diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75572-0.txt | 995 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 1012 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75572-0.txt b/75572-0.txt new file mode 100644 index 0000000..901d0e3 --- /dev/null +++ b/75572-0.txt @@ -0,0 +1,995 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75572 *** + +language: Finnish + + + + +MUUAN KATUVALLANKUMOUS + +Kirj. + +Knut Hamsun + + + + + +Kaleva, Mich., +Suomalais-Amerik. Kustannusyhtiö, +1908. + + + + +SISÄLLYS: + +Muuan katuvallankumous. +Uni kansan tahdosta. + + + + +Muuan katuvallankumous. + + +Eräänä aamuna kesällä 1894 herätti minut tanskalainen kirjailija Sven +Lange, joka tuli huoneeseeni Rue de Vaugirard'in varrella ja sanoi, +että nyt oli Pariisissa puhjennut vallankumous. + +— Mitä? Vallankumousko? + +— Ylioppilaat ovat nyt ryhtyneet asiaan ja puuhaavat vallankumousta +kaduilla. + +Minä olin uninen ja huonolla tuulella ja sanoin: + +— Suunnatkaa heihin vesiletku ja ruiskuttakaa heidät pois kaduilta. + +Mutta tästä Sven Lange suuttui, sillä hän piti ylioppilaitten puolta, +ja sitten hän herkesi sanattomaksi ja lähti. + +"Asia", johon ylioppilaat olivat ryhtyneet, oli seuraava: + +"Neljä kaunotaidetta" nimisen yhdistyksen eli seuran piti pitää +tanssiaiset "Punaisen myllyn" huvittelulaitoksessa. Ne neljä naista, +jotka näissä tanssiaisissa esittivät neljää kaunotaidetta, esiintyivät +melkein alastomina, heillä oli vain silkkinauha vyötäisillä. Nyt on +Pariisin poliisi pitkämielinen ja tottunut jos johonkin; mutta tällä +kertaa se sekaantui asiaan, tanssiaiset lopetettiin kesken ja laitos +sulettiin. + +Tätä vastaan panivat taiteilijat vastalauseensa. Ylioppilaat koko +latinalaiskorttelissa asettuivat taiteilijoitten puolelle ja panivat +myöskin vastalauseensa. + +Pari päivää myöhemmin kulki pieni poliisijoukkue St. Michel-bulevardia. +Erään ravintolan edustalla istuu muutamia ylioppilaita, jotka +laskettelevat ilkkuvia kompia poliisijoukkueelle, tämän kulkiessa +ohi. Pariisin poliisi on pitkämielinen ja tottunut jos johonkin. +Mutta nyt muuan konstaapeleista suuttui, hän otti raskaan, kivisen +tulitikkuasettimen, joka oli eräällä bulevardin pöydällä, ja heitti +sen rauhanhäiritsijöitä kohti. Kuinka olikaan, hän tähtäsi huonosti, +asetin lensi ravintolan akkunasta sisään ja sattui muuatta vallan +asiaankuulumatonta ylioppilasta päähän, niin että viaton uhri kuoli +paikalla. + +Siinä syy, minkä tähden ylioppilaat ryhtyivät "asiaan" + +Kun Sven Lange oli lähtenyt, nousin minä ja menin ulos. Kaduilla oli +hyvin levotonta, väkijoukkoja, poliiseja ratsain ja jalan. Tunkeuduin +väkijoukkojen läpi, pääsin ravintolaani, söin aamiaista, sytytin +paperossini ja aijoin palata kotia. Kun tulin ulos ravintolasta +oli vielä levottomampaa ja vielä enemmän väkeä. Järjestyksen pitoa +varten oli nyt myöskin osa kansalliskaartia ratsain ja jalan lähtenyt +liikkeelle. Kun tämä ensikerran näyttäytyi bulevardi St. Germain'illa, +otti kansa sen vastaan huutaen ja heitellen kiviä. Hevoset nousivat +pystyyn, hirnuivat ja kaatuivat. Kansa mursi kadun asfaltia palasiksi +ja käytti niitä heittoaseina. + +Muuan mies kysyi minulta suuttuneena, josko minun mielestäni nyt oli +sopiva aika polttaa paperossia. Minä en ensinkään aavistanut, että +tuo oli niin hirveän vaarallista. Ranskaa ymmärsin huonosti tai en +ollenkaan, niin että saatoin osaksi saada anteeksi, mutta mies huusi +epätoivoisin elein: + +— Vallankumous! Vallankumous! + +Minä heitin pois paperossini. + +Nyt eivät ylioppilaat ja taiteilijat olleet enään yksinään liikkeellä. +Pariisin alhaiso oli kymmenin tuhansin virrannut paikalle, kerjäläisiä, +tyhjäntoimittajia, heittiöitä. He tulivat kaikista kaupungin nurkista, +putkahtivat esiin syrjäkaduilla ja sekaantuivat joukkoon. Useampi kuin +yksi kunnon ihminen menetti kellonsa. + +Minä kuljin virran mukana. Risteys, jonka muodostivat bulevardit St. +Michel ja St. Germain, oli levottomuuksien polttopisteenä ja siellä +oli hyvin vaikeata pitää yllä järjestystä. Kansa teki hyvän aikaa mitä +itse tahtoi. Muuan omnibus tuli siltaa pitkin toiselta puolen Seineä. +Kun se pysähtyi St. Michel'illä, niin muuan mies astui väkijoukosta sen +luokse, otti hatun päästään ja sanoi: + +— Arvoisat herrat ja naiset, suvaitkaa lähteä vaunusta. + +Ja matkustajat lähtivät. + +Sitten riisuttiin hevoset valjaista, ja omnibus kaadettiin kumoon +keskelle kalua hurjan riemun vallitessa. Seuraavaa omnibusia kohtasi +sama kohtalo. Raitiovaunut, jotka kulkivat ohi, pysäytettiin ja +kaadeltiin samoin, ja kohta kohosi korkea barrikadi kadun poikki, +laidasta laitaan. Koko liikenne pysähtyi. Ihmiset, jotka aikoivat +eteenpäin, eivät voineet rynnistäytyä läpi, vaan aaltoileva +kansanjoukko tempasi heidät mukaansa, pois heidän omalta suunnaltaan, +puristi heidät kauas syrjäkaduille tai talojen sulettuja ovia vastaan. + +Minut oli kuljetettu jälleen taaksepäin lähelle lähtökohtaani +ravintolan luona, minä ajelehdin edelleen, yhä edelleen, tulin erästä +museota ympäröivän korkean rauta-aidan luo — siihen tartuin kiinni. +Käteni raastettiin melkein poikki ja minä pidin puoliani. Yhtäkkiä +kuului laukaus, toinenkin. Joukon valtasi'pakokauhu, se heittäytyi +syrjäkaduille kamalasti huutaen. Samaan aikaan käytti poliisi +tilaisuutta hyväkseen ratsastaakseen roskajoukon jälkeen eri suunnille, +polkeakseen sitä jalkoihinsa, iskeäksensä sapeleilla. + +Tänä hetkenä heräsi mielessä sodan tunnelma. + +Minun onnistui jäädä aidan luo, missä nyt ei enään juuri ollut +tungosta. Muuan myöhästynyt mies tuli läähättäen luokseni, hurjana +pelosta. Hän piti käyntikorttia kädessään, hän pisti kortin minun +kouraani ja rukoili puolestansa, hän luuli, että tahdoin hänet +tappaa. Kortissa oli: Dr. Hjohanne. Seisoessaan edessäni hän värisi +kuin haavanlehti. Hän selitti olevansa armenialainen ja olevansa +opintomatkalla Pariisissa; hän oli muuten lääkärinä Konstantinopelissa. +Säästin hänen henkensä enkä sitä ottanut. Muistan vieläkin miehen +sangen hyvin, etenkin hänen vääristyneet kasvonsa mustine, harvoina +partoineen, ja että hampaiden välit hänen yläleuvassaan olivat hyvin +suuret. + +Huhuttiin nyt, että laukaukset olivat kuuluneet eräästä kenkämyymälästä +tahi oikeastaan sen yläpuolella olevasta verstaasta. "Italialaiset" +työmiehet olivat ampuneet poliisia — luonnollisesti italialaiset +saivat syyn. Nyt rohkeus palasi väkijoukkoon, ja se virtaili takaisin +bulevardeille. Ratsastava poliisi koetti nyt asettumalla ketjuun +eristää polttopisteen, jott'ei sinne olisi päässyt tulvehtimaan +väkeä Pariisin muista osista, mutta niinpian kuin väkijoukko huomasi +tämän juonen, alkoi se särkeä sanomalehtikojujen akkunoita, kivittää +kaasulyhtyjen ruutuja ja kiskoa irti rautasäleitä, jotka suojelivat +bulevardilla kasvavia kastanjapuita, ja se teki kaiken tämän antaakseen +poliisille muuta huolehdittavaksi, kuin sulkea katua. Kun poliisi +ei mitään pelännyt, oli sen pillastuneet hevoset säikähdytettävä +suunniltaan, kumoon kaadettujen omnibusien muodostama barrikadi +sytytettiin sen tähden. Asfaltin murtamista heittoaseiksi jatkettiin, +ja kun tämä oli raskasta työtä eikä se läheskään tyydyttänyt tarvetta, +niin ryhdyttiin muihin toimenpiteisiin. Kastanjapuita ympäröivät, +irtikiskotut rautasäleet särettiin pienemmiksi kappaleiksi, särettiin +noja-aitoja ja portaitten käsipuita ja kohta tuli minunkin ison, +ihanan rauta-aitani vuoro. Ja sitten sitä heitettiin ja huudettiin ja +hävitettiin ja paettiin ja palattiin. + +Sillä lailla kuluivat tunnit. + +Viimein järjestysvaltaa vahvistettiin Versailles'sta tuodulla +sotaväellä. Väristys kulki läpi väkijoukon. Poliisia ja +kansalliskaartia oli pilkattu ja vahingoitettu kaikin lavoin, mutta +heti sotaväen näyttäydyttyä, puhkesi kansa huutamaan: Eläköön +armeija! eläköön armeija! Ja upseerit tekivät kunniaa ja kiittivät +suosionosotuksesta. Mutta upseerit ja sotamiehet olivat tuskin +ratsastaneet ohi, ennenkuin taas ruvettiin ahdistamaan poliisia, +ruutuja ja aitoja, ja asiat olivat ja pysyivät ennallaan. + +Niin tuli ilta. + +Nyt huusivat ylioppilaat: + +— Sylkekää Lozc'ta! + +Lozc oli poliisipäällikkö. Ja nyt järjestäytyi suunnattoman pitkä +kulkue, jonka oli määrä lähteä poliisipäällikön asunnolle "sylkemään" +Lozc'ta. Kulkue lähti. Ja jälellejääneet tuhannet jatkoivat hävityksiä. + +Kun ei sinä päivänä näyttänyt tulevan sen enempää nähtävää, hain +uudestaan ravintolani, söin ja pääsin vihdoin kotia pitkää, pitkää +kiertotietä... + +— Mutta päivät kuluivat ja levottomuudet jatkuivat. Kohta kun pääsi +asunnostaan ulos kadulle, niin kuuli tavattomia asioita. Eräänä iltana, +olin taas menossa ravintolaani syömään. Satoi hiukan, ja minä otin +sateenvarjon mukaani. Tultuani noin puolitiehen pysäytti minut muuan +joukkue, joka hävitti väliaikaisia kaidepuita, joiden piti varjella +kulkijoita lankeamasta kadulla olevaan kuoppaan. Minua kehoitettiin +vakavalla äänellä auttamaan hajottamistyössä, minä muka näytin vahvalta +ja kelpasin kai johonkin. Tiesin, ettei maksanut vaivaa kieltäytyä, +ja minä vastasin sentähden, että olin ihastunut, kun saatoin heitä +auttaa. Niin aloimme kiskoa ja murtaa. Siitä ei tullut valmista. Meitä +oli ehkä viisikymmentä miestä, mutta me emme kiskoneet tahdissa emmekä +mahtaneet mitään kaidepuille. Silloin pälkähti minun päähäni alkaa +hoilata tahdinnuottia, muuatta norjalaista muurarilaulua. Se auttoi. +Pian alkoivat lankut natista, ja kohta sen jälkeen romahtivat kaidepuut +kumoon. Silloin me hurrasimme. + +Minä aijoin jatkaa matkaani ravintolaan. Silloin tulee muuan ryysyinen +mies ja ottaa muitta mutkitta sateenvarjoni, jonka olin asettanut +syrjään, ja alkaa se kainalossaan astella poispäin. Seisautan miehen +ja vaadin sateenvarjoni takaisin. Hän ei tahtonut sitä antaa, hän +sanoi, että se oli hänen omansa. Silloin hankin todistajia tovereitteni +joukosta kaidepuitten luona siihen, että minulla oli ollut tuo +sateenvarjo mukanani, kun tulin. + +— Niin, mies sanoi. Mutta eikö nyt ole vallankumous? + +Silloin vaikenivat kumppanini ja myönsivät miehen olevan oikeassa. + +Sitä samaa en minä tahtonut tehdä, otin sateenvarjon väkisin, ja kun +tämä ei käynyt päinsä sen sovinnollisemmin, kuin että me molemmat, sekä +mies että minä, kaaduimme kadulle, alkoi mies huutaa apua. Toverit +tulivat jälleen, ja kun mies valitti, että olin hyökännyt hänen +kimppuunsa, vastasin minä: + +— Niin kyllä. Mutta eikö nyt ole vallankumous? + +Ja sitten otin minä sateenvarjon ja lähdin... + +Iltasin, kun olin lopettanut päivätyöni, lähdin mielelläni ulos ja +katselin mellakkoja sopivan välimatkan päässä. Kadut olivat hyvin +pimeitä, melkein kaikki kaasulyhdyt oli säretty, ja liikennettä valaisi +sentähden pääasiallisesti puotien valo. Kaartilaiset ratsastivat +jalkakäytäville, heidän suuret hevosensa näyttivät hämärässä valossa +hirviöiltä ja lakkaamatta, lakkaamatta kuului kavioiden kopsetta +asfaltin vastaan ja jonkun joukkueen rähinää joltain syrjäkadulta. + +Sillävälin olivat ylioppilaat — nähtyään, miten suureksi meteli +paisui — julkaisseet julistuksen, missä he kieltäytyivät vastaamasta +tapahtuneista hävityksistä ja rikoksista. Nyt eivät enään ylioppilaat +osoittaneet mieltänsä poliisin menettelyn johdosta Punaisessa myllyssä, +vaan Pariisin alhaiso, ja ylioppilaat halusivat kehottaa kutakin +yksityistä lakkaamaan. Julistusta levitettiin monin kappalein ja se oli +naulittu bulevardin puihin kaikkein luettavaksi. + +Mutta heidän järkevät sanansa olivat tietysti jo aivan turhia. + +Poliisia väkijoukot tahtoivat ahdistaa. Yhä edelleen marssittiin +suurissa kulkueissa poliisipäällikön luo ja "sylettiin" häntä, +poliisimiehiä kivitettiin ja ammuttiin missä vain voitiin, ja kun +eräänä iltana muuan konstaapeliparka sanaa viedessään kulki yhtä Seinen +silloista, niin tarttui häneen joukko miehiä ja heitti hänet virtaan. +Hän kohosi seuraavana päivänä pinnalle, kaukana alapuolella Notre +Dame'n kirkkoa ja asetettiin ruumishuoneeseen. + +Eräänä iltana sattui St. Michel-bulevardilla tapaus, joka herätti +erikoista huomiota. Muuan konstaapeli oli aivan yksin eksynyt +väkijoukkoon jalkakäytävällä. Silloin eräs herrasmies ottaa taskustaan +pitkän kaksintaistelupistoolin ja ampuu konstaapelin siihen paikkaan. +Laukauksen kuullessaan ryntäsi poliisijoukko paikalle, kyseltiin ja +vastailtiin mitä suurimmalla kiireellä, ja muutamia vangitsemisia +tapahtui. Mutta syyllistä ei löydetty. Laukastuaan pistoolinsa murhaaja +astui pari askelta taaksepäin, aaltoileva väkijoukko peitti hänen +jälkensä, ja hän oli kadonnut ainiaaksi. Mutta herra oli Kunnialegionan +upseeri, sen näkivät lähinnä seisovat. Ja näytti siltä kuin olisivat +he tienneet kuka hän olikin, vaikkeivät tahtoneet häntä luovuttaa, — +herrasmiestä, jolla on nimi, jonka koko Pariisi, Ranska, niin, suuri +osa maailmaa tuntee. Tämä mies siis tuona iltana tappoi ihmisen: +ranskalainen murha — ja vallankumousvaisto oli herännyt hänessä ja +leimahtanut ilmi liekkiin... + +Eräänä iltana minut pakotettiin asfalttia murtamaan. Astuskelin aivan +rauhallisena muuatta katua, jolla nain joukon ihmisiä puuhailevan +jotakin. Kun olin päässyt tarpeeksi lähelle, huudettiin minulle, +annettiin kanki ja pantiin työhön. Komppania kaartia oli asetettuna +vähän matkan päähän sulkemaan katua, ja mikäli minä ymmärsin, +oli tarkoituksena asfalttikappaleilla kivittää kaarti maahan ja +väkivallalla päästä kielletylle kadulle. Olin joutunut häpeälliseen +orjuuteen ja minä kaduin katkerasti, etten ollut kulkenut toista tietä. +Nyt ei asia enään ollut autettavissa, minä mursin asfaltia. Ja minä en +ollut yksinäni, useita kankia oli toimessa, ja työssä vuoroteltiin. +Roskaväki seisoskeli kehuskellen ja jutteli siitä, kuinka kaartin nyt +oli käyvä: Ah, kaartin oli käyvä hyvin huonosti, kaartista ei ollut +monta henkeä jäävä eloon! + +Silloin kuulimme yhtäkkiä komennettavan: + +— Painetit ojoon! + +Katsahdimme eteemme. + +Sama ääni huusi: + +— Rynnätkää painetti ojossa! + +Ja kaartin komppania tuli suoraan meitä vastaan. + +Silloin me heitimme raukkamaisesti kankemme ja livistimme. Herra +jumala, kuinka me livistimme! Jätimme viholliselle kaikki, luovutimme +kaiken erinomaisen asfaltimme, ja juoksimme pakoon. Nyt oli minulla +onni omistaa hyvin pitkät koivet, ja minä osasin niitä käyttää kuin +paraskin jänis. Itse sanoakseni, en ole vielä koskaan nähnyt miestä, +joka olisi paennut niin erinomaisesti kuin minä. Muistan vielä, että +juostessani sysäsin pienen ranskalaisen suoraa päätä erästä muuria +vastaan sillä seurauksella, että hän kaatui kumoon ja alkoi ulvoa. +Luonnollisesti pääsin kaikkien kanssapakenijoitteni edelle, ja kun +eellimmäiset vihdoin pysähtyivät, niin minä käytin hyväkseni yleistä +sekasortoa ja karkasin asfalttiorjuudesta. + +Enkä siihen sittemmin koskaan enään joutunut... + +Parin viikon kuluttua alkoivat metelit kaduilla laantua ja kolmen +viikon kuluttua Pariisi oli yhtä lainkuuliainen kuin ennenkin. Vain +vahingoitetut kadut olivat vielä pitkän aikaa viimeisen Ranskan +vallankumouksen hävitysten todistuksina. Yhden todellisen voiton +kumoukselliset saivat: Poliisipäällikön, "syletyn" Lozc'n täytyi erota. + + + + +Uni kansan tahdosta. + + +Olin koko päivän ajanut reessä pilvisen talvitaivaan alla. Maailma +näytti kylmemmältä ja kolkommalla kuin tavallisesti, pureva tuuli +liikkui yli laajojen aukeuksien. Metsissä ei vallinnut tavallista +hiljaista juhlallista rauhallisuutta. Kaikki oksat huojuivat sinne, +tänne, puitten latvat rauhattomasti humisivat ja pensaat pitivät +yksitoikkoista elämää. + +Tuli hämärä ja minua alkoi paleltaa. Vielä oli pitkä matka yömajaan. +Yritin sytyttää piippua, mutia tulitikku toisensa jälkeen sammui +kylmässä talvituulessa. Luovuin yrityksistäni, nostin turkkien +kaulukset korkealle yli pään ja ryömin rekipeittojen sisään niin +syvälle kuin voin. + +Pimeys voitti yhä, minä olin hiljaa enkä ajatellut mitään. Reen +keikkuminen ja jalasten yksitoikkoinen natina vaivuttivat minut +uniseksi. Minä nukuin ja näin unta kansantahdosta. + +Unessani aukenivat tulevaisuuden ovet eteeni, näin onnettomuuksien +vuoden 1913. Uneksin olevani käymässä vanhojen hyvien ystävieni luona +eräässä herraskartanossa Hämeessä, pari peninkulmaa Hämeenlinnasta. +Mutta entinen hiljainen, rauhallinen herraskartanotunnelma ei minua +vallannut. Aamuloimut paloivat, kahvikupit kilisivät, metsästyskoirat +haukkuivat, ruokasalin kello nalkutteli ja tupakinsavu hulmuili — +kaikki oli erilailla kuin ennen. Palvelusväki hyöri pahansisuinen +ilme kasvoilla, ystäväni ja hänen puolisonsa näyttivät ikäviltä. Sain +tietää, että rautatieliike oli lopetettu ja kaikki puhelinjohdot +eteläänpäin katkaistut. Suurlakosta ei kukaan ollut kuullut puhuttavan, +mitään julistuksia ei ollut levitetty, kokouksia ei ollut pidetty +eikä mitään kiertäviä puhujia kuultu. Kaikki oli kuin tavallisesti, +työt jatkuivat häiriöittä, mutta rautatieliike oli pysäyksissä, +puhelinjohdot etelään katkaistut ja henkilöt, jotka aikaisemmin olivat +menneet eteläänpäin, eivät olleet palanneet takaisin. + +En tahtonut hyljätä ystäviäni, vaan jäin heidän luoksensa. +Metsästelimme, ajelimme ja vietimme aikaa niin hauskasti kuin +voimme, mutta äkkiä paha aavistus valtasi meidät kaikki. Kukaan ei +tietänyt, mitä oli tulossa, kukaan ei odottanut mitään hyvää. Soitimme +Hämeenlinnaan — ei siellä tiedetty mitään. Etelästäpäin ei saatu mitään +tietoja, ei kerrassaan mitään. Pohjoisesta alkoi uteliaita ihmisiä +saapua. He jatkoivat matkaansa etelään kadoten yksi toisensa jälkeen. + +Epävarmuus kasvoi yhä ja parin päivän kuluttua ajoin minä ystäväni +kanssa Hämeenlinnaan saadaksemme mahdollisesti siellä jotain +tietää. Me tulimme sinne oikealla hetkellä. Muulloin tavallisesti +niin kuolleilla ja tyhjillä kaduilla vallitsi nyt ennen kuulumaton +elämä, tavaton kohina. Painetuita sähkösanomia jaettiin. Onnistuimme +saada yhden kappaleen. Sähkösanoma, joka oli saapunut Ruotsista +Haaparannan ja Tornion kautta, oli kyllä lyhyt; se kertoi ainoastaan, +että vallankumous — miltä taholta sitä ei tiedetty — oli puhjennut +Helsingissä ja että ulkovaltojen konsulit ovat pyytäneet suojaa +hallituksiltaan. Saksalaisia, tanskalaisia ja ruotsalaisia sotalaivoja +oli matkalla Suomenlahdelle, uskottavasti myös englantilaisia, mutta ne +olivat kohdanneet jääesteitä. Sima kaikki. + +Kymmenen minuuttia myöhemmin jaettiin uusi sähkösanoma. Se oli yhtä +lakooninen kuin edellinenkin. Kertoi ainoastaan, että kaikki venäläiset +joukot olivat vetäytyneet takasin Viaporiin ja Katajanokalle, jonne +myös useimmat kaupungin venäläisistä asukkaista olivat siirtyneet. Ei +mitään enempää. + +Aina myöhään iltaan saakka odotimme uusia tietoja, mutta niitä ei +saapunut. Ajoimme sentähden takasin ystäväni maatilalle. Jännitetyt +ajatukset risteilivät päässäni, kun saavuimme tuohon pieneen taloon, +joka hiljaisena ja kauniina sijaitsi härmäisten puitten keskellä, jotka +kimaltelivat kuun valossa. Ja sisällä loistivat lamput kotinöyryyttä ja +illallinen odotti pöydällä. + +Valvoimme myöhään yöhön keskustellen tulevaisuudesta ja tapahtumista +tänä merkillisenä aikana. Ystäväni mielestä ei hänellä ollut syytä +pelkoon. Suuressa takavarikkoonotossa ja pakkoluovutuksessa vuonna +1910 oli hän menettänyt yhdeksän kymmenettä osaa isältänsä perittyä +maata. Varsinaisen talon oli hallitus sentäin jättänyt hänelle. +Hän ei milloinkaan ollut sekottautunut politiikkaan ja eli hyvässä +sovussa alustalaistensa, samoin kuin naapuriensakin kanssa. Hän +sentähden ei hätäillyt, vaikka suuri osa naapureita, jotka muistivat +hänen maastaan lohkotuita maatiloja, olivat sosialisteja ja joita +hallitus tällä tavalla vuoden 1910 yleisessä maiden pakkoluovutuksessa +palkitsi osotetuista palveluksista ja vähän aikaisemmin tapahtuneista +olutpanimoiden ja viinapolttimoiden tulipaloista. Hän oletti olevansa +pidetty sentähden, ettei ollut seurannut niitä lukuisia muuttavia +siirtolaisia, joiden lukumäärä viime vuosina suuresti oli lisääntynyt. +Uskollisena maalleen ei hän ollut katsonut voivansa irroittautua +siitä maasta, jota hän rakasti ja hän toivoi saavansa yhä edelleen +asua rauhassa miellyttävässä vapaudessa. En voinut olla uskomatta +hänen puhettansa. Omassa päässäni ajatukset vilkkaasti risteilivät, +enkä voinut olla inholla ajattelematta niitä oppeja, joita meidän +sosialistimme varmasti ovat oppineet vertaisiltaan Venäjällä. + +Jo aamuhämärässä seuraavana päivänä menimme jälleen Hämeenlinnaan ja +nyt oli myös vihdoinkin tarkempia tietoja tapahtumista saapunut. + +Aiheen epäjärjestyksiin oli antanut se seikka, että hallitus +"kansallis-sosialistisen" valtiopäivien päätöksen mukaisesti +oli ainaiseksi lakkauttanut kaikki pääkaupungin ruotsinkieliset +porvarilliset sanomalehdet. Tämän johdosta oli lakkautettujen +sanomalehtien toimitushuoneustojen ulkopuolelle kokoontunut suuria +väenpaljouksia, jotka puheilla ja lauluilla osottivat sorron +uhreille kunnioitusta ja uskollisuutta. Näissä väkijoukoissa, +jotka luonnollisesti etupäässä käsittivät kaupungin porvarillisia, +ruotsiapuhuvia asukkaita, lienee myöskin riippumattomia n.k. +vastustussosialisteja ollut mukana. Mielenosotuksen kestäessä oli pari +komppaniaa punakaartilaisia marssinut esiin ja nämä olivat ilman muuta +ampuneet väkitungokseen 5 à 6 kiväärinlaukausta. Kenenkä määräyksestä +tämä tapahtui, oli toistaiseksi tuntematonta. Kansanjoukossa oli +syntynyt suuri pakokauhu, josta seurauksena oli että yli 100 +haavottunutta ja kuollutta, joukossa myös naisia, jäi paikalle. Eräs +punasen kaartin päälliköistä oli sen lisäksi omalla kädellään ampunut +erään riippumattoman sosialistien eturivin johtajan, nuoren filosofian +tohtorin, joka korkean sivistyksensä ja etevän kynänsä tähden oli +varsin vihattu ja pelätty hallituspuolueessa. Hän oli väkijoukon mukana +äänekkäästi moittinut komentavaa komppanian päällikköä, joka sitten +tällä tavalla kosti. Mielenosotuksen hajottua oli joukko roskaväkeä +suomettarelaisia, joita johti suomettarelaisten valtiopäivämiehet, +perinpohjaisesti hävittäneet puheenaolevien lehtien painot, jotka +sen jälkeen sytytettiin palamaan. Kun palokunta samaan aikaan oli +lakossa ja uudestaan järjestetty vähälukuinen poliisikunta ei voinut +tahi tahtonut mitään tehdä, paloi parikymmentä taloa keskikaupungilla +poroksi. Poliisimestari Bart lienee myös kieltänyt väkensä ottamasta +osaa sammutustyöhön, koska ainoastaan rikkaiden palatsit joutuivat +liekkien uhriksi. + +Kun venäläinen sotaväki edelleen toimettomana majaili kasarmeissaan, +oli lopuksi kiireesti perustettu porvarillinen suojakaarti marssinut +kaupungille: rautatietorilla ja Kaisaniemessä oli tämä kaarti +taistellut muutaman tunnin ratkaisemattoman taistelun punasen kaartin +kanssa. Kun huhu levisi että sotaväkeä oli tulossa, olivat punaset +sytyttäneet talot rautatietorin ympärillä tuleen, räjäyttäneet +Ateneumin ilmaan ja vetäytyneet takasin Eläintarhaan. Kun vielä +oli rikottu Töölönlahden rautatiesilta, olivat punaset täysissä +varustuksissa noin 500 miehen joukossa kulkeneet aika kyytiä +maapitäjiin. + +Päällikkyys tässä joukossa oli etusijassa kenraali Hurmeella, johon +oli liittynyt tunnetut valtiopäivämiehet Aalto ja Sarvikka sekä äsken +perustetun raittiusurkkkimistoimiston suurmestari. Kaikki tämä oli +tapahtunut marraskuun 14 päivänä. + +Marraskuun 15 päivä oli alkanut siten, että roskaväki, taasenkin +suomettarelaisten johtomiesten ohjaamana, oli työstänyt kaupungin +kirjakaupat, joista kaikki ruotsinkielinen kirjallisuus vietiin +rautatientorille, missä se samassa nuotiossa poltettiin. Kun täten +myöskin kaupungin venäläiset kirjakaupat erehdyksessä tulivat +hävitetyiksi, olivat sotilasjoukot lopultakin lähteneet liikkeelle ja +ottaneet vangiksi muutamia pahimpia epäjärjestyksen aikaansaajia, minkä +jälkeen ulkonainen rauha kaupungissa saatiin palautetuksi. Niinpian +kuin tämä tuli tunnetuksi, olivat valtiopäivät laatineet tuiman +kirjelmän sotilaspäällikölle, jota vaadittiin heti vapaaksi laskemaan +vangitut. Tähän kirjelmään ei ollut mikäli tiedettiin vastausta +annettu. Joukot olivat vetäytynet takaisin Katajanokalle ja Viaporiin. +Koko päivän pidettiin kansankokouksia eri paikoissa kaupunkia. +Porvarillinen suojeluskaarti, muutamia satoja miehiä, seisoi aseissa +Kasarmintorilla. Eläintarhaan ja Siltasaarelle oli useita tuhansia +punakaartilaisia kokoontunut. Punaset olivat myöskin asettuneet +Töölönlahden rantamille tykistöilleen uhaten sieltä pommittaa +kaupunkia, jollei vangittuja vapauteta. + +Marraskuun 16 päivän oli asema kaupungissa muuttumaton, mutta +maalaispitäjistä saapui tietoja, että punakaartin joukot olivat +ryöstäneet ja polttaneet useita herraskartanoita Helsingin ja Tuusulan +pitäjissä. Monta ihmistä oli tapettu ja ennen kuulumattomia julmuuksia +tehty. Högforsin tehdas oli hävitetty maan tasalle ja isännöitsijä +hirtetty. + +Valtiopäivät käsittelivät venäläisen sotilaspäällikön vastausta vankien +luovuttamisasiassa. Komentava kenraali sanoi vastauksessaan odottavansa +määräyksiä Pietarista. Punasen kaartin tykistö sijaitsi edelleen +Eläintarhan rannassa. Odotettiin kenraali Hurmeen palaamista, mutta +hänen sanottiin väkinensä kulkeneen yhä kauemmaksi pohjoiseen ryöstäen +ja polttaen matkan varrella olevat herraskartanot. + +Yöllä vasten 17 päivää saapui kolme ruotsalaista kanuunavenettä +satamaan. Niitä seurasi aamusella pari tanskalaista sotalaivaa ja +päivemmällä kaksi suurta saksalaista risteilijää. Kaikki sota-alukset +olivat laskeneet maihin väkensä konsulivirastojensa suojaksi. Näihin +sotaväellä varustettuihin taloihin kokoontui nyt suuri joukko kaupungin +rauhallisia asukkaita, sillä yleisesti odotettiin, että hallitus ja +valtiopäivät saadaksensa ryöstäjät vapautetuksi, tulisivat ryhtymään +hirmutoimenpiteisiin porvarillisia vastaan. + +Iltapäivällä oli kenraali Hurme palannut, mutta Aalto ja Sarvikka +olivat suuren punakaartilaisosaston kanssa jatkaneet hävityskulkua. + +Punasten tykistö alkoi nyt kiihkeän tulen kaupunkia vastaan. Heidän +shrapnellinsa putoilivat sinne tänne katuloille tappaen muutamia +ihmisiä ja hävittäen muutamia taloja. + +Samana iltana antoi sisäasiainministeri Hirvenpää vangita muutamia +eteviä kansalaisia, professorit Johnssonin, Rönbergin ja Semanin, +samoin lakitieteen tohtori Heikki Stenvallin ja pankinjohtaja Karl +Kronfeltin, jotka suuren omaisuutensa tähden pistivät erittäin pahasti +hallituksen silmiin. Hirvenpää antoi sitäpaitsi tietää, että nämät +kaikki tulisivat hirtettäviksi siinä tapauksessa, ettei venäläinen +kenraali kolmen päivän sisällä vapauta vangituttamiansa. + +Maaseudulta saapui tietoja, että punasen kaartin ryöstöjoukko, +hävitettyään Hyvinkään teollisuuslaitokset ja tapettuaan kaikki +isännöitsijät ja insinöörit sekä ohikulkiessaan myös poltettuaan +Hyvinkään parantolan, oli jakautunut kolmeen osastoon. Ensimäinen +osasto valtiopäivämies Aallon johdolla marssi länteenpäin Vihdille, +toinen osasto valtiopäivämies Laukon johtamana suuntasi Mäntsälän +kautta matkaansa Porvooseen tehdäksensä hävitystyötä ruotsalaisella +Uudellamaalla ja kolmas osasto valtiopäivämies Sarvikkaan johdolla +kulki pohjoseen hävittääksensä kaikki herrat Hämeestä. + +Päivän kuluessa olivat punakaartilaiset vielä Helsingin kaduilla +ampuneet toimittaja Mikael Lindbomin ja säveltäjä Voleniuksen, +jotka terävästi puhuivat hallituksesta, sekä taiteilija Engellin, +jonka yläluokkainen ulkonäkö katsottiin sopimattomaksi olemaan +demokraattisessa yhteiskunnassa. + +Marraskuun 18 päivä oli jälleen alkanut hävityksellä. Pitääksensä +punaset hyvällä tuulella antoi sisäasiainministeri punakaartiosastojen +hävittää ja ryöstää Pohjoismaiden osakepankin pääkonttorin Unioninkadun +varrella. Kassaholvit räjäytettiin säpäleiksi. Saaliinjaossa syntyi +kahakka ryöstäjien kesken; äkkiä porvarillinen suojakaarti saartoi +heidät ja muutamia kymmeniä kaatui täten syntyneessä taistelussa. Nyt +katsoivat ulkovaltojen sotalaivojen päälliköt, että pankinryöstöjä +jatkamalla kansainväliset edut voivat vahingoittua, minkätähden +saksalainen laivasto kuularuiskuilla puhdisti kadut. Tärkeimpiin +paikkoihin kaupungissa asetettiin sotaväkeä laivoista. Punaset +vetäytyivät takaisin Eläintarhaan ja Pasilaan. Heidän kaupunkiintulonsa +ehkäisemiseksi asetettiin voimakkaita kuularuiskukomennuskuntia +Pitkällesillalle, rautatievallille ja läntiselle viertotielle. Tätä +menettelyä vastaan protesteerasi hallitus ankarasti ja valtiopäivät +antoivat levittää julistuksia, joissa tulisilla sanoilla annettiin +suomalaiselle kansalle määräyksiä, miten sen tulisi menetellä vieraiden +valloittajien ikeestä päästäkseen. + +Nämät olivat viimeiset tiedot mitkä saimme.. Tampereella ja Turussa oli +myös puhjennut levottomuuksia, mutta puhelin- ja lennätinjohdot näille +paikkakunnille olivat katkaistut. Häme oli siis nyt täydellisesti +eristetty muusta maailmasta. + +Pikkuinen Hämeenlinna oli tietysti tällaisten uutisten johdosta +kuumeentapaisessa jännitystilassa. Kadut vilisivät kansasta, huudettiin +ja keskusteltiin lujalla äänellä. Sakea lumipyry alkoi, mutta se ei +vähentänyt liikkeen eloisuutta. Minä ja ystäväni pistäydyimme erääseen +kaupungin parhaimpaan konditooriin, hienoon laitokseen, joka selvästi +osotti, miten pitkän edistysaskeleen konditorielinkeino oli ottanut sen +jälkeen kuin kapakat ja anniskeluhuoneustot hävitettiin. + +Myöskin konditoorissa vallitsi eloisa liike. Pelästyneet ihmiset +keskustelivat kaupungin vähäisestä puolustusmahdollisuudesta siinä +tapauksessa, että Sarvikkaan ryöstöjoukko, kuten odotettiin, tulisi +valloittamaan sen. Oletettiin tämän joukon paraillaan olevan Lopella +tahi Keikyällä. Pelättiin kaupunkiin asetetun sotaväen vaaran uhatessa +liittyvän kaupungin punaiseen kaartiin ja sitten tämän kanssa +yhdistyvän Sarvikkaan joukkoon. Oli yleisesti tunnettua, ettei tässä +sotaväessä ollut mitään uria käytännössä, vaan oli se vuosi sitten +julkisen kapinan avulla hankkinut itselleen tilaisuuden itse asettaa +päälliköt, jotka yksinkertaisen äänestyksen johdosta taas voitiin panna +viralta. Kaupungin molemmat poliisit eivät luonnollisesti myöskään +mitään voineet tehdä siitä syystä, että he olivat sangen vastenmielisiä +olentoja tuolle levottomalle joukolle. + +Ainoa, johon toivottiin, oli kuvernööri, joka jo useita vuosia +erinomaisella nuorteudella oli hoitanut virkaansa, hän ehkä nytkin +sovitteluilla voisi torjua uhkaavan vaaran. Ehkäpä sopivan pakkoveron +suorittamalla voisi kaupunki säästyä ryöstöistä — kunpa vaan ei +kaupungin oma punakaarti ennen Sarvikkaan tuloa ryhtyisi ryöstämään +porvareita. Niin pääteltiin konditoorissa. Olimme nyt kuulleet +kuultavamme ja päätimme sentähden heti palata ystäväni taloon. + +Ajaessamme kaupungista huomasimme, että kohtaamamme talonpojat ja +työmiehet tekivät pilkallisia naamaliikkeitä meille. Myös yksi ja +toinen pistosana suunnattiin meille ohiajaessamme. Luottaen nopeaan +juoksijaan ja ampumakunnossa oleviin mauserpyssyihin, toivoimme +onnellisesti pääsevämme matkamme perille. Matka sujuikin seikkailutta. + +Luonnollisesti olimme lievimmin sanoen levottomia. Katsoin itseni +kykenemättömäksi matkustamaan Helsinkiin kuullustellakseni minulle +kuuluvasta kohtalosta. Sitäpaitsi en tahtonut hetkeksikään hylätä +ystäviäni näinä kriitillisinä hetkinä. Ystäväni ei ollut nähtävästi +niin suuresti levoton omasta kuin vaimonsa ja lastensa kohtalosta. +Viisasta ei ollut lähettää heitä Hämeenlinnaan, sillä siellä ei +heillä ollut sen suurempaa varmuutta kuin kotonakaan. Itse tahtoi +hän odottaa kohtaloaan omalla perustallaan. Sitä paitsi toivoimme me +molemmat että Sarvikkaan joukko, kylläisenä verestä ja ryöstöistä, ei +ulottaisi ryöstöretkeään meidän rauhaisaan asuntoomme saakka. Mikä +eniten katkeroitti ystäväni mieltä, oli se, että hän tiesi ei voivansa +luottaa alamaisiinsa. Vaikka hän aina oli ollut oikeudenmukainen isäntä +alamaisilleen, tiesi hän näiden vihaavan häntä työnantajana ja kolmesta +markasta kuka hyvänsä heistä olisi valmis pettämään hänet. + +Huomautin vain, että samoin on laita kaikkialla maassa ja että +kukaties sittenkin olisi viisainta lähettää perhe Hämeenlinnaan. +Vaikka rautatieliike olisikin pysäyksissä, voisi ehkä jokin keino +paeta maantietä myöten tarjoutua siellä. Hänen kodistaan kulki +nimittäin ainoastaan yksi maantie eteläänpäin ja antautui se suoraan +niille paikkakunnille, joissa Sarvikkaan joukkojen oletettiin olevan. +Hämeenlinnasta sitävastoin voi mennä sekä itään että länteen siinä +tapauksessa, ettei Tampereella puhjennut kapina leviäisi maaseudulle. + +Kotona kartanossa tapasimme ystäväni vaimon levottomana. + +Palvelusväki oli kertonut, että he sattumalta olivat kuulleet, +että kaikki herrat Hämeessä nyt murhattaisiin. Sarvikkaan osaston +vakuutettiin ehtineen jo Janakkalaan ja voisi ehkä jo illalla olla +täällä. + +Katsoimme, että pako nyt oli jo mahdotonta. Ei nyt enää ollut muuta +neuvoa kuin asettaa talo puolustuskuntoon ja antaa sitten palaa itsensä +sisällä. Kysymykseenkään ei voi tulla- antautuminen vangiksi vihollisen +rääkättäväksi ja häväistäväksi. + +Ystäväni kutsui talonväkensä koolle ja käski niiden, jotka haluavat, +ottaa hevosia tallista ja laputtaa tiehensä. Ken haluaisi, saisi pysyä +paikallaan ja ottaa osaa taisteluun. + +Talonvouti vastasi, ettei vähäväkisillä ole mitään pelättävää punasten +tulosta, jotka päinvastoin tulevat heiden ystävinään. Ainoastaan +herrojen ja heidän rouviensa henget olivat nyt kysymyksessä. + +Muutamat vanhemmat ihmiset, enimmäkseen naiset, pyysivät kuitenkin +saada hevosia päästäksensä Hämeenlinnaan. Se oli ehkä sittenkin varminta. + +Ainoastaan puutarhuri, joka oli ruotsiapuhuva uusmaalainen, pyysi jäädä +paikalleen ja taistella meidän kanssamme. Lapset ja vaimot tahtoi hän +kuitenkin lähettää Hämeenlinnaan. + +Väki meni. + +Talo oli nyt varustettava niin hyvin kuin suinkin, vettä ja muonaa +tuotava sisään. Aluksi ei ollut aikaa laisinkaan ajatella kuolemaa. + +Onneksi oli ystäväni talo verrattain helposti puolustettavissa. Se oli +vanha kivitalo, ainoastaan viisi huonetta, keittiö pohjakerroksessa, +joiden ikkunat sijaitsivat tavattoman korkealla maasta. Kuluneina +levottomina vuosina olivat kaikki pohjakerroksen ikkunat varustetut +vahvoilla rautaluukuilla, joissa vain pienet ampumareijät olivat. +Ovet olivat myös pellillä katetut ja salvoilla varustetut. Me voimme +mahdollisesti torjua hyökkäyksen, mutta muutaman päivän piirityksen +kestäminen ei ollut ajateltavissakaan. Kuolo oli varma, oli vain +tehtävä se niin kunniakkaaksi kuin mahdollista. + +Olimme kohtuullisesti asestetut. Ystävälläni ja minulla oli kummallakin +mauserpyssy sekä haulikivääri. Hänen seitsentoistavuotiaalla pojalla, +joka myös pyysi saada ottaa osaa puolustukseen, oli Winchesteri-kivääri +ja puutarhuri varustettiin John Grafton-kiväärillä. Ystäväni vaimo otti +Browning-pistoolin, jolla hän ampuisi omaan rintaansa sillä hetkellä, +jolloin punaset tunkeutuisivat taloon. + +Kaikki ikkunaluukut ruuvattiin nyt eteen, ovet salvattiin, patruunat +lajiteltiin ja asetettiin pöydälle, ladatut kiväärit pantiin +ikkunapieleen. + +Näiden valmistusten aikana alkoi hämärtää. Kun palvelustytöt olivat +menneet tiehensä, meni ystäväni vaimo kyökkiin illallista valmistamaan. +Emme tahtoneet kuolla nälkäisinä. + +Minä ja ystäväni istuimme hiljaa pilkistäen ulos ampumareijistä. +Sytytin piippuni ja vetelin halulla hyvältä maistuvia savuja. Ei +kukaan tiennyt, kuinka monta piipullista tupakkaa tässä elämässä enää +ehti polttamaan. Vaivuin ajatuksiin. Päivän levottomuus oli muuttunut +väsyneeksi ja kuolonhiljaiseksi elämäksi. Minun täytyy kuolla. Se minua +vain harmitti, ettei saanut kuolla arvokkaimpien käsien kautta. Minun +täytyy kuolla, ihan varmaan. Oikeastaan en siitä mitään piitannut, +olin elänyt kylliksi ja enemmänkin kuin kylliksi. Ei vaimo tahi +turvattomat lapset minua itkisi. Tulevaisuus tässä maassa näyttää +tulevan sietämättömäksi. Se ei voi ketään houkutella elämään. Muissa +maissa minä en tahdo elää. Nyt oli sitä paitsi jo mahdotonta pelastua. +Niin, minun täytyy kuolla! Ainoa harmi oli, ettei joutuisi näkemään, +miksi tulevaisuus tässä onnettomassa maassa kehittyisi. Kenties — +mutta minähän kuolenkin jo tänään, mitä kuuluu minulle huomispäivä. +Olisi tavatonta, jos kaikki ne vääryydet, jotka ovat viime aikoina +tapahtuneet, jäisivät kostamatta ja rankaisematta. Suokoon Jumala, että +me ennen kuolemaamme saisimme ammutuksi monta roistoa. + +— Mikä numero sinulla on patruunissasi, kysyi ystäväni äkisti. + +— "88", vastasin minä. + +— Hyvä. Ne menevät läpi heidän turkkiansa. Nehän ovat yhtä hyviä kuin +raehaulit. + +Hän vaikeni. Ihmettelin, mitä hän ajatteli. Varmasti vaimoansa ja +lapsiansa. + +Samassa silmäräpäyksessä näimme hengästyneen hevosen rekinensä tulevan +pihalle. Reestä juoksi turkkeihin puettu mies, jolla oli kiväärit +molemmissa käsissä. + +Sisällä huoneessa kuului hanojen jännitystä. + +— Ei, hiisi vieköön, sehän on vallesmanni! huusi ystäväni, asettaen +kiväärin luotansa. + +Kiiruhdimme ovelle ja avasimme sen. Nimismies astui sisään +hengästyneenä. + +— Hullut, kun olette täällä vielä, olivat hänen ensimäiset sanansa. +— Odotin teidän olevan poissa. Nyt on e myöhäistä. Muutamia tunteja +sitten oli se vielä mahdollista. Muutaman tunnin kuluttua ovat he +täällä. Kaikki tiet ovat sulettuja. + +Näin ystäväni kalpenevan. Itse tunsin väristystä povessani. En ollut +tottunut katsomaan kuolemaa silmiin. + +— Etkö itse aijo jatkaa? Saat hevosen täältä, jos omasi on väsyksiin +ajettu, sanoi ystäväni. + +— Se ei käy laatuun. Tie Hämeenlinnaan on sulettu. Kuolen myös täällä +hyvässä seurassa. Voi aikoja! Kaikkea siitä mikä on tapahtunut viime +vuosina, en olisi voinut milloinkaan mahdollisena pitää. Ne ovat +hirmuisia asioita, s——na vieköön, joiden tapahtumisesta kohta jo +puhutaan. Ettekö tiedä mitään? + +— Ei, hyvin vähän. Mitä sinä tiedät? + +— Kaikki on päin h——tiä. Ettekö ymmärrä, että asema on pahempi kuin +Itämeren maakunnissa, pahempi kuin Dantonin ja Maratin hirmutyöt. +Olisitte ehkä tehneet viisaasti, jos olisitte yrittäneet kätkeä itsenne +jonnekin kuusimetsään, vastasi nimismies. + +— Tullaksemme hävitetyksi oman kansamme käden kautta ja tapetuiksi +ilman puolustusmahdollisuutta. Ei, parempi on täällä odottaa, mitä +tuleman pitää. Me emme voi mitenkään pelastua. + +— Ei, nyt se on jo myöhäistä. Vielä aamusella olisi ollut aikaa. +Nimismies kääntyi puoleeni: — Luuletteko, että vielä voisi soittaa +Hämeenlinnaan? Pitäisi saada puhua kuvernöörin kanssa. Vaikka eihän hän +voi meitä auttaa, eikä hän sitä uskaltaisikaan. Luulenpa, että sentään +yritän. + +Hän meni puhelimen luo ja pääsi kuvernöörin puheille. + +— Sarvikkaan joukko on valloittanut kirkonkylän. Ovat polttaneet +pappilan sekä Linnalan ja Vaskimäen herraskartanot. Minun asuntoni on +myös poltettu, sanoin apteekki ja kauppias Koivusen talo. Kymmenkunta +ihmistä on tapettu. Olen nyt herra Vingen luona Hasisten kylässä ja +pyydän apua, sillä punasia odotetaan tänne. + +Emme kuulleet enempää. + +Parin minuutin kuluttua palasi nimismies kalpeana suuttumuksesta. + +— Hän on raukka, pelkurimainen heittiö. Hän ei uskalla tehdä mitään. +Hän pelkää, että sotaväki kieltäytyisi lähtemästä liikkeelle. + +— Sitä minäkin luulen. Toinen korppi — — — + +— S—na, hiisi vieköön. Tämä on vallan viheliäistä peliä. Sittenkun +valtiopäivät hajottivat valtiopäivät, ei tässä maassa ole ollut mitään +persoonallista vapautta eikä varmuutta. + +— Muilla kuin sosialisteilla, lisäsi ystäväni Vinge. + +— Tahi hallitussosialisteilla, oikasin minä. + +— Niin, sosialistien liitto suomettarelaisten kanssa oli alku loppuun. + +— Mutta kerrohan, mitä tiedät ja kuinka olet tänne tullut. + +Nimismies sytytti sikaarinsa, asetti Winchester-kiväärinsä polvillensa +sekä vetäytyi takaisin istumaan sohvan nurkkaan. + +— Jonkun teistä täytyy pitää vaaria ampumareiästä, sanoi hän. Ja +jos tahdotte kuulla kauheuksia, niin voinpa kyllä kertoa päivän ja +toisenkin, s—li soikoon. + +Hänen punasenhohtavat kasvonsa näkyivät muuttuvan mielipahasta. +Sikaariansa puhaltaen ja alakuloisesti katsellen kivääriänsä hän +kertoi. Hän esitti meille todellisen hunnilaishistorian. + +Kiihkeäin huhujen ja taivaanrannalla loimuavain valojen jälkeen saapui +Sarvikkaan partiojoukko ryöstetyillä hevosilla ja reillä saman päivän +aamulla kirkonkylään, jossa heti piirittivät pappilan. Apulaispappi, +joka rappusilla kohtasi sisääntunkijat, ammuttiin ilman muuta. Rovasti +itse oli sidottu sohvaan ja piiskattu siinä siksi, että hän menetti +tajuntansa. Sitten olivat punaset heittäneet vettä hänen päällensä, +niin että hän virkosi jälleen ja voi nähdä, miten 50-vuotias rovastinna +ja heidän kaksi täysikasvuista tytärtänsä hänen omain silmäinsä edessä +raastettiin ja pahoinpideltiin. Tämän näytelmän kestäessä ryöstivät +toiset koko talon vieden mukanaan arvotavarat ja rikkoen jätteet. Sen +jälkeen olivat ne viisi naista sekä kaksi palvelijatarta, jotka olivat +pysyneet uskollisina, joutuneet saman käsittelyn alaisiksi kuin heidän +emäntänsä ja hänen tyttärensä, puolialastomina kuletettu pihalle ja +sidottuina veräjänpylväisiin, olivat he sitten saaneet nähdä, miten +pappila, jossa sisällä oli rovasti kiinnisidottuna, joutui liekkien +omaksi. + +"Voitte lämmitellä itseänne loimun ääressä", olivat punaset huutaneet +puolialastomille naisille, jotka lumikinoksessa puolitajuttomina +seisoivat. Lopuksi kuitenkin armeliaat ihmiset ottivat heidät +hoitoonsa. Turkkeihin käärittynä oli heidät kuletettu erääseen +läheiseen taloon. Kun rovastin asuinrakennus oli poltettu, oli eräs +osa rosvojoukosta mennyt talliin, josta ottivat hevoset. Kun tämä oli +tehty, poltettiin kaikki ulkohuonerakennukset ja se osa karjaa, jota ei +katsottu voitavan viedä saaliina. + +Saman ohjelman mukaan oli menetelty muissakin herrastaloissa. +Miespuoliset perheiden jäsenet tapettiin, naispuoliset raastettiin ja +piiskattiin, mutta säästettiin kuitenkin viime hetkessä elämään, irtain +omaisuus ryöstettiin, talot poltettiin. + +Erittäin julman jutun oli nimismies kuullut puhuttavan. Vapaaherratar +Raudolf, Linnalan talossa, jonka mies ja pojat olivat tehneet +urhoollista vastarintaa, jolloin yli tusina punakaartilaisia kaatui, +oli sidottu jaloista kahteen rekeen, jotka sitten ajettiin eri +tahoille. Apteekkarin tytär, joka yrittäessään paeta oli saatu kiinni, +oli tavallisen pahoinpitelyn jälkeen naulattu jaloista lattiaan. +"Juokse nyt s——na", olivat vapauden urhot nauraen huutaneet samalla, kun +he sytyttivät talon palamaan. Apteekkari itse, jolta kaarti ei saanut +niin paljon rahoja kuin se toivoi, oli valettu rikkihapolla. + +Siinä oli jo kylliksi. Me emme tahtoneet enempää kuulla. Vallesmannin +kertoessa oli vähitellen tullut pimeä. Ulkona oli kaikki hiljaista +ja kuollutta. Sytytimme valkean, joka asetettiin erään verhon taa, +niin ettei ulkoa voinut huomata ampumareikää. Kaikki istuivat hiljaa. +Piipuista puhallettiin kiemurtelevia savuja, kiväärit olivat valmiina +ikkunalaudoilla, patruunat lajiteltuina pöydällä. Olimme valmiit +kuolemaan. + +— On vahinko, että venäläinen linnaväki on poissa Hämeenlinnasta, +lausui nimismies hetken kuluttua. + +— Niin, sanoi ystäväni, uskotko sinä, että kuvernööri olisi uskaltanut +luottaa heidän apuun? Minä en sitä usko. Hän on aina punasten pelkuri. +Muistatko, miten pelkuri hän oli nostoväen kapinan aikana? + +Nimismies virnisteli. + +— Syy on siinä, että kaikki jo vuosikaudet ovat tottuneet +väkivallantekoihin. Kukaan ei ole uskaltanut tehdä vastusta ja +sentähden nyt sadottain syyttömiä ihmisiä teurastetaan ja kidutetaan. +Kaiken hävitetyn omaisuuden arvosta en tahdo puhuakaan. Mehän olemme +sivistyskansa, suurin demokraattisuudessa ja edistymisessä koko +Europassa. Todellinen edislyskansa! + +— Ja me, jotka istumme täällä ja kohta joudumme teurastettaviksi, me +olemme niin ollen edistymisen uhreja. Suuri ja korkea sivistys se on, +tuo meidän tosisuomalainen kansallinen sivistyksemme. Vapaus, veljeys +ja tasa-arvoisuus — murhia, polttoja ja ryöstöjä. + +— Jaloja näkökohtia, todellisia demokraattisia taistelutapoja, korkeita +päämääriä! Tulos on mainio! + +— Ja meidän jälkeemme tulee oikeuden tuhatvuotinen onmenvaltakunta. + +— Tiedättekö, sanoi nimismies, Sarvikkaan kaartin etunenässä kannetaan +punasta lippua kirjoituksella "Kansan tahto on korkein laki." + +— Vai niin, heidän kaikki konnantyönsä olisivat siis laillisia. + +— Heidän mielestään. Maa, jossa tuo raaka voima on vallottanut vallan +ohjakset, on täydellisesti mielenvikaisten hoitolan vertainen, jossa +mielipuolet ovat ylivoimaisesti voittaneet lääkärit ja hoitajat. +He polttavat lopuksi koko laitoksen, koska eivät ole täydellisesti +tyytyväisiä voitettuihin, jotka joutuvat liekkien uhriksi. + +Ystäväni vaimo oli saanut illallispöydän valmiiksi ja me asettauduimme +viimeistä ruoka-aikaamme kuluttamaan. Nimismies söi hyvällä +ruokahalulla, mutta me toiset emme olleet varsin ruokahaluisia. +Jännityn oli painava. Tarkasti pidimme vahtia eräästä ikkunasta, josta +aukeni näköala kauvas pihalle johtavalle tielle. + +— Muista revolveriasi, kun tarvitaan, sanoi ystäväni äkkiä vaimolleen. + +— Ole hiljaa, vastasi hän lyhyesti. + +Päätettiin, että nimismies, puutarhuri ja minä vartioisimme talon +etupuolta, kun sitävastoin ystäväni ja hänen nuori poikansa +puolustaisivat takapuolta, jossa ikkunat olivat varsin korkealla +maasta ja pääsy sisään vaikea. Mikäli nimismies tiesi, ei punasilla +ollut muassaan tykistöä, minkä lähden toivoimme heidän menettävän +paljon, ennenkuin me kaadumme. Nimismies tahtoi vielä kerran soittaa +kuvernöörille. Hän soitti, mutta ei saanut vastausta. + +— Asema on vakava. Kohta ne ovat täällä. En usko heidän jäävän yöksi +suureksi osaksi palaneeseen kirkonkylään. + +Samassa silmänräpäyksessä näkyi leimuava liekki toisessa päässä +lehtokujaa, taas liekki ja taas... ja sitten näkyi pitkä rivi rekiä +tulevan esiin. Niissä istui miehiä tulisoihdut käsissä. Kovaa melua +kuului. Kiväärien piiput välkkyilivät valossa ja ensimäisen reen yllä +hulmuili punainen lippu, kansantahdon kunniakas symbooli. + +Kiväärimme olivat ampuma-asennossa ja lehtokujaan lensi luoteja +vilisemältä. Rikkiammutut ikkunaruudut kilisivät, eräs ammuttu hevonen +kaatui, muuan mies heitti soihdun luotansa lumeen ja kaatui suulleen +rekeen. Näimme luotien lentävän lehtokujassa ja kuulimme niiden +sattumisen ulkoseinän rappaukseen. + +Annoimme kiväärimme nopeasti toimia. Eräs hevonen kaatui keskelle +tietä, muuan mies putosi reestään, kansantahdon lippu alkoi vaipua, +mutta nostettiin uudelleen ylös. Hevoset alkoivat nelistää ja koko +rivi kääntyi oikealle kartanon talousrakennusten joukkoon. + +Olimme laskeneet rekien lukumäärän noin 10:ksi, 3 x 4 miestä +jokaisessa. Vihollinen oli siis vähintäin 120 miehen vahvuinen. + +— Niiden on täytynyt jakaantua, sanoo nimismies. Kirkonkylässä oli +heidän lukumääränsä yli kaksisataa. Luultavasti on Sarvikas pysähtynyt +sinne jatkaakseen voittojuhlaansa ja lähettänyt tänne vain jonkun +alipäälliköistään. + +Vallitsi silmänräpäyksen hiljaisuus. Täytimme kiväärien "makasiinit". + +Talousrakennusten joukosta kuului melua ja huutoja. Soihtujen +valo leimusi karjakartanon takaa, mutta yhtään ihmistä ei näkynyt +ampumareiästä. Kuu paistoi ja valaisi hymyilevästi niin pahoja kuin +hyviäkin. + +Äkkiä alkoi savu nousta navettarakennuksen ikkunoista ja jokunen +silmänräpäys myöhemmin kaikista ikkunoista. Tiesimme mitä se merkitsi. +Pian loimusivat liekit katosta ja kohosivat korkealle sinitaivaan alla. +Härmiset koivut lehtokujassa ja puistoissa heijastivat liekkien valossa +ja seisoivat pian veripunaisina jättiläiskoralleina pimeää taustaa +vastassa. + +Pari tummaa partijajoukkolaista tuli esiin navetan takaa. Laukasimme +kiväärimme kuitenkin osaamatta. Miehet vetäytyivät kiireesti takaisin. + +Muutamia minuutteja kului. Silloin näimme talon erään työhevosen, +vanhan Harmaan rientävän esiin puutarhasta. Kun se lähestyi rappusia +huomasimme virtaavan veren sen suusta ja nenästä. + +— Ne lurjukset ovat leikanneet kielen siltä, kuiskasi puutarhuri +harmista sähisten. + +— Tehkäämme kärsimykset lyhyeksi, laukaskaamme kuolinlaukaus. + +Mutta ennenkuin ehdimme sen tehdä, kohotti vanha Harmaa päänsä +korkealle ja katosi liekkeihin. Nyt näyttäytyi eräs turkkeihin puettu +mies, jolla oli pieni valkoinen lippu kädessä. + +— Sovintoa! huusi hän. + +Seurasi kaksi muuta miestä, joiden olalla oli punaiset nauhat. + +— Elkää uskoko häneen. Tuolla tapaa he ovat monet pettäneet, kuiskasi +nimismies. + +— Teidät säästetään elämään, jos antaudutte vangiksi. Kansantahdon +nimessä käsken: avatkaa! huusi mies. + +— Elkää uskoko häneen, sanoi nimismies. + +— Minä päästän kutin häntä kohtaan, sanoi puutarhuri. + +Hänen laukauksensa sattui paikalleen ja mies kieri lumikinokseen. Yksi +punaisista pakeni, toiset sai kuulan ja kaatui toverinsa viereen. + +Nyt näkyi musta joukko, joka hurjilla huudoilla ryntäsi taloa vastaan. +Suuntasin haulipyssyn molemmat piiput joukkoa vastaan, nimismiehen ja +puutarhurin pikapyssyt laukeilivat, tyhjät patruunankuoret lentelivät +lattialle. Punaset levisivät puutarhaan etsien suojaa puitten takaa. +Heidän luotinsa lensivät kaikille tahoille, ikkunaruudut sälisivät. +Luodit lensivät sähisten ikkunaluukkujen rautalevyjen läpi ja osuivat +seiniin ja ikkunapieliin. Tunsin ankaran iskun vasemmalla puolen päätä +— hyvästi, ajattelin minä — ja samassa — heräsin lyötyäni pääni reen +syrjään. + + * * * * * + +Makasin reessä, joka vaivaloisesti kulki korkeitten hankien läpitse. +Ympärilläni metsä kohisi ja korkealla pääni päällä sinitaivaalla +talvitähdet kimaltelivat. Oli tammikuu vuonna 1907 ja vuoteen 1913 on +vielä pitkä aika. + +Loppu. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75572 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b4f6c31 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #75572 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75572) |