pidätetystä kärsimättömyydestä.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, kesäkuun 5 p:nä 1898.
+
+ Istun vieläkin kyynäspäät pöytää vasten synkkiin ajatuksiin
+ vaipuneena; tulin sinulle kirjoittamaan, mutta kuten minulle
+ tapahtuu kaksikymmentä kertaa päivässä, olen nytkin vaipunut pitkiin
+ unelmiin. Sinun luoksesi pakenen minä näin joka hetki, turrutan
+ hermoni päästessäni vapaaksi itsestäni, ja ajatukseni liittyvät
+ sydämeeni, joka aina on luonasi kaukaisessa maanpakolaisuudessasi.
+ Käyn luonasi usein, hyvin usein ja koska minun ei ole vielä sallittu
+ tulla luoksesi, tuon minä sinulle kaikki, mikä kuuluu minulle, koko
+ minun siveellisen persoonani, kaikki ajatukseni, tahtoni, tarmoni ja
+ varsinkin rakkauteni, kaikki sellaista tavaraa, johon ei kukaan voi
+ käydä käsiksi, eikä mikään ihmisolento kahlehtia.
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, heinäkuun 25 p:nä 1898.
+
+ Kun tunnen itseni liian murheelliseksi ja elämän taakka näyttää liian
+ raskaalta, liian vaikealta kantaa, käännyn pois nykyisyydestä, loihdin
+ muistoni esille ja saan voimia taas jatkaakseni taistelua...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Tämä kirje oli ainoa, jonka sain heinäkuulla. Tästä ajasta lähtien sain
+taas kirjeet alkuperäisinä.
+
+Äärettömän kärsimättömästi seurasin päivien kulkua, kun en ymmärtänyt
+mitään, mitä ympärilläni tapahtui. Mitä anomuskirjoituksiin tuli, jotka
+lähetin valtionjohtajalle, sain niihin muuttumattomasti vastauksen:
+"Teidän anomuksenne ovat perustuslaillisen hallitusmuodon mukaan
+jätetyt hallituksen jäsenille." Senjälkeen ei ole kuulunut mitään;
+odotin yhä lopullista vastausta pyyntööni oikeusjutun tarkastuksesta.
+En tuntenut ollenkaan lakia ja vielä vähemmän uutta lakia vuodelta
+1895, joka koski tarkastusta s.o. siltä ajalta, jolloin minä jo olin
+vankeudessa. Pyyntöni saada lakikirja hylättiin.
+
+Elokuussa 1898 kirjoitin vaimolleni:
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla, elokuun 7 p:nä 1898.
+
+ Vaikka kirjoitin kaksi pitkää kirjettä viime postissa, en tahdo
+ kumminkaan antaa tämän postin mennä lähettämättä sinulle kaiun
+ rajattomasta rakkaudestani, puhelematta kanssasi ja antamatta sinun
+ kuulla aina samoja sanoja, joiden tulee tukea sinun kukistumatonta
+ rohkeuttasi.
+
+ Selvä tieto velvollisuudestamme on tekevä meidät lujiksi kaikkea muuta
+ vastaan. Miten julma kohtalo lieneekin, täytyy sielun olla kylliksi
+ ylevän, voidakseen hallita kohtaloa siksi, kun se taipuu edessäsi.
+
+ Ne sanat, joita minä lakkaamatta olen sanonut sinulle jo pitkän
+ aikaa, ovat ja pysyvät muuttumattomina. Kunniani on omaisuuteni,
+ lastemme perintö, ja se täytyy antaa heille; tämän kunnian olen
+ vaatinut takaisin isänmaalta. Voin ainoastaan toivoa, että tämä julma
+ kidutuksemme vihdoinkin loppuisi.
+
+ Edellisissä kirjeissäni puhuin paljon tapsistamme, heidän
+ tunteellisuudestaan, jota sinä valitit, vaikka minä olen vakuutettu
+ että sinä kasvatat nämä rakkaat pienokaiset ihailtavalla
+ tavalla. Jos taas koskettelen tätä ainetta, niin tapahtuu se
+ siksi, että onnenpäivinä olivat he ajatustemme ainoana esineenä;
+ ansaitsemattomassa onnettomuudessa, joka meitä on kohdannut,
+ pakoittavat he meitä elämään. Tunteellisuus, minä tarkoitan sitä,
+ joka koskettelee sielun ja sydämen asioita, on kasvatuksen suuri
+ käyttöratas. Millaisen vaikutusvallan voi saada laiskaan ja
+ tunteettomaan luonteeseen?
+
+ Ennen kaikkea täytyy turvautua siveelliseen vaikutusvaltaan, yhtä
+ hyvin silloin, kun se koskee kasvatusta kuin myös järjen kehittämistä,
+ sillä järkeä ei voi kehittää tunteettomassa olennossa. Minä en
+ ole ruumiillisen rangaistuksen puoltaja, vaikka sekin on joskus
+ välttämätöntä tottelemattomille ja kovapäisille lapsille. Mutta sielu,
+ jota pelko ohjaa, jää aina heikoksi. Surulliset kasvot, ankara käytös
+ ovat tunteelliselle lapselle aivan kylliksi saamaan hänet ymmärtämään
+ virheensä.
+
+ Minusta tuntuu aina hyvälle saada lähestyä sinua ja puhella kanssasi
+ lapsistamme, aineesta, joka onnenpäivinä oli tuttavallisten puheidemme
+ esineenä ja nykyään ainoana elämisemme ehtona.
+
+ Jos kuunteleisin ainoastaan sydäntäni, niin kirjoittaisin sinulle
+ paljon useammin, sillä minusta tuntuu — tiedän kyllä, että se on
+ paljasta mielikuvitusta, mutta se lohduttaa kumminkin — että sinä
+ samalla hetkellä, samalla minuutilla, välimatkasta huolimatta, joka
+ eroittaa meidät, tunnet sydämen lyövän, sydämen, joka elää ainoastaan
+ sinua, lapsiamme varten, sydämen, joka rakastaa sinua...
+
+ Mutta ylitse kaikkea väikkyy kunnioitus kunniaa kohtaan sanan
+ oikeassa merkityksessä. Meidän täytyy vapauttaa itsemme yhtä
+ paljon sisällisistä kärsimyksistä, joita tuska tuottaa, kuin siitä
+ ahdistuksesta, jonka ulkonaiset asianhaarat tuottavat. Tämä kunnia,
+ joka on minun paras omaisuuteni, lapsiemme perintö, heidän elämänsä,
+ täytyy meidän tahtoa takaisin, rohkeasti, väsymättä, kerskailematta,
+ mutta myöskin ilman heikkoutta.
+
+ Alfred.
+
+<tb>
+
+Samaan aikaan kysyin sekä kirjeessä että sähkösanomalla mihin tuloksiin
+tarkastuspyyntöni suhteen oli tultu, vaan sain niihin aina samanlaisen
+arvoituksen tapaisen vastauksen. Ainoa vastaus minkä sain oli vaitiolo,
+aina vaan vaitiolo. En tiennyt mitään niistä seikoista, jotka olivat
+tapahtuneet ja jotka parhaallaan tapahtuivat Ranskassa. Kun minä
+vihdoinkin toivoin äärimäisyyskeinon avulla saavani vastauksen,
+ilmoitin minä syyskuussa 1898 lopettavani kirjevaihtoni siksi aikaa,
+kun odotin vastausta tarkastuspyyntööni. Tämä selitys sähkötettiin
+väärin vaimolleni ja siitä tuli paljon ikävyyksiä.
+
+Lokakuussa sain vaimoni postin elokuulta, siinä hän yhä puhui samasta
+toivosta, jota hän kumminkaan ei voinut perustella ja tarkemmin
+selvittää, typistetyissä ja usein perillesaapumattomissa kirjeissään.
+
+Uudistin anomukseni saada vastausta tarkastuspyyntöihini.
+Lokakuun 27 p:nä 1898, kun en vielä tiennyt että vaimoni oli
+jättänyt tarkastuspyynnön ja että hänen pyyntönsä oli jätetty
+kassatsioni-oikeudelle tarkastettavaksi, vastattiin minulle vihdoinkin
+että minä saan lopullisen vastauksen valtionjohtajalle tekemiin!
+tarkastuspyyntöihin.
+
+Kirjoitin heti vaimolleni seuraavan kirjeen:
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla, lokakuun 27 p:nä 1898.
+
+ Kirjoitan muutaman rivin ainoastaan, lähettääkseni sinulle suuren
+ rakkauteni kaiun ja koko hellyyteni ilmaisun. Minulle juuri
+ ilmoitettiin että saan lopullisen vastauksen tarkastuspyyntöihini.
+ Odotan levollisena ja luottamuksella, enkä epäile ollenkaan että tämä
+ vastaus tulee sisältämään minun vapauttamisen!.
+
+ Alfred.
+
+<tb>
+
+Muutamia päiviä myöhemmin, marraskuun alussa, sain minä vaimoni kirjeet
+syyskuulta, joissa hän ilmoitti että oli tapahtunut erittäin tärkeitä
+asioita, jotka minä myöhemmin saisin tietää ja että hän oli jättänyt
+tarkastuspyynnön, jonka hallitus oli vastaan ottanut.
+
+Tämä uutinen oli yhdenmukainen sen vastauksen kanssa, jonka itse sain
+lokakuun 27 p:nä. Kirjoitin heti vaimolleni:
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla, marraskuun 5 p:nä 1898.
+
+ Sain juuri syyskuun kirjeesi, joissa sinä ilmoitat niin hyviä uutisia.
+
+ Kirjeessäni lokakuun 27 p:nä annoin sinun tietää että minulle oli
+ ilmoitettu saavani lopullisen vastauksen tarkastuspyyntöihini. Sanoin
+ silloin jo sinulle että odotin vastausta luottamuksella, enkä epäile
+ että tämä vastaus tulee sisältämään vapauttamisen!...
+
+ Alfred.
+
+<tb>
+
+En vieläkään tiennyt että hallitus oli jättänyt tarkastuspyyntöni
+kassatsioni-oikeudelle ja että neuvottelut olivat jo alkaneet.
+
+Marraskuun 16 p:nä 1898 sain minä seuraavan sähkösanoman:
+
+<tb>
+
+ Cayenne'ssa, marraskuun 16 p:nä 1898.
+
+ Kuvernööri siirtovanki Dreyfus'ille Salut-saarien ylipäällikön kautta.
+
+ Täten ilmoitetaan teille että tarkastus-oikeuden rikososasto
+ on julistanut pyyntönne tuomionne tarkastuksesta muodollisesti
+ kelpaavaksi ja päättänyt teidän tietoonne saattaa tämän päätöksen ja
+ kehoittaa teitä tuomaan esille puolustuskeinonne.
+
+<tb>
+
+Minä ymmärsin että tuomioistuin oli julistanut pyynnön muodollisesti
+kelpaavaksi ja että tutkistelu alkaisi sen sisällöstä. Minä ilmoitin
+haluavani asianajajakseni herra Demange'ea, joka oli puolustajani
+1894. En tiennyt muutoin mitään siitä, mitä sen ajan perästä oli
+tapahtunut, tunsin ainoastaan bordereau'n, joka oli ainoa syyttävä
+todistus-kappale jutun asiakirjojen joukossa. Minulla ei ollut
+siis omasta puolestani mitään lisättävää siihen, mitä ensimäisessä
+sotaoikeudessa olin sanonut, eikä mitään muuttamista lausunnoissani
+bordereau'sta. En tiennyt, että bordereau'n saapumisen päivämäärä oli
+muutettu, että arvelut, joita oli tehty ensimäisessä oikeudenkäynnissä,
+ja jotka koskivat erilaisia bordereau'ssa esitettyjä ilmiantoja, olivat
+muutetut. Luulin siis, että koko asia olisi hyvin yksinkertainen ja
+että se supistuisi niinkuin ensimäisessäkin sotaoikeudessa keskusteluun
+käsialasta.
+
+Marraskuun 28 p:nä 1898 sain minä luvan kuljeskella varustetun leirin
+aitauksen sisäpuolella kl. 7—11 ap. ja kl. 2—5 ip. Varustetuksi
+leiriksi kutsuttiin alaa, johon kuului majani vieressä oleva
+vahtikasarmi ja jota ympäröi 80 cm korkea kivimuuri. Kävelypihani oli
+siis oikeastaan vaan käytävä, joka oli kasarmin ja sen ulkohuoneitten
+ympärillä, ja johon aurinko paahtoi täydeltä terältä. Mutta minä
+saatoin nähdä meren, jota en ollut nähnyt enempään kuin kahteen
+vuoteen, näin taas saarien niukan vihreyden; silmäni saivat lepoa
+nähdessään muutakin, kuin vankilan neljä seinää.
+
+Joulukuussa en saanut mitään postia vaimoltani. En saanut koskaan niitä
+kirjeitä, jotka hän kirjoitti minulle lokakuun kuluessa 1898, Tämän
+kuukauden aikana olin hyvin kärsimätön; pyysin selityksiä ja kysyin,
+koska neuvottelut alkaisivat kassationi-oikeudessa? (En tiennyt että
+kuulusteluja oli pidetty lokakuun 27, 28 ja 29 p:nä.) En saanut mitään
+vastausta.
+
+Joulukuun 28 p:nä 1898 sain vihdoinkin seuraavan kirjeen vaimoltani:
+
+<tb>
+
+ Pariisissa, marraskuun 22 p:nä 1898.
+
+ En tiedä, oletko saanut kirjeitäni viime kuulta, joissa [En saanut
+ ainoatakaan niistä kirjeistä.] minä yleisissä piirteissä tein selvää
+ ponnistuksistamme voidaksemme pyytää oikeudenkäyntisi tarkastusta,
+ istuntojen alkamista ja saadaksemme anomus päteväksi. Vaikka jokainen
+ uusi menestys teki minut iloiseksi, niin himmensi iloani ajatus,
+ että sinä onneton raukka olet aivan tietämätön asiain kulusta ja
+ luultavasti aivan epätoivoon joutumaisillasi.
+
+ Viime viikolla vihdoinkin sain tietää, että hallitus on lähettänyt
+ sinulle sähkösanoman ilmoittaen, että anomus on otettu vastaan.
+
+ Pari viikkoa sitten sain tiedonannon kirjeesi sisällöstä, jossa sinä,
+ kuten näyttää, olet ilmoittanut päättäneesi, ettet kirjoita enää, et
+ minullekaan...
+
+ Lucie.
+
+<tb>
+
+Ihan vimmoissani näin väärästä ajatusteni tulkitsemisesta kirjoitin
+heti Guyana'n kuvernöörille kirjeen, osapuilleen tähän tapaan:
+
+<tb>
+
+ "Kirjeestä, jonka juuri sain rouva Dreyfus'ilta, näen minä, että hänen
+ tietoonsa on saatettu ainoastaan osa siitä kirjeestä, jonka viime
+ syyskuussa lähetin hänelle, samalla kun ilmoitin teille että lopetin
+ kirjevaihtoni siksi aikaa kun odotin vastausta tarkastuspyyntöihini,
+ jotka olin lähettänyt valtionjohtajalle. Kun rouva Dreyfus'ille
+ ilmoitettiin ainoastaan osa kirjeestä, käännettiin sen sisällys
+ niin, että se tuntui varmaankin enemmän kuin tuskalliselta rakkaalle
+ vaimolleni. Se on siis omantunnon asia hänelle — en tiedä kuka hän on,
+ enkä tahdo sitä tietääkään — joka on tehnyt tämän teon, että hän myös
+ sovittaa sen."
+
+<tb>
+
+Sain tietää, että vaimolleni oli lähetetty kirjeestäni
+kaabelisähkösanoma ja sekin väärin!
+
+Samaan aikaan kirjoitin vaimolleni seuraavan kirjeen:
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla, joulukuun 26 p:nä 1898.
+
+ En ollut saanut mitään kirjeitä sinulta kahteen kuukauteen. Joku päivä
+ sitten sain kirjeesi, joka oli kirjoitettu marraskuun 22 p:nä. Jos
+ minä sillä kertaa olin lopettanut kirjeenvaihtoni, riippui se siitä
+ että odotin vastausta tarkastuspyyntöihini, enkä voinut muuta kuin
+ toistaa samoja sanoja. Sen jälkeen olisi sinun pitänyt saada monta
+ kirjettä minulta.
+
+ Jos minun ääneni olisi herennyt kuulumasta, olisi se riippunut siitä,
+ että se olisi ollut ainiaaksi mykistyneenä, sillä jos minä olen
+ elänyt, on se tapahtunut tahtoakseni takaisin kunniani, parhaimman
+ omaisuuteni, lapsiemme perinnön, tehdäkseni velvollisuuteni, niinkuin
+ minä aina ja kaikkialla olen tehnyt, ja niinkuin se aina on tehtävä,
+ kun on kohtuus ja oikeus puolellaan, pelkäämättä koskaan mitään...
+
+ Alfred.
+
+<tb>
+
+Uutiset, jotka viime kuukausina sain, tuottivat minulle äärettömän
+lohdutuksen. En ollut koskaan vajonnut epätoivoon; en koskaan ollut
+kadottanut uskoani tulevaisuuteen, ensimäisestä päivästä lähtien olin
+vakuutettu, että totuus tulisi ilmi, että olisi mahdotonta niin kamalan
+rikoksen, jolle olin aivan vieras, jäädä rankaisematta. Mutta kun en
+tiennyt mitään siitä, mitä Ranskassa tapahtui, ja päinvastoin näin,
+että oloani vaikeutettiin päivä päivältä mitä hirveimmällä tavalla
+ja että minun yötä päivää piti taistella luonnonvoimia, ilmanalaa ja
+ihmisiä vastaan, aloin minä epäillä tokko itse saisin nähdä tämän
+julman näytöksen loppua. Tahtoni ei ollut heikontunut, se jäi yhtä
+taipumattomaksi, mutta minulla oli rajuja epätoivonhetkiä ajatellessani
+rakasta vaimoani, rakkaita lapsiani ja sitä tilaa, mihin heidät oli
+saatettu.
+
+Vihdoinkin kirkastui näköpiiri; näin että omaisteni ja minun itseni
+hirvittävät kidutukset loppuvat. Minusta tuntui että sydämeni
+vapautettiin äärettömästä painosta, hengitin vapaammin.
+
+Joulukuun lopulla sain johtavan lausunnon tarkastusoikeuden
+yliprokuraattorilta. Luin sen suuresti hämmästyen.
+
+Minä sain tietää sen kanteen, jonka veljeni oli nostanut majuri
+Esterhazy'ä vastaan, jota minä en tuntenut, hänen vapauttamisensa,
+Henry'n kavalluksen, tunnustuksen ja itsemurhan. Mutta monen tapauksen
+merkitys jäi minulle salaisuudeksi.
+
+Tammikuun 5 p:nä 1899 kuulusteli minua Cayenne'n vetoomis-oikeuden
+presidentti tutkijakunnan edessä. Hämmästykseni oli suuri, kun
+ensimäisen kerran kuulin puhuttavan näistä valetunnustuksista, tästä
+kurjasta sanojeni vääristelystä, joita lausuin sinä päivänä kuin minut
+alennettiin virassani, ja jotka päinvastoin olivat vastaväitteenä,
+kiivaana selityksenä syyttömyydestäni.
+
+Tämän jälkeen kului päiviä ja kuukausia, enkä voinut saada tarkkoja
+tietoja, ja sillä aikaa harhailin minä täydellisessä tietämättömyydessä
+siitä, mitä tuomioistuimen kuulustelusta oli käynyt ilmi. Joka
+kuukausi puhui vaimoni kirjeissään, jotka usein tulivat minulle pitkän
+viipymisen jälkeen, kärsimyksiemme pikaisen lopun toivosta, mutta tämä
+loppu ei näyttänyt koskaan tulevan.
+
+Helmikuun viimeisinä päivinä jätin minä tavallisuuden mukaan
+rangaistuslaitoksen päällikölle Deniel'ille pyynnön saada
+ravintoaineita ja tarvekaluja seuraavaksi kuukaudeksi. En saanut
+kumminkaan mitään. Olin lujasti päättänyt ensimäisestä päivästä saakka
+ja sitä päätöstäni en ollut rikkonut, etten koskaan valittaisi, etten
+tekisi muistutuksia rangaistuksen käyttämisestä, sillä se olisi ollut
+sama kuin sen tunnustaminen oikeaksi, ja sitä minä en koskaan tehnyt;
+sentähden en nytkään sanonut mitään ja olin ilman koko maaliskuun.
+Lopulla kuuta tuli Deniel sanomaan minulle, että hän oli hukannut
+pyyntöni ja kehoitti sentähden minua tekemään uuden. Jos hän todellakin
+olisi hutiloinut sen hukkaan, niin olisi hänen pitänyt huomata se
+niin pian kuin tuli vene, joka oli lähetetty Cayenne'en hakemaan
+ruokavaroja. Silloin en vielä tuntenut miten kurjaa ja halpamaista
+osaa tämä mies näytteli; sen tulin tuntemaan vasta sitten kun tulin
+Ranskaan; luulin hänen olevan paljaan välikappaleen, varsinkin kun hän
+itse niin innoissaan vakuutti että "hän on ainoastaan toimeenpaneva
+virkamies" ja tiesin että löytyy henkilöitä, jotka lainaavat itsensä
+kaikkeen. Nykyään minulla on suuri syy luulla, että monet seikat
+tapahtuivat hänen toimestaan ja että se käytös, jota muutamat vahdit
+osoittivat minua kohtaan, riippui hänen vaikutuksestaan.
+
+Minä puolestani en voinut ymmärtää julkisen tutkinnon venyttämistä;
+se näytti minusta niin aivan yksinkertaiselta, sillä minä en tuntenut
+muuta kuin bordereaun. Minä pyysin useaan kertaan selitystä; on melkein
+tarpeetonta sanoa ettei sitä koskaan annettu.
+
+Siveellinen tarmoni ei heikontunut näinä kahdeksana kuukautena,
+joina joka päivä odotin kassatsiooni-tuomioistuimen päätöstä, mutta
+ruumiilliset ja henkiset voimani kutistuivat tässä tuskaisessa,
+tappavassa odotuksessa.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Maanantaina kesäkuun 5 p:nä 1899 kello 1/2 1 päivällä tuli
+vahtipäällikkö kiireesti huoneeseeni ja antoi minulle paperin, jossa
+luin:
+
+"Antakaa heti kapteeni Dreyfusille tieto kassatsiooni-oikeuden
+päätöksestä, joka kuuluu: Oikeus kumoo ja peruuttaa sen tuomion, jonka
+I:nen sotaoikeus Pariisin sotilaskuvernementissa julisti joulukuun
+22 p:nä 1894 Alfred Dreyfus'ille, ja lähettää syytetyn Rennes'in
+sotaoikeuden tutkittavaksi jne.
+
+Sanokaa hänelle, että tämä päätös painetaan ja kirjoitetaan Pariisin
+sotilaskuvernementin I:sen sotaoikeuden julistaman tuomion reunaan;
+sen johdosta ei kapteeni Dreyfus enää ole maanpakolaisuuden alainen,
+vaan tavallinen syytetty, saa takaisin arvonsa ja voi ruveta kantamaan
+virkapukuaan.
+
+Pyyhkiköön rangaistussiirtolan virasto heti hänen nimensä luettelosta
+ja ottakoon pois vartijat Pirunsaarelta; samalla asetettakoon syytetty
+sotajoukkojen päällikön katsannon alaiseksi ja vahtisotamiesten sijaan
+tulee santarmikorpraali, jonka on tehtävä palvelusta Pirunsaarella
+sotilasvankilan sääntöjen mukaisesti.
+
+Risteilijälaiva _Sfax_ lähtee tänäpänä Fort-de-France'ista käskyllä
+tuoda syytetty Pirunsaarelta Ranskaan.
+
+Ilmoittakaa kapteeni Dreyfusille valmistava päätös ja _Sfaxin_ lähtö!
+
+Iloni oli rajaton, sanoin selittämätön. Siis vihdoinkin pääsin tästä
+piinapenkistä, johon olin ollut naulattuna viisi pitkää vuotta ja
+kärsinyt syyttömästi perheeni, lasteni, sekä itseni edestä. Koitti
+onni hirveiden tuskien perästä, oikeuden aamukoitto sarasti minulle
+vihdoinkin. Luulin, että tämän oikeuden päätöksen jälestä oli kaikki
+loppunut ja ettei ollut enää kuin vähäpätöisiä muodollisuuksia jälellä.
+
+Juttuni kulusta en tiennyt mitään. Minä olin seisonut siinä, mihin
+1894 jäätiin s.o. bordereaun kannalla, joka oli ainoa painava
+asiakirja oikeusjutussa; viimeiset mukana eletyt tapahtumat olivat
+sotaoikeuden tuomio, kamala alennus-paraati, eksytetyn kansajoukon
+raivoisat henkeäni vaativat huudot, minä uskoin kenraali Boisdeffren
+rehellisyyteen, minä uskoin valtion johtajaan Felix Faure'en, luulin
+heidän kaikkien harrastavan totuutta ja oikeutta. Sen perästä oli verho
+vetäytynyt silmieni eteen, joka paksuni päivä päivältä; ne tosiseikat,
+jotka olin saanut tietää muutamia kuukausia sitten, niitä en
+ymmärtänyt. Olin vasta äsken kuullut Esterhazy'n nimen ja yliluutnantti
+Henry'n väärennyksen ja itsemurhan; minä olin ainoastaan ollut
+virallisissa tekemisissä uljaan everstiluutnantti Piquartin kanssa.
+Siitä suuremmoisesta työstä, jonka muutamat ylevämieliset miehet olivat
+alkaneet valkeuden ilmisaamiseksi, en ollut kuullut mitään.
+
+Tuomioistuimen päätöksessä luettiin, että minä olin viaton, ja että sen
+sotaoikeuden, jonka eteen minut nyt määrättiin, oli vaan korjattava
+kauhea oikeuserehdys.
+
+Saman päivän iltana, kesäkuun 5 päivänä, lähetin vaimolleni seuraavan
+sähkösanoman:
+
+ "Sieluni ja sydämmeni ovat teidän, sinun ja lapsien luona. Lähden
+ perjantaina. Odotan sanomattomalla ilolla onnea saada puristaa syliini
+ sinua. Tuhat suudelmaa."
+
+Iltasella tuli Cayenne'sta santarmikorpraalikunta, jonka oli määrä
+vahtia minua siksi kun lähden. Näin vahtisotamiesten lähtevän pois;
+kaikki pii kuin unta, tuntui kuin olisin päässyt pahasta painajaisesta.
+
+Odotin kärsimättömänä _Sfaxin_ tuloa. Torstai-iltana eroitin kaukaa
+savupilven; pian tunsin sen sotalaivaksi. Mutta sinä iltana oli liian
+myöhäistä muuttaa laivaan.
+
+Cayennen päällikköä saan kiittää siitä, että sain vaatteet, hatun,
+alusvaatteet, sanalla sanoen välttämättömältä, jotta pääsin lähtemään.
+
+Perjantaina kesäkuun 9 päivänä klo 7 aamulla tultiin minua hakemaan
+Pirunsaarelta rangaistuslaitoksen purjeveneellä. Pääsin vihdoinkin
+tästä saaresta, jossa olin niin paljon kärsinyt. _Sfax_, kun oli
+syväkulkuinen, oli pysähtynyt kauemmas. Purressa tultiin sen paikan
+luo, missä sotalaiva oli, mutta siinä minä sain odottaa kaksi tuntia,
+ennenkun pääsin laivaan. Meri kävi korkeana, ja pursi, joka oli kuin
+lastu, keikkui Atlantin suurilla aalloilla. Minä olin merikipeä, samoin
+kuin kaikki muutkin purressa olijat.
+
+Noin klo 10 tienoissa tuli käsky laskea liki ja minä nousin _Sfaxin_
+kannelle, missä toinen päällikkö otti minut vastaan ja vei minut
+aliupseerin hyttiin, joka oli järjestetty minua varten. Hytin ikkunassa
+oli rautaristikko ja varmaankin oli sitä juuri laitettu sen aikaa, kun
+minun piti odottaa purjeveneessä; hytin lasiovella seisoi merisotamies
+kiväärin kanssa. Iltasella arvasin laivan liikkeistä, että se nosti
+ankkurin ja läksi liikkeelle.
+
+Minua kohdeltiin laivalla, kuten upseeria kovassa vankeudessa; yhden
+tunnin aamupäivällä ja yhden tunnin iltapäivällä sain kävellä kannella.
+Muun ajan olin suljettu hyttiini. Käytöksessäni noudatin _Sfax_
+laivalla koko ajan samaa arvokkaisuutta, mitä alussakin ja pidin itseni
+muiden vertaisena. En puhunut kenenkään kanssa muuta kuin virallisesti.
+
+Sunnuntaina kesäkuun 18 päivänä tulimme Viheriäniemen saarien luo,
+jossa _Sfax_ otti hiiliä, sieltä lähdimme tiistaina kesäkuun 20 p:nä
+jatkamaan matkaa. Laiva kulki hitaasti tehden ainoastaan 8 tai 9 solmua
+tunnissa.
+
+Kesäkuun 30 päivänä tulivat Ranskan rannat näkyviin. Viisivuotisen
+kidutuksen perästä tulin takasin saamaan oikeutta. Hirveä painajainen
+loppui viimeinkin. Minä luulin, että he olivat älynneet erehdyksensä ja
+luulin tapaavani omaiseni ja heidän takanaan toverini ottamassa minua
+vastaan avoimin sylin kyyneleet silmissä.
+
+Mutta samana päivänä jo kohtasi minua ensimäinen pettymys ja
+tuskallinen tunne.
+
+Kesäkuun 30 päivänä aamusella pysähtyi _Sfax_. Minulle ilmoitettiin,
+että vene tulee minua hakemaan ja että se vie minut maihin, mutta
+minulle ei tahdottu sanoa, missä minut lasketaan maihin. Eräs vene
+tuli tosiaankin, mutta se toi vaan käskyn tehdä liikkeitä ulapalla.
+Minun maalle pääsyni siis myöhästyi. Kaikki nämä varokeinot, tämä
+salaperäinen edestakasin kulkeminen tuntui kiusoittavalta. Tunsin
+luissani, että jotakin on tekeillä.
+
+Jälestä puolen päivän läksi _Sfax_ taas hitaasti kulkemaan pitkin
+rantaa. Noin seitsemän tienoissa illalla se taas pysähtyi. Yö oli
+pikimusta, ilma kostea, sade valui virtana. Minulle sanottiin, että
+iltasella tulee höyrylaiva minua hakemaan.
+
+Kello 9 sanottiin minulle, että vene odottaa _Sfax'_in rappusien
+edessä viedäksensä minut höyrylaivalle, joka ei pahalta säältä päässyt
+lähemmäksi. Meri pauhasi, myrsky riehui, sade virtasi. Vene keikkui
+Sfaxin rappujen juurella tuskin pysyen pystyssä. Minun piti suorastaan
+viskautua siihen ja loukkasin kovasti itseäni tuhtoihin, niin että
+sain haavankin. Sitte vene souti pois kovassa sateessa. Loukkautuneena
+siitä, että minua näin kohdeltiin ja myöskin kylmän vaikutuksesta sain
+kuumeen, niin että leuvat tärisivät. Kokoomalla koko tahdonlujuuteni
+sain itseni hillityksi. Keikuttuamme pärskyävillä laineilla pääsimme
+viimein höyrylaivan luo, johon minun oli hyvin vaikea kiivetä portaita
+myöten, sillä äsken saamani haava haittasi minua. Olin yhtä mittaa
+ääneti kuten tähänkin asti. Laiva läksi liikkeelle, mutta pysähtyi
+taas. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä olin tai minne minua
+vietiin; minulle eivät virkkaneet sanaakaan. Noin parin tunnin kuluttua
+käskettiin minun laskeutua soutuveneeseen. Yö oli yhä pilkkosen pimeä,
+satoi lakkaamatta, mutta meri oli tyynempi. Minä otaksuin, että olemme
+jossakin satamassa. Kello neljänneksen yli 2 nousin maihin erääseen
+paikkaan, jonka sittemmin sain tietää olevan Port-Houliguen.
+
+Siellä nousin vaunuihin kerallani santarmikapteeni ja kaksi santarmia.
+Näiden kanssa ajoin vaunuissa kahden sotamiesrivin välitse sanaakaan
+puhumatta junalle, joka parin kolmen tunnin kuluttua pysähtyi
+asemalle, missä minä nousin junasta. Uudet vaunut veivät minut aika
+kyytiä erääseen kaupunkiin, jossa ajettiin muutamaan pihaan. Minä
+nousin vaunuista ja huomasin ympäröivästä väestä olevani Rennes’in
+sotilasvankilassa; kello oli silloin 6 aamusella.
+
+Voi ymmärtää mikä hämmästys, suru ja sanomaton tuska minut valtasi
+siitä, että minun piti tällaisissa oloissa palata isänmaahani. Siellä,
+missä olin odottanut tapaavani kaikki yksimielisinä, totuutta ja
+oikeutta etsimässä ja tahtoen kaikin tavoin haihduttaa kärsimieni
+hirveiden tuskien jäljet, siellä olikin vastassani levottomia kasvoja,
+pikkumaisia varokeinoja, vaivalloinen maallenousu myrskyisellä merellä
+ja tämän lisäksi vielä olin ruumiillisesti sairas. Onneksi olivat
+sieluni, hermoni ja ruumiini noina vankeuteni pitkinä, synkkinä
+kuukausina oppineet kestämään.
+
+Nyt oli heinäkuun 1 päivä. Kello 9 aamusella tultiin minulle
+ilmoittamaan, että saan tavata vaimoani muutaman silmänräpäyksen
+perästä koppini viereisessä huoneessa. Tämä huone oli samoin kuin
+minunkin, varustettu tiheällä puuristikolla, joka esti näköalan
+pihalle, mutta siinä oli toki pöytä ja tuolia. Tässä huoneessa
+pidettiin kaikki keskustelut, mitä minulla oli omaisteni ja
+asianajajieni kanssa. Vaikka olinkin voimissani, en kuitenkaan voinut
+pidättää ruumistani vapisemasta, kyyneleet vuotivat silmistäni,
+kyyneleet, joita en kaavalle ollut nähnyt, mutta sitte rauhoituin taas.
+
+Sitä liikutusta, joita vaimoni ja minä tunsimme kohdatessamme toisemme,
+on mahdoton sanoin kuvata, siksi se oli liijan kiivas ja syvä.
+Siinä oli kaikkea: iloa, surua; koetimme lukea toistemme kasvoista
+kärsimystemme jälkiä, olisimme tahtoneet sanoa toisillemme kaikki,
+mikä oli sydämellämme, tuoda ilmoille kaikki ne tunteet, jotka meidän
+vuosikaudet oli täytynyt tukehduttaa ja sanat kuivuivat huulillemme.
+Me katselimme vaan toisiamme ja koetimme toistemme katseista saada
+voimia rakkaudellemme ja lujuutta tahdollemme. Jalkaväen luutnantti,
+joka oli vartioimassa meitä, vaivasi meitä ja esti ettemme voineet
+purkaa tunteitamme. Toisekseen en tiennyt mitään, mitä oli tapahtunut
+näinä kuluneina viitenä vuotena. Olin tullut toivo mielessä, mutta
+se oli pahasti pettynyt viime yön tapahtumista. Enkä uskaltanut
+vaimoltanikaan kysyä mitään pelosta, että hän siitä pahastuisi ja hän
+antoi asianajajien selittää minulle tapahtumat.
+
+Minun vaimolleni annettiin lupa käydä olemassa minun luonani 1 tunnin
+joka päivä. Ja vähitellen sain tavata kaikkia muitakin perheidemme
+jäseniä, eikä sitä jälleennäkemisen riemua; kun taas pitkän eron
+perästä toisemme tapasimme, voi verrata mihinkään.
+
+Heinäkuun 3 p:nä tulivat herrat Demange ja Labori minun luokseni.
+Minä syleilin ensin Demangea, sitte minut esitettiin herra Laborille.
+Luottamukseni herra Demange'en ja hänen ihmeteltävään alttiuteensa
+oli pysynyt muuttumattomana; Laboria kohtaan tunsin heti mieltymystä,
+hänhän oli niin kaunopuheliaasti ja rohkeasti puolustanut totuutta
+ja minä olin siitä suuresti kiitollinen. Sitte teki Demange tarkan
+selon "jutusta". Minä kuuntelin häntä liikutuksesta vavisten ja pala
+palalta sain kuvan tästä surullisesta historiasta. Labori täydensi
+puolestaan kuvausta. Sain kuulla, miten paljon vääryyksiä ja rikoksia
+oli tehty viattomuuteni pahentamiseksi. Kuulin senkin, mitenkä muutamat
+valitut sielut olivat tehneet sankarimaisia tekoja, ponnistaneet
+kaikki voimansa, taistelleet, nuo harvat ylevähenkiset, suuret, jaloa
+taistelua, valhetta ja vääryyttä voittaakseen. Minussa, joka en koskaan
+ollut lakannut luottamasta oikeuteen, pani tämä kaiken uskoni ja
+luottamukseni horjumaan. Minun kuvitellut käsitykseni eräistä entisistä
+päälliköistäni särkyivät toinen toisensa perästä ja sieluni täytti
+levottomuus ja suru. Minä tunsin ääretöntä sääliä ja suurta surua sitä
+armeijaakin kohtaan, jota rakastin.
+
+Jälkeen puolenpäivän tapasin rakasta veljeäni Mathieu'ta, joka oli
+osoittanut sellaista intoa minun asiani selvittämisessä alusta asti,
+eturinnassa osoittaen ihmeteltävää rohkeutta, älykkäisyyttä ja
+tahdonlujuutta, sekä antanut niin kauniin todistuksen veljenrakkaudesta.
+
+Heinäkuun 4 päivänä antoivat asianajajani minulle 1898 vuoden
+pöytäkirjat, rikostuomioistuimen pöytäkirjat sekä pöytäkirjat niistä
+istunnoista, joita kassatsiooni-oikeuden osastot olivat pitäneet.
+Seuraavana yönä luin kertomuksen Zolan jutusta, enkä tahtonut voida
+sitä jättää käsistäni. Näin mitenkä Zola oli tahtonut sanoa ja
+sanonut totuuden, luin siitä kuinka kenraali Boisdeflre valalla
+vannoi Henry'n väärennyksen oikeaksi. Mutta vaikka suruni eneni
+nähdessäni ihmisten olevan kiihkojensa eksyttäminä ja miten rikokset
+vainoovat viatonta, uhkui sieluni kiitollisuudesta niitä urheita
+miehiä, oppineita ja työntekijöitä, suuria ja pieniä kohtaan, jotka
+rohkeasti olivat antautuneet puolustamaan oikeuden ja totuuden
+riemuvoittoa niiden periaatteiden säilyttämiseksi, jotka ihmiskunta
+on perinyt. Ja kunniaksi on oleva Ranskan historialle tämä kaikkien
+kansankerrosten yhteinen kohoaminen. Oppineet, jotka siihen asti olivat
+olleet laboratoorioiden ja oppisalien hiljaiseen työhön syventyneinä,
+työmiehet, jotka olivat sidotut jokapäiväisen leivän hankkimiseen, ja
+valtiomiehet, jotka olivat asettaneet yleisen edun omansa yläpuolelle,
+oikeuden, vapauden ja totuuden palvelukseen.
+
+Sitte luin sen mainion kirjelmän, jonka tekijä herra Mornard oli
+jättänyt kassatsiooni-oikeudelle ja siitä hetkestä asti tunsin
+vilpitöntä kunnioitusta tätä etevää asianajajaa kohtaan, mikä vaan
+eneni tultuani tuntemaan hänet sekä hänen etevän ja vapaan henkensä.
+
+Minä nousin ylös aikaseen neljän ja viiden välillä ja tein työtä koko
+päivän. Ahneesti tutkin kaikki asiapaperit, jota tehdessäni hämmästyin
+vähä väliä tavatessani tuon kauhistuttavan määrän eri tapauksia. Näin
+miten laittomasti 1894 vuoden oikeudessa oli menetelty, miten kenraali
+Mercier oli antanut käskyn jakaa salaa itselle sotaoikeudelle vääriä
+paperia, semmoisia, jotka eivät kuuluneet minuun sekä myöskin, miten
+syyllistä koetettiin salatuumaisesti pelastaa.
+
+Minä sain siihen aikaan tuhansittain kirjeitä kaikista osista Ranskaa,
+muualta Euroopasta ja ympäri maailmaa; en ole voinut kiittää heitä
+jokaista erityisesti, mutta minä tahdon tässä julkilausua heille
+tiettäväksi, että olin syvästi liikutettu heidän myötätuntoisuudestaan,
+ne tekivät minulle hyvää ja minä sain voimaa niistä.
+
+Olin tullut hyvin araksi ilmanalan muutoksille. Minua paleli
+alituisesti ja minun piti pitää paljo päälläni, vaikka oli keskikesä.
+Heinäkuun loppupäivinä tuli minuun kova kuume ja maksan turvotus.
+Minun täytyi ruveta vuoteen omaksi, mutta tarmokkaalla hoidolla pääsin
+pian jalkeille. Minä söin sitte ainoastaan maitoa ja munia ihan
+koko Rennes'sä olinaikani. Tutkintojen aikana otin sitäpaitsi kolaa
+kestääkseni pitkissä, loppumattomissa istunnoissa.
+
+Tutkintojen avaaminen määrättiin elokuun 9 päiväksi. Minun täytyi
+hillitä kärsimättömyyttäni; säälin vaimoani, joka oli jo aivan lopussa
+kaikista näistä mielenliikutuksista, ja itsekin toivoin loppua tälle
+kärsimysten sarjalle. Halusin nähdä rakkaita lapsiani, jotka eivät
+vielä tietäneet mitään, halusin päästä rauhassa olemaan vaimoni luona
+ja unohtaa kaikki menneet surut ja syntyä jälleen uuteen elämään.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+En rupea tässä tekemään selkoa Rennes'in jutun tapauksista.
+
+Huolimatta selvistä todistuksista ja vastoin oikeutta ja kohtuutta,
+tuomittiin minut uudestaan.
+
+Ja tuomio langetettiin lieventävien asianhaarojen nojalla! Mistä ajasta
+lähtien on lieventäviä asianhaaroja petoksella?
+
+Kaksi ääntä oli kumminkin korottautunut minua puolustamaan. Kaksi
+omaatuntoa panivat enemmän arvoa ihmisoikeudelle ja korkeammille
+ihanteille kuin puoluehengelle.
+
+Mitä tulee siihen tuomioon, jonka viisi tuomaria julistivat, en sitä
+hyväksy.
+
+Minä allekirjoitin tarkastuspyynnön seuraavana päivänä
+tuomion saatuani. Sotaoikeuden tuomiot alistetaan ainoastaan
+sotilastarkastusoikeuden tutkittaviksi, joka antaa lausuntonsa vain
+muotovirheistä.
+
+Minä tiesin miten 1894 tarkastusoikeudessa oli käynyt; siksi en mitään
+toivonut tältä. Minun tarkoitukseni oli kääntyä kassatsiooni-oikeuden
+puoleen, jonka toivoin jatkavan ja päättävän sen oikeuden ja totuuden
+työn, minkä se oli alkanut.
+
+Mutta minulla ei ollut tällä kertaa mitään välikappaletta,
+sillä sotilaslaissa vaaditaan, että ennenkun saa vedota
+kassatsiooni-oikeuteen, pitää olla 1895 lain mukaan uusi todistus eli
+tulee voida näyttää vääräksi joku todistus.
+
+Minun vetoomiseni sotaoikeuteen tuomion tarkastuksesta oli siis vaan
+ajan voittamista.
+
+Minä allekirjoitin hakemukseni syyskuun 9 p:nä. Syyskuun 12 päivänä
+klo 6 aamusella tuli veljeni Mathieu koppiini, hän oli saanut luvan
+sotaministeriltä, kenraali Gallifet’lta puhella kanssani kahdenkesken.
+Minulle tarjottiin armoa, mutta sillä ehdolla, että luopuisin
+vetoomisestani. Vaikka en uskonutkaan, että vetoomisestani olisi mitään
+hyötyä, en kumminkaan tahtonut ottaa sitä takasin. Sillä en tahtonut
+armoa, vaan oikeutta. Toisaalta puolen selitti veljeni, että minun
+terveyteni oli jo niin huonontunut, etten tällaista menoa pitkältä
+kestäisi, jota vastoin vapaudessani voisin voimistua ja sitte jatkaa
+juttuani, niiden vääryyksien ilmi saamista varten, joiden uhrina
+olin. Mathieu lisäsi, että kaikki ne, jotka sekä kirjoituksissa että
+muuten olivat puolustaneet minun asiaani, neuvoivat minun peruuttamaan
+vetoomiseni. Ja sitten ajattelin lopuksi vaimoni kärsimyksiä, ajattelin
+lapsiani, joita en vielä ollut nähnyt ja jotka Ranskaan palattuani
+olivat alati pyörineet mielessäni. Minä siis suostuin ottamaan takaisin
+vetoomiseni, mutta lausuin jyrkästi tahtovani että Rennes'n tuomio
+tarkastetaan laillisesti.
+
+Samana päivänä, jona minut päästettiin vapauteen, annoin julaista
+seuraavan kirjelmän, joka sisälsi ajatukseni ja järkähtymättömän
+tahtoni:
+
+"Tasavallan hallitus antaa minulle vapauden. Se ei ole minulle mistään
+arvosta ilman kunnian palauttamista.
+
+"Tästä hetkestä lähtien olen jatkava tiedustelujani tämän hirveän
+oikeuserehdyksen ilmisaamiseksi, jonka uhrina olen.
+
+"Minä tahdon, että lopullinen tuomio on Ranskalle näyttävä, että olen
+syytön. Sydämmeni ei saa rauhaa niin kauan kun on olemassa yksikään
+ranskalainen, joka epäilee minua rikoksesta, minkä toinen on tehnyt."
+
+
+
+
+Lisäys.
+
+
+Kirje Charles Dupuy'lle,
+
+<tb>
+
+ Sisäasiainministerille, Pääministerille.
+
+ S:t Martin de Re'n vankilassa tammik. 26 p:nä 1895.
+
+ Herra Ministeri.
+
+ Minut on tuomittu alhaisimmasta rikoksesta, minkä sotilas voi tehdä,
+ ja minä olen viaton.
+
+ Tuomion saatuani olin valmis lopettamaan päiväni. Perheeni, ystäväni
+ ovat saattaneet minut näkemään, että jos kuolisin, olisi kaikki
+ lopussa; nimeni, se nimi, jota lapseni kantavat, olisi silloin
+ ainiaaksi tahrattu.
+
+ Se on pakottanut minut elämään.
+
+ Kynäni on kykenemätön kuvaamaan niitä tuskia, joita kärsin; teidän
+ ranskalainen sydämmenne auttaa teitä ymmärtämään sitä paremmin kuin
+ minä voin kuvata.
+
+ Te tunnette, herra ministeri, sen lähetyskirjan, johon minun
+ syyttämisen! perustuu.
+
+ Sitä en minä ole kirjoittanut.
+
+ Onko se valheellinen?... Onko se joutunut sille, jolle se on
+ osoitettu, mukanaan ne asiakirjat, jotka siinä mainitaan?... Onko
+ minun käsialaani matkittu minua vahingoittaakseen? ... Eli voisiko
+ onnettomuudeksi olla olemassa kaksi niin toisiansa muistuttavaa
+ käsialaa?
+
+ Näihin kysymyksiin eivät aivoni voi antaa mitään vastausta.
+
+ Minä pyydän teiltä, herra ministeri, en armoa enkä sääliä, ainoastaan
+ oikeutta.
+
+ Sotilaskunniani nimessä, joka minulta on ryöstetty, onnettoman
+ vaimoni nimessä, lapsiraukkojeni nimessä, pyydän teidän jatkamaan
+ tiedustelujanne oikean syyllisen selville saamiseksi.
+
+ Sellaisena aikakautena kuin meidän, semmoisessa maassa kuin jalojen
+ ja oikeudenmukaisten mielipiteiden läpitunkemassa Ranskassa, jolla
+ on niin mainiot urkkimiskeinot, on mahdotonta ettette saisi selville
+ tätä onnetonta asiaa ja paljastetuksi sitä riiviötä, joka on saattanut
+ kunniakkaalle perheelle onnettomuutta ja häpeää.
+
+ Minä rukoilen teiltä vielä kerran, herra ministeri, kaiken sen
+ nimessä, mikä teille on rakkainta maailmassa, oikeutta, oikeutta,
+ jatkaessanne tutkimuksianne.
+
+ Mitä minuun tulee, toivon nimeni saavan olla unohduksissa, siksi
+ kunnes se päivä valkenee, jolloin viattomuuteni tulee tunnustetuksi.
+
+ Tänne tulooni asti olen voinut kirjoittaa ja tehdä työtä kopissani,
+ olla kirjevaihdossa perheeni jäsenten kanssa, kirjoittaa joka päivä
+ vaimolleni. Se on ollut lohdutuksena hirveässä asemassani, tässä
+ kamalassa, joka on niin julmaa, herra ministeri, ettei ihmisen aivot
+ voi keksiä mitään hirveämpää.
+
+ Eilen vielä olin niin onnellinen, etten kadehtinut ketään! Tänään
+ sysätty ulos yhteiskunnasta ilman mitään syytä! Voi, herra ministeri,
+ minä luulen, ettei kukaan ihminen tällä vuosisadalla ole kärsinyt
+ tällaista kidutusta. Kunnia yhtä puhdas kuin kenen tahansa maailmassa
+ ja yhtäkkiä sen riistävät pois toiset; voiko olla viattomalle
+ hirveämpää kidutusta!
+
+ Yöt päivät vietän, herra ministeri, kopissani yksin ajatuksineni,
+ ilman mitään tekemistä. Pääni, joka näistä yhtä surullisista kuin
+ odottamattomista tapauksista on saanut tuntuvia kolahduksia, ei tunnu
+ enää yhtä varmalta kuin ennen. Pyydän sentähden että saisin tehdä
+ jotakin työtä kopissani.
+
+ Minä pyydän teiltä myöskin lupaa saada toisinaan kirjoittaa perheeni
+ jäsenille (appivanhemmilleni, veljilleni ja sisarilleni).
+
+ Eilen annettiin minulle lupa, että saan kirjoittaa vaimolleni kaksi
+ kertaa viikossa. Minä pyydän, että saisin kirjoittaa useammin näille
+ lapsiraukoille, jotka kyllä tarvitsevat lohdutusta ja tukea tässä
+ kovassa kohtalossa.
+
+ Oikeutta siis, herra ministeri ja työtä siksi aikaa, kun aivoni
+ odottavat viattomaksi julistuksen päivää, se on kaikki mitä onnettomin
+ ranskalaisista teiltä anoo.
+
+ Vastaan ottakaa, herra ministeri, minun suurin kunnioitukseni.
+
+ Alfred Dreyfus.
+
+<tb>
+
+Kirje Tasavallan Presidentille.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla, heinäk. 8 p:nä 1897.
+
+ Tasavallan Presidentille.
+
+ Herra Presidentti.
+
+ Rohkenen uudestaan vedota teidän korkeaan kohtuuden tuntoonne ja
+ jalkainne juureen tuoda syvän epätoivoni, surkeat tuskan huutoni.
+
+ Tahdon avata teille, herra Presidentti, koko sydämeni, vakuutettuna
+ että te ymmärrätte minut. Pyydän teidän antamaan anteeksi muodolliset
+ virheet ja kankeasti esitetyt ajatukseni. Minä olen kärsinyt siksi
+ paljon, olen siksi sekä ruumiillisesti että henkisesti murtunut,
+ aivoni liiaksi särkyneet voidakseni ponnistaa ajatuksiani kokoon.
+
+ Kuten te, herra Presidentti tiedätte, on minut syytetty ja tuomittu
+ erään kirjoituksen nojalla, jonka mukaan olisin syyllinen hirveimpään
+ rikokseen, minkä sotilas voi tehdä, mutta olen kumminkin tahtonut
+ pysyä hengissä nähdäkseni tämän hirveän näytelmän selitystä,
+ saadakseni rakkaille lapsilleni takaisin kunnian.
+
+ Ainoastaan minun oma sydämeni tietää, herra Presidentti, mitä minä
+ olen kärsinyt tämän näytelmän alusta saakka! Olen usein kaikin voimin
+ kutsunut kuolemaa, mutta olen sitte taas kohonnut pystyyn, toivossa
+ kerran näkeväni oikeuden hetken valkenevan.
+
+ Olen kokonaan ja omantunnon mukaisesti alistunut kaikkeen, ja
+ uskallan sanoa kenelle tahansa, ettei käytöksessäni ole ollut
+ mitään moittimista. En ole hetkeäkään unohtanut, enkä tule koskaan
+ unohtamaan, että tässä asiassa on kaksi eri puolta kysymyksessä:
+ isänmaani ja oma itseni sekä lapseni; toinen on yhtä pyhä kuin
+ toinenkin.
+
+ Olen kyllä kärsinyt kovasti siitä, etten ole voinut keventää vaimoni
+ ja omieni surua; olen kärsinyt siitä, etten ole saanut omistaa sieluni
+ ja ruumiini voimia totuuden etsimiselle, mutta ei koskaan ole se
+ ajatus tullut mieleeni, eikä tule koskaan, että olisin koettanut
+ saada esille totuutta sellaisilla keinoilla, jotka vahingoittaisivat
+ isänmaata. En puhuisi ajatusteni puhtaudesta, ellei minulla olisi
+ takeena tekojeni kunnollisuus, joka on pysynyt samallaisena tämän
+ synkän näytelmän alusta asti.
+
+ Olen tahtonut vedota teihin, herra Presidentti, tuodessani esille
+ tämän totuuden; olen myöskin rukoillut maamme hallitusta, koska
+ olin siinä uskossa, että se voi samalla aikaa ajaa oikeuden asiaa,
+ yhdistäen sääliväisyyden maan asiain harrastuksiin.
+
+ Minä puolestani, herra Presidentti, olen kääntynyt teidän puoleenne,
+ kun tunsin hirveimpien vääryyksien alaisena suruni kasvavan niin
+ suureksi, että kuolema olisi ollut onni, kun järkeni alkoi horjua,
+ kun kaikki sisässäni silvottiin, kun näin minua kohdeltavan kuten
+ kurjinta raatoa, kun, sanalla sanoen, kapinanhuuto pääsi rinnastani
+ ajatellessani lapsiani, joiden nimi on häväisty, ja jotka ovat
+ kasvaneet... teihin, herra Presidentti, maani hallitukseen olen
+ minä viimeiseksi tuskasta huutaen kääntynyt, ja teihin ovat itkusta
+ punaiset silmäni aina olleet tähdätyt. Minä vaan kuitenkin toivoin,
+ herra Presidentti, että minut olisi tuomittu tekojeni mukaan.
+ Tämän kauhean näytelmän alusta asti en ole vähintäkään väistynyt
+ siltä tieltä, jonka itselleni asetin, ja jonka omatuntoni minulle
+ osoitti ohjeeksi. Olen kestänyt kaikki, alistunut kaikkeen, minua on
+ säälimättömästi rääkätty, tietämättä miksi... ja omatuntoni on antanut
+ minulle voimia kestämään.
+
+ Onhan minulla kyllä joskus ollut vihan ja kärsimättömyyden hetkiä, ja
+ toisinaan en ole voinut olla purkamatta ilmoille mieleeni kertynyttä
+ katkeruutta. Mutta en hetkeksikään ole unohtanut että kaikkien
+ inhimillisten kiihkojen yläpuolella on isänmaa.
+
+ Minun asemani, herra Presidentti, joka minulle on valmistettu, on
+ päivä päivältä tullut yhä julmemmaksi, iskuja on alituiseen satanut
+ päälleni, lakkaamatta, enkä ole ymmärtänyt syytä miksi, sillä en ole
+ koskaan antanut aihetta niihin, en sanoillani enkä teoillani.
+
+ Lisätkää minun jo kyllä julmiin kärsimyksiini vielä häpeän tuottama
+ kiusa, ilmanala, tukehduttava vankila, jossa minua pidetään, kaikkien
+ niiden ylönkatse ja halveksiminen, jotka minua ympäröivät, alituisesti
+ epäluulon alaisena, ja minä kysyn itseltäni, herra Presidentti, eikö
+ tämä ole liikaa... liikaa ihmiselliselle olennolle, joka aina on
+ tehnyt velvollisuutensa?
+
+ Vaikka minun järkeni on jo alkanut mennä sekasin, sillä se horjuu
+ joka iskusta, joita se saapi kestää alituiseen, täytyy sen kuitenkin
+ kauhukseen nähdä, että minua joka päivä kohdellaan yhä kovemmin ja
+ alhaisemmin, huolimatta suorasta käytöksestäni ja lannistumattomasta
+ tahdostani, jota ei mitkään kidutukset voita, ja huolimatta siitä että
+ olen elänyt kuin kunniallinen mies ja kunnon ranskalainen.
+
+ Minun kurjuudellani ei ole vertaa, ei minuuttia elämästäni kulu ilman
+ kidutusta; olkoon ihmisellä kuinka hyvä omatunto tahansa, kuinka
+ suuret sielunvoimat hyvänsä, lopuksi hän kumminkin tuntee masentuvansa
+ ja minulle on hauta oleva pelastus.
+
+ Mutta, herra Presidentti, kärsimysten ja vaivain runteleman olentoni
+ syvässä epätoivossa, tässä alentavassa asemassa, joka murtaa minut,
+ tuskassa, joka minut tukehduttaa, aivoni joutuessa sekasin kaikista
+ sitä kohtaavista kolahduksista, vetoon teihin, herra Presidentti,
+ maani hallitukseen, ja uskon huutoni tulevan kuulluksi.
+
+ Herra Presidentti, en puhu elämästäni. Se kuuluu maalleni tänään
+ kuten eilen. Pyydän siltä vaan viimeisenä suosion osotuksena, että
+ se ottaisi sen heti kokonaan, eikä antaisi minun näin kuihtua
+ pilkallisesti häpeällisiin tuskiin, joita en ole ansainnut, joita en
+ ansaitse.
+
+ Mutta pyydän maaltani vielä sitäkin, että se levittäisi valoa tähän
+ kauheaan asiaan; sillä ei kuulu maalleni minun kunniani, vaan se on
+ minun lasteni isänperintö, se on kahden perheen kallis omaisuus.
+
+ Minä rukoilen myöskin koko sielustani, että muistettaisiin vaimoni ja
+ minun omaisteni julmia kärsimyksiä ja sietämätöntä asemaa, joka on
+ pahempi kuin kuolema ja että muistettaisiin lapsiani, minun rakkaita
+ pienokaisiani, jotka kasvavat orpoina, ja tehtäisiin mitä voitaisiin,
+ sanalla sanoen, kaikki, mikä on maalle edullista, jotta niin pian kuin
+ suinkin asetettaisiin jo raja niin monen ihmisen kärsimyksille.
+
+ Teidän oikeudentuntoonne luottaen, herra Presidentti, pyydän teitä
+ hyväntahtoisesti vastaanottamaan minun kunnioittavat tunteeni.
+
+ A. Dreyfus.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla marrask. 25 p:nä 1897.
+
+ Herra Presidentti.
+
+ Minä rohkenen uudestaan kääntyä puoleenne ja jalkainne juureen laskea
+ syvän epätoivoni.
+
+ Kolme vuotta olen nyt, syytönnä siihen rikokseen, josta minut on
+ tuomittu, pyytänyt, rukoillut oikeutta ja totuuden paljastamista.
+
+ Kun majuri du Paty de Clam tuomion jälkipäivänä kävi luonani
+ sotaministerin nimessä kysymässä olinko syyllinen vai syytön, vastasin
+ hänelle, että en ainoastaan ollut syytön, vaan että vaadin valkeutta,
+ täydellistä selvyyttä asiaani ja minä pyysin heti asianmukaista apua
+ joko sotilasvirastolta eli joltakulta muulta hallituksen käytettävissä
+ olevalta virastolta.
+
+ Minulle vastattiin, että korkeammat toimet estivät näitä
+ tiedusteluteitä käyttämästä, mutta että etsimistä jatketaan.
+
+ Kolme vuotta olen nyt odottanut tukalimmassa asemassa mitä voi
+ ajatella, eikä tiedustelujen tuloksista kuulu mitään.
+
+ Jos korkeammat harrastukset ovat estäneet ja luultavasti aina tulevat
+ olemaan esteenä niiden ainoain keinojen käyttämiselle, joiden avulla
+ totuus tulisi ilmi, ja joiden avulla olisi mahdollisuus toivoa, että
+ tämä kidutus, jota monet ihmiset saavat kestää, saataisiin loppumaan,
+ sitä suurempi syy on minulla niitä kunnioittaa ja sen olen tekevä
+ muuttumatta.
+
+ Mutta toiselta puolen, herra Presidentti, on tämä hirvittävä
+ asiainlaita jo kestänyt yli kolme vuotta, lapseni kasvavat
+ halveksittuina, orpoina; heidän kasvatuksensa on mahdoton, ja minä
+ tulen hulluksi surusta ja tuskasta... Eivät suinkaan samat asiat vaadi
+ että rakas vaimoni ja rakkaat lapseni uhrataan sille.
+
+ Minä asetan yksinkertaisesti tämän hirveän aseman teidän ja
+ hallituksen oikeudentunnon ratkaistavaksi. Minä pyydän ainoastaan
+ oikeutta omilleni ja lapsilleni, jotka etupäässä ovat surkuteltavat.
+
+ Luottaen teidän oikeudentuntoonne, herra Presidentti, pyydän teidän
+ suosiollisesti vastaan ottamaan minun kunnioittavaiset ja hartaat
+ tunteeni.
+
+ A. Dreyfus.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla jouluk. 20 p:nä 1897.
+
+ Herra Presidentti.
+
+ Minä rohkenen viimeisen kerran vedota teihin ja hallituksen oikeuteen.
+
+ Minä selitän vielä kerran, että minä en ole kirjoittanut sitä
+ kirjettä, josta minua syytetään; minä sanon, että koko minun entinen
+ elämäni, josta nyt on oltu tilaisuudessa tekemään selkoa, että koko
+ minun elämäni on vastaväite sellaista alhaista ajatustakin vastaan.
+
+ Ihan siitä asti kun tämä hirveä näytelmä alkoi, olen minä odottanut
+ valkeutta, parempaa aamunkoittoa, valoa!
+
+ Se asema, missä minä olen ollut kolme vuotta, on yhtä hirveä rakkaalle
+ vaimolleni ja onnettomille lapsilleni kuin minulle. Minä esitän heidän
+ kohtalonsa ja oman kohtaloni teille, asetan sen teidän käsiinne,
+ asetan sen Sotaministerille, maani Oikeusministerille pyynnöllä, eikö
+ löydy mitään mahdollisuutta saada selville tätä asiaa, lopettaa tätä
+ kidutusta, jota niin monta ihmistä on kärsimässä.
+
+ Luottaen teidän korkeaan oikeudentuntoonne, herra Presidentti, pyydän
+ että suosiollisesti vastaanottaisitte minun kunnioittavat tunteeni.
+
+ A. Dreyfus.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla tammik. 12 p:nä 1898.
+
+ Herra Presidentti.
+
+ Syytön olen siihen inhoittavaan rikokseen, josta minut on tuomittu
+ ja olen tämän onnettoman jutun alusta asti ainoastaan pyytänyt, että
+ tähän asiaan hankittaisiin valoa.
+
+ Joka kerta kun minä olen pyytänyt hallituksen apua tämän hirveän
+ jutun selville saamiseksi, on minulle vastattu, että on korkeampia
+ harrastuksia tiellä. Minä olen alistunut ja alistun vastakin niiden
+ harrastuksien alle, kuten velvollisuuteni on.
+
+ Minä olen nyt odottanut kolme vuotta.
+
+ Minun omaisteni asema on hirvittävä, minusta puhumattakaan.
+
+ Eivät mitkään harrastukset voi vaatia, että koko perhe, että lapseni,
+ että viaton ihminen uhrataan niille.
+
+ Siksi vetoon teidän jaloon oikeudentuntoonne, hallituksen oikeuteen,
+ vaatien takasin kunniaani, vaatien oikeutta niin monelle syyttömälle
+ uhrille.
+
+ Luottaen teidän jaloon oikeudentuntoonne, pyydän esiintuoda alamaisen
+ kunnioitukseni.
+
+ A. Dreyfus.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla tammik. 16 p:nä 1898.
+
+ Herra Presidentti.
+
+ Minä kokoan ja uudistan pyyntöni, jonka esitän Valtion Johtajalle,
+ hallitukselle ja Sotaministerille, pyytäen kunniani hyvitystä,
+ oikeutta yhdellä sanalla, ellei tahdota että onneton, jonka voimat
+ ovat loppumaisillaan, raukee tuskien alle, jotka sitä kalvavat joka
+ tunti, joka sekunti, tietäen että hänen lapsensa jäävät kunniattomiksi.
+
+ Luottaen sekä teidän että hallituksen ja Sotaministerin korkeaan
+ oikeuteen, pyydän teidän vastaan ottamaan kunnioitukseni.
+
+ A. Dreyfus.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla helmik. 1 p:nä 1898.
+
+ Herra Presidentti.
+
+ Koko olennollani uudistan teille pyyntöni, jonka jo olen esittänyt
+ valtion Johtajalle, hallitukselle ja herra Sotaministerille.
+
+ Minä en ole syyllinen. Enkä koskaan tule olemaan.
+
+ Vaimoni, lasteni, kaikkien omieni nimessä tulen pyytämään oikeusasiani
+ tarkastusta, elämää lapsilleni, sanalla sanoen oikeutta, oikeutta
+ yhdellä sanalla kaikille viattomasti kärsiville.
+
+ Luottaen teidän jaloon oikeudentuntoonne, hallituksen ja
+ sotaministerin oikeudentuntoon, pyydän teidän vastaanottamaan
+ kunnioitukseni
+
+ A. Dreyfus.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla helmik. 7 p:nä 1898.
+
+ Herra Presidentti.
+
+ Kolmen kuukauden ajalla, kuumeen ja houreen vallassa, olen useat
+ kerrat vedonnut Valtion Johtajaan ja hallitukseen saamatta mitään
+ selitystä, mitään loppua tälle kidutukselle, jota niin monta henkeä
+ kärsii.
+
+ Muutamia päiviä sitten lähetin taas uuden anomuksen.
+
+ Mutta sain juuri äskettäin kirjeen rakkaalta vaimoltani ja lapsiltani
+ ja vaikka sydäntäni vihloo ja kouristaa tämä ansaitsematon rääkkäys,
+ kirkastuu se taas uudelleen.
+
+ Kuten jo olen sanonut, kuten yhä vieläkin sanon, sillä tämähän on
+ vallan hirveää, olen tuomioni jälkeisestä päivästä asti s.o. enemmän
+ kuin kolme vuotta sitten silloin, kun majuri du Paty de Clam kävi
+ luonani Sotaministerin puolesta kysymässä olinko syyllinen vai syytön,
+ selittänyt, että tietysti olin syytön ja sitäpaitsi pyysin valoa,
+ täydellistä valoa asiaan, ja pyysin ainoastaan apua tavallisilta
+ tiedusteluvirastoilta, osaksi sotilasviraston kautta, osaksi muilla
+ mahdollisilla keinoilla.
+
+ Sain vastaukseksi, että korkeammat tehtävät estivät käyttämästä
+ pyytämiäni tiedustelukeinoja, mutta että etsimistä jatketaan.
+
+ Tällä tavalla olen odottanut enemmän kuin kolme vuotta, hirveimmässä
+ asemassa mihin ihminen voi joutua; eikä etsimisistä ole ollut mitään
+ seurausta.
+
+ Jos toiselta puolen korkeammat tehtävät ovat aina estäneet ja tulevat
+ aina estämään käyttämästä tiedustelukeinoja tämän asian selville
+ saamiseksi, on minun sitä enemmän niitä pidettävä arvossa ja niin olen
+ aina tehnytkin.
+
+ Mutta toiselta puolen on tätä jatkunut jo yli kolme vuotta,
+ rakas vaimoni kituu tuskallista kidutusta, lapseni ylenevät
+ maailmaan ylenkatsottuina, orpoina, minä kärsin kuolemantuskia
+ vankilakomerossa; ei mitkään harrastukset maailmassa voi vaatia —
+ sillä se olisi rikos ihmiskuntaa vastaan — että vaimo, lapset ja
+ syytön mies uhrataan niille.
+
+ Vielä kerran asetan tämän surullisen tapauksen teidän ja hallituksen
+ oikeudentunnon punnittavaksi. Minä pyydän oikeutta omilleni, lasteni
+ tulevaisuutta, sanalla sanoen loppua niin monen ihmisen kärsimyksille.
+
+ Luottaen teidän ja hallituksen jaloon oikeudentuntoon, pyydän lausua
+ kunnioitukseni.
+
+ A. Dreyfus.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla maalisk. 12 p:nä 1898.
+
+ Herra Presidentti.
+
+ Viime marraskuun 20 päivänä vetosin teihin ja pyysin asiani
+ tarkastusta.
+
+ Samana päivänä kirjoitin kenraali Boisdeffre'lle, armeijan pääesikunnan
+ 1 päällikölle, vedoten hänen tasapuolisuuteensa ja pyysin hänen
+ lausumaan mielipiteensä jutun tarkastuksesta Valtion Johtajalle.
+
+ Jos hänen lausuntonsa oli myöntyväinen, on teidän mielipiteenne,
+ herra Presidentti, myöskin ollut myöntyväinen, koskapa olen saanut
+ virallisen tiedoksiannon, että pyyntö, jonka samana päivänä teille
+ osoitin, on perustuslaillisessa järjestyksessä jätetty hallitukselle.
+
+ Minä vain tänäpänä yksinkertaisesti uudistan pyyntöni.
+
+ Minä vetoon siis teidän ja hallituksen ylevään oikeudentuntoon, samoin
+ kuin anomukseeni 20 p:ltä marraskuuta 1897 annetusta vastauksesta
+ näkyy, jonka vielä tänäpänä täytyy olla samalla tavalla, koska
+ julkisesti selitettiin, että minun pyyntöni oli jätetty hallitukselle,
+ että, sanon minä, vihdoinkin oikeus voittaisi ja tarkastus
+ pidettäisiin.
+
+ Luottaen teidän ja hallituksen ylevään oikeudentuntoon, pyydän teidän
+ vastaanottamaan kunnioitukseni.
+
+ A. Dreyfus.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla, maalisk. 28 p:nä 1898.
+
+ Herra Presidentti.
+
+ Minä uudistan kaikki edelliset pyyntöni. Viattomana siihen
+ mitoittavaan tekoon, josta minut on tuomittu, vetoon Valtion Johtajan
+ ylevään oikeudentuntoon pyytäen oikeusasiani tarkastusta.
+
+ Luottaen teidän oikeudentuntoonne pyydän teidän ottamaan vastaan
+ kunnioitukseni.
+
+ A. Dreyfus.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla, huhtik. 22 p:nä 1898.
+
+ Herra Presidentti.
+
+ Koska en tiedä mihinkä minun pyyntöni tuomion tarkastuksesta on
+ joutunut, uudistan tässä ne taas.
+
+ Syyttömänä siihen mitoittavaan rikokseen, josta minut on tuomittu,
+ vetoon Valtion Johtajan ylevään oikeudentuntoon saadakseni asiani
+ tarkastusta toimeen.
+
+ Luottaen teidän ylevään oikeudentuntoonne pyydän teidän
+ vastaanottamaan kunnioitukseni.
+
+ A. Dreyfus.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla, maalisk. 28 p:nä 1898.
+
+ Herra Presidentti.
+
+ Marraskuusta asti v. 1897 olen lähettänyt useita pyyntöjä Valtion
+ Johtajalle, joissa olen pyytänyt oikeutta omaisilleni, ja loppua tälle
+ yhtä julmalle kuin ansaitsemattomalle kidutukselle, josta niin monta
+ olentoa kärsii, sekä juttuni tarkastusta.
+
+ Olen kääntynyt hallituksenkin puoleen, senaattiin, eduskuntaan,
+ niihin, jotka ovat antaneet tuomita minut, yhdellä sanalla isänmaahan,
+ jonka tehtävä on pitää huoli asiastani. Sillä tämä on oikeuden, jalon
+ oikeuden asia, siksi että minä en tämän kauhean näytelmän alusta ole
+ pyytänyt armoa enkä suosiota, vaan aivan yksinkertaisesti totuutta, ja
+ kun kerran on kysymys näistä kahdesta "oikeus" ja "kunnia", täytyy
+ kaikkien yksilöllisten kysymysten hälvetä ja intohimojen vaieta.
+
+ Tätä on nyt kestänyt kuusi kuukautta, enkä ollenkaan tiedä minkä
+ kohtalon alaiseksi kaikki tarkastusanomnkseni ovat joutuneet, en
+ tiedä mitään... Niin, tiedän yhden asian, sen, että jalo nainen,
+ puoliso, äiti ja kaksi perhettä, joille kunnia on kaikki, kärsivät
+ viattomasti...
+
+ Ja tiedän senkin, että eräs sotilas, joka on palvellut uskollisesti
+ isänmaataan, joka on uhrannut kaikki, asemansa, omaisuutensa,
+ pyhittänyt sille kaikki voimansa, niin minä tiedän, että tämä sotilas
+ kärsii kuolemantuskia vankilakomerossa, yötä ja päivää samojen
+ häpeällisten tuskien alaisena, epäiltynä, ylenkatsottuna, vääryyttä
+ kärsivänä.
+
+ Herra Presidentti, vielä kerran vetoon vaimoni, lasteni ja omieni
+ nimessä isänmaahan, maan ylhäisimpiin virkamiehiin, pyytäen oikeutta
+ onnettomille uhreille sekä että tuomioni tarkastettaisiin.
+
+ Luottaen teidän ylevään oikeudentuntoonne pyydän teidän
+ vastaanottamaan kunnioitukseni.
+
+ A. Dreyfus.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilla, kesäk. 7 p:nä 1898.
+
+ Herra Presidentti.
+
+ Pitkät kuukaudet olen alituisesti lähettänyt Valtion Johtajalle
+ pyyntöjä toisensa perästä asiani tarkastuksesta.
+
+ Minä uudistan pyyntöni viime toukok. 26 p:ltä. Joka päivä, joka tunti
+ odotan vastausta, joka ei tule.
+
+ Ruumiin ja sielun voimani vähenevät päivä päivältä, enkä pyydä enää
+ kuin yhtä asiaa: saada levollisena laskeutua hautaani, varmalla
+ tiedolla siitä, että lasteni nimi on pesty puhtaaksi tästä hirveästä
+ tahrasta.
+
+ Jos minun on kuoltava viattomana uhrina, tahdon luovuttaa
+ lapsiraukkani rakkaalle isänmaalleni, jota aina olen palvellut
+ uskollisesti ja rehellisesti. Minä pyydän kumminkin teiltä, herra
+ Presidentti, hyväntahtoista vastausta pyyntöihini, vastausta, jota
+ joka päivä odotan kärsimättömänä.
+
+ Täydellisesti luottaen Valtion Johtajan oikeudentuntoon, pyydän teidän
+ ottamaan vastaan kunnioitukseni.
+
+ A. Dreyfus.
+
+
+
+
+ Kaksi kirjettä kenraali Boisdeffre'lle.
+
+
+ Salut-saarilla, heinäk. 5 p:nä 1898.
+
+ Herra kenraali.
+
+ Sammuneella sydämmellä ja ruhjoutuneilla aivoilla lähetän teille
+ vielä yhden epätoivon huudahduksen, surkeamman ja sydäntä särkevämmän
+ kuin koskaan ennen. En puhu kärsimyksistä enkä loukkauksista, joita
+ lakkaamatta päälleni satelee, vaikk'en minä pienimmälläkään teolla ole
+ niitä ansainnut. Mutta minä puhun teille, herra kenraali, perheeni
+ äärettömästä surusta, heidän asemastaan, joka on niin surullinen,
+ että kaikki nääntyvät sen alle. Minä puhun teille yhä uudestaan ja
+ uudestaan lapsistani, pikku raukoistani, jotka ylenevät maailmaan
+ ylenkatsottuina, orpoina, koko sielustani, kädet ristissä, sydämmeni
+ pohjasta rukoilen teitä, että ranskalsisena tekisitte mitä ihmisvoimat
+ myöten antavat saadakseni loppua näille monen ihmisen kärsimyksille.
+
+ Voi, herra kenraali, kuvailkaa, ettei viime kuluneina kolmena vuotena
+ ole ollut yhtään tuskatonta minuuttia, ei yhtä sekuntia ja syy siihen,
+ että kumminkin olen pysynyt hengissä tämän hirveän ajan, on se, että
+ olen tahtonut kuolla rauhassa, tietäen, että nimi, jota lapseni
+ kantavat, on kunniallinen ja arvokas.
+
+ Mutta tänäpänä, herra kenraali, on minun tilani tullut liian
+ tukalaksi, kärsimyksen! liian sietämättömiksi, minä menehdyn niiden
+ alle. Siksi lähetän viimeisen epätoivon huudon, se on isä, joka teille
+ luovuttaa sen, mikä hänellä on kalleinta maailmassa, lastensa elämän,
+ sen elämän, joka ei heille ole mistään arvosta, ellei tätä hirveää
+ tahraa ole pesty pois.
+
+ Kirjoitan nämä rivit varmassa uskossa, että ymmärrätte minua,
+ kirjoitan teille koko sielustani, joka kuolemantuskassa vavisten
+ luoksenne pakenee, kirjoitan teille koko raadellusta ja vavahtelevasta
+ sydämmestäni.
+
+ Minä pyydän teitä myös, herra kenraali, sanomaan yksi ystävällinen
+ sana vaimolleni ja antamaan hänelle tulevaa rehellistä apuanne.
+
+ Minä pyydän lausua kunnioitukseni.
+
+ A. Dreyfus.
+
+<tb>
+
+ Salut-saarilta, tammik. 8 p:nä 1898.
+
+ Herra Kenraali.
+
+ Minä rohkenen uudistaa sen pyynnön, jonka tein teille kaksi kuukautta
+ sitten, silloin kun pyysin teitä hyväntahtoisesti auttamaan perille
+ minun pyyntöjäni, joissa anoin loppua hirvaille kärsimyksillemme sekä
+ pyysin turvaa onnettomille lapsilleni, joilla on kaikista säälittävin
+ osa tässä julmassa näytelmässä.
+
+ Luottaen teidän oikeudentuntoonne pyydän teidän ottamaan vastaan
+ hartaan kunnioitukseni.
+
+ Alfred Dreyfus.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75831 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..b5dba15
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this book outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d14f3f1
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+book #75831 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75831)