diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75830-0.txt | 4645 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 4662 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75830-0.txt b/75830-0.txt new file mode 100644 index 0000000..e2b7e52 --- /dev/null +++ b/75830-0.txt @@ -0,0 +1,4645 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75830 *** + +language: Finnish + + + + +ILVOLA + +Eläinopillinen runovalikoima + + +Kokoilleet + +EINAR FIEANDT ja HELMI KROHN + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1924. + + + + + + +SISÄLLYS: + +Alkusana. +Aamukahvin ääressä. — Immi Hellén. +Eläinten junamatka. — Jalmari Finne. +Eläinten tavoista. — Z. Topelius. +Ensimmäinen leivo. — Kaarlo Kramsu. +Heheijaa. — Alli Nissinen. +Hiiri. — Max Oker-Blom. +Hiiri ja katti. — Kanteletar. +Hiiriä pyydystämässä. — Immi Hellén. +Hirvenhiihäntä. — Kanteletar. +Hopoti. — Suonio. +Hui, hai, kili. — Suonio. +Hus sika metsään. — Kanteletar. +Hämähäkki. — Joulukontti. +Härkä ja poika. — Z. Topelius. +Iloinen giraffi. — Arvid Lydecken. +Itikoiden iltavirsi. — A. Rytkönen. +Joutsen. — J.L. Runeberg. +Joutsenet. — Otto Manninen. +Jänis. — Kansanlaulun mukaan. +Jänis. — Suonio. +Kaksi kumppanusta. — Pääskynen. +Kana. — Suonio. +Kananpoika. — Suonio. +Kanini. — Suonio. +Karhunnahka. — Juhani Aho. +Kaunis varsani. — Z. Topelius. +Ken söi kesävoin? — Kanteletar. +Kepponen. — Arvid Lydecken. +Kettu ja etana. — Suometar. +Kettu ja korppi. — A. Oksanen. +Kettu ja kukko. — Z. Topelius. +Ketun kiitos. — Arvid Lydecken. +Kevätlintuja. — Aune Krohn. +Kiiltomato. — Muk. Kallio. +Kissa. — Suonio. +Kissa ja hiiri. — Suonio. +Kissa ja tyttönen. — Z, Topelius. +Kissa kokkina. — Minna Krohn. +Koiranpentu. — Suonio. +Korppi ja kyyhky. — Larin Kyösti. +Kotiahoilta. — Valter Juva. +Kotiopetusta. — Pääskynen. +Kukko. — Suonio. +Kukko ja hanhi. — Suonio. +Kukon ja kanan saunamatka. — Kanteletar. +Kuu kiurusta kesään. — O. Vuorinen. +Kyyhkynen. — Suonio. +Kyyhkynen kylpee. — Hilja Haahti. +Käelle. — Kanteletar. +Leivo. — O. Vuorinen. +Lepo, lepo lehmäni. — Kansanlaulu. +Linnunpesä. — Immi Hellin. +Linnunpesä. — Pääskynen. +Lintuin käräjät. — Kanteletar. +Lintujen ääniä. — Pääskynen. +Lintunen ikkunaruudun takana. — Z. Topelius. +Lintuselle. — J.L. Runeberg. +Luojan kukku. — Kanteletar. +Marakatin markkinat. — Tyko Hagman. +Marjapuuni. — J.H. Erkko. +Matkakumppanit. — Z. Topelius. +Matkalaulu. — Jukolan Juhani. +Mehiläinen. — Joulukontti. +Mehiläinen ja kyyhkynen. — A.M. Lenngren. +Mehiläisen kosto. — Tyko Hagman. +Meni akka metsään. — Kanteletar. +Mielevä Mirkka. — Hilda Käkikoski. +Mikon onkiretki. — S. Calammus. +Miksi kana kengittä? — Muk. A.K. +Minne jouduin? — Immi Hellin. +Minä olen kissa... — Valter Juva. +Mirrien marssi. — Joulukontti. +Mirri sairastaa. — Samuli Suomalainen. +Moppe. — R. Calamnius. +Musti. — Suonio. +Muuttolintujen laulu. — E. Törmänen. +Mä, mä, mää? — Suonio. +Nasku, nasku porsahat. — Suonio. +Oravan jäljillä. — Larin Kyösti. +Oravan pesä. — Immi Hellin. +Osaatko lukea? — Immi Hellin. +Paimenen laulu. — J.H. Erkko. +Palvelin minä rikasta miestä. — Kanteletar. +Peippo. — Suonio. +Perhosen satu. — J.H. Erkko. +Pesäänsä suojaava lintu. — Larin Kyösti. +Pieni kala. — Pääskynen. +Pikku juttu. — Alli Nissinen. +Poika ja koira. — Muk. A. Rytkönen. +Pääskynen. — Alli Nissinen. +Pääskyselle. — J. Mustakallio. +Pääskyselle. — F.P. Kemelli. +Pääskyset saapuvat. — Arvid Lydecken. +Rakki ja metsäkoira. — Z. Topelius. +Riikinkukko. — Arvid Lydecken. +Ruisrääkkä. — Larin Kyösti. +Saksanhirvet. — Pääskynen. +Sammakko. — J.H. Kellgren. +Satakieli. — Muk. Arvi Jännes. +Simpukan tarina. — Aapo Pärnänen. +Sinne meni! — Samuli Suomalainen. +Sirkan häämatka. — Eino Leino. +Sirkka. — Kallio. +Sorsaparvi. — Suonio. +Sorsat. — Suonio. +Suden kiitos. — Arvid Lydecken. +Tipu, tipu kuuleppas. — Suonio. +Tohtorin luona. — Tilhi. +Turvaton. — Hilja Haahti. +Tuu, tuu, tuu! — Suonio. +Tyttö ja kissa. — Suonio. +Tyttö ja kissanpoikaset. — Pääskynen. +Valokuvaajassa. — Immi Hellen. +Varpunen. — Suonio. +Varpunen ja hevonen. — Z. Topelius. +Varpunen joulu-aamuna. — Z. Topeliuksen muk. +Vasikka. — Suonio. +Vieraisilla. — Immi Hellin. +Yrjö, Musti ja Mirri. — Joulupukki. +Yökkö. — Länkelä. +Arvoituksia. +Sananlaskuja. + + + + +ALKUSANA. + + +Minkä kuvana näkee tai runona kuulee, se syöpyy poistumattomaksi +mieleen. Kuvastojen täydennykseksi on Ilvola aiottu. Tutustukoon lapsi +jo varhain siihen eloa sykähtelevään kuvaan, jonka kirjailija luovana +taiteilijana on saanut luonnosta. + +On sanottu, että ainoa yhdysside nykyisten oppiaineitten välillä on +hihna, jossa poika kantaa koulukirjojaan. Olkoonpa Ilvola tässäkin +suhteessa askel yhteistyöhön oppisuunnitelmamme eri aineiden kesken. +Tyydyttäköön se lopuksi sitä alkeellista rytminkaipuuta, joka jo +pienessä lapsessa esiintyy, ja valmistakoon se nuoren mielen alttiiksi +myöhäisemmällä iällä vastaanottamaan runouden suoman tyydytyksen. + +Helsingissä toukokuulla 1924. + +E.F. ja H.K. + + + + +AAMUKAHVIN ÄÄRESSÄ. + + +Kukko: + + Hyvää huomenta, punahilkka! + Miltäs se maistuu kahvitilkka? + +Kana: + + Ah, se on aivan liian kuumaa, + Kieltäni polttaa, päätäni huimaa. + +Kukko: + + Kahvi on hyvää — mitä mä kuulen + Huonolla tuulella, rouvani, luulen. + +Kana: + + Eipä se olisi kumma lainkaan, + Voi mitä unissa nähdä sainkaan! + +Kukko: + + Kerro se mulle, kullanmuru, + Kertoen aina haihtuu suru. + +Kana: + + Mull’ oli piilossa pesä uusi, + munia siinä jo viisi, kuusi. + Lapset sen löysivät, ai, ai, ai! + Rintani haikean haavan sai. + +Kukko: + + Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta, + Eihän se ollut edes totta. + + Immi Hellen. + + + + +LAULU ORAVASTA. + + + Makeasti oravainen + Makaa sammalhuoneessansa; + Sinnepä ei Hallin hammas + Eikä metsämiehen ansa + Ehtineet milloinkaan. + + Kammiostaan korkeasta + Katselee hän mailman piirii, + Taisteloa allans' monta; + Havu-oksan rauhan-viiri + Päällänsä liepoittaa. + + Mikä elo onnellinen + Keinuvassa kehtolinnas'! + Siellä kiikkuu oravainen + Armaan kuusen äitinrinnass': + Metsolan kantele soi! + + Siellä torkkuu heiluhäntä + Akkunalla pienoisella. + Linnut laulain taivaan alla + Saattaa hänen iltasella + Unien Kultalaan. + + Aleksis Kivi. + + + + +ELÄINTEN TAVOISTA. + + + Ain' olkoon jalopeuran jalous, miehuus sulia, + vaan et kuin tiiker' julmaks saa verenjuojaks tulla. + Kuin kyyhky ole siivo, kuin lammas lauhkea, + kuin aasi älä tuhma, kuin kissa kavala. + Ain' ole uskollinen kuin koira ihmisellen, + vaan älä imartele kuin koira lieherrellen. + Iloinen ole, vilkas kuin lintu laulukieli, + ja viisas, älä viekas kuin kettu myrkkymieli. + ykspäinen älä ole kuin härkä jörö on. + Kuin joutsen puhdas ruumiis ja sielus olkohon. + Kuin kala ole vaiti, jos kuulet salaisuutta. + Ja oravasta opi liikkeissäs sukkeluutta. + Kateudest' älä halkea kuin teki rietas konna. + Pelosta älä värjy kuin jänis miehuutonna. + Käy eespäin, älä taapäin kuin rapu, kulkeissasi, + Äl' ole susi ahne, äl' liukas ankerjas, + äläkä sika rietas. Kakspäinen älköön kieles + kuin käärmeen kieli olko. Sun pyrkiköhön mieles + taivasta kohti aina kuin kotka kohoomaan. + Äl' loio laiskotellen kuin karhu luolassaan. + Kuin hevonen sä ollos rivakka, virkku vainen, + ja älä vitkastele kuin hidas etanainen. + Kuin riikinkukko älä vaan vaatteillasi loista. + Kas kalkkunata pöyhkää! Sun tapas olkoon toista. + Äl' apinana matki. Jos olet nuori vielä, + äl' yhdy korpin huutoon, vaan laula leivon kiellä. + Sa ota muurahaisen vireydest' yllykettä. + Kukasta karvaast' ime kuin mehiläinen mettä. + Lujaksi työsi tee, kuin korallien luoma, + min vuosisadat kestää. Nää kaikki hyvin huomaa, + oi ihminen, sä jaloin, ylevin elävistä! + Näin luontokappaleista sä opit hyödyllistä. + + Z. Topelius. + + + + +ENSIMMÄINEN LEIVO. + + + Jo soi sun äänesi, leivonen, + vaikk' kylmä ilma on vallan. + Sä laulat kevättä toivoen + taas jälkeen yöllisen hallan. + Vaikk' yöt on kylmät ja synkeät, + ja lumen peitossa maamme, + iloiten ilmassa viserrät: + »Kevähän kohta me saamme!» + + On uskos suuri, sä pienoinen! + Oi, jospa keskellä jäiden + vois tuloa toivoa riemuiten + keväisten lämpöisten säiden, + unohtain kauhua tyhjyyden, + ja hallojen turmioita, + haaveilla paistetta päivyen + ja niittyjä vihannoita! + + Kaarlo Kramsu. + + + + +HEHEIJAA. + + + Heheijaa, heheijaa! + Ken ruohossa leijaa? + Ken tossuitta tepsii + ja kengittä kepsii? + Se harmaja kana + on naapurin herran. — + Näin suutarin luokse + se marssi jo kerran + ja kengät se tilas. — + Mut suutari pilas + ne saappahat aivan + kun lestiä puuttui. — + Niin suutari suuttui + ja vierasta sätti: + sen kengittä jätti. + + Alli Nissinen. + + + + +HIIRI. + + + Kun illan varjot lankeaa + ja hämy hiipii tupaan, + niin joku hiljaa hipsuttaa + ja liikkuu ilman lupaa. + + Se on niin pieni harmaja + ja pehmyt villasukka. + Se öinen hipsustelija + on pieni hiirirukka. + + Se etsii leivänmurua, + kun nälkä näykkii suolta. + Ja siit' on sillä surua + ja sydän täynnä huolta. + + »Kenties pienen kannikan + luo reiän, alle kaapin + sä kätkit mulle, makean, + sen siitä köyhä saapi!» + + Ja nokka pieni kohoksen: + »Ah, tätä herkkupöytää!» + Kun kaapin alta sirusen + se iloksensa löytää. + + Se kepeissä kengissään + nyt leivän luokse hyppää. + Sen sieppaa sievään käpälään + ja suuhun heti nyppää. + + Se jauhaa pikku hampahin, + se jyrsii, järsii salaa, + ja vielä huomiseksikin + se säästää pari palaa. + + Nyt kipin kapin kiipeää + se kaapin laitaa jyrkkää, + On toimessa nyt häntä, pää + ja takajalka tyrkkää. + + Ja kaapin korkeudesta + on laaja näköala. + Kas, siellähän on vuoteessa + se hellä avustaja. + + Sua kiitollisna katsastaa + ja suorii viiksiänsä. + Vaan konsa päivä sarastaa, + se rientää reikähänsä. + + Max. Oker-Blom. + Suom. Immi Hellen. + + + + +HIIRI JA KATTI. + + + Hiiri metsähän menevi, + lyhytjalka lynsyttävi, + pikku kelkkanen perässä, + pikku kirves kelkkasessa. + Päätyi katti kannon päähän, + kannon päähän katsomahan: + »Minne menet hiiri rukka, + lyhytjalka lynsyttelet?» + »Metsähän menen poloinen, + korpehen kovaosainen.» + »Mitä siellä tekemähän, + kuta raukka raatamahan?» + »Lehtikoivun leikkomahan, + puun sorian sortamahan.» + »Entäs kuolet koivun alle, + puun sorian sortumille?» + »Pistäyn mä puun rakohon, + koen mennä maan rakohon.» + »Entä nälkäki tulevi; + mitä siellä syöäksesi?» + »Syön mä koivun kuoruisia, + puren haavan kettusia.» + »Entäs turpuvi mahasi, + vatsa paisnvi pahaksi?» + »Puhkasen ma puikkosella, + tärähytän tähkäsellä.» + »Entäkun veri tulevi?» — + »Veren tullaki pitävi.» + »Entäkun kivistelevi?» — + »Voitelen ma voikkosella.» + »Mistä saat sa voikkosia?» — + »Akan vanhan vakkasesta.» + »Mistä vanha akka saapi?» — + »Nuoren neien lippahasta.» + »Mistä nuori neiti saapi?» — + »Nuoren lehmäsen nisästä.» + »Mistä sitä nuori lehmä?» — + »Korehista korttehista, + tuorehista turpehista, + vihannista mättähistä, + helyheinän hepsusista, + luojan pitkiltä pihoilta, + kaikkivallan vainioilta.» + »Sen vainen valehtelitki; + vaan ma nyt sinun opetan, + ettet totta toisen kerran + mua syöttele sanoilla.» + Siinä kohta kourihinsa, + kääppäsi käpälihinsä, + tappoi hiiren hirviästi, + ja kaotti kauhiasti. + Siihen loppui hiiren virsi, + katkesi katin tarina. + + Kanteletar. + + + + +HIIRIÄ PYYDYSTÄMÄSSÄ. + + + Katsoppas kummaa, virkkoi Miiri, + tuopa on oikein lystikäs hiiri, + sarvetkin päässä on sankarilla + juuri kuin pässillä puskurilla. + Oivan paistin ma siitä saisin, + kun siihen koskea uskaltaisin. + + Se sarvekas vastaa: kaikki ne tässä, + ovatkin hiiriä pyydystämässä! + Ylen tyhmä sä oot, sen huomaa kyllä, + näin kaunisko takki ois hiirellä yllä? + Ja jalassa näinkö kiiltävät saappaat? + Vai minut sä paistiksi suuhusi kaappaat! + Koitappas koskea, sarvilla pukkaan + ja kynteni isken pörrötukkaan. + Oon suurempi herra kuin hiiri vainen, + min' olen koppakuoriainen. + + Immi Hellén. + + + + +HIRVENHIIHANTA. + + + »Mie olen hirven hiihannassa, + jalopeuran jaksannassa. + »Onko hirviä salossa, + onko nähty näillä mailla?» — + »Onpa hirviä salossa, + onpa nähty näillä mailla, + oiva hirvi liinaharja; + täss' on käynyt tään kesosen + meiän herran heinikossa, + nähty on kanssa kaalimaassa. + Paljo on pahoa tehnyt, + syönyt heinät, maannut marjat, + kaikki kaalinpäät kalunna, + jost' on vaikia valitus + ylitse koko kylämme. + Tapa kohta kun tavannet, + lyö'pä päähän, kun sa löyät, + noua häntä nuolellasi, + jonahuta jousellasi, + tahi laske laahingilla, + pyyä pyssysi kerällä!» + + Kanteletar. + + + + +HOPOTI. + + + Hopoti, hopoti, hopotihoi! + Varsa hypäten hirnuu, + hopoti, lopoti, lopotiloi! + Voita Valpuri kirnuu. + Voin minä voitelen leivällen, + leivän vien minä varsallen, + sitten ei varsani pelkää! — + Hei! jopa pääsin mä selkään! + + Kopoti, kopoti, kopotikoi! + Joutuhun, varsa, nyt juokse. + Hopoti, hopoti, hopotihoi! + Vie minut mummoni luokse. + Yli vuorien harpataan, + poikki merien kaalataan. + Mummo kakkuja paistaa, + tekisi mieleni maistaa. + + Suonio. + + + + +HUI, HAI, KILI. + + + Hui, hai, kili, + sinä hulivili! + Missä on sarves? + Kylläp' olis tarves, + kun jo lähdet pökkisille, + emän kanssa voittoisille. + + Suonio. + + + + +HUS SIKA METSÄÄN. + + + Hus sika metsään! + Mitä sika metsässä? + Tuomahan marjoja + punaisella pussilla, + sinisellä silkillä, + korialla kontilla, + vaskisella va'illa, + kultaisella kuppisella, + maalatulla maljasella. + + Kanteletar. + + + + +HÄMÄHÄKKI. + + + Vetelen verkkoja, lankoja laitan, + konnia koukkuhun pyydän — + kiusantekijät kahdeksi taitan, + syylliset suuhuni syydän. + + Joulukontti. + + + + +HÄRKÄ JA POIKA. + + + Löi lapset nurmella leikkiään, + siell' lypsi eukkonen lehmiään, + Savussa vasikat ees-taas juoksi, + ei tohdi itikat tulla luoksi. + + Venyipä nurmella mulkoillen + myös härkä leveänaamainen. + Sen luo käy poikanen pienokainen: + »oletpa hirveän tuumaavainen + mitäpä nyt sinä mietit noin, + tulet tuiki viisaaksi piakkoin?» + + Mut' härkä mylvien vastaa: »Täällä + niin pehmyt maata on sammalen päällä. + Syön tässä ruohoa aamuin, illoin. + En mitään minä mieti silloin.» + + Z. Topelius. + + + + +ILOINEN GIRAFFI. + + + Oli kerran Afrikassa laihanlainen, + keimaileva giraffi-nuorukainen + aina suuresti huolissaan + pitkän pitkästä kaulastaan. + + Tuumaili öisin ja päivin ja illoin: + mitenkä kaulani kaunistan ja milloin? + Vihdoin päätti hän lainan nostaa, + kauluksen ja kirjavan kaulahuivin ostaa! + + Siitä sitten lysti kasvoi koko Afrikassa, + hassumpaa ei koskaan vielä nähty maailmassa. + Viisisataa neekeriä heti nauruun kuoli, + giraffi vain mielissänsä huuliansa nuoli. + + Arvid Lydecken. + + + + +ITIKOIDEN ILTAVIRSI. + + + Ii, ii, itikaiset + pistelevät pahoin, + eikä silloin yhtäkään + ne jätä ehjin nahoin. + + Ii, ii, itikaiset + hyörivät kuin hullut, + Maijan marjaposki on + kuin sodasta ois tullut. + + A. Rytkönen. + + + + +JOUTSEN. + + + Kesäisen illan kullasta, + säteillen onneaan, + tuo vaipui joutsen valkea + joelle joikumaan. + + Suloa Suomen laulu soi, + sen ilmain ilontaa, + yökaudet kuinka päivän koi + unensa unhoittaa. + + Kuin varjot siell' on runsahat + all' leppäin, koivujen; + kuin salmet kullan-soiluvat + ja vesi vilpoinen. + + Siell' ystäväinen kellä on, + kuink' iki-ihanaa; + kuink' ompi unhoittumaton + se uskollisten maa. + + Noin vieri vettä, rantoa + ylistys koruton, + ja joutsen vasten rintoa + jo joikui puolison: + + Vaikk' eipä elos unelma + käy vuosisatain taa, + sait laulaa Suomen suvessa, + sen aalloill' armastaa. + + J.L. Runeberg. + Suom. 0. Manninen. + + + + +JOUTSENET. + + + Yli soiluvan veen ne sousi, + ne aallon ulpuina ui, + kun aurinko nuorna nousi, + yöt Pohjan kun punastui. + + Lumikaulat kaartehin ylpein + veen kuultoon kuvia loi; + povet aamun kullassa kylpein + ne outoja unelmoi. + + Vain joskus onnensa julki + ylen suuren ne joikuivat, + ja soinnut aalloilla kulki + niin aavistuttelevat + + kuin hyminä huomenkelloin + salokappelin kaukaisen; + ja aallot vienosti velloin + ne kantoi kaikua sen. + + Ne rauhassa souti ja solui + suven kerkeän kestämän, + jonot lumme-valkeat jolui + syvän päällitse päilyvän. + + Kohos siiville kerran ne sitten, + suvi kun oli muisto jo vain, + kukat laulavat lainehitten, + unet valkeat ulappain. + + Ne matkasi päivänmaihin; + viel' loistava siipi loi + kuvan viimeisen alle kaihin, + mi aallon jo kammitsoi. + + 0. Manninen. + + + + +JÄNIS. + + + Jänis pikku poikanen + hyppäs korkeelle vuorellen, + Miks' ajetaan, miks ajetaan + koirain kanssa aina vaan? + + En ole käynyt sun laihossas, + en ole syönyt sun kaurojas. + Miks ajetaan, miks ajetaan + koirain kanssa aina vaan? + + Kesäll' olen harmaja, + talvell' olen valkea. + Miks ajetaan, miks ajetaan + koirain kanssa aina vaan? + + Suuni ompi ristissä, + korvani on pystyssä. + Miks ajetaan, miks ajetaan? + koirain kanssa aina vaan? + + Lehti on mun ruokani, + lumi on mun juomani. + Miks ajetaan, miks ajetaan + koirain kanssa aina vaan? + + Vereni on sakea, + lihani on makea. + Siks ajetaan, siks ajetaan + koirain kanssa aina vaan. + + Kansanlaulun mukaan. + + + + +JÄNIS. + + + Mun pupu jänöni pienoinen, + kuink' olet hieno ja pehmoinen! + Kuink' korvas on pitkät, taitais luulla + sun voivan virstojen päähän kuulla. + Ja kehräsilmäs ne melkein on suuret + kuin lumpeen lehdet tai nauriin juuret. + + Nyt katselet maahan, nyt taivahalle, + nyt vasempahan, nyt oikealle, + vaan etpä näe kuin Mirri häijy + sun henki parkaas hiipien väijyy. + Ma pelkään, pupu, sä saanut lienet, + kyll' isot silmät, mut aivot pienet! + + Suonio. + + + + +KAKSI KUMPPANUSTA. + + + Tuolla riippakoivuin alla + niemen kainalossa + muinoin kaksi kumppanusta + eli sovinnossa: + toinen Halli luppakorva, + toinen pikku Heikki; + aamut, illat yhtenänsä + kesti heillä leikki. + + Ken voi kaikki kertoella + ilot ystävysten, + kun he vieri ruohikossa + aina vieretysten? + Toisinaan taas kilpaa juostaan, + että tomu tuiskii: + Halli eellä, Heikki seuraa, + että hiukset huiskii. + + Öin ja päivin luopumatta + ovat toisistansa. + Yhdess' aina leikkiessä, + tositoimissansa; + yöllä Halli uskollisna + Heikin luona makaa, + Heikki päiväll' ystävälleen + torttujansa jakaa. + + Heikki käypi lukemahan, + totinen ja vakaa, + vetää uuden aapiskirjan + ison kaapin takaa. + Pöydän ääress' istuu sitten + mielell' ahkeralla: + Halli, kuono käpälillään, + lepää pöydän alla. + + Päivä oli heltehinen + kerran kesäkuussa. + Uiden Heikki loiskutteli + vettä joensuussa; + virvoitettuna jo vihdoin + poika pyrki rantaan, + painoi pienet jalkasensa + pehmoisehen santaan; + + aikoo ottaa vaattehensa, + ensin tarttuu paitaan, — + sen hän oli ripustanut + vihriäiseen raitaan. — + Mutta katso! Riihatonna, + niinkuin villikissa. + Halli rientää pitkin rantaa, + housut hampahissa. + + Heikki heti juoksemahan + eikä muista paitaa; + poika parka hikoellen + kiirehtii min taitaa; + turhaan huutaa ystäväänsä, + turhaan toruu Heikki; + juoksu tää, se Hallista on + oivallinen leikki. + + Ilman aikojaan ei heitä + Halli saalistansa; + Heikki vasta pellon päässä + saa sen kourahansa. — + Hetken päästä ompi taasen + rauha rakentunut, + ystävyys vaan vahvemmaksi + jälleen vahvistunut. + + Pääskynen. + + + + +KANA. + + + »Kaa, kaa, kana, + onko muna uusi? + Paljonko se maksaa?» — + »Penniä kuusi.» — + »Huh sit' en jaksa.» — + »Penniä kaksi.» — + »Heitä halvemmaksi.» — + »Yhden pennin.» — + »Annas tännen.» + + Suonio. + + + + +KANANPOIKA. + + + Kananpoika juoksi + metsään yksinään; + kana turhaan luoksi + kutsui tytärtään; + totellut ei tyttönen. — + Tuli haukka, koppas sen, — + kukko-vaari huusi: + »Kykkerikyy! + Tyttären syy!» + + Suonio. + + + + +KANINI. + + + »Kuinka näin olet valkoinen, + jänö lumien karvainen? + Eihän nyt enää talvea kestä. + Vai jok' on tapa nyt pupuja pestä, + siksi kun heistä lähtevi harmaa? + Niinpä sullekin tehty on varmaan.» — + + »Jänöks mua ei kutsutakaan; + jänösen serkku ma lienen vaan. + Kani on nimeni, sitä kuulen, + kotipupunen myös, niin luulen. + Enkä mä muuttele karvojain; + sen pidän värin, min kerran sain. + Kesän, talvenkin valkoisena, + ain' olen kilttinä, kaunoisena.» + + Suonio. + + + + +KARHUNNAHKA. + + + Kaksi poikaa puuttehessa rahan + möivät naapurilleen karhun nahan. + Oli kaatamatta karhu tosin vielä, + mut ammuttaisiin pian kyllä metsätiellä; + se jo oli nähty, iso niinkuin heinähäkki. + »Siitä tulee teille pulska rekitäkki.» + Niin pojat kehui, kaupat tehtiin, lyötiin kättä + ja juostiin metsään viipymättä. + Olalla oli kummallakin pyssy, + päässä metsämiehen töyhtömyssy. + + Jo puhellessa näkyy karhu, suurenmoinen. + Puuhun kiipee heti poika toinen, + toinen, vaikka sydämensä sätkähtää, + mahallensa maahan mätkähtää. + Hän on kuullut ettei karhu tapa, + kun on maassa suorana kuin vapa. + Hän ihan hiljaa on, ei virka mitään + ja hiiskumatta henkeänsä pitää. + + Karhu tulee luokse, kuolleheksi luulee, + kääntää poikaa käpälällä seljälleen ja suulleen, + nuuskii, haistaa, nenää maistaa, + pistää turvan henkireikiin, + tarkastelee eestä takaa: + »Raatohan se onkin, joka siinä makaa, + hyi kun haisee.» + Sen sanottuaan karhu lähtee, + ja pian metsä hänet peittohonsa kätkee. + + Puussa ollut maahan loikkaa, + puhuttelee karhun nuuskimata poikaa: + »Mitä karhu korvahasi kuiskas?» + »Viisainta on karhu ensin kuoliaaksi lyödä + ja vasta sitten nahka naapurille myödä.» + + Juhani Aho. + + + + +KAUNIS VARSANI. + + + Mun varsan' on niin sorja + ja kaunis käynniltään, + mun varsan' on niin norja + ja liukas liikkeissään. + Jos ohi pyrit milloin, + se eipä laskekaan. + Sen vilkkuu korvat silloin, + se kuopii jalallaan. + + Miel' ajeloon on mulla, + mut haast' ei tulekaan + se rengin huutelulla, + sen itse noutaa saan. + Se muist' ei koskaan huoli, + sen itse suitsitan, + ja sitten niinkuin nuoli + kiidämme matkahan. + + Z. Topelius. + + + + +KEN SÖI KESÄVOIN? + + + Ken söi kesävoin? — + Kissa söi kesävoin. + Missä kissa? — Aitan alla. + Missä aitta? — Maahan kaatui. + Missä maa? — Vetehen vieri. + Missä vesi? — Härkä särpi. + Missä härkä? — Niityllä. + Missä niitty? — Viikate vilahti. + Missä viikate? — Kannon päässä. + Missä kanto? — Toukka kaivoi. + Missä toukka? — Kukko nokki. + Missä kukko? — Kuusosessa. + Missä kuusi? — Kirves kaatoi. + Missä kirves? — Seinän alla. + Millä sieltä saatanehe? — + Haapaisilla halkosilla, + korennoilla koivuisilla. + + Kanteletar. + + + + +KEPPONEN. + + + Oli kaksi apinata, + iloisia molemmat. + Monta tuumaa mielessänsä + hautoivat nuo veitikat. + + Toinen oli Filistiina, + toinen Jonte nimeltään. + Oksallansa auringossa + istuivat he mielissään. + + Vanha setä virtahepo + kulki ohi tuumissaan. + — Jonte, mennään ratsastamaan! + — Sisko kulta, mennään vaan! + + Kiipesivät hevon selkään. + Hepo huusi: — menkää pois! + — Kutti, kutti, kirkui Jonte, + miks'et täällä olla sois? + + Virtahepo tuumi hiljaa: + — Kutti itsellenne vaan. + Jokeen heitän teidät kohta. — + Läksi sitten juoksemaan. + + Jokeen sukelsi kuin saukko, + veteen jäivät apinat. + Märkinä ja nolattuina + uivat rantaan veitikat. + + Arvid Lydecken. + + + + +KETTU JA ETANA. + + + Pahan ilkinen etana, + mato musta, maanalainen, + työnsi päänsä tunkiosta, + nosti nokkansa noesta, + kehui kulkulla kovalla, + kuinka taisi taikaukset, + luvut kaikki lääkäritten. + + Kettu kuuli kelvollinen, + joka luikahti likeltä; + sanoi toukalle sanalla: + »Ensin paranna pahasi, + omat vammas voitehilla, + poies poista puutoksesi, + ennen kun sä ennakolla + muitten vikoja vihellät, + loihdit muitten loukkaukset, + tulet toisten tohtoriksi. + + Suometar. + + + + +KETTU JA KORPPI. + + + Aamuisissa alkoi olla päivä, + aholla kun juoksi kettu-räivä, + joka etsi aamu-suurustansa, + sillä nälkä kurni suoliansa, + kuin ei eilis-päivän syömisistä + ollut paljon yhtään virkkaamista. + + Triossapa nyt keksi korpin puussa, + joll' ol' aika juustokyörä suussa; + vesi kiehahtavi kielellensä, + ja hänelle iski mielehensä: + »Milläs keinoin juuston tuolta saisin, + jospa häntä hiukan narrajaisin!» + + Ei oo millänsäkään, eikä juokse, + hiljalleen vain astuu korpin luokse, + ja sanoo lähelle tultuansa, + hunaja ja nöyryys huulillansa: + »Hyvää huomenta, herr Korppeliini! + Voi, kuin teidän paitanne on viini! + Meillä muill' on päällä nahkatakki, + mutta teill' on ihan kiiltomusta rakki, + teill' on myös jalassa saappahaiset, + joiss' on alla aika anturaiset, + sormukset soreat sormissanne, + rengas kumpasessai korvassanne; + miestä kauniimpaa ja pulskempata + ilman alt' ei taideta tavata; + ja kuin ain' isommissa suvuissa + laps' on harjoitettu lauleluissa, + niin ajattelee typerä pääni, + että teilläkin on kaunis ääni, + käen sekä leivon voittaisitte, + jos vaan laulamahan antausitte.» + + Korppikos hyväksyi kiitostansa, + laulaja muk' oli luulossansa, + rykäsi — ja äänen raikahutti, + että kangas toisen kaikahutti; + juustopa pudota putkahtavi, + ketun suuhun suoraan sutkahtavi, + ja kun korppi kaikkein ihmeheksi + luuli laulaneensa, niin hän keksi, + ett' ol' suurus suustansa pudonna, + keksi kuinka kettu, Lemmon konna, + poies juosta pötki juuston kanssa, + ja hänelle nauroi juostessansa. + + A. Oksanen. + + + + +KETTU JA KUKKO. + + + Kettu: + + Mull' arvoitus on. Kuka arvaa sen? + + Kukko: + + Min' arvaan. Virkappa, kultasen'! + + Kettu: + + Ken pöyhkänä antavi itseään + niin narrata, että sit' itkee hän? + Ken elukoista on viisahin? + Ja kellä se ruoka on herkkuisin? + Se arvoitus vaivaa päätäs' aivan. + Käy tänne. Poistan suita vaivan. + + Kukko: + + Ai, kuinka sa runnot ja kynsit vain! + + Kettu: + + Niin, kukko, sa nyt olet kourissain. + Nyt selvitän arvoituksenkin: + elukoista se kettu on viisahin. + Minä juuri, tyhjiä juoruillen, + näin hankin atrian herkkuisen. + Mut pöyhkä, jok' antavi itseään + niin narrata, että sit' itkee hän, + se sin' olet, kukko ystäväin! + Ja senvuoks suuhuni syön sun näin. + + Z. Topelius. + + + + +KETUN KIITOS. + + + Viekas Kettu Repolainen + luisen törrin kurkkuun sai, + juoksi suoraan Kurjen luokse + huusi vaivoin: ai, ai, ai, + tohtori, nyt auta, auta, + Repo rukkaa uhkaa hauta! + + Kurki katsoi, väänsi, käänsi, + pälkähästä pelasti. + Repo siinä vallan toipui, + äkkipikaa parani. + — Nytpä jälleen haastaa jaksaa, + virkkoi kurki, — sietäis' maksaa! + + Viekas Kettu Repolainen + sirppi silmät sirpilleen: + — Maksaa! totta tosiaankin + olen hölmö, jos niin teen. + Pääsi oli kidassani + enkä purrut sittenkään, + kiitä, koito, onneasi, + että säästyit elämään. + + — Morjens! päätti Repolainen, + juoksi sitten kotiaan. + Vähäinen on palkka mainen, + ketun kiitos toisinaan! + + Arvid Lydecken. + + + + +KEVÄTLINTUJA. + + + Kevätlintuja ilmassa leijaa, + joka oksalla laulaen heijaa: + tirlit, tirlit, tit, tii! + Ken käsitti lintujen kielen, + kuka ymmärsi vienojen mielen? + Mitä lie: tirlit, tit, tii? + + Joku tuumii: riemua pelkkää + koko metsä soipi ja helkkää: + tirlit, tirlit, tit, tii! + Mitä toinen riemuksi luulee, + siinä toinen kaihoa kuulee — + mitä lie: tirlit, tit, tii? + + Se on kaikki, mit' aatella taidat, + ilot avarat, murheet kaidat: + tirlit, tirlit, tit, tii! + Se on keväin: »Terve!» ja »tule!» + ja syksyin: »Muistohos' sule!» — + Tirlit, tirlit, tit, tii! + + Aune Krohn. + + + + +KIILTOMATO. + + + Kiiltomato kukkasissa + loisti hiljaisuudessaan, + yli kedon tienohissa + tietämätön loistostaan. + + Suloisesti tätä tähti + katsoi korkeudestaan; + kätköstänsä käärme lähti + myrkkyänsä valamaan. + + Sääli madon surkeutta! + Miksi syyttä surmattiin? — + »Syyttä», sanoi käärme, »mutta + miksikä se loisti niin!» + + Muk. Kallio. + + + + +KISSA. + + + Vieraita käkee! + Kissa ne näkee + virstan kahden takaa, + tuolta puolen hakaa, + sukii päänsä sileäksi, + pesee kääpät kiiltäväksi. + + Olkoon myös + se sun työs, + että nähtäis kilttiseksi, + mamman muru siivoiseksi. + + Suonio. + + + + +KISSA JA HIIRI. + + + Pieni kissanpoikanen + katsoi sillan reikiin: + »Hiiri, kuules hiironen, + tule tänne leikkiin! + + Kumpi meist' on vikkelin, + sitä pitäis koittaa; + emä lupas rinkelin + sille, joka voittaa.» + + Hiiri hupsu kovin on + ahne rinkelille; + jääd' ei malta loukkohon, + lähtee kilpasille. + + Juosta vilisteltihin; + ensin kerkes hiiri. + Saiko palkaks rinkelin? + Ei — vaan paistin Miiri. + + Suonio. + + + + +KISSA JA TYTTÖNEN. + + + Tyttönen: + + Kissa, et kynsiä saa mua noin. + Käpäläs näinkö mä saada voin? + Kintaiss' ei saa neuloja käyttää. + + Kissa: + + Minkä sä vaadit, tahdon ma täyttää. + Muista vain, sin' et myöskään saa + kissaas noin kovin kouristaa. + + Vieläkin kouristi tyttönen. + Kiusaa näin teki kissallen. + Kissa se kynsäsi uudestansa. + Vuosipa verta nyt virtanansa. + Aikomus ei paha kummankaan. + Ystävät olivat ainiaan. + + Z. Topelius. + + + + +KISSA KOKKINA. + + + Riens' aamulla Liisa torillen, + mutt kotona kissa poloinen + nyt herää aamu-unestansa + ja luulee seurassa olevansa. + »Miau, miau, hyvää huomenta! + Muistatko, Liisa, suurusta? + Ma nälkään näännyn, usko se vain, + kun eilen ruuatta olla sain.» + + Vaan Liisa ei kuule, hän poissa on, + ja kovin on Missinen onneton. + Mut silmät kun oikein auki saa, + hän padan liedellä oivaltaa, + ja aate jättiläissuuruinen + nyt valtaa mielen Missisen: + »Ma pukeun Liisaksi paikalla + ja häärin emännän toimissa.» + + Ja neitsyn huiviin ja hameesen + nyt pukeutuu herra Missinen, + ja padan etehen asettuu + niin arvokkaana kuin kuka muu: + »Mut täytyyhän kokin maistella + eik' ateriaansa pilata.» + Vaan kova onni! — jo kolkuttaa, + siis täytyy meidänkin lopettaa! + + Minna Krohn. + + + + +KOIRANPENTU. + + + Voi, voi Renttu penikkaa, + tuota villiveitikkaa! + Virsun' on vienyt, + sukkani syönyt, + repi liinan repaleiksi, — + hameen kaiken kappaleiksi. + + Oisit vaattees korjannut + kiltti-tyttösenä, + eip' ois Penttu tavannut, + kaikk' ois eheänä. + + Suonio. + + + + +KORPPI JA KYYHKY. + + + Musta korppi kaarsi, kiersi, kaarsi korkealla, + kyyhkynen se kuherteli pienen lehden alla, + kurja korppi matki pienen kyyhkyläisen kieltä: + »älä pieni valko kyyhky pelkää korpin mieltä, + minä lensin leyhyttelin aamun maita kohti, + silloin aatos valkea mun siipiäni johti, + en ma janoo julmin juonin pienen linnun verta, + tahdon liitää matalalla rauhan suurta merta! + Sini-ilmain kuningas ma tahdon sulle olla, + kaikki riidat ratkaisen ma sulosovinnolla, + katsos, kuinka hiljainen nyt minulla on lento, + tule pienen lehtes alta, kyyhkyläinen hento!» + + Pieni kyyhky kuunteli nyt ihastuen hetken, + sittenpä se virkkoi viimein: »tunnen korpin retken, + äänes petti, tunnen vanhan korpin kavalaksi, + koskaan ei oo korppi käynyt lumivalkeaksi, + kettu näkee ketun unta, korppi korpin unta, + ei oo rääky laulua, ei sysi ole lunta. — + Muistat ehkä kuinka kerran istuit lehdon puussa, + koikuit siellä koppavana juuston pala suussa, + tuli kettu, kehui ääntäs, silloin liikkui kieli, + juusto maahan putosi ja kettu juuston nieli; + mene ketun oppihin ja kuule sitä puustas, + voida laulu-ääntäsi, vie kettu voiteen suustasi» + + Tuosta korppi typertyi ja ilmaa häijy halkoi, + koikkui luokse kumppaninsa, riitaa haastaa alkoi, + kumppani nyt kiihkoissansa nokki silmät päästä, + niin on korppi kavala, ei korppiakaan säästä, + sammui silmä, muuttui mieli mustemmaks kuin hiili, + mutta kyyhky lensi, liiti, mesimetsään piili, + lauloi kulta-kumppanilleen, lauloi poikasille + varoitellen lentämästä korppein kuuluville. + + Larin Kyösti. + + + + +KOTIAHOILTA. + + + Jänis popsii ja nauraa, + pistää poskeensa kauraa. + + Oikaises hiukan sääriä! + — Ei saa kaurassa hääriä! + + Joutuipa hyvään vaaliin: + kaurasta lähti kaaliin. + + Tuntee se metsäntutkija + jänis-jussin mutkia. + + Poikanen pienenläntä, + onpas pystyssä häntä! + + Voi, meni kuolonkitaan! + Suustansa repo ritaan! + + Korppi sanoo: + »Kuiva luu! — ei suita suu!» + + Harakka sanoo: + »Kas, kas, kas, — ei haisekaan!» + + Varis sanoo: + »Syörään vaan! — Syörään vaan!» + + Valter Juva. + + + + +KOTIOPETUSTA. + + + »Istu hiljaa, Vahtiseni, + koulua nyt pidetään! + Kuule, ota tarkka vaari, + älä rupee leikkimään! + + Minä olen opettaja, + sinä olet oppilas. + Joko taidat läksys tarkoin? + Miten onkaan? Vastaapas!» + + Pian kyllä Vahdillemme + asia on selvillä. + »Vou, vou» — hän nyt haukahtaapi, + Vahti osaa läksynsä. + + Pääskynen. + + + + +KUKKO. + + + Kukko lensi liehui + padan reunallen; + katsoi sisällen, + lauloi: »Kuka kiehuu? Kuka kiehuu?» + + Varo, kukko parka, + jos et kohta karkaa, + pannaan poikki kaula, + sitten saisit laulaa: + »Kukko kiehuu! Kukko kiehuu!» + + Suonio. + + + + +KUKKO JA HANHI. + + + Kukko: + + »Hanhi rukka, + punasukka, + miks noin rumast' astuskelet, + hompsis, hampsis haasottelet? + Katsos kuin mä kepsutan + vikkelästi viipoitan!» + + Luikahti järveen, + hanhi toisten parveen, + liukkahasti liikkui, + kepeästi kiikkui, + niinkuin taivahalla kuu. + + Hanhi: + + »Tule tänne suurisuu! + Koeta täällä kepsutella + veden päällä viipoitella!» + + Suonio. + + + + +KUKON JA KANAN SAUNA-MATKA. + + + Kukko ja kana meni kylpyyn + eikä ollut saunassa vettä. + Kana vettä kantamaan: + »Hyvä kaivo, kaunis kaivo, + anna mulle vettä.» + »En anna, en anna + ennenkuin tuot kiulun.» + Kana meni rengin luo: + »Hyvä renki, kaunis renki, + anna mulle kiulu! + Minä kiulun kaivolle, + kaivo mulle vettä.» + »En anna, en anna, + ennenkuin tuot rihmat.» + Kana meni piian luo: + »Hyvä piika, kaunis piika, + anna mulle rihmat! + Minä rihmat rengille, + renki mulle kiulun, + minä kiulun kaivolle, jne.» + »En anna, en anna, + ennenkuin tuot kengät.» + Kana meni suutarin luo: + »Hyvä suutari, kaunis suutari, + anna mulle kengät! + Minä kengät piialle, + piika mulle rihmat, + minä rihmat rengille, + renki mulle kiulun, jne.» + »En anna, en anna, + ennenkuin tuot harjaksia.» + Kana meni possun luo: + »Hyvä possu, kaunis possu, + anna mulle harjaksia! + Harjakset minä suutarille, + suutari mulle kengät, + minä kengät piialle, + piika mulle rihmat, + minä rihmat rengille, jne.» + »En anna, en anna, + ennenkuin tuot jauhoja.» + Kana meni myllylle: + »Hyvä mylly, kaunis mylly, + anna mulle jauhoja! + Minä jauhot possulle, + possu mulle harjaksia, + minä harjakset suutarille, + suutari mulle kengät, + minä kengät piialle, + piika mulle rihmat, jne.» + »En anna, en anna, + ennenkuin tuot jyviä.» + Kana meni pellolle: + »Hyvä pelto, kaunis pelto, + anna mulle jyviä! + Minä jyvät myllylle, + mylly mulle jauhoja, + minä jauhot possulle, + possu mulle harjaksia, + minä harjakset suutarille, + suutari mulle kengät, + minä kengät piialle, jne.» + »En anna, en anna, + ennenkuin tuot lantaa.» + Kana meni tunkiolle: + »Hyvä tunkio, kaunis tunkio, + anna mulle lantaa! + Minä lannan pellolle, + pelto mulle jyviä, + minä jyvät myllyyn, + mylly mulle jauhoja, + minä jauhot possulle, + possu mulle harjaksia, + minä harjakset suutarille, + suutari mulle kengät, jne.» + »En anna, en anna, + ennenkuin tuot havuja.» + Kana meni kuusen luo: + »Hyvä kuusi, kaunis kuusi, + anna mulle havuja! + Minä havut tunkiolle, + tunkio mulle lantaa, + minä lannan pellolle, + pelto mulle jyviä, + minä jyvät myllyyn, + mylly mulle jauhoja, + minä jauhot possulle, + possu mulle harjaksia, jne.» + »En anna, en anna, + ennenkuin tuot kirveen.» + Kana meni sepän luo: + »Hyvä seppä, kaunis seppä, + anna mulle kirves! + Minä kirveen kuuselle, + kuusi mulle havuja, + minä havut tunkiolle, + tunkio mulle lantaa, + minä lannan pellolle, + pelto mulle jyviä, + minä jyvät myllyyn, + mylly mulle jauhoja, + minä jauhot possulle, + possu mulle harjaksia, + minä harjakset suutarille, + suutari mulle kengät, + minä kengät piialle, + piika mulle rihmat, + minä rihmat rengille, + renki mulle kiulun, + minä kiulun kaivolle, + kaivo mulle vettä.» + »En anna, en anna, + ennenkuin tuot rautaa.» + Kana meni Ruotsiin, + Ruotsista sai rautaa, + raudan vei hän sepälle, + sepältä sai kirveen, + kirveen vei hän kuuselle, + kuuselta sai havuja, + havut vei hän tunkiolle, + tunkio antoi lantaa, + lannan vei hän pellolle, + pelto antoi jyviä, + jyvät vei hän myllyyn, + myllystä sai jauhoja, + jauhot hän vei possulle, + possu antoi harjaksia, + harjakset vei suutarille, + suutarilta kengät sai, + kengät hän vei piialle, + piika antoi rihmat, + rihmat kantoi rengille, + rengiltä sai kiulun, + kiulun kantoi kaivolle, + kaivolta sai vettä. + Veden kohta saunaan vei — + kukko oli kuollut kuumaan. + + Kanteletar. + + + + +KUU KIURUSTA KESÄÄN. + + + Hip hap huu, + nyt on huhtikuu! + Pakkas-herra kaiken yötä + ahkeraan on tehnyt työtä: + eilen pehmennyt + hank' on vahva nyt. + + Lapsoset, + pojat, tyttöset, + tulkaa! Hangen kartiolla + hauska leikkisin' on olla + tuolla armaassa + aamuilmassa. + + Nähkääs, voi, + kuin on kirkas koi! + Kiteet timanttien lailla + hohtaa metsissä ja mailla. + Sali kuninkaan + ei ole moinen vaan. + + Kuulkaa, kuin + kiuru sulosuin, + kaukaa tullen, ensi kerran + kunniaksi luonnon. Herran + laulaa: »liriluu, + kesään on vain kuu!» + + O. Vuorinen. + + + + +KYYHKYNEN. + + + Kyyhkynen, kyyhkynen, + sinisiipi lintunen! + Voi jos oppisin ma sulta, + kyyhky kiltti, kyyhky kulta, + kuinka hyvänä voi olla, + siivost' elää sovinnolla. + Veljies kanssa et riitele, + sisariasi et kiusaile, + ystävin' aina te lentelette, + sovuss' jyviä jakelette, + ruikuttain, + kuiskuttain, + suuta vaan yhä muiskuttain. + + Suonio. + + + + +KYYHKYNEN KYLPEE. + + + Kyyhkynen kylpee kuopassa + pienen lapsensa kanssa. + Tip, tip, tippuvi räystään suu; + tässäpä höyhenet puhdistuu! + Kuinka on hauska huuhdella + valkeita sulkiansa! + + Kyyhkys-äiti se haastaa näin: + »Kuuleppa, lapsi kulta! + Maailman teitä kun taivaltaa, + tomuun helposti sulkansa saa, + nyt sua suojelen siivilläin, + tahrat huuhtelen sulta. + + Kerta kun lennät maailmaan, + äitisi neuvoa muista: + varjele sulkasi valkeat! + Mutta jos joskus mustuvat, + ällös tahraan jättäkö vaan! + Huuhdo ja puhtahaks puista!» + + Kyyhkyspoikanen loiskuttaa, + huuhtovi innoissansa. + Räystäät tippuvat, kirkas on sää, + kevään aurinko lämmittää, + kyyhkyjen siipihin heijastaa + puhtainta kultoansa. + + Hilja Haahti. + + + + +KÄELLE. + + + Luojan kukku, kultahelkka, + kuku mulle kultiasi, + kuku mulle, kuku muille, + kuku kaikelle kylälle; + kuku kultia kujille, + hopehia tanhuille, + vaskia vajojen päihin, + tien vierihin tinoja. + + Kanteletar. + + + + +LEIVO. + + + Laulava leivo, + virka sä vieno + mistäpä tiesi + tänne sun toi? + Tuoltako lensit + lehtojen nuorten, + järvien poikki? + Oi, sano, oi! + + Näitkö sä siellä + neitosen nuoren + kaunihit kasvot + kuin sulo koi? + Sen sinisilmät, + hienoiset hiukset + näitköpä niitä? + Oi, sano, oi! + + Istuiko impi + lähtehen luona, + josta hän kerran + kanssani joi? + Missä hän mulle + ruusuista rannan + seppelen solmi, + oi, sano, oi! + + Kun sinä liitäin, + laulaen lensit, + tokko hän silmät + sinuhun loi? + Käskikö silloin + tänne sun tulla + tietoja tuomaan? + Oi, sano, oi! + + Saitko sä kuulla + kultani äänen, + vieläkö virsi + suustahan soi? + Jospahan lauloi, + muistiko mua? + Lausuppa leivo, + oi, sano, oi! + + Tyhjennä kaikki + tietosi mulle, + kerro nyt kuinka + kultani voi? + Ehkäpä armas + lie ikävästä + kuihtumaisillaan, + oi, sano, oi! + + Olli Vuorinen. + + + + +LEPO LEPO LEHMÄNI. + + + Lepo, lepo lehmäni! + Jopa löysin härkäni, + Kololahden, korvelta + Pajulahden lammilta. + + Lepo, lepo lehmäni! + Jopa löysin härkäni, + Kiviniemen särkältä, + valkealta rannalta + horsmia syömästä, + kaisloja kaivamasta. + + Kansanlaulu. + + + + +LINNUNPESÄ. + + + Aukaise nokkasi, + äiti hyvä, + tässä on suuhusi + siemenjyvä. + + Aurinko paistaa ja + käköset kukkuu. + Kauan ne poikaset + kuoressa nukkuu. + + Ystävä armahin, + malta, malta: + kuuluu jo vikinä + kuoren alta. + + Kohta on pieniä + täynnä pesä, + sitten se vasta + alkaa kesä. + + Sitten ne alkaa + soittajaiset, + koivun latvassa + laulajaiset. + + Immi Hellén. + + + + +LINNUNPESÄ. + + + Pikku linnunpoikaset + huutaa ikävissään; + eihän näe pienoiset + emoansa missään. + + Vaan jo tulee emonen, + aika toukka suussa; + torkkumasta löysi sen + tuolla tuomipuussa. + + Siinä paisti mieluinen + koko talon väelle; + sitten juodaan kastehen + pisaroita päälle. + + Riemuvirttä lauletaan, + että ilma soipi. + Äiti neuvoo poikiaan, + mitä suinkin voipi. + + Vaan kun siivet kannattaa, + tulee temppu toinen; + maailmass' ei hauskempaa, + kuin on leikki moinen! + + Lennetään läp' ilmojen; + sepä lysti retki! + Sitä katsoo ihaillen + kaikki ihmisetki. + + Pääskynen. + + + + +LINTUIN KÄRÄJÄT. + + + Köyhä mies ketoa kynti, + sekä kynti jotta kylvi, + kylvi kymmenen jyveä, + kynti kymmenen vakoa. + Siihen lintuja sikesi, + kasvoi paljon peipposia; + hakahti harakat siinä, + sekä närhit näppäsivät, + kävi sirkut sissimässä, + varpuset varastamassa. + Pajulintu palkulainen + äkättihin, keksittihin, + vievän viimeistä jyveä, + reunimaista reutoavan. + Nuorittihin, käärittihin, + pieksettihin, pyntättihin, + lyötihin, lytistettihin, + jaloin päällä pyörittihin; + vesi silmistä sirisi, + veri vaivaisen nokasta, + käräjihin käytettihin + laitettihin lain etehen. + Kurki, lintujen kuningas, + itse istui tuomariksi, + laklat lautamiehiksensä, + valamiehiksi varikset. + Kurki huuti kulkustansa, + kajahutti kaulastansa: + »Ootko ottanut jyviä + köyhän miehen kynnökseltä?» + Pajulintu palkulainen + siihen vastaten sanovi: + »Söin minä jyveä kaksi, + kovin äijä, kun on kolme.» + + Kurki kulkkunsa kurotti + yli pöyän lausumahan: + »Kosk' oot ottanut jyviä, + käynyt, kurja, sissimässä + köyhän miehen kynnöksellä, + kynnöksellä, kylvöksellä, + niin ei saa sääliä varasta. + Tahi karvat karsitahan + tahi kaula katkotahan, + pää poikki järitetähän.» + + Pääskyläinen, pieni lintu, + se lauloi laen rajasta: + »Varastat sinäkin, kurki, + otat otria oloksi, + rukihia mielin määrin, + kannat kaurankin jyviä.» + Kurki laski suuren kulkun, + parkasi pahan sävelen + pääskyselle pienimmälle: + »Oonko mie varastanunna + köyhän miehen kylvöksestä? — + Taian mie ilmankin eleä + köyhän miehen kylvöksettä; + lennän synkkähän salohon, + siellä riivin rikkahia, + katkon kaurahalmehia + tahi syön marjoja metsästä, + kaivan suolta karpaloita.» + Lausui pääsky, pieni lintu: + »Vaan minäpäs en varasta; + olen ihmisten ilona, + riemu kaiken ristikansan, + saattelen suven sanoman, + laitan päivän lämpimämmän.» + + Kanteletar. + + + + +LINTUJEN ÄÄNIÄ. + + + Kot, kot, sanoi kukko, + kun tuli vastaan ukko. + + Kaa, kaa, sanoi kana, + kun teki suuren munan. + + Kvaa, kvaa, sanoi varis, + kun lumi puista karis. + + Ha, ha, sanoi harakka, + kun näki miehen selässä suuren taakan. + + Kukkuu, kukkuu, sanoi käki, + kun ihmiset nukkui. + + Kvit, kvit, sanoi pääsky, + kun kurki otti väskyn. + + Tii, tii, sanoi tiainen, + kun tuli pakkanen. + + Tiu, tiu, sanoi varpunen, + kun jäässä oli puun varpu. + + Pääskynen. + + + + +LINTUNEN IKKUNARUUDUN TAKANA. + + + Ken siellä nokkivi ikkunaan? — + »Avatkaa ikkuna hetkeks vaan. + On tuuli kylmä. On jäässä maa. + Ma kuolen kohta. En ruokaa saa. + Jos tupaan pääsen, mä tyydyn vähään, + vaikk' ortehen kaikkein pienimpähän.» + + Ja lapset lintusen ottivat, + ja leipäns' sille he jakoivat. + Näin meni talvi. Mut lumi suli + ja kevät armas se taasen tuli. + Taas ruutuun nokkasi lintunen. + Ja surren laskivat lapset sen. + Pois pääsi se näin, + lens taivohon päin + ja lauleli luojaansa ylistäin. + + Z. Topelius. + + + + +LINTUSELLE. + + + Sanoppa laululintu, + selitä sirkkunen, + mitenkä niin sinulla + on rinta riemuinen! + Varahin aamusilla + iloisen äänesi + ma kuulen, iltasella + suloisen soittosi. + + Pesäsi kyll' on pieni + ja tyhjä aittasi, + vaan yhtä kaikki ompi + iloinen mielesi. + Sä huolta huomisesta + et tiedä ensinkään, + jos pienintä palaista + ei eineheksikään. + + On monta, joill' on aitat + eloa täynnänsä, + käsissä maat ja vallat + ja kruunut päässänsä; + mutt' aamuhetkin heiltä + ilo on kaukana, + sinä kun uuden päivän + alotat laululla. + + On paljoa parempi + tok' onni ihmisen, + ja kuitenkin osaansa + on tyytymätön hän! + Hän saattaisi sinulta + hengenkin ottoa, + ja kuitenkin sä kiität — + hän moittii onnea. + + Ah! miksipä hän aina + on niin nureksiva, + kun kaikki ansiotta + on saanut luojalta! + Ja miksi toisinansa + hän viel' isostelee. + Kun aina tyytymättä + yhä vajaelee! + + Ah, laula, laula, lintu, + ylistä onneas! + En huokauksillani + seoita lauluas. + Tee vastakin pesäsi + liki piiloani + ja tyytymään opeta + mua myös osahani. + + J.L. Runeberg. + + + + +LUOJAN KUKKU. + + + Luojan kukku, kultahelkka! + Kuku mulle kultiasi, + kuku mulle, kuku muille, + kuku kaikelle kylälle; + kuku kultia kujille, + hopehia tanhuille, + vaskia vajojen päihin, + tien vierihin tinoja. + + Luojan kukku, kultahelkka! + Kuku vielä kerta, toinen; + kuku meiän kuulijoita, + laita meiän laulajoita, + kuulijat kukalle kullan, + laulajat lehelle lemmen, + mie itse remorekehen, + virret väkkärän väkehen. + + Kanteletar. + + + + +MARAKATIN MARKKINAT. + + + Eräs musta marakatti + istui kerran kyyrylleen. + Halla pilkkanimi Matti + oil ja mieltä melkoiseen, + villityllä; + mutta kyllä + + luiskahtivat longallensa + kairan laidat kallossaan, + kun hän otti ollaksensa + kauppamiesnä, kainu, vaan. + Hän jo myöpi, + myöskin syöpi. + + Kirre, Mirre ruuan häässä + makeaisii ostelee; + kolmikulmahattu päässä + Musta Matti punnitsee. + Siinä myödään, + siinä syödään. + + Oikein oiva-markkinoita + siten siinä pidetään; + pureskellaan prenikoita. — + Moiseen ryhtyi räihinään + Musta Matti + marakatti. + + Tyko Hagman. + + + + +MARJAPUUNI. + + + Iloisesti syksyn puussa + tilhit pihlajan marjoja syövät, + iloitsevat, leikkiä lyövät. + Miks'en minä voi iloita, + elämäni marjoja poimia? + + Miksi mun täytyy vaipua, surra, + kivisiä, mustia marjoja purra? + Oliko laho mun marjapuuni? + Näinkö nyt saapuu syksykuuni? + + J. H. Erkko. + + + + +MATKAKUMPPANIT. + + + »Miks vingut noin? Suus kiinni, irvihammas!» + sialle lihavalle lausui lammas, + kun sika huusi, koska väkisin + he kartanohon vietiin kumpikin. + + Niin sika vastasi »Syyt' on huutaa mulla, + mikäpä hätä, veikko kulta, sulla? + Sa syliin joudut, villas keritään, + ja sitten vapahaks sa päästetään. + + Ma raukka kelpaan teuraaks ainoasti + ja liikkiöks. Siis huudan haikeasti. + Ma annan lihani, sa villas vaan. + Jo huomenna ma paistiks leikataan.» + + Z. Topelius. + + + + +MATKALAULU. + + + Varsa valkoharja + riennä, tiuku soi. + Kuudan hangen pinnan + helmin hopeoi. + Viime ruskon hehku + sammuu metsän taa. + Yksinäinen tähti + kaukaa kimmeltää. + + Varsa valkoharja + riennä, kiire on. + Vie mun metsätieltä + tuttuun talohon. + Lumipeitehongat + nopsaan taakse jää. + Revontulten loimu + kaukaa kimmeltää. + + Tuolta valot vilkkuu + kotiakkunan. + Näen loimutulet + takkavalkean. + Askel astu vielä, + portin eteen jää. + Varsa valkoharja, + saat jo levähtää. + + Jukolan Juhani. + + + + +MEHILÄINEN. + + + Keräelin mettä + vakkaani — + etsin sytykettä + takkaani — + takan luona talven kestän, + mesilläni nälän estän + itseltäin ja pojiltain — + + Takan luona talvin + aattelen: + Herralt' yksin halvin + mettinen + elolleen saa suojan; + kiitokseni luoksi Luojan + siksi kernaan kannankin. — + + Joulukontti. + + + + +MEHILÄINEN JA KYYHKYNEN. + + + Purohon putos mehiläinen, + mut tuonpa huomas kyyhkyläinen. + Hän, surkutellen sydämestä, + lens' puuhun oitis nopeaan + ja pienen lehden lehväksestä + pudotti veteen noukallaan + lautaksi pikku-elävällen, + se että pääsis maalle jällen. + + Kun sitten kerran kyyhkynen + lens' illall' lehdon siimeesen, + ja kukers' siellä iloksensa, + oksalla istuin yksinään, + niin metsämiespä pyssyään + ojensi, häntä tappaaksensa. + Mut siihen mehiläinen lensi, + ja käteen pistämähän ensi, + ett' tuntui kipeätä tekevän. + Pau! luoti lähti nyt — mut syrjähän. + Pelastuneena kyyhky lens! — + Mun ystäväin! + Kas, hyvänteko palkitahan aina näin. + + A.M. Lenngren. + + + + +MEHILÄISEN KOSTO. + + + Kasvoi kukka kankahalla, + mesikukka kaunoinen; + Tuli tyttö iltamalla, + taitti poikki pienoisen. + + Näki metsämehiläinen, + miten murtui kukka nyt, + mistä ennen pörriäinen + oli mettä imenyt. + + Tyttö pisti povellensa + mehiläisen kukkasen. + Mehiläinen pistimensä + pisti tytön poskehen. + + Tyko Hagman. + + + + +MENI AKKA METSÄÄN. + + + Meni akka metsään, + pukki tuli vastaan: + »Mene pukki kotiin!» + Ei pukki mennytkään. + + Meni akka metsään, + tukki tuli vastaan: + »Lyöpä tukki pukkii! — + Pukki ei mene kotiin.» + Eipä tukki lyönytkään. + + Meni akka metsään, + tuli tuli vastaan: + »Polta tuli tukki! — + Tukki ei lyö pukkii, + pukki ei mene kotiin.» — + Ei tuli polttanutkaan. + + Meni akka metsään, + vesi tuli vastaan: + »Sammuta vesi tuli! — + Tuli ei polta tukkii, + tukki ei lyö pukkii. + Pukki ei mene kotiin.» — + Ei vesi sammuttanutkaan. + + Meni akka metsään, + härkä tuli vastaan: + »Juopa härkä vesi! — + Vesi ei sammuta tulta, + tuli ei polta tukkii, + tukki ei lyö pukkii, jne.» + Eipä härkä juonutkaan. + + Meni akka metsään, + nuora tuli vastaan: + »Lyöpä nuora härkää! — + Härkä ei juo vettä, + vesi ei sammuta tulta, + tuli ei polta tukkii, jne.» + Eipä nuora lyönytkään. + + Meni akka metsään, + hiiri tuli vastaan: + »Pure hiiri nuoraa! — + Nuora ei lyö härkää, + härkä ei juo vettä, + vesi ei sammuta tulta, jne.» + Eipä hiiri purrutkaan. + + Meni akka metsään, + kissa tuli vastaan: + »Syöpä kissa hiiri! — + Hiiri ei pure nuoraa, + nuora ei lyö härkää, + härkä ei juo vettä, jne.» + Eipä kissa syönytkään. + + Meni akka metsään, + repo tuli vastaan: + »Syöpä repo kissa! — + Kissa ei syö hiirtä, + hiiri ei pure nuoraa, + nuora ei lyö härkää, jne.» + Eipä repo syönytkään. + + Meni akka metsään, + koira tuli vastaan: + »Tapa koira repo! — + Repo ei syö kissaa, + kissa ei syö hiirtä, + hiiri ei pure nuoraa, jne.» + Eipä koira tappanutkaan. + + Meni akka metsään, + susi tuli vastaan: + »Syöpä susi koira! — + Koira ei tapa repoo, + repo ei syö kissaa, + kissa ei syö hiirtä, jne.» + Eipä susi syönytkään. + + Meni akka metsään, + karhu tuli vastaan: + »Tapa karhu susi! — + Susi ei syö koiraa, + koira ei tapa repoo, + repo ei syö kissaa, + kissa ei syö hiirtä, + hiiri ei pure nuoraa, + nuora ei lyö härkää, + härkä ei juo vettä, + vesi ei sammuta tulta, + tuli ei polta tukkii, + tukki ei lyö pukkii, + pukki ei mene kotiin.» + + Siitä: + + Karhu tappamaan sutta, + susi syömään koiraa, + koira tappamaan repoo, + repo syömään kissaa, + kissa syömään hiirtä, + hiiri puremaan nuoraa, + nuora lyömään härkää, + härkä juomaan vettä, + vesi sammuttamaan tulta, + tuli polttamaan tukkia, + tukki lyömään pukkia, + pukki juoksemaan kotiin. + + Sillä sai akka pukkinsa kotiin. + + Kanteletar. + + + + +MIELEVÄ MIRKKA. + + + Kas minull' on mielevä Mirkka. + Se vasta on vikkelä. + Se hyppelee ihan kuin sirkka, + on kiltti ja ketterä. + + Se siskojen kerällä leikkii, + on turvana kartanon; + kun karjahan lähtevi Heikki, + yks' kaks' se jo perässä on. + + Se istuu, se antaa kättä, + ja silloin se nisusta saa. + — Kas, moisetta ystävättä + ois leikkikin vaikeaa. + + Hilda Käkikoski. + + + + +MIKON ONKIRETKI. + + + Mikko-pojan mieli palaa + päästä pyytämähän kalaa. + Sää on kaunis, tyyni, kuuma, + nyt siis toimeenpannaan tuuma; + — onkimadot, vapa, siima, + niiden laittoon menee tiima. + Kontti selkään, pieksut jalkaan — + sitten onkimatka alkaa. + + Näin hän saapuu järven rantaan, + konttiaan ei rupee kantaan, + heittääpi sen mielellänsä + väsyneenä selästänsä. + Tässä onkin oiva' paikka, + saattais saada lohen vaikka. + Täytyy olla varuillansa + onkineuvojensa kanssa. + + Heipä hei! Jo veti umpeen! + Mikko sai jo yhden lumpeen. + Vahinko ei mitään haittaa, + ongen uudestaan hän laittaa, + syöttiin ensin sylkäiseepi, + katseleepi, käänteleepi, + heittää siiman minne yltää, + rannasta noin kolme syltä. + + Hetki vain niin tormas tuolta + lumpehikon takapuolta + onkeen lohi, suuren suuri, + Mikon mittainen on juuri, + vapa notkuu, siima sinkuu, + niinkuin vihuri se vinkuu. + Veden pintaan päästyänsä + lyöpi lohi pyrstöllänsä, + järven pohjaan potkaiseepi, + Mikko vastaan taisteleepi, + hevillä ei hellittäisi, + saaliittahan silloin jäisi. + + Mikko parastansa koittaa, + mutta lohi hänet voittaa, + vetää järveen mukanansa + urhoollisen onkijansa, + jok' ei vapaa irti päästä, + ei ees henkeänsä säästä. + Näin he perävilkkaa uivat, + kauas, kauas kulkeutuivat. + + Mikkoa näin johtaa lohi + toisten onkimiesten ohi. + Nämät lähtee venheen kanssa, + suuri haavi mukanansa, + Mikon kohta saavuttavat, + haaviin hänet pelastavat! + Lohenkin he haaviin samaan + onnistuvat lippoamaan. + Siinä toisensa he tapaa, + Mikko yhä pitää vapaa. + + Venhe rantaan lasketahan, + Mikon kalaa ihaillahan. + Kyllähän nyt poika kastui, + vaan kun kotiansa astui, + uljas lohi selässänsä, + mies on Mikko mielestänsä. + + R. Calamnius. + + + + +MIKSI KANA KENGITTÄ? + + + Lapsikullat, kuulkaa + sangen soma juttu! + Kotikana kaunis, + teidän hyvä tuttu, + hiidessänsä mietti + suutarille mennä + lapatossut teettää, + kun ei siivet lennä. + Niinpä kana tossut + suutarilta tilas, + mutta oppipoika + kengät pahoin pilas. + Hänpä tossut laittoi + puristavat aivan, + varpaat vallan taittoi, + tuotti tuskan, vaivan. + Siitäpä nyt kiltti + kotikana suuttui, + suutarinsa kanssa + puhumahan puuttui, + mestaria miltei + vihoissansa sätti, + kelvottomat kengät + tekijälle jätti. + Siksi hän nyt aina + avojaloin astuu, + kengät eivät paina, + varpaat vaikka kastuu. + + Muk. A. K. + + + + +MINNE JOUDUIN? + + + Särkyi ahdas asunto — + minne jouduin juuri? + Loppui pitkä pimento. + Kuultavainen kammio, + et sä ollut suuri. + + Täällä silmät huikenee, + eikä tunnu laita. + Ihan sydän vapisee, + emo vielä napisee, + ettei ruoka maita. + + Mailma uusi ihmeineen + loistaa silmään nuoren. + Katsoo sitä kummakseen: + — luulin kaiken mahtuneen + kananmunan kuoreen. + + Immi Hellén. + + + + +MINÄ OLEN KISSA... + + + Minä olen kissa ja sinä olet hiiri, + käydään me leikkisille, + ja Pekka on pikkuinen perunarotta + ja myyränpoikanen Ville. + + Näin leilein on alku — ja sukkela loppu: + hei, kiinni ma koppasin sinut! + — Nyt tunnetko rotta ja huomaatko hiiri + jo kissanpojaksi minut... + + Valter Juva. + + + + +MIRRIEN MARSSI. + + + »Mars ja mars ja mahdikkaasti + sotilasten lailla, + pystypäisnä ponnekkaasti + mahtimiesten; mailla.» + + Mirrit siinä mittelevät + kilvan voimiansa, + koettelevat kopeasti + käydä koiran kanssa. + + Mut kun koira kuulla saapi + mirrin sipsutusta, + antaa kohta aikalailla + heille opetusta. + + Joulukontti. + + + + +MIRRI SAIRASTAA. + + + Ikävän nyt kerron teille: + Mirri sairastui. + Paha oli ilma eilen, + Mirri vilustui. + Nyt on vaivaa ystävällä, + — senhän arvaatkin —, + kaikk' on kipeänä hällä, + nenä, varpaatkin. + + Minä häntä silittelin, + ei hän hyrrännyt. + Maidollakin mairittelin, + ei hän lerkkinyt. + Äiti makkarankin osti, + Mirrilleni vei; + Mirri päätänsä vaan nosti, + sanoi: »kiitos, ei!» + + Viimein isän tohvelihin + Mirri löysi tien; + kävi siihen kyyryksihin + ystäväni pien'. + Ss, ss, lapset, hiljaa aivan, + antaa maata vain. + Uni huomiseksi vaivan + poistaa pienoltain. + + Samuli Suomalainen. + + + + +MOPPE. + + + Moppe osaa istua, + kun käskyn sille antaa. + Moppe osaa koriakin + hampaissansa kantaa, + Moppe osaa seisoa + ja kävellä kuin herrat, + Moppe panee »moksista» + myös monen monet kerrat. + Moppe osaa mainiosti + kissojakin ajaa, + kaikista ei Moppe pidä + luvallista rajaa. + Joskus kesäkuumalla + käy Mopen matkat veteen. + Moppea ei hidasta, + jos sattuu aita eteen. + Moppe osaa iloita + ja Moppe osaa surra, + joskus Moppe tuhma on + ja saattaa silloin purra. + Hyökkää tiellä kulkijaan + ja repii housut takaa. + Toruja kun siitä saa, + niin häpeissänsä makaa. + + R. Calamnius. + + + + +MUSTI. + + + Musti haukkuu »hau, hau, hau!» — + »Mitäs, Musti, haukut? + Miks näin ulos karkaat? + Tulikohan varkaat? + Näetkö tuolla ryöväreitä, + jotka rosvoaisi meitä?» + + Musti haukkuu »hau, hau, hau!» + Sitä Musti haukkuu: + Metsässä käy »piu, pau, pau!» + pyssyt yhä paukkuu. + Siell' on pappa ampumassa, + Hallin kanssa jahtaamassa, + Musti menis kanssa, + vaan ei jouda viraltansa. + + Suonio. + + + + +MUUTTOLINTUJEN LAULU. + + + Suomehen! Suomehen kiiruhtakaamme! + Siellä me rauhassa elellä saamme; + kiiruusti vaan + Hämehen metsiin taas asumaan! + + Siellä ei kylmästä, ruuasta huolta, + kaikki kun pitävät henkemme puolta; + riemuiten vaan, + siellä, kun ennen, taas laulellaan. + + Rauhassa siellä sitt' pesiä tehdään, + missäpä poikaset kohta jo nähdään; + tirilirlirlii! + Lapsia Suomen he kiittävi. + + Riemusta rintamme raikkaasti soipi, + mielemme kiittävi luojaa min voipi; + eläköhön, + jäsen ken on kevät-yhtiön! + + E. Törmänen. + + + + +MÄ, MÄ, MÄÄ! + + + Mä, mä, mää, + raukka pässinpää! + Kesän villat kantaa, + syksyin poijes antaa, + talveks ilman jää. + Mä, mä, mää, + raukka pässinpää! + + Tules tänne, lammas kulta, + saatpa leipäpalan multa. + Sitten otan hiukan villaa, + siitä kudon töppöset, + niin on jalat lämpöiset + meidän pienoisilla. + + Suonio. + + + + +NASKU, NASKU PORSAHAT. + + + Nasku, nasku porsahat, + kiiruhusti tulkahat! + Kaukaloss' on teille ruokaa, + soppaa makeaista juokaa! + Mut voi missä ryökäleet, + oletten taas rypeneet? + Kärs' on sontalapio, + sorkat savilusikkana, + liasta myös saparo + kahta vertaa paksumpana. + Hys, hys, vetehen, + tuonne pihalampehen! + Ensin pitää puhdas olla, + sitten vasta syömään tulla. + + Suonio. + + + + +ORAVAN JÄLJILLÄ. + + + Ja orava se hyppeli varvullaan + ja keinutti syntymäpuuta, + sen hyppyset käpyä käänteli + ja se irvisti vasten kuuta. + Lie harvoin niin iloista oravaa, + no, hypsis ja ropsis, se hyppeli vaan, + ja keinutti syntymäpuuta. + + Se oli niin kelveä kerkillään, + ja se latvalta latvalle loikki, + tuli vastaan joki, sepä kaarnallaan + pois souteli lahden poikki, + ja punainen häntä oli purjeenaan, + no, hypsis ja ropsis, se hyppeli vaan + ja latvalta latvalle loikki! + + Yksi kulkija näki sen polullaan: + »mikä kirjava kiire on sulla?» + »Tytär myötäjäisiä tarvitsee, + oma eukko ja tupa on mulla! + Lie harvoin niin iloista oravaa, + no, hypsis ja ropsis, ma hyppelen vaan, + ja kirjava kiire on mulla!» + + Ja se kulkija hyräili kulkeissaan, + eikä ilolta voinut muuta, + hän murensi leipänsä linnuille + ja naureli vasten kuuta. + Lie harvoin niin iloista kulkijaa, + hän kulki, kulki ja hyräili vaan, + eikä ilolta voinut hän muuta. + + Larin Kyösti. + + + + +ORAVAN PESÄ. + + + Kas, kuusen latvassa oksien alla + on pesä pienoinen oravalla, + sen poikaset siinä ne leikkiä lyö + ja pikku hampahin siementä syö. + + On siinä vehreä, vilpoinen katto + ja naavoista lämpöinen lattiamatto + ja pikkuruikkuiset ikkunat + ja vuoteena sammalet vihannat. + + Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa, + ja lumet lentää, ja pakkanen paukkaa, + niin oravan pesässä pienoinen pää + se ikkunan reiästä pilkistää. + + Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon + siell' oravan poikaset tuttuhun kehtoon. + Ja elämä heillä on herttaisaa, + kun kuusen latvassa keinua saa. + + Immi Hellén. + + + + +OSAATKO LUKEA? + + + Osaatkos lukea, armas Tuttu? + Tässä on koirasta hauska juttu: + kuinka se osasi kättä antaa, + osasi äidin koria kantaa, + kuinka se ain' oli lasten myötä, + kuinka se valvoi monta yötä, + pitäen talosta tarkkaa huolta. — + Lueppas kaikki, Tuttuni, tuolta. + + Mutta niin ainakin uskon minä: + se koira on ollut juuri kuin sinä. + + Immi Hellén. + + + + +PAIMENEN LAULU. + + + Täällä koira karjoineen, + täällä karja kelloineen, + hui, huhu huu! + Täällä nurmi ruohokas, + aho, mäki marjakas, + hui, huhu huu, + korpi kajahuu! + + Salot suuret salini, + mätäs pieni pöytäni, + hui, huhu huu! + Eväskontti aittani, + lähde kaljakannuni, + hui, huhu huu, + korpi kajahuu! + + Tyynet lehdot leikkini, + linnut soittoseurani, + hui, huhu huu! + Joutohetket juhlani, + Luojan luonto pappini, + hui, huhu huu, + korpi kajahuu! + + J.H. Erkko. + + + + +PALVELIN MINÄ RIKASTA MIESTÄ. + + + Palvelin ininä rikasta miestä, + rikasta miestä ja viisasta, + sain minä kukon palkastani; + kukko sanoi kukkuluuraa. + + Palvelin minä rikasta miestä, + rikasta miestä ja viisasta, + sain minä kanan palkastani; + kai minun kanani, + kukko sanoi kukkuluuraa. + + Palvelin minä rikasta miestä, + rikasta miestä ja viisasta, + sain minä kissan palkastani; + nau minun kissani, + kai minun kanani, + kukko sanoi kukkuluuraa. + + Palvelin minä rikasta miestä, + rikasta miestä ja viisasta, + sain minä koiran palkastani; + hau minun koirani, + nau minun kissani, + kai minun kanani, + kukko sanoi kukkuluuraa. + + Palvelin minä rikasta miestä, + rikasta miestä ja viisasta + sain minä sian palkastani; + röh minun sikani, + hau minun koirani, + nau minun kissani, + kai minun kanani, + kukko sanoi kukkuluuraa. + + Palvelin minä rikasta miestä, + rikasta miestä ja viisasta, + sain minä uuhen palkastani; + mää minun uuheni, + röh minun sikani, + hau minun koirani, + nau minun kissani, + kai minun kanani, + kukko sanoi kukkuluuraa. + + Palvelin minä rikasta miestä, + rikasta miestä ja viisasta, + sain minä vuohen palkastani; + myy minun vuoheni, + mää minun uuheni, + röh minun sikani, + hau minun koirani, + nau minun kissani, + kai minun kanani, + kukko sanoi kukkuluuraa. + + Palvelin minä rikasta miestä, + rikasta miestä ja viisasta, + sain minä lehmän palkastani; + muu minun lehmäni, + myy minun vuoheni, + mää minun uuheni, + röh minun sikani, + hau minun koirani, + nau minun kissani, + kai minun kanani, + kukko sanoi kukkuluuraa. + + Palvelin minä rikasta miestä, + rikasta miestä ja viisasta, + sain minä härän palkastani; + möö minun härkäni, + muu minun lehmäni, + myy minun vuoheni, + mää minun uuheni, + röh minun sikani, + hau minun koirani, + nau minun kissani, + kai minun kanani, + kukko sanoi kukkuluuraa. + + Palvelin minä rikasta miestä, + rikasta miestä ja viisasta, + sain minä oriin palkastani; + ju minun oriini, + möö minun härkäni, + muu minun lehmäni, + myy minun vuoheni, + mää minun uuheni, + röh minun sikani, + hau minun koirani, + nau minun kissani, + kai minun kanani, + kukko sanoi kukkuluuraa. + + Kanteletar. + + + + +PEIPPO. + + + »Oi peippo, pieni lintusein, + suloinen sydänkäpysin, + miks multa poies lensit? + Ma talven kaiken syötin sun, + vaan kevään tullen jätit mun, + ja kohta metsään riensit. + + »Siit' on nyt suru mielessäin + kun uskoton sä olit näin + paraalle ystävällen.» — + Samassa tytön korvihin + liverrys vieno kuuluikin, + jo tuli peippo jälleen. + + Suonio. + + + + +PERHOSEN SATU. + + + Pieni perho, lippiäinen, + kaiken talvea nukkui, + maailmast' ei välittännä, + se jos kesti tai hukkui. + + Toki kevät perhosenkin + nosti, nukkuvan, pienen, + riemun tunnossa se virkkoi: + »Missä kummassa lienen!» + + Päivä ikkunasta paistoi, + ulos perhonen tahtoi. + Vasten ruutua se lensi — + minkä sille se mahtoi? + + Seinät vahvat vartioivat, + niit' ei särkeä voinut; + yöt ja päivät kaipausta + perho parka on soinut. + + Kerran iltasella lamppu + tuvan pöydälle tuotiin, + vapautta ylisteltiin, + valonmaljoja juotiin. + + Perho lampun luona liiti, + sepä vast' oli mieleen! + Mutta kiihkossa hän kiiti + aivan liekkien kieleen. + + Perho innostuikin siitä, + ja sen huimaus voitti! + Valon lampussa hän löysi, + siihen rynnätä koitti. + + Raukan siivet korventuivat, + paloi pienoisen rinta. + Kallis onkin maailmassa + valon voittojen hinta. + + J. H. Erkko. + + + + +PESÄÄNSÄ SUOJAAVA LINTU. + + + Tästä käy sun kotis' tie, + — älä vie, älä vie! + Laulan kerran kesässäni, + nyt on pojat pesässäni, + — älä vie, älä vie! + + Iloisemmin laulu sois, + — mene pois, mene pois! — + pojat huutaa, jyvä mull on, + koti myöskin hyvä sull on, + — mene pois, mene pois! — + + Puute puuss' on ruoka maass', + — tule taas, tule taas! + Kun on kirsi kireillänsä, + kun on virsi vireillänsä + — tule taas, tule taas! — + + Larin Kyösti. + + + + +PIENI KALA. + + + »Äiti kulta», sanoi kalanen, + »katso tuolla pieni matonen! + Nälkä vaivaa, saanhan mennä vaan + tuota ilmiötä katsomaan?» + + »Pyhä viattomuus!» kirkasi + äiti hämmästyen, »lapseni, + matonen on koukkuun hirveään + pantu terävyyttä peittämään.» + + Mutta nuori herra kalanen + oli hurja, yksinkertainen; + huolimatta äidin sanoista + katsomaan hän läksi matoa. + + Tämän ympärillä leikki hän, + loipa katseen siihen mielivän. + »Mitä turhaa», mietiskeli vaan, + »koukkua en näe laisinkaan!» + + Jopa uiskenteli likellä: + »Nykäsempä häntä leikillä.» + Ja hän puree — mutta onneton! + Läväissyt jo huulen koukku on. + + Voimat vaipuu vaipumistansa, + ja hän vaikeroitsee tuskissa: + »Äiti kulta, kun en totellut! + Jo on pian elon' loppunut.» + + Pääskynen. + + + + +PIKKU JUTTU. + + + 01' kerran metsässä mökki + ja siin' asui tyttönen, + ja tyttösell' oli kana + ja kissakin pikkunen. + + Ol' kissan kaulassa kello + ja jalassa saappahat, + ja saappahiss' oli varret + ja oikeat anturat. + + OI' kanalla kaulaliina + ja nokkela nuttukin — + ja marssia kana taisi + ja nokkia sievimmin. + + Ja kerran iltasella + tuo kana ja kissanen + ne läksivät — minne ja mihin, + kas, sitä tiedä en. + + Alli Nissinen. + + + + +POIKA JA KOIRA. + + + Poika: + + »Tule koirani pieni nyt herrasi luo, + Mun opettaa istumahan sua suo!» + + Koira: + + »Joko oppisin piennä niin taitavaks' + Opin voisinhan lykätä tuonnemmaks'!» + + Poika: + + »Ei, koirani, nyt opin parhaan saa, + se myöhemmin on ylen vaikeaa!» + + Ja koirapa pien' pian oppia alkaa, + voi astua käyttäen kahta jalkaa, + se istuu myös ja se sukeltaa veteen, + + kalun kaivatun kantaa käskijän eteen. + Opin tuostapa poikanen ottaa ties, + sukes myös hänest' oiva ja viisas mies. + + Muk. A. Rytkönen. + + + + +PÄÄSKYNEN. + + + Pääskynen, + piiskunen, + sinisiipi, + valkorinta, + laulelija, + lirputtaja, + lentelijä, + liitelijä, + ilomieli, + kaunokieli, + teki pesää + alkukesää + reunamalle, + katon alle. + Sinne muni + munasensa, + siellä hautoi + poikasensa; + pojat lensi + ilman teille, + iloks' meille! + Katselimme, + kuuntelimme, + iloitsimme, + riemuitsimme. + Mutta tuolla, + syksyn puolla + pois ne lensi, + kauas ensi + kaikki tyyni — + Hyristivät, + pyristivät + siipiänsä + lähteissänsä; + hyvästi näin + jättelivät, + pientä päätä + nyökkäsivät. — + Mutta taaskin + kevähällä, + lämpimällä + pääskysemme, + piiskusemme + saapuu tänne + iloksemme. + + Alli Nissinen. + + + + +PÄÄSKYSELLE. + + + Et silloin, pieni pääsky, + sä laula riemuiten, + kun meill' on kylmä talvi + ja maa on valkoinen — + + — — vaan silloin Niilin luona + sä surren oksalla + siipeesi peität pääsi ja + — näät unta Suomesta. + + J. Mustakallio. + + + + +PÄÄSKYSELLE. + + + Oi pääsky, lintu pienoinen, + sä riemurinta, kaunoinen! + Jo taasen riensit Pohjolaan, + jo taasen löysit meidän maan. + + Oi, tuttu mulle vanhastaan! + Sun ääntäs taas ma kuulla saan; + noh, terve, terve tultuas, + sä ystäväni armias! + + Sä kaunokieli, kultasuu! + Oi, kuinka laulus luonnistuu, + kun lennät ilmass' liehuten + ja riemuvirttä veisaten. + + Min vuoksi, pääsky, Pohjolaan + sä riennät? Oi, sä riennät vaan + sen kauneutta katsomaan, + sen ihanuutt' imehtimään! + + Sen saaret, salmet, laaksolot, + sen kuusikot, sen koivikot, + sen kukkaset koreudessaan, — + et löynne, pääsky, vertojaan! + + Sen taivas ehtookullassaan, + sen aamurusko loistossaan, + ne toi sun, pääsky, Pohjolaan, + ne sai sun tänne lentämään. + + Sun Pohjolassa, herttainen, + on rakastella rauhainen; + sun tääll' on lysti ollakses + ja armas aikaellakses. + + F.P. Kemelli. + + + + +PÄÄSKYSET SAAPUVAT. + + + Lapset laulavat: + + Te pienet linnut, te pitkäsiivet, + te jälleen riennätte pohjolaan. + On Niili kaunis ja seutu lämmin, + miks ette viihtyne kuitenkaan? + + Te pienet linnut, te mustat linnut, + te vanhat tutut, on pitkä tie, + ja vaarat väijyvät matkallanne. + Mi outo voima taas tänne vie? + + Pääskyset laulavat: + Kun koivu kukkii ja tuomi tuoksuu, + kun taivas siintää ja ilma soi. + Kun käki kukkuu ja laine laulaa, + ei kukaan viipyä kauan voi. + + Kun kevätkielojen kellot kutsuu, + ja tuuli keväiset viestit tuo, + me riemuin riennämme syliin Suomen, + se yksin kodin ja onnen suo! + + Arvid Lydecken. + + + + +RAKKI JA METSÄKOIRA. + + + Rakki: + + Pakkasessa en juoksis vaan, + Jos noin huonoa muonaa saan. + + Metsäkoira: + + Pirtiss' en minä viitsi maata. + En makeaisia kerjätä saata. + + Rakki: + + Maaten on elo huoleton. + + Metsäkoira: + + Metsiä juoksen, se riemuni on. + + Koira se metsiä juoksee vaan, + raitis ja terve on ruumiiltaan. + Rakkipa ain' oli vaan kotonansa, + maata sai yhä rauhoissansa, + haukkui kaikkia penkiltään. + Niin lihavuuttahan kuoli hän. + + Z. Topelius. + + + + +RIIKINKUKKO. + + + Rii, Rii, Riikinkukko + ylpeänä tipsutteli, + tupsutteli pihamaalla, + joukot huusi kukon tiellä: + Rii, Rii, Riikinkukko, + kaunis, kaunis Riikinkukko, + uljas kukko, rikas kukko. + Tuli vastahan Haikara. + + Hoi, Hoi, Hoikkasääri, + hoi, hoi, kukko huusi, + väisty tieltä, korjaa koipes + hoikat koipes, laihat luusi! + + Rii, Rii, Riikinkukko, + vastaa hiljaa Hoikkasääri, + sinulla lie pihamaasi, + mulla laaja taivaan ääri. + Mielelläni riennän sinne, + taakse taivaanrannan, minne + konsanaan et seuraan lennä. + + Raukka, raukka Riikinkukko + sinne vain et ennä! + + Arvid Lydecken. + + + + +RUISRÄÄKKÄ. + + + Ruisrääkkä niityll' laulaa lauluaan; + kuin joku vetäis taskukelloaan + sen ääni soi, kun ilta hämärtyy, + yöpuullaan kun jo nukkuu pieni pyy. + + Ruisrääkkä mittaa illan hämärää, + ruisrääkkä uinuu, nuokkuu tähkäpää, + ruisrääkkä kehrää sala-ääniään + ja nukkuu omaan ääneen käheään. + + Ruisrääkkä, luonnon salaperäisyys, + se on kuin kesäillan ikävyys, + kun yksin kuljet rantakäytävää + ja mietit elämätä jäytävää. + + Ruisrääkkä, ennelintu elokuun, + sun soittos loihtii kummaan haaveiluun + niin yksitoikkoiseen ja ikävään + kuin suru itkis alla tähkäpään. + + Larin Kyösti. + + + + +SAKSANHIRVET. + + + Katso, tuolla tammistossa, + lehtisuojan pimennossa, + hirvilauma norea + liikkuu, kaunis, sorea! + Johdattaapi parveansa + hirvitaatto, sarvillansa + suurilla hän komeilee, + juhlallisna astelee. + Mutta keveinä kuin tuulet, + että varjoiks heitä luulet, + naarashirvet hienoiset + sekä vasat pienoiset + pujahtavat metsän teillä + korven läpi. Katso, heillä + päät on sievät, sarvettomat, + jalat kepeät ja somat. + Näin he iloisina vaan + elää vapaudessaan. + Hirvi-kansa, älä heitä + metsän rauhaisia teitä, + halullisna pyrkien + ruohoiselle niityllen. + Siellä metsätorvi pauhaa, + häiritseepi luonnon rauhaa, + siellä pyssy paukahtaa, + kuolon sulle valmistaa. + + Pääskynen. + + + + +SAMMAKKO. + + + Sammakko näki härjän. Mitä tapahtuu? + Kateudesta sen pöyhkän sydän ahdistuu. + Minäkö suuruudess' en härkää voita? + noin huutaa nyt tuo kurjin elukoita, + ja kääntyy, tuulta vasten suu, + ja pullistuu ja pullistuu, + niin että vihdoin halkee, koito. + Se loppu sen. Näin ylpeys kukistuu. + + J.H. Kellgren. + + + + +SATAKIELI. + + + Minä lintunen satakielinen, + rusorintainen, kupukaunoinen, + pesän laatisin tarhaan rikkahan + alle katoksen, päälle ortisen; + mutta sielläkin minä varajan: + pojat pienoset, kisakiihkoiset + pesän rikkovat, kesän hukkaavat. + + Minä lintunen satakielinen, + rusorintainen, kupukaunoinen, + pesän laatisin köyhän tanhuaan + alle katoksen, päälle ortisen; + mutta sielläkin minä varajan: + katos kaatuvi, pesä rikkoutuu, + pesä rikkoutuu, kesä hukkautuu. + + Minä lintunen satakielinen, + rusorintainen, kupukaunoinen, + pesän laatisin valtavainioon, + valtavainioon, pellon pientaroon; + mutta sielläkin minä pelkäisin + kyntöpoikoa pölypaitoa: + pesän rikkoisi, kesän hukkaisi. + + Minä lintunen satakielinen, + rusorintainen, kupukaunoinen, + pesän laatisin nurminiitulle, + nurminiitulle viherjäiselle; + mutta sielläkin minä pelkäisin + niittopoikoa valkopaitoa: + pesän rikkoisi, kesän hukkaisi. + + Muk. Arvi Jännes. + + + + +SIMPUKAN TARINA. + + + Pieni simpukka + kuoress' eli ain', + sisäpuoltansa + näyttänyt ei vain. + + Mitä syvällä + hänen sielussaan + kärsi elämä, + ken sen tunsikaan! + + Tuskat salaten + kivirantahan + loi se sisällen + helmen ihanan. + + Myrsky temmeltäin + kerran nosti sen, + heitti maalle päin + kukkarannallen. + + Kuoli simpukka + valoss' auringon. + Aallon rikkoma + kuori auki on. + + Päivä sydämeen + paistoi hellänä + sieltä nähdäkseen + pientä helmeä. + + Paimentyttönen + metsänihana + löysi pienoisen + helmen rannalta. + + Sanoi: »Tässä on + niinkuin kyynele. + Hohtees auringon + välkkyy vieno se.» + + Helmen ihastuin + kiinsi kulmilleen, + riensi hymysuin + metsän syvyyteen. + + Aapo Pärnänen. + + + + +SINNE MENI! + + + »No auttakaa, hyvät ihmiset, oi! + jo maahan meni nyt multa + niin makeat maidot ja juustot ja voi + ja herttainen kerma kulta!» + + Näin huutavi Liisa muori nyt + ja rattaiden luokse hän karkaa, + mut siellä on kaikki särkynyt. — + Voi sinua, Liisa parkaa! + + * * * + + Liisa oli maitomuori. + Liisall' oli koira nuori, + Vahti oli nimi sen. + Maitokuormaa vetäissänsä + metsään loi se silmiänsä, + niinkuin mitä hakien. + Olispa jo useasti + mennytkin ties minne asti, + vaan kun valpas Liisa esti, + niin se aisoissansa kesti. + + Mutta kerran sattui niin: + kulkivat he taasen kaupunkiin. + Liisa ilomieliä, + Vahti — mitä vielä! + Suruissansa vaan + toimeen tukalaan, + niin juur' siellä, + missä juoksee puro pien' + — huh, kun juttu tää + hirvittää! — + jänis hyppäs poikki tien! + + Liisa hämmästyi + Liisa äimästyi: + siunas kerran, toisen, + nähden pedon moisen. + Vahti hyörähti, + Vahti pyörähti, + haukahti ja — sillä erää + lähti jänön perään. + + Katsokaas nyt vääräsäärtä + tuolla pitkin ahon äärtä + juoksee, kiskoo, + koipiaan viskoo. + Vahti poika koittaa + pupu parkaa voittaa, + mutta äkkiäpä — rops! ja raps! + — Voi sinua tuhma laps! — + Nyt sun kävi sillä-kurin: + rattaat meni nurin. + Liisa kävi parkuun, + jänis pääsi karkuun. + + Samuli Suomalainen. + + + + +SIRKAN HÄÄMATKA. + + + Mikä laulu lainehilla, + soitto aalloilla sorea? — + Laiva aaltoja ajavi, + häävene vesiä käypi. — + Kenen on kulta kulkemassa, + kenen on häätulet hämyssä? — + + Sirkan on vesillä venho, + sirkan tuoma tuhtopuulla. + Kuka on kulta heinäsirkan? — + Lepinkäinen leppälintu. + Minne matka miekkoisien? — + Saarelle selälliselle, + terhenniemen tanterelle. + + Eino Leino. + + + + +SIRKKA. + + + Sirkka lauloi lystiksensä + oman intonsa ilossa, + huviksensa hyräeli + metisellä mättähällä + simakukkien seassa. + + »Mitä laulat, laiskiainen, + hullutuksia hyräilet? + Työtä tee, sill' eihän vatsa + täyty tyhjistä loruista», + torui muuan muurahainen + sirkan syytöntä iloa. + + Päivä paistoi. Nurmen nunnut + kukat kultaiset kedolla + katselivat, kuuntelivat, + kun hän laulella liritti. + + Sirkka lauloi lystiksensä + oman intonsa ilossa, + huviksensa hyräeli + metisellä mättähällä + simakukkien seassa. + + Kallio. + + + + +SORSAPARVI. + + + Loiskis sorsat lampehen! + Pikku Yrjö poikanen + kumppaniksi heillen! + Kaiken kesää sorsat ui, + iloisesti pulikoi, + syksyllä he teilleen + lähtee, lentää kauas pois, + missä lämpimämpi ois. + + Niin myös Yrjö poikanen, + kosk' on vesi lämpöinen, + pulikoitse tässä. + Ennenkin kuin kylmä jää + vielä kasvaa kerkiää + kylpyammehessa, + lapsi viedään kylvystään + äidin syliin lämpimään. + + Suonio. + + + + +SORSAT. + + + Loiskuttaa, läiskyttää, + paapattaa, piipittää! + Sorsaparv' on lammikossa, + riehuu tuolla ruo'ikossa. + Pelotta ne pulikoi, + kyllä emä vartioi. + Vihamies jos lähenee, + emonen vaan viuhkaisee, + kohta kaikki sukeltaapi; + pitkän nenän kettu saapi. + + Suonio. + + + + +SUDEN KIITOS. + + + Susi! Kuule, veikko + ootko nähnyt hukkaa? + Ei se ole mummo, + joka kutoo sukkaa + lämpimäksi talven, kutoen + monen hyvän mietteen + joka silmään sen. + + Hukka, se on susi, + kiittämätön, kurja. + Hyvä ajatus + on sille oikku hurja. + Tähtiöisin ulvoo, + hakee saalistaan + hukka, suurin peto + synkän salomaan. + + Vallan äsken iski + hukka suureen luuhun. + Miten oli, tarttui + saalis sille suuhun. + Susi juoksi heti + kylään avun hakuun. + Auta, auta, annan + palkkiosta takuun. + Kunhan kurkun jälleen + toimimahan laadit, + tohtorini, maksan + heti, minkä vaadit! + + Lääkäri, hän kiskoi, + kiskoi irti luun. + Paranteli, rohti + suden suuren suun. + Uhh! Näin puhui + hukka auttajalleen: + palkaksi en heti sua syö. + Ellei nenäsi + niin kova oisi + ei ois surmassasi + vaiva, työ. + + Veikko, sudet haastaa + joskus ihmiskieltä. + Väistä, milloin silmät + tietää suden mieltä! — + + Arvid Lydecken. + + + + +TIPU, TIPU KUULEPPAS. + + + Tipu, tipu kuuleppas, + miks toit tänne poikias? + Papan korean kukkasmaan + rikki noukkivat kokonaan. + Varmaan arvelit, kunnoton: + pikku Leena on voimaton, + miten meitä hän estää vois. + Mutta malta, ma isää huudan, + kohta tuopi hän suuren luudan, + ettekö silloin pötki pois! + + Suonio. + + + + +TOHTORIN LUONA. + + + »Hyvää päivää!» + »Istukaatte, + kuinkas herrasväki jaksaa?» + + »Huonost' niinkuin kuulla saatte, + yskä vaivaa meidän Kraksaa — + yski, Kraksa, että saisi + tohtor kuulla» — + + »Eihän vainen + keuhkotauti tavoittaisi? + Nyt on talvi kylmänlainen.» + + »Eikö mitä keuhkot aivan + hyvät on, vaan ääni julma; + kasvatuksen kaiken vaivan + tyhjäks tekee tämä pulma. + Laulajaksi hänet soisin, + leivon, tilhin vertaiseksi, + mutta ääni soipi toisin, + eikö tohtor jotain keksi, + joka hälle äänen antais?» + + »Hm! jos hälle kääre pantais + kaulan ympär — hm! ja sitten + nokkaa hiukan lyhennettäis...» + + »Nokkaa — kuinka? Laulajitten — + jollei muistoni mun pettäis — + lup' on laulaa nokkans mukaan.» + + »Hyvä! Sit' ei kiellä kukaan. + Senpätähden paras oisi, + että myöskin tyttärenne, + jos hän jotain laulaa soisi, + laulais teidän riemuksenne + oman nokan nuottiloita, + sydämen ja tunnon kieltä: + Se on suurin laulajoita, + joka nuottins' ottaa sieltä, + eikä se, mi liverrykset, + laverrukset kaikki tietää.» + + »Herra tohtor, esitykset + nuo ne miettimistä sietää. + Hyväst' siis ja voikaa hyvin, + kiitos sydämestä syvin.» + + Tilhi. + + + + +TURVATON. + + + Pikkuinen kissanpoika, + turvaton kulkijain, + siinä se hyrrää, kehrää, + kyyryssä vuoteellain. + + Kättäni vasten painaa + pehmeän pääkkösen, + nauttivi lämmöstä huoneen, + lämmöstä hellyyden. + + Ulkoa toin sen äsken — + mistäpä tullut lie; + kadulle kohta sen jälleen + viluhun matka vie. + + Pikkuinen ystävä raukka, + kulkija turvaton! + Yks olet niistä, joita + maailma täynnä on. + + Hetkinen lämpöä joskus, + muuten kolkkoa vaan, + yksin ja ystävittä + heitetty kulkemaan! + + Hilja Haahti. + + + + + TUU, TUU, TUU, TUU! + + + Tuu, tuu, tuu, tuu! + Karjani käy. + Tääll' on heinää, vettä; + hukkaa ei näy, + ei ole mitään hätää. + Tuu, tuu, tuu, tuu! + + Hetkeks jätän karjan, + lähden tuonne marjaan, + poimin punapuolukoita, + makeisia mansikoita. + Kotiin ne kannan. + Kelles ne annan? + Kuka arvajaa, + hän ne saa! + + Suonio. + + + + +TYTTÖ JA KISSA. + + + Tyttönen: + + Kiellä, Miiri poikas pois, + ettei tielläni ne ois! + Kas kun repivi ne kerään'; + kun pois vedän, karkaa perään! + Heillen en voi laittaa sukkaa, + jos näin työtäni ne hukkaa! + + Kissa: + + Sukat meill' jo ennestään, + joissa hiljaa hiivitään. + Mutta pienten poikaini + pitäis tulla nopsaiksi, + harppaella, tavoittaa, + että sitten kiinni saa + hiiren, mikä joka yö, + sokeristas palan syö, + nakertaapi korppujas, + pilaa suita namujas. + Siksi salli poikasten + leikkiä nyt oppien. + + Suonio. + + + + +TYTTÖ JA KISSANPOIKASET. + + + »Katso, mummo, iloiset + kissanpojat pienoiset + hupaisesti leikkii aina, + heit' ei huoli koskaan paina. + Eipä kissanpoikien + ole pakko hikoillen + neula käessä istuskella, + aapiskirjaa tutkistella.» + + Pikku Liisa lausui näin; + mutta päätään nyykyttäin + vanha mummo itseksensä + lausuu nämä miettehensä: + »Kissanpojat, tyttöset + ovat yhdenkaltaiset; + eipä näiden murehista + ole paljon puhumista.» + + Pääskynen. + + + + +VALOKUVAAJASSA. + + + Ei saa silmiä räpyttää, + ei saa päätänsä kääntää, + ei saa heilua hännänpää, + ei saa viiksiä vääntää! + + Korvat hörössä kokottaa + mestarin eessä missit. + Eihän nyt noin saa mokottaa, + iloa silmiin, kissit! + + Immi Hellén. + + + + +VARPUNEN. + + + Jos Tuikutella voisin + ma kielin sataisin + tai kiurusena oisin + kohoova pilvihin, — + + niin aina kiitteleisin + suloista Suomea, + ja Jumalalle veisin + ma huokauksensa. + + Hän silmät ehkä' loisi + myös meihin raukkoihin + ja päivän paistaa soisi + saloihin synkkihin. + + Ei ääni mulle suotu + oo satakielisen; + heikoksi siipi luotu + ei kanna taivaasen. + + Vaan laulustani kuiten + en huoli vaieta, + kun ääni lintuin muitten + ei kuulu talvella. + + Paremmat lauluäänet + keväällä ehtinee, + niin kuullellessaan noita + jo varpu vaikenee! + + Suonio. + + + + +VARPUNEN JA HEVONEN. + + + Hepo kauroja haukkasi seimestään. + Luo lensi varpunen nälissään: + »jyvä pienonen, ystävä kulta, suo, + vai kaksiko saan minä?» pyysi tuo. + Hepo vastasi: »syö mitä miellyttää, + viel' yltäkyllin mullekin jää.» + + Hyvä muillekin suo, mit' on itsellään. + Niin varpunen pääs yli talven sään. + Kun saapui taas kesän lämpöiset, + hevost' alkoi kiusata kärpäset. + Niit' otti kiinni nyt varpunen, + näin kelpo ystävän palkiten. + + Z. Topelius. + + + + +VARPUNEN JOULU-AAMUNA. + + + Lumi ompi peittänyt + kukat laaksosessa, + järven aalto jäätynyt + talvi-pakkasessa, + varpunen + pienoinen + syönyt kesän einehen; + järven aalto jäätynyt + talvi-pakkasessa. + + Pienen tuvan ovella + seisoi tyttö-kulta: + »Tule, varpu, ilolla, + nouki siemen multa. + Joulu on + koditon + varpuseni onneton, + tule tänne ilolla, + nouki siemen multa.» + + Noukkimaan nyt siementä + lensi varpu-kulta: + »Kiitollisna einettä + otan kyllä sulta. + Palkita + Jumala + tahtoo kerran sinua.» + Noukkimaan nyt siementä + lensi varpu-kulta. + + »En mä ole, lapseni, + lintu tästä maasta. + Olen pieni veljesi, + tulin taivahasta. + Siemenen + pienoisen, + jonka annoit köyhällen, + sai sun pieni veljesi + enkeleitten maasta.» + + Z. Topeliuksen mukaan. + + + + +VASIKKA. + + + Vasikkani vallaton + ensikerran päässyt on + talvimajastansa. + Katsos kuin se iloitsee, + + katsos kuin se hyppelee, + häntä suoranansa. + Ruohoa nyt haistaa, + vaan ei malta maistaa; + lähtee hyppyyn jällehen, + iloisesti myykien. + + Suonio. + + + + +VIERAISILLA. + + + Hiiripä naapurit kutsui kestiin, + emo se hyöri, + poikaset pyöri, + lattia laastiin, portaat pestiin. + + Pantiin pöytähän herkut hyvät: + juustoa, voita + ja makkaroita, + herneet ja pavut ja vehnänjyvät. + + Vieraita saapuu paljon kyllä, + äiti ja mummi, + lapset ja kummi, + kaikilla juhlavaatteet yllä. + + Herkkuja hyviä vieraat kiittää. + Hampaat ne naksaa, + syödä he jaksaa, + vieläpä kotijoukolle riittää. + + »Näin mistä saitkaan lihat ja kalat? + kysynpä sulta + emäntä kulta, + meillä on kotona kuivat palat.» + + »Ainahan sitä, kun liukkaasti liikkuu, + reikiä kaivaa, + polkuja raivaa — + aitassa paistit ja makkarat riippuu. + + Siellä on hinkalot, laarit laajat, + meijerivoita, + ja piirakoita, + juustoja, munia rivit taajat.» + + »Niin, mutta meillä on kissa häijy, + suuri ja julma, + siitä on pulma, + aina se pienten retkiä väijyy.» + + »Onhan se meilläkin nimeltä Tuuro, + viiksiniekka, + kynnet kuin miekka, + vaan se on onneksi vanha ja kuuro.» + + Immi Hellén. + + + + +YRJÖ, MUSTI JA MIRRI. + + + Pikku Yrjö: + + Mitä Musti sa aattelet? + Virka jo, mitä mietteesi maksaa! + + Musti: + + Mietinpä, milloin Yrjö jaksaa + kummut kulkea metsäiset. + Kuinka kauan se Musti saa + miestä sinusta odottaa? + Salolla kun sun pyssysi paukkuu, + Musti riemulla silloin haukkuu. + + Mirri (syrjästä): + + Nau, nau! Musti on kuollut kenties, + Ennenkuin Yrjöstä varttuvi mies. + + Joulupukki. + + + + +YÖKKÖ. + + + Öisin yököt lentelevät, + päivin piilossa pysyvät; + lapset päivin oppimassa, + öisin unta ottamassa. + + Länkelä. + + + + +ARVOITUKSIA. + + + Tervakääry tietä kulki, + Karvatuurukka jälessä? + + Koira. + + + Keräpää, korentohäntä, + Keskus yhtä ymmyrkäinen? + + Kissa. + + + Kraatari meni katolle, + Kyynärpuu perässä kulki? + + Kissa. + + + Kipunoita kuin taivaan tähtiä, + Eikä polta kuitenkaan? + + Kissan silmät. + + Kaksi kampaa päässä, + Esiliina takapuolla? + + Lehmä. + + + Mies metsähän menevi, + Seipähiä selkä täynnä? + + Sika. + + + Tenka juoksi tietä myöten, + Hopeainen hoijotteli? + + Kettu. + + + Mustasukka, karvakenkä, + turkkiahan tupsuttavi, + nahkasia napsuttavi? + + Susi. + + + Mies kymyrä, nenä nykerä, + Iitse liinapaiallansa? + + Jänis. + + + Mies juoksi salon sivua, + punaturkki tupsutteli, + pää keikkui, helisi sarvet? + + Orava. + + + Luunokka, lihainen parta, + kuikistaikse, keikistäikse, + äsken äänehen parahti? + + Kukko. + + + Ora, ora edellä, + kerä, kerä keskellä, + keritsimet jäljessä? + + Pääskynen. + + + Mustempi syttä, + valkeampi lunta, + korkeampi kotaa, + matalampi rekeä? + + Harakka. + + + Musta mies mäen takana, + Neuloja nielee, äimiä appaa? + + Metso. + + + Mytty mättähän takainen, + Kiekura kiven alainen? + + Käärme. + + + Liha alla, luu päällä? + + Rapu. + + + Ei niin pieniä pitoja, + Ettei kuokkavierahia? + + Kärpäset. + + + Pikku musta köykkyselkä, + Ison rangan liikuttavi? + + Kirppu. + + + Istuu, imee, lentää laulaa, + kulkevi kulon sisähän, + luopi poikia pesähän, + ne kaikki kähäräpäitä? + + Mehiläinen. + + + Puuropata kankahalla, + Kylän lapset ympärillä? + + Muurahaispesä + + + Äijä käyrä känkkyrä, + päällä takki piikkisä. + Kävelee ja kyntelee, + rapakossa lepäilee? + + Sika. + + + Innin tinnin, jännin jynnin, + jyrkät polvet, väärät sääret, + harmaa hamonen päällä? + + Hyttynen. + + + Edestä kuin kerä, + keskeltä kuin säkki, + perästä kuin luudan varsi? + + Kissa. + + + Edestä ora, keskeltä kerä, + Perästä petkelen terä? + + Kana. + + + Istualla suurempi. + Seisoalla pienempi. + + Koira. + + + + +SANANLASKUJA. + + + Ei tule lintu liikkumatta, + kala jalan kapsamatta. + + + Ei pyystä perehen syödä + oravasta kolmin panna. + + + Ilona käki metsässä, + lammas laiho-halmehessa. + + + Kyllä susi syitä saa, + kun mieli lampaan lihaa tekee. + + + Ruskea repo kuoltuansaki. + + + Jäneksell' on pitkät sääret, + takaiset jalat kevelät. + + + Kissa kiitellen elävi, + katin poika kaunistellen, + koira päätä silitellen. + + + Sanasta miestä sarvesta härkää. + + + Pane pukki kaalimaahan, + koira makkaran vahdiksi. + + + Itselleen porsas kiusaa tekee, + kun purtilonsa kaataa. + + + Kylässä kukko laulaa, + haukkuu peni pellonkin takana. + + + Ei kukko käskyllä laula, + ellei laula käskemättä. + + + Susi suulta julkeampi, + pukki parralta parempi. + + + Ei haukkuva koira jänistä saa. + + + Kettu on koiralle sukua, + korppi haukan heimolainen. + + + Katso koiraa kuonoon, + älä karvaan! + + + Kissalle kiiskiä + koiralle kuoreita. + + + Paha koira puree, + hyvä liehakoitseleepi. + + + Missä kissa, kun hiiret pöydällä! + + + Kissan ilo, hiiren itku! + + + Kultaa kissan kielen päässä. + + + Saadakseen kissa naukuu, + ottaakseen koira haukkuu. + + + Ahven armas tuorehelta, + särki säästöstä parempi. + + + Näytä etana sarves, onko huomenna pouta. + + + Harvoin nähden on harakkakin kaunis. + + + Hauen suussa kalan hauta, + hauen hauta kattilassa. + + + Toinen karhulla ajatus, + toinen karhuntappajalla. + + + Ketulla on keveät kengät: + ne ei pauku pakkasella, — + ei kolka kovalla säällä. + + + Ilona käki metsässä, + lapsi pieni lattialla. + + + Käki tuo suven sanoman, + pääsky päivän lämpimän. + + + Lokki luotohon muniipi, + kajava kivikarihin. + + + Kun pyy pyrähti, niin maa järähti + ja luojan sydän tärähti. + + + Ei ulvova susi pahaa tee. + + + Syö se susi luetunkin lampaan. + + + Varahin varas jalalla, + ennen muita musta lintu. + + + Yöllä yököt lentelevät, + päivällä paremmat linnut. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75830 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..b5dba15 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this book outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..1e12cbe --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +book #75830 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75830) |